NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3318 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..8e46e77
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #62836 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62836)
diff --git a/old/62836-8.txt b/old/62836-8.txt
deleted file mode 100644
index f272e1f..0000000
--- a/old/62836-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3318 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Valkoinen villakoira y.m. kertomuksia, by A.
-I. (Aleksandr Ivanovich) Kuprin, Translated by Toivo T. Kaila
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Valkoinen villakoira y.m. kertomuksia
-
-
-Author: A. I. (Aleksandr Ivanovich) Kuprin
-
-
-
-Release Date: August 3, 2020  [eBook #62836]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOINEN VILLAKOIRA Y.M.
-KERTOMUKSIA***
-
-
-E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-
-
-VALKOINEN VILLAKOIRA Y.M. KERTOMUKSIA
-
-Kirj.
-
-A. KUPRIN
-
-Suomentanut
-
-Toivo T. Kaila
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1912.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-A. Kuprin.
-Valkoinen villakoira.
-Koiran onni.
-Eläinnäyttelyssä.
-Norsu.
-Joella.
-
-
-
-
-A. Kuprin.
-
-
-A. Kuprin lienee -- Vladimir Korolenkon rinnalla -- nykyään elävistä
-venäläisistä kirjailijoista se, joka eheimpänä on säilyttänyt
-vallankumousvuosien "dekadenttisen" rappeutumiskauden halki suurten
-venäläisten klassikkojen puhtaasti taiteellisen perinnön. Hän ei tosin
-ole voinut -- tai tahtonut -- nostaa nimensä ympärille sellaista
-suurten joukkojen meluavaa huomiota kuin esimerkiksi Gorjkij tai Leonid
-Andrejev, mutta sensijaan on hän pystynyt kautta vuosien kiinnittämään
-kirjallisesti kehittyneemmän venäläisen yleisön mieliä.
-
-Kuprinin voima on lyhyenlaisissa novelleissa ja kertoelmissa; parhaita
-niistä on nelisen vuotta sitten ilmestynyt lyhyehkö "Meljuzgá" --
-"Pikkukaloja", jossa mukaansatempaavalla, laajempiin näköaloihin
-viittaavalla tavalla kerrotaan, miten puolittain aavistettu
-kevättulviva joki vastustamattomasti vie pyörteisiinsä hukkumaan pari
-talven pimeydessä ummehtunutta pikku-eläjää --
-
-Suomalaiselle yleisölle on Kuprin tuttu m.m. "Kaksintaistelunsa"
-("Pojedinok") kautta; hänen toimintansa eläinkertomusten kirjottajana
-ja tarkkana luonnonhavaitsijana lienee suomalaisille ennen tuntematon
-puoli hänen tuotantoaan. Tähän kokoelmaan käännetyt ovat otetut hänen
-v. 1908 ilmestyneestä "Kertomuksia lapsille" nimisestä teoksestaan.
-
-
-
-
-Valkoinen villakoira.
-
-
-I
-
-Pitkin Krimin etelärantaa siirtyi kapeita vuoripolkuja käyden
-huvila-asutukselta toiselle pieni kuljeksiva seurue. Etunenässä
-tavallisesti juoksi jalopeuraksi keritty valkoinen villakoira Arto,
-jonka pitkä vaaleanpunainen kieli riippui suupielestä. Teitten
-risteyksissä se pysähtyi ja katsoi kysyvästi taakseen, heiluttaen
-häntäänsä. Joittenkin merkkien mukaan, jotka Arto yksin tunsi, löysi se
-aina erehtymättä tien ja syöksyi täyttä laukkaa eteenpäin, heiluttaen
-iloisesti käheräkarvaisia korviaan. Koiraa seurasi kahdentoista vanha
-poika, Sergei, joka piti vasemmassa kainalossaan voimistelutemppuihin
-tarvittavaa mattoa kokoonkäärittynä ja oikeassa kädessään kantoi pientä
-ja likaista häkkiä. Siinä asui peipponen, joka oli opetettu vetämään
-laatikosta erivärisiä onnenlehtiä. Loppupäässä kompuroi vihdoin
-seurueen vanhin jäsen -- ukko Martyn Lodyzhkin, kantaen käyristyneessä
-selässään posetiivia.
-
-Posetiivi oli vanha, sitä vaivasi käheys ja yskä, ja sitä oli aikanaan
-korjattu moniaita kymmeniä kertoja. Se soitti kaksi kappaletta:
-saksalaisen Launerin surumielisen valssin sekä galopin "Matkustuksesta
-Kiinaan", jotka molemmat olivat muodissa 30-40 vuotta sitte, mutta
-nyt aivan unohduksissa. Sitäpaitsi oli posetiivissa kaksi petollista
-torvea. Toiselta, diskanttitorvelta, oli ääni kadonnut; se ei soinut
-ensinkään, ja tämän vuoksi, kun tuli sen vuoro, alkoi koko peli
-ikäänkuin änkyttää, ontua ja kompastella. Toisen, matalaäänisen torven
-läppä ei sulkeutunut silloin kun piti: ruvettuaan töräjämään se veti
-yhtä ja samaa bassonuottia vaimentaen ja sotkien kaikkia muita ääniä,
-kunnes sen äkkiä pisti päähän vaieta. Ukko itse oli tietoinen näistä
-koneensa puutteista ja huomautti joskus leikillään, mutta salatun surun
-vivahduksella:
-
--- Mitä tehdä? -- Iäkkäät urut -- Vilustuneet -- Alat soittaa, niin
-jo huvilanasukkaat loukkaantuvat: "hyi", sanovat, "mitä roskaa!" Vaan
-kappaleetpa olivat sangen hyvät, muodikkaat, mutta nykyiset herrasväet
-eivät vain ensinkään harrasta meidän musiikkiamme. Heille esitä heti
-"Geisha", "Kaksipäisen kotkan suojassa", valssi "Lintujenmyyjästä".
-Niin ja sitte nämä torvetkin -- Kuletin urkuja mestarin luona -- eikä
-suostu korjaamaan. Pitää, sanoo, tehdä uudet torvet, tai mieluimmin,
-sanoo, myy sinä hapantunut pelivärkkisi historialliseen museoon...
-ikäänkuin jokin muistomerkki -- No niin, riittää se siitä! On se meitä
-elättänyt, Sergei, tähän saakka, Jumala suo niin elättää vieläkin.
-
-Ukko Martyn Lodyzhkin rakasti posetiiviaan niinkuin saattaa rakastaa
-vain elävää, läheistä, ehkäpä sukulaistakin olentoa. Totuttuaan
-siihen monen raskaan kulkuri-vuoden kestäessä hän vihdoin alkoi nähdä
-siinä jotain elollista, melkein tietoista. Sattui joskus, että yöllä,
-maattaessa jossain likaisessa majatalossa, lattialla ukon päänaluksen
-vieressä seisova posetiivi äkkiä päästi heikon äänen, surullisen,
-yksinäisen ja väräjävän, kuin vanhuksen huokauksen. Silloin Lodyzhkin
-hiljaa silitti sen leikkauksilla koristeltua kylkeä ja kuiskasi
-leppeästi:
-
--- Mitä veli? Valitatko? -- Pane kärsien vain --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Yhtä paljon kuin posetiivia, kenties vielä hiukan enemmänkin, hän
-rakasti ikuisten harharetkiensä nuorimpia seuralaisia: villakoira
-Arto'ta ja pientä Sergeitä. Pojan oli hän kolme vuotta sitte ottanut
-"vuokralle" eräältä renttusuutarilta, joka oli leskimies, sitoutuen
-maksamaan hänelle siitä kaksi ruplaa kuussa. Mutta suutari kuoli pian,
-ja Sergei pysyi ikänsä liittyneenä ukkoon sekä kiintymyksen että elämän
-pikku harrastusten kautta.
-
-
-II
-
-Polku kulki pitkin korkeata rantaäyrästä, kiemurrellen satavuotisten
-öljypuiden varjossa. Meri toisinaan vilahteli puitten lomitse, ja
-silloin tuntui siltä, kuin olisi se loitotessaan etäisyyteen jatkuen
-samalla kertaa kohonnut pystyyn tyynenä valtavana muurina, ja sen
-väri oli vielä sinisempi, vielä sakeampi kuviokkaissa aukoissa,
-hopean-vihertäväin lehväin lomassa. Ruohikossa, kizil-pensaissa ja
-villeissä orjantappuroissa, viinitarhoissa ja puissa -- kaikkialla
-soittivat suuret heinäsirkat; ilma tärisi niiden heläjävästä,
-yksitoikkoisesta, taukoamattomasta huudosta. Päivä tuli helteinen,
-tyven, ja kuumentunut maa poltti jalkapohjia.
-
-Sergei, joka tapansa mukaan asteli ukon edellä, pysähtyi odottamaan,
-että tämä saavuttaisi hänet.
-
--- Mitäs sinä, Serjozha? -- kysyi soittaja.
-
--- On helle, ukko Lodyzhkin -- ei voi sietää! Olisipa kylpeä --
-
-Vanhus käydessään tottuneella olkapään liikkeellä korjasi posetiivia
-selässään ja pyyhkäisi hihalla hiestyneitä kasvojaan.
-
--- Hyväpä tietenkin! -- huoahti hän, katsellen himokkaasti alaspäin,
-meren viileää sineä. -- Mutta kylvyn jälkeenpä vielä pahemmin uuvuttaa.
-Minulle sanoi eräs tuttu välskäri: tämä suola se ihmiseen vaikuttaa --
-heikentää siis, muka -- se meren suola --
-
--- Ehkäpä valehteli? -- huomautti epäillen Sergei.
-
--- No vielä, valehteli! Miksikä hän valhetta puhuisi? Vakava ihminen,
-juomaton -- talorähjä on hänellä Sevastopolissa. -- Eikä täällä ole
-mistä laskeutua rantaan. Odotahan, niin kuljemme Mishoraan saakka,
-sielläpä virutamme syntiset ruumiimme. Ennen päivällistä on se
-suloista, se kylpeminen näet -- ja sitten, tuota noin -- nukahtaa
-hetkiseksi -- ja hyvä on olla --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Arto, kuullessaan puhelua takanaan, kääntyi ympäri ja juoksi ihmisten
-luo. Sen vaaleansiniset hyvät silmät olivat tiirullaan helteestä
-ja katsoivat lempeästi, ja pitkä riippuva kieli vavahteli tiheästä
-hengityksestä.
-
--- Mitä, veli, koiraseni? Lämminkö on? -- kysyi ukko.
-
-Koira haukotteli pinnistyneesti, kiertäen kielensä torvelle, alkoi
-väristä koko ruumiiltaan ja vingahti kimeästi.
-
--- N-niin, veliseni, ei voi tehdä mitään -- On sanottu: otsasi
-hiessä, -- jatkoi opettavaisesti Lodyzhkin. -- Vaikka tuota sinulla,
-niin sanoakseni, ei ole otsaa, vaan kuono, mutta kuitenkin -- No,
-lähde, lähdeppä eteenpäin, mitä siinä jaloissa pyörit -- Vaan minäpä,
-Serjozha, tunnustaakseni pidän tästä samasta lämpimyydestä. Urut ne
-vain häiritsevät, mutta muuten, ellei työtä olisi, laskisin makaamaan
-johonkin ruohikkoon, varjoon, maha, tuota noin, ylöspäin, ja makailisin
-mielihyvikseni, meidän vanhoille luillemme on tuo sama aurinko tärkein
-asia.
-
-Polku laskeutui alaspäin, yhtyen leveään, kivikovaan, häikäisevän
-valkeaan tiehen. Tästä alkoi vanha kreivillinen puisto, jonka sakeassa
-vihannuudessa sijaitsi hajallaan kauniita huviloita, kukkalavoja,
-ansareita ja suihkukaivoja. Lodyzhkin tunsi nämä paikat hyvin; joka
-vuosi hän kävi niissä toisessa toisen jälkeen viininkorjuukauden
-aikana, kun koko Krimin täyttää hienosti puettu, rikas ja iloinen
-yleisö. Etelän luonnon kirkas rehevyys ei liikuttanut vanhusta, mutta
-sen sijaan ihastui paljoon Sergei, joka oli täällä ensi kertaa.
-Magnoliat kovine ja kirkkaine, ikäänkuin kiillotettuine lehtineen
-ja valkeine lautasen suuruisine kukkineen; huvimajat, ylt'yleensä
-viiniköynnösten läpäisemät, joiden raskaat tertut riippuivat alas;
-valtavat vuosisatais-plataanit valkeine kuorineen ja mahtavine
-latvoineen; tupakkaistutukset, purot ja vesiputoukset, ja kaikkialla
--- kukkasmaissa, puutarhoissa, huviloiden seinillä -- kirkkaat,
-suuremmoiset tuoksuavat ruusut, -- kaikki tämä elävällä kukoistavalla
-kauneudellaan yhä hämmästytti pojan lapsellista mieltä. Hän lausui
-ihastuksensa ääneen, nykien vanhusta ehtimiseen hihasta.
-
--- Ukko Lodyzhkin, kuulkaas, ukko, katsokaapa, suihkukaivossahan
-on kultaisia kaloja! -- Totta vie, ukko, kultaisia, vaikka tuohon
-paikkaan kuolisin! huusi poika painaen kasvonsa puutarhaa ympäröivää
-ristikkoaitaa vasten, jonka keskellä oli suuri allas. Ukko hoi,
-persikoita! Kas miten paljon! Yhdessä puussa!
-
--- Astu pois, tyhmeliini, mitäs siinä töllistät! kehotti häntä
-leikkisästi vanhus. -- Maltappa, kun saavumme Novorossijskin
-kaupunkiin, ja siis jälleen painumme etelää kohti. Siellä, tosiaan, on
-seudut -- on mitä katsella. Heti, niin sanoakseni, ovat siinä Sotshi,
-Adler, Tuapse, ja sitte, veliseni, Suhum, Batum -- Silmät kieroon
-menevät katsellessa -- Sanomme, esimerkiksi, -- palmu. Ihme! Runko on
-sillä karvainen kuin huopa, ja joka lehti on niin suuri, että riittää
-peittämään meidät molemmin.
-
--- Oikeinko totta? -- ihmetteli iloissaan Sergei.
-
--- Maltahan, saat itse nähdä. On siellä joka lajia. Appelsiini,
-esimerkiksi, tai vaikkapa, sanotaan, se samainen sitruuna -- Tottapa
-olet puodissa nähnyt?
-
--- No?
-
--- Niin se vain ilmassa kasvaa. Ilman mitään, suoraan puussa,
-kuten meillä, tuota noin, omena tai päärynä -- Ja kansa on siellä,
-veliseni, tykkänään ihmeteltävää: turkkeja, persiläisiä, kaikenlaisia
-tsherkessejä, kaikki yönutuissa ja tikarit vyöllä -- Hurjaa sakkia! ja
-onpa siellä vielä, veliseni, etiooppeja. Minä heitä olen monasti nähnyt
-Batumissa.
-
--- Etiooppeja? Kyllä tiedän. Ne on niitä, joilla on sarvet, -- sanoi
-varmana asiastaan Sergei.
-
--- Ei niillä kyllä sarvia ole, se on valepuhetta. Mutta mustia ovat
-kuin saapas, ja vieläpä kiiltävätkin. Heidän suuret huulensa ovat
-punaiset, paksut, ja suuret silmänsä valkeat, ja hiukset kähärät, kuin
-mustan pässin villa.
-
--- Kauheita ovat vissiin -- ne etioopit?
-
--- Mitenkäs sen sanoisin? Oudokseltaanhan se kyllä -- pelkäät vähän,
-no, vaan sitte näet, etteivät muut ihmiset pelkää, ja itsekin tulet
-rohkeammaksi -- Paljon siellä, veliseni, on joka sorttia. Kun tulemme,
-saat itse nähdä. Yksi vain on paha -- kuume. Sillä ylt'ympäri on
-soita, mätää, ja lisäksi ankarat helteet. Sikäläisille asukkaille ei
-se mitään, ei vaikuta heihin, mutta äskentulleen käy huonosti. Vaan
-riittääpä jo, Sergei, tämä meidän suunpiekseminen. Lähdeppä portille.
-Tässä huvilassa asuu kovin hyvää herrasväkeä -- Kysy sinä minulta,
-kyllä minä kaikki tiedän!
-
-Mutta päivä tuli heille epäonnistunut. Toisista paikoista heidät
-karkottivat pois, jo kaukaa huomattuaan; toisin paikoin, heti
-posetiivin ensimäisten käheitten ja honottavien äänten kuuluessa,
-viitottiin heille harmistuneesti ja kärsimättömästi parvekkeilta,
-ja toisin paikoin palvelija ilmotti, että "herrasväki ei vielä ole
-saapunut". Kahdessa huvilassa heille tosin maksettiin näytännöstä,
-mutta kovin vähän. Ukko ei muuten halveksinut mitään alhaistakaan
-maksua. Astuessaan aituuksesta tielle hän tyytyväisen näköisenä
-kilisteli kuparilantteja taskussaan ja puheli hyvänsävyisesti:
-
--- Kaksi ja viis, yhteensä seitsemän kopekkaa. No mitäs, veli
-Serjozhenjka, rahaa se sekin on. Seitsemän kertaa seitsemän, --
-siinähän se onkin puoli ruplaa kertynyt kokoon, ja me siis olemme
-kaikki kolme kylläiset, ja yösija on meillä, ja ukkeli Lodyzhkinille
-voi suoda ryyppylasin hänen heikkoutensa tähden, monien vammojensa
-vuoksi -- Oh, eivät sitä herrasväet ymmärrä! Kahtakymmentä kopekkaa on
-sääli, ja viittä eivät kehtaa antaa -- niinpä käskevätkin pois. Vaan
-antaisit mieluummin vaikkapa kolmekin kopekkaa -- Enhän minä paheksu,
-enhän minä mitään... miksikäs paheksuisin?
-
-Yleensä Lodyzhkin oli luonteeltaan vaatimaton eikä nurissut edes
-silloinkaan, kun hänet karkotettiin. Mutta tänään hänenkin tavallisen,
-hyvänsuovan tyyneytensä rikkoi eräs kaunis, lihava, näöltään kovin
-hyväluontoinen rouvasihminen, joka omisti kukkatarhan keskessä
-sijaitsevan ihmeen kauniin huvilan. Hän kuunteli tarkkaavasti
-soittoa, katseli vielä tarkkaavammin Sergein voimistelutemppuja sekä
-Arto'n hullunkurisia "konsteja" ja kyseli tämän jälkeen kauan ja
-tarkkaan pojalta vanhako hän on ja mikä nimensä, missä oli oppinut
-voimistelemaan, mikä ukko oli hänelle, mitä olivat hänen vanhempansa
-j.n.e.; sitte käski hän odottamaan ja poistui huoneisiin.
-
-Hän viipyi siellä kymmenisen minuuttia, tai neljännestunninkin, ja
-mitä pitemmälle kului aika, sitä suuremmiksi kasvoivat taiteilijain
-epämääräiset, mutta houkuttelevat toiveet. Ukko jo kuiskasikin
-poikaselle, suojaten varovasti suutaan kämmenellä kuin kilvellä:
-
--- No, Sergei, sattuipas onni, kuuleppa vain mitä sanon: minä,
-veliseni, tiedän kaikki. Kenties antaa jotain vaatetta tai jalkinetta.
-Se nyt on varma! --
-
-Vihdoin astui rouva ulos parvekkelle, heitti ylhäältäpäin Sergein
-kurotettuun hattuun pienen valkoisen lantin ja poistui heti. Raha
-havaittiin vanhaksi, molemmilta puolin kuluneeksi ja lisäksi
-reiälliseksi kymmenkopekkaiseksi. Ukko kauan katseli sitä ymmällään.
-Hän oli jo astunut tielle ja kulkenut kauas huvilasta, mutta piti yhä
-kymmenkopekkaista kämmenellään, ikäänkuin punniten sitä.
-
--- N-n-niin -- Sukkelastipa kävi! -- lausui hän, äkkiä pysähtyen.
--- Taidanpa sanoa -- Ja me siinä, kolme pöllöpäätä, yritimme. Olisi
-edes mieluummin vaikkapa napin antanut. Sen saattaa ainakin ommella
-johonkin. Vaan mitä teen tällä roskalla? Rouvapa tietenkin ajattelee:
-Kyllä äijä sen yöllä jollekin sujahuttaa, noin pikkuhiljaa. Vaan
-eipäs, suuresti erehdytte, armollinen rouva. Lodyzhkin-vanhus ei rupea
-sellaisiin kataluuksiin. Niinpä! Kas tuossa on teidän kallisarvoinen
-kymmenkopekkaisenne! Tuossa!
-
-Ja hän heitti suuttuneena ja ylpeänä pois rahan, joka heikosti
-kilahtain upposi tien valkoiseen tomuun.
-
-Niin kulki vanhus pojan ja koiran kanssa kautta koko huvila-asutuksen,
-ja he valmistausivat jo laskeutumaan meren rantaan. Vasemmalla kädellä
-oli vielä yksi viimeinen huvila. Sitä ei näkynyt korkean valkoisen
-muurin takaa, jonka yli sisäpuolelta kohousi taaja rivi solakoita ja
-tomuttuneita pitkien mustien värttinöiden kaltaisia kypressejä. Vain
-leveästä, kummallisten leikkaustensa vuoksi pitsiä muistuttavasta
-portista saattoi nähdä kulman tuoretta, viheriän, kirkkaan silkin
-kaltaista nurmikkoa, pitkän kukkamaan ja kaukana taustalla umpinaisen,
-suoraan läpinäkyvän lehtikujan, jota ylt'yleensä peitti tuuhea
-viiniköynnös. Keskellä nurmikkoa seisoi puutarhuri, joka pitkästä
-letkusta kasteli ruusuja. Hän peitti torven suun sormellaan, ja tämän
-johdosta leikki aurinko lukemattomien pisarain suihkeessa kaikin
-sateenkaaren värein.
-
-Ukko aikoi astua ohi, mutta katsoessaan porttia pysähtyi hän ällistyen.
-
--- Vuotappa hetkinen, Sergei, huusi hän pojalle. Eikös vainen siellä
-liiku ihmisiä? Onpas se historia. Miten monta vuotta olenkin täältä
-kulkenut -- eikä koskaan ihmissielua. Annas kuulua, veli Sergei!
-
--- "Huvila Ystävyys, pääsy sivullisilta ankarasti kielletty" -- luki
-Sergei päällekirjoituksen, joka oli taitavasti laadittu toiseen
-porttipylvääseen.
-
--- Ystävyys? -- -- kysyi lukutaidoton ukko. -- Kas -- kas! Sehän se on
-se oikea sana -- ystävyys. Koko päivän on onni meitä pettänyt, vaan
-tässäpä korvaamme vahingon. Sen tunnen vainulla, ikäänkuin metsäkoira.
-Arto, ici, koiran poika! Astu rohkeasti, Serjozha. Kysy sinä aina
-minulta, kyllä minä kaikki tiedän!
-
-
-III
-
-Puiston käytäville oli sirotettu tasaista karkeata soraa, joka
-narskahteli askelten alla, ja niitä reunustivat suuret vaaleanpunaiset
-raakunkuoret. Kukkasmaista kohosi eriväristen ruohojen muodostaman
-maton yläpuolelle kummallisia, kirkkaita kukkasia, joiden makea
-tuoksu levisi ilmaan. Suihkukaivoissa solisi ja loiskui läpikuultava
-vesi; kauniista kukkamaljakoista, jotka riippuivat ilmassa puitten
-välissä, riippui kiehkurain muotoisia köynnöskasveja, ja talon edessä,
-marmoripylvästen päässä, oli kaksi loistavaa peilipalloa, joista
-kuljeksiva seurue heijastui ylösalaisin, naurettavan näköisenä,
-taipuneena ja venyneenä.
-
-Parvekkeen edessä oli suurehko tasaiseksi tallattu kenttä. Sergei
-levitti sille pienen mattonsa, ja ukko, asetettuaan posetiivin kepin
-nenään, hankkiusi jo vääntämään kampia, kun äkkiä odottamaton ja
-kummallinen näky kiinnitti puoleensa heidän huomionsa.
-
-Parvekkeelle syöksähti sisähuoneista pommin tavoin kahdeksan- tai
-kymmenenvuotias poika, joka kirkui vihlovasti. Hän oli pienessä
-kevyessä meripojan puvussa, paljain käsivarsin ja polvin; vaaleat
-hiukset yltäänsä suurina kiharoina valuivat huolimattomasti hänen
-olkapäilleen -- Pojan jälestä juoksi ulos vielä kuusi henkeä: kaksi
-esiliinoihin puettua naista; vanha paksu frakkipukuinen lakeija,
-ilman viiksiä ja leukapartaa -- pitkä harmaa poskiparta vain oli
-hänellä; kuivahko, punatukkainen, punanenäinen ja siniruutuiseen
-leninkiin puettu neitsyt; nuori, sairaalloisen näköinen, mutta
-hyvin kaunis, vaaleansiniseen pitsinuttuun puettu rouva ja lopuksi
-paksu kaljupäinen herrasmies, jolla oli yllään raakasilkkinen
-puku ja nenällä kultasankaiset silmälasit. Kaikki olivat he hyvin
-kiihdyksissä, viittoivat käsillään, puhuivat äänekkäästi ja samalla
-kertaa ja töykkivät toisiaan. Saattoi heti arvata, että syynä heidän
-levottomuuteensa on merimiespukuinen poika, joka niin äkkiä oli
-lennähtänyt parvekkeelle.
-
-Sillävälin heittäysi tämän sekasorron aiheuttaja lopettamatta
-sekunniksikaan vinkunaansa -- täydestä vauhdista mahalleen
-kivipermannolle, kääntyi nopeasti selälleen ja ryhtyi suurella vimmalla
-hosumaan käsiään ja jalkojaan kaikille haaroille. Aikuiset hääräsivät
-hänen ympärillään. Vanha frakkipukuinen lakeija puristi rukoilevan
-näköisenä molemmat kätensä tärkkipaitaa vasten, ja hänen pitkä
-poskipartansa heilahteli hänen valittaen puhuessaan:
-
--- Rakas nuoriherra! -- Nikolai Apollonovitsh! -- Älkää suvaitko
-katkeroittaa äitikullan mieltä -- suvaitkaa nousta -- Olkaa niin hyvä
--- juokaahan. Mikstuura on kovin makeaa, pelkkää siirappia. Suvaitkaa
-nousta pystyyn --
-
-Esiliinoihin puetut naiset löivät käsiään yhteen ja sopottivat hyvin
-nopeasti, puhuen alamaisella ja pelästyneellä äänellä. Punanenäinen
-neitsyt huusi tehden traagillisia eleitä jotain hyvin liikuttavaa,
-mutta aivan käsittämätöntä, nähtävästi jollain ulkomaisella kielellä.
-Vakuuttavalla bassolla kehotteli poikaa kultalasinen herrasmies; tätä
-tehdessään hän taivutti päätään milloin puolelle, milloin toiselle ja
-levitteli arvokkaasti käsiään. Mutta kaunis, sairaalloinen rouva voihki
-sortuneella äänellä, painaen hienoa pitsiliinaa silmiään vasten.
-
--- Ah, Trilly, ah, hyvä Jumala! -- Enkelini, rukoilen sinua. Kuulehan
-toki, äiti sinua rukoilee. No, otahan nyt, ota lääke, saatpa nähdä,
-että sinun hetikohta tulee helpompi olla: paranee pieni vatsasi,
-ja pääkin. No, teehän se minun tähteni, minun iloni! No, tahdotko,
-Trilly, että äiti rupeaa polvilleen sinun eteesi? No katsos, nyt seison
-polvillani sinun edessäsi. Tahdotko, että lahjotan sinulle kultarahan?
-Kaksi kultarahaa? viisi kultarahaa, Trilly? Tahdotko elävän pikku
-aasin? Tahdotko elävän humman? Mutta sanokaahan toki hänelle jotain,
-tohtori! --
-
--- Kuulkaapa, Trilly, olkaa toki mies, sanoi kumajavalla äänellä paksu
-lasiniekka herra.
-
--- Ai-jai-jai-ja-a-a-a! -- ulvoi poika, kiemurrellen pitkin parveketta
-ja vimmatusti sätköttäen jalkojaan.
-
-Huolimatta äärimmäisestä kiihottuneisuudestaan pyrki hän kuitenkin
-osumaan koroillaan hänen ympärillään häärivien ihmisten vatsoihin ja
-käsiin, joita potkuja he kuitenkin sangen sukkelasti väittelivät.
-
-Sergei, joka kauan uteliaana ja kummastuneena oli katsellut tätä
-kohtausta, töykkäsi hiljakseen vanhusta kylkeen.
-
--- Ukko Lodyzkin, mikä hänen oikein on? -- kysyi hän kuiskaten. --
-Eivät suinkaan aio häntä piiskata?
-
--- No kaikkea vielä, piiskata -- Sellainen itse kaikkia piiskaa. Onpa
-vain lellipoika. Sairas lie varmaan.
-
--- Mielenvikainenko? -- arvaili Sergei.
-
--- Mistäs minä tiedän. Hiljaa! --
-
--- Ai-jai-ja-a! Roistot! Pöllöt! -- huusi tukehtuakseen poika, yhä
-äänekkäämmin ja äänekkäämmin.
-
--- Alahan, Sergei. Minä tiedän! -- määräsi äkkiä Lodyzhkin ja
-päättävän näköisenä ryhtyi kiertämään posetiivin kampia. Puistoon
-tulvailivat vanhanaikuisen galopin honottavat, käheät, väärät äänet.
-Kaikki parvekkeella olijat säpsähtivät äkkiä, yksin poikakin vaikeni
-muutamaksi sekunniksi.
-
--- Ah, hyvä Jumala, he yhä enemmän kiihottavat Trilly-parkaa! --
-huudahti itkunsekaisella äänellä vaaleansiniseen nuttuun puettu rouva.
--- Ah, ajakaa ne pois, ajakaa pian pois! Ja tuo likainen koirakin on
-heidän seurassaan. Koirilla on aina sellaisia kauheita tauteja. Mitäs
-te siinä seisotte, Ivan, kuin muistopatsas?
-
-Väsyneen näköisenä ja inholla hän heilautti nenäliinaansa taiteilijoita
-kohden, kuivahko neitsyt tuijotti hirmuisena, joku alkoi uhkaavasti
-sihistä -- Frakkipukuinen mies vieri nopeasti ja pehmeästi parvekkeelta
-alas ja kauhun ilme kasvoillaan, käsivarret avarasti hajallaan, juoksi
-soittajan luo.
-
--- M-mitä hävyttömyyttä tämä on! -- kähisi hän pidätetyllä,
-pelästyneellä ja samalla kertaa käskevän vihaisella, kuiskaavalla
-äänellä. -- Kuka on sallinut? Kun on päästänyt? Mars! Ulos!
-
--- Posetiivi vaikeni surullisesti vikisten.
-
--- Herra hyvä, sallikaa selittää teille -- -- alkoi hienotunteisesti
-ukko.
-
--- Ei minkäänlaisia! Mars! -- kuului frakkiniekan kurkusta vihellystä
-muistuttava ääni. Hänen paksut kasvonsa punastuivat äkkiä, ja silmät
-laajenivat uskomattoman suuriksi, ikäänkuin äkkiä pullistuivat ulos, ja
-alkoivat keränä pyöriä. Tämä oli niin kauheata että ukko tahtomattaan
-peräytyi kaksi askelta taaksepäin.
-
--- Ala lähteä, Sergei, -- hän sanoi vetäen kiireesti posetiivia
-selkäänsä -- Mennään!
-
-Mutta he eivät olleet ehtineet kymmenenkään askeleen päähän ennenkuin
-parvekkeelta kuului uusia huumaavia huutoja.
-
--- Ai-jai-jai! Minulle! Ta-ahdon! A-a-a! Anna-a! Kutsukaa! Minulle!
-
--- Mutta Trilly! -- Ah, hyvä Jumala, Trilly! Ah, palauttakaa toki ne
-takaisin! -- voihki hermostunut rouva. -- Hyi, miten te kaikki olette
-älyttömiä! -- Ivan, kuuletteko, että teille puhutaan? Kutsukaa heti
-nämä kerjäläiset! --
-
--- Kuulkaa! Te! Hoi, miksikä teitä? Posetiivarit! Pyörtäkää! -- huusi
-parvekkeelta muutama ääni.
-
-Paksu lakeija, jonka poskiparta leyhki kummallekin puolen, syöksyi
-juoksemaan poistuvien taiteilijain jälestä, hypähdellen kuin suuri
-kumipallo.
-
--- Pst! -- Musikantit! Kuulkaahan, takaisin! -- Takaisin! -- hän huusi,
-hengästyneenä ja viittoen molemmilla käsillään. -- Arvoisa vanhus,
--- hän sanoi, tarttuen vihdoin ukon hihaan, -- pyörrä aisat ympäri!
-Herrasväki katsoo teidän pantomiinia. Vikkelään!
-
--- N-noo, onpas asiat! -- huokasi päätään pyörähyttäen ukko, mutta
-lähestyi kuitenkin parveketta, otti posetiivin selästään, kiinnitti sen
-eteensä kepin nenään ja alkoi soittaa galoppia samasta paikasta, jossa
-se juuri oli keskeytetty.
-
-Hyörinä parvekkeella hiljeni. Rouva sekä poika ja kultalasinen
-herrasmies astuivat kaiteitten luo; toiset jäivät kunnioittavasti
-taustalle. Puiston syvyydestä tuli esiliinaan puettu puutarhuri ja
-asettui ukon lähelle seisomaan. Jostain esille puikahtanut talonmies
-asettui puutarhurin taakse. Hän oli valtavan suuri, parrakas mies,
-jolla oli synkät, kapeaotsaiset, rokonarpiset kasvot. Hän oli puettu
-uuteen vaaleanpunaiseen mekkopaitaan, jota pitkin kulki vinoriveinä
-suuria mustia pilkkuja.
-
-Galopin käheitten, nikottavien sävelten kaikuessa Sergei levitti
-maahan pienen maton, riisui nopeasti jalastaan purjekankaiset housut
-(ne olivat ommellut vanhasta säkistä, ja takaa, leveimmältä kohdalta,
-niitä koristi neliskulmainen tehtaanmerkki), heitti yltään rikkinäisen
-takin ja jäi vanhanpuoleiseen kudottuun trikoopukuun, joka lukuisista
-paikoista huolimatta sujuvasti ympäröi hänen hoikkaa, mutta voimakasta
-ja notkeata vartaloaan. Hän oli jo aikuisia jäljittelemällä omaksunut
-aito-voimistelijan eleet. Hypätessään matolle hän juoksussa vei kädet
-huulilleen ja sitten leveällä teatterimaisella liikkeellä heilahutti ne
-sivuille, ikäänkuin lähettäen yleisölle kaksi kiihkeätä suukkosta.
-
-Ukko väänsi toisella kädellään taukoamatta posetiivin kampia, kutsuen
-siitä esiin täräjäviä, yskiviä ääniä ja toisella heitti pojalle
-erilaisia esineitä, jotka tämä taitavasti sieppasi lennosta. Sergein
-temppuvarasto ei ollut suuri, mutta hän työskenteli hyvin, --
-"puhtaasti", kuten sanovat voimistelijat -- ja mielellään. Hän heitti
-ylöspäin tyhjän olutpullon, niin että se muutaman kerran pyörähti
-ilmassa, ja äkkiä siepaten sen suulleen lautasen reunalle, piti sitä
-muutamia sekunteja tasapainossa; heitteli ilmaan neljää luupalloa,
-sekä myös kahta kynttilää, jotka hän yht'aikaa otti kynttiläjalkoihin;
-sitte leikki hän yhdellä kertaa kolmella eri esineellä, -- viuhkalla,
-puisella sikarilla ja sateenvarjolla. Kaikki ne hän sai lentämään
-ilmassa, maahan koskematta, ja äkkiä, yht'aikaa, oli varjo pään
-päällä, sikari suussa ja viuhka leyhytteli keimailevasti kasvoja.
-Lopuksi Sergei itse muutaman kerran heitti kuperkeikkaa matolla, teki
-"sammakon", näytti "amerikkalaisen solmun" ja käveli hiukan käsillään.
-Tyhjennettyään koko "triksi"-varastonsa hän jälleen heitti yleisölle
-kaksi suukkosta ja lähestyi raskaasti hengittäen ukkoa, vuorottaakseen
-hänet posetiivia vääntämästä.
-
-Nyt oli Arto'n vuoro. Koira tiesi tämän mainiosti, ja oli jo kauan
-kiihtyneenä hypännyt kaikin nelin jaloin ukkoa vasten, joka kylki
-edellä vääntäysi ulos olkaremmistä, ja haukkui häntä katkonaisesti ja
-hermostuneesti. Kuka tietää, kenties tahtoi älykäs villakoira täten
-ilmaista, että hänen mielestään on järjetöntä tehdä voimistelutemppuja,
-kun Réaumur osottaa 32 astetta varjossa? Mutta ukko Lodyzhkin veti
-viekkaan näköisenä selkänsä takaa ohuen kizil-puisen vavan. "Enkös sitä
-tiennyt!" haukahti Arto viimeisen kerran, ja laiskasti, uppiniskaisesti
-nousi se takajaloilleen, lakkaamatta tuijottaen räpyttävin silmin
-isäntäänsä.
-
--- Palvele, Arto! Noin, noin, noin -- -- puhui vanhus, pitäen vapaa
-villakoiran pään päällä. Käänny ympäri. Noin. Käänny ympäri -- Vielä,
-vielä -- Tanssi, koiraseni, tanssi! -- Istu! Mitä-ä? Etkö tahdo? Istu,
-sanon sulle. A-a -- Kas noin! Katsoppa! Nyt tervehdä kunnianarvoisaa
-yleisöä. No! Arto! -- korotti uhkaavasti äänensä Lodyzhkin.
-
-"Hau!" haukahti inholla villakoira. Sitte katsoi se isäntäänsä,
-säälivästi räpyttäen silmiään, ja lisäsi vielä kahdesti hau! hau!
-
--- Ei, eipä ymmärrä minua ukkoseni! -- kuului tästä tyytymättömästä
-haukunnasta.
-
--- Kas niin -- se on toinen asia. Kohteliaisuus ennen kaikkea. No,
-ja nyt hyppäämme hiukan, -- vanhus jatkoi, ojentaen vapaansa lähellä
-maata. -- Allez! Äläs, veliseni, kieltäsi ulos pistä. Allez! -- Hop!
-Mainiosti. No, vielä kerta, noch ein mal -- allez! -- hop! Allez! hop!
-Mainiosti, koiraseni. Kun tulemme kotiin, annan sulle porkkanaa. Niin!
-sinähän et syökään porkkanaa? Minä kun aivan unohdin. Otappa sitte
-minun silinterini ja pyydä herrasväeltä. Kenties he sinulle antavat
-jotain maukkaampaa.
-
-Vanhus nosti koiran takajaloilleen ja pisti sen suuhun vanhan
-rasvaisen lippalakkinsa, jota hän niin hienon humoristisesti nimitti
-silinteriksi. Pitäen lakkia hampaissaan ja astuen keimaillen notkuvin
-jaloin Arto kulki parvekkeen luo. Sairaalloisen rouvan käsiin ilmestyi
-pieni helmiemosta tehty kukkaro. Kaikki ympärillä seisovat hymyilivät
-myötätuntoisesti.
-
--- Mitä? Enkö sanonut sinulle? -- kuiskasi kiusaten ukko, kääntyen
-Sergein puoleen. -- Kysy sinä minulta: kyllä minä, veliseni, kaikki
-tiedän. Ei mitenkään ruplaa vähemmän.
-
-Tällä hetkellä kajahti parvekkeelta niin kauhistavan terävä, melkein
-epäinhimillinen ulvonta, että Arto joutui hämilleen, pudotti suustaan
-lakin ja hypähdellen, häntä koipien välissä, katsoen pelokkaasti
-taakseen, syöksyi isäntänsä jalkojen juureen.
-
--- Tahdo-o-o-n-a-a! kiljui jalkaa polkien kiharatukkainen poika. --
-Minulle! Tahdon! Koira-a-an! Trilly tahtoo ko-o-oi-ra-an --
-
--- Ah, hyvä Jumala! Ah! Nikolai Apollonytsh -- Rakas nuori herra! --
-Rauhotu, Trilly, rukoilen sinua! -- rupesivat ihmiset jälleen hyörimään
-parvekkeella.
-
--- Koira! Anna koira! Tahdon! Roistot, paholaiset, pöllöt! -- huusi
-poika poissa suunniltaan.
-
--- Mutta enkelini, älä kiihota itseäsi! -- lepersi hänen ylleen
-kumartuen vaaleansiniseen nuttuun puettu rouva. -- Sinä tahdot taputtaa
-koiraa? No hyvä, hyvä, kultaseni, heti. Tohtori, mitä arvelette, saako
-Trilly taputtaa tätä koiraa?
-
--- Yleensä puhuen, en kehottaisi, -- sanoi puhuteltu levittäen kätensä,
--- mutta jos on luotettava desinfektsioni, esimerkiksi boorihapolla tai
-heikolla karboliliuoksella, ni-iin -- yleensä --
-
--- Ko-oira-a!
-
--- Heti, suloni, heti. Siispä me, tohtori, käskemme pestä sen
-boorihapolla ja silloin -- Mutta Trilly, älähän ole niin kiihottunut!
-Vanhus, tuokaa, tehkää hyvin, koiranne tänne. Älkää peljätkö, teille
-maksetaan. Vaan kuulkaahan, eihän se ole sairas? Tarkotukseni on kysyä,
-eihän se ole vesikauhuinen? Tai kenties sillä on echinokokkeja?
-
--- En tahdo taputtaa, en tahdo! -- ulvoi Trilly, päästäen suustaan
-ja nenästään kuplia. -- Tahdon kokonaan! -- Pöllöt, paholaiset! --
-Kokonaan minulle! Tahdon itse leikkiä... Ainaiseksi!
-
--- Kuulkaa vanhus, tulkaahan tänne, -- huusi rouva koettaen saada
-äänensä kuuluville. -- Ah, Trilly, sinä tapat äidin huudollasi.
-Ja miksi laskettiinkaan nämä musikantit! No, mutta tulkaahan toki
-lähemmäksi, vielä lähemmäksi!... vielä, ettekö kuule mitä sanotaan!
-Kas niin -- Ah, älä toki suutu, Trilly, äiti tekee kaikki mitä tahdot.
-Rukoilen sinua. Miss, rauhoittakaa toki vihdoinkin lapsi -- Tohtori,
-pyydän teitä -- Paljonko sitte tahdot, vanhus?
-
-Ukko otti lakin päästään. Hänen kasvoilleen tuli kunnioittava ilme.
-
--- Mitä teidän armonne suvaitsee antaa, rouva, teidän
-korkeaylhäisyytenne... Me olemme pikkueläjiä, otamme kiitollisesti
-vastaan jokaisen lahjan -- Kait ette itse tee vääryyttä ukolle --
-
--- Ah, miten tolkuton te olette! Trilly, sinun pikku kurkkuasi
-pakottaa. Tajutkaahan toki, että koira on _teidän_, eikä minun. No,
-kuinka paljon? Kymmenen? Viisitoista? Kaksikymmentä?
-
--- A-a-a! Ta-ahdon! Antakaa koira, antakaa koira, -- rääkyi poika,
-potkien lakeijan pyöreätä vatsaa.
-
--- Tuota noin -- suokaa anteeksi, teidän kirkkautenne, -- änkytti
-Lodyzhkin. -- Minä olen vanha ja höperö ihminen -- En minä heti ymmärrä
--- ja lisäksi olen vähän kuuronlainen -- se on, mitenkäs te suvaitsette
-sanoa?... Koirasta? --
-
--- Ah, hyvä Jumala!... Te nähtävästi tahallanne tekeydytte idiootiksi?
--- tulistui rouva. -- Hoitaja, antakaa kiiruusti Trillylle vettä!
-Minä kysyn teiltä venäjäksi, paljostako tahdotte myydä koiranne.
-Ymmärrättekö, koiranne, koiran --
-
--- Koiran! -- Ko-oira-an! ulvoi entistään äänekkäämmin poika.
-
-Lodyzhkin loukkaantui ja painoi lakin päähänsä.
-
--- En minä, hyvä rouva, myy koiria, -- hän sanoi kylmästi ja
-arvokkaasti. -- Ja tämä koira, armollinen rouva, saattaa sanoa, meidät
-molemmat -- hän osotti peukalollaan olkansa yli Sergeitä -- meidät
-molemmat pitää ruuassa, juomassa ja vaatteissa. Eikä se ole mitenkään
-mahdollista, että niinkuin esimerkiksi myydä.
-
-Trilly sillä välin huusi läpitunkevasti kuin veturin pilli. Hänelle
-tarjottiin vesilasi, mutta hän läiskäytti sen raivostuneena
-opettajattaren kasvoille.
-
--- Mutta kuulkaahan toki, mieletön vanhus! -- Ei ole esinettä, jota
-ei myytäisi, -- puhui itsepintaisesti rouva, painaen kämmenillään
-ohimoitansa. -- Miss, kuivatkaa kiiruusti kasvonne ja antakaa minulle
-migreniinini. Ehkä koiranne maksaa sata ruplaa! No, kaksisataa?
-Kolmesataa? No mutta vastatkaa toki, pölkky! Tohtori, sanokaa hänelle
-jotain, Jumalan tähden.
-
--- Ala lähteä, Sergei, -- Lodyzhkin synkästi murahti. Pölk-ky -- Arto,
-tule tänne! --
-
--- He-ei, varroppa, hyvä mies, -- huusi käskevää basso-ääntään
-venyttäen paksu kultalasinen herrasmies. -- Parempi kun et konstailisi,
-ystävä hyvä, sanon sinulle. Koirastasi on kymmenen ruplaa hyvä hinta
-ja sinustakin vielä kaupan päälle -- Ajattelehan, aasi, miten paljon
-sinulle tarjotaan!
-
--- Kiitän teitä nöyrimmästi, herra, vaan kuitenkin -- -- Lodyzhkin
-heitti rykien posetiivin selkäänsä. Vaan ei se asia mitenkään käy, että
-niinkuin myydä. Etsikää te mieluummin joku muu koira -- Jääkää hyvästi
--- Sergei, käy edellä.
-
--- Entä onko sulla passi? -- tohtori äkkiä uhkaavasti mylvähti. --
-Kyllä minä teidät, kanaljat tunnen!
-
--- Talonmies! Semjon! Ajakaa niitä! -- huusi vihan murtamin kasvoin
-rouva.
-
-Synkkä talonmies vaaleanpunaisessa paidassa lähestyi pahaa ennustavin
-katsein taiteilijoita. Parvekkeella syntyi kauhea, moniääninen
-meteli: täyttä kurkkua mylvi Trilly, hänen äitinsä voihki, hoitajatar
-yhdessä alihoitajattaren kanssa supisivat nopeasti, ja tohtori pörisi
-sakealla bassollaan kuin kiukkuinen paarma. Mutta ukko ja Sergei eivät
-enää joutaneet katsomaan miten tämä kaikki loppuisi. Aika tavalla
-pelästyneen villakoiran edeltäminä he melkein juoksujalkaa riensivät
-portille. Ja heitä seurasi talonmies, töykkäillen vanhusta takaapäin,
-posetiiviin, ja puhui uhkaavalla äänellä:
-
--- Kuljeksitte täällä, kiertäjät! Kiitä vielä Jumalaa, ettet saa
-selkääsi, vanha kränä. Vaan toiste kun tulet, niin tiedäppäs etten
-kursaile kanssasi, puristan niskaharjaksista ja raahaan herra
-nimismiehen luo. Maankiertäjät!
-
-Pitkän aikaa vanhus ja poika kulkivat ääneti, mutta yht'äkkiä,
-ikäänkuin sopimuksesta, he katsahtivat toisiinsa ja purskahtivat
-nauruun: ensin alkoi nauraa Sergei, ja sitten, häneen katsoen, mutta
-hiukan hämillään hymähti myös Lodyzhkin.
-
--- Mitä, ukko Lodyzhkin? Sinä kaikki tiedät? Sergei häntä kavalasti
-kiusasi.
-
--- N-niin, veli. Jouduimmepas me kiikkiin, -- sanoi päätään puistaen
-vanha soittaja. Vaan olipas se käärmeellinen poikaviikari -- Mitenkäs
-he hänet ovat sellaiseksi kasvattaneet, hitto hänet periköön?
-Sanokaahan: kaksikymmentäviisi ihmistä hänen ympärillään tansseja
-tanssii. No toki, jos minä määrätä saisin, kyllä minä hälle iitä
-näyttäisin. Anna, sanoo, koira. Entäs sitte? Jos kuutakin taivaalta
-alkaa tehdä mieli, niin anna hälle kuukin? Tulehan tänne, Arto, tulehan
-koiraseni. No jopas tänään päivä sattui. Merkillistä.
-
--- Päivistä paras! -- jatkoi pistelyään Sergei. Yksi rouva lahjotti
-vaatetta, toinen antoi ruplan. Kaikki sinä, ukko Lodyzhkin, edeltäkäsin
-tiedät.
-
--- Vaan sinäpä ole hiljemmällä, vekara, -- väisti ukko hyvänsuovasta.
--- Muistatko, miten laputit talonmiestä pakoon? Luulinpa, etten sinua
-saavuttaisi. Se on vakava mies, se talonmies.
-
-Poistuttuaan puistosta kuljeksiva seurue laskeusi jyrkkää, lohkeilevaa
-polkua meren rantaan. Täällä vuoret hiukan perääntyivät, jättäen tilaa
-kapealle, lakealle vyöhykkeelle, jota peittivät tasaiset, mainingin
-pyöristämät kivet. Näitä vasten nyt meri hiljaa solisten hyväilevästi
-loiskui. Viitisentoista sylen päässä rannasta pyöriskelivät vedessä
-delfiinit, pistäen siitä hetkeksi näkyviin lihavat, pyöreät selkänsä.
-Kaukana taivaanrannalla, siellä, missä meren vaaleansinistä atlasta
-reunusti tummansininen samettinauha, seisoivat liikkumattomina
-kalastajavenheitten solakat, auringonvalosta hiukan punertavat purjeet.
-
--- Tässäpä me uimme, ukko Lodyzhkin, -- sanoi Sergei päättävästi.
-Kulkiessaan oli hän jo ennättänyt riisua housut yltään, hypäten milloin
-toisella, milloin toisella jalalla. -- Annas kun autan sinua ottamaan
-urut selästä.
-
-Hän riisuutui nopeasti, läiskähytti alastonta, päivän ruskeaksi
-polttamaa ruumistaan ja heittäysi veteen, kohottaen ympärilleen
-kohisevia vaahtokuohuja.
-
-Ukko riisuutui verkalleen. Kädellä suojaten silmiään auringolta ja
-tiirottaen, hän katseli Sergeitä hellivästi hymyten.
-
-"Kyllä se siitä vielä poikanen kasvaa", -- Lodyzhkin ajatteli, --
-"vaikkapa vain luisevakin on -- kas kun kaikki kylkiluutkin näkyvät,
-vaan tuleepa hänestä kuitenkin vankka poika".
-
--- Hoi, Serjozhka! Älä sinä kovin etäälle ui. Merisika vie.
-
--- Vaan minäpä sitä hännästä! -- Sergei kaukaa huusi.
-
-Ukko seisoi kauan päivänpaisteessa, kainaloltaan pidellen. Veteen
-hän astui hyvin varoen ja kasteli huolellisesti punaisen kaljun
-päälakensa ja sisäänpainuneet kylkensä, ennenkuin sukelsi. Hänen
-ruumiinsa oli kellertävä, raihnainen ja voimaton, jalat hämmästyttävän
-hoikat ja selkä esiinpistävine terävine lapaluineen oli käyristynyt
-monivuotisesta posetiivin kantamisesta.
-
--- Ukko Lodyzhkin, katso! -- huusi Sergei.
-
-Hän pyörähti ympäri vedessä, heittäen jalat pään yli. Ukko, joka jo oli
-astunut veteen vyötäisiä myöten ja istuutunut siihen autuaasti rykien,
-huusi hätäisenä:
-
--- No, äläpäs konstaile, porsas. Katsohan! Minä s-sinut!
-
-Arto haukkui vimmatusti ja laukkasi pitkin rantaa. Hänet teki
-levottomaksi se, että poika oli uinut niin kauas. "Mitä hyödyttää
-näytellä rohkeuttaan?" haukkui villakoira kiihtyneesti. -- "Kun on maa,
-niin käy sitä. Se on paljon varmempaa."
-
-Se itsekin oli menemäisillään veteen rintaa myöten ja pari kolme kertaa
-lipoi sitä kielellään. Mutta suolainen vesi ei sitä miellyttänyt, ja
-kevyet laineet, jotka solisivat rantasomerikkoa vasten, pelottivat
-sitä; se hypähti rannalle ja ryhtyi jälleen haukkumaan Sergeitä. "Mitä
-hyödyttävät nuo tuhmat konstit? Istuisit rannalla, vanhuksen vieressä.
-Oh, miten paljon huolta tuo poikavekara tuottaa!"
-
--- Hei, Serjozha, tulehan todella pois, jo riittää! vanhus kutsui.
-
--- Heti, ukko Lodyzhkin, -- poika vastasi. -- Katsohan, kun uin
-niinkuin höyrylaiva. U-u-u-uh!
-
-Vihdoinkin hän ui rantaan, mutta ennenkuin pukeutui, tarttui hän käsin
-Arto'hon ja palattuaan sen kanssa mereen, heitti sen kauas veteen.
-Koira lähti heti uimaan takaisin, pitäen veden päällä vain kuonoaan ja
-kelluvia korviaan, pärskyen äänekkäästi ja loukkaantuneesti. Hypättyään
-kuivalle maalle se puisti koko ruumistaan, ja pilvittäin pisaroita
-suihki ukon ja Sergein päälle.
-
--- Varroppa, Serjozha, eihän ne suinkaan meille? Lodyzhkin sanoi,
-tuijottaen ylöspäin, vuorta kohti.
-
-Polkua pitkin laskeusi nopeasti, huutaen käsittämättömiä sanoja ja
-viittoen käsillään, tuo samainen synkkä talonmies vaalean punaisine,
-mustapilkkuisine paitoineen, joka neljännestunti sitten oli karkottanut
-vaeltavan seurueen huvilasta.
-
--- Mitä hän tahtoo? -- kysyi ukko hämmästyen.
-
-
-IV
-
-Talonmies jatkoi huutamistaan, juosten alas kömpelöä ravia, jolloin
-hänen paidanhihansa hulmusivat tuulessa ja povipuoli pullistui kuin
-purje.
-
--- O-ho-hoo... Vartokaa hetkinen! --
-
--- Kunpa sinä kastuisit etkä kuivuisi, -- Lodyzhkin vihaisesti murahti.
--- Sen se taas Artoshkan tähden tulee meidän luoksi.
-
--- Annappa, ukko, niin pehmitämme hänet! -- Sergei rohkeasti ehdotti.
-
--- Olehan siinä alallasi -- Ja mitä väkeä he ovatkaan -- Herra
-varjelkoon --
-
--- Te, tuota, kuulkaahan -- -- alkoi jo kaukaa hengästynyt talonmies.
--- Myyttekö sen koiran, vai mitä? No kun ei se herraspoika mistään
-asetu. Mölisee kuin vasikka. "Anna ja anna koira" -- Rouva lähetti,
-osta, sanoo, maksoi mitä hyvänsä.
-
--- Siinä se sinun rouvasi teki koko tyhmästi! -- suuttui äkkiä
-Lodyzhkin, joka täällä rannalla tunsi olevansa paljon varmempi kuin
-vieraassa huvilassa. -- Ja mikäs rouva se mulle on? Sinulle se ehkä on
-rouva, vaan minä välitän viis. Ja olehan hyvä -- pyydän sinua -- Lähde
-sinä pois meidän luota, Kristuksen tähden -- äläkä tungettele.
-
-Vaan talonmies ei vaimentunut. Hän istui kiville, vanhuksen viereen ja
-puhui, töykkien kömpelösti sormillaan eteensä.
-
--- Vaan ymmärrä sinä, pöllö ihminen --
-
--- Pöllöltäpä kuulen, -- ukko tyvenesti katkaisi.
-
--- Maltahan... en minä sitä sen tähden -- Katsos, onhan se todella kuin
-mikä takiainen -- Ajatteleppa: no mitä merkitsee sulle koira. Valitsit
-toisen pennun, opetit seisomaan takajaloillaan, niin siinä on sulle
-koira uudelleen. No, enkö puhu oikein? Hä?
-
-Ukko kiinnitti tarkkaan housuremmiään. Talonmiehen itsepintaisiin
-kysymyksiin hän vastasi teeskennellyn välinpitämättömästi:
-
--- Höpise edelleen -- Minä sitte kerrallaan sinulle vastaan.
-
--- Vaan tuossapa, veliseni, on heti numero! -- intoili talonmies. --
-Kaksi tai kolmekin sataa ruplaa yhdellä kertaa! No, minulle tietysti
-hiukan vaivoista -- Vaan ajatteles toki: kolme satasta! Sillähän voi
-kerrassa avata kauppapuodin --
-
-Näin puhuessaan talonmies veti taskustaan makkaranpalan ja heitti sen
-villakoiralle. Arto sieppasi sen lennosta, nielaisi kerrassa ja alkoi
-liehakoiden heiluttaa häntäänsä.
-
--- Joko olet lopettanut? -- Lodyzhkin lyhyesti kysyi.
-
--- Eihän siinä ole pitkiäkään lopettamisia. Anna koira ja kättä päälle.
-
--- Ka-as niin, -- ukko pilkallisesti venytteli. -- Ettäkö siis myydä
-koira?
-
--- Niinpä tietenkin myydä. Mitä te vielä tarvitsette? Se kun se meidän
-herraspoika on sellainen hullaantunut. Jos mitä mieli teki, niin
-kääntää koko talon ylösalaisin. Anna -- ja kaikki siinä. Näin on vielä
-isän poissa ollessa, vaan kun isä on läsnä -- pyhimykset auttakoot! --
-kaikki käyvät päällään. Meidän herra on insinööri, herra Oboljaninov,
-kenties olette kuullut? He rakentavat rautateitä kaikkialla Venäjällä.
-Miljonääri! Ja poika-pahanen on meillä vain yksi. Ja niinpä se
-juonittelee. Tahdon elävän ponin -- kas tuossa poni. Tahdon veneen --
-kas tuossa sulle paras vene. Niinkuin on, ei mitään, ei mitään
-kielletä --
-
--- Entäs kuuta?
-
--- Tuota noin missä mielessä?
-
--- Sanon, että eikös se koskaan ole kuuta taivaalta tahtonut?
-
--- No jo on suu -- keksitpä sanoa -- kuuta! hämäytyi talonmies. --
-Siispä sovimme asiasta, vai miten, hyvä mies?
-
-Ukko, joka tällä hetkellä jo oli ennättänyt kiskoa ylleen ruskean,
-hihoista vihertyneen takin, ojentausi ylpeästi, mikäli hänen alati
-käyrä selkänsä salli.
-
--- Yhden asian sinulle sanon, nuori mies, -- hän alkoi juhlallisesti.
--- Esimerkiksi, jos sinulla olisi veli, tai sanokaamme ystävä, joka
-niinmuodoin hamasta lapsuudesta... Maltahan, ystäväiseni, älä turhaan
-syötä makkaraa koiralle -- syö mieluummin itse -- et sinä sitä sillä
-lahjo. Sanon, että jos sinulla olisi kaikkein uskollisin ystävä -- joka
-lapsuudesta -- Niin kuinka paljosta sinä hänet, esimerkiksi, möisit?
-
--- Jopa keksit verrata! --
-
--- No niin vertasinkin. Niin sanokin herrallesi, joka rakentaa
-rautateitä, -- korotti äänensä ukko. -- Niin sanokin: ei kaikkea, sano,
-myydä, mitä ostetaan. Niin! Ole sinä mieluummin silittämättä koiraa,
-ei siitä mitään lähde. Arto, tule tänne, koiran poika, minä s-sinut!
-Sergei, ala lähteä.
-
--- Vanha pöllö sinä olet, -- ei talonmies enää voinut pidättyä
-sanomasta.
-
--- Pöllöpä, ja syntymästä asti, vaan sinä olet konna, Juudas, sielusi
-myynyt, -- Lodyzhkin haukkui. -- Kun näe kenraalskasi, niin tervehdä
-häntä, ja sano: meikäläisiltä rakkaudella alamainen tervehdys. Kääri
-matto kokoon, Sergei! O-oh, selkääni! Mennään.
-
--- Ni-inkö, siis! -- talonmies paljon merkitsevästi venytti.
-
--- Se viekää! -- ukko ärsyttävästi vastasi.
-
-Taiteilijat läksivät taivaltamaan meren rantaa pitkin jälleen samaa
-tietä ylös. Katsahdettuaan sattumalta taakseen Sergei huomasi, että
-talonmies heitä seuraa. Hän näytti miettivältä ja synkältä. Hän kynsi
-keskittyneesti kaikin viisin sormin karvaista punaista niskaansa
-silmille valuneen lakin alta.
-
-
-V
-
-Ukko Lodyzhkin oli jo kauan aikaa sitte pannut merkille erään nurkan
-Mishoran ja Alupkan välillä, alemman tien alapuolella, missä saattoi
-mainiosti suurustaa. Sinne hän veikin matkatoverinsa. Lähellä siltaa,
-joka kulki kohisevan ja likaisen vuoripuron yli, pulppusi maasta,
-kiveräin tammien ja tuuhean pähkinäpensaikon varjossa poriseva, kylmä
-vesisuihku. Se oli maahan uurtanut pyöreän matalan lähteen, josta
-se juoksi puroon ruohikossa elohopean tavoin kiiltävänä käärmeenä.
-Tämän lähteen partaalla saattoi aina aamuin illoin tavata hurskaita
-turkkilaisia, jotka joivat vettä ja suorittivat pyhiä peseytymisiään.
-
--- Syntimme ovat raskaat, ja varastot niukat, sanoi ukko, istuutuen
-katveeseen pähkinäpuun alle. No, Serjozha; Herra siunaa ruoka!
-
-Hän otti palttinapussista esiin leivän, kymmenisen punaisia tomaatteja,
-kappaleen bessarabialaista "brynza"-juustoa ja pullon oliivi-öljyä.
-Suola oli hänellä käärittynä epäilyttävän puhtaan rievun solmuun.
-Ennen ateriaa ukko kauan teki ristinmerkkejä ja supisi jotain. Sitte
-hän mursi leivänkannikan kolmeen erisuureen osaan: yhden, kaikkein
-suurimman, hän ojensi Sergeille (poika kasvaa -- hänen täytyy syödä),
-toisen, pienemmän, jätti villakoiraa varten, ja otti itse kaikkein
-pienimmän.
-
--- Nimeen Isän ja Pojan. Kaikkein silmät vartioitsevat Sinua, Herra,
--- hän kuiskasi, kiireesti jakaen annokset ja valellen niitä öljyllä
-pullosta. -- Syö, Serjozha!
-
-Kiirehtimättä, verkalleen ja ääneti, kuten syövät todelliset
-työntekijät, he kävivät käsiksi vaatimattomaan ateriaansa. Kuului
-vain kolmen leukaparin käynti. Arto söi osansa syrjässä, ojentautuen
-vatsalleen ja laskien molemmat etukäpälänsä leivän päälle. Ukko ja
-Sergei vuoroin kastoivat suolaan kypsiä tomaatteja, joista valui heidän
-huulilleen ja käsilleen veripunainen mehu, ja söivät paineeksi juustoa
-ja leipää. Syötyään kyllikseen he joivat vettä, pitäen lähteen suihkun
-alla läkkituoppia. Vesi oli läpinäkyvää, erinomaisen hyvänmakuista ja
-niin kylmää, että tuoppi siitä ulkopuolelta hiestyikin. Päivän helle
-ja pitkä matka olivat uuvuttaneet taiteilijoita, jotka olivat tänään
-nousseet päivän sarastaessa. Ukon silmät painautuivat umpeen. Sergei
-haukotteli ja venyttelihe.
-
--- Mitä, veliseni, pannaankos hetkiseksi maata? ukko kysyi. -- Annas
-kun juon vettä viimeisen kerran. Oh, hyvää on! -- rykäisi hän poistaen
-tuopin huuliltaan ja raskaasti hengähtäen, kirkkaiden pisaroiden
-juostessa hänen viiksiään ja leukapartaansa pitkin. -- Jos olisin
-tsaari, niin joisin yhä vain tätä vettä aamusta iltaan! Arto, ici,
-tänne! No hyvä, Jumala on ruokkinut eikä kukaan ole nähnyt, ja jos lie
-nähnyt, ei pahaa tehnyt -- Oh-hoh-hoooh-oo!
-
-Ukko ja poika laskeutuivat vieretysten ruohikkoon maata, levittäen
-vanhat takkinsa päänalusiksi. Heidän päittensä päällä kohisi kiveräin,
-laajaoksaisten tammien tumma lehvikkö. Sen lomitse siinsi kirkas
-vaalean sininen taivas. Puro, joka juoksi kiveltä toiselle, solisi
-yksitoikkoisesti ja houkuttelevasti, ikäänkuin lumoten jotakin
-nukuttavalla leperryksellään. Ukko kääntelihe jonkun aikaa, ryki ja
-puheli jotain, mutta Sergeistä tuntui että hänen äänensä kaikuu jostain
-pehmeästä ja unisesta etäisyydestä, ja sanat olivat käsittämättömiä,
-kuin sadussa.
-
--- Ensi työkseni ostan sinulle puvun: vaaleanpunaisen, kultakoristeisen
-trikoon -- sekä vaaleanpunaiset atlas-tohvelit -- Kiovassa, Harjkovissa
-tai esimerkiksi, sanokaamme, Odessan kaupungissa -- voi minkälaisia
-sirkuksia siellä on, veliseni! -- Lyhtyjä lukematon paljous -- sähkö se
-vain palaa -- Kansaa on ehkä viitisen tuhatta, tai enemmänkin -- mistäs
-minä tiedän? Keksimme sinulle ehdottomasti italialaisen nimen. Mikä
-nimi se on, Jestifejev? tai sanokaamme Lodyzhkin? Pelkkää roskaa -- ei
-siinä ole mitään mielikuvitusta. Vaan ilmoituksissa me sinut ristimme
-Antonioksi, tai esimerkiksi -- hyvä niinkin -- Enricoksi tai Alfonsoksi.
-
-Enempää ei poika enää kuullut. Lempeä ja suloinen uinailu valtasi
-hänet, kahlehtien ja riuduttaen hänen ruumistaan. Nukahti ukkokin,
-kadotettuaan äkkiä päivällisen jälkeisten mieliajatustensa langan
-Sergein tulevaisuudesta sirkuksessa. Kerran hänestä tuntui läpi unen,
-että Arto jollekin murajaa. Silmänräpäykseksi hänen pimentyneessä
-päässään välähti puolitiedoton ja hätäinen muisto äskeisestä
-punapaitaisesta talonmiehestä, mutta unen, väsymyksen ja helteen
-uuvuttamana hän ei saattanut nousta, vaan ainoastaan laiskasti,
-suljetuin silmin hän huusi koiraa:
-
--- Arto -- minne? Minä s-sinut, kulkurin!
-
-Mutta hänen ajatuksensa sekaantuivat heti ja hajosivat raskaisiin ja
-muodottomiin näkemyksiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ukon herätti Sergein ääni. Poika juoksi edestakaisin puron toista
-puolta, vihelsi läpitunkevasti ja huusi kovaa, levottomana ja
-pelästyneenä:
-
--- Arto, ici! Takaisin! Fiuu, uu, uu! Arto, takaisin!
-
--- Mitä sinä ulvot, Sergei? -- kysyi Lodyzhkin tyytymättömänä
-vaivalloisesti ojentaen puutunutta kättään.
-
--- No kun olemme nukkuneet pois koiran! -- vastasi poika tylysti ja
-äkäisellä äänellä. -- Koira on kadonnut.
-
-Hän vihelsi kimakasti ja huusi vielä kerran pitkään: -- Arto-o-o!
-
--- Joutavia sinä luulet! -- kyllä se palaa, -- ukko sanoi. Mutta
-kuitenkin hän nousi kiireesti seisaalleen ja alkoi huutaa koiraa
-vihaisella, unesta käheällä vanhuksen falsetti-äänellä.
-
--- Arto, tänne, koiran poika! --
-
-Hän juoksi kiirehtien, pienin, kompastelevin askelin sillan yli ja
-nousi ylös viertotietä pitkin, kutsuen keskeymättä koiraa. Hänen
-edessään näkyi puolen virstan matkan tasainen, kirkkaan-valkea maantien
-sarka, mutta sillä ei näkynyt yhtään olentoa, ei yhtään varjoa.
-
--- Arto! Ar-to-shenj-ka! -- alkoi ukko valittaen ulvoa. Mutta äkkiä hän
-pysähtyi, kumartui lähelle maata ja istuutui kyykkysilleen.
-
--- N-niin, niin ne on asiat -- lausui vanhus painuneella äänellä. --
-Sergei! Serjozha, tulehan tänne.
-
--- No mitä siellä nyt vielä on! -- vastasi tylysti poika lähestyen
-Lodyzhkinia. -- Löysitkö eilispäivän?
-
--- Serjozha... Mitä tämä on? kas tämä, mitä se on? Käsitätkö? -- ukko
-tuskin kuuluvasti kyseli.
-
-Hän katsoi poikaa surkein hämääntynein silmin, ja hänen kätensä, joka
-osotti maata, liikkui joka taholle.
-
-Tien valkoisessa tomussa makasi jokseenkin suuri puoleksisyöty
-makkaranpala, ja sen vieressä näkyi kaikkialla maahan painuneita
-koirankäpäläin jälkiä.
-
--- Vei toki, roisto, koiran! -- sopersi pelokkaasti ukko, yhä
-kyykkysillään istuen. -- Hän se sen -- onhan asia selvä -- Muistatko,
-kun hän äskettäin meren rannalla alituiseen sitä makkarataan syötteli.
-
--- Asia on selvä, -- toisti Sergei synkästi ja vihaisesti.
-
-Ukon avartuneet silmät täyttyivät äkkiä suurista kyynelistä ja alkoivat
-nopeasti räpättää. Hän peitti ne käsillään.
-
--- Mitäs me nyt teemme, Serjozhenjka? Hä? Mitäs me nyt teemme? --
-vanhus kyseli, heiluen edestakaisin ja avuttomasti nyyhkyttäen.
-
--- Mitä tehdä -- Mitä tehdä! -- matki häntä vihaisesti Sergei. --
-Nouse, ukko Lodyzhkin, lähtään! --
-
--- Lähdetään, -- vanhus toisti alakuloisesti ja nöyrästi, nousten
-maasta. -- No mitäs, lähdetäänkö, Serjozhenjka?
-
-Sergei, jonka kärsivällisyys loppui, huusi ukolle kuin pikkulapselle:
-
--- Heitä sinä, vanhus, narrinkonstit. Missä sitä tosiaan on nähty,
-jotta vieraita koiria luokseen maanitella? Mitä sinä räpätät silmiäsi
-minua kohden? Enkö puhu totta? Lähdemme suoraan ja sanomme: "Anna koira
-takaisin!" Ja ellei, niin rauhan tuomarin luo, siinä koko juttu.
-
--- Rauhantuomarin luo -- niin -- tietysti -- Niin todella,
-rauhantuomarin luo -- -- Lodyzhkin toisti mielettömästi ja katkerasti
-hymyten. Mutta hänen silmänsä liikkuivat pelokkaasti ja hätääntyneesti.
-Rauhantuomarin luo -- niin -- Vaan kuulehan, Serjozhenjka... ei se asia
-luonnistu -- että rauhantuomarin luo --
-
--- Miten niin ei luonnistu? Laki on sama kaikille. Mitäs heitä
-hampaisiin katsoa? -- poika kärsimättömästi keskeytti.
-
--- Et sinä, Serjozha, sitä -- älä suutu minulle. Emme me voi koiraa
-palauttaa. -- Ukko alenti äänensä salaperäisesti. -- Passin tähden
-minä pelkään. Kuulitko mitä se äskeinen herra sanoi? Kysyi: "vaan onko
-sinulla passia?" Kas siinä se on historia. Vaan minulla, ukon kasvoille
-tuli pelokas ilme ja hän kuiskasi tuskin kuuluvasti, -- vaan minulla,
-Serjozha, on vieras passi.
-
--- Miten niin vieras?
-
--- Siinäpä se, vieras se on. Omani hukkasin Taganrogissa, tai kenties
-se minulta varastettiin. Pari vuotta minä sitten harhailin: piilouduin,
-annoin lahjuksia, kirjottelin anomuksia -- Vihdoin huomaan, etten
-mitenkään mahda, elän kuin jänis ikään -- jokaista pelkään. En saanut
-rauhaa yhtään. Vaan siellä Odessassa, yömajassa, sattui tielle eräs
-kreikkalainen. "Se on, sanoo, tyhjä asia. -- Pane, sanoo, vanhus
-pöydälle kaksikymmentäviisi ruplaa, niin hankin sinulle passin
-iäksesi." Tuumailin minä sinne tänne. Oh, ajattelen, joudunpa tästä
-perikatoon. Anna, sanon. Ja siitä ajasta, hyvä poika, minä elelenkin
-vieraalla passilla.
-
--- Oi, ukko, ukko -- Serjozha huokasi syvään kyyneleet kurkussa. --
-Kovin on minun sääli koiraa -- Kun on niin kovin hyvä se koira.
-
--- Serjozhenjka rakas! -- vanhus sanoi, ojentaen hänelle vapisevat
-kätensä. -- Kunpa minulla vain olisi oikea passi, en suinkaan minä
-siihen katsoisi, että ovat kenraaleja? Kurkkuun kävisin kiinni! --
-"Kuinka niin? Sallikaa! Mikä täysi oikeus teillä on varastaa vieraita
-koiria? Mikä se semmonen laki on?" Vaan nytpä nousi tiemme pystyyn,
-Serjozha. Jos menen poliisikamariin niin ensi töikseen "Anna passi!
-Sinäkö se olet samaralainen porvari Martyn Lodyzhkin?" -- Minä, teidän
-korkeasukuisuutenne. Vaan minäpä, veliseni, en ole Lodyzhkin ensinkään
-enkä porvari, vaan talonpoika, Ivan Dudkin. Vaan kuka se on se
-Lodyzhkin -- Herra yksin hänet tietää. Mistä minä tiedän, ehkä lie joku
-varasheittiö? tai karannut kuritusvanki? tai kenties murhamieskin? Ei,
-Serjozha, emme me tässä voi mitään -- Ei mitään, Serjozha.
-
-Ukon ääni katkesi nyyhkytyksiin. Kyyneleet alkoivat jälleen valua
-pitkin syviä, päivän ruskeiksi paahtamia ryppyjä. Sergei, joka oli
-kuunnellut heikentynyttä vanhusta ääneti, jyrkästi yhteen vedetyin
-kulmakarvoin, liikutuksesta kalpeana, tarttui äkkiä häneen kainaloiden
-alta ja alkoi nostaa.
-
--- Mennään, ukko, -- hän sanoi käskevästi ja samalla kertaa lempeästi.
--- Hitto vieköön passin, mennään! Emmehän voi yöpyä valtatiellä.
-
--- Hyvä, rakas poika, -- vanhus puhui, vavisten koko ruumiiltaan. -- Se
-kun oli niin soma koira -- Se meidän Artoshenjka -- Toista sellaista
-emme saa --
-
--- Hyvä, hyvä -- Nouse, -- määräili Serjozha. Annas kun edes puhdistan
-sinut pölystä. Aivanhan sinä, ukko, olet hapantunut.
-
-Tänä päivänä eivät taiteilijat enää työskennelleet. Nuoresta
-iästään huolimatta Sergei hyvin ymmärsi tämän kauhean "passi"-sanan
-kohtalokkaan merkityksen. Siksi hän ei enää vaatinut Arto'n etsimistä,
-ei rauhantuomarin puoleen kääntymistä eikä muita jyrkkiä keinoja. Mutta
-hänen astuessaan ukon rinnalla yömajaa kohti ei hänen kasvoiltaan
-väistynyt uusi, itsepintainen ja keskittynyt ilme, ikäänkuin olisi hän
-mielessään päättänyt jotain erinomaisen vakavaa ja suurta.
-
-Tekemättä sopimusta asiasta, mutta nähtävästi saman salaisen
-vaikuttimen johdosta he tahallaan tekivät melko mutkan vielä kerran
-kulkeakseen "Ystävyyden" ohi. Portin edessä he viivyttelivät kotvasen,
-hämärästi toivoen näkevänsä Arto'n tai edes kaukaa kuulevansa sen
-haukuntaa.
-
-Mutta suuremmoisen huvilan leikkauksilla varustetut portit pysyivät
-tiiviisti suljettuina, ja siimeisessä puutarhassa vallitsi solakoiden,
-surullisten kypressien alla ankara, järkkymätön, juhlallinen hiljaisuus.
-
--- Her-ras-vä-ki! -- lausui vanhus sähäjävällä äänellä, keskittäen
-siihen sanaan koko jäytävän katkeruuden, joka täytti hänen sydämensä.
-
--- Anna olla, mennään, -- käski tylysti poika ja veti matkatoveriaan
-hihasta.
-
--- Serjozhenjka, ehkäpä Artoshka vielä karkaa heiltä? -- lausui ukko
-jälleen äkkiä nyyhkyttäen. -- Hä? Miten luulet, hyvä poika?
-
-Mutta poika ei vastannut vanhukselle. Hän astui eteenpäin pitkin, lujin
-askelin. Hänen silmänsä katsoivat itsepintaisesti alas tiehen, ja
-kapeat kulmakarvat lähestyivät vihaisesti nenänjuurta.
-
-
-VI
-
-Äänettöminä he saapuivat Alupkaan. Ukko ryki ja huokaili koko matkan,
-mutta Sergein kasvoilla pysyi häijy, päättävä ilme. He jäivät
-yöpymään likaiseen turkkilaiseen kahvilaan, jonka loistava nimi
-"Yldyz" merkitsee "Tähti". Heidän kanssaan vietti yötä kreikkalaisia
-kivenhakkaajia, turkkilaisia maankaivajia, muutamia venäläisiä
-päiväpalkkalaisia sekä lisäksi muutamia pimeitä, epäilyttäviä
-maankiertäjiä, joita Etelä-Venäjällä niin paljon kuljeksii. Heti
-kun kahvila määrätunnilla suljettiin, he kaikki laskeutuivat maata
-seinäpenkeille ja suoraan permannolle, jonka lisäksi kokeneemmat,
-tarpeellista varovaisuutta noudattaen pistivät päänsä alle
-kallisarvoisimmat tavaransa ja vaatteensa.
-
-Puoliyö oli jo aikoja sitte ohi, kun Sergei, joka makasi lattialla ukon
-vieressä, varovasti nousi ja alkoi hiljaa pukeutua. Leveistä ikkunoista
-virtasi huoneeseen kalpea kuunvalo, painui vinona, vapisevana nauhana
-lattialle ja langeten sikin sokin makaavien ihmisten yli antoi heidän
-kasvoilleen kärsivän ja elottoman ilmeen.
-
--- Minne sine yölle kulke, poikka? -- huusi unisesti Sergeille oven
-luota kahvilan isäntä, nuori turkkilainen Ibrahim.
-
--- Päästä. On asiaa! -- Sergei vastasi karusti, asiallisella äänellä.
--- No etkö nouse, turkki-nahjus.
-
-Haukotellen, päätään kynsien ja nuhtelevasti kieltään maiskuttaen
-Ibrahim avasi oven. Tatarilaisen kauppakorttelin kapeat kadut olivat
-uponneet sakeaan tummansiniseen varjoon, joka piikkireunaisena
-koristeena peitti koko katukäytävän ja kosketti toisen valaistun puolen
-talojen kivijalkoja, talojen, joiden mataloita seiniä kuu kirkkaasti
-valaisi. Kauppalan etäisillä laitapuolilla haukkuivat koirat. Jostakin
-ylemmältä viertotieltä päin kuului tasaravia juoksevan hevosen helisevä
-ja miellyttävä kapse. [Vasen etu- ja vasen takajalka siirtyvät
-yht'aikaa eteenpäin, samoin vuorostaan molemmat oikeanpuoliset
-(Passgänger). Tämä on etelässä verrattain yleinen, sekä erinomaisen
-tasainen ja ratsastajalle miellyttävä juoksutapa. Suomentajan muist.]
-
-Sivuutettuaan valkoisen moskean, jonka viheriä kupukatto oli sipulin
-muotoinen ja jota ympäröi äänetön ryhmä tummia kypressejä, poika
-laskeusi ahdasta mutkittelevaa solakatua myöten valtatielle. Ollakseen
-kevyempi ei Sergei ollut ottanut ylleen päällysvaatteita, vaan oli
-pelkässä trikoopuvussa. Kuu valaisi hänen selkäänsä, ja pojan varjo
-juoksi hänen edellään mustana, kummallisesti vääntyneenä kuvana.
-Viertotien molemmin puolin kätkeytyi tumma, tuuhea pensaikko. Joku
-pikkulintu siinä huusi yksitoikkoisesti, määrättyjen väliaikojen
-kuluttua, ohuella hennolla äänellä: "splju! -- splju! --" (nukun! --
-nukun! --) Ja tuntui siltä, kuin se vartioisi yön hiljaisuudessa jotain
-surullista salaisuutta ja voimattomana taistelisi unta ja väsymystä
-vastaan, ja hiljaa, toivottomana valittaisi jollekin: "splju, splju!
---" Ja tummien pensaitten sekä kaukaisten metsien sinertävien latvojen
-yläpuolelle kohosi Ai-Petri, tukien taivasta kahdella terävällä
-huipullaan, -- niin kevyenä, jyrkkäpiirteisenä ja ilmavana, kuin olisi
-se leikattu määrättömän suuresta hopeapaperi-palasta.
-
-Sergeistä tuntui hiukan kaamealta keskellä tätä ylevää äänettömyyttä,
-jossa niin selvinä ja häikäilemättöminä kaikuivat hänen askeleensa,
-mutta samalla kertaa hänen sydämeensä tulvi jokin hivelevä,
-päätähuimaava rohkeus. Eräässä tienkäänteessä avautui äkkiä meri.
-Valtavana, rauhaisana se hiljaa ja juhlallisesti väreili. Taivaan
-ääreltä meren rantaan kulki kapea värisevä hopeinen polku; keskellä
-merta se katosi, -- vain jossain leimahtelivat toisinaan sen välkkeet,
--- ja äkisti, aivan maan luona, se läikähti leveäksi, kimaltelevaksi
-metalliksi, reunustaen koko rantaa kuin hopeanauhalla.
-
-Ääneti Sergei livahti puistoon vievästä puuovesta sisään. Siellä,
-tuuheiden puitten alla, oli aivan pimeätä. Etäältä kuului
-herkeämättömän puron kohina ja tuntui sen kostea, kylmä henkäys.
-Selvästi kopisi askelten alla sillan puinen laudotus. Vesi sen alla
-oli musta ja kauhea. Tuolla on vihdoin korkea rautaporttikin, kuviokas
-kuin pitsi, ja glykinioiden kiemurtelevain varsien peittämä. Kuunvalo,
-joka tunkeutui puuviidakon lävitse, liukui portin leikkauskoristeita
-pitkin heikkoina fosforipilkkuina. Toisella puolen oli pimeys ja herkän
-pelokas hiljaisuus.
-
-Muutaman hetken Sergei tunsi mielessään epäröimistä, miltei pelkoa.
-Mutta hän voitti nämä ahdistavat tunteensa ja kuiskasi itsepintaisesti:
-
--- Kiipeenpäs kuitenkin! Ykskaikki! --
-
-Hänen oli vaikea päästä ylös. Sirot valurautaiset kierteet, jotka
-muodostivat portin kuvion, tarjosivat varmoja tukipisteitä sitkeille
-käsille ja pienille jänteville jaloille. Korkealla portin yläpuolella
-ulottui pylväältä toiselle leveä kivikaari. Sergei kiipesi haparoiden
-sille, ja sitte, vatsallaan maaten, laski jalkansa alas toiselle puolen
-ja alkoi väitellen työntää sinne koko ruumistaan, lakkaamatta etsien
-jaloillaan jotain esiinpistävää kohtaa. Niinmuodoin hän jo melkein
-kokonaan riippui kaaren toisella puolen, pitäen siitä kiinni vain
-ojennettujen käsien sormilla, mutta hänen jalkansa eivät vieläkään
-olleet tavanneet tukea. Hän ei tajunnut silloin, että porttikaari
-ylettyi paljoa pitemmälle sisään kuin ulospäin, ja hänen käsiensä
-puutuessa ja voimattomaksi käyneen ruumiinsa yhä raskaampana riippuessa
-valtasi yhä voimakkaampi kauhu hänen mielensä.
-
-Vihdoin hän ei kestänyt enää. Hänen sormensa, jotka olivat tarttuneet
-terävään kulmaan, heltisivät, ja hän syöksyi vauhdilla alaspäin.
-
-Hän kuuli, miten karkea sora narskahti hänen allaan, ja tunsi
-pistävää kipua polvissaan. Muutamia sekunteja hän makasi nelinryömin,
-huumaantuneena putoamisesta. Hänestä tuntui, että heti heräävät kaikki
-huvila-asukkaat, tulee synkkä talonmies juosten vaaleanpunaisine
-paitoineen, nousee huuto ja meteli -- Mutta puutarhassa vallitsi
-entinen syvä ja vakava hiljaisuus. Vain jokin matala, yksitoikkoinen,
-pörisevä ääni kaikui pitkin koko puutarhaa: "rr -- rr -- rr --"
-
-"Nehän minun korvani humisevat!" Sergei arvasi asian. Hän nousi
-pystyyn; kaikki oli kauheata, salaperäistä ja satumaisen kaunista
-puutarhassa, jonka ikäänkuin täyttivät tuoksuavat unet. Kukkamaissa
-huojuivat hiljaa hämärän levottomina kumartuen toistensa puoleen,
-ikäänkuin keskenään kuiskaillen ja katsoen toisiaan, pimeässä tuskin
-näkyvät kukkaset. Solakat, tummat tuoksuvat kypressit hitaasti
-nyökyttivät suippoja latvojaan, miettivän ja soimaavan näköisinä. Ja
-joen takana, pensaikossa, taisteli pieni väsynyt lintu unta vastaan ja
-toisti nöyrän valittavasti: "Splju! -- splju... splju! --"
-
-Yöllä, poluille sotkeutuneitten varjojen keskellä, ei Sergei tuntenut
-paikkaa. Hän harhaili kauan narskahtelevaa soraa pitkin, ennenkuin
-saapui rakennuksen luo.
-
-Poika ei ollut koskaan eläissään kokenut sellaista täydellisen
-avuttomuuden ja hyljätyn yksinäisyyden tuskallista tunnetta kuin nyt.
-Valtava talo oli hänestä täynnä armottomia kätkeytyneitä vihollisia,
-jotka salaa, häijysti hymyillen seurasivat pimeistä ikkunoista pienen,
-heikon pojan liikkeitä. Vaieten ja kärsimättömästi odottivat viholliset
-jotain merkkiä, odottivat jonkun vihaista, jylisevän uhkaavaa käskyä.
-
--- Mutta ei talossa -- ei se voi olla talossa! -- poika kuiskasi kuin
-unessa.
-
-Hän kävi huvilan ympäri. Sen takana, lavealla pihalla sijaitsi
-muutamia yksinkertaisemman ja vaatimattomamman näköisiä rakennuksia,
-jotka nähtävästi olivat tarkotetut palvelusväelle. Täällä, samoin
-kuin päärakennuksessakaan, ei näkynyt valoa yhdestäkään ikkunasta;
-vain kuutamo heijastui pimeistä ikkunoista elottomana, epätasaisena
-loisteena. "En pääse poies täältä, en pääse koskaan!" Sergei tuskaisena
-ajatteli. Hänen mieleensä muistui hetkiseksi ukko, vanha posetiivi,
-yömajat kahviloissa, aamiaiset vilpoisten lähteitten partailla. "Ei
-tule enää mitään, ei mitään sellaista!" Sergei toisti suruisena
-itsekseen. Mutta kuta toivottomammiksi hänen ajatuksensa kävivät, sitä
-enemmän väistyi hänen mielestään pelko jonkin tylsän ja tyvenenhäijyn
-epätoivon tieltä.
-
-Hieno, ikäänkuin voihkiva vinkuna sattui äkkiä hänen korvaansa. Poika
-pysähtyi hengittämättä, jännittynein lihaksin, ojentautuen varpailleen.
-Ääni toistui. Se tuntui tulevan kivisestä kellarista, jonka ääressä
-Sergei seisoi ja josta johti ulkoilmaan rivi pieniä ja karkeita,
-nelikulmaisia lasittomia aukkoja. Astuen jotain kukkalavaa pitkin
-lähestyi poika seinää, painoi kasvonsa yhtä henkireikää vasten ja
-vihelsi. Hiljainen, varova melu kuului jostain alhaalta, mutta vaikeni
-samalla.
-
--- Arto! Artoshka! -- Sergei kutsui vapisevasti kuiskaten.
-
-Kiihkeä, hillitön haukunta täytti äkkiä koko puutarhan, kajahtaen sen
-kaikissa nurkissa. Tähän haukuntaan sekaantui iloiseen tervehdykseen
-yhtyneenä sekä valitus, että viha, että ruumiillisen kivun tunne.
-Saattoi kuulla, miten koira kaikin voimin tempoili pimeässä kellarissa,
-pyrkien vapautumaan jostakin.
-
--- Arto! Koiraseni! -- Artoshenjka! -- -- säesti sitä itkevällä äänellä
-poika.
-
--- Tss, kirottu! -- kuului alhaalta petomainen bassoääni huutavan. --
-Uu, sinä raato!
-
-Jokin kolahti kellarissa. Koira alkoi pitkän, katkeilevan ulvonnan.
-
--- Uskallappas lyödä! uskallappas lyödä koiraa, kirottu! -- Sergei
-huusi vimmoissaan, raapien kynsillään kivistä seinää.
-
-Kaiken, mikä senjälkeen tapahtui, Sergei muisti hämärästi, ikäänkuin
-jonkin kauhean kuumehoureen. Kellarin ovi lensi jysähtäen auki, ja
-siitä juoksi ulos talonmies. Pelkissä alusvaatteissaan, paljain
-jaloin, parrakkaana ja suoraan kasvoihin valaisevan kirkkaan kuutamon
-kalventamana hän tuntui Sergeistä jättiläiseltä, vimmastuneelta
-satuhirviöltä.
-
--- Kuka täällä kuljeksii? Ammun! -- jylisi hänen äänensä ukkosena
-puutarhassa. -- Varkaita! Ryöstävät!
-
-Mutta samalla hetkellä syöksähti pimeästä avatusta ovesta haukkuen
-Arto, kuin valkoinen kimmoisa kerä. Sen kaulassa lepatti nuoranpätkä.
-
-Mutta poika ei joutanut välittämään koirasta. Talonmiehen uhkaava
-ulkomuoto täytti hänet ylenluonnollisella kauhulla, kahlehti hänen
-jalkansa, jähmetti hänen heikon pikku ruumiinsa. Mutta onneksi ei
-tätä kangistumista kestänyt kauan. Melkein tajuttomasti Sergei päästi
-läpitunkevan ja pitkän kauhun-ulvonnan ja syöksyi juoksemaan päätä
-pahkaa, tietä näkemättä, pelosta mielettömänä pois kellarin luota.
-
-Hän kiiti kuin lintu, ponnistaen maata voimakkaasti ja taajaan
-jaloillaan, jotka äkkiä tulivat vahvoiksi kuin kaksi teräsjousta. Hänen
-rinnallaan nelisti Arto iloisesti haukkuen. Takana tömisi raskaasti
-hiekkatiellä talonmies, möristen vimmaisena joitain haukkumasanoja.
-
-Sergei syöksähti vauhdilla porttia vasten, mutta silmänräpäyksessä
-hän pikemmin vaistomaisesti tunsi kuin ajatteli ettei siitä pääse.
-Valkoisen kivimuurin ja sen varrella kasvavain kypressien välissä oli
-kapea, pimeä salapolku. Arvelematta, yksistään pelon tunteen valtaamana
-Sergei kumartuen livahti siihen ja läksi juoksemaan pitkin muuria.
-Kypressien terävät neulaset, jotka sakeasti ja vahvasti tuoksuivat
-pihkalle, löivät häntä kasvoihin. Hän kompasteli juuriin, lankeili
-satuttaen kätensä verille, mutta nousi heti, edes tuntematta tuskaa,
-ja juoksi jälleen eteenpäin, melkein kaksinkerroin kumartuneena,
-kuulematta omaa huutoaan. Arto syöksyi hänen jälestään.
-
-Niin hän juoksi pitkin kapeata käytävää, jonka toiselta puolen muodosti
-korkea muuri, toiselta taaja kypressirivi, juoksi kuin pieni mieletön
-peto, joka on joutunut loppumattomaan satimeen. Hänen suunsa oli kuiva,
-ja jokainen hengenveto pisti rintaa tuhansin neuloin. Talonmiehen
-jalkojen töminä kuului milloin oikealta, milloin vasemmalta, ja
-päättömänä syöksähteli poika milloin eteen, milloin taaksepäin, juosten
-muutaman kerran portin sivu ja sukeltaen uudelleen pimeälle, ahtaalle
-piilopolulle.
-
-Vihdoin Sergein voimat pettivät. Hurjan pelon jälkeen alkoi hänet
-vähitellen vallata kylmä, eloton tuska ja veltto välinpitämättömyys
-kaikesta vaarasta. Hän istuutui puun alle, painoi uupumuksesta
-voimattoman ruumiinsa sitä vasten ja ummisti silmänsä. Yhä lähempänä
-ja lähempänä narskui hiekka vihollisen raskaitten askelten alla. Arto
-vingahteli hiljaa pistäen kuononsa Sergein syliin.
-
-Kahden askeleen päässä pojasta kahahtivat käsien syrjään painamat
-oksat. Sergei kohotti tajuttomasti katseensa ylöspäin ja hypähti
-äkkiä yhdellä ponnahduksella pystyyn, uskomattoman ilon valtaamana.
-Hän huomasi vasta nyt, että muuri vastapäätä sitä paikkaa, missä hän
-istui, oli hyvin matala, alle puolentoista kyynärän. Sen harjaa tosin
-peittivät muurisaveen kiinnitetyt pullonsirpaleet, mutta Sergeitä ei
-tämä arveluttanut. Silmänräpäyksessä hän tarttui Arto'ta poikkipuolin
-ja nosti sen muurille etukäpälien varaan. Älykäs villakoira ymmärsi
-hänet mainiosti. Nopeasti se ponnistihe muurille, heilautti häntäänsä
-ja haukkui voitokkaasti.
-
-Sen jälestä ilmestyi muurille myös Sergei, juuri samalla kertaa, kun
-kypressien taipuvien oksain lomasta katsahti suuri, musta olento. Kaksi
-notkeata, vikkelää ruumista -- pojan ja koiran -- hypähti nopeasti
-ja pehmeästi maahan, tielle. Heitä seurasi kuin lokavirta ilkeä,
-raivostunut haukkumasanojen tulva.
-
-Oliko talonmies vähemmän sukkela kuin molemmat ystävykset, oliko hän
-väsynyt kiertojuoksusta puutarhassa, tai eikö hän suorastaan toivonut
-saavuttavansa pakolaisia, mutta hän ei ajanut heitä takaa sen enempää.
-Siitä huolimatta he vielä kauan juoksivat lepäämättä, -- vahvoja
-kumpikin, sukkelia ja ikäänkuin pelastumisen ilon siivittäminä.
-Villakoiraan palasi pian sen tavallinen kevytmielisyys. Sergei katseli
-vielä pelokkaana taakseen, mutta Arto hyppäsi jo häntä vasten,
-heilahuttaen riemuissaan korviansa ja nuoranpätkää, ja yritti yhä
-vauhdista osua nuolaisemaan häntä aivan huuliin.
-
-Poika tuli entiselleen vasta lähteen luona, sen saman, jossa he
-edellisenä päivänä olivat suurustaneet ukon kanssa. Laskeutuen yhdessä
-suulleen kylmän lähteensilmän äärelle koira ja ihmislapsi pitkään ja
-ahnaasti nielivät raikasta, hyvänmakuista vettä. He töykkivät toisiaan,
-nostaessaan hetkiseksi ylös päänsä hengähtääkseen, jolloin heidän
-huuliltaan helähtäen putoili vesi, ja painausivat jälleen, uudestaan
-janoisina lähdettä vasten, voimatta riistäytyä siitä irti. Ja kun he
-vihdoinkin erkanivat lähteeltä ja läksivät kulkemaan edelleen, niin
-vesi läiskyi ja pulpahteli heidän täysissä vatsoissaan. Vaara oli
-sivuutettu, kaikki tämän yön kauhut olivat ohi jälkeä jättämättä, ja
-heistä oli kummastakin hauskaa ja kevyttä kulkea pitkin valkeata tietä,
-jota kuu kirkkaasti valaisi, tummien pensasten välillä, joista jo
-tuntui aamun tuoreus ja virkistyneitten lehtien makea tuoksu.
-
-"Yldyz"-kahvilassa Ibrahim otti pojan vastaan nuhtelevasti kuiskaten.
-
--- Ja mite sine kuljeskele, poikka? Mite sine kuljeskele? Vai-vai-vai,
-ei se on hyve --
-
-Sergei ei tahtonut herättää ukkoa, mutta sen teki hänen asemastaan
-Arto. Se etsi silmänräpäyksessä vanhuksen permannolla viruvien
-ruumisten kasasta, ja ennenkuin hän ennätti tulla tajuihinsa, nuoli
-se iloisesti vinkuen hänen poskensa, silmänsä, nenänsä ja suunsa.
-Ukko heräsi, huomasi nuoran villakoiran kaulassa, huomasi vieressään
-makaavan pölyn peittämän pojan, ja ymmärsi kaikki. Hän aikoi kääntyä
-Sergein puoleen saadakseen selvitystä, mutta ei voinut saada hänestä
-mitään. Poika jo nukkui, kädet levällään ja suu avarasti auki.
-
-
-
-
-Koiran onni.
-
-
-Kello oli kuusi tai seitsemän eräänä kauniina syyskuun aamuna, kun
-puolentoista vuoden vanha pointteri Jack, ruskea, pitkäkorvainen,
-iloinen koira läksi yhdessä keittäjätär Annushkan kanssa torille. Se
-tunsi mainiosti tien ja juoksi sentähden kaiken aikaa varmana edellä,
-haistellen sivumennen katukäytävän vesijohtopaaluja ja pysähdellen
-katujen risteyksissä, kääntyäkseen katsomaan keittäjätärtä. Huomattuaan
-hänen myöntävät kasvonsa ja käyntinsä se päättävästi kääntyi toiselle
-kadulle ja lähti vilkkaasti nelistämään eteenpäin.
-
-Katsottuaan sillä lailla taakseen tutun makkarakaupan luona ei Jack
-löytänytkään Annushkaa. Se syöksähti takaisin niin kiiruusti, että sen
-vasen korvakin käännähti nurin nopeasta juoksusta. Mutta Annushkaa
-ei näkynyt seuraavastakaan kulmasta. Silloin Jack päätti etsiä häntä
-vainuamalla. Se pysähtyi, ja varovasti kulettaen kaikkiin suuntiin
-kosteata likkuvaa kuonoansa se koetti tuntea ilmasta Annushkan leningin
-tutun hajun, likaisen keittiönpöydän ja harmaan saippuan hajun. Mutta
-tällä hetkellä kulki Jackin ohi kiirehtivin askelin joku nainen ja
-kosketti häntä kylkeen kahisevalla hameellaan, jättäen jälkeensä
-ilettävän kiinalaisen hajuveden voimakkaan tuoksun. Jack heilautti
-harmistuneena päätään ja aivasti, ja Annushkan jäljet hukkuivat
-lopullisesti.
-
-Mutta pointteri ei tullut yhtään alakuloiseksi tämän johdosta. Se
-tunsi hyvin kaupungin ja saattoi senvuoksi aina hyvin helposti löytää
-tien kotiinsa: tuli vain juosta makkarapuodin luo, makkarapuodilta
-vihanneskaupalle, kääntyä sitte vasemmalle suuren harmaan talon
-ohi, jonka kellarikerroksesta aina niin maukkaasti tuoksui
-palaneelle voille, -- ja siinä se jo oli omalla kadullaan. Mutta
-Jack ei pitänyt kiirettä. Aamu oli raikas ja kirkas, ja puhtaassa,
-vienon-läpikuultavassa ja hiukan kosteassa ilmassa saavuttivat kaikki
-hajuvivahdukset tavattoman hienouden ja selvyyden. Juostessaan postin
-ohi häntä suorana kuin keppi ja värisevin sieraimin, Jack saattoi
-varmasti sanoa, että tähän oli korkeintaan minuutti sitten pysähtynyt
-suuri hiirenkarvainen vanhahko doggi, jolle tavallisesti syötetään
-kauravelliä.
-
-Ja tosiaankin, juostuaan parisataa askelta se näki tämän doggin, joka
-hölkytti arvokasta ravia. Doggin korvat olivat leikatut lyhyiksi, ja
-sen kaulassa riippui heilahdellen avara, kulunut kaulanauha.
-
-Doggi huomasi Jackin ja pysähtyi, kääntyen puolittain taaksepäin.
-Jack kieraisi tanakasti häntänsä ylöspäin ja alkoi lähestyä vierasta,
-ollen katsovinaan jonnekin syrjään. Hiirenkarvainen doggi teki samoin
-hännällään ja irvisti leveästi valkein hampain. Sitten he molemmin
-murisivat, kääntäen kuonot toisistaan poispäin ja ikäänkuin läkähtyen.
-
--- Jos se minulle sanoo jotain, joka loukkaa minun kunniaani tai
-yleensä kaikkien kunnon pointterien kunniaa, niin isken kiinni
-sen kylkeen, vasemman takajalan juureen, -- Jack ajatteli. Doggi
-on tietysti minua vahvempi, mutta se on kömpelö ja tuhma. Kas,
-seisoo pöllö kylin eikä aavista, että on pannut vasemman jalkansa
-hyökkäykselle alttiiksi.
-
-Ja äkkiä -- Tapahtui jotain käsittämätöntä, miltei ylenluonnollista.
-Hiirenkarvainen doggi äkkiä romahti selälleen ja jokin näkymätön
-voima veti sen katukäytävältä keskikadulle. Tämän jälkeen tarttui
-hämmästynyttä Jackia lujasti kurkun ympäri sama näkymätön voima -- Jack
-ponnisti vastaan etujaloillaan ja heilutti raivoisasti päätään. Mutta
-näkymätön "jokin" pusersi niin kaulasta, että ruskea pointteri meni
-tainnoksiin.
-
-Hän tuli tuntoihinsa ahtaassa rautahäkissä, joka tärisi ja hypähteli
-pitkin kadun kivitystä, ja sen kaikki huonosti yhteenruuvatut osat
-narisivat. Voimakkaasta koiranhajusta Jack heti arvasi, että häkkiä
-oli jo monta vuotta käytetty kaikenikäisten ja -rotuisten koirien
-tyyssijana. Kuskipukilla häkin edessä istui kaksi ihmistä, joiden
-ulkomuoto ei herättänyt mitään luottamusta.
-
-Häkissä oli jo koolla varsin kirjava seurue. Ennen kaikkea Jack huomasi
-hiirenkarvaisen doggin, jonka kanssa hän oli ollut riitaumaisillaan
-kadulla. Doggi seisoi kuono kahden rautapuikon välissä ja vingahteli
-säälittävästi, sillävälin kun vaunujen tärinä heilutti hänen ruumistaan
-eteen- ja taaksepäin.
-
-Keskellä häkkiä makasi älykäs kuono luuvaloisten käpälien välissä
-vanha valkoinen villakoira, joka oli keritty jalopeuran muotoiseksi,
-hetaleet polvissa ja hännänpäässä. Villakoira näkyi suhtautuvan
-asemaansa täysin tyvenesti, ja ellei se olisi aika-ajoin huokaissut
-ja räpyttänyt kulmakarvojaan, olisi voinut luulla sen nukkuvan. Sen
-vieressä istui aamukylmästä ja liikutuksesta väristen sievännäköinen
-hyvinhoidettu vinttikoira pitkine hentoine jalkoineen ja terävine
-kuonoineen. Aika-ajoin se haukotteli hermostuneesti, kiertäen tällöin
-torvelle pienen vaaleanpunaisen kielensä ja liittäen jokaiseen
-haukotukseen pitkän ohuen vingahduksen -- Lähempänä häkin takaseinää
-painautui lujasti ristikkoa vasten musta, sileä mäyräkoira, keltaiset
-täplät rinnassa ja silmäkulmissa. Se ei mitenkään saattanut tointua
-hämmästyksestä, joka antoi tavattoman naurettavan ilmeen sen pitkälle
-krokodiilinruumiille käyrine mataline jalkoineen ja vakavalle kuonolle
-melkein maata laahaavine korvineen.
-
-Paitsi tätä enemmän tai vähemmän hienoa joukkuetta oli häkissä vielä
-kaksi epäiltävää pihakoirapahasta. Toinen niistä oli niitten koirien
-kaltainen, joita kaikkialla nimitetään Bouton'eiksi ja joille on
-ominaista alhainen luonne; se oli takkuinen, punaruskea ja sillä oli
-tuuhea häntä, joka kiertyi 9-numeron muotoiseksi. Se oli joutunut
-häkkiin ennen kaikkia muita ja näytti siihen määrään tottuneen
-poikkeusasemaansa, että jo kauan oli etsinyt tilaisuutta ryhtyäkseen
-mieltäkiinnittävään keskusteluun jonkun kanssa. Viimeistä koiraa
-tuskin yhtään näkyi; se oli painautunut pimeimpään nurkkaan ja makasi
-siinä keräksi kääriytyneenä. Koko aikana se oli noussut vain yhden
-kerran, murahtaakseen Jackille, joka oli tullut sitä kovin lähelle,
-mutta tämä riitti herättämään koko satunnaisessa seurueessa mitä
-suurimman vihamielisyyden sitä kohtaan. Ensiksikin se oli sinipunerva
-väriltään, jollaiseksi sen oli maalannut työhönsä menevä maalarijoukko.
-Toiseksi seisoivat sen karvat pystyssä ja lisäksi erillisinä tukkuina,
-ja kolmanneksi se silminnähtävästi oli vihainen, nälkäinen, rohkea
-ja voimakas; tämä näkyi siitä sen laihtuneen ruumiin päättävästä
-ponnahduksesta, millä se oli karannut pystyyn hämilleen joutuvaa Jackia
-vastaan.
-
-Äänettömyyttä kesti noin neljännestunnin. Vihdoin Jack, jota ei missään
-elon vaiheissa jättänyt terve huumori, huomautti välinpitämättömällä
-äänensävyllä:
-
--- Meidän seikkailumme alkaa käydä mieltäkiinnittäväksi. Hauskaa nähdä,
-missä nämä herrat ensi kertaa pysähtyvät.
-
-Vanhaa villakoiraa ei miellyttänyt ruskean pointterin kevytmielinen
-sävy. Se käänsi päänsä verkkaan Jackiin päin ja katkaisi kylmästi
-ivaten:
-
--- Voin tyydyttää uteliaisuutenne, nuori koiraseni. Herrat pysähtyvät
-rankkuritarhalle.
-
--- Miten? -- sallikaa -- suokaa anteeksi -- en kuullut, -- sopersi
-Jack, tahtomattaan lyysähtäen, sillä sen jalat alkoivat vapista. -- Te
-suvaitsitte sanoa: rank --
-
--- Niin, rankkuritarhaan, -- vahvisti yhtä kylmästi villakoira ja
-kääntyi poispäin.
-
--- Suokaa anteeksi -- Mutta en ymmärtänyt teitä aivan tarkkaan --
-Rankkuritarha -- Mikä laitos se on -- rankkuritarha? Ettekö tee hyvin
-ja selitä? --
-
-Villakoira vaikeni. Mutta koska vinttikoira ja mäyräkoira yhtyivät
-Jackin pyyntöön, täytyi vanhuksen, joka ei tahtonut olla epäkohtelias
-naisille, esittää muutamia yksityiskohtia.
-
--- Se on, nähkääs, mesdames, sellainen suuri piha, jota ympäröi korkea
-teräväpiikkinen lauta-aita ja jonne suljetaan kaduilta kiinniotettuja
-koiria. Minulla on ollut onnettomuus kolmasti joutua tähän paikkaan.
-
--- Mitäs kummaa se on! -- kuului käheä ääni pimeästä nurkasta. -- Minä
-ajan sinne jo kahdeksatta kertaa.
-
-Epäilemättä kuului nurkasta tuleva ääni sinipunervalle koiralle. Seurue
-joutui hämilleen tämän raadellun persoonan sekaantumisesta keskusteluun
-eikä sen vuoksi ollut kuulevinaan sen sanoja. Yksistään Bouton, jota
-kiihotti nousukkaan lakeijamainen palvelushalu, huusi:
-
--- Olkaa hyvä ja älkää sekaantuko, kun ei teiltä kysytä!
-
-Ja heti sen perästä se liehakoiden katsoi arvokasta hiirenkarvaista
-doggia silmiin.
-
--- Olen ollut siellä kolme kertaa, -- villakoira jatkoi, -- mutta aina
-tuli isäntäni ja otti minut sieltä. (Teen työtä sirkuksessa, ja kuten
-ymmärrätte, pannaan minulle arvoa) -- No niin, tähän epämieluiseen
-paikkaan kootaan kerrallaan pari tai kolmesataa koiraa --
-
--- Sanokaahan, onkos siellä säädyllistä seuraa? vinttikoira kysyi
-keimaillen.
-
--- Sattuupa kyllä. Meitä ruokittiin siellä tavattoman huonosti ja
-niukasti. Aika-ajoin katosi tietymättömiin joku vangeista, ja silloin
-söimme päivälliseksi lientä, joka oli keitetty --
-
-Puheensa vahvistukseksi villakoira teki pienen paussin, loi katseensa
-kuulijoihin ja lisäsi teeskellyn kylmäverisesti: -- joka oli keitetty
-koiranlihasta.
-
-Hänen viimeiset sanansa saattoivat seurueen kauhun ja suuttumuksen
-valtaan.
-
--- Raato vieköön! miten hävyttömän alhaista! -- huudahti Jack.
-
--- Minä heti pyörryn -- voin pahoin, -- kuiskasi vinttikoira.
-
--- Se on kauheata -- kauheata! voihki mäyräkoira.
-
--- Olen aina sanonut, että ihmiset ovat konnia! hiirenkarvainen doggi
-murahti.
-
--- Mikä kauhea kuolema! -- Bouton huokasi. Ja vain sinipunervan koiran
-ääni kaikui pimeästä nurkasta synkän pilkallisena:
-
--- Vaan eipäs se liemi mitään -- ei ole hullumpaa -- vaikka tietysti
-muutamat daamit, jotka ovat tottuneet kananpoika-kotletteihin,
-arvelevat että koiranliha saattaisi olla hiukan mureampaa.
-
-Kiinnittämättä huomiota tähän julkeaan huomautukseen villakoira jatkoi:
-
--- Vihdoin minulle kävi isäntäni puheista selville, että perikatoon
-joutuneitten toverimme nahkaa käytetään naishansikasten tekoon. Mutta
--- olkaa lujat, mesdames -- mutta tämä ei riitä. Sitä varten, että
-nahka tulisi hienompaa ja pehmeämpää, se nyljetään elävästä koirasta.
-
-Kauhun huudot keskeyttivät villakoiran sanat:
-
--- Miten epäinhimillistä! --
-
--- Miten alhaista! --
-
--- Mutta sehän on uskomatonta! --
-
--- Oi, hyvä Jumala, hyvä Jumala!
-
--- Pyövelit! --
-
--- Ei, pahempia kuin pyövelit!!
-
-Tätä kiihkoisaa kohtausta seurasi jännittynyt ja surullinen
-äänettömyys. Jokaisen kuulijan mielessä esiintyi kauhea kuva, miten
-nahka nyljetään elävältä.
-
--- Hyvä herrasväki, eikö sitte tosiaankaan ole keinoa kerta kaikkiaan
-vapauttaa kaikki rehelliset koirat häpeällisestä ihmisen orjuudesta? --
-huusi vimmoissaan Jack.
-
--- Tehkää hyvin ja osottakaa tämä keino, -- sanoi vanha villakoira
-pilkallisesti.
-
-Koirat vaipuivat mietteisiin.
-
--- Purra kuoliaaksi kaikki ihmiset ja sillä hyvä! murahti doggi
-kiukustuneella bassolla.
-
--- Se juuri onkin kaikkein varmin ajatus, -- kannatti Bouton
-orjamaisesti. -- Ainakin rupeavat pelkäämään.
-
--- Ni-niin -- purra kuoliaaksi -- h-hyvä on, vanha villakoira
-vastasi. -- Entä mikä mielipide on teillä, kunnioitettava herra,
-metsästyspiiskoista? Suvaitsette tuntea ne?
-
--- Hm -- -- yskähti doggi vastaan.
-
--- Hm -- -- toisti Bouton.
-
--- E-ei, ilmoitan teille, hyvä herra, me emme voi taistella ihmisiä
-vastaan. Olen paljon kokenut avarassa maailmassa ja voin sanoa, että
-hyvin tunnen elämän -- Ottakaamme esimerkiksi vaikkapa sellaiset
-yksinkertaiset kapineet kuin koirankoppi, metsästyspiiska, ketjut
-ja kuonokoppa, -- kapineet, jotka luullakseni ovat tuttuja teille
-kaikille, arvoisa herrasväki? -- Olettakaamme, että me, koirat, ajan
-pitkään pääsemmekin selville siitä, miten niistä voi vapautua -- Vaan
-eikö silloin ihminen heti keksi täydellisempiä laitoksia? Keksii
-ehdottomasti. Katsoisittepa, minkälaisia koirankoppeja, ketjuja ja
-kuonokoppia ihmiset rakentavat toisilleen! Täytyy alistua, hyvä
-herrasväki, ja sillä hyvä. Sellainen se on luonnon laki.
-
-No jopas ryhtyi filosofeeraamaan, -- mäyräkoira sanoi Jackin korvaan.
--- En voi sietää vanhuksia ja heidän opetuksiaan.
-
--- Aivan oikein, mademoiselle -- Jack kohteliaasti heilahutti häntäänsä.
-
-Hiirenkarvainen doggi sieppasi alakuloisen näköisenä suullaan häkkiin
-lentäneen kärpäsen ja sanoi itkevästi ääntään venyttäen:
-
--- Oh, sitä koiran elämää! --
-
--- Mutta missä sitte on oikeudenmukaisuus, -- alkoi äkkiä kiihtyä tähän
-saakka vaiennut vinttikoira.
-
--- No, sanokaahan vaikka te, herra villakoira -- suokaa anteeksi,
-minulla ei ole kunnia tietää nimeä --
-
--- Arto, voimistelun professori, nöyrin palvelijanne -- kumarsi
-villakoira.
-
--- No, sanokaahan sitte minulle, herra professori, tehän näytte
-olevan sellainen kokenut koira, puhumattakaan opistanne: sanokaa,
-missä sitte tässä kaikessa esiintyy korkein oikeudenmukaisuus? Eivät
-suinkaan ihmiset ole siinä määrin meitä ansiokkaammat ja paremmat, että
-rankaisematta nauttivat sellaisia julmia etuoikeuksia.
-
--- Eivät parempia eivätkä ansiokkaampia, rakas neiti, vaan vahvempia ja
-viisaampia, -- Arto katkerasti vastasi. -- Oi! minä tunnen mainiosti
-näiden kaksijalkaisten eläinten siveellisyyden -- Ensiksikin he ovat
-ahnaampia kuin yksikään koira maailmassa. Heillä on kyllin paljon
-leipää, lihaa ja vettä, jotta kaikki nämä hirviöt voisivat olla aivan
-kylläisiä koko ikänsä. Mutta kuitenkin on jokin kymmenesosa heistä
-anastanut käsiinsä kaikki elintarpeet, ja vaikkeivät itse voi niitä
-syödä, niin pakottavat kuitenkin jäljellä olevan yhdeksän kymmenesosan
-näkemään nälkää. No sanokaas, tehkää hyvin, tokko ei kylläinen koira
-suo kaluttua luuta naapurilleen?
-
--- Suopi, ehdottomasti suopi, -- myönsivät kuulijat.
-
--- Hm! -- rykäisi epäillen doggi.
-
--- Sitäpaitsi ovat ihmiset häijyjä. Kuka voi sanoa, että koira tappaisi
-toisen rakkaudesta, kateudesta tahi vihasta? Me puremme toisinaan -- se
-on totta. Mutta me emme tapa toisiamme.
-
--- Niin on todella, -- vahvistivat kuulijat.
-
--- Sanokaapas vielä, -- valkoinen villakoira jatkoi: -- tokko koira
-ryhtyy kieltämään toista hengittämästä raitista ilmaa ja vapaasti
-lausumasta ajatustaan koiran onnen järjestämisestä? Vaan ihmisetpä
-tekevät niin.
-
--- Hitto vieköön! -- puuttui voimakkaasti puheeseen hiirenkarvainen
-doggi.
-
--- Lopuksi sanon, että ihmiset ovat tekopyhiä, kateita, valheellisia,
-epävieraanvaraisia ja julmia -- Ja kuitenkin ihmiset vallitsevat
-ja tulevat vallitsemaan sentähden että -- sentähden että niin on
-järjestetty. On mahdotonta vapautua heidän valtansa alta -- Koko
-koiran elämä, koko koiran onni on heidän käsissään. Meidän nykyisessä
-asemassamme tulee jokaisen meistä, jolla on hyvä isäntä, kiittää
-kohtaloa. Vain isäntä saattaa vapauttaa meidät ilosta syödä toverien
-lihaa ja sitte tuntea, miten nahka elävältä nyljetään.
-
-Professorin sanat saattoivat seurueen alakuloiseksi. Kukaan ei enää
-lausunut sanaakaan. Kaikki tärähtelivät ja heilahtelivat avuttomasti
-häkin töksähdellessä. Doggi ulisi valittavalla äänellä. Bouton, joka
-pysyttelihen sen luona, ulvahteli hiukan sen seuraksi.
-
-Pian tunsivat koirat, että heidän ajopelinsä pyörät kulkevat hiekkaa
-pitkin. Viiden minuutin kuluttua häkki ajoi leveästä portista sisään ja
-saapui keskelle valtavaa pihaa, jota ympäröi tiheä, ylhäällä naulojen
-reunustama lauta-aita. Pari sataa koiraa, rutilaihoja, likaisia, hännät
-riipuksissa ja surullisin kuonoin tuskin laahusteli pitkin pihaa.
-
-Häkin ovi avautui. Kaikki seitsemän äskentullutta koiraa astuivat siitä
-ulos ja noudattaen vaistoaan liittyivät joukkoon.
-
--- Hei, kuulkaahan te siellä, miksikä teitä -- Hei, te, professori, --
-kuuli villakoira takanaan jonkun äänen.
-
-Hän kääntyi ympäri: hänen edessään seisoi mitä julkeimmin hymyten
-sinipunerva koira.
-
--- Ah, tehkää hyvin ja heittäkää minut rauhaan ärähti vanha villakoira.
--- Ei ole aikaa teidän kanssa.
-
--- Ei, minä vain yhden pikku huomautuksen -- Tehän siellä häkissä
-puhuitte viisaita sanoja, vaan teittepäs kuitenkin pienen virheen --
-N-niin.
-
--- Heitätkö minut rauhaan, hitto vie! Minkä sitte vielä pienen virheen?
-
--- Siitä koiran onnesta puhuessanne -- Tahdotteko, että heti näytän
-teille kenen käsissä on koiran onni?
-
-Ja äkkiä, luimistaen korviaan ja ojentaen häntänsä suoraksi sinipunerva
-koira syöksyi juoksemaan niin riivattua vauhtia, että vanhalta
-professorilta suu jäi selälleen. -- "Ottakaa kii! Pidättäkää!" huusivat
-vartiat, kiiruhtaen poisjuoksevan koiran jälkeen.
-
-Mutta sinipunerva koira oli jo aidan luona. Hypättyään maasta yhdellä
-ponnahduksella se pääsi ylös, jääden riippumaan etukäpälistään. Vielä
-kaksi suonenvedontapaista liikettä, ja sinipunerva koira vierähti aidan
-yli, jättäen sen nauloihin hyvän puoliskon kyljestään.
-
-Vanha valkoinen villakoira katseli kauan hänen jälkeensä. Se oli
-ymmärtänyt virheensä.
-
-
-
-
-Eläinnäyttelyssä.
-
-
-Johann Müllerin kiertävässä, äkkiä laudoista kokoonkyhätyssä
-eläinnäyttelyssä eivät vartiat vielä olleet ennättäneet sytyttää
-lamppuja iltaesitystä varten. Kaiken yli lepää raskas hämärä.
-Rautaiset ristikot, häkit, aituukset, penkit, kattoa kannattavat
-pylväät, vesiammeet ja hiekkalaatikot näyttävät tässä syysillan
-sammuvassa välkkeessä sikin sokin heitetyiltä. Ilma on täynnä pienten
-petoeläinten, kettujen, näätien ja ilvesten kirpeätä hajua, johon on
-sekaantunut pilaantuneen raa'an lihan ja lintujen lannan haju.
-
-Kylmästä vavahdellen ja painautuen toisiaan vasten vangit raskaasti
-uinuvat häkeissään. Tällä hetkellä he lepäävät yleisön tunkeilevasta
-uteliaisuudesta.
-
-Keltaiset, harmaat, punapyrstöiset papukaijat istuvat höyhenet pörrössä
-orsillaan, joihin ne ovat jalastaan kiinnitetyt hienoilla ketjuilla.
-Suuri ruma norsu, joka pimeässä etäältä näyttää muodottomalta
-möhkäleeltä, uinailee siirtyen alustallaan jalalta toiselle, ja milloin
-aukoo notkean kärsänsä, milloin sulkee sen. Apinat ovat lyöttäytyneet
-taajaan kasaan asumuksensa kaukaisimpaan nurkkaan. Muutamat halaavat
-toisiaan hellästi kaulasta; yksi pitää päätään naapurinsa sylissä.
-Heidän kaikkien kasvojen ilme on surullisen-alistuva, ja nyt he
-enemmän kuin koskaan näyttävät ihmisiltä. Eläinnäyttelyn etäisimmässä
-nurkassa, matalalla orrella istuu vanha kotka, kynittynä, paljaana ja
-köyrtyneenä. Se ei nuku. Sen liikkumattomat silmät katsovat pimeyteen
-ainaisella alistumattomalla ja ylpeällä vihalla.
-
-Raskaan, painostavan hiljaisuuden keskeyttävät toisinaan kummalliset
-äänet: milloin ikäänkuin pitkä huokaus pääsee jonkun valtavasta
-rinnasta, milloin kuuluu voihke, milloin mielipuolen hyeenan
-katkonainen naurunhohotus, hyeenan, joka äskettäin on sairastunut ja
-nyt tuntikausia pyörii tavattoman nopeasti yhdessä kohti, kunnes se
-voimatonna kaatuu maahan.
-
-Caesar nukkuu ja vingahtelee unessa hiljaa kuin houraileva koira.
-Yksi sen valtavista keltaisista käpälistä pistää ulos siitä ristikon
-alaraosta, josta ruoka pistetään sisään, ja riippuu huolettomasti
-alas. Päänsä se on pistänyt toisen, polvesta taipuneen käpälänsä
-alle, ja ylhäältä näkyy vain tuuhea tumma harja. Sen vieressä makaa
-sen naaras, joka on kääriytynyt keräksi kuten nukkuva kissa. Caesar
-nukkuu levottomasti ja vavahtelee toisinaan. Hengitys lentää kuumina
-höyrypilvinä sen leveistä sieraimista.
-
-Levotonta, mutta autuasta unta näkee Caesar.
-
-Päivän helteen jälkeen jäähtyvän erämaan taivaalle on noussut kuun
-suunnaton loistava kehrä, ja erämaa on elpynyt ja herännyt ja alkanut
-puhua miljoonin äänin. Herännyt on hänkin, aavikon valtias, ja hitain
-askelin astuu hän metsästä, jonne puolipäivän aurinko hänet karkotti ja
-missä hän veristen pitojen jälkeen, sammutettuaan janonsa lähteestä, on
-nukkunut yöhön saakka. Mikä avaruus on hänen kuninkaallisten kasvojensa
-edessä! Näkyy vain sininen taivas ja ääretön erämaa. Koko valtavalla
-rinnallaan hengittää leijona raikastuvaa ilmaa ja tärisyttää äkkiä
-aavikkoa huumaavalla, kuninkaallisella mylvähdyksellä. Ja kaikki
-vaikenee kauhun valtaamana! Pärskyen ja tömistäen syöksyvät pystyyn ja
-kiitävät yli aavikon pelästyneet antilooppi- ja zebralaumat --
-
-Leijona hiipii sen puron luo, jonne puhvelilaumat joka päivä tulevat
-vettä juomaan, ja kätkeytyy kivien väliin. Ei yksikään lihas sen
-samettiruumiissa liikahda, mutta se on kokonaan kyyristynyt ja valmis
-suunnattomaan hyppäykseen. Kaukana kuuluu raskas töminä; maa tärisee
-ja vavahtelee raskaitten sorkkien alla. Puhvelit ovat tulossa veden
-partaalle. Etumaiset levottomasti ja kuuluvasti nuuskivat maata ja
-huiskuttavat hännällään kylkiänsä. Leijona ei liikahda, mutta sen
-takajalat ovat kahden vireeseen painetun teräsvieterin tavoin joka
-silmänräpäys valmiit oikenemaan hirvittävän nopeasti.
-
-Vihdoin lauma on juonut kyllikseen ja palaa takaisin. Caesar on jo
-valinnut uhrinsa, nuoren, mustan härän, jolla on jäntevä niska ja
-rautaiset jalat. Kevyellä äänettömällä liikkeellä leijona kohoaa
-ilmaan. Yksi hyppäys -- ja hän on jo puhvelin niskassa, takakäpälät
-painuneina sen ruumiiseen, etukäpälät syvällä kaulan lihaksissa.
-Kauhuissaan ja raivostuneena eläin syöksyy eteenpäin, hyppii, turhaan
-koettaen heittää päältään kauhean taakan, ja kaatuu silmänräpäyksessä
-hiekalle poikkipurruin niskoin. Caesarin kita höyryää kuumaa
-eläimenverta, ja taasen kaiuttaa hän aavikkoon kuninkaallisen
-voitonkarjuntansa.
-
-Häkissään vingahtelee nukkuva Caesar ja näkee toisen unen.
-
-Hänen edessään kohoaa kraalin teräväpiikkinen ja kauhean korkea ja
-vahva aituus. Leijona kyykistyy hiukan maahan -- silmänräpäys -- ja hän
-on jo aituuksen sisäpuolella; katoksen alla seisovat tiheässä ympyrässä
-hevoset, joiden silkinhieno iho värisee. Leijona syöksyy niitä kohti,
-mutta tällä hetkellä herää koko kraali. Leimahtaa pyssytuli, paukkuvat
-laukaukset, ja ihmiset kerääntyvät huutaen, viheltäen ja hihkuen. Mutta
-Caesar ei tahdo päästää saalista käsistään; hän on jo tarttunut varsaa
-niskaan ja laahaa sitä maata pitkin aituuksen luo. Viha ja hevosenlihan
-maku antavat hänelle suunnattoman voiman. Heilahtaen valtavaa päätään
-hän heittää eläimen selkäänsä; lennähtää yhdessä sen kanssa korkealta
-aituuksen yli toiselle puolen ja katoaa yön pimeyteen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vartia on sytyttänyt lampun. Sen valo on sattunut Caesarin silmiin,
-ja se on herännyt. Ensiksi ei leijona pitkiin aikoihin voinut tulla
-tajuihinsa; vielä tunsi se tähän saakka kielellään tuoreen veren maun.
-Mutta kun se oli käsittänyt kauhean todellisuuden niin se hypähti
-nopeasti pystyyn ja alkoi karjua niin suuttuneella äänellä, kuin eivät
-koskaan vielä olleet kuulleet apinat, laamat ja zebrat, jotka leijonan
-mylviessä aina vapisevat. Naarasleijona heräsi ja yhtyi makuultaan sen
-ääneen.
-
-Caesar ei enää muistanut untansa, muttei tämä ahdas häkki
-ristikkoineen, nämä vihatut lamput eivätkä nämä ihmisolennot vielä
-koskaan olleet sitä niin ärsyttäneet. Se syöksähteli nurkasta toiseen,
-murisi häijysti naarasleijonalle, kun tämä sattui tielle, ja pysähtyi
-vain raivostuneella mylvinällä ilmaistakseen tyrmään suljetun Caesarin
-koko voimattoman, mutta kauhistuttavan vihan.
-
--- Ast-tukaa sisään herrasväki! Alk-kaa petojen selittäminen. Ast-tukaa
-sisään! -- huusi sisäänkäytävän luona saksalainen vartia.
-
-Herrasväki, jota oli kymmenen, kaksitoista rouvaa lapsineen ja
-hoitajineen, muutamia lukiolaisia ja junkkareita sekä kolmisenkymmentä
-hyvin puettua miestä, lähestyi vartian ympärille. Vartia asettui selin
-ensimäiseen häkkiin ja alkoi selittää, nakutellen kepillä ristikkoa:
-
--- Tässä on am-merikkalainen piikkisika. Sen ruumis on varustettu
-pitkillä terävillä piikeillä, jotka se heittää sitä takaa-ajaviin
-vihollisiin --
-
-Selityksensä hän lausui kuluneella äänensävyllä, pitämättä vähääkään
-väliä itse piikkisiasta, ja siirtyi sitte seuraavaan numeroon.
-
--- Ja tässä on musta pantteri, eli musta kuolema, kutsutaan toisella
-nimellä haudankaivajaksi. Repii auki hautoja ja syö ruumiita nahan ja
-luitten ja vieläpä hiusten kanssa. Väist-täkää, hyvä herrasväki. Lapset
-eivät näe --
-
-Yleisö kumartui ristikkoa kohden, mutta ei nähnyt mitään, paitsi kahta
-viheriää hehkuvaa silmää aivan häkin nurkassa.
-
--- Ehkei siälä ookkaan mitään pantteria! huomautti parvekkeelta joku
-ääni.
-
-Sitte vartia selitti "gamadrilla, joka kulkke kevelemeen kuuvalo, kun
-on kuuvalo, ja jos ei on kuuvalo, niin ilman kuuvalo, ja aterioitse
-krokodilin munia". Sitte hän näyttää laatikossa olevaa keilon-käärmettä
-Ceylon-saarelta, "teme keerme ei on myrkkyllinen, se vain pusertaa
-muskelillaan, mutta site itse ei saa nehde, sille jos avaa laatikko
-niin keerme nopeasti juokkse pois".
-
-Vihdoin väkijoukko pysähtyy leijonahäkin eteen.
-
--- Ja tässä on afrikalainen leijona. Sen nimi on Caesar. Se maksaa
-25,000 markkaa. Yhdessä naarasleijonansa kanssa, joka maksaa 11,00
-markkaa -- vartia alkoi puhua laulavalla nuotilla.
-
-Sitte hänen käteensä ilmestyi jostain läkkinen laatikko ja kilistäen
-siinä olevia kuparilantteja ja ojentaen sitä yleisöä kohti hän sanoi:
-
--- Heti alkaa loistava esitys: leijonain kesytys ja villieläinten
-ruokinta. Antakaa, hyvä herrasväki, mitä kukin voi, eläinnäyttelyn
-palvelusväen hyväksi.
-
-Ja samalla kertaa hän vapaalla kädellään soitti kelloa, joka ilmaisi
-näytännön alkua. Kymmenen juutalaismusikanttia rämähytti iloisen
-marssin.
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Karlchen, soitetaan, -- sanoi siisti vanha saksatar, astuen esiin
-kassastaan ja avaten oven pukuhuoneeseen, jossa eläintenkesyttäjä
-pukeutui.
-
--- Heti, -- Karlchen vastasi. -- Sulkekaahan äiti ovi. On kylmä.
-
-Karl Müller, eläinnäyttelyn isännän veli, seisoi pikkuruisessa
-lautaisessa pukuhuoneessa, kuvastimen edessä, ja oli jo puettu
-vaaleanpunaiseen trikoohon, jolla oli vadelman punainen vyötärys vatsan
-alapuolella. Vanhempi veli, Johann, istui vieressä ja seurasi tarkasti
-Kaarlen pukeutumista, antaen hänelle tarvittavat esineet. Johann itse
-ontui pahasti (kesy leijona oli runnellut hänen oikean jalkansa) eikä
-koskaan esiintynyt kesyttäjänä, vaan antoi vain veljelleen häkkiin
-vanteet, bengaalitulen ja pistoolit.
-
--- Tässä on punamaalia, -- Johann sanoi, ojentaen veljelleen rasian. --
-Ota hiukan.
-
-Karl oli todellakin kalpea. Heti soiton ensi sävelet kuullessaan
-hän tunsi, miten veri virtasi hänen kasvoiltaan ja kuumana aaltona
-syöksähti sydämeen, ja miten hänen kätensä kylmenivät ja omituisesti
-sitkistyivät. Mutta tämä kiihtymys ei ollut pelon kiihtymystä. Jo kaksi
-vuotta oli Karl kesyttänyt leijonia ja joka päivä kokenut saman tunteen
--- hermojen kiihtymyksen.
-
-Soitto, trikoopuku, väkijoukon pelokas ja kunnioittava uteliaisuus,
-bengaalituli ja lopuksi mieletön rohkeuden puuska näytöksen kestäessä
-häkissä ja kauhea siveellinen voima, jonka hän tällä hetkellä tunsi
-koko olennossaan ja varsinkin katseessa, joka pakotti leijonan arasti
-peräytymään nurkkaan. -- Kaikki tämä kiihotti häntä edeltäkäsin, jo
-hänen pukeutuessaan.
-
-Siveltyään poskilleen kerroksen punaväriä ja mustattuaan lyijykynällä
-silmäluomensa, mistä silmät tulivat suuriksi ja loistaviksi, Karl
-kiinnitti kaulaansa vadelmanpunaisen kauluksen jota koristi agramantti
-ja helyt, ja katsahti peiliin. Siitä katsoi häntä vastaan rohkeat ja
-kiihtyneet, hyvin kauniit kasvot, jyrkkine, itsepintaisine leukoineen
-ja suurine vaaleansinisine silmineen, jotka katsoivat julkeasti hymyten.
-
--- Vapa! -- käski katkonaisesti Karl, silittäen pukuaan kuvastimen
-edessä.
-
-Vanhempi veli antoi hänelle kiireesti pitkän ruoskan ja lähestyi
-itse ovea avatakseen sen selälleen hänen astuessaan ulos, ja kopeloi
-huolellisesti revolveria taskussaan --
-
-Karl heitti kuvastimen piirongille ja teki käsin ja jaloin muutamia
-nopeita liikkeitä, jotta notkistuisi. Veli katsahti häneen kysyvästi.
-Karl nyykäytti päätään ja astui Johanneksen avaamasta ovesta
-joustavin kiireisin askelin eläinnäyttelyyn. Johann kulki jälestä
-soittaen kelloa, ja siisti vanha eukko siunasi kassasta käsin salaa
-ristinmerkillä nuorta kaunista lellipoikaansa.
-
-Kymmenen askeleen päässä häkistä Kaarlen pysäytti vartia ja kuiskasi
-muutamia sanoja hänen korvaansa. Se oli paha enne. Kesyttäjän ei
-koskaan tule sekunniksikaan pysähtyä, sillä peto seuraa häntä
-silmillään heti hänen astuttuaan pukuhuoneesta.
-
--- Caesar on levoton? Murisee? -- Karl kysyi tahallisen äänekkäästi
-komeillen yleisön nähden pelottomuudellaan. -- Oi, se on tyhjää! Se on
-heti oleva kuin karitsa.
-
-Caesar seisoi painaen kasvonsa aivan rautaristikkoa vasten. Sen
-kissansilmät suunnattomine pupilleineen kiilsivät ahnaasti ja
-pelokkaasti samalla kertaa. Sen raivo, joka ei vieläkään ollut
-asettunut, kasvoi äkkiä kun se näki tutun vaaleanpunaiseen trikoohon
-puetun olennon, jota se tahallaan ei katsonut, mutta jonka kaikkia
-liikkeitä se seurasi petoeläimen jännittyneellä tarkkaavaisuudella.
-
-Karl astui nopeasti avautuvien katselijarivien välitse, hyppäsi
-sukkelaan irtotikapuiden kolme porrasta ja oli kohta pienessä häkin
-eteisessä, josta avautui rautainen ovi suureen häkkiin. Mutta tuskin
-oli hän tarttunut ripaan, kun Caesar yhdellä hyppäyksellä oli oven
-edessä, painoi päänsä sitä vasten ja mylväisi, huokuen Kaarlea vastaan
-kuumaa hengitystä ja mädänneen lihan hajua.
-
--- Caesar zurück! -- huudahti Karl, ja suuntasi petoon tiukan
-katseensa, lähestyen vartavasten ristikkoa kasvoineen. Mutta leijona
-kesti katseen, eikä perääntynyt, vaan irvisti. Silloin Karl pisti
-ristikon läpi raipan ja alkoi lyödä Caesaria päähän ja käpäliin.
-
-Caesar karjui, muttei perääntynyt eikä kääntänyt katsettaan poispäin.
-
--- Riittää! -- huudahti joku yleisöstä, taustalta. Riittää! -- yhtyi
-huutoon koko väkijoukko.
-
--- Genug! -- sanoi Johann hiljaisella ja hätäisellä äänellä ja veti
-viitan alla huomaamattomasti taskustaan revolverin.
-
--- Nein! -- katkaisi vihaisesti Karl ja löi jälleen kaikin voimin
-leijonaa päähän. -- Caesar zurück.
-
-Vaan Caesar äkkiarvaamatta syöksähti pystyyn koko pituudeltaan ja löi
-käpälällään ristikkoa niin voimakkaasti, että koko häkki tärisi.
-
--- Riittää! Lopettakaa! -- katsojat huusivat ja jäivät samalla kertaa
-liikkumattomina paikoilleen, kuin kytketyt.
-
--- Feuer! -- Karl huudahti. Hetkellinen epäröimisen tunne, joka
-oli vallata hänet alussa kun leijona ei totellut, jätti nyt sijaa
-suuttumukselle, ja hän päätti nyt hinnalla millä hyvänsä pakottaa pedon
-tottelemaan.
-
-Johann tempasi vartian tuomalta hiilipannulta hehkuvan rautavavan ja
-ojensi sen veljelleen, sekä samalla sytytetyn kepin, jossa säkenöiden
-paloi bengaalituli.
-
-Tulen sokaisemat katsojat eivät huomanneet Kaarlen nopeaa liikettä,
-mutta näkivät miten Caesar ääneensä kivusta voihkien hypähti oven
-luota, ja samassa silmänräpäyksessä oli kesyttäjä häkissä.
-
-Eläinnäyttelyssä tuli aivan hiljaista; kuului vain, miten bengaalituli
-sähähteli Kaarlen kädessä, ja miten Caesar voihki ja murisi häkin
-nurkassa.
-
-Mitä sitte tapahtui -- siitä ei kukaan ollut selvillä. Kuului Kaarlen
-tärisyttävä huuto, Caesarin ja naarasleijonan kauhea karjunta, kolme
-huumaavaa paukahdusta, katsojain pelästyneitä huutoja sekä mieletön
-epätoivoinen vanhuksen ulvonta: "Karlchen! Karlchen! Karlchen!"
-
-Häkin lattialla makasi Karl, kokonaan raadeltuna, runnelluin käsin,
-jaloin ja kylkiluin, mutta vielä elävänä; hänen takanaan naarasleijona,
-jonka pääkalloon oli osunut Johanneksen luoti, ja sen vieressä --
-viimeisessä kuolinkamppauksessa -- Caesar.
-
-Kalpeat, pelästyneet katsojat seisoivat häkin ympärillä kauhusta
-mykkinä eivätkä liikkuneet paikaltaan, välittämättä vartiasta, joka
-pyyteli poistumaan eläinnäyttelystä.
-
-
-
-
-Norsu.
-
-
-I
-
-Pikku tyttö on sairas. Joka päivä käy hänen luonaan tohtori Mihail
-Petrovitsh, jonka hän on tuntenut jo hyvin kauan. Toisinaan hän
-tuo muassaan vielä kaksi vierasta tohtoria. He kääntelevät tyttöä
-seljälleen ja vatsalleen, kuuntelevat jotakin, painaen korvansa
-ruumista vasten, ja vetävät silmäluomista ja katsovat. Tätä tehdessään
-he jotenkin arvokkaasti tuhisevat, heidän kasvonsa ovat ankarat,
-ja keskenään he puhuvat käsittämätöntä kieltä. Sitte he siirtyvät
-lastenkamarista vierashuoneeseen, jossa äiti heitä odottaa. Päätohtori
--- pitkä, harmaapäinen, kultaiset silmälasit nenällä -- kertoo hänelle
-jotain vakavasti ja pitkään. Ovi on auki, ja tyttö näkee ja kuulee
-kaikki sängystään. Paljoa hän ei käsitä, mutta tietää, että kysymys on
-hänestä. Äiti katsoo tohtoria suurin, väsynein ja itkettynein silmin.
-Hyvästellessään päätohtori sanoo äänekkäästi:
-
--- Pääasia on, ettei hänen ole ikävä. Täyttäkää kaikki hänen
-päähänpistonsa.
-
--- Ah, tohtori, kun hän ei tahdo mitään.
-
--- No, en tiedä -- koettakaa muistella, mistä hän ennen piti, ennen
-sairastumistaan. Leikkikaluja -- joitain namusia --
-
--- Ei, ei, tohtori, ei hän tahdo mitään.
-
--- No, koettakaa jotenkin huvittaa häntä -- No, vaikka jotenkin --
-Annan teille kunniasanani, että jos teidän onnistuu saada hänet
-nauramaan, huvittaa häntä, -- niin se on oleva paras lääke -- Hyvästi,
-armollinen rouva!
-
-
-II
-
--- Rakas Nadja, rakas tyttöseni, -- sanoo äiti, eikö sinun tee mieli
-mitään?
-
--- Ei, äiti, ei tee mieli mitään.
-
--- Tahdotko, että panen kaikki nukkesi istumaan vuoteeseen. Asetamme
-nojatuolit, sohvan, pöydän ja teevehkeet. Nuket juovat teetä ja
-puhelevat ilmasta ja lastensa voinnista.
-
--- Kiitos, äiti -- Ei tee mieli -- On ikävä --
-
--- No hyvä, tyttöseni, annetaan nukkien olla. Vaan ehkä kutsun tänne
-luoksesi Katjan tai Zhenitshkan. Sinähän pidät heistä niin kovasti.
-
--- Ei tarvitse, äiti. Oikein totta ei tarvitse. En minä tahdo mitään,
-en yhtään mitään. Minun on niin ikävä.
-
--- Tahdotko, että tuon sinulle suklaata?
-
-Mutta tyttö ei vastaa ja katselee kattoon liikkumattomin, ilottomin
-silmin. Hänellä ei pakota mikään eikä edes ole kuumetta. Mutta hän
-laihtuu ja heikkenee päivä päivältä. Mitä hänelle tehdäänkään, hänelle
-se on ykskaikki, ei hän tarvitse mitään. Niin makaa hän kokonaisia
-päiviä ja kokonaisia öitä, hiljaa ja surullisena. Toisinaan hän
-uinahtaa puoleksi tunniksi, mutta untakin hän näkee jostain harmaasta,
-pitkästä ja ikävästä kuin syyssade.
-
-Kun lastenkamarin ja vierashuoneen, sekä edelleen tämän ja työhuoneen
-välinen ovi on avattu, niin tyttö näkee isän. Isä kävelee nopeasti
-nurkasta toiseen, ja yhä vain polttaa, polttaa. Toisinaan hän tulee
-lastenkamariin, istuutuu pikku vuoteen laidalle ja hiljaa silittelee
-Nadjan jalkoja. Sitte hän äkkiä nousee pystyyn ja käy ikkunan luoksi.
-Hän viheltelee jotain, katsoen pihalle, mutta hänen olkapäänsä
-vavahtelevat. Sitte hän kiireesti painaa nenäliinan toista silmäänsä
-vasten, ja poistuu työhuoneeseensa ikäänkuin suuttuneena. Sitte hän
-taas juoksee nurkasta toiseen, ja yhä -- polttaa, polttaa, polttaa --
-Ja työhuone käy tupakansavusta aivan siniseksi.
-
-
-III
-
-Mutta eräänä aamuna tyttö herää hiukkasen tavallistaan virkumpana. Hän
-on nähnyt unta jostain, mutta ei voi mitenkään muistaa mistä, ja katsoo
-kauan ja tarkkaavasti äitiään silmiin.
-
--- Tarvitsetko jotain? äiti kysyy.
-
-Mutta tytön mieleen muistuu äkkiä uni ja hän puhuu kuiskaten, ikäänkuin
-salaisuutta.
-
--- Äiti -- voinko saada -- norsun? Muttei sitä, joka on kuvassa --
-Voinko?
-
--- Tietysti, tyttöseni, tietysti saat.
-
-Hän lähtee työhuoneeseen ja sanoo isälle, että tyttö tahtoo norsun.
-Isä pukee heti päällystakin ylleen, painaa hatun päähänsä ja lähtee
-jonnekin ajamaan. Puolen tunnin kuluttua hän palaa, tuoden kalliin,
-kauniin leikkikalun. Se on suuri harmaa norsu, joka itsestään nyökyttää
-päätään ja huiskuttaa häntäänsä; norsun selässä on punainen satula, ja
-satulassa kultainen teltta ja siinä istuu kolme pikkaraista ihmistä.
-Mutta tyttö silmäilee leikkikalua yhtä välinpitämättömästi kuin kattoa
-ja seiniä, ja sanoo veltosti:
-
--- Ei. Ei se ole yhtään sellainen. Minä tahdoin oikean elävän norsun,
-vaan tämähän on kuollut.
-
--- Katsohan vain, Nadja, -- isä sanoo. -- Me vedämme sen heti
-vireeseen, ja siitä tulee ihan, ihan kuin elävä.
-
-Norsu vedettiin pienellä avaimella, ja päätään nyökyttäen ja
-huiskuttaen häntäänsä se alkoi siirtää jalkojaan, kävellen hitaasti
-pitkin pöytää. Tyttöä ei tämä ensinkään huvita, vaan vieläpä
-ikävystyttääkin, mutta jottei pahottaisi isän mieltä, hän lempeästi
-kuiskaa:
-
--- Kiitän sinua oikein, oikein kovasti, rakas isä. Minä luulen, ettei
-kellään ole niin hauskaa leikkikalua... Mutta -- lupasithan jo aikoja
-sitte viedä minut eläinnäyttelyyn katsomaan oikeaa norsua -- etkä
-kertaakaan vienyt --
-
--- Mutta kuulehan, rakas tyttöseni, käsitäthän että se on mahdotonta.
-Norsu on kovin suuri, se ulottuu kattoon saakka, ei se mahtuisi meidän
-huoneisiin -- Ja mistä minä sen sitte hankkisin?
-
--- Isä, en minä tarvitse niin suurta -- Tuo minulle vaikka pikkunen,
-mutta elävä. No, vaikka noin, noin pikkunen -- Vaikka norsun poikanen.
-
--- Rakas tyttö, teen sinulle mielelläni kaikki, mutta sitä en voi.
-Sehän on sama kuin jos sinä äkkiä sanoisit minulle: isä, hanki minulle
-aurinko taivaalta.
-
-Tyttö hymyilee suruisasti.
-
--. Miten tyhmä sinä olet, isä. Luuletko etten tiedä, ettei aurinkoa voi
-ottaa, sillä se polttaa. Eikä kuutakaan voi. Ei, minä tahtosin pikku
-norsun -- oikean.
-
-Ja hän sulkee hiljaa silmänsä ja kuiskaa:
-
--- Olen väsynyt -- Anna anteeksi, isä --
-
-Isä repii tukkaansa ja juoksee työhuoneeseen. Siellä hän jonkun aikaa
-vilahtelee nurkasta toiseen. Sitte hän päättävästi heittää lattialle
-puoleksi palaneen paperossin (josta äiti häntä aina toruu) ja huutaa
-sisäkölle:
-
--- Olga! Tuokaa palttoo ja hattu!
-
-Eteiseen tulee hänen vaimonsa.
-
--- Minnekä sinä, Sasha? -- hän kysyy.
-
-Mies hengittää raskaasti, napittaessaan päällystakkiaan.
-
--- En tiedä itsekään, Mashenjka, minne -- Mutta minusta tuntuu siltä,
-että tosiaankin tänä iltana tuon tänne meille oikean norsun.
-
-Vaimo katsoo häneen levottomana.
-
--- Rakas, oletko terve? Eikö päätäsi pakota? Oletko ehkä nukkunut
-huonosti viime yönä?
-
--- En ole nukkunut ensinkään, -- hän vastasi vihaisesti. -- Tahdot
-nähtävästi kysyä, olenko järjissäni? Kyllä, vielä. Hyvästi! Illalla
-sitte kaikki näkyy.
-
-Ja hän poistuu, paukuttaen lujasti ulko-ovea.
-
-
-IV
-
-Kahden tunnin kuluttua hän istuu eläinnäyttelyssä, ensi rivillä, ja
-katsoo, miten kesytetyt eläimet isäntänsä käskystä tekevät erilaisia
-temppuja. Älykkäät koirat juoksevat, heittävät kuperkeikkaa, tanssivat,
-laulavat musiikin säestäminä, ja panevat yhteen sanoja suurista
-pahvikirjaimista. Marakatit -- toiset punaisissa hameissa, toiset
-sinisissä housuissa -- kulkevat nuoralla ja ratsastavat suurella
-villakoiralla. Suunnattomat punaisenruskeat leijonat hyppäävät palavien
-vanteiden lävitse. Kömpelö hylje ampuu pistoolilla. Lopuksi tuodaan
-esille norsut. Niitä on kolme: yksi suuri, ja kaksi aivan pientä
-kääpiötä, mutta kuitenkin paljon suurempikokoisia kuin hevonen. On
-ihmeellistä nähdä, miten nämä suunnattomat eläimet, jotka näyttävät
-niin kömpelöiltä ja raskailta, tekevät mitä vaikeimpia temppuja, joihin
-ei pystyisi edes hyvinkään sukkela ihminen. Erittäinkin kunnostautuu
-kaikkein suurin norsu. Se nousee ensiksi takajaloilleen, istuutuu,
-nousee päälleen seisomaan, jalat ilmassa, kulkee pitkin puisia pulloja,
-kulkee vierivällä tynnyrillä, kääntää kärsällään suuren pahvikirjan
-lehtiä, ja istuu vihdoin pöytään, sitoo liinan kaulaansa ja aterioitsee
-aivan kuin hyvinkasvatettu poika.
-
-Näytös päättyy. Katsojat hajaantuvat. Nadjan isä lähestyy
-eläinnäyttelyn isäntää, paksua saksalaista. Isäntä seisoo lautaisen
-väliseinän takana ja pitää suussaan suurta mustaa sikaria.
-
--- Suokaa anteeksi, -- sanoo Nadjan isä. -- Ettekö voi luovuttaa
-norsuanne minulle kotiin joksikin aikaa?
-
-Saksalainen levittää hämmästyneenä silmänsä ja suunsakin selälleen,
-niin että sikari putoo maahan. Rykien hän kumartuu, nostaa sikarin,
-pistää sen jälleen suuhunsa ja lausuu vasta sitte:
-
--- Luovuttaa? Norsun? Kotiin? En käsitä teitä.
-
-Saksalaisen silmistä näkyy, että hänkin tahtoo kysyä, eikö Nadjan isän
-päätä pakota -- Mutta isä selittää kiireesti mistä on kysymys: hänen
-ainoa tyttärensä, Nadja, sairastaa jotain merkillistä tautia, jota
-eivät edes tohtoritkaan oikein ymmärrä. Hän on jo kuukauden maannut
-vuoteessaan, laihtuu ja heikkenee joka päivä, ei ole huvitettu mistään,
-ikävöi ja sammuu hiljakseen. Tohtorit käskevät huvittaa häntä, mutta
-hän ei pidä mistään, -- käskevät täyttää kaikki hänen toivomuksensa,
-mutta hänellä ei ole mitään toivomuksia. Tänään hänen mielensä teki
-nähdä elävän norsun. Olisikohan se mahdotonta?
-
-Ja hän lisää väräjävällä äänellä, tarttuen saksalaista päällystakin
-napista:
-
--- Niin, nähkääs -- Minä tietysti toivon, että tyttöni paranee. Mutta
--- varjelkoon Jumala -- jos hänen tautinsa äkkiä päättyisi huonosti
--- jos tyttö äkkiä kuolisi? -- Ajatelkaahan vain: minua tulee koko
-elinikäni vaivaamaan ajatus, etten ole täyttänyt hänen viimeistä,
-kaikkein viimeisintä toivomustaan!...
-
-Saksalainen rypistää otsaansa ja kynsii miettiväisenä pikkusormellaan
-vasenta kulmakarvaansa. Vihdoin hän kysyy.
-
--- Hm -- Kuinkas vanha on tyttönne?
-
--- Seitsemännellä.
-
--- Hm -- Minun Liisani on myös seitsemännellä. Hm -- Vaan tiedättekö,
-se käy teille kalliiksi. Pitää kulettaa norsu yöllä, ja vasta
-seuraavana yönä voi tuoda sen takaisin. Päivällä ei voi. Kokoontuu
-publikum ja se tulee yksi skandaali -- Minä niinmuodoin kadotan
-kokonaisen päivän, ja teidän tulee minulle korvata tappio.
-
--- Oi, tietysti, tietysti, älkää siitä huolehtiko --
-
--- Ja sitte: salliiko polisi viedä yksi norsu yhteen taloon?
-
--- Minä sen järjestän. Kyllä se sallii.
-
--- Vielä yksi kysymys: salliiko teidän talonisäntä viedä taloonsa yksi
-norsu?
-
--- Kyllä sallii. Minä olen itse tämän talon isäntä.
-
--- Ahaa! Se on vielä parempi. Ja sitte vielä yksi kysymys: missä
-kerroksessa te asutte?
-
--- Toisessa.
-
--- Hm -- Se on jo pahempi -- Onko teidän talossanne leveät rappuset,
-korkea katto, suuri huone, leveät ovet ja hyvin luja permanto? Sillä
-tämä minun Tommy on 3 kyynärää 4 tuumaa korkea, ja 5 1/2 kyynärää
-pitkä. Sitäpaitsi se painaa 1800 kiloa.
-
-Nadjan isä miettii hetkisen.
-
--- Tiedättekö mitä? -- hän sanoo. -- Ajetaan heti meille ja katsotaan
-kaikki paikalla. Jos tarvitsee, käsken laajentaa seinä-aukot.
-
--- Oikein hyvä! -- suostuu eläinnäyttelyn isäntä.
-
-
-V
-
-Yöllä kuletetaan norsua vieraisille sairaan tytön luo. Valkoiseen
-peittoon verhottuna se arvokkaasti astelee keskikatua, nyökyttää
-päätään ja käärii vuoroin kärsänsä kokoon, vuoroin ojentaa sen
-suoraksi. Sen ympärille on myöhäisestä ajasta huolimatta kerääntynyt
-suuri kansanjoukko. Mutta norsu ei kiinnitä siihen huomiota: sehän
-näkee joka päivä satoja ihmisiä eläinnäyttelyssä. Vain kerran se hiukan
-suutahti.
-
-Joku katupoika juoksi aivan sen jalkojen väliin ja alkoi kujeilla
-töllistelijäin huviksi.
-
-Silloin norsu tyvenesti otti kärsällään hatun sen päästä ja heitti sen
-läheisen piikkiaidan yli.
-
-Poliisi kulkee väkijoukon keskessä ja kehottaa sitä: -- Hyvät herrat,
-tehkää hyvin ja hajaantukaa. Mitä tavatonta te siinä huomaatte?
-Ihmettelen! Ikäänkuin ette koskaan olisi nähneet elävää norsua kadulla.
-
-Lähestytään taloa. Porraskäytävässä, samoinkuin pitkin koko tietä, jota
-norsun tuli kulkea, aina ruokasaliin saakka, olivat kaikki ovet avatut
-selälleen, jota varten oli täytynyt vasaralla avata ovisalvat. Samoin
-oli tehty kerran ennenkin, kun taloon tuotiin suurta ihmeitätekevää
-pyhäinkuvaa.
-
-Mutta porraskäytävään saavuttaessa norsu pysähtyy itsepäisesti.
-
--- Pitää antaa sille jotain namusia -- -- saksalainen sanoo. -- Jokin
-makea pulla, tai jotain -- Noo -- Tommy! -- Ohoo -- Tommy!...
-
-Nadjan isä juoksee läheiseen leipuripuotiin ja ostaa suuren pyöreän
-mantelikakun. Norsu näyttää haluavan niellä sen kokonaisena ja lisäksi
-sen ympärillä olevan pahvilaatikonkin, mutta saksalainen antaa sille
-vain yhden neljänneksen. Kakku maistuu Tommysta hyvälle, ja se ojentaa
-kärsänsä saadakseen toisen palan. Mutta saksalainen on viekkaampi.
-Pitäen kädessään namusta, hän nousee ylös portaalta toiselle ja norsu
-seuraa häntä pakosta, kärsä suorana ja korvat pystyssä. Porrasten
-käänteessä Tommy saa toisen palan.
-
-Sillä lailla kuletettiin se ruokasaliin, josta edeltäpäin oli viety
-pois kaikki huonekalut, ja permanto paksusti peitetty oljilla --
-Norsun jalka sidotaan permantoon kiinnitettyyn renkaaseen. Sen eteen
-pannaan tuoreita porkkanoita, kaalia ja nauriita. Saksalainen asettuu
-viereiselle sohvalle. Sammutetaan tulet, ja kaikki panevat maata.
-
-
-VI
-
-Seuraavana päivänä tyttö herää aamun sarastaessa ja kysyy kaikkein
-ensiksi:
-
--- Vaan entä norsu? Onko se tullut?
-
--- On, -- äiti vastaa, -- mutta se käski että Nadja ensin peseytyisi,
-ja sitte söisi pehmeäksi keitetyn munan ja joisi kuumaa maitoa.
-
--- Onkos se kiltti?
-
--- Kiltti se on. Syö, tyttöseni. Heti menemme sitä katsomaan.
-
--- Onkos se lystikäs?
-
--- On hiukan. Pue lämmin röijy yllesi.
-
-Muna oli nopeasti syöty ja maito juotu. Nadja nostetaan istumaan
-samoihin vaunuihin, joissa hän ajoi ollessaan vielä niin pikkuinen,
-ettei osannut yhtään kävellä, ja hänet viedään ruokasaliin.
-
-Norsu onkin paljon suurempi kuin Nadja oli luullut, katsoessaan sen
-kuvaa. Kooltaan se on vain hiukkasen matalampi ovea, ja pituudeltaan
-täyttää puolet ruokasalista. Sen nahka on karkea, raskaissa poimuissa.
-Jalat ovat paksut kuin pölkyt. Pitkä häntä päättyy johonkin
-luudan-tapaiseen. Pää on täynnä suuria kyhmyjä. Korvat ovat suuret kuin
-takiaisen lehdet ja riippuvat alaspäin. Silmät ovat aivan pikkuruiset,
-mutta älykkäät ja hyvät. Torahampaat on leikattu poikki. Kärsä on kuin
-käärme ja päättyy kahteen sieraimeen, ja niiden välissä on taipuisa,
-notkea sormi. Jos norsu ojentaisi kärsänsä aivan suoraksi, niin
-varmaankin ylttyisi sillä ikkunaan.
-
-Tyttö ei pelkää ensinkään. Häntä vain hiukan ihmetyttää eläimen
-suunnaton koko. Sensijaan alkaa hoitajatar, kuustoistavuotias Polja
-vinkua pelosta.
-
-Norsun isäntä, saksalainen, lähestyy lastenvaunuja ja sanoo:
-
--- Hyvää huomenta, pikku neiti. Älkää peljätkö. Tommy on kovin kiltti
-ja pitää lapsista.
-
-Tyttö ojentaa hänelle pienen kalpean kätensä.
-
--- Hyvää päivää, miten voitte? -- hän vastaa. En pelkää tippaakaan.
-Mikäs sen nimi on?
-
--- Tommy.
-
--- Hyvää päivää, Tommy, -- lausuu tyttö ja kumartaa päällään. Sen
-tähden että norsu on niin suuri, ei hän uskalla sinutella sitä. --
-Miten olette nukkunut viime yön?
-
-Hän ojentaa sillekin kätensä. Norsu tarttuu varovasti hänen hentoihin
-sormiinsa ja puristaa niitä taipuisalla, vahvalla sormellaan paljoa
-enemmän hellävaroen kuin tohtori Mihail Petrovitsh. Tätä tehdessään
-norsu nyökäyttää päätään, ja sen pienet silmät ovat aivan tiirullaan,
-ikäänkuin se nauraisi.
-
--- Mutta sehän ymmärtää kaikki? -- tyttö kysyy saksalaiselta.
-
--- Oi kyllä, aivan kaikki, pikku neiti!
-
--- Mutta se vain ei puhu?
-
--- Niinpä juuri, se vain ei puhu. Minulla, tiedättekö, on myös tyttö,
-yhtä pieni kuin tekin. Hänen nimensä on Liisa. Tommy on hänen kanssaan
-suuri, hyvin suuri ystävä.
-
--- Jokos te, Tommy, olette juonut teetä? -- tyttö kysyy norsulta.
-
-Norsu ojentaa jälleen kärsänsä ja puhaltaa aivan tytön kasvoihin
-lämpöisen voimakkaan henkäyksen, niin että kevyet hiukset tytön päässä
-hulmahtavat hajalleen.
-
-Nadja nauraa ja paukuttaa käsiään. Saksalainen nauraa sakeasti. Hän
-on itse sellainen suuri, paksu ja hyvänluontoinen kuin norsukin, ja
-Nadjasta tuntuu, että he ovat kumpikin toistensa näköisiä. Ehkä he
-ovatkin sukua keskenään?
-
--- Ei, ei se ole juonut teetä, pikku neiti. Mutta se juo mielellään
-sokerivettä. Myöskin se pitää hyvin paljon pullista.
-
-Tuodaan tarjottimella pullia. Tyttö kestitsee norsua. Se tarttuu
-sukkelasti sormellaan pullaan, ja kätkee sen renkaaksi kiertyvällä
-kärsällään jonnekin alas pään alapuolelle, jossa sillä liikkuu
-lystikäs, kolmikulmainen, karvainen alahuuli. Kuuluu, miten pulla
-kahisee kuivaa nahkaa vasten. Samoin tekee Tommy toiselle pullalle, ja
-kolmannelle, neljännelle ja viidennelle, ja nyökäyttelee kiitollisuuden
-merkiksi päätään, ja sen pikkuruiset silmät ovat mielihyvästä
-tiirullaan. Ja tyttö nauraa ilosta.
-
-Kun kaikki pullat on syöty, esittää Nadja norsulle nukkensa:
-
--- Katsokaahan, Tommy, tämä hienosti puettu nukke on Sonja. Hän on
-hyvin kiltti lapsi, mutta hiukan juonikko eikä tahdo syödä soppaa. Ja
-tämä on Natasha -- Sonjan tytär. Hän on jo alkanut lukea ja tuntee
-melkein kaikki kirjaimet. Ja tuo on Matrjoshka. -- Se on minun kaikkein
-ensimäinen nukkeni. Katsokaahan, sillä ei ole nenää, ja pää on liimattu
-kiinni, ja hiukset ovat lähteneet. Mutta eihän kuitenkaan sovi ajaa
-muoria pois talosta. Eikö niin, Tommy? Hän oli ennen Sonjan äitinä,
-mutta palvelee nyt meillä kyökkipiikana. No, ruvetaanpas leikkimään,
-Tommy: te olette isä ja minä olen äiti ja nämä ovat meidän lapsia.
-
-Tommy suostuu. Se nauraa, tarttuu Matrjoshkaa kurkkuun ja vie sen
-suuhunsa. Mutta se on vain leikkiä. Pureksittuaan hiukkasen nukkea se
-laskee sen jälleen tytön polville, tosin hiukan märkänä ja rypistyneenä.
-
-Sitte Nadja näyttää sille suurta kuvakirjaa ja selittää:
-
--- Tämä on hevonen, tämä on kanarialintu, tämä on pyssy -- Tässä on
-lintu häkissä, tässä sanko, peili, uuni, lapio, varis -- Ja tämä,
-katsokaahan, tämä on norsu! Eihän se ole yhtään näköinen? Tokko norsut
-ovatkaan noin pieniä, Tommy?
-
-Tommyn mielestä ei niin pieniä norsuja ole missään maailmassa. Yleensä
-se ei pidä näistä kuvista. Se tarttuu kärsällään lehden reunaan ja
-kääntää sen.
-
-Lähenee päivällisaika, mutta tyttöä ei mitenkään saa norsun luota.
-Avuksi tulee saksalainen:
-
--- Sallikaa minun järjestää tämä asia. He syövät yhdessä päivällistä.
-
-Hän käskee norsua istumaan. Norsu istuutuu totellen, minkä johdosta
-koko huoneiston lattia jymähtää, astiat kaapissa tärähtävät ja
-alikerrassa kalkkirappaus varisee katosta. Sitä vastapäätä asettuu
-tyttö istumaan. Heidän välilleen nostetaan pöytä. Norsun kaulan
-ympäri sidotaan liina, ja uudet ystävykset alkavat syödä päivällistä.
-Tyttö syö kananlihasta keitettyä lientä ja pienen kotletin, ja norsu
-kaikenlaisia vihanneksia ja salaattia. Tytölle annetaan pikkuruinen
-lasi viiniä ja norsulle lämmintä vettä sekä lasillinen rommia, ja se
-imee mielihyvällä tämän juoman kärsällään suuhunsa liemimaljasta. Sitte
-he saavat jälkiruokaa -- tyttö kupillisen kaakaota ja norsu tällä
-kertaa puolen pähkinäkakkua. Saksalainen istuu tällä haavaa isän kanssa
-vierashuoneessa, ja juo olutta yhtä suurella nautinnolla kuin norsukin,
-mutta vain suuremmat määrät.
-
-Päivällisen jälkeen saapuu joitakin isän tuttuja, ja heitä varoitetaan
-jo eteisessä norsusta, etteivät pelästyisi. Ensin he eivät usko, mutta
-sitte, nähtyään Tommyn, he painautuvat ovea vasten.
-
--- Älkää pelätkö, se on kiltti! -- tyttö heitä tyynyttää.
-
-Mutta vieraat poistuvat nopeasti vierashuoneeseen ja lähtevät pois,
-viittäkään minuuttia istumatta.
-
-Saapuu ilta. On myöhä. Tytön on aika mennä levolle. Mutta häntä ei saa
-lähtemään norsun luota. Niin hän vaipuukin uneen sen vieressä, ja vasta
-nukuksissa viedään hänet lastenkamariin. Hän ei edes tunne, miten hänet
-riisutaan.
-
-Tänä yönä Nadja näkee unta, että hän on mennyt naimisiin Tommyn kanssa,
-ja että heillä on paljon lapsia, pieniä, iloisia norsunpoikasia. Norsu,
-joka yöllä vietiin takaisin eläinnäyttelyyn, näkee myös unta armaasta,
-kiltistä tytöstä. Sitäpaitsi se näkee unta suurista pähkinä- ja
-mantelikakuista, portin kokoisista...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Aamulla tyttö herää reippaana, virkeänä, ja kuten ennen muinoin, kun
-hän vielä oli terve, huutaa kuuluvasti ja kärsimättömästi, että talo
-raikaa:
-
--- Mai-to-aa!
-
-Tämän huudon kuultuaan äiti iloisena tekee ristinmerkin
-sänkykamarissaan.
-
-Mutta tyttö muistaakin samassa eilispäivän ja kysyy:
-
--- Entä norsu?
-
-Hänelle selitetään, että norsu on mennyt asialle kotiinsa, että sillä
-on pikkuisia lapsia, joita ei saa jättää yksin, että se käskee sanoa
-terveisiä Nadjalle, ja että se odottaa häntä luokseen vieraisille, kun
-hän tulee terveeksi.
-
-Tyttö hymyilee viekkaasti ja sanoo:
-
--- Ilmoittakaa Tommylle, että minä olen jo aivan terve.
-
-
-
-
-Joella.
-
-
--- Nuoriherra! Halloo, nuoriherra? -- kuului ikkunan takaa kiirehtivä
-kuiskutus.
-
-Makasin vuoteessani riisuutumatta, ja miten koinkaan taistella
-unteluutta vastaan, mutta juuri tällä hetkellä se alkoi jo vallata
-minut raukeaan helmaansa. Kuiskausta seurasi varova, mutta
-itsepintainen sormen naputus ikkunaan: minua kutsui ulos vanha kokkimme
-Jemeljan Ivanovitsh, jonka kanssa olimme sopineet, että lähdettäisiin
-yöksi pyytämään rapuja lihasyötillä. Nousin ja avasin akkunan, koettaen
-olla aikaansaamatta kolinaa. Minuutin kuluttua olin jo maassa, Jemeljan
-Ivanovitshin vieressä, väristen unesta ja kiihkosta, jonka minussa
-herätti odottava nautinto.
-
-Oudokseltaan en aluksi voinut erottaa mitään. Yö oli niin musta,
-kuin tapaavat olla vain kuumat ja kuunvalottomat heinäkuun yöt
-Etelä-Venäjällä. Liikkumattomassa, ikäänkuin veltossa ilmassa tuntui
-resedan sitkeä, makea tuoksu, joka täytti aituuksen, ja kukkivien
-niinipuiden vieno, mutta äitelä haju -- Ei yksikään ääni rikkonut syvää
-hiljaisuutta, lukuunottamatta vankkurien etäistä, hiljenevää kolinaa.
-
--- Eihän äiti herännyt? -- Jemeljan Ivanovitsh kysyi hätäisesti
-kuiskaten.
-
--- Ei, ei, ei kukaan ole kuullut -- Oletteko ottanut kaikki, Jemeljan
-Ivanovitsh? Haavinkin? ja lihan? ja kannun?
-
--- Tss -- älkää kolistako, nuoriherra -- Jos äiti herää, niin rupeaa
-torumaan meitä molempia -- No mennäänpä sitten.
-
-Me astuimme ha'an laitaa kapeata tietä pitkin, jota reunusti molemmin
-puolin tiheä ja paljon ihmisen pituutta korkeampi sekapensaikko --
-Minusta yhä tuntui, että seuraavalla hetkellä kompastun johonkin
-esteeseen, pysähdyin senvuoksi usein ja ojensin käteni eteenpäin,
-ummistaen lujasti silmäni. Minusta oli hiukan kaameata, mutta
-vaikutelmien uutuus ja ennen kaikkea niiden luvattomuus soi niille
-selittämättömän ihanuuden, sellaisen ihanuuden, että minä nyt vieläkin,
-25 vuoden kuluttua, tunnen tätä yötä muistellessani iloisen ja
-tuskallisen ahdistuksen rinnassani.
-
-Äkkiä kompastuin Jemeljan Ivanovitshiin. Hän seisoi ja hypisteli jotain
-pimeässä.
-
--- Mitä te teette, Jemeljan Ivanovitsh? -- minä kysyin, haparoiden
-käsilläni hänen selkäänsä.
-
-Vanhus nähtävästi yritti vääntää jotain auki. Hän vastasi minulle
-väliajoin, huohottaen raskaasti ponnistuksesta.
-
--- Nähkääs minä tahdon -- kas miten ovat vääntäneet kiinni, paha heidät
-periköön -- tahdon -- ottaa irti soihdun kannen -- se on varmaan
-ruostunut -- no nyt se lähtee -- lähtee -- valmis!...
-
-Kuulin tulitikun raapaisevan, ja öljysoihtu leimahti punaisena,
-savuavana ja heiluvana liekkinä palamaan. Jemeljan Ivanovitshin
-kasvot tulivat ankariksi ja muuttuivat merkillisesti. Tuuheista
-kulmakarvoista, nenästä ja viiksistä laskeusivat hänen päälleen pitkät,
-vinot ja vapisevat varjot. Läksimme astumaan eteenpäin. Nyt minusta
-tuntui vielä kaameammalta kuin pimeässä. Tutut pensaat näyttivät meitä
-joka taholta joukoin ympäröiviltä, hoikilta ja epäselviltä aaveilta.
-Soihdun liekki värähteli hiljaa räiskien, Jemeljan Ivanovitshin edellä
-käyvä pitkä varjo syöksähteli milloin oikealle, milloin vasemmalle,
-ja pitkät aaveet riensivät levottomasti eteemme, painuivat maahan ja
-juoksivat nopeasti takaisin, kadoten pimeään selkäni taakse; toisinaan
-ne äkkiä siirtyivät ahtaaksi joukoksi ja heilahtelivat, ikäänkuin
-tehden jotain keskinäisiä sopimuksia.
-
-Pensaikko loppui. Eteemme aukeni kenttä. Niinipuun haju muuttui
-kasteisen ruohon ja veden voimakkaaksi hajuksi. Läheiseltä Bulavinilta
-tuulahti vilposasti. Arolla lauloi miljoonia heinäsirkkoja ja lauloi
-niin kumman äänekkäästi ja rytmillisesti, että tuntui siltä, kuin
-laulaisi vain yksi ainoa sirkka.
-
-Laskeuduimme jokirantaan, joka tasaisena, tyvenenä ja tummana juovana
-juoksi matalain, mutta jyrkkien rantojen välissä, joilla kasvoi tiheä
-pajukko. Rannassa vesi solisi soinnukkaasti ja yksitoikkoisesti,
-syrjäyttäessään lahdelmia ja pensaitten paljastuneita juuria. Jemeljan
-Ivanovitsh valitsi kahden raidan välistä mukavan kuivan paikan ja pisti
-soihdun pitkän varren syvään kuoppaan lähelle rantaa. Veteen ilmestyi
-heti suuri, värisevä, sumeanruskea pilkku, jonka keskellä väreili
-kirkas tulen heijastus.
-
-Meidän laitteemme eivät olleet monimutkaisia. Me solmimme hienoa
-nuoraa ristiin suuren lihapalan ympäri; kyynärää ylemmä laadimme
-kohon kuivasta oksasta, ja sitte Jemeljan Ivanovitsh laski tämän
-syötin veteen, pitäen toista päätä kädessään. Minun täytyi vanhasta
-olkihatustani tehtyine haaveineni odottaa, kunnes rapu ilmestyisi veden
-pinnalle, sitte ottaakseni sen altapäin. Rasvainen liha painui hyvin
-vitkaan, ikäänkuin sulaen ruskeassa vedessä. Minä näin sen vielä kauan
-veden alla; vihdoin se katosi, ja koho pysähtyi liikkumattomaksi.
-
--- Nytpä me, nuoriherra, pistämme tupakaksi, Jemeljan Ivanovitsh sanoi,
-istuutuen mukavammin ja oikoen luuvaloisia jalkojaan. -- Kas, tuolla
-rannalla käy hevosiakin -- ruohoa syöskentelevät --
-
-Suojasin kämmenellä silmiäni valolta. Joki ei tältä kohtaa ollut leveä,
-kaikkiaan noin kymmenen tai viisitoista askelta, ja minä saatoin
-erottaa kaksi hevosta. Toinen -- valkoinen -- seisoi kylittäin, ja
-katsoi meitä tuijottaen ja välinpitämättömästi, kääntäen luisevan
-kaulansa meihin päin. Kauempana sen takana näkyi vain toisen,
-varmaankin ruskean tai punaisen ruskean hevosen maata kohti painunut
-turpa ja yhteen sidotut jalat; minä kuulin, miten se äänekkäästi
-pärskyi ja louskutteli leukojaan, pureskellessaan ruohoa. Vielä
-etäämpänä silmä upposi läpäisemättömään, sakeaan pimeyteen, josta
-pisti esiin muutamia läheisiä pensaita, joihin soihdun valo ylttyi;
-kalpeitten, hentojen ja pitkien lehtien muodostamat tuuheat kupukatot
-näyttivät joltain kummalliselta oopperakoristeilta. Tähdet heijastuivat
-vedestä, vilkkuen ja levenneinä.
-
-Koho värähti ja alkoi heilahdella.
-
-Minä kuiskasin kiihtyneenä:
-
--- Jemeljan Ivanovitsh -- Tärppii! vetäkää Jumalan tähden!
-
-Mutta vanhus vain pudisti harmistuneesti päätään. Koho liikkui yhä
-edelleen, muodostaen ympyrän kehiä, ja jolloinkin lyhyesti painuen
-etuosastaan veden alle. Minä -- koettaen olla hengittämättä, ponnistaen
-jalkani joesta pistävään kantoon ja ojentaen esiin kepin nenässä olevaa
-haavia -- kiduin kärsimättömästä odotuksesta. Äkkiä koho tykkänään
-katosi veden alle. Jemeljan Ivanovitsh nosti hitaasti nuoraa ylöspäin.
-Minuutin kuluttua minä näin suunnattoman suurelta näyttävän lihapalan
-ja siihen kiinni iskeneen ravun sakset.
-
--- Pitäkää! -- vanhus huudahti ja tempasi äkisti nuorasta. Minä
-pistin haavin alle -- Meidän liikkeemme sopeutuivat toisiinsa
-vaistomaisesti ja sukkelasti: haavissa, josta vesi sointuen tipahteli
-jokeen, pyristelihe suonenvedontapaisesti kaulaansa naksuttaen
-suunnattoman suuri musta rapu. Jemeljan Ivanovitsh tarttui kahden
-sormen sitä selästä ja nosti sen riemuiten ilmaan. Rapu oli yli
-puolentoista korttelin mittainen. Se naksutteli edelleen kaulaansa,
-haroi etujaloillaan, sulkien ja avaten saksiaan, ja liikutti pitkiä
-viiksiään. Jemeljan Ivanovitsh heitti sen kannuun.
-
-Ensimäisen ravun jälkeen rupesi pyynti onnistumaan oikein hyvin. Aina
-vähän päästä vanhus nosti haavista mustia hirviöitä, ollen niistä yhtä
-vilpittömän ja äänekkään iloinen kuin minä, kymmenvuotias poikavekara.
-Ja joka ravulle hän ehdottomasti antoi jotain lystillisiä nimityksiä,
-ennenkuin laski sen kannuun.
-
--- Aa! herra Krapula! jouduittekos satimeen? hän kysyi koomillisesti
-ilakoiden, -- suvaitkaa, suvaitkaa astua toisten seuraan. Siellä on
-iloisempi ollaksenne.
-
-Tai:
-
--- Nöyrin palvelijanne, herra Krapulin. Odotimme kärsimättömästi
-tuloanne. Tehkää hyvin.
-
-Kolme tai neljä rapua pääsi meiltä. Näissä tapauksissa me tulistuimme
-ja syydimme purevia nuhteita toisillemme. Mutta tuskin liikahti koho
-vedessä -- niin vihamme heti lauhtui ja me aloimme jälleen, kädet
-innosta vapisten, kuiskaten ärsyttää toinen toistamme: oo-o! kas miten
-nykäisi! Varmaan siinä tärppii suunnaton Krapulainen! -- Lapsellisessa
-ihastuksessa kutsuimme uhrejamme mitä ihmeellisimmillä nimillä.
-Epätavallinen valvominen, yön kauneus ja kiihkoisten kalamiesten
-intohimo meitä kiihdytti ja huumasi.
-
-Mutta kymmenennen jälkeen rupesi onnistumaan huonommin. Kahdettatoista
-rapua odotimme noin neljännestunnin.
-
--- Miksemme saa mitään, Jemeljan Ivanovitsh? minä kysyin kiihtyneenä ja
-ärtyisenä.
-
-Hän levitti käsiään:
-
--- Herra hänen tietää. Tai ehkä ovat ne, jotka pääsivät meiltä pakoon
-teidän hyväntahtoisuutenne kautta, ottaneet ja kertoneet muille,
-millaisia viekkaita ihmisiä me olemme. Mistäs sen tietää?
-
--- No jo nyt joutavia! Ei suinkaan rapu voi kertoa mitään? Eihän sillä
-ole ääntäkään --
-
--- Ee! Älkää te puhuko niin. Ei sillä ole ääntä, mutta kuitenkin on
-se viisas eläin. Eipä turhaan! Kyllä se siellä varmaan jotain --
-eleilläänkö, vai miten, mutta varmasti se ilmottaa --
-
-Me vaikenimme. Minut valtasi se kauhea, liikkumaton hiljaisuuden lumo,
-jonka tuntee ainoastaan varhaisimmassa lapsuudessaan. Katsoin yhä
-vain soihdun punaista tulta. Päässäni ei ollut ajatuksen hiventäkään,
-mutta tunne jostain sopusointuisesta, ihanasta ja lempeästä
-täytti sieluni ääriään myöten. Ja niinä hetkinä olin tuntevinani
-ohitseni juhlallisesti virtaavan jonkin suunnattoman, ikäänkuin
-maailmankaikkeuden --
-
-Eikö siinä minun ohitseni liukunut aika?
-
-Äkkiä tuntui tuulahdus. Meidän tulemme houkuttelemana lensi ohitsemme
-matalalta, kevyesti ja äänettömästi suuri harmaa lintu. Minä vavahdin.
-Lumo katosi, ja minun tuli hiukan ikävä olla.
-
--- Sanokaa, Jemeljan Ivanovitsh, -- minä kysyin veltosti, -- miksikä on
-tämän joen nimi Bulavin?
-
-Vanhus liikutti huuliaan.
-
--- Herra hänen tietää. Kutsuivat hyvät ihmiset Bulaviniksi, ja niin sen
-nimi on Bulavin.
-
--- Siinäkö kaikki?
-
--- Tietenkin kaikki. Kertovat vähävenäläiset, että tässä, muka
-Galotshja-Skeljassa muinoin asui rosvo, nimeltään Bulavin -- No
-niin, vähänkö ne tyhmät vähävenäläiset rupattavat. Et jouda kaikkea
-kuulemaankaan.
-
-Minä oikein vavahdin kärsimättömyydestä.
-
--- Kyyhkyläinen, Jemeljan Ivanovitsh, kertokaahan. Rakas, kertokaa
-Bulavinista --
-
--- Mitäs siinä on kertomista? -- vanhus murahti ja ryhtyi imemään
-lyhyttä piippunysäänsä. -- Mitäs siinä on kertomista? No, elipä
-täällä, muka, se sama Bulavin ja rosvosi. Hän oli ennen Pugatshovin
-joukkueessa, vaan kun Pugatshov saatiin kiinni ja vietiin Moskovaan,
-niin Bulavin siirtyikin tänne Jaik-joen varsilta. Hän keräsi
-ympärilleen joukon samanlaisia rohkeita reimapoikia kuin hän itsekin
-oli ja rupesi siitä ryöstämään kristittyjä ihmisiä ja tekemään
-väkivaltaa. Hän oli, sanotaan, jokaista petoa julmempi, eikä
-raadellut ja polttanut yksistään puutteen tähden, vaan noin vain --
-huvikseen -- Kovin hän piti verestä. Köyhiltä ihmisiltä Bulavin itse
-omalla kädellään hakkasi pään, vaan rikkaita pyrki sitä ennen vielä
-kiusaamaankin, Hyökkääpä hän, esimerkiksi, tilanomistajan kartanon
-kimppuun, polttaa sen tuhaksi, ryöstää, ja sitte käskee pistää
-isäntäväen, miehen ja vaimon paaluun, ja vielä rinnatusten, ja vielä
-kasvotkin vastatusten. "Ihailkaa, sanoo, toisianne, kallis isäntäväki"
--- Sellainen se oli kauhea peto -- Vaan eipä voitu häntä mitenkään
-saada kiinni, vaikka tsaarin sotajoukot kulkivat jos miten monasti
-häntä takaa-ajamassa -- Oli eilen täällä, vaan nyt ei enää ja jäljetkin
-hävinneet -- Sillä talonpojat pelkäsivät häntä pahemmin kuin kuolemaa
-eivätkä uskaltaneet häntä ilmiantaa.
-
--- No eikö häntä saatukaan kiinni?
-
--- Ei, kyllä sitte saatiin. Tyttö hänet petti. Rakastui hän tyttöön,
-täkäläisen myllärin tyttäreen, ja varasti hänet kotitalostaan. Vaan
-tämä tyttö ei tahtonut lähteä suosiolla. "Sinä, sanoo, olet pahantekijä
-ja lihaksi tullut perkele, ja kristitty veri on kuivettunut sinuun
-hamaa päälakea myöten" -- No, hän ei mitenkään kuunnellut tyttöä --
-otti väkisin. Silloin tämä sanoikin hänelle: "Et sinä tahtonut minua
-sääliä, vaan turmelit minun neidon nuoruuden ja kauneuden, niin katso
-siis, sentähden en minäkään sinua sääli." Ja niin tekikin. Kerran, kun
-Bulavin poikineen juopotteli juutalaisen luona kapakassa, lähti tämä
-sama myllärin tytär everstin luo, joka oli määrätty takaa-ajoon, ja
-ilmaisi kaikki. "Kas tuolla, sanoo, tuolla noin hän on, meidän kirkas
-haukkamme, menkää ja ottakaa hänet." No, sotamiehet tietysti heti
-ympäröivät kapakan ja sytyttivät katon palamaan, ja heti kun Bulavin
-hyppäsi ulos ikkunasta heittivät he verkon hänen päälleen ja sitoivat
-hänet kiinni. Sillä muulla lailla ei kukaan uskaltanut häntä lähestyä.
-Niin. Niinpä he hänet sitoivat, kyyhkyläisen, ja lähettivät sidottuna
-Moskovaan, ja Moskovassa pyöveli hakkasi häneltä ensin kädet, sitte
-jalat ja vasta lopuksi pään. Mutta jäännökset poltettiin roviolla ja
-tuhka siroteltiin kaikkiin neljään ilmansuuntaan --
-
-Vanhus vaikeni. Alkoi sarastaa. Tämä huomattiin siitä, että auer tuli
-hiukan harmahtavaksi, ja toisella rannalla hevosten luona minä saatoin
-jo erottaa kolme vatsallaan makaavaa talonpoikais-lasta. Jemeljan
-Ivanovitsh kiihottui äkkiä, ja painautuen minun puoleeni alkoi puhua
-matalalla pelästyneellä äänellä:
-
--- Vaan sepä ei olekaan totta, että hänet Moskovassa teilattiin,
-sillä Moskovaan ei tuotu häntä, vaan jokin muu kasakka. Vaan itse
-Bulavinille Herra mietti toisen rangaistuksen -- Sanotaan, että Jumalan
-enkelit ottivat rosvon käsivarsilleen, veivät ulos tulesta ja sulkivat
-syvään maanalaiseen luolaan, lähellä Galotshja-Skeljaa -- Ja täytyypä
-Bulavinin siinä luolassa (vanhuksen ääni kävi yhä salaperäisemmäksi)
-istua viimeiseen päivään saakka -- Rautaketjut ympäröivät hänen
-ruumistaan, ja pitkän pitkä keltamahainen käärme yötä päivää jäytää
-hänen sydäntään -- vähävenäläiset, jotka ovat ajaneet sivu, sanovat
-toisinaan kuuluvan, miten Jumalan kirooma rosvo vääntelehtii maan alla
-ja kalistelee ketjujaan -- tahtoo yhä ne murtaa --
-
-Kylmä kauhu virtasi äkkiä aaltona ruumiini läpi ja nosti hiukset
-pystyyn päässäni. En uskaltanut kääntyä ympäri.
-
--- Sanotaan vielä, -- vanhus jatkoi, katsellen pelokkaana ympärilleen,
--- sanotaan vielä, että kerran vuodessa, yöllä, Bulavin astuu ulos
-luolastaan -- Sattuu tämä kesällä varpusyönä [myrsky-yö, joka karkottaa
-varpuset pesistään. Suomentajan muist.] -- Kulkee hän metsiä, soita
-ja kenttiä, kekonsa on korkeampi suurimpia puita, ja olkapäällään on
-kokonainen mänty sauvan asemasta. Ja jos hän tänä yönä, varjelkoon
-Herra, kohtaa jonkun tiellä, niin heti mylväisee kauhealla äänellä ja
-tappaa sauvallaan. Siksi ei varpusöinä kukaan poistukaan kotoaan, ja
-vanhat eukot rukoilevat aamuun saakka pyhäinkuvien edessä --
-
-Jemeljan Ivanovitsh katsahti minun kauhun vääntämiä kasvojani ja lisäsi
-luonnottomasti nauraen:
-
--- No niin, tyhjää puhettahan se kaikki on, pelkkää tarua. Vähätkös
-mitä ne vähävenäläiset rupattavat. Voikos se tapahtua, että koko iän
-käärme jäytäisi ihmisen sydäntä?... Joutavaa puhetta -- Oh Herra,
-taivaan kuningatar, -- ukko rykäisi, yrittäessään nousta pystyyn, --
-mennäänpä nuoriherra kotiin -- emme kuitenkaan enää mitään saa --
-
-Me keräsimme omaisuutemme ja lähdimme. Taas, kun astuimme pensaikkoa,
-häärivät ja tanssivat ympärillämme korkeat aaveet, ja minä pidin
-kädelläni kiinni kokin takinliepeestä, pelosta väristen ja kylmeten.
-Minusta tuntui yhä siltä, että jos katsahdan syrjään, niin näen jossain
-taivaanrannalla sauva selässä astuvan suunnattoman suuren ihmisen
-varjon, joka kohoaa puutarhamme puitten yli, jotka jo epäselvästi
-kuvastuivat aamun utuista sarastusta vasten.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOINEN VILLAKOIRA Y.M.
-KERTOMUKSIA***
-
-
-******* This file should be named 62836-8.txt or 62836-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/8/3/62836
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/62836-8.zip b/old/62836-8.zip
deleted file mode 100644
index 93ac9e4..0000000
--- a/old/62836-8.zip
+++ /dev/null