diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63177-8.txt | 8572 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63177-8.zip | bin | 64678 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8572 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..ac0fc20 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63177 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63177) diff --git a/old/63177-8.txt b/old/63177-8.txt deleted file mode 100644 index a5c9105..0000000 --- a/old/63177-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8572 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Erämaan ritarit, by Arvi A. Seppälä - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Erämaan ritarit - 5-näytöksinen näytelmä Peräpohjolan tukkityömailta - -Author: Arvi A. Seppälä - -Release Date: September 11, 2020 [EBook #63177] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ERÄMAAN RITARIT *** - - - - -Produced by Jari Koivisto - - - - - - - - -ERÄMAAN RITARIT - -5-näytöksinen näytelmä Peräpohjolan tukkityömailta - - -Kirj. - -ARVI A. SEPPÄLÄ - - - - - -Jyväskylässä, -K. J. Gummerus Oy, -1917. - - - - -HENKILÖT: - -ERNST ELIS LÖVENBORG, kruununmetsien ylihoitaja. -ELVIRA, hänen vaimonsa. -HELLA, heidän tyttärensä. -AARNE HIRVIKANGAS, nimismies. -HILDA, hänen vaimonsa, -EEVA, heidän tyttärensä. -YRJÖ TYNJÄLÄ, metsäherra. -HÄRMÄ, lauttausyhtiön päällikkö. -KUNNAS, maanmittari-insinööri. -KARMALA, | -NÄRVÄNEN, | -RAHKONEN, | tukkilaisia. -KAUHAVAN KALLE, | -TUNTEMATON. | -VIKKI-KALLE, hirvenmetsästäjä. -SOTKAMON IISAKKI, salaviinankauppias. -SANNA, viinankauppias. -VAPPU, emännöitsijä. -SALAMETSÄSTÄJÄ. -POLIISEJA. - -Tapahtuu Peräpohjolassa. Toinen näytös Lövenborgin asunnossa, muut -tukkisavotalla erämaassa. - - - - -ENSIMÄINEN NÄYTÖS. - - -(Tukkiyhtiön pirtti erämaassa, suuri, karkeatekoinen, hongista -rakennettu huone. Perällä avara ovi, vasemmalla toinen ovi -sivuhuoneeseen ja oikealla akkuna. Vasemmassa ovinurkassa suuri -kivistä ja tiilistä rakennettu uuni helloineen. Uunissa on kaksi -pesää, joista toinen suuren kiinteäksi muuratun padan alla, suu -lattialle päin ja toinen ovenpuoleisessa sivussa hellan alla. Ulko-oven -pielessä uunin puolella on suuri karkeatekoinen arkku ja sen ja uunin -välissä vesisaavi. Vasemman oven ja uunin välillä on toinen arkku -ja pienoinen tynnyri. Oikeassa peränurkassa on suuri jykevätekoinen -honkapöytä ja vasemmalla etualalla toinen pienempi pöytä. Ympäri pitkin -seiniä on leveät honkaiset penkit. Penkeillä olevista vaatteista ja -hirventaljoista näkyy, että näitä penkkejä käytetään makaamiseen. -Sitäpaitsi ympäri pöytiä on mittavat lavitsat. Penkeillä ja niiden alla -on pusseja ja kontteja sekä seinillä ja nurkissa sahoja y.m. työkaluja.) - - -I:nen kohtaus. - - Vappu, Sanna, Iisakki. - -SANNA (35-vuotias, hoikka ja ovelannäköinen nainen, tulee hengästyneenä -vankka kantamus selässään.) - -Pilvi nousee! - -VAPPU (noin 40-vuotias, lihava ja komeannäköinen nainen, käytökseltään -tarmokas ja häikäilemätön, suora puheissaan, puuhailee uunin luona, -riuskaa kiukkuisesti.) - -No, mikä nyt taas on hätänä? - -SANNA - -Vallesmanni tulee tännepäin... Tulin oikoteitä, että kerkisin ajoissa. - -VAPPU - -Kato nyt raatoa! Mikä sitä taas tänne lennättää! - -SANNA (päästellen kantamustaan selästään pois) - -On kai tullut metsäherran mukana... Hän on tullut mittauksille ja -siellä se näkyy nokastelevan päällikkökin... Siellä on frouvia ja -mapsellia, että oikein hirvittää. Huh, kun riensin, että henki oli -mennä ja tuo kantamuskin painoi kuin synti hartioitani! Onko sinulla -kahvia? - -VAPPU - -Aina tulimmaisia tässä! (Menee herättämään Iisakkia.) Iskä, nouse ylös! -Kuulitko, sinä senkin nahjus! - -IISAKKI (unisesti) - -No, no, pidähän vähempää ääntä ämmä! - -VAPPU - -Pääsetkö siitä tolpillesi iankaikkinen haaska! Vai pitääkö sinut kiskoa -korvista ylös!.. Vallesmanni on tuossa paikassa täällä ja sinä vain -makaat, että kyljet homeessa! - -IISAKKI (murahtaen, ylös kömpiessään) - -No kun tuli niin tuli! Mitä tuossa meluat! - -VAPPU - -Siinä on mies! Makaa kuin lieko suossa, eikä välitä vaikka vallesmanni -veisi mällin poskesta! - -SANNA - -Joko omat viinat ovat loppuneet? - -IISAKKI - -Lieneekö sillä hurtalla haisseet hirvenlihat nenässä, kun Vikki-Kalle -kertoi päässeensä hirven jäljille. - -VAPPU (pontevasti) - -Otakin sukset koipiisi ja luista kiireimmän kautta Kallea varottamaan! - -IISAKKI - -No, hyvinkös Sannaa luonnisti? - -SANNA - -Miksei luonnistanut. Täytyy vain saada piiloon, etteivät joudu herrain -kynsiin! - -IISAKKI (viekkaasti silmää iskien) - -No, saisikohan tota niinkuin tulijaistäräyksen? - -SANNA - -Juo vettä ja syö lunta, niin ei henkesikään haise! Ne juomat; ovat -parempia varten. - -VAPPU - -Työnnä ryyppy sen irviin! Näethän ettei siihen raatoon ilman eloa tule. - -SANNA (ottaen pullon ja kaataen) - -Tuossa on ja ala laputtaa, senkin kilpikonna! - -IISAKKI (ryypäten) - -Aah! Hyvää Ruottin konjakkia! Lieneekö toi jäänyt vahingossa -tullaamatta? - -VAPPU - -Joko pääset matkaan... vai... - -IISAKKI - -No, no, pääsenhän minä, kun asiat toimitetaan oikeassa järjestyksessä. - - (Menee ulos.) - - -2:nen kohtaus. - - Sanna, Vappu. - -SANNA - -Tulehan nostamaan tätä kistua, että saamme luukun auki. Me emme saa -hukata aikaa. - -VAPPU (nostaen arkkua) - -Saas nähdä, saammeko sen nyt auki. - -SANNA - -Sanos muuta... Se on tiukka! - -VAPPU (koettaen avata luukkua) - -Ei pentele, ei se hievahdakaan! - -SANNA - -Ja senkin ainoan miehisen ihmisen lähetimme pois! - -VAPPU - -Niinhän se on: lainaa aseensa kylälle ja sohii itse sormin. - -SANNA (ottaen kirveen) - -Annahan kun väännän tällä... se antaa perää... (Luukku aukenee) Mutta -lujassa oli! - -VAPPU - -Sitähän ei ole sitten avattu, kun viime talvena. - - (Vikki-Kalle ja Iisakki tulevat kantaen kumpikin raskasta - säkkiä selässään.) - - -3:mas kohtaus. - - Vappu, Sanna, Iisakki, Vikki-Kalle. - -SANNA - -Kas, siinähän nuo jo ovat! - -VIKKI-KALLE - -Niin ja paistia on vaikka ruhtinaille! - -VAPPU - -No, millä välillä sen taas sieppasit? - -VIKKI-KALLE - -Aivan ruununmiesten nenän edessä kellistin! Ja pulska oli otus, -kymmenhaaraiset sarvet! Toisen puolen lihoista hautasin korpeen -lumikinoksiin ja osa niistä on tässä. - -VAPPU - -Sinä olet kultanen mies Kalle! Oikein tekisi mieleni hiukan likistää -sinua. - -VIKKI-KALLE - -Noo, likistä vain? En minä käsiin hajoo! - -VAPPU - -No, en minäkään! (Syleilee hurjasti Kallea). - -VIKKI-KALLE (henkäisten) - -Sinä olet hiton kovakourainen henttu. Vappu! Taisitpa rutistaa -kyljistäni muutamia seiväsparia poikki. - -SANNA - -Joutuun nyt tavarat piiloon! Tässä ei ole aikaa likistellä. - -VIKKI-KALLE - -Heti lemmessä? (Hyppää luukusta alas.) No antakaahan nyt tulla tänne! - -IISAKKI (nostellen lihoja alas) - -Vahinko, ettei näitä saa syödä heti yhdeltä kuumalta. - -SANNA - -Niin kyllä, se onkin ainoa, johon sinä kelpaat! - -VAPPU - -Nostakaa tuo minun purakkonikin! - -VIKKI-KALLE - -Älkää nyt vain unohtako mitään "kuumia" tavaroita ylös, etteivät pääse -tutkintoa pitämään. - -SANNA - -Selvä on! Tule ylös nyt jo, että saamme luukun kiinni... - - (Kalle nousee ylös, sulkevat luukun ja nostavat kistun päälle.) - -IISAKKI - -Kas niin, nyt saavat herrat tulla! - -VAPPU - -Mutta sinun pyssysi jäi. Kalle. - -VIKKI-KALLE - -Niin oli tarkoituskin... Täytyyhän sitä miehellä olla jotain kättä -pitempää. - -IISAKKI - -Minä puolestani turvaudun mieluimmin siveellisiin keinoihin. - -SANNA - -Kuulkaahan tuota vanhaa syntisäkkiä! - -VIKKI-KALLE (katsellen ympärilleen) - -Oletteko nyt vannoja, ettei näissä nurkissa ole mitään tuulettamista? -Kuinka on sinun laitasi naapuri? - -IISAKKI - -Minun kohdaltani on asia selvä. - -VIKKI-KALLE (istuutuen arkulle, pyssy polvillaan ja pyyhkien hikeä -otsaltaan) - -Se piti hyvin läheltä! Ripeämmin en ole koskaan elämässäni toiminut! - - (Hirvikangas, Eeva, Hella ja poliisi tulevat). - - -4:jäs kohtaus. - - Hirvikangas. Hella. Eeva. Vappu, Sanna, Iisakki, - Vikki-Kalle. Poliisi. - -HIRVIKANGAS (keski-ikäinen, hyvinvoipa ja pikemmin hyväntahtoinen kuin -ankara mies, käytös enemmän leikillinen kuin virallinen, vaikkei hänen -toiminnastaan suinkaan puutu tarpeellista vakavuutta.) - -Hyvää päivää! - -VIKKI-KALLE - -Jumala antakoon! - -HIRVIKANGAS - -Jaaha!... Vanhoja tuttuja!... Tulin katsomaan kuinka viinakaupat -vetelevät täällä nykyään. - -IISAKKI - -No, mikäpäs niiden... Onhan sillä vielä vanha hyvä makunsa. - -SANNA - -Siunatkoon tuon rontin puheita! Mistä otti viinat täällä erämaassa? - -HIRVIKANGAS (ivallisesti) - -Niinpä näytte olevan viattomia kuin pulmuset!... Mutta hirvenlihasta -ei kai ole ollut puutetta täällä erämaassa? Vai mitä sanot sinä vanha -hirvenkellistäjä? - -VIKKI-KALLE - -No, enpä osaa sanoa. Hirvistä ei ole ollut hajuakaan tänä talvena. -Herrat kai ne syyskuussa niin lopen hävittivät. Vallesmannikin kuuluu -kaataneen useita. - -HIRVIKANGAS - -Äähs, sinä veijari!... Koristuksenako sinä tuota kannat? - -VIKKI-KALLE - -Onpahan vain turvana. - -HIRVIKANGAS - -Saanko minäkin katsoa sitä? - -VIKKI-KALLE - -Kyllä katsoa saa, mutta ei kajota... Se voisi laueta ja kuka sen sitten -vastaa? - -HIRVIKANGAS - -Älähän huoli rohkeilla! Minullakin on mukanani jotain, joka saattaisi -laueta. - -VIKKI-KALLE - -No, katsellaan sitten kumpikin vain omiamme. Omillaan on niin hyvä -elää, sanoi entinen kerjäläinen! - -HIRVIKANGAS - -Sanoppas kuka kaatoi hirven tuolla korvessa tänään? - -VIKKI-KALLE - -Kai se oli semmoinen mies, joka pystyi siihen. - -HIRVIKANGAS - -Se olit sinä? Jäljet osoittavat tänne päin. - -VIKKI-KALLE - -Jäljissä ei ole puumerkkiä. - -HIRVIKANGAS - -Mitataanpa herran pieksut, niin saadaan nähdä eikö jäljissä ole -puumerkkiä. - -VIKKI-KALLE - -Aikooko vallesmanni lahjoittaa minulle parin pieksuja, kun mittaa ottaa. - -HIRVIKANGAS - -Kyllä, ja vieläpä oikoraitaisen puvunkin. - -VlKKI-KALLE - -Siitä ei tule mitään, minä seison itse päällä. - -HIRVIKANGAS - -Saamme nähdä! Käykää toimeen! - -EEVA (21-vuotias, vaalea ja solakka tyttö, naisellinen ja -puoleensavetävä, mutta hieman arka.) - -Ei, ei, anna olla, isä! Minua niin pelottaa! - -HELLA (20-vuotias, tumma, komearakenteinen ja kaunis, romanttinen, -haaveileva luonne, käytös rohkea, melkein poikamainen.) - -Älä ole lapsellinen, Eeva! Tämä on hyvin mieltäkiinnittävää! - -HIRVIKANGAS - -Miksi lähditkään tänne, kun olet noin arka? - -VIKKI-KALLE - -No, tuossa on käpälä, koska teitä lapsettaa. Mutta onhan niitä paljon -samanlaisia pieksuja. - -HIRVIKANGAS - -Tuo heittiö on oikeassa!... Tarkastakaa tuo toinen huone! (Poliisi -menee.) Te olette kaikki samanlaisia! - -IISAKKI - -Kaikkihan me olemme puuttuvaisia, syntisiä, syntisiä ihmisiä - -HIRVIKANGAS - -Siinä toinen maailman pylväs! Missä ovat viinat? - -IISAKKI - -No, eihän se niin paljon olisi, vaikka vallesmannille olisikin vähän -suunavausta. - -HIRVIKANGAS - -En ole tullut sitä varten, vaan tutkimaan hiukan teidän elämäänne. -(Poliisi tulee takaisin.) No, näkyikö siellä mitään? - -POLIISI - -Ei mitään. - -HIRVIKANGAS - -Ehkä pistäydytte nyt hetkeksi raittiiseen ilmaan, että saamme hiukan -tuulettaa tätä ja tarkastaa täällä. - -VIKKI-KALLE - -Kyllähän tämän palatsin nähtävyyksiä katsella saa... - -IISAKKI - -Niin, ei silmä osaa vie! - - (Poistuu myöskin.) - -HIRVIKANGAS - -Ei ole sanottu, mitä se vielä vie! (Poliisille.) Nuo heittiöt ovat -liian varmoja. Kaikesta huomaa, että niitä on ennakolta varoitettu. Te -tytöt jäätte hetkeksi tänne, minä menen silmäilemään vähän ulkoa. Ja -te, muistakaa tarkastaa oikein kunnollisesti! - - (Menee ulos.) - - -5:des kohtaus. - - Hella, Eeva, Poliisi. - -EEVA - -Huh, kun minua peloittaa! - -HELLA - -Pikku raukka!... Mitä sinä pelkäät? - -EEVA - -Täällä on niin kolkkoa ja yksinäistä! Ja herra tiesi, mitä ovat nämä -ihmisetkään. - -HELLA - -Isä sanoo, että nämä ihmiset ovat pohjaltaan parempia kuin heidän -maineensa. - -EEVA - -Mutta ajatteles... täällä kymmenien peninkulmien päässä asutusta -maailmasta. Ympärillä ääretön ja synkkä erämaa. Ush! - -HELLA - -Minä pidän tästä! Jylhiä, salaperäisiä metsiä, korkeita tuntureita ja -ääretön yksinäisyys! Se on jotain suurta ja voimakasta! Ajatteles, kun -myrsky lennättää lunta ja ryskyy korven puissa... tai pakkanen paukkuu -metsässä ja revontulet loimuavat taivaalla! Se on suurenmoista! - -EEVA - -Ihailetko näitä ihmisiäkin? Näitä yhteiskunnasta sysättyjä kulkureita. - -HELLA - -Miksen ihailisi? He ovat kyllä karkeita ja häikäilemättömiä. Mutta he -ovat lujia ja rohkeita sekä luottavat omiin voimiinsa. He eivät ole -mitään hemmoteltuja raukkoja, sillä erämaa ei lellittele ketään! - -EEVA - -Kylläpä sinä osaat olla suurenmoinen! - -HELLA - -Minua on aina tämä korpien yksinäisyys miellyttänyt. Siinä on jotain -salaperäistä ja viettelevää, jotain pelottavaa ja hurmaavaa samalla. -Oo, kun saa suksilla viiletellä loppumattomia lumihankia, sinisen -taivaan kaartuessa ylhäällä ja ikivanhojen honkien kohotessa korkeuteen -kuin satumaiset pylväskäytävät! Silloin voi ihminen oikein hengittää ja -olla vapaa. Ja sitten vaara, ajatteles... vaara hautautua jäljettömiin -noihin kinoksiin, kimaltelevien tähtien koristamien lumipuhtaiden -kääriliinojen alle, niin ettei yksikään elävä sielu saa konsanaan -tietää... - -EEVA (kauhistuen) - -Huh, kuinka kauheita sinä kuvittelet! Sinä saat minut aivan pelkäämään, -Hella! - -HELLA - -Eikö se ole suurenmoista, Eeva? - -EEVA - -Ennen kaikkea se on mieletöntä! - -HELLA (nauraen) - -Sinä kai pidät enemmän höyhenpatjoista ja matoilla liitetyistä -lattioista! - -EEVA - -Niin pidänkin. Minulla ei ole sinun hurjaa mielikuvituksesi lentoa. -- -Mitä te etsitte? - -POLIISI - -Näiden sällien viinoja. Mutta ne ovat kätkeneet ne johonkin muualle. - - (Menee ulos.) - -HELLA - -Näillä ihmisillä on rohkeutta elää omaa elämäänsä. - -EEVA - -Minua ahdistaa täällä, eikö mennä ulos. Hella? - -HELLA - -Ei mennä vielä, Eeva! Täällä on niin lämmintä ja mieltäkiinnittävää. - -EEVA - -Minä ainakin menen vähän kävelemään. (Härmä tulee.) Kas, siinähän te -olettekin luutnantti! Pitäkäähän nyt Hellalle seuraa. - - (Poistuu ulos.) - - -6:des kohtaus. - - Härmä, Hella. - -HÄRMÄ (noin 30-vuotias, ylpeän ja tarmokkaannäköinen mies, tottunut -ajamaan tahtonsa läpi hyvällä tai pahalla ja halveksimaan ihmisiä.) - -Mielelläni, neiti! -- Olen onnellinen saadessani puhua kanssanne -kahdenkesken, neiti Lövenborg. - -HELLA - -Olkaa niin hyvä. - - (Menee akkunaan ja katselee ulos.) - -HÄRMÄ - -Olen jo kauan ihaillut teitä, neiti, ja olen ikävöinyt tilaisuutta -sanoa sen teille. - -HELLA - -Ja nyt luulette olevan sopivan tilaisuuden? - -HÄRMÄ - -Oikea rakkaus ei valitse tilaisuuksia. - -HELLA - -Ooh, vaietkaa! En halua kuulla mitään sellaisesta! - -HÄRMÄ - -Ettehän aina ole ollut niin haluton siihen... Te olette vain ylpeä ja -oikkuileva, kuten kaikki kauniit naiset! - -HELLA (kylmästi) - -En ymmärrä mitä te tarkoitatte. Jos olen joskus ollut hiukan vallaton, -en ole tarkoittanut sillä mitään. - -HÄRMÄ - -Sitten minä tunnen teidät paremmin, kuin te itse. Teidänlaiset luonteet -voitetaan väkirynnäköllä. - -HELLA - -Älkää olko siitä niin varma! - -HÄRMÄ - -Kyllä sieluni!... Taikka jos olette leikkinyt minulla... niin... sitä -pahempi teille! - -HELLA - -Te uhkaatte! - -HÄRMÄ - -En missään nimessä! Tehdään sovinto. - -HELLA - -Minulla ei ole mitään sovittavaa! - -HÄRMÄ - -Syyttäkää sitten itseänne! Jos olette leikkinyt minulla, niin minä -kostan sen nyt suudelmalla! - -HELLA (kiivaasti) - -Ei koskaan! Sellaiset eivät ole hienon miehen tapoja. - -HÄRMÄ (kiihtyneesti) - -Sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot luvallisia!... (Uhkaavasti.) -Te ette tunne minua! Minun kanssani eivät saa rankaisematta leikkiä -edes kauniit naisetkaan! - - (Lähestyy hitaasti Hellaa.) - -HELLA (peräytyen) - -Pysykää kauempana! - -HÄRMÄ - -Varokaa ärsyttämästä minua, neiti! Me olemme erämaassa ja minä voisin -seurata erämaiden oikeutta! - -HELLA - -Ja mikä se sitten on? - -HÄRMÄ - -Väkevämmän oikeus! - - (Tarttuu häneen kiinni.) - -HELLA (yrittäen vapautua) - -Laskekaa minut! Tehän käyttäydytte kuin konna! - -HÄRMÄ - -Minä kyllä tiedän kuinka teidänlaisianne enkeleitä kesytetään! - -HELLA - -Väistykää, inhoittava ihminen! - - (Lyö häntä kasvoille.) - -HÄRMÄ (hellittäen hämmästyneenä) - -Ooh, vai niinkö!... Tiedättekö kuinka täällä erämaassa tällaiset -loukkaukset kostetaan? - -HELLA (kiihtyneenä) - -Antakaa minun olla rauhassa! - -HÄRMÄ (kuohuissaan) - -Miehet maksavat iskun iskulla ja naiset suudelmalla! Ja minä, minä -vaadin sen nyt. - -HELLA - -Jos lähestytte, minä huudan. - -HÄRMÄ (intohimoisesti) - -Sen saamme nähdä! - - (Kiertää kätensä rajusti hänen ympärilleen.) - -HELLA - -Auttakaa!... - - (Tuntematon tulee sisään.) - - -7:mäs kohtaus. - - Hella, Härmä, Tuntematon. - -TUNTEMATON (noin 25-vuotias, pitkä komeannäköinen mies, rohkea, -avonainen katse, käytös osoittaa voimaa, varmuutta ja ylikuohuvaa -elintarmoa, tulee reippaasti, tarttuu lujasti Härmän olkapäihin -ja pyöräyttää hänet yhdellä nykäyksellä ympäri) - -Herra, teidän ihailunne on liian kouraantuntuvaa! - -HELLA (hätäytyneenä) - -Vapauttakaa minut tuosta kauheasta ihmisestä! - -HÄRMÄ - -Millä oikeudella te sotkeudutte tähän? - -HELLA - -Väkevämmän oikeudella! Senhän te sanoitte olevan täällä erämaassa -lakina. - -TUNTEMATON (katsoen häntä ällistyneenä) - -Mitä!... Oletteko tekin täällä...? - -HÄRMÄ (ylpeästi) - -En halua tuntea teitä. Menkää tiehenne! - -TUNTEMATON - -Liian suuri kunnia se olisikin teille! - -HÄRMÄ - -Kurja, te uskallatte! - - (Kohottaa vimmoissaan keppiään lyödäkseen häntä.) - -TUNTEMATON (sieppaa kepin, taittaa sen kappaleiksi ja heittää -palaset nurkkaan) - -Hillitkää itsenne! Nyt ollaan Pohjolassa ja täällä tulee kysymykseen -vain mies ja mies! - -HÄRMÄ (vimmoissaan) - -Te astuitte minun tielleni ja saatte sitä vielä katua! - - (Menee kiireesti ulos.) - -TUNTEMATON (katsoen ajatuksissaan hänen jälkeensä) - -Onko hänkin täällä Peräpohjolassa? - -HELLÄ - -Tulitte hyvään aikaan! Minä kiitän teitä! - - (Eeva tulee sisään.) - - -8:sas kohtaus. - - Hella, Eeva, Tuntematon. - -TUNTEMATON - -Mitä näen! Kasvihuonekukkasia keskellä erämaata. - -HELLA - -Onko se tukkilaisen kohteliaisuutta? - -TUNTEMATON - -Ei, vaan erämaiden totuutta! - -HELLA - -Onko se niin varmaa? - -TUNTEMATON - -On!... Jalostetut ruusut eivät ole näitä viimoja varten... Tässä -maaperässä menestyvät vain sellaiset, joilla on himmeät värit, -lakastuneet lehdet ja paljon okaita! - -HELLA - -Olettepa tekin uskaltanut tänne, vaikka ette liene tämän maaperän -kasvattama. - -TUNTEMATON - -Juuriltaan reväisty puu jää siihen, mihin myrsky sen viskaa. - -HELLA (Eevalle) - -Kummallinen mies!... Hänessä on jotain omituista! - -EEVA - -Kysy häneltä, kuka hän on! - -HELLA (katsoen tutkivasti häntä) - -Puhutte niin oudosti vieras. Kuka te olette? - -TUNTEMATON - -Kulkija olen arvoltani ja tuntematon on nimeni. - -HELLA - -Se on kummallinen nimi ja ilmaisee niin vähän. - -TUNTEMATON. - -Se on parhain nimi. Enemmän antaa kuin lupaa ja ja enemmän sisältää -kuin ilmaisee! - -HELLA - -Olette oikeassa! Se ei todellakaan lupaa liikoja, vaan pikemmin liian -vähän. - -TUNTEMATON - -Miltä kannalta asian ottaa. - -HELLA - -Mitä sillä tarkoitatte? - -TUNTEMATON - -Mitä enemmän rakastetaan, enemmän peljätään kuin tuntemattomuutta? -Mihin enemmän toiveita kiinnitetään ja pettymyksiä haudataan kuin -tuntemattomuuteen? - -HELLA (Eevalle) - -Käsittämätön mies! - -EEVA - -Hän on todellakin mieltäkiinnittävä! - -HELLA - -Te ette ole täällä... Mistä te olette? - -TUNTEMATON - -Etelästä. - -HELLA - -Ja mihin aijotte? - -TUNTEMATON - -Pohjolaan. - -HELLA - -Mitä te oikeastaan etsitte täältä? - -TUNTEMATON - -Vapautta. - -HELLA - -Niinkö? Se on suuri päämäärä! - -TUNTEMATON - -Ainoa etsimisen arvoinen. Sitä etsivät kaikki, vaikka useat -itsetiedottomasti. - -HELLA (ajattelevaisesti) - -Mahdollista kyllä... Mutta luuletteko löytävänne sen täältä erämaasta? - -TUNTEMATON - -Niin luulen. Jylhä ja karu luonto suojelee sitä täällä ihmisten -vallanhimoa vastaan. Se voi elää vain täällä, missä rannaton erämaa -kaikkialla ympäröi, missä taivas kaartuu kuulakkana pään yli ja ikuiset -tunturit nostavat huippujaan. - -EEVA - -Aivan kuin sinäkin. Hella!... Mutta emmekö mene jo toisten luokse? - -HELLA. - -Mennään vain... Sinä kai ikävöit nähdä Yrjöäsi... (Tuntemattomalle.)... -Te olette... No niin, joka tapauksessa te olette kummallinen mies! - -TUNTEMATON - -Älkää viipykö kauan täällä erämaassa, neidit. Kotkain pesimäpaikat -eivät sovi kanarialinnuille! - -HELLA (leikillisesti) - -Se ei tee mitään, kun ei pelkää! Jääkää hyvästi, herra kummallinen!... -Ja... kiitos! - -TUNTEMATON - -Näkemiin! - - (Hella ja Eeva poistuvat, Hella ja tuntematon katsovat - pitkään toisiaan.) - - -9:säs kohtaus. - - Vappu, Sanna, Vikki-Kalle, Iisakki, Tuntematon. - -IISAKKI - -Huh, kun siellä on ruvennut tuulemaan! Taitaa nousta aika ryöppy yöksi. - -SANNA - -Pitkän nenän saivat, hurtat! - -VIKKI-KALLE - -Niin, niin, mutta pilvi ei ole vielä ohitse! - -IISAKKI - -Ne yöpyvät tänne, parasta on varoa. - -VIKKI-KALLE (Heittäen epäluuloisen katseen tuntemattomaan) - -Hst!... Suu poikki! - -IISAKKI (ottaen esille korttinsa) - -Jos yrittäisi syödä hiukan, mitähän olisi. - -TUNTEMATON - -Sallitteko, että lämmittelen vähän? - -VAPPU - -Miksei? Yhteistähän se on lämmin. - -TUNTEMATON - -Mitä tuo luutnantti Härmä täällä toimittaa? - -VAPPU - -Hän on uusi lauttausyhtiön päällikkö. Tiedä mikä sekin on oikein -ollakseen. On niin kopeakin kuin Porin kerjäläinen koko mies. - -TUNTEMATON - -No, hän ei siis ole juuri suosiossa täällä? - -IISAKKI - -Kaikkia vielä! Alensi heti miesten palkkoja. Sanoi pääkonttorista -saaneensa sellaisen määräyksen. Mene sitten ja ota selvä. - -TUNTEMATON - -No, ettekö ole valittaneet asiasta? - -VIKKI-KALLE - -Mitä se hyödyttää? Hyttysen ääni ei kuulu taivaaseen!... Puski -vain kunnes hongan juurelle oikenee ja otti vastaan, mitä armosta -annettiin... (Alkaa kuulua tukkilaisten laulua.) Sieltähän ne miehetkin -jo tulevat... - -(Ulkona kuuluu laulu.) - - Tukkipoijan vilja se kasvaa, - ei sitä hukkaa halla. - Kulta on halla kaunoisin, - koti korkean hongan alla. - - Tukkipoika se laihoansa - kesät ja talvet korjaa. - Vapaa hän on, oma herransa, - ei tunne toisen orjaa. - - Hei! Tukkipoikaa ei ole luotu - matalan orren alle, - ikävä jos on ja iloton, - hän kulkee maailmalle. - -(Viimeisen värssyn ajalla tulevat tukkilaiset sisälle.) - - -10:nes kohtaus. - - Tuntematon, Vappu, Sanna, Vikki-Kalle, Iisakki, Karmala, - Rahkonen, Närvänen, Kalle y.m., Tukkilaisia. - -KALLE (lyöden kintaansa pöytään) - -Nyt on taas yksi päivä lähempänä naimista! - -NÄRVÄNEN - -Hei Vappu, lihaa ja perunoita pataan, kyllä minä takaan, että maistuu! - -VAPPU - -No, älähän nyt suutasi halkase! Niin ovat taas nälkäisiä kuin korven -sudet! - - (Rupeaa puuhailemaan uunin luona.) - -RAHKONEN - -No, Sanna, heruikos mitään, vai pitääkö lähettää toinen? - -SANNA - -Tietysti; mutta pitääkö sitä heti olla nokan edessä? - -VAPPU - -Pitäkää vain vähempää suuta. Ei siitä ole kauan, kun vallesmanni kävi -täällä kuonoilemassa. - -KALLE - -Kävikö vallesmanni täällä? - -IISAKKI - -Kävipä niinkin... ja oli niin koreita mampsellia mukana, että -mahtoivatko noi omalla suullaan syödäkään. - - (Naurua.) - -VAPPU - -Ja sinä nyt mampselleista mitään ymmärrät, karilas! - -NÄRVÄNEN - -Kuules, Iisakki, jo minä suuttuisin! - -KALLE - -Olisitte vähän pyörittäneet sitä vallesmannia yksin häpein! - -KARMALA - -Ei tätä vallesmannia ole niinkään hyvä pyörittää. Eikä hän toisekseen -niin hullumpi mies olekaan. - -RAHKONEN - -Niin, täytyyhän sitä jotain tehdä leivän eteen hänenkin! - -NÄRVÄNEN - -No niin, mitäs niistä! Tuo Sanna viinasi esille vain! Kun ne ovat -miesten käsissä, ei niitä voi vallesmanni enää pois ottaa. - -SANNA - -No, ottakaa sitten ylös! Siellähän ne ovat entisessä paikassa. - - (Miehet avaavat luukun ja ottavat ylös pulloja.) - -RAHKONEN (laulaa) - - Niin kauan minä tallaan tämän kylän raittia, - kun anturan pohjat kestää. - Ja minä poika riijaan yhtä ja toista, - eikä ämmät voi mua estää. - - Liinukka varsa ja raudasta valjaat, - ja itse pidän ohjista kiinni. - Kun vertaistansa rakastaa - ei tarvitse olla fiini. - -NÄRVÄNEN (lyöden kortit pöytään) - -Hei miehet, pelataan pois vanhat rahat! Kohta saamme uusia! - -KALLE (vetäen pitkän puukon tupestaan ja iskien sen vinhasti pöytään) - -Ja tällä jaetaan oikeutta, jos kuka pakkaa vilpistelemään. - - (Miehet asettuvat pelaamaan.) - -RAHKONEN - -Hei Iisakki, tule pelaamaan! Älä aina syö! - -VIKKI-KALLE - -Saat pian rasvasydämen, niinkuin Vapullakin on. - -VAPPU - -Mitä horiset! Oletko sinä minun sydämessäni käynyt? - -IISAKKI - -Kun hyvin syö ja lujaa puhuu, ei ole koskaan kipeä... Olinkin tässä -ruokaheitolla monta päivää! - -VIKKI-KALLE - -Ja monta yötä vallan puhumatonna. Lopun merkki! - -NÄRVÄNEN - -Kuinka monennetta leipää jo pyörittelet? - -IISAKKI - -He, vastahan tämä on toinen. - -NÄRVÄNEN - -Ai, ai, se tietää yleistä heikkoutta! - -IISAKKI - -Ja ovatkos nämä sitten leipiä? Ovat kuin kymmenen pennin lantteja. -(Huokaa.) Tämä maailma huononee päivä päivältä... Eiväthän ne ämmät -enää osaa leipoa, vain tyhjänpäiväisiä napertelevat! - - (On ruvennut vinhasti tuulemaan.) - -KARMALA (istuen pölkylle hiomaan kirvestään) - -Siitä taitaa tulla myrsky yöksi. - -SANNA - -Myrskyäpä kai se kaivelee, kun hartioitani niin repii. - -VAPPU (tiuskaisten Tuntemattomalle) - -Menisi tuosta jo miesten joukkoon, eikä ämmäin liepeissä venyisi! -Könöttää uunin edessä kuin rieska! - -TUNTEMATON - -Pyydän anteeksi. - -VAPPU (ihmeissään) - -Mi-mitä te sanoitte?... "Anteeksi"... Sellaiset sanantavat te saatte -jättää pois! Ei niitä täällä ymmärretä! - -(Ärjäsee.) Kirota teidän pitää, jos tahdotte, että teitä pidetään -täällä miehenä. - -TUNTEMATON - -Minä kyllä pidän huolen siitä, että se uskotaan ilmankin. - -VAPPU - -Tokkohan uskotaan, jollette heitä pois herrastapoja. Ja sen minä -sanon teille, että minä en ole mikään heikkohermoinen fröökinä, jota -puhutellaan kuin vauvaa vakussa! - -TUNTEMATON - -Sen minä kyllä uskon! - -VAPPU - -No niin, mitäs sitten?... Ja jos tahdotte tietää, niin olen -kunniallinen amerikanleski ja Vappu on nimeni. - -TUNTEMATON - -Minä kiitän. - -VAPPU - -Mistä hyvästä? Ei mitään kiittämistä. Ruuasta minä otan maksun. - -SANNA - -Ja minä olen elävänleski ja minua voitte sanoa Sannaksi. Jos haluatte -virkistystä, niin kyllä minulta heltii, jos olette luotettava ja -kunniallinen mies. - -TUNTEMATON - -Niinpä ainakin luulisin. - -KARMALA - -Mikäs se on vieraan nimi? - -TUNTEMATON - -Sen olen unohtanut. - -KARMALA - -Hm!... Ajattelin vain, että on täällä muitakin, joilla eivät ole -paperit niin aivan selvillä... niin ettei täällä tarvitse ujostella. - -TUNTEMATON - -Minulla on siihen omat syyni. - -KARMALA - -No, sehän on kunkin oma asia... Mistä olette ja mihin aijotte? - -TUNTEMATON - -Kysykää sitä erämaan tuulelta. - -KARMALA - -No, eihän siihen ole kaikistellen niinkään helppoa vastata. Tulin vain -ajatelleeksi, että aijotteko tätä kautta Ruotsin puolelle. - -TUNTEMATON - -Eipä ole matkan määrästä tietoa. - -KALLE - -Mikähän tuokin mies on oikein ollakseen? - -NÄRVÄNEN - -Näyttää olevan sellainen puoli villanen. - -RAHKONEN - -Kuka tietää, vaikka olisi joku tilivapautta etsimään lähtenyt -rahastonhoitaja. - -NÄRVÄNEN - -Olisi viisainta kääntää herran turkit nurin! - -KALLE - -Minä menen ja tunnustelen vähän sen valtimoa. (Menee kädet housun -taskussa tuntemattoman luo ja lyö häntä röyhkeästi olkapäälle.) Hei -mies, saisikohan syrjäinen tietää, mistä noin korea mies on pois? - -TUNTEMATON (jäykästi) - -Ei... Se riittää kyllä, että minä sen tiedän. - -KALLE - -Ooho mies! Täällä, ei ole hyvä nostaa nenäänsä lakeista ylemmäksi. -Siihen pian näpähytetään. - -TUNTEMATON - -En ole tullut tänne pelkäämään. - -KALLE - -Pidähän hiukan soukempaa suuta. Täällä on kyllä paljon miehiä, joille -kotiseutu on käynyt kuumaksi, mutta täällä ei ole tapana unohtaa -kotipaikkaansa. - -TUNTEMATON - -Se on yksin minun asiani. - -KALLE - -Vai niin, mutta jos minä niistän nokkasi, sinä maankiertäjä, mitä sanot -siitä? Häh? Onko sekin sinun asiasi, mitä? - -TUNTEMATON (uhkaavasti) - -Ei, silloin se on meidän molempain asia! Ja syyttäkää itseänne, jos se -käy teille epämiellyttäväksi. - -NÄRVÄNEN - -Hei Kalle, älä lörpöttele! Panepas toimeksi, että päästään peliä -jatkamaan! - -KALLE - -Koetan minä, vaikka terveys menisi. - - (Aikoo iskeä tuntematonta, mutta tämä tarttuu hänen käteensä ja - vastustamattomalla voimailla painaa polvilleen lattialle.) - -RAHKONEN - -Katos pirua, kun teki Kallesta nelijalkaisen! - -NÄRVÄNEN - -Niin teki, mutta on täällä muitakin! (Sieppaa pullon ja hyökkää muiden -mukana Kallea auttamaan.) Hei tuleen pojat! Antakaa paukkua! - - (Syntyy hurja mellakka, miehet sieppaavat aseita; Vappu kekäleen - ja Sanna puntarin.) - -TUNTEMATON (nojaten selkäänsä uuniin ja heiluttaen uhkaavasti -jykevää jakkaraa ilmassa) - -Tulkaa ketä haluttaa! Minä en ole ainakaan arkalasta kotoisin! - - (Miehet epäröivät.) - -KALLE (kiljaisten) - -Mitä te nahjastelette! Tomuttakaa perhanaa! - -KARMALA (jyrisevällä äänellä) - -Seis miehet! - -NÄRVÄNEN - -Mitä? Pitääkö meidän joutua yhden miehen pilkaksi? - -KAIKKI - -Ei! Ei! Selkään vaan! Selkään! - -KARMALA - -Kehtaatteko käydä joukolla yhden miehen kimppuun? - -NÄRVÄNEN - -Me emme kärsi röyhkeilijöitä! Johan meille nauraisivat ämmätkin! - -KARMALA - -No mene sitten ja löylytä häntä. Mutta joukolla ei sitä tehdä, siitä -vastaan minä. - -KALLE - -Sinä pidät hänen puoltaan! - -KARMALA (lujasti) - -Niin. Ja jos te kehtaatte käydä joukolla yhden kimppuun niin minä -asetun hänen puolelleni! (Uhkaavasti.) Ja te muistatte vanhastaan, -kuka silloin viimeksi tupaan jää! - - (Iskee hurjalla voimalla kirveensä pölkkyyn.) - -KALLE - -Antakaa olla, pojat! Olkoon kuka tahansa, mutta koko piru hän on -mieheksi! Kun väänsi käteni melkein sijoiltaan! - -KARMALA - -Jos hän tahtoo pitää nimensä omana tietonaan, on se hänen asiansa. Hän -näyttää olevan mies ja se riittää meille. - -TUNTEMATON (ojentaen Karmalalle kätensä) - -Hyvin puhuttu ja vielä paremmin toimittu! Kiitos! - -KARMALA (jurosti) - -Ooh, eikö mitä. - -TUNTEMATON - -Olisinhan minä yksinkin heistä suoriutunut, mutta parempi näin. - -KARMALA (katsellen häntä terävästi silmiin) - -Näytte luottavan itseenne, vieras?! - -TUNTEMATON - -No mihinkä sitten? - -KARMALA - -Se on totta!... Sitä täällä juuri tarvitaankin. - -RAHKONEN - -Hän on sakkiin otettava mies!... Tule pelaamaan! - -TUNTEMATON - -No, olkoon menneeksi. Mutta sen minä sanon heti, että velaksi en pelaa! - - (Menee muiden joukkoon.) - -SANNA - -Voi sun syötävä, kun oli luja mies! - -VAPPU - -Niin seisoi järkkymättä kuin korven silko petäjä! Pitäneekö tässä -vanhoilla päivillään ihan rakastua?! - -SANNA - -Ne marjat riippuvat liian korkealla. - -VAPPU - -No, sinäkös sitten, ylimmäinen juomanlaskija! Eihän täällä korvessa ole -varaa valita. - -SANNA - -Minnekäs sinä Iisakkisi heittäisit? - -VAPPU - -Se rontti hyväilköön vain eväskonttiaan. Sehän sille on rakkaampi. - -TUNTEMATON (osoittaen puukkoa) - -Mikä tunnusmerkki tämä on? - -KALLE - -Se on sakin tunnusmerkki ja merkitsee sitä, ettei pelissä saa -kenkkuilla. - -TUNTEMATON (heittäen veitsen pois) - -Minun rehellisyyttäni ei valvota teurastajan työkaluilla. - -NÄRVÄNEN (kiukkuisesti) - -Viskele miestä, mutta älä miehen puukkoa! - -TUNTEMATON - -Kyllä, niin pitkälle kuin seinät myöntävät! - - (Kääntyy uhkaavana häneen, mutta Närvänen epäröi.) - -RAHKONEN - -Sinähän haastat riitaa, toveri. - -TUNTEMATON - -En suinkaan, mutta rosvojen rehellisyyttä tuollaisilla keinoilla -ylläpidetään eikä vapaitten miesten. - -KARMALA - -Kas, siinä oli sana paikalleen sanottu! - -IISAKKI - -Niin sopi kuin pieksu rapakkoon! - -RAHKONEN - -No olkoon sitten vaikka niinkin, ettei riitaa tule. Mutta aletaan -jo!... - - (Hirvikangas ja Härmä tulevat sisään.) - - -11:des kohtaus. - - Edelliset; Hirvikangas, Härmä. - -HIRVIKANGAS - -No, täällähän on peli käynnissä ja pullot pöydässä! Kylläpä löytyi -viinat! - -KALLE - -Mikäs oli omasta pussista löytyissä. Haluaako vallesmannikin? Kyllähän -tätä on pikkutarpeeseen. - -HIRVIKANGAS - -Haluan vain nähdä papereitanne. Löytyvätköhän nekin yhtä helposti? - -KARMALA - -Pitääkö niitä aina näyttää? Tiedä missä ovatkaan. - - (Miehet näyttävät passejaan huomattavan vastenmielisesti.) - -IISAKKI - -Tässä on minun. Kyllä minä johonkin määrin kunniallinen mies olen, -vaikka siellä onkin yksi niksi... - -VIKKI-KALLE - -Istunut vain kerran salaviinanpoltosta linnassa ihan suotta aikojaan! - -HIRVIKANGAS - -Rasvannut te ainakin olette tämän. - -IISAKKI - -Että kestää, kun vallesmannikin niin usein tahtoo sitä nähdäkseen. - -HIRVIKANGAS - -Kauniita poikia! (Tuntemattomalle): Kukas te olette? - -TUNTEMATON - -Kulkija, niinkuin näette. - -HIRVIKANGAS - -Seis herraseni, se ei ole mikään nimi! - -TUNTEMATON - -Muuta en voi sanoa teille. - -HIRVIKANGAS - -Sepä nähdään. Näyttäkää paperinne. - -TUNTEMATON - -Niitä minulla ei ole. - -HIRVIKANGAS - -Siinä tapauksessa saatte kantaa itse huolimattomuutenne seuraukset. -Minä pidätän teidät. - -TUNTEMATON - -Onko täällä tapana vangita rehellisiä ihmisiä?! - -HIRVIKANGAS - -Ei, mutta kirjattomia kylläkin. - -TUNTEMATON - -Ja te uskotte kirjoitettua paperia enemmän kuin miehen sanaa. Jos -minulla olisi passi, niin kuka takaisi, että se olisi minun omani?... -Mutta sitä te ette voi ainakaan epäillä, että minä en olisi minä. -- - -HIRVIKANGAS - -Viisasteluja! Minä täytän velvollisuuteni. - -TUNTEMATON - -On rikoksia, joita ei koskaan merkitä papereihin. On myöskin -kunnollisuutta, joka voi saattaa vankilaan. - -HÄRMÄ (Ilkeästi) - -On parasta pidättää tämä herra Tuntematon. Hänellä lienee syytä salata -nimensä. - -TUNTEMATON (painavasti) - -Mutta minkälaiset syyt?... - -HIRVIKANGAS - -Olen pakoitettu toimittamaan teidät kuvernööriin. Ehkä siellä selvenee. - -VIKKI-KALLE - -Nyt jouduit kaveri körökärryille! - -KALLE (matalasti) - -Mikset hitossa hankkinut jonkun passia? Kuinka monella täällä on omat -paperit?! - -TUNTEMATON - -Olette oikeassa: Eihän täällä olekaan kysymys miehestä, vaan -passista... - - (Eeva, Lövenborg ja Tynjälä tulevat hyvin lumisina.) - - -12:des kohtaus. - - Edelliset, Lövenborg, Eeva, Tynjälä. - -LÖVENBORG - -Huhhuh, sitä ilmaa! Oli vähällä, ettemme jääneet tielle. - -TYNJÄLÄ - -Nyt se hautaa kaikki tukit! - -EEVA - -Mutta missä Hella on? - -HIRVIKANGAS - -Eikö hän sitten ollutkaan teidän luonanne? - -LÖVENBORG - -Kyllä, mutta hän lähti jo ajat sitten hiihtämään tänne päin. - -HÄRMÄ - -Ei häntä ainakaan täällä ole näkynyt. - -EEVA - -Hyvä Jumala, jos hän olisi sittenkin lähtenyt Ilvesvaaralle mäkeä -laskemaan! Hän tahtoi välttämättömästi laskea tuon tunturin alas. - -TYNJÄLÄ - -Sepä oli ikävä juttu! Sitten hän on eksynyt erämaahan. - -LÖVENBORG (kovasti säikähtäen) - -Herran nimessä, mitä sanottekaan! Silloin hän on hukassa! - - (Vaipuu istumaan.) - -VIKKI-KALLE - -Ei siellä nyt pitkälle potki vaimoihminen tällä ilmalla! - -LÖVENBORG - -Lapsi raukkani yksin erämaassa tällaisena yönä! Sehän on hirmuista -ajatella! - -TYNJÄLÄ - -Oli varomatonta laskea häntä. Nämä maat eivät ole tottumattomien -kuljettavia. - -EEVA - -Voi, Yrjö, eikö kukaan voi lähteä häntä etsimään? - -TYNJÄLÄ - -Hei, miehet! Eikö teistä kenelläkään ole rohkeutta lähteä etsimään? - -LÖVENBORG - -Sitä ei tarvitse kenenkään ilmaiseksi tehdä! - - (Kiusallinen äänettömyys. Myrsky ulvoo ja myllertää yhä rajummin) - -KARMALA - -Rohkeutta ehkä kyllä olisi, mutta mitä se auttaa. Tällä ilmalla ei näe -eikä kuule mitään ja jäljet peittyvät silmänräpäyksessä. Minä tunnen -nämä myrskyt. - -TUNTEMATON (astuen esiin, varmalla äänellä Lövenborgille) - -Kyllä minä lähden. - -LÖVENBORG (ylös hypähtäen) - -Te uskallatte lähteä, nuori mies?! - -TUNTEMATON - -Kyllä... jos herra nimismies sallii, kun minulla ei ole passia... Tulin -tuon Ilvesvaaran kautta ja luulen tuntevani tienoon. - -HIRVIKANGAS (matalasti) - -Olette vapaa!.. Menkää, nuori mies! - -LÖVENBORG (puristaen liikutettuna hänen kättään) - -Te olette rohkea mies! Menkää herran nimessä ja tehkää mitä voitte. En -tunne teitä, mutta olen varma, että olette kunnian mies. - -EEVA (tarttuen hänen käteensä) - -Voi, pelastakaa ystävätär-raukkani! - -TUNTEMATON (varmasti) - -Ennen en tule, kun olen löytänyt hänet! Koettakaa olla rauhallinen, -neiti! - - (Menee kiireesti ulos, tuuli paiskaa lujasti oven kiinni.) - -HIRVIKANGAS - -Hän näytti tarmokkaalta mieheltä! - -TYNJÄLÄ - -Kuka hän on? - -HIRVIKANGAS - -Häntä ei kukaan tunne. - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -(Vierashuone ylimetsäherra Lövenborgilla, hyvin sisustettu ja hauska -huone. Perällä ja oikealla ovi, vasemmalla akkuna, jonka edessä on -pöytä ja pari tuolia. Vasemmassa peränurkassa on pianino ja oikeassa -uuni, jossa on tulta. Oikealla etualalla on sohva pöytineen ja -tuoleineen. On ilta.) - - -1:nen kohtaus. - -HÄRMÄ (tullen Kunnaksen kanssa perältä.) - -Kas niin, täällä ei ole ketään... Täällä voimme rauhassa puhella. - -KUNNAS - -No niin, ilman pitkiä puheita: me menimme sinun puolestasi takaukseen, -kun sinulla oli tuo vajaus kassassa... - -HÄRMÄ (levottomasti) - -Niin, niin, minä muistan sen kyllä, mutta... - -KUNNAS - -Sillä kertaa oli sinun vähällä käydä ohrasesti, mutta onneksi saatiin -asia painetuksi sikseen. - -HÄRMÄ (käyden rauhattomasi oven luona kuuntelemassa) - -Niin, niin, mutta ei puhuta nyt siitä. - -KUNNAS - -Olkoon minun puolestani! Tahdoin vain hiukan muistuttaa sinulle, että -sinulla on jonkinlaisia velvollisuuksia meitä takausmiehiä kohtaan nyt -kun meitä aletaan ahdistella. - -HÄRMÄ - -Mutta enhän ole sitä milloinkaan unohtanutkaan! - -KUNNAS - -Maksu on liiaksi viivähtänyt. - -HÄRMÄ - -En ole voinut ennemmin. Menetinhän silloin virkani ja kului aikaa -ennenkuin sain uuden toimen. Mutta nyt minulla sitä vastoin on hyviä -toiveita. - -KUNNAS - -Se on kaikissa tapauksissa kunniavelka. Älä unohda sitä. - -HÄRMÄ - -Ei missään nimessä, kuinka sen unohtaisin!... Muuten minulla on yksi -keino. - -KUNNAS - -Ja mikä se on? - -HÄRMÄ (alentaen ääntään) - -Tuo "Lapin kuningas" on rikas ja hänellä on vain yksi tytär... -Ymmärrätkö? - -KUNNAS - -Mitä?... Aijotko tavotella "Lapin prinsessaa?" - -HÄRMÄ - -Varmasti! Ja kun minulla kerran on ukko Lövenborgin kassakaapin avain, -niin silloin ei ole heikkoa. - -KUNNAS - -No, ei, ei, se on selvää!... Mutta minusta tuntuu kuin et olisi vielä -kovinkaan pitkällä asiassa. - -HÄRMÄ - -Eikö mitä! Tyttö on vain hiton oikkuileva. Mutta kyllä minä hänet vielä -kesytän, saat nähdä! (Tarmokkaasti.) Hänen täytyy taipua. - -KUNNAS - -No niin, ehkä! Kovin varma ei tuo keinosi ole. Naisen mieli on -vaihteleva kuin huhtikuun ilma. - -HÄRMÄ - -Odotahan vain rauhassa! Kyllä niinä sen asian hoidan ja muut asiani -myöskin. - -KUNNAS - -Täytynee kai sitten, mutta älä aikaile kauan. - -HÄRMÄ - -En, sen vuoksi voit olla rauhallinen. - - (Kuuluu lähestyviä ääniä.) - -Mutta... Hst!... Ei sanaakaan enää! - - -2:nen kohtaus. - - Elvira, Hilda, Lövenborg, Hirvikangas, Hella, Eeva. - -HILDA - -Sinä voit hiukan soittaa meille, Eeva! - -LÖVENBORG - -Hyvä! hyvä! Istuhan pianon ääreen, tyttöseni, ja annahan kuulua, kyllä -me kuuntelemme! - -(Eeva asettuu hiukan ujostellen pianon ääreen ja Härmä menee hänen -vierelleen kääntelemään nuottilehtiä, Hilda ja Elvira asettuvat -sohvalle sekä Lövenborg nojatuoliin pöydän luo. Hirvikangas ja Kunnas -jäävät tupakoimaan ja keskustelemaan uunin luokse, ja Hella menee -vasemmalle akkunan viereen istumaan, missä pöytään nojaten katselee -ajatuksissaan ulos. Eeva soittaa jotain sävellystä.) - -LÖVENBORG (soiton tauottua, taputtaen käsiään) - -Hyvä! hyvä! Sinustahan on tullut taiteilija... todellinen taiteilija, -lapsi! - -EEVA (kääntyen tuolillaan) - -Setä imartelee vain! - -LÖVENBORG - -Ähs, mitä vielä! Minä puhun suoraan ja katson silmiin. - -ELVIRA - -Eeva on musikaalinen. Meidän Hella sitävastoin on kokonaan toista maata. - -LÖVENBORG - -Hirvenkaataja hän on! On vain vahingossa syntynyt hameisiin. -(Hellalle.) Kunpa sinäkin päästäisit noin hyvin, Hella... Mitä?... -(Hella ei vastaa.) - -ELVIRA - -Hän on taas omissa ajatuksissaan. - -LÖVENBORG - -Parasta onkin puhua vain itsensä kanssa! Saa ainakin mieleisiään -vastauksia. - -EEVA - -Mitä sinä ajattelet oikein, Hella? - -HELLA (koneellisesti) - -Odotan. - -EEVA - -Ja ketä? - -HELLA (nousten) - -Ooh, ei mitään... Sinä soitat kauniisti. Eeva. - - (Poistuu hitaasti oikealle.) - - -3:mas kohtaus. - - Elvira, Hilda, Lövenborg, Hirvikangas, Härmä. Kunnas, Eeva. - -ELVIRA - -Hella on ollut hiukan kummallinen sen jälkeen, kun hän eksyi erämaahan. - -HILDA - -Onko se ihme. Niin järkyttävä tapaus! - -LÖVENBORG - -En ymmärrä mikä tyttöä oikein nivaa. Mutta hän ei ole enää ollut -kaltaisensa sen jälkeen. - -KUNNAS - -Se on vaikuttanut kai hiukan hermostoon. - -HIRVIKANGAS - -Niin luulen minäkin. Nuo tukkityömaat eivät ole juuri sopivia paikkoja -nuorille naisille. Ja minuakin alkaa tämä elämä jo painostaa. - -LÖVENBORG - -Sinun alallasi ainakin pitäisi olla jännitystä ja vaihtelua. Siitä nuo -vekkulit kyllä pitävät huolen. - -HIRVIKANGAS - -Liiaksikin, hyvä ystävä, liiaksikin! - -KUNNAS - -Kyllä ne ovat kai sitä viimeisintä joukkoa. - -LÖVENBORG - -Ja perhanoita! - -ELVIRA - -No, Elis! - -LÖVENBORG - -Niin, niin, minä pidän noista jätkistä. Heissä on kumminkin -jonkinlaista sydänmaan rehellisyyttä ja kunniantuntoa... - - (Hella tulee oikealta.) - - -4:jäs kohtaus. - - Edelliset, Hella. - -HELLA - -Liisa sanoo, että siellä on eräs mies, joka kysyy luutnanttia. - -HÄRMÄ - -Varmaankin joku tukkileiriltä... Pyydän anteeksi! - - (Kumartaa ja poistuu.) - - -5:des kohtaus. - - Elvira, Hilda, Hella, Eeva, Lövenborg, Hirvikangas, Kunnas. - -KUNNAS - -Mitäs te, neiti, sanotte noista erämaan pojista? - -HELLA - -Minä ihailen heidän villiä vapauttaan! Silloin voi ihminen tuntea -itsensä joksikin ja tehdä jotain. Minusta ei ole mitään suurta elää -kunnollisesti kahleisiin sidottuna. - -ELVIRA - -No, mutta Hella! Sinähän ihannoit noita kulkureita aivankuin isäsikin. - -LÖVENBORG - -Ja miksei? He ovat reippaita miehiä, jotka eivät saivartele elämää. Ja -sen vuoksi ei pidä myöskään saivarrella heidän tekojaan. - -HIRVIKANGAS - -Entäs salakapakoitsijat? Ne saavat aikaan riitoja ja tappeluja. - -HILDA - -Niin, eikö se ole kauheata! Minä aina pelkään, kun hän lähtee noille -tukkityömaille. - -LÖVENBORG - -No, vähän nyrkkioikeutta toisinaan, mutta sellaisille pitää ummistaa -hieman vasenta silmäänsä. Antaa koirain nuolla haavansa. - -HIRVIKANGAS - -Mutta kiusallista se on sille, jonka on vastattava järjestyksestä. - -LÖVENBORG - -Heistä ei voi vastata taivaan herrakaan! Jos sinä otat sen tehdäksesi, -niin silloin saat liian suuren kuorman niskoillesi... - - (Härmä tulee perältä.) - - -6:des kohtaus. - - Edelliset. Härmä. - -HÄRMÄ - -Se on tuo seikkaileva sydänmaan ritari. - -HELLÄ (säpsähtäen) - -Ah!... (Kääntyy liikutustaan salaten akkunaan.) - -LÖVENBORG - -Tuo herra tuntematonko? - - (Nousee.) - -HÄRMÄ - -Niin. - -LÖVENBORG - -Sitten hänet täytyy kutsua tänne. - -HÄRMÄ (kuivasti) - -Älkää vaivautuko turhaan! Neuvoin jo hänet palvelijain puolelle. - -LÖVENBORG - -Ei sinne, vaan tänne! Sen arvoinen hän ainakin on. Minä menen hakemaan -hänet. - - (Poistuu perälle.) - - -7:mäs kohtaus. - - Elvira, Hilda, Hella, Eeva, Härmä, Hirvikangas, Kunnas. - -HÄRMÄ - -Se nyt on liikaa kohteliaisuutta kulkureille! - -HELLA - -Mutta hyvä Jumala, tarvitseehan miesparka vähän lämmitystäkin tällaisen -matkan jälkeen! - -HILDA - -Mitä hän oikein on miehiään tuo tuntematon? - -HIRVIKANGAS - -Täydellinen arvoitus. Kaikesta päättäen nähnyt joskus parempiakin -päiviä. - -HÄRMÄ - -Nähtävästi yksi niitä, joilla on syytä peittää jälkensä. Sellaisia on -paljon täällä Peräpohjolassa. - -HELLA (terävästi) - -Oletteko ihan varma siitä? - -HÄRMÄ - -Oo, minä unohdin, että te olette hänen puolellaan, neiti. - -EEVA - -Mutta minusta nähden on hänellä siihen syytäkin. - -ELVIRA - -Niin, pelastihan tuo tuntematon kaikissa tapauksissa hänen henkensä. - -HELLA - -Ja minä olen varma, että hän ei ole mikään huono mies. - -HÄRMÄ (terävästi) - -Mitä te hänestä tiedätte? - -HELLA (jäykästi) - -Minä tiedän vain, että hän uhrautui vaaraan, johon antautuakseen eräät -toiset olivat liian kunnollisia. Ja ne jäljet, jotka hän silloin jätti, -eivät ainakaan kaipaa peittämistä. - -HÄRMÄ (painavasti) - -No, kunhan ei. - -HIRVIKANGAS - -Kunnon mieheltä hän ainakin minusta näyttää. Ja minulla on myöskin -hiukan kokemusta näissä asioissa. - -HILDA - -Miksi hän sitten salaa nimensä? - -EEVA - -Ehkä hänellä on siihen omat syynsä. - -HÄRMÄ - -Aivan niin... muuta en ole väittänytkään. - -KUNNAS - -Voihan sitä nimensä salata kunniallisistakin syistä. - -ELVIRA - -Kaikissa tapauksissa olen utelias näkemään tuota merkillistä miestä. - -HIRVIKANGAS - -Hän kyllä osaa esiintyä edukseen... - - (Lövenborg ja tuntematon tulevat sisään.) - - -8:sas kohtaus. - - Elvira, Hilda, Hirvikangas, Lövenborg. Hella, Eeva, - Härmä; Kunnas, Tuntematon. - -LÖVENBORG - -Kas niin, astukaa sisään, nuorimies. Ja olkaa kuin kotonanne. -Teidänlaisille miehille ovat minun oveni aina avoinna. - -TUNTEMATON - -Oo, te olette liian ystävällinen, ylimetsäherra. Minä kiitän! - - (Kumartaa oikein maailmanmiehen tapaan kaikille läsnäolijoille.) - -LÖVENBORG - -Kas niin, ei mitään kursailua, nuori herra! Tässä on talon rouva. - -ELVIRA (puristaen liikutettuna hänen kättään) - -Sallikaa minun kiittää teitä, herra, että säästitte äidiltä katkeran -surun. - -TUNTEMATON - -Te aivan liioittelette, rouva. Sehän oli minulle vain mieluinen -velvollisuus. - -LÖVENBORG - -No niin, ja nyt te saatte luvan viihtyä tässä seurassa! (Menee -paikalleen istumaan.) Ajatelkaapa vain, että tämä reima mies on -hiihtänyt lähes seitsemänkymmentä kilometriä yhteen menoon. Mitä -sanotte siitä? - -HILDA - -Herra Jumala, sellaisen matkan! - -ELVIRA - -Sehän on kauheata! Sitten te varmaankin olette kovin väsynyt? - -TUNTEMATON - -Enpä juuri paljoa, rouva. - -LÖVENBORG - -Näyttääkö hän sellaiselta, joka vetää jalkoja perässään? - -TUNTEMATON - -Voisin pienen levähdyksen jälkeen palata takaisin saman tien. - -HIRVIKANGAS - -Se on uskomatonta. - -HÄRMÄ (pilkallisesti) - -No, eihän se niin ihmeellistä ole, että mies kunnostautuu omalla -alallaan. - -KUNNAS - -Mitä sillä tarkoitat? - -HÄRMÄ - -Kukapa sellaiseen paremmin pystyisi kuin kilometritehtailija. - -ELVIRA (nuhdellen) - -Herra luutnantti! - -LÖVENBORG (pahoillaan) - -En voi juuri sanoa, että sukkeluutenne oli hyvin valittu! - -TUNTEMATON (hymyillen) - -Älkää olko pahoillanne, rouva! Antakaamme herra luutnantin myöskin -kunnostautua omalla alallaan. - -LÖVENBORG - -Oikein nuorimies! Hyvin maksettu. - - (Nauraa hyväntahtoisesti. Elvira poistuu.) - -TUNTEMATON (lähestyen Hellaa, kysyy matalasti) - -Onko tunkeilevaa kysyä, kuinka voitte, neiti? - -HELLA - -Kiitos, minä voin hyvin, erittäin hyvin! - -TUNTEMATON - -Minua ilahduttaa, ettei teidän terveytenne kärsinyt siitä. Se oli -todellakin hiukan kolkko yö. - -HELLA - -Ooh, te pidätte minua kai arkana lapsena! Minä olen syntynyt ja -kasvanut täällä Pohjolassa!... - -TUNTEMATON - -Niin karaistuneeksi en teitä kuitenkaan uskonut. - -HILDA (matalasti) - -Hän näyttää olevan sangen merkillinen mies. - -HIRVIKANGAS - -Hän suoriutuu erinomaisesti kaikkialla! - -LÖVENBORG - -Kerrassaan suurenmoisesti! - -HILDA - -Eikö mitenkään voisi saada selville, kuka hän on? - -LÖVENBORG - -Minä epäilen sitä suuresti... Mutta voinhan koettaa. - -HELLA - -Mutta teillähän olisi ollut suurempi syy vilustua, kun luovutitte -minulle palttoonne. - -TUNTEMATON (hymyillen) - -Minähän olen syntynyt ja kasvanut Etelässä. - -HELLA - -Ja mitä se todistaa? - -TUNTEMATON - -Että me molemmat tuotamme syntymäseudullemme kunniaa. - -HELLA - -Tosiaankin!... Ja minun täytyy tunnustaa, että te olette voittanut -kilpailun. - -TUNTEMATON - -Minä luovutan voittoni teille, neiti. - -HÄRMÄ (matalasti Eevalle) - -Tuo maankiertäjä yrittää näytellä sivistynyttä miestä! - -EEVA - -Mutta mitä teillä oikeastaan on häntä vastaan? - -HÄRMÄ - -Ei mitään, neiti! Ei kerrassaan mitään! Minä vain en pidä -arvoituksellisista ihmisistä. - -HELLA - -Mutta sanokaa minulle suoraan, mitä syytä teillä on salata nimenne? - -TUNTEMATON - -Jos voisin sanoa syyn, niin voisin sanoa nimenikin... - -HELLA - -Tämä on käsittämätöntä! Miksi te ette voi sanoa, kuka te olette? - -TUNTEMATON - -Onko se niin käsittämätöntä tässä maassa?... Muuten, sitä en -todellakaan voi sanoa, eikä se ole välttämätöntäkään! - -HELLA - -Minä ymmärrän! Te tahdotte olla mieltäkiinnittävä ja tekeydytte -salaperäiseksi. - -TUNTEMATON - -Miksei? Se on tarkoitettukin ihmisille, jotka mukavuudenrakkaudessaan -tahtovat oppia kaiken tuntemaan vain paketin syrjästä lukemalla. - -HELLA - -No niin, syyttäkää sitten itseänne, jos teitä kohdellaankin vain -kulkijana! - -TUNTEMATON - -Niinkuin neiti suvaitsee. Minä en syytä ketään. - - (Etääntyy hänestä pois.) - -LÖVENBORG - -Te ette varmaankaan ole kotoisin näillä mailta? - -TUNTEMATON - -En, ylimetsäherra... Minä olen Etelästä. - -LÖVENBORG - -Te olette herättänyt täällä naisväen uteliaisuuden. - -TUNTEMATON (hymyillen) - -Naistenko vain? - -LÖVENBORG - -Hitto soikoon, meidän miesten myöskin!.. Saanko olla törkeä ja -kysyä, miksi olette tullut tänne Peräpohjolaan? Paljas petäjänkuoren -kiskominen ei teitä suinkaan tänne houkutellut. - -TUNTEMATON - -Olen syvästi pahoillani ja pyydän anteeksi, mutta siihen on minun -mahdotonta vastata. - -LÖVENBORG - -Ja minkätähden? - -TUNTEMATON - -Yhtähyvin voisin selittää olemassaolon tarkoituksen. Ja sitä pitävät -filosofit pulmallisimpana kysymyksenä. - -LÖVENBORG (menee hänen eteensä ja katselee häntä tutkivasti) - -Kuka hitossa te oikein olette? - -TUNTEMATON - -Kulkija, niinkuin näette. - -LÖVENBORG - -Sen minä kyllä näen, saakeli soikoon! Mutta on kai teillä joku -kotopaikka, suku tai nimi. Miksi salaatte ne muilta? - -TUNTEMATON - -Että oppisitte kerrankin ennakkoluulottomasti ottamaan ihmisen, -sellaisena kuin hän on. Ilman tuota tavanmukaista tavaramerkkiä, jolla -leimattuna ihminen saa kehdosta hautaan saakka ajelehtia maailman -markkinoilla. - -LÖVENBORG - -Niinkö! - -TUNTEMATON - -Minä säilytän teidän mielikuvituksellenne rajattoman vapauden! Te -voitte kuvitella mitä tahansa, mutta minua te ette voi ottaa muuna kuin -mikä minä olen tai tahdon olla. - -LÖVENBORG - -Teillä on hieman omituiset periaatteet, nuorimies! - -TUNTEMATON - -Toverini siellä erämaassa mukautuivat helposti niihin... Maistettuaan -kerran nyrkkiäni tulivat he täysin vakuutetuiksi, että olin se, miksi -luulottelinkin, nimittäin mies. Mutta ylemmillä asteilla nähtävästi -uskotaan enemmän muilta saatuun päällekirjoitukseen kuin omaan -turmeltuneeseen makuun. - -LÖVENBORG - -No, olittepa kuka tahansa! Minä ainakin luotan omaan makuuni! Tuossa on -käteni! - -TUNTEMATON (puristaen ojennettua kättä) - -Kiitos, ylimetsäherra! - -LÖVENBORG - -Mutta asiasta toiseen... Osaatteko laulaa oikein tukkilaisen tapaan? - -TUNTEMATON - -No; jonkun verran. - -LÖVENBORG - -Laulakaa meille joku laulu! Minä pidän noista luonnontuoreista -lauluista. - -HILDA - -Ja sinä Eeva voit säestää. Osaathan sinäkin niitä. - -TUNTEMATON - -No, olkoon menneeksi! Kulkian laulu. - -(Menee pianon luo ja laulaa Eevan säestäissä.) - - En rauhaa löydä mä päällä maan, - ei kotia missään mulle; - mun kohtalo määräsi kulkemaan - vain suruksi itselle -- sulle. - Ma kuljen ja kuljen yhäti vain - ja kannan kaihoa rinnassain -- - tie kunne kulkijan päättyy? - - En lieden lämpöhön syntynyt, - kotisirkka ei soitellut mulle; - siks' mieron polkuja kuljen nyt, - sen kylmyyttä kerron sulle. - Ma kuljen ja kuljen yhäti vain - ja kannan kaihoa rinnassain -- - niin lienee tähdissä säätty. - - Ei tyynnä virrannut eloni vuo, - mua mainingit heitteli huimat; - siks' laulun synkkänä kaikua suo - ja viihtää tuskani tuimat. - Ma kuljen ja kuljen yhäti vain - ja kannan kaihoa rinnassain -- - tie kunnes kulkijan päättyy. - -(Laulun vaiettua seuraa hiljaisuus. Hella nousee paikaltaan kyyneleitä -silmissään ja kääntyy liikutustaan salaten akkunaan.) - -LÖVENBORG - -Kiitos, nuori mies! Te olette laulaja. Tuolla laululla ilmaisitte -enemmän kuin tahdoittekaan. - -TUNTEMATON - -Kuinka niin? - -LÖVENBORG - -Noin ei laula tukkilainen. - -TUNTEMATON (hymyillen) - -Minkälainen tukkilainenkin on. - - (Elvira tulee oikealta.) - - -9:säs kohtaus. - - Edelliset, Elvira. - -ELVIRA - -Täällä toisessa huoneessa on teetä, jos herrasväki haluaa. - -LÖVENBORG - -No, Aarne, lähde liikkeelle. Iltatoti odottaa. - -HIRVIKANGAS (tarjoten käsivartensa Elviralle) - -Saanko luvan? - - (Menevät oikealle.) - -LÖVENBORG - -Teidän luvallanne, rouva, minä maksan samalla mitalla... - - (Tarjoo käsivartensa Hildalle ja menevät.) - -HÄRMÄ (tehden samoin Hellalle) - -Teemmekö nyt välirauhan, neiti? - - (Hella tarttuu aikaillen hänen käsivarteensa ja luo mennessään - viipyvän katseen tuntemattomaan.) - - -10:nes kohtaus. - - Eeva, Tuntematon. - -EEVA (leikillisesti) - -Nyt aikailitte liiaksi ja jäitte kuivalle istumaan! Semmoista se on. - -TUNTEMATON - -Se vastoinkäyminen on hyvin helppo jakaa teidän kanssanne, neiti. - -EEVA - -Oo, kylläpä te olette kohtelias. - -TUNTEMATON - -Saanko sanoa terveisiä? - -EEVA - -Terveisiä!... Keneltä? - -TUNTEMATON - -Eräältä, joka siellä erämaassa muistelee teitä. - -EEVA - -En tunne ketään sellaista. - -TUNTEMATON - -Sitten tunnen minä enemmän kuin te. - -EEVA - -Lähettikö tuo tuntematon todellakin terveisiä? - -TUNTEMATON - -Lähetti, ja tässä on todistus siitä. - - (Antaa kirjeen Eevalle.) - -EEVA (ottaen kirjeen) - -Kiitos!... Miksei hän tullut itse tänne? - -TUNTEMATON - -Hänellä lienee ollut esteitä? - -EEVA - -Milloinka te palaatte takaisia? - -TUNTEMATON - -Luultavasti huomenna. - -EEVA. - -No, koska te olette hänen uskottunsa, niin... - -TUNTEMATON - -Niin... Mitä sitten? - -EEVA - -Voitte kai viedä kirjeen tuolle eräälle toiselle tuntemattomalle? - -TUNTEMATON - -Suurimmalla mielihyvällä, neiti. - - (Hella tulee oikealta) - - -11:des kohtaus. - - Hella, Tuntematon, Eeva. - -HELLA - -Oo, häiritsenkö ehkä? - -TUNTEMATON - -Ette enää, neiti. - -HELLA - -Te ette ehkä huoli ensinkään teestä? - -TUNTEMATON - -Kyllä varmasti! Kiitoksia kaikissa tapauksissa. - -HELLA - -Viivyttelynne siis aiheutuu ujoudesta kai... - - (Menee akkunan luo istumaan.) - -TUNTEMATON - -Ei, vaan omanarvontunnosta. - - (Tarjoo Eevalle käsivartensa.) - -Teemmekö mekin välirauhan, neiti? - -EEVA (nauraen) - -Kiitoksia!... mutta minä en juo milloinkaan illalla teetä. - -TUNTEMATON - -Siis, periaatteita. Silloin on ihmisellä aina jotain, jota vastaan voi -rikkoa. - - (Kumartaa ja menee.) - - -12:des kohtaus. - - Eeva, Hella. - -EEVA (lyhyen äänettömyyden jälkeen) - -Mitä sinä katselet, Hella? - -HELLA (havahtuen) - -Siellä on revontulet. - -EEVA (lähestyen) - -Ne ovat loimunneet usein viime aikoina. Vanhat sanovat niiden tietävän -kovia pakkasia. (Laskeutuu pöydän nojalle.) Ei, mutta kauniisti ne -palavatkin tänä iltana! Katsos tuota, joka nousee noin korkealle! Nyt -se sammui. Kylläpä ne ovat kauniit! - -HELLA (innostuen) - -Olisitpa nähnyt ne revontulet silloin yöllä erämaassa! Ne leimusivat -yli taivaan monivärisinä kuin raketit. Se oli kauheata ja kaunista -samalla kertaa. - -EEVA - -Minuun ne aina tekevät ahdistavan vaikutuksen. - -HELLA (intohimoisesti) - -Ja minua ne hurmaavat mahtavalla ja salaperäisellä kauneudellaan. Ne -ovat yhtä ylhäisen tutkimattomat ja valtavan houkuttelevat kuin erämaa. - -EEVA (istuen pöydän päähän) - -Mutta sanoppas minulle, mitä sinulle tapahtui silloin erämaassa? - -HELLA (muuttuneella äänellä) - -Miksi sitä kysyt? - -EEVA - -Sinä olet muuttunut, Hella. Olet käynyt niin omituiseksi ja -umpimieliseksi. - -HELLA - -Ei minulle mitään tapahtunut. - -EEVA (leikillisesti) - -Ethän vain ole rakastunut tuohon salomaiden ritariin? - -HELLA (nousten kärsimättömästi) - -Mutta Eeva!... Jollet lakkaa niin minä suutun. - -EEVA - -Varo vain. Hän on komea mies. - -HELLA (kävellen hermostuneesti) - -Kauhea hän on! - -EEVA - -Sitä myöskin... Ja niin vaarallinen! - -HELLA - -Oo, minua hän ärsyttää ja kiihoittaa, tuo tuntematon! Hänessä on -jotain salaperäistä ja suurenmoista, joka kiduttaa minua. Kun hän -esittää ajatuksiaan, tapahtuu se tavalla, joka saa itse tunturitkin -vavahtelemaan. Ja mikä on ihmeellisintä, hän saa väkisinkin uskomaan, -mitä hän sanoo... Mikä oikeus hänellä on olla noin ylpeä ja suuri? - -EEVA - -Mitä hän sanoi sinulle, kun löysi sinut silloin yöllä? - -HELLA (vieden hänet sohvalle istumaan) - -Istuhan tänne, niin kerron sinulle. - -EEVA - -No niin, annahan kuulua. - -HELLA - -Oikeastaan minun pitäisi olla hyvin suuttunut hänelle. Hän sanoi -minulle jotain niin epäkohteliasta. - -EEVA - -Mitä hän sitten sanoi sinulle? - -HELLA - -Kun istuin lumihangessa niin uupuneena ja kangistuneena, että vaivoin -sain vastatuksi hänen huutoonsa, niin hän iski nuo ylpeät silmänsä -minuun ja sanoi kuin pahantapaiselle lapselle: "Neiti, te olette -käyttäytynyt kuin kuriton ja ajattelematon lapsi!"... Oo, se kauhea -mies! (Eeva naurahtaa.) Mitä sinä oikein naurat? - -EEVA - -Minusta tuo nyt ei ollut niinkään väärin sanottu. - -HELLA - -Oo, vai niin sinusta. Mikä oikeus hänellä oli nuhdella minua kuin lasta? - -EEVA - -Ehkä hän katsoi itsellään olevan sen oikeuden. -- No niin, entäs sitten? - -HELLA - -Sitten nosti hän minut käsivarrelleen ja etsi erään suojaisen kallion -onkalon. Poljettuaan lumeen kuopan, karsi hän sen pohjalle havuja ja -asetti minut niille istumaan. Sitten peitti hän minut palttoollaan. - -EEVA - -Sehän oli kauniisti häneltä. - -HELLA - -Sen jälkeen etsi hän kuivia oksia ja sytytti tulen, että saimme -lämmitellä. - -EEVA - -Ja sitten...? - -HELLA - -Sitten puhui hän minulle niin kauniisti kaikenlaisia kummallisia -asioita... Luulen, että hän puhui vain rauhoittaakseen minua. - -EEVA - -Sehän oli jännittävää! - -HELLA - -Se oli kamalaa, Eeva! Myrsky ärjyi, ryskyi ja valitti puissa... -Lumipilvet tanssivat ympärillä hurjaa vauhtia, niin ettei eteensä -nähnyt. Myöhemmin tyyntyi kumminkin tuuli ja revontulet syttyivät -leimuamaan. Se oli kauniimpaa! - -EEVA - -Ja sitten te lähditte kotimatkalle? - -HELLA - -Niin, sitten kuin olimme tarpeeksi levänneet. Hän hiihti edellä ja -minä jälkiä myöten perässä. Ja kun väsyin, niin kantoi hän minua ja -jatkoi matkaansa voimakkaana ja uupumattomana. Hänellä täytyy olla -jättiläisvoimat! - -EEVA - -Miltä sinusta oikein tuntui tuo seikkailu? - -HELLA - -Se oli kummallinen yö, Eeva!... Me kaksi, toisillemme vierasta ihmistä -keskellä ääretöntä, jylhää erämaata. Saman tulen ääressä, ympärillä yö -ja yksinäisyys. Hurjasti loimuavat revontulet, jotka loivat sinertävän -heijastuksen häikäisevän valkealle lumelle. Hiljaa huokailevien -puiden salaperäiset varjot ja kylmästä napsahtelevien oksien luomat -kuviot lumella. Oo, se oli niin kummallista, etten koskaan,voi sitä -unohtaa!... En koskaan, en koskaan, en koskaan! - -EEVA - -Eikö sinua pelottanut tuo tuntematon mies? - -HELLA - -Ei ensinkään! Hän käyttäytyi niin hienosti ja varmasti aivankuin olisi -ollut kysymyksessä vain huviretki. Hän on ihailtava mies! - - (Nousee äkkiä.) - -Ja tiedätkö, mitä hän sanoi minulle? - -EEVA - -En luonnollisestikaan! - -HELLA - -Hän sanoi, että se on sivistys ja sen tuhannet turhuudet, jotka luovat -rajoja ja esteitä ihmisten välille, ja että siellä, missä kaikki -keinotekoinen lakkaa, voivat erilaisetkin ihmiset lähestyä toisiaan -ihmisinä. Ja siinä hän oli oikeassa! - -EEVA - -Kaikesta päättäen on hän sivistynyt mies. - -HELLA (kävellen jännittyneenä edestakaisin) - -Hän on niin erilainen kuin muut miehet! Hän on sittenkin hieno mies! - -EEVA - -Tuohan on jo täyttä rakkautta! - -HELLA (intohimoisesti) - -Minusta tuntuu kuin vihaisin häntä! Hänen ylimielistä vanhuuttaan ja -puuttumatonta voimaansa. Hän hurmaa, viettelee ja peloittaa kuin synti -ja katumus! - -EEVA - -Mutta, Hella! Sinähän olet hermostunut! - -HELLA - -Hän on ärsyttänyt minun uteliaisuuteni äärimmilleen! Ja minä tahtoisin -loukata häntä! - - (Menee kuohuissaan akkunan luo ja heittäytyy tuolille - sekä katselee ulos.) - -EEVA (myöskin nousten) - -Minkä nimessä? - -HELLA - -Miksei hän sitten sano, kuka hän on? Minä puristan häneltä vielä sen -ulos! - -EEVA - -Oo, sinä suuri lapsi! Sinä etsit juhannuksen aikuista lunta! -- -- -On kuitenkin parasta, että rauhoitut. Tuolla tulisuudellasi et hänen -kanssaan pitkälle pääse... - - (Tuntematon tulee.) - - -13:s kohtaus. - - Hella, Eeva, Tuntematon. - -TUNTEMATON - -Sallitteko... vai häiritsenkö? - -EEVA - -Oo, ette ensinkään! Olinkin juuri menossa kirjoittamaan. -- Saanen kai -mennä sinun huoneeseesi, Hella? - -HELLA - -Tietysti. Siellä voit olla rauhassa. - - (Eeva poistuu.) - - -14:jäs kohtaus. - - Hella, Tuntematon. - -TUNTEMATON (lyhyen äänettömyyden jälkeen; hauskasti) - -Oletteko kuutamosairas, neiti? - -HELLA - -En... Ettekö tunne revontulia? - -TUNTEMATON - -Tunnenpa kai! Sehän on minun kotilieteni hehkua! - -HELLA (kiihkeästi) - -Mutta sanokaa minulle, missä on teidän kotinne? - -TUNTEMATON - -Kaikkialla, eikä missään. - -HELLA - -Suuria sanoja eivätkä sisällä mitään! - -TUNTEMATON - -Ne sisältävät niin sanomattoman paljon, neiti! - -HELLA - -Niin, ehkä... Kotinne ei ainakaan ole liian ahdas. - -TUNTEMATON - -Ei, eikä hemmoittele myöskään. - -HELLA (nousten kärsimättömästi) - -Te näyttelette salaperäistä, mutta luuletteko, etten tiedä mikä te -olette. - -TUNTEMATON - -No, miksi sitten puhumme siitä? - -HELLA - -Te-te olette.... - - (Epäröi sanoa.) - -TUNTEMATON - -No niin, mikä minä olen? - -HELLA - --- joko erinomainen ihminen tai suuruudenhullu, narri! Siinä sen -kuulitte! - -TUNTEMATON - -Sitten tiedätte enemmän kuin minä! Valitettavasti en ole kumpaakaan. -Olen vain tukkilainen, joka on sattumalta joutunut sivistyneeseen -seuraan. - -HELLA - -Sattumaltako te jouduitte myöskin tuonne erämaahan? - -TUNTEMATON - -En, minut vei sinne erään rakastettavan lapsen oikku. - - (Matalasti) - -Tiedättekö, mitä olisin silloin tehnyt, jos olisin ollut isänne? - -HELLA - -Ja mitä, herra tuntematon? - -TUNTEMATON - -Olisin antanut teille hiukan koivunoksasta. - -HELLA (tavattomasti ällistyen) - -Tämä on kuulumatonta! Te uskallatte...! - -TUNTEMATON - -Se on juuri minun vahvin puoleni! - -HELLA - -Ja tuota kaikkea sanoaksenneko te tulitte tänne? - -TUNTEMATON - -En, vaan tukkiyhtiön asiain vuoksi ja myöskin näkemään teitä. - -HELLA - -Ehkä minä saan sanoa: minkätähden? - -TUNTEMATON - -Olen halukas kuulemaan sen. Te nyt näytte tuntevan minun vaikuttimeni -paremmin kuin minä itse. - -HELLA - -Te tulitte loistamaan jonain merkillisyytenä ja ottamaan vastaan -kiitoksia. - -TUNTEMATON (nuhdellen) - -Neiti!... Ehkä unohdamme tuon pikku jutun. Siten säästytte tekin -olemasta ilkeä. - -HELLA (katuen) - -Suokaa anteeksi!... Olin todellakin ilkeä ja minua hävettää se! Mutta -ette suinkaan te uskone, että minä tarkoitin sillä täyttä totta? - -TUNTEMATON - -En, niin pilaantuneeksi en teitä uskonut. Sitäpaitsi, tehän olette -vanhempainne ainoa lapsi. - -HELLA - -Niin, mutta mitä se tähän kuuluu? - -TUNTEMATON - -Hyvin paljon. Nehän aina ennen muita oppivat tuntemaan, kuinka tärkeitä -he ovat ihmiskunnan menestykselle. - -HELLA - -Nyt te saatte minut sanattomaksi. - -TUNTEMATON - -Ei, ei, neiti, älkää missään nimessä tulko sanattomaksi! Silloin -luovutte kaikesta, mikä kuuluu nuorelle, kauniille ja nerokkaalle -tytölle! - -HELLA - -Ja pilaantuneelle tytölle! - -TUNTEMATON (kumartaen) - -Ennen kaikkea juuri hänelle! - -HELLA (nauraen) - -Te olette kummallinen mies! Täytyyhän teidän myöntää, että olette -viskellyt minulle muutakin kuin paljaita kohteliaisuuksia! - -TUNTEMATON - -Olen ainakin koettanut valita niitä. - -HELLA - -Sen minä kyllä uskon! - - (Istuutuu sohvalle.) - -TUNTEMATON (Istuutuen hänen viereensä.) - -Vakavasti puhuen... meidän kiistamme on vain ilmaan huitomista, -niinkuin yleensä ne asiat, joita pidämme tärkeimpinä. - -HELLA - -Oo, vai niin! - -TUNTEMATON - -Te tahdotte tietää, kuka minä olen. Mutta uskokaa minua, te ette -voittaisi sillä mitään. Te saisitte uuden nimen kokoelmaanne, mutta -kadottaisitte mielenkiintonne henkilöön. - -HELLA - -Se riippuu henkilöstä. - -TUNTEMATON - -Taikka sanokaa nimestä! Sillä sitähän te juuri haluatte tietää. - - (Lämpimästi.) - -Neiti, onko teidän niin vaikea uskoa, että ihmisellä voi olla -- sillä -kannalla kuin asiat nykyään vielä ovat täällä maailmassa -- vakavatkin -syyt unohtaa nimensä? - -HELLA - -Ainoastaan huonot ihmiset salaavat nimensä! - -TUNTEMATON - -No niin, ehkä minä olen sitten huono ihminen, koska te sen niin -varmasti sanotte. - -HELLA (hämillään) - -Oi, ei, sitä en tarkoittanut! Mutta ymmärrättehän, etten voi ajatella -teidän tavallanne. Olen niin paljosta teille kiitollisuudenvelassa, -enkä edes tiedä kenelle olen ja kuka te olette. Te olette kun ilmaa, -jota hengitän, mutta jonka tavoittaminen on turhaa! - -TUNTEMATON - -Tuo oli tunnustus! - -HELLA - -Mitä? Älkää vain ymmärtäkö kovin mielivaltaisesti sanojani! - - (Nousee kiihoittuneena kävelemään.) - -TUNTEMATON - -En... Olkaa rauhassa!... No niin, Te tahtoisitte kaikin mokomin, että -teillä olisi varastossanne nimi, jonka sitten sopivassa tilaisuudessa -unohtaisitte. Mutta minä en sitä tahdo. Nyt kun teillä ei ole mitään -sellaista, ette voi mitään unohtaakaan. - -HELLA - -Ei maksa vaivaa! Meidän on mahdoton ymmärtää toisiamme. - -TUNTEMATON - -Niin täällä... Mutta siellä erämaassa me ymmärsimme hyvin toisiamme. - -HELLA - -Siellä te olittekin kiltimpi. - -TUNTEMATON - -Siellä me olimme oikealla maaperällä. Te ette kysynyt nimeäni, teille -riitti, että teillä oli luonanne ihminen. Mutta täällä höylätyllä -lattialla tulee kysymykseen syntyperä, nimi, esi-isät sekä suoritetut -että suorittamattomat oppiarvot. Se on sivuseikka mikä ihminen on ja -mihin hän kykenee, kunhan hän vain kantaa hyvää tavaramerkkiä! Mutta -sanokaa minulle, kummassa te olitte rehellisemmin oma itsenne, täällä -vai siellä? - -HELLA (hiljaa) - -Siellä. - -TUNTEMATON - -Kas niin, me ymmärrämme siis kumminkin toisiamme! - -HELLA - -No niin, te tahdotte siis olla vain eräs herra maantieltä! - -TUNTEMATON (surumielisesti) - -Eräälle herralle maantieltä riittää hyvin, jos eräs neiti erämaasta -muistelee häntä joskus myötätunnolla! - - (Hella menee kuohuissaan oikealle. Tuntematon katsoo - pitkään hänen jälkeensä.) - - Hm! - - -15:des kohtaus. - - Tuntematon, Härmä. - -HÄRMÄ (tulee, kiivaasti tiuskaisten) - -Neiti oli kiihoittunut! Mitä täällä on tapahtunut? - -TUNTEMATON - -Ei mitään vaarallista. - -HÄRMÄ - -Vastatkaa suoraan, mitä te sanoitte hänelle! - -TUNTEMATON - -Vain sanoja, ei mitään muuta. - -HÄRMÄ (painavasti) - -Te olette rohkea, herra seikkailija! - -TUNTEMATON - -Se on synnynnäinen ominaisuus oikeassa miehessä. Mutta onko se vika? - -HÄRMÄ - -On teissä. Te unohdatte asemanne. - -TUNTEMATON (ylpeästi) - -Minä en unohda mitään. Minä vain hallitsen asemani! - -HÄRMÄ - -Te olette saanut vaikutusvaltaa tuohon kummalliseen tyttöön! Hän tietää -olevansa teille kiitollisuudenvelassa pelastuksestaan ja kuvittelee -ties mitä luonnottomuuksia! Ja tätä kaikkea te tahdotte käyttää -hyväksenne! - -TUNTEMATON - -Teillä oli sama vapaus hankkia tuo kiitollisuudenvelka. Mutta -jostain syystä ette tehnyt sitä. Teillä on myöskin enemmän tilaisuutta -vaikuttaa häneen kuin minulla. Mutta käytöksenne ilmaisee, että te ette -ole sitä käyttänyt ainakaan eduksenne. - -HÄRMÄ - -Se ei kuulu teihin! - -TUNTEMATON - -Olen jo alusta alkaen ollut siitä selvillä. Teidän esimerkkinne -sotkeutua toisten asioihin, houkutteli vain minuakin. - -HÄRMÄ - -Mitä? Vertaatteko te itseänne minuun? Minä sanon teille kerta -kaikkiaan, etten kärsi ketään tielläni! - -TUNTEMATON - -Jos teillä on entinen suuntanne, niin sillä tiellä ette minua tapaa, -ettekä ketään muutakaan kunnon miestä. - -HÄRMÄ (raivostuen) - -Kurja! Sinä unohdat, että minä voisin raivata sinut tieltäni yhdellä -ainoalla sanalla! - -TUNTEMATON (kylmästi) - -Se sana ei teitä paljoakaan auttaisi. Täällä Pohjolassa vetää -ilmiantaja lyhimmän korren... Sellainen menettely tuskin olisi teille -mikään suositus ylimetsäherra Lövenborgin perheessä. - -HÄRMÄ - -Sinä et tunne minua, onneton! - -TUNTEMATON - -Päinvastoin me tunnemme toisemme tarpeeksi jo pitemmältä ajalta. On -viisainta, että muistatte sen tässä kilpailussa. - -HÄRMÄ - -En ryhdy kilpailemaan kulkurien kanssa! - -TUNTEMATON - -Tällä kertaa saatte sen tehdä, herra, tahdoittapa sitä eli ei, jollette -tahdo väistyä. - - (Hella tulee ovelle.) - -HÄRMÄ - -Minä en koskaan väisty taistelutta! - -TUNTEMATON - -Enkä minä taistelua! - -HÄRMÄ - -Varokaa! Jos joku tunkeutuu minun tielleni, hänet minä muserran -keinoista välittämättä! - -TUNTEMATON - -No, syyttäkää sitten itseänne, jos muserrutte omiin keinoihinne! - -HÄRMÄ (kohottaa kätensä kuin hyökätäkseen hänen kimppuunsa) - -Mitä sinä uskallat kurja maankiertäjä! - -TUNTEMATON (astuen askeleen lähemmäksi ja katsoo häntä tiukasti -silmiin, Härmä peräytyy) - -Parasta se onkin... Se juttu voisi päättyä teille epätyydyttävästi. - - -16:des kohtaus. - - Tuntematon, Hella, Härmä. - -HELLA (tullen esiin) - -Mitä tämä on? Mitä te oikein ajattelette, herrat? - -TUNTEMATON - -Kysykää häneltä, neiti... Minusta tässä ei tunnu olevan paljoakaan -ajatusta. - -HÄRMÄ - -Suokaa anteeksi, neiti! Tuo seikkailija ärsytti minua. - -HELLA (katkerasti) - -Sehän kuuluu hänen seurustelutapoihinsa. - -TUNTEMATON - -Minä en tiennyt teidän kaivanneen täällä salonkimiestä. Muuten pyydän -anteeksi teiltä, neiti, että olen sellainen kuin olen. - - (Kumartaa.) - -HELLA - -Te olette oikeassa. Täällä on salonkimiehiä tarpeeksi. - - (Tarjoo Härmälle käsivartensa.) - -Tulkaa, herra luutnantti. - -HÄRMÄ - -Mielelläni, neiti. -- Ja te herra seikkailija, jääkää hyvästi. Toisella -kertaa puhumme enemmän tästä. - -HELLA - -Keksikää itsellenne nimi. Te näette, että tavaramerkilläkin on etunsa. - -TUNTEMATON (hymyillen) - -Anteeksi, mutta sitä en ole vielä huomannut. - -HELLA (kiusoittavasti) - -Silloin teidän huomiokykynne on huonompi kuin älynne... Hyvästi, herra -Tuntematon! - - (Eeva tulee sisään.) - -TUNTEMATON (kumartaa vaieten, mutta hiukan ylimielisesti hymyillen. -Hella ja Härmä poistuvat.) - - -17:äs kohtaus. - - Tuntematon, Eeva. - -EEVA - -No, taas te jäitte kuivalle! Ai, ai, teitä! Se oli jo toinen kerta -tänään.. - -TUNTEMATON - -Mutta minä säilytin aseman ja sekin on jo paljon. - -EEVA - -Te olette aika mestari. - -TUNTEMATON - -Vain kokemusta ja ihmistuntemusta, neiti. - -EEVA - -Ainakin te osaatte niittää tappioistannekin etua. -- Tässä on nyt se -kirje. Tahdotteko olla niin ystävällinen? - - (Antaa hänelle kirjeen.) - -TUNTEMATON - -Mielelläni, neiti. Vienkö terveisiä myöskin? - -EEVA - -Jos tiedätte oikean henkilön, niin viekää. - -TUNTEMATON - -Siitä minä kyllä vastaan. Mutta sallitteko, että poistun? - -EEVA - -Nytkö jo...? Ja mihin? - -TUNTEMATON - -Lepäämään... Minun täytyy huomenna palata takaisin. - -EEVA - -Oo, minä ymmärrän... Kuuluuko sekin taktiikkaan? - -TUNTEMATON - -Taktiikkaan kuuluu aina sellainen vastasiirto, jota vastustaja kaikkein -vähimmin toivoisi. -- Hyvästi neiti! Nukkukaa hyvin! - - (Poistuu perälle.) - -EEVA - -Samoin teille! - - (Itsekseen, hänen jälkeensä katsellen.) - -Kummallinen mies. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -(Sama huone kuin ensimäisessä näytöksessä. On iltapuoli. Eeva seisoo -akkunan luona katsellen ulos.) - - -1:nen kohtaus. - - Eeva, Hella. - -EEVA (matalasti itsekseen) - -Vihdoinkin! - -HELLA (tulee hiukan huonotuulisena) - -Terveisiä metsästä! - -EEVA - -Näitkö hänet? - -HELLA - -En... Koko mies on hävinnyt kuin olisi maa hänet niellyt. - -EEVA - -Etkö kysynyt? - -HELLA - -En kehdannut...Tulisi vielä itserakkaammaksi, jos saisi kuulla. - -EEVA - -Sen hän tekee tahallaan. Hänellä on oikein syntisen hieno maku ilmestyä -ja hävitä juuri oikealla hetkellä. - -HELLA - -Mutta varroppas, sinä ylpeä mies! Vielä minä sinut kesytän! - -EEVA (vakavasti) - -Hella, sana minulle suoraan, oletko rakastunut häneen? - -HELLA (kärsimättömästi) - -Ähs! kaikkia sinäkin viitsit kysellä! - -EEVA - -Tahtoisin vain varoittaa sinua. Hänellä tuskin on minkäänlaista -tulevaisuutta. Ja vaikka hän onkin -- niinkuin näkyy -- sivistynyt ja -kaikin puolin kunnollinen mies, niin pelkäänpä, että olisi järjetöntä -kiintyä häneen. - -HELLA - -Kuule Eeva... älä nyt rupea noin juhlalliseksi... Kaikki eivät osaa -kiintyä yhtä järkevästi kuin sinä. - -EEVA - -Hän on kaikissa tapauksissa vain kulkija. - -HELLA - -Hän on kaikissa tapauksissa mies, joka kiinnittää mieltäni! - -EEVA - -Liiaksikin... sen olen huomannut. - -HELLA - -Hän ärsyttää minua. Tahtoisin kiertää hänet sormeni ympärille! - -EEVA - -Mielettömyyksiä! Parasta on, ettet leiki tulella. Korvennat siipesi. - -HELLÄ (suuttuen) - -Omanipa ovat! - -EEVA - -Usko minua... sinä et milloinkaan kierrä sitä miestä sormesi ympärille, -vaan hän sinut. - -HELLA - -Kas vaan, kylläpä sinä osaat olla järkevä tänään! - -EEVA - -Miksi tahdot leikitellä hänen kanssaan? Jollei se parempaa ole, niin -siihen hän on tosiaankin liian hyvä! - -HELLA - -Se on hauskaa! - -EEVA - -Mutta onko se viisasta? - -HELLA (kärsimättömästi) - -Ooh, sinä olet oikein inhoittavalla tuulella tänään! Parasta lähteä -takaisin metsään! - -EEVA - -Näitkö siellä Yrjöä? - -HELLA - -Minä sanoin hänelle... Hyvästi nyt vaan! Älä nyt korvenna siipiäsi, kun -hän tulee! - - (Menee kiireesti ulos.) - -EEVA - -Oo, sinä suuri uppiniskainen lapsi! - - -2:nen kohtaus. - - Eeva, Tynjälä. - -TYNJÄLÄ (tulee) - -Mistä Hella oli närkästynyt, kun ei ollut näkevinään? - -EEVA - -Taisin vähän liiaksi neuvoa häntä. - -TYNJÄLÄ - -Ja mistä te keskustelitte? - -EEVA - -Tuosta tuntemattomasta. - -TYNJÄLÄ - -Vai niin, onko Hella innostunut häneen? - -EEVA - -Pelkään niin olevan, vaikka hän sen kieltää... Ehkä se oli väärin -minulta. Olenhan itsekin vielä neuvojen tarpeessa. - -TYNJÄLÄ - -Ei, se oli oikein! - -EEVA - -Niinkö sinäkin ajattelet? - -TYNJÄLÄ - -Hän on kyllä kunnon mies ja minä pidän hänestä paljon. Mutta siitä ei -mihinkään pääse, että hän on vain tuntematon kulkija. - -EEVA - -Juuri samaa sanoin minäkin. Ikävä vain, hän olisi muuten erinomainen -mies! - -TYNJÄLÄ - -Luistava! Mutta hänestä tuskin on Lövenborgin tyttärelle. - -EEVA - -Niin ajattelen minäkin! -- Mutta minun poikani sitävastoin? - - (Lähestyy häntä.) - -TYNJÄLÄ (vetäen hänet polvelleen) - -No olehan nyt! Ja sinä sitten tiedät mikä minä olen. - -EEVA - -Tiedän kai! -- Mutta sinä et näytä oikein iloiselta tänään. Mikä sinua -vaivaa? - -TYNJÄLÄ - -Eräs kiusallinen juttu, mutta ehkä se selviää vähitellen. - -EEVA - -Kuule, sinun pitäisi päästä täältä erämaasta pois! - -TYNJÄLÄ - -Se on totta, minua alkaa jo painaa tämä elämä! Se on liian hermoja -kuluttavaa. - -EEVA - -Sinun täytyy hakea johonkin toimeen Etelään! - -TYNJÄLÄ - -Sen olen jo tehnytkin. - -EEVA - -Niinkö, etkä ennen ole minulle siitä puhunut, sinä paha, paha poika! - -TYNJÄLÄ - -Minulla ei ennen ole ollut varmuutta, mutta nyt minulla on. - -EEVA (innostuen) - -Oi niin hauskaa!... Ja tietysti sinä pääset. Onhan sinulla niin paljon -kokemusta. - -TYNJÄLÄ - -Niin... kiitos siitä näiden pitkien, pitkien vuosien! (Vilkkaammin.) -Mutta minä en mene yksin. Minäpä vien sinutkin mukanani Etelään. - -EEVA (hiljaa) - -Tiedäthän, että tulen mielellänikin!... - -TYNJÄLÄ - -Niin, Eeva, minä tiedän sen! - -EEVA - -Minäkin olen kyllästynyt näihin lyhyihin päiviin, lyhyihin kesiin ja -loppumattoman pitkiin öihin ja talviin! - -TYNJÄLÄ - -Ja sitten me lennämme kuin kaksi muuttolintua Etelään ja rakennamme -sinne pienen pesämme, Eeva! - -EEVA (iloisesti) - -Niin, rakas! Ja silloin alkaa meidän kesämme! - -TYNJÄLÄ - -Niin, ajatteles!... Minusta onkin tuntunut kuin vallitsisi täällä -ainainen talvi... Pohjolalla on kylää oma viehätyksensä... mutta -raskasta se on sittenkin... - - (Karmala tulee. Eeva ja Tynjälä erkanevat.) - - -3:mas kohtaus. - - Eeva, Tynjälä, Karmala. - -KARMALA (juron leikkisästi) - -Noo, mitäs forstmestari turhia!... Kyllähän minäkin tuon konstin olen -osannut joskus. - -EEVA (hämillään) - -Aijoimmekin juuri lähteä ulos.... Emmekö mene Hellaa tapaamaan? - -TYNJÄLÄ - -Lähdetään vain, ettei käy samoin kuin viime kerralla! - - (Menevät ulos. Karmala alkaa puhdistaa piippuaan.) - - -4:jäs kohtaus. - - Karmala, Salametsästäjä. - -SALAMETSÄSTÄJÄ (tulee hätääntyneenä sisään) - -Voiko tänne piiloutua? Poliisit ovat jäljissäni! - -KARMALA (katsellen häntä ällistyneenä) - -Mitä?... Oletko sinäkin täällä? - -SALAMETSÄSTÄJÄ (hämmästyen) - -Sinä täällä... - -KARMALA (vimmaisesti) - -Niin... täällä olen ollut aina siitä asti, kun ajoit minut torpastani, -hylkiö! Sillä kertaa pääsit liian helpolla, lurjus! - -SALAMETSÄSTÄJÄ (epäröiden) - -Sitten on minun turhaa turvautua tänne! - -KARMALA - -No, mikä pakko on sitten kelpo talon isännän tulla erämaahan -piileksimään ruunun kättä? - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -Tulin petkutetuksi talonkaupassa ja menetin kaikki! - -KARMALA - -Omiaan olikin sinulle! - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -Sitten hakkasin petkuttajan puolikuoliaaksi ja pakenin tänne. Sen -jälkeen olen elänyt metsästyksellä. - -KARMALA (karkeasti) - -Sitten kai ymmärrät, hylkiö, miltä tuntuu lähteä isiensä turpeelta! - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -Minä vain tiedän, että he ovat aivan jäljissäni! Yllättivät minut -hirvenajossa! Jos nyt joudun kiinni, niin olen hukassa! - -KARMALA - -No ei olisi liiaksi! - -SALAMETSÄSTÄJÄ (toivottomasti), - -Niin, minä tiedän, että vihaat minua!... Nyt voit helposti kostaa. - -KARMALA (synkästi) - -Ei, niin kehnoon kostoon ei taivu mies! Minä en tarvitse siihen muiden -kättä. Mutta jos nyt seisoisimme kahden korvessa, Jumalan vapaan -taivaan alla, niin taitaisitpa olla kuumilla, mies! - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -No anna minun sitten mennä. - -KARMALA - -Poliisien käsiinkö?... - - (Nostaa syrjään kirstun ja avaa lattia!nukun) - -Ryömi tuonne! Sen parempaa paikkaa ei täällä ole. - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -Kiitos!... Sinä olet sentään kunnon mies! - -KARMALA (karkeasti) - -Älä lörpöttele vaan painu sinne! - - (Salametsästäjä menee luukusta, jonka Karmala huolellisesti - sulkee ja menee toiselle puolen huonetta.) - - -5:des kohtaus. - - Karmala, Kaksi poliisia. - -POLIISI (tulee toverinsa kanssa sisään) - -Tänne tuli eräs salametsästäjä! - -KARMALA - -En ole huomannut ketään. - -POLIISI - -Se on mahdotonta! Hänen täytyy olla täällä! - -KARMALA - -Mikä pakko siihen on? Onhan sitä miehen tila muuallakin. - -POLIISI - -Te valehtelette. Olette piilottanut hänet johonkin! - -KARMALA - -Hakekaa...! - -POLIISI - -Sen teemmekin. Mene sinä ja tarkasta tuo toinen huone. - - (Toinen poliisi menee vasemmalle.) - -KARMALA - -Kyllä hän on jo luistanut, jos hän on oikea metsästäjä. - -POLIISI - -Hänen oli mahdoton mihinkään luistaa! - - (Tarkastelee ympäri huonetta. Vappu tulee puita sylissään.) - - -6:des kohtaus. - - Edelliset, Vappu. - -VAPPU (laskien puut lattialle) - -No, mikä nyt taas on hukassa? - -POLIISI - -Etsimme erästä salametsästäjää. - -VAPPU - -Ja häntä te haette kuin nuppineulaa! Ettette vähän häpeä, aika -mies! Kas kun ette kouri taskujakin, yksin tein!... (Menee toiseen -huoneeseen.) Ja täällä toinen karilas! Jo minun täytyy sanoa!... - - (Toinen poliisi, tulee.) - -POLIISI - -Ei löytynyt? - -TOINEN POLIISI - -Ei. - -POLIISI - -Sehän on kummallista! Ja minä olisin voinut vaikka vannoa, että hän -tuli tänne. - -KARMALA (ivallisesti) - -Niin minäkin olisin voinut. - -POLIISI - -Parasta, että jatkamme matkaamme! - - (Poistuvat. Vappu tulee.) - -KARMALA - -Laske hänet ulos sieltä, kun tulee sopiva aika! - - (Osoittaa lattian alle. Tuntematon tulee.) - - -7:mäs kohtaus. - - Tuntematon, Karmala, Vappu. - -TUNTEMATON - -Mitä nuo poliisit asioivat täällä? - -VAPPU - -Erästä metsästäjää hakivat, mutta eivätpä löytäneet, hurtat. - -TUNTEMATON - -Siellä on siis kumminkin joku? - -KARMALA - -Onhan siellä eräs lurjus. - -TUNTEMATON (jäykästi) - -No niin, te nyt kerran olette, sotajalalla yhteiskuntajärjestyksen -kanssa!... Mutta minä en pidä tuosta tavasta. - -KARMALA (terävästi) - -Mutta te pidätte kumminkin suojasta oman päänne päällä! - -TUNTEMATON (karskisti) - -Kyllä, ukko Karmala! Mutta olenko silti ryöminyt teidän lattioittenne -alle? - -KARMALA - -Sitä ei kukaan ole sanonutkaan. - -TUNTEMATON - -Tuolla tavoin voi saada suojaa yhtähyvin roisto kuin kunnon mieskin! - -KARMALA (katkerasti) - -Se raja ei ole täällä erämaassa aina niin selvä! Muuten minulla oli -tällä kertaa siihen omat syyni. - -TUNTEMATON - -Mitä sillä tarkoitatte? - -KARMALA - -Hän oli pahin vihamieheni. - -TUNTEMATON (hämmästyen) - -Niinkö,... Ja te ette luovuttanut häntä poliiseille sentähden! - -KARMALA - -Kehnoahan se olisi ollut miehen kostoksi! - -TUNTEMATON (ihmetellen) - -Minä ihmettelen teitä -- Mitä hän on tehnyt teille? - -KARMALA - -Hääti minut torpastani ja saattoi kulkurina tänne erämaahan -hautautumaan. - -TUNTEMATON - -Se asiako teidät saattoi tänne? - -KARMALA - -Niin... Kiskoivat pois ovet ja akkunat ja särkivät uunit. En jaksanut -sitä kestää, vaan annoin ruununmiehille selkään... Ja silloin sitä sai -katsoa eteensä. - -TUNTEMATON - -Se oli siis pakosta? - -KARMALA - -Niin oli... Ja kuinkahan moni tänne ihan syyttä lähtee. - -TUNTEMATON - -Ja siitä asti olette ollut täällä? - -KARMALA - -Onhan tuota tullut oltua jo kymmenisen vuotta. - -TUNTEMATON - -Kuinka te sentään niin hurjistuitte? - -KARMALA - -Eihän se tainnut minultakaan niin oikein olla. Mutta eihän sitä silloin -joudu katsomaan, kun luonto nousee ... Ja eihän se ollut niin helppoa -minullekaan. - -TUNTEMATON - -Ei; ei tietystikään. Minä ymmärrän sen niin hyvin... Oletteko koskaan -ajatellut palata täältä pois? - -KARMALA (jyrkästi) - -En... Olen parhaimmat vuoteni täällä korvessa kuluttanut ja tänne -hongan juurelle saan kylmetäkin... Nehän ovat niin tahtoneet! - -TUNTEMATON - -Huomaan, että olette oppinut liiaksi vihaamaan ihmisiä! - -KARMALA - -Rakastaako heitä pitäisi?... Täällä erämaassa ei jaksa muu elää kuin -viha. Se on ainoa, joka antaa elintarmoa ja lievittää yksinäisyyttä! Se -ruokkii hengen niinkuin työ ruumiin! - -TUNTEMATON - -Se johtuu liiaksi sisäänpäin keskittyneestä sielunelämästä. - -KARMALA - -Se johtuu ankaroista elinehdoista. Tämä erämaa ei lellittele ketään. -Täällä oppii vastaamaan iskua iskuilla. - -TUNTEMATON - -Eikö teillä ole omaisia? - -KARMALA - -Pari vuotta sitten hautasin äitini... toiset ovat kai Amerikassa. - -TUNTEMATON - -Olette siis yksin maailmassa, kuten minäkin. - -KARMALA - -Olihan minulla morsionkin -- tulkoon sekin sanotuksi yksin tein -- vaan -sinne se jäi. Enhän voinut ottaa häntä selkääni... kun ei ollut kattoa -omankaan pääni päällä. - -TUNTEMATON - -Teillä on siis vain synkkiä kokemuksia. Mutta minä uskon kuitenkin, -että täällä voivat elää jalommatkin vaikuttimet. - -KARMALA (katkerasti naurahtaen). - -Uskokaa vaan, ette siinä paljoakaan väsy! Mutta sen minä sanon teille, -voimakkain vaikutin täällä on viha. Kunhan täällä olette, niin opitte -sen tuntemaan. - -TUNTEMATON - -Minusta te itse olette juuri paras todistus sitä vastaan! - -KARMALA - -Älkää luottako siihen liiaksi! - - (Menee kiihtyneenä ulos.) - -TUNTEMATON - -Kelvottomat... ovat turmelleet kunnon miehen elämän! - -VAPPU - -Sanokaas muuta!... Ja nyt hän lähettelee rahoja entiselle -morsiamelleen, joka sattui saamaan kaikenlaisen miehen. Ei sitäkään -vaan kaikki tekisi! - -TUNTEMATON - -Niinkö?... Mutta sehän on suurenmoista! - -VAPPU - -En tiedä, mitä se on, mutta niin on asia! - - (Poistuu vasemmalle.) - -TUNTEMATON (oltuaan hetken ajatuksissaan) - -Hm!... - -(Laulaa:) - - Kulkijan elämä on tuulta ja tyyntä, - myötä- ja vastamaata. - Odotella tuulella tyyventä - ei kulkijapoika saata. - - Kulkijapoika se huikeissansa - näki aukeevan ruusunkukan. - Rakastaa, vaan ei omistaa - on kulkijapojallakin lupa. - - Kukapa sen kulkijan korjaisi, - jos se vaipuisi maantien ojaan? - Ruusut ei kuki eikä immyt itke - haudalla kulkijapojan. - - -8:sas kohtaus. - - Tuntematon, Hella. Eeva. - -EEVA - -Tässä me nyt taas olemme! - -TUNTEMATON (tervehtien) - -Erittäin rakastettavasti teiltä! Tervetuloa vain! - -HELLA - -Tulimme katsomaan, oletteko nyt kiltimpi kuin viimein! - -TUNTEMATON - -Tuskin!... Virheistään ei voi ihminen niin helposti päästä! -- Muuten -minä kiitän viimeisistä! - -HELLA - -Oliko se joku piikkaus? - -TUNTEMATON - -Kuinka niin? - -HELLA - -Te tiedätte hyvin, että minä käyttäydyin hyvin epäkohteliaasti silloin. - -TUNTEMATON - -No, eikö se sitten kuulunut ohjelmaan? - -HELLA - -Minä en todellakaan tiedä, mitä teille vastaisin! - -EEVA - -Kas niin, nyt te alatte taas kiistellä! Parasta, että menen toiseen -huoneeseen, niin, saatte rauhassa riidellä! - - (Menee vasemmalle.) - - -9:säs kohtaus. - - Tuntematon, Hella. - -HELLA (mennen akkunaan) - -Te lähditte kovin äkkiä silloin! - -TUNTEMATON (istuen pöydän luo.) - -Minun oli lähdettävä takaisin seuraavana aamuna. - -HELLA - -Se ei ollut oikein kauniisti teiltä... En saanut teitä enää tavata. - -TUNTEMATON - -No, oliko se sitten tarkoitus? Suokaa anteeksi, en ymmärtänyt teidän -jäähyväisiänne siltä kannalta. - -HELLA (kääntyen) - -Mitenkä te ne käsititte? - -TUNTEMATON - -Että olin tarpeeksi vieraillut sivistyneessä perheessä ja sain luvan -mennä. - -HELLA - -Ooh, kylläpä te osaatte olla ilkeä!... - - (Lähestyen häntä) - -... Myönnän, että vika oli minun. Mutta en luullut teidän ottavan sitä -niin vakavalta kannalta! - -TUNTEMATON - -Minä otan aina ihmiset vakavalta kannalta! - -HELLA - -Olisin tahtonut valmistaa teille jotain hauskaa. Mutta se kävi, ikävä -kyllä, toisin. - -TUNTEMATON - -Minulla oli kyllä tarpeeksi hauskaa. - -HELLA - -Sitä en usko! Te sanotte vain. - -TUNTEMATON - -Minä ajattelen aina niinkuin sanon. Sitäpaitsi minulla ei ole siinä -suhteessa mitään vaatimuksia. Kaikkein vähimmin vieraana ollessani. - -HELLA (mennen hermostuneena yli lattian) - -Me emme sovi yhteen! - -TUNTEMATON - -Kyllä neiti... kuin kaksi raakaa timanttia, joita hiotaan vastakkain. -Ne kuluttavat toisiaan. - -HELLA (jäykästi) - -Te olette ylpeä luonne! - -TUNTEMATON (mennen toiselle puolen) - -Te ette siis pidä siitä ominaisuudesta muissa kyin itsessänne? - -HELLA (kuohahtaen) - -Te-te olette... itserakas! - -TUNTEMATON - -Aivan niin, se on toinen laji itseluottamusta ja siemen suuriin -ajatuksiin, suuriin tekoihin! - -HELLA - -Täällä erämaassa on kai paljon tilaisuutta sellaisiin? - -TUNTEMATON - -Kaikkialla, neiti! Täälläkin voi ihminen olla persoonallisuus. - -HELLA - -Onko se niin välttämätöntä tukkilaiselle? - -TUNTEMATON - -On, sieluni! Jotenkin yhtä paljon kuin "Lapin prinsessalle!" - -HELLA (tulisesti) - -Mitä te sanoitte? - -TUNTEMATON - -Sanoin, että se, mikä teissä itsessänne on ansio, on teidän mielestänne -tukkilaisessa virhe. Mutta kummaltakohan elämä vaatii enemmän luonnetta? - -HELLA - -Luonnollisesti teiltä! Kuinkas muuten. - -TUNTEMATON - -Niin ehkä!... On ihmisiä, joita maailma hioo, mutta sellaiset ihmiset -eivät koskaan hio maailmaa. Sillä he eivät ole persoonallisuuksia! - -HELLA (ivallisesti) - -Haluaisinpa nähdä, mitenkä te hiotte maailmaa! - -TUNTEMATON - -Olen sen joskus tehnyt. - - (Hiljaa). - -Ja siksipä juuri olenkin nyt täällä... - - (Matalasti) - -Huomaan ettette pidä minusta, neiti! - -HELLA (tukahtuneesti, mennen pöydän luokse) - -Minä vihaan teitä! - -TUNTEMATON (rauhallisesti) - -Jumalan kiitos! Pelkäsin jo asian olevan päinvastoin!... Te vihaatte -minua siksi, että olen suora teitä kohtaan enkä jumaloi teidän -vikojanne! - -HELLA - -Te loukkaatte minua! - - (Vaipuu pöydän nojalle ja puhkee hermostuneeseen itkuun.) - -TUNTEMATON. (lähestyen; tavattoman pehmeästi) - -Neiti, valitan syvästi, jos tulin tahtomattani loukanneeksi teitä... -Kas niin, älkäähän itkekö, neiti! En voi kestää sitä. Ylpeyttä -vastaan olen karaistuneempi kuin kyyneleitä. Ehkä juuri siksi, että -niin paljon... paljon enemmän olen saanut osakseni edellisiä kuin -jälkimäisiä... Jos ette voi kärsiä minua, niin onhan maailma laaja. -Eihän teidän tarvitse tavata minua, eikä edes ajatellakaan, minua! - -HELLA - -Ei, ei, en niinä sitä tarkoittanut! - -TUNTEMATON - -Mitä te sitten tarkoititte? - -HELLA - -Miksi te kohtelette minua kuin lasta? - -TUNTEMATON - -Siksi kai, että olen niin paljon vanhempi teitä, joskaan en vuosiltani, -niin kokemuksiltani. Katsokaas, minut on elämä muodostanut sellaiseksi -kuin olen! Ja uskokaa minua, se koulu ei ole ollut helppoa! Te -sitävastoin olette kasvanut onnen ja päivänpaisteen ympäröimänä... - -HELLA - -Luuletteko, että minä sen vuoksi olen onnellinen? - -TUNTEMATON - -En... Oikein käsittääkseen onnea, täytyy joskus olla onnettomuuttakin. -Voidakseen nauttia rauhasta täytyy ensin taistella. - -HELLA (matalasti) - -Se on totta... täytyy taistella. - -TUNTEMATON - -Ja juuri siksi on teidän vaikea käsittää sitä terästä, joka minun -päätäni kohottaa. - -HELLA (kääntyen) - -Miksi te ette luota minuun? Se on juuri se, joka loukkaa minua. - -TUNTEMATON - -Luotan teihin rajattomasti, neiti. Jos olisi kysymyksessä henkeni... -vieläpä kunnianikin, niin uskoisin ne empimättä teidän käsiinne. - -HELLA - -Mutta ette kuitenkaan nimeänne. - -TUNTEMATON (istuen hänen viereensä) - -Uskokaa minua, neiti, se ei ole mikään oikku. Minulla on vakavat syyt -olla sitä tekemättä. Se ei ole itse tähteni, vaan juuri teidän ja -muidenkin. Minulla ei ole oikeutta sotkea toisia ihmisiä kohtalooni, -jonka päätöksestä en itsekään tiedä, ja sen tekisin ilmaistessani -teille, mitä nyt pyydätte. Ehkä kerran tulee aika, jolloin voin sen -tehdä, mutta se aika ei ole nyt.... - - (Tarttuu hänen käteensä.) - -Ettekö voi luottaa minuun ilman? - -HELLA. - -Voin!... Luotan teihin... Teidän täytyy olla kunniallinen mies. - -TUNTEMATON (lämpimästi) - -Kas niin, nyt olette oikein hyvä. En maailman hinnasta tahtoisi tuottaa -teille mielipahaa. - -HELLA - -Olen kai mielestänne hyvin lapsellinen? - -TUNTEMATON (intohimoisesti) - -Te olette rohkea ja reipas! Teissä on Pohjolan erämaiden jylhää -romantiikkaa! Teidän silmissänne on näiden pitkien talviöiden -kaihomielistä revontulihehkua! Pidän teistä sanomattomasti juuri -sellaisena kuin olette! - -HELLA - -Te olette kummallinen mies. Te vedätte puoleenne kuin magneetti ja -torjutte luotanne samalla. - -TUNTEMATON - -Jos voisin sanoa teille kaiken, mitä tunnen ja ilmaista teille sen, -mitä tiedän, niin laulaisin teille laulun niin suuren ja kauniin kuin -itse vapaus... - -HELLA (tulisesti) - -Oi laulakaa se... laulakaa kaikissa tapauksissa! - -TUNTEMATON - -Ne laulut eivät soi tässä maassa vielä. Mutta ne soivat kerran!... - - (Tarttuen Hellan käsiin, intohimon voimalla.) - -Tahtoisin niin sydämestäni uskoa teille itseni! Tahtoisin ainaiseksi -kiinnittää teidät myrskyiseen seikkailijaelämääni... - -EEVA (tulee sisään) - -Ooh, anteeksi, että häiritsen. - -TUNTEMATON (hätäisesti) - -Ette ensinkään, neiti. Tulitte oikeaan aikaan. Olkaa niin hyvä vain. - - (Hiljaa; mennen toiselle puolelle huonetta.) - -Jumalan kiitos, kauemmin en olisi ollut varma itsestäni. - -EEVA - -Sieltä tulevat jo miehet työstä. - -HELLA - -Ja me olemme vain kiistelleet koko ajan!... - - (Menee kiihtymystään salaten akkunaan ja katselee ulos.) - -TUNTEMATON - -Sehän on myöskin yksi tapa kuluttaa aikaa, eikä suinkaan huonoimpia. - - (Vappu tulee sisälle ja alkaa puuhailla uunin luona.) - - -10:nes kohtaus. - - Lövenborg, Tynjälä, Karmala, Närvänen, Rahkonen, - Vikki-Kalle, Iisakki y.m., Tukkilaisia. - -LÖVENBORG (reippaasti) - -Kas niin, täällä on ainakin nuoruutta ja lämmintä! Siellä olikin -vähällä tulla kylmä. - -TYNJÄLÄ - -Nyt ei tosiaan kahvi tekisi pahaa. - -LÖVENBORG - -Aivan niin. Nyt iso pannu tulelle, emäntä! Ja kuka teistä on soittaja, -niin antakoon soida. Täällä täytyy järjestää olonsa niin mukavaksi kuin -mahdollista. - -VAPPU - -Pianhan se kahvi joutuu, tervaksilla keittäen. - - (Asettaa pannun tulelle.) - -NÄRVÄNEN - -Vedä viulusi esille, Niku, ja anna tulla! Nyt pistetään tanssiksi! - - (Eräs tukkilaisista ottaa esille viulunsa ja alkaa näppäillä sitä.) - -LÖVENBORG - -No, kuinkas sinä olet kuluttanut aikaasi, Hella? - -EEVA - -Kiistellen, kuten tavallista. - -LÖVENBORG - -Siihen hän kyllä kykenee. Et kai halua tällä kertaa lähteä -hiihtämään... Mitä? - -HELLA - -En, kiitos. Nyt minä haluan vain tanssia! - - (Aletaan soittaa valssia. Tuntematon tanssii Hellan kanssa - ja Tynjälä Eevan.) - - -11:des kohtaus. - - Edelliset, Hirvikangas, Härmä, Poliisi. - -HÄRMÄ (pirullisesti) - -Kas, täällähän iloitaan. No, sittenpä tulee sitä karvaampaa jälessä. - -LÖVENBORG - -Mitä nyt? Mistä on sitten kysymys? - -HÄRMÄ - -Pian se nähdään. -- Tehkää tehtävänne, nimismies. - -HIRVIKANGAS (tuntemattomalle) - -Olen saanut määräyksen vangita teidät. - -TUNTEMATON (hämmästyen) - -Ja niistä syystä? - -HÄRMÄ - -Varkaudesta. - -HELLA - -Ooh! - - (Vaipuu jakkaralle istumaan.) - -LÖVENBORG - -Mutta sehän on mahdotonta! - -ÄÄNIÄ - -Se ei ole totta! -- Se on erehdys! -- Tämä on hävytöntä mielivaltaa! - - (Melua.) - -HÄRMÄ - -Hiljaa! Täällä puhuu vain yksi kerrallaan! - -LÖVENBORG - -No, selittäkää sitten edes. - -HIRVIKANGAS - -Minä vangitsen teidät luutnantti Härmän ilmiannon johdosta. Teitä -syytetään yhtiölle kuuluvan rahalähetyksen avaamisesta ja 500 markan -anastamisesta. - -HÄRMÄ - -Herra Tynjälä voi todistaa, että niin on tapahtunut. - -TYNJÄLÄ (hämillään) - -Se on kyllä totta... mutta... - -HÄRMÄ - -Ei mitään muttaa! Asiahan on selvä. Pistäkää helyt miehen käsiin. - -HIRVIKANGAS (viittaa poliisille, joka asettaa käsiraudat tuntemattoman -käsiin. Kaikki karkkoutuvat hänen ympäriltään.) - -NÄRVÄNEN - -No jo meni mies piloille. - -KARMALA (päätään pudistaen) - -Täällä ymmärretään kyllä kaikenlaisia koiruuksia, muttei varkautta... - -EEVA (Tynjälälle) - -Voi, Yrjö, onko se mahdollista? - -TYNJÄLÄ (pudistaa synkännäköisenä päätään.) - -HELLA - -Ei, ei, tämä on hirveä erehdys! - -TUNTEMATON (kirkkaasti) - -Saan kai minäkin puhua? - -HIRVIKANGAS - -Tietysti. - -TUNTEMATON - -Ensiksikin kiellän jyrkästi tehneeni mitään sellaista. - -HÄRMÄ - -Todistakaa se. - -TUNTEMATON - -Todistamisvelvollisuus on teidän eikä minun. - -HIRVIKANGAS - -Sitähän ei kukaan kielläkään. - -TUNTEMATON - -No, todistakaa sitten, että tuo kadonnut summa oli lähetyksessä -saadessani sen. - -HÄRMÄ (ilkeästi) - -Ei niin nopeasti herrani. Mitäs todistavat murretut sinetit? - -TUNTEMATON - -Tässä tapauksessa sitä, etteivät ne ole ehjiä olleetkaan. - -HÄRMÄ - -Heittiö! Tahdotteko te uskotella, että kukaan sulkee lähetyksen -sinetillä välittämättä kulkeeko se eheänä vai ei. - -TUNTEMATON (painavasti) - -Niin... jos se oli tarkoitettukaan lähettää eheänä. - -HELLA (äkkiä älyten asian) - -Minä aavistan jotain. Oo, niin kurjaa! - -HIRVIKANGAS - -Tämä väittely on turhaa. Tutkintohan sen selvittää. - -HELLA (isälleen) - -Minä uskon, että hän on syytön. Älä anna heidän vangita häntä. - -LÖVENBORG - -Käsittämätöntä tämä minustakin on. Noin ei seiso syyllinen. - -HELLA - -Maksa heille tuo summa ja sano, että he laskevat hänet vapaaksi. -Olemmehan hänelle kiitollisuudenvelassa niin paljosta. - -LÖVENBORG - -Se on totta. -- Kuulkaahan herrat, jos minä maksan hänen puolestaan -kaikki, niin voittehan laskea hänet vapaaksi? - -HIRVIKANGAS - -Kyllä, jos ilmiantaja luopuu kanteestaan. - -LÖVENBORG - -Tietysti hän luopuu. Mitä sanoo luutnantti? - -HÄRMÄ - -Olen pahoillani, mutta pelkään, ettei minulla ole siihen oikeutta. - -LÖVENBORG - -Miksei ole? Suoritanhan minä kaiken. - -HÄRMÄ - -Ei, minä en voi. Katsokaas, yksi viisisatanen ei paljoakaan merkitse -yhtiölle. Mutta asian periaatteellinen puoli, nähkääs. - -LÖVENBORG - -Hiiteen kaikki periaatteet! Juuri viisisataset muodostavat teidän -yhtiön periaatteet. Mitään muita ei sillä ole... Suostutteko vai ette? - -HELLA - -Suostukaa minun tähteni! Hänhän pelasti henkeni ja tahtoisimme sen -jollain tavalla hänelle palkita. Ottakaa korvaus kaikesta ja laskekaa -hänet vapauteen. - -HÄRMÄ (tekopyhästi) - -Teidän jalomielisyytenne on kyllä kaunista, mutta onko se viisasta? Te -saatte minut vain tuskalliseen asemaan, neiti... Minä en todellakaan -voi. - -LÖVENBORG (suuttuneesti) - -Tuntuapa siltä kuin olisi teistä hyvin tähdellistä saada tuo mies -vankilaan. - -HÄRMÄ - -Mutta mitä te ajattelette minusta? - -LÖVENBORG - -Niin, sitä minä, hitto soikoon, ajattelen enkä voi muuta! - -TUNTEMATON (lujasti) - -Älkää tuhlatko enemmän sanoja tuolle miehelle! Hän ei ole sen arvoinen. - -HELLA - -Mutta kuinka käy sitten teidän? - -TUNTEMATON - -Minä kiitän teitä hyvästä tarkoituksestanne. Mutta tätä miestä vastaan -taistellaan toisilla keinoilla. - -HÄRMÄ - -Kylliksi jo suunsoittoa! Viekää mies säilyyn. - -HIRVIKANGAS - -Asiasta on ensin laadittava pöytäkirja. Te, konstaapeli, pidätte -silmällä vangittua. Ja ehkä me menemme tuonne toiseen huoneeseen. - - (Lövenborg. Hella, Eeva ja Härmä, poistuvat vasemmalle.) - - -12:des kohtaus. - - Tuntematon, Tynjälä, Vikki-Kalle y.m. - -TUNTEMATON (istuen etualalle) - -Vai niin... tuo mies toimii ripeämmin kuin luulinkaan. - -TYNJÄLÄ (lähestyen) - -Tahtoisin hiukan puhua kanssanne. - -TUNTEMATON - -Niin minäkin. - -TYNJÄLÄ - -En tunne teitä, mutta olen pitänyt teitä rehellisenä miehenä. - -TUNTEMATON - -Siinä ette ole erehtynytkään. - -TYNJÄLÄ (katsellen häntä terävästi) - -Kumminkin on tapahtunut asioita, jotka todistavat aivan toista. - -TUNTEMATON (on kestänyt katseen) - -Siltä todellakin näyttää. - -TYNJÄLÄ - -Mitenkä selitätte tämän? - -TUNTEMATON - -Minusta tämä tapaus olisi jonkun muun selvitettävä kuin minun. Toin -teille lähetyksen sellaisena kuin sain sen, edes tuntematta sen -sisällystä! - -TYNJÄLÄ - -Mitenkä tämä on sitten tapahtunut? - -TUNTEMATON - -Se on viholliseni työtä. - -TYNJÄLÄ - -Hyvä Luoja, sehän on kamalaa! - -TUNTEMATON - -Minut tahdotaan raivata pois tieltä. - -TYNJÄLÄ - -Minä aavistin sitä!... Mutta kuinka voitte todistaa sen? - -TUNTEMATON - -Se käy vaikeaksi. Tuo konna on punonut juonensa liiankin hyvin. Ja -tämän kaiken sain siitä, etten uskonut ihmistä tarpeeksi huonoksi... -Mutta täytynee kai koettaa. - -TYNJÄLÄ - -Voinko auttaa teitä? - -TUNTEMATON - -Kyllä. Minun on sidottuna vaikea toimia puolestani... Voitteko antaa -minulle valtakirjan, jolla voin teidän nimessänne hankkia eräitä -todistuskappaleita? - -TYNJÄLÄ - -Kyllä, jos se on tarpeellista! - -TUNTEMATON - -Se on välttämätöntä. -- Haluaisin myöskin puhutella Vikki-Kallea. - -TYNJÄLÄ - -Minä sanon hänelle... - - (Menee pöydän luo kirjoittamaan ja sanoo jotain Vikki-Kallelle. - Kalle lähestyy tuntematonta.) - -TUNTEMATON - -Tahdotteko tehdä matkan kaupunkiin? - -VIKKI-KALLE - -No, miksei... hienolla maksulla. - -TUNTEMATON - -Hankitte postikonttorin kirjoista todistetut otteet, joista näkyy -viimeisten kolmen kuukauden aikana yhtiölle tänne toimitetut -rahalähetykset. - -VIKKI-KALLE - -Mutta jos ne eivät anna. - -TUNTEMATON - -Esitätte valtakirjan ja sanotte, että ne tulevat oikeudenkäyntiä varten. - -VIKKI-KALLE - -No sillä tavalla? - -TUNTEMATON - -Tuokaa sitten paperit herra Tynjälälle. Ymmärrättekö? - -VIKKI-KALLE - -Kyllä vaan! - -TUNTEMATON - -Hyvä on. Lähtekää heti ja tulkaa mahdollisimman pian takaisin! - -VIKKI-KALLE - -No, en minä kilometrillä paljon vanhene, kun hyvät sukset saan! - - (Ottaa lyhyen palttoon päälleen.) - -TYNJÄLÄ (tulee paperi kädessään) - -Tässä on tuo paperi! - -TUNTEMATON - -Antakaa se hänelle. - - (Tynjälä antaa paperin Kallelle.) - -NÄRVÄNEN - -Hei, Vikki, mihin sinä lähdet? - -VIKKI-KALLE - -Asioille vaan! - - (Menee ulos.) - -TUNTEMATON - -Nyt olen paljon levollisempi! Nyt herra luutnantti, voin tehdä -vastasiirtoni! - -TYNJÄLÄ - -Luuletteko sen onnistuvan? - -TUNTEMATON - -On pienen pieni mahdollisuus! Voin ainakin lyödä korttini,, kun olen -varma, että saan ne käsiini. Tuo konna ei ehdi sekottamaan jälkiään. - - (Tynjälä menee vasemmalle.) - - -13:mas kohtaus. - - Edelliset; Tuntematon. Hella. - -HELLA (tulee hänen luokseen) - -Hyvä Jumala, mitä tämä oikein merkitsee? - -TUNTEMATON - -Että minulla on tunnoton vihollinen. - -HELLA (kauhistuen) - -Sehän on hirmuista! Miksi ette sano sitten, että hän vainoo teitä? - -TUNTEMATON - -Sitä en tee! - -HELLA - -Minkätähden? Eihän teidän tarvitse säästää häntä! - -TUNTEMATON - -Ei häntä, vaan toista! - -HELLÄ - -Teidän täytyy sanoa heille totuus! - -TUNTEMATON (katsoen häntä pitkään) - -Lapsi!... Silloinhan minun täytyisi sanoa myöskin; miksi hän vainoo -minua... Ja sitä ette kai tahtone. - -HELLÄ - -Hyvä Jumala!... Siis minun tähteni! - -TUNTEMATON - -Tämä maailma tahtoo niin mielellään nähdä pahaa kaikessa. Se -vahingoittaisi mainettanne. - -HELLA - -Ja te kantaisitte ennemmin kahleita kuin antaisitte minua alttiiksi -sellaisille. Oi, te olette liian jalomielinen! - -TUNTEMATON - -Ei puhuta siitä enää. - -HELLA - -Mutta kuinka... kuinka käy sitten teidän? - -TUNTEMATON - -Minulla on eräs pieni toive. Ja voin ainakin taistella puolestani! - -HELLA (liikutettuna) - -Te olette niin hyvä! Ja minä olen ollut teille niin kiittämätön!... - - (Härmä ja toiset tulevat sisään.) - - -14:jäs kohtaus. - - Edelliset, Härmä, Hirvikangas, y.m. - -HÄRMÄ - -No, näyttää siltä kuin pysyisitte kiinni! - -TUNTEMATON (kylmästi) - -Se vain näyttää siltä. - -HIRVIKANGAS - -No niin, te seuraatte nyt minua. - -TUNTEMATON - -Seis! Minä en ole vielä puhunut kaikkea. - -HÄRMÄ - -Mitä! tahdotte sitten? - -TUNTEMATON - -Vielä kerran kysyä, että aijotteko edelleenkin pysyä keksityssä -syytteessänne? - -HÄRMÄ - -Te kuulitte sen jo. - -TUNTEMATON - -No, hyvä! Nyt puhumme sitten eräistä toisista viisisatasista, joita te -ette tyhmyydessänne osannut vierittää muiden niskoille. - -HÄRMÄ (vimmastuneena) - -Mitä sinä uskallat, konna! - -TUNTEMATON (hiljaa jäätävän kylmästi) - -Puhumme nyt eräistä laskuista. Mutta on ehkä viisainta tehdä se -kahdenkesken. - -HÄRMÄ (säpsähtäen) - -Sitä te ette voi! - -TUNTEMATON - -Varmasti. - -HÄRMÄ (masentuneena) - -Saanko pyytää läsnäolevia poistumaan ja jättämään meidät kahdenkesken. -Hänellä on jotain puhuttavaa. - - (Toiset poistuvat hyvin ällistyneinä.) - - -15:des kohtaus. - - Härmä, Tuntematon. - -HÄRMÄ (menee ja tarkastaa onko ovi kiinni) - -No, puhukaa, te kiusankappale. - -TUNTEMATON - -Te iskette nopeasti, herra. Mutta olkoon menneeksi. Olen ryhtynyt -vastaiskuun. - -HÄRMÄ - -Ja luulette keksineenne sellaisen? - -TUNTEMATON (painavasti) - -Se putoaa nyt. - -HÄRMÄ (tulisesti) - -Sitä ette uskalla. - -TUNTEMATON - -Minun asemassani uskaltaa ihminen mitä tahansa. Vai luuletteko kenties, -että säästän teitä? - -HÄRMÄ - -Hornanhenkien nimessä, mitä te tarkoitatte? - -TUNTEMATON - -Nuo murretut sinetit tuskin riittävät todistamaan syylliseksi -puhdasmaineista miestä... varsinkin, jos ilmiantaja on ollut -pidätettynä kavalluksesta. - -HÄRMÄ (suunniltaan vihasta ja pelosta) - -Se on kirottu valhe! - -TUNTEMATON (kylmästi) - -On turhaa väitellä asiasta, joka voidaan koska tahansa todistaa. - -HÄRMÄ - -Mitä te sitten tahdotte? - -TUNTEMATON - -Kysyä, mitä siitä seuraisi, jos nuo menneet asiat kaivetaan kätköistään? - -HÄRMÄ (koettaen tyyntyä) - -No niin, nuo asiat ovat jo vanhentuneet ja sovitetut. Niillä ette -pitkälle pääse, hyvä herra. - -TUNTEMATON - -Mutta ne ovat joka tapauksessa haitallisia miehelle, joka tavoittelee -ylimetsäherra Lövenborgin tytärtä. Te menetätte toimenne. - -HÄRMÄ - -Ennenkuin niin pitkälle tullaan, olette te virunut kuukausia -tutkintovankeudessa. Ja silloin on myöskin saatu selvyys herra -tuntemattomasta. Te menetätte jotain muuta. - -TUNTEMATON (raudankylmästi) - -No niin, me pelaamme korkeata peliä... Ehkä on parasta, että lyön -viimeisen valttini. - -HÄRMÄ (levottomasti.) - -Ja mikä se sitten on? - -TUNTEMATON - -Eräs salaisuus, joka ei ole vanhentunut eikä sovitettu. Jos minä nyt -ilmoittaisin näille miehille, jotka ovat tottuneet sovelluttamaan -erämaan lakia niin uskomattoman helposti, että... - - (Kuiskaa jotain hänen korvaansa.) - -HÄRMÄ (kuin ukkosen iskemänä) - -Perkele!... Sitä te ette voi! - -TUNTEMATON - -En... Tällä kertaa tyydyn vain ostamaan sillä vapauteni. - -HÄRMÄ (mittaillen kuohuissaan lattiaa) - -Te ette voi sitä näyttää toteen. - -TUNTEMATON - -Varmasti. Ja teen sen myöskin. Siis ratkaiskaa, kumpi meistä silloin -tulee raivatuksi pois. Mutta tehkää se pian! - -HÄRMÄ - -Odottakaa... - - (Menee ovelle.) - -Nyt voitte tulla, - - (Kaikki tulevat sisään.) - - -16:des kohtaus. - - Edelliset. Hirvikangas, Lövenborg y.m. - -HÄRMÄ (hämillään) - -Olen tullut toisiin ajatuksiin ja olen päättänyt sovinnollista tietä -ratkaista tämän asian. - -HIRVIKANGAS - -Niinkö...? - -HÄRMÄ. - -Asia ei ole kumminkaan niin selvä. Enkä viitsi ruveta oikeudessa -rimpuilemaan. - -HIRVIKANGAS - -Laskemmeko hänet sitten vapaaksi? - -HÄRMÄ - -Tehkää niin, kumminkin sillä ehdolla; että hän poistuu näiltä mailta. - -HIRVIKANGAS - -Luonnollisesti hän suostuu siihen. - - (Viittaa poliisille, joka menee irroittamaan käsirautoja.) - -TUNTEMATON (temmaten kätensä pois) - -Ei niin kiireesti! Minä en luovu näistä koristuksista, ennenkuin tämä -herra on juhlallisesti selittänyt minut syyttömäksi! - -HÄRMÄ (vimmoissaan) - -Te Vaaditte liikoja! Varokaa! - -TUNTEMATON (lujasti) - -Sen minä järkähtämättä vaadin ja oleskelen myöskin missä minua -miellyttää. - -HÄRMÄ (vastenmielisesti) - -No, olkoon sitten! Minä uskon, että on tapahtunut erehdys... ja että -hän on syytön. - -TUNTEMATON - -No niin, nyt saatte ottaa nämä pois. Nämä eivät sovi, todellakaan -rehelliselle ihmiselle! - - (Poliisi irroittaa kahleet.) - -KARMALA - -Näyttääpä siltä kuin syytetystä olisi tullut tuomari. - -LÖVENBORG - -Te, herra Härmä, vaihdatte kovin nopeasti periaatteita. - -HÄRMÄ (myrkyllisenä) - -En luullut teillä olevan syytä valittaa sitä. - -LÖVENBORG - -Eipä olekaan. Parempi vain, että kunnon mies pelastui ikävyyksistä. - - (Pudistaa epäilevästi päätään.) - -HÄRMÄ (kiukkuisesti tuntemattomalle) - -Meidän välimme ei ole vielä lopussa. - -TUNTEMATON (jäykästi) - -Ei. Se on vasta alussa. - -TYNJÄLÄ - -Olipa hyvä, että asia päättyi näin. - -TUNTEMATON - -Se ei päättynyt vielä... Pelkäänpä, että tästä tulee vieläkin pahempaa. - -HELLA (puristaen tuntemattoman kättä) - -Olen niin sanomattoman iloinen, että, pelastuitte... . Minä kiitän -teitä! - -LÖVENBORG - -Ja nyt emännät, joko iso pannu on valmis? Minä tarjoan kahvit koko -joukolle! - -KAIKKI - -Hyvä! Hyvä! - -LÖVENBORG - -Siirtykäämme siis tuonne toiseen huoneeseen joka sorkka! - - (Kaikki poistuvat vasemmalle, jonne Vappu vie rison kahvipannun.) - -HÄRMÄ (istuen jakkaralle; synkästi) - -Tuo mies syöksee minut turmioon... Hän tietää liian paljon... Hänet -täytyy raivata pois keinoilla millä tahansa... - - (Kuuluu liikettä lattian alta; säpsähtää.) - -Mitä se on? - - (Menee kirstun luo ja kuuntelee.) - -Ahaa! Siellä on joku. - - (Ottaa revolverin taskustaan ja avaa luukun.) - -Ahaa, te käytätte myyrän teitä, huomaan minä! Tulkaapas ylös sieltä. - - -17:mäs kohtaus. - - Härmä, Salametsästäjä. - -SALAMETSÄSTÄJÄ (kömpien esille viluissaan; pyssy kädessä) - -Joutuivat koirat jäljilleni!... Ja unohtivat minut tuonne. - -HÄRMÄ (silmäillen häntä terävästi) - -Hirvenkaataja... vai mitä? - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -Kuinka paikalle sattuu! - -HÄRMÄ - -Ja salaviinakauppias ehkä? Tunnustakaa pois vaan, älkää yhtään -ujostelko. - -SALAMETSÄSTÄJÄ (irvistellen) - -No? vähän kutakin... Eihän sitä auta köyhän. - -HÄRMÄ - -Eikä teillä taida olla erikoista halua tavata poliisia? - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -Miksi hitossa muuten olisin ryöminyt tuonne palelemaan. - -HÄRMÄ - -No, ei ole hullummaksi! Taidatte käsitellä hyvin tuota pyssyänne? - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -No, auttavasti. -- Mutta ette suinkaan te ole ruununmiehiä? - -HÄRMÄ - -Miltä kannalta asian ottaa. -- Älkää sentään pelästykö... minä en ole -vaarallinen! - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -En minä yhtä miestä pelkääkään. - -HÄRMÄ (menee ovelle, kuuntelee ja palaa sitten takaisin) - -Taidatte olla sellainen mies kuin tarvitsen... mitä? - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -Se riippuu tehtävästä. - -HÄRMÄ - -Se ei ole vaikeata lujahermoiselle miehelle.... Ja te voisitte ansaita -paljon. - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -Kuinka paljon? - -HÄRMÄ - -Vähintäinkin viisisataa. - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -Ja mikä se tehtävä sitten on? - -HÄRMÄ (katsoen häntä terävästi) - -Vain onnistunut vahingonlaukaus. - -SALAMETSÄSTÄJÄ (säpsähtäen) - -Laukaus!... Ei, ei, se voisi olla liian vaarallista! - -HÄRMÄ - -En luullut teidänlaiselle erämaankävijälle mitään liian vaaralliseksi, -kun vain on kysymyksessä raha. - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -Summa on liian pieni niin vaikeasta tehtävästä. - -HÄRMÄ - -No, tuhat sitten. Riittääkö se? - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -Eikö sentään enemmän? - -HÄRMÄ - -Tulimmaista! Pidätkö huutokauppaa kanssani, mies! Sinulle olisi -terveellistä muistaa, että voisin toimittaa sinut nimismiehen käsiin! -Hän on tuolla sisällä. - -SALAMETSÄSTÄJÄ (levottomasti) - -Älkää hitossa tehkö sitä! - -HÄRMÄ - -Miettikää. Teitä uhkaa vähimmässä mitassa viidensadan markan sakko tai -vankila, jos nyt joudutte kiinni. Toisessa tapauksessa ansaitsette -kaksi kertaa niin paljon. Saadaksenne sen muulla tavoin, saatte aika -paljon heilua ja palella... Onko vaikeata valita? - -SALAMETSÄSTÄJÄ - -No, olkoon. Missä minua sitten tarvitaan? - -HÄRMÄ - -Minä tapaan teidät huomenaamulla kello kuusi tässä lähistöllä. Silloin -kuulette. Mutta menkää nyt joutuen! - - (Salametsästäjä poistuu kiireesti.) - --- -- No, nyt herra tuntematon! - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - -(Näyttämö sama. On iltapuoli päivää.) - - -1:nen kohtaus. - - Hella, Vappu, Sanna. - -HELLA (istuu pöydän luona ja nousee huoaten) - -Ei vieläkään... ei vieläkään kuulu! Ja kello on jo kuusi. - - (Menee akkunaan.) - -VAPPU - -No, ovathan nuo saattaneet yöpyäkin sinne Korpiselkään. - -SANNA - -Usko sinä sellaista! Tämä viipyminen ei ole tavallista, sanokaa minun -sanoneeni. - -HELLA (kääntyen) - -Te siis luulette siellä tapahtuneen jotain? - -SANNA (vakuuttavasti) - -Mikä sen tiesi, mitä piru hullulla teettää. Eihän siitä ole pitkä -aika, kun täällä eräs kaupustelija hävisi samalla tavalla. - -HELLA - -Eikö hänestä sittemmin mitään kuulunut? - -SANNA - -Keväällä löydettiin ruumis joesta. Sanovat, ettei se sinne kädettä -joutunut. - -HELLA - -Ush, niin kauheata! - -VAPPU (kärsimättömästi) - -No, kaakota nyt siinä, vanha kana! Peloitat lapsen ryövärijutuillasi. - -SANNA - -Enhän minä tahdo sanoa päälliköstä sellaista. Onhan hän hieno herra. - -HELLA (kiivaasti) - -Roisto hän on! Minä kyllä tunnen hänet! - -SANNA - -Voi olla, voi olla. Enhän minä tiedä. - -HELLA - -Miksi hän sitten otti hänet mukaansa? - -VAPPU - -Olisi parasta puhua herra Tynjälälle. - -HELLA - -Niin, missä viipyy hänkin? Miksei hän jo tule? - -SANNA - -Lähti morsiamensa kanssa hiihtämään. Mutta kai hän jo pian tulee, kun -on jo pimeä. - -VAPPU (matalasti). - -Tekisit viisaammin, jos menisit hakemaan. Kenties hänen levottomuutensa -ei olekaan niin aiheetonta. - -SANNA - -Saatanhan tästä lähteäkin. - - (Nousee paikaltaan.) - -HELLA - -Oi, olkaa niin ystävällinen! - -SANNA - -Kauanko minä siinä viivyn. - - (Menee ulos.) - - -2:nen kohtaus. - - Hella; Vappu. - -HELLA - -Ette aavista kuinka levottomaksi tulin kuultuani heidän lähteneen -yhdessä. - -VAPPU - -Ymmärtäähän sen. - -HELLA - -Mistä sellainen sovinto näin äkkiä tuli? - -VAPPU - -Kummastuttaa se minuakin. Parempi rehellinen vihakin kuin noin -äkkinäinen ystävyys. - -HELLA - -Ja Härmä viritti hänelle jo yhden ansan. - -VAPPU - -Niinkö neiti arvelee siitä eilisiltaisesta? - -HELLA - -Niin, siinä oli jotain... jota me muut emme tiedä! - -VAPPU - -Kyllä se niin on. - -HELLA - -He ovat ennestään tuttuja ja vihaavat toisiaan. - -VAPPU - -Se on teidän tähtenne. - -HELLA - -Minun tähteni...? - -VAPPU - -Niin, eivätkä nuo turhasta kiistelekään. - -HELLA - -Kuka sen tietää? - - (Kävelee hermostuneena hiukan aikaa.) - -Mutta eikö täällä elämä tule hiukan kolkoksi ajan pitkään? - -VAPPU - -No, eihän tämä niin kaksista ole... Mutta meneehän se, kun ei mitään -ajattele. - -HELLA - -Kuinka te oikein jouduitte tänne? - -VAPPU - -Hm!... Niinkuin monet muutkin, joille kotinurkat ovat käyneet kuumiksi. - -HELLA - -En ymmärrä teitä. - -VAPPU - -Ette suinkaan... Syyttivät viinanmyynnistä ja taisi siinä olla hiukan -perääkin. - -HELLA - -Ja sitten te pakenitte tänne? - -VAPPU - -Niinpä tuli tultua... Vaikka niinhän se on kuin sakkoansa maksamassa -täälläkin. Mutta on ainakin vapaus. - -HELLA - -Niin, vapaus! - -VAPPU - -Ja yksi pää kuin lanttu! Onko sillä lukua, mihin se kaatuu? - -HELLA - -Mutta eikö se sentään ole vaikeata yksinäiselle naiselle? - -VAPPU - -No, eiväthän nuo purematta niele sentään täälläkään! - -HELLA - -Ja voihan sitä kunniallisesti elää täälläkin. - -VAPPU - -Minä ymmärrän, mitä te tarkoitatte. Mutta se meikäläisen kunnia on -siksi tervattua, ettei siinä pienet pilkut tunnu. - -HELLA (mennen akkunaan) - -Eikö teillä ole ollut miestä? - -VAPPU - -Onhan se joskus ollut senkin tapainen. Mutta mikä lie ollut -kaikenlainen turjake. - -HELLA - -Hän siis jätti teidät. - -VAPPU - -Imi kuin pesusieni ja sitä tietä meni palstatilat ja tavarat. Sovintoa -ei ollut ja sinnepä tuo hävisi Amerikkaan. - -HELLA - -Eikö hänestä ole mitään kuulunut? - -VAPPU - -Ei ole kuulunut. - - (Tynjälä ja Eeva tulevat.) - - -3:mas kohtaus. - - Edelliset, Tynjälä, Eeva. - -HELLA - -Kas, jopa viimeinkin tulette! Olen ollut aivan nääntyä levottomuudesta! - -TYNJÄLÄ - -Meidän tähtemmekö? - -VAPPU - -Eikö mitä, tuon toisen, joka lähti aamulla päällikön kanssa -Korpiselkään. - -TYNJÄLÄ - -Niinkö?... Ja mitä te pelkäätte? - -HELLA - -Että sillä matkalla on tapahtunut jotain... - -EEVA - -Sinulla on mielikuvitusta, Hella! - -HELLA (varmasti) - -Se ei ole mielikuvitusta, Eeva! - -TYNJÄLÄ - -No, en voi juuri sanoa, että se oli viisaasti. He voivat helposti -kuohahtaa kumpikin. - -EEVA - -Mutta miksi sitten laskit heidät yhdessä? - -TYNJÄLÄ - -En ollut saapuvilla silloin. - -HELLA - -Minulla on erityiset syyt uskoa, että siinä on jotain pahaa takana... - - (Vikki-Kalle tulee.) - - -4:jäs kohtaus. - - Edelliset; Vikki-Kalle, Karmala. - -TYNJÄLÄ - -Kas, siinähän tulee Vikki! Pianhan te kävittekin! - -VIKKI-KALLE - -Pianhan se taival katkeaa hyvillä suksilla... Tässä ovat paperit... -Hän käski ne jättämään teille. - - (Antaa paperit Tynjälälle.) - -EEVA - -Mitä papereita ne ovat? - -TYNJÄLÄ - -Katsotaanpa.... - - (Katsellen papereita: levottomasti.) - -Hm!... vai niin... Nyt minä ymmärrän kaikki! Olette oikeassa, neiti, se -oli todellakin hullusti! - -EEVA - -Hyvä Jumala, mikä niin? - - (Karmala tulee sisään.) - -TYNJÄLÄ - -Noiden miesten matka. - -HELLA (kuohuissaan) - -Kas niin, enkö sitä jo sanonut! - -TYNJÄLÄ (Karmalalle) - -Miksi te oikeastaan laskitte heidät yhdessä matkalle? - -KARMALA - -Päällikkö määräsi hänet mukaansa. - -TYNJÄLÄ - -Miksi juuri hänet? Olisihan niitä ollut muitakin. - -KARMALA - -Olisiko siinä jotain hullusti sitten? - -TYNJÄLÄ (kuohuissaan) - -Mitä sanoisitte, jollei tuo mies palaisikaan siltä matkalta? En uskalla -sanoa enempää! - -HELLA (vaipuen istumaan) - -Jumalani!... Niin kurjaa! - -VIKKI-KALLE - -Pelkäättekö, että päälliköllä on jotain pahaa mielessä? - -TYNJÄLÄ - -Miksi hän otti juuri hänet mukaansa sitten? - -KARMALA - -Minä en ymmärrä, mitä kostettavaa hänellä olisi. - -TYNJÄLÄ - -Kyllä minä ymmärrän! Hänellä on liiankin pätevät syyt koettaa vapautua -tuosta miehestä... Nyt käsitän myöskin, millä tuo Tuntematon sai hänet -eilisiltana peruuttamaan syytöksensä. - -VAPPU (mennen Iisakin luokse) - -Nouseppas sinäkin Iskä pienimään puita, jotta saan padan alle! Toin jo -viimeiset aikoja sitten. - -IISAKKI (unisesti) - -No, no... Sehän nyt on hosumista! Kun juuri sain unen päästä kiinni. - -VAPPU - -Kyllä kai, kun ei ole koko pitkänä päivänä muuta tehnytkään kuin syönyt -ja maannut!... Ei luulisi kylkienkään kestävän. - -HELLA (nousten hermostuneena) - -Mutta hyvä luoja... eikö nyt mitään voida tehdä? - -TYNJÄLÄ - -Eihän sitä osaa ryhtyä vielä mihinkään. - -HELLA - -Tämä epätietoisuus on sietämätöntä! - -EEVA - -Olisiko Härmä niin kehno mies? - -VAPPU - -Kuka tietää, kun eilenillalla oli niin käärmeissään! - -KARMALA (tuimasti) - -Jos hän on sellainen roisto, niin sitten se on myöskin hänen viimeinen -pahatekonsa! - -IISAKKI (nousten haukotellen) - -Niin että... siitä päälliköstäkö tässä on puhe? - -VIKKI-KALLE - -Siitähän me tässä juuri puhuimme. - -IISAKKI - -Kyllä sillä miehellä on pirut mielessä! - -VAPPU - -Mitä sinä horiset!.. Mitä sinä siitä tiedät? - -IISAKKI - -Tiedänpä vain, että hän hautoo jotain koiranjuonta. Ja pahaa se pelkäsi -tuntematonkin. - -TYNJÄLÄ - -Kuinka niin? - -VAPPU - -Puhu hitossa! Sitäkös tuossa heruttelet! - -IISAKKI (rauhallisesti.) - -Kuinkahan paljon nyt on kello? - -TYNJÄLÄ (katsoen kelloa) - -Se on yli kuuden. - -IISAKKI (ällistyen) - -Ku-kuuden! Sepä nyt oli perhanaa!... Ja se tuntematon pyysi sanomaan, -että jollei hän tuossa viiden korvilla ole takaisin, niin on parasta -lähteä etsimään. - -TYNJÄLÄ (säikähtäen) - -Siinä oltiin! Ja sen sinä sanot nyt vasta, onneton! - -VAPPU - -Siinä on mies, kun makaa kuin raato, eikä välitä mistään! Silläkö -Javalla sinä toisen asian toimitat? - -IISAKKI - -Ajattelin siinä hiukan kurvahtaa... ja kuinka tulin nukahtaneeksi. - -KARMALA (kiukkuisesti) - -Tarvitsisitpa housuillesi mies! Niinkuin sinulla olisi niin paljon -tehtävää tai muistettavaa! - -TYNJÄLÄ (synkästi) - -Sitten ei saa aikailla! Täytyy heti lähettää miehet heidän jäljilleen. - -VAPPU - -Minä menen soittamaan kelloa!... - - (Menee ulos ja alkaa kiivaasti lyödä ratakiskon kappaleeseen.) - - -5:des kohtaus. - - Hella. Eeva, Tynjälä, Karmala, Vikki-Kalle. - -TYNJÄLÄ (huolestuneesti) - -Asia näyttää yhä vain rumemmalta. Hän pelkäsi siis itsekin pahaa! - -EEVA - -Mutta miksi hän sitten ollenkaan lähti tuolle matkalle. - -HELLA - -Ooh, minä tunnen hänen uhmailevan ja ylpeän luonteensa! Hän ei tahtonut -osoittaa mitään heikkoutta, vaikka tiesi, kuinka vaaralliseen leikkiin -hän antautui! - -EEVA - -Kylläpä ihmiset saattavat olla kurjia! - -TYNJÄLÄ - -Hänellä on omat syynsä siihen!.... Kunpa vain olisin aamulla ollut yhtä -viisas kuin nyt. - -VIKKI-KALLE - -Ilta on aina aamua viisaampi. - -HELLA (pontevasti) - -No, mutta eikö sitten mitään voida tehdä? Olisi ikuinen häpeä, jos tuo -musta juoni menestyisi. - -TYNJÄLÄ - -Kaikki mitä voidaan, se tehdään myöskin. Enempää en voi luvata. - -KARMALA - -Kenties hätäillään turhaa. Sitä miestä ei kukisteta niinkään helpolla! - -HELLA - -Mutta jos hän on aseeton ja toinen on varustettu... - - (Vappu ja tukkilaiset tulevat sisään.) - - -6:des kohtaus. - - Edelliset; Tukkilaisia. - -KALLE - -Onko tulipalo, kun kello soi? - -TYNJÄLÄ - -Pahempaa... Pelkään, että päällikölle ja hänen toverilleen on -tapahtunut jotain. - -NÄRVÄNEN - -Luuletteko, että veljekset ovat iskeneet yhteen? - -TYNJÄLÄ - -... En voi vielä sanoa luulojani... Nyt on vain koetettava päästä -heidän jäljilleen. - -KALLE - -No, eipä olisi liiaksi, vaikka tuo reima mies hiukan pudistelisi tuota -pystynokkaa herraa! - -RAHKONEN - -Samat sanat, vaikka vähän hiljempää! Tietäisi olleensa korven poikain -kanssa asioissa. - -TYNJÄLÄ - -Yksi osa lähtee minun kanssani etsimään. Toiset jäävät tänne ja -tulevat ilmoittamaan, jos he saapuvat tänne. Te Karmala olette täällä -vanhimpana. - -KARMALA - -Olisin mieluimmin työntynyt taipaleelle. - -TYNJÄLÄ - -Ei, ei, jonkun täytyy jäädä tänne pitämään komentoa... No niin, -eteenpäin, miehet! - - (Menevät ulos.) - -EEVA (Hellalle) - -Sinä olet hermostunut, Hella! Emmekö mene tuonne toiseen huoneeseen? - - (Poistuvat vasemmalle.) - - -7:mäs kohtaus. - - Vappu, Karmala, Kalle, Närvänen, Rahkonen, Iisakki. - -KALLE - -Mitä tulimmaista tämä oikein merkitsee? Lähdetään aikamiehiä etsimään! - -RAHKONEN - -Minä en ymmärrä tästä rahtuakaan! Tiedätkö sinä Oku? - -NÄRVÄNEN. - -En, mutta eiköhän Vappu tiedä. - -VAPPU (kartellen) - -Kyllä tiedetään, jos tässä uskaltaisi kaikki tietonsa sanoa. - -KALLE - -No, sepä nyt on hittoa, kun Vappukin pelkää! - -IISAKKI - -Tahtovat vain ottaa selville, oliko se rakkaudesta, kun päällikkö otti -tuon tuntemattoman mukaansa tänä aamuna! - -NÄRVÄNEN (viheltäen) - -A-haa!. - -KALLE - -Ettäkö päälliköllä olisi jotain pahoja aikeita? - -VAPPU - -Eipä taida toisinkaan olla. - -RAHKONEN - -Minä ajattelin sitä juuri! - -KARMALA - -On ennenaikaista puhua siitä vielä. Sittenhän nähdään! - -IISAKKI - -Niin, sitten se nähdään, kun sinne tullaan, sanoi entinen mies -taivasta! -- Mitä jos yrittäisi hiukan syödä. - - (Ottaa konttinsa ja rupeaa syömään.) - -KALLE - -Siinä vangitsemisessa oli myöskin jokin koira haudattuna. - -NÄRVÄNEN - -Ei sitäkään voi käsittää tavallinen työmies. - -VAPPU - -Siitäpä kai se päällikkö onkin niin käärmeissään, kun huomasi -iskeneensä kätensä poroon. - -RAHKONEN - -No, mitäs maallisista, ruvetaan pojat pelaamaan. - -NÄRVÄNEN - -Se onkin paras keino tappaa aikaa! - - (Rupeavat pelaamaan.) - - -8:sas kohtaus. - - Edelliset; Hella. Eeva. - -HELLA - -Eikö heitä vieläkään kuulu? - -VAPPU - -Vastahan nuo juuri lähtivätkin! - -HELLA - -Ja minusta tuntuu kuin siitä olisi jo iankaikkisuus! - -EEVA - -Sinä olet ylenmäärin levoton, Hella. - -VAPPU - -Pitkä on odottavan aika! Ja kannattaa sitä noin sorjan pojan tähden -olla hiukan kipeissäänkin. - -HELLA (tullen Eevan kanssa aivan etualalle) - -Me erosimme illalla epäsovussa... Ajatteles, jollei hän palaakaan. - -EEVA - -Minä ymmärrän kyllä sinun levottomuutesi. Mutta etköhän sinä kuvittele -liian pahaa. - -HELLA (huoaten) - -Niin, kunpa niin olisi! - -EEVA - -Hänenlaisensa mies selviytyy, vaikka mistä! - -HELLA - -Niinkö luulet? - -EEVA - -Aivan varmasti! Onhan hän niin luja, älykäs ja voimakas... - - (Terävästi.) - -Sinä rakastat häntä, Hella. - -HELLA (tukahtuneesti) - -En voi sille mitään, Eeva... Hän vetää minua puoleensa kummallisella -voimalla kuin itse kohtalo. Se mies on minun kohtaloni, vaikken edes -tunne häntä... Tai ehkä juuri siksi. - -EEVA - -Ja kumminkin te kiistelette aina. - -HELLA - -Aina kun häntä sorretaan, minun tekisi mieleni juosta hänen kaulaansa. -Mutta kun hän taas on vapaa ja voimakas, silloin nousee minussa paha -uhma... Ja minun tekee mieleni ärsyttää häntä. - -EEVA - -Sinä olet kummallinen luonne. Hella. Oletko ajatellut tuota asiaa -pitemmältä? - -HELLA (kiihkeästi) - -Minä kärsin, Eeva! Kärsin niin sanomattomasti... me kärsimme molemmat! -Me tiedämme hyvin, kuinka toivotonta ja järjetöntä se on... - -EEVA - -Hella raukka! - - (Härmä tulee synkännäköisenä.) - - -9:säs kohtaus. - - Edelliset; Härmä. - -HELLA (epätoivoisesti) - -Oi, taivas, hän palasi yksinään! - - (Miehet lakkaavat pelaamasta ja katselevat kummastuneina - toisiaan. On jonkun aikaa kiusallinen äänettömyys.) - -HELLA (rohkaistuen, tulisen pontevasti Karmalalle.) - -Jos olette miehiä, niin te vedätte hänet tilille toveristaan. Taikka -jollette sitä tee, niin sitten teen sen minä, niin nainen kuin -oleillein. - -EEVA (peloissaan) - -Tule pois, Hella! Täällä voi tapahtua kauheita! - - (Vetää Hellan mukanansa vasemmalle.) - -KARMALA (terävästi) - -Mihin teidän matkakumppaninne jäi? - -HÄRMÄ (ärtyneesti) - -Meidän kimppuumme karkasi rosvoja. En tiedä kuinka sieltä itsekään -selvisin. - -KARMALA - -Onko se totta? - -HÄRMÄ - -Mitä te tarkoitatte oikein? - -KARMALA (jäykästi) - -Täällä ei ole tapana heittää toveria tielle! - -HÄRMÄ - -Mitä? Luulenpa, että te uskallatte tutkia minua! - -KARMALA - -Kyllä me uskallamme! - - (Lähestyy.) - -HÄRMÄ - -Mitä sinä tahdot, mies? Pysy etäällä! - -KARMALA - -Vetää teidät tilille siitä, mihin toverinne on hävinnyt. Ja jos -hänelle on tapahtunut jotain pahaa, niin varokaa nahkojanne! - -HÄRMÄ (vetäen esiin revolverin) - -Uskalletaanko täällä minua ahdistaa? - -KARMALA (siepaten kirveen) - -Kyllä, ja meistä ette selviäkään yhtä helposti kuin matkatoveristanne! - -HÄRMÄ - -Joka askeleenkin lähestyy, hän kuolee! - - (Miehet ympäröivät uhkaavina hänet.) - -KARMALA - -Tokkohan! Tuollainen lelu voi pettää, mutta tämä tekee valmista jälkeä! - -HÄRMÄ - -Syyttäkää sitten itseänne, jos laukee! - -NÄRVÄNEN - -Pistäkää tuo taskuunne. Te ette ehdi sitä kauan käyttämään, jos siihen -turvaudutte. - -KARMALA - -Meitä kaikkia ette voi kumminkaan kaataa yhdellä laukauksella. Ja minä, -vannon, että useampaa ette ennätä. - -HÄRMÄ (epäröiden) - -Mitä te sitten minusta oikein tahdotte? - - (Laskee aseen.) - -KARMALA - -Olen sen jo sanonut - -HÄRMÄ - -Enhän voi muuta sanoa kuin jo ilmoitin. Ottakaa itse selvä! - -KARMALA - -Sepä nähdään! Te istutte tuohon ja siitä ette lähde, ennenkuin asia on -selvä! Siitä vastaan minä! - -HÄRMÄ (pistäen aseen taskuunsa) - -Te uskallatte! - - (Istuu raivosta kuohuen.) - - (Tukkilaiset tulevat tuoden mukanaan tuntemattoman, jolla on - nenäliina kierretty vasemman käsivarren ympärille.) - - -10:nes kohtaus. - - Edelliset, Hella, Eeva, Tuntematon. - -HELLA (tullen; riemuiten) - -Taivaalle kiitos! Hän palasi kumminkin! - -TUNTEMATON (reippaasti) - -No, herra! Tässä minä nyt olen! - -HÄRMÄ (kylmästi) - -Minä näen sen. - -TUNTEMATON - -Mutta missähän minä olisin nyt, jos teidän tahtonne olisi tapahtunut? - -HÄRMÄ (hampaittensa välistä) - -Mistä minä tiedän? Ehkä helvetissä! - -TUNTEMATON - -Sellainen paikka on vain teidänlaisianne, roistoja varten! - -HELLA (tarttuen hänen käteensä) - -Te tulitte kuitenkin. Emme enää uskaltaneet sitä toivoa. - -TUNTEMATON (puristaen hänen kättään) - -Niin, minä tulin... Mutta toisinkin olisi voinut käydä. - -KARMALA - -Mitä siellä sitten tapahtui? - -TUNTEMATON - -Tulomatkalla minua ammuttiin pensaikosta olkapäähän. - -HELLA - -Hyvä Jumala, oletteko haavoittunut?! - -TUNTEMATON - -Ainoastaan naarmu vain! Pahinta oli, että sukseni särkyivät ampujan -kanssa otellessa. Ja niin jäin korpeen metrin paksuisessa lumessa jalan -matelemaan. - -KARMALA - -Ja kuinka kävi ampujan? - -TUNTEMATON - -En antanut hänelle aikaa uusia yritystään... Ja luulenpa hänen saaneen -kyllikseen. - -TYNJÄLÄ - -Miltä teki sitten luutnantti? - -TUNTEMATON (ivallisesti) - -Luikki matkoihinsa minkä ennätti. - -KARMALA - -Raukka! - -TUNTEMATON - -Hänen sotilashyveisiinsä kuuluu virittää vastustajalleen vain ansoja. - -HÄRMÄ (vimmaisesti) - -Todistakaa se! - -TUNTEMATON - -Voin ainakin todistaa jotain muuta. - -HÄRMÄ - -Ja mitä sitten? - -TUNTEMATON - -Ettei teillä olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikken olisikaan -palannut tuolta matkalta. - -HÄRMÄ - -Turha vaiva. Myönnänhän sen ilmankin. - -TUNTEMATON - -No, tuo on ainakin rehellistä puhetta. - -HELLA (inholla) - -Konnamaista se on! - -TUNTEMATON - -Sitä myöskin. -- Teidän olisi pitänyt palkata lujahermoisempi mies -väjymään, kun itse ette uskalla. - -HÄRMÄ (ylös hypähtäen) - -Te uskallatte syyttää minua! - - (Vilkuilee levottomasti ovea.) - -TUNTEMATON (rajusti) - -Istukaa alas! Nyt puhumme asiat selviksi! -- Te yrititte saada -minut vankilaan, kun tunsin teidän mustan entisyytenne... Te -tahdoitte raivata minut tieltänne, kun tiesin teidän väärennetyillä -palkkauslistoilla varastavan työmiesten palkkoja... Onko teillä nyt -rohkeutta vastata teoistanne? - - (Syntyy hälinää.) - -NÄRVÄNEN (kiivaasti). - -Mitä tämä merkitsee? - -HÄRMÄ (vetäen esiin revolverin ja uhaten) - -Kaikkien hornanhenkien nimessä, vaikene onneton! - -TUNTEMATON - -Kysykää, mihin hän on käyttänyt rahat, jotka hän on palkkoja -alentamalla pidättänyt itselleen? Herra Tynjälällä on hallussaan -todistukset siitä. - -TYNJÄLÄ (vetäen esiin paperit) - -Tässä ovat paperit, joista selvenee kaikki. - - (Härmä vaipuu masentuneena alas.) - -TUNTEMATON (vieden Hellan ja Eevan kiireestä vasemmalle) - -Poistukaa joutuun täältä. Tämä ei ole sopiva paikka naisille. Nyt nousee -myrsky... - - (Sulkee oven.) - -NÄRVÄNEN (kiukkuisesti) - -Ahaa, nyt ymmärrän! Se oli siis tuo palkkojen alennus. No, sitten pojat -teemme valmista! Luemme hänelle hiukan korpien lakia! - - (Syntyy hurja melu, miehet heiluttavat aseitaan ja aikovat - hyökätä Hännän kimppuun.) - -ÄÄNIÄ - -Konna! -- Anna takaisin rahat! -- Lyökää roisto maahan! -- Eteenpäin! - -TUNTEMATON (heittäytyen väliin, huutaen jyrisevällä äänellä) - -Seis miehet! Takaisin kaikki! Ei askeltakaan, sanon niinä! - - (Tynjälä koettaa myöskin hillitä heitä.) - -KALLE - -Mitä, asetutko sinä meidän tiellemme? - -RAHKONEN - -Työntäkää syrjään hänet ja antakaa paukkua pojat! - -TUNTEMATON - -Ei niin kiivaasti miehet! Kuulkaa yksi järkevä sana! - -NÄRVÄNEN - -Me emme kuule ketään, emmekä anna itseämme komentaa! Tulimmaista, -käykää käsiksi miehet! - - (Melu yltyy uhkaavaksi.) - -TUNTEMATON (survaisten heitä takaisin) - -Vain minun ruumiini yli te pääsette häneen käsiksi! Sen vannon! Ja minä -muserran jokaisen, joka lähestyy! - - (Miehet hämmästyvät ja melu hiljenee.) - -VIKKI-KALLE - -Oletko hullu! Tuommoista roistoa viitsit suojella! - -TUNTEMATON - -Te tahdotte oikeutta ja kumminkin te itse ensimäisinä poljette sitä! -Hävetkää! - -KARMALA - -Kiittääkö häntä pitäisi? - -TUNTEMATON - -Ei!... Te saatte oikeutta, minä lupaan sen! Mutta ei sillä lavalla! -Ettekö ymmärrä, että siten turmelette vain asianne. - -KARMALA (järeästi) - -Hän on oikeassa... Parasta, että annamme hänen järjestää asian. Eihän -sillä nyrkkioikeudellakaan pitkälle pääse. - -NÄRVÄNEN - -No, olkoon. Pääsee vain liian helpolla, lurjus. - -RAHKONEN - -Samahan se minusta on. Mutta asiasta täytyy tulla täysi selvyys. Ennen -hän ei jätä tätä huonetta. - -TUNTEMATON - -Sehän on tarkoituskin. - -TYNJÄLÄ - -Voihan hän sen sopia hyvällä. - -KALLE (vihaisesti) - -Vielä sopia mokoman kanssa! Selkään! - - (Kuuluu uhkaavaa murinaa miesjoukosta.) - -KARMALA (karkeasti) - -Suu kiinni! Ei tässä voida jokaisen mieltä noudattaa! Ryhtykää toimeen! - -TUNTEMATON - -Jos päällikkö kirjallisesti sitoutuu korvaamaan kaiken, mitä on -teiltä pidättänyt ja lupaa siirtyä täältä pois johonkin muualle, niin -riittääkö se? - -NÄRVÄNEN - -No, olkoon minun puolestani. - -KAIKKI - -Hyvä! Hyvä! - - (Myöntävää mutinaa.) - -TUNTEMATON - -Ehkä herra Tynjälä kirjoittaa paperin? - -TYNJÄLÄ - -Mielelläni. - - (Menee; pöydän ääreen kirjoittamaan.) - -HÄRMÄ (vimmaisesti) - -Te teette sitoumuksia minun nimessäni! - -TUNTEMATON - -Niin. - -HÄRMÄ - -Millä oikeudella? Minä en ole mitään luvannut! - -TUNTEMATON (lujasti) - -Minun nähdäkseni teillä ei ole muuta mahdollisuutta. Jos te ehkä -tiedätte sellaisen, niin se on toinen asia. - -HÄRMÄ - -Se on yksin minun asiani. - -TUNTEMATON - -No, olkoon sitten. Mutta minä en astu toista kerta: sovittajaksi, olkaa -varma siitä. - -HÄRMÄ - -Olenko sitten pyytänyt? - -ÄÄNIÄ - -Hän niskoittelee! -- Hän ei suostu! -- - - (Uhkaavaa melua.) - -TUNTEMATON - -Niinpä jätämme hänet nimismiehen käsiin! - -KALLE - -Ja pehmitämme hänet ensin! - - (Uhkaavaa melua, tuntematon vetäytyy syrjään.) - -HÄRMÄ (masentuneena) - -Seis!... Minä suostun... koska minun täytyy. - -KARMALA - -Parasta on, ettette hangottele liian kauan! - -HÄRMÄ - -No niin, missä on tuo paperi? - -TYNJÄLÄ (nousten) - -Tässä... Siinä on mainittuna kysymyksenalaiset ehdot. - - (Poistuu pöydästä.) - -HÄRMÄ (menee pöydän luo, tarttuu kynään, mutta lukee paperin ja viskaa -kynän pois.) - -Tuohon paperiin minä en kirjoita! - -KARMALA (jäykästi) - -On kirjoittaminen! - -KALLE (vetäen pitkän puukon tupestaan ja iskien sen rajulla voimalla -pöytään) - -Lähtikö se nimi luistamaan, vai kutitetaanko tällä? - -HÄRMÄ (säikähtäen) - -No, no, minä kirjoitan! - - (Kirjoittaa nopeasti ja poistuu pöydästä.) - -Saanko nyt mennä? - -KARMALA - -Saatte. -- Herra Tynjälä ottaa paperin haltuunsa. - - (Tynjälä, pistää paperin taskuunsa. -- Hella, Eeva, Vappu - ja Sanna tulevat vasemmalta.) - - -11:des kohtaus. - - Edelliset; Hella, Eeva, Vappu, Sanna. - -HELLA (kiihtyneenä) - -Mitä täällä oikein tapahtuu? En jaksanut odottaa kauemmin! - -TUNTEMATON - -Ei mitään enää. Kaikki on jo selvänä. - -HÄRMÄ (seisahtaen hänen eteensä ja katsellen häntä rajattomalla vihalla) - -Ei vielä kaikki!... Tomppeli! - -TUNTEMATON - -Mitä vielä puuttuu? - -HÄRMÄ - -Kosto!... Meidän pelimme ei ole vieläkään lopussa! Nyt saat varoa, -onneton! - -TUNTEMATON (ylpeästi) - -Olen valmis jatkamaan! - -HÄRMÄ - -Oletkohan?... Sinä löit viimeisen valttisi, mutta minulle jäi vielä -yksi ja nyt olet hukassa! - -TUNTEMATON - -Tiesin mitä tein. Minua ette sillä peluita! - -HÄRMÄ - -Saamme nähdä!... Olet kehnompi pelaaja kuin luulinkaan. Heitit -älyttömästi viimeisen turvan käsistäsi ja syöksit itsesi perikatoon! -Nyt olet minun vallassani ja saat sitä karvaasti katua. Tavottele vain -Hella Lövenborgin kättä, kunnes tavataan! - - (Menee kiireesti ulos.) - - -12:des kohtaus. - - Entiset. - -TYNJÄLÄ - -Nyt siitä pahasta päästiin! - -TUNTEMATON - -Niin te... mutta en minä! - -HELLA - -Mitä hän tarkoitti noilla viimeisillä sanoillaan? - -TUNTEMATON (hiukan huolestuneesti) - -Tuo roisto on oikeassa. Nyt hän on minulle vaarallisempi kuin -koskaan ennen! - -TYNJÄLÄ, - -Mitä sillä tarkoitatte? - -TUNTEMATON - -Ilmaistessani hänen petoksensa menetin ainoan keinoni, jolla saatoin -tehdä hänet vaarattomaksi. Nyt häntä ei pidätä enää mikään, nyt hän on -vapaa kostamaan. - -KARMALA - -Se oli varomattomasti teiltä! - -TUNTEMATON - -En tahtonut ostaa turvallisuuttani kunniani kustannuksella. Ja sen -olisin tehnyt, jos olisin vaieten katsellut köyhiä työmiehiä petettävän! - -VIKKI-KALLE (pontevasti) - -Se on miehen puhetta! Lakit päästä, jätkät! Ja rehellinen kiitos! - -KAIKKI (kohottaen lakkiaan) - -Hyvä! Hyvä! Kiitos! - -HELLA (liikutettuna) - -Te olette aina suurenmoinen! Antakaa minunkin kiittää teitä! - - (Ojentaa hänelle kätensä). - -TYNJÄLÄ - -Yhdyn sydämeni pohjasta toisten kiitoksiin! -- Mutta minä en ymmärrä, -mitä valtaa tuolla miehellä on teidän ylitsenne? - -TUNTEMATON (ylväästi) - -Niin... jos seisoisimme mies miestä vastaan, niinkuin me kaksi nyt, -niin nauraisin hänelle vasten naamaa. Mutta... - -TYNJÄLÄ - -Mutta...? - -TUNTEMATON - -Olenhan nimetön ja kirjaton kulkija, ja sillä seikalla on oma -historiansa. Hänen takanaan on valtiollinen järjestelmä... ja minun -takanani on vain... särkynyt, toteutumaton aate... josta en edes saa -puhua, en edes sanoa sitä... Jospa te tietäisitte... - - - - -VIIDES NÄYTÖS. - - -(Näyttämö sama kuin edellisessä näytöksessä. On iItapuoli. Vappu -askaroi uunin luona, Sanna istuu arkun kannella ja kutoo sukkaa, ja -Iisakki istuu konttineen entisellä paikallaan ja syö hyvin vinhasti.) - - -1:nen kohtaus. - - Vappu, Sanna, Iisakki. - -VAPPU (tiuskaten Iisakille) - -Herkeisi tuossa jo märehtimästä! Kun ei enää muuta teekään! - -IISAKKI (sävyisästi). - -Terveyttä se vain tietää ja pitkää ikää. - -VAPPU - -Kyllä kai... Sitä nähdessäkin jo tulee aivan kipeäksi! - -IISAKKI - -Niin minäkin tulisin paljaasta näkemisestä. Mutta kun syö hiukan -välillä. - -SANNA - -Merkilliset sisukset sillä miehellä! Aivanhan tuollainen rupeaa -ellottamaan! - -IISAKKI - -Sukkela mies se viime talvinen maanmittari. Sanoi, että täällä -pohjoisessa tarvitsee ihminen runnemmin polttoainetta... Ja se oli -hiton viisas mies niin lukeneeksi mieheksi! - -VAPPU. - -Nimittikö ruoja jumalanviljaa polttoaineeksi?... No, jo oli viisas! - -IISAKKI - -Niin sanoi, ja se oli paikalle sanottu. - -SANNA - -Mitähän tuo sillä tarkoitti? - -IISAKKI - -Hän puhui tieteelliseltä näkökannalta tietysti! Mutta sen kun te ämmät -käsitätte. - -VAPPU - -Ja sinä sitten ymmärrät paremmin mukamas! - -IISAKKI - -Onhan se järkeen menevä asia! Nähkääs, se on sillä tavalla että -ihmisruumiissa tapahtuu palaminen... - - (Vikki-Kalle tulee.). - - -2:nen kohtaus. - - Edelliset; Vikki-Kalle. - -VAPPU - -No, nousiko tie pystyyn? - -VIKKI-KALLE - -Taitaa olla paha merrassa! Poliisit ovat varpaillaan tänään. Lieneekö -vallesmanni tulossa tänne päin. - -VAPPU - -Ja mitä minä nyt syötän miehille? - -IISAKKI - -Ruokaa vaan, niinkuin ennenkin. - -VAPPU (karjaisten) - -Rintaako minä niille annan, kun liha loppui, senkin turjake? Vai omat -lihaniko tässä nyt pataan pistän? - -VIKKI-KALLE (istuen pyssy polvillaan) - -Ja siellä se näkyi vaaniskelevan entinen päällikkökin. Eipä taida olla -hyvät mielessä! - -SANNA - -Onko hän taas täällä? Eihän siitä ole kauan, kun hänet potkaistiin -täältä pois! - -VAPPU - -Sinä näit hänet? - -VIKKI-KALLE - -Tapasin metsässä ja teki mieleni antaa sille lurjukselle pienen -muistutuksen kuolevaisuudesta. - -VAPPU - -Sitten sillä on pahat mielessä. - -SANNA - -Ettäkö hautoisi kostoa? - -VAPPU - -Ole varma siitä! Mitä hän muuten teki täällä enää. - -IISAKKI - -Eiköhän tuo kesyyntynyt jo viime kerrasta. - -VIKKI-KALLE - -Sitä miestä ei kesytä muu kuin hyvä pamaus kunnon pyssystä. Tuntematon -saa varoa nahkojaan! - -SANNA - -Niin, kuka tietää, vaikka vielä ajaisi lyijyä kalloon, kun siellä -metsässä ovat. - -VIKKI-KALLE (uhkaavasti) - -Se olisi hänen viimeinen pahatekonsa! En ole koskaan ajanut hirven -jälestä sillä tarmolla, kuin minä ajaisin häntä. - -VAPPU (ärjäisten) - -Vöyriläinen perästä päin puhuu! Menet heti varottamaan häntä, niin -säästyt enemmästä vaivasta. - -VIKKI-KALLE - -Se on kai parasta. - - (Nousee lähteäkseen.) - -IISAKKI - -Odotas.... Minä tulen mukaan. - - (Ottaa lekkerin mukaansa ja menevät ulos.) - - -3:mas kohtaus. - - Sanna. Vappu. - -SANNA - -Mitä tuo tuntematon on oikein tehnyt, kun se niin kuumasti vihaa häntä? - -VAPPU - -Vaimoväki noussut päähän. Se ne miehet hulluiksi tekee. - -SANNA - -Ihankohan tuo tuntematon tavoittelee "Lapin prinsessaa?" - -VAPPU - -Näkeehän sen. Ja tyttö pyörii kuin kissa kuuman puuron ympärillä. - -SANNA - -Onhan hän komea mies, ja kaikesta näkyy, että hän on parempain ihmisten -lapsia. - -VAPPU - -Mutta siihen sanoo "Lapin kuningas" ei, ja sillä hyvä! Tukkilainen ei -saa "Lapin prinsessaa", vaikka hän olisikin korttelia korkeampi ja -plootua parempi muita ihmisiä. - - (Katsoo akkunasta ulos.) - -Kas, siellähän tuo prinsessa tuleekin. - - -4:jäs kohtaus. - - Sanna, Vappu, Hella. - -HELLA (tulee hätäisesti) - -Eikö hän... tuo tuntematon ole täällä? - -VAPPU - -Ei. Lähti muiden mukana metsälle. - -HELLA - -Voi, kun olisin tahtonut tavata häntä heti! - -SANNA - -Niinkö on asia kiireellinen? - -HELLA - -Minun täytyy silmänräpäyksessä tavata häntä, muuten on kaikki myöhäistä! - -VAPPU - -Onko sillä nyt niin hengenhätä? - -HELLA (tuskallisesti) - -On, hän on hukassa, jollen pian saa puhua hänelle. - -SANNA - -Jos asia on sellainen, niin voinhan mennä hakemaan. - -HELLA - -Oi, tehkää niin! Häntä uhkaa vaara ja olen niin levoton hänen tähtensä! - -VAPPU - -No älä sitten vitkastele, vaan ota koivet selkääsi! - -SANNA (pukien) - -Kohta, kun vain saan päälleni. -- Mikä häntä nyt taas uhkaa? - -HELLA - -Saatte kuulla myöhemmin. Mutta menkää nyt! Kiirehtikää! - -SANNA - -Johan minä menenkin! - - (Menee kiireesti.) - - -5:des kohtaus. - - Hella, Vappu. - -VAPPU - -Onko se taas päällikön vehkeitä? - -HELLA - -On... Ja hyvin vaarallisia! - -VAPPU - -Arvasin sen... Mutta häntä mentiin jo varottamaan. - -HELLA - -Varottamaan...! Mistä sitten? - -VAPPU - -Iskä ja Vikki tästä juuri lähtivät ilmoittamaan, että päällikkö -vaaniskelee näillä mailla. - -HELLA - -Ooh, he eivät kumminkaan tiedä pahimmasta! Se on jotain muuta! - -VAPPU - -Ja mitä se sitten on? - -HELLA (katsellen levottomasti akkunasta) - -Hänet aijotaan vangita. - -VAPPU - -Vai niin... Ja mistä syystä nuo hänet kahlehtisivat? - -HELLA (hermostuneesti) - -Siitä minä en tiedä... Minä saatan vain aavistaa... - -VAPPU - -Tarvitaanhan siihen syy, kun ihminen kiinni pannaan. Olisiko hänellä -takanaan jotain sellaista. - -HELLA (kiivaasti) - -Luuletteko, että hän on... joku... konna? - -VAPPU - -Mistä minä tiedän! Sanoohan suomalainen sananlasku, ettei syyttömän ole -hätää helvetissäkään. Ehkei se pidäkään paikkaansa enää nykyään. Mene -ja tiedä. - -HELLA (jäykästi) - -Ei ainakaan tässä tapauksessa! - - (Katsoo ulos.) - -Tuolla hän tuleekin! Jumalan kiitos! - -VAPPU - -Menen pois, että saatte rauhassa puhua. - - (Poistuu vasemmalle.) - - -6:des kohtaus. - - Hella, Tuntematon. - -TUNTEMATON (tulee kiireesti) - -Sinä täällä, Hella! Miksi? - -HELLA (hätäisesti) - -Kuule, sinun on heti paettava! - -TUNTEMATON - -Minunko paettava! Ja minkätähden? - -HELLA. - -He tulevat vangitsemaan sinut! Sinä et saa hukata hetkeäkään! - -TUNTEMATON (synkästi) - -Minä aavistin sitä. - -HELLA - -Eeva kertoi, että Härmä on tehnyt ilmiannon ja nimismies on saanut -vangitsemismääräyksen. Ja nyt on Härmä täällä vaaniskelemassa sinua! - -TUNTEMATON - -Haa, se konna! Hän etsii omaa perikatoaan! - -HELLA - -Voi, älä uhmaile, vaan pakene! - -TUNTEMATON - -En... Hän tulkoon! Minä en pelkää! - -HELLA (tuskallisesti) - -Minä pelkään, ettei se pääty hyvin! - -TUNTEMATON (uhkaavasti) - -Hän tahtoo siis vielä kerran iskeä yhteen kanssani! No, olkoon -menneeksi! Minä lupaan, että se on viimeinen kerta! - -HELLA - -Mitä sinä aijot, onneton? - -TUNTEMATON (lujasti) - -Katsoa vielä kerran silmiin tuota miestä, joka on opettanut minut -vihaamaan! - -HELLA - -Voi!, luovu siitä ja väisty ajoissa! Olenhan vartavasten tullut sinua -varottamaan! - -TUNTEMATON - -Et tiedä mitä pyydät! Raskasta on väistyä... aina vain väistyä! - -HELLA - -Tee se minun tähteni! - -TUNTEMATON - -En, sitä en tee edes sinunkaan tähtesi! - -HELLA - -Ja miksi he sitten vainoovat sinua! Mistä syystä? - -TUNTEMATON - -Syistä mistä vain maailman huutavin konnuus voi vangita ihmisen! -Syistä, joiden puolesta tahdon seisoa tai kaatua! - -HELLA - -Kuinka he sitten voivat vainota sinua, jos kerran olet syytön? - -TUNTEMATON (synkästi) - -Sinäkin... Sinäkin Hella siis epäilet minua! - -HELLA - -Oi, en suinkaan! Mutta ymmärräthän, että tämä tuntuu minusta -kummalliselta. - -TUNTEMATON - -Näytönkö sitten mielestäsi rikolliselta? - -HELLA - -Et! Vaikka koko maailma sitä sanoisi, en sittenkään uskoisi sitä! - -TUNTEMATON (lämpimästi) - -Kiitos; Hella, luottamuksestasi! Se on kauneinta, mitä milloinkaan -olen osakseni saanut! Jos sorrun, niin tapahtuu se asiain vuoksi, jotka -kautta aikojen ja historian ovat olleet kunniaksi ihmiselle! - -HELLA - -Minä uskon sen, enkä kysy enää. - -TUNTEMATON (tuskallisesti) - -Ja kuitenkin... nyt kun ainaiseksi eroamme, tahtoisin poistaa sinulta -jokaisen epäilyksen varjonkin. - -HELLA - -Minä luotan sinuun... - -TUNTEMATON - -Katsos, tämä maailma on niin laaja, että se, mitä yhdessä maassa -kunnioitetaan, pidetään toisessa maassa rikoksena. Jo hyvin nuorena -antauduin vapausliikkeen pyörteisiin, sillä katsoin sen ainoaksi -päämääräksi, joka on miehen elämäntyön arvoinen... Ja luonnollisesti -jouduin vallanpitäjien epäsuosioon. - -HELLA - -Ooh, nyt minä ymmärrän! Se on siis sentähden! - -TUNTEMATON - -Niin... Otin osaa Viaporin kapinaan, joka oli enemmän kaunis kuin -järkevä yritys. Ja sen vuoksi se olikin jo alunpitäen tuomittu -epäonnistumaan. Lyhyesti sanoen, minut vangittiin linnoitusalueella -ase kädessä. Ja luutnantti Härmä, joka palveli silloin laivastossa, -teki kaiken voitavansa saadakseen minut tuomituksi sotaoikeudessa... -Ainoastaan rohkealla paolla vältin hirsipuun... - -HELLA - -Hän vihasi sinua siis jo silloin? - -TUNTEMATON - -Niin... meidän katkeruutemme johtuu jo kouluajoilta. Hän on aina -ollut yksi niitä, joille ylöspäin kiipeäminen on pääasia ja keinot -sivuseikka. Ja nyt meidän tiemme johti tänne Pohjolaan, mutta niin eri -tavalla! Hän palveli poliisimestarina jossain, käytti mielivaltaisesti -asemaansa ja yleisiä varoja ja sai eron. Siitä hän velkaantui ja tahtoi -huonoja asioitaan auttaakseen saada sinut... - -HELLA - -Ooh, niin konnamaista! - -TUNTEMATON - -Astuin hänen tielleen ja se oli vähällä jo viedä elämäni, niinkuin se -nyt maksaa vapauteni. - -HELLA (surullisesti) - -Voi, ystäväni, kuinka paljon oletkaan saanut kärsiä vapauden tähden! -Olet koko elämäsi sille uhrannut! - -TUNTEMATON - -Niin, Hella, joka sille tielle antautuu, hän ei saa ajatella itseään. -Jokainen rahtunen vapautta on maksanut verta ja uhreja ja niin tulee -aina olemaan. Ja vaikka nuorukaisvuosieni kiihkeät pyrkimykset ovatkin -joutuneet haaksirikkoon -- vaikka nyt harhailenkin isänmaattomana -kulkurina omassa isänmaassani, niin en silti luule eläneeni turhaan! -Sitä aatetta on vaalittava kaikissa olosuhteissa, kunnes tulee uusi -päivä... - - (Rajulla intohimolla.) - -Ja se tulee kerran! - -HELLA - -Mutta mitä me nyt teemme? - -TUNTEMATON - -Käytämme hyväksemme niitä harvoja hetkiä, jotka meillä vielä on... Ja -nyt iloisempiin asioihin, Hella! - - (Vetää hänet luokseen) - -HELLA (tukahtuneesti) - -Minä en voi enää olla iloinen. - -TUNTEMATON - -Ja miksi et voi? - -HELLA - -Sinä olet riistänyt rauhani ja rohkeuteni. En ole enää oma itseni. - -TUNTEMATON - -Sinä saavutat ne kerran takaisin, Hella! Ihminen, joka ei joskus ole -itseänsä tyystin kadottanut, ei voi koskaan olla oma itsensä. - - (Hämärtyy yhä enemmän.) - -HELLA - -Sinä olet niin voimakas ja rohkea! - -TUNTEMATON - -Se tieto antaa minulle rohkeutta rakastaa sinua, ettemme koskaan voi -kuulua toisillemme... - -HELLA - -Oi, älä sano niin... - -TUNTEMATON - -Mikä on totta, se on sanottava! Sitten olen sinun elämässäsi vain -selittämätön, tuskallinen muisto, joka käy yhä kauniimmaksi, kuta -kauemmaksi se häipyy. - -HELLA - -Ja minä... mikä olen minä sinulle? - -TUNTEMATON - -Kuin ihana kosteikko erämaan kulkijalle. Hänen täytyy jättää se, kun -matkan päämäärä kutsuu. - -HELLA (kaihomielisesti) - -Miksi sen täytyy niin olla? Miksi se ei voi toisinkin olla. - -TUNTEMATON - -Siksi, ettei se, mikä on kauneinta elämässä, voi koskaan olla ikuista. - -HELLA (hiljaa) - -Miksei se voisi toisinkin olla? - -TUNTEMATON - -Se on parasta niin... Miksi hukuttaisimme elämän arkihuoliin nuoruuden -kaunehimman juhlamme? Ne vain himmentäisivät sen. - - (Hämärtyy yhä enemmän.) - -HELLA (hellästi) - -Sinä olet rikastuttanut minun elämääni niin sanomattoman paljon! Sinä -olet opettanut minut ajattelemaan. Sinä suuri haaveksija! - -TUNTEMATON (lämpimästi) - -Ja sinä olet minun parhain voittoni, sittenkuin nuoruuteni aate -pirstoutui! Minäkin alotin maailman valloittamisella ja nyt -maanpakolaisena valloitin "Lapin prinsessan." - -HELLA - -Oo, sinä suuri, uljas uneksija! - - (Vappu tulee ja sytyttää lamput sekä poistuu saman tien.) - -HELLA (mennen akkunaan) - -Kas, ulkona jo hämärtää... Lyhyt on talvinen päivä pohjolassa! - -TUNTEMATON (raskasmielisesti) - -Lyhyt kuin nuoruus, onni... ja koko elämä... Vain kaksi hämärää yhdessä -ja loppumaton yö! - -HELLA (tuskallisesti) - -Ooh, se on niin raskasta! Ei, mutta laula rakas... laula jotain! - -TUNTEMATON - -Niinkuin tahdot. Hella... - -(Laulaa.) - - Vain harhaa on elo taustoineen, - se muista, muista, oi kulta! - Mi tänään suurta on toiveineen, - on huomenna virvatulta... - Ei nuoruus haihtuva palata voi. - ei tuntehet rinnassa ijäti soi. - Siis nauti onnesta, kulta, - älä kiellä lempeäs multa! - - Vain harhaa on elo haaveineen, - se muista, muista, oi kulta! - Mi tänään näyttää jo täyttyneen, - voi huomenna haihtua sulta... - Mi mennyt on, et takaisin saa, - siis ällös säästele riemuja maan, - vaan nauti onnesta, kulta, - en kiellä lempeäin sulta! - -HELLA (ylivoimaisten tunteittensa kuohussa, heittäytyen hurjalla -kiihkolla hänen syliinsä) - -Ei, ei, sinä et saa jättää minua! Minä en laske sinua! En koskaan! En -koskaan... koskaan! - - (Suutelee häntä tulisesti.) - -TUNTEMATON (kuohuissaan) - -Hella!.. Hella... - -HELLA - -Eroaisimmeko nyt, kuri juuri olemme löytäneet toisemme...? Ei ikinä, ei -ikinä! Kuuletko! - -TUNTEMATON (epätoivoisesti) - -Voi, Hella! Hella! - -HELLA - -Minä en luovu sinusta, vaikka laahaisivat sinut hirsipuuhun. En -koskaan! En koskaan! - -TUNTEMATON - -Sinä unohdat, että jokainen hetki vie meidät eroa kohden yhtä -järkkymättömästi kuin tuulilasin hiekkajyväset juoksevat loppuun! - -HELLÄ - -Pakene, rakas! Pakene rajan yli Ruotsiin tai Norjaan! Ja minä seuraan -sinua! - -TUNTEMATON - -Tiettömiin erämaihin... - -HELLA - -Olemme olleet siellä ennenkin! - -TUNTEMATON - -Kuvaamattomiin kärsimyksiin... - -HELLA - -Minä kestän ne sinun kanssasi! - -TUNTEMATON - -Sortumaan Pohjolan kinoksiin, rakas... - -HELLA - -Hautaudumme niihin yhdessä! Lumivalkeiden kääriliinojen alle! - -TUNTEMATON (hurjalla tuskalla) - -Miksi täytyy luopua kaikesta juuri silloin, kun elämällä on parhainta -tarjottavana? Mitä olenkaan tehnyt, että minua näin vainotaan? - -HELLA - -Vain rakastanut, armas! Paljon, paljon rakastanut! - -TUNTEMATON - -Niin, Hella! Isänmaa ja sen vapaus oli ensimäinen intohimoni! Toinen ja -viimeinen olet sinä, Hella! Sinä, vain yksin sinä! - - (Syleilee häntä hurjasti. Kuuluu askeleita ulkoa.) - -HELLA (hypähtäen) - -Kuuletko? Nyt he tulevat! - - (Koettaa voimakkaalla ponnistuksella tyyntyä.) - - -7:mäs kohtaus. - - Hella, Tuntematon, Härmä. - -HÄRMÄ (tulee kiireesti) - -Ahaa! Oletteko tekin täällä, neiti? - -HELLA (kylmästi) - -Niinkuin näette, herra. - -HÄRMÄ (ilkeästi) - -Jäähyväisillä varmaankin? - -HELLA - -Niin. - - (Kääntää hänelle selkänsä.) - -HÄRMÄ - -Jos isänne tuntisi teidän innostuksenne tänne erämaahan, ei teitä niin -usein täällä näkyisi. - -HELLA - -Minulla on vapauteni olla missä tahdon. - -HÄRMÄ - -Epäilemättä. Teidän mieltymyksenne vain käy yli tavallisen ihmisjärjen. -Te unohdatte oman arvonne, neiti. - -HELLA (ylpeästi) - -Minä en unohda mitään ja siksi juuri olenkin nyt täällä. Mutta minä -tunnen miehen, joka on unohtanut kunnian ensimäiset alkeetkin! - -HÄRMÄ - -Olisi hauskaa kuulla, kuka tuo mies on? - -HELLA - -Olkaa hyvä! Hän seisoo juuri edessäni! - - (Kääntyy pois.) - -HÄRMÄ - -Kiitoksia! Vähempää en odottanutkaan teidän viimeaikaiselta -kehitykseltänne! -- Mutta se ei hyödytä miltään... - -TUNTEMATON (jäykästi) - -Saanko kysyä, kummalle meistä teillä on asiaa? - -HÄRMÄ (kiukkuisesti) - -Teille, herra seikkailija! Olipa hyvä, että tapasin teidät! - -TUNTEMATON (synkästi) - -On ennenaikaista sanoa vielä, kuinka hyvä se oli. - -HÄRMÄ - -Kuinka niin? - -TUNTEMATON - -Meidän tapaamisemme ei ole vielä lopussa. - -HÄRMÄ - -Ainakin tämä on viimeinen kerta toivoakseni. - -TUNTEMATON (kolkosti) - -Niin luulen minäkin. Meidät on kohtalo määrännyt vihaamaan toisiamme... -ja se on vaarallista! - -HÄRMÄ (kiehuvalla vihalla) - -Niin, onneton! Te olette askel askeleelta seisonut minun tielläni ja -tehnyt tyhjäksi kaikki minun ponnistukseni... Minä sanoin teille, että -tulen raivaamaan teidät tieltäni! Ja minä pidän sanani! Teidän olisi -pitänyt uskoa se! - -TUNTEMATON - -Ja minä varoitin teitä! - -HÄRMÄ - -Mistä sitten? - -TUNTEMATON - -Käyttämästä noita keinojanne! - -HÄRMÄ - -Se on minun asiani! - -TUNTEMATON - -Mutta se on myöskin minun! Te olette taistellut keinoista välittämättä. -Jos minä teen samoin, päättyy se teille onnettomasti! - -HÄRMÄ - -Sitä varten alen minä kyllä varustautunut. Eikä teidän aikanne täällä -tule kovin pitkälliseksi. Siitä olen minä pitänyt huolen. - -TUNTEMATON - -Tiedän sen jo! - -HÄRMÄ - -Tuo nainenko sen sanoi teille? - -HELLA - -Niin... tämä nainen! - -HÄRMÄ - -Sen arvasinkin! - -TUNTEMATON (kuohahtaen) - -Pyydän teitä oman itsenne tähden puhumaan hänestä kauniimmin! - -HÄRMÄ - -En kaipaa teidän neuvojanne! - -TUNTEMATON (uhkaavasti) - -Vielä viimeisen kerran minä varoitan teitä! Teillä ei ole mitään -oikeutta sotkea viatonta henkilöä meidän keskinäiseen kiistaamme! -Kaikkein vähimmin loukata häntä. - -HÄRMÄ (ilkeästi) - -Te saatte luvan alistua siihen! - -TUNTEMATON (hurjasti) - -En koskaan! Silloin en olisi mies! - -HÄRMÄ - -Te olette arka rakastajattarestanne, herra seikkailija! Se on kaikkien -uneksijoiden tapa. - -HELLA (kipeästi satutettuna) - -Ooh, tuota kurjaa! - -TUNTEMATON (suunniltaan raivosta) - -Konna! Se oli viimeinen solvauksesi! - - (Hyökkää hänen kimppuunsa.) - -HELLA (heittäytyen väliin) - -Seis! Älä koske siihen kurjaan! - -HÄRMÄ (ojentaen revolverin) - -Pysy alallasi, mies, tai kuolet! - -TUNTEMATON (hurjana) - -Mahdollista sekin, vaikkei niinkään varmaa! Mutta se ainakin on -varmaa, että sinä kuolet nyt, roisto! - - (Ponnistelee vapautuakseen Hellasta.) - -HÄRMÄ (silminnähtävästi tahtoen viedä kohtauksen viimeiseen -äärimmäisyyteen, saadakseen tilaisuuden ampua hänet) - -Hillitkää rakastajaanne, muuten minä en vastaa seurauksista! - -TUNTEMATON - -Enkä minä!... - - (Syöksyy kuin tiikeri Härmän kimppuun. Tämä laukaisee, mutta se - menee yli. Hella vaipuu kiljahtaen tuolia vasten. Tuntematon - työntää taistellen Härmän vasenta ovea vasten, vääntää häneltä - aseen ja laukaisee kerran.) - -HÄRMÄ - -Apua! Apua!... Oh... oh... oh! - - (Vaipuu vasemmasta ovesta ulos ja jää liikkumattomana makaamaan.) - - -8:sas kohtaus. - - Tuntematon, Hella. Vappu. - -VAPPU (hyökäten kiireesti sisälle) - -Mitä hornan mellakkaa tämä on?! - -TUNTEMATON (astuen muutamia askelia kuin unessa, pudottaa revolverin -lattialle ja vaipuu tuolille istumaan.) - -Se on jo ohi. - -HELLA (tuskallisesti) - -Oletko haavoittunut? - -TUNTEMATON - -En. - -HELLA - -Mutta hän ampui sinua! - -TUNTEMATON (kolkosti) - -Se meni ohi... mutta minun sattui... liiankin hyvin. - -VAPPU (tarkastellen kaatunutta) - -Siltä näyttää. Tuo mies on saanut osansa! - -HELLA - -Onnetonta! - -VAPPU - -No, sitäpä hän etsikin! Olisi osannut olla ihmisiksi! - - (Menee ulos.) - - -9:säs kohtaus. - - Hella, Tuntematon. - -HELLA (yrittäen katsoa kaatunutta, mutta heittäytyy väristen -tuntemattoman syliin.) - -Onnetonta! Mitä oletkaan tehnyt! - -TUNTEMATON - -Sitä ei voinut välttää.... Kaikki johti kohtalokkaalla -välttämättömyydellä siihen... Meidän vihamme oli siksi hyvä ja -sovittamaton... Ja minä aavistin sitä jo edeltäpäin. - -HELLA - -Miksi hänen pitikään vainota sinua! - -TUNTEMATON - -Niin, miksi... miksi ihmiset vainoovat toisiaan? - -HELLA - -Ja mitä nyt aijot tehdä? - -TUNTEMATON - -En tiedä. Ensi kerran elämässäni olen epävarma. Sillä nyt minua painaa -rikos. - -HELLA - -Pakene ennenkuin he tulevat! Pakene erämaahan. Sieltä ei sinua kukaan -voi tavoittaa. - -TUNTEMATON - -Enhän ole rosvo! Minun täytyy selittää tekoni syyt. - -HELLA - -Mutta sinä joudut vankilaan! - -TUNTEMATON - -Silloin saa herran nimessä olla niinkuin on. Minä en pakene! - - (Tukkilaiset tulevat sisään.) - - -10:nes kohtaus. - - Edelliset; Tukkilaiset. - -TYNJÄLÄ - -Mitä täällä on tapahtunut? - -TUNTEMATON (viitaten vasemmalle) - -Viimeinen selvitys. - -TYNJÄLÄ - -Kuinka se oikein tapahtui? - -TUNTEMATON - -Hän tuli ilmoittamaan, että minut aijotaan vangita. Sitten hän pahasti -solvasi neiti Lövenborgia... En voinut sietää sitä, vaan iskin häneen -kiinni! - -HELLA - -Mutta hän ampui ensiksi! - -TUNTEMATON - -Sitten väänsin häneltä aseen ja... ja laukasin... Minä kärsin hänen -konnuuttaan viimeiseen saakka! - -VAPPU - -Sen voin minäkin todistaa! - -TUNTEMATON (nousten, voimakkaasti) - -Olen tahtomattani tehnyt rikoksen, mutta miehen kunnia ei sallinut -muuta! Menetelkää kanssani niinkuin parhaaksi näette. - -TYNJÄLÄ - -Me uskomme, että olette menetellyt kuin kunnon mies... - - (Vaikenee liikutettuna.) - -VIKKI-KALLE - -Varmasti! Hänellä oli liiankin pitkä kärsivällisyys! - -TYNJÄLÄ - -Mutta mitä me nyt teemme? Tämän jälkeen hän ei voi jäädä tänne. - -KARMALA (ottaen laukun seinältä ja ojentaen sen Tuntemattomalle) - -Tämä sisältää viikon ruokavarat... ja siellä nurkan raossa on hyvin -voideltuja suksia... (Ojentaa hänelle kätensä.) Hyvästi? - -TUNTEMATON (puristaen hänen kättään) Kiitos!... Ja... hyvästi? - -TYNJÄLÄ - -Annammeko hänen mennä? - -KAIKKI - -Annamme! -- Hän menköön! -- Metsien vapaata poikaa ei kukaan saa -pidättää! - -HELLA (painautuen häneen kiinni) - -Sinä lähdet pois?... Enkä koskaan... koskaan enää saa nähdä sinua! - -TUNTEMATON - -Nämä miehet panevat minun kohtaloni omiin käsiini... Ja minä otan sen -heiltä vastaan. - -HELLA (valittaen) - -Ja mitä jää sitten minulle? - -TUNTEMATON - -Se, mitä ei kukaan voi sinulta riistää: muisto. - -HELLA - -Koskaan en tule sinua unohtamaan, sinä suuri ja tuntematon! - -TUNTEMATON (hellästi) - -Minä tiedän, että sinä tulet aina muistamaan nimetöntä erämaan -kulkijaa. Enkä minä koskaan unohda sinua. Hella! - -HELLA (tuskallisesti) - -Sinä tulit minun elämääni suurena ja ylivoimaisena kuin myrsky. Ja -pelkäänpä, ettei sinun lähdettyäsi ole minussa muuta jälellä kuin -hävitystä ja sirpaleita. - -TUNTEMATON - -Rohkeutta, Hella!... Myrskyn jälkeen paistaa kirkkaimmin päivä!... -(Suutelee häntä otsalle.) Voi hyvin, Hella!... Muistele joskus -minuakin!... Hyvästi... armas lapsi! - -HELLA - -Hyvästi... rakas! Minä muistelen sinua ja elän sinun aatteellesi, kun -en voinut elää sinulle!... Suokoon kohtalo sinulle rauhan! - -TUNTEMATON (kirkkaasti) - -Ja nyt pojat... vielä kerran "Erämaan laulu"... jäähyväisiksi! - -(Kuoro laulaa:) - - Miss' aukee Pohjolan metsien vyö, - revontulten salamat taivaalle lyö, - työ ankara heimon on huimapään, - joka uhmaa viimoja talvisään. - Elo hehkuva on, läpi nietosten, - käy retki miesten parhaiden. - Hei, telmettä karhujen lailla - on taistelu Pohjolan mailla! - - Miss' alkaa ääretön yö erämaan, - ikitunturit nostavat huippujaan, - siell' kalskuu ja ryskää, luistaa työ, - siks' kunnes koittaa viime yö. - Elo hehkuva on, vaan hankihin - voi päättyä retki parhainkin. - Hei, nukkuvan karhun lailla, - saa uinua Pohjolan mailla! - -(Ensimmäisen värssyn lopussa avaa Tuntematon oven, jolloin näkyy hämärä -talvinen erämaa ja Pohjoisessa revontulten loimu.) - -TUNTEMATON (laulun vaiettua, melkein hurjalla riemulla) - -Se on minun kotilieteni hehkua! - - (Syöksyy kiireesti ulos.) - -HELLA (heikosti huudahtaen) - -Hän meni!... - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Erämaan ritarit, by Arvi A. Seppälä - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ERÄMAAN RITARIT *** - -***** This file should be named 63177-8.txt or 63177-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/3/1/7/63177/ - -Produced by Jari Koivisto - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/63177-8.zip b/old/63177-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 861e4a0..0000000 --- a/old/63177-8.zip +++ /dev/null |