diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63026-8.txt | 1568 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63026-8.zip | bin | 30499 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 1568 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..990bbb9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63026 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63026) diff --git a/old/63026-8.txt b/old/63026-8.txt deleted file mode 100644 index 6df5c7a..0000000 --- a/old/63026-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1568 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Immenjärvi, by Theodor Storm - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Immenjärvi - - -Author: Theodor Storm - - - -Release Date: August 23, 2020 [eBook #63026] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK IMMENJÄRVI*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -IMMENJÄRVI - -Kirj. - -TEODOR STORM - -Suomennos 28:sta saksankielisestä painoksesta - - - - - -Helsingissä, -K. E. Holmin kustantama. -1887. - - - - -SISÄLLYS: - -Vanhus. -Lapset. -Metsässä. -Lapsi tien varrella. -Kotona. -Kirje. -Immenjärvi. -Se oli äitini tahto. -Liisi. -Vanhus 2. - - - - -VANHUS. - - -Loppu-syksyn eräänä iltapäivänä astui i'ällinen, hyvästi puettu mies -vitkaan katua myöten. Näytti siltä kuin olisi hän kävelymatkalta tullut -takaisin kotiinsa, sillä hänen vanhanaikaiset solkikenkänsä olivat -pölyiset. Pitkää kultanuppista keppiänsä kantoi hän kainalossansa; -terävillä silmillänsä, joissa säilyi koko jo muuten väistynyt nuoruus, -ja joitten sekä lumivalkoisten hiustensa eroitus oli omituisesti -silmäänpistävä, katseli hän tyynesti ympärillensä kaupunkia, joka -ilta-auringon lämmössä oli siinä hänen edessänsä. Melkein olisi luullut -hänen muukalaiseksi, sillä ohitse-kävijöistä tervehti häntä vaan harva, -vaikka moni täytymisestä katseli niitä vakavia silmiä. Vihdoin pysähtyi -hän erään korkean kulmatalon luokse, katsahti vieläkin kerran taaksensa -kaupunkiin ja astui sitte asunnon eteistilaan. Ovikellon kilistessä -siirtyi suojuksen sisästä vehreä varjostin sen ja eteistilan välisestä -kurkistin-ikkunasta ja sen takana tuli näkyviin vanhan rouvan muoto. -Ruokokepillänsä viittasi mies hänelle. "Eikö vielä tulta!" sanoi hän -outomaisella murteella, ja emännöitsiä laski varjostimen taaskin alas. -Vanhus astui sitte avarasta etuhuoneesta lävitse salin, minkä seinillä -oli suuria tammipuisia kaappia, joissa posliinisia kruukku-astioita; -vastakohtaisesta ovesta astui hän pieneen etehiseen, josta ahtaat -rappuset johtivat talon takapuolisen osan ylis-huoneihin. Verkkaan -kiipesi hän ylös, avasi siellä oven ja astui kohtuullisesti avaraan -huoneesen. Siellä oli kotirauhaista ja hiljaista; yksi seinä oli -melkein kokonaan asettimien ja kirjakaappien hallussa, toisella oli -ihmisten ja kalujen kuvia; yhden vehreällä vaatteella peitetyn pöydän -edessä, jolla oli muutamia avattuja kirjoja, seisoi raskas -samettipatjanen nojatuoli. Hatun ja kepin nurkkaan laskettuansa, istui -vanhus nojatuoliin ja näytti ristissä käsin lepäävän kävelymatkastansa. -Hänen siinä istuessaan tuli vähittäin pimeämpi. Vihdoin tunki kuun säde -ikkunaruudusta maalauksille seinässä ja mitä edemmäksi se valaistu -vyöhyke siirtyi, sen muassa siirtyivät miehen silmätkin ihan -ehdottomasti. Valopiirto tuli nyt pienelle kuvalle, joka oli -yksinkertaisessa mustassa kehässä. "Liisi!" lausui vanhus hiljaa; sen -sanan sanottuansa oli aika hänelle muuttunut: _hän oli nuoruutensa -i'ässä_. - - - - -LAPSET. - - -Pienen ajan kuluttua tuli hänen luoksensa pieni somavartaloinen tyttö. -Sen nimi oli Liisi ja i'ältänsä saattoi hän olla viisivuotias. Hänellä -oli kaulassa punainen silkkinen huivi, somasti soveltuva hänen -ruskeihin silmiinsä. - -"Reino!" huudahti... tyttö, "meillä on vapaa; koko päivänä emme mene -kouluun, emmepä vielä huomennakaan." - -Laskutaulunsa, mikä hänellä jo oli kainalossa, pisti Reino sukkelaan -oven taakse, sitte juoksivat molemmat lapset puutarhaan ja puutarhan -portista ulos niitylle. Odottamaton loma oli lapsille erinomaisesti -mieliin. Reino oli Liisin avulla niitylle ruohoisista turpeista -rakentanut majan; siinä arvelivat he kesä-iltasina asua, mutta siinä -puuttui vielä penkki. Nyt ryhtyi hän heti työhön; hänellä oli jo -varoilla nauloja, vasara sekä tarpeelliset laudat. Sill'aikaa -juoksenteli Liisi niityllä keräämässä kukkia, joista aikoivat tehdä -kiehkuroita ja seppeliä. Monta naulaa hakkasi Reino vääräksi mutta sai -lopullisesti kuitenki penkkinsä valmiiksi. Hänen majasta ulos -tullessansa oli Liisi jo kaukana siitä niityn toisella puolella. - -"Liisi!" huusi hän, "Liisi!" ja tyttö tulikin sitä vauhtia että -hiussuortuvansa heiluivat. "Tule", sanoi hän, "majamme on nyt valmis. -Onhan sinun oikein vari; käy nyt sisään istumaan uudelle penkille. Minä -kerron sinulle jonkun tarinan." - -Molemmin astuivat he majaan ja istuivat sen uudelle penkille. Liisi -otti helmastansa kukkia ja sidelankaa; Reino alkoi kertoa: "Oli kerran -kolme kehrääjätärtä -- -- --." - -"Oi", sanoi Liisi, "osaanhan minä sen jutelman jo ihan ulkoa; et saa -jokakerta samaa kertoa." - -Reinon oli sillensä jättäminen tarina kolmesta kehrääjä-akasta ja sen -sijaan kertoi hän jutelman mies-polosesta, joka laskettiin jalopetoin -luolaan. "Tuli sitte yö", sanoi hän, "tiedätkö, vallan pimeä yö, ja -jalopedot nukkuivat. Mutta unissansa haukottelivat ne ja pistelivät -punaisia kieliänsä; silloin värisi mies ja odotti aamun tuloa. Mutta -äkkiä valaisi ympärillänsä kirkas valo ja kun hän päänsä nosti, seisoi -edessänsä enkeli. Se viittasi hänelle kädellänsä ja meni suoraan -kallion sisään." - -Liisi oli tarkoin kuunnellut. "Enkeli?" sanoi hän: "Oliko sillä -siivetkin?" - -"Se on vaan jutelma", vastasi Reino; "eihän niitä enkeleitä olekkaan." - -"Hyi, Reino!" sanoi hän ja katsoi poikaa vakavasti silmiin. Mutta kun -se katseli häntä kolkosti, kysyi tyttö epäilevästi: "miksikä sitä sitte -aina sanotaan? Äiti ja täti sanoo, koulussakin sanotaan niitä olevan." - -"Sitä en tiedä", vastasi hän. - -"Mutta", sanoi Liisi, "eiköhän ole jalopetojakaan?" - -"Jalopetojako? Niitä on varmaan. Intiassa valjastavat epäjumalain papit -niitä vaunujen eteen ja ajavat niillä puhki erämaan. Kun minä tulen -mieheksi, tahdon itsekin sinne. Siellä on tuhatvertaisesti kauniimpi -kuin meillä: ei siellä talveakaan ole. Sinunkin pitää tulla sinne. -Tahdotko?" - -"Tahdon", sanoi Liisi; "mutta äitinkin pitää tulla muassa, niinpä -sinunkin äitisi." - -"Ei", sanoi Reino; "he ovat silloin jo liian vanhoja, heitä emme voi -ottaa." - -"Mutta en minä uskalla yksinäni." - -"Jopa uskallat; silloin olet minun todellinen rouvani, eikä ole -toisilla sinuun mitäkään valtaa." - -"Mutta äitini tulee itkemään." - -"Mutta tulemmehan me takaisin", sanoi Reino kiivaasti; "sano suoraan -tuletko muassani? Muuten matkaan yksinäni, enkä sitte tule milloinkaan -takasin." - -Pieni tyttö oli puhjeta itkuun. "Älä vaan katsele niin pahasti", sanoi -hän, "kyllä minä tulen muassasi Intiaan." - -Riemullisesti syleili Reino häntä ja veti hänen ulos niitylle. -"Intiaan, Intiaan", lauloi hän ja pyöritti häntä niin että putosi hänen -punainen huivinsa kaulastansa. Mutta äkkiä laski hän hänen taaskin irti -ja sanoi totisena: "ei siitä sentään mitään tule, sinä puutut -rohkeutta." - --- "Liisi! Reino!" huudettiin silloin puutarhan portista. "Täällä -olemme", vastasivat lapset ja juoksivat käsi kädessä kotiin. - - - - -METSÄSSÄ. - - -Näin elivät lapset toinentoisensa seurassa; tyttö oli pojan mielestä -usein liian ujo, poika tytön mielestä usein liian tuima, mutta sekään -ei eroittanut heitä. Melkein kaikki vapaahetket olivat he yhdessä, -talvella vanhempainsa ahtaissa huoneissa, kesällä lehdikoissa ja -nurmilla. Kun opettaja kerran Reinon kuulten torui Liisiä, survasi -poika tuimasti taulunsa pöytään vetääksensä opettajan huomion itse -puoleensa. Se jäi kuitenkin huomaamatta. Mutta Reino jätti tarkkaamatta -koko sen hetkisen maantieteen opetuksen; sen sijaan sepitti hän pitkän -laulun, jossa vertasi itsensä nuoreen kotkaan, kouluttajan harmaasen -varekseen; Liisi taas oli valkonen kyyhkynen. Kotka lupasi kostaa -varekselle kun vaan saa siipensä kasvaneiksi. Kyyneleet tulivat nuoren -runoilijan silmiin; itse mielestänsä oli hän hyvinkin ylevä. Kotiin -tultuansa hankki hän pienen jämeän paperikäärrön ja kirjoitti -huolellisesti ensimäisen runoelmansa siihen. -- Pian aikoin joutui hän -toiseen kouluun; siellä teki hän tuttavuuden monen oman-ikäisensä pojan -kanssa, mutta siitä ei loppunut seurustelemisensa Liisin kanssa. Niitä -taruja, joita hän monet kerrat oli hänelle kertonut ja ne joista hän -parhaimmin piti, rupesi hän nyt kirjoittelemaan ja sitä tehdessään -halutti hänen hyvästi pistellä joukkoon omiansakin, joitakuita omia -tunteitansa ja mielipiteitänsä, mutta sitä ei hän kuitenkaan tullut -tehneeksi, mutta hän itsekään ei tietänyt miksikä se tekemättä jäi. -Senpätähden kirjoitti hän ne tarkoin niinkuin hän itse ne oli kuullut. -Ne lehdet antoi hän sitte Liisille, joka huolellisesti talletti ne -satullinsa yhdessä laatikossa ja Reino oli suuresti mielihyvissään kun -hän hänen läsnä-ollessaan kuuli tytön niistä kirjoitetuista vihkoista -lukevan äitillensä. - -Seitsemän vuotta oli kulunut. Hankkiaksensa enemmän opintoja, piti -Reinon lähteä kaupungista. Vastoinmielinen oli Liisille koko se ajatus -että hän nyt joku aika joutuisi olemaan ilman Reinon seuraa. Hän -iloitsi kun Reino eräänä päivänä sanoi että hän, miten ennenkin, -kirjoittaisi jutelmia ja lähettäisi niitä hänelle niitten kirjeitten -muassa, joita hän panee tulemaan äitillensä. Hän pyysi tytön -kirjoittamaan hänelle takaisin mitä hän niistä piti. Lähtöpäivä läheni, -mutta sitä ennen syntyi runovihkoon monta laulupätkää. Se, ainoasti se -oli salaisuus Liisille vaikka juuri hän oli syy koko sen kirjan syntyyn -ja hän useampain lauluin esine. Niitä oli jo karttunut kirja puoliksi. - -Oli kesäkuu; Reinon piti seuraavana päivänä lähteä matkalle. Yksi -juhlallinen päivä tahdottiin vielä yhdessä viettää. Siksi pantiin -toimeen käynti läheiseen lehtimetsään ja se oli tehtävä vähä -suuremmassa seurassa. Metsän syrjään asti ajettiin vaunuissa; sinne -kesti matka tunnin ajan; sitte eväsvasut käsiin ja jalkasin edemmäksi. -Ensin tuli käydä läpi kuusimetsän; se oli kalpea ja siimeinen, maa yltä -yli neulasia täynnä. Puolentunnin käymisen jälkeen tultiin kuusikosta -rehevään lehtimetsään; se oli valoisa ja vehreä, auringon säteitäkin -pääsi pilkoittelemaan runsaslehtisten oksain lävitse, heidän päänsä -ylitse hyppi orava oksalta oksaan. Seurue pysähtyi paikalla, -semmoisella missä ikivanhain pyökki-puitten latvat olivat yhdistyneet -holvikuvun muotoiseksi. -- Liisin äiti avasi yhden eväsvasun, muuan -vanha herra rupesi ruuanasettajaksi. "Nyt kaikki minun ympärilleni, te -linnunpoikaset!" huusi hän, "ja pankaa tarkoin mieleenne mitä nyt sanon -teille. Aamuruuaksi saa kukin teistä kaksi kuivaa korppua; voi unohtui -kotiin. Särpimen saa kukin hankkia itse. Mansikoita on metsässä kyllin; -ne ovat sen omia, joka niitä hakee ja löytää. Siihen osaamaton saa -syödä leipänsä kuivana; niin käy kaikkialla tässä elämässä. -Ymmärrättekö?" - -"Kyllä ymmärrämme", vastasivat lapset. "Niin", sanoi vanhus, mutta minä -en vielä sanonut kaikkea sanottavaani. "Me vanhat olemme jo kyllin -hääränneet elämässä, me sentähden jäämme kotiin, se on näitten puitten -varjoon, me kuorimme perunia, teemme tulen ja valmistamme ruuan; -sydänpäiväksi olemme jo muniakin keittäneet. Kaikesta siitä olette -meille velkaa puolet mansikoistanne, jotta on meillä teille -jälkiherkkuakin tarjottavana. Käykää nyt itään ja länteen sekä -muistakaat olla toimellisia!" - -Lapset iskelivät leikillisesti silmiä. "Malttakaat", huusi vanha herra -vielä kerran. "Enhän minä sitä tarvinne sanoa että ken ei mitään löydä, -sen ei mitään tarvitse antaa; mutta sekin pankaa muistiinne että meiltä -vanhoilta niinikään ette mitään saa. Nyt on teillä täksipäiväksi hyviä -neuvoja kyllin; kun niitten lisäksi nyt vielä hankitte mansikoita, -tulette kylläkin toimeen, ainakin tämän päivän." - -Niin arvelivat nuoretkin ja parittain lähtivät he löytömatkallensa. - -"Tule Liisi", sanoi Reino, "minä tiedän mansikkapaikan; ei sinun ole -tarvis leipääsi kuivana syödä." - -Liisi sitoi olkisen hattunsa vehreät rihmat yhteen ja ripusti sen -käsivarteensa. "Tule", sanoi hän, "minun vasuni on valmis." - -Sitte kävivät he yhä syvemmältä metsään, puhki kasteisen, melkein -läpipääsemättömän pensaston missä kaikki oli hiljaa, kuulumassa oli -vaan ylhäällä ilmassa näkymättömäin poutahaukkain vinkuna. Muuttuipa -pensasto vielä niin tiheeksi että Reinon oli polun tekijänä käyminen -edellä. Tarvitsi näet, milloin murtaa estelevän oksan tai sivullepäin -siirtää karakan. Jopa kuuli hän jälessänsä Liisin huutavan hänen -nimeänsä. Hän kääntyi. "Reino", huusi hän, "uota toki Reino!" Hän ei -häntä ensin nähnytkään, mutta käyden takasin, löysi hän hänen kappaleen -matkan takana taistelemassa pensasten ja vaatteihinsa tarttuneitten -ruohojen kanssa, jota oli niin pitkää että vaan hänen päänsä näkyi -takkiaisten ja putkien yli. Ruohostosta autti hän hänen sileälle -avoimelle paikalle, missä kasvoi joitakuita kauniita metsäkukkia. Reino -pyyhki hänen kosteat luvuksensa kuumilta kasvoiltansa, tahtoi sitte -sovittaa olkihatun hänen päähänsä, jota hän ei tahtonut sallia, mutta -kun hän pyysi saada se tehdä, sai se niin tapahtuakin. - -"Mutta minnekkä jäivät mansikkasi?" kysyi lopullisesti tyttö, joka -seisoi siinä hänen edessänsä ja huokui raskaasti. - -"Tässä niitä oli", vastasi hän, "mutta meitä ennen ovat ennättäneet -sammakot, näädät tai kenties Ahtolan tyttöset." - -"Niinpä kyllä", sanoi Liisi, "tässä on vielä mansikan varsia; mutta älä -mitään virka Ahtolan tyttölöistä. Käykäämme vaan edemmäksi, minä en ole -ensinkään väsynyt; haetaanpa muualta." - -Heidän edessänsä oli pieni metsä-oja, sen toisella puolella taaskin -metsä. Reino otti Liisin syliinsä ja kantoi hänen yli ojan. Pian -pääsivät he varjoisesta lehtimetsästä aukealle mäenrinteelle. "Tässä -varmaankin on mansikoita", sanoi tyttö, "sen arvaan makeasta -tuoksusta." - -Hakien kävivät he sillä poutaisella rinteellä, mutta eivät löytäneet -marjoja. "Ei", sanoi Reino, "tuoksu minkä me tunsimme, oli matararuohon -tuoksu." - -Vaaramapensaita ja horsmaheinää kasvoi kaikkialla, matararuohoa ja -virnaheinää kasvoi yltä-yli ja niitten väkevä tuoksu täytti ilman. -"Tässä olemme niin aivan yksinämme; missä lienevät toiset?" - -Takasin matkaa ei ollut Reino ajatellut. "Maltappa vaan: mistä tulee -tuuli?" kysyi hän nostaen kätensä ylös. Mutta tuulta ei nyt käynytkään. - -"Hiljaa", sanoi Liisi, "minä olen kuulevinani heidän puheensa äänen. -Huudappas heille!" - -Kuperan kätensä lävitse huusi Reino: "tulkaa tänne!" -- "Tänne!" kuului -ääni takaisin. - -"Siellä vastataan!" sanoi Liisi ja taputti käsiänsä. - -"Ei se mitään ollut, se oli vaan kaiku." - -Liisi otti Reinon käden. "Minua kammottaa", sanoi hän. - -"Ällös olko millänsäkään", sanoi Reino. "Onhan tässä oikein oiva olla. -Istu tuonne varjoon pensasten väliin. Levätkäämme kotvasen aikaa, -kyllähän me seuralaisemme vielä löydämme." - -Liisi istui riippuva-oksaisen puun alle ja kuunteli tarkoin kaikille -tahoille. Reino istui muutaman askeleen siitä eräällä kannolla ja -katseli vaieten häntä. Aurinko oli suoraan heidän ylitsensä ja päivän -paahde oli ankara; pieniä kullan kimeltäviä kärpäsiä surisi ilmassa, -ylt'ympäri kuului jos jonkinmoista ääntä, milloin tikan takana puuhun -tai muitten metsälintuin piipatus. - -"Kuuletko?" sanoi Liisi, "kuuletko kellon soimista?" - -"Missä?" kysyi Reino. - -"Takanamme. Etkö kuule? Nyt on päivällisaika." - -"Kaupunki on siis takanamme, ja jos käymme suoraan sitä kohden, niin -silloin tapaamme toiset." - -He lähtivät takaisin. Marjastamisesta olivat he luopuneet, sillä Liisi -oli väsynyt. Mutta vihdoinkin helähti puitten välistä iloinen nauru. -Heidän kumppaninsa olivat' siellä. Maassa oli valkoinen peite, se oli -pöytä ja siinä oli pulskeita mansikoita oikein runsaasti. Se vanha -herra oli täydessä atrioimispuuhassa, kävi ankarasti suuren -paistikänkäleen kimppuun mutta pitkitti samalla erää manauspuhettansa. - -"Tuossapa tulevat viivyttelijät", huusivat lapset, nähdessään puitten -välistä Reinon ja Liisin tulevan. - -"Tänne", huusi se vanha herra. "Purkakaa huivit, tyhjentäkäät hatut! -Näyttäkää mitä teillä on muassanne!" - -"Nälkää ja janoa", sanoi Reino. - -"Jos se on kaikki", vastasi vanhus, ja nosti täysinäisiä vatia heitä -vastaan, "niin saatte ne pitääkin. Tiedättehän te suostumuksen; ei -täällä laiskureita ruokita." - -Kuitenkin myöntyi hän lopullisesti ja sitte atrioitiin; satakieli -lauloi pöytävirttä. - -Niin kului päivä. -- Jotakin löysi Reino sittenkin; jollei mansikoita -niin ainakin metsässä kasvanutta. Kotiin tultuansa kirjoitti hän -lauluvihkoonsa: - - Jo se tuli aika armas, - Odotettu, oiva tuo; - Jo se tuli, tuliaiset - Hunajaiset mulle suo. - - Kesä tuli, riemu tuli, - Pois on huolet haikeat, - Tuoll' on linnut tuolla laulut, - Tuossa marjat makeat. - - Lapsi olen, laulelmani - Suloa sai suven vaan; - Riemun tunnen rinnassani, - Muut' en vielä tunnekaan. - - Terve kesän lehdot, linnut, - Niityn kukat, kunnahat! - Terve ahot mansikkaiset, - Oi, te lasten rakkahat! - -Lemmitty holhottinsa oli aina hänen vieressänsä; hän oli hänen alkavan -elämänsä kaiken sulan ja ihmeellisen näkyvä perikuva. - - - - -LAPSI TIEN VARRELLA. - - -Joulu-aaton ilta oli lähenemässä. -- Oli vielä iltapäivä kun Reino -toisten ylioppilasten kanssa istui ravintolasalin vanhan tammisen -pöydän ääressä. Lamput olivat jo sytytetyt sillä maakerroksessa oli jo -hämärä, mutta vieraita oli vielä vähä; palvelijat nojailivat laiskasti -pilareita ja seiniä vastaan. Salin yhdessä sopessa istui muuan -viulunsoittaja sekä kanteletta soittaja tyttö, hienokasvoinen, -mustalaiselta vivahtava. Hän piti soittokonettansa sylissänsä ja -väliäpitämättömästi katselivat he kumpikin eteensä. - -Ylioppilasten pöydässä pamahti samppanjapullon tulppa. "Juo, -tyttöseni", huusi muuan nuori urheanmuotoinen mies, tarjoten tytölle -täytettyä lasia. - -"En jaksa nyt enää", sanoi hän, asentoansa muuttamatta. - -"Kun et sitä tee, niin laula sitten!" huusi ylvästelijä heittäen -hopearahan hänen helmaansa. Tyttö käytti sormensa verkkaan lävitse -mustan tukkansa, mutta viulunsoittaja kuiskasi hänelle jotakin korvaan. -Mutta tyttö puisti päätänsä, nojasi leukansa kanneltansa vastaan ja -sanoi: "en minä sen miehen pyynnöstä soita." - -Lasi kädessänsä kavahti Reino pystyyn ja asettui tytön eteen. "Mitä -tahdot?" kysyi hän ynseästi. - -"Nähdä sinun silmäsi." - -"Mitä tulee sinun minun silmiini?" - -Välkkyvin silmin katseli Reino häntä. "Minä tiedän sinun silmäsi -petollisiksi!" Tyttö nojasi päänsä käteen ja tirkisteli häntä. Reino -vei lasin suuhunsa. "Sinun ihanain, syntisten silmäisi muistoksi!" -sanoi hän ja joi. - -Tyttö nauroi ja käänsi päänsä. "Annatko?" sanoi hän, ja iskien mustat -silmänsä nuorukaisen silmiin, joi hän maljaan kaadetun juoman vitkaan. -Tarttui sitte kanteleesensa ja lauloi syvästi innostuneella äänellä: - - "Miks' on rakkaus sokea, - Sokeampi syksyn yötä? - Siks' on rakkaus sokea - Sokeampi syksyn yötä, - Ettei yhtänä näkisi, - Kuin omansa ainokaisen." - -Sill'aikaa kuin viulunsoittaja riuskasti säesti laulua, tuli ryhmän -lisäksi muuan uusi tulokas. - -"Minä tulin noutamaan sinua Reino", sanoi hän. "Sinä olit jo poissa, -mutta joulupukki oli käynyt luonasi." - -"Joulupukki?" sanoi Reino; "ei se enään minua muista." - -"Eikö? Koko sinun kamarisi haisi kuuselta ja jouluruualta." - -Reino laski lasin kädestänsä ja otti lakkinsa. - -"Mitä tahdot?" kysyi tyttö. - -"Minä tulen pian takaisin." - -Tyttö rypisti otsaansa. "Jää tänne!" sanoi hän hiljaa ja katsoi -ystävällisesti häneen. - -Reino viivytteli. "En minä voi jäädä", sanoi hän. - -Naurahtaen töyttäsi hän häntä varpaillansa. "Mene", sanoi hän. "Et sinä -ettekä te kaikki kelpaa minnekkään." Ja hänen poispäin kääntyessä astui -Reino verkkaan ravintolan rappusista. - -Ulkona kadulla oli jo hyvin pimeä; kylmä, talvi-ilma jäähdytteli hänen -kuumaa otsaansa.. Useasta ikkunasta näkyi jouluvalaistusta ja -joulupuita, kuului torvien ja huilujen soittoa sekä riemuitsevia lasten -ääniä. Laumottain kerjäläislapsia kävi talosta taloon ja koettivat -ikkunoista nähdä sitä komeutta, jonka osalliseksi he eivät voineet -päästä. Toisinaan aukeni joku ovi ja toruva ääni ajoi lauman sellaisia -lapsia ulos kadulle; toisissa paikoissa kuului laulettavan vanhaa -joululaulua; äänten joukossa kuului sointuvia tyttöjenkin ääniä. Niitä -ei kuullut Reino; hän kävi ripeästi sivutse kaiken, astui kadulta -toiselle. Päästyänsä omaan asuntoonsa, oli jo melkein vallan pimeä; hän -kiipesi rappusia myöten omaan kamariinsa. Häntä vastaan tuli makea -haju; se tuntui kun oman äitinsä joulutuvassa. Värisevin käsin sytytti -hän kynttilänsä; pöydällänsä oli iso käärrös-köntti ja kun hän sen sai -avatuksi, oli siinä koko joukko oivallisia joulukakkuja; muutamain -päälle oli sokurista tehty hänen oman nimensä alkukirjaimet; niitä -varmaankaan ei ollut tehnyt kukaan muu kuin Liisi. Toisessa -käärröksessä oli hienoja uusia liinavaatteita, lopullisesti kirje -äitiltä ja Liisiltä. Reino avasi ensin Liisin kirjeen ja luki siinä -seuraavaa: - -"Sokurikirjainten luulen sinulle sanovan kuka on ollut avullinen -kakkujen leipomisessa; se sama henkilö on sinulle ommellut hihan -reunuksia. Nykyinen joulu-aatto tulee meillä hyvin hiljaiseksi; äitini -asettaa jo kello kymmenen aikoina iltasina vokkinsa nurkkaan. Tänä -talvena on niin ikävä kun et ole sinä täällä. Menneenä sunnuntaina -kuoli se hamppuvarpunen, minkä sinä lahjoitit minulle; sitä itkin minä -aikalailla, mutta hyvin minä sen aina hoitin. Se lauloi aina -iltapäivällä kun aurinko paistoi sen häkkiin. Muistathan: saadaksensa -se vaikenemaan kun se oikein halukkaasti lauloi, oli äitin tapana -peittää häkki. Senkintähden on kamarissa niin hiljaa, mutta sinun vanha -ystäväsi Erkki käy toki toisinaan meillä. Kerran sanoit sinä hänen -olevan ruskean päällistakkinsa muotoinen. Sen muistan minä joka kerta -kun hän ovesta tulee sisään ja se on oikein pilamaista; mutta älä sitä -äitille sano, hän siitä ehkä suuttuisi. Arvaa mitä minä sinun äitillesi -jouluksi lahjotan! Sitäpä et arvaa. Minä lahjotan itseni! Erkki tekee -mustalla liidulla minun muotokuvani; minä olen jo kolme kertaa sitä -varten istunut hänen edessänsä, joka kerta koko tunnin. Minua ei -ensinkään huvita että vieras ihminen oppii noin ulkoluvulta minun -muotoni. En minä sitä tahtonutkaan, mutta äiti kehoitti minua; sanoi -Ruunin rouvalle siitä tulevan suuren ilon. - -"Mutta sinä Reino et ole pitänyt puhettasi; et olekkaan lähettänyt -jutelmia. Sitä olen minä usein sinun äitillesi valittanut, mutta hän -sanoo sinulla nyt olevan parempaa tekemistä kuin sellaisia lapsellisia. -Mutta en minä sitä usko; asia on arvattavasti toisin." - -Sitten luki Reino äitinsäkin kirjeen. Molempain luettua ja laskettua -tuli hänen ankara koti-ikävä. Hetkisen ajan kävi hän kamarissansa -edestakaisin; hän mumisi hiljaa itseksensä ikävöimisestä ja -kaipaamisesta, avasi sitte laatikkonsa, otti vähän rahaa ja lähti -taaskin kadulle. - -Siellä oli liike lähes loppunut; joulupuut olivat sammuneet ja -lapsiparviakaan ei enää liikkunut. Tuuli tuoksutteli yksinäisiä katuja. - -Kun Reino tuli ravintolan lähelle, kuuli hän viulun vinkunaa ja -kantele-tytön laulua; ravintolan ovessa kilisi kello ja leveitä -huonosti valaistuja rappusia myöten tuli oudon miehen haahmo. Reino -siirtyi huoneitten varjoon ja astui sitte reippaasti eteenpäin. -Hetkisen kuluttua tuli hän hyvästi valaistun korukalu-puotin luokse, -osti siellä punasista korallihelmistä tehdyn ristin ja kävi sitte samaa -tietä takaisin kun hän tullutkin oli. - -Lähellä omaa asuntoansa näki hän pienen ryysyihin puetun tytön erään -talon portilla turhaan koettaen sitä avata. "Tahdotko, minä autan -sinua?" kysyi hän. Lapsi ei vastannut mitään, mutta laski portinsäpin -irti. Reino oli jo avannut portin. "Ei", sanoi hän; "sieltä sinä ehkä -ajettaisiin pois. Tule minun muassani; minä annan sinulle joulukakkua!" -Hän sulki portin, tarttui tyttöä käteen ja sanaa lausumatta saatti hän -hänen omaan asuntoonsa. Lähteissänsä oli hän jättänyt kynttilän -palamaan. "Tässä saat kakkua", sanoi hän ja laski tytön helmaan puolet -ruokatavaroistansa, mutta ei niitä, joissa sokurikirjaimia oli. "Käy -nyt kotiin ja anna äitillesikin." Lapsi katsoi arkamaisesti antajata; -näytti siltä kuin olisi hän tottumaton sellaiseen anteliaisuuteen eikä -osannut siihen mitään sanoa. Reino avasi oven ja valaisi hänelle. -Iloisena kuin lintu, lensi tyttö kakkuinensa kotiansa kohden. - -Reino korjasi tulen uunissansa, asetti pölyttyneen lakki-astian -pöydällensä, istui sitte kirjoittamaan ja kirjoitteli koko yön kirjeitä -äitillensä ja Liisille. Joulukakkujen jäännökset olivat kajoamatta -vieressänsä. Liisin lähettämät hihan reunustimet oli hän pukenut -ranteillensa ja somilta ne tuntuivatkin hänen harmaan sarkanuttunsa -rinnalla. Pöydän ääressä istui hän vielä kun jo tuli talvi-aurinko -jäätyneille ikkunaruuduille. Vastaisella seinällä oleva peili näytti -hänelle valjun, vakavan muodon. - - - - -KOTONA. - - -Pääsiäispyhiksi matkusti Reino kotiin. Tulopäivänsä jälkeisenä aamuna -kävi hän Liisin luokse. "Miten suureksi sinä olet tullut", sanoi hän, -kun tuo ihana, solakka tyttö hymyellen tuli häntä vastaan. Hän -punastui, mutta ei vastannut mitään; kättänsä, jonka nuorukainen oli -ottanut, koetti hän hiljaa irroittaa. Reino katsoi häntä arvelevasti; -sitä ei ollut hän ennen tehnyt, tuntui sentähden kuin olisi jotakin -outomaista heidän välissänsä. -- Samoin oli kun hän jo kauemman ajan -oli siellä ollut ja sittekin kun hän eri päivinä ja eri kerroilla sinne -tuli. Kun he istuivat kahden kesken, syntyi vait'olemisen aikoja, jotka -olivat heille oikein tuskalliset ja joita he huolellisesti kokivat -välttää. Jotta hänellä loma-aikanansa olisi jotakin tiettyä -ajanviettoa, rupesi hän opettamaan Liisille kasvitiedettä, jota hän -itse ensimäisinä ylioppilasaikoinansa oli halullisesti harjoitellut. -Liisi oli tottunut kaikissa olemaan hänen mielensä mukaisesti ja kun -hän sitä paitsi oli hyvä-oppinen, suostui hän mielihyvällä siihen. -Nytpä tehtiin useampi kerta viikossa retkeilemisiä metsään tai nurmille -ja kun sitte päivällis-ajaksi vehreä kasvisäily oli kotiin tuotu kasvia -ja yrttiä täynnä, tuli Reino joku hetki myöhemmin Liisin kanssa -jakamaan heidän yhteistä löytöänsä. - -Tämmöisissä toimissa astui hän eräänä iltapäivänä Liisin suojukseen. -Tyttö seisoi ikkunan luona ja piteli kullattua linnunhäkkiä, jota hän -ei ollut ennen nähnyt ja sisusteli sitä hienoilla untuvilla. Häkissä -oli kanarialintu, joka räpytteli siipiänsä ja vikisten hakkasi tytön -sormia. Reinon lintu oli ennen asunut samassa häkissä. "Onko minun -polonen hamppuvarpuseni kuolemansa jälkeen muuttunut kultavarpuseksi?" -kysyi hän iloisesti. - -"Ei se hamppuvarpusten tapa ole", sanoi äiti joka tuolillansa istui -kehräämässä. "Teidän ystävänne Erkki lähetti sen tänään sydänpäivänä -omasta talostansa Liisille." - -"Mistä talosta?" - -"Ettekö sitä tiedä?" - -"Mitä?" - -"Että Erkki kuukauden aika sitten on isäntänä isänsä toisessa talossa -Immenjärven rannalla." - -"Mutta siitä ette ole minulle sanaakaan sanoneet." - -"He itsekään eivät ole sitä vielä ystävillensäkään tiedoksi antaneet. -Hän on oikein rakastettava ja ymmärtäväinen nuori mies." - -Äiti meni kahvia toimimaan. Liisi oli kääntänyt selkänsä Reinoa kohden -ja puuhaili pienen paperisen teoksen kimpussa. "Malta nyt vaan hetkisen -aikaa", sanoi hän, "minä olen heti valmis." Kun Reino, vastoin tapaansa -ei vastannut, kääntyi tyttö. Hänen silmissänsä näkyi sellainen surun -muoto, jota niissä ei ennen voinut havaita. "Mikä sinua huolettaa?" -kysyi tyttö, käyden häntä lähemmäksi. - -"Minuako?" sanoi hän ajattelematta, ja katseli haaveksivaisesti tyttöä. - -"Sinä olet niin murheellisen näköinen." - -"Liisi", sanoi hän, "en minä voi kärsiä tuota keltaista lintua." - -Kummastellen katseli häntä tyttö; hän ei ymmärtänyt häntä. "Sinä olet -hyvin kummallinen", sanoi hän. - -Reino otti hänen molemmat kätensä, jotka hän estelemättä sai pitää. -Äiti tuli pian sisälle. - -Kahvin jälkeen istui äiti rukkinsa ääreen. Reino ja Liisi menivät -sivuhuoneesen järjestämään kasviansa. Siinä nyt luettiin kukka- ja -verholehtiä, lehdet ja kukat levitettiin huolellisesti ja jokaisesta -lajista pantiin kaksi kappaletta suuren kirjan väliin kuivamaan. -Valoisa oli se iltapäivä, viereisestä huoneesta kuului äitin rukin -ratina ja tuon tuostakin Reinon mataloittu ääni kun hän lausui kasvien -luokat ja heimot tai oikaisi Liisin väärin lausuttuja latinankielisiä -kasvien nimiä. - -"Minun kokoelmastani puuttuu orvokki", sanoi hän kun koko löytö oli -määritelty ja järjestetty. - -Reino veti taskustansa laskutetun paperin. "Tässä on sinulle orvokki", -sanoi hän, kurottaen tytölle puoleksi kuivuneen kasvin. - -Kun Liisi näki ne kirjoitetut lehdet, kysyi hän, "jokohan taaskin olet -jutelmia kirjoittanut?" - -"Ei nämät jutelmia ole", sanoi hän, antaen hänelle kirjan. - -Siinä oli pelkkiä runoelmia, useammat korkeintaan koko sivun mittaiset. -Liisi käänsi lehden toisensa jälkeen mutta ei lukenut muuta kuin -nimikirjoitukset. "Kun kouluttaja häntä torui", "Kun hän oli eksyksissä -metsässä." "Pääsiäistarinain muassa." "Ensimäisen kirjeen häneltä -saatuani." Tähän laatuun olivat ne lähes kaikki. Reino katseli häntä -tarkasti ja yhä edelleen lehtiä käännellessään, huomasi hän ensin tytön -hienon muodon vähittäin punehtuvan, mikä puna oikein yltymistään yltyi. -Reino koetti katsoa häntä silmiin, mutta Liisi ei katsonut ylös ja -lopullisesti laski hän kirjan sanaa lausumatta hänen eteensä. - -"Älä sitä niin tavoin minulle takaisin anna!" sanoi häh. - -Tyttö otti kasvisäiliöstä ruskeanmuotoisen kasvin. "Siihen panen sinun -mieli-kasvisi", sanoi hän, pani sen kirjan väliin ja antoi sen -hänelle. -- -- -- - -Jo tuli loma-ajan viimeinen päivä ja poislähtöpäivän aamu. Pyynnöstä -sai Liisi äitinsä luvan saada saattaa ystävänsä kyytivaunuihin, jotka -odottivat muutama kadunkulma heidän asunnostansa. Portilla tarjosi -Reino hänelle käsivartensa ja niin kävivät he rinnakkain, hän ja tyttö. -Mitä likemmälle määränsä perää hän tuli, sitä paremmin tunsi hän kuin -olisi hänellä ennen pitkää eroa ollut tytölle sanomista jotakin niin -tarpeellista, josta riippui koko hänen tulevan elämänsä arvo ja -menestys, mutta eipä vaan saanut hän tarpeellisia sanoja suustansa. Se -tuskastutti häntä ja hänen käyntinsä tuli yhä vitkaammaksi. - -"Sinä tulet liian myöhään", sanoi hän, "tornikello on jo kymmenen -lyönyt." - -Mutta ei hän siitä sen nopeammaksi tullut. Vihdoin sanoi hän -änkytellen: "Liisi, kahteen vuoteen et minua ensinkään saa nähdä -- -- -pidätkö minun takaisin tullessani niin hyvänä kuin nytkin?" - -Hän nyökytti päätänsä ja katsoi häntä ystävällisesti silmiin. -- "Minä -olen sinua puolustanutkin", sanoi hän hetkisen kuluttua. - -"Minua? Milloin sitä tarvittiin?" - -"Kerran omaa äitiäni vastaan. Me puhuimme kauvan sinusta eilen illalla -kun jo olit pois mennyt. Hän arveli ettet sinä enää ole niin hyvä kuin -olit ennen." - -Reino oli hetkisen vaiti, mutta sitte otti hän tytön käden omaansa, ja -vakavasti katsoen hänen lapsellisiin silmiinsä, sanoi hän: "minä olen -niin hyvä kuin ollutkin olen; sen saat vahvasti uskoa! Uskotko sen, -Liisi?" - -"Uskon", sanoi hän. Reino irroitti kätensä ja astui viimeisen kadun -mitan vallan riuskasti. Mitä likemmäksi tuli eronhetki, sitä -iloisemmaksi muuttui hänen muotonsa; tytön mielestä kävi hän liian -nopeasti. - -"Mikä sinun on, Reino?" kysyi hän. - -"Minulla on muuan ihana salaisuus", sanoi hän ja katseli loistavin -silmin tyttöä. "Kun kahden vuoden kuluttua taas olen täällä, sitte -vasta sen sinulle sanon." - -He olivat jo tulleet kyyti-vaunujen luokse; he eivät myöhästyneet. -Vielä kerran otti Reino hänen kätensä. "Jää hyvästi!" sanoi hän, "jää -hyvästi Liisi, äläkä unhota minua." - -Hän pudisti päätänsä. "Jää hyvästi", sanoi hän. Reino nousi vaunuihin, -hevoset lähtivät liikkeelle. Kun vaunut käänsivät kadunkulmasta, näki -hän vielä kerran tyttönsä sorean vartalon miten se hiljaa siirtyi -takaisin kotia kohden. - - - - -KIRJE. - - -Lähes kaksi vuotta tämän jälkeen istui Reino pöytänsä ääressä, jolla -paloi lamppu, oli kirjoja ja paperia. Hän odotteli erästä ystäväänsä -jonka seurassa hänellä oli tapa harjoitella opintojansa. Rappusissa -kuului askeleita. "Tulkaa sisään." Se oli hänen emäntänsä. "Teille -kirje, hyvä herra!" Hän antoi sen ja meni sitte tiehensä. - -Kotona olostansa asti ei Reino ollut Liisille kirjoittanut eikä häneltä -kirjettä saanut. Tämäkään ei ollut häneltä vaan äitiltänsä. Reino avasi -ja luki seuraavan: - - "Sinun i'älläsi, poikaseni, on melkein jokaisella vuodella oma - muotonsa eikä nuoruus aina köyhtymässä ole. Täällä on moni asia - toiseksi muuttunut ja joku niistä ehkä surettaa sinua, jos - aikanansa asian oikein ymmärsin. Erkki on kosinut Liisiä ja sai - lopullisesti eilen hänen myöntymisensä vaikka hän viimeisenä - vuoden neljänneksenä kahdesti sai kiellon. Vaikeasti mutta - kuitenkin lopullisesti suostui hän siihen; hän onkin vielä niin - aivan nuori. Häät pidetään piakkoin, ja äiti lähtee sitte hänen - muassansa." - - - - -IMMENJÄRVI. - - -Taaskin oli vuosia kulunut. -- Myötävietoista varjoisaa metsätietä -astuskeli lämpösenä kevätiltana nuori väkevä mies, jonka muoto oli -vahvasti päivettynyt. Vakavilla harmailla silmillänsä tähysti hän -tarkoin eteenpäin ihan kuin odottaen muutosta yksitoikkoisessa -maisemassa, jota kuitenkaan ei tullut. Vihdoin tuli vastaansa kärryillä -ajava mies. "Ystävä hoi!" huusi jalkamatkailija hevosmiehelle, "olenko -oikealla tolalla pyrkiessäni Immenjärvelle?" - -"Ihan oikealla", vastasi mies koskien hattuansa. - -"Vieläkö sinne on paljonki matkaa?" "Olette nyt jo aivan lähellä. -Puolen tupakkapiipun ajalla näette järven; herrastalo on ihan sen -rannalla." - -Maanmies ajoi sivutse; toinen astui riuskaammin tietänsä eteenpäin. -Neljännestunnin kuluttua loppui äkkiä varjo hänen vasemmalla -puolellansa, maa tuli niin alasvierteiseksi että satavuotisten honkain -latvat tuskin näkyivät ylös tirkistäviksi. Niitten takana näkyi avara -valoisa maisema. Vielä alempana oli järvi, tyyni, tummansininen, -melkein kaikkialta metsäin ympäröimä; ainoasti yhdessä paikassa oli -aukeema, josta näki vieläki kauemmaksi kunnes senkin näkö-alan sulkivat -vuoret. Keskellä lehtimetsää näkyi jotakin valkoista, lumenmuotoista, -mikä ei muuta ollut kun suuri joukko kukkivia hedelmäpuita. Niitten -takana taas kohosi keltaiseksi maalattu herrastalo punaisine -tiilikattoinensa. Savutorven nenästä lensi haikara joka vitkaan -leijaeli yli järvenpinnan. "Immenjärvi!" huudahti matkailija. Oli -melkein kuin olisi hän tuntenut olevansa matkansa perillä, sillä hän -seisoi liikkumattomana ja katseli yli puitten latvain toiselle -rannalle, missä herrastalon varjokuva päilyi vedessä. Taas jatkoi hän -äkkiä käyntiänsä. Tie oli hyvin jyrkkä niin että alempana kasvavat puut -taaskin antoivat varjoa, mutta samalla sulkivat näkö-alan järveä -kohden, jota vaan pilkuttain sai nähdä puitten välistä. Jopa taas tuli -vastamaata, mutta silloin katosikin metsä selkä oikealta että -vasemmalta; sen sijaan tuli tien kummallakin puolella huolellisesti -hoidettuja viljelysmaita. Matkustajaa vastaan tuli muhkea mies, puettu -ruskealta vivahtavaan pukuun. Jo melkein vastassa ollessaan heilautti -hän hattuansa ja huusi iloisella äänellä: "tervetullut, ole tervetullut -Reino-veikko Immenjärven tiluksille!" - -"Terveisiä sinulle, ja kiitos onnittelemastasi Erkki-ystäväni!" huusi -toinen häntä vastaan. - -He kurottivat toinen toisellensa kättä. "Todellakin olet sinä Reino -itse", sanoi Erkki, tirkistäen entisen koulukumppaninsa vakaviin -silmiin. - -"Olenpa kyllä, ja olethan sinäkin siinä vaikka oletkin iloisemman -muotoinen kuin ennen olitkaan." - -Iloinen hymyelmä sai Erkin muodon entistä paljo iloisemmaksi. "Niin, -Reino veikkoseni", sanoi hän, vieläkin kerran kurottaen ystävällensä -kättä. "Minä olen osallinen ollut suurissa arpajaisissa; sainkin oikein -hyvän voiton. Etköhän sitä tiedä?" Hän hieroi käsiänsä ja sanoi -mielihyvissänsä: "siitähän tulee odottamaton kohtaus. Sinua ei hän osaa -odottaa; eipä totisesti osaakkaan!" - -"Odottamaton kohtaus?" kysyi Reino. "Entä kenelle?" - -"Liisille? Etkö minun tulostani ole hänelle mitään sanonut?" - -"En sanaakaan, veikkoseni; ei hän sinua ajattelekkaan, äiti tekee sitä -yhtävähän. Minä kutsuin sinun vallan salaisesti jotta ilo tulisi sitä -suuremmaksi. Tiedäthän minun aina olleen vähä salaperäisen." - -Reino tuli miettiväisen näköiseksi, hänen hengityksensä tuli -raskaammaksi mitä likemmäksi he tulivat herrastaloa. Tien vasemmalla -puolella loppuivat viljavainiot ja niitten sijaan tuli avara ryytimaa, -jota kesti lähes järvenrantaan asti. Haikara oli laskeutunut alas ja -astuskeli vakavana istutusten keskellä. "Hei", huusi Erkki, "tuo -pitkäkoipinen egyptiläinen on kai tuolla istutuspapuja varastamassa!" -Lintu lensi erään rakennuksen katolle, joka oli istutusmaan reunalla ja -jonka ympärillä kasvoi oudomman lajisia hedelmäpuita. "Se on minun -vasta pari vuotta sitten valmiiksi saamani öljymylly", sanoi Erkki. -"Kaluhuonerakennukset teetti isävainajani, asuntorakennus on iso-isäni -ajoista. Näin sitä eteenpäin päästään vähä kerrassaan." - -Tällaisia puhellen tulivat he avaralle paikalle, jota yhdeltä puolelta -rajoitti kaikenlaiset talous- ja kalustohuoneet, toiselta itse -herrastalo, jonka kumpaankin päätyyn yhtyi korkea puutarhan aitaus; sen -takana näkyi hedelmäpuita koko metsä, joitten oksia siellä täällä -riippui yli aitauksen. Päivettyneitä, hikoilevia miehiä kävi yli sen -pihan, lakkia nostaen ystäväparille. Erkki antoi toisille käskyjä, -toisilta kysyi hän jotakin päivän työtä koskevata j.n.e. Jopa -ennättivät he asuntoon. Etehinen oli korkea ja vilpas, sen vasemmalta -poikkesivat he vähä pimeämpään sivusolaan. Siellä avasi Erkki oven ja -he astuivat avaraan puutarha-saliin, joka ikkunoita varjoavain puitten -tähden oli joksikin vähävaloinen, mutta ikkunain välisistä avatuista -kaksois-ovista pääsi kevätaurinko vapaasti paistamaan ja niistä sai -nähdä huolellisesti hoidetun kukkais- ja puutarhan kaikkine -kaunistuksineen. Sen keskeltä oli suora ja leveä käytävä hamaan -järvenrantaan asti. Kun ystävät olivat saliin tulleet, toi vetohenki -heitä vastaan koko hyvähaju-virran. - -Penkereellä puutarhan portin ulkopuolella istui valkoiseksi puettu -nuori rouva. Hän nousi tulijoita vastaanottamaan, mutta pysähtyikin -äkkiä niinkuin maahan tarttunut ja katseli tarkastellen vierasta. Se -kurotti hymyellen hänelle kättä. "Reino!" ratkesi hän sanomaan, "Reino? -sinähän se oletkin! Siitä on aikoja kun me toinen toisemme näimme." - -"Niinpä kyllä", sanoi hän, mutta ei osannutkaan sen enempää sanoa, -sillä kuultuansa Liisin äänen, tunsi hän pistosta sydämessänsä, ja kun -hän häntä katsoi silmiin, oli hän siinä ihan sama lemmittävä olento, -jolle hän vuosia sitten syntymäkaupungissansa sanoi jäähyväiset. - -Riemuitsevan muotoisena oli Erkki jäänyt ovelle. "No Liisi, omistatko, -ettet kumminkaan häntä osannut odottaa, etpä toki odottanutkaan." - -Sisaren silmillä katseli Liisi häntä. "Sinä Erkki olet minulle niin -sanomattoman hyvä!" sanoi hän lopullisesti. - -Hän otti vaimonsa pienen käden omaansa ja sanoi hyväillen: "nyt saimme -hänen tänne emmekä vallan helposti häntä enää laskekkaan irti. Hän on -pitkän poissa-olonsa aikana villistynyt, meidän tulee hänen kesyksi -tehdä. Katsoppas vaan miten ylevän ja vieraan muotoiseksi hän on -tullut." - -Reino huomasi Liisin silmissä aran iskun. "Villistynyt oli vaan se aika -kuin toinen toisiamme emme nähneet", sanoi hän. - -Avainkimppu kädessä tuli ovesta juuri samassa Liisin äiti. "Hei!" -huudahti hän nähtyänsä Reinon, "kas tuossa vieras, aivan niin rakas -kuin odottamatonkin." Ja nyt alkoi keskustelu tavallisine -kysymyksinensä ja vastauksinensa. Rouvat istuivat työnsä ääreen, Reino -nautti hänelle tuotuja virvotuksia, mutta Erkki oli hankkinut suuren -hopeahelaisen merenvahapiipun, sytyttänyt sen ja istui pakisten ja -vahvasti tupakoiden Reinon vieressä. - -Seuraavana päivänä täytyi Reinon hänen kanssansa ulos pelloille ja -niityille, istutusmaille ja humalistoon, talliin ja öljymyllyyn. Kaikki -oli oivassa kunnossa, kaikki työväki oli reippaan ja terveen muotoisia. -Päivälliseksi kokoontui perhe puutarhasaliin ja loppupäivä oltiin sitte -enemmin tai vähemmin yhdessä, tullen siitä miten isännän työ ja aika -sen salli. Ainoastaan joku hetki iltaruuan edellä ja aamupäivän -ensimäiset hetket työskenteli Reino hänelle erittäin osotetussa -huoneessa. Jo aikoja sitten oli hän alkanut koota kansan-runoja ja -lauluja, missä vaan niitä sai; hän rupesi nyt keräelmiänsä järjestämään -ja, jos mahdollista, niitä ympäristöstä lisäämään. -- Liisi oli joka -aika hilpeä ja ystävällinen; Erkin joka aika yhtäläisen kohteliaisuuden -vastaanotti hän lähes nöyrällä kiitollisuudella. Reino ajatteli -itsekseen ettei hän luullut niin virkusta lapsesta niin hiljaista -rouvaa tulevan. - -Jo täällä olonsa toisesta päivästä alkaen asti oli Reinolla tapana -iltasilla käydä järvenrannalla kävelemässä. Tie sinne johti ihan -puutarhan sivutse. Pienellä mäen kummulla sen lopulla oli korkeain -koivuin alla istumapenkki. Äiti oli sille antanut nimen iltapenkki -sentähden että se paikka oli auringonlaskun puolella ja että sitä juuri -siihen aikaan enimmästi käytettiin. Kävelymatkaltansa tuli Reino eräänä -iltana juuri sitä tietä kun hänen saavutti sade. Hän haki suojaa erään -niinipuun alla mutta senkin lehdet rupesivat pian vuotamaan vettä. -Märkänä lähti hän astumaan edemmäksi. Pimeä läheni ja sade yltyi yhä. -Päästyään liki iltapenkkiä, oli hän koivun runkoin välissä näkevinään -valkoisen naisen haahmun. Se seisoi liikkumattomana, ja miten hän -lähemmäksi tultuaan oli huomaavinaan, käännettynä häntä kohden, -niinkuin jotakuta odottamassa. Hän arveli sen olevan Liisin, joudutti -sentähden käyntiänsä, hänen seurassansa päästäksensä puutarhan lävitse -kotiin. Mutta oli se kuka olikin, haahmo katosi pimeämäisiin -sivukäytäviin. Se oli hänestä odottamatonta; hän oli Liisille pahoissa -mielin, mutta kuitenkin epäili hän oliko se todenteolla Liisi, mutta -hän aristeli sitä häneltä kysyä. Tullessansa eipä hän käynyt -puutarhasalin lävitsekään vallan sen tähden ettei saisi nähdä Liisin -tulevan puutarhan portista sisään. - - - - -SE OLI ÄITINI TAHTO. - - -Illalla joku päivä myöhemmin istui koko perhe, miten siihen vuorokauden -aikaan tavallista, puutarhasalissa yhdessä seurassa. Ovet olivat auki. -Aurinko oli jo metsän takana järven tuolla puolla. - -Reinoa pyydettiin esittämään muutama kansanlaulu, jotka hän samana -päivänä oli saanut eräältä ystävältänsä mailla. Hän nouti kamaristansa -paperikäärröksen, jossa oli erityisiä siististi kirjoitettuja lehtiä. - -Seurue istui pöydän ääreen, Liisi Reinon sivulle. - -"Me luemme umpimähkään", sanoi hän, "minä en itsekään ole niitä vielä -lukenut." - -Liisi levitti kirjotuksen. "Onhan tässä laulun nuottikin", sanoi hän; -"sen pitää sinun Reino laulaa." - -Ensin luki hän muutamia pila-lauluja viheltäen niihin iloisia nuottia, -mikä suuresti huvitti seuraa. "Mutta ken lienee semmoiset somat laulut -tehnyt?" kysyi Liisi. - -"Niitten tekijät tuntee sisällöstä", arveli Erkki, "ne ovat kulkevain -sällien, paimenten, kalastajain ja muitten sellaisten tekemiä." - -Reino sanoi: "ne eivät ole kenenkään tekemiä, ne ovat tuulen tuomia, -lentelevät sen muassa ja lauletaan kaikkialla. Semmoisissa lauluissa -löydämme omat tekomme ja kärsimisemme samoin kuin olisimme itse olleet -niitä tekemässä." - -Hän otti toisen lehden. "Minä seisoin korkealla vuorella..." - -"Sen tunnemme", sanoi Liisi. "Pane lauluksi, Reino; minä autan sinua." -Silloin lauloivat he tuota vanhaa, hyvin tuttua mutta sittekin joka -sika uutta nuottia. Liisi säesti miesten ääniä. - -Äiti istui ahkeraan ompelemistoimessansa, Erkki oli pannut kätensä -ristiin ja kuunteli hartaasti. Kun laulu oli loppunut, laski Reino -sanaa sanomatta lehden pois kädestänsä. Illan hiljaisuudessa kuului -karjan kelloja järven rannalta, jopa sen lisäksi alkoi iloinen pojan -ääni laulaa: - - "Minä seisoin korkealla vuorella - Viheriäisessä laaksossa...." - -Reino naurahti. "Tokkopa kuulette? Ne käyvät noin suusta suuhun." - -"Tällä paikkakunnalla lauletaan tätä laulua usein", sanoi Liisi. - -"Niinpä kyllä", sanoi Erkki; "se on paimenlaulu, joka nyt ajaa karjaa -kotiin." - -He kuuntelivat vielä hetken ajan kunnes kellojen kilinä tarhassa -loppui. "Ne ovat alkusäveliä", sanoi Reino; "niitä lepää metsän -lyyleissä. Niitten sepittäjää ei tunne kukaan." - -Hän otti uuden lehden. - -Pimeä oli jo tullut tuntuvammaksi. Iltarusko punotti järven toisella -puolella. Reino levitti lehden, Liisi pani kätensä sen toiselle -puolelle ja katsoi hänen kanssansa paperiin. - -Reino luki runopukuun laaditun kertomuksen miten muuan äiti vaati -tyttärensä luopumaan lemmitystänsä ja ottamaan toisen. Tyttö syyttelee -myönteliäisyyttänsä ja on mielipahoissaan noin kevytmielisesti entisen -ystävänsä suremaan jättämisestänsä. - -Tätä lukeissansa huomasi Reino paperin vähä värisseen. Kun lukeminen -oli loppu, lykkäsi Liisi tuolinsa sivulle ja meni ääneti puutarhaan. -Äiti heitti silmäniskun hänen jälkeensä. Erkki tahtoi mennä sinne -hänkin, mutta äiti sanoi: "hänellä on siellä tekemistä." Hän siis ei -mennytkään. - -Illan hämärä rupesi kattamaan puutarhaa ja järveä, yöperhosia rupesi -lentelemään ja avoimista ovista tuli yhä väkevämpi yrttien ja kukkien -tuoksu, vedestä kuului konnain kurnuttaminen, ikkunain alla visersi -satakieli ja kauempana puutarhassa toinen. Kuu kurkisteli yli puitten -latvain. Reino katseli vielä kotvasen sitä paikkaa minne Liisin haahmo -puitten väliin oli kadonnut, sitte kääri hän paperinsa kokoon, sanoi -hyvää yötä seuralaisillensa ja astui huoneesta taaskin rannalle. - -Tyvenessä hiljainen metsä heitti synkeän varjon veteen, mutta järven -selkä oli kuun valaisema. Pieni häälymä tuntui toisinaan puissa, mutta -se ei ollut tuuli, vaan kesäyön hengähdys, Reino kävi yhä vielä -järvenrantaa myöten. Kivenheiton matkalla maasta näki hän valkosen -ulpukan. Hänen tuli halu katsella sitä likemmältä; hän riisui -vaatteensa ja astui veteen. Ranta oli matala ja pohjassa teräviä kiviä, -jotka saivat hänen jalkansa aristamaan, mutta siksi syvä että olisi -voinut laskeuda uimaan, ei vaan tahtonut tulla. Kerrassaan tuli -äkkisyvä, tuntui kuin olisi hän astunut kaivoon, vesi tulvasi hänen -päänsä yli ja hetkisen aikaa kului ennenkuin hän taaskin oli -vedenpinnalla. Hän alkoi säännöllisiä uimisliikuntoja sekä ui kaareen -kunnes huomasi mikä oli se kohta rannassa josta hän veteen lähti. Jopa -näki hän ulpukankin suurten sileäin lehtiensä keskellä. Uiden hiljaa, -nosteli hän käsiänsä vedestä niin että suuret takaisin tiukahtavat -vesipisarat kuutamossa kiilsivät, mutta tuntui siltä kuin ei olisi -matka hänen ja ulpukan välillä pysynyt yhä samana vaikka ranta kylläkin -jäi taa'emmaksi. Hän kuitenkaan ei luopunut yrityksestänsä vaan ui -riuskasti samaan suuntaan. Lopullisesti oli hän niin lähellä kukkaa -että hän selvään eroitti sen hopeankarvaiset lehdet, mutta samalla -tunsi hän olevansa ihan kuin pauloissa, sillä kasvin pitkät varret -olivat tarttuneet jalkoihinsa. Se outo vesi oli mustana takanansa ja -siellä kuuli hän loiskauksen isomaisen kalan hyppäämisestäkin. Hänen -valloitti niin kolkkomainen tunne siinä oudossa elementissä että hän -väkisin repäsi ruohoiset kahleensa ja tuimasti ui rantaan. Sieltä -veteen katsoessaan oli ulpukka mustalla vedenpinnalla miten ennenkin. -Hän pukeui vaatteihinsa ja kävi vitkaan takaisin kotiin. Kun hän -puutarhasta tuli saliin, oli Erkki ja äiti toimimassa pienelle -matkalle, joka oli tehtävä huomispäivänä. - -"Missä olitte te niin myöhäiseen yöhön?" kysyi häneltä äiti. - -"Minäkö?" vastasi hän. "Aikomukseni oli ulpukkaa tervehtiä, mutta ei -siitä tullut mitään." - -"Sitä ei ymmärrä yksikään ihminen", sanoi Erkki. "Mitä hittoa oli sinun -ulpukan kanssa tekemistä?" - -"Minä tunsin sen muinoin", sanoi Reino, "mutta siitä on nyt jo paljon -aikaa." - - - - -LIISI. - - -Seuraavan päivän iltapäivänä käyskentelivät Reino ja Liisi järven -toisella puolella, milloin metsässä, milloin korkealla järvenrannalla. -Liisi oli saanut Erkiltä toimeksensa hänen ja äitin poissa-ollessa -näytellä Reinolle ympäristön kauniimmat näky-alat, etenkin järven -toisella rannalla. Niissä toimissa liikkuivat he paikasta toiseen. -Liisi lopullisesti väsyi ja istuutui puitten varjoon. Häntä vastakohti -seisoi Reino nojaten puunrunkoon. Etäämmästä metsästä kuului silloin -käen kukkuna ja hänen mielestänsä oli kuin olisi kaikki tämä jo ennen -tapahtunut samoin. Reino katsoi kummallisella tavalla hymyellen -Liisiin. "Emmekö rupee mansikoita hakemaan?" kysyi hän. - -"Ei nyt ole mansikkain aika", sanoi hän. - -"Mutta se tulee pian." - -Liisi pudisti epäilevästi päätänsä, sitte hän nousi ja molemmin -pitkittivät he käyntiänsä. Käydessään siinä hänen sivullansa, -kääntyivät Reinon silmät useasti hänen puoleensa, sillä hän kävi -somasti, ihan kuin vaatteittensa kannattama. Ehdottomasti jäi Reino -monta kertaa jonkun askelen taaksepäin saadaksensa nähdä hänen kokonaan -ja kerrassa. Niin tulivat he aukealle, kukkia kasvavalle paikalle, -josta oli avara näkö-ala maisemaan. Reino kumartui ja otti muutamia -kasvia maasta. Noustuansa osotti muotonsa tuskallisimpaa kipua. -"Tunnetko tätä kukkaa?" kysyi hän. - -Hän katsoi kysyvästi häneen. "Käenkukkahan se on. Niitä löytää metsässä -yltäkyllin." - -"Minulla on kotona muuan vanha kirja", sanoi hän; "minun oli tapa -siihen kirjoitella kaikenlaisia lauluja ja riimiä, mutta sitä en enää -kauvan aikaa ole tehnyt. Sen kirjan lehtien välissä on minulla -säilytettynä käenkukka, mutta tiedätkö kenen antama?" - -Äänettömästi nyökäytti hän päätänsä, loi silmänsä alas eikä muuta -nähnyt kuin Reinon kädessä olevan kasvin. Kauvan seisoivat he niin. Kun -Liisi taaskin nosti silmänsä häntä kohden, huomasi Reino niitten olevan -kyyneliä täynnä. - -"Liisi", sanoi hän, "tuolla noitten vuorten takana kului meidän -nuoruutemme. Minne on se joutunut?" - -Enempää hän ei sanonut, vaiti astuivat he järven rannalle. Ilma oli -kalsea; lännessä nousi musta pilvi. "Tulemassa on ukkosilma", sanoi -Liisi jouduttaen käyntiänsä; Reino teki myöntävän merkin ja molemmin -astuskelivat he reippaasti kunnes tulivat ruuhensa luokse. Järvellä -soutamisaikana piti Liisi kättänsä ruuhen laidalla. Soutaessaan katseli -Reino häntä, mutta hän katseli hänen sivutsensa etäälle. Senpätähden -vaipui hänen katsantonsa alas ja jäi tähystelemään hänen kättänsä, ja -se valju käsi ilmaisi mitä muotonsa ei ollut ilmaissut. Hieno käsi -osotti sitä salaisen kivun muotoa, joka usein tulee niihin naisten -käsiin, jotka yö-aikana lepäävät sairastavan sydämen päällä. Kun Liisi -huomasi Reinon katselevan hänen kättänsä, päästi hän sen hiljaa ruuhen -syrjältä veteen. - -Pihalle tultua oli herrastalon edessä ympäri kuleksivan hivojan kärryt; -mustatukkanen mies polki ahkeraan pyörää ja hyräeli mustalaislaulua, -hänen valjastettu koiransa makasi läähöttäin vieressänsä. Rappusilla -seisoi ryysyinen kerjäläistyttö kurottaen kättänsä Liisille. Reino -kourasi taskuansa, mutta Liisi ennätti häntä ennen ja kaasi kukkaronsa -koko sisällön kerjäläisen avattuun käteen. Sitte kääntyi hän pikaisesti -pois ja Reino kuuli hänen rappusia mennessänsä nyyhkyttävän. - -Hän koetti pidättää häntä, mutta malttikin mielensä ja jäi rappusille. -Kerjäläistyttö seisoi liikkumattomana paikallansa, kädessänsä se lahja -jonka hän oli saanut. "Mitä nyt vielä tahdot?" kysyi Reino. - -Tyttö säpsähti. "En minä mitään nyt enää tahdo", sanoi hän, ja kääntäen -päänsä häntä kohden, tuijotti hän häneen mielettömällä katsannolla ja -meni sitten porttia kohden. Reino huusi jonkun nimen, mutta tyttö ei -sitä enää kuullut; pää painuksissa ja kädet hermottomina kävi hän yli -pihan. - - Kuolla, oi kuolla - mun täytyy yksinäni. - -Kuullessaan tätä vanhaa laulua, kävi hengitys hänelle vaikeaksi; niin -seisoi hän siinä hetkisen mutta meni sitte kamariinsa. - -Hän istui työnsä ääreen, mutta ajatuksensa eivät pysyneet koossa. Vähän -ajan sitä turhaan koetettuansa, meni hän perheenhuoneesen. Siellä ei -ollut ketään, ei muuta kuin kalpea hämärä; Liisin ompelupöydällä oli -punanen rihma mikä iltapäivällä oli ollut hänen kaulassansa. Hän otti -sen käteensä mutta aristelikin sitä ja laski sen taas paikallensa. -Lepoa hän ei saanut; kävi sentähden järven rannalle ja irroitti veneen. -Hän souti yli järven ja kävi vielä kerran kaikki ne paikat, jotka hän -vähää ennen oli Liisin seurassa käynyt. Kotiin tultuansa oli jo pimeä; -pihalla tapasi hän kuskin viemässä hevosia laitumelle; matkailijat -olivat äsken tulleet kotiin. Etehiseen tultuansa kuuli hän Erkin -käyskelevän puutarhasalissa. Hän ei mennyt hänen luoksensa vaan seisoi -hetkisen kohdallansa ja meni sitte hiljaa omaan kamariinsa. Siellä -asetti hän tuolin ikkunan eteen; teki valmistuksia, sellaisia kuin -tahtoisi hän kuulla metsikössä laulelevia satakieliä, mutta ei -kuunnellutkaan muuta kuin oman sydämensä sykkinää. Alikerroksessa -menivät jo kaikki levolle; yö kului, mutta ei hän sitä huomannut. -- -Tunnittain istui hän niin. Vihdoin nousi hän ja istui avoimen ikkunan -eteen. Yökaste tiukkui lehdistä ja satakieli oli laulamasta lakannut. -Tumma sininenkin poistui vähittäin itäiseltä taivaalta ja sen sijaan -tuli vaaleankeltainen raita. Nousi raikas tuuli, mikä virvoitti Reinon -kuumaa otsaa ja riemuiten kohosi ensimäinen leivo ilmaan. Äkkiä kääntyi -Reino ja astui pöydän ääreen. Hän tavoitteli lyijykynää, minkä hän -löysikin, istui ja kirjoitti muutaman rivin puhtaalle paperille. Sen -tehtyänsä otti hän hattunsa ja keppinsä ja jättäen paperin, astui hän -jäykästi ovesta ulos. Aamuinen hämärä valtasi vielä kaikki kulmat, -talon suuri kissa makasi olkisella lattianpeitteellä ja köyristi -selkäänsä vasten hänen kättänsä, jolla hän ajattelemattomasti kissaa -koski. Mutta puutarhassa olivat varpuset jo täydessä hälinässä ja -ilmoittivat kaikille yön jo olevan menneen. Hän kuuli ylikerroksessa -ovea avattavan, rappusissa kuului askeleita ja kun hän silmänsä nosti, -näki hän Liisin. Hän laski kätensä hänen käsivarrellensa, hänen -huulensa liikkuivat, mutta Heino ei kuullut sanaakaan. "Et sinä enää -tule", sanoi hän lopullisesti. "Minä tiedän sen, äläkä valehtele; sinä -et enää milloinkaan tule." - -"En milloinkaan", sanoi hän. Hän helpotti kätensä eikä enää mitään -sanonut. Yli pihan meni hän porttia kohden ja kääntyi vielä kerran. -Liisi seisoi liikkumattomana samalla paikalla ja katseli sammuvin -silmin hänen jälkeensä. Reino astui askeleen eteenpäin ja kurotti -hänelle käsiänsä. Mutta Reino kääntyi väkisin ja astui portista ulos. --- Ulkona oli raikas aamu-ilma; kastepisarat hämmähäkin verkoissa -kiilsivät auringon ensimäisissä säteissä. Hän ei katsonut taaksensa, -hän vaan astuskeli riuskasti eteenpäin ja yhä taaemmaksi jäi tuo -hiljainen maahovi, mutta hänellä oli edessänsä koko suuri avara -maailma. - - - - -VANHUS 2. - - -Kuu ei enää valaissut ikkunoihin, pimeä oli jo tullut; mutta vanhus -istui yhä vielä nojatuolissansa kädet ristissä ja katseli eteensä -huoneen tilavuuteen. Hänen silmissänsä muuttui se musta hämärä hänen -ympärillänsä laveaksi tummaksi järveksi; musta vesikokoelma laskeusi -toisensa jälkeen yhä syvemmältä ja etäämmältä ja viimeisen harjalla, -niin kaukana että vanhuksen silmät sitä tuskin kannattivat, leijui -leveäin lehteinsä välissä valkonen ulpukka. - -Ovi avattiin ja valoa tuli huoneesen. "Hyvä on, että tulitte, Pirjo", -sanoi vanhus. "Asettakaa vaan kynttilä pöydälle." - -Pöydän luokse veti hän tuolinkin, otti yhden avatun kirjan sekä alkoi -tiedustella tieteellisiä asioita, joissa hän oli harjoitellut -nuoruutensakin voimaa. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK IMMENJÄRVI*** - - -******* This file should be named 63026-8.txt or 63026-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/0/2/63026 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/63026-8.zip b/old/63026-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 868121e..0000000 --- a/old/63026-8.zip +++ /dev/null |