diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62761-8.txt | 4078 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62761-8.zip | bin | 44907 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4078 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e172254 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62761 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62761) diff --git a/old/62761-8.txt b/old/62761-8.txt deleted file mode 100644 index 8de8549..0000000 --- a/old/62761-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4078 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Tuhkimo ja kuninkaantytär, by Larin-Kyösti - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Tuhkimo ja kuninkaantytär - Nelinäytöksinen satuseikkailu - -Author: Larin-Kyösti - -Release Date: July 26, 2020 [EBook #62761] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUHKIMO JA KUNINKAANTYTÄR *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -TUHKIMO JA KUNINKAANTYTÄR - -Nelinäytöksinen satuseikkailu - - -Kirj. - -LARIN-KYÖSTI - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1903. - - - - -HENKILÖT: - -TUHKIMO -ÄITI -ANNIKKA -TÄHKIMÖ -TAITO -NYYRIKKI -KUNINGAS -KUNINGATAR -KUNINKAANTYTÄR -TALLIMESTARI -MARKKUS, rahavartija -VÄÄRÄSÄÄRI, | tallimestarin kätyreitä -KYSSÄSELKÄ | -ISO-HIISI -ROPA, Hiiden tytär -AARTEENKAIVAJA. -MUSTA-MIRJA -KUULUTTAJA -PYÖVELI -PALVELIJA -Tapion väkeä, sinipiikoja, hiisiä ja peikkoja, mustalaissoittaja. - - - - -ESI-NÄYTÖS. - - (Mökin piha. Tuhkimo tulee jousi olalla.) - -TUHKIMO. Annikka! - -ANNIKKA. Mistä tulet Tuhkimo? - -TUHKIMO. Metsästä. Onko sinulla leipää? Minun on niin kovin nälkä. -Missä äiti? - -ANNIKKA. Läävässä; äiti torui sinua äsken. Tuossa sinulle säästin, syö -se pian, ettei äiti huomaa! (Antaa leivän.) - -TUHKIMO. Syön sen niin pian, etten itsekkään huomaa, mutta puolet -säästän minä huomiseksi. Anni, sido huivisi silmilleni! - -ANNIKKA. Mitä nyt aijot, veikko? (Sitoo.) - -TUHKIMO. Ammun jousellani. Tämä jousi on pyhä jousi pyhän tietäjän -tekemä, sanoi isävainaja. Nyt minä tahdon tietää kohtaloni suunnan. -(Ampuu.) Minne lensi nuoli? - -ANNIKKA. Lounasta kohden. - -TUHKIMO. (Ottaa huivin silmiltään). Niin, sinne minä lähden, lähden -kuin nuoli liiaksi pingoitetusta kaaresta, niin ettei kukaan jälkiäni -näe. - -KUULUTTAJA (Tulee). Minä kuulutan sen kuuluville: teille pitkille -tietämättömille hukkui kuningatar armas, siitä kuninkaan mieli on -karmas; jo kuningatarta on kolme vuotta etsitty vaan aina suotta. Ken -kuningattaren löytää vaan, sen kuningas nostaa kunniaan; jos kunnon -mies on, välttää noidan nuolen, saa prinsessan ja valtakuntaa puolen, -kuninkaan käsky kuuluu tälleen, minä riennän matkalle jälleen. (Menee.) - -TUHKIMO. Kuulitko? Saa prinsessan ja puoli valtakuntaa. Se ajatus -huumaa pääni. Prinsessa kuuluu olevan kaunis kuvaa myöden, hänellä on -ruiskukalle vivahtavat silmät, oljenkeltaiset hiukset ja ulpukan -kokoinen pieni hopeakruunu päässä. Minä lähden kuninkaan linnaan. - -ANNIKKA. Turhia hourailet. Palaatko mukamas myös? - -TUHKIMO. Kultakypärä päässä minä palaan ja tuon sinulle sinisistä -sinisimmän silkkihameen. - -ANNIKKA. Niin ja peninkulmasaappaat ja ilmalaivan. Mutta, kas, tuolta -tulee mustalaisia. - - (Mustalaisia säkkipilleineen ja Musta-Mirja menevät ohi.) - -TUHKIMO. Musta-Mirja! - -MUSTA-MIRJA. En uskalla. Onko äitisi kotona? - -TUHKIMO. Läävässä on äiti. - -MUSTA-MIRJA. Sydänkäpyseni, ilosilmäseni. Kuinka olet kasvanut -kauniiksi! Ylen olet soma, soma olet. Anna kätesi! (Pouvaa.) - - Katselen kättäsi poikakulta, - sinuss' on haavetta, sinuss' on tulta, - tummuen kiertää pulppuvat suonet, - sinua kohtaa kauheat juonet, - tuossa siniset, selvät juovat, - kolme tähteä onnesi luovat, - kirkkaat, kiertävät onnen tähdet. - Kauas maailman maille lähdet, - erheiset maailman maantien haarat, - riemut on rikkaat, suuret on vaarat, - hipiäs verkot ne väistyy kuin metsiin, - siniset silmät silmiäs etsii, - viettää ne rikkaiden korkeat pöydät, - ehkä sä alhaalta lykkysi löydät. - Kohtalon vaaka se heiluu ja viippuu, - sinusta elämän kulkusi riippuu, - juovat ne juoksee, ne kiertää, ne kaartaa, - ilkeä mies sua väijyy ja saartaa, - mutta kun katson sun kämmenes pohjaan, - taas sua onnesi tähdet ohjaa, - kolme tähteä Luojan luomaa, - katson ja katson, en loppua huomaa. - -TUHKIMO. Oletko syönyt tänään? - -MUSTA-MIRJA. Ilosilmäseni, en ole. - - (Äiti tulee läävästä.) - -TUHKIMO. (Antaa leivän). Ota tuosta! - -ÄITI. Mistä sinä leivän olet saanut? Annikka, sinä olet sen antanut. -Musta-Mirja, jokos sinä taas täällä nurkissa nuhjustat, sinä -syöjättären sikiö? Tuo se hopealusikka, jonka varastit silloin, kun -minä lapsivuoteessa makasin! Mihinkä kätkit sen oman sikiösi? Suon -rantaan hautasit! Lähdetkös siitä, anna pois leipä! - - (Musta-Mirja juoksee, äiti jälessä.) - -TÄHKIMÖ. (Tulee kuokka olalla). Noo, sokeriprinssi. Tule tänne! - -TUHKIMO. Kuulen minä täältäkin. - -TÄHKIMÖ. Sinä kimpova kiusan kappale. Mikset kaitsinut sikojani? Häh! -Soitit taas metsässä pihisevällä pillilläsi ja hyttysiä hypytit. Minä -ajan sinut mökistäni. - -TUHKIMO. Isäni mökistä, niin, aja vaan, maailma on avara ja tietä -riittää taivaan rantaan saakka! - -TÄHKIMÖ. Ja löydät jonkun mustalaisprinsessan, jonka valjastat -ilmalaivasi eteen. - -TUHKIMO. Ja sinä jutkaköydessä jälessä. Niin me lennämme ali seitsemän -auringon, yli kuuden kuun, ja minä pudotan sinun Kipuvuoren kiehuvaan -jättiläispataan. - -TÄHKIMÖ. Jollet tuki sukkelata suutasi, niin... - - (Tarttuu kuokkaan.) - -ANNIKKA. Hyvät veljet, älkää riidelkö! - -ÄITI. (Tulee). Sain siltä sentään leivän pois. - -TUHKIMO. Mikä rohkeus! - -ÄITI. Surun lapsi sinä olet ja pitkän naulan sinä näin lyöt äitisi -ruumiskirstuun. - -TUHKIMO. Noinko pitkän? - - (Näyttää Tähkimön kuokkaa.) - -ÄITI. Huilulla sinä minun haudallani vielä soittelet. Koskahan se -sinäkin viisastut? - -TUHKIMO. Isäni perintöpillillä minä vaan soitan eikä se pilli ole -suutani tyhmempi. Äiti, teillä on kuin linnun naama. - -ÄITI. Linnun naama? Älä viisastele, vaan mene sikoja paimentamaan, -tuossa on sikopiiskasi! - -TUHKIMO. (Itseivallisesti). Valtikkani! - -ÄITI. Mutta käy ensin noutamassa vettä lähteestä! Kunnon Tähkimö, tule -syömään, olen paistattanut sinulle kanan! - -TÄHKIMÖ. Kaiketi sen laihimman. - - (Tähkimö, äiti tupaan.) - -TUHKIMO. (Ottaa vesisangon käteensä). Se oli sen laulun loppu. - -ANNIKKA. Hyvä veli, tee kuin käsketään! Huomenna kyllä leppyvät. - -TUHKIMO. Leppyvät? Samanlaista on ollut elämä aamusta iltaan. Muuta -minä kaipaan. Heisaa, olispa täällä korea kuutamo-otsa ori, sitä minä -ruokkisin. - -ANNIKKA. Mene lähteelle, siellä mielesi viihtyy! - -TUHKIMO. Lähteelle? Tiedätkö mitä? Sanotaan, että Mustan-Mirjan lapsen -ruumis imee itseensä kaikki lähteen suonet, siksi lähde kuivuu, näes -lapsen haudalle ei viattoman kyynel ole vuotanut. - -ANNIKKA. Sanotaan mitä sanotaan, mene nyt hyvä Tuhkimo! - - (Menee tupaan.) - -TUHKIMO. Mene nyt hyvä sikopaimen! (Lyö piiskalla maahan.) Hm! Hohoo, -kovin minua nukuttaa. Tuossa on nurmi niin pehmeä kuin vihreä -silkkipatja. (Paneutuu makaamaan.) Tule uni, sinä kuninkaiden kumppani -ja kerjäläisten ystävä. (Nukahtaa.) - - -VÄLIVEEHO. - - (Pimeä näyttämö, jonka jälkeen näkyy Tapiolan ihana tanhua. - Tuhkimo nukkuu nurmella, sinipiiat karkeloivat hänen ympärillään - ja laulavat.) - -SINIPIIAT. - - Soi simapilli, - soi, soi, soi, - sinisilmä siskot - karkeloi, - siniviitat välkkyy, - heljät soljet helkkyy, - mailla auer läikkyy, - seitit, korret väikkyy, - nouse metsämies, - sillaks suorin ties, - soi simapilli, soi! - -(Hiiden harakka nauraa, sinipiiat pakenevat peljästyen.) - -TUHKIMO. (Puoliunessa). Ihmeellinen, ihana soitto soi äsken korvissani, -ja siniset, viileät liepeet liehuivat ympärilläni. Tahdon vielä nukkua. - -NYYRIKKI. (Tulee Tapion mukana). Metsään nukkunut poika! - - (Harakka nauraa.) - -TAPIO. Kirottu harakka! Nyyrikki, punakypäräni, katsos hänellä on pyhä -jousi! - -TUHKIMO. (Herää.) Mikä on tämä paikka? - -TAPIO. Tapiolan pyhässä haassa nukuit, poikaseni. Mistä matkasi? - -TUHKIMO. Kotoa vihassa läksin, veli lemmottu löi. Etelään oksat -osoittivat, päivä päälläni kulki, minä alinna astuin. (Harakka nauraa.) -Hyi, mikä helvetillinen nauru! Lintujen vilkas viserrys vaikeni. - -NYYRIKKI. Kamala on kalmanlinnun ääni, Hiiden harakan hähätys, sen -tänne Hiisi lennähytti, koska paimenemme vahingossa ampui Hiiden -hirven. - -TAPIO. Kun se nauraa, ei ketään naurata. Naudat lankeevat polvilleen ja -läähättävät, repo luolaansa ryömii ja vuohet virtaan viskautuvat; vihan -vavistus käy läpi Tapiolan. - -NYYRIKKI. Metsä on kuin kirouksen alla, puut kuiskaavat suruissaan, ja -ilomieliset hyttyset heittävät karkelonsa. - -TAPIO. Yöllä lankee Hiiden vuoresta varjo yli simaisen saloni, -nahkasiipat, vaakalinnut ja lentävät rikkikoirat täällä uksilla -ulvovat, viettävät hurjia, kiimaisia häitä naattujensa kera. - -NYYRIKKI. Kaikki Tapion kansa riutuu riitaan, Tellervo ihanaiseni mun -käsiäni kaartaa. - -TAPIO. Mimerkki, mieluinen emäntäni, siniviittainen siippani -arkiryysyissä murehtii ja katsoo kaameata korpea. - -NYYRIKKI. Sinulla on pyhä jousi! Ammu harakka, saat sinisilmäisimmän -sinipiian. En lintua tavoita, vasamat ohi lentävät. - -TUHKIMO. Sinipiiat ovat sinistä unta. Mutta sinulla on korea simapilli, -anna se minulle! - -NYYRIKKI. Antaisinko? Voi, poikaseni, kyllä vaadit suurta palkkaa. Et -sen voimaa tunne, et sen taikoja tajua. Sillä kun kerran soitat, niin -silmäsi loistavat, silloin on apuni lähelläsi; jos hengen hädässä olet, -niin puhu pilliin seitsemän säveltä, niin ei paha sinuun pysty, ei -Hiiden tuli tuhoa. Jos Metsolan kirouksesta päästät, niin vaihdan... - -TAPIO. Metsä sinua rakastaa, metsään jätit osan sielustasi. Saat metsän -kalleimmat lahjat, metsän pyhin rauha jää ijäti sydämmeesi soimaan, -metsän salaisin suhina kutsuu sinua kuutamokisoihin ja ikuisiin -iloihin. - -TUTHKIMO. Maailmalle levoton vereni halajaa. - -TAPIO. Annan sinulle taikasulan, teirinsulan, sillä kun pyyhit niin -teirinpilkut kasvoista katoavat, sillä kun sivallat niin karjan karva -läikkyy, maa viljavana viihtyy, rauniot linnoiksi lentävät, kuollut -esine hopealle hohtaa, mielesi mukaan muuttuu. Hävittää sen voit, et -sitä kenellekään antaa saa. - -NYYRIKKI. Tuolla istuu harakka pyhän pihlajan latvassa! Jos siihen -osaat, osaat onneesi. Kuule kuinka lemmon lintu rähättää! - -TUHKIMO. Kaikkien pyhien tietäjien nimessä. - - (Lyö jousellaan ristinmerkkiä ilmaan ja ampuu, - harakka päästää pahan naurun.) - -NYYRIKKI. Lentää, lentää kohden Hiiden tulipunaista vuorta! Hei! Kuules -kuinka iloisesti karjun tyttäret vastasivat. Tuossa saat simapillini, -säilytä sitä kuin silmäterääsi! - - (Kuuluu avunhuuto.) - -TUHKIMO. Kuka huusi? - - (Rientää pois, palaa taluttaen Aarteenkaivajaa.) - -AARTEENKAIVAJA. Aarteita etsin joka pensaan alta, joka pökkelön -kolosta. Katselin suon silmää, sillä sieltä välkähti kuin kultaa. Minä -haparoin ja vaivuin mustiin mujuihin. Sanokaa, miekkoiset, missä on -Hiiden vuori, siellähän taotaan kultaa! - -TAPIO. Miekkoinen, mieletön mies! Tuolla on vuori; kun keskiyöllä -koputat, aukenee vuoren seinä. En sinua sinne neuvo menemään, -kultakolikot sammakoiksi muuttuvat, Iso-Hiisi sinut orjakseen ottaa. - -AARTEENKAIVAJA. Seuraa metsämies, sinä nostit mun suosta; jaan kanssasi -kaikki ilot ja aarteet. - -TUHKIMO. Ah, seuraisinko? Kultaa, sanoit? Tulen, -- -- en. Mitä teki -Tähkimö kullallaan? (Kuuluu simapillin soitto.) Ah, ihana soitto! En -tule! - -AARTEENKAIVAJA. Aarre on aarteen ottajalla! (Menee.) - -NYYRIKKI. Meni mieletön miekkoinen. -- Taas päivä paistaa saloillani, -luonto pääsi kuin painajaisesta. Kuules kuinka linnut taas ilosta -visertelevät! - - (Linnut laulavat, sinipiiat tulevat karkeloiden.) - - - - -ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. - - -(Linnan piha. Oikealla tallirakennukset, tallinoven päällä puusta tehty -hevosen pää, kummallakin puolen kaksi hirven sarvea. Vasemmalla linnan -pääty, linna on hiukan rappiolla, siinä on ulkoneva terassi ja -pylväsrappukäytävä. Perällä linnan vanhanaikuinen portti, sen otsikossa -vaakunakilpi, joka kuvaa kolmea tähteä ja yhtä jousta. Portin takana -näkyy nostosilta ja hökkeleitä.) - -TALLIMESTARI. (Kantaa kahta rahasäkkiä). - - Hys, hiljaa, tähän lauta laskekaa! - -(Kyssäselkä ja Vääräsääri, jotka aina ovat unisen näköiset, laskevat -laudan maahan, heillä on kuokka y.m. työaseita.) - - Käy Kyssäselkä talliin urkkimaan, - pidätä Tuhkimoa kunnes yskin. - -(Vääräsääri nostaa tallin sillasta lahon laudan, kuokkii sen alle -kuopan, johon tallimestari asettaa rahasäkit.) - - Kas niin, ei kukaan huomaa vehkeitämme, - kuningas, prinsessa on kävelyllä; - ken uskois vanhan tallisillan alla - kirkkaita kolikoita löytyvän. (Yskii.) - Lyö lujemmin! - -VÄÄRÄSÄÄRI. (Tuhkimolle). - - Niin, kuten äsken kerroin, - taas eilen kävi täällä kosijoita, - isoinen herra kaukaa saksain maasta, - suupaltti, kerskaaja ja lavertaja; - kuningas suuttui. - -TUHKIMO. - - Entä prinsessa? - -VÄÄRÄSÄÄRI. - - Hän nauroi, että valkeet hampaat loisti, - kun takaperin kulki saksan herra - kadoten ovesta kuin ilveniekka. - -TUHKIMO. - - Ja tänään linnass' oli rohtoniekka? - -VÄÄRÄSÄÄRI. - - Niin, prinsessall' on teirinpisamoita - ja luullaan, että jonkun paha silmä - on salaa kurkistellut kasvoihinsa, - ei siinä auta rohdot, yrttivoiteet. - -TUHKIMO. Mutta kuninkaantytär on sittenkin kauniimpi kuin kaikki muut -maailman prinsessat. - -TALLIMESTARI. Saatte mennä! (Hiljemmin.) Seuratkaa kuningasta kuin -kaksi varjoa! (Tuhkimolle.) Vai kauniimpi kuin muut prinsessat! Kas, -kas, kyllä olen sen huomannut, että sinä useasti tähystelet linnan -akkunoita! - -TUHKIMO. Vasemmalla silmälläni vaan, oikealla silmälläni minä katselen -linnan hiipiviä varjoja. - -TALLIMESTARI. Katselisit hiukan hevosiakin. Oletko laassut -tallinlattiata tänään? - -TUHKIMO. Olen herra tallimestari. - -TALLIMESTARI. Oletko antanut hevosille kauroja? - -TUHKIMO. Laarissa ei ole kauroja. - -TALLIMESTARI. Syötä vaikka olkia! - -TUHKIMO. Olkia? Ei löydy muuta kuin tallin katto-olkia. - -TALLIMESTARI. Sinä hoidat huonosti kuninkaan hevosia. - -TUHKIMO. Eivät ne ilmasta elä, maantien varsilta mitä nälkäänsä saavat, -laihoja ne olivat jo tänne tullessani. - -TALLIMESTARI. Kun minä sanon, että ne ovat lihavia, niin ne ovat -lihavia. Hillitse poika kieltäsi, kun kuningas tulee, muuten minä -väännän niskasi nurin. - -TUHKIMO. Mutta silmiäni ette voi vääntää nurin. - -TALLIMESTARI. Niin, sinulla on sellaiset tarkastelevat silmät. Varo -niitä silmiäsi! - -TUHKIMO. Kyllähän minä sen olen tarkastanut, ettei kuningas mitään -huomaa, suree vaan ja käy kallella kypärin. Koko talli, eikä yksin tämä -tallisilta sietäisi korjausta. Katsokaa; linnan torni on kallellaan, -hometta on ikkunanpielissä, ovet murenevat ja seinät sortuvat. Mutta -siihen on syynä... - -TALLIMESTARI. Kuka? - -TUHKIMO. Hiiret. - -TALLIMESTARI. Mitä sinä hulluttelet? - -TUHKIMO. Linna on hiiriä täynnä, niitä vilisee aitoissa ja -jyvälaareissa, ne nakertelevat seinät puhki, ne lipuvat kuninkaan -makuuhuoneeseen, seinäpaperien takana ne kuuntelevat hänen -unipuhettansakin. - -TALLIMESTARI. Se on kummallista. - -TUHKIMO. Kun naakat yöllä tornissa huutavat, pitävät ne sellaista jyryä -kuin varkaita olisi liikkeellä. Olisipa täällä sellainen hiiritaikuri, -joka viekoittelisi ne soitollansa kiehuvaan virtaan. - -TALLIMESTARI. Eikö siellä sinun kotimökissäsi ollut hiiriä? - -TUHKIMO. Olihan niitä, mutta köyhän hiiret ovat köyhiä. -- Minulla oli -sellainen alju, hiljainen hiiri, mutta sen Tähkimö tappoi, se oli -sellainen nelijalkainen hienoviiksinen hiiri, nämä linnahiiret käyvät -kahdella jalalla. - -TALLIMESTARI. Varo sanojasi! - -VÄÄRÄSÄÄRI ja KYSSÄSELKÄ. Kuningas tulee, kuningas tulee! - -TALLIMESTARI. Niin, Tuhkimo, muista, hillitse kieltäsi! - -TUHKIMO. - - Ah, prinsessa! - -TALLIMESTARI. - - Tuolt' tulee kuningas, - kumarra! - -KUNINGAS. - - Siitä on jo kolme vuotta, - kun armas puolisoni multa vietiin, - mun kaunis kuningattareni. - -KUNINKAANTYTÄR. - - Isä, - rauhoitu! - -KUNINGAS. - - Lapsi, et mua ymmärrä. - -KUNINKAANTYTÄR. - - Mua uskokaa, hän palaa luoksemme. - -KUNINGAS. - - Sit'ennen pääni maahan kallistuu, - ja mustat orhit vie mun kirkkotarhaan, - syksyinen tuuli yli haudan tanssii, - mut unhoitusta en saa sielläkään. - -KUNINAANTYTÄR. - - Ei, nuorteana päänne nousee taas - ja valkoratsulla te ajatte - kuin ennen nuorna häiden iloihin. - -(Kulkevat puistoon.) - -TUHKIMO. - - Hän hento on ja heljä linnaruusu, - ihana lilja, puhdas ihmekukka, - prinsessa Ihannelma. - -TALLIMESTARI. - - Katso, katso, - katsele hänen suurta katsettansa, - se harhailee kuin yli sinivetten - sulaen ikävään ja illan kaihoon, - se sua etsii. - -TUHKIMO. - - Mua? Nyt löitte harhaan, - ei, -- olen liian alhainen. - -TALLIMESTARI. - - Et suinkaan, - ma sulle kultatakin toimitan, - myös kannukset ja hienon töyhtöhatun - -TUHKIMO. - - Kangastus katoo, syntyy jälkiaatos. - -TALLIMESTARI. - - Mut jos voit löytää kuningattaren, - saat prinsessan ja puolen valtakuntaa. - -TUHKIMO. - - Niin, jos... - -TALLIMESTARI. - - Näin kuuluu säädös kuninkaan: - "saa prinsessan ja puolen valtakuntaa, - jos kunnon mies on". Oothan kunnon mies. - -TUHKIMO. - - Omille kiitoksille en oo herkkä, - sen tiedän sentään, en oo kehno mies. - -TALLIMESTARI. - - Siis kunnon mies, kas siitä virsi alkaa. - -TUHKIMO. - - Niin jos... niin jos ma voisin kerran löytää - kadonneen kuningattaren, oi taivas, - unelma ihana, mut ilmarakko. - -TALLIMESTARI. - - Mut siitä tosi tulla voi. - -TUHKIMO. - - En usko, - monet jo prinssit häntä etsivät, - öin päivin samosivat metsäin halki - ja tyhjin toimin aina palasivat. - -TALLIMESTARI. - - Ma tiedän paikan. - -TUHKIMO. - - Tallimestari, - miksette sano sitä kuninkaalle? - -TALLIMESTARI. - - Ei ole vielä aika tullut. - -TUHKIMO. - - Hyi, - ma pahaa aavistan, on teillä juonet, - mun tahdotte te, kurja, kätyriksi - omille pyyteille ja vehkeillenne. - -TALLIMESTARI. - - Niin, mitä sanaa itse tahdot käyttää, - kätyri, veikko, vallanjakaja. - -TUHKIMO. - - Mut miss' on kuningatar? - -TALLIMESTARI. - - Sanoisinko, sen koko kylä tietäis huomenna. - -TUHKIMO. - - Mut jos ma kuninkaalle ilmoitan - salaiset hankkeenne ja halunne. - -TALLIMESTARI. - - Jos uskallat tai et, on yhtä kaikki, - ma joka sanas silloin vääräks vannon, - ei sua uskota. - -TUHKIMO. - - Ma luulen, että - liitossa ootte itse Hiiden kanssa. - -KUNINKAANTYTÄR. (Palaa kuninkaan kanssa). - - Isäni, kuule, ehkä saapuu urho, - vankilan murtaa, äidin pelastaa, - lävitse mustain metsäin tänne kiitää, - ihana näky sydäntäni huumaa. - -KUNINGAS. - - Hourailet Ihannelma, mieles lentää, - ei löydy miestä missään näillä mailla. - -KUNINKAANTYTÄR. - - Pääportista ei aina urho kulje, - hän sivuportist' ehkä ratsastaa, - käy hiljalleen ja käytös ujo on. - -KUNINGAS. - - Loruja, olen vallan väsyksissä, - suupaltti urhoihin jo uupunut. - Ken vasta puolisoni lupaa löytää - sen ajan huoveillani linnasta; - mun itse täytyy häntä etsiä. - -KUNINKAANTYTÄR. - - Voi, isä, säästäkää jo itseänne! - -TALLIMESTARI. Suur'armollisin kuningas, tässä on se uusi tallipoika. - -KUNINGAS. Vai niin. Sinä näytät rohkealta poikani. - -TALLIMESTARI. Kumarra lurjus. - -TUHKIMO. En ole lurjus, mutta hyviä kuninkaita minä aina kumarran. -(Kumartaa.) - -KUNINKAANTYTÄR. Se oli kuin kuninkaanpojan vastaus. - -TALLIMESTARI. Suuri raukka, sitä paitsi on pojalla paha silmä. - -KUNINGAS. Hänen silmänsä näyttävät lempeiltä, niin, niin, omat silmäni -ovat jo vanhat, murheesta ne himmentyivät. - -TALLIMESTARI. Hän on laiska ja saamaton, kuten sanoin, hänellä on paha -silmä, hevoset laihtuvat. - -KUNINGAS. Onko totta, mitä sinusta sanotaan? Nimesi? - -TUHKIMO. Tuhkimo, armollinen kuningas. - -KUNINGAS. Miksi sellainen nimi? - -TUHKIMO. Sain lapsena istua tuhassa ja tomussa mökin kiukaan perässä, -siellä minä viihdyinkin, hiilestä hevosia vuolin ja tuhkaan tallia -tein. - -TALLIMESTARI. Miksi kotoasi lähdit, sano se! - -TUHKIMO. Karkasin. - -KUNINGAS. No niin. Tuhkimo, tallimestari on ylimiehesi, sinun täytyy -kaikessa häntä totella, sillä hän on minun ainoa apuni, minun sauvani -ja oppaani. - -TUHKIMO. Ymmärrän. - -TALLIMESTARI. Suvaitkaa, kaikkiviisas kuningas, käykäämme katsomaan -pojan pahoja töitä. - -KUNINGAS. Menkäämme! (Menee talliin.) - -TUHKIMO. (Hetken oltuaan äänettömänä.) Prins...essa. - -KUNINKAANTYTÄR. Mitä sinä? - -TUHKIMO. Minä... - -KUNINKAANTYTÄR. Niin. - -TUHKIMO. Niin. - -KUNINKAANTYTÄR. Mitä niin? - -TUHKIMO. Saanko minä teitä, suloinen prinsessa, todellakin katsella -näin läheltä. - -KUNINKAANTYTÄR. Hahhaa, en katselemisesta sula. - -TUHKIMO. Ja saanko minä sanoa prinsessaksi. - -KUNINKAANTYTÄR. Sano vaan, prinsessahan minä olenkin. - -TUHKIMO. Vaikka prinsessa Ihannelmaksi. - -KUNINKAANTYTÄR. Sano vaan. - -TUHKIMO. Taikka kaikkien liljojen kuningattareksi. - -KUNINKAANTYTÄR. Sitte sanon minä sinua kaikkien ruusujen ruhtinaaksi. - -TUHKIMO. Mutta tallimestaria minä sanoisin kaikkien nokkosten -häijyherttuaksi. - -KUNINKAANTYTÄR. Sano häntä vaikka miksi, hän on niin häijy, niin -häijy... - -TUHKIMO. Hän käy kuin varas ja nauraa kuin Hiiden harakka. Hän kumartaa -kuninkaalle niinkuin kallistuisi uhrinsa yli. Suloinen prinsessa, -varokaa häntä ja varjelkaa kuningasta! - -KUNINKAANTYTÄR. Isäni silmät hän lumoo, hänen raskaita askeleitansa hän -ohjaa, isäni on toisinaan kuin surusta sekava, hän ajattelee vain -kadonnutta kuningatartaan. Pidä sinä, Tuhkimo, tallimestaria silmällä! - -TUHKIMO. Mutta tallimestari ajaa minut pois. - -KUNINKAANTYTÄR. Eikä aja. - -TUHKIMO. Mutta jos sentään ajaisi, enkä minä enään koskaan saisi nähdä -teitä, prinsessa Ihannelma, sillä te olette minulle niin ystävällinen -ja... - -KUNINKAANTYTÄR. Ja? - -TUHKIMO. Niin, saisinko minä sitä ennen noin hiukkasen vain...? - -KUNINKAANTYTÄR. Mitä kummia? - -TUHKIMO. Noin hiukkasen vain sormeni pikkupäällä... - -KUNINKAANTYTÄR. Miksi minua noin katselet, niin, ja sitte... miksi aina -katselet ylös linnan ikkunoihin? - -TUHKIMO. Tornipääskysiä minä vaan katselen. - -KUNINKAANTYTÄR. Ja minä katselen pihalle, kun kyyhkyset lentävät -lakkaansa tallinräystään alle. - -TUHKIMO. Niin, mutta saisinko minä vain sormeni päällä, -- minä hieron -sen oikein puhtaaksi? - -KUNINKAANTYTÄR. Hiero nyt sitten! - - (Tuhkimo hieroo.) - -TUHKIMO. Saisinko minä hiukkasen vain sormellani koskea teidän -valkoista hopeakruunuanne? - -KUNINKAANTYTÄR. Hupainen poika, no kosketa vaan! - -TUHKIMO. Ja sitte varpaillani seisten oikein kaukaa...? - -KUNINKAANTYTÄR. Mitä? - -TUHKIMO. Teidän korvalehtenne alimmaista syrjää. - -KUNINKAANTYTÄR. (Nauraa.) Sinä se siinä, no kosketa vaan! - -TUHKIMO. (Hypähtää hiukan). Ai, ai, mutta saisinko minä pikkuruikkusen -vielä? - -KUNINKAANTYTÄR. Pikkuruikkusen vielä...? - -TUHKIMO. Silittää teidän sametinhienoa poskeanne. - -KUNINKAANTYTÄR. Sinä olet sellainen näppimiekka, no kosketa vielä tämä -kerta, mutta olkoon sitten viimeinen kerta; voi, ettei vain kukaan -näe... - -TUHKIMO. Ei meitä kukaan näe. - - (Tuhkimo koskettaa.) - -KUNINKAANTYTÄR. Sinä kutitat, hyi, sinä! - -TUHKIMO. Ihannelma, prinsessa Ihannelma, ah, mikä ihanuus, teidän -kädestänne käy tuoksu kuin yökukkakimpuista. - -KUNINKAANTYTÄR. Hellitä jo! Mistä yökukista? - -TUHKIMO. Metsässä kasvaa salaisia yökukkia, päivällä ei niitä huomaa, -sillä silloin ne eivät tuoksu, mutta yöllä levittävät ne auki suloiset -kupunsa, silloin tuoksuaa koko seutu pitkän matkaa, ja siitä tuoksusta -löytää yksinäinen kulkija yökukat, seisahtuu niiden ääreen, huumaantuu, -hullaantuu ja nukahtaa nurmelle ja näkee unissaan ihania kuvia -paratiisin autuuden ahoilta. - -KUNINKAANTYTÄR. Mistä sinä olet saanut tuon kauniin sulan lakkiisi? - -TUHKIMO. Teirinsulka se on. Tapiolta sen sain. - -KUNINKAANTYTÄR. Tapiolta, metsän kuninkaalta? Anna se minulle! - -TUHKIMO. Ah, antaisinhan minä sen, mutta Tapio kielsi, sulkani sisässä -piilee taika. - -KUNINKAANTYTÄR. Metsän taika? No teeppäs sillä taikoja! - -TUHKIMO. Niin, nythän muistan. Teillä on teirinpilkkuja kasvoissanne. - -KUNINKAANTYTÄR. Hyi, sinä olet ilkeä! - -TUHKIMO. Anteeksi armollinen... en tarkoittanut mitään. Antakaa minun -sulalla sipaista kasvojanne! - -KUNINKAANTYTÄR. Kovin olet hupainen. (Nauraa.) Sipaise nyt sitte! - -TUHKIMO. (Sipaisee). Sis, sas, pilkut pois, kuin ei niitä ollut ois! -Katsokaa nyt peilistä! - -KUNINKAANTYTÄR. (Katsoo peilistä). Iloinen ihme! Mitä, näenkö väärin, -pilkut, voi ihme, (Taputtaa käsiään.) Pilkut ovat poissa, ihan poissa! - -TUHKIMO. Mutta minusta ne kaunistivat. - -KUNINKAANTYTÄR. Mitä minä sinulle nyt antaisin? Kas, tässä kultainen -kaulakoristeeni, siinä on kuvani. - -TUHKIMO. Sydämmen muotoinen koriste, teidän sydämmenne on kultaa -kirkkaampi. - -KUNINKAANTYTÄR. (Nauraa). Mutta etkö sinä sillä ihmeellisellä sulallasi -voi tehdä jotain vielä kummempaa? - -TUHKIMO. Saisinhan minä tuon vanhan tallinseinän hopealle hohtamaan. -Sipaisenko? - -KUNINKAANTYTÄR. Siitä tulee hauskaa, sipaise pian! - -TUHKIMO. Sis, sas, vanha pois, niinkuin aivan uusi ois! (Talli -muuttuu.) - -KUNINKAANTYTÄR. Tallihan on ihan kuin uusi, ihme ja kumma. - -TUHKIMO. Ja saisinhan minä koko linnankin kullalle välkkymään, jos -tahtoisin. - -KUNINKAANTYTÄR. Sipaise, sipaise! - -TUHKIMO. Sis, sas, vanha pois, niinkuin kaikki kultaa ois! (Linna -muuttuu.) - -KUNINKAANTYTÄR. Kuinka linna loistaa ikäänkuin sisäisestä valosta. -Kunnon poika, et itseäsi muistanut, tästä sinulle isäni kauniin palkan -antaa. - -TUHKIMO. Älkää siitä vielä kuninkaalle puhuko! - -KUNINKAANTYTÄR. En puhu, jos niin tahdot. - -KUNINGAS. (Tuke tallista). - - On ihmeellistä kuinka kaikki muuttui, - ilmassa kävi niinkuin suhahdus, - ja täällä, -- katsos, linna kimmeltää - kuin isänisän aikaan, -- ihmeellistä! - -TALLIMESTARI. - - Tään ilon salaa teille valmistin - jo monta vuotta; tämä vanha linna - vain oli esirippu, jonka takana - työmiehet työtä teki päivin öin, - nyt näätte kaiken alkuloistossaan. - -KUNINKAANTYTÄR. - - Ei, isäni... - -TUHKIMO. - - Ei sanaa siitä, pyydän. - -KUNINGAS. - - Sua kiitän, silmäni nyt aukenee, - kuin unessa oon käynyt kolme vuotta, - nyt muistan hökkelit ja laihat lapset, - tee loistaviksi kansan kasvotkin, - kirkasta sydämet ja mustat mielet, - yöt silloin keveämmin nukkuisin! - Jos tämän teet, saat riikin valtasauvan, - nyt aarrekammiota hoitaa saat, - sa sitä hoidat paremmin kuin Markkus, - mies juo, voi hoitaa viinikellaria. - -TALLIMESTARI. - - Ma koitan parastani, kuningas. - -KUNINGAS. - - Mut mitä loistosta, se haihtuu pois, - mun rakas vaimoni vain pysyy poissa, - ma tahdon häntä vielä etsiä. - -- Paranna tapojasi, tallipoika, - satuloi ratsu, vie se portin eteen, - matkalle lähden, tule tyttäreni! - -(Menee.) - -TALLIMESTARI. - - Nyt kuulit. - -TUHKIMO. - - Kuulin kaukaa hukan huudon, - nyt ajatte mun pois. - -TALLIMESTARI. - - En aja, kuules, - veitikka verevä, näin ihan selvään, - prinsessa antoi sulle koristeen, - toivotan onnea; näin vielä senkin, - mitenkä seinää pitkin sivalsit, - en loitsuniekaksi sua oisi luullut, - myy mulle taitosi! - -TUHKIMO. - - En sitä myy. - -TALLIMESTARI. - - Ylhäisen viran saat. - -TUHKIMO. - - En sittenkään. - -TALLIMESTARI. - - Voit prinsessankin saada. - -TUHKIMO. - - Sit'en usko, - se mahdollista oisi silloin vasta, - kun löydän kuningattaren. - -TALLIMESTARI. - - Ahaa, siis tahdot löytää kuningattaren. - -TUHKIMO. - Niin, tahtoisin. - -TALLIMESTARI. - - Ma neuvon sulle paikan, - vallassa vuoren kuningatar on, - ilmaise, millä seinät siirtelit! - -TUHKIMO. - - En ilmaise, ma silmissänne näin - kuin viekkaan ketun hännän vilauksen, - te väärin neuvoisitte. - -TALLIMESTARI. - - Usko mua, - saat kaksi suurta säkillistä kultaa, - ens aluksi, kas tässä. - -(Antaa kultakolikon.) - -TUHKIMO. (Tarkastelee rahaa.) - - Katinkultaa. Kuninkaan kuva? Miksei teidän kuva? - -TALLIMESTARI. - - Kai luulet, että pyrin kuninkaaksi, - ei, ota pois, saat vielä enemmän! - -TUHKIMO. (Ivallisesti.) - - Te ootte antelijas. - -TALLIMESTARI. - - Ota vaan! - -TUHKIMO. - - Mut jos te saatte tunnon vaivoja, - ja pahat rienat teitä öisin riivaa, - unessa ehkä näätte itsenne - kuninkaan kukkaroihin kurkistavan. - -TALLIMESTARI. - - Ei mull' oo koskaan tunnon vaivoja, - siis pistä raha taskuun! - -TUHKIMO. - - Oikeaanko? - -TALLIMESTARI. Niin ettei vasen tiedä oikeasta. - -TUHKIMO. - - Kun punnitsen ma tätä asiaa - ja rahaa kädessäni, mietin tälleen... - -TALLIMESTARI. - - Saat viisi säkillistä, mieti tarkkaan! - -TUHKIMO. - - Niin mietin, että tämän kullan kiilto - on huonon oppaan soihtu onnen tiellä, - siks illalla, kun maata panette... - -TALLIMESTARI. - - Noin kello yhden taikka kahden aikaan. - -TUHKIMO. - - Siis kello kahden aikaan voitte löytää - sukasta vasemmasta kultarahan. - -(Pudottaa rahan tallimestarin niskan ja paidan väliin.) - -TALLIMESTARI. - - Kirottu poika, tämä sulle maksaa! - -TUHKIMO. - - Niin, vaikk'ois teillä kultaa torniin saakka, - en myisi itseäni sittenkään. - -TALLIMESTARI. - - Kauppaasi tulet vielä katumaan, - kuninkaan korviin vihaa supsutan - ja sanon: halpa tallipoika uhkaa - kadonneen valtijattaremme löytää, - ja kärkkyy, kehno, pientä prinsessaamme. - Sun pois hän ajaa niinkuin kulkukoiran; - hoi, tänne Kyssäselkä, Vääräsääri, - tarkasti vartioikaa Tuhkimoa, - jos linnan portista hän livahtaa, - niin ripustan ma teidät hirven sarviin! - -(Osoittaa tallin otsikkoa, menee linnaan.) - -TUHKIMO. Katala! Jääkää! Ei! Hän meni, menköön! Pahaa aavistan. -Kuningas on jo silmitön kaikille kuningattaren etsijöille. Hän ajaa -minun pois, hän ajaa minun pois. Mikäs tässä muu auttaa, reppu selkään, -käteen sauva, edessä loppumaton tie ja takana loistava linna ja siniset -Ihannelman silmät. - -VÄÄRÄSÄÄRI. Kas, kas, kuinka poika vääntelee käsiään. - -KYSSÄSELKÄ. Ja vääristelee suutaan kuin marakatti. (Haukoittelee.) -Hohoo, kuinka haukoituttaa. - -TUHKIMO. Mutta ennenkuin minut kulkukoirana karkoittavat, lähden itse, -pää pystyssä minä lähden. Vereni saattaisi nousta kapinaan ja minä -pahoittaisin sairaan kuninkaan mielen. Tallista käyn hakemassa reppuni -ja jouseni, sanon hyvästit ratsuilleni. - - (Menee talliin.) - -KYSSÄSELKÄ. Piikkitynnöriin se poika joutuu. - -VÄÄRÄSÄÄRI. (Nojautuen muuriin). Tai terva- ja höyhenpötkyyn. -(Haukoittelee.) Kovinpa raukaisee. Tuli taas koko yö juotua Markkus -rahavartijan kanssa. - -KYSSÄSELKÄ (Nojautuen muuriin). Niin tuli. Silmäni eivät tahdo oikein -auki pysyä. - -VÄÄRÄSÄÄRI. Markkus on iloinen kannun kallistaja, mutta nyt se menetti -virkansa, kuulitko, että kuningas tekee hänestä ylimmäisen -juomanlaskijan. - -KYSSÄSELKÄ. Niinpä niin, sehän sopii kuin avain reikään tai tulppa -leilin suuhun. Hohoo! (Torkahtaa.) - -VÄÄRÄSÄÄRI. Markkus taitaa taas olla viinikellarissa. Ethän sin kuule, -torkutko sinä? - -KYSSÄSELKÄ. Hm. - -VÄÄRÄSÄÄRI. (Nuokkuu). Hm. Kovin minä olen väsynyt. - - (Torkkuu.) - -TUHKIMO. (Tulee tallista). Paeta minun täytyy, sillä enhän voi löytää -kuningatarta. Voi, ihanan ajan katoavaisuutta! Minne minä nyt menen? -Kotiinko? En. Menen kiertotähtien suuntaan. Tahdon vielä kerran häntä -katsella. (Katselee ikkunaan.) Tuolla hän hopeakruunu päässä astelee, -ja autuas on hänen hymynsä. - -VÄÄRÄSÄÄRI. Puhutko sinä unissasi? - -KYSSÄSELKÄ. Siristän vain silmiäni paremmin nähdäkseni. Hm. - -VÄÄRÄSÄÄRI. Hm. - -TUHKIMO. Jäähyväissoittoni minä tahdon hänelle soittaa. Ei ole minulla -ritaritorvea eikä linnanlaulajan kannelta, mutta minä soitan isäni -pienellä perintöpillillä. - - (Soittaa kerran.) - -NYYRIKKI. (Ilmestyy tallinseinän takaa). Mikä sulla hätänä? - -TUHKIMO. Sinäkö Nyyrikki, ystäväni? - -NYYRIKKI. Sinä käskit mua. - -TUHKIMO. Ah, se oli kuin ihanaa unta, kun Tapiolan pyhään hakaan -eksyin. - -NYYRIKKI. Mitä nyt tahdot minulta? - -TUHKIMO. Soitin surussani prinsessalle, minun täytyy tästä ihanasta -linnasta lähteä, sillä en voi löytää metsään eksynyttä kuningatarta ja -kuningas ajaa minun pois. - -NYYRIKKI. Älä suotta sure, Hiiden vuoressa on kuningatar vankina, -seurasin jälkiä, kun hänet ryöstivät, tiet rastin, oksat taitoin, tule, -etsivän silmä ei polkuamme näe, koko seutu on hämähäkinseitin peitossa! - -TUHKIMO. Nyt en pelkää hiisiä, en hirviöitä, minä tulen. - - (Menevät linnan portisla.) - -MARKKUS (Kömpii kellarista viinileili kädessä). Kopsis, kompastuinko! -Mikähän aika nyt on? (Tirkistelee sormiensa läpi aurinkoa.) Aurinko -näyttää suurelta leilin pohjalta, taivas tanssii sen kanssa -alku-aikojen hääpolskaa, pilvet käyvät tahdissa, ja koko maailma minun -ympärilläni aaltoilee kuin punainen viinimeri, jossa minun vanha, -ravistunut ruumislaivani laskee ja nousee, (huojuu) nousee ja laskee, -ja kaukana pilkoittaa kuoleman musta ranta. Kuoleman malja! Mutta mitäs -nuo torakat torkkuvat, tuossa saatte hiukan keisarin viheriää. - - (Nostaa leilin Vääräsäären ja Kyssäselän huulille.) - -VÄÄRÄSÄÄRI. (Hieroo silmiään). Minä tunnen nenässäni viinin hajun, -mitähän se merkitsee? - -MARKKUS. Se merkitsee, että nenäsi on suusi yläpuolella, älköön siis -nenäsi halveksiko suutasi, jos siihen tilkan tipahutan. - -KYSSÄSELKÄ. Sinä Markkus puhut ikäänkuin kuulisin äänesi unissani. Onko -sinulla viiniä? - -MARKKUS. Sinä taidat juoda unissasikin, nyt on keskiyö, ja kuun sarvet -punoittavat. - -VÄÄRÄSÄÄRI. Kissa vie, poika on livistänyt. - -KYSSÄSELKÄ. Mitäs sanot, auta armias, se on sinun syysi! - -VÄÄRÄSÄÄRI. Eipäs kuin sinun syysi, sinä kyhnytit kyhmyäsi muuria -vasten ja haukoittelit. - -KYSSÄSELKÄ. Lyhyet valheen jäljet, sinä ojentelit sitä pitempää -jalkaasi ja torkuit. - -MARKKUS. Niin, pitäkää te suukopua, tomppelit, minä katselen ja -kulautan. - -VÄÄRÄSÄÄRI. (Huutaa talliin, tulee). Tallimestari, tallimestari! - -TALLIMESTARI. Mitä on tapahtunut? - -KYSSÄSELKÄ. Tuhkimo on pölähtänyt kuin tuhka tuuleen. - -TALLIMESTARI. Taulahatut! Kiusa ja kuolema! Raskailla raipoilla minä -selkänne kirjailen. - - (Kuningas tulee linnanportaille.) - -MARKKUS. Nyt tuli itku ja irvistys. Minä pelastan leilini. - - (Kulkee takaperin pois.) - -KUNINGAS. Mikä meteli? - -TALLIMESTARI. Tuhkimo on karannut? - -KUNINGAS. Hänen pakonsa olkoon vapaa. Onko ratsuni satuloittu? - -Esirippu. - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -(Hiiden vuoren sisusta. Oikealla etu-alalla vuoren portti, sen takana -hämäriä vuoren halkeamia, vasemmalla etualalla pajavehkeet, vasemmalla -nurkalla kaukaa näkyy Hiiden omituinen linna. Perällä vuoren seinä, -jossa on vankikomero ja ovi, oven vasemmalla puolella ympyrän muotoinen -ristikolla varustettu aukko. Hiidet ovat raajarikkoisia ja kääpiöitä, -kaikilla on musta tukka ja nokinen naama, leuvoissa pukinparrat, puvut -omituisia ja kirjavia sepän pukuja. Hiidet ovat muuten ihmisten -näköisiä.) - -HIIDEN ORJAT laulavat. - - Hahhahhaa, hahhahhaa, - kaunis on aurinko, - kaunis on maa, - polkekaa, painakaa - paljetta näin, - takokaa, takokaa - tulta päin, - tahdomme kultaa - ahjosta nostaa, - ihminen on multaa; - Tahdomme kostaa! - Kulta se hurmaa - ihmisen, - suistaa sen surmaan - turmellen, - yössä me lietsomme vankeina vuoren, - kerran me murramme rautaisen kuoren, - meidän on aurinko, meidän on maa, - takokaa, takokaa, - hahhahhaa, hahhahhaa! - -ISO-HIISI. (Iso avain riippuu vyöllä). - - Ken vuoren porttiin yöllä kolkuttaa, - kultaako taasen janoo kurja sielu? - -TUHKIMO. - - Ihana polku eessäin kisailee, - puun juurilla nään kultakolikoita; - Nyyrikki neuvoi: "niihin älä koske!" - pois viekas kulta! - -(Potkaisee kolikot menemään.) - -ISO-HIISI. - - Vältti kiusauksen, - siis esiinloitsin kolme impeä, - ne virvatulillansa vietelkööt! - -(Vuoren halkeamaan ilmestyy kolme impeä, joista keskimmäinen on -prinsessan näköinen.) - -TUHKIMO. - - Prinsessa! Mitä, oisko mahdollista! - ei -- Ihannelma, kylmä on sun katsees, - kai harhanäky silmää häikäisee! - "Vastaasi astuu kolme kaunotarta", - Nyyrikki neuvoi, "niihin älä koske!" - -(Lyö jousellansa ristiin rastiin kolme kertaa.) - - Pois irvikuvat ihanat! Pois tieltä! - -ISO-HIISI. - - Maanalainen on hällä mahti varmaan; - mies, terve tänne kerran tultuasi, - mik' olet, mitä haet uhkamieli? - -TUHKIMO. - - Oon oman onnen seppä. - -ISO-HIISI. - - Seppä, sanoit, - seppäähän täällä juuri tarvitaan, - siis tartu seppä väkivasaraan, - niin yhdessä me kultaa kalkutamme! - -TUHKIMO. - - Mut mitä täällä tehdään sydänyöllä? - -ISO-HIISI. - - Kruunua taomme me yötä päivää. - -TUHKIMO. - - Kruunua himoitsee siis itse Hiisi? - -ISO-HIISI. - - Kruunu on lasten lelu, siitä viisi, - kuninkaan lintu mull' on häkissäni, - nyt vanhaa kruunuaan se kaipailee - ja samannäköistä nyt taomme. - -TUHKIMO. (Teeskennellen tietämättömyyttä). - - Kuninkaan lintu? - -ISO-HIISI. - - Tuolla! - -TUHKIMO. (Itsekseen). - - Kuningatar. - -ISO-HIISI. - - Se ensin pyristeli siivillänsä, - löi päänsä vasten rautalankoja, - nyt istuu ikävissään puikollansa - ja miettii mykkänä vain menneisyyttään. - -TUHKIMO. - - Miks'ette päästä sitä lentämään! - -ISO-HIISI. - - Kas, Iso-Hiidelläkin sydän on, - se kipenöi kuin helmikuuma rauta, - omaksi ilokseni linnun liitän. - Hei, orjat, lietsokaa, on ahjo kylmä, - enemmän kultaa, jalokiviä! - -(Heittää ahjoon kultaa.) - -TUHKIMO. - - Kovinpa kultaa tuhkaan tuhlaatte. - -ISO-HIISI. Katsos, minä halveksin kultaa. Kerran oli maa tuolla ulkona -meidän, sen taivaat ja auringot, kukat, lähteensilmät, musta, -siitineloa kuohuva multa, kaikki oli meidän. Mutta ihmiset karkoittivat -meidät pois auringosta ja valkeuden ihanuudesta vuoren mustaan, -ikuiseen yöhön. Siksi me taomme taukoamatta, vuoren suonia pitkin me -kultaa juoksutamme, puroissa se kimmeltää, salajyrkiltä kuiluilta se -kuihuttelee. Ja ihmiset katsovat alas multaan ja mujuihin, unohtavat -katsoa ylös, unohtavat taivaan suuren silmän, etsivät, kaivavat kultaa, -syövät, lyövät toisiansa, menehtyvät, mätänevät. Ja kun ne -sukupuuttoonsa sortuvat, puhkaisemme me vankilamme ja meidän on taas -maa, taivas ja sen kuvaa kantava meri, elämä ja valkeus. Hähhähhää. Me -lietsomme kateutta ja kiukkua, lähetämme kipuja ja kuoleman kauhua. -Kavahtakaa rasvakupuiset teitänne! Hei, ontuvat orjat, painakaa -paljetta että vuori vapisee! - -(Siirtyy ristikon luo.) - - Ihana linnanjoutsen, kaarikaula! - -KUNINGATAR. - - Mun kruununi, mun kruununi! - -ISO-HIISI. - - Se tehdään, - ei muuta vastausta teiltä saa, - "mun kruununi!" te varhain valitatte, - en tänne kruunuanne tuottaa voi, - se linnan kappelissa kätköss'on - piirissä ristin, jota täytyy kiertää. - -AARTEENKAIVAJA. (Tuhkimolle). - - Kuulehan, kerran autoit mua suosta - Tapion tanhuvilla, muistatko? - -TUHKIMO. - - Sinäkö täällä, Aarteenkaivaja? - -AARTEENKAIVAJA. - - Niin, kovaonni tuli osakseni, - ma vuorenporttiin yöllä koputin, - kun kiiltokasoja ma kopeloin, - pois sammakkoina hyppi kultarahat; - nyt olen onnettomin Hiiden orja. - Oi, ole viisas sekä varova, - kavahda Ropaa, Hiiden tytärtä, - hän joka nurkan takaa hähättää, - nyt Hiisi hänet varmaan sulle naittaa, - miks tänne tullitkaan? - -TUHKIMO. - - Mun aikoo naittaa? - Ei, ennen jauhan Rovan ruumeniksi. - -AARTEENKAIVAJA. - - Ei, ole niinkuin kaikkeen suostuisit, - lie sulla voima suurempi kuin mulla, - voit vielä paeta! - -TUHKIMO. - - En pakene, - ma vuoren vangin tahdon pelastaa. - -AARTEENKAIVAJA. - - Se varmaan nousee yli voimiesi, - rautaista ovea ei kukaan murra, - ei Hiisi jätä koskaan avaintansa - ja vaikka avaimen hän antaisikin, - niin turhaan päin ja vasten saisit vääntää. - -(Tuhkimo ja Aarteenkaivaja takovat.) - -ISO-HIIlSl. (Kuningattarelle). - - Te ette koskaan täältä päästä voi, - ma huvinaisekseni teidät tahdon, - suurempi mull'on voima, valtakunta - kuin kellään kuninkaalla maailmassa; - ihana vapaus tai musta luola, - valitkaa ihana! - -KUNINGATAR. - - Mun kruununi! - -ISO-HIISI. - - Enemmän tulta ahjoon, nokinaamat, - eikö jo kruunu ala valmistua? - -AARTEENKAIVAJA. - - Puuttuu vain otsarengas, kolme naulaa. - -ISO-HIISI. - - Hio se Hiiden tulta kirkkaammaksi; - nipistä koru tiukkaan pihtiisi, - jos kruunu putoo sinun käsistäsi, - niin korvas kekäleellä kärvennän. - -AARTEENKAIVAJA. - - Se tuossa tuokiossa valmis on! - -ISO-HIISI. - - Kas niin, ma siihen kiinnitän - kalleista kallehimman timantin, - sen arvo kolmen valtariikin on, - kuin auringosta siitä säde sinkoo. - -TUHKIMO. - - Se loistaa niinkuin itse aurinko. - -ISO-HIISI. - - Hähhää, sen sinä sanoit oikein, poika. - -AARTEENKAIVAJA. - - Kas noin, ei siin'oo pihdin piirtoa, - vasaran jälkiä ei missään näy, - se puhdas on kuin puhtain uusi lumi - ja kirkas niinkuin itse Hiiden silmä. - -ISO-HIISI. - - Tuo tänne orja, minä vien sen itse, - suloinen kuningatar, täss'on kruunu! - -TUHKIMO. - - Kovin on kuningatar kalpea. - -AARTEENKAIVAJA. - - Ei hällä ole ilonpäiviä, - hän ensin huusi, itki hajahapsin, - ei syönyt, juonut, vihdoin uupui, - -- teräsi, kulki ristiraudan luo, - siin' irvisteli vuoren riettaat peikot, - pois kauhuissaan hän käänsi kasvonsa; - niin kolme päivää, yötä raukka riehui, - väsähtyi viimein, silmä sumeni, - suu mykistyi ja sydän yksin löi, - nyt hiuksiaan hän yhä palmikoi, - taas purkaa, punoo, heittää hajalle - kuin punois muiston lankoja hän. - -ISO-HIISI. - - Ei ääntä, - ei hiiskausta, päätään ravistaa, - kas, täss'on kruununne. - -KUNINGATAR. - - Mun kruununi, ei tämä ole minun kruununi. - -AARTEENKAIVAJA. - - Hän houreistansa ehkä selvenee. - -ISO-HIISI. - - Tulinen, kipenöivä kirous, - nyt kruunun paiskaan minä palasiksi! - -TUHKIMO. - - Hän pelkää teitä, tuokaa kruunu mulle, - ma vien sen, käykää syrjään! - -ISO-HIISI. (Siirtyy ahjon ääreen). - - Koeta, houkko! - -TUHKIMO. Kuningatar, kuningatar, kuuletteko? - -KUNINGATAR. Älä minua kiusaa, irvistävä peikko! - -TUHKIMO. Minä en ole peikko. - -KUNINGATAR. Mikä sinä sitte olet, jollet peikko? - -TUHKIMO. Olen kuninkaan tallipoika. Minä tulen linnoilta. - -KUNINGATAR. Minä en tunne sinua, sinä ilkamoit. - -TUHKIMO. En ilkamoi, tallimestari ilkamoi, muistatteko tallimestaria? - -KUNINGATAR. Tallimestari!? Uu, oletko sinä tallimestarin äpärä, -tallimestari on paha, hänellä on musta naamari? - -TUHKIMO. Hänen muistonsa on hämärä. - -KUNINGATAR. Sitte, sinä kuitenkin olet peikko. Minä en pistäkkään -päätäni ansaan, minä en ole puhunut pahaa tallimestarista, te löisitte -minua. - -TUHKIMO. Ei teitä kukaan lyö, minä varjelen. Kuningatar, tässä on -kruununne! - -KUNINGATAR. (Ravistaa päätään). Minun kruununi, minun kruununi! - -ISO-HIISI. Hän ravistaa päätään. - -KUNINGATAR. Kuka se tuo on? Uh, kuinka se on ruma! - -TUHKIMO. Iso-Hiisi. Te olette joutunut Iso-Hiiden valtaan, mutta minä -olen tullut teitä pelastamaan. - -KUNINGATAR. Sinä et puhu totta, minua ei kukaan pelasta, sinä koetat -punoa ajatuksiani solmuun, en sano, sinä pistäisit minua tulipää -piikillä. - -TUHKIMO. Kuningatar, teitä on kovin kiusattu, surulla minä sen näen, -koettakaa toipua, koettakaa muistaa, tehän olette suuren valtakunnan -kuningatar. - -KUNINGATAR. Sellaista unta minä joskus olen nähnyt. Mutta kruununi minä -muistan. Kun minä sen ensi kerran päähäni laskin, soivat kappelin -kultaiset urut, ihana kuoro lauloi heleitä hymnejä, päivä paistoi -akkunasta suoraan minun kruunuuni ja tuntui kuin aurinko olisi -laskeutunut sydämmeeni ja minä itkin ilosta. Mutta sitten muistan vain -hämärästi. Ei, unta on kaikki! Minähän olen vaan palmikon punoja, -katsos, kuinka minulla on pitkä palmikko! - -TUHKIMO. Pitkä se on, hyvin pitkä. Voi, surkeutta, miten minä silmänne -aukaisisin! - -ISO-HIISI. Hähhähhää, sinä oman onnesi seppä, mitä hän sanoi? - -TUHKIMO. Tämä ei ole minun kruununi, sanoi, mutta jos voit tehdä -samanlaisen kuin minulla linnassa oli, niin minä suostun Ison-Hiiden -kanssa häihin, sanoi. - -ISO-HIISI. Hähhää, niinkö sanoi kiiltävä kuninkaan lintu? - -TUHKIMO. Niin sanoi. - -ISO-HIISI. Olisipa nyt kaava, johon katsoen se kruunu pitäisi tehtämän. - -TUHKIMO. Kuulkaas, minä kävin usein linnan kappelissa, -kirjolasikaapissa minä näin sen kruunun. - -ISO-HIISI. Hiisi vieköön, sanonpa sen itse, ettäkö sinä sen todellakin -näit? - -TUHKIMO. Omilla silmilläni näin ja muistan sen muodon tarkalleen. - -ISO-HIISI. No, mitäs muuta, sinä teet sen, kuoleman haastolla sen -käsken. Jollet kruunua valmiiksi saa ennenkuin huuhkain vuoren rotkossa -kolmannen kerran huutaa, niin panen sinun pahimman palkeeni polkijaksi, -se palje, näetsä, lyö sinua, joka kerta kun polkemasta lakkaat. Mutta -jos sinä kruunun valmistat, niin tyttäreni, hyvä ruskea Ropa on omasi, -Ja sttte me vielä tänä yönä vietämme hurjia, kiimaisia kaksoishäitä. - -TUHKIMO. Ropa? - -ISO-HIISI. Niin, Ropa on mielestäsi ehkä ruma ensi näkemältä. Hähhää, -teillä ihmisillä on silmät nurin päässä, sanoo usein Ropa, Ropa onkin -viisas ja kaunis, hänen vertaistansa ei ole koko vuoren valtakunnassa. - -TUHKIMO. Kiitos kunniasta! - -ISO-HIISI. Tässä on kultaa, keltakiviä, vihreitä ja punaisia kiviä ja -hohtokiviä niin paljon kuin vaan tarvitset. - -TUHKIMO. Kyllä tässä on tarpeeksi. (Itsekseen.) Ajatukseni käyvät -ristiin. (Ääneen.) Mutta minä tahtoisin olla kahden tämän -aarteenkaivajan kanssa. - -ISO-HIISI. Niin, menkää sysisilmäiset sikiöni, yöllä saatte ehkä ikenet -irvissä tanssia leiskuvan, vihreän tulen ympärillä. - -HIIDEN ORJAT. Ikenet irvissä, hähhähhää! - - (Menevät.) - -ISO-HIISI. Minä menen nyt, muista, kolmasti kun huuhkain huutaa... Älä -yritäkkään paeta, et pääse täältä kuuna kulloinkana. Ja kuninkaan -lintu, hähhää, pysyy häkissäni, katsos tämä (näyttää avaintaan) hänet -pintehestä päästää. - -TUHKIMO. Kummallinen avain, siinä on riimuja ja kukon kynsiä ja sen pää -on kuin häntäänsä pureva vesikäärme. - -ISO-HIISI. Niin näes, tällä avaimella ei voi lukkoa avata kukaan muu -kuin itse Iso-Hiisi, ovi lupsahtaa itsestänsä kiinni, eikä tällä -avaimella sisäpuolelta ulos pääse, ei pahinkaan hiisi pääse. Tietysti -minä pääsen, minulla on vielä kolme avainta kolmen vaskisen seinän -sisällä. Hähhähhää, nyt et tullut siitä hullua hurskaammaksi. - -TUHKIMO. (Itsekseen). Kyllä muistan salaiset sanasi. - -ISO-HIISI. Minä tulen hetken päästä työtäsi katsomaan. - - (Menee.) - -TUHKIMO. Voi riivattu! Mitäs tästä lopulta tulee? - -AARTEENKAIVAJA. (Ottaa kruunun). Älä siinä toimetonna seiso, vaan tule -takomaan! - -TUHKIMO. Olisinpa nuorempana ollut edes sepän opissa. - -AARTEENKAIVAJA. Minä olen täällä sitä tointa hiukan oppinut, sano -muististasi, millainen se kruunu oli! - -TUHKIMO. Niin, kappelin kruunu oli hiukan pienempi ja otsarenkaassa -oli seitsemän kiveä vuoroin viheriäisiä ja keltaisia, etupuolella -loisti iso timantti, kruuunun lehdestä nousi kultainen risti, sen -ympärillä kolme tähteä. (Vaipuu ajatuksiinsa.) "Kolme tähteä", aina ne -kummittelevat aivoissani. Siitä pouvasi Musta-Mirjakin. - -AARTEENKAIVAJA. Hiiteen pouvaamiset! Lietso! Ristin minä pian -valmistan. - -KUNINGATAR. Oi, jumalainen armias, muroita minulta tämä kivinen, -sydämmetön seinä! - -TUHKIMO. Kuules kuinka vaikertaa! - -KUNINGATAR. Päästä päivääsi näkemään, ilmaasi ihailemaan! - -AARTEENKAIVAJA. Minusta tuntuu kuin hän saisi tajunsa ja tuntonsa. - -KUNINGATAR. Tai lennätä tulinen vaaru, puhkaise pohjaton vuori, iske -nuolesi verta vuotavaan sydämmeeni, jossa kuolema jo käy! Minä kuihdun -ja kuolen. - -TUHKIMO. Tämä jo tuskaksi käy, minä tukehdun, täällä ei ole tarpeeksi -ilmaa. - -AARTEENKAIVAJA. Lietso, ei ole aikaa rupatukseen, risti on jo valmis! - -TUHKIMO. Kruunussa oli vielä puoliympyrän muotoisia kaiverruksia pitkin -otsarengasta. - -AARTEENKAIVAJA. Kaikki käy kuin naulaan. Jos kuningatar tämän omaksensa -tuntee, niin luulen, että hänessä tapahtuu suuri, sisällinen muutos. - -TUHKIMO. Luoja sen suokoon! - - (Ropa tarttuu toiseen palkeeseen.) - -AARTEENKAIVAJA. Mutta kuinka sinä lietsot, ihanhan kekäleet ahjosta -lentävät! - -ROPA. Hähhähhää! - -AARTEENKAIVAJA. Ropa! Mitä sinä täällä! - -ROPA. Tulin sitä uutta seppää katsomaan. (Käy Tuhkimon kainaloon.) Tule -likolammille kapaloimaan! - -TUHKIMO. Hyi, kuinka olet tahmea, naljasilmä, ihan kuin mudassa kuteva -kiiski. Kapaloimaan? - -ROPA. Kapaloimaan niin, teidän kielellänne sanotaan kuhertamaan. Sinä -sanot vain sulia sanoja. Inehmoilla on silmät nurin päässä. - -TUHKIMO. Syöjättären sikiö! - -ROPA. Ylen sinä minua mairittelet. Katsos, Syöjättären suku tässä -vanhassa vuoressa on vanhaa, jaloa sukua. - -TUHKIMO. Olkoon vaikka rikkikoiran sukua. - -ROPA. Minulla on kuningaskäärmeen nahasta tehty hame, voi, jospa -näkisit sen hameen, liepeissä roikkuu sudenkorennon päitä ja sisiliskon -silmiä, ja vyö on tehty sirisevän heinäkirpun luista, ja sitte on -minulla ruosteesta ja homeesta kudottu vaippa, hallatar sen kutoi -syysyönä, kun punainen pyrstötähti lensi läpi mustan taivaan. - -TUHKIMO. Hiiden narttu, mene siitä, minun täytyy takoa kruunua! - -ROPA. Tao se pian, sittenhän olet omani! Häävuoteella yöllä minä sitten -käännän silmäsi. Mikä maailmassa on rumaa, sen me täällä kauniina -pidämme. Esimerkiksi, sinä salassa sentään rakastit äitiäsi, Annikka -siskoasi ja Tähkimö veljeäsi, se oli pahasti tehty, sinun olisi pitänyt -salaa yöllä pistää heiltä silmät puhki ja sinun äitisi... - -TUHKIMO. Älä mainitse saastaisella suullasi vanhan äitini nimeä! -Sekoitathan pyhimmät ajatukseni. - -ROPA. Silloin kuin sinä sanoit, että äidilläsi on linnun naama, silloin -olit sinä kelpo poika. - -TUHKIMO. Mistä sinä kaikki tiedätkin? Häpeän väri poskelleni nousee, -kun sitä muistelen. Kiusa ja kuolema, mitä se sinua liikuttaa! - -AARTEENKAIVAJA. (Kuiskaa). Älä kiihdy! Sano kauniita sanoja, niin Rovan -silmät käyvät nurin! - -ROPA. Pistikö, hähhää, pisti että kirveli. Mikset ampunut jousellasi -keskelle veljesi maksaa, maksan olisit polttanut hiljaisella tulella -suupalaksi Rimmesuon nälkäisille kurjille. - -TUHKIMO. Mitä sinä veljestäni? Sinun maksasi minä paistan omissa -kyyneleissäsi. - -AARTEENKAIVAJA. Puhu hänelle kauniisti, siitä ruoja suuttuu! - -TUHKIMO. Niin, sinulla on silmät kuin taivaalla tähdet. - -ROPA. Hyi sinua! - -TUHKIMO. Ropa, sinulla on ihan enkelin sydän. - -ROPA. Enkelin? (Purskahtaa itkuun.) Sinä pilkkaat minua. Enkelithän -ovat rumimpia olentoja mitä maan ja taivaan välillä löytyy. -Siipi-ihmisiä, lintuihmisiä! - -TUHKIMO. Niinkö luulet? Ja sinä olet viatoin kuin eilen syntynyt lapsi. - -ROPA. Tuhannen sauhuavaa tulikivijärveä! Minä revin silmät päästäsi. -Minä menen isälleni kantelemaan. - - (Huuhkain huutaa kerran.) - -TUHKIMO. (Aarteenkaivajalle). Kuulitko, huuhkain huusi? - -ROPA. Niin se huutaa sinulle kuin kuoleman kiljahdus. Minä kostan, -hähhää. - - (Menee.) - -TUHKIMO. Tämähän on kamalaa. - -AARTEENKAIVAJA. Lietso, kruunu on kohta valmis! - -TUHKIMO. Se huuhkain huutaa kuin Tuonelasta. - -AARTEENKAIVAJA. Lietso! Kas noin, nyt sitä hiukan hion ja vasaroin. -Selvä kuin päivä, valmis, vie! - -TUHKIMO. Käteni vapisevat, vie sinä! - -AARTEENKAIVAJA. Minä vien. -- Kuningatar, tässä olisi nyt se teidän -oikea, oma kruununne, orja viipyi kauan tiellä, kuningas sen lähetti ja -käski sanoa paljon terveisiä. - -KUNINGATAR. Samallainen vaan ei sama. Se on ihan kuin minun sydämmeni, -joka ei ole sama kuin ennen. - -AARTEENKAIVAJA. Polvillani teitä rukoilen, koettakaa sitä! - -KUNINGATAR. Se on liian raskas, pääni on muutenkin kipeä. - -AARTEENKAIVAJA. Siitä riippuu koko kohtalonne. - -KUNINGATAR. Minä en ota. Minun kruununi! - - (Huuhkain huutaa toisen kerran.) - -AARTEENKAIVAJA. (Palaa Tuhkimon luo). Mahdotonta. - -TUHKIMO. Mahdotonta. Nyt en muuta keinoa tiedä kuin että viritän -jouseni ja ammun Iso-Hiiden kuoliaaksi. - -AARTEENKAIVAJA. - - Et viljon veikko sitä tehdä voi, - ei häneen pysty nuolet eikä keihäät. - -TUHKIMO. - - Miksen ma jäänyt metsän pyhään helmaan, - Tapion tarhoihin ja pyyntimaille, - miss' ympärilläin tanssi - miss' opin salon taikasäveleet, - ja ihmetaijat, tarut Tapion. - -AARTEENKAIVAJA. - - Tapion? - -TUHKIMO. - - Hyvä oli mulle metsä aina, - ma metsää rakastin, en kotiani, - metsän ma päästin kirouksen alta, - metsältä sain ma lahjat kallihimmat. - -AARTEENKAIVAJA. - - Mies, mitkä lahjat? - -TUHKIMO. - - Metsolaisten lahjat. - -AARTEENKAIVAJA. - - En kiittää saata lykkylahjojasi, - kun et voi niitä käyttää; mitä sait? - -TUHKIMO. - - Sain teirin sulan, se on lakissani. - -AARTEENKAIVAJA. - - Kai tavallinen sulka, teirinsulka. - -TUHKIMO. - - Iloitse, huuda, nyt on riemun yö, - minull' on ihmesulka, taikasulka, - tällä kun sivallan, niin koituu kruunu! - -AARTEENKAIVAJA. - - Sivalla, aika on jo tärkeä! - -TUHKIMO. - - Sis sas, kuin kellot sois, kappelista kruunu pois! - -AARTEENKAIVAJA. - - Puhkes kuin tähti talvitaivahalle. - -TUHKIMO. - - Kas, kuningatar, täss'on vihdoin kruunu. - -KUNINGATAR. Tämä on minun kruununi. Oh, silmistäni suomut putosivat. -Koska minä heräsin, minä olen kauvan nukkunut? Missä olen? - -TUHKIMO. Hiiden vuoressa vankina olette, mutta nyt on helpoituksen -hetki lyönyt. - -KUNINGATAR. Mistä tulet? - -TUHKIMO. Kuninkaan linnasta suloiset sanomat tuon. - -KUNINGATAR Elääkö kuningas, armas avioni? - -TUHKIMO. Elää. - -KUNINGATAR. Ja nuori tyttäreni? - -TUHKIMO. Elää ja on entistänsä ehompi. - -KUNINGATAR. Ja minä elän, oi, iloa rajatonta! - -TUHKIMO. Kuningatar, voitte pelastua ainoastaan siten, että olette -suostuvinanne Iso-Hiiden vaimoksi. - -KUNINGATAR. Minä pelkään. - -TUHKIMO. Kun rautainen ovi takananne kiinni lupsahtaa, niin vapauden -portti edessänne aukenee; suostukaa, aika on tärkeä! - -KUNINGATAR. Jollei muuta neuvoa löydy, niin minä suostun. - - (Huuhkain huutaa.) - -AARTEENKAIVAJA. Jo tulee Hiisi. Riennä, aseta kruunu alasimelle, -kalkuttakaamme! - -TUHKIMO. Vain yksi avain riippuu vuoren ukon vyöllä. Minä hengitän -taas. - -ISO-HIISI. - - Noo, kuinka sujuu työ? - -TUHKIMO. - - Kuin laulu vaan, - pajasta kuulitte kai kalkutuksen. - -ISO-HIISI. - - Miks' suututit mun tyttäreni äsken? - -TUHKIMO. - - En syytä tiedä. - -AARTEENKAIVAJA. - - Pieni erehdys, - ei seppä tunne meidän tapojamme, - hän sanoi Ropaa taivaan enkeliksi. - -ISO-HIISI. - - Vai niin, sen arvasin, no kyllä leppyy, - iloinen seppä, ootko työsi päässä? - -TUHKIMO. - - Niin iloinen en ole ollut koskaan, - kas tässä työ kuin tarkan kaavan mukaan. - -(Iso-Hiisi vie kruunun.) - -ISO-HIISI. - - Jos nyt on työsi tehty turhaan taas, - niin sulle, seppä, koittaa kuumat päivät. - Kuninkaan lintuseni, täss'on lelu. - -KUNINGATAR. - - Mun kruununi, se mulle antakaa! - -ISO-HIISI. - - Nyt suostutte kai vuodekumppaniksi? - -KUNINGATAR. - - Voi, häpeätä, oi, no niin... ma suostun. - -ISO-HIISI. - - Hähhää, jo suostuu, tänne väki kaikki! - -(Puhaltaa avaimen päähän, Ropa ja Hiiden väkeä tulee.) - -ROPA. - - Hyi, häijy seppä! - -TUHKIMO. - - Sisilisko, hyi! - -ROPA. - - Nyt olet hyvä taas, ma laitan häät. - -ISO-HIISI. - - Nyt päästän pienen linnun häkistäni. - -(Aukaisee oven.) - -KUNINGATAR. (Astuu horjuen). - - Ah, päätä huimasee, ma varmaan kaadun. - -ISO-HIISI. - - Näin kruunun lasken minä kulmillenne, - hei, hiidet hyppikää nyt peikon polskaa, - nyt puuttuu ilosta vain kuningas, - se sairas kuokkavieras, hähhähhää! - -TUHKIMO. - - Porttia kohden, hiljaa kuningatar! - (Hiiden harakka nauraa.) - Harakka, senhän ammuin. - -ISO-HIISI. - - Ammuit, mitä? - Petosta haistan. - -TUHKIMO. - - Lasken pientä pilaa, - voi, kirkastus ja kauhu, katsokaa, - linnanne palaa, palaa, leimuaa! - -(Iso-Hiisi kääntyy, Tuhkimo työntää hänet voimakkaalla ryntäyksellä -luolaan ja salpaa oven kiinni. Kuningattaren päästä putoo kruunu -ja kierii.) - - Nyt huuda Hiis' kuin ylkä häissään huutaa! - -ISO-HIISI. - - Jyrise julma ilma, irnu, iske, - vapise vuori, kaada kattilaasi - inehmot, inhat lapset, räisky, läisky, - avuksi huudan kaikki hiiden henget! - -(Okkonen käy.) - -ROPA. - - Kavallus! Peikot käykää kimppuhunsa, - tulkatte hirviöt ja rienan raiskat, - maan alta, ilmasta ja kuilun yöstä, - ylitse vuori käyköön, poikki, päälle! - -(Peikot käyvät Tuhkimon kimppuun, joka peräytyy portille taluttaen -kuningatarta, jousellaan lyö hän ristin merkkiä.) - -TUHKIMO. (Aarteenkaivajalle.) - - Kumppani, joudu, nyt on horna irti! - -(Tuhkimo ja kuningatar ulos portista.) - -AARTEENKAIVAJA. - - Ma tulen, mutta ensin hiukan kultaa - evääksi elämäni retkillä. - -(Kokoo syliinsä kultarahoja, portti ponnahtaa kiinni.) - - Voi, mua onnetonta, kurja kulta! - -(Kaatuu itkien kultakasojen päälle.) - -ISO-HIISI. - - Tuli ja tuska, lennä noidan nuoli, - rymäjä, rysky raskas rautavuori! - -(Käy kovempi ukkonen, Ropa sieppaa kruunun ja heittää sen ahjoon, joka -leimahtaa pitkään lieskaan.) - -Esirippu. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -(Linnan piha, pihalla kaksi viinitynnöriä, linnanväki mellastaa. Linnan -rappukomerossa tallimestari ja Markkus pelaavat lautapeliä, pöydällä -kaksi hopeaista viinimaljaa. Peremmällä soittavat mustalaiset -säkkipilleillä ja puupuhaltimilla.) - -MARKKUS. Hai, romaneshel, soittakaa! Enemmän tulta soittoon, tulista -viiniä ja hehkuvia naisia! (Heittää rahapussin.) Siirrä tallimestari, -sinulla on onni pelissä -- kaikenlaisessa pelissä! Muistatko, kun sinä -Hiiden kanssa pelasit pois kuningattaren ja myit sielusi? - -TALLIMESTARI. Älä veistele, viini on mennyt päähäsi! - -MARKKUS. Sanovat, että musta koira tuli linnaan, naakat tornissa -kirkuivat kuin sairaat lapset. Siitä koirasta ei langennut varjoa eikä -sen jälkiä nähty lumessa, kun sen seurassa keskellä yötä ratsastit -metsään. Seuraavana päivänä katosi kuningatar. - -TALLIMESTARI. Sinä näet pikku-ukkoja. - -MARKKUS. Sinä pelaat vaarallista peliä, kuningaspeliä. - -TALLIMESTARI. Siirrä ja seuraa peliä! - -MARKKUS. Rahvas rupattelee, että sinä eräällä kuninkaallisella -metsästysretkellä olit hyvin lähellä kuninkaan orpanaa, riikinperijää, -kun hän kuiluun putosi. Sanohan minulle kahden kesken, etköhän vain -liian kovakouraisesti korjannut hänen jahtireppunsa hihnaa! - -TALLIMESTARI. Ei ole minun syyni, että menetit virkasi, kallista -kannuja vähemmän! - -MARKKUS. Kovinpa täällä on mässäilty, kuningas ja kuninkaantytär ovat -jo kolme kuukautta olleet matkoilla. Silmäni ovat niin sameat, että jos -karannut tallipoika astuisi nostosillan yli taluttaen kateissa ollutta -kuningatarta, niin näkisin yhtä haavaa kaksi kuningatarta, ja jos minun -täytyisi livistää niiden kahden välistä, niin lentäisin varmaan korkean -kuningattaren korkeaan syliin. - -TALLIMESTARI. Näethän sitte kaksi viinileiliäkin, onni sinulla. - -MARKKUS. Hyvä olisi sinullekin, jos kuningas näkisi rahan kahtena, kun -hänelle tiliä teet niistä kultasäkeistä. - -TALLIMESTARI. Sinä käyt kiusalliseksi, lopeta jo! - -MARKKUS. Pelin lopetan minä myös, kas noin. Tuossa viimeinen -riikintaalarini! En viitsi enään. Hai, romansehel soittakaa! - - (Kulkee mustalaisten luo.) - -MUSTA-MIRJA. Herra tallimestari! - -TALLIMESTARI. Musta-Mirja, sinä täällä? - -MUSTA-MIRJA. Niin. - -TALLIMESTARI. Olenhan kieltänyt sinua liikkumasta linnassa ja sen -ympäristössä. - -MUSTA-MIRJA. Niin, niin, musta on miero, ja tie on kiero, ei ole majaa, -nälkä ajaa. - -TALLIMESTARI. Mikä on asiasi? - -MUSTA-MIRJA. Niin muistattehan, monta, monta vuotta sitten. - -TALLIMESTARI. Se lapsi, niin... - - (Äänettömyys.) - -MUSTA-MIRJA. Tehän olitte syynä... - -TALLIMESTARI. Eihän se vain elä! - -MUSTA-MIRJA. Eikä elä. Hautasin sen Rimmesuon rantaan. - -TALLIMESTARI. Ensin kuristit? - -MUSTA-MIRJA. Ensin kuristin. - -TALLIMESTARI. Minä en kärsi sinua silmieni edessä. - -MUSTA-MIRJA. Teidän käskystännehän minä sen tein. - -TALLIMESTARI. Etkä ole kenellekään ilmaissut? - -MUSTA-MIRJA. Puhumaton olen kuin puu, mykkä kuin hauta. - -TALLIMESTARI. Puhutko nyt totta? - -MUSTA-MIRJA. Nyt ainakin puhun totta. Sitte minä... - -TALLIMESTARI. Sitte...? - -MUSTA-MIRJA. Pyytäisin rahaa tai syötävän puolta. - -TALLIMESTARI. Sekös se asia olikin. - -MUSTA-MIRJA. Heimoni on minut hyljännyt. Ka, ei suuni suhaja, ei sanat -huulillani hyppele kuin aikoina entisinä, ei pouvarina pohatu, ka, -iloton on ilta, ah, angervoinen, mangu mustalainen! - -TALLIMESTARI. Minä olen sinulle jo niin monta kertaa antanut. Sata -taalaria sait silloin -- lapsen hautaamiseksi. Mene, muuten opetan! - -MUSTA-MIRJA. Ka, nälkä opettaa. Oliskohan maljassa tilkka viiniä. -(Kurkistelee maljaan.) Tallimestari kulta, taalari vaan. - -TALLIMESTARI. Ei ropoakaan. Korjaa vanhat luusi, muuten kuletan sinun -kuoppatorniin! - -MUSTA-MIRJA. Kuoppatorniin, älä, älä! (Itsekseen.) Et antanut, kitsas -kettu, niin, niin, sinä käyt nyt kuninkaallisilla puujaloilla, mutta -huimaavasta korkeudesta sinä syöksyt pohjattomaan kuiluun. Sen minä -vannon, varrohan! - - (Menee.) - -VÄÄRÄSÄÄRI. Tallimestari, kuningas on tulossa! - -TALLIMESTARI. Korjaa pois viinimaljat! - - (Kuuluu torven ääni.) - -KYSSÄSELKÄ. (Juosten). Mestari, mestari! - -TALLIMESTARI. Niinhän sinä lennät kuin tuli olisi irti! - -KYSSÄSELKÄ. Tuhkimo ja kuningatar...! - -TALLIMESTARI. Kuningatar, häh! - -KYSSÄSELKÄ. Tulevat jo toista tietä, minä vakoilin tien varrella ja -karahutin ratsulla edellä teille ilmoittamaan. - -TALLIMESTARI. Tuli ja leimaus, nyt ovat hyvät neuvot tarpeen, tjaa, -olenhan pahemmastakin pulasta suoriutunut, vielä on niskani notkea. - -(Rientää portille, kumartaa syvään hattu kädessä.) - - Suur'armollisin, kuulu kuningas, - saan tervetulleeks teidät lausua, - ilosta ääneni nyt väräjää. - -KUNINGAS ja KUNINKAANTYTÄR. - - Ei syytä sulla ole ilohon, - on turha matka ollut. - -TALLIMESTARI. - - Kuningas... - -KUNINGAS. - - Miks' linnanpiha täynnä kansaa on? - -TALLIMESTARI. - - Ma kutsuin kansan ilokesteihin, - siis ette tiedä... - -KUNINGAS. - - Mitä? - -TALLIMESTARI. - - Mikä onni, - mä ensimmäisnä saan sen ilmoittaa, - niin... kuningatar on jo löydetty. - -KUNINGAS. - - Luojalle kiitos, iloitsen ja nauran, - oi, ilon määrää, taas ma hengitän, - elämä uusi virtaa suoniini, - missä on kuningatar? - -TALLIMESTARI. - - Linnaa kohden - hän ajaa, tänne aatos eellä lentää, - ja tallipoika ajaa rinnallaan - lävitse riikin juoden mässäillen, - jaellen rahoja kuin ruhtinas, - uhkasi ottaa puolen valtakuntaa, - prinsessan naiseksensa aikoo ottaa, - päähänsä itse tahtoo kruunun panna. - -KUNINGAS. - - No, ei hän vielä ole kuningas, - puistakoon päältään ensin tallin tomut, - ma elän vielä. - -TALLIMESTARI. - - Teiss' on voima, valta. - -KUNINGAS. - - Jo kuulen kopseen nostosillalta, - portille riennän. - -TALLIMESTARI. - - Kansa, käykää vastaan! - -(Kansa siirtyy portin ulkopuolelle, mustalaiset soittavat, kansa -hurraa.) - -KUNINGATAR. (Kantotuolissa, jälessä Tuhkimo). - - Oi riemun rikkautta, kuninkaani! - -KUNINGAS. - - Syliini syöksy, armas puolisoni, - löydetty, rakas, kalliimpi kuin koskaan! - -KUNINKAANTYTÄR. - - Rakkahin äiti, äiti, minä itken. - -(Syleilee kuningatarta.) - -KUNINGAS. - - Suloinen vavistus käy ruumiissani. - -TALLIMESTARI. - - Kättänne suokaa minun suudella! - -(Kuningatar tarjoo kätensä halveksivasti.) - -KUNINGAS. Oi, näitä kaipauksen kolkkoja vuosia, jokainen hetki herätti -minussa muistoja, jokainen esine loihti esille sinun kuvasi, kylmä -satula, jolla kelveä vartalosi oli levännyt, rypistynyt vuoteesi, jossa -viimeiseksi olit maannut. Tyhjää oli ympärilläni, vielä tyhjempää -rinnassani. - -KUNINGATAR. Kovemmat ne kolme vuotta ovat olleet minulle, musta seinä, -auringoton elämä, kauhu herätti minussa kamalia kuvia, niin että minä -pelkäsin ajatuksieni pohjatonta paloa. Mutta älkäämme kaivako esille -entisyyttä, nyt on silmäni kirkas, sieluni kirkas! Ja sitte olen minä -ilossani unohtanut Tuhkimon. - -KUNINGAS. - - Niin, Tuhkimo. - -KUNINGATAR. - - Hän minut pelasti, - kaikesta saatan yksin häntä kiittää, - Hiideltä tempasi hän varman vangin. - Tuhkimo, sano millä palkitsen, - ei mikään palkka ole liian suuri! - -TUHKIMO. - - Tein tehtäväni, kiitos kuningatar, - ma tahdon jäädä suureen suosioonne, - myös armollisen, armaan prinsessan... - -KUNINGATAR. - - Ma arvaan ajatustes salaisuuden, - sydämmes parasta ma katson aina. - -KUNINGAS. - - En tahdo näyttää kiittämättömältä, - mieleni mukaan et oo aina ollut, - sen enempää ei siitä; kasva suoraan, - nyt olet ylitallimestari, - ma määrään kolme koetuksen vuotta, - jos näytät, että olet kunnon mies, - niin täytän säädökseni muutkin ponnet; - kamaripalvelija, virkapuku! - -TUHKIMO. (Kumartaen). - - Kunnia, kiitos, tät'en ansainnut. - -KUNINGAS. (Kuningattarelle.) - - Mut sinä, armas, lienet väsyksissä. - -(Jatkavat hiljempaa keskustelua.) - -KUNINKAANTYTÄR. (Tuhkimolle). - - Sinähän olet unelmani urho, - pelastit äidin; -- oot kuin kasvanut, - (Nauraa hämillään.) - jos tietäisit... kuin sua odotin, - tornista joka ilta katsoin tielle. - -TUHKIMO. - - Ah, Ihannelma, mulle rakas oot, - sun luokses kaikki ajatukset lensi. - -KUNINGAS. - - Käykää jo linnaan pitkämatkalaiset, - ja levättyä joukoin juhlikaamme! - -(Kuningatar ja kuninkaantytär menevät.) - -TALLIMESTARI. - - Kuningas, sallikaa mun hiukan haastaa! - -KUNINGAS. - - Mua viivytät. - -(Palvelija tuo virkapuvun, Tuhkimo asettaa reppunsa ja jousensa -tallinseinälle, menee talliin.) - -TALLIMESTARI. - - On tehty kavallus, - pois aarre-aitasta on salaa viety - noin viisi säkillistä kultaa. - -KUNINGAS. - - Kuinka? - Siis Markkus...? - -TALLIMESTARI. - - Ei, -- on lukko murrettu. - -KUNINGAS. - - Ja ketä epäilet? - -TALLIMESTARI. - - En tiedä varmaan, - mut varkaus on tehty samaan aikaan, - kun tallipoika karkas. - -KUNINGAS. - - Tuhkimo? - -TALLIMESTARI. - - Syyn varjoa en päälleen langeta, - voi olla joku muu kuin Tuhkimo, - hän on nyt toinen mies; mut Musta-Mirja - on öisin nähty täällä hiipivän. - -KUNINGAS. - - Sen nimen muistan, mikä Musta-Mirja? - -TALLIMESTARI. - - Huovimme ajoi häntä takaa muinoin. - -KUNINGAS. - - Nyt muistan, ah, se juttu jättäkäämme, - jos varkaan keksit, mulle ilmoita! - -(Menee.) - -TALLIMESTARI. (Kumartaa). - - En koskaan katso omaa etuani. - -- Hän jätti reppunsa, -- tjaa, annas katson, - oiskohan taikakalu reppuun jäänyt? - -KUNINGATAR. (Terassilla). - - Ah, kuinka suloista on hengittää - kotoista ilmaa lemmen säteissä, - kultainen taivaan kerä mailleen vierii, - tornit ja kukkulat ne kilvan kiiltää, - laaksoihin varjot hiljaa vaeltaa, - kyyhkyset pesiin palaa väsyneinä. - -TALLIMESTARI. - - Vain leivän puolisko ja juuston pytky, - nyt pisti päähäni, oi, oiva aatos! - -(Kaivaa rahapussin taskustaan.) - -KUNINGATAR. - - Miks herja häärii pojan repun luona? - -TALLIMESTARI. - - Ma kuulin äänen, ehkä erehdyin, - kuninkaan silkkipussin reppuun pistän, - niks, naks ja pojan niska poikki on. - -(Vetäytyy syrjään.) - -KUNINGATAR. - - Mua kutsuu kuningas, ma tulen, tulen. - -(Poistuu.) - -TUHKIMO. (Ylitallimestarin puvussa). - - Miks täällä hiipii taas tuo häntyri? - -TALLIMESTARI. - - Nyt on hän kynsissäni. - -(Huomaa Tuhkimon, ottaa hatun päästään ja kumartaa syvään.) - - Tuhkimo, - niin... herra ylitallimestari, - sankari suuri, rohkea ja ylväs, - mun nöyrin kumarrukseni. - -TUHKIMO. - - Jo riittää, kielesi tulvaa hiukan hillitse! - -TALLIMESTARI. - - Nyt ymmärrän, te ootte vaatimaton, - se sopii niinkuin puku koristaa, - kättänne suutelen. - -TUHKIMO. - - Pois viekkaat huulet! - -TALLIMESTARI. - - Miks ootte mulle vielä vihainen, - erehtyy enkelikin taivaissa - saatikka minä halpa mato maan? - -TUHKIMO. - - Niin mato olet, liukas, kiero kyy. - -TALLIMESTARI. - - Kas ollaan ystäviksi, sopikaamme! - -TUHKIMO. - - Ei sopua, nyt julkisotaa käyn, - syytöksen heitän vasten kasvojasi, - tunnusta, kuningattaren sä ryöstit. - -TALLIMESTARI. - - Minäkö ryöstin? Ei, te näätte unta. - -TUHKIMO. - - Vankina komerossaan kuningatar - kauhulla huusi sinun nimeäsi, - naamarimiehistä hän houraili; - mihinkä heitit naamarisi, hylky? - -TALLIMESTARI. - - Naamarin? Tjaa, nyt itse hourailette. - -TUHKIMO. - - Sinull'on vuorotellen kaksi naamaa, - kavala takana ja eessä liukas, - ne naamarit ma kerran revin rikki - ja paljastan sun koko maailmalle. - -TALLIMESTARI. - - Järkenne kanssa käytte sokkosilla. - -TUHKIMO. - - Mies, mene, muuten...! - -TALLIMESTARI. - - Menen, ylväs ootte, - (Menee linnaan, itsekseen:) - mut tietäköön sen hiisi, kuinka kauvan. - -MUSTA-MIRJA. Sydänkäpyseni, ilosilmäseni. - -TUHKIMO. Mirja, Mirja, varo askeleitasi, näitkö, kenen kanssa äsken -puhuin. - -MUSTA-MIRJA. Kuulin koko puheenne. Varo sitä miestä kuin ruttoa! -Ilosilmäseni, et tunne vielä maailmaa, imarra, matele, kiellä oma -itsesi, viekkaus viekkautta vastaan, muuten joudut alikynteen. -Muistatko, mitä ennustin!? - -TUHKIMO. Mirja, ennustuksesi on osaksi toteen käynyt. - -MUSTA-MIRJA. Sydänkäpyseni, sivumennen, onko sinulla rahaa, en ole -syönyt sitten kuin eilen. - -TUHKIMO. (Antaa rahaa). Tässä. Niin, ennustuksessa ei ollut loppua. - -MUSTA-MIRJA. Luojalla on lykyn avaimet ja elämän langat. Mutta elämäsi -aamun hämärän salaisuuden minä tiedän. - -TUHKIMO. Hämärältä on minusta lapsuuteni tuntunut, hämärältä kuin metsä -kuutamossa. - -MUSTA-MIRJA. Salaisuuden sanon. Niin, muistathan sen haudan kotimökkisi -luona. - -TUHKIMO. Rimmesuon haudan, lapsesi haudan. - -MUSTA-MIRJA. Sinun äitisi... - -TUHKIMO. Äitini? - -MUSTA-MIRJA. Sinun äitisi oli sinun syntymisesi ensi viikkona sairas, -ylen sairas. Yöllä tulin rintalapsi sylissä mökkiin, isäsi istui -synkkänä pää käsiin vaipuneena, kavahti pystyyn, kouristi kättäni ja -sanoi läähättäen: "myy minulle lapsesi!" -- "Lapseni?" -- sanoin. -"Minun sairas vaimoni makasi yöllä lapsensa kuoliaaksi, ah, Jumala, -Jumala, myy minulle lapsesi", huusi hän, "vaimoni nukkuu -- mutta jos -hän herää ja huomaa lapsensa kuolleeksi, niin hän kuolee surusta, minun -nuori vaimoni." Minä myin lapsen, hopealusikasta ja säkistä jauhoja. -Seuraavana päivänä hautasimme kuolleen lapsen minun lapsenani suon -rantaan. - -TUHKIMO. (Tuskallisesti). Sinä Mirja...? - -MUSTA-MIRJA. Sinun äitisi ei ole oikea äitisi. Joku tulee, hyvästi -sydänkäpyseni, ilosilmäiseni. - - (Menee tallin taitse.) - -TJHKIMO. Älä mene! Mirja kuule! Olisikohan Mirja...? Minulla on levoton -veri kuin mustalaisella... Oh, Mirja, Mirja, sinä olet äitini ja -- -isäni? Missä, ehkä täällä linnassa! Oh, näitä ristiriitoja, ne repivät -ja raastavat minut rikki. - -ÄITI. (Jälessä Annikka ja Tähkimö). Tulkaa lapseni, tässä on kuninkaan -linna! - -TUHKIMO. (Siirtää hattunsa silmilleen, hän seisoo selin äitiin, -hämärämpi näyttämö). Äiti? Mitä? Kasvatusäitini. Tuntuu niin -kummalliselta. Ja Annikka, Tähkimö? Nyt en tahtoisi äitiä tavata. - - (Kyssäselkä ja Vääräsääri hiipivät portille, kumpikin asettuu - eri puolelle, niin että heidän päänsä tuon tuostansa näkyvät.) - -ÄITI. Missähän se Tuhkimo on? Varmaankin korkea herra tuo, siltä kun -kysyisi. - -ANNIKKA. Kuinka tämä linna on kaunis. - -ÄITI. Armollinen herra. - -ANNIKKA. Se on varmaankin kuningas. - -ÄITI. Kuningas, sanoit? - -TÄHKIMÖ. Kuningas niin. - -ÄITI. (Niijaa). Uskaltaisikohan sitä puhutella. Suuri armollisin riikin -ruhtinas, asia olisi sitä lajia, että... - -ANNIKKA. Puhu vaan, äiti, suuret herrat ja kuninkaat ne kuulemma -kuuntelevat vaan! - -ÄITI. Että Tuhkimo, joka kuuluu olevan tallipoikana täällä läänin -linnassa, on minun poikani. Minä tulin nyt ilmoittamaan, että se meidän -mökkimme Rimmesuon lähettyvillä paloi, kulovalkea sen poltti, minun -ainoa lehmäni jäi liekkeihin, voi, kuinka se ammui surkeasti, oikein -sydäntä vihlasi. - -TÄHKIMÖ. Ja minun sikotarhani paloi elukoineen, ja kaikki rahani -sulivat kuumaan tuhkaan. - -ANNIKKA. Minun rukkini ja kirkkohameeni paloi. - -TUHKIMO. Oh! - -ÄITI. Niin, ei meillä ollut muuta neuvoa kuin lähteä mieron tielle. Ja -Annikka, tämä tyttäreni tässä sanoi, ettei Tuhkimo hädässä heitä, niin -että ehkä linnassakin työtä saisi. Se Tuhkimo, minun poikani, lähti -kotoa, sillä oli sellainen äkkipikainen luonnon laatu. Sentähden minä -aina ajattelin, että kuinkahan se siellä maailmassa menestyy. Huimapää -se oli, mutta perin rehellinen. - -ANNIKKA. Ja minä sanoin silloin, koska Tuhkimo on rehellinen, käy hän -kyllä elämän koetuksen läpi. - -ÄITI. Mutta minä sanoin siihen: ei, Annikka, maailma on paha, -maailmassa rehelliset ihmiset vetävät onnen arvonnassa lyhemmän korren -ja aina niitä onnen onkijat työkkivät. - - (Tuhkimo nyökyttää päällään.) - -ANNIKKA. Katsokaas, kuningas nyökyttää päällään! - -ÄITI. Kovin minä iloiseksi tulisin, jos Tuhkimon näkisin. - -TUHKIMO. Tätä en kauvemmin kestä. - -ÄITI. Ja sitte toin minä hänen hiilihevosensa, joita hän lapsena -leikkeli, muuta en kiukaalta pelastanut. - -TUHKIMO. (Liikutuksissaan). Äiti! - -ANNIKKA. Ei se olekkaan kuningas. - -TUHKIMO. Äiti, äiti, olettehan sentään äiti minulle? - -ÄITI. Siunaa ja varjele, Tuhkimo! - -ANNIKKA. Ja kultatakissa, kuinka sinulla on korea puku. - - (Tunnustelee takkia, Tuhkimo kättelee kaikkia.) - -ÄITI. Ja me kun luulimme sinua itsekseen kuninkaaksi. - -TUHKIMO. Vai mökki on palanut, no, vanhan sijalle rakennetaan uusi ja -uhkeampi. - -ANNIKKA. Äiti, eikö puheeni käynyt toteen, rehellisyydellään on Tuhkimo -päässyt vallan riikin herraksi. Tämähän on kuin satua. - -ÄITI. Niin, niin, sinulla on rehellinen sydän, poikani. - -TALLIMESTARI. (Kuninkaalle). Kuningas, kuten sanoin, matkalla linnaan -kohteli Tuhkimo kuningatarta hyvin töykeästi. - -KUNINGAS. Se sikseen, sanoit päässeesi varkaan jälille. - -TALLIMESTARI. Selvät ovat jäljet. Suvaitkaa! (Vie kuninkaan -tallinsillalle.) Mitä luulette, armollinen kuningas, tämän tallinsillan -alla löytyvän? - -KUNINGAS. Vanhoja romuja. - -TALLIMESTARI. Tirkistäkää raosta! - -ANNIKKA. Mitä ne tuolla tekevät? - -TUHKIMO. Kuningas vaan tarkastaa tallia. - -ANNIKKA. Kuningas! - -KUNINGAS. En näe mitään. - -TALLIMESTARI. Odottakaa! Varas palaa aina rikospaikalleen kuin hukka -haaskalleen. Minä seisoin äsken pilarin takana ja näin varkaan -tirkistävän raosta kuten minä nyt teen. - -KUNINGAS. Ja se varas? - -TALLIMESTARI. Odottakaa! - - (Potkaisee pois laudan.) - -KUNINGAS. Kaksi kultasäkkiä! Tämähän on julkeata, se varas on hengiltä -pantava. - -TALLIMESTARI. Nyt lausuitte tuomion. Odottakaa! (Tempaa Tuhkimon repun -seinältä.) Katsokaa! - -KUNINGAS. Minun silkkinen rahapussini. Kuinka...? - -TALLIMESTARI. Ja varmemmaksi vakuudeksi vielä... - - (Juoksee Tuhkimon kimppuun ja riistää hänen kaulaltaan koristeen.) - -TÄHKIMÖ. (Puolustaa). Mies, pois kätesi veljestäni! - -TALLIMESTARI. (Näyttää koristetta). Tässä! - -KUNINGAS. Tyttäreni kaulakoriste? - -TALLIMESTARI. Tässä on varas. - - (Tähkimön käsi vaipuu.) - -ÄITI. Varas, oi! - -KUNINGAS. Kuinka on rahapussini joutunut reppuusi? - -TUHKIMO. En tiedä. - -KUNINGAS. Ja kaulakoriste? - -TUHKIMO. Sitä en voi sanoa. - -KUNINGAS. Vangitkaa mies! (Vääräsääri ja Kyssäselkä vangitsevat.) -Kuoppatorniin, huomenna tutkittavaksi ja hirteen! - -KUNINKAANTYTÄR. (Terassilla). Älkää koskeko häneen, päästäkää Tuhkimo! - -TUHKIMO. Ah, prinsessa! - -ÄITI. Minun poikani, minun poikani, mitä olet sinä tehnyt! - -Esirippu. - - - - -NELJÄS NÄYTOS. - -(Pyövelin vuori. Oikealla hirsipuu, vasemmalla lava kuninkaallisia -katsojia varten. Kansaa, mustalaisia, Musta-Mirja. Vääräsääri ja -Kyssäselkä tuovat Tuhkimon sidottuna, hän on vanhoissa vaatteissa, olan -kohdalta hiha rikki.) - -KUULUTTAJA. Minä kuulutan sen julki: kuningas kuoppatorniin sulki -tallipoika Tuhkimon, joka syytetty on: varasti kultasäkkiä viisi ja -apuna oli Hiisi, lait riikin näin rikkoi ratki ja mässäten prinssiä -matki, nyt laulaa hän viime virttään, pian pyöveli hänet hirttää, -esimerkki näytettäköön, tuomio täytettäköön! - -VÄÄRÄSÄÄRI. - - Et toiste karkuhun pääse, korpin ruoka, - sun nahkas kallis on kuin kultatalja, - selkäni nahka vielä kirvelee, - kun muistan mestarini raipan iskut. - -KYSSÄSELKÄ. - - Nyt Hiiden hinkaloon hän matkustaa, - luudalla lentää toiseen maailmaan, - ei palaa koskaan ystäväinsä luokse, - siks itku tukahuttaa ääneni. - -VÄÄRÄSÄÄRI. - - Ei kylki taida tiellä kylmetä, - takitta keveämpi taidat olla, - sen muistoks' otan, myyn sen krouvarille. - -(Ottaa takin.) - -TUHKIMO. - - Kuluta kunnialla, sull' on sitä! - -KYSSÄSELKÄ. - - Ja mitä lakillakaan enään teet, - Kyöpelin akkain pataan putoisi, - hei, kananvaras, onko sulla kultaa, - ei sulla ole edes kyydin hintaa! - -(Tunnustelee taskuja.) - -TUHKIMO. - - Anna mun sentään pitää sulkani! - -KYSSÄSELKÄ. - - Pah, teirinsulka, sill'en mitään tee, - jokaisen pensaan alta niitä löytää. - -VÄÄRÄSÄÄRI. - - Ja entäs polvihousut, Kyssäselkä? - -KYSSÄSELKÄ. - - Ei, prinsessamme ehkä pyörtyisi. - (Nauravat.) - Kas tuolta tulee prinssin heimokunta! - -ÄITI. (Annikan taluttamana). - - Voi, surun päiviä ja tuskan öitä, - kymmenen vuotta olen vanhempi - kuin eilen, sano mulle Annikka, - kai hapseni on lumivalkeat, - ma viime yönä luulin kuolevani, - kuin mustat aaveet kulki unen houreet, - taivaaseen maasta nousi hirsipuu, - Tuhkimo riippui siinä rentona - pää kallellaan, ja mua kauvan katsoi. - -ANNIKKA. - - Pois pyyhi pahat unet silmistäsi - ja anna taivon niitä kirkastaa! - -ÄITI. - - Mun toivoni on tomussa, se kuoli, - äkisti kuoli niinkuin kaunis lapsi, - esikko, pieni, armas sydänlehti. - -ANNIKKA. - - Kuningas ehkä vielä armahtaa. - -ÄITI. - - Poikani, poikani, oi, mitä teit? - -TUHKIMO. - - Ei surun syytä, kerran täytyy kuolla. - -ÄITI. - - Surunko syytä, kuinka haastelet, - siskosi, veljesi ja äitisi - kulkevat läpi koko riikikunnan, - kysyvät Tuhkimoa, saavat tietää: - kuninkaan linnassa on Tuhkimo. - Näin mietimme: kas, vaikka mökki paloi, - niin vielä elää meidän Tuhkimomme - ja leivän saa hän itse kuninkaalta, - tallissa sukii mieliratsuaan - tai soittaa iloisena pillillänsä. - Niin aatoksemme kulki aivan muussa, - kuin että saisit kuolla hirsipuussa. - -TUHKIMO. - - Mökin ma uuden oisin veistänyt, - nyt hamppunuora sitoo käteni. - -ÄITI. - - Mut kapula ei sulje suutasi, - tunnusta, että hiukan hairaannuit, - niin ehkä vältät kuolon rangaistuksen! - -TUHKIMO. - - Kuinka ma voisin tyhjää tunnustaa - ja tyhjäks tehdä, mit'en ole tehnyt? - -ANNIKKA. - - Veljeni, kuule heikon siskos ääntä, - veljeni rakas, kuule Tuhkimo, - pudista päältäs kaikki syytökset, - olethan syytön, minä uskon sen, - siskoltas säästä nämä kyyneleet! - -(Itkee.) - -TUHKIMO. - - Kaikesta tässä itkuun tyrskähtää. - -TÄHKIMÖ. - - Tuhkimo, kuinka kauvan saatat olla - noin kovasisuinen ja julman jyrkkä; - tunnusta, viel' on ehkä armon aikaa, - otitko prinsessalta kaulavitjat? - -TUHKIMO. - - Prinsessan kultavitjat? - -TÄHKIMÖ. - - Sano pois! - -TUHKIMO. - - Prinsessaa älä tähän sekoita, - niin valehtelen että varastin! - -TÄHKIMÖ. - - Sitä en luule. Entä kultasäkit, - miten ne joutui tallinsillan alle? - -TUHKIMO. - - Tiedusta puilta taikka kiviltä, - mitä ne kuiskuttavat haletessaan, - kun ukon nuoli niihin syyttä iskee! - -TÄHKIMÖ. - - Mut silkkipussi löyttiin repustasi. - -TUHKIMO. - - Peliss' on ollut lempo itse tai... - -TÄHKIMÖ. - - Tai... sano pois! - -TUHKIMO. - - Tai tallimestari. - -TÄHKIMÖ. - - Kavahda sanojasi, Tuhkimo, - niin suurta herraa syyttää uskallat, - hän hirsipuusta voi sun pelastaa! - -TUHKIMO. - - Ei, sitä iloa en hälle suo. - -TÄHKIMÖ. - - Henkesi ei oo yksin sinun omas - äidilläs myös on siihen sydänosa. - -TUHKIMO. - - Ei sydämmeni ole juuri jäästä, - mut huulilta en valheen sanaa päästä. - -ANNIKKA. - - Tuhkimo rakas, minä pyydän vielä, - oi, älä tee vain mitään häväistystä. - -ÄITI. - - Rukoile elämääsi kuninkaalta, - tunnusta kaikki, puhu puhtaaksi! - -TUHKIMO. - - Ma itse olen oma tuomarini, - tuomari sanoo: älä vanno väärin! - -TALLIMESTARI. - - Nuorallatanssijamme, pieni prinssi, - ennen sä tanssit aina nuoran päällä, - säärilläs sätkit kohta nuoran alla - kuin lasten nytkyttämä pahviäijä. - -TUHKIMO. - - Voi, ruoja, rohkeuttas, pöyhkäpyrstö, - käteni ensin sidoit, vielä ilkut. - -TALLIMESTARI. - - Pyövelin ruoka, hiiritaikuri, - päästä nyt hiastasi alju hiiri, - se ehkä nakertaisi siteet poikki! - Saan onnitella uuteen virkatakkiin, - missä on takki, päällä paita vaan, - niin, kohtahan on maatapanon aika, - herätä ette taida huomiseen, - siis hyvää yötä, ehkä häiritsen! - -TUHKIMO. - - En pelkää yötä, hyvää yötä vaan! - -TALLIMESTARI. - - Korkeaan asemaan nyt nousette, - ei kuningas voi nousta korkeemmalle. - -TUHKIMO. - - En pelkää nousta siihen asemaan. - -TALLIMESTARI. - - Ei, -- ollaan ystäviä, pila sikseen, ma tahdoin - sua hiukan koetella. - Minull' on juonet. - -TUHKIMO. - - Mikko repolainen. - -TALLIMESTARI. - - Repo on viisas, voi sun pelastaa. - -ÄITI. - - Niin, pelastakaa, hyvä mestari, - hän on niin ajattelematon! - -TALLIMESTARI. - - Eipäs, - hän ajattelee ehkä liian paljon, - ei ajatellut köyden punojaa - elämän hienon langan ratkojaksi. - -TÄHKIMÖ. - - Antakaa armon käydä oikeudesta! - -TALLIMESTARI. - - Ma suostun veljes pyyntöön -- ehkä suostun, - jos annat taikakalun. - -TUHKIMO. - - Taikaa kärkyt? - -TALLIMESTARI. (Tekohurskaasti). - - "Teen loistaviksi kansan kasvotkin", - niin toivoo kuningas, niin minä toivon. - -TUHKIMO. - - Vai variksilla jyvät kylväisit - ja puisit riihtä peltohiirillä, - maan kavaltaja pelastaisi maan, - ois pukki pantu kaalin vartijaksi... - -TALLIMESTARI. - - Ei, totta puhun kautta kunniani. - -TUHKIMO. - - Sun kunnias on keppiheposi, - ei sulla viel' oo riikin valtasauvaa. - -TALLIMESTARI. - - Siis suora puhe, tahdon saada sen. - -TUHKIMO. - - Hiidelle olet vielä sielus velkaa, - jos oikein arvaan, taas on Hiisi irti. - -TALLIMESTARI. - - Jos annat taikakalun, sanot synnyt, - ma puhun puolestasi kuninkaalle - ja panen varkauden Mirjan syyksi. - - ÄITI. - - Niin, Musta-Mirja on sen varmaan tehnyt. - -ANNIKKA. - - Puhukaa puolestansa, jalo herra! - -TALLIMESTARI. - - Kas, kaunis tyttö, oikein herkkupala, - annatkos sitte salaa syleillä? - -(Silittää Annikkaa leuvan alta.) - -TUHKIMO. - - Pois sormet siskostani, herja, muuten - Pyövelin vuorelta sun kuiluun heitän! - -TALLIMESTARI. - - Sun kauniit rannerenkaas siitä estää, - kas, tuolla tulee pyöveli. - -(Pyöveli tulee punaisessa viitassa käsivarrella nuora.) - -ÄITI. - - Ai, auta! - -TUHKIMO. - - Nyt; tallimestari, ma näytän taijan; - (Sivelee kätensä selkäpuolella pitkin Tallimestarin kasvoja.) - siskoni puolesta. - -TALLIMESTARI. - - Puh, sinä pilkkaat. - -KUNINGAS. (Tulee. Kuningatar, kuninkaantytär, hoviväkeä). Armas -kuningattareni, kuninkaallinen raati on sen päättänyt, en tahdo -päätöstä kumota, rikos on siksi julkea. - -KUNINGATAR. Mutta minä vakuutan nähneeni, miten tallimestari pisti -jotain pojan reppuun, armahda! - -KUNINGAS. Näit varmaankin väärin, olit matkasta väsynyt. -kiitollisuudesta poikaa kohtaan et hänelle surmaa soisi. Kyllä sen -hyvin ymmärrän, mutta ei sillä parane, tuomio on täytettävä. - -KUNINGATAR. Kuninkaiseni, ole lempeä, kolmen vuoden kuluessa ovat -silmäsi käyneet heikoiksi, sinä et näe, mitä riikissä tapahtuu, usko -minua, nämä ovat tallimestarin vehkeitä. - -KUNINGAS. Sinä et vanhastaan siedä tallimestaria. - -KUNINKAANTYTÄR. Minäkin rukoilen, isä, ole hänelle armollinen! Isä, -minä sanon sen, ei Tuhkimo ole varastanut kaulakoristetta, minä annoin -sen. - -KUNINGAS. Kas, kas, sinä matkit äitiäsi, tämän sinäkin sanot pojan pään -päästimeksi. Olisit sanonut, että hukkasit, sinun pikkuinen pääsi on -tämän huonosti keksinyt. -- Miksi olisit antanut? - -KUNINKAANTYTÄR. (Hämillään). Niin kun... - -KUNINGAS. Sano vaan, mitä nyt keksit? - -KUNINKAANTYTÄR. Niin, kun Tuhkimo pyyhki teirinpilkut kasvoistani. - -KUNINGAS. Hahhahhaa, vielä huonommin keksitty, enhän ole huomannut -sinulla teirinpilkkuja olevankaan. Ahaa, siksikö niitä rohtoniekkoja -linnassa kulkikin, voiteet ovat siis auttaneet? - -KUNINKAANTYTÄR. Ei, Tuhkimo pyyhki teirinsulalla. - -KUNINGAS. Vielä hauskempaa. - -KUNINKAANTYTÄR. Samalla sulalla Tuhkimo muutti koko linnan. - -KUNINGAS. Nyt sinun pikkuinen pääsi on vallan pyörällä. Tallimestari -sen teki. - -KUNINKAANTYTÄR. Eipä, minä näin itse. Isä, katso hänen silmiänsä, ne -puhuvat hänen syyttömyydestänsä, vaikka ylevyys tukkii häneltä suun! - -KUNINGAS. Kas, kas, pojalla on vaaralliset silmät, olet tainnut -katsella niihin liian syvään. - -KUNINKAANTYTÄR. Totta puhut, isä. Vapauta Tuhkimo, minä käyn hänen -kanssansa vaikka maailman maantietä lieron kuningattarena! - -KUNINGAS. Vaiti, Ihannelma, illalla suljen sinun pimeään komeroon! - -TALLIMESTARI. (Tuhkimolle). Kuulitko, mitä kuningas sanoi? Ei sinua nyt -voi auttaa mikään maailman kuningatar eikä prinsessa. Anna minulle heti -taikakalu, niin pääset paljaalla säikähdyksellä! Musta-Mirja on väen -joukossa. Yksi sana vaan, niin hän roikkuu hirressä sinun sijastasi. - -TUHKIMO. Musta-Mirja on syytön, mitä sinä vaadit minulta? Ihmismurhaa -sinä vaadit, sinä olet kamala mies? - -TALLIMESTARI. Anna taikakalu, sanon sen viimeisen kerran! - -TUHKIMO. No niin, minä näytän sen, minä näytän sen, koska sitä niin -himoitset. Kas, tässä, tässä on taikasulka, ihmesulka, sillä minä -seiniä sivalsin, linnoja loihdin! - - (Heiluttaa sulkaa päänsä päällä, tallimestari yrittää sitä - riistää, Tuhkimo hyppää hirsipuulavalle.) - -TALLIMESTARI. Hiiden nimessä, anna se, anna se! - -TUHKIMO. Kas näin, minä revin sen rikki. (Repii sulan rikki.) Niin -lentäkää, leyhykää sulkani hienot untuvat, unelmieni untuvat yli -latvojen, yli laineiden, yli kukkaisten ahojen, yli piilevien purojen -Tapiolan pyhille tanhuille sinne, missä ei ole onnettomuutta, missä ei -ole itkua, missä ei päivä koskaan laske, missä ei ole yötä eikä -kuolemaa! -- Lentäkää, liitäkää, viestini viekää Tuonelan tuville! Kas, -tuuli ne jo nosti hartioilleen, nyt ei niitä enään näy, hahhahhaa! - -TALLIMESTARI. Kurja, mitä sinä teit! - -TUHKIMO. Nyt olen niin iloinen. - -TALLIMESTARI. Ilosi itkuksi muuttuu. Kuningas, minä peruutan -syytökseni. - -KUNINGAS. Kuinka? - -KANSAN ÄÄNIÄ. Kuule, kuule! Hän peruuttaa. - -TALLIMESTARI. Syytökseni peruutan, jos Tuhkimo taikasulallaan voi -loihtia tämän hirsipuun kullan kiiltäväksi linnan portiksi. - -KUNINGAS. Sinä olet jalomielinen. - -KUNINKAANTYTÄR. Tuhkimo, onhan sinulla taikasulka, sipaise, sipaise! - -TALLIMESTARI. Niin, hän väittää, että hänellä on sellainen sulka. - -KUNINKAANTYTÄR. Tuhkimo rakas, tee se minun tähteni! - -TUHKIMO. Mitä en tekisi sinun tähtesi, ah, kaikki, kaikki, en voi -mitään. - -KUNINGAS. Voitko tehdä, mitä tallimestari väittää? - -TUHKIMO. En voi, tein tyhjäksi taikani. - -KUNINKAANTYTÄR. Voi, sinua onnetonta! - -TUHKIMO. Vihan vimmassa minä sen tein. - -TALLIMESTARI. Hahhahhaa, kuka nyt nauroi. - -KUNINGATAR. Voi, suurta surkeutta, sydämmeni on murtua. Kuule viimeinen -pyyntöni! Täytä Tuhkimon viimeinen mieliteko, anna hänen kahden puhua -omaistensa kanssa, anna hänen nukkua, syödä, juoda, laulaa, soittaa, -pukeutua koruvaatteisiin, iloita ja tanssia, mitä hupia vaan haluaa, -sillä surullinen on hänen lähtönsä, josta vielä kirous päällemme -lankeaa! - -KUNINGAS. Olkoon niin. - -TALLIMESTARI. (Tuhkimolle). Nyt sinä särjit prinsessan sydämmen, ota se -omalletunnollesi, kun lähtösi hetki lyö! - -TUHKIMO. Sinä olet pahempi kuin Iso-Hiisi itse, sillä hiisissäkin oli -jotain ihmisellistä. Minä en kestä enempää. Nyt minä huudan kaikki -julki. (Hirsipuulavalla.) Kuulkaa kaikki, minä huudan sen julki -kuninkaan kuulten, kansan kuulten. - -KANSA. Kuule, kuule! - -TUHKIMO. Tämä mies on suurin maansa kavaltaja, katsokaa, noin vain -konna kalpenee! Kuningattaren hän ryösti, kansalta kiskoi hän viimeiset -rovot. - -KANSA. Viimeiset rovot! -- Mitä hän sanoo? -- Hän puhuu totta. - -TUHKIMO. Viljan on hän jättänyt mätänemään, hökkelit kaatumaan; siitä -asti kuin kuningatar katosi ja ehkä jo kauvan sitä ennen, on hän -kuningasta pettänyt, muutamassa vuodessa on hän saattanut koko riikin -rappiolle. - -TALLIMESTARI. Se ei ole totta, se ei ole totta, hän valehtelee, -kuningas, älkää kuunnelko häntä, hän on koston sairas, hän on hullu, -viekää hänet hirteen! - -ÄITI. Suurista suurin päällä maan, kultainen kuningas! Armahtakaa, -lähettäkää hänet kauvas kolmen meren taakse, yksinäiselle luodolle, -mutta antakaa hänen nuori elämänsä minulle, hän on pala sydämmestäni, -osa onnestani! Kuningatar, hyvä kuningatar, olettehan tekin äiti, -hempeän tyttären äiti, pelastakaa minun poikani! - -TALLIMESTARI. Pyöveli, käy toimeen! - - (Pyöveli sitoo nuoran hirsipuuhun.) - -KUNINKAANTYTÄR. Tuhkimo, iloni, sorea sankarini, ole rohkea viimeiseen -hetkeen saakka! - -TUHKIMO. Hiiden tulessa olen karaistunut, kuoppasilmäinen kuolema ei -voi olla kovempi kuin elämän tulinen tuska, sorea on kuolo sinun -katseittesi lumouksessa, hyvästi ihana! - -KUNINKAANTYTÄR. Sinua muistelen ijäti. - -TUHKIMO. Hyvästi äiti, älä muistele pahaa, hyvää vain muistele, hyvästi -veljeni ja sinä siskoni, hyvästi! - -MUSTA-MIRJA. (Hiipii esille). Tuhkimo, saanko minäkin sanoa hyvästi? - -TUHKIMO. Mirja! Sinä, sinä... Sano, oletko äitini! - -ÄITI. Mirja, äitisi? - -TUHKIMO. Miksi tulin sen sanoneeksi, niin, äiti, sinä et ole äitini. - -ÄITI. Oh, Mirja valehtelee, Mirja valehtelee aina, mene pois sinä -katala poikani luota! Tuo takaisin hopealusikka, ainoa äitini perintö, -minkä varastit! Varastit silloin, kun minä lapsivuoteessa makasin. -Mene pois! - -TALLIMESTARI. Musta-Mirja mene, minä annan sinut pyövelille! - -KUNINGAS. Jo riittää pyöveli. -- Kuulkaa! Armosta ja kuningattaren -pyynnöstä, Tuhkimo, saat täyttää viimeisen mielihalusi ennenkuin -kuolet. - -TUHKIMO. Jalo hallitsija. Soitolla minä tahtoisin lähteä, soitolla -itseäni ja omaisiani ilahuttaisin ennenkuin kalman kynnykselle -kukistun. Ei minulla ole muuta soitinta kuin isäni perintöpilli; sillä -olen metsiä käydessäni soitellut, taivas on silloin tuntunut -sinisemmältä ja syvemmältä, maa ihanammalta ja sydämmeni keveämmältä. - -KUNINGAS. Tapahtukoon toivosi! Päästäkää hänen kätensä. - -TALLIMESTARI. Vartioikaa visusti häntä! - - (Pyöveli päästää siteet.) - -TUHKIMO. Mirja, Mirja, sano ensin, oletko äitini? - -MUSTA-MIRJA. En ole äitisi. - -TUHKIMO. Kuka? - -MUSTA-MIRJA. Soita, soita ensin! - -TUHKIMO. (Nojautuu hirsipuuta vasten ja vetää Nyyrikin antaman pillin -paitansa alta, itsekseen). Nyyrikin antama simapilli! Heisaa! - -KUNINKAANTYTÄR. Äiti, näitkö, miten hän ilostui? - -KUNINGATAR. Niin ja silmänsä välähti niin ihmeellisesti. Mirjankin -kasvot näyttivät niin salaperäisiltä. - -TUHKIMO. Taikapillini minä vallan unohdin, kuninkaantytärtä minä vain -ajattelin. "Puhu pilliisi seitsemän säveltä", käski Nyyrikki, minä -soitan seitsemän kertaa seitsemän säveltä. Maailma kirkastuu, kaikki -kirkastuu. - - (Tuhkimo soittaa, pyöveli alkaa tanssia.) - -PYÖVELI. Jalkapohjiani kutkuttaa. Mitä? Jalkani nousee kuin itsestään, -yks, kaks, yks, kaks. - -KUNINKAANTYTÄR. Äiti, katsos, katsos, pyöveli tanssii, tämä on hauskaa. - -KUNINGAS. Onko pyöveli tullut hulluksi! - -PYÖVELI. Ei... ei... armoa, hirttäkää minut ensimmäiseen puuhun! - -ANNIKKA. Katsos, pyöveli tanssii Tuhkimon pillin mukaan. - -ÄITI. Noin ei Tuhkimo ole koskaan soittanut. - -PYÖVELI. Ah, mikä minua vaivaa, minun viitassani on ihan kuin -veripilkkuja, auttakaa! Minä olen hautoja ryöstänyt, vainajilta -sormuksia kiskonut, oh, näin en häissänikään tanssinut. - - (Pyöveli lakkaa tanssimasta.) - -KUNINGAS. Sinulla ei ole enään virkaa. - -KYSSÄSELKÄ. Kuules Vääräsääri! - -VÄÄRÄSÄÄRI. Mitä, Kyssäselkä? - -KYSSÄSELKÄ. Mikä kumma minuun on tullut? - -VÄÄRÄSÄÄRI. Ja minuun? - -KYSSÄSELKÄ. Sinuunkin? - -VÄÄRÄSÄÄRI. Minusta tuntuu ikäänkuin ei jalkoja olisi ollenkaan. - - (Alkaa tanssia.) - -KYSSÄSELKÄ. Väs, väs, Vääräsääri, hypittää niin riivatusti. - -VÄÄRÄSÄÄRI. Kys, kys, Kyssäselkä, jalka ihan pomahtaa ja pihahtaa -tuiman tanssin halusta. - -TALLIMESTARI. (Kuninkaalle). Ihan tämä on kuin kuoleman tanssia, -puuttuu vain luurankomies. - -KUNINGATAR. Minä sanoisin sitä omantunnon tanssiksi. - -KYSSÄSELKÄ. Hyppää lyhemmällä jalallasi, tämä on hassua! tallimestari, -minä nipistin teiltä hopeapikarin. - -TALLIMESTARI. Mitä, sinäkö sen veit? - -VÄÄRÄSÄÄRI. Ja minä nipistin teiltä kultamaljan. - -TALLIMESTARI. Sellaisia palvelijoitako te olettekin! - -VÄÄRÄSÄÄRI. Kätyreitä me olemme. Voi, maa pyörii minun silmissäni, ilma -pyörii, pilvet pyörivät, puut pyörivät. - -KYSSÄSELKÄ. Ihmisten päät pyörivät minun silmissäni, pyöveli pyörii, -kuningas pyörii, hirsipuu pyörii. - -KUNINGAS. (Kuningattarelle). Ihmeellinen soitto. Minä vanha mies -pyörisin mielelläni kanssasi pari kierrosta. Omatuntoni ei taida olla -aivan puhdas. - -KUNINKAANTYTÄR. Minusta tuntuu kuin Tuhkimo keinuttaisi. - - (Kuningas, kuningatar, kuninkaantytär nyökyttävät - päätään tahdin mukaan.) - -TALLIMESTARI. Heretkää toki! Mitä hirtehisen ilveilyä tämä on? - -KYSSÄSELKÄ ja VÄÄRÄSÄÄRI. Mestari, mestari, emme muuta voi! - - (Tarttuvat tallimestariin, joka alkaa tanssia.) - -TALLIMESTARI. Mitä? Älkää tarttuko minuun! Minä en nyt kuitenkaan ala -hyppiä. Seis jalka, minä käsken, seis! Tämähän on hullunkurista. Ei, -ei, minä en tahdo, sitokaa minut tallinseinään! - - (Ottaa tanssiaskeleen.) - -KUNINGAS. Mikä sinua vaivaa! - -TALLIMESTARI. Kuningas, jalkani ovat kuin nokkosten pistämät, sydän -hyppii rinnassani ylös alas, alas ylös. Tämä on kauheata, hakatkaa -jalkani poikki! Minä läkähdyn, minä tukehdun, minä olen riivattu. - - (Kyssäselkä ja Vääräsääri tanssivat suonenvedon tasaisesti - ja hullunkurisesti tallimestarin ympärillä, ja kansa - nyökyttää päitään.) - -Auttakaa, auttakaa, jalkasia polttaa, käsiä polttaa, minä palan ja -pakahdun, omatuntoni minussa palaa, tuliset raudat sydäntäni paahtavat! - - (Tallimestari tanssii yksin, vuoroin seisahtuen, vuoroin kiihtyen.) - -Tuhkimo lopeta, kaikkien pyhien nimessä lopeta! (Tuhkimo ravistaa -päätään ja soittaa.) Saat kaikki, saat rahani, saat karjani, tyttäreni, -koirani, tiirikkani, tallimestarihattuni, elämäni, sieluni, silmäni! -(Tuhkimo soittaa.) Pahasti sinulle tein, ai, ai, minä en kestä enempää, -minä kuolen. (Lankee polvilleen kuninkaan eteen.) Armollinen, laupias -kuningas, käskethän Tuhkimon lopettaa, kaikki tahdon tunnustaa. -(Kuningas antaa merkin, Tuhkimo lopettaa.) Kymmenen säkillistä kultaa -olen minä aarreaitasta ottanut. - -KUNINGAS. (Hämmästyy). Sinä! - -TALLIMESTARI. Kuninkaallisen orpanan minä metsästysretkellä kuiluun -sysäsin. - -KUNINGAS. Eteeni avautuu ammottava kuilu ja sen partaalla olen minä jo -kauvan seisonut. - -TALLIMESTARI. Kuningattaren minä Hiidelle möin, Hiisi lupasi minulle -valtaa ja viekkautta, nyt on minusta voima vuotanut. - -KUNINGATAR. Minä epäilin häntä aina. - -TALLIMESTARI. Armoa, armoa, minä tavoittelin riikin kruunua! Yhdeksän -kymmenettä osaa minä riikin varoista varastin, mutta köyhille minä aina -annoin, kerrankin annoin köyhälle vaimolle viisi pääsiäisleipää, -köyhiä olen säälinyt. (Tuhkimo alkaa soittaa, tallimestari ottaa -tanssiaskeleen.) Ei, ei, vaimon minä linnasta ajoin. Tuhkimo älä soita! -Tuhkimo on kaikkeen syytön, häntä minä vainosin ja vakoilin, Tuhkimo -sai linnan loistamaan. Tuhkimo... - -KUNINGAS. Oi, silmäni aukenevat, Tuhkimo anna minulle tämä anteeksi! - -TALLIMESTARI. Armahtakaa suuriarmollisin, minä heitän henkeni teidän -käsiinne! - -MUSTA-MIRJA. Minäkin tunnustan. Monta vuotta sitten varastin minä -tallimestarin käskystä kuninkaan orpanan rintalapsen, riikinperijän. -Minun piti se surmata. - -KUNINGAS. Sinuahan huovit takaa ajoivat. - -MUSTA-MIRJA. Minä piilouduin tämän vaimon mökkiin, hän oli sairas, -yöllä oli lapsensa kuollut, minä vaihdoin lapset. - -KUNINGAS. Ja vaimon lapsi? - -MUSTA-MIRJA. On Tuhkimo. - -KUNINGAS, KUNINGATAR, KUNINKAANTYTÄR. (Nousevat pystyyn). Tuhkimo!! - -ÄITI. Tuhkimo, sinä et olekkaan poikani! - -TUHKIMO. Mirja... kuningas... minäkö...? - -KUNINGAS. Olisiko mahdollista! - -KUNINGATAR. Tule tänne Tuhkimo! (Katsoo käsivartta.) Kolme luomaa kuin -kolme pientä tähteä. Mirja puhuu totta. - -MUSTA-MIRJA. Tässä on riikinperijä. - -TUHKIMO. Kolme tähteä, missä ne näin? Linnanportin vaakunassa. - -KUNINGAS. (Taistelee liikutusta vastaan). Tuhkimo, Tuhkimo, rakkaan -orpanani poika, vanhuuteni ilo ja valtani vahvistus. Tule isällistä -rintaani vasten. (Syleilee.) - - Ma olen ollut kiittämätön herra, - mut sinä Tuhkimo oot ansainnut - kannukset, kypärän ja riikin kruunun, - niin... prinsessan ja puolen valtakuntaa - omien tekojesi ansiosta. - Ja sinä kehno tallimestari. - pois silmistäni, huono riikin renki, - maan ääriin, kurja, kätyreinesi, - niin etten näe sua rajoillani, - saat sydämmessäs syntis sovittaa! - -TUHKIMO. - - Hei, äiti, kuule, nyt sen muistan vasta, - jätinhän vesisangon pihalle. - -ÄITI. - - Luulin sun jääneen pohjattomaan suohon. - -TUHKIMO. - - Maan läpi tähän paikkaan sukelsin, - ja aloin juuri nousta hirsipuuhun. - -ANNIKKA. - - Sinusta, veikko, tuli sentään prinssi. - -TUHKIMO. (Nauraa). - - Sokeriprinssi! - -KUNINGAS. - - Kuulkoon kansa kaikki, - ympäri hirsipuun on tanhuiltu, - tanhulla surunäytös loppukoonkin, - pitoihin pitkiin koko kansan kutsun! - -TUHKIMO. (Heräten itsetietoisuuteen). - - Elämän soitto kalman kynnyksellä, - nyt näen minä koko elämäni: - _pieninkin pilli, siin'on soitonmahti, - toiminta, tahto, niiss'on taikasulka, - toimemme loppuu aivan alussansa, - mut soitto seuraa, liitää sielun kanssa_. - -Esirippu. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Tuhkimo ja kuninkaantytär, by Larin-Kyösti - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUHKIMO JA KUNINKAANTYTÄR *** - -***** This file should be named 62761-8.txt or 62761-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/2/7/6/62761/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/62761-8.zip b/old/62761-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5f866eb..0000000 --- a/old/62761-8.zip +++ /dev/null |