diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 02:44:55 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 02:44:55 -0800 |
| commit | 6f6847ae4dd2e2732e9195b7f199ce615e257d6e (patch) | |
| tree | 102dc102e1d2037045e0415852664600ef3af054 | |
| parent | c435452b811235cb63f6fbe41b72312518d17d94 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62828-8.txt | 2760 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62828-8.zip | bin | 45113 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2760 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8e9b775 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62828 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62828) diff --git a/old/62828-8.txt b/old/62828-8.txt deleted file mode 100644 index 58d7ac8..0000000 --- a/old/62828-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2760 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Yksinkertainen kukkavihkonen, by Lars -Dilling, Translated by Vihtori Peltonen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Yksinkertainen kukkavihkonen - - -Author: Lars Dilling - - - -Release Date: August 2, 2020 [eBook #62828] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YKSINKERTAINEN KUKKAVIHKONEN*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -YKSINKERTAINEN KUKKAVIHKONEN - -Kirj. - -L. Dilling - -Suomennos. - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1891. - - - - -SISÄLLYS: - -Yksinkertainen kukkavihkonen. -Satamassa. -Läpi hiedikon. -Jäätelöannos. - - - - -Yksinkertainen kukkavihkonen. - -Sirkuskuvaelma. - - -Astumme kulissien taa taiteilijain sisäänkäytävästä. - -Vastaamme tuoksahtaa sahajauhojen, kaasun ja tuoreitten lautain haju. -Mutta sehän on varsin tavallista sirkuksissa. Takanamme kuuluu hevosten -poljentaa, edessämme rumpujen ja torvien räikeää sirkusmusiikkia. - -Suuren esiripun raosta näemme salissa olevain katsojain päät -amfiteaatterimaisissa riveissä. Nuori nainen ratsastaa vanteitten läpi, -pari klovnia tekee tavallisia tuhmuuksiaan ja nalvimmat yleisöstä -aploteeraavat kuten tavallisesti. - -Kapeassa, sirkusta kiertävässä käytävässä näemme koristeita ilmoituksia -varten, kokoonkäärityn akrobaattimaton ja kaksi barrieeria. - -Muuan viluinen ratsuniekka trikoo-pukuaan peittävässä talvitakissa -nojauu seinää vasten ja puhelee kahden huonoa ranskaa sopertavan -upseerin kanssa, muutamia tallirenkejä juoksentelee edes takaisin. - -Aivan lähellä ovea, pienessä nurkkasessa seisoo sirkusperhe. Isä on -suuri, lihava ja kellahtavan vaalakka mies puettuna mustaan frakkiin ja -kellahtaviin hansikkoihin. Rinnassaan kimaltelee hänellä keinotekoinen -timantti. Hän on jo liian kankea ratsastamaan, vaikka mustan -peruukkinsa ja värjättyjen viiksiensä tähden näyttääkin jotenkin -nuorelta. Äiti on vähän kuivahko, hänellä on ruskahtavat kasvot, -mustantuuhea tukka ja terävät vaaleat silmät. Päällään hänellä on -kevyt, irtotilkuilla ja reunuksilla somistettu villaleninki ja -vaalennut samettikappa, jonka kaulusturkiksiin koit ovat merkkejään -piirrelleet! Hänen päässään on kiperäreunainen olkihattu pahasti -hankauneine töyhtöineen. Eipä luulisi, että hänkin joskus nuorempana on -ollut primadonna ja kiitänyt hevosten selässä torvimusiikin ja -viuhuavain ratsuruoskain kilvan kajahdellessa, klovnien tehdessä -kuperkeikkojaan ja yleisön huutaessa hyvä-huutojaan. Nyt hän -tavallisesti istuu tuolla alhaalla oven luona pääsylippuja -vastaanottamassa, kädet kaljuksi kuluneesen käsipuuhkaan pistettyinä. -Tänä iltana hän kumminkin on vapaa, sillä juuri tänäänhän pitäisi hänen -tyttärensä Paola ensi kerran esiintyä. - -Se oli tärkeä tapaus, melkein perheen elinkysymys, sillä kun -taiteilijat itse vanhettuvat, täytyy heidän turvautua lapsiinsa. Isä -muuttuu silloin kontrahteja tekeväksi impressaarioksi, äiti valmistaa -ruokaa, pesee pukuja ja ompelee niihin liistakkeita ja keinotekoisia -kultarimsuja. - -Carambino-vanhukset olivat jo vanhoja, Paola oli heidän ainoa toivonsa. -Poika, Riccardo, oli kyllä aimo keikailija, joka viskeli vallan somasti -lautasia ja messinkikuulia, mutta yksin hänen avullaan ei voitu -lihavasti elää. Paola sitävastoin voi tehdä heidät onnellisiksi. Jos -hän vain olisi kylliksi viisas pysyäkseen siveänä eikä viskautuisi -ensimmäiseen avattuun syliin, voisi hän hyvinkin joutua naimisiin -jonkun kreivin eli paroonin, kenties vielä prinssinkin tai jonkun -rikkaan pankkiirin kanssa. Olihan semmoista ennenkin kuultu. - -Ja hän oli kaunis tuo pikku Paola seisoessaan siinä hieman arkana ja -viluisena, mutta nuoruuden reippautta uhkuvana mustine säihkyvine -silmineen ja suurine mustine kutrineen, joihin oli pistetty muutamia -ruusuja. - -Vartaloa emme voineet nähdä, sitä kun verhosi vanha, valkea kappa, -jonka äiti huolekkaasti oli vetänyt paljastettujen olkapäitten -suojaksi. - -Yksi numero oli näytetty. Mieltymyksen osotukset kaikuivat vielä -salissa. Taiteilijatar huudettiin esiin ja sitte hän tuli hengästyneenä -ulos. - -Nyt tuli Paolan vuoro. - -Lumivalkea hevonen ruusuilla koristetussa valkeassa silkkihaljakassa -talutettiin esiin. - -Äiti Carambino veti varovasti kapan tyttösen harteilta ja siinä -seisoi Paola ruusunpunaisessa harsopuvussaan kuin pikku tenhotar -pilvenhattaralla uhkuen nuoruutta ja kauneutta. Vyötäisiä verhosi -hopeajuovilla viirusteltu ruusunpunainen atlas ja hänen kaulassaan ja -käsivarsissaan säteili teaatteribriljantteja. - -Äiti Carambino järesteli huolekkaasti hänen lyhyttä harso-hamettaan, -kiinnitti ruusuvihkon toiselle olkapäälle ja oikoili hiukan hänen -otsakiharoitaan. Sitte suuteli hän tyttöään kirkkaan kyynelparin -kuluneelle käsipuuhkalle vierähtäissä. - -Paola tulla sipsutti liiduttua lautaa myöten käytävään, teki toisella -jalallaan pienen potkelehtavan liikkeen sekä suuteli isäänsä ojentaen -hänelle kätensä. - -Ylpeästi kohotti ukko Carambino päätään, omituinen, kiinteä -taiteilija-hymy väikkelehti hänen huulillaan kun hän riensi -sisäänkäytävässä. Musiikki soitti kumahtelevaa tanssinsävelettä, -esirippu vedettiin syrjään ja juhlatamineissaan seisovain ratsastajain -muodostamain rivien keskitse astui Paola isänsä käsivarressa liidellen -sisään ja tervehti hymyillen yleisöä. - -Hän seisoi hetkisen huumauneena. Ylhäältä virtaileva kaasuvalo oli -ikäänkuin soentanut hänet ja tuo korkea, kaikkialla ympäröivä yleisö -oli häntä hiukan häirinnyt. Mutta sitä kesti vain hetkisen: yhdellä -viehättävällä hypyllä oli hän hevosen selässä, järesti pian -ruusunpunaisen harso-hameensa ja istuutui leikkien hopeavartisella -ratsastusruoskallaan. Hän katseli yleisöä ja hepo kiiti täyttä vauhtia -aidakkeen sivua. - -Pieni poika sinisessä, kultaisilla nappiriveillä koristetussa livressä -kulki ympäri penkkirivejä ja tarjoili pieniä kukkavihkoja. - -Ne olivat yksinkertaisia vihkoja kellanvaaleista ijäisyyskukista, -värjätyistä sammalista ja monenkarvaisista korsista, mutta ne näyttivät -miellyttäviltä kaasuvalossa. - -Kun Paola ratsasti ohitse, näki hän ensimmäisellä rivillä istuvan -nuoren miehen semmoinen vihkonen kädessä. - -Miten hyvin hän tunsi miehen jälleen; se oli sama, joka aamupäivällä -oli nähty hänen koeharjotuksessaan. - -Silloin hän oli käynyt tallissakin, seisonut taiteilijain -sisäänkäytävässä, vetänyt esirippua syrjään ja nähtyään Paolan -katsellut häntä julkealla, lemmekkäällä silmäyksellä. Paola oli -punastunut jokapäiväistä harjotelmapukuaan, sinistä pumpulimekkoa ja -likaisia kenkiään sekä -- äkisti ratsastanut sirkuksesta ulos. - -Tirehtööri oli sanonut sitä kreiviksi ja kreivi hän varmaan olikin: -niin oli miellyttävän ja kauniin näköinen. - -Kallisarvoinen turkki verhosi hänen solakkaa vartaloaan, kasvot olivat -hienot, mutta hieman kalpeat ja pienet, vaaleat, hyvin hoidetut viikset -varjosti hänen kauniita huuliaan. Suuta ympäröi hervakkaat piirteet. - -Nyt seisoi hän siellä alahalla sama julkea, lemmekäs katse silmissä kun -hän piteli kukkavihkoaan. -- Se oli varmaankin hänelle? - -Hänen sydämmensä sykki ihastuksesta. Tuo herra oli kaunis ja ylhäinen -ja tämä oli hänen ensimmäinen kukkavihkonsa. - -Isä Carambino meni hevosen luo kohotetuin päin, tuo kiinteä -taiteilijahytny huulillaan ja läiskäytti ruoskallaan. Hevonen alkoi -laukata. - -Paola nousi ja seisoi viehättävässä asennossa valkealla -silkkihaljakalla tehden pari rohkeata temppua myrskyäväin -suosionosotusten kaikuessa. - -Kun hän ratsasti tuon nuoren miehen ohitse kumartui tämä ja varma käsi -suikautti kukkavihkon suoraan hänen rinnoilleen. - -Hän tarttui siihen hymyillen, mutta kadottikin samalla tasapainon, -putosi alas ja satutti päänsä barrieerin laitaan. Tunnotonna makasi hän -siinä puristaen suonenvetoisesti vihkosta pienessä kädessään. - -Kaikki tämä tapahtui silmänräpäyksessä. Yleisö päästi kauhean huudon ja -isä Carambino törmäsi melkein mieletönnä tyttärensä luo kantaen hänet -pois kahden ratsastajan auttamana. - -Soitto oli vaijennut, läpi salin kuului myrskyn tapainen jupina. - -Tuo nuori mies nousi ja lähti, hänen vaaleat kasvonsa olivat nyt -tavallistaan kalpeammat. - -Ulkopuolella, akrobaattien matolla makasi Paola suletuin silmin ja -vihkonen suonenvetoisesti rintaa vasten painallettuna. Isän keltaisilla -kasvoilla näkyi kuolon leima, äiti makasi nyyhkyttäen hänen jalkainsa -juuressa. Ympärillä seisoivat taideratsastajat ja heidän keskellään -vanha klovni, mister Bottle. - -Hän oli kanniskellut pikku Paolaa käsivarsillaan, sillä hän oli -tuntenut Paolan äidin jo siihen aikaan, jolloin tuo nykyään lakastunut, -maalien hivelehtämä kauneus teki signor Carambinon onnelliseksi. - --- Tuo onneton kukkavihkonenhan se koko asian aikaan sai, mumisi -klovni. - --- Ja se oli hänen ensimmäinen, nyyhkytti äiti. - --- Yksinkertainen vihkonen vain, sanoi muuan naisista -ylenkatseellisesti. - -Äiti Carambino nosti kyyneleiset silmänsä ylös: - --- Mutta se on ijäisyyskukista, ja ne eivät kuihdu koskaan. Minun -ensimmäinen vihkoni oli ruusuista ja se kuihtui, ja sitten oli se liian --- kallis. - -Tirehtööri tuli sisään. Lääkäriä noudetaan parhaallaan. Yleisöä pitää -rauhottaa. - -Hän meni ja ilmotti että mademoiselle Paolalla ei ole mitään vaaraa. - -Klovni Bottlen piti esiintyä, mutta nytpä yleisö ei nauranutkaan hänen -narritempuilleen eikä hänellä itselläänkään ollut juuri hauskaa. -Kyynelet uursivat syviä vakoja poskimaaliin hänen kasvoillaan ja hän -varsin tahallaan pudottelihe nenälleen sahajauhopermannolle salatakseen -siten yleisöltä kyyneliään. - -Edelleen makasi Paola tunnotonna. Yhden ainoan kerran avasi hän -silmänsä puristaen kukkavihkoa hymyillen rintaansa ja sulki ne jälleen -eikä koskaan enää avannut. - -Lääkäri tuli, mutta hän ei voinut enää mitään tehdä. - -Tirehtööri oli oikeassa. Paola oli pelastettu kaikista taiteilijaelämän -vaaroista. - -Hän oli päässyt täältä elämänsä onnellisimpana hetkenä: puhdasna ja -viatonna keskellä myrskyäviä suosionosotuksia. - -Hän näytti vain uinailevan maatessaan siinä akrobaattimatolla -ruusunpunaisessa harso-puvussaan, vieno hymy huulilla ja vihkonen -rintaa vasten puristettuna. - -Se ei ollut mikään upeista ruusuista tehty primadonnavihko, joka niin -helposti kuihtuu ja usein maksaa taiteilijattarelle -- hänen kunniansa. - -Se oli vain yksinkertainen vihkonen ijäisyyskukista, mutta sepä ei -koskaan kuihdukkaan, vaan voi vielä hautaakin somistaa. - - - - -Satamassa. - - -Pimeä, tavallistaan pimeämpi oli Kööpenhaminan valtimo, Itäkatu, ei -sentähden että kööpenhaminalaisten maankuulu kaasuvalaistus olisi ollut -entistään huonommassa kunnossa, sillä sen huonommaksi kuin se jo oli se -tuskin voisi tullakaan. Vaan nyt oli joulupäivä, tai oikeammin -jouluilta ja siksipä ei puotien ikkunoita oltu valaistu. - -Kello ei ollut vielä kun kahdeksan tienoissa, mutta hyvin oli väkeä -niukalti kaduilla. Joitakuita hienoja perheitä kulki kutsuihin, daamit -teaatteripäähineineen ja muutamat keikailevat puotilaiset tahtoivat -näyttäytyä oikein muotileijoonilta trotoaareja pitkin suikelehtiessaan. - -Muuan nuori mies tuli laahustavin askelin katua ylös. - -Hänen hienomuotoiset, vaalakat kasvonsa ilmasivat väsymystä ja -kauniitten, mustien silmäin alla näkyi suuret, pussimaiset kohoumat, -jotka viittasivat yövalvontaan. Hänellä oli punertavat viikset ja -musta, kiharainen täysparta, joka hulmusi pitkälle hänen -majavannahkaiselle turkinkaulukselleen. Aina kun hän otti paperossia -suustaan, pistäysi noista uhmista turkeista valkoinen käsi, jossa -säteilevä tiamanttisormus kimalsi. - -Hän käveli suoraan eteenpäin väsyneesti ja haluttomasti. - -Äkkiä kuului kumiseva: "Seis!" - -Kummastellen nosti hän silmänsä. - -Hänen edessään seisoi korkeavartinen, voimakas mies kirkkaine ruskeine -silmineen ja mustanruskeine täyspartoineen. Hänen ahavoittuneet, uljaat -kasvonsa näyttivät, että hän oli merimies, ja varmimmaksi vakuudeksi -kantoi hän päässään kolmella kultanauhalla ja mustalla pohjalla -lepäävällä valkealla ristillä koristettua merimieshattua, joka näytti -hänen olevan kapteenina jollakin "Yhdistetyn merikulkuyhtiön" laivalla. - --- Etkö tunne minua enää, vanhapoika? - --- Vilpittömästi sanoen -- en. - --- No se ei ole niinkään ihmeteltävää! Olemmehan kumpanenkin saaneet -koko kasan partaa poskiimme sittekun koulupenkillä istuimme. Minä olen -Kristian Freybert, muistatko nyt? - --- Luonnollisesti! Sinähän olit hurjin huimapää luokallamme. - --- Ja sinä semmoinen kalpeanaamainen hieno herra. Aivan kuin nytkin. No -niin -- minä en myös olisi sinua tuntenut, jollen eilen olisi -satunnaisesti kuullut nimeäsi mainittavan. Sinä ajoit alas Leveääkatua -pienissä vaunuissa, joitten edessä oli kaksi islantilaista hevosta ja -nauhustettu palvelija istui takana. Minä juuri silloin matkustin -raitiovaunuissa. -- Hiton soma herra tuo, sanoin naapurilleni. -- Hän -on rikas norjalainen, on asunut täällä alhaalla vuoden ajan, vastasi -tämä. -- Herra Belskov nimeltään. -- Henrik Belskov, huudahtin, -- -minun entinen koulutoverini. Isä auttakoon, onko hän se, jota minä sen -seitsemänkin kertaa nuppineulalla pistelin. Jaa -- sinä hyvin tiedät -Henrik, mihin paikkoihin minä sinua mieluummin pistelin. - --- Kyllä, sinä olit minulle koko kiusanhenki. Ja muistatko miten ylpeä -olit astuessasi näyttämölle ja näytellessäsi Sören Kaninstockea -"Cabrisiosassa" ja kuuluessasi kööriin "Bronshästenissä". - --- Siellähän juuri minä opin tuon kiinalaisen rukouksen, jota aina -lausuilimme kuvaantotunneilla, jolloin opettaja oli kahdella luokalla -samana tuntina. Muistatko kuinka minä nousin pystyyn, kohotin -peukaloni, painoin pääni alas kiinalaiseen tapaan ja lauloin edellä -teidän toisten säestäessä: - - Piat-Chang, - Piat-Chang, - Väkeväksi - Sä meidät teet. - Sä henki suur' - meit auttaos! - Ja varjellos! - --- Kyllä muistan, ja sitte saimme koko luokka jälki-istumista. - --- Ja sitte minä täytin kaakeliuunin kastanjeilla, jotka paukahtelivat -kuin olisi ollut kuninkaan syntymäpäivä. - --- Silloin minä luulin, että sinusta sukeuisi näyttelijä niinkuin -vanhempasikin olivat. He esiintyivät Kristiaanin eli Tanskan -teaatterissa, niinkun sitä siihen aikaan sanottiin. - --- Kaikkia, minä menin merelle. Se oli parempi. Ja nyt minä olen meidän -suurimman höyrylaivamme päällikkönä -- ja täällä voit nähdä ylpeän -nimeni perillisen. Esiin poika, ja muistappa tehdä hunööriä isäsi -vanhalle ystävälle! - -Vähäinen, mustasilmäinen pikkumatruusi merimiespuvussa astui isänsä -viereen ja tervehti sotilaan tapaan. - --- Sinä olet siis nainut? - --- Niinkun näet. Minulla on vaimo ja lapsia -- kolme nulikkaa ilman -tätä. Entä sinä. - --- Minä olen nuorimies. - --- Mitä sinä täällä alhaalla teet? - --- Minä huvitteleiksen. Ja se tuntuu olevankin kauhean vaikeata -tehtävää. - -Kasvot, jotka näistä nuoruuden muistelmista olivat saaneet hiukan -eloisuutta, vaipuivat jälleen äskeiseen hervottomuuteensa. - --- Sinä olet jotenkin riutunut, huomaan minä. Mutta jos se sinua -- -huvittaa, niin kernaasti sen suon minäkin puolestani. Mutta emmehän -voine seisoa täällä kadulla kovin kauvan. Menkäämme _à Portaan_ ja -tyhjentäkäämme lasi yhdessä. - --- Minulla ei ole ollenkaan halua juoda mitään. Minä tulen juuri -suurilta päivällisiltä ja hiivin sieltäkin ennen aikojani. Minä olen -kerrassaan kyllästynyt kaikkeen. Viimekuluneina neljänätoista päivänä -olen ollut päivällisillä jok'ainoa päivä. Minä tarvitsen hieman -raitista ilmaa. Minua ihan ilettää jo tuo samppanja. - --- Silloin tarvitset sinä vähän soodavettä. Tule nyt! -- Mitä sinä -nulikka sanot, hä? _Sinullako_ olisi vastaankännistelemistä kun me -ravintolaan menemme. - --- Ei isä, siitä tulee kauhean hauskaa. - --- Tuleeko siitä hauskaa, sinä hulttio. Uskot kenties, että lähdemme -juopottelemaan. Voit olla iloinen, jos saat lasin maitoa ja leivoksen! - --- Leivoksen syön hyvinkin, mutta maito -- se ei mene alas, sitä saan -kyllin kotona! - --- Oo sinä vekkuli, silloin voit hyvinkin saada lasin punaviiniä, sanoi -hän, otti poikaa korvasta ja ystäväänsä käsivarresta kiini ja suuntasi -matkan Kuninkaan uudelle torille päin. - -Pian olivat he à Portan vierasvaraisissa huoneissa. Siellä oli suuria -posliinivaaseja ja troopillinen ilma. - -Vanha Gianelli seisoi tiskin vieressä ystävällisenä ja rakastettavana, -hänen sivullaan seisoi "Paul kamariherra", kaunis Paul, naisten -lemmikki, jonka sysimustat silmät välkähtelivät kaasuliekkien valossa -sisääntulevia tervehtiessään hienolla, kohteliaalla hymyllä. - -Huoneus oli jotenkin tyhjä, palvelijoilla ei ollut juuri mitään -tekemistä. Kaikki sveitsiläiset, niin oikeat kuin keinotekoisetkin, -seisoivat ryhmässä pöydänneen luona hiljalleen puhellen. Ensimmäisessä -naisten huoneessa istui tupakin savua pelkäävä herra ja kirjoitti sekä -muuan emansipeerattu nainen käherrettyine hiuksineen ja iorgnetteineen -syöden voileipäänsä ja väliin baijerin olutta maistellen. - -Herrain puolella istui pari vanhempaa gentlemannia edessään -"caminadensa" ja kuvalehtensä, kaksi luutnanttia saivat juuri myöhäisen -absinttinsa ja keskimmäisessä huoneessa joivat samppanjaa muutamat -äänekkäät nuoret paroonit ja tukkukauppiaitten pojat, jotka olivat -tulleet paremmilta päivällisiltä frakissa ja valkeassa kaulaliinassa. -Belskov ei edes viitsinyt puistaa turkkia päältään. He istuivat pöydän -luo ja tilasivat soodavettä. - -Sitä tuotiinkin pian. Täällä oli hyvin lämmin ja Belskov oli jotenkin -väsynyt. - -Kapteeni tahtoi sitte, että heidän pitäisi saada hiukan konjakkia ja -vettä. Sitä saivatkin ja sytyttivät sen jälkeen sikarit. Keskustelu -sujui vilkkaasti ja nuo vanhat tuttavat olivat hyvin huvitetut -muistellessaan nuoruutensa aikoja, jonka kirjavat pikkukuvat nyt -ikäänkun kokoutuivat suuremmaksi tauluryhmäksi. - -Pikku Kristian istui ja herkuttelihe punaviinineen ja leivoksineen -kuunnellen nuoruuden-ystäväin keskustelua, joka tuli yhä iloisemmaksi. -Belskovinkin kalpeille poskille kumpusi hiukan punasta ja silmänsä -saivat taasen entisen loisteensa. Hän nousi: - --- Ei, nyt täällä on liiaksi kuuma. Parasta kun viskaan turkin -päältäni! - --- Annahan olla, niin lähdemme, sanoi kapteeni. - --- Nytkö jo? Juuri paraiksihan vasta olemme päässeet puhelun alkuun. - --- Niin, isä, täällä on niin hauska istua. - --- Pidäppä suutasi, pentu! Sinusta kenties olisi hauskaa saada pieni -ryyppy ja paperossi? Vai miten? No niin, mars vain! Me menemme nyt -minun kotiini, sanoi hän kääntyen Belskoviin. -- Vaimoni siellä -odottelee iltasineen. Sinäkin voisit syödä kanssamme. - --- Mitä sinä nyt aijotkaan. Esitellä minut vaimollesi kello yhdeksän -iltasella. - --- Oo, sinun ei tarvitse pelätä tulevasi mihinkään kreivin salonkiin, -sinä tulet vain yksinkertaiseen porvarihuoneesen. Seuraa nyt vain! Minä -asun tässä aivan lähellä Rantakadun varrella. Kenties sinua huvittaa -nähdä millaiselta tämmöinen merikarhu kuin minä näyttää satamassa -maatessaan. - -He lähtivät. Kulkivat suuren portin kautta kartanolle, sitte sen poikki -ja viimein jyrkkiä, pimeitä rappuja ylös. - -Kapteeni soitti, aivan koko huoneus vapisi. Muuan vähemmin -siistiasuinen palvelustyttö tuli ovea avaamaan. Belskovia tartuttiin -olkapäihin ja johdettiin käytävää myöten valaistuun huoneesen. - -Se oli pieni salonki yksinkertaisine vaan hyvästi hoidettuine -huonekaluineen. Seinällä ei riippunut mitään purjehtivan laivan kuvaa -kullatuissa puitteissa, niinkun merikapteenien kodeissa on tavallista, -vaan erään tunnetun tanskalaisen näyttelijän valokuva. Se oli -luultavastikin perintö Freybertin vanhemmilta. Eräässä nurkassa seisoi -nukketeaatteri ja sen vieressä riippui kitarri. - -Pöytä oli katettu: varsin vankka tanskalainen iltanen makkaraa, sylttiä -ja muita kodikkaita ruokia. - -Pöydän luona istui kaunis, vaalea nainen ja mustasilmäinen, noin -neljännellä vuodellaan käyvä poika. Äiti asetteli juuri hanhipaistin -viilekkeitä leivälle ja poika seurasi jännitetyllä tarkkaavaisuudella -tätä viehättävää leikkelykoetta. Sohvalla makasi muuan pieni olento ja -kehdossa, kaukana nurkassa uinaili kaikkein nuorin. - -Kun he astuivat sisään, nousi nuori rouva ja käveli heille vastaan. - --- Täällä näet minun vaimoni. Hän ei ole mikään suuri, mutta erittäin -hyvä, ja tässä on minun koulutoverini Henrik Belskov, rikas -norjalainen, joka on tullut tänne Kööpenhaminaan huvitellakseen itseään -ikävyydellä tai ikävöidäkseen huvittelemalla. Katsoppa häntä, eikö ole -uljas? - -Tuo valkea käsi tiamanttisormuksineen pistäysi turkinhihasta ja puristi -nuoren rouvan kättä. Rouva tervehti ystävällisesti ja suoranaisesti -eikä näyttänyt ollenkaan ujostelevansa tai kummailevansa tätä myöhästä -käyntiä. - --- Minä pyydän anteeksi, että tunkeudun teille tämmöisenä aikana -päivässä. - --- Se on hyvin tavallista, että minun mieheni näin iltasin tuo yhden -tai toisen tuttavansa tänne, ja jos tahdotte pitää hyvänänne mitä -meillä on tarjota, olette sydämmellisesti tervetullut. - -Samalla tuli viereisestä huoneesta nuori hehkeä tyttö. Hän oli -rouvan näköinen joskin kauniimpi, hänellä oli aivan samanlaiset -mustanloistavat silmät kuin äidillä ja pienokaisilla. Hän oli puettu -mustaan äidilliseen villaleninkiin ja hieman veikistelevästi oli hän -asettanut valkean, punonnaiskoristeilla somistetun esiliinan eteensä. - -Hän säpsähti hiukan, mutta astui sitte lähemmä vieno punastus poskilla. - --- Kälyni, neiti Rikke Brauner -- kandidaatti Belskov. - -Vaalea käsi tiamanttisormuksineen pistäysi taasen esiin turkeista ja -puristi pientä, pehmeää ja lämpöstä naisenkättä. - --- No, Petteri, tuleppa tervehtimään vierasta herraa! - -Puhuteltu pienokainen asetti hanhenpaistivoileipänsä syrjään ja teki -kankean kumarruksen. - --- Mutta nyt meidän pitää heittää päällysvaatteet pois. - -Belskov viskasi turkin päältään ja seisoi somassa seurustelupuvussa. -Hänen komea, kiherä täyspartansa hulmueli hienona huntuna valkoisella -rinnallaan ja kun hän pisti kätensä syvästi kaarevaleikkeisen liivinsä -alle ja veti koristeisen palttinaliinan esiin, niin vieno violiinien -tuoksu hajuaistia kutkutti. - -Rikke eteni pöydästä ja loi vieraasen salavihkaisia silmäyksiä. Näytti -kun ei hän koskaan olisi nähnyt kauniimpaa ja hienompaa herraa. - --- Kuule Mile, sanoi Rikke rouvalle, -- nyt meidän pitänee toimittaa -pienokaiset toiseen huoneesen. - -Hän otti yhden pienokaisen käsivarrelleen ja toisella kädellään -vieritteli lasten vaunut ulos. Sitte hän tuli takasin, liiteli kevyesti -ympäri huonetta poimien leikkikalut laattialta ja asettaen pari -neulottua liinaa sekä sohvatyynyn paikoilleen ja muutamilla ripeillä -liikkeillä oli tuo pehmeä, lämmin pikku käsi tenhonut huoneen mitä -komeimpaan järjestykseen. - -Belskov seisoi ja katseli ympärilleen ihmetellen. Tämä pieni huone, -puolittain ruokasali, puolittain salonki, pienine piimäsuineen ja -hajallisine Ieikkikaluineen tuon vaalean, teeskentelemättömän, lempeän -ja arvokkaan perheenäidin vaalinnan alaisena oli hänestä vallan outoa. - -Hän tuli juuri upeasta ruokasalista, jossa palvelijat varpaillaan -hiipivät ja liina kädessä kantavat ruoka-astioita, jossa naisilla on -hansikkaansa ja viuhkansa talrikin vieressä pöydällä. Kuinka -toisenlainen elinjärjestys täällä olikaan. Täällä puuttui hopeakoruja, -uhkeaa valaistusta, kukkia ja hedelmiä. - -Kapteeni tarttui häntä käsivarteen ja johti pöydän luo. Hänen täytyi -tosiaankin syödä kumpasiakin ruokia, niin sylttiä kun makkaraakin. Äiti -itse oli ne kaikki valmistanut ja herkkuisiapa ne olivatkin. Sitte tuli -Rikke ja toi suuren kupillisen keinotekoisia, höyryäviä kilpikonnia. - --- Kilpikonniako vielä kaiken tämän mehuisan ruuan lisäksi! - --- Tuskinpa sinä pakahtunet, jos otat vielä näitäkin hiukan, sanoi -kapteeni. Juuri sinun tähtesihän näitä tuodaankin. Kun saat pikku -naukun, niin hyvinkin menee alas. - --- Ja sitte me saamme pikkupalat omenaleivosta -- Rikken tehtaasta. - --- Mutta silloin en minä tarvitsekkaan ensi neljänätoista päivänä -ruokaa ollenkaan. - -Kun Rikke hymyillen tarjosi leivosta hänelle, ei hän luonnollisesti -voinut vastaan sanoa, vaan otti aika kappaleen. Ja oivalliseltapa se -maistuikin. - -Muuten tuo tyttö oli vallan merkillinen. Kuin liitelevä keijukainen -liikkui hän, teki kaikki niin hyvin ja kerkisi kuitenkin olemaan -kaikkialla. - -Kun lapset huusivat kamarissa, oli hän heti niitä vajentelemassa, kun -Petteri tahri itseään voileivällä, niin hän siinä heti pyyhkeineen -sormia kuivailemassa ja saman tien hän hoiti pöytäpalvelijan tointa -sekä hommaili teen valmistamista. - -Kun pojat olivat syöneet menivät he kohteliaasti ympäri ja kiittivät. - --- Ja nyt omaan huoneesenne järjestyksessä. - --- Joko he makuulle menevät? - --- Ei, he alkavat voimistella. Nyt sinä tulet näkemään sitäkin. - -Samassa tuokiossa tulivat he takaisin voimistelukengät jalassa. - ---- Me olemme valmiit, isä! - -Pojat menivät edellä ja kapteeni ystävineen jälessä pieneen -lastenkammariin, jossa kaksi pienintä jo makasivat vienossa uinailussa. - -Sänkykammariin johtavassa oviaukossa riippui muutamia -voimistelutelineitä. - -Isä komensi ja pojat tekivät temppujaan. - --- Se vaikuttanee hyvää syönnin jälkeen. Nyt voitte ruveta marssimaan. - -He menivät saliin, jossa naiset olivat jo pöydän järjestäneet ja -asettaneet totilasit esiin. - -Kapteeni otti kitarrin seinältä, pikku Petteri sai kiväärin ja Kristian -lipun ja nyt he alkoivat marssia tahdissa ja vakavina ympäri pöytää -isän laulaessa kitarrin säestämänä "Gina tuo ihastuttava impi" ja "Anna -kanan mennä". - --- Sinun pitäisi laulaa myös muutamia isänmaallisia lauluja, sanoi -rouva, -- eikä ainoastaan semmoisia katuveisuja. - --- Se on kansanlaulu, äiti, ja kansanlaulut juuri pidetään hienoimpina -meidän kansallisena aikanamme. Mutta ehkä tässä onkin jo riittämään -asti täksi illaksi, pojat. Oikeaan, vasempaan ja -- mars! - -Belskov otti heidät polvelleen. Pikku Petteri veteli hänen kiherää -täyspartaansa. Belskov ajatteli, miten monta pikku kättä olikaan sitä -jo vedellyt, vaikkei ne olleetkaan aivan yhtä viattomia kuin pikku -Petterin. Rikke neiti istui toimessaan käsityön ääressä. Miten -lämpöinen ja pehmeä hänen kätensä olisikaan partaa sujuttelemaan. - --- Kuuleppa, isä, sanoi Kristian, -- kun me olemme tehneet temppumme, -pitäisi sinunkin näytellä meille joku komedia. - --- Te olitte juuri eilen illalla teaatterissa. Luuletko sinä minun joka -ilta esiintyvän. - --- Näytteletkö sinä vielä teaatterissa, kysyi Belskov? - --- Ainoastaan kulissien takaa. Minä olen tuommoinen johtava henkilö -- -teaatterijohtaja ja kaiken tämän lisäksi vielä kirjailija, -balettimestari, näyttämöohjaaja ja konetaiteilija. Minun näyttelijäni -ovat erittäin mukautuvia ihmisiä, paljon parempia kuin tavalliset: -heillä on puiset jalat ja senvuoksi ei heitä halutakkaan lähteä muihin -teaattereihin vaikken minä heidän palkkaansa korotakaan. - --- Entä teaatterirakennus? - --- Se on täällä nurkassa. Minä omistan sen yksinäni ja senvuoksi ei -minulla olekkaan mitään kinastuksia osakkaitten kanssa. - -Hän veti syrjään verhon, joka oli peittänyt pientä nukketeaatteria, -veti esiripun ylös ja näytti kauniita paperilaitoksia. - --- Tässä saan Teille esittää muutamia henkilöitä. Täällä on primadonna. -Se on jo jotenkin kulunut taiteen palveluksessa joten minun on täytynyt -liisteröidä paperitukeita hänen selkäänsä, hän nähkääs on siinä -suhteessa aivan yhtä käytännöllinen kun oikeatkin primadonnat. Täällä -on meidän komiikkeri. Se on yleensä pulska poika, eikä ole itserakas -eikä ylpeä, niinkuin herrat komiikkerit tavallisesti ovat. Täällä -näette meidän "luonnottaremme" (ingenue'mme), ja huomatkaapa, että se -on kiiltopaperista. Minä olen muodostellut sen laatikon kannesta. Hän -näyttelee mitä rollia tahansa ja se juuri onkin harvinaista nykyaikana, -jolloin nuoret naiset alkavat näytellä "luonnottarien" osia vasta hyvän -matkaa neljättäkymmentä käydessään ja kadotettuaan kaiken pirteen -nuoruuden tuoksunsa. - --- Hyi, miten sinä olet ilkeä, sanoi Rikke. - --- Oho, en tahdo kuitenkaan kieltää, ettei löytyisi arvokkaita -poikkeuksiakin niinkuin esim. sinä, pikku kälyseni. Mutta ne ovatkin -semmoisia alkuperäisiä luonnon jalokiviä, etteivät ne tee mitään -sitoumuksia, sillä jonakin kauniina päivänä voi tulla tuommoinen -teikkari kuin esim. Belskov ja saada heidät suostumaan rouvan rollia -näyttelemään. - -Rikke kallistausi alemma käsityönsä ylitse. - --- Näytä nyt meille joku kappale, isä! pyytelivät pojat. - --- Jospa nyt sitte näyttäisin jonkun ikivanhan kappaleen. Se onkin -nykyjään käytännössä ja on helposti näyttämölle asetettu. Minä otan -pari paperinukkea ja asetan ne näyttämölle puoleksi tunniksi puhelemaan -puuta heinää. Se on sitte ikikappale. - --- Mutta etkö sinä näyttele joskus myös uudempia realistisia -kappaleita? - --- En, lapset pitävät enemmän vanhasta romanttisesta suunnasta, jossa -kaikki viisi kuvaelmaa kumpuaa viattomuutta ja hyve saa voiton -loppukohtauksessa. Sen sijaan uudenaikaisissa kappaleissa sankarittaret -ovat kadottaneet viattomuutensa jo ennenkun esirippukaan nostetaan, -mutta semmoisia kappaleita eivät he vielä, Jumalan kiitos, ymmärrä. -Mutta te voitte olla varmoja siitä, että kun he tulevat kaksitoista -vuotiaiksi, niin he haukottelevat minun siveellisille näytelmilleni, ja -muuten minä otaksun, että kun he pääsevät "miesten lukuun", niin he jo -itse alkavat kirjoittaa realistisia draamoja, jotka saavat isänäidinkin -haudassaan punastumaan. - --- Isä, näytä nyt meille pikku kappale tämän vieraan herran tähden! - --- No niin, te olette oikeassa, mitä minä tässä joutavia -lavertelenkaan. Tarkkaavaisuutta hyvät herrat ja naiset nyt! Näytäntö -alkaa. - -Hän meni teaatterin taakse ja alkoi näytännön, joka sai lapset mitä -parhaimmalle tuulelle. Hilpeys tarttui pian muihinkin eikä aikaakaan -niin koko seura, yksin tuo vaalea rouvakin, oli mitä herttaisimman -naurun vallassa. - -Vihdoin laskettiin verho alas ja punakkana ja hengästyneenä tuli -kapteeni pöydän luo saamaan pikku siemauksen vahvistusta totilasistaan. - --- Ka niin, pojat, nyt on ilta lopullaan. Menkää huoneesenne ja -asettukaa maata! - -Hiljaan ja tottelevina ojensivat he pienet kätösensä hyvääyötä -sanoessaan ja työnnälsivät pienet punahuulensa isän tuuheaan, mustaan -partaan. - -Kun Belskov hetkinen tämän jälkeen nousi jäähyväisiä ottaakseen, -kuiskasi kapteeni: - --- Sinun pitää nähdä heitä makuulla. - -Hän veti ystävänsä hellävaroen lastenkammariin. - -Siellä uinuivat nuo pienet reippaina ja punan purppuroimin poskin kuin -kukkanuput sateen jälestä onnellisen hymyilyn väikkyessä puoliavoimilla -lapsenhuulillaan. - -Belskov seisoi vakavana ja miettiväisenä pienoisia katsellen. Rouvakin -oli tullut sisään. Hän painalsi pienen vaalean päänsä miehen leveää -rintaa vasten ja lempeä uhkuvin silmäyksin katseli häntä. - --- Eikö totta, sanoi kapteeni ja hyväillen kiersi kätensä vaimonsa -vyötäisille, -- että se antaa merimiehelle tarmoa taistellessaan -luonnonvoimien kanssa, kun tietää omaavansa semmoisen rauhan ja -vapauden sataman, kuin tämä minunkin pieni pesäseni, johon voi -tyyneesen pujottautua. - --- Jospahan minullakin olisi moinen satama, sanoi Belskov kevyellä -huoahduksella. Sinä kellut merellä, minä ravintolaelämän lainehilla. -Kumpasellakin käy tyrskyjen mainingit, kumpasellakin on salakaria. - --- Olet oikeassa veikkoseni, koetappa vaan pyrkiä satamaan sinäkin! - - * * * * * - -Belskov astui huoneesensa ja kopeloi tulitikkuja, joita nähtävästi ei -löytänyt. Hänen onnistui kuitenkin kaataa eräs pöydällä oleva lasi -kumoon, kompastui sitte johonkin laattialla olevaan esineesen, joka -tarkemmin tunnustellessa sukeusi tulitikkulaatikoksi. - -Hän sytytti sitte komean divaanipöydällä olevan lampun ja katseli -ympärilleen. - -Huone oli hienosti sisustettu, siitä hän itse oli pitänyt huolta. Mutta -se oli kylmä, puistuttavan kylmä ja kauhean epämiellyttävä. - -Rouva, jonka luona hän asui, oli poissa jokainen arkipäivä ja silloin -oli piika vapaa aina aamusta pitäen. Oltiin siten muka säästäväisiä. - -Hänellä oli aamupäivällä ollut vieraita, nuoria miehiä, kuten hän -itsekin. Samettialbumin ja valokuvien keskellä pöydällä oli puoliksi -tyhjiä sherrylasia, kukkuroillaan täysi tuhkasäiliö ja tyhjiä -seltteripulloja, brysselimattoa koristivat pullontulpat ja -tulitikunpätkät ja kullankirjaellulle sohvapeitteelle oli viskattu -sikarinpätkä. - -Kylmä värähdys hivahutti häntä. Hän sulki ikkunan. Aamupäivällä oli hän -sen avannut haihduttaakseen hiukan tupakinsavua ja viinien höyryjä ja -sitte se luonnollisesti oli saanut olla niine hyvineen. - -Hän harjaeli sohvan kädellään. - -Siellä alhaalla Freybertissä uinuvat pikkulapset väsyneinä, se on toki -paljoa hauskempaa kuin venyä tässä sohvalla kuin mikähän sikarinpätkä. - -Hän kietousi turkkiinsa ja viskausi sohvan nurkkaan polttaakseen -sikarin. - -Varsin ihmeteltävää miten hauska siellä oli. En ole pitkiin aikoihin -viettänyt eloisampaa iltaa kuin kapteenin luona tänä iltana. - -Hän istui sohvan nurkassa pää alas herpouneena ja aatteisin vaipuneena. -Ovi avautuu hiljalleen ja sisään astuu Rikke Brauner, kapteenin käly. -Hän oli puettu varsin kuin erotessaan muutamia hetkiä sitten: -mustaan villaleninkiin ja hieman veikistelevään, valkeaan, -punonnaiskoristeiseen etuliinaan. - --- Mutta hyvä neitiseni, mitä tahdotte täällä tänään? kysyi Belskov -ihmetellen. - --- Minä tahdon ainoastaan hiukan järjestellä, sanoi hän tyynesti. -- -Täällä on kaikki kauheassa epäkunnossa. Istuos alallasi vain. - -Sitte hän keijukaisena liiteli ympäri, pyyhki tomun valkealla -esiliinallaan ja samassa tuokiossa oli tuo pikkukäsi saanut kaikki -parhaimpaan järjestykseen. - --- Kas niin, nyt pitää minun mennä, sanoi hän ojentaen kättään hänelle. - --- Ei, sinä et saa mennä, sanoi hän puoleksi nousten sohvalla. -- Sinä -et saa enää koskaan minua jättää, sillä kun minä lepään täällä sinun -sylissäsi, niin silloin olen oikeassa satamassani. - -Hän kietoi käsivartensa Riken vyötäisille ja tahtoi suudella häntä, -mutta vetäytyikin takaisin helähtävän äänen kuuluessa ja tuskan otsaa -polttaissa. - -Hän katseli ympärilleen harhailevin silmäyksin. Hän oli särkenyt pari -pulloa ja seisoi nyt pöydän luona lamppua syleillen, jonka kuuma lasi -oli hänen otsaansa polttanut. - --- Laupias Isä, se olikin siis vain unelma! Semmoisia unelmia niitä -syntyy kun syö keinotekoista kilpikonnaa ja omenaleivosta naisten -seurassa. Ja kaiken tämän lisäksi minulla on huono vatsa ja heikko -sydän. Tuossa minä onneton olen seisonut ja suudellut vanhaa lamppuni -kupukkaa ja luullut sen neiti Brauneriksi. - -Mietiskellen käveli hän laattialla. - --- Hänellä oli muuten oikein. Täällä on kauhean epämiellyttävää. Jos -vaan voisin saada hänet tänne hiukan siivoomaan. - -Sitte hän äkisti astui kirjotuspöydän luo turkki hartioilla. - -Tuo valkea käsi tiamanttisormuksineen rapsuttelihe äkkiä paperille -kirjettä sepiten. Kuoreen kirjoitti hän: - - Neiti Rikke Brauner. - Suuri Rantakatu - Kapteeni Freybertin luona - Täällä. - -Se mahtoi olla hyvinkin tärkeä kirje koskapahan itse juoksi -kirjelaatikolle sydänyönä. - -Jumala ties mitä lie sisältänytkään. - - - - -Läpi hiedikon. - -Skånelaisidylli. - - -Reippaana ja helottavana kuni kesäinen aamu seisoi tuo pieni -Köpenhaminan neito pappilan avatussa vinninikkunassa. - -Viiniköynnökset ja muratit kohoilivat kiemurrellen seiniä myöten, puut -seisoivat vielä kosteina aamukasteen suuteloista, reseetain ja -rehevävartisten ruusujen miellyttävä lemu täytti ilman ja kaukana -tuolla ladossa pitivät kottaraiset kauheata mellakkaansa. Hiukan -taaempana, puutarhan takaa kohosi kirkko komeillen valkoisine muurineen -auringon loisteessa. - -Kirkkoherra Brudelius istui huvimajassaan aamupiippuaan poltellen -sill'aikaa kuin rouva käveli huoneesta huoneesen ja haavilla lenteleviä -kärpäsiä pyyteli. - -Pastori oli kaunis, vanha mies. Hänellä oli lempeä, puhtaaksi ajeltu -pappisnaama ja musta samettipatalakki. - --- Hyvää huomenta setä, huusi nuori tyttö ikkunasta. - --- Hyvää huomenta, pikku Lotta! - -Alhaalla maantietä pitkin tuli pastorin veljenpoika Lave Brudelius -ratsastaen. Hän oli pappilan vuokraaja. - -Hänellä oli oikea jättiläisvartalo, auringonpaahtamat, ruskeat -araapialaiskasvot, paksut, vaaleahkot viikset ja vaaleansiniset silmät. - -Hän näytti komealta istuessaan siinä suorana ja uhkeana hevosen -selässä. Hänellä oli ahtaat, harmajat ratsastushousut ja pitkävartiset, -kiillotetut kengät jalassaan. - -Hän oli tosiaankin kokonaan toisenlainen kuin nuo vaalakat -kööpenhaminalaiskavaljeerit, joita voi rikki riksauttaa kuin hauraita -karamellia. - --- Hyvää huomenta herra vuokraaja, huusi tyttö. - -Sanat lausuttiin varsin hyvällä ruotsinkielellä. Hän ei ollut mitään -sukua pastorille, olihan vain tuommoisella pienellä käynnillä täällä, -mutta kuitenkin sanoi hän heitä "sedäksi" ja "tädiksi" ja itseään häntä -sanottiin "Lotaksi". Tuo tuntuikin paljon hauskemmalta kuin mikään -"kaunis Kööpenhaminan Lotte" eli "Charlotte", joksi hän oli ristitty: -Mutta kaikista hauskimmalta kajahti "vuokraajan" nimi. Se kun hänen -mieleensä johti kuleksivia laulajia, gladiaattoria ja muita semmoisia -romanttisia asioita. - -Nuori vuokraaja ratsasti edelleen nostaen olkihattuaan ja paljastaen -siten joukon vaalahtavia kiharaisia hiuksiaan. - -Lotta solmi äkkiä hatunnauhansa, juoksi rappusia ylös ja seisoi samassa -tuokiossa keskellä huvimajaa pastorin edessä. - -Hän oli kaunis, tuo pieni kööpenhaminalaistyttö, kevyessä -ranskalaisessa kesäpuvussaan: vaaleansinisessä leningissä ja valkeassa -tunikassa, johon oli pistetty kirjava kukkasvihkonen. Vaaleansinertävän -babyhatun alta pistäytyi esiin veitikkamaiset, punaposkiset kasvot, -pieni pystynenä ja joukko vaalakoita kutria otsalla. Lyhyen hameen alta -näkyi kaksi pientä jalkaa ruskeissa turistikengissä ja sinertävissä -silkkisukissa. - --- Ettekö matkusta Falsterbohon tänään, kysyi hän. -- Te olette jo -aikoja sitte luvannut ja tänään on niin kaunis päivä! - --- Kysy äidiltä, vastasi pastori kääntyen vaimoonsa, joka juuri tuli -sisään. - -Pastorin rouva oli pitkä, komea ja ystävällisen näköinen nainen. - --- Aivan kernaasti minun puolestani, sanoi hän. -- Mutta sinun, Lotta, -täytyy pyytää Laven valjastamaan heti paikalla hevosen. Hän on luvannut -itse kyyditä meidät. - -Lotta kiiti pois ja pian olivat kirkkoherran kaksi-istuimiset vaunut -oven edessä. - -Lotta istui Laven viereen, pastori ja rouva asettuivat taakse ja niin -lähdettiin. - -Tie oli tasainen kuin laattia ja vaunut vierivät maakirkon ja valkeaksi -maalattujen talonpoikaistalojen editse pitkin leppien, poppelein ja -piilipuitten suojaamaa tietä. Puitten oksat riippuivat pitkällä tien -päällitse ja joskus niin somasti sipasivat Lotan pystynenää. - -Hän istui ja laverteli tehden myötään kysymyksiä. Lave vastaili -lyhyeen, mutta hänen kasvonsa loistivat niin ystävällisesti ja alinomaa -hymyillen näytti hän kaksi riviä valkeita elfenhampaita paksujen, -vaaleain viiksien alta. - -Joskus katkesi puhelu. Silloin Lotta aina syrjäsilmin katseli -vierustoveriaan ja ihmetteli hänen päivänpaahtamia hienountuvaisia -poskiaan. Hän näytti Lotasta aivan persikalta. Taisipa sivumennen -ajatella, että miltähän tuntuisi pureksia tuommoista persikkaa. - -Maanlaatu vaihteli edelleen, se oli jonkunlaista laaksoa mutta karua -sittekin. - -Tie kulki lähellä rantaa. Toisella sivulla kuvasteli hiljainen, tyyni -järvi, toisella aivan silmän kantamattomiin ulontelihe punavaalea -kanervikko. Ainoastaan sananlennätinpylväsrivi kulki sen läpi ja -näköpiirin rannassa korkeat kuuset ojentelihe. - -Vihdoin haarottui tie ja meidän matkaajamme antautuivat vasemmalle. -Lähellä oleva pikku Falsterbo oli mitä viehättävin ja Skanöriäkin näkyi -jo hiukan. Siellä oli määrä syödä päivällistä kestikievarissa. - -Kaupunki oli ympäröity korkealla, turpeista ja kangista rakennetulla -muurilla. Puuportti toimitti kaupunginportin tehtävää ja johti -pääkadulle. - -Täällä oli muuten merkillisiä katuja. Kiviperustusta ei näkynyt -missään, ainoastaan hiekkaa, kyynärän paksulti hiekkaa. - -Hevoset kahlailivat hiekassa polviaan myöten ja vaunut uppoutuivat aina -pyöräinakseliin saakka. - -Täytyy pysähtyä. Pastori ja rouva päättävät matkata takaisin ja -Skanörissä odotella sill'aikaa kuin nuoret käynevät Falsterbon kirkkoa -katsomassa. Se oli viehättävä seisoessaan tuolla korkeammalla -hiekkasärkällä. - -Vanhukset kääntyivät ja Lotta ja Lave kulkivat edelleen kaupungin läpi. - -Huoneukset olivat valkeaksi maalatuita ja ystävällisiä valkeine -ikkunaverhoineen ja kukkivine ruukkukasvineen. Kaikkialla, niin kadulla -kuin torillakin, oli istutettuja puita, huonosti kasvaneita raukkoja -ja sepä juuri näyttikin niin luonnolliselta. Tiesi miten ne voivatkaan -kasvaa tuossa hiedikon keskellä. - -Ei yhtään ihmistä, ei edes ainoata lasta, joista muuten ei juuri -koskaan puutetta ole, näkynyt kaduilla. Ainoastaan joukko hanhia -vaapusteli kaakotellen hiedikossa. - -Kun he olivat kulkeneet vähän matkaa, seisahtui Lotta ja kipristi -pystynenänsä epäileviin, koomillisiin ryppyihin. - --- Minä en voi mennä pitemmälle. Kenkäni ovat aivan täynnä hiekkaa. -Tämähän on juuri kuin kahlaisi meressä, me voimme aivan yhtä hyvin -heittäytyä pitkäksemme ja uida kirkon luo. - -Hän nousi eräälle rappuselle, seisoi siinä ja puisteli itseään kuin -märkä kana. - --- Tule tänne, niin puhdistan kenkäsi hiekasta, sanoi Lave. - --- Se ei merkitse mitään! Ne tulevat aivan samassa yhtä täyteen -jälleen. - --- Oo, me kyllä keinon keksimme. Tulehan tänne vain. - -Lotta nousi toiselle jalalleen ja ojensi toisen hymyillen Lavea kohti, -joka laskeusi polvilleen rappusten viereen. Hän veti kengät Lotan -jalasta, pudisti hiekan ulos ja käsineen nuo sinervät silkkisukatkin -harjasi. - -Kun tämä oli tehty kohotti Lotta pystynenäänsä ja kysyi: - --- Mitä sitte? - --- Sitte minä otan neidin käsivarrelleni ja kannan kirkolle. - --- Käykö se päinsä? - --- Saammepa koettaa! - -Hän kumartui alas ja ennenkun hän oikein tajusi koko asiaa, istui Lotta -jo hänen voimakkaalla käsivarrellaan käsivarret hänen kaulalleen -kierrettyinä ja niin lähdettiin kulkemaan tuossa hiekkameressä. - --- Jos näin kulkisimme Itäkadulla, niin saisitte nähdä, mitä melua se -herättäisi. - -Vaan siitäpä ei vaaraa. Ainoastaan pari merimiehenvaimoa pistivät -päänsä kukkaruukkujen lomista ja jonkunlaisella ihmettelyllä katselivat -heitä. Muuten oli kaupunki kuin kuollut. - --- Olenko minä raskas? - -Hän kohotti katseensa Lottaan ja näytti hymyillen valkoisia hampaitaan. - --- Mielelläni kannan teidät vaikka Malmöhön saakka. - -Lotta taivutti päätään hiukan ja katseli hänen voimakasta, -auringonpolttamaa niskaansa. - -Hän oli tosiaankin varsin miellyttävä. - --- Tiedättekö mitä, sanoi Lotta, tämähän on vallan romanttista. Aivan -kuin Paul ja Virginia. - --- Keitä olivat he? - --- He olivat romaanin nuorisoa. Poika kantoi tyttöä veden ylitse. - --- Ja sitte? - --- Siitä on jo aikoja kulunut kun luin sen kirjan, mutta jos oikein -muistelen -- sitte he kihlautuivat. - -Lave ei vastannut mitään, vetihän vain syvän henkäyksen. - --- Nyt olemme perillä. - -Hän avasi veräjän ja asetti Lotan nurmikolle. He olivat pienessä, -reheväkasvuisessa lehtipuistikossa. Se oli pieni kosteikko keskellä -hiekka-aavikkoa. - -Kirkko sijaitsi ylhäällä mäellä. - --- Odottakaa täällä hetkinen, minä juoksen haudankaivajan Briitalta -avaimia hakemassa. - -Lotta ojensi hänelle kätensä. - --- Kiitoksia kyydistä, sanoi hän päätään nyökäyttäen ja katsoi niin -ystävällisesti häntä silmiin. - -Lave oli jotenkin punainen kasvoiltaan: hänen oli lämmin ja eipä kumma -jos olikin tuommoisen huvikävelyn perästä. - --- Eikö liene paras kun säästätte kiitoksenne siksi kunnes matka on -lopussa. Tehän olette ottaneet paluupiletin. - -Lotta seisoi ja katseli tuota voimakasta vartaloa kunnes se katosi -puitten taakse. Sitte hän istui alas ruohikkoon ja solmi babyhattunsa -nauhan lujempaan. - -Lave palasi haudankaivajan Briitan kanssa, jolla oli kirkonavain ja -kolmisin nousivat he sitte mäelle. - -Siellä seisoi tuo vanha, jotenkin suuri kirkko puoliksi hiekkaan -hautauneena. - -Oli jotenkin vaikea päästä ovesta sisälle, hienoa lumivalkeaa -lentohiekkaa kun oli kokoontunut sen eteen. Näytti kun oltaisiin -keskellä talvea ja valkoisia lumikinoksia. - -Mannermaan puolella kirkkoa, joka oli paremmin tuulelta suojattu, -nähtiin muutamia huonosti hoidetuita hautakumpuja murtuneine ristineen -ja muine muistomerkkeineen. - -He astuivat kirkkoon, tuohon suureen alastoman näköiseen, kylmään -huoneesen, jonka seinät olivat valkeiksi rapatut ja laattia punaisista -tiilistä. - -Alttari oli verhottu valkealla liinalla ja sen päällä oli neljä -kirkkaaksi hangattua messinkistä kynttiläjalkaa. Kahteen oli pistetty -värjätyistä ruohoista tehdyt vihkoset, toisissa oli kaksi rottain -järsimää kynttilää. - --- Me emme voi niitä sytyttää koskaan, sanoi haudankaivajan vaimo. -- -Semmoista ne tekevät rotat kirkossa. - -Nuo julkeat elukat olivat nakerrelleet itse alttaritauluakin; "pyhältä -äidiltä" syöneet nenän vieläpä tehneet apostoleinkin kanssa -tuttavuutta. - -Ympäri alttarin oli madonsyömä, puinen reunus ja itse kohonne, jolle -polville laskeutaan, oli ainoastaan laudasta ilman vähintäkään -pehmeämpää päällystää tai verhoa. Eipä löytynyt edes pastorille -laattiamattoa, tiilisellä laattialla vaan piti hänenkin seisoa. Ainoat -koristeet, ja nekin ehkä vähemmin sopivia, olivat kirkon seinustalla -riippuvat, valkeasta vaatteesta tehdyt ja pitkillä valkeilla -silkkinauhoilla somistetut hautuuseppeleet. - --- Miten tämä on autio ja kylmä, sanoi Lotta hiukan väristen. - --- Täällä mahtanee talvella olla oikein hirvittävää. - --- Täällä käykin jumalanpalveluksessa ainoastaan muutamia ihmisiä, -korkeintaan tusinan verran, sanoi haudankaivajan vaimo. Ne käyvät -mieluummin tuolla uudessa, kauniissa metodistikappelissa. - -Samassa temmastiin ovi auki ja muuan pitkänsoikale tyttö tulla -kopisteli puukenkineen pitkin Iaattiaa. - --- Äiti, äiti, puuro palaa pohjaan! - --- Herra Jumala! huudahti haudankaivajan Briitta. Sen olen minä -kokonaan unohtanut! Herrasväki suo minulle anteeksi, että minun täytyy -nyt lähteä. Olkaa täällä vain niinkauvan kuin haluttaa. Minä kyllä -tulen sitte jälemmästä sulkemaan, täällä kun ei ole mitään, jota kukaan -viitsisi varastaakaan. - -Lave pisti lantin hänen kouraansa. Hän niiasi kiireisesti ja riensi -ulos tyttärensä kera. Lave ja Lotta jäivät sinne kahden. - -He kulkivat ympäri ja katselivat muutamia vanhoja kirkkotuoleja ja -maalatuita, katoolisaikaisia veistokuvia. - -Muuan näistä esitti sinivöistä pyhimystä, joka kantoi punaposkista, -kultaisella vatsavyöllä koristettua lasta. - --- Se on pyhä Kristofer, joka kantaa Jesuslasta olkapäällään, sanoi -Lotta. -- Aivan niinkuin te minua kannoitte, lisäsi hän hiljemmin. - --- Siinä tapauksessa lienen minäkin jonkunlainen pyhimys. Me olemme -molemmat onnellisia kun olemme saaneet kantaa semmoista taakkaa. - --- Opetettiinko teitä Trelleborgin maanviljelysopistossa niin -kohteliaiksi? kysyi Lotta. -- On aina väitetty ruotsalaisia pohjolan -ranskalaisiksi ja tottapa se näyttää olevankin. - -Hän seisoi nojaten alttarin reunukseen ja katseli sitä ympäröivää -pyöröjakkaraa. - --- Se lienee liian kova laskeutua polville. Minä vaan en antaisi tässä -kirkossa itseäni vihkiä. - --- En minäkään. Mutta minusta näyttää hyvin hauskalta kihlautua täällä. -Lave katseli tiililaattiaan. Ja parasta se olikin, sillä Lotta karahti -hyvin punaiseksi kasvoiltaan. - --- Kihlautua voi missä hyvänsä, sanoi hän. -- Minulla on muuan serkku, -joka kihlausi rautatievaunuissa matkalla ollessaan. - -Lave nosti päänsä ylös. - --- Minä en voi ajatella mitään sen kauniimpaa paikkaa kihlautua kuin -kirkossa tuossa kunnioitettavan Luojan huoneessa. - -Nyt oli Lotan vuoro katsella laattiaan. - --- Se on -- se on -- hyvin totta. - --- Mutta kosiminen on niin vaikeaa. - -Lotta seisoi ja pureskeli vaaleansinistä hatunnauhaansa. Häntä nauratti -niin äärettömästi. - --- Se lienee kyllä vaikeaa. Minä en ole koskaan koettanut sitä. - --- Te naiset olette onnellisia, te kun olette kokonaan vapautetut -tuosta vaikeasta tehtävästä. - --- Mutta sen sijaan meitä -- kositaan ja se on monta kertaa vaikeampaa. - --- Onko teillä ollut jo monta kosijaa? - --- Te olette ensimmäinen, sanoi hän kohottaen pystynenäänsä ja heittäen -veitikkamaisen silmäyksen. - --- Minä -- enhän minä ole teitä kosinut. - --- Ettekö sitä tarkottanutkaan, sanoi hän hämillään. - --- Kyllä, sitä juuri tarkotin. Lotta, jos te vaan tahdotte olla minun. - --- Minä kyllä tahdon. Minä pidän sinusta niin, sinä olet niin kaunis, -niin kaunis, niin siivo ja niin -- hirveän voimakas. - -Lave kietoi käsivartensa hänen vyötäsilleen. - --- Silloin minä hyvinkin saanen kihlaussuudelman? - --- Ei, ei täällä kirkossa Lave, -- mutta siellä ulkona kyllä. Me voimme -mennä ulos ja -- aivan heti. - -Ja siellä ulkona korkeain, valkeain hiekkasärkkäin välissä painalsi hän -suutelon toisensa perästä Lotan tuoreille lapsenhuulille. - -Sitte kulkivat he hetkisen puistikossa. Vaan jopa oli aika ajatella -kotimatkaakin. - -Alhaalla veräjällä otti Lave hänet taasen käsivarrelleen ja nyt -tuntuikin puolta keveämmältä kahlata Falsterbon hietikkoa. - -Lotta istui pitäen hänestä kiinni lujalla syleilyllä, mutta hän ei -malttanut olla hiukan vetämättä hänen paksuja, vaaleita viiksiään. - --- Vou, vou! sanoi Lave ja teki liikkeen ikäänkun purrakseen häntä -käteen. -- Oletko siinä siivolla, tai muuten pudotan sinut veteen! - --- Mutta minäpä en irtaukaan sinusta, sanoi hän. -- Sinä saat kantaa -minua läpi koko elämän. - --- Ja minä olen käsilläni kantava sinua aina samalla tavalla kuin -tänään ja hän katsoi lemmekkään syvästi Lotan silmiin. - -Ulkopuolella kaupungin porttia laski hän Lotan maahan ja otti -kyytimaksun tuon vaaleansinisen babyhatun lierien alla. - -Kun he tulivat Skanörin kestikievariin, oli pastori varsin huonolla -tuulella. He olivat odottaneet jo pitkän aikaa päivälliselle. - --- Mutta hyvänen aika, mitä te oikeastaan olette tehneet? - --- Me olemme kihlautuneet setä, sanoi Lotta, ja ainapa tuokin aikansa -vaatii. - --- Kihlauneet! huudahti pastori. -- Tuleeko sinustakin, pyntätystä -kööpenhaminalaisnukesta, talonpojan vaimo? Minä olen varma, että se käy -sinulle vaikeaksi. - --- Se ei liene ainakaan vaikeampaa kuin kulkea Falsterbon kaduilla. Ja -kun me kerran pääsimme tämän hiekkameren läpi niin -- -- --. - --- Niin, elämä on myös tuommoinen hiekka-aavikko, mutta se on useinkin -hyvin vaikeaa kulkea, keskeytti pastorin rouva. - --- Mutta kun Lave ottaa minut käsivarrelleen, niin me hyvin kyllä -sukeumme tuosta aavikosta, sillä hän on niin hirveän voimakas, ja hän -kohotti hellästi pystynenäänsä Laven auringonpaahtamia kasvoja kohden. - -Tuntui harmilliselta, että hän oli heittänyt babyhatun päästään, sillä -varmaankin olisi hän taasen mieluummin ollut sen lierien suojassa. - -Mutta, kunhan lähdetään kotimatkalle -- -- --! - - - - -Jäätelöannos. - - -I. - -Rouva Breinesin naiskammiossa oli hauskaa. - -Huonekalut olivat sinisellä atlaksella verhotut ja tuolit kullatut. -Siellä täällä oli muutamia sinisellä atlaksella päällystettyjä ja -kultaompeluksilla sekä silkkikoristeilla somistettuja etager-hyllyjä ja -suuri joukko jos jonkinlaisia puuhkioita ja pateereja tai miksi -kaikiksi sanottaneekaan noita täytetyitä, pyöreitä, neliömäisiä ja -soikeita kappaleita atlaspäällyksillä ja aivan tarpeettomalla määrällä -silkkinauhoja ja koristeita. - -Nurkassa, lähellä ikkunaa oli muuan pystypiaano takapuoli huoneesen -päin käännettynä. Jos istuutui piaanon eteen, niin aivan hävisi tänne -monien lehtikasvien ja joka puolta ympäröiväin huonekalujen -muodostamaan, troopilliseen rouvan pikku Eedeniin. - -Hiljaista ja rauhaisaa oli täällä pikku kammiossa; ei ainoataan -ihmistä. Lempeä, miltei uinuttava valaistus väikkelehti täällä, -kullattu kattoruunu oli sytytetty ja lamppua samoin kuin -kirjotuspöydällä olevaa kynttilääkin peitti sinervät varjostimet. - -Sininen silkkiverho oli vedetty oven suojaksi, mutta viereisestä -huoneesta kajausi tanssinsäveleitä ja vilkkaan keskustelun tihinää. -Talon isäntä, tukkukauppias Breine piti tänä iltana kemuja. - -Sävelet herkesivät hetkiseksi, verho työnnettiin syrjään ja ovessa -näyttäysi korkeahko, soleva naisvartalo. - -Muutamia frakkiin puettuja kavaljeereja kiharat otsalle kammattuina ja -puoluehattu kainalossa liehueli hänen ympärillään, vaan pieni ilmaus -tuon haltijattaren kasvoilla sai heidät peräytymään. Tulisesti tempasi -hän uutimen syrjään ja heittäysi väsyneenä silkillä verhotulle -divaanille. - -Hänellä oli vaaleat, hienopiirteiset kasvot, tummat, sädehtivät silmät -ja mustat hiukset käherretyt à la Tiitus (Tiituksen tapaan) ja -koristettuina ainoastaan parilla tiamanttitähdellä. - -Hänen lohenvärisestä atlaksesta ja hopeankirjaellusta silkistä -valmistettu, syväleikkeinen pukunsa, tuo pariisitoaletin aito -mestariteos jos jonkinlaisten pitsien, nauharuusujen, poimujen ja -kiehkuroitten ympäröimänä sekä keinotekoiset, jättiläissuuret -ruususikermät näyttivät reippaan ja nerokkaan järjestelynsä vuoksi mitä -hurmaavimmalta. - -Hän oli kaunis raukeana venyessään tuossa divaanilla ja leikkiessään -jonkinlaisella ihmeviuhkalla. Vielä kauniimmalta olisi hän näyttänyt, -jollei noissa vaaleissa kasvoissa olisi väikehtinyt kalpeutta ja -arvokkuutta. - -Hän oli saanut kyllänsä tanssinsäveleistä, vanillijäätelöstä, hellistä -silmäyksistä, mauttomista imarteluista, frakkiin puetuista herroista ja -tuosta väsähyttävästä salonkituoksusta. - -Hän oli arvokas, hän oli aina ollut polviaan notkistelevain -kavaljeerein ympäröimänä, mutta hän oli herpounut kaikkeen tuohon -palvelukseen, hän oli kyllästynyt tanssiaishaltijattaren asemaansa. - -Stella Adler -- niin kuului hänen nimensä -- ei saanut kauvan -häiritsemättä olla. - -Kärsimättömänä kohotti hän raukeat silmänsä, mutta kun näki kuka tulija -oli, niin hilpeä hymyily huulilleen kumpusi. - -Hän hivahtihe syrjemmälle valmistaen siten tilaa tulijalle. - -Tulija oli komea, noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen nainen -täyteläisillä, hehkeillä ja ilokkailla kasvoilla sekä mustilla -hiuksilla pitkine, riippuvine palmikoineen ja valkoisista sulkasista -sekä punasista ruusuista valmistetulla, erityisellä tukkakoristeella. - -Hän oli puettu punervasta sametista ja atlaksesta tehtyyn, pitkään -leninkiin, jota vielä vaaleankellervät pitsit somistivat. - -Hän oli rouva Breine, tukkukauppiaan vaimo ja tämän miellyttävän kodin -valtijatar. - --- Minä kyllä tiesin tapaavani sinut täällä, sanoi rouva Breine istua -suikahuttaen ystävättärensä viereen. -- Miten hauskaa taasen tavata! -Ajatteleppa Stella, kun kokonainen pitkä vuosi on kulunut viimme -näkemästämme, jolloin olimme tuolla kunnon Pariisissa, minä -kuherruskuukausilla mieheni kanssa, sinä eläkerahastosi kustannuksella. -Nyt varmaankin voinemme hetkisen käyttää hauskaan puheluun. - --- Kun et vain unohtane muita vieraitasi, Fanni! - --- Enpä ollenkaan, siitä saat olla varma. Ne ovatkin juuri paraallaan -illastamassa. - --- Ja kemuissahan me Pariisissakin viimeksi toisemme tapasimme. -Olisipas vain isä Breinellä ollut vihiä että hänen vaimonsa oli -naamioituna sill'aikaa kun hän itse oli kansalliskokouksessa ja makasi -Versaillessa yönsä. Muistatko, miten me eksyimme toisistamme ahdingossa -ja saimme mennä yksiksemme kotiin. - -Stella huoahti kevyeen ja mumisi puoliksi itsekseen: - --- Ah, niitä oopperakemuja minä en niinkään helposti unohtane! - --- Mutta etkö tosiaan tahtoisi jotakin syödä? - --- En, kiitoksia, minun ei ole nälkä. - --- Ja suoraan sanoen, siitä ei sinulle suurta vahinkoakaan tule, sillä -täällä ei ole enää yhtään lintua tai kalaa. Kaikki mitä pufetissa -löytyneekin, on erinomaista keksintöä. Siellä ovat kaikki mahdolliset -ja mahdottomat ihmiset pakkauneet mahdollisimman pieniin huoneisin ja -lautaset kukkuroilleen ahdetut kaikkia mahdollisia ja mahdottomia -ruokalajeja sekasin, joita sitte syödään mahdollisimman epämukavassa -asemassa. Mutta lasin viiniä voinet hyvinkin juoda! - --- Ei, kiitoksia, minä olen niin väsynyt ja tarvitsen ainoastaan -hiukkasen levähtää. - --- Levätä laakereillasi, huomaan. Mutta miten onnelliseksi, tai ehkä -paremmin onnettomaksi, sinä olet tehnyt kemusalongin. Koko laattia -aivan kirjavoi onnettomien kavaljeerien sydämmiä. Ja kenties olen minä -pakotettu lakasuttamaan ne pois ennen tanssin alkamista, muuten pian -kompastuvat niihin. Herrathan parveilevat sinun ympärilläsi -- -- -- - --- Juuri kuin kärpäset sokeripalan ympäri tai nälkäiset papit hyvien -kirkkoherran paikkain läheisyydessä, sanoi Stella ilkamoinen piirre -kauniilla, hehkevillä huulillaan. He näyttävät pitävän minua -jonkinlaisena elämänleipänä. Mutta suotta he itseään vaivaavat. Minä -tahdon olla rakastettu itseni enkä vain rahojeni tähden. - --- Pikku hupakko, sanoi Fanni ja viuhkallaan kevyesti ystävätärtään -sujautti -- oletko sitte niin ruma tai luuletko sinä herrat varsin -sokeiksi? Minusta juuri näyttää jalokivi uhkeimmalta kultaan -kiinnitettynä. - --- Minusta on kaikki varsin yhdentekevää. - --- Minä alan ymmärtää sinua. Sydämmesi ei olekaan enää vapaa. - --- Vallan oikein, minä olen rakastunut. Ja kun meillä on yksi kerran -sydämmessä, ei sinne useampia mahdu. - --- Se taasen riippuu kokonaan sydämmen rakenteesta. On sydämmiä, jotka -omaavat äärettömän joustavuuskyvyn ja semmoisiin voi mahtua -useampiakin. -- Mutta ken on se onnellinen? Tunnenko minä hänet? - --- Et, sillä minä en tunne häntä itsekään. Minä en tiedä edes hänen -nimeäkään ja tuskin koskaan enää saan häntä nähdä. - --- No mitä tuntehikkaita päähänpistoja nuo ovatkaan, sanoi rouva Breine -päätään puistaen. -- Vaan jokaisellahan pitää olla surunsa. -Elatushuolien puutteessa hankit sinä itsellesi rakkaudensuruja. Vaan -saanenhan minä kysyä -- -- --? - -Muuan käherrettytukka vahtimestari hiipi varpasillaan sisään ja -keskeytti naisten puheen. - -Vahtimestari Olsen oli aina jotenkin alakuloinen, hän kun alinomaa oli -tekemisissä kohmelon ja onnettoman rakkauden kanssa, jotka molemmat -olivat luonnollisia seurauksia hänen uutterasta osanotostaan -seuraelämään. Kun hän aina öisin joi koko joukon viiniä, niin se sattui -päähän ja nähdessään paljon kauniita naisia, syöpyi siitä aina jotakin -sydämmeen. Viimmemainituihin hän kyllä ei saanut sattua, ainoastaan -nähdä, jota harmittavaa seikkaa hän hiukan epätarkasti nimitti -"vantaaliseksi tuskaksi" tarkoittaen tantaalista tuskaa. - --- Saanko luvan tarjota naisille jotakin? kysyi Olsen surumielisesti -hymyillen ja harmaansinisillä silmillään katsoa pälyellen rouvan -täyteläitä rintoja. - --- Tahdotteko olla hyvä ja hankkia meille annoksen jäätelöä, sanoi -Fanni. - --- Viiden minuutin kuluttua voin asettaa sen jalkojenne eteen, -rouvaseni. - --- Minä toivon että asetatte sen pöydälle. - --- Heti, rouvaseni, heti! - -Hän suiluttelihe ulos. Fanni katseli hymyillen hänen jälkeensä. - --- Seurusteluhalu on tarttuvaista, nyt tahtoo jo vahtimestarikin olla -kavaljeeria. - --- Varsin luonnollista, sanoi Stella, sillä kaikki minun -kavaljeerinihan ovat ruvenneet näyttelemään vahtimestarin rollia. - -Hän kohotti silmäkulmiaan ja nojasi raukeasti Tiituspäätään -vaaleansinerviin silkkityynyihin. - -Samassa työnnettiin verho uudelleen syrjään ja sisään astui -tukkukauppias. - - - - -II. - - -Tukkukauppias Breine oli hiukan lihavahko herra ohuella, ruskealla -tukalla ja pienellä ruskeahkolta ja harmaalta vivahtavalla -poskiparralla. - -Hän ei näyttänyt olevan aivan hyvällä tuulella. - --- Kuinka suvaitsevat naiset viihtyä täällä? kysyi hän koettaen salata -kasvoilleen kohouvia poimuja. - --- Kiitoksia, mainiosti! sanoi Stella. - --- Olen varsin iloinen, että sinä hiukan levähdät, sanoi hän -vaimolleen. Luultavastikin sinulle käy jotenkin rasittavaksi liehuella -koko illan yhden kavaljeerin käsivarrelta toiselle. - -Rouva leikki viuhkallaan ja hyräili jotakin valssinsäveltä. - --- Sinäpä näytät olevan varsin hyvällä tuulella, sanoi Breine -häiriyneenä. - --- Mutta samaa tuskin voitanee sanoa tukkukauppiaasta, lisäsi Stella -hymyillen. - --- Päin vastoin, minä olen juuri mitä helakammalla päällä. - --- Uskoppa häntä, Stella, sanoi rouva. Minä näen jo nenästäkin, että -hän on varsin riidanhaluinen. Hän on tullut tänne yksinomaan saadakseen -väittelyä alkuun. - --- Siinä tapauksessa lienee parasta turvautua pakoon. - --- Ymmärtänettehän hyvinkin, että vaimoni laskee pilojaan. - --- Mutta minun täytyy sittekin tanssisalonkiin. Jumala tietänee kuinka -monta tanssia lienenkään unohtanut ja jollen aikoinani mene velkaani -suorittamaan, voi piankin velkojani tulla ja väkisin laahata minut -sinne. - -Hymyillen vetäytyi hän pois ja jätti tuon aito parin kahden. - -Breine heittäysi nojatuoliin ja alkoi sormineen pöytään rummuttaa. -Fanni kohousi suoraksi sohvalla: - --- Ole hyvä ja aiota, sen parempi mitä pikemmin. Eihän sinua nyt mikään -estäne. Minä olen valmis pahimpaan. - --- Mutta parahin Fannini, minähän en ole sanonut sanaakaan. - --- Et, mutta sinä olet raivoissasi, sen näen jo nenästäsikin. Se on -tavallista pystymmässä. - --- Fanni! - --- Minähän olen ollut liijan kaunis tänä iltana. Eikö totta? - --- Mutta sinähän olet aivan liian vaatimaton. - --- Minähän olen veikistellyt liiaksi nuorten herrain kanssa, eikö niin? -Minähän olen väikehtinyt yhden kavaljeerin käsivarrelta toiselle, -niinkuin sinä erinomaisen sattuvasti lausuit. - --- Koko meidän avioliittommehan on ollut yhtä ainoaa keskeymätöntä -tanssia. - --- Vaan minäpä en totta puhuen luule tanssineeni ruusuilla. - --- Ah Fanni, sinä et tiedä miltä tuntuu nähdä kauniin vaimonsa -painaltauvan toisen rintaan ja hänen ympärikietouneitten käsivarsiensa -hennoillessa kellehtivan valssin pyörtehissä. Nuo kemut, nuo kemut! - --- Kiittämätön! Ja kuitenkin ovat muutamat semmoiset kemut tehneet -sinutkin onnelliseksi. Muistatko -- sitte ei ole kuin puolitoista -vuotta -- kun vielä istuskelit komeasti kalustetussa huoneessa ja -kuitenkin kaipasit huoneesi kauniinta koristetta, nuorta vaimoa, kun -aloit huomata, ettei miehen ole hauska yksin asua kuudessa huoneessa -- -vaan sanoppa missä me tutustuimme toisiimme? - --- Kyllä se tapahtui kemuissa. - --- Ja missä kosit sinä? - --- Kemuissa myöskin. - --- Ja sinulla ei ole mitään syytä kaikerrella. Me olemme viihtyneet -hyvin yhdessä. - --- Varsin niin, olemme eläneet kuin alituisissa kemuissa. - --- Ja minä olen ollut toimekas emäntä. - --- Ja syönyt otsasi hiessä leipäsi -- kaikkien kaupungin kemujen -tähden. - --- Ilvehditkö? Sinä vielä kerran kadut kun minä menen pois. - --- Siihen minä olen tottunut kaikkina kemuiltoina, sanoi tukkukauppias -kiepautellen tulisesti rouvan viuhkaa, jonka tämä oli pöydälle -asettanut. - --- Sinä olet tänään tavallistasi uhkeampi, sanoi Fanni nousten -sohvalta. Tukkukauppias kohoutui pystyyn hänkin. - --- Jaa, tätä en minä voi kauvemmin kestää. Pitänee alottaa toinen -tanssi. - -Hän hykerteli viuhkaa käsissään ja ratsis -- elfenluinen varsi oli -kappaleina. - --- Siitä näyttää tulevan yhä parempaa, ystäväiseni. Minua ei ollenkaan -kummastuta, jos alat rikkoa peilejä ja ikkunaruutuja. - --- Siihen minulla kyllä voisi olla hyvä halu. - --- Ja eihän sinulle pitäisi olla minkäänlaisia vastuksia. Kenties -minäkin voinen olla joksikin avuksi. Täällä on hiilikoukku. Sinä -voinet alottaa kuvastimista ja minä posliinivaaseista ja muista -pikkukapineista. - -Häpeissään ja hiukan nolostuneena vaimonsa levollisuudesta viskasi hän -rikkonaisen viuhkan pöydälle, ja aikoi lähteä kun sisään astui nuori -herra vahtimestari Olsenin johtamana. - --- Olkaa hyvä -- herrasväki on varmaankin täällä sisällä. - -Hän oli korkeavartinen, komea nuori mies reippaine, hiukan ylpeine -kasvonpiirteineen. Hänellä oli vaaleat käherät hiukset, ja pari -tuuheita, vaaleahkoja viiksiä siihen kuuluvine pujopartoineen. - --- Häirinnenkö teitä hyvinkin? - -Breine kääntyi innokkaasti ympäri. - --- Georg, oletko se sinä, ystäväiseni. Kaiken hyvän nimessä! Vaimoni ja -minä olimme vain muutamissa perheellisissä järjestyspuuhissa. Saan -esittää: paras ystäväni luutnantti Georg Felsen, suoraan ulkomailta -kotiunut -- vaimoni Fanni. - --- Mieheni on puhunut Teistä niin paljon, että tuntuu kuin olisin -Teille puolittain vanha tuttu. - --- Ja minua ilahuttaa päästä tuttavaksenne, rouvaseni. - --- Sain kuulla että olit kotiunut ja lähetin heti paikalla sinua tänne -kutsumaan. Jonakin muuna iltana et luultavastikaan olisi saanut nähdä -vaimoani, mutta tänä iltana aivan kuin sattumoilta, kun hänellä -itsellään on kemut. - --- Älkää kuunnelko häntä, herra luutnantti, hän on niin paha. - --- Minä tunnen hänet, hyvä rouva. Aivan samanlainen oli hän ennenkuin -minä Pariisiin lähdin. - --- Ja minä kun luulin aina, että sinä olit Itaaliassa. Sepä -kummallista, ettemme tavanneet toisiamme Pariisissa. Olimmehan mekin -siellä viime vuonna. - --- Eipä niinkään suurta kummailemista semmoinen suuri kaupunki. - --- Me matkustimme sieltä pari päivää noitten suurien oopperakemujen -jälkeen, sanoi Fanni. - -Georg kääntyi äkkiä: - --- Olitteko te oopperakemuissa, rouvaseni? - --- En, kuinka -- kuinka voitte semmoista luulla, sanoi Fanni -häiriyneenä. - --- Sepä ihmeellistä minkä vaikutuksen nuo oopperakemut teki teihin -molempiin, sanoi Breine. - --- Se oli herra Felsen, joka niin kiihottui. - --- Se oli -- se ei ollut mitään. - --- Mutta nyt olen pakotettu vilkasemaan hiukan saliinkin, en voi -kauvemmaksi unohtaa muita vieraitani. - --- Saanko minä kunnian tanssia kanssanne, rouvaseni? - --- Minä olen sen pahempi jo pyydetty, mutta minä koen hankkia teille -erään toisen naisen, ja minä luulen, ettette kadu kauppaanne. Hän on -nuori, kaunis ja rikas. Ja ainoastaan tuolle hänen viimme -ominaisuudelleen antavat useammat herrat arvoa. Minä tulen pian -takaisin. - -Felsen tuskin kuuli hänen viimmeisiä sanojaan. Hän seisoi syviin -mietteisin vaipuneena ja havausi haaveistaan vasta sitte kuin ystävänsä -hivautti kätensä hänen olkapäilleen ja työnnälti hänet alas sohvalle. - - - - -III. - - -Tukkukauppias asetti molemmat kätensä luutnantin olkapäille ja katsoi -häntä syvästi silmiin. - --- Miten voit sinä? Mitä muistoja sinulla on oopperapaaleista kun ne -näyttivät sinussa herättäneen semmoisen liikutuksen? - --- Siellä minä suoritin elämäni ihmeellisimmän seikkailun. Minä näet -jouduin melkein kihloihin erään naisen kanssa, vaikken nähnyt edes -hänen kasvojaan. - --- Joutavoit! Miten se olisi mahdollista? - --- Kun minä kuleksin ympäri naamiopyörteessä, kuulin takanani erään -naisäänen selvällä norjankielellä sanovan: Herra Jumala, mitä pitää -minun tehdä? Minä käännyin ja näin sorean naisvartalon mustaan -kauhtanaan verhottuna, samettinaamari silmillään. Että hän oli nuori ja -kaunis, siitä olin vakuutettu. Hänen täyteläät käsivartensa, hänen -marmorivalkea kaulansa ja purppuran hehkeät huulensa, jotka naamarin -pitsien lomasta häämöttivät, hänen sädehtivän mustat silmänsä -- kaikki -nämä pikku kuviot loihtivat minulle mitä ihastuttavimman kokonaisuuden. -Reippaasti astuin hänen luokseen ja esitin itseni maanmiehekseen sekä -tarjouduin hänen ritarikseen. Hän tarttui kiitollisena ojennettuun -käsivarteeni. Minä olin silloin naamiotta. Kenties tuntee hän minut -kristiaanialaisena, mutta nimeäni hän ei kysynyt. Me kuleksimme ympäri -etsien hänen ystävätärtään, joka oli ahdingossa eksynyt, sillä he -olivat molemmat mustiin puettuina ilman mitään huomattavampaa merkkiä, -ja täällä oli suuri joukko sen väristä väkeä. Sitte kävelimme me -yhdessä ja sijoittausimme erääsen loosiin. Hän oli hilpeä, sivistynyt -ja rakastettava, minä taasen olin aivan huumeutunut rakkaudesta, -samppanjasta ja tanssimusiikista, hengitimme kumpanenkin jonkinlaista -romanttista tuoksua mikä seikkailuamme verhosi. Minä tartuin hänen -käteensä ja pyysin hänen kohottamaan naamariansa. Mutta hän oli -taipumaton. -- Ettehän toki tahtone ruhjoa tätä salaperäisyyden huntua, -joka yhtymällemme antaa niin omituisen viehätyksen. Me tapaamme -Kristiaaniassa ensi talvena, sanoi hän. -- Sallikaa minun nyt mennä, -saatelkaa minua kauniisti vaunuille, mutta älkää koettako saada -nimestäni selvää tai muuten seurata minua. Minä luotan teidän -ritarillisuuteenne. Minä vedin timanttisormuksen pikkusormestani ja -painalsin sen hänen käteensä. -- Tämä sormus kiinnittää minut teihin, -sanoin. Kun me taasen tapaamme toisemme, emme eroa enää koskaan. -Tahdotteko kantaa sitä? -- Ainiaan, vastasi hän. Kun me tulimme -vaunujen luo, kumartui hän ja suuteli otsaani. -- Me tapaamme -Kristiaaniassa! oli hänen viimme sanansa, ja nyt olen minä täällä. Minä -käyn teaattereissa ja konserteissa, kemuissa ja iltamissa ja tuo -timanttisormus on oleva sinä tähtenä, joka minut johtaa rakkauden -Betlehemiin. - --- No tuotahan jo voinee romaaniksi nimittää, sanoi tukkukauppias -nousten. Luulisipa melkein, että olet syntynyt ritariaikana. Mutta -missä naiset lienevät? Meidän pitänee mennä sisään ja etsiä heidät. - --- Minä heittäyn hiukan levähtämään tänne. Täällä on niin miellyttävää. - --- Olkoonpa niin, minä lähetän naiset tänne luoksesi. Tämä on Fannin -kaikkein pyhin ja ainoastaan harvat ovat ne onnelliset, joita tänne -päästetään. - -Tukkukauppias meni ja Felsen huvittelihe katselemalla kauniita -pikkukapineita ja kukkia, jotka siellä täällä hajallaan venyivät mitä -miellyttävimmässä epäjärjestyksessä. Voi huomata, että hieno naiskäsi -oli parhaimpansa pannut näitä loistokappaleita sirotellessaan. Hän -seisahtui piaanon eteen. - --- Mikä hurmaava järjestys! mumisi hän. Piaanon nurkka verhottu -troopillisilla kasveilla. Hän istuutui piaanoistuimelle ja alkoi -käännellä nuottikirjan lehtiä. - -Hän ei huomannut että Fanni ja Stella astuivat sisään. - --- Täällä ei ole ketään, sanoi Stella. -- Sen parempi. - --- Minä olen varma, että sinä olet pitävä hänestä, sanoi Fanni -innokkaasti. Hän on nuori, kaunis, sivistynyt ja hieno. Hän on elänyt -useita vuosia ulkomailla. - -Felsen aikoi hymyillen pujottautua piilopaikastaan, mutta istuutui -takaisin kun kuuli Stellan ilkamoiden sanovan: - --- Ja luultavasti hän on elänyt siihen määrään, että on huomannut -parhaaksi kääntyä kotiin ja hankkia jonkun toisen, jonka kustannuksella -nyt eläisi. Hänestä varmaankin tulee muuan minun innokkaimpia -jumaloitsijoitani. - --- Hävytöntä! mumisi Felsen. - --- Oo, hänellä varmaankin on muutakin toimittamista kuin elää toisen -kustannuksella, sanoi Fanni kiihkeästi. - --- Mutta ehdottamani keino on kuitenkin parhain. Parinkymmenen tuhannen -vuotuiset tulot eikä mitään muuta tehtävää kuin olla vaimon miehenä. - --- Häpeä, Stella. - -Felsen oli noussut vaaleana ja yhteenpuristetuin hampain. - --- No niin, sanoi Stella astuessaan pöydän luo. Etsippä tuo syntinen, -tuo hänet tänne ja aseta ihailijani riviin. Onhan hän luutnantti, -kentiesi voinen käyttää häntä niitten toisten komentajana. - -Felsen esiintyi: - --- Minä olen jo täällä ja aivan heti kun olen esitetty, saanen kunnian -astua määrättyyn virkaani. - -Kuultuaan tuon äänen, käänsi Stella päätään. Hän oli hulmahtanut -kuolonkalpeaksi nojautuen suonenvetoisesti marmoripöytää vasten. Hän se -oli, hänen unelmiensa ideaali, hänen elämänromaaninsa ainoa sankari, -hänen salainen kihlattunsa, johon hän nyt niin onnettomasti oli yhtynyt -ja työntänyt hänet ainiaaksi luotaan. Kivettyneenä katseli hän alas -käteensä. Onneksi oli hansikkaassa kuitenkin seitsemän nappia, joten -sormus oli hyvässä suojassa. - --- Anteeksi neitiseni, jos teitä hiukan säikäytin. Minä olin niin -vaipunut nuottien selailemiseen, etten ollenkaan huomannut teidän -sisääntuloanne. - -Rouva Breine teki reippaan päätöksen hälventääkseen kaikki pilalla. - --- Kohtaus on tosiaankin hiukan tuskallinen, sanoi hän hymyillen. Mutta -kaikki pyörtymisetkin ovat jo liian myöhäisiä. Minä teen samaten kuin -ystävättärenikin ja turvaun viuhkani suomaan suojaan, se kun -levitettynä hyvin käynee verhosta. No niin, luulenpa asian saaneen nyt -käänteen parempaan, niin että voinen ehkä esittää: luutnantti Felsen -- -neiti Adler, Mutta hyvä Stella, sinähän aivan vapiset! Asetu toki! - --- Se menee pian ohitse. Minä olen vain hiukan heikkohermoinen. - --- Minä surkuttelen, sanoi Georg, että tuo kaikki oli minun syyni. - --- Olkoonpa niinkin, sanoi Fanni, ja rangaistukseksi velvotan minä -teidät vaalimaan neitiä siksi kunnes voin hänet jälleen tervehtyneenä -viedä tanssisalonkiin. Minun täytyy jättää teidät, perheelliset -velvollisuuteni vaativat sitä. - -Hän meni. Stella istui maahanluoduin silmin ja Felsen seisoi kylmänä -nojautuen tuolin selkämykseen. Stella kohotti päätään ja sanoi sisäistä -taistelua ilmaisevalla äänellä: - --- Istuutukaa, herra Felsen! - --- Kiitoksia. - --- Sanokaa minulle, alammeko puhua tuulista ja ilmoista tai olemmeko -avomielisiä? - --- Miten vain haluatte! - --- Olkaamme siis avomielisiä! Te halveksitte minua, eikö totta? - --- Olkaamme ensinnäkin yksimielisiä siitä, etten minä jumaloitse teitä, -neitiseni. Ja jos oikein ymmärsin, tehän pelkäättekin minua enemmin -jumaloitsijananne kuin vihollisenanne. - --- Mutta silloinhan minä tuomitsinkin teidät tuntematta. Nyt sitä -vastaan, -- nyt sitä vastaan -- -- - --- Tunnette minua aivan yhtä vähän. - --- Se on totta, mutta -- -- - --- Mutta? - --- Mutta -- -- - --- Mehän olemmekin nyt varsin avomielisiä? - --- Minä en haluaisi mitään sen mieluummin. - --- Mutta kun olette huomannut, että minä olen kyllin hävytön, etten -heti langennut polvilleni, niin kenties huvitteleitte asettamalla minut -voitettuna jalkainne juureen, jotta sitte saisitte huvin -- työntää -minut luotanne. - --- Herra luutnantti, sanoi Stella tulisesti kohoksi pelmahtaen. - --- Haluatteko jotakin? kuului lällättävä ääni hänen takanaan. Se oli -synkkämielinen vahtimestari Olsen, joka äänettä oli sisään hiipinyt ja -nyt seisoi siinä pää kallellaan ja annos jäätelöä kädessä. - -Stella vaipui uudelleen tuolille ja kätki kasvot käsiinsä: - --- Ei, kiitoksia, menkää vain! - --- Minun piti viedä tämä vanillilasi rouva Breinelle. - --- Aseta se tähän pöydälle ja hanki minulle samanlainen, sanoi Georg -kärsimättömästi. Minä tarvitsen hiukan virvoketta, mumisi hän puoleksi -itsekseen. - --- Heti, herra, heti. Haluatteko ehkä mitään muuta? - --- En, kiitoksia, voitte mennä! - -Stella istui edelleen kiharainen päänsä käsiin vaipuneena, valkea niska -oli kaareunut ja osa hienomuotoista korvaa häämötti jättiläismäisten, -lohenväristen ruusujen keskeltä, jotka hänen olkapäitään somistivat. -Georg huomasi olleensa liian kova. - --- Neiti! - -Hän kohotti päätään tuo entinen uhkamielinen välähdys mustissa -silmissään. - --- Onko teillä mitään muuta sanottavaa? - --- Minä olen semmoinen tulisukka, minä pikastuin askein, minä tahdoin -vain -- -- - --- Te tahdoitte vain kostaa ivan ivalla ja nöyryyttää minut. Olkaa -huoletta, herra Felsen, Te olette täydellisesti saavuttanut -tarkoituksenne. - --- Neiti! - --- Minä uskalsin luulla teitä oman edun sankariksi ja te uskalsitte -sanoa minulle vasten silmiä, että minä olen sydämmetön koketti, joka -huvitteleihen valjastuttamalla onnettomia rakastajia triumfivaunujen -eteen. Olemmeko tasassa? - --- Minä en ymmärrä mitä sanoa puollustukseni. - --- Minä kenties voisin sanoa paljonkin, mutta minä en ollenkaan tiedä, -miten me tulimme alottaneeksikaan tämän keskustelun, ja vielä vähemmin -tiedän minä, minkätähden me -- jatkamme sitä. - --- Ei, neiti on oikeassa. Minun alkuperäinen tarkoitukseni oli pyytää -teitä ensimmäiseen valssiin. - --- Kiitoksia, tällä kertaa olen minä niin väsynyt, että tarvitsen -levähtää. - --- Silloin en minä voi kauvemmin vaivata teitä, neitiseni. - -Hän kumarsi kylmästi ja lähti äkkiä tanssisaliin. - -Stella oli noussut seisoalleen. Oven luota huojueli hän divaanille -ja heittäysi suin päin erääsen sen nurkkaan haudaten päänsä -vaaleansinerviin silkkityynyihin. - - - - -IV. - - -Monia katkeroita ajatuksia liiteli Stellan päässä venyessään tuossa pää -silkkityynyihin kätkettynä. - -Tämmöinen oli siis tuo heidän ensimmäinen yhtymänsä, jonka hän aina -mielikuvituksessaan oli purppuroinut mitä kauniimmilla väreillä, ja syy --- oli juuri hänessä itsessään. Mutta kenties ei Felsen enää -muistanutkaan tuota heidän pikku seikkailuaan -- ja hän, joka vielä yhä -kantoi tuota Felsenin antamaa sormusta jonkinlaisena kihlasormuksena, -miten hellävaroen hän olikaan sitä hoitanut: kuni ensilemmen puhtainta -kukkaa, mikä hänet aina unelmiensa ihannetta yhä lähemmä kohotti. -Mimmoinen hupakko hän olikaan ollut, kuka voisikaan luulla meidän -proosallisena aikakautena löytyvän tuommoisia runollisuuden -pilkahduksia. - -Hän nousi, veti hansikkaan kädestään ja katseli sormusta. Hänen -rakkautensa oli ollut syvällistä ja puhdasta kuin tuo timantti. Sillä -oli ollut harvinaisen lempeä hehku, sillä se sädehti sielun -runollisuutta. - -Mutta tänäiltana se ei säihkynyt kuten tavallisesti. Kenties hänen -silmiään himmentävä kimallus oli senkin loisteen verhonut. Nyt se oli -vain viimme kyynel hänen rakkautensa haudalla. - --- Mutta hän ei saa koskaan tietää, että se, jonka hän kemuissa -kohtasi, olin minä, mumisi hän. - -Hän veti tulisesti sormuksen sormestaan. Siinä oli hänen kädessään tuo -arvoituksen avain, jolla hän olisi voinut avata itselleen maallisen -paratiisin. Ei kukaan, ei edes Fanni, ollut nähnyt sitä. Sen parempi. - --- Pois, pois koko sormus! - -Hän meni avatun ikkunan luo aikoen heittää sen kadulle, mutta -malttautui kuitenkin. Tuo pikku käärme oli niin syvälle hänen -sydämmeensä pureutunut, ettei hän voinut nähdä ohitsekulkevain sitä -jalkainsa alle polkevan. - --- Minun täytyy toimittaa se oikealle omistajalleen jälleen takaisin. -Mutta miten saanen tuon onnistumaan niin, ettei hän voine aavistaa -mistä se tulee? - -Hän etääntyi ikkunan luota ja samalla tapasivat hänen silmänsä pöydällä -olevan jäätelölasin. Hänen mieleensä välähti uusi ajatus. Felsenhän oli -juuri pyytänyt vahtimestarilta jäätelöä. Mitähän jos antaisi sormuksen --- tuossa lasissa. - -Hän istuutui kirjoituspöydän luo ja pienen mietinnön jälkeen kirjoitti -hän seuraavat rivit paperille: - - El' muistoa halveksu pientä, - vaan kädessäsi aina se kanna. - Ehket koskaan saane sa tietää - ken on se, joka sulle sen antaa. - -Hän kiersi paperin kääryyn, työnsi sormuksen sen ympäri ja sujutti -sitte jäätelöön. Hän jätti asetin pöydälle ja lähti saliin etsiäkseen -vahtimestaria, jonka tuli jättää jäätelö Georgille. - -Hetkinen sen jälkeen kuin Stella oli lähtenyt tuli Fanni sisään; -vahtimestari Olsen oli sanonut jäätelön olevan pöydällä. Mutta kun hän -aikoi pistää lusikalla sitä suuhunsa, huomasikin silloin sormuksen ja -paperin, otti ne ylös ja luki säkeet. - -Hän luki ne useampaan kertaan, tuumaili ja puisteli pientä päätään. -Sitte hän painalsi sormuksen sormeensa, otti jäätelöasetin ja meni -ruokasaliin vahtimestarin luo. - --- Kuka jätti Teille tämän jäätelön? - --- Taloudenhoitajatar, vastasi Olsen tavallisella, surullisella -hymyilyllään. - --- Hän ei tiedä niin mitään, ajatteli Fanni. Onko tämä jo kauvankin -ollut kammarissa? - --- Hetkisen vain. Tuo kaunis luutnantti, Felseniksi luulen häntä -nimitetyn, pyysi minun tuomaan sen. Hän oli kovin innoissaan -toimittaakseen minut pois jäätelöä hakemaan, vaan sitäpä ei -löytynytkään enää. - --- Siinä tapauksessa voi hän saada tämän. - --- Pitääkö minun jättää se hänelle? - --- Ei, kiitoksia, sen teen itse. Te voitte tarjota vieraille -limonaatia. - --- Siis lahja Felseniltä, arveli Fanni. Hieno somiste -- mutta niin -lyhyen tuttavuuden jälkeen! -- Mutta sehän onkin luonnollisesti -mieheni tähden. Mlnä menen sisään ja kiitän häntä hienosti, en vedä -hansikastakaan ollenkaan käteeni, niin saa hän nähdä, että olen ottanut -lahjansa vastaan... - -Hän meni juhlasaliin ja läheni Felseniä, joka seisoi yksinään eräässä -nurkassa: - --- Te halusitte jäätelöä, sanoi Fanni. Suvaitsetteko nöyrän -palvelijattarenne omakätisesti jättää sen teille. - --- Te olette liian hyvä... - -Veikistellen ojensi Fanni asetin ja antoi samalla sormuksen välkähtää. -Felsen tarttui asettiin mutta oli vähällä pudottaa sen kun silmänsä -hivahtivat tuolle sädehtivälle kivelle. Ei siis epäilemistäkään. -Sormuksensa oli hän löytänyt, mutta omistajatar, hänen unelmiensa -salainen jumaloittu, oli hänen parhaan ystävänsä vaimo. Se oli -hämmästyttävää! - --- Te katselette sormustani, sanoi Fanni veitikkamaisesti hymyillen. Se -on kaunis, eikö niin? - --- Kyllä -- se -- se on -- hyvin kaunis. - --- Se on muisto ystävältä, joka on minulle hyvin rakas, vaikka olenkin -hänet tuntenut ainoastaan lyhyen ajan. Minä olen säilyttävä tämän -muistin ja aina pitävä sitä mitä suurimmassa arvossa, sanoi hän -keikailevalla niekkauksella ja lähti edelleen käymään. - -Felsen seisoi varsin huumeuksissa asetti kädessään. - -Sillä välin oli Stella mennyt vahtimestarin luo ja pyytänyt hänen -jättämään jäätelön Felsenille. - --- Hän on sen jo saanut, vastasi vahtimestari. Tuolla seisoo hän asetti -kädessään. Tuolla, katsokaa neiti! - -Hän oli oikeassa. Felsen piti talrikkia kädessään ja näytti -liikutetulta. Fanni seisoi ja puheli hilpeästi hänen kanssaan. Hänen -sormessaan oli jotakin niin hehkeästi säteilevää. Muuten ei hän -tavallisesti pitänyt siinä kuin ainoastaan kihlasormuksensa. Mitä -tietänee tämä? - -Hän jätti salin ja meni kammariin. Mennessään kohtasi hän pari -kavaljeeria. - -Hän hiipi sisään ja asettausi pianon taa, jossa hän istui piilossa -kukkakihermäin keskellä. - -Hetkisen jälemmästä tuli Fannikin sisään ja astui kynttiläruunun -kohdalle välkähytellen sormusta ja ihaillen sitä. Stella katseli häntä -lehtisikermien välistä. - -Aivan varmaa, se oli hänen sormuksensa. Mutta kuinka oli Fanni sen -saanut? Oliko hän aivan heti lahjoittanut sen pois arvottomana -kappaleena? Fanni oli niin vaipunut sormuksen katselemiseen, ettei -huomannut kun miehensä astui sisään. - --- Jaha, pikku Fanni seisoo täällä yksin. Ethän kumminkaan liene enää -suutuksissa? - -Hän otti Fannin käden, jota tämä turhaan koki estää. - --- Sinä tiedät että minä joskus olen hiukan tulinen ja mustasukkainen, -mutta kaikki vaan siitä, että minä pidän sinusta niin paljon ja että -hyvin tiedän, etten minä tämmöinen vanha kommakko, voi tehdä sinua niin -onnelliseksi kuin ansaitsisit. - -Hän hyväili vaimonsa kättä mutta kavahti sitte äkkiä. - --- Mitä -- mikä sormus tämä? - --- Se on -- se on eräs nimetön lahja, sanoi Fanni hämmentyneenä. - --- Kuka sen on antanut. - --- Nimettömäin lahjain antajia ei tavallisesti tunneta, sanoi hän -painokkaasti. - --- Mutta minäpä tunnen hänen nimensä? - --- Sinä tiedät siis? - --- Se on Georg Felsen. - -Stella oli kuin pilvistä pudonnut. Olisiko Felsen todellakin rakastunut -Fanniin suomatta heidän yhtymälleen vähintäkään arvoa tai ajattelematta -mistä sormus tuli, hetken huumeessa vain asettanut sen hänen sormeensa? -Tai oliko Fanni ehkä löytänyt sen ja itse pannut sormeensa saadakseen -kehua hänelle olevansa tuommoinen rakastettu valio? Mutta sehän oli -hassunkurinen ajatus. Fannihan ei tuntenut vähintäkään sormuksen -historiasta eikä ollut sitä ennen nähnyt. Se oli hulluinta mitä voi -olla. - -Tukkukauppias oli epätoivoisena vaipunut tuolille. - --- Ajatella parhainta ystävätään ja omaa vaimoansa pettureiksi! - --- Ja muilla vaimoilla ei hyvinkään liene mitään mieltymystä -petollisuuteen, sanoi Fanni tyynesti. - --- Sinä et pelastu tästä sukkeluuksillasi. Tahdotko kieltää, että minun -tietämättäni olit oopperakemuissa Pariisissa? - --- Stella on siis kielinyt? - --- Stella ei ole puhunut sanaakaan, mutta tämä sormus avaa minun -silmäni ja näyttää miten kevytmielisesti ja petollisesti sinä olet -menetellyt. - --- Sano minulle Breine, oletko juonut paljon sherryä jälkiruoaksesi?... - --- Ah Fanni, Fanni, voitko olla noin julma? - --- Hyvä Jumala, Breine, minä en todellakaan ymmärrä, mitä olisin -tehnyt. Meidän pitää saada herra Felseniltä valoa tähän asiaan, -selvittäköön hän kaikki! - -Samassa tuli vahtimestari ilmoittaen tanssin alkavaksi ja että -herrasväkeä kaivataan. - --- Onko herra Felsen siellä sisällä? - --- Ei, hän otti päällystakkinsa ja jätti kemut hetkinen sitte, sanoi -Olsen. - --- Hyvästiä sanomatta? Mutta mitä kaikki tämä merkinnee? mutisi Fanni. - -Keskustelun keskeytti muuan kavaljeeri, jolle Fanni oli luvannut -ensimmäisen tanssinsa iltasen jälkeen. Fanni tarttui hänen -käsivarteensa ja meni saliin. - - - - -V. - - -Kuin salaman lyömänä venyi tukkukauppias nojaluolissaan. Stella istui -piaanon takana ja itki. Tanssisalista kajausi viehkeää tanssimusiikkia, -naurua ja jalkain kevyitä sihahduksia. - --- Erinomaisen loistavat ja virkistävät kemut nämä tukkukauppias -Breinen toimeen panemat, huoahti hän. Tuolla sisässä kumuaa iloinen -tanssi ja täällä istuu kauppias itse surullisena onnensa raunioilla. - -Kauppias antoi kasvonsa sujuta käsiin: - --- Löytyneekö onnettomampaa ihmistä kuin minä? äännähti hän -puolikuuluvasti. - -Pehmeä käsi sujahti hänen olkapäälleen ja Stella seisoi hänen -vieressään: - --- Täälläkin muuan semmoinen, sanoi hän. - --- Oletteko tekin, neiti, onneton? - --- Ah, varsin onneton! - --- Mutta teillähän ei ole vaimoa, joka pettäisi teitä. - --- Ei, mutta tuo sama mies on meidän kumpaisenkin onnemme haitta. - --- Felsenkö? - --- Niin. Minä olen rakastanut häntä niin syvällisesti, niin -voimakkaasti ja kuitenkin on hän minut syrjään työntänyt Fannin tähden, -jota ei ole edes puolituntista kauvemmin tuntenutkaan. Kaikki tuo on -niin houkkamaisen kurjaa, että olen vähällä pyörtyä. - --- He ovat tunteneet toisensa jo toista vuotta sitte. Siitä olen varma. - --- Nainut nainen -- miten äärettömän viheliäistä! - --- Sehän on hienoa, oikein ranskalaista. Mutta mitä aijotte te tehdä? - --- Minäkö? Minä en aijo koskaan mennä naimisiin. - --- En minäkään sitä vastedes tekisi. Minä haen avioeron. - --- Mutta kenties Fanni on viaton. - --- Ei, sitä hän ei ole. Minä tiedän miten kevyttä kaikki on ollut alun -pitäin hänen puoleltaan ja milloinkaan enää en voi häneen luottaa. - --- Kaikki voi vielä tulla hyväksi, herra kauppias. - --- Ei koskaan, ei koskaan. - -Hän viittasi Stellan istumaan ja heittäysi hänen eteensä. - --- Sanokaa minulle, olenko liian vanha isäksenne? - --- Minä en ymmärrä teitä. - --- Minä tarkotan, että me kaksi voisimme ehkä kulkea käsikkäin -maailmassa. Teillä ei ole vanhempia eikä minulla lapsia. Ettekö voisi -tulla minun ottotyttäreksi? - --- Tämän pyyntönne teette niin äkkiä, etten luule meidän kumpasenkaan -voivan sitä nyt ratkaista. - -Rouva Breine oli tullut tanssisalista ja pysähtyi keskelle laattiaa kun -kuuli miehensä ja Stellan niin innokkaasti ja luottavasti keskenään -puhelevan. - --- Katsokaahan, jatkoi tukkukauppias, jos eronhakemukseeni myönnytään, -tulen minä jäämään kovin yksinäiseksi. - --- Tulemmeko me jo eroamaankin, ajatteli Fanni. - --- Kuinka onnellinen silloin olisin, jos te ystävällisenä enkelinä -yksinäistä kotiani elähyttäisitte ja vaalisitte minua vanhuuteni -päivinä. - -Fanni seisoi huumauneena ja leikki viuhkallaan: Kas niin, nyt he -menevät jo yksiin. - -Stella ojensi kauppiaalle kätensä: - --- Ainian on minulle mitä rakkainta edistää teidän onneanne, mutta -- - --- Oo, sillä et tarvinne itseäsi rasittaa, sanoi Fanni astuen esiin. -Minä kyllä pidän tarpeellista huolta hänen onnestaan. - -Hän kääntyi kiivaasti ystävättäreensä. - --- Sinä, Stella, olet kuin käärme meidän perheellisessä -paratiisissamme. Etkö juuri sinä keksinyt tuota häpeällistä juttua -minusta ja Felsenistä, jonka minä tänä iltana ensi kerran näin. Ja minä -en edes tiedä miten kauheaksi olet asian väritellyt. Mutta missä -tarkotuksessa olet tuon tehnyt? Vihasta minuun ei se voi olla, sillä -minä en koskaan ole tehnyt sinulle mitään pahaa ja rakkaudesta mieheeni -ei se voi olla, jatkoi hän kasvot melkein harmahtavina, sillä ei -löytyne ketään toista maailmassa, kuin juuri minä itse, joka voisi -pitää semmoisesta raivopedosta kuin minun mieheni on. - --- Kuulehan Fanni, sanoi Stella. - --- Mutta sinulle, enemmin kuin jollekulle toisellekaan, ei onnistu -häntä minulta riistää. Tästälähtein pidän minä hänestä vielä enemmin, -ja hän kiersi kätensä miehensä kaulalle. - --- Päästä minut, sanoi Breine ja tempasi itsensä irti. -- Minä tahdon -eroa! - --- Mutta minäpä en tahdo. - -Juuri silloin astui Georg Felsen sisään. - --- Anteeksi, että häiritsen, mutta minä suoriun pian. Minä olin jo -mennyt ja ajattelin kirjottaa, mutta arvelin suullista selvitystä -kuitenkin paremmaksi. - --- Minä vetäydyn syrjään, sanoi Stella. - --- Ei neitiseni, mitä minä sanon, voitte kernaasti kuulla. Suonette -kenties anteeksi käytökseni teitä kohtaan. Kun minä taasen heitän -hyvästit isänmaalleni ja nyt luultavasti ainiaaksi, soisin ettette -katkeruudella minua muistelisi. - --- Te matkustatte? kysyi Fanni. - --- Niin rouvaseni, en voi kauvemmin viipyä senvuoksi, mitä välillemme -on sukeunut. - --- Meidän välillemme? - --- Minä tunnen timanttisormuksen historian kokonaisuudessaan, sanoi -Breine. - --- Se historia ei liene hyvinkään vaarallinen, sanoi Fanni tyynesti, - --- Mahdollista ollee, että piditte seikkailumme pilana, rouvaseni, -sanoi Georg. Mutta minä käsitin asian aivan toisin. Minä tartuin tuohon -romanttisuuteen ja loin mielikuvitteessani teistä itselleni kuvan -tuntematta sen tarkemmin itse peruskuvaa. - -Stella kavahti. Hän alkoi huomata että tässä oli joku erehdys ja että -hän oli tehnyt väärin sekä Georgille että Fannille. Viimmemainitun -ivallinen tyyneys ei myöskään voinut olla teeskenneltyä. - --- Mutta kaiken hyvän nimessä, mitä voin minä teidän ihannekuvillenne? -kysyi Fanni. - --- Teitä haluttaa unohtaa kaikki. Hyvä, kun minä näen, että ystäväni -vaimo kantaa tuota kuolematonta sormusta, koen minäkin kaikki unhottaa. -Ja minä alan huomata, että rakkauteni olikin vain tuommoinen -romanttinen tunteitten purkaus ja että itse asiassa en koskaan ole -teitä rakastanut. - --- Sepä hirveän surullista! sanoi Fanni nauraa hekotellen. Jo aikoja -olen selvään huomannut, että Breine kevyine järkineen on käsittänyt -kokonaan väärin tämän asian, mutta alanpa jo todella pelätä, ettei -teidänkään aivokamarinne, herra Felsen, ole aivan järjestyksessä. - --- Mutta voinetko kieltää, ehätti Breine, että tämä timanttisormus -- - --- Että se on onnettomuuden timanttisormus, jonka ansiota on kaikki -tämä häiriö, sanoi Fanni. Olkaa hyvä, herra Felsen, tässä saatte sen -jälleen takaisin. Minä sain sen vanilliannoksessa runonpätkän -seuraamana. Minä panin sen sormeeni ja siitä pitäin on kaikki ollut -hullusti. Breine tuli hupakaksi, Stella tuli hupakaksi, Felsen samoin -ja pianpa luulen itsekin siksi tulevani. Ja viisainta se varmaan -olisikin. - --- Minä en ole koskaan lähettänyt Teille mitään jäätelöä tai runoa. -Itse hyvin tietänette, että asetin sormuksen sormeenne vuosi sitte. - --- Ei ole niin, nyt se vasta tosiaankin hulluksi kääntyi, huudahti -Fanni. - -Stella läheni. - --- Sallikaa minun hiukan selvittää tätä sotkuista vyyhtiä. Minä sain -sormuksen oopperakemuissa. - --- Te? - --- Niin, ja minä en häpeä tunnustaa, että katselin sitä yhtä -syvällisillä tunteilla kuin tekin. Sitte yhdyimme toisiimme vihassa -ja minä päätin ainiaaksi salata kuka olin. Asetin sormuksen -vanillijäätelöön ja sitä tietä se on erehdyksestä tullut Fannin käteen. - --- Siis kuitenkin! -- Oi, neiti, miten teette minut onnelliseksi! - --- Mutta mimmoinen on tuo kertomus oopperakemuista? kysyi Fanni. - --- Sen kerron sinulle toiste, sanoi tukkukauppias. Menkäämme saliin ja -älkäämme kokonaan unohtako vieraitamme. Georg on kyllä hyvä ja pitää -seuraa neiti Adlerille niin kauvan. - -Ja herra Felsen oli kernaasti niin hyvä. Keskustelu lie ollut hauskaa -ja miellyttävää koskapahan vielä vieraitten mentyä herra ja rouva -Breinen sisäänastuessa olivat yhtä innokkaassa puhelussa. He istuivat -tuolla vaaleansinervällä silkkidivaanilla aivan lähekkäin --- niin -lähekkäin, että suuret lohenväriset ruusut Stellan olkapäällä olivat -aivan litistyneitä. Timanttisormus tietystikin oli Stellan kädessä, -vaikkei sitä kyllä näkynyt, Felsen kun oli Stellan käden omiinsa -kätkenyt. - --- No, sanoi Breine, näyttääpä siltä kun saisimme onnitella? - --- Kyllä, nyt on kaikki järjestyksessä. - --- Ja vieraat ovat menneet, sanoi tukkukauppias käsiään hykertäen. Me -olemme nyt herroja talossa ja voimme ottaa yhden ylimääräisenkin lasin. - -Hän kutsui Olsenia, joka sammutteli tulia salissa. - --- Hanki meille pullo samppanjaa! - --- Jään kanssako? - --- Ei, kiitoksia. Minä luulen, että siitä tavarasta olemme jokainen -saaneet tarpeemme. Tuo jäätelöannos oli siksi tulistuttavaa. - -Samppanjaa tuotiin, lasit täytettiin ja juotiin kihlautuneitten malja. - --- Minä myös kaikessa alammaisuudessani pyydän saada onnitella, sanoi -vahtimestari Olsen. Itse kun olen kanssa kihloissa. - --- Kenen kanssa? - --- Leskirouva Kaspersenin kanssa, tuon keittäjätärrouvan. - --- No milloin se tapahtui? - --- Hetkinen sitte. Vaikka kyllähän me olemme kauvan toisemme tunteneet, -viimme aikoina kun olemme usein olleet samoilla kutsuilla. - --- Mutta tänäiltana selititte te? kysyi Stella. - --- Niin. Hän seisoi kyökissä ja oli niin sievä, silloin minä tunnustin -rakastavani häntä, ja hän tuli niin punaseksi ja syleili minua ja minä -tulin niin valkoseksi, sillä hän oli jauhoissa -- ja sitte me -suutelimme. Ah, se oli niin taivaisen kaunista! - -Olsen loi silmänsä alas tuo lempeän surumielinen hymyily huulillaan ja -hiipi sitte lamppuja sammuttamaan. - -Kun Felsen saattoi lemmittyään vaunuihin, painalsi hän suutelon Stellan -valkealle kädelle, jossa välkehti timanttitähtönen, tuo hänen nykyinen -onnentähtensä. - -Meidän realistisena aikakautenamme luultavasti kohotetaan -ylenkatseellisesti olkapäitä tuon nuoren parin romanttisille -haaveiluille, mutta niinkauvan kuin rakkautta maailmassa on, ja sitä on -aina sen loppuun asti, on myöskin romanttisuutta. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YKSINKERTAINEN KUKKAVIHKONEN*** - - -******* This file should be named 62828-8.txt or 62828-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/8/2/62828 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62828-8.zip b/old/62828-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 1813236..0000000 --- a/old/62828-8.zip +++ /dev/null |