diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62781-8.txt | 12202 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62781-8.zip | bin | 192929 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 12202 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d1b61d5 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62781 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62781) diff --git a/old/62781-8.txt b/old/62781-8.txt deleted file mode 100644 index f8f02f4..0000000 --- a/old/62781-8.txt +++ /dev/null @@ -1,12202 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Viimeisellä hetkellä, by Rudolf Rikhard Ruth - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Viimeisellä hetkellä - Seikkailuromaani tulevaisilta ajoilta - - -Author: Rudolf Rikhard Ruth - - - -Release Date: July 28, 2020 [eBook #62781] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEISELLÄ HETKELLÄ*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -VIIMEISELLÄ HETKELLÄ - -Seikkailuromaani tulevaisilta ajoilta - -Kirj. - -H. R. HALLI [Rikhard Ruth] - - - - - -Helsingissä, -Kustannus Oy Jalava -1922. - - - - -ENSIMMÄINEN OSA - -YLI-IHMINEN - - - (Ei ole mitään syytä luulla, että ihminen edistyessään - edistyisi myöskin siveellisesti.) - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU - -Kuoleman jälkeen - - -Mistä se lieneekin tänä selittämättömien tuskien hetkenä mieleeni -juolahtanut. - -Kuvittelin olevani ahtaassa tynnyrissä, joka uhkasi tukehduttaa minut -tiiviydellään ja puristaa jäseneni kokoon kireillä vanteillaan. Tuon -tuostakin olin näkevinäni valoa jostakin vähäisestä raosta ja saavinani -lyhyen henkäisyn ilmaa keuhkoihini. Mutta koko ajan korvissani sähisi -ja suhisi, rätisi ja ruski vallan kauheasti, kunnes aika-ajoin äänet -äkkiä katkesivat ja yksitoikkoinen vinkuna sai hetkellisen ylivallan -- -sanon hetkellisen, sillä jo seuraavassa silmänräpäyksessä ruskina ja -sihinä jälleen aloitti helvetillisen sinfoniansa. - -Tuntui kuin olisi rajuilmalla pitänyt puhelimen kuulotorvea korvallaan. - -Minä huusin, ulvoin, valitin surkeasti, vaikka ääntäni en, ihme kyllä, -kuullutkaan. Tuskani nousi äärimmilleen, kun äkkiä tunsin jonkun toisen -tahtovan tunkeutua olinpaikkaani survoen minua yhä pienempään tilaan -ja ahtautuen kaikista ponnistuksistani huolimatta niin kireälle, -että menetin kykyni huutaa ja olin jo aivan varma tukehtumisestani. -Mutta silloin valoviiru jälleen välähti näkyviini, rätisevä meteli -kasvoi vihlovaksi pauhuksi ja -- mikä suloinen tunnelma? -- kesken -helvetillistä hälinää olin kuulevinani ihmisääniä. - --- Tämä on verraten helppoa, sanoi joku omituisen oudolla ja -kaukaisella äänellä. -- Älkää sokaisko ennen aikaa. - -... srr-sit-srrrt! -- Rätinä ja sihinä katkesi äkkiä, ja vinkuminen -alkoi uudelleen. Valojuova häipyi näkyvistäni, tuska ja kipu palasivat -äskeistä valtavampina, ja minä tunsin, että selittämätön tunkeilija oli -vallannut melkein koko tilan ahdingossani. - -Nyt olin tietävinäni, missä olin; salamana se välähti mieleeni: -äskenhän olin kuollut ja nyt siis olin arkussa. Samalla tiesin myöskin, -että tukehtuminen, jos olinkin valekuollut, pian kyllä päättäisi -tuskani. Epätoivon vimmalla hain valopilkkua, tuota lohduttavaa -repeämää, joka juuri oli loistanut edessäni. Yritinpä huutaakin, mutta -tunsin, etten enää siihen kyennyt. -- Voi tuskaa, voi kipua -- voi -helvettiä! - -Krrrks -- srr-srr-srrr -- -- - -Pelastusko? Mikä taivainen tunnelma! - -Kuin sietämättömän pinnistyksen voimasta ilmeni äkkiä valoviiru -- ja -revähti valtavaksi, huikaisevaksi hohteeksi. Hirvittävän voimakkuuden -saavuttanut sihinä ja rätinä vaimeni nyt kuin mereen ehtineen -virtaveden pauhu. - --- Kas niin, kuului ääni läheisyydessäni. -- Ho-Hun on tehnyt -tehtävänsä hyvin. Kuinka on kontaktin laita, Jat? - --- Erinomaisesti, Tai-Joon, vastasi toinen ääni. - --- Entä sydämen? - --- Normaali, Tai-Joon. - --- No pidähän silmällä, ettei Ho-Hunin käy kehnosti. Minä koetan joutua. - -Tällä hetkellä en olisi voinut sanoa, olinko huikaisevassa valossa vai -pilkkopimeässä. Jonkinlainen väritön läpikuultavuus ympäröitsi minua -joka puolelta, keveä, herttainen hyväntunne valtasi koko olemukseni, ja -pulppuava riemu sisimmässäni tahtoi puhjeta rajuun ilonpurkaukseen. - -Aloin pinnistää näköäni erottaakseni henkilöt, jotka juuri olivat -puhelleet. Olin varma siitä, että he olivat läheisyydessäni, ja -olinpa tuntevinani jonkinlaisen kosketuksenkin; mutta kun katsahdin -ruumiiseeni saadakseni selville, mistä tuo tuttavallinen nykäisy tuli, -havaitsin, että koko ruumiini olikin näkymätön. - -Olinko sokea? -- Tiesin, ettei niin ollut laitani, mutta siitä -huolimatta tahdoin tunnustella jäseniäni. Ah! -- enpä koskaan olisi -voinut uskoa, että käden tai jalan pelkkä olettaminen tuottaisi niin -suuren rasituksen tunnetta. Ponnistamalla tahtoani äärimmilleen aloin -tajuta, millä kohdalla oikea käteni oli, mutta samalla myöskin tunsin, -että se oli auttamattomasti puutunut. Älähdin kiukustuneena. - --- Tai-Joon! kuului silmänräpäyksessä hätäinen ääni. -- Sydän on -levoton. - --- Suuri Kaikkeus, Jat, tue! tue! - --- Ho-Hun on veltto, Tai-Joon. Luulenpa, että hän väistyy. - --- Tue, Jat! Avaruuden nimessä! -- Tämä on harvinainen henki -- alan jo -nähdä. - -Läpikuultava ympäristö oli kadonnut, ja painostava synkeys -tukehduttavan, rusentavan tunteen ohella tempasi minut jo nieluunsa. -Mutta yhtä nopeasti -- kerkisin vain kerran päästää epätoivoisen -ulahduksen -- palasi valkeus ja sen mukana äskeinen nautinnontunne. - -Ja silloin erotin kuulakkuudesta pienen kädenmuotoisen esineen. Se -häipyi hetkeksi, ja sen sijaan ilmestyi eteeni toinen, joka muistutti -ihmisen päätä, mutta oli joka suhteessa sitä paljon kauniimpi ja -täydellisempi. Vielä erotin omituisenmuotoisia tankoja ja pyöriä, -joiden liikkeet näyttivät olevan jonkinlaisessa yhteydessä pään ja -käden kanssa, kuitenkaan käsittämättäni millaisessa. - -Joku puhutteli minua. -- Omituista! Nyt näin selvästi edessäni -ihmeellisen kauniin poikalapsen. Se uinui jonkinlaisella joustavalla, -läpinäkyvällä laitteella, jota tankojen ja pyörien paljous piti -verkkaisessa, tahdikkaassa ja hyvin monimutkaisessa liikkeessä. -Ylt'ympäri alkoi kuulakka valo samentua. Erotin ensin sarjan epäselviä -ääriviivoja ja sitten, kun kutakin erityisesti tarkkasin, kaikenlaisia -käsittämättömiä koneita, joissa eräänlainen punainen metalli oli -pääaineena ja eriskummainen, epämääräinen, liukuva liike kaikille -yhteisenä ominaisuutena. Vielä kerkisin saada vajanaisen käsityksen -seinistä ja katosta, joiden paksuus ei näyttänyt olevan esteenä -läpikuultavuudelle, kun äkkiä jälleen kuulin -- ei, tunsin, aavistin, -että minua puhuteltiin. - --- Kyllä, Tai-Joon, sanoin -- ja samalla ihmettelin miten sen tulin -sanoneeksi. - --- Oletko levollinen? - --- Miksen olisi? Tämä on nautintoa. - --- Näetkö jotakin? - --- Näen herttaisen lapsen, joukon kummallisia koneita, suuren huoneen -ja -- - -Olin sanomaisillani, että näin loitompana joitakin alastomia -ihmisolentoja, mutta samassa alkoi kuulakasta valosta erottua -epämääräinen, leijaileva, vavahteleva usva; se ei ollut -minkäänmuotoinen, ei minkään näköinen, ei minkäänkokoinen, se oli vain -muusta ympäristöstä eriävä usvapilkku -- vai liekö ollut valo, en -tiennyt. Ja silloin huudahdin yhä suuremmaksi ihmeekseni: - --- Minä näen sinut, Tai-Joon! - --- Tunnetko kipua? - --- En ollenkaan. - --- Hyvä. -- Jat, kuinka on laita? - --- Hyvin, Tai-Joon, kuului lapsen päänpohjista, jossa nyt näin -selväpiirteisen ihmisolennon ja hänen vieressään toisen makaavan. - --- Ho-Hun on etevä -- kautta Avaruuden! -- mutta pidä varasi kuitenkin; -emme saa hutiloida. -- Mistä tulet? - --- Kaukaa, tunsin vastaavani. - --- Mistä piiristä? - --- Piiristä! -- En oikein ymmärtänyt, vaan aioin sanoa: Suomesta, mutta -samassa kysymys uudistui toisessa muodossa: - --- Oletko nähnyt viisi maanosaa? - --- Enköpä olisi. - --- Ja kuun kiertämisen taivaalla? - --- Totta kai. - --- Ja lentämisen synnyn? - --- Enemmänkin. - --- Suuri Kaikkeus! Oletko nähnyt kansojen sodat, heimojen vainot, -höyrynkäytön ja -- - --- Enemmän, Tai-Joon. -- Ja tällöin ajoi kysyjän kiihkeä ääni minuun -jonkinlaisen ylemmyyden ylvästyttävän tunteen, ja minä latelin puoleksi -pilalla, puoleksi kerskuen: -- Olen nähnyt nuo kaikki, Tai-Joon. Ja -lisäksi olen nähnyt tulen keksinnän, raudan löydön, karvaisen ihmisen -ja nelijalkaisen alkuihmisen. Olen nähnyt hetken, jolloin aarniometsän -asukas kohotti päänsä pystyyn ja ensi kerran ajatteli, että niinkin -kukaties saattoi kulkea, ja olen nähnyt -- lempo soikoon! ennen -olen nähnyt housujeni napitkin; nyt en jumaliste näe housujanikaan, -puhumattakaan sääristä -- - --- Ääretön Avaruus! katkaisi suuttumuspuuskani äskeinen ääni. -- Kuka -sinä olet? Oletko petollinen henki, joka aineenkin ulkopuolella voit -vetäytyä valheen verhoon? Vai oletko suuri henki, jolle Kaikkeus on -suonut katkeamattoman muistin? Ei yksikään Tai-Jeoistamme ole tuonut -mukanaan edes aavistusta alkuihmisestä, ja vain kolme heistä on voinut -antaa hämärän kuvan vihreistä lehdoista ja nelijalkaisista eläimistä. -Oi suuri henki -- - --- Oi sinä suuri aasi, ha-ha-haa! purskahdin nauramaan. -- Sinä puhut -kuin sanomalehdet, kansakoulunopettajattaret ja vanhat kakkulanokkaiset -kirkkoherrat. Niin puhui isäni, niin puhui äitini. Ensin kysyttiin: -"mitä sinä tiedät" ja sitten, kun sanoin minkä tiesin, sanottiin: "sinä -olet hullu!" Kun lapsuudessani toisin ajoin voitin kartanonkissan -kiipeilyssä, sain selkääni; kun Ruskolle tallissa juttelin ammoin -menneistä ajoista, haettiin minulle lääkäri, ja kun havaintotaululla -näin simpanssin tavoittelevan pienen mölyapinan takajalkaa ja pelkästä -säikytyksen halusta kiljaisten hyökkäsin päin aarniometsän tuoksuvaa -hämärää, tarttui opettajatar minua kaulukseen ja lähetti minut takaisin -isäni luo. - --- Kaikkeuden kautta, oi suuri henki --! - --- Niin, olisitpa vain nähnyt hänen naamansa, tuon opettajattaren. -Tai olisitpa nähnyt kerran myöhemmin vanhan kirkkoherran naaman. Ja -mokomasta asiasta. Sattui kerran poikkeamaan meille, taputti minua -olalle ja sanoi: "no pikku mies, sinä olit päivän vanha, kun viimeksi -tapasimme; nyt olet kymmenvuotias." "Niin", vastasin, "ja silloin -sinulla oli kultasankaiset silmälasit; nyt ne ovat sangattomat." -"Mitä?" haukkoili hän, ja isä nipisti minua käsivarresta. "Niin", -intin, "kun valutit vettä päälleni, että olin tukehtua, rimpuilin -Anna-tädin sylissä niin, että hänen kyynärpäänsä sattui leukaasi, -ja kun täti sitä valitteli, sanoit ähkien, etteihän se mitään, kun -ei siinä olisi ollut tuo ajos. Ja silloin otit esiin nenäliinasi -ja painelit leukaasi, ja Anna-täti kihnutti veren väristä tahraa -kauluksesi läpästä." "Joko taas, Tuomas!" kivahti isäni ja tyrkkäsi -minut menemään. Mutta silloin minä suutuin. "Etkö muista, isä", sanoin -tyrskien, "miten te kaikki minusta välittämättä joitte kaikenlaisista -kupeista ja pyöritte kirkkoherran ympärillä. Ja etkö muista, kuinka -kuiskasit Anna-tädin korvaan jotakin ja Anna-täti lähti keittiön -puolelle ja äiti sängystään viittasi sinut luokseen ja sanoi sinulle, -että siellä on pullo sitä Frapinia", ja sinä sanoit siihen, että -"kaikkea tässä, meneehän tuohon vanhaan ruhoon se halvempikin konjakki; -muuten se ei lähde ennenkuin pullo on tyhjä". - --- Avaruuden ihme! Oi suuri henki, mitä sinä puhut? keskeytti värisevä -ääni. - --- Ha-ha-haa! Anna minun puhua! Kun minua vieläkin naurattaa tuon -kirkkoherran naama. Ja isäni. Minut teljettiin kirjastohuoneeseen, -ja minua joskus vain "näytettiin" vieraille. Vietin kahdeksan -vuotta melkein samojen seinäpaperien ahdingossa ja lähetin kolme -kertaa kahdeksan kotiopettajaa kuuluttamaan kylille, että kamreeri -Enokssonilla oli pähkähullu poika. Ja sitten -- äitini kuoli. Mutta -parahiksi, ennenkuin isäni seurasi hänen esimerkkiään, heräsi -minussa viekkaus, jonka avulla jotenkuten opin matkimaan "älykkään" -ihmisen tapoja. Lääkärintarkastus hyväksyi minut hoitamaan perimääni -omaisuutta. Ja noina kahdeksana vuotena ahmimani kirjallisuus, jonka -jykevät selkämystät olivat olleet suvun sivistyksen loukkaamattomana -leimana, kävi sisässäni kuin tuore hiiva ja alkoi pursua ilmoille -alkuperäisen taikinan puitteissa. Ensimmäinen teokseni _Eläimestä -ihmiseksi_ teki minusta kyvyn, toinen teokseni _Vedenpaisumus_ teki -minusta neron, ja kolmas _Järjen synty_ pillastutti jo arvostelijat -viimeisestäkin järjen kipinästään -- ja silloin, yhtäkkiä, muuan -mitätön kylälehti pelkässä yksinkertaisuudessaan sanoi: "mutta sehän -on se kamreeri Enokssonin hullu poika, idiootti". -- Ha-ha-haa! -Viisas saa puhua idioottimaisia asioita, mutta idiootti ei saa puhua -viisaita asioita. Saippuakupla pärskähti, arvostelijat sylkivät -pelkästä pahoinvoinnista, ja sukulaiseni pitelivät auki houruinhuoneen -ovia. Alkoi ajojahti. Hain turvaa omassa talossani. Sen palvelusväki -pakeni minua, ja viikon piirityksen jälkeen aseistetut viisaat -ihmiset murtautuivat huoneeseeni. Minä katselin taivaalle, katselin -punaisenpuhuviin pihlajanmarjoihin ja latasin haulikkoni. - --- Ah, suuri henki, siitä on kauan, hyvin kauan. - --- Se oli eilen, tyhmyri. Minä en ehtinyt laukaista. Se etumainen -poliisi, kiilusilmäinen pelkuri, laukaisi revolverinsa, ja minä -kuulin Ananias-serkkuni äänen sanovan: "tolvana, jos olet ampunut ---!" "Huonosti", nauroin. -- "Ei, se ei ollut huonosti ammuttu --". -Ja sitten tunsin vaipuvani jollekin pehmoiselle, niin pehmoiselle, -ettei siinä lainkaan pohjaa ollut. Ja jossakin, kuin pimeän suppilon -kaukaisessa päässä, näin valoisan soikion, jossa Rusko, tuoretta heinää -purren, silmät surumielisesti hymyillen seurasi huimaa liukumistani. Ja -hirnahti -- - --- Ääretön avaruus! Vaikene, vaikene! huusi ääni. -- Oi suuri henki, -viheliäinen palvelijasi, vähäpätöinen orjasi ei enää kysele. - -Silloin kävi humahdus kautta kuulakan ympäristön. Hetkeksi vavahteleva -usva katosi, helvetillinen surina kuulosti jälleen lähestyvän, ja -omituinen puistatus karkoitti olemuksestani ilkamoivan rattoisuuden. -Kasvavan, selittämättömän pelon vallassa odotin, mitä tuleman piti, -sillä että jotakin oli tulossa, siitä olin varma. - --- Alas kasvonne, naiset! Luhistakaa hartianne, miehet! kuului käskevä -ääni. -- Alas! Maahan! Suuri Kaikkeus on lähettänyt maailmaan suuren -hengen. Suuri Kaikkeus on antanut hänelle ylenpalttisen muistin. Alas! -Maailman herra on astunut pariinne Liau-Joon vähäisessä hedelmässä. - -Taasen kävi humahdus läpi ympäristön. Kuulakassa valossa vilahteli -joukko ihmeellisen ihania ihmisolioita. Joka suunnalta ilmestyi -miehiä, naisia, lapsia -- yksitellen, parittain, parvittain. Jotkut -noista alastomuudessaan viehättävistä olennoista tulivat välittömään -läheisyyteeni, toiset pysähtyivät loitommalle, ja monet jäivät pitkän -matkan päähän. Mutta ihmeellinen valo salli minun nähdä heistä -kauimmaisenkin yhtä hyvin kuin vierelläni seisojan. - -Ne olivat ihmisiä, mutta kuinka ihmeellisiä, kauttaaltaan ihastuttavia -ihmisiä! Mitä olivat muinaiset Adonikset näiden miesten rinnalla, -mitä ihailemani hienohelmat näihin naisiin verraten! En voi sanoa, -mitä heissä eniten ihmettelin: vartalon soreutta, jäsenien pehmoista -pyöreyttä, silmien syvää lumoa vaiko suun viehkeää piirtoa. Otsan -ylevä laajuus, kasvojen syvällinen henkevyys ja koko olennon sanomaton -sulavaliikkeisyys hurmasi minut sekä miehessä että naisessa. Ja -kuitenkin olisin voinut huomauttaa, että ihon väri useimmilla oli -kenties liian ruskea ja naisten rinnat vailla äitiyden uhkuvaa -täyteläisyyttä. Hampaattomuuden, kaljupäisyyden ja raajojen joltisenkin -lyhyyden heissä huomasin; kumma kyllä, tällä ensi näkemällä en -vastakohtaa kaivannut. - --- Sulkekaa silmänne, ihmiset! kuului jälleen äskeinen ääni. -- -Sallikaa kehittymättömäin sielujenne edes aavistaa suuren hengen -läsnäolo. Te ette voi nähdä häntä, mutta te olette kuulleet hänen -äänensä huminan ja vapisseet. Kumartakaa häntä, oi veljet! - -Tuossa tuokiossa syntyi eloa laumassa. Toisten laskiessa katseensa ja -kuvapatsaitten tavoin maahan tuijottaessa toiset painautuivat mitä -viehättävimpiin lepoasentoihin. Ja läheisyyteeni oli paisuvinaan ohut -muodoton sumu, jonka takaa eriskummaisen soinnukas hymni pukeutui -minulle käsittämättömiin sanoihin ja tuntui tuudittelevan sieluni kauas -tämän ihmeellisen maailman salaperäisiin sokkeloihin. - -Hämärästi aloin aavistaa, että näille omituisille olennoille olin -jotakin suurta ja toivottua. Ja synnynnäinen suuruudenhulluuteni -teki näin lietsottuna minusta kuninkaan, keisarin, niin -- miksei -jonkinlaista Messiasta. -- Oi kansa! aloin muistellen suurten -valtiaitten suuria puheita, -- oi kansa -- - --- Sinä olet Herra ja _Tai-Jeo_, oi Liau-Joon vähäpätöisen hedelmän -suuri henki! -- keskeytti minut ääni. -- Katso, siinä lepää halpa -asuinsijasi kolmen nousun vanhana, juuri kaitsijakoneen helmaan -uskottuna. Katso, päivä nousee itäiseltä taivaalta -- jokainen sen -nousu varmistuttaa jalansijaasi, jokainen sen kierros tuo suuren -henkesi meitä lähemmäksi. Sinä olet Herra, sinä olet _Tai-Jeo!_ - -Näin lapsen uinuvan koneen tuudittelussa, näin kuulakan katon läpi -kajastavan punertavan valon, näin taivaanrannan sulautuvan suunnattoman -suuren hehkuvan ja liekehtivän auringon loimuun, joka uhkaavana kuin -muinaisen jättiläisen tarunomainen silmä loi katseensa äärettömän -lakeuden kuivalle, autiolle ja karulle pinnalle. Turhaan katseeni haki -veden uomaa, turhaan kasvullisuuden viheriää elonmerkkiä, turhaan -ihmisen aikaansaamia rakennuksia ja laitteita. Karua, karua, karua, -tuntui huokaavan suuren jättiläisen paahtama ruosteenpunainen multa. -Ja silloin vasta minulle selvisi, että tuo uinuva lapsi, nuo lepääväin -ihmisten laumat, nuo omituiset koneet ja kimaltelevat seinät olivat -syvällä maan alla, kaukana hirveän auringon räätävältä terältä, kaukana -tuon rokonarpisen pedon tuhoatuottavalta syleilyltä. - -Tunsin sydämeni heltyvän. Tunsin syvää sääliä näitä onnettomia kohtaan, -jotka Jumalan elähdyttävä luonto oli jättänyt kokonaan osattomiksi. - -Tahdoin sanoa heille jotakin. Tahdoin syleillä tuota lasta, joka oli -tuomittu tämän mieltämasentavan maailman kahleisiin, tahdoin lohduttaa -tuota kansaa, joka jo niissä kitui ja kärsi. Sillä voiko tällainen -maailma suoda asujamelleen muuta kuin tuskaa ja kärsimyksiä! - -Mutta minun ei ollut sallittu myötätuntoani sanoihin pukea. Sillä -juuri kun liikutukseltani ääneen pääsin, tunkeutui tajuntaani outo -tunne. Säikähdyksenä se ensin iski minuun; sitten se lamautti koko -olemukseni välttämättömän paon pakkoon; ja lopuksi tiesin, että ainoa -turvani oli uni, pitkä, syvä, kaikesta elävästä lymyilevä uni. Tahi -sitten herääminen tästä uinailusta, joka kaikesta päättäen alkoi käydä -kiusalliseksi. - -Pälyilin levottomana ympärilleni. Kävi humahdus ilmassa, lehahti -hälytys lepäävän ihmislauman yli, ja harvenevaan usvaan ilmestyi jokin -uusi piirre, joka näytti ajavan kauhua läsnäoleviin. - --- Tai-Joon! tärähti mahtava ääni. -- Mitä kuulenkaan! Onko kansa -kapinassa? -- Haa, te huudatte itsellenne herraa ja Tai-Jeoa, huudatte -avuksenne Liau-Joon raihnaista siementä. Onneton kansa, kurja lauma, -minähän olen herranne, minä Tai-Morris-Jeo, koko Suuren mantereen -herra, Suuren ja pienen veden valtias, teidän kurjain henkien ja -ruumiitten haltija. - -Silmänräpäyksessä usva oli harvennut, lepääväin lauma alkoi kiihkeästi -liikehtiä ja satojen kasvojen kuvastaessa pohjatonta kauhua kuului -Tai-Joonin äskeisestä surkeasti ohentunut ääni: - --- Sinä olet herra ja mestari, oi suuri Tai-Morris-Jeo. Sinä olet -Suuren mantereen herra, Suuren ja Pienen veden valtias. Oi suuri -Tai-Morris-Jeo, sinä olet kurjain ruumiittemme ja henkiemme herra ja -haltija. - --- Vaikene, Tai-Joon! jyrähti ääni. -- Liau-Joo jättäköön aineensa -ennen auringonnousua, Tai-Joon jättäköön valtuutensa ennen toista -auringonnousua, ja Liau-Joon saastainen siemen tukehtukoon kehtoonsa -tällä hetkellä. - --- Oi herra, Tai-Joon on jättävä valtansa. -- Jat, Ho-Hun, matkoihinne! - -En voinut erottaa Tai-Joonin seuraavia sanoja. Näin vielä miehen ja -naisen surun murtamana ja käsiään riiputtaen lähestyvän herraansa; ne -olivat vanhempani, sen tunsin. Sitten äkillinen kohina tukki korvani, -kuulakka valo katosi ympäriltäni, ja minä tunsin jälleen vajoavani -siihen tukehduttavaan ahdinkoon, josta hetki sitten olin vapautunut. - -Ihmeekseni se ei enää tuntunut niin ahtaalta; tukehduttava, tuskallinen -paino keveni vähitellen, ja olinpaikkani kävi sitä mukaa väljemmäksi. - -Mutta koko ajan olin täysin tietoinen siitä, että ympärilläni vallitsi -ankara taistelu. Ja kohta kun pauhina hetkeksi vaimeni, kuulinkin -Tai-Joonin äänen, jonka äskeinen nöyrä alamaisuus oli jättänyt sijansa -vihasta kuohahtavalle uhmalle: - --- Oi herra, Liau-Joon voit murskata, minutkin voit musertaa, mutta -Liau-Joon hedelmän suuri henki on sinua voimakkaampi. - --- Minuako, Tai-Joon, _minuako?_ -- Karjaisuun vastasi joukon mieletön -pelonhuuto, mutta Tai-Joonin ääni värähti uhmaten: - --- Sinua, Tai-Jeo, sinua, joka valtaasi väärinkäyttäen olet tuhansia -henkiä karkoittanut, sinua, joka jokaisessa tulokkaassa pelkäät valtasi -riistäjää, sinua, joka tälläkin hetkellä tahdot lähettää suuren hengen -takaisin Avaruuteen. - --- Kurja! Onneton! Vain minä, Morris-Jeo, tuhannen sukupolven herra -ja jälkeläinen, vain minä olen suuri henki! tärähti ukkosena uhkaava, -kiukussaan hirvittävä ääni. - -Kuin unessa näin kaksi usva-ilmiötä vastakkain ja tiesin, että toinen -niistä minua uhkasi, toinen suojeli. Ja kaukaisena, tyynnyttävänä soi -korvissani: - --- Sinä et voi, Morris-Jeo, sinä et sitä voi! Sillä ennenkuin olet -ehtinyt palata aineeseesi, ennenkuin sinun käskysi voidaan täyttää, -vien minä lapsen varmaan turvapaikkaan, minä Tai-Joon, sinun kurja -palvelijasi, sinun leppymättömin vihamiehesi. -- Pois, onnettomat, -pois! Lapseen ette koske, jos henkenne on teille minkään arvoinen. -- -Luuletko, Morris-Jeo, että suotta olen henkiä kokenut? - -Äänet loittonivat kuulumattomiin. Korvissani pillahti soimaan inisevä, -yksitoikkoinen ääni, ja minut valtasi välinpitämättömyys ympäristöäni -kohtaan. Ainoastaan ylläni liikehtivän koneen monimutkainen liukuminen -herätti hetkeksi lapsellisen mielenkiintoni; sitten tunsin vajoavani -suloiseen, hyväätekevään ja veltostuttavaan uneen, jossa hymyilevän -hellä-ilmeinen, minulle omituisen tuttu miehen naama painautui -korvalliselleni ja murisi: - --- Vihdoinkin, Morris-Jeo, vihdoinkin saan sinulle isäni puolesta -kostaa. Oi suuri Kaikkeus, salli minun onnistua, oi ääretön Avaruus, -anna minulle voimia! - - - - -TOINEN LUKU - -"Minähän olen Tuomas Enoksson --" - - -Seurasi epämääräisten unelmain sarja, josta silloin tällöin heräsin -lyhytaikaiseen tajuntaan. - -Alussa minua sanomattomasti huvitti ympäristöni katseleminen. Rosoiset, -monivärisinä kimaltelevat seinät, notkeat laitteet tankoineen, -laattoineen ja monimutkaisine liikkeineen antoivat minulle alinomaa -uutta ilonaihetta. Milloin huomasin niissä pienen osan, jota en -ennen ollut keksinyt, milloin vähäisen liikkeen, jota en ennen ollut -oivaltanut. Monasti nauroin ihastuksesta, kun pieninkin sätkytykseni -pani ylläni yhtä mittaa elävän koneiston ojentamaan parin tai toisen -sulavaliikkeisistä ulottimistaan, ja vähitellen panin merkille, että -jokin määrätty liike minun puoleltani synnytti aina yhtä määrätyn -liikkeen tarkkaavaisen koneen puolelta, ilmenipä se sitten makoisen -putkilon suulleni työntymisessä tai väsähtäneen kylkeni kääntämisessä -hyllyvällä alustalla. - -Myöskin ensimmäisiin huomioihini kuului ylhäällä laessa häämöittävä -kulmikas pilkku, joka joskus vaaleni, joskus tummeni ja välistä -kokonaan katosi. Juuri sen kohdalla maassa seisoi se ihmeellinen tuoli, -johon istuutuen pieni hintelä mies vilahtaen kiiti pilkun lävitse ja -samoin siinä istuen jälleen ilmaantui näkyviini. Siitä sivummalle -kimalteli leveä, joustava leposija ja sen yläpuolella omituinen hattu, -joka, aina kun hän siihen päänsä pujotti, säteili ja sähisi ja pani -hänen kasvoistaan näkyvän alaosan nauramaan tai muuten ilmeilemään. - -Hyvin usein mies tuli luokseni, hymyili niin, että silmät katosivat -ryppyihin, ja puheli jonkinlaista sekamelskaa, jota en kuolemaksenikaan -ymmärtänyt. Silloin valtasi minut kova uteliaisuus, ja minä koetin -kaikin tavoin tiedustella häneltä yhtä ja toista, erittäinkin tuon -valkoisen pilkun ja sähisevän hattulaitteen merkitystä. Mutta hän vain -nauroi, nyökäytti kaljua päätään ja vastasi yhtä käsittämättömällä -suunsoitolla. - -Toisinaan kuitenkin näin, että sanani häneen vaikuttivat. Silloin hän -tavallisesti tuli luokseni, pani liukuvat tangot lepoon ja nosti minut -toiselle alustalle, joka sihisten ja räiskähdellen ahdisti rintaani ja -poltteli koko ruumistani kuin viiltelevä tulenkieli. - -Tuskasta huolimatta nämä hetket olivat minusta erittäin mieluisia, -sillä silloin aina tunsin irtautuvani jostakin sitovasta painostuksesta -ja kohoavani johonkin väljempään tilaan, jossa ikäänkuin unesta -heräämäisilläni aloin tajuta, missä olin, ja ymmärtää, mitä nuo -alinomaa hokevat huulet tahtoivat tajuntaani takoa. - -Monasti tunsin olevani täydellisen heräämisen partaalla, ja silloin -mies äkkiä vaikenikin ja seisautti koneen. Mutta vihdoin eräänä -tällaisena hetkenä tunsin äkkiä kuin olisin kauan veden alla -haukkoiltuani pilkahtanut pinnalle ja jättänyt raskaan riippani omin -päin ajelehtimaan. - --- Tai-Joon! huudahdin riemastuneena. -- Tai-Joon! miksi? mitä? - -Kaikki, mitä olin tahtonut kysellä, udella, tuntuikin äkkiä saaneen -selityksensä. Tai-Joon -- sillä hän se oli, siitä olin ihmeellisen -varma -- hyppäsi korkealle ilmaan silmät levällään kauhunsekaisen ilon -purkauksessa. Sitten hän, kuin turhaan sanoja tavoiteltuaan, huudahti -äänen värähdellessä: - --- Suuri Kaikkeus! Oi suuri Kaikkeus! - -Hän seisoi siinä riippuvin käsivarsin ja katseellaan mihinkään -tähtäämättä. Hintelä ruumis vavahteli liikutuksesta, ja suupielissä -nytkähteli tuon lyhyen kiitosvirren toisinto. - -Äkkiä tiesin, että jotakin oli kysyttävä. - --- Morris-Jeo? Nuo kaikki alastomat ihmiset? Missä? Miten? Olenko minä -nukkunut? Miksi sinä olet alasti? Miksi tuo lapsi -- - -Ties mitä kaikkea olisinkaan kysellyt, mutta huomioni kiteytyi kokonaan -yhä sähisevän koneen laatalla lepäävään lapsukaiseen. Hämärästi tajusin -sen ennenkin nähneeni, mutta silloin -- eihän se silloin ollut noin -kookas. -- Tai-Joon, sanoin hetken mielijohteesta, -- kuinka vanha hän -on? - --- Hän? -- Mies heräsi kuin unesta ja hänen silmistään leimusi melkein -yliluonnollinen riemu ja hartaus. -- Tuo ruumis. Se on vasta kolme -kierrosta täyttänyt. Ollakseen valmis sen pitäisi täyttää kolme kertaa -kolmekymmentä. Mutta minä olenkin kehittänyt sitä Avaruuteen astuneen -Tai-Millin keksinnöllä, kehittänyt toisin ajoin yli uskallukseni, ja -nyt se iässä vastaisi varmasti kaksikymmentä kierrosta. -- Ja ihminen -elää kuusi --, seitsemänkymmentä -- - --- Kahdeksan-, yhdeksänsataa, jotkut tuhannen. - --- Niin kauan! - -Ja silloin jälleen muistin jotakin. - --- Morris-Jeo? Kuka hän on? Eikö hän tahtonut juuri tätä lasta? Eikö -hän uhannut sinua? - -Tai-Joonin silmissä leimahti. - --- Minua! Tuota lasta! Kansaa! kuului kohisevan vahingoniloinen -vastaus. -- Sinä päivänä suuri Morris-Jeo uhkasi kaikkia. Mutta lapsen -minä pelastin. Kansa ei voinut minua siinä auttaa; sen sydän on kyllä -myrkytetty, mutta se ei tohdi nousta Morrista vastaan. Ja kuitenkin -minä voitin, suuren Kaikkeuden avulla voitin suuren Tai-Morris-Jeon, ja -ennenkuin hänen käskyläisensä saapuivat, lepäsi lapsi minun siivelläni. -He surmasivat Liau-Joon, surmasivat lapsen äidin, mutta hedelmä -- se -lepää tuossa, ja sitä ei Morris-Jeonkaan käsi hevillä tavoita. - -Tajuntaani oli tulvehtinut sarja kaikenlaisia asioita. Ne ryntäsivät -parvissa eteenpäin, ajelivat toisiaan, sekoittuivat toisiinsa ja -purkautuivat esiin sekavana kysymysten ja arvailujen vyyhtenä. - --- Kerro, Tai-Joon! sanoin kiihkeästi. -- Kerro enemmän! - -Mutta kun kohotin katseeni uinuvasta lapsesta, jonka jäsenet -vapisivat koneen salaperäisestä voimasta, huomasinkin, että Tai-Joon -oli paneutunut vuoteelleen. Näin kasvojen pinnistyneen tiukkaan -ilmeettömyyteen ja havaitsin silmien vielä siirtelehtivän ummistettujen -luomien alla. Hetken kuluttua ruumis makasi liikkumattomana, tuskin -hengitystäkään huomasi, ja jostakin kuului epämääräinen hiiskahdus, -sitten selkeä ääni: - --- Minäkin tahdon nähdä sinut hengessä. - --- Tai-Joon! sanoin. - --- Niin, Tai-Joon, kuului eteeni ilmestyneestä usvaoliosta. -- Ah, -tule! Katso! - -Vilkaisin epäilevästi liikkumattomaan ruumiiseen ja sitten tunsin kuin -väkisin pyrkiväni usvaolion perästä kattoaukkoa kohti. - -Suuri Jumala! Eteeni aukeni savunkirkas taivas. Ei pilvenhattarakaan -särkenyt sen hopeanhohtavaa sineä. Mutta sensijaan halkaisi ilmaa -rivi tummia pisteitä, jotka suorassa linjassa huimaa vauhtia kiitivät -eteenpäin. - -Seurasimme kiitävän pistelinjan kulkua, kunnes se painui kaukaisen -kukkulajonon taakse. - --- Kirottuja! murisi Tai-Joon. - --- Mitä? Ne eivät siis olleetkaan lintuja? - --- Lintuja! -- Hän naurahti. -- Ah! tarkoitat noita muinaisia lentäviä -eläimiä. Ei, tämän kauden ihminen ei niitä tunne. Tuo oli Morris-Jeon -armoton lähetystö, "kuolon enkelit", kuten niitä nimitetään. Suuri -Kaikkeus varjelkoon Neljättä piiriä. - --- Mitä he tekevät? Surmaavatko? - --- Surmaavat tai syytävät iankaikkiseen pimeyteen, joka on surmaa -pahempi. Missäkö? Tuolla syvemmällä kuin Suuren veden pohja. Siellä -tuhannet sortuvat Morris-Jeolle herkkua kaivaessaan, isät ja pojat, -äidit ja tyttäret, heittävät henkensä herransa huulia hivelläkseen. -Sieltä on lähtöisin kuuluisa Tshung-Kingin valkoinen metallikin, jonka -joka hitunen on onnettomain hengillä lunastettu. -- Ei, ei siihen -aina syytä tarvita. Väenpuute siellä alhaalla on riittävä aihe. Tahi --- jos joku poloinen ei ole löytänyt yöyrttejä tarpeeksi, jos joku -äiti ei tahdo erota tyttärestään, joku mies naisestaan, joku kaunotar -neitseydestään, kaivoksiin heidät häädetään, syvälle maan alle -syydetään. - --- Morris-Jeoko häätää? - --- Morris-Jeo. Neljännen piirin kirous on sen punainen metalli. Jos -koskaan taivaankappale on kirousta osakseen saanut, on muinainen -Kuu sen sekä saanut että ansainnut. "Miksi se kirottu juuri meidän -piiriimme singahti?" on Punaisen kielekkeen asujamen alituinen sadatus. - --- Mitä sanoit Kuusta? Ja mikä on punainen kieleke? - --- Ah! Minä unohdan tyyten, ettet näitä asioita ymmärrä. Mutta niinkuin -muinaisesta paljon tiedät, niin tulet nykyisestäkin tietämään. - -Ja haltioituneena Tai-Joon teki ylt'ympäri koko taivaanrannan -käsittävän eleen. Se kaarsi piiriinsä kellertävät kukkulat ja -punaisenruskeat, pohjiltaan tummenevat laaksot, syleili taivaan -liepeitä viilettävää sinistä penger jonoa ja kosketti hopeansineen -sulautuvaa kuparihohteista horisonttiviivaa. Hän ikäänkuin asetti -tarjottimelle jylhän kokonaisuuden, laskien sen jalkojeni juureen. - --- Katso! -- katso! Siihen aikaan kun Kuu taivaankantta viiletti, ei -näköala liene ollut näin suurenmoinen; silloin kun kaukaisen auringon -loistoa huuruvaippa vaimensi, ei värisointu liene ollut näin lumoova. -Näethän tuon hulmun, joka idässä puolitaivaalle kohoaa -- mitä oli -rusko, mitä senaikuinen tähtiradan valo tämän rinnalla? Ja nousuun on -vielä lähes kaksi hetkeä. - -Näky _oli_ suurenmoinen: mitä kaukaisin, hammaslaitainen vuorijono suli -kokonaan leimuavaan punakeltaiseen lieskaan, siellä täällä suihkahtivat -hehkuvat kielet kuin kilpaa keskitaivasta tavoitellen, valaen -kukkuloille välkkyvää valoa ja syventäen rotkojen varjoja. - -Mutta näköalan prameus ei hillinnyt uteliaisuuttani. Uudistin -kysymykseni Kuusta ja Punaisesta kielekkeestä. - -Tai-Joon naurahti. - --- Millä kierrosluvulla olet sen nähnyt? kysyi hän. - --- Vuosiluvulla, tarkoittanet. Viimeksi vuonna 1940. - --- 1940. Maltahan, siis Uuden kauden lopulla. Ah, suuri henki, -historian mukaan Ojaman komeetta sen pyyhkäisi vuonna 1962. Suurin osa -sen massasta lienee joutunut kiertolaisen matkaan, mutta paljon sinkosi -maahankin ja upotti osan mannerta, n.s. Etelä-Amerikan, synnyttäen -pitkän kielekkeen, joka nyt tunnetaan Punaisen kielekkeen nimellä, Kuun -sulaneen massan metalli värin mukaan. - --- Entä ihmiset? - --- Ihmiset! No, tietysti heitä kuoli kosolta, mutta jäi eloonkin. -Kiinassa vaikutus oli vähäisin, eloonjääneiden luku nousi lähes neljään -miljoonaan. - --- Neljästäsadasta miljoonasta? - --- Niin. Vaikka tosin toinen puoli pelastuneista oli joko hermosairaita -tahi raajarikkoja. - --- Suuri Jumala! Entä Eurooppa? Miten kävi länsimaisen sivistyksen? - -Tai-Joon naurahti omituisesti ja vastasi hyvin säälivästi: - --- Sivistyksen -- sitä ei mikään turma kohdannut, joutuihan vain -toisiin käsiin. Ja toisekseen, kun vanha Eurooppakin haali kokoon -jäännöksensä, lisäsi se Pohjois-Amerikan, Itä-Afrikan ja tuon pienen -eteläisen maanosan -- Austraalian, niinhän sitä nimitettiin jätteitten -kera maan asukaslukua lähes puolella miljoonalla. - --- Ja siinäkö kaikki, koko ihmiskunta? - --- Siinä. Avaruuteen astunut Ho-Hun-Tsen oli laskenut asukasluvun -neljäksi ja puoleksi miljoonaksi. Itse katastroofiseutua -lukuunottamatta -- sitä huuhtoo nyt Pieni vesi paikoin kuuden -penikulman paksuudelta -- tuhoutui silloinen pintamuodostuma täräyksen -ja sisäisen paineen pakosta niin perinpohjaisesti, että vain -suoranaisella antipodilla jokunen ala kuin ihmeen kautta säilytti -entisen asunsa. - --- Miljoonakaupungit, uhkeat ihmiskätten työt, suuren neron tuotteet -- -kaikkiko? - -Tai-Joon naurahti kauhistukselleni, ja ääni ilmaisi vähäksyvää -säälittelyä. - --- Kaikki. Ja hyvin otaksuttavaa on, että komeetankaasut jo hetkistä -ennen köntistyttivät suuren osan elollista. Harvoista eloonjääneistä -n.s. länsimaisen sivistyksen edustajista on muuan Fontell maininnut -jotakin myrkytysoireista. -- Mutta mitäpä siitä. Sanoit suurten -nerontuotteiden hukkuneen tähän myllerrykseen -- suuremmat, paljon -suuremmat myöhäisemmän kulttuurin tuotteet on ajan hammas sittemmin -jäljettömiin jyrsinyt. Näes, vanhentunut ihminen teki silloin -kuperkeikan, nouseva polvi otti itselleen uudet ihanteet ja aloitti -ajanlaskunsakin uuden katastroofin vuodesta -- ja nyt on Uusimman -kauden vuosi eli, kuten sitä nyt nimitämme, kun ei enää ole kesän ja -talven vaihtelua, kierros 98123. - --- Yhdeksänkymmentäkahdeksan tuhatta -- mitä sanot, Tai-Joon! - --- 98123. -- Niin, aika rientää. - -Tunsin eräänlaista huimausta. Tuntuihan kuin eilen olisin juossut tutun -kaupungin katuja, paennut takaa-ajajiani ja sulkeutunut huoneeseeni, -jonka ikkunan alla pihlaja lehtiään leyhytteli. Korkeintaan se oli -tapahtunut viime viikolla -- oi hyvä Jumala, _kenties_ viime vuonna, -mutta -- - -Silmissäni leimahteli valtava valo. Jossakin kaukana hulmusi oranssin -ja tulipunaisen juovittama kaari, jonka sisusta hehkuvana läikkyen ahmi -näköpiirin veriseen nieluunsa. Kuin suunnaton fosforoitu hirviö se -aukoili hirmuista kitaansa ja sinkoili lukemattomia lonkerojalkojaan -ylt'ympäri kuin riistaa riipien. Sitten se vyörytti päänsä kokonaan -näkyviin, veti tuntosarvensa puoleksi sisään ja kohosi verkalleen yli -taivaanrannan. - --- Niin, aurinko, naurahti Tai-Joon. -- Tosin se tuossa nousutaitteessa -näyttää kovin suurelta, suuremmalta kuin keskikohdalle ehdittyään. - --- Se on hirmuinen, sain äännettyä. - --- Verraten siihen, mitä se oli viidentoista miljoonan penikulman -päästä. Tällä hetkellä se on melkoista lähempänä, etäisyys on vajaa -yksi ja kahdeksan kymmenesosaa miljoonaa, tarkemmin sanoen miljoona -seitsemänsataayhdeksänkymmentätuhatta penikulmaa. - -Hetken aikaan en kyennyt sanaakaan sanomaan. Mutta ajatukseni -työskentelivät ylivoimaisesti. Koetin muististani pusertaa esiin -joitakin tosiasiallisia tietoja. Ja vihdoin huudahdin: - --- Mutta silloinhan on ellipsi jokseenkin pieni, ja jollei kulkunopeus -ole vähentynyt -- - --- Se on kasvanut. Pallo huhkii yhdeksän penikulman vauhdilla ja tekee -kierroksen kolmessakymmenessä vuorokaudessa. - --- Ooh! - --- Ja vuorokaudessa on yksitoista hetkeä, jotka suunnilleen vastaavat -yhtä monta teidän tuntianne. Joten koko kierros meillä vastaisi teidän -neljäätoista vuorokauttanne. - --- Oh! - -Enempää en kyennyt sanomaan. Ja olihan siinäkin tarpeeksi. -- -Vaistomaisesti tein liikkeen ikäänkuin vetäytyäkseni maa-aukon turviin, -sillä valtava, täplikkäänpunainen, liekehtivälaitainen aurinko paahtoi -täydellä terällään ja kumpujen rinteillä alkoi kellanruskea maa hehkua -ja savuta. - --- Ei se meitä kärvennä, tyynnytteli Tai-Joon. -- Mutta varjelkoon -Kaikkeus sitä, joka auringon noustua aukealla viipyy. Viime -loppukierroksella Morris-Jeo paistatti tusinan miehiä yksitellen -vajaassa neljänneshetkessä, ja se tapahtui Austriassa viiden viidettä -asteen leveydellä. Täällä häipyisi ruumisparka silmänräpäyksessä -höyryksi. - --- Mutta miten voi ihminen täällä elää? - --- Täällä! Oi henki, täällä me olemme ainoat asujamet. Jollei meillä -tuolla alhaalla olisi erinomaisia jäähdytyskoneita, emme eläisi kahta -nousua. Sillä me olemme juuri polttopiirissä, jossa aurinko paahtaa -luotisuoraan. - --- Päiväntasaajalla? - --- Niin sitä silloin nimitettiin, kun vielä puhuttiin kravun ja kauriin -kääntöpiireistä. Mutta nyt on akseli palannut kolmenkolmatta asteen -kaltevuudestaan ja pallo kierii uraansa -- - --- Kuin keilapallo? - --- Kuin mikä? -- Ja selitystä odottamatta Tai-Joon äkkiä huudahti: -- -Ah, suuri Kaikkeus! Äärettömän Avaruuden nimessä! Sinun ruumiisi -- -_ruumiisi_ -- - --- Minun ruumiini! - -Hämmästyneenä seurasin häntä maanalaiseen komeroon. Tiesin hänen -palanneen lepäävään ruumiiseensa ja aloin odottaa silmäluomien -avautumista. Mutta samassa minun pälkähti mieleeni, että minun oli -nälkä, sietämättömän nälkä. - --- Tai-Joon! kivahdin kuin jostakin ilkeästä pilasta suoriuduttuani. -- -Sinähän olet puhunut pötyä tarpeeksi. Nyt minä tahdon ruokaa ja juomaa, -paljon ruokaa ja juomaa. _Sitten_ saat selittää tämän kummallisen unen. - --- Unen! höpisi mies räpyttäen silmiään ja ponnahtaen istualleen. -- -Kunpa se olisikin vain unta! Suuri armias Kaikkeus! Minä unohdin, että -Millin kehityskone teki työtään ilman riittävää raaka-ainetta. Sehän -olisi samaa kuin valmistaa kilosta yöyrttejä kaksi kiloa ihmisenlihaa. - -Ja Tai-Joon tarttui koneen kampeen, vaimensi sähinän ja hiessä -huohottaen kiidätti lapsen hyllyvälle vuoteelle. - --- Suuri Kaikkeus! Jos tämä vielä onnistuu, hoki hän kuin rukoillen, -- -on Tai-Millin keksintö saavuttanut odottamattoman ennätyksen. - --- Oi henki, sinä suuri henki, tule takaisin, tule takaisin! -- Voi -minua onnetonta! - --- Tai-Joon! sanoin harmistuneena hänen leperryksestään. -- Sanoin -äsken, että tahdon ruokaa. Anna lapsen olla. Olen nälkäinen kuin susi, -ja sisälmyksiäni polttelee -- polttelee -- _Tai-Joon!_ - --- Oi Joo-Kee! Joo-Kee! parahti hän. -- Siksipä juuri! Palaa -ruumiiseesi, palaa, palaa, Joo-Kee! - --- Vietävän marakatti! Hiiteen mokoma Joo-Keesi! Minä olen kuunnellut -lorujasi, nähnyt silmänkääntäjätemppusi ja -- ja nyt sanon sinulle, -että minä olen Tuomas Enoksson -- niin juuri, Tuomas Enoksson -- ja -että minä tahdon _ruokaa!_ - -Ja silloin minä sen huomasin. Vasta vertailu herätti aavistuksen. Olin -nostanut käteni tarttuakseni Tai-Joonin laihaan olkapäähän -- mutta -suuri Jumala, _minkä_ käteni! - -Sitä minulla ei lainkaan ollut. - -Kuin pyörtymyksen kynsissä tajusin Tai-Joonin kauhistuneen sanatulvan -ja ikäänkuin kaatumisen pelosta tartuin hänen vapisevaan ruumiiseensa. -Siitä luiskahtaen tunsin vaipuvani vuoteella lepäävän lapsen puoleen ja -höpisin: - --- Minä olen Tuomas Enoksson, minä olen Tuomas Enoksson, minähän -_olen_ -- - -Ja minä tahdoin syödä, syödä, syödä. Ja sitten nousta jaloilleni ja -astella ulos maailmalle. Maailma, sehän oli yhä vieläkin entinen tuttu -kotikaupunkini, -- jossakin tämän seudun tuolla puolen. - -Vaikuttiko sen Tai-Joonin epätoivoinen ääni vaiko hätääntyneen katseen -hirvittävä ilme -- minä tunsin ainoan turvani tuossa kalpeassa -lapsessa, tunsin vajoavani jonkinlaisen horroksen hämärään, johon -edessäni huitova kurttuinen mies vähitellen häipyi. Hänen kadottuaan -kuljin huimaa vauhtia alaspäin -- yhä alaspäin. - --- Viisitoista kierrosta! -- parissa hetkessä viisitoista kierrosta! -kuului jostakin rukoileva ääni. -- Oi suuri Tai-Mill! Sinä olit -oikeassa väittäessäsi, että koneesi voi keskeyttämättä ravittavan -naisen kohdussa kehittää sikiön synnytykseen kahdessakymmenessä -päivässä. Kahdenkymmenen _kierroksen_ asemasta! Morris-Jeo ei turhaan -pelännyt sinua. Olisitpa saanut vain satasen kierrosta ja yhtä monta -vankkaa naista käytettäväksesi, niin -- - -Tunsin polttavaa tuskaa suussani, vatsassani, koko ruumiissani. -Hapuilin ympärilleni, sain huulilleni tutun, makean putkilon, ja -minä imin -- imin -- imin kaiken muun unohtaen ja yksinomaan tähän -taivaalliseen nautintoon sulautuen. Ja juuri uupuessani soi korvissani -kaukainen valitusvirsi: - --- Oi suuri Kaikkeus, sinä suojelit tämän suuren hengen hentoa -ruumista. Ole kiitetty, kiitetty -- kiitetty -- - - - - -KOLMAS LUKU - -Tai-Joon huomaa, että minäkin tahdon - - -Eräänä yönä heräsin kiusalliseen pahantuntuun. Jotakin selittämätöntä -aavistaen silmäilin levottomana ympärilleni ja koetin saada selville, -mistä tuo ilkeä tunne johtui. - --- Tai-Joon! sanoin hiljaa. Mies makasi vuoteellaan, ohut nenä kattoon -viitaten. Hän ei liikahtanut. - -Omituinen pelontunne esti minua korottamasta ääntäni, ja sitäpaitsi -olin jo tottunut näkemään Tai-Joonin kasvojen ilmeestä, milloin hän -nukkui ja milloin antoi vain ruumiinsa nukkua. Tällä hetkellä ilmaisi -piirteitten jäykkyys, että hänen henkensä oli kaukana tästä ahtaasta -majasta. - -Kääntelehdin vuoteellani, maistoin lohduttavaa imukettakin ja päästin -sen jälleen; silmäilin ylös kattoon erottaakseni aamun tuloa ennustavan -valopilkun -- kaikki turhaan. Silloin päätin nousta ylös ja pistää -pääni Tai-Joonin ihmeelliseen "hattuun" -- joka kepponen oli minulta -vakavasti kielletty -- mutta juuri kun olin aikeissa toteuttaa -päähänpistoni ja laskenut jo toisen jalkani lattialle, kuulin selvästi -ääniä kattoaukolta päin. - -Levottomuuteni palasi kymmenkertaisena. - -Jännittyneenä silmäilin ylös hämärään. Ensin vilahteli jotakin -vaaleahkoa, vilahteli ja katosi, kunnes sieltä vihdoin liukui esiin -samanlainen tuolilaite kuin Tai-Joonin, joka seisoi tuossa tankojen -juuressa paikallaan. - -Töin tuskin saatoin hillitä huudahduksen. Tuolista nousi nuori, komea -mies. Hän vilkaisi hätäisesti ympärilleen ja lähestyi Tai-Joonin -ruumista. Matelevan äänettömästi kaunis vartalo hiippaili vuodetta -kohti, ja kasvoilla väreili aisti jännityksen kissamainen valppaus. - --- Tai-Joon! olin kirkaisemaisillani, mutta pelästys tyrehdytti -huudon huulilleni. Epämääräisestä kauhusta vapisten tuijotin makaavan -suojelijani liikkumattomiin kasvoihin ja toivoin hartaasti, että hän -avaisi silmänsä ja ponnahtaisi pystyyn. - -Mutta toivomukseni ja harras "suuren Kaikkeuden" avuksi huutaminen -osoittautuivat tehottomiksi. Vieras kumartui makaavan puoleen, tutki -tarkkaan hänen kasvojaan ja nousi sitten, selvästikin aikoen lennättää -sanan seuralaiselleen. - -Ja vasta nyt hän keksi minut. Hänen katseestaan kuvastuva -tyydytyksensekainen hämmästys oli nyt väkisinkin puristaa huuliltani -äännähdyksen. Mutta, miten olikaan -- kun hän hätäisesti astui -luokseni ja minä mykistyneenä tuijotin häntä silmiin, huomasin hänen -äkkiä käyvän yhä enemmän hämilleen. Ja hänen peräytyessään ikäänkuin -katsettani kaihtaen muuttui pelkoni uhmaksi, jonka rohkeutta itsekin -ihmettelin. - -Hän murahti jotakin, kiiruhti aukon kohdalle ja virkkoi jonkun sanan -näkymättömälle seuralaiselleen. Kohta ilmestyi katon hämärästä toinen -mies samanlaisessa tuolivehkeessä istuen. Tämä mies oli pienempi ja -nähtävästi vanhempi. Ja hänen vasen korvalehtensä oli suuri ja tumman -luomen peittämä. Hän vilkaisi arasti Tai-Jooniin ja tuli sitten -ripeästi luokseni. - --- Suuri Kaikkeus! Hyvä Jumala! höpisin itsekseni ja suljin silmäni, -sillä miehen kasvot olivat minusta rumat ja peloittavat. - -Kuinka hämmästyinkään, kun vastoin pelkoani avasin silmäni: mies -hypähti äkkiä taapäin ja pyyhkäisi ilkeäilmeisiä kasvojaan kuin -jotakin epämiellyttävää karkoittaakseen. Mitähän tämä merkitsi? Miksi -käyttäytyivät miehet noin kummallisesti? -- Mutta aprikoimiseni ja -nousevan uljuuteni tunteen masensi tuotapikaa vanhemman miehen murahdus: - --- Se ei ole hän. - --- Eikö? epäröi toinen, -- ja miksikä ei? - --- Äh! Senhän pitäisi olla tuskin kolmen kierroksen ikäinen ja tuo -- -tuo -- puhumattakaan siitä, että sillä on valkoisen jäytävä katse -- -hän käänsi päänsä sivulle sanoakseen: on jo kaksikymmentä. - --- Mutta miten? Tuossa on kumminkin Tai-Joon -- hänet minä tunnen. - -Kuumeisella kiireellä he kääntyivät makaavan puoleen. Vanhempi kumartui -arastellen ja tarkasti huolellisesti kasvoja. - --- Olisiko se Tai-Joon? kuiskasi hän silmien välähtäessä. -- Tiedätkö, -Tshing-Tun, mitä se meille merkitsisi! - --- Elävänä? innostui puhuteltu. - --- Elävänä, niin. Mutta sitä emme voi. Meillä ei ole lankaa. Ja -Tai-Joonin henki on suuri henki pidätettäväksi. - --- Tshing-Tun! jatkoi hän äkkiä, tarttuen minulle tutun koneen -ulottuneen. -- Tässähän on polttokone! - -Nuorempi väänsi koneen muuatta nappulaa, käänsi toista ja murahti: - --- Minä en ole nähnyt tällaista polttokonetta. Se on tavallinen -kontakti, luulemma. Kuolema ja kirous! - -Kone oli päästänyt ilkeän sähinän, ja muuan sen puikkopäisistä -lonkeroista kiepahti kipinöiden lattialle. Luomakorvainen tempasi sen -käteensä ja virkkoi hätäisesti: - --- Kone kuin kone. Siinä on kuitenkin voima ja millilasku. Tällähän -tästä -- aseta sataan! Tuosta voimme sitten rauhassa -- - -Hän vilkaisi merkitsevästi minuun ja näytti jälleen hämmentyvän. -Seurasi silmänräpäyksen epäröiminen; vanhemman käsi vavahteli, ja -nuoremman hapuili puoleen ja toiseen. - --- Lunarian sokeus! Sata milliä -- puolitoista! sähähti luomakorvainen -kiukkuisesti. -- Säästämme sen pään todisteeksi. - -Epätoivoisena tuijotin Tai-Joonin rauhallisiin kasvoihin, höpisin -sisimmässäni kaikki muinaisten ja nykyisten jumalain nimet ja olin -puistelevinani ystävääni ja huutelevinani hänen korvaansa, minkä -keuhkoiltani kykenin. - --- Viisikymmentä -- kuusi, seitsemän -- - --- Joudu, Tshing-Tun! - --- Sata -- kaksikymmentä -- - --- Joudu! Hän voi herätä. - --- Kaksikymmentäviisi - kolmek... - --- Tai-Joon! Herää! kirkaisin niin, että pelästyin omaa ääntäni. - -Sihinän ja räiskinän helvetillisessä pauhussa luomakorvainen päästi -kipinöivän letkupuikon tuskin tuuman verran Tai-Joonin kyljestä. Se -piirsi säteilevän kaaren, ja juuri kun nuorempi mies lausui: "neljä--, -viisikymmentä", katkesi ääni parahdukseen, ja sähähtävän höyrypilven -takaa kuului mieletön mylvinä: - --- Kuolema ja pimeys! Suuri armias Kaikkeus! Oi autuas Tshing-Tunin -henki, mene rauhaan -- mene rauhaan -- mene rauhaan! - -Höyryn hälvetessä näin maassa inhoittavan möhkäleen. Sillä oli -puoli rintakehää, toinen käsivarsi ja pää, jonka suu oli vielä -numeroiden huudosta raollaan. Vähän matkan päässä virui yksinäinen, -hyvinmuodostunut jalkaterä. - -Hirveästi vääntynein kasvoin luomakorvainen töytäili edestakasin, -pysähtyi hetkeksi paikalleen, tutisevat käsivarret riipuksissa ja -sitten reutoi jälleen puoleen ja toiseen kuin jotakin näkymätöntä -kaihtaen. Äkkiä hän kapsahti tuolivehkeelleen, hapuili jotakin sen -laidalta -- ja juuri vehkeen lähtiessä liikkeelle hänen kauhistunut -katseensa osui minuun: käsi luiskahti, jalat horjahtivat ja tuoli -suhahti katon hämärään suistaen taakkansa nurinniskoin ja surkeasti -parkuvana jäljelläolevain tuolien väliin. - -Tapahtumain nopea kulku oli minut kokonaan tyrmistyttänyt. Äsken vielä -olin hiessä kylpien ollut valmis ummistamaan silmäni ja epätoivoisena -kirkumaan itseni tainnuksiin; nyt katselin tyynesti ympärilleni ja -- -mistä se lieneekin tajuntaani pujahtanut -- olin olevinani suuressa -teatterihuoneessa ja odottavinani näytöksen loppukohtausta. Ylhäällä -häämöitti nelikulmainen valo-aukea, sen alla, kiiltävän kiskoparin -juurella, kompuroi jäntevä, hyvin ruma roisto tyyppi, ja sivummalla -sähisi vimmatusti kone, jonka takana selällään makaava mies hiukan -räpytteli silmäluomiaan. - -Tuossa tuokiossa näyttämö sai eloa. Makaava avasi silmänsä, käänsi -päätänsä ja ponnahti seisaalleen. Samassa roistonaamainen päästi -ulvahduksen, töytäsi nuolena tuolivehkeen luo -- ja lamautui -paikalleen, käsi kiskoon nojaten ja sieraimet hätäisesti ilmaa ahmien. - --- Onneton! kuulin Tai-Joonin tutun äänen. -- Oletko ehtinyt kajota -- - --- Tai-Joon! Tai-Joon! huusin ihastuksesta. - -Hän vilkaisi minuun ja hymyili rauhoittuneena, ja hänen huulensa -näyttivät sommittelevan sanoja. Hän astui luomakorvaista kohti, -pysähtyi ja jäi tuijottamaan maahan. - --- Toverisi, arvaamma, sanoi hän. Mies räpäytti silmiään tuskin -huomattavasti. - --- Kenen käskystä? - --- Tai-Maran, oi laupias herra -- matkalla Lunasta Tshung-Kingiin. - -Mies loi avuttoman katseen ylhäällä vaalenevaan aukkoon, ja Tai-Joon -jatkoi hitusen suopeammin: - --- Osuitte siis sattumalta? - --- Vakuutan, herra, vallan sattumalta. Tshing-Tunin siipi vioittui, -saimme laskeutua ja korjata sitä runsaasti kaksi hetkeä. Aioimme -varjoutua Gordoniin, mutta juuri noustessamme keksimmekin tämän aukon. -Vakuutan, herra, kautta Avaruuden vakuutan -- - -Tai-Joonin kädenliike tukki hänen suunsa; miesparka laski kätensä -riipuksiin ja uikutti armoa. - --- Vaikene, orja! kivahti Tai-Joon. -- Silmäsi sanovat, että olet ollut -kaivoksien pimeydessä. Montako kierrosta? - --- Yhdeksän, herra. - --- Ja nyt kuulut "Lentävään silmään"? - -Mies räpäytti silmiään ja yritti jälleen puhjeta uikutukseen. - --- Vaikene! sanoi Tai-Joon ankarasti. - -Aioin juuri tavalla tai toisella herättää suojelijani huomiota, mutta -en oikein tiennyt, miten aloittaa, kun hän jo tulikin luokseni ja -tarttui hymyillen käsivarteeni. Silloin ehätin ennen häntä, koetin -esittää säälittelevän mielipiteeni ja puolustaa tuota epätoivoista -miesparkaa. - --- Mitä? Eivätkö he yrittäneet surmata minua? - --- Kyllä, mutta -- - --- He eivät onnistuneet, sen tiedän. Suuri Kaikkeus osutti virran -Tshing-Tunin jalkaan. Mutta se ei muuta asiaa. Ilman sitä he olisivat -surmanneet sinutkin, tehneet tyhjäksi koko aikeeni, silmänräpäyksessä -riistäneet kansalta ainoan toivon. Oi lapsi, turhaanko olisin työtä -tehnyt, turhaanko erämaassa piileskellyt, turhaanko kurjain tuhansien -toivonkipinää vireillä pitänyt! Ei, ei -- ei turhaan! Kaikkeus on -antanut meille vain varoituksen, kehoituksen. - -Hän kääntyi miespoloiseen, joka vapisten seisoi siinä edessämme, -uskaltamatta tai kykenemättä katsettaankaan nostamaan. Entinen -hymyilevä, hiljainen Tai-Joon oli muuttunut ankaraksi, kovaääniseksi ja -käskeväksi herraksi, samaksi, joka oli singonnut uhmasanoja suurelle -Morris-Jeolle tuona muistini unohtumattomana ensi aamuna. - --- Orja! tärisi hänen äänensä, -- sinä olet vapaa. Mene! - -Hämmästykseni vaihtui ihastukseksi, mutta jo samassa luin miesraukan -kauhun virnistyksestä sanojen hirvittävän merkityksen. Ja silmäys nyt -jo täysin valoisaan katto-aukkoon, johon Tai-Joonin käsi käskevänä -viittasi, ilmaisi minulle tuomion koko julmuuden. - --- Oi laupias herra, armahda, armahda! Vaimoni raataa pimeydessä, -lapseni, vanha äitini -- -- Oi suuri, armollinen Tai-Joon, minä olisin -lunastanut heidät vapaiksi, ennenkuin kuolevat. - --- Ja siksi myit itsesi "Lentävälle silmälle" -- toisia omaistesi -sijaan syvyyteen saattaaksesi. Onneton orja, saastainen olio, ulos! -ulos! - -Parahtaen vajosi miehen leuka rinnoille, jäntevä ruumis vapisi tuskan -puistattamana, ja hartiat köykistyivät luhistavan taakan painosta. -Hän hapuili tuolilaitetta, tarttui jo sen laitaan, mutta sitten pääsi -rinnasta äärimmäisen epätoivon ulvahdus: - --- Oi armoa, armoa, armoa! Suuren Kaikkeuden, äärettömän Avaruuden -nimessä vannon -- vannon, etten tätä ilmaise. Oi suuri Tai-Joon, annan -äitini, vaimoni, lapseni nääntyä -- palaan itsekin pimeyteen -- palaan --- palaan -- - -Silloin en kestänyt enää. Miehen lyyhistyessä Tai-Joonin jalkojen -juureen karkasin seisaalleni ja tartuin suojelijani kohotettuun käteen -melkein tietämättäni mitä tein. Hän hämmästyi, änkytti epäselvän -kysymyksen, mutta äänensävyn äkillisessä muutoksessa oli jotakin -kunnioittavaa, ja se vain kannusti rohkeuttani. - --- Tai-Joon, sanoin, tämä mies jää tänne. - -Hän säpsähti värähtelevää ääntäni, haukkoili vastalausetta ja näytti -väistävän katsettani. Mutta maassa viruva mies tuijotti minuun -mulkoilevin silmin ja pakeni säälivää kättäni oudosti kauhistuen. - --- Armoa, herra -- oi armoa! hoki hän. - --- Sinä olet saanut armon, sanoin pakottautuen hymyilemään. - -Hän katsoi minuun kuin mielipuoli, vilkaisi väliin Tai-Jooniin -ja liikutti huuliaan leuan järähdellessä. Lähestyessäni hän teki -reutoilevia liikkeitä ikäänkuin piiloa hakien, mutta kun toistin -sanani, painautui hän kesytetyn pedon tavoin maahan ja väisti kättäni -puoleen ja toiseen mataen. - -Tartuin hänen jäntereiseen käteensä kaikella vähäisellä voimallani. -Hän älähti kerran ja totteli heikkoa otettani yhä vapisten. Mutta kun -sain hänet jalkeille ja kysyin hänen nimeään, vastasi hän sammaltaen ja -Tai-Jooniin pelokkaasti tuijottaen: - --- Rai-Sun, herra -- oi herra -- olenko -- saanko -- pitääkö minun -- -- - -Silloin vasta huomasin, että Tai-Joon oli astunut vierelleni. - --- Rai-Sun, sanoi hän hiljaa, suuri henki on sinut armahtanut; palvele -uutta herraasi ja ole uskollinen. - -Miesparan kasvoille valahti onnekas ilme. Kuulin hänen kiitosmuminansa -ja näin hänen hartiainsa ilosta hytkähtelevän. Mutta huomioni ei enää -viipynyt hänessä, vaan vanhassa ystävässäni: Tai-Joon oli laskenut -katseensa ja antoi orjan tavoin käsivarsiensa riippua; eikä hänen -äänensä koskaan ollut ilmaissut sitä kunnioitusta kuin nyt hänen -sanoessaan: - --- Sinä olet saavuttanut herruuden ruumiisi yli, oi suuri henki. -Silmissäsi asuu käskijän ilme. Olet kypsä. Ota valta käsiisi ja käske. -Tai-Joon on sinun halpa palvelijasi ja laskee katseensa sinun katseesi -edessä kuin Rai-Sun. - -Omituista oli nähdä heidät tuossa kunnioittavassa asennossa. En oikein -ymmärtänyt heitä kumpaakaan, en heidän sanojaan enkä eleitään, enpä -edes itseäni. Mutta minä en hämmentynyt, sillä selittämätön varmuuden -tunne sanoi minulle, että nuo ihmiset olivat alamaisiani ja että minä -olin heille herra ja määrääjä. - --- Tai-Joon, sanoin -- ja myönnänpä, että silloin tunsin ensipäiväisen -monarkin itsetietoista nautintoa, -- minä tahdon oppia tuntemaan nämä -koneet, tahdon pistää pääni tuohon ihmeelliseen kalottiin ja pyöritellä -tuota palloa, jonka ääressä olen sinun nähnyt ilmeilevän. Tai-Joon, -minä tahdon oppia tuntemaan tämän maailman, tietämään mitä on tuolla -ulkopuolella. - --- Sinun tahtosi tapahtukoon, oi suuri henki. Ruumiisi on tosin vielä -heikko, mutta kaikki on sinun käytettävänäsi; yksin Tai-Joon-vanhuskin -on vain kone sinun käsissäsi. - - - - -NELJÄS LUKU - -Matematiikkaa ja koneoppia - - -Tästä hetkestä lähtien elämäni kokonaan muuttui. Tai-Joon kertoili -minulle yhtä ja toista tästä maailmasta, ja Rai-Sun seurasi -kintereilläni kuin muinaisen maailman uskollisin koira, ollen -valmis pienimmästäkin viittauksestani astumaan eteeni ja onnesta -loistavin silmin täyttämään toivomukseni. He olivat opettajiani, -kumpikin tavallaan, ja kuitenkin tunsin olevani heidän herransa ja -päällysmiehensä. - -Toisinaan tämä asiaintila minua suorastaan kiusasi. Ja välistä saattoi -tapahtua, että sain palavan halun heittäytyä suojelijani jalkojen -juureen ja huudahtaa: "oi Tai-Joon, sinä joka olet niin viisas, käske -sinä!" Mutta tällainen huonommuuden tunne tukehtui aina alkuunsa, sillä -Tai-Joonin nöyrän katseen kohdatessani ylemmyyteni tuossa tuokiossa -palasi oikeuksiinsa. - -Mielityönäni oli syventyvä ihmeellisessä hatussa silmäini eteen -avautuvien seutujen ja näköalojen tarkasteluun. Tai-Joon silloin aina -loikoi vierelläni ja kuljetti koneen neulaa pallon tiheään ruudutetulla -pinnalla. - --- Tämäkö on Maa? olin ensi kokeella huudahtanut. En tuntenut siinä -ainoatakaan maanosaa, en ainoatakaan merta, saatikka järveä, jokea, -vuoriryhmää tai kaupunkia. - --- Tämä, sanoi hän. -- Suuri katastroofi ja maannousu ovat karttaa -jonkun verran muuttaneet. Sitäpaitsi tekee neliöjako sen sinulle -vieläkin oudommaksi. - --- Neliöjako? - --- Niin, nuo viivat. Katsohan. Tämä pallo on jaettu kuuteen n.s. -Piiriin, jotka osapuilleen vastaavat muinaisia maanosia. Siinä on -kuitenkin se ero, että Amerikan nyt jakaa polttopiiri kahtia. Siis: -Aasia, Eurooppa, Afrikka, Austraalia, Etelä-Amerikka, Pohjois-Amerikka. -Ja sitten -- - --- Niin? - --- Tämä on matematiikan aikakausi. Paikanmäärääjänä on pituus- -ja leveysasteitten muodostama asteneliö. Katso tätä kiinteätä -osoitusneulaa. Sinä pyörität palloa päästäksesi esim. Gordoniin, joka -on Kolmannen Piirin hallituskaupunki. Nyt neula raksahtaa, pysähtyy --- ja numerotaulun vasen silmä osoittaa "3--73". Samoin, jos tiedät -hakemasi paikan piiri- ja neliönumeron, voit tätä kampea kiertämällä, -kunnes "silmä" osoittaa toivotun numeron, saada neulan kulkemaan -haluamaasi pisteeseen. - --- Entä sitten? Onhan neliöaste paikoin aika suuri! - --- Polttopiirin lähistöllä satasen neliöpenikulmaa. Mutta katso -edelleen! Tässä lähinnä kättäsi näet toisen neulan ja sen alla -kämmenesi suuruisen neliön. - --- Ah! - --- Se on tarkkausneula, poikaseni. Niin pian kuin pallon osoittaja on -pysähtynyt jollekin neliölle, on saman neliön suurennuskuva livahtanut -tarkkausneulan alle. Ja tämä kuva on juomutettu minuutteihin, -sekunteihin -- - --- Ah! Mutta tämähän on -- - --- Kuivaa maantiedettä. On. Mutta selvää se on; ja sehän on pääasia. - -Minä tunsin innostuvani. - -Ja silloin Tai-Joonkin intoutui opetuksessaan. - --- Paina tuota osoitusneulan hakaa, sanoi hän ohjaten kättäni. -- No -niin, nyt sen kanta on yhden normaaliasteen kohdalla. Normaaliaste on -suunnilleen yksitoista penikulmaa. Ja se merkitsee, että jos nyt pistät -pääsi tähän hattuun, näet maanpinnan yhdentoista penikulman päästä, -siis jo suuripiirteisenä karttana. Mutta nyt -- pinnistä silmäsi -tiukasti näkölaattoihin! -- on etäisyys kymmenen astetta, kaksikymmentä --- viisikymmentä -- sata -- sataviisikymmentä -- - --- Ah, Tai-Joon! minä alan nähdä -- - --- Kaksisataa -- viisikymmentä. - --- Onko tämä Maa? - --- On. Lähes kolmentuhannen penikulman päästä katsottuna. Mutta -tutkihan tarkkaan -- hyvin tarkkaan. - -Siinä silmänräpäyksessä en enää ollut tietoinen Tai-Joonin läsnäolosta. -Näköjään oudon, valtavan, vasemmalta reunaltaan valaistun pallon -pinnalla aloin tuntea vanhan Maan ääriviivat. Ensin keksin Afrikan -läntisen rannikon, sitten Tibetin tutun ylängön ja vähitellen -määrittelin maanosain entiset rajat niin tarkoin, että lopulta -itseänikin ihmetytti, kuinka olin antanut tuon moniliepeisen -mannermaa-vaipan aluksikaan pettää silmiäni. Sisämeret, järvet ja -joet olivat kadonneet, kaikki viisi maanosaa muodostivat yhtenäisen -mantereen, joka pohjoisnavan ahtaasta jääpiiristä lähtien kurotti kolme -kärkeään etelänapaa kohti. Eurooppa, Aasia, Afrikka ja Austraalia -olivat sulaneet mahtavaksi möhkäleeksi, johon etelässä Intianmeri -teki tylpän lahdelman ja idässä Tyyni meri vielä pistihe Japanin -eteläiseen kärkeen. Austraalia läheisine saariryhmineen oli yhtynyt -kolmeksi niemekkeeksi, joista keskimmäinen uhmaten läheni Amerikan -länsipäätä. Ja Amerikka levitti mahtavana pintaansa päiväntasaajalle -asti, mutta siitä se kapeana kaistaleena jatkui itään ja etelään, -kosketti mutkan kohdalla Afrikan läntisintä pituusastetta, sysäsi -kolmionmuotoisen päämassansa etelänavalle ja viskasi kuin vihoissaan -pitkän, käärmemäisen kielekkeensä Austraalian uhmaa torjumaan. -- -Tässä oli laajeneva manner sodassa kutistuvaa valtamerta vastaan, -jopa voitokkaassa sodassa, sillä edellisen taajentaessa rintamaansa -jälkimäinen oli jo hajonnut kahtia, ja sen heikompi osa, luoteesta -kaakkoon puolentoista tuhannen penikulman pituinen Tyynenmeren suikale, -nykyinen Pieni vesi, uhkasi pian eristäytyä suljetuksi sisämereksi. - --- Entä joet? huudahdin johonkin tunteeni purkaakseni. - --- Joet! Mitäpä kuiva kuori lasku-uomilla tekisi! Mitä yö yrtteihin -hikoo, sen päivä noustessaan nuolee. - --- Mutta tämähän on kurjaa! huudahdin. Ei jokia, ei järviä, ei -rehoittavaa kasvullisuutta, ei eloa antavaa eläinkuntaa. Surkuttelen -tätä maailmaa, surkuttelen sydämestäni. - -Tai-Joon naurahti. - --- Ja miksi surkuttelet? Ainoa, mikä tässä maailmassa on surkuteltavaa, -on se, että ihmisen täytyy kumartaa ihmistä, miehen vapista miehen -edessä ja itsekunkin tuntea, että maailman ainoa eläin, ihminen, -ennen Avaruuteen häipymistään on perinnöllisyydestään ollut tarpeeksi -inhimillinen tehdäkseen itsessään luomakunnan kruunun ja veljestään -juhdan, joka sitä kruunua tukehtuakseen taivaalle kohottaa. Herruus ja -orjuus -- niin, sehän on kaikkina aikoina ollut valtakuntain suuruuden -pohjana. - -Hän sihahti ilkeästi. Ja sillä kerralla en hänestä enää saanut opasta. - -Toisen kerran valitin, etten löytänyt mitään muinaisen elämänhyörinän -merkkejä. Kaipasin kaupunkeja, kansallisuuksien rajapyykkejä, -vilkasliikkeisiä kulkuteitä ja nerokkaita kuljetusneuvoja. Hän ojensi -minulle pallotangon ja sovitti pääni kontaktikoneen hattuun. - --- Meillä on vain kaupunkeja, sanoi hän osoittaen pisteitä pallon -pinnalla. Mihin lähdemme? - --- Wieniin, sanoin kerkeästi. -- Muuta tuttua en Euroopassa näe. - --- Se on Austria, Toisen piirin hallituskaupunki. Hän antoi neulan -kulkea. Se pysähtyi mainitsemalleni paikalle. Tuijotin panoraamaan, -kunnes kuva vakiintui ja Tai-Joon virkahti: - --- Näetkö jotakin? - --- Karua maata, kukkuloita, laaksoja, auringonpaahteisen tasangon. - --- Etkö muuta? - --- En -- ah, kyllä näen: joukon pilkkuja, mustia, huikaisevia ja -säteileviä. - --- Maltahan. -- Tai-Joon kosketti neulaa. -- Hae ryhmä, jossa on kuusi -heijastavaa pilkkua kehässä. Joko näet? Pitäisi olla -- - --- Näen, näen. - --- Siinä on piirihallituksen palatsi. Katsahtakaamme sisään. - -Hän väänsi asteikkoviisaria. Silmänräpäyksessä maa ikäänkuin syöksyi -vastaani, pilkut katosivat, ja eteeni aukeni laaja huone tahi oikeammin -palatsi, niinkuin Tai-Joon oli sanonut. -- Ei sanaakaan, kuiskasi hän -tiukasti korvaani, -- ennenkuin annan sinulle luvan puhua! Se voi -maksaa henkemme, jos osumme kontaktiin. No, _nyt!_ - -Kahden vastakkaisen seinän punaisessa hohteessa erotin joukon -kaikenmuotoisia kuvioita, esittäen silmäähivelevin värein minusta -perin mielikuvituksellisia maisemia ja rakkausidyllejä, joista muinoin -olisi ansaittu joko sakkoa tai vankeutta. Molemmille muille suunnille -huone näytti päättömältä, mutta tarkemmin katseltuani havaitsin näiden -seinien olevan kiilloitettua metallia, joka punaisen peilin tavoin -toisti huoneen koneet ja laitteet loppumattomiin. Ihmisiä myöskin näin. -Roteva, vielä nuorehkon näköinen mies lepäsi komealla, monivärisellä -patjalla, ja pari nuorempaa hoiteli hänen yllään laitetta, joka -kaikesta päättäen myöskin oli kontaktikone. Sivummalla venytteli ihmeen -ihana nainen vuoteella pää käden varassa, ja toinen, ei hänkään ruma, -solutti lepääjän mehevien huulien väliin hyytelömäistä ainetta, joka -suun liikkeistä päättäen oli erinomaista herkkua. Ja puolipiirissä -heidän edessään esitti joukko nuoria neitosia jonkinlaista -tanssia, jota entisissä oloissa olisin pitänyt laiskanlaisena -voimistelunäytteenä. - -Selitin Tai-Joonille, mitä näin. - --- Se mies on jälkeläiseni, piirin käskynhaltija Tai-Funke. Näetkö -neulan hänen pallollaan? Mihin se osoittaa? - --- Aasiaan -- ei -- niin sittenkin, keskelle Gobin erämaata. - --- Se on Tshung-King. Mitä hän puhuu? - -Koetin tarkata puhetta, mutta minun oli mahdoton päästä itse asian -perille. Tai-Funke mainitsi jotakin tyydyttävästä sadosta, Lunariasta, -joistakin kolmestakymmenestä, mutta pääasiassa oli hänen puheensa -diplomaattisen kohteliasta: "juuri niin, oi suuri Tai-Morris-Jeo", -"tapahtukoon korkea tahtosi, oi suuri henki" ja "viheliäinen -palvelijasi, oi henkien ja ruumiitten suuri valtias". - --- Hän ilmoittaa yrttisadon ja ehdottaa kolmekymmentä uutta uhria -kaivoksiin. Kuuletko muuta? - -Juuri Tai-Joonin puhuessa erotti roteva käskynhaltija kädenliikkeellä -palvelijansa ja asteli levossaan herkuttelevan kaunottaren luo. -Minua hieman oudostutti. Odotin, että naiset vetäytyisivät syrjään -tai hyytelöntarjooja edes kääntäisi selkänsä. Mutta ei -- neitoset -jatkoivat tanssiaan äskeistä laiskemmin, ja nainen valutti herkkua -vuoroin kummankin rakastavaisen hymyileville huulille ja katseli -idylliä välinpitämättömän alamaisen näköisenä. - -Tunsin eläväni jäljellä aikalaisistani. - -Tai-Joon kuljetti neulaa edelleen. - -Nyt näin huoneen -- se oli luola palatsiin verraten --, jonka heti -tunsin ennen näkemäkseni. Samalla näin joukon ihmisiä, joista -monen tuttu ulkomuoto toi mieleeni elämäni ensimmäiset hetket. Se -oli synnyinkotini. Mutta neula jatkoi kulkuaan. Näköala toisensa -jälkeen vilahti silmäini ohitse, luola toisensa perään paljasti -minulle sisuksensa -- samoja kukkuloita, laaksoja, pilkkuryhmiä, -samoja viehättäviä kiiltoihoisia ihmisiä, samoja koneita, koneita ja -taas koneita. Ainoastaan karun maan väri vaihteli välivivahduksin -keltaisesta ruosteenruskeaan, kerran punaiseenkin, ja asujamet, sekä -vaaleammat että tummemmat, lepäsivät, rakastelivat tahi hyörivät -toimissaan aina sen mukaan, paahtoiko päivä vai kätkikö yö erämaan -helmaansa. - -Näin taajan joukon maleksivan minulle selittämättömässä -valonkajastuksessa öistä laaksoa pitkin. - --- Yrtinpoimijoita, selitti Tai-Joon. -- Heidän työaikansa on yön kaksi -viimeistä hetkeä. - -Näin yöllistä taivasta vasten siivekkäiden kiitelevän parvittain ja -yksitellen, maahan laskevan tai aukoista lentoon pyrähtävän. - --- Ainoa kulkuneuvomme, sanoi Tai-Joon. -- Muinoin meillä oli mahtava -tunneli verkko, mutta kuuluisan Lefrangin kapinahankkeesta lähtien se -on ollut käyttökelvoton. Mitä nyt? - -En vastannut. Näin lukuisan joukon pyrkivän laajojen maa-aukkojen -partaille. Sysimustien avantojen sisästä olin silloin tällöin -näkevinäni pilkahtavan päitä, käsiä ja jalkoja, kaikki parrasta -tavoitellen, siinä hetken kihisten ja jälleen syvyyteen painuen. -Ensin tunki korvaani kaukainen sorina, sitten erotin sadatteluja -ja nyyhkytyksiä, ja kun häipyvä näköpiiri lopulta vaihtui -pilkkosenpimeään, kuulin huokausten ja valitusten sydäntäsärkevän -kuoron, joka lauleli tuhansien riutuvien rintojen lohdutonta tuskaa. - --- Tai-Joon! huudahdin kauhistuneena. -- Onko tämä helvetti? Ovatko -nämä ihmisääniä? - --- Miesten kiroilua, naisten nyyhkytystä, lasten parkua ja vanhusten -huokailua. Helvettikö? Se oli unelma, suloinen unelma Lunarian -kaivoksiin verraten. - -Sitä en kestänyt. Heitin pääni taapäin, laskeuduin patjalle ja koetin -karkoittaa mielestäni noita pöyristyttäviä pimeyden ääniä. Mutta -Tai-Joon lienee kuitenkin lukenut kasvoistani jatkuvan kysymyksen, -sillä hän viittasi itkevään Rai-Suniin. - -Ja Rai-Sun kertoi. - -Kymmenien peninkulmain syvyydessä, merenalaisessa pimeydessä, -kylmyydessä, jota vain ankara työskentely kykeni lieventämään, raatoi -tuo tuomittujen lauma. Myrkylliset kaasut kaatoivat heikoimmat -vajaassa kierroksessa, vahvemmat kestivät kymmenen, ja vankimmat, -semminkin jos järki onneksi pimeni, voivat kuoriaisten keruussa ja -metallin louhinnassa viettää satasen, jopa toistakin sataa kierrosta. -Veljellinen rakkaus oli siellä tuntematon haitta, mitan täyteen -saaminen ainoa päämäärä. Taisteltiin tilasta, riideltiin ravinnosta -ja murhattiin pelkän huvin vuoksi tai vahvemmuuden merkiksi. Ainoa -vaihtelu riippuikin kuolemantapauksesta. Siitä tiedon ennättäissä -vartijakerroksiin laskettiin alas tuliletku, ja silloin ne, jotka vielä -näkivät, saivat nauttia vainajan viimeisestä leimahduksesta. - -Enempää ei Rai-Sunista voinut saada. Omaisten muisto saattoi miesparan -vallan mielipuolisuuden partaalle. Tänä hetkenä heräsi minussa -vastustamaton viha ja yhtä vastustamaton sääli -- maailma sellaisenaan -ei merkinnyt minulle mitään, vaan nämä tunteeni kohdistuivat koko -voimallaan toisaalta Morris-Jeoon ja toisaalta Lunarian helvetin -avuttomiin uhreihin. - --- Eikö ole mitään keinoa, eikö _mitään?_ huudahdin. -- Eikö -Morris-Jeoa voida kukistaa? - --- Miten? Hän on herra ja suuri henki. - --- Jos kansa nousee -- - --- Se on noussut ja -- lyöty. Viimeksi Tai-Millin kapinassa -kierrosluvulla 97601. Isäni sai surmansa Kolmannen piirin apujohtajana -ja Renaud-Jeo, Morris-Jeon setä, kärvennytti neljäkymmentätuhatta, -lähetti kaivoksiin kymmenentuhatta ja anasti kolmatta sataa kauneinta -tyttölasta. Olin silloin kahdentoista ikäinen. - --- Jos koettaisi uudelleen? Niin on ennenkin tehty. Eikö kansalla ole -aseita? Eikö kansakin voi kärventää? - -Tai-Joon naurahti surullisesti. - --- Mitä aseilla, kun katkaistaan virta, riistetään voima. Oi suuri -henki, sinä et tiedä, mitä _se_ merkitsee. Siirryhän muinaisuuteen. -Ajattelehan, mikä mahti siinä maailmassa olisi ollut miehellä, joka -luolansa yksinäisyydessä maailman monipuolista hyörinää tarkaten tiesi -vain tarvitsevansa panna sormensa pienelle, mitättömälle nappulalle, -painaa ja sanoa: seis! Ja sillä hetkellä, siinä silmänräpäyksessä -olisi juna juuttunut raiteilleen, laiva pysähtynyt ulapalle, -lentäjä syöksynyt maahan, tehtaitten touhu tauonnut; sähkölennätin, -lankapuhelin, vesijohto ja valaistus, kaikki olisi lakannut toimimasta -ja -- mikä kaikkein arveluttavinta -- ihminen olisi samalla hetkellä -havainnut jääneensä ilman hitustakaan ravintoa. Mitä olisi ihminen -tehnyt, mihin ryhtynyt? - --- Hän olisi ottanut toverinsa, Koko kylän väen, koko maan -- - --- Minä tiedän -- hän olisi lähtenyt sotaretkelle tuota _yhtä miestä_ -vastaan, kulkuneuvojen puutteessa taivaltanut jalkaisin ja isoten ja -janoten nääntynyt kymmenen, sadan, kenties tuhannen peninkulman päähän -päämäärästään. Maailma on hirveän suuri jalkamiehelle. Ja ne, jotka -olisivat tulleet perille! Tuo yksi mies olisi kohottanut aseensa, -tähdännyt ja laukaissut -- surmannut sen, jonka ase oli voimaton -- ja -odottanut seuraavaa. - --- Mutta joukolla; Tai-Joon, joukolla! - --- Hänen aseensa surmaisi joukonkin. Ja muutaman päivän kuluessa -peittyisi maanpinta ruumiilla, jollei joka nousu niitä huventaisi -höyryksi. Mitä silloin hyötyi se, joka matkaan läksi? Eikö yhtä hyvin -voinut tupertua siihen, missä oli! - -Olihan Tai-Joon oikeassa. Vastaan en voinut inttää. Mutta -vaikenemisenikaan ei näyttänyt häntä tyydyttävän. Näyttää siltä kuin -hän olisi tahtonut kiskomalla kiskoa jonkun vastalauseen, pakottamalla -pakottaa minut väittelyyn. - --- Hänellä on valta, suuri Kaikkeus, hänen kädessään on valta! -toisteli hän omia ajatuksiaan ärsyttäen. Ja vihdoin pääsi häneltä kuin -viimeisenä ponnistuksena, äärimmäisenä voimattomuuden takeena: -- Ja -jospa hän olisikin yksin! Mutta hänellä on koko valkoisen puolueen -lauma ja puolet tutkijoista. - --- Valkoinen puolue, mikä se on? - --- Hänen hovinsa, koko Tshung-King ja piirien käskynhaltijat. Puolue, -joka ottamalla itselleen muinaisten eurooppalaisten hymähdyttäviä nimiä -tahtoo osoittaa erikoisuuttaan. Tutkijat, ne ovat osaksi häntä vastaan. -Mutta toivo päästä valkoiseen kaupunkiin on niellyt joukon ja nielee -yhä useampia. Oi suuri henki, moni tänään Morris-Jeoa vihaava voi -huomenna Tshung-Kingin palatseissa hänen kunniakseen uhrata tieteensä. -Se on nautinnon houkutus, valkoisen metallin hohde, herkun ja naisen -himo, se panee unohtamaan, että on olemassa kansa ja että tämä kansa -kärsii. Ihminen on itseään lähinnä, on aina ollut ja tulee aina olemaan. - -Tällaiset masentavat sanat eivät kuitenkaan vastanneet Tai-Joonin -varsinaista mielipidettä, ja vielä samana yönä nähdessään, että olin -alakuloinen, hän näytti minulle koneen panoraamassa erään syrjäisen -luolan, jossa joukko kiihtyneitä miehiä tungeskeli kiihkeästi -Morris-Jeoa sadattelevan puhujan ympärille. - --- Pelkkää puhettako? huomautin äskeisen tunteen vallassa. - --- Mitä? kivahti Tai-Joon. Katso puhujaa. Hän on tämän piirin johtaja, -ja nuo viisi lähintä ovat apulaisjohtajia, tulevan kapinan alustajia. --- Ja silloin hän äkkiä elostui, innostui pidätetyn ajatuksen -purkautuessa ja lausui kiihkeämmin kuin tuo tulinen kapinan johtaja: --- Tuleva kapina. Sitä valmistellaan, sitä lietsotaan, sitä kaivaten -odotetaan. Mutta siltä puuttuu vielä pääjohtaja, herra ja mestari, joka -lyö Morris-Jeon ja antaa kansalle vapauden. Se puuttuu vielä, mutta -kautta äärettömän Avaruuden, se tulee -- se _tulee!_ - --- Se olet sinä, Tai-Joon. Sinä yksin -- - -Luulinpa, että hän olisi lyönyt minut maahan sillä hetkellä. -Ajattelematon huomautukseni saattoi hänet aivan suunniltaan, ja -syrjässä seisova Rai-Sun jo riiputti käsivarsiaan. Mutta Tai-Joon -näytti säikähtävän kuohahtamistaan ja änkytti kohta valmiina seuraamaan -Rai-Sunin esimerkkiä: - --- Oi suuri henki, en minä, en _minä_. Sen tulee olla _herra_, ja -Tai-Jeo, oikea Tai-Jeo -- ja sellaisen Suuri Kaikkeus luo vain kerran -kierrostuhannessa. - -Ja hän jätti minut pohtimaan tätä uutta arvoitusta. Sillä aika oli -tullut, jolloin hänen tavallinen jokapäiväinen matkansa alkoi. - - - - -VIIDES LUKU - -Missä on herruutta, siinä on orjuutta - - -Kuinka joutuisasti aika kuluikaan! Kierroskymmenet vierivät ohitseni -hämärään liukuvana liutana ja ehdin tuskin imaista letkusta, jolla -uskollinen Rai-Sun ruumiillista ihmistäni aika-ajoin ruokkieli. -Tähtitiede, fysiikka ja kemia olivat sokaisseet minut aavistamattomilla -ennätyksillään, ja tämä kaikin puolin karu ja viheliäinen maailma -kohosi silmissäni sitä mukaa kuin tietoni sen salatuista ihmeistä -laajeni. En enää kaivannut kasvi- ja eläinkuntaani, en surrut -kielitieteen kangistumista klassillisuuden kaavoihin enkä liioin -säikähtänyt filosofian kouraantuntuvaa konkreettisuutta, vaan -heittäydyin innokkaasti opin houkuttelevaan lähteeseen ja ahmin sitä -hanakammin, mitä runsaammin sen suonet pursuivat ja mitä oudommalta sen -sisältö minusta aluksi tuntui. - -Geologiaan ja Uusimman ajan historiaan syventyessäni unohdin koko -ympäristöni. Entinen piintynyt maailmankatsomukseni romahti täydelleen, -ja ryhdyin uuden katsantotavan luomiseen niin kokonaan, että hylkäsin -opettajani ehdottamat, ennen niin mieltäkiinnittävät kiertoleijailutkin -ja vietin päiväkaudet tuon ihmeellisen kontaktikoneen ääressä, -silmät näkölaattaan naulittuina, kuulematta ja näkemättä muuta kuin -Kiinan valtakunnan lukemattomia vaiheita, maapallon valtaamisesta -liittovaltion purkautumiseen ja Tai-Wang-Jeon perustaman -"yhden-ainoan-miehen" rautahallituksen alkuun asti. - -Tämän uuden Napoleonin urotöitä pakostakin ihaillessani minut muuanna -päivänä keskeytti Tai-Joon. - --- Joo-Kee, sanoi hän pannen kätensä olalleni. Olen huutanut sinua jo -neljänneksen hetkeä. Sinä ihailet Wang-Jeoa. Hänen suuruutensa oli -kerta kaikkiaan hänen kykynsä irtautua aineestaan. Silloin tuo kyky -oli vielä harvinaista. Mutta sen jälkeen kuin sama kyky on kehittynyt -n.s. yläluokan varsinaiseksi tunnusmerkiksi, on _helppous_ hallita tätä -kykyä ainoa erikoisuus. Mutta se myöskin velvoittaa. Muinainen filosofi -Fontell sanoi, että kun ihminen on tottunut käsittelemään ruumistaan -sinä, mitä se itse asiassa on, vaatetuksena, silloin on syntynyt -_yli-ihminen_. Wang-Jeosta lähtien on siinä kehitytty ja siihen sukua -kasvatettu. Nyt on Maan valtijasuku yli-ihminen; mutta sen rinnalla on -myöskin toinen ihminen -- ja tämä toinen -- siitä, Joo-Kee, kehitetään -parhaillaan Uusimman ajan eläintä. Niin, _eläintä!_ Jos suuri -Tai-Wang-Jeo, sensijaan että polki sen jalkoihinsa, olisi raastanut -sitä muassaan, kehittänyt, opettanut -- Ah! Joo-Kee! Silloin hän olisi -ollut -- - -Tai-Joon sihahti kärsimättömästi ja viittasi minua kiirehtimään. -Tein työtä käskettyä -- pieni tahdonjännitys riitti siirtämään -minut ruumiini ulkopuolelle -- ja jäin ihailemaan lepäävän aineeni -ihmeteltävää kokoa. - --- Voimakas, myönsi Tai-Joon. -- Mutta et olekaan enää lapsi, olet -kolmenviidettä vanha. Niin juuri kolmenviidettä, ja se on jo miehen -ikä. Mutta aika ei ole hukkaan kulunut. - -Ja hämmästykseni hän karkoitti jatkaessaan samaan hieman -närkästyneeseen äänilajiin: - --- Olet oppinut sen, mitä minä, viheliäinen palvelijasi, olen kyennyt -sinulle opettamaan. Ja sillä välin on maailma rientänyt eteenpäin, -kuohu on noussut maljan partaille. Oi suuri henki, herää, nouse, -pudista päältäsi levollisen velttouden kahle ja omista kansalle suuret -lahjasi. Oi suuri Tai-Kee, kansa on sinua odottanut, nyt on hetki -tullut. - --- Tai-Kee! sopersin selittämättömän ihmettelyn ja yhtä selittämättömän -ihastuksen valtaamana. En ymmärrä sinua, Tai-Joon. - --- Tule! sanoi hän vaivoin riistäytyen viime sanojensa aiheuttamasta -liikutuksesta. -- Tule! Minä tahdon näyttää sinulle kansan, tahdon -tutustaa sinut sen mielentilaan, sen toiveisiin. Ei, ei, anna aineesi -levätä! - -Hän istuutui lentotuoliinsa, painoi nappulaa, ja puheemme aikana tyyten -mykistyneen Rai-Sunin jäädessä syvimmän kunnioituksen asentoon me -kiidimme ulos pimeään yöhön. - -Seutu lepäsi harmaana ympärillämme. Vain läntisellä taivaanrannalla -erottui punertava kukkulajono. Mutta nyt, kuten ennenkin, näki aineeton -henkeni kuin aavistaen seudun syvimmänkin syvennyksen pohjaan. - --- Tämä ei ole joutuisaa, virkkoi Tai-Joon kuin ajatukseeni vastaten, --- mutta muuta en voi: kansa on aina kansa, se ei koskaan tyydy -pelkkään henkiseen. Ei, sinua en voinut panna alttiiksi vaaralle. -Punainen piiri on aina vahvimmin vartioitu, se kun on ainaisen -kuohunnan pesäpaikka. - --- Onko Morris-Jeolla tästä vihiä? kysyin äkillisen levottomuuden -valtaamana. - --- Epäilyksensä hänellä aina on, vastasi Tai-Joon, -- mutta hän on -asemastaan varma, senjälkeen kun Viidennen piirin jäätiköltä löydettiin -Liau-Joon pojan ruumis ja -- - --- Liau-Joon pojan? Hän naurahti. - --- Niin. Siitä on jo lähes kymmenen kierrosta. En ole tahtonut -häiritä sinua siitä kertomalla. Näes, "Lentävä silmä" olisi viimein -kuitenkin löytänyt meidät, ja siksi keksimme pienen kepposen: muuan -meikäläisistä vei jää vyöhykkeen rajalle kuolleen poikasen ja jätti -erääseen hylättyyn luolaan vanhan tutkimuslevystöni; no, ennen pitkää -"Lentävä silmä" keksi jäätyneen ruumiin, löysi luolan, ja johtaja sai -vapauden, joskin Morris-Jeo petkutti häntä palkinnon toisen puolen -suorittamisessa. - --- Ja sitten? Mitä sinusta arvellaan? - --- He ovat olleet tarpeeksi tyhmiä uskoakseen ilmiantajan narrijuttua. -Ensin kyllä epäiltiin kuolintapaani, mutta nykyään oletetaan -- perin -imartelevaa muuten -- että olen siipivian vuoksi ensin heittänyt pojan -jäätikölle ja sitten paetessani joutunut auringon kuivattavaksi. ---Näetkö jo rannikon? - --- Suoraan lounaassa, kyllä. - --- Näetkö yhtään siipeä? - --- En -- kyllä, lännessä kolme matkalla pohjoiseen. - --- Tarpeeksi loitolla, koska en kykene näkemään. Me emme seuraa -valtareittiä. Nuo kolme ovat Austrian linjalla, ja Tshung-Kingin linja -on meistä vasemmalla. Leikkaamme kohta jälkimäisen, mutta meidän -tarvinnee tuskin pelätä, jollei joku _Tai_ ole matkalla. - -Nyt kiidimme hetken aikaa äänettöminä. Allamme häämöitti tummanharmaa -merenselkä, jonka tyynen pinnan halkaisi kaakosta luoteiseen leveähkö -vaalea vyö: valtavan merivirran välke taivaanrannan viimeisessä -valonkajastuksessa; takanamme vielä kuumotti muinaisen Afrikan mantere, -ja edessämme, runsaan sadan peninkulman päässä, kohosi Etelä-Amerikan -mahtava vuorirannikko, jonka korkein huippu, Kuunsyöksy, nousi -kahdeksan peninkulmaa merenpinnan yläpuolelle. - -Tuntiessani pelkällä tahdolla voivani tuossa tuokiossa suorittaa matkan -minua ikävystytti seuralaiseni vitkallinen kulku, enkä saattanut olla -siitä hänelle mainitsematta. - --- Totta kyllä, naurahti hän. -- Minun siipeni ei ole huonoimpia, mutta -matka on kohtalainen puolentoista hetken matkaksi, lähes kuusisataa -peninkulmaa. Vajaa hetki sitten olimme polttopiirin kohdalla, ja nyt -jo tunnen kylmän karmivan hipiääni. Ennenkuin sivuutamme eteläisen -raja-asteen, saan niellä parikin pilleriä. - --- Mutta sehän on tuolla puolen kuuttakymmentä. - --- Jäävyöhyke, niin kyllä. Mutta me pysähdymme vasta -seitsemänkymmenennen asteen kohdalle. Sinne saakka ei Morris-Jeon -vakoojalauma mielellään tule, joten seutu on omansa kapinoitsijain -pesäpaikaksi. -- No, mitä näet? - --- Siipiä suoraan lounaassa -- ah! -- kahdeksan -- -- yhdeksän siipeä! - --- Tulossa? - --- Tulossa. Törmäämme kohta yhteen. - --- Eipä vaaraa. Se on kuljetuslentue Lunasta Tshung-Kingiin. -- -Tai-Joon väänsi pientä kampea, ja kone kääntyi äkkiä länteen. -- Totta -tosiaankin, luulenpa itsekin näkeväni sen. Mutta miehistö on pelkkää -rahvasta. - -Tai-Joon päästi halveksivan maiskutuksen. Lentue oli pyyhältänyt -kaukaa ohitsemme ja loittoni huimaa vauhtia koillista kohti. Hän -väänsi kampea, ja siipi piirsi sievän kaaren palaten reitilleen, josta -poiketen olimme tehnet varmasti kymmenen peninkulman mutkan. - -Sivuutimme Kuunsyöksyn hyvin läheltä. Näköpeilin avulla olin tullut -sen tuntemaan jonkinlaisena teräväkärkisenä kaksoistornina ja vielä -merenselältä katsoessani verrannut sitä kotikaupunkini kellotapuleihin; -mutta nyt vasta käsitin sen jylhän suurenmoisuuden ja havaitsin, -että huiput olivat tasankoja, matalamman, eteläisen laki hyvinkin -neliöpeninkulman laajuinen. - -Liian myöhään ilmaisin haluni saada pohjoisen keilan huipulta silmäillä -alas yölliseen maailmaan; silloin olimme jo sivuuttaneet koko -vuorijonon ja Tai-Joon virkkoi: - --- Palatessamme -- jollet halua jäädä hetkeksi jäljelle. - -Ei, siihen ei minulla ollut halua, vaikka ymmärsinkin, että helposti -saavuttaisin hänet jälleen. Sensijaan aloin tarkastella allamme -vilahtelevia valopilkkuja ja vaalenevan vuoristomaiseman punaisia -väri vivahduksia. Muualla oli maanpinta väliltään keltaisen ja -ruosteenpunaisen sekoitusta, täällä se oli ylipäänsä punaista, selvää -veren väriä, ja raja kulki rantavuori jonon ja manner-ylängön välillä. - -Äkkiä lakkasi siipi suhisemasta. Valopilkut tihenivät ja sulautuivat -vihdoin melkein yhtenäiseksi laajahkoksi valoaukeaksi. - --- Lunassa on aina hiljaista; täällä ei edes yrtinpoimijain lauma -häiritse, sanoi Tai-Joon laskien koneensa lähemmäksi maata. -- Näetkö -yhtään siipeä loitommalla? - --- En. - --- Katsohan! Tuo valorivi johtuu kaupungin huomatuimmista asumuksista. -Siinä on tavallaan kaupungin valtakatu. Toisilla valoruuduilla näet -numeron, siellä on väki valveilla; toisilta numero on poistettu, -siellä on asukas levolla. Ja näethän nuo muutamat valottomat aukot. -Siellä ei ole ketään kotona, eikä sinne, hallituksen valtuutettua -lukuunottamatta, ainoallakaan ole oikeutta pistäytyä. - -Tai-Joon pisti pillerin suuhunsa. Kaupungin valoviirut olivat jo -jääneet kauas taaksemme, ja kone viiletti yläilmoja suoraan etelää -kohti. Lounaisessa häämöitti tasaisesti kaartuva laakea rannikko, -ja lähemmäksi tultuamme keksin pari kolme valoläiskää, jotka -suurenemistaan suurenivat. Äkkiä älysin mitä ne olivat, ja kaamea -muisto puristi rinnastani huudahduksen. - --- Niin, ne _ovat_ kaivoksia, huomautti Tai-Joon antaen koneen kohota. --- Mutta oikeat kaivokset, kuoriaisten ja valkoisen metallin hankkimot, -ne ovat tuolla luoteisella kielekkeellä. Nämä ovat vain peninkulman tai -puolen syvyisiä, ja näissä työskennellään melkein vapaaehtoisesti. - --- Melkein? - --- Niin, melkein, sillä punaista metallia louhitaan mieluummin, joskin -jokainen koettaa välttää kaivostöitä yleensä. Varovaisinta on pysytellä -täällä ylhäällä, vartijoilla on hyvät putket. - -Pysyttelimme tosiaan niin ylhäällä, että rannikkoviiva ja koko seutu -näyttivät vahvasti suurennetulta kartalta. Ja tällöin minulle selvisi -seikka, jota en ensin tajunnut: johonkin suuntaan kauemmin katsoessani -näköala kävi ihmeellisen selväksi ja samalla ikäänkuin kadotin -silmänräpäykseksi seuralaiseni. Nyt ymmärsin, että aineeton olemukseni -totteli pelkkää haluani ja että paljas ajatus riitti kiidättämään -henkeni paikasta toiseen niin äkkiä, etten sitä heti voinut havaita. - -Tällä välin seutu oli vaihtanut väriään. Osaksi siihen oli vaikuttanut -napapiirin kelmeä kajastus, mutta osaksi myöskin itse maaperän tummuus, -joka johtui auringon voiman vähyydestä tällä leveysastella. Vielä -kerran tai pari Tai-Joon käski minua tarkkaamaan mahdollisesti näkyviä -siipiä, mutta kun valkoinen lakeus häikäisi taivaanrannan ja kohta -senjälkeen oli suoraan allamme, antoi hän koneen painua ja virkkoi -syvään huoahtaen: - --- Tämä ei ole lapsenleikkiä. Ensin ankara hikoilu ja sitten tämä -pureva viima. Katsohan! - -Hän pyyhkäisi kiiltävää rintaansa ja näytti kämmentään; se oli verinen -kuin teurastajan koura. Ja nyt vasta huomasin, että koko ruumis oli -isojen verikarpaloiden peittämä ja että nenästä yhä vielä tippui verta -koneen ristikkopohjalle. - --- Nyt olemme perillä, sanoi hän vilusta väristen ja antaen siipien -levätä. - -Sillä välin kun kone kierteissä laskevan haukan tavoin läheni -jäälakeuden valkoista pintaa, hain vaistomaisesti valoaukkoa. Sitä -en löytänyt, mutta sensijaan olin näkevinäni kuin harson läpi suuren -huoneen ja joukon ihmisiä. Samassa kone siipiä räpytellen pysähtyi -ja me soluimme meitä varten avatusta luukusta keskelle kiihkeästi -keskustelevaa ihmisjoukkoa. - -Olin odottanut jonkinlaista juhlallista vastaanottoa, mutta petyin. -Läsnäolijat, noin parisataa henkeä, seisoivat silmänräpäyksen ajan -katseet maahan luotuina ja käsivarret riippuen; sitten muuan jokseenkin -vaaleaihoinen ja pienenläntä mies muitta mutkitta osoitti keskellä -lattiaa sijaitsevaa lepopaikkaa ja lausui: - --- Tai-Joon, sinun ehdotuksesi on hyväksytty. Ainoastaan Tai-Mason -haluaa tehdä pienen muistutuksen. - --- No, Mason, annahan kuulua, vastasi Tai-Joon huomattavan tyytyväisenä -paneutuen pitkäkseen ja antaen koneen käpälämäisten ulottiminen sivellä -veristä ruumistaan. - --- Minun mielestäni yritykseen ei sovellu Viidennen piirin kannas -eikä liioin Kuudes, sanoi nuorehko, erittäin palavasilmäinen mies, -jonka otsa oli melkein luonnottoman laaja. -- Edellinen kuuluu tähän -epäiltyyn piiriin, jos kohta kannas on autio, ja jälkimäinen on liian -lähellä Tshung-Kingiä. - --- Ja sinä siis ehdotat Kolmatta piiriä? lausui Tai-Joon kääntäen -toisen kylkensä pyyhittäväksi. - --- Niin teen. Ja tarkemmin määritellen länsirannikon aluetta. Se on -syrjässä suurilta linjoilta, eikä meren läheisyys viekoittele ketään -sille suunnalle. Ilmasto voi niellä väkeä, sille en mitään mahda; mutta -olen laskenut saavani työn valmiiksi kuudenkymmenen kierroksen kuluessa. - -Syntyi hetken vaitiolo. Kaikkien katseet suuntautuivat Tai-Jooniin. - --- Olet kenties oikeassa, Mason, sanoi hän puoleksi nousten ja vääntäen -koneiston lepoon. -- Mitä sanoo kansa viivytyksestä? - -Suostumuksen mumina oli seurauksena, ja sen tauottua astui taustalta -esiin hyvin tumma-ihoinen mies, jonka liikkeet ja äänensävy ilmaisivat -tavattoman korkeaa ikää. - --- Oi Tai-Joon, sanoi hän piipittäen. Kansa on odottanut tuhansia -kierroksia, se odottaa mielellään kuusikymmentä. Minulle siitä tuskin -enää on hyötyä, mutta jos jälkeentulevat säästyvät, on toivoni -täyttynyt, ja minä unohdan kernaasti pimeyden ja omieni kärsimykset. -Näin Tai-Joonin nousevan ja pyyhkäisevän kyyneleen silmäkulmastaan. - --- Nat-Jee, sinä olet sankari, sanoi hän laskien kätensä vanhuksen -olkapäille. - -Vanhus vastasi hyväilyyn samalla tavalla ja änkytti liikutettuna: - --- Olisin sankari, jos saisin olla mukana kirotun Tai-Jeon -surmaamisessa, ja kuolisin sankarina, jos saisin sitä ennen kuulla -uuden Tai-Jeon äänen. - -Ja sillä hetkellä havaitsin, että mies oli sokea. Hän irtautui -Tai-Joonin hyväilystä, katsoi elottomilla silmillään suoraan minuun, -alkoi vapista ja hymyillen ojennella käsiään minua kohti. - --- Minä näen -- minähän näenkin hänet -- näen hänet -- suuren, hyvän -Tai-Jeon, sammalsi hän. - -Kansan seassa alkoi syntyä liikettä, ja heti olivat Tai-Mason ja -toinen vaalea-ihoinen laskeutuneet maahan. Ja vanhuksen yhä toistaessa -sanojaan näin Tai-Joonin tekevän rauhoittavia eleitä. - --- Nat-Jee on oikeassa, sanoi hän. -- Olen luvannut tuoda uuden -Tai-Jeon teidän keskellenne. Hän on nyt täällä. - -Mieletön ilohuuto seurasi näitä sanoja. Ja joukon seistessä syvimmän -kunnioituksen asennossa ilmaantui eteeni molempain valkoisten henget. -Hetken aikaan en kuullut muuta kuin hivelevän riemuhymnin huminaa, -mutta vähitellen se vaimeni, ja kun joukko jälleen rauhoittui, kuulin -Tai-Joonin sanovan: - --- Veljet, minä en ole tohtinut tuoda tänne hänen ruumistaan, mutta -suuri henki itse on täällä ja te saatte kuulla hänen äänensä. Puhu -kansalle, oi suuri Joo-Kee! - -Mitäpä minä olisin tehnyt! Näin joukon odottavan katseen, näin -molempain valkoisten henget edessäni ja näin Nat-Jeen maahan vaipuneena -ojentavan laihoja vapisevia käsiään minua kohden. Tai-Masonin aine -lepäsi kuin käyttäjäänsä odottaen, ja minä ryhdyin sitä käyttämään. - --- Oi veljet, sanoin ja hetkisen oudoksuin Masonin syvän äänen kaikua, --- minä vapautan teidät orjuudesta, kukistan julman Morris-Jeon. Minä, -Joo-Kee, teen sen, jos suuri Kaikkeus suo minulle voimaa ja viisautta. -Nat-Jee, minä syleilen sinussa koko orjuutettua, kärsivää kansaa. - --- Se on Tai-Mason -- ei, se _ei ole Tai-Mason!_ huudahti Nat-Jee. Ja -hänen värähtelevä äänensä häipyi joukon valtavaan riemumylvinään. - -Sen vaimettua heräsin kuin huumeesta. Nat-Jee makasi suullaan maassa, -eivätkä laihat käsivarret enää vapisseet. Tai-Joon kumartui ruumiin -puoleen ja käänsi sen kasvot ylöspäin. Ne hymyilivät -- onnekasta, -autuasta hymyä. - -Eräs puna-ihoinen tarttui koneen kampeen, muuan toinen ojensi -Tai-Joonille letkun kipenöivän pään. Mitä syvimmän hiljaisuuden -vallitessa puikon kärki kosketti vainajan ohimoa. Leimahdus, suhahdus --- Nat-Jeen ruumis häipyi ohenevana höyrypilvenä luolan kattoaukkoa -kohti ja kansan seisoessa käsivarret riipuksissa Tai-Joon lausui -lyhyesti: - --- Ääretön avaruus ottakoon sinut helmaansa, suuri Kaikkeus olkoon -sinulle armollinen. - -Seurasi painostava hiljaisuus, jonka viimein katkaisi aineeseensa -palanneen Tai-Masonin ääni. - --- Päivä on nousupuolella, veljet, sanoi hän hiljaa. -- Kohtaamme -toisemme jälleen tasan kymmenen vuorokauden kuluttua. Siihen mennessä -johtajat tiedustelkoot, kuinka suuren määrän metallia kukin piiri voi -hankkia. Tai-Kee, minä ja minun mukanani kansa kiittää sinua aineelleni -osoittamastasi kunniasta. - - - - -KUUDES LUKU - -Taistelu Suuren Veden yllä - - -Tai-Mason, toinen vaaleaihoinen, ja me läksimme viimeksi. Erottuamme -katselin kauan pohjoista kohti pyrkivää, lukuisien lentäjäin -muodostamaa, hajautuvaa viuhkaa. - --- Eikö tuo voi herättää epäluuloja? kysyin levottomana. - --- Kaikki voi herättää epäluuloja, vastasi Tai-Joon alakuloisesti. --- Mutta ennenkuin he ehtivät asutuille seuduille, on rivi harvennut -tarpeeksi. Sinua miellytti Mason, eikö niin? - --- Erinomaisesti. Oikeastaan ihailin hänen itseluottamustaan ja -laajaa otsaansa. Ja tunsinpa, että siinä ruumiissa oli väljyyttä ja -kodikkuutta. - --- Ja tyhjältä tuntuva kohta aivokopassa, naurahti Tai-Joon. - --- Useampiakin. Mitä hän aikoo yrittää? - --- Suurta. Suurempaa kuin yksikään muu on tohtinut haaveilla. Oi -Joo-Kee, Mason aikoo ryhtyä jättiläistyöhön, joka tulee kysymään -aikaa, työvoimaa ja ainetta. Ja aikaa meillä on, työvoimaakin -voimme jotenkuten saada haalituksi, mutta aine -- siinä on pulma. -Me tarvitsemme paljon metallia, hirveän paljon, sekä punaista että -valkoista. Mistä sen saamme? Kaikki metalli on tarkoin laskettua, -ja raaka-aine kulkee hallituksen toisesta kädestä toiseen, joten -hitustakaan ei voida varastaa. - --- Mutta onhan kansalla omissa huoneissaan metallia. - -Tai-Joon naurahti. - --- Huoneissaan! Olenpa tosiaankin unohtanut käytännöllisen -kasvatuksesi. Kansallahan ei ole mitään huoneita. Niin, minä tiedän, -että teidän aikanne kansa omisti jotakin; nyt se ei omista mitään, ei -edes omaa ruumistaan. Huoneet, koneet, siivet, ravintoaine -- kaikki -on hallituksen ja kukin saa työtänsä vastaan välttämättömät elinehdot. -Tämä on yhtä vanha ihanne kuin koko Uusin aikakausi, ja jo sitä ennen -tunnettiin sama aate -- maltahan -- - --- Kommunismin nimellä! - --- Aivan niin, kommunismin. - --- Mutta silloinhan on kaikki yhteisomaisuutta. - --- Totta kyllä. Ensin sitä nimitettiin kansan yhteisomaisuudeksi, -sitten hallituksen omaisuudeksi, ja nyt se on Tai-Jeon -yksityisomaisuutta. Minä tiedän, että kansa on itse allekirjoittanut -orjuussopimuksensa, vieläpä vaatinutkin sitä, pitänyt aatetta ihanteena. - -Tai-Joon vaikeni ja katsahti taakseen. - --- Näetkö yhtään siipeä? kysyi hän huomattavan levottomana. - -Olimme saavuttaneet jäärajan. Idässä aurinko jo aika-ajoin sinkoili -punaisia kielekkeitä yli taivaanrannan ja edessä häämöitti punainen maa -kelmeässä aamukajastuksessa. - --- Kolme siipeä etelässä, vastasin, -- mutta hyvin kaukana. - -Tai-Joon antoi siipien hurista vimmatusti. - -Seuraavatko ne meitä? - --- Ei siltä näytä. Ne suuntaavat huomattavasti koilliseen. Mitä -aioitkaan sanoa, Tai-Joon? Onko kansa siis auttamattomasti -- - --- Maltahan! virkkoi hän turhaan taakseen pälyen ja antaen koneen -kohota. -- Minä en näe heitä vieläkään, mutta kummastelen -- huu, -kuinka kylmyys on raakaa! - -Hän nieli pillerin, epäröi hetken ja palasi sitten puheeseensa. - --- Ei auttamattomasti. Silloinhan ei olisi mitään toivoakaan jäljellä. -Mutta metallia ei ole helppo saada. Huoneet tarkastetaan visusti kerran -kierroksessa, ja vähäisinkin vajaus vie kaivoksiin. Kuitenkin on -meillä toivoa saada "punaista" metallia: Mason väittää sitä löytyvän -meidän piiristämme, joskohta niukalti ja verraten syvältä. Ja juuri -sitkeimmäksi paahtuneen maan alta. Mutta me tarvitsemme myöskin -valkoista metallia, tarvitsemme välttämättä, ja sitä on ainoastaan -punaisen kielekkeen kohdalla -- toisin sanoen: saavuttamattomissa. - -Hän pälyi jälleen taakseen. - --- Eikö siis ole mitään keinoa? kysyin yhä tämän aiheen valtaamana. - --- Ei mitään, mitä voisi keinoksi sanoa. Kaivosväki ei koskaan pääse -maan pinnalle, kaikki metalli kulkee vahvan vartioston turvissa, -eikä Tshung-Kingiin kukaan pääse kutsumatta. Ja kuitenkin -- hän -kiihtyi äkkiä ja jatkoi rajusti -- kuitenkin meidän täytyy sitä saada! -Ennenkuin Masonin työ on loppuunsuoritettu, tulee meillä olla vähintäin -kolmekymmentä tonnia valkoista metallia, muuten olemme tehneet turhaa -työtä. - --- Mutta millainen sitten on itse -- - --- Joo-Kee! Näetkö siipiä? - -Hänen levoton äänensä pakotti minut jättämään keskustelun juuri -tärkeimmillään. Mutta mitä näinkään, kun katsahdin jo sivuuttamallemme -merenselälle! - --- Tai-Joon! huudahdin. -- Ne ovat aivan lähellä meitä -- etkö näe? - --- En vielä. Pidä silmällä! - -Koneemme käännähti suoraan pohjoiseen, vaikka Kolmannen piirin rannikko -siten jäi meistä itään. Tarkkasin visusti takaa-ajajiemme liikkeitä ja -sainkin kohta omaksi hämmästyksekseni ja Tai-Joonin kauhuksi ilmoittaa: - --- Ne kääntyvät myöskin. - -Tai-Joon murahti. Kone teki äkkiä tuiman käänteen suoraan itään, ja -siipien suhina kiihtyi vihlovaksi vinkumiseksi. Silmänräpäyksessä -taivalsimme merenselän, ja vanhan Afrikan manner oli jälleen allamme, -kun nyt jo omaksi säikähdyksekseni havaitsin takaa-ajajien hajaantuneen -ja kunkin suunnaltaan pyrkivän suoraan meitä kohti. - --- Kuolema ja pimeys! läähätti Tai-Joon. -- Vain "Lentävän silmän" -koneet voivat pysyä tämän rinnalla. Joo-Kee, me ehtisimme hyvin -perille, mutta silloin olisimmekin hukassa. Minä eksytän heidät. -Mene ja kuuntele, mitä he puhuvat, mutta kautta Kaikkeuden elä sano -sanaakaan! - -Ymmärsin, ettei minulla ollut mitään pelättävää. Ja tuskin olin heihin -katsahtanut, kun jo huomasin olevani heistä erään rinnalla. Kotvaan -aikaan ei tämä vainoojamme tullut niin lähelle tovereitaan, että -sananvaihtaminen olisi voinut tapahtua, mutta vihdoin, kun Tai-Joonin -siipi oli tehnyt kolmannen äkkikäänteen, tällä kertaa länteen, yhtyi -kaarteessa toinen vainoojistamme meihin. - --- Se on hän, virkkoi minun mieheni innostuneena. -- Ainoastaan _Tain_ -siipi voi tehdä tuollaista. - --- Se tyhmyri paljasti itsensä. Luuletko, että sen pesä on täällä päin? - --- Tottapahan nähdään. -- Mies nauroi karkeasti. -- Ajamme sen kyllä -pesäänsä ennen nousua. Mo-Man! - -Ohi suhahtava kolmas vastasi huutoon, ja minun mieheni pitkitti: - --- Jos se kirottu uskaltaa liian kauas ulapalle, niin painamme päivän -noustessa Kongoon. Mikset polttanut, kun kiiti juuri editsesi? - --- En ehtinyt tähdätä. - -Koneet olivat jälleen loitonneet toisistaan. Kaukana lännessä kaarteli -Tai-Joonin siipi, kaksi vainoojista seurasi sitä lakkaamatta, ja minun -mieheni näytti pitävän jonkinlaista vartiota. - -Kuinka mieleni tekikään tarttua tuohon voitonriemusta puhisevaan -punaiseen paholaiseen! Olisin halusta iskenyt häntä keskelle leveätä, -kiilusilmäistä naamaa ja suistanut hänet koneineen päivineen syvällä -allamme vaalenevan valtameren syliin. Mutta mitäpä voin? Aineeton -käteni, jos niin voin sanoa, oli voimaton. Säikähdin, kun hän äkkiä -vilkaisi ympärilleen ja hetkeksi näytti menettäneen rattoisan mielensä. -Varmaankin hän oli ikäänkuin aavistanut jonkun sivullisen läsnäolon. -Seuraavalla hetkellä olin jälleen Tai-Joonin rinnalla ja selitin -hänelle kuulemani. - --- Joo-Kee, sanoi hän vakavasti, -- minä luulen, että olen hukassa ja -että tällä auringonnousulla puhelemme viimeisen kerran. Jos palaan -mantereelle, seuraavat he kintereilläni mihin laskeudunkin; jos taasen -pysyttelen täällä, lähtevät he pakosalle vasta viime hetkellä, ja -silloin on myöhäistä ohjata luolaan. Näes, heillä on lyhyempi matka -varjoon, mihin tahansa menen. Vain oman luolamme lähistöllä voin heitä -viivyttää, kunnes päivä ajaa heidät pakoon. Mutta silloin olemme kaikki -hukassa: yön ensi hämyssä he pyrähtävät ilmoille tähystämään, ennenkuin -ehdimme paeta. - -Hän antoi koneen kohota yhä, vaikka sieraimista tippuvia verikarpaloita -vieri pitkin hänen läähättävää rintaansa. Itäinen taivaanranta leimusi -jo tulipunaisena, ja uhkaavan auringon kielekkeet levittivät kaukaisen -manteren yli salamamaisia välähdyksiään. Juuri rannikon uloimman -niemekkeen kohdalla vartiokoneen metalli kimalteli ruskon hohteessa, ja -suoraan allamme sen molemmat toverit pysyttelivät arveluttavan lähellä -meitä. - --- Joo-Kee, jatkoi Tai-Joon, -- minä aavistin jotakin tämäntapaista. -Mutta minua se ei sureta, sillä ennemmin tai myöhemmin sen kumminkin -täytyi tapahtua. Miksei sitten nyt: olenhan tehnyt tehtäväni ja -osoittanut kansalle uuden Tai-Jeon. Älä keskeytä minua, Joo-Kee, vaan -anna minun puhua. Kun olen osani suorittanut, lähdet sinä luolaan, -varustaudut Rai-Sunin avulla matkaan ja pakenet heti auringon -laskettua. Elä viivyttele, sillä "Lentävä silmä" on jo aavistanut -asuinseutumme. - -Vainoojiemme äkillinen lähentely pani hänen kiinnittämään kaiken -huomionsa koneen kohottamiseen, ja silloin sain sanotuksi: - --- Tai-Joon, eikö mitään voida tehdä? Enkö voi hakea apua? Rai-Sun -tulisi koneellaan ja minä toisella. - --- Ei. Se olisi meidän kaikkien yhteinen perikato. Ei, Rai-Sun on hyvä -palvelija, luota häneen. - -Veri syöksähti hänen suustaan ja sieraimistaan, ja hän jatkoi -hätäisesti: - --- Heillä on aseita, meillä ei. Näetkö kipinät? He keskustelevat -vartijan kanssa. Ah! olisipa minulla ase ja puoli hetkeä aikaa! Kuolema -ja kirous! - -Taivaanrannalta lennähti häikäisevä valonsäde: se oli auringon -ensimmäinen varoitus. Allamme leijailevat siivet tekivät vielä kerran -äkillisen yllätys-yrityksen, ja Tai-Joon antoi siipemme jälleen kohota. - --- Oh, suuri Kaikkeus! läähätti hän vereen sokaistumaisillaan. -- -Heillä on hyvät keuhkot. Täällä on vain aavistus ilmaa. Joo-Kee, loppu -on käsissä. Kuule -- kansa on järjestymässä, kapina nousemassa -- ota -sen kohtalo käsiisi -- tue sitä -- innostuta -- vapauta se! Tai-Mason --- Tai-Ree-Kian -- siinä miehesi. Sinulla on kyky -- sinulla on taito --- voima. Ja vaikkapa sinulla ei sitä olisikaan, niin kansa kuitenkin -_uskoo_ niin. Ja sehän on pääasia. Kiihokkeekseen kansa tarvitsi -hengen. Minä valitsin sinut. Ja sinussa on enemmän kuin mitä ensin -uskalsin toivoakaan. Niin, nyt sinä olet se, sinun _tulee_ se olla -- -herra -- herra ja -- Tai-Jeo! - --- Tai-Joon! Anna minulle neuvo! Salli minun pelastaa sinut! huudahdin -epätoivoisena. -- Tai-Joon! Isäni! Ilman sinun apuasi olen muukalainen -tässä maailmassa. - -Sanat kuolivat -- vartijakoneen kiitäessä rannikolta meitä kohti ja -molempain toisten selvästi laittautuessa pakosalle. Tai-Joon päästi -käheän sadatuksen ja tarttui koneen kumpaankin kampeen. -- - --- Sinun vuoksesi -- minun täytyy, änkytti hän. -- Säälin noita kurjia --- mutta säälin enemmän kansaa. - -Ja vainoojien kääntyessä itään Tai-Joonin kone sähisten porhalsi -niiden ohitse, kieppuen hetken niiden yläpuolella ja sitten äkkiä kuin -saalista väijynyt kotka syöksyi luotisuoraan niiden kimppuun. - --- Ainakin pari -- ainakin _yksi!_ Jää hyvästi, oi suuri henki! - -Ympärilläni kuulin huutoja, siipien suhinaa ja terävän räiskähdyksen. -Sitten välähti tuli, sähähti höyrypilvi ja kolme yhteen sotkeutunutta -siipeä syöksyi ilman halki rasvatyynenä kiillottavan meren syliin. - --- Tai-Joon! Tai-Joon! huusin tuskissani. - -Ja jostakin loitolta, kuin jälleen asettuneen vedenpinnan alta olin -kuulevinani vaimenevan äänen: - --- Kiiruhda, Joo-Kee -- pelasta kansa -- sinä olet herra ja mestari. - -Luulin nähneeni vilahdukselta muutaman usvapilkun, mutta niitä -hakiessani äkkäsin koilliseen kiireesti pyrkivän siiven, viimeisen. - -Tai-Joon oli vienyt molemmat toiset muassaan perikatoon. - - - - -SEITSEMÄS LUKU - -Tshung-King hälyttää - - -Kun avasin silmäni, valtasi minut sietämätön tyhjyydentunne. Rai-Sun -käänsi epätoivoisen katseensa kattoaukosta ja pälyi minuun nyyhkyttäen. - --- Meidän tulee paeta, Rai-Sun, paeta ennen auringon nousua, sanoin -kiihkeästi. -- Mutta minne pakenemme? - -Hänen jäykkä katseensa ilmaisi jäytävää surua. - --- Lunarian jäätikölle, herra, sanoi hän, -- minä tiedän, että se oli -suuren Tai-Joonin tahto. - --- Mistä sen tiedät? Sanoiko hän? - --- Ennenkuin silmäsi aukesivat. Seisoin tuossa, näin nousun kajastuksen -ja aavistin onnettomuuden tapahtuneen. Kuulin Tai-Joonin äänen: -"Rai-Sun, vie herrasi Lunarian jäätikölle!" Oi, herra, kerro, kuinka -hän kuoli! - -Selitin hänelle sen muutamin sanoin. - --- Ah! Mo-Man oli etevä polttaja, virkkoi hän kesken suruaan ilostuen, --- ja Jan-Sing osaston terävin vaaniskelija. Minä tiedän, he ja Bei-Woo -ovat aina yhdessä, ja leveänaamainen Woo on kolmikon johtaja. - --- Hän juuri pääsi pakoon. - --- Hän pääsee aina pakoon. - --- Luuletko, että hän löytää meidät? - --- Varmasti, jos saa apua Kongosta. Mutta jollei saa, täytyy hänen -pyytää Gordonista tai vieläkin kauempaa, ja silloin kenties voimme -livahtaa. Puoleen hetkeen ehdimme mantereen laitaan ja sitten -- -auttakoon meitä Suuri Kaikkeus, jos "Lentävä silmä" on hälytetty -ilmoille Neljännenkin piirin alueella. - -Rai-Sunin toivoton ääni teki minut levottomaksi jopa siinä määrin, -että unohdin hetkeksi Tai-Joonin surullisen kohtalon ja aloin vaivata -päätäni uhkaavan vaaran torjumiseksi. - --- Emmekö voi lentää niin korkealle, etteivät he meitä näe? - --- He valaisevat koko taivaan, oi herra. He näkevät ylemmäksi kuin -siipemme kantavat. Ja jolleivät he sattuisi näkemään, niin he kuulevat. - --- Mutta jäätikkö on autio. Jos pysyttelisimme korkeudessa, -kunnes auringon nousu pakottaa heidät suojaa hakemaan, ja sitten -laskeutuisimme -- - --- Ei, ei, hymyili Rai-Sun huolestuneesti. -- Jos sen vielä -voisimmekin, palaisivat he laskussa sadoin siivin ja nuuskisivat -jokaisen peninkulman alan jonkun tai-hengen avulla, nuuskisivat kunnes -löytäisivät luolan. - --- Olet oikeassa, keskeytin toivottomana oivaltaen ehdotusteni -typeryyden. -- Meillä ei siis ole muuta neuvoa kuin kuolema tai -kaivosten pimeys. - --- Jos meidät keksitään, niin ei ole. Mutta kaivokset ovat vain -punaisia varten. - --- Punaisia! -- Ja silloin ymmärsin. -- Tarkoitatko, että Morris-Jeo -käskisi kärventää minut? - --- Morris-Jeo tekee niin, elleivät jo vaanijat. Kenet suuri autuas -Tai-Joon on suureksi hengeksi leimannut, sillä ei ole odotettavissa -muuta. Mutta, oi suuri Tai-Kee, jos "silmä" meidät keksii, niin salli -minun kuolla kanssasi! Kaivoksiin en enää astu. Olisipa minulla vain -aseeni! - --- Aseesi! -- Muistin, että hänen koneessaan oli ollut sellainen. -- -Missä se sitten on? - --- Sen otti Morris-Jeo antaessaan minulle vapauden. Mutta olisinpa -aavistanut hänen petollisuutensa, olisin pitänyt sekä aseeni että -vapauteni. Luulin saavani omaiseni, tai-luokan edut -- mikä houkkio! -Suuri Kaikkeus kenties rankaisikin minua, kun liian paljon haaveilin. -Kenties en olisi saanut pettää Morris-Jeoakaan. - -Kontaktikone päästi omituisen sähähdyksen. Rai-Sun vaikeni ja loi -siihen huolestuneen silmäyksen. Mutta hänen viime sanansa olivat -herättäneet minussa erään ajatuksen. - --- Sinäkö hänet petit? Sinäkö veit tuon ruumiin -- - -Vastauksettakin tiesin osanneeni oikeaan. Rai-Sunin kasvot punehtuivat -niin, että luoma hetkeksi melkein häipyi, ja kun kiitollisuuden -puuskassa laskin käteni hänen olkapäilleen, sopersi hän kuin -puolustellen: - --- Oi herra, jospa he edes uskoisivat sinun kuolleen! Mutta Tai-Joonin -löydettyään he pitävät minua petturina, ja kukaties jo tällä hetkellä -jaetaan määräyksiä koko "Lentävän silmän" ilmoille laskemisesta. - -Jälleen kuului sähähdys kontaktikoneen laatalta. Rai-Sunin sanojen -johdosta ja äkkiä muistaen Tai-Joonin joskus lausuman varoituksen -kiiruhdin koneen luo. Osoitusneula oli vielä siinä asennossa, johon -sen olin jättänyt Tshung-Kingin historiallista kokoelmaa tutkiessani. -Säikähtyneenä sysäsin neulan Suuren veden neutraaliin, mutta ennenkuin -kerkisin sulkea virran, sähähti korvaani tutunomainen ääni. - -Säpsähdin. Seisoin runsaan minuutin käsi sulkunappulalla ja koetin -pinnistää kuuloani. Ei, sanoja en kuullut; ääniaalto oli ollut liian -lyhyt. - --- Rai-Sun, sanoin, -- onko Bei-Woo voinut ehtiä Kongoon? - --- Ei, herra, ei ainakaan kontaktiin. - -Silloin tein päätökseni. Vapisevin sormin päästin neulan vallalleen. Se -teki harppauksen yli entisen Atlantin ja pysähtyi väristen Floridaan. -Tarkkausneulan vielä haparoidessa pistin pääni kalottiin ja samalla -kuulin hätäisen äänen: - --- Tai-Joon -- Ah! - -Päästin ilonhuudahduksen. Se oli Tai-Mason. Tunsinhan hänen laajan -otsansa näköpeilin puitteissa. - --- Mason! Tehän se olette! sanoin riemuiten. Hänen ilmeensä kävi -rauhallisemmaksi. - --- Siis Tai-Joon on -- sitä aavistinkin. Joutukaa, Tai-Kee! Päivän -laskiessa jäätikölle! Sulkekaa virta! Peittäkää jäljet! Antautukaa, jos -tarvitaan; taistella ei saa. - --- Entä te, Mason? - --- Minä -- - -Ääni katkesi äkilliseen sähähdykseen. Näköpeilin pinta välähteli -rajusti ja ennenkuin kerkisin mitään ajatella, näin vilahdukselta -leveän punanaaman ja vaanivat silmät. Vielä kerran sähähdys lumosi -esiin Tai-Masonin kasvot ja -- en tiedä, kuulinko sanat vai luinko ne -hänen kasvoistaan -- sain varoituksen: "Kuolema ja pimeys, sulkekaa -virta!" - -Koneellisesti tein niin. Säikähtyneenä tuijotin vielä näköpeilin -elottomaan pintaan, kun heräsin Rai-Sunin kosketukseen. - --- Oliko se hän -- Bei-Woo? - --- Oli. - -Rai-Sunin silmistä näin, mitä se merkitsi. Meidät oli keksitty... Tosin -meidän koneemme oli n.s. puoli-Jackson, joka pelkästään koveropeilillä -varustettuna tyyten ehkäisi kaiken nuuskimisen ulkoapäin, mutta siitä -huolimatta -- Bei-Woon utelias neula oli joutunut Masonin vanaveteen, -ja epäilemättä hän tällä hetkellä pani merkille neulan osoittaman -paikan. - --- Päivän painuessa hän on täällä, murisi Rai-Sun huuliensa lomasta. --- Minä tunnen hänet. Hänen nahkansa on karaistu. Hän lähtee aina -neljänneshetkeä ennen muita. - --- Mutta jollei hän saa apua Kongosta? - --- _Jollei_. -- Rai-Sunin silmissä välähti eloa. -- Jollei hän saa, -niin -- Herra! sanoi hän äkkiä innostuneena läheten konetta. -- Herra! -Minä en ole Bei-Woo. Minulle ei koskaan ole uskottu tuon koneen -käyttöä. Mutta jos osaisin, niin tietäisin -- Herra! Hän on jo keksinyt -meidät. Meillä ei ole enää mitään pelättävää. - -Hetkeksi minut valtasi kauhu, mutta samassa ymmärsin. Siirsin neulan -Kongoon ja tartuin vapisevin sormin tarkkausneulaan. Ja lienenpä -ollut tuntuvasti kiihdyksissäni. Siirtelin neulaa sinne tänne ja -tirkistelin näköpeilin elottomaan pintaan kärsimättömänä odotellen -valoläikähdyksiä, kunnes Rai-Sunin äännähdys palautti tajuntani. -- -Virta! Niin, sen olin unohtanut. Ja samalla sysäsin sulkunappulaa, en -enää voinut panna Kongon valoihin mitään huomiota. Kun painajaisen -kynsissä tajusin neulan värisevän yleistasolla, n.s. vaarallisella -tasolla, ja kuin painajaisen kynsissä muistin Tai-Joonin sanat: "Siitä -saa tietoja, mutta se tieto voi kerta kaikkiaan vaatia uhrin." Mutta -kuin painajaisessa ainakin, käteni teki tenän, sillä sähähdysten -lomassa toitotti yksitoikkoinen ääni kuin kuulutuksen lukija -aisakellolla kilahdutettuaan: - --- Kaikki piirit Gordon -- Austria -- Luna -- Ontario -- kaikki -piirit Gordon -- Austria -- Luna -- Ontario -- kaikki piirit Gordon --- Gordon -- Gordon -- Gordon. -- Tai-Joonin salahanke Lunarian -jäätiköllä. Tai-Joon tuhottu. Pesäpaikka Kolmannen piirin kaksi -pohjoista kolmetoista itäistä. Bei-Woo paikalla. Suuri lentue. Kymmenen -kierrosta kaivoksissa. Kaksi Tshung-Kingissä ja Tai-luokan edut. Tämä -on Tai-Morris-Jeon määräys. - -Seurasi sähinä, jolla aikaa sormeni jälleen tavoitteli neulaa. Mutta -painajainen voitti, ja taas alkoi ääni: - --- Kaikki piirit Gordon -- Austria -- Luna -- Ontario -- kaikki piirit --- Gordon -- Austria -- Luna -- Ontario -- Kaikki piirit Austria --- Austria -- Austria -- Austria. -- Tai-Joonin salahanke Lunarian -jäätiköllä. Tai-Joon tuhottu. Pesäpaikka Kolmannen piilin kaksi -pohjoista kolmetoista itäistä -- ksirrt! - -Huoahdin helpotuksesta. Rai-Sun oli seurannut voimattoman katseeni -suuntaa ja katkaissut virran. - --- Kaksi pohjoista, kolmetoista itäistä -- se on tässä, virkoin -veltosti. - --- Bei-Woo on tarkka. - --- Ja apua neljästä piiristä. - --- Se on kuolema meille, herra. - --- Ja heille Tshung-Kingin riemut. - --- Ennen ensi nousua Bei-Woo on Tai-Woo. Suuri Kaikkeus meitä -varjelkoon, herra. Meillä on vain kaksi hetkeä laskuun. - -Kaksi hetkeä! Sehän oli totta. Riuhtauduin aatoksista, joihin -Tai-Joonin muisto oli mieleni jälleen vienyt. Mutta nähdessäni -Rai-Sunin lähestyvän Tai-Millin voimakonetta vajosin niihin -jälleen. Pitikö tämän kaiken nyt tuhoutua? Pitikö noiden rakkaiden -"omaisteni" nyt joutua polttotangon uhriksi, noiden, jotka Tai-Joon -jo kierroskymmeniä ennen syntymistäni suurin vaivoin oli tänne -sijoittanut. Kuinka monasti olinkaan tuota letkua imenyt, kuinka usein -tuolla hyllyvällä patjalla uniani uneksinut ja kuinka monesti tuon -kipinäkotelon puitteissa henkeni uudestisyntymis-tuskissa vapissut. -Nyt -- niin, nyt tuo kaikki oli mennyttä. Nyt sen ymmärsin: Tai-Joonin -mukana oli menneisyyteni hukkunut; edessäni oli tulevaisuus. Ja -millainen tulevaisuus? Kenties jo parin hetken kuluttua höyrysuhahdus -"Lentävän silmän" poltto-aseesta. - --- Mitä teet, Rai-Sun? - --- Minä -- herra, minä vain -- aika on täpärällä -- - --- Niin, olet oikeassa. Ovathan siivet kunnossa? -- Kyllä, herra. - -Miespoloinen näytti kovin epäröivältä. Kokemuksesta tiesin sen johtuvan -osaksi suuresta kunnioituksesta vähänkin käskevää puhetapaani kohtaan -ja osaksi -- kenties suurimmaksi -- jonkinlaisesta hävyntunteesta, joka -hänet valtasi aina, kun hän Tai-Millin koneeseen kajosi. Selvästikin -hän muisti Tshing-Tunin autuaan suhahduksen. - --- Joudu! sanoin yksikantaan ja käännyin silmäilemään katto-aukkoa. - -Muutamassa minuutissa oli kaikki valmista. Äkäinen sähähtely ja -hehkuvan metallin kuumuus sen minulle ilmaisivat. - --- Joudu! kertasin vielä samalla kun tarkastelin hammaskiskoja ja -siiven vauhtihihnaa. - --- Minä ajattelin, herra -- - --- Mitä sinä ajattelit? Meillä on kiire. - -Käänsin päätäni ja huomasin Rai-Sunin, polttotanko yhä kädessään, -innostuneena tarkastelevan voimakoneen jalustaliitosta. Muista koneista -oli jäljellä hehkuvat laavaläikkeet, joiden liepeillä kuiva maa savusi. - --- Ajattelin, herra, sijoittaa tämän siipeeni. Tämä tosin polttaa vain -kosketuksesta, mutta onhan sekin parempi kuin ilman. - --- Ja Bei-Woo polttaa sinut ennenkuin pääset äänenkantamalle. - -Hän vaikeni huuliaan purren. - --- Ja Tai-Masonin määräys on, että emme saa tehdä vastarintaa. - -Myönnänpä, että mielelläni olisin kuunnellut hänen vastaväitteitään, -mutta Masonin nimi oli lannistanut hänen sisunsa. - --- Suokoon suuri Kaikkeus anteeksi, mutisi hän, -- mutta minä olisin -halusta nähnyt Bei-Woon naaman höyrynä. - -Ja äkillisellä liikkeellä hän vei tangon koneen rungon äärimmäiseen -päähän. Vihaisin sähähdyksin punainen metalli lohkeili kuin tina -sulattimessa ja valui hehkuvana verenä pitkin kivijalustaa, josta -sirpaleet vingahtaen suoltuivat sen tasaiseen vuoluun. Siihen hupeni -kotelo joustavine seinineen, siihen valahtivat pystytangot kuin -vesisuihku paineen loppuessa, ja siihen valui myöskin tasaajakeila, -joka aina oli johtanut mieleeni likööripuolikkaan. Ja lopulta oli -jäljellä vain tuo tunnontarkka asteikkomittari, toinen silmä pelkkänä -valkuaisena ja toisessa silmäteränä numero 186. Se oli kuin kissa, -joka käpälällään on raadellut koko ruumiinsa ja tuskasta hurjistuneena -mulkoilee silmiään. Se sylkäisi vielä kerran, kirahti, ja pää retkahti -lattialle toisenkin silmäterän nurjahtaessa luomen varjoon. Käpälä -oli kynsäissyt poikki hennon kaulan, ja nyt oli käpäläkin hervoton. -Sykkivin sydämin asetuin siipeen, mutta Rai-Sun lykkäsi omansa -kiskoille. - --- Salli minun, oi herra, sanoi hän äänen värähtäessä. Hänen siipensä -pimitti sekunniksi luolan, sitten aukko jälleen kumotti kelmeänä. - --- Jää hyvästi, Tai-Joon. Suuri Kaikkeus sinua palkitkoon! huoahdin -painaessani virranaukaisijaa. - -Ja siinä huokauksessa oli aimo annos omiakin huoliani. - - - - -KAHDEKSAS LUKU - -Minusta on tullut orja Lao-Koo - - -Siipisarjan pärinän kiihtyessä äkäiseksi vonkumiseksi aatokseni yhä -viipyivät äskeisessä kodissani, kunnes tunne-johdelma toi mieleeni -kuvan muinaisuudesta. - -Näin itseni Ruskon vetämillä kirkkorattailla pälyämässä yhä loittonevan -kotiveräjän punaristikkoa niskantaittamisen uhalla ja kuumat -vesikarpalot poskillani. Silloin olin ensi kerran kouluun lähdössä. Nyt -olin ensi kerran -- - -Niin, mihin olin lähdössä? - -Se kysymys sävähti salamana mieleeni. Aivastelin ankarasti ja aloin -tuntea ilkeää puristusta rinnassani, kun mietteeni huhkaisivat tuon -yhdeksänkymmenen vuosituhannen matkan takaisin nykyisyyteen. Missä oli -Rai-Sun? Missä olin itse? Lempo soikoon, missä --! - -Se tuli muinaisuudesta, tuo kirous, mutta se näytti tehoavan nytkin. -Silmäys ala-ilmoihin paljasti totuuden. Huimaavan matkan päässä -alhaalla häämöitti tasanko. Rai-Sunista ei jälkeäkään. Idässä pimenevä -avaruus, lännessä kukkuloiden takaa hehkuva aurinko. Ja minä tässä -autiudessa! Kuolema ja pimeys! Minähän ajoin _pystyohjaajalla!_ - -Heti tartuin kampeen vääntääkseni sen ylösalaisin. Ja tutisevaa -kättäni saanen kiittää siitä, etten kimmahtanut avaruuteen kuin herne -rokkapyssyn hihnalta. Sormeni näet tekivät työnsä lyhyin nykäisyin -ja koneen vauhti hiljentyi ennenkuin pysähtyi, syöksyäkseen sitten -vinhasti alaspäin. Ja sitä vaaraa minä en sillä hetkellä olisi tullut -ajatelleeksikaan, sillä Tai-Joonin mielestä tällaisella siivellä ei -mitenkään voinut tehdä itsemurhaa. - -Vielä vähemmän tulin ajatelleeksi, että alaspäin saattoi pudota -riittävää vauhtia ilman koneellista apua. Jos Rai-Sun olisi ollut -yhtä hajamielinen kuin minä, olisimme tässä taivaan ja maan välillä -räiskähtäneet yhteen ja jätteemme olisivat Bei-Woon suureksi -pettymykseksi tomuhiukkasina laskeutuneet luolamme lähistölle. Nyt -sensijaan Rai-Sun suhahti kuin aavistus ohitseni käden ulottuvilla, -ja minä kerkisin jälleen tarttua kampeen juuri parahiksi välttääkseni -törmäyksen Kolmannen piiriin kuivaan maaemoon. - -Nyt vihdoinkin oli asema minulle selvinnyt. Ja samalla kun huomasin -olevani tajuntani herra, oivalsin hajamielisyyteni maksaneen muutamia -kalliita minuutteja. Siinä nyt, saatuani kammen keskiasteelle, koneeni -surisi kuin sudenkorento paikallaan, ja Rai-Sun painautui taitavasti -vierelleni. - --- Meidän on lähdettävä, herra, läähätti hän. -- Kongosta on vajaan -puolen hetken matka. Eikö siipi ole kunnossa? - --- Siipi! Kyllä se on kunnossa. Mutta luulenpa, että itse olen -epäkunnossa. - --- Se on ohimenevää levottomuutta, herra. Suokoon suuri Kaikkeus, että -se pian olisi voitettu. - --- Sinä siis epäilet! - --- En tahtoisi, herra. Mutta tällä hetkellä "Lentävä silmä" jo suuntaa -sadat siipensä tälle asteelle. - -Sudenkorentoni vavahti ja teki harppauksen, joka äkisti vei minut -kymmenisen syltä Rai-Sunin edelle. Mutta juuri asettaessani -ohjausnuolen parin välikön nousulle lounaiseen hän jo oli taaskin -rinnallani ja jatkoi puhettaan luoden levottoman silmäyksen pohjoisen -hämärään. - --- Pimeys meidät pelastaa, virkoin, mielihyvin tarkaten koneen -vakiintuvaa vauhtia. - -Rai-Sun huokasi vastaukseksi. Aloin leikitellä ohjausnuolella, jonka -vähäisintäkin siirrähdystä siipi herkästi noudatti. Eikö sittenkin -ollut parhain keino tuo linnun matkiminen! juolahti mieleeni -ajatellessani muinaisuuden monenmoisia yksi- ja kaksitasoja. Miksei -jo silloin uskottu, että yhden ainoan siipiparin laajuus voitiin -korvata hyttyssiipien paljoudella, variksen harva hahinta kärpäsen -lyöntien taajuudella? Miksi? Sepä kysymys! Siksi, että tavoiteltiin -rekordia toisella suunnalla. Ihminenhän on aina mässännyt saavutuksensa -täydellisyydessä -- jota tuleva polvi sittenkin vielä täydentää. Usko -kuvitelmaan, tuo jumalainen taito -- siinähän ihmisparan suurin lahja. - --- Lunarian sokeus! kirahti Rai-Sun katkaisten syvämietteisen -filosofoimiseni. -- Meidän täytyy ohjata etelään, jos mieli välttää -Lunan apujoukkoa. Senhän tiesin minäkin. - -Kotvaan aikaan emme vaihtaneet sanaakaan. Rai-Sun kovensi yhä -vauhtia ja katsahti aina minuun ikäänkuin kysyen, tokko kykenin -pysymään rinnalla. Vihdoin innoissani sysäsin vauhdinlisääjää niin -kovakouraisesti, että siipien vongunta nousi huikean oktaavin ja jäi -väräjämään kuin elähtäneen operettinaikkosen korkea b. Ja sitten minut -saavutti Rai-Sunin ääni: - --- Herra! Herra! Minä en jaksa pysyä rinnalla. Savessani on varmasti -jokin vika. Ja kuitenkin -- äärettömän Avaruuden nimessä -- meidän -pitäisi joutua. - --- Mehän joudummekin, Rai-Sun! riemuitsin. -- Tuolla häämöittää meri, -ja Lunan linjakin on sivuutettu. Puolen hetken perästä voimme kääntää -länteen, ja kun lentueet kohtaavat toisensa tuolla luolamme ympärillä, -voimme rauhassa suunnata jäätiköille. - --- Minä tunnen heidät, herra. Jos ohjaamme jäätiköille suoraan, saamme -parikymmentä siipeä niskaamme. Täytyy kun täytyykin värjötellä tuolla -puolen seitsemänkymmenen viimeiseen hetkeen, jos mieli vähänkin -jäätikkösuojilla levähtää. - --- Onhan meillä pillereitä tarpeeksi? - --- On, herra. Mutta heillä on myöskin. Ja sitäpaitsi -- heidän nahkansa -on karaistu. - --- Pelkäätkö omaasi? - --- Omaani! -- Miehen ääni töksähteli. -- En omaani, herra, mutta -- - --- Ole huoletta. Minun rakenteeni korvaa ihon puutteet. Mutta sinä -sanoit, että voimme perillä hetken levähtää. Löytävätkö piilopaikkamme? -Eikö luola ole varmassa paikassa? - --- On, herra. Siellä olemme turvassa päivän tai pari, korkeintaan -kolme. Kauemmin ei kestä jäätikön perinpohjainen tutkiminen, kun he -saavat _tietää_, että siellä olemme. - --- Ja mistä he sen tietävät? - --- Mikseivät tietäisi! Kun luolamme on tyhjä, sanoo Bei-Woo: He ovat -lähteneet. Itään he eivät ole uskaltaneet, lännessä on paha meri, -pohjoisessa suurin vaara. He ovat lähteneet etelään. Ja sitten: Lunan -joukko ei nähnyt heitä; siis he ovat ohjanneet aukealle. Ja sieltä he -kaartavat -- - -Terävä raksahdus tempasi huomioni tähtitaivaasta, juuri kun tarkkasin -Etelän Ristin vasenta siipeä ja mittelin, miltä paikalta se muinoin oli -merimiehelle tuikkinut. - --- Lunarian sokeus! Minulla ei ole enää kontaktia! huudahti Rai-Sun -alkaen painua alaspäin. - --- Ei kontaktia! Kuinka se on voinut --? - -Näin hänen tekevän rajuja liikkeitä, kuulin koneen pari kolme kertaa -räiskähtävän, ja sitten kuului altani epätoivoinen huuto: - --- En -- löydä -- tasapaino-nappulaa --! - --- Pidä malttisi, Rai-Sun! vastasin tarkaten hänen tempoavaa -putoamistaan. -- Sehän on juuri oikean polvesi kohdalla. Lempo soikoon, -olethan sinä vanha lentäjä, pidä -- - -Tukin suuni. Nyt vasta huomasin hätäännyksissäni katsoneeni hänen -kuperkeikkojaan polvieni lomitse. Eipä ihme, etten saanut vastausta -hyvään neuvooni, sillä siirtäessäni katseeni aluesuurentajasta laidan -yli näin hänen pienenä mustana pilkkuna häviävän maan hämäryyteen. -Seuraavassa tuokiossa olin sivuuttamaisillani merirajan. - --- Tuhannen tulimmaista! kuulin omien huulieni mutisevan. Ja vauhtia -hiljentämättä siirsin ohjausnuolta vasemmalle, alas, vasemmalle, -enemmän alas, kunnes piirsin ahdasta korkkiruuvia juuri rantaviivan -reunalla ja pääni tuntui pyörivän irtonaisena hyrränä hyvän matkaa -olkapäitteni yläpuolella. -- Mitähän, jos minäkin kadottaisin kontaktin! - -Jollakin ihmeen keinolla tapasin jälleen ohjausnuolen, ja nyt tuntui -kuin olisi pääni nyhtäisty sijoiltaan. Mutta tähtiviirut saavuttivat -kohta entisen pistemuotonsa, eikä aikaakaan, kun jo huomasin kiitäväni -suoraa viivaa pohjoiseen. - -Kesti kotvan ennenkuin erotin Rai-Sunin varovaisen merkkikipinän. -Suuntasin sitä kohti ja suunnittelin tilaisuuteen sopivaa sadatusta, -jonka kuitenkin unohdin, kun mies epätoivoisesti valitti: - --- Oi herra, kaikki on hukassa! En voi löytää vikaa. Olen vanha -lentäjä. Olen tuntenut tämän koneen jokaisen nivelen paremmin kuin oman -itseni. Ja nyt se -- Suuri armias Tai-Mabit! Pitääkö meidän tällaisen -vian vuoksi joutua perikatoon! En saa edes valoa heijastajaan. - --- Ota minun! esitin. - -Hän änkytti muutaman sanan, tarttui heijastajaan ja suuntasi valon -siipeensä. Miten olikaan hänen hermostunut hapuilemisensa jo herättänyt -minussa epäilyjä, ja kun neljänneshetken tuloksettoman työn perästä -valaisija, hänen sitä huolimattomasti käsitellessään, lennätti -taivaalle huikaisevan valosuihkun toisensa perään, oli epäluuloni -muuttunut varmuudeksi. - --- Rai-Sun! sanoin. -- Oletko pyörryksissä? Eivätkö takaa-ajajamme -voi nähdä valomerkkejäsi? Ja minun nähdäkseni olet tyyten unohtanut -eristäjän. - --- Eristäjän! - -Siinä äänessä värähti jo puolinainen tunnustus. Ja silloin minun -sisimmässäni kuohahti. Tempasin heijastajan ja käänsin sen päin hänen -kasvojaan. - --- Suuri armias Kaikkeus! valitti hän peräytyen. -- Oi suuri henki! - --- Vaikene, ulkokullattu orja! - -Hän päästi surkean ulvahduksen, joka soinnullaan jo ilmaisi minulle -asian oikean laidan. Mutta tuntiessani eristäjässä virran vavahduksen -käsitin vasta tilanteen koko merkityksen. Ja se oli kauhistava: Olin -ypöyksinäni tämän kolkon mantereen kamaralla, edessäni kuollut meren -aava, takanani tuhottu turvapaikka ja ylläni kylmä, sydämettömän autio -taivas, jota neljän piirin vaanijat paraikaa jostakin käsin risteilivät. - -Ja tuo tuossa, ainoa ystäväni tässä oudossa maailmassa, oli -häpeällisesti minut pettänyt. Kenties hän olikin tätä jo kauan -mielessään hautonut ja nyt aikoi -- - --- Rai-Sun! sanoin kiukuissani. -- Tule tänne, tähän eteeni! - -Hän läheni kuin koira isäntänsä ruoskaa. - --- Sanoit, että olet kadottanut kontaktin. Hakekaamme! Pistä kätesi -tuohon jakajalle, vähän ylemmäksi -- tuohon! Ja purista! - --- Herra! - --- Purista! - --- Oi herra -- oi suuri henki -- - --- Rai-Sun! Miksi vapiset? Siinähän ei ole virtaa; näetkö, se on kuin -kuolleen käsi. - --- Oi suuri henki -- sinun kätesi tuossa -- - --- Minä käsken, Rai-Sun! Taikka -- Avaruuden nimessä -- tällä kädelläni -puristan hengen viheliäisestä kurkustasi -- tällä samalla kädelläni. - -Vaikenin. Miesparka oli lysähtänyt kokoon koneen vierelle, ja minä -näin hänen ummistetuin silmin puristavan jakajan tankoa. Sain kolmasti -mainita hänen nimensä, ennenkuin hän vavahtaen kohotti katseensa. Ja -silloin en enää voinut pidättää rajua vastavaikutusta. - --- Rai-Sun! sanoin. -- Avaruuden nimessä, niin totta kuin suuri -Kaikkeus on sinussa ja sinä olet suuressa Kaikkeudessa -- sinä -ajattelit tuolla Lunarian syvyyksissä olevaa äitiäsi -- - -Hän purskahti hillittömään itkuun. - --- Ajattelit vaimoasi, lapsiasi -- - --- Oi herra -- - --- Tahdoit vielä kerran Joo-Keen päällä ostaa heille vapauden. Rai-Sun, -äitisi nimessä -- - -Ravistin hänen nytkähteleviä hartioitansa ja otin hänen ruman päänsä -käsieni väliin. - --- Äitisi toivoman autuuden nimessä -- ajattelitko sitä jo luolasta -lähtiessämme? - --- Oi suuri henki -- en -- en! - --- Kiusaus tuli nyt? - --- Oi herra, näin aavan meren, muistin Bei-Woon polttajan -- ja näin -äitini tuolla alhaalla turhaan odottavan poikansa vapaussanomaa. Oi -suuri henki, vannon kautta suuren Kaikkeuden, että tämä oli viimeinen -heikkouteni, vannon, että jätän omaiseni kaivoksiin ikiajoiksi, vannon -sen kautta lasteni viattomain päiden, kautta vaimoni suuren rakkauden, -kautta äitini paikan suuren Kaikkeuden sylissä. - --- Rai-Sun! Elä vanno! - -Meren kostea henkäyskö värisytti selkäpiitäni! Miehen hirvittävä vala -minua ainakin kauhistutti. Ravistin hänen päätänsä, kunnes viimeinkin -vannomisyrittely juuttui hänen kangistuneen kielensä taakse, ja sitten -nostin hänet kuin lapsen koneen istuimelle. - --- Olemme hukanneet yli puolen hetkeä. Saat mennä minne tahdot, -Rai-Sun. Minä lähden jäätikölle. - -Hän kohotti katseensa. - --- Niin, sanoi hän laskien sen vitkaan. - --- Ja sinä? - -Hän näytti vaivoin hillitsevän parahduksen, avasi virran, sulki sen, -avasi jälleen -- ja katsoi minuun läpi sinisen hämärän. - --- Herra, sanoi hän oudolla äänellä, -- tahdotko, että nyt puristan -tankoa? Se ei minua enää peloita. Käske, oi suuri henki! - --- Minä kiellän! - -Hän tempasi kätensä jakajalta. Siinä liikkeessä oli rajaton määrä iloa. - --- Oi herra, sanoi hän molemmin käsin etelän kuulakkaan hämärään -viitaten, -- seuraan sinua jäätikölle, pelastan sinut heidän -kynsistään, tahi ainakin annan kuolintörmäyksen Bei-Woolle. Oi suuri -henki, minä olen vannonut. - -Hänen siipensä pyrähti lentoon, nousi kymmenen sylen korkeudelle ja -liehakoi kuin uskollinen halli isäntänsä edellä. Meren mustan aavan -suoltuessa alleni kuulin sen yksitoikkoisen sähinän sulautuvan oman -siipeni sätkytykseen. Ja minä kovensin tahallani koneeni vauhtia. - -Nyt jo tunsin sen, minkä vasta sittemmin ymmärsin: äskeinen tapahtuma -oli herättänyt uinuvan omintakeisuuteni. Noustuani merisumun -yläpuolelle pani tuhattuikkeinen taivaankansi rintani ylväästi -paisumaan, ja katseeni haki ylpeästi näköpiirin takaa kaukaista -Kuunsyöksyä. Sen laelta tahdoin tänä yönä silmäillä tätä avaraa -kurjuuden pesää ja singota sille pöyhkeän taisteluvaatimukseni. Sen -ja minun välilläni oli vain tähtikirkas taivaanreitti ja vajaata -kolmeneljänneshetkeä. - -Ja ensimmäisen neljänneksen kuluttua olin jo päämäärästäni täysin -selvillä. Olinhan mies, olinhan herra, olinhan n.s. suuri henki -- ja -minähän panin peliin vain oman olemukseni. - --- Joo-Kee! huusin tyhjään avaruuteen. -- Joo-Kee! Tässä maailmassa -on kymmeniä, jotka nimittävät sinua herraksi ja Tai-Jeoksi; tässä -maailmassa on tuhansia, jotka mielellään tekisivät samoin. Ja sinulla -olisi elämäntyö -- - -Eikö totta, Etelän Ristihän tuolla nyökkäsi hyväksyvästi! Ja -taivaanrannan kuulakka hohde huokui kuin miljoonain hurraa-huudoista... - --- Joo-Kee! Joo-Kee! Sinä olet herra, sinä olet suuri henki -- suuri -henki -- suuri henki! - -Luulin keuhkojeni pakahtuvan siitä ilmanpaineesta, jonka tarvitsin -huutaakseni ihastukseni noille miljoonille haamuille. Mutta silloin -juuri muuan niistä puhisi ihan korvani juurella. - --- Oi herra! Oi suuri henki! Ne tulevat! Lunan joukko katkaisee tiemme! -Ja tuolla -- takanamme -- - --- Mikä? Missä? - -Huurupatsaana pakeni ilma keuhkoistani, ja ennenkuin sain uutta, näin -Rai-Sunin lounaiseen osoittavan käden suunnassa vähäisen, mustan -viirun, joka verkalleen siirtyi "Ojaman kolmikon" huipputähteä kohti. - --- Me käännymme! virkahdin. - --- Katso, oi herra! - -Takanamme, melkoista lähempänä, näkyi kuin sumusta juuri eristyneenä -kolme erillistä täplää. - --- Se on Bei-Woo. Hän on nähtävästi viipynyt luolallamme. Muuten hän -olisi jo meidät sivuuttanut. - --- Me sukellamme sumuun, Rai-Sun! - --- Ei käy, oi herra. Usva on liian hatara, ja Woo on jo meidät -keksinyt. Mutta, herra, pakene sinä. Rai-Sun on takaa-ajajasi. Sinun -ihosi on tarpeeksi punainen. Ontarion aavikolla poltin kerran Lao-Koon. -Häntä ei olisi saanut polttaa. - --- Rai-Sun! Me kaarramme sumussa länteen. Kenties löydämme Masonin -varamajan. - --- Oi herra, se olisi kuolema. Oi suuri henki, kuule palvelijasi ääntä. -Suuri kaikkeus varmaankin sen toi mieleeni. Sinä olet punainen Lao-Koo, -olet ollut suuren Tai-Joonin palvelijana -- olet nyt minulta karannut -ja minä ajan sinua -- oi herra -- näitkö? Bei-Woo vaihtoi sanan Lunan -joukkojen kanssa. Suuri armias Kaikkeus olkoon meidän puolellamme! - -Ja kipinäin yhä jatkuessa lounaisessa jo särkyneen viivan uloimmassa -pisteessä Rai-Sun ajautui arveluttavan lähelle siipeäni ja höpisi -hätäisesti: - --- Alas! Sumuun! Karkaa, oi herra! Minä pysyn aina kintereilläsi! Ja -kuuntele, mitä minä puhun! - -Sillä hetkellä tein sen hautoen vielä omaa suunnitelmaani. Painauduin -sumuun sellaisella vauhdilla, että hetkeksi sivuutin sen alaliepeenkin. -Töin tuskin välttäen mustana lepäävän merenpinnan kiidin huimassa -kaarteessa kohti synkkää pohjoista. Oikealta puolelta kuuluneen -rapsahduksen johdosta silmäsin ympärilleni ja olin vähällä menettää -mielenmalttini. Olin pyrähtänyt läpi puolikymmen-lukuisen vaanijajoukon -ja kuullut hirvittävän parkaisun: -- Lunarian sokeus! - -Se oli nähtävästi Bei-Woon apujoukko, joka piti silmällä alareittiä. -Mitä oli minulla silloin enää toivomista! - -Mutta minä halasin pohjoiseen. Tahdoin välttämättä pohjoiseen. Koetin -vaimentaa mieleeni väkisinkin tulleet epäilyt. "Mitä minä siellä? Ja -entäpä, kun olen sivuuttanut merirajan?" Merirajan! Sehän oli myöskin -sumun raja! Usvaa viilsi äkkiä valkoinen juova hipaisten vasempaa -siivistöäni. Pyörtäessäni länteen kuulin takanani heikon huudahduksen -ja samassa näin vähän matkan päässä edessäni kirkkaasti valaistun -koneen. Tehden äkkisukelluksen painauduin sen alitse luoteeseen. - -Kuolema ja kirous! Edessäni vilahti ensin yksi ainoa valojuova. Se -tunnusteli kuin jättiläisetanan sarvi ympäristöä, sokaisi silmäni ja -asettui eteeni leveänä valoviuhkana, salvaten minulta tien. - --- Oi herra! kuului heikko läähätys takaani. -- Palaa ylös, oi herra! -Ne ovat piirittäneet meidät ja kiristävät rengasta. - --- Ennen kuolema! tiuskasin kääntyessäni Rai-Suniin. Mutta tunsin, että -oma järkeni nousi sellaista ajatusta vastaan. - --- Oi herra -- herra -- minä en voi pysyä -- kintereilläsi, kuului -Rai-Sunin haihtuva läähätys. - -Seuraavalla hetkellä äkkäsin rimpuilevani huikaisevassa valomeressä. -Tuon tuostakin olin törmätä takaa-ajajiini, jotka sumussa näyttivät -siipihaamuilta. Puoleksi sokaistuna pulpahdin tahtomattanikin usvan -yläpuolelle, ja kun silmäni vihdoinkin tottuivat tähtikuulakkaan -ympäristöön, huomasin olevani keskellä vainoojiani. He muodostivat -ikäänkuin sirkuksen katsomon, jonka paikat olivat täytetyt ylintä riviä -myöten. - --- Oi veljet! kirkui takaani tutunomainen ääni. -- Varokaa! Varokaa! -Hän se on -- Lao-Koo -- joka tahtoi riistää sisarensa -- suurelta -Tai-Morris-Teolta! Polttakaa! Polttakaa! - -Tämä viimeinen sana ajoi ruumiiseeni puistatuksen. Ampaisin kohti -korkeutta, ainoata avonaista paikkaa tässä elävässä tynnyrissä. Mutta -suppilon yläreuna kohosi edelläni ja supistui tiehäksi hatuksi, josta -oli mahdoton suoriutua. - --- Alas! Alas! Alemmaksi, orja! kuului huutoja ympärilläni. - --- Horna vieköön! kirosin mielessäni ja siirsin nuolen -tasapainoasteelle. - -Kihisevästä keosta erosi puolikymmentä siipeä välittömään -läheisyyteeni, ja keilan kärjestä heitti yksinäinen heijastaja valonsa -tähän ahtaaseen piiriin. Rai-Sunin murhaava katse häiritsi hetkeksi -malttini, mutta huomioni kiinnitti kohta terävä ääni, joka sanoi: - --- Sinä olet Rai-Sun, entinen kuudennen osaston vaanija. Mikä on tämä -mies? - -Se oli eilinen leveänaamainen. - --- Suuri Bei-Woo, hän on Lao-Koo, orja, joka uskalsi uhmata Suuren -Mantereen herraa. - --- Lao-Koo on kuollut; häntä ei ole nähty neljään kierrokseen. - --- Lao-Koo elää. Hän on ollut nämä neljä kierrosta Tai-Joonin -palvelijana ja kirotun Tai-Joonin kanssa kohdellut minua pahemmin kuin -orjaa. - --- Olet ollut Kolmannen piirin pesässä? - --- Olen kitunut Kolmannen piirin pesässä ja toivonut sinun -kaikkivainuavan silmäsi keksivän olinpaikkani, kunnes eilen, Tai-Joonin -kadottua, minun onnistui voittaa tämä orja. Hän oli vioittanut koneeni, -joten jäin hänestä jäljelle. Mutta saavutin hänet ajoissa. - --- Ja minä olen nyt vanginnut hänet. Näytä kasvosi, orja! - -Minä kohotin kuuliaisena kasvoni ja katsoin häntä silmiin. - --- Lunarian pimeys! sanoi hän vavahtaen. - Rai-Sun! Oletko varma siitä, -että tämä mies on Lao-Koo, polttamani Pao-Laon sikiö? - --- Kautta molempien silmieni, Bei-Woo. - --- Lunarian pimeys! Elä katso noin, orja! kivahti leveänaamainen. --- Kautta Avaruuden viheliäisimmän tason, tahtoisin tuossa paikassa -sulattaa silmät ruumiistasi. - -Hän pyörähti Rai-Sunin vierelle, ja minä kuulin tämän kuiskaavan: - --- Tai-Joon oli suuri henki. Ja hän on opettanut Lao-Koolle paljon. - --- Hyvä! kivahti Bei-Woo kiertäen ahtaassa piirissä keon ympäri. -- -Tähystäjät! Kolme vartijaa orjalle, kaksi Rai-Sunille! Onko Ontarion ja -Austrian väki saapuvilla? - -Keon yläpäästä kuului sekavia ääniä, jotka hukkuivat siipisarjain -kiihtyvään surinaan. - --- On! Siispä Tshung-Kingiin! Bei-Woo on puhdistanut Kolmannen piirin -pesän. Suuri Kaikkeus suojelkoon suurta Tai-Morris-Jeoa. - -Keon äänekkäästi hajaantuessa katsahdin Rai-Suniin. Hänen silmänsä -liekehtivät. Kolme siipeä asettui ympärilleni. - --- Eteenpäin, orja! karjaisi minulle mies, joka kaikesta päättäen oli -syntynyt orjaksi. - -Idässä vaaleni taivaanranta, ja tuon tuostakin heitti vielä kaukainen -aurinko sille heikon punajuovansa. Sumumerta oli vielä silmänkantamiin. - -Olin Lao-Koo, joku, joka oli tahtonut pelastaa sisarensa Morris-Jeon -kynsistä, ja jonka Rai-Sun oli polttanut Ontarion aavikolla. Ja olin -matkalla Tshung-Kingiin. - - - - -YHDEKSÄS LUKU - -Naisten helvetissä - - -Nousuauringon veripunaisten kielekkeiden jo tavoitellessa taivaankannen -kolmannesta täytti Tibetin mahtava ylämaa näköpiirimme. Ja kun vajaan -neljänneshetken kuluttua liekehtivä päivänpyörä pilkisti Japanin -takaisen meren helmasta, paistoi jonkun matkan päästä silmiini -lukemattomain valojen monihaarainen sikermä ja sen takana hyvinkin -pienenpuoleista sisäjärveä muistuttava läikkä. - -Kuinka tunnollisesti puoli-Jacksonimme olikaan tämän seudun minulle -esittänyt, huomasin nyt kuitenkin, että Tshung-Kingin se oli kutistanut -kauppalaksi ja tehnyt voimakeskuksesta kiiltävän hopeamarkan. - --- Seis! huusi etumiehemme, ja samassa kohosi aitamme huimasti vinkuva -raketti, jota seurasi valtavan heijastajan taivasta tavoittava valo. - -Heti sikisi kuin pelkästä ilmasta tusinallinen siipiä. Kuljin entistä -vauhtiani ja jouduin hetkeksi kehän ulkopuolelle, mutta silloin tärähti -takanani moniääninen huuto: - --- Takaisin, takaisin, takaisin! - --- Riennä, onneton! kirkaisi Rai-Sun suhahtaen lähitseni, ja minä -kerkisin piirin suojaan, juuri kun taitseni leikkasi ilmaa hehkuva -salama. - --- Oletko mieletön, orja! sähähti korvani juuressa ilkkuva ääni. - --- Siipeni horjuu, vastasin harmistuneena. - --- Kautta sokean vaanijan, etkö tiedä, että Tshung-Kingin yllä -lepattanut siipi ei koskaan enää lennä! - -Sanat synnyttivät hilpeän naurunrähäkän, jonka kumminkin kohta katkaisi -kumea ääni: - --- Kuka häiritsee Tshung-Kingin rauhaa tällä suurella siipien -paljoudella? - --- Bei-Woo, kolmannen osaston Silmä, suuren Tai-Morris-Jeon omasta -käskystä, kuului vastaus. - --- Ja mihin on sinulla, Bei-Woo, käsky ilmoittautua? - --- Suurten Valvojain palatsiin, oi tunnontarkka Tshung-Kingin vartija. - --- Ja mikä on sanasi, Bei-Woo? - --- Pesä puhdistettu. - --- Monestako siivestä vastaat, Bei-Woo? - --- Seitsemästä. - --- Ja monelleko pyydät suojaa karanteenista? - --- Kolmelle Lunasta ja kahdeksalle Ontariosta. Syntyi hetkisen -vaitiolo, jolla aikaa kolme vartijoista jakoi joukkomme kahteen osaan. - --- Seitsemän ja yksitoista, laski ääni sivummalta. - --- Selvä on, vastasi kumea ääni. -- Bei-Woo, minä vien sinut Suurten -Valvojain palatsiin. - -Hän päästi kipinäsarjan kohti kaupungin tulia. Kaukaa altamme -saapuivat vastauskipinät. Ja sydän kurkussa keinuin vioittuneella -siipipahasellani huimaa vauhtia laskeutuvan vartijarenkaan ahtaassa -silmukassa. - -Voimakeskuksen kelmeä hohde välähti silmissäni veripunaiseksi, auringon -loimu nieli aika ajoin tasangon heikkenevät tulet, ja kun tähystelin -aukkoa, mihin meidän olisi sukellettava, kuuluikin komennus: seis! -- -ja valtava suppilo peitti äkkiä avaran näköpiirini. - -Me olimme Suurten Valvojain palatsissa. - -Kumeaääninen mies oli kadonnut viereiseen suojaan. Yllämme kaartui -monin värivivahduksin välkkyvä laki valtavan aukon suojana. Muutamat -miehistä tarkastelivat koneeni takasiivistöä, josta oli jäljellä vain -pari sulaneen metallin puikkoa. He irvistelivät keskenänsä ja kuiskivat -jotakin, mikä nähtävästi oli aiottu minulle, kunnes lopulta loin heihin -paheksuvan katseen. - --- Nat! sanoi silloin muuan heistä. -- Hän ei ole orja. - --- Hän on punainen. - --- Olkoon; orja hän ei ole. - -He vetäytyivät syrjemmälle ja minä huomasin taampana Rai-Sunin -surullisen naaman. Hän virnisti jonkunlaisen merkin. Se oli kai -varoitus. - --- Entinen kuudennen osaston vaanija, Rai-Sun! kuului ääni jostakin -seinien takaa. - -Puolet vartijoista siirtyi Rai-Sunin mukana vasemmalle, ja tuskin he -olivat kadonneet erehdyttävän kuvastinkäytävän sokkeloihin, kun jo ääni -jatkoi: - --- Orja Lao-Koo, poltetun Pao-Laon poika! - -Tunsin sydämeni kiirehtivän lyöntejään. Kuusi vartijaa asettui -ympärilleni, ja me kävelimme äsken ihailemaani tuhatvälkkeistä -seinäkaistaa kohti. Se väistyi kuin näkymättömäin käsien lennättämänä. -Eteemme avautui huone, äskeistä tuntuvasti pienempi, ja sen seinämillä -seisoi aina määrätyn välimatkan päässä toisistaan joukko olentoja mitä -kummallisimmissa asennoissa. Muuan vartijoistani osoitti tyhjää sijaa -sivuseinällä. - --- Numero seitsemänneljättä, sanoi hän ottaen numeron seinältä. -- -Asento yksi. - -Kohta seisoin selin seinään; vyötäisilleni solahti hyvin -ruumiinmukainen vyö, jonkinlaiset koukut sieppasivat käsivarteni -perusasentoon, ja jalkateräni tuntuivat juuttuneen alustaansa. - -Purin huuleni yhteen, vaikka tunsinkin veren karkaavan kasvoilleni. -Vasta miesten poistuttua pääsi kurkustani sydämestä lähtenyt sadatus. - -Helvetin tulisin kekäle! Minä siis olin vanki! Ja tässä hohtavassa -huoneessa, kaikkien nähtävänä! Se minua eniten kauhistutti. - -Mutta hetken perästä minua jo ihmetytti muuan seikka: tässä -surullisessa kokoelmassa oli kolmattakymmentä naista ja yksi ainoa mies --- minä. Ja toinen seikka: useilla heistä oli semmoinen asento, että -se olisi puristanut tuskanhuudon miehevimmänkin miehen keuhkoista; ja -nämä naispoloiset eivät vaikeroineet, vain heidän hengityksensä oli -säännötöntä ja läähättävää. - -Eniten herätti huomiotani kauimpana vasemmalla läähättävä olento. Hän -kyyrötti eräänlaisessa hyökkäysasennossa, toisen käden sormenpäät -maata tavoitellen ja toinen käsi tyhjää ilmaa hosuen. Olisi luullut -olennon valmistautuvan kilpajuoksuun, jollei pään toivoton riippuminen -olisi väittänyt vastaan. Vilaukselta näin tuskan vääntämät kasvot ja -pullistuneen silmäparin. Hän oli vanha nainen. - -Minua pöyristytti. Pakotin itseni katsomaan lähempänä seisovaa nuorta -neitoa. Tämä oli laskenut kauniit kasvonsa häikäisevän puhtaalle -rinnalleen. Polvien taipuessa oli vyövanne solunut melkein kainalon -tasalle ja leikkasi raa'asti vasemman rinnan juurta. Siitä lähtenyt -veripisara piirsi vasempaan reiteen koukeroista viivaa, jota -hermostunut käsi pyyhkieli polven seutuvilla. - --- Nainen! sanoin kuiskaten. - -Hän ei väräyttänyt silmäänsäkään, mutta sensijaan liikahti joku minua -lähempänä. Siellä oli nainen ja ruhtinaallinen olikin. Suorana kuin -kuvapatsas hän seisoi. Ylväästi kohosi uhkea povi yli vyökahleen, -joka näytti olevan liian ahdas täyteläiselle vartalolle. Juuri hänen -kohdalleen lankeava sinivihreä valojuova antoi hänen silmilleen -omituisen hehkun ja valoi hänen vartalolleen hohdetta, joka johdatti -mieleen meren värisen soihdun ja antiikkisen Venus-patsaan. En tiedä, -silmilläänkö hän sen sanoi, vaiko huultensa hurmaavalla hymyllä. Vai -lienenkö tulkinnut hänen kätensä pehmeän eleen. - --- Ole vaiti! tiesin hänen tarkoittavan. - --- Miksi? kysyin niinikään silmilläni. - -Hän hymyili ja kohautti silmäluomiaan, samalla kun käsi täydensi -lauseen. - --- Siksi, että pitää olla vaiti, näytti se sanovan. Hänen povensa nousi -syvään henkäykseen, ja toinen polvi suoristui toista lepuuttaakseen. -Vasemman reiden sisäpinnasta erotin veren ahtautumisesta paisuneet -suonet. Nainen ei ollut aivan äskettäin aloittanut seisontaansa. - -Vieressäni kuulin nyyhkytystä. Vastahakoisesti käänsin katseeni sinne. -Se oli tyttö, vielä melkein lapsi, joka kyyneltynein, epätoivoisina -palavin silmin tuijotti huoneen etäisimpään nurkkaan. - --- Äiti! pääsi kuin kuiskeen aavistuksena korvaani. -- Äiti! toistui -kuin tuskan aineellistumisena. - -Ja silloin näin hirvittävän kohtauksen: vanhan naisen pöhöttyneet -kasvot vääntyivät ja pullistuneet silmät näyttivät olevan -puhkeamaisillaan. Hän teki pari hillitöntä juoksuyritystä tyttöön päin --- ja lysähti kasaan kuin kesken ponnistustaan kompastuen. - --- Äiti! vihlaisi ilmaa tyttöraukan huuto. - -Lapsiparka! Hän oli pyörtynyt kahleeseensa, joka nyt alkoi syöpyä hänen -kainaloihinsa. - --- Kuolema ja kirous! pääsi huulteni lomitse, ja samassa kohtasin -katseen merenviheriän ruhtinattaren silmistä. - -Kohta ilmestyi päätyseinän puolelta mies. Hän katsoi pitkään ja -tutkivasti tyttöön, katsoi huoneen perälle ja asteli vanhan vaimon luo. - --- Tänne! huusi hän. - -Kaksi muuta miestä ilmestyi paikalle. Ylhäältä, kuultavasta sinestä -laskeutui äänettömästi käppyräreunainen laatta; miehet tarttuivat -ruumiiseen, laatta nousi yhtä äänettömästi, ja vanhan vaimon paikalla -kimmelsi seinässä tyhjä rengas. - --- Sanoit jotakin, orja, virkkoi ensimmäinen pysähtyen eteeni. - -Vaistomaisesti katsahdin ruhtinattareen ja tajusin hätäisen varoituksen. - -Miehen silmät sydännyttivät minua. Loin häneen halveksivan katseen. - --- Sanoit jotakin, orja, teisti mies vilkaisten naiseen ja samalla -antaen merkin apulaisilleen. - -Nämä asettuivat taakseni, ja kohta tunsin ruumiini vääntyvän etunojaan -alaspäin mitä kiusallisimpaan koukkuasentoon. - --- Sanoit jotakin. - --- Sanoin: kuolema ja kirous! tiuskasin tähdäten iskun miehen -sydänalaan. - -Hän väisti ja katseli ilkkuen käsivarttani, johon tunsin kahleen -leikanneen haavan. - --- Numero seitsemänneljättä -- asento kolme, sanoi hän kääntäen minulle -selkänsä. - --- Kaunis See-Sea, kuulin hänen puhuvan kuin väkinäisellä äänellä. -- -Minkä sanan saan antaa suurelle Tai-Simonille? - --- Sano, että olet nähnyt minun seisovan kolme päivää ja että vielä -hymyilen, kuului vastaus. Oi sitä ääntä! - --- Kaunis See-Sea, sen sanon, vastasi vartija. Kohotin katseeni -nähdäkseni naisen avaavan suunsa. - -Mutta miehet olivat jo kadonneet, ja nainen hymyili ylpeästi. - -Äkillisellä liikkeellä koetin kohota pystyyn, mutta siitä oli -seurauksena vain se, että kahle leikkasi syvemmälle. Minun täytyi kun -täytyikin tottua tähän lihasjännitykseen. - -Mutta minun piti saada katsoa naiseen. Luulin näkeväni hänen -varpaittensa puhuvan. Niskan taittamisen uhalla nostin katseeni. Hän -näytti kohtaavan sen jo puolimatkassa. - -Ah! sitä katsetta! Se oli kuin tähden tuike kalliolähteen silmästä. Ja -jos koskaan naisen silmä on kyennyt pukemaan ajatuksen sanoihin, niin -teki sen tuo palava pari kostean verhonsa suojasta. - --- Poika-parka! sanoi se. Niin juuri -- poika-parka, se sanoi; -mies-paralle se olisi puhunut laajemmilla silmäterillä. - -Hymyilin hänelle. Ja näyttääkseni, etten ollut vallan masentunut, tein -perin rauhallisen yrityksen murtaa kahleeni. - -Se epäonnistui. Mutta vaivani palkkioksi huomasin hänen koko ajan -tarkanneen ponnistustani. Kun herpaannuin, laukesi jännittynyt ilme -hänenkin kasvoiltaan, mutta hänen silmänsä imeytyivät silmiini -voimalla, joka ilmeni koko vartalon työntymisessä eteenpäin. - -Mitä hän sanoi? - --- Sinä olet voimakas! luin hänen silmistään. Mutta poskilta lähtenyt -väristys kulki vihurina yli uhkuvan poven ja hävisi lanteiden varjoon. -Laskin katseeni. - -Hetkikö vai kymmenen! Olin kuunnellut äidittömän tyttö-raukan -nyyhkytystä ja laskenut loitompana seisovain huokaukset. Kolmasti -olin yllättänyt katseeni ruhtinattaren kasvoille pyrkimässä. Ja sillä -välin sadattelin omia tuskiani. Kuolema ja kirous! Eipä inkvisitioni -turhaan ollut kuluttanut sataa vuosituhatta; edistynyt oli sekin ja -yksinkertaistunut. - -Ja kuin ajatusteni vahvikkeeksi alkoi kirjava valomeri äkkiä liikehtiä. -Punasiniset, siniset, punakeltaiset ja räikeänpunaiset valonsäteet -näyttivät eksyneen järjestyksestään ja ruvenneen hillittömään -kilpajuoksuun. Silmää vihloivat toinen toistaan voimakkaammat -väriaallot, jotka herkeämättä vaihtoivat paikkaa, sulautuivat -äkkiä huikeaksi ukonnuoleksi ja jälleen hajaantuessaan sirottivat -näköhermolle joukon pirullisesti tanssivia tulitähtiä. - -Hornan kattila! Avosilmin sitä piti tarkata. Jos silmänsä sulki, tunki -se tajuntaan pääkuorenkin läpi. - -Sitä tuntui kestävän kokonaisen iankaikkisuuden. Ja se päättyi -kuitenkin -- kun sitä ei enää toivonutkaan -- päättyi pimeään, jota ei -voinut pitää todellisena. - -Nyt ymmärsin, mikä nautinto on uni. Jos vaikka allani kadotuksen kuilu -olisi ollut, johon unen helmaan vaipuessani olisin suistunut, olisin -kumminkin nukkunut. Mutta pahempi kuin helvetti oli oma väkinäinen -asentoni: joka nuukahduksella se ajoi lihakseni suonenvedontapaiseen -jännitykseen, kunnes uni jälleen sekunniksi sai ylivallan. - -Ja tätä kaikkea säesti tavantakainen tuskanhuuto, huokaus, kirkaisu. -Luuli okaruoskilla ajettavan nääntyvää karjaa yli rääteisen, -rannattoman aavikon. - -Jälleen iankaikkisuus... - -Mitä? Kuka puhui? Mistä soi tuo ihana ääni? - --- Sinä olet kaunis, orja. Olet kauniimpi kuin yksikään toinen mies. -Sinun silmissäsi on tulta, otsassasi viisautta, jäsenissäsi nuorekasta -voimaa. Sano minulle, kuka olet! - -Oi suloinen soitto! Mistä muualta voisitkaan kuulua kuin tuon -herttaisen lehdon siimeksestä, auringossa lipattavan lahden laineilta, -vastarannalla nousevan hongikon humusta! Missä olenkaan viipynyt -seutuviitasi, mihin eksynyt ihanasta Edenistäni! Oi kotini, lapsuuteni, -paratiisini! -- Aah! helvetti! - -Päätäni pakotti, ohimoilla jyskytti. Käsivarttani poltti kirvelevä -kipu, ja vatsaani kouristi. - -Mutta mitä --? - --- Sano minulle, kuka olet. Sinä olet punainen, mutta orja et ole. -Silmäsi ei ole orjan silmä, otsasi ei orjan otsa. Sinä olet kaunis. -Kuka olet? - --- Ja kuka olet sinä? kuiskasin. - --- Minähän olen See-Sea, mahtavan Tai-Simonin kolmas puoliso. Tällä -hetkellä vartijat pelaavat Rengasta, ja heidän silmänsä on sokaistunut. -Mutta puhu ääneti! - --- Minä olen Lao-Koo, orja -- Ajatukseni oli viivähtänyt oikealla -polulla. - --- Lao-Koo sinä et ole. Orja et myöskään. Niin, täällä, nyt, voit olla -Lao-Koo, minun silmissäni et koskaan. Miksi suljet sielusi viheliäisen -orjan kuoreen? Ah, tiesinhän, että -- - -Säpsähdin. Ymmärsin äkkiä, että hän seurasi ajatuksiani. Ja juuri -kun hänen ihastuksensa sen minulle paljasti, iskin koko sieluineni -lähimpään aiheeseen. - --- See-Sea! sanoin. -- Tämä on hirmuinen paikka. Kuule! Kuule heidän -tuskiaan. Kenelle on suuri Kaikkeus antanut yksinoikeuden tämän -helvetin käyttöön ja kuinka hän on tuominnut tänne vain naisia? Ovatko -he suurimmat syntiset? - --- Lao-Koo, sinä, joka et ole Lao-Koo, keskeytti hän lievän -närkästyksen väre äänessään, -- tämä helvetti on naisten; miesten -helvetiltä suuri armollinen Kaikkeus sinut säästäköön. Sinä olet -varmaankin loukannut naisenomistus-oikeutta, koska Suuret Valvojat ovat -sinut tähän sijoittaneet. Lao-Koo -- ei, sano minulle jokin toinen -nimi; tuo on orjan! -- en kysy, rakastiko hän sinua paljon, sen tiedän; -mutta rakastitko sinä häntä? - -Minä vavahdin. Onneksi tuska vyötäisilläni jäähdytti mieltäni ja -muistin Rai-Sunin. - --- See-Sea, sanoin. -- En ole vielä rakastanut naista omatakseni hänet. - -Sanoiko hän siihen jotakin? Ainakaan en tiedä mitä hän sanoi. Mutta -tunsin, että sieluani hiveli selittämättömän lämmin, onnekas väreily. - --- See-Sea! huudahdin, tietämättä oikein, mitä sillä tarkoitin. - --- See-Sea! kertasi kuin pehmoinen kaiku. -- Sano se vielä kerran, -niin opin rakastamaan omaa nimeäni. Oi jospa sinun silmäsi kammioni -hohteessa katsoisivat minuun! Oi jospa kerran hymnien soidessa huulesi -kuiskaisivat: See-Sea! - --- Lao-Koo! Minä pelastan sinut! jatkoi ihastunut ääni huudahdukseni -salvaten. -- Minun täytyy! Suuri Tai-Simon jatkakoon vielä hetkisen -unelmaansa. - -Kuuntelin jännittyneenä jatkoa. Sitä ei tullut. Mutta tunsin, että -hänen sanansa olivat uudelleen valaneet minuun rohkeutta ja toivoa. - -Ja silloin pulpahti ympärilleni huikaiseva valo. - -Nostin katseeni. Veri tukkeutui sydämeeni. Edessäni, lysähtänein -polvin, riippuvin käsin ja täyteläinen lonkka rumasti sivulle pistäen -kyyhötti See-Sea. Vyövanne oli tunkenut poven olkain tasalle ja kalpea -poski lepäsi muodottomaksi paisuneella rinnalla. - -Pelkkä asentoko saattoi noin turmella jumalaisen vartalon! Olisin -kenties huutanut inhosta, mutta väsymys voitti. Ja pakahtumaisillaan -olevan pääni retkahtaessa jälleen riipuksiin kuulin jonkun tulevan -huoneeseen. - --- Kaunis See-Sea, nukutko? kuiskasi ääni. Sitten kuulin epäselvää -höpinää, joka pian vaimeni kokonaan. - -Luulin miehen poistuneen ja kohotin vaivoin päätäni. Olin erehtynyt. -Hän seisoi siinä, katse liekehtivänä ja levottomat kädet toinen -toistaan pidätellen. - --- Kaunis See-Sea, höpisi hän vielä kerran, ja sitten näin hänen -kätensä tavoittavan naisen käsivartta. - -Se vaikutti kuin sähköisku. Ruumis vavahti, pää nytkähti ja rinnan alle -valahti verevämpi väri. Mies astui askeleen syrjään ja uudisti sanansa -vankeihin pälyen. - -Pääni väsähti jälleen. Lienen ollut hetken tiedotonna. Mutta kun siitä -heräsin, kuulin See-Sean väsyneen äänen sanovan: - --- Sano suurelle Tai-Simonille, että See-Sea on kärsinyt hirveästi ja -halajaa hänen kammionsa lepoon. Sano, että suuren Tai-Simonin sana on -minun tahtoni ja että hänen toivomuksensa on minun onneni. - --- Minä sanon sen suurelle Tai-Simonille, oi kaunis See-Sea, vastasi -mies. - -Hänen mentyään kohotin katseeni. See-Sean silmissä helmeili kosteus, ja -hänen huulensa puhuivat suoraan sieluuni. Kuin unen horroksissa tajusin -liikettä ympärilläni. Sivuseinältä poistettiin orpotytön ruumis, -vasempaan päätyyn tuotiin jokin uusi tulokas, ja kohta kun vartija oli -sanonut: "numero kahdeksanneljättä -- asento yksi", kuulin äskeisen -hunajanmakean äänen: - --- Kaunis See-Sea, suuri Tai-Simon odottaa sinua palatsissaan. - -Kuulin kahleen loksahduksen, tunsin See-Sean kulkevan ohitseni. Mutta -kun äärimmäisin voimanponnistuksin onnistuin nostamaan pääni, näin -vain vilahdukselta hänen ruhtinaallisen vartalonsa, jonka lapojen alle -armoton vyö oli syövyttänyt punertavan juomun. - -Vielä iankaikkisuus. -- Joku tempoi rajusti käsivarttani. Ja kuin -unessa tajusin jonkun toitottavan: - --- Numero seitsemänneljättä, orja Lao-Koo. Suuret Valvojat sallivat -sinun astua eteensä. - - - - -KYMMENES LUKU - -Suurten Valvojain edessä - - -Kulkiessamme aukeni edellämme lukematon joukko seiniä. Vaivaloisesti -astelin vartijaini välissä läpi moninaisten huoneiden enkä kyennyt -panemaan merkille muuta kuin niiden epämääräiset valon vaihtelut. - --- Pelkää, orja! tärähti äkkiä etumieheni ääni, ja sillä hetkellä -huomasin olevani laajassa suojassa, jonka seininä oli kirjava sarja -mitä eriskummaisimpia valotauluja. - --- Pelkää, orja! jymähti kuin kymmenestä suusta, ja silloin vasta -ymmärsin, mitä minun olisi tullut pelätä. Edessäni loikoili hyllyvillä -lepoverkoilla kuusi ylhäisen näköistä miestä, joista keskimäinen -käsitteli herkeämättä kontaktikonetta. Äärimmäisenä oikealla piteli -tavattoman pullea mies vyötäisiltä kiemailevaa naista, joka hieroskeli -hänen sydänalaansa. Kaikkien muiden katseet tuijottivat minuun kuin -naskalit. - --- Orja Lao-Koo, aloitti jostakin ääni, ja samalla vartijan nyrkki -luhisti hartiani. - -Seuraavalla hetkellä olisin lyönyt hänet maahan, mutta kohtasin taempaa -Rai-Sunin silmäyksen. Siinä pilkahti tuskaisa kauhistus. Ja minä laskin -käteni riipuksiin. - --- Orja Lao-Koo, Pao-Laon sikiö, jatkoi lukeva ääni, -- sinä olet neljä -kierrosta sitten yrittänyt ottaa hengiltä sisaresi La-Lin, vaikka -tiesit, että suuri Tai-Morris-Jeo oli katseellaan hänet korottanut. - -Seurasi hetken vaitiolo. Ilmassa vallitsi odotuksen jännitys. - --- Suuri Neuvosto, orja Lao-Koo on syyllinen, opetti vartijani antaen -tukevan iskun niskaani. - --- Orja Lao-Koo, pitkitti ääni, -- neljä kierrosta sitten sinä -jätit majasi ja antauduit Avaruuteen syöstyn Tai-Joonin, esivallan -vihollisen, palvelukseen, vaikka tiesit, että sinua kaipasi suuren -Tai-Morris-Jeon käsi. - -Epäröin hetkisen. - --- Suuri Neuvosto, orja Lao-Koo on syyllinen, lausuin ikäänkuin -alistuen. - --- Orja Lao-Koo, Tai-Joonin mukana sinä otit osaa kapinahankkeeseen, -vartioit hänen pesäänsä ja kuuntelit hänen opetuksiaan. Tai-Joonin -käskystä sinä olet pidättänyt luonasi suuren Tai-Jeon käskyläisen, -kuudennen osaston vaanijan, Rai-Sunin, ja vihdoin yrittänyt häntä -haavoittamalla välttää suuren Tai-Morris-Jeon kaikkialle kantavaa kättä. - --- Suuri Neuvosto, orja Lao-Koo on syyllinen, uudistin tunnustukseni. - --- Orja Lao-Koo, Suuri Neuvosto on päättänyt ennen ensi laskua muuttaa -aineesi höyryksi ja lähettää henkesi herrasi Tai-Joonin luokse. Tämä on -Suuren Neuvoston -- - -Outo väristys oli pannut minut kohottamaan päätäni, ja samassa äkkäsin -lukijan vaienneen. Ensin juuttui minuun hänen ällistynyt katseensa, -sitten kyömynenäisen terävä tuijotus, ja vihoviimeiseksi nosti -sydänalaansa pitkin hierottavakin uneliaat kasvonsa. Mutta ensiksi -pääsi ääneen vasemmalla loikoileva laiha kummitus. - --- Tai-Hudson! sanoi hän. Miksi katsoo orja noin? - --- Tai-Maon, voinko minä sen tietää! inisi lukija neuvotonna. -Kyömynenäinen kohosi istualleen. - --- Tai-Hudson, sanoi hän, -- tämä orja ei ole orja! - --- Ei, hän ei olekaan orja! säesti pari muuta. - --- Mikä hän sitten on? - --- Eikö hän ole Pao-Laon sikiö? - --- Tai-Hudson, voimmehan sen todeta. - -Näin vilahdukselta Rai-Sunin kasvot; ne olivat valjut. - --- Ho-Hon! sanoi Tai-Hudson. -- Suuri Neuvosto haluaa nähdä orjan -merkin. - -Vartijat tarttuivat käsivarsiini ja taluttivat minut pari askelta -eteenpäin. Toinen heistä kohotti vasenta käsivarttani. - --- Suuri Neuvosto, änkkäsi hän, tällä orjalla ei ole merkkiä. - --- Ei merkkiä!? - -Ja silloin juuri keskeytti ällistyksen Rai-Sunin ihmeteltävän tyyni -ääni. - --- Oi Suuri Neuvosto, sanoi hän, Tai-Joon oli hyvin viisas. Hän poisti -Lao-Koon merkin ihmeellisillä keinoillaan, samoin kuin hän vaalensi -hänen punaisen värinsäkin. Vielä kolme kierrosta sitten näin leiman -hänen kainalonsa alla. Siinä oli: 2--16--763. - --- Hänen värinsä on vaalea, sanoi pyylevä mies. Tai-Hudson tarttui -kontaktikoneen neulaan. - --- Lao-Koo, sanoi hän, -- Pao-Laon poika -- toinen piiri kuudestoista -neliö, kierroksella seitsemänsataakuusikymmentäkolme. Se on todettu. - -Hierova nainen oli kurottautunut lähemmä, ja hänen huudahduksensa -näytti osuneen jokaisen korvaan. - --- Se on totta, sanoi pyylevä mies mitellen ruumistani. -- Kautta -Avaruuden, hän olisi erinomainen hieroja! Noilla lihaksilla -- - --- Noilla lihaksilla, liitti kyömynenäinen Tai-Simon silmiään -siristäen, -- voisi tuottaa kymmeniä tonneja valkoista metallia. -Tai-Hudson, jatkoi hän, -- minä ehdotan, että ensin käyttäisimme hänen -työvoimaansa. Kaivoksissa on ollut kuolleisuus suuri. - --- Työn valvoja on oikeassa, myönsi Tai-Hudson epäröiden. - -Silloin kuulin jälleen Rai-Sunin äännähdyksen. - --- Orja Lao-Koo on loukannut suurta Tai-Morris-Jeoa, puhui hän -valittavalla äänellä. -- Orja Lao-Koo on palvellut Tai-Joonia -- - --- Rai-Sun! ärähti Tai-Hudson toisten liikehtiessä. -- Suuri Neuvosto -ei ole käskenyt sinua puhumaan. - --- Olet oikeassa, oi suuri Tai-Hudson. Suuren Neuvoston edessä minun -tulisi vaieta. Mutta suuren Tai-Jeon kuudennen osaston vaanijana olisin -viettänyt turhaan nämä kaksi toimettomuuden kierrosta, ellen näkisi -tuon viheliäisen orjan höyrysuhahdusta tai hänen ruumistaan auringon -kärventämänä. Oi suuri Neuvosto -- - --- Tai-Hudson! Minä en salli punaisen puhua! huusi pullea mies naisen -hieroessa hänen korvallisiaan. - --- Enkä minä, säesti Tai-Simon. Katsokaa! Luulisi orja Lao-Koon -tahtovan tukkia hänen suunsa. - -Vavahdin. Nyt vasta huomasin, että yhä tuijotin Rai-Suniin. Hänen -äänensä, hänen kasvojensa ilme, hänen kostoa uhkuvat sanansa -muistuttivat minulle, että hänen vanha äitinsä vielä virui kaivoksissa. -Olisiko hän langennut kiusaukseen, vai oliko tämä teeskentelyä? Suuri -armias Kaikkeus, miksei hän suonut minulle katsettakaan! - --- Kautta Avaruuden, Tai-Hudson, nauroi pullea mies vartijain kiskoessa -valittelevaa Rai-Sunia taemma, -- antakaamme orjan ja vaanijan tässä -edessämme selvittää välinsä. Se virkistäisi sielua. Meillä on tänään -raskas tehtävä: Tai-Simon vaatii kaksikymmentä orjaa Lunariaan ja -suuren Tai-Jeon naiselassa on neljä tyhjää verkkoa. - --- Vaiti! Vaiti! leikkasi äkkiä ilmaa eriskummainen ääni. - -Pullea mies keskeytti naurunsa ja loikkasi seisoalleen. -Silmänräpäyksessä toiset viisi olivat seuranneet hänen esimerkkiään, ja -naikkonen makasi suullaan miesten jalkojen juuressa. - -Kävi omituinen, värisyttävä aavistus läpi huoneen. Näin vartijain -riiputtavan käsiään ja tuijottavan maahan, ja Rai-Sunin luomakorva -paistoi hänen hartiainsa tasalla. - --- Vaiti! kertasi ääni. -- Suuren Mantereen herra, Suuren ja Pienen -Veden valtias Tai-Morris-Jeo on astunut Neuvoston eteen. - -Seurasi masentava hiljaisuus. - --- Hudson! tärähti ääni kuin yhtaikaa joka suunnalta. -- Tämäkö on orja -Lao-Koo? - --- Oi henkiemme ja ruumiittemme herra, tämä on orja Lao-Koo, inisi -Tai-Hudson. - --- Ja mitä on Neuvosto päättänyt? - --- Oi suuri Tai-Jeo, Neuvosto on sinun toivomuksesi mukaan tuominnut -hänet ensi nousussa kedolle jätettäväksi. - --- Yksimielisesti? - -Tai-Simon on ehdottanut kaivoksia ja Tai-Wang-Hang on havainnut hänen -lihaksensa erinomaisiksi hierontaan. - --- Oi suuri armias Tai-Morris-Jeo, värähti Rai-Sunin ääni. - --- Vaiti! Vaiti! jyrähti jostakin, ja kaikki liikahtivat levottomasti. - --- Kuka tahtoi puhua käskemättä? tärähti kuin ukkonen. - -Rai-Sun heittäytyi suulleen maahan. - --- Anna kärventää minut kolmen nousun helteessä, oi suuri -Tai-Morris-Jeo, uikutti hän. -- Anna polttaa viheliäinen ruumiini jäsen -jäseneltä, oi henkeni ja ruumiini herra! Mutta salli orja Lao-Koon, -joka on noussut sinua vastaan, kuolla ennen minua! - -Minua inhotti tuo maassa kiemurteleva olento. Vartijani eivät sitä -ehtineet estää. Kahdella askeleella olin Rai-Sunin kohdalla, tartuin -häntä kainaloihin ja kohotin hänet korkealle pääni yläpuolelle. Kaksi -vartijaa oli takaapäin hyökännyt niskaani, mutta minä sinkosin heidät -toisella kädelläni toveriensa syliin. Inhon tunteesta oli kehittynyt -äkillinen toimintahalu, ja siihen liittyi nyt poikamainen uhma. - --- Tai-Morris-Jeo! sanoin äänellä, josta kunnioitus lienee ollut -kaukana. -- Suuri Tai-Wang-Hang ehdotti hetki sitten, että selvittäisin -välini tämän viheliäisen olennon kanssa. Anna hänen nyt kuulla tahtosi -ja anna hänen suunsa sanoa minulle sana, niin minä säästän auringon -näkemästä hänen tutisevia koipiaan. - -Rai-Sunin silmien välähdyskö vai oman puheeniko aikaansaama hämmennys -oli syynä, mutta minä vaikenin ja odotin jännittyneenä. - --- Vaiti! Vaiti! kuului myöhästynyt varoitus. Tai-Hudson oli -hautautunut kontaktikoneen taakse, Tai-Simon töllisteli viekas ilme -avoimen suun ympärillä, ja pullea Tai-Wang-Hang näytti olevan valmis -purskahtamaan nauruun. - --- Tämä orja ei ole Lao-Koo eikä tämä Lao-Koo ole orja, tärähti ääni. --- Tai-Hudson, suuri neuvosto ei ole mitään päättänyt. Tämä mies -tuodaan viipymättä palatsiin kolmenkymmenen polttajan vartioimana. - --- Tapahtukoon sinun toivomuksesi mukaisesti, oi suuri Tai-Jeo, änkytti -Tai-Hudson koneen suojasta, ja eriskummainen ääni toitotti: - --- Suuren Mantereen herra, Suuren ja Pienen Veden valtias -Tai-Morris-Jeo on lähtenyt Neuvostosta. - - - - -YHDESTOISTA LUKU - -Olen alhaisin orja -- tahi Tai-Jeo - - -Tuskin oli Tai-Hudson pistänyt päänsä kontaktikoneen hattuun, kun -ympärilleni ilmestyi joukko miehiä. Kullakin heistä oli vyötäisillä -olkapäihin kiinnitetty koneisto, josta puolireiteen killui ohut, -valkometallinen polttotanko, ja heidän esimiehenään oli minulle tuttu -leveänaamainen. - --- Bei-Woo, sanoi Tai-Hudson. -- Suuri Neuvosto luovuttaa orja Lao-Koon -sinun vastuullesi. Suuri Tai-Morris-Jeo tahtoo viipymättä kuulustella -häntä Palatsissa. Tämä on suuren Tai-Jeon määräys. - --- Suuren Tai-Morris-Jeon määräys on täyttyvä, oi suuri Neuvosto. - -Bei-Woo luhisti olkapäänsä, suoristihe jälleen ja antoi miehillensä -merkin. Me astuimme päätyseinää kohti, jonka muinaismaailman -kirjavapukuisia, parrakkaita uroita esittävät lapselliset irvikuvat -väistyivät tietämme kuin harhanäky. Pysähdyimme huoneeseen, -joka pienuutensa nojalla erosi kaikista muista. Bei-Woo painoi -muuatta nappulaa, ja minä katselin hänen päänsä yläpuolella olevaa -jäykkäviivaista piirrosta, joka jollakin selittämättömällä tavalla -muistutti muinaisuuden höyryveturia. Sen vieressä kohosi räikeässä -keisarinvihreässä uiskenteleva sukkula, jonka kolme törröttävää -tappia toi mieleen entisajan panssarihirviön. Vastakkaisella seinällä -loikkasi tulipunainen otus, hihnasta vetäen pyörälaitetta, jonka päällä -tusinallinen parrakkaita äijiä riuhtoili kuin kuoleman kielissä. Juuri -kun olin tuntevinani otuksen vanhan uskollisen ruskomme kirkastetuksi -jälkeläiseksi, äkkäsin katossa valkoisen nastan, joka rätisten piirteli -eräänlaista pohjapiirrosta. Se kulki hetkisen pitkin suoraa viivaa, -hyppäsi sivulle, takisteli siellä jonkun pyöriösikermän lomitse, piirsi -jälleen pitkän viivan ja pysähtyi naksahtaen muita suuremman pyöriön -keskelle. - -Silloin vasta ymmärsin, että olimme olleet kulussa. Eipä ihme, jos -kuvat yrittivätkin esitellä raakalaisten vaillinaisia kulkuneuvoja; -tämä oli Tshung-Kingin raitiovaunu. - --- Kuka häiritsee suuren Tai-Morris-Jeon lepoa? Kuka uskaltaa astua -Tai-Jeon Palatsin alueelle? kajahti ympärillämme, kun astuimme -ahtaaseen pyöriöön. - --- Bei-Woo, Kolmannen osaston Silmä, suuren Tai-Morris-Jeon käskystä, -vastasi johtajamme. - -Olisi luullut seinien valotaulu-uroitten taukoamatta suitsuttavan -päällemme aseittensa hehkuvia suihkuja ja sen kiilusilmäisten lentäjäin -joka hetki nielevän joukkomme siipiensä paljoudella. Ylhäällä päämme -päällä haritti uhkaavana koko katon peittävä veripunainen käsi ja sen -kämmenessä loimotti oranssilla piirrettynä: - - TAI-WANG-JEO 73018--10000000... - -Suuri Tai-Wang-Jeo oli varannut miljoonien perään vielä pienen -pitennysmahdollisuuden. Edessämme raottui jykevä valkometallinen seinä, -ja sen takaa vilahti valkoisten polttajain kehä. - --- Bei-Woo, orja Lao-Koo ja kolme polttajaa astukoon Tai-Jeon -Palatsiin, sanoi valkoinen, käskevännäköinen mies. - -Me täytimme käskyn. - -Minut valtasi peloittava kunnioitus tässä avarassa huoneessa. Mihin -katseeni käänsinkin, seisoi edessäni taaja valkoisten polttajain rivi, -ja heidän päittensä yläpuolella toistivat suppeutuvain kuvastinkaarien -toinen toistaan seuraavat renkaat vartioketjun loppumattomiin. Ei -sentään: huimaavan korkealla kuvun keskipisteessä loimotti valtava -valkoinen kellotaulu, jonka punaisena hohtavaa asteikkoa jykevä -käsivarsi piirteli. Ja sen alla, kuin irrallaan ilmassa, kierteli alun -kolmattakymmentä kiertotähteä huikaisevan aurinkosoihdun ympärillä. - --- Pelkää, orja! kajahti ääni. - -Loin katseeni alas ja huomasin ympärillemme liittyneen joukon valkoisia -polttajia. Annoin olkapäitteni luhistua ja tuijotin edelläni astuvan -Bei-Woon kantapäihin. - -Me kuljimme pitkin kaltevaa, valoläikkeistä pintaa huoneeseen, joka -kokonsa puolesta muistutti äskeistä raitiovaunua. Sen seinissä en -kuitenkaan keksinyt mitään katsomisen arvoista -- jollen ota lukuun -päätyseinällä kyyröttävää naista, jonka asento oli lievästi sanoen rivo --- enkä myöskään tuntenut kapineen olleen liikkeessäkään, kun jo seinä -jälleen avautui, ja silmääni hiveli herttainen himmeänviheriä valo. - --- Sinulle, joka tähän olet astunut, avaa Suuri Kaikkeus sylinsä tahi -kitansa, soi salaperäinen ääni. - -Lievän horkan puistattamana silmäilin ympärilleni. Tunsin liitäneeni -kauas menneisyyteen. Ylt'ympäri aukeni silmäini eteen maisema, joka -upeassa väriloistossaan oli kuin satumainen seos kuuman vyöhykkeen -palmulehdoista ja pohjolan kuulakoista illoista. Ja nyt vasta -huomasinkin: se oli napaseudun revontulien taivas, joka säihkyvin -kirjaimin toitotti tuota pöyristyttävää tervehdystään: - -"Sinulle, joka tähän olet astunut, avaa Suuri Kaikkeus sylinsä tahi -kitansa!" - -_Kitansa_. Niin, _se_ tuntui minusta tällä hetkellä joltisenkin -varmalta. - -Valkoinen saattueemme oli asettunut riviin. Jostakin osui korvakalvolle -salaperäisen hivelevä soitto; se kiihtyi, saavutti intohimoisen -kuohunta-asteen ja häipyi sitten kuin iltatuuli loputtoman lepikon -syvänteihin. Toisaalta se työntyi esiin tuorein voimin, paisui -satasäveliseksi kiihkeäksi myllerrykseksi, ulvoi valtavana myrskynä ja -värähti vienoon yltäkylläisyyteen. - -Pohjolan kuulakka taivas revähti halki, ja aukeamaan ilmestyi vielä -himmeämmässä kajastuksessa kylpevä puolipyöriö, jonka seiniä koristi -kuin aitioaukoista ryntääväin jättiläisten loppumaton liuta. Niiden -takana, ikäänkuin alttaritauluna, seisoi avaruuden synkässä sinessä -kelluvan maapallon päällä huikaisevan valkoinen mies, joka uhmaten -sinkosi ylpeän katseensa rannattomaan tyhjyyteen ja osoitti kädellään -jalkainsa juureen. - -Vavahdin. Hänen sormensa päästä lähtevä kirjainsarja muodosti yhden -ainoan sanan: - - MINUN. - -Niinpä niin. Jo kaksikymmentä vuosituhatta oli tämä planeetta ollut -Tai-Wang-Jeon. - --- Bei-Woo, orja Lao-Koo ja kolme valkoista polttajaa, luki ääni -lähettyvillämme, ja vasta sitten kun seinä takanamme oli erottanut -meidät liiasta seurasta, huomasin juuri alttaritaulun alla viettävän -korokkeen, jota ympäröi toiselta puolen kuusi ihanaa impeä ja toiselta -yhtä monta reipasta nuorukaista. Sen keskeltä, hohtavan valkoisesta -lepo verkosta, katsoi meihin pari omituisesti tuijottavaa silmää, ja -hyllyvälihaksinen käsivarsi torjui kevyesti hurmaavan kaunista naista, -joka huulillaan ojensi hänelle herkullisen näköistä hyytelöä. - --- Vaiti! Vaiti! Hymisi nuorukaisten ja neitosten kuoro; ja he -aloittivat, verkkaisan, plastillisen tanssinsa. - -Tai-Morris-Jeo oli noussut puoliksi istualleen, ja Bei-Woo ja vartijani -antoivat käsivarsiensa riippua. Pelonsekainen kunnioitus luhisti -minunkin hartiani, mutta minä tunsin, että paino oli suurenmoisen -ympäristön ja mahtavan Tai-Wang-Jeon. Suuri Tai-Morris-Jeo oli -mielestäni mitättömän pikkuinen. - -Mutta mielipiteeni alkoi horjua, kun hän iski minuun jäätävän -katseensa. Ja hänen laskiessaan toisen jalkansa maahan heittäytyneen -naisen käteen tunsin ohimoni vasarana tykyttävän. Tanssijain painuessa -säteittäiseen puolikehään korokkeen reunustalle hän suoristi uhkean -vartalonsa, ja äkkiä tulvineessa valkoisessa valossa näin hänen -rinnallaan häikäisevän käden, jonka kämmenellä ja kussakin sormessa -kimmelsi punainen rengas. - --- Orja Lao-Koo! jyrähti mahtava ääni. -- Ruumiisi ja henkesi herra -sallii sinun astua eteensä. - -Parilla ensi askeleella polveni tahtoivat pettää, mutta lähemmäksi -tullessani kiristyivät jänteeni uhmasta. Ja nähdessäni hänen tumman -katseensa tavallaan mielihyvin hipovan ruumistani, nostin pääni -ylpeästi pystyyn ja pysähdyin korokkeen laitaan. - -Morris-Jeo astui askeleen minua kohti, mitteli vartaloani kuin kaupaksi -tarjottua kaakkia ja näytti hyvin miettivältä. - --- Hao-Kea! sanoi hän kääntyen polvilleen nousseeseen naiseen. -- -Oletko nähnyt orjan nostavan otsaansa Tai-Jeon Palatsin hohteessa? - --- Iäisyyden nousujen rääde ei riittäisi sovittamaan rikosta, oi suuri -Tai-Jeo, lepersi nainen. - --- Ja kuitenkin, kaunis Hao-Kea, väikkyy ihailu silmäsi pohjalla. - --- Väikkyisi kenties, jollei sinun katseesi olisi sitä jo aikoja sitten -herättänyt, oi suuri Tai-Jeo. - -Morris-Jeo hymyili. - --- Jo ennen Katastroofin päivää himoitsi raakalaisen naaras uroksen -jäntereistä voimaa, sanoi hän. -- Jo ennen Merkuriuksen tuhoa kuohutti -naisen verta voimakkaan miehen syleily. Ja eikö suonissasi polttele -jumalainen hekuma, kun katselet tuota käsivartta, joka yhdellä ainoalla -otteella voi puristaa elinvoiman aineestasi! Hao-Kea, jos Suuri -Kaikkeus sen suo, saat nähdä tuon orjan kammiosi hohteessa. - -Hän katseli hymyillen naisen onnekasta ilmettä. Hao-Kea oli nostanut -minuun kauniit silmänsä, ja hänen häikäisevä povensa kumpuili. Mutta -äkkiä hänen katseensa jähmettyi. Hän työntyi askeleen verran minua -lähemmäksi ja kierähti sitten parahtaen Morris-Jeon jalkojen juureen. - --- Oi suuri Tai-Jeo, päästi hän valittavan nyyhkytyksen, -- sinä et voi -lähettää häntä kammiooni. Hän ei ole orja! - -Olin näkevinäni leveämmän naurahduksen Morris-Jeon suupielissä. - --- Tai-Leon! sanoi hän pyörtäen lepoverkon viereisen koneen puoleen. - -Perimmäisen "aition" alta aukeni seinä, ja huoneeseen ilmestyi kolme -uutta olentoa. - --- Tai-Leon! Katso tätä orjaa, sanoi Morris-Jeo. -- Sinun taidostasi -riippuu kauniin Hao-Kean onni. - -Molempien toisten jäädessä parin sylen päähän astui laiha pikkuinen -olento kursailematta eteeni. Hän loi terävän katseensa erinomaisen -julkeasti silmiini ja näytti sitten tarkastavan kalloni rakennetta. - --- Suuri Tai-Morris-Jeo, sanoi hän piipittäen, -- minä annan sinulle -ensiluokkaisen hengen. - -Hän laskeutui pitkäkseen korokkeen reunalle, ummisti silmänsä ja -liikahteli tuokion. Morris-Jeo, yhä hymysuin, oli heittäytynyt -lepoverkkoon, ja Hao-Kea loi maan tasalta katseensa minuun. - -Lievä pyörtymyksen tunne hipaisi olemustani, ja samassa piipitti -Tai-Leonin ääni hänen aineensa ulkopuolella: - --- Lepää! Lepää! - --- Lepää, orja! täydensi Morris-Jeo. - -Lysähdin korokkeen viereen. Ankara väsymyksen tunne tahtoi painaa -ruumiini pitkin pituuttaan, mutta minä koukistin käteni pääni tueksi ja -jäin tahalliseen jännitysasentoon. Olin väkisinkin menettää tajuntani -ja koetin sen vuoksi kaikin voimin kiinnittää ajatukseni siihen, -minkä tiesin niitä hanakimmin sitovan: kuvittelin olevani ihanassa -koivikossa, jonka lehviä järventakainen ilta-aurinko kultasi, ja -rinnallani asteli katse omaani imeytyneenä suloinen See-Sea -- - -Mikä helvetillinen tuska! Juuri kun olin tuosta tukehduttavasta -painajaisesta hetkeksi suoriutunut, karkasi se kimppuuni äskeistä -rajummin. Sen puistattavissa kourissa koko ruumiini tutisi, ja henkeni -karkaili kuin uudestisyntymisen tuskissa. Aika-ajoin See-Sea hävisi -kuin usvaan ja silloin kuulin kaukaisen, katkonaisen sanan, ja välillä -tajusin palasen keskusteluakin. - --- Tai-Leon viipyy. - --- Ja kuitenkin hän on tämän kierroskauden voimakkain häätäjä. - --- Orja on sittenkin orja. - --- Kaunis Hao-Kea, orja on aina orja. - -Minä kauhistuin. See-Sean ohitse oli eteeni välähtänyt aitioseinä -ja sen takana seiso vain ja kulkevain ihmisten kihisevä paljous. -Epätoivoisesti ponnistaen kykenin näkemään päätykaaren ja -jättiläismäisen Tai-Wang-Jeon. Siitä pitelin kiinni, kunnes hämystä -erottui kelluva maapallo, aitio-aukkojen sadat muut Tai-Jeot ja lopulta -tämä viimeinen, lepoverkollaan loikova Tai-Morris-Jeo. Jostakin kaukaa -häämöitti terävä nenä ja kappale leveätä otsaa, ja taempana seisoi -kaksi vakavan näköistä olentoa, väsynyt ilme laihoilla kasvoillaan. - -Huomasin voivani laajentaa näköpiiriäni. Mutta samassa terävä nenä -liikahti, ja minä ummistin silmäni helpotuksen horroksiin. - --- Oi suuri Tai-Morris-Jeo, piipitti ääni, -- tämä mies on mitä -alhaisin, sieluttomin orja tahi -- tahi -- - --- Tahi? kysyi Morris-Jeon ääni. - --- Tahi sitten -- sitten -- - --- Tai-Leon, miksi änkytät? Olethan pannut liikkeelle koko taitosi. Vai -epäiletkö kykyäsi? - --- Oi suuri Tai-Morris-Jeo, minä olen taistellut oman henkeni uhalla, -olen pannut liikkeelle senkin varavoiman, jota tähän asti en ole -tarvinnut. - --- Tai-Leon, tämä mies, sanoit, on alhaisin sieluttomin orja tahi -- - --- Tahi -- tahi sitten -- Tai-Jeo. - --- _Tai-Jeo?_ - -Siinä äänessä särähti sävy, joka kiskaisi minunkin silmäni auki. Näin -Morris-Jeon ryntäävän Tai-Leonin eteen, ja tämä vapisi kiireestä -kantapäähän. - -Ja silloin Morris-Jeo äkkiä nauroi. - --- Verratonta! sanoi hän. -- Suurenmoista! Bei-Woo! Tule tänne! -Katsoppa tuota... Sinä olet saavuttanut erinomaisen ennätyksen. Olet -vanginnut itse Tai-Jeon. Suuri Kaikkeus, sinä olet tehnyt sen, mitä -yksikään vaanija ei sinua ennen ole tohtinut uneksiakaan. Miksi sinut -tästä urotyöstä nimittäisinkään! Se on pulmallinen kysymys. - -Ja hohottaen naurua, jonka pohjalla kumahteli pöyristävä julmuus, hän -jatkoi minuun tuijottaen: - --- Nouse, Lao-Koo! Mistäpä minä olisin tiennyt, että uljaan ryhtisi -alla piili vertaiseni suuruus. Ylös, Tai-Jeo, sinun paikkasi ei -ole halvan lattian tasalla. Haa, mitä näenkään! Eikös helmeilekin -nöyryytyksen hiki ohimoillasi! Tai-Leon, kuinka tämän selität? - -Hänen naurunsa oli poissa, ja tutisevaan Tai-Leoniin murjotti pari -kysyvää silmää. - --- Oi suuri Tai-Morris-Jeo -- - --- Niin, oi sinä suuri häätäjä. Nostaako hengen pakotus tuollaiset -helmet halvan pink-feinkin otsalle? - --- Se on -- se on -- pelko, oi suuri Tai-Jeo, vastasi ääni vapisten. - --- Hi siis sinua voimakkaampi vastustuskyky? Morris-Jeo nauroi omalle -sukkeluudelleen, mutta minä olin huomaavinani Tai-Leonin silmissä -epävarman välähdyksen. Bei-Woo heittäytyi suulleen korokkeen laidalle -ja ulvahti kuin nälkäinen naarassusi: - --- Oi suuri Tai-Morris-Jeo, salli halvan palvelijasi riistää tuolta -sieluttomalta orjalta hänen aineensa. Hän on pink-fei, mutta hän oli -polttamani Tai-Joonin palvelija. - -Tuon äänen kuullessani tunsin hikeni kuivuvan. Morris-Jeo silmäili -häntä kuin muuta ajatellen, katsahti minuun ja pyörähti konelaitteen -puoleen. - --- Mitä sanoikaan Neuvosto, virkkoi hän. -- Vaanija Rai-Sunin todistus: -Tai-Joon oli suuri mies. Hän poisti orjan merkin samoinkuin vaalensi -hänen värinsäkin. Ja merkki oli: 2-16-763. Bei-Woo! - --- Oi suuri Tai-Jeo -- - --- Sinä tarkastit Tai-Joonin pesän? - --- Tarkastin, oi suuri Tai-Jeo. - --- Ja mitä näit? - --- Näin kolmen koneen läikät. Ne kaikki eivät olleet kontaktikoneita, -oi suuri Tai-Jeo. - -Morris-Jeon silmissä välähti. - --- Orja Lao-Koo, sanoi hän, -- astu eteeni! Toisen kerran polveni -nousivat kapinaan. Tuntui kuin olisin koskettanut polttotankoa, kun -jalkani tapasi korokkeen reunan. Mutta seisoessani siinä suuren -Tai-Morris-Jeon tasalla ja tuntiessani katsovani häntä äskeistä -korkeammalta, vastasin itsekin ääntäni vavahtaen: - --- Oi suuri Morris-Jeo, minä seison edessäsi. Hän vilkaisi minuun, -vilkaisi naiseen ja nähtyään tämän peittämättömän ihailun ilmeen hän -virkahti: - --- Tai-Hudson! - --- Suuri Tai-Jeo, mörähti toinen loitommalla törröttävistä irvikuvista. - --- Tai-Hudson! Ennen ensi nousua saa orja Lao-Koo merkkinsä: 2-16-763. -Sinä tarkistat sen oikeaperäisyyden. -- Ja ennenkuin irvikuva kerkisi -vastata, jatkoi hän naisensa leuanalustaa hyväillen: Hao-Kea, minä olen -luvannut. Ensi nousussa ilmestyy orja Lao-Koo kammioosi. - -Hän hymyili loukkaantuneelle ilmeelleni ja heittäytyi lepoverkkoonsa. -Nuorukaisten ja neitosten kehä alkoi sulavan liikehtimisensä, jostakin -pillahti soimaan tyynnyttävä sävel, ja kauniin Hao-Kean katse tuikahti -läpi palaavan sinihohteen. - -Tai-Hudsonin selkänikamiin tuijottaen kuljin puolihorroksissa -läpi kymmenien valovivahdusten, kunnes heräsin siihen, että joku -väkivallalla koukisti vasenta käsivarttani. - -Kuolema ja kirous! Tunsin kirvelevän tuskan kainaloni alla. - -Minä olin orja Lao-Koo -- laillistettu numerolla 2-16-763. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU - -Minulle tarjotaan naisen lihaa - - -Unettavan hämärässä huoneessa Tai-Hudson osoitti minulle lepoverkon ja -laski käteeni ravintoletkun. - --- Syö, sanoi hän yksikantaan. -- Tänä päivänä on aineesi kulutus suuri. - -Kahdesti minua ei tarvinnut käskeä, sillä ensiksikin olin jo oppinut -tietämään, että kuuliaisuus harvasanaisuuden rinnalla oli Tshung-Kingin -suurimpia hyveitä, ja toiseksi olin nälkäinen kuin antiikin susi. - -Mutta hetkisen kuluttua tulin lähemmin ajatelleeksi Tai-Hudsonin sanoja. - --- Miksi tulee ainekulutukseni olemaan suuri, oi suuri Tai-Hudson? -kysyin päästäen tuokioksi letkun. - --- Miksikö! Etkö ole milloinkaan tuntenut kulutuksen hekumaa, orja? -nauroi hän. - -Hänen rauhallisen irvistyksensä vuoksi olin jo oppinut häntä -kunnioittamaan. - --- En, oi suuri Tai-Hudson, vastasin. - -Hän tarkasteli minua kiireestä kantapäähän, ravisti päätään ja irvisti -hyvänsuovasti. Ja hän antoi minun jälleen syventyä letkun imemiseen, -ennenkuin uudestaan avasi ohuthuulisen irvisuunsa. - --- Kolme annosta, sanoi hän vääntäen ravinnonpäästäjää. -- Sinun -ruumiisi tulee tosiaankin sen tarvitsemaan. Kautta Avaruuden, orja, -kaunis Hao-Kea tyytyy sinuun! Ja kuitenkin, jos tunnen hänet oikein, -imee hän värin suonistasi ja saattaa nivusesi kaipaamaan lepoverkkoa. - -Kautta kaiken syntisen, hän lienee puhunut paljonkin. Mutta minä tunsin -ruumiini nauttivan lepoverkon pehmeästä joustavuudesta ja näin See-Sean -ihanan olennon liihoittelevan ympärilläni -- - -Herätessäni tajusin läheisyydessäni oudon äänen. - --- Orja Lao-Koo! sanoi kolmen polttajan roteva etumies. -- Kauniin -Hao-Kean kammiossa odottaa sinua smaragdin himmeä hohde. - -Ponnahdin jaloilleni. Lihasteni syyhy pani minun miettimään, miltä -tuntuisi lyödä nuo kolme ylimielistä polttajaa maahan. Mutta entäpä -sitten? Mihin kääntyisin tässä tuntemattomassa sokkelossa? Kuinka -pitkälle päästäisivät minut nuo itsestään aukenevat seinät? - -Hillitsin haluni ja seurasin heitä. - -Jo neljännen seinän takana avautui eteeni pieni huone, katto korkealla -ja katon kuvussa hehkuva aurinkokello, jonka keskellä veristävä sydän -kärjellään osoitti vuorokauden ensimmäistä hetkeä. Seinille oli -kuvattu notkeavartaloisia naisia ja nuorukaisia, jotka silmät palavina -sulautuivat lemmenleikkiin ja heidän asentojensa olisi pitänyt kyetä -herättämään köyhinkin mielikuvitus. - --- Kaunis Hao-Kea, sanoi vartijani ääni, -- orja Lao-Koo on astunut -kammioosi. - -Vastaani liihoitteli tyynnyttävän viheriästä hämärästä parvi -ihastuttavia naisolentoja. Heidän tanssivia liikkeitään säesti lirisevä -soitanto. Ja kun heistä ensimmäisen sametinpehmoinen käsivarsi kahlitsi -oikean käteni ja toisen siloinen poski siveli vasenta olkaani, näin -kolmannen hymyilevien kasvojen työntyvän silmieni tasalle ja tunsin -huulillani herkullisen, aisteja hivelevän maun. - -Huumaantuneena ja tahdottomana painuin tämän viehättävän virran uomaan. -Naisruumiitten viettelevässä kosketuksessa tunsin kaiken järjellisen -vähitellen vaimenevan, ja sijalle tuli jotakin uutta, mikä souteli -suonissa ja ajoi kuuman veren aivoihini. Kuin pitkäisenä hymninä kuului -hymyileviltä huulilta: - - "Suuri Kaikkeus suokoon sinun verellesi voimaa, - antakoon aueta suontesi runsahan sadon, - syösköhön tulena silmäisi hellimmän hehkun, - ajakoon armotta aineesi lihaa ja verta - hekuman helteessä hengestä henkehen toiseen." - --- Miksi pakenet? pääsi huuliltani. -- Miksi pakenet minua, nainen? - -Ilkamoiva nauru lirisi kymmenillä huulilla, ja tavoittamani vartalo -liukui kädestäni kuin aineeton varjo. Tiesin, että edessäni oli kaksi -tietä ja että tämä niistä oli väärä, mutta tahdoin seurata sitä -kappaleen matkaa. Noista keijukaisista ottaisin yhden ja rusentaisin -hänet hurjaan syleilyyni, maksoi mitä maksoi. - --- Nainen! sanoin karaten heistä viehättävimmän kimppuun. Tapasin hänet -vyötäisistä, sieppasin höyhenenä syliini ja kumartuen läähättävän poven -yli painoin huuleni hänen huulilleen. - -Samalla hetkellä heitä oli kymmenen sylissäni. Heidän ilkamoiva -temmellyksensä harhautti jokaisen otteeni, ja kymmenen nauravaa suuta -sekoitti harkituimmankin liikkeeni. - --- Miksi pakenet? huusin kiihtyneenä. - -He olivat livahtaneet käsistäni, ja viimeistä heistä tavoitellessani -äkkäsin rynnänneeni rauhallisena seisovaa, herttaisesti hymyilevää -olentoa kohti. - -Se oli Hao-Kea. - -Hänen solakkaa vartaloaan koristi rintojen alta lanteille helisevä -spektrinkirjava merihelmivyö, hänen ruumiinsa tuoksui eriskummaista, -kiihoittavaa hajua, ja hänen kätensä ojentuivat minua kohti eleellä, -joka puhui julkean selvää kieltä. - -Myönnän sen: heittäydyin hänen syliinsä minussa äsken heränneen -kiihkon vallassa. Puristin hänen notkean vartalonsa itseäni vasten -niin rajusti, että hänen keuhkojensa ilma puhisi kuumana suihkuna -kasvoihini. Ja hänen silmiensä syvyyteen tuijottaen imin hänen -huuliltaan senkin viimeisen ilman, joka hänen rinnassansa vielä -sykkäili. - --- Aa-ah! sanoi hän raukeana taipuen houkuttelevan lepoverkon -jousteelle. -- Lao-Koo, sinä olet se, jota ruumiini riutuakseen on -odottanut. - -Hän ummisti silmänsä huulien autuaallisesti hymyillessä. Ja silloin -minä heräsin. - --- Hao-Kea! sanoin ympärilleni pälyen. -- Mihin nuo naiset ovat -kadonneet? - --- Naiset? Ah, he ovat menneet; he ovat tehneet tehtävänsä. - --- Tehtävänsä! Ah, niin -- minut vietelläkseen? Hän hymyili ja supisti -meheviä huuliaan. - --- Lao-Koo, minun huuliltani maistunee hyytelö yhtä hyvältä. Lao-Koo, -laskuun on enää vain neljä lyhyttä hetkeä. - -Käden viedessä vadilta suulle herkullista hyytelöä hänen raukea -katseensa pälyi aurinkokellon osoittajaan. Huoneen himmeä valo oli -vaipunut herttaiseen kuutamohämyyn, ja jossakin kaukana aloitti -hivelevä sävel huumaavan crescendonsa. Värisevä käsi kosketti -käsivarttani -- - --- Hao-Kea! sanoin. -- Kautta Suuren Kaikkeuden, voiko kukaan kuulla -meitä? - --- Lao-Koo, minun kammiossani ei meitä kuuntele ainoakaan korva. - --- Eikö Tai-Jeon? - --- Hänen henkensä läsnäolon olen oppinut tuntemaan. Ja sitäpaitsi -- -hänellä on tuhatneljäsataa vaimoa. - --- Hao-Kea! Kuinka voin päästä täältä ulos? - --- Laskussa sinut noutaa Hudsonin vartiosto. Lao-Koo, ruumistani -polttelee -- - -Kiskouduin irti hänen pyörryttävästä syleilystään. Tartuin molemmin -käsin hänen ojennettuihin käsivarsiinsa ja pinnistin koko tahtoni -katsoessani hänen säikähtyneihin silmiinsä. - --- Hao-Kea! sanoin. -- Voisin kenties rakastaa sinua, toisissa oloissa. -Oman kammioni kajasteessa voisin tyydyttää veresi kaipuun. Mutta tässä, -toisten tuomana, toisten noutamana -- en koskaan. Hao-Kea -- - --- Orja! keskeytti hän leimahtavin katsein. -- Orja! Minä olen suuren -Tai-Morris-Jeon kuudestoista puoliso. Ja hän on antanut sinut minulle! - -Äänessä värähti uhka. - -Silloin kuohahti minunkin sisässäni. Koko hetkellinen hehkuni oli kuin -poispyyhkäisty, ja vain työläästi pidätin totuuden purkausta. - --- Hao-Kea! sanoin. -- Tai-Jeo on antanut minut sinulle, se on totta. -Kuitenkaan en tiedä, millä oikeudella. Mutta minä en vastustele. Ota -minut. - -Vain hetkisen välkkyivät hänen silmänsä. Ja sitten hän ymmärsi. - --- Sinä et tahdo? läähätti hän suoristaen uhkean vartalonsa. -- Sinä et -tahdo! - -Kuinka viettelevä olikaan tuo kiukun jännittämä olento! Äkillisellä -liikkeellä hän kietaisi kätensä kaulaani ja painoi tulisen suudelman -huulilleni. Tunsin hänen povensa läähätyksen ja näin hänen silmiensä -hurjan hehkun. - -Ja silloin hän jähmettyi, räpytti silmiään kuin katseen hypnotisoima -koira ja antoi otteensa herpaantua. - --- Sinä et ole orja! sanoi hän silmiini katsomatta. Pakeneva musiikki -vihlaisi viimeisen intohimoisen teemansa. Kuuntelin sen kuolevaa kaikua. - --- Hao-Kea! sanoin nostaen vasemman käsivarteni. -- Tässä on orjan -merkki. Mutta vaikka se on leimannut ruumiini toisen omaisuudeksi, on -se jättänyt sieluni koskemattomaksi. Kaunis Hao-Kea, sieluni ei tahdo. - -Kuin raipan sivalluksen tyrmistämänä hän hoippui verkolleen, ja -hapuileva käsi löysi koneen nappulan. Oikeanpuolinen seinä aukesi, -huoneeseen astui puoli tusinaa rotevia polttajia, ja kohta tunsin -olevani heidän käsiensä kahlehtimana. - --- Hän on uhmannut suuren Tai-Jeon tahtoa, kuulin Hao-Kean puhisevan. - -Silloin minua sydännytti etumiehen häikäilemätön kouristus. Tartuin -häntä kainaloihin ja pyyhkäisin kolme ärhentelijää maahan. - --- Hao-Kea! sanoin pudistaen miestä kuin nukkea. -- Sinä olet riistänyt -minulta toivon tulevaisuudessa nähdä sinut kammiossani. Mutta -kuitenkin, jos niin tahdot, voi tämä kuuliainen ystäväni heti täyttää -sijani rinnallasi. - -Minun täytyi keskeyttää puheeni. Muuan miehistä oli peräytyessään -kohottanut polttotankonsa, ja näin jo kipinän sen kärjellä. -Voimakkaalla heitolla sinkosin elävän nuijani hänen syliinsä ja jäin -malttini palatessa odottamaan mielettömän leikinlaskuni seurauksia. - --- Lunarian sokeus! kuulin seinämältä kirahduksen. Ja seuraavalla -hetkellä singahti välähtelevä lanka olkapäilleni sitaisten -silmänräpäyksessä ruumiini jäykkiin kapaloihin. - --- Muistele Hao-Keaa, kun lihasi kiehuu nousevan auringon paahteessa, -sähisi ihana nainen polttajain tarttuessa minuun kuin rakennushirteen. - -Olin välttänyt Tshung-Kingin irstan, mutta edessäni häämöitti suuren -Tai-Morris-Jeon viha. - -Mitähän Mason olisi tästä sanonut! - - - - -KOLMASTOISTA LUKU - -Minua purraan -- ja minä puren - - -Minut heitettiin eräänlaiseen pilkkopimeään, ahtaaseen kaivoon. Pitkin -ruumistani kapaloivaa lankaa sävähti poltteleva virta, ja tunsin -kiitäväni huimaa vauhtia alaspäin. - -Vaistomaisesti tein liikkeen saadakseni jostakin kiinni. -Kummastuksekseni katkeilikin kapalolanka kuin kastunut paperiköysi, ja -käteeni osunut pätkä hupeni sormissani olemattomiin. - -Puutunut jalkani tapasi kylmän metalliseinän. - -Seuraavalla hetkellä tiesin laitteen äkkiä pysähtyneen, ja nykäisy -ilmaisi minulle, että olin erehtynyt suunnasta. Yllätyksen varmensikin -kohta seikka, joka sai minut kavahtamaan istualleni: tämän kummallisen -kulkuneuvon katto revähti auki, ja seinämäin neliöstä paljastui -tähtikirkas taivas, joka laajenemistaan laajeten hurjaa vauhtia karkasi -vastaani. - -Kuolema ja kirous! Juuri kun olin ihastuksissani alkanut hapuilla -luulotellun lentotuolini ohjauskampea, tunsin alustani äkkiä -kallistuvan, ja pyllähdin nurinniskoin kostealle maankamaralle. -Vieressäni nousi jykevä metallikansi, liikuskeli ja hoippui kuin -elollinen olento, lopulta painautuen maan tasalle ja heikolla kitinällä -liukuen liitoksiinsa. - -Kevennyksestä huokaisten ahmaisin keuhkoihini raikasta yöilmaa, mutta -toista henkäystä siemaistessani salpasi jähmetyttävä pahantuntu -kurkkuni. Hämärässä oli silmäni keksinyt vähän matkan päässä kaartuvan -jättiläismäisen varjon, ja hajuhermojani ärsytti inhoittava poltetun -lihan käry. - -Heristin kuuloani. Olinko kuullut oikein? Jostakin oli korvakalvooni -osunut supattava äännähdys. - -Runsaan neljänneshetken tarkkasin korviani heristäen, mutta mitään en -kuullut. Sensijaan tiesin nyt, että valtava kaari tuolla hämärässä oli -korkea muuri ja että jossakin lähettyvillä jokin oli liikahtanut. - -Polvillani ryömien hakeuduin sitä kohti. Minusta tuntui kuin olisi -joka askeleella vaaninut petollinen yllätys. Maaperä osoittautui tosin -ihmeteltävän sileäksi, mutta synkkä pimeys pani minut epäilemään -kaikkea. - -Lunarian sokeus! Eikö juuri nytkin palanen tuota paksua mustaa -liikkunut! Pysähdyin paikalleni. Joku _oli_ hiipinyt editseni ja -kadonnut muurin varjoon. - -Palaneen lihan käry oksetutti. Ja samalla minut valtasi vaisto, joka -muinoin pani koiraa pakenevan kissan painautumaan seinävierustalle: -matelin kiireimmän kautta kohti valtavaa muuria. - -Salamana se iski tajuntaani ja ajoi pöyristyksen koko olemukseni läpi. -Käteni oli kimmahtanut takaisin jostakin rosoisesta, niljaisesta, -mutta toistamiseen koeteltuani tunsin, että palaneen lihan katku oli -tästä lähtöisin. Sormeni oli solahtanut niljakkaaseen reikään, ja sen -vieressä oli toinen -- - -Se oli ollut ihmisen silmä. - -Muutamilla loikkauksilla olin muurin luona. Painoin selkäni tiiviisti -sen kylmään pintaan ja pälyin ympärilleni valmiina torjumaan -mahdollisen yllätyksen. Sitä kuitenkaan ei missään muodossa tullut, -ja viimein, runsaan neljänneksen ajan hermojani ja lihaksiani -jännitettyäni, vaivuin lopen väsyneenä muurin juurelle. - -Missä olin? - -Tähtitaivaalle silmäillessäni olin tullut mittailleeksi muurin -laajuutta. Korkeutta sillä oli hyvinkin kymmenen miehenmittaa, ja sen -aitaama ala oli suurempi kuin yksikään tähän asti näkemäni luola. Mutta -minua kummastutti sen muoto, joka muurinharjanteitten kuvastuessa -tummaa taivasta vasten näytti suorakulmaiselta kolmiolta. - -Nousin seisomaan ja hapuilin kappaleen matkaa seinävierustaa pitkin. -Oikeassapa olinkin: siinä juuri teki muuri suurimman kulmansa, ja -eteläinen seinä häämöitti vaakasuorana viivana. - -Toivon pilkahdus kannusti minua eteenpäin. Olisiko tässä peilisileässä -maurissa aukkoa? Juoksujalkaa painalsin pitkin itäistä seinää, sitä -käsilläni hipoen ja nostellen jalkojani korkealle pauloja peläten. -Sylen päässä lähimmästä nurkkauksesta kompastuin, ja käteni tapasi -kärventyneen raajan. Ilmeisesti se oli kuolin tuskissa koukistunut, -sillä nyt se naksahtaen heltisi ruumiista ja takisteli kuin -vanteenkappale jaloissani. Kirousko vai siunausko lienee päässyt -huuliltani, mutta varmasti sitä seurasi jonkun toisen samantapainen -äännähdys, ja juuri kun tunsin menettäneeni tasapainoni, liikahti -pimeässä useampia varjoja editseni. - -Olin tuiskahtanut päin eteläistä seinää iskien siihen otsani. Mutta -sitä en paljoakaan ajatellut. Tuntohermoni oli sanonut minulle, että -seinä tältä kohdalta oli kalteva, ja näköni totesi sen kaltevuuden -hyvinkin kolmeksikymmeneksi asteeksi. Hitto soikoon! Hyvällä vauhdilla -voisin kenties päästä muurin harjalle, mutta miten sieltä alas, se oli -toinen kysymys. - -Suuri Kaikkeus! Nyt vasta sen käsitin; kolmio oli rakennettu niin, -ettei siinä ollut vähintäkään suojaa puolipäivän paahdetta vastaan. -- -Oliko minut siis jo tuomittu? - -Jos oli, niin nuo toiset hiipivät haamut olivat samassa kadotuksessa. -Ensi laskussa olisimme kaikki, minäkin, paistikkaita, joiden -silmäkuoppiin joku seuraajamme pimeässä satuttaisi kauhusta vapisevat -sormensa. - -Ei! Ennen kuolema tuolla tuntemattomassa, muurinharjan takana. Ja -kenties siellä sittenkin oli pelastus! - -Laskin viisitoista askelta muurista keskustaan. Tie oli sileä. -Pinnistin koko voimani kipakkaan alkuvauhtiin ja kiidin nuolena kohti -kaltevaa seinää. Olin varma siitä, että vauhtini riitti, ja kuitenkin --- olin sivuuttanut jo puolimatkan, kun jalkani vatvoivat turhaan, -tallasivat vimmatusti samaa paikkaa ja otettaan hellittämättä veivät -minua takaperin. Sitä juoksua! Tunsin loikkivani vauhtipyörän hihnalla, -takanani ilkeästi louskuttava rataspari, ja voimieni auttamattomasti -pettävän. Helvetti! Hihna oli voittanut; minä lankesin. - --- Hullu! olin kuulevinani jostakin äännähdyksen. Ratasko oli ottanut -ruumiini hampaisiinsa? Ainakin sitä ruhjottiin, raadeltiin, kolhittiin. - -Menetin tajuntani. -- - --- Oi suuri Tai-Simon, Suuren Mantereen herra sallii sinun astua -eteensä, sanoi ääni lähettyviltäni. - -Katsahdin mieheen. Se oli muuan valkoinen polttaja. Mutta toinen, joka -häntä seurasi, oli minulle tuttu. Se oli Tai-Simon. - -Revontuli-seinä sulkeutui hänen takanaan, ja hän astui makeasti -tervehtien Morris-Jeon verkkoa kohti. - --- Tai-Simon, sanoi Morris-Jeo laiskasti, -- kun työnvalvoja -tähän vuorokauden aikaan anoo päästä puheilleni, ei asia voi olla -miellyttävä. Onko metallin tuotanto vähentynyt siinä määrin, ettet -enää katso voivasi säätysi mukaan ylläpitää kolmeakymmentä naista? Vai -oletko tullut minulle ehdottamaan, että luovuttaisin toisen sadanneksen -yksityistuloistani aarrekammiosi täytteeksi. Jos niin, niin jätä -tuo imelä ilmeesi ja kiiruhda kotiisi, ennenkuin olen ehtinyt katua -viimeistä myönnytystäni. Tai-Simon -- - --- Oi suuri Tai-Jeo -- - --- Puhu! - --- Tahdoin saada sadanneksesi kierros kierrokselta suuremmiksi, oi -suuri Tai-Jeo. Tahdoin louhittaa koko läntisen kaivoksen suurimman -suonen. Ja olen pannut työn alulle, oi suuri Tai-Jeo. Mutta -- meren -kaasu on murhaava: se on tappanut puolessa kierroksessa alun toista -sataa orjaa, ja jäljellä olevat ovat nahjuksia. Oi suuri Tai-Jeo, olin -aikonut anoa -- - --- Puhu, Tai-Simon! - --- Minä puhun, oi suuri Tai-Jeo. Suuri neuvosto on tuominnut kuolemaan -monta orjaa. Tshung-King tarvitsisi niiden voiman. Tänään tuotiin -käskystäsi Auringon palatsiin orja Lao-Koo -- - --- No? - --- Hänellä on paljon voimaa -- - --- Häntä ei huomenna enää ole, Tai-Simon. - --- Eikä sinulla niitä tonneja, jotka hän olisi voinut hankkia, oi suuri -henki. - --- Tai-Simon, orja Lao-Koo on uhmannut minun tahtoani. Hän on häväissyt -kauniin Hao-Kean kammion palaamalla sieltä voimaansa vuodattamatta. - --- Siis vuodattakoon voimansa kaivoksen hiessä, oi suuri Tai-Jeo. - --- Tai-Simon! - --- Oi suuri Tai-Jeo -- - --- Minä olen hänet tuominnut. - --- Ja tuomiosi täyttyy -- kolmen kierroksen perästä, oi -- - --- Tällä nousulla, Tai-Simon. - --- Se maksaa kaksikymmentä tonnia, oi suuri Tai-Jeo. Meri on voitolla; -se tunkee kaivantoon jo kierroksen, kenties puolen, kuluessa. - -Morris-Jeo kohotti kätensä ja Tai-Simon luhisti hartiansa. Mutta -viimemainitun mahtavan nenän juurella leikitteli varma hymy. - -Morris-Jeo siveli naisensa poskia ja rypisti kulmiaan. Syntyi pitkä -äänettömyys. - --- Tai-Simon, sanoi hän viimein silmäten ihanaa naistaan mieltynein -katsein, -- minun päätökseni on laki. Sinun sukusi on iankaikkinen -kirous ihmiskunnalle. Mene! - -Tai-Simon suoristautui. - --- Minä menen, oi suuri Tai-Jeo, sanoi hän. Suuren Tai-Jeon sana on -aina minun ja minun sukuni laki. - -Ja seinän auetessa hänen mennäkseen palasi varma hymy hänen -suupieliinsä. - -Aioin seurata häntä, mutta minut pidätti Morris-Jeon ääni. -- Mea-Kawa, -sanoi hän, eikö sinunkin mielestäsi -- Hao-Kea ole vanha? - --- Hyvin vanha, oi Tai-Jeo, liritteli nainen. - --- Ja ruma? - --- Hänen hipiänsä on kuin yöyrtin lehti auringon noustessa, oi suuri -Tai-Jeo. - --- Mutta hänessä on tulta, joka kuivattaa kymmenen miehen voiman, -Mea-Kawa. - -Hän antoi naisen sivellä poskiaan hentoisella kädellään ja painautui -hellästi hänen puoleensa. - --- Mutta, Mea-Kawa, kuiskasi hän, -- hänen tulensa polttaa, sinun -juovuttaa. - -Naista katsellessani tunsin olevani samaa mieltä hänen kanssaan. Mutta -ihailuni keskeytti Morris-Jeon äkillinen liike: hän kavahti istualleen, -ummisti silmänsä, avasi ne ja ummisti jälleen. - --- Tai-Leon! sanoi hän tarttuen viereisen koneen ulottuneen. -- -Tai-Leon! Palatsissa on vieras henki! Tai-Leon! - -Näinkö Tai-Leonin hengen vai ruumiin, en tiedä. Äkillinen kauhuntunne -ajoi minut paikalta, ja samalla hetkellä tiesin, että ruumiini oli -vaarassa. Olinko, onneton, jättänyt sen tuon salaperäisen kolmion -ruumisläjään? - --- Pois! Pois! ähisin ponnistellen raajojani toimintaan. Ja silloin -palasi tajuntani; tunsin kirvelevää tuskaa niskassa ja olkapäissä. - -Ponnahdin jaloilleni. - - * * * * * - -Edessäni hämärsi valju päivä. Ylt'ympäri virui tummia haamuja kuin -raatoja taistelukentällä, ja parvi jaloillaan seisovia lehahti luotani -joka haaralle hajautuen. Yritin liikkua, mutta vasen lonkkani teki -tenän ja haamut loittonivat yhä kauemmaksi. - --- Mitä pelkäätte! sanoin katkeroituneena. -- Minun osani ei näyttäne -paremmalta kuin teidänkään. Voiko teistä joku tutkia vammojani, -onnettomat? - -Syntyi liikettä. Muuan haamuista läheni varovasti. Hänen päänsä osui -hetkeksi muurin yli valuvaan kelmeään valoon. - --- Rai-Sun! - --- Minä, sanoi hän kuiskaten. - -Hän astui eteeni. Sanaakaan enempää virkkamatta hän tarjosi kätensä -tuekseni ja nyökkäsi itäiseen nurkkaan. - --- Lao-Koo, kuiskasi hän varjoon painuessamme, -- sinä et ole -menetellyt viisaasti. - --- Ja sinä, Rai-Sun, oletko täällä vartijanani? Myönnän, että siinä oli -katkeruutta. - -Hän hymyili väkinäisesti. - --- Täällä ei vartijoita tarvita, sanoi hän. -- Huomenna olemme noiden -veljiä -- ja uudet tulokkaat kompastuvat kärventyneihin raajoihimme. - --- Mutta sinä, kuudennen osaston vaanija? - --- Bei-Woo on kolmannen osaston silmä. Ja hän ei ole koskaan voinut -unohtaa, että minä kerran voitin hänet ajossa, minä, silkka orja. - -Hänen sisunsa kuohui. - -Tartuin hänen käteensä. Siinä oli osaksi mykkää anteeksipyyntöä. - --- Rai-Sun, sanoin, -- eikö ole mitään keinoa? - --- Sinä koetit ainoata mahdollista, naurahti hän. -- Jos olisit -harjalle päässyt, olisit taittanut niskasi pudotessasi viidenviidettä -sylen kuiluun; nyt pääsit julmalla kuperkeikalla. Sylenkin verran -korkeammalta olisi juoksuhihnan kiihtyvä vauhti paiskannut ruumiisi -mäsäksi. Ja tosin se olisikin ollut helpotus. Muuriharjan tapasi -punainen valokieleke. - --- Lao-Koo! kiirehti Rai-Sun. -- Tämä kulmaus on turvallisin. Päivä -nousee. - -Hän nilkutti luotani ja palasi hinaten raajoista kahta ruumista. - --- Odota! sanoi hän uudelleen kadoten hämyyn. Ja jälleen hän palasi -kahden, ruumiin keralla. - --- Mitä näillä? sanoin väristen. - --- Ainoa keino, huohotti hän pois rientäen. Auringon säteiden lipuessa -läntisen muurin harjaa pitkin, hän lopetti innoittavan hommansa. -Ruumiita oli jo toistakymmentä, niiden joukossa sekin, jolta äsken -olin jalan riistänyt. Hän latoi ne pinoon kahden puolen nurkkausta ja -viittasi maahan. - --- Kun aurinko nousee, vedämme ne yllemme. Niistä tosin tihkuu rasva, -mutta se ei ole meidän rasvaamme. Ja jos keuhkomme kestävät helteen -- - -Minä ymmärsin. - --- Ja jolleivät? - -Rai-Sun teki eleen, jossa ei ollut väärinkäsityksen varaa. - --- Ja kuitenkin -- Tai-Mill eli täällä kolme nousua. Mutta hänen ihonsa -oli jo ruvella, niin että kylkiluut halkeamista paistoivat. - --- Ja hän kuoli tänne? - --- Tai-Mill? Ei. Vartijat löysivät hänen jäännöksensä muurin -ulkopuolelta. Hän _oli_ tehnyt sen, missä sinä epäonnistuit. - -Rai-Sun hymyili katkeraa hymyään ja osoitti vastapäiseen nurkkaukseen. - --- Katso! sanoi hän. -- Nyt se alkaa. Taistelu elämästä. Näetkö? Tuo -mies antaisi tappaa itsensä -- kuoleman pelosta. - -Ja tosiaankin: vankka mies oli anastanut varjopaikan kahden ruumiin ja -heikomman toverinsa takana; puolikymmentä muuta oli kauhun valtaamana -käynyt hänen kimppuunsa, ja jokainen isku oli hirvittävä. Mutta mies -piti paikkansa. Auringon paahde höyrytti heidän hikeään, ja kuuma -henkäys painui meidänkin siimekseemme. - --- Rai-Sun, sanoin väristen, -- me tulemme näkemään heidän loppunsa. - --- Hetkistä ennen omaamme, kyllä. Mutta _jos_ tuo nurkka laskuun saakka -elää, on meidän loppumme sitäkin varmempi. Laskuaurinko on helvetti. -Ah! katso! - --- Avaruuden nimessä! Aikoiko tuo kirottu vintiö -- - --- Seis! Seis! Suuren Kaikkeuden tähden -- Rai-Sun oli iskeytynyt -käsivarteeni ja riippui siinä epätoivon vimmalla. - --- Henkesi ei maksaisi tällä hetkellä suullista ilmaa, oi Lao-Koo. -Malta! Malta! Kas noin, mies on tehnyt itselleen suojan tuoreesta -lihasta. - -Se oli totta. Väliintuloni ei olisi asiaa vähääkään auttanut, sen -näin julmurin naamasta. Kuristettuaan onnettoman toverinsa hän -kylmäverisesti asetti ruumiin suojakseen ja katseli ympärilleen kuin -uutta hyökkäystä toivoen. - --- Tämä on veljeyttä! tunsin huulieni höpisevän. - --- Sitä veljeyttä, mitä Tai-Jeo ja kaivokset meihin ovat istuttaneet, -murisi Rai-Sun. -- Oi suuri Lao-Koo, jatkoi hän äänen käydessä -käheäksi, -- vaikkapa tuo sikermä uskoisi, että huomenna kukistat -Tai-Jeon ja että punaisille siitä koituu ikuinen onni, niin yhtäkaikki -jos tuohon joukkoon kätesi tällä hetkellä pistät, nostaa se ruumiisi -auringon käristettäväksi, jopa innostuneenakin. - --- Koirat! - --- Sinun äänesi sanoo pahaa. Katso! Hän on tehnyt toisen vainajan. -Kukapa voi sanoa, mikä noista yön viipeeseen kestää. - -Temmellys oli hirvittävä. Aurinko paahtoi jo maan kamaraa, ja jäsenet -köykistelivät kuin madot hiljaisella tulella. Mutta voihkinan ja -sadatukset läpäisi Rai-Sunin katkera nauru. - --- Lao-Koo! sanoi hän. -- Meidän henkemme voivat säilyä vain -silloin, jos nuo toiset menehtyvät aikaisemmin. Laskutaitteessa -ryntäämme lihavimman ruumiin turvissa sinne ja nutistamme heistä -loput. Nimittäin, jolleivät he ennen sitä -- kuolema ja kirous mitä -sanoinkaan! Lao-Koo! Korvan alle, tiukasti korvan alle! Ja erehtymättä! - -En ehtinyt tilannetta punnita. Kuin sumussa näin sikermän laukeavan, -ja meitä kohti singahti kirkuva monilonkeroinen lauma. Neljän -hurjasti vääntynee naaman sukeltautuessa välittömään läheisyyteeni -näin Rai-Sunin nyrkin vilahtavan nenäni editse ja tärskähtävän -niistä etummaisen korvalliselle. Pää piirsi jyrkän kaaren, ja suusta -pärskähti lämmin neste varpailleni Seuraavalla hetkellä jymähti oma -nyrkkini keskelle palavaa silmäparia, ja sen takaa lensi harittava käsi -päistikkaa kurkkuuni. - -Tajusin, että oli haettava korvallista. Ja hetken perästä tajusin, että -se piti myöskin löytää. Tuo ruuvipuristin kaulallani pakotti toimimaan -sekunnissa. Kolmasti löi käteni tyhjää, ja joka kerta oli lyöntini -haluttomampi. Silloin hapuilin pitkin kiusanhenkeni käsivartta. Mutta -sen päässä en tavannut kaulaa, vaan niskan; ja siihen kohdistin -viimeisen iskuni. - -Oli minun onneni, että se isku riitti. Toista en enää olisi kyennyt -antamaan. Kesti kotvan, ennenkuin sain pudistetuksi ruumiin päältäni. - --- Rai-Sun! äännähdin. Ympärilläni näin vain ruumiita. - --- Rai-Sun! huusin. - -Varjossa liikahti seuralaiseni ruumis; sen alla oli elävä olento, jonka -silmät kiiluen pälyivät minuun. Yhdellä loikkauksella olin ilmiön -kohdalla ja upotin nyrkinselkämystäni hänen kalloonsa. Ja _tunsin_, -että käteni alla jotakin särkyi. - -Muurin heijastama auringonsäde sattui selälleen kellahtaneen Rai-Sunin -kasvoille. Ne olivat mustanpuhuvat. Ja kuitenkin sanoi ruumiin -epämääräinen nytkähtely, että miehessä vielä oli eloa. Yksinäisyyden -puistattava tunne painoi minut mykkänä hänen viereensä, ja olemukseeni -tunki suloinen välinpitämättömyys. - - * * * * * - --- Suuri Kaikkeus! kuului huokaus viereltäni. - --- Lao-Koo! vieläkö elät? jatkoi ääni vähän ajan perästä. - --- Juuri parahiksi, kuiskasin väkinäisesti. - -Tajuntani souteli väylää, jossa puikkelehti hurmaava utukuva. Se oli -See-Sea. Ja tavantakaa hän käänsi katseensa minuun, läpi uuvuttavan -sinikelmeen. - --- Lao-Koo! kuului korviini huuto. -- Paitsi meitä on täällä vain tuo -yksi ainoa. - -Kirottu mölyapina! - --- Sinä olet halkaissut tuon onnettoman otsaluun -- - --- Niin, niin. - --- Ja katkaissut Sia-Maon niskanikamat. - --- Niin, niin. - --- Lao-Koo! - -Kuolema ja kirous! Eikö siis missään ollut lepoa! Pitikö tuon -korvettavan ravistaa sisälmykseni -- - --- Mene helvettiin, mies! Helv -- - -Ah! sehän oli Rai-Sun. Ja hänen takanaan hulmusi auringonliekki -aitauksen puoliväliin. - -Silloin ymmärsin: neljänneshetken perästä se korventaisi meitä. - --- Sinussa on tauti, Lao-Koo, kakisteli Rai-Sun. -- Puriko se? - --- Mikä? kysyin, mutta samaan hengenvetoon sammalsin: Tunsin sen ikenet -vatsanahassani, kun taitoin sen niskan. Näinkö se alkaa? - -Rai-Sun nyökkäsi. - --- Se polttelee takaraivoa, panee korvat humisemaan ja polvet -notkumaan. Sairas vaipuu horrokseen, herää raivoon ja -- sitten se -alkaa. - -Minua värisytti. Huhupuheista tunsin tuon kauhean taudin. Se oli -kaivoksien "rabies", johon tehosi ainoastaan polttotanko. - --- Näin sen miehen silmistä, mutta samassa toinen karkasi kimppuuni. -Sia-Mao oli kaivoksissa kahdeksan kierrosta. Suuri Lao-Koo -- - -Rai-Sunin ääni oli rukoileva. Hän tarttui kainaloihini ja auttoi minut -pystyyn. Auringon rääde tapasi korvalliseni. - --- Joudu! sanoi hän. -- Meidän täytyy hautautua. Neljänneshetken -perästä ei ole varjon aavistusta. Lao-Koo -- - --- Puhu! - --- Tahdoin vain sanoa: jos se tulee, niin isken nyrkkini otsaasi. Sinun -kallosi on vahva. - --- Tee se. Mutta minä kestän taudin. - --- Ensimmäinen päivä on hirveä. Näin Lunassa miehen, joka puri -kolmattakymmentä ennenkuin polttotanko kerkisi. - -Vaikenin. Auringonpaahde kirveli olkapäitäni, mutta selässäni helmeili -kylmä hiki. Sia-Maon purema punotti sinipunaiselta. - -Rai-Sun potkaisi tuoretta ruumista. Tartuin sen sääriin ja paneuduin -muurin kupeelle. - --- Viisi hetkeä, mumisi Rai-Sun, sysäten toisen raadon ylitseni. - --- Viisi hetkeä, toistin väristen taakkani suojasta. Minulla ei ole -kuuma. - --- Kaikkeus armahtakoon, kun kohtaus tulee! Muuri paloi punaisessa -liekissä. Olin kuulevinani loitompaa valitusta. Kenties petti korvani -- - --- Lao-Koo! - --- Lao-Koo! - --- Lao-Koo -- kaksi -- kuusitoista -- seitsemän kuusi kolme. - --- Lao-Koo! tärähti korvani juuressa. - -Kavahdin painajaisen kynsistä. Kylmä hiki ikäänkuin kiskoi minua -takaisin helmaansa. Rai-Sunin käsi se minua ravisti. - --- Seitsemän -- kuusi -- kolme, soi korvissani. - --- Tai-Jeo kutsuu sinua! Katso! - -Keskellä aukeaa törötti levyseinä, ja ääni toistui kuin -jättiläispasuunasta. Rai-Sun oli tarttunut käteeni ja kiidätti minua -ääntä kohti. - --- Entä sinä? sanoin auringon terää vältellen. - --- Minä? -- minä elän tämän päivän, ehkä toisenkin. - --- _Kaksi -- kuusitoista_, kertasi pasuuna. - --- Mene, Lao-Koo. Suuri Kaikkeus on sinua armahtanut. - -Tartuin Rai-Sunin käteen. Hänen silmänsä loistivat kummasti. - --- Ilman sinua en mene, sanoin raastaen hänet vankilan reunalle. -- Jos -Tai-Jeo on antanut armon minulle -- - -Aurinko häikäisi silmäni. Pasuuna korotti vielä kerran äänensä. Ja -Rai-Sunin huulilta pääsi kuin nyyhkytys. - --- Mene! tunsin hänen sanovan, ja hänen nyrkkinsä putosi raskaana -pääkuoreeni. - -Seinä ummistui ylleni, ja minä painuin alas syvyyteen -- - - * * * * * - --- Hän on saanut pureman, sanoi ääni. - --- Herättäkää hänet. - --- Sitokaa ensin. - --- Pelkäätkö orjan ikeniä? Onhan sinulla tankosi. -- Ei. Häntä ei saa -vielä tappaa! - -Tuo viimeinen oli naisen ääni. Tuttu ääni. Niin, hänhän se oli, -Hao-Kea. Ja hän lojui lasimaisen verhon takana, ympärillään nuorten -tanssijain ketju. - -Tunsin nilkoissani kovaa puristusta. Ympärilläni hääräsi kolme miestä, -ja sivummalla hoiteli neljäs polttotankoa. - --- Hän herää! virkahti viimemainittu valppain silmin. - -Ponnistauduin jaloilleni, mutta omituinen raukeus kompastutti minut -kahleisiini. Hao-Kean kaunis pää kurottautui lähemmäksi. - --- Lao-Koo, sanoi hän, -- sinä et tahtonut. Lupasin sinulle -rangaistuksen ennen auringon nousua, mutta nyt olen päättänyt antaa -sinulle armon hetken: sinä saat nähdä oman kätesi halaavan rintoja, -jotka kammioni hohteessa pyyteeseen jätit. Oa-Jao! Irroita orjan oikea -käsi! - -Hao-Kean himokkaasta katseesta sen vasta oikein jaksoin käsittää. -Ja apurien tarttuessa käsivarteeni tiesin, että minun piti pysyä -jaloillani. - --- Oa-Jao! - --- Se voisi osua rintaan. - --- Oa-Jao. Ei ennen kuin hän on nähnyt kätensä rinnoillani. - -Mikä näky! Tuo kumpuileva povi oli tosiaankin sen arvoinen. Mutta -jos siron vartalon jännittynyt syöksyasento oli lumoava, teki sen -yllä liekehtivä silmäpari sitäkin jäähdyttävämmän vaikutuksen. Se oli -naarasleijonan katse, silattu epämääräisen pyyteen kiilteellä. - -Silloin sen tunsin ikenissäni. Tuon oudon himon. Syhyttävänä sylkenä -se herahti kielelleni. Ei, naisen kasvoihin en katsonut; silmäni paloi -uhkuvan rinnan kaokilla voideltuun helmeen. - --- Oa-Jao! _Oa-Jao!_ sähähti hätäinen ääni, ja keijuvat lapset -hävisivät näköpiiristäni. - -Nilkkaani leikkasi, mutta juuri kun Oa-Jaon tutiseva tanko hapuili -nenäni tasalla, oli kahle lauennut. - --- Oa-Jaa-o --! ulvahti korvassani. Se tuli polttavana henkäisynä. Ja -hirvittävän metelin hivellessä pinnallista tajuntaani tunsin kaatuvani -pehmeä taakka sylissäni. - -Ikeneni syöpyivät kaokilta tuoksuvaan lihaan, värisevään, läähättävään. - -Ja minä purin -- - -Hän makasi siinä, hengetönnä, veretönnä. Puna väritti vasemman rinnan -juurta. Kantajain välitse vielä kerran vilahti kauniin Hao-Kean kasvot. -Ja sitten Oa-Jao, kipinöivä polttotanko, toinen, kolmas -- koko kehä -- - -Käskevännäköinen mies viittasi äänetönnä, ja kymmenen kättä kohotti -ruumiini maasta. Se oli kankea; kylmä, kuin minulle vieras möhkäle. - --- Oa-Jao! sanoi ääni neljännen seinän läväistyämme. -- Sen tulee -kestää kolme hetkeä, vähintään. Se oli kauniin Hao-Kean toivomus. - --- Mutta _jos_ hän kuolee ennen? -- Se oli Oa-Jaon ääni - --- Ei kuole. Muutoin jatkaa Oa-Jao hänen kamppailuaan. - --- Mutta vuoto voi -- - --- Ei voi, katkaisi ääni Oa-Jaon huolestuneen huomautuksen. -- Nat-Pao -oli raajatonna kolme neljänneshetkeä. Ja täydessä tajussa. Huolellinen -huuhtelu -- - --- Minä koetan. Suuri Kaikkeus auttakoon häntä kestämään. - -Minä ymmärsin rukouksen ja värisin. Ruumiissani liikkui vain kieli. Ja -sekin teki tällä hetkellä tenän. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU - -See-Sea on pelastanut minut - - -Ruumiini vierähti eräänlaiseen laatikkoon. Seuralaiseni jäivät sen -seinien ulkopuolelle. Pieni sysäys alta päin, töytäys puutuvaan -kapaloruumiiseeni -- ja sitten revähti ylläni katto, josta tuhannen -tulisuihkua tulvahti vastaani. - -Kuolema ja kirous! Se oli yksi ainoa, huikaiseva, kirvelevä, -hirvittävä rovio. Se paistoi silmäluomienikin lävitse hehkuvana -punametallilevynä -- - -Suuri armias Kaikkeus! Se oli murhaava hirviö, ahnas puolipäivän -aurinko. - -Kolme hetkeä! nauroin sisimmässäni. -- Kolme hetkeä -- tätä! Minä -tukehdun! - -Se tuli jostakin. Valahti kasvoilleni vilpoisena vetenä, huuhteli -rintaani, vatsaani --. Höyrynä se sumensi auringon terän. -- Ah, miksei -se jaloilleni! -- miksei se käsilleni! -- Suuri armias Kaikkeus, -jalkani! -- jalkani -- jalkani -- -- - --- Tai-Mason! -- See-Sea! -- Rai-Sun! -- ja sinä, Tai-Joon! -- tämähän -on nyt sitä, mitä aavistin. -- Nauroinko! -- Nauroin. -- Miksen? Olihan -tämä naurua. Kun ruumiini sätkätti, kieleni löpisi, huuleni -- - -Aa-aah! Tuo suloinen huijaus! -- Jaloillani! -- jaloillani!... Oliko -minulla jalkoja --? Oliko minulla --? - -Hlmp! -- Kaikkeus! -- Nielin suihkusta tukehtuakseni. Se valui virtana -yli ruumiini, kirveli käsissäni, jaloissani -- - -Höyrykö oli niellyt auringon --? - -Suuri armias Kaikkeus! Missä oli _aurinko?_ Mitä tämä pimeys? -- tämä -liike? -- Kuolemako --? - -Silloinhan en kestänyt kolmea hetkeä, en kahtakaan -- - --- En _puolta hetkeä!_ räkätti kieleni. Ja sydämeni nauroi -yllätykselle: siinä lähelläni murjotti Oa-Jaon naama -- -- - --- Hän on hengissä, oi suuri Tai-Simon, sanoi se. - --- Mutta poltetuin jaloin. - --- Suuri Tai Simon -- - --- Entä kädet! -- kädet? Suuri Kaikkeus, se maksaisi kaksikymmentä -tonnia! - -Viliseviä kasvoja. Haparoivia käsiä ylt'ympäri ruumistani. Ja -Tai-Simonin kyömynenä joka taholta puikkien. - --- Voitele, Oa-Jao! Voitele, Oa-Jao! Kautta suuren Kaikkeuden, se -maksaa kaksikymmentä tonnia -- - -Jotakin solahti huulieni väliin, jotakin herpautui ruumiini ympärillä; -ja sitten kipu jaloissani, kirvelevä tuska sormieni välissä. Ah! -- -saatana! -- - -Tuon viimeisen sinkosin Tai-Simonin nenälle. Hänen kätensä oli -ravistanut vasenta jalkaani. Eikö se katkennut polvitaipeesta --! - --- Orja Lao-Koo! -- Lao-Koo! Kaksikymmentä tonnia -- - -Hän hieroi käsiään, kiilutti silmiään ja kaasi itse voidetta -jaloilleni. Se helpotti kummasti, tyynnytti, uuvutti. Ja minä siunasin -Tai-Simonin hirvittävää nenää ja hänen makoista suutaan, joka -ehtimiseen läpätti: - --- Oa-Jao, -- kaksikymmentä tonnia. Oa-Jao, -- lihakset ovat ehyet. -Oa-Jao, -- kymmenen nousua ja orja on aarre! -- Sen-Pat! vie orja -Tai-Simonin palatsiin. Tämä on suuren, ylen viisaan Tai-Morris-Jeon -määräys. - -Ja minä olin näkevinäni hänen huulillansa hunajaa tuon vahvennetun -laatusanan kohdalla. -- - - * * * * * - -Auringon paahteessa olin muistellut Tai-Joonia kateudella, Rai-Sunia -jonkinlaisen säälittelyn tunteella. Nyt oli edellinen mielestäni -profeetta ja jälkimäinen marttyyri, joka nyrkiniskulla oli pelastanut -minut omasta kovasta kohtalostaan. - -Rai-Sun parka. Kukaties jo joku uusi uhri oli työntänyt sormensa hänen -silmäkuoppiinsa. Ja minä elin. - -Miksi? Kaksi kertaa olin katsonut suurta, hehkuvaa maailmanvaltiasta -silmästä silmään -- ja nyt lepäsin vilpoisen luolan mukavalla verkolla -ja verrytin jalkojani, joiden kärventyneen ihon jumalainen palsami oli -pehmittänyt. - -Miksi? Saadakseniko katsoa ihanan See-Sean kasteisia silmiä ja -tunteakseni hänen läsnäolonsa hetkien yksinäisyydessä? Lukeakseniko -hänen sormiensa hellävaraisesta hivelystä jatkoa ihmeelliseen satuun. - -Suuri Kaikkeus! Siksikö? - -Minä häpesin Tai-Joonin haamun edessä. Häpesin Rai-Sunin silmäkuoppien -tuijotuksessa. Eikö tuo kärventynyt luomakin hänen korvanlehdellään -kalvennut pelkästä pettymyksestä! Ja Tai Mason! -- Ree-Kiang! -- - --- "Meillä ei ole metallia." -- "Kansa katsoo sinuun." -- "Lunarian -helvetti huutaa isän kirousta, äitien vaikerrusta, lasten itkua --" - -Nat-jee! Sinunko siinä väräjävä äänesi, tutiseva kätesi, -- valoton -silmäsi! -- Nat-Jee! Kuolema ja kirous! Minä -- minä -- - -Suuri armias Kaikkeus! Minä tulen, tulen -- tulen! -- - -Ja Nat-Jee hymyili. Ruumiini värisi hiessä. Se oli helpotuksen hikeä. -- - -See-Sean käsi hyväili kosteata ihoani. Minä suljin silmäni, kiipesin -tajuntani. Hän, tuo ihana olento, oli aikojen takana, taistelun takana, -suurten tekojen takana. Tahi -- suurten pettymysten -- - --- Lao-Koo. Minä pidin sanani. Sinä olet täällä. - -Minä värisin. - --- Lao-Loo. He tahtovat lähettää sinut täältä kaivoksiin. Mutta he -eivät saa -- - -Käteni nousi vastarintaan. Mutta se nousi raskaasti. - --- Sinä olet pelastanut henkeni, See-Sea. Elä tee enää muuta. - -Hän hymyili. Hänen poskensa hipoi poskeani, rintansa kosketti -käsivarttani. - --- Sinä et tunne kaivoksia, kuiskasi hän. - --- Mutta minä tahdon nähdä ne. - --- Sitten et näe enää muuta, Lao-Koo -- - -Hän säpsähti, suoristihe, tuijotti silmiini yllättyneenä. - --- Lao-Koo! sanoi hän. -- Sinä, joka et ole Lao-Koo-- Hänen -selittämätön ihastuksensa höperrytti minut. - --- Sinä, sanoi hän äänellä, joka hypäytti sydäntäni. -- Lao-Koo _oli -nähnyt kaivokset_. - -Ummistin silmäni. Paljastuksen pelko oli vähäisempi sitä riemua, mikä -rintaani pulppusi. Ja kuitenkin tunsin, että minun piti vaieta. - --- Sinä, sanoi hän jälleen, ja silloin minä paljastin orjanmerkkini. - -Hän viivähti. - --- Sinä, sanoi hän. -- He voisivat polttaa minun kainalooni saman. -Olisinko silloin orja? Mea-Jeo, he voisivat painaa leimansa otsaasi, -he voisivat painaa leimansa rintaasi, he voisivat sokaista silmäsi -Lunarian pimeydellä. Mutta sielusi, Mea-Jeo -- - -Minä vapisin. Hänen kuiskeensa oli käheä; se oli kasvavaa huutoa -huulien sisäpuolella. -- Mea-Jeo -- Rai-Sunin rukouksessa se merkitsi: -Minun Herrani! - --- Eikö ollut sen nimen solvaamista? - -Hän pelästyi. Minä avasin silmäni. Vielä hänen katseensa pohjalla -välähti, sitten siveli hän kipeätä nilkkaani. - -Huoneeseen astui irvikuva mieheksi Tai-Simonin suuren nenän saattamana. - --- Eikö totta, Tai-Mara? Näetkö sen lihakset? Irvikuva vilkaisi -ohitseni See-Seaan ja hymyili pistävillä silmillään. - --- Kaunis See-Sea ymmärtää niiden arvon, sanoi hän. -- Orja on kohta -voimissaan. - --- Se on See-Sean ansio, Tai-Mara. Hänen tulisi saada osuus -tuotannosta. Uuden vatsavyön olen hänelle luvannut. Onko orja ollut -valveilla, kaunis See-Sea? - --- Vähän, Tai-Simon. Hänen kuumeensa ei vielä ole kaikonnut. - --- Mikä nautinto sinulle, kaunis See-Sea, olisi tuo ruumis, köhisi -Tai-Mara. - --- Voimakkaampaa en ole nähnyt kahteenkymmeneen kierrokseen, suuri -Tai-Mara. - --- Kaunis See-Sea, ehätti Tai-Simon omituisen hermostuneesti. Mutta -Tai-Mara katkaisi terävästi: - --- Ja kuka silloin oli niin voimakas? - -Näin See-Sean silmissä hillityn uhman. Ilmassa tuoksahti epämääräinen -jännitys. - --- Sama, jonka voitti Tai-Maran viekkaus: Suuri Tai-Mill, mieheni -- - --- Kaunis See-Sea -- - -Ei ollut enää epäilemistä: Tässä silmieni edessä oli lausuttu solvaus: -sana, joka olisi riittänyt viemään miehisen miehen kaivoksiin. Näin, -miten Tai-Maran sisässä kuohui, ja näin silmäyksen, jonka hän loi -Tai-Simoniin. Ja tämän kasvoista, tai pikemminkin käsien hykerryksestä, -ymmärsin, että solvaus oli hyvitettävä. - --- Kaunis See-Sea, hymyili Tai-Mara, -- voima on aina lopulta voittanut -aineen. Vain sinun ihanat lantiosi säästävät sinut kielesi pahuuden -seurauksilta. - -Hän luhisti hartiansa kuin ivaten. Ja See-Sea poistui vartalo uhkeana -kuin jumalattaren. - --- Miten kauniisti helmivyö valelee hänen vyötäröään, Tai Mara! -- -Ah! kautta Avaruuden suurimman nautinnon, tuo nainen saattaa minut -perikatoon -- - --- Totisesti, Tai-Simon. Olisipa hän minun, tietäisin kyllä, miten -miehen kunnia on säilytettävä. Ja kautta toimeni lahjomattoman -tarkkuuden, Tai-Simon, on hyvä sinulle, että poliisivalvoja on Tai-Mara -eikä kukaan muu. Tai-Juang-Ho oli suuren Morris-Jeon suosikki, ja mitä -on hän nyt -- - --- Kun suuri Tai-Mara paljasti hänen petturuutensa. -- Ah, Tai-Mara, -sinä olet Morris-Jeon vankin tukipylväs, ja sinun terävä silmäsi näkee -minun uskollisen sydämeni pohjaan. Tai-Mara, hän on vain nainen, minun -lihani tyynnyttäjä, silmäini ruoka lepohetken lohduttomuudessa -- - --- Tai-Simon! - -Se oli ylemmän anteeksiantava äännähdys. Ja Tai-Simonin kädet -hykersivät kiitollisuudesta. - -Tai-Mara astui luokseni, kosketteli ruumistani tuntijan kädellä ja -kopeloi pureman arpea vatsallani. - --- Hao-Kea parka, köhisi hän. Sanotaan, että hän kuoli melkein heti. - --- Kolme neljännestä pureman jälkeen. Viisi kylkiluuta poikki ja -raivosylki juuri sydämen kohdalla. Orja teki työnsä tarmokkaasti. - --- Ja omaksi onnekseen. Jos Hao-Kea eläisi, ei orja enää lepäisi tuossa. - --- Mutta suuri Morris-Jeo ymmärsi -- - --- Suuri Morris-Jeo on itse viisaus, ainakin kun Tai-Simonin järki -on hänen järkensä jatkona: orjan kuolema ei olisi korvannut kaunista -Hao-Keaa, mutta parikymmentä tonnia -- - --- Korvaa sen yllinkyllin. Morris-Jeo tunsi jo kylläkseen Hao-Kean -viehätyksen, sanotaan. - --- Ylen hyvin! Kauniskin aine sitkistyy. -- Orja! - -Tahtomattanikin avasin silmäni. - -Tai-Mara kurkisti niihin ja teki väkinäisen eleen. - --- Orja! Katso minuun! - --- Suuri Tai-Mara --, änkytin. Tunsin lentäjävalvojan maineen. - --- Silmiini, orja! - -Minä katsoin häneen ja onnistuin saamaan katseeseeni sellaisen pelon, -että se hiveli hänen turhamaisuuttaan. - --- Tai-Simon, sanoi hän. -- Tuo ruumis on kuin luotu kolmellekymmenelle -tonnille. Mutta kumma, miten raa'assa aineessa toisinaan voi pilkahtaa -sielun hitunen. Minusta hänen katseessaan on jotakin tuttua. - --- Niin minustakin, Tai-Mara. Mutta se on Tai-Joonin ansio. - --- Sen petturin. - -Tai-Mara sihahti halveksivasti ja käänsi minulle selkänsä. Väljä -helmivyö oli valahtanut luiseville lonkille, hän kohotti sitä -ärtyisellä nykäisyllä ja sihahti vielä kerran. - --- Orja hän oli, vaikka valkoinen. Siksi en häntä koskaan todenteolla -vaanittanut. Toista on, jos Tai-Mason olisi ruvennut -- - --- Hän on nero. - --- Hän on pää ilman ruumista. Ja päälliseksi pelkuri. Sokea teorian -ennätys, sitä hän on. Jollei hän uneksisi luolassaan kolmea kierrosta -kerrallaan, kävisi hän vaarallisemmaksi kuin aikanaan Tai-Mill. -Sillä kemian mies on jättiläinen parhaimmankin mekaanikon rinnalla. -Sitäpaitsi Masonilla voi olla viekkautta, jota Tai-Millillä ei -- - -Ääni vaimeni seinän taakse. Ensi uteliaisuudessani tahdoin irtautua -aineestani saadakseni edelleen kuunnella heidän keskusteluaan. Mutta -olin oppinut varovaiseksi: Tai-Mara ainakin olisi haistanut vieraan -hengen läsnäolon ja vaiennut. Ja kukaties olisi se herättänyt hänen -vaanijavaistonsa. - -Tai-Mara! Niin, kuinka usein olinkaan kuullut tuon nimen Tai-Joonin -huulilta! Ja millaisella värähdyksellä! Hän oli kansan kauhu ja hän oli -myöskin lentäjäin kauhu. Tuskinpa hänestä piti itse Tai-Jeokaan muutoin -kuin aseena. Ja hänen naisensa, ne kävivät hänelle varmaankin -kalleiksi -- - -Seinässä raksahti. Se oli ruokailun merkki. Kuinka usein se toikaan -mieleeni muinaisuuden vellikellon. - -Minä imin kaksinkertaisen annokseni ja nukahdin. -- - - * * * * * - -Se oli See-Sea. - -Hänestä juuri olin uneksinut rohkean unen. Ja kun raotin silmäni, -häämötti hänen yläruumiinsa siinä verkkoni laidalla. Hänen vasen -kätensä leikitteli vyön helmillä, ja oikea lepäsi kevyesti otsallani. -Katsoin viehkeätä kainaloviivaa ja ojensin käteni kuin jatkuvassa -unessa hänen vyötäreilleen. - --- Mea-Jeo! sanoi hän hiljemmin kuin kuiskaten. -- Huomenna pääset -suuren, hyvän Tai-Suanin luokse. - --- See-Sea! - -Mikä kumma minun otteeni herpaisi. Siinä silmänräpäyksessä hän olisi -vaipunut tuliseen syleilyyni. Ja kesken kaiken -- oma käteni nousi -vastarintaan. - -Tai-Mason! Tai-Joon! -- Ne tulivat vasta nyt. Ja See-Sean antautuva, -uhkea vartalo pysyi saavuttamattomissa. - --- Tai-Suan, tieteen ja uskonnon valvoja? sanoin kylmästi. - --- Niin. - -Hän kumartui vielä, silmät kosteina, ruumis väristen. Sitten hän nousi, -astui poispäin -- ja käännähti. - --- Mea-Jeo, kuiski hän. -- Minun sylini voi vielä juovuttaa -Tai-Simonin. Ja juopukoon hän siitä kymmenesti, jos antaa sinut -Tai-Suanille orjaksi. - -Hän kiiruhti pois. Kauniit olkapäät vavahtelivat. -- Olinko kuullut -nyyhkytyksen? - - - - -VIIDESTOISTA LUKU - -Orjan käsi Tai-Maran kasvoilla - - -Tämä oli uusi maailma. Mitä minulla oikeastaan täällä oli tekemistä, -sitä en voinut ymmärtää. Mutta sitä suurempi syy oli minulla -ihailla See-Sean jumalaista lumousvoimaa, joka minulle tämän -olinpaikan oli hankkinut. Ja hankkinut huolimatta suuren Tai-Simonin -"kahdestakymmenestä tonnista". - -Tämä oli taivas. Tämä oli avaruus. Tässä tunsi olevansa -taivaankappalten mieltäkiinnittävässä seurassa. Tai-Suan, tuo vanha -Avaruuden mestari, sulaa hyvyyttä uhkuvine kumarahartioineen ja -ystävällisyyden rypistämme kasvoineen, käänsi toisinaan silmänsä -putkesta ja hymähti hyvänsuovasti: - --- Niin, Lao-Koo. Minua aina surettaa, ettemme päässeet yhteyteen -Venuksen kanssa. Epäilemättä sikäläisillä olisi ollut yhtä ja toista -mielenkiintoista, jota olisimme voineet verrata Mars-naapurin --, niin, -ja omiin oloihimme. Kukaties Venuksella oli jo aikoinaan kosketusta -Merkuriuksen kanssa; joka tapauksessa on varmaa, että jälkimäisen -tuhosta oli heillä edeltäpäin tietoja. Miten lienee. Marsin puolelta -väitetään huomatun Maan liikkeissä viime aikoina epätasaisuuksia. Ne -voisivat olla samaa laatua kuin Venuksen töytäilyt ennen sen perikatoa. -Miten harmillista, ettemme voi tehdä vertailuja sisäpiirin -näkökannalta -- - -Hän tarkkasi joitakin merkkivärähdyksiä, hymähteli jälleen ja jatkoi: - --- Hän väittää, etteivät epätasaisuudet voi olla yhteydessä heilläkin -huomattujen aurinkomagneetin nykäysten kanssa. Ne poikkeavat siitä sekä -ajassa että laadussa. Suuri Kaikkeus! Meilläkin väittää apulaiseni, -Tai-Juang, kahdesti panneensa merkille kolmentoista -- kuudentoista -minuutin akselikaltevuuden, ja aikoina, jolloin Marsin kulku on ollut -moitteeton. - --- Ja kuitenkin, -- Tai-Suan naurahti jollekin lisäväitteelle, -- -tullaksemme Venuksen tuhokehään on meillä tarkkojen laskujen mukaan -vielä yli kolmetoistatuhatta kierrosta. -- Tuota onnetonta. Hän saattaa -minut levottomaksi, noilla huolestuneilla arveluillaan. Jos kohta -olenkin jo kauan pannut merkille hänen hermostuneen herkkyytensä, en -kuitenkaan saata uskoa, että hän olisi tyhmä. Suuri Kaikkeus! Toisinaan -olisin taipuisa jättämään koko huolen Tai-Juangille, jos vain saisin -tuon marsilaisen virkaveljeni uskomaan, että _hänkin_ on ikäloppu. -- -Avaruuden nimessä, luulenpa, että hän vihdoinkin lopettaa -- - -Tai-Suan tarkkasi viimeisiä värähdyksiä ja huokasi helpottuneena. - --- Vai niin! sanoi hän. -- Että meidän laskelmamme auringon D-pilkun -liikkeistä on puutteellinen! Antaako olan takaa katsoja meille -huomautuksia! Hän on mahtanut unohtaa, että meillä on hallussamme -kolminkertainen asteittainen sarja sen _kaikista_ pilkuista. Ja -toisekseen -- - -Hän maiskautti suutaan ja leikitteli mietiskellen koneen näppäimellä. -Sitten hän naurahti ja alkoi naputtaa. - --- Totta totisesti -- miten sanookaan Tai-Juang -- ensin me suurella -vaivalla opetamme pojan puhumaan, ja sitten se tuppaa oikomaan -meidän kielenkäyttöämme. Suuri Kaikkeus! Eikö kestänyt neljäkolmatta -kierrossataa, ennenkuin sen saimme käsittämään, että leimahduksemme -olivat tarkoituksellisia. Eikö kestänyt vielä puolikymmentä -kierrossataa, ennenkuin se ymmärsi, että Tshung-Kingin jättiläismäinen -kuvakenttä oli rakennettu sille aapiseksi. Muistanpa, että sanottiin -suuren Tai-Jacksonin tulleen mielipuoleksi, kun yhdeksänkymmenen -kierroksen yhtämittaisen jankutuksen perästä sai marsilaisen tietämään, -mikä merkkileimahdus vastasi kuvalaatalla varjoa: ihminen -- pieni -ihminen -- suuri ihminen. Ja vasta kolmensadan kierroksen perästä -marsilainen itse kykeni lukemaan satakunta käsitettä laatallamme -- - -Jokin tärkeä lause sai Tai-Suanin hetkeksi omistamaan koko tarmonsa -työhön. Hän teki sen jonkinlaisella hyvänsuovalla isällisyydellä. Ja -jatkoi sitten tyytyväisenä: - --- Ja kuitenkin piti sen olla heille yhtä selvä kuin muinaiset -elävätkuvat verraten suuressa koossa. Käsitteet! -- niin, heillä tuntuu -vielä olevan veressä eroittamattomina puut, ruohot ja kaikenlaiset -eläimet, eivätkä he näytä jaksavan käsittää meidän ihmistemme -alastomuutta. Jos ihmisen rumuuden tähden tulisi jotakin kohtaa -itsestään peittää, niin pitäisi heidän totisesti kätkeä kasvonsa, ja -eritoten käsiensä sormet. Mutta ne paikat he juuri näyttävätkin! -- No! -Ahaa! He turvautuvat aina lopuksi kuva-aapiseensa. Katsotaanpas! - -Hän kiirehti muutaman naputus-sarjan ja syventyi tarkkaamaan -selkä kenossa jättiläisputkeen. Tavantakaa hän päästi hyväksyvän -huudahduksen, innostui, ja rupesi jälleen ravistelemaan päätään. -Lopulta hän nousi, viivähti vielä pari silmänräpäystä putken juurella -ja pyörähti sitten pois. - --- Harjoitusta! sanoi hän. -- Aina vain harjoitusta. Näyttää siltä -kuin yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia sen asukkaista opiskelisi -tähtitiedettä. Ja meidän pitäisi seurata leikkiä. - --- Lao-Koo! sanoi hän hymyillen. -- Meidän pitäisi päästä jonnekin -tuonne, Marsin ulkopuolelle. Jospa siellä saisimme pienen jalansijan -voidaksemme tarkata Jupiter-jättiläistä! Kas siinä kiertotähti, jolle -meidän pitäisi voida viedä nykyiset ennätyksemme! Ah! Miten suuren -loikkauksen tekisimmekään tuohon pohjattomaan Avaruuteen! -- Suuri -Kaikkeus! Yhden ainoan vian olen järjestelmässäsi huomannut, ja se -on se: mikset anna ennätyksen kulkea sisimmältä planeetalta aina -ulompaan? Merkuriuksen kokemusten Venukselle, siitä Maan ja Marsin yli -Jupiterille, Neptunukselle -- aina Hamatalle ja Tai-Kingille saakka. -Mutta Kaikkeuden tuomio on tämä: -- tuhoutukoon kukin ennätyksineen; -tehköön seuraaja saman työn! Merkurius meni; Venus teki samoin; -parinkymmenen kierrostuhannen perästä sanotaan Marsilla ja pienillä -kiertolaisilla: "Kun Maa syöksyi Aurinkoon --" - --- Lao-Koo! sanoi hän hetken hermostumisen perästä jälleen tyyntyneenä. --- Opettiko Tai-Joon sinulle tähtitiedettä? Jos sinua huvittaa nuo -Marsin komediat, niin -- - -Hän viittasi putkeen ja paneutui itse lepoverkolle. Eikä hänen -tarvinnut minua kahdesti käskeä. - -Minä olin Tai-Joonilta saanut oppineen arvonimen. Myöskin -tähtitieteessä. Mutta kuinka mallikelpoinen Tshung-Kingin -opetuskeskuksen järjestelmä olikaan ollut, tässä ilmestyi eteeni -naapuri-planeetta "ilmielävänä". Olin odottanut putken päässä näkeväni -Marspallon joltisenkin suurena; sensijaan näin putken täydeltä -kiertolaisen pinnasta murto-osan. - -Se oli valtava, hopeakirkas pyöriö, heleänvärisen rehevyyden ympäröimä. -Ei jälkeäkään "kanavista", "kasvullisuuskeitaista" ja elottomista -aavikoista, vaan täydellinen muinaisajan Maa-maisema järvineen, -jokineen ja töyräineen. Olinpa huomaavinani pienoisen pilkun, joka -verkalleen eteni tasaista vedenpintaa putken laitaan; mutta samassa -veti huomioni puoleensa varjojen leikki hopeisella jättiläislaatalla. - -Se teki oudon vaikutuksen, herätti mieleen liikuttavan muiston -muinaisuuden poikavuosiltani: halpahintaisen etupenkin ja repaleiksi -kuluneen filmin. Yhtäältä pyrki esiin eriskummaisten olioiden -joukko ketjuna toista samanlaista tavoitellen. Syntyi hetkellinen -yhteentörmäys. Toisaalta tullut joukko jäi hajanaisena paikalle, ja -ensintulleet hävisivät. Seisaus. Sitten erottui muista yksi ainoa -olento, kasvoi, paisui, näytti tulevan vastaan kiitävää kyytiä ja -pysähtyi näyttämölle huitovana jättiläisenä. - -Samanaikaisesti antoi kone lyhyen sarjan leimahdusmerkkejä. - --- Suuri Voittaja. Se sama, virkkoi Tai-Suan verkoltaan. -- Heillä -on hänelle aina nuo samat leimahduksensa. Ja he kertaavat yhä -sotahistoriaansa. Kun Etelä-Mars viime kierrossadalla kerran valloitti -heidän pääkaupunkinsa, saimme kotvan aikaa ihailla sen puolen -voittajaa. Ja minun mielestäni etelä-marsilainen oli sekä kauniimpi -että intelligentimpi. - -Äskeinen ryntäys uudistui. Sitä seurasi ripeänä sarjana toinen toisensa -kaltaisia yksilökuvia, joita säesti kullekin ominainen leimahdus-sähinä. - --- Pohjoisvaltion nykyinen päämies, kertasi Tai-Suan takanani. -- Hänen -puolisonsa, vanhin poikansa, -- tyttärensä (pane merkille nais-raukan -suurelliset pukimet!). -- Siinä on edellinen päämies, joka kaatui viime -sodassa, -- ja hänen puolisonsa, -- -- no nyt, katso tarkkaan: tämä on -etelävaltion hallitsija -- - --- Hänellä on kookkaampi vartalo. -- Niin. Ja riekaleista köyhempi. -Etkö näe eroa pään muodossa? Tämä laji on kallonsa puolesta -- - --- Ylöspäin laajeneva. - --- Aivan. Ja sille panen totisesti suuren arvon. - -Kuva oli jo kadonnut, ja äskeinen leikki alkoi uudelleen. Tai-Suan oli -astunut viereeni ja sormieli putken jalkalaitetta. - --- Siellä on, ainakin pohjoispuoliskolla, voimakasrakenteinen rotu -vallalla; mutta sen henkisen kyvyn laita on niin ja näin. Intelligenssi -on sensijaan ahdettu etelään, jossa aineellinen toimeentulo kaikesta -päättäen on työlästä. Emme voi varmasti sanoa, esiintyykö pohjoinen -rotu sortajana vaiko etelän sorrosta irtautujana. Kuitenkin luulemme, -että viimemainittu otaksuma on oikea. Ja silloinhan on vielä toivoa -uuden intelligenssin noususta, johon noiden poloisten tarmokas opinhalu -kylläkin viittaa. -- Tarkastetaan maisemaa! -- - -Muutamalla otteella hän pani putken vavahtamaan jalustallaan. -Taivaankappale näytti äkisti kiitävän poispäin ja pysähtyi vasta kun -koko sen pinta oli näköaukon puitteen mukainen. Näin suuren meren, -joka kolmiosaisena läikkänä kaarsi pohjoiseen laajenevaa ja etelään -haarautuvaa manteretta. Juuri noiden haarojen alapäässä näytti -lumikenttä saavan alkunsa ja lähellä niiden tukevaa yläjuurta kaarsi -hieno koukeroiva rajaviiva, joka tehden äkkimutkan pohjoiseen päättyi -keskimäisen meriläikän reunaan. - --- Se on näiden rotujen nykyinen rajaviiva, virkkoi Tai-Suan. -- Ja -minusta elämä tuon joen eteläpiiriin rajoitettuna ei ole sanottavasti -mieltäylentävää. Näetkö nuo pari lyhyttä juovaa läntisellä liepeellä? -Ne ovat jätteitä siitä kasvullisuusverkosta, joka peitti Marsin -silloin, kun mullistukset olivat alkuasteellaan ja sen pinta sai -kosteutta ainoastaan repeämiinsä. Nyt kun suuremmat mullistukset ovat -synnyttäneet epätasaisen pinnan ja pohjavesi on löytänyt vakinaisen -olemassaolonsa, on tuo läntinen läikkä jäänyt jonkinlaiseksi muistoksi -entisiltä ajoilta, kuten Maan rehevyyden aikana Sahara. -- Mars on nyt -sillä asteella, missä me olimme sata kierrostuhatta sitten. - -Tai-Suan kääntyi ja vaikeni tuokioksi. Melkein samalla hetkellä olin -kuulevinani vieraan äänen takanani. Vielä hetken näin Marsin himmenevän -kartan silmieni edessä, seuraavalla sitä ei enää ollut. - --- See-Sea! sanoi ääni sisimmässäni. Ja hän se oli. - -Miten viehättävästi hänen ruumiinsa notkui hänen astuessaan tässä -kelmeässä valossa Tai-Suania kohti. - --- Isä! sanoi hän painautuen tämän auliiseen kainaloon. -- Sinun tulee -puhua Tai-Simonille hänestä. Hän ei unohda noita kahtakymmentä tonnia -koskaan pitemmäksi kuin puoleksi hetkeksi. Ja tämä puoli hetkeä on -minun ruumiilleni rasitus ja sielulleni helvetin piina. Isä! Sinun -täytyy esittää hänelle, mikä suuri hyöty koko ihmiskunnalle ja eritoten -suurelle Tai-Jeolle on hänen avustaan täällä. - --- Lapsi! Minun pitäisi valehdella -- - --- Ei, isä! Ei valehdella! Minä tiedän, että Lao-Koo on -- että hän on --- --. Ah! Tee hänestä se suuri apu! Hänen silmänsä sanovat, että hän -voi siksi tulla. Hän ei ole orja -- - --- See-Sea! Minä olen orja Lao-Koo, äänsin väkinäisesti. - -Tai-Suan katsahti puoleeni. Vain kerran, ensi näkemältä, olin huomannut -hänen katseessaan kysynnän; sitten en enää. Ja niinpä nytkin hänen -katseensa oli mitään sanomaton. - --- See-Sea, sanoi hän. -- Minä voin tehdä hänestä Tain, minä voin tehdä -hänestä _suuren_ Tain. Mutta Orja Lao-Koo ei voi olla valkoinen, eikä -valkoinen voi olla orja. Kahden tonnin orjan voisimme orjana täällä -pidättää, mutta kahdenkymmenen --, jonka suuri Tai-Simon on erityisesti -tulesta pelastanut, -- ei koskaan. - --- Isä! - --- Lapsi, minä en voi. - --- Et äitini nimessä, Isä? - -Tai-Suan tapasi otsaansa väsyneesti. - --- Et suuren Tai-Millin tähden? - --- Lapsi! - -Siinä oli parkaisua, tuon vanhan miehen äänessä. - -Ja silloin See-Sea oikaisihe, mateli kuin luuton liha pitkin vanhuksen -luisevaa vartaloa. Paisuvat rinnat painuivat Tai-Suanin isälliseen -syliin, ja rukoilevat huulet työntyivät hänen kuivahtaneen naamansa -tasalle. - --- Isä! Sen syleilyn vuoksi, jonka äitini sinulle salassa soi! Sen -lapsen tähden, jonka Tai-Mill syliini siitti ja jonka Morris-Jeo -syntymältään riisti! Isä! - --- Lapsi! - -Vanhuksen pää nuukahti See-Sean pehmoiselle olalle, ja laiha käsi -tutatti hyllyvällä lantiolla. Sitten Tai-Suan irtautui äkkiä -syleilystä, astui eteeni ja silmäsi minua toisen kerran kysyvästi. - --- Lao-Koo, sanoi hän pannen kätensä olalleni, -- kuka sinä olet? - -Morris-Jeolle ja Tai-Maralle olisin julkeasti vastannut: "Lao-Koo, -Pao-Laon sikiö"; Tai-Suanin edessä laskin katseeni ja vaikenin. - --- Lao-Koo, sinä et tahdo vastata? sanoi hän. Olin yhä vaiti. - --- Katso minuun, sanoi hän. - -Minä tottelin. See-Sea seisoi hänen takanaan odottavana, povi kohoillen. - --- Poikani, sanoi Tai-Suan, -- Tai-Joon oli sinun ystäväsi, Tai-Mill -oli Tai-Joonin ystävä, ja minä -- minä olin Tai-Millin ystävä. Minä -teen sinusta suuren Tain, joskin se maksaisi minulle toimeni ja -asemani -- - --- Isä! - -Minä olin parkaissut sen samalla kertaa kuin See-Seakin. Ja nyt makasin -maassa vanhuksen jalkojen juuressa. - -See-Sea syleili hänen laihoja sääriään. - --- Poikani, jatkoi Tai-Suan liikutettuna. -- Minä näen sinussa uhkuvan -nuoruuden tulen. Kun katselen sinua, muistuu mieleeni onneton Tai-Mill. -Suokoon suuri Kaikkeus, ettei sinun kohtalosi olisi yhtä loistava -- ja -yhtä surullinen. - -Hän kosketti olkapäätäni. See-Sean huulet höpisivät kiitollisuutta. -Silloin näin välähdyksen vaarasta ja ponnahdin seisoalleni. - -Varovaisuus sulki suuni viime hetkessä. Tuijotin See-Seaan, tuijotin -vanhukseen ja odotin otsa hiessä jommankumman sanaa. - -Ensin se pilkahti See-Sean silmässä. Mutta ennenkuin hän oli päässyt -jaloilleen, jäykistyi Tai-Suanin ilme. - --- Solvaus! sanoi hän muuttuneella äänellä. -- Joku on täällä. Kuka -tohtii lähestyä Tieteen palatsia --! - -Hän peräytyi lepoverkolleen ja sulki silmänsä. Samalla hetkellä tunsin -helpotuksen tajunnassani. Mutta sensijaan kasvoi levottomuus. - -Katsoin See-Seaan. Hänen ruumiinsa vapisi. Vaistomaisesti hän haki -tukea putken arasta asetinkammesta. Sanaakaan sanomatta ojensin käteni. -Hän painautui väsyneesti syliini. - -Jumalani! Miten naisen vavahteleva ruumis voi häätää tajunnan tyhjäksi! - --- See-Sea! äänsin levottomuuden jälki vielä äänessäni. -- Joku henki -on täällä -- - --- Hän on mennyt, Mea-Jeo! kuiski henkäys korvaani. -- -- - - * * * * * - -Tai-Suanin ääni sen unelman katkaisi. Hänen kasvoillaan väikkyi vakava -ilme. Siinä oli suuttumusta ja kenties vielä enemmän pelkoa. - --- Lapseni, sanoi hän, -- Tieteen pyhätön alueella on ollut -vieras henki. Yksi miljoonasta ei sitä tohtisi tehdä. Suurella -Tai-Morris-Jeolla ei siihen ole oikeutta. On vain yksi tällä -planeetalla, joka sen tohtii ja julkeaa tehdä -- - --- Tai-Mara! kirkaisi See-Sea. - --- Tai-Mara, kertasi vanhus, -- syntymäin valvoja, vaanija-valvoja. - -Minä värisin. - --- Ja Tai-Mara ei tee sitä ilman riittävää aihetta, päätti Tai-Suan. - --- Isä! Minä luulin hänen sinun huoneessasi olevan turvassa. - --- See-Sea, lapseni. Minun huoneessani hän _on_ turvassa. Mutta se -ei estä Tai-Maran mielenkiintoa kasvamasta. Ja kuka sen kerran on -herättänyt -- - --- Ah! Hän vaani suurta Tai-Milliä seitsemänviidettä kierrosta! Ja -sitten -- - -See-Sean ääni tyrehtyi nyyhkytykseen. - -Minun sisässäni oli alkanut kuohua. Ja nyt, nähdessäni tuon jumalaisen -vartalon itkun täristämänä, tunsin voimieni riittävän uhkayrityksiin. -Olisipa suuri Tai-Mara _nyt_ ollut tuossa edessäni, olisin kiertänyt -hänen viheliäisen kallonsa kolmetoista kierrosta vastapäivään ja joka -kierroksella muistuttanut hänelle Tai-Milliä. - -Mutta Tai-Mara ei ollut siinä. Sensijaan näin See-Sean nytkyvien -olkapäiden yli vanhuksen kasvot: säälin pohjalla niissä kuvastui syvä -levottomuus. - --- Tai-Suan, sanoin äkillisen ajatuksen keventämänä, -- Tai-Maralla ei -ole täällä enää mitään tekemistä: minä lähden kaivoksiin. -- - -Kuinka jalo tämä päätökseni olikaan, sen toimeenpanemisesta olisin -tuskin voinut kerskata, ellei kohtalo Tai-Maran ja Tai-Simonin -kaksoishahmossa olisi auttanut minua siinä. See-Sean katseesta luin, -että olin antamaisillani kuoliniskun sille lemmenkaipuulle, mikä häntä -oli tähän huolitteluun kannustanut; ja Tai-Suanin sanat vakuuttivat -alinomaa, että päätökseni oli ajattelematon. - --- Poikani, sanoi hän näinä lähipäivinä uudestaan ja yhä uudestaan, -- -sinun päätöksesi on epäitsekäs, mutta sillä ei ole autettu, että se -on tyhmä. Tai-Mill vältti auringon paahteessa paistumisen hyppäämällä -kuiluun. Ja sinä vältät Tai-Maran hautautumalla kaivoksiin. Suuri -Kaikkeus, pitääkö minun luulla, että se on pelkuruutta? - -Hänen sanoissaan tunsin See-Sean painostuksen, mutta hänen äänensä -puhui toista. - -Kolmantena päivänä saapui See-Sea mielentilassa, joka uhkasi kerta -kaikkiaan pyyhkäistä päähänpistoni. Hän ryntäsi suoraan Tai-Suanin luo -ja ravisti vanhusta kesken mielenkiintoista leimahdussanomaa. - --- Isä! Isä! Tai-Mara on puhutellut Tai-Simonia. Minä olen kuullut, -että --. Isä! Etkö kuule? Tai-Simon tulee kohta luoksesi. Hän tahtoo -lähettää Mea-Jeon kaivoksiin. Hän lupaa hankkia sinulle toisen orjan. --- Isä! Tai-Mara sanoi, että sinä olet vanha tyhmyri, -- että Mea-Jeo -on minun rakastettuni, -- että sinä annat hullun naisen ohjata itseäsi ---. Isä! Hän sanoi, että olet kuivunut, -- että on valittava uusi -Tieteenvalvoja -- Tai-Mao-Kawa tahi -- - --- Mao-Kawa! Mitä sanot, lapseni? Tai-Mao-Kawa? -- Vanhus oli äkkiä -jättänyt työnsä: tieteensä sydämessä kykeni häntä vain tieteen solvaus -tavoittamaan. - --- Minä olen vanhettunut, jupisi hän See-Sean valitellessa, -- minä -olen kuivettunut. Olen Tai-Juangiin verraten -- kernaasti. Mutta -Mao-Kawa! -- Kätyri, puoskari -- Tai-Maran puhaltama nousukas! -- Suuri -Kaikkeus! Miten käy silloin Maan levottomuuksien tarkkaamisen --! - -Kesti runsaan neljänneksen, ennenkuin vanhuksen järkytetty tajunta oli -oivaltanut epätoivoisen naisen tarkoituksen. - --- Minun on keskusteltava Tai-Simonin kanssa! Minä keskustelen, -lapseni; teen sen, lapseni. Tulkoon hän vain luokseni, kuulin hänen -höpisevän, kun See-Sea oli jo heittäytynyt minun syliini. - -Puolikin hetkeä tätä taivaista syleilyä, niin olisin kasvot maassa -kerjännyt armoa Tai-Simonilta. Mutta tuskin olin ehtinyt saada -ymmärrettävää sanaa See-Sean huulilta, kun jo tärähtikin ilmoittajan -ääni: - --- Suuri Tai-Mara suuren Tai-Simonin seurassa tahtoo astua Tieteen -palatsiin! - -Silmänräpäyksessä See-Sea oli noussut. Toisen silmänräpäyksen jännitti -uhma hänen ylevää vartaloansa, ja hänen huulillaan väikkyi ylpeä hymy. -Mutta mitä Tai-Suanin viittaus ei kyennyt tekemään, sen aikaansai hänen -pari sanaansa. - --- See-Sea, se tekee puolustukseni mahdottomaksi, virkahti vanhus. - -See-Sea hätkähti. - --- Mea-Jeo! kuiskasi hän kadoten seinien suojaan. - -Ja silloin avautui toisaalta seinä tulijoille. Minun päätökseni ei enää -horjunut; Tai-Maran takana seisoi kuuden polttajan ketju. - -Panin merkille Tai-Suanin tervehdyksen; se kohdistui jäykkänä -Tai-Simoniin. - --- Ystävillä, suuri Tai-Simon, ei ole polttotankoja takanaan, virkkoi -vanhus hiljaa. - -Tai-Simon hykerteli käsiään ja vilkui avuttomana Tai-Maraan. - --- Suuri Tai-Suan, tieteen ja uskonnon suuri valvoja, selitti Tai-Mara -nostaen pistävän katseensa, -- laskussa lähtee orjalentue Lunariaan, ja -laskuun on vain vajaata kaksi hetkeä. - --- Silloin, suuri Tai-Mara, kehoittaisin teitä kiirehtimään, vastasi -vanhus tyynesti. - --- Niin olen päättänytkin tehdä, suuri Tai-Suan. -- Polttajat, orja -Lao-Koo on edessänne. - -Tuossa tuokiossa kaarsihe polttajain rivi etualalle. Tunsin sappeni -alkavan kiehua, ei siksi, että olin odottanut pelastuvani, vaan siksi, -etten sietänyt Tai-Maran julkeaa mahtipontisuutta. Mutta minä jäin -paikalleni. Vanhus oli sanaakaan sanomatta asettunut polttotankojen -eteen, ja miehet peräytyivät neuvottomina. - --- Tai-Mara, sanoi vanhus, -- Tieteen palatsissa ei sitten suuren -Tai-Wang-Jeon aikojen ole käytetty väkivaltaa. Orja Lao-Koo on minun -orjani. - -Tai-Maran silmät välähtivät ilkeästi. - --- Tieteen palatsi ei myöskään sitten suuren Tai-Wang-Jeon ole -suojannut tuomion saaneita orjia. Orja Lao-Koon on suoritettava -kahdenkymmenen tonnin tuomiorangaistus. -- Polttajat! Tämä on suuren -Tai-Jeon määräys. - -Silloin vanhuksen vartalo edessäni ikäänkuin kasvoi. - --- Takaisin, polttajat! sanoi hän ankarammalla äänellä. -- Suuren -Tai-Jeon määräys oli siirtynyt suurelle Tai-Simonille. Kahdeksan nousua -sitten tämä luovutti määräysvallan minulle. Orja Lao-Koo pysyy luonani, -Tai-Mara. Tämä on suuren Tai-Suanin määräys. - -Minä ihailin vanhusta. Itse Tai-Mara hätkähti. - --- Suuri Tai-Suan, sanoi hän terävästi, -- Tai-Simon on antanut sinulle -orjan, Tai-Simon on antava sinulle toisen orjan. Tieteen valvojalta ei -pidä puuttuman orjia, mutta Työnvalvojan asia on niistä määrätä. Ja -Lentäjä-valvojalle, Tai-Maralle, kuuluu orjien kuljetuksen valvominen -missä ja milloin tahansa. - --- Tai-Simon, virkkoi vanhus, kädellään torjuen polttajain jonon, --- eikö sinun valtasi ole suuren Tai-Jeon antama? Onko se sinulta -riistetty? Jos on, niin miksi kannat vielä Neljännen Piirin rengasta -rinnallasi? - -Tai-Simonin komean nenän ympärillä puikkelehti neuvoton makeus. - --- Suuri Tai-Suan, löpisi hän käsiään hykerrellen, -- nämä kahdeksan -nousua maksavat suurelle Tai-Jeolle tonnin metallia. Minun -velvollisuuteni on valvoa suuren Tai-Jeon sadanneksia -- - --- Olet sen kuullut, suuri Tai-Suan, avusti Tai-Mara kärkkäästi. -- -Aika on täpärällä. -- Lao-Koo, Pao-Laon sikiö, astu esiin! - --- Minä jätän valituksen suurelle Tai-Jeolle! kuulin vanhuksen sanovan. - --- Ja minä, Tai-Mara, vastaan sinun valitukseesi valituksella. -Tai-Maran mahti ei ole vielä vanhuuden panema. -- Polttajat! - -Uskon, ettei kukaan heistä sitä odottanut. Parilla loikkauksella olin -vapauttanut vanhuksen kiusallisesta velvollisuudestaan, ja ennenkuin -Tai-Maran myrkyllisen vihjauksen synnyttämä hymy oli kadonnut hänen -kasvoiltaan, läimähti käteni raskaana hänen virnailevalle suulleen. - --- Tai-Suan, sanoin ylpeästi, -- minä en ole saanut sinua muuten -kiittää, mutta minä olen ainakin maksanut sinua kohdanneen solvauksen. --- Suuri, raukkamainen Tai-Simon, lähetä minut nyt kaivoksiin. - -Hämmästyneiden polttajain kireässä piirissä nautin kätteni työstä. -Suuri Tai-Mara, orjien hirmu, makasi siinä selällään, veristävin huulin -henkeään haukkoen. - -Itse Tai-Suan vapisi; ja putki-jättiläisen takaa vilahti See-Sean -säikähtynyt silmäpari. - -Kotvan ajan vallitsi sanaton hämminki. Sitten Tai-Mara nousi ja -polttajain tangot ojentuivat valmiina minua kohti. Suljin silmäni, -mutta ne avautuivat väkisin. - -Tai-Mara kääntyi minuun ja hänen silmänsä pysähtyivät vaaksan päähän -silmistäni. Pistävästi hän katseli minua pitkän tuokion. - --- Hyvä! sanoi hän äänellä, jonka sävy oli käsittämätön. -- Saakoon -suuri Tai-Jeo ensin tonninsa. Tai-Mara on vain hänen palvelijansa. - -Vielä kerran kapaloi polttajain lanka ruumiini liikkumattomaksi -massaksi, edessäni aukeni seinä ja takanani viilsi hiljaisuutta -Tai-Maran terävä ääni: - --- _Orjan_ käsi Tai-Maran kasvoilla. Tiedätkö, suuri Tai-Suan, mitä se -merkitsee? - -Suuri Kaikkeus! _Nyt_ en sitä enää minäkään tiennyt. -- - - - - - - -TOINEN OSA - -JOO-KEEN KAPINA - - - (Vielä vähemmän on syytä luulla, että Suuri Kaikkeus odottaisi - ihmiskunnan parantumista; sillä tämä parantuminen jo itsessään - sotisi sen järkähtämätöntä järjestelmää vastaan.) - - - - -KUUDESTOISTA LUKU - -Tonni-miehen vaihdos - - -Meitä oli kymmenkunta lentotuolia, alun kolmattakymmentä orjaa. Silmät -liikkumattomaan avaruuteen tähdättyinä tuntui matka loputtomalta, mutta -auringon lieskan heittäessä ensimmäisiä kielekkeitään taivaanlaelle, -laskeuduimme Neljännen Piirin mantereelle. - -Lentäjäin huudot ja koneen säännötön hypähtely olivat sen enteenä, ja -seuraavassa silmänräpäyksessä luisuimme aukkoon, joka supisti taivaan -pienoiseksi läikäksi. - -Nyt sekin oli hävinnyt. - -Ruumiini ei ottanut uskoakseen, että kapalolanka oli irroitettu. -Suurella vaivalla sai polttajan töytäisy jalkani vireille. Ja vielä -puutunein käsin seisoin jonossa kolminkertaisten polttotankorivien -välissä, loitolta katsellen Tai-Lanen, kaivoksien hirmuvaltiaan, -lapsellisen riutunutta naamaa. - --- Neljä tonnia, kuului juuri hänen vielä lapsellisempi äänensä sanovan -jonon etunenässä seisovalle, pienelle naisparalle. - -Minua puistatti. Eikö ennen muinoinkin puhuttu suurista roistoista, -joilla oli enkelimäiset kasvot? - -Askel askeleelta hupeni jono, ja joka tonnimäärän langettua loittoni -epätoivoinen olento kolmen polttajan välissä taustalla ammottavaan -mustaan käytävään. - --- Kymmenen tonnia, sanoi ääni jälleen ja minun etumieheni hävisi -käytävää kohti. - -Tai-Lane kohotti katseensa. - --- Orja Lao-Koo, 2-16-763, sanoi lentueen johtaja yksitoikkoisesti. - -Tai-Lane viittasi. Muuan toinen kohotti käsivarttani. - --- 2-16-763, kertasi hän. - -Tai-Lanen pää katosi vielä kerran kontaktikoneen hattuun. Sitten hänen -utelias katseensa silmäsi minua päästä jalkoihin. - --- 2-16-763, sanoi hän kerran pari silmiään räpäyttäen. -- -Kaksikymmentä tonnia. - -Kävi kohahdus tuossa kolkossa huoneessa. Kaksinkertainen vartiosto -asettui ympärilleni ja koneellisesti astuin ammottavaa aukkoa kohti. - --- Odota! sanoi Tai-Lanen ääni. - -Hän astui luokseni, tunnusteli käsiäni, jalkojani ja rintalihaksiani, -kasvoissansa ilme, jota hänen luisevan runkonsa nojalla en ihmetellyt. -Ottipa hän perin julkealla tavalla katsoakseen silmiinikin. Mutta liekö -niiden ilmeessä kuvastunut kova haluni saada havainnollisesti näyttää -hänelle lihasteni kelpoisuutta, sillä hän peräytyi äkkiä ja tyytyi -turvalliselta paikaltaan luomaan jälkeeni ihmettelevän silmäyksen. - -Pimeä käytävä teki tukahduttavan vaikutuksen. Joka askeleella kuvitteli -kompastuvansa pohjattomaan kuiluun. Käytävän toisessa päässä häämötti -heikko valo, jossa liikuskeli joitakin varjoja. - -Se oli tyrmä, jossa tapasin äskeiset toverini. Sinne tullessani se -oli jo täpösen täynnä, mutta siitä huolimatta mahtui tuohon kahden -miehen-mitan neliöön vielä kymmenkunta onnetonta, ja naisten parkuessa -seinä vihdoin erotti meidät vartijoista. - -Pilkkopimeä vankilamme kiisi huimaa vauhtia alaspäin. - -Minut valtasi sellainen tunne, että olimme matkalla maan -keskipisteeseen. Tajunnassani olimme ainakin kulkeneet runsaan -neljänneksen Maan säteestä. - -Ja kuitenkin tämä iankaikkinen matka päättyi. Ei keventävään valoon, -kuten vastoin tahtoani olin odottanut, vaan surkeaan pimeyteen, jossa -äänten surina kasvoi kymmenkertaiseksi. Joku kompastui minun jalkaani, -minä astuin tielleni kompastuneen naisen pehmeälle ruumiille, ja joku -takaatuleva iski kiroillen kallonsa reiteeni. - --- Irti! kiljaisi ääni jostakin ja seinän paukahdusta seurasi koneen -surina. - -Tyhjentynyt hissilaite lähti takaisin maanpinnalle. - -Helvetti! Kuinka kauan korvakalvo tällaista kestäisi! Kontaktikoneen -hatussa olin kuullut tämän kiljunnan ja kiroilun; se oli ollut vain -kaukainen kaiku. Muutaman röhisevän äänen äkäisestä sadattelusta -ymmärsin, että oli vuorokauden hiljaisin hetki: he tahtoivat nukkua. -Suuri Kaikkeus! Niinkuin tässä olisi voinut nukkumisesta haaveksiakaan! - -Pimeässä erottui vähitellen siellä täällä ikäänkuin höyrymäistä -valonaavistusta. Näköhermoissa se ei voinut olla; pysyttelihän se aina -määrätyissä paikoissa. Parhaani mukaan vältellen onnettomain ruumiita -haparoin muuatta valoläikkää kohden. Ja kompastuin. - --- Lunarian sokeus! kirahti karkea ääni, ja tanakka potku tapasi -polvitaivettani. -- Lunarian sokeus! Makuuverkko siinä on ihan -yhtä hyllyvä kuin kauempanakin. Kiitä olematonta jumalaasi ja pidä -lepohetkistä vaari. - --- En tahtonut loukata ruumistasi, toveri, sanoin sovinnollisesti. -- -Mutta minä en näe täällä mitään. Voinko tässä levätä? - --- Se on sinun yksinkertaisesti tehtävä, jollet tahdo tulla huomiseksi -pehmitetyksi. Tuonnempana voit tavata Shi-Kain, ja hän ei tottavie -tyydy tavalliseen potkaisuun, vaan pudistaa henkirievun nivusistasi -puolen kierroksen ajaksi. - -Osaksi teki sen omituinen painostus, joka täällä alhaalla oli -yllättänyt ruumiini, osaksi myöskin tämän raa'an miehen suorasukainen -puhetapa: minä paneuduin pitkälleni soraiselle maalle ja koetin olla -kuulematta rähinää. - -Mutta se jatkui yhä. - -Tuokion silmät kiinni loiottuani avasin ne jälleen Jossakin -lähettyvillä oli syntynyt hirvittävä mellakka joka ylitti kaikki muut -äänet. - --- Minä en nähnyt! -- En nähnyt! kirkui epätoivoinen ääni. - --- Sinä opit pitämään silmät varpaittesi nenässä, karjui toinen ääni, -joka kuulosti tulevan tilavista keuhkoista. -- Helvetin piina! Jos -joskus vielä viheliäisille atuloillesi astut, niin loikkaa tällä -kohdalla, loikkaa! -- Noin! - -Seurasi mieletön parkaisu. Jossakin kauempana mätkähti -onnettoman ruumis toisten tiloille, ja kiljunta toistui äskeistä -saatanallisempana. Sitä säesti sankarin tyytyväinen röhönauru. - --- Shi-Kai, sanoi naapurini yksikantaan. -- Mitä sanoin äsken! - --- Hän on voimakas, vastasin puistatellen. - --- Viidentoista tonnin mies, päätti ääni. - --- Mutta hän on hirmu. - --- Kolmen kierroksen ajalla tehnyt neljäkolmatta ruumista. - --- Eikö Tai-Lane häntä rankaise? - --- Miksi? Hän ruhjoo vain luut, ja "kirkas autuus" tekee loput. -Toisinaan saa hän muutaman sadanneksen kurinpitorangaistuksen, ja hän -suorittaa sen. Katsos, se on Tai-Lanen hyöty. - -Viimeinen lause tuli kuiskeena, ja naapurini tuntui jälleen tahtovan -levätä. - -Kuuntelin vihlovaa valitusta ja tarkkasin mustaakin mustempia -haamuja, joita toisinaan erottui fosforinkiiltoisia läikkiä vasten. -Kaukana, muita valoisamman läikän kohdalla, liikkui solakka vartalo -säännöllisessä tahdissa, häipyi ja liikkui jälleen. - --- Tekeekö tuo tuolla työtä?, kysyin. - --- Tekee. Hän on jäänyt takapajulle. - --- Jääkö moni? - --- Heikot, joiden ei onnistu pysytellä antavalla maalla. Huomenna sen -tunnet. Jollet pidä puoliasi, saat kierroksen, pari tonkia toisten -jälkiä. Shi-Kai, hän nokkii aina siinä, missä metallia on, ja siksi hän -ei edes rasitu. - --- Tuo on nainen, sanoin pinnistäen näköäni. - --- Varmaankin La-Li, vastasi naapurini vaivautumatta katsomaan, ketä -tarkoitin. -- Hänellä on niin paljon lisätuomioita, ettei hän kykene -niitä koskaan täyttämään. - --- Naisella? - --- Niin. Tai-Lane on ihastunut hänen lihaansa ja kostaa kurinpidolla, -kuiskasi ääni. -- Ja Shi-Kai olisi hänet jo raiskannut, jollei -pelkäisi Tai-Lanea. Olisinpa minä La-Li, eläisin kuin suuren Tai-Jeon -ensimmäinen puoliso; antaisin Shi-Kain ahertaa tonnini ja Tai-Lanen -keventää kuormaani. - -Ääni naurahti, ja minun muistini heräsi: La-Li! Sehän oli Lao-Koon -sisar, jota suuri Tai-Jeo oli himoinnut ja jonka vuoksi Lao-Koo sai -ensimmäisen tuomionsa. Suuri Kaikkeus! _La-Li_ tietenkin tunsi -veljensä -- -- - -Rähinä alkoi vaimeta. Vain eri suunnilta pimeästä kuuluva väsynyt -valitus piti tunnelmaa vireillä. - --- Toveri, sanoin hiljaa. - -Hän oli nukkunut. - -Minut valtasi outo yksinäisyyden tunne. Tuolla liikkui La-Lin -haamu himmenevän läikän puitteissa. Mutta välillä jossakin nukkui -"viidentoista tonnin" mies. - -Suljin silmäni, painoin sormet korviini ja tahdoin nukkua. -- -- - - * * * * * - -Olinko nukkunut? Missä olin? Mitä tämä hirvittävä meteli? -- - --- Ylös! -- Ylös! Kaivosten valvoja, suuri Tai-Lane, tahtoo laskea -orjansa! -- Ylös! -- Ylös! - -Se viilteli selkäpiitä. - -Naapurini oli noussut, ylt'ympäri kuului kuhinaa, kiroilua, itkua ja -ulvontaa. Tänne tullessani olin arvioinut joukon viideksisadaksi; nyt -_tunsin_, että niitä oli kymmenentuhatta. - --- Ylös! -- Ylös! jyrähti ääni toistamiseen, ja jonkun matkan päässä -syöksähti maahan huikaiseva valopatsas. - --- Toveri! sanoin, ojentaen käteni pimeään. - --- Varo tallautumasta, kun vyöry tulee, tokaisi ääni. - -Samassa tunsin kohinan ja läähätyksen lähenevän. Se tuli yhtaikaa joka -suunnalta, suhahti ohitsemme tuhatsuisena hirviönä ja antoi minun -käsittää, että joka suuta vastasi neljä hillittömästi huitovaa raajaa. - -Ilman varoitusta olisin jo maannut maassa, sensijaan että nyt säästyin -siitä parilla kuperkeikalla. Valopatsasta vasten kuvastui hurjasti -vitveltävä orjaparvi, ja jälkijoukko sadatteli maassa vaikeroivia -poloisia. - --- Kao-Jama! tärähti kuin ukkosena valopatsaan yläpäästä. - --- Kao-Jama, piipitti ääni äkkiä syntyneen hiljaisuuden vallitessa, ja -patsaan loimussa kohosi tumma naama vasten valoa. - --- Je-Sai! tärähti jälleen. - --- Je-Sai. -- Ja toiset kasvot tuijottivat kirkkauteen. - -Kompastuin itkevään olentoon. - --- Toveri! sanoin pidätellen. -- Tämä on nainen. - --- Anna olla! - --- Mutta jos -- - --- Tolvana! Tai-Lane voi huutaa sinun nimesi. Väristen seurasin hänen -kintereillään. - --- Entä jos huudetaan tuota naista? sopersin joukkoon tunkeutuessamme. - --- Joka on elossa, se tulee, ja joka ei tule, se ei ole huomenna elossa. - -Pasuuna törähteli yhä tiheämpään, ja minulla oli täysi työ pysytellä -toverini lähettyvillä tässä joka huudon perästä hurjasti elävässä -lihamassassa. - --- Shi-Kai! - -Minä kohotin päätäni. - --- Shi-Kai, vastasi voimakas ääni, ja karkeatekoinen jättiläinen seisoi -ylpeänä loimussa. - -Toverini töykkäsi kylkeeni. - --- Jättiläinen, sanoin, arvaten hänen tarkoituksensa. -- Mutta minusta -liian vanha. - --- Elä sano sitä hänelle, varoitti Neo-Hoo eikä sen koommin virkkanut -mitään. - -Tuokioksi kiivas liikehtiminen katkaisi keskustelun, ja juuri kun -jälleen yritin sitä jatkaa, törähti korkeudesta: - --- La-Li! - -Minä en unohda sitä silmänräpäystä. Salamana iski tajuntaani, että -kenties juuri La-Li virui tuolla kaivoksen soralla -- ja samassa hento -naisvartalo solahti valoon. - --- La-Li, helähti ääni, jota en tahdo kuvata. Ja siron kaulaviivan -kannattamat vielä sirommat kasvot syöpyivät syvälle tajuntaani. - -Vasta parin, kolmen uuden nimen kaiuttua huomasin, ettei La-Li enää -ollut siinä. Hän oli jonakin tämän hirvittävästi nytkähtelevän -lihamöhkäleen jäsenenä, kenties jossakin aivan lähelläni. Ja minä -keinuin tässä möhkäleessä kuin painajaisunen helmassa. - --- Kian-Sai? -- -- Kian-Sai. -- - --- Pa-Hea! -- -- Pa-Hea. -- - --- Neo-Kun! -- -- Neo-Kun. -- - --- Lao-Koo! -- -- - -No? -- Vasta tahdin keskeytyminen minut herätti. Pasuunan ääni leikkasi -vielä korvakalvoani. - --- Pois tieltä! sanoin ravistaen möhkälettä. - --- Sinä et pääse, kuulin naapurini äänen. - --- Enkö! - -Tunsin, että möhkäle tutisi ympärilläni. Puoleen ja toiseen painoin -sen kiinteätä lihaa; sain iskuja ja annoin iskuja, kunnes hillittyjen -sadatusten paisuessa luiskahdin piirin keskelle. - --- Lao-Koo, sanoin sulkien silmäni huikaisevassa hohteessa. - --- Lao-Koo! olin kuulevinani hiljaisen helähdyksen. Ja sitten uusi -törähdys sai minut jättämään paikkani nyyhkyttävälle vanhalle naiselle. - --- Siinä oli lihaksia! tajusin jonkun sanoneen. - --- Hän on tulokas, vastasi toinen. - --- Hän tuli meidän mukanamme, liitti kolmas. - --- Montako tonnia hänellä on? - --- Mitä sanoit? Shi-Kailla on vain viisitoista -- - --- Tuliko hän tännepäin? - -Kumma kyllä. Möhkäleen surina oli kiihtynyt, mutta se hajautui kuin -huuru. Pasuunan törinä nieli kiistelyn tonnimäärästä, ja tuossa -tuokiossa huomasin olevani pahimman tungoksen ulkopuolella. - -Tunsin, että joku seurasi minua kintereilläni. - --- La-Li! olisin mielelläni huutanut, mutta en tohtinut korottaa -ääntäni. Loitolta olin tuntevinani paikan, missä hän eilen oli -työskennellyt. Sinne suuntasin haparoivat askeleeni. - -Mutta siellä ei ollut sieluakaan. - -Potkaisin löyhää maata jalallani. Sorasta lähti fosforimainen valo kuin -tuhansista kissansilmistä. Töyhälsin uudelleen ja tavoittelin suurinta -niistä kädelläni. - -Nyt ymmärsin. Se oli sormenpään kokoinen kova kappale: se oli valkoista -metallia. - -Siis juuri tätä suuri Tai-Jeo tarvitsi. Tätä tarvitsivat Tshung-Kingin -asukkaat. Ja -- minä vapisin innosta -- tätä tarvitsi myöskin Tai-Mason. - -Nyt käsitin, miksi sitä pimeässä louhittiin: valossa sitä epäilemättä -oli vaikea löytää. - -Lähelläni liikahti varjo. Kohotin katseeni, mutta hohde oli heikentänyt -näköni. - --- Lao-Koo! sanoi voimakas ääni. -- Sinäkö olet Lao-Koo? - -Äänestä en voinut erehtyä. - --- Minä, sanoin lyhyesti. - --- Ja aiotko kaivaa tässä? - --- Miksen kaivaisi. - -Kuului röyhähdys, josta ei puuttunut uhkaa. Vieras jalka töyhälsi -soraa, ja fosforihohde valaisi tukevan reiden ääriviivaa. - --- Tiedätkö, kuka on Shi-Kai? - -Minua suututti. - --- Kaikesta päättäen se olet sinä, sanoin, muistaen äskeisen naapurini -varoituksen, -- mutta en käsitä sen tiedon tärkeyttä. Onko tämä paikka -kenties sinun? - --- Lao-Koo! röhelsi ääni. -- Jokainen tässä kaivoksessa tietää, kuka -on Shi-Kai. Ja jokainen tietää myöskin, että hän saa kaivaa siinä ja -siinä, _jos_ Shi-Kai sen suvaitsee. - --- Onko se Tai-Lanen määräys? - --- Se on Shi-Kain määräys. - --- Vi niin, ja salliiko Shi-Kai minun kaivaa tässä? - --- Ei. - -Minä punnitsin hetken aikaa. Silmäni alkoi jo eroittaa miehen -ääriviivat. Ymmärsin, että tilanne oli liian kireä voidakseen jäädä -puolinaiseksi. - --- Shi-Kai, sanoin, -- minä kaivan tässä, kunnes joku toinen sanoo, -että tämä on hänen paikkansa. - --- Lunarian piina! röhisi ääni. -- Etkö ymmärtänyt, että minä, Shi-Kai, -en salli sinun kaivaa tästä? Kuolema ja "kirkas autuus"! - -Minä peräydyin askeleen. Joka lihakseni jännittyi. Lähettyviltämme oli -alkanut kuulua ääniä ja pasuunan törinä oli tauonnut. - --- Shi-Kai! sanoin ääntäni hilliten. -- Onko sinua täällä toteltu? - --- Nurisematta! Sillä se, joka ei ole totellut, on oppinut sen -tekemään. Lunarian sokeus! - --- Shi-Kai, tästälähin sinua ei totella. - -Kuulin kuhauksen näkymättömästä joukosta, kuulin mielettömän karjaisun -Shi-Kain huulilta, ja samassa silmänräpäyksessä pöllähti hohtava sora -ympärillämme ilmaan. - --- Shi-Kai! -- Shi-Kai! huuteli näkymätön joukko äänellä, joka ennusti -pelätyn tyrannin voittoa. Ja jykevä nyrkki oli horjahduttanut minut -soravallia vasten. - -Minä tiesin, että nuo nyrkit oli kahlehdittava. Yksi ainoa isku tuosta -soran kovettamasta moukarista riitti kellistämään millaisen miehen -tahansa. Koetin pakottaa häntä kiinteämpään otteluun, mutta sitä tuo -vimmastunut jättiläinen tuntui ymmärtävän välttää. - --- Kirkas autuus? sähisi hän tähdätessään tämän tästä uuden iskun, ja -silloin aina vastasi näkymättömäin "katsojain" hyvä-huuto. - -Minusta se kuulosti teennäiseltä ja päätin sen vaimentaa. Runsaan -neljänneshetken kesti tämä tulinen ottelu, ennenkuin sain hänen oikean -ranteensa vasempaan käteeni. Hänen viimeisen iskunsa vielä soidessa -korvakalvollani putosi kämmensyrjäni raskaasti hänen tukevalle -niskalleen, ja seuraavassa silmänräpäyksessä makasi Shi-Kai allani -molemmat moukarit kierteisessä puristuksessa. - --- Shi-Kai! sanoin vapaalla kädelläni puuduttaen hänen reitensä. -- -Täällä näyttää olevan tonnimäärä arvonmittana. Se on paikallaan. Sinä -olet viidentoista tonnin, minä kahdenkymmenen. Julista kansalle, ettet -sinä tästä hetkestä alkaen mitään määrää. - -Kiukkuinen röhinä pääsi miehen suusta, mutta joukon äänekäs hämminki -nieli sen. Shi-Kain ruumis vääntelehti epätoivoisessa rynnistyksessä. - --- Julista! sanoin asettaen nyrkkini hänen korvalliselleen. Shi-Kai -tuntui rauhoittuvan. - --- Sinä et uskalla! röhötti hän. -- Minä olen viidentoista tonnin -arvoinen, ja Tai-Lane tietää sen. - -Väen kuhina lakkasi. - --- Shi-Kai! sanoin kiristäen otettani. -- Tiedätkö, mikä mies on suuri -Tai-Mara? - -Minä tunsin, että hän tiesi sen, ja väen syvä äänettömyys sanoi samaa. - --- No niin, Shi-Kai. Puolitoista hetkeä ennen viime laskua tämä sama -käsi iski suuren Tai-Maran verisin suin maahan. - -Seurasi kohahdus kansassa, korviasärkevä meteli ja hillitön sanakiista. -Shi-Kai makasi allani kuin polttotangon tapaamana. - --- Se on totta! erottui vihdoin ääni joukosta. -- Vartijat puhelivat -siitä matkalla. Sanoivat sen tapahtuneen Tieteen palatsissa -- - -Enempää en kuullut. Kovaääninen väittely ylitti puhujan äänen, ja -silmänräpäyksen varomattomuus salli Shi-Kain tempautua otteestani. -Hyvin tähdätty isku sydänalaani pani minut hetkeksi haukkoilemaan -henkeäni, mutta silmänräpäystä myöhemmin keskitin voimani ruhjovaan -lyöntiin, jonka päällisenä pontena oli vihdoinkin puhjennut kiukku. - -En tiennyt, mihin se osui; mutta Shi-Kai kaatui. Ja _sen_ tiesin, ettei -tarvinnut hänen käsiään kahlita. - --- Toverit! huusin hillittömän kohinan läpi. - Shi-Kai ei enää määrää -mitään. Poimikaa sieltä, mistä parhaiten metallia löydätte. - --- Onko hän kuollut? kuului huutoja. Tunnustelin jättiläisen sydäntä. - --- Shi-Kai elää, huusin, -- mutta hän ei elä tarpeeksi häiritäkseen -työtänne. - -Astuin askeleen väkijoukkoa kohti. Se päästi äänekkään ihastuksen -mylvinän. Ja itserakkauttani hiveli sen sydämellinen sävy. - -Holvin kynnyställä hipaisi käsivarttani äänetön olento. Hämärästi -luulin näkeväni sen ääriviivat. Käteeni osui hentoinen vyötärö. - --- La-Li! sanoin hiljaa. - -Hän kiersihe vapaaksi, mutta onnistuin saamaan otteen hänen ranteestaan. - --- Tämä oli minun paikkani, helähti ääni uhmaten. - --- La-Li! Paikka on sinun, sanoin verkalleen. -- Mutta siinä makaa -Shi-Kai tajutonna. Minä kannan hänet ensin pois. - -Päästin hänen kätensä ja aloin virotella kaatunutta. Olin -ottamaisillani hänet syliini, kun käsi äkkiä kosketti olkapäätäni. - --- Minä -- minä näin sinut valopatsaassa, sanoi ääni kuiskaten. -- Sinä -et ole Lao-Koo, veljeni -- - --- La-Li! - --- Niin. Sinä olet varastanut hänen nimensä. Lao-Koo on kuollut. Miksi -valehtelet? - --- La-Li! sanoin tarttuen hänen käteensä. -- Hiljaa! He ovat tehneet -minusta Lao-Koon. - -Hän kiskoutui irti. Joku läheni pimeässä. - --- Lao-Koo! sanoi tuttu ääni. -- Minä täällä olen Feo-Fan. Miten on -Shi-Kain laita? - --- Huonosti, pelkään. Kantakaamme hänet pois, toveri. - --- Shi-Kai parka! Kuule, miten väki riemuitsee! Minä kuulin sen. Mutta -minä tunsin vain La-Lin läsnäolon. Valkoinen metalli säihkyi hänen -käsiensä ympärillä. - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU - -La-Li - - -Shi-Kai oli maannut kahdeksan nousua. Kolmannen päivän laskussa hän -oli töintuskin jaksanut vetäytyä valopatsaalle, vaikka hänen paikkansa -olikin juuri sen vieressä. Ja tajutonna hänet silloin laahattiin -paikalleen takaisin. - -Miesparka! Minä ymmärsin hänen pehmeytensä, sillä olihan oma ruumiini -vielä neljännessä nousussa kuin nuijalla hakattu. - -Mutta paljon en häntä ajatellut. Vaikka orjalauma säästi jokaisen -tuoreen louhoksen antavimman sopen minulle, tunsin saavani ahertaa -voimaini takaa, ennenkuin pääsin päivässä kolmeen sadannekseen. Ja -sitäkin menoa kestäisi rangaistukseni yli kahdenkymmenen kierroksen! - -Minä ajattelin La-Lia. Kolme kertaa olin turhaan lähennellyt häntä -hänen louhoksensa kehnouden varjolla. Hän teki työtä kahdeksan hetkeä -vuorokaudessa ja lepäsi kolme eikä vastannut minulle sanaakaan. Usein -kulutin kalliin neljänneshetken loitolta katsellen hänen hohteessa -askaroivia käsiään ja vaanien leimahdusta, joka silmänräpäyksen ajan -antoi minun nähdä hänen kasvonsa. Ja yökaudet arvailin, missä kaivoksen -sopessa hänen ihastuttava päänsä soraa lämmitti. - -Sitä ei voinut auttaa. Tämän kuhisevan epävarmuuden keskellä ei koskaan -tohtinut poistua ruumiistaan. Ja piti olla tosiystävä, jolle sellaisen -asian saattoi paljastaa. - -Feo-Fan! En epäillyt tämän suorasukaisen miehen ystävyyttä, mutta -olinhan ollut täällä vasta muutaman nousun. Ja kukapa tiesi, oliko -Shi-Kai jo voitettu vaiko vain masennettu. - -Yhdeksännen päivän laskussa sai jälkimäinen otaksumani jonkun verran -tukea. Shi-Kai ilmaantui valopatsaaseen entistä ehompana eikä enää -palannutkaan suoraa päätä lepopaikalleen. Omalle huudolleni mennessäni -näin hänen seisovan piirin sisälaidassa, ja vaikken sitten silmäini -soettua enää häntä nähnytkään, aavistin silti hänen läsnäolonsa. - -Tuokioksi unohdin hänet, kun La-Lin huuto salli minun ihailla tuota -suloista olentoa. Tämä hetki oli nautinto, jonka vuoksi saattoi nousun -kerrallaan tässä helvetissä elää. Ja itsekkyydessäni minä kiitin suurta -Kaikkeutta siitä, että La-Li oli yksi niistä harvoista, joita pasuuna -joka laskussa muisti. Shi-Kai, minä ja muuan vanhus, Ka-Hara, olimme -siinä hänen vertaisiaan. - -Pasuunan vielä raikuessa erosin kerhosta ja tein tavanmukaisen -kierrokseni sen ympäri. Itse mielestäni tein sen aina saadakseni -hitusen liikuntoa, mutta todellisuudessa toivoin kohtaavani La-Lin. - -Häntä en nytkään kohdannut. Sensijaan, tullessani louhokselle, jonka -räjähdyskone eilen oli pöyhinyt antavaksi, näin etupäähän päästämieni -naisten ja vanhusten saamattomina vetäytyneen tukihäkin nurkkaukseen. - --- Nartut! kuulin tutun äänen karjuvan. -- Kuka on antanut teille -luvan poimia nyrkinmöhkäleitä! Luuletteko minun penkovan soraa teidän -hikenne hajussa! Ulos! Lunarian piina! -- Kolme miehenmittaa minun -kantapäistäni on teidän paikkanne! -- - --- Se oli Lao-Koo! änkytti joku. -- Emme me!-- Se oli Lao-Koo -- - --- Se _on_ Lao-Koo! katkaisin kiivaasti. -- Onko sinulla, Shi-Kai, -jotakin muistuttamista? - -Sora leimahti jättiläisen jalkain juuressa. Olin varma siitä, ettei hän -odottanut minun tulevan. - -Muutaman silmänräpäyksen vallitsi syvä hiljaisuus. Olin pysähtynyt -askeleen päähän hänestä. - --- Shi-Kai, sanoin teeskennellen tyyneyttä, -- sinun louhoksesi on -jossakin muualla. Eilen Tai-Lanen kone avasi parisenkymmentä. - --- Minä osaan itse valita louhokseni! puhisi hän levottomasti soraa -potkien. -- Sinä ja naarakset menkööt sinne. Minua tämä murennos -miellyttää. - -Hänen uhkaava äänensä teki vaikutuksen. Huomasin naisten pyrkivän -aukolle. Olin jo kuulevinani Shi-Kain pilkallisen naurun. - -Silloin luontoni kuohahti. - --- Naiset! sanoin, -- takaisin työhönne! Ja sinä, Shi-Kai, luulin -antaneeni sinulle opetuksen. No hyväpä niin, minä annan sinulle vielä -toisen -- - -Hän ei ehtinyt nousta vastarintaan. Sain tukevan otteen hänen -haaroistaan ja niskastaan ja lähetin hänet siihen suuntaan, missä -louhoksen aukon piti olla. - -Kuului kirahdus ja ulvonta, joka todisti hänen läpäisseen aukon. Se -oli hänen onnensa: puoli miehenmittaa sivummalla hän olisi murskannut -päänsä metallinkovaan pieleen. - -Kuuntelin tuokion. Hän alkoi ähkiä. Ja vaivaloinen ärinä ilmaisi hänen -tunteensa lähelläseisovia kohtaan. - -Takaisin hän ei tullut. -- - - * * * * * - -Ruokailuneljänneksellä tuli Feo-Fan samalle letkustolle. Kaivoksen -väki, joka oli ottanut tavakseen tiedoittaa toisilleen, missä -milloinkin oli, oli äskeisen tapahtuman vuoksi vieläkin suurisuisempi; -ja niin ollen oli ystäväni helppo tehdä se, mikä minulle olisi ollut -tuiki mahdotonta. - --- Lao-Koo, sanoi hän ruokahalun tyyntyessä, -- kuulin, että Shi-Kai -oli jälleen saanut selkäänsä. - --- Entäpä sitten, vastasin vastahakoisesti. - --- Ka-Hara näki hänen pitelevän nivusiaan. Hymähdin jotakin. Tämä -kaivoksen neste ei ollut maukasta, mutta se oli ravitsevaa, ja minä -olin päättänyt aina käyttää hyväkseni koko neljänneksen. Mutta Feo-Fan -vetäytyi lähemmäksi. - --- Lao-Koo! kuiskasi hän. -- Se ei merkitse hyvää. Shi-Kain tapaista ei -ole lähteä taistelupaikalta hävinneenä ja silti omin jaloin. - --- Hän on huomannut sen parhaaksi, tokaisin. - --- Niin kai. Ja silloin se merkitsee, että hänellä on jotakin mielessä. - --- Uusi selkäsauna. - --- Elä naura, Lao-Koo. Sinä olet viisas ja väkevä. Mutta hän on viekas. - -Minä imin ahkeraan. - --- Ja Ka-Hara sanoi --, aloitti Feo-Fan. Mutta minä en kuunnellut häntä -enää. Hänessä istui vielä Shi-Kain mahti, ja sen karkoittamiseksi ei -kannattanut uhrata suullistakaan ravintoa. - -Pasuunan ääni törähti, ja ruokaletkut luisuivat käsistämme. - --- Kas niin, sanoin kylläisenä, -- nyt jäit varmaankin liian vähälle. -Mitä sanoi Ka-Hara? - --- Hän sanoi kuulleensa Shi-Kain murisseen -- - --- Sen kuulin minäkin. - --- Murinan, niin. -- Feo-Fanin äänessä oli paheksumista. -- Mutta -_mitä_ hän murisi, sitä sinä et kuullut. - --- Sano se sitten. - -Tavanmukainen mylvinä oli taasen kohonnut korviasärkeväksi, sillä -ravinnosta osattomiksi jääneiden luku oli joka päivä suuri. Feo-Fan -kurottautui korvaani ja kuiskasi keuhkojensa koko voimalla: - --- Shi-Kai oli sanonut: "Lunarian piina! Sinä lähetät minut muuanne. -No hyvä, sinä narttujen hien haistaja, minä luulen löytäneeni sinussa -hermokeskiön, joka on tarpeeksi arka --" - --- Ja sitten? - --- Muuta ei Ka-Hara kuullut, päätti ystäväni äänellä, joka merkitsi -samaa kuin: eikö siinä ollut tarpeeksi? - -Minä kävelytin Feo-Fania sinne tänne kaivoksen keskustassa. Naisten -ruokailukerhon seutuvilla harhailimme pitkän tuokion, lasten sopukassa -toisen; eikä edellisten valittelut ja jälkimäisten itkunsekainen -torailu olleet tajunnalleni muuta kuin soran rapina metallia vaanivalle -silmälle. Tuon helvetillisen pauhun seasta tarkkasin vain yhden ainoan -äänen helähdystä. - -Mutta sitä ei tullut. - -Paluumatkalla louhokseeni tirkistin La-Lin sopukkaa kohti. Jotakin -siellä liikehti. Mutta hohde oli liian heikko: suuri Kaikkeus ei tänään -sallinut minun nähdä hänen käsivarsiensakaan ääriviivoja. -- - -Sinä päivänä en saanut lepoa. Feo-Fanin pahoine aavistuksineen -vihdoinkin nukuttua tuijotin hetken vielä La-Lin louhokseen. Siellä -kuumotti heikko hohde, mutta ei myöskään mitään muuta. - -Miksei hän tänään ahertanut ylityötä? Oliko louhos lopulta -osoittautunut niin antavaksi, ettei hänen tarvinnut siihen turvautua? -Vai oliko hän kenties liian väsynyt! - -Pieni raukka! Olihan Feo-Fan sanonut, ettei hän koskaan jaksaisi -täyttää tonnimääräänsä. Ja jos niin, niin -- - --- Feo-Fan! kuiskasin ilkeän aavistuksen ajamana. - -Mies kuorsasi. Olinhan käskenyt häntä vaikenemaan; nyt hän vaikeni. - -Viimeinen hetki ennen laskua oli hirvittävä. Eilinen tavallista -raskaampi ilma oli käynyt monenkin terveydelle, ja nyt, kahden -lepohetken kuluttua, valitus ja sadattelu oli kiihtynyt -katkeamattomaksi kuoroksi. Toisinaan, toisten levätessä, olin käynyt -ympäri tyynny telien pahimmin kärsiviä; nyt ryömin jälleen liikkeelle. -Mutta -- minä aloin ymmärtää, miksi ihminen täällä voi kehittyä -- minä -jätin vihlovasti valittavan naisen oman onnensa nojaan niin pian kun -olin varmistunut siitä, ettei äänen taustana ollut La-Lin hentoinen -ruumis. - -Pasuunan törähdys yllätti minut hänen louhoksensa suulla. Miten kauan -lienen siinä soraan tuijottanut ja La-Lin kätten jälkiä hakenut! Pääni -oli raskas ja ruumiini veltto, kun odotusta täynnä valopatsaalle -kiiruhdin. - -Nythän kumminkin saisin nähdä hänet! - -Mutta tänään oli Tai-Lanekin kiusallisen vitkasteleva. Shi-Kai oli jo -ollut patsaassa, Ka-Hara, Feo-Fankin -- ja satojen muiden perästä ei -koskaan näyttänyt tulevan _hänen_ vuoronsa. - --- La-Li! - -Minä hypähdin. Katseeni paloi ahnaana valojuovaan. Suuri Kaikkeus! - --- La-Li! - -Tuo oli jo armontörähdys. Ja La-Li viipyi. Ruumiini vapisi ja käteni -tahtoivat ryhtyä johonkin. - -Kuolema ja kirous! Patsaaseen oli kierinyt vaivainen olento, toinen -käsi maassa, toinen tyhjää haraten. Oliko tuo onneton kuullut väärin! - --- La-Li, helisi kuin hento kieli särkyneessä soittimessa. Ja valoon -kääntyivät pienet, kärsivät kasvot -- La-Lin kasvot. - -Suuri armias Kaikkeus! - -Sillä hetkellä tiesin vain, että piiri hajosi tieltäni, pakoon ehättävä -olento osui käsieni ulottuville, ja vaikeroiva ääni sai säikähtyneen -värähdyksen. - --- La-Li! kuiskasin lämpimästi. -- La-Li! -- - --- Lao-Koo! kuului jostakin vastaus. - -Käteni herpaantui. Korvani tarkkasi kuolevaa kaikua. Hento ruumis -tahtoi luisua käsistäni. _Tunsin_ joukon kuumeisen hälinän, tajusin sen -jännittyneen levottomuuden. - --- _Lao-Koo!_ - -Pasuunahan se oli. Suuri, säälimätön Kaikkeus! - -Nuolena olin kiitänyt valopatsaaseen, käheänä olin puhaissut nimeni -ylös korkeuteen ja tuskin toinen huuto pasuunasta oli alkanut, kun -jo rynnistin läpi tiheän piirin siihen suuntaan, mihin La-Lin olin -jättänyt. - -Minä en löytänyt häntä enää. - --- La-Li! huhuilin. - --- La-Li! huusin. - --- La-Li! -- La-Li! jyrisin keuhkojeni koko voimalla. Ei kukaan -vastannut. Ei kukaan antanut auttavaa vihjausta. Jostakin läheltäni -kuului naurun hohotusta. - -Minä tunsin sen naurun. Suuri Kaikkeus! -- Miksi olikaan Shi-Kai -välttänyt aukon pihtipielen! - -Työ! Päivän mitta! -- Ne eivät merkinneet minulle mitään. Huomenna -ahertaisin kahden nousun edestä. Nyt minussa vallitsi yksi ainoa -ajatus: La-Li. -- Hänet minun oli löydettävä, maksoi mitä maksoi. Ja -jos hänet kerran löytäisin, olisi minussa miestä häntä vaalimaan ja -hänen eteensä ahertamaan. - -Kirous! Miksi olinkaan hänet käsistäni päästänyt! Jos kohta sitä oli -vaatinut pasuunan ääni. - -Minä sadattelin tyhmyyttäni, toin esiin järkisyitä, puolustin niitä ja -kumosin ne jälleen. Runsaasti kaksi hetkeä olin kaivosta maleksinut, -jokaista ääntä tarkaten, jokaista soppea nuuskien. Ja sitten, jo -kolmannen kerran, istuuduin La-Lin louhoksen elotonta hohdetta -silmäämään. - -Minusta se oli kuin vainajan autio koti. Tuo fosforiliekki oli -hänen kättensä työstä leimahdellut, tuo antava sora hänen sormiensa -kosketuksesta elänyt. Ja nyt oli sora levossa, liekki sammumassa. Tomu -oli verhonnut metallisilmien säihkyn -- - -Oliko? -- Kaikkeus! Eikö tuolla välähtänyt? -- - -Eikö metallin silmä iskenyt tulta? -- Eikö olento häilynyt tomun ja -valon usvassa? - -Käsivarsi! -- - -Jälleen kuulin kaivoksen valituksen, jälleen olin todellisuudessa. -Matka minun ja louhoksen välillä oli kymmenkunta loikkausta. - -Minä olin louhoksen suulla. Käsivarsi, toinen, työssäkyyröttävä -vartalo, soraa sotkevat jalat -- hohde ne eteeni lumosi. - -Se oli Shi-Kai. - -Miten se oli tapahtunut! Että hän oli noussut seisoalleen, että hän oli -jännittynyt hyökkäykseen, että hän oli nauraa hohottanut, sen kaiken -tiesin. Nyt tajusin vain, että hän makasi allani, käsivarret toisen -käteni puristimessa, kurkku toisen sormien kuristuksessa. Ja että hänen -silmissään kiilsi usvahohteessa nurinkurinen ilme. - --- Sinä olet anastanut La-Lin louhoksen, sanoin kymmenennen kerran. -- -Missä on La-Li? Sielusi mitättömän pidättimen nimessä, Shi-Kai, mitä -olet tehnyt hänelle? - -Vasta silmien sammuessa käsitin, että hänen oli vaikea vastata. - -Hellitin puristusta. - --- Sinä ajoit minut muuanne, kakisteli ilkkuva ääni. -- Minä tottelin. -Tämä louhos on aina ollut antavaa lajia -- - --- Ja mitä olet tehnyt La-Lille? kähisin. - --- En mitään erityistä. Louhosta -- louhosta otettaessa on vain tapana, -että ottaja kukistaa edellisen haltijan -- - --- Shi-Kai! Sinä olet lyönyt häntä! Kuolema ja kirous! - -Vastaukseksi tuli pari kolme nikotusta. - --- Konna! sanoin hellittäen jälleen. -- Sinä olet lyönyt La-Lin -sairaaksi! Missä hän on? Kautta suuren Kaikkeuden, taon pääsi sohjoksi, -ellet sano, missä hän on! -- - --- Lao-Koo! Lao-Koo! -- Minä en -- en ole lyönyt -- enempää kuin -hän sieti. Hän tappeli kuin naaras vain voi tapella, eikä tyytynyt -ennenkuin -- ennenkuin -- - --- Ennenkuin? kiirehdin kohottaen nyrkkini hirvittävään iskuun. - --- Ennenkuin -- makasi. - -Nyrkkini putosi. Shi-Kain huulilta pääsi outo korahdus. Tartuin häntä -olkapäihin ja ravistin voimaini takaa. Tunsin hänen kaulavaltimonsa -sykkivän. - -Hän siis eli. Iskuni oli jollakin tavalla luiskahtanut. - --- Shi-Kai! sanoin päästäen hänet irti. -- Shi-Kai! Minä olen pakotettu -halkaisemaan kallosi. Mutta sitä ennen: sano minulle, missä on La-Lin -leposija? - -Hän hengitti raskaasti. - --- Sinä et valita, Shi-Kai. Sinussa on miestä. Sano minulle, mistä -hänet voin löytää, niin lupaan halkaista pääluusi yhdellä ainoalla -kivuttomalla iskulla. - -Hän hengitti epätasaisesti. Hänen sisässään aherteli jotakin. - --- Kipua, ähisi hän, -- kipua -- on vain siinä, missä on valitusta. -La-Li -- oli nainen -- eikä valittanut -- - --- Missä on La-Li? _Missä?_ -- Shi-Kai, sinun tulee viedä minut hänen -luokseen! - -Raivosta hullaantuneena olin ottanut jättiläistä niskasta ja -kainaloista ja työnsin häntä edelläni aukkoa kohti. Päähäni ei -pälkähtänytkään ajatus, ettei Shi-Kai sitä olisi tiennyt; hänen tuli se -tietää ja kulkea sinne minun edelläni. - -Kolmisen askelta aukon ulkopuolella hän tupertui maahan. Huulilta -kihosi heikko korina ja suoni sykki epätasaisesti. - --- La-Li? huusin hänen korvaansa. -- Missä on La-Li? - -Mutta korahtelu jatkui, ja valtimo kävi vaivoin tuntuvaksi. - -Silloin olin kuulevinani hiivintää läheltäni. Tirkistin pimeään ja -tarkkasin valitusten vaimenevaa kuoroa. Äskeinen huutoni oli sen -tuokioksi melkein mykistyttänyt. - -Joku kosketti jalkaani. - --- Lao-Koo, kuului heikko äännähdys, -- miksi huulesi huutavat minua? - -Minä pidätin henkeäni. Tämä unelma oli suloinen. - --- Lao-Koo, minä olen loitolta nähnyt soran sinkoilevan, valon -vavahtelevan. Miksi sinun kätesi on vainonnut Shi-Kaita? Miksi äänesi -ajaa nimeäni kaivoksen kaukaisimpiin sokkeloihin? - --- La-Li! uskalsin henkäistä. Käteni hapuili pimeään - -Armollinen Kaikkeus! Syliini painautui vapise pikku olento, poskeani -haki kuumeinen, levoton käsi ja kasvoilleni leyhähti henkäys -huokaavasta rinnasta. - --- La-Li! sanoin nousten taakkoineni. -- Miksi ääneni ajaa nimeäsi läpi -kaivoksen kolkkouden! Tule! Sinun louhoksesi kodikkaassa hohteessa -tahdon se korvaasi kuiskata! - --- Ja myöskin sen -- miksi valehdellen kannat veljeni nimeä? helisi -rukoileva vaatimus. - --- Myöskin sen -- La-Li! -- - - - - -KAHDEKSASTOISTA LUKU - -Kun soraseinä viheltää - - -Hänen kertomuksensa ei ollut pitkä. Vai liekö johtunut siitä, -että hänen äänensä helinää siinä korvani juuressa olisin halusta -nousupasuunaan asti kuunnellut. - -Olin sen jo etukäteen aavistanut: Tarkastusretkillään suuri Tai-Jeo oli -keksinyt La-Lin ja ennen nousua oli hänen lähettinsä saapunut La-Lin -luokse. Vastustelu ei auttanut; olihan suuren Morris-Jeon himo alhaisen -orjan lihaan tälle suuri kunnia. - -Mutta La-Lille tämä kunnia oli ollut käsittämätön. Kolmanneksen -kierrosta hän oli Tai-Jeon palatsissa viipynyt ja turhaan oli suuren -Morris-Jeon liha hänen lihansa syttymistä odotellut. Sillä välin hänen -isänsä ja veljensä yhteisestä tuumasta Lao-Koo oli keinotellut itsensä -naiselaan ja surmattuaan ylivartijan yrittänyt kuristaa sisarensa. - -Yritys epäonnistui. Lao-Koo pääsi pakoon. Kolmen polttajaosaston -takaa-ajamana hän varastamallaan koneella pääsi Ontarion jäätikölle -asti, jossa Rai-Sunin polttotanko hänet saavutti. - -Kiukuissaan Tai-Jeo lähetti La-Lin Kolmannen piirin kuoriaiskaivoksiin -ja sieltä vihdoin tähän metallihelvettiin. - --- Ja etkö kadu, La-Li? kysyin hänen äänensä helinän vaimettua. - --- Mitä katuisin! Tuolla ylhäällä ei minulla enää ole ketään. Lao-Koo -on kuollut, isäni Pao-Lao on poltettu. Ja täällä alhaalla, kun väsynyt -pääni on soralle painunut, kun korvani ei enää mitään kuule, olen usein -nähnyt Lao-Koon ja -- - -Hänen äänensä sointu oli äkkiä särkynyt, ja käsivarteni tunsi hänen -ruumiinsa värinän. - --- Jatka! sanoin hiljaa. - -Hän vaikeni. Minut valtasi epämääräinen, viehkeä aavistus. Puristin -hänen ruumiinsa lähemmäksi ruumistani. - --- La-Li! kuiskasin. -- Anna minun kuulla äänesi. Miksi tulit minun -luokseni nyt, kun tähän asti ole sinua turhaan houkutellut? - -Hän nyyhkytti. - --- Siksi, että Lao-Koo on minulle monasti sanonut: "Lao-Koo tulee -luoksesi; Lao-Koo pelastaa sinut." Ja nyt -- kun piesty ruumiini hetki -sitten päästi henkeni tuokioksi vapauteen -- sanoi Lao-Koo minulle: -"Lao-Koo on tullut" -- - -Minä olin unohtanut helvetin, olin unohtanut valituksen. Sylissäni -oli hento, vavahteleva ruumis, joka tuntui tahtovan kätkeytyä minun -lihasteni suojaan Koko sieluni oli pyrkinyt huulilleni jonkin sanottava -muodossa. Ja minä sanoin: - --- Lao-Koo on tullut, -- La-Li! -- - - * * * * * - -Siitä hetkestä alkaen ei Shi-Kai merkinnyt minulle mitään. Siitä -hetkestä oli olemassa vain La-Li ja minä. Ja tämän huumaavan -onnekkuuden taustalla kuin välttämättömänä pahana valkoinen metalli, -laskupasuuna ja aika-ajoittainen ravintoletkun tarve. - -Kuudessa laskussa oli La-Lin hento, sairas ruumis päässyt valopatsaalle -sylissäni leväten, kuutena päivänä hän käsivarteeni nojaten oli imenyt -ravintonsa minun pitelemästäni letkusta, ja kuudessa nousussa olin -kiidättänyt kaksi mittaa metallia Tai-Lanen ahnaaseen viemäriin. Enkä -elämässäni ollut tiennyt orjan työtä nautinnoksi. - -Ja seitsemäntenä päivänä La-Lin jalat tahtoivat itse tehdä tehtävänsä. - --- Minä olen väkevä, sanoin moittien. - --- Ja sinun väkevyytesi on tehnyt minut väkeväksi, vastasi hän. - -Valopatsaalla vaivuin ihailemaan hänen vartaloansa. Sen entinen -ryhdikkyys ilahdutti minua, ja samalla tunsin sisimmässäni -tyytymättömyyden pistoksen. Raskain mielin astuin esiin nimeäni -huudettaessa, ja kun siitä jälleen pääsin, heitin epävarman silmäyksen -louhokseen, joka oli ollut suuren onneni puitteina. - -Tarvittiinko minua siellä enää? Shi-Kai oli ollut vihamieheni; hänet -olin kukistanut. La-Li oli ollut rakkaimpani, häntä olin suojannut. -Edellinen oli viimeksi eilen pasuunavalosta ryömittyään minusta -piittaamatta kulkenut ohitseni; eikö jälkimäinen huomenna samalla -tavalla sivuuttaisi -- - -Minä värisin. Olinko tullut tänne vain ruhjomaan ja parantamaan, -iskemään maahan ja maasta nostamaan! Enkö sitten ollut --? Sitähän olin -kuvitellut, määrääjän osaa tavoitellut. - -Ja nyt se ei enää maistunut. - -Minä värisin jälleen. Todellisuus oli todellisuus. Mutta se oli -toisessa hahmossa. Sen olemiselle oli ilmennyt ehto. Ja se ehto oli -- -La-Li. - -Olin kävellyt La-Lin louhokseen. - -Sitähän olin odottanut, ja kuitenkin se teki repivän vaikutuksen: -La-Lin kädet olivat alkaneet ahertaa. - -Minä näin, että hänen katseensa välähti puoleeni, ja _tunsin_, että -hänen sielussansa jotakin liikkui. - --- Louhos on antava, sanoin väkinäisesti. -- Sinä et tarvitse apuani, -La-Li. - --- En, Lao-Koo, tuli vitkastellen. -- Mutta louhos on suuri; siinä on -tilaa myöskin sinulle. - -En voinut vastata. Katselin hänen käsiään; ne liikkuivat hermostuneesti. - --- Vai tarvitsetko, Lao-Koo, yksinäsi tällaisen alan! helähti kuin -pakosta. - --- En, La-Li. - -Hän hämmentyi työssään. Ja käsien haparoimisessa oli jotakin kysyvää. -Ja silloin en enää sitä pidättänyt. - --- Louhos on liian suuri tonnimäärälleni, sanoin järeästi, -- mutta ei -edes tarpeeksi työkyvylleni. Minä tahdon päästä viiteen sadannekseen. - --- Se olisi tyhmää. Tai-Lane voisi lisätä tuomiotasi. Tarvitsethan vain -kolme. - --- Ja sinä? - --- Olen sinulle velkaa yhdeksän sadannesta, Lao-Koo. Minä tahdon maksaa -sen. - --- Miksi? - -Olinko kuullut väärin! Vai olinko itse päästänyt nyyhkytyksen? - --- Siksi, että minä en tahdo olla velkaa kenellekään, tuli kuin -väkipakolla. - -Siinä äänessä oli itkua. - -Hän yritti tehdä työtä, mutta kädet olivat saamattomat; ei yksikään -metallimurunen ottanut osuakseen mittaan. - --- Lao-Koo, sanoi hän epävarmalla äänellä, -- en tahdo sinua pahoittaa. -Mutta Tai-Lane on tarjonnut minulle kevyempää työtä tuolla ylhäällä. -Shi-Kai on luvannut poimia minunkin osani täällä alhaalla. Moni muu on -samaa korvaani kuiskannut. Ja minä olen evännyt heidän ehdotuksensa. -Velassa en ole tahtonut olla ja maksaa -- sitä en ole myöskään halunnut. - -Myönnän, että vastaus minua katkeroitti. - --- La-Li, sanoin, -- enempää ei tarvitse sanoa. En aio sinulta periä -saatavaani enkä edes tahdo tunnustaa sitä. Korvausta ajattelematta -olin sinua auttanut; tietoisena siitä olisin sen jättänyt tekemättä. -No niin, minä en ole Tai-Lane, en myöskään Shi-Kai; ostamalla -en jumalaista lihaasi koskaan tahdo omistaa. Noista yhdeksästä -sadanneksesta esitän sinulle aikanaan korvausvaatimuksen ja samalla -myöskin suoritustavan, joka enintään riistää sinulta muutaman hetken -unen. Suostutko, La-Li? - -Minä tiesin, että hänen sielussaan väreili epäröinti. - --- Ja jollen suostuisi? tuli hiljaa. - --- Silloin jätän louhoksen sinulle. - -Minä tunsin, että epäröinti taisteli. La-Li nousi kuin pakosta ja -seisoi edessäni louhoksen mustaan suuhun tuijottaen. - --- Lao-Koo, sanoi hän, -- jos maksamistavan itse saan hyväksyä tai -hyljätä, niin suostun. Päivää on jo hetki hukkaan kulunut. - -Minä ymmärsin. Hillitsin voimakkaan haluni saada sulkea hänet syliini -ja asetuin poimimisasentoon hänen mittansa taakse. - --- Ei niin, sanoi hän äänen yrittäessä helähdellä. -- Me olemme -toveruksia, sinun paikkasi on minun rinnallani. - --- La-Li, koetin nauraa, -- Shi-Kai ei voisi olla itsepäisempi kuin -sinä. - - * * * * * - -Tämä aika kävi minulle koettelemuksen ajaksi. Joka nousussa olin -toivonut saavani täyttää La-Lin mittaa, joka laskussa hieroa hänen -kangistuneita jäseniään. Mutta noususta laskuun, laskusta nousuun oli -minun läsnäoloni tarpeeton, ja lepokauden ensimmäinen hetki loi aina -unettomain silmieni eteen hohteessa käden ulottuvilla lepäävän naisen, -jonka viettelevään olentoon käteni ei saanut koskea. - -Toinen koettelemukseni oli valkoinen metalli. Monasti, kun unhoa hakien -olin hanakasti iskenyt metallin kimppuun, huomasin helposti voivani -päästä päivässä kuuteenkin sadannekseen. Ja silloin tulin laskeneeksi, -miten vähäisessä ajassa voisin Tai-Masonin tarpeen täyttää, kun vain -kykenisin toimittamaan metallin hänen saatavilleen. - -Vieläköhän Mason ylimalkaan muisteli minua? Vai oliko hän jo kaiken -sellaisen jättänyt laskujensa ulkopuolelle? - -Jälkimäinen otaksuma tuntui uskottavammalta. Sillä epäilemättä -Tai-Mason tiesi, että minä olin täällä, ja sehän merkitsi samaa kuin -olemattomissa. - -Mutta siitä huolimatta Masonin leveä otsa aina vilahteli silmissäni, -ja hänen tyyni, voimakas äänensä alinomaa ärsytti korviani. Se tuntui -väittävän mahdotonta mahdolliseksi. Ja sen lumoissa kaasin monasti -määräsadannesteni ylijäämän louhoksen syrjäiseen soppeen. - --- Kaiken varalta, olin selittänyt La-Lille. -- Voisihan sattua, että -jonakin päivänä sairastuisin. - -Mutta Feo-Fanille, joka sattumalta louhoksessa käydessään oli keksinyt -varastoni, ei kelvannut tämä selitys. - --- Tai-Lane voi siitä saada vihiä, sanoi hän huolestuneena. -- Kun -räjähdyskone ensi kerran ruhjoo seinämää, voi kätkösi tulla näkyviin. - --- Olet oikeassa, vastasin. -- Mutta tuo seinä on silkkaa maata ja -kaivaminen käy tähän suuntaan. Kerran pari olen sitä puikollani -tökkinyt saamatta aavistuksen vertaa metallia. Mutta Feo-Fan kuulosti -huolestuneemmalta. - --- Sinun sijassasi kätkisin sen paremmin, vaikkapa tuon soraläjän -taakse, sanoi hän. -- Jos Tai-Lane nuuskisi seutuja, huomattaisiin -heti, ettei metalli ole siinä niin eristettynä _luonnostaan_. - -Siihen se jäi sillä kertaa. Mutta siitä lähtien ei se ajatus antanut -minulle rauhaa. Laskelmani mukaan piti sopessa olla viisitoista -sadannesta metallia, ja se oli minusta aarre. - -Kerran, kun se ajatus minua tavallista kovemmin vaivasi, tuli -ravintoletkulla viereeni uusi naapuri. - --- Lao-Koo, kuiskasi hän omituisen hiljaisella äänellä, juuri kun -pasuuna ilmaisi ruokailun päättyvän, -- Lao-Koo, minä ja Feo-Fan olemme -hyviä ystäviä. - -Tirkistin äänettömänä pimeään. - --- Lao-Koo, jatkoi hän, -- Feo-Fan on uskonut minulle asian, joka minua -miellyttää. - -Minua se kaikkea muuta kuin miellytti. Mutta nyt muistin, että Feo-Fan -viime päivinä oli ollut merkillisen miettivä. - --- Minä olen Ka-Hara, jatkoi ääni. -- Salli minun puhua kanssasi -louhoksessasi. - -Hänen nimensä ei minua rauhoittanut, mutta se toi mieleeni Tai-Millin -kapinan. - --- Minä en ymmärrä sinua, sanoin varovaisesti. -- Miksi tahdot puhua -minun kanssani? - -Hän tarttui käsivarteeni, talutti minua muutaman askeleen ja kuiskasi -huulet korvanlehdelläni: - --- Ka-Hara on vanha ja tuntee tavat. Ei kukaan tiedä, että Ka-Hara on -ollut luonasi. Ei edes naisesi tule kääntämään kylkeään. - -Mikä mies oli tämä Ka-Hara? Kuusisataa kierrosta sivuuttanut vanhus, -joka Feo-Fanin puheen mukaan oli ottanut osaa Tai-Millin kapinaan ja -sen alusteluun jo ennen Tai-Millin syntyä. Nyt hän oli virunut tässä -helvetissä alun viidettäkymmentä kierrosta ja oli yhä epäiltyjen -kirjoissa, toisin sanoen, hänen nimensä mainittiin joka laskussa, -huudettiinpa sitten kymmentä tai kymmentä sataa. - -Ja totta tämä Ka-Hara oli puhunut. Vaikka olinkin valveilla, en -liikettäkään aavistanut ennenkuin ääni korvani juuressa sanoi: - --- Nukkuuhan naisesi, Lao-Koo? - -Vastasin myöntävästi; silmäni oli tottunut sen lukemaan La-Lin jäsenten -asennosta. - --- No niin, sanoin, -- mitä on Feo-Fan sinulle kertonut? - --- Että sinulla on metallia kätkössä. Vavahdin. Feo-Fan _oli_ siis -kertonut siitä. - --- Minun louhoksessani on paljon metallia kätkössä, Ka-Hara, tokaisin. - -Luulin kuulleeni sisällisen naurahduksen. - --- Lao-Koo, sanoi hän, -- Ka-Hara ei herätä sinussa luottamusta. -Entäpä herättääkö suuren Tai-Millin nimi sinussa kunnioitusta? Minulle -riitti suositukseksi se, että olet lyönyt suuren Tai-Maran polttajain -läsnäollessa maahan. Riittääkö sinulle se, että olen seisonut -Tai-Millin vierellä neljäkolmatta kierrosta ja menettänyt molemmat -poikani Gordonin kahakassa? Ja kautta suuren Kaikkeuden, ei ollut -Tai-Millin vika eikä yhdenkään hänen miehensä se, että kapina paljastui -ennen aikaansa ja johti hätäiltyyn rynnistykseen. Oliko, Lao-Koo? Onko -joku kansasta sitä jälkeenpäin sanonut? - --- Ei, Ka-Hara. Mutta mitäpä siitä enää? Mitä metallilla sen kanssa -tekemistä? - -Ka-Hara kosketti olkapäätäni. - --- Metallilla? Tietäisinpä minä sen! Mutta muistan Tai-Millin sanoneen -Tai-Taolle kolme nousua ennen loppua: olisipa meillä heidän voimansa, -olisipa meillä ollut jokunen tonni valkoista metallia! - --- Tai-Taolle? -- Suuren Tai-Joonin isälle? äännähdin. - -Ka-Hara päästi äänen, joka ei merkinnyt hyväksymistä. - --- Jos Tai-Taon poika on suuri, ei hän ole käynyt isänsä jälkiä, tuli -halveksivasti. -- Tunnetko hänet? - --- Tunsin. Hänet poltettiin Suuren Veden yllä suurena kiihoittajana. -Hän oli minun ystäväni. - -Ka-Hara puristi olkapäätäni sanatonna. Liikahdukseni tuntui hänet -vihdoinkin herättäneen. - --- Lao-Koo, sanoi hän huoahtaen, -- minun piti sanoa, etten ole -unohtanut suuren Tai-Millin sanoja. Ikäänkuin hän olisi käskenyt minua -sitä tekemään, olen koonnut metallia, minkä voimani ovat sallineet; -minulla on lähes puoli tonnia. - --- Sinulla! - --- Niin. Ja minä luulin sinun tietävän, mitä sillä tekisimme. - -Tunsin innostukseni nousevan. Mutta varovaisuuteni pidätti minua -rajoissa. - --- Näytä minulle aarteesi, Ka-Hara, sanoin. - -Hän kuunteli valitusten kuoroa. - --- Se ei ole kaukana, sanoi hän. -- Kolmas louhos tästä letkujen -suuntaan. Kunhan tuo ulvonta paisuu tarpeeksi, voimme ryömiä sinne. - -Se oli totta. Kun valitusten yltyessä seurasin vanhan oppaani -jäljestä monimutkaisen louhossikermän sisustaan, teki hänen muutama -kädenliikkeensä suorastaan ihmeitä: silmieni eteen lumoutui valomeri, -jossa karkeamöhkäleinen metalli paistoi kuin auringon hohde kasteisen -töyrään harjalla. - --- Louhos on tyhjä, sanoi Ka-Hara peittäen sopen soralla. -- Tänne ei -tulla enää. Jollei louhintavalvojan päähän pälkähtäsi täyttää louhos -kokonaan. - --- Ja jos pälkähtäisi --? - --- Tai-Tan-Li on liian laiska sitä tehdäkseen. Hän on käynyt täällä -alhaalla viimeksi kolme kierrosta sitten. Pysyttelee mieluummin -ylemmillä kerrostumilla jossa hengitys on huokeampaa. Hänen -edeltäjänsä, Tai-Ja-Kan, sulatteli alinomaa takaseiniä koviksi ja -täytteli tarpeettomia syvänteitä; mutta hän saikin surmansa vieremässä. - -Paluumatkalla emme puhuneet sanaakaan. Vasta louhoksen edustalla -Ka-Hara pidätti minut tuokioksi. - --- Lao-Koo, kuiskasi hän, -- sinun silmissäsi ei ole sama kiille kuin -muiden. Luulin sinun tietävän, mitä metallilla tekisimme. - -Minun sisässäni kumpuili. Sama ajatus riehui aivoissani nyt entistä -rajumpana. Peläten puhuvani liikaa jätin vanhuksen vastausta vaille ja -kiiruhdin louhokseni yksinäisyyteen. -- - -Viimeisen lepohetken kuluessa minun päätökseni oli kehittynyt -toiminta-asteelle. Kärsimättömästi odottelin La-Lin heräämistä ja -laskupasuunan töräystä. Eikä edes lepäävän La-Lin jumalaisen hurmaava -ruumiinasento kyennyt tällä hetkellä ajatuksiani sanottavasti -samentamaan. - -Valopatsaalta kiusallisen pitkän odotuksen jälkeen vihdoin -palattuamme annoin La-Lin aloittaa työnsä ja rupesin itse valikoimaan -rouhintapuikkoja. - --- Lao-Koo, sanoi hän, kun puikko kädessä tulin hänen luokseen, -- -Shi-Kai tahtoo sinulle pahaa. - --- Joko taas? naurahdin kärsimättömänä. Mutta La-Li ei nauranut. - --- Vanha Mata-Rea siitä kertoi. Hänen tyttärensä Kea-Sin haltija oli -puhunut siitä Shi-Kain kanssa. Heitä on yhdeksän miestä, ja he aikovat -yllättää sinut louhinpuikoilla. - --- La-Li, keskeytin, -- kun vain tiedän Shi-Kain olevan jalkeilla, -en aio kulkea aistit nukuksissa. Olen jo oppinut nukkumaankin hermot -vireillä. - --- Sinä et nuku lainkaan, Lao-Koo. Ja kuitenkin valvoisin sinun -nukkuessasi. Milloin saankaan aloittaa velkani maksamisen? - -Hänen äänessään oli lempeää moitetta, ja se minua miellytti. - --- La-Li, sanoin, -- kenties jo piankin tulen tarvitsemaan apuasi. -Sinä tiedät, että olen säästänyt metallia. No niin, työskentele tuolla -lähempänä aukkoa ja ilmaise minulle, jos joku tulee. Aion kaivaa -aarteeni perimmäisen sopukan seinään. - --- Seinä on kova; enkö saa auttaa sinua? - --- Et, La-Li. Olet suuremmaksi hyödyksi aukon suulla. - --- Mutta -- jos seinä sortuu -- - -Hänen äänensä helinä lämmitti sydäntäni. - --- Se kestää kyllä; siinä on sitkeitä mira-suonia. La-Li kääntyi ympäri -ja lähti aukolle. Hillitsin haluni anoa jonkun niistä monista sanoista, -joita oli pulpunnut huulilleni, ja riensin sorakasan yli louhoksen -pimeimpään pohjukkaan. - -Muutamien kirkkaampien metallikimpaleiden hohteessa iskin puikkoni -sitkeään seinään. Kaikesta päättäen oli tunnontarkan Tai-Ja-Kanin -sulatustanko tässä aikoinaan työskennellyt, sillä pintakerros oli -samaa sitkeää lasia kuin kallion kuve Tai-Joonin luolan ulkopuolella. -Tarkoitukseni oli ollut lohkaista kannen tapainen kappale tätä -pinta-ainetta ja sen taakse kaivaa tarpeeksi syvä ontelo aarrettani -varten. - -Ja minä onnistuin siinä. Runsaan hetken kesti tosin kansilaatan -irroittaminen, mutta seuraavan hetken kuluessa olinkin jo saanut -valmiiksi ontelon, johon mahduin vyötäreitä myöten. Ja siihen olisinkin -kaivamisen lopettanut, ellei ontelon perältä olisi kimaltanut pieni -metallin silmä. - -Se oli mitättömän pieni murunen. Tuolla louhoksessa niitä vilisi -tuhansittain yhdenkään käden vaivautumatta niitä poimimaan. Mutta -täällä, elottoman, pimeän soran seassa, sillä oli erityinen -vetovoimansa: Kenties sen takana oli toisia, suurempia, sadanneksen -kappaleita -- - -Sora rapisi jalkojeni välitse, ja puikkoni iski hanakasti murenevaan -seinään. Silmä siellä, toinen täällä opasti haluani eteenpäin, ja -hien valuessa ruumiistani olin lyövinäni aina "viimeisen iskun". --- Jos kymmenes silmä vielä oli yhtä vaivainen, lopettaisin työni -silmänräpäyksessä. -- - -Mutta jo kuudennella iski puikkoni sitkeään maahan. Sora ei enää -ottanut murentuakseen. - -Minä lepäsin. Jalkojeni lomitse katsoin taakseni. Suuri Kaikkeus -- -valomöhkäleeni hohtivat kaukana kantapäitteni takana. Olin kaivautunut -hyvinkin kaksi miehenmittaa seinän sisään. - -Potkin soraa aukkoa kohti ja vetäydyin taapäin. Miten kauan olin -tässä ahertanut? Kenties oli jo ruokailuaika ja La-Lin ääni ei minua -tavoittanut. Kuolema ja kirous! - -Mutta minä pysähdyin. _Pasuunan_ äänenhän kyllä kuulisin? Ja sitäpaitsi --- oliko jo kulunut neljä hetkeä? Ei mitenkään. Minä vitkastelin. -Sormiani syhytti louhinpuikon vilpoinen metalli -- - -Ase töyhälsi sitkeään aineeseen, peräytyi ottamaan vauhtia ja iski -uudestaan. Parinkymmenen iskun jälkeen järkeni sanoi, että tällä tavoin -menetin päiväsadannekseni, ja kolmenkymmenen perästä aseeni juuttui -seinään. - -Minä kiersin ja kampesin varresta. Viimein se irtosi. Ja siinä -silmänräpäyksessä korvaani osui kaukainen viheltävä ääni. - -Oliko se pasuuna! Kuuluiko se kenties vain ininänä tänne? Ei, sehän -törähti lyhyeen, ja tämä ei ottanut lainkaan vaietakseen. - -Jokin hipaisi hikistä päälakeani. Se oli henkäys, viiltävä veto! -Kuumeisella kiireellä käteni haparoivat seinää, sormeni hipoivat -louhinpuikon lukuisia jälkiä. Siinähän se oli, viheltävä reikä --! -Kasvoni työntyivät sen tasalle. Suuri Kaikkeus! Silmääni vihmaisi ilkeä -ilman veto. Tuolla takana oli onkalo, louhos -- mikä lie -- - -Ja siinä tuokiossa väsähti kiihtymykseni. Sehän olikin kenties sama -louhos, jossa Ka-Haran metalliaarre oli; kaartuihan se peräpohjukallaan -tännepäin. - -Mutta tuo vinha vihellys --! - -Vielä leimahtaneen kiihtymykseni masensi kumea mylvinä. Se oli -ruokailupasuuna. Ja tuota ainoaa ajatellen luikersin nopeasti -tunnelistani ja sovitin kansilaatan sen aukolle. Terävä vihellys -muuttui äkkiä tukahtuneeksi pihinäksi. - --- Lao-Koo! kuiski hätääntynyt ääni vastaani pimeässä, -- Lao-Koo! - --- Minä tulen, läähätin sorakasaa kohti hapuillen. - -Sen juurella tapasin käteeni La-Lin käsivarren. Tunsin sen vapisevan. -Sanaakaan sanomatta likistin hänet rintaani vasten ja riensin eteenpäin. - --- Lao-Koo! sai hän äännetyksi, kun jo olimme louhoksen aukolla, ja -hänen povensa pyrki irtautumaan sylistäni. - -Minä hellitin. Hän astui askeleen poispäin. - --- Onnistuitko? läähätti hän kuin jotakin sanoakseen. - --- Onnistuin. Ontelo on valmis. - --- Ja senkö vuoksi --? - -Hänen äänensä petti, ja hän pujahti äkisti aukosta ulos. Minä riensin -hänen jäljestään. - -Ensi kerran olin jäänyt puolelle ruoka-annokselle. Mutta nyt sekään ei -tahtonut maistua. - - - - -YHDEKSÄSTOISTA LUKU - -Lunan-Kongon tunneli - - -Vajain vatsoin palasin "tunneliini". Mutta sitä täydempi oli -pääni. Olin laskenut Ka-Haran aarresopukan aseman ja tullut siihen -vakaumukseen, ettei se voinut ulottua näin pitkälle. Ja mikä oli -vieläkin kiihoittavampaa, koko kaivos tuntui päättyvän tähän sokkeloon -ja viheltävä reikä viittasi suoraan ulospäin. - -Millä innolla ryhdyinkään reikää laajentamaan! Mutta yhtä innokas -tuntui olevan seinän vastarinta. Hyvinkin puoli hetkeä ahersin -puikkoineni, ennenkuin palanen jälleen lohkesi ja vihellys aleni -humisevaksi puhinaksi. Saatoin nyt pistää käteni aukkoon, enkä -malttanut olla sitä tekemättä. - -Ääretön Avaruus!! -- Käteni hapuili tyhjää tuntematonta ja vain reiän -ympärillä tapasi sileän, pystysuoran pinnan. - -Pitkän tuokion hellittämättömän hikoilun jälkeen sain aukkoon ahdetuksi -pääni ja toisen käteni. Korviani terästäen pudotin alas nyrkinkokoisen -lohkareen. Se kolahti johonkin kovaan, joka ei voinut olla miehenmittaa -syvemmällä. Innostuneena sinkosin toisen möhkäleen vaakasuoraan -suuntaan. Sen pudotessa kuului kolahdus -- sitten toinen -- - -Lunarian sokeus! pääsi huuliltani kirous. Ja vajaan puolen hetken -perästä olin rouhinut aukon miehenmentäväksi pyöriöksi. Takaperin -siihen vielä en uskaltanut, mutta jalat aukon reunamiin jännittäen -kurottauduin riipuksiin ja hapuilin louhinpuikolla pohjaa. - -Siinä se oli. Ja mikäli puikon kärjellä sen tunsin, oli se kova ja -sileä kuin seinäkin. - -Kuumeinen jännitys oli tasoittunut jonkinlaiseksi pitkälliseksi -kiihtymystilaksi. Vetäydyin takaisin tunneliin ja mietiskelin. Kaikesta -päättäen tämä tuntematon luola oli autio, joten saatoin turvallisena -jättää aukon tukkeamatta. Sensijaan oli ilmanveto kaivokseen visusti -ehkäistävä. - -Luikersin ulos tunnelista. Vedon puhina oli verraten voimakas, mutta -raskas kansi tuntui sen kestävän. Pää täynnä tuumia ja hartiat vedosta -kipeinä riensin louhokseen. Päivän urheilu oli vähentävä varastoani -kolmella sadanneksella. - -Eivätkä käteni enää sinä päivänä ryhtyneet työhön. Äänettömänä seurasin -La-Lin ahertelua ja vatvoin omia ajatuksiani. Ja kun olimme vieneet -saaliimme metalliviemäriin, annoin La-Lin laittautua levolle. - -Mutta tyttö makasi pää kyynärvarren varassa ja leikitteli -metallimurusilla. Tuolloin tällöin hohde paljasti hänen kasvoillaan -epäröivän ilmeen, ja hänen ruumiinsa kääntelehti lepoa saamatta. - --- Mikset nuku, La-Li? sanoin hiljaa. - -Hän liikahti. Hohteessa näin välähdyksen hänen herttaisista silmistään. - --- Minä olen aloittanut velkani maksamisen, vastasi hän. -- Sinä olet -väsynyt tänään. Salli minun valvoa pari hetkeä sinun nukkuessasi. Jos -joku tulee, herätän sinut ajoissa, mikäli se ei ole Feo-Fan. - --- Luotatko Feo-Faniin? - --- Miksen luottaisi! Onhan hän ystäväsi. - --- Tiedätkö hänestä mitään muuta? - --- Tiedän vain, ettei hän täällä ole tehnyt pahaa kenellekään. - -Tuo oli herättänyt minussa ajatuksen. Ottaisinko Feo-Fanin uskotukseni -ja veisin hänet tunneliin? Hänen avullaan voisin laskeutua luolaan. - -Ei. Miksen mieluummin käyttäisi toista keinoa? La-Li valvoisi ruumiini -vieressä ja pudistaisi minut hereille. Ymmärtäisikö tyttö --? - --- La-Li, sanoin kerkeästi,--minä voin nukkua sikeästi. Luuletko -saavasi minut hereille silmänräpäyksessä? - --- Minä ravistan sinua voimaini takaa. - --- Juuri niin. Ja jollei se auta, niin huuda korvaani ja tuki suuni -ja nenäni. Ei, se ei ole vaarallista. Hengenahdistus pakottaa minut -heräämään. Montako sadannesta laskemme hetkeltä, La-Li? - -Hänen naurunsa helähti lyhyeen. - --- Montako hetkeä sadannekselta, siitä on kysymys, sanoi hän. - --- Vaikkapa niin. Siitä ehdimme sopia, päätin paneutuen levolle. - --- Siis hetki ja sadannes, nauroi hän kooten soraa pääni alle. -- -Muuten en suostu. - --- Sovittu, sanoin halaten lepoon kuumeisen kiihkeästi. - -Ja seuraavassa tuokiossa en tiennyt muuta kuin että ruumiini antautui -hyvin ansaittuun liikkumattomuuteen ja sieluni silmien eteen avautui -ahdas tunneli, jonka toisessa päässä houkutteli salaperäinen tuntematon -sileäseinäisen aution luolan hahmossa. - -Vielä vilahdus La-Lin soraa kokoovasta kätösestä ja sitten -- kaitainen -ontelo, jonka ylälaidassa valkoinen juova viivasuorana viiletti -kaukaiseen pimeyteen. - -Nyt sen vasta tajusin. Tämä "sileäseinäinen luola" oli tunneli. -Puolenkolmatta miehenmitan päässä kaivoksen uloimmasta pohjukasta -oli sattuma minulle paljastanut yhden näistä suurista valtasuonista, -joiden rakentamisen suuri Tai-Wang-Jeo oli aloittanut ja jotka vasta -tuhatkunta kierrosta takaperin lopullisesti menettivät merkityksensä. - -Mihin suuntaan tämä tunneli kulki? -- Nyt vasta aloin käsittää, miten -avuton ruumiista riippuvainen sielukin erinäisissä tilanteissa voi -olla. Ei ollut ollenkaan vaikeata pulpahtaa maanpinnan yläpuolelle -ja määrätä, ilmansuunta tähtitaivaan avulla. Mutta sen vertaaminen -valottomaan tunneliin ja siten viimemainitun suunnan määrääminen -osoittautui naurettavan monimutkaiseksi tehtäväksi. Silmänräpäyksessä -saattoi tuntea olevansa ylhäällä taivaanlaella, jonne nousevan auringon -läikkeet puhaltuivat, ja silmäillä karttaa, jolle kolmen Piirin -rantaviivat piirtyivät; mutta kun saman silmänräpäyksen murto-osassa -tajusi olevansa pimeän tunnelin puitteissa, ei enää sopinut ajatella -aineettoman olennon paikallistumattomuutta, vaan alkoi tuntea, että oli -rajansa senkin näköpiirillä. - -Se oli kiusallisen sekoittavaa. Ja kuitenkin, pannen merkille -erinäisten töyräitten ja syvennysten asennon, luulin lopulta voivani -päätellä, että tunneli tuolla normaaliasteen neljänneksen syvyydessä -kulki kaakosta luoteiseen. Pienen Veden tuolla puolen se kaiken -todennäköisyyden mukaan sivuutti Gordonin ja päätyi Kongoon. - -Silmäilin hetken aikaa kaivosalueen lukuisia maa-aukkoja ja tulin -houkutelluksi niistä suurimman sisäpuolelle. Jos olin toivonut -näkeväni Tai-Lanen, olin osunutkin oikeaan aikaan. Nostoviemäri purki -parhaillaan sisällystään lentotuoleihin, ja muuan apureista luetteli -Tai-Lanelle kunkin nimen ja määrän. - --- Montako polttoa tänään, Tai-Tan-Li? kysyi Tai-Lanen naisekas ääni. - --- Ei yhtään, Tai-Lane, vastasi luetteleva apuri. -- Mutta kolme on -tiedossa: La-Mao, vanha Sera-Java ja Tse-Kin. Heiltä ei kahteen nousuun -muruakaan. - --- Olivat kunminkin huudossa? - --- Olivat. Mutta huomenna ei ainakaan vanha Sera-Java. - -Minä muistin: tuo vanha nainen oli viime huudossa lysähtänyt kokoon -tuskin jaksettuaan nimensä henkäistä. - --- Shi-Kai ei paranna mittaansa? jatkoi Tai-Lane - --- Ei. Olenpa varma siitä, että siellä alhaalla o tapahtunut -tonnimiehen vaihdos. - --- Tarkoitat Lao-Koota, Tai-Tan-Li? - --- Juuri häntä. Ja minä uskon, että hän kantaisi huokeasti -neljänkymmenen tonnin tuomion. Hänen mittansa on säännöllisesti tarkka, -liian tarkka. - --- Annamme hänelle pienen kurinpito-lisäyksen. Sitäpaitsi -- minä ja -suuri Tai-Simon olemme keksineet -- mutta se on toinen asia. Sanoppa, -miten on La-Lin laita. Yhäkö hän täyttää mittansa? - --- Viime aikoina yhä paremmin. Joko hän on saanut antavan louhoksen -tahi joku auttaa häntä; joka tapauksessa on varmaa, että hänen suloinen -ruumiinsa on löytänyt haltijan. - --- Kirous! Orjan liha siis oli maukkaampi. Minulle hän tarjosi -elottoman ruumiinsa jäätävää himottomuutta. - -Tai-Lanen huulilla väreili julma hymy ja hänen silmänsä laski -loittonevan kuormasiipijonon pituutta. - --- Täysi lentue vielä tänään, sanoi hän äkkiä, -- suuri Kaikkeus -tietänee, miten on kierroksen lopulla Nouseeko kuolleittemme luku -viiteenkymmeneen? - --- Virallisesti ylikin, oi suuri Tai-Lane. Mutta oikeastaan -- - --- Virallisesti, keskeytti Tai-Lane kuin joka tavua purren. -- Entä -mahdollisuudet? - --- Kuudeskahdeksatta louhos hyötää yhä kaasuaan ja imuri ei kykene sitä -nielemään. Mutta louhos on liian antava suljettavaksi. - --- Totta, Tai-Li. Siihen meillä ei ole varaa. Mutta jollei Tai-Simon -kykene lähettämään meille enempää kuin kaksikymmentä, olemme ennen -kierrosvaihdetta huutavassa hukassa. Tai-Morris-Jeo vaatii sadannesten -lisäystä, ja Tshung-Kingin uusi himoittelupalatsi nielee tulevalla -kierroksella satakaksikymmentä tonnia -- - --- Tai-Lane! keskeytti Tai-Tan-Li, tehden merkitsevän ovelan eleen -ja luhistaen hartiansa. Eikö sinustakin tunnu, että suuri henki -parhaillaan vaatii tilaa tajunnassamme -- - -Näin Tai-Lanen ilmeen jäykistyvän. Hänen hienotekoiset olkapäänsä -pyöristyivät, ja käsi lerpahti kontaktikoneen kammelta. - --- Ah, suuri Tai-Jeo, sanoi hän matelevasti, -- Suuren Mantereen herra, -Suuren ja Pienen Veden valtias -- -- - -Minä en kuunnellut enää. Läsnäoloni oli säikyttänyt kaivoksen pelätyn -hirmun, ja omasta puolestani pelästyen halusin louhokseeni La-Lin ja -oman lihani luokse. -- - -Mitäkö näin? Uhkasiko vaara lepäävää ainettani? Makasihan La-Li -ruumiini vieressä kädet kasvojani pidellen ja silmät silmiini pälyen. - -Viivähdin tuokion. Suloinen aavistus pakotti minut sen tekemään. Pieni -keko hohtavaa metallisoraa valaisi liikkumattomia kasvojani ja tytön -silmiä, joissa hehkui lempeä tuli. - --- Lao-Koo! kuiski hyväilevä ääni. -- Etkö vielä herää! -- Ja -jälleen painautui poski elottomalle poskelleni, jälleen siveli käsi -näkemättömiä silmiäni. - -La-Li liikahti. Kävi väreily läpi hänen suloisen olemuksensa, ja -kaihtaen kietoutui hänen ruumiinsa elottoman ruumiini syleilyyn. Niitä -silmiä! -- Vilahdukselta näin niiden uupuvan hehkun: se oli hienoa, -puhdasta, jumalaista pyydettä. - -Voimakkaasti imeydyin aineeni kahleisiin. Mistään huolimatta tahdoin -vierittää elävöitetyn ruumiini hänen pyyteiseen helmaansa, puristaa -huohottavan rintani hänen kaipaavaan poveensa. - --- La-Li! sanoivat huuleni silmäini auetessa, ja käteni nousivat. Mutta -niiden voima oli puuduksissa, ja säikähtynyt olento livahti niiden -ulottuvilta. - -Minä hillitsin himoni. Häpesin, että olin tuollaista ajatellut. - --- La-Li, sanoin teeskennellen, -- olenko nukkunut kauan? - -Tyttö läheni jälleen. - --- Hetken perästä kuulemme kai pasuunan. Minä -- minä luulin, että olit -kuollut. - --- Miksi niin, La-Li? - --- Minusta tuntui kuin olisi veresi kylmennyt ja suonesi lakannut -sykkimästä. - -Olin vastaamaisillani jotakin sikeästä unesta, mutta hylkäsin valheen. -Tällä hetkellä valtasi minut rajaton luottavaisuuden tunne. - --- La-Li, sanoin, -- lepää tässä vierelläni. Tiedätkö, sinun -valvoessasi olen käynyt eilisen kaivantoni tuolla puolen. - --- Unessa, Lao-Koo? - --- Niin, tahallisessa. Eilen oli puikkoni kahden miehenmitan päässä -pinnasta solahtanut tyhjään. Siellä oli uusi kaivos. Ja nyt, La-Li, -tiedän, että se ei ole kaivos, vaan tunneli -- valtatie Lunariasta -Kongoon. - -Olin kuiskannut tuon viimeisen ja tavoitin nyt La-Lin kättä. Hän -vetäytyi poispäin, ja minä kuulin hänen hapuilevan sanoja. - --- Lao-Koo, tuli viimein arasti, -- sinä et ole orja! Vain suuri Tai -voi hengessä kulkea matkoja. -- Ja sitten ääni särkyi nyyhkytykseen: -- -Ah, minä aavistin -- -- suuri armias Kaikkeus! -- - - - - -KAHDESKYMMENES LUKU - -Shi-Kain käsi lyö harhaan - - -Pasuunan ääni havahdutti minut horroksistani. Silmäni hakivat La-Lia, -joka oli karttanut minua kuin ruttoa. Näin hänen jostakin tulevan ja -livahtavan louhoksen aukkoon. - -Minä ajoin häntä takaa. Äsken olin ollut liiaksi menehtynyt ruvetakseni -karkoittamaan hänen typeriä ajatuksiaan; nyt aloin tajuta, että minun -se sittenkin oli tehtävä. Toisin sanoen: minun oli korjattava oma -typeryyteni; olinhan antanut tytön ymmärtää, että olin orja, joka -kykeni eroittamaan sielunsa ruumista. - -Ei silti, että olisin La-Lia epäillyt: olihan hänen äskeinen -hellyytensä osoittanut, että hän rakasti minua. Mutta -ajattelemattomalla sanalla, punnitsemattomalla eleellä hän saattaisi -paljastaa erikoisuuteni ja siten pilata kaikki. - -Mikä rajaton itsekkyys: minua jähmetytti pelkkä sellainen olettamus, -että minut vietäisiin täältä ja eroitettaisiin La-Lin seurasta. -Polttotanko eli -- niinkuin sitä täällä lempinimellä mainittiin -- -"kirkas autuus" ei sen rinnalla johtunut edes mieleenikään. - -Mutta ikävä yllätys oli vievä ajatukseni toiselle tolalle. Kohta -pasuunan töräyksen kaiuttua oli kaivoskuumeessa kamppailevan naisen -tuskainen valittelu ylittänyt kaikki heikommat äänet, ja nyt tullessani -sen lähettyville vihlaisi sydäntäsärkevä pyytely korvaani. - --- Ah, säälikää, säälikää! rukoili se, -- suuren Kaikkeuden nimessä -- -auttakaa minut huudolle! -- vain tämä kerta! -- ah! -- - -Ääni päättyi vinkuvaan henkäisyyn, ja sitten jälleen: - --- Tämä kerta -- vain tämä kerta! Huomenna jo jaksan itse -- ah! -- -poimin teille kymmenen sadannesta -- sata sadannesta -- ai -- ai -- -aiiih -- - -Tuo viimeinen kiiri jäänä pitkin selkäpiitäni. Tai-Lanen pasuuna oli jo -huudellut nimiä, ja muuan nimi oli juuri kaikunut turhaan. Valitusta ei -enää kuulunut, sensijaan kieriskeli maassa jotakin, josta tulvi kaamea -huohotus. - -Näytelmä oli jokapäiväinen, mutta näyttelijä ei ollut. - --- Sera-Jawa, matkin nimeä, joka viimeksi oli tunkenut korviini, ja -hapuilin piehtaroivaa ruumista. - --- Sera-Jawa! kuului armontörähdys, ja nainen sylissäni tuntui saavan -vetokohtauksen. - -Mutta sylissäni hän oli, ja minä kiidätin häntä valopatsasta kohti. -Karjuen karkoitin sitä piirittävän joukon kahtia ja vapisin pelatessani -uuden nimen kaikuvan. - --- Lao-Koo! äännähti taakkani heikosti. -- Kiitos! Ja siinä -silmänräpäyksessä kohotin Sera-Jawan kasvot valoon. - -Tunsin jähmettyväni. Vanhuksen huulet eivät avautuneet huutoon; -kasvoilla lepäsi liikkumaton tyytyväisyys. - -Tuon vihjeen niin hyvin tunsin. - --- Sera-Jawa! korotin ääneni, mutta huutoni sekoitti pasuunan töräys: - --- Ha-Ke-Rai! - -Peräydyin vainaja sylissäni; elävillä oli paikkaan pakottava -etuoikeus. -- - -Puoli hetkeä huudon päätyttyä laskihe valosta polttotanko. Viimeinen -töräys oli määrännyt nytkin Shi-Kain sen käyttäjäksi. - --- Tse-Kin! -- Sera-Jawa! tärisi poltettavain kuolinmessu, ja Shi-Kai -kiiruhti paikalle itkevä poika-parka kovissa kourissaan. - -Sera-Jawan ruumis virui juuri valopatsaan rajalla. Sen hehkussa näin -Shi-Kain kasvot; ne kääntyivät minuun päin. - --- Hiljaa, penikka! sanoi hän poikaa ravistaen. -- Vanhemmalle -etuoikeus. - -Hän virnisti julmasti ja ryhtyi sysäämään ruumista valokehään. -Ymmärsin hänen julman tarkoituksensa: pitikö poikaparan oman loppunsa -valmistukseksi nähdä, miten tuli nieli vanhuksen lihan! - --- Shi-Kai! sanoin astuen hänen eteensä. -- Tee työsi huudon mukaan! - -Hän muljautti silmiään. - --- Minä teen työni, Lao-Koo, nauroi hän, -- ja toivon saavani nauttia -kunniasta sinunkin vuorosi tullessa. - -Pitäen poikaa niskasta hän potkaisi vanhuksen ruumiin valokehään ja -tarttui polttotangon kahvaan. Lapsen kirkuna oli hirvittävä kuulla. En -voinut katsoa sen runneltujen raajojen sätkytystä. Nyrkkini nousi -- - --- Kas noin, sanoin poloisen äänen äkisti katketessa. -- Ensi kerran, -Shi-Kai, se kohoo halkaistakseen sinun pääkuoresi. - -Näin välähdyksen jättiläisen silmissä; käsi kohotti uhkaavasti -polttotankoa. Minun nyrkkini -- sen tiesin -- olisi pudonnut saman -silmänräpäyksen osalla. - --- Tse-Kin! -- Sera-Jawa! tärähti pasuunasta, ja murhaava silmäys -muodosti jäähyväisemme. - -Se merkitsi: näkemiin. -- - -Louhoksessa tapasin La-Lin jo työssä. Se ilahdutti mieltäni. Tosin hän -oli siirtynyt liian kauas keskisuonesta voidakseni millään tekosyyllä -hakeutua hänen läheisyyteensä; mutta kuitenkin hän _oli_ jäänyt -louhokseen, ja se oli pääasia. - -Väkipakolla tein työtä pari hetkeä ja mittani oli jo täyttymäisillään, -kun hermostoni alkoi työlästyä tähän kiusalliseen äänettömyyteen. -Syyttä suotta nousin ja rupesin louhinpuikolla mureata seinää möyrimään. - -Se ei tehonnut. Vaikka kimpale silloin tällöin vierähti melkein La-Lin -käden ulottuville, ei tyttö näyttänyt sitä huomaavankaan; ja kun -viimein uhalla astuin hänen mittansa ääreen, tarttui hän sen sankaan ja -nousi lähteäkseen. - -Silloin panin jalkani sen laidalle. - --- La-Li, sanoin, -- miksi kartat minua? Onko minussa huomaamasi -ominaisuus sinusta niin kammottava, että katkaiset sen toveruuden, joka -meitä tähän asti on sitonut? - --- La-Li, jatkoin, -- olithan ystäväni. Etkö tahdo olla nyt, kun yhä -enemmän tunnen ystävyyttäsi tarvitsevani? - -Hän pysyi yhä vaiti. Käsi vain herposi mitan sangalta. - --- La-Li, sanoin lämmeten, -- minä tiedän, että sielussasi väräjää sama -ääni kuin minunkin, tiedän, että olennossasi elää sama polttava pyyde -kuin minunkin. Elä yritä sitä tyynnyttää, elä yritä sitä jäähdyttää; se -ei onnistu. La-Li, siitä emme enempää puhu. Mutta vastaa: saako tämä -seikka tehdä meidät vieraiksi toisillemme? - -Hän väisti lähentelyäni. - --- Lao-Koo, helisi ääni, jota häiritsi pakko, -- ei ole olemassa -myötätuntoa Tai-hengen ja orjan sidotun sielun välillä. Heidän -ruumiinsa -- äitini sen sanoi -- voivat toisinaan piintyä toisiinsa, -mutta sielujen välillä on ero yhtä suuri kuin minun elävän käteni ja -tuon avuttoman soramurusen välillä: käteni voi sen ottaa ja jälleen -jättää; murunen siitä kenties nauttii; mutta omasta tahdostaan se ei -voi käteeni tulla eikä siitä poistua. - --- La-Li! - --- Ja hyvä niin. Isäni sanoi, että oli olemassa vain yksi ainoa Tai, -jota orja ymmärsi. Mutta se Tai on kuollut. Toinen, suurempi Tai sen -tappoi. - -Hän oli ottanut mittansa ja kääntyi. - --- La-Li! sanoin. Sydämeni sykki rajusti. -- Sinä saat oppia tuntemaan -toisen Tain. Olet minulle velkaa vielä seitsemän sadannesta: onko -sopimuksemme vielä voimassa? - -Hän pysähtyi. - --- Minä maksan ne, milloin vaadit, tuli heikosti. - --- No hyvä, tänään työn päätyttyä vaadin yhden hetken. Palaa -paikallesi, La-Li; en häiritse sinua enää. - -Metalliviemäriltä palatessani yhtyi seuraani Feo-Fan. Hänen -levottomasta käyttäytymisestään aavistin, että hänellä oli jotakin -minulle sanottavaa. - --- Oletko kätkenyt aarteesi? kuiskasi hän louhokseen tultuamme. - --- En. Mutta miksi sinua aarteeni huolettaa? vastasin purevasti. - -Hän oli hetkisen vaiti; siitä tuoksahti alakuloisuutta. - --- Minä ajattelin, että olisit löytänyt sille varman piilopaikan, -tuli nöyrästi. Ja sitten: -- Voitko uhrata minulle neljänneksen -lepohetkeäsi, Lao-Koo? - -Tuokion viivähdin; sitten palasin La-Lin luokse. Hän oli istuutunut ja -tasoitteli soraa pääni aluseksi. - --- Saat nukkua, sanoin, -- herätän sinut, jos unta tarvitsen. - -Hän ei vastannut. Mutta minä tunsin, että hän istualtaan katseli -jälkeeni. Vein Feo-Fanin louhoksen perälle ja paneuduin sorakasalle. - --- No nyt, Feo-Fan, sanoin. -- Mitä on sinulla puhumista? - --- Ka-Hara on ollut luonasi, alkoi hän. -- Ka-Hara on mies, johon voi -luottaa. Ja hän tietää, kelle hän pelotta voi aarteensa paljastaa. - --- Niin. Minä luotankin Ka-Haraan. -- Et Feo-Faniin? - --- Vilpittömyyteen, kyllä. Muuten en kuuntelisi puhettasi. - -Feo-Fan tuntui nielaisevan jotakin, mikä ei ollut maukasta. Mutta hän -jatkoi kuitenkin: - --- Ka-Haralla on ystäviä; minulla on ystäviä. Ja nämä meidän ystävämme -ovat kuulleet asioita, jotka tekevät vanhan Ka-Haran levottomaksi. -Shi-Kai on huomannut, että Ka-Haralla on asiaa autioon louhokseen, -ja hän on vannonut ottavansa asiasta selon. Epäilemättä he tulevat -vakoilemaan Ka-Haraa -- - --- Häntä on varoitettava. - --- Se tehdään. Mutta Ka-Haran on sinne kumminkin mentävä. Shi-Kai on -ovela ja voi löytää aarteen, ellei sitä saada turvalliseen paikkaan. - --- No, sitten se on saatava turvalliseen paikkaan. - --- Miten? Aarteen olemassaolon tietää vain Ka-Hara ja me. - --- Kuolema ja kirous! -- Me teemme sen siis. - --- Sitä on puolitoista tonnia, Lao-Koo. - -Hänen huolestumiseensa oli syytä; se oli totta. Mittoihin mahtui -viisi tai kuusi sadannesta, ja siten saisimme kumpikin kahta mittaa -retuuttaen tehdä tuon vaivaloisen matkan kymmenien leposijojen ohi -kuusi seitsemän kertaa. - --- Luuletko, että Shi-Kai ensin koettaa vakoilla Ka-Haraa? kysyin. - --- Varmastikin. Ainakaan pariin päivään hän ei ryhtyne muuhun. - -Se oli otaksuma; mutta siihen täytyi toimenpiteitten nojautua. -Kiiruhdin La-Lin luo. Hänen asennostaan huomasin, ettei hän ollut -nukkunut. - --- La-Li! kuiskasin. - --- Tahdotko, että valvon? sanoi hän nousten. - --- En. Tahdon vain sanoa, että lepäisit. Feo-Fan valvoo tämän kerran. - -Tahtomattani olivat sanani tuoksahtaneet kyllästymältä. Tunsin hänen -tahtovan vastata jotakin, mutta mieleni paloi takaisin pimeikköön. - --- Feo-Fan, sanoin kiireisesti, -- ensi levolla toimitamme metallin -tänne. Mutta nyt tulee sinun aloitteeksi uhrata hetki unestasi. Näetkö -tuon hohteen takana tuon mustan kaaren? - --- Näen sen. - --- No, seiso siis tässä ja katso herkeämättä aukkoon. Jos joku ilmestyy -siitä hohteeseen, niin ryömit sorakasan yli tänne ja varoitat minua. - --- Viheltämällä? - --- Ei, vaan viskelemällä soraa sopen pohjukkaan. Feo-Fan oli tuokion -vaiti. - --- Minä teen sen, sanoi hän sitten alakuloisesti. Ja minä olin -tuntevinani äänessä tyytymättömän sivusävyn. - -Olin ahertanut otsani hiessä lähes puolitoista hetkeä, mutta niinpä -olikin kaksinkertainen työntulos saavutettu. Keskelle "tunneliani" olin -saanut kaivetuksi haudan, johon hyvinkin kolmekymmentä tonnia mahtui, -ja siitä louhimani soran olin mättänyt suurimpien kimpaleiden varaan -tunnelinpuoleisen aukon tukkeeksi. - -Vain heikko ilmanhenkäys pihisi äskeisen huminan asemasta, kun -tyytyväisenä nousin haudasta ja ryhdyin asettelemaan laattaa paikalleen. - --- Suuri Kaikkeus! siunasin itsekseni, -- olisipa Mason tuolla toisella -puolella, ja minulla kymmenen Ka-Haran säästöt! - -Ja mielikuvitukseni jatkaessa hurjaa lentoaan kiipesin kuin horroksissa -sorakasan yli. - -Feo-Fanin liikahdus palautti minut ynseään todellisuuteen. - --- Joku kävi aukolla, sanoi hän kuiskaten. - --- Etkä varoittanut minua! kivahdin. -- Se katosi melkein yhtä pian. - --- Shi-Kai? - --- En tiedä. Se tuli hohteeseen, häilyi naisen leposijan kohdalla ja -livahti pois, ennenkuin olin ehtinyt liikahtaa paikaltani. - -Levottomana kiiruhdin La-Lin luokse. Hän nukkui. - --- Feo-Fan, sanoin tyyntyneenä, -- kukaan muu se ei ole voinut olla. - -Luultavasti hän tarkkasi ulkoa kuuluvaa valitusta. - --- Ei ole voinut, sanoi hän sitten kuin muuta ajatellen. - -La-Li käännähti unessa. Selvästikin hänen leponsa oli puolinaista: -levoton henki yhä taisteli uupuvan ruumiin kanssa. - --- Huomenna siis, virkahti Feo-Fan. -- Minä menen. - -Viivähdin tuokion; sitten pälkähti mieleeni jotakin: se oli kuin -väkipakolla nouseva katumus. - --- Feo-Fan, sanoin, -- huomenna teemme sen. Kaivantoni on kyllin suuri -tarkoitukseen. -- Ja sitten purkausi kuin välttämättömänä sanottavana: --- Ja huomenna myöskin uskon sinulle ja Ka-Haralle suuren salaisuuden. - --- Lao-Koo, tuli kuin moittien. - --- Niin, Feo-Fan, minä luotan sinuun. -- Naisten ulvonta yltyi yhä, -ja siihen sekoittui kohta jokunen karkea sadatus: Aukon ulkopuolella -jymähti pehmeästi, ja sen jälkeen kuului epäselvää äänten sorinaa. - --- Feo-Fan! olin huutamaisillani pimeään, mutta miehuuteni voitti -oudosti tykkivän tunteellisuuden, ja minä lohduttelin itseäni takomalla -tajuntaani, että menettelyni yhä vahvensi Feo-Fanin uskollisuutta. -- - - * * * * * - -Laskupasuunaan herätessäni ilkeä aavistus sanoi minulle, että -jotakin oli epäkunnossa. La-Lin sanattomuudella tuo pahantuntu -ensin olemassaoloaan pönkitti, sitten valopatsaalle mentäessä väen -kuumeisella kuiskeella. - -Ihan varmasti kuulin monella taholla mainittavan nimeäni ja tungoksen -taakse pysähtyessäni tajusin jostakin tulevan Shi-Kain syvän -keuhkoäänen. Se kuulosti naurahtelevan. Ensi tappionsa jälkeen tämä -ylimielinen jättiläinen oli kerhossa visusti ollut vaiti. - --- Shi-Kai! törähti vihdoin hänenkin huutonsa. - --- Shi-Kai, vastasi voimakas ääni, ja miehen ryhti tuossa valopatsaassa -oli sama kuin ensi kerran hänet nähdessäni. - -Vimmastuneena rynnistin tungokseen. Väki väistyi muristen ja iskien. -Ja sitten äkkiä alkoi suhina ympärilläni paisua. Se laajeni, loittoni, -kiisteli -- ja katkesi lopulta henkeäpidättäväksi äänettömyydeksi. - --- Lao-Koo! törähti pasuunasta. - -Joku naurahti. - --- Lao-Koo, huusin valoon pulpahtaen ja äänellä, joka ylitti Shi-Kain -äskeisen kopean. - -Kuulinko oikein? Eikö väkijoukosta päässyt sama huuto? -- Lunarian -sokeus! -- Sehän tuli kuin pasuunan suusta sekin. Ja katkesi lyhyeen -kuin keuhkonsa halkaisseen ääni. - --- Kirous! parahti joku edessäni tungoksessa. -- Lunarian piina! - -Väen väistyessä näin uomaan häviävän jättiläisen haamun. Se ei ollut -minulle tuntematon. Jokin erityinen halu minua nyt kannusti sen -jälkeen, mutta ennen kuin pääsin louhossokkeloiden rajalle, tekivät -jalkani kuin väkipakolla tenän. - -Miksi viivyttelin? Mitä odotin? -- Varmasti oli pasuuna huutanut jonkun -nimen. - --- Feo-Fan! törähti toistamiseen korkeudesta. - -Minun päätäni huimasi, suonet ohimoilla tykyttivät, ja rintaani -paisutti pitkällinen imuhenkäys. - --- Feo-Fan! kiljaisin äänellä, joka itseäni hirvitti. - -Vain ilkkuva kaiku vastasi tuhannen sokkelon pohjukasta. -- Feo-Fan! -Muistin pehmeän jymähdyksen, äänten sorinan ja La-Lin varoitukset. Ja -ymmärsin äkillisen katumukseni Feo-Fania kohtaan. - -Louhoksen aukolta hänet löysin. Hohteessa näin kuolinvamman hänen -takaraivollaan. Se oli louhinkangen jälki. -- - - - - -YHDESKOLMATTA LUKU - -Kara-Hun ylittää minun yllätykseni - - -Onko maailmassa mitään sen kiusallisempaa kuin odottaminen? Jo -nautinnonkin odotus, mikäli se alituisesti hetken päästä kangastaen yhä -karkkoaa päättömään epämääräisyyteen, on hirmuinen; mitä sitten asian, -joka sinänsä on kuiva velvollisuus ja iloton pakko? - -Nousu nousulta olin pälynyt tilaisuutta saada kuljettaa Ka-Haran -aarteen kaivantooni, lasku laskulta olin vainunnut aihetta voidakseni -maksaa Shi-Kaille kerta kaikkiaan langenneen velan ja lepo levolta olin -toivonut La-Lin särkevän tämän kivikovan kuoren, joka itsepintaisesti -kahlitsi hänen rajun pyyteensä. - -Miten sitkeä onkaan ihmisen kärsivällisyys! Alun kolmatta kierrosta -sitten oli polttotanko nuolaissut Feo-Fanin elottoman aineen -- ja yhä -vielä oli Ka-Haran aarre paikallaan, Shi-Kain sielu ruumiissa ja La-Lin -ääni kunnioittavan töykeä. - -Minua ei enää miellyttänyt Tai-Masonin olinpaikan toivoton -arvaileminen, ei Tai-Lanen puuhien yksitoikkoinen tarkkaaminen, ei edes -onni, joka tuokioksi kiidätti sieluni suloisen See-Sean yksinäiseen -kammioon. Tahdoin toimia, ryhtyä toivottomimpaankin -- saadakseni tämän -helvetillisen jännityksen laukeamaan; samapa se, jos siinä mellakassa -omakin ruumiini viimeisen kerran liikahtaisi. - -See-Seaa yhä rakastin. Kun asetin mielessäni rinnatusten hänet ja -La-Lin, huomasin, että tunteeni heihin molempiin yhä vahveni. Mutta -siinä oli ero, joka aina saattoi ajatukseni ymmälle: rakkauteni -See-Seaan oli pyyteetöntä, La-Liin se paloi rajulla himon liekillä. -Ja kuitenkin -- mitä oli jälkimäisen viivakaunis viehkeys edellisen -juovuttavan uhkeuden rinnalla! - -Tai-Simonin palatsiin olikin henkeni viime aikoina palannut vain -toistaakseen See-Sealle yhden ainoan kysymyksen: - --- Missä on Tai-Mason? -- Missä Tai-Ree-Kian? - --- Oi Mea-Jeo, Tai-Suan ei tiedä, Tai-Simon ei tiedä, ei kukaan tiedä, -vastasi hän. - --- Eikö Tai-Mara tiedä? olin viimeksi kysynyt. - --- Jos tietää, niin hän salaa tietonsa, oi Mea-Jeo. - --- Epäilläänkö heitä? - --- Tai-Mara on jäätiköillä pidättänyt joukon punaisia, oi Mea-Jeo. Osa -heistä on poltettu, toinen osa ajetaan kaivoksiin. - --- Milloin, See-Sea? - --- Kenties jo huomenna. Tai-Simon sanoo, että kaivos on menettänyt -väkeä. - -Levottomuus oli vallannut sieluni. Muulloin olin odottanut, kunnes -vakoilevan Tai-Simonin ääni meidät yllätti; nyt en malttanut enää -kuunnella enempää. - -Lähettääkö Tai-Simon tänne nuo vangitut punaiset? Miksikä ei. Täällähän -on metallisuoni. Ja täällähän itäisen louhoksen seinä murtuessaan -viimeksi oli riistänyt alun kolmattakymmentä henkeä. - -Suuri Kaikkeus! Mitä he olivat miehiään? Tai-Masoninko väkeä? -Tai-Jooninko alustaman kapinahankkeen toimitsijoita? - -Kuin kuumeessa kävin päivän, toisen ja kolmannen. Joka laskussa jätin -työni ja La-Lin vartioidessa ruumistani pälyin Tshung-Kingistä tulevaa -lentuetta. Ja neljäntenä se ei enää ollut tyhjä kuormalentue, vaan -viidenkolmatta siiven vahvuinen viuhka, jonka suoltuessa aukkoon -Tai-Lanen polttaja joukko muodosti vartioketjun. - -Miten mielelläni olisinkaan viipynyt Tai-Lanen luona, kun vankien -jono läheni huikaisevaa valokehää! En kuitenkaan tohtinut muuta kuin -hätäiseltä tarkasta noiden rotevain miesten kasvoja. Ja siinä olikin -tarpeeksi. Neljäs jonon etupäästä oli pitkä, kumara punainen, jonka -katseen synkkä levollisuus oli minulle kummallisen tuttu. Tai-Joon --- niin, hänhän oli minulle miehen osoittanut kerran kontaktikoneen -näkölaatalla. - -Hänen nimensä? - -Tai-Tan-Lin levoton katse näytti äkkiä käyvän jäykäksi. Seuraavassa -tuokiossa hänen äänensä olisi kuuluttanut vieraan hengen läsnäolon. -Kiroten huonoa onneani pakotin henkeni takaisin louhokseen. - -La-Li ei ollut ruumiini ääressä. Parin miehenmitan päässä hänen kätensä -liikkuivat metallin hohteessa. - --- Lao-Koo, sanoi hän kääntyen minuun päin, -- nyt en ole sinulle enää -mitään velkaa. - -En kyennyt pistosta oikein tajuamaan. Mutta hänen äänensä sävyssä oli -jotakin, mikä lievensi sanojen vaikutusta. - --- Lienet oikeassa, La-Li, vastasin teennäisesti. -- Oletko iloinen -siitä? - -Hän ei vastannut mitään; enkä minä vastausta odottanut. - - * * * * * - -Metalliviemärillä odotin Ka-Haran vuoroa. Hänen tyhjennettyään mittansa -tartuin häntä käsipuoleen. - --- Ka-Hara, sanoin, -- nousussa saamme joukon uutta väkeä. Sinulla on -paljon ystäviä. Minä tahdon tavata miehen, jolla on pitkä, laiha ruumis -ja hyvin kumarat hartiat. - --- Laskussa valopatsaalla kenties hänet näet. - --- Kenties. Mutta jollei häntä huudeta vielä huomenna. Minä tahdon -tavata hänet jo tänään, Ka-Hara. - --- Minä koetan. - --- Siitä riippuu aarteesi siirtäminen. Kuulin Ka-Haran hengähtävän. - --- Ole huoletta, Ka-Hara. Hän on Tai-Masonin mies, ja se on samaa kuin -ennen Tai-Millin. - --- Minä etsin hänet, Lao-Koo, vastasi vanhuksen innosta vapiseva ääni. - -Mutta Ka-Hara ei löytänyt häntä. Pimeä kaivos oli niellyt uudet -tulokkaat niinkuin se oli aina tehnyt. Puolen hetken kuluttua ei enää -pelokas äännähdyskään ilmaissut, kenen sääreen viimeinen heistä oli -kompastunut. - -Mutta ikäänkuin kiusallisen odotuksen korvaukseksi laskupasuuna imaisi -hakemani punaisen valopatsaan loimuun. - --- Kara-Hun, kuulin miehekkään äänen, jota jonkun verran painosti -rintakehän tavaton koveruus. - -Kara-Hun! Varmasti olin Tai-Joonilta tuon nimen kuullut. - -Rynnistin tungoksen läpi ja pelkäsin kadottavani miehen näkyvistäni. -Mutta hänen kookas haamunsa auttoi minut jäljille. - --- Kara-Hun! sanoin tarttuen hänen käsivarteensa ja ohjaten häntä -piirin ulkolaitaan. - -Olin tyytyväinen. Toinen mies hänen sijassaan olisi rimpuillut vastaan -ja udellut syytä; tämä totteli sanaakaan sanomatta. - -Ja tungoksesta päästyämme hän pysähtyi. - --- Toveri, sanoi hän hiljaa, -- mitä tahdot? - --- Tahdon, että tulet minun louhokseeni. Se on tuolla, tuon viidennen -läikän takana. Hohteesta näet, että siellä on metallia sinullekin. - --- Ja miksi juuri sinne? Minulla on kaksitoista tonnia, toveri. - --- Sitä suuremmalla syyllä, Kara-Hun. - --- Lao-Koo! törähti pasuunasta ja Kara-Hun riuhtautui irti. - --- Minä tahdon nähdä Lao-Koon, intoili hän. -- Minulle on sanottu, -että Lao-Koo on kaivoksen hirmu. Sain toistamiseen otteen hänen -käsivarrestaan. - --- Kara-Hun! sähisin hänen korvaansa. -- Joudu! Odota tuon viidennen -läikän kohdalla! Kautta suuren Tai-Masonin, minä olen Lao-Koo! - -Ja odottamatta hänen vastaustaan ryntäsin tungoksen läpi valopatsaalle. - -Siitä päästyäni kiiruhdin paikalle, jonka olin uudelle tuttavalleni -osoittanut. Hän oli siinä. Sanaakaan sanomatta otin hänen kätensä ja -ohjasin hänet valitusten kuulumattomiin, louhoksen yksinäisyyteen. - -Ei La-Likaan vielä ollut palannut. - --- Kaivoksen hirmu, naurahdin hänen sanojaan matkien. -- No, Kara-Hun, -minä olin odottanut, että Shi-Kain levittämä huhu pystyisi tulokkaihin. -Etkö pelkää minua, Kara-Hun? - --- Lao-Koo, sanoi hän kuin kerraten muististaan. -- Sinäkö olet lyönyt -suuren Tai-Maran maahan? - -Minä hämmästyin. - --- Sitä ei Shi-Kai liene sinulle kertonut, sanoin. - --- Shi-Kai? En tunne sellaista. Mutta jos sinä olet se Lao-Koo, joka -sen on tehnyt, voinet kertoa, missä se tapahtui. - --- Tieteen palatsissa, Kara-Hun. - --- Ja jos olet se Lao-Koo, voinet myöskin sanoa, miksi nimesi herätti -mielenkiintoani ja miksi se herätti mielenkiintoani jo ennenkuin tiesin -sinut täällä tapaavani. - -Hämmästyksessäni välähti hitunen rohkeaa aavistusta. - --- Kara-Hun! sanoin lämmeten, -- sinulla on minulle jotakin sanottavaa? - -La-Lin haamu oli ilmestynyt aukon sisäpuolelle. Mielenkiinnosta -vapisten vedin Kara-Hunin mukaani pimeikköön. - --- Lao-Koo, sanoi hän verkalleen, -- keneltä minulla olisi sinulle -sanottavaa? - --- Tai-Masonilta! Tai-Ree-Kianilta! -- Puhu! Minä olen nähnyt sinun -pitävän puhetta Toisen Piirin kansalle ja luotan sinuun. - --- Sano siis viimeinen sana: Sinä olet Lao-Koo, mutta sinä olet -myöskin -- - -Kara-Hunin ääni takisteli, olin tuntevinani siinä mielenliikutuksen. - --- Joo-Kee, sanoin kuiskaten. - --- _Tai-Kee_, tuli kuiskausta hiljemmin, ja minä tiesin, että Kara-Hun -oli laskeutunut jalkojeni juureen. - -Tuossa tuokiossa olin pudistanut hänet jalkeille. Ei ollut enää -kaivosta, ei valitusta, ei La-Lia eikä Ka-Haran aarretta; oli vain -kysymys, joka monisanaisena pulppusi Kara-Hunin korvaan. - --- Kyllä, tyynnytteli hän. -- Tai-Mason elää. Ree-Kian elää. Ja Masonin -työ on yhä käynnissä. Mutta -- metalli puuttuu. - --- Eivätkö Tai-Maran vaanijat voi päästä Masonin jäljille? - --- Se on vaikeata. - --- Missä hän piileskelee? - --- Tai-Ree-Kianin varustamassa kätkössä, Kolmannen Piirin helmassa. - --- Ja Ree-Kian? - --- Samassa paikassa. - --- Onko heillä kontakti? - --- Puoli-Jackson. - --- Mistä he saavat ravintoa? -- Tshung-Kingin johdosta. - --- Mitä sanot? Eikö Mason valmista sitä? - --- Se ei riittäisi kuudellekymmenelle miehelle. Tai-Ree-Kian oli tehnyt -salajohdon jo toistakymmentä kierrosta sitten. - -Minä tunsin kunnioitukseni Ree-Kiania kohtaan kasvavan. - --- Ja mistä nämä miehet? Eikö Tai-Mara heitä kaipaa? - --- Mahdollisesti joitakuita heistä. Mutta suurin osa on aikoinaan -"Suuren Veden helmaan syösseitä", joiden numerot virallinen luettelo on -leimannut veden merkillä. - -Mieleeni muistui Nat-Jee, ja minä mainitsin nimen kunnioittavalla -kaipuulla. - --- Nat-Jee oli ensimmäisiä, sanoi Kara-Hun. -- Hänen nimensä ja -numeronsa olivat kuolleet jo puolitoista kierrossataa ennen häntä. - -Olin vaipunut mietteisiin. Tai-Joonin aika vilisi sisäisten silmieni -editse. Se oli ollut kiehuvan hankkeen, levottoman alustuksen aikaa. Ja -nyt -- nyt se oli purkauksen, ilmileimahtavan kapinan. - -Masonin sanat pillahtivat korvassani soimaan. - --- Metallia! sanoin pystyyn kavahtaen. -- Mason tarvitsee metallia! -Eikö muuta puutu, Kara-Hun? - --- Ei muuta. - --- Ja mitä miettii Mason? - --- Hän on "tehnyt" Kolmannen Piirin savesta "punaista metallia". Se on -tosin harmaata, mutta se kelpaa. Valkoista hän ei voi tehdä, Lao-Koo; -ja kuitenkin -- - --- Kuitenkin? - --- Kuitenkin hän käskee minun sanoa Tai-Keelle: jos kestät -kolmekymmentä kierrosta, voi Suuri Kaikkeus kenties siihen mennessä -paljastaa minulle sijakkeen. - --- Kolmekymmentä kierrosta! Ja sillä välin voisi kaikki muu valmistua -ja -- odottaa! - -Kara-Hun naurahti. - --- _Muu_ on valmis tämän kierroksen lopulla, sanoi hän. - -Se oli isku. Se poltteli ja hiveli. Ruumiini vapisi henkeni lumoissa. - --- Kara-Hun, sanoin, -- Mason tarvitsee kolmekymmentä tonnia. Meillä on -jo kaksi. Me voimme raastaa lisää. - --- Miten? innostui hän -- ja sitten ääni sammui: -- Mitä sillä -tekisimme? - -Masennus oli vallannut minutkin. Mutta olihan minulla suurempi toivon -syy: tunneli. Sanaakaan sanomatta vedin häntä muassani sorakasan yli, -irroitin kaivantoni kannen ja annoin hänen pistää kätensä aukkoon. - --- Kätkö? sanoi hän hapuillen haudan reunaa. - --- Kätkö, johon metallin aiomme siirtää. - -Hän hymähti ilottomasti. - -Silloin en voinut itseäni pidättää. - --- Kara-Hun! sanoin, -- kuuleeko korvasi jotakin? - --- Huminaa, vastasi hän. - --- Niin, huminaa, Kara-Hun. Ja jos sukellat tuohon reikään, tunnet -silmissäsi outoa pakotusta. Se on vetoa. - -Käsi painautui ranteelleni; se tuntui tärisevän. - --- Vetoa! Mitä sanot, Lao-Koo? Nyt naurahdin minä. - --- Sanon, että kaivos päättyy tällä kulmalla tähän, ja että tuon aukon -toisen pään voit ruumiisi painolla puhkaista. Ja että silloin huminan -sijasta tunnet kylmän puhalluksen, joka ei lähde kaivoksen tomuisesta -helmasta, vaan sileäseinäisen tunnelin puitteista. - --- Tunnelin! -- Sanoitko: tunnelin, Lao-Koo? - --- Tunnelin, joka kulkee kaakosta luoteiseen. - --- Lunan -- Gordonin -- Kongon? -- - --- Saman, Kara-Hun. - -Mies ravisti kättäni kuin mielipuoli. - --- Sen leikkaa Gordonissa Kongon-Tshung-Kingin tunneli. - --- Niin. - --- Ja puolikymmentä normaaliastetta leikkauspisteestä on Tai-Masonin -majapaikka. - -Sydänalassani sykkäili oudosti. - --- Uusi voimakeskus? - --- Uusi voimakeskus, päätti Kara-Hun raueten. - -Tuokion seisoimme sanattomina. Olin tahtonut yllättää Kara-Hunin, -ja hän olikin yllättänyt minut. Tai-Mason tuon viivasuoran tunnelin -toisessa päässä! -- Metallia kaipaava voimakeskus tuon siloisen -käytävän yhteydessä! -- Välillä vain matka esteetöntä ilmaa! -- - -Suuri Kaikkeus! -- Satakolmekymmentä normaaliastetta tuota esteetöntä -ilmaa oli tällä hetkellä minusta leikintekoa. - --- Kara-Hun! sanoin toivosta pakahtumaisillani. -- Huomenna tuomme -Ka-Haran aarteen tänne ja sitten aherramme kaikin kolmen yötä päivää. -Kymmenen kierroksen kuluessa, suokoon sen suuri Kaikkeus, annamme -Masonille hänen tonninsa. Ja silloin -- - --- Silloin. Miksei ennen? Minä vastaan kuudestatoista miehestä, ja jos -metallia on, niin he kantavat osansa kätköömme. - --- Kara-Hun, sanoin liikutettuna painaen hänet syliini, -- Suuri -Kaikkeus on lähettänyt sinut tänne, suuri Kaikkeus on antava Masonin -onnistua. -- - -Vasta kansilaattaa aukolle asetellessani minut valtasi jäähdyttävä -epäilys: Oliko hyljätty valtatie vielä siinä kunnossa, että sitä -voitiin käyttää? Mutta minä suljin sen epäilyksen sisimpääni ja päätin -sen sinne tukehuttaa. Olihan jossakin tunnelin keskellä häämöttänyt -vaunun haamu. -- - - - - -KAHDESKOLMATTA LUKU - -Rutto -- ja mitä silloin kaivoksessa tapahtui - - -Suuri Kaikkeus näytti siunaavan työtämme. Ainoa vastoinkäymisemme -oli tapahtunut Ka-Haran aarteen viimeisiä rippeitä kuljettaessamme. -Ja silloinkin se oli supistunut siihen, että Kara-Hun oli kuristanut -toisen vakoojan ja minun nyrkkini oli uponnut toisen kalloon. Nyt oli -aika kulunut säännöllisessä työssä, ja kierroksen lopulla uskalsin -arvioida aarrehautamme sisällön yhdeksäksi tonniksi. - --- Vielä kaksi kierrosta! sanoin Kara-Hunille. Vielä kaksi kierrosta! - -Ja silloin puhkesi rutto kaivoksessa. - -Mitä se meille merkitsi, sen sain kokea kolmen ensimmäisen vuorokauden -ajalla. Tai-Lanen polttotanko, joka koko työajan riippui valopatsaassa -käyttö vai miina, poltti ensimmäisten uhrien joukossa seitsemän -Kara-Hunin miestä. Ja Tai-Lanen päivittäin jakama pillerit olivat joko -liian vähäisiä tahi tuiki voimattomia. - --- Jos tätä menoa jatkuu, sanoi Kara-Hun kolmannen päivän laskussa, -- -niin jää aarteemme ikipäiviksi yhdeksään tonniin. Puhumatta siitä, kuka -meistä lopuksi sitäkään säästyy vaalimaan. - --- Meidän tulee pysyä jaloillamme, Kara-Hun, vastasin kylmästi. -- Me -palvelemme yhteistä asiaa, ja tämän yhteisen asian vuoksi meidän ei -auta sääliä uhreja. Käy aina louhinkanki kädessä ja jos jossakin tapaat -purrun, niin iske. - --- Ka-Hara sanoo, että se on rumaa. - --- Kaunista se ei ole. Mutta kun ajattelemme, että kaksi tuhannesta -paranee siirtämättä ruttoa toiseen ja kolme kymmenestä tällä tavoin -pelastaa henkensä toisen kustannuksella, niin on parasta pysyä -alkuperäisessä prosenttimäärässä. - -Ja sitä tapaa me seurasimme. - -Neljännen päivän aamuna, kun se vähäinen työ, mihin tässä levottomassa -helvetissä kykenimme, oli lopetettu, tuli Kara-Hun kiireisesti luokseni. - --- Shi-Kai on polttanut Jat-Senin! läähätti hän. -- Ja Jat-Sen oli -terve. - -Se oli jo kahdeksas. - --- Oletko varma siitä, että hän oli terve? kysyin pahaa aavistaen. - --- Varma, Lao-Koo. Ken-Tao sanoo, että Jat-Sen neljänneshetkeä ennen -oli pirteänä lähtenyt metalliviemäriltä ja että hän vielä polttotangon -edessä oli vannonut olevansa puhdas. - -Seurasin Kara-Hunia louhokseen. Ken-Tao ja kaksi muuta Kara-Hunin -miestä todisti sen. Pimeikössä heidän edellään oli syntynyt meteli; -joku oli huutanut: rutto! -- Shi-Kai! -- Shi-Kai! Ja kohta sen jälkeen -oli Shi-Kai saapunut tankoineen. - -Minä aloin ymmärtää. Meitä ei vaaninut vain kaikkialla uhkaava -hullunpurema, vaan toinen, vielä suurempi vaara: Shi-Kain tunnottoman -käden käyttämä "kirkas autuus". - --- Kara-Hun, sanoin jyrkästi, -- meidän tulee tiivistää rintamamme. -Shi-Kai näyttää jo tietävän sen, mitä tahdoimme häneltä peittää. -Laskupasuunalta joka mies läntiseen louhokseen! Olemme turvassa vain -niin kauan kun polttotanko viipyy ylhäällä. - -Poistuessani Ka-Hara yhtyi seuraamme. - --- Lao-Koo, sanoi hän hiljaa, -- tietääkö Shi-Kai jotakin metallistamme? - --- En luule, vastasin. -- Mutta en sitä kuitenkaan ihmettelisi; hänen -aaveensa tuntuu olevan aina ja kaikkialla. - -Ja itse mielestäni olin varma siitä, ettei hänen silmänsä ollut -loitolla silloin, kun Kara-Hunin kanssa nutistimme nuo kaksi vakoilijaa. - -Tänä lepohetkenä ei La-Likaan nukkunut. Laskupuolella kaivoksen -helvetillinen mylvinä kävi kymmenkertaiseksi, ja äänistä päättäen -olisi luullut kolmen neljäsosan väestä iskeneen ikenensä neljännen -neljänneksen nahkaan. Kara-Hunin kahdeksan miestä kävi lakkaamatta -kanki kädessä, ja tavantakaa Kara-Hun itse ilmestyi louhoksemme aukolle. - --- Lao-Koo, sanoi hän kolmannella kerralla, -- Shi-Kain apurit -näyttävät olevan ruton saavuttamattomissa. Heidän kulmaltaan ei vielä -ole kuulunut ainoaakaan parahdusta. Liekö Ken-Taon puheissa perää, -mutta hän väittää, että heillä on pillereitä kosolta. - --- Montako olette lyöneet, Kara-Hun? - --- Kolmattakymmentä. Siinä on Shi-Kaille laskurupeamaksi. Meitä on nyt -vain seitsemän. - --- Seitsemän? - --- Niin. Muuan niistä paholaisista puri Peo-Hania ja minä viimeistin -poika-paran. - -Kara-Hun vaikeni ja hävisi pimeään. Tunsin väriseväni kauhusta. - --- Lao-Koo, kuulin La-Lin kuiskeen, -- jos ne purevat sinua, niin -- -niin viimeistääkö Kara-Hun sinutkin? - --- Kara-Hun tahi joku muu, vastasin kauhulla muistellen Hao-Kean -rintoja. - --- Ja jos ne purevat minua, Lao-Koo? - --- Niin silloin -- - -Ajatukseni töksähti johonkin mahdottomaan. - --- Niin silloin? kertasi La-Li pannen kätensä polvelleni. - -Pimeässä kirkaisi joku muuta mylvinää terävämmin. Käsi polvellani -vavahteli. - --- Lao-Koo, sinäkö viimeistäisit? tuli hiljaa. - --- Minä -- minä pitelisin sinua käsissäni, ettei puremasi ketään -ylettäisi. Sitten -- Kara-Hun toisi sinulle sen, johon saisit ikenesi -imeä. Kara-Hun tottelee minua. - -Hän oli pannut kätensä suulleni. - --- Lao-Koo, sanoi hän, -- yhtä pyydän: kautta suuren Kaikkeuden, kautta -äitisi sielun sen helmassa, lupaa minulle pieni hetki ja sitten -- isku. - --- La-Li! - --- Ja pyydä itsellesi pieni hetki ennen iskua. - --- Miksi? - --- Kautta sen suuren Voiman, joka sinut lähetti ja johon sielusi palaa! - --- La-Li, minä lupaan. - -Hänen kätensä luisti polveltani. Kaamea kirahdus leikkasi jälleen -kaivoksen pimeyttä. - -Minä värisin lupaustani. -- - - * * * * * - -Laskupasuunalla vaikeni kolmattakymmentä ääntä. Ja kuinka paljon -oli niitä, joiden nimiä pasuuna ei huutanut? Ja viimein laskeutui -polttotanko Shi-Kain nimen toistuessa hoputtavana törinänä. - --- Shi-Kai, vastasi ääni, jossa soinnahti sille tavaton väsymys. - --- Montako ruumista, Shi-Kai? - --- Vaikea laskea, oi suuri Tai-Lane. - --- Käänne havaittavissa? - --- Jo sivuutettu, oi suuri Tai-Lane. - --- Pilleri. - -Näin selvästi, että Shi-Kain koura täyttyi putken sisällöstä. Ja -silloin tunsin jotakin olevan tulossa. - --- Suuri Tai-Lane, sanoi Shi-Kain muuttunut ääni. - --- Orja Shi-Kai, tärähti vastaus, -- puhu! - --- Minä tahdon puhua jalkaisi juuressa ja hartiat suuruutesi painosta -luhistuen, oi suuri Tai-Lane. - --- Sinä tiedät, mitä seuraa, ellei asiasi vastaa pyyntösi julkeutta, -orja. - --- Poltettakoon saastainen aineeni kolmen kohtisuoran paisteen -helteessä, oi suuri Tai-Lane. - --- Odota, orja Shi-Kai. -- - -Kuulin korkeudesta tutun äänen. Shi-Kain kasvoilla liikehti ilme, -jonka ilonsekainen julmuus pani käteni puristumaan nyrkkiin. Minut -valtasi silmitön katumus siitä, etten noita kasvoja ollut valmistanut -polttotangon kipinälle silloin, kun ne odottaen makasivat nyrkkini -alla. Enkä ole ihan varma siitä, etten nyt laiminlyöntiäni olisi -korvannut, ellei Kara-Hun samassa olisi koskettanut käsivarttani. - -Tunsin Kara-Hunin levottoman kysymyksen ja Kara-Hun ymmärsi äänettömän -vastaukseni. Siinä se oli: varjona valahti ylhäältä tumma kapine, -rysähtäen piirsi sen ovi valokehän reunaa, ja kun uudelleen rysähti, -oli Shi-Kain ilkkuva naama nieltynyt kapineen mustaan kitaan. - --- Kara-Hun! sanoin, kun ilmiö katosi korkeuteen. -- Joudu! - -Yksi ainoa ajatus oli ottanut vallan tajunnassani, ja minä tunsin sen -pohjalla järkeni vilkkaan juoksun. Vasta louhoksen pimeimmässä sopessa -pysähdyin. - --- Kara-Hun! virkahdin. -- Sinä ymmärrät. Jos vaara uhkaa, niin -pudistat ruumiini hereille. Minä makaan. -- - -Se oli Tai-Lanen ääni. Naisekkaana se leperteli, mutta pohjalla kumisi -järkähtämätön raakuus. - --- Orja Shi-Kai, sinä puhut! sanoi se. - -Shi-Kain katse vilahti Tai-Tan-Liin ja takaisin Tai-Laneen. - --- Oi suuri Tai-Lane, sanoi hän, -- orja Shi-Kai on pitänyt -velvollisuutenaan ylläpitää järjestystä kaivoksessa. Sitten Lao-Koon -tulon se ei enää ole onnistunut. Hänessä astui kaivokseen kapinan -henki. Ensin hän villitsi Feo-Fanin ja sitten kauniin La-Lin. Edellisen -tapoin, jälkimäistä olen pitänyt silmällä. Lao-Koon olisin tappanut; -mutta hän merkitsi sinulle kaksikymmentä tonnia. - --- Asiaan, orja! keskeytti Tai-Lane. -- Mitä olet huomannut? - --- Oi suuri Tai-Jeo, hän lyöttäytyi yhteen vanhan Ka-Haran kanssa. -Jo aikoja ennen oli Ka-Haralla ollut epäiltävää asiaa läntisiin -pohjukkoihin, ja Lao-Koon tultua tämä epäiltävyys kasvoi. Minä koetin -ottaa siitä selkoa, mutta he olivat ovelia eivätkä paljastaneet -toimiaan. Nyt, Kara-Hunin tultua, heidät yllätin. - --- No? innostui Tai-Lane ja Tai-Tan-Li astui askeleen lähemmä. - --- Oi suuri Tai-Lane, jatkoi Shi-Kai, -- he tappoivat kaksi apuriani, -Seo-Manin ja Ira-Hain, ja minä pääsin vaivoin hengissä paikalta. Mutta -minä näin, mitä he tekivät; he kantoivat raskaita mittoja -- - --- Metallia! kivahti Tai-Lane, ja hänen silmissään leimahti. - --- Metallia, kertoi Shi-Kai tärkeänä. - -Tai-Lane katsahti Tai-Tan-Liin. - --- Mutta mitä he sillä? sanoi hän nähtävästi järkeään pinnistäen. - --- Kenties vain tarpeen varalta, sanoi apulainen kuin muuta ajatellen. - -Silloin Shi-Kai nousi. - --- Oi suuri Tai-Lane, sanoi hän, -- he kantoivat kolmin miehin ja -ainakin yhden lepokauden. Ja Kara-Hunilla oli toistakymmentä miestä, -jotka joka nousussa liikkuivat leposijoiltaan. Eiliseen mennessä olin -tappanut heistä seitsemän, ja tänään kuulin jäljellä olevien puhuvan -louhoksen jättämisestä. Tai-Lane nousi. - --- Oletko puhunut, orja Shi-Kai? sanoi hän. - --- Olen, suuri Tai-Lane. Mutta yhtä kunniaa anon sinulta, oi kaivosten -viisas valvoja: jos tahtosi on, että tämä petollinen Lao-Koo kuolee -polttotangon kipinästä, niin salli, oi suuri Tai-Lane, minun -viheliäisen käteni ohjata liekkiä. - --- Minä sallin sen, orja Shi-Kai. Sinä jäät valopatsaalle ja odotat -siinä. - -Shi-Kai poistui kolmen polttajan saattamana, ja Tai-Lane lausui -apulaiseensa katsoen: - --- Mitä arvelet, Tai-Tan-Li? - --- Että on viisainta laskea alas parisataa polttajaa ja eristää itäinen -pääty. - --- Ja sitten? - --- Shi-Kain opastamana tutkia jokainen soppi ja pidättää Lao-Koo, -Kara-Hun ja Ka-Hara. - --- Vain Kara-Hun ja Ka-Hara. Entä sitten? Mitä luulet itse asiasta? -Onko se kapinan luontoista? - --- Ka-Hara on Tai-Millin väkeä, Kara-Hun tämän uuden villityksen ja -Lao-Koo -- - --- Tai-Tan-Li, keskeytti Tai-Lane jälleen haukotellen, -- Lao-Koota ei -enää ole. - --- Ei ole? sammalsi Tai-Tan-Li. - -Ja myönnänpä, että hänen hämmästyksensä ei ollut suurempi kuin minun. - --- Tyhmyri! Suuren Tai-Simonin tahdosta häntä ei enää ole, kertasi -Tai-Lane kärsimättömästi. -- Mutta asia on vakava. Se sietänee hetken -levon. Mieti suunnitelma valmiiksi; nousussa laskemme polttajat alas. -Ja jos Lao-Koon _tulee_ kuolla, niin sen tulee tapahtua rekisteröimättä. - -He vaihtoivat omituisen silmäyksen, ja minä ymmärsin, että jotakin -sanottavaa jäi sanomatta. Tai-Tan-Lin silmiin oli kohonnut saamaton -ilme, ja hänen olkapäänsä alkoivat kuin väkipakolla luhistua. - -Silmänräpäyksessä minulle selvisi tilanteen vakavuus. Lähteä nyt -tunneliin oli samaa kuin antautua polttajille ja nähdä Shi-Kain -osoittavan todeksi väitteensä metallista. - -Kuolema ja kirous! Se, mikä minua oli arveluttanut tiedonantovälineenä -Tai-Masonille, oli nyt ainoa mahdollinen tehtävä. Tai-Tan-Li näytti -selvästi tuntevan vieraan hengen läsnäolon; minä jätin hänet ja -seurasin Tai-Lanea. - -Nähdessäni hänet naisensa sylissä ymmärsin, että minulla oli ainakin -puoli hetkeä aikaa. Kiiruhdin Kara-Hunin luo kaivokseen. - --- Kara-Hun! sanoin ainettani ravistaen, -- Shi-Kai on paljastanut -salaisuutemme. Huomenna kenties ei ole olemassa meitä eikä meidän -metalliamme. Kuuntele tarkoin: Jos Tai-Lanen polttajat ajavat tähän -louhokseen La-Lin, Ka-Haran ja sinut miehinesi eivätkä itse astu -louhoksen sisäpuolelle, niin ole varuillasi. Eläkä ole huomaavinasi -heidän puuhiaan, vaikka joku polttajista hiipien tulisikin louhoksen -puolelle. - --- Minä en ymmärrä, Lao-Koo, sanoi hän. - --- Sinun ei tarvitsekaan ymmärtää _nyt_, kunhan tottelet sokeasti. -Totteletko, Kara-Hun? - --- Kautta suuren Tai-Masonin. Mutta sitten? - --- Sitten, jos suuri Kaikkeus sen suo, minä herään. - -Jätin ruumiini ja sen ällistyneen vartijan. Louhoksen etualalla -katselin La-Lia: hän oli jo aloittanut työnsä. - -_Minun_ työni oli myöskin aloitettava. -- - - * * * * * - -Minusta se kesti iankaikkisuuden. Viimein kuitenkin Tai-Lanen ruumis -osoitti väsymisen merkkejä, ja hänen kätensä herposi liikkumattomaksi. -Kelmeytynyt silmä sammui, jäsenet venähtivät lepoverkon tuudintaan, ja -naisen käsi silitteli uupuneen miehen veretöntä otsaa. - -Nyt, Lao-Koo! sanoin itsekseni. - -Mutta epäilys valtasi henkeni. Tai-Joon oli sitä aina väittänyt, -itse olin sitä luulotellut ja suuren Tai-Jeon palatsissa olin sille -luulolleni saanut vahvistusta. Mutta miten kävisi nyt, kun oli -kysymyksessä elämä ja kuolema, kun puolustuksen sijasta piti hyökätä! - -Katselin Tai-Lanen ruumista; se inhotti minua. Ja kuitenkin -- - -Nyt! sanoin itselleni. -- - -Minä tahdoin ajatella tuon otsaluun alla, tuntea kyllästystä noissa -laihoissa nivusissa ja oikoa laiskalla nautinnolla noita vähän -vaivautuneita raajoja. Ja minä tahdoin käännähtää, ojentaa torjuvan -käteni tuon tympäisevän naisen puoleen ja sanoa: mene, nainen! - -Suuri armias Kaikkeus! -- Eikö tuo itsepäinen velttous ottanut -karkotakseen? - -Ah! Käsihän nousi, taipui -- torjui. - --- Mene, nainen! sanoi uninen ääni. -- Minä tahdon nukkua. - -Ja ikäänkuin hengenpidätyksellä estellen toista veltosti vastustavaa -voimaa, työnsin Tai-Lanen kädellä pehmeän lonkan yli lepoverkon laidan. -Ja naisen ruumiin notkuttua punakeltaisesta kajasteesta seinän suojaan, -mutisin huulien sisäpuolella voiton varman huudahduksen: - --- Minä olen Tai-Lane, kaivoksen suuri valvoja! Samassa tuokiossa -seisoin lattialla. Tuntui siltä kuin olisi tonnin riippa olkapäitäni -painanut, ja jaloissa vapisi outo voimattomuus. - --- Tai-Tan-Li! huusin äänellä, jota olin kuullut Tai-Lanen käyttävän. - -Silmänräpäyksessä Tai-Tan-Li ilmestyi eteeni, ja seinän takaa näin -vilahduksen polttajain ketjusta. - --- Mitä käsket, suuri Tai-Lane? sanoi hän. - --- Onko suunnitelmasi valmis, Tai-Tan-Li? kysyin lievän pyörrytyksen -vallassa. -- Anna kuulua! - --- Polttajat seisovat jo rivissä. Puolen hetken kuluttua he ovat -alhaalla, ja Shi-Kai osoittaa heille epäiltävät paikat. - --- Lähteekö henkesi heidän avukseen? - --- Jolleivät Shi-Kain neuvot auta, Tai-Lane. Soraseinän tutkiminen käy -raskaaksi irtauneimmallekin hengelle. - --- Olet oikeassa, Tai-Tan-Li. Mutta siitä huolimatta kuule neuvoni: me -annamme heidän itsensä ilmaista kätkönsä. - --- Miten, oi suuri Tai-Lane? - -Silloin pälkähti mieleeni suunnitelma selkiselvänä. Tunsin Tai-Lanen -ruumiin vapisevan henkeni puistatuksessa. - --- Minä näytän, Tai-Tan-Li, sanoin astuen aukkoa kohti, -- Nämä -kaksisataa miestä -- Masonia muistellen masensin säälin tunteen -sisimmässäni -- saartavat Lao-Koon louhokseen La-Lin, Ka-Haran, -Kara-Hunin ja tämän apurit. - --- Ja Lao-Koon -- - --- Minä olen määrännyt, Tai-Tan-Li, kivahdin Tai-Lanen kiivaalla -äänellä. -- Siis La-Lin, Ka-Haran, Kara-Hunin ja hänen apurinsa. -Pimeikön turvissa, mutta kuitenkin niin, että joku vangeista sen näkee, -sijoittaa joku polttajista kolmen sadanneksen räjähdyskoneen louhoksen -sisäpuolelle, ja muut pysyvät visusti aukon ulkopuolella, kunnes uusi -määräys annetaan. - -Tai-Tan-Lin kasvoilla välähti tyytymättömyys. - --- Luuletko, Suuri Tai-Lane, että he pelosta kaivavat esiin aarteensa? -sanoi hän. - --- Luulenko! -- Sisässäni leimahti kärsimättömyys, joka oli liiaksi -omaa itseäni. -- Tai-Tan-Li, tämä on Tai-Lanen määräys, ja sinä, -turvallisuuden vaalijana, pidät polttajain etunenässä sen tarkoin -noudattamisesta huolen. - --- Tai-Tan-Li! kuulin pyörrytyskohtauksessa oudon äänen, -- -Kaivosalueelle on tunkenut vieras henki! - -Salamana se iski tajuntaani ja pani Tai-Lanen olemuksen otteessani -värisemään. Polttajain rivit alkoivat liikehtiä ja Tai-Tan-Li tuijotti -avuttomana eteensä. - -Oli minun pelastukseni, että otteeni tuokioksi herpaantui. Samassa -tuokiossa tunsin toisen voiman yrittävän huuliani liikuttaa. Ja silloin -muistin Tai-Joonin varoituksen: on pidettävä jännitys mahdollisimman -lähellä tasapainoa; muuten saattaa tapahtua, että häädetty henki oman -ruumiinsa ulkopuolella kykenee toimimaan riippumattomasti. - -Väkipakolla itseäni tyynnytellen virkoin veltosti: - --- Se oli jo kolmas kerta. Meidän toimintaamme seuraa korkeampi henki, -Tai-Tan-Li. Mene! - -Hänen viittauksestaan polttajain lauma suoltui pimeään käytävään. -Kun rivin viimeinen oli kadonnut, palasi Tai-Tan-Li luokseni. Hänen -kasvoillaan kuvastui tekopyhä katumus. - --- Tahdoin salata polttajilta Lao-Koon jutun, sanoi hän hiljaa. -- -Suuri Tai-Simon ilmoitti puoli hetkeä sitten, että hän Tai-Maran vuoksi -oli pakotettu peruuttamaan Lao-Koon kuoleman. - --- Ja mitä -- se merkitsee? epäröin hämmentyneenä. - --- Suuri Tai-Lane, Tai-Simon sen itse minulle ilmaisi, niinkuin -olisin asiasta ollut perillä, änkkäsi hän nähtävästi väärinkäsittäen -hämminkini. -- Ja sehän merkitsee siis, että on tilitettävä takaisin -kuusikymmentä sadannesta ja lähetettävä ne jollakin tekosyyllä -Tshung-Kingiin. - -Aloin ymmärtää. - --- Eikö suuri Tai-Simon ole erehtynyt ajassa? Niin kauan ei Lao-Koo ole -ollut kuolleena, sanoin epävarmasti. - --- Kaksikymmentä nousua on siitä, kun suuri Tai-Simon sai -poltto-ilmoituksen. Täytyy keksiä veruke, tehdä henkilövaihdos. Olen jo -lähettänyt Kian-Tsaon metallia noutamaan. - --- No hyvä, sanoin uskaltamatta enempää haparoida, -- puhun asiasta -Tai-Simonin kanssa. Mene, Tai-Tan-Li! - -Yksin jäätyäni minut valtasi tilanteen koko outous. Tunsin olevani -puutannaisena aavan ulapan yllä vaappuvalla yhden miehen siivellä. -Kummanko meistä tämä ahdas aine ulapan poikki kantaisi? - -Silmäni osui kontakti koneeseen. Sen neula seisoi Tshung-Kingin -kohdalla. Mieleeni juolahti Tai-Simon, ja sormeni tavoittivat -virranpäästäjää. - -Silloin näin käytävän pimeiköstä valoon suoltuvan kantajain jonon. Ne -pyrkivät taakkoineen lentokuormaston raitille. - --- Kian-Tsao! sanoin umpimähkään. - --- Suuri Tai-Lane, kuulin vastauksen, -- me tuomme kuusikymmentä -sadannesta Tai-Tan-Lin käskystä. Kolmekymmentä on tässä. - -Katselin heidän työtään. Aivoissa tunsin kovan pinnistyksen; hiki -kihosi ruumiille. - --- Joutukaa! sanoin äkkiä. - -Ja tuskin olivat miehet kadonneet käytävään, kun sormeni sysäsi -virranpäästäjää. Tarkistusneula tärisi Tai-Simonin palatsin kohdalla. - --- Pasuuna! huusin taakseni Tai-Lanen sanontatapaa matkien, -- -Tai-Tan-Li ylös! - -Tiesin tulleeni kuulluksi ja pistin pääni koneen hattuun. - -Siinä jo vilahti Tai-Simonin tuttu naama. - --- Sinäkö, Tai-Lane! sanoi hän kerkeästi. - --- Minä, sanoin hätäisesti ja uskaltaen kaikki yhteen iskuun. -- -Aarteemme on hukassa! - --- Tai-Lane, sinä suuri, keskeytti hän, -- se koskee vain -kuuttakymmentä sadannesta. Se on harmillista, mutta saanemme sen -korkoineen takaisin. Tai-Maralle merkitsee Lao-Koo niin paljon, että -hän kerta kaikkiaan ei _saa_ kuolla. Hänet on herätettävä henkiin. -Sinun tulee se selittää jollakin -- - --- Kirous ja kuolema, Tai-Simon! tiuskasin. -- Kysymyksessä on kaikki. -Alueella liikkuu vieras, suuri henki. Jos paljastus tulee, ei metallia -saa löytyä. Meidän pitäisi se siirtää, hävittää -- - -Näin hänen kasvojensa vääntyvän. Syrjästä äkkäsin vilahdukselta -Tai-Tan-Lin naaman. - --- Armias Kaikkeus! huohotti Tai-Simon, -- sanot, että paikka oli -varma. Se merkitsisi -- ah! -- se voisi merkitä -- - --- Asemasi, suuri Tai-Simon, puhumattakaan kunniastasi. Ja henkesi se -nuolaisee armotta. - --- Minun? Ah, suuri Tai-Lane, myöskin sinun ja Tai-Tan-Lin. Hävitä se, -räjähytä -- ei, ei, siirrä, kätke! Sinunhan on kolmannes -- - --- Se on vähän, Tai-Simon. Puolet! tiuskasin, ja samassa säikähdin -kiihtymystäni. -- Mutta minä siirrän, minä yritän -- - -Sanani kuolivat Tai-Lanen hengen epätoivoiseen rynnistykseen. Hellitin -virran ja lepuutin tahtoani. - -Katseeni kohtasi Tai-Tan-Lin kauhistuneen naaman. - --- Hukassa! sanoin. -- Pian! Metalli alas kaivokseen! - --- Kaivokseen? - --- Suuri armias Kaikkeus! -- Kaivokseen, kaivokseen! Joudu! - --- Lunarian sokeus! Neljäkymmentä tonnia tuossa paikassa kaivokseen! Se -veisi sadalta mieheltä kolme neljä hetkeä. - -Tunsin vapisevani ilosta. - -Ja samalla tunsin, etten hänen verukkeitaan pitemmältä kestäisi. - --- Kuolema ja kirous! Sen täytyy tapahtua! kivahdin. -- Kautta kaiken -hyvän, se on ainoa pelastus! Ajamme metallin läntiseen louhokseen. -Räjähdyskone on siellä. Telkeämme aukon. Vangit ja metalli samassa -sopessa! -- Mikä keksintö! Näetkö, Tai-Tan-Li, me odotamme, toivomme -viimeiseen hetkeen, ja jos tarkastuslentue saapuu, annamme koneen -räjähtää -- - --- Metalliin?! - --- Se vie metallin ja vangit, möyrii umpeen koko läntisen louhoksen. Ja -jos sorassa pengotaan, Tai-Tan-Li, niin levitämme kätemme ja sanomme -levollisesti: se oli heidän työtään, kapinallisten kätköä. Joudu, -Tai-Tan-Li! - -Hän ei enää siekaillut. Äkillinen kirkastus oli valahtanut hänen -hämmästyneille kasvoilleen. - --- Oi suuri Tai-Lane, sanoi hän, -- sinä olet nero! - -Ja hänen äänensä kuului kohta käytävän pimeikössä. - -Kolme, neljä hetkeä! kertasi tajuntani kärsimättömästi. Ja Tai-Lanen -ruumista alkoi vaivata kiusallinen näläntuntu. Käännähdin vasemman -seinän puoleen ja astuin askeleen. Se avautui, ja katseeni hipoi -haalakassa keltahohteessa kimaltelevia maljakkoja, joiden sisällystä -viehkeä kaunotar varovasti sormieli. - --- Oi suuri Tai-Lane, helähti ääni, -- hyytelö on sinua odottanut. Olen -sivellyt huuleni sen makealla hetteellä. - -Kuin pakosta lähenin lepoverkon viekoittelevaa keinua. Mielihyvällä -lysähdin siihen ja annoin kauniiden hymyhuulien syöttää Tai-Lanen suuta -herkulla. Naisen käsi siveli ruumistani. - --- Olen väsynyt, sanoin nautittuani ravinnon. -- En, en halua mitään. -Tanssi minulle. - -Tuo viimeinen tuli kuin vasten tahtoani. Naisen suloinen notkeus -ihastutti minua, ja toisinaan sain vastustamattoman halun koskea hänen -hipiäänsä. - -Minun se ei ollut, tuo halu; se oli Tai-Lanen ruumiin. Ja välimmiten -olin antamaisillani sen voittaa. Mutta sitten häpesin. Enkö minä, -Lao-Koo, ollut nyt tuon pyyteissä mässänneen Tai-ruumiin herra? - -Minä hymyilin keskellä kiusallista jännitystä. - -Naisen tultua lähelleni katselin hänen kauniita jäseniään. Minua -huvitti päästää tajunjännityksen avulla Tai-Lanen henki kokonaan -ruumiinsa ulkopuolelle, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä hellitin -jännitystä, kunnes tunsin hänen tahtonsa taistelevan kielenkannasta. -Mitähän, jos hänen henkensä liikapinnistyksen painosta tyyten -vapautuneena olisi hälyttänyt apua Tshung-Kingistä! - -Se oli ajankulua, mutta se oli kiusallisessa yksitoikkoisuudessaan -hirvittävää. Minä aloin kauhistua omaa jännitystäni. - - * * * * * - -Aurinkokellon osoittaessa toista hetkeä työnsin naisen luotani. Melkein -pakahtuneena horjuin etuhuonetta kohti. - --- Tai-Tan-Li! huusin huoneen kolkossa yksinäisyydessä. - -Joku tuli vastaani. - -Se oli Kian-Tsao. - --- Herra, sanoi hän, -- suuri Tai-Tan-Li on kaivoksessa. - --- Oletteko lopettaneet työnne? - --- Viisitoista tonnia on vielä jäljellä, oi suuri Tai-Lane. - -Enhän _voinut_ enää odottaa. - --- Silloin lopetamme, tiuskasin. -- Laittakaa viiden sadanneksen -räjähdyskone jäljellä olevan luo. Vie sana Tai-Tan-Lille: louhos -suljetaan. - -Hän kiiruhti tiehensä. - -Kuin kuumeessa mittelin huoneen siloista lattiaa. Tämä käsky kaipasi -kenties selitystä, mutta siihen ei minulla ollut voimaa. Minua vaivasi -kova kaipuu oman aineeni kahleisiin. -- - --- Suuri Tai-Lane! kuului Tai-Tan-Lin hätäinen ääni. -- Louhos on -suljettu, kone on paikallaan. Mutta miten käy --? - --- Hyvin, Tai-Tan-Li, katkaisin utelun. - Kian-Tsao saa valvoa jäljellä -olevaa aarretta. Sinun paikkasi on nyt polttajain luona. Meillä on -kuusi hetkeä laskuun, siitä kolme lentueen tuloon. Jollen sitä ennen -anna määräystä, palaat tänne. - --- Yhdeksän hetkeä! virkahti hän. -- Purtujen mylvinä on helvetillinen. -Kaksi polttajaa jo olen menettänyt. He eivät pelkää tankoa. - --- Teitä on monta, Tai-Tan-Li. Mene! Sinun tottelemisestasi riippuu -pelastuksemme. - -Kiivas viittaukseni kuoletti vastauksen hänen huulilleen. Hän totteli. - --- Ja nyt, Tai-Lane, kuiskasin hänen kadottuaan käytävään, -- nyt on -vaikein jäljellä. - -Vapisten astuin kontaktikoneen ääreen. Vielä kerran viipyi katseeni sen -virranpäästäjällä. - --- Suuri Kaikkeus, enkö tällä säästä Tai-Lanen hengeltä tarpeetonta -riutumista viheliäisessä kuoressaan! höpisin itsekseni. - -Kontakti irtosi. Kipinä sen nenässä hyppelehti kuin saalista vaanien. -Tai-Lanen ruumis, hiestä märkänä, kuroittui sen yli kyynärpäihin -nojaten. - -Kuolema ja kirous! -- Ehtisinkö irtautua ennenkuin lihasjännitys -höltyisi? -- - --- Mene, Tai-Lane! sihahti sisimmästäni. Ruumis vavahti, kyynärvarret -nytkähtivät. - --- Kirous! kahahti sen huulien väänteestä. - -Suuri Tai-Lane oli suhahtanut höyryksi kipinöivän puikon ympärille. -- - -Kara-Hun päästi ihastuksen äännähdyksen. Ympärilläni liikehti -säikähtyneitä kasvoja. Hohteista taustaa vasten erotin La-Lin rakkaat -piirteet. - --- Hetki on tullut, kuiskasin jäseniäni verrytellen. -- Tunneli -odottaa. Meillä on metallia lähes kolmekymmentä tonnia. Järjestä -miehesi. On tehtävä sadan miehen työ. - --- Tuoko? sanoi hän hohtaviin harkkoihin viitaten. - --- Kaikki, vastasin ponnahtaen jaloilleni. - -Neljänneshetken kuluttua oli hiljainen työ täydessä käynnissä. -Kara-Hunin kanssa sukelsin kaivantooni. - -Ensimmäisen kannoksen siroitimme tunnelin pohjalle. - --- Vaunu! huudahti Kara-Hun tuijottaen hohteessa eteensä. -- Mutta -siinä ei voi olla virtaa. - --- Me työnnämme sitä. Olen yksin koetellut sitä tyhjänä; täytenä se -liikkuu kymmenen miehen voimalla. - -Se antoi uutta intoa. Kara-Hun kapaisi aukolle, taakka toisensa perään -vierähti sen mustasta suusta tunnelin pohjalle, ja kierrossatoja -hievahtamatta seisonut vaunu nytkähteli hohtavien harkkojen painosta. - -Vajaaseen kahteen hetkeen laskin päässeemme puoleen määrään. Orjan -työnä se olisi vienyt yhtä monta päivää. Kuumeisella kiireellä aloin -hyppelehtiä edestakaisin louhoksen ja tunnelin välillä, täällä -innostaen, siellä kuiskaten kannustaen. - -Räjähdyskonetta hakiessani osuin La-Lin lähettyville. Hänen -työskentelynsä näytti minusta ilottomalta. Olin sanomaisillani hänelle -sanan, mutta samassa äkkäsin sen, mitä hain, ja syvennyin seuraamaan -sen johtolankaa. - -Aukon lähellä pysähdyin kuuntelemaan. Helvetillisen mylvinän ohella -olin kuulevinani hillittyä puheen sorinaa. Terävällä metallisirulla -taitoin langan ja panin painavan lohkareen jäännöksen pitimeksi. - -Metallitaakat kulkivat kuin aaveet ja niiden hohteessa vilahtelivat -kaivannosta palaavien työteliäät kädet. - -Lankaa oli kymmenkunta miehenmittaa. Voidakseni saada sen pään tunnelin -puolelle täytyi minun siirtää räjähdyskone peremmäksi. Asetin sen -kahden kannatinkaaren väliin ja odotin, kunnes viimeinen mies oli -hävinnyt kaivantoon. - --- Lao-Koo, kuulin äänen, kun kiiruhdin lanka kädessä aukolle, -- mihin -he menevät? - --- Tunneliin, sanoin lyhyesti. - --- Olen sen kuullut, intti hän hiljaa, -- mutta miksi he sinne menevät? -Ja miksi sinne menee tuo metalli? - --- La-Li! sanoin tarttuen häneen kiihkeästi. -- Silmänräpäyskin on -kallis. Elä kysy enempää, ennenkuin olemme seinän tuolla puolen. Kautta -veljesi hengen, joka sinulle ennusti minun tuloni, tottele minua, La-Li. - -Kenties ääneni epätoivoinen sävy sen vaikutti; hän kiipesi -vastustelematta aukkoon ja ryömi edelläni eteenpäin. - --- Kara-Hun! huusin hänen ohitseen. -- Ojenna kätesi La-Lille! - --- Miten _hän_ on sinne päässyt? helähti La-Lilta. - --- Hyppäämällä, La-Li. - --- Jos siinä pohja on, voin minäkin hypätä, tuli uhmaavasti, ja La-Li -katosi tunneliin. - -Mutta hän viipyi yhä aukon suulla. Alas tullessani näin hänen -silmäilevän näkyä. Se olikin jylhän suurenmoinen. Tomuna tunnelin -pohjalla hohteleva metalli valaisi palan tuota pitkulaista suojaa, ja -sen keskellä seisoi vaunun haamu liekehtivine suineen kuin satumainen -jättiläishirviö puikkelehtivien ihmis-syöpäläisten kynsissä. - --- Kaikki mukana, Kara-Hun? huusin innostuneena. - --- Kaikki, oi suuri Tai-Kee, tuli Kara-Hunin julkea vastaus. - --- Ja vaunu liikkuu? jatkoin kaihtaen La-Lin katsetta. - --- Helposti. - --- Siispä matkaan, Kara-Hun! - -Sitten hänen käskystään kajahti vaunun lähtiessä liikkeelle sen -ympäriltä valtava huuto: - --- Suuri Kaikkeus auttakoon Tai-Masonia! -- Suuri Kaikkeus suojelkoon -Tai-Keeta! - -Sen haamu hohti jo etäisessä pimeydessä, kun hellitin La-Lin käden. -Sorakimpale kipenöi metallisirulla ja sähähdys ilmaisi sen sytyttäneen -johtolangan. - --- Lao-Koo! helähti terävästi La-Lin ääni. -- Mitä olet tehnyt? -Kaivoksessa on _minun_ veljiäni! - --- Ja _minun_, vastasin painokkaasti. -- Mutta louhoksen suulla on vain -Tai-Lanen apuri ja kaksisataa polttajaa. Tule! - -Hän kiskoutui otteestani ja ryntäsi takaisin aukolle. Onneksi hänen -kätensä eivät ylettyneet sen suulle. Sanaakaan hukkaamatta sieppasin -tuon rimpuilevan pikku olennon syliini ja kiiruhdin kauhistuneena pois, -eteeni katsomatta, taakseni pälyämättä. -- -- - -Suuri armias Kaikkeus! Se vyöryi kuin miljoonan kaivospanoksen voima -miljoonien tonnien sortuessa. Yltympäri sen kaiku jyrisi lukemattomain -pasuunain törinänä, ja ilmanpaine rutisti minut taakkoineni -hirvittävään puristukseen, joka ajoi ilman keuhkoistani ja pusersi -pääni viepoittavaksi massaksi. - -Suuri Kaikkeus! Tunneli oli luhistunut kokoon ja minä taakkoineni olin -saanut ikuisen haudan sen armottomassa sorassa. - --- Oi La-Li! -- La-Li! -- -- - - - - -KOLMASKOLMATTA LUKU - -Yksiraiteinen ja kaksiraiteinen tunneli - - -Herätessäni tajusin hämärästi, että joku oli maininnut nimeäni. -Pinnistin silmiäni, terästin kuuloani; mutta mustaa mustempi ympäristö -ei häirinnyt hengityksenikään kuulemista. - -Lunarian sokeus! Sanoihan tajuntani, että rutonpanemain kuolinhuudot -yhä viiltelivät korvakalvoa. - --- Lao-Koo! kuului kuiskaus jälleen, ja joku liikahti käsivarsillani. - --- La-Li. - --- Sinä elät! - --- Missä olemme? - -Ja jälleen hiljaisuus, jolla aikaa tajuntani riuhtoili taantumuksen -kahleissa. - -Ah! Siinä se oli: Kara-Hun, metalli, pimeyteen painuva hohtava pilkku -- - --- La-Li! sanoin puristaen ruumista, joka tahtoi luistaa sylistäni. -Vaunu on jo varmaankin kaukana. Miten kauan olemme maanneet? - --- Olen viroitellut ruumistasi hyvinkin kaksi hetkeä. Minä en näe -valkoista juovaa -- - --- Juovaa? - -Äänen kalseuden tuntu hävisi äkillisen ajatuksen tieltä. Pinnistin -näköäni. Ah! Oliko se viiru näkökalvolla vai tosiaanko tuolla häämötti -naarmun aive! - -Sanaakaan sanomatta, jäsenien kangistellessa, kalvavan levottomuuden -tunkiessa tajuntaani vedin La-Lia mukanani viirua kohti. Suuri -Kaikkeus! -- Maaperä allamme oli täynnä kuoppia ja töyräitä, kiviä ja -multaa -- ja tuokion kuluttua luisuimme vierivässä sorassa kaivantoon, -jossa tuokin ainoa silmää lepuuttava pilkku imeytyi pimeään. - -Hengästyneinä petollisen juoksusoran poljennasta pääsimme vihdoin -haudan toiselle laidalle. - --- Se _on_ juova! helähti La-Lin huulilta. - -Mutta kesti tukalan neljänneksen, ennenkuin sen saavutimme. Ja -tultuamme sille kohdalle, jossa terävä särkkä päättyi sileään -sisäreunaan, tunsin päästäneeni hämmästyksen huudahduksen. - --- Seinä on murtunut, sanoi La-Li töyrään yli hapuillen. - --- Niin. Mutta juovat! - -Hän ei vastannut sanaakaan, mutta minä tiesin, että hänenkin katseensa -oli juuttunut hohtavaan juovapariin, joka suorana kaksoisviivana -loittoni pimeyteen. - --- La-Li! sanoin tuntien vastustamatonta halua kirkaista. -- Tämä ei -ole _se_ tunneli; tämä on kaksiraiteinen! -- - - * * * * * - -Tuo ajatus teki minut hulluksi. Jätin La-Lin repeämän suulle ja -hapuilin seinäviertä seuraten takaisin. Runsaan hetken ryömittyäni -jokaisen sopen ja sokkelon palasin vastakkaiselta suunnalta aukolle. -Olin kihnannut polveni verille, piirtänyt käsin ja jaloin tämän -epämuotoisen kaivoksen ääriviivat ja varmistunut siitä, että tämä -repeämä oli sen ainoa ovi. - --- La-Li, sanoin mietittyäni, -- sytytettyäni langan juoksin enintään -kymmenen miehenmittaa. - --- Juoksit -- toiseen suuntaan, tuli arastellen. -- En tiennyt, -harmittelin. Olin sokea. - -Ja päästäkseni kiusallisesta ajatuksesta lähdin toistamiseen -kierrokselle. - -Mikä oli tapahtunut, se oli tapahtunut. Mutta miten se oli tapahtunut, -sitä kykenin tuskin arvailemaan. Että räjähdys oli ollut voimakkaampi -kuin mitä olin odottanut, senhän tunsin vielä luissani; mutta että se -oli kyennyt liikuttelemaan maamassoja niin, että toinen tunneli tyyten -hävisi ja toinen paljastui näkyviin, sitä en oikein jaksanut ymmärtää. - -Miten sitten olikaan käynyt kaivoksen, miten Tai-Tan-Lin ja hänen -kahdensadan miehensä! Sitä en tahtonut ajatella. - --- Se on myllertänyt jonkun noista jähmeistä kaarista, selitin -La-Lille, -- ja painanut tunnelimme tukkeeksi valtavan maakerroksen, -jonka toinen reuna nyhtäisi palan tämän tunnelin seinästä. - --- Miten se säästi meidät? kysyi hän. - --- Kaikkeus sen tietää. Se kai lähetti ilmanpaineen meidät -tuuperruttamaan juuri siihen pisteeseen, jonka ympärillä maa lohkeili. - -Kaivannon perältä olin löytänyt ulottuman, joka tuki tätä otaksumaa. -Mutta että kysymyksen ratkaisu oli puutteellinen, sen me molemmat -tajusimme. - -Ja siihen sopimukseen tultuamme meidät yhtaikaa valtasi sama ajatus. -Minulla se pyrki esiin pakottavana tunteena. - --- Mistä sitä saamme? sanoi La-Li. - --- Kara-Hun sanoi, että putkissa sitä kyllä olisi. Ja jos sitä on -heidän tunnelissaan, niin miksei sitten täälläkin? - --- Mutta putket? - -Se oli kysymys. Olin sen jättänyt Kara-Hunin huoleksi, ja nyt Kara-Hun -ei ollut täällä. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, miten -putkijärjestelmä tunneleissa oli sovitettu. - --- Tule, La-Li, sanoin teeskennellen rohkeutta, mitä itselläni ei -ollut, -- Suuri Kaikkeus ei liene säästänyt meitä maan vieremältä -nälkäkuolemaan. -- - - * * * * * - -Mutta toisen päivän laskussa aloin epäillä suuren Kaikkeuden -tarkoitusta. Olimme lyhyin levähdyksin seuranneet loppumatonta -kiskoparia hyvinkin puolen asteen pituudelta, ja yhä oli edessämme -pimeys, yhä sivuillamme siloinen seinä, yhä yllämme hohteessa -häämöttävä yksitoikkoinen katto. - --- Kuolet uupumukseen, La-Li, sanoin silloin. -- Anna minun kantaa -sinua. - --- Mitäpä se hyödyttäisi? vastasi hän väsymystään peitellen. -- -Tunnelin päähän emme kuitenkaan koskaan tule. - --- Mutta me voimme löytää putken. - -Se oli toivon kipinä, joka vähitellen uhkasi sammua. Kolmannen päivän -nousussa jätin La-Lin lepuulle saadakseni tietää, milloin se oli -tapahtuva. - -Kuolema ja kirous! Mikäli aineen poissa ollessa kykenin matkaa -vertailemaan, oli meidän kuljettava lähimain kahden normaaliasteen -mitta, ja siinä olisi meille työtä neljäksi päiväksi. - -Mutta -- minua ihastutti yllätys -- tämän taipaleen päässä aukenisi -eteemme yksi noita valtatien vartioulokkeita, joita olin toivonut -löytäväni, ja sen kohdalla oikeanpuolisella kiskolla riippuva vaunu. - --- La-Li! huudahdin hullaantuneena. -- Minä kannan sinua väkisin! - --- Minä jaksan, sanoi hän väsymyksensä lannistaen. - -Ja hän kuunteli toivehikasta selostustani pidätellen läähätystään ja -silloin tällöin vastaten vähemmän kalseasti. - -Puolimatkaan päästyämme kävivät levähdyshetkemme tiheämmiksi, mutta -kuitenkin La-Li aina nousi. Viidennen päivän nousussa, kun minun täytyi -myöntää, että olin matkan väärin arvioinut, hän ei enää noussut. - --- La-Li, sanoin, -- minä kannan sinua. - --- Minä jaksan kohta, tuli väsyneesti. - --- La-Li, sanoin taas hetken mentyä, -- sinä olet kevyt taakaksi. Tule -syliini. - -Mutta hän työnsi käteni pois. - --- Odota, tuli hiljaa. -- Lepään vielä tuokion. - -Sisässäni kouristeli ilkeästi, ruumiini hikosi levätessänikin, ja uni -olisi ollut suloisempaa kuin maukkain ravintoneste. Suuri Kaikkeus! -Kahdeksaan päivään ei pisaraakaan ollut valahtanut kielellemme. - --- La-Li! sanoin ruumiini vaatimuksia peläten. -- Minä en siedä -vastaväitteitä; tahdon kantaa sinua! - -Hän ei vastannut. - -Silloin sieppasin tuon hennon olennon syliini, horjuin muutaman -askeleen, saavutin tasapainoni ja kiisin enemmän kaatuen kuin juosten -eteenpäin. Hyvä Jumala! mutisivat huuleni; hänen rintojensa pehmeä -kosketus tuntui huokuvan voimaa rintaani ja hänen käsiensä hervoton -heilahdus ajavan ripeyttä reisiini. - --- La-Li, kuiskasin, kun kymmenennellä levähdyksellä en enää tahtonut -havaita hänen huountaansa, -- sinä et saa kuolla; sillä jos sinä -kuolet, on sinun ruumiisi painava Lao-Koota, kunnes hänenkin henkensä -on paennut. - -Minä ryömin eteenpäin -- ja toisin ajoin tiesin, että menetin -neljänneshetken kahden miehenmitan matkalla. -- - - * * * * * - -Monentenako päivänä, sitä en enää voinut laskea, tunsin taakkani -saavan aavistuksen eloa. Lepäsin sen kanssa taipaleella ja päättelin -itsekseni, että vielä hetken se eläisi. Käden vähäinen liikahdus vasta -minulle totesi, että sisimmässäni olin jo jättänyt kaiken toivon, sillä -nyt oli tajuntaani pulpahtanut jotakin uskomatonta uutta. - --- La-Li! riemuitsin, -- La-Li! Minä juoksen jälleen, minä juoksen! - -Mutta polveni vavahtivat. - --- Ei, Lao-Koo, tuli heikosti, mutta siinä helähti kuin kerran ennen, --- elä juokse. Kuuntele. Sinä olet Tai-Kee -- suuri Tai-Kee -- - --- Olen Lao-Koo, La-Li! - --- Niin, mikä olet -- minulle olet sama. Kuule! Minä jätän ruumiini, -minäkin. Ja silloin olemme yhdenvertaisia. Lao-Koo -- syleile minua -silloin --. Sitä tahdoin sanoa, -- kun pyysin odottamaan -- ennen -viimeistystä -- - -Suuri armias Kaikkeus! Mitä lienen huutanut, mitä vastannut! Tiesin -vain sen, että La-Li oli sylissäni, että hän rakasti minua, että minä -puristin häntä rintaani vasten -- ja että hän tahtoi kuolla. - -Jos tässä tunnelissa oli ravintoa, jos tuo näkemäni vartiouloke -oli lainkaan olemassa, niin minä löytäisin sen paikan, raastaisin -ravinnon -- tekisin sen vaikkapa kuolevan ruumiini kylmällä kädellä ja -valuttaisin nesteen lemmittyni kuivuneille huulille! - --- Kaikkeus! huusin, tuntien siinä oman voimani veljen, -- jos sinä -olet minussa ja minä olen palanen sinua, niin minä voitan sinut, jos -tahtoani vastaan nouset! - -La-Lin kädet olivat kiertyneet kaulaani, hervottomina ne olivat jälleen -siitä hellinneet -- ja minun turtuneet jalkani kävivät kuin kone, jota -jostakin loitolta pakotin polkemaan eteenpäin. - -Vihdoin silmääni häiritsi katkeama toisessa kiskoviivassa. - --- Voitto! korahti kurkustani, kun kompuroin varhomaisen vaunun -kupeelle; ja taakka sylissäni tuuperruin vartioulokkeen lasimaiselle -lattialle. - -Kuolettava uupumus oli vallannut ruumiini. Kun nyt kerran olin tässä, -niin saatoinhan levätä pienen hetken, intti ääni himmeässä tajunnassani. - --- Houkkio! Jos lepäät, hetken, lepäät iankaikkisuuden! Ja La-Li --! - -Se riisti jäseneni levosta. Rasituksesta vapisten haparoin komeron -seiniä; väsymyksestä vaikeroiden hinasin itseäni eteenpäin. Ja käteni -kosketti laitetta, jonka pinnalla tunsin nappulan -- - -Ruokaa! - -Silmäni sokenivat. Niihin oli osunut huikaiseva valo. Se pisteli -kirvelien luomienkin läpi. - -Kiroten painoin kädet silmilleni. - --- Aurinko! kuiskasi ääni lähelläni, ja sormieni välitse näin La-Lin -ihanan olennon kääntelehtivän menehdyksen horroksessa. - -Armias Kaikkeus! -- Kuinka suloinen hän oli siinä valkoisessa valossa! --- Ja kuinka viehkeästi hänen huulensa hymyilivät onnekkaan unelman -lumoissa! - -Ja sitten -- sydäntäni viilteli -- nuo samat huulet maiskuttivat -olematonta letkua imien. - -Vihavoittavia silmiäni varjostaen hain seinän hohteesta tuota kaivattua -ravinnonpäästäjää. Kontaktikoneen takana oli lepoverkko, sen yllä -vähäinen pahka, mutta letkua siinä ei ollut -- eikä muuallakaan. - -Arvelematta tempasin koneen kupeella viruvan metallikammen, säkenöiden -se iski seinässä ilkkuvaan pahkaan, iski toisen kerran, kolmannen. Ja -silloin ruiskahti valkoinen neste tuoksuvana ryntäilleni. - -Armias Jumala! Se tosiaankin tuoksui. Koskaan ennen en ollut tuntenut -niin herttaista tuoksua. - --- La-Li! huusin ilosta hullaantuneena tavoitellen tuota elämännestettä -käsiini. Ja ryvettäen kasvoni suihkussa olin läkähtyä sen ahnaaseen -ahmintaan. - -Mutta samassa tuokiossa iski hävyntunne juopuneeseen tajuuni. Väistin -kasvoni suihkusta, täytin kahmaloni nesteellä ja hoipertelin La-Lin luo. - --- Herää! -- Herää! huusin. - -Ja tukehduttamisen uhalla valutin ravintoa hänen kuivuneille -huulilleen. Ah! Kuinka nautin nähdessäni hänen nielevän, kuinka -iloitsin hänen hipiänsä palaavasta lämmöstä! - --- Lao-Koo! sopersi hän, kun kiidätin hänelle kolmannen kourallisen. -- -On niin hyvä -- olla -- - -Ja pilkahdus hänen raukeasta silmästään sanoi minulle enemmän kuin -siinä tuokiossa jaksoin uneksia. - -Suurta Kaikkeutta kiittäen ja kirvelevät silmäni ummistaen ojensin -suuni tuoksuvalle nesteelle. -- - - * * * * * - -Kuinka kauan siinä lienenkin levännyt, herätessäni minua -hymähdytti tilanteen naurettavuus: ylt'ympäri lattialla koukerteli -nesteniemekkeitä, ja ruumiini mässäsi sen limaisessa kylvyssä. - -La-Li ei kuullut huudahdustani. Unen laupiaassa helmassa hänen -ruumiinsa ei tuntenut kivikovan alustan painoa; selkiselällään hän -siinä lepäsi, toinen käsi niskaa tavoitellen, toinen rentona lattiaa -hipoen. - -Tuokion katselin valon leikkiä hänen nousevilla rinnoillaan; sitten -otin hänet syliini ja laskin lepoverkon joustavalle pohjalle. - -Hän kuiskasi jotakin, hymyili ja veti polvensa koukkuun. - -Vasta silloin tajusin ravinnon tunnottoman haaskauksen. Riensin -suihkulle, ahmin unen tyhjentämän vatsani kylläiseksi ja sovitin -kivensirun tulpaksi vuodolle. Ja tyytyväisenä tilapäisen kotini -mukavuuteen tunsin lempeää myötätuntoa koko ihmiskuntaa kohtaan, -La-Lista, joka tuossa verkon jousteella uinui, Shi-Kaihin asti, joka, -jos vielä eli, yhä kipinöitti armotonta tankoaan ruttoisten mylvinässä. - -Suuri Kaikkeus! Olinko unohtanut Kara-Hunin, Ka-Haran! Kukaties he -tällä hetkellä tuolla toisessa tunnelissa surivat minua kuolleeksi. Tai -kukaties oli heillä kyllin huolta omassa kohtalossaan. - -Paha aavistus alkoi jälleen painaa mieltäni. Täällähän ei tarvinnut -pelätä, tässä autiossa tunneli-äärettömyydessä uskalsin toki ruumiini -tuokioksi jättää. - -En viivytellyt. Kuuntelin La-Lin tasaista hengitystä, painoin poskeni -hänen poskelleen ja laittauduin lepoon. Mieleni palasi yhä uudestaan -läpi äskeisen taipaleen, yli räjähdyksen aikaansaaman kaivannon, siihen -tunneliin, jonka kattoa pitkin yksi ainoa kiskojuomu viiletti. -- - - * * * * * - -Siinähän se oli. Ja kattojuomun kohdalla maassa hohti kaksi riviä -hienon hienoa metallitomua. - -Vaunu oli siis edelläni. - -Matkan arvioiminen ei edes mieleenikään juolahtanut; sen päämäärä vain -kiirehti minua eteenpäin. Ja kuitenkin tiesin äkkiä, että oli syytä -seisahtua. - -Mitä se oli? Tunnelin pohjalla lepäsi hohteessa mies; se oli hengetön -ruumis. - -Hyvä Jumala! vavahti sielussani. Tämäkö oli ollut aavistukseni! - -Viiletin pelon vallassa eteenpäin. Vähän matkan päässä makasi toinen -ruumis, sitten kolme lähetysten; niistä kaksi vielä päästeli heikkoja -äännähdyksiä. Pinnistin henkeni toiseen. - --- Ka-Hara! sanoin kauhistuen. -- Ovatko he joutuneet riitaan? - --- Nälkä, höpisi miehen sammuva ääni. - --- Ettekö ole saaneet ravintoa, Ka-Hara? Eikö Kara-Hun ole löytänyt -putkea? - --- Nälkä, kertasi vanhuksen kiteytynyt ajatus; siinä ei enää ollut -sijaa muulle. - --- Ka-Hara! sanoin tuskaillen voimattomuuttani. -- Minä en voi sinua -auttaa. -- - -Ja säälistä siirsin henkeni hänen raihnaisen ruumiinsa puitteisiin. Ah! -sitä kalvavaa kouristusta, jonka ympärilläni tunsin: se ei voinut olla -muuksi kuin kuolemaksi. - --- Ka-Hara! yritin sanoa, mutta kuolevan sydämen ahdistus ajoi minut -hänen ruumiinsa ulkopuolelle, ja minä en ehtinyt saavuttaa vapautunutta -sielua lennossa. - -Kara-Hun! Minun oli saavutettava Kara-Hun! Vielä kahden ruumiin yli -viiletin eteenpäin -- ja sitten tapasin hänet. - -Hän virui pitkänään vaunun takana. - --- Ken-Tao! hoki hän nykien vieressään makaavaa ja nojaten toisella -kädellään vaunuun. -- Ken-Tao! Etkö jo nouse? Tai-Mason odottaa -metallia. Olemme ajaneet vasta yksitoista normaaliastetta, ja Kongoon -on yli sadan -- - -Vaunusta karissut metallitomu valaisi hänen kaameita kasvojaan; niillä -paloi mielipuolisuuden rohkea tuli. Ryhdyin puhumaan Ken-Taon suulla. - --- Kara-Hun, toveri, sanoin lämpimästi, -- lepää sinä ja anna Ken-Taon -levätä; minä, Lao-Koo, pidän huolen loppumatkasta. - --- Tai-Kee! virkahti hän kuin unta nähden. -- Niin, Tai-Kee. Tiesinhän, -että se hautasi sinut, tiesin, tiesin. Mutta minä olisin vienyt -metallisi Masonille, olisin vienyt, kun vain olisin löytänyt ravintoa. - -Hän itki ja hapuili kouristuksen kynsissä tukea kädelleen. - --- Kara-Hun, sanoin. -- Sinä olet sankari. Tai-Mason saa tietää, että -olet tehnyt tehtäväsi, ja -- Tai-Kee kiittää sinua. -- - -Oli surkeata nähdä hänen kamppailuansa, vielä surkeampaa kuulla hänen -ääntänsä. - --- Minä en löytänyt ravintoa, toisteli hän, -- löysin vain putken, -paljon putkea, tyhjää putkea. Mistä minä tiesin, että neste kulki -Lunaan toista tietä! Ah, ei pisaraakaan, ei pisaraakaan -- suuri armias -Kaikkeus, ei _pisaraakaan!_ -- - -Se leikkasi sisimpääni. En raaskinut hänelle sanoa, että olin -pelastunut ja että minun tunnelissani oli ravintoa. Suuri Jumala, äsken -sitä oli siellä lattia lainehtinut! - --- Kara-Hun, sanoin, -- suuri Kaikkeus on sinulle armollinen. - -Ja koko myötätuntoni voimalla ajauduin hänen uupuneeseen aineeseensa, -kärsin sen tuskia, kamppailin sen verenseisauksessa ja tunsin sen -aivokopasta jotakin irtautuvan. - --- Tai-Kee! olin kuulevinani. -- Tai-Kee! -- Ja enempää ei jälleen -vapautunut sieluni kyennyt tajuamaan. Kara-Hunin ruumis makasi tuossa -hohteisessa sorassa, ja hänen henkensä oli liian keveä seurattavaksi. - - * * * * * - -Kuin pahasta unesta palauduin oman tunnelini puitteisiin. Viehkeässä -valossa silmiäni hiveli vielä viehkeämpi näky: pääni pohjissa istui -La-Li, molemmin käsin otsaani hyväillen, ja hänen silmäinsä pohjalla -kimmelsi ilme, joka tuokioksi karkoitti kaikki ikävät ajatukset. - --- Lao-Koo! sanoi hän siirtäen sinikatseensa lähemmäksi silmiäni. -- -Minä olen odottanut heräämistäsi. Sinun henkesi oli kaukana täältä, -koska se ei tuntenut huulieni hyväilyä ihollasi. - --- La-Li, vastasin, mutta hänen ilmeessään oli jotakin, mikä uudestaan -karkoitti eletyn pahan; ja minä vaikenin. - --- Tule! sanoi hän rattoisalla touhulla. -- Minun on nälkä. - -Me seisoimme käsitysten keskilattialla. Katseemme imeytyivät toisiinsa, -ja niistä kuvastui voima, jonka äsken saavutettu valo oli esiin -lietsonut. Äkillisen kuumeen valtaamana puristin tuon suloisen olennon -syliini ja painoin kiihkeästi huuleni hänen huulilleen, unohtaen -sovinnaiset lemmentavat. - --- Lao-Koo! sanoi hän irtautuen. -- Anna minun syödä. Minä tahdon, että -ruumiini kyllästyy voidakseen olla kokonainen. - -Hän kumartui imemään nestettä, jonka kivenmurusen lomasta päästin -hänen huulilleen suihkuamaan. Runsaan neljänneshetken annoin katseeni -hyväillä hänen kumartunutta vartaloaan, ja mitä enemmän hänen -muotojaan silmäilin, sitä paremmin ymmärsin Tai-Jeon pyyteen: suuren -Morris-Jeonkin kammiossa olisi tämä jumalainen vartalo kaikessa -hentoudessaan ollut koristus. - --- La-Li, kuiskasin hänen syötyään, -- miten Tai-Jeo saattoi sinut -kaivokseen lähettää! Silloinhan jo suloutesi oli nupussaan. - -La-Lin silmässä paloi äskeistä lumoavampi kiille. - --- Lao-Koo, sanoi hän uuden sävyn helähtäessä hänen äänessään, -- suuri -Kaikkeus varmaan oli päättänyt, että saisin sen koskemattomana ojentaa -sinulle. Minä olen maksanut sinulle sadannekseni, en ole sinulle enää -mitään velkaa. Tule, Lao-Koo, ruumiini palaa saadakseen sulautua sinun -ruumiisi tuleen. - --- La-Li! - -Hän seisoi edessäni nousevin rinnoin, levitetyin käsin, harsoutunein -katsein. Ja hänen ihonsa väreili pintaveren hehkuessa sen hennoimmilla -kohdilla. - --- Sinä olet heikko, La-Li, sanoin vältellen lepoverkon viettelevää -joustetta. - --- Minä saan uutta voimaa sinun väkevyydestäsi, oi Lao-Koo! - -Siinä tuokiossa näin vain kutsuvan katseen, pakottavan pyynnön, -milloinkaan ennen palamattoman neitseellisen rakkauden -- - -Ja tunsin sen lämmön -- -- - -Tunnelin valkoinen valo himmeni siinä tulessa, jota se ei tähän asti -ollut nähnyt. -- - - - - -NELJÄSKOLMATTA LUKU - -Elämäni ihaninta aikaa - - -Tämä oli elämäni ihaninta aikaa. Neljä päivää vietin tässä huumaavassa -yltäkylläisyydessä, kuunnellen La-Lin ääntä, katsellen hänen vartalonsa -elävää suloa ja siunaten valoa, joka tuuma tuumalta loihti tunteilleni -uusia jumalaisia arvoja. - -La-Li! Jos hekuman hellitessä käänsinkin palaavan tarmoni vaunun ja -kontaktikoneen tutkintaan, riitti silmäys hänen metallinvälkkeiseen -ihoonsa lamauttamaan aikeeni, ja kun hänen katseensa syvyydessä -pilkahti kaipuun aavistus, surisi korvissani kiusaajan lumoava ääni: - --- Lao-Koo, sinulla on kammiosi, ravintosi, naisesi, vapaus, jota -yhdelläkään tuolla ylhäällä ei ole. Sinun on paratiisi -- pidä se. - -Ja usein häpeissäni tunnustin, että omalle osalleni se riitti. - -Mutta Masonin leveä otsa ilmestyi jälleen eteeni: eikö sen ihoa -juomuttanut huolien koukeroinen vako? Ja Kara-Hunin kouristuksen -jännittämä käsi viittasi tunnelissa hohtavaan metallikuorinaan. - -La-Lin maatessa sormeni kerran keksi kontaktikoneen vian. Äkkiä -virranpäästäjästä lähti elon kipinä. Ja silloin olin jälleen oma -itseni, se, jonka Tai-Joonin puhe kerran oli minusta sorvannut. - -Kara-Hunin osoittama Masonin oleskelualue oli ollut liian laaja -aineettoman henkeni häilähtelevälle paikallistajulle. Oliko koneen -tarkkausneula näyttäytyvä siinä pätevämmäksi? - -Kuumeisella innolla määrittelin paikan lähtökohdakseni ja annoin neulan -ahtaassa luovinnassa seurata Gordonin-Kongon tunnelijatketta. - -Suuri Kaikkeus! Täysi-Jacksonini näköpiiri oli nyt ympyrä, jonka säde -oli puolitoista normaaliastetta. Joutuisiko Mason milloinkaan sen -ahtaaseen piiriin! - -Kunpa tunneli olisi ollut valaistu! Mutta tuolla syvyydessä ei -kertaakaan kumottanut hohde, joka olisi todennut edes sen, että -tosiaankin seurasin vanhaa valtatietä. - -Toivottomana hellitin neulaa nähdäkseni maanpinnan aurinkoisen autiuden --- ja uusin innoin painauduin jälleen syvyyteen. - -Ei valoa, ei ääntä, ei elonmerkkiä missään. Ja neula tärisi jo lähellä -läntistä rantaa. - -Silloin -- avuttomana pintaa lähetessäni -- silmiini osui epämääräinen -valoaukea. Siellä täällä kumotti fosforihohde, vilahteli liikehtivä -ihmisjäsen, ja korvani täyttyi kumean kalskeen kaiulla. - -Siinä työskenteli Masonin kuusikymmenmiehinen joukko, murisematta, -ääntä päästämättä. Haltioissani katselin sen uutteraa raadantaa. - -Vihdoin korvaani osui ääni. - --- Tai-Mason! huusi se. -- Tai-Mason! Tämä kaari on kyllin vankka, -mutta tuo itäinen tuskin kestää painoa. Neljänneksen tonnia -- - --- Tai-Mason on mennyt, kuului huuto toisaalta, ja senjälkeen epäselvä -keskustelu, joka päättyi lyhyeen: -- Mena-Loa, minä noudan hänet. - -Pinnistin katsettani. Ylhäältä kaarien ja pylväiden välistä laskeutui -mies; pimeikössä hän tuokioksi hävisi näkyvistäni, mutta suuren -valokehän kupeella hänet jälleen äkkäsin. Kirous! Pääsikö hän -puikahtamaan --! - -Sormeni vavahteli herkällä neulalla. Mies oli pysähtynyt vähäisen -aukon laidalle, ja syvyyteen kiisi pieni valopilkku. Hänen asiansa -unohtaen tiukensin neulaa ja tunsin painuvani huimaavaan nieluun, jonka -alapäässä kajaste vahveten karkasi vastaani. - --- Tai-Mason! huusin itsekseni ja tavoittelin keskitysnappulaa. Mutta -samassa äkkäsin laajaotsaisen ystäväni takana Tai-Ree-Kianin kookkaan -vartalon. Masonin lempeän ilmeen rinnalla tämän toimenmiehen naama oli -suorastaan irvistynyt. - --- Tai-Kee, puhut sinä, Tai-Kee, sanoi hän työlästyneesti. -- Joka -päivä on huulillasi sama vaikerrus. Tai-Kee oli asiallemme jotakin -niin kauan, kun toivoimme hänen saavuttavan aseman, missä oli -mahdollisuuksia hankkia metallia. Jo hänen kaivokseen jouduttuaan -ymmärsin, ettei Tai-Kee meille enää hiventäkään merkinnyt; ja niin -ollen on hänen kuolemansa vain todistanut väitteeni, joka ennakolta oli -selvä. - --- Hän oli suuri henki, Ree-Kian, intti Mason. - --- Suuri tahi pieni, Mason, kivahti Ree-Kian sormiellen käsissään -soramurusta. -- Joka tapauksessa hänen lopullinen kohtalonsa oli sama -kuin tämän malmittoman kiven, kun heitän sen tuonne soran sekaan: jo -ennen heittämistä se on arvoton. - -Mason teki tuskallisen eleen. Käsi otsalla hän tepasteli edestakaisin -ja istahti viimein laitteen ääreen, jonka moninainen sekamelska pani -minut ajattelemaan kemiallista koepöytää. - --- Mutta mistä saamme valkoista metallia! huoahti hän toivottomasti. -- -Minä uskoin varmasti tähän viimeiseen seokseen, mutta nyt huomaan, että -siitä puuttuu päätekijä, voimaa imevä aines. Heliotoolia ei voi millään -korvata. - --- Koeta vielä kerran. - --- Turhaa! Kun olen menettänyt luottamukseni siihen, en enää jaksa -päivääkään; hituisella toivolla ahertaisin kymmenen kierrosta. Koneisto -on valmis, pohjarakenne kohta samoin. Suuri Kaikkeus! Pintasilauksen -saatuamme lennättäisimme ohuen kuoren ilmaan, ja silloin ei enää -Tshung-Kingin paahdesuppilo olisi ainoa aurinkovoiman imijä tällä -pallolla. -- - --- Sinua kutsutaan, Mason, keskeytti Ree-Kian kylmästi. - -Silloin en enää malttanut itseäni hillitä. Survaisin keskitysnappulaa. -Naksahtaen hupeni näköpiiri koneeni mustaksi laataksi, ja sen keskelle -odotin Masonin kasvojen sukeltuvan. - -Kului pitkä tuokio. Sitten napaus ilmaisi, että joku oli astunut -koneeseen. - -Ei hiiskahdusta kuulunut. - --- Mason! sanoin järeästi. -- Kuolema ja kirous! -- Tuo vaivainen -puoli-Jacksoninne ei salli minun nähdä kasvojasi. Tunnetko minut? - -Ei vieläkään vastausta. - --- Mason! Ree-Kian! latelin. -- Kumpi lienetkin, ei vastauksesi voi -asiaa pahentaa. Olen löytänyt rakennuksesi, olen kuunnellut puhettanne -ja tahtoisin pistää sanan pari keskusteluunne. - --- Kuka olet? sanoi Ree-Kianin ääni. - --- No helvetti! Sama, jonka äsken kivenä nurkkaan sinkosit. Tahdon -puhutella Masonia. - -Huudahdus ilmaisi, että vähemmän kohtelias puheeni oli tehonnut, ja -tuossa tuokiossa tuli korvaani Masonin levoton ääni. - --- Kuka ystävistä uskaltaa asettaa neulan tälle pisteelle? sanoi se. - --- Autiossa tunnelissa ei kukaan vakoile neulan asemaa, Mason, -vastasin. -- Sinä et tunne kasvojani; no niin, edessäsi on Tai-Kee, ja -minulla on sinulle paljon sanottavaa. - --- Tai-Kee on kuollut Lunan kaivosräjähdyksessä; vain puolet orjista -siinä jäi eloon. Sano nimesi, ystävä! - --- Olen sen sanonut. Kara-Hunin kanssa lähdin kaivoksesta. Hän makaa -nyt Lunan-Gordonin tunnelissa ja hänen eloton aineensa vartioi -vaunullista valkoista metallia. - -Kuulin puhaisun Masonin keuhkoista. Kesti tuokion, ennenkuin hän kykeni -mitään sanomaan, ja sillä välin olin selostanut hänelle Kara-Hunin -historian. - --- Mason, lopetin, -- metalli on kymmenen asteen päässä Lunasta. -Ree-Kian keksinee keinon, millä noutaa sen sieltä. - -Kuulin kiihkeän keskustelun. Sitten tärähti korvaani Ree-Kianin ääni: - --- Tai-Kee! Tie on ummessa Gordonin kohdalta. Mutta minä avautan sen. -Meillä on kaksi vaunua, jotka tottelevat virtaa. Oi suuri Tai-Kee, -ennen kolmatta laskua olen luonasi, jos este vielä on minun jäljeltäni. - -Minä naurahdin. - --- Lunan-Gordonin tie on ruoaton. Elävänä et sieltä minua -löytäisi. Sadan miehenmitan vahvuinen vieremä on teljennyt minut -vieraanvaraisempaan tunneliin. Katso koneesi osoittajaa! Jos minun -näyttää oikein, olen Lunan--Tshung-Kingin valtatiellä. - --- Hukassa! huudahti ääni. -- Sen ainoa aukko on Tshung-Kingin -keskustassa. - --- Kiitos suuren Kaikkeuden on metalli saatavissa, Ree-Kian. - -Hän ymmärsi katkeruuteni ja antoi paikkansa Masonille. Runsaan puolen -hetkeä hiveli tuon kiitollisen neron ihastunut ääni kuulokalvoani, ja -me erosimme ystävinä, hän odottamatonta asemaani itkien ja minä hänen -suurelle työlleen menestystä toivoen. - --- Ree-Kian auttaa sinua, jos hänen kykynsä suinkin siihen riittää, -huokasi Mason. - --- Sano Ree-Kianille, että olen hänelle siitä kiitollinen, vastasin. -- -Jos aikeemme onnistuu, niin tapaamme Tai-Jeon palatsissa. -- - - * * * * * - -Olin sulkenut virran ja mieli happamena riuhtauduin näkemäni -puitteista. La-Lin pehmoinen käsivarsi kiertyi kaulalleni, ja hänen -poskensa hiveli polttelevaa otsaani. - --- Lao-Koo, sanoi hän hellästi, -- uhkaako meitä vaara? - -Katseeni tapasi hänen katseensa pohjan. Suuren yrityksen mitättömyys -siinä tuokiossa saavutti huippunsa. Jos Masonin yritys onnistuisi, niin -mitä se liikutti minua, kuka uuden vallan käsiinsä ottaisi! - --- La-Li! sanoin, puristaen hänen päänsä käsieni väliin. -- Luuletko -rakkautemme saavan viehkeämmän värityksen, jos tuolla tunnelin päässä -löydämme tuhathohteisen palatsin ja syleilyn lomassa imen huuliltasi -makeata hyytelöä? - --- Lao-Koo, sinun huulesi ovat paremmat kuin makea hyytelö, ja meidän -valkea valomme sallii minun nauttia katseesi kirkkaudesta. - --- La-Li! Jos kierroksen, parin perästä meille avataan tunnelin suu ja -sanotaan -- - --- Lao-Koo! Minä rukoilisin heitä, että he loisivat sen jälleen umpeen, -helähti itkunsekainen ääni. -- Suutele minua, Lao-Koo! - -Ja lämpöä uhkuvan ruumiin painautuessa syleilyyni imin huuleni La-Lin -itkusta väriseviin huuliin. -- - - - - -VIIDESKOLMATTA LUKU - -Joo-Keen salahanke - - -_Viime_ aikoina en enää laskenut päiviä. Sieluni oli saavuttanut -teennäisen tasapainon, ja ruumiillinen hyvinvointini tuuditti minut -tyytyväisyyteen, jota ei pieninkään harmi häilyttänyt. - -La-Lin ihana vartalo oli tällävälin kehittynyt kukoistukseen, joka -uhkui rakastavan naisen täyteläisiä suloja. Rintojen lapsellisen -viehkeyden oli ylittänyt uljaasti kumpuava povi, ja lantion -neitseellinen kainous oli paisunut keinuvaksi uhmaksi, joka ammoisista -ajoista on miehen verta kiehuttanut. - --- La-Li, sanoin monasti, -- sinä olet punainen mestariveistos, joka -voittaa kaikessa Tshung-Kingin kuuluisan valkoisen. Ja kuitenkin on -itse Tai-Ada-Kama sen muovaillut. - --- Sinun rakkautesi on suurempi mestari kuin Tai-Ada-Kama, hymyili -hän. -- Ja Tshung-Kingin määrätön neste on ollut kiitollisempi -muovailuväline. - -Ja toisinaan hänen katseensa pohjalla välähti kirkas tuli, ja hänen -huulensa kuiskasivat korvalehteäni hipoen: - --- Puuttuu vain se, mitä mieleni enimmin kaipaa. - --- Mitä sinulta puuttuu? - --- Jospa meillä olisi lapsi, oi Tai-Kee, ei sitä tunnustelisi syntymäin -valvojan julma käsi, ei merkitsisi piirihallinnon polttoleima, ei -seuraisi Tai-Maran vaaniva silmä. Oi, Lao-Koo! - -Se oli elämäni kovin koettelemus. Siihen tahdoin aina langeta. Suuri -Kaikkeus! -- Siihenhän omakin haluni alituisesti paloi. - -Suljin silmäni. En kestänyt hänen katseensa pyyteistä kaihoa. - --- La-Li, puolustelin, -- jos meidät kohtaa Morris-Jeon koura, en -tahdo nähdä sen kajoovan lapsemme vereen. Eikö ole kylliksi, jos näen -sen koskevan siihen lihaan, jota sinun ruumiinasi olen oppinut pyhänä -pitämään! - -Ja hänen kyyneleittensä valuessa rinnalleni lupasin lämmeten: - --- Rakkaani, se päivä on kuitenkin tuleva. Ja silloin lemmenliittomme -vahvistetaan täydellisessä antaumuksessa, jonka kaiho nyt sielujamme -polttaa. Eikä Morris-Jeon silmä enää päly sinua tavoittelemassa. - -Hänen kyyneleitänsä karttaakseni karkasin aina elottomaan vaunuun, joka -matkaan viekoitellen yhä riippui raiteellaan. Jo toista kierrosta sen -haamu oli minulle silmää iskenyt, ja tällaisina hetkinä se aina minut -tuokioksi voitti. - -Ja kerran, kun en sen elonmerkkiä enää kaivannut, sen kampi äkkiä -tuntui vavahtavan. Hätkähdin. Oliko hapuileva käteni vihdoinkin osannut -oikeaan! Vapisevin sormin painoin lähtönappulaa -- - -Ja sitten, miellyttävän sinivalaistuksen puhjetessa, vaunu nytkähti ja -porhalsi sähisten eteenpäin. Sen katossa piirsi asteosoittaja matelevaa -viivaa luoteiseen. Silmäni äkkäsi viivan päässä pyöriön, ja tajuntaani -iskihe puistattava ajatus: Tshung-King! - -Siinä tuokiossa kosketin pysäyttäjää ja väsähdin asteikkoon pälyen. -Kesti hyvän aikaa, ennenkuin tajusin, että olin melkein puolen asteen -päässä La-Lista. - -Palatessani se kuume vasta alkoi aivoihini tunkea. La-Lia ajatellen -yritin sen voimaa vaimentaa. Mutta tietoisuus siitä, että hallussani -oli kone, jonka nopeus äkkiä oli muuttanut tämän puolentoistasadan -normaaliasteen pituisen aution valtakuntani melkeinpä käteeni -mahtuvaksi soikioksi, oli pannut vereni kuohuntaan, jota ei lempeni -vastakuohu mitenkään jaksanut masentaa. - -Naisen perinnäisellä vaistolla La-Li sen jo olikin aavistanut. - --- Lao-Koo, sanoi hän, kun vaunu jälleen seisoi ulokkeemme hohteessa, --- minä pelkäsin sen voiman riistäneen sinut minulta. - --- Oletko sitä itkenyt? kysyin hänen kasvojensa kelmeydestä heltyen. - --- Pyysin Suurta Kaikkeutta antamaan sinut minulle takaisin. Ja nyt -rukoilen, että hän sallisi koneen voiman jälleen kadota. - --- La-Li, elä rukoile sitä. Sen voima on kerran vievä meidät molemmat -täältä. Sitten, kun lempemme vaatii uuden ympäristön puitteita. - -Hän käännähti, otti pääni käsiensä väliin ja katsoi syvälle silmiini. - --- Tai-Kee, sanoi hän nyyhkyttäen -- milloin olet kyllästynyt _tähän_ -ympäristöön? - -Se leikkasi sydäntäni. - --- Sanoinhan, La-Li, että vasta uudessa ympäristössä voi kaipuusi -toteutua. - --- Siksikö, Lao-Koo? - --- Siksi. - -Mutta minä tiesin, että vastaukseni kosketti epärehellisyyden rajaa. - - * * * * * - -Tuskin puolen kierroksen kuluttua tästä tapahtumasta La-Li herätti -minut unesta, johon hänen hyväilynsä oli minut uuvuttanut. - --- Lao-Koo, sanoi hän silmissään pelästynyt ilme, -- se on naksahtanut -kaksi kertaa. - --- Mikä? - --- Kone. - -Hän osoitti kontaktikonetta, ja hänen eleistään kuvastui punaisen -synnynnäinen kammo sitä kohtaan. - --- Näitkö kipinän? - --- Toisella kerralla se oli leimahdus. - -Kavahdin seisoalleni. Viime päivinä kasvanut kuume riehahti täyteen -polttoonsa. Tarkkasin jännittyneenä koneen merkinantajaa ja totesin -neulan seisovan neutraalissa. - -Silloin se naksahti kolmannen kerran. - --- La-Li! sanoin. -- Sammuta valo! - -Pilkkopimeässä päästin neulan neutraalista. Sormellani tunsin, että se -hakeutui Kolmannen Piirin rannikolle. Helpotuksesta huoahtaen pistin -pääni hattuun. - --- Tai-Kee! huudahti ääni; se oli Masonin. -- Olen hälyttänyt sinua -puolen hetkeä. Kaikkeuden kiitos, että sinut löysin! - --- Mitä on tapahtunut, Mason? Eikö Ree-Kian ole löytänyt metallia? - --- Liiankin paljon, Tai-Kee. Ja kymmenen nousua sitten voimakeskuksemme -valmistui. - --- Ah! - --- Odotan vain hetkeä, jolloin saamme räjäyttää pintakuoren ja -paljastaa koneemme auringolle. Ree-Kian -- - --- Niin -- - --- Ree-Kian on alkanut jakaa uusia polttimia siipiin. Hän ei tiedä, -että olen sinua hakenut. - --- Ymmärrän, Mason. Puhu polttimista! - --- Meidän koneemme on toista sataa milliä voimakkaampi kuin -Tshung-Kingin, ja peilimme tulee kokoomaan pystysuoria säteitä. Vanhat -polttimet eivät kestäisi virtaa. - --- Miten saatte ne jaetuksi? - --- Neliöpäälliköiden välityksellä. Eilisaamusta on neljättäkymmentä -siipeä levännyt ranta-aukollamme, ja kukin niistä on vienyt viisisataa -poltinta. Toinen, Kolmas ja Neljäs piiri on jo varustettu ja Ensimäinen -osittain. Jollei meitä keksitä, niin yritämme huomislaskussa. - --- Tietävätkö he sen -- miehemme? - --- Eivät. Mutta he ovat valmiina jo nyt. Ja kun uudessa polttimessa -välähtää voima, tietävät he, että kone on paljastettu. - --- Entä aseet, Mason? - --- Niitä on meillä vain kolme, mutta uusine polttimineen ne tehoovat -kolminkertaisen matkan päästä. Ja me saamme lisää -- - --- Mistä? - -Masonin ääni katkesi, koneesta pääsi naksahdus, ja tarkistusneula -värisi kuuluvasti kontaktin hellitessä. Äsken kuulemani suhisi -korvissani kiihtyvänä usutuksena, ja sen taustalla takoi pahan -aavistuksen jyske. - --- Valoa, La-Li! virkoin hätäisesti. - -Ja kuulematta hänen kysymyksiään tarkistin neulan aseman. Kaukana -oikeasta se ei ollut, mutta nyt se vasta tärisi merkitsemässäni -pisteessä. - -Painaessani hermostuneesti neulan niskaa vilahti konekaivanto ohitseni, -ja seuraavassa silmänräpäyksessä äkkäsin Masonin. Ree-Kian seisoi hänen -edessään kiihkeästi viittilöiden. - --- Se on alettava, Mason! intoili hän. -- Jo kohta laskun jälkeen minä -olin näkevinäni ne taivaanrannalla. Minä luulin niitä rauhallisiksi -lentäjiksi. Mutta nyt, kun Viidennen Piirin Hea-Tama lähti ilmoille, -näin niiden pyrähtävän pohjoisen rannan varjosta. Niitä oli kuusi ja ne -yrittivät kaartaa Hea-Taman pussiin. - --- Suuri Kaikkeus! siunasi Mason. - --- Ehkeivät he onnistuneet; Hea-Taman kone on voimakas. Mutta olen -varma siitä, että parin hetken kuluttua Tshung-King sen tietää. - --- Parin hetken? Koneemme täytyy ehtiä koota voimaa, Ree-Kian! - --- Sitäpä juuri. Nousussa sen tulee paljastua auringolle, sillä laskuun -mennessä on Tai-Jeon käsky kuulutettu piireihin. Äärettömän Avaruuden -nimessä, meidän tulee varustaa siipemme polttimilla Viidennen ja -Kuudennen Piirin varalta. Oletko varma siitä, ettei mikään kohta voi -joutua epäkuntoon, Mason? Armias Kaikkeus, jollei kone toimisikaan! - --- Se toimii, vastasi Mason ylpeästi. -- Nousussa sen jättiläislaatta -imee auringon säteitä, ja jo puolen hetken kuluttua polttimemme -tuntevat sen voiman. Tule, minä tarkastan panoksien aseman! - --- Suuri Kaikkeus meitä auttakoon! pääsi Ree-Kianin huulilta, ja hän -kiiruhti Masonin kintereillä nostolaitteelle. - -Tuijotin kuin kivettyneenä aution huoneen rosoiseen seinään. Sitten -käteni hellitti neulan. Eteeni avautui Kolmannen Piirin laakea pinta, -ja nousupuolella olevan auringon ensimäiset suihkeet valahtelivat sen -kiiltäväksi palaneelle kuorelle. - -Tuostako nousisi Tai-Masonin ylpeys, punaisten pyhä Aurinko-kone, -Tai-Lanen varastamalla valkometallilla silattu jättiläismäinen -imulaatta! - -Annoin neulan piirtää laajassa kaaressa Kolmannen Piirin pintaa. Kongon -valot loistivat rauhaista lepoa, Gordonin vilisivät hehkulamppu-jonona -silmäini editse, ja Kapin kaukainen läikkä vilkutti valojaan -yrtinpoimijain jonon fosforirenkaassa. Ei missään siipeä, ei missään -kiirettä, ei missään ailahdusta siitä, että ensi laskussa olisi kysymys -elämästä ja kuolemasta. - -Ja kuitenkin -- kukaties tällä hetkellä Gordonin koneitten ääni -toitotti Tshung-Kingiin ensimmäisen hälytyksen, kukaties tässä -tuokiossa kymmenien tuhansien vapisevat sormet sovittelivat siipiin -uusia polttimia. Suuri, armias Kaikkeus, millainen voima paisuikaan -tällä auringon kaarella tuon kuoren sisässä ja millä rytinällä se siitä -olikaan laskussa ilmoille ryöpsähtävä! - --- Lao-Koo! - -Kättäni kosketti pehmeä käsi. - --- La-Li! sanoin havahtuen. -- Nyt se on tullut. Tai-Millin kapina -kukistettiin; Tai-Masonin kapina alkaa nyt. - -Ja hänen kättään kädessäni pidellen selitin hänelle, mitä oli -tapahtunut. - --- Entä sinä? kuiskasi hän, kun olin lopettanut. - --- Minä tarkkailen täältä käsin asiain kehitystä. - --- Ja jos voitamme, kuka on oleva Tai-Jeo? - --- Kuka Tai-Jeo? -- Ah! Mason. Ree-Kian. Kuka tahansa -- - -Ja silloin äkisti ikäänkuin jähmetyin. Tai-Joonin haamu kuvastui -sieluni silmien eteen ja hänen kätensä kohosi moittivasti minua kohti. - --- La-Li! sanoin järeästi. Mutta en päässyt pitemmälle puheessani, -sillä äkillinen raksahdus koneessa pani ajatukseni sekaisin. - --- Kaikki piirit -- Tshung-King -- Austria -- Gordon -- Luna -- -- -Kaikki piirit -- - -Kiroten olin sysännyt neulan neutraaliin. Mutta tuokion kuluttua -uteliaisuus voitti pelon. -- Miten paljon Tshung-King tiesi? - --- Sammuta, La-Li! sanoin päästäen neulan valloilleen. Se juuttui -Tshung-Kingin kohdalle ja yksitoikkoinen pärinä jatkoi: - --- 0,13 eteläistä, 9,50 itäistä. Rannikkoa vartioitava. Jokainen siipi -pidätettävä. Tämä on suuren Tai-Morris-Jeon määräys. -- - -Ja samaan hengenvetoon jatkui: - --- Kaikki Piirit -- Tshung-King -- Austria -- Gordon -- Luna -- -- -kaikki Piirit -- Tshung-King -- Austria -- Gordon -- Luna -- -- kaikki -Piirit -- Austria -- Austria -- Austria -- -- Joo-Keen salahanke Kongon -polttopiirissä. Suuri kapina odotettavissa. Mason, Ree-Kian kaikesta -päättäen mukana. Kaikki polttajat ilmoille. Pesän aukko 0,13 eteläistä, -9,50 itäistä -- - --- Joo-Keen salahanke! surisi korvissani, kun kiidätin neulan -neutraaliin. -- Joo-Keen salahanke! Armias Kaikkeus, sehän _oli_ -Joo-Keen salahanke! - --- La-Li! huusin haltioissani. -- Tule! Katso tuohon. Näetkö rannikon? -Näetkö auringon nuolun neljällä rinnakkaisella töyräällä? -- Niin -juuri. Katso siihen ja odota! Minun pitää saada liikkua. - -Ja kuulematta La-Lin vastaväitteitä painoin hänet koneeseen. Minusta -ulokkeemme oli tällä hetkellä liian ahdas; parilla askeleella sen -seinä oli aivan vastassani. Ja minun käteni kaipasivat tilaa, -keuhkoni vaativat vapaata ilmaa. Suuri armias Kaikkeus, miksen voinut -kontaktikoneen kaaressa lähettää ruumistani sinne, mihin silmäni kantoi -ja korvani ylti! Tämä oli Joo-Keen kapina, minun nimessäni kansalle -kuulutettu -- ja minä olin täällä alhaalla, syrjässä sen rytisevältä -ryöpyltä. - --- La-Li! vaikeroin. -- Mason on tehnyt työn. Ree-Kian johtaa -hyökkäystä. Minä olen vain hankkinut metallin, minkä kuka hyvänsä olisi -voinut tehdä! -- La-Li! Minä tahdon, minun täytyy -- - --- Ah! Lao-Koo! päästi La-Li kimeästi. -- Töyräitä ei enää ole! -- - -Siinä tuokiossa olin nostanut hänet koneesta. - -Sydämeni hykähteli. Tomun hälvetessä näin kolmen töyrään paikalla -hohtavan lammikon ja seuraavassa silmänräpäyksessä neljäs sinkosi -ilmaan. Nousevan auringon säteet heijastuivat äärimmäisestä rannasta ja -jostakin puhaltava ilma lakaisi laatan peilikirkkaaksi kiloksi. - -Jumalani! Tshung-Kingin voimakeskus ei enää vallinnut tajuntaani: -Masonin hirviö oli saattanut sen varjoon. Ja tuntuipa kuin olisi itse -aurinko kiirehtinyt keskitaivaalle: niin ahnaasti se tunki tulista -katsettaan tuon uuden nähtävyyden valkoiseen metalliin. - -Se päivä oli minusta pitempi kuin konsanaan Lunarian yö. Sisäisten -silmieni eteen parveili Tshung-Kingin, Lunan, Austrian, Kongon ja -muiden Piirien polttojoukot ja niiden taustalla jännityksestä vapiseva -kansa, joka sormi polttimella tuijotti tuokion arpomaan tulevaisuuteen. - -Eikö Masonin kasvoilta tällä hetkellä veri paennut? Eikö hyökkäykseen -valmistautuvan Ree-Kianin kättä hermoväristys puistattanut? - -Laskussa riuhtauduin La-Lin hellistä kahleista. Armias Kaikkeus, eikö -Mason seisonut tuossa edessäni ja eikö hänen nyökkäyksessään ollut -hitunen moitetta! - --- Mason! sanoin kuin humalassa hoippuen kontaktin ääreen. -- Minä -tahdon puhua kanssasi ennen lähtöä -- - -Kirous! Olinko hullu? Masonhan seisoi ilmielävänä tuossa, piteli -päätään, horjahti ja kaatui pitkin pituuttaan lattialle. - --- Tai-Kee! -- Niin hän sanoi. -- Tai-Kee! -- Se tuli kumeana kuin maan -alta. -- Minä sitä aina aavistin: Ree-Kian on roisto. - --- Roisto! kertasin kuulemaani sanaa. Ah! mitä minä höpisinkään. La-Li -katsoi minuun kuin kummitukseen. - --- Kuulitko jotakin? kysyin. - --- En -- mutta on kuin täällä olisi ollut jokia. Oliko se suuri henki? - -Sanaakaan vastaamatta ryntäsin koneeseen. Tuossa tuokiossa sen neula -tärisi tutussa pisteessä. Kuin salama iski katseeni maakuoren läpi -Masonin pyhättöön. - -Siellä tepasteli yksi ainoa mies. Se ei ollut Mason eikä Ree-Kian; se -oli tummahipiäinen olento, jonka kasvoilla paloi toimeliaan kiihkon -jäytävä tuli. - -Annoin hätäisen merkin. - -Mies hyppäsi syrjään ja vilkaisi koneeseen. Toisen merkin jälkeen hänen -katseensa avuttomana pälyi pystykäytävään. - -Kolmannen merkin raksahdettua hän näytti voittavan pelkonsa, ja -näköalan hälvetessä tiesin hänen tarttuneen kontaktiin. - --- Toveri! sanoin järeästi. -- Missä on Tai-Mason? - -Hän viivähti tuokion, ja sillävälin kuului kuin äänekästä epäröintiä. - --- Tai-Mason -- on poissa, tuli arasti. - --- Entä Ree-Kian? Minä tahdon puhutella häntä. -- Tai-Ree-Kian on juuri -lähtenyt. Aurinko on jo laskenut. - --- Hyvä. Siispä hae koneeseen Tai-Mason. Hän ei tietenkään lähde -ilmoille. - -Ei vastausta. - --- Tai-Mason, kuuletko! Tai-Kee tahtoo tavata Tai-Masonin! - -Olin kuulevinani, että sanani tekivät toivotun vaikutuksen. Vastaus -tuli. - --- Oi suuri Tai-Kee, etkö tiedä sitä: Tai-Mason tahtoi pettää meidät, -ja suuri Tai-Ree-Kian pani polttotangon hänen ohimolleen. - -Pääni oli luiskahtaa koneen hatusta. Olinko käsittänyt oikein? - --- Mies, sanoin verkalleen, -- kertaa sanasi ja äitisi sielun kautta -puhu totta! Milloin se tapahtui? - --- Vajaa hetki sitten. Niin totta kuin Mena-Loa on nimeni, tuli -Tai-Ree-Kian laskutaitteessa nostolaitteelle ja huusi: Toverit, Mason -tahtoi myydä meidät Morris-Teolle; Masonia ei enää ole olemassa. -Mena-Loa, panen sinut kontaktikoneen vartijaksi; elä jätä sitä korvasi -kuuluvilta. - --- Mitä sinun on tehtävä? - --- Odotettava Tai-Ree-Kianin määräyksiä ja vietävä ne koneen hoitajille. - -Tunsin sydämeni kiirehtivän vielä muutaman lyöntivälin; sitten se -talttui rauhalliseen sykintään. Ree-Kianko yksin oli taisteleva suuren -taistelun! - --- Mena-Loa! sanoin. -- Sinä tunsit suuren Tai-Joonin. Ketä hän käski -sinun totella? - --- Oi suuri henki -- - --- Niin, Mena-Loa. Ja sinä tiedät, että suuri henki milloin tahansa -voi häätää sielun ruumiistasi ja määrätä kätesi työn. No niin, sinä -tottelet Tai-Ree-Kiania, kunnes minun määräykseni kumoaa hänen -- ja -siitä hetkestä tottelet vain minua. - --- Minä tottelen, oi suuri henki. -- - -Päästin neulan valloilleen. Mena-Loan käsi oli minun, sen tiesin. -Mutta, armias Kaikkeus, milloin ja mihin sitä käyttäisin? - - - - -KUUDESKOLMATTA LUKU - -Taistelu uudesta voimakeskuksesta - - -Niitä oli runsaasti kolmesataa siipeä. Arvattavasti ne olivat Kongon -joukkoja. Olin aavistanut, että tässä uuden voimakoneen ympärillä -ensimmäinen taistelu syttyisi. - -Ree-Kian oli siihen varannut parhaimpansa. Siipien kaarteista saattoi -nähdä, ettei niitä ohjannut mikään luola-punainen, vaan mies, joka oli -siipeensä eläytynyt. Se oli Kongon joukkoa sekin, mutta sen sieluna oli -Masonin valioväki. - -Sääli oli nähdä sen epätoivoista kamppailua. Auringon jälkilieska vielä -tavoitteli zenitiä, itäinen taivas jo uhkasi sysimustalla synkeydellään -ja tuossa valon ja varjon suurenmoisessa karkelossa aseeton -vartiojoukko kiiti päättömänä kouruna vihollisrintaman ylitse, alitse, -editse -- valossa välähtäen, varjoa varjona leikaten. Polttajaketjun -rynnistäessä keskustaa kohti se äkkiä iski nuolena siipien niskaan, -paiskasi painollaan pari kolme kohti maankamaraa -- ja tankojen -suitsutessa suistui itse samaan armottomaan maaliin. - -Kymmenesti se uudistui ja kymmenesti Kolmannen Piirin kamara niitti -rikkaan sadon. - --- Toverit! kuului äkkiä ääni yli kaikkien muiden äänien. -- Me saamme -apua! Gordonin joukko on tulossa! - -Se oli Ree-Kianin syvä basso. Hänen koneensa viilteli ilmaa vartioväen -selkäpuolella. - --- Toverit! huusi se jälleen. -- Tästä ottelusta riippuu kaikki! -Muistakaa, että voitonehto hohtaa tuossa allamme! -- - -Sen katkaisi äkisti mieletön mylvinä. Yhtäältä se tuli riemuna, -toisaalta epätoivon kirkunana. Taistelevien sikermää paloitteli -huikaisevien heijastajain elävä viuhka. - --- Gordon! Gordon! erottui kasvavana kuorona. - -Se oli hirveätä. Valojen kadotessa piirittäjäin ketju tiheni -yhtenäiseksi seinäksi. Tarvittiinko enää Austrian joukkoja -- Kongon ja -Gordonin polttajat jo uhkasivat tukehuttaa pienen lauman. - -Silloin -- näin yksinäisen siiven liitelevän hohteisen laatan pintaa, -näin puolustajain joukon imeytyvän liikkumattomaksi keoksi ja oivalsin -vihollisen valmistuvan ratkaisevaan hyökkäykseen. - --- Toverit kuului kuin syvältä maan kamarasta. -- Me olemme hukassa! -Gordonin joukko ei tule! - -Ree-Kianko tuolla tavoin puhui! - -En ehtinyt ajatella ajatustani loppuun. Kiljuvana kiilana pyrähti -keskusjoukko kohti tummenevaa taivasta. Sen arvaamaton liike oli -paljastanut polttajajoukolle voimakoneen jättiläissilmän, ja jyrisevin -riemuhuudoin se laskeutui hyljätyn aseman katteeksi. - --- Ree-Kian! tahdoin huutaa. -- Roisto! Petturi! - -Mutta kiila nousi pienenä varjona tähtitaivasta kohti, hajaantui ja -painui koilliseen. - -Ja silloin polttajain parvessa kävi kohahdus. Voimakoneen keskustasta -oli puhaltunut jättiläismäinen lieska, joka sähisten piirsi ilmaa -vaihtelevassa kaaressa. Mieletön parku pääsi piirittäjäin suista, -vimmatusti ämpyillen tiheä joukko pyrki pakenemaan. Mutta siipi -töksähti siipeen, vioittunut kone sulki kymmeneltä muulta pakotien -ja murhaava tulenlieska karisti siipiä kuin muinaisuuden haulipanos -lentäviä otuksia. - -Vain pieni osa äsken riemuinneesta lentueesta pääsi pakoon. Kuin -pyörryksissä töytäillen ne pyrkivät korkeuteen. Kolmisenkymmenen siiven -vahvuisena joukkona tuo jäännös sitten näytti alistuvan välttämättömään -ja pyyhälsi terävänä kiilana pohjoiseen. - -Masonin jättiläispolttajan vetäytyessä ulkokultaiseen kuoreensa -seurasin etenevää lentuetta. Koillisella taivaalla häämötti taaja, -liikkuva varjo. Yhtäkkiä se piirtyi hienoksi viivaksi ja viiletti -kärjellään luoteiseen. - -Ah! Se ei ollut Ree-Kianin joukko; se oli huomattavasti suurempi. -Ainakin tuhatkunta siipeä käsitti sen lähenevä rintama. Pohjoiseen -kiitävä pieni kiila teki tylsän kaaren länteen, painautui maata kohti --- ja ajoi suoraan ahdistavan vihollisen nieluun. - -Kipinäsarja suuren lentueen keskustasta ilmaisi sananvaihdon syntyneen. -Sitä seurasi pienen joukon keinuva laskuliike. Se oli antautumisen -merkki. - --- Morris-Jeon miehet! kuulin Ree-Kianin äänen. -- Näette, että me -olemme voitolla. Parissa silmänräpäyksessä voisin syöstä ruumiinne -maahan. Mutta me emme tahdo murhata. Me tarvitsemme aseita. Äitienne -sielujen kautta, polttajat, vannotteko yhtyvänne kansan yritykseen? - --- Vannomme! pääsi pienestä joukosta. - --- Oikein! Kun Morris-Jeoa ei enää ole, on Tai-Kian-Jeo teitä kiittävä. -Kongon ja Gordonin miehet, Tshung-Kingiin! Lian-Tsao jää miehineen -voimakoneelle. -- - - * * * * * - -Neula oli luiskahtanut kädestäni. Korvissani soivat yhä Ree-Kianin -ylpeät sanat: - --- Kun Morris-Jeoa ei enää ole, on Tai-Kian-Jeo teitä kiittävä. - -Tai-Kian-Jeo! -- - -Tunsin La-Lin käden kädessäni. Hänen silmissään paloi huolestunut -kysyntä. Pitkän tuokion tuijotin sanattomana hänen silmiinsä. - --- Olemmeko joutuneet häviölle? ymmärsin vihdoin huolestuneen äänen -toistelevan. - --- Häviölle? Ei, Ree-Kian on voitolla. Mutta hän on unohtanut, että -Tai-Jeo olen minä. Suuri armias Kaikkeus, mies, joka on surmannut -suuren Masonin! - -Vavahdin. Koneessa kipinöi voimakas kontakti. -- Mitä se sanoi --? - --- Kaikki lentueet -- Tshung-Kingin -- Lunan -- Austrian -- Ontarion --- -- kaikki lentueet - Tshung-Kingin -- Lunan -- Austrian -- Ontarion --- -- Kongon-Gordonin joukot tuhottu. Ree-Kian matkalla Tshung-Kingiin. -Virta katkaistaan puolen hetken kuluttua. Kaikki polttajat lähimpään -varjoon. Tämä on suuren Tai-Morris-Jeon määräys -- - -Siis se jo tiedettiin. Tällä neljänneksellä sen tiesivät jokaisen -Piirin joukot. Ja tällä hetkellä lentueitten kärjet kääntyivät -asemilleen. - -Toitotus katkesi. Olin sysännyt neulan juoksuun Ree-Kianin joukkojen -piti olla jossakin Toisen ja Kolmannen Piirin rajalla. - -Pimeys oli syvimmillään. Pohjoisessa kimmelsi Otavan kaaritähti. Siitä -oikealle leimahteli tavantakaa heikko valoviiva. - -Ah! Se ei ollut Ree-Kian. Se painalsi etelään, häilytteli satoja -valokieliään ja -- pysähtyi äkkiä valottomaksi haamuksi. - -Ymmärsin sen liikkeen. Sen oli tavoittanut Tshung-Kingin määräys. -Odotin sen tuossa tuokiossa porhaltavan itään. Mutta sitä se ei tehnyt. -Sen heijastajat leimahtivat yhtenäiseksi valosuihkuksi, ja suihkun -kärki suuntautui loivasti maahan. - -Vasta sen seuraava liike pani eloa neulaani. Lentueen äkkiarvaamatta -hyökätessä alailmoihin havaitsin valosuihkussa suuren siipisikermän. -Vihollisen lähetessä se näytti tahtovan nousta sen yläpuolelle, mutta -samassa silmänräpäyksessä hyökkääjä olikin painunut ahtaaseen kaareen -ja käänsi nyt keulansa suoraan länteen. - -Epämääräisten äänien kuuluessa helvetillisen siipisuhinan kiitävästä -kaaresta leimahti sarja tulikieliä ja nouseva lentue jätti jälkeensä -kipinöiviä kekäleitä, jotka tuli viivaa piirtäen syöksyivät maata kohti. - --- Austria! kuului Ree-Kianin rohkaiseva ääni. -- Näitte, toverit, -kuinka se meitä pelkäsi. Tshung-Kingiin! Ajakaamme sitä takaa! - -Se oli kiivasta lentoa. Austrian polttajajoukko lasketteli itäkaakkoon, -selvästikin Gordonia tavoitellen, ja Ree-Kianin lentue kiisi pitkänä -nuolena sen kintereillä. - -Kerran pari näin edellisen väläyttävän heijastajillaan takaa-ajajain -parvea, ja sitten jälleen sen viuhka valahti kulkusuuntaan. - -Ja yhtäkkiä se sammui. - --- Toverit! tärisi Ree-Kianin ääni. -- Suuri Kaikkeus on antanut -Tai-Jeon polttajat käsiimme. Voitto on meidän! - -Sitä ei saattanut epäillä. Austrian lentue oli väsähtänyt kesken -kulkuaan ja laajaan luovien sen siivet painuivat maata kohden. Tuskin -se oli maaperän tavoittanut, kun jo Ree-Kianin parvi kieppui sen -yläpuolella ja uhkaavasti laskeutuen väläytti harvoja valojaan sen -voimattomien koneiden yli. - -Kuului riemu ilmasta, sadatusten mylvinä maasta. Valosuihkuun kohosivat -sadat vääristyneet kasvot, ja lukemattomat kädet vääntelehtivät -yllätyksen hämmingissä. - --- Austrian miehet! jyrisi Ree-Kianin ääni. -- Kaikkeus on ottanut -teiltä kontaktin ja siroittanut teidät tankojemme maalitauluksi. -Rukoilkaa, että ääretön Avaruus ottaisi teidän kurjat sielunne -hoiviinsa, aineenne ei enää tule näkemään nousevan auringon terää. - -Kotvan aikaan ei epätoivoisten valitusten lomasta voinut sanaakaan -erottaa. Mutta vihdoin ulvahti kuin yhteisestä kauhusta kehittynyt -huuto: - --- Teillä on kontakti! -- Teillä on kontakti! - --- On. Ja meidän kontaktimme ei petä meitä, nauroi Ree-Kian. -- -Ulos siivistänne, polttajat! Morris-Jeo ei enää voi teitä suojella. -Tai-Kian-Jeo on oikea Tai-Jeo. - --- Armoa! -- Armoa! rukoili uhattujen lauma. -- Kaikkeuden nimessä, oi -suuri Tai-Kian-Jeo, me olemme sinun henkesi orjia. Käske meitä -- - -Mutta äänet kiihtyivät epäselväksi ulvonnaksi. Ree-Kianin -kolmisenkymmentä polttotankoa kylvi leimahduksen kuolemaa koneensa -jättäneiden yli. Ja vajaan neljänneksen kuluttua vain siipien varjossa -liikahteli jäsen, jonka omistajalta kauhistus oli riistänyt kyvyn -totella suuren voittajan armotonta käskyä. - --- Alas, toverit! kuului jälleen Ree-Kianin ääni. -- Me tarvitsemme -heidän tankonsa. Lyökää hengiltä ne roistot. Tai-Kian-Jeo ei tarvitse -Morris-Jeon polttajia. - --- He ovat kansaa, olin kuulevinani jonkun sanovan. - --- Kansaa! vastasi Ree-Kianin terävä ääni parven laskeutuessa maahan. --- Kuka puhui kansasta? - --- Minä, Sara-Kao, sanoi mies astuen ulos koneestaan. -- Olen ollut -kaksitoista kierrosta Morris-Jeon polttajana ja silti aina himoinnut -kansan vapautta. - --- Sara-Kao! tärähti Ree-Kianin ääni. -- Kansa voi vapautua vasta -silloin, kun Morris-Jeon viimeinen polttaja on poltettu. Sinä olet -ollut yksi niistä. - -Ja ennenkuin onneton oli astunut askeleen, oli Ree-Kianin tangosta -lähtenyt lieska tehnyt hänen paikkansa tyhjäksi. - --- Toverit! kuulin Ree-Kianin äänen. -- Kenellä teistä on jotakin -sanomista? - -Ei hiiskahduskaan särkenyt hiljaisuutta. - -Seuraavassa tuokiossa suljin silmäni. Kuin mielipuolet ryntäsivät -voittajat voimattomien koneiden lomaan, ja säälitön teurastus puristi -ilmoille korviasärkevän valituksen. - --- Tshung-Kingiin, toverit! Näettekö pilven tuolla pohjoisessa? -- Se -on Austrian lentue. Saakoon se loput aseista. Eläköön kansa! -- Eläköön -Tai-Kian-Jeo! - -Väenkö keuhkoista tuo viimeinen niin valtavana toistui? Vai verikö -korvissani surisi? - --- La-Li! huudahdin neulan hellittäen. -- Kansa on saanut uuden -Tai-Jeon. Jeon, jonka käsi on raskaampi kuin konsanaan Morrisin. Suuri -armias Kaikkeus, _niin ei saa käydä!_ - -Sieppasin hänen värisevän ruumiinsa syliini, puristin sitä rintaani -vasten ja hain sanoja riehuville ajatuksilleni. - -Mutta ennenkuin sanoja löysin, tärisi korvakalvollani toisen sanat: - --- Kaikki lentueet -- Austrian -- Lunan -- Ontarion -- -- kaikki -lentueet -- Austrian -- Lunan -- Ontarion -- -- kaikki lentueet -- -Austrian -- Austrian -- Austrian -- -- Joo-Keen joukoilla oma virtansa. -Tshung-King vaarassa. Nostamme voimaa. Kaikki lentueet Tshung-Kingiin! -Tämä on Tai-Morris-Jeon määräys -- - -La-Li sylissäni sysäsin neulan neutraaliin. Tajunnassani takoi yksi -ainoa jakamaton ajatus. - --- La-Li! sanoin kiidättäen häntä vaunua kohti. -- Suuri Kaikkeus -auttakoon sinua ja minua! Täällä me emme enää viihdy. - --- Mihin, Lao-Koo? - --- Tshung-Kingiin! -- - - - - -SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU - -Minun tahtoni Ree-Kianin ruumiissa - - -Vaunu pyyhälsi uudella vauhdilla. Kiskokitka päästi tuolloin tällöin -parkaisun, joka vihlaisi korvaani kuin Austrian polttajain kuolinhuuto. -Vaunun unettavassa valossa La-Li oli kyyristynyt polvieni väliin ja -hänen silmänsä paloivat sisäisen jännityksen tulessa. - --- Lao-Koo, kuiskasi hän tavantakaa. -- Vieläkö kauan? - --- Ei enää, toistin tarkaten matkanmittaajaa. - -Ja silloin hänen huoahtava rintansa lämmitti palelevaa ruumistani. - -Puolimatkan sivuutettuamme minut valtasi kouristuksentapainen -levottomuus. Ja samalla jäytävä epävarmuus tunkeutui tajuntaani: -Mitä olinkaan tehnyt? -- Mihin olinkaan ryhtynyt? Päättyihän tunneli -jossakin Tshung-Kingin seuduilla, ja luonnollisestikin sen suu oli -tukossa. - -Mutta jollei ollut? Se ajatus minua vielä enemmän pöyristytti. - -Ja silloin vilahti jälleen tajuntani pohjalla huima ajatus. Eikö se -sittenkin saattaisi onnistua! Ja jos ylimalkaan jotakin mahdollisuutta -oli, oli minulla ainoastaan tämä. - -Hitto vie, sellaiseenko olin pannut toivoni? Niinkö hataran ajatuksen -olin antanut karkoittaa itseni turvallisesta olinpaikastani? Ja La-Lin! - -Pusersin tuon rakastetun olennon lähemmäksi itseäni. - --- Suutele minua, Lao-Koo! pyysi hänen silmiensä kostea kiille. - -Ja minä suutelin -- aatokseni kiihtyvästi yllyttäessä: Tai-Lanen -osasit, suuren kaivoksen valvojan valtasit, uskalla, Tai-Kee! -- - -Viimeinen neljännes oli menossa, viimeinen viidennes suoltui taaksemme; -kiskokitka ulisi pitkänomaista valitusvirttään. Ulokkeiden mustien -suiden vilahtelu oli käynyt taajemmaksi, muinaisuuden puhelinpylväinä -ne viskautuivat ohitsemme -- ja kontaktin kipinä virranimijällä pihisi -yhtenäisenä, vihaisena lieskana. - --- Vieläkö kauan? kuiskasi La-Li. - --- Kahdeksan astetta, sanoin vilkaisten osoittajaan. - --- Meillä oli kammiomme, tuli väristellen, -- oli lepoverkko, oli -ravintoa -- - --- Ja rakkautemme, La-Li, lisäsin kiihkeästi. -- Se on meillä vielä -jäljellä. Kansalla, jos Ree-Kian voittaa tai ei, ei ole muuta kuin -kuolema ja kaivokset. - --- Lao-Koo! Minä pelkään. Jospa edessämme, tuolla pimeässä, on seinä -- - --- La-Li! Viimeisellä asteella hiljennämme vauhtia. Katsos, nyt on enää -vain kuusi. - -Äkillisessä hellyyden puuskassa nostin hänet kokonaan syliini, sivelin -hänen kauniita olkapäitään, ja ihoni imi hänen pehmeätä lämpöään. - -Silloin se tapahtui. Kontaktissa naksahti, pohjaton pimeys nielaisi -katseeni, ja kitkan parkuna väsähti kuolevaan kitinään. - -Vasta viimeisen äänen sammuessa tunsin La-Lin epätoivoisen kouristuksen -kaulallani. Sydämemme sykähtelivät säännöttömin tempauksin. - --- La-Li! sanoin epämääräisen aavistuksen vallassa. -- Tshung-King on -jälleen katkaissut virran. - --- Ja me elämme vielä? - --- Elämme, La-Li. -- - - * * * * * - -Tuokion kuluttua se pälkähti päähäni. Pimeys tuntui huokuvan sitä -joka puolelta. Olihan jo kulunut runsaasti kolme hetkeä siitä, kun -jätin Ree-Kianin Toisen Piirin etelärajalle; kenties hän nyt jo oli -Tshung-Kingissä -- ja kenties juuri hän oli tehnyt sen, mikä äsken oli -sammuttanut valon ja seisauttanut vaunumme keskelle valtatietä. - -Suuri armias Kaikkeus, kenties Austrian rajalla aloitettu verilöyly -jatkui tällä hetkellä Tshung-Kingissä! - -See-Sean haamu ilmestyi kauhun vääntämine kasvoineen silmieni eteen. - --- La-Li! sanoin äkkiä tietäen, että oli uskallettava juuri se, mitä -epäilin. -- Tohditko jäädä tähän pimeyteen aineeni vartijaksi? Jos -jokin vaara uhkaisi, niin sinä tiedät, miten on meneteltävä. - --- Lao-Koo, sanoi hän, -- ethän viivy kauan? - --- Voin palata piankin. Mutta jos viivyn, en viivy kauempaa kuin että -ruumiisi sen ravinnotta kestää. Tahdotko? - --- Oi, tahdon. Suutele minua kerran, Lao-Koo. Ja La-Lin kuuma suutelo -huulillani vaivuin hänen syleilyynsä -- sieluni halatessa pois -aineesta, joka ei kyennyt sitä seuraamaan. - -Vavistus ensin vastusti sieluni irtautumista. Sitten -- hien kihotessa -ruumiilleni -- tunsin tahtoni pääsevän voitolle. - - * * * * * - -Mitä? Olinhan kuulevinani ääniä! Tämähän _oli_ suuri Tshung-King, ja -ympärillänihän _oli_ liikettä, huminaa, huutoja. Mutta missä kaikki -sen valot, sen kemut, sen kuuluisat mässäyksen riemut! Kelmeinä -hohtelivat seinät, laatat; lattiat ja laajat soikiot heittivät -surullisen kajasteensa aukioille, joissa joskus näki haamuina vilisevän -ihmisjoukon, joskus vain kuuli sen pelästyneen huhunnan. - -Ah! Sen valot oli sammuttanut sama, joka katkaisi vaunun virran! Nyt -sitä valaisi vain valkoisen metallin kuutamoinen hohde. - -Vaistoni avulla hain Tai-Jeon palatsia. Tahdoin nähdä suuren -Morris-Jeon tässä kurjuuden kaupungissa, tahdoin kuulla hänen äänensä -tämän hämmentävän sekasorron keskellä. - --- Se on katkennut, osui korvaani. -- Tai-Dana toivoo voivansa sen -korvata uudella yhdistäjällä. - --- Armias Kaikkeus! Ja sillä välin orjat anastavat laitoksen ja -polttavat jokikisen miehemme. Tai-Hudson, ilmoita heille, että -räjäytämme ilmaan ravintokeskuksen! - --- Bei-Woo vei jo sanan Tai-Maralle. -- Sano, että räjäytämme maa-aukot! - --- He eivät sitä usko, oi suuri Tai-Jeo. - --- Eivät usko! Kautta Kaikkeuden, me teemme sen, Tai-Hudson; ja silloin -on nouseva aurinko mässäävä heidän aineessaan. Paljonko heitä on, -Tai-Hudson? - --- Satatuhatta. Ontarion joukot puuttuvat vielä. Meidän vahinkomme on -kuusituhatta polttajaa. - --- Ja heillä on aseita? - --- Ovat riistäneet ne meidän väeltämme. Kuule, se on heidän siipiensä -suhinaa! Katsahda kontaktiin, oi suuri Tai-Jeo! He parveilevat -Tshung-Kingin aukkojen yllä, ja heidän siipiensä ääni sanoo, että virta -on valtava. Armias Kaikkeus, sen valtavuus juuri pani Tai-Danankin -jännittämään korkeimpaan. -- Ah! Se palaa jälleen! -- _Se palaa -jälleen!_ - --- Suuri Kaikkeus! huoahti Morris-Jeo ja huikaisevassa valaistuksessa -hänen vartalonsa suoristihe lepoverkon jousteelta. - -Sitä riemua, mikä tässä silmänräpäyksessä ympäristön täytti! Se kumpusi -kammioitten hohteesta, käytävien pohjilta ja sokkeloiden lukemattomista -aukoista. Ja se paisui jylinäksi, joka seiniä uhaten vieri kaarevien -valtateiden suihin ja hirvittävästi mylvien tunkihe kaukaisimmankin -Tai-palatsin sisimpiin soppiin. - --- Me lyömme ne takaisin! -- Me lyömme orjat maahan! raikui joka -puolelta huutoja, ja tuhannet silmät töytäsivät Jacksonin putkien -kimppuun saadakseen olla todistajina suuren kapinan kukistamisessa. - -Mutta sen kukistaminen ei ollut suurella äänellä tehty. Silmäys -Tshung-Kingin aukkojen yläpuolelle ajoi kauhistuksen minunkin sieluuni. -Auringon nousunuolujen jo leimutessa itäisellä taivaalla kaupungin yllä -ajelehti valtava siipipilvi, joka renkaanmuotoisena jättiläishaamuna -pysytteli juuri lentoonpyrähtäneen polttajaparven niskalla. - -Se oli uhkaava näky. Ei yhdenkään polttotangon välähdys leikannut -hämärää, eikä ainoankaan siiven kiidäntä särkenyt näennäistä lepoa. -Mutta juuri tuossa ylenmääräisessä levollisuudessa saattoi tuntea -tilanteen kohtalokkaan merkityksen. - -Äkkiä ylhäältä kajahti voimatorven ääni. - --- Tai-Mara! törisi se. -- Sinä näet, että aurinko nousee. Ratkaisu on -käsissä. Sinulla on kymmenentuhatta polttajaa, jotka kauhu on lyönyt -kelvottomiksi; minulla on satatuhatta siipeä, ja auringon edellä näen -Ontarion joukon saapuvan. - -Vavahdin. Ääni oli Ree-Kianin. Ja samassa vastasi Tai-Maran torvi: - --- Sinulla on satatuhatta, kurja kapinoitsija. Mutta samassa, kun teet -hyökkäyksen, räjähtää ravintokeskus, ja Tshung-Kingin aukot tukkeutuvat -silmäisi edessä. Edellisestä on seurauksena, että orjat yli maapallon -kuolevat pikaisen kuoleman, ja jälkimäinen jättää auringon silmälle -alttiiksi sinun satatuhatta siipeäsi. - --- No hyvä, törähti ylhäältä. -- Kaikkeus saa sen ratkaista! - -Samassa tuokiossa pilvi alkoi liikehtiä. Kahtia hajautuen se laskeutui -valtavina puoliympyröinä pohjoiseen ja etelään, ja huikean siipipärinän -täyttäessä ilman ne hyökkäsivät kumpikin suunnaltaan kipinöivään -polttajasikermään. - -Se oli puistattavaa. Sateena valahti sadoittain siipiä maata kohti. Oli -vaikea sanoa, mikä niistä keikkosi töytäykseen, mikä kipinän lieskasta -paikkansa jätti. - -Yläilmoihin kaartuneet ketjut käännähtivät ja töytäsivät uuteen -hyökkäykseen. Nyt ne tekivät sen tarkoin lasketun välimatkan päästä. -Perätysten ne leikkasivat täsmälleen saman ilmatason, ja kahdesti -karisi puolustajain parvesta liekehtivä siipisade. - --- Virtaa! huusivat päälliköt, -- enemmän virtaa! Meidän tulemme ei -heitä tavoita! - -Mutta vielä neljä kertaa syyti hyökkääjäin lieska kuolemaa heidän -parveensa, ennenkuin puolustajain kipinä ylettyi tarpeeksi korkealle. -Silloin Ree-Kian porhalsi syrjään, ja minä näin hänen tuokion keinuvan -samassa pisteessä. - -Arvasin oikein. Hän oli keskustellut Mena-Loan kanssa. Sillä juuri kun -jälleen parisataa siipeä syöksyi maata kohti, huusi hänen torvensa: - --- Toverit! Elkää pelätkö! Tai-Mara maksaa sen kohta kymmenkertaisesti. - -Ja uhkaavan pilven vetäytyessä yhä ylemmäksi sen reunasta tuiskahti -äkkiä vihainen tuli, joka leveänä viuhkana tapasi Tai-Maran lauman ja -syöksi kolmanneksen sen siivistä kekäleinä pimeälle tantereelle. - -Silloin Tai-Maran joukko alkoi liikehtiä. Saattoi nähdä, että se halasi -maa-aukkojen suojaan. Tuokion ajan sen hirvittävä huutelu ylitti -ylhäältä tulevan riemun, mutta sitten se katkesi Tai-Maran ääneen: - --- Polttajat! Tai-Dana lisää voimaa! Suuren Morris-Jeon silmä seuraa -teitä palatsin näköputkesta. Me ajamme ne yläilmoihin ja auringon -noustessa livahdamme aukkoihin. - -Vielä kerran yritti kauhu muuttua riemuksi. Mutta tekemällä tehty -mieliala ei jaksanut innostaa toimintaan. Silloin Tai-Maran siipi -suhahti joukkojen yläpuolelle. - --- Morris-Jeon miehet! kuului jälleen. -- Jos häädämme orjat, odottaa -teitä kaikkia elinkautinen lepo ja Tai-luokan edut. Tshung-Kingin -kammiot ovat teidän käytettävissänne, ja sen pehmeäihoiset naiset -valuttavat hyytelöä teidän huulillenne. Suuri Tai-Jeo on kuullut -lupaukseni; seuratkaa minua, miehet! - -Se teki vaikutuksensa. Kuin yhtenä siipenä pyrähti parvi liikkeelle, -ja äänekkään ilomylvinän huumatessa mielet valtava joukko taajeni -korkeuteen. Ree-Kianin yhtyneiden rintamain itäistä kuvetta valeli -nousunuolujen puna, ja tuokion kuluttua koko mahtava armeija kylpi -auringon leimuavassa kilossa. - --- Se pakenee! -- Se pakenee! jyrisi Tai-Maran joukkojen riemu. -- -Meidän tulemme voittaa sen! - Tai-Dana! -- Tai-Dana! - -Ja tosiaankin tuo viimeinen oli paikallaan. Tai-Dana oli tehnyt -ihmeitä. Siipien surinasta sen kuuli, kipinän pitkästä kaaresta sen -ymmärsi. Ja silmäys Tshung-Kingin huikaiseviin valoihin totesi, että -voimakoneessa oli hirvittävä ylipaine. - -Armias Kaikkeus! Onnistuisiko Tai-Maran juoni? Tuokion ajattelin -Morris-Jeon ainetta, ja se ajatus minua huikaisi. - -Entä Ree-Kian? Voisihan hän paeta auringon edellä! - -Silmänräpäyksen ajan minua lohdutti se ajatus. Sitten sen kauhistuen -hylkäsin. Miten kävisi silloin suuren yrityksen? Laskuun mennessä -Morris-Jeo riistäisi kansalta ravinnon, sulkisi Tshung-Kingin aukot ja -laittaisi siivettömän polttotangoston syytämään lieskaa ryntääjiin. -_Nyt_ hän sen tekisi, kun tajusi kapinahankkeen laajuuden. - -Vavahdin. Sieluani puristi merkillinen tunne. Mitä oli tämä jyrinä? -- -Eikö se ollut valtavan paukahduksen kaikua? - -Silloin sen ymmärsin. Allani häämöitti valoton maa, ja ylhäältä painui -vimmatusti kihisevä siipisikermä sitä kohti. Sadatusten helvetillinen -kuoro voitti kaiken ennen kuulemani ja sen sieluna ja lähteenä olivat -siitä aika-ajoin eroittuvat sanat: - --- Aukoille! -- Aukoille! -- Voimakone on räjähtänyt! -- Aukoille! -- -Aukoille! -- - -Ja siinä tuokiossa tajusin, ettei tuo järjettömästi ämpyilevä lauma -koskaan aukkoihin ehtisi. Ylhäältä, auringon kilosta, oli Ree-Kianin -armeija kahtena uhkaavana pilvenä alkanut painua sen kimppuun. - -Minun hetkeni oli tullut. - -Ree-Kianin läntisen sivustan hipaistessa maan pintaa oli hänen siipensä -jättäytynyt joukon jälkeen. - --- Polttakaa! tärisi hänen huutonsa. -- Polttakaa kaikki! - -Siilon ei minua enää huolettanut hänen putoamisensa vaara. -Silmänräpäyksen ajan sitä toivoinkin. Mutta sitten tajusin, ettei -ruumiiton henkeni olisi kyennyt hallitsemaan hurjistunutta joukkoa. - --- Ree-Kian! sanoin äkkiä. -- Tshung-King on jo voitettu. Peruuta -polttokäsky! - -Hänen kätensä vavahti, ja siipi menetti tuokioksi tasapainonsa. Mutta -seuraavassa silmänräpäyksessä, parin miehenmitan päässä maasta, hän oli -jälleen koneensa herra ja kiroten hän pakotti sen nousuun. - --- Kuka käskee minua? murisi hän ikeniensä lomasta. -- Jos se olet -sinä, Masonin irtautunut henki, niin tiedä, että elämä kerta kaikkiaan -on sellainen. Sinä olit nero ja sinä voit olla levollinen tietäessäsi -tehneesi tehtäväsi; mutta sinä tiedät myöskin, ettei sinusta koskaan -olisi voinut tulla hallitsijaa. Siihen olit liian pehmeä -- - --- Vaikene, Ree-Kian! katkaisin järeästi. -- Minä olen Tai-Kee, ja -ennen laskua olen ainoa käskijä. Käske takaisin väkesi! Tshung-King on -voitettu! Voittaja ei murhaa! - --- Lunarian sokeus! -- Enkö minä ole Tai-Jeo! kirosi Ree-Kian. -- -Toverit! Tai-Kian-Jeo on käskenyt -- - --- Ree-Kian! Pysyttele alhaalla! tiuskasin hänen yrittäessään -joukkojensa perään. -- Kautta Kaikkeuden, muuten voi koneesi -pudotessaan murskata sinut! Sinä et tahdo minua totella; no niin, -totelkoon siis aineesi henkeni pakotusta. - -Kuulinko kirahduksen? Keskitin koko voimani määrättömään kiukkuun. -Tuolla jännitetyllä kädellä tahdoin pidellä pystyohjaajaa, noilla -raakuutta säihkyvillä silmillä seurata joukkojen etenemistä. - -Ah! Eikö kone leiskahtanut nurinniskoin! Eikö nuolujen punaama taivas -tuolla uhaten syöksynyt vastaani!. Tuon uppiniskaisen puudunnan noissa -voimakkaissa käsivarsissa _täytyi_ laueta. - -Ja se laukesi, ikäänkuin sen seisahtunut veri olisi jälleen alkanut -kiertää. Ja sekunnin pimeyden jälkeen, silmäni näkivät taivaan helakan -värin. - --- Ree-Kian! kangisteli sanani Ree-Kianin omalla kielenkannalla. -- -Kunnia sinun aineellesi. _Nyt_ on kansa sinun saastaisesta suustasi -kuuleva oikean Tai-Jeon tahdon. - -Hirvittävällä voimanponnistuksella olin saanut tasapaino-ohjaajan -käteeni. Seuraavassa tuokiossa siipi teki äkkileiskahduksen, taivas -pakeni silmistäni, ja hämärä maa karkasi vastaani äkisti selvenevänä -temmellyskenttänä. - --- Helvetti! sähähti huuliltani, ja samassa oli korvani kuulevinaan -vahingoniloisen naurun. - -Se kirous oli pelastukseni. Sama tahdonponnistus, joka siinä -silmänräpäyksessä oli tunkenut Ree-Kianin hengen kokonaan aineestaan, -salli myöskin käden sysätä pystyohjaajan kampea. Ja siipi tärähti -voimakkaaseen jarrutukseen, muutaman miehenmitan päässä aukoilla -taistelevasta polttajasikermästä. - --- Kansa! huusin hien kylmetessä värisevällä ihollani. -- Taistelu -on päättynyt! Sallikaa Tshung-Kingin polttajain aseettomina vetäytyä -aukkoihin. Kongon ja Gordonin miehet, te, joiden nouseva aurinko ei -salli palata piireihinne, seuraatte heitä. Austrian ja Lunan joukot -yhtyvät saapuvaan Ontarion väkeen ja kiitävät auringon edellä naistensa -ja lastensa pariin. - -Kuhaus kävi läpi valtavan lauman. Ei ainoakaan käsi estänyt aukkoihin -suoltuvia polttajia. Mutta kuhauksen palatessa liikkumattoman armeijan -liepeiltä eroittui siinä kuumeinen kysyntä, joka äkisti paisui -jyriseväksi huudoksi. - --- Sinä olet Tai-Kian-Jeo! -- Ja kuitenkaan sinä et puhu niinkuin hän! -oli sen ajatus. - --- Oikein! huusin. -- Tai-Kian-Jeo ei puhu näin. Ja siksipä juuri -Tai-Kian-Jeoa ei enää ole. Kansa! Kymmenen kierrosta sitten suuri -Kaikkeus antoi teille Tai-Joonin, Tai-Masonin ja Tai-Ree-Kianin; -kymmenen kierrosta sitten te suuressa ahdistuksessanne Tai-Joonin -neuvosta huusitte Joo-Keen, Liau-Joon pojan, uudeksi Tai-Jeoksi. -Nyt -- Tai-Joon on kuollut, Tai-Masonin on kaatanut Ree-Kianin -kunnianhimoinen käsi; mutta Joo-Kee, Liau-Joon poika, elää ja hänen -henkensä, samoin kuin se pakotti kaivoksen Tai-Lanelta valkoisen -metallin, on nyt häätänyt Ree-Kianin hengen aineestaan ja puhuu teille -hänen keuhkojensa voimalla. Toverit! Kaikkien Piirien kansa! Teitä ei -hallitse Tai-Kian-Jeo, teitä ei hallitse Morris-Jeo, teitä hallitsee -Tai-Kee-Jeo, missä aineessa hän eteenne ilmenneekin. - -Minä tunsin sen. Helpotuksena se valahti valtavan joukon sydämeen ja -riemuna se siitä ilmoille kumpusi. - --- Tai-Kee-Jeo on meidän Tai-Jeomme! tärisi se, kuin valtavana laineena -lauman yli vyöryen, ja joukkuepäälliköiden äkkiä pyrähtäessä ilmaan -hiveli korvaani huuto: -- Sinua tahdomme totella, oi suuri Tai-Kee-Jeo! - -Auringon lieska tavoitteli jo keskitaivasta, itäinen taivaanranta paloi -liekehtivänä oranssina ja aika-ajoin valahti lukemattomien siipien -liudalle kimmellys, joka hohteli kuin Lunan sora uuden louhoksen -vieremässä. - --- Toverit! sanoin taivaanpaloa osoittaen. -- Näen tuolla Ontarion -joukkojen haamun. Ilmoille, Lunan ja Austrian miehet! Kun virta -heikkenee, on teidän tyytyminen vanhoihin pohtimiin. Sanokaa kansalle -kaikkialla, mitä olette kuulleet ja tehneet. Kongon ja Gordonin väellä -valloitan Tshung-Kingin, ja Kaikkeus sallikoon sen onnistua ilman -polttotangon lieskaa! -- Aukoille, toverit! - -Siipien surina oli suurenmoinen. Mutta kohta sen ylitti aukoilla -yltyvä meteli. Tuossa tuokiossa Ree-Kianin puoli-Jacksonin neula -värisi voimakeskuksen pisteessä. Ja lentäjäparven kohdatessa Ontarion -veljet korkealla auringon nuolussa katseeni tapasi Masonin pyhätön ja -kontaktikoneen takana vaanivan Mena-Loan jännittyneet kasvot. - -Nuolena hän syöksähti koneen hattuun. - --- Mena-Loa! sanoin. -- Sinä kuulet Ree-Kianin äänen. - --- Minä kuulen, herra. - --- Mutta hänen äänensä takana tunnet Tai-Keen tahdon. - --- Ah, suuri henki -- - --- Niin. Samoin kuin Ree-Kianin polttotanko tuhosi Tai-Masonin ruumiin, -on Tai-Keen henki tehnyt Ree-Kianin ruumiin tahdottomaksi orjakseen. -- -Monessako millissä on voima, Mena-Loa? - --- Neljässäsadassa, oi suuri henki. - --- Laske se kahteensataan. - --- Tshung-Kingin tasalle? - --- Tshung-Kingin tasalle, Mena-Loa. - --- Minä teen sen, oi suuri henki, tuli viipyen. - --- Ja minä tiedän, että sinä teet sen heti, sanoin katkaisten kontaktin. - - - - -KAHDEKSASKOLMATTA LUKU - -Tai-Suan huomaa auringon lähenevän - - -Auringon terä leikkasi kuin veitsellä töyräitten jonoa, kun joukkojen -keskitse laskeuduin Tshung-Kingin pääaukkoon. - --- Toverit! huusin kihisevään tungokseen. -- Vartioikaa aukkokäytäviä. -Ei yksikään polttaja saa niitä lähestyä. Eteenpäin! Kongon voima on -kohta sytyttävä Tshung-Kingin valot. - --- Tai-Jeo! -- Tai-Jeo! raikui joukkojen innokas huuto, ja tämän -vilpittömän mylvinän vyöryessä kintereilläni tunkeuduin kohti -Tshung-Kingin suurta valtareittiä. - -Jäljessäni juoksi kymmenkuntamiehinen joukko, ja kun valo äkkiä -hulmahti käytävien valkoisesta kiilteestä, huomasin heidän käsissään -hyökkäykseen työntyvät polttotangot. - --- Oi suuri Tai-Jeo, läähätti etumainen heistä, -- salli meidän seurata -sinua Morris-Jeon pesään. Me emme tahdo suojella Ree-Kianin ruumista, -mutta me tahdomme puolustaa sitä ainetta, mihin henkesi on asettunut. - --- Se voisi maksaa teidän aineenne, toverit. - --- Kongon valiojoukko on sen ilolla uhraava, oi suuri Tai-Jeo. - -Katselin hänen silmiinsä. Masonin rinnalla olin tuon naaman muinoin -nähnyt. - --- Kara-Pao, sanoin muistini äkkiä selvetessä. -- Sinä olet veljesi -Kara-Hunin arvoinen. Kaikkeus suokoon sinulle huokeamman kuoleman. Tule! - -Ja hänen miestensä päästäessä kaikuvan ilohuudon syöksyimme kohti -Tai-Jeon palatsin aukiota. - -Puolustusväen, joka valon palatessa oli rynnännyt esiin suojistaan, -valtasi tuossa tuokiossa sitä järkyttävämpi pakokauhu. Aliaukion -seinät revähtivät selkiselälleen ja edessäni oli jälleen huone, johon -muutama kierros sitten astuessani olin tuntenut sielussani mykistävän -kouristuksen. - -Nytkin sen seiniä avarsi peilien monistava rengas, ja planeettien -suurenmoinen kehä kierteli kuvassa loimottavan auringon hehkua. Mutta -polttajain pelottava rintama ei enää toistunut kuvastimien pohjilla -eikä tankojen liikkumaton jono ajanut kipinän kauhua tulijaan. -Kirkuen ja sadatellen ämpyili aseensa jättänyt parvi seinävierustan -sokkeloihin, ja vartijakammioiden perältä sitä täydensi naisten -mieletön parku. - --- Morris-Jeon luokse! huusin täysin voimin. -- Nostolaite on tuossa! -Meidän tankomme polttavat vain sen, joka vastarintaan nousee! - -Vaunun seinät lennähtivät selälleen ja sen vartijat katosivat kuin -lasku-auringon kilo. Kara-Paon miehistö jakautui kahtia, ja toinen -puoli heistä kohosi mukanani korkeuteen. - -Säpsähdin. - -"Sinulle, joka tähän olet astunut, on suuri Kaikkeus avaava sylinsä tai -kitansa", loimotti vastaani tuttu lause. - --- Tuonne! huusin seinää osoittaen. -- Tuon esteen takana on -Morris-Jeon pesä! - -Ja siinä minulle vasta selvisi, että edessäni tosiaankin oli este. Ei -yksikään vartija ollut mylvintäämme pakenemassa, ei ainoakaan ääni -vastannut tuon mestarillisen maisemasommitelman puitteista. Kaikkialla -hiljaisuus, syvempi kuin hyljätyn Tshung-Kingin tunnelin. - --- Polttakaa! huusin tuntiessani Ree-Kianin hengen pirullisen -syyhytyksen. -- Polttakaa seinä! - --- Se ei auttaisi, vastasi Ree-Kianin hetkeksi vapautunut henki. -- -Morris-Jeo on jo aikoja sitten huutoasi paennut. - -Näin miesteni kauhusta jähmettyvän. He vainusivat hengen läsnäolon -eivätkä kyenneet kädellään tankoon koskemaan. - --- Kara-Pao! sanoin väkisin intoani hilliten. -- Jos Ree-Kianin -aineeton henki voi miehesi tuolla tavoin säikyttää, niin mitä -tekisikään hänen aineensa ja henkensä yhdessä. Anna tankosi minulle, -Kara-Pao! - -Ja sillä hetkellä tajusin, että raakuus oli välttämätön porras kansan -sydämeen. - --- Ree-Kian! huusin siepaten tangon Kara-Paon kädestä. -- Sinä olet -osoittanut olevasi kansan vihollinen surmatessasi sen suurimman -auttajan, Tai-Masonin. Ree-Kian, sinä olet osoittanut olevasi -kapinoitsija kapinan sydämessä noustessasi asemaan, joka sinun -kyvyllesi ei kuulunut. Ree-Kian, yhä jatkuva niskoittelemisesi -osoittaa, että sinä olet suurempi kansan vihollinen kuin Tai-Jeo -konsanaan sitten Tai-Wang-Jeon päivien. Siksi, Ree-Kian, julistaa -Tai-Kee-Jeo sinut aineesi menettäneeksi ja päästää Masonin voimakoneen -virran sinun tarpeettomaan ruumiiseesi. - --- Kirous! parahti Ree-Kianin ääni. -- Sinä et sitä uskalla! - --- Enkö! No, vaaratta ei koskaan suuria töitä tehdä. Jos ruumiisi tuska -nielee minun henkeni, olemme henkinä tapaava toisemme aineittemme -ulkopuolella. Ja toivokaamme silloin, että meillä kummallakin on -tarpeeksi paljon päättämättömiä asioita mielessämme ehtiäksemme -selvittää välimme ennen Kaikkeuden sieluun sulautumista. -- -Tai-Ree-Kian, mene rauhaan! - -Mieletön sadattelu oli Ree-Kianin ainoa vastaus. Kauhun jähmetyttämäin -miesten tuijottaessa käteeni käänsin polttotangon rintaani ja sain -kosketettua virranpäästäjää. - -Suuri armias Kaikkeus! Ka-Haran kamppailu, Kara-Hunin tuskat eivät -olleet mitään tämän tukehduttavan poltteen rinnalla. Tunsin sydämen -läkähtyvän veren paetessa ja tajusin aivoissa kirveleväin hihnain -katkeilevan. Hyvä Jumala! -- Olinko sittenkin sitonut henkeni liian -kireälle, olinko lopultakin kadottava yhteyden oman aineeni kanssa! --- La-Li! -- La-Li! -- Pitikö sinun jäädä elottoman ruumiini seuraan -tuonne Tshung-Kingin tunnelin synkeyteen! -- - -Armias Kaikkeus! Siinähän lepäsi Ree-Kianin eloton ruumis. Se, mikä -siitä oli jäljelle jäänyt. Polttotanko oli niellyt sen keskikohdan ja -törötti nyt kylmänä käden elottomassa kouristuksessa. - --- Kara-Pao! sanoin tähdäten koko sieluni orjan sieluun. -- Avaruus on -ottanut vastaan Ree-Kianin hengen. Polta sen aine! - -Vielä tuskasta väristen näin Kara-Paon oivaltavan käskyni. - --- Tai-Jeo! -- Tai-Jeo! elostui joukko ja rajattomassa riemastuksessaan -se päästi kymmenen tangon lieskan Ree-Kianin jätteille. - --- Tai-Jeo elää, sanoin silmäten autiota huonetta, jossa Tai-Wang-Jeon -kuva tuijotti aitiokoristeihin. -- Tai-Jeo elää. Mutta Morris-Jeo on -paennut. Kara-Pao, minä jätän Tai-Jeon palatsin sinun ja sinun miestesi -huostaan. Voitto ei ole meidän, ennenkuin olemme Morris-Jeon -löytäneet. -- - - * * * * * - -Loistavien kammioiden lepoverkoilta ei himokas syleily silmääni osunut. -Vain niiden hämärissä käytävissä parveili pelästynyt joukko, jonka -ainoana pyyteenä näytti olevan pimeimpiin sokkeloihin pääseminen. -Siinä sysäsi punainen polttaja valkoisen virkaveljensä valoon, siinä -piiloutui ohuthipiäinen kammionainen maassa kyyröttäväin vartijain -väliin ja valtateille erehtynyt pakolainen kiiti kirkuen yhtäälle, -kunnes jonkin käytävän suulla häämöttävä punaisten parvi peloitti hänet -henkihieverissä toisaalle. - -Tai-Simonin palatsia hakiessani minut pysäytti muutamassa valokossa -kuulemani tuttu ääni. - --- Se on totta, Tai-Hudson, sanoi se. -- Akseli on viskautunut -kuudentoista asteen kulmaan, ja auringon läheneminen on huomattava. - -Se oli Tai-Suan. Siinähän hän istui kontaktikoneessaan, ja muuan toinen -tähysti minulle tuttuun putkeen. - --- Sen on vaikuttanut, jatkoi Tai-Suan, -- joko koneiden suhdaton -voima tahi sitten kapinallisten voimakeskuksen asema juuri siinä -polttopiirissä. Todettiinhan, historian mukaan, jo Tshung-Kingin -heliotoolipeilin valmistuttua samantapainen ilmiö, joskin se silloin -vähitellen tasoittui. Mutta nyt -- sen voi jo havaita paljaalla -silmällä. - --- Tai-Suan! virkahti putkeen tähystävä mies. -- Maa on hukassa! -Kaltevuus on nyt kuusitoista ja kahdeksan minuuttia. Meidän -kiertonopeutemme vähenee. Ja puolessatoista hetkessä olemme lähenneet -aurinkoa viidelläkymmenellä tuhannella. - --- Mitä sanot? Ah! tämä on auttamatonta perikatoa! Morris-Jeo pakenee -tunneleihin ja aurinko syöksyy vastaamme! Tai-Juang, mitä sanot tästä? -Eikö juuri siihen maallisen ja taivaallisen järjestelmän pitänytkin -meitä ajaa? - --- Tai-Suan, minä ajattelen Marsin väitöksiä. Niissä kenties sittenkin -oli perää. Ja tämä tavaton voimankäyttö -- - -Minä en kuunnellut enää. Tajunnassani takoi yksi ainoa kuulemani: -"Morris-Jeo pakenee tunneleihin --". Tunneleihin! - --- Kansa! huusin sivuuttaessani käytävien väen. -- Miehittäkää jokainen -käytävä, etsikää jokainen soppi! Pidättäkää jokainen Tai, joka -tiellenne osuu! Tieteen palatsiin ette kuitenkaan saa tunkeutua eikä -kenenkään aineelta henkeä riistää. Tämä on Tai-Kee-Jeon määräys! - -Ja kuullessani, että sanani olivat tunkeutuneet muutamain herkempien -tajuntaan riensin alas Tshung-Kingin tunnelikeskukseen. - - - - -YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU - -Kuka meistä on Tai-Jeo? - - -Kauhu oli vallannut sieluni. Tunnelikeskuksessa ei ainoakaan ääni -ilmaissut ihmisten läsnäoloa, ja siitä säteittäin lähtevät suut -päätyivät jykeviin seiniin, joiden takana tunnelien pimeys oli yhtä -äänetön. - -Oliko Morris-Jeo täällä? Vai olinko käsittänyt väärin Tai-Suanin -vihjauksen. - -Hengen kouristuksessa painauduin Lunan tunneliin. Miten oli käynyt -La-Lin, jos Morris-Jeo oli paennut tänne! Mutta olihan La-Lin vaunu -kuuden asteen päässä -- - -Valoa! Eikö tuolla kumottanut pilkku? - -Tuossa tuokiossa olin sen luona. Se oli vaunu. Ja sen sisästä hohti -osittain verhottu valo. - --- La-Li! tahdoin huudahtaa. Mutta sieluni oli näystä kokonaan -hämmentynyt. Vaunussa lepäsi kymmenkunta miestä ja yksi ainoa nainen. -Ja naisen vieressä loikova oli -- Morris-Jeo. - --- Tai-Leon, sanoi hän juuri, -- luuletko sittenkin, että heitä johtaa -Joo-Kee? Tai-Marakin on jo nähnyt parhaaksi uskoa, että Ree-Kian on sen -sielu. - --- Ree-Kian on johtaja, oi suuri Tai-Jeo, mutta sen sieluna on ollut -Joo-Kee. Ja jos orja Lao-Koo _oli_ Joo-Kee -- - --- Se on Tai-Maran hullutusta. Hän oli hautonut tuota päähänpistoa vain -siksi, että Lao-Koo oli tohtinut lyödä häntä. - --- Mutta, oi suuri Tai-Jeo -- - --- Niin? - --- _Jos_ Lao-Koo oli Joo-Kee, niin on asia selitettävissä -- - -KUKA MEISTÄ ON TAI-JEO? - --- Miten? - --- Hän ei ole kuollut Lunan räjähdyksessä -- - --- Elävien joukossa hän ei myöskään ollut. -- Hän _voi_ olla, oi suuri -Tai-Jeo. - --- Tai-Leon! - --- Ja jos on, niin ei mikään estä hänen henkeänsä innostamasta -joukkoja. Minä en pääse siitä tunteesta, joka minut valtasi kokiessani -hänen henkeään häätää. - --- Tai-Leon! Tarpeeksi puhuttu! Nyt on kysymys siitä, onko meidän -räjäytettävä Tshung-King vai eikö. Luuletko Tai-Hudsonin ja Tai-Maran -voivan sen toimittaa, Tai-Maon? - --- Toivoisin sitä, vastasi mies ohjaustaululta. -- Toivoisit, Tai-Maon! -Se ei ole paljon. - --- Ei paljon, oi suuri Tai-Jeo. Mutta tässä silmänräpäyksessä toivoisin -muutakin: toivoisin tietäväni, mikä on tuo hohde tuolla edellämme. - -Huudahtaen miehet kavahtivat jalkeille. - --- Se on huuruseinä, jota heijastajamme valaisee, sanoi joku. - --- Silloin se ei välimmiten katoisi, niinkuin nyt, Tai-Wang-Hang. Se on -vaunu. - --- Vaunu! huudahti Morris-Jeo naisestaan irti kiskoutuen. -- Silloin -täällä on väkeä, Tai-Maon! - --- Sanoinhan, oi suuri Tai-Jeo, että tunnelin suu ei ollut koskematon. -Joku on tullut tänne meidän edellämme. - --- Suuri Kaikkeus! Me ajamme sitä takaa! kähisi Morris-Jeo painaen -kasvonsa näkölaatalle. -- Lisää vauhtia, Tai-Maon! - -Kauempaa en viivytellyt. Heidän kauhun jännittämät kasvonsa ajoivat -kauhua minunkin sieluuni. Oliko La-Li tuolla edelläni? Miten hän -oli saanut vaunun liikkeelle? Ja siinä tuokiossa säikähdin: olinhan -jättänyt vaunun sellaisena kuin se oli seisahtunut! Virran palatessa se -tietystikin oli lähtenyt liikkeelle. Mutta, suuri Jumala, sen suuntahan -oli ollut Tshung-Kingiin! Itseäni sadatellen ja voimatta uskoa, että -La-Lin vaunu siinä oli, saavutin valoläikän. Se _oli_ vaunu. Ja se oli -ääriään myöten täynnä punaisia miehiä, jotka hälisten kurottautuivat -näkölaatan yli. - --- Meillä ei ole muuta neuvoa, sanoi ääni. -- Sillä on keveämpi kuorma. -Puolen hetken perästä se on meidät saavuttava. Ensimäisellä ulokkeella -sammutamme valot, tyhjennämme vaunun ja lähetämme sen täyttä vauhtia -heitä vastaan. - --- Se on liian kevyt. - --- Tarpeeksi raskas, elleivät vähennä vauhtiaan. Se ääni oli tuttu. Ja -miestä hakiessani äkkäsin nurkassa La-Lin kasvot. - --- La-Li! olin kevennyksestä huudahtamaisillani. Mutta silloin juuri -tuttuääninen vilahti joukossa, ja minä näin luonnottoman ruman, -tummanahkaisen korvan. - -Siinä oli Rai-Sun. - --- Kirous! huusi hän. -- Minä en suotta karannut Tshung-Kingin -vankilasta enkä myöskään halua sinne takaisin. Jos Tai-Mara säästi -minun henkeni omiin tarkoituksiinsa, on minulla sitä suurempi syy -säästää se omiini. Nainen, eikö sinun miehesi jo herää? - --- Hän on sairas, sammalsi La-Li neuvottomana ruumistani hyväillen. -- -Minä en tahdo häntä herättää -- - --- No silloin kannamme hänet vaunusta. Minä en tahdo sinua pahoittaa, -nainen, mutta minä en saata ymmärtää, miksi hänen pitää nukkua juuri -nytkin. -- Pojat! Nuo tuolla takanamme ovat juuri ne, joiden rytinää -läksimme karkuun tunnelin ovelta. Ja Kaikkeus sen tietää, että heidän -käsissänsä olisimme nyt, ellei tämä nainen vaunuineen olisi ollut -paikalla --. Suuri armias Kaikkeus! -- Mikä, sanoitkaan, oli miehesi -nimi, nainen? - --- Lao-Koo, änkytti La-Li pelästyneenä katsellen miestä, joka oli -kumartunut ruumiini yli. - --- Lao-Koo! Miksi en minä sitä äsken kuullut! Lao-Koo! Oi armias -Kaikkeus! -- Oi, herrani suuri henki! -- Minä olen saanut nähdä sinun -kasvosi siis vielä kerran! -- - -Sekunnin hän piteli päätäni käsiensä välissä ja sitten hän nousi. - --- Se on hän! -- Se on hän! huusi hän. -- Toverit! Mitä tuolla ylhäällä -korvamme kuuli huudettavan! "Joo-Keen kapina! -- _Joo-Keen_ kapina!" -Veljet! Edessänne on Joo-Kee! -- Suuri Tai-Kee! Ah! mitä minun silmäni -ovat saaneet nähdä! -- - -Silloin painauduin pelkän myötätunnon pakosta ruumiiseeni. Ja kun -silmäni avasin, näin edessäni haltioituneen lauman. - --- Rai-Sun! sanoin kykenemättä kättäni liikuttamaan. -- Minä olen -Tai-Kee ja väki tuolla ylhäällä tietää myöskin, että olen Tai-Kee-Jeo. -Purista kättäni, Rai-Sun, ja salli minun vielä hetkeksi jättää -ruumiini. Sillä tuolla takananne kiiluvassa vaunussa on entinen Tai-Jeo -seurueineen, ja minulla on heille jotakin sanottavaa. - -Ja kuulematta Rai-Sunin ihastunutta änkytystä jatkoin samaan -hengenvetoon: - --- Aja! Aja eteenpäin, kunnes näet Morrisin tulevan takaisin. Sitten -seuraat matkan päässä heidän kintereillään ja jäät raiteelle, kunnes -annan uuden määräyksen. -- La-Li, rakkaani, suutele minua! - --- Oi tule takaisin, Lao-Koo! helähti ääni. - --- Minä tulen, La-Li! -- - -Tuossa tuokiossa olin takaa-ajajain vaunulla. La-Lin äänen helähdys -kannusti soinnullaan minua toimeen. - --- Morris-Jeo! sanoin julkeasti. -- Anna vaunusi seisoa. Joo-Kee, jonka -olemassaoloa vielä äsken epäilit, on päättänyt hetkeksi anastaa aineesi. - -Se iski kuin salama hermostuneiden valvojain joukkoon. Morris-Jeo oli -horjahtanut näkölaatalta ja tuijotti värisevin huulin tyhjyyteen. - --- Tai-Leon, virkahti hän kuin apua pyytäen. - --- Tai-Leon ei sinua voi auttaa enempää kuin tuonnoin palatsisi -pyhätöissä. Tai-Maon, katkaise virta! Suurelle Morris-Jeolle tahdon -rehellisesti tarjota tilaisuuden voittaa tahi hävitä, ja siinä -tilaisuudessa toivon teidän kaikkien toimivan tuomareina. Laskeudu -maahan, Morris-Jeo! Kun aineesi siitä jälleen nousee, on siinä asustava -henki päättävä, kuka meistä on Tai-Jeo. - -Ei äännähdystäkään lähtenyt valvojain huulilta. Äänettömänä oli -Tai-Maon jättänyt paikkansa, ja Morris-Jeon kasvoilla ilmeili -kauhunsekainen kiukku. - --- Tai-Leon, sanoin, -- tällä hetkellä voisin antaa miesteni tuhota -aineenne tähän paikkaan. Mutta silloin jäisi ratkaisematta sanasi, -jotka äsken herrallesi sanoit. Morris-Jeo, antakaamme tämän tuokion -määrätä, onko edessäsi alhaisin orja vaiko -- Tai-Jeo! - -Ryntäys oli hirvittävä. Morris-Jeo oli puristautunut seinäpielen -varaan, ja hänen levoton katseensa iskeytyi kiinteästi läsnäolijoihin. -Minun ylpeyteni sanoi minulle, että juuri siinä asennossa minun oli -hänen aineensa anastettava. Ja kuitenkin -- ensi hyökkäys kimposi -takaisin kuin hermottomasta kivestä, toinen tuskin kykeni edes -polvitaivetta vavahduttamaan, ja vasta kolmannella tajusin tuokioksi -sukeltautuneeni pimeään. - -Kuolema ja kirous! Hän oli lysähtänyt istualleen, ja hiki kihosi -suurina karpaloina hänen päälaelleen, mutta yhä hänen katseensa -tuijotti liikkuvaan pisteeseen, ja hänen kätensä tavoitteli seinästä -tukea. - --- Nyt! huusin pinnistäen tahtoni neljänteen hyökkäykseen. -- Nyt! -toistin pelottelulla häntä heikontaakseni. -- Noiden käsien piti -raueta, tuon pään piti veltosti lepoon painua ja noiden jalkojen piti -voimattomiksi kangistua. Ah! Kuinka suloista oli noihin meheviin -rintoihin pälyä, miten hivelevää tuon pehmoisen reiden lämpöä hipoa! --- Miksen käännähtäisi puoliksi, miksen halaisi tuon kaulan hohtavaa -hipiää, koskettaisi korvan helakkaa lehteä. -- - -Jotakin heltisi. Naisen käsi valahti kaulalleni, ja hänen huulensa -suippenivat hellään kuiskeeseen. - --- Suuri Tai-Jeo, tuli jostakin ääni, -- totisesti sinä tiedät, mikä -sieluasi paraiten sitoo. Elä anna otteesi hellitä! - -En, totisesti en! Minä purin itseni naisen suuteloon, tahdoin nauttia -kaikin aistimin -- ja juuri kun olin nautinnon ylimmilleen opastanut, -riuhtauduin irti kevytmielisen olennon sylistä ja ponnahdin Tai-Leonin -eteen. - --- Voitto! huusi sisimpäni, ja samaa kertasin Morris-Jeon huulilla. - -Ja siinä tuokiossa tunsin jäsenten tottelevan tahtoani. - -Suurten Valvojain kasvoilla leikitteli epävarma kirkastus. Tai-Maon -peräytyi askeleen, ja Tai-Leon tuijotti tutkivasti silmiini. - --- Morris-Jeo! huusin pakottaen koko tarmoni aineeseen. -- Minä voisin -esiintyä sinun nimessäsi ja Valvojasi eivät aavistaisi petosta. Mutta -minä tahdon, että sinun äänesi todistaa totuuden. Siispä sanokoon -henkesi, jota tällä sekunnilla pidän äärimmäisen eristettynä, mikä on -totuus! On olemassa vain yksi ainoa Tai-Jeo, ja se on Tai-Kee-Jeo, joka -tällä hetkellä kohottaa sinun kätesi käskyyn. - --- Kuolema ja kirous! jyrähti vastaan. -- Voiko Kaikkeus tällaisen -häväistyksen sallia? Tue minua, Tai-Leon! - --- Tai-Leon! -- Tai-Leon! yllytti kauhistuneiden valvojain kuoro. - -Silloin katseeni kohtasi Tai-Leonin katseen. Astuin hänen eteensä ja -tartuin hänen laihaan käsivarteensa. - --- Tai-Leon! sanoin. -- Luuletko voimasi siihen riittävän? Jos luulet, -olen huomenna antava hengellesi tilaisuuden siihen. Mutta nyt -- -valvojat, Tai-Morrisin ääni ei teitä enää häiritse; me käännymme, -Tai-Maon! - -Vain lyhyen tuokion hän epäröi; sitten käsi tavoitti maassa lepäävää -tankoa. - --- Tyhmyyksiä! naurahdin. -- Se riistäisi vain Morrisilta aineen ja -pakottaisi minut anastamaan sinun ruumiisi. Ja se olisi silmitöntä -ajanhukkaa. Me käännymme, Tai-Maon! - -Mutta ennenkuin hänen haparoiva kätensä oli ehtinyt tarttua kampeen, -työnsin pelästyneenä hänet syrjään. Seuraavassa silmänräpäyksessä virta -katkesi ja vaunu hiljensi vauhtia kymmenen miehenmitan päässä La-Lin -vaunusta. - --- Tshung-Kingiin! huudahdin päästäen virran koneeseen. - -Se oli kuin lieskaa suurten Valvojain silmille. Näyttipä hetkisen siltä -kuin olisi tuo pelästyksen ilmeily ulottunut heidän raajoihinsakin. -Mutta vaunun nopeasti kiihtynyt vauhti karkoitti heidät sen aukoilta, -ja heidän silmänsä pitkittivät sanatonta puhetta. - --- Oi henki, tuli vihdoin Tai-Leonin huulilta, -- Tshung-Kingiin emme -enää pääse. - --- Sama ovi, joka teidät tänne päästi, on päästävä teidät takaisin -ylös, sanoin, -- ja minun väkeni on odottava teitä käytävän yläpäässä. - -Tai-Maon liikahti. - --- Oi henki, sanoi hän katkerasti, -- aukolle ehdittyämme on -Tshung-Kingin sora syöksyvä niskaamme. Olemme vielä kolmentoista asteen -päässä. - --- Sitä suurempi syy kiirehtiä, Tai-Maon. Heidän kasvonsa vääristyivät, -ja koneen kiihtyvä surina näytti tärisyttävän niiden hermoja. - --- Valvojat! sanoin pahaa aavistaen. -- Kuka on antanut siitä -määräyksen ja kenelle? Sinä sen tiedät, Tai-Leon! - --- Morris-Jeo, änkytti hän painautuen Tai-Wang-Hangin vapisevan -lihamassan turviin. -- Tai-Maran on se tehtävä, kun kaikki toivo on -mennyttä. - -Tunsin sielussani värinän, joka pakotti hien lainatun ruumiini iholle. - --- Tai-Leon! -- Tai-Maon! -- Sallitteko tätä? kirkaisi Morris-Jeon -kaukainen ääni. - --- Oi suuri Tai-Jeo --, ulisi Tai-Leon. - --- Tai-Jeo on edessäsi! keskeytin. -- Ja niin totta kuin tämä Tai-Jeo -kahlitsee Morrisin aineen ja hengen, on se myöskin rusentava teidät, -jollette hänen tahtoaan tottele! - -Se näytti sammuttaneen heidän silmiensäkin kiihkon. Vajaan -neljänneshetken kuluttua matkanmittaaja saavutti Tshung-Kingin pyöriön, -ja vauhdin hiljetessä vaunu luisui pääaukioon. - --- Nyt! sanoin takanamme hohtavaa läikkää osoittaen. -- Ylös -Tshung-Kingiin! Tai-Maon, avaa tie! - --- Vaunu! kirkaisi Tai-Wang-Hang ja lähenevän läikän pelkkä näkeminen -pani Tai-Maonin sormet liikkeeseen. - -Tuossa tuokiossa olimme nostolaitteessa ja kiidimme kohti Tshung-Kingin -kauhuja, jotka raskaina näkyivät lepäävän suurten valvojain -omillatunnoilla. -- - - * * * * * - -Ovet aukesivat käytävään. Siinä vilisi taaja punaisten joukko. - --- Kansa! huusin molemmat käteni kohottaen. -- Suuri Tai-Kee-Jeo -puhuu nyt teille Morris-Jeon huulilla. Toverit! Minä jätän hänen -neuvonantajansa, suuret Valvojat, teidän huostaanne. Viekää heidät -Tai-Jeon palatsin aukioon! - -Ja kansanjoukon puhjetessa ymmärtämyksen yllyttämään riemuun otin -vapisevan Tai-Leonin käden omaani. - --- Sinä ja Tai-Maon, sanoin ankarasti, -- viekää minut Tai-Maran -luokse! Kautta Kaikkeuden, katsokaa tuota laumaa! Se voisi syödä teidät -elävältä ja nauttia jänteittenne rauskeesta. - -Suuri Tai-Leon peitti väristen kasvonsa. - --- Joudu, oi henki! hoputti hän toveriinsa katsomatta. - -Me juoksimme halki valoisan soikion, sivuutimme sinne tänne ämpyilevät -joukot, jotka Tai-Kee-Jeon viimeisin maine jo oli saavuttanut, ja -painuimme pimeään sivukäytävään. - --- Tänne, sanoi Tai-Leon avaten arvettoman seinän, jonka takana pimeys -yhä vain näytti sakenevan. - -Seuraavassa tuokiossa hän hapuili seinävierustaa, sormet koskettivat -jotakin, mistä lähti hiljainen pärinä, ja samassa silmänräpäyksessä -valahti esiin valoisa aukko, jonka pohjalta meihin tuijottivat -Tai-Hudsonin silmät. - --- Morris-Jeo! kuului aukion perältä. -- Olen juuri antanut määräyksen. -Neljänneshetken perästä on Tshung-Kingin nielevä räjähdyksen vyöry. Sen -aloittaa Piirien nesteputkisto, se jatkuu keskuskammioiden kohdalla ja -jättää vain eteläisen aukon, josta pääsemme suoraan Lunan tunneliin -- - --- Onneton! kirkaisin tuntien Tai-Maran terävän äänen. -- Peruuta -käsky! Suuren Kaikkeuden nimessä, peruuta se! - -Hän hypähti kontaktikoneen istuimelta, kääntyi päin ja mitteli minua -purevin katsein. - --- Peruuta! huusin raivostuneena rynnäten hänen eteensä. -- Muuten, -kautta suuren Kaikkeuden -- - --- Morris-Jeo! puri hänen äänensä. -- Sinäkö käsket peruuttamaan --? - -Ja samassa -- oliko hänen läpitunkeva silmänsä ymmärtänyt Tai-Leonin -ilmeen? -- hän puraisi kieleensä, tuijotti silmiini kuin katseensa -sieluuni imien ja venäytti suupielensä selittämättömään virneeseen. - --- Joo-Kee! tunkihe sirinänä hänen ikeniensä lävitse, ja hänen -jäntereinen vartalonsa pinnistyi kuin hyökkäykseen. - --- Niin, Tai-Mara, sanoin järeästi, -- Joo-Kee, Lao-Koo, miten paraiten -haluat. Mutta, samoin kuin iskin Lao-Koon kämmenen korvalliseesi -Tieteen palatsissa, samoin olen nyt täydentävä teon tällä Morris-Jeon -kädellä, ellet Tai-Kee-Jeon käskyä kuule. - -Ja jaksamatta odottaa hyökkäsin koneen kimppuun. Sen näkölaatalla jo -vilahti naama, ja huulillani kumpusi jo hätäilevä peruutuskäsky. - -Ja silloin -- Tai-Maran käsi vilahti silmieni editse, näköpiiri häipyi, -ja kontakti oli sormissani kuin elottoman ruumiin varvas. - --- Tai-Mara! kivahdin kauhistuen. Hänen suupielessään pilkehti hymy. - --- Morris-Jeon käsky on täyttyvä, sanoi hän tyynesti. - -Silloin kuohuvan vihani tukehdutti määrätön kauhu. Oliko Tai-Maran -armoton käsky nielevä tuon satatuhantisen joukon, joka käytävissä -voittoa juhli. - --- Nielköön se silloin myöskin sen aineen, jonka omistaja määräyksen -antoi! huudahdin huoneesta hyökäten ja käytäväin pimeikköön painaltaen. - --- Tunneliaukoille! -- Tunneliaukoille! karjuin vastaani sattuville -joukoille. -- Etelään! -- Etelään! -- Jos aineenne säästää tahdotte! - -Ja hämärästi muistaen kontaktineulan aseman kiiruhdin pohjoiseen, jossa -ravintokeskuksen piti sijaita. - --- Morris-Jeo! huuteli joku kintereilläni. -- Morris-Jeo! Oi suuri -Tai-Kee-Jeo, odota! -- Odota! -- Odota! -- - -Tunsin Tai-Leonin piipittävän ja Tai-Maonin syvän äänen -- ja minä -tiesin olevani oikealla tolalla. - -Pimeästä käytävästä tulvahti vastaani juokseva polttajaparvi. - --- Tai-Jeo! -- Tai-Jeo! kuulin siitä ääniä. -- Oi suuri Tai-Jeo! -- -Lanka on jo sytytetty! - --- Missä? -- Missä? - -Ja silloin näin sen sokkelon perällä maata matelevan. Vähäisenä -kipinänä se koukerteli edelläni. Ponnistin viimeisen voimani ja -heittäydyin koko painollani sen yli. - -Pääni oli jysähtänyt seinään, ja samassa tuokiossa luikersi kipinä sen -rakoon. - --- Joo-Kee! -- Joo-Kee! -- Pelasta minun ruumiini! huusi jostakin -Morris-Jeon ääni. -- Joo-Kee! - Joo-Kee! -- Juokse takaisin, juokse -- -ja sinä saat olla ainoa Tai-Jeo! -- - -Minua nauratti. Edessäni oli revähtänyt tulinen kita ja sen sylky -lennätti ruumiini hirvittävään pinteeseen. Jyrinän särkiessä -korvakalvoa olin kuulevinani yhä Morris-Jeon ruikutuksen. Ja sen -itkunsekaiseen sadatukseen menetin tajuntani. -- - - - - -KOLMASKYMMENES LUKU - -Suuri Kaikkeus - - -Oli kuin tuskallisen kuoleman unhosta elämä olisi jälleen vilkuttanut. -Miten se oli käynyt, sitä ei muistini jaksanut selostaa. Tiesin, että -Morris-Jeon sadattelun ja nykyisyyden välillä oli aukko ja että sieluni -näiden sekuntien ajalla oli vaistomaisesti suorittanut tehtävän, jonka -tajunnan viimeinen pilkahdus sille oli antanut. - -Olin omassa aineessani. Silmiini tuijottivat La-Lin silmät ja hänen -takanaan vilahteli vimmatusti tempoileva ihmissikermä. Jotakin -höpisivät La-Lin huulet ja jotakin äänteli tuo rimpuileva joukko. Näin -miehen peräytyvän verissä päin, näin nyrkin heilahtavan kauhuisten -kasvojen yllä. - -Ja silloin sen tajusin. - -Ah, miten ruumiini kangisteli! -- Miten käteni voimatonna väänteli! Ja -miten verkkaisesti La-Lin sormet suoniani verryttelivät. - --- Lao-Koo! -- Lao-Koo! -- Nouse! hoputti tuo helähtelevä ääni, -ja epätoivoisesti huitoileva hirviö uhkasi viskautua meitä kohti. -Jokin sen lukemattomista raajoista kosketti jalkaani, ja siinä -silmänräpäyksessä tiesin, että minun täytyi nousta. - --- Rai-Sun! huusin hätäisesti sikermää silmäten. -- Lyö ne takaisin! - -Ja oikein tietämättä, mikä oli tappelun tarkoitus, viskauduin joukkoon -ja iskin nyrkkini sinne, missä valkoinen naama milloinkin vilahti. - --- Tai-Jeo! -- Tai-Jeo! ulvoi kymmenen suuta, ja vaunun laidalta pääsi -esille korviasärkevä säestys. - --- Takaisin! huusin raivoisasti sikermän halkaisten ja koko painollani -viskautuen ahdistajain parveen. -- Armias Kaikkeus! Jollei teitä -vavistanut tarpeeksi Tai-Kee-Jeon henki, on hänen nyrkkinsä karistava -viimeisen uhman teidän jäsenistänne! Rai-Sun, onko heitä paljonkin? -Minun jäseneni ovat tosiaankin liikunnon tarpeessa. - -Mutta sikermä oli hajonnut. Puolet sen miehistä makasi maassa, -ja toinen puoli oli linkuttanut vaunun valopiirin ulkopuolelle. -Pyörryksiin kirkunutta elävää nuijaani yhä heiluttaen ryntäsin -Rai-Sunin väen riemuitessa ulos pimeään. - -Silloin minut pysäytti terävä ääni. - --- Lao-Koo! sanoi se. -- Anna heidän olla. Meitä oli viisikymmentä, ja -puolet heistä ei enää juokse. - --- Tai-Mara! huudahdin tempaisten hänet heijastajan valoon. - --- Sama, hymyili hänen suupielensä. -- Minusta on yhdentekevää, kuka -tuolla ylhäällä hallitsee. Mutta jos mielit kalloni halkaista, niin -muista, että minulla sitä ennen on sinulle jotakin sanomista. - -Kysymys pyöri kielelläni, mutta sen häivytti voimakkaampi tunne. - --- Rai-Sun! -- La-Li! huusin. -- Pian nostolaitteelle! - --- Me sieltä juuri surmaa pakenimme, virkahti Tai-Mara. -- Ja jos -miehesi olisimme voittaneet, olisimme vaunullasi jo matkalla Lunaan. -Jollei päähäni olisi pälkähtänyt vielä kerran nousta tuonne ylös, -ollakseni edes hetken Tshung-Kingin herra. - -La-Lin pää oli painautunut kainalooni, ja Rai-Sunin pieni joukko kävi -piiriin ympärillemme. - --- Tai-Mara! sanoin ylpeästi. -- Nyt sen sijaan seuraat minua sinne. - -Mutta kun pystykäytävän yläpäässä astuimme hissistä, huokui vastaani -kaamea kolkkouden tunne. Ahtaan käytävän ilma oli tomuhiukkasien -kyllästämä, ja muutamat harvat ihmisolennot lipuivat siinä kuin -vialliset siivet sakeassa sumussa. Ja kymmenisen miehenmitan päässä -pohjoiseen törötti soran ja silattujen seinälaattojen mieltämasentava -röykkiö. - --- Tai-Mara! sanoin silloin. -- Ihaile kättesi työtä! Miten monen -tuhannen huulet tuon vyöryn sisässä ovatkaan vääntyneet nimesi -kirontaan! - --- Ei tarpeeksi monen, Lao-Koo. Rinnallasi vielä näen muutaman heistä, -ja sokkeloissa piileillee enemmän. - --- Oi herra, salli minua iskeä! parahti Rai-Sun, kädet Tai-Maran hymyyn -syhyen. - --- Ei, Rai-Sun, epäsin, -- odota! - -Lännen käytävistä läheni hälisevä joukko. Sen valittaen piiloutuessa -sokkeloiden suihin värähteli ilmassa kaukainen, hivelevä soitto. -Tuokion kuluttua tomuharsosta häämötti liikkuva varjo, ja sen lähetessä -pillahti sävel kiihtyvään nyyhkytykseen, jossa toisinaan vihlaisi -lohduttoman epätoivon itku. - --- Mitä se on? kuiskasi La-Li painautuen rintani suojaan. - -Se oli säveltä pohjaavan aliäänen kaamean yksitoikkoinen kerronta. -Aukealle tultua se äkkiä puhkesi selvemmäksi ja viimein se ylitti -nyyhkyttävän itkun painuen hermoja lamauttavaan, laulavaan nuottiin: - --- _Alusta on ollut Suuri Kaikkeus, jonka sieluna on järkähtämätön -tahto ja ruumiina ääretön eetteri, jota lukemattomien solujen hillitön -liikunta elävöittää_. -- Alussa se tahtonsa ulotti tämän solun sydämeen -ja sanoi sille: "Hajaannu ja elävöitä solun hiukkaset ruumiini -palvelukseen!" Ja tahdon hitunen elävöitti solun hiukkaset; se pani ne -parkumaan muunnoksen synnytystuskissa, ahertamaan itsesäilytysvietissä -ja palamaan pyyteitten makeassa tulessa. Kierrostuhannet se muokkasi -solun ainetta, kierrostuhannet se pakotti sen hiukkaset uuteen -yhtymään, kunnes väsyneitten hiukkasten joukko huusi liikarasituksen -ikeessä, ja sen muokattu aine uhkasi hikeensä uupua. Ja silloin sanoi -Suuri Kaikkeus voimallensa: "Siirry ja elävöitä toinen solu! Tämän -kyllästetyn solun tahdon vereeni vetää ja sen kuonan keuhkoissani -puhdistaa." -- Oi ihminen, tämä on suuren Kaikkeuden tahto! - -Ja näiden viimeisten sanojen parkaisuna leikatessa ilmaa liittyi -siihen kuin kaikuna joukon epätoivoinen ulina. Etunenässä kulkeva -kumarahartiainen vanhus nosti luisevat kätensä siunaten korkeutta kohti -ja, soiton vihlaistua itkusta vaimenevaan nyyhkintään, vanhuksen sanat -suoltuivat jälleen yksitoikkoiseen nuottiin: - --- _"Voiman kyky eristyä aineestaan on oleva viimeisten kierrosten -enne"_, sanoo Kaikkeuden Kirja. -- Oi ihminen, tämä on viimeinen -kierros, tämä on viimeinen nousu. Tämä on vapautuksen parahdus ja -tahdon riemuhuuto aineen häipyessä. Oi ihminen -- - -Hänen sanansa hukkuivat joukon mielettömään voihkinaan. - --- Tai-Mara! sanoin pudistaen jähmetyksen ruumiistani. -- Kuka hän on? - --- Hän on Tai-Lama-Noa, entinen Tieteen ja Uskonnon valvoja, "kansan -parantaja" -- - --- Jonka Morris-Jeo muinoin sulki Tshung-Kingin unhotuskammioihin? -sanoin väristen. - --- Niin. Ja jonka minun "räjähdykseni" näyttää kuin ihmeen kautta -vapauteen päästäneen. - -Näin Tai-Maran huulilla häipymättömän virnistyksen. - --- Toverit! huusin kuin mieletön käytävään rynnäten. -- Missä on -Tieteen palatsi? Missä on See-Sean koti? Tai-Mara, sinä olet kalpeneva, -jos räjähdyksesi on _ne_ tuhonnut! -- - - * * * * * - -Mutta Tieteen palatsi oli tallella. - -Rai-Sunin ja Tai-Maran seurassa astuessani sen kodikkaaseen hohteeseen -tulvi siellä turvapaikkansa löytäneen joukon suista mylvinä, jota -Tai-Suanin rauhallinen ääni turhaan koki taltutella. - --- Veljet! huusi hän epätoivoisena käsiään levitellen. -- Tai-Kee-Jeo -on antanut henkensä meidän edestämme. Tuhannet tovereistamme makaavat -vieremän puristuksessa! Eikö meidän tule miehekkäästi kestää tätä -viimeistä --! - --- Tai-Suan! keskeytti hänet intoutunut ääni putkiston juurelta. -- -Katso tuota pilveä! Se on haihtuvan Suuren Veden höyryä. Ah! Eikö se -ole jumalainen, suurenmoinen! - -Mutta Tai-Suanin piiloutuessa putkistoon oli jostakin lähtenyt huuto: -"Tai-Jeo ei ole kuollut!" Ja silloin puhkesi äänten paljous uuteen -uomaan eikä lakannut ennenkuin Tai-Suanin hiessä kylpevät kasvot -ilmestyivät putkiston kupeelta. - --- Oi kansa! huusi hän läähättäen. -- Se _on_ Suuren Veden höyryä! -Ennen uutta nousua puolet sen massasta peittää meiltä näköpiirin. -Meillä on kahdeksan hetken kiertonopeus, ja aurinko lähenee -kuusikymmentä tuhatta peninkulmaa hetkessä! - --- Tai-Suan! parahti ääni sisästäni. -- Lunarian orjat! Piirien -naiset ja lapset! Ah! Heillä ei ole edes nestettä, millä huuliansa -kostuttaisivat! Pian, Tai-Suan! Sinä voit valmistaa täällä heille -kivuttoman kuoleman. Joudu! He ehtivät tänne auringon edellä! Kaikki -Piirit! -- Armias Avaruus! - -Sekunnissa tajusin, ettei minua enää kuunneltu. - --- See-Sea! -- Lapseni! näin purkautuvan Tai-Suanin huulilta. -- -Mea-Jeo on tullut! - -Ja hälisevän joukon läpi kiiruhti syliini vanha Tai-Suan, jonka -pelkästä viittauksesta hänen apulaisensa ääni toitotti kontaktikoneen -suppiloon: - --- Kaikki Piirit -- Austria -- Gordon -- Ontario -- Luna -- -- - -Tunsin sydämeni pysähtyvän. Tai-Suanin takaa tuli levitetyin käsin, -riemua säkenöivin silmin, See-Sea. Ja jättäen jälkeensä suuren -Tai-Simonin hän heittäytyi syliini nyyhkyttäen: - --- Mea-Jeo! Sinä tulit Tai-Jeona! Ah, ota minut! - -Ja silloin, hänen kuuman sylinsä ihoani polttaessa, tuo torjuva jokin -jälleen tunkeutui väliimme. Silmäni kohtasivat La-Lin katseen. - -Sekunnin viivähdin. - --- Joo-Kee! leikkasi ilmaa terävä ääni. -- Syleile häntä! Sillä niin -totta kuin Tai-Mill hänen helmansa hedelmöitti, minä, Tai-Mara, sen -hedelmän orja Liau-Joon sikiöön vaihdoin. See-Sea, Tai-Millin poika on -kostanut isänsä kuoleman. Syleile lastasi, nainen! - -Käteni herpaantuivat. Katsoin tolkuttomana edessäni häämöttävään -Tai-Simonin nenään. Ja samalla kun tajusin venähtäneen ilmeen sen nenän -ympärillä, aavistukseni pulpahti ymmärrykseen. - --- Tai-Mara! sanoin tunteeni auliisti kummutessa. -- Niin totta kuin -suuren Tai-Simonin metallinhimo teki Tai-Lanen kautta Joo-Keestä -Tai-Jeon, ovat nämä sanasi tehneet Tai-Marasta Tai-Jeon ystävän. -- -La-Li! Äitini syleilee sinussa sitä sukua, jonka puolesta isäni on -kuolemaan astunut. - --- Mea-Jeo! nyyhkytti See-Sea korvaani. Ja La-Lin kasvot punehtuivat -onnesta. -- - - * * * * * - -Mitä oli tapahtunut? Enkö ollut uinahtanut joukon huutoihin, La-Lin -suuteloon ja See-Sean hellään silmäykseen? Ja eikö vereni sitä ennen -ollut tyydyttänyt rakkaimpani veren hartainta toivomusta? - Suuri -armias Kaikkeus, mikä oli tämä tukehduttava tuska rinnassani! - --- La-Li! huusin. -- La-Li! See-Sea! - -Parkaisuun tukehtumaisillani painuin jalkani juuressa makaavain naisten -puoleen. - -Ah! See-Sean sydän ei enää sykkinyt. La-Lin silmä ei enää hymyillyt. -Askeleen päässä Tai-Suanin kasvot autuain ilmein hipoivat Rai-Sunin -ruskeata korvaa. Ja elottoman ihmis-sikermän keskeltä vain yksi ainoa -silmäpari vastasi hurjaan katseeseeni. - --- Tai-Juang! sanoin hyökäten hänen luoksensa. -- Tai-Juang! - -Mutta ponnistus oli ollut ylivoimainen. Rintaani ahdisti. Minä lysähdin -läähättäen putkiston juurelle. - --- Tai-Jeo! -- Katso! inisi korvassani. - -Itäisellä taivaalla sankka pilvi loimotti veripunaisessa lieskassa, ja -tukehduttava kuumuus huokui kuolemaa putkiston aukoista. - --- Se nousee! läähätin. -- Tuoko on auringon terä? Ah! eikö tuolla -lännestä lähene tumma viiru? - --- Austrian joukko, äännähti Tai-Juang. -- Kaikkeus suokoon -- - -Ja juuri kun aavistus jähmeänä iskihe tajuntaani, kuulin Tai-Juangin -nauravan. - --- Gordonin on mennyt. Ontarion suistui äsken alas. Ja Lunan lentue -levännee Pienen Veden kuivuneella pohjalla. -- Ja jälleen pieni -naurahdus. -- Parempi niin. Joka tapauksessa on varmaa, ettemme paistu -auringon hiilloksessa: tuhannen peninkulman päässä siitä olemme jo -höyrynä -- mekin -- - -Silloin jokin sisimmässäni tuntui ratkeavan. Ponnistauduin seisoalleni, -pullistutin keuhkoni kyllästetyllä ilmalla ja kohotin nyrkkini -rakkaimpaini ruumiitten yli kohti korkeutta. - --- Saatana! pääsi huuliltani kammottava kirous. Ja minä lysähdin -putkiston näkölaatalle hirvittävän tärähdyksen särkiessä korvakalvojani. - --- Se -- oli -- voimakeskus --, huoahti ääni. -- Katso Austriaa -- - -Sysimustassa pimeydessä loisti vain putkiston näkölaatan pinta. Ja sitä -piirsi läntisestä huurusta maahan kiitävä musta viiru. Se oli Austrian -virraton lentue. - -Ja itäinen taivaanranta suoltui kohti hirvittävää lieskaa, -joka jättiläismäisenä puoliympyränä sankan pilven takaa näytti -valmistautuvan nielemään koko maapallon. - --- Minä -- kadehdin -- Marsin -- miestä --, läähätti ääni pimeästä. -Mutta sen läähätyksen katkaisi käytävän huminasta eroittuva Lama-Noan -voihkiva ääni: - --- Oi ihminen, hetki on tullut. Se on Suuren Kaikkeuden tahto. _"Ja -niinkuin tämä tahto on singonnut solun eetterisuoneen ja pakottanut -sen aineen atoomit siihen hajaantumaan, on se jälleen antava -atoomien imeytyä soluun ja solun palata siihen sydämeen, josta se -uudestipalaneena voi suoneen singahtaa."_ - --- Vaikene! parkaisin pimeään syöksyen. - Tai-Jeon nimessä, Lama-Noa! -- - -Mutta polveni notkuivat, rintani tuntui pakahtuvan, ja minä lankesin -ruumiitten kiehtovaan syleilyyn. - -Oli kuin maa allani olisi tärissyt ja jostakin sen sisimmästä lähtenyt -parahdus hajonnut kasvavana voihkinana elottomaan aineeseen. Ja -Lama-Noan vaimeneva ääni kertasi kuin konsanaan Tshung-Kingin kulunein -laatta heikolla puoli-Jacksonilla "Kaikkeuden Kirjan" kolmannen -uskonkappaleen: - -_"Ja tämä solu on Aurinko, ja tämä atoomi on Maa, ja tämän solun matka -sydämestä sydämeen on Suuren Kaikkeuden henkäys."_ - -Käteni oli kohdannut kasvot. Minä tunsin niiden hymyn. - --- Suuri Kaikkeus! pääsi keuhkojeni viimeisenä henkäisynä. - -Ja se henkäys oli tulvillaan kiitosta. -- - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEISELLÄ HETKELLÄ*** - - -******* This file should be named 62781-8.txt or 62781-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/7/8/62781 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62781-8.zip b/old/62781-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 9741e79..0000000 --- a/old/62781-8.zip +++ /dev/null |