NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 6105 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..5627eb2
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #62814 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62814)
diff --git a/old/62814-8.txt b/old/62814-8.txt
deleted file mode 100644
index ddf91ec..0000000
--- a/old/62814-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6105 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Tähdenlento, by Aino Krohn Kallas
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Tähdenlento
-       Virolaisen runoilijattaren Koidulan elämä
-
-
-Author: Aino Krohn Kallas
-
-
-
-Release Date: August 1, 2020  [eBook #62814]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TÄHDENLENTO***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-TÄHDENLENTO
-
-Virolaisen runoilijattaren Koidulan elämä
-
-Kirj.
-
-AINO KALLAS
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1915.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Esipuhe.
-Johdanto.
-Hämärä.
-Tähdenlento.
-Murros.
-Hiljainen kohtalo.
-
-
-
-
-Esipuhe.
-
-
-Ryhtyessäni syksyllä vuonna 1911 keräämään aineksia virolaisen
-runoilijattaren Koidulan nyt valmistunutta elämäkertaa varten, oli
-päävaikeutena kaikkien varsinaisten esitöitten puute, elämäkerrallisten
-ainesten ollessa vielä täydellisesti hajalla, lukuunottamatta _Eesti
-Kirjanduse Seltsin_ (Virolaisen Kirjallisuuden Seuran) toimesta
-julkaistua _Koidulan_ ja _Kreutzwaldin_ kirjevaihtoa. Olen sentähden
-suuressa kiitollisuuden velassa kaikille lukuisille yksityisille
-henkilöille, jotka ovat helpoittaneet työni alkuastetta. Ennen muita
-pyydän saada lausua hartaimmat kiitokseni Koidulan langolle, tohtori,
-tod. valtioneuvos H. Rosenthal'ille Tallinnassa, joka suurella
-auliudella antoi käytettäväkseni sekä erinomaisen muistinsa säilyttämät
-tiedot että useat hallussaan olevat, teokselleni korvaamattomat
-perheasiakirjat, kirjeet ja valokuvat.
-
-Samoin pyydän saada julkisesti esiintuoda kiitollisuuteni seuraaville
-henkilöille: Koidulan tytär, neiti Hedvig Michelson, veljet,
-painoasiaintarkastaja Harry Jannsen (k. v. 1913) ja lääketieteen
-tohtori Eugen Jannsen, valtion arkeologi J.R. Aspelin (k. v. 1915),
-kirkkoherrat J. Bergmann, M.J. Eisen ja W. Eisenschmidt, kirkkoherran
-rouva Eugenie Hurt, rouva J. Jakobson, sanomalehdentoimittaja A.
-Jürgenstein, kirkkoherrat M. Jürmann ja R. Kallas (k. v. 1913),
-opettaja M. Kampmann, kirkkoherra J. Kerg, herra Aug. Krug, runoilija
-Fr. Kuhlbars, kirkkoherra M. Lipp, lyseonopettajan rouva Emilie
-Lundmann, rouva E. Nieländer-Aspe, herra Carl Niggol, rouva Annette
-Raid, kirkkoherra W. Reiman, neiti Marie Rosenthal, neiti Lilly Suburg,
-kirkkoherra M. Suigussaar, maisteri C.G. Swan, kirjailija K.E. Sööt, --
-sekä kaikille muille, jotka tavalla tai toisella, suullisesti tai
-kirjallisesti antamiensa tietojen kautta ovat olleet avuksi työssäni.
-Paitsi sitä on minun kiitoksella mainittava, että _Eesti Kirjanduse
-Seltsin_ arkisto on työni kestäessä ollut minulle avoinna.
-
-Tartto, Kallaste, 1915.
-
-_Aino Kallas_.
-
-
-
-
-Johdanto.
-
-
-Kansat, samoin kuin ihmiskuntakin, tarvitsevat henkisen elämänsä tueksi
-vertauskuvia, symboleja, joihin keskittyy heidän voiman ja kauneuden
-kaipuunsa. Nousuaikoina, henkisten liikkeitten ajanjaksoina, jolloin
-muuten liikkumattomat pohjakerroksetkin järkkyvät, olkoon liikkeet
-sitten uskonnollisia, kansallisia tai yhteiskunnallisia vaistoja
-herättäviä laadultaan, tapaa syvempänä kuin muulloin symbolin tarpeen,
-kaipuun nähdä ilmaa ja ihmisiä sähköittävä aate ruumiillistuneena.
-Syntyy sankareita, joko todellisuudessa tai kansan mielikuvituksessa.
-Syntyy henkilöitä, joitten henkinen kokoonpano on keskitetympi,
-persoonallisuuden voimasäteily vahvempi kuin tavallisina aikoina,
-henkilöitä, jotka ovat murtautuvan uuden aatteen voimakoneistona,
-joitten agitatorinen, sähköllä kyllästetty olemus on luotu syviä rivejä
-sytyttämään. Mitä heidän sankarikuvastaan puuttuu, sen korvaa kansan
-luova mielikuvitus. Inhimilliset heikkoudet karisevat pois,
-yksilölliset ominaisuudet yleistyvät kaikille yleisiksi, tyypillisiksi,
-kansan aina runollisen hyperbolin päästessä käytäntöön, joka
-syvimmältään ei ole muuta kuin hämärä, sisäinen pakko luoda
-ilmaisumuoto itselleen, tarve nähdä korkeampi itsensä yhteen ainoaan
-henkilöön keskittyneenä.
-
-Tällainen vertauskuva, symboli, tähdenlento, jonka unohduksiin sammuva
-rata on ulkopuolella useimpien näköpiirin, on Viron kansalle ollut
-_Lydia Jannsen_, runoilijanimeltään _Koidula_.
-
-[_Koidula_ nimeä (Koit = aamunkoitto), joka nyt on aivan yleisessä
-käytännössä, ei runoilijatar itse ole keksinyt eikä edes ottanut
-käytäntöön. Sitä käytti ensimäistä kertaa C. R. Jakobson vuonna 1867
-julkaisemassaan lukemistossa, johon hän oli painattanut pari Koidulan
-kirjoittamaa runoa, varustaen ne yllämainitulla runoilijanimellä.
-Koidula itse on vain muutamia kertoja kirjeissään ja runojensa
-käsikirjoituksissa sitä käyttänyt.]
-
-Viron orjuudesta harmaat ja sodista veriset aikakirjat lienevät
-useimmille pääpiirteissään tunnetut. Tuttu on vanhan kronikoitsijan
-lause Liivinmaasta: "herrojen taivas, pappien paratiisi, muukalaisten
-kultakaivos, talonpoikien helvetti!" Taisteltuaan suurella sitkeydellä
-saksalaisia valloittajia vastaan, täytyi urhoollisen pakanaheimon
-vihdoin antautua ylivoimaisen vihollisen armoille, joka tuodessaan
-kristinuskon pakoitti maan varsinaiset asukkaat orjuuteen. Orjuutta
-kesti milloin raskaampana, milloin lievempänä melkein seitsemänsataa
-vuotta, Itämerenmaakuntain kuuluessa milloin mihinkin valtioon. Kaikki
-maa oli aatelismoisioitten käsissä, ja virolainen talonpoika
-oikeudeton, omaisuudeton, kokonaan riippuva vierasrotuisen isäntänsä
-mielivallasta, joka saattoi estää häntä muuttamasta toiselle
-paikkakunnalle, pahimmassa tapauksessa myydä hänet kuin
-metsästyskoiran. Minkäänlainen sivistys tai kansallinen tietoisuus ei
-ollut näissä oloissa mahdollinen, yhtä vähän kuin kansallisen
-sivistyneen säädyn muodostuminenkaan. Se oli raskaan työn ja raippojen
-aikaa, jolloin kansan yksilöllisyys tapasi ainoan ilmauksensa
-kansanrunouden ja koristeellisen kansantaiteen näihin päiviin saakka
-säilyneessä rikkaudessa.
-
-Yhdeksännentoista vuosisadan vaihteessa saapui vihdoin Itämerenkin
-rannoille maininki mailman keskustan suurista vapausmyrskyistä.
-Tallinnanmaan talonpojat vapautetaan vuonna 1816 maaorjuudesta,
-liivinmaalainen talonpoika vuonna 1819. Mutta todenteolla vaihtoi
-vanha, vuosisatainen maaorjuus vain muotoa; siitä tuli työorjuuden
-nimellä tunnettu uusi orjuusmuoto, joka kauan aikaa teki niin suurta
-tuhoa kansan sekä aineellisessa että henkisessä elämässä. Talonpoika
-oli tosin vapaa, mutta samalla maaton, hän ei saanut omistaa maata,
-joka yhä pysyi moisioitten hallussa, vaan vuokrasi maansa moisioilta
-mielivaltaisen sopimuksen mukaan, suorittaen vuokransa työssä ja
-päivissä eikä rahassa. Entisaikaan oli aatelinen moisionomistaja
-ainakin oman hyötynsä vuoksi ollut pakoitettu huolehtimaan maaorjiensa
-välttämättömimmistä tarpeista, nyt kuului hänen etuihinsa puristaa
-talonpojasta viimeinenkin veritilkka. Näissä oloissa oli kaikki
-taloudellinen ja henkinen vaurastuminen tuiki mahdotonta, ja
-kaikenlaiset sairaalloiset ilmiöt kansan elimistössä, kuten
-haaveelliset uskonnolliset lahkoliikkeet ja siirtolaisuus, toiselta
-puolen taas yhä uudistuvat veriset työorjien paikalliskapinat, jotka
-yhtä verisesti tukahdutettiin, olivat seurauksena olojen
-luonnottomuudesta.
-
-Mutta ei mikään osoita niin selvästi tämän pienen ja näköjään
-vähäveriseksi vaivautuneen rodun sisäistä elinvoimaa, kuin nopea,
-kaikinpuolinen nousu, joka seurasi työorjuuden vuonna 1862 tapahtuvaa
-lopullista lakkauttamista. Tästälähtien oli talonpojilla mahdollisuus
-lunastaa maansa omakseen sekä maksaa vuokransa rahassa, ja se saa
-aikaan perinpohjaisen muutoksen itämerenmaakuntalaisissa
-maanomistusoloissa. Yli valtiollisen vainion kulkevat
-hallitsijavaihdoksen tapahduttua vapaammat tuulet, eletään Aleksanteri
-II:sen ensimäisen hallituskauden toivorikkaissa merkeissä. Alkaa
-liikkua, saada eloa ja väriä harmaa raaka-aines, jonka virolainen
-väestö, nimetön maarahvas, saksalaisten isäntiensä "epäihmisiksi"
-(Unmenschen) ristimä, tähän saakka oli muodostanut. Kuolleeksi luultu
-ja kuolleeksi tuomittu kansa, jonka kansatieteellistä ja kielellistä
-muistomerkkiä varten enimmäkseen saksalaissyntyiset estofilit
-vuosisadan alkupuolella olivat keränneet unohduksiin joutuneita
-kansanrunouden tuotteita, osoittaa taas selviä ja pettämättömiä
-elonmerkkejä. Maanlunastuksen mahdollisuus tekee samalla varallisuuden
-keräytymisen virolaisiin käsiin mahdolliseksi, ja se tapahtuu
-odottamattoman nopeasti, varsinkin Liivinmaan sydämessä, avaten taas
-puolestaan syntyperäisille virolaisille tien korkeampaan sivistykseen
-paljoa suuremmassa määrin, kuin se tähän saakka oli ollut mahdollista.
-Aate pienten kansayksilöjen elämänoikeudesta alkaa vihdoin itää Peipsin
-ja Itämerenkin välisellä maakaistaleella. Alkaa ilmestyä runsaammin
-virolaista kirjallisuutta, joskin kaikkein vaatimattominta lajia,
-virolainen sanomalehti, _J. W. Jannsenin_ toimittamana, näkee
-päivänvalon. Mutta ehkä suurin merkitys, joskaan ei virolaisen
-kansallistajunnan muodostumiselle, niin ainakin sen valveutumiselle oli
-_Fr. R. Kreutzwaldin_ vuonna 1861 ilmestyneellä _Kalevipoeg_-
-eepoksella, yrityksellä sulattaa hajanaiset lyyrilliset ja eepilliset
-kansanrunon katkelmat sekä suorasanaiset sankarisadut yhtenäiseksi
-kertomarunoelmaksi Kalevalan malliin. Kalevipoegin aikaansaamaan
-vaikutukseen nähden on melkein samantekevää, mihin tuloksiin nykyinen
-erittelevä tutkimus on tullut Kreutzwaldin oman luovan työn ja
-kansanrunon toisiinsa suhtautumisesta. Sen ilmestyessä tervehdittiin
-sitä kansanhengen välittömänä tuotteena, henkiseen kehitykseen
-kykenemättömänä pidetyn kansan voimannäytteenä, joka samalla antoi
-sille takaisin taruina kuvastuvan, sankarillisen menneisyyden.
-"Kalevipojan uudestaansyntyessä syntyi entisestä orjajoukosta ilmoille
-Viron kansa", sanoo siitä virolainen historioitsija W. Reiman. "Tuulen
-nopeudella kulki tieto kautta maan ja herätti ihastusta, herätti
-samalla epäilyäkin. Oli kuin ihme vierasten mielestä, että köyhä,
-halveksittu kansa olikin niin rikas, että sen povessa piili moisia
-aarteita."
-
-Varsinaisen näkyvimmän ilmauksensa saa herännyt virolainen
-kansallistunto kuitenkin vuonna 1869, n.s. vapauslaulujuhlassa, joka
-vietettiin Tartossa orjien vapautuksen viisikymmenvuotispäivän
-muistoksi. Silloin puhkesi ensi kertaa ilmoille yllättävänä ja
-sytyttäen nuori kansallinen yhteishenki, vieden epäröivät ja
-kahdenvaiheilla olijat mukanaan. Veljeys, suuri optimismi,
-kaunopuheinen isänmaallisuus, ovat tämän lyhyen, nyt jo niin kaukana
-kangastavan kansallisen kevätajan ominaisuuksia; sillä oli, kuten aina
-tämäntapaisilla ajoilla, läpeensä lyyrillinen luonne. Se ei suinkaan
-ollut vailla käytännöllisesti toteutettavia alotteita, päinvastoin
-saavat siitä alkunsa monet virolaiset sivistyskeskukset, kuten _Eesti
-Kirjameeste Selts_ (Virolaisen Kirjallisuuden Seura), _Eesti
-Põllumeeste Selts_ (Virolainen Maanviljelysseura), teatteri- ja
-lauluseura "_Vanemuine_", puhumattakaan omakielisen korkeamman
-oppikoulun, Aleksanterikoulun, unelmasta, joka koko maan käsittävine,
-satatuhatta ruplaa tuottavine keräyksineen ehkä parhaiten vastasi ajan
-haaveellista ihanteellisuutta. Mutta huolimatta näistä näkyvistä ja
-kouraantuntuvista tuloksista oli ajan kaikkein luonteenomaisin piirre
-kuitenkin juuri tarttuva, henkilöstä toiseen siirtyvä innostus.
-
-Tämän toukohetken, Viron "heräämisajan", tulkki oli Koidula, hän, joka
-itse on lausunut: "on synti, suuri synti olla pieni suurina aikoina,
-jolloin ihminen voi luoda ajan". Viron kansallinen kevät olisi vailla
-runollisuuttaan ja romanttista hohdettaan ilman Koidulaa. Muutamina
-vuosina, jotka mahduttavat Koidulan varsinaisen julkisen elämän, hänen
-tähdenlentonsa, ruumiillistutti hän kaiken runouden, liekkivän tulen ja
-intomielen, joka etsii ilmaisuaan kansallisessa joukkoliikkeessä,
-olkoon viimemainittu kuinka maantieteellisesti rajoitettu ja
-mittakaavaltaan pieni tahansa. Jos tahtoo tuntea Viron kansallisen
-herätyksen sähkön, joka nykyään hyödyllisenä käyttää niin monia
-koneita, alkuperäisessä, miltei aineettomassa muodossaan, ei sitä
-mistään niin puhtaana säilyneenä tapaa, kuin Koidulan isänmaallisista
-valitus- ja riemuhymneistä. "Vanemuisen tytär", "Emajoen satakieli",
-"vapauslaulujuhlan hengetär", ne ovat kaikki Koidulan aikalaisten
-hänelle antamia epiteettejä, joissa niissäkin tuntuu ajan liioiteltu ja
-ihannoiva lyyrillisyys, samoin kuin erään aikalaisen lausunnossa: "hän
-ei ollutkaan ihminen, vaan yksinomaan ilmaa, korkeammasta mailmasta
-kotoisin".
-
-Luonnollista on, että Koidulan tapainen henkilö, joka vielä lisäksi
-elämänkulkunsa ja ennenaikaisen kuolemansa kautta pian poistui
-näkyvistä, nopeasti ikäänkuin kadotti inhimilliset piirteensä. Niinkuin
-melkein ainoa hänestä näihin saakka tunnettu valokuva on ollut
-suurikokoinen, jäljennöksinä paljon levinnyt kuva, joka näyttää
-tuuheat, vapaasti valuvat kiharat, vain Jeanne d'Arcin töyhtökypärää
-vailla, rohkean otsan, palavan katseen, voimakkaan päänliikkeen,
-sanalla sanoen, hänen runoilijapiirteensä, niin on hänestä yleisessä
-tajunnassa olemassa sisäinenkin, niinsanoakseni paraatikuva, joka on
-yksinomaan säteilyä ja haltioitumista, kuin päähenkilö väkirikkaassa
-maalauksessa, taustana kansallisen aamunkoiton heleät värit.
-
-Kuva ei ole väärä, se on vain yksipuolinen. Koidula kokosi todella
-lyhyen nousukautensa aikana, joka samalla oli hänen kansansa
-nousukausi, ympäristönsä polttosäteet itseensä, heijastaen ne oman
-sielunsa hehkulla takaisin. Mutta yleisessä tietoisuudessa elävän
-sankaritarkuvan varjoon on tähän asti tuiki hävinnyt kelmeäihoinen,
-toverien karsaasti katsoma, ilottomassa kodissa kasvava tyttölapsi,
-samoin nuori tyttö, joka toisten huvitellessa on raueta raskaan
-työtaakkansa alle, joka sanoo itsestään: "ainoastaan veden saan
-ilmaiseksi, siihen kuuluva leipä on sangen kallista", joka pitkiin
-aikoihin ei uskalla uhrata ajatustakaan yksilölliselle onnelleen.
-Sankaritarkuvan takia ei ole nähty naista, joka koko olemustaan
-häviöllä uhkaavaan pyörteeseen joutuneena vaivoin saa pelastetuksi
-senverran elinvoimia, että niitä riittää vielä muutamiksi vuosiksi. Ja
-vihdoin ja viimein on tuiki unohtunut vanhentuva, yksinäistyvä nainen,
-joka maanpaossa meren saarella käy toivotonta taisteluaan vähittäistä,
-mutta sitä varmempaa tukehtumiskuolemaa vastaan.
-
-Koidulan kohtaloa vastasi suurissa piirtein myös Viron kansallisen
-herätyksen kulku. Niin suurella innostuksella puhjennut, niin suurella
-ihanteellisuudella alussa vaalittu liike särkyy pian sorasoinnuiksi ja
-sisäiseksi epäsovuksi. Alkavat kansalliset eripuraisuudet,
-puolueriidat, joilla on niin suuri sijansa Viron lyhyessä
-viljelyshistoriassa, loukkausten ja syytösten tulva kummaltakin puolen.
-Koidula eli kyllin kauan nähdäkseen murhenäytelmän alun, loppua hänen
-sensijaan ei tarvinnut nähdä: virolaisen vaapsahaispesän yli
-laskeutuvaa raskasta kättä, jota yhtäkkiä seurasi kuolonkaltainen
-hiljaisuus. 80-luvun loppupuolella alkavaan järjestelmälliseen
-venäläistyttämiseen hautautuivat nekin kevätajan touot, joita sisäinen
-eripuraisuus ei ollut ehtinyt hävittää. Eesti Kirjameeste Selts
-suljetaan, Aleksanterikoulu avataan kansanvaroilla, mutta
-venäjänkielisenä, maan hallinto, tuomioistuin ja koululaitos
-venäläistytetään, ei vähitellen, vaan yhdellä kertaa. Näennäisesti
-näyttää kaikki elämä sammuvan, entiset merkkimiehet ja johtajat ovat
-joko kuolleet, kuten G.R. Jakobson ja Fr. R. Kreutzwald, tai itsensä
-varjoja, kuten J.W. Jannsen, tai vaikenevat vapaaehtoisesti, kuten
-Jakob Hurt. Viro elää harmaat vuotensa, kuten vähää varhemmin sen
-symboli, Koidulakin.
-
-Koidulan merkitys kirjailijana on enemmän tai vähemmän paikallista
-laatua, pienen kieliryhmän kahleisiin auttamattomasti kytketty, mutta
-sellaisenaan pysyvää laatua. Aika ja paikka rajoittavat hänen
-parhaatkin tuotteensa, -- isänmaalliset runot, -- emmekä voi ajatella
-niitten muualla tapaavan tarpeellista kaikupohjaa. Vaikka kielenkin
-voittamattomilta tuntuvat esteet raukeisivat, vaatisivat hänen tuliset
-vapaus- ja valitushymninsä sentään siksi paljon esitietoja ja olojen
-tuntemusta, voidakseen vieraallekin täysin nautittaviksi muuttua, että
-se vain poikkeustapauksessa lienee mahdollista. Virolaisessa
-kirjallisuudessa ne sensijaan aina tulevat hänelle takaamaan
-kunniapaikan.
-
-Koidulan päämerkitys, johon samalla hänen isänmaallinen
-runoilijakutsumuksensa sisältyy, on epäilemättä haettava hänen
-agitatorisesta, henkilökohtaisesta vaikutuksestaan aikalaisiinsa. Hänen
-suurin ansionsa oli hänen pelkkä olemassaolonsa. Isänsä tyttärenä,
-monine henkilökohtaisine suhteineen kansansa merkkimiehiin, laajalle
-ulottuvan kirjevaihtonsa kautta, oli hän muutaman lyhyen vuoden Viron
-kansallisen liikkeen keskeisenä lämmönlähteenä.
-
-Tällaisenakin on Koidulan merkitys vain paikallista laatua, rajoitettu
-miljoonapäisen, valtiollisesti merkityksettömän kansan keskuuteen.
-Mutta yli kansallisuusrajojen kasvaa sensijaan hänen elämänsä
-inhimillinen traagillisuus. Hänen kohtalonsa sekä naisena että ihmisenä
-tarjoo runsaasti sielullista mielenkiintoa, siksi paljon on siinä
-yleisinhimillistä murhenäytelmää, siksi paljon sekä epäedullisista
-oloista, että hänen oman olemuksensa ristiriitaisuudesta kasvanutta
-kärsimystä.
-
-Ihmisenä, sisimmältä olemukseltaan hän kuului tuli-sieluihin, jotka
-ovat luodut ikänsä palamaan, kirkkaasti leimuten, kuten uhriliekki,
-mutta joitten käyttämätön voima olojen pakosta on tuomittu tuhoamaan
-oman asuinsijansa.
-
-Olen ollut pakoitettu lisäämään Koidulan yleiseen tietoisuuteen
-syöpyneeseen kuvaan useita inhimillisiä piirteitä. Olen kosketellut
-hänen elämässään kohtia, joista henkilön eläessä hienotunteisuus
-vaikenee. Olen tehnyt sen vakuutettuna, etteivät inhimilliset
-heikkoudet ja epäkohdat voi vähentää Koidulan olennon ja elämän
-suuripiirteisyyttä, mutta kyllä tuoda hänet inhimillisesti lähemmäksi.
-
-Vasta tällaisena, tuntemattomilta ilmoilta ja hämäryydestä tullutta
-lentotähteä muistuttavana, joka hetkeksi piirtää kimmeltävän ratansa
-Viron harmaalle taivaalle ja sammuu Suomenlahden sumuun, vasta
-tällaisena Koidulan kohtalo todella kasvaa vertauskuvaksi kokonaisen
-kansan lyhyestä kevätunesta, joka alkoi vapauslaulujuhlan säveleissä ja
-vihdoin vaimeni vuosia kestäväksi hiljaisuudeksi.
-
-Traagillisena persoonallisuutena on Koidula Viron kansallisen kevään
-symboli.
-
-
-
-
-I.
-
-HÄMÄRÄ
-
-
-1.
-
-Koidulan koko elämä on hänen sisäisen tulensa syttymis- ja
-sammumiskulkua.
-
-Kun vapauttaa hänen elämänsä kaikesta satunnaisesta ja sivulta
-tulleesta, kaikista epäoleellisista ja vieraista aineksista, niin on
-tuloksena aina sama perusominaisuus: haltioitumiskyky. Se on se
-ominaisuus, jonka ympärille muut ovat ryhmittyneet, se on alkuperäisin
-ja kiintein kiteytymä tämän luonteen kristallikerrostumassa, se jää,
-muitten irroittautuessa. Se on Koidulan elämässä, mitä punainen lanka
-Englannin sotalaivaston touveissa: sen tunnusmerkki. Se on sen
-sydänvaltimo, sen liikuntahermo, sen kaikkivaltias keskus. Niin, on
-kuin koko tämän tähdenlennon kaltaisen elämän nousu ja lasku olisi
-eroittamattomasti yhdistynyt haltioitumiskyvyn vapaaseen
-käytäntöönpääsyyn tai pakolliseen käyttämättömyyteen, sen synnyttämistä
-sisäisistä ristiriidoista kasvaa Koidulan elämän väistämätön
-traagillisuus. Alusta loppuun on hänen elämänsä joko tämän slelunkyvyn
-hiljaisuudessa tapahtuvaa kehkeämistä, sen voitollista kukoistusta ja
-vihdoin näennäistä näivettymistä. Voimme nähdä sen hapuilevan uusia
-muotoja, kuten liekki uutta polttoainetta, pysyen kuitenkin yhä samana
-tukehtumattomana tulena. Ja silloinkin, kun kaikki näkyvät, ulkonaiset
-ilmaukset ovat lakanneet, voimme mitata sisäisen lieskan voiman
-hävitystyöstä, jonka se suorittaa asuinsijakseen valitsemassaan
-elimistössä.
-
-Tämän haltioitumiskyvyn juuret, kyvyn voimakkaaseen, korostettuun
-tunteen keskitykseen, lyhyen aikaa kestävään, kaiken harkinnan ulko- ja
-yläpuolelle kohoavaan tunnehurmioon, ne ulottuvat syvälle Koidulan
-olemuksen pohjakerroksiin, sekä henkiseen että ruumiilliseen
-kokoonpanoon. Ne katoavat silmistämme monimutkaisina, usein salattuina
-säikeinä, saaden ravintonsa niin sairaista kuin terveistäkin
-alkuaineista. Varmasti voimme todeta vain tämän ominaisuuden
-kieltämättömän olemassa-olon, sen riippuvaisuuden perinnöllisestä
-ruumiinrakenteesta; voimme seurata sen sukulaisilmauksia ja muunnoksia
-saman suvun jäsenissä; voimme pikemmin aavistaa ja olettaa, kuin
-varmasti osoittaa, erinäisten ominaisuuksien yhtymiä, joista se näyttää
-syntyneen.
-
-Koidula, _Lydia Emilia Florentine Jannsen_, syntyi 12 p. Joulukuuta
-vuonna 1843 lukkarin virkatalossa Vändran pitäjässä Liivinmaalla. Hänen
-vanhempansa olivat silloinen Vändran lukkarikoulumestari Johann
-Woldemar Jannsen ja Emilie Juliana Koch.
-
-Jannsenien suku on, mikäli varmasti tiedetään, virolaista juurta,
-huolimatta nimen toisintomuodosta Jentsen ja hämärästä perintätiedosta
-muualta maahan muuttaneesta esi-isästä. Perhe näyttää jo orjuuden
-aikoina joko silmiinpistävien ominaisuuksiensa tai suotuisien
-olosuhteitten takia kohonneen maa-orjista myllärien verrattain
-vapaaseen asemaan. Alkuaan oli suvun hallussa Võiaveren mylly Vändran
-pitäjässä, mutta jo J.W. Jannsenin isoisä _Mats_ otti haltuunsa
-Vana-Vändran moision myllyn.
-
-Koidulan ensimäisestä isänpuolisesta tunnetusta kanta-isästä on
-säilynyt vain kaksi muisteloa, mutta niitä ei malta sivuuttaa. Kuten
-alkuaikojen piirrokset, ovat ne yksinkertaiset ja väkevät, ja
-vaikuttavat kuin episodi kansan kertomarunosta.
-
-Kerran on Mats-mylläri, kerskuen ruumiin voimiaan, kahmannut joen
-rannalta valtavan kivijärkäleen, joista Vändra on rikas, ja kahlannut
-kaiken kansan nähden myllyjokensa poikki.
-
-Samasta joesta, joka todisti hänen voimannäytteensä, tuli hänen
-hautansa. Eräänä päivänä hän kuuli siitä hukkuvan hätähuudon, muuan
-mies, Haua Toomas, rukoili hengenhädissään apua. Mats-mylläri syöksyi
-silloin jokeen miestä auttamaan, mutta hukkuva tarttui pelastajaansa ja
-veti hänet mukanaan syvyyteen.
-
-Kaksi vähäistä, kuin magnesiumvalon välkähdyksessä ikuistettua
-piirrettä, mutta muuta ei tarvitakaan: nousevan sivistyssuvun
-kanta-isä, vändralainen kiviä kanniskeleva Kalevipoeg, on edessämme,
-joskin vähän tarumaisena, vähän saduntapaisesti suurennettuna kansan
-jättiläisten tapaan. Tässä on vielä turmeltumattoman, alkuperäisen
-talonpoikaisveren voima, joka voi esiintyä kerskuvana ja kansansuosiota
-tavoittelevana, mutta samalla yhtä sankarillisesti uhrautuvana. Mikä
-erityisesti eroittuu mieleen, on juuri teon, toiminnan äkillisyys,
-harkitsemattomuus, voimakkaan, hetkellisen vaiston valtaote, joka ei
-säiky hengenvaaraakaan, sekä ensimäisessä kuvassa eräänlainen
-esiintymishalu, yleisön- ja ihailun tarve, -- kaikki piirteitä, jotka
-tapaamme uudestaan Mats-myllärin pojanpojantyttäressä.
-
-Hänen poikansa, Koidulan isoisän, suhteen on perintätieto ollut
-oikullisen puolueellinen, hän himmenee täydellisesti verevän esi-isän
-rinnalla. Kaikki, mitä hänestä tiedetään, on, että hänen nimensä oli
-esihistoriallinen _Aatami_, että hän jatkoi isänsä ammattia ja kuoli
-poikansa Jantsin, Koidulan isän, ollessa kuuden, seitsemän vuoden
-vanha.
-
-Sensijaan on tämän Aatamin Eeva, valoisa ja hilpeä _Malle_,
-Kangro-Andreksen tytär Kuldkeppien heimoa Suure-Jaanin
-naapuripitäjästä, säilynyt täydessä valaistuksessa. Jannsenien jykevään
-rakenteeseen tuo hän, käsityöläisen, kankurin tytär, liikkuvamman ja
-keveämmän aineksen, todenperäisesti myös sanataituruuden lahjan, joka
-hänessä esiintyi olojen pakosta vain suurena sanasukkeluutena,
-sulavapuheisuutena, rahvaanomaisten sanasutkausten ja puheenparsien
-ehtymättömänä runsautena. Voi liioittelematta johtaa Jannsenin
-perheessä myöhemmin periytyvän kirjoittamiskepeyden herkeäkielisestä ja
-heleäsävyisestä kankurintyttärestä, joka suoranaisestikin varmaan
-luovutti pojalleen perinnöksi mehevän ja rikkaan kielensä. Hänestä on
-myös lähtöisin jannsenilainen leikillisyys, joka Koidulan isässä
-työntää niin vereviä ja vielä viljelemättömiä vesoja.
-
-Ensimäisen miehensä kuoltua meni Malle toisiin naimisiin talollisen
-Röömussaaren kanssa ja eli kahdeksankymmenen vuoden vanhaksi,
-loppuikänsä aivan sokeana. J.W. Jannsen oli häneen hellästi kiintynyt.
-Kun hän, silloin jo 54 vuotias mies, ilmoittaa omille lapsilleen
-äitinsä kuolemasta, piirtää hän kirjeen loppuun syvästi murtuneena:
-"J.W. Jannsen, orpo raukka!"
-
-Koidulaa tulee ajatelleeksi aina etupäässä isänsä tyttärenä, vuosia
-kestänyt yhteistyö on yhdistänyt eroittamattomasti heidän nimensä Viron
-sivistyshistoriassa. Epäilemättä onkin Koidula perinyt useita
-ominaisuuksia ja kykyjä isältään, etupäässä juuri älylliset lahjansa,
-kirjalliset ja agitatoriset taipumuksensa, seurallisuutensa ja
-humoristisen suonensa. Mutta hän sai ne ikäänkuin arkipäiväisessä
-asussa, tavalliseen mittakaavaan, jokapäiväisyyden rajoihin mahtuvina,
-viljelemättömän raaka-aineen muodossa. Vasta Kochien sairaalloinen,
-kiihtynyt veri tuo uuden poljennon näihin ominaisuuksiin ja henkisiin
-kykyihin, värittäen ne omalla vauhdikkaalla temperamentillaan.
-
-Koidulan isä, _Johann Woldemar Jannsen_, on syntynyt orjain
-vapautusvuonna 1819, "kun Viron vapaus oli tasan 40 päivän ikäinen", ja
-on rehevimpiä persoonallisuuksia, mitä Viron karu kamara on
-kasvattanut. Itseoppineena, paimenpojasta papillisten ja aatelisten
-suosijainsa avulla kohonneena, oman tiedonjanoisen ja alati laajempaan
-vaikutusalaan pyrkivän henkensä eteenpäinviemänä, tuli hänestä
-virolaisen sanomalehdistön ja useitten kansallisten sivistysyritysten
-perustaja ja toimeenpanija sekä pitkiksi ajoiksi Viron tunnetuin ja
-suosituin mies. Hänen sijansa on Viron kansallisen liikkeen historiassa
-F.R. Kreutzwaldin ja C.R. Jakobsonin rinnalla, joskaan hän ei omaa
-edellisen perinpohjaista sivistystä ja luovaa runoilijakykyä eikä
-jälkimäisen ryntäävää, häikäilemätöntä soturisielua.
-
-Sensijaan on Jannsenille ominaista suuri sanahelppous, sanonnan, --
-kirjallisen tai suullisen, -- luistava, itsestään sujuva joustavuus ja
-kansanomainen rikkaus. Vändralaisen myllytuvan, jota hän nimittää
-"yliopistokseen", ja Mallemuorin kukoistavat sukkeluudet elävät hänen
-karkeatekoisessa, liian tuttavallisessa, usein mauttomassa, mutta aina
-rehevässä ja lukijan tasoa alati silmällä pitävässä tyylissään. Niin
-vailla varsinaista taiteellista arvoa kuin hänen tuotantonsa onkin, --
-se käsittää epälukuisen määrän mukaelmia, alkuperäisiä ja käännöksiä,
-sekä suorasanaista että runoa, -- ei hänen tyyliltään puutu omaa järeää
-ja koomillisiin vaistoihin vetoavaa viehätystään sekä eräänlaista,
-tosin ylen karkeaa plastillisuutta.
-
-Ensi katsannolta tuntuu J.W. Jannsenin luonne erittäin selvältä,
-yksinkertaiselta ja helposti tajuttavalta, niin täynnä joviaalisuutta,
-hyvätuulisuutta, mehevyyttä se on. Talonpoikaisveren alkuperäinen
-raskaus on kadonnut ja vaihtunut yritteliäisyydeksi ja alotekyvyksi.
-Olisi väärin sanoa tätä luonnetta syvälliseksi tai varsinaisesti
-voimakkaaksi, mutta se on -- ainakin nuoruus- ja miehuusvuosina
--- erittäin liikkuva, henkisesti valpas, hyvävaistoinen ja
-toimintakykyinen. Se on suuressa määrin mukautuva ja oloja hyväkseen
-käyttävä, ei milloinkaan taisteleva, aina sovittava, rauhaa rakastava
-ja leppyisä.
-
-Kuitenkaan ei Koidula edes isältään perinyt ristiriidatonta ja
-sopusointuista luonteenpohjaa. Jannsenin näköjään niin avonaisessa,
-helposti hallittavassa luonteessa piili omituinen kaksinaisuus, joka
-ylläpiti alituista, joskin ehkä useimmilta salattua taistelua.
-Oikeammin olisi kai sanoa, että hänen alkuperäinen, sangen
-nautinnonhaluinen verensä oli herkeämättömässä ottelussa ajan ankaran
-pietistisen hengen kanssa, jonka vaatimukset hän jo varhaisesta
-nuoruudesta oli omistanut. Hänen lähes kahdenkymmenen vuoden kuluessa
-pitämänsä saksankielinen päiväkirja, _Diarium_, on täynnä todistuksia
-tästä salaisesta ristiriidasta. Ihmeellistä on nähdä hänen rehevää
-luontoaan vanhatestamentillisessa kamppailussa, jossa pahuuden voimat,
-useimmiten kai Bachuksen palvelus, ovat olennoidut täysin
-käsinkoskettaviksi. "Saatana on minua taas oikein halusta hätyyttänyt."
-"Vaikka Paimen minua suloisella äänellään kutsuu, en sentään mieli
-seurata häntä, vaan perkeleellistä sutta." Mutta vaikka Jannsen
-elämänsä loppuun saakka pysyykin pietistisissä lauseparsissa, tuntuvat
-ne usein enemmän tai vähemmän ulkokohtaisilta, ikäänkuin vaappaukselta
-hänen talonpoikaishuumoria pulppuavan tyylinsä yllä. Suoraan luonnon
-hetteistä hersynyt leikillisyys ja hänen sisimmän luontonsa tuiki
-maallinen verevyys kuultavat yhä uudestaan korkeasti kirkollisen kuoren
-alta.
-
-Jannsen oli vasta parinkymmenen vuotias nuori koulumestari, kun
-oppilaitten joukossa muitten muassa oli hänen edeltäjänsä lukkari
-Kochin veljentytär _Emilie_, vain kolmea vuotta opettajaansa nuorempi,
-pitkä, komea ja kiivasluontoinen tyttö, jonka karkeahko kauneus herätti
-nuoren lukkarin rakkauden. Emilie Kochista tuli Koidulan äiti.
-
-Hänen kauttaan sekaantui Mats-myllärin voimakkaaseen ja Malle
-Kuldkeppin valoisaan vereen "vieras veri", kivulloisia hermotiloja
-sairastavan, vierassyntyisen suvun, joka toi mukanaan oman, Jannsenista
-kokonaan eroavan sävynsä. Ikäänkuin hajoittava aines se tunkeutuu ennen
-terveeseen elimistöön, kuin taudinitiö, jonka hävittävä vaikutus tuntuu
-heti jo seuraavassa polvessa.
-
-Kochien suku oli saksalaissyntyistä, luultavasti suorastaan Saksasta
-siirtynyttä. Emilian isä, Wilhelm Koch, oli juuston valmistaja Rõusan
-moisiossa, samannimisen joen rannalla. Hän kuoli aivotulehdukseen,
-Koidulan ollessa kahden vuoden vanha. Sensijaan on Koidula varmasti
-nähnyt äidin-äitinsä, jonka vaikeasta luonteesta Jannsenin _Diarium_ on
-täynnä valituksia. Anoppi näyttää olleen vävynsä perheelle todelliseksi
-ristiksi. Jannsen nimittää häntä valheelliseksi ja pahasisuiseksi ja
-valittaa vielä vuonna 1856 sukulaisistaan: "Olen joutunut joka
-suhteessa surulliseen perheeseen. Tyhmyreitä, riitapukareita, ikäänkuin
-ilkeät ja typerät lapset. Olen kuin muurahaispesässä, ja nämä
-muurahaiset ovat kaikki myrkyllisiä." Anoppi kuoli rintasyöpään, samoin
-kuin hänen sisarensakin, -- tautiin, joka oli muodostuva kohtalokkaaksi
-tyttärenkin perheessä.
-
-Kochien suvun sairaalloisuus ei kuitenkaan ollut vain lievää
-hermostumista, vaan vaikeita varsinaisia aivohäiriöitä ilmeni sen
-jäsenissä. Muuan Koidulan tädeistä, Matilde Koch, oli kaatuvataudin
-takia jo varhain pakoitettu eroamaan emännöitsijän toimesta ja yritti
-myöhemmin itse tehdä lopun elämästään, leikkaamalla auki valtimonsa.
-Oman kätensä kautta kuoli Tartossa Koidulan eno, talonomistaja Reinhold
-Koch, ampumalla luodin otsaansa, ilman minkäänlaista tunnettua aihetta.
-
-Koidulan äidissä esiintyivät suvun kieltämättömät rappeutumismerkit
-tosin lievemmässä muodossa, etupäässä äkkipikaisuutena, hermostuneena
-kiivautena ja yleisenä, kestävänä mielenmasennuksena ja ärtyisyytenä,
-jota kuusi tiheään toinen toistaan seurannutta lapsivuodetta ja perheen
-vaikea taloudellinen asema vuosien kuluessa yhä lisäsivät. Kuva, jonka
-Jannsenin _Diarium_ hänestä avioliiton ensimäisten kahdenkymmenen
-vuoden kuluessa antaa, ei suinkaan ole mielittelevä, niin väritetty
-kuin se mahdollisesti onkin, nähtynä avioparin keskinäisten
-erimielisyyksien prisman läpi. Hänen henkiset lahjansa ovat olleet
-keskinkertaiset, kokonaan käytännölliselle alalle rajoittuneet, ja
-käsityksen ahtaus, henkisten harrastusten puute, teki hänelle jo
-varhain miehensä ja tyttärensä rientojen seuraamisen mahdottomaksi.
-
-Hänen kuudesta lapsestaan, joista kaksi vanhinta oli tyttäriä,
-seuraavat poikia, näyttää ainoastaan nuorempi tytär ja nuorin poika
-päässeen vapaaksi perhettä uhkaavasta sairaalloisuudesta, muissa
-neljässä, Koidulakin niihin luettuna, tuntuvat auttamattoman
-rappeutumiskulun oireet. Ei tarvitse muuta kuin luoda pikainen katsaus
-Koidulan kolmen veljen kohtaloon, tullakseen täysin vakuutetuksi.
-Vanhin veli _Leopold_ oli tahdonkyvyltään ja tarmoltaan kokonaan
-heikontunut henkilö, jota rauhaton vaellushalu kuljetti milloin
-mihinkin, kunnes selkäydintulehdus teki lopun hänen hukkaanmenneestä
-elämästään. Toinen veli _Julius_, nuori lupaava seminaristi, kuoli jo
-kahdenkymmenenkolmen vuoden ikäisenä, heittäytyessään satunnaisen
-päihtymisen takia tyrmään vietynä, puolittain tapaturmaisesti,
-puolittain tahallaan kolmannen kerroksen ikkunasta kadulle. Eikä ole
-liioin vaikea Koidulan kolmannen veljen, Viron sanomalehdistön
-historiassa hyvin tunnetun _Harry Jannsenin_ rauhattomassa
-ja oikeastaan hedelmättömässä lahjakkaisuudessa, kaikkien
-esteettis-filosofisten taipumusten ohella, luonteen heikkoudessa,
-alituisissa suunnanvaihdoksissa, tuntea perityn sairaalloisen veren
-ehkäisevää ja hajaannuttavaa vaikutusta.
-
-On kuin kieltäytyisi kauneustajunta etsimästä näin sameista
-alkulähteistä Koidulan kauneimman ominaisuuden, hänen harvinaisen
-haltioitumiskykynsä, syntysanoja. Ja kuitenkin on todenperäisesti
-tarvittu Koidulan tulisielun kokoonpanoa varten juuri hänen äitinsä
-vierasta, kiihkeäsävyistä ja jo osaksi sairaalloista verta.
-Jannsenilainen aines olisi tuskin riittänyt sytyttämään sankarillista,
-palavaa kipinää, joka Koidulan sielussa lyhyen loistoaikansa hehkui.
-Jannsenin tyttärenä olisi Koidula luonnonlaadultaan varmaan ollut
-tasaisempi, arkipäiväisempi, vähemmän altis ristiriidoille, ja hänen
-runoilijalahjoiltaan puuttunut ponnahtava joustavuus, joka parhaina
-hetkinä kohottaa hänen tuotteensa niin korkealle yli isän
-kansantajuisten kyhäysten, todellista isänmaallista sankarirunoutta
-kohti. Jannsenissa ei ole jälkeäkään korkealentoisuudesta eikä
-intohimosta, hän on soittokoneena harmiton kylähanuri tai harmonikka,
-Koidula sensijaan kultakielinen, intomielinen harppu, vireessä
-juhlallisten ja haltioittuneitten sävelten varalle. Koidulan korostettu
-tunnevoima, hänen intohimoinen antaumiskykynsä, hänen lyyrillinen
-inspiratsionsa on nähtävästi samaa sairasta alkujuurta, kuin hänen
-enonsa tai veljensä äkillinen ja epätoivoinen teko, tai hänen
-lahjattoman äitinsä äkkipikaisuus ja kiivaus. Sekä Koidulan suuruus
-että traagillisuus, hänen; leimahtava olentonsa ja vähäinen
-vastustuskykynsä saavat kiittää äidin verta olemassa-olostaan.
-
-Sairaalloista verta toiselta puolen, toiselta vielä suureksi osaksi
-talonpoikaisen tervettä, alotevoimaista verta, mutta siinäkin jo
-sisäisen ristiriitaisuuden itiö, -- se oli Koidulan kokoonpano.
-
-Hän on alkavan perherappeutumiskulun kukka, jonka sairaalloiset
-ominaisuudetkin hetkeksi ovat pakoitetut korostamaan lyhyen
-kukoistuksen kauneutta. Hänessä on sekaveren lahjakkuus ja yhtäaikaa
-tarmon puute. Hänen lähimmässä sukulaispiirissään on itsemurhaajia ja
-kaatuvatautisia, moraalisesti heikontuneita henkilöitä, mutta hän
-kasvaa tästä sairaalloisten ominaisuuksien suosta, kuin
-väkevätuoksuinen suonyrtti.
-
-
-2.
-
-Kuin keskeneräinen torso, kuin valmistumaton vartalokuva, taiteilijan
-luomisinnon hetkenä syntynyt, kesken jätetty, viimeistelyä vailla,
-mutta tekijämerkki erehtymättömästi näkyvissä, -- niin on Koidulan
-elämä. Suuri pohjapiirros, jota ei turmeltunut tyylikään voi
-täydellisesti estää näkymästä. Ei ole vaan olemassa sopusuhtaisuutta
-eri osien välillä. Ne ovat pirstaleita kuin eri ihmisten elämästä,
-satunnaisesti yhteenliitetyt; vain vaivoin voi aavistaa alkuperäisen
-suunnitelman.
-
-Niin ovat Koidulan lapsuus ja kasvinaikakin kuin irrallisia osia
-jostakin tuiki toisesta kokonaisuudesta, kuin mihin ne kuuluvat.
-Koidulan kehityksen tuntomerkkejä on sen suuri epätasaisuus, se on
-rakettu yllätyksille. Luonto tarvitsi täysimääräisen valmistusajan
-kehittääkseen Koidulan ilotulituksen kaltaisen ilmiön, hänen
-poikkeuksellisuutensa esiintyy kasvinaikana ainoastaan kiteisessä
-muodossa. On yhtäläisyyttä olemassa Koidulan myöhäisimmän ja
-varhaisimman kehityksen välillä, hänen alkuperäinen, sisin luontonsa
-ilmenee kumpaisenakin jaksona surkastuneena ja kutistuneena.
-
-On kuin sairaalloisilla aineksilla aluksi olisi auttamaton yliote, ja
-luontainen lahjakkuus, temperamentin vauhdikkuus murtavat vain
-vaivaloisesti tiensä alituisten esteitten kautta. Luonteen
-sairaalloiset pohjakerrostumat ovat selvästi näkyvissä, kun niitä ei
-vielä peitä mikään kimaltava, häikäisevä verho. Kaikki on hämärää ja
-muodostumatonta, ei mikään ilmaise tulevaa lumoojatarta; tämän luonteen
-piiloaika on perinpohjainen ja pitkä.
-
-Mutta kuitenkin yhtyvät jo vändralaishämärään Koidulan elämän säikeet
-kuin alkusolmuun.
-
-Jannsenin _Diariumissa_ tapaa vuodelta 1844 seuraavat sanat: "Kuukautta
-myöhemmin, kun olin viime päiväkirjani päättänyt, lahjoitti Herra
-minulle tyttären, joka jo enemmän kuin kymmenen kuukautta on ollut
-ilonani, ja jonka syntymän jälkeen rakas vaimoni kävi kivulloiseksi ja
-sitä yhä vieläkin on."
-
-Koidulan varhaisimman lapsuuden yli heittää varjonsa Vändran metsien
-pimento. Niin paljon synkkiä korpitiheikköjä, niin mustat ja
-loppumattomat metsät, karhutarinoineen. Niin paljon hyllyviä soita ja
-märkiä rämeitä suosaarineen, senjälkeen taas metsää, metsää ja suota...
-Ja joki, myllyjä pyörittävä joki monine sivuhaaroineen, liivinmaalaiset
-lakeat luhtamaisemat matalaa pensaikkoa ja karkeaa heinää kasvavine,
-jokipolvien halkomine niittyineen ja heinäaumoineen, keväisin täynnä
-pääskynsilmiä [jauhoesikko, primula farinosa] ja kulleroita, kuin
-sinipunaa ja kultaa.
-
-Kuka voi arvioida, kuinka paljon ja mitä tästä kaikesta on jäänyt
-tuskin seitsemänvuotisen lapsen mieleen, joka Vändran lukkarin
-virkatalosta ja sen lähimmästä ympäristöstä keräsi ensimäisiä,
-hapuilevia vaikutuksiaan elämästä. Miksi jäi juuri tuo kuva, miksi ei
-toinen? Tietoista valintaa ei vielä ole olemassa, mutta jo muodostuvat
-hiljaa ja huomaamatta vaikutusten pohjakerrokset.
-
-Vändran pitäjän lukkarin asunto, jossa Koidula syntyi, oli
-yksikerroksinen puurakennus, läheiseen, tiheään metsään peittyvä,
-ympärillä tavanmukainen omenatarha, vasikkahaka lammikkoineen, korkean
-pystyaidan sulkema pihamaa, josta kuja vei maantielle, vähän kauempana
-karjalaitumet, mainiot kurppien pyyntipaikat ja käen kukuntalehdot.
-
-Itse kertoo Koidula lapsuutensa luonnon vaikutuksesta:
-
-"Kun lapsuudessani aamulla varhain puutarhaan astuin ja näin kaikki
-kukkalavat, jotka ehtoolla vielä nuppuina nukahtivat, nyt täydessä
-kukassa, silloin jäin sanaakaan sanomatta seisomaan kuin ihmeen eteen."
-
-Tuuli ja sade, aurinko, kastetta vipajavat lehdet, kostea maa, pilvet,
-sumu, tähdet, kaikki nämä ihanat, yksinkertaiset ja jokapäiväiset
-asiat, joihin maalaislapsi tuntee elimellisen yhteenkuuluvaisuutensa,
-ovat puhuneet Koidulankin lapsensielulle. "Minä, jonka joka päivä
-täytyy nähdä taivas!" hän sanoo kerran itsestään. Ja niin on taivaasta
-tullut liivinmaalainen taivas, pilvistä Maarianmaan [Maarianmaa,
-viroksi Maarjamaa. Paavi Innocentius pyhitti ristiretkien alussa
-Kuurin-, Liivin- ja Vironmaan pyhälle Maarialle] pilvet ja luonnosta
-virolainen: luonto. Koidulaa loppuun saakka seurannut rakkaus luontoon
-ei ole vain yleistä, kosmillista luonnontajuntaa, vaan tietoisesti
-rajoitettua, paikallista kiintymystä, tiettyihin metsiin, määrättyihin
-maisemiin, niin vähän varsinaista luonnonkauneutta kuin hänen
-ensimäinen kotinsa pienten viljelysmaitten keskellä tarjosikin.
-Kiintymyksensä viron kieleen on Koidula samoin perinyt vändralaisesta
-lapsuudestaan. Kodin puhekieli oli tosin saksa, jota vanhemmat sekä
-keskenään että lasten kanssa puhuivat, niinkuin kaikki äidinpuoleiset
-sukulaisetkin. Mutta varmaankin on Koidula jo varhain vaivattomasti ja
-itsestään oppinut tulevan runoutensa kielen suoraan rikaskielisen
-vändralaisrahvaan suusta, saaden saman "maarahvaan" kielellä isältään
-alkeisopetusta läheisessä lasitehtaalaisten koulussa. Hänen viron
-kieleensä jää ainaiseksi kouluttamattomuuden ja virheellisyyden leima,
-mutta myös vändralaiskielen kuvarikkaus.
-
-Ja Vändran lukkarin vaatimaton virkatalo, missä nuori kolmenkymmenen
-vuotias lukkari, perheellinen mies, yökaudet valvoo kirjojensa parissa,
-terveellistä levottomuutta ja epäilyksiä tuntien ja ensimäisiä
-kyhäyksiään paperille pannen, on myös ollut näyttämönä seuraavalle
-viehättävälle välikohtaukselle Koidulan elämästä, jossa tuntuu, vaikka
-etäisenä enteenä, tuleva todellisuus. Jannsen itse on sen kertonut.
-
-Hän istuu paraikaa kirjoituspöytänsä ääressä, kun Lydia, -- Lolla,
-kuten hänen nimensä lapsuudessa kuului, -- tuskin polvenkorkuinen,
-lähestyy, nukke sylissä:
-
-"Isä, kulta isä, kenelle sinä kirjoitat?"
-
-"Kirjoitan Viron kansalle, lapseni, sille iloksi ja opetukseksi",
-vastasin, "mene sinä taas äidin luo leikkimään."
-
-"Mutta, isä, kun sinä käyt pikkuiseksi, ja minä kasvan suureksi,
-lupaatko minunkin silloin kirjoittaa heille pikkuruisen kirjan,
-lupaatko, isä?"
-
-"Tietysti, lapseni, sinähän olet Viron lapsenlapsi, kukapa sinulta sitä
-kieltäisi."
-
-"Mutta isä, teroitatko minulle kynän ja sallitko istua omalla
-tuolillasi, sallitko?"
-
-"No niin, niin! Menehän nyt, äiti kutsuu."
-
-"Sillä sain hänet joka kerta niskoiltani. Jumalalle on kaikki
-mahdollista, ajattelin itsekseni, mutta sinua, lapsukaiseni,
-tuudittavat vielä monet tuulet."
-
-Koidula ei ollut vielä seitsemää vuottaan täyttänyt, kun Jannsen vuonna
-1850 perheineen muuttaa Pärnun pieneen merikaupunkiin opettajaksi
-kaupungin ylläpitämään kansakouluun. Perheen lisääntyminen ja
-toimeentulon vaikeudet, mutta etupäässä kai sisäinen tarve laajentaa
-vaikutusalaansa, aiheutti muuton, jota jonkun vuoden kuluttua oli
-seuraava toinen ja merkityksellisempi. Kaikki, mitä tiedämme Koidulan
-nyt seuraavasta kasvin- ja kouluiästä, on epäsointuista ja ilotonta.
-Hänen elimistössään on ollut kuin sulku, jonka taakse patoutui kaikki
-varsinainen rikkaus ja kauneus; mikä näkyviin pääsi, oli omituisen
-vääristynyttä. Koidulan tahto ei koskaan ole ollut erityisen voimakas,
--- hänen voimansa oli kokonaan tunteessa, -- mutta erittäin veltto,
-niin, sairaalloinen, näyttää se olleen kehitysvuosina. Koko hänen
-olennossaan on näinä vuosina jotain varhaisvanhaa, mutta samalla
-ryhditöntä, väärälle suunnalle kehittynyttä, keskittymätöntä; hän on
-hermostunut-eleinen lapsi, ylen tunteellinen ja ärtyisä, sen pahempi,
-varsinaista johtoa vailla.
-
-Hänessä oli epäilemättä suuressa määrin tavallisuudesta poikkeavain,
-mutta hitaasti kehittyvien lasten arkuutta, jotka tuntevat, aavistavat
-hämärästi ylemmyytensä, voimatta sitä millään lailla vielä näyttää,
-saati siitä hyötyä. Heidän erikoisuustuntonsa eristää heidät muista,
-vaikuttamalla ylpeydeltä, mutta sitä olematta. Päinvastoin, tieto, että
-he sisimmässään ovat toista ainesta kuin toiset, tekee heidät
-sisäisesti epävarmoiksi ja ujoiksi, usein onnettomiksi.
-Poikkeuksellisuus on heille raskas taakka, alituinen kärsimys, he
-tekevät usein kaikkensa, voidakseen ottaa osaa ympäristönsä keveyteen
-ja huolettomuuteen, sitä painavammin tunteakseen oman erikoisuutensa ja
-aavistamatta täysin sen arvoa.
-
-Mutta emme voisi koskaan täydelleen käsittää Koidulan lapsuusajan
-kärsimystä, emme ymmärtää, kuinka ylipääsemättömiä esteitä hänen
-kehityksellään oli voitettavina, jos emme koskettaisi hänen lapsuutensa
-hämärintä ja tuskallisinta kohtaa. On julkinen salaisuus, että Koidula
-kasvinaikanaan sairasti kleptomaniaa. Ei ole mitään syytä väärän
-arkuuden tähden vaieta tästä onnettomasta, sairaalloisesta
-taipumuksesta, jonka juuret ovat kivulloisissa, perityissä
-hermotiloissa eikä lapsen omassa syyntakeisuudessa. Siinä ei ole mitään
-häpeällistä, ei mitään salattavaa, se on vain läpeensä ja yksinomaan
-mitä suurimmassa määrin myötätuntoomme, inhimillisiin tunteisiimme
-vetoava ilmiö, vaikea tauti, joka pitää uhrinsa alituisessa sielullisen
-nöyryytyksen ja alennuksen tilassa. Mitä sielullisia kärsimyksiä
-sisältyykään tähän yhteen ainoaan sanaan aikana ja olosuhteissa, joissa
-vain aniharva, jos edes yksikään, tajusi sen oikean merkityksen! Mitä
-väärinkäsityksiä, mitä ansaitsematonta ankaruutta, mitä lapsensielun
-kaikkein arimman ja pyhimmän polkemista ja kidutusta! Kleptomaniaa
-sairastava lapsi elää alituisessa pelossa, ilmitulon, rangaistuksen ja
-lankeemisen tuskassa; hänen elämänsä on epäilyä, kaikkien eleitten ja
-vihjausten vakoilemista, säikähtelyä ja katumusta tai sitten taistelua,
--- ja usein turhaa taistelua, -- ylivoimaista kiusausta vastaan,
-varhaista rikollisuudentuntoa, jota vain liian harvoin lievittää tieto
-taudin parantumismahdollisuudesta. Tämän kaiken tiedämme siis Koidulan
-kokeneen, ja epäilemättä on hänen älynsä ja tunteensa muodostama
-tavallista herkempi kaikupohja vain tehnyt kärsimyksen tietoisemmaksi
-ja siis vaikeammaksi.
-
-Koidulan kasvinaikainen koti ei myöskään tarjonnut hänelle sitä tukea
-ja varmaa ohjausta, mitä hänen varhain kehittynyt sairaalloisuutensa
-olisi tarvinnut. Pärnussa vietetyt välivuodet, jolloin Jannsen
-valmistui varsinaiseen elämäntehtäväänsä, näyttävät perheen sisäisiin
-oloihin nähden olleen erittäin epäsointuisia, sairaustapauksien ja
-aineellisen ahdingon rasittamia. Juuri köyhyys, jota pakoon Jannsen oli
-Vändrasta lähtenyt, asettui Pärnussa alituiseksi asukkaaksi Ûlejoen
-koulumestarin asuntoon. Jannsenin oma epäkäytännöllisyys ja yhä
-laajenevat harrastukset estivät häntä hyötymästä koulutaloon kuuluvasta
-maapalstasta, hänen vaimonsa alituinen kivulloisuus vaikeutti
-puolestaan perheen taloudellista hyvinvointia. Köyhyys on kaikkina
-näinä vuosina täydellisesti etualalla tämän kodin aikakirjoissa,
-se on sen kaikki värittävä ominaisuus. Se ei ole tosin kaikkein
-välttämättömimmän puutetta, mutta yhtäkaikki mitä nöyryyttävintä,
-kiduttavinta ja pääsemätöntä lajia. Annamme Jannsenin
-punasahviaaninahkaisen _Diariumin_ puhua:
-
-"Laskut harmentavat hiukseni ja katkeroittavat sydämeni. Herra, Sinä
-näet sydämeeni, miksi et katso kassaani, joka on tyhjä! Tänään saapui
-serkkuni, ja minä olin niin köyhä, etten tainnut hänelle leipää
-haettaa, vaan olin pakoitettu lainaamaan kymmenen kopeekkaa."
-
-Ja vuonna 1854:
-
-"Köyhän perheenisän kohtalo on todella raskas, joka taholla puutetta,
-vaimo vuoteen omana, ei ropoakaan kukkarossa, ja kuusi lasta
-ruokittavana."
-
-Köyhyys tuo erimielisyyttä ja epäsopua: isä tahtoo ostaa kirjoja
-itselleen, äiti ruokaa lapsilleen! Lapset saavat jo varhain olla
-todistajina kotoisiin kohtauksiin ja tuntea olemassaolonsa
-syyllisyyden, tai kuten Jannsen sanoo: "He eivät kuule muuta kuin
-ikuisia kieltoja, ja ylen usein täytyy heidän tajuta, että ovat
-vikapäät köyhyyteemme, kärsimättömyyteemme ja tyytymättömyyteemme."
-
-Isän suuren työtaakan ja äidin sairauden seurauksena oli tietysti
-satunnaisuuden leima, jonka lasten kasvatus pakostakin sai.
-Ulkonaisesti oli se epäilemättä enemmän tai vähemmän pietistisissä
-muodoissa pysyttelevää, ankaraa, runsaasti ruumiillista kuria
-käyttävää, mutta todenteolla oikeastaan peräti höllää ja
-epäjohdonmukaista. Jannsen ei suinkaan ollut tiedoton siitä. "Vanhin
-tyttäreni osaa tuskin lauseita lukea", hän kirjoittaa kerrankin. "Herra
-auta minua! Minun pitäisi saada aikaan niin paljon ja ajattelen sentään
-todenteolla niin vähän lasteni kristillistä kasvatusta". Tähän
-kristilliseen kasvatukseen, jota Jannsen päämääränä kuvitteli,
-kuuluivat epäilemättä myös hartaushetket, joita hän sentään illoin ja
-huomenin ehti perheelleen pitää, ja jolloin veisattiin virsiä ja
-luettiin raamatullisia kertomuksia. Eräästä tällaisesta hetkestä hän
-kertoo:
-
-"Kuinka onkaan lapsensydän, -- vaikka perisynninkin läpitunkema, --
-sentään pehmeä ja herkkä! Tänä aamuna kerroin tytöilleni aamuvirren
-jälkeen tarinan Jeesuksen ensimäisestä temppelikäynnistä, ja molemmilta
-vuotivat kyyneleet pitkin pikku poskipäitä."
-
-Koulutalo, jossa Jannsenin perhe asui, oli kaupungin laidassa, n.s.
-Kalajoen kylässä, jota siihen aikaan vielä ympäröivät talonpoikien
-laihat ja Saugan moision rehevät peltovainiot. Esikaupungin rakennukset
-alkoivat vasta vähitellen kohota. Talo itse oli koivujen alla, keskellä
-kaunista puutarhaa.
-
-Äidin yltyvä kivulloisuus sensijaan antaa kodille järjestyksettömän ja
-ilottoman leiman. Alituisesti on äiti vuoteen omana, kerrankin lähes
-puolen vuotta yhtämittaa, taikka sitten leikkauksien ja lääkärinhoidon
-vuoksi poissa kotoa. Ja ollessaan jalkeilla, on hänellä yllin kyllin
-syytä jatkuvaan ärtyisyyteen, kodin taloudellisen ahdingon kohdatessa
-tietysti raskaimmin häntä. Juuri taloudelliset huolet, luonteen ja
-harrastusten suuret eroavaisuudet, riidan aiheet, joitten joukosta ei
-puutu mustasukkaisuuskaan, ovat tehneet näinä vuosina Jannsenin
-avioliiton ja sitä myötä samalla kodin koko ilmaston raskashenkiseksi
-ja lasten tasaiselle kehitykselle epäedulliseksi.
-
-Huolenpito kodista ja nuorempain veljien hoito on näin ollen usein,
-aivan liian usein ollut kasvavain sisarusten, Lollan ja Geninkan,
-lapsellisilla harteilla. Ei ole epäilystäkään, etteivät he jo varhain,
-jollei muuta niin vaistomaisesti, ole tunteneet kodissa vallitsevaa
-sisäistä -- ja myös ulkonaista! -- epäjärjestystä. Aivan liian varhain
-on heissä varmaan herännyt eräänlainen paljon vaativa vastuunalaisuuden
-tunto, joka on kuluttanut heidän huoletonta lapsellisuuttaan,
-niinpaljon kuin sitä koskaan lie Koidulan varhaiseen kärsimykseen
-tuomitussa sielussa olemassa ollutkaan. Mutta tuiki erilaisia
-olemukseltaan niin ulkonaisesti kuin sisäisesti, suhtautuivat
-sisarukset aivan erilailla myös vaatimuksiin, jotka elämä niin varhain
-heille asetti. Eugénie, Geninka, pyöreä, vaaleaverinen pikku tyttö,
-hyväsävyinen ja valoisa, henkisesti ja ruumiillisesti tervein koko
-joukosta, oli omalla alallaan puuhatessaan keittiössä tai
-tuuditellessaan pikku veljiä. Lolla, vuotta vanhempi, -- pitkä,
-kiireesti kasvanut ja laiha, iholtaan kellertävän kalpea, suurissa,
-teräsharmaissa silmissä milloin itsetietoinen, ynseä ylpeys, milloin
-uneksiva, alakuloinen hehku, teki velvollisuutensa vastenmielisesti ja
-haluttomasti, jätti tehtävänsä, milloin taisi, nuoremman sisarensa
-niskoille ja vei rakkaat kirjansa puuropadan ääreen, päästäen puuron
-palamaan pohjaan, itse lukuihinsa syventyneenä. Paremmin hän suoriutui
-veljien kasvatuksesta, jotka osoittivat hänelle ehdottomampaa
-kuuliaisuutta kuin hermostuneelle äidilleen. Kun Lolla käski pojat
-nurkkaan, tottelivat he napisematta. Varmaan oli varhaisessa
-johtaja-asemassa, jonka Koidula siskopiirissään jo kasvinaikanaan
-saavutti, hänen tulevan vaikutusvaltansa enteitä, kyvyn voittaa
-ihmisiä, joka hänessä myöhemmin kehittyi niin silmiinpistävässä määrin.
-
-Hänen koulunkäyntinsä on aivan samaa henkisten ja älyllisten lahjojen
-hidasta ja työlästä puhkeamista, samaa tahdon herpaisevaa velttoutta ja
-koko olemuksen hajanaisuutta. Hermokuume, jota hän kouluaikanaan
-sairastaa, ja jonka jälkeen, sivumennen sanoen, hänen hiuksensa
-muuttuivat kähäriksi, on kai myös osaltaan siihen vaikuttanut. Tosin ei
-silloinen koulu suinkaan tarjonnut paljoakaan maaperää hänen
-varsinaisille kyvyilleen, mutta alituiset reunamuistutukset
-todistuksissa koskevat pikemmin ahkeruuden kuin lahjojen puutetta.
-Koidula tuli Pärnun saksalaiseen tyttökouluun melkein yhdentoista
-vuotiaana, vuonna 1854, ja kävi sitä aina vuoteen 1861 asti.
-Senjälkeen hän kävi vielä Tartossa suorittamassa n.s. suuren
-tutkinnon, baltilaisen naissivistyksen huipun, joka oikeutti
-kotiopettajatartoimeen. Siihen päättyivätkin Koidulan varsinaiset
-opinnot.
-
-Koulussa on häntä nähtävästi pidetty lahjakkaana, mutta lahjojansa
-huonosti käyttävänä oppilaana. Hyvin usein kertautuu lause: "Lahjoihin
-nähden voisi edistys olla parempi." "Jos ahkeruus vastaisi lahjoja,
-olisi edistys suurempi!" Käytöksessä on ensimäisenä vuonna: ei
-nuhteeton. Ainoastaan ainekirjoituksessa on Koidula alun pitäen
-osoittanut etevyyttä, ja hänen kirjoittamansa aine luettiin kerran
-ääneen luokalle, jolloin opettaja lisäsi: "tässä osoitat, mihin
-pystyt". Sama kuva kertautuu kautta kaikkien alaluokkain, kunnes
-keskiluokilta alkaen yhtäkkiä tapahtuu muutos, reunamuistutukset
-häviävät, ja mainesanoina on eri aineissa melkein aina "sangen hyvä",
-myöhemmin "erittäin hyvä".
-
-Itse kertoo Koidula kirjeessä Kreutzwaldille seuraavan tapauksen
-kouluajoiltaan: "Kun vielä mekko yllä tyttökoulua kävin, lähetti
-opettaja minut kerran tuomaan jotain huoneestaan. Pöydällä oli avoin
-kirja, enkä tahdo Teiltä salata, että minulla lapsesta saakka on ollut
-paha tapa jäädä jokaisen sellaisen vielä lukemattoman kapineen eteen
-vainuten seisomaan. Unohdin opettajan ja luin lukemistani: luvun nimi
-oli Kristus, ja se oli selitys raamatun historian alkuperästä, --
-kunnes kirjan isäntä tuli minua etsimään ja otti kirjan käsistäni,
-pitäen minulle pitkän saarnan, mitä tyttölapsen sopii. Senjälkeen en
-enää kirjaa saanut nähdä ja mietteissäni liikkui usein kysymys: 'Miksi
-hän sitten itse lukee sitä. jos se ei sovi minulle?'"
-
-Toverien keskuudessa ei vaitelias ja alakuloinen Lolla ollut suosittu.
-Hän oli alati huonosti puettu, vaillinaisen hoidon ja oman
-epäkäytännöllisyytensä takia huolimaton ja epäsiisti, vaatteet tahroja
-täynnä, kädet pesemättömät. Alati puuttui häneltä milloin mikin
-tarpeellinen koulukapine, milloin kirja, milloin vihko, joita hän oli
-pakoitettu lainailemaan tovereiltaan. Jo kouluaikoina täytyi hänen
-koettaa ansaita, antamalla opetusta saksan ja venäjän kielissä
-nuoremmille oppilaille. Alituista salaamista niinkuin hänen elämänsä
-oli, -- kodin köyhyyden, oman sairaalloisen, onnettoman taipumuksensa,
--- on hän mahtanut jo varhain kipeästi kärsiä kouluaikuisesta
-armottomuudesta ja tiedottomasta julmuudesta, millä kasvavat lapset
-toisiaan kiduttavat. Liian arka, liian ylpeä toisten seuraa hakeakseen
-ja tunnustaakseen oman yksinäisyystuntonsa, samaa seuraa kuitenkin
-salaa ja hartaasti ikävöivä, täynnä varhaista ristiriitaa, nyreä ja
-epäystävällinen, koska tunsi alati väärässä valossa esiintyvänsä,
-koulussa yhtämittaa huolimattomuudesta nuhdeltu, -- sellainen oli tämä
-virolainen Tuhkimus.
-
-Hänen sulkeutuneessa, kipeässä lapsensielussaan asusti sentään toisiin
-liittymisen tarve. Samalla kertaa kävi koulua myös toinen vändralainen
-tyttö, Koidulan ikätoveri Lilly Suburg, josta myöhemmin tuli naisasian
-ensimäinen tienraivaaja Virossa sekä novellikirjailija. Lilly Suburgiin
-kiintyi lyhyeksi aikaa Koidulan arka ja kiihkeä sydän. Lilly
-Suburgille, joka voimainsa takaa auttoi toverien hyljeksimää Lollaa,
-lainaillen, mitä koulutarpeita toinen tarvitsi ja käyden hänen
-kodissaan, uskoi Koidula salassa kirjoittelevansa runoja. Eräänä
-iltana, molempien tyttöjen istuessa vanhalla, narisevalla sohvalla
-Jannsenien asunnossa, -- äiti oli sairauden takia Tartossa, -- luki
-Koidula toverilleen ensimäisen saksankielisen runonsa. Liikutus oli
-suuri ja molemminpuolinen, tytöt istuivat aivan heltyneinä toistensa
-kaulassa. Vaikutusta lisäsi, että Koidula kertoi isänsä aikovan
-virontaa runon ja painattaa sen. Geninka häiritsi kuitenkin pahasti
-runollisen tilanteen, ilmestymällä valittamaan, ettei Lolla ollenkaan
-auttanut häntä ruuanlaitossa!
-
-Lilly Suburgin ja Koidulan tunteellinen koulutyttöystävyys sai pikaisen
-lopun, kun edellisen äiti näki hyväksi jyrkästi katkaista tyttärensä
-kaikki vierailut Koidulan kodissa. Muuta naisystävää, paitsi uskollista
-sisartaan Geninkaa, ei Koidulalla myöhemmin enää ollut.
-
-Huolimatta kaikesta ulkonaisesta ja sisäisestä painostuksesta, jonka
-alaisena Koidulan nuori elämä lapsuus- ja kasvinvuosina oli, täytyy
-sentään ajatella, että hänen henkinen rakenteensa, hänen varsinainen
-erikoisuutensa tänäkin aikana kasvoi, salassa ja mitään elonmerkkiä
-itsestään antamatta; muuten ei voisi selittää sen äkillistä kypsyyttä.
-Hänen luonteensa pohjapiirros oli epäilemättä jo nyt olemassa. Ei voi
-ajatella Koidulaa yksinomaan suotuisan ajan tuotteena, koko hänen
-sielullinen rakenteensa oli varmasti jo valmis, ennenkuin se pääsi
-mihinkään kosketuksiin ajan kanssa, ennenkuin mitkään ajan aatteet
-ehtivät sitä hedelmöittää. Varmasti emme tiedä mitään sen varsinaisesta
-vapautushetkestä, emme edes, oliko sen kehitys äkillistä vaiko hidasta
-murrosta, mutta tosiasiana voi kuitenkin pitää, että Koidula jo
-Pärnussa ainakin osaksi pääsi nousemaan pitkällisestä lamaannus- ja
-masennustilasta, joka kehitysiässä usein uhkaa juuri taidekyvyillä
-varustettuja lapsia. Ainakin ovat hänen älylliset lahjansa, etupäässä
-juuri helppous kirjoittaa, synnynnäinen, aito jannsenilainen kepeys
-käytellä kieltä, myös viroa, jo tällöin selvästi näyttäytyneet.
-
-J.W. Jannsen, jonka elämänsuunnitelma vähitellen alkaa kypsyä, -- hän
-saa kauan aikaa turhaan pyytämänsä sanomalehtiluvan vuonna 1857,
-jolloin _Perno Postimees_ ilmestyy, -- ei suinkaan voinut olla
-huomaamatta, minkälainen apu ja tuki ja samalla halpa työvoima
-kirjallisessa työssä hänellä oli varttumassa omassa nuoressa
-tyttäressään. Luuvalon rasittamana Jannsen alkaa yhä enemmän turvautua
-tyttärensä kynään, sikäli kun tämä koulusta vapautuu. Aluksi on
-Koidulan työ ollut vain isänsä sanelun mukaan kirjoittamista tai
-puhtaaksikirjoitusta, mutta hyvin pian hän on saanut itsenäisesti
-ruveta kääntämään tai mukailemaan kertomuksia ja kirjoitelmia isänsä
-monia julkaisuja varten. Näissä kirjoituksissa, jotka silloisen tavan
-mukaan ilmestyivät sekä ilman tekijän että mukailijan nimeä, on Koidula
-hämmästyttävässä määrin omaksunut isänsä tyylin ja kielen, niin että
-olisi mahdoton ilman erityistä luetteloa eroittaa isän ja tyttären
-kynäntuotteita.
-
-Paitsi sitä muodostui jo Pärnussa Jannsenin kodista vuosien kuluessa
-kokouspaikka ympäristön henkisesti heränneimmille asukkaille, nuorten
-miesten ja naisten keräytyessä sinne laulua harjoittamaan, ja
-vanhempien ihmisten puhelemaan ystävällisen ja vilkkaan koulumestarin
-kanssa, jonka sisäisistä taisteluista yksin _Diarium_ tiesi. Mikään ei
-ole luonnollisempaa, kuin että Koidulakin on ollut läsnä näissä
-illanvietoissa.
-
-Pärnusta käsin on myös jo vuonna 1863 ilmestynyt Koidulan ensimäinen,
-erityisenä kirjana julkaistu mukaelma, "_Ojamölder ja tema miniä_"
-(Ojamylläri ja hänen miniänsä), -- tuntemattoman alkuteoksen, kaikesta
-päättäen saksalaisen mukaan, sommiteltu, itsessään kirjallisesti
-ala-arvoinen kyhäelmä, jonka osaksi kuitenkin kauan aikaa
-tuli yksin sekä Suomessa että Unkarissakin edustaa virolaista
-novellikirjallisuutta. [Unkarilainen tiedemies _Hunfalvy_ lähti
-matkalleen Itämerenmaakuntiin _Ojamölder_ taskussa!]
-
-Mutta kaikki tämä on vain vaatimatonta ja hapuilevaa alkusoittoa. Läpi
-lapsuuden salaisten kärsimysten, kestettyjen nöyryytysten ja häpeän,
-alati rasittavan syyllisyystunnon, alkaa tunkeutua voitollisena
-aavistus omasta rikkaudesta ja kauneudesta, -- tietoisuus omasta
-poikkeuksellisuudesta, mutta ei enää painostavana ja masentavana, kuten
-tähän saakka.
-
-
-
-
-II
-
-TÄHDENLENTO
-
-
-3.
-
-Koidulan sisäisen tulen liekintä on lyhyt, mutta hän on palanut pohjia
-myöten, jokaisella säikeellään. Hänen isänmaallisissa hymneissään,
-joitten tuli yhä murtautuu läpi muuttuneen ajan ja olojen kerrostumain,
-on osa tätä hehkua; luultavasti ei kuitenkaan kaikkea.
-
-Koidula tuntuu ensi katsauksella eroittamattomasti liittyneeltä aikaan,
-jonka henkilöitymä hän oli; ja niin elimelliseltä näyttää tämä yhteys,
-että aluksi on mahdotonta kuvitella häntä siitä irroitettuna. On kuin
-aika olisi luonut hänet, sulattanut ahjossaan hänen henkensä omia
-tarkoituksiaan varten, vapautunut, iloinnut ja kukkinut hänessä. Varmaa
-on, että Koidula sellaisena kuin hänet nyt tunnemme, ei olisi ollut
-mahdollinen kahtakymmentä vuotta varhemmin tai myöhemmin; vuosi 1849
-tai 1889 ei olisi voinut olla Koidulan kukoistusaika; sensijaan on
-1869, virolaisen vapauslaulujuhlan vuosi, täynnä Koidulan sielua.
-
-Ja kuitenkin on itse aikakin, näennäisesti Koidulan kohtalon suurin
-tekijä, satunnainen ja toisarvoinen hänen sisäisen tulensa kehitykseen
-nähden. Aika antoi sille hetkeksi alttarin; kutsui esiin sen, antoi
-sille poltto-ainekset, mutta se ei sitä luonut. Mikään ei estä
-ajattelemasta, että Koidulan suuri tunnevoima mahdollisesti olisi
-voinut purkautua kokonaan toiseen väylään. Se tarvitsi nousuaikaa ja
-liikuntoa, joukko-innostusta, syttyäkseen ja sytyttääkseen, mutta ei
-mikään todista, että ainoastaan kansallinen herätys olisi voinut saada
-sen liikkeelle. Voi aivan yhtä suurella syyllä ajatella sen syttyneen
-intomieliseksi, uskonnolliseksi hurmioksi, tai yhteiskunnallisten ja
-valtiollisten liikkeitten järkyttäminä aikoina yhtä kiihkeään
-toimintaan vieväksi osanotoksi, taikka täydellisinä aallonpohjakausina
-eroottiseksi antaumukseksi.
-
-Verisekotuksen ja perinnöllisyyden oikullinen hämärä ja virolaisten
-perheitten lyhyeen loppuvat sukujohdot ja vaillinaiset perintätiedot
-eivät salli tunkeutua kuinkaan syvälle Koidulan tunnevoiman
-ja haltioitumiskyvyn syntysalaisuuksiin. Mutta sielullisesti
-mieltäkiinnittävää olisi mennä toista tietä syvemmälle tämäntapaisen
-ominaisuuden erittelemisessä. Nähtävästi on kysymys eräänlaisesta
-alkuvoimasta, elämänenergiasta, joka muutamissa henkilöissä heidän
-erikoisen sielullisen rakenteensa takia ajottain saavuttaa erityisesti
-korostetun asteen. Että se useimmiten tapahtuu varhaisessa nuoruudessa,
-on luonnollista, koska elintarmo silloin on korkeimmillaan, ja
-kehittyneen harkinnan ehkäisevä, pidättävä vaikutus vielä vähäinen.
-Erityisesti mieltäkiinnittäviä ovat juuri tämän alkuvoiman tuiki
-erilaiset ilmaisumuodot, jotka usein ovat keskenään vaihtoehtoisia,
-toistensa sijaisia. Ne sukulaissäikeet, jotka yhdistävät
-kiihkouskonnollisuuden ja seksuaalisuuden, ovat tunnustetut, siksi
-vierekkäin, siksi toisiinsa kietoutuneina ne esiintyvät ihmissielun
-kuviokudoksessa. Mutta mikään ei estä samoin ajattelemasta, että
-kiihkoisänmaallisuuteen, nousu- ja vaara-aikoina intohimoksi ja
-uskonnolliseksi haltioitumiseksi kasvavaan tunteeseen, samoin voi yhtyä
-alkujaan ja varsinaiselta luonteeltaan puhtaasti eroottisia aineksia.
-Toisin sanoen, että tällainen isänmaallinen, kansallinen hurmio
-naisissa ilmetessään useissa tapauksissa pohjimmiltaan ja sisimmältä
-olemukseltaan onkin eroottista tunnevoimaa, vain eri muodossa ilmenevää
-kuin tavallisesti.
-
-Tunnettua on, että ne harvat älyllisen voimannäytteet, mitkä naisilla
-aikojen kuluessa on näytettävissä, ovat suoritetut useimmiten
-korostetun eroottisen tunteen merkeissä. Äly on ollut alistettu
-kaikkivaltaisen rakkaustunteen palvelukseen, sen on täytynyt
-jännittäytyä ylivoimaisiin ponnistuksiin, sen saavutukset ovat olleet
-uusi uhri rakastetulle, sen ponnistuksien päämäärä, vaikka ei aina
-tietoinenkaan, rakastetun häikäiseminen, uuden viehätyksen keksiminen.
-Madame de Staëlin, George Sandin runous on kokonaan tällaisen,
-rakkauden hedelmöittäneen älyllisyyden täyttämää. Koidulan laita on
-jossain määrin toinen. Hänen varhaisimmassa nuoruudessaan, jolloin
-hänen ensimäinen, luonnonvoiman tapainen puhkeamisensa tapahtuu, ei
-tapaa ketään henkilöä, ei todellista eikä kuviteltua, jota voisi
-ajatella sen aiheuttajaksi. Päinvastoin, näyttää siltä, kuin
-pysyttelisi Koidulan varsinainen eroottisuus pitkät ajat miltei
-lapsellisella asteella, niin koskemattomalta tuntuu koko hänen
-olemuksensa. Ei voi ajatella isänmaallisen hurmion siirtyneen häneen
-kenestäkään toisesta henkilöstä, -- vaikka hän epäilemättä ensimäisen
-isänmaallisen herätyksensä saikin isänsä kautta, -- eikä sen syttyneen
-suitsutukseksi millekään maalliselle tai haaveelliselle rakkaudelle.
-Mutta sen hehku on siksi palava, siinä ilmenevä antaumistarve siksi
-rajaton ja kiihkeä, että hyvin lähellä on nähdä tässä ensimäisessä,
-koko olemusta järkyttävässä sielunliikkeessä voimakas eroottinen
-tunnepohja, jollei halua sitä suorastaan pitää rakkaustunteen
-tavallisuudesta poikkeavana ilmaisumuotona. Koidulan myöhempi kehitys,
-joka antaa selvemmän aavistuksen hänen sielunsa mutkallisesta ja
-sentään oikeastaan yksinkertaisesta kokoonpanosta, aiheuttaa arvelun,
-että hänessä piili paljon edellytyksiä yksinomaan eroottiseenkin
-antaumukseen. Suotuisa aika, -- ainakin virolaisuuden kannalta
-katsottuna, -- antoi sensijaan hänen tunnekyvylleen laajemman
-kantavuuden.
-
-Jannsenin perheen muuttaessa Tarttoon vuonna 1864, -- Koidula oli
-silloin yhdenkolmatta vuotias, -- oli ilma epäilemättä jo täynnä
-kansallisen herätyksen sähköä. Tartto, tähän saakka saksankielisen
-sivistyksen tyyssija, täynnä vanhan saksankielisen yliopistonsa
-alma-mater-arvoa, miekanmittelyjen, ylioppilaskujeiden ja
-tieteellisen vakavuuden kaupunki, saksankielinen aina aatelistosta ja
-yliopistomiehistä käsityöläisiin saakka, siitä oli tuleva Viron
-kansallisen herätyksen pitkäaikainen keskus. Sen asema Viron sydämessä,
-yliopistonsa kautta yhtymäpaikkana paraikaa muodostuvalle
-virolaissyntyiselle ylioppilaspiirille, ja juuri J.W. Jannsenin sekä
-hänen sanomalehtensä kokoava vaikutus, määräsi sen merkityksen.
-
-Itse kaupungin yllä on pikkukaupungin värikkyys ja kodikkuus, siellä
-täällä vanhassa kaupunginosassa Domvuoren liepeillä jokin puu- tai
-kivitalo, joka pysähdyttää puhtailla empiremuodoillaan, jokin kauniisti
-veistetty ovi, jokin tyylikäs pääty, siellä, täällä vähäinen osa ammoin
-luhistunutta kaupungin muuria, puutarhat täynnään sireenejä, akaasioita
-ja satakieliä. Jokisatama likainen ja viehättävä, kirjava peipsiläisine
-lotjineen ja lauttureineen, ja illan kuutamossa, rantalyhtyjen tulissa
-pimeyteen vierivine Emajoen vesineen, jotka hitaasti, hitaasti
-kuljettavat purjealuksia kahden järven väliä. "Strohm, zaehme hier
-deinen Lauf!" (Virta, tässä hillitse vuosi!) nämä mahtipontiset
-käskysanat on piirretty Katariinan aikuiseen kivisiltaan, jonka aliset
-kaaret leikkaavat kehyksiinsä värikkäitä kuvia virrasta ja rannoista.
-Yltympäri kaupungin viljeltyjä, savipohjaisia lakeuksia, joitten ainoa
-viehätys on valaistuksen vaihtelu laajalla taivaalla, ja keväisin mitä
-herkeämättömin leivosten liverrys.
-
-Koidula ei suinkaan tullut mihinkään paraikaa jo palavaan kansalliseen
-innostukseen, virolaisen legendan hetki ei vielä ollut lyönyt. Mutta
-hänen sielunsa taipui herkästi kuin vesivirpi uusia, salaisia
-vesisuonia kohti, jotka ajan uumenissa tykkivät, hän ennätti ikäänkuin
-ajan edelle, otti vastaan ja kokosi ilmassa väräjävät sähköaallot,
-ennenkuin ne ehtivät mitään suurempaa liikuntoa synnyttää.
-
-Koidula oli tuskin ennättänyt olla toista vuotta Tartossa, kuu hän jo,
--- kahdenkymmenenkolmen vuotiaana, -- julkaisee vuonna 1866 ensimäisen
-runokokoelmansa "_Vaino-Lilled_" (Kedon kukkia), jota myöhemmin samana
-vuonna seurasi hänen toinen kokoelmansa "_Emmajõe Ööpik_" (Emajoen
-satakieli).
-
-Molemmat runokokoelmat ilmestyivät ilman tekijänimeä; Vaino-Lilled
-kokoelman kansilehdellä on sanat: "Eesti rahva heaks meeleks" (Viron
-kansan iloksi).
-
-Jannsen kirjoittaa vuonna 1867 C.R. Jakobsonille, joka kuten jo on
-mainittu, tahtoi painattaa joitakuita Koidulan runoja lukemistoonsa:
-
-"'Vaino-Lilled' ovat erään nuoren naisen kirjoittamia, joka on minua
-hyvin lähellä eikä millään ehdolla halua tulla mainituksi."
-
-Seuraavassa kirjeessä, samalta vuodelta, jatkaa Jannsen:
-
-"Hän suostui vain vavisten ja epäröiden, oikeastaan vain minun
-erityisestä vaatimuksestani, jättämään Vaino-Lilled painettaviksi.
-Oikeata nimeään mainita, -- ei, siihen ei hänellä ole rohkeutta 'se
-olisi liian äänekästä, liian vaativan rohkeata'."
-
-"Onko hänen nimensä tulevaisuudessa oleva 'Koidula?' Miksi ei, hyvin
-mielellään", hän sanoo, "jollei vain nimi olisi liian kaunis, liian
-runollinen, ikäänkuin tavallaan tarunomainen henkilönimi, ja sentähden
-liian vaativa, liian korkealle kurkoittava nuorelle tytölle, joka ei
-millään muotoa vaadi itselleen runoilijattaren nimeä."
-
-Näin vaatimattomat ajatukset on Koidulalla aluksi
-runoilijakutsumuksestaan. Ja täydellä syyllä, sillä suurin osa
-Vaino-Lilled kokoelman runoista on epäilemättä käännöksiä, vaikka ei
-yhteenkään ole liitetty alkuperäisen tekijän nimeä. Ymmärtääkseen miksi
-ei Koidula koskaan myöhemminkään tehnyt eroa omien alkuperäisten
-runojensa ja vironnosten välillä, täytyy muistaa, että silloisessa
-Virossa oli yleisenä tapana julkaista käännökset kääntäjän nimellä ja
-pitää niitä viimemainitun henkisenä omaisuutena. Niin teki Jannsen,
-niin Kreutzwald, niin Koidulakin, sitä suuremmalla syyllä, kun oli
-kysymys runokäännöksestä.
-
-Vaino-Lilled kokoelman runoissa, katsottakoon niitä vironnoksina tai
-alkuperäisinä, ei ole vielä kuin nimeksi olemassa Koidulan runouden
-varsinainen tunnepohja: isänmaalliset runot, paria poikkeusta
-lukuunottamatta, puuttuvat vielä täydellisesti. Yleensä ovat kokoelman
-runot sangen jokapäiväisiä ja vähäpätöisiä sekä aiheiltaan että
-käsittelyltään, nykyaikaiselle lukijalle melkein mahdottomia nauttia,
-ja taiteelliselta arvoltaan hyvin kyseenalaisia. Yhdestä ainoasta
-runosta, joka muodostaa kuin sillan Emajõe Ööpikin hymneihin ja koko
-sävyltään suuresti eroaa muitten runojen enimmäkseen tasaisesti
-keinuvasta tahdista, tuntuu jo tuleva intomielinen, kiihkeä poljento.
-Sen nimi on "_Kaugelt koju tulles_" (Kaukaa kotiin palatessa).
-
-    Eestimaa, Eestimaa!
-    Kes mind võtnud üleskasvata,
-    Eesti leib, mull üksi magus maitsed,
-    Eesti piir, mind üksi kindlast kaitsed,
-    Tänu Isalel et tereta
-    Võin sind jälle, kallis isamaa!
-    -- -- -- -- --
-
-    Eestimaa, Eestimaa --
-    Jälle nüüd su piiri nägin ma!
-    Ja kui nuttes suud su mullal annan,
-    Kõrgesse kätt taeva poole tõstan:
-    Sinust ial enam lahku ma,
-    Isamaa, mu püha Eestimaa!
-
-("Eestimaa, Eestimaa, joka olet minut suureksi kasvattanut, -- Eestin
-leipä, sinä yksin makealta maistut, -- Eestin raja, sinä yksin varmasti
-varjelet, -- kiitos luojan, että saan sinua jälleen tervehtiä, kallis
-isänmaa. -- -- --
-
-Eestimaa, Eestimaa, -- taas näin sinun rajasi! Ja kun itkien multaasi
-suutelen, kohotan käteni korkealle taivasta kohti: "Ikinä en enää
-sinusta eroa, isänmaa, pyhä Eestimaani!")
-
-[Huvittavaa on isä Jannsenin tyylinäytteenä lukea hänen vuonna 1866
-Eesti Postimiehessä Vaino-Lilled kokoelman johdosta kirjoittama
-suosituksensa. Kaikessa mauttomuudessaan se on hänelle erittäin
-luonteeomanen:
-
-"Olemme lukeneet nämä 34 laulua enimmäkseen 2 kertaa järjestänsä
-läpitse, ja täytyy tunnustaa: ollappa nuorisomme käsissä enemmänkin
-senkaltaista luettavaa, kyllä silloin jäisivät Sobergin lokaiset
-runonpätkät suohon ja rapaan, missä niitten sija on. (M. Sohberg oli
-julkaissut vanhaan kansanrunon tyyliin muodosteltuja runoja).
-Vaino-Lilled kelpaisivat saksojenkin yrttitarhaan, sillä sieltä
-poimimme usein paljon huonompia. Totta kyllä, kelle Sobergin lokavesi
-on mieluisa, ei hänelle Vaino-Lilled kelpaa; heidän henkinen makunsa on
-pilalla, ja pitävät he haisevia kaloja makeampina, kuin hunajalla
-sekoitettua kastepisaraa kukanterässä. On luontokappaleita, jotka
-syövät selvää viljaa eivätkä salli vähäisintäkään rikkaa höyhenissään,
-on taas toisia, jotka aidantakaisten ympärillä riemuitsevat tai
-lantatunkiolla tonkivat ja sylkeä syövät. Vaino-Lilled sensijaan
-näyttävät tuovan ilmi, mitä hellä, herkkäsydäminen lapsi kauniissa
-kukkatarhassa rakkaan äitinsä kera haasteleepi, ihmetellessään
-taivaallisen Isän viisasta rakkautta... Kirjan hinta on 48 sivusta
-8 kopeekkaa."]
-
-Vasta Emajõe Ööpikissä, niin lyhyt aika kuin molempien runovihkojen
-välillä onkin, ja niin monet kuin tämänkin kokoelman runoista
-epäilemättä ovat käännöksiä tai muuten taiteellisesti arvottomia,
-kukoistaa Koidulan varsinainen runous. Pitkän piilo-ajan jälkeen
-puhkeaa hän yhtäkkiä aivan valmiina, saavuttaen heti korkeimman
-ennätyksensä.
-
-[Tutkimusta Koidulan runojen alkuperästä vaikeuttaa etupäässä se
-seikka, ettei hän ole käyttänyt ensiluokkaisia esikuvia, vaan on
-tyytynyt mukailemaan ja kääntämään vähemmän tunnettuja runoilijoita.
-Parin Uhland- ja Heine-käännöksen rinnalla tapaa nimiä kuten Hoffmann
-v. Fallersleben, Groth, Waldbrühl j.n.e. Enimmäkseen näkyy Koidula
-kääntäneen saksan kielestä, mutta pari suomen kielestäkin suoritettua
-mukaelmaa on hänen runojensa joukossa: "_Isamaa hiilgava pinnala
-paistab_" (Yrjö-Koskinen: Honkain keskellä) ja "_Mut seisab meeles
-alati_" (Oksanen: Savolaisten laulu). Kaikkiaan on tähän asti
-onnistuttu toteamaan kahdenkymmenen runon alkuperä, niitten joukossa
-parin melkein kansanlauluksi muuttuneen runon, kuten "_Meil aia ääres
-tänavast_" (Kl. Groth: De Weg an unsen Tun hentlank) ja "_Emasüda_"
-(Mutterherz). Epäilemättä johtaisi jatkettu tutkimus, johon kuitenkaan
-runojen taiteellinen arvo enimmäkseen ei aiheuta, samoihin tuloksiin,
-lukuunottamatta isänmaallisia runoja.]
-
-On lausuttu, ettei ehkä minkään kansan runous hehku niin palavaa
-vapauden kaipuuta, kuin Viron vanhempi laulurunous. Nämä
-sanat kohdistuvat ennen kaikkea Koidulaan, niin liioiteltuja
-kuin ne ehkä muuten ovatkin. Harva henkinen maaperä lienee
-kiitollisempi vapaudenpalvontaan pyhitetylle runoudelle, kuin Viron
-seitsemänsatavuotisen orjuuden muokkaama. Koidulan "neitsytlaulut",
-kuten niitä virolainen Kunder nimittää, ovat parhaimmissa säkeissään
-kokonaisen kansanheimon runoutta, ikäänkuin yhtyisivät niissä pitkien
-piinapäivien salaiset huokaukset, vuosisatoja väsymättä periytynyt
-vapauden odotus. Niissä etsii ilmaisuaan heimon henki, kauan sorrettu
-ja tallattu kansansielu, täysi-ikäisyyteen ja vapauteen pyrkivä. Ne
-eivät vaikuta puhtaasti persoonallisilta, yhden ainoan henkilön
-tunneväylältä. Päinvastoin, Koidula on vain kuin tuulikannel, jonka
-kautta virolaiset soinnut ja säveleet tulvivat.
-
-Koidulan isänmaallisia runoja kantaa voimakas paatos, korostetun ajan,
-korostetun tunteen luonnollinen ilmaus, joka tosin aina ei ole täysin
-vapaa paisutetusta kaunopuheisuudesta ja sanahelinästä. Ne ovat kauas
-kantavia kuin herätyshuuto, jonka tuli kuulua yli koko Maarianmaan,
-siitä niitten paatos. Kuinka kaikki nämä iskusanat, joita olemme
-tottuneet pitämään tyhjänä paraatikoruna, koska olemme kuulleet niitä
-liian paljon, liian usein, silloin olivat uusia ja ihmeellisiä, kuten
-käsite, jonka ne ilmaisivat! Ei vielä mitään kaavamaisuutta, kaikki
-mehua ja mahlaa, kaikkea kannattamassa todellinen ja niin äsken
-valveutunut tunne.
-
-Ne ovat todellisia hymnejä, suru- ja kiitosvirsiä, joissa orjuuden
-valitus ja vapautuksen riemu vaihtelee. Kauneimpia ja voimakkaimpia on
-"_Mu isamaa, nad olid matnud_". (Isänmaani, sinut oli haudattu).
-
-    Mu isamaa, nad olid matnud
-    sind raske, musta kattega,
-    ei muud su mulla pinnast tõusnud,
-    kui verelilled õitsema,
-    ja ahelas sa ennast väänsid
-    ja orja ikkes ohkasid,
-    ja vaikseks, vaiksemaks siis läksid, --
-    siis une surma hingasid.
-
-    Kuussada aastat lendsid mööda,
-    ei elu tähte annud sa,
-    kui imelikult kõndis tasa
-    üks muistne jutt veel üle maa,
-    kuis enne prii su rahvas olnud,
-    kord Kalevite vapper kond,
-    ja kuda oma põhja pinnal
-    kord Eesti rahvas pesitand.
-
-    Ja kus su pisar maha langes,
-    säält laulud tôusid ülesse,
-    ja taeva linnud rääksid, pilved,
-    su valust teine teisele,
-    ja tuuled kõnet vastu võtsid,
-    neid kandsid põhja piirile,
-    ja kivihoonest sisse tungsid
-    nad ühe isa südame.
-
-    Üks sõna läbi ilma kõlas,
-    et õnnes hõiskvad miljonid:
-    "Ma tahan, et on prii mu rahvas."
-    Ja orja-ikked langesid!
-    Prii oma pinnalt jälle leiad
-    nüüd Eesti rahva pesakest,
-    ja õitsev Eestimaa, sa hüüad:
-    "Auu Aleksandril igavest!"
-
-(Isänmaani, sinut oli haudattu raskaan, mustan verhon alle, ei noussut
-mullastasi muuta kuin verikukkasten kukoistus; sinä vääntelihet
-kahleissasi ja huokasit orjan ikeen alla, kunnes yhä hiljaisemmaksi,
-hiljaisemmaksi kävit ja vihdoin unikuolemaan vaivuit.
-
-Kuusisataa vuotta riensi ohitse, et elon merkkiä antanut, mutta
-ihmeellisenä ja hiljaa kulki yhä yli maan vanha tarina: kuinka muinoin
-oli vapaa ollut kansasi, kuinka uljas Kalevien heimo, kuinka Eestin
-kansa kerran oli omalla pohjallaan elänyt.
-
-Ja mihin kyyneleesi vuosi, sieltä nousivat ilmoille laulut, ja taivaan
-linnut, pilvet kertoivat sinun tuskastasi toisillensa. Tuulet ottivat
-vastaan valituksen ja kantoivat sen pohjoiseen päin, kunnes se
-tunkeutui kivikartanoon erään isän sydämeen.
-
-Kautta mailman kajahti sana, niin että miljoonat onnellisina
-riemuitsivat: "Tahdon, kansani olkoon vapaa!" ja orjan ies murtui. Nyt
-näet Eestin kansan kodin taas vapaana ja omalla pohjalla, ja kukoistava
-Eesti, sinä huudat: "Kunnia Aleksanterille ikuisesti!")
-
-Sama aihe, vain toisen vertauskuvan muodossa, toistuu yhä. Koidula
-vertaa runossa _Su priiust olid matnud_ (Vapautesi oli haudattu)
-isänmaansa vapautta ristiinnaulittuun, jonka hiukeeville huulille vain
-kirpeätä etikkaa tarjotaan, jonka hameesta heitetään arpaa, joka
-peitetään lujalla sinetillä lukittuun hautaan, kunnes aamun enkeli
-haudan avaa, ja kansan riemuitseva Hosianna vastaanottaa nuoren
-vapauden.
-
-    Vaat, elukoide tõuseb,
-    su haua äärele
-    üks ingel astub äkilt:
-    "nüüd tõuse ülesse!"
-    ja surma kivi veereb,
-    koit särab, naeratab, --
-    "noor priius, valges riides,
-    maailm sind teretab!"
-
-    (Vaan katso, päivä koittaa!
-    Sun hautas hämärään
-    jo aamun enkel' astuu:
-    "nyt elvy elämään!"
-    Pois paasi kuolon vierii,
-    soi kautta koittehen:
-    "oi terve sulle, nuori
-    vapaus valkoinen!")
-
-Viron multa, yön hiljaisuus kertovat hänelle menneistä vapauden ja
-onnen päivistä, hän kysyy kukalta, miksi se kastettaan itkee, siksikö,
-että sekin on samaa kuullut. "_Miks sa nutad, lillekene_?" (Miksi
-itket, kukkanen?) julkaistu v. 1869 Eesti Postimiehen lisälehdessä.
-
-    Miks sa nutad, lillekene,
-    nupud täis sul pisaraid,
-    kas sa rasket bingevalu,
-    ellake, ka tunda said?
-
-    On sull Eestipind ka rääkind,
-    vaikne öö sull teada annd,
-    enne muistsest röömupõlvest,
-    kadund õnnest pajatand?
-
-(Miksi itket, kukka, miksi on umpusi kyyneleitä täynnä, saitko jo,
-armas, sinäkin tuntea ankaraa ahdistusta?
-
-Onko sinullekin Eestin multa puhunut, hiljainen yö kertonut,
-muinaisesta riemun ajasta, kadonneesta onnesta?)
-
-Hänen runonsa ovat toisinaan kuin palavia rakkaudentunnustuksia, kuten
-_Sind surmani_ (Sua kuolemaani saakka).
-
-    Sua kuolemaani saakka
-    ma kalliiks kiittelen,
-    mun maani, maireheni,
-    sa Eesti ehtoinen!
-    Oi Eestin vainiot, virrat
-    ja äidinkieleni!
-    sua kuolinvuoteellakin
-    ylistää mieleni.
-
-    Oi maa, sa lapsillesi
-    min hellän hoivan suot,
-    ravinnon annat, verhon,
-    ja haudan levon luot.
-    On suloisempi maata
-    sylissäs, Maarjamaa,
-    kuin mailla vierahilla
-    ain' auvoss' asustaa.
-
-Sanat saavat teräksisen kaiun, hänen tervehtiessään maansa nuorta
-toivoa, jonka "ohimot kuumoittavat työstä, silmissä selkeät päämäärät",
-muinaisen virolaisen voiman eloon herätessä. Mutta ehkä väkevimmän
-ilmaisunsa saa Koidulan isänmaallinen tunne runossa _Eesti muld ja
-Eesti süda_ (Viron multa ja virolainen sydän), julkaistu 1867 Eesti
-Postimiehen lisälehdessä.
-
-    Süda, kuis sa ruttu tõused,
-    kuumalt rinnas tuksuma,
-    kui su nime suhu võtan,
-    püha Eesti kodumaa!
-    -- -- -- -- --
-
-    Oh, ei jõua iial õelda,
-    maa, kuis täidad südame,
-    sinu põue tahan heitä
-    kord ka viimse unele,
-    ema kombel kinni kata
-    lapse tuksvat rinda sa,
-    Eesti muld ja Eesti süda, --
-    kes neid jõuaks lahuta!
-
-(Sydän, kuinka yhtäkkiä alat kuumasti rinnassa sykkiä, kun sinun
-nimesi, pyhä virolainen kotimaani, huulilleni kohoo.
-
-Ah, en saata koskaan sanoa, kuinka täytät sydämeni, maa; sinun
-povessasi tahdon kerran viimeiseen uneeni vaipua; peitä silloin emon
-lailla lapsesi sykkivä povi; Viron multa ja virolainen sydän, kuka
-taitaisi niitä eroittaa!)
-
-Se on eräänlainen virolainen Jeanne d'Arc, puoliksi sankarillista
-amatsonia, puoliksi haltioitunutta vestaalia, alttarin papitar, miltä
-kansallisen kevätuhrin ensimäiset lieskat kohosivat. Turhaan hakee
-yksilöllisiä, intimiä sointuja, yksilöllistä elämäntuntoa, Koidulan
-varsinaiset rakkausrunot ovat hämmästyttävän sovinnaisia ja
-persoonattomia, mikäli eivät liene käännöksiä. Kaikki tunne, kaikki
-voima on keskittynyt isänmaallisiin runoihin.
-
-Jos ottaa selaillakseen muitten Viron kansallisen kevään aikaisten
-runoilijain luomaa laulurunoutta, ei voi olla huomaamatta suurta
-yhtäläisyyttä aiheitten valinnassa. Koidula ei suinkaan ollut ainoa,
-joka runoili isänmaasta, sen ihanteellisesta kauneudesta, sen
-muistorikkaasta menneisyydestä, sen vapaudesta. Kaikki muutkin
-samanaikaiset runoilijat, M. Weske, C.R. Jakobson (Linnutaja), Ado
-Reinwald, Fr. Kuhlbars (Willi Andi) runoilivat samoista aiheista,
-samaan ihannoivaan, pateettiseen tyyliin. Koidula on vain,
-käyttääksemme Tainen sanoja, "korkein korsi kukkavihkossa", se, jossa
-ajan henki tapasi täydellisimmän ja taiteellisimman ilmauksensa.
-
-Mieltäkiinnittävää on nähdä, minkälaisen vastaanoton Koidulan runous
-aikalaisten keskuudessa sai, minkälaisina sen säteet taittuivat
-takaisin senaikuisista sielullisista heijastuskuvastimista.
-
-C.R. Jakobson kirjoittaa Eesti Postimees lehdessä vuonna 1867 Emajõe
-Ööpikin johdosta:
-
-"Virolaisia säveleitä, virolaisen sydämen syvyyksistä kuohuneita,
-täynnä väkevää laulunhenkeä! Jos sydän niitä lukiessa ei syki kovemmin,
-povi ei paisu nopeammin, niin ei tee se sitä ikinä! Todella, tuokoon
-tuleva aika, mitä tuokoon, kuuluisia runoja ja runoilijoita, Emajõe
-Ööpikin laulut tulevat aina helisemään niitten rinnalla ja elämään yhtä
-kauan kuin viron kielikin."
-
-J. Kunder kirjoittaa Koidulan runoudesta: "Koidulan runot ovat aina
-herättäneet sydämissämme tunteen, ikäänkuin heräisimme unesta, ja
-ulkona on keväinen päivä." "Runoja lukiessa tuntee jokainen korkeamman
-hengen tuulahduksen, itse runonhenki puhui tästä naisesta kansalle",
-kirjoittaa myöhemmin K.A. Hermann.
-
-Itse vanha Kreutzwald innostuu eräässä kirjeessä lausumaan: "Niin,
-hänen kätkyensä ääressä on Vanemuine laulanut ja sitä tuudittanut."
-
-"_Mu isamaa on minu arm_" (Isänmaa on rakastettuni), näillä sanoilla on
-Koidula itse antanut avaimen silloiseen sielunelämäänsä. Taikka
-niinkuin hänen sanansa eräässä toisessa runossa kuuluvat: "Mu vaim ja
-süda, kõik mu meeled, on sinu püha nime täis!" (Henkeni ja sydämeni,
-kaikki aistini, ovat täynnä sinun pyhää nimeäsi!) Tässä
-kahdenkymmenenkolmen vuotiaan nuoren tytön kiihkomielisessä
-isänmaantunteessa purkautuu ensi kertaa hänen sielunsa suuri
-tunnevoima. Ensi kertaa löytää se esineen, olkoon kuinka käsitteellisen
-tahansa, joka tyydyttää sen rajatonta antautumistarvetta, sen juhlan ja
-haltioitumishalua. Koidulan mielikuvitukselliset ainekset, hänen
-sielunsa suuri taipumus unielämään, ovat aivan selviä jo tässä
-ensimäisessä palamiskulussa, joka hänessä tapahtuu. Iässä, jolloin
-heräävät aistit useimmiten ovat etualalla, nuoruuden terveen,
-fyysillisen aistillisuuden viettäessä ensimäistä voittojaan, on hänen
-tunne-elämänsä kokonaan käsitteellisyyteen suunnattu, ahdettu täyteen
-abstraktisia aatteita, joille hänen oman sielunsa palo antaa elämän
-hohteen: Kuinka paljon mielikuvituksen elävöittävää voimaa onkaan
-tarvittu, ennenkuin isänmaantunteesta on muodostunut melkein
-mystillisen rakkauden esine, jollaisena se Koidulan runoissa esiintyy!
-Joka tapauksessa, ensimäinen suuri mysteerio Koidulan sielussa on ollut
-hänen isänmaanrakkautensa.
-
-
-4.
-
-Yhtä mysteerion kaltainen kuin Koidulan varhain herännyt
-isänmaanrakkaus, on hänen aikaisemman nuoruutensa toinen suuri
-sielullinen liike: hänen suhteensa vanhaan Kreutzwaldiin, virolaisen
-kansalliseepoksen, Kalevipoegin luojaan. Se on ikäänkuin välitöntä
-jatkoa Koidulan äsken puhjenneelle isänmaalliselle intomielelle, saman
-jumaloimis- ja antaumistarpeen ilmausta, mitä Koidulan hymnit ovat
-täynnä, -- ja yhtä mielikuvituksellista. Koidulan sisäinen tuli palaa
-tässäkin haaveellisessa tunteessa omalla, varsinaiselle, todelliselle
-elämälle niin vieraalla liekillään.
-
-Mutta ennen kuin lähestyy tätä virolaista idylliä, tätä kaunista ja
-harvinaista suhdetta kuudenkymmenenneljän vuotiaan vanhuksen ja häntä
-tasan neljäkymmentä vuotta nuoremman naisen välillä, täytyy olla selvä
-kuva siitä, kuinka poikkeuksellisissa oloissa Koidulan nuoruus kului.
-Ainoastaan siten selviää moni seikka, joka muuten ehkä tuntuisi liian
-uskomattomalta ja sielullisesti vaikeatajuiselta.
-
-Suuri erehdys olisi kuvitella Koidulan ensimäisiä nuoruusvuosia
-huolettomiksi ja iloisiksi, tai niitten yleensä millään lailla
-muistuttaneen tavallisten nuorten tyttöjen elämää.
-
-Koidulaa odotti Tartossa ankara työtaakka. J.W. Jannsen, ryhtyessään
-Tartossa uutta _Eesti Postimees_ nimistä sanomalehteä julkaisemaan, ei
-viivytellyt tietysti heti kiinnittämästä toimitustyöhön nuoren
-tyttärensä jo Pärnussa ilmaantunutta kirjallista kykyä. Se oli aivan
-itsestään ymmärrettävää ja luultavasti Koidulan oman toivomuksen
-mukaista. Perheen toimeentulon vaikeudet näyttävät yhä olleen siksi
-suuret, ettei varsinaisten palkattujen apuvoimien käyttämistä voitu
-alussa ajatella. Ainoastaan tyttäret olivat täysikasvuisia, kaikki
-neljä poikaa sensijaan vielä kouluiässä. Vaikka Koidulan suorittama
-kotiopettajatartutkinto oli ollut "paras, mikä miesmuistiin oli
-suoritettu", ei hänellä nähtävästi ole ollut halua käydä baltilaisten
-varattomien nuorten tyttöjen siihen saakka ainoata tietä. Ansaita
-hänen sensijaan täytyi, ja niin on hän kaikesta päättäen aivan
-vapaaehtoisesti alistunut nuoruutensa raskaaseen työ-ikeeseen.
-
-Sanomalehden julkaisemiseen ei silloisissa alkeellisissa oloissa
-käytetty läheskään niin monimutkaista ja laajaa koneistoa kuin nykyään,
-vaan työnjako oli monta vertaa yksinkertaisempi. Ei vallinnut vielä
-tehtaan, vaan kotiteollisuuden henki. Mitä suinkin mahdollista, tehtiin
-omin voimin, perheen omien kasvavain jäsenten avulla, vieraita
-palkollisia käyttämättä. Jotain patriarkkaalista on epäilemättä
-esimerkiksi Jannsenin perheen tiistaisin tapahtuvassa lehden taitossa,
-johon otti osaa koko talo. Sitä vietettiin kuin säännöllisesti
-palautuvia talkoita, ja äiti laittoi teetä ja voileipiä lehden taitossa
-puuhaavalle perheelleen. Yhtä kotoista oli kaikki muukin toimitus.
-
-Suurin osa toimitustyötä, niin kirjallista kuin käytännöllistä, oli
-Koidulan harteilla. Saadakseen jonkinlaista käsitystä tämän
-"työ-orjuuden" laadusta, kuten Koidulan ystävä, berliiniläinen
-akateemikko _W. Schott_ sitä nimittää, voi poimia otteita hänen
-tämänaikuisista kirjeistään, niin hyvällä huumorilla kuin hän
-höystääkin yhä kertautuvia valituksiaan.
-
-Hän ei ollut ainoastaan lehden toimitussihteeri, ei ainoastaan sen
-kirjallisen osaston toimittaja, vaan samalla lehden kirjanpitäjä,
-korjauslukija, lähettäjä; niin, puuttui vain, että hän itse olisi
-saanut sen latoakin! Koko joukko käytännöllisiä, aivan koneellisia
-toimia, joita ei nykyään enää kenenkään päähän pälkähtäisi lehden
-toimittajalta vaatia, kuten osotteiden käsinkirjoittaminen, oli
-Koidulan tehtävänä.
-
-Hän kirjoittaa: "Hiljainen värinä kulkee läpitseni, kun tulevia
-viikkoja ja kuukausia ajattelen! Nyt täytyy jokaisen Postimiehen
-kappaleen olla eri ristisiteessä ja omalla osoitteella varustettu, --
-2000-2500 lehteä ja osoitetta, jotka täytyy _kirjoittaa_. Aamusta
-iltaan olen viime kuukausina istunut isää auttamassa; eivätkö
-meidänaikuiset viisaat päät voisi keksiä hengetöntä kirjoituskonetta?"
-
-Tai toisen kerran:
-
-"En ole saanut pysähtyä, en levähtääkään, -- minun on täytynyt tehdä
-työtä kuin rengin auran kurjessa, tai oikeammin hevosen auran edessä:
-leipähuolet kuolettavat kaikki herkemmät ajatukset aivoista. --
-lehtemme toimituksesta olisi kokonaiselle konttorille kylliksi. Kun
-yhdenkään viikon saisi mielin määrin levätä, että kiusallinen
-rintasärky katoaisi."
-
-Ja eräässä toisessa kirjeessä:
-
-"-- Jo pari viikkoa ei maistu minulle yön uni eikä ruoka tai juoma,
-istuessani Postimiehen toimituspöydän takana aamusin kello kuudesta
-alkaen usein keskiyöhön saakka."
-
-Tämä kaikki on aivan sananmukaisesti otettava; eräs silloinen Jannsenin
-perheen täysihoitolainen muistelee nähneensä Koidulan vain aterioiden
-aikana, jolloin hän ullakkohuoneestaan ilmestyi alakertaan, puettuna
-väljään työmekkoon, mennäkseen heti takaisin työhönsä. Itse kertoo
-Koidula kerrankin kuuden viikon kuluessa käyneensä vain kolmasti
-kaupungilla.
-
-Melkein heti Tarttoon muutettua kävi Jannsenin oikea käsi luuvalon
-takia aivan käyttökelvottomaksi, ja Koidula saa siitä lähtien olla
-hänelle ja lehdelle kaikki kaikessa, sanan varsinaisessa merkityksessä
-isänsä oikea käsi.
-
-Niinkuin hän itse siitä kirjoittaa:
-
-"Olen isäni vanhin lapsi ja ainoa apulainen hänen työssään... Enemmän
-kuin kuusi vuotta (kirjoitettu vuonna 1867) olen jo hänen kirjurinsa,
-suurin osa hänen kirjoituksiaan kulkee minun käteni kautta, sillä
-isäraukkani oikea käsi on kovin jäykkä ja jäykistyy yhä päivä päivältä,
--- hän ei jaksa tunnissa edes täyttä sivua paperille panna. -- Minä,
-vanhin, olen kasvanut isäni hengessä ja hänen kirjoituspöytänsä
-takana... ja jään paikalleni, niinkauan kuin hänen kalliit vanhat
-silmänsä ovat avoinna... Keneltä hän voisikaan iloisempaa apua odottaa
-kuin omalta lapseltaan!"
-
-Näkyvimmin on tietysti tästä varhaisesta, liiallisesta työstä ja
-liikunnon puutteesta kärsinyt Koidulan ruumiillinen terveys, joka jo
-alun pitäen oli heikko. Hänen tuskallinen, elinaikuinen luuvalonsa ja
-nivelsärkynsä, joka aluksi asettui varsinkin oikeaan käsivarteen, --
-kuten isänkin! -- on saanut alkunsa yhtämittaisesta, liiallisesta
-kirjoitustyöstä. Aika-ajoin kieltää lääkäri häneltä kaiken kynänkäytön
-viikkomääriksi. Ja niin raskas on hänen jokapäiväinen työnsä, että
-pakollinen sairausaikakin tuntuu virkistykseltä ja vaihtelulta.
-
-"Minun täytyy toisinaan levähtää pitkäveteisistä liiketoimista, niin
-että olen onnellinen, kun joskus käsketään olemaan sairaana."
-
-Etupäässä on tämä aikainen ja Koidulan voimille varmaankin
-ylenpalttinen liikarasitus ja yksipuolinen henkinen työ kuitenkin
-vaikuttanut hänen sielulliseen kehitykseensä. Mieltäkiinnittävää
-on ensiksikin uhraava nöyryys, millä Koidula ilman muuta,
-vastaanpanematta, alistuu perheen toimeentulon takia, isänsä takia
-hengettömäksi työkoneeksi. Hän rukoilee itselleen "rauhallista
-sydäntä", koska jokainen avioliiton mahdollisuus merkitsisi perheen
-aineellista häviötä. Aivan samaan aikaan kuin hänen runolahjansa, hänen
-haltioitumiskykynsä, näyttäytyy hänessä muuan toinen ominaisuus, yhtä
-kohtalokas, yhtä syvälle hänen elimistönsä pohjakerroksiin juurtunut,
-yhtä määräävä hänen koko elämäänsä nähden, -- hänen passiivinen
-suhteensa elämään. Hänessä kehittyy näinä aikoina, näin varhain siis,
-eräänlainen voimakas, alistuva ja suuressa määrin passiivinen
-velvollisuudentunto, joka sitten kestää kautta koko hänen elämänsä eikä
-ole missään yhteydessä ulkonaisen toimeliaisuuden kanssa. "On olemassa
-totinen jumalatar, jonka tummat, ankarat silmät sentään voivat niin
-hilpeinä katsella: Velvollisuus. Nämä silmät, -- ne katsovat minua jo
-jonkun aikaa niin ylen vakavina", hän kirjoittaa. Huomattavaa on,
-kuinka vierekkäin, kuinka rinnan haltioitumiskyky ja passiivisuus
-kulkevat Koidulan elämässä, näennäisesti usein ristiriidassa keskenään.
-On kuin olisi Koidulan kohtalo pitkin elämäänsä aina ollut joutua
-itseään voimakkaamman, etupäässä käytännöllisemmän tahdon ohjattavaksi,
--- ja käytettäväksi. Kaikesta itsenäisyydestään, kaikesta
-tunnekyllyydestään huolimatta, on Koidulan sielu ollut avuton kuin
-alaikäisen lapsen, epävarma aina silloin, kuin elämä sitä lähestyi,
-luja ainoastaan velvollisuudentunnossa, itsensäuhrauksessa ja
-kärsimyksessä.
-
-Mutta paitsi sitä eroitti kirjallinen työ Koidulan kokonaan muista
-ikäisistään, heidän huveistaan ja harrastuksistaan, sitoi hänet, esti
-hänen elämäänsä muodostumasta muitten nuorten elämän kaltaiseksi.
-Sama poikkeuksellisuus, joka oli saattanut hänet sairaalloisten
-taipumustensa takia kasvinaikanaan tuntemaan itsensä ikäisilleen
-vieraaksi, eristi hänet nytkin erikoisasemaan. Hän oli, kirjallista
-työtä tekevänä naisena, täysin poikkeuksellinen ilmiö baltilaisten
-kanssasisartensa joukossa, joitten ylin ihanne oli kolmella K:lla
-lausuttu, -- "Kinder, Kirche, Küche",-- oli muitten silmissä armotta
-"die Lydia, das tolle Frauenzimmer!" (Lydia, tuo hupsu naikkonen!)
-
-Mutta hänen ulkonaisen elämänsä täten kuluessa kirjoituspöydän takana,
-suurimmaksi osaksi ylen koneellisessa työssä, pääsi hänen unielämänsä
-sitä rehevämmin kukoistamaan. Juuri työn koneellisuus, aamusta iltaan
-kertautuva yksitoikkoisuus, joka ei suonut tilaa minkäänlaiselle
-mielikuvitukselliselle liikunnolle, vaati vastapainokseen sitäkin
-haaveellisemman ja rikkaamman sisäisen elämän.
-
-On hyvin kuvaavaa Koidulalle, että kaikkein korkein ja hedelmällisin
-suhde, minkä hän eläessään on toiseen ihmiseen solminut, ainoa suhde,
-joka todella oli hänen arvoisensa, jossa hän tapasi täysin vertaisensa,
-niin, mestarinsakin, on melkein yksinomaan ollut kirjevaihtoa,
-yksinomaan henkistä laatua, suhdetta kahden toisistaan kaukana asuvan,
-iän, paikan ja elämänkohtalon eroittaman ihmisen välillä.
-
-Koko meidän inhimillinen kielenkäyttömme ei ole muuta kuin alituista
-sovittelemista Prokrusteen vuoteeseen, jossa sitten tarpeen mukaan
-venytämme tai typistämme, saadaksemme elävät ilmiöt kuolleitten
-sanojemme mukaisiksi. Alituisesti koetamme sanojen kahleilla vangita
-jotain elävää ja vangitsematonta. Sanat ovat meillä ikäänkuin
-kemiallisesti puhtaina edessä: tuossa rakkaus, tuossa ystävyys, tuossa
-viha, tuossa välinpitämättömyys. Verhoamme ystävyyden nimellä montakin
-miehen ja naisen välistä suhdetta, joissa eroottinen lisäys on selvästi
-tuntuva. Ranskan kieli, joka on niin kekseliäs tunnevivahduksien
-nimittämisessä, on luonut nimityksen "_amitié amoureuse_" -- rakastunut
-ystävyys. Ja kuitenkin, voimme keksiä sata nimeä eri vivahduksia
-varten, -- sadasyhdes jää sentään ilman. Sielullisessa elämässä
-vallitsee sama laki kuin muualla elimellisessä elämässä: hyppäyksiä ei
-ole, kaikki käy hitaitten ylimenojen ja vivahdusten kautta, -- asteita
-on yhtä lukemattomia, kuin väreillä eri tuntuja. Rakkauden ja
-ystävyyden välillä on pitkä tunneasteikko, ja kuitenkin on kielessämme
-vain näitten tunteitten eri päätepisteillä nimensä. Olisi epäilemättä
-erehdys ryhtyä erittelemään Koidulan ja Kreutzwaldin suhdetta,
-sellaisena kuin se heidän sadassa kirjeessään esiintyy, kaava kädessä.
-Hartaus jokaisen uuden elämänilmaisun vivahduksen, jokaisen uuden
-inhimillisen todistuskappaleen edessä, on ainoa oikea edellytys niitten
-ymmärtämiseen. Monien kohtalo-draamojen ja murhenäytelmäin joukossa,
-joiksi inhimilliset suhteet usein muodostuvat, on Koidulan suhteella
-Kreutzwaldiin, huolimatta kaikista myöhemmistä sorasoinnuista,
-kuitenkin sijansa idyllinä, ihanteellisen ajan ihanteellisena suhteena,
-yllään kansallisen romantiikan aamukajastus.
-
-
-5.
-
-Ei voi Koidulan vastaiseen kehitykseen nähden koskaan kyllin
-korkealle arvostella sitä sattumaa, joka hänet juuri nousevana,
-vaikutusherkimpänä kautenaan vei Kreutzwaldin arvostelevan älyn ja
-harvoille valituille, mutta sitä lämpimämmin sykkivän sydämen
-johdettavaksi. Parempaa kasvattajaa, syvempää ymmärtämystä ei Koidula
-silloisessa Virossa olisi voinut saada.
-
-Viron sivistyshistorialla on tähän asti tuskin toista nimeä
-tarjottavana, joka niin täydellä syyllä vetäisi puoleensa sekä
-kirjallisen että inhimillisen mielenkiinnon, kuin _Friedrich Reinhold
-Kreutzwald_, Viron Lönnrot. Tuntuvasti edellä oman aikansa kun oli,
-ulottuvat hänen laajanäköisyydessään vapaamielisen, jalostuneen
-persoonallisuutensa perusviivat nykypäiviin saakka. Koidulan häneen
-tutustuessa oli Kreutzwald jo ennättänyt elämänsä iltaan. Huolimatta
-kaikesta tunnustuksesta, mikä oli tullut vuonna 1862 ilmestyneen
-Kalevipoegin osaksi, ei Kreutzwald lähimainkaan nauttinut samaa
-kansansuosiota kuin isä Jannsen, jonka kanssa hänellä muuten alati oli
-kaunaa. Hänen luonteensa oli aivan liian eristynyt ja ylimyksellinen,
-tullakseen toimeen ihmisten kanssa, hänen henkensä liian sarkastinen,
-liiaksi ajastaan eroava. Kasvanut kun oli vuosisadan vaihteessa
-Baltiaan uloittuneessa valistusajan hengessä, -- hän oli syntynyt orjan
-poikana 1803, -- säilytti hän elämänsä loppuun saakka leppymättömän
-vihansa kaikkia ennakkoluuloja ja dogmeja vastaan, kohdistaen sen usein
-varsinkin pappissäätyyn, jonka "mustatakkeja" hän ei herkeä asettamasta
-nuoliensa maalitauluksi. Hänen suoruutensa on joskus jyrkkää, mutta ei
-koskaan pikkumaista. Laaja humaanisuus, vääjäämätön totuuden rakkaus,
-vastenmielisyys kaikkea ulkonaista loistoa vastaan, yhtyy hänessä
-tarvittaessa iskevään ivaan ja synnynnäiseen ihmisepäilyyn.
-
-Elämä ja oma luonne olivat hänet jo aikoja yksinäistyttäneet. Pienen,
-uneliaan Võrun kaupungin hengettömässä ympäristössä hän elää
-työnrasittamaa elämää, sisäisesti erakkona, laajaa lääkäritointaan
-harjoittaen. Sairashuone, alituiset ajomatkat kaikenlaisella säällä ja
-sairaskäynnit kaupungilla täyttävät hänen elämänsä aamusta iltaan.
-Voimme kuvitella häntä kivulloisena vanhuksena, joka pitkästä
-elämästään suurimpana viisautena on omistanut tyytymyksen hyveen,
-pohjaltaan katkerana ja yksinäisyydestään kärsivänä, mutta liian
-ylpeänä sitä tunnustaakseen. Milloin aikaa kävelyihin riittää,
-suuntautuvat askeleet Võrun hiljaiselle hautuumaalle; yksilöllisen
-elämän lopputilit ovat aikoja sitten tehdyt. Ei aikalaisten ylistys
-eikä väärinymmärrys jaksa enää järkyttää pettymysten karkaisemaa
-sydäntä. Kreutzwaldin kuva näyttää korkeaotsaiset, rauhalliset
-ajattelijan kasvot, herkkäpiirteisen suun, sisäänpäinkääntyneen,
-yhdellä kertaa terävän ja aran katseen, laihat, sileäksi ajellut
-posket, rinnalle vajonneen leuan. Pään ja olkapäitten asento on kumara
-ja väsynyt.
-
-Tähän tasaisesti päämääräänsä kohti vierivään elämään tunkeutuu
-Koidulan säteilevä, nuori olemus.
-
-Syynä heidän kirjevaihtonsa alkuun oli väärinkäsitys ja
-loukkaantuminen. Kreutzwald, Jannsenin vanha vastustaja, joka aina
-tilaisuuden sattuessa hämmästeli milloin Jannsenin leppyisää
-suhdetta papistoon, milloin hänen vanhoillista kantaansa
-kieliuudistuskysymyksessä, -- Jannsenin taas pilkatessa Kreutzwaldin
-muka jonninjoutavaa kansanrunouden harrastusta, -- ulotutti vihdoin
-ivanuolensa vastustajansa tyttäreenkin.
-
-[W. Reiman kuvaa seuraavin sanoin Kreutzwaldin ja Jannsenin suhdetta:
-
-"Kreutzwaldin ja Jannsenin suhde oli alusta alkaen vihamielinen.
-Kreutzwald pistelee yhtämittaa Jannsenia. Kumpikin oli niin toisistaan
-eroava luonteeltaan, ettei minkäänlaista sopusointua voinut syntyä.
-Kreutzwald,-- täynnä sappea, pilkallinen, repostelija, Jannsen, --
-auringonlapsi, elämäniloinen, leikkisä humoristi. Kreutzwald jo hautaan
-vajoovan ratsionalismin edustaja, jonka mielestä sen mukana valo ja
-totuus samoin hautautuivat, Jannsen voittoisan pietismin ja uuden
-oikeaoppisuuden käsityskannan lämmin puolustaja. Kreutzwald
-syvällisesti sivistynyt, uudenajan ihminen, tieteen ystävä ja tuttava,
-Jannsen hiukan hiottu, vaillinaisen alkeiskoulun perustuksen saanut
-itseoppinut. -- Lyhyesti: Kreutzwald -- lääketieteen tohtori, --
-Jannsen -- kanttori."]
-
-Julkaisemassaan kalenterissa pilkkaa Kreutzwald naisia, jotka luopuvat
-neulasta ja sukkapuikoista, ja varoittaa nuoria miehiä moisista
-"kirjaneideistä" ja "paperinäädistä".
-
-Tämän johdosta kirjoittaa Koidula Kreutzwaldille ensimäisen kirjeensä.
-Oikeutettu närkästys taistelee esille puhkeavan, ikäänkuin kauan
-patoutuneen kiintymyksen kanssa, kunnes haaveellinen, nöyrä ihailu saa
-voiton. Koidula kertoo kauan taistelleensa, ennenkuin arkuudestaan
-pääsi, -- hän, joka "isänsä lapsena ja monessa muussakin suhteessa"
-tiesi olevansa Kreutzwaldille vastenmielinen. "Kunnioitettu herra,
-oletteko eläissänne saanut kokea, miten tuskallista on nähdä toisen
-tuomitsevan, tekojenne pohjan ja oikeutuksen jäädessä tuomarille
-hämäriksi? Ah, se on katkeraa kestää, sitä katkerampaa, mitä korkeamman
-kunniasijan sitä ennen olitte tuomarille sydämessänne rakentanut."
-Kirjallisen työnsä puolustukseksi kertoo Koidula kotioloistaan ja
-antautuu lopulta täydellisesti Kreutzwaldin armoille, pyytäen häneltä
-neuvoa, jatkaako runoilemista vai eikö. "Nyt sitävastoin, kun tulen
-luoksenne opinhaluisena lapsena, rukoillen Teitä: langettakaa tuomio,
-oikea tuomio, nyt Kalevipoegin runoilija, nyt kansamme laulu-isä, nyt
-unohtakaa, _kuka_ anoja on, mikä Teitä ja häntä on eroittanut ja yhä
-eroittaa, nyt auttakaa epäilevää ihmisparkaa sovintoon ja rauhaan
-itsensä ja mailman kanssa. Sanokaa, mitä minun tulee tehdä, ja jos Te
-neuvotte: jätä, mihin Sinulla ei ole kykyä, silloin tahdon
-uskollisin sydämin koettaa haudata menneiden aikojen helmaan kaiken
-laulunlaadinnan, kuolettaa sydämessäni kaiken laulunpakon. Tahdon
-silloin koettaa hankkia muuta työtä, joka sydämeni vaimentaisi, ja
-panisi unohtamaan, ettei ihminen ole luotu mailmaan vain syödäkseen ja
-juodakseen."
-
-Koidulan ensi kirjeeseen vastaa Kreutzwald yhtä luonteenomaisella,
-jonka isällisen sävyn alta jo voi kuulla heräävän mielenkiinnon ensi
-tykytyksen. Sen mottona on vanhan laulun säe: "Vertraue dem warmen
-Sonnenstrahl, Er löst vom Nebel Berg und Thal!" (Luota päivän lämpimään
-säteeseen, se vapauttaa usvasta vuoret ja laaksot.) Kreutzwaldin
-laajan, kaiken ymmärtämykseen pyrkivän, usein niin hämmästyttävän
-nykyaikaisen persoonallisuuden ääriviivat ovat kirjeessä haahmoitellut.
-"Sydämeni on Jumala luonut kaikin tavoin avaratilaiseksi, niin että
-kaikki edistykseen pyrkivät harrastukset siinä riittävän sijansa
-saisivat." "Olen suurimman osan elinaikaani käyttänyt yksinomaan
-siihen, että oppisin luontoa ja kaikkea luotua niin perinpohjaisesti
-tuntemaan, kuin nykyinen tiedonkehitys sallii." Koidulan ylistykset hän
-torjuu järkähtämättä takaisin: "En ole mikään kansan laulu-isä,
-kuuluisa Virulaulik, (Kreutzwaldin runoilijanimi), vaan heikko,
-erehtyvä ihmisolento."
-
-Täten alkaa kirjevaihto, joka nyt herkeämättä jatkuu. Koidulan kirjeet
-ovat alussa usein lyyrillisiä tunnepurkauksia, joista puhuu mitä nöyrin
-ja ihannoivin ihailu. Vuosien kuluttua Koidula itse tunnustaa
-Kreutzwaldille, mitenkä hän alussa vapisevin käsin avasi Võrusta
-tulleet kirjeet "siniseinäisessä" huoneessaan. "Povessani on paikka,
-mistä Virulaulikin nimi ei häviä, ennenkuin sydämen sykintä päättyy, ja
-kaksi kättä rinnalle ristitään." "Te, te, herra, voitte minusta ja
-minulle tehdä, mitä haluatte, ja mitä mahdollisena pidätte, olen kuin
-vaha käsissänne." "Tuhansille ei ole suotu samaa onnea kuin minulle,
-ammentaa opetusta kaikkein kauniimmasta lähteestä, kaikkein
-virkistävimmällä vedellä henkeään juottaa." Ja toisessa kirjeessä: "En
-vielä tänä päivänäkään ymmärrä yhtä seikkaa: kuinka olen niin pitkät
-ajat ilman Teidän kunnioitetun kätenne johdatusta jaksanut elämääni
-elää. Kiitollisuuden kyyneleet kostuttavat kirjeenne rivejä, haluaisin
-heittäytyä kirjoituspöytänne eteen."
-
-Se on mestarinsa jalkojen juuressa istuvan opetuslapsen puhetta. Jos
-siinä on erotiikkaa, niin on se kehitysiässä olevan lapsen
-epämääräistä, aistillisuudesta vapaata tunnetta, joka niin mielellään
-syttyy suitsutukseksi jonkun kuuluisuuden jalustalle. Huomattavaa on,
-ettei Koidula tähän saakka vielä koskaan ollut nähnyt Kreutzwaldia,
-paitsi kuvissa. Mutta hänen sielunsa _tarvitsi_ haltioitumista,
-antaumusta, sentähden tuli vanhasta Kreutzwaldista, neljänkymmenen
-vuoden ikäerosta huolimatta, hänen unielämänsä ihanne. Koidulan
-kirjeistä Kreutzwaldille voi nähdä, millaiseen rakkauteen hän olisi
-ollut mahdollinen, millaisia hurmion ja kaikkivaltaisen tunteen
-kerrostumia häneen kätkeytyi.
-
-Kreutzwald on alussa maltillinen ja varova, ikäänkuin ei jaksaisi uskoa
-elämänsä yhtäkkistä ja tuiki odottamatonta rikastumista. Mutta turhaan
-hän ottaa avuksi järkensä ja itseivansa: Koidulan hänen ympärilleen
-sytyttämä lapsellisen ihailun leimu on niin valtava ja joka kirjeessä
-uudistuva, että kovemmankin kuin Virulaulikin pohjalta niin tunneherkän
-sydämen olisi täytynyt sulaa. Mahdollisimman kauan hän koettaa pitää
-kiinni isällisestä sävystä. Hän ottaa Koidulan runovihkosen Emajõe
-Ööpikin isällisiin käsiinsä, armotta sitä seuloen, niin että
-kieliopilliset virheet lentävät kuin tuulessa akanat. Hänen
-ihmisepäilyyn tottunut luonteensa yrittää yhä luotaan torjua ja
-epäillä. "Epäilys on luontainen tautini, jonka suhteen kaikki
-lääkkeet ovat voimattomat." "Sydämessäni asustaa niin runsaasti
-kerjäläisylpeyttä, että mieluummin kuolen rakkauden nälkään, kuin
-lähden kerjäämään toisten oville almua". "Joka on elämässä jo niin
-paljon kadottanut kuin minä, sille ei yksi sydän enemmän tai vähemmän
-mitään merkitse." Mutta mikään ei auta. Kirjevaihto muuttuu hänelle
-välttämättömyydeksi, ainoaksi virkistykseksi ylen rasittavan ja
-tyydytystä tuottamattoman perheellisen elämän lomassa. Hän, joka koko
-nuoruutensa ja miehuutensa parhaat päivät on saanut viettää sisäisen
-ymmärtämyksen puutteessa, vain luonnosta tyydytystä hakien, tuntee nyt
-yhtäkkiä itsensä ymmärretyksi. Muun mailman moite ja ylistys ovat
-hänelle vielä yhdentekevämpiä kuin ennen: "yksi sydän on minut
-ymmärtänyt". Koidula on hänelle korkein ihanne, hänen elämänsä myöhään
-löydetty, aina etsitty Runotar. Hän toivoo Koidulasta jatkajaa omalle
-työlleen: "En toivo vähempää, kuin että voisin Teistä aikain kuluessa
-laulajan kasvattaa, jonka kanteleen kielet helisisivät Viron kansan
-kunniaksi ja kaunistukseksi, kun minun silmäni jo ammoin mullan alla
-lepäävät." Vihdoin viimein hän luopuu varovaisuudestaan. "Miksi pitäisi
-meidän yhä edelleenkin taivaan tahtoa vastaan kapinoiden ja sydämen
-vuolle sulkuja laatien toisin puhua, kuin tunne vaatii." Ja hän päättää
-lähteä Tarttoon.
-
-On suhteita, niin arkoja, niin epätavallisia, etteivät ne kestä
-harkintaa. Se on niille tappavaa myrkkyä. Ne viihtyvät vain
-etäisyydessä ja kuolevat läheisyydessä. Ne ovat tuomitut kuolemaan,
-niin pian kuin ne, kuten kreikkalaisen tarun Narkissos, näkevät
-itsensä, niinpian kuin niille annetaan nimi.
-
-Koidulan ja Kreutzwaldin suhteessa muodostaa kirjevaihdon ensi jakso
-onnellisen ja itsetiedottoman ajan. Ei mikään häiritse molemminpuolin
-niin vastustamattomalla voimalla kasvavaa kiintymystä, eivät edes he
-itse. Syrjäiset, vihamieliset voimat ovat vielä kaukana, ja kaikkein
-vaarallisin vihollinen, heidän oman sydämensä harkinta, vielä monien
-lukkojen takana.
-
-Ja niin tulee Kreutzwald Tarttoon, pääsiäisaikaan vuonna 1868.
-
-Hän astuu vanhan vastustajansa Jannsenin kynnyksen yli, tällä kertaa
-sula sovinto mielessä. Suurempia vastakohtia ei suinkaan voisi
-kuvitella kuin lihavahko, pyöreämuotoinen Jannsen, vinosta suustaan
-toisen verevän sukkeluuden toisensa jälestä sinkoava, puhelias ja
-vilkas, samalla läpeensä rauhan mies, -- ja laiha, kumara,
-ohuttukkainen, vaikka ei kaljupäinen Kreutzwald, harvapuheinen ja
-ulkonaisesti tyyni, mutta sisäisesti intohimoinen ja kiivas, sanoissaan
-jyrkkä, ivassaan häikäilemätön. Tiigikadun kodikkaassa talossa tehtiin
-tänä pääsiäisenä julkinen sovinto Viron kahden silloisen merkkimiehen
-välillä, sovinto, josta todellisuudessa tuli vain lyhyt aselepo.
-
-Muuta emme oikeastaan tiedä Kreutzwaldin Tarton matkasta. Kun
-kirjevaihto taas alkaa, on se näennäisesti aivan sama sävyltään.
-Koidulan sairas käsi estää häntä tosin ensi viikkoina vastaamasta
-Kreutzwaldin jo levottomiin kirjeisiin, mutta pian hän selittää
-pakollisen vaitiolonsa, kirjeet kulkevat taas säännöllisesti Tarton ja
-Võrun väliä, ja kaikki on taas kunnossa. Ja kuitenkin on kummankin
-kirjeitten äänilaji toinen kuin ennen.
-
-Luonto ei ollut suonut Kreutzwaldille mitään erikoisia ulkonaisia
-etuja, ei voittavaa ulkomuotoa, ei valloittavaa esiintymistapaa.
-Ulkonaisesti hän oli sitä, mitä todella oli, työssä kulunut,
-kivulloinen, kuudenkymmenenviiden vuotias mies. Vaikka Koidulan ihailu
-olisi ollut kuinka palava tahansa, täytyi hänen kuitenkin
-vaistomaisesti tuntea juopa, jonka hänen oma nuoruutensa muodosti
-heidän välilleen. Minkätähden muuten hiipisivät jo Koidulan ensimäiseen
-vastauskirjeeseen myöhemmin niihin täydellisesti vakiintuvat "toinen
-isäni", "isällinen ystäväni", "mon père" ja niin edespäin? Miksi
-harvenee runollinen puhuttelusana Virulaulik? Tulevatko nuo nimitykset
-itsestään, luonnollisesti Koidulan kynästä, vai onko hänellä syytä
-huomauttaa Kreutzwaldia heidän suhteensa todellisesta laadusta?
-Kumpikin olettamus on Kreutzwaldille yhtä epäsuotuisa.
-
-Kreutzwaldinkin kirjeissä on toinen pohjasävy. Mutta Koidulan
-kirjeitten suurempaa asiallisuutta ja tyyneyttä vastaa Kreutzwaldin
-kirjeissä yhä peittelemättömämpi rakkauden ilmaisu. "Te olette ainoa,
-joka minut todella on tuntenut ja ymmärtänyt. Siihen luottaen toivon,
-rakas Lydia, että nykyisistä säikeistä vähitellen punomme ystävyyden
-siteen, joka kestää yhtä kauan kuin henkikin meissä." "Sukulaissielut
-rakastavat toisiaan. Niille ei ole etäisyyttä olemassa, vaikka viipyisi
-toinen etelässä, toinen pohjoisessa. Teidän ystävyytenne ei jaksaisi
-koskaan janoani sammuttaa. Voisin päivä- ja viikkokausia olla
-seurassanne, ja kuitenkin pelkään, ettei kaipauksen jano erottua
-vaimentuisi." "Pysykäämme sentähden hengensiteissä lähekkäin, kunnes
-kylmän lumen alla viimeinenkin lämpö elämämme hetteistä jäähtyy, ja
-kaikki jääksi kangistuu, mikä elämälle ihmisoikeuden antaa, ja miksi
-taivaan taatto meidät yli luontokappaleitten korotti."
-
-Pikainen, odottamaton käänne, jota kumpainenkaan ei suinkaan ollut
-aavistanut, oli tehdä lopun heidän suhteestaan. Koidula oli pyytänyt
-kesällä käydä Võrussa Kreutzwaldin luona ja valmistautuu matkaan kuin
-toivioretkelle. Hän matkustaa Võruun senaikuisella hitaalla
-kievarikyydillä, onnellisena odotuksessaan, palatakseen kahden viikon
-kuluttua syvästi loukattuna ja häväistynä.
-
-Täydellistä selitystä Võrussa tapahtuneesta murhenäytelmästä, kuten
-Kreutzwald sitä nimittää, eivät kummankaan kirjeet anna. On vain
-viittauksia, puolia sanoja, hienotunteisuus asiaan sekaantuneita,
-läheisiä henkilöitä kohtaan pakoittaa kummankin vaikenemaan.
-
-Viittaukset ovat kuitenkin kyllin selviä, että edes likimaille voimme
-aavistaa asian kulun. Kreutzwaldin puoliso on pannut Võrussa toimeen
-suuren mustasukkaisuuden kohtauksen, syyttänyt Koidulaa vehkeilystä
-miehensä kanssa ja kovin sanoin käskenyt hänen kiireimmiten lähteä
-pois. Paitsi sitä kirjoitti rouva Kreutzwald Tartossa asuvalle
-vävylleen ja tyttärelleen loukkaavan, Koidulaa tuiki nöyryyttävän
-kirjeen, jonka johdosta vävy itse ilmestyi Jannsenin luo, vaatien
-kirjevaihdon lopettamista. Kirjeitten anastamisia ja tahallisia
-avaamisia ynnä muita hämäriä seikkoja liittyy vielä tähän valitettavaan
-välikohtaukseen.
-
-Jannsen, arka kun oli tyttärensä maineesta, näki hyväksi isällisellä
-mahtisanalla katkaista kirjevaihdon, ja Koidula totteli kieltoa
-kolmeneljännes vuotta.
-
-Idylli on särjetty. Kauniin ja harvinaisen suhteen itsetiedottomuus on
-poissa, sen elinehtoa loukattu. Koidulan herkkään, melkein pyhään
-ihailuun, joka oli kuin alituista uhria rakastetun runoilijan
-kunniaksi, tarttuu pikkuporvarillisuus koko realistisen käsityksensä
-karkeudella. "Jossakin sielussani on paikka, mihin työntäyttämien
-päivien melu ja puuha ei uloitu, sinne pakenen, kun Virulaulikin kera
-puhelen." Tämä hiljainen pyhäkkö raiskataan Koidulalta. Vedotaan naisen
-kaikkein arimpaan kohtaan, hänen naiselliseen ylpeyteensä, tehdään
-hänet naurettavaksi itsensä edessä ja väkisin näkeväksi. "Sellaista
-mielenraakuutta en olisi kaikista vaikeista kokemuksistani huolimatta
-kuitenkaan koskaan odottanut", sanoo Kreutzwald Tarttoon tulleesta
-kirjeestä. Koidula ei ollut edes itse tehnyt itselleen selkoa tunteensa
-laadusta, nyt täytyi hänen kuulla sitä syytettävän kaikkein
-loukkaavimmilla nimityksillä. Sensijaan että Kreutzwald tähän saakka on
-ollut hänelle jonkinlainen puolittain tarumainen olento, toinen
-Vanemuine, on hän nyt yhtäkkiä vanha, nainut mies, jonka verkkoihinsa
-pyytämisestä häntä syytetään!
-
-Kreutzwaldinkin teki katastrofi näkeväksi. On säilynyt joukko
-kirjeitä, joissa tietoiseksi kehittynyt rakkaus ja epätoivo tapaavat
-välittömän ilmaisunsa. "Nimittäkää sitä raivoudeksi, hulluudeksi,
-mielettömyydeksi, en voi Teistä erota! Teidän ei onnistu kuitenkaan
-vieraantua minusta, olen Teitä aina vastaisuudessakin ihanteenani
-jumaloiva. Mitä poika aavisti, nuorukainen unelmoi, ja mies
-mielikuvituksensa voimalla naisellisesta olennosta kuvitteli, on Teidän
-tuttavuutenne kautta minulle täydeksi totuudeksi selvinnyt." Saman
-vuoden syyskuussa Kreutzwald kirjoittaa:
-
-"Nyt on kai kyllin aikaa jo ehtinyt kulua, niin että kipeimmät haavat
-ovat parantuneet, ja pitkällisin pahamieli vaimentunut, ja minä voin
-toivoa tämänpäiväiselle teolleni Teidän silmissänne edes senverran
-anteeksi-antoa, ettette pane pahaksi, kun taas uskallan kirjeellisesti
-eteenne ilmestyä. Taistelua ei ole minulta puuttunut, päinvastoin, mitä
-inhimillisissä voimissa on, sen olen tehnyt ja koettanut. -- -- Että
-kirjevaihtomme tästälähtein olisi ulkokohtainen, s.o. sisällyksetön,
-sitä vaatimusta en jaksa täyttää, niinkauan kuin veri vielä sydämessäni
-liikkuu, mutta yhtä vähän saakoot sanani ja tekoni Teidän onneanne ja
-rauhaanne häiritä! -- -- -- Sanokaa itse, rakas Lydia, kuinka
-taisittekaan koskaan syyttää minua moisesta hourailusta, ikäänkuin
-voisi minun rajaton ihailuni Teitä kohtaan, joka kuolinhetkeeni saakka
-on pysyvä muuttumattomana, vaihtua senkaltaiseksi rakkaudeksi, kuin
-mikä nuorukaisen ja neiden välillä herää? -- -- Vaikka seisoisinkin
-paraikaa vapaana, kaikista siteistä irtipäästettynä, edessänne, en
-saisi sentään hetkeäkään ajatella, että rakkauden side voisi yhdistää
-meidät. Jos toivonkin Teitä 'ihanteekseni', jota hiljaisissa
-ajatuksissa kumarran kuin korkeampaa ilmestystä, ja jonka eteen, --
-mutta aina vain ajatuksissa, -- lasken toiveeni, joita en koskaan en
-Teille enkä muille mene ilmaisemaan, niin tahtoisinpa oppia tuntemaan
-tuomarin, joka minut sentakia tuomitsisi? Se, joka kaikkein ylinnä
-istuu, ei sitä tee, sillä hänen täydellisyydellään on toiset ajatukset
-kuin meidän heikkoudellamme. -- -- Te voitte 'ihanteena' olla minulle
-aina armas ja palvonnan arvoinen, mutta kuitenkin olette ajatuksissani
-liian korkealla, (siinäkin tapauksessa että voisin vuosien taakasta
-päästä!) että rohkenisin Teitä avioliiton tai rakkauden sitein
-kahlehtia. Ihanteelta en vaadi muuta, kuin että ajatuksissani voin
-ylentää henkeni hänen puoleensa, vaan en suinkaan, että hänen pitäisi
-valmistaa jokapäiväinen ruokani ja toimittaa kaikki talousaskareet.
--- -- -- Sydämeni tunteet Teitä kohtaan eivät voi sammua, sillä niissä
-on ijäinen elämä! -- -- -- Tätä selitystä en saanut jättää Teille
-antamatta, nyt voitte tehdä, mitä -- haluatte, kirjoittakaa tai olkaa
-kirjoittamatta."
-
-Mutta Kreutzwald on nyt vanha ja murtunut mies, "viimeksi eletty vuosi
-on minua vähintäin kymmenen vuotta vanhentanut". Työn, vanhuuden ja
-kivulloisuuden painostamana hän käy taisteluaan pakoittaakseen
-rakkautensa ainoaan muotoon, jossa sen oli luvallista ilmaantua:
-isälliseen hellyyteen. Auttamattoman kohtalon äänenvaimentaja on
-kaikkien hänen sanojensa yllä. Yhä useammin askartavat ajatukset
-kuoleman kysymyksissä, hänen tehdessään säännöllisiä kävelyretkiään
-Võrun hautuumaalle. "Vanhalle, ennakkoluulottomalle ihmiselle ei
-hautuumaa eikä kuolema tarjoa mitään kauhistavaa; näen kummassakin vain
-onnellisen rauhan levottoman elämän jälkeen, ei ole enää tuota ikuista
-kiirettä aamulla nousta, kun niin mielellään kauemmin nukkuisi." Hän
-käy sairaalloiseksi, silmät heikkenevät eivätkä kestä keinotekoista
-valoa, usein täytyy hänen iltapäivin pysyä vuoteessa. Voimme nähdä
-hänen öisin istuvan yksinäisessä työkammiossaan yläkerroksessa, kun
-kaikki on hiljennyt ympärillä, kirjoittelemassa kirjeitä, joihin tietää
-vastauksen jäävän tulematta, ainoana seuranaan pieni valkea elättihiiri
-suuressa lasipurkissa. Hän elää muistoissa, vanhuutensa lyhyen idyllin
-koskemattomuudessa, lukien yhä uudelleen Koidulan ensimäisiä kirjeitä,
-jotka osaa ulkoa. "Jäljelle jääneet lehdet tarjoovat minulle usein
-alakuloisina hetkinä lohdutusta, kun pitkiin, pitkiin aikoihin ei
-Teiltä ole tietoja saapunut."
-
-Kuukaudet kuluvat. Kreutzwald on näennäisesti tyyntynyt. Hän
-kirjoittaa: "Sisäinen tuomari, vakaumukseni, omatuntoni, julistaa minut
-vapaaksi. Jos onkin hetkiä ollut, jolloin inhimillinen heikkous sai
-minut unohtamaan, mihin Teidän ja itseni suhteen olin velvollinen, niin
-ovat ne, Jumalan kiitos, onnellisesti ohitse." Mutta elämä on
-kadottanut yllätyksensä. "Huomispäivä on liukuva ohitse tavallisessa
-hiljaisuudessa, missään suhteessa 364:stä veljestään eroamatta."
-
-Vanhuudessa kirjoittamassaan eepillisessä runoelmassaan "_Lembitu_",
-joka ilmestyi vasta hänen kuolemansa jälkeen, on Kreutzwald
-runollisella lennolla kuvannut sankarille ilmestyvää "korkeaa neitiä",
-(kõrge neitsi), jossa ei ole vaikea tuntea Koidulan piirteitä. Paikat,
-joissa Lembitu kuvaa tunteitaan "taivaallista lähettilästä" kohtaan
-ovat kauneimpia koko runoelmassa:
-
-    Ja selgest olin mina teda märkand,
-    kui kõrget neiut teretand mul silm,
-    üks võeras vägi südamesse tärkand,
-    mis tunnistanud palavus ja kulm,
-    ma tundsin äkitselt kui unest ärkand,
-    mind rüppe võtnud oli kaunim ilm.
-
-    Mis tulevikul toob mull juhtumine,
-    on praegu varjul paksu pilve all,
-    ma tunnen, et üks sala tömbamine
-    mind kõndma sunnib sinu ligidal,
-    seal teel on kõik nii uus ja imeline,
-    kui seisaksin ma võõra tahteval.
-    -- -- -- -- --
-
-    Üks jumalikust juurdund kõrgem idu,
-    on siginemas minu südames,
-    küll väetike kui õhem lume kidu,
-    vast pisut nähtav päikse terades,
-    kui seisaks taevas suremata pidu,
-    mind ootes tuleviku kanguses.
-
-(Ja selvästi huomasin, kun silmäni oli tervehtinyt korkeaa neittä,
-kuinka vieras mahti oli herännyt sydämessäni, joka oli kokenut
-kuumuutta ja kylmää, tunsin äkkiä kuin unesta heränneeni, ihanammat
-ilmat olivat minut syliinsä sulkeneet.
-
-Mitä tulevaisuudessa kohtalo tuo, on paraikaa paksun pilven peitossa;
-tunnen, että salainen vetovoima pakoittaa minua lähelläsi kulkemaan;
-sillä tiellä on kaikki uutta ja ihmeellistä, niin kuin olisin vieraan
-tahdon alainen.
-
-Jumalallisista juurtunut, korkea taimi versoo sydämessäni, vähäisempi
-ohuinta lumihiudetta, auringon säteissä tuskin näkyvä, niin kuin
-taivaassa odottaisi kuolematon juhla minua tulevaisuuden
-kaukaisuuksissa). (_Lembitu_, kuuetõistkümnes laul.)
-
-Koidula tointuu monta vertaa nopeammin. Hän on vielä nousussa, hänen
-elinvoimansa, kykynsä tuntea ja kärsiä vielä kuluttamattomat, onnen
-vaatimus vielä tinkimätön. Voi olla, että hiljainen, vähitellen heräävä
-tietoisuus siitä, ettei suhde Kreutzwaldiin kuitenkaan olisi voinut
-ajanpitkään yksinomaan tyydyttää, auttaa hänet yli raskaimman ajan. Kun
-hän melkein vuoden kestäneen vaitiolon jälkeen taas alkaa säännöllisen
-kirjevaihdon, ei hänen kirjeissään ole kaipauksen sävyä, joka niin
-usein panee Kreutzwaldin puhumaan entisistä hyvistä ajoista.
-Kirjoituspöydällään hän kauan säilyttää omien tarkkojen ohjaustensa
-mukaan laadittua pahvijäljennöstä Kreutzwaldin talosta Võrussa, mutta
-kirjeitten lyyrilliset dityrambit, jumaloiva ylistäminen on ainaiseksi
-lakannut. Opetuslapsi ei enää istu mestarin jalkojen juuressa,
-päinvastoin: mestari on nyt kumartunut köyryksi isoisäksi, jota täytyy
-kohdella täysikasvuiseksi ennättäneen lapsen suojelevalla hellyydellä.
-Hän on nyt pysyväisesti "taattoseni", "papa Kreutzwald", -- ja Koidulan
-tunne häntä kohtaan lapsen kiintymystä henkiseen kasvattajaansa ja
-uskollisimpaan ystäväänsä, ei muuta.
-
-Suuri on epäilemättä ollut Kreutzwaldin vaikutus Koidulaan. Ei kukaan
-ole Koidulan sisintä olemusta, sekoitusta taiteilijalapsesta ja
-kehittyneestä älyllisyydestä osannut niin varhain määritellä, kuin
-Kreutzwald sanoessaan: "teissä on toden teolla kaksi ihan erilaatuista
-luonnetta, toinen emansipoitu tyttö, toinen lapsenkengissä, ja tässä
-kaksinaisluonteessa piileekin Teidän viehätysvoimanne." "On niin vähän
-niitä, jotka ymmärtävät lapsi-Lydiaa", valittaa Koidula kerran
-myöhemmin. Kreutzwald oli sen tajunnut, sisäisen suuren avuttomuuden ja
-turvaa etsivän arkuuden, joka kätkeytyi ulkonaisesti varman
-älyllisyyden varjoon. Kreutzwald on varhain rakkautensa vaistolla
-ymmärtänyt _naisen_ Koidulassa, hellyyden, antaumuksen janon
-isänmaallisia sankarilauluja luovan Viron vestaalin sydämessä, hyvin
-tietäen, ettei hänen tehtäväkseen tullut sitä herättää.
-
-Sensijaan hän antoi, mitä taisi: hänen valistusajan koulua käynyt
-ivansa ja suorasukaisuutensa kitki Koidulasta pois monet
-sentimenttaalisuuden idut, vuodattaen häneen terveellistä epäilyn ja
-arvostelun henkeä, hän pani liikkeelle Koidulan älyn, pakoittaen sitä
-yhä uusiin ponnistuksiin, ja lopuksi hän ympäröi nuoren ystävättärensä
-ymmärtämyksen ja myötätunnon ilmastolla, jossa niin kiireesti pääsivät
-kehkeämään Koidulan loistavat ja sytyttävät ominaisuudet.
-
-Koidula läheni nyt nopeasti varsinaista kukoistus- ja vaikutuskauttaan.
-
-
-6.
-
-Koidula tulee Kreutzwaldin koulusta valmiina, hänessä alkaa jo olla
-kaikki ne piirteet, jotka näkyväisyytensä vuoksi ovat syvimmin
-tietoisuuteen syöpyneet. Nyt ei tarvittu enää muuta kuin ajan
-muodostama tausta, jotta hänen henkinen olemuksensa saisi oikean
-korostuksensa, ei enää muuta kuin oikea poljento, oikea rytmi, jonka
-tahtiin hänen tulisydämensä voisi sykkiä. Eikä se jäänytkään tulematta.
-
-Kohtalo, joka sensijaan, että olisi sallinut Koidulan syntyä jossain
-suuressa henkisten liikkeitten ristiaallokossa, olikin antanut hänen
-tulla mailinaan Viron pienois-oloissa, piti kuitenkin huolta siitä,
-että hänen sisin luontonsa hetkeksi pääsi oikeuksiinsa. Koidula sai
-elää harvinaisen hetken, jolloin kokonainen kansa, -- olkoonpa vain
-luvultaan vähäinen ja vailla valtiollista itsenäisyyttään, -- ensi
-kertaa itsensä kansakunnaksi tuntee, hetken, yhtä hedelmöittävän, yhtä
-vapauttavan, kuin konsanaan yksilön itsensälöytäminen.
-
-Laulujuhlavuosi 1869 on käsissä, aika, joka nykyään kangastaa
-kaukaisuudessa, melkein legendanlaisessa hohteessa. Etäinen on
-nykyiselle polvelle laulujuhlapäivien innostus, kaukana niitten naiivi
-usko ja luottamus, veljeys ja sopusointu. Henkiset liikkeet
-muistuttavat taideteoksen luomiskulkua: kummallakin on syntymähetkensä,
-jolloin aate, vielä aivan aineeton, yksityisseikoista riippumaton,
-niihin uppoomaton, yhtäkkiä saavuttaa tietoisuuden asteen, vielä vailla
-kaikkea myöhemmin seuraavaa käytäntöön sovelluttamisen ja
-järjestelmällisen työn taakkaa. Pakostakin palaa vanhaan ja kuluneeseen
-vertaukseen jalon viinin kuohunnasta, vaahdosta, joka ensin tulvii
-esille: aivan samanlaista jaloa vaahtoa on henkisten liikkeittenkin
-herättämä ensi innostus. Voi olla, että seuraavan ajanjakson synkeys on
-vastakohtaisuudellaan kirkastuttanut tämän Viron kansan aikakirjojen
-huomenhetken, mutta voi myöskin olla, -- ja tahdomme uskoa niin olleen,
--- että se todellisuudessa oli niin puhtaan ihanteellinen, niin
-sorasoinnuton, kuin minä järkevä jälkipolvi sitä on tottunut pitämään.
-
-On syytä muutamin piirtein palauttaa muistiin tämän Viron
-viljelyshistoriassa niin merkillisen laulujuhlan vaiheet, josta m.m.
-Koidulan tuleva lanko, tri H. Rosenthal, sanoo: "Vuonna 1869
-maaorjuuden lakkauttamisen 50-vuotismuistoksi vietetyllä yleisellä
-virolaisella riemu- ja laulujuhlalla on Viron valistuskulkuun nähden
-suuri, käänteentekevä merkitys. Kaikki myöhemmät, tärkeät aloitteet ja
-yhdistykset kansanvalistuksen edistämiseksi ovat välittömästi saaneet
-alkunsa tästä juhlasta... Se muodostaa rajakiven kansan aikakirjoissa."
-
-Laulujuhla-ajatus oli J.W. Jannsenin, ja niin saksalaisilta lainattu
-kuin olikin, sellaisenaan virolaisella maaperällä uusi ja rohkea,
-ensimäinen koe saada koko kansa ottamaan osaa yhteiseen yritykseen.
-Voitettavat esteet ja vaikeudet olivat suuret, koko maa oli
-hälyytettävä liikkeelle, saatava kansakoulunopettajat, lukkarit ja
-papit innostumaan asiaan, perustettava laulukuoroja, huolehdittava
-kustannuksien korvauksesta ja ennen kaikkea ohjelmasta. Koko tämän
-järjestämiskykyä suuresti kysyvän puolen ratkaisi Jannsen erittäin
-onnellisesti ja tarmokkaasti, huolimatta kaikesta epäluulosta ja
-välinpitämättömyydestä, joka alussa tuli hänen aikeensa osaksi. Kun
-kuorot kesäkuun 17 päivänä 1869 vihdoin kokoontuvat Tarttoon,
-yhtyäkseen ensin juhlajumalanpalvelukseen Domkirkon raunioitten
-läheiselle kentälle, taivasalle, on niitä ennen kuulumaton määrä, --
-neljäkymmentä mieskuoroa ja melkein kahdeksansataa laulajaa. Kuulijoita
-on kaikista Maarianmaan ääristä ja kauempaakin; Jannsenin asuntoon
-majoitettujen vierasten joukossa ovat maisterit J.R. Aspelin ja C.G.
-Swan Helsingistä, paitsi sitä on saapunut kuuluisa unkarilainen
-kielentutkija Hunfalvy Pál Budapestista, poiketen paluumatkallaan
-Suomesta Itämerenmaakuntiin. Siitä, mikä nyt seurasi, tekisi mieli
-kertoa legendan lapsellisin, uskonnollisin sanoin. 762 äänen yhteisesti
-kaiuttaessa ilmoille isänmaalliset säveleensä, majesteetillisenä,
-valtavana kuorona, tuhatlukuisille kuulijoille, tapahtuu kuin ihme:
-sekä he itse että kuuntelijat tietävät yhtäkkiä olevansa yhtä kansaa,
-kuuluvansa eroittamattomasti yhteen, olevansa kansakunta kansakuntien
-joukossa hekin, oikeutettu omaan yksilölliseen elämäänsä ja yhä
-korkeampaan viljelykseen. Tämä tietoisuus näyttää tulleen kaikille niin
-äkkiä, niin taivaasta pudonneena, että he itse sitä hämmästyvät; he
-katselevat ihmeissään ympärilleen, nähdäkseen saman ihmeen toistensa
-silmissä, ja iloinen innostus valtaa heidät, voitokas, yksimielinen
-huumaus. He kokoontuvat yhä uudestaan laulamaan, he laulavat kolme
-päivää aamusta iltaan, eikä iloinen tietoisuus katoa heistä eikä
-heidän kuuntelijoistaan. Kun he kolmannen päivän illalla yhtyvät
-jäähyväisjuhliin, niin ovat he kaikki veljiä, tuttuja tuntemattomatkin,
-he tietävät eroavansa vain viedäkseen uuden iloisen sanoman ympäri
-maata.
-
-"Yleinen, iloinen mieliala ja innostus vapautti monenkin kielen
-kahleet, joka muuten luontaisesta arkuudesta olisi vaiennut. Todettava
-on, ettei tämä juhlailo, joka vaati niin vilkasta ilmaisua, suinkaan
-ollut liiallisen väkijuomain nautinnon aiheuttama. Se oli päinvastoin
-yksinomaan ja ainoastaan syntynyt korostetusta, intomielisestä,
-haltioituneesta tunnelmasta, johon kaikki juhlavieraat äsken elettyjen
-juhlapäivien vaikutuksesta olivat joutuneet. Se oli samaa puhdasta,
-sekoittumatonta, syytöntä iloa, jota Schiller nimittää 'ihanaksi,
-jumalaiseksi kipinäksi', 'Elysiumin tyttäreksi'. Vain joka itse on
-saanut olla mukana tässä juhlassa, voi sitä täysin käsittää."
-
-Näin kirjoittaa laulujuhlapäivistä tri H. Rosenthal. Hän jatkaa:
-"Heräsi ajatuksia ja ehdoituksia, joitten tarkoitusperänä oli yleisten
-kansaavalistavien yhdistysten perustaminen... Jokainen tunsi, että
-kansa kokonaisuutena oli valveutunut, ettei se enää ollut vain joukko
-yksityisiä, jotka eri pitäjissä ja seurakunnissa toisistaan
-eroitettuina elivät ja viheliäisissä elatushuolissaan askartelivat,
-vaan että oli olemassa yksimielinen Viron kansa, joka parastaikaa oli
-suorittanut merkille pantavan sivistystyön."
-
-Tällainen on legenda vuoden 1869 orjien vapautuksen muistoksi
-vietetystä ensimäisestä virolaisesta laulujuhlasta.
-
-Koidula kirjoittaa juhlan jälkeen Kreutzwaldille:
-
-"Ne ovat ohitse, rakas isä, kaikki nuo hilpeät, herättävät, niin
-suurella huolestuneella jännityksellä odotetut, niin suurella
-nautinnolla eletyt, niin vielä mentyäänkin tyytyväisyydellä täyttävät
-juhlapäivät. -- -- -- Isä, mitä kateelliset kielet ja kynät
-mahtanevatkin sihistä: se oli kuitenkin _virolainen_ juhla! Minä, niin
-tyttö kuin olenkin, olen varmasti vakuutettu, että sellaisin kyvyin,
-jotka, kuten täällä, täydellä luottamuksella luottamusmiehensä johtoa
-tottelivat, voidaan saada aikaan mitä hyvänsä; kuinka paisuneekaan
-kansaansa totisesti rakastavan _miehen_ sydän ylpeydestä ja toivosta
-viime päiviä ajatellessa. Katsokaahan vain noita horjuvia
-puolivirolaisia, isä, jotka eivät koskaan tienneet, olivatko oikeastaan
-saksalaisia vai venäläisiä vai liivinmaalaisia vai baltilaisia vaiko
-jotain muuta? Kuinka he yhtäkkiä tunkeutuivat virolaisten riveihin,
-valloittaen itselleen sijan, jota eivät millään olleet ansainneet!
-Virolaisten käy hyvin, kun itse luopioistakin tulee luopioita. Ja
-lopuksi, nähkää isässäni päivän sankari..."
-
-On kuin näkisi Koidulan itsensä, kuulisi hänen äänensä, tuntisi hänen
-sydämensä intomielisen tykinnän kaikkien näitten kesäisten juhlapäivien
-sävelistä ja puheista. Juuri tälle, hieman pateettiselle jalustalle, on
-hänet ajateltava, sille hän sopii, niinkuin olisi se häntä varten
-tehtykin, suurien isänmaallisten, mutta ei silloin vielä onttojen,
-siivekkäiden sanojen keskelle, virolaiseen kevätuneen, --
-itse arkipäivästä poikkeava, kuten aikakin, romanttinen ja
-epäkäytännöllinen, kuten se, haaveelliselta vaikuttava kiharoineen,
-joita harvinaiset hiuskoristeet, otsanauhat ja turbaaninmuotoiset,
-eriväriset, kirjavat huivit vangitsivat.
-
-Voisi vielä jatkaa ajankuvausta, sillä on kuin samalla erittelisi
-Koidulan omaa sielua, niin sama sävy, sama värituntu niillä on, yhtä
-haaveellisia ovat molemmat.
-
-Vapauslaulujuhlan tunnelma on täysin eheänä vielä toisen Viron
-kansallisen kevään suuryrityksen yllä, -- Aleksanterikoulun
-rahankeräyksen; jota varten muodostetun toimikunnan sinettiin
-virolainen maalari, professori J. Köhler oli sovittanut kahleketjun,
-auringon säteitten katkaiseman. Ei ole mitään kauniimpaa, ei mitään
-traagillisempaa Viron uudemmissa aikakirjoissa, kuin juuri tämä
-suuremmoinen rahankeräys omakielisen, korkeamman koulun hyväksi. Sen
-myöhäisemmät vaiheet viittaavat jo toiseen ajanjaksoon; virolaisen
-kevään kehyksiin kuuluu sensijaan kaikki, mikä tässä ajatuksessa oli
-suureksi suunniteltua ja puhdasta innostusta. Itse rahankeräysaate
-syntyy vuonna 1870 kesäisellä matkalla, jonka muutamat virolaisuuden
-huomattavimmat edustajat, niitten joukossa J.W. Jannsen ja molemmat
-sisarukset Koidula ja Eugénie, tekevät Helmen ja Tarvastun pitäjiin,
-siellä tavatakseen samanmielisiä, yhtä innostuneita, yhtä
-toimintahalusta palavia kansalaisia, sama matka, jolla muuten _Eesti
-Kirjameeste Seltsinkin_ perustaminen päätetään. Koulu oli suunniteltu
-alkuaan neliluokkaiseksi oppilaitokseksi, suoranaiseksi jatkoksi
-korkeammalle kansakoululle, opetuskielenä viro; nimensä se sai
-vapauttajakeisarin, ensimäisen Aleksanterin mukaan. Legendamaista on
-tässä useita vuosia kestäneessä rahankeräyksessä odottamaton ja
-yllättävä uhraumus, millä äsken vielä mitään omistamaton kansa pani
-kokoon silloisissa oloissa niin suuren summan, lähes satatuhatta
-ruplaa, sanan täydessä merkityksessä kopeekoittain kerätyn.
-
-Näinä hedelmällisinä aikoina, jotka lähinnä laulujuhlavuotta
-seurasivat, muodostui J.W. Jannsenin vaatimattomasta kodista
-yhtymäpaikka kaikille voimille ja kyvyille, mitkä kansallinen kevät
-kirvoitti ja keräsi. Mitä silloin henkistä elämää oli, sai alkunsa
-Jannsenin kodista, virtasi sen kautta.
-
-Näinä vuosina kehittyi Jannsenista joviaali, sytyttävän leikkisä
-kansanmies, jollaiseksi yleinen tietoisuus hänet on käsittänyt.
-Sanomalehtensä kautta, vielä ilman kilpailua, ilman vastarintaa,
-minkäänlaisen mainittavamman eripuraisuuden vielä heikontamatta hänen
-sanansa kantavuutta, saavutti Jannsen suuren vaikutusvallan silloisissa
-alkeellisissa oloissa. "Kuinka suuri kansansuosio hänen teoksillaan
-oli, sitä on nykyään melkein mahdoton käsittää. Jokainen rahvaanmies
-tunsi hänen kirjansa ja luki niitä, isäntä ja paimenpoika, emäntä ja
-piikatyttö." (K.A. Hermann, Eesti kirjanduse ajalugu). Ei ole pitkä
-hänenkään työkautensa, -- runsaasti laskettuna viisitoista vuotta, --
-ja sen seurauksista, tuloksista rikkain jakso keskittyy sekin
-laulujuhlavuoden sekä sen jälkeisen ympärille. Vändran ja Pärnun
-hiljaisuudessa hitaasti tuleentuneet ajatukset ja suunnitelmat kypsyvät
-nyt yhtä moneksi todelliseksi yritykseksi. Näinä vuosina hän on
-perustanut, -- jo ennen laulujuhlaa, -- ensimäisen virolaisen
-yhdistyksen, _Vanemuine_-nimisen lauluseuran, joka nopeasti laajentui
-kansallisten kulttuuririentojen keskukseksi, näinä vuosina myös
-ensimäisen virolaisen maanviljelysyhdistyksen, joka on ollut suurena
-tekijänä maan taloudellisen elämän nousussa.
-
-Jannsen oli muutaman vuoden Tartossa asuttuaan ostanut oman talon
-puutarharikkaan Tiigikadun varrella, vaatimattoman, ruskeahkon
-puurakennuksen, jonka yläkerroksessa Koidulalla ja hänen sisarellaan
-oli huoneensa. Puutarha kasvoi ruusuja ja marjapensaita; sen perällä
-oli suuren tammen ja lehmuksen varjossa lehtimaja, ja keskellä
-ruohikkoa vähäinen suihkukaivo. Lasiverantaa kiersi villiviini, jonka
-lehtien lomitse Koidula kertoo katselleensa yli puutarhan ja piikivien
-valuvaa kuutamoa. Puutarhan poluilla on Koidula lomahetkinään usein
-käyskennellyt edestakaisin, tapansa mukaan laulaa hyräillen, tai
-istunut talon nuorison lempipaikalla, ison lehmuksen alla.
-
-Jannsenin koti Tartossa on epäilemättä ollut ensimäinen virolainen
-"salonki", jos tätä ranskalaista käsitettä lainkaan uskaltaa sijoittaa
-Viron vaatimattomiin oloihin. Ulkonaisesti on se ollut kylläkin
-yksinkertainen, Eräs vieras puhuu tosin siinä vallinneesta
-"porvarillisesta hyvinvoinnista", joka ilmeni perheen salissa ja
-pihanpuoliseen lasikuistiin katetussa ruokapöydässä. Luultavasti
-oli kuitenkin ainakin osa "hyvinvoinnista" vain baltilaista
-vieraanvaraisuutta, joka pakoittaa emännän tekemään mahdottoman
-mahdolliseksi harvinaisia vieraita kyllin arvokkaasti kestitäkseen.
-Mutta joskin koti ulkonaisesti vaatimattomine sisustuksineen ja
-yksinkertaisine tee-iltoineen, joihin uutteran päivätyön jälkeen
-perheen jäsenet ja tuttavat kerääntyivät soittoa ja laulua
-harjoittamaan, runoja lukemaan, keskustelemaan, vain vähissä määrin
-vastasi käsitettä, joka on totuttu sisällyttämään salonkisanaan, oli se
-sitä kuitenkin henkisesti. Kaikki nimet, joilla on jonkinlaista
-kaikua Viron nuoressa sivistyselämässä, voisi tavata tämän kodin
-vieraskirjasta, ja niitten lisäksi joukon nimiä maan rajojen
-ulkopuolelta.
-
-Siellä on istunut Viron sivistyshistoriassa niin kunniakkaan sijan
-saanut _Jakob Hurt_, papillisesta urastaan huolimatta etupäässä
-kielimies ja historioitsija, jonka ensin Jannsenin lehden
-viivanalaisena ilmestynyt teos "_Pildid isamaa sündinud asjast_" (Kuvia
-kotimaan tapahtumista) oli ensimäinen yritys katsoa Itämerenmaakuntain
-valloitushistoriaa muultakin kuin valloittajan näkökannalta.
-Kirkassilmäinen, lempeä rauhanmies, joka myöhemmin puolueriitojen
-alkaessa sai juoda pohjaan saakka ansaitsemattomien herjausten kalkin
-ja suuntasi käyttämättömäksi joutuneen kykynsä suurenmoiseen
-kansanrunouden keräykseen, sillä nimensä ikuistuttaen. Hurtin
-virolaisten ylioppilasten keskuudessa toimeenpanemat n.s.
-Kalevipoegillat, jolloin innokkaasti yritettiin tunkeutua
-kansalliseepoksen henkeen, tulkiten sen sisällystä ja kieltä, pidettiin
-vuoron tullen myös Jannsenin talossa, jolloin Koidula sisarineen ei
-laiminlyönyt ottamasta osaa niitten herättävään keskusteluun ja
-väittelyihin.
-
-Jannsenin matalissa, kodikkaissa huoneissa on aika-ajoin myös näkynyt
-_C.R. Jakobsonin_, Viron kansallisen liikkeen vastaisen johtomiehen
-muhkea, kookas vartalo ja hyväryhtinen, tuuhea pää, tummien silmälasien
-alati verhotessa, niinkuin pahat kielet sanoivat, liian pienten silmien
-katseen. C.R. Jakobson, "baltilainen Robespierre", kuten saksalainen
-juttelija Schulz-Bertram häntä nimittää, on virolaisuuden aikakirjoissa
-eturivin soturin kunniakkaalla ja näkyvällä, mutta maalitaulun
-kaltaisella paikalla. Syntyperäisten lahjojensa ja väsymättömän
-tarmonsa avulla matalasta kohonnut, pisara slaavilaista verta
-suonissaan, kiihkeässä nuorukaismielessä henkilökohtaiset, syvään
-piirtyneet loukkaukset maan aateliston taholta, oli hän jo ennakolta
-määrätty radikalismiin ja hyökkäävään toimintaan, saaden Pietarin
-vapaamielisissä piireissä liikkuessaan vahviketta omalle
-ajatussuunnalleen. Jannsenin luona hän, Koidulan vetovoiman
-alaisena hänkin, on kehitellyt näennäisesti rauhalliseen tapaansa
-ajatussarjojaan, joitten häikäilemättömyys vielä peittyi mielialan
-veljelliseen sovintoon.
-
-Siellä on istunut lauluisä _Kreutzwald_, Võrun erakko, enimmäkseen
-syrjästäkatsojan filosofiseen asemaan tyytyen, mutta silloin tällöin
-lingoten kuivan, sarkastisen nuolensa keskelle keskustelua, -- aikoina,
-jolloin talon ukset vielä olivat hänellekin avoinna.
-
-Jannsenin salissa on kansallisia tulevaisuustuulentupia rakennellut
-koko silloinen, tosin vähälukuinen, virolaiseksi tunnustautuva
-nuorukaisjoukko, joitten nimet kuten _J. Bergmann, M.J. Eisen, K.A.
-Hermann, Rudolf Kallas, J. Kerg, M. Lifip, A. Reinwald, H. Rosenthal_,
--- ovat tavalla tai toisella, vaatimattomammin tai merkittävämmin
-piirtyneet virolaiseen sivistyshistoriaan.
-
-Lukuisat ovat ne suomalaiset, jotka ovat tuoneet Tiigi-kadun pieneen
-taloon merentakaisen tervehdyksen. Laulujuhlan ajaksi varta vasten
-saapuneet vieraat on jo mainittu; aikaisemmin heitä on Jannsenin luona
-käynyt _Julius Krohn_, jonka saksankielen taidosta Koidula huomauttaa.
-Ranskan kieleen sekä keskustelussa että kirjevaihdossa sai Koidula
-sensijaan turvautua seurustelussaan _G.Z. Yrjö-Koskisen_ kanssa, jonka
-kohtelias ranskankielinen kirje Koidulalle vieläkin on tallella.
-
-Saksalaisista on Jannsenin vieraana usein ollut _C.F. Wiedemann_,
-pietarilainen akateemikko ja etevä kielentutkija, jonka suuri
-virolais-saksalainen sanakirja on perustavaa laatua virolaiselle
-kielitieteelle. Juuri sanakirjatyössään ja sanojen keräilyssä hän on
-useasti käyttänyt apuna Jannsenin rikasta, alkuperäistä sanavarastoa.
-Lämmin ymmärtämys ja myötätunto on jo varhain yhdistänyt tämän
-vaatimattoman, tyynen ja vanhuksen kunnianarvoisaan ikään ennättäneen
-hopeahapsisen tutkijan ja Koidulan, kestäen muuttumattomana, kirjeitten
-ja suullisten keskustelujen ylläpitämänä loppuun saakka.
-
-Jannsenin sovinnollisen ja rauhaa rakastavan luonteen ja sen mukaisen
-politiikan seurauksena oli, että talossa kävi muitakin saksalaiseen
-seurapiiriin lukeutuvia. Niin on siellä yhteen aikaan paljon
-seurustellut silloisen Dörptsche Zeitungin teatteriarvostelija _Hans
-Fr. Cziesch_, saksalaistunutta, alkujaan puolalaista tai tshekkiläistä
-syntyperää, mies, jonka vähäinen vartalo kannatti mitä jalomuotoisinta
-päätä, -- tunnettu henkevyydestään, näyttelijäin kesken peljätty
-ivallisista arvosteluistaan. Vapaamielisen, runoutta harrastavan
-aatelismiehen _Jegor v. Sievers'in_ tapaamme myös talon vierasten
-luettelossa, samoin kuin lättiläisen kansallisuusaatteen herättäjän
-_Kronwaldin_.
-
-_Hunfalvya_, jota epäilemättä pidettiin talossa kunniavieraana, kuvaa
-Koidula seuraavin sanoin: "En ole pitkään aikaan nähnyt niin
-virkistävän voimakasta, tietoista ja kaikesta kansallisesta
-itsetunnosta huolimatta aitoa ihmisyyttä, kuin tässä unkarilaisessa
-tiedemiehessä. Aito magyaarityyppi, voimakas, korkeakasvuinen
-vartalo, kasvoissa varma ja kuitenkin hyvänsuopa ilme, viisaat,
-vilkkaan-suopeasti katsovat silmät, iältään yli elämän puolipäivätason,
-täynnä ritarillista kohteliaisuutta ja samalla perinpohjaisuutta sekä
-tiedonlaajuutta, joka ilmenee yksinkertaisimmissakin asioissa."
-
-Hunfalvy puolestaan kertoo kirjassaan (_Reise in den Ostseeprovinzen_)
-käynnistään Jannsenin kodissa. [Olen käyttänyt suomalaista käännöstä
-(_Kirjallinen Kuukauslehti_).]
-
--- -- "Sisään astuessamme otti meidät vastaan äsken kotiin palannut
-isäntä ja esitti minut perheelleen, -- puolisolleen ja kahdelle
-tyttärelleen. Lyhyen keskustelun jälkeen rouva Jannsen ja toinen
-tyttäristä, joka näyttää auttavan äitiään talouden toimissa, menivät
-pois, ja keskustelua ohjasivat nyt vain talon isäntä ja seuraamme
-jäänyt toinen tytär, jolla, niinkuin kaikesta näkyi, oli jonkinlainen
-henkinen ylivalta talossa. Se oli Lydia, ensimäinen virolainen
-kirjailijatar. Hänen tuuheat, tummat hiuksensa, jotka uudenaikuinen
-hiusasu saattaa selvästi näkyviin, varjostivat korkeaa otsaa ja
-kauniita, niin, ihaniakin kasvoja, jotka ilmaisevat syvämielisyyttä ja
-ajatustenrunsautta. Hänen äänensä on suloinen, saksaa hän puhuu, kuten
-yleensä Itämerenmaakuntain sivistyneet, hyvin kauniisti; hänen puheensa
-ja liikkeensä ovat vilkkaat, olematta rajuja.
-
-"Ehken osaa oikein selittää tunnetta, joka minut Jannsenin kodissa
-valtasi. Tunsin, ajatellessani lisäksi vielä muutamia nuoria miehiä,
-olevani nuoren virolaisuuden keskuksessa."
-
-Aikalaiset ylistävät kilvan Jannsenin suurta leikkisyyttä ja kompia,
-hänen puhelunsa aterioitten aikana oli sukkeluudessaan kerrassaan
-painokelpoista. Hänen sivistyksensä niukkuutta ei hevin huomannut, sen
-mahdolliset puutteet korvasi luontoperäinen äly. Kertoen mielellään
-kaskun toisensa jälkeen, hän taisi kerran alkuun päästyään istua yöt
-läpeensä.
-
-Mutta joskin Jannsenin persoonallisuus oli omiaan vaikuttamaan
-seurapiiriä kokoavasti, oli tämän seurapiirin varsinaisena sähkönä
-kuitenkin hänen nuori ja tulisieluinen tyttärensä. Jannsen itse on jo
-varhain aavistanut tyttärensä etevämmyyden, korkealentoisuuden, joka
-häneltä itseltään puuttui, ja tunnustanut sen, puhuessaan Koidulan
-laajemmasta näköpiiristä.
-
-
-7.
-
-Kaikki, mitä Koidulaan kätkeytyi kykyä ja voimaa, seuraelämälliset
-lahjat, ulkonainen kauneus, ennenkaikkea hänelle ominainen, sytyttävä,
-haltioittava voima, -- koko hänen elämänsä lyhyt loisto ja ilo, pääsi
-puhkeamaan näinä vuosina. Huolimatta ylensuuresta työtaakasta ja
-rakastetun Julius-veljen 1869 vuoden syksyllä tapahtuneesta
-tapaturmaisesta kuolemasta, joka näyttää häneen syvästi koskeneen, on
-Koidula kuitenkin juuri näinä parina vuonna ollut enimmän itsensä.
-Henkinen kuva, joka hänestä on säilynyt, on näiltä ajoilta, eikä
-yleinen vaisto ole harhaanvienyt: varmasti on tässä kuvassa Koidulan
-olemuksen ydin.
-
-Ulkomuodoltaan oli Koidula kukoistuksensa aikoina, kuten jo Hunfalvykin
-huomauttaa, huomiota herättävän kaunis, pitkäkasvuinen, vartaloltaan
-solakka ja sopusointuisesti kehittynyt. Kasvot olivat soikulaiset,
-suurehkot, silmäaukot avarat, joten silmät näyttivät tavallista
-suuremmilta. Niitten väri oli harmaansininen ja teräkseen vivahtava. Ne
-olivat erittäin lyhytnäköiset, jonka tähden Koidula usein siristi
-silmiään tai piti ne puoli-ummessa. Samoin kuten silmät, vaikuttivat
-hiuksetkin tummemmilta, kuin oikeastaan olivat, todellisuudessa ne
-olivat väriltään Virossa usein tavattavat kastanjanruskeat ja kiharat.
-Suu oli ohuthuulinen, ei suuri, mutta omituisen vino, oikean suupielen
-kääntyessä huomattavasti ylöspäin. Vinous, joka oli isän perintöä, ja
-näkyy selvästi valokuvissa, antoi suulle toisinaan ivallisen piirteen,
-muuten ulkomuotoa erikoisesti pilaamatta. Nenä oli vahvatekoinen,
-kyhmyinen, profiili suurisuuntainen, kuten kauniisti kaartuva otsakin.
-Hipiä oli nuoruudesta asti kalpea, vaikuttamatta silti sairaalloiselta.
-
-Mutta ulkonainen kauneus, niinkin voittava kuin Koidulan, ei ollut
-hänen kaikkien aikalaistensa yksimielisten ja ylistävien lausuntojen
-mukaan harvinaisen viehätysvoimansa päätekijänä. Jo hänen veljensä,
-Harry Jannsen, huomauttaa siitä: "Koidula oli hyvin kaunis, mutta hän
-ei voittanut ainoastaan kauneudellaan, vaan koko olentonsa
-vetovoimalla, mikä ulottui jokaiseen mieheen, joka astui hänen kotinsa
-kynnyksen yli."
-
-Voisi poimia useita tällaisia silminnäkijäin lausuntoja Koidulasta,
-joitten sävy on merkillisen samansuuntainen.
-
-Lehtori K.A. Hermann kirjoittaa hänestä virolaisen kirjallisuuden
-historiassaan:
-
-"Harvoin vuodattaa luonto kauneusantimiaan niin runsaasti kenenkään
-kuolevaisen ylle, kuin Koidulan. Hän oli sanomattoman henkevä nainen.
-Hänen koko olentonsa oli kuin runollista tuoksua täynnä. Jokainen sana,
-mikä hänen huuliltaan tuli, oli kuin kauneuteen valettu."
-
-Yhtä ylistävä on suomalaisen valtion-arkeologi J.R Aspelinin kuvaus
-hänestä:
-
-"Luoja oli varustanut Koidulan sellaisilla avuilla, että hän
-tietämättään esiintyi ylimyksenä niissä verrattain matalissa piireissä,
-missä liikkui. Hänen etevyytensä Jumalan armosta oli ilmeinen. Hän
-häilyi mielestäni jonkinlaisena kansansa hengettärenä, palavana
-lentotähtenä kansansa taivaalla."
-
-Näissä lausunnoissa, joista useat ovat annetut vuosikymmeniä Koidulan
-kuoleman jälkeen, on yhteistä viittaus eräänlaiseen suuressa määrin
-suggeroivaan voimaan, esiintyköön se sitten "runollisena tuoksuna",
-kuten K.A. Hermann sitä nimittää tai "lentotähden palona", jona
-Koidulan suomalainen ystävä sen näkee. Jotain aivan erikoista on
-täytynyt olla tässä nuoressa virolaisessa naisessa, jokin erityinen,
-mitä erilaisimpiin persoonallisuuksiin uloittuva ja vuosikausia säilyvä
-vaikutusvoima, jota ei ole sekoitettava kaunista naista tavallisesti
-ympäröivään eroottiseen ilmastoon. Hyvin mahdollista on, että useimmat
-näkivät hänessä ikäänkuin ruumiillistuneen aatteen, jonka vetovoima oli
-sitäkin suurempi, kun he itse olivat saman aatteen täyttämiä. Niinkuin
-Koidulan runous on agitatorista laatua, niin voi ajatella, että hänen
-varsinainen voimansa oli juuri agitatorisella alalla, oman hehkunsa
-muihin siirtämisessä. Olojen ahtaudesta johtui, ettei tämäkään kyky
-saanut kehittyä täyteen mittaansa, mutta edellytykset olivat kaikki
-olemassa. Hän näytti koonneen itseensä kaiken, mikä tähän aikaan
-virolaisia mieliä liikkeelle pani, mutta abstraktinen aate oli hänessä
-muuttunut eläväksi, palamiskulku niin voimakkaaksi, että sen säteily
-välittömästi tuntui ympäristössäkin.
-
-Isänsä kotiin keräytyvässä seurapiirissä on Koidula ottanut
-osaa kaikkiin keskusteluihin ja suunnitelmiin. Keskustelu
-Jannsenin "salongissa" kiersi epäilemättä enimmäkseen kansallisen
-kysymyksen, ajan polttopisteen ympärillä. Syvemmässä merkityksessä
-yhteiskunnalliset kysymykset, luokkaero, työntekijäin ja työnantajain
-väliset suhteet, eivät vielä olleet ehtineet jakaa leireihin virolaista
-yhteiskuntaa. Suurvaltiolliset kysymykset ulottuivat vain maininkeina
-Emajoen rannoille, sanoin saivat luultavasti taiteelliset, kirjalliset
-ja sielutieteelliset ongelmat jäädä varjoon päivänkysymyksen,
-kansallisuusasian, rinnalla. Se oli elinkysymys, josta lukemattomat
-muut saivat alkunsa. Kuten aina henkisten liikkeitten murrosaikoina,
-oli näitä heti ratkaisua vaativia kysymyksiä ylen paljon, optimistisen
-tulevaisuususkon rientäessä yhdestä suunnitelmasta toiseen. Oli
-vaalittava yhtä eikä unohdettava toista. Kaikki oli idullaan, alullaan,
-joka puolella versoi. Oli kehitettävä kieltä, luotava kirjallisuus, oli
-perustettava lauluseuroja, harrastettava virolaista näytelmätaidetta,
-oli suunniteltava äidinkielisiä kouluja, oli tuettava maanviljelystä.
-Ja ennenkaikkea, oli puhuttava ja yhä puhuttava siitä yhdestä ja
-ainoasta, mikä täytti kaikkien mielet, innostuksella ja antaumuksella,
-minkä luova, aloitteen antava aika myötään tuo. Näitten keskustelujen
-keskelle on Koidula ajateltava.
-
-Sekä sotaiset että henkiset turnajaiset on usein pidetty naisten
-kunniaksi. Aivan varmaan on Koidulan kauneus, vastaanottava äly ja
-leimahtava olemus luonut ilmapiirin, täynnä henkistä sähköä. Mutta
-Koidula ei ole tyytynyt ainoastaan kuuntelijan asemaan. Hänen
-kirjetyylistään voi päättää, mitä laatua hänen keskustelulahjansa on
-ollut, siksi puhekieltä se muistuttaa. Koidula ei ollut suotta isänsä
-tytär ja Malle Kuldkeppin tyttärentytär, sama jannsenilainen
-puhejoustavuus sujuttaa hänenkin sanojaan. Hän on puheessaan ollut
-erittäin vilkas, vastausvarma, omannut Itämerenmaakunnissa erikoisesti
-viljellyn sanavalmiuden, joka keskustelun kuluessa lennättelee
-pieniä, leimahtelevia kipinöitä puoleen ja toiseen. Vain totiset
-keskusteluaineet saivat hänet mukaansatemmatuksi, silloin hän saattoi
-istua tuntikausia, kiharainen pää taaksepäin kenossa, kuunnella ja
-vuorostaan leimahtaa "kuin tulenliekki", kuten hänen aikalaisensa,
-runoniekka Ado Reinwald, sanoo. Jos sensijaan puheenaine ei häntä
-huvittanut, pysyttäytyi hän jäykkänä ja totisena, ottamatta osaa
-keskusteluun. Naisten seurassa hän ikävystyi, kävi helposti
-ylimieliseksi, peloitti luotaan tavallisuudesta poikkeavilla
-tavoillaan, kuten asettumalla ilman muuta permannolle, jonka tempun hän
-taisi tehdä suuressakin seurassa, hänen mieliasentonsa kun oli istua
-matolla ja nojautua puhuttelemansa henkilön tuoliin.
-
-Ei voi kieltää, paljon pingoitettua oli Koidulan olemuksessa, niin
-suuri osa kuin ajan pateettisuudella siinä olikin. Jo ulkoasussaankin,
-vaatetuksessaan hän kallistui kaikkeen erikoiseen, muista poikkeavaan.
-Hän rakasti kauniita vaatteita, ja hänen juhlapukunsa olivat, niinpian
-kuin hän itse kykeni ansaitsemaan, komeat ja kalleista kankaista,
-mutta eivät suinkaan varmalla aistilla sommitellut. Helminauhat,
-avokaulukset, silmiinpistävät hiuskoristeet, lisäsivät hänen
-ulkomuotonsa muutenkin eksoottista vaikutusta. Hän oli kadulla
-kävellessään, laahus loassa, niin erikoisen näköinen, että ihmiset
-kääntyivät häntä katsomaan. Huolimatta ruhtinaallisesta ryhdistään hän
-oli yhä ulkoasussaan huolimaton, usein epäsiisti, ja hänen vaatteensa
-eivät koskaan kauan pysyneet uusina, vaan näyttivät heti kuluneilta.
-
-Jotain vastaavaa oli hänen sielullisessakin rakenteessaan, synnynnäistä
-teatraalisuutta, esiintymishalua, paisutettua tunteellisuutta,
-levotonta keimailua, kaiken todellisen tunnevoiman rinnalla. Hänen
-varsinaisen sivistyksensä laajuutta on vaikea mitata. Saksan kieltä hän
-hallitsee täydellisesti, ja se on varsinaisesti ollut hänen
-ajatuskielensä. Siihen hän aina turvautuu innostuessaan tai joutuessaan
-erittelemään vivahduksellisempaa kieltä vaativia ilmiöitä.
-Äidinkielensä puutteellisuutta hän sensijaan usein valittaa. "Etten
-rakkaasta äidinkielestäni vielä melkein mitään tiedä, sen huomaan
-omaksi ihmeekseni vasta nyt." Ja toisen kerran: "Nyt ei minulla ole
-muita opastajia äidinkielen opinnoissa, kuin lukeminen ja keskustelu
-isäni luona vierailevien virolaisten kanssa." Suomen kieltä kohtaan
-Koidula on tuntenut erityisen lämmintä harrastusta ja sitä
-täydellisesti ymmärtänyt, osittain puhunutkin. Samoin on hän käyttänyt
-ranskaa sujuvasti puheessa ja siroittaa mielellään kirjeisiinsä tuon
-tuostakin ranskankielisiä lauseparsia.
-
-Hänen perehtyneisyytensä päivänkysymyksiin ja paikallisoloihin on
-epäilemättä ollut perinpohjainen, sensijaan voi syyllä epäillä hänen
-lukeneisuutensa laajuutta. Luultavasti on hänen kaunokirjallisen
-sivistyksensä pääosan muodostanut saksankielinen klassillinen
-kirjallisuus, ja hänen enimmän luetut kirjailijansa olleet Goethe,
-Schiller, Lessing, Uhland, Heine, Fritz Reuter, varsinkin juuri
-viimeinen. Tahtoisi muuten melkein uskoa, että Koidula suuren osan
-tiedoistaan ja sivistyksestään oli saanut seurustelusta
-laajasivistyksellisten, perinpohjaisia tietoja omaavien miesten
-parissa, joihin hän tutustui kodissaan, kuten akateemikko C.R.
-Wiedemanniin, tai joitten kanssa hän oli kirjevaihdossa, kuten
-Kreutzwaldin tai berliiniläisen akateemikko W. Schottin.
-
-Koidulalla oli muitten lahjojensa lisäksi runsas osansa koko perheelle
-yhteisistä soitannollisista taipumuksista, erittäin hyvä korva ja
-kaunis, vaikka pienenlainen lauluääni, korkea sopraano. Kotona
-laulettiin paljon, Harryn, Eugenin, Koidulan ja Eugénien muodostaessa
-luonnollisen kvartetin. Suurella helppoudella hän myös improvisoi
-piaanolla ja on säveltänyt joukon lauluja, muun muassa omissa
-näytelmissään esiintyvät.
-
-Kansallisista yrityksistä, joita Jannsenin kodissa suunniteltiin, oli
-varmaan juuri näytelmätaide Koidulan sydäntä lähinnä, ja hänen
-ansiokseen on luettava virolaisen näytelmän ja näyttämön synty. Vuonna
-1870, jolloin Koidulan elämä on kaikkein hedelmällisin, heräävät myös
-hänen dramaattiset taipumuksensa. Niitten ensimäinen vaatimaton tulos
-on aluksi vain Th. Körnerin ilveilyn _Vetter von Bremenin_
-mukaelma _Saaremaa onupoeg_ (Saarenmaalainen serkku) Vanemuisen
-viisivuotisjuhlaa varten. Yhtä vähän kuin näytelmäkappaleita, oli
-olemassa virolaista näyttämöä tai näyttelijöitä, ja sivistyneitten
-naisten esiintymistä näyttämöllä pidettiin tuiki sopimattomana.
-Kappaleen osat jaettiin sentakia enimmäkseen nuorten ylioppilasten
-kesken. Kuinka perheenomaista koko homma oli, näkee siitäkin, että
-esirippu ja näyttämökoristeet laitettiin nekin Jannsenin kodissa, ja
-esityksen kestäessä istui Koidula näyttämön takana pianolla
-säestämässä. Näytelmä esitettiin kesällä kokonaista kaksi kertaa
-täydelle salille ja innostuneelle yleisölle, ja syksyllä oli Koidulalla
-jo toinen näytelmä esitettäväksi valmiina, _Kosjakased_ (Kosiokoivut),
-sekin mukaelma, erään alkujaan saksankielisen kertomuksen mukaan.
-Kappale on edellistä itsenäisempi, tietysti jo sen kautta, että Koidula
-sen on itsenäisesti dramatisoinut; muuten ei se sovinnaiselta
-aiheeltaan eikä käsittelyltään millään lailla eroa vaatimattomasta
-maalaisseuranäytelmästä. Siinä esiintyvä epävirolaisuus, --
-kosiokoivujen asettaminen rakastetun tytön ovelle, -- esti Koidulaa
-sitä painattamasta, niin virolaisen leiman kuin hän yrittikin sille
-muuten antaa. Kappaleen henkilöt puhuvat tuon tuostakin virolaisista
-sivistys- ja kansallisuuspyrinnöistä, ja käsikirjoituksen loppusanat,
-jotka muuten painoasiamies punaisella musteella on pyyhkinyt,
-sisältävät senaikuisia, nyt niin pingoitetulta tuntuvia isänmaallisia
-kehoituksia.
-
-Koidula itse kirjoittaa Kosjakased-näytelmän esityksestä: "On
-suurenmoista, kuinka kansa haluaa näytelmiä, jokainen uusi esitys tuo
-yhä täydemmän huoneen. Sunnuntaina oli mahdotonta päästä liikkumaan
-salissa, joka oli ahdinkoon asti täynnä. Olin vaipua väsymyksestä ja
-uupumuksesta, kun pääsin kotiin, sensijaan näyteltiin paremmin kuin
-koskaan ennen. Ollappa meillä naisia, jotka osaisivat liikkua
-näyttämöllä, kuinka paljon paremmin kaikki kävisi. Niin siedettävä kuin
-veljeni Harry onkin ensimäisenä rakastajattarena ja kyläkaunottarena,
-ääni jo semmoisenaan tekee esiintymisen pian hänelle mahdottomaksi.
-Seuraavassa huvinäytelmässä koetan saada naiset näyttämölle, -- nous
-verrons!"
-
-Seuraavan näytelmänsä "_Säärane Mulk_" (Sellainen Mulk) kirjoitti
-Koidula vuonna 1871, ja se esitettiin heti samana kesänä, samojen
-asianharrastajien toimesta kuin edellisetkin. Säärane Mulk on Koidulan
-itsenäisin ja onnistunein näytelmä, jota lukiessa täytyy valittaa,
-ettei hänellä ollut tilaisuutta kehittää epäilemätöntä draamallista
-kykyään. Edellisten kappaleiden, samoin kuin Koidulan lukuisien
-suorasanaisten kyhäysten pseudovirolaisuuden sijasta, on tässä
-todellinen virolainen ympäristö todellisine tyyppeineen, hyvällä
-silmällä ja leikillisyydellä nähty vastakohtaisuus ja hankaus
-kahden virolaisen talonpoikaistyypin, varhain varakkuuteen ja
-itsetietoisuuteen kohonneiden Viljandimaan "mulkkien" ja tarttolaisen
-talonpojan välillä. Itse aihe, -- sanomalehtiuutisesta saatu, -- ei ole
-vailla alkuperäisyyttä ja koomillisia tilanteita, joita tavanmukainen
-rakkaustarina säestää. Ei voi tosin sanoa, että Koidula tässäkään
-kappaleessa olisi osoittanut syvempää silmää virolaisia erikoisuuksia
-varten, -- hän onnistui osassaan, kansansielun tulkkina, vain silloin,
-kun välittömästi itse siihen antautui, ei huomiokykyään käyttäen eikä
-älylliseltä pohjalta.
-
-Koidulan toiminnan ydin, hänen herättävä vaikutuksensa, ei suinkaan
-supistunut osaan, mikä hänellä näinä vuosina oli isänsä kodissa. Suuri
-vaikutusvalta on hänellä varmaan ollut laajalle haarautuvan
-kirjevaihtonsa kautta, joka antoi hänelle tilaisuuden ylläpitää
-yhteyttä kauempanakin asuvien samanmielisten ystäviensä kanssa.
-Henkisen vuorovaikutuksen tarve oli suuri tällaisina aikoina, eikä
-yksilöllinen kiintymys ollut ainoa tekijä ihmisten suhteissa, vaan
-samanmielisyys, saman lipun alle kuuluminen.
-
-Kirjevaihto oli niin muodoin Koidulalle jotain aivan luontaista, saman
-keskustelukyvyn ilmaus, joka suullisessa seurustelussa pääsi
-käytäntöön, saman agitatorisen lahjan sanelema, joka pakotti hänet
-jakamaan omasta hehkustaan muille. Totta kyllä, Koidulan aika huonoine
-kulkuneuvoineen, pitkällisine postinkulkuineen, oli vielä
-kirjeenkirjoittamisen luvattua aikaa. Mutta ihmetellä täytyy kuitenkin,
-mitenkä Koidula raskaasta työtaakastaan ja yhä uudistuvasta
-käsivarsikivustaan huolimatta on ehtinyt hoitaa niin monta eri
-kirjevaihtoa yhtaikaa, ehkä vielä ihmeellisempää, että häneltä on
-riittänyt henkilökohtaista harrastusta niin monelle eri taholle. Paitsi
-_Kreutzwaldia_ on hän melkein samaan aikaan ollut kirjevaihdossa _C.R.
-Jakobsonin_, suomalaisen _Antti Almbergin_, berliniläisen akateemikko
-_W. Sekoitin, H. Fr. Czieschin, C. Wiedemannin_, virolaisen _A.
-Reinwaldin_ y.m. kanssa, lukuisia, vain muutamiin kirjeisiin supistuvia
-tuttavuuksia mainitsematta.
-
-Kirje, tämä aika-ajoin miltei taiteena harjoitettu kirjallinen
-ilmaisulaji, niin vähän arkitektonista rakennetta vaativa, viehättävä
-ja näennäisesti niin vaivaton, satunnainen sekoitus lyriikkaa ja
-filosofiaa, aforismeilla ja paradokseilla höystettyä, -- kirjallinen
-muoto, josta Lombroso sanoo, että se on ainoa, missä nainen kykenee
-voittamaan miehen! Ei mikään kykene paremmin balsamoimaan jo ammoin
-hävitykseen tuomittua yksilöä, kuin tällainen hetkellistä, välitöntä
-tunnelmaa väräjävä kirje, joka on osannut vangita hapraan ja haihtuvan
-hetken särkyvät ajatusten ja kuvien saippuakuplat!
-
-Tätä hienoa, läpeensä viljeltyä, äärimmäisen intimiä lajia, niinkuin
-sitä sekä Ranskan että Saksan naiset eri aikoina ovat harjoittaneet,
-eivät ole Koidulan lukuisat kirjeet. Päinvastoin, lukuunottamatta
-Kreutzwaldille kirjoitettuja, ei niitten kirjallista arvoa voi ylen
-korkealle arvostella. Ne ovat enimmäkseen sanomalehtityöhön tottuneen
-kynän tuotteita, nykyaikaiselle lukijalle aivan liiaksi paikallisia,
-liiaksi päivän kysymyksiä pohtivia. Sielullinen mielenkiinto jää
-melkein poikkeuksetta toiseen sijaan; ne eivät tarjoa teräviä
-erittelyjä, eivät hienoja havaintoja, eivät lyyrillisiä
-kauneuksia. Ylenpalttinen keimailu, joka toisinaan vaikuttaa
-tunkeilevaltakin, tekee ne tavallaan naisellisiksi, vaikka ei silti
-henkilökohtaisemmiksi. Sensijaan kuvastuu niissä aika; ajan
-harrastukset, ajan suunnitelmat, toiveet ja ilmalinnat elävät niissä
-hetkeen sidottua elämäänsä.
-
-Useimpiin Koidulan kirjevaihtoihin on varmaan johtanut juuri ajan
-liikkuva henki, nousuajan, joka hetkeksi yhdisti ihmiset samoja
-päämääriä palvelemaan. Niitten tarkoituksena oli välittää tietoja ja
-ajatuksia, joita "ahtaan veräjän" ankaruus esti julkisen sanan
-palstoille pääsemästä, antaa tilaisuutta tekeillä olevien suunnitelmien
-pohtimiseen, tukea toinen toistaan yhteisessä asiassa, ylläpitää
-innostusta. Ilmielävänä kuvastuu niissä Koidulan suuri liikkuvaisuus
-tai ehkä pikemmin liikuntatarve, hänen synnynnäinen halunsa alati pysyä
-kosketuksessa ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia, rikastua ja
-rikastuttaa muita, tartuttaa muihin oma alati palava intomielensä.
-Sanalla sanoen, ne olivat kansallisia lähetyskirjeitä.
-
-Niissä on kyllä eräänlaista ystävyyttä, mutta vähemmän varsinaiseen
-sympatiaan, luonteitten, taipumusten sopusointuun perustuvaa, kuin
-harrastusten, mielipiteitten yhtäläisyydestä johtuvaa. Älyllinen pohja,
-miltä ne ovat lähtöisin, on selvin Koidulan vv. 1868-1870 kestäneessä
-kirjevaihdossa C.R. Jakobsonin kanssa. Viron ahtailla teillä eivät
-tietysti persoonallisuudet sellaiset kuin C.R. Jakobson ja Koidula
-voineet mennä toistensa ohi, heidän oli kohdattava toisensa joko vihan
-tai myötämielen merkeissä. Mutta rakkaussuhteen sijaan, jota näitten
-kahden voimakkaan yksilön kosketuksesta olisi voinut edellyttää,
-syntyykin vain sangen toverillinen, asiallinen, melkein kuiva
-kirjevaihto, jota kestää, kunnes Jakobson lopullisesti riitaantuu
-isä Jannsenin kanssa. On vaikea antaa edes ystävyyden nimeä
-tämäntapaiselle, niin kokonaan älyllisyyden rajoissa pysyvälle
-suhteelle. Kohtalo oli kylläkin oikukas, valitessaan Koidulan ystäviksi
-hänen isänsä silloisen ja vastaisen jyrkimmän ja leppymättömimmän
-vastustajan, Kreutzwaldin ja Jakobsonin. Oli epäilemättä suuri ero
-Kreutzwaldin vanhuuden ohenneesta vuori-ilmasta ja klassillisesta
-puhdasviivaisuudesta tulla Jakobsonin myrskytuulen pyörteeseen. Sekä
-Koidulaa että Jakobsonia viehätti varmaan toistensa voima, joka
-Jakobsonissa oli tahdon rautaa ja Koidulassa tunnekyllyyttä. Mutta
-siitä huolimatta kirjoittelevat he toisilleen sivumääriä kansallista
-rihkamaa, ja Jakobson panee joka kirjeensä alkuun juhlallisen
-puhuttelusanansa "auustadud sõberana!" (kunnioitettu ystävätär). Heidän
-suhteensa oli ja jäi älylliseksi sympatiaksi, eräänlaiseksi aivojen
-hengenheimolaisuudeksi.
-
-Juuri Jakobson on kuitenkin kirjoittanut Koidulalle seuraavat muistiin
-syöpyvät sanat:
-
-"Teidät ovat jumalat luoneet, että eläisitte virolaisen isänmaamme
-hyväksi; älkää uskaltako sitä unohtaa!"
-
-Näillä sanoilla hän tulkitsi epäilemättä useimpien aikalaistensa
-käsityksen Koidulasta. Symbolin, näkyvän vertauskuvan tarve pani heidät
-valitsemaan siksi Koidulan, jossa heitä kaikkia sytyttävä tuli näytti
-vapaimmin ja valoisammin palavan. Hänen runoissaan he tunsivat omat
-sisimmät tunteensa ilmaistuiksi; heidän omat yrityksensä antaa muotoa
-samoille tunteille, eivät koskaan saavuttaneet samaa lennokkuutta,
-samaa korostettua kiihkeyttä, mikä heidät Koidulan hymneissä kohotti
-yli arkipäiväisyyden. Sentähden he ottivat hänen sanansa omiksensa,
-niistä tuli heidän taisteluhuutonsa, heidän uskontunnustuksensa. Tämä
-nuori tyttö, jonka sisäisestä elämästä he niin vähän tiesivät, oli
-heille todella kuten muuan heistä sanoo: "Vanemuisen tytär",
-laulunjumalan sukua, jonkunlainen tarunomainen olento, joka oli luotu
-ja lahjoitettu heille pitämään yllä kansallista tulta.
-
-Tällainen on Koidulan tähdenlento. Niin on häntä muistettava, jos hänen
-meteorinkaltaista rataansa kuvitella tahtoo, -- selvimmin sentään
-keskellä juhlahuumausta, ympärillä vapauslaulujuhlan vapauttavat
-sävelet, joissa soi kokonaisen kansan heräävä ja riemuitseva itsetunto.
-
-
-
-
-III
-
-MURROS
-
-
-8.
-
-Mutta juuri nyt, elämän huippukohdassa, saavuttaa kohtalo Koidulan.
-Juuri nyt, kun hänen persoonallisuutensa näyttää pääsevän täysiin
-oikeuksiinsa ja vihdoinkin vapautuvan, on samalla murros ja
-hajautuminen käsissä. Koidulan traagillisuus oli tuskin vältettävissä:
-jollei se olisi tullut sisältäpäin, olisivat ulkonaiset olot sen
-aiheuttaneet. Vaikka kuvittelisikin hänen yhä edelleenkin pysyneen
-kansallisena amatsonina, minkään muitten voimien häiritsemättä hänen
-kutsumustaan, virolaisena Jeanne d'Arcina, joka rakkauselämän sijaan on
-kohtalolta saanut isänmaallisen haltioitumisen lahjan, niin olisi
-virolaisten olojen jatkuva kehitys kuitenkin ennenpitkää jouduttanut
-hänen traagillisuuttaan, samoin kuin se valmisti hänen tuiki vähillä
-traagillisilla edellytyksillä varustetulle isälleenkin traagillisen
-kohtalon. Epäilemättä olisi Koidulan traagillisuus siinä tapauksessa
-ollut monta vertaa jyrkempää, kaikille näkyvää, joka suhteessa
-toimivampaa laatua, suuremmassa sopusoinnussa hänen jossain määrin
-teatraalisen luonteensa kanssa. Sensijaan on vaikea ajatella, että
-mikään elämänmuoto olisi täydelleen kestänyt varustuksena Koidulan
-traagillista kohtaloa vastaan. Traagillisuus oli hänen syntymälahjansa,
-yhtä suuressa määrin hänen hyveistään kuin heikkouksistaan riippuva,
-siemen, joka lakiaan seuraten vain odotti otollista hetkeä
-kehkeytyäkseen.
-
-Koidulan traagillisuus sai alkunsa kokonaan sisältäpäin, sen monet
-ulkonaiset aiheet ovat loppujen lopulta vain sivutekijöitä. Ja niinkuin
-alusta alkaen hänen elämänsä kulkua seuratessa, täytyy nytkin pysähtyä
-hänen henkisen rakenteensa keskukseen, hänen suureen, yksipuoliseen,
-fanatismiin suunnattuun tunnevoimaansa. Heikompi, vähemmän keskittynyt
-tunnekyky olisi varmaan taannut hänelle monta vertaa rauhallisemman
-elämän. Koidula on itse tuntenut luonteensa vaarallisuuden,
-kirjoittaessaan "itsekkäästä, rajusta ja rauhattomasta sydämestään"
-seuraavat sanat:
-
-"Olen muista poikkeava olento ilossa ja tuskassa, molemmat vaikuttavat
-minuun erilailla kuin muihin. Pelkään niitten mahtia ja koetan
-väkisinkin niitten ylivaltaa vastustaa, tietoisesti vaimentaa. Tiedän,
-kuinka hirvittävästi, kuinka väkevästi ne voivat minut vallata,
-sentähden tukehdutan jokaisen tuntuvamman tunteen värähdyksen."
-
-Mitä takeita rauhallisesta kehityksestä tarjosi tällainen taipumus
-sielunkykyjen äärimmäiseen kärjistymiseen ja suuren sisäisen
-sähkövaraston keräytymiseen, tällainen jo luonnostaan pingoitettu
-tunnelaatu? Kohdistuipa se mihin esineeseen tahansa, olkoon kuinka
-käsitteelliseen hyvänsä, aina oli peljättävissä ristiriita ja epäsuhde.
-Jos tunteen voimakkuuteen olisi alusta alkaen yhtynyt tahdonlujuus,
-olisivat henkilökohtaisen onnen mahdollisuudet ehkä olleet suuremmat.
-Mutta Koidulan sielu ei ollut terästä, vaan yksinomaan tulta. Sen
-kokoonpanon sairaalloisuus toi paitsi sitä myötään eräänlaisen
-edeltäpäin arvaamattoman, yllätyksellisen vivahduksen; ratkaisevana
-hetkenä saattoi sielullinen koneisto toimia aivan odottamattomalla
-tavalla.
-
-Niinkauan kuin isänmaallinen innostus, agitatoriseen toimintaan
-yhtyneenä, tarjosi kulkuväylän Koidulan sielussa aika-ajoin
-patoutuvalle liikavoimalle, oli hänen sisäinen tasapainonsa
-mahdollinen, jos edellyttää ulkonaisten olojen pysyneen samanlaisina.
-Mutta paljon vaarallisemmaksi kävi heti tilanne, niinpian kuin sama
-tunnekyky kohdistui naisen varsinaisen tunne-elämän alalle, niinpian
-kuin uudet voimat ja alkuaineet alkoivat päästä oikeuksiinsa tähän asti
-eroottisesti niin koskemattomassa olemuksessa. Abstraktisen aatteen
-sijaan astuivat silloin elävät ihmiset tunteineen ja vastatunteineen,
-ja murros oli edessä.
-
-On jo ollut puhetta lapsenkaltaisesta piirteestä Koidulan olemuksessa,
-eroottisesta kehittymättömyydestä, jos niin tahtoo. Joka tapauksessa on
-jotain tuiki luonnotonta, ainakin suuressa määrin epätavallista,
-myöskin pohjoismaissa, että nainen ennättää kahdenkymmenenkuuden vuoden
-ikään, ennenkuin mistään varsinaisesta rakkauselämästä voi puhua.
-Koidulan varhainen henkinen työ riittää vain jossain määrin
-selitykseksi; lähemmäksi todellista syytä kai pääsee, jos pitää
-silmällä hänen yleistä perittyä sairaalloisuuttaan, joka mahdollisesti
-on aiheuttanut hitaan kehityksen. Koidulassa tapahtuu melkein äkkiä
-käänne, verrattava vain kehitysiän myrskyisiin ja perinpohjaisiin
-muutoksiin, ja myöhäisyytensä vuoksi niitä vaarallisempi. Hän herää
-eroottisesti. Ikäänkuin luonnolla olisi kiire korvata laiminlyöntinsä,
-tapahtuu herääminen hänessä äkkiä, ei vähitellen, asteettaisen
-kehityksen kautta, vaan vallankumouksellisena.
-
-Luonto ei työskennellyt Koidulan suhteen tasaisesti, vaan toisten
-sielunkykyjen näivettymistä vastasi toisten liikakasvu. Ei voi minään
-ajanjaksona ajatella häntä säännöllisesti ja tasaisesti kehittyneenä,
-useimmiten on hänen kehityksensä väkivaltaisesti pysähdytettyä, lyhyen
-ajan hypertrofista, yksipuolista kukoistusta. Sentähden on tälläkin
-hänen "heräämisajallaan" niin myrskyinen luonne, -- ja tahtoisi lisätä,
--- niin lapsellinen ilme. Älyllisesti yli naisen tavallisen tason
-kehittyneenä, täytyi hänen alkaa tunne-elämänsä kuin ensi kirjaimesta.
-On jotain peräti naiivia ja avutonta hänen molemmissa nyt seuraavissa
-rakkaussuhteissaan, jotka eivät ansaitsisi enempää mainitsemista kuin
-koulutytön ensi hentomieliset kokemukset, jolleivät ne olisi
-vaikutukseltaan niin hävittäviä koko hänen elämäänsä nähden.
-
-Vuoden 1870 keväällä alkaa Koidulan kirjeissä Kreutzwaldille yhtäkkiä
-rauhaton, hermostunut sävy. Ulkonaiset olot ovat kuitenkin aivan samat,
-Koidulan suhtautuminen niihin vain on toinen. Talttumus, jolla hän aina
-tähän saakka on puhunut ylen raskaasta työtaakastaan, muuttuu
-vähitellen hiljaiseksi kapinaksi. Hän alkaa nurkua koneellista,
-hivuttavaa työtään, joka uuvuttaa sekä sielun että ruumiin siihen
-määrään, että hän ihmettelee silloin tällöin vielä ajatteluun
-pystyvänsä.
-
-"Tässä nyt olen, uupuneena ja raukeana 300 pitkän-pitkästä ja
-turhanpäiväisestä kirjeestä, jotka tänään merkitsin kirjoihin,
-sillaikaa kun suullisten tilausten tuojat kumpaakin oven kynnystä
-kuluttivat, -- väsyneenä henkeä tappavasta työstä, joka sentään vaatii
-aivan erikoista ponnistusta ja kiusallisinta huolellisuutta."
-
-Luuvalo palaa kahta vaikeampana ja aiheuttaa moniviikkoisen
-toimettomuuden, joka töitten sillä väliin kasaantuessa, hermostuttaa
-häntä yhtä paljon kuin työn tuottama rasituskin. Jotain on epäkunnossa,
-hän tuntee luonteelleen ennen vierasta tyytymättömyyttä, tuntee
-ympäristönsä, työnsä kuin kahleina. Luultavasti juuri yksinäisyyden
-tunto lähentää hänet taas Kreutzwaldiin, ikäänkuin hän yhtäkkiä
-muistaisi rakkauden pääoman, joka hänen nimellään aina oli valmiina
-Võrun erakon tallessa.
-
-Kevättalven hermostumista seuraa yhtäkkiä toukokuussa nopea nousu.
-
-Ihmeellisen nuori ja elämää uhkuva on Koidulan toukokuussa kirjoittama
-kirje uskolliselle ystävälleen Kreutzwaldille. Ei mitään keväisen
-romantiikan välttämättömiä näyttämökoruja ole unohdettu, tässä ne ovat
-kaikki: on kuutamoa, on kaupunkilaispuutarhan kulmassa puhkeavia
-tuomenterttuja, on ensimäisen satakielen laulua. Jos eristääkin ajan
-tunneherkkyyden, jää kuitenkin kyllin nuoruuden tunneherkkyyttä
-jäljelle, luonnollisempaa 17- kuin 26-vuotiaalle.
-
-"Isä Kreutzwald, maa on niin rikas vihreydestä, taivas niin rikas
-sinestä, ja minun sairas käteni uneksii kesken valon kuultoa niin
-paljon paranemisesta, etten ajattelekkaan tänään lääkärin kieltoa
-seurata, ikävöin niin puheluhetkistä kanssanne, isä! Teidän
-parissannehan saan vielä aina olla lapsi, minä, järkevä, muuten niin
-tuiki järkevä, varhaisvanha olento, ja te isä, te yksin ymmärrätte,
-millainen lapsellinen satutunnelma voi vallata mielen, keskellä
-heräävän maan satumaista puhkeamista, versomista ja lainehtimista, --
-on kuin etsisi kaikki kaunopuheisinta ilmaisua, täydellisintä muotoa
-puhkeavalle elämälle. -- Ja minun mieleni on aivan samankaltainen, yhtä
-nuori ja ihmettelevä, ikäänkuin näkisin minäkin jokaisen versovan
-ruohonkorren, jokaisen tumman seljapuun nupun ensi kertaa."
-
-Seuraavassa kirjeessä yhä kasvaa korostettu, haltioitunut mieliala:
-
-"Ah rakkahin isä, mitä minun on tekeminen! Ulkonahan on viheriäistä!
-Näillä autereen täyttämillä, nuppuja paisuttavilla päivillä on
-vakaumuksen voima, jota jokaisen sydänparan täytyy totella! Mutta miksi
-juuri valitsen Teidät, Teidät, isä rukka, ylikuohuvan tunteeni
-väyläksi? Niin, tietänenkö sitä itsekään? En monestikaan ymmärrä,
-minkätähden hilpeäin, iloisten kasvojen parissa, jotka kaikki
-hymyilevät heräävälle elämälle, pysyn niin hiljaisena, niin
-vaiteliaana enkä löydä ainuttakaan sanaa kaikelle, mikä kuitenkin
-syvällä sisimmässäni minua niin valtavasti liikuttaa. Kadotan
-kärsivällisyyteni, kun kuulen tätä rikkaasti levitteleivää kauneutta
-selostellen ylistettävän, en voi puhua siitä, vain katsoa ja kuunnella
-ja sieluuni juoda kaikkia tuoksuja ja värejä ja muotoja. Isä, nyt
-haluaisin matkustaa, -- avaraan, nauravaan, vihertävään, puhkeevaan
-mailinaan!"
-
-Näin heleät ovat tämän ajan heijastuskuviot Koidulan sielussa. Ja
-tekisimme viisaammin, jos tyytyisimme vain niitä tarkastamaan. Kaikki
-muu, mitä selitykseksi voi lisätä, on ylen jokapäiväistä,
-lapsellisuudessaan hämmästyttävää. Koidulasta itsestään, --
-ulkopuolisista tekijöistä huolimatta, -- kumpusivat luonnonpakosta,
-hänen oman olemuksensa lakia noudattaen uudet voimat.
-
-Hänen heräävä aisti-ilonsa, joka tuntuu suhteessa ulkopuoliseen
-luontoon, on täynnä raikkautta, tuore kuluttamattomuudessaan. Näillä
-silmin hän näkee todella mailman ensi kertaa.
-
-Joka lauseessa värisee onnen odotus, kärsimätön ja myöhäinen. Mitä
-merkitsee sen rinnalla, että etsiessämme episodin vaiheita, päädymme
-johonkin tuiki tavalliseen ja vähäpätöiseen rakkausjuttuun? Korkeintaan
-voi Koidulan traagillisuus kasvaa silmissämme, nähdessä kerta toisensa
-jäljestä hänen harhaotteensa. Hänen älyltään puuttui käytäntöön
-soveltamisen mahdollisuus, hän, teoreettisesti hyvä psykologi, on
-osoittanut suhteissaan ihmisiin suurta lyhytnäköisyyttä.
-
-Seuraavan rakkaussuhteen synnyttämä murros oli ratkaiseva, mutta
-ensimäinen oli syvempi, sen murtoviiva näkyvämpi. Koidula ei ole ehkä
-koskaan kirjeissään tavannut niin yksinkertaisen korutonta, niin
-uskottavaa ilmaisua itselleen, kuin kertoessaan Kreutzwaldille kaiken
-olevan ohitse. Liian kireälle pingoitettu paatos, joka osaksi kuului
-Koidulan olemukseen, osaksi aikaan, ei enää tunnu ontolta, sen täyttää
-todellinen tuska.
-
-On epäilemättä erehdys pitää viehätysvoimaa, mikä Koidulalla
-tunnustetusti oli myös juuri aikansa miehiin nähden, etupäässä
-naisellisena vetovoimana. Ei ole unohdettava, kuinka perinpohjaisesti
-Koidula erosi senaikuisesta baltilaisesta naisesikuvasta, kodin
-ahtaaseen piiriin suljetusta naisesta, kuinka varhain hän toteutti
-itsenäistä työtä tekevän, joskaan ei riippumattoman naisen ihanteen.
-Paitsi sitä oli hän, -- ulkonaisesta kauneudestaan huolimatta, -- liian
-totinen, liian tosi, liian suora; niin, hänen kauneutensakin oli
-suuripiirteistä ja jyrkkää lajia, vailla varsinaista pehmeyttä; häneltä
-puuttui monta viehättävää, naisellista heikkoutta. Tunne, jonka hän
-herätti, ei ollut kuin poikkeustapauksissa varsinaista rakkautta,
-miehen ja naisen välistä tunnetta. Se oli pikemmin ihailua, -- tietyn
-välimatkan päästä; epämääräinen, runollinen mieli-ala, melkein kuin
-taideteoksen synnyttämä. "Hän vaikutti meihin kuin kreikkalainen
-jumalatar", tunnustaa eräs hänen nuoria ihailijoitaan. Hänessä oli
-jotain julkisuudelle, kaikille kuuluvaa, hänessä rakastettiin
-ruumiillistunutta aatetta, oli muotiasia puhua hänen kuultensa, vaihtaa
-kirjeitä hänen kanssaan, hän oli kuin kaikille näkyvä, koruommeltu
-lippu, joka kaunisti kansallista asiaa, ei muuta. Niin paradoksilta
-kuin se kuuluukin, ei ollut myöskään miehiä häntä varten; hänen
-ikäisensä, virolaisiksi lukeutuvat, sivistyneet miehet olivat sormin
-luetut; oli vain yksityisiä, opintouransa alussa olevia nuoria
-ylioppilaita, säännöllisesti Koidulaa nuorempia. Tosin ei kansallinen
-muurijärjestelmä siihen aikaan ollut vielä nykyiseen kaikkisulkevaan
-muotoonsa kehittynyt, mutta kuitenkaan eivät kosketukset muihin
-kansallisuuksiin voineet olla suuret, ja Koidulan valintapiiri oli
-sentähden mahdollisimman ahdas.
-
-On hyvin luultavaa, että Koidula itse oli täysin tietoinen ihailun
-etäisyydestä ja persoonattomuudesta, joka häntä ympäröi. Joka
-tapauksessa tuli hetki, jolloin se lakkasi häntä tyydyttämästä,
-kylmältä ja verettömältä vaikuttaen. Tuli hetki, jolloin isänmaallinen
-innostus alkoi tuntua liian käsitteelliseltä, ja kiintymys
-Kreutzwaldiin vetäytyä ikäeron luonnollisiin rajoihin.
-
-Koidula on rakastanut kahdenkymmenenkuuden vuoden vanhana, kuten muuten
-rakastetaan varhaisimmassa nuoruudessa, esinettä valitsematta. Jos
-milloinkaan, sopii rakkaudelle tänä ikäkautena iänikuinen epiteetti
-_sokea_.
-
-Mitä tiedämme oikeastaan Koidulan ensimäisestä varsinaisesta
-rakkaudesta? Toden teolla ja suoraan sanoen, sangen vähän.
-Yksityisseikat sen kulussa peittyvät täydellisesti hämärään, emme edes
-tiedä, mikä oli syynä sen nähtävästi äkilliseen loppuun. Minkä me
-varmasti tiedämme, on, että tämä kiihkeä ja myöhäinen rakkaus on ollut
-olemassa, että se on herättänyt Koidulassa ennen tuntemattoman ja
-täyteläisen elämäntunnon, samoin, että se syystä tai toisesta nopeasti
-särkyi, kutsuen vuorostaan esiin Koidulan sielusta ensimäiset
-varsinaiset traagilliset tunnot, jotka siihen myöhemmin niin täydelleen
-kotiutuivat.
-
-Joka tahtoo, voi seuraavista Kreutzwaldille osoitetuista sanoista
-yrittää uudelleen rakentaa Koidulan lyhyttä ja kohtalokasta
-rakkaustarinaa. Kreutzwald oli epäillyt C.R. Jakobsonia ystävättärensä
-syksyllä 1870 puhkeavan alakuloisen mielialan aiheuttajaksi. Koidula
-sensijaan torjuu jyrkästi kaikki syytökset ja kirjoittaa:
-
-"Tahdonpa kertoa Teille tarinan, isä! Olin antaunut kasvatusopin
-alalle, minulla kun oli suuret ajatukset kyvystäni, mutta kun luulin
-saaneeni kasvattini oikein järkeväksi ja viisaaksi ja maltilliseksi,
-teinkin kiusallisen havainnon, että olinkin tehnyt hänet vain --
-haaveelliseksi, sanokaamme. Se koski minuun kovin, minä panin
-kasvatusoppini taas hyllylle -- voilà tout!"
-
-Uskallettua olisi epäilemättä leimata ketään määrättyä henkilöä, niin
-vähän täydellisesti varmaa tiedämme. Eräässä samankeväisessä kirjeessä
-C.R. Jakobsonille puhuu Koidula "kasvateistaan", joitten joukkoon hän
-muuten lukee Jakobsoninkin. Samoilta ajoilta on Koidulan
-jälkeenjääneiden paperien joukossa kaksi edellämainitulle
-sanomalehdentoimittaja H. Fr. Czieschille kirjoitettua kirjettä, --
-palautettuja, lähettämättömiä, vaiko yksinkertaisesti jäljennöksiäkö,
-on vaikea sanoa, -- joissa Koidulan tavanmukaisen kirjekeimailun alta
-kuultaa tavallista suurempi persoonallinen mielenkiinto. Hans
-Friedrich Cziesch oli jo Pärnussa postiharjoittelijana ollessaan
-tuttu Jannsenin perheessä. Koidula nimittää häntä eräässä toisessa
-kirjeessä Jakobsonille "ystäväkseen". Mitään sen lähempää ei ole
-suhteesta tunnettu, eivätkä liioin Koidulan kirjeet Czieschille
-epämääräisyydessään ja ylimalkaisuudessaan oikeuta mihinkään varmaan
-päätökseen.
-
-Yhtä vähän oikeuttaa siihen toisen nuoren miehen persoonallisuus, joka
-kesällä v. 1870 yhdessä Jannsenin ja hänen tyttäriensä kanssa otti osaa
-ennen mainittuun Aleksanterikoulun perustamismatkaan Helmen ja Tarvastun
-pitäjiin. Erään tiedonannon mukaan olisi hänen ja Koidulan välillä jo
-keväällä kehittynyt molemminpuolinen, kiihkeä rakkaussuhde, johon
-omaisten sen kompromettoivan luonteen takia täytyi sekaantua. Hänen
-suuri nuoruutensa, -- hän oli vain kahdenkymmenen vuotias ja lukion
-yläluokkalainen, -- sopisi kyllä Koidulan sanoihin "kasvatistaan".
-Toiset tiedonannot sensijaan, -- yhtä läheisistä lähteistä kuin
-edellinenkin, -- kieltävät puolestaan oletukselta kaiken
-todenperäisyyden. Niin ei tätäkään tietä pääse sen pitemmälle.
-
-Mutta mitä merkitsevät oikeastaan kaikki yksityisseikat tapauksessa,
-jossa kaikki mielenkiinto, kaikki valaistus keskittyy vain Koidulaan!
-Hänen kärsimyksensä todellisuus on yläpuolella kaiken epäilyksen.
-
-Koko alkusyksystä 1870 ei ole yhtään kirjettä Kreutzwaldille. Marraskuu
-on jo käsissä, kun Koidula vihdoin kirjoittaa. Tuntee, että jotain on
-tapahtunut, vaikka selvät sanat puuttuvat, jotain pyrkii esille,
-kuitenkaan sanoiksi pääsemättä.
-
-"Elämäni on köyhä, vaikka se päinvastaiselta näyttää. En voi mitään, en
-mitään vähästäni antaa pois, -- vähimmin Teitä, isäni!"
-
-Seuraavassa kirjeessä on jo elämänväsymys ylivoimaista. Poissa on nyt
-kaava ja sovinnaisuus ja ajan romanttinen kukkakieli. Koidulan
-sielullisessa kehityksessä on kirje mitä tärkeimpiä.
-
-"Kaikki liukuu ohitseni, nopeasti ja kirjavina kuvina kuten
-kaleidoskoopissa, -- silmät tuijottavat vain koneellisesti, sillä
-kiinteämpi katse koskee! Ikkunastani näen savun pystysuorana ilmaan
-kohoavan, ja seuraavassa tuokiossa on kohtalo sen jo saavuttanut:
-ilmavirta leikkii sillä kuin untuvilla, hajoittaakseen sen vihdoin
-kaikille neljälle ilmansuunnalle. Miksi se ei pysynyt neljän nokisen
-liedenseinänsä sisällä, jossa oli niin hämärä ja lämmin olla? Ylhäällä
-on kirkasta ja selkeää, mutta kylmä, -- kylmä!
-
-"Kevääni on ohitse, ja kesän myrskyt ovat paljon, paljon kukkia
-kuolettaneet, -- tunnen itseni nyt usein niin uupuneeksi, niin
-loppumattoman toivottomaksi, ja kuitenkin täytyy minun nyt enemmän kuin
-ennen itsestäni antaa, täytyy entistä lujemmin kestää kaikki tutkivat
-katseet, valveilla olevat silmät, ja niihin vastata. Muutun
-epäluuloiseksi, ei, olen jo, -- voiko todella niin nopeasti sisäisesti
-vanhentua? Oi aika, jätä minulle ehdottoman luottamuksen onnekas tunne,
-joka kymmenesti saattoi pettyä, yhdennentoista kerran taas ihmisiin
-uskoakseen. En ymmärrä ihmisiä, joitten luonto vaatii huolellista,
-varovaista punnitsemista, kyynärän jokaisesta tunteen rahdusta, jonka
-he toiselle suovat. On aikaa itkeä kyllin, kun räikeä valo on silmiin
-sattunut.
-
-"Oi rakkahin isä, kuinka alakuloisina päiväni vierivät! Minut on
-vallannut lohduttomuus, jota ei äänekäs, hilpeä pakina ympärilläni voi
-vaimentaa, ja hiivin niin usein kuin suinkin ylös hiljaiseen kammiooni,
-uneksiakseni talvinen maisema edessäni, ja kipeitä ajatuksiani kerien.
-Jospa voisinkin tehdä työtä! Yön uni tulisi kai silloin itsestään!
-Kuinka ihanaa oli, kun vielä taisin suruani itkeä, kunnes siihen
-nukahdin! Olenko jo liian vanha, vai eikö suruni olekkaan enään yhtä
-suuri? Itken nykyään niin harvoin ja nukun samoin niin vähän.
-
-"Hyvää yötä, isä! Ulkona on pimeä, melkein yhtä pimeä kuin sisälläkin,
-ja hiljaiset tähdet katselevat kylmästä, korkeasta holvistaan;
-kummallista, että niitä nyt ikäänkuin pelkään ja niitten puhetta
-vältän, -- en tahdo sitä ymmärtää. Omatuntoni tosin ei ole levoton,
-mutta niitten säihkyvissä sanoissa on niin paljon selittämätöntä,
-vihlovaa tuskaa, en löydä enää entistä rauhaa tutusta kirjoituksesta.
-Rintaani särkee, -- hyvää yötä, isä! Mitä mahdattekaan ajatella
-kärsivällisyydestäni tai luonteen lujuudestani tai oikeammin sanoen
-kummankin puutteesta, kun kaikki nämä sivut olen täyttänyt, --
-kyyneleillä!
-
-"Onko siis _jokainen_ uusi ihminen Oidipus, jonka täytyy ratkaista
-elämän suuri arvoitus, vai ovatko vain yksityiset tähän onnettomuuteen
-tuomitut? En tiedä, minkä vuoksi olen onnettomampi, siksikö, että olen
-ajattelemaan, vai siksikö, että olen tuntemaan tuomittu!
-
-"Lumenpaljous ulkona huimaa päätäni. Ah, haluan, että olisin yhtä vanha
-kuin Te, isä, ja Te minun ikäiseni, -- se olisi onnellisempaa, --
-kaikille!"
-
-Selvittämättä jäänee ainaiseksi tämän kiihkeän ja nähtävästi lyhyeen
-loppuvan rakkaussuhteen kulku. Sen syvä ja pitkälle uloittuva vaikutus
-Koidulan kehitykseen on haettava hänen oman olemuksensa kokoonpanosta,
-hänen sielunsa perityistä sairaalloisista kerroksista, jotka iän
-karttuessa yhä selvemmin paljastuivat. Se oli vain Koidulan sieluun
-vajotettu mittausluoti, joka yhdellä kertaa mittasi hänen tuhoon
-tuomitun sielunsa rikkaudet ja vaaralliset kuilut.
-
-
-9.
-
-Koidulan seuraava ja ratkaiseva rakkaussuhde on yhdessä edeltäjänsä
-kaltainen: siinäkin on pääsija Koidulan sielun refleksiliikkeillä,
-kaikki muu on mitä tavallisinta lemmentarinaa. Ei missään ilmene
-Koidulan taipumus mielikuvituselämään, niinkuin näissä hänen oikeastaan
-ylen viattomissa suhteissaan. Koidula eli koko elämänsä ajan
-mielikuvituksessa, sanoo eräs hänelle läheinen henkilö. Todellisuus
-tarjosi hänelle vain aineksia unielämään, jota hän herkeämättä vietti;
-tapahtumat kasvoivat hänen mielikuvituksessaan aina sellaisiksi, kuin
-hän niitä kulloinkin tarvitsi. Hänen sielunsa oli monisokkeloinen kuin
-kuvastinlabyrintti, yksinkertaiset kuvat heijastuivat takaisin satoina
-jäljennöksinä sen särmistä. Hänen tunteensa ja tuskansa ovat olleet
-todellisia, niin epätodellisia, niin mielikuvituksellisia, kuin niitten
-aihe usein oli.
-
-Hän oli runoilija suhteitaan eläessään. Hän runoili ne uudestaan, hän
-loi itse sekä nautintonsa että kärsimyksensä, hänen elämänsä runo on
-tyhjästä syntynyt: hänen oman luovan ja ihannoivan mielikuvituksensa
-säteistä.
-
-Se, että tässä tapauksessa tunnemme koko kehityskulun juurta jaksain,
-ei muuta vähääkään; päinvastoin, sitä selittämättömämmältä tuntuu, että
-Koidulan koko vastainen kohtalo on riippunut niin vähästä. Ja yhtä
-käsittämättömäksi jäisi Koidulan epätoivoinen teko, -- hänen äkillinen
-avioliittopäätöksensä, -- jollei koko ajan pitäisi silmällä pääasiaa:
-hänen omaa sielullista suurennuskykyään, jonka rinnalla nytkin, kuten
-edelliselläkin kerralla, kuten aina, kaikki ulkonainen supistuu
-vähäiseksi ja toisarvoiseksi. Koidulan sielu oli joutunut liikkeeseen,
-sitä vaarallisempaan, mitä pitempi kaari päätepisteitten, korkean ilon
-ja epätoivon, välillä oli. On melkein yhdentekevää, mikä oli katkaissut
-edellisen rakkaussuhteen, hänen oma järkeilevä harkintansako vaiko
-syrjäisten sekaantuminen; joka tapauksessa oli sen äkillisessä lopussa
-jotain väkivaltaista ja luonnonvastaista. Tunteen jännitys oli ollut
-ylen kireä; on aivan varmaa, että sitä seurasi hermostunut ja herkkä
-tila, jonka vaarallisuus oli sen vastaanottavaisuudessa. Uusia voimia,
-niin myöhään Koidulan sielussa heränneitä, ei mikään enää voinut tehdä
-olemattomiksi, niillä oli omat elinehtonsa ja vaatimuksensa.
-
-"Kävin tänään puutarhassa ja istuin ison lehmuksen alla. Kuinka
-kirjavaa ja hämärää on, mitä elämäksi nimitämme! Värikkäät
-pilvenhattarat väikkyvät edestakaisin taivaalla, ja typerät lapset maan
-päällä ovat näkevinään ihania maisemia. Kaikki huojuu tuulessa, ja on
-silmäinlumetta!"
-
-Nämä sanat kirjoittaa Koidula puolen vuotta kohtalokkaan kesänsä
-jälkeen uudelle suomalaiselle ystävälleen.
-
-Ne ovat hyvin kuvaavat. Kaikki huojuu tuulessa ja on silmäinlumetta,
-rakkaus, elämä itse... Koidula on kyllin kokenut, kaiken tämän
-tietääkseen, omistaakseen omakseen salomonilaisen kaiken turhuuden
-tunnon, mutta se lankee vain kuin suloinen, houkutteleva huumauspisara
-hänen elämäänsä. Mitä siitä, että kaikki kuihtuu kuin ruoho, joka
-tänään kukoistaa ja huomenna pätsiin heitetään! Onko elämä silti
-vähemmän kaunis, sen unenkaltaisuus vähemmän täynnä unhoitusta? Hän
-alkaa aavistaa elämän nautinnon suuruutta juuri katoavaisuuden
-varjossa. Suloisena ja huumausraskaana nousee elämä vielä kerran hänen
-suoniinsa.
-
-Mutta siinä onkin juuri tämän mielialan vaarallisuus. Hän ei ole kuin
-puoliksi toipunut, vain puoliksi terve, kaikki on hänessä vielä arkaa,
-tukipistettä vailla. Hän on vielä kuin puolipyörryksissä äskeisestä
-iskusta, sentähden hän menee, silmät ummessa, kohtaloaan kohti kuin
-unissakävijä.
-
-On kuin näkisi hänen vielä kerran ojentautuvan oikeaa alkuainettaan
-kohti, kohden valoa ja juhlaa. Se on hänen traagillisen sielunsa, hänen
-vauhdikkaan, alati laajentumaan pyrkivän elämäntuntonsa viimeinen
-vapautusyritys, ennenkuin se suljetaan ahtaalle kuin pähkinänkuoreen.
-
-Tällä kertaa tulee valo pohjoisesta, ja Suomella on kiistämätön osansa
-Koidulan kohtalon ratkaisussa. Aika oli optimismin ja ihanteellisuuden,
-ja "Suomen siltaa" rakennettiin yhtä epätodellisista ja kangastelevista
-kivistä kuin Viron kansallista temppeliäkin. Kuinka paljon äkkiä
-heränneessä suomalais-virolaisessa veljeystunteessa todella oli
-varsinaista, vaistomaista heimoushenkeä, on vaikea sanoa, aikana,
-jolloin kaikki todellisimmat ja jokapäiväisimmätkin asiat muuttuivat
-runoksi ja haaveeksi. Joka tapauksessa oli harrastus ja osanotto
-toistensa toiveista ja kansallisista voitoista molemmin puolin lahtea
-suuri, ja jo laulujuhlan aikaan oli Tartossa isä Jannsenin kodissa
-vieraillut useita suomalaisia. Koidulan harrastus suomenkieltä kohtaan
-oli kuitenkin peräisin aikaisemmilta ajoilta. Hän on jo varhain
-harjoittanut suomea, aluksi Renwallin latinankielisen sanakirjan
-johdolla, ja myöhemmin lukemalla suomalaisia sanomalehtiä ja
-kirjallisuutta. Suuren suomalaisen nälkävuoden aikana vv. 1867-1868 hän
-auttaa isäänsä rahankeräyksessä hädänalaisten hyväksi, ja vuonna 1870
-hän lähettää omasta puolestaan 10 hopearuplaa Helsingin ylioppilastalon
-rakennusrahastoon, merkiten muuten nimettömään kirjeeseensä:
-"virolainen käsi ja sydän".
-
-Uuden Suomettaren nuori toimittaja, maisteri _Antti Almberg_, jonka
-puoleen Koidula rahalähetyksellään kääntyi, oli jo varhemmin vaihtanut
-pari kirjettä isä Jannsenin kanssa ja tunsi varmaankin Koidulan Virossa
-vierailleitten maamiestensä kaunopuheisista kuvauksista. Hän,
-ritarillinen mies, vastaa kohteliain kiitoksin, uskaltaen arvata
-kirjeen nimettömän kirjoittajan, ja kirjevaihto on käynnissä.
-
-Kirjevaihto, niinkuin niitä Koidulalla montakin oli ollut, alussa
-millään lailla muita merkitsevämpi, vain vähässä määrin yksilöllinen,
-tällä kertaa samalla onnistumaton yritys saada aikaan tajuttava
-yhteiskieli, suomi-viro tai viro-suomi. Mitä kirjavimpia kielellisiä
-epämuodostumia on tämä koe, varsinkin Koidulan kirjeissä, esille
-kutsunut, kummankin alkuperäisen kielen kustannuksella. Kansallinen
-kysymys on koko ajan kirjeissä etualalla, keskipiste, jonka ympärille
-muu sisältö ryhmittyy. Kuinka läpitunkeva, kuinka yksinvaltias olikaan
-kansallisuusaate näinä aikoina, onnistuessaan sulattamaan itseensä niin
-voimakkaan yksilöllisyyden kuin Koidulan! Mikä meistä nyt tuntuu vain
-kauniilta lauseparrelta, oli silloin sydämen kyllyydestä kumpuava
-vakaumus, mikä nyt tuiki kuluneelta jokapäiväisyydeltä, silloin
-uutuutensa viehätyksellä tehoava iskusana! On ikäänkuin ajan suuri
-liikkuvaisuus olisi muuttanut ihmisten kaiken tarmon toiminnaksi, mutta
-näivetyttänyt tyystin sielullisen erittelyhalun, varsinaisen harkinnan,
--- ikäänkuin silloisten ihmisten koko sielullinen koneisto olisi ollut
-monta vertaa mutkattomampi.
-
-Vasta vuoden lopulla muuttuu kirjeitten sävy läheisemmäksi. Kesä, joka
-toi Koidulalle niin monta taistelua ja kärsimystä, on ohitse, mainingit
-ovat vielä raskaat ja tuskalliset, mutta jo vuoden vaihteessa tapahtuu
-hänessä nähtävästi osittainen tervehtyminen. Hän alkaa täydellä todella
-ajatella kauan suunniteltua Suomen matkaa, johon monet suomalaiset
-ystävät jo aikoja ovat Jannsenin perhettä kehoittaneet. Nuori
-suomalainen on yhtä ihastunut tuumaan, joka toisi silminkantamiin tähän
-asti vain valokuvissa ihaillun Viron neidin. Arka ja tuskin tuntuva
-lämpö alkaa täyttää ennen niin asialliset kirjeet.
-
-Ei mikään auta, ei äskeinen, vaikea kokemus, ei valta-asemastaan
-sysätyn järjen viisastelut. Koidula rakastaa pohjatuulta, "koska se tuo
-terveisiä Suomesta", maasta, joka on "kuin vihertävä pitsikudos,
-siniselle tyynylle levitetty". Meren avautuessa kypsyvät yhä
-matkasuunnitelmat, suomalaisen ystävän lahden toisella puolen
-puuhatessa vastaanottoa. Toukokuussa v. 1871 Koidula vihdoin
-kirjoittaa: "Matkustamme siis, isä, nuorempi veljeni Harry, -- ja
-iloinen, onnellinen Lydia!"
-
-Vielä kerran on Koidulaa muutaman lyhyen viikon ympäröinyt ihailun ja
-juhlan ilmasto. Rikkaat, vaihtelevat päivät vastaanottoineen,
-kukkineen, uusine ja vanhoine tuttavuuksineen, odottivat häntä pitkän
-ja yksitoikkoisen työajan jälkeen, tunnustus hänen isänsä työlle,
-samoin kuin hänen omalleenkin. Ja hän osaa nauttia nyt, ehdottomammin
-kuin ennen, hänen antaumisensa ilo on välittömämpää kuin koskaan,
-ikäänkuin aavistus ajan lyhyydestä ja väistämättömästä pettymyksestä
-antaisi hänen onnentunteelleen kuumeisen kauneuden.
-
-Heinäkuussa vuonna 1871 lähti Jannsenin perhe Suomeen. Keskikesäisestä
-ajasta huolimatta oli vastaanotto Helsingissä mitä sydämellisin; kutsut
-saapua tähän harvinaiseen tilaisuuteen oli lähetetty kaikille
-suomalaisuuden merkkimiehille, joista useat keskeyttivätkin pariksi
-päiväksi kesäleponsa. Päivällisistä, jotka Alppilassa Jannsenin
-kunniaksi toimeenpantiin, ottivat osaa itse Johan Vilhelm Snellman ja
-Elias Lönnrot, paitsi sitä Th. Rein, Yrjö-Koskinen, C.G. Swan, Jaakko
-Forsman, Fr. Perander, Antti Almberg y.m., ja emännän virkaa hoiti
-ainoa läsnäoleva suomalainen nainen, Emilie Bergbom. Pieni, mutta
-valittu seura, jossa suomalainen tiede ja yhteiskunta kunniakkaasti
-olivat edustettuina.
-
-Eloisa on erään läsnäolleen kuvaus tästä kesäisestä juhlasta, keskellä
-Eläintarhan kallioita.
-
-"Päivälliset olivat onnistuneimmat, mitä olen nähnyt. Pöydän päässä
-istui Snellman, joka piti vieraille saksankielisen tervehdyspuheen,
-lähtien suomalaisesta sananlaskusta: 'veri vettä sakeampi!' ja puhuen
-Jannsenin toiminnasta Viron kansan hyväksi, senjälkeen kääntyen
-Lydia-neiden puoleen, huomauttaen hänen työstään isänsä oikeana kätenä.
-
-"Päivällisten jälkeen kahvia odoteltaessa, kulutettiin aikaa
-keskustelulla. Snellman oli niin iloisella, kerrassaan poikamaisella
-tuulella, etten milloinkaan ole nähnyt häntä semmoisena, rupesi
-ritarilliseksi, täynnä leikinlaskua, ja kehoitti Forsmania ja
-Peranderia rakentamaan Suomen siltaa Lydia-neidin kanssa. Tyytyväisenä
-sitten Snellman istui käsivartensa Lydia-neidin vyötäisillä ja lausui:
-'se dethär har man, guherrar, för sina fyllda 65 år!' Myöhään illalla,
-kun jo sydänyö oli lähellä ja ruvettiin tekemään lähtöä, hävisi
-Snellman ravintolan puolelle, eikä aikaakaan, niin hän jo palasi,
-viinimaljaa kantava palvelija mukanaan. 'Älkäämme menkö vielä', hän
-sanoi, 'auringon nousu on ihana, odottakaamme sitä!' Ja niin istuttiin
-varhaisen kesäauringon nousuun saakka, valoisassa, hämyisessä yössä,
-innostuksen yhä kohotessa."
-
-Helsingistä vei Jannsenin perheen matka Tampereelle, rankkasateessa
-tosin, ja sieltä Kangasalan kuuluisien vesistöjen varsille.
-Janakkalassa olivat he tilaisuudessa tutustumaan ruotsalaisen
-vallaskartanon suviseen interiööriin. Heidän oppaansa, C.G. Swan, kuvaa
-käyntiä parooni Boijen omistamassa Hakoisten kartanossa seuraavasti:
-
-"Hakoisten linnassa oli tavallisuuden mukaan kosolta vieraita, monta
-kymmentä, kuten englantilaisessa maahovissa. Parooni Boije oli
-äskettäin itse palannut Riian maanviljelysnäyttelystä, joten hänellä ja
-Jannsenilla oli kyllin puheenainetta. Sensijaan minusta tuntui, kuin
-olisi naispuolinen aatelisjoukko, jollei juuri halveksivasti, niin
-kuitenkin jonkinlaisella oudostelevalla uteliaisuudella tai
-kylmäkiskoisuudella katsellut Lydia-neitiä, joka kuitenkin esiintyi
-varmana ja komeimpana kaikista. Ainakaan he eivät tuntuneet erittäin
-ihastuneilta, kun hän pyynnöstä istuutui pianon ääreen ja lauloi: 'Mu
-isamaa, mu õnn ja rööm!'"
-
-Janakkalasta lähdettiin viimeiseen vierailupaikkaan, Lopen pitäjään
-Yrjö-Koskisen Leppälahti nimiselle maatilalle, jossa vieläkin näytetään
-suurta kiveä, minkä Yrjö-Koskinen ihastuneelle Koidulalle lahjoitti,
-ehdolla, että kivi saisi jäädä paikalleen, Koidulan nimikkona.
-
-Niin oli siis Koidula saanut nähdä palasen Suomen kesäistä luontoa,
-Kangasalan suuripiirteisistä järvimaisemista Lopen lempeään idylliin
-saakka. Kautta koko matkan näyttää häntä seuranneen korkea, onnea
-uhkuva tunnelma. Vastaantulevan hääsaattueen nuorelle morsiamelle hän
-jakaa osan Helsingistä saamistaan kukista, oman onnensa kylläisyyden
-tunnossa. Yksitoikkoisen rautatiematkan kestäessä, joka vie hänet taas
-kotia kohti, hän valveilla, unta saamatta, elää uudestaan kaikki
-toivioretkensä muistot.
-
-Ja kotiin päästyään, ahtaaseen tarttolaiseen ullakkohuoneeseensa, hän
-kirjoittaa. Millainen kirje! Aito naisellisesti, Eevan älyllä
-sommiteltu, keimaileva ja tosi samalla. Kirje, joka avaa vastaajalle
-kaikki mahdollisuudet, mutta epäsuotuisassa tapauksessa sallii
-kirjoittajansa naisellisella kunnialla peräytyä, kirje, johon
-rakkaudentunnustus, kosintakirje, olisi ollut ainoa oikea ja
-epäilemättä odotettu -- vastaus.
-
-Mutta nuori, kahdenkymmenenneljän vuoden vanha suomalainen, vilpitön,
-kirkas luonne, johon yhtyi niin paljon harvinaista ritarillisuutta ja
-sydämellisyyttä, ei ollut hänkään se mies, joka olisi jaksanut
-vastaanottaa Koidulan koko rikkaan olemuksen, sitä taakkana tuntematta.
-Tympäisikö häntä Koidulan liian kuohuva, liian voimakas olemus,
-epäilyttikö oma alkava sairautensa, josta hän kirjeessään puhuu? Hän on
-epäilemättä tuntenut suurta ja todellista mielenkiintoa Koidulaa
-kohtaan, ollut ylpeä "Viron ensimäisen naisen" ystävyydestä,
-juhlatunnelman huumeessa ovat hänen tunteensa lyhyen aikaa lähenneet
-rakkauttakin, mutta ratkaisevalla hetkellä varoittaa häntä jonkinlainen
-vaisto. Hän epäröi, ja hetki menee ohitse. Hänen vastauksessaan, jota
-Koidula ei kauan tarvinnut odottaa, on kaikesta ystävyydestä ja
-lämmöstä huolimatta selvästi varovainen ja peräytyvä sävy, jonka
-Koidula aivan oikein oivaltaa. Hän ei käytä yhtäkään niistä monista
-tilaisuuksista, joita Koidulan kirje tarjoo, vaan sivuuttaa taitavasti
-kaikki naisellisen älyn rakentamat vedenalaiset karit.
-
-Koidula oli liian viisas ja liian ylpeä käsittääkseen vastauskirjeen
-muulla kuin yhdellä tavalla. Kun hän vihdoin parin kuukauden päästä
-taas kirjoittaa, on jo ainakin osa taistelua suoritettu, taistelua
-kuuman, onnenjanoisen sydämen ja kylmän, talttumukseen tyynnyttävän
-järjen välillä. Itseivaa on melkoisesti hänen sanoissaan:
-
-"Olen onnellinen tietäessäni, että sinisten aaltojen takana
-ystävälliset ajatukset, -- par intervalles, -- kerallani askartavat. Se
-ei ole liikaa eikä liian vähääkään. Kiitos, että näytitte minulle niin
-syvän kuilun."
-
-Ja pyörre alkaa, vinha, kuuma, epäilysten, itsesyytösten,
-tulevaisuuspelon, yksinäisyystunteen ja elämänjanon pyörre, johon
-hukkuvat toisensa jäljestä Koidulan valoisat ominaisuudet, hänen
-henkinen terveytensä.
-
-Kun se vihdoin on ohitse, on jäljellä vain suuri elämänväsymys.
-
-
-10.
-
-Koidula on väsynyt, tuiki väsynyt... Hänen tahdottomuutensa elämän
-suhteen kasvaa päivä päivältä, ei pane hän enää rikkaa ristiin, vaan
-tyytyy tuijottamaan sfinksiä kasvoihin, tuntien oman elämänsä
-ratkaisemattoman arvoituksen, jonka selvittämiseen häneltä puuttuu
-tahtoa ja kykyä. Hän on vain väsynyt, loppuun väsynyt...
-
-Hänen entinen itsemääräämiskykynsä on murrettu, aloitevoima poissa,
-hän on sisäisesti veltto, valmis kohtalon viskellä. Hänen
-välinpitämättömyytensä on niin suuri, että hän olisi kai voinut antaa
-arpanappulan ratkaista elämänsä tärkeimmissä vaiheissa. Hän laskee
-aseet, antautuu kohtalolle, jota on liian väsynyt välttämään. Yhä
-raskashenkisemmäksi käy ilma Koidulan ympärillä, yhä lujemmin
-liittoutuvat elämän vihamieliset vallat hänet umpikujaan
-pakoittaakseen. Hänen terveytensä on liian orjallinen, liian varhainen
-työ murtanut, mutta kotiinjääminen merkitsi saman työn herkeämätöntä
-jatkumista. Rakastetun Eugénie-sisaren kihlaus ja pian tapahtuva
-avioliitto uhkasivat yksinäisyydellä. Ja loppujen lopulta, -- Koidula
-tietää täyttävänsä pian kaksikymmentäkahdeksan vuotta.
-
-[_Eugénie Jannsen_ joutui naimisiin virolaisen lääketieteen tohtori
-_Heinrich Rosenthalin_ kanssa. Hänen elämänsä ja avioliittonsa ovat
-olleet yhtä sopusointuisia kuin hänen oma olentonsakin. Kaikkien
-aikalaistensa todistuksien mukaan on hän yhdistänyt mitä hilpeimmän
-luonteen herkkään naisellisuuteen. Käytännöllinen, äidillinen,
-ympäristöönsä iloa säteilevä, lahjakas, omaamatta erikoisia
-taiteellisia taipumuksia, "kultainen nainen", kuten eräs silminnäkijä
-hänestä sanoo. Koidulan tumman ja traagillisen luonteenpohjan rinnalla
-on Eugénien valoisa vaaleaverisyys.
-
-Eugénie Rosenthal kuoli vuonna 1897 syöpään. Häneltä jäi kaksi poikaa.]
-
-Mutta yhtäkaikki, -- yksinään väsymyksestä ei sentään riippunut
-Koidulan kohtalon ratkaisu. Päinvastoin, hänessä näyttää yhtäkkiä
-kehittyneen äkillisen, epätoivoisen, harkitsemattoman teon pakko.
-Ainekset siihen olivat hänessä olemassa eikä vain hänessä, saman
-piirteen olemme jo tavanneet hänen läheisissä omaisissaan. Tulee hetki,
-jolloin sisäinen lieska vaatii osansa, jolloin täytyy toimia sokeasti,
-mitään ajattelematta, yksinomaan hetken pakoittamana, heittäytyä kuin
-umpisukkulaan, tietämättä, osaako uida vaiko ei... Kohtalon karkeaa
-ivaa oli, että Koidula tämän voiman, josta kaikki sankarilliset teot
-ovat syntyneet, käytti vain itse tuhotakseen elämänsä. Koidulan
-äkillinen avioliittopäätös on hänen elämänsä ainoa varsinainen teko.
-
-Suomesta saapuneen ratkaisevan kirjeen ja Kreutzwaldille samassa
-elokuussa kirjoitetun välillä, jossa Koidula jo tunnustaa olevansa
-morsian, on tuskin kahta viikkoa. Nähtävästi on Koidula heti
-pettymyksen ensi kiihkeydessä antanut myöntävän vastauksen
-pitkäaikuiselle ihailijalleen, _Eduard Michelsonille_, ja siten suin
-päin syössyt avioliittoonsa.
-
-Epäilemättä tuotti tämä teko hänelle hetkellistä tyydytystä, itsensä,
-arvottomaksi käyneen elämänsä äkillinen poisheittäminen, leikkiminen
-kohtalolla, alennetun itsetunnon kosto. Mutta siinä oli muutakin. Tässä
-ajattelemattomassa avioliittopäätöksessä on paljon Koidulan palelevaa
-lapsensielua, sisäistä, turvaa etsivää avuttomuutta. Hänen tuiki
-väsyneelle sydämelleen teki hyvää rakkaus ja huolenpito, jotka hänelle
-tarjoutuivat, hän ei jaksanut turvattomuudessaan olla ottamatta vastaan
-tukea. Kiitollisena lämmöstä, tuiki kyltyneenä silloiseen
-elämänmuotoonsa ja asemaansa isänsä työkoneena, tunsi hän onnea siitä,
-että joku edes järjesti hänen elämänsä.
-
-Ja kuitenkin jää yhä vielä paljon ainaiseksi selittämättäkin. Mitenkä
-on mahdollista, että Koidulalla, tuskin kahdenkymmenenkahdeksan
-vuotiaana, ei ollut suurempaa sielullista vastustuskykyä, suurempaa
-kaukonäköisyyttä oman elämänsä suhteen, että hän ehdoin tahdoin itse
-alistui muotoon, joka ennenpitkää oli tukehduttava hänet, tuottava
-hänelle henkisen ja ruumiillisen kuoleman? Missä hänen sielullinen
-tarkkanäköisyytensä, joka ajoissa olisi huomauttanut häntä luonteitten,
-taipumusten, koko elämänpiirin suurista eroavaisuuksista ja
-ristiriidoilla uhkaavasta tulevaisuudesta? Jotain on täytynyt olla
-hänessä kaikkea harkintaa voimakkaampaa. Rakkautta, intohimoa se ei
-ollut, mutta mitä siis oikeastaan? Mahdollista on, että siinä piili
-eräänlainen itsehävittämishalu, joka, vaikka käsintuntuvammassa
-muodossa, oli vienyt Koidulan enon ja veljen itseaiheutettuun
-kuolemaan. Koidulan avioliitto oli tavallaan henkinen ja täysin
-tietoinen itsemurha.
-
-On ikäänkuin Koidulaa ylimielisessä epätoivon puuskassaan olisi
-huvittanut kääntää ylösalaisin kaikki tähänastiset elämänehtonsa,
-ikäänkuin hän olisi tuntenut siitä hävittämisen iloa. Sensijaan, että
-olisi valinnut tulevan elämäntoverinsa oman kansansa parista, hän
-valitsee mahdollisimman vieraan; hän, jonka elämän pääsisällön oli
-muodostanut kansallisuusharrastus, valitsee näille harrastuksille tuiki
-tunteettoman, hän, jonka koko olemus oli kauneusjanoa ja runoutta,
-yhdistää elämänsä puhtaimpaan proosaan.
-
-Eduard Michelson oli moisionpehtorin poika läheltä Valgan kaupunkia,
-lättiläinen syntyperältään, mutta mieleltään ja kieleltään
-täysin saksalaistunut, ja ilman mitään suhdetta oman kansansa
-kansallisuuspyrintöihin. Tartossa opiskellessaan hän kuului
-saksalaiseen Livonia-korporatsioon, mutta oli lääketieteellisten
-opintojensa kautta tutustunut Jannsenin toiseen tulevaan vävyyn,
-Geninkan sulhaseen, virolaiseen H. Rosenthaliin, jonka kautta hän pääsi
-Jannsenin perheen tuttavuuteen. Ulkomuodoltaan hän oli pitkä,
-suurikasvuinen, "die lange Medizin" ("pitkä lääketiede") nimellä
-toverien keskuudessa tunnettu, koko olennossa suuri määrä ruumiillista
-voimaa ja miehekkyyttä, joka korvasi kasvojen vaaleaverisen
-karkeatekoisuuden. Hänen nuoruudenaikuinen kuvansa näyttää pitkulaiset,
-järeät kasvot, ohuen suun, jonka tiukassa puristuksessa on itsepäistä
-ivaa, ja katseen, täynnä ilmeistä kyynillisyyttä.
-
-Silloisten ylioppilastoveriensa kuvausten mukaan edusti Eduard
-Michelson siihen aikaan Itämerenmaakunnissa usein tavattavaa, nyt jo
-paljon harvinaisemmaksi käynyttä tyyppiä, korporatsio-ylioppilasta,
-joka koko sielullaan antautuu korporatsio-elämän ja sääntöjen
-alaiseksi, niitten intohimoisessa seuraamisessa suurimman tyydytyksen
-löytäen. Ei mikään lakikodex sido tällaisen ylioppilaan sielua niin
-lujasti kuin toverielämän säännöt, joihin hän vapaaehtoisesti alistuu.
-Toverillinen ylioppilaselämä arvoasteikkoineen, kurinpitoineen,
-juomatapoineen ja miekkailuineen on hänelle kaikki kaikessa. Meluava,
-ilmauksissaan usein raaka vapaan Bursch'in elämä vastasi luultavasti
-täysin Michelsonin luonnetta, joka nuoruudessaan tarvitsi tämäntapaista
-karkeaa liikuntoa. Ruumiinvoimiensa ja alituisen harjoituksen kautta
-hän saavutti taitavan miekkailijan maineen, ottaen osaa useihin
-kaksintaisteluihinkin.
-
-Ei ole helppoa luoda kuvaa Koidulan tulevasta miehestä, sitä vaikeuttaa
-Koidulan oma, tavallisuudesta niin suuresti poikkeava olemus. On
-taipuvainen etsimään vikoja itsessään harmittomissa ominaisuuksissa,
-koska niillä Koidulan elämään nähden on ollut niin ehkäisevä vaikutus.
-Michelson ei suinkaan ollut mikään huono luonne, mutta hän oli
-nautinnonhaluinen, raaka ja ahdas; samoin ei hän ollenkaan ollut
-lahjaton, päinvastoin osoitti hän lääkärintoimessaan tavallista
-suurempaa taitavuutta, mutta hänen henkiset harrastuksensa eivät
-uloittuneet varsinaisen ammattipiirin ulkopuolelle. Senjälkeen kun
-eräänlainen hurjistelevaisuus, johon hän ylioppilasaikoina oli
-taipuvainen, ehti haihtua, muuttui hän ylen porvarilliseksi,
-flegmaattiseksi, rakasti mukavaa elämää, hyvää ruoka- ja juomapöytää,
-ylipäänsä kaikkea tämän elämän hyvyyttä, ja kävi myöhemmällä iällään
-omituiseksi, hyvin säästeliääksi ja hajamieliseksi.
-
-Mitään varsinaista henkistä yhteyttä ei hänellä suinkaan koskaan ole
-voinut olla Koidulan kanssa, on aivan mahdotonta löytää yhtymäkohtia
-kahdelle niin tuiki vastakkaiselle luonteelle. Mikä Koidulan pani juuri
-hänet valitsemaan, oli luultavasti voima koko hänen olennossaan, joka
-herätti turvallisuuden tunnon hänen tähän aikaan niin särkyneessä ja
-hajanaisessa sielussaan. Oikeastaan hän ei suinkaan ollenkaan valinnut,
-vaan heitti itsensä, elämänsä ja tulevaisuutensa sille, joka sattui
-lähinnä olemaan.
-
-Mutta niinpian kuin teko oli tehty, näyttää varsinainen taistelu
-alkaneen. Päätös oli tehty epätoivon tuokiossa, mutta heti kun harkinta
-ehti tointua, alkoi pitkä ja kiusallinen epäröiminen. Koko syksyn,
-elokuusta aina marraskuuhun saakka, jolloin kihlaus julkaistiin, on
-Koidula yhä ollut kahden vaiheilla. Neljä kokonaista tuntia hän kulkee
-Jannsenin niinkutsutussa suuressa huoneessa edestakaisin tulevan
-lankonsa kanssa, horjuen päätöksen ja vaistomaisen pelon välillä,
-kuunnellen puhetoverinsa esittämiä vastasyitä ja kumoten ne taas, kuten
-kumosi omankin vastarintansa.
-
-Vihdoin, 21 päivänä marraskuuta, ovat julkiset kihlajaiset, sulhasen
-syntymäpäivän aattona, jota sattumusta isä Jannsen käytti nuoren parin
-kunniaksi pitämässään maljapuheessa, luvaten syntymäpäivän sankarille
-lahjaksi oman tyttärensä.
-
-On kuin nyt vasta varsinaisesti pääsisi vauhtiinsa Koidulan koko
-rauhattomuus. Hän ei salaa sitä ollenkaan vanhalta ystävältään
-Kreutzwaldilta, se kumpuaa joka kirjeestä esille, kuin alati avoimesta,
-sisäisen elämänpelon lähteestä. Jo kihlakorttia lähettäessään hän
-kirjoittaa:
-
-"Vaikka haluaisin leikkiä laskea, hiipii ylitseni kuitenkin ihmeellisen
-totinen tunne, jotain menneisyyden lopputilityksen tapaista, aivan
-toisten päämäärien ja tarkoitusten kutsu, -- enkä minä _kuitenkaan_,
-kuitenkaan voi kokonaan entisestä irtautua. En ole enää liiaksi nuori,
-etten voisi aivan selvästi ja ilman tuulentupia kuvitella
-tulevaisuutta, ja joskaan en itse olisi kyllin selvänäköinen: kaikki
-muut, joitten mielestä minä aina olen ollut kylläkin omituinen,
-ja jotka sentähden tunsivat kohtaani eräänlaista pelkoa ja
-epämieluisuutta, he tuntevat nyt hyvän sydämensä pakoittavan minua
-säälittelemään, kun _tässä_ asiassa asetun aivan kokonaan heidän
-kannalleen. He tekevät, minkä taitavat, aukaistakseen sokean silmät."
-
-Ja sitten, ikäänkuin itse lohdutteleidakseen: "Se kaikki todistaa
-minulle vain, että teen oikein kulkiessani omaa tietäni; moni
-ulkonaisesti loistavampi kohtalo toisi minulle, sen tiedän, terävämpiä
-okaita, kuin tämä vaatimaton."
-
-Yleensä näyttää Koidulan kihlaus olleen sangen suuri yllätys hänen
-tuttavapiirilleen. Eräs hänen silloisista nuorista ihailijoistaan
-virolaisten ylioppilasten joukosta sanoo: "Me olimme kaikki
-peljästyneet hänen avioliittotuumistaan, emme olleet koskaan tulleet
-ajatelleeksi hänen menevän naimisiin. Oli kuin pyhyyden häväistys
-ajatella miehen vaimona Koidulaa, jolle vain platoninen rakkaus olisi
-ollut kyllin ylevä."
-
-Muuan toinen Koidulan tuttavista kirjoittaa hänelle itselleen:
-
-"Me ajattelimme, että isänmaa yksin olisi Teidän rakastettunne.
-Ainoastaan siinä tapauksessa, että sulhasenne eli tuleva miehenne
-samoin rakastaa isänmaata, tai että voitte sellaisen rakkauden hänessä
-herättää, tulee Teidän olemaan mahdollista työtänne kasvavalla innolla
-jatkaa."
-
-Hänen valintaansa pidetään liian vaatimattomana, tulevaisuutta, joka
-häntä odottaa köyhän lääkärin puolisona jossain venäläisessä
-pikkukaupungissa, liian vähän tarjoavana. Ihmeellisen naiivi ja samalla
-Koidulalle kohtalokas on selvin sanoin lausuttu naimattomuuden ihanne.
-Se todistaa puolestaan, kuinka Koidulassa ei oltu totuttu näkemään
-naista, vaan melkein abstraktinen olento, vailla kaikkia maallisia
-heikkouksia. Muuan tapaus vaikuttaa suuresti Koidulan muutenkin
-raskaaseen ja aavistelevaan mielialaan. Koidula kertoo siitä
-kirjeessään Kreutzwaldille:
-
-"Ette suinkaan vielä tiedä, isä, että minun on täytynyt jättää
-liekkeihin kaikki runoni, -- melkein kaikki, kaikki! Tämän onnettoman
-tappion jälkeen olen tuiki lopussa! Koko kokoelma, niitten joukossa
-kymmenkunta painovalmista kertovaa runoelmaa, joutui liian innokkaan
-palvelustytön tuhoisan käden kautta paperikoriin ja siitä uuniin.
-Minulle korvaamattomaksi vahingoksi, -- vai liekkö se ollut merkiksi,
-etten enää tulevaisuudessa kirjoittamista jatkaisi? Kaksi kuukautta on
-jo ohitse, enkä ole vieläkään voinut lohduttautua. Hukkaan joutuneitten
-joukossa oli ehkä kaikkein parhaat tuotteeni. Tunnustan suoraan, olen
-itkenyt katkeria kyyneleitä tämän onnettomuuden takia, minun tarinani,
-sisäinen tarinani, eli lauluissani!" Eräs silminnäkijä kertoo Koidulan
-runojensa palaessa itkeneen kuin pienen lapsen, ei mikään voinut häntä
-lohduttaa, hän sanoi puolen elämänsä työstä menneen hukkaan.
-
-"Onkohan todellakin menestyksellisin luomis- ja vaikutuskauteni
-ohitse?" Aavistukselliset sanat, joitten oli määrä toteutua liiankin
-tarkalleen!
-
-Yhä enemmän alkaa Koidulaa myös koskea ero omasta maasta ja kansasta.
-Juuret, jotka yksilön yhdistävät määrättyyn kansallisuuteen,
-useinkin niin käsitteellisiltä tuntuvat, niin suuressa määrin
-perintötottumuksista punotut säikeet, niitten elimellisyyden tuntee
-usein vasta niitten tavalla tai toisella vahingoittuessa.
-Kansallisuuden vaihto on aina enemmän tai vähemmän elimellinen ja
-syvälle menevä vaurio, jota tuskin voivat korvata yleisinhimilliset,
-kansainväliset näkökohdat, jotka tällaiselle yksilölle ehkä helpommin
-avautuvat. Tämän kaiken on Koidula jo kihlausaikanaan aavistanut.
-
-Alussa hän kyllä kirjoittaa: "Ettekö usko, isä, että _ensi sijassa_ on
-ihminen, vasta toisessa _kansallisuus_, -- en tunne suhteeni omaan
-kansaani millään lailla avioliittoni kautta kärsivän tai muuttuvan,
-vaikka kihlattuni onkin saksalaismielinen." Mutta mitä lähemmäksi ero
-tulee, sitä selvemmäksi käy Koidulalle sen tuottama tuska. "Äidinkieli
-ja kotikamara, -- kuinka kauan olen kestävä vieraalla maalla, vieraan
-kansan keskuudessa! Kuinka pohjiin asti kotimaan juuret uloittuvat, sen
-näen vasta nyt, kun erosta puhutaan kuin jokapäiväisimmästä asiasta."
-Tehdessään lyhyen matkan Venäjälle, hän ikävöi jo niin viron kielen
-sointua, että vartavasten menee siirtolaiskirkkoon sitä kuullakseen, ja
-astuessaan taas kotimaansa pinnalle, suutelee sitä "palavasti ja
-kyynelin".
-
-Eikä vaikene vaistomainen pelko avioliittoa kohtaan, joka oli tuova
-niin suuren ja ratkaisevan muutoksen mukanaan. Pitkiä ja pimeitä
-tulevaisuuden näkö-aloja aukovat seuraavat lauseet: "Olen niin väsynyt
-toisinaan, niin peräti väsynyt, minulta puuttuu jotain, en tiedä mitä!
-Ja minulla olisi nyt kuitenkin oikeastaan kyllin syytä tyytyväisyyteen.
-Tässä piilee olemukseni ikuinen ristiriita, jota vastaan turhaan
-taistelen. Kulutan itseäni sisäisesti enkä kuitenkaan pääse rauhaan."
-
-Häitten lähetessä kasvaa yhä Koidulan hermostuneisuus:
-
-"Olen käynyt niin hermostuneeksi, niin äärettömän hermostuneeksi, omat
-ajatuksenikin tuottavat minulle tuskaa, ja jos on jotakin hiukankaan
-tavallisuudesta poikkeavaa, kadotan yökausiksi uneni. Tällä
-kaikella väsytän koko ympäristöni ja jos yritän pitää kurissa
-liikatunteellisuuttani ja hermostunutta ärtyisyyttäni, niin on asia
-vain kahta pahempi. Mitä tehdä? Näin sitä pitää mennä naimisiin!"
-
-Ja vähitellen, hitaasti tapahtuu näinä aikoina myös muutos Koidulan
-vuosikausia kestäneessä ystävyyssuhteessa Kreutzwaldiin.
-
-Kreutzwald oli tähän asti tyytynyt epäitsekkään, isällisen ystävän
-vaatimattomaan asemaan, samalla kun hänen kirjeistään, vanhuuden
-viileän rauhan ohella, tuntee muuttumattoman hellyyden Koidulaa
-kohtaan. Niinkuin sanotaan olevan salamustetta, joka vasta parin päivän
-päästä erityisillä kemiallisilla aineilla käyteltynä tulee näkyviin,
-niin on moneenkin Kreutzwaldin kirjeeseen kätketty mitä syvimmän ja
-epäitsekkäimmän rakkauden ilmaisu.
-
-Luultavasti on Koidulan avioliitto Michelsonin kanssa ollut hänelle
-vaikea pettymys, hänelle, joka yksin ymmärsi Koidulan sisimmän
-olemuksen, tiesi sen elinehdot ja aavisti sitä uhkaavat vaarat. Paitsi
-sitä, vaikka hän tietysti alusta alkaen oli totuttautunut ajatukseen,
-että Koidula kerran menisi naimisiin, ei hän jaksa siihen kuitenkaan
-kyllin epäitsekkäästi suhtautua. Ilmielävänä näemme kuivan sapekkaan,
-kaulaan saakka napitetun võrulaisen ihmishalveksijan, kumartavan
-kohteliaan jäykästi onnea toivottaessaan: "Sallikaa minun nyt valkeat
-hansikkaat ja pyöreä hattu kädessä astua eteenne!" Kreutzwaldin
-kirjeissä on tästä lähin, mikäli hän niitä vielä kirjoittaa,
-huonosti salattua katkeruutta, joka ilmenee pisteliäisyytenä ja
-henkilökohtaisuutta välttääkseen tyytyy vitsomaan avioliittoa yleensä.
-
-Mitä rauhattomammaksi Koidulan kirjeitten sävy käy, sitä kipeämmin
-koskee hänen muutenkin sairaaseen mieleensä vanhan ystävän ainakin
-näennäinen muutos.
-
-"Rakas, hyvä isä, jota minä niin kernaasti tahdon rakkaana pitää enkä
-varmastikaan koskaan liian matalalle arvioi, onko sitten aivan
-mahdotonta olla minua kohtaan tasaisen ystävällinen? Täytyykö minun
-välttämättä olla enkeli tai paholainen? Jollen aivan varmasti tietäisi,
-ettei Teillekään sentään ihan yhdentekevää ole, miten me toisiimme
-suhtaudumme, totisesti, minun täytyisi pitää tähänastista
-lapsensuhdettani Teihin valheena. Toisinaan valtaa minut ikäänkuin syvä
-toivottomuus, kun en näe suhteessamme sopusointua enkä varmuutta, joka
-sallisi sen meille puhtaaksi, häiritsemättömäksi nautinnoksi muodostua.
-Kuinka köyhä on elämä, todellinen elämä muutoinkin, miksi tahdommekaan
-väkisin tehdä siitä niin aution ja lohduttoman kuin mahdollista! Oi,
-että lempeä kohtalo koko iäkseni minulle soisi saman sielunvoiman,
-saman herkkyyden kaikelle kauniille ja hyvälle, joka minut niin usein
-on vienyt onnettomiin ristiriitoihin, mutta samalla tuottanut minulle
-puhtainta iloa! _Te_ voitte tuottaa minulle kärsimyksiä, isä, rakas
-isä, niinkuin vain harvat muut ihmiset, -- sentähden, oi sentähden,
-sydämellisesti rakastettu vanha ystävä, älkää tehkö sitä, missä sitä
-vain välttää voitte. Mitä rakkaampi meille joku on, sitä hitaammin, ah,
-mutta surullista kyllä, sitä varmemmin repiytyvät langat, jotka sielun
-sieluun liittävät!"
-
-Tähänkin vastaa Kreutzwald vain vaitiololla: s.o., hän ei kirjoita.
-Vasta Koidulan hääiltana hän pyynnöstä palauttaa kaikki kuuden vuoden
-kuluessa saamansa kirjeet. Koko edellisen päivän ja yön hän on ollut
-työssä, on ruumiillisesti tuiki uupunut. Vähää vaille 12 yöllä hän
-istuutuu kirjoittamaan:
-
-"Rakas ja kunnioitettu nuorikko, -- rouva! Vaikka vaatimanne uhri onkin
-raskas, se kun uhkaa riistää sydämeeni lujasti liittyneen aarteen,
-täytyy minun kuitenkin myöntää Teidän olevan oikeassa, kun ajattelen,
-että päivätyöni päätös voisi äkkiä olla käsissä, jolloin kaikki
-ennakkolaskut ja tuumat jäisivät täyttymättä. Meidän välillämme, -- sen
-voimme molemmin puolin tunnustaa, -- ei ole kynnen vertaakaan mitään
-tapahtunut, mikä jäljestäpäin voisi sydäntä painostaa, taikka mitä hyvä
-Jumala voisi syntinä pitää, mutta siitä huolimatta on maan päällä hyvin
-paljon ihmisiä, joitten on mahdoton käsittää, että sukulaissielujen
-välille voi syntyä palava ystävyys. Siitä asiasta voisin paksun kirjan
-kirjoittaa, jollei mielestäni olisi vahinko huonojen ihmisten pahuuden
-takia mustetta ja paperia pilata."
-
-Koidulan häät olivat helmikuun 19 päivänä vuonna 1873. Vihkiäiset
-tapahtuivat Jannsenin talossa, Tiigikadulla, kello 11 aamupäivällä.
-Vieraita ei ollut paljon, ainoastaan ahtain tuttavapiiri, enimmäkseen
-nuorta väkeä. Pappi, joka nuoren parin vihki, oli valinnut seuraavan
-lauseen Ruthin kirjasta puheensa pohjaksi:
-
-"Mihin sinä menet, sinne minäkin, sinun kansasi on oleva minun
-kansani."
-
-Siihen aikaan ei ollut vielä rautatieyhteyttä Tarton ja Pietarin
-välillä. Nuori pari ajoi sentähden 130 virstaa kyytihevosilla,
-ennenkuin pääsi jatkamaan matkaa rautateitse ja sitten jäitse uuteen
-kotiinsa Kronstadtiin.
-
-
-
-
-IV
-
-HILJAINEN KOHTALO
-
-
-11.
-
-Koidulan sisäisen tulen viimeinen aste on jäljellä: sen näennäinen
-sammuminen. Ei enää purkaudu missään muodossa ilmoille sisäinen lieska,
-tämän sielun varsinainen alkuaine; kaikki on hiljaista ja ulkonaisesti
-sammunutta. Odottaa draamaa, sitä ei tule, jännittäviä ristiriitoja,
--- mitään sellaista ei kuulu. Tulevat vain Kronstadtin kasarmit, tulee
-vain hiljainen kohtalo, elämättömyys, joka vähitellen tappaa elävän
-elämän.
-
-Ei ole suuria, ratkaisevia tapauksia, jotka virstantolppina
-viitottaisivat Koidulan elämän ehkäisemättömän kulun häviötä kohti. On
-vain tapahtumattomuus. Jos Koidulan tähdenlentoaika on sankarityyliin
-viritetty, on hänen elämänsä loppu nykyaikaisen hillittyä.
-Traagillista kauneustajuntaa hivelisi nähdä tahdon kuolonkamppailua,
-haltioitumiskyvyn vaikkakin vain hetkellistä heräämistä. Mutta kaikki
-Koidulan elämänilmaukset maanpakonsa kolmenatoista vuotena ovat
-heikkoja ja ylen passiivisia, voimattomia mihinkään vapautusyritykseen.
-
-On ikäänkuin hänen tahtonsa, -- paria tilaisuutta lukuunottamatta, --
-ei olisi enää toiminut puoleen eikä toiseen. Jotain varjomaista ja
-epätodellista on tästälähin hänen elämässään. Olisi tuiki vaikea
-määritellä, mikä sen todellisen sisällön muodostaa, kaikki
-kouraantuntuvat, jokaiselle näkyvät ulkonaiset yksityiskohdatko, vaiko
-epämääräinen, mutta silti oleellinen, hitaasti ja varmasti,
-kellonkoneiston täsmällisyydellä täyttyvä kohtalo.
-
-"Unissakulku", niin nimittää Koidula eräässä tämänaikuisessa kirjeessä
-elämäänsä. Hän on siis ollut tietoinen elämänsä anarkiasta ja
-sisäisestä hajaannuksesta. Hänen elämästään puuttuu tästälähin kaikki
-ohjaus, kaikki suunnitelma; kuten vedenalainen venhe, jonka
-heijastuspeilinsä murskauduttua täytyy umpimähkään ja sokaistuna
-sukeltaa syvyyteen, niin uppoutuu Koidulan elämä kärsimyksiin, enää
-koskaan niistä pinnalle kohoamatta. Se on tästä lähtien unissakulkua,
-jolloin kulkija ei enää ole täysin tietoinen omista askeleistaan,
-jolloin todellisuus jo alkaa menettää merkityksensä ja kestää vain
-unikuvien milloin ihana, mutta useimmiten kauhistuttava karkelo. Mutta
-erehdystä olisi luulla hänen sisäisen tulensa sammuneen. Se kadotti
-kaiken mahdollisuuden päästä esille, se oli vailla kaikkea
-polttoainetta, vailla alttaria, mutta se ei silti sammunut. Se vain
-muutti muotoa. Siitä tuli hivuttava ja kalvava hehku, joka muun
-polttoaineen puutteessa kulutti omistajansa pitkällisellä tulella, kun
-sillä ei ollut enää sijaa missään ihmisyyden ja kansojen monista
-temppeleistä.
-
-Olisi voinut ajatella Koidulan ilman elinjuuriin uloittuvaa vauriota
-siirretyksi johonkin henkisen elämän suurista polttopisteistä tai
-ainakin johonkin elävään, vaikka vieraaseenkin yhteiskuntaan.
-Kronstadtiin tullessaan hän joutui kuolleeseen pisteeseen, seisovaan
-veteen. Ei elävän, elimellisen kokonaisuuden muodostavan kansan
-keskuuteen, vaan pieneen, kansallisuusrajojen pirstomaan
-virkamiesseurapiiriin, -- yhtä kirjavaan kuin kasarmit olivat
-yksitoikkoisia, -- joka ei milloinkaan ehtinyt vakiintua, ennenkuin
-taas vaihtui kokoonpanoltaan. Ei keskukseen, missä henkiset
-aaltoliikkeet olisivat korkeina käyneet, vaan vähäiseen
-loisyhteiskuntaan, joka läheisestä Pietarin miljoonakaupungista tuotti
-runsaat maalliset ja niukat henkiset elintarpeensa.
-
-Kun Pietarin jokisatamasta pienellä höyrypurrella lähtee länteen päin,
-alkaa pian meren haalistuneesta kiiltosilkistä kohota aluksi melkein
-silminselittämättömien tornien, tehtaan savupiippujen ja korkeitten
-rakennusten ääriviivat. Himmeänä kultana kimaltaa suurimman kirkon
-kupu.
-
-Se on Kronstadt, kaukaa katsoen.
-
-Lähempänä muuttuu merellinen kangastus lujasti linnoitetuksi
-sotasatamaksi.
-
-Kronstadt, Pietari Suuren perustama sotasatama, on entisen Retusaaren
-itäosassa, kaksi virstaa pinta-alaltaan ja vallien ympäröimä.
-Vieraslippuisen laivan lähestyessä savuaa ja paukkuu koko saari yhtenä
-ainoana tykinsuuna, tykkien tervehtiessä. Selkeällä ilmalla näkyy sekä
-Suomen etelärannikko että Pietarin kullanpaistavat kupolit.
-
-Kronstadt on syntynyt ja kasvanut Marsin punaisen tähden alla. Jokainen
-askel vahvistaa vakaumusta, ettei tämä kiviyhteiskunta suinkaan ole
-liittynyt kokoon, pitääkseen huolta yksityisten jäsentensä mukavuudesta
-ja hyvinvoinnista. Rauhankin aikana näkyy sodan sinetti. Kadut ovat
-sotilaallisen suoria ja leveitä, raivatut rykmenttien marssittaviksi,
-niillä liikkujat miltei yksinomaan sotilaita ja matruuseja,
-siviilipukuisten kokonaan kadotessa univormujen värikkyyteen. Univormu
-ja kasarmi, -- siinä Kronstadt.
-
-Michelson oli muuttaessaan Kronstadtiin saanut paikan sotalaivaston
-lääkärinä. Entinen tarttolainen korporatsio-ylioppilas ja
-saksalaismielinen kun oli, hän liittyi Kronstadtissa luonnollisesti
-etupäässä saksalaiseen seurapiiriin, jonka muodosti joukko lääkärejä ja
-osa upseeristoa. Kuitenkin kuului nuoren parin tuttavapiiriin
-alunpitäen venäläisiäkin upseeriperheitä. Kirjavassa kansainvälisessä
-sekoituksessa, josta Kronstadtin väestö on kokoonpantu, -- sen joukossa
-on venäläisiä, saksalaisia, suomalaisia, virolaisia, lättiläisiä,
-ruotsalaisia, englantilaisia, juutalaisia, -- oli virolaisella
-kansallisuudella hyvin vaatimaton asema. Sen jäsenet olivat miltei
-poikkeuksetta sotilaita ja matruuseja ja heidän perheitään tai sitten
-laivatelakkojen tai muitten valtion työpajojen työmiehiä, joitten
-jälkeläiset jo toisessa polvessa tavallisesti venäläistyivät.
-
-Kaikkien seurapiirien, sekä saksalaisen että venäläisen, pääominaisuus
-oli juuri niitten alituinen vaihtelevaisuus. Kaikki olivat aina kuin
-matka mielessä, valmiit ensimäisen käskyn tultua hajoittamaan kotinsa
-ja siirtymään uuteen olopaikkaan; ja tämä asiaintila oli hyvin suurena
-tekijänä miltei yksinomaisessa huvielämässä, jota upseeriston ja
-lääkäristön piirit Kronstadtissa viettivät. Ei ollut aikaa, ei
-tarpeeksi pysyväisyyden tunnetta mihinkään henkisiin harrastuksiin,
-elettiin päivästä päivään, paremmista viroista ja Pietarinmatkoista
-unta nähden. Koidulaa kohtasi Kronstadtissa juurettoman, korkeampia
-pyrintöjä puuttuvan virkamiesluokan koko henkinen tyhjyys, pienten ja
-eristettyjen yhteiskuntain ainoa henkinen ilmaisumuoto, laajalle
-haarautunut klubielämä ja pakollinen irtipääsemätön perheseurustelu.
-Kaikilla oli klubinsa, eri kansallisuuksilla omansa, lääkäreillä
-omansa, upseereilla samoin, venäläisillä erityinen suuri
-klubihuoneustokin, meriväenupseerien seurahuone, jossa pidettiin
-perheiltamia ja silloin tällöin konsertteja. Muuten ei klubeissa ollut
-sen parempaa ohjelmaa kuin tuiki tavallinen: kortinpeluu, biljardi,
-ennenkaikkea tietysti juomingit.
-
-Perheseurustelu kuului välttämättömyyksiin ja oli yhtä kallista kuin
-henkisesti vähän tarjoovaa. "Läpeensä tyhjänpäiväinen mailma, hengetön
-ja sieluton, mutta sitä panetteluhaluisempi!" ne ovat Koidulan
-mainesanat kronstadtilaisesta seurapiiristään. Syntymäpäiviä ja muita
-merkkipäiviä perheen keskuudessa vietettiin ylellisyydellä ja
-komeudella, joka usein nieli useamman kuukauden säästöt. Mahdotonta oli
-sensijaan vetäytyä pois, olla vastaamatta kutsuihin; se olisi käsitetty
-tahalliseksi loukkaukseksi ja aiheuttanut täydellisen yksinjäämisen.
-
-Pieni saksalainen seurapiiri, -- henkiseltä tasoltaan muita
-kronstadtilaisia piirejä tuskin huonompi, jollei parempikaan, --
-ylläpiti kotoisia baltilaisia tapoja parhaansa mukaan. Jokainen uusi
-tarttolainen tulokas otettiin vastaan kuin jäsenenä yhteiseen
-perheeseen, ja oli hänen tehtävä välttämättömät käyntinsä kaikkien
-muitten luona. Senjälkeen seurasi iltakutsuja, joissa herrat heti
-vetäytyivät omalle puolelleen kortti- ja juomapöydän ääreen, -- sillä
-kuten klubienkin, kuului perheseurustelunkin ohjelmaan kortinpeluu ja
-juominen, -- ilmestyen vasta ruuasta ja juomasta notkuvaan
-illallispöytään. Rouvat sensijaan, väsyttyään valittamasta
-elintarpeiden kalleutta ja palvelijain kehnoutta, siirtyivät vähitellen
-pietarilaisiin muotiuutuuksiin ja siitä mitä rakastettavimpaan
-juoruiluun, nuorten tyttöjen istuessa ikävystyneen odottavina kaiken
-iltansa.
-
-Se oli suurissa ja pienissä piirtein mailma, joka odotti Koidulaa hänen
-vapaaehtoisessa maanpakopaikassaan. Siihen tuli lisäksi ilmaston ja
-luonnon karuus, talvikuukaudet, jolloin liikenne lumipyryjen aikana oli
-seisahduksissa, ja saari lyhyeksi aikaa muusta mailmasta eristetty,
-alituiset vinhat ja koleat tuulet, joille saaren täydellinen lakeus ei
-tehnyt esteitä, ilmaston kosteus, joka edisti Koidulan muutenkin suurta
-taipumusta luuvaloon. Ei ollut luonnon mykkää ja lievittävää läsnäoloa,
-sillä mitä luontoa olisikaan mahtunut kasarmien ja vallitusten väliin
-tässä todellisessa muurikaupungissa! Voi ajatella Koidulan silloin
-tällöin istuneen satamapuistossa, jonka pienet, surulliset istutukset
-sotalaivoista tupruava sauhu alati tummensi. Mutta minne kävellä?
-Pitkin kaupungin kivikatuja, ohitse punertavien kasarmien,
-rantavallille saakka, josta vartija takaisin käännyttää, senjälkeen
-vastakkaiseen suuntaan, vastakkaiselle vallille, jossa sama kohtalo
-odottaa. Vankilan seinät olivat väljät ja varmat. Vallien ulkopuolella
-sensijaan, lännessä, minne saari virstamääriä jatkui yksitoikkoisena
-lakeutena, oli sotaväen harjoituskenttiä ja kaalimaita. Mutta
-kaalimaittenkaan luonnonkauneudesta ei saanut mielin määrin nauttia,
-pääsy vallien ulkopuoliselle alueelle oli kielletty ilman linnoituksen
-komentajan erityistä lupaa.
-
-"Meri ja taivas, -- muuta minulla ei ole!" kirjoittaa Koidula
-maanpakonsa ensimäisenä vuonna.
-
-Koidula näyttää heti Kronstadtiin tultuaan sairastuneen kaikkien
-maanpakolaisten, -- vapaaehtoistenkin! -- tavalliseen tautiin,
-koti-ikävään. Liian vähän on tätä sielullista tautimuotoa tutkittu,
-jonka tekijöinä on niinkin ulkopuolisia seikkoja, kuin juuri ilmaston
-ja elintavan täydellinen muutos. "Olin ensimäisenä puolena vuonna
-kaipauksesta kuolla", Koidula kirjoittaa. "Koidulan koko olo
-Kronstadtissa oli yhtä ainoaa koti-ikävää", sanoo hänen veljensä Eugen
-Jannsen. Koti-ikävän idut piilivät yhtä monilukuisina Kronstadtin
-muurihalkeamissa, kuin horkan etelän suoseuduissa. Ihmeellinen tauti,
-koti-ikävä! Vaistomaisin osa sielua on sairas, alatajunta kärsii, järki
-voi unohtaa, voi mukautua, solut muistavat. Solujen muisti on
-häviämätön. Herää hellyys etäisiä, elottomia esineitä kohtaan, jotka
-ennen ympäristön muodostivat, ymmärtää yhtäkkiä kielen, jota puhui
-puutarha, kuolleet seinät, piikivet teillä, -- kaikki arkipäiväisen
-askarruksemme hiljaiset todistajat, jotka jäävät, ihmisen iäksi
-poistuessa. Ei näe, ei kuule mitään ympärillään, kaikki vastaanottava
-herkkyys on haihtunut, kuulee vain veren äänen, joka vetää toiseen
-rotuun, tuntee vain tukehtuvissa keuhkoissaan toisen ilman tarpeen.
-
-Mitä kiintyneempi Koidula oli ollut kotimaahansa, mitä
-paikallistuneempi hänen tunteensa, sitä suurempaan kärsimykseen hän oli
-tuomittu; hänen elämänsä hedelmällisin ja keskeisin tunne, hänen
-varsinainen elämänsisältönsä muuttuu alituisen ja hivuttavan
-kärsimyksen aiheuttajaksi. Eikä koti-ikävä ole hänelle välttämätön
-ilmastotauti, josta ei pääse, mutta jonka ennen pitkää elimistönsä
-mukautumiskyvyn avulla voittaa; päinvastoin, siitä tuli pitkällinen ja
-parantumaton sairaus, joka kesti hänen elinikänsä.
-
-Suuret tulot ja varallisuus olisivat epäilemättä tehneet hänen elämänsä
-monta vertaa riippumattomammaksi, mutta siinäkin suhteessa olivat rajat
-ahtaat. Michelsonin tulot olivat alussa aivan riittämättömän pienet,
-ainoastaan 67 ruplaa kuukaudessa, Suomen rahassa siis vähän päälle
-kahdentuhannen markan vuodessa. Siihen tuli lisäksi mahdollisuus
-kesäisin ansaita laivastolääkärinä ja yleensä harjoittaa
-yksityispraktiikkaa, mutta ainakin alkuvuosina täytyi nuoren parin
-tyytyä suureen säästäväisyyteen. Koidula varoittaakin myöhemmin
-nuorinta veljeään Eugen'iä joka myöskin pyrkii Kronstadtiin
-sotilaslääkäriksi, nimittämällä omaa avioliittoaan taloudellisesti
-"hullun yritykseksi".
-
-Ei ollut sentakia aluksi puhettakaan tiheistä Pietarinmatkoista ja
-taidenautinnoista, oli tyydyttävä kaikkein lähimpään ympäristöön. Voi
-siis kuvitella Koidulankin aluksi suorittaneen tavanmukaiset
-tervetuliaiskäyntinsä uudessa seurapiirissään. Hän oli kolmenkymmenen
-vuotias, yhä vielä huomiota herättävän kaunis, joskin hän Jeanne
-d'Arc-kiharansa oli kytkenyt säädylliseksi tukkalaitteeksi. Hänen
-edellään kulki kirjallisen sinisukan ja kansallisen intoilijan
-epäedullinen mutta uteliaisuutta herättävä maine. Mustassa,
-ruumiinmukaisessa samettipuvussaan, jota kaunisti kaksi riviä valkeita
-helmiäisnappeja, ylpeine, totisine silmineen, kalpeine hipiöineen,
-mahtoi hän näitten saksalaisten porvaris- ja upseerirouvain kesken
-vaikuttaa yhtä poikkeukselliselta ilmiöltä, kuin ikinä kotonaan Tarton
-senaikuisissa piireissä. Hänen suhtautumisensa uuteen seurapiiriinsä on
-alusta alkaen sangen ylimielistä ja kapinallista, hän ivaa, laskee
-leikkiä sen kustannuksella, tekaisee siitä ilkamoivia kuvauksia
-kärsimysvuosiensa uskotulle ja todistajalle, Eugénie-sisarelleen, mutta
-ivan alla on kosolta katkeruutta ja tuskaa. "Kronstadtilainen henki
-koskettaa häntä yhtä kipeästi kuin kömpelö kouraisu mimosaa",
-kirjoittaa hänestä vanha berliniläinen ystävä, akateemikko Schott.
-Mihin olivat jääneet henkevät ja herättävät keskustelut isä Jannsenin
-yksinkertaisessa "salongissa", rauhaisan Tiigikadun varrella, minne
-kansallisen innostuksen täyttämät miehet, minne kysymykset ja aatteet,
-jotka olivat kaikille elinkysymyksiä, joitten rinnalla yksilöllinen
-elämä sai väistyä vaatimattomaan varjoon? Koidula oli tottunut pitkiin
-ja perusteellisiin keskusteluihin, oli voinut tuntikausia kuunnella
-jonkun Wiedemannin, jonkun Hunfalvyn tieteellisiä esityksiä. Mihinkä
-oli jäänyt koko aatteilla ahdettu ilmasto?
-
-"Epäilen suuresti, voinko milloinkaan eläytyä tähän onnettomaan
-seurapiiriin", hän kirjoittaa. Ja toisen kerran, silloin oltuaan vasta
-kuukauden uudessa asuinpaikassaan: "Vieras kieli, vieraat tavat, en
-osaa kieltä, en tahdo tapoihin taipua; päältä nähden on kaikki kyllä
-sileää ja tasaista, -- mutta _sisällä_ ei ole mitään!"
-
-Vaikea on sanoa, mitenkä Koidula oikeastaan oli ennakolta ajatellut
-Kronstadtissa olonsa muodostuvan. Että hänellä alusta alkaen oli
-epäilyksiä, se käy selville hänen koko kihlausajan kestäneestä
-epäröimisestään. Mutta varmaankaan ei hän kuitenkaan ollut ottanut
-lukuun läheskään kaikkia seikkoja. Häntä lohdutti muun muassa
-edeltäpäin Suomen läheisyys, -- jota hän ei myöhemmin kertaakaan
-hyväkseen käyttänyt! Hän oli toivonut saavansa asua samassa kaupungissa
-rakastetun Geninka-sisarensa kanssa, mutta jo ensimäisenä vuonna
-muuttikin sisar perheineen Tallinnaan. [Sisarten erillään-asumista
-saamme kuitenkin kiittää vuosikausia kestäneen kirjevaihdon
-olemassa-olosta, jonka avulla on ollut mahdollista luoda valoa Koidulan
-avioliittovuosiin. Koidulan sisarelleen kirjoittamia kirjeitä on 59,
-kaikki saksankielisiä.] Hän oli ehkä kuvitellut voivansa jatkaa
-isänmaallista herätystyötään Kronstadtin virolaisen väestön
-keskuudessa, mutta sen ylen alhainen sivistystaso teki kaikki
-lähentymisyritykset mahdottomiksi. Ja jos hän oli toivonut jaksavansa
-maanpakolaisuudestaan huolimatta ylläpitää elävää yhteyttä entisen
-vaikutuspiirinsä kanssa, säilyttää entiset ystävyyssuhteensa
-muuttumattomina, ja senkautta säilyä tuhoisasta eristymisestä,
-kosketuksen katkaisusta ja henkisestä yksin jäämisestä, niin erehtyi
-hän siinä epäilemättä perinpohjin. Kronstadtiin muutto ei muodostunut
-Koidulalle vain paikan vaihdoksi, vaan se irroitti hänet ainaiseksi
-omasta kansallisuudestaan, leikkasi poikki hänen elinsuonensa. Kaikki
-kääntyy heti häntä vastaan, kaikki vaihtaa heti väriä hänen elämässään.
-
-Aivan heti, jo ensimäisen puolen vuoden kuluessa, kadottaa Koidula
-vanhan ystävänsä Kreutzwaldin, vastoin kaikkia romanttisia valoja
-hautaan saakka kestävästä ystävyydestä.
-
-Kreutzwald oli, palauttaessaan hääiltana Koidulan kuusivuotiset
-kirjeet, vihdoinkin suorittanut leikkauksen, joka oli sekä luonnollinen
-että välttämätön. Hän oli nyt seitsemänkymmenen vanha, ja vaikka
-kuolema, johon hän oli täysin valmistunut, odotutti itseään vielä
-yhdeksän vuotta, vei ikä ja luontainen ylpeys hänet vapaaehtoiseen
-kieltäymykseen. Se oli täysin hänen arvonaran luonteensa, -- ja syvän
-kiintymyksensä mukaista. Ehkä hän tahtoi siten säästyä näkemästä
-suhteen vähittäistä laimentumista ja sovinnaista loppua, kuka tietää,
-joka tapauksessa hän on silminnähtävästi päättänyt olla kirjoittamatta.
-Koidula sensijaan ei suinkaan malttanut nähdä yhdenkään elämänarvon
-liukuvan käsistään. Miksikä täytyisi tämän ystävyyssuhteen päättyä?
-Miksi jättäisi Kreutzwald hänet, nyt juuri, jolloin hän enemmän kuin
-milloinkaan kaipasi yhteyttä entiseen ilmapiiriinsä, -- ainoa ihminen,
-joka täydelleen oli hänet ymmärtänyt, ei vain osittain, kuten muut,
-ainoa, joka nautti siitä, mitä muut pitivät hänessä hyödyttömänä, hänen
-sydämensä salatuimmasta runollisuudesta, kyvystä herkkyä kaikille
-kauniille, koko hänen sielunsa turhasta tuoksusta, tarpeettomasta
-kaikille muille! Hän odottaa ensimäisen puolen vuoden kuluessa
-Kronstadtissa kirjettä vanhalta, vaarattomalta ystävältään, maltitonna,
-aivankuin alkuaikoina Tartossa, jolloin Kreutzwaldin kirjeet olivat
-juhlahetkiä hänen lapsellisesti jumaloivalle sydämelleen. Mutta
-kuukaudet kuluvat, ja kirjettä ei kuulu. Kronstadtin jäänlähdön
-aikuinen kevätahava pakoittaa Koidulan viikkomääriksi luuvalon takia
-vuoteeseen, tuskin uuteen kotiin tultua. Vihdoin jaksamatta itseään
-hillitä, hän vähemmän hienotunteisesti kuin anteeksiannettavasti purkaa
-pettymyksensä Kreutzwaldin suhteen molempien yhteiselle ystävälle
-berliniläiselle Schottille, kohta senjälkeen kääntyen itse Kreutzwaldin
-puoleen syytöskirjeellä, joka Kreutzwaldin sanoja käyttäen oli "niin
-terävällä kynällä kirjoitettu, että olisi voinut saada sairauden
-uudistumaan".
-
-Mutta Kreutzwald osoittautuu tuiki tunteettomaksi Berlinistä ja
-Kronstadtista yhtaikaa suuntautuvan ristitulen suhteen. Eivät auta
-Koidulan kärkevyydet, yhtä vähän kuin Schottin hentomieliset rukoukset
-"suloisen, nyt enemmän kuin milloinkaan surkuteltavan olennon puolesta,
-johon parhaimman ystävänsä poisvetäytyminen on iskenyt syvän haavan."
-Kreutzwald vastaa, milloin ja miten itse parhaiksi näkee.
-
-Hänen viimeisen, heinäkuussa 1873 kirjoitetun kirjeensä säälimättömät
-ja tahallaan loukkaavat sanat ovat oikeastaan yhtä monta lausumatta
-jäänyttä rakkaudentunnustusta.
-
-Hän kirjoittaa:
-
-"Ei liene olemassa toista ihmistä, joka olisi ollut Teitä kohtaan niin
-suora kuin minä; että ero Tartosta ja Liivinmaasta kävisi Teille
-raskaaksi, senkin olin Teille sanonut. Te olitte liiaksi juurtunut
-kiinni virolaiseen maaperään."
-
-Ja hän jatkaa:
-
-"-- -- Olette minua vieraassa maassa syyttänyt, usuttanut vanhan
-rakkaan ystävän kimppuuni, joka nyt armotta peittoo vanhaa nahkaani.
-Asiain näin ollen ei minua yhtään ihmetyttäisi, jos Te lähimmässä
-tulevaisuudessa menisitte niinkin pitkälle, että usutatte herranne ja
-puolisonnekin kimppuuni. Että hän tähän asti ei ole näyttämöllä
-esiintynyt ja ryhtynyt kurittajaosaansa, on minusta käsittämätöntä."
-
-Tähän loppuu Koidulan ja Kreutzwaldin kirjevaihto ja ystävyys,
-hetkellä, jolloin Koidula kipeämmin kuin koskaan olisi tarvinnut
-myötätuntoa ja ainoanlaatuista älyllistä harjoitusta, jota kirjevaihto
-Kreutzwaldin kanssa hänelle oli tarjonnut. [Kreutzwald eli vielä
-vuoteen 1882, loppuvuosinaan vävynsä luona Tartossa.]
-
-On niin hiljaista tästälähin Koidulan ympärillä, niin ylen hiljaista.
-
-Ainoastaan arkipäivän juoksuhiekka juoksee, kuin kumoon käännetystä
-tiimalasista, hitaasti ja herkeämättä...
-
-Michelson tilaa Koidulalle lehtiä ja aikakauskirjoja, jo nimeltään
-kuvaavia, Über Land und Meer, Gartenlaube, Bazar, Kladderadatsch,
-jotka, kuten Koidula aivan ilman ivaa sanoo: "jossain määrin korvaavat
-hänelle henkisen seurustelun puutteen!"
-
-Kirkkoherra J. Bergmann kertoo Tartossa Vanemuisen salissa vuonna 1877
-vietetystä juhlasta Aleksanteri I:sen satavuotisen syntymäpäivän
-muistoksi seuraavaa:
-
-"Astui sisään vanhanpuoleinen mies, ja hänen rinnallaan uhkea nainen,
-jonka olento oli täysin kuninkaallinen, J.W. Jannsen ja Koidula. Pian
-senjälkeen saapui kumara vanhus, musta samettitakki yllään, tohtori
-Kreutzwald. Kun viralliset puheet olivat ohitse, nousi Koidula ja puhui
-'lauluisän' kunniaksi. Se oli ainoa julkinen puhe, minkä olen kuullut
-Koidulan pitävän. Kreutzwald vastasi, kohoittaen elaguhuudon Emajoen
-satakielelle."
-
-Tästä päättäen ovat siis Koidula ja Kreutzwald kuitenkin lopulta
-tavalla tai toisella sopineet. -- Kirjeenvaihtonsa Kreutzwaldin kanssa
-talletti Koidula, tuntiessaan kuoleman lähestyvän, sisarensa Eugénien
-haltuun.
-
-Mutta kuitenkin, "nälkä tekee kipeätä, olkoon mitä lajia hyvänsä!"
-kuten samoin hänen omat sanansa eräässä toisessa kirjeessä kuuluvat.
-
-Eikä hän tee yhtäkään yritystä, ei nyt eikä myöhemminkään,
-kohottaakseen tavalla tai toisella ympäristöään. On kuin Koidulan luova
-voima ei milloinkaan olisi uloittunut hänen omaan elämäänsä. Ja mistä
-hän olisikaan keksinyt vivun, kyllin voimakkaan ponnahduttamaan tätä
-kansainvälistä, satunnaista ihmissekoitusta! Joitakuita heikkoja
-yrityksiä luoda itselleen täysin oma, ympäristön vahingolliselta
-vaikutukselta täysin varjeltu mailmansa, on hänen myöhemmässä
-elämässään tosin ollut, mutta ne ovat pikemmin satunnaisen
-itsesäilytysvaiston ilmauksia, kuin varsinaista, päämäärästään selvää
-taistelua.
-
-Kuka tietää, ehkä vieritämmekin turhaan syyn ympäristön niskoille; ehkä
-olisi väsähtämys Koidulan elämässä seurannut kaikissa tapauksissa,
-edullisissakin oloissa, ilman vähintäkään ulkonaista seikkaa. Ehkä oli
-Kronstadt vain milieu, ei muuta, epäedullinen, nälkiinnyttävä tosin,
-mutta sittenkin vain ulkonainen kehys. Koidulan omassa sielussa oli
-epäilemättä särö, josta pääsi vapaasti virtaamaan uuden ympäristön
-tuhoisa ilma. On hyvin mahdollista, että Koidula ikäänkuin ehdoin
-tahdoin sulkeutui siltäkin inhimillisyydeltä, jota ei sentään mistään
-oloista tykkänään puutu. Hänen henkinen terveytensä oli jo Kronstadtiin
-tullessa yhtä auttamattomasti vialla, kuten ruumiillinenkin, johon
-Michelson viittaa, sanoessaan naineensa hänet "rauniona". Uudestaan ja
-yhä uudestaan täytyy painostaa Koidulan perittyä sairaalloisuutta,
-hänen poikkeuksellista kokoonpanoaan, ymmärtääkseen hänen kohtalonsa.
-
-Toisin taikka toisin, tulokseksi saamme kuitenkin saman tragiikan.
-
-Niin juoksee siis yhä arkipäivän harmaa hiekka... ylitse juhlaan luodun
-sielun.
-
-Ainoastaan yhtä tietä pääsi ulkopuolelle yltympäri vallitetun
-linnoituskaupungin. Se tie vei virolaiselle hautuumaalle, kulki samassa
-suunnassa pohjoispuolisen rannan kanssa ja oli kolme kokonaista virstaa
-pitkä.
-
-
-12.
-
-On kuin kuulisi kaukaa Chopinin sadepreludiumin... Sadepisarat
-putoavat, putoavat... niitten yläpuolella melodia, kuin eksynyt kiuru.
-Hiljainen, hirveä nakutus, kuin puutoukan yön hiljaisuudessa,
--- koneellinen ja hengetön, pienten lyijyvasarain lyönnit vasten
-kuulokalvoa, raskaat, kirstun kannelle tippuvat lyijypisarat...
-Ainoastaan melodia elää ja kärsii.
-
-Koidulan naisellisuus oli yksinomaan äidillisyyttä, sanoo eräs hänelle
-läheinen henkilö.
-
-Toden teolla, meillä on Koidulan naisellisuudesta niin vähän
-todistuksia, yhtä keskeneräinen kuin koko hänen muukin elämänsä, yhtä
-väkivaltaisesti typistetty kuin hänen kohtalonsa ihmisenä, oli hänen
-kohtalonsa naisena. Tuhannet ja taas tuhannet Koidulaa tunneköyhemmät
-naiset ovat saaneet kokea sen, mitä hän tunnekyllyydestään, sisäisestä
-rikkaudestaan huolimatta ei koskaan eläissään saanut. Hänen myöhäinen
-keväänsä kätki mahdollisuuksia, jotka eivät koskaan toteutuneet, avasi
-aavistukselle kauneuksia, joitten täyttä kehkeämistä emme myöhemmin
-kuitenkaan koskaan näe.
-
-Koidulassa piili vaarallinen, vaikka useita elämäntilanteita tavallaan
-helpoittavakin ominaisuus, hänen passiivisuutensa, toimettomuutensa
-oman elämänsä suhteen, alotekyvyn puute, kun oli kysymyksessä hänen
-omat elinehtonsa, sama ominaisuus, josta jo on ollut puhetta hänen
-nuoruudenaikuisen työtaakkansa yhteydessä. Helpoittava senkautta, että
-se säästi hänet ehkä usein ulkonaisista yhteentörmäyksistä ja
-ristiriidoista, kohtalokas, koska se sulki samat ristiriidat hänen
-omaan sydämeensä.
-
-"Sopusoinnun vaatimus on minulle yhtä välttämätön kuin hengitys", hän
-kirjoittaa avioliittonsa kolmantena vuonna Eugen-veljelleen.
-
-Avioliitto jo sellaisenaankin, vaikka ei olisi tuonutkaan mitään muita
-suuria, näkyviä muutoksia, merkitsi silloisen baltilaisen käsitteen
-mukaan kuitenkin Koidulalle miltei täydellistä irtaumista entisestä
-työstä ja harrastuspiiristä. Se toi mukanaan uusia ja suuria
-velvollisuuksia, joihin Koidula, niin myöhään kuin avioliittoonsa
-astuikin, ei kuitenkaan ollut millään lailla valmistaunut. Hänen
-kirjoituskone-asemansa isänsä kodissa oli vuosien kuluessa kokonaan
-vieraannuttanut hänet naisen työalaan kuuluvista kotitoimista. Mutta
-siksi juurtunut ja itsestään selvä, niin, kategorinen, oli silloisina
-aikoina Itämerenmaakunnissa käsitys naineen naisen yksinomaan kodin
-piiriin rajoittuvasta asemasta, ettei edes niin poikkeuksellinen ja
-tavallaan monesta ennakkoluulosta vapautunut nainen kuin Koidula, ole
-sitä vastaan vähimmälläkään tavoin kapinoinut. Päinvastoin, hänen
-pyrkimyksensä oli epäilemättä avioliitossaan toteuttaa baltilaista
-naisihannetta ja siten saada aikaan luonteelleen välttämätön
-sopusointu, niin hyvin, kuin hänen luontainen epäkäytännöllisyytensä,
-hajamielisyytensä, ja suuri tottumattomuutensa sen suinkin sallivat.
-Mutta juuri siinä tavassa, millä hän koetti sopusointua ylläpitää ja
-aikaansaada, esiintyy selvänä hänen varsinainen heikkoutensa,
-myöntyväisyytensä, saamattomuutensa, joka syvimmiltään oli sisäisen
-vapauden puutetta. Hän ei nähtävästi koskaan ollut niin varma oman
-erikoisuutensa, oman sisimmän itsensä oikeutuksesta, että olisi sille
-ympäristöltään minkäänlaisia myönnytyksiä vaatinut. Päinvastoin, hän
-itse oli alati valmis tekemään myönnytyksiä, eliminoimaan itsestään
-pois kaikki epäsointua tuottavat ainekset, päästäkseen edes
-jonkinlaiseen sopusointuun. Kuten hän kerran isänsä kodissa alistui,
-uhrasi itsensä perheen kokonaisuuden ja hyödyn hyväksi, samoin hän
-myöhemmin omassa kodissaan, vain monta vertaa täydellisemmin, alusta
-alkaen uhrasi koko varsinaisen itsensä, pelastaakseen, mitä
-sopusoinnusta pelastettavissa oli. Nyt, niinkuin ennenkin, on
-velvollisuuden tunto hänessä yli kaiken kehittynyt, -- ja kuten saamme
-nähdä, -- lopulta ainoa, mikä hänet pystyssä pitää; ominaisuus, joka ei
-riittänyt häntä vapauttamaan, mutta kyllä pitentämään hänen
-kärsimystään.
-
-Koidulan omat lausunnot miehestään ovat hyvin vastakkaisia, mikä ei
-estä uskomasta niitten vilpittömyyteen, näennäisestä ristiriidasta
-huolimatta. Kuten kaikki taiteilijaluonteet, tunsi Koidula nähtävästi
-hetkellisesti ja ilmaisi itsensä yhtä hetkellisesti; paitsi sitä, oli
-hänen olemuksensa, kuten useimpien ihmisten, epäilemättä monissa eri
-kerrostumissa.
-
-Yllämainitussa Eugen-veljelle osoitetussa kirjeessä, hän, puhuttuaan
-sopusoinnun tarpeestaan, jatkaa:
-
-"Meidän onnettomuutemme on siinä, ettei Eduard tätä elämän
-välttämätöntä puolta ollenkaan välttämättömyytenä pidä, vaan
-ylimääräisenä turhuutena, myös mitä ulkonaisiin elämänvaatimuksiin
-tulee, häneltä kun täydellisesti puuttuu siihen kuuluva vaisto. Minun
-täytyy nyt käyttää juonia ja kaikenlaisia luonteelleni muuten niin
-vähän mieluisia viekkauksia, saadakseni ulkonaista ja usein myös
-sisäistä elämäämme varten kokoon ainekset, jotka yksinkertaisimmastakin
-ihmisestä ovat yhtä tarpeellisia kuin ruoka tai juoma. Ah, kuinka
-väsynyt ja elämään kyltyuyt ajanpitkään moisesta päiväpalkkalaistyöstä
-perheen hyväksi voi olla!" Ja samassa kirjeessä: "Täydellisyyteen
-kuuluu joittenkuitten mieIestä hyvin syödä ja juoda, ansaita kylliksi,
-liehakoida ympäristöään. On tosin siellä täällä ihmisiä, jotka
-nimittävät sitä itsekkäisyydeksi ja vain korkeammanasteiseksi
-eläimelliseksi elämänkäsitykseksi, -- mutta minun ei ole luvallista
-näin ajatella! On katkera, sielua raastava tunne, kun näkee kaiken
-itsessään revittävän ja tomuun tallattavan ja raunioista rakennettavan
-temppelin, jonka juhla-alttarilla kylmälle hyödylle uhrataan. Mutta ei
-siitä kuole, sillä naissydän on kissamaisen, kirotun sitkeä!"
-
-Ja tämä sama naissydän sanelee samoihin aikoihin seuraavat sanat hänen
-miehelleen:
-
-"Jospa tietäisit, kuinka hyvää tekee Sinua sydämeni pohjasta
-kunnioittaa ja rakastaa."
-
-Teeskentelyäkö, vilpittömyyttä? Ei ole mitään syytä sitä olettaa;
-näissäkin näennäisesti ristiriitaisissa ilmaisuissa todentuu vain
-ihmissydämen ihmeellinen laajuus, johon mahtuvat rinnatusten ja
-yhtaikaa niin monet tunteet ja totuudet. Koidula saattoi yhtaikaa sekä
-olla täysin selvillä luonteitten ja taipumusten ylipääsemättömistä
-eroavaisuuksista, että kuitenkin tuntea tyydytystä osakseen tulevasta
-rakkaudesta. Älyllisesti miestään ylempänä, hän oli luonteensa
-heikkouden ja tahdottomuuden takia kuitenkin hänestä riippuvainen; se
-teki heidät jossain määrin tasaväkisiksi.
-
-Paitsi sitä, hän on nähtävästi avioliittonsa alkuvuosina yhä jaksanut
-toivoa sen mahdollisesti vielä kohoovan korkeamman keskinäisen
-ymmärtämyksen ja henkisen vaihdon tasolle. Oleskellessaan sisarensa
-Eugénie Rosenthalin luona Tallinnassa vuonna 1875, Koidula kirjoittaa
-miehelleen:
-
-"Olen kaikessa hiljaisuudessa pitänyt onnettomuutenamme, että me viime
-vuoden kuluessa olemme olleet vailla kaikkea henkisten harrastusten
-yhteyttä ja kaikkea objektiivisempaa ajatusten vaihtoa, jonka meille
-ensimäiset talvet sentään jossain määrin tekivät mahdolliseksi. Sinun
-lääkäritoimintasi on tietysti osaltaan ollut siihen syypää, mutta
-Sinäkin tarvitsisit suuresti henkisen ja sielullisen virkistyskylvyn
-Tartossa tai Riiassa; -- -- -- elämämme yksitoikkoisuus, vailla
-vähintäkään vaihtelun toivoa, pelkkä vegetoiminen aineellisen
-olemassa-olon takia, tekee hulluksi! Eiväthän henkiset laineet
-täälläkään kovin korkeina käy, mutta niissä on toki liikuntoa, kaikki
-ei ole seisahduksissa, kuten viimeksi meillä kotona."
-
-Ja hän jatkaa:
-
-"-- -- Tahtoisin sanoa Sinulle niin paljon hyvää, kiittää Sinua niin
-sydämellisesti rakkaudestasi ja ystävällisyydestäsi. -- -- -- Oi
-rakkaani, jo heikoinkin toive, että yhteistoimintamme neljän seinämme
-kehyksissä on muodostuva sopusointuisemmaksi ja valoisammaksi, riittää
-minulle tunteja ja päiviä kirkastamaan. Ehkä opin vielä unohtamaan,
-että olen vanha nainen, -- niin vanha, että kolmenkymmenenkahden vuoden
-ikäisenä joskus tuskin jaksan muistaa mennyttä nuoruuttani."
-
-Ei ole luultavaa, että Eduard Michelson syvemmässä merkityksessä
-ymmärsi vaimoaan, -- Koidulan varsinainen sielullinen rakenne, kaikki,
-mikä hänessä alati pyrki yli arkielämän ahtaitten rajojen, oli hänen
-miehelleen, jonka luonne iän karttuessa muuttui yhä ahtaammaksi,
-pikkumaisemmaksi, yhä kiintyneemmäksi elämän pieniin nautintoihin,
-epäilemättä yhtä vieras ja käsittämätön, kuin Koidulan sielullinen
-korostusvoimakin. M.J. Eisen sanoo heidän suhteestaan: "-- -- täytyy
-tunnustaa, ettei mies varsinaisesti ymmärtänyt nuorikkoaan, että
-avioparilta puuttui yhteinen mailmankatsomus. Mies, täydellinen
-materialismin ja proosan palvelija, nuorikko ihanteellisuuden
-kumartaja, läpeensä runoilija; he eivät voineet ajatuselämässään kyllin
-yhteisesti tuntea, yhteisesti päätöksiin päästä, yhteisesti elämyksiään
-elää. Tahtomattakin muodostui kuin kiinalainen muuri miehen ja vaimon
-välille. -- -- Aikaa myöten alkoi kumpikin yhä enemmän elää omassa
-mailmassaan." (Koidula Kroonlinnas).
-
-Jo kieliesteitten takia ei Michelsonilla voinut olla mitään
-henkilökohtaista käsitystä vaimonsa kirjallisesta tuotannosta, ja hänen
-täydellinen välinpitämättömyytensä kaikkia kansallisuusharrastuksia,
-niin lättiläisiä kuin virolaisiakin kohtaan, teki hänet tällekin
-Koidulan elinharrastukselle vieraaksi. Eräs Michelsonin entisiä
-ylioppilastovereita sanoo hänestä: "Hänen vaimonsa olisi pitänyt olla
-punatukkainen, hyvin intohimoinen, hyvin aistillinen!" Epäilemättä on
-Koidulan yhä yltyvä kivulloisuus ollut Michelsonille yhtä suuri
-pettymys, kuin Koidulalle kaikki turhat haaveet henkisestä
-ymmärtämyksestä.
-
-Avioliitto teki hänestä miehen vaimon, opettamatta hänelle samalla
-rakkauden salaisuutta; lasten äidin, vaan ei rakastavaa naista. Hän jäi
-aina ala-ikäiseksi, lapseksi elämän suurimman mysteerion edessä, aina
-samaksi puolinaiseksi olennoksi, jolla, kuten hänen lankonsa sanat
-kuuluvat, oli "miehen aivot ja lapsen mieli".
-
-Niin pääsi Koidulan käyttämätön tunnevoima, hänen luonnollisessa
-kehityksessään niin kovakouraisesti tukahutettu naisellisuutensa
-puhkeamaan yksinomaan äidillisyyden muodossa. Joskaan sekään tunne ei
-ole kyennyt varjelemaan häntä häviöltä eikä pysyttämään koossa hänen
-hajoavaa olemustaan, niin voi olla varma, että siitä ovat kummunneet
-hänen kärsimysvuosiensa puhtaimmat, kenties ainoat ilot.
-
-Hänen esikoisensa, poika _Hans Woldemar_, syntyi vuonna 1874, ja vanhin
-tytär _Hedvig_ lähes kaksi vuotta myöhemmin. Molemmilla kerroilla on
-Koidula ruumiillisesti ollut hyvin heikko, ja kuolemanajatus, joka
-tästälähin ei häntä enää jätä, ilmestyy jo nyt hänen kirjeisiinsä. Hän
-kirjoittaa Eugénielle ennen tyttärensä syntymää:
-
-"Tilani on yhä epätoivoisen huono, jos voin uskoa omaa tunnettani. Niin
-vaikeat viikot ja kuukaudet, kuin tämän talven tuomat, kuuluvat
-unissakulkijaelämäni kaikkein vaikeimpiin. Ja ehkei minulta enää
-riitäkkään kauan voimia sitä jatkamaan. En puhu paraikaa tilani
-herättämästä luonnollisesta hentomielisyydestä, minulta puuttuu sekä
-halua että kykyä elämänkamppailuun, -- omaan ainoastaan
-velvollisuudentunnon."
-
-Samasta ajasta hän kirjoittaa myöhemmin:
-
-"Ruumiillisesti ja henkisesti on minun täytynyt elää todellinen
-kärsimysvuosi syksystä 1875 vuoteen 1876. Kronstadtin aineellisesti ja
-henkisesti sietämättömät olot olivat viedä järkeni... Paha kyllä, olen
-ruumiillisesti hyvin heikosti varustettu, sitkeä kärsimyksessä, mutta
-ilman positiivista voimaa. Rasittava ja työteliäs nuoruus, täynnä
-taistelua, on voimani varhain kuluttanut. Tuskin kolmenkymmenen
-ikäisenä olen jo hiuksiltani harmaa, -- viime vuosien tulos, jotka
-siirsivät minut tuiki vieraaseen ja sisäisesti minulle ainaisesti
-vieraana pysyvään ympäristöön..."
-
-Kiintynein on Koidula lapsistaan ollut esikoiseensa, Hans Woldemariin,
-jonka kummiksi ei oltu pyydetty sen suurempaa eikä pienempää kuin itse
-Elias Lönnrot. On mahdollista, että Koidulan mielessä liikkui hämärä
-toive voida lahjoittaa poikansa takaisin omalle kansallisuudelleen,
-kasvattaa hänestä isänsä ja oman työnsä jatkaja. Ainoastaan Hansalle on
-Koidula jo varhain koettanut kronstadtilaisesta kielisekoituksesta
-huolimatta opettaa viroa, jota hän ei myöhemmin milloinkaan
-tyttärilleen puhunut eikä opettanut. Hän on laulanut pojalleen
-sepittämiään virolaisia kehtolauluja, kuten itse kertoo:
-
-"Kun ensi kertaa lauloin hänelle omatekoisen lauluni, kuunteli hän
-tarkasti, ja siitä tuli hänen lempilaulunsa, -- josta seikasta
-silminnähtävästi puhuu voimakas synnynnäinen rakkaus ja kiintymys viron
-kieleen!"
-
-Hansa on alusta alkaen heikko lapsi, ei varsinaisesti sairas, vaan ei
-tervekään: "hän kärsii hermostumisesta, joka on luonteenomaista minun
-lapselleni", kuten Koidula kirjoittaa. Tätä kultapoikaansa, "äidin
-hiirtä", Koidula kanneskelee tuntikausia, valvoo yöt hänen vuoteensa
-ääressä eikä lakkaa häntä ylistämästä. "Hansa on käynyt hyvin
-rakastettavaksi, on luottavainen, vilkas, puhelias, paljoa vähemmän
-itsepäinen ja ujo kuin ennen". -- "Pelkään vain, että hänestä tulee
-kirjatoukka, hän oppii liian nopeasti ruumiinrakenteeseensa nähden,
-joka ei suinkaan ole ensiluokkainen."
-
-Pysyvimmin syöpyy kuitenkin mieleen kuva kolmen-neljän vuotiaasta,
-vaaleaverisestä, varhaisvanhasta pojasta, joka, seuratessaan
-vanhempiaan ulkomaanmatkalle, suurkaupungin puistossa kulkee äitinsä
-edellä, pienillä käsillään vastaantulevaa ihmistulvaa hajoittaen ja yhä
-airueena huutaen: "tehkää tilaa, äitini tulee!" ikäänkuin
-lapsenmielessään aavistaen äitinsä synnynnäisen ruhtinaallisuuden.
-
-Hans Woldemarin kohtalo oli olla ensimäisiä Jannsenin suuressa
-perhehaudassa Tarton vanhalla kirkkomaalla, jo vuosia ennen, kuin sinne
-ennätti hänen leikkisä isoisänsä tai nyreä isoäitinsä. Corinnen sanat
-sopivat Koidulaankin: "Kaikista kyvyistä, mitkä luonto minulle
-lahjoitti, olen vain yhden täysin kehittänyt, kyvyn kärsiä!" Hänen
-kohtalonsa oli irroittautua kaikesta ja kaikista.
-
-'Mutta sitä ennen, -- aivan kuten Chopinin sadepreludiumissakin on
-linnunlaulupaikkansa, lyhyt tuokio, jolloin melodia, ikäänkuin ihastuen
-omaa vapautumistaan, silmänräpäykseksi kohoo yli sateen ikuisen äänen,
--- niin oli Koidulankin elämässä, ennenkuin se lopullisesti ja
-auttamattomasti peittyi hämäryyteen, vielä lyhyt aika, ikäänkuin
-jälkiheijastus menneistä kauneuden ja liikunnon päivistä.
-
-Hänen hiljaisen maanpakonsa Kronstadtin muurikaupungissa keskeyttää
-pariksi vuodeksi ulkomaille lähtö. Michelson oli vuonna 1876 saanut
-valtion apurahan jatkaakseen opintojaan Saksan tärkeimmissä
-yliopistoissa ja Wienissä. Koko koti Kronstadtissa hajoitetaan
-tulisella kiireellä, suurin osa huonekaluja myydään, osa ahdetaan
-pakkalaatikkoihin, ja koko perhe, kaksivuotias Hansa ja äsken syntynyt
-Hedda mukana, lähtee matkalle. Jo Pietarin-Tarton radalla osottautuvat
-lämmittämättömät rautatievaunut kuitenkin siksi kylmiksi, että neljän
-kuukauden vanha Hedda on jätettävä isovanhempain huostaan Tarttoon.
-
-Alusta alkaen on siis matka epäkäytännöllisesti järjestetty, -- rahaa
-vähän, pieni lapsi ehkäisemässä. Ja mitä kauemmin matka kestää, sitä
-suuremmiksi kasvavat ylipääsemättömät vaikeudet, kunnes se vihdoin
-vaihtuu "raudanraskaaksi taakaksi", josta Koidula myöhemmin puhuu.
-Kohtalo oli kerta kaikkiaan merkinnyt Koidulan, kaikki, mihin hän
-kosketti, muuttui kärsimykseksi, olipa se mitä tahansa.
-
-Mutta alussa on kuitenkin hänen vanha elämänjoustavuutensa vielä
-viimeistä kertaa päässyt vireisiin. Kuinka vähän se oikeastaan
-tarvitsikaan eloon elpyäkseen, todistavat hänen omat sanansa: "Alan
-kuin uudestaan elää... voin ruumiillisesti paljonkin kärsiä, kunhan
-minulla vain on sielunrauhani ja vähän henkistä elämää ympärilläni."
-Hänen henkinen ja ruumiillinen terveytensä ovat olleet tavallista
-herkemmässä vuorovaikutuksessa, kuitenkin niin, että jälkimäinen on
-ollut riippuvainen edellisestä. Henkinen liikunta, älyllinen ilo on
-saattanut hänet täysin unohtamaan ruumiilliset tuskat ja heikkouden;
-hänen sielunsa on ollut ruumiin terveyden ilmapuntari eikä päinvastoin.
-Niinpä hän Breslaussa, heidän ensimäisessä olinpaikassaan, tyttären
-syntymän jälkeisestä heikkoudesta huolimatta, ottaa suurella
-nautinnolla osaa yliopistopiirien seuraelämään, johon he Michelsonin
-tekemien tuttavuuksien nojalla pääsevät. Kaikki hänen kauan aikaa
-väärinkäytetyt seuraelämälliset lahjansa heräävät taas henkiin, yksin
-naisellinen miellyttämishalukin; hän alkaa taas pitkistä ajoista
-ajatella ulkomuotoaan sekä pukujaan ja loistaa kutsuissa
-hyväpäisyydellään ja puhelahjallaan.
-
-Hän kirjoittaa Breslausta:
-
-"Minun on niin äärettömän hyvä ja mieluista olla, viimeiset kaksi
-viikkoa ovat yhtä ainoaa juhlaa. Tervehdyn sielullisesti aivan
-silminnähden, rakentelen taas olemattomia tuulentupia."
-
-Kuten vieras ympäristö aina lähentää ihmiset, niin muuttuu Koidulankin
-suhde mieheensä läheisemmäksi vieraissa, vapaissa oloissa, joissa ei
-arkipäivän hankaus tunnu. On jotain uutta ja viehättävää vapaassa ja
-epäsäännöllisessä ylioppilaspariskunnan elämässä, jota ei mikään
-kronstadtilainen etiketti häiritse, taloudellisten huolien
-hetkellisessä, tahallisessa unohduksessa, kahdenkesken-olossa.
-Uudenvuodenaaton he viettävät pienillä kotikesteillä omassa
-keskuudessaan: "Oli niin hiljaista ja kodikasta ympärillämme ja
-sielussamme; olen niin sanomattoman tyytyväinen ja kiitollinen
-tervehtymisestä, joka sekä ruumiillisesti että sielullisesti on minulle
-alkanut." Mutta jo Breslaun olon loppupuolella alkaa vapaan elämän
-nurjapuoli näyttäytyä: valtion apuraha, jota jo alusta pitäen on
-jatkettu isä Jannsenilta saadulla lainalla, osoittautuu ylen niukaksi.
-Seurustelu hienoissa ylioppilaspiireissä vie enemmän varoja kuin
-suotava olisi, pienen perheen ylläpito samoin. Jo nyt alkaa loppumaton
-pennien kääntely ja ruokaohjelman supistaminen voileipiin ja kahviin
-tai vaihteen vuoksi, voileipiin ja teehen.
-
-Huhtikuussa vuonna 1877 he muuttavat Strassburgiin, järkevin ja viisain
-aikomuksin olla tällä kertaa säästäväisempiä ja luopua kaikesta
-houkuttelevasta seurustelusta, joka oli tehnyt olon Breslaussa niin
-elähdyttäväksi ja kalliiksi. He vuokraavat kolmeksi kuukaudeksi kaksi
-pientä huonetta, eivät enää käy missään huvituksissa, eivät enää hae
-mitään tuttavuuksia. Tästä lähtien on Koidula ulkomailla yhtä yksin
-kuin konsanaan Kronstadtissa, ainoana seuranaan Hansa hoitajineen.
-Kaiken lisäksi hän huomaa piankin taas olevansa tulossa äidiksi.
-Huolimatta odottamattoman hyvästä terveydentilastaan, on häneltä
-samalla koko ulkomaanmatkan tuottama virkistys ja nautinto mennyttä.
-Vaikeudet alkavat nyt kasvaa huimaavaa vauhtia, etusijassa ensi aluksi
-juuri rahalliset, joihin pian yhtyi kaikenkaltaisia muitakin.
-
-Huippunsa ne saavuttivat Wienissä, jossa tammikuun lopulla vuonna 1878
-syntyi Koidulan kolmas lapsi, tytär _Anni_, -- Aennchen. Koidula sai,
-itse heikkona ja huonona, kokea kaikkea mahdollista surkeutta, huonoa
-hoitoa, epäystävällistä kohtelua, ravinnonkin puutetta, asunnon
-vaihtoja, -- tai kuten hän itse sanoo: "siitä voi tuskin puhua, kynä
-kieltäytyy". Hänen kirjeissään on erittäin kiusaantunut ja tuskaisa
-sävy. Talonomistaja sanoo heidät irti kahden viikon kuluessa, koska ei
-siedä pikkulapsia talossaan, seuraava talonomistaja, katolinuskoinen
-rouva, ei rippi-isänsä vihoja peljäten, salli kastaa talossaan
-luterilaista lasta. Ullakkohuoneessa, neljännessä kerroksessa viettää
-Koidula vielä jotkut viikot, sairaana, raha-asiain joutuessa yhä
-enemmän rappiolle, tietämättä iloisesta, hilpeästä Wienistä muuta kuin
-ilmaiset musiikkinautinnot, jotka hän sunnuntaisin käymällä
-katolilaisissa messuissa itselleen hankkii. Vihdoin tulee tälle
-surkeudelle loppu, kun itse isä Jannsen poikansa Eugenin kanssa saapuu
-Wieniin ja vie sairaan tyttärensä kotiinsa Tarttoon.
-
-Niin päättyi Koidulan ensimäinen ja ainoa ulkomaanmatka, josta hän itse
-sanoo: "Luoja varjelkoon perhematkoista ulkomaille, kun on vähän
-varoja!"
-
-Mutta ulkomaanmatkan monet rasitukset eivät olleet mitään sen
-kohtaloniskun rinnalla, joka Koidulaa pian senjälkeen kohtasi, kun
-hänen ainoa poikansa Hans yhdeksän päivää sairastettuaan kuolee
-Tartossa raivoavaan tulirokkoon.
-
-Sisarelleen kirjoittaa Koidula kuukausien kuluttua:
-
-"En tahtoisi mistään hinnasta lapseni viimeisiä päiviä minulta
-riistettävän. Meidän äitienhän täytyy kaikkien kestää niin suuria
-rasituksia, ettei kukaan meitä voi auttaa, kuin murhe ja vaiva itse, ja
-onni on, että meillä edes ne ovat olemassa!"
-
-"Joskus ikävöitsen palavasti kuollutta lastani, ikäänkuin tahtoisin
-paeta hänen luokseen."
-
-Ja hän jatkaa:
-
-"Kun ajattelen viimeksi kulunutta vuotta loppumattomine rasituksineen
-ja katkerine kokemuksineen, niin olen sekä hämmästynyt että kiitollinen
-ja tuskin jaksan todeksi uskoa, että paraikaa istun täällä rauhallisena
-ja suhteellisesti murheetonna nojatuolissani enkä itke aamusta iltaan,
-ainoastaan lapsivainajaani ajatellen. Minkälainen kirjava kudos onkaan
-naisen elämä, ja minkälaisen monivivahteisen kuvan tarjoo minun
-omani...! Olkoon tytärteni elämä kerran toisenlainen, mutkattomampi,
-yksinkertaisempi ja rauhallisempi!"
-
-Poikansa haudalta vei Koidula mukaansa Kronstadtiin pienen
-silkkipussillisen kirkkomaan multaa; samaa Maarianmaan multaa, joka
-hänelle itselleen yhä enemmän alkoi muuttua kaiken rauhan, kaiken
-lopullisen levon, kaiken ikävöinnin päämäärän vertauskuvaksi.
-
-
-13.
-
-Kotona muurikaupungissa, kotona Kronstadtissa, jossa, kuten Koidula
-ivallisesti vääntäen Heineä sanoo: "stille, schöne Menschen, nach
-Marschcommando gehen" (hiljaiset, ihanat ihmiset, marssikomennon mukaan
-kulkevat); ympärillä vallien tiukka rengas. Uusi, tilava asunto
-ottaa hänet vastaan, tällä kertaa hienommassa kaupunginosassa,
-Gospodskajakadun varrella, lähellä venäläistä kirkkoa, johon Koidula
-joka päivä, jos tahtoi, ikkunastaan taisi nähdä suurten ihmisparvien
-rientävän kuuluisan isä Joan'in pitämiin jumalanpalveluksiin. Muuten on
-kaikki ennallaan, ei mitään ole muuttunut, ristiäiset, häät,
-hautajaiset, seurasivat toisiaan, kuten aina. Elämä menee tavanmukaista
-menoaan: "E:llä on toinen tytär, D:llä toinen poika, D:ll menee
-naimisiin". Toiset tuttavista muuttavat pois, toisia tulee heidän
-sijaansa. Mutta uudet tulokkaat eivät tuo uutta virtausta mukanaan;
-kuten pohjamudan maku nopeasti tunkeutuu umpijärveen päästettyihin
-kaloihin, niin leviää kronstadtilainen tartunta, uneliaisuuden ja
-aineellisuuden henki.
-
-Aluksi näyttää Koidula vaivautuneen vähemmän ympäristöstään kuin
-tavallisesti; äsken kestettyjen kärsimysten jälkeen on hänen sielunsa
-kauan aikaa turtunut ja raukea, välinpitämätön ja ulkonaisille
-vaikutuksille sulkeutunut.
-
-Itse hän kirjoittaa sisarelleen Kronstadtiin takaisin tultuaan:
-
-"Tässä siis jälleen istun vanhassa pesässäni, jota en kahteen ja
-puoleen vuoteen ole nähnyt, ja se on yhtä ikävän ja venäläisen näköinen
-kuin konsanaan.
-
-"Koti-ikävää, säännöllistä tautiani, ei ole minulla vielä sanottavasti
-ollut. Syynä siihen ovat viimeisen kahden vuoden mahdottomat olot ja
-viime puolen vuoden aivan puolueettomastikin katsoen kerrassaan hirveä
-työ- ja kärsimystaakka, joka on tehnyt Tarton minulle joksikin aikaa
-tuiki sietämättömäksi."
-
-Tähän asti oli Tartto kuitenkin ollut Koidulalle henkinen tukipiste,
-hänen kituvan henkisen elämänsä ylläpitäjä, yhä vieläkin, niin
-näennäisesti siitä erossa kuin hän elikin. Hänellä oli kuitenkin tähän
-saakka paikka, jota ikävöidä, jota ihannoida; olot, jotka hän
-ajatuksissaan alati asetti vastakohdaksi ja vastapainoksi häntä lähinnä
-ympäröiville.
-
-Mutta tämäkin elinvoiman lähde oli muuttuva sameaksi. Juuri Tartosta
-alkaa näinä aikoina saapua toinen Jobin viesti toisensa jäljestä.
-
-Viron kansallinen liike oli niitten vuosien kuluessa, mitkä Koidula oli
-ehtinyt elää vapaaehtoisessa maanpaossaan, ennättänyt uuteen
-kehitysasteeseen. Ensimäkien, romanttinen innostus, joka oli ollut
-vapauslaulujuhlan kannattavana voimana, legendaarinen tulevaisuususko,
-joka aluksi tukehdutti erimielisyyden idut, kooten kaikki kyvyt
-yhteiseen ponnistukseen, oli väistynyt arkiutuneemman tunnelman tieltä,
-kuten luonnollista olikin. Juhlapuheitten sijaan alettiin odottaa ja
-vaatia järjestelmällistä toimintaa, isänmaata ylistävien lauseparsien
-ja hymnien sijaan käytännöllistä, toteutettavaa ohjelmaa.
-Taloudellista nousua kesti yhä, suotuisain ulkonaisten olosuhteitten
-vallitessa; paitsi siitä näytti hetkeksi siltä, kuin olisi äsken
-Venäjällä herännyt panslavistinen liikekin, joka muun muassa tahtoi
-vähentää saksalaisen aateliston valtaa Itämerenmaakunnissa, joutunut
-välillisesti palvelemaan virolaisia tarkoitusperiä, joitten päämääränä
-samoin oli vihdoinkin täydellisesti vapautua saksalaisesta
-holhuunalaisuudesta. Mikään ei ole luonnollisempaa, kuin että
-tällaisena kiireisenä, työhönkehoittavana hetkenä, joka näytti vaativan
-ripeää ja häikäilemätöntä toimintaa ja uusia, kulumattomia voimia, isä
-Jannsenin patriarkaalinen, alati myönnytyksiin valmis politiikka joutui
-ankaran arvostelun alaiseksi. Jannsen oli epäilemättä ollut paikallaan
-alkeellisena, kehittymättömänä aikana, jolloin juhlamieli ja innostus
-korvasivat varsinaisen kaukonäköisyyden, mutta kehittyneempänä ajan
-hetkenä, jolloin olisi tarvittu laajempia tietoja ja jyrkempää
-esiintymistä, aivan toista tempoa uudistuksiin nähden, ei hän enää
-jaksanut paikkaansa täyttää. Hänen luoviva kantansa, alituiset
-kumarrukset maan saksalaiseen aatelistoon ja papistoon päin, hänen aina
-näkyviin asetettu pietisminsä, kaikki yhdessä muodostui haitalliseksi
-jarruksi nopeasti eteenpäinpyrkivälle kehitykselle.
-
-Se mies, joka nyt ikäänkuin luonnonantamalla lupakirjalla otti
-virolaisen liikkeen ohjat käsiinsä, oli C.R. Jakobson, Koidulan entinen
-ystävä laulujuhlavuoden ajoilta. Suuremmassa määrin kuin kellään
-silloin elävällä virolaisella oli hänellä kaikki kansantribuuniksi
-tarvittavat lahjat, hänellä oli kuten eräs aikalainen hänestä sanoo,
-"kyky pysyttää toiset lumouspiirissään", erikoinen ihmisiä hallitseva
-ja koossapitävä voima, yhtyneenä suureen häikäilemättömyyteen.
-Kuumaverisen luonnonlaatunsa johtamana hän asetti taistelulaikseen:
-"joko minun kanssani tai jaloissani" (M. Kampmann). Jo aikaisemmin hän
-oli esiintynyt pitämällä Vanemuine-seurassa kolme isänmaallista
-puhettaan, jotka v. 1870 ilmestyivät eri kirjana: "_Kolm isamaa
-könet_". Näitten puheitten sisältönä, joita muuan senaikuinen
-saksalainen nimittää "rahvaan keskelle singotuiksi tulisoihduiksi", oli
-kuvaukset virolaisten entisestä kultaisesta vapaudesta, seitsemänsataa
-vuotta kestäneestä saksalaisesta ikeestä ja idästä päin koittavasta
-uudesta onnenajasta, joka oli tuova täydellisen, hengenkin alalle
-uloittuvan vapauden. Jakobsonin puheitten vaikutus oli hyvin suuri ja
-laajakantoinen, mutta jo samana vuonna sulki isä Jannsen lehtensä
-palstat nuorelta, myrskymieliseltä avustajaltaan, hänen radikalismiaan
-peljäten. Mikään ei ollut luonnollisempaa, kuin että C.R. Jakobsonista
-nyt vähitellen tuli sen vasemmiston johtaja, joka yhä jyrkempänä alkoi
-muodostua vastapainoksi Jannsenin rauhalliselle, kaikkia hankauksia
-välttävälle politiikalle. Kun vuonna 1878 Jakobsonin sanomaleht
-"_Sakala_" alkoi ilmestyä, oli niin muodoin taistelu jo täydessä
-käynnissä. C.R. Jakobsonin merkitys virolaisuuden liikkeelle on ollut
-hyvin suuri. Hänen ohjelmansa, jonka kokoonluhistumista ennenaikainen
-kuolema esti häntä näkemästä, käsitti talonpoikaisluokan täydellisen
-vapautumisen aateliston mielivallasta, perinpohjaisia uudistuksia
-kouluoloissa, vaatimuksen viron kielen käytäntöönpääsystä kouluissa.
-M.J. Eisen kirjoittaa hänestä: "Jakobson on kasvattanut kansan
-poliittisesti, niin että entinen tylsä olotila katosi, ja isänmaallinen
-innostus astui sijaan -- -- -- Enemmän kuin vuosikymmenet ja vuosisadat
-on hän muodostanut virolaista elämää, kumonnut vanhat käsitteet ja
-asettanut aivan uudet asemelle."
-
-Jakobson toi Viron julkiseen elämään sotaisen, hyökkäävän aineksen,
-lepyttävän tasoittamisen sijaan leppymättömän arvostelun, myönnytyksen
-sijaan tinkimättömän pesäerojulistuksen, etupäässä saksalaista
-aatelistoa vastaan tähdätyn. Hän aukaisi puolueintohimojen padot, mutta
-hänen syykseen yksinään ei voi panna lokatulvaa, joka nyt vyöryi
-yksityisten Viron sivistysvainiolla työskennelleiden henkilöitten yli,
-ja josta hän muuten itsekin sai runsaan osansa.
-
-Huonoimmin kävi vanhenevan Jannsenin, joka ei ollut varustettu
-kestämään nuoren ja voimakkaan vastustajansa yhä uudistuvia
-hyökkäyksiä. Hän, joka vielä muutama vuosi takaperin oli saanut tuntea
-jakamattoman kansansuosion tyydytystä, sai nyt kantaa isänmaanpetturin
-raskaan, solvaisevan nimen. Häntä syytettiin liitosta saksalaisten
-kanssa, väitettiin saksalaisten ostaneen hänet lehtineen päivineen,
-jopa näytettiin kirjettä, jossa Jannsen muka 2000 ruplasta
-myi itsensä saksalaisille! Pilkkalauluja hänestä kulki kädestä
-käteen, Vanemuine-seurassa, omassa perustamassaan, hänen täytyi
-tullessaan erääseen juhlaan kestää, että joukko talonpoikia erään
-yliopistosivistystä saaneen nuoren miehen johdolla otti hänet vastaan
-solvaisevalla laululla. Eräänä päivänä ripustettiin pikeen tahrittu
-kana Jannsenin talon seinustalle: kana kun aina kaakottaa munittuansa,
-niin muka Jannsenkin itse piti enimmän ääntä teoistaan! Vaino meni niin
-pitkälle, että vuonna 1878 ammuttiin Jannsenin alakerran ikkunaan
-laukaus, joka ei kuitenkaan ketään vahingoittanut.
-
-Jos Jannsenin vastustajien tarkoitus oli mahdollisimman pian toimittaa
-hänet pois taistelukentältä, onnistuivat he siinä täydellisesti:
-syksyllä vuonna 1880 kohtasi Jannsenia verenvuoto aivoissa, josta hän
-ei koskaan entiselleen tointunut, vaikka elikin henkisenä ja
-ruumiillisena raajarikkona vielä vuosia senjälkeen.
-
-Paitsi muistia, kärsi etenkin hänen puhekykynsä. Kohtalon oikku sulki
-hänen puheliaan, naljailevan suunsa, muutti hänen ennen niin vuolaan
-sanontansa vaivalloiseksi änkyttämiseksi. Omituista kyllä, unohti hän
-etupäässä nimet, sekä paikan- että henkilönimet, oman poikansakin,
-sensijaan muisti hän rakkaimman lapsensa nimen "Lydia" loppuun asti.
-
-Koidula kirjoittaa käytyään katsomassa häntä halvauksen jälkeen
-seuraavasti:
-
-"Isä on nykyään ehkä hiukan hiljaisempi; puhekyky vain ei ota
-palautuakseen, sensijaan muistaa hän tarkoilleen sairastumisensa
-päivämäärän. Pienet viekkautensa on hänellä jäljellä, niinpä hän
-kuuntelee nyt ovien takana, puhummeko raha-asioista. Samoin huvittaa
-häntä suuresti nähdä minut sohvapöydän ääressä kirjoittamassa, hän
-kuljettaa minulle hyvin innoissaan mitä takaperoisempia tavaroita.
-'Lydia kirjoittaa', sanoi äiti hänelle. 'No, Luojan kiitos!' ja hän
-riensi heti huoneeseensa tuodakseen minulle suuren kasan hyödytöntä
-paperia. 'Tuossa on, minähän en enää voi!' Sitten hän kävelee
-edestakaisin tai istuu nojatuolissa työtäni katsellen."
-
-Kun seuraavan vuoden kesäkuussa hänen 25 vuotista kirjallista
-toimintaansa juhlittiin Tallinnassa, oli hän itse kyllä läsnä, mutta ei
-itse enää täysin käsittänyt, mitä ympärillä tapahtui, ihmetellen
-väenpaljoutta ympärillään, kuunnellen puheita, joitten kiitosta ei enää
-tajunnut, vielä vähemmän vastaamaan kyennyt, vanha, ennen aikojaan
-murtunut mies.
-
-Vasta kymmenen vuoden kuluttua, vuonna 1890, tekee kuolema lopun hänen
-surullisesta olemassa-olostaan. [Viimeiset vuodet asui Jannsen poikansa
-tri Eugen Jannsenin luona. Muutamia kuukausia ennen häntä kuoli hänen
-puolisonsa Emilie. Tuhansiin nouseva ihmisjoukko otti osaa Jannsenin
-maahanpaniaisiin.]
-
-Olisi ehkä ollut liikaa vaadittu, että Koidula aikoina, jolloin hänen
-isänsä elämäntyö, -- ja samalla osa hänenkin omastaan, -- joutui
-häpeäpaaluun, olisi osoittanut kylliksi mielensuuruutta ja älyn
-laajuutta, nähdäkseen uudessa suunnassa jotain muutakin, kuin pelkän
-hävittävän ja turmiollisen voiman. Että C.R. Jakobsonin myrskyinen
-esiintyminen oli yhtä tarpeellinen Viron kehitykselle, kuin
-Jannsenin rauhallinen puhdetyö, se peittyi Koidulalta epäilemättä
-henkilökohtaisten loukkausten herättämään katkeruuteen.
-
-Niinpä hän kirjoittaa:
-
-"Jakobsonilainen kiihoitus kestää yhä, -- mahdollisimman häikäilemätön
-ja pureva polemiikki! Kuinka luja hänen sanomalehtensä siveellinen
-pohja on, sen voi typerinkin nähdä! Käyttäytyköön hän vain kuin
-tuuliviiri, olkoon se hänen yksityishuvinsa!"
-
-Jannsenia vastaan suunnatun ampumayrityksen johdosta on Koidula hyvin
-kiihdyksissään:
-
-"Eikö se ole kauheata, salakavalaa? Toinen kylmänväre toisensa jäljestä
-kulki läpitseni, lukiessani tästä likaisesta teosta. Loppujen lopulta
-näyttää minusta kuitenkin siltä, että koko juttu oli tarkoitettu vain
-mielenosoitukseksi, sillä oikeastaan olisi heittiön kuitenkin pitänyt
-luukunreiän kautta nähdä, että huone ei ollut valaistu. Nämä ovat nyt
-jakobiinilaisuuden myrkkykukkia! Pois tieltä he tahtovat saada hänet,
-he sosialistit ja nihilistit, se on selvää! Niin, Jannsenit ovat
-sitkeää sukua, ja heidän muistelmansa tulevat olemaan mielenkiintoisia
-lukea!"
-
-Huomattavaa on, kuinka väärin Koidula arvostelee Jakobsonia, lukiessaan
-hänet sosialistien joukkoon, vaikka Jakobson yhteiskunnallisissa
-uudistuspyrinnöissään kokonaan nojautui maataviljelevään
-talonpoikaissäätyyn, luokkaerokäsitteen ollessa hänelle yhtä hämärän,
-kuin muillekin silloisessa Virossa.
-
-Mutta on kuin yhä kasvava katkeruus Koidulan sielussa olisi hetkeksi
-antanut hänelle takaisin entisen toimintahalun, niin kuolonkaltaiseen
-uneen kangistunut kuin hänen elintarmonsa jo vuosikausia oli ollutkin.
-Isän sairastuessa, jolloin lehden toimituksen uudestaan järjestäminen
-osottautui välttämättömäksi, herää Koidulassa vielä kerran entinen
-alotekyky. Vielä viimeisen kerran, oikeastaan ainoan koko avioliittonsa
-aikana, näemme hänen ottavan osaa Viron julkiseen elämään, muutakin
-kuin syrjästäkatsojana.
-
-Jannsen oli jo vuotta ennen varsinaista sairastumistaan, tuntien
-voimainsa vähenevän ja Sakalan kilpailun käyvän ylivoimaiseksi,
-kutsunut lehtensä aputoimittajaksi poikansa Harry Jannsenin, joka juuri
-oli palannut ulkomailta, sitä ennen opiskeltuaan Tarton yliopistossa
-filosofiaa ja vertailevaa kielitiedettä. Mutta Harry Jannsenin häilyvä
-epävakaisuus, jossa niin selvästi tuntui jannsenilaisen perinnöllisen
-heikkouden ja rappeutumisen merkit, ei ollut omiaan kaikesta siihen
-yhtyneestä lahjakkuudesta huolimatta, tällaisena voimaa ja arvostelevaa
-harkintaa kysyvänä hetkenä vastustamaan yhä kiihtyviä jakobsonilaisia
-hyökkäyksiä. Harry Jannsenin itsenäisin ajatus, kaikkien
-Itämerenmaakunnissa asuvain kansallisuuksien yhdistäminen yhdeksi
-baltilaiseksi kokonaisuudeksi, jota aatetta hän myöhemmin yritti
-toteuttaa Tallinnassa julkaisemassaan "Heimat" lehdessä, oli sekin
-kuolleena syntynyt suunnitelma, vailla elonvoimaa.
-
-[Harry Jannsenin myöhemmät vaiheet ovat hyvin kirjavia. Hän on asunut
-milloin missäkin, ollut mitä erilaisimmissa viroissa, samoin väleissä
-milloin saksalaisten, milloin lättiläisten, milloin venäläisten kanssa,
-kunnes vihdoin päätyi painoasiamieheksi Tallinnaan, eläen siellä
-viimeiset vuotensa täydellisesti yksinäistyneenä ja katkeroituneena,
-vailla kaikkea kosketusta virolaisien piirien kanssa, ja kuollen v.
-1913 sydänkohtaukseen. Vaikea olisi ollut hänen vanhuutensa vähän
-arkaan, varovaiseen ja hillittyyn olemukseen tutustuessaan, jonka
-pääpiirteenä oli eräänlainen pehmeys ja epämääräisyys ilmaisutavassa,
-kuvitella nuorta yltiöpäätä, jonka elämä kului rakkausseikkailuissa ja
-kevytmielisyydessä. Hänen epäilemättä suuret lahjansa eivät osaksi
-olojen särkyneisyyden, osaksi hänen oman keskitystä puuttuvan
-luonteensa takia päässeet kehittymään, niinkuin olisivat ansainneet,
-hänen jäädessään enemmän tai vähemmän siipirikoksi halki elämänsä. Hän
-on julkaissut m.m. saksankielisen runokokoelman "_Liederbuch eines
-Balten_", useita vironkielisiä runoja ja saksankielisen kokoelman
-virolaisia kansansatuja. Naimisissa hän oli kahdesti ja jätti jälkeensä
-kaksi poikaa.]
-
-Niin vailla pysyvää tulosta kuin Koidulankin yritys säilyttää isänsä
-lehden entinen johtava asema oli, on se sielullisesti kuitenkin
-mieltäkiinnittävä. Hän lähtee Tarttoon, kokoo joukon nuoria,
-yliopistosivistyksen saaneita virolaisia miehiä, -- miltei
-poikkeuksetta teologeja, -- pitää heille innostuttavan, sytyttävän
-puheen, jossa kuvaa isänsä kärsimää vääryyttä ja Jannsenin sanomalehden
-tarpeellisuutta, pyytäen heitä yhtymään lehden ympärille sen
-vakinaisiksi avustajiksi.
-
-Koidulan kaunopuheisuus tartutti hetkeksi innostuksen kuuntelijoihinsa,
-jotka yksimielisesti lupasivat muodostaa Eesti Postimiehen
-kannattajajoukon. Mutta Viron kansallinen ilmapuntari ei siltä
-kääntynyt tyyntä säätä kohti, se näytti edelleenkin myrskyä. Koidula
-erehtyi ajasta, käytettävinään olevista kyvyistä ja vastavirtauksen
-voimakkuudesta. Hänen isänsä lehti, taisteltuaan jonkun vuoden turhaan
-Jakobsonin raskasta tykistöä vastaan, kadotti johtavan asemansa ja
-alkavan venäläistyttämisen aikana melkein muunkin merkityksensä paitsi
-kunniakasta nimeään.
-
-Tämän jälkeen emme enää tapaa Koidulan nimeä missään julkisessa
-virolaisessa yrityksessä. Hän käy kyllä kotimaassaan, -- Tallinnassa,
-sisaren kodissa ja Tartossa, -- milloin siihen suinkin kykenee, ottaa
-osaa isänsä kunniaksi vietettyyn juhlatilaisuuteen, samoin seuraaviin
-yleisvirolaisiin laulujuhliin. Tallinnan laulujuhlaa varten hän
-pyynnöstä vuonna 1880 kirjoittaa pienen näytelmänkin, "_Kosjaviinad ehk
-kuidas Tapiku pere laulufidul käis_", (Kosioviinat tai kuinka Tapikun
-väki laulujuhlilla kävi), aivan arvottoman, kirjallisesti mitättömän
-tekeleen, joka muuten liian myöhään valmistuttuaan ei joutunutkaan
-esitettäväksi. Mutta vaikka Koidula täten henkilökohtaisesti lakkasi
-olemasta mukana kotimaansa yhteiskunnallisissa taisteluissa, ei
-hän silti lakannut kärsimästä. Päinvastoin, hän on kärsinyt
-monenkertaisesti jokaisen kansaansa kohdanneen iskun, kärsinyt sen
-yksinään, voimatta kenellekään valittaa, keneltäkään odottaa
-ymmärtämystä, kaikkein vähimmin lähimmältä ympäristöltään, kärsinyt
-kädet sidottuina, tuntien kykenemättömyytensä auttamaan, mutta verta
-vuotavin sydämin.
-
-Melkein samoihin aikoihin, kun Koidulan elämä täten alkaa aine-osiltaan
-hajautua, tapahtuu Virossa samanlainen ja yhtä auttamaton hajautuminen.
-
-Vuonna 1882 kuolee C.R. Jakobson, äkkiarvaamatta, lyhyen lavantaudin
-jälkeen, ainoastaan neljänkymmenen vuoden ikäisenä, ennen valtiollista
-ja yhteiskunnallista hallaa, jolle hänenkään tulesta ja raudasta
-rakettu henkensä ei olisi mitään mahtanut. Saman vuoden elokuussa
-sammuu Tartossa Fr. R. Kreutzwaldin pitkä elämä. Viron henkisen
-johtajan asema oli täten avoinna, mutta ketään nuoremmasta polvesta ei
-ilmestynyt sen tavoittajaksi. Suuret toiveet, joita virolaiselta
-taholta liitettiin 80-luvun alkupuolella hallituksen aloitteesta
-Itämerenmaakunnissa toimeenpantuun hallinnon, tuomio-istuimen, koulujen
-j.n.e. tarkastukseen, n.k. senaattori Manasseinin revisioniin,
-toteutuivat kyllä tavallaan, mitä uudistusten laajuuteen tulee.
-Laatunsa suhteen ne sensijaan epäilemättä valmistivat syvän pettymyksen
-kaikille, joille kansallinen asia oli kallis. Niitten kärki oli tosin
-käännetty saksalaista ylivaltaa vastaan, mutta ne muodostuivat samalla
-panslavismin käsissä välikappaleeksi Itämerenmaakuntain suunniteltua,
-täydellistä venäläistyttämistä varten.
-
-Venäläistyttämisen fanfaarit, jotka kuolinkelloina uhkasivat nuorta
-virolaista viljelystä ehti Koidula ennen kuolemaansa kuulla
-maanpakosaarelleen saakka. Hänkin oli aluksi antautunut niitten
-toiveitten lumoihin, mitkä Manasseinin tarkastus Virossa herätti.
-Niinpä hän vuonna 1882 kirjoittaa lehtori K.A. Hermanille:
-
-"Oi, että kypsä aika meidätkin kypsinä kohtaisi! Olkoon yksityiset
-valmiit uhraamaan vakaumuksensa, jos sitä ei voida välttää, kunhan vain
-_asiamme_ voittaa."
-
-Koidula eli kuitenkin kyllin kauan nähdäkseen näitten toiveitten
-raukeamisen ja aavistaakseen loput. Paljon oli sentään sellaistakin,
-mitä hänen onneksi ei tarvinnut nähdä. Sellainen oli Virolaisen
-Kirjallisuuden Seuran, _Eesti Kirjameeste Seltsin_, kohtalo, seuran,
-jonka perustamiseen Koidula kerran kukkeimpana kesänään, nuoruutensa
-täysissä voimissa, oli ottanut osaa. Se oli vähitellen muuttunut
-kaikenlaisten puolueintohimojen ja henkilökohtaisten riitojen
-temmellyspaikaksi, jota seikkaa hallitus käytti hyväkseen,
-lakkauttaakseen sen vuonna 1893 kokonaan. Samankaltaiset
-henkilökohtaiset riidat ja kasvava erimielisyys jouduttivat myös
-kansallisen herätyksen helmalapsen, Aleksanterikoulun, kohtaloa.
-Kansanvalistusministerin vaatimuksesta oli kerätyt rahat jätettävä
-valtion huostaan; kansalla, joka ne oli kerännyt, ei ollut enää mitään
-sanomista avattavan koulun opetusohjelmaan tai kieleen nähden. Ja niin
-saattoi tapahtua jokaista virolaista sydäntä yhä vieläkin jäytävä
-seikka, että Aleksanterikoulu vuonna 1888 avattiinkin venäjänkielisenä
-ylempänä kansakouluna eikä ensimäisenä vironkielisenä korkeampana
-oppilaitoksena, jonka perustamisen aate oli elähdyttänyt tarvittavan
-rahaston vuosikausia kestänyttä keräystä. Virolainen laivayhtiö
-_Linda_, johonka siihenkin oli satojatuhansia ruplia kansan varoja
-pantu, tekee myös näinä onnettomina aikoina huonon johdon ja alkavan
-taloudellisen ahdingon takia täydellisen vararikon. Odotetut
-uudistukset pannaan vähitellen toimeen: ensin tulee oppikouluihin
-opetuskieleksi venäjä pari vuotta senjälkeen samoin kansakouluihin;
-tuomioistuin venäläistytetään, samoin kaikki paikalliset
-hallintolaitokset. Virolaisen elämän tukahdetun, kuin kannenalaisen
-sykinnän, tuntee vuosikausia vain laulun ja soiton ja elegisen,
-hiljaisen runouden valtimoissa.
-
-Koidula on nähtävästi paljonkin tästä kaikesta aavistanut ja siitä
-kärsinyt, kuten hän kärsi kansansa hävittävistä puolueriidoista, hän,
-joka kuten Antigone, olisi voinut itsestään sanoa: "En ole luotu
-muitten keralla vihaamaan, vaan rakastamaan!" Mutta vähitellen hän
-tunsi jäävänsä yhä enemmän syrjään, kuten luonnollista olikin. Niin
-nopeissa näyttämövaihdoksissa kuin silloisessa Virossa, puoluetaistelun
-aikana, jolloin henkilökohtainen, jokahetkinen puolustus oli ainoa,
-joka joksikin aikaa taisi säilyttää aseman, hetkenä, jolloin kansa
-tarvitsi suuremmassa määrin käytännöllisen älyn ja toiminnan miehiä,
-kuin haltioituneita runoilijoita, oli Koidulan ajan pitkään mahdotonta
-säilyttää elimellinen kosketuksensa kotimaahansa rikkomattomana. Pitkän
-poissa-olon takia alkavat siteet löyhtyä, ja Koidula tuntea unohduksen
-katkeruutta.
-
-"Sulkeudun täällä Venäjällä kaikessa hiljaisuudessa kuoreeni, ja mitä
-vielä lie vanhaa, aitoa viiniä jäljellä hengen ja sielun säiliöissä,
-sen koetan yksinomaan lapsilleni perinnöksi jättää. Mitä siitä
-otollisen maaperän puutteessa hukkaan joutunee, se on kai ollut
-ylijäämä, kaupanpäällinen kourallinen, jota kukaan ei osaisi mihinkään
-käyttää, koska meidän käytännöllisessä ja realistisessa ajassamme
-järkevällä ihmisellä on jo rahtusestakin yllin kyllin."
-
-Ja hän jatkaa:
-
-"Jos Kronstadtista jonakuna päivänä saapuisi lyhyt sähkösanoma, silloin
-itkettäisi minua sentään, tietystikin! Postimees-lehdessä ilmestyisi
-lyhyt elämänkuvaus Koidulasta, hänen kirjalliset teoksensa saisivat
-nähdä toisen painoksen, ja ehkäpä haltioituisi joku nerokas henki
-runomuotoiseen muistokirjoitukseenkin. Aivan varmasti olisi ensi
-laulujuhlan avajaispuheen johdantona pari ylistävää sanaa tai joku
-rivi, 'unohtumattoman' runoista! Sillä välin olisi hyvin
-ihmisystävällistä, jos te kaikki ette antaisi vastaisen
-'unohtumattoman' täällä liian katkerasti kuolla unhoituksen kuolemaa.
-
-"Älä unohda koskaan, ettei kukaan mailmassa huoli minusta täällä
-kaukana Venäjällä. Toistan, että isänmaani todella voisi olla minua
-kohtaan vähän kiitollisempi, jollen sitä petä, sillä minun täytyy
-turvautua siinä suhteessa suuremmassa määrin luonteenlujuuteeni kuin
-yhdenkään teistä."
-
-Mutta toivoa tunnustusta, odottaa tukea silloiselta Virolta, jossa
-kaikki hajautui, kaikki särkyi sirpaleiksi, jossa Jakobsonin kuoleman
-jälkeen vallitsi vain sekasorto ja tunnussana: kaikki kaikkia vastaan!
--- se oli turha toivo. Silloinen Viro arvosteli kaikkia eikä kohottanut
-ketään jalustalle.
-
-Koidula jatkaa yhä yksinäistä kamppailuaan, ilman apua miltään taholta.
-Hän kirjoittaa:
-
-"Seurapiiriin, jossa liikun, kuuluu enimmäkseen syntyperäisiä
-saksalaisia taikka sitten -- vakaumukseltaan saksalaisia, kuten Eduard,
-joitten joukkoon minunkin johdonmukaisesti on lukeuduttava. Näin ollen
-en tietenkään voi yksityistunteilleni antaa vapaata valtaa, jollen
-tahdo kansallisuuskysymykselle uhrata puhtaasti inhimillisiä.
-Yksityinen voi vakaumuksensa puolesta nälkään nääntyä. Mutta me naiset
-emme ole kutsutut pelastamaan kansallisuutta, katkaisemalla
-perhesiteemme."
-
-Hän valittaa, etteivät veljet useimmin kirjoita:
-
-"Olenhan täällä suuremmassa määrin eristetty, kuin yksikään teistä,
-'keskellä naamioita ainoa tunteva sydän' sanoakseni kipeän totuuden
-kulunein sanoin. Sydämeni on muuttua kylmäksi ja hengettömäksi
-yksinäisyydestä ympärilläni, -- kylmäksi melkeinpä omaisianikin
-kohtaan. Minun täytyy vain antaa, alati antaa, -- en koskaan saa
-vaihtaa.
-
-"En ymmärrä, kuinka Cäsar vain kylässä halusi olla ensimäinen. Minä
-olisin mieluummin kotimaassa kaikkein viimeinenkin."
-
-Ja toisinaan, tukehtumisensa tuntien, raskaan painon alta, kuulemme
-hänen epätoivoisena huudahtavan:
-
-"Minun täytyy, täytyy pysyä virolaisena, sisimmässä tunnossani, halki
-elämäni!"
-
-
-14.
-
-Taas on edessämme Koidulan elämän täydellinen tapahtumattomuus. On
-melkein turhaa yrittää asettaa jäljelle jääneitä kahdeksaa vuotta
-aikajärjestykseen, sillä niitten kuluessa ei tapahdu melkein mitään.
-Koidulan viimeiset elinvuodet ovat olleet yhtämittaista henkistä ja
-ruumiillista kärsimystä, mutta hänen kohtalonsa oli hiljainen, neljän
-seinän sisällä tappava, ilman näyttämöä, ilman suuria liikkeitä ja
-ilman katsojajoukkoa. Ei tavannut enää häntä suuri kohtalonisku, -- ei
-ollut enää ulkonaista, kaikkien tajuttavaa kärsimystä. Lapset
-sairastuvat, tervehtyvät taas; kun kevät tulee, muutetaan laivalla
-vastakkaiselle rannalle luotsikylään, syksyllä sensijaan laivalla
-takaisin Kronstadtiin; kun asunto käy epämukavaksi, vuokrataan toinen.
-Tulot vähenevät yhteen aikaan ja elämä kallistuu; säästetään, missä
-voidaan, vähennetään menoja, -- ja huonot ajat menevät taas ohi.
-
-Mutta Koidulan kirjeissä alkaa tästälähin kuulua varsinainen
-traagillinen sävy, kuolemanaihe, kunnes se kaikkihukuttavana ja
-ylivoimaisena hautaa elämän.
-
-Eikä hän tee vähintäkään vapautusyritystä, ei ulkonaista eikä sisäistä;
-kerta kaikkiaan on hän kadottanut otteensa elämään. Hän ei ole osannut
-muuta kuin kärsiä ja kuolla.
-
-Hän kuihtui hitaasti, mutta varmasti tappavasta myrkystä, joka on
-ymmärtämyksen puute, tukehtui vahingolliseen, henkiselle elimistölleen
-tuiki kelpaamattomaan ilmaan, henkisen hapen puutteeseen. "Halajan edes
-yhtä raikkaan ilman henkäisyä, ja minulle tarjotaan miasmeja!" hän
-huudahtaa. Hän näivettyi juurettomuuttaan, kuten omasta maaperästään
-irtitemmattu, harvinainen ja loistava kasvi, joka pannaan kasvamaan
-keittiökasvien joukkoon.
-
-Hänen kärsimystensä joukossa on sanoin sanottavia, kuten isän sairaus,
-selkkaukset kotimaassa, oma kivulloisuus, rahahuolia, avioliiton
-sisällyksettömyys, mutta kaiken sanoin ilmaistavan alla on vielä
-nimetön kärsimys, suurin kaikista. Ja tämä kärsimys tappaa Koidulan.
-
-Hänessä oli ollut aina jotain liiaksi, "kaupanpäällinen kourallinen",
-kuten hän nimittää kipinää, jonka palo eroitti hänet ympäristöstään.
-Tämä kipinä oli kerran sytyttänyt hänen nuoren tytön sielussaan
-sankarillisen liekin, se paloi hänen vapaushymneissään, siitä oli
-laulujuhlan päivinä syttynyt hänen nuoren päänsä ympärille kansallisen
-hengettären sädekehä. Se oli hänen harvojen ilojensa ja pitkän
-kärsimyksensä lähde, nimitettäköön sitä miksi tahansa, runolliseksi
-haltioitumiseksi, näkijäkyvyksi tai sairaalloiseksi hermotilaksi.
-
-Koidula ei voinut elää, käytyään tarpeettomaksi.
-
-Ja hän tunsi itsensä, varsinaisen itsensä varmaan tarpeettomaksi, niin
-äiti ja puoliso kuin olikin. Herkin ja voimakkain hänessä oli vailla
-vastaanottajaansa, hän oli yksin kauneusjanoineen, jonka nautintoja ja
-kärsimyksiä hän ei voinut kenenkään kanssa jakaa.
-
-Kolmenkymmenenviiden vuoden ikäisenä hän kirjoittaa:
-
-"Melkein kokonaan harmaat hiukseni voisivat Sinulle, siskoseni, kertoa
-pitkän tarinan, vaikka minulla tällä hetkellä on vähemmän kuin
-tavallista suoranaisia sydänsuruja. Mutta entisyys on jättänyt tuiki
-vähän jäljelle nuoruuden voimista, niin rajoitettuja kuin ne lienevät
-olleetkin. Näin täyttävät jumalat aina toiveemme, vasta kun lahja on
-viehätyksensä kadottanut, kaipaus uneen uupunut, ja elämän vihreys
-kuolleiksi lehdiksi, feuille-morte, muuttunut. Tuskinpa mikään jaksaisi
-enää sydämessäni herkempää toivetta herättää, ja niin monet
-menneisyyden säveleet heläjävät hiljaa kuin unisoitto loppumattomasta
-kaukaisuudesta yksinäisinä, hiljaisina hetkinä, -- ihmeellisinä ja
-toisinaan tuskallisina."
-
-Mutta tämä on vielä talttumusta, pari vuotta jälkeenpäin puhkaisee
-raskasmielisen haaveilun selvä epätoivo:
-
-"Lohduttomuus, toivottomuus itseni suhteen valtaa minut, eikä niitä
-ehkäise enää muu kuin _velvollisuus_ elää. Mutta ketä hyödytän
-oikeastaan? Ketä en vahingoita? Minua seuraa kirous, enkä jaksa enää
-taistella sitä vastaan, elämä on muutenkin ylenmäärin tuskallista. Ja
-kuitenkin täytyy minun elää, en voi vielä kuolla, vaikka tunnenkin
-kaipuuta, joka on sanoinselittämätön."
-
-"Jos minulle tänään tarjoisit lasillisen vettä, särkyisi lasi kai
-siruiksi, minusta ei ole elämään muitten kanssa, minun täytyy vegetoida
-vielä määrätty aikani, ja olkoon se -- mahdollisimman lyhyt."
-
-"En näe mitään loppua, en mitään tulosta elämästäni."
-
-Ja taas nuo raskaat sanat, lapiollinen multaa kuolleen nuoruuden
-haudalle:
-
-"Ich werde alt". (Käyn vanhaksi.)
-
-Ja yhä uudelleen:
-
-"Ich werde alt, Schwesterchen." (Käyn vanhaksi, siskoseni.)
-
-Sillaikaa menee elämä menoaan. Lapset kasvavat, kaksi hentoa,
-heiveröistä tyttöä, jotka usein ovat sairaina ja vaativat yhtämittaista
-hoitoa. Koidula on epäilemättä rakastanut tyttäriään suurella ja
-uhraavalla hellyydellä, mutta pelastamaan häntä perikadosta
-ei ole edes rakkaus lapsiin kyennyt. Hän leikkii heidän parissaan,
-itse hetkeksi suureksi lapseksi muuttuen, hän laulaa heille
-tarttolaisia ylioppilaslauluja, hoitaa heitä vaivojaan säästämättä,
-hän ompelee heidän vaatteensa. Siinäkin hän on oma itsensä,
-epäkäytännöllisyydessään ja arkipäivävihassaan hän valitsee kalliita ja
-kestämättömiä kankaita, silkkiä ja samettia, ja pukee lapsensa
-punaisiin, nähdäkseen väriä ympärillään.
-
-Mitä olikaan hänen koko elämänsä muuta, kuin yhä voimattomampi
-vastalause arkea vastaan!
-
-Toisinaan hän heittää yhtäkkiä kaiken vastustuksen ja antautuu suin
-päin viholliselleen, arkipäivälle, ikäänkuin sielunsa turtumista
-toivoen. Silloin hän keittää, paikkaa, parsii, hoitaa lapsia aamusta
-iltaan ja nukkuu illalla loppuun väsyneenä, jaksamatta edes ajatella.
-Kuukausmääriin hän omien sanojensa mukaan ei enää tiedä, miltä avattu
-kirja tai aikakauslehti näyttää, millaista on koskettaa soittokonetta.
-Mutta sittenkään hän ei ole mielestään kyllin kiinni. "Minun täytyy
-paljon, paljon enemmän puuhata taloudessa kuin ennen, unohtaakseni
-olemassaoloni ja saadakseni sen anteeksi."
-
-Valonhetkiä Koidulan yhä hämärtyvässä elämässä ovat olleet hänen
-käyntinsä nuoruudenaikuisten ystäviensä, kirkkoherra Jakob Hurtin ja
-akateemikko Wiedemannin luona Pietarissa. Varsinkin Hurtin
-vierasvaraisessa, valoisassa perheessä, jossa isännän jalostunut,
-henkevä olento ja emännän etelämainen eloisuus tekivät olon kaikille
-kodikkaaksi, oli Koidula aina tervetullut vieras. Täällä hän, vastoin
-omaa tahtoaan kansansa elinharrastuksista syrjäänjääneenä, tapasi
-Hurtissa samaan syrjästäkatsojan kohtaloon tuomitun, mutta siitä
-huolimatta yhtä väsymättömän isänmaanystävän. Täällä on Koidula,
-päästyään hetkeksi irti Kronstadtin ilmapiiristä, vielä viimeisiä
-kertoja tuntenut hänelle niin ominaista älyllistä iloa, henkisen
-liikunnon nautintoa, jota hänelle nyt enää niin harvoin oli
-suotu. Ja joskus, vaikka harvoin, on hänen aito jannsenilainen
-leikillisyytensäkin vielä lyhyenä ilotulituksena välkähtänyt, niinpä
-hän kerran illallispöydässä aivan odottamatta alkoi ulkoa ladella
-silloin juuri ilmestyneen saksalaisen Wilhelm Buschin pilarunoja,
-erinomaisella muistillaan lausuen pitkiä runonpäitä, niin eloisasti,
-että läsnäolijat olivat nauruun pakahtua.
-
-Hurtien luo hän myös tuli eräänä syyspäivänä, pyytäen vain saada jäädä
-pariksi päiväksi, ei muuta. Mykkänä ja valittamatta, voimatta keventää
-sydäntään ja kantaen yksin elämänsä taakan, hän on viipynyt päivän ja
-vielä toisen ja senjälkeen taas lähtenyt, sanallakaan itseään
-ilmaisematta.
-
-Mutta hiljaisuudessa taisteltujen päivien tuloksena ovat kai seuraavat
-kuolonvalmiit, kärsimyskypsät sanat, jotka hän vuonna 1882 kirjoittaa
-sisarelleen, lasten sairastettua tulirokkoa:
-
-"Elämämme puhtaimmat kukat kuolevat lastemme mukana, muu kaikki ei ole
-puolen kyyneleenkään arvoista, -- kaikki on turhaa! Oljenkorrenkaan
-arvoinen ei olisi elämä ilman näitä armaitamme! Minulla ei ole enää
-vähintäkään joustavuutta, -- kaikki olemassaolon harrastukset ovat
-kuolleet. Vuosi tai pari vielä, ja viimeisetkin, syksyiset jäännökset
-hyvistä ja vaikeista tuntemuksistani ovat kadonneet tylsän,
-yksitoikkoisen elintavan ja kuolleen elämänkoneiston mustaan, sankkaan
-usvaan. Vain lapset kytkevät minut vielä ulkonaiseen mailmaan, heille
-antaakseni, mitä minussa yhä löytynee tukehtumatonta hyvää, on elämä
-minulle vielä jonkin arvoinen."
-
-Reunamuistutuksia eivät nämä sanat kaipaa.
-
-Mutta Koidulassa oli kylliksi taiteilijaa: kun kärsimys oli
-kärjistynyt, muuttui se runoksi. Maanpaossa puhkee hänen runoudestaan
-uusi oksa, kärsimykseen ympätty.
-
-Koidula on kirjoittanut kronstadtilaisesta vankeudestaan kokonaisen
-sikermän runoja. Mutta kuinka toisenlaisia ovat nämä runot kuin ennen!
-Isänmaa on yhä niittenkin aiheena, mutta isänmaa sellaisena, kuin
-Koidula itse siihen suhtautui, kolmetoista vuotta kalvaneessa
-kaipauksessaan. Jos hän nuoruutensa isänmaallisissa runoissa tulkitsi
-tuhansien tunteet, niin tulkitsee hän nyt vain omansa, puhtaasti
-persoonallisen ikävöintinsä. Tosin on näittenkin joukossa vielä joskus
-tulisia kehoituksia, kaikuvia kuin etuvartion varoitushuuto yössä
-vaaran hetkellä, niinkuin "_Ülesse unest_!" (Herätkää!)
-
-    Helinal hüüab meid koidiku tuul,
-    lehed kaebavad kodumaa puul,
-    juuriku külge on kirve nad pann'd,
-    ülesse unest, mu Eesti rand!
-
-    Vuhinal vuhab kullide parv,
-    kuula: eks hüüa püüdjate sarv,
-    lääne ja põhjapoolt kogumas kõu,
-    ülesse unest, nüüd Eesti põu!
-
-    Ülesse, kuristik jalgade ees!
-    ülesse, isamaa, nagu üks mees,
-    kas sind ei hädaoht ärata veel,
-    tõtake! Kodumaa käsi ja keel!
-
-(Heleästi huutaa meitä aamutuuli, lehdet kotimaan puussa vaikertavat,
-juurelle on pantu kirves, herää, Eestini ranta!
-
-Haukkojen parvi lähenee suhisten, kuulkaa, eikö kutsu kiinniottajien
-torvi, lännestä ja pohjoisesta nousee rajuilma, herää, Eestin sydän!
-
-Herää, kuilu aukeaa jalkoihisi, herää, isänmaa, yhtenä miehenä, eikö
-vaara jaksa sinua vielä valveuttaa, rientäkää, kotimaan käsi ja kieli!)
-
-On kuin olisi Koidula vielä kerran pannut kimaltavan sotisopansa
-ylleen, sanat välkkyvät kuin peitsien kärjet.
-
-Tai kun hän kirjoittaa tunnetun sonettinsa, "_Laulu kohus_", (Laulun
-pakko) täynnä kiinteää, kristallisoitua voimaa, ensi kertaa puristaen
-"isänmaallisen paatoksensa sonetin rautaisiin kehyksiin" (Fr. Tuglas:
-Kirjanduslik stiil), huutaen ikäänkuin etäiseltä rannalta ja sentähden
-äänekkäästi sanansa:
-
-    "Mu nõder luule, helise ja salva!"
-    (Helise, heikko lauluni, ja iske!)
-
-Tuntee, kuinka tihentynyt tunne ne on luonut, kuinka ne pääsevät
-ilmoille kuin parahdus. Alakuloista on ajatella, ettei näitä
-vartiohuuto ja silloin suinkaan kukaan kuullut, painettuina tai ei,
-haihtuivat ne tyhjyyteen, unohtuivat, kuten oli unohtunut niitten
-runoilijakin.
-
-Mutta on toinenkin laji Koidulan kärsimysajan isänmaallisia runoja, ja
-ne ovat enemmistönä. Ne ovat hänen maanpakolaisuutensa varsinaiset
-runot, joitten alituinen kertosäe on toive päästä viimeiseen lepoon
-kotimaan multaan. Se on Koidulan viimeinen isänmaanrakkauden ilmaisu,
-aikana, jolloin elämä sitoi hänen kätensä ja sulki hänen suunsa,
-jolloin kotimaa ei tarvinnut, ei muistanut häntä.
-
-Lintu lentää pään päällitse, pilvi ja tuulet samoin, kohti
-Maarianmaata, runoilija kysyy vapisevin sydämin niitten matkan määrää,
-itse tuomittuna paikoilleen jäämään:
-
-    "Mis kaebad sa,
-    Eestimaa tütre helisev huul?
-    Mis surub sind,
-    Eestimaa tütar, et nutune seisad?"
-
-(Mitä valitat. Viron tyttären helisevä huuli? Mikä ahdistaa sinua,
-Viron tytär, että itkuisena seisot?)
-
-Ja hän rukoilee kevättä viemään hänet mukanaan, runossa "_Igatsus_"
-(Kaipaus).
-
-    "Tule, oh kevade, tule ja too mind,
-    elu siin külmab, ja uhke maailm,
-    tarretand tiivaga väriseb voolind,
-    tarretand laulud tal, surnine silm!
-    -- -- -- -- --
-    Anna siis aset mul, Eestimaa soopind,
-    elu, ilmu mu südames!"
-
-(Tule, oi kevät, tule ja vie minut, elämä täällä paleltaa, ja mailma on
-ylpeä, vesilintu värisee kangistunein siivin, kangistuneet on laulut,
-sumea silmä.
-
-Suo mulle sijaa, Eestimaan suopinta, elämä, ilmesty sydämeeni!)
-
-Mutta vihdoin vaikenevat kaikki muut halut ja toiveet, jäljelle jää
-vain viimeinen: halu nukkua viimeistä untaan Vironmaan povessa. Kuinka
-monessa, monessa runossa se toistuu:
-
-    "Ristikese jaoks jaga
-    paika põuel uhkele,
-    sinu mulda luba panna
-    väsind jalad puhkele!"
-
-(Suo sijaa ristiä varten ylpeälle sydämelle, salli minun lepuuttaa
-uupuneita jalkoja sinun mullassasi!)
-
-Ei mitään muuta enää, kuin kaistale rakastettua maata, -- niin
-vähäisiksi on elämä supistanut tämän sydämen suuret unelmat. Ei enää
-kunnianhimoa, ei ihmissuosiota, ei sidettä satoihin sydämiin, -- vain
-tämä, tämä viimeinen, -- kotimaan multa.
-
-Mutta yhtävähän kuin niin moni muukaan Koidulan toiveista, toteutuu
-tämäkään. Koidulan maanpako jatkuu kuolemassakin.
-
-
-15.
-
-Niin alkaa siis lähetä loppuaan elämä, joka ei pitkään aikaan enää ole
-elämää ollutkaan, niin suureksi suunniteltu, niin ahtaaseen muottiin
-mahtunut, niin korkealle tähdätty, niin joustavuudestaan lauennut nyt.
-Liikunnon lakatessa herpautui liikuntoon luotu henki, kaikesta luonnon
-tuhlaamasta rikkaudestaan huolimatta kuitenkin kykenemätön omin voimin
-vapautumaan. Mitä puuttui tästä voimakkaasta, intohimoisesta,
-kauneusjanoisesta ja sopusointuun pyrkivästä hengestä? Oliko sen olemus
-liian teoreettinen, liian mielikuvituksellinen, todellista elämää
-hallitakseen?
-
-Mistä sen suuri passiivisuus kärsimyksessä ja oman elämänsä suhteen,
-kaiken muun aktiivisuuden ohella? Voi syyllä sanoa olosuhteitten
-murtaneen Koidulan, mutta hänen oman olemuksensa salaisesta
-sairaalloisesta kokoonpanosta, sen peritystä, vähäisestä
-vastustuskyvystä, riippui kuitenkin hänen lopullinen murtumisensa.
-
-Hänen ylpeä ja kaunis sielunsa oli jo aikoja sitten lannistunut,
-ennenkuin varsinainen ruumiillinen rappeutuminen alkaa. Päinvastoin voi
-sanoa, että hänen ruumiilliset kärsimyksensä ovat viimeisinä vuosina
-luultavasti olleet henkisiä suuremmat.
-
-Koidulan pitkin avioliittoaan, mutta varsinkin kolmannen lapsensa
-syntymän jälkeen heikko terveys näyttää erityisesti huonontuneen jo
-vuoden 1881 lopulla. Hän valittaa kirjeissään väsymystä, jonka syytä ei
-tiedä.
-
-"En voi oikein hyvin, vaikka en olekkaan toden teolla sairas, tunnen
-vain yleistä voimain vähentymistä, -- vanhuutta kai."
-
-Niinkuin Kochien suvun sairaalloinen veri Koidulan elämän myöhempinä
-aikoina pääsee valta-asemaan, niin on tautikin, johon hän lopullisesti
-sairastuu, äidin suvun peruja, perheessä jo ennenkin hävitystä tehnyt
-syöpätauti, johon sekä iso-äiti että isotäti olivat kuolleet, -- sama
-tauti, johon myös muutamia vuosia myöhemmin sairastui ja kuoli Koidulan
-ainoa sisar Eugénie.
-
-Aluksi näyttää kuitenkin siltä, kuin jaksaisi Koidula voittaa tautinsa.
-Taitava pietarilainen kirurgi suorittaa vuonna 1883 leikkauksen, joka
-onnistui erinomaisesti, niin että Koidula ajottaisesti tunsi miltei
-täydellistä terveyttä. Ja ikäänkuin luonto vielä kerran yrittäisi
-uudistaa hänen hajoavan olemuksensa, odottaa hän pitkän väliajan
-kuluttua, vuonna 1884, neljättä lastaan. Mutta hän itse oli jo liiaksi
-kuoleman koskettama, voidakseen elämää luoda, ja lapsi -- poika Max --
-syntyy elämään kykenemättömänä. Kuvaavaa on, ettei hänen kirjeissään
-ole sanaakaan tästä myöhäisestä äitiydestä; toisten tietojen mukaan hän
-on suorastaan hävennyt tilaansa. Vuotta jälkeenpäin hän jo sairastuu
-uudelleen rintasyöpään.
-
-Nyt alkaa hänen yksitoista kuukautta kestänyt ruumiillinen
-kärsimyksensä. Leikkaus, jota taaskin yritetään, ei enää tehonnut,
-taudin levittyä jo liian syvälle; varma ja tuskallinen kuolema oli
-väistämättömästi edessä.
-
-Koidula on kestänyt tautinsa suurella ja erinomaisella lujuudella,
-hilliten itseään sekä lastensa että miehensä takia viimeiseen saakka.
-Tehdäkseen miehelleen mieliksi hän on koettanut niinkauan kuin suinkin
-taisi aina pukeutua päivällisajaksi, Michelsonin tullessa kotiin. Mies
-puolestaan taas käytti koko vapaa-aikansa vaimonsa hoitoon, istuen
-alati hänen luonaan, antaen morfiiniruiskutuksia, jotka eivät koskaan
-sairaan mielestä olleet kyllin riittäviä. Kärsimättömänä on Koidula
-odottanut miehensä tuttuja askeleita, osoittanut suurta iloa hänen
-saapuessaan ja kiitollisuutta hänen hellyydestään. On ikäänkuin
-lähestyvä kuolema aateloisi epätasaisen ja arkipäiväisyyteen uponneen
-avioliiton hiljaisen sopusoinnun sävyllä, karkoittaen katkeruuden
-Koidulan väsyneestä ja loppuun taistelleesta sydämestä. Emme kuule
-hänen huuliltaan syytöksen sanaakaan, ei vähintäkään napinaa, hän on
-täynnä anteeksiantoa kaikkia kohtaan.
-
-Ollessaan vuoteen omana hän tahtoi, että alati istuttaisi hänen
-luonaan; hän, joka vuosikausia oli tottunut olemaan sielullisesti
-yksin, pelkäsi nyt yksinoloa, ikäänkuin jokaisen elävän olennon
-läsnäolosta turvaa hakien. Hänen taipumuksensa seurallisuuteen,
-ajatusten vaihtoon ei jätä häntä nytkään; tuskien väliaikoina tapaamme
-hänet entiseen tapaan puheliaana ja vilkkaana.
-
-Muuten kammosi hän vuodetta ja oli ylhäällä, milloin suinkin kykeni,
-viimeiseen saakka rakastaen liikuntoa, joka oli ollut hänen
-levottomalle sielulleen olennaisinta. Mutta yhä rasittavammaksi käy
-pukeutuminen, keveimmänkin vaatteen kosketus tuntuu tuskalliselta hänen
-ylen määrin aristuneelle ruumiilleen.
-
-Ja heikkoja hetkiä tulee, jolloin itsehillintä lakkaa, eikä jää muuta
-kuin ruumiillinen kipu, kärsimys, liian ankara hänenkin tottuneelle ja
-kärsimyksessä lujalle sielulleen. Sellaisina hetkinä kuulemme hänen
-rukoilemalla rukoilevan mieheltään yhä suurempia morfiiniannoksia,
-jotka kuitenkin vain hetkiseksi kykenevät lievittämään tuskia. Eikä
-puutu epätoivon tuokioitakaan, jolloin hän pyytää miestään
-armeliaisuuden ja inhimillisyyden nimessä tekemään lopun hänen
-kärsimyksistään.
-
-Mutta pian tapaa hänet taas tyynenä, ihmeteltävän tyynenä, kaiken
-itsekkäisyyden kuollessa pois, kaiken katkeruuden rauetessa. Hän alkaa
-olla yhä kypsempi kuolemaan. Ei ajatustakaan itselleen, ei valitusta
-varhaisesta poismenosta, ei täyttymättömistä suunnitelmista, ei
-elämättömästä elämästä. Ennen kuolemaansa on Koidula vain äiti. Kaikki
-muut ominaisuudet hänessä ovat taantuneet äidillisyyden rinnalla, joka
-yksin uhmaa ruumiin päivä päivältä tapahtuvaa häviötä.
-
-Keväällä 1886 huononee yhä hänen tilansa, mutta hän ei lakkaa kesken
-kipujensa ajattelemasta lastensa tulevaisuutta. Hän puhelee miehensä
-kanssa pitkältä tytärten kasvatuksesta, ja hän, itse nuoruudessaan
-yksinomaan henkistä työtä tehnyt, niin vähän käytännöllinen nainen,
-lausuu hartaimpana toiveenaan, että tyttäret kasvatettaisi
-mahdollisimman käytännöllisiksi ja talousaskareissa taitaviksi.
-
-Itsensä suhteen hän on valmis, mutta lasten odotettava orpous ei anna
-vieläkään hänen ajatuksilleen lepoa. Tautivuoteellaan maaten hän
-miettii miettimistään, miten kaiken järjestäisi. Sadat käytännölliset
-seikat työntävät nyt niinkuin ennenkin syrjään hänen varsinaisen
-ajatuselämänsä; loppuun saakka hän on arkielämänsä kahleissa,
-tuskitellen epärehellisten palvelijain, velvollisuuksiaan
-täyttämättömien emännöitsijäin kanssa.
-
-Silloin tällöin hän kirjoittelee yön paremmin nukuttuaan kirjeen
-omaisilleen Tarttoon tai Tallinnaan. Ja kirjeissä on yhä vielä sijaa
-leikillisyydellekin, joka muistuttaa hänen tyttö-aikojensa
-sanontatapaa:
-
-"Katsohan vain, -- omakätinen kirje! Kolme päivää ei ole liikaa yhden
-kirjeen kyhäystä varten, eikä tämä olekkaan Lyduschan ensimäinen, vaan
-toinen kolttonen, sillä jo eilen lähti omakätinen kirjelippu Tarttoa
-kohti. Lyduscha näyttelee nyt armollista rouvaa, aina miten tauti
-milloinkin mielii."
-
-Kevään edistyessä hän istuu mielellään päivänpaisteisella parvekkeella,
-usein jo varhain aamulla, kello kuuden aikaan, ja lapset tuovat hänelle
-joka päivä voikukkia ja tuomenterttuja. Niin hän näkee kevään --
-viimeisensä -- kukkivan tässäkin muurikaupungissa. Ja hän ajattelee
-Maarianmaata, jonka kevättä hän niin monta kertaa ja aina uudella
-ihmetyksellä on odottanut, Maarianmaata, jonka multaan hän tahtoisi
-päästä.
-
-Mitä hän muistelee? Tarttolaistako kevättä, Emajoen paisuneita vesiä ja
-ihmeellisen ihanaa valaistusta yli tulvavesien peittämien
-rantaniittyjen, ensimäisiä keltaisia kulleroita ja paljain oksin
-kukkivaa näsiäpensasta? Kasvaako kevät hänelle muistoksi toisesta
-jäänlähdöstä ja keväästä, jonka hän kerran muitten mukana eli, hetkenä,
-jolloin heimonhenki valitsi hänet tyyssijakseen? Onko mahdollista, että
-sellainen aika on ollut olemassa? Paloiko hän kerran, oliko hän tuokion
-aikaa pelkkää aineetonta tulta, sytyttävää jokaiselle, joka
-läheisyyteen sattui? Oliko hän kerran kimmeltävä tähdenlento, kaunis
-katsella, Viron hämärällä taivaalla?
-
-Tällaisina päivinä hän on värisevin käsin paperilehdelle piirtänyt
-viimeisen runonsa, joutsenlaulunsa "_Enne surma Eestimaale_" (Ennen
-kuolemaa Virolle).
-
-    Hinge pisaratest sulle
-    pärga püüdsin kududa,
-    hõlmad lahti hoia mulle,
-    hinge ilu, Eestimaa!
-
-(Sydämeni kyynelistä koetin sinulle seppeltä solmia; olkoon helmasi
-minulle auki, sieluni ilo, Eestimaa.)
-
-Muutamia kuukausia ennen kuolemaansa hän suostuu miehensä pyynnöstä
-valokuvattavaksi kotona salissaan, nojatuolissa istuvana. Hän pukeutuu
-vartavasten nauhoilla ja pitseillä koristettuun aamunuttuun, päässä
-pitsipäähine. Hiukset, ennen vapaasti valuvat kiharat, ovat vedetyt
-sileästi korvallisille. Käsi on paisunut muodottomaksi, kasvot
-sensijaan ovat terävän laihat, suun vinous silmiinpistävä, tummissa,
-suurissa silmissä kuolontotisuus.
-
-Talttumus ja huumori ovat vaikeita hyveitä, ja niin kirjoittaa Koidula
-ennen helluntaita 1886 lyijykynällä sisarelleen:
-
-"Kolmeen yöhön en ole saanut lepoa enkä rauhaa; senjälkeen parani
-tilani, ja opium alkoi vaikuttaa. Istun parvekkeella, kaikki nukkuvat
-vielä, ja minä ajattelen helluntaita, -- elänenkö sen vielä? Tuskin,
-tuskin! Kuolla täysissä voimissa ei voi olla vaikeata, sentähden on
-voimaa uhkuva nuoruus niin harvoin kuolemanarka. Mutta tuntea
-yhtämittaa petollisen yön jäytävän, tuntea sen imevän kaiken
-vastustusvoiman ja rohkeuden ja sitten kuihtua täydessä tajussaan
-elinvoiman puutteeseen, -- olen aina rukoillut taivasta, että se
-säästäisi minut ainakin sellaisesta _lopusta_, että _elämäni_ uhri
-olisi sille riittävä. Se on nyt sentään osakseni tullut, Jumala ties,
-minkä tähden."
-
-Kesäkuun alussa hän kirjoittaa:
-
-"Voimani vähenevät, enkä mitään niin pelkää, kuin että loppu minut
-yllättäisi, ennenkuin tiedän lasten ja kotini olevan hyvissä käsissä.
-En ole voinut hyvin näinä päivinä, helluntai oli minulle todellinen
-kärsimysviikko. Ei niinkään tuskien takia, vaan koska en kestä edes
-kesäistä ulkoilmaa, niin lämmin kuin se onkin. Olen alati uninen, enkä
-kuitenkaan nuku öisin edes kahta tuntia kerrallaan: havahdan tunnin,
-puolentoista jälkeen aivan hikisenä puolihorroksestani, vaipuakseni
-taas puolen tai tunnin kuluttua samanlaiseen horrokseen. Aivan
-sietämätön on tilani pienimmänkin ruuanrahdun tai vesikulauksen
-jälkeen. Lopettakoon hyvä Luoja pian kaiken, minä puolestani itse jo
-mielelläni tyydyn viimeiseen lepoon."
-
-Vihdoin toteutuu hänen toiveensa, muuan naissukulainen saapuu
-kesäkuussa, ottaakseen kodin ja lasten hoidon huostaansa.
-
-Hän kertoo tavanneensa Koidulan ruokasalin sohvasta, vähissä pukimin,
-suunnattomasti laihtuneena, niin että koko ruumis oli vain luuta ja
-nahkaa. Kasvot olivat rutivanhat, eikä niissä enää näkynyt jälkeäkään
-entisestä kauneudesta.
-
-"Das Krankenbett ist jetzt meine einzige Heimat", (sairasvuode on nyt
-ainoa kotimaani) Koidula sanoo Eugen-veljelleen.
-
-Tästälähin alkaa tauti edistyä nopeata vauhtia. Koidulan viimeinen
-kirje on päivätty 23 ja 24 p. kesäkuuta, kuukautta ennen hänen
-kuolemaansa. Ja ihmeellistä kyllä, tässä viimeisessä tervehdyksessä
-singahtaa vielä kerran kipinä huumoria, jonka Koidula isältään ja
-kankurintytär Mallelta oli perinyt ja Fritz Reuterin koulussa
-kasvattanut:
-
-"Noitakammon ajat ovat jo aikoja sitten ohitse, eivätkä noidat nykyään
-kuole kiireesti ja mukavasti polttoroviolla, vaan hitaasti, kuten
-Lyduschasta voitte nähdä.
-
-"Jouluun saakka tuskin enää elänen, se ei liene minulle eikä
-lähimmilleni enää tietämätöntä. Toivokaamme sitä, sillä puolikuollut
-ruumis, jommoisena siinä tapauksessa esiintyisin, olisi kaikille
-kauhuksi ja inhoksi."
-
-Koidulan veli Harry Jannsen, joka näihin aikoihin kävi häntä
-tervehtimässä, kertoo hänestä seuraavasti:
-
-"Näin luurangon, jota peitti ruskea nahka, silmät olivat ummessa,
-huulilta kuului alituinen, hiljainen vaikerrus, vaikka sairas juuri oli
-saanut morfiiniruiskutuksen. Sanoin: 'Kaikki palkitaan Sinulle kerran!'
-Hän kuiskasi: 'En ole mitään ansainnut!'"
-
-30 päivänä heinäkuuta vuonna 1886 kuolee Koidula vihdoin hiljaisesti,
-"toiveetonna ja irtaumista ikävöiden."
-
-[Koidulan arkku oli sisältäpäin koristettu ruusuilla, jotka iäkkäät
-vanhemmat olivat kotipuutarhasta lähettäneet. Hän on haudattu
-Kronstadtin saksalaiselle hautausmaalle, miehensä viereen, joka kuoli
-lähes parikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1907.
-
-Koidulan tyttäristä harjoittaa vanhempi opintoja Pietarin
-yliopistollisilla maanviljelyskursseilla, ryhtyäkseen myöhemmin
-venäläisen talonpoikaisväestön valistamistyöhön; nuorempi on jo useita
-vuosia asunut ulkomailla. Molemmat ovat saaneet saksalais-venäläisen
-kasvatuksen.]
-
-
-16.
-
-Koidulan traagillisuudesta voi olla vain yhtä mieltä, siksi näkyvää se
-on, pintapuolisestikin hänen elämäänsä tarkastaessa. Ristiriita,
-epäjohdonmukaisuus hänen lahjojensa, kykynsä, edellytystensä ja
-toiselta puolen hänen elämänsä kulun välillä, on räikeä ja
-ohitsepääsemätön. On selvää, ettei hän koskaan kehittynyt täyteen
-mittaansa, että hänen kuolemansa, niin pitkällinen ja hiljainen kuin se
-olikin, kuitenkin oli ennenaikainen ja väkivaltainen; on selvää, että
-kaikki, mitä omistamme hänestä, paraskin, vain on murto-osa siitä, mitä
-hän sekä persoonallisuutena että luovana taiteilijana olisi voinut
-antaa. Mutta huolimatta niistä yksityisistä traagillisista piirteistä,
-jotka hänen elämänsä kulkua seuratessa ovat tulleet näkyviin, vaatii
-hänen traagillisuutensa laatu vielä yksityiskohtaisempaa syventymistä,
-esiintyäkseen mahdollisimman selvässä valaistuksessa.
-
-Koidulan traagillisuus on kaikkea muuta, vaan ei voimakkaan tahdon
-traagillisuutta. Hänen elämästään puuttuu tykkänään tällainen
-päämääränsä viitoittanut, esteitä tieltään raivaava, ryntäävä aines,
-jonka välttämättömistä yhteentörmäyksistä ympäristön ja vastakkaisten
-voimien kanssa kasvaa alkuperäinen, voimasuhteisiin perustuva
-traagillisuus. Hän ei ollut syntynyt mikään tietoinen suunnitelma,
-valmis elämäntehtävä povessaan, jota toteuttaessaan hän olisi sortunut
-ylivoimaista vastarintaa, vihamielisiä, ehkäiseviä voimia vastaan
-taistellessaan. Emme tosin tiedä, millaiseksi hänen elämänsä olisi
-muodostunut, jos hän yhä edelleenkin olisi jäänyt oman kansansa
-keskuuteen ja joutunut puolueintohimojen hävittäviin pyörteisiin;
-mahdollista on, että hänen traagillisuutensa silloin olisi jossain
-määrin saanut aktiivisen leiman, joka siltä nyt puuttuu. Luonteen
-kiihkeydestä päättäen, hän tuskin olisi malttanut tai edes voinut pysyä
-tasapuolisena syrjästäkatsojana, vaan olisi intohimoisesti ja koko
-tunnevoimallaan ottanut osaa taisteluun ja luultavasti saanut kestää
-sen koko helteen, jolta hän nyt maanpaossa säästyi. Mutta niinkuin
-hänen elämänsä nyt on edessämme, ei voi puhua mistään tahdon
-tragiikasta. Päinvastoin, nähtävästi kuului tahto, sekä tahtomisen
-kestävyys että voimakkuus, Koidulan vähimmän kehittyneisiin
-sielunkykyihin. Ei voi minään hänen elämänsä eri jaksona sanoa hänen
-tahtovan ja tahtonsa avulla vievän jotain perille, taistelevan tahtonsa
-puolesta. Voimakkaasta, kapinallisesta tahdosta ei riipu hänen
-ristiriitansa elämän suhteen. Paljon suuremmalla syyllä voisi
-alleviivata, kuten jo on tapahtunutkin, Koidulan tahdon heikkoutta.
-Lapsuudessa se ilmeni vaikeuksissa, mitkä hänellä oli voittaessaan
-sairaalloista taipumustaan, mutta varsinkin Kronstadtissa, avioliiton
-aikana, jolloin hänen tahdonvoimansa, jos sillä tarkoittaa toimivaa
-kykyä, ilmenee kokonaan katkaistuna ja murtuneena, kykenemättömänä
-vähimpäänkään ponnistukseen. Hänen vaistomainen liittymisensä
-henkilöihin, jotka kuten Eugénie-sisar tai hänen oma miehensä, olivat
-käytännöllisiä, tahdonlujia, tavallisessa, arkipäiväisessä
-merkityksessä, eikä haparoivia, neuvottomia, kuten hän itse, todistaa
-sekin tavallaan vastaavan ominaisuuden puutetta hänen omassa
-luonteessaan. Hänen elämässään ei ole yhtään jaksoa, jolloin hän
-tietoisesti, kaikki voimansa jännittäen, taistelisi ylivoimaista
-kohtaloa vastaan.
-
-Mutta yksinomaista passiivisuuden, tahdottomuuden traagillisuutta ei
-Koidulan elämän murhenäytelmä myöskään ole. Hänen piirteensä eivät ole
-heikon, värittömän uhrin, joka ilman omaa syytään sortuu ulkonaisten
-kohtaloniskujen kovuudesta. Ulkonaisesti katsottuna ei ole Koidulan
-elämä suinkaan traagillista, jos traagillisuuden mittapuuna pitää
-ulkonaisia onnettomuustapauksia, suuria katastrofeja. Niitä ei Koidulan
-elämässä ole, se on ulkonaisesti tasainen, uomassaan pysyvä,
-porvarillisen naisen elämä.
-
-Hävittävä ristiriita, johon Koidula ympäristönsä, olojen ja yleensä
-elämänsä kulun kautta joutui, ei johtunut hänen tahdon- vaan
-tunnevoimastaan, pitkin matkaa puheena olleesta haltioitumiskyvystä,
-eksaltatsiolahjasta. Siitä riippui, että hän niin huonosti sopi
-elämänsä puitteisiin, että hänen elämänsä muodostui niin
-traagilliseksi, kuin se toden teolla oli.
-
-On selvää, että tällainen ominaisuus, esiintyköön se kuinka
-ihanteellisessa muodossa tahansa, kuitenkin poikkeuksellisen
-kokoonpanonsa vuoksi on omiaan viemään omistajansa väistämättömiin
-ristiriitoihin. Ympäröivä tavallinen elämä, joka on sovellettu
-vastaamaan normaalitunteen mittakaavoja, antaa aniharvoin tilaisuutta
-korostetulle, tahtoisi sanoa, dramatisoidulle tunnekyvylle, muualla
-kuin näyttämön keinotekoisessa valossa. Se sallii sen vain
-epätodellisena, varjomaisena leikkinä näyttämön palkeilla; niinpian
-kuin se todellisuudessa, kouraantuntuvana, lähestyy, turvautuu elämä
-heti moniin varokeinoihinsa. Se on jo alusta asti panssaroitunut
-tällaista räjähdyttävää, laajennuttavaa ainesta vastaan, rokotettu
-tällaisen elimistöään uhkaavan kuumetilan varalta. Se voi sallia
-tällaisen kyvyn kehkiämisen ja esiintymisen suuremmassa määrin
-vain erityisinä vaara- ja nousukausina, mutta sen terveen
-itsesäilytysvaiston täytyy varoittaa sitä kulutusvaaralta, jonka
-tämäntapainen ruumiillistunut tuli tuo mukanaan.
-
-Tästä seuraa välttämättömyyden pakosta eksaltatsio-kyvyllä
-varustettujen ihmisten tragiikka: he ovat harvoin tilaisuudessa, muuta
-kuin tuiki lyhyenä ja rajoitettuna aikana elämässään, toteuttamaan
-itseään, saamaan muotoa itselleen. Hyvin usein he eivät edes koskaan
-pääse vuorovaikutukseen ajan ja ympäristön kanssa, jota heidän
-tulisielunsa tarvitsee, heidän sisäinen liekkinsä, polttoaineen
-puutteessa, joko sammuu, tai kuluttaa heidät itsensä. Mutta niissäkin
-verrattain onnellisissa tapauksissa, -- ja niihin kuuluu myös Koidulan
-elämä, -- jolloin heidän on sallittu löytää edes hetkeksi alttari aina
-palavalle tulelleen, todelliselle ikuiselle tulelle, josta itämainen
-maantiede kertoo, on aina vaara tarjona, että he loppujen lopulta
-kuitenkin jäävät yksinään palamaan, sillaikaa kun hetkeksi syttynyt
-elämä heidän ympärillään taas kääntyy tavalliselle radalleen.
-
-Ollakseen täysin eheä, täytyisi näin varustetun ihmisen elämän olla
-mahdollisimman lyhyt, sen täytyisi leimahtaa yhteen ainoaan tekoon ja
-sammua sen mukana. Jokainen päivä, jokainen vuosi, joka pitentää
-tällaista elämää, lisää sen traagillisuutta. Niin olisivat korkeat
-jumalat olleet Koidulallekin suosiollisempia, jos olisivat suoneet
-hänelle puolta lyhyemmän elämän. Koidula oli luotu vain huippukohtaa
-varten, mutta yhtävähän kuin mikään muukaan ajallinen, voi ihmisen
-elämäkään pysyä huippukohdassa muuta kuin lyhyen ajan. Koidulankin
-elämä olisi voinut olla sopusointuinen, särkymätön vain yhdellä
-tavalla: jos olot ja aika olisivat vaatineet häneltä niin suurta tekoa,
-että siihen olisi mahtunut hänen sielunsa koko haltioitunut tunnevoima
-yhtaikaa, koko hänen eksaltatsio-kykynsä yhdellä kertaa tapahtuva
-pääomansijoitus. Niin lyhyt kuin Koidulan elämä suhteellisesti olikin,
-niin liian pitkä se kuitenkin oli sisäisen sopusuhtaisuuden lain
-kannalta.
-
-Etsiessä sentähden vertauskohtia Koidulalle, sisaria tälle
-virolaisuuden vestaalille, ei tule ensi sijassa hakeneeksi niitä
-niitten naisten joukosta, joitten merkitys rajoittuu kirjalliseen
-toimintaan. Koidula oli tosin runoilija, mutta hänen runoilijalahjansa
-singahti vain säkenenä hänen kokonaisuudessaan palavasta sielustaan.
-Paljon lähemmäksi hänen todellista olemustaan pääsee ajatellessa
-naisia, jotka suurina henkisinä myrskyaikoina panivat koko elämänsä
-vähentämättömänä uhriuurnaan, kuten muut kaulakoristuksensa ja
-otsaripansa. Koidulan henkisiä sisaria ovat kristinuskon aamuaikojen
-sankarillisesta marttyyriydestä säteilevät naiset, jotka astuivat
-areenalle kuin häähuoneeseen. Hänen henkinen sisarensa oli ranskalainen
-paimentyttö, joka isänmaan vaaran hetkenä sitoi miekan neitseellisille
-uumilleen, näkyjä näkevän sielunsa käskyä kuunnellen. Ja Koidulan
-sisaria oli Charlotte Corday, haltioitunut kahdeksantoista vuotias,
-joka luuli surmaavansa vääryyden, surmatessaan Marat'n.
-
-Koidulan sisin tragiikka oli, ettei elämä koskaan täysin vapauttanut
-hänessä piileviä voimia taikka teki sen vain liian lyhyeksi aikaa.
-Siihen yhtyvät ja siitä johtuvat kaikki muut hänen elämänsä
-traagilliset säikeet.
-
-Alituisessa irti arkipäivästä, irti aineesta pyrkimyksessään, jonka hän
-maksoi elämällään, tuntee hänen ikuisen vapautushalunsa, hänen sielunsa
-levottoman myrskylinnun siipien epätoivoiset lyönnit. Sellaisena hän ei
-ole ainoastaan Viron kansallisen kevään symboli. Hänen korkeuksia
-tavoittavassa ja siipirikossa kohtalossaan sykkii koko ihmiskunnan
-ainainen ja avuton irti-maasta pyrkimys.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TÄHDENLENTO***
-
-
-******* This file should be named 62814-8.txt or 62814-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/8/1/62814
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/62814-8.zip b/old/62814-8.zip
deleted file mode 100644
index c7b80d4..0000000
--- a/old/62814-8.zip
+++ /dev/null