NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 22781 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..30b251f
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #63178 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63178)
diff --git a/old/63178-8.txt b/old/63178-8.txt
deleted file mode 100644
index d0a8c4f..0000000
--- a/old/63178-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,22781 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Eerik Menvedin lapsuus, by B. S. Ingemann
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Eerik Menvedin lapsuus
-       Historiallinen romaani
-
-Author: B. S. Ingemann
-
-Translator: Maija Halonen
-
-Release Date: September 11, 2020 [EBook #63178]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EERIK MENVEDIN LAPSUUS ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-EERIK MENVEDIN LAPSUUS
-
-Historiallinen romaani
-
-
-Kirj.
-
-B. S. INGEMANN
-
-
-Suomentanut
-
-Maija Halonen
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1913.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-
-Niinsanotulle Gremermosesillalle, Middelfartin luona olevan
-Hidsgavelpadon alapuolelle, oli eräänä toukokuun iltana 1285
-kokoontunut joukko kalastajia ja merisianpyydystäjiä. He katselivat
-jännitetyllä tarkkaavaisuudella suurta purjelaivaa, joka tullen
-Snoghögistä päin, kovasti ponnistellen virtaa ja tuulta vasten, koetti
-päästä tälle sillalle, josta maallenousu oli vaarattomampi kuin
-kaupungin huonossa satamassa. Tottuneimmatkin lauttamiehet pudistivat
-päätään ja arvelivat olevan viisainta laivan etsiä satamaa Fanön tai
-juutilaisten rantavallien luota.
-
-"Joutavia, Kaarlo!" -- sanoi syvä, karkea ääni -- "tässä heidän on
-noustava maihin! -- hyvin käy! -- heillä näkyy olevan taitava perämies.
-Mutta mitä te siinä seisoa toljotatte! Sytyttäkää tulisoihdut palamaan
-sillan päässä, että osaavat suunnata tänne! Merisikavenhe vesille, että
-voimme onkia heidät sieltä, jos purjehtivat kumoon!"
-
-Mies, joka nämä käskyt jakeli, oli lauttamiesten ja
-merisianpyydystäjien päällysmies, vanha Hermer Friser, tai Henner
-Vaunumestari, kuten häntä myös kutsuttiin. Tähän asti hän oli istunut
-rauhallisena suurella kivellä ja terävällä katseella tarkastellut
-laivan liikkeitä. Nyt hän nousi kuin kuningas alamaistensa keskeltä,
-ja hartaus, jolla häntä kuunneltiin, niinkuin myös käskyjen nopea
-täyttäminen, osoittivat kylliksi, miten suuresti nämä reippaat,
-pelottomat merimiehet kunnioittivat häntä. Hän oli kasvultaan
-tavattoman pitkä ja voimakas, ja vaikka hän oli seitsemänkymmenen
-vuoden vanha mies, näkyi hänellä olevan voimia elää vielä yksi
-ihmisikä. Hän kehui olevansa tuon kuuluisan friislantilaisen, Sven
-Väkevän, veljenpoika, joka Waldemar Seierin aikana oli hankkinut
-itselleen suuren nimen maanmiestensä joukossa. Kolmekymmentäkolme
-vuotta oli Henner Friser asunut Middelfartissa eli Melfartissa,
-joksi kaupunkia tavallisesti nimitettiin. Siellä hän oli pannut
-merisianpyydystyksen hyvään alkuun, ja taitavuudellaan hän oli kohonnut
-ensimäiseksi näiden rohkeiden kalastajien piirissä, jotka myöskin
-huolehtivat matkustajien kulettamisesta toiselle puolen. Hän oli
-taitava ja kätevä veneiden rakentaja ja oli ollut nuorena vaunumestari,
-jonka vuoksi hänelle oli annettu tämäkin liikanimeksi, vaikka hän ei
-enää harjoittanutkaan ammattia. Uskottiin yleisesti, että hän oli Erik
-Plougpennigin ja kuningas Aabelin aikoina ottanut tehokkaasti osaa
-kansalaissotiin, ja se kohotti häntä paljon merimiesten silmissä,
-vaikka hän puhuikin tästä erityisellä salaperäisyydellä. Hän näkyi
-jättäneen rantafriisien marskimaat syystä, josta hän sekä ylpeili,
-että silti myös piti parempana olla puhumatta; mutta että teko oli
-ollut uskalias ja urhokas, sen uskoivat kaikki. Martinpäivän ja
-kynttelinpäivän välisenä suurena pyyntiaikana oli merisianpyydystäjillä
-varastonsa hänen tilavassa asunnossaan Middelfartin laivasillan luona.
-Sinne kokoontui uusi kuningas Eerikin seura, ja sinne oli myöskin
-Henner Friser järjestänyt jonkinlaisen majatalon matkustavaisille,
-johon hänellä oli yksinomainen kuninkaalta saatu etuoikeus. Kun
-merisianpyydystäjät pitivät siellä kokouksiaan, katselivat he usein
-kunnioituksella vanhan soturin aseita, jotka riippuivat vierastuvan
-seinällä: jonkinlaisia pitkiä heittokeihäitä, joita friisit nimittivät
-gavelok'eiksi, leveätä tanskalaista sotakirvestä, ja teräksistä
-kaaripyssyä ruostuneine nuolineen, sekä kepeää liinaista haarniskaa.
-Arkipuvussaan ei vanha Henner eronnut toisista lauttamiehistä ja
-merisianpyydystäjistä. Hänellä, niinkuin toisillakin, oli yllään lyhyt
-takki sinisestä sarasta tehty tai keväisin mustasta purjekankaasta,
-suuret kalastajasaappaat ulottuivat polvien yläpuolelle, ja harvaa,
-harmaata tukkaa peitti kesät, talvet suuri hylkeennahkainen lakki.
-Hänen pitkät ryppyiset kasvonsa ilmaisivat tylyä ankaruutta ja
-voimaa, ja hänen terävässä katseessaan oli varmuutta ja etevämmyyden
-tunnetta, joka vaikutti voimakkaasti jokaiseen hänen käskynalaiseensa;
-heidän kunnioituksen ja uskollisuuden tunteeseensa häntä kohtaan oli
-kuitenkin aina sekaantunut jonkinlainen taistelun pelko, joka oli
-niin harvinaista näille ihmisille. Siihen oli ehkä hänen tavaton
-väkevyytensä luonnollisimpana syynä; sillä hän oli itse vanhoilla
-päivillään antanut siitä hämmästyttäviä näytteitä, ja saattoi hän
-vieläkin ponnistuksetta pakoittaa vahvimman merisianpyydystäjän
-polvistumaan, ainoastaan painamalla käsillään häntä hartioista.
-
-Tämän miehen yksi sana oli riittävä saamaan kaikki toimettomat katsojat
-liikkeelle. Pian paloi soihtu kirkkaana suurelta kiveltä sillan päästä,
-ja kolmekymmentä reipasta kalastajaa ryhtyi työntämään vesille suurta
-venettä, joutuakseen hätääntyneille avuksi nuorineen ja riukuineen.
-Niin pian kuin Henner Friser näki, että hänen käskynsä täsmällisesti
-pantiin täytäntöön, istuutui hän taas rauhallisen ja väliäpitämättömän
-näköisenä kivelleen. "Siinä on kai taas ylihuomiseksi panos suuria
-herroja Danehoveen" -- mutisi hän. "Jos Waldemar herttua on heidän
-muassaan, olisi parempi maalle ja valtakunnalle antaa heidän mennä
-pohjaan mastoineen ja köysineen."
-
-"Miksikä niin? Naapuri Henner!" kysyi eräs porvari, joka seisoi hänen
-vieressään, ja jonka nahkaesiliinasta, karvalakista ja likaisista
-kasvoista tunsi sepäksi. -- "Nuori herttua on viisas ja antelias
-herra, hän osti minulta viime vuonna tikarin ja antoi siitä minulle
-kaksinkertaisesti sen, mitä pyysin. Joka kerran kun hän kuljetuttaa
-itsensä ylitse, ansaitsette te useamman äyrin hopeaa kuin minä
-ansaitsen äyrityistä koko kuukaudessa, ja hän puhuu niin kohteliaasti
-kaikille, että sitä oikein ilokseen kuuntelee."
-
-"Kultea, hopeaa ja makeita sanoja hän ei säästele; se on kyllä
-totta", -- mutisi vanhus -- "jos hän niillä voisi soaista kaikkien
-tanskalaisten miesten silmät, niin olisi hän ennen vuotta ja päivää
-kuninkaana Tanskassa".
-
-"Tuhat tulimmaista! Luuletteko hänellä olevan niin suuret aikeet?"
--- huudahti aseseppä kiihkeästi ja kynsäisi korvallistaan. "Mitä
-te puhuittekaan? Kuka tietää mitä voi tapahtua. Olihan vanha
-kuningas Waldemar Seier hänen isoisänsä isä; nuori herra on vasta
-kaksikymmenvuotias, hän voi kyllä vielä tulla kuningasehdokkaaksi,
-kunhan ehtii vanheta. Mutta siihen on vielä hyvästi aikaa!" lisäsi hän
-hitaasti ja miettiväisenä. "Onhan meidän kuninkaamme vielä nuori mies:
-minun laskujeni mukaan hän ei ole yli kolmeakymmentäkuutta, ja hänen
-nuori poikansa, joka tietysti seuraa häntä -- niin annappas kun mietin
--- hän on vielä tuskin yhtätoista. Ei, ei, sitä ei voi ajatella."
-
-"Luuletteko kuningas Aabelin pojan siitä välittävän?" -- vastasi
-vanha Henner katkeralla äänellä. -- "Nuorelta kerskailijalta ei puutu
-rohkeutta. Olihan hänellä vielä varsahampaat suussa kun hän nousi
-takajaloilleen kuningasta vastaan eikä hän tahtonut pysytellä tämän
-ohjauksen ja holhouksen alaisena. Kerrotaan varmuudella hänen vaativan
-itselleen koko valtakuntaa, ja jos hän ei Danehovesta saa sitä mitä
-haluaa, niin osaa hän kyllä toimittaa ruotsalaiset niskaamme. Me saamme
-jo kiittää häntä näistä norjalaisrauhattomuuksista. Ei, siinä on
-mies, jota on paras varoa, naapuri Troels! Me olemme tunteneet hänen
-isoisänsä, ja veljenmurhaajan sukuun ei kukaan tanskalainen luota!"
-
-Vanhus vaikeni ja vaipui syviin mietteisiin.
-
-"Niin totisesti, Henner naapuri!" -- jatkoi aseseppä taas puhettaan:
--- "Meillä on ollut jo kylliksi onnettomuuksia, ja saa ristiä silmänsä
-ajatellessaan mitä tässä maassa on tapahtunut Waldemar Seierin kuoleman
-jälkeen. Hm, hm, hänen kaikki kolme poikaansa tulivat kuninkaiksi,
-aivan niinkuin hänelle oli sanottu ja ennustettu; mutta Jumala
-varjelkoon meitä heidän kaltaisistaan kuninkaista! He saivat nopean
-lopun. Kyllä on kauheata ajatella: minä en ole vielä kuuttakymmentä
-täyttänyt, ja nykyinen kuninkaamme on minun muistaakseni jo viides, ja
-niistä on kolme peräkkäin surkeasti murhattu."
-
-"Murhattu?" -- toisti Henner Friser. -- "Ei, naapuri, ei muuta kuin
-kaksi Waldemarin pojista, jos on totta se mitä puhutaan kuninkaamme
-isästä ja Ryen kirotusta papista." -- "Jumala suokoon minulle ja
-kaikille kunnon kristityille syntimme anteeksi. Pappien pitäisi olla
-hurskaita Herran palvelijoita, mutta kun he myrkyttävät kuninkaita
-ja ruhtinaita Jumalan omalla pyhällä ruumiilla, silloin ei pahinkaan
-maallikon tikarilla tai miekalla tekemä murha ole paljoksi luettava.
-Ei, naapuri, murhatuiksi tulivat vain ne kaksi!" jatkoi hän hetken
-mietittyään ja nousi. -- "Ei kukaan voi sanoa, että kuningas Aabel
-murhattiin; hän kaatui omaan tekoonsa, häpeäksi kyllä itsellensä,
-mutta avonaisesti taistellen uskollisia ja urhoollisia alamaisia
-vastaan, jotka eivät tahtoneet joutua sen roiston nylettäväksi,
-joka oli murhannut oman veljensä ja eroittanut meidät laillisesta
-kuninkaastamme."
-
-Vanhus alkoi tulla kovaääniseksi ja puhui melkein pelottavan kiivaasti;
-hän näkyi huomaavan sen naapurinsa kasvojen ilmeestä ja sanoi nyt
-hillityllä äänellä: "Elkäämme puhuko liian kovaa näistä asioista,
-naapuri! Ajat ovat levottomat, ja pettureita on kaikkialla. Jos herttua
-Waldemar ja ylhäiset herrat saisivat hallita, niin kyllä saataisiin
-kuulla uusia juttuja, ja viimeinen taitaisi olla ensimäistäkin
-pahempi." Henner vaikeni ja istuutui taas kivelleen syviin ajatuksiin
-vaipuneena.
-
-"Sen minä kuitenkin sanon, naapuri Henner", jatkoi aseseppä taas
-puhettaan -- "ei ole mitään niin pahaa, ettei sillä olisi hyvääkin
-puolta. Jos ei mahtavilla olisi rohkeutta pitää kuningas Eerik
-Kristofferin poikaa kurissa, niin kävisi tässä hullusti sekä pienten
-että suurten. Olisi väärin sanoa, ettei kuninkaamme ole kyllin ankara
-silloin, kun on laadittava rangaistuslaki porvareille ja talonpojille;
-mutta itse hän ei välittänyt ei laeista eikä oikeuksista, ennenkuin
-hänet viime vuonna pakoitettiin tekemään sopimus valtakunnan
-oikeuksista ja jaosta. Vähäsen se ainakin auttoi: ellei marski Andersen
-olisi kieltäytynyt vannomasta hänelle uskollisuutta ja ajanut sitä
-pelkoa hänen vereensä Viborgin käräjillä, niin ei nyt kukaan meistä
-saisi pitää vaimoaan tai tyttäriään rauhassa häneltä."
-
-"Se on totta, naapuri!" sanoi vanha Henner, ikäänkuin unesta havahtuen
-eikä näkynyt kuulleen muuta kuin viimeisen. -- "Ruma oli tuo Stig
-Andersenin vaimon juttu, ja sen minä sanon, että jos minä olisin
-ollut marskin sijassa, niin tuskinpa niinkauan olisin pysynyt vain
-uhkauksissa. Ja kuitenkin -- Herra varjelkoon kuningasta ja hänen
-poikaansa! sanon minä vielä, maan ja valtakunnan tähden. Isä ei kelpaa;
-hullu muuta sanokoon; mutta Jumala varjelkoon mädännyttä runkoa tuoreen
-juurivesan tähden! Pienellä Eerikillä on Waldemar Seierin kotkansilmät,
-ja jos taivaan isä hänet suojelee, niin vielä kannattaa rehellisen
-miehen elää Tanskassa. On onneksi hänelle ja valtakunnalle, että urhea
-drotsi Hessel on hänen asemestarinsa; ilman Pietari Hesseliä, ja vanhaa
-Jon Litleä, ja David Thorstensonia olisivat asiamme huonolla tolalla."
-
-"Jos nuori, kaunis drotsi on niin erityisesti kuningattaren suosiossa,
-kuten sanotaan", -- huomautti seppä hymyillen, -- "niin eipä ole
-ihmettä, että hän pysyttelee pienen prinssin lähellä. Sanotaan hänen
-olevan viisaan ja kunnon miehen; hiukan inhimillisiä heikkouksia
-sitä on kärsittävä hänessä niinkuin muissakin. Ja kun kuningas
-Silmänräpyttäjä katselee vain muita naisia, niin eipä sovi ihmetellä
-kuningatarta, jos hän mielellään ratsastaa metsästämään nuoren herra
-drotsin kanssa."
-
-"Uskotteko tekin noita kirottuja juoruja?" -- huudahti vanhus
-kiivaasti ja suuttuneena. -- "Kuningatar Agneksen minä olen nähnyt
-vain kerran, ja drotsi Pietari Hesselin kaksi kertaa; näin heidät
-murhatun kuningas Eerikin seurassa. Mutta liekö totta, mitä
-uskon, että jokaisen ihmisen tuntee silmistä, ja minä olen kohta
-seitsemänkymmentä vuotta tutkinut täten sekä ylhäisiä, että alhaisia,
-enkä luule monesti erehtyneeni: siinä suhteessa on kuningattaremme
-niin puhdas kuin aurinko Jumalan edessä, ja drotsi Pietari Hessel on
-mies kiireestä kantapäähän, joka ennemmin antaisi elämänsä ennenkuin
-pettäisi maansa ja kuningashuoneensa ja unohtaisi mitä vannoi tulen
-ääressä seurassamme. Mutta niin käy: kun pää ei kelpaa, on koko ruumis
-vaivainen, eikä kuningas Eerik Kristofferinpoika turhaan räpyttele
-pieniä pukinsilmiään."
-
-"Luulenpa teidän lukevan enemmän yhdestä silmästä, naapuri Henner,
-kuin moni pappi paksusta kirjasta, ja arvellaan teidän syystä kyllä
-ymmärtävän vähän enemmänkin kuin isämeitänne. Teillä on myöskin
-omat syynne" -- jatkoi seppä hymyillen, "jonka vuoksi aina sulette
-kauniin pikku Åse tyttönne telkien taakse, joka kerran kun Eerik
-Silmänräpyttäjä matkustaa Beltin ylitse. Minä näin tytön seisovan eilen
-ruokasäiliön ikkunassa, kun kuningas nousi hevosensa selkään teidän
-talonne edustalla."
-
-"Vai niin, huomasitteko sen, hyvä Troels!" -- vastasi vanha soturi
-hiukan ärtyisästi. -- "Hullutusta se on; mutta kerronpa teille asian
-oikean laidan. Hän on nähnyt tytön kerran, ja on katsellut häntä hiukan
-enemmän kuin minusta on tarpeellista. Hän on minun tyttärentyttäreni
-ja minun silmäteräni, tietäkää se. Onhan itsestään selvää, että suljen
-lintuhäkin kun kissa on tuvassa, vaikka, en minä siltä pelkää tarttua
-vahvinta uroskissaa niskasta heittääkseni sen ulos ikkunasta, jos se
-rupeaa niskoittelemaan. Tämän lisäksi on pikku Åseni sunnuntailapsi,
-jonka ehkä olette huomannut; sen hänestä heti näkee. Hän on joskus
-vähän kalpea, ja vaikka tyttö onkin vallaton ja iloinen, on hänellä
-aina välillä jonkinlainen unitauti; mutta ehkä se menee ohi, kunhan hän
-vanhenee. Niin oli hänen äidilläänkin, ja taitaa olla suvussa; enpä
-ole itsekään siitä vapaa. En minä niistä unista paljoakaan välitä;
-mutta hän ei milloinkaan ole sanonut siinä tilassa sellaista, joka ei
-jollakin tavalla olisi toteutunut, vaikkei hän pidä eroa yön ei päivän
-välillä, ei menneen eikä nykyisen ajan, tai niinkuin muuten erotellaan
-järkevästi puhuessa."
-
-"Herrajumala! Eikö teidän pikku Åsenne ole oikein täysijärkinen?" kysyi
-seppä osanottavasti, koskettaen sormellaan otsaansa.
-
-"Minusta hän ennemmin on ikäisekseen liiankin viisas" -- vastasi vanhus
--- "ja se ei ole hyväksi tässä maailmassa. Mutta kunhan hän kerran
-joutuu naimisiin ja saa muuta ajattelemista, niin kyllä hän siitä
-pääsee. Muuten hän on hyvä ja raitisluontoinen. Mutta minun piti kertoa
-teille noista unennäkemisistä: Eilistä vasten yöllä hän kulki unissaan
-ja tuli minun luokseni. Hän oli pelästynyt ja sanoi kuninkaan tulevan
-metsästämästä kuolleen pää hatun alla ja tahtovan hänen luokseen. Minä
-sain hänet herätetyksi, eikä hän tiennyt itse mitään unesta; hän nauroi
-sille ja juoksi huoletonna takaisin sänkyynsä. Etten pelottaisi tyttöä,
-vältin kertoa hänelle mitä hän oli sanonut. Mutta minä en myöskään
-olisi suonut kuninkaan näkevän Åsea eilen, jos hänelle olisi pistänyt
-päähän astua kynnykseni yli vaatteita muuttamaan; katsokaa, senvuoksi
-telkesin tytön sinne kuin erehdyksestä."
-
-"Se ei teitä paljoakaan auttanut, varovainen naapuri!" -- sanoi
-seppä hymyillen. "Viisas kana hautoo vaikka nokkosten keskellä.
-Kuningas näki hänet kuitenkin: ratsastaessaan sieltä, kurkisti soma
-tyttärentyttärenne uteliaana ruokasäiliönne ikkunaluukun ristikkojen
-takaa, ja samassa hypähti kuninkaan hevonen sivulle. Minä näin hänen
-silmiensä siristelystä, että hän oli nähnyt tytön, ja hän katsoi kaksi
-kertaa taakseen ikkunaan, vaikka tytön pienet, somat kasvot olivat jo
-vetäytyneet pois sieltä."
-
-"Typerää, kirotun typerää!" mutisi vanhus. -- "Se ei tule toista kertaa
-tapahtumaan, siitä hän saa olla varma. Elkää, naapuri hyvä, puhuko
-siitä kellenkään, se vain antaisi aihetta juoruihin. Lapsesta itsestään
-olen levollinen. Antaa nyt sen linnun lentää!"
-
-"Mutta mitä tekemistä on kuninkaan kamaripalvelijalla vielä
-kaupungissa?" -- kysyi seppä.
-
-"Kamaripalvelija Raanellako?" -- huudahti Henner hämmästyneenä, --
-"eikö hän seurannut eilen kuningasta?"
-
-"Kyllä tietenkin, mutta aamulla minä näin hänen ja kaksi pitkää
-kuninkaallista aseenkantajaa kulkevan talonne ohitse. He seisoivat
-hiljaa päätyikkunan takana, kuiskutellen keskenään, ja tänne
-tullessamme näin heidän hevosensa takaporttinne luona."
-
-"Vai niin!" -- murahti vanhus, hän nousi äkisti ja hänen silmänsä
-salamoivat. "Sen olisitte kyllä jo ennemmin voinut sanoa minulle."
-
-"Luulin heillä olleen asiaa teille, rakas Henner! ettehän ole suvainnut
-nenäkkäitä kysymyksiä."
-
-Vanha Henner heitti vielä kerran terävän katseen myrskyävälle Beltille.
--- "Laiva on turvassa!" -- sanoi hän hiljaisella äänellä, josta kajahti
-voimakkaasti hillitty suuttumus: -- "He hinaavat sitä perässään. Tule,
-naapuri! Ei ole aikaa kauemmin seisoa tässä, kun on semmoisia vieraita
-kotona."
-
-Pitkin, voimakkain askelin kiiruhti reipas vanhus eteenpäin tietä
-pitkin siihen osaan Middelfartia, joka oli laivasillan lähellä, ja
-jossa hänen asuntonsa sijaitsi. Sinne oli puolen neljänneksen matka
-Gremermosesillalta. Tuskin jaksoi voimakas, kymmentä vuotta nuorempi
-aseseppä seurata häntä. Kumpikaan ei puhunut sanaakaan ennenkuin
-saapuivat jalkapolulle, joka oikaisi pellon poikki Henner Friserin
-asunnolle. Siinä hän pysähtyi ja katseli tarkkaavaisesti pieneen
-asuntonsa päätyikkunaan, jonka hämärässä tuskin eroitti. Myrsky ajeli
-yhä pilviä kuun eteen, joka nyt valaisi hänen talonsa päädyn. -- "Hm!
--- ei valoa!" mutisi hän. -- "Ei ole asiat oikein." Hän kiirehti
-askeliaan, mutta pysähtyi taas äkkiä. "Ettekö kuule kavionkapsetta
-Hegnesmetsän kivitieltä? Naapuri! -- aivan varmasti. Ketä he ovat?
-Sillä väellä on kiire. Saaneeko kuninkaan vouti Hegnesgaveliin näin
-myöhällä vieraita Middelfartista? -- Menkää te meille naapuri!
-Katsokaa onko Åse kotona pitänyt huolta kiltaveljistä! Ellei hän ole
-kotona, enkä minä palaa, niin sanokaa mitä tietä läksin! Olen vain
-hiukan utelias." Tämän sanottuaan hän juoksi vastakkaiseen suuntaan
-takaisin tielle, ja sieltä kahden ojan ja aidan ylitse sivutielle,
-joka johti Middelfartista Hegnesmetsään, ja josta ratsastajien,
-joiden oli kuullut ajavan kaupungin lähellä, välttämättä täytyi
-kiertää, jos he aikoivat linnaan. Tietämättään hän oli ottanut
-esille suuren merisian-tappopuukkonsa, jota hän aina kantoi pitkien
-kalastussaappaittensa varressa. Se kädessään hän seisoi silmänräpäyksen
-hiljaa ojassa kapean tien vieressä, jonka hän voi puoleksi sulkea
-pitkillä käsivarsillaan. Hän kuuli hevosten lähenemistään lähenevän
-ja voi nyt askeleista eroittaa kolmen hevosen kavioiden kapseen.
-Taas peitti paksu pilvi kuun, ja oli pilkkoisen pimeää. Henner oli
-kiireissään pudottanut hylkeennahkalakkinsa, ja myrsky pyöritteli hänen
-harmaita ohuita hiuksiaan. Hän kuuli ratsumiesten pysähtyvän vähän
-etemmäksi. Tuuli kuletti heidän puheensa hänen kuuluvilleen.
-
-"Antaa hevosten hengähtää, että meidän tulomme linnaan olisi
-remakampi!" -- sanoi kimakka miehenääni. -- "Nyt olemme turvassa, ja
-tässä on hyvä tie. Ravakasti nelistäen joudumme linnaan ennenkuin tuo
-vanha saatana joutuu kotiin sillalta."
-
-"Kuolema ja helvetti!" -- mutisi vanhus. -- "Se oli pitkän
-kamaripalvelija Raanen kukonpoika-ääni."
-
-"Tiedättehän tunnuslauseen ja merkin?" -- jatkoi ohut ääni: --
-"kuninkaan nimessä ja kolme lyöntiä merkiksi portille! Jos joku aikoo
-meidät pysäyttää, hänet lyökää maahan! Minä vastaan seurauksista."
-
-Tarkkaava vanhus luuli kuulevansa tukahdetun naisäänen valitusta,
-joka sekaantui myrskyn ulvontaan, ja hänen terävä katseensa
-huomasi kuunvalossa valkoisen naispukimen liehuvan keskimäisen
-ratsastajan satulan ylitse. Nyt ne alkoivat nelistää eteenpäin.
-Yhdellä harppauksella oli vanhus keskellä tietä. "Seis!" -- huusi
-hän hirvittävällä äänellä, hyökäten ratsastajia kohti. Pitkä
-metsästyspuukko välkkyi hänen oikeassa kädessään, vasemmalla hän
-tarttui keskimäisen hevosen päitsiin. Hevonen kohosi takajaloilleen ja
-korskui. Miekanisku sattui vanhan soturin vasempaan käsivarteen; mutta
-suonenvedontapaisella voimalla piti hän kiinni päitsistä ja hapuili
-veitsellään puolipimeässä, tohtimatta iskeä, peläten haavoittavansa
-naisolentoa, joka näytti hänestä makaavan tainnuksissa ratsastajan
-vasemmalla käsivarrella.
-
-"Eteenpäin! Saatana vieköön! Lyökää!" -- kaikui taas kimakka miehen
-ääni ratsastajan takaa. Vanhus sai vielä yhden sysäyksen olkapäähänsä,
-ja samassa silmänräpäyksessä potkasi hevonen etujalallaan häntä
-voimakkaasti rintaan. Suitset irtaantuivat hänen kädestään, hän
-suistui maahan, ja hevonen hyppäsi hänen ylitsensä. Epätoivoisella
-voimalla nousi hän puoleksi ylös ja heitti metsästyspuukkonsa
-huimaavalla vauhdilla lähimmän ratsastajan jälkeen. Samassa musteni
-maailma hänen silmissään. Hän kuuli vihlovan miesäänen huudon, ja
-hän oli eroittavinaan kaukaa epäselvästi Åsen äänen huutavan: "Auta,
-isoisä! Auta!" ja ääni hälveni myrskyn kohinaan ja hevosten kavioiden
-kapseeseen. Vanhus kaatui uupuneena veriinsä ja meni tainnoksiin.
-Kahdenkymmenen askeleen päässä hänestä korisi kuolevan ääni, ja
-hurjistunut hevonen juoksi tyhjin satuloin tietä myöten.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-
-Ainakin puolen tuntia oli vanha Henner maannut tainnoksissa tiellä.
-Tointuessaan hän kuuli ympäriltään äänten sorinaa. Hän avasi silmänsä
-ja näki olevansa rakkaitten ystäviensä, nuorten merisianpyydystäjien
-ympäröimänä. He seisoivat lyhtyineen ja keppineen hänen vieressään,
-yhdessä asesepän ja muutaman kaupungin porvarin kanssa, ja
-auttoivat häntä nousemaan, osanottavasti hälyten ja huudahdellen.
-Teräsharmaan, korkean oriin selässä, keskellä tietä, istui nuori
-ritari, tulipunainen, näädännahalla reunustettu viitta hartioilla,
-ja valkeatöyhtöinen hattu päässä. Ritarin vieressä seisoi pieni
-tummaverinen aseenkantaja, pidellen toisella kädellään suitsista
-norlantilaistaan ja toisella kannattaen loimuavaa tulisoihtua. Myrsky
-oli lakannut riehumasta; soihtu paloi kirkkaammin tyynessä ilmassa,
-valaisten rauhattoman ja meluavan joukon.
-
-"Kuulkaahan miehet! Mitä siellä on tekeillä?" -- kysyi ritari. "Onko
-näillä seuduilla rosvoja? Tai onko Niilo Rauhaton teitä hätyytellyt?"
-
-"Totta totisesti, rosvoja täällä on käynyt, jalo ritari!" -- vastasi
-vanha Henner, kohoten vaivoin nuorten kalastajien avulla, jotka jo
-hätäisesti olivat sitoneet hänen käsivartensa ja olkapäänsä, ja nyt
-kunnioituksesta vanhusta ja ylhäistä vierasta kohtaan, koettivat
-pidättää osanottavia huudahduksiaan. "Sen kirotut roistot!" jatkoi
-Henner -- "he ovat väkivallalla ryöstäneet lapsenlapseni, pikku
-Åseni, minun ainoan turvani ja vanhuuteni ilon. Jos en olisi pelännyt
-tappavani viatonta lasta, loikoilisivat nyt nuo kaikki kolme roistoa
-nenä taivasta kohti tuossa, missä äsken makasin. Jos tahdotte tietää
-mihin ryövärijoukkoon he kuuluvat, herra ritari, niin ratsastakaa vain
-parikymmentä askelta eteenpäin tietä pitkin, sieltä kyllä löydätte
-yhden heistä selkärangassaan minun merisikaveitseni. Maan ja kruunun
-kunnian vuoksi toivoisin hänen olevan Niilo Rauhattoman eikä suinkaan
-jonkun muun hienomman roiston." Suuttumukseltaan hän tuskin sai
-hengitetyksi.
-
-"Ryöstetty?" -- kysyi ritari -- "ja väkivallalla? -- siis kuitenkin
-ryöväreitä --"
-
-"Parittajia, sielunmurhaajia, kirottuja saatanoita. -- Mutta, jos
-olette rehellinen tanskalainen ritari, niin autatte minua pelastamaan
-viattoman lapsiparkani. Hänet on viety tuonne niemelle, helvetin
-huuhkajanpesään, häväistäväksi."
-
-"Hegnesgaveliinko?" kysyi ritari kalveten. Samassa valaisi soihdun valo
-hänen kauniit nuoret kasvonsa.
-
-"Mitä näen, drotsi Pietari Hessel!" -- huudahti vanhus äkkiä iloisesti
-ja juoksi häntä kohti. -- "Tekö täällä! Kiitettyjä olkoot nyt pyhä
-Kristian ja Eerik pyhimys! Jos he ovat lähettäneet teidät minulle
-avuksi hädässäni ja onnettomuudessani, niin kyllä pian ryöstämme
-lampaan suden kynsistä, vaikka olisi itse kuningas Silmänräpyttäjä
-heidän joukossaan!"
-
-"Ajattele mitä sanot, vanha mies!" -- alkoi ritari ankarasti ja
-totisena puhua: -- "elä sekoita minun herraani ja kuningastani moisiin
-asioihin! Jos tässä on tehty roistotyö, niin otan minä kuninkaan
-nimessä selvän asiasta ja pidän oikeuksiesi puolta. Voitko haavaltasi
-nousta aseenkantajani hevosen selkään ja heti seurata minua linnaan.
-Minä näytän sinulle ja näille kunnon kansalaisille, ettei kuningas
-suojele roistoja ja ryöväreitä. Missä on mies, jonka tapoit? Hän on
-saanut palkan teostansa, olkoon sitten kuka tahansa!"
-
-"Täällä, täällä!" -- huusivat nuoret kalastajat, jotka jo olivat
-löytäneet ruumiin, vetäen sitä mukanaan. "Tässä on mies; hän on kylmä
-ja jäykkä kuin tapettu merisika. Mies on kuninkaallinen aseenkantaja."
-
-Ritari katseli ruumista kauan ja näkyi vaivoin salaavan harmillista
-yllätystä. Mies oli pitkä ja leveäharteinen, tukka ja parta sileäksi
-harjattu. Hänellä oli yllään punainen aseenkantajatakki. Vaakunahattu,
-joka oli pudonnut hänen päästään, ja jota yksi kalastajista näytteli,
-oli ilman höyhentöyhtöä, mutta kahdella kuninkaallisen vaakunan
-leijonalla kirjailtu.
-
-"Tuo ryöväri ja roisto on varastanut kuninkaallisen aseenkantajan
-takin ja vaakunahatun"-- sanoi ritari synkästi. -- "Riisukaa, miehet,
-takki hänen yltään! Elkää salliko hänen kauemmin häväistä kuninkaamme
-värejä. Kulettakaa hänet roistojen kuoppaan! Piilköön siellä häpeätään
-tuomiopäivään asti! -- ja nyt pois Hegnesgaveliin!"
-
-Vanha Henner ei tuntenut enää tuskaa haavoissaan. Hän oli jo lähtenyt
-ratsastamaan edeltäpäin pienellä norlantilaisella, joka tuskin jaksoi
-kantaa häntä, mutta kulki kuitenkin jotensakin nopeasti raskasta
-ratsastajaa kannattaen, jonka jalat melkein koskettivat maata.
-
-"Kas niin, pikku hevoseni!" -- sanoi ritarin aseenkantaja, joka loikaten
-muutaman hyppäyksen ritarin sivulla, saavutti Hennerin. "Jos voit
-juosten kantaa tuommoisen miehen, niin ansaitset kaksinkertaisen
-appeen."
-
-Ritarin käskystä veti osa kalastajista kuolleen ryövärin tien vieressä
-olevalle mäelle, jossa hirsipuu seisoi, toiset seurasivat vähän etempää
-ritaria ja haavoittunutta päällysmiestään.
-
-"Mitenkähän pitkältä on vielä linnaan?" kysyi ritari. -- "Jaksatko
-ratsastaa sinne asti, reipas vanhus?"
-
-"Lapseni tähden ratsastan vielä vaikka maailman loppuun!" vastasi
-Henner. -- "Jos ei tuo heittiö, joka kahdesti minua löi, olisi ollut
-niin voimaton ja jäntevyyttä vailla, niin sanoisinpa hänen vielä
-johonkin kelpaavan. Pari neulanraamua häneltä sain, ei hän ainakaan
-voi kehua kaataneensa Henner Friseriä. Hänen reima juutilainen
-oriinsa potkasi minua sydänalaan. Nyt olen toipunut ja voin juosta jo
-paremmin kuin tämä elukka. Kiitos lainasta, poikani!" -- sanoi hän
-aseenkantajalle ja hyppäsi norlantilaisen selästä. -- "Meillä ei ole
-neljänneksen matkaakaan linnaan, ja täytyyhän minun kuitenkin melkein
-kävellä, kun istun varsasi selässä."
-
-"Elkää moittiko norlantilaiseni pienuutta!" -- sanoi nuori aseenkantaja
-loukkaantuneena: -- "Se juoksee kilpaa vaikka villivuohen kanssa kun
-sattuu. Mutta ei se ole mikään elefanttikaan, joka jaksaa tornin
-kantaa."
-
-"No, no, elä suutu, poikani! Jos olet niin kova ratsastamaan, niin
-näytäppäs joudutko ennen meitä ryöväripesälle porttia avaamaan!
-Kuninkaan nimessä! oli roistojen tunnussana, ja kolme lyöntiä portille
-oli merkki. Tie kulkee suoraan metsän läpi."
-
-Vastaamatta sanaakaan ojensi reipas aseenkantaja soihdun Hennerille
-ja ratsasti takaisin kalastajien luo, jotka seurasivat heitä. Hetken
-perästä hän palasi puettuna kuolleen aseenkantajan punaiseen nuttuun ja
-sotalakkiin.
-
-"Herra drotsi, sallikaa minun näin ratsastaa edeltänne ja valmistaa
-teille tietä!" sanoi nuorukainen ja kuiskasi jotakin herransa korvaan.
-
-"Vaikka niin!" sanoi ritari -- "eipä taitaisi olla pahemmaksi, mutta
-varovasti Skirmen! Me pidämme soihdun. Sinä et voi erehtyä tiestä,
-tuoltahan jo linnan torni näkyy."
-
-Kuu pilkisti taas pilvien lomasta, valaisten suuren tummanpunaisen
-tornin, jonka katon reunaharja oli pykäläinen, ja joka kohosi mahtavana
-Middelfartin salmen rannalla olevasta metsästä.
-
-Aseenkantaja oli jo hevosensa selässä, hän kannusti kiivaasti
-norlantilaistaan ja oli kadonnut silmänräpäyksessä näkyvistä.
-
-"Reipas poika!" sanoi vanhus. -- "Hänellä on kotkan silmät ja kauriin
-jalat. Hänestä tulee vielä kerran oiva ritari. Jos oikein näen, on hän
-Alsingareita tai Aröbolaisia."
-
-"Uskollinen Klaus Skirmen on Femernistä", -- vastasi ritari. -- "Hänen
-isänsä oli maan ja kuninkaan uskollisimpia miehiä; senvuoksi kuningas
-Aabel ajoikin hänet maanpakoon, ja hän kuoli ulkomailla. Isoisä seurasi
-kuningas Eerik Waldemarinpoikaa kuolemaan ja puolusti häntä varmaankin
-viimeiseen asti. Hänen ruumiinsa löydettiin kuolleen kuninkaan
-vierestä."
-
-"Onko nuorukainen jo kauan kantanut kilpeänne, jalo ritari?"
-
-"Vasta toista vuotta, mutta tuskinpa hopeakannustimet ehtivät tummua
-hänen kantapäissään. Hän ei vielä ole paljoakaan yli viidentoista ja
-oli viime vuonna vangitsemassa Niilo Rauhatonta Hindsholmenilta."
-
-"Oi, viisitoista vuotta", mutisi vanhus koettaen vastustaa huokausta --
-"saman täytti Åse parkani eilen. Ratsastakaa joutuummin, herra ritari,
-kyllä minä pysyn jälessä." Ja nyt hän juoksi eteenpäin pitkin askelin.
-
-Drotsi Pietari kannusti hevostaan, pysähtyen taas heti. Metsässä oli
-pimeää, mutta soihtu valaisi vanhuksen kasvot, ja säälien näki ritari
-harmaahapsisen urhon kalpeuden. Ponnistukset olivat irroittaneet
-siteet, ja veri virtasi vuolaasti vasemmasta käsivarresta ja
-olkapäästä. Nuori ritari hyppäsi hevosensa selästä. "Antakaa minun
-uudistaa siteenne", sanoi hän taitavan haavalääkitsijän katsein.
-"Haavasi eivät ole niin mitättömät kuin luulet. Nouse hevoseni selkään!
-Sääreni ovat nuoret, eikä minulla ole avonaisia haavoja."
-
-"En toki, hyvä herra, pyhän Kristofferin ja kaikkien pyhimysten
-nimessä. Elkööt tämmöiset joutavat asiat viivyttäkö meitä!" -- sanoi
-karaistu vanhus levottomana, ritarin nopeasti sitoessa heltiytynyttä
-sidettä. -- "Tuhannesti kiitoksia! Kiitoksia, sanon minä. Joutukaa vain
-edelleen, niin voitte täyttää mitä lupasitte. Kuninkaan nimessä ei
-kukaan ole mahtavampi häntä itseään ja hänen kätyreitään kuin drotsi
-Pietari. Elkää välittäkö minusta! Kiiruhtakaa vain, jalo herra!"
-
-Drotsi Pietari ei viivytellyt silmänräpäystä enempää. Hän hyppäsi
-takaisin satulaansa, painoi kannustimensa hevosen kylkiin ja ratsasti
-nelistäen linnaa kohti, vanhan Hennerin seuratessa häntä pitkin ja
-nopein askelin.
-
-Hyvin linnoitetussa Hegnesgavelin linnassa oli hiljaista ja pimeää.
-Niemen ympärillä, jolla linna sijaitsi, kohisi vielä myrskyävä salmi.
-Joukko kalalokkeja lenteli korkean linnantornin ympärillä, jota
-maanpuolelta kuu voimakkaasti valaisi, jotavastoin siitä lankesi
-pitkä musta varjo salmenpuoleiselle vallille. Nostosilta oli laskettu
-alas, mutta suuri, muurattu portti oli lukittu. Molemmin puolin
-kuudenkymmenen jalan korkuista multavallia oli leveät linnahaudat,
-täynnä mutaista vettä. Linnan päärakennuksessa olevasta juhlasalista
-loistivat valot linnanpihalle, ja suurten portaitten edustalla
-asteli kaksi sotilasta totisina edestakaisin. Takapihalla linnan
-vastakkaisella sivulla odotteli kuusi ratsastajaa ja kaksi tyhjää
-satuloitua hevosta pienen lukitun tornioven edustalla. Täällä oli
-linnan salainen uloskäytävä, sekä puiden ja pensaiden peittämä
-nostosilta, joka nyt oli vedetty ylös. Pienestä huoneesta, joka oli
-tämän takapihan puolella, ja josta yksi ikkuna johti etupihalle, loisti
-yksinäinen valo. Siinä huoneessa, josta tuo valo näkyi, oli lattialla
-polvillaan naisolento, joka helminauha käsissään näytti olevan
-rukoukseen vaipunut. Pitkät tummat palmikot, puoleksi hajaantuneina,
-valuivat päivettyneelle niskalle ja kaulalle. Hänellä oli yllään
-tummansininen kudottu pumpulipusero, samanvärinen, tiheään poimutettu
-liinahame, ja sen päällä lyhyt, vaaleansininen kyökkiesiliina. Valkea,
-kotonakudottu, puolivillainen päällystakki oli hänen vieressään ja
-näkyi solahtaneen sinne hänen hartioiltaan. Hän oli selin oveenpäin,
-eikä huomannut sen hiljaa avautuvan. Pitkä, leveäharteinen mies,
-tarkasti kääriytyneenä harmaaseen matkavaippaan, ja hattu päässä,
-astui hiljaa sisään katsellen arasti ja pelokkaasti joka puolelle;
-sitten hän kääntyi ovelle päin, joka oli jäänyt raolleen, ja josta
-hänen viitattuaan eräät kasvot vetäytyivät pois; olisi luullut niitä
-vanhan viekkaan akan naamaksi, ellei punertavan huuliparran haivenet
-ja kiiltävä teräslakki olisi osoittaneet kurkistajan olleen nuoren
-soturin. Ovi suljettiin hiljaa. Pitkään vaippaansa kietoutunut olento
-seisoi keskellä tornihuonetta ja katseli polvistuvaa tyttöä tämän
-painaessa päätään helminauhaa vasten, jota hän piteli yhteenliitetyissä
-sormissaan polvillaan. Tyttö oli niin syvälle vaipunut hartaaseen
-rukoukseen, etteivät hänen aistimensa voineet vastaanottaa mitään
-vaikutusta ulkoapäin.
-
-Tämän nähdessään naamioitettu herra alkoi tulla levottomaksi. Hän teki
-pari kertaa liikkeen ikäänkuin tahtoen puhua tai tehdä läsnäolonsa
-huomatuksi; mutta tyttö pysyi liikkumatonna samassa asennossa.
-Hän vei nyt äkkinäisellä liikkeellä käden otsalleen, ikäänkuin
-väkivallalla tahtoisi karkoittaa pois vastenmielisen ja tuskallisen
-ajatuksen. Silloin putosi hattu hänen päästään, ja näkyviin tulivat
-suuripiirteiset voimakkaat kasvot, joista ilmenevä kovuus ja uhka
-oli omituisena vastakohtana suun ympärillä väikkyvään pehmeään ja
-himokkaaseen piirteeseen ja epämääräiseen levottomaan katseeseen, joka
-ei hetkeksikään tiennyt missä viipyä. Ulkonevan, rajujen intohimojen
-uurtaman otsan peitti osaksi ohut, liinankeltainen tukka, joka ulottui
-molemmin puolin hartioille asti. Hänellä oli ritaritavan mukaan lyhyt
-parta suun yläpuolella ja pitkällä ulkonevalla leualla, ja hän näytti
-olevan mies parhaassa ijässään, lähempänä neljääkymmentä. Omituinen
-luonnottomuus hänen kasvojensa ilmeessä, kovuuden ja pehmeyden, hurjan
-voiman ja heikkouden, uhkan ja tylsyyden, kiivaitten intohimojen ja
-viekkaan harkinnan vastakkaiset ilmeet eivät suoneet hänelle sitä
-vaikuttavaa mahtavuutta ja ylhäisyyttä, jonka luonto oikeastaan oli
-pannut hänen olentoonsa. Mutta eniten rumensivat häntä pienet, harmaat,
-silmät ja silmäluomien alituinen siristely ja räpyttely, joka herätti
-epäluuloa ja pelkoa.
-
-Hän seisoi vielä epäröiden jäisikö tai menisikö, mutta kun nuori
-polvistuva tyttö äkkiä nousi, kääntyen häntä kohti, astui hän
-pelästyneenä pari askelta taapäin. Hän ei nähnyt edessään pienen
-porvaritytön hiukan kalpeita, mutta iloisia ja vilkkaita kasvoja,
-jonka veitikkamaiset, mustat, silmät niin uteliaina olivat katselleet
-Henner Friserin ruokasäiliön ikkunaluukusta; hänen edessään ei myöskään
-ollut pelästynyt, itkevä tyttölapsi, joka rukoili sääliä ja armoa. Tuo
-kaikkien matkustajien niin kauniiksi kehuma Åse Hennerin-tytär, joksi
-häntä isoisän mukaan kutsuttiin, näytti ihmeellisesti muuttuneen, ja
-kuitenkin oli hän jollakin tavoin vielä kauniimpi kuin milloinkaan
-ennen. Pienen, iloisen kalastajatytön kasvoista ilmeni prinsessan
-aateluus ja arvokkaisuus; mutta hän oli kalpea kuin kuoleva. Nuo
-vilkkaat, usein veitikkamaiset silmät olivat ummessa; mutta hänen
-kasvoissaan oli ilme, niinkuin tunkisi hänen sisäänpäin kääntynyt
-katseensa luonnon salaisuuksiin ja asuskelisi vieraassa, salaperäisessä
-maailmassa. Hän astui juhlallisesti ja hitaasti lähemmäksi, ja
-sanoilla, jotka muuten olivat hänen vaatimattomalle olennolleen
-vieraita, varoittavan profetan äänellä, huudahti hän, nostaen
-etusormeaan uhkaavasti ilmaan: "Onneton kuningas! Sinä kulet kadotuksen
-tietä. Minä rukoilin sinun puolestasi Jumalaa, kaikkivaltiasta
-tuomaria, ja hän käski minun varoittaa sinua. Hiuskarvasta riippuu
-miekka pääsi päällä! -- Käänny, käänny, ennenkuin se putoaa!" --
-
-"Haa, mielipuoli!" -- huudahti ylhäinen herra kalveten -- "Raane,
-saatana! Missä olet? Kenen olet tuonut luokseni?" Hän kääntyi äkkiä
-ovea kohti, mutta tyyntyi taas ja purskahti nauruun. "Haa, sinä suulas,
-viekas tyttö! Oletko sinä ollut pappien koulussa? Niinkö sinä aiot
-minua ivata?" -- sanoi hän lempeästi uhaten ja lähestyi tyttöä. "Sinä
-tiesit siis minun olevan täällä ja tekeydyit kuitenkin pyhäksi ja
-hurskaaksi! Nyt pois pyhä teeskentely, lapseni! Se kyllä kaunistaa
-sinua, mutta ymmärrämmehän me nyt toisemme." Hän ojensi kätensä aikoen
-taputtaa tyttöä leuvan alle, mutta tämä astui askeleen taapäin,
-voimakas, melkein suonenvedontapainen ylenkatseen ja vastenmielisyyden
-ilme kasvoilla. "Elkää koskeko minuun, taikka olette kuoleman oma!" --
-sanoi hän, nostaen uhkaavasti kätensä. Veri palasi hänen poskiinsa.
-Hän näytti koettavan ponnistamalla avata suuret, mustaripsiset
-silmäluomensa, mutta ei jaksanut pitää niitä auki. "Miten salamoi!"
-sanoi hän -- "miten vihainen olet, isoisä! -- Hui, miten silmäsi ja
-sormesi säkenöivät! -- olet haavoittunut, verissäsi" -- --
-
-"Joutavia tyttö, ei täällä ole ketään, joka verta vuotaa eikä mikään
-säkenöi. Onko teeskentelysi pian lopussa? Tai kuletko todellakin
-unissasi, silloinpa tahdon koettaa, enkö saa sinua jollakin tavoin
-herätetyksi?" Sen sanottuaan hän taas koetti lähestyä tyttöä,
-mutta vetäytyi itse pelästyneenä takaisin, kun tyttö käänsi häneen
-elottomat, sieluttomat silmänsä. "Kyllä minä tiedän!" -- kuiskasi tyttö
-salaperäisesti: -- "Minä olen metsätalossa. Maan mahtavin mies edessäni
-seisoo. Niin kuule siis, Herra! Te olette erehtyväinen ja onneton! --
-Te olette myyty ja petetty! Jos tahdotte pelastaa henkenne ja sielunne,
-niin piilottautukaa, paetkaa! -- jättäkää kadotuksen tie!"
-
-"Oletko riivattu, tyttö!" -- huusi ylhäinen herra ja polki jalkaa,
-katsoen levottomana ympärilleen. -- "Olenko minä täällä petturien
-joukossa! -- Raane, saatana! Missä olet?"
-
-"Varokaa häntä! varokaa häntä!" -- jatkoi tyttö samalla kuiskaavalla ja
-salaperäisellä äänellä -- "elä kutsu häntä! paha on aina siellä missä
-sitä mainitaan".
-
-"Tahtooko hän tehdä minut hulluksi!" mutisi vaippaan kääriytynyt herra,
-katsellen mitä tuskallisimmassa levottomuudessa vuoroin ovelle, vuoroin
-ihmeelliseen tyttöön. "Haa, minä olen narri, jos annan tuon viekkaan
-teeskentelijän itseni pettää!" -- huudahti hän vihdoinkin ääneen
-ja nauroi taas itselleen, heittäessään vaipan yltään ja seisoi nyt
-komeassa ritaripuvussa tytön edessä. -- "Myönnäppäs, Åse pienoiseni,
-että olet tahtonut laskea hieman leikkiä kanssani, -- tahdoit
-nähdä, saisitko kuningas Eerik Kristofferinpojan pelotetuksi. Etpä
-onnistunut: minä tunnen kyllä väkeni, ja sinut myöskin, mustasilmäinen
-veitikkani! Sinä uneksit kuninkaan käyneen luonasi. Ja että itse elelit
-kuningattarena yhdessä hänen linnoistaan. -- Katsoppas, tuo kaikki
-toteutuu! Se riippuu vain sinusta. Mutta salpa suun eteen, pikku Åse!
-Kuninkaan vierailu täällä sinun luonasi on salaisuus, jota ei kukaan
-saa tietää."
-
-Äkkiä katosi juhlallinen ilme tytön kasvoista. Näytti siltä kuin
-heräisi hän nyt vasta täydellisesti unesta, joka oli muuttanut
-hänen koko olentonsa. Hän katsahti ihmetellen ympärilleen ja
-hypähti äkkiä kepeästi kuin kissa ovelle, ikäänkuin aikoen paeta;
-mutta hän rauhoittui taas ja rohkaisi mielensä, pani molemmat
-pienet kätensä sivuilleen, ja asettui uhkaavaisen näköisenä
-vieraan herran eteen. Tämä näkyi iloisesti hämmästyvän, nähdessään
-ennustajanaisen muuttuvan tutuksi somaksi kalastajatyttöseksi,
-jonka veitikkamaisista, avomielisistä silmistä oli kadonnut
-luonnoton kiihko. Unissakävijän ankaruus ja totisuus oli muuttunut
-luonnolliseksi, teeskentelemättömäksi vihaksi, joka teki hänet vieläkin
-rakastettavammaksi. "Kuka te olette? Herra ritari?" kysyi tyttö
-kiivaasti. -- "Koetatteko luulotella minulle olevanne kuningas? Ei,
-niin yksinkertainen en ole, etten tietäisi kuninkaan olevan maansa
-lakien ja oikeuksien valvojan. Te siristelette kyllä yhtä rumasti
-silmillänne kuin kuningas Silmänräpyttäjä. Mutta olisinhan aivan hullu,
-jos luulisin ryöväriä ja jumalatonta pahantekijää kuninkaaksi."
-
-Korkea herra sävähti hehkuvan punaiseksi ja katseli nyt uhkailevaa
-tyttöä suuttunein katsein. "Tyttö siis kuitenkin kulki unissaan",
--- mutisi hän hiljaa. -- "Sinä olet oikeassa!" -- sanoi hän ääneen
--- "minä en ole kuningas itse, mutta yksi hänen mahtavimpia
-palvelijoitaan. Koska sinä niin varmasti luotat kuninkaan
-oikeudentuntoon, lapseni", -- jatkoi hän ankaralla ja käskevällä
-äänellä -- "niin ihmetyttää minua vain, kuinka et ole tullut
-ajatelleeksi, että sinut on voitu vangita kuninkaan käskystä. Sinä olet
-epäilyttävä nainen, joka harjoittelet salaisia taikatemppuja; vanhan,
-viekkaan isoisäsi kanssa piiloittelette ja suojelette te maankavaltajia
-ja kuninkaan ilmeisiä vihamiehiä. Voitko kieltää, ettei tuo kuningasta
-vastaan niskoitteleva, uppiniskainen marski ollut teillä yötä kahdeksan
-päivää sitten, ja etkö sinä silloin povannut hänelle? Tänä hetkenä
-istuu varmaankin kapinallinen herttua Waldemar siellä ystävinensä,
-punoen juonia kuningasta ja maata vastaan. Kerrotaanpa juttuja sinun
-isoisästäsi, josta hän voisi menettää henkensä, jos tutkittaisiin
-asiaa. Tahdotko pelastaa hänen elämänsä, pikku Åse! Se voi tapahtua
-ainoastaan, jos olet ystävällinen ja mukautuvainen hänen herrallensa ja
-tuomarillensa, joka minä totisesti olen."
-
-"Te tahdotte vain koettaa minun kestävyyttäni, ankara herra ritari!"
--- sanoi nyt tyttö vähemmin uhkaavasti ja toisessa asennossa, mutta
-kuitenkin rauhallisesti ja pelottomasti. "Te vain tahdotte koetella,
-voitteko saada minut epäilemään isoisäni rehellisyyttä ja kuninkaan
-oikeudentuntoa. Tiedättehän te yhtähyvin kuin minä, että isoisäni on
-pakoitettu antamaan asunnon kaikille matkustavaisille, olkoot ne sitten
-uskollisia alamaisia tai ei, ellei kuningas ole karkoittanut heitä
-maasta ja julistanut heitä lainsuojattomiksi. Että minä en harjoittele
-noitatemppuja, vaikka välistä näenkin pahoja unia ja huvikseni olen
-ennustanut joillekin kädestä, sen kyllä hyvin tiedätte. Te vain
-tahdotte laskea leikkiä kanssani, ankara herra! Mutta, jos olette
-tosissanne", jatkoi tyttö kiivaasti, pannen taas kädet lanteille, "niin
-olette yhtä vähän joku kuninkaan uskotuista miehistä, kuin olette
-kuningas itse. Te olette ryöväri ja petturi, joka uskaltaa tehdä
-vääryyttä kuninkaan nimessä, varokaa itseänne, mies! Vielä on maassa
-laki ja oikeus, ja te voitte kyllä tulla hirtetyksi, vaikka olettekin
-pukenut yllenne komean ritaripuvun, jonka varmaan olette varastanut tai
-ryöstänyt joltakin rehelliseltä mieheltä."
-
-"Hävytön rohkeus!" tiuskasi korkea herra harmistuneena, polkaisten
-jalkaa. Mutta hänen hurja katseensa osui taas tytön kauniisiin
-kasvoihin ja vartaloon, ja hän jatkoi lempeämmällä äänellä: "Jos ei
-tuo uhkamielinen uppiniskaisuutesi sopisi sinulle niin hyvin ja tekisi
-sinua vieläkin kauniimmaksi, pikku Åse, niin totisesti, Herran nimessä,
-voisin suuttua sinulle pahemmastikin. -- Et ole kesyimpiä lintuja,
-huomaan minä; koetat tekeytyä kallisarvoiseksi, että annettaisiin sitä
-suurempi hinta sinun suosiostasi. No niin, vaihteen vuoksi sekin voi
-minua miellyttää. Mutta elä ärsytä minua enempää. Voin hetken olla
-kärsivällinen -- mutta elä saata minua raivostumaan!"
-
-"He tulevat, he tulevat!" -- huudahti Åse nyt iloisesti ja juoksi
-suuren linnanpihan puoleiselle ikkunalle. -- "Nyt kuitenkin saamme
-tietää kuka te olette, ja onko kuninkaalla, palveluksessaan rosvoja ja
-väkivallan tekijöitä!"
-
-Linnan pihalta kuului hevosten astuntaa ja meluavia ääniä. Korkea herra
-katseli levottomana ikkunaan; samassa aukeni ovi; ja sama nuori ritari,
-joka kuninkaan sisäänastuessa oli seisonut ovella, astui kiireisesti ja
-hätääntyneen näköisenä sisään. "Herra, meidät on petetty!" kuiskasi hän
-hengästyneenä. -- "Piha on täynnä väkeä. He vaativat kuninkaan nimessä
-sisäänpääsyä, ja drotsi Pietari Hessel on heidän johtajanaan."
-
-"Drotsi Pietari? -- oletko hullu?" -- sanoi herra, kietoutuen nopeasti
-vaippaansa. -- "Mitä hän täällä tekee? Mitenkä hän pääsi sisään?"
-
-"Portti oli lukittu. Ei kukaan tiedä kuka hänet on päästänyt sisään.
-Hän on pelottanut kuninkaallisella valtakirjallaan linnanvoudin. He
-etsivät koko linnan läpitsensä ja aikovat repiä sen maan tasalle,
-elleivät löydä tyttöä. Ne voivat muutaman silmänräpäyksen kuluttua
-olla täällä. Täältä on näkynyt valoa pihalle. Jos ette tahdo tulla
-paljastetuksi, niin menkää täältä salaoven kautta, herra. Jos te
-käskette, niin otan minä syyn päälleni, ja annan drotsin vangita itseni
-toistaiseksi."
-
-"Aivan niin, uskollinen Raane! Se keksintösi on kullan arvoinen.
-Lukitse salaovi jälestäni! On kai väkemme takaportin luona?"
-
-"Kaikki on täydellisen varmassa järjestyksessä, ankara _herra ritari_!"
-sanoi nuori sotilas painokkaasti ja iski silmää. "Eikä paholainenkaan
-tiedä teidän olleen täällä, jos vain tuo tyttö osaa vaieta." Hän
-osoitti epäilevän näköisenä Åsea, joka seisoi ikkunassa kuunnellen,
-silmät hurjasti loistaen. -- "Elkää viipykö kauempaa, herra! Kuulen
-heidän jo tulevan torninportaissa."
-
-"Jos sanallakaan ilmaiset kenen olet nähnyt, niin olet kuorman oma!" --
-kuiskasi korkea herra nopeasti ja levottomasti pelästyneelle tytölle,
-ja samassa silmänräpäyksessä hän oli kadonnut seinään peitetystä
-salaovesta.
-
-Nuori sotilas otti nopeasti avaimen ovelta heittäen sen ikkunasta
-takapihalle, ja nyt polvistui hän nuoren tytön eteen. "Armahda
-onnetonta rakastajaa, kaunis, jumalallinen Åse! pieni, vastustamaton
-kalastajatyttöni!" -- sanoi hän korkealla, kimakalla äänellä -- "sinun
-tähtesi olen antautunut suurimpaan hengen vaaraan ja armollisen
-kuninkaamme vihan alaiseksi; sinun tähtesi olen uskaltanut käyttää
-kuninkaan nimeä, ryöstäessäni sinut -- --"
-
-"Ja sinun tähtesi saastutan käteni inhoittavissa akankasvoissasi",
-vastasi tyttö, antaen hänelle pari aikamoista, hyvin ansaittua
-korvapuustia, jotka tämä näkyi kärsivällisyydellä vastaanottavan,
-koettaen jatkaa teeskenneltyä rakkaudentunnustustaan. Hän puhui vielä
-samassa asennossa, selkä oveen päin kääntyneenä, pitäen kiinni Åsen
-esiliinasta, kun drotsi Pietari ja hänen aseenkantajansa, linnanvoudin
-ja muutaman asestetun kalastajan kanssa astuivat ovesta sisään.
-
-"Kuninkaan nimessä, kamaripalvelija Kaane! Te olette minun vankini" --
-lausui drotsi. -- "Sitokaa hänet, miehet!"
-
-Kamariherra nousi, ollen hämmästyvinään. "Ankara herra drotsi!"
--- sanoi hän ilkeästi hymyillen -- "Te tiedätte itse mikä voima
-kauneudella on sydämiin, katsomatta arvoon ja asemaan. Te olette
-yllättänyt minut ajattelemattomassa teossa, josta meidän aikanamme
-on viisainta tuomita säälivästi. Olette kuitenkin itse nähnyt,
-miten huonolla onnella olen koettanut kesyttää tätä rakastettavaa
-villikissaa. Jos uskallatte vangita minut senvuoksi, niin tehkää
-se, mutta tuomitkoon yhteinen herramme ja kuninkaamme, kumpi
-meistä on rangaistava." Vastustelematta hän antoi tämän sanoessaan
-lyhyen miekkansa drotsin käteen, ja salli Klaus Skirmenin sitoa
-kätensä, joka suurimmalla taitavuudella toimitti tämän tavallisen
-aseenkantajatehtävän, katsellen sillävälin salavihkaa sydämellisellä
-osanotolla pientä, somaa Åsea, jonka loistavat mustat silmät
-harhailivat läsnäolijasta toiseen, ikäänkuin tuskallisesti jotakin
-etsien.
-
-"Lapseni, oma Åseni!" kajahti ovelta voimakas miehenääni, ja
-huudahtaen: "isoisä, rakas isoisä!" lensi tyttö vanhan Hennerin
-syliin, nimitellen häntä kaikilla lempinimillä, huomaamatta vielä
-hänen haavojaan, jotka, niin vähän kuin hän niistä itse välittikään,
-kuitenkin olivat tuskallisesti häntä heikentäneet.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-
-Drotsi Pietari Hessel ja hänen aseenkantajansa olivat ankarassa
-myrskyssä tulleet Beltin ylitse suuren matkustajaseurueen kera.
-Gremermosesillan ja kaupungin välisellä tiellä he olivat tavanneet
-lauttamiehet, sekä aseseppä Troelsin ja joukon porvareita, jotka
-kiiruhtivat tietä pitkin Hegnesmetsään etsimään Henner Friseriä ja Åsen
-ryöstäjiä. Drotsi Pietarilla oli maihin noustessa korvien yli vedetty
-karvalakki päässä, ja suuri merimiestakki ritaripukunsa peittona. He
-olivat nousseet viimeksi maihin, ja ennenkuin ritari nousi ratsunsa
-selkään, riisui hän päältään pitkän takin ja lakin, heitti tulipunaisen
-vaippansa hartioilleen ja pani töyhtöhatun päähänsä. Välittämättä
-muusta matkaseurasta hän oli heti valmis auttamaan porvareita alhaisia
-ryöväreitä vastaan. Muut matkustajat olivat valittaneet tukalaa
-laivamatkaa ja hartaasti toivoneet pääsevänsä majataloon virkistyksiä
-ja lepoa saamaan.
-
-Gremermosesillalla seisoi vielä kuun vaihtelevassa valossa merimies
-käsi siteissä, täysiin mustiin rautavarustuksiin puetun ritarin
-vieressä, jonka kypäränsilmikko oli laskettu alas. He näyttivät
-puhuvan vakavasti ja salaperäisesti keskenään osoittaen äsken
-saapunutta purjelaivaa sekä pienempää venettä, jolla panssaroitu ritari
-näkyi saapuneen, ja joka oli vähän syrjempänä metsän siimeksessä,
-Middelfartsalmen luona. Venemies oli tullut suuren seurueen mukana
-ja näytti kertovan ritarille heidän matkastaan, ja ketä laivassa oli
-ollut mukana. Viimein he erosivat. Merimies kumarsi ja huolimatta
-siitä, että oli haavoittunut, hän otti nöyrästi toimittaakseen jonkun
-asian korkealle vieraalle. Merimies astui nopein askelin metsään päin,
-jonka rannalle pieni purjevene oli vedetty, ritari sitävastoin astui
-miettiväisenä kylään vievää tietä.
-
-Vaikk'eivät Henner Friser ja hänen soma tyttärentyttärensä olleet
-kotona, oli palvelusväki vastaanottanut vieraat majataloon tavallisella
-huolenpidolla. Heti oli kannettu pöytään iso olut-tynnyri ja suuri
-vadillinen keitetyitä kampeloita, joita siellä aina oli runsaasti.
-Näihin näytti suurin osa seurueesta olevan tyytyväisiä, sillä oli
-perjantai ja sai tyytyä paastoruokaan. Mutta kaikki eivät olleet samaa
-mieltä.
-
-"Pois laihat kampelat! -- Me tarvitsemme voimakasta liharuokaa", sanoi
-pitkä, laiha, mutta ylpeän ja käskevän näköinen herra, jonka piirteet
-olivat voimakkaat ja intohimoiset. "Elämämme ja terveytemme varalta
-annan minä kaikille syntien anteeksiannon tämän päivän varalta!" lisäsi
-hän käskevästi. "Olen siihen valtuutettu inhimillisen raihnaisuutemme
-tähden."
-
-Kampelat vietiin heti pois, ja suuri vadillinen suolaista lihaa
-asetettiin sijaan. Tästä osoittivat useimmat seurueesta äänekästä
-suosiotaan; mutta hengellinen herra oli vielä suuttunut. Huolimatta
-sinisestä matkapuvusta, johon hän oli puettu, kävi hänen säätynsä
-selville mustasta kalotista, joka peitti kaljun päälaen, ja
-laihuudestaan huolimatta, näkyi hän olevan tottunut parempaan ja
-hienompaan ruokaan. Hän alkoi hyvin kiivaasti puhua ja sanoi, että
-oli pidetty huonoa huolta ylhäisempien matkustajien mukavuuksista
-näissä uusissa etuoikeutetuissa majataloissa, sekä että, jos kuningas
-sekaantumalla talousasioihin, aikoo ruveta vanhempien ihmisten
-holhoojaksi, ja kieltää sekä maallisia, että hengellisiä virkistämästä
-matkustavaisia, niin pitäisi hänen kuitenkin huolehtia siitä, että
-näissä ravintoloissa olisi kunnon kokit.
-
-Tämä tyytymätön herrasmies oli ainoa hengellinen koko matkaseurueessa.
-Häntä nimitettiin mestari Grandiksi ja herra tuomiorovastiksi, ja hän
-näkyi nauttivan yleistä kunnioitusta heidän kaikkien kesken. Useimmat
-olivat ritareja ja muita korkeita maallisia herroja, hatuissa heillä
-oli suuret höyhentöyhdöt ja yllään lyhyet, näädännahkalla reunustetut,
-hienosta saksalaisesta tai englantilaisesta verasta tehdyt matkavaipat,
-kaikki mitä erilaisimmissa, kirkuvissa väreissä, aina oman tai
-naisensa maun mukaan. Heidän lyhyet takkinsa olivat enimmäkseen saman
-värisiä ja samasta verasta kuin päällysvaipatkin, sekä pyöristetyt
-edestä, ja vieraitten ritarien kuosin mukaan olivat reunat koristetut
-pitkänlaisilla reijillä. Tämä omituinen vaatekuosi oli jo kauan ollut
-kielletty Tanskassa, ja tuo uhkamielisyys, jolla kieltoa halveksittiin,
-osoitti näiden herrojen kuuluvan rohkeaan ja tyytymättömään
-ylimys-puolueeseen.
-
-Pitkä, nuori herra, jolla oli tulipunainen vaippa yllä, rohkeat
-kasvot ja hieno ruhtinaallinen ryhti, näytti olevan ylhäisin
-seurueesta. Erityisempää huomiota osoitettiin myöskin eräälle paljoa
-vanhemmalle herralle, jolla oli rohkea mutta kömpelö sotilasryhti,
-ja yllä englantilais-sininen verkavaippa. Muutamat nuoremmista
-herroista koreilivat kirkkaan keltaisissa, tulikeltaisissa ja
-papukaijan vihreissä ritaripuvuissa. Pari vanhempaa herraa oli
-puettu maksanvärisiin takkeihin ja vaippoihin. Oli melkein yhtä
-monta aseenkantajaa kuin ritaria, ja heidän halvempi arvonsa näkyi
-pyöreälakisista hatuista tai aselakeista, sekä kirjavista, karkeammasta
-skottilaisverasta tehdyistä vaipoista. Nuorenlainen, hullunkurinen
-henkilö, joka ei kuulunut ritareihin, eikä heidän seurueeseensa, mutta
-erityisellä huomaavaisuudella näkyi liittyvän hengelliseen herraan,
-herätti huomiota erityisellä palvelevaisuudellaan ja avuliaisuudellaan,
-huolimatta siitä, että hänen tavaton lihavuutensa näkyi tekevän hänelle
-jokaisen nopeamman liikkeen vaikeaksi. Hänen pyöreät, hyväntahtoiset
-kasvonsa loistivat ilosta ja elämänhalusta. Hänen ruskea lyhyt
-takkinsa oli vyötetty leveällä hirvennahkavyöllä, johon oli pistetty
-pitkä, leveä veitsi, ja samansuuruinen haarukka, sekä sarvilusikka,
-pippuriaski ja vielä joitakin muita kapistuksia ja pikkulaatikoita,
-jotka näyttivät kuuluvan keittiöön ja ruokasäiliöön. Hän kuunteli
-suurimmalla tarkkaavaisuudella hengellisen herran tyytymättömyyden
-purkauksia ruokajärjestyksestä, ja silmäili tavantakaa yksinkertaista
-puulaatikkoa, jonka hän itse oli kantanut laivasta, ja asettanut
-nurkkaan keittiön oven viereen.
-
-"Te puhuitte taas kuin suoraan minun halvasta sydämestäni,
-kunnianarvoisa herra tuomiorovasti!" sanoi hän nöyrän näköisenä,
-mutta jonkinlaisella hovinarrin äänellä -- "nämä kuninkaalliset
-hökkelit vievät vielä maan perikatoon. Ne ovat ryöväriluolia -- sanoi
-kunnianarvoisa apotti Ry hyvin tunnetuksi tulleessa paastosaarnassaan
--- ne ovat ryöväriluolia, joihin kaikki villit linnut kokoontuvat,
-ja joissa kotka ja harakka saavat syödä samasta vadista. Ne ovat
-saattaneet vanhan vierasvaraisuuden rappiolle. Senvuoksi onkin hyvä
-sopu ja iloisuus hiljaisten kodikkaitten huvitusten ohella, sekä jalo
-keittotaito hävinneet. Minä tahdon kuitenkin puolen tunnin kuluessa
-valmistaa arvoisille herroille ruuan ja juoman, joka saattaa meidät
-kaikki unohtamaan ajan surkeuden, sovittaen meidät tämän jumalattoman
-maailman kanssa!"
-
-"Se oli oikein, poikani!" -- sanoi hengellinen herra lempeämmin ja
-taputti häntä olkapäälle. -- "Elä kaiva kallisarvoista leiviskääsi
-maahan, Martti Madsvend! Pidä huoli ajallisista tarpeistamme, eläkä
-välitä paastosaarnoista!"
-
-Kun matkustava kokki oli laatikkoineen poistunut keittiöön ja ruvennut
-siellä talonväen murinasta huolimatta ruuanlaittopuuhiin, tutki
-siniviittainen ritari juomaa, joka oli tinakannuissa pöydällä. "Mitä?
-Tavallista tanskalaista kaljaa!" -- huusi hän ja heitti tinakannun
-lattialle. -- "Hyi, saatana. Sellaistako nuo roistot uskaltavat tarjota
-meille? -- Tahdomme saksilaista olutta, ja hetipaikalla!"
-
-"Saksilaista olutta, joka tekee ihmiset hulluiksi, ei täällä tarjota!"
--- vastasi tarjoilupöydän takana oleva mies rohkeasti. -- "Se on yhtä
-ankarasti kielletty kuin teidän ja näiden herrojen takin kuosi. Jos
-te ette ole tyytyväisiä siihen mitä meillä on, niin on ovi avoinna
-edessänne; mutta raakuutta ja haukkumasanoja ei Henner Friser eikä
-hänen väkensä kärsi!"
-
-Sininen herra säpsähti ja katsoi ihmetellen mieheen.
-
-"Hävitön mies, tiedätkö kenelle puhut?" -- huusi nyt hengellinen herra,
-ja suonet hänen otsallaan pullistuivat vihasta. -- "Kuninkaalliseen
-sukuun kuuluvien herrojen läsnäollessa ovat sekä maisterit että
-tuomiorovastit halpaa väkeä. Täällä saa sinunlaisesi moukka vaieta,
-vaikka sätkisimme sinua korville kirotuilla kampeloillasi ja
-viskaisimme visakalloasi vasten ohuen tanskalaisen oluesi."
-
-"Elkää välittäkö hänestä, rakas mestari Grand", sanoi nuori, hieno
-punaviittainen herra. -- "Mies ei varmaankaan tunne meitä ja pitää
-isäntänsä puolia. -- Jos teillä on talossa saksalaista olutta,
-niin tuokaa se pöytään minun edesvastuullani!" -- lisäsi hän
-välinpitämättömästi ja kääntyi tarjoilijaan päin, heittäen pöydälle
-hänen eteensä kourallisen kirkkaita hopearahoja.
-
-Mies näytti hämmästyvän ja epäröivän.
-
-"Nyt joutuun!" -- jatkoi nuori herra. -- "Herttua Waldemar sinua
-käskee. Kuninkaan kielto ei ulotu minuun eikä minun seuralaisiini,
-senhän olet jo huomannut takkiemme kuosista."
-
-"Sen ymmärtänette itse, korkea herra", vastasi tarjoilija tyynesti;
-"mutta Tanskan maassa on sekä suurten, että pienten toteltava
-kuninkaan lakia ja asetuksia, niin on minun isäntäni sanonut. Meidän
-kellarissamme on tynnyri vanhaa, saksalaista olutta; siihen ei ole
-kukaan uskaltanut koskea kahteenkymmeneenviiteen vuoteen, ja ennenkuin
-isäntä tulee kotiin, en minä laske ainoatakaan haarikkaa siitä
-tynnyristä, vaikka kaikki olisitte keisareita ja paaveja."
-
-"Heittäkää tuo hävytön mies ovesta ulos, herttua!" huudahti kiivas
-mestari Grand, ja pari aseenkantajaa läheni jo innoissaan panemaan
-käskyä täytäntöön, mutta he näkyivät vain odottavan viittausta.
-
-Veri oli noussut nuoren herran poskiin, ja hän heitti uhkaavan katseen
-tarjoilijaan; mutta silloin tarttui siniviittainen vanhempi herra häntä
-käsivarteen -- "Odotappas hiukan, serkkuni!" mutisi hän puoliääneen. --
-"Annappas minun toimia. Tässä täytyy olla oikea isänmaan ystävä. Hänen
-armonsa kuningas ratsasti vielä keppihevosella Margareta Juoksijan
-vieressä" -- alkoi hän nyt kovaäänisesti -- "silloin kun hän teki sen
-urotyön, että toimitti tapin saksalaiseen oluttynnyriin; se oli oiva
-urotyö, sen myönnämme kaikki, se tapahtui jo aikoja ennen kuin minä
-olin mitään toimittanut sotapäällikkönä. Samassa tilaisuudessa esiintyi
-hän vielä yhtä loistavasti, tullen opettajaksemme räätälinammatissa.
-Kunnon kansalaisina juokaamme nyt hänen kunniakseen tanskalaista
-olutta ja antakaamme ommella takkiemme helmat yhteen kunnollisiksi
-tanskalaispaidoiksi, että Danehovessa näkisivät meidän olevan yhtä
-uskollisia ja tottelevaisia alamaisia kuin Jon Litle ja David
-Thorstenson, ja yhtä todellisia tämänlaisen pukineen ystäviä kuin
-kuningas itse ja kuningattaren kaunis ystävä, drotsi Pietari Hoseöl!
-[Sukkanauha, liikanimi, jonka kansa oli antanut drotsi Pietarille.]
--- Nyt kuninkaan kunniaksi malja kaljaa, koska täällä ei ole muuta
-saatavissa. -- Kuninkaan malja, hyvät herrat!"
-
-Tämä pila, jota seurasi ivallinen hymy, herätti äänekkään naurun, ja
-kaikki joivat tai olivat juovinaan halveksittua kaljaa.
-
-"Tämän maljan juo jokainen, joka ei ole urkkija tai petturi!" -- jatkoi
-sininen, sotaisa herra. -- "Täällä ei ole minkäänlaista arvo- eikä
-säätyeroa! Tule, kaunis poikani! Juo kuninkaan malja tässä ihanassa
-kaljavedessä!"
-
-"Sen kyllä varon sillätapaa tekemästä!" -- sanoi tarjoilijapoika. --
-"Olen liian halpa niin ylhäiseen seuraan."
-
-"Silloin saat tyytyä siihen, että Hallandin Jaakko kreivi, kuninkaan
-lääniherrana, antaa rangaista sinut petturina ja salaisena
-kapinoitsijana!" -- jatkoi sininen herra. "Vetäkää hänet ulos ja
-antakaa hänelle kelpo selkäsauna jalustinhihnalla!" -- komensi hän
-aseenkantajia. -- "Olemmehan kaikki kuulleet, että hän on kapinallinen,
-joka ei tahdo juoda kuninkaan maljaa."
-
-Silmänräpäyksessä oli ankara käsky täytetty, vaikka voimakas mies
-urhoollisesti puolusti itseään.
-
-"Sillätapaa on paras kärventää miehet omassa rasvassaan!" mörähti
-Jaakko kreivi ja heittäytyi ylimielisen välinpitämättömänä takaisin
-penkille.
-
-"Ehkä sentään vähän liian kovasti", -- sanoi nuori herttua, mutta
-hymyili kuitenkin mielissään, toisten nauraessa tälle raa'alle
-pilanteolle, joka ei heille ollut harvinainen tai millään tavalla
-sopimaton.
-
-Näitten kuningas Eerik Kristofferinpojan olut- ja pukusäädösten
-johdosta, jotka olivat aiheuttaneet tämän näytöksen, jatkettiin nyt
-pilkallisella äänellä muutamien muidenkin kuninkaan porvarillisten
-säädösten luettelemista, joita oltiin kiittelevinään, ja sillä
-välin kilpailtiin niiden hullunkuristen puolten esiintuomisessa ja
-pidettiin ne aivan lapsellisina ja naurettavina. Erityisesti oli
-ankara Riibe-oikeus monen kömpelön ivan esineenä. Tämä keskustelu
-lopetettiin sitten vasta kun toimelias kokki astui sisään keittiöstä
-kantaen suurella vadilla höystettyä liharuokaa ja kehoittaen seuraa
-koettelemaan eikö hän ollut ansainnut parempaa paikkaa kuin laittaa
-vankiruokaa Sjöborgin erakoille. "Jos minä, jota kuitenkaan en tahdo
-toivoa", -- lisäsi hän -- "kerran saan tervehtiä jotakin arvoisista
-herroista kuulussa linnassani, niin iloitsen siitä, että minulla sitä
-ennen on ollut tilaisuus pelastaa kunniani, niinkuin se, joka ei
-menestyksettä ole tutkinut keittotaitoa kuningaskunnan oppineimmissa
-tuomiokapituleissa".
-
-"Sinä olet veitikka, Martti!" sanoi mestari Grand uhaten häntä
-sormella. -- "Minun hurskaat virkaveljeni ovat tainneet opettaa sinut
-siunaamaan ensin itsesi itsekieltämismerkillä; mutta pyöreät poskesi
-osoittavat, että sinä lihallisena maailman lapsena olet siirtänyt opit
-puurokauhaan ja leikkuuveitseen."
-
-"Enkä ilman loistavia, kunnianarvoisia esikuvia", vastasi kokki
-veitikkamaisesti hymyillen. -- "Totisesti, jos minä olisin
-teidän ruuanlaittajanne, enkä valtiovankien ruumiin paimen,
-niin pian vetäisitte lihavuudessa vertoja minulle ja arvoisille
-virkaveljillenne." Hän alkoi nyt innokkaana isäntänä tarjoilla ruokaa,
-valiten paraat palat uudelle, hengelliselle suosijalleen. Sitten hän
-toi suuren puumaljan kyökistä ja kiitteli siinä olevaa vahvistavaa ja
-elähyttävää juomaa, joka oli hänen omien tutkimustensa tulos.
-
-"Maustettua viiniä!" huudahti Jaakko kreivi. "Sinäpäs vasta oivallinen
-mies olet, Martti! Tämäkö siis olikin se pyhä kirkonaarre, jota sinä ja
-tuomiorovasti niin urhoollisesti puolustitte myrskyssä, silloin kun me
-muut saimme heittää kaiken maallisen omaisuutemme mereen?"
-
-"Niin palkitaan avut ja hyvät työt jo tässä elämässä!" -- vastasi
-kokki. -- "Nyt toivon, että kunnianarvoisa mestari Grand ei paheksi
-sitä, että otti pullolaatikkoni suojeluksensa alaiseksi."
-
-Ritarit kiittivät ihanaa juomaa, ja alkoivat tulla iloisiksi ja
-kovaäänisiksi. Martti Madsvend täytti ahkerasti heidän juoma-astiansa
-ja lauleli vallattomia lauluja. Kaikki tahtoivat laulaa, ja kukin
-lauloi mielilauluaan, välittämättä muista. Lopulta pääsi eräs laulu,
-kaikkien nauraessa, voitolle. Se oli jotensakin sukkela, mutta likainen
-pilkkalaulu kuninkaasta ja hänen uskollisista miehistään, erityisesti
-drotsi Pietari Hesselistä, jota vuoroon kutsuttiin Hoseöl'iksi vuoroon
-herra lakimieheksi; siinä viittailtiin kömpelösti siihen suhteeseen,
-joka hänellä syytettiin olevan kuningattareen. Tämän hälinän aikana
-astui heidän huomaamattaan tupaan sama pitkä, rautapukuinen ritari,
-kypäränsilmikko suljettuna, joka oli seurannut heitä sillalta, ja
-istuutui oven viereen pimeään soppeen.
-
-"Kas nyt vasta elämä alkaa", sanoi kokki nitistellessään kynttilöitä.
-"Nyt vasta on hauska katsella arvoisia herroja."
-
-"Mutta mitä sinä olet sekoittanut viiniin?" kysyi mestari Grand: --
-"sehän on muuttunut jumalten juomaksi".
-
-"Sekoitus on salaisuus, korkeasti oppinut herrani!" -- vastasi kokki.
--- "Sen opin säilytän itselleni siksi kunnes kerran teen testamenttini;
-sitten rikastutan jälkeläiseni keksinnölläni, jos maailma osoittautuu
-sen arvoiseksi. Olen nimittänyt tämän onnelliseksi tekevän juoman
-piispaksi. Toivon sen ansainneen nimensä ja toivon että se kerran tekee
-Martti Fynbosen nimen kuolemattomaksi sekä pappien että maallikkojen
-parissa."
-
-"Nimitä se arkkipiispaksi, sen se ansaitsee paremmin kuin tuo akka,
-joka meillä nyt on Lundissa!" -- huudahti Jaakko kreivi. -- "Tämmöinen
-piispa saa aikaan ikuisen rauhan valtakunnan hengellisten ja maallisten
-herrojen välille, ja se olisi näihin aikoihin tarpeen. Teistä olemme
-alkaneet, korkeasti oppinut mestari Grand!" -- jatkoi hän. -- "Kunhan
-te kerran tulette arkkipiispaksi, silloin taidetaan tässä maassa nähdä
-enemmän vanhurskautta! Te olette mies lainaamaan minulle pannasäteen,
-silloin kun hyvä miekkani on liian lyhyt saamaan tyrannilta lailliset
-läänitystuloni."
-
-Mestari Grand ei vastannut, mutta loi kovaääniseen kreiviin
-tuttavallisen ja merkitsevän katseen.
-
-"Meidän rohkean tuomiorovastimme, Roeskilden kunnian ja ylpeyden
-malja!" -- huusi nyt Jaakko kreivi kumisevalla äänellä. -- "Eläköön
-korkeasti oppinut mestari Jens Grand! -- Konna se, joka ei juo tätä
-maljaa pohjaan! -- Kirous kaikille kuninkaan orjille ja matelijoille!"
-Tämän sanoessaan hän kilisti pikariaan hengellisen herran juoma-astiaa
-vasten. Herttua Waldemar ja kaikki ritarit seurasivat hänen
-esimerkkiään, kaiuttaen tuomiorovastille eläköönhuudon, johon kokki
-yhtyi iloisesti hurraten.
-
-"Minä kiitän teitä, jalosukuinen kreivi Jaakko! samoin teitä,
-korkea-arvoisa herttuani!" -- sanoi mestari Grand, mielissään
-odottamattomasta yllätyksestä, nousten ylös ja katsoi vuoroon
-jokaiseen totisen ja merkitsevän näköisenä. -- "Se aika voi pian olla
-käsissä, jolloin minä teossa voin osoittaa teille, että korkeimpana
-toivonani on saada aikaan ritarimiekan ja piispansauvan välille
-ystävälliset suhteet. Jos tahtoo saada suurta aikaan maailmassa,
-silloin täytyy maallisen ja taivaallisen voiman yhtyä. Mutta tästä
-soveliaammalla hetkellä ja paikalla!" -- keskeytti hän äkkiä
-puheensa -- "'latet anavis in herba!' [käärme piilee ruohikossa],
-joka selitetään: saatanan jälkeläinen on aina saapuvilla!" -- Tämän
-sanoessaan kiintyi tuomiorovastin terävä katse pitkään ritariin,
-joka istui nurkassa oven vieressä. Kaikkien silmät kääntyivät nyt
-sinnepäin, ja levottomat vieraat alkoivat kuiskaella salaperäisesti
-keskenään. Silloin nousi mahtavaryhtinen uros ja astui valoon pöydän
-luo lujin ratisevin askelin; hän kumarti päätään ikäänkuin tarkemmin
-katsellakseen vieraita, sitten nosti hän rautapukuisen käsivartensa,
-löi kypärisilmikkonsa auki silmänräpäykseksi ja antoi sen taas
-heti pudota alas. Noiden voimakkaasti valaistujen, raudankovien
-ritarikasvojen ankaranpeloittava katse, joka ikäänkuin salamoi suurten,
-tuuheitten kulmakarvojen alta, olisi lamauttanut kaikki pelolla.
-Kaikki olivat nousseet kuin häntä tervehtääkseen; mutta hän laski
-sormensa kypärisilmikkonsa suunaukolle, ja he jäivät äänettöminä
-seisomaan, katsellen häntä tarkkaavaisen odottavasti. "Muistakaa
-valanne ja lupauksenne! Varovaisuus on vielä tunnussanamme!" -- sanoi
-rautapukuinen ritari syvällä, hillityllä äänellä. -- "Ei ole syytä
-antautua uhkarohkeaan uhmailuun siellä missä urkkijat kulkevat sisään
-ja ulos, ja kaikki ovet ovat avoinna! Tyranni on täällä lähellä. Hän on
-vielä voimakas. Drotsi Pietari Hessel oli joukossamme Beltillä, ettekä
-te tunteneet häntä."
-
-"Drotsi Pietari?" kysyivät kaikki hämmästyneinä.
-
-"Kirottua!" -- huudahti nuori herttua jalkaa polkien. -- "Siellä
-puheltiin kaikenlaista. Mutta missä hän oli? Minä en nähnyt häntä, --
-minne hän jäi?"
-
-"Saatana vieköön, kyllä minä olisin tuntenut drotsin, jos hän olisi
-ollut siellä!" sanoi Jaakko kreivi. -- "Paitsi erästä merimiestä ja
-renkipoikaa, ei ollut kissaakaan laivassa, jota minä en olisi tuntenut."
-
-"Kuka se mies oli, joka juoksi maston luota tarttuakseen peräsimeen,
-silloin kun perämiehen käsivarsi petti?" kysyi totinen ritari.
-
-"Sekö nuori, rohkea mies!" sanoi Jaakko kreivi -- "hänkö, joka tuli
-kuin taivaasta lähetettynä, silloin kun tarvittiin, ja pelasti meidän
-kaikkien henkemme, -- eikö hän ollut merimies?"
-
-"Se oli drotsi Pietari Hessel!" sanoi musta ritari. -- "Ja renki, joka
-teitä palveli, oli hänen aseenkantajansa, poika, jolla on terävät
-korvat."
-
-"Kirottua!" huusi toinen toisensa jälkeen.
-
-"Siinä melussa ja sekasorrossa olin minä sekä sokea että kuuro",
--- alkoi mestari Grand puhua -- "muuten olisin kyllä nähnyt oliko
-filistealaisia mukana. Laivassa en nähnyt ketään; mutta kuka oli
-se punavaippainen ritari, joka seurasi meitä sillalta ja ratsasti
-seikkailemaan ryövärien tai neitsyitten jälestä tai mitä maailmallista
-hassutusta lienee ollut?"
-
-"Se oli drotsi Pietari Hessel!" vastasi panssaroitu ritari. --
-"Missä teidän terävät silmänne ovat olleet, Mestari Grand? Meidän
-kuolemanvihollisemme istui tänäpäivänä peräsimessä, ettekä te tunteneet
-häntä; huomenna hän istuu hallituksen peräsimessä ja tuntee teidät."
-
-"Kuolema ja kirous! -- Kaikki on hukassa! -- Me olemme petetyt!" --
-huudahti toinen toisensa perästä, ja tavaton hälinä syntyi.
-
-"Ei vielä!" -- sanoi panssaroitu ritari rauhallisesti, korottaen
-ääntänsä. -- "Niin kauan kuin Danehove pysyy pystyssä suojaa laki
-teitä. Minua suojaa vain tämä laki!" Tämän sanoessaan hän kumahutti
-suuren miekkansa lattiaan. "Sinä hetkenä, jona Danehove hajoaa,
-erotkaa! Puolen tunnin kuluttua minä olen taas vesillä. Vielä vain
-kolme sanaa kahden kesken teidän ja minun tulevalle herralleni!"
-
-Nuori herttua kiirehti levottomana esille, tarttuen kiivaasti ritarin
-rautakäteen. He astuivat molemmat pari askelta sivulle, ja salaperäinen
-ritari kuiskasi hänen korvaansa muutaman sanan, joita ei kukaan muu
-kuullut, mutta jotka saivat nuoren herttuan posket vaihtamaan väriä.
-Ritari katsoi häneen terävästi, löi häntä rauhoittavasti olalle päätään
-nyökäyttäen, silloin herttuan posket saivat taas entisen värinsä
-takaisin, ja rohkaistuneena hän teki pikaisen liikkeen miekkaansa
-tarttuakseen. Sanomatta enää sanaakaan, kookas, mustapanssarinen herra
-kumarsi seurueelle ja astui varmoin, rauhallisin askelin ovesta ulos.
-
-Yleinen äänettömyys seurasi. Nuori herttua näytti kaikin voimin
-koettavan tukahuttaa levottomuuttaan ja tuskallisia aavistuksiaan.
-Hän tarttui äkkiä pikariinsa. "Eläköön uskollinen, valpas ystävämme!"
--- sanoi hän. -- "Kunhan hänen paluumatkansa olisi onnellinen! Hän
-on tänä päivänä uskaltanut paljon meidän tähtemme." Hän oli tuskin
-ehtinyt puhua loppuun ja viedä pikarin suulleen, kun ovi avautui ja
-drotsi Pietari Hessel astui sisään vanhan Henner Friserin kanssa.
-Heitä seurasi joukko porvareita ja merimiehiä, jotka kulettivat
-keskenään vangittua kamariherra Raanea. Vanha Henner talutti kädestä
-tyttärentytärtään. Tämä heitti ystävällisen silmäyksen ovelle, johon
-aseenkantaja Klaus Skirmen oli jäänyt seisomaan, herransa tulipunainen
-viitta käsivarrella. Nuori aseenkantaja näytti hämmästyvän nähdessään
-lukuisat vieraat herrat, hänen silmänsä siirtyivät äkkiä pois somasta,
-mustasilmäisestä tytöstä ja seurasivat jännitetyn tarkkaavasti jokaista
-herransa ilmettä ja liikettä.
-
-Nuoren drotsin astuessa sisään, herttua Waldemar ja kaikki ritarit
-asettivat nopeasti kohotetut pikarinsa takaisin pöydälle ja katselivat
-hämmästyneinä toisiinsa. Drotsi Pietari ei ollut huomaavinaan
-hämmennystä, jonka hänen tulonsa oli saanut aikaan. Hän tervehti seuraa
-ritarillisella kohteliaisuudella. "Hyvät herrat!" sanoi hän iloisella
-ja luontevalla äänellä -- "huomaanpa tulleeni kylliksi ajoissa
-ehtiäkseni tervehtiä teitä omassa puvussani ja saadakseni kiittää
-teitä hyvästä matkaseurasta. Minulla oli omat syyni matkustaessani
-merimiehenä seurassanne, toivoakseni ei kukaan korkeista herroista
-sitä paheksi. Minä iloitsen siitä, että minulla on ollut onnellisena
-perämiehenä tilaisuus pelastaa niin monta tärkeää isänmaanystävää
-hukkumasta. Minä olisin heti maalle noustessani kiittänyt teitä teidän
-luottamuksestanne, hyvät herrat, mutta minut esti siitä pieni, ikävä
-seikkailu, joka nyt kuitenkin on onnellisesti voitettu."
-
-Nuori herttua oli sillä aikaa toipunut hämmästyksestään. Hän vastasi
-drotsin tervehdykseen ruhtinaallisella arvokkuudella ja sanoi yhtä
-kohteliaalla äänellä: "Te teitte kauniisti tullessanne takaisin meidän
-luoksemme, drotsi Hessel. ja suodessanne meille tilaisuuden lausua
-Teille kiitoksemme. Vasta äsken saimme kuulla teidän olleen mukanamme
-laivassa, vaikka tuntemattomana, ja että te olitte se reipas merimies,
-joka tarttui niin onnellisesti peräsimeen. Minä uskon, että huolimatta
-eriävistä mielipiteistämme monessa asiassa, te tulitte tänä päivänä
-matkatoveriksemme pakosta tai sattumalta, ettekä missään salatussa
-tarkoituksessa. Vastaanottakaa siis senvuoksi minun ja minun ystävieni
-kiitokset, ja juokaamme, niinkuin juuri oli aikomuksemme, tämä pikari
-pohjaan teidän terveydeksenne!" Herttuan viittauksesta ojensi toimelias
-kokki heti drotsille pikarin viiniä, ja Jaakko kreivi antoi jäykän
-kohteliaasti hänelle paikkansa herttuan oikealla sivulla, pyytäen häntä
-istumaan.
-
-Mutta kukaan ei näkynyt aikovan tyhjentää ehdoitettua
-tervetuliaismaljaa. Drotsi Pietari huomasi sen ja alkoi heti puhua:
-"Minä kiitän teitä, hyvät herrat aiotusta kunnianosoituksesta! Mutta
-suokaa minun perämiespalkaksi pyytää teiltä se suosion osoite,
-että saan juoda ensimäisen pikarini täällä Fyenin pohjalla herttua
-Waldemarin ja Jaakko kreivin ja kaikkien näiden kunnioittavien herrojen
-kanssa Danehoven rauhallisen ja onnellisen toiminnan, sekä isänmaan ja
-laillisen kuningashuoneemme menestykseksi." Tämän sanottuaan tyhjensi
-hän pikarin ja asetti sen ylösalaisin pöydälle. "Jokainen isänmaan
-ystävä, joka on samaa mieltä minun kanssani, ei suinkaan epäile
-täyttää pyyntöäni!" lisäsi hän. Kaikkien katseet kohdistuivat herttua
-Waldemariin ja Jaakko kreiviin, ja kun nämä molemmat herrat, vaikkakin
-suuttumustaan salaten, kuitenkin äänettöminä tyhjensivät pikarit,
-asettaen ne ylösalaisin pöydälle, tekivät kaikki ritarit samoin.
-
-Paksu kokki hymyili veitikkamaisesti. -- "Saipa siitä kunniallinen
-juomani kitkerän lisäkkeen", kuiskasi hän mestari Grandille.
-Hengellinen herra sähisi suuttumuksesta. Hän ei vielä ollut kohottanut
-pikaria suulleen, vaan puristi sitä kädellään, niin että viiniä
-heilahti sormille, ja äkkiä hän heitti kiivaasti sen kivilattiaan.
-"Minua ei pakoiteta orjamaisiin suosionosoituksiin!" huudahti hän
-suuttuneena: -- "Joka mies tässä maassa tuntee minun suhteeni,
-Roeskilden tuomiorovastina, kuningas Eerik Kristofferinpoikaan ja
-tietää, että Slagelsen Pyhä Mikaelin kirkko, joka kuuluu Roeskilden
-tuomiorovastikuntaan, on häpeällisesti ryöstetty minulta. Koska minä
-en ole pelännyt panna julkista vasta lausetta kuninkaan laitonta
-sekaantumista vastaan minun virkaoikeuksiini, niin en minä nyt
-myöskään pelkää lausui suoraan ja avonaisesti hänen drotsilleen, että
-minä ennemmin näen janoa tuomiopäivään asti, kuin juon tippaakaan
-teeskennellen ja kurjasti madellen maallisen ylivallan ja vääryyden
-kunniaksi."
-
-"Siinä minä yhdyn korkeasti oppineeseen herra tuomiorovastiin!"
--- sanoi Jaakko kreivi kovaäänisesti, töytäisten pitkän miekkansa
-voimakkaasti lattiaa vasten. -- "Täällä on jokaisella oma vapautensa,
-eikä kukaan voi pakoittaa meitä juomaan muuta maljaa, kuin mitä
-haluamme. Minä join vain senvuoksi, että olin janoinen ja viini
-hyvää. Minä en ole myöskään teeskentelijä enkä matelija, eikä kukaan
-rankaisematta saa kutsua minua maankavaltajaksi."
-
-"Minä en ole tahtonut pakoittaa ainoatakaan ihmistä teeskentelemään,
-enkä ole syyttänyt ketään näistä herroista niin suuresta rikoksesta
-kuin maankavaltamisesta!" alkoi drotsi Pietari rauhallisesti puhua.
-"Tanskassa on vielä, Jumalan kiitos, ajatus ja sen rohkeinkin
-lausuminen vapaata, kun ei vain maalakia rikota, eikä minusta
-yksikään tanskalainen mies ole isänmaan vihollinen senvuoksi, ettei
-hän voi yhdistää yhteistä toivettamme isänmaan menestymisestä omaan
-persoonalliseen mieltymykseensä kuningassukua kohtaan! Nykyisinä
-levottomina ja onnettomina aikoina, täytyy meidän ikävä kyllä tyytyä
-siihen, että paraimpien Tanskan miesten mielipiteet monessa tärkeässä
-asiassa ovat eriävät. Mutta hyvät herrat ja maanmiehet!" -- lisäsi hän
-lämmöllä -- "Suonette anteeksi minulle, etten pidä mitään paikkaa, enkä
-mitään aikaa sopimattomana lausuakseni totista sanaa asiassa, joka on
-kaikille tanskalaisille yhteinen! Pian puoluekiihko ja riitaisuudet
-eroittavat parhaittenkin tanskalaisten sydämet toisistaan, ja kansa
-joutuu perikatoon näiden taistelujen vallitessa. Senvuoksi on yksi
-asia, jossa meidän kaikkien täytyy olla yksimielisiä, ja se on: pitää
-uskollisesti kruunun pyhyys ja majesteetti loukkaamatta, olkoon se
-sitten kenen päässä tahansa, jolle se lain ja oikeuden mukaan on
-annettu. Surullista kyllä, emme me, ihmisinä -- ritareina ja Jumalan
-sanan palvelijoina voi rakastaa ja kunnioittaa sitä henkilöä, joka
-kuitenkin on eroittamaton majesteetista. Mutta isänmaan uskollisina
-miehinä me olemme kuitenkin velvolliset käsin ja hampain puolustamaan
-majesteettia viimeiseen veripisaraan asti!"
-
-"Minä kunnioitan mielipiteitänne, drotsi Hessel, vaikk'en voi niihin
-yhtyä!" -- vastasi nuori Waldemar herttua kiivaasti, ja astui
-loukkaantuneen näköisenä pari askelta lähemmäksi häntä, huomaten
-harmistuneena ystäviensä joutuneen hämille: -- "Minä en tahdo
-väärinymmärtää sitä intoa, joka on saattanut teidän unhoittamaan
-missä olette ja kenelle puhutte; mutta minun täytyy pyytää teitä
-muistamaan, että me olemme täällä yleisessä majatalossa, ja että minä
-ja jalosukuinen Hallandin kreivi olemme täällä läsnä. Kuningassuvun
-sukulaisina olisimme me lähinnä oikeutettuja pitämään täällä
-liikuttavia puheita kapinasta ja majesteettirikoksista, jos sen
-pitäisimme välttämättömänä ja tarpeellisena. Jos teillä on jotain
-valittamista meitä vastaan, niin esittäkää se kansalle ja kuninkaalle
-Danehovessa, jonne te nyt kaikki kokoonnutte, ja jossa toivon rauhassa
-saatavan sovituksi meidän ja kuninkaallisen sukulaiseni väliset
-riitaisuudet! Mutta säätymme ja kunnia-arvomme nojalla pyydämme ja
-käskemme me teidät vaikenemaan, teillä ei ole oikeutta eikä valtaa
-loukata minua tai minun ystäviäni ja turhilla neuvoillanne muistuttaa
-meitä uskollisuudesta Tanskan kruunua kohtaan! -- Ja nyt ratsujen
-selkään, hyvät herrat! Tänne me emme enää kauvemmaksi jää antamaan
-aihetta riitaisuuksiin, jonka tämän kuninkaan ja kuningattaren
-innokkaan ystävän ensiksi ja etupäässä olisi pitänyt ymmärtää."
-Viimeiset sanat lausuttiin katkeralla ja pilkallisella äänellä, ja ne
-loivat nuoren ritarin kasvoille ivallisen hymyn.
-
-"Hyvä on!" sanoi Jaakko kreivi kömpelösti ivaten -- "jätämme tällä
-kertaa miehekkäälle nuorelle herra drotsille taistelukentän, koska
-siinä on kapakka, jossa taistellaan vain sanoin ja joka tapauksessa
-nyrkeillä ja tyhjillä haarikoilla. Kun ensikerran tapaamme
-kunniakkaammalla taistelukentällä, herra drotsi, ette taida olla niin
-taipuvainen opastamaan." Näiden sanojen jälkeen poistuivat molemmat
-ruhtinaalliset herrat tuvasta. Hengellinen herra, kokki ja ritarit
-seurasivat heitä. Hevoset olivat jo jonkun aikaa seisoneet satuloituina
-oven edessä. Aseenkantajat kiirehtivät pitelemään herroille jalustimia,
-ja heti senjälkeen ratsasti lukuisa ritariseura nauraen ja äänekkäästi
-puhuen Middelfartin katuja pitkin.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-
-Nuori drotsi seisoi ääneti ja mietteisiinsä vaipuneena vierastuvassa
-ja näkyi tuumivan olisikohan hän liiaksi kiivastunut. Vanha Henner
-oli rauhallisesti, mutta mitä suurimmalla osanotolla seurannut
-jokaista hänen sanaansa ja koko hänen esiintymistään. Porvarit ja
-kalastajat olivat myöskin esimiehensä esimerkkiä noudattaen olleet
-korkeitten herrojen riidan mykkinä todistajina. Klaus Skirmen oli
-jäänyt seisomaan ovelle, kadottamatta näkyvistään herransa kasvoja,
-vaikka hän välillä vilkaisikin sivulleen pieneen, mustatukkaiseen
-Åseen, joka katseli uteliaasti, veitikkamaisilla silmillään hienoja
-vieraita. Vangittu, viekas kamaripalvelija oli käyttänyt hyväkseen
-huomiota, jota yleisesti osoitettiin kovaäänisille herroille. Hänen
-salaisesta viittauksestaan oli Martti kokki, joka näkyi tuntevan hänet,
-suurella keittiöveitsellään, jota kantoi vyössään, muitten huomaamatta
-katkaissut hänen siteensä. Tätä hän ei kuitenkaan voinut käyttää
-hyväkseen niin kauan kuin ihmisjoukko teki ulospääsyn mahdottomaksi,
-jonka vuoksi hän jäi rauhallisesti seisomaan, kädet ristissä selän
-takana, niinkuin olisi hän ollut vielä sidottuna. Sitten vasta, kun ovi
-oli auki ja oli kylliksi tilaa, livahti hän äkkiä vahtiensa käsivarsien
-alitse, ja oli kadonnut ovesta.
-
-"Mitä? Sen saatana! Pääsikö hän karkuun?" huusivat hämmästyneet
-kalastajat ja juoksivat hänen jälkeensä.
-
-"Seis, antakaa hänen mennä!" huudahti drotsi Pietari äkkiä ja pysäytti
-heidät. "Parempi on antaa hänen paeta. Hän olisi kuitenkin heti päässyt
-vapaaksi. Nyt hän ei uskalla kovinkaan pian palata hoviin, ja meillä on
-yksi petturi vähemmän joukossamme."
-
-Kalastajat seisoivat vielä valmiina ryhtymään takaa-ajoon.
-
-"Tehkää niinkuin herra sanoi! Antaa sen saatanan mennä menojaan!" --
-sanoi vanha Henner Friser. "Sen poika saipparan voi vaikka ilmaan
-puhaltaa. Ei hän miestä peloita! Kun hänet vielä kerran saamme
-käsiimme, niin nitistämme heti paikalla häneltä kaulan poikki. Antaapa
-nyt miehen jänistää!"
-
-Sen puheen näkyivät kalastajat ymmärtävän, ja jäivät seisomaan.
-
-"Nyt kiitos teille, reippaat miehet, avustanne ja osanotostanne tähän
-asiaan!" puhui drotsi Pietari. -- "Menkää nyt kukin kotiinne ja pysykää
-rauhallisina! Ryöväreitä ei nyt tarvitse pelätä, ja minä vastaan
-urhoollisen esimiehenne turvallisuudesta!"
-
-"Hänen päästään ei pidä kenenkään hiuskarvaakaan korventaman, niinkauan
-kuin merisianpyydystäjiä on olemassa Melfartin salmella!" -- vastasi
-nuori kalastaja.
-
-"Jos hän joutuu satimeen kuninkaallisen aseenkantajan tähden, jonka me
-heitimme roistojen kuoppaan" -- sanoi aseseppä Troels -- "niin kyllä
-me kiltaveljet häntä suojelemme. Kaksitoista meistä vartioi taloa
-tämän yön, ja jos hänen täytyy paeta, on veneen luona kuusi miestä,
-äyskäreillä ja tuluksilla varustettuina."
-
-"Oikein, lapset, oikein!" -- vastasi vanha Henner. -- "Menkää
-vain! Sitä asiaa ajattelen. Ehkä ennen aamunkoittoa saatte tiedon
-päätöksestäni."
-
-Hänen viittauksestaan poistuivat porvarit ja kalastajat tuvasta. Sitten
-tarttui vanhus kiihkeästi drotsi Pietarin käteen. "Jumala ja Pyhä
-Kristian siunatkoot teitä, jalosukuinen nuori herra, kaiken sen edestä,
-mitä olette tehnyt minulle ja pikku Åselleni tänä iltana!" -- sanoi
-hän liikutettuna. "Olen roisto, jos sen milloinkaan unohdan. Sitä mitä
-puhuitte näille ylhäisille heittiöille, en myöskään hevillä unohda; se
-on liikuttanut vanhaa, syntistä sieluani melkein enemmän kuin jaksan
-kestää." Pikku Åsea näkyi ihmetyttävän se hillitty, mutta voimakas
-liikutus, joka kaikui isoisän äänestä, niin tavallisuudesta eroava se
-oli. Tämä huomasi samassa tytön hämmästyksen ja päästi äkkiä ritarin
-käden. "Meneppäs nyt maata, lapseni!" -- sanoi hän tyynesti -- "ja nuku
-rauhallisesti siksi kunnes kutsun sinua! Elä uneksi ryöväreistä tai
-muista paholaisista! Tämä käsi on ennen kurittanut mahtavampiakin! Nyt
-se ei ole enää niin valmis kurittamaan. Se alkaa jo valikoida roistoja.
-Mutta maailma on suuri, ja jos me emme enää saa olla täällä rauhassa,
-niin kyllä keinot keksitään. Nyt, hyvää yötä, lapseni! Rukoile Jumalaa
-ja meidän omaa suojeluspyhimystämme Pyhää Kristiania suojelemaan meitä!
-Nyt joudu nukkumaan!"
-
-"Rakas isoisä, anna minun ensin katsoa sinun haavaasi!" pyysi pikku Åse
-rukoilevasti, ja tarttui sydämellisesti hänen käteensä, suudellen sitä.
-
-"Ei toki, lapseni! Niistä hyttysenpuremista ei tarvitse puhua! Etkö
-kuullut mitä sanoin?"
-
-Vanhuksen ankara ääni, ja äänettömyys, jolla tyttö näkyi aikovan
-häntä totella, osoittivat, että vanha isoisä ei ollut tottunut
-vastustelemisiin. Tyttö viivytteli vielä. Vanhus katseli
-tarkkaavaisesti tyttöä ja huomasi tämän heittävän pikaisen, osanottavan
-silmäyksen ovelle, jossa nuori aseenkantaja yhä seisoi. "Se on totta,
-nuorukainen tuolla oven luona -- ei ole vielä saanut illallista, ja
-hän on kuitenkin rehellisesti sen ansainnut; ilman häntä emme olisi
-löytäneet sinua. Mene sinä Åse, ja pidä huolta hänestä keittiössä!"
-
-"Tule, Klaus Skirmen!" -- sanoi Åse riemuissaan ja niin
-tuttavallisesti, kuin olisivat he olleet jo kauan tuttuja. Hän juoksi
-ovelle nuorukaisen luokse, tarttui hänen käteensä ja veti hänet
-iloisena mukaansa keittiöön.
-
-"Ihmeellinen lapsi!" mutisi vanhus puoleksi ääneen itsekseen -- "nyt
-hän on taas entinen pieni villikissa, ja nyt voi yksi sana saattaa
-hänet iloiseksi tai surulliseksi; mutta kun hän joutuu voimallisten
-uniensa valtoihin, ei syntisinkään tohdi himoiten katsoa häntä silmiin.
-Hm, hm, heikolla perustuksella on meidän voimamme!"
-
-Drotsi Pietari oli seisonut syviin ajatuksiin vaipuneena, eikä ollut
-huomannut mitä hänen ympärillään tehtiin. Hän oli ottanut esille
-povitaskustaan pergamenttikäärön ja tuijotti siihen jäykästi, mutta ei
-näyttänyt tietävän mitä luki.
-
-"Oletteko saanut ikävän kirjeen, jalo herra?" -- kysyi vanhus katsellen
-häntä osanottavasti, -- "tai luetteko iltarukoustanne? Jos sielunne
-puhuu taivaalliselle isällemme, niin en minä tahdo teitä häiritä, mutta
-näyttäisitte toki silloin iloisemman näköiseltä. Te olette nuori, ja
-tuskin lienee teidän omallatunnollanne vielä pahempia syntejä. Ei kai
-teidän tarvitse vilkaista taaksenne nähdäksenne seisooko paholainen
-irvistellen selkänne takana, silloin kun luette isämeitänne ja Ave
-Marianne?"
-
-"Mitä sanoitte, kunnon vanhus?" kysyi ritari hajamielisesti, piilottaen
-nopeasti pergamenttikäärön. "On jo myöhäistä, ja minä tarvitseisin
-lepoa. Vaivaloinen matka on rasittanut minua."
-
-"Tulkaa ensin virkistäytymään jalo herra! Paras vierashuoneeni odottaa
-teitä. Minulla olisi kyllä ensiksi sana sanottava teille, sillä Herra
-ties milloin toiste tapaamme. Mutta te olette väsynyt, ja minä näen,
-että teillä on tärkeämpiä asioita mielessänne. Tulkaa, herra drotsi!
-Ette kai ylenkatso haarikkaa hyvää, tanskalaista kotiolutta? -- Mitä
-hemmettiä! Ovatko nuo vihaiset herrat muuttaneet olueni viiniksi?
--- Samapa se, hyvin he siinä tekivät!" He istuutuivat nyt molemmat
-Martti Madsvennin puoleksi tyhjennetyn ryytiviinimaljakon ääreen. Kun
-pikarillinen voimakasta viiniä oli virkistänyt heitä, alkoi vanha
-Henner taas puhua: "Te puhuitte hyvin hyvästi tänä iltana, jalo herra!
-Minun jalosukuiset vieraani pitivät puhettanne sopimattomana, ja te
-itse malttamattomana; mutta te sanoitte hyvän sanan aikanaan minulle ja
-monelle muulle. Niin, te olette oikeassa, jalo herra! Kruunu on pyhä,
-kantakoon sitä kuka tahansa, ja kuningas on voideltu mies: eikä kukaan
-saa rankaisematta kohottaa kättänsä häntä vastaan, olkoon hän sitten
-vaikka itse saatana, jonka meidän Herramme ja Jumalamme on joksikin
-ajaksi asettanut ajalliseksi kurittajaksemme."
-
-"En suinkaan minä sitä sanonut, vanhus!" -- keskeytti hänet drotsi
--- "mutta se melkein oli tarkoitukseni; -- mitenkä sinä nyt siihen
-johduit? Tunsitko sinä nuo herrat?"
-
-"Kuka ei tuntisi rohkeaa Waldemar herttuaa ja uhmailevaa Jaakko
-kreiviä?" -- vastasi Henner. -- "Heidän hyvät ystävänsä minä myöskin
-tunnen; ei ole kenellekään salaisuus mitä he kantavat kilvessään.
-Tätä Roeskilden tuomiorovastia sanotaan peloittavan oppineeksi
-mieheksi. Mutta taivas varjelkoon meitä hänestä! Hän on mieleltään ja
-kieleltään täydellisesti vanhan arkkipiispa Jaakopin kaltainen, jonka
-kuninkaan isä vangitsi ja joka julisti maan ja valtakunnan pannaan.
-Pitkä, isonenäinen rovasti on samaa sukua. Mutta siitä ei uskalla
-puhua ääneen, ja kuitenkin sen tiedätte te ja jokainen, että tuolla
-saatanan arkkipiispalla oli silloin sormensa mukana leikissä, kun pyhä
-ehtoollinen löi Kristoffer kuninkaan sydämen palasiksi."
-
-"Sinä olet oikeassa, vanhus, ikävä kyllä!" -- sanoi drotsi Pietari --
-"tämä uppiniskainen mestari Grand on Jaakko Erlandsenin sukua sekä
-syntyperältään että ajatustavoiltaan. Hän on viisain heistä kaikista,
-vaikka onkin yltiöpäisyydessään kiivas ja suurisuinen." Hän oli ottanut
-esille pergamenttikäärön ja tarkasteli sitä. "Tunnetko sinä ritari Tyko
-Abilgaardin, herttuan drotsin?"
-
-"Kyllä tunnen, se oli sama ylpeä sileänaamainen herra, joka istui sillä
-paikalla, missä te nyt istutte, hänellä oli yllään papukaijan viheriä
-takki ja vaippa. Minä tunsin heidät kaikki."
-
-"Ritari Lave Litle ei ollut täällä, Jumalan kiitos", -- sanoi drotsi
-Pietari tukahuttaen huokauksen. -- "Litlen suku on jaloa juurta, kunhan
-vain kaikki olisivat vanhan Jon ritarin kaltaisia. Ei koko Tanskassa
-ole sen uskollisempaa miestä, ja kuitenkin hänellä olisi syytä valittaa
-samasta vääryydestä kuin näillä sukulaisillaan."
-
-"Emme voi tuomita heitä liian ankarasti, jalo herra!" alkoi Henner
-taas puhua. -- "Ritari Lave tuli eilen Beltin ylitse. Oli sääli
-nähdä miestä, hän oli varmaankin käynyt sukulaistensa luona. Sen
-näki hänestä. Häväistys on raskas risti. Vanha Palle kuuluu siellä
-menettäneen järkensä. Ja entä uljas, ylpeä Stig Andersen itse -- häntä
-ajatellessani sydämeni puristuu kokoon. Suurempaa sotapäällikköä ei
-Tanskalla ole ollut sitten Pohjois-Albingen kreivi Albertin ja Waldemar
-Seierin aikojen: häntä saa Ruotsin mahtava kuningas Latolukkokin
-kiittää kruunustaan. -- Oi, herra drotsi! kun ajattelen hänen
-asemaansa, mustuu maailma silmissäni. En voisi hänen sijassaan sanoa
-kruunua pyhäksi, kun näen vaimoni kunnian tahraajan kantavan sitä
-päässään, kuin paholaisen pukinsarvillaan."
-
-"Ja kuitenkin, urhoollinen Henner, täytyisi sinun sanoa niin, jos
-olisit hänen sijallaan, ja isänmaa olisi sinulle sinua itseäsi
-rakkaampi, ja sielusi autuus kalliimpi kuin kosto."
-
-"Autuus!" jatkoi Henner synkästi -- "elkää puhuko niin varmasti ihmisen
-autuudesta, herra drotsi! Sitä ei piispakaan ottaisi vastuulleen.
-Luuletteko niin varmasti, että se mies on iankaikkisesti kadotettu,
-joka uskaltaa kohottaa kätensä kruunattua roistoa vastaan?"
-
-"Elkäämme tuomitko, ettei meitä tuomittaisi!" -- vastasi ritari ankaran
-totisesti. -- "Mutta viimeisenä saakoon se tuomiomme, jota ei yksikään
-ihminen tuomitse, ja jolla on tuomarinsa tähtien tuolla puolen."
-
-"Hm, hm, taidatte ehkä olla oikeassa, herra, kun on puhe laillisesta
-kuninkaasta, jonka kansa vapaasta tahdosta on valinnut, ja joka ei
-ole ryöstänyt itselleen kruunua veljenmurhan ja väärän valan kautta,
-niinkuin kuningas Aabel. Jos te tapaisitte sen miehen, joka ampui
-nuolen kuningas Aabelin rintaan, jalo herra, voisitteko katsoa
-häntä silmiin ja sanoa hänen olevan jumalattoman maankavaltajan ja
-kuninkaanmurhaajan, joka on iankaikkisen kadotuksen ansainnut?"
-
-"Mistä se johtui mieleesi, vanhus?" kysyi ritari pelästyneenä. --
-"Sanoinhan minä, ettei kenenkään pidä tuomita, ja kuitenkin --, sitä
-miestä tahtoisin vähiten tuomita, jonka vanhurskas tuomari tuolla
-ylhäällä valitsi hurskaan kuningas Eerik Waldemarinpojan kostajaksi,
-sekä syöksemään veljenmurhaajan Tanskan valtaistuimelta."
-
-"Se mies seisoo tässä edessänne, herra drotsi!" -- sanoi Henner Friser
-nousten seisomaan. "Tällä kädelläni ammuin nuolen, joka sattui kuningas
-Aabelin petolliseen sydämeen, -- tuolla riippuu teräsjousi, josta
-kuoleman ja kadotuksen tuomio suhahti veljenmurhaajalle."
-
-Kauhistuneena ponnahti ritari ylös ja katseli oudolla vavistuksella
-kookasta, voimakasta vanhusta, joka seisoi hänen edessään hämärtyvässä
-tuvassa kuin peloittava sankarihaamu. "_Sinäkö sen teit?_ vanhus",
-sai hän ponnistaen sanotuksi. "Anna minun olla ainoa ihmissielu, jota
-raskautat niin hirvittävällä salaisuudella, ja ole varuillasi, jos
-herttua Waldemar olisi tiennyt jousesi teon, niin ei ainoakaan mies
-maassa olisi voinut pelastaa sinua."
-
-"Se on minun pienin suruni!" -- vastasi vanhus. -- "Te ette ilmaise
-minua, sen tiedän, ja paitsi teitä ei kukaan maailmassa tiedä mitä
-vanha Henner ajattelee, kun keskiyöllä myrskyää niinkuin hurja
-metsästäjä nelistäisi kattoni ylitse, ulvovat koirat jälessään.
-Elkää luulko, että minä kadun elämäni parasta tekoa! Ei, kiitetty
-olkoon Jumala ja Pyhä Kristian! Minä en pelkää sitä hetkeä, jona
-seison kuningas Aabelin kanssa Herran tuomioistuimen edessä. Ja
-kuitenkin, herra ritari, on niin omituista ajatella riistäneensä
-sielun armonajasta ja syösneensä syntisen kadotukseen ennenkuin hänen
-oikea hetkensä oli käsissä. Mutta se on vanhuuden-heikkoutta, -- sen
-kyllä tiedän; semmoiset ajatukset tulevatkin mieleeni vain yöllä.
-Kun päivällä katselen joustani, tunnen ylpeydellä, että tämä käsi on
-kuitenkin kerran pelastanut Tanskanmaan perikadosta. Niinkuin sanoin,
-ainoastaan yöllä tulen hentomieliseksi ja säälin sitä kuollutta
-saatanaa."
-
-"Rukoile Jumalaa hänen sielunsa puolesta!" -- sanoi ritari osanottavan
-levottomasti.
-
-"Ei, sitä en voi, herra drotsi, eikä se kannattaisi. Mitä tein
-hänen edestään voimakkaalla kädellä, sen tein. Mutta kaikki on
-turhaa: hän on tuomittu iankaikkiseen kadotukseen. Minä työnsin
-poltetusta tammesta tehdyn kuusi kyynärää, pitkän seipään hänen
-mädänneen ruumiinsa läpi Gottorpin luona, mutta mitä apua siitä
-oli? Se ylpeä saatana ei kuitenkaan tahtonut nukkua suossa, eikä
-hän suo toisienkaan nukkua rauhassa. Olette kai joskus kuullut
-puhuttavan hänen öisestä ratsastuksestaan? Joka keskiyö ratsastaa
-hän pikimustalla metsästysoriillaan pitkin Gottorpin nummea, kolme
-tulista helvetinkoiraa kintereillään. Jumalan kiitos, minä en ole sitä
-itse nähnyt. Mutta aina keskiyöllä suhisee ja vinkuu minun korvissani
-niin että herään raskaimmastakin unesta. Ehkä tuo kaikki on vain
-taikauskoa ja lörpötystä, ja ehkä maatessani veri nousee päähäni. Mutta
-kolmeenkymmeneenkolmeen vuoteen en ole voinut sulkea silmiäni ennenkuin
-kaksi tuntia kirotun keskiyön jälkeen. Ja -- kuuletteko te? Herra! Nyt
-taas suhisee ja vinkuu." Hän piteli molempia käsiään korvillaan ja
-puisteli harmaata päätään levottoman ja tuskaisen näköisenä.
-
-"Onneton vanhus!" sanoi ritari -- "enpä usko veren eikä kuolleen
-olevan syynä rauhattomuuteesi. Minä uskon ennemmin, että rehellinen
-sydämesi salaisesti epäilee oliko työsi oikeudenmukainen ja Jumalalle
-otollinen. Neuvottele asiasta jonkun hurskaan papin kanssa, ja etsi
-rauhaa siltä Herralta, joka totisesti yksin sen voi antaa ja ottaa!
-Mutta sinun täytyy nyt myöskin huolehtia ajallisesta rauhastasi
-ja turvallisuudestasi -- ei vain tämän asian tähden, mutta senkin
-tähden, mitä tänään tapahtui. Tiedämmehän me molemmat, ettei se
-ollut kamariherra Raane, vaan mahtavampi mies, joka oli valinnut
-sinun viattoman Åsesi uhrikseen. Minä tunnen kyllä hänet! Minut hän
-viisaana säästää, mutta hän ei luovu aikeestaan, sen vuoksi että on
-kerran epäonnistunut. Roistojen kuoppaan heitetystä aseenkantajasta
-voi sinulle koitua ikävyyttä ja vaaraa. Minulla on vain yksi neuvo,
-vanha Henner! Sinun täytyy ennen päivän koittoa lähteä tytön kanssa
-Beltin yli. Myötä täällä talosi ja omaisuutesi. Mutta lähde viipymättä
-Harrestrupiin voutini luokse, minä annan kirjeen mukaasi. Hän antaa
-sinun asuttavaksesi Finnerupin tyhjän metsätorpan. Siellä olette sinä
-ja Åsesi turvassa. Tuuli on hyvä. Elä mieti liian kauan!"
-
-Vanhus oli istuutunut penkille, hän nojasi kyynäspäillään pöytään,
-ja painoi korkean otsansa käsiinsä. "No niin! Minä seuraan teidän
-neuvoanne ja otan kiitollisuudella vastaan tarjouksenne, jalosukuinen
-nuori herra!" -- sanoi hän päättäväisesti ja nousi. -- "En tee sitä
-tämän harmaan pääni tähden: vaikka se olisi tuomittu pyövelin kirveen
-katkaistavaksi, niin en minä nyt vanhoilla päivillä pakenisi sitäkään
-häpeää. Mutta tyttö on pelastettava. Hän on minun silmäteräni ja
-sieluni ilo, -- hän on hyvä ja viaton. Hän ei edes itse ymmärrä
-levottomia uniaan. Suokoon Jumala, etteivät ne milloinkaan toteutuisi!
-Hänet tahdon pelastaa, -- ja te olette oikeassa, aika on täperä. Te
-olette myös osoittanut minulle rauhan tien, herra drotsi, ja minä aion
-noudattaa sitä. -- Minä lausun maallisille puuhille hyvää yötä ja
-menen teidän metsänvartija-taloonne sovittelemaan suhteeni Jumalaani
-ja tuomariini parhaan mukaan!" Näin sanoen hän pudisti vakuuttavasti
-ritarin kättä ja poistui ulos järjestämään mitä oli tarpeen pakoa
-varten.
-
-Drotsi otti nopeasti esiin sen pergamentin, jota hän äsken oli lukenut.
-Hän repäisi siitä kirjoittamattoman liuskan ja kirjoitti siihen
-hopeisella kynällä, joka hänellä oli mukanaan, muutamia sanoja Viborgin
-luona sijaitsevan Harrestrupkartanonsa linnanvoudille. Tuskin hän oli
-päättänyt lyhykäisen kirjoituksensa, kun kauan pidätetty väsymys jo
-yllätti hänet. Kynä putosi hänen kädestään, ja suuret, pitkäripsiset
-silmäluomet sulkeutuivat vastoin hänen tahtoaan, ja vähitellen hän
-penkillä istuen, vaipui nojalleen taaksepäin, selkä seinää vasten.
-Niin istui hän vähän aikaa puoliuneen uupuneena, ja näytti kuin hän
-unessa olisi tekemisissä jonkun rakkaan ja ystävällisen olion kanssa.
-Hento valaistus laskeutui melkein loppuunpalaneesta kynttilästä hänen
-nuorekkaille, mutta lujille ja melkein ankarille kasvoilleen, jotka
-nyt kuitenkin hymyilivät ystävällisesti, hänen oikealla kädellään
-pidellessään punaisista rubiineista muodostettua kukkakiehkuraa, jota
-hän kantoi kaulallaan vaatteidensa alla kätkettynä ja jossa riippui
-yksi ainoa meripihkahelmi, nähtävästi joskus naisen kaulanauhaan
-kuulunut. Hänen vasen kätensä lepäsi vielä tukevasti ja ikäänkuin
-puolittain tietoisen huolehtimisen määräyksestä pergamentilla,
-joka oli levitettynä hänen edessään pöydällä. Hän uinaili vielä
-rauhallisena tässä asunnossa, kun ovi avautui hiljalleen ja sisään
-tirkistelivät kasvot, jotka, vaikka niitä puolittain peitti kulunut
-kalastajalakki, kuitenkin punaisesta untuvaisesta huuliparrasta
-sekä viekkaasta ilmeestä voi tuntea kamariherra Raanen kasvoiksi.
-Hän oli kokonaan puettu kalastajaksi, hän jätti oven selkoselälleen
-ja hiipi varovaisesti huoneeseen. Hän läheni varpaillaan pöytää,
-jolla ritarin vasen käsi vielä varjeli papereita. Heitettyään
-tutkivan katseen nukkujaan, kamariherran pienet, harmaat silmät
-kiinnittivät uteliaan huomionsa kirjeeseen. Hän säpsähti ja koetti
-salaa sipaista pois sen, mutta ritari liikahutti oikeata kättään,
-ja luihu vaaniskelija vetäytyi nopeasti takaisin. Hän läheni taas
-varovaisesti. Jännitetyllä tarkkaavaisuudella hän vielä kerran katsoi
-kirjettä ja kalpeni nähdessään oman nimensä pitkässä nimiluettelossa,
-jossa oli päällekirjoitus: "Salaliittolaisia." Hän hapuili kädellään
-tikaria, jonka kirkas hopeakahva pisti esiin hänen povitaskustaan,
-mutta hän näkyi alkavan aprikoida, kun hän samassa huomasi myöskin
-pienen, Harrestrupin linnanvoudille osoitetun kirjelapun; hän näytti
-hämmästyvän lukiessaan sitä, ja voittoisa hymy kasvoillaan hän livahti
-ulos ovesta yhtä ääneti kuin oli tullutkin.
-
-Kohta sen jälkeen heräsi drotsi Pietari täydellisesti virkistyneenä
-lyhyestä uinahduksestaan, ja kuuli tuvasta kovaa hälinää, minkä saivat
-aikaan äänekäs nauru, kulkustenkilinä sekä raudoitetut saappaankorot,
-helisevine kannuksilleen. Hän rävähytti auki silmänsä ja näki suuren,
-tukevan ja melkoisen lihavan herran, jolla oli pyöreät, iloiset
-kasvot, sekä vahva ruskea huuliparta, joka todisti täysikypsää
-miehuusikää. Kantapäissään suuret kultakannukset, vieras herra asteli
-tukevasti kivilattialla ja leyhäytti reippain liikkein kyynärpäillään
-lyhyen viittansa taaksepäin, jolloin näkyviin tuli komea ritaripuku
-sekä parit välkkyviä kultaketjuja. Hän asteli tuvassa edestakaisin
-iloisesti keskustellen kahden muun koruttomammin puetun ritarin sekä
-erään pitkän, rakenteeltaan epäsuhtaisen henkilön kanssa, jonka
-lyhyt kulkusnuttu, ja huippukärkinen lakki niskaan laskeutuvine
-ketunhäntineen, osoittivat hänet hovinarrin aivoaseman omistajaksi.
-
-Hämmästyneenä sieppasi nuori drotsi ensin pergamenttikirjeen, joka
-oli levällään hänen edessään, sekä pisti sen povitaskuunsa. Sitten
-hän nousi, tervehti vieraita herroja kohteliaasti sekä pyysi anteeksi
-ettei ennen ollut huomannut heitä. "Jos oikein näen" -- hän lausui, "on
-minulla kunnia tervehtiä Holsteinin jalosukuista kreivi Gerhardia".
-
-"Aivan niin, herra ritari!" -- vastasi tukeva, iloinen herra --
-"ja jos minä en erehdy, olette Te sama ritari Pietari Hessel
-joka niin menestyksellä kilpaili kanssani viime vuonna Ruotsin
-kruunajaisturnajaisissa -- eikö niin? Ja nyt jo drotsi, kuten kuulin?"
-
-Ritari myönnytti kainosti kumartaen.
-
-"Kas tässä onnettaren suosikki, hyvät herrat!" -- jatkoi kreivi
-Gerhard kääntyen seuralaistensa puoleen: -- "Tämä nuori herra voi
-jo kehua päässeensä Tanskan hovissa suurempaan suosioon kuin minä
-tai joku suvultaan ruhtinaallinen läänitysmies. Hänellä on kauniin
-Agnes-kuningattaren värit, ja hän valvoo kuten näette uskollisena
-drotsina maan ja valtakunnan parasta."
-
-Vieraat herrat hymyilivät, ja pitkä hovinarri veti naamansa
-hullunkuriseen ihmettelyyn, samalla kiristellen kulkusiaan sekä
-kumartaen drotsin edessä niin että melkein nenä maata hipoi, jolloin
-ketunhäntä heilahti narrinhiipan yli ja lätkäytti ritaria käteen.
-
-Drotsi Pietari heitti välinpitämättömän katseen ilveilijään ja
-säilyttäen levollisen ryhtinsä kääntyi ruhtinaallisten herrojen
-puoleen. "Eikö ymmärtäväinen ja urhea kreivi Gerhard suo minulle
-sitä väriä, jonka olen ottanut omakseni" -- lausui hän, -- "ja
-ettekö usko minua sen arvoiseksi, herra kreivi! Jos niin on, voitte
-te vielä vapaasti tehdä totta epäyksestänne, mutta vain keihäin ja
-miekoin, ette ivasanoin tai hovinarrinne tyhjän kulkusten kilistelyn
-ja ketunhäntäilveitten avulla. Tavattoman ponnistelun jälkeen voitti
-väsymys minut hetkeksi, jos sen vuoksi en näytä teistä niin valppaalta
-maan ja kuninkaan palvelijalta kuin drotsin velvollisuus olisi, niin
-luotan kuitenkin valppauteeni kylliksi uskaltaakseni miekanmittelöön
-niin hyvin Teidän kanssanne kuin kenenkä tahansa ruhtinaallissukuisen,
-joka sanoo itseään Tanskan kuningassuvun ystäväksi."
-
-"Ymmärrätte kai sentään leikkiä, kunnon drotsi Hessel!" -- vastasi
-kreivi hyvänsävyisesti hymyillen. "Kaukana olkoon minusta halu loukata.
-Teidän kaltaistanne miestä! Elkäähän toki moittiko minua siitä, että
-totisesta sydämestä vihaan Teitä sen menestyksen takia, jonka olette
-saavuttanut erään tietyn naisen luona, ja kadehdin Teiltä viimeistä
-turnajaispalkintoanne. Mielihyvin suostun taisteluhaasteeseenne,
-murtaakseni taas tilaisuuden sattuessa peitsen kanssanne; sydämen
-ilolla tahdon kiistellä kanssanne asemastanne kauneimman naisen
-ritarina, -- mutta ilman pienintä vihamielisyyttä, herra drotsi,
-parhaassa ystävyydessä, iloisesti ja huvikseni kuten ainakin, kuten
-reipasten ja kunnianhimoisten ritarien tuleekin taistella. Elkää
-pahastuko tätä minun Pitkäsääri-Vanhustani!" -- jatkoi hän, osoittaen
-hovinarriaan. -- "Hänellä nyt on kerta kaikkiaan täydet vapaudet
-minun ja minun ystävieni luona, eikä hän mitään pahaa tarkoita.
-Täydellä kunnioituksella hyvää mainettani kohtaan puhuen en usko sen
-olevan niin löysissä minulla, paremmin kuin muillakaan, että joku
-etuoikeutettu narri voi sen pyyhkäistä pois ketunhännällään. Te itse
-ehkä tarvitseisitte sellaista miestä: näinä kovin vakavina aikoina
-on kyllä hyvinkin tarpeellista pitää palveluksessaan ilveilijää
-pilantekijänä, kun ei enää itse siihen pysty. On sitäpaitsi sekä
-kunniallista että kristillistä, arvelen, silloin tällöin sallia
-itseään muistutettavan siitä, että me kaikki kuitenkin olemme narreja
-Herramme edessä. Nyt toivon rauhaa ja hyvää ymmärtämystä!" -- Näin
-sanoen hän ojensi ystävällisesti kätensä drotsi Pietarille, ja nuori
-ritari vastasi iloiten sovittavaan kädenpuristukseen. Hän kuuli nyt,
-että kreivi Gerhard äskettäin oli seurueineen tullut Beltin yli ja oli
-matkalla Nyborgiin siellä Danehovella pidettävien juhlallisuuksien
-takia. Drotsi Pietarilla oli sama tie. Pian he sopivat yhteisestä
-matkasta ja päättivät lähteä liikkeelle heti kun kreivi seurueineen oli
-virkistäytynyt. Äskentulleiden vieraiden istuutuessa iloisina pöydän
-ääreen, jolla vielä oli runsaat annokset mitä he kaipasivat, jätti
-drotsi Pietari vierashuoneen. Hän meni keittiöön, missä tapasi Henner
-Friserin tyttärentyttärineen matkavalmiina. Hän antoi vanhukselle
-Harrestrupin linnanvoudille kirjoittamansa lyhykäisen kirjeen sekä
-kiiruhti matkaan. Vanha Henner tuotatti vielä aseensa ja varaksensa,
-joihin hän äänetönnä ja miettiväisenä pukeutui. Kädessään pitkä
-keihäänsä, friisiläinen nahkasuojus rinnallaan sekä nahkahihnasta
-riippuva vanha, ruostunut teräsjousi selässään, hän otti nyt hyvästiksi
-ritaria sydämellisesti kädestä ja sanaa sanomatta puristi sitä
-vakuuttavasti. Kyynelet tummissa silmissään pieni Åse tarttui drotsin
-käteen ja painoi sen huulilleen, voimatta sanoa muuta kuin: "Kiitos,
-herra ritari, onnea matkalle!" Drotsi taputti häntä ystävällisesti
-poskelle, ja nyt vasta hän huomasi tytön harvinaisen kauneuden sekä sen
-yhdistyksen ylevyyttä ja lapsellista yksinkertaisuutta, mikä noille
-pienoisille kasvoille antoi niiden ilmehikkäisyyden.
-
-Klaus Skirmen näytti myös valmistautuneen liikuttavaa hyvästijättöön
-Åsen kanssa, hän oli laatinut kasvoilleen reilun ilmeen, jotta ei
-näyttäisi hempeältä ja jotta se, mitä salaisesti tapahtui hänen
-sydämessään, ei pääsisi ilmi. Mutta tyttönen löi hänet pilaa tehden
-hansikkaallaan ritarikseen, ja silmiään pyyhkien hän riensi ulos
-keittiöstä.
-
-Ennen auringonnousua ratsasti drotsi Pietari kreivi Gerhardin ja tämän
-seurueen kera iloista leikkiä lasketellen Middelfartin katujen kautta.
-Klaus Skirmen ratsasti kappaleen jälempänä pienellä norlantilaisellaan
-kreivin raskastekoisen hovinarrin seurassa. Nuori reipas aseenkantaja
-katsahti vielä kerran taakseen laivasiltaa kohti. Siellä seisoi
-aseseppä Troels, ympärillään joukko porvareita ja merisianpyydystäjiä,
-kaikki ääneti ja vakavina katsellen pientä purjevenettä, joka vinhuvan
-myötätuulen mukana kiiti yli Beltin, ja josta Henner Friser sekä hänen
-tyttären-tyttärensä vielä liehuttivat heille ystävällisiä jäähyväisiään.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-
-Oli kaunis kevät-aamu. Kevyt aamusumu leijui yli niittyjen
-Kirkkaat kastehelmet päilyivät aamuruskoa heijastellen hienoissa
-hämähäkinverkoissa, äsken vihannoimaan puhjenneitten pensasten välillä.
-Ritarit olivat saapuneet eräälle kukkulalle aivan Middelfartin
-ulkopuolella. Aurinko nousi juuri heidän edessään, elähdyttäen ihanaa
-maisemaa, tuhansien ilakoivien leivosten viritellessä huolettomia
-virsiään heidän yllään. Matkaajien hiljentäessä täällä vauhtiaan,
-voidakseen oikein katsella kaunista näköalaa, ajoi täyttä nelistä
-heidän ohitseen pitkä, hontelo ratsastaja kalastajan tapaan puettuna ja
-kulunut lakki syvälle silmien yli vedettynä. Ritarit eivät olleet häntä
-huomanneet mutta Klaus Skirmen ratsasti kohta herransa luo "Se oli
-kamaripalvelija Raane, herra drotsi!" -- sanoi hän innokkaasti. "Hänen
-ohut ketunnenänsä pisti esiin lakin alta. Ajanko hänen jälkeensä?"
-
-"Ei ole tarpeellista!" -- vastasi drotsi Pietari ja rypisti otsaansa:
--- "jos hän aikoo _sitä_ tietä, tapaamme hänet kyllä ajoissa
-Nyborgissa".
-
-"Mutta jos hän puhuttelee ensiksi kuningasta, herra, niin tiedätte
-hyvin, kuinka käy!"
-
-"Sen kyllä tiedän", -- vastasi drotsi, -- "anna hänen ajaa!"
-
-Nuori asemies vaikeni, vetäytyen taaksepäin entiselle paikalleen
-kunnioittavan välimatkan päähän herrastaan ja hänen ylhäisestä
-seurastaan.
-
-"Ihana maa!" -- sanoi kreivi Gerhard, ilomielin silmäillen välkkyviä
-ja tuoksuvia niittyjä, jotka aamuauringon kultaamina ja hymyilevinä
-levisivät hänen eloisien ja vilkkaitten katseittensa alla.
-
-"Niin kyllä!" -- vastasi drotsi Pietari kaihoisan vakavana. -- "Jos
-kansa olisi yhtä onnellinen kuin maa on kaunis ja viehättävä katsoa,
-olisi Tanska vielä mainen paratiisi. Mutta me olemme tulleet maailmaan
-pari ihmispolven-ikää liian myöhään, jalo kreivi! Kunpa olisi saanut
-elää Waldemar Seierin nuoruusaikoina tai hänen suuren isänsä päivinä Ne
-olivat toisia aikoja!"
-
-"Ei yksin maa ole pysynyt samanaan, herra drotsi!" -- sanoi kreivi: --
-"onhan kansakin sentään pohjiltaan samaa. Nouskoonpa vain uudelleen
-keskuudessanne joku suuri Waldemar, niin teillä on taas entiset
-loistavat päivänne! Se loisto, jota Te nyt kaipaatte, sai kyllä
-usein kunnon esi-isäni kyyneliä vuodattamaan, eikä meillä Holsteinin
-kreiveillä ole suurta halua toivotella sitä ihanuutta takaisin; mutta
-olisinpa minä huono ritari, jos en osaisi minäkin ihailla tuota
-heleätä aikaa, enkä minä moiti ketään Tanskan miestä siitä, että hän
-sitä kaipaa. Mutta mitä sanotte nuoresta Eerik-prinssistä, pikku
-kuninkaasta, kuten meidän on häntä jo kutsuttava? Minä tiedän, että Te
-olette hänellä asemestarina, ja että hän on muka jo puoleksi ritari."
-
-"Häneen on yhä minun ja kaikkien tanskalaisten sydänten toivo
-kiintyneenä!" -- vastasi drotsi -- "ja jos Jumala suo, ei se ole
-häpeään joutuva. Jos hänen kerran suodaan valtikkaa hallita, niin
-vannon Teille vähintäin, ettei kukaan maassa ole rankaisematta
-harjoittava vääryyttä tai tekevä tihutöitä, ja se on jo suuri seikka.
-Eihän Tanska sentään aina vaadi suurta miestä valtaistuimelleen
-ollakseen onnellinen maa. Meidän aikanamme palaaviksi en odota niitä
-loiston päiviä, jolloin täällä oli voitettavana kuolematonta kunniaa;
-sadan vuoden kuluttua ei ehkä kukaan muistele niitä nimiä, joita nyt
-useimmin mainitaan Tanskan hoveissa. Mutta ne pylväät, jotka tukevat
-horjuvaa valtaistuinta, eivät kuitenkaan siinä turhaan pysy, vaikkapa
-ne hautaantuisivatkin sen raunioitten alle ja unhotettaisiin."
-
-"Keitä tarkoitatte noilla pylväillä, herra drotsi, -- paitsi
-itseänne?" -- kysyi kreivi Gerhard puolittain leikillisellä äänellä
-ja näytti kaikin mokomin liiaksikin tahtovan syventyä tähän vakavaan
-keskusteluun, niin vähän kuin se soveltuikin hänen mielialansa
-huolettomaan iloisuuteen.
-
-"Ikävä kyllä, en uskalla vielä lukea itseäni maan ja kuningashuoneen
-ansiollisiin miehiin", -- vastasi nuori drotsi kainosti -- "mutta
-jos kerran saavutan kunnon Jon Litlen ijän ja ymmärryksen, David
-Thorstensonin tai Pentti Rimordsoninpojan rohkeuden ja kyvyn, sekä
-oppineen mestari Martin, Antvorskovin priorin tiedot, niin toivon
-minäkin ansaitsevani nimen, jota ei ainakaan meidän aikanamme kukaan
-Tanskan ja sen kuningassuvun ystävä olisi unhoittava."
-
-"Kas niin, siinä on neljä kyvykästä ja kunnon miestä" -- vastasi
-kreivi. -- "Olen kuitenkin kuullut huhuttavan, että vanha Jon-ritari
-muka on tyly ja kovasydäminen talonpoikain vaivaaja."
-
-"Ankaran oikeudenmukainen mies hän on, ja siksi saakin hän huonot
-mainesanat tällaiselta veltolta ja kurittomalta aikakaudelta", --
-lausui drotsi kiihkeästi: -- "Hän ei tingi laista ja oikeudesta eikä
-pidä eroa talonpojan ja prelaatin välillä; mutta hän on yhtä viisas
-ja ajattelevainen kuin rohkea ja ankara: hänhän sai sovitetuksi
-arkkipiispa Jaakopin ja vapautti maan pannasta; hänhän oli välittäjä
-Ruotsin valtaistuinriidoissa ja sanoi Maunu-kuninkaalle karvaita
-totuuksia, eikä hän pelännyt riistää pois kapulaa suustaan oman
-kuninkaansa edessä, kun hän viime vuonna oli uskottuna miehenä
-prinsessan perintöjutussa; kunnollisempaa tai oikeamielisempää miestä
-ette nykyään voi Tanskasta keksiä."
-
-"Olkoon niin, minä kyllä tiedän, että hän on teidän
-valtiomies-ihanteenne", -- vastasi kreivi hymyillen -- "ja minä
-kunnioitan suuresti sitä miestä, mutta myöntäkääpä minulle ainakin,
-että se oppinut herra, jonka mainitsitte, on kaikesta hurskaudestaan
-ja opistaan huolimatta suuri narri. Uskon kyllä mielelläni hänet
-suureksi jumaluusoppineeksi ja filosoofiksi; mutta kun hän pääsee
-muinaisjuttuihin ja logicorum'iinsa, tai kuinka sitä sanotaan, niin hän
-ei pidä ensinkään väliä kenen kanssa hän haastaa ja melkeinpä voi saada
-maallikon hulluksi viisailullaan. Tulepas tänne, Pitkäsääri-Vanhus!
-Sinähän osaat meille näytellä, miten tuo oppinut herra esiintyy, --
-hän, jonka viime vuonna näimme Hennegaun kreivin luona -- hän joka
-juuri tuli Pariisista tehtyään jonkun tieteellisen keksinnön -- mestari
-Martti Mogensen" --
-
-"Maisteri _Martinus de Dacia_, liikanimeltään _Magnifilius_, se on
-meidän kielellämme: Suuren poika!" -- oikaisi puolioppinut hovinarri:
--- "Ei voi yksikään oppinut mies tyytyä kutsumaan itseään vain
-mestari Martti Mogenseniksi, käytyään Eiderin tuolla puolen." Nyt hän
-kohta laati kasvoilleen hullunkurisen koulumestari-ilmeen, pullisti
-vatsaansa, sekä alensi ääntään jonkunlaiseksi salaperäiseksi kuiskeeksi.
-
-"Juuri noin, tuossa mies onkin jo edessämme!" -- huudahti kreivi
-hymyillen. Hovinarri jatkoi edelleen samaan tapaan, alituiseen
-loogillisia solmusanoja käyttäen, puhettaan siitä, kuinka oli
-tärkeätä täydelleen tuntea Martti-mestarin _Modi siqnificandi_ hänen
-_Logicastaan_.
-
-Tämä Martti-mestarin koko olennon ja käyttäytymisen sekä
-kasvojenilmeiden ja äänen liioitteleva jäljittely huvitti kreivi
-Gerhardia erinomaisesti; hän nauroi niin että kyynelet juoksivat hänen
-silmistään, ja piteli vatsaansa. Molemmat hänen seuralais-ritarinsa
-nauroivat myöskin summattomasti, ja drotsi Pietarin täytyi
-hymyillä vasten tahtoaankin, vaikka tämä pila tuntui hänestä hyvin
-vastenmieliseltä ja suututti häntä. "Minun täytyy myöntää Teille,
-herra kreivi", -- lausui hän vakavasti heti kun yleinen naurunhohotus
-oli laannut sen verran, että hän sai sananvuoron, -- "että Teidän
-hovinarrinne ymmärtää todellakin täydelleen apinantaitonsa, jolla
-hän voi saada järkevät ihmiset naurettaviksi jäljittelemällä ja
-liioittelemalla kaikkia heidän henkilökohtaisia heikkouksiaan ja
-pikkuvirheitään sekä unhoittamalla pois kaiken, mikä on heissä jaloa ja
-kunnianarvoista ja mitä ei virnistyksin voi jäljitellä. Sitä sanottiin
-minun nuorena ollessani vääristelemiseksi, ja se rangaistiin vitsoilla
-ja ankaralla kurilla, kuten pahat poikamaiset tavat ja kepposet.
-Kuuluisa mestari Martti on minun korkeastikunnioitettu opettajani ja
-rippi-isäni, ja se, joka tämän minun sanani kuultuaan vielä pilkkaa ja
-halventaa häntä, saa minut kimppuunsa, niin kauan kuin minä suinkin
-jaksan kättäni ja ritarimiekkaani liikuttaa, -- vaikkapa sen tekisitte
-Te, jalosukuinen kreivi!"
-
-"Nyt minä saanen luvan hymyillä Teidän omalla kustannuksellanne, ankara
-herra drotsi!" -- vastasi kreivi, lakaten nauramasta. -- "Ollaanko
-Tanskassa vielä niin barbaarisia, ettei ensinkään ymmärretä vapaata
-eleitten taidetta eikä edes tahdota sallia muiden sillä huvitteleivan?
-Mitä Teidän oppineen rippi-isänne hyveet minua liikuttavat, kun minä
-tarvitsen vain hänen narrimaisuuksiaan edistääkseni viattomalla ja
-hyvänsävyisellä tavalla terveyttäni, saadakseni liikuntoa keuhkoilleni.
-Jos meidän senvuoksi täytyy tapella, herra drotsi, niin hyvä on; sekin
-voi aikanaan ja sopivassa tilaisuudessa tarjota minulle hupaisaa
-leikkiä. Mutta aamusella, paastoavin sydämin, en ikipäivinäni tappele
-pikkuseikkain takia. Tämän asian voimme suorittaa, jos Te tahdotte,
-syötyämme päivällistä Odensessa. Sallikaa minun kuitenkin vakuuttaa,
-että minä tunnen suurta kunnioitusta oppinutta Martti-mestarianne
-kohtaan sekä että minä vallan sydämestäni uskon hänet erinomaiseksi,
-kunnon mieheksi."
-
-"Sitä, mitä minä pidän kunniassa, en minä voi pitää pilkkanani", --
-vastasi drotsi Pietari kiihkeästi. -- "Se on ehkä tapa muissa maissa;
-mutta sitä me tanskalaiset, Jumalan kiitos, emme vielä ymmärrä."
-
-"Se juuri on puute koko Teidän elämässänne", -- vastasi kreivi --
-"ja siksi teitä usein, vaikka syyttä, pidetään tölppöinä, -- sehän
-osoittaa vain mielen tuoreuden ja keveyden puutetta. Te olette liian
-yksipuolisia niin ihailussanne kuin moitteessannekin. Ihmisluonto nyt
-ei kerran ole täydellinen. Vaatii totuutta ja kasvattaa nöyryyttä
-se taito, että aina osaa puolueettomasti huomata surkeuden niinkuin
-ihanuudenkin, sellaisenaan kuin molempia on kasaantunut runsaasti
-tähän kauniiseen ja hullunkuriseen maailmaan. En tunne yhtään ihmistä,
-jolla ei olisi myöskin paha ja naurettava puolensa, etevimmissä
-ihmisissä se kuitenkin selvimmin paistaa silmään; ja minun parhaatkin
-ystäväni saavat tyytyä siihen, että minä hymyilen sille, mitä huomaan
-heissä naurettavaksi, sillä minä muistan myös ansion mukaan heidän
-hyviäkin puoliaan. Saman vapauden minä annan myös itseeni nähden
-jokaiselle, joka minut tuntee, ja jos joskus haluatte hymyillä minun
-kustannuksellani, niin saatte nähdä, ettei se minua pahoita. Tule,
-Pitkäsääri-Vanhus, näytä tälle kunnon herralle, miten minä olen ja
-esiinnyn, kun minä kerran oikein todella tulen höyrypäiseksi."
-
-Hovinarri kumarsi satulassaan kunnioittavin ilmein, ja jäljitteli kohta
-hullunkurisin elein iloisia, hyvänsävyisiä kasvoja, joilla äkkiä nauru
-vaihtuu jännitetyksi vakavuudeksi, ja se taas hillittömäksi vihaksi.
-Tehostaakseen tätä ele-näyttelemistä sopivin liikunnoin, hän veti
-esiin pitkän puumiekkansa ja hosui poikkeuksetta koko seuruetta kuin
-raivohullu.
-
-"Lakkaa, lakkaa! Jo on kylliksi, Pitkäsääri! Sinähän pillastutat
-hevosemme, ja se on perhanan paha asia!" -- huusi kreivi, vaivalla
-hilliten orittaan ja samalla nauraen sekä hieroen vasenta käsivarttaan,
-johon hovinarri oli häntä kolahuttanut.
-
-"Niinkö Teidän hovissanne huvitteleidaan, herra kreivi Eipä minulla
-silloin ole syytä valittamiseen enempää kuin itsellännekään", -- sanoi
-nyt drotsi Pietari hymyillen -- "mutta tällä ette vielä ole todistanut
-minulle eriskummaisen huvittelunne kohtuullisuutta".
-
-Tyyntä pilaa lasketellen jatkettiin nyt matkaa Odenseen, missä kreivi
-Gerhard ja ritarit söivät päivällistä. Kun he jälkeen puolenpäivän
-alkoivat matkan Nyborgia kohti, näytti tuo pieni kiista unhoittuneen
-kokonaan. Kreivi ja drotsi Pietari olivatkin tulleet niin hyviksi
-ystäviksi, että he olivat lähettäneet seurueensa edellepäin, voidakseen
-kahdenkesken keskustella häiriintymättä ja tuttavallisesti. Puhelu
-koski Tanskan hovia, jonka oli määrä seuraavana päivänä saapua
-Nyborgiin, sekä onnettomia riitaisuuksia Waldemar herttuan kanssa,
-joka oli vaatinut itselleen koko valtakuntaa ja vielä omisteli
-perintöoikeutta Alo'iin sekä useihin kruunun alueihin.
-
-"Minun puolestani päätettäköön asiasta huomenna mitä tahansa!" --
-lausui kreivi Gerhard huomattavalla välinpitämättömyydellä, -- "mutta
-jos tahdotte tietää minun ajatukseni, herra drotsi, niin minun
-mielestäni nuori Waldemar herttua on oikeassa niin kauan kuin hän
-vaatii isäinperintöään paloittelemattomana eikä jännitä joustaan
-korkeammalle. Ei koskaan poika ole unhoittava, mitä hänen isänsä,
-onnettoman Eerik herttuan, piti kestää. Hänen perintöoikeutensa
-herttuakuntaan oli epäämätön; mutta hänet tyydytettiin paljain
-lupauksin. En moiti häntä siitä, että hän lopuksi raivostui ja
-turvautui siihen erotuomariin, joka jokaisella ritarilla ja ruhtinaalla
-on kupeellaan; mutta se että hän painoi päänsä alas hurskaaseen
-haaveiluun, kun hullusti kävi ja mielimurteissaan painui luostariin
-kuolemaan, se oli tyhmä temppu. Sitä tapaa, millä sitten on poikaa
-kohdeltu, Te ette voi puolustaa. Mutta sitä Teidän ei tarvitsekaan; jos
-Te olisitte saanut silloin ratkaista, ei tuollaista olisi ensinkään
-tapahtunut."
-
-"Mutta Teidän täytyy sentään myöntää, että on mahdollisimman suuri
-vääryys ja kuulumaton typeryys" -- keskeytti drotsi Pietari hänet
-kiivaasti.
-
-"Minä tiedän, mitä aiotte sanoa", -- jatkoi kreivi, -- "mutta yhtä
-vääryyttä seuraa kintereillä toinen. Kuninkaan holhotiksi pakoitettuna
-Waldemar herttua olisi voinut vanheta ja harmaantua saamatta
-haltuunsa maata ja jalansijaa isienperinnöstään, jollei hänellä jo
-poikasena olisi ollut herkät hermot nenässä ja jollei hän olisi
-puoltanut oikeuksia miehen tavoin. Voimakkaasti hän vei asiansa läpi
-vastuksien, ja kaikki olisi vielä voinut päättyä hyvin, jollei häntä
-olisi yhä edelleen typerästi ja raukkamaisesti ärsytetty sekä häneltä
-kielletty noita mitättömiä saarenrepaleita. Siitä koko surkeus! Jos
-tätä vääryyttä ei olisi tapahtunut, hän tuskin olisi avannut suutaan
-niin suureksi, uhaten niellä koko Tanskan. Nyt hän on täysi-ikäinen
-ja teille jo liian vahva. Hän on uhkarohkea ja hillitön, ja nyt te
-saatte pitää varanne suoriutuaksenne hänestä. Ajat ovat levottomat,
-herra drotsi, suurherrain tyytymättömyys on etu herttualle. Mutta
-elkäämme enää ajatelko näitä kirottuja juttuja! Minä en sekaannu näihin
-valtioasioihin niin kauan kuin saan olla rauhassa. Minä tulen, kuten
-sanottu, Tanskan hoviin vain huvittelemaan ja katsomaan suloista Agnes
-kuningatarta, ja senkin voitte Te myöntää kauniiksi ja arvokkaaksi
-matkanaiheeksi."
-
-Kuullessaan tämän viime käänteen, minkä kreivi antoi keskustelulle,
-drotsi Pietari punastui sekä näytti säpsähtävän. "Sen kunnioituksen,
-mitä osoitatte meidän jalolle kuningattarellemme, herra kreivi", --
-lausui hän vakavasti, -- "hän kyllä täydelleen ansaitseekin, eikä
-kukaan voi moittia Teitä siitä, että Te ette mitenkään tahdo jäädä
-kohteliaisuudessa vähääkään jälkeen Tanskan ritareista. Mutta en
-voi uskoa, että Te yksin sen takia matkustatte Tanskan hoviin. Jos
-aiotte, kuten kuulostaa, tukea Waldemar herttuaa hänen yltiöpäisissä
-puuhissaan, niin olkaa varsin varuillanne! Kruunun ja valtakunnan
-itsenäisyys on pelissä. Jos ei erotuomarien sallita laillisesti saattaa
-asia päätökseen, ja jollei siihen tyydytä molemmin puolin, niin voidaan
-pelätä veristä kansalaissotaa."
-
-"Kuten sanon Teille, herra drotsi, minä en sekaannu ensinkään näihin
-valtioasioihin! -- On kai varmaa, että koko hovi on Nyborgissa, kaunis,
-rakastettava kuningatar myös!"
-
-"Päätös ainakin oli sellainen", -- sanoi drotsi Pietari kylmästi,
-tuntien tämän avomielisyyden tympeästi koskettavan häntä itseään ja
-myös pitäen sitä kuningattaren persoona sekä kuningassukua loukkaavana.
--- "Minusta tuntuu kummalliselta, herra kreivi", -- jatkoi hän
-suuttumustaan hilliten -- "että Te niin avosuisesti lausutte julki sen,
-mitä kuitenkin jokainen asemansa tunteva ritari ja kauneuden ihailija
-osoittaa vain väreillään ja kilvessään, varsinkin tämänlaisessa
-tapauksessa, missä ritarillisella kunnioituksella on niin ahtaat ja
-määrätyt rajansa. En voi asettaa tätä erikoista huomaavaisuuttanne
-kaunottaria kohtaan yhteyteen myöskään surullisen leskimiesasemanne
-kanssa."
-
-"Minulla on enimmäkseen rauhallinen ja onnekas mieliala, herra drotsi",
--- vastasi kreivi välinpitämättömästi, -- "ja tuntuu siltä kuin te
-ottaisitte sen mukaan laskuihinne. Minä sallin harvoin ihmisten lähetä
-itseäni likemmäs kuin mitä terveyteni ja hyvä mielialani sietää. En
-ensinkään salaa, mikä minua miellyttää ja mikä ei miellytä, varsinkaan
-en sitä tee ollessani näin silmä silmää vastaan kahdenkesken, ja jos Te
-siinä näette jotakin kummallista tai huvittavaa, no niin, minä en siitä
-suinkaan pahastu! Minä oikein iloitsen siitä, että minun hyvä tuuleni
-voi yhdistyä muitten hupiin."
-
-"Mutta tämä Teidän avomielisyytenne ja hupinne, herra kreivi, näyttää
-minusta loukkaavan sitä ylhäistä naista, jonka värejä minä syvällä
-kunnioituksella pidän ominani, samoinkuin myös herraani ja kuningastani
-itseään, ja Te saatte suoda minulle anteeksi, että minä uskallan
-häiritä Teidän liian rauhallista ja onnekasta mielialaanne."
-
-"Vai niin!" -- keskeytti kreivi ja vaihtoi äkkiä välinpitämättömän
-ilmeensä jännitetyksi vakavuudeksi. -- "Siinäkö langassa tämä juttu
-riippuu! Nyt minä tiedän mitä halusinkin tietää ja aivan kohta olen
-käytettävänänne, kuten aamupäivällä Teille lupasin. Mutta ensiksi
-tahdon kuitenkin Teidät saada ymmärtämään avomielisyyteni, herra
-drotsi! Minä halusin vain nähdä, pukeutuisitteko heti sotisopaan,
-huomatessanne salaamattoman mieltymykseni ylhäistä valtiatartanne
-kohtaan, voidakseni siitä seikasta päättää, mitä minun on uskottava
-eräiden käsittämättömien huhujen todenperäisyydestä, jotka Te
-luultavasti tunnette yhtähyvin kuin minäkin."
-
-"Huhujen?" -- toisti nuori drotsi käyden hehkuvanpunaiseksi. -- "Jos
-ne huhut loukkaavat minun tai ylhäisempien henkilöitten kunniaa, ovat
-niiden levittäjät valhettelijoita ja häväisijöitä, ja niiden uskojat
-häpeämättömiä raukkoja."
-
-"Mitä siihen jaloon naiseen tulee, joka enimmän kärsii näistä
-huhuista", -- vastasi kreivi säkenöivin katsein, -- "niin kaukana
-olkoon minusta halu uskoa niihin! Mutta mitä Teihin tulee, nuori,
-intomielinen herraseni, niin minulla on nyt aihetta uskoa, että Teidän
-onnenritarin-päänne on tullut hiukan pyörälle, sekä että vaakunanne
-kotka jännittää siipiään liian leveälle, niin että niitä on ehkä tarvis
-lyhentää." Drotsi Pietari kalpeni vihasta ja tarttui miekkaansa.
-"Minä voisin valita toisen keinon, saadakseni Teidät ajattelemaan
-sekä herättääkseni Teidät vaarallisesta, mielettömästä unestanne",
--- jatkoi kiihtynyt kreivi. -- "Te kuljette silmät kiinni tornin
-huipulla; minun tarvitsee vain mainita nimenne oikealla paikalla ja
-hetkellä, saadakseni Teidät syöksymään alas. Mutta tavallani minä itse
-olen saman unelman vanki. Myönnän mielelläni, että se on minussakin
-hulluutta, joka ei johda mihinkään tai johtaa hullujenhuoneeseen, mutta
-se olkoon _minun_ asiani! Minun mielettömyyteni on sentään vähintäinkin
-epäitsekästä, enkä minä sitä käytä alhaisesti keinona, ponnahuttaakseni
-ylös itseni naissuosion kautta. Minä en ole vielä, kuten Te, saattanut
-jaloa valtiatartamme huonoon huutoon käyttäytymällä sopimattoman
-tuttavallisesti kaikkien nähden. Hänen uskollisena ritarinaan ja
-suojelijanaan aion nyt rangaista Teitä häpeämättömyydestänne. Minun
-miekkani on vedettynä, herra drotsi! Suojelkaa itseänne!"
-
-Kuin kaksi välähtelevää salamaa iskivät näiden molempain ritarien
-miekat vastakkain. He ottelivat kauan ankarimmalla kiihkeydellä,
-mutta suunnilleen yhtäläisellä asetaidolla, saamatta toisiinsa
-isketyksi yhtään merkitsevämpää haavaa. Vähitellen pääsi drotsi
-Pietari jälleen maltillisuuteensa, ja hänen iskunsa harvenivat, mutta
-samalla tehostuivat. Kreivi Gerhardin käsi ja hartiat vuotivat verta.
-Mutta nyt hän ikäänkuin raivostui ja huitoi hurjasti päätäpahkaa
-ympärilleen kaikkiin suuntiin niin, ettei paraskaan asetaituri olisi
-voinut arvata ja torjua hänen iskujaan. Drotsi Pietarilla vuoti jo
-moni haava verta, ja voimat alkoivat huveta häneltä. Mutta hänen
-kiihtynyt vastustajansa luopui nyt kaikesta varovaisuudesta, antaakseen
-drotsille kaikin voimin ratkaisevan iskun kaulaan. Tätä vaarallista
-hetkeä käytti haavoittunut ritari nopeasti hyväkseen ja teki kreivin
-äkkiä aseettomaksi haavoittamalla häntä syvälle rintaan, jolloin kreivi
-kaatui taaksepäin hevosen selkää pitkin sekä pudotti miekan kädestään.
-Tuskin oli ratkaiseva isku kohdannut voitetun, ennenkuin drotsi Pietari
-hyppäsi maahan ehtiäkseen vastustajalleen avuksi, mutta ennenkuin hän
-ehti kreivin luo, putosi tämä jo voimatonna satulasta.
-
-Kuten tottunut haavalääkäri drotsi Pietari tarkasti heti haavan ja
-huomasi sen syväksi, vaikka ei sentään kuolettavaksi. Hän otti esiin
-välttämättömät sidetarpeet sekä parantavaa voidetta, jota hänellä
-tavallisesti oli mukanaan satulapussissa, ja kun kreivi jälleen avasi
-silmänsä, huomasi hän olevansa huolellisesti siteihin kääritty.
-Viha oli hävinnyt, ja jälleen hänellä oli kasvoillaan levollinen ja
-hyvänsävyinen ilmeensä. "Olipa se oikein kuuma ottelu, jossa tuskin oli
-paljonkaan hupia" -- sanoi hän. -- "Minä olen Teitä runnellu pahoin,
-drotsi! Tehän vuodatte verta pirusti. Ja Te olette sitonut ensiksi
-minut! Se oli enemmän kuin mitä voi kilpailijaltaan vaatia. Sallikaa
-minun nyt tehdä Teille vastapalvelus! Tai voitteko itse? -- Minä en
-juuri siihen pysty." Hän tahtoi nousta, mutta vaipui raukeana maahan
-jälleen.
-
-"Teidän haavanne on melkoisen syvä, mutta ei vaarallinen, jalo kreivi!"
--- lausui drotsi Pietari. -- "Kun olette hiukan koonnut voimianne,
-autan minä Teitä satulaan. Luulen, että ehdimme Nyborgiin, vaikka
-ajamme hiljakseen. Te pieksitte minua ilman mitään järjestystä pitkin
-ja poikin, niin että tuskin siitä mitään apua lähtee vaikka minä
-peitteleisinkin kaikki pikkureikäni. Mutta ei se mitään teekään.
-Kaulan saama naarmu minua enimmän vaivaa. Luulenpa, että Teidän oli
-aikeenne kerrassaan lyödä pää poikki minulta."
-
-"Tietysti!" -- vastasi kreivi. "Päätönnnä Te ette kyllä olisi minua
-lyönyt laudalta tuon kauniin tiaisen edessä, jonka kunniaksi me nyt
-voimme esiintyä Tanskan hovissa elävänä hakkuulihana. En kai sentään
-liene lyönyt Teitä kaulaan syvemmälle, jalo ritari, kuin että pää
-hyvin pysyy paikoillaan? Kun minä nyt oikein punnitsen juttua, niin
-kyllä me kuitenkin intoilimme nyt aivan kirotun mitättömästä
-hölynpölystä. Te olette silponut minua niin kunnon tavalla, etten minä
-enää voi uskoa mitään pahaa Teistä."
-
-Sillävälin drotsi Pietari oli sitonut vertavuotavan kaulansa
-ympäri liinavaatetta, minkävuoksi hänen oli pitänyt ottaa pois
-rubiinikiehkuransa, missä tuo pieni meripihkahelmi riippui. Tyynesti
-hymyillen hän nyt ojensi tämän arvoesineen haavoitettua vastustajaansa
-kohden, virkkoen: "Syyttömyyteni todistukseksi tahdon sanoa Teille
-vain, urhea kreivi Gerhard, että tämän helmen olen saanut kihloiksi
-vastaiselta vaimoltani. En tosin ole häntä nähnyt senjälkeen kuin hän
-leikki nukella, ja minä itse ratsastin keppihevosta. Mutta hän on
-kuitenkin määrätty minun morsiamekseni, sen lupasin kuolevalle isälleni
-lapsellisessa ymmärtämättömyydessäni. Sieluni silmät näkevät hänessä
-nyt vain viattoman lapsuuden-enkelin, joka on kuin puoleksi unhoitettu
-unikuva. Ehkä en voi häntä ensinkään rakastaa, kun minä jälleen hänet
-tapaan todellisuuden maailmassa. Mutta kättäni en sentään tarjoa
-koskaan kenellekään muulle. Ja -- ritarikunniani kautta! -- enpä tiedä
-koskaan olleeni mitenkään uskoton häntä kohtaan. Minä tunnen meidän
-yhteistä ylevää valtijatartamme kohtaan vain ihailua ja kunnioitusta,
-mitä ei koskaan mikään rakkaus eikä mikään viha ole minulta riistävä."
-
-"Tässä on minun käteni!" -- puhkesi kreivi Gerhard puhumaan. --
-"Kuolemaan saakka me kaksi olemme tästälähin ystäviä ja luotamme
-toisiimme. Siltä, joka tämän päivän jälkeen sanoo pahan sanan drotsi
-Pietari Hesselistä, minä lyön pois sekä nenän että korvat, niin totta
-kuin nimeni on kreivi Gerhard!"
-
-Drotsi Pietari vastasi sydämellisesti kreivin vilpittömään
-kädenpuristukseen ja auttoi hänet hevosen selkään. Itse hän ripeästi
-hypähti satulaan, ja ystävällisin sanoin sydäntään keventäen nuo kaksi
-haavoittunutta herraa jatkoivat hiljalleen matkaansa. Vasta myöhään
-illalla he lähenivät Nyborgia. He olivat ratsastaneet pohjoista tietä,
-Helletoften ja Sprotoften välitse, mistä kaupunkiin pääsee. Mutta vielä
-he eivät voineet nähdä kaupunkia sen suuren tammi- ja pyökkimetsän
-takia, mikä maanpuolelta miltei kokonaan salasi sen. Oli hauska, kirkas
-kevätilta. Vähenevä kuu oli juuri noussut ja valaisi kääkkyräisiä
-tammia, jotka vielä seistä törröttivät paljain oksin, kun taas
-kauniit, äskettäin lehtineet pyökinlatvat rauhallisesti kuin temppelin
-holvit kaartuivat ratsastajien yllä. Kuuma ottelu seurauksineen,
-samoinkuin se ystävällinen suhde, joka senjälkeen oli muodostunut
-näiden kahden ritarin välille, oli siinä määrin saanut kaikki heidän
-elinvoimansa liikkeeseen, että he nyt ratsastivat äänettöminä metsän
-läpi ja näyttivät askartelevan vain omissa ajatuksissaan, satakielen
-virittäessä hiljaisessa metsässä ensimäisiä liverryksiään heidän
-kuuluviinsa.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU.
-
-
-"Mutta missä on kaupunki? Minä luulin jo olevamme perillä!" sanoi
-lopulta kreivi Gerhard ja valitteli vähän haavaansa. "Terottakaa ensi
-kerralla paremmin miekkanne, drotsi Pietari, niin se riipaisee vähemmän
-lihaani, vaikka menisikin hiukan syvemmälle. En kuolemakseni jaksa
-kärsiä sen kutiamista."
-
-"Jos se olisi tunkeutunut sormenkaan verran syvemmälle, jalo kreivi,
-niin me emme kuuntelisi tänä iltana täällä yhdessä satakielen laulua",
-vastasi drotsi Pietari. "Mutta kiitetty olkoon Jumala ja Pyhä neitsyt!
-Haava ei ole vaarallinen, eikä tuota teille suurempia tuskia, kunhan
-vain voitte olla hiukan varovainen. Minä tunnen voiteeni, se on tehty
-Henrik Harpunsoittajan ohjeen mukaan."
-
-"Silloin se on varmasti hyvää!" vastasi kreivi. "Hän valmisti laastarin
-myös kuningas Waldemarin silmään. Mutta mihin minä joudun tämän moskan
-kanssa?" jatkoi hän hiukan ärtyisesti. "En minä halua esiintyä linnassa
-nypityn kukon näköisenä, enkä edes tunne kaupunkia. Onko siellä
-kunnollista majataloa?"
-
-"Sen puutetta ei ole, jalo herra, sillä sen jälkeen kun Danehove
-säännöllisesti kokoontuu sinne, on pieni Nyborg aikatavalla
-laajentunut. Mutta kun ette kuitenkaan halua tulla haavoitettuna
-linnaan ja saattaa kaikki kuningattaren somat hovineidot tuskaan, niin
-tyytynette vastaanottamaan minun luonani asunnon ja hoidon."
-
-"Teidänkö luonanne? Milloinka olette, drotsi vanhapoika, ruvennut
-Nyborgin kaupungin porvariksi ja talonisännäksi?"
-
-"Viime vuodesta, teidän luvallanne, mutta omalla tavallani. Te kyllä
-tiedätte, että minun asemassani olevalla tuskin milloinkaan on kotia.
-Isieni linnan, Harrestrupin, näen tuskin kerran vuodessa. Kun hovi
-on Riibessä, niin asun minä siellä prinssin luona linnassa, mutta
-se ei ole siellä kauan. Täällä ollessani asun itseni luona. Kaikki
-ruhtinaalliset herrat, jotka kokoontuvat tänne Danehoveen, tuskin
-mahtuvat linnaan. Minä olen senvuoksi seurannut edellisten drotsien
-esimerkkiä ja olen antanut Jon ritarin tavoin rakentaa itselleni
-pohjoisen lammikon luokse kivestä talon, sieltä ei ole pitkälti
-linnaan eikä Danehoveen, ja kaikkien valtakunnan neuvosten ja kruunun
-läänitysherrojen keskellä olen kuitenkin oma herrani."
-
-"Sepä oivallista. Silloin olen heti vieraanne. Ja koska te, hyvän
-vanhan tavan mukaan, osaatte yhtähyvin parantaa lihaa kuin hakata sitä
-rikki, niin ei olisi voinut paremmin osua."
-
-"Ei tämä käsi toista kertaa toimita itselleen välskäröimistä
-teistä!" -- vastasi drotsi Pietari ojentaen kätensä matkatoverilleen
-uskollisella sydämellisyydellä. -- "Kunhan vain tyydytte nuorenmiehen
-asuntooni. Minä en ymmärrä mitään talousasioista, mutta vanha Dorthe
-emännöitsijäni on sitä taitavampi. Tämän yön olin jo ajatellut olla
-isäntänne, ja asemieheni on varmasti pitänyt huolen virvokkeistamme."
-
-"Kyllä pikarillinen hyvää viiniä on tarpeen sellaisen suoneniskun
-jälestä", sanoi kreivi.
-
-"Eipä se ole oikein sallittua Henrik-mestarin lääkärikirjan mukaan;
-mutta luulenpa teidän voimakkaan luontonne senkin kestävän."
-
-"Viis teidän lääkärikirjoistanne ja vanhasta Henrik-mestarista! Hän oli
-pappi: mitenkä hän ymmärtäisi holsteinilaisen kreivin luonnetta. Kyllä
-minä viiniä kestän, vaikka sitten makaisin viimeisilläni, niinkuin
-autuas isä vainajani. Herra hänen sielunsa siunatkoon! Min kauan kun
-aimo siemaus viiniä minulle maistuu, en minä kuole, ja siihen mennessä
-eivät yhden- eikä toisenlaiset sydänhaavat saa minua masentumaan. Eipä
-taida monikaan tulla lihavaksi onnettomasta rakkaudesta", lisäsi hän
-hiljaa huokaisten, "mutta uskonpa kuitenkin sen onnistuvan viinin ja
-hovinarrin avulla. Minä en voi kiittää onneani rakkausasioissa, mutta
-olen kuitenkin jotenkin hyvinvoivan näköinen, niinkuin näette."
-
-"Te surette siis vielä nuoren puolisonne kuolemaa", sanoi drotsi
-osanottavasti, "sen kyllä arvasin -- --"
-
-"Surenko! Kuka uskaltaa sanoa minun surevan?" keskeytti kreivi hänet.
-"Jos joku hovissani suree, niin annan minä hovinarrini kurittaa häntä
-marakatinhännillä. Mutta koska nyt olette minun uskottu ystäväni",
-jatkoi hän, "niin kerron teille rehellisesti asiani. Jos olisin nähnyt
-Tanskan kuningattaren ennen viime vuotta, niin olisin vielä nuorimies,
-enkä leski, ja silloin en milloinkaan olisi kosinut ruotsalaista
-prinsessaa. Tuo kirottu valtioviisaus tekee kaikki ruhtinaat melkein
-narreiksi; mutta minä sain ansaitun palkkani. Elämä holsteinilaisen
-kreivin kanssa oli prinsessasta liian halpaa; kas, sen vuoksi kuoli
-hän, ja ainoa kunnia minkä siitä voitin, oli, että tulin narrimaisen
-varakuninkaan langoksi, jonka kuka reipas Tanskan ritari tahansa voisi
-työntää pois valtaistuimelta, ja joka nyt kuin hullu kiertelee maasta
-toiseen porton kanssa."
-
-He ratsastivat hetken aikaa ääneti. "Teidän onneton appi-isänne ei ole
-juuri kunnioitusta ansainnut", sanoi drotsi Pietari miettiväisenä.
-"Hän ei tosiaankaan tuota kunniaa suurelle nimelleen. Mutta hän oli
-kuitenkin Ruotsin oikea ja lainmukainen kuningas. Minun mielestäni
-oli surullista antaa toisille kansoille onneton esimerkki siitä miten
-kruunattu ja voideltu kuningas voidaan alentaa. Se tapahtui kokonaan
-ylpeän Stig Andersenin toimesta, ja hän ulotti oikeutensa ja valtansa
-paljon pitemmälle kuninkaan käskyä. Ruotsin kansa ei myöskään iloitse
-vaihdoksesta: heikon ja hekumallisen mutta kuitenkin hyvän, ja
-hurskaan kuninkaan asemesta, saivat he voimakkaan ja viisaan, mutta
-julman ja verisen tyrannin. He saivat lohikäärmeen malan sijasta, jota
-halveksivat. Pyövelikirveillään on nyt Maunu kuningas opettanut heille,
-ettei ainoakaan ruotsalainen ritari kanna päätään niin korkealla ettei
-siihen ulottuisi kapinakuninkaan kirves."
-
-"Meidän täytyy kuitenkin myöntää, että Ruotsin Maunu on oiva
-kuningas!" -- vastasi kreivi. -- "Enpä ylistele häntä senvuoksi, että
-hän on lankoni. Mutta sen tiedän, ettei häntä turhaan kutsuta Maunu
-Latolukoksi. Jos hän lyökin vähän liian ravakasti jäykkäniskaisten
-suurherrain päitä poikki, niin saavat heikommat sitä enemmän kiittää
-häntä. Hän on todellakin pannut lukot heidän latoihinsa, eikä hän
-halutessaan suvaitse pikku tyranneja."
-
-"Siinä olette oikeassa, kreivi Gerhard! Hänen mielestään Ruotsille
-riittää yksi niin suuri tyranni -- ja teidän ja Hedvig-kuningattaren
-suostumuksella -- siihen hänessä on kylliksi miestä. Niin hullusti
-eivät asiat vielä ole Tanskassa, olkoot ne vaikka kuinka huonot. Jos
-Stig Andersenilla ja hänen ystävillään olisi oikeus panna viralta
-kuninkaita ja valita uusia, niinkuin he kyllä haluaisivat, niin pian
-nähtäisiin minkälaisessa verimeressä me saisimme uida."
-
-Näin vakavasti keskustellen he olivat saapuneet kaupunginportille,
-jossa asestettu porvari pysäytti heidät ja kysyi voudin nimessä
-ankaralla äänellä heidän nimeään, ja minne aikoivat asettua asumaan.
-Heti drotsi Pietarin lausuttua oman ja Holsteinin kreivi Gerhardin
-nimen, kumarsi ankara porvari syvään, mutta huomautti kuitenkin,
-virkansa puolesta, ylhäisiä matkustajia muistamaan Nyborgin
-kaupunginoikeuden seitsemättä pykälää.
-
-"Hyvä", sanoi drotsi, "on oikein, että muistutatte meitä siitä". Ja he
-ratsastivat esteettömästi edelleen.
-
-"Ollaanpa täällä ankaria" -- sanoi kreivi, "kun itse drotsille
-muistutellaan lakia. Mitä heidän ikävät kaupunkilakinsa meille
-kuuluvat?"
-
-"Se on aivan oikein!" vastasi drotsi Pietari. "Täällä ei kukaan vieras
-saa kantaa aseitaan kauvemmaksi kuin majataloonsa asti, ja jokaiselle
-matkustavaiselle on siitä huomautettava. Kuninkaan läsnäolo ja monet
-vieraat tekevät tämän varovaisuuden toimenpiteen tarpeelliseksi. Mitä
-auttavat ankarat lait, jos ei niitä valvota. Mies kyllä tunsi minut
-mutta hän tietää, että minä en kärsi itsenikään suhteen siinä asiassa
-poikkeuksia."
-
-"Tuhat tulimmaista! Olemmeko me todellakin vankeja täällä keskellä
-rauhaa? Tämähän on aivan naurettavaa!" huudahti kreivi. "Ei suinkaan
-tuo Riiben perkeleellinen maalaki ulotu tänne asti? Jumala varjelkoon
-meitä Riibe-oikeudesta! sanotaan myöskin Kielissä."
-
-"Elkäämme puhuko liian kovaa siitä, jalo kreivi!" vastasi drotsi
-ratsastaen häntä lähemmäksi ja jatkoi hiljaisella äänellä: "On
-todellakin suuri onnettomuus, että laki itse tekee sen rikkomisen
-tarpeelliseksi. Se mikä Riibe-oikeuden on tehnyt eniten kuuluisaksi,
-on täällä osaksi jätetty pois. Muutamissa kohdin on kaupunginlaki
-kuitenkin täälläkin liian ankara ja melkein julma. Mutta, jos Jumala
-suo, se on vielä muutettava toisenlaiseksi."
-
-He ratsastivat nyt korkeatornisen Frue-Kirken ohitse, joka sijaitsi
-Helletofte nimisellä, viheriällä kunnaalla, jossa paitsi kirkkoa oli
-muutamia, yksinkertaisia rakennuksia, samaa göötiläistä tyyliä kuin
-kirkko, ja niillä oli suipot päädyt ja pienet, pyöreät ikkunat.
-
-"Kuka asuu täällä?" kysyi kreivi. "Täällähän on yhtä aution ja
-hiljaisen näköistä kuin luostaripihassa."
-
-"Täällä asuvat Frue-Kirken papit ja kirkonvahdit", vastasi drotsi
-Pietari. "Jos ikävöitte eloa ja iloisuutta, niin siitä ei ole puutetta,
-kun saavumme tuonne ylös linnaan. Kaupungissa on nykyään ainakin
-toista vertaa enemmän ihmisiä kuin tavallisesti, ja simaa sekä olutta
-ei näissä tilaisuuksissa säästellä. Siitä ovat myöskin tappelut ja
-riitaisuudet seurauksena, ja ollaan ehkä liiankin ankaria ja kärkkäitä
-niitä estämään kuin mitä tarve vaatisi. Nuo asestetut miehet, jotka
-tuolla näette, ovat voudin miehiä. Luultavasti hekin tahtovat pidättää
-meitä."
-
-Kävi niinkuin drotsi Pietari arveli, ja matkustavien täytyi tyytyä
-siihen, että kuusi asestettua porvaria pysäytti heidän hevosensa
-kysyen, eivätkö he tunteneet kaupunkilakia, koska ratsastivat aseet
-mukanaan. Drotsin selitettyä, että he nyt vasta olivat saapuneet
-kaupunkiin ja juuri ratsastivat asuntoonsa, heidän annettiin
-esteettömästi kulkea edelleen; mutta kolme ankaraa oikeudenpalvelijaa
-seurasi tarkkaavaisina heitä.
-
-"Kyllä pitäisi kuninkaan täällä olla turvassa!" -- kuiskasi kreivi
-Gerhard kiukkuisesti. -- "Luulisi noiden miesten näkevän maankavaltajan
-joka vieraassa, niin vihaisilta he näyttävät."
-
-"Heillä on sen pahempi syynsä siihen, jalo kreivi! -- Mutta täällä
-ollaan siihen tottuneita. Eikä se häiritse porvarien iloisuutta.
-Kuuletteko kuinka he laulavat tuolla vanhassa teräväpäätyisessä
-kivitalossa? Siellä on raatihuoneen porvari-vartio. Nyt he varmaankin
-juovat kuninkaan maljan."
-
-"Siellä ei ole aivan pieni joukko heitä. Onko Nyborgissa niin suuri
-porvarivartio?"
-
-"Heitä on siellä vain kolmas osa. Muut vartioivat linnaa. Kuninkaalla
-ei ole uskollisempaa väkeä. Hän on myöskin tehnyt paljon kaupungin
-hyväksi ja suosii sitä erikoisesti. Jos hän ei olisi täällä turvatumpi
-kuin muualla, niin Danehove muutettaisiin toiseen kaupunkiin ja silloin
-olisi Nyborgin varallisuus- ja kukoistusaika mennyttä."
-
-He ratsastivat nyt linnan ohitse. Se oli luja, laajanlainen rakennus,
-jossa oli neljä harmaakivestä ja poltetusta tiilestä tehtyä
-siipirakennusta, neljä korkeaa tornia, sekä syvät vallihaudat ja
-korkeat varusmuurit ympärillä. Valot vilkkuivat pienistä, pyöreistä
-ikkunoista, ja sieltä kuului viulujen ja huilujen soittoa. Suuri,
-kirjava ihmisjoukko aaltoili edestakaisin linnanmuurin edustalla,
-ilman huomattavampaa hälinää, mutta melkein tuskallisen hiljaa
-ja järjestyksessä, asestettujen oikeudenpalvelijoiden kulkiessa
-edestakaisin ja yhäti kehoitellen levollisuuteen.
-
-"Mitä he katselevat?" kysyi kreivi.
-
-"Muurin yli katsoen näkee tanssin ritarisalissa", -- vastasi drotsi
-Pietari.
-
-Kreivi Gerhard alkoi tarkemmin katsella, ja hän oli näkevinään
-keskimäisen ikkunan ohi kiitävän kookkaan, majesteetillisen
-naisolennon, ja hän pysäytti hevosensa.
-
-"Kuningatar! Katsokaa kuningatarta!" kuuli hän uteliaitten katselijain
-kuiskaavan toisilleen.
-
-"Hän tanssii herttuan kanssa", -- sanoivat toiset.
-
-"Eipä toki; se on nuori, kaunis drotsi Hessel -- katsokaa miten suorana
-hän tanssii! -- hän pyrkii korkealle, uskokaa minua."
-
-"Tulkaa, jalo kreivi!" sanoi drotsi Pietari äkkiä. "Katsokaamme,
-etteivät levottomat hevosemme joudu tungokseen. Me olemme kohta
-asunnollani." He ratsastivat vielä vähäni matkaa ja pysähtyivät pimeän
-kivitalon edustalle, jonka korkeilla kiviportailla aseenkantaja seisoi
-tulisoihtua pidellen. "Tuletteko viimeinkin, herra!" sanoi Klaus
-Skirmen, juosten häntä vastaan tulisoihtu kädessä. -- "Eihän vain
-onnettomuus ole kohdannut teitä? Minä en tohtinut rikkoa käskyänne
-ja itse lähteä talosta. Mutta koko talonväen olen lähettänyt teitä
-etsimään."
-
-"Meillä on ollut tullessamme pieni aseiden mittely muutaman tulisen,
-nuoren ritarin kanssa", sanoi drotsi Pietari. "Minun jalo vieraani on
-pahasti haavoittunut. Auta hänet; varovasti satulasta! Onhan kaikki
-järjestyksessä?"
-
-"Niinkuin käskitte, herra! Mutta olettehan itsekin haavoitettu. Haenko
-tänne välskärin?"
-
-"Ei tarvitse silloin kun sinä ja minä olemme täällä. Emme viitsi
-nostaa hälinää siitä asiasta. Pidä sinä vain huoli kreivistä."
-
-Tuntien tuskaa pääsi haavoitettu kreivi Gerhard vaivoin alas hevosen
-selästä ja ylös korkeita kiviportaita, joiden päässä hänen kaksi
-ritariaan ja pitkä hovinarrinsa tulivat häntä vastaan osanottavan
-levottomina.
-
-"Ei akkojen ruikutuksia!" sanoi kreivi, "minut on sekä sidottu että
-lääkitty. Päästäkää minut vain pöytään saamaan jotakin syötävää!"
-
-Klaus Skirmen kulki nopeasti edeltä tulisoihtuineen, näyttäen herroille
-tietä etusalin kautta tilavaan, holvikattoisen huoneeseen, jonka
-keskellä oli katettu pöytä; sillä paloivat korkeat vahakynttilät,
-valaisten runsaat ruuat ja kirkkaat hopeaiset viinikannut.
-
-Kreivi Gerhard katseli tyytyväisenä ruokapöytää ja heittäytyi heti
-eräälle tuolille istumaan, mutta levätäkseen mukavammin irroitti hän
-miekan vyöstään, Pidellessään sitä kädessään, hän muisti mitä hänelle
-oli sanottu kaupunginportilla. "Tuhat tulimaista!" sanoi hän, "jos
-todellakin on niinkuin sanoitte herra drotsi, niin täytyy meidän siis
-kuten todellisten sotavankien jättää aseemme teille, koska olette
-isäntämme".
-
-"Tietysti!" vastasi drotsi Pietari -- "on hyvä, että itse sen
-muistatte, -- totta puhuen, olin sen unohtanut, enkä olisi sitäpaitsi
-mielelläni muistuttanut teitä siitä".
-
-"Mutta entä, jos minä en tahtoisi seurata sitä lakia", kysyi kreivi,
-"mikä siitä olisi seurauksena?"
-
-"Jos te ette tuntisi lakia ja voisitte valalla puhdistautua, niin
-saisitte maksaa yhden markan sakkoa voudille ja yhden valtiolle. Saman
-sakon maksaa isäntä, jos hän ei ole ilmoittanut asetusta vierailleen."
-
-"Mutta jos minä nyt tunnen tuon typerän asetuksen, enkä kuitenkaan anna
-riisua aseitani, mikä suuri onnettomuus siitä seuraa?"
-
-"Elkää nyt närkästykö, kreivi Gerhard, kun vastaan teille lain omilla
-sanoilla. Jos vierasta on varoitettu ja hän kuitenkin kantaa aseitaan,
-sanotaan siinä, silloin on häntä samalla keihäällä, miekalla eli
-veitsellä pistettävä."
-
-"Ui, mikä surkeus! eihän toki sydämeen tai vatsaan?"
-
-"Käden läpi, jalo kreivi! Tuossa riippuu lakitaulu, voitte siitä itse
-lukea."
-
-"Saatana vieköön mokomankin roskan! Tuossa on miekkani! Tehkää te
-samoin, herrani!" Sen sanoessaan heitti kreivi miekkansa nurkkaan.
-Hänen ritarinsa seurasivat hänen esimerkkiään. Drotsi Pietari otti itse
-miekkansa ja asetti sen syrjään. "Minä olen täällä saman lain alainen",
-sanoi hän kohteliaasti kumartaen, "ja minä toivon etteivät korkeat
-vieraani pane pahakseen tätä kaupungin ankaraa lakia. Istuutukaa hyvät
-herrat, ja olkaamme iloisia?"
-
-Tähän iloitsemisen kehoitukseen yhtyi hovinarri, joka jo oli
-istuutunut, mutta nyt nousi mahtavana ja tärkeän-näköisenä. Hän
-lähestyi drotsi Pietari juhlallisin askelin ja ojensi hänelle syvään
-kumartaen pitkän puumiekkansa. "Säilyttäkää se varoen, kunnioitettava
-herra isäntä!" vastasi hän. "Tämä on se kuuluisa Tirfing miekka, jota
-ei voi paljastaa verta vuodattamatta; katsokaa tarkasti, että se ei saa
-onnettomuutta aikaan tässä kunnon kaupungissa."
-
-Drotsi Pietari antoi hymyillen narrimiekan takaisin hänelle, kuin
-kunniamerkin, ja kaikki nauroivat nyt sydämellisesti, istuutuessaan
-raskaille, korkeaselkäisille tammituoleille. Hopeaiset kynttiläjalat
-ja kallisarvoinen pöytäkalusto osoittivat selvästi, että oltiin
-rikkaan ja ylhäisen miehen talossa. Miestarjoilijoista ja palvelevista
-nuorukaisista ei ollut puutetta. Kuitenkin oli kaikki jotenkin
-huolimattoman näköistä. Kiilloitettu lattia ei ollut lakaistu, ja
-tuolinkaiteilla sekä leveillä ikkunanpuitteilla oli paksulta tomua.
-
-"Missä vanha Dorthe on?" kysyi drotsi Pietari aseenkantajaltaan, kun
-kreivi Gerhard ja vieraat herrat jo alkoivat aterioida. "Onhan hänen
-tapansa pitää talo kiiltävän puhtaana."
-
-"Voi, totisesti, hyvä herra!" -- sanoi Skirmen, "Dorthe Feienkostin
-asiat ovat hullusti. Hän kuuluu ottaneen pienen lyijypalasen eräästä
-Frue-Kirken ikkunaruudusta parantaakseen erään keijujen noituman tytön.
-Hänet on vangittu varkaudesta ja puheitten mukaan tuomitaan hänet
-huomenna."
-
-"Herra auttakoon!" -- huudahti drotsi Pietari nousten kiivaasti
-pöydästä. -- "Onneton!"
-
-"Mitä on tapahtunut, kunnianarvoisa, isäntäni?" kysyi kreivi Gerhard.
--- "Onko jokin onnettomuus kohdannut taloa? Ei teillä tietääkseni
-ainakaan vaimosta ja lapsista, ole vastusta. Mitä taloushuolia voi
-sellaisella nuorella miehellä olla?"
-
-"Se huoli on suurempi kuin mitä kukaan uskoisi", -- sanoi drotsi
-Pietari. -- "Minulla on hurskas imettäjä, joka on rakastaen hoitanut
-minua aivan pienestä asti. Hän on niin uskollisesti kiintynyt minuun,
-että mielellään menisi vaikka kuolemaan minun edestäni. Ei ole parempaa
-naista koko maailmassa, ja hän hoitaa talouttani mitä suurimmalla
-huolella ja uskollisuudella; mutta hänen päänsä on täynnä tarinoita
-keijukaisista, tontuista ja maahiaisista. Niin pian kuin joku on
-sairas, uskoo hän sydämensä yksinkertaisuudessa, keijukaiskuninkaan
-tai tontun noituneen hänet, ja silloin uskoo hän voivansa pyhällä
-kirkonlyijyllä ja muilla ihmeellisillä keinoilla parantaa hänet. Hän ei
-pidä minään syntinä ottaa hiekkaa haudasta tai lyijyä kirkon-ruuduista
-niin hurskaaseen tarkoitukseen. -- Ja nyt hänet on otettu kiinni ja
-vangittu kirkonvarkaana lyijypalasen tähden, joka ei ole äyrityisenkään
-arvoinen. Onneton!"
-
-Muutamat herroista hymyilivät, ja hovinarri virnisteli hullunkurisesti.
-
-"No, mikä sen onnettomuuden niin suureksi tekee?" -- kysyi kreivi
-Gerhard: "sellaisen lyijypalasen voitte punnita puolella hopeaäyrillä.
-Eukko jää pariksi päiväksi vankilaan, ja sill'aikaa annatte jonkun muun
-lakaista lattianne."
-
-"Hän on kuoleman oma, kreivi Gerhard, vaikka varkaus ei olisikaan
-tapahtunut kirkossa. Te ette tunne Nyborgin kaupunkioikeutta.
-Jok'ikinen mies, joka varastaa, hirtetään, mutta jos vaan varas on
-nainen, niin hän haudataan elävältä."
-
-"Mutta oletteko hullu?" -- kysyi kreivi --, "rangaistaanko naista niin
-luonnottomasti? Onko hänen rikoksensa suurempi kuin miehen? Te laskette
-kai leikkiä, herra drotsi!"
-
-"Jos ette usko minua, jalo herra, niin lukekaa itse. Tuohon ovenpieleen
-on kaupunginlaki naulattu. Lukekaa vain 29:s pykälä! niin silloin
-näette, että minä ikävä kyllä en valehtele."
-
-"Lue sinä se, Pitkäsääri!" -- huusi kreivi hovinarrilleen. "Minun on
-vaikea liikkua. Sellaisen mokoman lain tähden ei kannata nousta."
-
-"Kahdeskymmenesyhdeksäs pykälä!" toisti hovinarri, ja otti kynttilän,
-jolla hän valaisi oven pielessä olevaa suurta lakitaulua. "Tässä se on.
-Kuunnelkaa tarkasti, hyvät herrat! Ne ovat oikeuden kultaisia sanoja,
-ja tässä ovat myöskin syyt esitetyt." Hän alkoi nyt lukea virallisella
-tuomarin äänellä: "'Nainen, joka varastanut on, ja varastetun tavaransa
-kera on ansainnut hirtetyksi tulla, hänet on hänen naisellisen
-kunniansa tähden elävänä haudattava.' No, totisesti, siinäpä kunnia,
-josta voi iloita vasta ijäisyyden mailla, -- se ei ole katoavaista
-kunniaa, hyvät herrat, senvuoksi se onkin suotu kauniimmalle ja
-heikommalle sukupuolelle."
-
-"Mutta oletteko te hulluja?" huusi kreivi. "Onko mikään kunnia tulla
-elävänä haudatuksi?"
-
-"Missä on teidän viisautenne, jalosukuinen herra!" -- vastasi
-hovinarri: "onhan sellainen loppu naiselle paljon kunniallisempi
-ja soveliaampi kuin tulla ripustetuksi hirsipuuhun tavallisen
-mieslurjuksen tai varkaan tavoin, -- ajatelkaa mikä harmi siitä olisi
-hänen rippi-isälleen".
-
-"Ei, saatana vieköön, tämä on sentään hurjaa hullumpaa!" -- huudahti
-kreivi. -- "Jos täällä vain kirotun siveellisyyden tähden ollaan näin
-julmia -- niin helvettiin silloin kaikki papinnahjukset, jotka täällä
-kirjoittelevat lakia ja laativat asetuksia! Drotsi Pietari, vieläkö
-olette yhtä tunnontarkka! Sallitteko hyvän imettäjänne elävältä
-haudattavan vain senvuoksi, että viisaan kuninkaan lakia ei rikottaisi."
-
-"Hänet täytyy saada pelastetuksi!" -- huudahti nuori drotsi, joka tähän
-asti oli seisonut äänetönnä ja mietteissään, käsi povellaan olevien
-kirjeiden päällä. -- "Anteeksi, hyvät herrat, minun täytyy kiirehtiä
-kuninkaan luokse." -- Sen sanottuaan hän poistui huoneesta.
-
-Totisen mielialan, jonka tämä tapahtuma oli synnyttänyt hetkeksi,
-poisti hovinarri kujeillaan, pitäessään hullunkurisella totisuudella
-ylistyspuheen ankarasta Riibe-oikeudesta, jossa hän erityisesti kiintyi
-kuvaamaan erästä häpeällistä ja kuuluisaa rangaistusta, tehden sen
-hyvin seikkaperäisesti eikä juuri säädyllisimmällä tavalla. Hän lopetti
-sen tunnetulla juutilaisella sananparrella: "Kiitä Jumalaa, poikani,
-että et joutunut Riibe-oikeuteen! sanoi eukko, kun näki poikansa
-riippuvan Warden hirsipuussa."
-
-Kreivi Gerhard nauroi niin että silmät kyyneltyivät, samalla hän huusi
-tuskasta, sillä hänen liiallinen naurunsa oli reväissyt auki rinnassa
-olevan haavan. Hän valahti äkkiä kuolonkalpeaksi ja vaipui tiedotonna
-tuoliinsa.
-
-Ilon asemasta valtasi heidät suurin levottomuus ja hämminki. Yksi
-viesti toisen perästä lähetettiin välskärille ja lääkärille, ja
-kreivin tila oli todella arveluttava. Hänet kannettiin sänkyyn. Ja
-Klaus Skirmen otti isäntänsä poissaollessa uusiakseen siteet ja sulki
-verenvuodon viinillä.
-
-Kului puoli tuntia, vielä makasi kreivi tainnoksissa, eikä lääkäriä
-kuulunut. Ritarit tulivat levottomiksi, ja pitkä hovinarri käyttäytyi
-kuin hullu. Hän repi tukkaansa ja syytti itseään siitä, että
-sopimattomalla leikinlaskullaan oli tappanut oman isäntänsä. Vihdoinkin
-avautui ovi ja drotsi Pietari astui sisään. Hän oli jo saanut kuulla
-vieraansa surullisesta tilasta ja kiirehti heti hänen avukseen. Hän
-huomasi uskollisen aseenkantajansa ja oppilaansa sitoneen hyvin ja
-oikealla tavalla haavan. Poltetun höyhenen avulla hän sai kreivin
-jälleen virkoamaan. Heti katsottuaan kreiviä silmiin hän rauhoittui ja
-selitti tämän jo välttäneen vaaran. Mutta rauhoittaakseen kuitenkin
-vielä vieraita ritareita ja surussaan hillitöntä narria, lähetti drotsi
-Pietari aseenkantajansa linnaan hakemaan kuninkaallista haavalääkäriä.
-Hän pyysi kuitenkin kaikkia poistumaan huoneesta, jääden yksin sairaan
-luokse.
-
-Heti tainnoksista herättyään ja nähdessään drotsi Pietarin vuoteensa
-vieressä, sairas ojensi tälle kätensä, sanoen: "siihen oli teidän
-kirottu Riibe-oikeutenne syynä, Mutta ei ajatella sitä enää, muuten
-nauran itseni vielä kerran kuoliaaksi".
-
-"Te ette nyt saa puhua paljon!" sanoi ritarillinen lääkäri, tutkiessaan
-mielihyvällä hänen valtimoaan.
-
-"Miksen? Vaikka te ette tänäpäivänä juuri ritariksikaan lyönyt minua,
-niin ettehän sentään tahdo tehdä minusta mykkää elukkaa. Mutta mitä
-kuuluu kuninkaalle ja eukolle? Hirtetäänkö hänet, vai haudataanko hänet
-elävältä naisellisen kunniansa vuoksi?" Häntä alkoi taas naurattaa,
-mutta hillitsi itsensä tuntiessaan tuskaa rinnassaan.
-
-"Jumalan kiitos, hän on tällä kertaa pelastettu", vastasi Pietari
-drotsi; -- "mutta kovalle otti. En päässyt kuninkaan puheille."
-
-"Siis otitte hänet itse vankilasta? Siinä te teitte oikein. Se on minun
-mieleistäni."
-
-"Ei, herra kreivi. Ennen olisi onneton nainen saanut tyytyä
-kohtaloonsa, kuin minä niin uppiniskaisesti olisin rikkonut
-valtakunnanlakia vastaan?"
-
-"Mutta mitä hemmetissä te sitten teitte?"
-
-"Minä menin kuningattaren luokse" -- --
-
-"Ha, ha! sen ymmärrän -- onnellinen ritari! Mutta miksette antanut
-minun rukoilla armoa onnettoman vaimoparan puolesta? Sykkii minunkin
-rinnassani sydän oikealla paikallaan, ja niin totta kuin Jumala minua
-auttakoon, en minä olisi noussut kuningattaren jaloista, tai ottanut
-polttavia huuliani hänen kädestään, ennenkuin vaimo olisi pelastettu,
-vaikka olisin sitten saanut odottaa aamunkoittoon asti."
-
-"Te puhutte liian paljon, haavallenne se ei ole hyväksi, herra
-kreivi. Ja te ajattelette asioita, jotka eivät rauhoita vertanne.
-Nyt lähetän vapautetun imettäjäni valvomaan teidän luoksenne. Jos
-välttämättä tahdotte uneksia naisihanteestanne, niin uneksikaa sitten
-Herran nimessä vain hänestä ja nukkukaa makeasti!" Tämän sanoessaan
-poistui drotsi Pietari iloisena sairaan vieraansa luota, ja heti sen
-jälkeen sipsutti vanha, ryppyinen vaimo kreivin luo, istuutuen hänen
-päänaluksensa viereen. Kreivi ummisti suuttuneena silmänsä, eikä
-tahtonut nähdä häntä.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Puoliyön aika oli jo ohitse. Drotsi Pietari astui levottomana
-edestakaisin makuuhuoneessaan. Hän oli saanut ritarilliset vieraansa
-rauhoitetuiksi ja toimitetuiksi levolle. Mutta kuninkaallinen
-haavalääkäri ei tullut, ja hovinarri ei tahtonut uskoa, että hänen
-herransa oli päässyt vaarasta. Kreivin makuuhuoneeseen vievän oven
-vieressä istui totinen ilveilijä valmiina tulemaan avuksi pienimmänkin
-liikahduksen kuullessaan. Drotsi Pietari ei myöskään ajatellut
-nukkumista. Hän ei ollut levoton haavoitetun ystävänsä puolesta,
-mutta tahtoi olla heti valmis auttamaan, jos valvojavaimo kutsui.
-Sitäpaitsi oli hänen mielensä niin kiihtynyt, ettei hän voinut
-ajatellakaan lepoa. Tapahtuma Henner Friserin ja pienen Åsen kanssa ja
-hänen varma otaksumisensa kuninkaan salaisesta osallisuudesta tähän
-asiaan tekivät hänet levottomaksi. Hänen mieleensä johtui myöskin
-viekkaan kamaripalvelija Raanen pako ja se kosto, jota hän syystä
-kyllä voi odottaa tältä kuninkaan suosikilta. Nuo tärkeät epäluulot
-salaliitosta, josta hän turhaan oli tahtonut puhua kuninkaan kanssa,
-näyttivät hänestä nyt yön hiljaisuudessa sitä painavimmilta mitä
-enemmän hän niitä ajatteli. Hänen mieltään piti vireillä myöskin
-hänen taistelunsa kreivi Gerhardin kanssa ja syy siihen. Tuo hänen
-ja kuningattaren kunniaa alentava huhu, jonka hän vasta tässä
-tilaisuudessa oli kuullut, huolestutti häntä erityisesti, ja hän tutki
-tunnon tarkalla harkinnalla elämänsä koko viimeistä vuotta, siitä
-päivästä asti, jolloin hän ensikerran oli puhellut Agnes kuningattaren
-kanssa Helsingborgin turnajaisissa. Hän ei voinut salata itseltään,
-että kuningattaren kauneus ja jalo naisellinen olento, sekä myöskin
-hänen peloton ja suora luonteensa vaikuttivat omituisella voimalla
-häneen. Epäilemättä hän sai kiittää viisaan kuningattaren suosiota
-nopeasta kohoamisestaan, tultuaan halvasta ritarista valtakunnan
-drotsiksi, ja vaikka häntä syvästi loukkasi se, että häntä senvuoksi
-kutsuttiin onnenonkijaksi, joka naissuosion kautta oli ylentynyt,
-niin ei tämä kadehtijoiden tavallinen panettelu kuitenkaan voinut
-kuolettaa hänen rinnastaan voimakasta itsetietoisuuden tunnetta: hän
-oli varmasti vakuutettu olevansa pätevä siihen asemaan, joka hänellä
-oli, ja ettei kuningashuoneella tänä vaarallisena aikana ollut
-toimeliaampaa palvelijaa. Hänen tärkeä kutsumuksensa nuoren Eerik
-prinssin kasvattajana ja asemestarina, oli myöskin tärkeä maalle ja
-valtakunnalle, antaen hänen elämälleen ja toiminnalleen erikoisen
-merkityksen, josta hän ei voinut olla tuntematta jonkinlaista ylpeyttä,
-ja rohkeiden toiveittensa huumaamana hän tunsi kohta pitelevänsä koko
-tulevan sukupolven ja Tanskan kohtaloa käsissään. Hän seisoi korkealla
-ja vaarallisella asteella horjuvan valtaistuimen lähellä, ja hänen
-täytyi varoa itseään ettei pyörtyisi ja putoaisi. Häijyn vihollisen
-ei tarvitseisi muuta kuin yhdellä sanalla kuiskata kuninkaan korvaan
-mitä huhut kertoivat nuoresta drotsista ja kuningatar Agneksesta,
-saattaakseen hänet kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa elinajaksi
-Sjöborgin vankitorniin, ja vaikka tutkimatta ja tuomiotta suoraan
-teloitettavaksi. Näiden levottomien ajatusten risteillessä hänen
-mielessään, koputettiin kiivaasti ovelle. Hän säpsähti tahtomattaan,
-mutta tointui ja avasi nopeasti oven. Hämmästyneenä hän näki nuoren
-aseenkantajansa, Klaus Skirmenin, seisovan ovessa kalpeana ja
-hengästyneenä, kädessä kokoonkääritty pergamenttipaperi ja kaksi
-miekkaa.
-
-"Mitä nyt? Mitä asiaa sinulla on näin myöhään?" kysyi drotsi nopeasti.
--- "Sinä olet kalpea -- onko tapahtunut jokin onnettomuus? No, puhu,
-poika, ja selitä?"
-
-"Lukekaa, herra! lukekaa ja ottakaa miekkanne!" -- vastasi aseenkantaja,
-ojentaen hänelle lehden ja toisen miekoista. Drotsi otti nopeasti
-molemmat ja astui valon ääreen, jossa hän kalpeana ja tuijottavin
-silmin katseli göötiläisiä kirjaimia ja kuninkaan tunnettua
-nimikirjoitusta ja sinettiä. "Eroitettu!" -- sanoi hän -- "mutta
-ei siinä kyllin -- tuomittu ilman laillista tutkimista salaiseen
-vankeuteen! -- ja se toteutetaan ennen Danehoven alkamista. Mistä sait
-tämän turman lehden käsiisi, Skirmen? Se on salainen kuninkaallinen
-käskykirje! Vie se takaisin, tai henkesi on vaarassa!"
-
-"Yhdentekevää, herra! Teidänkin henkenne on vaarassa! Kun teidät on
-pantu vankeuteen, murhataan teidät salaisesti. Minä tiedän kaikki. Olen
-sen kuullut omilla korvillani."
-
-"Houritko? Onko se mahdollista? Raane siis kuitenkin --"
-
-"Aivan oikein, herra! Kamaripalvelija Raane on saanut aikaan tämän
-vangitsemiskäskyn. -- Lopun hän on itse hyvien ystäviensä kanssa
-tekaissut. Hän istui riemuitsevana tämä kirje kädessään eräissä
-juomingeissa linnassa yhdessä herttua Waldemarin, mestari Grandin,
-Jaakko kreivin ja koko sen erinomaisen seuran kanssa, jonka mukana
-tulimme Beltin yli. Minä etsin teidän käskystänne kuninkaan omaa
-haavalääkäriä kreivi Gerhardia varten, ja minut neuvottiin linnassa
-menemään läntiseen siipirakennukseen. Minun piti kulkea sen pimeän
-käytävän läpi, joka johtaa herttuan huoneisiin. Ovi oli raollaan, sen
-edessä oli uutimet; minä kuulin teidän nimenne mainittavan -- minä
-piilottauduin uutimien taakse ja -- -- --"
-
-"Ja kuuntelit? -- kerro vain, rehellisesti ja kauniisti tehty se ei
-ollut! -- Ja sinä kuulit" -- --
-
-"Sen mitä jo sanoin teille, herra; vaikken selvin ja puhtain sanoin.
-Mutta kun ne sovitin toinen toisiinsa, voin kyllä arvata tarkoituksen.
-Te katoaisitte, niin sanoivat, ja niin ettette enää pääsisi näkyville,
-jos hovituulet ja kuninkaan mieli sattuisivat muuttumaan. Ennen kaikkea
-ei teidän pitäisi saada vähintäkään vihiä tästä eikä päästä kuninkaan
-puheille, ja huomenna varhain tai vielä tänä yönä teidät otetaan kiinni
-ja salaisesti vangitaan."
-
-"Huomenna, kolminaisuuden sunnuntaina, ennen Danehoven kokoontumista,
--- seisoo tässä, -- mutta niin aikaiseen kuin suinkin keskiyön
-jälestä. No niin, niin kauan kuin tämä paperi on kädessäni, on
-siihen vielä aikaa. Tässä on siis kysymyksessä kuka ensiksi pääsee
-kuninkaan puheille, sitten riippuu siitä miten hän on nukkunut yönsä ja
-kuunteleeko hän totuutta vai valhetta huomenna. Mutta mistä sinä sait
-tämän helvetin kirjeen? Voivatko he olla niin typeriä, että päästivät
-nuoran, kun se jo oli melkein kaulani ympärillä?"
-
-"Minä en jättänyt piilopaikkaani, herra, ennenkuin olivat juoneet
-niin kauan herttua Waldemarin, Jaakko kreivin ja Stig Andersenin
-terveydeksi, että voi napsahuttaa jokaista nenälle. Minä tiesin,
-että haavoitettu herra ei ollut erityisessä vaarassa, mutta te sitä
-pahemmassa, enkä senvuoksi empinyt jäädä sinne. Kesti pitkään ennenkuin
-Raane tuli päihinsä; sitten he joivat hänen maljansa Stig Andersenin
-vaimon sukulaisena, ja senvuoksi että hän niin viekkaasti osasi
-teeskennellä kuninkaalle ja kuitenkin oli ystävilleen ja sukulaisilleen
-uskollinen. Herttua lupasi toimittaa hänelle vaimoksi rikkaan kreivi
-Mindre-Alfin tyttären ja häntä tervehdittiin jo Tönsbergin kreivinä ja
-sen asian kunniaksi hän joi niin perinpohjaisesti, että hänen täytyi
-poistua saamaan raitista ilmaa. Minä en vitkastellut, ja kun olin yksin
-hänen kanssaan pimeässä käytävässä, sain yhdellä kädenkäänteellä hänet
-kumoon ja kirjeen otetuksi."
-
-"Siis ei asia koskenut yksin minua, -- ja Raane oli samassa liitossa
-kuningasta vastaan. Etkö sinä kuullut mitä he aikoivat sitten kun minut
-olisi saatu murhatuksi vankilassa?"
-
-"Oi kyllä, herra! Hirvittäviä asioita sodasta ja kapinasta ja Ruotsin
-ja Norjan avusta, -- mutta minä en välittänyt muusta kuin teistä. --
-Elkää miettikö enää hetkeäkään kauvempaa, herra! Jos tahdotte paeta,
-ovat hevosemme heti satuloidut!"
-
-"Ei, reipas Skirmen poikani! Sinä et ole milloinkaan nähnyt herrasi
-väistyvän turnajaisissa tahi taistelussa, etkä nytkään näe! En voi
-tässä tällä miekallani puolustaa elämääni ja kunniaani, mutta suokoon
-Jumala että voin sen tehdä toisella aseella, jota voin käyttää itse
-herraani ja kuningastani vastaan, silti olematta maankavaltaja.
-Olkoon kieleni miekkanani, ja rehellisyyteni kilpenäni! Nyt en ole
-kysymyksessä ainoastaan minä -- vaan kruunu ja valtakunta. Siis
-Ruotsi ja Norja tukevat kapinaa? Hyvä on! Minun _täytyy_ päästä
-kuninkaan luokse, vaikka kulkisi sinne tieni käärmeiden kautta. Mutta
-siihen tarvitaan tyyneyttä ja voimaa. Kolmeen tuntiin ei ole mitään
-odotettavissa. Koetan levätä niin kauan. Nyt valvon jo kolmannen yön.
-Herätä minut heti kun päivä valkenee!"
-
-"Mutta enköhän varmuuden vuoksi kokoo hiljaisuudessa talon miehet ja
-anna heille aseita?"
-
-"Se on laitonta, Skirmen! Jos en oikeudella voita vapautta ja elämää --
-niin vääryydellä en ainakaan sitä halua. On jo hyvä, että tämä lehti
-on minun kädessäni eikä kaupunginvoudin. Siitä minä vastaan Jumalan ja
-ihmisten edessä. Hyvää yötä!"
-
-Sillä rauhallisuudella, jonka ainoastaan hänen puhdas omatuntonsa ja
-rohkea sekä täydellinen ylenkatseensa vihollisiaan kohtaan voivat
-suoda hänelle, astui drotsi Pietari vuoteensa luo ja heittäytyi
-levolle. "Aseta kynttilä kilvelleni ja anna sen palaa!" -- sanoi hän
-uskolliselle aseenkantajalleen. -- "Ja nyt Herran haltuun! -- Minä olen
-väsynyt."
-
-Aseenkantaja totteli ja poistui isäntänsä huoneesta, mutta ei astunut
-kolmea askelta ovesta; hän istuutui kivilattialle, nojaten selkäänsä
-oveen, näin vartioiden herransa unta kunnes päivä valkeaisi.
-
-Tuskin oli kukko vielä laulanut pihalla, kun Klaus Skirmen jo oli
-noussut. Hän näki ensimäisen heikon päivänsarastuksen tunkevan
-pienen ristikkoikkunan läpi pimeälle käytävälle. Hän avasi herransa
-makuuhuoneen oven ja näki tämän nukkuvan hyvää, rauhallista unta.
-Aseenkantaja malttoi tuskin herättää häntä. Mutta hän luuli nyt
-kuulevansa kadulta askeleita ja hiljaista aseiden helskettä ja hän ei
-viivytellyt enää herättää herraansa. "Aamu koittaa", sanoi hän -- "ja
-on jo muitakin valveilla paitsi meitä. -- Tehkää nopeasti mitä aiotte,
-herra!"
-
-Drotsi Pietari hypähti ja tarttui miekkaansa; mutta hän malttoi
-mielensä ja laski sen taas nopeasti luotaan. "Ei", sanoi hän, "sitä en
-tahdo ottaa mukaani. Kenelläkään ei ole vielä oikeutta vangita minua.
-Minä rohkenen herättää kuninkaan. On kysymyksessä yhtäpaljon hänen
-turvallisuutensa kuin minun. Sinä seuraat minua! Voinet kai valalla
-todistaa mitä olet kuullut?"
-
-"Sen voin, herra! Mutta ottakaamme toki aseet mukaan! Kuka tietää
-mitä voi tapahtua? Voudin väkeä ei saa puhumalla taipumaan, ja ritari
-Lavella on vahtivuoro linnan henkivartiossa."
-
-"Herra Lave? -- Jumalani! Pienen Ingeni isä! -- Hän oli herttuan
-seurueen mukana Jyllannissa, ja häneen minä en luota. Hm, mutta ehkä se
-kuitenkin on onneksi. Hän ei siis ollut illalla kavaltajien joukossa?"
-
-"Ei, herra! Hän kuuluu saapuneen toissa päivänä ja asuu vanhan Jon
-ritarin luona. Illalla hän sai vahtivuoron linnassa."
-
-"Jos vanha, viisas Jon voi luottaa häneen, niin silloin voin minäkin.
-Tule! Antaa miekkojen olla! Vanhurskas Jumala meitä auttakoon."
-
-Sen enempää miettimättä drotsi Pietari kietoutui suureen punaiseen
-viittaansa, pani korkean töyhtöhatun päähänsä ja astui ulos ovesta
-lujin ja varmoin askelin. Aseenkantaja seurasi äänetönnä häntä, mutta
-katsahti vielä kerran tyytymättömänä jätettyihin aseisiin. Hiljaa
-astuivat drotsi Pietari ja hänen aseenkantajansa alas kiviportaita ja
-lukitsivat oven jälkeensä. Pihalla oli autiota ja hiljaista. Vähän
-etempää näkyi linna himmeässä aamuhämärässä. Se kohosi synkkänä
-vahvojen muuriensa takaa, kaikkialla vallitsi vielä syvä rauha,
-kaksi vahtisotilasta vain kulki keihäät olalla hitain askelin edes
-takaisin suljetun linnanportin edustalla. Drotsi Pietari ja hänen
-nuori aseenkantajansa lähestyivät nopein askelin linnanporttia. Nuori
-drotsi ei ollut unohtanut ottaa mukaansa merkkiä, joka hänen korkean
-virkansa ohella antoi hänelle oikeuden vaatia pääsyä linnaan ja
-kuninkaan luokse minä aikana hyvänsä. Tämä merkki oli pieni kultainen
-kilpi, johon oli painettu kuninkaan kaksikruunuinen sinetti. Drotsi
-lähestyi, pitäen tätä merkkiä kädessään, ulommaisia vahteja, ja
-astuessaan leveän kuningaskadun kulmatalon ohi pidätettiin hänet äkkiä,
-ja hän näki olevansa kahdentoista aseellisen miehen saartama. Kookas
-mies, hopeasauva kädessään, astui esille heidän joukostaan ja sanoi
-ankaran totisena kohottaessaan sauvaansa: "Herra drotsi Pietari Hessel!
-Kaupungin vouti vangitsee teidät kuninkaan nimessä. Olkaa hyvä ja
-seuratkaa meitä."
-
-"En askeltakaan", -- vastasi drotsi Pietari --"ennen kuin näytätte
-minulle meidän herramme ja kuninkaamme erityisen käskykirjeen!"
-
-"Minulla ei ole mitään kirjallista käskyä näytettävänä", -- sanoi
-vouti --"mutta korkeat ja luotettavat henkilöt ovat vakuuttaneet,
-että kuningas on eilen sellaisen käskykirjeen antanut, mutta teidän
-väkenne on sen väkivaltaisesti ja petoksella riistänyt kamaripalvelija
-Raanelta. Jos ette seuraa minua vapaaehtoisesti, niin suonette
-anteeksi, jos minun täytyy käyttää väkivaltaa. Tehkää tehtävänne,
-miehet!"
-
-Asestetut miehet lähestyivät tarttuakseen vankiinsa. Silloin ojensi
-drotsi Pietari juhlallisen arvokkaasti kuninkaallisella sinetillä
-varustetun merkkinsä. "Tunnetteko te tämän?" kysyi hän. -- "Sen vallan
-nojalla, joka minulla on valtakunnan drotsina, käsken minä teidän
-silmänräpäyksessä seuraamaan minua itse kuninkaan luo. Jos ette voi
-näyttää minulle kuninkaan omakätistä käskyä, elköön yksikään tohtiko
-kädellään koskea minuun. Jos tässä olisi sattunut erehdys, enkä minä
-siitä voi puhdistautua herrani ja kuninkaani edessä, niin silloin olen
-valmis seuraamaan teitä vankeuteen tai -- jos kuningas niin käskee
--- kuolemaan. Mutta nyt seuraatte minua! Vielä minä olen valtakunnan
-drotsi ja teidän herranne."
-
-Hänen varma ja päättäväinen esiintymisensä hämmästytti porvareita; he
-katselivat hämmentyneinä toisiinsa ja voutiinsa, joka myöskin näytti
-hämmästyneeltä ja epäröivältä.
-
-"Lain kirjaimen mukaan te näytätte olevan oikeassa, herra drotsi",
-alkoi vouti puhua -- "mutta mitä hyötyä teillä on vastustelemisesta.
-Tiedättehän te kyllä itse paremmin kuin kukaan muu, että olette pantu
-viralta, ja että me seuraamme kuninkaan nimenomaista käskyä. Ei taida
-paljonkaan auttaa asiaanne, jos tähän aikaan herätätte hänet, saatte
-vain kuulla tuomionne hänen omasta suustaan. Sitäpaitsi on ankarasti
-kielletty sallia teidän lähestyä linnaa." --
-
-"Sitä kieltoa ei ole kuningas antanut, vaan hänen ja minun
-verivihollisemme", keskeytti hänet drotsi Pietari kiivaasti. "Te olette
-vastaanottaneet laittoman kuningaskäskyn niiltä, jotka tavoittelevat
-kuninkaan henkeä, ja tahtovat estää minua varoittamasta häntä. Ellette
-tahdo tulla tuomituiksi majesteettirikoksen-tekijäin ja maankavaltajien
-kätyreinä, niin seuratkaa minua heti."
-
-"Jumala meitä armahtakoon!" huudahtivat pelästyneet porvarit, toinen
-toisensa jälkeen. -- "Mitä nyt teemme, herra vouti? -- Vastatkaa te
-kaikesta. -- Me emme ymmärrä mitään."
-
-"Jos on totta mitä sanotte, että kuninkaan henki on vaarassa", --
-sanoi vouti miettiväisenä -- "niin kuka takaa meille, ettette itse ole
-kavaltaja? Te esiinnytte huonossa valossa, herra drotsi. Mitä tekemistä
-teillä tähän aikaan on linnassa?"
-
-"Johan sen sanoin! Ja sinne aion vieläkin, ettekä te voi minua kieltää
-siitä -- minä tahdon virkavelvollisuuteni nojalla kuninkaan luokse
-varoittamaan häntä kavaltajista. Ei vastaväitteitä, vouti! Te seuraatte
-minua heti tai on henkenne kysymyksessä!" Odottamatta näihin sanoihin
-vastausta astui drotsi Pietari voimakkain askelin linnaa kohti.
-Pelästyneet porvarit väistyivät kunnioittavasti hänen tieltään.
-
-"Menköön!" -- sanoi vouti -- "seuratkaamme häntä, koska hän niin
-tahtoo: ei hän kuitenkaan pääse henkivartijoita etemmäksi. Pitäkää
-vain varanne ettei hän pääse karkaamaan! Aijotko sinäkin mukaan, pojan
-nulikka!" -- sanoi hän Skirmenille, joka levottomana seurasi herraansa.
--- "Vai aijotko auttaa viekasta herraasi pitämään meitä narreina? Mene
-matkaasi! Sinun suhteesi ei meille ole annettu vartioimiskäskyä."
-
-"Hän seuraa minua, ja te annatte hänen olla!" komensi drotsi Pietari
-kääntyen heihin päin. -- "Minä vastaan itse niistä, jotka otan mukaani
-kuninkaan luokse."
-
-Vouti vaikeni, ja astuttiin edelleen. Linnan etuvahdit, jotka tunsivat
-drotsin, eivät epäröineet avata porttia hänelle, mutta he eivät
-tahtoneet laskea sisään porvareita eikä kaupunginvoutia; he eivät
-pitäneet itseään siihen oikeutettuina.
-
-"Minun edesvastuullani, he kuuluvat minun seurueeseeni", sanoi drotsi.
-Vouti ja porvarit laskettiin nyt sisään, ja he näkyivät saaneen
-paremmat ajatukset mahtavasta vangistaan, joka niin ihmeellisesti
-hallitsi heitä kaikkia. He kulkivat linnanpihan ylitse pohjoiseen
-päärakennukseen, jossa kuningas itse asui.
-
-"Jos tässä on tapahtunut erehdys, herra drotsi", sanoi vouti
-alakuloisella äänellä heidän noustessaan linnanportaita, "ja minä olen
-petturien pettämä, niin rukoilen Jumalan ja Pyhän Neitsyen nimessä:
-elkää saattako minua ja näitä kunnon miehiä onnettomuuteen. Me luulimme
-toimivamme parhaan tietomme mukaan."
-
-"Kuka antoi teille oikeuden siihen, kaupunginvouti! Lain ja oikeuden
-mukaan teidän tulee toimia eikä oman tai jonkun muun ymmärryksen
-mukaan. Mutta minä tiedän, että teidät on petetty. Nyt jääköön puolet
-väestänne tänne portaisiin, ettei liika hälinä häiritse kuningasta. Jos
-kamaripalvelija Raane tai joku muu herttuan väestä, tuolta toisesta
-sivurakennuksesta, aikoisi ylös näitä portaita, niin sulette te heiltä
-tien minun vastuullani! Ymmärrättekö te minut?"
-
-"Niinkuin käskette, herra drotsi!" vastasi yksi porvareista, jääden
-kuuden miehen kanssa portaisiin. Muut seurasivat drotsia ja hänen
-aseenkantajaansa henkivartiosaliin. Täällä antoi drotsi jälellä
-olevien porvarien pysähtyä oven ulkopuolelle samoilla määräyksillä,
-johon he empimättä suostuivatkin, itse astui hän kaupunginvoudin
-ja aseenkantajansa kanssa isoon henkivartiosaliin. Kaksitoista
-ritarillista herraa, pitkillä heittokeihäillä varustettuina, vartioi
-täällä kuninkaallisten huoneiden ovea. Muutamat astelivat hiljaa
-edestakaisin jaloissaan villajalkineet, toiset seisoivat siellä täällä
-lattialla, hiljaa keskustellen. Ei kukaan istunut; koko salissa ei
-ollut ainoatakaan tuolia tai penkkiä. Kahdentoista melkein loppuun
-palaneen vahakynttilän valo sekaantui aamuhämärään. Kynttilät olivat
-asetetut kiiltävien kilpien alle seinille, ja salin päästä loisti
-kuninkaallinen vaakunakilpi, johon oli kuvattu kaksi leijonaa ja kaksi
-kruunua. Kilpien yläpuolelle oli asetettu ristiin riippumaan kaksi
-kirjavaa lippua, joiden keskellä kyllä oli valtakunnanlipun valkea
-risti, mutta jonka melkein peittivät ne monet miekat, tähdet, avaimet,
-puolikuut, ankkurit, pyörät ja monet muut kokoon kyhätyt koristukset ja
-vertauskuvat, joita on tottunut näkemään kuninkaallisissa rahoissa.
-
-Kun ovi avautui, kohottivat henkivartijat keihäänsä ja katsoivat
-hämmästyneinä tulijoihin. "Drotsi! -- Nuori drotsi Hessel!" sanoivat he
-toinen toisilleen, ja häntä tervehdittiin kunnioituksella.
-
-"Mikä tuo drotsi Pietari Hesselin tänne näin aikaiseen?" -- kysyi
-vanhempi keskikokoinen mies, astuen häntä vastaan omituisen levottoman
-ja epäröivän näköisenä, ja jonka alati vaihtuvat kasvonilmeet
-eivät herättäneet luottamusta. Hänellä oli niinkuin muillakin
-ritareilla pitkäsulkainen korkea henkivartiahattu päässään ja pitkä
-keihäs olallaan, mutta hän erosi puvun loistavuudessa heistä.
-Rinnalla riippuivat komeat kultakäädyt, ja hänen lyhyt punainen
-henkivartiavaippansa oli jalokivillä koristettu.
-
-"Teitä ihmetyttää, ankara, ritari Lave, nähdä minua täällä näin outoon
-aikaan", -- vastasi drotsi Pietari, tarkastaen vanhaa herraa terävin,
-läpitunkevin katsein. "Mutta minulla on virkani puolesta tärkeä ja
-salainen asia esitettävänä kuninkaalle, ja minun täytyy viipymättä
-saada heti puhua hänen kanssaan."
-
-"Tärkeästä ja salaisesta asiasta?" -- toisti ritari Lave kalveten. "Ei
-suinkaan minun tietääkseni ole kapinaa kaupungissa, herra drotsi? Ja,
-jos olisikin, niin en minä uskalla herättää senvuoksi kuningasta näin
-aikaisin, niin kauan kuin linna on varmasti ja hyvin vartioitu."
-
-"Mutta jos täällä linnanmuurien sisäpuolella on salaisia kavaltajia,
-ankara herra ritari!" -- sanoi nuori drotsi puoliääneen, kääntämättä
-terävää katsettaan ritari Laven levottomista kasvoista.
-
-"Herra varjelkoon! Mitä te sanotte?" kuiskasi henkivartiopäällikkö,
-tarttuen häntä suonenvedontapaisesti käsivarteen ja vei hänet
-syrjemmälle. -- "Ei kai teillä liene salaisuuksia tulevalle
-appi-isällenne, nuori ystäväni?" -- lisäsi hän hiljaa, vapisevalla
-äänellä. -- "Jos luulette saaneenne selville jonkinlaisen salaliiton,
-niin kertokaa minulle, että ajoissa voimme varustautua sitä
-vastaan. Mutta onhan se mahdotonta! -- Jos joku tyytymättömistä
-läänitysherroista on vahingossa lausunut varomattoman sanan, niin
-ajatelkaa toki mitä teette, ennen kuin rupeatte vihatun ilmiantajan
-virkaa toimittamaan ja ehkä syöksemään onnettomuuteen kunnon miehiä,
-jotka arvostelevat vapaammalla katseella nykyistä asemaa! Onko teillä
-todisteita ketään vastaan?"
-
-"Sitä en tohdi sanoa täällä", -- vastasi drotsi Pietari. "Meidän
-yksityiset asiamme, herra ritari, saavat väistyä julkisten tieltä.
-Minun täytyy pyytää teitä viipymättä herättämään kuningas. Teidän
-velvollisuutenne on tehdä se minun käskystäni. Minä vastaan itse
-teostani. Te tiedätte, että hätätilassa minua ei tarvitse ilmoittaa,
-eikä kukaan voi kieltää minulta pääsyä kuninkaan luo."
-
-"Sitäpä en oikein usko, nuori urhokas herrani!" vastasi ritari Lave,
-koettaen olla ankaran ja käskevän näköinen. -- "Sillä, jolle kuningas
-on uskonut unensa vartioimisen, on oikeus saada tietää miksi hänen
-pitää sitä häiritä, -- ja minun ja näiden herrojen on käsketty valvoa,
-ettei kukaan ilman pätevää syytä pääse häiritsemään kuninkaan yörauhaa."
-
-"Tässä ei ole sopivaa aikaa eikä tilaisuutta riidellä meidän
-oikeuksistamme", -- alkoi drotsi Pietari taas puhua, vaivoin hilliten
-kiivastumistaan, huomatessaan henkivartioitten tarkkaavat kasvonilmeet.
-"Vain sana kahden kesken, ritari Lave!" -- näin sanoen hän veti
-hämmentyneen ritarin vieläkin syrjemmäksi ja jatkoi hiljaa sydämellisen
-osanottavasti: "minua surettaisi syvästi, ritari Lave Litle, jos minä
-olisin pakoitettu lausumaan teidän nimenne salaliittolaisten joukossa,
-joiden ohella teidän uskollinen sukulaisenne, vanha ritari Jon, ei
-aavista teidän nimeänne voitavan mainita, katsoen teidän tärkeään
-asemaanne täällä. Se seura, jonka te kahdeksan päivää sitten jätitte,
-ei ollut kuninkaan ystäviä. Mutta minä uskon kuitenkin, että vaikka
-olisittekin osallinen heidän tyytymättömyyteensä, niin ette kuitenkaan
-ole osallinen heidän juoniinsa, ja että vielä ehditte vetää jalkanne
-pois avonaisen, pohjattoman kuilun partaalta."
-
-"Mitä? Minkälaisia juonia? Minä en ymmärrä teitä, drotsi Pietari! Ette
-kai aseta minua syytteeseen mielipiteistä, joita jokainen tanskalainen
-ritari on oikeutettu vaaratta lausumaan sukulaistensa joukossa?"
-
-"Minä en ole mikään urkkija tai salainen syyttäjä, joka tahtoisi
-saattaa teidän tai jonkun muun kunnon miehen onnettomuuteen ajatusten
-ja mielipiteiden vuoksi", -- vastasi nuori drotsi. -- "Minä en tiedä,
-Jumalan kiitos, vielä mitään teistä, mikä voisi riistää minulta toivon
-saada kutsua kerran teitä isäksi. Minä tiedän, että te ette ollut tänä
-yönä siinä salaisessa kokouksessa, jossa omin neuvoin päätettiin minun
-kuolemantuomioni, että sitten helpommin voitaisiin langettaa kuninkaan."
-
-Ritari Lave säpsähti ja valahti kuolonkalpeaksi. Hänen levoton
-sielunsa kamppaili lyhyen taistelun, sitten hän äkkiä tarttui nuoren
-ritarin käteen. "Ei, totisesti minulla ei ole siinä osaa eikä arpaa!"
-sanoi hän. "Jos minä olisin tiennyt mitä on tekeillä, niin en minä
-olisi valinnut paikkaani tälle kynnykselle. Te olitte vielä eilen
-vaarallinen mies minulle ja minun sukulaisilleni, ritari Hessel!"
-jatkoi hän jännitetyssä mielentilassa. "Riippuu vain minusta oletteko
-sitä vielä tänään. Se riippuu ehkä vain askeleesta tämän kynnyksen
-yli. Minä voin oikeuden mukaan kieltää teiltä sisäänpääsyn. Minä
-olen luvannut sen, riippuu vain minusta itsestäni, pidänkö sen. Te
-ette ole tässä silmänräpäyksessä valtakunnan drotsi eikä teillä ole
-mitään sanomista täällä. Minä olen nähnyt kuninkaallisen käskykirjeen.
-jossa teidät, viime keskiyön jälkeen kukon ensi kertaa kiekuessa, on
-eroitettu virasta ja tuomittu vankeuteen. Ehkä keskustelu kuninkaan
-kanssa voisi teidät pelastaa. Jos tässä olisi kysymyksessä ainoastaan
-teidän virkanne ja vapautenne, niin antaisin empimättä kuninkaan käskyn
-nojalla vangita teidät tällä paikalla, mutta jos todellakin teidän
-henkenne on kysymyksessä --"... Hän keskeytti puheensa ja tuijotti
-tutkivasti nuoreen ritariin, jonka kasveilla väri oli vaihtunut, ja
-joka seisoi kuin salaman lyömänä.
-
-"Minä en ole ladellut teille valheita!" -- sanoi drotsi Pietari
-toinnuttuaan. -- "Te olette tällä hetkellä mahtava mies: ehkä kuninkaan
-ja minun henkeni ovat teidän käsissänne. Mutta siitä, mitä tänä hetkenä
-teette, saatte vastata kuolinhetkellänne vanhurskaan Jumalan edessä."
-
-"Ketkä ovat nämä kaksi henkilöä, jotka ovat teidän mukananne?" kysyi
-ritari Lave.
-
-"Kaupungin vouti, jonka piti viedä minut vankeuteen, ja minun
-aseenkantajani, joka oli läsnä salaliittolaisten neuvottelussa.
-Jos viivyn täällä vielä silmänräpäyksen, niin on kaikki ehkä liian
-myöhäistä. Veriviholliseni valvovat saman katon alla kuin me, heillä
-ovat ovet auki minun vankilaani ja --"
-
-"Hyvä, minä uskon teitä!" -- sanoi ritari Lave yhä levottomampana.
-"Olin valmis teidät syöksemään asemastanne, mutta teidän vertanne en
-tahdo pääni päälle, enkä minä seiso tässä kavaltamassa sen elämää,
-jota vartioin. Meidän väliltämme ovat tästä päivästä alkaen kaikki
-siteet katkaistut! Mutta -- minä olin teidän isänne ystävä -- ja jos
-minä ehkä tänäpäivänä pelastan henkenne, nuori mies, niin muistakaa
-silloin tätä, jos kerran minun ja sukulaisteni kohtalo joutuu teidän
-käsiinne!" Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, ja hän puristi melkein
-suonenvedontapaisesti nuoren ritarin kättä. "Minä menen herättämään
-kuningasta!" -- sanoi hän senjälkeen varmasti ja astui nopeasti sisään
-kuninkaallisiin huoneisiin johtavasta ovesta.
-
-Drotsi Pietari seisoi muutaman minuutin kuin tulisilla hiilillä. Hän
-kuuli ulkopuolelta kovaäänisesti vaadittavan sisälle laskemista, ja
-hän tunsi kamaripalvelija Raanen kimakan äänen, joka kuninkaan nimessä
-vaati avaamaan ovea. Henkivartiat hätkähtivät. Kaksi heistä kiiruhti
-käytävään katsomaan mitä oli tekeillä. Heti senjälkeen avattiin
-henkivartiosalin ovi, ja drotsi Pietari näki kamaripalvelija Raanen
-käytävässä molempien henkivartioiden välissä. Samassa silmänräpäyksessä
-aukeni kuninkaan huoneen ovi. Ritari Lave Litle astui nopeasti
-kynnyksen yli ja viittasi drotsi Pietarille. Kiireisin askelin hän
-totteli viittausta. Ritari Lave lukitsi kuninkaallisten huoneiden
-oven hänen jälkeensä ja pyysi henkivartioita asettumaan sen eteen,
-välittämättä katkeroittaneesta kamaripalvelijasta, joka seisoen
-keskilattialla julkeasti ja kovaäänisesti syytti henkivartiapäällikköä
-ritarivalansa rikkomisesta ja kuninkaan käskyn laiminlyömisestä.
-
-"Saamme kyllä pian tietää onko drotsi Pietari Hessel oikeudettomasti
-päästetty tästä ovesta sisään tai ei", vastasi ritari Lave. --
-"Niin kauan kuin minulla ei ole kuninkaan käskykirjettä, on minun
-velvollisuuteni laskea drotsi sisään. Mutta kamaripalvelijalla
-ei ole tähän aikaan täällä mitään tekemistä, vaikka hän olisikin
-kymmenkertaisesti kuninkaan suosikki. Hyvät herrat, tehkää hyvin ja
-toimittakaa hänet ulos!"
-
-Kolme henkivartiaa lähestyi raivostunutta Raanea kohotetuin keihäin.
-Hän puri hampaat yhteen ja heitettyään kostoa säihkyvän katseen ritari
-Laveen, poistui nopeasti henkivartiosalista.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Henkivartiosalin ja kuninkaan makuuhuoneen välillä oli suuri,
-holvikattoinen sali, seiniä koristivat kullalla kirjaillut verhot,
-ja keskellä lattiaa oli pyöreä pöytä, jonka peitti tulipunainen
-kultaripsuilla reunustettu liina. Siellä kuningas vastaanotti
-ne, joiden kanssa tahtoi puhua, ja täällä sai drotsi odottaa sen
-aikaa kun kamaripojat auttoivat kuningasta pukeutumaan. Kuninkaan
-makuuhuoneen ovella seisoi kaunis poika vahasoihtua pidellen, hän oli
-noin yhdentoistavuotias, ja hänen yllään oli soihtupoikien punainen
-silkkitakki. Poika hieroi unta silmistään ja katseli ihmetellen ja
-kunnioituksella kookasta, totista ritaria, joka näin uskalsi häiritä
-kuninkaan yörauhaa. Hän oli pienen Eerik prinssin leikkitoveri Åke
-Jonsen; hän oli yhtä vanha kuin prinssi ja otti joka päivä drotsi
-Pietarin johdolla osaa tämän aseharjoituksiin ja koko ritarilliseen
-kasvatukseen. Soihtu valaisi pojan lempeät, melkein neitseelliset
-kasvot, hänen seistessään siinä pitkät, keltaiset kiharat valuen
-liinaiselle kaulukselle, ja tumman siniset silmät ihailevalla
-kunnioituksella kiinnitettyinä opettajaansa. Ystävällisen pojan
-näkeminen näytti palauttavan drotsi Petarin rauhallisuuden, herättäen
-hänen mieleensä rohkeita toiveita viattomuutensa ja oikean asiansa
-voitosta. Hän taputti ystävällisesti pojan poskea. "Hyvää päivää,
-Åke!" -- sanoi hän -- "oletko ollut liian aikaiseen jalkeilla tänä
-aamuna? Sinä taidat nähdä vielä unia. Nuori kuninkaasi on varmaan vielä
-nukkumassa?"
-
-"Kyllä, rakas drotsi! Eilen illalla me painimme väsyksiin asti prinssi
-Kristofferin kanssa, ja sitten oli minun soihtuvuoroni. Olen valvonut
-koko yön tässä ovella. Mutta aamupuolella eivät enää silmäni tahtoneet
-pysyä auki, ja äsken ritari Laven tullessa sisään soihtuni oli vähällä
-sammua. Ettehän ole senvuoksi minulle vihainen?"
-
-"Minä tiedän, että sinä olet rohkea ja tarkkaavainen poika, joka et
-tavallisesti nuku silloin kun on valvomisen aika, ja se on tärkeää,
-Åke. Me elämme ajassa, jolloin jo aikaisin saa oppia valvomaan ja
-rukoilemaan."
-
-"Kyllä minä olen rukoillutkin!" vastasi poika: -- "Minä rukoilin
-Jumalaa ja Pyhää neitsyttä prinssi Eerikin ja teidän puolestanne, ja
-kuningattaren ja kaikkien hyvien ihmisten puolesta. Mutta silmäni
-painuivat kuitenkin kiinni, ja jos kuningas olisi kutsunut minua, niin
-minä olisin ollut onneton."
-
-"Minä annan sinulle hyvän neuvon, Åke! Jos sinun pitää väsyneenä valvoa
-kuninkaan tai prinssin ovella, niin kuvaile vain mielessäsi, että
-murhaajat vaanivat oven ulkopuolella päästäkseen sisään pahaa tekemään,
-Silläaikaa kun sinä ummistat silmäsi, ja vakuutan sen sinulle että
-pidät silmäsi auki."
-
-"Hyvä Jumala, herra drotsi! -- eihän semmoista toki milloinkaan voi
-tapahtua; suojeleehan hyvä Jumala ja Pyhä Neitsyt meitä siitä."
-
-"Kyllä he suojelevatkin, muuten ei auttaisi vaikka koko maailman
-sotajoukot meitä vartioisivat", -- vastasi drotsi, "senvuoksi elkäämme
-eläkö levollisina ja huolettomina maailmassa, kaikkein vähemmin sinä,
-joka olet tuleva ritari ja kuninkaan vartia".
-
-Nyt kuului kuin hopeakellon hiljaista kilinää. Kuninkaallisen
-makuuhuoneen kaksoisovet avautuivat, ja niiden molemmin puolin seisoi
-kaksi poikaa soihdut kädessä. Drotsi Pietari astui taapäin, salin
-äärimmäiseen päähän, ja pieni Åke kääntyi nopeasti avonaista ovea
-kohti. Hän taivutti soihtunsa kivilattiata vasten ja astui takaisin
-saliin päin. Kookaskasvuinen herra astui kynnyksen yli lyhyvin,
-epävarmoin askelin. Hän piteli oikeassa kädessään kuin keppinä suurta
-miekkaa, joka oli kolmen sormen levyinen, seitsemän korttelin pituinen
-ja ristikahvalla varustettu, ja lyhyt viitta oli kepeästi heitetty
-hänen hartioilleen. Hän jäi hetkeksi seisomaan ja tähysteli terävällä,
-levottomalla katseella ympäri salia, kunnes räpyttävä silmä viimeinkin
-viivähti silmänräpäykseksi tähystämään epäluuloisena kuningattaren
-suosikkia, joka tervehti nöyrästi kuningasta, jääden seisomaan
-etemmäksi. Kuningas astui vielä pari askelta eteenpäin, sitten hän
-viittasi soihtupojille; he kiinnittivät soihtutangot kullattuihin
-messinkirinkeihin, jotka olivat niitä varten laaditut, puolen kyynärän
-päähän seinäverhoista. Sen tehtyään he kumarsivat kuninkaalle ja
-poistuivat takaperin kulkien takaisin makuuhuoneeseen, jonka ovi oli
-jäänyt puoleksi auki, ja jossa neljä henkivartiaa keihäineen näkyi
-liikkuvan. Kuningas astui niin kauas ovesta kuin oli tarpeellista, että
-saattoi toisten kuulematta puhua ritarin kanssa.
-
-"Te tohditte tulla silmieni eteen, ritari Hessel, ja tähän aikaan!"
-sanoi hän kovalla ja kiivaalla äänellä. -- "Te rohkenette esittää
-tärkeitä ja salaisia asioita, jotka koskevat meitä itseämme ja
-meidän kuninkaallisen persoonamme turvallisuutta! Jos luulette tällä
-uudella typerällä röyhkeydellä hankkivanne itsellenne tilaisuuden
-puolustaumiseen sekä armahdukseen, niin erehdytte! Puhukaa, mutta ei
-sanaakaan teistä itsestänne. Mikä on se asia, joka koskee minun ja
-valtaistuimen turvallisuutta?"
-
-"Minä tiedän, ja voin sen todistaa", vastasi nuori drotsi rohkeasti
--- "että te olette tänä yönä nukkunut saman katon alla miesten
-kanssa, jotka kahdeksan päivää sitten solmivat Möllerupin talossa
-liiton valtakuntaa ja kruunua vastaan, tuon hurjapäisen marskin Stig
-Andersenin, kanssa."
-
-"Todista se!" sanoi kuningas kalveten.
-
-"Sen voin, jos pidätte Antvorskovin kunnianarvoisaa prioria, mestari
-Martti Mogensenia, rehellisenä ja luotettavana miehenä, ja tahdotte
-uskoa enemmän hänen kuin minun todistuksiani."
-
-"Mestari Martti!" toisti kuningas. "Hän on minulle uskollinen, eikä ole
-sopimattomalla kohteliaisuudella kiertoteitä tunkeutunut valtaistuimeni
-ääreen. Onko hän täällä?"
-
-"Ei, herra kuningas!" vastasi ritari hehkuvin poskin ja hillitsi
-vaivoin loukattua kunniantuntoansa, jonka puhdistaminen oli häneltä
-kielletty -- "mutta hän on antanut minulle viittauksen, jota olen
-oikeutettu ainoastaan puoleksi ilmaisemaan. Te tunnette hänen
-käsialansa ja sinettinsä, herra kuningas!"
-
-"Sen toki tunnen, olihan hän kolme vuotta minun kanslerini."
-
-"Lukekaa siis tämä kirje, ankara herrani ja tuomarini, ja te näette,
-että minä en ainoastaan pyytääkseni teiltä armonosoitusta koettanut
-eilen niin kiihkeästi päästä puheillenne, ja etten minä vain
-puhdistaakseni itseäni seiso täällä edessänne tänä hetkenä!"
-
-"Ei sanaakaan teistä itsestänne, -- vaiti!" Kuningas luki nopeaan ja
-levottomana kirjeen, sillävälin usein heittäen pikaisen ja levottoman
-silmäyksen ritariin. "Tosiaankin, hyvin arveluttava kokous", sanoi hän
--- "mutta ei tässäkään ole olemassa muuta kuin epäilyksiä ja arveluita,
-ei ainoatakaan varmaa todistusta, ei ainoatakaan tekoa, josta voisin
-langettaa kuolemantuomion, -- ja missä ovat ne tunnetut nimet, joista
-täällä puhutaan?"
-
-"Minun muistissani, herra kuningas! Se lehti, johon ne olivat
-kirjoitetut, käskettiin minun hävittää."
-
-"Nimitä petturit! Heidät on vangittava!"
-
-"Niin väkivaltaisiin tekoihin en toki teitä kehoita! Ketä laki ei
-ole langettanut, ei minun kuninkaani tuomitse. Minä en tule tänne
-ilmiantajana, vaan varoittajana. Mestari Martin kirjoitus ei langeta
-ketään. Se on vain viittaus, mutta näinä levottomina aikoina, herra
-kuningas, se viittaus on tärkeä."
-
-Kuningas oli levottoman ja huolestuneen näköinen.
-
-"Hurskas herra näkyy tietävän enemmän kuin uskaltaa sanoa", jatkoi
-ritari: "luulenpa melkein, että joku katuva kanssarikollinen on
-hänelle, sielunpaimenelleen, keventänyt raskautetun mielensä. Mutta
-kaikkien niiden miesten kanssa, jotka hän minulle nimitti epäiltävinä,
-on hän itse puhunut ja turhaan kehoittanut heitä uskollisuuteen.
-Useimmat heistä olivat äsken matkatovereitani matkustaessani
-Beltin yli, ja vaikka minä en vielä voi esittää varmaa todistusta
-yhtä ainoatakaan vastaan heistä, on minulla kuitenkin täysi syy
-yhtyä mestari Martin sanoihin ja pyytää teitä olemaan varuillanne
-tyytymättömien lääniherrojen suhteen, ja pitämään silmällä jokaista
-heidän askeltaan. Möllerupin kokous on siitä osoitus. Teidän uskollinen
-kamaripalvelijanne Raane, voi sen todistaa, sillä hän oli siellä läsnä."
-
-"Raane?" -- huudahti kuningas hämmästyneenä, -- "siitä hän ei ole
-puhunut minulle. Voin sanoa teille, että hän on minun urkkijani, ja
-hänellä on oikeus olla niissä seurassa haluaa, ja puhua mitä tahtoo,
-kunhan hän vain ilmoittaa kaikesta minulle. Jos hän on ottanut osaa
-tähän kokoukseen, niin on hän ollut siellä urkkiakseen tyytymättömiä,
-ja lienee hänen vaitiolollaan omat tärkeät syynsä."
-
-Ritari puisti päätään. "Minä en luota häneen, herra kuningas. Mutta
-kokous on varmasti pidetty, sen tiedämme, ja tyytymättömät me tunnemme.
-Ehkä minä jo kahdeksan päivän kuluessa voin hankkia varmat tiedot
-siitä, että eräs heidän joukostaan on liitossa valtakunnan vihollisten
-kanssa, hautoen mielessään yhtä vaarallisia kuin petollisia aikeita."
-
-"Kuka heistä se on? Sano suoraan! Hän ei pääse elävänä käsistäni!"
-
-"Ei, niin, teidän armonne!" -- vastasi drotsi Pietari pelkäämättä.
-"Täällä hän on teidän vieraanne ja aseeton, ja valtakunnan laki
-suojelee häntä. Minä en nyt vielä voi mainita hänenkään nimeään. En
-voi panna ketään syytteeseen ennenkuin minulla on todisteet, herra
-kuningas!"
-
-"Muistakaa kenen kanssa puhutte!" -- keskeytti hänet kuningas, koettaen
-turhaan ankaralla ja käskevällä äänellään peittää levottomuuttaan. --
-"Mitä muuta voitte kertoa?"
-
-"Jos sallitte minun nyt puhua asiasta, joka koskee minua itseäni,
-niin voin valantehneen todistajan avulla näyttää toteen, että
-salainen tuomioistuin on tänä yönä päättänyt kuolemani, estääkseen
-minun ilmaisemasta, mitä tiesin kavaltajista, ja voidakseen rauhassa
-toteuttaa kruunulle ja valtakunnalle niin turmiolliset aikeensa."
-
-"Mitä? Kuka täällä uskaltaa tuomita kuolemaan minun tietämättäni.
-Minä olen tuominnut teidät vankeuteen, se on totta. Mutta ennenkuin
-tuomitsen teidät kuolemaan, tahdon pohtia asiata. Ensin pääasiaan!
-Tahdon tietää mitkä ne rikokselliset aikeet kruunua ja valtakuntaa
-vastaan ovat, joiden jälillä te luulette olevanne. Kuka niistä on
-kuullut?"
-
-"Minun uskollinen aseenkantajani, Klaus Skirmen. Minä olen ottanut
-hänet mukaani. Hän on tuolla ulkona ja on valmis valallaan vahvistamaan
-sanansa."
-
-"Antaa hänen tulla!" käski kuningas.
-
-Drotsi Pietari aukaisi oven ja viittasi. Reippaana ja rohkeana astui
-nuori aseenkantaja sisään ja kertoi lyhyesti ja selvästi mitä oli
-kuullut oviverhon takaa. Kun kuningas oli kuunnellut loppuun, ojensi
-hän miekkansa ristikahvan häntä kohti. "Vanno!" sanoi hän. -- "Vanno,
-ettet ole täällä lausunut ainoatakaan valheellista sanaa herrasi
-pelastukseksi!"
-
-"Niin totta kuin Herra ja Pyhä Neitsyt minua auttakoot!" sanoi Klaus
-Skirmen kovalla ja varmalla äänellä, laskien kätensä miekankahvalle.
-
-"Hyvä! Nyt voit mennä!"
-
-Klaus Skirmen kumarsi äänettömästi ja poistui, luotuaan osanottavan
-silmäyksen herraansa.
-
-"Kamaripalvelija Raanekin mukana?" sanoi kuningas miettiväisesti. --
-"No niin, siihen on hänellä oikeus. Pahimmatkin kapinalliset puheensa
-hän on lausunut minun suostumuksellani, urkkiakseen toisia. Tänään hän
-tekee minulle kaikesta selvän."
-
-"Varokaa häntä, herra kuningas! Minä en luota häneen."
-
-"Mutta minä luotan häneen. Ei sanaakaan hänestä! Minä tiedän, että te
-vihaatte häntä. Olemme jo kauan tunteneet herttuan ja hänen ystäviensä
-tyytymättömyyden, mutta mitkä ovat heidän aikomuksensa?"
-
-"Minun luullakseni samanlainen valtiokeikaus, kuin se, jonka teidän
-armonne itse marski Andersenin ja Jaakko kreivin kanssa pani toimeen
-Ruotsissa."
-
-"Epäilyksiä ja yhä vain epäilyksiä! Jos ette tiedä mitään varmasti,
-niin mitä auttavat teidän viittauksenne ja varoituksenne? Jos täällä
-maassa on pettureita ja majesteettirikoksentekijöitä, jotka vielä
-päälle päätteeksi uskaltavat tunkeutua vieraiksi linnaan, niin
-ottakaa heidät kiinni ja hakekaa teloittajat! -- On jo aika näyttää
-uppiniskaisille herroille, että meillä täällä on yhtä terävät miekat
-kuin Ruotsissa."
-
-"Muistakaa, herra kuningas, että se valtaistuin, jonka ruotsalaisten
-veriset kirveet laittomasti pystyttivät, ei ollut vanha ja
-oikeudenmukainen, vaan anastettu, ja kapinalliset asettivat sen
-valtakunnan lakien ja kuningasvallan raunioille. Jos kruunun laillisuus
-ja majesteetin pyhyys tahdotaan säilyttää loukkaamattomana, niin on
-laki yksin sen tuki, eikä täällä tule kysymykseenkään tukahuttaa
-kapinaa hirmuvaltaisella ja julmalla verilöylyllä."
-
-"Mitä sinä sitten vaadit minun tekemään? -- Sano suoraan, urhokas
-drotsi Pietari!" -- sanoi kuningas huolissaan. -- "Sinä olet rehellinen
-alamainen. Tahdon unohtaa mitä oli välillämme. Nyt, sano suoraan, mitä
-nyt on tehtävä?"
-
-"Minun ymmärtääkseni, herra kuningas, on viisainta, että pysymme aivan
-rauhallisina, emmekä vähimmälläkään tavalla ole tietävinämme, että
-semmoiset kavaltajat ovat keskellämme. Danehoven ajaksi asetamme yöksi
-kaksinkertaisen vartion, mutta seurustelemme kaikella kohteliaisuudella
-ylhäisten vieraiden kanssa. Antaa Danehoven asioiden kulkea rauhallista
-kulkuaan, elkäämme levottomuudella loukatko vastapuoluetta. Laillisesti
-valitut sovintotuomarit saavat valallaan ja omantunnon mukaisesti
-ratkaista riita-asiat. Mutta kun herttuan asia on ratkaistu, silloin
-on aika pitää silmällä jokaista kapinallisten askelta. Jos heidän
-päämiehensä matkustaa maasta pois, niin silloin on luultavaa, että hän
-hakee vierasta apua ja palajaa sotajoukon etunenässä, ja silloin on
-heti ryhdyttävä kiireellisiin varustuksiin sen estämiseksi. Jos hän
-rauhallisena vetäytyy takaisin linnaansa, niin ei meillä aluksi ole
-mitään pelättävää, sillä silloin on myrsky ohitse, ja silloin voimme
-ehkä vielä rauhallisesti ja voimakkaasti, mutta ennen kaikkea ankaralla
-oikeudenmukaisuudella pelastaa maan ja valtakunnan."
-
-"Drotsi Pietari, te olette helmi minun kruunussani! Ja minä olen hullu,
-jos heitän sen luotani oikun tähden!" sanoi kuningas nyt rauhoittuneena
-ja taputti häntä ystävällisesti olkapäälle. -- "Se käsky, jonka eilen
-pahalla tuulella ollessani julkaisin -- --"
-
-"Sen tuon tässä teille, herrani ja kuninkaani, kuullakseni sen
-vahvistuksen tai kumoamisen teidän omasta suustanne."
-
-"Mitä hittoa! Onko se sinun kädessäsi, eikä kaupungin voudilla.
-Totisesti, jos voit olla yhtä ovela silloin kun kuninkaasi asia on
-kysymyksessä kuin nyt itsesi suhteen, niin oletpa kullan arvoinen,
-Pietari Hessel! Anna tänne!"
-
-Drotsi Pietari ojensi hänelle vangitsemiskäskyn. Kuningas repi sen
-rikki ja heitti sen lattialle, sanoen hymyillen ja leikillisellä
-äänellä: "Kas niin, siinä ovat vankilamuurinne, uskollinen drotsini.
-Minä näen, että voin luottaa teihin suurissa asioissa, enkä senvuoksi
-tahdo vaatia teitä tilille pikkuasioista. Koska siis täällä ei ole
-vaaraa pelättävissä, ja te lupaatte varustautua vastaisten varalle,
-niin minä tahdon seurata teidän neuvoanne ja pysyä aluksi rauhallisena.
-Mutta tunnustakaa nyt minulle suoraan, nuori, uljas herra ritarini",
-jatkoi hän, näennäisesti välinpitämättömällä äänellä, "voitteko kehua
-olevanne tuttavallisemmassa suhteessa erääseen kauniiseen naiseen,
-jonka värejä te kannatte? -- No, elkää punastuko! Ei kukaan tiedä
-paremmin kuin minä, miten hurmaava hän väliin voi olla, enkä minä
-kuolemaan tuomitse rakastuneen sanan, rohkean katseen, enkä salaisen
-kädenpuristuksenkaan tähden. Tunnenpa melkoisen hyvästi kauniimman
-sukupuolen: ei ankarin eikä kunniallisinkaan ole kylmä nuorta,
-rakastettavaa ritaria kohtaan, jolla on sekä viisautta, että hienot ja
-ylhäiset tavat. Olette kai huomannut, että minä en pane niin suurta
-merkitystä sellaisiin pikku-asioihin, ja että itsekin usein unohdan
-kruunun taakan ja majesteetin ankaran arvokkaisuuden yhden tai toisen
-hupaisen seikkailun vuoksi."
-
-Tämä puhe kohotti hehkuvan punan drotsi Pietarin kasvoille, ja häntä
-hävetti katsoa kuninkaaseen, joka alentui tuommoista puhumaan.
-Viimeinkin hän tointui ja katseli kuninkaan kasvoilla ilmenevää
-viekasta ja levotonta hymyilyä puoleksi loukatulla ylpeydellä,
-ylenkatseella ja salaisella kauhulla, joka ei jäänyt hänen oikulliselta
-ja epävakaiselta hallitsijaltaan huomaamatta. Hän laski kätensä
-totisena rinnalleen ja vaikeni.
-
-"Kas niin! Ymmärrättehän toki leikkiä?" sanoi kuningas äkkiä totisena.
-"Mutta se ei taida sietää leikinlaskua. Jos ritari palvelee naista
-kunnioittaen, ei se kuninkaaseen kuulu. Kylliksi siitä asiasta. Mitä
-tyytymättömiin tulee, vastaatte te siis minulle siitä, että täällä ei
-ole vaaraa tarjona. Te ryhdytte tarvittaviin toimenpiteisiin linnan
-ja Danehoven vartioimisesta! Niin pian kuin se on lopussa, pidätte
-te silmällä päämiestä, ja heti kun hän astuu jalallaan skonelaiselle
-pohjalle, on hän meidän vankimme!"
-
-"Kuitenkin ainoastaan siinä tapauksessa, teidän armonne, että saamme
-ne tiedot, joita minä vielä odotan?" huomautti drotsi Pietari. --
-"Niin väkivaltaisiin toimenpiteisiin voivat ainoastaan pakoittavimmat
-olosuhteet oikeuttaa, silloinkun todennäköisyys lähenee varmuutta, ja
-valtakunnan laki ja oikeus --"
-
-"Vaiti siitä!" huudahti kuningas kiivaasti: -- "Ei mikään laki estä
-minun kättäni ulottumasta kavaltajiin. Drotsi Pietari, te olette
-minun mielestäni liian omantunnon mukainen; mutta kylliksi siitä
-nykyhetkellä. Toimikaa tarmokkaasti ja varovaisesti! Todistukseksi
-siitä, että minä vielä nyt niinkuin ennenkin pidän teitä yhtenä
-viisaimmista ja kunnollisimmista palvelijoistani, vastaanottakaa
-tämä kunnialahja!" Tämän sanoessaan hän irroitti suuret, jalokivillä
-koristetut kultakäätynsä ja kiinnitti ne drotsin kaulaan, ojentaen
-hänelle kätensä suudeltavaksi.
-
-Ääneti ja katkerasti tuntien, ettei voinut niin hartaasti kuin sitä
-toivoikin, sydämestään kunnioittaa sitä ihmiskättä, joka kantoi pyhää
-kuninkaallista valtikkaa, taivutti ritari puoleksi polveaan lattiaa
-vastaan ja kosketti kevyesti huulillaan kuninkaan kättä. Sitten hän
-nousi ja odotti merkkiä poistuakseen.
-
-"Vielä sana!" -- alkoi kuningas puhua. "Minä tiedän, että te olette
-kauan epäillyt kamaripalvelija Raane Jonsenia, jota te ette kärsi. Te
-olette yllättänyt hänet kevytmielisessä seikkailussa ja vangituttanut
-hänet. Hän pakeni ja turvautui minun armoihini. Minä olen päästänyt
-hänet vapaaksi. Annetaan sen asian unohtua! Mutta miksi te yhä
-epäilette häntä, vielä nytkin, kuultuanne, että hän vain näön vuoksi
-seurustelee vihollisieni kanssa, salaisesti palvellakseen sillä minua?"
-
-"Suoraan sanoen, herra kuningas, ne toimet, joihin häntä käytetään,
-eivät ole hänelle kunniaksi, ja semmoiseen kaksimieliseen ihmiseen ei
-kenenkään pidä luottaa. Toiminnastaan Möllerupissa käydessään hän ei
-ole kertonut teille, ehkä Martti mestari voi antaa paremmat tiedot
-siitä."
-
-"Lähetä pikaviesti hakemaan tänne Antvorskovin hurskas ja viisas
-herra!" -- sanoi kuningas. -- "Minä tahdon selvyyttä asiaan, ja se mies
-voi sanoa meille enemmänkin."
-
-"Hän on jo matkalla ja saapunee tänne ennen päivällistä. Mutta minä
-näin kamaripalvelijan henkivartiosalissa, hän on kyllä siksi viekas,
-että voi puhdistautua. Mutta minä pyydän teitä, herra kuningas, elkää
-uskoko häntä liiaksi. Muistakaa, että hän on Stig Andersenin onnettoman
-vaimon sisarenpoika!"
-
-"Hyvä!" -- vastasi kuningas kalveten. "Siitä ei teidän tarvitse
-muistuttaa minua. Ovathan uljas ritari Jon, ja teidän tuleva
-appi-isännekin, Flynderborgin Lave ritari, samaa sukua. Niin kauan kuin
-Raane uskollisesti palvelee minua, ei minulla ole minkäänlaista syytä
-epäillä häntä. Paljaalla rehellisyydellä ei maailmassa päästä pitkälle.
-Viekaskin palvelija on välistä tarpeen. Mutta kylliksi siitä! Nyt
-menkää, rehellinen Pietari drotsini", sanoi kuningas äkkiä lempeästi
-ja tuttavallisesti. -- "Näyttäkää nyt, että olette luottamukseni
-ansainnut. Ilmoittakaa kaikesta Jon ritarille ja David Thorstensonille
-ja neuvotelkaa heidän kanssansa. Jumalan haltuun!"
-
-Kuningas kääntyi äkisti ja drotsi Pietari poistui. Vartiosalissa oli
-ritari Laven sijalla hänen sukulaisensa ritari Jon Litle. Hän oli
-pieni lujarakenteinen mies, hänen lyhyet, suorat hiuksensa olivat
-aivan harmaat, ja hänen liikkeensä vilkkaat, melkein nuorekkaat. Hänen
-viisaat, läpitunkevat silmänsä ja ankara sotaherrankatseensa, sekä
-se lyhyt voimakas puhetapa, jota hän useimmiten käytti, ilmaisivat
-vanhaa sotilasta ja käskijää, ja mahtavimpien henkivartioiden rinnalla,
-ulkonaisesta komeudesta huolimatta, hän jo paljaalla esiintymisensä
-ylevämmyydellä osoitti olevansa ensimäinen henkivartiopäällikkö
-ja ylin valtakunnanneuvos. Tämä mahtava mies, jota nuori drotsi
-kunnioitti ja rakasti isällisenä ystävänä, oli tänä aamuna harvinaisen
-aikaiseen lähtenyt linnaan ja ottanut haltuunsa sukulaisensa paikan
-henkivartiopäällikkönä. Hänelle oli jo kerrottu siitä vaarasta, josta
-drotsi Pietari nyt oli niin onnellisesti pelastunut. Seisoessaan
-totisesti keskustellen kaupunginvoudin kanssa, hän näki drotsi
-Pietarin astuvan ulos kuninkaallisten huoneiden ovesta, kuninkaan
-tunnettu kultakääty kaulallaan. Sydämellisesti iloiten hän astui
-drotsi Pietaria vastaan ja pudisti osanottavasti hänen kättään.
-Kyyneleet kimaltelivat hänen ankarissa silmissään; mutta sanomatta
-sanaakaan nuorelle ystävälleen, hän kääntyi rauhallisesti ja hymyillen
-kaupunginvoudin puoleen. "Niin kuin näette, hyvä voutini!" -- sanoi hän
-melkein välinpitämättömällä äänellä. -- "Herra drotsi Pietari Hessel
-tuo mukanaan uuden osoitteen kuninkaan armosta ja suosiosta. Kaikki oli
-väärinkäsitystä. Te olette erehtynyt: mutta siihen olivat olosuhteet
-syynä. Mene Jumalan haltuun!"
-
-Vouti kumarti poistuessaan ääneti ja kunnioittavasti sekä vanhalle
-ritarille, että drotsi Pietarille.
-
-"Voitteko keskustella kanssani tunnin ajan ennen Danehoven alkua, herra
-valtioneuvos!" -- kysyi drotsi Pietari. -- "Minulla on teille tärkeitä
-asioita ilmoitettavana."
-
-"Kyllä, kun ensiksi olen puhunut kuninkaan kanssa. Odottakaa minua
-puolen tunnin päästä kotonani! Thorstenson on täällä. Linnanvartio
-on kaksinkertainen. Ei ole vaaraa. Pysykäämme vain rauhallisina ja
-tyyninä."
-
-Tämän sanottuaan hän kääntyi nopeasti, ja annettuaan viittauksen
-yhdelle henkivartioista, hän astui heti kuninkaan huoneisiin.
-
-Ritari, jolle vanha herra oli antanut tuon viittauksen, oli kookas ja
-tummanverinen, hänen pitkä, tummanruskea huulipartansa ulottui kahtena
-palmikkona kaulukselle ja yhtyi siellä tuuheaan tiheäkähäräiseen
-poskipartaan, joka melkein puoleksi peitti vielä jotensakin nuorekkaat,
-mutta laihat ja voimakkaat soturinkasvot. Hänen tummanruskeat silmänsä
-olivat täynnä tulta ja ne kuvastelivat kiivautta ja intohimoisuutta.
-Hän otti henkivartiopäällikkyyden valtaneuvoksen poissaollessa,
-asettuen lähimmäksi kuninkaan huoneisiin vievää ovea. Se oli ritari
-David Thorstenson. Drotsi Pietari lähestyi häntä toverillisen ystävän
-tavoin, ojentaen hänelle kätensä. He vaihtoivat pari sanaa keskenään.
-Ritari nyökäytti päällään, heittäen terävän katseen ovelle. Sitten
-drotsi Pietari tervehti tarkkaavaisia henkivartioita ja poistui
-nopein askelin henkivartiosalista, kuitenkin osoittamatta kiirettä ja
-levottomuutta. Missä hän vain kulki, astuivat palvelijat ja hoviväki
-kunnioittavasti syrjään, katsellen häntä ihmetellen ja uteliaina.
-Huhu siitä, että jotakin tavattomampaa oli tapahtunut, ja että drotsi
-Hessel, kuningattaren mahtava suosikki, olisi joutunut epäsuosioon, oli
-saattanut koko linnanväen liikkeelle. Nyt koettivat kaikki kokkipojat,
-palvelijat ja keittiötytöt kilvan päästä häntä näkemään, kun hän astui
-alas linnanportaita, kuninkaan suuri kultakääty rinnallaan.
-
-Nuori drotsi ei ollut ensi kertaa ihmisten huomion esineenä, eikä
-se myöskään ollut hänelle vastenmielistä. Hän ei voinut kieltää
-sitä, että se oli hänelle melkein mieluista, vaikka hän siellä
-täällä näkikin yhden ja toisen kuiskailevan tavalla, joka olisi
-syvästi loukannut häntä, jos hän olisi tiennyt mitä puhuttiin hänen
-otaksutusta suhteestaan kuningattareen. Mutta ne uteliaat katseet,
-jotka häntä tarkastivat, ilmaisivat kuitenkin enimmäkseen kunnioitusta
-ja hyväntahtoisuutta, ja hänen komeaa, ryhdikästä ulkomuotoansa
-näkyivät kaikki somat neitoset erityisesti ihailevan. Linnanportilla
-hän kohtasi joukon vieraita ritareita ja ylhäisiä herroja, joita
-ihmeekseen näki näin aikaisin liikkeellä. Heidän joukossaan hän
-huomasi herttua Waldemarin ja kamaripalvelija Raanen. He eivät
-olleet häntä näkevinään, ja drotsi Pietari astui tyynesti edelleen,
-tuntien salaisella ylpeydellä astuvansa voittajana heidän ohitsensa.
-Kuitenkin varoi hän tarkasti osoittamasta sitä kasvojensa ilmeillä tai
-liikkeillä. Hän astui ääneti ja totisena heidän ohitsensa, tervehtien
-heitä kylmästi, mutta ritarillisella kohteliaisuudella, johonka he
-myöskin näennäisen kohteliaasti vastasivat, osoittamatta vähintäkään
-vastenmielisyyttä tai hämmästystä. Aseenkantaja Skirmen oli odottanut
-herraansa linnanportailla ja seurasi nyt häntä peittelemättömän iloisen
-näköisenä. Kulkiessaan herttuan ja Raanen ohi, ei Skirmen voinut olla
-itsetyytyväisesti hymyilemättä heitä tervehtiessään ja astuessaan
-tavallista suorempana heidän ohitsensa. Hänen isäntänsä huomasi sen.
-"Elkäämme riemuitko liian aikaisin, uskollinen, rehellinen Skirmen!"
-sanoi hän vakavasti. "Meidän vihollisemme ovat vielä mahtavia, ja
-ylpeys käy usein lankeemuksen edellä. Enpä ole itsekään siitä aivan
-vapaa. Me olemme kaikki taipuvaisia uhmailemaan onnestamme, mutta se on
-kiusaus, joka meidän on voitettava!"
-
-Skirmen punastui ja vaikeni. Ylimielinen ilme katosi heti hänen
-kasvoiltaan, ja hän seurasi ujona ja uskollisena ritarillista herraansa
-tämän asuntoon.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Drotsi Pietari tapasi haavoitetun vieraansa valveilla ja iloisena.
-Hän tutki haavan yhdessä kuninkaallisen haavalääkärin kanssa, joka
-viimeinkin oli saapunut. Kreivi määrättiin pysymään muutaman päivän
-vuoteessa ja olemaan liikkumatta. Mutta tämä hiljaa oleminen ei ollut
-kreivi Gerhardin mieleen. Hän neuvotteli lääkärin kanssa pyytäen
-ainakin kahdeksan päivän kuluttua päästä liikkumaan ja olemaan mukana
-hovijuhlassa, jolla Danehove lopetettiin. Siitä annettiin hänelle
-toivoa ja sillä ehdolla hän rauhoittui. Mutta hänelle oli kovana
-koetuksena se, ettei saisi kahdeksaan päivään juoda viiniä eikä
-lyhentää aikaansa nauramalla sydämen pohjasta narrinsa kujeille. Drotsi
-Pietari jätti hänet sitten lääkärinsä ja talonväen hoitoon, pyytäen
-kreiviä ja hänen seuruettaan olemaan kuin kotonaan hänen talossaan
-ja suomaan anteeksi hänen poissaolonsa, jonka virkavelvollisuudet
-vaativat. Sitten hän kiiruhti Jon ritarin asuntoon, johon vanha
-valtaneuvos vähän senjälkeen saapui. Heillä oli kaksi tuntia kestävä
-salainen keskustelu erittäin tärkeistä valtiollisista asioista. Sen
-jälkeen he menivät yhdessä messuun Frue-Kirkeen, jossa koko hovi oli
-saapuvilla, ja jossa Jon ritarin vaimo, Ingefrid rouva, ja hänen
-tyttärensä Cecilia, istuivat kuninkaallisessa penkissä, lähinnä
-kookasta, kaunista Agnes kuningatarta. Kun ritari Jon ja drotsi
-Pietari astuivat kirkkoon, kääntyivät kaikkien silmät drotsiin ja
-kuninkaalliseen penkkiin, ja luultiin huomatun heikon punan kohonneen
-kuningattaren valkoisille poskille, kun hän ohimennen vastasi Jon
-ritarin ja drotsin tervehdykseen. Heti messun loputtua virtaili
-ritareita ja hengellisiä herroja suurin joukoin linnan tilavaan
-ritarisaliin, jossa Danehove oli kokoontuva ensi päivinä. Se vanha
-tapa, että kokoonnuttiin taivasalla, jäi yhä enemmän unohduksiin,
-koetettiin siten syrjäyttää porvarit ja talonpojat ottamasta osaa
-Danehovessa käsiteltäviin asioihin. Tänä päivänä kuningas vain jakoi ja
-vahvisti muutamia oikeuksia ja lahjoituksia kirkoille ja luostareille.
-Hän näytti vähän levottomalta ja alakuloiselta, lopettaen toimituksen
-niin pian kuin mahdollista. Seuraavana päivänä hän ei kiirehtinyt,
-vaan antoi Danehoven asioitten kulkea tavallista rauhallista kulkuaan.
-Ne varovaisuustoimenpiteet, joihin ritari Jon, David Thorstenson
-ja valpas drotsi Pietari olivat ryhtyneet, rauhoittivat kuninkaan
-täydellisesti, ne eivät myöskään herättäneet erikoisempaa huomiota
-tyytymättömissä lääniherroissa. Riitaa kuninkaan ja herttua Waldemarin
-välillä ei tahdottu pitää pää-asiana, vaikka kaikki sitä suurella
-jännityksellä odottivat. Tämän asian lopullinen ratkaisu oli lykätty
-Danehoven viimeiseen päivään, 28:teen päivään toukokuuta. Seitsemän
-edellistä päivää kului lääniherrojen ja talonpoikien välisten
-mitättömämpien riitaisuuksien ratkaisemisessa, ja aatelismiesten
-ja hengellisten herrojen alituisten riitojen sovittamisessa, jotka
-molemmin puolin syyttivät toisiaan väkivaltaisuuksista ja sorrosta,
-sekä sekaantumisesta toistensa oikeuksiin ja vapauksiin. Maan
-mahtavimmat hengelliset ja maalliset herrat olivat läsnä näillä
-Danehoven kuningaskäräjillä. Siellä olivat Lundin arkkipiispa Johan
-Dros, Aarhuusin piispa Tyge, sekä Viborgin, Riiben, Roeskilden, Odensen
-ja Börglumin piispat. Nämä hengelliset herrat olivat jo sunnuntaina
-yhdessä ja yksimielisesti läänitysherrojen ja ritarien kanssa, tai
-niinkuin sanottiin etevimpien neuvoa seuraten, tehneet sen päätöksen,
-että valittaisiin kaksitoista viisasta Tanskan miestä valantehneiden
-neuvostoon, niinkutsuttuun Wortheliin, jotka päättäisivät ja
-vahvistaisivat kenelle se maa ja omaisuus oikeudenmukaisesti
-kuuluu, minkä omistuksesta kuningas ja herttua riitelivät. Näihin
-valantehneisiin oli myöskin vanha, ankara Jon ritari valittu. Ennen
-kuin tuomio langetettiin, olivat valantehneet joka päivä koolla
-valtakunnan neuvoston talossa, jossa he lukittujen ovien takana
-punnitsivat asiaa.
-
-Jon ritarin koti oli suuri ja vierasvarainen, ja siellä vastaanotettiin
-kaikki ritarillisella kohteliaisuudella. Hän omisti yhden Nyborgin
-suurimmista taloista, jossa hänen vaimonsa ja tyttärensä asuivat hänen
-kanssaan Danehoven aikana. Joka ilta kokoontui sinne suuri joukko
-sekä hengellisiä että maallisia herroja, ja siellä nähtiin yhtä usein
-herttua Waldemar liittolaisineen kuin drotsi Pietari, David Thorstenson
-ja muut kuninkaalle uskolliset miehet. Näissä iltaseuroissa nähtiin
-itse kuningatarkin naistensa ja nuorten prinssien kanssa. Vanha herra
-oli silloin erityisen iloinen ja puhelias, mutta jos joku tahtoi puhua
-hänelle sanankaan valtioasioista, vaikeni hän äkkiä, tai rankaisi
-nenäkkään lavertelijan purevalla ivalla. Siitä hetkestä asti, jona
-valantehneiden neuvosto kokoontui, ei ritari Jon vastaanottanut ketään
-luokseen muuta kuin tähän aikaan, jolloin vieraat kokoontuivat hänen
-kotiinsa, eikä hän puhunut kenenkään kanssa, ei edes drotsi Pietarille,
-joka tavallisesti joka päivä tuttavallisesti seurusteli hänen kanssaan.
-Hän olikin selittänyt, että hän ennen Danehoven loppua ei voisi eikä
-saisi puhua kahdenkesken edes kuninkaan kanssa.
-
-Päivää ennen Danehoven päättymistä istui ritari Jon viimeistä kertaa
-valantehneiden neuvostossa lukittujen ovien takana. Hovimestaria oli
-ankarasti kielletty päästämästä ketään sisään, olkoon se sitten kuka
-tahansa. Pitkä, kookas mies, kokonaan vaippaan kääriytyneenä, joka ei
-ollut tietävinään eikä valittavinaan tämän varovaisuustoimenpiteen
-välttämättömyydestä, pyysi kuitenkin käskevästi päästä sisään. Hänen
-kiivastuessaan solui vaippa syrjään, hovimestari pelästyi niin, että
-menetti kokonaan mielenmalttinsa, ja huolimatta ankarasta kiellosta
-otti hän suurimmalla kiireellä tangon pois suljetusta ovesta. Mutta
-samassa työnnettiin ovi salpaan sisäpuolelta. "Me olemme täällä koolla
-kaikki kaksitoista!" huusi vanha ritari Jon. -- "Kolmannelletoista
-ei täällä ole sijaa, vaikka hän kantaisikin kruunua ja valtikkaa."
-Kookas, vaippaan kääriytynyt mies polkaisi harmistuneena lattiaan
-jalallaan ja poistui nopein askelin ritarin talosta, sanomatta
-sanaakaan. Ennen iltaa oli tämä tapahtuma, valaisevilla lisäyksillä
-varustettuna, tunnettu koko Nyborgissa, ja herttua Waldemar ynnä hänen
-liittolaisensa kiittivät kovasti Jon ritarin rohkeutta, vetäen tästä
-mitä toivorikkaimmat johtopäätökset asiansa ratkaisuun nähden.
-
-Ulalla oli, kuten tavallista, suuri seurue taas koolla Jon ritarin
-luona. Sinne odotettiin myöskin kuningatarta ja nuoria prinssejä.
-Drotsi Pietari oli kutsuttu sinne kerta kaikkiaan joka illaksi
-vieraittensa kera. Kun kreivi Gerhard kuuli kuningattaren tulevan
-sinne, hypähti hän ylös nojatuolista, jonka oli saanut vaihtaa
-vuoteeseen, ja vannoi kalliin valan, että hän tahtoi olla mukana vaikka
-saisikin maata kuukauden sen johdosta. "Parempi pyy pivossa, kuin
-kaksi metsässä!" sanoi hän. "Päälle päätteeksi minä en pääse huomenna
-enkä ylihuomenna hovijuhliin, ja jos sitä ennen kuolen ikävästä,
-joudun pitkänenäisenä hautaani. Sepä vasta on harmillinen mies, tuo
-haavalääkäri. Hän pitää semmoista hälinää tuosta raamusta, kuin olisin
-minä neitonen, ja käärii minut kuin kapalolapsen. Ja te, onnenpoika,
-jolta minä olin vähällä kaulan katkaista, te vain kulette terveenä
-ja reippaana, olettepa tainnut saada päänne kiinnitetyksi kaulaan
-kunniakäädyillä!"
-
-"Haavani paranevat helposti", -- vastasi drotsi Pietari, "eikä miekka
-tällä kertaa mennyt ihonpintaani syvemmälle. Yhdessä suhteessa olette
-kuitenkin oikeassa!" lisäsi hän. "Täpäremmällä ei pääni ole pitkiin
-aikoihin ollut, ja tämä ketju on tainnut osaksi sen lujittaa. Mutta
-heittäkää nyt huvitteluhalunne mielestänne, jalo kreivi! Nahka
-haavallanne on vielä aivan ohut, ja te voisitte tänä iltana pian tehdä
-liikkeitä --"
-
-"Liikettä minä juuri tarvitsen", -- keskeytti kreivi hänet. --
-"Täytyyhän sitä päästä hengittämään, vaikka nahka olisi kuinka
-ohut. Minä en jaksa enää kauvempaa elää täällä kuin muumiona.
-Tiedänhän kuitenkin hallitsevani ruumistani. Onhan siinä jo kylliksi
-onnettomuutta, että meidän täytyy antaa pappien ja kirjanoppineiden
-olla syntisten sielujemme herroja. Pitkäsääri, tuo minulle hovipukuni
-ja uusi vaippani. Taidanpa tulla aika paksuksi näissä kääreissäni,
-mutta annan niiden olla, tehdäkseni teille mieliksi."
-
-Nyt eivät vastustelemiset auttaneet. Hän pukeutui kirkkaanpunaiseen
-sindalipukuunsa, pani töyhtöhatun päähänsä ja heitti jäykän, kullalla
-kirjaillun purppuravaipan, leveille hartioilleen. "Kas niin!" -- sanoi
-hän -- "luulenpa nyt näyttäväni jotenkin eheältä ja hyvinvoivalta. Nyt
-jätän Dorthe Feienkostin sinulle, Pitkäsääri! -- Koetappas sinäkin
-kerran miltä tuntuu lekotella mukavasti."
-
-"Toivoisinpa, että ylhäiset naiset osoittaisivat teitä kohtaan yhtä
-suurta osanottoa kuin hän, armollinen herra", vastasi hovinarri, "mutta
-koska ette milloinkaan tule heitä niin lähelle, että he näkisivät
-teidät, niin olisi teille eduksi ottaa minun kaunissointuinen takkini
-yllenne, silloin teidät etempääkin huomattaisiin."
-
-"Siinä sen kuulitte, drotsi Pietari, mitä saan sulatella ja vielä
-lisäksi annan tuolle löntykselle ruuan ja palkan, ainoastaan
-harjaantuakseni kristillisessä nöyryydessä ja kärsivällisyydessä.
-Muuten sinä olet oikeassa, Pitkäsääri! Minä olen vähän liian ujo
-tämmöisissä tilaisuuksissa, mutta se on hyve, jota sinunlaisesi vintiön
-tulisi kunnioittaa ja koettaa saavuttaa. Tänä iltana minä kuitenkin
-aion kunnostaa itseni, saatpas nähdä, Pitkäsääri!" jatkoi kreivi
-iloisesti: "minulla ei ole pitkiin aikoihin ollut kyllin rohkeutta
-puhella naisten kanssa. Harjoitus tekee mestariksi, sen uskon. Teidän
-imettäjänne, herra drotsi, voi kyllä todistaa, että pahat kielet
-valehtelevat ja juoruavat sanoessaan minun sekaantuvan sanoihini
-naisten läsnäollessa."
-
-"Sitä ei kukaan enää teistä sano, armollinen herra, ja minä olin
-häpeällisesti erehtynyt", sanoi Pitkäsääri kumartaen. "Vaikka en ole
-kuullutkaan teidän kuorsaavan näinä öinä, on minulla kuitenkin väliin
-ollut ilo kuulla teidän kaikkein armollisimmasti murisevan, ja minä
-kiitin Pyhää neitsyttä siitä. Se oli ainakin elonmerkki. Kunhan nyt
-aikanne kuluksi kurittaisitte minua, armollinen herra, mutta jäisitte
-kotiin."
-
-Kuulematta sen enempää hovinarriaan, astui kreivi Gerhard ulos ovesta
-ritariensa ja drotsi Pietarin kanssa. Heidän kulkiessaan vanhan Jon
-ritarin asuntoon, kiirehti hän niin kovasti, että hänen varovaisen
-isäntänsä täytyi pidättää häntä ja muistuttaa hänelle nopeiden
-liikkeiden voivan olla hänelle vaarallisia. Mutta niin pian kuin he
-näkivät komeasti valaistun talon, jossa lehmuksien alla korkeiden
-kiviportaiden vieressä seisoi kahdessa rivissä kuninkaallisia
-palvelijoita tulisoihdut käsissään, alkoi kreivi Gerhard äkkiä kävellä
-hitaammin. "Minä saan siis tänä iltana nähdä nuoret prinssit", sanoi
-hän. "Nuori kruununperillinen, teidän oppilaanne kuuluu olevan äitinsä
-näköinen. Olette toki onnellinen, drotsi Pietari, kun saatte kasvattaa
-niin jaloa tainta."
-
-"Sen myönnän täydellisesti" -- vastasi drotsi Pietari lämmöllä. --
-"Minä toivon hänestä tulevan Waldemar Seierille hänen arvoisensa
-jälkeläisen. Luulen hänen perineen suuren esi-isänsä ritarillisen
-ajatustavan, ja hänen kunnioituksensa oikeuteen ja totuuteen. Jumalan
-avulla tulee hänestä vielä kunniaa suvulleen."
-
-"Mutta onko äitikin täällä halvan ritarin talossa?"
-
-"Halvan ritarin?" -- toisti drotsi Pietari hiukan kiivastuen. "Vanha
-Jon ritari on Esbern Snåren tyttären pojanpoika. Hän laskee suuren
-Absalonin kuuluvaksi sukuunsa, mutta vaikka hän olisikin halpa ritari,
-vailla korkeaa syntyperää, on hän kuitenkin niin ansiokas mies, että
-kuninkaat ja kuningattaret voivat häpeättä olla hänen vieraitansa.
-Sekä hänen vaimonsa että hänen tyttärensä, Cecilia, ovat kuningattaren
-rakkaimpia ystävättäriä."
-
-"Totta puhuen, hyvä ystäväni", sanoi kreivi Gerhard puoleksi kuiskaten
-ja veti drotsi Pietarin syrjemmälle, "vähät minä hienouksista, mutta
-minua melkein pelottaa näyttäytyä kuningattarelle. Minä en ole nähnyt
-häntä muuta kuin Helsingborgissa niissä saatanan turnajaisissa, joissa
-te veitte palkinnon minulta, ja minä en saanut puhutuksi sanaakaan
-hänen kanssaan vain tämän kirotun ujouteni tähden. Ei minua miesten
-joukossa mainita häveliääksi, ja astuessani keisarien ja kuningasten
-eteen, tunnen itseni yhtä hyväksi ruhtinaalliseksi herraksi kuin he.
-Mutta paholainen on silloin varmasti pelissä, kun koetan sovitella
-sanani siroiksi kauniin sukupuolen läsnäollessa."
-
-"Huolimatta ujoudestanne, te ette ole kuningattarelle tuntematon,
-jalo kreivi!" -- vastasi drotsi Pietari. "Teidän urhoollisuutenne
-ja vaatimattomuutenne ei jäänyt piiriratsastuksessa huomaamatta,
-ja olisinpa houkkio, jos tahtoisin kopeilla etuoikeudella, jonka
-ainoastaan satunnainen onnettomuus riisti teiltä."
-
-"Te sanotte, että hän on puhunut minusta, ottamatta huomioon minun
-epäonnistunutta kunnianosoitustani, koettaessani tervehtiä häntä
-taistelun aikana."
-
-"Jos hän olisikin sille hymyillyt, jalo kreivi, niin uskallan kuitenkin
-vakuuttaa teille, ettei pilkka eikä ylenkatse -- --"
-
-"Pilkka ja ylenkatse?" keskeytti hänet kreivi ylpeästi. -- "Saatana
-vieköön, kuka sellaista ajattelee. Jos kristikunnan rakastettavin
-nainen halveksii kreivi Gerhardia, saa hän toimittaa ritarin
-taistelukentälle antamaan minulle sovitusta. En toki ole niin ujo,
-että sellaista pelkään. Mutta sanokaa minulle suoraan", jatkoi hän --
-"enkö ole liian paksu ja jäykkä näin kauheasti sidottuna esiintyäkseni
-sopivasti sellaisessa seurassa?"
-
-"Se sopii teille mainiosti", vastasi drotsi Pietari hymyillen.
-"Ritarillista herraa ei kääre rinnalla rumenna, minun silmissäni suo se
-teille majesteetillisen ryhdin."
-
-"Hyvä on, oiva ystäväni! Majesteetillisesta ryhdistäni saan kiittää
-teitä. Mutta olette oikeassa; kun ritarilla vain on selkä eheänä, niin
-riippukoon sydän kernaasti riekaleina ruumiista, semmoisena pitäisi
-hänen olla paras kaikille jaloille ja oikeamielisille naisille."
-
-Kreivi Gerhard astui nyt reippaasti ylös portaita Jon ritarin
-asuntoon, drotsi Pietarin ja kahden ritarinsa seuraamana. Eteisessä
-vastaanottivat palvelijat heidän vaippansa, jonka jälkeen he avasivat
-komean holvikattoisen juhlasalin suuren tammioven. Korkeisiin,
-pronssisusien kannattamiin ristikkojalustoihin asetetut vahakynttilät
-valaisivat salin. Ritareita ja naisia seisoi iloisesti puhellen
-siellä täällä ryhmissä kiiltävällä tammilattialla, toisten istuessa
-lautapelien ja pienten kullattujen pöytien ääressä. Toisesta vielä
-suuremmasta salista, jonka ovi oli auki, kaikui huilujen ja viulujen
-soitto heitä vastaan. Siellä soitettiin erästä sankarilaulua, jota
-säestivät nuoren tyttöparven äänet ja sirot kepeät tanssiaskeleet.
-Siellä näkyi komeasti puettu ritari sulavasti liikkuvan kookkaan
-majesteetillisen naisen ohi, jonka yllä oli kullalla ja purppuralla
-koristeltu tulipunainen puku.
-
-"Kuningatar!" kuiskasi kreivi Gerhard drotsi Pietarille korvaan ja jäi
-hämillään seisomaan ensimäiselle ovelle.
-
-"Ja herttua Waldemar" -- lisäsi drotsi Pietari, joka myöskin
-hämmästyneenä jäi seisomaan, mutta ei kuningattaren kauneuden eikä
-jalon olennon vuoksi, jota hän niin usein oli ihaillut, vaan nuoren
-herttuan rohkean ja itserakkaan käytöksen tähden, joka ensiksi
-pisti hänen silmiinsä. Levoton ajatus välähti salaman tavoin hänen
-sielunsa läpi, ja hän tarttui tahtomattaankin kreivi Gerhardia lujasti
-käsivarteen.
-
-"Mikä teitä vaivaa, hyvä ystäväni?" kuiskasi kreivi Gerhard. "Huimaako
-teidänkin päätänne tämä näky? Minä olen jo saanut osani --, totisesti
-se oli ihana ilmiö."
-
-Nyt huomasi Jon ritari vasta saapuneet vieraat ja astui iloisen
-kohteliaasti heitä vastaan. "Tervetuloa, hyvät herrat!" sanoi vanha
-ritari. -- "Minä iloitsen, että jalo kreivi Gerhard nyt itse voi
-vaimentaa huhun, joka täällä on kertonut vaarallisesta haavasta."
-
-"Väärä huhu, herra valtaneuvos! Se on kuitenkin pidättänyt minut
-sisällä muutaman päivän", vastasi kreivi Gerhard leikillisellä äänellä.
--- "Täällä on iloa ja elämää, näen sen, ja täytyisi olla kuoleman
-partaalla, jos ei täällä viihtyisi. Tehkää hyvin ja esittäkää minut
-jalolle rouvallenne ja tyttärellenne -- kun tanssi on lakannut -- hänen
-armolleen kuningattarelle."
-
-Tämän viimeisen hän sanoi hillityllä äänellä, vetäen syvään henkeä, kun
-sana oli sanottu, ja sitten hänen silmänsä kääntyivät taas tanssisaliin
-päin.
-
-"Niinkuin käskette!" vastasi vanha, vilkas herra veitikkamaisesti
-hymyillen. "Näkee heti kumpiko puolisko ihmissukua enemmän miellyttää
-uljasta kreivi Gerhardia. Minä näen tyttäreni seisovan juuri valmiina
-tanssiin, mutta vaimolleni voin heti teidät esittää. Jos haluatte -- --"
-
-Kreivi Gerhard ei ollut kuullut sanaakaan. Hän tuijotti kuin uneksiva
-tanssisaliin, jossa kaunis kuningatar juuri tänä silmänräpäyksenä
-kiitti ruhtinaallista tanssijataan jalolla arvokkaisuudella ja astui
-hänen saattamanaan lattian yli paikalleen nuorten, häikäisevien
-ritarineitosten joukkoon, jotka kaikki hän himmensi. Uusi soitto ja
-laulu alkoi, ja uusi pari liikuskeli lattialla. Nuori tanssijatar oli
-Jon ritarin tytär, Cecilia neiti. Hän ei vetänyt vertoja kuningattaren
-häikäisevälle kauneudelle ja majesteetille, mutta herätti kyllä yhtä
-suurta huomiota sulollaan ja kepeillä liikkeillään. Totisuudella,
-joka paremmin soveltui lauluun kuin hänen tanssittajansa hymyilevään
-ilmeeseen, hän katseli tummilla, tulisilla silmillään ritarillista
-herraa, joka ojensi hänelle kättään, ja joka hienossa käytöksessä näkyi
-kilpailevan herttua Waldemarin kanssa. Tämä kohtelias ritari oli nuoren
-herttuan drotsi, Tyko Abilgaard, rohkea ja kunnianhimoinen herra, jonka
-vaikutusvalta herttuaan oli tunnettu, ja joka oli yhtä kuuluisa naisten
-suosikki, kuin epävakainen rakkausasioissaan ja korkealle pyrkivä
-vaatimuksissaan. Kaikista Danehovella olevista naisista näkyi hän
-selvästi osoittavan eniten huomiota neiti Cecilialle. Laulusta, jonka
-mukaan hän tanssi, hän ei näkynyt välittävän. Sillä oli kaunis, mutta
-surumielinen sävel. Se oli laulu Sverkelin onnettomasta rakkaudesta
-tuntemattomaan sisareensa. Drotsi Pietari kuunteli hartaasti, ja
-tavallisesti niin iloinen kreivi Gerhard seisoi hiljaa ja totisena
-nuorten tyttöjen laulaessa:
-
-    Hirveä, orhia rukoile:
-    unhoon Kirstisi pienonen vaipuu!
-    Hirveä, peikkoa rukoile:
-    kuolevi lempesi kaipuu!
-
-"Pahus vieköön!" -- mutisi kreivi Gerhard itsekseen, ja ihmeekseen
-hän huomasi, että silmänsä olivat melkein vesissä, kun nuoret tytöt
-jatkoivat:
-
-    Hän rukoili hirveä, orhiakin:
-    ei saanut hän neitoa mielestään.
-    Hän rukoili hirveä, peikkoakin:
-    ei surmata voinut hän lempeään.
-
-Kreivi Gerhardin hajamielisyys ja hänen tuijottamisensa tanssisaliin
-sai myöskin vanhan Jon ritarin heittämään sinne tarkkaavan katseen, ja
-sen peittämättömän ihailun näkeminen, jota hänen tyttärensä osoitti
-ritari Abilgaardille, ei näkynyt häntä miellyttävän. Hänen iloiset
-kasvonsa muuttuivat ankaran totisiksi nuorten tyttöjen laulaessa:
-
-    Maanpakoon urho se ajettiin,
-    ja neitonen joutui luostariin.
-
-Sekä vanha, että molemmat nuoret ritarit olivat hetkeksi vaipuneet
-saman uinailevan tunnelman valtaan, jonka tuo totinen laulu, jonka
-mukaan tanssittiin, niin helposti loihti esiin, vaikka eri tavalla
-aina niiden erilaisten kuvitelmien mukaan, joita kukin siihen yhdisti.
-Juhlan huminassa ja yleisessä iloisuudessa vain harva huomasi laulun
-sisällön. Laulun loppuosa näkyi vaikuttavan erityisen surumielisesti
-drotsi Pietariin, ja hän tarttui vaistomaisesti rinnallaan olevaan
-rubiiniruususeppeleeseen, jossa hän säilytti puoleksi unohtuneen
-lapsuudenmorsiamensa muiston, tyttöjen laulaessa:
-
-    "Joka lintuselta, mi lens yli maan
-    nuor nunna tiedusteli sulhoaan,
-    joka leivolta sinitaivahan alla
-    ritar rakkaintaan kysyi kaipaamalla:
-    'mihin joutui mieleni, valtijatar niin vieno?'"
-
-"Te näytätte olevan laulun ja tanssin ystävä kreivi Gerhard!" sanoi nyt
-vanha ritari Jon tavallisella seurusteluäänellä ja kääntyi iloisena
-hajamielisen ystävänsä puoleen. -- "Jos nyt haluatte, niin saatan
-teidät kuningattaren ja nuorten neitojen luo."
-
-Kreivi Gerhard kumarti jäykästi ja seurasi vanhaa herraa, eikä
-huomannut rikkoneensa seurustelutapoja vastaan, jättäessään
-tervehtimättä talonemännän, jalon Ingefrid rouvan. Tämä kulki
-vieraiden joukossa, vastaanottaen heidän tervehdyksensä, nuoren neidon
-saattamana, joka kantoi täytettyä viinipikaria suurella
-hopeatarjottimella. Sillä aikaa kun drotsi Pietari, joka oli talon
-hyvä tuttava ja jokapäiväinen vieras, tervehti kunnianarvoisaa
-talonemäntää, pysäytti vanhan Jon ritarin ja hänen ylhäisen
-seuralaisensa, ennen kuin he ehtivät tanssisaliin, kaksi komeasti
-vaatetettua, punatakkista poikaa, joiden hienoilla liinakauluksilla
-kultakäädyt kimaltelivat. Molemmat olivat tulipunaiset vihasta ja
-tulivat arpapeli-pöydästä, jossa olivat leikkineet yhdessä ja
-joutuneet riitaan. Toinen oli yksitoista-vuotias Eerik prinssi, joka
-kaksivuotisesta asti oli kantanut kuninkaan nimeä, ja toinen hänen
-kahta vuotta nuorempi veljensä Kristian, joka oli puolta päätä lyhempi
-häntä, ja näytti olevan häntä voimakkaampi, mutta ei yhtä vilkas ja
-kaunis.
-
-"Sinä ratkaiset riitamme, ritari Jon! Sinä tiedät mikä on oikein!"
-sanoi pieni kuningas kiivaasti. "Kun kultanappulat ovat saaria ja
-maita, ja pelinappulat ritareita ja sotilaita, niin saanhan minä
-silloin vanhimpana alkaa. Ja kun minä ritarieni ja soturieni kanssa
-olen saartanut Kristofferin kaikki saaret ja maat, niin ovathan ne
-silloin oikeuden mukaan minun? Kun hän vain sen myöntää, niin saa hän
-ne mielellään takaisin. En minä nappuloista välitä."
-
-"Se riippuu teidän leikkinne säännöistä, pienet kiivaat herrani!"
-vastasi vanha ritari. "Muuten ei vanhimman pidä yksin ottaa ensiksi,
-mutta olla ensimäisenä viisaudessa ja jaloudessa. Muuten tämä leikki
-on sopimaton!" lisäsi hän vakavasti. -- "Eikö drotsi Hessel ole vielä
-opettanut teille, pieni kuninkaani, ettei saarista ja maista heitetä
-arpaa, eikä ritareita ja sotureita pidetä pelinappuloina."
-
-Prinssi Eerik poistui hiljaa häpeästä punastuen. Kristoffer seurasi
-häntä pilkallinen, poikamainen ilme kasvoillaan. Drotsi Pietari oli
-huomannut poikien riidan ja lähestyi kuullessaan nimeään mainittavan.
-
-"Katsokaa, herra valtioneuvos!" kuiskasi hän, "meidän pieni kuninkaamme
-jättää ritarillisella kohteliaisuudella veljelleen koko pelipöydän".
-
-"Niin kyllä, loukatusta ylpeydestä", vastasi vanhus hiljaa. "Kun
-vain ajoissa saisimme poistetuksi hänestä kevytmielisyyden ja
-turhamaisuuden, niin voisi maa ja valtakunta odottaa jotakin hänestä."
-
-Drotsi Pietari vaikeni ja vaipui syviin mietteisiin.
-
-"Anteeksi, kreivi Gerhard! Tehän tahdoitte tulla esitetyksi
-kuningattarelle", sanoi nyt ritari Jon ääneen ja kääntyi kreivi
-Gerhardiin. "Suokaa minun näyttää teille tietä!" Hän astui nopeasti
-edeltä, ja kreivi Gerhard seurasi häntä tanssisalin kynnykselle. Sinne
-jäi kreivi seisomaan, nojaten selkäänsä ovipieleen, ja välittämättä
-Jon ritarista, joka nopein askelin astui saliin, kumarsi hän jäykästi
-kuningattarelle.
-
-"Jalo Holsteinin kreivi Gerhard toivoo saada tervehtiä teidän
-armoanne", sanoi vanha ritari, joka oli lähestynyt kuningatarta,
-luullen kreivin olevan vieressään. Kuningatar oli juuri noussut ja
-keskusteli vilkkaasti herttua Waldemarin kanssa.
-
-"Kreivi Gerhard!" toisti hän osanottavasti. "Missä hän sitten on? Minä
-en näe häntä."
-
-"Mitä? Onko hän kadonnut?" -- sanoi Jon ritari ja katsahti ihmeissään
-taakseen.
-
-"Tuolla ovella, teidän armonne!" yhtyi herttua puheeseen ivallisesti
-hymyillen ja ylpeydellä tuntien etevämmyytensä. "Jalo kreivi
-ponnistelee suurella vaivalla osoittaakseen kunnioitustaan teidän
-armollenne, pysytellen ujona loitommalla. Minä uskon varmasti, että hän
-toivoo saavansa kunnian tanssia teidän armonne kanssa, mutta häneltä
-puuttuu sanat toiveensa ilmaisemiseen."
-
-"Sanokaa hänelle, herra valtaneuvos, että minä mielelläni tanssin
-hänen kanssaan!" sanoi kuningatar vanhalle ritarille. -- "Pyytäkää
-häntä tulemaan lähemmäksi, minä olen kauan toivonut saavani puhua niin
-rohkean ja kunnioitetun ritarin kanssa."
-
-Ritari Jon kumarti ja toi kreivi Gerhardille tiedon odottamattomasta
-armonosoituksesta.
-
-"Pyhä Yrjänä minua auttakoon!" sanoi kreivi pelästyneenä. "Minä en
-ole ikipäivinäni tanssinut, ja näissä helvetin siteissä en pääse
-liikkumaan, mutta kuningattaren käskiessä, tahdon vaikka lentää! --
-Jumalani, on ihme, jos pääsen elävänä täältä", mutisi hän hiljaa. Hän
-tointui nopeasti, ja -- ettei näyttäisi pelästyneeltä -- tekeytyi
-hän niin tuiman näköiseksi kuin aikoisi hän rynnäköllä valloittaa
-linnoituksen. Pitkin askelin ja jäykkänä hän astui kuningattaren
-luo ja kumarsi. Herttua Waldemar kääntyi syrjään, salaten vain
-puoleksi nauruaan. Kuningattaren avomielinen puhuttelu sai kreivi
-Gerhardin taas tajuihinsa, palauttaen hänen tasaisen, hyväntahtoisen
-luonnollisuutensa. Hän puhui onnettomuudestaan Helsingborgin
-turnajaisissa, joissa hän oli rohjennut taistella kuningattaren värien
-puolesta kunnioittamatta niitä voitolla, ja se leikillinen tapa,
-jolla hän ivaili itseään ja taitamattomuuttaan, miellytti erityisesti
-kuningatarta.
-
-"Te voitte laskea leikkiä pienestä onnettomuudesta", lisäsi kuningatar
-peittelemättä hyväntahtoista kunnioitustaan, "sillä tärkeämmät ja
-vakavammat tilaisuudet ovat suoneet teille ritarikunnianne! Te voitte
-hyvin!" lisäsi hän, ja katseli hymyillen kreivin täyteläistä vartaloa
-ja jäykkiä käsivarren liikkeitä -- "maailma ei ole pidellyt teitä
-pahoin, herra kreivi".
-
-"Minun pitäisi nuorena leskimiehenä näyttää laihalta ja surkealta",
-sanoi kreivi Gerhard punastuen. "Mutta suokaa minulle anteeksi, teidän
-armonne! Sitä onnea, jonka menettämistä minussa ei huomaa, minulla
-ei ole ollut ilo tuntea. Se taisikin olla suurin erehdykseni tässä
-maailmassa, sen olen aivan äsken huomannut. Mutta kuori pettää, teidän
-armonne. Toivonpa kahdeksan päivän kuluttua voivani olla paljoakin
-hoikempi, jos teidän armonne käskee -- --"
-
-"Kuinka?" kysyi kuningatar hymyillen. "Voitteko te tulla hoikaksi
-mielenne mukaan? Kernaasti suon teidän säilyttävän iloisuutenne."
--- Tahtomatta kauvemmin kuulla avomielisen kreivi Gerhardin
-sydänsalaisuuksia, ja vähemmin sopivaa puhetta omasta persoonastaan,
-keskeytti kuningatar äkkiä keskustelun muutamilla ylimalkaisilla
-kysymyksillä, joihin kreivi jotenkin hämillään vastasi, peläten
-sanoneensa jotakin sopimatonta. Ritari Abilgaard ja Cecilia neiti
-olivat jo vähän ennen poistuneet tanssisalista ja seisoivat
-ikkunansyvennyksessä innokkaasti keskustellen. Nyt alkoivat viulut
-ja huilut reippaan ja vilkkaan soiton, ja nuoret tytöt lauloivat
-kuningattaren lempilaulun kuningas Didrikin ja leijonan taistelusta
-lohikäärmeen kanssa.
-
-"Siitä laulusta minä pidän!" sanoi kuningatar. "Kullakin ajalla on
-minun luullakseni lohikäärmeensä. Mutta kun kuningas ja leijona ovat
-liitossa, silloin eivät matelijat voi mitään."
-
-"Se oli totuuden sana, jalo kuningatar!" vastasi kreivi osanottavasti,
-huomaten täydellisesti sivutarkoituksen. "Vielä vartioivat leijonat
-Tanskan valtaistuinta, mutta luulenpa heidän meidän ritarillisina
-aikoinamme mieluummin palvelevan kuningattaria kuin kuninkaita."
-
-"Jos haluatte, niin alamme tanssin yhdessä tämän laulun mukaan!" lisäsi
-kuningatar keskeyttäen hänet.
-
-Kreivi Gerhard joutui taas hämilleen, mutta hän turvautui tavalliseen
-keinoonsa ja astui rohkein hyökkäys-askelin keskilattialle, taluttaen
-kuningatarta kädestä. Hän ei tuntenut vähimmässäkään määrässä tanssia,
-mutta liikkui niin hyvin kuin taisi kuningattaren mukaan, jäljitellen
-mitä tarkkaavaisimmalla jännityksellä hänen jokaista käännähdystään
-vastakkaiseen suuntaan. Kaikeksi onneksi oli tanssi itsessään aivan
-yksinkertainen, ja hänellä oli luonnostaan hyvä tahti ja sävelkorva.
-Huolimatta jäykistä liikkeistään, ja vaikka hän polkea komisteli
-lattiaan saappaittensa koroilla, niin että kannukset helähtivät, ei hän
-näyttänyt niinkään hullulta, ainakin hän oli komean ja majesteetillisen
-näköinen. Kun ensimäinen askel oli uskallettu, katosi kaikki jäykkyys
-hänen olennostaan. Reipas laulu ja kuningattaren hyväntahtoinen hymyily
-rohkaisivat häntä, hänen hyvänsuovista kasvoistaan loisti raitis ja
-vilkas ilo, ja hän levitti Mahtavasti käsivartensa tyttöjen laulaessa:
-
-    Mestari Didrik kuningas
-    tutkia tahtoi säilänsä tehon,
-    löi sen kovaan kallioon,
-    hulmahutti vuori tulen ehon
-
-Hän tanssi vielä mitä onnellisin ilme kasvoillaan, kun laulettiin
-laulun 33:tta värssyä:
-
-    Leijona kaivoi ja Didrik löi
-    vuorta, mi leiskui ja säkenöi,
-    häntä jos leijona ei saanut pois,
-    suruhunsa kuollut se ois.
-
-Mutta nyt hän näki äkkiä kuningattaren kalpenevan ja kuuli
-huudahduksen: "minun Jumalani! Hänestä vuotaa verta!" Ja nyt hän vasta
-huomasi itsekin, että veri valui virtanaan jälleen auenneesta haavasta
-hänen rinnassaan. "Anteeksi, teidän armonne!" sanoi hän äkkiä peitellen
-käsivarrellaan tulvehtivaa verivirtaa. -- "Minun olisi oikeastaan
-pitänyt vielä maata pari päivää pienen asemittelyn jälkeen, mutta
-sitten en olisi saanut olla tässä juhlassa. Minä tanssin ensi kertaa
-elämässäni, mutta teidän armonne tekee minulle kaikki mahdolliseksi.
-Ja tämä on ehkä ainoa kerta, jolloin minun suodaan vuodattaa vereni
-kauneimman ja jaloimman naisen tähden." Hän teki liikkeen ikäänkuin
-hyvästi sanoakseen, mutta huomasi samassa jalkojensa horjuvan. Hän
-valahti kuolonkalpeaksi. Drotsi Pietari ja kreivin omat ritarit
-kiirehtivät nopeasti häntä auttamaan, taluttaen hänet ulos salista. Hän
-heitti vielä kunnioittavan katseen takaisin kuningattareen, joka oli
-hyvin levoton. Tiedotonna hänet kannettiin drotsi Pietarin asuntoon,
-jossa säälivä hovinarri vastaanotti hänet pelästyksestä huutaen, ja
-jossa heti haavalääkäri ja hänen huolestunut ystävänsä mitä suurimmalla
-huolella hoitivat häntä.
-
-Juhla Jon ritarin luona keskeytyi tämän onnettomuustapahtuman johdosta.
-Kuningatar oli heti sen jälkeen poistunut seurasta. Aikaiseen
-seuraavana aamuna lähetti hän kysymään kreivi Gerhardin vointia.
-Haavalääkärin selityksen mukaan ei ollut enää vaaraa pelättävissä,
-vaikka hän ei vielä ollut herännyt kokonaan tainnoksista, eikä pitkiin
-aikoihin saisi nousta vuoteesta.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-
-Oli Danehoven viimeinen kokoontumispäivä. Tänäpäivänä tapahtuisi
-asioiden käsittely vanhan tavan mukaan taivasalla, suurella
-viheriällä linnanpihalla. Sinne eivät päässeet ainoastaan aateliset
-läänitysherrat, valtakunnan piispat ja pääpapit, vaan myöskin
-talonpojat ja porvarit. Erittäinkin varakkaammat kauppamiehet pitivät
-vielä kiinni tästä ikivanhasta oikeudesta, vaikka he vuosi vuodelta
-saapuivat vähälukuisempina sinne, ja heidän vaikutusvaltansa viimeisinä
-levottomina vuosina oli melkein kokonaan loppunut. Kuninkaan sotamiehet
-ympäröivät linnanpihan, mutta itse paikalla ei kukaan saanut kantaa
-aseita. Punaisesta sametista tehdyn ja suurilla kultaripsuilla
-reunustetun valtaistuinkatoksen alla oli korokkeelle asetettu tuoli,
-sen ympärillä oikealla puolen seisoi puolikaaressa pitkä jono
-valtakunnan piispoja ja pääpappeja hengellisissä virkapuvuissaan,
-Lundin vanha arkkipiispa Johan Dros etunenässä. Lähinnä häntä seisoi
-mestari Martinus de Dacia. Tämä oppinut herra oli tullut kahdeksan
-päivää sitten Antvorskovista, jossa hän oli esimunkkina. Hänellä oli
-heti ollut pitkä ja salainen keskustelu kuninkaan kanssa, ja hänet oli
-jo toisen kerran nimitetty valtakunnan kansleriksi ja kuninkaalliseksi
-sinetinsäilyttäjäksi. Hän oli noin viidenkymmenen vuoden ikäinen mies,
-kookaskasvuinen, mutta hänen esiintymisessään ja kasvojenilmeessään
-ei huomattu suurempaa hengellistä arvokkaisuutta. Hän täytti melkein
-kokonaan leveän dominikaani-pukunsa, joka hänellä oli yllään, ja jonka
-hihoihin hän vähän päästä peitti kätensä ikäänkuin palellen. Väliin
-hän seisoi tuijottaen eteensä syviin ajatuksiin vaipuneena, väliin
-taas kavahtaen ylös ja katsellen ympärilleen ihmetellen, tai jätti
-hän äkkiä paikkansa ja meni ilman aihetta puhumaan jonkun oppineemman
-papin tai piispan kanssa teoloogisista tai filosoofisista kysymyksistä.
-Hänen kaljunsa, jonka paljauteen oli osaltaan syynä luonnostaan huono
-tukankasvu, ulottui koko pään yli, sen peitti musta kahdeksankulmainen
-samettibaretti, ja hänen mustissa kiiltävissä kengissään oli valkoiset
-korot pariisilaisten pappien tapaan. Hän näkyi suosivan komeita ja
-koristeltuja pukuja, vaikka kaikki vaatteet hänen päällään olivat
-vinossa ja huolimattomassa järjestyksessä.
-
-Hengellisten herrojen joukossa nähtiin myöskin herttua Waldemarin
-matkatoveri, komea Roeskilden tuomiorovasti, mestari Jöns Grand, joka
-ylpeän ja uhkaavaisen näköisenä katseli vielä tyhjää kuningasistuinta,
-heittäen ivallisen katseen sivulleen, oppineeseen kansleriin.
-Vasemmalla puolen seisoi puolikaaressa ruhtinaallisia ja aatelisia
-virkamiehiä. Ensimäisenä heidän joukossaan nähtiin nuori Waldemar
-herttua kimaltelevassa punaisesta silkistä tehdyssä ritaripuvussa,
-hartioilla purppuran-punainen samettivaippa, johon Schleswigin
-vaakunaleijonat oli kullalla kirjailtu. Hänen ruskeilla kiharoillaan
-oli rubineilla ja kamelikurjensulilla koristettu venäläinen hattu.
-Hän puheli hiljaa, viisaan ja viekkaan näköisen veljensä, Langelandin
-kreivi Eerikin, kanssa, joka äskettäin oli saapunut Danehoveen.
-Lähinnä näitä herroja seisoi Hallandin kömpelö Jaakko kreivi
-sotapäällikkö puvussaan, kietoutuen uhmaavana siniseen vaippaansa.
-Hänen vierustoverinsa, komea ritari Abilgaard näkyi kertovan hänelle
-pilkallisia ja kevytmielisiä juttuja muutamista hengellisistä
-herroista. Etumaisina ritaririvissä seisoi kahdeksan kuninkaan
-neuvonantajaa, joiden joukosta vielä drotsi Hessel ja vanha Jon Litle
-puuttuivat. Niiden ritarien joukossa, jotka olivat seuranneet herttuaa,
-nähtiin monta uljasta ja komeaa herraa, erittäinkin Jaakko Sinijalka
-ja kreivi Jaakon veli Niilo Hallantilainen. Heidän kasvojen ilmeistään
-näki heidän levottomuudella odottavan tämän päivän asioiden ratkaisua.
-
-Näiden molempien hengellisten ja maallisten herrojen muodostaman
-puolikaaren takana seisoi joukko hyvinvoipia talonpoikia lyhyihin,
-sinisiin, hopeanapeilla varustettuihin pyhätakkeihin puettuina ja
-useimmiten hatut käsissä, sillä aikaa kun rikkaat kaupunkilaisporvarit
-pitkissä juhlataloissaan tunkeilivat heidän eteensä kaikensäätyisten
-katsojien lomitse.
-
-Kuului hiljaista napinaa joukosta, ja katsottiin usein levottomasti
-linnanportaille päin. Viimeinkin avattiin suuri koristeltu
-tammiovi, ja kuninkaallinen vaakuna-airut astui esiin valkea
-sauva kädessään, tehden tilaa kuninkaalle ja hänen seurueelleen.
-Kuninkaallisessa purppuravaipassaan, kruunu päässään ja valtikka
-kädessään, nähtiin kookkaan, komean kuninkaan astuvan hitaasti
-alas kiviportaita molempien prinssien keskessä, drotsi Hesselin,
-marsalkan, alimarsalkan, kamarimestari Ove Dyren, kamaripalvelija
-Raanen ja kamaripoikajoukkueen seuraamana, joiden etunenässä kaunis
-Åke Jansson kulki. Kanssa väistyi kunnioittavasti syrjään, ja
-ritarien puolikaari avautui kuninkaan ja hänen seurueensa astuessa
-valtaistuinta kohti. Hän tervehti pikaisesti joka taholle, ja hänen
-levoton katseensa harhaili ympäri väkijoukon. Niinpian kuin hän oli
-istuutunut valtaistuimelle, prinssi Eerik oikealla sivullaan ja prinssi
-Kristoffer vasemmalla, ilmoitti kolme voimakasta torven toitotusta
-Danehoven alkaneen. Jännittävän hiljaisuuden jälkeen nousi kuningas ja
-otti kruunun päästään. Hän laski sen punaiselle samettityynylle, ja
-hovimarsalkka ojensi sen arkkipiispalle. Samoin ojennettiin valtikka
-oppineelle Martti kanslerille, joka piteli sitä sametti tyynyllä
-varoen ja kunnioittavasti sekä huomattavasti ponnistellen vaipumasta
-ajatuksiinsa, ettei pudottaisi sitä.
-
-"Tänä päivänä minä en ole tuomarina", sanoi nyt kuningas. "Minä olen
-itse riitapuoli siinä asiassa, joka tänään ratkaistaan, se koskee
-valtakunnan ja kruunun oikeuksia. Airut! Kutsukaa valantehneet esiin!"
-
-"Danehoven nimessä!" huusi airut, -- "astukaa esiin valantehneet
-miehet!"
-
-Ja nyt astui vanha Jon Litle yhdeksän totisen, arvossapidetyn herran
-kanssa keskelle piiriä. Valantehneet olivat kaikki hyvintunnettuja
-ja kunnioitettuja miehiä valtakunnan eri maakunnista. He paljastivat
-päänsä valtaistuimen ja kokoontuneen kansan edessä, ja heidän harmaat
-hiuksensa osoittivat, että he olivat melkein vanhimmat kaikista
-koolla olevista herroista. Jon ritari, ollen heidän esimiehensä ja
-puheenjohtajansa, seisoi etumaisena. Hän kumarsi valtaistuimen edessä
-ja sitten kummallekin sivulle, jonka tehtyään hän sanoi kovalla
-äänellä: "Lukekaa asiakirja kansalle ja säädyille, herra drotsi!"
-
-Drotsi Pietari tervehti samalla tapaa astuessaan esiin, korkea
-töyhtöhattu vasemmassa kainalossa, ja levitti auki suuren
-pergamenttilehden, josta hän hitaasti ja selvästi luki kuninkaan ja
-herttua Waldemarin välisen riitakysymyksen Alsin omistusoikeudesta.
-Senjälkeen hän vaikeni ja poistui paikalleen valtakunnanneuvoston
-joukkoon.
-
-Vanha ritari Jon alkoi nyt taas puhua. "Meille kaikille on tunnettua",
-alkoi hän lujalla ja rauhallisella äänellä, "että jalosukuinen
-Etelä-Juutinmaan herttua Waldemar kaksi vuotta sitten, ollessaan
-vielä tanskalaisen kuninkaan Eerik Kristofferinpojan holhouksen
-alaisena, on luullut itsensä oikeutetuksi vaatimuksiin, jotka
-kuningas ja valtakunnanneuvosto hylkäsi valtakunnan perustuslakia
-ja kuninkaan oikeuksia loukkaavina. Siitä huolimatta ei kuningas
-Eerik Kristofferinpoika ole kieltänyt jalosukuista sukulaistaan,
-tämän täysikäiseksi tultua, esiintuomasta tälle Danehovelle niitä
-vaatimuksia, joihin hän vielä luulee olevansa oikeutettu, ja ovat
-molemmat korkeat riitapuolet jättäneet asioiden ratkaisun näille
-käräjille. Maan parhaimpien miesten päätöksen mukaan olen minä,
-valtakunnanneuvos ja ritari Jon Litle, yhdentoista tanskalaisen
-miehen kanssa valantehneinä valtuutettu julistamaan tuomion tässä
-asiassa. Kaksi näistä miehistä on poistunut oikeudesta, kieltäytyen
-todistamasta ja tuomitsemasta asiassa, jota he eivät täydellisesti
-tunne. Mutta kypsän harkinnan jälkeen olemme me toiset kymmenen miestä,
-jotka täällä seisomme, valantehneinä omantuntomme mukaan langettaneet
-tuomion tässä asiassa, ja me vastaamme siitä Jumalan ja ihmisten
-edessä. Jos joku näiden kahden miehen kieltäytymisen johdosta tahtoisi
-selittää tuomion laittomaksi, niin sanokoon hän sen ajoissa, ennenkuin
-tuomio julistetaan! Ja silloin on asian lopullinen ratkaisu jätettävä
-siksi kunnes ensi Danehovella voidaan valita uusi lautakunta. Muussa
-tapauksessa julistavat käräjät tämän kymmenen valantehneen tuomion
-oikeaksi ja pysyväksi!" Vanha herra vaikeni ja loi kokoontuneisiin
-totisen, läpitunkevan katseen. Yleinen äänettömyys seurasi, ja kaikkien
-kasvoissa kuvastui jännitys ja tuskallinen odotus. Kuningas teki
-levottoman liikkeen, mutta vaikeni myöskin. Herttua Waldemar, Jaakko
-kreivi ja mestari Grand katselivat tarkkaavaisina kuningasta. He
-heittivät toisiinsa merkitsevän katseen ja vaikenivat.
-
-"Siis me ryhdymme tuomion julistamiseen!" alkoi ritari Jon taas
-puhua, ja hänen viittauksestaan ojensi vanhin valantehneistä hänelle
-suuren pergamenttikirjeen, jossa vihreässä silkkinauhassa riippui
-seitsemäntoista vahasinettiä. Vanha valtaneuvos levitti asiakirjan ja
-luki ääneen ja selvästi:
-
-"Me allekirjoittaneet, valantehneet tanskalaiset miehet: Mogens
-Pederson, Niilo Due, Ture Menersson Jyllannista, Johan Bartsson
-Fyenistä, entinen Lundin vouti Niilo, Jon Litle, Mogens Corvingson
-Skånesta, Anders Nilsson, Olavi Tygesson Själlandista ja Jaakko Flep
-Laalandista ilmoitamme ja vannomme tämän Tanskan neuvoston edessä
-olevamme täysin tietoisia siitä, että omistusoikeus koko Alsin
-maahan, sen linnoituksiin ja linnaan sekä asujamiin kuuluu kruunulle
-ja Tanskan valtakunnalle valanvelvollisuudella. Talonpojat kuuluvat
-kuninkaalle valtion puolesta. Kuitenkin pidettäköön kuninkaan lapsille
-heidän isänperintö-osansa, joka on otettava sieltä, ja joka on heille
-kuningas Waldemarin kuoleman jälkeen tunnustettu. Ylläolevista
-tiluksista olemme tiedon saaneet sen avonaisen selityksen kautta, joka
-siitä ennen on annettu Etelä-Juutinmaan Eerik herttualle, herttua
-Waldemarin isälle. Jos nyt tälle olisi kaikki maa kuulunut, niin ei
-tiluksia olisi erityisesti mainittu. Sillä ja sen vuoksi määräämme
-me kuninkaalle ja valtiolle omistusoikeuden koko Alsiin, sekä täyden
-vallan ja oikeuden. Todistukseksi me olemme vannoneet tämän pyhän
-sakramentin päällä arkkipiispan ja kuuden piispan läsnäollessa,
-ja ovat he asian vakuudeksi liittäneet sinettinsä tänne meidän
-sinettiemme joukkoon." Hän luki nyt kaikki allekirjoitukset. Sitten
-hän vaikeni ja katseli rauhallisena hyvin erilaisia kasvojenilmeitä
-ympärillään. Kuninkaan kasvoilla nähtiin voitonriemuinen hymy, vaikka
-hän räpäyttelikin levottomasti silmiään, heittäen epäluuloisen katseen
-herttua Waldemariin ja Jaakko kreiviin, joiden posket punottivat
-suuttumuksesta, heidän kätensä suonenvedontapaisesti tapaillessa
-vaippojensa helmuksia.
-
-Drotsi Pietari ei poistanut katsettaan herttuan kasvoilta, joilla
-äkkiä kuitenkin ilme oli muuttunut, sillä hän koetti hymyilemällä ja
-olkapäitään kohauttamalla osoittaa ettei välittänyt tästä vahingosta.
-Kaikin olivat vielä ääneti. Mutta silloin astui hengellisten herrojen
-rivistä esille rohkea mestari Grand. "Tuomio on voimaton!" sanoi hän
-kovalla äänellä: "Siitä puuttuu kahden valantehneen nimi; se ei ole
-täydellinen; tähän tarvitaan erityinen hengellinen vahvistus!"
-
-"Tämä vastaväite ei pidä paikkaansa", vastasi Jon ritari tyynesti,
-"Danehove on minun ajoissa tekemäni kehoituksen jälkeen vaiennut
-ja siten tunnustanut tuomion lailliseksi. Pyydän teitä liittämään
-hengellisen vahvistuksenne, kunnian arvoisin herra arkkipiispa
-Johannes!"
-
-Tämän kehoituksen saatuaan astui vanha arkkipiispa esiin. Rauhallisesti
-tuntien arvonsa hän kohotti koukkusauvansa ja sanoi: "Pyhän kirkon
-nimessä tahdon minä täällä selittää sen, minkä minä tulen lisänä omani
-ja kirkon sinetin alle kirjallisesti liittämään tähän asiakirjaan. Sen
-tietäkööt kaikki, että mainittu tilus Etelä-Juutinmaan herttuakunnassa,
-ja kaikki raha, joka verona kannetaan Etelä-Juutinmaalla se on näillä
-käräjillä laillisesti ja oikeudenmukaisesti määrätty lankeevaksi
-Tanskan kuninkaalle, jolla siihen valtion puolesta on ikuinen
-omistusoikeus; ja me kiellämme pannan uhalla kenenkään sekaantumasta
-Alsin tai yllämainittujen tilusten hallitsemiseen ilman Eerik kuninkaan
-tai hänen jälkeläistensä tahtoa tai tietoa."
-
-Vaikka vanha arkkipiispa mestari Grandin rinnalla näytti mitättömältä
-ja halvalta, lausui hän kuitenkin nämä sanat niin tyynen arvokkaasti,
-etteivät ne voineet olla vaikuttamatta. Hän vetäytyi sen jälkeen
-paikalleen. Mestari Grand puristi harmistuneena huulensa yhteen,
-astuen hänkin takaisin paikalleen. Silmänräpäyksen ajan vallitsi
-kuoleman hiljaisuus suuressa ihmisjoukossa. Nyt nousi kuningas äkkiä
-ja julisti Danehoven päättyneeksi; hänen sanojansa seurasi kolme
-voimakasta torven toitotusta. Arkkipiispa ja kansleri astuivat sen
-jälkeen valtaistuimen eteen, kantaen kruunua ja valtikkaa. Kuningas
-painoi lujasti kruunun päähänsä, tarttui valtikkaan ja astui nopeasti
-alas valtaistuimelta. Ritarien jono avautui, kansa väistyi syrjään,
-ja kuningas astui prinssien ja seurueensa kanssa takaisin linnaan.
-Parhaimmassa järjestyksessä hajaantui kokous, mutta eri puolueiden
-ritarit katselivat toisiaan melkein tuskallisen äänettöminä. Ainoastaan
-Jaakko kreivin ja Mestari Grandin kuultiin huudahtavan pari sanaa,
-siten välittömästi ilmaisten hillityn suuttumuksensa. Mutta herttua
-Waldemar ei näyttänyt olevan millänsäkään; viisailla silmillään hän
-tarkasteli uskollisimpien ritariensa jonoa, ja tehtyään pikaisen
-liikkeen peukalollaan suutaan kohti, hän poistui iloisen drotsinsa
-kanssa siihen osaan linnaa, jossa hänen huoneensa olivat.
-
-Illalla tämän tärkeän toimituksen jälkeen oli linnassa suuret juhlat,
-joihin kuningatar ja pieni Merete prinsessa hovinaisineen ottivat osaa,
-ja jossa kuningas itse oli läsnä molempien nuorten prinssien ja koko
-hoviseurueen kanssa. Sekä linna että kaupunki oli komeasti valaistu.
-Viulut ja huilut kaikuivat ritarisalista. Päivän vakavat tehtävät
-näkyivät kokonaan unohtuneen iloisessa seurustelussa ja vaihtelevassa
-leikissä, jossa ilon ja totisuuden, ritarillisen kohteliaisuuden ja
-peitetyn intohimoisuuden ohella punottiin monta salaista rakkausjuonta.
-Rakkaus ja mustasukkaisuus, toivo ja epäilys, turhamaisuus ja
-koreilemisen halu kilpailivat saattaakseen herkät nuoret sielut yhtä
-vilkkaasti väräjämään, kuin soitto ja tanssi liikutteli ritarien ja
-naisten jalkoja liukkaaksi kiilloitetulla puulattialla.
-
-Samoin kuin edellisen illan juhlassa Jon ritarin luona, oli herttua
-Waldemar täälläkin erityisen hyvällä tuulella. Ei ollut jälkeäkään
-tyytymättömyydestä hänen kasvoillaan, ja hän herätti yleistä huomiota
-yhtä paljon iloisuudellaan ja kohteliaisuudellaan kuin ruhtinaallisella
-olennollaan ja loistavalla komeudellaan. Hänen kireä suhteensa
-kuninkaaseen oli syynä siihen, että häntä ei vielä ollut kunnioitettu
-ritarilyönnillä, jota hän ei voinut vastaanottaa halvemmasta kuin
-kuninkaan kädestä. Siitä huolimatta pukeutui hän kuin hienoin ritari,
-ja peittääkseen kultaisten kannusten puutetta, oli hän koristuttanut
-hopeakannustimensa tiheään jalokivillä. Joka tilaisuudessa hän tahtoi
-esiintyä kuningattaren ritarillisena ja huomaavaisena ihailijana,
-samaten kuin hänen viekas ja rohkea drotsinsa, ritari Abilgaard,
-selvästi osoitti enemmän huomiota Jon ritarin kauniille tyttärelle,
-Cecilialle, kuin kellenkään muulle.
-
-Drotsi Pietari oli, kaikkien ihmeeksi, omituisen ujo ja hiljainen.
-Hän oli tavallisesti hovijuhlissa seuran keskus, ja erityisesti
-huvitti kuningatarta ja hänen naisiaan drotsi Pietarin seurustelussa
-nerokkaasti vaihtuva tosi ja leikillisyys, sekä hänen vapaa ja eloisa
-esiintymisensä, jonka ainoastaan tietoisuus siitä suosiosta, jossa hän
-tunsi olevansa, vakuutti hänelle. Aina Danehoven ensi aamusta, jolloin
-hänen kerrottiin joutuneen epäsuosioon ja menettäneen virkansa, mutta
-heti sen jälkeen oli nähty hänen jättävän kuninkaan huoneet hänen
-erityisenä suosikkinaan, uskoivat kaikki huomanneensa hänen kokonaan
-muuttuneen. Hän oli muuttunut vakavaksi ja hiljaiseksi, ja sen luultiin
-olevan ylpeyttä. Hän näytti tarkoituksella ja melkein tuskallisesti
-välttävän lähestyä kuningatarta, vaikka hän usein katselikin tätä ja
-piti tarkasti silmällä herttua Waldemarin yrityksiä koettaa miellyttää
-kuningatarta. Hänen käytöksestään olivat kuningattaren terävänäköiset
-hovinaiset näkevinään mustasukkaisen suosikin, joka vetäytyi syrjään
-loukatun turhamaisuuden käskystä, pitäen itseään liian hyvänä
-kilpailemaan herttuan kanssa ritarillisesta kohteliaisuudesta. Itse
-hän tiesi olevan tärkeämpiäkin syitä, joiden tähden hänen oli parempi
-pysyä syrjässä. Viimeisten päivien kokemus oli osoittanut hänelle,
-kuinka uskallettua oli hovissa, sellaisessa kuin tämä, peittelemättä
-seurata avonaista ja vilkasta luontoaan, ja kohteliaana ritarina
-avomielisesti osoittaa ihailuaan kauneudelle silloin kun siihen yhtyi
-synnynnäinen ylevyys. Palattuaan Danehoveen oli hän yhden ainoan
-kerran puhutellut kuningatarta ja silloin sopimattomaan aikaan ja
-mielentilassa, joka pian olisi voitu väärin käsittää. Kun hän illalla
-kotiin palattuaan turhaan oli koettanut päästä kuninkaan puheille,
-ja hänen onnettoman imettäjänsä pelastus oli kysymyksessä, oli tämä
-käynti ollut välttämätön. Hän oli, kuten aina, tavannut viisaan,
-rakastettavan kuningattarensa hyvin armollisena ja suopeana hänelle
-ja hänen asialleen, ja täyttäen heti hänen pyyntönsä, toimittamalla
-vangin vapaaksi, oli hän taas antanut hänelle uuden osoituksen
-hyväntahtoisuudestaan. Seuraavana päivänä oli kuningatar suurella
-osanotolla kuullut siitä vaarasta, josta hän niin onnellisesti oli
-pelastunut. Mutta sen syytä ei tiedetty kuin puoleksi, ja sitä mitä
-luultiin tiedettävän, ei pidetty sopivana ilmoittaa kuningattarelle.
-Sen jälkeen ei drotsi Pietari ollut vaihtanut sanaakaan hänen
-kanssaan. Se silmiinpistävä huolellisuus, jolla drotsi koetti välttää
-kuningatarta lähestymästä, näytti ihmetyttävän häntä ja pahoittavan
-hänen mieltään. Ja kun drotsi Pietari pari kertaa oli laiminlyönyt
-sopivammatkin tilaisuudet häntä lähestyäkseen, ei kuningatarkaan enää
-ollut huomaavinaan hänen läsnäoloaan, vaan seurusteli yksinomaan
-herttua Waldemarin, kreivi Jaakon ja seuran muiden ruhtinaallisten
-herrojen kanssa.
-
-Oli myöhä ilta. Kuningas oli hiljaa poistunut ritarisalista
-kamaripalvelija Raanen seurassa. Drotsi Pietari oli huomannut hänen
-äkkiä poistuvan viekkaan kamaripalvelijan kavalasta viittauksesta,
-ja näkyi heillä taas olevan salainen sopimus jostakin sopimattomasta
-rakkauskohtauksesta, jotka olivat niin tavallisia, ja joissa Raane
-aina oli kuninkaan uskottu ja salainen välittäjä. Drotsi Pietari
-ei uskaltanut seurata heitä varoittaakseen häntä Raanesta, joka
-jo varmaankin oli osannut puhdistautua ja saavuttaa kuninkaan
-luottamuksen. Hurjan ja iloisen tanssin kestäessä drotsi Pietari
-seisoi yksin ja alakuloisena ritarisalin ikkunassa. Hän tunsi
-levottomuudella omituisen asemansa hovissa, jossa hänen ensimäisenä
-velvollisuutenaan oli näin huonojen esimerkkien keskellä varjella
-nuoren kruununperillisen sielu turmeltumasta. Hänen oli mahdoton
-valvoa sellaisen kuninkaan turvallisuutta, joka yhäti irstailuillaan
-heittäytyi häpeään ja vaaroihin, ja joka antoi luottamuksensa
-ihmisille, jotka mielistelivät hänen heikkouksiaan kohotakseen itse
-ja johtaakseen hänet turmioon. "Hänen parempaa ihmistään minä en voi
-pelastaa!" sanoi drotsi itsekseen. -- "Nyt minun täytyy ajatella
-kruunun turvallisuutta!" Hänellä oli povellaan kuninkaallinen
-valtakirja herttua Waldemarin vangitsemiseen siltä varalta, että
-tämä aikoi poistua valtakunnasta. Tärkeitä tietoja oli saapunut,
-jotka oikeuttivat tämän askeleen, jos se nähtäisiin tarpeelliseksi.
-Jos annettaisiin herttua Waldemarin esteettömästi poistua Ruotsiin,
-palaisi hän epäilemättä takaisin vihollisen sotavoiman etunenässä,
-yhdessä Stig-marskin ja hänen ystäviensä kanssa, hävittääkseen maan
-ja kumotakseen valtaistuimen. Oltiin jo melkein varmat siitä, että
-tämä todellakin oli liittoutuneiden suunnitelma, vaikka vielä puuttui
-siitä täydellinen laillinen todistus. Drotsin ja ritari Thorstensonin
-oli määrä pitää silmällä jokaista herttuan askelta. Heidän hevosensa
-seisoivat satuloituina linnan portin holvikatoksen alla, ja keveä
-purjelaiva oli valmiina satamassa viemään heidät minä hetkenä, tahansa
-suuren Beltin yli. Monta perusteltua epäilystä painoi huolestuneen
-vakavan drotsin mieltä. Tänä hetkenä hän omisti kuninkaan korkeimman
-suosion ja luottamuksen, ja siitä yhtä tärkeästä kuin vaikeasta
-toimesta, joka hänelle oli uskottu, riippui ehkä maan ja valtakunnan
-kohtalo. Mutta hänen poissaollessaan olisi viekkaan Raanen ja hänen
-sukulaisensa, kamariherra Ove Dyren, helppo suistaa hänet epävakaisen
-kuninkaan suosiosta ja tehdä tyhjiksi hänen vaarallisten aikeittensa
-hedelmät. Kuitenkin niin kauan kuin Mestari Martti ja Jon ritari
-olivat kuninkaan neuvostossa, hän uskoi tämän pelkonsa turhaksi. Hänen
-silmänsä sattuivat samassa nuoreen Eerik prinssiin, joka kepeästi ja
-iloisesti tanssi hänen ohitsensa. Myöskään tämän erittäin tärkeän
-henkilön turvallisuudesta hänellä ei ollut takeita, ja ainoastaan se
-ajatus rauhoitti häntä, että Jon ritari hänen poissaollessaan täyttäisi
-drotsin paikan kruununperillisen luona.
-
-Prinssi tanssi huoletonna ja iloisena, pidellen Merete sisartaan
-kädestä. Prinsessa oli vain kahdentoista vuoden vanha ja jo melkein
-kihloissa ruotsalaisen prinssin, Birgerin, kanssa. Siten oli riidat
-uuden ruotsalaisen ja tanskalaisen kuningashuoneen välillä sovittu,
-sitten kuin horjuva kuningas Eerik Kristofferinpoika turhaan oli
-koettanut nostaa uudelleen kuningas Waldemaria valtaistuimelle, jolta
-hän itse oli ollut avullinen syöksemään pois häntä. Vielä luotettiin
-vain puoleksi rauhaan mahtavan kuningas Maunu Latolukon kanssa, ja oli
-kiirehditty sukulaisuuden tähden hakemaan erityistä paavillista lupaa
-tähän liittoon.
-
-"Siinä taas horjuvan valtiotaitomme uhri", kuiskasi hyvin tunnettu,
-syvä ääni drotsi Pietarin korvaan. Vakava ritari Thorstenson oli
-huomaamatta lähestynyt häntä, ja katseli nyt säälien pientä, iloista
-prinsessaa.
-
-"Ritari Thorstenson!" -- sanoi drotsi Pietari, havahtuen vakavista
-unelmistaan. "Oletteko tekin tänä iltana tämän maailman turhuuden
-toimeton katselija? Minä arvaan kyllä ajatuksenne, urhokas ritari!
-Mutta ehkä te sentään olette hiukan väärässä kun niin ehdottomasti
-tuomitsette." Hän veti ritarin mukanaan viereiseen huoneeseen,
-jossa pelipöydät olivat vapaina, ja jossa he voivat rauhassa
-puhella keskenään. "Te surkuttelette prinsessaa", jatkoi hän.
-"Häntä minä vähemmin huolehdin. Ruotsalaiset toivovat yhtäpaljon
-kruununperillisestään kuin me omastamme. Nämä lapsikihlaukset kuuluvat
-nyt kerran päiväjärjestykseen, sekä ritari- että ruhtinassuvussa.
-Tiedättehän te, että minä itsekin olin samalla tapaa kihlattu jo
-kehdosta asti, enkä tuntenut itseäni siitä onnettomaksi. Se side on
-nyt rikottu, enkä minä tunne itseäni sen onnellisemmaksi. Alaikäisten
-sieluilla on enkelinsä Jumalan luona, sanoo Mestari Martinus. Jumala
-yksin tietää mikä meille on parasta, ja hän johtakoon meidän kohtalomme
-parhaaksemme. Ei taida olla pitkältä siihen, jolloin kuulemme
-samallaisen kihlauksen pienen kruununperillisemme ja soman ruotsalaisen
-kuningaslapsen välillä, jonka näimme turnajaisissa. Kuningas näkyi sitä
-hartaasti toivovan, enkä minä tohdi sitä vastustaa."
-
-"Raakamaista! Inhoittavaa!" -- mutisi ritari. -- "Mutta minulla on
-teille muuta sanottavaa. Oletteko valmis matkaan?"
-
-"Vielä ei ole aika käsissä. Niin kauan kuin kaunis herra tanssii
-ja koreilee tuolla sisällä, ajattelee hän tuskin valtakunnasta
-poistumista."
-
-"Te tiedätte kuitenkin hänen sanoneen hyvästi kuninkaalle? Sanotaan
-hänen vielä tänä yönä matkustavan Schleswigiin, mutta minä tiedän
-kahden hyvin ylhäisen herran aikovan tänä yönä Korsörin puolelle.
-Ne ovat varmasti herttua ja hänen drotsinsa. Laivan, jonka he ovat
-vuokranneet, sanotaan olevan ruotsalaisen, mutta minä uskon sen olevan
-norjalaisen, ja päällepäätteeksi merirosvolaivan."
-
-"Minä tiedän sen!" vastasi drotsi Pietari. "Meidän pieni purjelaivamme
-on kunnossa. Kaikki on selvänä. Tässä on minulla valtakirja. Tornborgin
-ritari Pentti Rimordson seuraa meitä Själlandiin. Heti kun lintu on
-lentänyt, lennämme me jälestä. Mutta tällä puolen salmea on hänellä
-vapautensa. Jos hän tahtoo kiireellä Själlandia katselemaan, niin ei
-häntä siitä kukaan voi estää."
-
-"Kyllä ymmärrän!" vastasi Thorstenson. "Me teemme, myöskin vain
-huvimatkan tervehtiäksemme hyviä ystäviä. Flyndenborgissa ritari Lave
-Litlen luona voimme paraiten vartioida salmen yli meneviä."
-
-Drotsi Pietari säpsähti, niinkuin jonkun ajatuksen yllättämänä, joka
-saattoi hänet hämilleen. "Hyvä on, sen voimme päättää huomenna!" --
-sanoi hän nopeasti. "Mutta olkaamme varuillamme. Jääkää te tänne siihen
-asti kunnes viekas herra poistuu linnasta! Minä lähetän aseenkantajani
-laivasillalle, pitämään silmällä vierasta laivaa. Ennen keskiyötä olen
-linnanportilla hevostemme luona." Hän puristi Thorstensonin kättä ja
-astui nopeasti ritarisalin läpi tanssivien ohitse. Hän astui aivan
-kuningattaren ohi, aikoen mennä edelleen kunnioittavasti tervehdittyään.
-
-"Pari sanaa, drotsi Hessel!" sanoi kuningatar harvinaisen käskevällä
-äänellä istuutuen tuolille, vähän syrjemmäksi tanssivista. Drotsi
-pysähtyi ja lähestyi kunnioituksella häntä. "Mitenkä voi sairas
-vieraanne?" kysyi hän. "Olen pahoillani, että minä tavallani olen
-syypää hänen vaaralliseen sairastumiseensa."
-
-"Ei hän enää ole hengenvaarassa, teidän armonne! Minä menen juuri pois
-häntä katsomaan."
-
-"Sanokaa hänelle, että minä otan osaa hänen onnettomuuteensa!" jatkoi
-hän, "sitä enemmän kuultuani hänen haavoittuneen ritarillisesti,
-taistellessaan erään naisen kunnian puolesta!"
-
-Drotsi Pietari sävähti hehkuvan punaiseksi. "Mitenkä? Armollinen
-kuningatar!" änkytti hän. "Kuka on sanonut --"
-
-"Yhdentekevää!" -- keskeytti kuningatar hänet. "Minulle on aivan
-äskettäin kerrottu, että hän Middelfartiin vievällä tiellä joutui
-riitaan erään ylvästelevän, nuoren ritarin kanssa, joka ääneen ja
-ujostelematta kehui sen naisen suosiosta, jonka väriä hän kantoi, ja
-jonka mieleen ei milloinkaan ole johtunut, että hän oli muuta kuin
-uskollisen ja nöyrän palvelijan ihailun esineenä."
-
-"Jalo kuningatar, joka tämän on teille sanonut", vastasi drotsi Pietari
-syvästi loukattuna, "sen julistan minä alhaiseksi kunniansolvaajaksi,
-kantakoon hän vaikka ruhtinaskruunua, ja minä tahdon puolustaa
-kunniaani taistelemalla hänen kanssaan elämästä ja kuolemasta. Sen
-verran on asiassa totta, että meidän yhteinen ihailumme sitä naista
-kohtaan, jonka väriä minä kannan, epäilemättä oli syynä onnettomaan
-taisteluun. Mutta ritarikunniani kautta, -- jalo kreivi Gerhard
-itse voi sen todistaa -- hänen vastustajansa ei ole unohtanut
-velvollisuuksiaan."
-
-"Teidän kunniasananne, urhoollinen drotsi Hessel, on minulle sanojenne
-todenperäisyyden takeena", sanoi nyt kuningatar lempeästi -- "mutta
-minun ehdoton tahtoni on, että tätä asiaa ei enää sanallakaan mainita,
-ja että te mitä huolellisimmin vältätte jokaista taistelua, jonka
-yhteydessä minun nimeäni, vaikka kaikkein vähimmällä syyllä, voitaisiin
-mainita. Tästä lähtien minun suostumuksellani ette te eikä kukaan muu
-ritari kanna minun värejäni. Minä näen teidät ainoastaan silloin kuin
-se on aivan välttämätöntä ja silloin kuin kutsun teidät. Minä tiedän,
-että te ette käsitä väärin tätä toimenpidettäni. Menkää nyt sairaan
-vieraanne luokse, jalo ritari, ja olkaa vakuutettu muuttumattomasta
-suosiostani."
-
-Tuskallisin tuntein irroitti drotsi Pietari ruusunpunaisen
-silkkinauhan, joka oli kiinnitetty hänen takkiinsa, ja tukahutettuaan
-huokauksen, ojensi hän sen kuningattarelle ja kumarrettuaan
-äänettömällä kunnioituksella poistui hän ritarisalista.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Ei ollut enää pitkältä puoliyöhön. Kreivi Gerhard makasi kärsimättömänä
-vuoteellaan eikä voinut nukkua. Hän luuli kuulevansa linnasta
-viulujen ja huilujen soittoa ja oli saanut sellaisen vastustamattoman
-tanssihalun, kokeiltuaan edellisenä iltana ensi kerran tanssitaidossa,
-että hän alati tahtoi liikutella jalkojaan vuoteessa, vaikka
-haavalääkäri oli määrännyt hänen pysymään hiljaa ja kehoittanut häntä
-antamaan sitoa itsensä, jos hän ei voisi voittaa tuota ihmeellisistä
-halua, jonka lääkäri itse luuli olevan haavakuumeen seurausta.
-Eilisiltainen tapahtuma Jon ritarin luona oli hänestä kuin unta,
-eikä hän tahtonut kysyä keneltäkään lähemmin siitä. Kaikki iloinen
-seurusteleminen oli häneltä ankarasti kielletty. Hän ei nähnyt ketään
-muuta kuin haavalääkärin ja vanhan Dorthen, joka valvoi uskollisesti
-hänen vuoteensa ääressä. Kun kreivi ei saanut nukutuksi, kertoi Dorthe
-hänelle kummitusjuttuja ja satuja tontuista ja noidista, joiden
-juttujen todenperäisyyden hän kalliisti ja totisesti vannoi. Kreivi
-vastasi vain hiljaa muristen ja huudahti lyhyesti: "Tyhmää puhetta!
-Roskajuttuja, eukkoseni!" mutta mitä lempeimmällä tavalla. Dorthe
-ei näkynyt välittävän moisista vastaväitteistä. Hän huomasi kyllä
-kertomustensa huvittavan sairasta ja arveli tämän tyytymättömien
-huudahdusten olevan vain omituista puhetapaa ja osoituksia siitä
-että tämä kuunteli. Hän istui hiljaa sairaan vuoteen vieressä,
-lampun valaistessa hänen laihoja, ryppyisiä kasvojaan, ja oli juuri
-lopettanut kertomuksen tontusta, joka asui Frue Kirken kellotornissa,
-ja muuttain alituiseen, muotoaan narraili ihmisiä. Väliin se oli
-hevosena kaivauspaikoilla, ottaen kaikki matkustajat selkäänsä
-heittääkseen heidät äkkiä veteen ja sitten virnistelläkseen heille.
-Väliin se ihanana prinsessana tai haltijatarkuningattarena tanssitteli
-turhamaisia ritareita ilmalinnassaan, muuttuen olkikuvoksi kun he
-aikoivat syleillä häntä.
-
-"Loruja! Joutavia juttuja!" murahti kreivi taas. "Mutta sinä olet
-oikeassa, eukkoseni, oli aivan oikein niille narreille, jos semmoista
-haltijatarta vain on olemassa. Etköhän itsekin liene kirottu
-noita-akka, joka tahdot kiusata ja hämätä minua?"
-
-Vanha vaimo risti itseään. Silloin avattiin ovi hiljaa, ja drotsi
-Pietari pisti päänsä ovesta katsoakseen sairasta. Hän oli pukeutunut
-harmaaseen, yksinkertaiseen talonpoikaispukuun, voidakseen kulkea
-tuntemattomana salaperäisellä matkallaan, ja ritarillisen töyhtöhatun
-sijasta hän oli pannut vaaleille hiuksilleen matkahatun punaisesta
-verasta. Kun Dorthe näki hänet tässä puvussa, huudahti hän
-pelästyneenä: "Pyhä Gertrud ja kaikki pyhimykset meitä auttakoon!
-Tuossahan hän on!"
-
-"Kuka!" tiuskasi kreivi. "Oletko sinä riivattu! Eukko hoi, kuka siellä
-on?"
-
-"Ettekö nuku, jalo kreivi?" sanoi drotsi Pietari, astuen sisään. "Minä
-tahdoin vain toivottaa teille terveyttä ja sanoa teille hyvästi. Minä
-lähden tänä yönä matkalle ja olen varustautunut yöilmaa varten."
-
-"Voi minun armollinen nuori herrani, tekö se olittekin!" huudahti
-Dorthe. "Jumalan tähden, minä luulin punahattuisen tontun muuttaneen
-itsensä kauniskasvoiseksi, somaksi herraksi, lumotakseen minut."
-
-"Teidän imettäjänne on hullu ja on valmis tekemään minutkin hulluksi!"
-sanoi kreivi Gerhard tuntiessaan nyt drotsi Pietarin ja ojensi hänelle
-kätensä. "Te matkustatte -- ja minä makaan tässä. No, matkustakaa
-Jumalan nimessä! Minulla ei ole mitään hätää niinkuin näette ja onhan
-minulla huvittavaa seuraakin. Mutta olitteko hovijuhlassa? Minkälaista
-siellä oli? Kenenkä kanssa kuningatar tanssi?"
-
-"Herttuan ja ruhtinaallisten herrojen kanssa. Hän kysyi teitä ja pyysi
-minun sanomaan ottavansa osaa onnettomuuteenne. -- Mene vähäksi aikaa
-ulos, Dorthe!"
-
-Dorthe totteli, mutta katseli uteliaana taakseen ja jätti oven
-raolleen. Drotsi Pietari, joka tunsi hänen heikkoutensa, lukitsi oven
-tarkasti ja istui sitten tuolille vuoteen viereen.
-
-"Kysyikö hän todellakin minua?" sanoi kreivi. "Ei suinkaan teillä vain
-ole tontun vehkeitä, hyvä ystäväni. Ettehän pidä minua imettäjänne
-onnenritarina, joka tahtoi tanssia olkikuvon kanssa."
-
-Drotsi Pietari katsoi häneen ihmeissään ja luuli hänen puhuvan
-houreissa.
-
-"Se on lorua, lastenkamarijuttuja, tiedänhän minä sen", jatkoi kreivi.
-"Kun minulla ei tässä maatessani ole muuta tehtävää, niin minä uneksin,
-katsokaa, ja silloin johtuvat kaikellaiset hullutukset mieleeni. No,
-elkää välittäkö siitä! Mitä te sanoittekaan kuningattaresta?"
-
-"Hänelle on annettu väärennetyt tiedot meidän taistelustamme", vastasi
-drotsi Pietari. -- "Minä en ole siitä puhunut ainoallekaan ihmiselle.
--- Mutta ehkä te itse" --
-
-"Ainoastaan rakkaalle Pitkäsäärelleni olen siitä puhunut ja aivan
-peitetyin sanoin. -- Mutta mitä kuningatar siitä sanoi?"
-
-"Kuningattaren tahto on, että siitä ei enää puhuta", jatkoi drotsi
-Pietari. "Hän ei salli ainoankaan ritarin enää kantaa omia värejään, ja
-näettehän, että minunkin punainen nauhani on poissa."
-
-"Sitä vastaan minulla ei ole mitään!" huudahti kreivi salaamatta
-iloaan. "Eikä se väri vaatettanut teitä. Teidän täytyy siis matkustaa,
-ettekä seuraa hovia?"
-
-"En ainakaan aluksi. Mutta nyt hyvästiksi kaikessa tuttavallisuudessa
-pari totista sanaa. Minä tiedän varsin hyvästi, että te ette
-erityisesti ole kiintynyt Tanskan hoviin, ettekä voi hyväksyä kaikkea
-mitä täällä tapahtuu. Mutta te vihaatte kaikkea petosta ja kavaluutta,
--- te tahdotte olla kaikkia kohtaan hyvä ja rehellinen."
-
-"No se on selvää! Jos voin sen osoittaa teille teossa, niin sanokaa
-vain suoraan!"
-
-"Me elämme eksytyksen ja pimeyden aikana, jalo kreivi Gerhard! ja
-parhaimmatkin voivat erehtyä. Kuninkaan ystäviä on vähän, enkä minä
-tohdi lukea teitä heidän joukkoonsa. Hänen vihollisiansa on paljon,
-ja he ovat voimakkaita. Mutta Agnes kuningatarta me molemmat pidämme
-yhtä suuressa arvossa. Luvatkaa minulle hänen tähtensä, -- tapahtukoon
-täällä mitä hyvänsä ja kuinka paljon tahansa teidän mielestänne
-paheksuttavia toimenpiteitä tanskalaisen hallituksen puolelta --
-luvatkaa, ettette tahdo ryhtyä mihinkään kuningasta ja valtakuntaa
-vastaan solmittuun salaiseen liittoon, vaan uskollisena läänitysherrana
-yhdessä minun kanssani suojelette laillista asiain kulkua Tanskassa!"
-
-"Sitä en niinä ainakaan tähän asti ole tahtonut häiritä", vastasi
-kreivi hymyillen, "ja maatessani tässä, olette te huolehtinut siitä,
-etten minä aivan pian tule teille vaaralliseksi naapuriksi. Ja suoraan
-sanoen, minä en suuresti ihaile teidän valtiotaitoanne enkä teidän
-kuningastanne, eikä minulla olisi mitään sitä vastaan, jos täällä
-syntyisi kunnollinen kapina, samallainen kuin se, jota hän itse
-tuki Ruotsissa. Siitä saivat ihmiset jotakin tekemistä, ei silloin
-ollut aikaa uneksia tontuista eikä loihdituista prinsessoista. Mutta
-te olette oikeassa! Kuningattaren tähden on synti ja häpeä toivoa
-kapinaa. Minä tiedän kyllä, että maan mahtavat ja läänitysherrat
-ovat levottomia, mutta minä olen tähän asti pysynyt erilläni. Minä
-en tahdo olla heidän liitossaan, silloin kun ei ole kysymyksessä
-avoin ja rehellinen taistelu, joka sitäpaitsi olisi laillinen ja
-oikeudenmukainen."
-
-"Enkä minä enempää toivo, jalo kreivi! Ritarillinen kädenlyönti sen
-vakuudeksi!"
-
-"Tuossa on! Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että taistellaan,
-silloin kun ei muuten päästä sovintoon. Mutta salaliittojen ja
-salavehkeilyjen kanssa en tahdo olla missään tekemisissä, siihen voitte
-luottaa."
-
-"Se on minulle enemmän-arvoinen kuin muodollinen välikirja!" vastasi
-drotsi Pietari ja pudisti iloisesti ja luottamuksella hänen kättään.
-"Voikaa hyvin, jalo kreivi! Ja tulkaa pian terveeksi! Olkaa niinkuin
-kotona luonani niin kauvan kuin haluatte, ja muistakaa minua ystävänä,
-huolimatta siitä miten epävakainen onni sattuisikin minun kanssani
-leikkimään! -- Vaikka olemmekin erimielisiä monessa asiassa, niin
-yhdessä me kuitenkin olemme yksimielisiä: se ylevä kaunotar, joka
-tahtomattaan saattoi meidät taistelemaan toisiamme vastaan, hän on
-tästä lähtien rauhan ja sovinnon enkelinä yhdistävä meidän kätemme
-ja sydämemme näiden öisien taistelujen aikana, jolloin ystävät ja
-viholliset eivät tunne toisiansa. Jumala olkoon teidän kanssanne!
-Hyvästi!" Tämän sanottuaan puristi hän vielä kerran voimakkaasti
-kreivin kättä ja poistui nopeasti. Kreivi nyökäytti hänelle ja vaipui
-syviin ajatuksiin. Heti sen jälkeen sipsutteli vanha Dorthe taas
-huoneeseen, asettuen istumaan isäntänsä paikalle kreivi Gerhardin
-vuoteen viereen, mutta tämä oli niin syventynyt vakaviin mietelmiin,
-että vanha hoitaja ei enää tänä yönä tohtinut häiritä häntä saduillaan.
-
-Oli kulunut kaksi tuntia keskiyöstä. Juhla linnassa oli loppunut.
-Nyborgin kaduilla oli autiota ja hiljaista. Kuuta ei näkynyt
-taivaalla, mutta oli tähtikirkasta, ja himmeässä valaistuksessa astui
-kaksi kookasta herraa, suuriin umpivaippoihin kietoutuneina, alas
-linnanportaita. He astuivat ääneti ja nopein askelin laivasiltaa
-kohti. Heti sen jälkeen ratsasti linnanportista kaksi harmaavaippasta
-ratsastajaa, ja he katosivat samaan suuntaan ilman vähintäkään melua,
-aivan kuin olisivat hevoset astuneet villatöppösissä. Laivasillan
-äärimmäisessä päässä oli punapurjeinen laiva, jolla näkyi liikuskelevan
-joukko äänettömiä olentoja. Oli autiota ja hiljaista sillalla.
-Viimeinkin kuului laivasillalta reippaita askeleita ja kannusten
-kilinää, ja samassa piiloutui pieni kuunteleva kiharapää kaidepuun
-ulommaisen laudan alle. Nuo kaksi umpivaippoihin kietoutunutta kookasta
-herraa seisoivat nyt hiljaa, toinen yskähti ja mainitsi matalalla
-äänellä nimen tai tunnussanan, johon laivasta vastattiin pilliin
-viheltämällä. Sitten he astuivat laivaan. Silmänräpäyksessä olivat
-punaiset purjeet nostetut. Navakka lounastuuli puhalteli, ja humisevaa
-vauhtia hurahti laiva itäisen niemen ohi satamasta. Niin pian kuin
-laiva oli liikkeellä, tirkisteli pieni mustakiharaineu urkkijapää taas
-kaidepuun ylitse. Yhdellä hyppäyksellä oli Klaus Skirmen veneessä,
-ja muutamilla reippailla aironvedoilla oli hän pienen purjelaivan
-vieressä, joka oli ankkurissa sisäsatamassa, ja jossa hänen isäntänsä
-ritari Thorstensonin kanssa jo odotti häntä. Tuskin oli punapurjeinen
-laiva ehtinyt Knutshovedin eli Fyenin itäisimmän niemekkeen ohitse,
-kun jo pienempi ja nopeampikulkuinen purjelaiva lähti Nyborgin
-satamasta. Se koetti aluksi hiukan vaivaloisesti pysytellä lähellä
-niinkutsuttua Länsirantaa eli vuonon metsäkasvuista rannikkoa,
-ettei painautuisi liiaksi pohjoista kohti, ohjaten kulkunsa Sprogön
-eteläpuolitse Själlandia kohti. Drotsi Pietari istui itse peräsimen
-luona. Hän istui vakavana ja sanatonna. Ritari Thorstenson ja Klaus
-Skirmen olivat myöskin aivan ääneti, ei kuulunut muuta kuin tavalliset
-ja tarpeellisimmat käskyhuudot venemiehille. Punapurjeinen laiva oli
-suunnannut kulkunsa Sprogön pohjoispuolitse ja oli pian kadonnut
-heidän näkyvistään. Päivä alkoi jo sarastaa. Oltiin aivan Korsörin
-lähellä. Drotsi Pietari tuijotti lakkaamatta ja hiukan levottomana
-pohjoista kohti. Viimeinkin hän huomasi punaiset purjeet ja näki
-vieraan laivan luovivan alas Beltiä pitkin. Nyt hän antoi laivansa
-laskea Korsörin laivasiltaan. Molemmat ritarit astuivat tuntemattomina
-maihin. He näyttivät matkustavilta kauppamiehiltä seisoessaan harmaissa
-vaipoissaan sillalla, jossa he paljastivat päänsä ja kumartuivat hiljaa
-suuren ristiinnaulitun kuvan eteen, joka kultaisen kiehkuran eli
-sädekehän ympäröimänä seisoi sillanpäässä. Skirmen talutti nopeasti
-hevoset maihin. Silmänräpäyksessä olivat ritarit tulisten oriittensa
-selässä, aseenkantaja hyppäsi voimakkaan norlantilaisensa selkään, ja
-sen enempää viivyttelemättä karauttivat nuo kolme äänetöntä ratsastajaa
-nukkuvan kaupungin läpi. Melkein jokaisen talon oven yläpuolella oli
-kiehkuran ympäröimä risti samaten kuin sillalla. Tämä pyhä merkki,
-joka oli myöskin kylän ikivanha vaakuna, ja josta sen nimikin johtui,
-oli myöskin kaikissa ammattikuvissa. Vaikka koko kylässä ei ollut
-ainoatakaan ihmistä valveilla, tervehtivät ritarit melkein jokaisen
-talon kohdalla, eivätkä kiireessään unohtaneet tätä tavallista
-kunnianosoitusta. He ratsastivat kaupungin portin läpi vasemmalle
-pitkin lahtea, josta tie kaartaen kulki Tornborgia kohti. Metsässä,
-Tornborgin luona, he pidättivät kiivaan ratsastamisensa ja antoivat
-hevosten huoahtaa.
-
-Nyt vasta katkaisi drotsi Pietari pitkän äänettömyyden. "Olithan
-sinä, Skirmen, aivan varma siitä, että he olivat siellä!" sanoi hän
-aseenkantajalleen.
-
-"Yhtä varmasti kuin te ja ritari Thorstenson tässä ratsastatte!"
-vastasi aseenkantaja. "Herttua ja hänen drotsinsa seisoivat laudalla
-minun pääni yläpuolella laivasillalla, ja minä voin laskea jokikisen
-sielun laivalla."
-
-"Montako siellä oli?"
-
-"Minä laskin heitä olevan yhteensä kaksikymmentäyhdeksän miestä
-sotaväkeä ja laivamiehiä. He näyttivät olevan pahinta roistojoukkoa.
-Tuskin voi eroittaa heidän kasvojaan, niin ne olivat mustan ja punaisen
-parran peittämiä. Niillä, jotka eivät istuneet soutupenkillä, oli
-suuret puukot vyöllä ja leveät sotakirveet kädessä. Se, joka vihelsi,
-oli pahimman näköinen heistä kaikista. Hän oli iso, väkevä roikale,
-ja kasvot kuin karhulla, minä näin ne vain puoleksi, punaisen purjeen
-tähden, joka hulmuili hänen kasvoillaan, mutta voin panna vaikka
-pääni pantiksi, ettei se ollut kukaan muu kuin Niilo Rauhaton itse,
-sama juutilainen ryöväripäällikkö, joka pääsi pakenemaan meiltä viime
-vuonna."
-
-"Niilo Rauhaton", huudahtivat molemmat ritarit hämmästyneinä. -- "Mutta
-eikö purjelaiva ollut norjalainen?" kysyi drotsi Pietari.
-
-"Kaikki laivamiehet olivat norjalaisia, herra. Hurjan näköisiä miehiä,
-karvalakit päässä ja suuret miekat vyöllä Se, joka istui peräsimessä
-oli myöskin norjalainen. Mies oli lyhyt ja tanakka, komeassa
-ritaripuvussa, kultakahvainen tikari vyöllä. He kutsuivat häntä
-Alfkreiviksi." --
-
-"Alfkreivi! -- Vähä-Alf!" huudahtivat molemmat ritarit ja katsahtivat
-hämmästyneinä toisiinsa. Kun ritari Thorstenson mainitsi tämän nimen,
-kalpeni hän suuttumuksesta, ja hänen voimakas kätensä puristautui
-miekankahvan ympäri. "Seis!" -- huudahti hän ja pysäytti ratsunsa. "Jos
-voisin taittaa Alfkreivin niskan, niin antaisin puolen elämääni sen
-vuoksi. Mutta kuka on sanonut, että he kulkevat tätä tietä?"
-
-Drotsi Pietari piteli takkinsa lievettä tuulessa. "Näettekö?" sanoi
-hän. "Tuuli on kääntynyt pohjoiseen. He ovat jo voineet nousta maihin
-täällä rannalla. Että he aikovat Ruotsiin sen me tiedämme, ja että he
-suuntasivat alas Beltiä pitkin, sen me näimme. He aikovat varmaankin
-maihin täällä tai Skjelsörin luona, kulkeakseen Örekrogista salmen yli.
-Jos tietomme ovat oikeat, aikoo herttua ensiksi Själlandiin. Täällä on
-hänellä ja marskilla mahtavia ystäviä."
-
-"Skjelsörin luona he eivät nouse maihin!" sanoi Thorstenson. "Siellä
-tunnetaan Alfkreivi viime vuodesta."
-
-"Silloin he ovat pian täällä!" sanoi drotsi Pietari. "Norjalaiset
-viikingit eivät taida uskaltaa kovinkaan kauvaksi laivalta. Ei taida
-herttuakaan uskaltaa julkisesti kulkea ryövärijoukon kanssa maan
-läpi. Tuskin hänellä on suurempaa saattuetta mukanaan; mutta meidän
-täytyy joka tapauksessa voida näyttää koko joukolle terästä, jos se on
-tarpeen."
-
-"Sen voimme tehdä, kun saamme avuksemme kymmenkunnan ritari Rimordsonin
-rantametsästäjiä!" sanoi Thorstenson. "Tuossahan on Tornborg. Me
-asetumme tänne tien viereen ja lähetämme teidän aseenkantajanne
-linnaan."
-
-Drotsi Pietari lähetti heti Skirmenin viemään suullisen sanan
-Tornborgiin. Sillaikaa laskivat he ritari Thorstensonin kanssa
-hevosensa syömään pienelle metsäniitylle, aivan tien viereen, nousten
-itse pienelle kummulle, josta heillä oli laaja näköala Beltin yli.
-Täältä näkivät he merirosvolaivan punaiset purjeet metsäisen vuoren
-jyrkänteen rannalla, ja he olivat nyt vakuutetut olevansa oikeilla
-jäljillä. Thornborgiin oli tuskin kolmesataa askelta metsäiseltä
-kummulta, jolla ritarit seisoivat. Pian palasi reipas Skirmen, mutta
-tuoden sen tiedon, että ritari Rimordson oli lähtenyt siksi päiväksi
-metsästämään, eikä häntä odotettu palajavaksi takaisin Tornborgiin
-ennen kuin illalla.
-
-"Siis tulkaamme omin voimin toimeen!" sanoi drotsi Pietari. "Voimme olla
-täällä siksi kunnes herttua on kulkenut ohi. Jokaisen kuninkaallisen
-linnanherran täytyy auttaa meitä, mutta mitä vähemmän meitä on sitä
-parempi. Meidän täytyy olla herättämättä huomiota."
-
-"Mutta jos ryövärijoukkue sulkee meiltä tien, täytyy meidän
-kuitenkin tunkeutua läpi!" huomautti Thorstenson. "Minä osaltani
-otan katkaistakseni Alfkreiviltä kaulan ja vielä parilta hänen
-ryövärijoukkueestaan, mutta eihän meillä ole kuin puolenkolmatta miehen
-voima."
-
-"Te voitte hyvästi laskea meidät kolmeksi täysimieheksi, vaikkapa
-vähän enemmäksikin, ankara herra ritari!" sanoi Skirmen, ojentautuen
-suoraksi. "Sen, mikä pituudestani puuttuu, voin ehkä muulla tavoin
-korvata. Joka tapauksessa te ja isäntäni jo vastaatte yksinänne kolmea
-väkevää miestä."
-
-"Ei turhia kehumisia, Skirmen!" keskeytti drotsi Pietari
-aseenkantajansa. -- "Juokse sinä tuonne ja paneudu pitkäksesi
-kiviröykkiön taakse tien viereen, ja anna meille merkki heti kun näet
-heidän tulevan! He eivät muuta tietä pääse joen yli."
-
-Skirmen hypähti heti norlantilaisensa selästä, laskien senkin syömään
-metsäniitylle. Sitten hän juoksi osoitetulle paikalle, ja molemmat
-ritarit asettuivat törmän taakse.
-
-"Haa, jospa saisimme Alfkreivin vangituksi!" huudahti ritari Thorstenson
-kiivaasti.
-
-"Se on sivuasia, jalo ritari!" vastasi drotsi Pietari rauhallisesti.
-"Elkäämme innostuko vangitsemaan merirosvoja, muuten unohdamme paljon
-tärkeämmän tehtävämme!"
-
-"Te olette oikeassa!" sanoi Thorstenson. "Tuon kirotun viikingin tähden
-minä olen unohtanut melkein kaiken muun. Tämä herttuan asia on aika
-arveluttava. Jos annamme hänelle aikaa päästä salmen yli, niin on onni
-meille tarpeen saadaksemme hänet sitten käsiimme. Mutta jos se meille
-onnistuisikin, niin emmekö me juuri sillä kiiruhda sitä mitä kuningas
-ja maan ystävät koettavat estää. Ettekö usko, että tämmöinen selvä
-väkivaltaisuus näin mahtavaa lääniherraa kohtaan voi saada aikaan
-yleisen katkeruuden ja aseet kaikkien maankavaltajien käsiin?"
-
-"Se on uskallettu askel, mutta välttämätön", vastasi drotsi Pietari
--- "ja sen mukaan mitä me nyt tiedämme, ei se suinkaan ole väärä.
-Koska tämä korkea herra on yhteydessä maan tietyn vihollisen, mahtavan
-norjalaisen merirosvon kanssa, ja sitäpaitsi maassa tuomittujen
-rikoksellisten kanssa, niinkuin Niilo Rauhattoman, niin voisimme siitä
-puolustautua, vaikka vangitsisimme hänet tässä paikassa. Mutta vaikka
-se olisikin mahdollista, niin me emme astu askeltakaan valtuuksiamme
-ulommaksi."
-
-"Mutta ei olisi hullumpaa, jos saisimme samalla kertaa kiinni
-Alfkreivin!" alkoi ritari Thorstenson taas hetken vaitioltuaan, ja
-hänen silmänsä kiiluivat kiihkeästä vihasta. "Jos se kirottu koira
-todellakin on niin rohkea, että uskaltaa meidän silmiemme edessä
-nousta maihin, niin tuskin voin pidättäytyä ryhtymästä häneen käsiksi,
-käyköön sitten muun miten tahansa. Olisipa toki häpeällistä, jos
-kuuluisa Alfkreivi saisi kulkea koko Själlandin läpi, tulematta sillä
-matkalla ripustetuksi hirsipuuhun. Tuskin on ainoatakaan rantakaupunkia
-Tanskassa, jota hän ei olisi ryöstänyt. Hän on saanut aikaan enemmän
-onnettomuuksia maailmassa kuin on hiuksia hänen kiharaisessa päässään."
-
-"Tunnetteko häntä muuta kuin huhuista?" kysyi drotsi Pietari.
-"Rohkeutta ja sukkeluutta ei häneltä puutu?"
-
-"Minä tunnen hänet paremmin kuin joku munkki tai piispa itse
-paholaisen!" vastasi ritari kiivaasti. -- "Häntä pidetään sekä
-Ruotsissa että Norjassa suurena miehenä. Mutta täällä hänet aivan
-oikein tunnetaan kurjana merirosvona, murhapolttajana ja kirottuna
-naishäpäisijänä, ja sellainen mies uskaltaa kerskata ruhtinaallisesta
-syntyperästään ja pilkata rehellistä ja kunniallista ritaria. Ettekö
-te tiedä, että hän, yhdessä Länsigöötanmaan laamannin Algotin ja hänen
-mahtavien poikiensa kanssa on ruhtinas Svantopolkin tyttären naittaja,
-ja että hän on syypää koko minun onnettomuuteeni?"
-
-"Minä tiedän, että te vastenmielisesti puhutte siitä asiasta,
-jalo ritari! Te olitte rakastunut jaloon ruhtinattareen, ja hän
-vannoi teille uskollisuuden vasten vanhempiensa tahtoa, mutta minun
-tietääkseni ei neidon ryöstäjä ollut Alfkreivi, vaan laamanni Algotin
-poika."
-
-"Niin olikin, mutta Alfkreivi oli apuna eikä edes rakkaudesta, vaan
-ylpeydestä ja ryöstönhalusta. Koko ylpeä suku on liittoutunut meitä
-vastaan. Kansleri Pietari ja piispa Brynolf Ruotsissa tahtovat
-pakoittaa hänet luostariin, ja kirottu Alfkreivi tahtoo antaa hänet
-ritari Algotinpojalle, kunhan vain puolet hänen läänistään ja
-tiluksistaan jää hänen ryövärikynsiinsä. Ainoa toivoni, että kerran
-saan nähdä Alfkreivin hirressä, liittyy nyt itse Ruotsin rohkeaan
-kuninkaaseen."
-
-"Mutta rakas, urhea Thorstenson, ettekö vaadi liikoja kuninkailta ja
-ruhtinailta, kun todenteolla tohditte kohottaa silmänne ruhtinattareen?"
-
-"Minä olen yhtä kunnollinen ja jalosukuinen ritari kuin Algotson", --
-vastasi Thorstenson. -- "Jos minä olisin vaikka halvin suutarinsälli
-ja rakastaisin keisarintytärtä, niin elävän Jumalan nimessä, minä
-tahtoisin näyttää maailmalle olevani hänen arvoisensa, ja uskaltavani
-antaa elämäni voittaakseni hänet, huolimatta koko maailmasta, ja sen
-ylpeistä hallitsijoista."
-
-"Ette suinkaan te kuitenkaan kokonaan ylönkatso niitä rajoja, jotka
-syntyperä ja säätyarvo asettavat toiveillemme", jatkoi drotsi Pietari
-ystävällisen osanottavasti. "Niin suuresti kuin kunnioitattekin
-vapaata ihmisluontoa urhea ystäväni, täytyy teidän kuitenkin myöntää
-minulle, että on olemassa jotakin suurempaa ja korkeampaa kuin
-sokeasti seurata onnenpyydettään. Kieltäytymisen suurta lakia ette
-voi olla tunnustamatta; sitähän maailman mahtavimmatkin enin kaikista
-saavat totella. Ne, jotka ovat kuningasta lähinnä, saavat jakaa hänen
-kohtalonsa, ja sydän, ystäväni, niin sydän saa vaieta silloin kun
-korkeampi ääni puhuu -- --"
-
-"Helvettiin korkeammat äänenne ja itsekieltämis-lakinne!" vastasi
-Thorstenson. -- "Kuulukoon se luonnoton laki hallitseville ruhtinaille!
-He ovat kerran luodut ja syntyneet olemaan valtiotaidon ja kansansa
-uhreja. Senvuoksi he kantavat kruunua ja valtikkaa, senvuoksi he
-voivat hallita meitä ja peittää purppuraan surkeutensa; mutta vapaat,
-jalosukuiset ritarit eivät tunnusta välttämättömäksi sellaista,
-joka sotii Jumalan ja luonnon lakia vastaan. Minä tiedän kyllä,
-hyvä ystäväni, mistä tuo hullutus johtui mieleenne. Se oli hurskas
-kunnioitus kuolevan isän viimeiselle hullutukselle. No, no, olkoon vain
-niin, mutta isien ja sukulaisten sekaantuminen lasten ihmisoikeuteen
-ei milloinkaan ole pyhä laki, jonka tähden meidän pitäisi uhrata
-vapautemme ja onnemme, ja tukahuttaa sielumme parhaat tunteet. Te
-voitte olla tyytyväinen, että typerä lapsi-kihlauksenne on purettu. Nyt
-ei teidän enää tarvitse kiusata itseänne niillä haaveilla."
-
-"Minä en tänä hetkenä ajatellut itseäni, jalo ritari!" vastasi drotsi
-Pietari hiljaa, heittäytyessään viheriälle kummulle ja sinisin
-kirkkain silmin ihaillessaan kevättaivaan syvää kaarevuutta päänsä
-päällä. "Minä ajattelin meidän nuorta kruununperillistämme ja pientä
-prinsessa Ingeborgia Ruotsista. Ovathan he jo melkein sulhanen
-ja morsian, vaikka he molemmat vielä ovat lapsia. He leikkivät
-yhdessä samassa turnajaisjuhlassa, jossa ylpeä Ingrid vannoi teille
-uskollisuutensa, ja te varmana ja itsetietoisena toivoitte voivanne
-määrätä onnenne. Ihmeellinen ajatus johtui mieleeni nähdessäni lasten
-leikkivän, ja tietäessäni mitä kumpikaan näistä ei vielä uneksinut,
-että nämä molemmat viattomat lapsensielut olivat jo salaisesti
-määrätyt toisilleen ja valitut rakkaudella yhdistämään kaksi kansaa
-ja valtakuntaa. Se ei minua suututtanut ollenkaan. Se ei minusta
-ollut kylmästi harkitsevan valtiotaidon sekaantumista kaitselmuksen
-johtoon, tai lyhytnäköisten ihmisten omavaltaisuuden luonnottomia
-yrityksiä, niinkuin te sitä kutsuitte. Minusta se oli Jumalan tahdon
-salainen ilmaus. Minusta tuntui, että nämä lapsensielut olivat
-määrätyt toisilleen, ennen kuin kukaan näistä ihmisistä oli olemassa,
-joiden päätöksen ja neuvon mukaan se kerran toteutettaisiin. Minä
-en tahdo puolustaa tätä mielipidettä, minä tiedän, että te kutsutte
-sitä haaveelliseksi tai ainakin taikauskoiseksi ja hulluksi, mutta
-samanlaisena on oma hämärä kohtaloni ollut silmissäni. Tämä haaveilu,
-joksi minun puolestani sitä saatte kutsua, on kuitenkin -- Jumalan
-kiitos! --. varjellut minun sydämeni erhetyksestä, joka olisi voinut
-tehdä minut hulluksi -- tai, mikä olisi ollut vielä pahempaa, se olisi
-vienyt sielunrauhani täällä ja tuolla ylhäällä."
-
-"Minä luulen aavistavani mitä tarkoitatte, kunnon ystävä!" sanoi
-ritari Thorstenson ja puristi sydämellisesti hänen kättään. --
-"Minä en tahdo vaatia teitä tilille hurskaista unelmistanne. Teidän
-sydämellänne on vähimmän osaa ylimyksellisessä taikauskossanne, vaikka
-te sillä saittekin mielikuvituksen tuudittamaan sydämenne uneen. Mutta
-elkää vaatiko, että minä pitäisin onneni typeriä esteitä viisaana
-sallimuksena! Minä kiitän teitä onnelliseksi siinä, että te ette
-todellisesti tunne sitä intohimon voimaa, jota te näytätte pelkäävän:
-se hävittäisi teidän unelmamaailmanne yhtä nopeasti, kuin tuulenpuuska
-nämä kiiltävät hämähäkinverkot."
-
-"Kaikki sydämet eivät tunne samalla tavalla!" vastasi drotsi Pietari,
-ja hänen miehekäs äänensä vapisi syvästä, hillitystä liikutuksesta.
-"Kun teidän sielussanne kiehuu ja kohisee kuin valtavassa Itämeressä,
-silloin palaa minun syvää ja hiljaa. Jos en silloin voisi kiinnittää
-katsettani suureen rauhalliseen ijäisyyssyvyyteen tuolla ylhäällä ja
-löytää rauhaa kieltäytymisestä, niin nääntyisin valheellisuudessa,
-teidän saadessanne ilmaa ja lohdutusta voimakkaissa mielenpurkauksissa."
-
-He puhelivat vielä puolen tuntia tuttavallisesti ja sydämellisesti
-keskenään. He olivat kauan olleet ystäviä, huolimatta ajatustensa
-eroavaisuuksista, sekä olentonsa että käytöksensä erilaisuudesta.
-Se into ja uskollisuus, jolla he molemmat palvelivat kuningastaan,
-perustui aivan erilaisiin käsityksiin kruunun ja kuningasvallan
-pyhyydestä. Vakava usko siihen teki drotsi Pietarin siksi mikä hän
-oli kuninkaalle ja valtakunnalle, ja tuo suuri ajatus, että hän
-tuki horjuvaa valtaistuinta ja säilytti kruunun loukkaamattomana
-toivorikkaalle ja laillisesti valitulle kruununperilliselle, antoi
-hänelle voimaa jokaiseen uhraukseen. Ainoastaan kunnian käsite ja
-ritarilupa uksen rikkomattomuus kiinnittivät ritari Thorstensonin
-kuninkaaseen, jota hän ei voinut kunnioittaa eikä rakastaa. Monessa
-suhteessa hän oli yhtä mieltä tyytymättömien aatelismiesten kanssa,
-ylönkatsoen kuningasvaltaa, jota, niin rajoitettu kuin se olikin, yhäti
-käytettiin vääryyksiin ja mielivaltaisuuksiin. Mutta hän vihasi melkein
-yhtäpaljon ylimysten sukuylpeyttä ja itsevaltaisuutta kuin hengellisten
-herrojen pyrkimistä hengelliseen yksinvaltaan. Sitävastoin hän oli
-taipuvainen suvaitsemaan sorretun aliluokan kapinahenkeä, ja hän oli
-Ruotsin kuninkaan Maunu Latolukon harras ihailija, joka suojeli kansan
-oikeuksia ja kukisti väkivallalla ja väliin julmuudella aateliston
-mahtavia sukuja. Tästä hän taas joutui kiivaaseen sananvaihtoon drotsi
-Pietarin kanssa, joka folkungein julman ja laittoman mestauksen
-jälkeen, oli alkanut tuntea inhoa Ruotsin kuningasta kohtaan, lausuen
-sen aivan avonaisesti, ja kiitti Tanskaa kaikessa surkeudessaan
-onnelliseksi, kun ei sillä ollut niin veristä itsevaltiasta eikä
-kapinakuningasta hallitsijanaan.
-
-"Ei, hyvä ystäväni!" huudahti Thorstenson, "ennemmin voimakas
-itsevaltias, joka polkee kaikki lait jalkoihinsa, kuin surkea
-tuulihattu, joka laatii joka päivä lakeja eikä pidä yhtäkään! Ennemmin
-rohkea, voimakas sankari, joka lyö poikki päitä kuin kaalinkeriä,
-kuin surkea jäniksen metsästäjä, joka ei osaa muuta kuin juosta
-naisväen jälessä pimeässä, mutta ei uskalla katsoa rehellistä miestä
-suoraan silmiin kirkkaalla päivällä! -- Ei, ei!" jatkoi hän ja löi
-miekallaan maahan. "Minä kiitän Ruotsia onnelliseksi siinä, että sillä
-on Maununsa, vaikka hän sitten löisikin puolen maastaan autioksi,
-saadakseen muun kukoistamaan ja kunniaan. Ennemmin lujatahtoinen
-itsevaltias, joka uskaltaa riistää kruunun mielipuolen päästä ja
-puolustaa sitä, kun lainmukainen hulluinhuonelainen, huivipäinen
-nahjus, ilman päätä ja sydäntä, joka kutistuu tahdotonna majesteetin
-symboolin alle! Me palvelemme maailman huonointa herraa", jatkoi hän
-koettaen hillitä kiivastumistaan, "sitä ette voine kieltää. Te olette
-hänelle uskollinen; mutta totta puhuen, te ette voi häntä puolustaa.
-Minä pidän itseni oikeutettuna sanomaan hänestä mitä vain haluan,
-vaikka sitten suuttuisittekin minulle. Mutta hän on saanut minun
-sanani, ja voi senvuoksi luottaa uskollisuuteeni, vaikka hän ei ole
-rehellisen koirankaan palveluksen arvoinen. Ritareina ja sotureina
-me emme täällä saavuta suurempaa kunniaa, sen te toki tunnustatte;
-mutta siitä mikä minulla on, minä en tahdo senvuoksi luopua. Jos nyt
-joudumme sotaan Ruotsin kanssa, niin ritarisanani kunnian kautta, minä
-en piiloita miekkaani tuppeen, ennen kuin olen puhdistanut jälet siitä
-kädestä, joka sen minulle antoi, niiden sankarien verellä, jotka nyt
-meitä ylenkatsovat."
-
-Drotsi Pietari nousi kiivaasti. "Kenelläkään ei ole oikeutta ylenkatsoa
-meitä", sanoi hän, "ja vääryydellä ei kukaan uskalla sitä rankaisematta
-tehdä. Tanskan kunniakkaat loistopäivät ovat ohitse, se on totta,
-mutta kunniamme jättäköön pahinkin vihollisemme loukkaamattomaksi. Jos
-häpäisemme sitä herraa, jota palvelemme, niin häpäisemme itseämme",
-jatkoi hän. "Minä en tahdo puolustaa kuninkaan heikkouksia ja paheita,
-olisi alentavaa mielistellä niitä. Mutta meidän täytyy peittää ne
-kristillisen rakkauden suojusvaipalla, niin paljon kuin uskollisina
-palvelijoina voimme, eikä koettaa paljastaa hänen surkeuttaan."
-
-"Teille kahden kesken minä sanon suoraan ajatukseni", vastasi
-Thorstenson, "vieraiden joukossa minä vaikenen siitä asiasta, ja jos
-joku vieras uskaltaisi sanoa minulle sen, mitä minä täällä olen sekä
-sanonut että ajatellut, niin en minä pelkäisi nutistaa häntä siihen
-paikkaan. Mutta mitä tämä on? Onhan metsä täynnä ihmisiä?" Hän hypähti
-äkkiä ylös. -- "Ja missä ovat meidän hevosemme? Niitä ei näy tuolla
-niityllä?"
-
-Drotsi Pietari katseli ihmetellen ympärilleen. He kuulivat joka
-puolelta ääniä, ja metsästäjien ja metsäkoirien melua, ja he näkivät
-nyt kookkaan, ritarillisen herran vihreässä metsästyspuvussa kepeällä,
-ruskealla oriilla ratsastavan heidän luokseen törmälle. "Ketä te
-olette?" huusi metsästäjä ankaralla käskijä-äänellä. -- "Täällä on
-noussut maihin ryöväreitä, ja minulla on oikeus kysyä. Minä olen
-Tornborgin linnan kuninkaallinen päällikkö!"
-
-"Me olemme turhaan etsineet teitä, ritari Pentti Rimordson!" vastasi
-drotsi Pietari, ottaen punaisen kauppiaslakin päästään ja ojensi
-samassa hänelle kuninkaan valtakirjan. "Ketä me olemme, sen näette
-tästä, jos ette jo ennemmin ole tuntenut meitä?"
-
-"Drotsi Hessel! Ritari Thorstenson!" huudahti ritari hämmästyneenä ja
-hypähti hevosensa selästä. -- "Kuka olisi luullut tapaavansa teidät
-täällä ja tässä puvussa!" Hän ojensi heille tuttavallisesti kätensä,
-ja heitti pikaisen silmäyksen valtakirjaan, johon drotsi Pietari
-viittasi painaen sormen suulleen. Vaikka metsästäjän näytti olevan
-vaikea lukea, näkyi hän kuitenkin pian ymmärtävän tarkoituksen. "Vai
-niin, suu tukkoon siis!" sanoi hän hämmästyneenä, ojentaen pergamentin
-takaisin drotsi Pietarille. "Siis on minulla nyt muuta tehtävää kuin
-ajaa hevosvarkaita takaa. Mutta olipa se sentään hävittömän rohkeaa!"
-jatkoi hän suuttuneella äänellä. "Ettekö te nähneet pitkäpartaisia
-miehiä, jotka näyttivät haaksirikkoon joutuneilta merimiehiltä? He
-ovat aivan äsken ryöstäneet kaikki meidän reippaat metsästyshevosemme
-lukuunottamatta minun omaani, jolla minä kaikeksi onneksi istuin. Se
-tapahtui aivan käden käänteessä. Silläaikaa kun minun metsästäjäni
-söivät aamiaistaan tuolla suon laidassa. Minä lähetän heti väkeni
-heidän jälkeensä ja sitten seuraan teitä."
-
-"Meidänkin hevosemme ovat kadonneet", sanoi ritari Thorstenson. "Täällä
-ei ole aikailemiseen varaa. Hankkikaa meille ensin kolme hevosta!" -- --
-
-"Onko teitä enemmän kuin kaksi, hyvät herrat?"
-
-"Minun aseenkantajani on tiellä vakoilemassa", vastasi drotsi Pietari.
-"Kas, tuolla hän tulee!"
-
-Kepeästi kuin hirvi, tuli aseenkantaja Skirmen juosten.
-
-"He tulevat!" sanoi hän. -- "Heitä on neljä herraa ratsain. Minä tunsin
-herttuan punaisen vaipan ja pienen kiharapartaisen norjalaisen herran."
-
-"Alfkreivi!" huudahti Thorstenson. -- "Kuolema ja kirous. Joutuin
-heidän jälkeensä!"
-
-"Täällä me emme saa pysäyttää korkeaa herraa, jos ymmärsin oikein nuo
-variksenvarpaat", sanoi metsästäjä. "Mutta meidän täytyy saada varmasti
-tietää, onko se hän. Mitenkä tulitte maininneeksi Alfkreivin? Seuratkaa
-minua, hyvät herrat! Minä tunnen metsän. He tulevat kulkemaan aivan
-meidän ohitsemme, näkemättä meitä!"
-
-Sillaikaa kun Skirmen piteli metsästäjän hevosta, kuletti notkea,
-reipas ritari drotsi Pietarin ja ritari Thorstensonin metsikköön
-maantien viereen, jossa kasvoi orapihlajia ja nuoria pyökkipuita.
-Siellä he hänen neuvonsa mukaan heittäytyivät maahan, ja heillä oli
-silloin edessään palanen Korsöriin vievää maantietä, mutta itse olivat
-he viheriöiden oksien peitossa. Drotsi Pietari väisti oksat syrjään, ja
-Thorstenson teki kiivaan liikkeen.
-
-"Hiljaa, hiljaa, hyvät herrat!" -- sanoi metsästäjä. "Sentapaista
-riistaa elköön peloitettako. Tuossa he ovat. Aivan oikein, herttua
-ja hänen drotsinsa. Tuota, pientä pyylevää herraa, jolla on rohkeat
-häränkasvot minä en tunne, -- mutta kyllä --"
-
-"Alfkreivi! -- Vähä-alf!" huudahti ritari Thorstenson hiljaa ja oli
-vähällä hypähtää pystyyn.
-
-"Muistakaa pää-asiaa ja hillitkää kiivauttanne!" kuiskasi drotsi
-Pietari ja esti häntä nousemasta.
-
-"Antaa heidän vain mennä edelleen, niin olemme heistä varmoja",
--- kuiskasi metsästäjä. "Mutta kuka on tuo raakalaisen näköinen,
-takimaisena ratsastava mies, aseenkantajan puvussa! Hän ei ole hienon
-herran aseenkantajan näköinen."
-
-"Niilo Rauhaton, juutilainen rosvo", vastasi drotsi Pietari hiljaa.
-"Mutta antakaa hänen mennä, hyvät herrat! Herttuallisen aseenkantajan
-vaipassa on hänellä vapaa kulku Själlandin poikki."
-
-Nuo neljä tärkeää matkustajaa olivat kulkeneet ohi, ja ritarit
-nousivat. "Tämä on toki liikaa!" sanoi Rimordson. "Täytyykö minun,
-Tornborgin päällikkönä, antaa kahden niin kuuluisan rosvon tulla
-maihin aivan nenäni edessä, uskaltamatta pysäyttää ja vangita heitä!
-Jos heidän ryövärijoukkonsa ottivat meidän hevosemme, niin silloin
-aluksi ainakaan ei ole mitään turvaa maassa. Sallikaa minun edeltäpäin
-ratsastaa Tornborgiin, hyvät herrat! Silmänräpäyksessä on kaikki
-valmiina. Ehkä vielä ehdimme Slagelseen, ennen kuin herttua on sieltä
-lähtenyt. Meidän täytyy pysytellä jonkun matkan päässä eikä olla
-mieslukuisina, muuten he rupeavat epäilemään petosta." Hän nousi
-nopeasti hevosensa selkään, jonka Skirmen hänen viittauksestaan oli
-tuonut lähemmäksi. Hän ratsasti nelistäen linnaan. Ritarit ja Skirmen
-seurasivat häntä nopein askelin.
-
-Ritari Benedikt eli Pentti Rimordson oli noin neljänkymmenen ikäinen
-mies. Hänen rohkeat kasvonsa olivat auringon ja ilman paahtamat,
-hän oli pitkä ja laiha, ja hyvin ketterä liikkeissään. Kaikki hänen
-esi-isänsä olivat olleet tanskalaisia, mutta äidin puolelta hän oli
-sukua Brandenburgin markkreiville ja kuningatar Agnekselle. Pysyen
-uskollisena kuninkaalle oli hän joutunut riitaan nuorimman veljensä,
-ritari Lave Rimordsonin kanssa, joka maankavaltajana ja talonpoikien
-yllyttäjänä oli menettänyt tiluksensa ja tuomittu lainsuojattomaksi.
-Tämä perhehuoli painosti muuten niin reipasta ritaria suuressa
-määrin. Hän rakasti yhä hurjaa ja hillitöntä veljeään, ja häntä
-loukkasi usein syvästi kuullessaan Rimordsonin nimeä mainittavan
-julkeimpien maanlain rikkomuksien ohella. Hän eli naimatonna,
-Jon veljensä kanssa, Tornborgin päällikkönä, jossa hän ankarasti
-vartioi rantojen turvallisuutta ja alituiseen sai olla varuillaan
-norjalaisia merirosvoja vastaan. Hän oli rohkea merisotilas ja oli
-monasti onnistunut pitkälaivallaan saamaan kiinni merirosvoja. Joskus
-hänen valppautensa esteenä oli hänen suuri metsästysintonsa, joka
-oli hänen ainoana huvituksenaan autiossa linnassa. Että norjalainen
-merirosvolaiva tänäpäivänä oli uskaltanut maihin Korsörissä ja
-oli laskenut rannalle rosvoja, sillaikaa kun hän luuli vesistön
-rauhalliseksi ja itse huvitteli metsästyksellä, suututti häntä kovasti.
-Mutta uusi tärkeä tehtävä, jonka kuningas oli hänelle uskonut, antoi
-hänelle muuta ajattelemista. Muutamassa silmänräpäyksessä oli hän
-linnassa, ja hänen vieraittensa saapuessa olivat hevoset jo satuloidut
-linnanpihalla. He eivät ehtineet katsella korkeaa, kuuluisaa tornia,
-josta linna oli saanut nimensä, eikä nauttia virvoituksia. Päällikkö
-uskoi linnan vartioimisen Jon veljelleen. Hän lähetti kiireesti joukon
-metsästäjiä etsimään rosvoja metsästä, ja istuutui semmoisena kuin
-oli, vihertävässä metsästyspuvussaan, hevosensa selkään, samoinkuin
-vieraatkin. Neljän metsästäjän hän antoi hiukan etempää seurata
-heitä, ja nelistäen ratsastettiin nyt ulos Tornborgin linnanportista
-Slagelseen vievää tietä.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Korsörin ja Slageisen välillä, Vårbyn kohdalla halkaisee osan läntistä
-Själlantia eräs joki, joka virtaa jotenkin korkeiden mäkien välitse,
-ollen ennen niin leveä ja syvä, että pienemmät laivat purjehtivat
-sitä pitkin. Vårbyn mäkisissä maissa kapeni tie yhä enemmän, ja
-jyrkimmässä paikassa se laskeutui joen yli vievälle lautasillalle.
-Silta oli juuri niin leveä, että vaunut pääsivät siitä yliajamaan.
-Sen tukena oli laivanmastoja korkeammat hirret, ja kuten tavallista
-se ei ollut varustettu kaidepuilla. Tämä oli syvin paikka joesta,
-vaikka vesi ei lähimainkaan ollut niin korkealla kuin se oli ollut
-siltaa rakennettaessa, jonka huomasi siitä, että sillan ja veden väliä
-oli kuusi syltä. Muutamia äärettömän suuria, melkein kalliomaisia
-kiviä kohosi mitä suurimmassa epäjärjestyksessä vedestä molemmissa
-sillanpäissä, ne näyttivät olevan jätteitä hävinneestä sillasta,
-joka, jos sen vesi oli repinyt rikki, oli todisteena siitä, että joki
-oli voinut paisua mahtavaksi virraksi. Jyrkät jokiäyräät kasvoivat
-villiä metsikköä, peittäen ne melkein kokonaan. Tähän metsikköön oli
-kaksitoista Niilo Rauhattoman hurjaa sissiä, ja yhdeksän asestettua
-merirosvoa norjalaisesta laivasta piiloutunut, ryöstetyt hevoset
-mukanaan. Johtaakseen harhaan metsästäjät ja rantavahdit, jotka heitä
-seurasivat, oli pienempi joukko norjalaisia merirosvoja meluten ja
-hälyten paennut vastakkaiseen suuntaan, ja he olivat hyvässä turvassa
-laivoillaan ennenkuin rantavahdit saavuttivat heidät. Merirosvolaiva
-oli heti nostanut purjeensa ja kulkenut etelään Egholmin ja Aggersön
-alapuolelle.
-
-Vårbysillan viereisessä metsässä oli hurjilla, partaisilla miehillä
-lyhyt neuvottelu heidän maatessaan ruohistossa ja nauttiessaan ahneesti
-yhden metsästäjän eväskorin sisältöä. Nuori, pitkä mies, ritarin
-töyhtöhattu kauniissa, kiharaisessa päässään, mutta muuten puettuna
-merimiehen sarkavaatteisiin, seisoi heidän keskellään ja näytti olevan
-joukon johtaja. Hänen hienoista jalopiirteisistä kasvoistaan ilmeni
-ylpeyttä ja uljuutta, ja mustat silmät välähtelivät rohkeina rouheiden
-kulmakarvojen alta. "Täällä ei ole aikaa vetelehtimiseen", sanoi hän
-käskevällä johtajaäänellä. -- "Huomatkaa miehet! Tänään minä olen sekä
-Tönsbergin kreivi, että Niilo Rauhaton. Joka ei minua tottele, sen lyön
-minä heti paikalla kuoliaaksi."
-
-Tämän puheen näkyivät miehet ymmärtävän, vaikka he eivät näyttäneet
-siitä pelästyvän. He näkyivät olevan tottuneita sellaiseen puhetapaan
-ja nousivat vain puoleksi makuuasennostaan, mutta katselivat häntä
-kuitenkin ääneti ja tarkkaavaisina.
-
-"Tämän sillan yli", jatkoi hän, "ei kukaan Korsöristä tuleva pääse
-tänäpäivänä elävänä, olkoon hän sitten vaikka itse Tanskan kuningas.
-Jokainen, joka astuu jalallaan sillalle, on meidän vankimme, jos hän
-tekee vastarintaa, lyömme hänet maahan tai syöksemme hänet muitta
-mutkitta virtaan! Minä jään tälle puolelle norjalaisten karhujeni
-kanssa. Sinä, Martti Pitkäveitsi, vartioit sillan toista päätä meidän
-miestemme kera. Jos te väistytte jalankaan vertaa silloin kun aika on
-käsissä, niin saatte sen maksaa hengellänne. Korsöriin matkustakoon
-kuka tahansa, mutta ei kissaakaan Slagelseen, ymmärrätkö?"
-
-Pitkä, punapartainen mies, kyynäränpituinen puukko vyöllään ja suuri
-kirves kädessään, oli hypähtänyt pystyyn, kymmenen muun väkevän ja
-roistonnäköisen miehen kanssa. "Se on helposti ymmärretty, ankara
-ritari", sanoi hän juutilaisella talonpoikaismurteella päätään
-nyykäyttäen. "Te haluatte norjalaisten kanssa tänäpäivänä naksautella
-kylkiluita, ja me juutilaiset kyllä kopistelemme otsiin. Se on minun
-mieleeni. Te näytätte hyvin tuntevan meidät."
-
-"Te makaatte hiljaa pensaikossa tuolla puolen siihen asti kunnes minä
-vihellän, silloin juoksette esiin ja sulette sillan kolmin rivein.
-Niinpian kuin minä huudan: Hyökätkää; esiin! lyötte te maahan jokaisen
-tulijan. Menkää nyt paikoillenne!"
-
-Martti Pitkäveitsi nyykäytti heille. Hän poistui heti miehineen sillan
-yli, kadoten vastaisen rannan metsään.
-
-Sillaikaa ratsasti drotsi Pietari ritari Thorstensonin ja Pentti
-Rimordsonin keskessä kovaa nelistä Wemmerlöviin ja Vårbyhyn
-vievää tietä pitkin. Nuo kolme herraa ratsastivat äänettöminä ja
-näkyivät miettivän millä tavalla viisaimmiten voisivat täyttää
-vaikean tehtävänsä. Aseenkantaja Skirmen seurasi heitä laihalla
-metsästyshevosella ja näytti olevan huolissaan norlantilaisensa
-katoamisesta. Mutta pian hän iloisesti keskusteli ritari Rimordsonin
-neljän metsästähän kanssa. He kertoivat hänelle herransa uhkarohkeista
-urotöistä, kun hän antoi merirosvojen nousta maihin saadakseen heidät
-siten vangituksi ja hirsipuuhun. Skirmen omasta puolestaan kertoi
-isäntänsä voitoista Slesvigiläisessä sodassa ja ritarileikeissä, ja
-kuvaili heille Helsingborgin komeat turnajais-juhlat, jotka hän itsekin
-oli nähnyt. Sitten hän lauloi iloisen turnajais-laulun, hypähtäen
-satulassa laulaessaan:
-
-    "Tuo kilpi neljäs punaisin
-    on kotkin koristeltu,
-    se on Holger Dansken, ja eteen sen
-    monet urhot on surmaeltu."
-
-"Se kotka on nyt kuvattu minun herrani sinettiin!" lisäsi hän. "Jos
-minä olisin hänen sijassaan, niin minä panisin kilpeen kotkan,
-punaisten pensaiden paikalle. Tiedättekö mitä minä tahdon kilpeeni,
-kunhan kerran tulen ritariksi? Siihen pannaan Pelimanni Folkerin
-merkki, ja vähä vielä lisäksi. Minun kilvestäni sanotaan vielä kerran:
-
-    "Sen kilven kupuun kuvattu
-    on neito ja miekka kirkas,
-    ja on tunnus sen, kantajan, Skirmen veikon,
-    laula, -- ei nukkua virkas."
-
-Nuoren aseenkantajan näin ilmituodessa elämänhaluisia toiveitaan,
-olivat he kulkeneet Wemmerlöven ohitse ja lähestyivät Vårbyn siltaa.
-Nyt kuultiin kuin varsan hiljaista hirnuntaa metsiköstä joenrannalta,
-ja Skirmen huudahti hämmästyneenä: "minun pieni norlantilaiseni!"
-Samassa silmänräpäyksessä hän oli herransa vieressä ja kertoi hänelle
-havaintonsa.
-
-Drotsi Pietari pysäytti hevosensa. Kaikki seisattuivat. "Jos
-aseenkantajani kuuli oikein, niin tapaamme epäilemättä hevosvarkaamme
-täältä. He taitavat haluta ratsastajat vielä lisäksi, tai ainakin
-sulkea meiltä tien. Jos heillä on aavistusta siitä ketä me olemme, ja
-millä asioilla matkustamme, niin ei ollut hulluinta heidän ajatuksensa
-ottaa haltuunsa tämä tärkeä paikka."
-
-Molemmat ritarit säpsähtivät ja katselivat miettiväisen näköisinä
-pitkää, kapeaa siltaa.
-
-"Sen sillan minä sulen kahdellatoista miehellä kokonaista sotajoukkoa
-vasten!" sanoi ritari Rimordson. -- "Tässä ei ole kuin kaksi ehtoa:
-joko meidän on koetettava murtautua läpi, tai meidän on kiireesti
-ratsastettava alas katsomaan, osaisivatko hevosemme uida. Näin
-urhoollisia herroja en voi kehoittaa takaisinkaan kääntymään apua
-hakemaan. Sitäpaitsi ei minulla tällä hetkellä ole ainoatakaan kunnon
-ratsastajaa kotona."
-
-"Me murtaudumme läpi nelistämällä", sanoi ritari Thorstenson. -- "Mutta
-eihän täällä näy ainoata elävää sielua --"
-
-"Jos Skirmen on oikeassa, niin kyllä pian saamme nähdä enemmän kuin
-toivoisimmekaan", vastasi drotsi Pietari. "Uivatko hevosenne hyvästi,
-herra Rimordson?"
-
-"Niistä molemmista, joilla te ja aseenkantajanne ratsastatte, voin minä
-mennä takuuseen, jos ei pohja ole liian pehmeä", vastasi ritari. "Minun
-ja ritari Thorstensonin ovat raskaita, ne jäävät varmasti kiinni, jos
-on vähänkin liejua!"
-
-"Sitten ei ole valitsemisen varaa", sanoi drotsi Pietari. "On
-epävarmaa, pääsemmekö elävinä sillan yli, mutta meidän valtakirjamme on
-toimitettava varmuuteen. Reippaan aseenkantajani neuvokkaisuuteen voin
-luottaa. Hän pääsee kyllä helposti uimalla ylitse, sillaikaa kun me
-annamme ryöväreille muuta ajattelemista, kuin hänen kiinniottamistaan.
-Jos olette samaa mieltä minun kanssani, hyvät herrat, niin uskomme
-hänelle kuninkaan kirjeen ja valtakirjan, ja jos me tulemme
-pidätetyiksi, vie hän ne Haralsborgin päällysmiehelle, tai hävittää
-kirjeet, jos ei pääse pakenemaan."
-
-"Te olette varovainen, jalo ritari!" sanoi herra Rimordson. "Mutta
-täytyy olla varuillaan kaikkien mahdollisuuksien varalta."
-
-"Hyvä on", sanoi Thorstenson -- "jos meidän testamenttimme on tehtävä,
-niin joutuun sitten! Minun sormeni syhyvät noita koiria kiinniottamaan."
-
-"Tässä, uskollinen Skirmen!" sanoi drotsi Pietari, ojentaen
-aseenkantajalle huolellisesti kokoon käärityn kirjeen. "Olethan
-ymmärtänyt meidät. Kruunun ja kuningashuoneen turvallisuus on
-kysymyksessä! Jos minä en vaadi sinulta sitä toisella puolen siltaa,
-niin sinä saat tehdä siitä minulle tilin suurimman sillan tuolla
-puolen!" Hän viittasi totisena taivaaseen ja vaikeni.
-
-Puna kohosi reippaan aseenkantajan poskille. "Täytyykö minun siis
-paeta kuin pelästynyt villihanhi, enkä saa teidän rinnallanne uskaltaa
-iloisena murtautua vihollisjoukon läpi? Se oli kova sanoma, herra
-drotsi. Mutta koska se on teidän tahtonne, niin minä tottelen. Jumala
-olkoon teidän kanssanne! Me tapaamme toisemme varmasti tuolla puolen
-sillan!" Nyt kuului taas hirnuntaa metsästä. "Minun norlantilaiseni",
-huudahti Skirmen iloisesti, kannustaessaan metsästyshevostaan, ja
-ratsasti nopeasti alas pientä polkua pitkin, joka johti rantaäyrään
-metsikköön. Samassa silmänräpäyksessä lähtivät nuo kolme ritaria
-neljän metsästäjänsä kera, miekat paljastettuina, ratsastamaan kovaa
-nelistä siltaa kohti. "Yksi kerrallaan, tai muuten syöksymme kaikki
-jokeen", huusi Thorstenson ja ratsasti etunenään. He olivat jo melkein
-sillalla, eikä ainoatakaan ihmistä näkynyt. "Turhaa hälyytystä!" huusi
-Thorstenson, "eihän täällä ole ketään".
-
-"Pian, pian, eteenpäin!" huusi drotsi Pietari ja ratsasti hänen
-ohitsensa.
-
-"Se ei ollut minun tarkoitukseni!" mutisi Thorstenson suuttuneena,
-koettaen joutua hänen edelleen, mutta etumaisen hevosen kaviot
-kopisivat jo kapealla sillalla, ja ritari Thorstensonin täytyi pidättää
-hevostaan, ettei syöksisi ystäväänsä syvyyteen. Heidän ihmeekseen ei
-ketään tullut heitä estämään, seitsemäs hevonen asetti jo jalkansa
-sillalle, ja drotsi Pietarilla oli vain pari syltä vastakkaiseen
-rantaan. Hän luuli jo heidän pelkonsa olleen turhan, kun samassa
-hänen takaansa kuului voimakas pillin vihellys. Äkkiä vilahteli
-jotakin metsiköstä ja samassa seisoi sillanpäässä kolminkertainen,
-läpipääsemätön muuri jättiläiskokoisia, partaisia miehiä, keihäät
-ojoina, sulkien heiltä tien. Samassa muodostui samanlainen muuri
-norjalaisia merirosvoja heidän taakseen, ja voimakas ääni huusi
-takaapäin: "Seis! tai te olette kuoleman omat!"
-
-Drotsi Pietarin hevonen karkasi pystyyn kiiltävien keihäitten edessä,
-ja hän oli vähällä syöksyä takaperin jokeen. "Joutuin, joutuin!"
-huusi Thorstenson ja ratsasti hänen vasemmalle sivulleen tarttuen
-pillastuvaa hevosta päitsiin ja vetäisten ne alas. Pelästyneet hevoset
-tömistelivät toistensa vieressä sillan äärimmäisellä reunalla, ja
-näytti silti kuin häilyisivät he pohjattoman kuilun yläpuolella.
-"Joutuin, joutuin!" -- huusi Thorstenson vielä, mutta sekä hän että
-drotsi Hessel koettivat turhaan pakoittaa arkoja ja outoja hevosiaan
-eteenpäin. Äkkiä pysäytetty vauhti sulloi kaikki seuraavatkin hevoset
-yhteen mitä suurimpaan epäjärjestykseen, eikä kukaan heistä voinut
-liikahtaa työntämättä toistaan sillan yli. "Pois aseet!" huusi ääni
-heidän takaansa. "Tai työnnämme teidät kaikki syvyyteen!" Nyt kilahti
-drotsi Pietarin miekka keihäitä vasten, ja Martti Pitkäveitsi kaatui,
-hänen suuren puukkonsa suhahtaessa drotsi Pietarin korvan ohi.
-"Syöskää heidät alas, senkin koirat! -- lyökää päälle!" huusi nuori
-ryöväripäällikkö takaa päin. Hurjasti huutaen hyökättiin rajusti heidän
-päälleen kummaltakin puolin. Drotsi Pietari ja ritari Thorstenson
-taistelivat epätoivoista taistelua sillan reunalla, jossa pitkät
-keihäät haavoittivat heidän hevosiansa rintaan. Kauhistuksen huuto
-kaikui heidän takaansa -- sieltä ryntäsivät norjalaiset merirosvot
-esiin, ja neljä takimmaista metsästäjää syöksyivät selkärangat
-muserrettuina hevosineen syvyyteen. Nyt vasta voi ritari Rimordson
-liikahtaa. Hän käänsi taitavasti hevosensa, ettei joutuisi saman
-surullisen kohtalon alaiseksi kuin onnettomat metsästäjät. Hän aikoi
-hyökätä hurjien, huutavien merirosvojen kimppuun, mutta silloin sattui
-hänen katseensa nuoreen töyhtöhattuiseen ryöväripäällikköön, -- miekka
-putosi hänen kädestään, ja molemmat kalpenivat. "Seis, miehet! Antakaa
-heidän mennä!" huusi rosvopäällikkö mahtavalla äänellä. "Saatanan
-nimessä, antaa heidän ratsastaa!" Silmänräpäyksessä olivat rosvot
-kadonneet sillalta. Drotsi Pietari ja ritari Thorstenson luulivat
-hämmästyneinä ihmeen tapahtuneen ja ratsastivat nopeasti äkkiä
-tyhjentyneen sillan yli. Ritari Rimordson seurasi heitä ääneti ja
-kuolonkalpeana. He ratsastivat metsikön läpi ylös kukkulalle, jossa he
-pysäyttivät väsyneet, vertavuotavat hevosensa. Täältä he näkivät noiden
-kymmenen rosvon pakenevan kuolleitten toveriensa ruumiit mukanaan
-sillan yli ja katoavan joen vastakkaiselle rannalle.
-
-"Mitä tämä oli?" sanoi drotsi Pietari. "Taisteliko Herran
-kuolemanenkeli meidän kanssamme, soaisten murhaajat kauhulla?
-Pelastuitteko tekin, ritari Rimordson?"
-
-"Pelastuinko!" toisti hän synkästi. "Kyllä, saatanan nimessä
-minä pelastuin. Olisi ollut parempi minulle, jos makaisin
-kuoliaaksirusennettuna metsästäjieni joukossa!"
-
-"Mikä teitä vaivaa? Oletteko haavoitettu", kysyi Thorstenson. "Ei
-ole verentippaakaan poskillanne, ja te olette mies, joka ei vaarassa
-kalpene."
-
-"Ruumiiseeni en saanut yhtään haavaa" -- vastasi ritari, "mutta
-kaksiteräinen miekka viilsi sieluni läpi. Tuo onneton töyhtöhattuinen
-ryöväripäällikkö oli minun lainsuojaton veljeni Lave. Jumala
-armahtakoon hänen syntistä sieluaan. Jos hän joutuu minun rantavartioni
-käsiin, täytyy minun tuomita hänet hirtettäväksi."
-
-Molemmat ritarit vaikenivat ja tunsivat kauhulla matkatoverinsa
-katkerat sieluntuskat, samalla kuin he saattoivat selvittää itselleen
-syyn ihmeelliseen pelastumiseensa. "Elkää enää ajatelko sitä, rohkea
-ritari!" alkoi viimein Thorstenson rauhoittavasti puhua. "Meidän
-levottomina aikoinamme voi tuollainen hurjapää helposti erehtyä.
-Jos hän oli näiden miesten päällikkö, niin hän ansaitsisi seisoa
-sankarijoukon etunenässä. Suunnitelma oli nerokas ja yritys rohkea."
-
-"Jos teidän uskollisten kasvojenne näkeminen sai hänet katumaan,
-jalo ritari", sanoi drotsi Pietari, "niin on vielä toivoa hänen
-pelastumisestaan: meidän jalon kuningattaremme sukulainen ei ole voinut
-langeta niin syvälle, että hän ei Jumalan ja pyhän neitsyen avulla
-voisi siitä nousta, jos hänelle vain suodaan tilaisuus siihen."
-
-Rimordson puisti päätä ja vaikeni.
-
-"Terve tuloa, terve tuloa tälle puolen siltaa, jalot herrat!" huusi
-nyt iloinen ja raikas ääni, ja aseenkantaja Skirmen tuli ratsastaen
-joen rinnettä, heiluttaen riemuissaan hattuaan. Hän ratsasti pienellä
-norlantilaisellaan, taluttaen perästään nuorassa drotsi Pietarin
-ja ritari Thorstensonin hevosia. Vähän ajan perästä oli hän heidän
-vieressään kukkulalla. Hän hypähti alas hevosensa selästä ja ojensi
-isännälleen tämän hänelle uskoman kirjeen. "Tässä saatte kuninkaan
-kirjeen takaisin, herra!" sanoi hän iloisesti. "Siihen ei ole päässyt
-pisaraakaan vettä, vaikka ei ole ainoatakaan kuivaa lankaa päälläni."
-
-"Vanha Kimoni!" huudahti Thorstenson hypähtäessään haavoitetun hevosen
-selästä, jonka antoi juosta pois. Korkea, harmaa ori nähtyään hänet
-juoksi iloisena herransa luokse. Ritari taputti ratsuaan ystävällisesti
-kuin jälleenlöydettyä toveria, ja hypähti iloisesti omaan satulaansa.
-Drotsi Pietari oli pannut talteen kuninkaan valtakirjan ja kiittänyt
-nuoren aseenkantajansa reippautta. Hän oli myöskin laskeutunut pois
-vieraan hevosen selästä, joka oli pahasti haavoittunut ja tuskin enää
-jaksoi kantaa häntä. Hän tarkasti ensiksi sen haavoja ja sidottuaan
-vyönauhansa sen rinnan ympäri, jätti hän sen aseenkantajansa
-hoitoon. Sitten hän taputteli rauhallisesti rakasta Ruskoansa, joka
-kärsimättömänä kuopi maata. "Sepä oli sukkelaa!" sanoi hän Skirmenille
-hypätessään satulaan. "Mitenkä sinä sait kiinni hevoset?"
-
-"Kun te muut tappelitte, en minä tahtonut olla toimetonna", vastasi
-Skirmen. "Minä löysin heti pienen norlantilaiseni, se oli ilosta potkia
-minut kuoliaaksi, senkin enkeli! Molemmat toiset hevoset olivat myös
-laitumella joen rannalla. Konia, jolla ratsastin, läimäytin selkään,
-ja annoin sen juosta kotiin, ja jos minulla ei olisi ollut omaa
-norlantilaistani, niin olisin jäänyt kiinni liejuun."
-
-"Sinäpä vasta peijakkaan poika olet!" sanoi Thorstenson. "Jos et vain
-olisi niin pienikasvuinen, niin tulisi sinusta vielä aikamoinen mies."
-
-"Olette kai tekin ollut kerran pienikasvuinen, ankara ritari", vastasi
-Skirmen loukkaantuneena. "Muuten on paholainen ollut äitinne."
-
-He olivat nyt kaikki hevostensa selässä, ja Thorstenson oli pian
-ratsastanut pitkän matkaa edelle heistä.
-
-"Mutta minun metsästäjä-parkani", huudahti ritari Rimordson pysähtyen.
-"Eikö heitä enää voisi pelastaa?"
-
-"Minä näin heidän syöksyvän alas", vastasi Skirmen. "Se oli kamala
-näky. Minä olin jo joen toisella puolen, mutta ratsastin uudestaan
-heitä pelastamaan. Musta ori oli väkevä, se ui maihin, mutta kolme
-liinakkoa jäi liejuun -- --"
-
-"Mutta ihmiset, onnettomat metsästäjät!"
-
-"Voi, se oli kauheata", -- vastasi Skirmen, hiljaa huokaisten, "heissä
-ei ollut eloa, eikä ainoatakaan ehjää jäsentä. Minä sain heidät
-laahatuksi maihin, ja minä luin kiireissä kaksi isämeitää ja yhden Ave
-Marian heidän sielujensa pelastukseksi. Eräs vanha talonpoikaisvaimo
-lupasi minulle pitää hyvän huolen kuolleista."
-
-"Veli, veli, se veri vaatii sinulta sovitusta", huokasi Rimordson
-hiljaa ja kannusti hevostaan. Pian he kaikki saavuttivat ritari
-Thorstensonin, jatkaen nyt ääneti ja vakavina matkaansa.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU.
-
-
-Oli seuraavan päivän iltapäivä. Lähellä Örekrogia eli Helsingöriä,
-melkein nykyisen Kronborgin paikalla, niinkutsutun Flynderborgin
-linnan suuressa holvikattoisessa salissa, istui vanhanpuoleinen,
-ruskeaan kotipukuun puettu ritari sakkipöydän ääressä vastapäätä
-nuorta, somaa tyttöä. Ne olivat herra Lave ja hänen tyttärensä Inge.
-Tytöllä oli yllään ritarineitosten tavallinen musta kotipuku ja
-paksujen, kellertävien hiuspalmikkojen ympäri oli kierretty punainen
-helminauha, johon oli kaiverrettu pieniä kieloja. Keskustelun jälkeen
-drotsi Pietarin kanssa Nyborgin linnassa ja lyhyen riidan jälkeen
-kamaripalvelija Raanen kanssa, ei horjuvalla ja aralla ritari Lavella
-enää ollut rauhallista hetkeä. Ankaran sukulaisensa, vanhan Jon ritarin
-kasvoista oli hän luullut lukeneensa, että hänen epäiltiin olevan
-salaisessa yhteydessä kapinallisten aatelismiesten kanssa. Hänen
-omatuntonsa ei rauhoittanut häntä, ja tuskin hän oli tuona aikaisena
-aamuhetkenä jättänyt henkivartiopäällikön paikkansa Jon ritarille, kun
-hän jo päätä pahkaa jätti Nyborgin ja Danehoven, ettei enää enempää
-sekaantuisi niihin vaarallisiin tapahtumiin, jotka näkyivät olevan
-odotettavissa. Hän oli tärkeän Flynderborgin kuninkaallinen päällikkö,
-jonka linnan valleilla suuret heittokoneet suojelivat salmeen tuloa ja
-vartioivat ikivanhaa tullioikeutta, niinkuin myöhempinä aikoina paljoa
-täydellisemmin ja paremmin varustettu Kronborg.
-
-Ritari Lave ei ollut vielä kuitenkaan tehnyt itseään syylliseksi
-mihinkään tekoon, joka maan lakien mukaan voitaisiin lukea todistetuksi
-maankavallukseksi, mutta hän oli ollut mukana kokouksessa Möllerupissa
-Stig Andersenin luona, ja hän oli siellä varmemmin kuin milloinkaan
-ennen selittänyt yhtyvänsä sukulaisiinsa ja ystäviinsä kuningasta
-vastaan. Hän tiesi, että tämä kokous ja sen päätökset olivat
-paljastetut, senvuoksi hän täydellä syyllä pelkäsi tulevansa vedetyksi
-edesvastaukseen sanoista ja puheista, joita hän ei voinut kieltää
-lausuneensa, tai menettämään ilman tuomiota ja tutkimista tärkeän
-virkansa tämän linnan päällikkönä. Salainen levottomuus kalvoi häntä
-sitä enemmän senvuoksi, että hänen täytyi sulkea se omaan sydämeensä.
-Hän ei luottanut keneenkään koko linnassa. Hän eli siellä leskimiehenä
-tyttärensä kanssa, jota hän piti vielä melkein lapsena, kuitenkin
-peläten antaa hänen katsoa syvemmälle sisimpäänsä. Tämä hänen ainoa
-lapsensa oli hänelle hyvin rakas, vaikka tytär ei ollutkaan hänen
-kanssaan samaa mieltä tärkeistä yleisistä asioista, joihin hän näkyi
-olevan paljon enemmän kiintynyt, kuin hänen ikäiseltään tytöltä olisi
-voinut odottaa. Inge ei ollut vielä viidentoista vuoden vanha, mutta
-hän oli pitkä ja solakkakasvuinen, ja hän osoitti usein niin voimakasta
-tahtoa, että horjuva isä sitä hämmästyi. Hän oli sen äskettäin
-kuolleen, mahtavan ritari Absalon Andersonin tyttärentytär, joka
-johti sukunsa Asker Rygesta ja Skjalm Hvidesta ja oli testamentissaan
-runsaasti muistanut ritari Lavea ja hänen tytärtään. Linnan väki kutsui
-rohkeata tyttöä ylpeäksi Ingeksi, ja hän oli eniten jalon äitivainaansa
-näköinen, eikä hän ollut perinyt vain hänen ja koko Absalon suvun perin
-tanskalaista ulkomuotoa, vaan myöskin heidän ikivanhan isänmaallisen
-mielensä, johon yhdistyi uskollinen rakkaus isänmaahan ja lailliseen
-kuningashuoneeseen. Kun puhuttiin niistä vaaroista, jotka uhkasivat
-kruunua ja valtakuntaa, loistivat hänen tummansiniset silmänsä, ja hän
-toivoi vain, että hänkin, niinkuin hänen jalo sukulaisensa, Jon Litle
-tai David Thorstenson tai drotsi Pietari Hessel, voisi valvoa maan
-ja kruunun turvallisuutta yhtä miehekkäästi kuin he. Drotsi Pietarin
-nimeä hän mainitsi tyvin harvoin, ja nähtävällä vastenmielisyydellä.
-Se ajatus oli hänelle sietämätön, että hänet jo lapsesta oli määrätty
-drotsi Pietarin vaimoksi, ja se loukkasi mitä katkerimmin äänen
-inhimillistä vapauden tunnettaan ja hänen naisellista arvoaan. Aivan
-hämärästi vain hän muisti nuoren drotsin somaksi, ystävälliseksi
-pojaksi, jonka kanssa hän oli lapsena leikkinyt. Silloin Inge
-oli häntä rakastanut, mutta siitä hetkestä asti, jolloin hänelle
-sanottiin, että hänet oli määrätty Pietari Hesselin vaimoksi, oli
-Ingen ollut vastenmielistä ajatella häntä. Tuntui siltä kuin olisi
-näkymätön voima tehnyt Pietari Hesselin hänelle veriviholliseksi, ja
-hän oli ainoa ihminen, josta Inge oli valmis uskomaan pahaa ilman
-erikoista aihetta. Kaikki se hyvä, mitä hän sittemmin kuuli nuoresta
-ryhdikkäästä drotsista, ja hänen toimistaan maan ja kuningashuoneen
-hyväksi, herätti hänessä jonkinlaista kunnioitusta ja osanottoa,
-niin että hän joskus unohti äsken mainitun suhteen ja voi itsekin
-puhjeta välittömiin ihailun lausuntoihin. Mutta hänenkin korviinsa
-oli ehtinyt tuo epäedullinen huhu, joka viime vuonna oli levinnyt
-nuoresta drotsista. Yleisenä mielipiteenä kansan seassa, sielläkin
-missä ajateltiin hienotunteisemmin ja säälivämmin, oli se, että hän
-sai kiittää nopeaa kohoamistaan kauneudestaan ja kohteliaisuudestaan.
-Tämä näennäinen tahra drotsi Pietakin kunniassa, jota pahansuopaisuus
-oli niin kärkäs levittämään, oli muuttanut Ingen kunnioituksen
-hänelle ennakoltamäärättyä sulhasta kohtaan ylenkatseeksi ja melkein
-inhoksi. Hän oli usein mitä kiihkeimmin pyytänyt isäänsä ennemmin
-hautaamaan hänet koko elinajaksi luostariin, kuin vaatimaan häntä
-menemään naimisiin miehen kanssa, jota hän kaikista hänen ansioistaan
-huolimatta ei iki-maailmassa voisi kunnioittaa eikä rakastaa. Tähän
-asti isä oli vain epämääräisesti vastannut näihin rukouksiin ja
-pyytänyt häntä miettimään ainakin siksi kuin Inge olisi nähnyt drotsi
-Pietarin ja uudistanut puoleksi unohtuneen lapsuudentuttavuuden.
-Drotsi oli erinomainen mies, oikea onnen suosikki -- sanoi hän, --
-ilman syytä ei saanut rikkoa lupausta, joka oli annettu kuolleelle
-ystävälle, ja jonka tarkoituksena eli kahden ylhäisen suvun onni, ja
-niiden varallisuuden ja vaikutusvallan säilyttäminen. Mutta viimeisenä
-puolena vuotena oli isä itse paheksinut drotsi Pietarin innokasta
-toimintaa väärinkäytetyn kuningasvallan tukemiseksi. Tätä moitetta ei
-ylpeä Inge hyväksynyt, vaan puolusti drotsi Pietaria rohkeana maan
-ja kuningashuoneen ystävänä. Mutta hänen ilonsa oli kuitenkin suuri,
-kun isä nyt palattuaan Danehovesta oli selittänyt hänet täydellisesti
-vapaaksi kaikista velvollisuuksista drotsi Pietari Hesseliä kohtaan.
-Kättä lyöden oli isä vakuutellut Ingelle, että hänen ei milloinkaan
-tarvitseisi mennä naimisiin tämän innokkaan kuningaspalvelijan kanssa,
-jota jokainen tanskalainen mies voi suurimmalla syyllä ylenkatsoa,
-vaikkei voinut kokonaan olla kunnioittamatta hänen viisauttaan ja
-avomielistä rohkeuttaan.
-
-Ei milloinkaan ollut ylpeän Ingen sydän ollut niin iloinen ja kepeä
-kuin näinä viimeisinä päivinä, ja hän koetti joka tilaisuudessa
-osoittaa isälleen kiitollisuuttaan tästä lupauksesta, joka vasta
-antoi hänelle täyden tietoisuuden hänen naisellisesta arvostaan
-ja siitä, että hän oli vapaa, jalosukuinen ritarintytär. Vaikka
-hän vastenmielisesti pelasi lautapeliä ja sakkia, koetti hän usein
-karkoittaa isänsä pahantuulen ja levottomuuden tällä huvilla,
-jota isä hyvin suosi. Hän koetti mitä huolellisimmin peittää
-välinpitämättömyyttään nappuloiden siirtämisessä, hänen ajatustensa
-ladellessa vapaassa, ihanassa maailmassa, joka niin laajana avautui
-hänelle, ja hän kuvaili iloiten mielessään kuuluisan sukunsa
-kuvasarjan, jossa Tanskan jaloimmat naiset olivat jo varhaisesta
-lapsuudesta asti olleet hänelle valoisina ihanteina.
-
-Isä ja tytär istuivat vielä ääneti sakkipelin ääressä, ja Inge neito
-huomasi, ettei levoton isäkään välittänyt pelistä, vaan usein kuin
-unissaan muutteli nappuloita.
-
-"Mutta sanoppas toki, rakas isä!" keskeytti Inge viimeinkin vaitiolon,
-"luuletko mahdolliseksi sen, mitä kerrottiin sinun poissaollessani, --
-uhkaisiko kuningas Aabelin pojanpoika, uhkarohkea herttua Waldemar,
-todellakin kuninkaan henkeä ja kruunua?"
-
-"Hiljaa, lapsi! elä puhu sellaisia sanoja! Ne voivat maksaa henkemme!"
-sanoi isä levottomana ja katseli ympärilleen. -- "Se on turhaa,
-joutavaa puhetta. Joka levittelee tuollaisia vaarallisia puheita, sen
-ei pitäisi enää milloinkaan nähdä päivän valoa. Rakas, hyvä Inge, elä
-milloinkaan kuuntele semmoisia puheita, sillä sinä et niitä kuitenkaan
-ymmärrä! Hyvät, nuoret tytöt eivät puhu valtio-asioista, vaan pitävät
-huolen kankaistaan ja taloustoimistaan, sen olen jo usein sinulle
-sanonut. Minulle on vastenmielistä oikaista sinua, hyvä lapseni, mutta
-sinä huolestutat monasti minua puheillasi."
-
-"Mutta kun on kysymyksessä maa ja valtakunta, isä, silloinhan me nuoret
-tytöt olemme yhtähyviä tanskalaisia kuin nuoret ritarit ja pojat.
-Ovathan Tanskan naiset ennenkin saaneet ajatella tärkeitäkin asioita.
-Jos Inge rouva ja ylpeä Ingefrid eivät olisi uskaltaneet ajatella muuta
-kuin keittiötään ja kankaitaan, niin eivät he olisi porannee! Svend
-Grathen laivastoa upoksiin, ja silloin suuri kuningas Waldemar ei ehkä
-milloinkaan olisi tullut Tanskan kuninkaaksi."
-
-"Hyvä, rakas lapseni, mistä ihmeestä sinä aina saat nuo kaikki jutut!
-Mistä sinä olet kuullut nuo vanhat, typerät seikkailut, joita sinä aina
-latelet? Minulta sinä et ainakaan koskaan sellaisia kuule, sen minä
-tiedän."
-
-"Oi, äiti ne on minulle kertonut, kun olin aivan pieni, ja hän opetti
-minulle niistä niin monta, kaunista laulua."
-
-"Lauluja! Siinäpä sitä ollaan, -- kaikki laulut ja vanhat tarinat
-valehtelevat, lapseni. Ne ovat vain runoja ja taikauskoa, joita ihmiset
-keksivät lapsille ja hulluille huviksi, silloin kun ei heillä ole muuta
-tekemistä. Milloinka sinä kuulet minun kertovan satuja, tai laulavan
-lauluja? Ihmiset, joilla on vakavempia asioita mielessä, eivät ajattele
-semmoista roskaa."
-
-"En tosiaankaan ole koskaan kuullut sinun laulavan tai kertovan satuja,
-isä! Mutta äiti lauloi ja kertoi niin kauniisti, ja hän piti niin
-paljon vanhoista lauluista. Jos ei ole olemassa tosia lauluja, ja jos
-nuoret tytöt eivät tahdo laulaa meidän vanhoista kuninkaistamme ja
-sankareistamme, ja meidän uskollisista, jaloista naisistamme, niin
-silloinhan ei ainoankaan suuren miehen ja naisen muisto eläisi enää
-heidän kuoltuaan, eihän silloin enää kannattaisi elää maailmassa.
-Silloinhan kaikki suuri ja ihana, joka tapahtuu keskessämme, olisi vain
-katoavaista turhuutta. Mitä hyödyttää meitä rikkaus ja valta, jos emme
-voi mitään toimittaa, joka ansaitsisi mainitsemista meidän kuoltuamme?
-Mitä hyötyä jälkeentuleville olisi suurten ihmisten elämästä, jos ei
-sydämen ilolla saisi säilyttää heidän nimiään ja ansioitaan vanhoissa
-tarinoissa ja lauluissa?"
-
-"Voi lapseni, rakkahin lapseni, se on haaveilua ja taikauskoa. Sen
-mikä on muistamisen arvoista muistaa kyllä ilmankin, tarvitsematta
-lukea vanhoja tarinoita, ja laulaa niistä lauluja. Meidän päivinämme
-on muutakin ajattelemista kuin muistella kaikellaisia lauluja ja
-vanhoja satuja. Laula sinä vain Jumalan nimessä niin paljon kuin haluat
-sankareista ja kuninkaista, eivät he saa aikaan enempiä onnettomuuksia,
-kuin mitä jo ovat tehneet. Mutta elä välitä nykyisistä asioista,
-niistä ei kannata puhua eikä laulaa. Ei kukaan ole onnellinen ennen
-kuin haudassaan, sanoi vanha viisas mies, ja se sana on tosi. Näinä
-levottomina aikoina ei osaa olla kyllin varovainen: ajattelematon sana
-voi aiheuttaa suurempia onnettomuuksia kuin sinä voit uneksiakaan.
-Katsoppas ulos tuuliviiriin, mistäpäin tuulee?"
-
-Inge nousi ja katseli pyöreästä ikkunasta ulos linnanpihalle, jossa
-kahdella kuninkaallisella leijonalla kirjailtu lippu liehui muuratun
-porttiholvin yläpuolella.
-
-"Tuuli on kääntynyt itään", sanoi Inge välinpitämättömästi ja istui
-paikalleen. "Odotatko jotakin Skånesta tänä iltana?"
-
-"Enpä juuri!" sanoi ritari ja nousi. "Itätuuli? -- hm! ja tunti sitten
-tuuli luoteisesta; sillä tuulella ei tänä iltana kukaan kule salmen
-yli. Minun täytyy mennä ulos puhumaan lauttamiesten kanssa. Minä odotan
-muutamia vieraita herroja, lapseni! He ovat ylhäistä sukua ja minun
-hyviä ystäviäni. Jos he tulisivat sillaikaa kun minä olen poissa,
-niin ota heidät ystävällisesti vastaan ja pane pöytään parasta mitä
-talossa on! Pidä heille seuraa paraasi mukaan, mutta elä kysy heiltä
-heidän nimiään, eläkä heidän matkaansa! Se ei ole soveliasta. Elä
-missään tapauksessa puhu heille sanaakaan valtiollisista asioista,
-tai mitä sinä ajattelet tai et ajattele niistä. Niistä asioista
-sinulla ei tarvitse olla minkäänlaista mielipidettä. No, no, sinä
-punastut, lapseni! Ethän toki suutu isällesi? Ymmärrä minut oikein!
-Ajattele Jumalan nimessä mitä tahdot, siitä ei sinua kukaan estä,
-mutta näinä aikoina ei sovi lausua liian ääneen mitä ajattelee, ja
-sinä et ole milloinkaan varovainen, pieni Ingeni. Sinä puhut liian
-rohkeasti ja avonaisesti asioista, joista minä tuskin uskallan kuiskata
-salakammiossani. Elä nyt unhoita, mitä minä olen sanonut! Ehkä minä
-ratsastan vieraita vastaan, ja viivyn poissa tunnin verran. -- Jos
-he tulisivat toista tietä kuin minä arvelen ja joutuisivat tänne
-ennen minua, niin pidät sinä ketteränä talonemäntänä huolen heistä!
-Portinvahti ja piha vouti tietävät asian, ja linna on tänä iltana avoin
-kaikille matkustaville, kenenkään tarvitsematta mainita nimeään. Ethän
-pelkää jäädä yksin, lapseni! Sinulla on kamarineitisi luonasi, ja
-linnantupa on täynnä talonmiehiä."
-
-"Pelätä!" huudahti Inge ja punastui entistä enemmän. "Ei, isä, mitä
-minä pelkäisin? Eiväthän sinun ystäväsi voi olla sinun tyttäresi
-vihollisia. Mutta sinä olet niin omituinen, isä rakas! Olet niin
-salaperäinen, etkä ollenkaan iloinen ja rauhallinen. Ethän vain ole
-sairas?"
-
-"En toki, lapseni! Mutta minulla on muutamia ikäviä asioita mielessä,
-joita sinä et ymmärrä. Elä sinä niistä välitä! Elä istu yksinäsi täällä
-hämärässä, sytytä kynttilät, ja anna neitojesi tulla sisään laulamaan
-lauluja kanssasi! Lapseni, saat mielelläsi laulella laulujasi, se
-kuuluu sinun ikäisillesi. En minä niin totta tarkoittanut äsken
-lauluista puhuessani. Ole nyt vain iloinen! Elä ole levoton minusta!
-Ei minua mikään vaivaa." Hän taputti Ingeä ystävällisesti poskelle ja
-poistui.
-
-Alkoi olla pimeä. Isän salaperäinen levottomuus ja huonosti salattu
-huolestuneisuus olivat tehneet omituisen vaikutuksen nuoreen tyttöön,
-joka muuten ei milloinkaan tiennyt mitä pelko oli, ja istuessaan
-yksinään suuressa holvisalissa johtui hänen mieleensä kaikenlaisia
-levottomia ajatuksia. Viime aikoina oli liikuskellut monenlaisia
-osaksi perättömiä huhuja rosvoista ja sisseistä. Se häntä kuitenkin
-vähemmin huolestutti; mutta, että maa oli täynnä salaisia pettureita,
-jotka uhkasivat syöstä kuninkaan ja kaikki hänelle uskolliset miehet
-perikatoon oli yleisempi, ja Inge neidon mielestä paljon peloittavampi
-huhu. Tämä tärkeä linnoitus pidettiin tavallisesti tarkasti sulettuna
-jokaiselta vieraalta, joka ei ensin mitä tarkimmasti voinut tehdä
-selkoa nimestään ja asiastaan. Hänelle oli käsittämätöntä, miksi siitä
-tänä iltana tehtiin aivan täydellinen poikkeus, eikä hän myöskään
-voinut ymmärtää, mikä pakoitti hänen isänsä poistumaan linnasta tähän
-aikaan, kun hän kuitenkin odotti niin tärkeitä ja ylhäisiä vieraita.
-Isän levottomasta tuulentarkastelusta, ja hänen tyytymättömyydestään,
-kun se oli itäinen, sekä hänen kiellostaan kysellä vierailta heidän
-nimeään ja matkaansa, päätteli Inge isän odottavan joitakin ystäviä
-tai sukulaisia, jotka olivat pakomatkalla ja aikoivat yön seudussa
-Skåneen. Huolimatta isän vaiteliaisuudesta ja varovaisuudesta oli hän
-huomannut hänen ottavan innokkaasti osaa Stig Andersenin ja hänen
-muitten sukulaistensa suuttumukseen kuningasta vastaan, vaikka hän
-ei tiennyt oikeata syytä siihen. Hän oli kyllä kuullut puhuttavan,
-että kuningas oli lähennellyt Stig Andersenin vaimoa, ja että mahtava
-marski senvuoksi oli noussut kapinaan häntä vastaan, mutta sen
-lähemmin hän ei asiaa tuntenut. Sen käsityksen mukaan, joka hänellä
-oli kuninkaasta, ja sen mielikuvan tenhoamana, jonka hän jo lapsena
-oli luonut itselleen äitinsä kertoessa suurista Waldemareista, oli
-hänellä niin syvä kunnioitus kuningasnimeä kohtaan, että hänelle oli
-käsittämätöntä, miten kuningas voisi loukata alamaistaan niin, että
-tällä olisi oikeus nousta häntä vastaan. Häntä puistatti tuo ajatus,
-että hänen isänsä ystävyyden ja sukulaisuuden tähden voisi unohtaa
-uskollisuutensa kuningasta kohtaan, ja kuitenkin hän alkoi salaisesti
-pelätä onnettomuutta, jota hän piti pahempana kuin mitään muuta. Hän
-tunsi itsensä ensi kerran elämässään todella levottomaksi. Hän katsahti
-ympärilleen hämärään saliin, ja hänestä tuntui kuin seisoisi joka
-nurkassa väijyvä kuningasmurhaaja välkkyvä tikari kädessään. Hän nousi
-äkisti, kutsuakseen neitojaan kynttilöitä sytyttämään. Tuskin hän
-oli noussut kun ovi avautui hiljaa, ja kynnyksen yli hiipi varovasti
-musta, ruma miesolento, tummaan sarkavaippaan kääriytyneenä. Häipyvän
-päivänvalon viimeinen säde valaisi hänelle hurjat, punapartaiset ja
-likaiset kasvot, jotka enemmän muistuttivat eläintä kuin ihmistä. Inge
-vetäytyi askeleen taapäin ja oli vähällä huutaa hädissään, mutta hän
-häpesi pelkoansa ja voitti sen muistaessaan isänsä käskyn, että hän
-emännän arvokkaisuudella vastaanottaisi hänen vieraansa.
-
-"Tervetuloa, vieras!" sanoi hän niin rohkeasti kuin taisi, vaikka
-vapisevalla äänellä, astuen muutaman askeleen eteenpäin, silti
-pääsemättä pitemmälle kuin pari askelta keittiön ovea lähemmäksi.
-"Isäni tulee kohta!" lisäsi hän. "Suokaa, minun hakea valoa!"
-
-"Ei valoa, ihana neito! Oletteko te yksin linnassa?" Tuo raa'an ja
-karkean äänen hiljaa ja salaperäisesti lausuma kysymys lisäsi hänen
-tuskaansa, ja pitkä, kömpelö sotilasolio astui pari askelta etemmäksi
-saliin. Inge astui nopeasti taapäin ja tarttui keittiön oven kahvaan,
-mutta rohkaisi taas mielensä ja jäi seisomaan. "Yksinkö?" toisti hän.
-"En ole, ja vaikka olenkin ritarin tytär, niin en kuitenkaan ota
-yksin puolustaakseni kuninkaallista linnaa. Jos tahdotte nähdä linnan
-varusväen, niin voi se olla täällä silmänräpäyksessä."
-
-"Elkää pelästykö minua, ihana neito!" sanoi vieras ja astui askeleen
-taapäin. "Minä tulen merimatkalta, enkä ole ehtinyt puhdistaa ja
-somistaa itseäni hienon naisväen nähtäväksi. Minä olen vain halpa
-tallirenki, ja minut on lähetetty tänne herrani asialle, kysymään voiko
-ritari Lave Litle vastaanottaa ystäviänsä tänne yöksi, ja olisiko
-kuninkaallinen metsäkoirajoukkue nähty täälläpäin tänä iltana."
-
-"Minun isäni ystävät ovat tervetulleita!" vastasi ritarineito. -- "Hän
-on itse mennyt heitä vastaan ja on täällä silmänräpäyksen kuluttua.
-Koirista minä en tiedä mitään. Jos olette vieraan herran palvelija,
-niin annetaan teille heti virvokkeita väentuvassa." Hän aikoi mennä
-ja tarttui ovenkahvaan avatakseen keittiönoven; mutta vieras kohotti
-kätensä varoittavasti, melkein uhaten: "Jääkää! Ei valoa! Minä menen
-heti!" mutisi hän. "Täällä ei siis ole yhtään vieraita? Ei ainoatakaan
-matkustavaista Nyborgista?"
-
-"Ei ainakaan minun tietääkseni", vastasi Inge, "mutta linna on suuri,
-ja vaikka täällä on paljon kuninkaallisia sotamiehiä, on täällä
-kuitenkin tilaa vieraille, jotka ovat maalle ja kuninkaalle uskollisia".
-
-"Hyvä! Minä vien herralleni vastauksen, ja jos se häntä miellyttää,
-niin näette meidät pian. Hyvästi ihana neito! Vaikka te ette näy
-haluavan, että minä tulen teitä lähemmäksi, tohdin kuitenkin vakuuttaa
-teidän olevan yhtä kauniin kuin rohkean. Minun tähteni teidän ei
-tarvitse nostaa melua, tai kutsua kokoon linnanväkeä. Minä tulen
-tänne hyvänä ystävänä; minun herrani hyvät ystävät ovat myöskin
-minun ystäviäni." Sen sanottuaan hän poistui samasta ovesta, josta
-oli tullutkin. Inge kiirehti heti telkitsemään oven hänen jälkeensä,
-ettei mies vain ehtisi palata ennen kuin hän olisi saanut kynttilät
-sytytetyiksi ja ihmisiä sisään. Sitten hän kutsui kaikki neitosensa
-sytyttämään vahakynttilöitä, jotka olivat asetetut kiiltävien kilpien
-eteen suuren salin kalkituille seinille. Pyöreään sivuhuoneeseen hän
-antoi kattaa pöydän odotetuille salaperäisille vieraille, ja itse hän
-astui keittiön kautta linnantupaan, katsoakseen olivatko talonmiehet
-paikoillaan. Hän näki heidät kaikki, kaksitoista luvultaan, istuvan
-illallispöydässä, ja hän meni takaisin keittiöön, antamatta kenenkään
-huomata levottomuuttaan. Annettuaan kokille ja keittiöpalvelijoille
-tarvittavat ohjeet palasi hän, näennäisesti rauhallisena takaisin
-kirkkaasti valaistuun saliin, veti salvan eteisen ovelta vierasvaraisen
-talon tavan mukaan, pidättäen vain kaksi kamarineitiä luonaan. He
-istuutuivat niinkuin tavallista ompelupöytiensä ääreen ja ottivat
-esille naiskäsityönsä. Toinen kamarineidoista oli nuori, iloinen tyttö,
-joka aina tiesi kertoa jotakin uutta ja hauskaa. Hän katseli ihmetellen
-monia kynttilöitä ja juhlallisia valmistuksia, kysellen uteliaana ketä
-vieraita odotettiin näin myöhään ja niin erikoisen komeasti.
-
-"Minä en tunne heitä", vastasi Inge välinpitämättömällä äänellä. "Mutta
-kerroppas meille jotakin uutta, pikku Else!" lisäsi hän nopeasti,
-johtaakseen ajatukset muihin asioihin. "Oletko hiljan kuullut jotakin
-lemmitystäsi? Tuleeko hän tänä kesänä sinua hakemaan?"
-
-"Siihen on vielä pitkältä, neiti!" vastasi Else ja oli heti valmis
-mieliaiheeseensa. "Hän välittää enemmän uljaasta herrastaan
-Möllerupissa kuin minusta ja koko maailman tytöistä. Oltuaan marskin
-kanssa Ruotsin sodassa on hän tullut vähän ylpeäksi. Mutta enpä sitä
-ihmettele: hän voi kehua olleensa mukana syöksemässä kuningasta
-valtaistuimelta. Te katselette minua niin ihmetellen, neiti! Mutta
-onhan se totisen totta. Eikö viimeinen Ruotsin kuningas pantu viralta,
-ja sen teki urhea marski Andersen ja hänen reipas väkensä. Mads Jyde
-on marskin oikea käsi, hän on melkein yhtä pitkä kuin herransa, ja hän
-on rohkea mies, sen saatte uskoa. Jos hän ei olisi köyhä talonpoika,
-voisi hän kyllä vielä kerran tulla ritariksi. Mutta jos hän ei piakkoin
-anna tietoja itsestään", jatkoi tyttö niskojaan keikahuttaen, "niin en
-minäkään ole mikään leikkikalu. Jos hän ei enää välitä pikku Elsestaan,
-niin olkoon omillaan, kyllä minä katson toisen itselleni. On täällä
-Själlandissakin reippaita poikia, enkä minä rupea sairastelemaan
-juutilaisen maalaispojan tähden."
-
-"Sinä et ole sen uskollisen kaimasi kaltainen, josta laulussa
-kerrotaan", sanoi Inge neito, "hänen, joka suri itsensä kuoliaaksi
-ritari Åken tähden".
-
-"Se taisi tapahtua hyvin kauvan sitten, uskokaa minua, jalosukuinen
-neito! Nyt on maailma viisastunut, eivätkä tytöt ole enää niin
-yksinkertaisia. Jos tässä ruvettaisiin suremaan nuorten miesten
-vaihtelevaisten mielten tähden, niin ei kohta olisi ainoatakaan elävää
-tyttöä koko maassa. Ei, ei" -- jatkoi hän ja hyräili:
-
-    "Kuin lahoava silta alla askeleen
-    on valat nuorten urosten.
-    Kuin pyrstö kiemuroiva ankeriaan
-    mies nuori on sanassaan."
-
-"Tämä laulu on uusi", sanoi Inge neito, "niin ei lauleta vanhoissa,
-niissä uskolliset rakastavaiset seuraavat hautaan toisiaan".
-
-"Hyvänen aika!" huudahti Else neiti. "Siihen ei minulla ainakaan ole
-halua, jos Mada Jyde kuolisi. Ei kuollut sulhanen kuitenkaan tule
-eläväksi, vaikka kymmenen kertaa menisi hänen kanssaan hautaan."
-
-"Entisinä aikoina olivat ihmiset paljon uskollisempia", -- sanoi Inge
-vakavasti. "Silloin olivat maa ja kuningaskin turvatumpia. Ne ihmiset,
-jotka elivät Tanskan entisyyden aikoina, olivat onnellisia ihmisiä."
-
-"Mitä onnea siinä on, jos surusta kuolee, jalo neiti, sitä minä en
-tosiaankaan ymmärrä. Ja mitä se kuninkaaseen ja maahan kuuluu, jos
-hurjistuneissa sotamiehissä ei ole vakavuutta?"
-
-"Sen sanon sinulle, pieni Else, jos sotamiehillä ei ole vakavuutta
-niissä asioissa, niin on heillä yhtä vähän muissakaan, eikä heihin
-myöskään voi luottaa silloin kun on maan ja valtakunnan puolustus
-kysymyksessä. Se, joka voi unohtaa ja hyljätä lemmittynsä, voi vielä
-helpommin unohtaa herransa."
-
-"Sitä ei ainakaan Mads Jyde tee!" vastasi Else. "Hän lyö mieluummin
-kaikki ihmiset kuoliaiksi, kuin kärsii puhuttavan pahaa isännästään.
-Hän on itse kerran nostanut veitsensä minua kohti sen asian vuoksi,
-vaikka hän vakuuttikin pitävänsä minusta kuin silmäterästään. Hän ei
-pelkäisi ryhtyä vaikka itse kuninkaaseen, jos syttyisi kunnollinen sota
-kuninkaan ja marskin välille."
-
-"Tyttö, oletko sinä hullu!" huudahti Inge neitsyt pelästyneenä. "Onhan
-marski kuninkaan alamainen. Jos hän ryhtyy sotaan kuningasta vastaan,
-niin hän on petturi ja häpeällinen kapinoitsija."
-
-"Sitä minä en ymmärrä", sanoi Else. "Mutta sen minä tiedän, että kun
-marski ei saanut pidetyksi vaimoaan rauhassa kuninkaalta, sillaikaa
-kun hän rehellisenä miehenä kävi sotaa hänen puolestaan, niin ei ollut
-ihmeellistä, että urhea herra suuttui ja otti itse oikeutta minkä
-taisi."
-
-"Se on varmasti häpeällistä ja valheellista puhetta. Oikea Skjöldung ei
-milloinkaan voi häväistä korkeaa sukuansa."
-
-"Minulle se on aivan yhdentekevää", vastasi neito, "minä olisin
-kuitenkin tyytyväinen, jos Mads Jyde pysyisi erillään mahtavista
-herroista ja heidän riitaisuuksistaan. Pienempiosaiset siinä kuitenkin
-lopuksi saavat kärsiä, ja hänkin voi vielä joutua siellä suureen
-vaaraan. Muistuupa mieleeni erään laulun sanat", ja hän hyräili:
-
-    "Asemiestensä kanssa kerran
-    ritar ratsasti käräjiin;
-    hyvin onni suojasi herran,
-    mutt' miehet ne hirtettiin."
-
-"Lauletaan mieluummin joku vanhoista, hyvistä lauluista, pieni Else!"
-sanoi Inge neito, keskeyttäen kevytmielisen tytön puheen. "Paina
-mieleesi, mitä laulat, niin muistat sinäkin kerran olevasi tanskalainen
-tyttö."
-
-"Se on helppoa muistaa", vastasi Else, "sillä minä en osaa ainoatakaan
-saksalaista sanaa ja sopertelen huonosti juutilaistakin".
-
-"Mutta tanskalainen tyttö on uskollinen sulholleen, eikä tanskalainen
-mies petä maataan eikä kuningastaan. Muistatko laulua kuningas
-Didrikistä? Lauletaan se!" Inge neito alotti ja molemmat tytöt yhtyivät
-lauluun:
-
-    "Linnan herra on kuningas
-    sekä kaiken maan,
-    myöskin urhojen uljasten.
-    Säilä on kirkas kourassaan.
-    Ja kuningas on valtias linnan."
-
-Heidän laulaessaan aukeni ovi; mutta Inge neito ajatteli vain
-sankarilaulua, jonka hänen äitinsä oli laulanut hänelle hänen lapsena
-ollessaan. Ja silloin hän aina kuvitteli kuningasta samanlaiseksi kuin
-Waldemar Suuri oli, ja linnaa samanlaiseksi kuin Flynderborg, jossa
-hän oli syntynyt ja joka oli ainoa linna, jonka hän tunsi. Laulun
-reipas sävel ja lapsuuden muistot, jotka se herätti hänen mieleensä,
-teki hänet aina iloiseksi ja onnelliseksi, ja hän tunsi itsensä
-turvalliseksi linnassa, jota kuningas urhoineen suojeli. Tälläkin
-kertaa oli sankarilaululla sama rauhoittava vaikutus. Hän oli unohtanut
-kaikki äskeiset huolensa, hänen silmänsä loistivat innostuksesta, ja
-neidot katselivat vain häneen, kun hän puhtaalla ja harvinaisen syvällä
-äänellään lauloi:
-
-    "Härkää talonpoika ohjailee,
-    ja hovilainen orhin on valtias.
-    Mutt' päämies linnojen, kaupunkein
-    On Tanskan kuningas,
-    Ja kuningas on linnojen herra."
-
-Nyt vasta Inge neito ja hänen impensä huomasivat kannuksilla
-varustettujen saapaskorkojen kilisevän kivilattialla. He nousivat
-hämmästyneinä, ja Inge neitsyt hänelle harvinaisella kiivaudella. Kolme
-vierasta herraa seisoi keskellä salia. Yksi oli metsästäjän puvussa,
-molemmat toiset porvarillisissa matkapuvuissa, kuitenkin suuret
-ritarimiekat vaippojen alla. Ne olivat ritari Rimordson, drotsi Pietari
-ja ritari Thorstenson.
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU.
-
-
-Ritarien sisäänastuessa oli heitä hämmästyttänyt kauniin laulajattaren
-ilmehikäs esitystapa, he olivat sanattomina jääneet seisomaan, eivätkä
-tahtoneet häntä häiritä. Nyt he lähestyivät kohteliaasti ja tervehtivät
-kaunista ritarineitoa. Vaikka he eivät olleet ritarillisessa puvussa,
-ilmaisi heidän olentonsa ja hieno käytöksensä kuitenkin heti, että
-he olivat korkea-arvoisia ja ylhäisiä herroja, ja Inge neito otaksui
-heidät niiksi vieraiksi, joista hänen isänsä oli puhunut. Jo ensi
-katsauksella rauhoittivat heidän osanottavat ja ystävälliset kasvonsa
-hänen mieltänsä. "Tervetuloa, jalot herrat!" sanoi hän toinnuttuaan ja
-vastasi heidän tervehdyksensä, "minun isäni on odottanut teitä, ja on
-mennyt teitä vastaan. Te olette siis tulleet toista tietä kuin mitä
-hän otaksui. Teidän tallirenkinne tai aseenkantajanne on varmaankin
-ilmoittanut teille, että täällä ei ole vieraita?"
-
-"Me olemme juuri saapuneet, jalo neito!" alkoi ritari Thorstenson
-puhua, "eikä meidän aseenkantajamme ole voinut sanoa meille mitään
-talon asioista; hän ei ole vielä ehtinyt tallia kauvemmas. En myöskään
-usko teidän herra isänne odottaneen meitä, luulimme yllättävämme hänet."
-
-"Meidän hämmästykseksemme avattiin linnanportti kysymättä meiltä
-nimeämme ja asiaamme", sanoi ritari Rimordson. "Teidän lauluanne, jalo
-neiti, emme uskaltaneet keskeyttää, se oli meille rakkaana takeena
-siitä, että me vaikka tuntemattomina maalle ja kuninkaalle uskollisina
-miehinä, olimme teille tervetulleita."
-
-"Muille ei tämä linna ole avoinna!" vastasi Inge. "Teidän nimeänne
-ja asiaanne ei myöskään vielä kukaan kysy, jalot herrat! Minä voin
-vakuuttaa teille, että olette erityisesti tervetulleita minun isäni
-luokse." Sen sanoessaan hän katseli luottamuksella ja mielihyvällä
-rohkeita, rehellisiä kasvoja. Drotsi Pietari ei ollut vielä lausunut
-sanaakaan, vaan seisoi hämmentyneenä ja melkein ujona hänen edessään,
-ja hänen hiljaisessa, vakavassa katseessaan oli omituinen hämmästyksen
-ja surumielisen ilon ilme.
-
-"Astukaa lähemmäksi, hyvät herrat!" -- pyysi Inge neito mieli kepeänä,
-ja hän tunsi itsensä täydellisesti vapautetuksi kaikista epäilyksistä
-isänsä luvattomien puuhien johdosta ja salaperäisten vieraiden odotetun
-tulon suhteen. "Te astutte täällä avonaiseen naisasuntoon, ja minä
-olen, totta puhuen, iloinen, saadessani täällä nähdä isäni ystäviä,
-jotka voivat täyttää hänen paikkansa hänen poissaollessaan. Hän poistui
-luotani puoli tuntia sitten, aikoen ehtiä tänne tunnin kuluttua, jos
-hän ei tapaisi teitä. Mies, joka sanoi olevansa teidän tallirenkinne,
-oli vähällä pelottaa minut täällä hämärissä. Linnaan ei muuten
-tavallisesti pääse näin helposti. Te olette senvuoksi minulle sitä
-tervetulleempia. Jos haluatte virvokkeita, jalot herrat, niin on kaikki
-valmiina."
-
-Ritarit katselivat hämmästyneinä toisiinsa. "Tässä on joku erehdys
-olemassa, jalo neito!" sanoi ritari Rimordson. "Mutta, jos sallitte
-sen, niin käytämme sitä hyväksemme, jättäen selitykset siksi kunnes
-isänne saapuu."
-
-"Sallikaa minun tehdä teille kysymys, jalo neito!" alkoi viimeinkin
-drotsi Pietari puhua, ja hän näytti nyt vasta heräävän ihmeellisen
-kauniista unesta, silmänsä ihaillessa kookkaan neidon avonaista
-katsetta ja jaloa olentoa, "suokaa minulle anteeksi, jos se teistä
-on sopimaton. Onko teidän ristimänimenne todellakin Inge, ja
-oletteko te tämän linnan päällikön, herra ritari Lave Litlen ja haen
-vaimovainajansa, jalon Margareta Absalon Andersonin nuorin tytär?"
-
-"Te olette tuntenut minun äitini, jalo herra!" huudahti Inge iloisena,
-ja unohti siinä ilossaan kysymyksen omituisen juhlallisuuden. "Voi, ei!
-Te ette ole tuntenut häntä, muutenhan tuntisitte minutkin, sillä minun
-sanotaan olevan autuaan äitivainajani näköinen."
-
-"Minä olen nähnyt teidän äitinne lapsuudessani", sanoi nuori drotsi,
-"mutta silloin ei hän enää ollut nuori, hän oli teidän pituisenne. Te
-olette perinyt hänen silmänsä, jalo neito! ja niinkuin kuulin, hänen
-syvän lauluäänensä ja rakkautensa meidän vanhoihin sankarilauluihimme.
-Sen laulun, jonka te äsken lauloitte, olen minä kuullut kehdossani,
-se vei minut takaisin aikoihin, joina minä uneksin onnellisia
-unelmia Waldemarien päivistä, ja linnojen ja urhokkaitten sankarien
-hallitsijasta."
-
-"Eiväthän ne olleet vain unelmia, jalo ritari!" vastasi Inge
-vilkkaasti. "Suonette minun ensiksi uskoa, koska sen kysymiseen en ole
-oikeutettu, että te ja nämä hyvät herrat olette ritareita. Eihän se
-minun tietääkseni ole vain unelma, että kuningas, Jumalan kiitos, vielä
-hallitsee kaikkia tanskalaisia linnoja ja maita, ja monia urhoollisia
-ja kunnon sankareita. Ettehän ainakaan te ja nämä hyvät herrat sitä
-usko. Jos olette kehtonne ääressä kuullut sankarilauluja, jalo herra",
-lisäsi hän luottavaisella katseella, "silloin ei niitä myöskään ole
-turhaan laulettu".
-
-Drotsi Pietari punastui, mutta hänen katseensa oli rohkea ja
-avomielinen: "Suokoon Jumala, ja pyhä neitsyt, ettei mikään unelma
-olisi liian suuri voidakseen täyttyä; ehkä vielä entiset ajat
-palajavat."
-
-Nyt avasi tarjoilijapoika ruokahuoneen oven. "Te olette varmaankin
-matkustaneet paljon ja olette virkistyksen tarpeessa!" sanoi Inge
-neito, muistaessaan emännän-velvollisuutensa ja osoitti avonaista
-ovea. Drotsi Pietari, joka oli tottunut hovitapoihin ja tavallisesti
-oli ensimäinen arvossa, tarjosi ritarineidolle käsivartensa. Inge
-vei hänet pöydän päähän pyöreään tornihuoneeseen ja antoi tytöille
-viittauksen tarjoilemisesta. Ritari Thorstenson ja ritari Rimordson
-seurasivat nuorta emäntää ja Thorstenson istuutui hänen oikealle
-puolelleen. Pari komeasti puettua tarjoilijapoikaa kantoi paistettua
-metsäriistaa ja paahdettua kauraleipää ripsureunaiselle liinalle,
-nokkelan juomanlaskijan täyttäessä viinipikarit suuresta hopeakannusta.
-Molemmat kamarineidot seisoivat nöyrinä Inge neidon tuolin takana,
-silmät ujosti maahan luotuina, mutta heittäen kuitenkin vähä väliä
-uteliaan silmäyksen vieraisiin herroihin, joista nuori, kaunis drotsi
-erityisesti näytti heitä miellyttävän.
-
-Kohta oli keskustelu taas täydessä vauhdissa. Inge neito vältti
-tarkasti lausumasta mitään, joka olisi osoittanut uteliaisuutta, mutta
-hänellä ei olisi ollut mitään vastaan, jos hänen vieraansa olisivat
-tahtoneet itse ilmaista ketä olivat.
-
-"Sanotaan Danehoven päättyneen", alkoi hän sopivassa tilaisuudessa
-puhua. "Minä olen pahoillani siitä, etten milloinkaan ole saanut olla
-Danehovessa läsnä. Täällä syrjäisessä linnassa ei näe eikä kuule
-paljoakaan. Olette varmaankin nähneet kuninkaan, jalot herrat! Minä
-tahtoisin kernaasti tietää, onko hän sen näköinen, millaiseksi häntä
-kuvailen."
-
-"Minkälaisen ajattelette hänen olevan, jalo neito!" kysyi ritari
-Thorstenson. "Voinpa lyödä vetoa, että ajattelette hänet ainakin päätä
-pitemmäksi minua, sellaiseksi kuin Bernin kuningas Didrik, tai joku muu
-niistä komeista sankarikuninkaista, joista laulatte."
-
-Inge neito katseli pitkä viiksistä ritaria. "Komeampi kuin te olette,
-hänen ei tarvitse olla" -- vastasi hän, "mutta teidän näköiseksenne
-en häntä kuitenkaan ajattele. Te olette paraiten paikallanne reippaan
-ratsujoukon etunenässä, mutta suokaa anteeksi, herra ritari, te
-näytätte minusta liian pikaluontoiselta, voidaksenne hallita maata ja
-valtakuntaa."
-
-Thorstenson siveli partaansa. "Siinä taidatte olla oikeassa, ihana
-neito!" mutisi hän, vahvistaen tyytymättömän näköisenä nuoren naisen
-avomielisen tunnustuksen.
-
-"Jos joku teistä muistuttaisi minun mielikuvani kuningasta", jatkoi
-Inge neito, "niin silloin enemmin tämä herra", hänen rauhalliset,
-siniset silmänsä katsoivat tutkivasti drotsi Pietariin, joka säpsähti
-tätä kohteliaisuutta, mutta vastaanotti sen heti ystävällisesti
-hymyillen. "Mutta elköön tämä vertailu ihmetyttäkö teitä, jalo herra",
-jatkoi hän, "silloin te ette olisi kaivannut suuria Waldemarinpäiviä,
-vaan teillä olisi voimaa luoda ne uudelleen".
-
-Ritarit katselivat ihmetellen nuoreen ritarineitoon, joka
-hyväntahtoisesti leikkiä laskien näkyi ivailevan heitä, ja samalla
-kuitenkin prinsessan arvokkaisuudella vaikutti heihin salaperäisellä
-voimalla, jota hän ei itse näkynyt aavistavan. Drotsi Pietarin
-posket hehkuivat, hän tunsi omituisen voimakasta mieltymystä sekä
-vastenmielisyyttä reipasta, hauskaa tyttöä kohtaan. Mutta Ingen
-viimeisten sanojen jälkeen tuntui niinkuin unohtaisi hän itsensä ja
-omat asiansa korkeamman ja tärkeimmän ajatuksen tähden. "Sitä voimaa,
-josta te puhutte, jalo neiti", alkoi hän hiljaa ja vakavasti puhua,
-ja hänen suurista silmistään hehkui tulinen innostuksen voima, "sitä
-voimaa, joka herättäisi eloon entisen ajan hengen kansassamme, te
-kaipaatte siellä, josta sitä ei ilman ihmetekoa löydetä: -- sitä
-voimaa ei ole Tanskan parhaimmallakaan ritarilla, sitä voimaa ei ole
-ainoallakaan maailman kuninkaalla. Sen täytyy tulla ylhäältä päin, eikä
-se ole yksityisen miehen omaa ja käytettävää. Jos se ei yhdistyneenä
-loista monen tuhannen silmistä, ja jos se ei virtaile kaikkien
-tanskalaisten sydämistä, silloin ei suurinkaan kuningas maailmassa voi
-kohottaa vajonnutta ja kutsua suurten isien henkeä takaisin kansaansa."
-
-"Te voitte olla oikeassa, jalo herra!" vastasi Inge neito posket
-innosta hehkuvina, ja silmät melkein säteilevinä loistaen. "Mutta kuka
-on sanonut teille, että se henki on paennut? Kuningasta itseään minä
-en tunne, ja useat puhuvat hänestä alentavasti. Mutta minä tiedän
-kuitenkin, että hänellä on rinnallaan miehiä, jotka vielä uskollisesti
-vartioivat kruunun turvallisuutta ja kansan kunniaa. Niiden joukossa
-uskallan mainita sukulaiseni, vanhan Jon ritarin, tiedän että jokainen
-tanskalainen mies kunnioittaa häntä. Jos Möllerupin ylpeä marski
-olisi yhtä uskollinen, kuin hän on rohkea, niin olisi Tanskalla ehkä
-vielä Axel Hvide tai kreivi Albert. David Thorstensonia olen myös
-kuullut mainittavan meidän aikamme sankarien joukossa, ja te tunnette
-varmaankin monta muuta nimeä, joista meidän ajallemme on kunniaa."
-
-Ritari Thorstenson oli sydämensä pohjasta mielissään, kuullessaan
-nimensä nuoren tytön sankarien joukkoon lasketuksi. Häntä huvitti
-oma ja ystäviensä asema, ja häntä halutti kuulla mitä nuori
-isänmaanintoinen neitonen ajatteli hänen matkatovereistaan. "Te olette
-unohtanut parhaat, ihana neito!" sanoi hän iloisesti. "Mitä te sitten
-sanotte Tornborgin ritari Pentti Rimordsonista?"
-
-"Hänen sanotaan rohkeasti vartioivan rannikkoja, minä ja kaikki
-själlantilaiset naiset saamme olla hänelle kiitollisia siitä, ettei
-meidän täällä tarvitse pelätä hurjaa norjalaista Alfkreiviä, eikä
-julmaa Niilo Rauhatonta."
-
-Rimordson puri suuttuneena huuleensa, ja vaikeni kiitoksesta, jonka
-hänen omat silmänsä olivat äsken osoittaneet turhiksi. Thorstenson
-tahtoi hyvittää onnistumattoman leikinlaskunsa, ja ajatteli antaa
-toiselle matkatoverilleen paremman syyn kiittää häntä tästä
-keksinnöstään. "Mutta, jos haluatte nimittää maan ja kuninkaan
-etevimmät miehet", sanoi hän nopeasti, "niin olisi teidän ensiksi ja
-etupäässä pitänyt mainita nuori drotsi Hessel. Koko maassa on tuskin
-ainoata ritaria, jolla niin nuorena olisi ollut onni seisoa niin
-lähellä valtaistuinta, ja ansiosta."
-
-Inge neito vaikeni hetkeksi, ja hänen innostuksensa näkyi äkkiä
-muuttuneen kylmyydeksi. Seurasi lyhyt, yleinen hiljaisuus, mutta
-nuorelle drotsille se oli tuskallinen ijankaikkisuus. Vaikka hän ei
-odottanutkaan kauniilta lapsuudenmorsiameltaan kehumista ja ihailua,
-niin ei hän kuitenkaan olisi uskonut olevansa hänen vastenmielisyytensä
-ja halveksumisensa esineenä.
-
-"Isäni viipyy kauvan poissa", sanoi ritarineito, keskeyttäen
-painostavan vaitiolon. "Minä puhun täällä teidän kanssanne asioista,
-jalot herrat, joista minun ehkä on sopimatonta puhua vieraiden
-parissa", lisäsi hän, "mutta minä pyydän teitä suomaan sen anteeksi.
-Minä unohdan väliin, että minun sukupuolelleni harvoin suodaan se pieni
-ilo, että edes saisimme puhua siitä onnellisesta sankarielämästä,
-johon meidät on kielletty osaa ottamasta. Pyydän, ettei minun tarvitse
-puhua siitä miehestä, jonka äsken mainitsitte. Hän ei kuitenkaan
-paljoakaan välitä siitä mitä tanskalainen tyttö hänestä sanoo, joka ei
-kuningattaren lailla voi kohottaa häntä onneen ja valtaan."
-
-Drotsi Pietari kalpeni. Hän tunsi itsensä niin masennetuksi ja
-loukatuksi nuo sanat kuultuaan, että hän oli valmis ilmaisemaan
-nimensä, tai ainakin puhdistautumaan viimeisestä kovasta syytöksestä,
-mutta samassa avattiin viereisen salin ovi ja sieltä kuului tuttuja
-ääniä. "Herttua", kuiskasi ritari Rimordson, ja hämmästyksellä näkivät
-he herttuan ja hänen drotsinsa sekä Alfkreivin ja herra Lave Litlen
-lähestyvän ruokasalin ovea.
-
-Inge neito nousi vastaanottamaan isäänsä ja uusia vieraita. Ritarit
-nousivat myöskin pöydästä. Thorstenson ja Rimordson katselivat
-epäröivän näköisinä toisiinsa, mutta drotsi Pietari tunsi itsensä aivan
-rauhalliseksi. Loukkaava solvaus oli herättänyt koko hänen ylpeytensä.
-Tietoisuus siitä, että hän omalla voimallaan ja ansioillaan oli
-kunniallisesti tullut siksi mikä oli, antoi hänelle rohkeuden, joka
-melkein lähenteli ylimielisyyttä. Hän tunsi tärkeän asemansa täällä,
-matkustaessaan kuninkaan asioissa, ollen oikeutettu, jos vaadittiin,
-toimimaan kuninkaallisella valtuudella. Hän astui kohteliaasti ja
-arvokkaasti herttuaa ja hänen seuruettaan vastaan, mutta ei ollut
-heitä tuntevinaan heidän yksinkertaisissa, harmaissa matkavaipoissaan,
-joihin he koettivat peittää itseään, etteivät tulisi tunnetuiksi. Hän
-kohdisti tervehdyksensä erityisesti ritari Lavelle, linnan päällikölle
-ja herralle. Ritari Lave tunsi heti drotsin ja kalpeni, mutta otti
-nopeasti aiheen drotsin porvarillisesta puvusta, tervehtien häntä
-halpana, vieraana miehenä, jota hän ei milloinkaan ollut nähnyt.
-
-"Toivon, että minä ja nämä vieraat herrat emme ole teille
-häiriöksi", sanoi drotsi Pietari, vähääkään häikäilemättä esittäen
-hänelle matkaseurueensa, kuitenkaan mainitsematta heidän nimiään.
-"Me olemme, niinkuin näette, omavaltaisesti turvautuneet teidän
-vierasvaraisuuteenne, herra ritari. Meillä on sitäpaitsi teille
-kuninkaallisena päällysmiehenä eräs asia toimitettava. Me ilmoitamme
-sen teille, silloin kun se teille on soveliasta."
-
-Ritari Lave kumarsi hiljaa ja vieraasti, katsahtaen hätäisesti
-sivulleen herttuaan ja hänen seurueeseensa, jotka eivät olleet vähemmin
-hämmästyneitä tästä yhtymisestä, ja olivat nopeasti kääntäneet selkänsä
-drotsi Pietarille ja hänen ystävilleen.
-
-"Olemme mielihyvällä huomanneet olevamme tunnetut", jatkoi drotsi
-Pietari, "vaikka olemmekin olleet pakoitetut matkustamaan vieraassa
-puvussa. Huhut teiden epävarmuudesta eivät enää ole perättömiä, meillä
-on ollut vakavat todisteet siitä. Minä näen, että nämät hyvät herrat
-ovat käyttäneet samaa varovaisuustoimenpidettä." Tämän sanoessaan
-hän viittasi herttuaan ja kreivi Vähä-Alfiin, jotka yhdessä ritari
-Abilgaardin kanssa olivat vetäytyneet etusalin vähemmän valaistuun
-osaan, jossa he tiviisti vaippoihinsa kietoutuneina, ja selkä
-ruokasaliin päin, puhelivat salaisesti keskenään.
-
-Ritari Lave oli sillaikaa ehtinyt tointua. "Tehkää hyvin ja seuratkaa
-minua salakammiooni, hyvät herrat!" sanoi hän äkkiä päättäväisesti,
-koettaen näyttää rauhalliselta. "Minä näen, että tyttäreni on
-huolehtinut virkistyksistänne. Minä olen valmis heti palvelukseenne,
-ja voin viivyttelemättä kuulla asianne. Tyttäreni, pidä sinä sillaikaa
-huoli uusista vieraistani!" Hän viittasi tarjoilijapojille, jotka
-nopeasti ottivat vahakynttilät käteensä, ja avasivat pyöreän salin
-seinässä olevan pienen sala-oven. Toinen tarjoilijapojista kulki edeltä
-pitkän, pimeän käytävän läpi, toinen jäi ovelle seisomaan. "Antakaa
-minun näyttää teille tietä!" sanoi ritari Lave, kulkien edeltä. Kun
-drotsi Pietari ja hänen molemmat seuralaisensa olivat astuneet pimeään
-käytävään, katosi tarjoilijapoika, joka oli pitänyt heille ovea
-avoinna. Oli äkkiä aivan pimeää heidän ympärillään. Ovi paukahti kiinni
-oudosti kumahtaen, ja ritarit säpsähtivät.
-
-"Se on hyvä laitos", sanoi ritari Lave välinpitämättömällä äänellä.
-"Minä saan varustautua vastaanottamaan kaikellaisia vieraita, sen
-voitte arvata. Teidänlaistenne herrojen kanssa, jotka tulevat, niinkuin
-huomaan, tärkeissä valtiollisissa asioissa, puhun minä aina niin
-syrjässä kuin vaan on mahdollista, ettei kukaan asiaankuulumaton voisi
-sitä kuulla."
-
-Pitkä käytävä johti linnan itäiseen osaan, siihen torniin, joka
-oli salmen puolella. Käytävä päättyi kapeihin, holvattuihin
-kiertoportaisiin. "Minun täytyy pyytää teitä kulkemaan peräkkäin!"
-sanoi ritari Lave. "Portaat ovat hiukan kapeat, ja minä pyydän
-teitä vaivautumaan muutaman askeleen ylöspäin. Tämä käytävä on
-minusta usein vaivaloinen, mutta näinä aikoina ei voi olla kylliksi
-varovainen ja salaisia kuninkaan lähettejä on kuunneltava salassa."
-Hän astui nopeasti edeltä, katsomatta taakseen. Drotsi Pietari,
-joka kulki lähinnä hänen takanaan, pysähtyi pari kertaa, tehden
-muutamia kysymyksiä linnan rakennustavasta, mutta ritari Lave jatkoi
-kiipeämistään ylöspäin, vastaten hänen kysymyksiinsä pysähtymättä, tai
-kääntämättä kasvojaan häneen päin.
-
-"Omituista!" kuiskasi ritari Rimordson Thorstensonille. "Jos hän ei
-olisi urhean Jon Litlen sukulainen, niin ei meidän pitäisi luottaa
-häneen. Näittekö hänen hämmennyksensä, ja katseen, jonka hän heitti
-herttuaan."
-
-"Jos hän meidät pettää, maksaa se hänen henkensä!" kuiskasi
-Thorstenson, puristaen kädellään miekkansa kahvaa. "Me emme laske häntä
-kolmea askelta etemmäksi meistä!"
-
-Drotsi Pietari huomasi seuralaistensa kuiskuttelevan huomattavasti
-takanansa, hän kääntyi ja teki liikkeen sormella suutaan kohti. "Tuuli
-on vielä itäinen", sanoi hän sen jälkeen välinpitämättömällä äänellä,
-"ei suinkaan tänä iltana enää kukaan tohdi kulkea salmen yli?"
-
-"Tuskinpa", vastasi ritari Lave. "Te saatte viettää rauhassa yönne
-minun luonani, hyvät herrat!"
-
-"Se ei ole aikomuksemme", sanoi drotsi Pietari. "Te olette sitäpaitsi
-saanut vieraita, joilla ehkä on suurempi oikeus vierasvaraisuuteenne,
-ja joiden seurasta me vastenmielisesti pidätämme teidät pitemmältä.
-Emmekö jo pian ole salakammiossanne, herra ritari?"
-
-"Heti paikalla!" Hän kiirehti askeleitaan. Drotsi Pietari oli salaa
-lukenut porrasaskeleet. Nyt hän laski kuudennenkymmenennen ja silloin
-pysähdyttiin. Raudoitettu tamminen ovi avattiin, ja he astuivat sisään
-ahtaaseen tornihuoneeseen, jossa oli ainoastaan yksi avoin ja raskaalla
-rautaristikolla varustettu ikkuna. Vahakynttilät lepattivat vedossa,
-ja tarjoilijapoika sytytti suuren katosta riippuvan lyhdyn. "Teidän
-salakammionne muistuttaa melkein vankilaa", sanoi drotsi Pietari.
-
-"Siihen minä välistä sitä käytänkin" -- vastasi ritari Lave. "Se on
-varmin paikka tässä linnassa. Tämä torni on puoleksi vedessä, ja täältä
-on ihana näköala salmen yli. Nyt sinä voit mennä!" sanoi hän pojalle.
-"Tänne ei kukaan saa tulla meitä häiritsemään! Sano tyttärelleni ja
-vierailleni, että heidän ei tarvitse odottaa meitä."
-
-Poika meni. Ritari lukitsi itse raskaan oven hänen jälestään ja pisti
-avaimen taskuunsa.
-
-"Kas niin, hyvät herrat, nyt olen kokonaan valmis teidän
-palvelukseenne. Missä tärkeässä asiassa lähettää kuningas minun
-luokseni kolme näin tärkeää miestä. Varovaisuuteni ei ole sallinut
-minun tuntea teitä ennemmin."
-
-"Kuningas on lähettänyt meidät tärkeässä asiassa", alkoi drotsi
-Pietari puhua tyynesti ja varovaisesti, "ja minä, drotsi Pietari
-Hessel, olen valtuutettu vaatimaan tehokasta avustusta tähän asiaan
-jokaiselta maamme kuninkaalliselta linnanpäällysmieheltä. Matkamme
-tarkoitus on salaisuus, jota kukaan ei ole oikeutettu kysymään.
-Mutta että te, herra Lave Litle, kuninkaan palvelijana ja tämän
-linnan päällysmiehenä, olette velvoitettu viipymättä varustamaan
-meille kolmekymmentä sotamiestä ja yhden laivan, sen te näette tästä
-avonaisesta kirjeestä maan kaikille linnanpäällysmiehille." Niin sanoen
-ojensi hän hämmästyneelle ritarille avonaisen kirjeen, jonka sisällys
-oli mainitunlainen, ja jonka hän, paitsi omaa valtakirjaansa, viisaasti
-oli varustanut itselleen.
-
-Ritari luki käskyn levottoman näköisenä ja hyvin hitaasti, niin kuin
-hänellä olisi vaikea saada kirjoituksesta selvää. "Tätä vastaan minulla
-ei ole mitään sanomista, herra drotsi!" sanoi hän lopulta. "Laiva ja
-miehistö on teidän käytettävänänne, milloin vain käskette. Mutta tällä
-tuulella, niinkuin jo itse huomasitte, ei kukaan voi ajatellakaan
-salmen yli menoa tänä iltana."
-
-"Te näette samasta kuninkaallisesta käskykirjeestä", jatkoi drotsi
-Pietari, "että minä olen valtuutettu omalla edesvastuullani vaatimaan
-jokaisen kuninkaallisen päällysmiehen miehistön vangitsemaan ja viemään
-Sjöborgiin kenen tanskalaisen läänitysherran ja ritarin tahansa, jonka
-minä tapaan epäilyttävillä retkillä."
-
-"Minä näen sen ihmetellen!" vastasi ritari Lave. "Minä toivon
-kuitenkin, herra drotsi, että jätätte käyttämättä niin laajan ja
-omavaltaisen etuoikeuden. Tiedätte itse, että semmoinen toiminta sotii
-selvästi kuninkaan laillisia oikeuksia vastaan. Hän ei ole oikeutettu
-vangituttamaan ketään, ennen kuin tämä on laillisesti syytetty
-kihlakunta- tai maakunta-oikeudessa, eikä ole tahtonut mukautua lain ja
-kutsun mukaan."
-
-"Te unohdatte poikkeukset, ritari Lave!" vastasi drotsi Pietari. "Tämä
-vapautus ei koske ryöväreitä tai väkivallantekijöitä, ja vielä vähemmin
-maankavaltajia, ja tämän käskykirjeen nojalla vaadin minä nyt kuninkaan
-nimessä teitä sulkemaan linnan ja luovuttamaan minulle varmasti
-vartioituna jokaisen vieraan, joka tällä hetkellä on näiden muurien
-sisällä."
-
-Ritari Lave kalpeni. "Te olette vähän liian ankara, herra drotsi!"
-sanoi hän levottomasti ja katseli ikkunaan. "Ettehän toki vaadi minua
-pettämään vieraitani? Heitä ei ole syytetty mistään rikoksesta, ja
-pelkäämättä sellaista kohtelua, he ovat luottamuksella etsineet suojaa
-minun kattoni alta."
-
-"Tämä linna ei ole teidän, vaan kuninkaan!" vastasi drotsi Pietari
-ja näytti koettavan tukahuttaa surumielisen tunteen, katsellessaan
-levottomaan linnanherraan. -- "Minä täytän raskaan tehtävän", jatkoi
-hän, "kun tavatessani kuninkaan ja isänmaan vihollisia, minun täytyy
-vaatia heidän vangitsemistaan, huolimatta persoonallisista suhteista.
-Yksi niistä herroista, joille te olette avannut tämän kuninkaallisen
-linnan, on lisäksi maan julkinen vihollinen: kuuluisin norjalainen
-merirosvo ja murhapolttaja, Tönsbergin kreivi."
-
-"Mitä te sanotte! -- Alfkreivi?" -- -- änkytti linnan herra ollen
-hämmästyvinään. "Jos se on totta, niin ansaitsen todella moitetta.
-Mutta minä vakuutan teille, -- yksi noista herroista oli minulle aivan
-tuntematon -- hän tuli herttuan seurassa, enkä minä mitenkään voinut
-uskoa" -- --
-
-"Minä tahdon vielä uskoa teitä, herra Lave, vaikka kaikki todistaa
-teitä vastaan. Ettekö te myöskään tiedä, että teidän ylhäisen ystävänne
-ja vieraanne aseenkantajana on kuuluisa ryöväri Niilo Rauhaton?"
-
-"Te pelotatte minua, jalo herra!" änkytti linnanherra hyvin
-hätääntyneenä -- "jos olisin voinut uneksiakaan sellaisesta, eivät
-he milloinkaan olisi astuneet jalallaan tähän linnaan. Mitä nyt on
-tehtävä? Jos linna on täynnä ryöväreitä ja pettureita, niin tuskin koko
-väkemme riittää heitä vastustamaan."
-
-"Pahus vieköön! Kyllä me siitä huolen pidämme!" alkoi nyt Thorstenson
-kärsimättömänä puhua. "Avatkaa vain heti ovi, herra ritari, nyt te
-tiedätte meidän asiamme."
-
-"Kohteliaisuutta minä kuitenkin ensiksi pyydän itselleni, ja asiaa
-on tarkasti punnittava", vastasi ritari Lave viivytellen. "Niin
-vaarallisten pahantekijöiden kanssa saa olla varuillaan. Minä annan
-heti pihavoudille salaisen merkin, että hän sulkee portin ja kaikki
-ulko-ovet." Hän juoksi hätäisenä aukinaisen rautaristikko-ikkunan
-luokse ja huusi käheällä äänellä: "Lukitkaa portit, miehet! Ei ainoata
-elävää sielua saa päästää ulos." Samassa hän veti taskustaan esiin
-suuren avaimen ja löi sillä rautaristikoita.
-
-"Avaa mieluummin ovi meille!" sanoi drotsi Pietari, tehden nopean
-liikkeen ottaakseen avaimen hänen kädestään, mutta samassa
-silmänräpäyksessä kuului etäinen kilahdus vedessä olevilta kiviltä,
-tornin alapuolelta.
-
-"Mitä te teitte, herra drotsi!" huudahti ritari, muka äärettömästi
-pelästyneenä. "Te riistitte avaimen minun kädestäni, nyt olemme kaikki
-täällä vangittuina. Salmi kohisee voimakkaasti, ei kukaan voi kuulla
-meitä, eikä tänne uskalla kukaan tulla niin lähelle, että voisi
-pelastaa meidät. Ja minun tyttäreni, lapsi parkani. Nyt hän on yksin
-niiden petturien ja ryövärien joukossa."
-
-Kaikki olivat hämmästyneitä.
-
-"Teidän tyttärenne!" huudahti drotsi Pietari kiihkeän levottomasti.
-"Ei, ei!" lisäsi hän rauhoittavasti, "häntä täytyy ryövärin niinkuin
-petturinkin kunnioittaa! Herttua ja hänen drotsinsa eivät kuitenkaan
-ole raakoja, kunniattomia väkivallantekijöitä, vaikka heillä onkin
-roistoja seurassaan. Jos olisitte ollut levoton tyttärenne tähden,
-herra Lave, niin tuskinpa olisitte itse tuonut hänen luokseen niin
-vaarallisia vieraita, ja ehkä te ette myöskään olisi hukuttanut
-vankilanne avainta."
-
-Ritari Lave vaikeni ja käveli levottomana edestakaisin. Drotsi Pietari
-ja Rimordson katselivat hätääntynyttä linnanherraa tutkivin katsein,
-joissa samalla kuvastui suuttumus tästä omituisesta vankeudesta juuri
-tärkeimpänä hetkenä. Kukaan heistä ei enää epäillyt, että herttua oli
-tuntenut heidät, ollen selvillä heidän matkansa tarkoituksesta. Oli
-varmaa, että hän nyt käyttäisi kaikki keinot päästäkseen pakoon ja
-toteuttaakseen rohkeat suunnitelmansa. Siitä olivat drotsi Pietari ja
-hänen ystävänsä vasta noustessaan torniin tulleet selville. Thorstenson
-ja Rimordson olivat senvuoksi hyväksyvästi katsoneet toisiinsa,
-kuullessaan drotsin rohkean päätöksen ottaa kiinni herttua omalla
-edesvastuullaan huolimatta siitä, että kuninkaallinen valtakirja
-oikeutti heidät ottamaan tämän askeleen vasta sitten, kun he tapasivat
-herttuan skånelaisella alueella. Nyt oli tämä uusi, rohkea yritys
-tehty tyhjäksi, ja sillaikaa kun linnanherra täällä jakoi vankeuden
-vastenmielisten vieraittensa kanssa, pitivät herttua ja hänen
-vaarallinen seurueensa kyllä huolen siitä, että joutuivat täydelliseen
-turvaan. Kun nämä ajatukset nopeiden salamoiden tavoin välähtelivät
-drotsi Pietarin ja viisaan Rimordsonin mielessä, purki Thorstenson
-suuttumuksensa mitä kiihkeimpiin syytöksiin levotonta linnanherraa
-vastaan, kutsuen tätä empimättä viekkaaksi petturiksi, joka avusti
-kapinoitsijoita ja muukalaisia merirosvoja. Hän koetti heti murtaa
-oven auki, hyökäten raudoitetuilla saappaankoroilla sitä vasten, mutta
-turhaan. "Toimita heti ovi auki!" huusi hän raivostuneena, vetäisten
-esiin pitkän miekkansa -- "tai, pyhän Knuutin nimessä, saatte maksaa
-sen hengellänne, raukkamainen, viekas petturi!"
-
-Kuullessaan väkivaltaisen uhkauksen kiirehti drotsi Pietari avuksi.
-
-"Se on mahdotonta!" -- änkytti pelästynyt herra Lave. "Suojelkaa minua
-tuolta hurjistuneelta ihmiseltä, herra drotsi, siksi kunnes itse voin
-puolustaa elämääni ja kunniaani. Teidän täytyy olla todistajiani, etten
-minä, vaan te suljitte meidät tänne."
-
-"Siitä mikä täällä on tapahtunut, saa tämä herra vastata meille,
-kun sen vaadimme", sanoi drotsi Pietari, asettuen herra Laven ja
-hurjistuneen Thorstensonin välille. "Linnanpäällysmies on aseeton,
-niinkuin näette, jalo ritari! Olkoon hänen osallisuutensa tähän asiaan
-minkälainen tahansa, täällä hän on ritarikin ja minun suojelukseni
-alaisena. Katsokaamme nyt, voimmeko yhdistynein voimin murtaa auki
-vankeutemme oven. Jos se ei onnistu, saamme odottaa siksi kunnes joku
-kuulee huutomme ja joutuu avuksemme!"
-
-"Te olette oikeassa, herra drotsi!" mutisi Thorstenson ja pisti
-miekan tuppeen. "Petturit ovat aina paraimmassa turvassa, kulkiessaan
-aseettomina rehellisten ihmisten joukossa! Hyökätkäämme siis kaikki
-yhtaikaa ovea vasten, niin kyllä se aukeaa. Koettakaa nyt tekin
-voimianne, herra linnanpäällikkö ja näyttäkää, ettette säästele
-saappaittenne korkoja, niin saatte ainakin kehua taistelleenne
-saappaittenne koroilla kunnianne puolesta."
-
-Vastaamatta tähän pilkkaan, hyökkäsi ritari Lave, niinkuin näytti
-voimainsa takaa noiden kolmen muun ritarin kanssa raudoitettua
-ovea vasten. Yhteinen hyökkäys sai aikaan hirvittävän jyrinän,
-kajahtaen kumeasti autiossa holvikattoisessa tornissa, mutta ovi ei
-auennut, se oli varustettu tammisilla ovipylväillä, eikä murtunut
-auki tällä tavoin. Ritari Thorstenson juoksi suuttuneena aukinaisen
-ristikko-ikkunan luo ja huusi sellaisella äänellä kuin olisi tahtonut
-kuolleet herättää: "Tänne ylös, miehet! Linnanpäällikön henki on
-vaarassa!" Mutta ei kuulunut vastausta. Levoton salmi alhaalla kuohuili
-korkealle, eikä ainoatakaan ihmistä näkynyt tällä puolen tornia,
-myrskyisenä, pimeänä iltana.
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU.
-
-
-Sillaikaa oli Inge neito isänsä poissaollessa huolehtinut viimeksi
-saapuneista vieraista ja kutsunut heidät uudestaan katettuun
-illallispöytään. Niin pian kuin herttua ja hänen seuransa olivat
-huomanneet, että heidän varovainen isäntänsä oli vapauttanut heidät
-odottamattomasta ja vastenmielisestä seurasta, luottivat he hänen
-viekkauteensa, ja päättivät odottaa hänen palaamistaan, tai ainakin
-levätä siksi kunnes Niilo Rauhaton toisi heille tiedon, oliko
-mahdollista päästä purjehtimaan. He olivat heittäneet pois päältään
-harmaat vaippansa, esiintyen somalle emännälleen ritaripuvuissaan.
-Nuori herttua oli kohteliaasti ja ruhtinaallisen arvokkaasti istuutunut
-pöydän päähän, nuoren emännän vasemmalle puolelle. Ritari Abilgaard
-asettui herra Rimordsonin jättämälle paikalle, ja rohkea norjalainen
-merirosvo heittäytyi kömpelösti samalle tuolille, jolla Thorstenson
-ennen istui. Vieraat herrat eivät olleet lausuneet nimiänsä, mutta
-heidän astuessaan sisään oli Inge kuullut Rimordsonin hiljaa huutavan:
-"herttua!" ja salaisella pelolla aavisti hän yhden heistä olevan
-vihaamansa Etelä-Jyllannin herttuan Waldemarin. Hän ei tiennyt
-muuta herttuaa olevan, ja se mitä kerrottiin herttua Waldemarin
-kunnianhimoisista ja vaarallisista aikeista kruunua ja valtakuntaa
-vastaan, oli antanut hänelle niin huonot ajatukset tästä herrasta,
-että hän oli kuvaillut herttuan ulkomuodon mitä vastenmielisemmäksi.
-Kuullessaan hänen nimeänsä mainittavan isänsä uusien vieraiden
-joukossa, sai Inge vaivoin salatuksi pelästyksensä, ja hänen isänsä
-poistuttua huoneesta noiden kolmen muun vieraan kanssa, sai hän
-suurella ponnistuksella rauhoitetuksi itsensä niin paljon, että voi
-täyttää emännänvelvollisuutensa näitä vaarallisia vieraita kohtaan,
-joiden salainen yhteys hänen isänsä kanssa täytti hänen sielunsa
-tuskallisella pelolla.
-
-Hän istui harvapuheisena ja suljettuna pöydässä heidän keskellään,
-kuunnellen vain puoleksi kohteliaisuuksia, joita herttua ja hänen
-drotsinsa kilvan sanelivat hänelle. Näistä kahdesta nuoresta herrasta
-hän ei näkynyt paljoakaan välittävän, vaikka heidän kepeä, vapaa
-käytöksensä osoitti heidän olevan hienoja hovitapoihin tottuneita
-herroja. Heidän kevytmieliset kasvonsa ja turhanpäiväiset puheensa
-eivät Ingen mielestä osoittaneet miehiä, jotka voisivat olla
-vaarallisia, eikä hän luullut kumpaakaan heistä rohkeaksi herttuaksi.
-Kolmannen herran hän sitävastoin uskoi varmasti siksi vihaamakseen
-mieheksi, joka uhkasi kuninkaan kruunua ja henkeä. Hän ei vielä
-ollut puhunut sanaakaan, mutta hänen terävä katseensa, sekä julkeat
-ja raa'an näköiset kasvonsa osoittivat mitä suurinta viekkautta
-ja röyhkeyttä. Välinpitämättömän kohteliaasti vastasi Inge neito
-herttuan kysymyksiin oliko hän milloinkaan ollut hovissa, rakastiko
-hän tanssia ja ritarileikkejä, haukkametsästystä tai lautapeliä, ja
-millä hän huvittelihe tämän aution linnan yksinäisyydessä. Inge ei
-ollut huomaavinaan miten herttua ihaili hänen kauneuttaan, lausuen
-siitä hienoja mielistely-sanoja drotsilleen. Hän piti sen sijaan
-tarkasti silmällä lyhyttä, tukevaa herraa, joka istui hänen oikealla
-puolellaan pöydänkulmauksessa. Tämä oli puoleksi merimiehen ja
-puoleksi ruhtinaallisen ritarin puvussa. Hän nojautui huolimattomasti
-tuoliinsa, hänen julkean katseensa harhaillessa ympäri salia niinkuin
-hän ei tuntisi itseään oikein turvalliseksi, ja kuitenkaan ei hän
-pelännyt minkäänlaisia vaaroja. Hänen leveä härän otsansa osoitti
-voimaa ja uhkamielisyyttä, hänen lyhyet, hiukan kiharat hiuksensa
-olivat punaisenruskeat ja yhtyivät lyhyeen partaan, joka peitti
-eläimellisen, melkein muodottoman alaleuan. Paksut huulet ilmaisivat
-raakaa aistillisuutta ja peittivät vain puoleksi molemmat voimakkaat,
-hohtavan valkoiset hammasrivit. Hurjat, kiiluvat silmät, jotka olivat
-syvällä tuuheiden kulmakarvojen alla, melkein yhtyivät kaarevan nenän
-yläpuolella. Hän söi ahneesti ja purasi rikki vahvimmatkin luut, sillä
-välin lepäsi hänen jäntereinen kätensä usein jalokivillä koristetun
-tikarin kahvalla. Hän ei milloinkaan kohottanut pikaria suulleen,
-tyhjentämättä sitä pohjaan, ja se tapahtui tiheään. Viimeinkin näkyi
-hän sammuttaneen nälkänsä ja janonsa. Hänen ruskeat poskensa hehkuivat
-viinin vaikutuksesta, ja hän heitti julkeita ja rohkeita silmäyksiä
-vuoroon Inge neitoon ja hänen kamarineitosiinsa, ikäänkuin verraten
-heitä toisiinsa ja tehden valinnan heidän välillään. "No, nyt hauskaa
-pitämään, hyvät herrat!" alkoi hän viimeinkin puhua raa'alla, karkealla
-äänellä, norjalaiseen, laulavaan puhetapaan. "Mitä perkelettä tämä
-hienosteleminen merkitsee meidän matkallamme, ja miksi nuo sievät
-tyttäret seisovat neidin tuolin takana. Ottakaa te tuo kunniallinen
-nykerönenä, herra drotsi! Minä pidän itselleni tämän pienen,
-veitikkamaisen ruskeatukan, hänen armonsa pitäköön korkea-arvoisen
-neidin oman suunsa varalta!" Hän teki liikkeen, niinkuin aikoisi
-nousta, ja molemmat kamarineidit vetäytyivät pelästyneinä taapäin.
-
-Inge neito pelästyi myöskin, mutta hän voitti heti pelkonsa. Vieraan
-hävyttömyys ja raaka esiintyminen suututti häntä. Oudosta puhetavasta
-hän huomasi heti, ettei tämä herra ollut herttua. Heitettyään
-halveksivan katseen julkeaan merirosvoon hän nousi pöydästä ja kääntyi
-rauhallisen arvokkaasti molempien toisten herrojen puoleen. "Yksi
-teistä on siis herttua", sanoi hän, "ja minä olen siitä mielissäni,
-vaikka minä tanskalaisen ritarin tyttärenä en voi iloita nähdessäni
-miestä, joka on uskaltanut nousta kapinoimaan Tanskan kruunua vastaan.
-Mutta olkoon hän teistä kumpi tahansa, niin turvaudun minä nyt häneen,
-mieheen, joka on jaloa, kuninkaallista sukuperää, pyytäen häntä
-vapauttamaan minut tämän raa'an ihmisen seurasta, joka luultavasti on
-yksi teidän tallirengeistänne."
-
-"Mitä, onko saatana riivannut tuon ylpeän tytön?" huudahti merirosvo
-nauraen. -- "Vai tallirengiksi minua haukutte, ylpeä neiti, senvuoksi
-etten hienostele puheissani niinkuin nämä kohteliaat hoviherrat? Kyllä
-minä tarvittaessa osaan senkin taidon yhtähyvin kuin muut, eivätkä
-kuningattaretkaan pidä itseään liian hyvinä istumaan samaan pöytään
-Tönsbergin kreivin kanssa, tai ottamaan häntä syliinsä."
-
-"Rauhoittukaa, uljas kreivi", alkoi herttua käskevästi puhua, nousten
-paikaltaan. "Me emme ole täällä laivassa, emmekä kapakassa, vaan minun
-ystäväni, jalosukuisen ritarin kodissa. Täällä ovat tämä neito ja hänen
-kamarineitinsä minun suojelukseni alaisina."
-
-"Mitä perkelettä, nuori, suurinenäinen herttuani! Joko te olette
-kyllästynyt toveruuteen ja haluatte riitaa?" mörisi Alfkreivi ja oikasi
-jalkansa, nojaten selkänsä tuolinselustaan ja heittäen käsivartensa yli
-rinnan. "Siitä leikistä kuitenkin varoitan teitä! Tönsbergin kreivi voi
-syödä samasta vadista sekä norjalaisen, että tanskalaisen kuninkaan
-kanssa, tarvitsematta siltä ruveta koiraksi sen armon tähden. Minä en
-anna ainoankaan keisarin maailmassa nöyryyttää itseäni, vielä vähemmin
-mitättömän herttuan. Jos haluatte tietää kuka on väkevämpi, te vai
-Alfkreivi, niin otan tässä istuen heittääkseni nurin sekä teidät, että
-hienon drotsinne."
-
-Herttua kalpeni suuttumuksesta. Ritari Abilgaard oli hypähtänyt
-paikaltaan ja oli asettunut hänen sivulleen käsi miekan kahvalla.
-
-"Kutsukaa linnanmiehet!" sanoi Inge neito tytöilleen. Pelästyneet
-kamarineidit juoksivat ulos salista hätähuudoillaan herättääkseen
-huomion. Mutta itse jäi kookas, vakava Inge neito rauhallisena
-paikalleen, katsellen tarkkaavaisena kiivastuneita miehiä.
-
-"Tämä paikka ei ole sovelias voimien mittelemiseen, kreivi Alf, enkä
-minä ole mikään venemies, joka tahtoo virtahevosten kanssa riidellä
-nuorasta!" lausui herttua ylpeästi ja ylenkatseella, laskien kätensä
-miekalleen. "Viini on ollut teille liian voimakasta, ja sitä minkä tänä
-iltana sanotte, voinette tuskin huomenna toistaa. Jos ajattelette missä
-olette, ja mistä tuuli puhaltaa, niin taidatte tulla järkiinne", lisäsi
-hän ylpeästi ja uhkaavalla äänellä. "Täällä ei kreivi Tönsbergille
-anneta enempää arvoa kuin Niilo Rauhattomalle tai jollekin toiselle
-kurjalle ryövärille, ja ellette halua koetella voimianne tanskalaisten
-pyövelien kanssa ja mittailla pituuttanne Örekrogin hirsipuussa,
-niin kesytätte hillittömän karhunluontonne ilman vankivoudin ja
-linnanmiesten apua." Kuului jo melua ulkoa ja keittiön ovi avattiin.
-"Sulkekaa ulko-ovet!" käski Inge neito ja viittasi. Keittiön ovi
-sulettiin taas.
-
-Humaltuneen merirosvon silmät pyörivät hurjina hänen päässään. Hän otti
-pöydältä painavan hopeavadin ja teki liikkeen, kuin aikoen heittää sen
-herttuan päähän. Mutta hän tyyntyi ja tyytyi vihassaan rutistamaan
-paksun vadin hienoksi petkeleeksi. Kun hän tällä tavoin oli purkanut
-vihansa, ja antanut vastustajilleen näytteen äärettömistä voimistaan,
-oli hän täydellisesti rauhoittunut ja leppynyt. "Eikö Tanskassa
-ymmärretä leikkiä!" mutisi hän. "Meidän norjalaisten merikarhujen ei
-ole tapana punnita sanoja. Olkaa vain rauhallinen, ylpeä neito! Ja
-istukaa rauhassa paikoillenne, nuoret jalosukuiset herrani. Viini on
-hiukan noussut päähäni, niin etten jaksa seisoa. Ja hyvähän täällä
-onkin istua. No, mutta minne minun pieni ruskeatukkani hävisi? Antakaa
-hänen tulla tänne pikarini täyttäjäksi, niin saatte mennä kaikki
-vaikka helvettiin. Mutta ensimäistä linnanmiestä, joka uskaltaa
-jalallaan tähän huoneeseen, lyön minä otsaan kuin härkää." Hänen päänsä
-näytti olevan sekava ja raskas, ja hän oikasihe mukavasti tuolissaan
-kuin aikoisi nukahtaa, mutta ummisti silmänsä vain puoleksi. Hänen
-vasen kätensä lepäsi tikarinkahvalla, ja oikea kouristi rutistettua
-hopeavatia, joka oli vääntynyt muodottomaksi möhkäleeksi.
-
-"Hän on juovuksissa niinkuin näette, jalo neito!" sanoi herttua
-hiljaa Inge neidolle, tarjoten hänelle käsivartensa ja seurasi häntä
-viereiseen saliin. -- "Anteeksi, että toimme raa'an matkatoverimme
-mukanamme. Hän on muuten rohkea norjalainen ritari, jaloa sukua,
-mutta tuossa tilassa ei hänen kanssaan tule toimeen. Hän on silloin
-kuin hullu ja kuvittelee olevansa mahtava merirosvo, Vähä-Alfin kreivi
-Tönsberg. Silloin täytyy maksaa hänen puheensa samalla mitalla,
-ja uhata häntä kirveellä ja hirsipuulla ennenkuin hän talttuu.
-Juomapöydästä hän ei nouse niin kauvan kuin on tippaakaan kannussa,
-siitä voimme olla varmat. Pian hän on saanut unesta kiinni, silloin hän
-sallii kantaa itsensä laivaan liikkumattomana kuin kivi. Huomenna hän
-taas on maailman sukkelin ritari eikä uneksikaan olleensa tänä iltana
-Tönsbergin kreivi."
-
-"Onpa tuolla väkevällä herralla omituinen heikkous", vastasi Inge
-neito, katsellen herttuaa vakavalla, tutkivalla katseella. "Taisi sekin
-olla seuraus hänen päihtyneestä tilastaan, että hän luuli teidän olevan
-herttuan?"
-
-"Ei, siinä hän oli oikeassa, jalo neito! Minä olen todellakin herttua
-Waldemar, ja vaikka minä en ole teille tervetullut, niin on teidän
-isänne kuitenkin ottanut minut ystävällisesti vastaan vieraanansa. Minä
-pyydän teitä senvuoksi, sekä hänen että itseni tähden, lähettämään
-linnanväen takaisin, että turhalla melulla ette ilmaisisi tätä salaista
-käyntiä. Vaikka minä mielestäni voin puhdistautua kaikista syytöksistä,
-olen minä tällä hetkellä väärinkäsityksen takia vainottu. Teidän isänne
-voisi menettää henkensä, jos minut täällä tunnetaan."
-
-Inge neito horjahti ja kalpeni. Talonmiehet olivat sill'aikaa sulkeneet
-kaikki ulko-ovet, ja muutamat ryntäsivät nyt meluten saliin sisään.
-
-"Takaisin!" sanoi Inge, astuen rauhallisen arvokkaana heidän luokseen.
-"Se oli erehdys. Täällä ei ole mitään vaaraa. Nämä ovat rauhallisia
-matkustajia ja isäni ystäviä. Yksi heistä on juovuksissa ja pelotti
-meidät hurjalla puheellaan. Hän nukkuu jo. Te saatte palata linnan
-käytävään ja pysyä rauhallisina siksi kuin minä kutsun. Mutta kolme
-teistä jää keittiöön!"
-
-Linnanmiehet tottelivat ja poistuivat. Kamarineitoset eivät enää
-tohtineet näyttäytyä, ja Inge jäi yksin herttuan ja hänen drotsinsa
-kanssa.
-
-"Te siis olette herttua Waldemar?" sanoi hän katsellen nuorta, ylpeätä
-herraa rauhallisin, läpitunkevin katsein ja asettuen niin lähelle
-keittiön ovea, että hän voi sen avata minä silmänräpäyksenä tahtoi.
-"Teidän humaltunut toverinne tuolla sisällä on varmasti maan julkinen
-vihollinen, kuuluisa norjalainen merirosvo ja murhapolttaja. Teidän
-tallirenkinne on myöskin ryöväri, ja sellaisessa seurassa te uskallatte
-vierailla kuninkaallisessa linnassa? Te olette pettänyt minun isäni,
-hänen henkensä on ehkä vaarassa. Tiedätte itse paremmin kuin minä missä
-hän viipyy. Vainoojat, joista te puhuitte, ovat ehkä täällä talossa.
-Kaikki on minulle hirvittävä arvoitus. Mutta yksi asia on minulle
-selvä: Tällä hetkellä on teidän vapautenne minun käsissäni!"
-
-Herttua säpsähti ja katseli kookasta, vakavaa tyttöä hämmästyneenä, ja
-ritari Abilgaard katseli levottomana ympärilleen, tehden ehdottoman
-liikkeen ovelle päin.
-
-"Ovet ovat lukitut", jatkoi Inge neito, "yhdellä viittauksella minä
-saan ne teille aukenemaan. Jos te lupaatte minulle pyhästi vannoen,
-herttua Waldemar, että te tästä hetkestä alkaen ette ryhdy mihinkään
-laittomuuteen maata ja valtakuntaa vastaan, niin en minä estä teitä
-lähtemästä linnasta. Mutta, jos te ette voi ettekä tahdo luvata sitä
-minulle, niin kutsun minä heti paikalla linnanmiehet vangitsemaan
-teidät ja tämän tyhmänylpeän merirosvo-toverinne."
-
-Herttua ja ritari Abilgaard katsoivat mitä suurimmalla hämmästyksellä
-toisiinsa. He näyttivät silmänräpäyksen ajan epäröivän.
-
-"Hyvä on!" sanoi senjälkeen herttua kohteliaalla ja kevyellä
-hovitavallaan. "Me voimme kaikella kunnialla mukautua naisoikkujen
-mukaan." Mutta katsellessaan Inge neidon kauniita, vakavia kasvoja ja
-ankaraa ilmettä, muutti hän äkkiä puhetapansa. "Minä lupaan teille,
-jalo neito!" jatkoi hän vakavana, "etten minä ota askeltakaan, josta
-en voisi vastata Tanskan kansalle laillisilla ja oikeudenmukaisilla
-maakäräjillä, ja teillä ei ole oikeutta eikä valtaa olla täällä
-valtijattarenamme muuta kuin minkä vapaaehtoisesti suomme kauneutenne
-ja isänmaallisen mielenne takia. Jos ette tahdo saattaa isäänne varmaan
-hengenvaaraan, niin annatte linnan olla avoinna, ettekä ilmoita
-kenellekään ihmiselle ketä vieraita täällä on ollut."
-
-Inge neito vaikeni. Hänen levottomassa sydämessään riehui ankara
-taistelu. Huojuen kohotti hän toisen käden silmilleen ja viittasi heitä
-toisella kädellä poistumaan. Sitten hän avasi keittiön oven ja käski
-linnanmiesten avata lukitut ulko-ovet.
-
-Heti sen jälkeen avautui eteisen ovi, ja hän näki saman ruman miehen
-seisovan ovella, joka hurjilla, eläimellisillä kasvoillaan oli
-peloittanut häntä hämärissä.
-
-"Tuulee kaakosta, ja me voimme purjehtia!" sanoi mies. "Kaikki on
-selvää."
-
-"Hyvä on!" sanoi herttua. "Me olemme valmiita. Pidä sinä huolta
-herrasta tuolla sisällä! -- Hyvästi, jalo neito!" sanoi hän sen jälkeen
-kauniille ritarineidolle, puhuen lämmöllä ja tosikunnioituksella.
-"Minun täytyy ikäväkseni lukea teidät vihollisteni joukkoon kuuluvaksi,
-mutta tätä hetkeä en koskaan unohda, enkä minä lakkaa milloinkaan teitä
-kunnioittamasta ja ihailemasta. Jos Tanskassa olisi useimpia teidän
-kaltaisianne naisia, niin ei se tarvitsisi tuskin ensinkään miehiä
-sankarikunnian kukoistuksen kohottajiksi." Nämä mielistelevät sanat
-lausuttuaan vei hän Inge neidon käden huulilleen, kumarsi kohteliaasti
-ja poistui nopeasti ovesta drotsinsa kanssa.
-
-Kookas, kömpelö tallirenki oli sillävälin herttuan käskystä astunut
-ruokasaliin, jossa hän ensin nopeasti tyhjenteli sen mitä oli jälellä
-viinikannuissa. Sitten hän pisti kaikki hopeapikarit taskuunsa ja
-otti nukkuvan Alfkreivin kädestä hopeamöhkäleen. Kun hän oli tämänkin
-piilottanut hyvänä saaliina, aikoi hän nostaa juopuneen herran
-hartioilleen.
-
-"Ei tarvitse, Niilo!" kuiskasi Alfkreivi. "Minä en ole enää
-juovuksissa, voin hyvästi jo astua, mutta minä olen tehnyt typeryyksiä
-ja tahdon senvuoksi näyttää pähkäjuopuneelta. Tartu minua kainaloon, ja
-purjehtikaamme matkaamme!" Sitten hän alkoi kuin karhu murista jotakin
-kevytmielistä laulua ja kompuroi väkevän pilttuutoverinsa kainalossa
-viereiseen saliin. Siellä seisoi vielä Inge, käsi keittiön oven
-kahvalla.
-
-"Ylpeä makupala, Niilo!" kuiskasi Alfkreivi väkevälle seuralaiselleen.
-"Jos voisimme ottaa hänet mukanamme, niin emmepä jättäisi Själläntia
-ilman hyvää saalista."
-
-"Helppo minun olisi hänet kaapaista", -- kuiskasi Niilo Rauhaton,
-"mutta, jos hän kirkaisee, niin olemme me hukassa. Täällä ovat pian
-koirat kintereillämme."
-
-"No, piru vieköön senkin ylpeän naikkosen. Minä olisin ottanut
-mieluummin sen pienen, ruskeatukkaisen veitikan. Mutta antaa lintujen
-lentää. Hyvästi, ihana neito!" sanoi hän ääneen ja hoiperrellessaan
-Inge neidon ohitse hän suudella maiskahutti sormiaan. "Sanokaa
-terveisiä meidän hyvälle ystävällemme, teidän kunnianarvoisalle
-isällenne! Kiittäkää häntä kauniisti siitä, että hän antaessaan
-nuuskijoille pitkän nenän, salli meidän rauhassa tyhjentää pikarimme!"
-
-Inge neito ei vastannut, hän seisoi kuin kiinninaulittuna kauhusta.
-Mutta niin pian kuin hirvittävät vieraat olivat ulkona ovesta, kiirehti
-hän työntämään salvan ovelle, sitten hän vaipui melkein tiedotonna
-tuolille kovan jännityksen rasittamana. Hän luuli vielä kuulevansa
-askeleita pihalta. Mutta pian oli kaikki hiljaista, ja linnanportti
-lyötiin kiinni, niin että se ontosti kumahti. Tämä ääni herätti hänet
-tainnostilastaan. Hän koetti koota voimiaan ja mietiskellä mitä
-oli tapahtunut. Ajatus hänen isänsä suhteesta näihin hirvittäviin
-vieraisiin painoi äärettömän raskaana hänen sieluaan. Kyynelvirta
-syöksähti äkkiä hänen suurista silmistään, ja hän väänteli käsiään,
-syvässä rajattomassa tuskassaan. "Mutta missä hän on?" huudahti hän
-taas hädissään, "ja missä ovat ne uskolliset miehet, joiden kanssa
-hän poistui?" Häpeämättömän ryövärin jäähyväissanat muistuivat hänen
-mieleensä, ja hän teki pikaisen liikkeen ovea kohti, tietämättä vielä
-mitä olisi tehtävä. Silloin koputettiin kovaa eteisenovelle. Hän
-säpsähti, mutta ei miettinyt kauvempaa, vaan työnsi salvan ovelta.
-Vieras, reipas poika aseenkantajapuvussa astui sisään ja tervehti häntä
-kohteliaasti. Se oli Klaus Skirmen.
-
-"Elkää pelästykö, jalo neiti!" sanoi hän hätäisesti, "mutta minun
-täytyy ilmoittaa teille ellette sitä jo tiedä: -- täällä on ryöväreitä
-linnassa, minun isäntäni ja ne kaksi ritaria, jotka seurasivat häntä,
-sekä linnanpäällysmies itse ovat suljetut itäiseen torniin."
-
-"Ryövärien sulkemat! minun isäni suljettuna torniin!" huudahti Inge
-neito sydämellisellä ilolla, joka oli nuoren aseenkantajan mielestä
-käsittämätöntä. "Tiedätkö varmasti ryövärien sulkeneen heidät sinne?
-Mistä sinä sen tiedät?"
-
-"En minä tiedä kuka heidät on sinne lukinnut", vastasi Skirmen,
-"mutta, jalo neiti, ymmärtäkää minut oikein, he istuvat vangittuina
-linnantornissa. Minä olin rannassa juottamassa meidän hevosiamme;
-silloin kuulin yhden herroista huutavan korkealta, ja minä ratsastin
-veteen tornin luo ääntä seuraten. Minun käskettiin etsiä aivan
-torninikkunan alta vankilanavainta, se oli onneksi pudonnut suurelle
-kivelle, ja tässä se on. Mutta tornin käytävää en ole löytänyt. Pihassa
-huudettiin, että täällä on ryöväreitä, eikä kukaan tahtonut kuunnella
-minua --"
-
-"Anna tänne!" huudahti Inge neito levottomana ja riisti avaimen
-hänen kädestään. "Joudu pian hakemaan lyhty tallista!" Inge kiirehti
-edeltä linnan pihan yli. Skirmen juoksi hakemaan tallista lyhdyn.
-Linnanpihalla oli kova hälinä. Kaikki linnanmiehet olivat liikkeellä
-ja vanha pihavouti tuli levottomana häntä vastaan. "Voi, Jumala meitä
-armahtakoon", valitteli hän. "Senkin jumalattomat roistot! Onko siellä
-tapahtunut mitään onnettomuutta, neiti!"
-
-"Isä on vangittu", vastasi Inge kiireisesti. "Ovathan vieraat poissa.
-Avaa meille itäinen torni!"
-
-"Voi, Jumala meitä armahtakoon!" valitteli taas pihavouti ja kiiruhti
-tornille, "sen tein teidän arvoisan isänne käskystä, päästin ne
-saatanat sekä sisään että ulos, kysymättä heiltä nimeä ja heidän
-asiaansa. Se saatana, joka viimeksi meni ulos, ryösti minun kädestäni
-linnanportin avaimen, ja kumahutti portin kiinni aivan nenäni edessä.
-He olivat varmasti pahimpia rosvoja. Minä näin linnanmuurilta
-heidän nostavan purjeet ja purjehtivan satamasta Skåneen päin, ja
-tässä riehuvassa myrskyssä. Jumala suokoon heidän hukkua purjeineen
-päivineen."
-
-"Minun isäni on suljettu torniin", sanoi Inge neito kärsimättömästi.
-"Avaa torni meille, sanon minä, joutuun!"
-
-"Voi, sen kirotut veijarit! Ovatko he lukinneet telkien taakse
-isäntäni! Jumala suokoon heidän hukkua!" voivotteli vanha linnanvouti
-ja totteli.
-
-"Tuo nyt vasara ja hohtimet ja murra nopeasti auki linnanportti! Joudu!"
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU.'
-
-
-Linnanportti oli nyt auki. Skirmen toi lyhdyn ja kulki Ingen edellä
-ylös tornin kapeita kiertoportaita tämän lyhyemmän ja tavallisemman
-ylöskäytävän kautta. Kun Inge ehti portaitten yläpäähän, kuuli hän
-kovaäänistä puhetta lukitun vankilanoven sisäpuolelta, ja tunsi isänsä
-ja vieraiden herrojen äänet.
-
-"Sen petoksen te saatte maksaa, herra Lave!" -- kuuli hän vihaisen
-äänen sanovan, ja hän tunsi äänestä vieraan pitkäviiksisen herran.
-"Vaikka drotsi Hessel tahtoisikin olla puolustajanne", jatkoi vihainen
-ääni, "niin ei hän kuitenkaan voi pelastaa teidän henkeänne, kun minä
-syytän teitä maankavalluksesta ja todistan sen".
-
-Onneton tytär oli vähällä vajota maahan nuo sanat kuullessaan, jotka
-hänen omat hirvittävät epäilyksensä liiankin varmasti vahvistivat.
-Drotsi Hesselin nimi jännitti myöskin mitä suurimmassa määrin hänen
-huomiotaan, ja avain putosi hänen kädestään. Se vieri muutaman
-porrasaskeleen alemmaksi ja Skirmen haki sen sieltä.
-
-"Meillä ei ole vielä yhtään todistusta niin häpeällisestä rikoksesta",
-kuuli hän nyt sen herran sanovan, joka oli tuntenut hänen äitinsä ja
-joka oli ollut hänestä niin kuninkaallisen näköinen. "Kaikki todistaa
-teitä vastaan, ritari Lave!" jatkoi puolustava ääni. "Mutta Jon ritarin
-sukulaisesta täytyy meidän uskoa hyvää niin kauvan kuin mahdollista.
-Siitä mikä tähän asti on tapahtunut, ei vielä kukaan voi teitä tuomita."
-
-Toivon kipinä välähti noiden sanojen johdosta ylevän tyttären sieluun.
-"Voi, hän on kuitenkin syytön!" huudahti hän ja pisti avaimen, jonka
-Skirmen ojensi hänelle, reikään. Hän avasi oven nopeasti, ja herttaisen
-tytön näkeminen hämmästytti ritareita. Isä oli kuitenkin eniten
-ihmeissään nähdessään hänet.
-
-"Ovatko vieraat herrat vielä täällä?" kysyi hän nopeasti.
-
-"Ei!" vastasi tytär, uskaltamatta tuskin katsoa isänsä kasvoihin, ettei
-niiden ilmeistä lukisi sen rikoksen vahvistusta, jota hän vielä toivoi
-voivansa epäillä.
-
-"Haa, he ovat päässeet karkuun! Kirottua!" huudahti ritari Thorstenson
-jalkaa polkien. "Nyt on meidän sulkemisemme tarkoitus kyllin selvä."
-
-"Tiedättekö ovatko he lähteneet täältä meritse vai maitse jalo neito!"
-kysyi drotsi Pietari. "Voitteko sanoa meille varmuudella, mitä tietä he
-ovat matkustaneet? Teidän sananne ovat minulle takeina siitä, etteivät
-he ole piiloitetut näiden muurien sisäpuolellekaan ovat todellakin
-matkustaneet pois."
-
-Inge neito aikoi vastata, mutta isä tarttui häntä nopeasti käsivarteen.
-"Sinä vaikenet, tyttäreni!" käski hän ankarammalla äänellä kuin mitä
-hän tavallisesti käytti. "Minun vainotut ystäväni eivät ole, niinkuin
-jo kuulitte, enää täällä linnassa", sanoi hän ritareille, ja näytti
-äkkiä saaneen varmuutensa takaisin. "Nyt on teidän asianne edelleen
-ajaa heitä takaa, jos uskotte olevanne siihen oikeutettuja. Minä olen
-velvoitettu antamaan teille sotaväkeä ja hankkimaan teille purjelaivan,
-jos sen vaaditte, mutta en olemaan ilmiantajana ja urkkijana. Siihen
-alennukseen ei teidän myöskään tarvitse pakoittaa minun tytärtäni,
-eikä ainoankaan minun väestäni täällä linnassa tarvitse todistaa tässä
-asiassa, ennenkuin heidät manataan maakäräjille laillisen tuomarinsa
-eteen. Minun ei tarvitse peitellä eikä salata sitä, että olen täällä
-linnassani vastaanottanut kuninkaan oman sukulaisen, Etelä-Jyllannin
-herttua Waldemarin. Minulle ei ole tunnettua, että hän oli tuomion
-kautta julistettu kuninkaan ja isänmaan viholliseksi. Minä en tiedä
-ketä hänen seurassaan oli, eikä se kuulu minulle. Hänen palvelijansa ja
-seuralaisensa olivat minun vieraitani niinkuin hänkin. Minä iloitsen
-siitä, että tämä omituinen sattuma on pelastanut hänet vainon alta,
-jota minä pidän yhtä laittomana kuin itsevaltaisena."
-
-Thorstenson ja Rimordson katselivat ihmeissään ennen niin arkaan
-linnanherraan. Thorstenson kumautti suuttuneena miekkansa kivilattiaan.
-Mutta drotsi Pietari astui rauhallisesti askeleen eteenpäin. "Kruunun
-ja valtakunnan turvallisuus on kysymyksessä!" alkoi hän ankarasti ja
-vakavasti puhua. "Äskeisen tapahtuman voi ajatella sattumaksi, enkä
-minä voi vaatia herra Lave Litleä siitä mihinkään edesvastaukseen.
-Mutta, jos te, jalo neito Litle, tiedätte mihin kavaltajat ja ryövärit
-ovat paenneet, niin vaadin minä, drotsi Pietari Hessel, kuninkaan ja
-isänmaan nimessä teitä ilmoittamaan sen minulle, ettemme väärää tietä
-kulkemalla, saattaisi kuningashuonetta ja isänmaata mitä suurimpaan
-vaaraan."
-
-Ritari Lave kalpeni. Inge neito katseli suurin silmin nuorta, käskevää
-drotsia. Hän näki isänsä hämmentyvän ja hän huomasi hänen tekevän
-salaisen viittauksen, osoittaen kädellään länteen. Mutta Inge oli
-tehnyt päätöksensä.
-
-"Jos te olette drotsi Pietari Hessel", sanoi hän varmalla,
-rauhallisella äänellä, "niin silloin minä myöskin tiedän, että te
-kuninkaan käskyläisenä olette oikeutettu vaatimaan todenperäisen
-todistelun jokaiselta uskolliselta alamaiselta. Vapaana ritarineitona
-minä en tahdo olla ilmiantaja, enkä urkkija, ja vielä vähemmin haluan
-pettää isäni ystäviä ja vieraita. Mutta ne herrat, joista te puhuitte,
-eivät voi olla minun isäni ystäviä. He eivät ole tulleet tänne
-vieraina, vaan ryövärin vaatteissa. He ovat paenneet täältä salmen
-yli Skånen puolelle, pihavoudin kertomuksen mukaan, joka itse on sen
-nähnyt."
-
-"Minä kiitän teitä kuninkaan ja isänmaan nimessä tästä tärkeästä
-tiedonannosta, jalo Inge neito!" sanoi drotsi Pietari, tarttuen
-lämmöllä hänen käteensä. "Vielä vain yksi sana minun itseni tähden,
-teidän isänne ja näiden kelpo miesten läsnäollessa! Minä toivon sen
-ajan vielä tulevan, jolloin te yhtä vähän epäilette drotsi Pietarin
-sydäntä ja elämää, kuin te nyt epäilette hänen uskollisuuttaan
-kuningashuonetta ja isänmaata kohtaan. Minä toivon, ettette työnnä
-luotanne kättä, jonka minä ojennan teille ystävänä, mutta suurin onneni
-ja ylpeyteni olisi, jos kerran voisin sen ojentaa teille rakkaammalla
-nimityksellä!"
-
-"Se hetki ei ole koskaan tuleva, ei ainakaan niin kauvan kuin minun
-silmäni ovat auki!" huudahti ritari Lave katkeroituneena ja eroitti
-heidän kätensä toisistaan. "Vaikene, ja mene omaan huoneeseesi,
-tyttäreni, minä käsken sen!"
-
-Inge neito heitti vielä kerran sydämellistä kunnioitusta osoittavan
-silmäyksen ennen halveksittuun ja vihattuun lapsuudensulhaseensa.
-Hän kumarti hiljaa ja rauhallisena drotsi Pietarille ja hänen
-ystävilleen ja poistui. Skirmen kulki hänen edellään, lyhtyä näyttäen
-alas portaita ja linnan pihan yli. Kun hän palasi, astuivat hänen
-herransa ja molemmat ritarit jo ulos linnanportista. Skirmen kiiruhti
-taluttamaan hevoset tallista ja seurasi isäntäänsä. Hän tapasi heidät
-kaikki aivan linnan vieressä olevalta laivasillalta, jossa ritari Lave
-käski lauttamiesten viivyttelemättä viedä nämä herrat Helsingborgiin
-nopeimmalla purjelaivalla. Kolmekymmentä miestä linnan varusväkeä
-seisoi asestettuna laivasillalla, vastaanottaen linnanherran käskyn
-seurata ja totella vieraita herroja. Senjälkeen ritari Lave sanoi
-lyhyesti ja kylmästi hyvästin drotsi Pietarille ja herra Rimordsonille.
-Ritari Thorstensonille hän ojensi vaieten hansikkaansa, ja astui sitten
-lyhyvin ja levottomin askelin takaisin linnaan. Thorstenson heitti
-ylenkatseellisesti hansikkaan hänen jälkeensä ja kiiruhti laivaan.
-
-Silmänräpäyksessä olivat kaikki kolme ritaria ja heidän asestettu
-joukkonsa laivassa. Skirmen huolehti hevosista. Oli voimakas
-laitatuuli. Drotsi Pietari istuutui itse peräsimeen, hän nostatti
-kaikki purjeet, ja huimaavaa vauhtia kiiti laiva pitkin myrskyävää
-salmea.
-
-Oli pilkkosen pimeä yö, muutama tähti vain näkyi taivaalla. Täytyi
-luovia Helsingborgiin päästäkseen. Drotsi Pietari istui hiljaa ja
-äänetönnä peräsimen luona. Thorstenson käveli katkeroituneena edes
-takaisin kannella Rimordsonin kanssa, purkaen vihaansa viekasta
-linnanherraa kohtaan. "Kuka olisi uskonut sen hänestä?" mutisi hän.
-"Minä olen aina pitänyt häntä nahjuksena ja sopimattomana tärkeän
-Flynderborgin linnan päällysmieheksi."
-
-"Elkää puhuko niin kovaa, jalo ritari!" kuiskasi Rimordson, "hänen
-väkensä on laivassa, katsokaa miten he kuiskuttelevat toisilleen! Jos
-he nyt pimeässä ja myrskyssä rupeavat kapinoimaan täällä laivassa, niin
-on retkemme loppu pahempi kuin alku."
-
-"Ensimäisen, joka napisee, lyön minä maahan", mutisi Thorstenson. --
-"Eivät kaikki tanskalaiset miehet sentään ole pettureita."
-
-Skirmen tuli nyt ylös laivanruumasta, lähestyen isäntäänsä, joka istui
-ajatuksiinsa vaipuneena, käsivarsi peräsimellä, vähä väliä katsahtaen
-taakseen suureen, pimeään linnaan, josta nyt loisti vain yksinäinen
-valo linnan eteläisessä päässä olevasta tornihuoneesta. Hän tiesi Inge
-neidon huoneen olleen siellä jo hänen lapsuudessaan, ja siellä he
-lapsina olivat usein leikkineet yhdessä.
-
-"Herra!" sanoi Skirmen, astuen lähemmäksi häntä -- "elkää suuttuko, jos
-häiritsen teitä tärkeissä ajatuksissanne, mutta etteköhän ohjaa liiaksi
-etelän puolelle?"
-
-"Sinä olet oikeassa!" sanoi drotsi Pietari, kääntäessään nopeasti
-peräsimen. "Kas, nyt on suunta oikea. On pimeä, ja täytyy katsoa
-tarkasti, onneksi näkyy vielä valo linnasta. Nyt kerrot minulle
-jotakin! Sinähän saatoit neidon alas tornista. Millä mielellä hän oli?
-Puheliko hän sinun kanssasi?"
-
-"Ei sanaakaan, herra, ennen kuin minä olin laskenut lyhdyn kädestäni ja
-aioin mennä; silloin hän kysyi olinko minä teidän aseenkantajanne."
-
-"Mitä sinä siihen vastasit?" kysyi drotsi kiireisesti.
-
-"Mitä muuta minä olisin vastannut, herra, kuin myöntävästi. Mutta nyt
-te taas ohjaatte liiaksi etelään."
-
-Drotsi Pietari korjasi nopeasti pienen virheen. "Eikö hän puhunut
-mitään minusta?" kysyi hän taas hetken vaiti -- oltuaan.
-
-"Niin, totta tosiaan, hän pudotti punaisen hiusnauhansa astuessaan
-ovelle, minä nostin sen ja ojensin sen hänelle. Etten seisoisi kuin
-pöllö, joka ei osaa mitään sanoa, huomautin minä, että hän kantoi
-kuningattaren väriä, niinkuin minun herrani drotsi, ja minä huomasin
-hänen säpsähtävän sen kuullessaan. Minä taisin vähän ylvästellä siitä,
-sillä onhan se kunnia, josta ei kuka ritari hyvänsä voi kehua."
-
-"Typerää, kirottua kerskailua!" huudahti drotsi Pietari tavattoman
-kiivaasti. "Sitäpaitsi se ei ole totta; minä en enää kanna
-kuningattaren värejä."
-
-"Sitä minä en tiennyt, ankara herra! Kannoittehan niitä vielä silloin,
-kun Melfarista matkustimme."
-
-"Mutta nyt minä sanon sinulle, etten niitä enää kanna, ja sinun ei
-tarvitse kehuessasi sanoa muuta kuin minkä tiedät varmasti todeksi."
-Skirmen vaikeni nolona.
-
-"No, mitä hän siihen typerään kehumiseesi vastasi?" kysyi drotsi
-lempeämmällä äänellä.
-
-"Ei mitään, ankara herra, mutta minusta näytti, että hän tuli hyvin
-liikutetuksi siitä. Mutta elkää suuttuko, ankara herra, nyt ohjaatte
-taas väärään!"
-
-"Enpä toki! -- Anna minun pitää huoli siitä. Liikutetuksi, sanoitko
-niin? Mistä luulet hänen tulleen liikutetuksi? Miten typerästi
-puhutkaan?"
-
-"Katsokaa, hän kääntyi äkisti pois minusta, herra, hän oli sävähtänyt
-aivan punaiseksi ja minusta näytti, että hänen silmänsä olivat
-kyynelissä."
-
-"Turhia, Skirmen, sinä näit väärin. Juokse korjaamaan purjeita!"
-
-Skirmen kiirehti täyttämään herransa käskyä, eikä voinut käsittää
-minkätähden hänen herransa oli niin omituisen hajamielinen ja ärtyinen.
-Mutta nuori drotsi huokasi syvään ja katsahti vielä kerran taakseen
-torninikkunasta loistavaan valoon. Sitä ei enää näkynyt, ja hänestä
-tuntui kuin olisi äsken hänen lapsuudentaivaallaan tuikkava kaunis
-tähti sammunut tuon etäisen valon mukana. Tuuli suhisi voimakkaasti
-purjeissa, ja jo alkoi näkyä valoja Skånen rannikolta. Silloin
-kuului äkkiä hirveätä huutoa laivasta, ja tulisoihdut leimahtelivat
-kilahtelevien miekkojen ja keihäiden keskessä. Drotsi Pietari hypähti
-hämmästyneenä peräsimen luota ja näki kauhukseen ritari Thorstensonin
-ja herra Rimordsonin voimiensa takaa taistelevan Flynderborgin
-kolmenkymmenen sotamiehen kanssa.
-
-Drotsi astui taistelevien joukkoon paljastettu miekkansa kädessä.
-"Rauhoittukaa, kuninkaan nimessä, tai olette kaikki kuoleman omia!" --
-huusi hän äänellä, joka olematta kova, vaikutti ihmeellisellä voimalla
-kapinoiviin. Kaikki pysähtyivät katselemaan häntä. Raivoava ritari
-Thorstensonkin, joka oli haavoittanut yhdenmiehen ja kaatanut toisen,
-voitti suuttumuksensa, jääden rauhallisena seisomaan.
-
-"Puhukaa, mitä on täällä tekeillä?" kysyi drotsi, "täällä minä olen
-ylin tuomari".
-
-"Kapinaa, salavehkeilyä!" huusi Thorstenson, "tuossa makaa yllyttäjä".
-
-"He luulevat meidän omavaltaisesti pakoittaneen linnanpäällysmiehen
-antamaan heidät mukaamme ja uskovat meidän aikovan viedä heidät
-onnettomuuteen", sanoi Rimordson.
-
-Kapinoivat sotamiehet tunkeilivat nyt uhitellen esille, huutaen toinen
-toistaan hurjemmin: "me olemme vapaita tanskalaisia miehiä, -- me emme
-anna kolmen ryövärin nöyryyttää itseämme, -- kyllä me tiedämme, että te
-aioitte murhata linnanherran tornissa. Täällä meidät kuletetaan pois
-kuin teurastuselukat pilkkosen pimeässä, eikä kukaan tiedä mihin" --
-
-"Hiljaa!" huusi drotsi. "Onko teidän joukossanne ketään, joka tuntee
-kuninkaan nimen ja sinetin?"
-
-"On viisas Kristian, hän tuntee, Kristian Fyeniläinen", huusivat miehet.
-
-"Antaa hänen tulla tänne!" käski drotsi Pietari, ottaen esille
-kuninkaallisen käskykirjeen linnanpäällysmiehille -- "tänne soihtu!
-Kuunnelkaa nyt!" Hän luki heille ääneen ja selvästi käskyn, että
-heille oli annettava miehistöä, missä vain tarvittiin, "tuossa näette
-kuninkaan nimen ja sinetin!"
-
-"Se on oikea, toverit!" sanoi korkeasti oppinut Fyeniläinen, ja
-useimmat vaikenivat, kuitenkin kuului vielä joukosta murisevia ääniä.
-
-"Nyt te olette nähneet mustalla valkoisen päällä, mitkä ovat
-oikeutemme, miehet", jatkoi drotsi Pietari ankarasti -- "mutta siitä
-huolimatta olisi teidän pitänyt totella päällysmiehenne käskyä. Nyt
-te olette kaikki minun vankiani, teidänlaisianne miehiä minä en voi
-pitää kuninkaan palveluksessa. Teidän johtajanne on saanut palkkansa.
-Heittäkää hänet mereen kalojen syötäväksi! Itse te heti riisutte
-aseenne!"
-
-Sotamiehet viivyttelivät, ja heidän joukostaan kuului hiljaista murinaa.
-
-"Vieläkö arvelette?" kysyi drotsi. "Tahdotteko tulla tuomituiksi
-maankavaltajina? Heittäkää mereen kapinanyllyttäjän ruumis! Hänen
-tuomionsa on täällä langetettu. Jumala olkoon hänen sielulleen
-armollinen!"
-
-Pari sotamiestä, jotka seisoivat lähinnä drotsia, tarttuivat ääneti
-kaatuneen toverinsa ruumiiseen ja heittivät sen mereen. Loiskahdus
-kuului syvyydestä, ja silmänräpäyksen ajan vallitsi kamala hiljaisuus.
-Ei kukaan pannut vielä pois aseitaan.
-
-"Teidät on erehdyttävästi johdettu harhaan, maamieheni!" sanoi nyt
-drotsi lempeämmin. "Minä puhun teidän puolestanne tällä kertaa. Mutta
-nyt panette hiljaa pois aseenne ja menette alas ruumaan! Totelkaa heti,
-joka vastustaa, se on kuolemaan tuomittu!"
-
-Hämmästyneet sotilaat tottelivat. Silmänräpäyksessä oli heiltä kaikilta
-aseet riisuttu, ja heidät sulettiin orjien kanssa laivanruumaan. Nyt
-palasi drotsi Pietari ääneti ja rauhallisesti takaisin peräsimen luo,
-jota Skirmen hänen viittauksestaan oli ottanut ohjatakseen. Ritari
-Thorstenson ja Rimordson seisoivat miekat paljastettuina vankilahuoneen
-luukun vieressä. Skirmen hoiteli purjeita. Laivalla oli kuoleman
-hiljaista. Myrsky oli asettunut. Päivä alkoi sarastaa skånelaisen
-rannikon takaa. Viimeinen luoviminen oli tehty, ja laiva liukui suoraan
-Helsingborgin satamaa kohti.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
-
-
-Oli vielä varhainen aamuhämärä. Herttua Waldemar ja hänen drotsinsa
-kävelivät edestakaisin Helsingborgin linnan ritarisalin kiiltävällä
-liuskakivilattialla. Penkillä olivat heidän meriveden läpikostuttamat
-matkavaippansa.
-
-"Olipa se aika myrsky!" sanoi ritari Abilgaard käsiään hieroskellen.
-"Oli onni, että Alfkreivi oli mukanamme. Hän toi meidät kuitenkin
-kuivalle kuin mies, vaikka olikin humalassa."
-
-"Raaka, villi merikarhu!" sanoi herttua. "Hän oli vähällä turmella koko
-asiamme. Merellä hän on korvaamaton, mutta minun sivullani ei hän enää
-milloinkaan astu jalkaansa maihin. Olihan hän maalle noustessa selvä ja
-ymmärsi tarkoitukseni."
-
-"Hän ei vastustellut, herttua, ja häntä näkyi suututtavan illalliset
-typeryytensä. Oli hyvä, ettemme riitaantuneet hänen kanssaan! Siinä on
-kuitenkin mies, jota tarvitaan."
-
-"Jäikö uskalias Niilo Rauhaton hänen luokseen? Näinä aikoina on hänkin
-hyvä olemassa etempänä, mutta tänne me emme huoli niitä miehiä. Vain
-heidän kasvonsa voisivat saattaa meidät epäluulon alaisiksi."
-
-"Hyvä herttua, ei ainoatakaan sielua heistä tullut maihin. Minä toistin
-ankarasti teidän käskynne, että heidän heti piti nostaa ankkurin. Minä
-autoin Alfkreivin tavailemaan norjalaisen kuninkaan ja marskin kirjeet,
-ja hän vannoi kahdeksan päivän kuluessa olevansa Tukholman edustalla
-mukanaan kolmekymmentä sotaväen kuljetuslaivaa."
-
-"Hyvä, hyvä!" sanoi herttua miettiväisenä. "Kunhan vain onnellisesti
-pääsisimme skånelaisen rajan yli! Silloin ei olisi mitään hätää ja
-silloin täytyy kaiken onnistua. Kun Maunu kuningas kuulee aikeemme,
-hyväksyy hän sen ja ojentaa meille kätensä. Heidän lapsi-kihlauksensa
-ja muut kurjat keinonsa eivät pelasta heitä! Mutta missä he
-viivyttelevät?"
-
-Päivä alkoi yhä enemmän valeta. Suuren linnansalin ikkunat olivat
-lännenpuolella satamaan päin, ja parvekkeelta he näkivät Tönsbergin
-kreivin merirosvolaivan, jolla he olivat tulleet, kiitävän navakassa
-sivutuulessa ulos satamasta. "Kas, tuolla purjehtii Alfkreivi!"
-sanoi ritari Abilgaard. "Taisipa ottaa kovalle lähteä tanskalaiselta
-rannikolta ilman saalista. Mutta mitä tämä on? Tuolla sillan luona on
-sinipurjeinen laiva. Minä en nähnyt sitä meidän maihin noustessa. Se ei
-ole skånelainen."
-
-"Jumalille kuolema!" huudahti herttua. "Sehän on Örekrogin
-kuninkaallinen jahti. Ei suinkaan meitä ole lähdetty takaa-ajamaan?
-Eihän vain ritari Lave ole pelästyksissään päästänyt irti kirottua
-drotsia? Missä linnanherra viivyttelee? Ilmoitithan sinä hänelle ketä
-me olemme, ja että me kuninkaallisina lähetteinä heti tarvitsemme
-saattoväkeä."
-
-"Kyllä, herra! Eikä näkynyt olevan minkäänlaisia esteitä, heti teidän
-nimenne kuultuaan alkoivat vahdit ja palvelijat kiirehtiä. Linnanherra
-ei ollut vielä noussut, mutta hän aikoi silmänräpäyksen kuluttua olla
-täällä."
-
-"Ei ole aikaa hukuttaa hetkeäkään!" sanoi herttua levottomana. "Jos
-emme heti saa saattojoukkoa, niin matkustamme yksin. Ovathan hevoset
-valmiina?"
-
-"Ne ovat satuloituina linnanportaiden edessä, herra! Mutta kuulkaa, nyt
-he tulevat!"
-
-He kuulivat linnassa levottomasti liikuttavan, asestettua väkeä juoksi
-edestakaisin. Suuren salin itäiseltä sivulta näki linnanpihalle.
-Sieltä he nyt kuulivat melua ja kiirehtivät levottomina ikkunaan.
-"Linnanportti lukitaan, herra!" sanoi ritari Abilgaard. "Katsokaa, piha
-on täynnä sotaväkeä."
-
-"Jumalan nimessä, mitä tämä merkitsee? Onko meidät petetty?" huudahti
-herttua. "Tule. Tyko, täytyyhän täältä päästä ulos, meidän täytyy
-lähteä!"
-
-Salissa oli neljä suurta ovea. Kaksi niistä oli lukossa. He astuivat
-kolmannelle. Se ei ollut lukittu. He avasivat sen nopeasti, mutta
-ulkopuolella seisoi kuusi asestettua miestä, linnan varusväkeä, Tanskan
-vaakuna kypäräpäähineissään.
-
-"Täältä ei kukaan mene ulos!" huusi korskea ääni heitä vastaan. He
-kiirehtivät pelästyneinä neljännelle ovelle, mutta ennen kuin he
-ennättivät sinne, avautui se, ja drotsi Pietari seisoi heidän edessään,
-yhdessä ritari Thorstensonin ja herra Rimordsonin kanssa, mukanaan
-tanskalaiseen ritaripukuun puettu vanhempi herra, linnanpäällysmiehen
-päällikkösauva kädessään. Se oli Helsingborgin linnanherra. Häntä
-seurasi kaksitoista asestettua miestä.
-
-"Kuninkaan nimessä, teidän aseenne, hyvät herrat!" sanoi drotsi Pietari
-rauhallisesti: "te olette meidän vankiamme".
-
-"Mitä? Minkä vuoksi?" huudahti herttua polkaisten jalallaan
-kivilattiaan. "Kuka rohkenee vangita herttua Waldemarin?"
-
-"Minä, drotsi Pietari Hessel ja nämät tanskalaiset ritarit, teidän
-herranne ja kuninkaanne nimessä."
-
-"Minä en tunne teitä. Teillä ei ole minkäänlaista oikeutta vangita?
-jalosyntyistä herttuaa ja vapaata, kuninkaallista läänitysherraa!"
-
-"Silloin ainakin tunnette kuninkaan nimen ja sinetin, korkea-arvoinen
-herra!" vastasi drotsi Pietari, ojentaen hänelle valtakirjansa.
-
-Herttua luki sen, silmät suuttumuksesta säkenöiden. "Se on laiton!"
-huusi hän, "se sotii valtakunnan lakia ja oikeutta vastaan, minua ei
-ole syytetty missään kihlakunnan-käräjissä tai maakuntakäräjissä.
-Minä panen laillisen vastalauseen tätä toimenpidettä vastaan, katsoen
-sen mielivaltaiseksi ja oikeudettomaksi. Te olette minun todistajani,
-linnanpäällysmies, julistaessani tämän valtakirjan kelpaamattomaksi.
-Minä vastaan maan ja kansan edessä siitä että hävitän sen." Tämän
-sanoessaan repäisi hän kuninkaallisen valtakirjan ja heitti sen
-lattialle. "Kuninkaan sukulaisena ja Etelä-Juutinmaan herttuana käsken
-minä nyt teidän", jatkoi hän ruhtinaallisella valtiasäänellä, "heti
-vangitsemaan tämän ylvästelevän herran, joka uskaltaa väärinkäyttää
-kuninkaallista valtaa moiseen laittomaan toimenpiteeseen".
-
-Linnanherra katseli miettiväisenä vuoroin herttuaan, vuoroin drotsi
-Pietariin, ja näytti epäröivän mitä olisi tehtävä. Thorstenson
-helähytti kiukustuneena miekkansa kivilattiaan, ja Rimordson näytti
-aikovan puhua, mutta drotsi Pietari ehti ennen häntä. "Täällä ei
-ole kysymys siitä, onko tämä toimenpide laiton tai ei", alkoi
-drotsi puhua, "ja onko kuninkaalla oikeus vangituttaa tämä korkea
-ruhtinaallinen herra, ennen kuin hänet on syytetty maakunnankäräjillä,
-siitä vastatkoon kuningas itse. Te olette nähnyt minun valtakirjani
-ja kuninkaallisen käskykirjeen, niitä ei voi tehdä tyhjiksi. Niiden
-nojalla minä vaadin teidän viipymättä ja vastustelematta tottelemaan
-kuninkaan tahtoa. Jos te ette tahdo sovinnolla jättää minulle
-aseitanne, hyvät herrat, niin olen pakoitettu käyttämään väkivaltaa."
-
-Drotsi Pietarin rauhallinen ja varma esiintyminen saattoi herttuan
-hämille, ja karkoitti linnanherran viimeisetkin epäilykset. "Tällä
-hetkellä teidän täytyy taipua välttämättömyyden mukaan, jalosukuinen
-herttua!" sanoi vakava herra kohteliaasti ja kumartui itse ottamaan
-kuninkaallisen valtakirjan. "Ehkä kaikki on erehdystä, ja te voitte
-siitä vielä puhdistautua ja nostaa kanteen tätä herraa vastaan jos hän
-on väärinkäyttänyt kuninkaallisen vallan. Tällä hetkellä hän on siihen
-täydellisesti oikeutettu, ja häntä on senvuoksi toteltava."
-
-Herttua puri hammasta ja ojensi drotsi Pietarille miekkansa, katsomatta
-häneen. Ritari Abilgaard seurasi herransa esimerkkiä, ja katkeroituneet
-valtiovangit eivät puhuneet enää sanaakaan. Linnanherran kohteliaasti
-kysyessä halusivatko he minkäänlaisia virvokkeita ennen laivaan menoa,
-puisti herttua suuttuneesti päätään. Hänen aikoessaan lähteä, ympäröi
-taaja sotilasryhmä molemmat tärkeät vangit. Drotsi Pietari ja hänen
-seuralaisensa lausuivat kohteliaasti hyvästi linnanpäällysmiehelle,
-joka antoi drotsille takaisin rikkirevityn valtakirjan ja saattoi
-heidät kaikki laivasillalle. Vielä ennen auringon nousua, purjehti
-drotsi Pietari täysin purjein tärkeiden vankiensa kanssa Själlandia
-kohti. Flynderborgin kapinalliset sotamiehet olivat jätetyt
-Helsingborgin linnanherran huostaan, joka toisella laivalla toimitti
-heidät sidottuina Örekrogiin. Siinä Klaus Skirmenille oli ollut
-kyllin tekemistä. Hän katseli nyt isäntäänsä ylpeillen ilosta, mutta
-piti kuitenkin varansa, ettei ylimielisellä ilmeellä loukkaisi
-vangittuja herroja. Kun ritari Thorstenson ja herra Rimordson hetken
-seisoivat yksin drotsi Pietarin kanssa peräsimen luona, puristivat he
-luottamuksella hänen kättään ja kiittivät hänen onneaan.
-
-"Mutta harmillista on kuitenkin olla teidän kanssanne vaarallisilla
-seikkailuilla!" mutisi Thorstenson: "ennenkuin minä olen tilaisuudessa
-kunnolla käyttämään hyvää miekkaani, olette te miekka huotrassa parilla
-sanalla ehtinyt toimittaa paljon enemmän".
-
-"Teidän hyvä miekkanne taitaa olla meille liiankin pian tarpeen",
-vastasi drotsi Pietari, hillityllä äänellä. "Se uhkayritys, johon
-olemme ojentaneet kätemme, taitaa olla suurempi kuin uskotaan."
-
-Totiset ritarit eivät puhuneet sen enempää keskenään. Heidän
-ruhtinaallinen valtiovankinsa ei kunnioittanut heitä sanallakaan.
-Salaten katkeruutensa hän taipui kohtaloonsa. Vankeustoverinsa kanssa
-hän käveli edestakaisin laivankannella, sen näköisenä, kuin hän olisi
-isäntänä laivassa, lopulta näyttäen välinpitämättömältä ja iloiselta.
-Mutta drotsi Pietari huomasi hänen katseessaan kostonhimoisen
-toivon ilmeen, joka saattoi hänen mielensä hyvin vakavaksi ja
-huolestuneeksi. Istuessaan peräsimen luona, näki valpas drotsi taas
-Flynderborgin synkät tornit. Hän heitti surumielisen silmäyksen pieneen
-torninikkunaan, josta hän yöllä oli nähnyt valon tuikkavan. Ikkuna
-oli sulettu ja näytti olevan sisäpuolelta peitetty tummalla verholla.
-Koko mahtava linna, johon hän ei tällä kertaa halunnut poiketa, lepäsi
-puoleksi sumuun verhoutuneena rauhallisena kevätaamuna, näyttäen
-hänestä yhtä synkältä ja salaperäiseltä kuin oma tulevaisuutensa ja
-onnettoman isänmaansa kohtalo.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Pian oli tunnettua koko maassa, että herttua Waldemar ja hänen
-drotsinsa olivat viedyt vangittuina Sjöborgin linnaan. Tämä kuninkaan
-ja hänen toimeliaiden miestensä uskalias askel oli hämmästyttänyt
-tyytymättömiä aatelisherroja, ja nyt näytti siltä kuin uskaliaimmatkin
-läänitysherrat olisivat kadottaneet rohkeutensa niskoitella
-kuningasvaltaa vasten eivätkä enää ajatelleet kapinoida valtakunta;
-ja kruunua vastaan. Suuri joukko Tanskan mahtavinta aatelia, sekä
-monta vierasta ruhtinasta koettivat saada sovitetuksi tätä kuninkaan
-ja herttuan välistä vaarallista riitaisuutta, koettaen saada nuoren,
-harhaanjohdetun herttuan vapautetuksi vankilasta, mutta toinen kuukausi
-toisen perästä kului ilman sanottavaa muutosta. Kuten tavallisesti
-matkusteli kuningas kesän aikana ympäri maata ja vietti talven
-Riibenlinnassa. Drotsi Pietarin sanottiin taas olevan hyvin suosiossa,
-ja niihin ehtoihin herttuan vapauttamisesta, jotka drotsi ja vanha,
-ankara ritari Jon katsoivat tarpeellisiksi turvatakseen kruunua,
-epäiltiin täydellä syyllä nuoren, rohkean herttuan tahtovan alistua,
-niin kauan kuin hän voi luottaa mahtaviin liittolaisiinsa sekä omassa
-maassa, että sen ulkopuolella.
-
-Oli viimeisiä päiviä marraskuussa, vuonna 1286. Vangittu herttua ja
-hänen ritarillinen vankeustoverinsa drotsi Tyko Abilgaard, istuivat
-iltapäivällä vastatusten sakkipöydän ääressä Sjöborgin linnan pimeässä
-tornikamarissa, jossa he näin olivat viettäneet kolme kaunista
-kesäkuukautta, ja enemmän kuin kuusi pitkää syys- ja talvikuukautta.
-Heitä vartioitiin ankarasti, mutta ilman kovuutta, ja kaikella sillä
-kunnioituksella ja huomaavaisuudella, jota näin ylhäiset ja tärkeät
-valtiovangit voivat vaatia. Heiltä ei puuttunut yhtään niistä tarpeista
-ja pikkumukavuuksista, joita näin syrjäisellä paikalla voitiin hankkia,
-ja joka voitiin suoda heille tarvitsematta pelätä heidän pääsevän
-pakoon tai ylläpitämään yhteyttä ystäviensä ja liittolaistensa kanssa.
-Molemmilla vangituilla herroilla oli oma huoneensa, mutta heitä ei
-ollut kielletty olemasta yhdessä, ja heidän huoneittensa välillä
-oli ovi, jonka he itse saivat avata ja sulkea. Pienet tornikamarit
-pidettiin niin puhtaina, ilmavina ja lämpiminä kuin vangit itse
-halusivat. Huoneisiin oli varustettu heidän mukavuudekseen kaikenlaisia
-talouskapineita ja sitä paitsi useita erilaisia lautapelejä ja muutamia
-käsinkirjoitettuja aikakirjoja. Siellä oli vielä pari hartauskirjaa
-sekä kannel, harppu ja monta muuta sellaista esinettä, joka voisi
-helpoittaa heidän vankeuttaan ja lyhentää heidän aikaansa. Mutta valo
-ja kirjoitusvehkeet olivat heiltä kielletyt, eivätkä he nähneet muuta
-ihmistä kuin kuuron tornivahdin, joka ei milloinkaan puhunut sanaakaan
-heitä palvellessaan, ja ankaran linnanvoudin Paul Hviten itsensä. Hän
-kävi heitä tervehtimässä joka päivä epämäärätyillä ajoilla, ja sinä
-tuntina, jolloin he joka päivä saivat kävellä linnanpihalla raittiissa
-ulkoilmassa, ei hän koskaan väistynyt heidän vierestään. Joka päivä
-tuotiin heille hyvinvalmistettu ruoka hopeavadeilla, ja kunkin vuoden
-ajan parhaat hedelmät koristivat aina heidän yksinäistä pöytäänsä.
-Heidän viinikannunsa kahvaan oli usein pistetty tuore kukkavihko
-ankarimpinakin talvikuukausina, mutta he eivät olleet saaneet selville
-kuka heille osoitti tämän ystävällisen huomaavaisuuden.
-
-Saadakseen yksitoikkoiseen elämäänsä jonkinlaista vaihdosta, olivat
-he vuoroon vieraina toistensa luona, ja tänään oli Tyko Abilgaard
-isäntänä. Päivällispöytä oli korjattu pois, mutta viinikannu ja
-hopeapikarit olivat vielä pöydällä.
-
-"No, joutuin, jalo vieraani!" sanoi kohtelias ritari. "Jos te olette
-väsynyt saamaan minut matiksi, niin antaa typerien nappuloiden seisoa,
-ja juokaamme mieluummin pikari yhdessä! Viini on erinomaista. Kunhan
-meillä vain olisi kaksi somaa neitosta täällä seuranamme, niin ei
-meidän vankeutemme olisi minusta niinkään suuri onnettomuus. Kuka
-tietää, mitkä somat kätöset lähettävät meille alituiseen noita ihania
-kukkasia, ehkä toinen meistä on löytänyt omansa täältä linnan somien
-neitosten ja tyttöjen parista?"
-
-"Sinulla on onnellinen luonne, Tyko", vastasi herttua, "mutta minä
-en sitä kadehdi sinulta. Minun luullakseni sinä olisit onnellinen
-vaikka itse helvetissä, kun sieltä vain ei puuttuisi viini eikä
-kevytmieliset naiset. Oli kuitenkin aika, Tyko, jolloin sinä otit osaa
-ylpeihin unelmiini", sanoi hän oltuaan hetken aikaa syviin mietteisiin
-vaipuneena ja heitti sakkinappulat luotaan. "Kevytmielisempienkin
-kujeittemme aikana sinä et unohtanut olevasi vääryyttä kärsineen
-ruhtinaan ystävä, joka tahtoi toimia hänen kanssaan suurimman päämäärän
-edestä mitä mies voi toivoa. Sinä olit vihitty elämäni suureen
-salaisuuteen: sinä kohotit pääsi uljaasti minun kanssani joukkojen yli,
-ylenkatsoen nukkeja, joiden kanssa me leikimme, aina silloin ajatellen
-mitä sinäkin voisit toimittaa, jos herttua Waldemar kerran kantaisi
-esi-isänsä voittokruunua."
-
-"Elkää luulko, jalo herra, minun vielä sitä unohtaneen!" vastasi
-ritari. "Mutta eihän tässä auta ruveta kalpeana ja laihana suremaan
-paksujen muurien sisällä, kun me emme kuitenkaan pääse askeltakaan
-lähemmäksi päämaaliamme."
-
-"Jättiläisaskeleita voimme täällä ottaa, Tyko! Minä olen ehkä
-tässä ahtaassa huoneessa jo astunut tärkeämmän askeleen, kuin
-vapaana ollessani keskellä meluavaa ja ilvehtivää hovimaailmaa. Lue
-aikakirjoista suurimmista miehistä, ja sinä saat nähdä mitenkä he
-hautautuivat erämaihin ja yksinäisiin luoliin, koetellakseen salassa
-itseään ja voimiaan, ennenkuin he ryhtyivät tekoon, joka hämmästyttäisi
-tulevia sukupolvia, ja jota muistettaisiin vuosisatojen läpi! Kun sinä
-olet nukkunut ja uneksinut huveista ja kauniista tytöistä -- olen minä
-valvonut monta yötä tuolla luolassani. Ajatusten suuri, valtava maailma
-avautui vankilassani eteeni, menneitten aikojen suurten henkien ollessa
-lähelläni."
-
-"Herra varjelkoon meitä, jalo herra, onko teistä tullut henkiennäkijä!
-Eipä ole senvuoksi ihme, että olette laihtunut ja käynyt kalpeaksi.
-Sellaiset yönvalvomiset ja moiset mietiskelyt murtavat teidän
-terveytenne, viemättä teitä kuitenkaan askeltakaan edemmäksi. Mitä
-olette sitten harkinnut? Mitkä ovat niitten vaarallisten ponnistustenne
-tulokset? Te olette tullut yhtä totiseksi ja juhlalliseksi kuin
-paastonnut munkki, minä tuskin enää tunnen teitä."
-
-"Mutta sinä ja maailma saatte oppia tuntemaan minut!" sanoi herttua,
-"nyt vasta minä tunnen itseni, ja nyt minä tiedän, että olin
-ennen kevytmielinen narri. Minä olin poikamainen, uhkamielinen ja
-raukkamainen, tahtoessani vetäytyä pois itsevaltiaan holhouksesta
-ja riidellessäni mahtavan sortajani kanssa mitättömistä saarista ja
-surkeista rahaoikeuksista, silloin kun tavottelin hänen kruunuansa.
-Minä olin typerä, mahdottoman typerä, antaessani sinun ja noiden muiden
-ajattelemattomien herrojen houkutella minut vaatimaan itselleni maata
-ja valtakuntaa, ennen kuin olin varma siitä olinko kansan henkinen
-valtias."
-
-"Minä en ymmärrä teitä, jalo herra! Ettehän toki ole ruvennut
-haaveilemaan henkisestä herruudesta, jätetään se pappien ja paavin
-haltuun. Mutta te olette oikeassa: voidaksenne lyödä valtikat tyrannin
-kädestä, jota mahtavat, soaistut orjat vartioivat, siihen tarvitsette
-sotapäällikkösauvan ja armeijan. Oli epäilemättä erehdys, että
-liian aikaisin ilmaisitte, mitä kilvessänne kannoitte, antaen siten
-vastustajillenne aseet käteen teitä vastaan, ennen kuin itse olitte
-kyllin varustettu."
-
-"Se oli pienin virheeni, Tyko, ja sen olen kyllä sovittanut näiden
-vankilamuurien sisällä. Minun suurin erehdykseni oli kun kuvailin
-voivani hallita kansaa, joka ei vapaaehtoisesti valinnut ja tunnustanut
-minua hallitsijakseen, ja että kruunu voitettiin niin kuin valloitetaan
-linna tai kappale maata hurjalla uhkarohkeudella ja vieraiden
-sotajoukkojen avulla. Minä en tahdo pyrkiä tämän kansan hallitsijaksi
-ennen kuin olen voittanut puolelleni sen sydämet."
-
-"Ne ovat haaveiluja, liiallisten yövalvomisien ja liikkumisen puutteen
-seurauksia. Mitä te luulette suuren, typerän kansanjoukon välittävän
-hallitsijansa sisällisestä olennosta? Joukot tottelevat vain sitä,
-jolla on valta ja voima. Sitä hallitsijaa, jolla on suurimmat
-sotajoukot, ja joka kykenee heiluttamaan pisintä miekkaa kansojen
-ylitse, he kutsuvat mieluimmin kuninkaakseen ja sydämellisesti
-rakastetuksi isäkseen, kun hän ei vain määrää heille korkeampia veroja
-kuin edeltäjänsä, ja jotakuinkin seuraa maansa oikeutta ja lakia."
-
-"Ei, ei, Tyko!" alkoi kalpea, totinen herttua taas kiivaasti puhua.
-"Ennakkoluulot ja ylenkatse kansan elämää ja kansanhenkeä vastaan
-ovat johtaneet harhaan maailman suurimmatkin hallitsijasielut.
-Sellainen vain ulkopuolinen herraus, jolla ei ole juuriansa kansan
-syvimmissä sydänsyissä: ja joka ei liity suuriin kansallismuistoihin
-ja sankarinimiin, on huono ja hylättävä, vaikka se ulottuisi yli
-koko maailman: se on valtaistuin, joka on rakennettu ylpeyden ja
-turhamaisuuden utupilvien ilmaan. Tuulenpuuska voi pyyhkäistä sen pois,
-ja ensimäinen vapaa, valtavampi henki, joka kohoaa näin sorretusta
-ja raa'asta ruumiillisen voiman hallitsemasta kansasta, on kyllin
-voimakas kumoamaan sellaisen varjokuninkaan ja kaikki hänen sieluttomat
-joukkonsa."
-
-"Te hämmästytätte minua, jalo herra. Mistä olette saanut kaiken
-tämän uuden viisauden. Luulenpa melkein teidän nähneen näkyjä
-viisaudenluolassanne ja seurustelleen siellä henkien ja muiden
-hullutusten kanssa."
-
-"Tule niin näytän sinulle minun henkeni!" sanoi herttua nousten. "Minä
-näytän sinulle, että minä en ole ensimäinen, joka näiden muurien
-sisäpuolella on ajatellut vakavasti kansan ja hallitsijan välisistä
-suhteista!"
-
-"Kyllä Sjöborgissa ennenkin on ollut tärkeitä valtiomiehiä", sanoi
-ritari, "mutta minä epäilen kuitenkin kenelläkään heistä olleen teidän
-uusia, omituisia mielipiteitänne. Huomattavin niistä, jotka ovat olleet
-suljetut tähän valtiovankilaan, oli raivoava piispa Waldemar, hän
-halusi Knut IV:nen ja Waldemar Seierin kruunua uhaten heidän henkeänsä
-ja vietti elämänsä loppuosan mielipuolena pyhimyksenä Leckumin
-luostarissa."
-
-"Mahdollisesti hän lopulta tuli mielipuoleksi", vastasi herttua,
-"mutta se mikä tekee toiset hulluiksi, saattaa toiset viisaiksi. Sinä
-olet arvannut oikein, Tyko! Minä olen saanut makuuhuoneekseni sen
-vankilakammion, jossa tuo onneton kuningassukuinen ja ylväsmielinen
-piispa istui kahlehdittuna hirteen, purkaen vihansa kirouksiin
-maailmaa ja ihmisiä kohtaan. Mutta, että hänelläkin on ollut valoisat
-hetkensä, ja on monta kertaa nähnyt selvemmin maailman ja sen sokeat
-hallitsijat kuin ehkä kukaan olisi aavistanut siitä minä näytän sinulle
-muistomerkkejä, joita ei ehkä ainoakaan ihmissilmä ennen minua ole
-nähnyt."
-
-He olivat astuneet herttuan ahtaaseen vankilahuoneeseen, joka oli
-linnanpihan puolella, sen pieni ristikko-ikkuna oli kahdeksan kyynärää
-maasta. Täällä oli vielä raskas, ruostuneella rautarenkaalla ja
-rautaketjulla varustettu hirsi, joka oli kiinnitetty kiviseinään.
-Hänen vieressä oli iso, lattiasta irroitettu kivi, jolla luultavasti
-oli suljettu ovi sisältäpäin. Linnanvouti olisi tahtonut poistaa
-nämä entisen vankila-asukkaan surulliset muistot, mutta herttua oli
-erityisesti pyytänyt jättämään ne, kuultuaan ketä kuuluisaa sukulaista
-ne muistuttaisivat hänelle. Likaisilla seinillä näki monenlaisia
-viivoja, jotka muistuttivat riimukirjoituksia ja itämaalaisia
-merkkikirjaimia. Herttua viittasi niihin, mutta alkoi hämärtää, eikä
-ollut mahdollista eroittaa selvästi kirjoitusmerkkejä, sitäpaitsi
-näytti merkkien selitykseen tarvittavan oppineisuuttta, jota ei ritari
-Abilgaardilla eikä hänen ruhtinaallisella herrallaan ollut.
-
-"Jos tämä on se viisauskirja, jota olette lukenut öisin, jalo herra",
-sanoi nuori, iloinen ritari, "niin silloin olette äkkiä tullut
-kovin oppineeksi ja olette lainannut silmät niiltä ystävällisiltä
-pöllöiltä ja kissoilta, jotka vähän väliä pujahtavat ristikko-ikkunan
-kautta luoksenne velvollisuus-vierailuille. Tässä komerossa te ette
-edes keskipäivällä voi eroittaa A:ta U:sta, vaikka olisitte kuinka
-tarkkanäköinen."
-
-"Sinä olet arvannut oikeimmin kuin luuletkaan. Tyko! Viisauden lintu
-itse tulisilmillään on ollut lyhtynä eksytykseni tiellä." Tämän
-sanoessaan herttua avasi kirstun, jossa hän tavallisesti säilytti
-jalkineitaan. "Katso tätä", sanoi hän ottaen esille suuren, kesyn
-kultahöyhenisen tornipöllön, jolla oli tavattoman loistavat silmät.
-
-"Hyi, herra!" sanoi ritari hypähtäen taapäin, "sehän on tuo inhottava
-kiljukurkku, jota kutsutaan ruumispöllöksi, mitä te sillä teette? Sitä
-ei kannata pitää vieraanaan, ja pahus siihen koskekoon! Ettekö te ole
-kuullut, että siitä talosta, jonka katolle se istuutuu, kuolee pian
-joku?"
-
-"Minun puolestani tulkoon vaikka rutto Sjöborgiin, kun me vain olemme
-päässeet pois täältä!" sanoi herttua. "Mutta minä olen nyt hyvä
-ystävä ruumispöllön kanssa niinkuin näet. Eräänä yönä, maatessani
-valveilla levottomien ajatusten painostamana, minä näin noiden silmien
-kiiluvina katselevan muurin laidalta minuun päin. Minä pelästyin, ja
-minusta tuntui niinkuin tuona hiljaisena, salaperäisenä yönä perkele
-seisoisi tuijottaen minun sieluuni tulisilmillään. Mutta lähestyessäni
-ottamaan kiinni kutsumatonta yövierastani käänsi se kiiluvat silmänsä
-kiviseinään päin. Samassa pilkisti heikko kuunsäde sisään, liekö
-sitten linnunsilmät tai kuunvalo valaisseet seinän, sitä en tiedä,
-mutta minä huomasin hämärän kirjoituksen, jota en kuitenkaan voinut
-lukea. Minä panin tarkasti mieleeni paikan, pistin vankini tuonne
-kirstuun ja nukahdin. Mutta aikaisin seuraavana aamuna tutkin seinää ja
-kirjoitusta. Aamuauringon paistaessa tänne sisään voi sen hetken aikaa
-nähdä. Se on latinaa, ja minulla on ollut aika työ sitä lukiessani
-ja selvitellessäni. Muistathan sinä, ettemme päässeet kovinkaan
-pitkälle luvuissamme hurskaan munkin johdolla, jonka piti tehdä meidät
-oppineiksi."
-
-"Miten paljon viisastuitte niistä harakanvarpaista, jalosukuinen
-herra!" -- kysyi Tyko. "Mutta heittäkää toki tuo inhottava ruumispöllö
-ulos ikkunasta! Sehän tuijottaa meihin niinkuin se tahtoisi hakata
-silmät päästämme sen viisauden tähden, jonka se on opettanut teille."
-
-"Ei, tämä viisas lintu on tästä lähin minun pilttuutoverini sekä
-onnessa, että onnettomuudessa!" sanoi herttua, taputtaessaan
-ystävällisesti lintua, ja laski sen takaisin kirstuun. "Jos se tahtoo
-kuolemaa ennustaa, niin tehköön sen meidän vihollisillemme!"
-
-"Mutta mitä sitten luitte sieltä, herra?" kysyi ritari Abilgaard
-kiihkeästi.
-
-"Minä luin monta hirvittävää sanaa, joita en tahdo mainita, ne ovat
-monta kertaa saaneet hiukset nousemaan minun päässäni. Mutta yksi sana
-on siellä, joka on sanonut minulle minkä vuoksi minä olen tullut tänne
-ja mitä minulle on tehtävää täällä ihmeellisessä maailmassa. Sinä, joka
-uneksit valtaistuimesta ja havahduit kahleissa, seisoo siellä, tartu
-siihen valtikkaan, joka henkiä hallitsee, ja sinun kruunusi loistaa
-kuin aurinko!"
-
-"Se on pyhimyssädekehä, joka jo kummitteli täällä hullun piispan
-aivoissa", sanoi ritari Abilgaard, "tai sitten mietiskeli hän loihtuja
-ja salaisia henkienmanaamisia. Elkää vain tekin tulko hulluksi, jalo
-herra, ettehän vain saa sitä päähänpistoa, että tahtoisitte päästä
-pyhimykseksi! Tohdinpa vannoa, että siinä me kumpikaan emme pääse
-kovinkaan pitkälle tässä maailmassa!"
-
-"Minä en ymmärrä hänen sanojansa niin", vastasi herttua ja hänen
-silmänsä loistivat. -- "Minä selitän hänen sanansa maailmalliseen
-tapaan, ja sellaisina ne eivät ole hulluutta, vaan syvää ja
-totista vallitsijaviisautta. Minä en luovu suuresta, rohkeasta
-elämänsuunnitelmastani, minä en luovu siitä niin kauan kuin pisarakaan
-Waldemar Seierin verta virtaa suonissani. Mitenkä! Siinä vain on
-kysymys. Minä en hae enää apua ja voimia vierailta ruhtinailta
-ja sotajoukoilta, enkä minä enää luota kapinallisten alamaisten
-kunniattomaan salaliittoon. He voivat yhtähyvin rikkoa uskollisuutensa
-minua vastaan kuin minun edeltäjiäni vastaan. Minä en tahdo estää
-enkä vastustaa aijetta, joka voi olla minulle eduksi, mutta minä olen
-oppinut ylenkatsomaan sitä. Se käsi, joka vapisematta tahtoo kantaa
-valtikkaa, olkoon puhdas sukulaisverestä. Se otsa, jota kruunu ei
-polta, elköön kantako salaista kaininmerkkiä koristustensa alla --"
-
-"Siinäpä sitä ollaan!" keskeytti hänet Tyko. "Tehän tahdoitte olla
-pyhimys! Hyvä on! Mutta ei pidä mennä liiallisuuksiin, armollinen
-herra! Pitäähän teidän kuitenkin olla selvillä siitä mitä on tekeillä,
-ja mitä te jo tiedätte -- --"
-
-"Minä en tahdo tietää mistään, josta joskus saisin hävetä Europan
-ritarien ja ruhtinaitten edessä!" huudahti herttua -- "ja sen minkä
-minä jo tiedän, Tyko, sen minä tahdon unohtaa ja haudata sieluni
-syvimpään sopukkaan turhana unelmana. Minä en tahdo kantaa kruunuani
-niinkuin onneton, soaistu iso-isäni kantoi, saadakseni itse lyhyen
-loistokauden jälkeen surmani suuttuneelta kansaltani. Jos petturit
-tahtovat tehdä työtä minun puolestani, niin tehkööt, mutta minä en
-nostata myrskyä. Nyt on vain tarpeen voittaa aikaa ja luottamusta.
-Minä tahdon luopua Alsista, jopa herttuakruunustanikin! -- Enempää
-ei kai voitane vaatia minun vapaudestani. Horjuva valtaistuin kaatuu
-kuitenkin ilman minuakin. Mutta sitä ei kohota kukaan muu kuin
-yksi Waldemareista. Minä tahdon näyttää kansalle, etten minä kanna
-Waldemar-nimeä turhaan, ja että minä voin voittaa itseni. Vääryyttä
-kestämällä minä voitan sekä sydämet että linnat. Ensiksi minä tahdon
-tarttua siihen näkymättömään valtikkaan, joka pakoittaa henkiä, ja jos
-sitten asioitten onnellisiksi kääntyessä kruunu ojennetaan minulle,
--- niin silloin se ei ole haaveilijan-kruunu eikä myöskään mikään
-pyhimyskruunu. Mutta sitten se pysyykin lujasti näillä kiharoilla ja
-loistaa kirkkaana vuosisatojen halki niinkuin suurien Waldemarien."
-
-"No niin, minä alan ymmärtää teitä, armollinen herra!" -- sanoi ritari
-Abilgaard. "Se myrsky, joka kaataa mädänneen rungon, voi myöskin
-pyyhkäistä mukanaan oksat ja taimet, arvelette te, teidän tarvitsematta
-siltä puhaltaa keuhkojanne puhki. Minäkin alan tulla selvänäköiseksi
-ja tunnen jo kunnioitusta tuolla kirstussa makaavaa hyvää ystäväänne
-kohtaan. Tulkaa, jalo herra! Tämän jalon päätöksen kunnaksi me juomme
-Bragepikarin, vanhojen pakanallisten esi-isiemme tapaan. Eläköön
-viisaudenlintunne, minun jalo herrani ja ruhtinaani! Kunhan tulette
-omaan valtakuntaanne, niin me poistamme leijonan teidän kilvestänne, ja
-asetamme sinne viisaan linnun sijaan!"
-
-Herttua seurasi iloista ystäväänsä juomapöytään ja oli taas
-elämänhaluinen, vallaton nuorukainen. Hänen kalpeat poskensa hehkuivat,
-ja hänen hiukan sisäänpainuneet silmänsä loistivat suurten, rohkeiden
-toiveiden innostuksesta. Sillävälin oli tullut pimeä, mutta pian
-paistoi kuu rautaristikon lävitse, valaisten pienen juomapöydän.
-Ritari Abilgaard lauloi iloisia lauluja, ja herttua yhtyi niihin
-hurjan kiihkoisasti, tyhjennellen sillävälin ahkeraan pikariaan. Näin
-melutessaan he eivät huomanneet, että lukot ja telkeet narahtelivat,
-ennen kuin vankilanovi avattiin, ja suuri, totinen mies, puettuna
-lyhyeen turkkiin, ja karvalakki päässään, astui lyhtyä pitäen heidän
-luokseen.
-
-"Hei vain, Paul Hvit, syvämietteinen ihmistuntijamme, meidän oivallinen
-varovainen isäntämme! Teidän maljanne!" huudahti ritari Abilgaard
-iloisesti. "Kaikki on täällä parhaimmassa järjestyksessä, niinkuin
-näette."
-
-"Terve, hyvä ystäväni!" sanoi herttua. Ja puoleksi humaltuneet vangit
-tyhjensivät iloisina pikarinsa linnanvoudin terveydeksi.
-
-"Minä kiitän kohteliaimmin siitä kunniasta, jonka te osoitatte minulle,
-korkea-arvoiset, nuoret herrani!" sanoi rauhallinen ja totinen Paul
-Hvit, kumartaen kohteliaasti lakkiaan nostaen ja silmäili heitä
-tarkkaavaisin ja tyytyväisin katsein. "Minä olen mielissäni siitä,
-että viini maistuu teille, ja että te ette välitä sen enempää maailman
-vaihtelevasta onnesta kuin minkä arvoinen se on. Minä tunnen maailman
-ja ihmiset", lisäsi hän itserakkaasti päätään nyökäyttäen: -- "On aina
-hyvä merkki, kun valtiovangit ovat iloisia. Minulla on muuten tietoja,
-jotka luultavasti ovat teille tervetulleita", jatkoi hän antaen lyhdyn
-valon langeta heidän punakoille kasvoilleen, voidakseen tarkasti tutkia
-heidän kasvonilmeitään. "Huomenna aikaisin, kun te olette vähemmän
-iloisia ja paremmin valmistuneita vakavampiin mietiskelyihin, on
-minulla kunnia tuoda teille sovinto-ehdoitus kuninkaalta, armollinen
-herra. Jos te, niin kuin toivon, otatte sen vastaan, niin on minulla
-pian ilo avata teille tämä portti ainiaaksi. Nyt minä toivon teille
-hyvän ja rauhallisen yön."
-
-Sen sanottuaan hän kumarsi ja poistui. Raskas ovi lukittiin hyvin
-huolellisesti, ja vangit istuivat taas yksinään kuun valossa.
-Linnanvoudin puhe oli saattanut nuoret herrat totisempiin mietteisiin.
-He keskustelivat vielä kauan mihin ehtoihin voisi suostua, mihin ei.
-Vihdoinkin he menivät levolle, jännityksellä odottaen toisiko seuraava
-aamu heille vapauden tai ehkä kovemman ja pitemmän vankeuden.
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU.
-
-
-Linnanvouti oli palannut takaisin vanhaan ritarisaliin, joka hänen
-aikanaan oli pantu kuntoon ja korjattu, ja jossa hän vastaanotti
-ylhäiset vieraat. Suuressa takassa leimusi iloinen valkea. Keskellä
-salia runsaasti katetulla illallispöydällä paloivat kynttilät
-kolmihaaraisissa messinkijalustoissa. Nuori, ritarillinen herra astui
-lujin askelin edestakaisin salissa. Se oli drotsi Pietari Hessel. Klaus
-Skirmen seisoi lämmitellen takan luona.
-
-"No, hyvä Paul Hvit!" sanoi drotsi Pietari astuessaan
-tyytyväisennäköistä linnanvoutia vastaan. "Mitä hyvää sanoivat teidän
-vankinne? Tahtovatko he mieluimmin nähdä minut tänään tai huomenna?"
-
-"On oikein ilo käydä näiden vankien luona!" sanoi linnanvouti. "He
-eivät huokaile ja valittele niinkuin onnettomat rikoksentekijät. Ja
-uskokaa pois, herra drotsi: kaikista heidän erehdyksistään huolimatta
-heillä on hyvä ja rehellinen tarkoitus. He olivat pidelleet niin hyvänä
-viinikannua, jalo herra, ettei voinut tulla kysymykseenkään puhua
-heidän kanssaan vakavammista asioista tänä iltana. Siinä tilassa ollen
-olisivat he kirjoittaneet nimensä minkä sopimuksen alle tahansa. Mutta
-minun tietääkseni, ette te eikä kuningas olisi sitä toivonut, tai siitä
-hyötynyt. Ihminen on kummallinen olento, sanon minä teille, ja kun
-me ihmiset emme ole täydellisesti selviä, niin me emme toimi vapaina
-järkiolentoina, -- sanoi minun arvoisa nuoruudenopettajani Horsensissa.
-Herran ilo hänen sielulleen!"
-
-"Sehän on selvää!" vastasi drotsi Pietari. "Ainoastaan täydellisesti
-selvänä heidän on kuunneltava minun ehdotustani. Heillä täytyy olla
-aikaa ja tilaisuutta miettiä niin vakavaa omantunnonasiaa. Siis
-aamulla! Voinen kai jäädä yöksi linnaan?"
-
-"Sehän on itsestään selvää, herra drotsi! Siitä olen kyllä huolehtinut.
-Me olemme kaikki ihmisiä, ja elköön puuttuko ruumiiltamme lepo ja
-virkistys, kun sielun tulee olla valmiina hyviin tekoihin. Olkaa
-hyvä ja istukaa! Ja jos sallitte niin on täällä myöskin paikka
-aseenkantajallenne. Ei pidä sitoa kyntävän härän suuta, ja ihminen --
-no niin, ihminen on nyt myöskin ihminen", lisäsi hän nopeasti, kun ei
-sen syvämietteisempi huomautus johtunut hänen mieleensä.
-
-Drotsi Pietari hymyili linnanvoudin huonosti sattuville sukkeluuksille
-ja istuutui pöytään. Skirmen asettui nöyrästi seisomaan hänen tuolinsa
-taakse ja punastui kun kohtelias linnanvouti osoitti tyhjää paikkaa
-drotsin vieressä.
-
-"Istu vain, Skirmen!" sanoi drotsi Pietari ystävällisesti, -- "täällä
-me emme ole hovissa".
-
-Skirmen totteli ja istuutui tuolin laidalle. Hän oli totutun tapansa
-mukaan nöyrästi vaiti kun vanhemmat puhuivat ja piti tarkasti silmällä
-mitä herransa tarvitsi, ollakseen valmis auttamaan.
-
-"Teidän tärkeät vankinne, hyvä Paul Hvit, tyytyvät siis ilman vihaa
-ja katkeruutta kohtaloonsa" -- sanoi drotsi Pietari. "Se ilahduttaa
-minua. Huolimatta heidän hirveästä erehdyksestään, on heillä molemmilla
-kuitenkin erinomaisia, niin melkein suuria ominaisuuksia. On ollut
-aivan surullinen velvollisuus riistää heiltä vapaus niin kauaksi
-aikaa. Mutta minä tiedän, että te ette ole tehnyt heidän vankeuttaan
-pahemmaksi kuin on tarpeellista."
-
-"Minä olen täsmälleen seurannut teidän määräyksiänne, herra drotsi
-ja -- luulenpa tuntevani hiukan maailmaa ja ihmisiä. Se vanki, jota
-kohdellaan hyvin, ajattelee vähiten pakenemista. Nyt saamme nähdä onko
-yksinäisyys saanut heidät taipuvaisiksi. Jos he ovat vastahakoisia ja
-te tahdotte, että heitä kohdellaan kovemmin, niin voi sekin tapahtua.
-Minä olen vain halpa palvelija, ja mihin minua käsketään sen toimitan
-henkilöstä välittämättä. Ihminen, sanoi minun unohtumaton oppimestarini
-Horsensissa -- Jumala olkoon hänen sielulleen armollinen -- ihminen ei
-aina siedä hyviä päiviä."
-
-Nyt astui paksu, pyöreäposkinen kyökkimestari sisään ja asetti vadin
-pöydälle. Drotsi Pietari katseli häntä ja säpsähti, mutta vaikeni
-kunnes hän taas oli mennyt ulos.
-
-"Onko teillä ollut kauankin luonanne tämä kyökkimestari, hyvä Paul
-Hvit?" kysyi hän, "ja oletteko te varma hänen uskollisuudestaan?"
-
-"Hän on palvellut minun luonani viime vuoden toukokuusta asti", vastasi
-linnanvouti, "ja minä tuntisin huonosti ihmiset, jos voisin epäillä
-hänen uskollisuuttaan, hän huolehtii keittiöstään, eikä välitä mistään
-muusta koko maailmassa. Aina hän vain laulaa ja ilvehtii keittiössä
-eikä puhu milloinkaan yhtä totista sanaa. Jos kaikki väkeni olisivat
-hänen laisiaan, niin minä voisin nukkua turvallisesti, vaikka minulla
-olisikin keisareita ja kuninkaita vahdittavina. Minä uskon niinkuin jo
-sanoin, tuntevani vähän maailmaa ja ihmisiä. Herra drotsi! Onko teillä
-jotakin erikoista syytä epäillä kyökkimestarini uskollisuutta, jalo
-herra?"
-
-"Ei erityisesti", sanoi drotsi, "mutta pitäkää häntä tarkasti silmällä!
-Ehkä se oli vain sattuma, mutta minä näin hänet viime vuonna vähää
-ennen Danehoven alkua Melfartissa, Henner Friserin majatalossa,
-matkaseurassa, johon ei kuulunut valtakunnan ja kruunun erikoisia
-ystäviä."
-
-"Se taisi olla vain sattuma, jalo herra!" sanoi linnanvouti
-rauhallisen itsetyytyväisesti. "Minä tunnen väkeni, eikä minua niin
-helpolla petkuteta. Minun tietääkseni ei kyökkimestari Martti välitä
-valtioasioista. Hän on hauska, hyväntahtoinen mies, josta minulla on
-paljon huvia. Hän on samalla linnan puutarhuri, ja minä olen käyttänyt
-häntä koetellakseni vankien mieltä ja lisätäkseni ihmistuntemustani.
-Minä olen antanut hänen toimittaa salaa kukkia vangituille herroille.
-Vangit eivät tiedä mistä kohteliaisuus on kotoisin, ja minä olen
-huomannut siitä olevan ajanviettoa nuorille herroille, ne saavat heidät
-rakkausmietteisiin. Ja minun mullakseni ihmiset, jotka voivat ajatella
-tuollaisia hullutuksia, eivät ole vaarallisia maalle ja valtakunnalle.
-Paksu Martti ei näe koskaan vankeja, mutta hän on pakahtua naurusta
-kuullessaan heidän laulavan rakastuneita lauluja ihanasta kädestä, joka
-kietoo heille kukkavihkoja."
-
-Drotsi Pietari hymyili, mutta puisti päätään ja tahtoi kuitenkin
-kehoittaa linnanvoutia luopumaan tuosta tavastaan tutkiskella vankiensa
-luonteita.
-
-Samassa astui kyökkimestari Martti taas sisään, ja heti sen jälkeen
-ilmoitti oven vahti hengellisen herran tulosta, joka toi tervehdyksen
-ja viestin Esromin luostarin esimieheltä.
-
-"Antaa hänen astua tänne sisään!" sanoi linnanvouti. "Ei kai teillä
-ole mitään sitä vastaan, herra drotsi? Se on varmaankin joku apotin
-ystävistä, joka tulee sopimaan minun kanssani muutamista maa-asioista.
-Mutta tuleepa hän ihmeelliseen aikaan", lisäsi hän miettiväisenä.
-
-Drotsi Pietari vastasi kohteliaasti myöntäen ja näytti ajattelevan
-muita asioita. Ovi avattiin, ja kookas, hengellinen herra astui sisään.
-Noustiin häntä tervehtimään, ja hän astui pelästyneenä askeleen taapäin
-nähdessään drotsi Pietarin. Drotsi hätkähti myöskin. Linnanvouti
-ei huomannut molemminpuolista hämmästystä, vaan vastaanotti uuden
-vieraansa kohteliaalla huomaavaisuudella. "Varmaankin kunnianarvoisen
-apotti Maunon ystävä", sanoi hän. "Olkaa hyvä ja astukaa lähemmäksi!
-Keskustellessamme asiastamme näen mielihyvällä, että tämä kuninkaan
-uskollinen mies, herra drotsi Hessel, on todistajana, sitä kernaammin,
-kun minä näinä aikoina en muuten uskalla vastaanottaa vieraita tänne
-linnaan näin myöhään. Kyllä tunnetaan maailma ja ihmiset, sen minä
-sanon, ja ankarat säädökset ovat tarpeen. Uskallanko kysyä arvoisan
-herran nimeä?"
-
-"Herra drotsi Hessel tuntee minut" -- vastasi hengellinen herra, astuen
-ylpeän näköisenä lähemmäksi. "Oppineessa maailmassa on nimi maisteri
-Janus Roskildensis minulle tarpeellinen suositus. Maallikoille esitän
-itseni tuomiorovasti Jens Grandiksi. Oletteko te linnanvouti Paul Hvit?"
-
-"Teidän palvelijanne, kunnianarvoisa herra!"
-
-"Hyvä! Sen mitä minulla on teille sanomista voivat kaikki kuulla: minä
-tulen Esromin luostarista, ja koska minun juuri piti kulkea tästä
-ohitse, otin minä apotin ja luostarineuvoston puolesta tuodakseni
-teille sopimuskirjan Grimstropin riidanalaisista maista ja lupauduin
-toimittamaan asiat järjestykseen teidän toiveittenne mukaisesti. Mutta
-jos te epäilette, tai olette estetty vastaanottamasta minua, niin
-siirretään asia ja minä nousen taas hevoseni selkään."
-
-"Jumalan nimessä, elkää tehkö minulle sitä ikävyyttä, herra! Te olette
-sydämellisesti tervetullut!" -- sanoi Paul Hvit nopeasti. -- "Elkää
-panko pahaksenne minun varovaisuuttani! -- Me olemme kaikki ihmisiä, ja
-näinä aikoina on paras olla varuillaan. Tänne tulee usein susia lampaan
-vaatteissa, ja minun täytyy tuntea kenet täällä vastaanotan. Koska
-herra drotsi tuntee teidät, niin voin minä vähintäkään epäilemättä
-lausua teidät tervetulleeksi. Taidanpa olla huono ihmistuntija,
-kun en voinut nähdä, että te olitte sen oppineen herran palvelija
-niinkuin sanoitte ja arvoisan apotti Maunon arvoisa ystävä. Jos
-teillä on sopimuskirja mukana, voidaan asia järjestää huomenna. Olkaa
-siihen asti vieraani, kunnianarvoisa herra tuomiorovasti, ja ottakaa
-tilaisuudesta vaari! Olkaa hyvä ja istukaa pöytäämme!" Näin sanoen hän
-vei lisäytyneen seuran istumaan.
-
-Drotsi Pietari oli hiljainen ja harvasanainen. Tuomiorovasti ei
-myöskään näkynyt viihtyvän tässä seurassa. Skirmen oli hänen
-sisäänastuessaan noussut ja asettunut herransa tuolin taakse.
-Linnanvouti yksin oli hyvin iloisella tuulella. Hän kehoitteli
-ahkerasti vieraitaan syömään ja koetti saada keskustelun käyntiin. Hän
-kosketteli kaikkia niitä asioita ja tapahtumia, joista tavallisesti
-näihin aikoihin puhuttiin. Norjalaisesta sodasta ja Tönsbergin kreivin
-Vähä-Alfin rohkeista ryöstöretkistä tanskalaiselle rannikolle puhui
-hän innolla, joka osoitti hänen olevan uskollisen, isänmaallismielisen
-miehen. Hänellä oli sukulaisia Horsensissa, ja hän kertoi hyvin
-tarkasti, mitä tämä kaupunki oli kärsinyt tuon julman merirosvon
-hyökkäyksistä.
-
-"Tönsbergin kreivi on kyllä meidän vihollisemme", alkoi nyt mestari
-Grand puhua, "mutta rohkea ja kuuluisa vihollinen, jota ei saa haukkua
-ryöväriksi ja merirosvoksi. Hän ei ole noita hienostelevia ritareita,
-jotka turnajaisissa naisten silmiin pistävät. Meillä ei ole koko maassa
-urhoollisempaa ritaria. Hän on meidän aikamme suurin norjalainen
-merisotilas, ja voi pian tulla korotetuksi jaarliksi."
-
-"Mutta kun hän omin päin julmasti ja pohjattomalla ryöväyshalulla
-ryöstelee ja polttaa meidän rannikoillamme kuin kurjin pakana" --
-vastasi drotsi Pietari, "niin silloin hän ei ole ritarikunnalle
-kunniaksi. Hän on tavallinen raaka merirosvo, olkoon vaikka kuinka
-rohkea ja mahtava, vaikkapa hän olisikin kuninkaallista syntyperää ja
-niinkuin sanoitte, nyt olevan toivossa pian kantaa jaarlinnimeä. Meillä
-tanskalaisilla maallikoilla ei ole minkäänlaista syytä kunnioittaa
-häntä millään jalommalla nimellä, ja meidän kristinuskonopettajillamme
-vieläkin vähemmän."
-
-Mestari Grand vaikeni ja koetti peittää suuttumustaan. Linnanvouti pani
-taas keskustelun käyntiin. Hän otti nyt puheeksi sen, että Hallandin
-Jaakko kreivi keskellä sota-aikaa oli vastaanottanut ritariarvon Norjan
-kuninkaalta, ja paheksui sitä kovasti. Drotsi Pietari myönsi hänen
-olevan oikeassa ja katseli kunnioituksella rehellistä linnanvoutia,
-mutta mestari Grand ei voinut kauvemmin hillitä suuttumustaan. "On
-sentään hyvä", sanoi hän ivallisesti -- "että vieraat ruhtinaat
-huomaavat tanskalaisten miesten ansiot, kun nämä eivät saa
-tunnustusta ja oikeutta täällä kotona. Norjan kuningas on ylevä näin
-kunnioittaessaan arvossa pidettyä vihollistaan, enkä minä voi moittia
-urheata Jaakko kreiviä sen vuoksi, että hän vastaanottaa niin hyvin
-ansaitun kunnian."
-
-"Uskokaa minua, herra tuomiorovasti", sanoi drotsi Pietari
-rauhallisesti, "uskollinen Tanskan mies ei milloinkaan vastaanota
-kunnianosoituksia isänmaansa viholliselta. Eihän ole mitenkään
-mahdollista, että te isänmaan ystävänä puolustatte sellaista
-toimintatapaa."
-
-"Ollakseni isänmaani järkevä ja kristillinen ystävä", vastasi mestari
-Grand katkerasti, "ei minun tarvitse kääntää viittaani tuulien
-mukaan. Minun säädyssäni Jumalan kiitos, ei tarvitse peitellä
-totuutta tai puolustaa jumalatonta pahansuopeutta täyttääkseen
-virkavelvollisuuttaan. Jumalan pyhä sana ja kanooninen oikeus
-silmieni edessä minä en pelkää sanoa kuninkaan ja kuningattaren
-mahtavimmalle suosikille vapaasti ja avonaisesti, että minä ainoastaan
-siinä määrin kunnioitan ja rakastan tätä maallista isänmaatani
-kuin siellä kunnioitetaan minun korkean isänmaani jumalallisia
-lakeja. Jos tahdotte tulla siitä vakuutetuksi, herra drotsi, niin
-hankkikaa minulle tilaisuus pitämään edes yksi ainoa parannussaarna
-kuninkaalle ja kuningattarelle, ja heidän hienolle, kohteliaalle
-liehakoitsija-liudalleen! Silloin saatte nähdä, että minä olen mies
-näyttämään tämän maailman mahtaville totuudenkuvastimen, jossa moni
-poski taitaa sävähtää punaiseksi, jos Tanskan hovissa vielä on jälellä
-hituistakaan omaatuntoa ja kunniaa."
-
-"Semmoinen nuhdesaarna, kunnianarvoisa herra", sanoi drotsi Pietari
-painolla, "taitaisi varmasti useinkin olla tarpeen, sekä maallikoille,
-että oppineille. Toivoisinpa teidän käyttävän yhtä suoraa kieltä
-silloinkin kun te hurskaalla tiellänne tapaatte ruhtinaallisia herroja
-ja läänitysmiehiä, jotka hallitsijansa synneistä ja vioista etsivät
-sovitusta omille -- rikoksilleen!"
-
-Mestari Grand vaikeni. Linnanvouti katseli ihmetellen riitaisia
-vieraitaan ja keskeytti nopeasti keskustelun, jonka katkeraan
-käänteeseen hänen mielestään ei ollut minkäänlaista syytä. Hän kysyi
-äkkiä, eikö kukaan arvoisista herroista ollut matkallaan kulkenut
-Soerin kautta ja nähnyt sen äskettäin uudelleen rakennettua kirkkoa,
-ja kun siihen vastattiin lyhyen kieltävästi, kysyi hän eikö kukaan
-heistä tiennyt, missä Ruotsin erotettu kuningas nykyään oleskeli, ja
-oliko totta, että hän oli jättänyt kuningattarensa erään tunnetun
-Kristina-neidon tähden.
-
-"Se on liiankin totta!" vastasi tuomiorovasti kiihkeästi, käyttäen
-tilaisuutta hyväkseen saadakseen purkaa suuttumuksensa. "Siinä
-meillä taas on todistus nykyisen aikamme jumalattomuudesta ja siitä
-synninsaastasta, joka virtaa mahtavista. Eipä ole ihme, jos Jumala
-koettelee sellaisia ruhtinaita, näyttäen tämän maailman herroille,
-että kaikkien meidän yläpuolellamme on tuomari, joka ei anna pilkata
-itseään, vaan hymyilee pilvien yläpuolella, kun maan mahtavat
-rehentelevät ja ylpeilevät. Tuo ajatus on lohduttava ja ylentävä",
-lisäsi hän ylimielinen ilme kasvoillaan, "että kaikkivaltias, jonka
-käsissä koko maailma on, yhtä helposti voi alentaa kuninkaita ja
-ruhtinaita ja heidän suosikkejaan, kuin hän voi ylentää halvat ja
-sydämeltään nöyrät".
-
-Linnanvouti oli hartaasti liittänyt kätensä yhteen kuin saarnaa
-kuunnellessa. "Niin, niin", huokaili hän, "me olemme kaikki ihmisiä! --
-Valta ja arvo ovat katoavaisia."
-
-"Totisesti ovat monet meidän aikamme onnettomuuksista hyvin ansaitut,
-arvoisa herra", alkoi drotsi Pietari jotenkin kiivaasti puhua ja katsoi
-terävästi tuomiorovastiin, "mutta silti ei syntisten ihmisten rohkeasti
-ja kutsumattomina tarvitse julistaa Herran rankaisutuomiota! Minä en
-tahdo puolustaa sitä onnetonta kuningasta, josta te puhuitte. Mutta,
-jos kansat saavat oikeuden panna viralta kuninkaansa, senvuoksi, että
-he eivät ole sellaisia kuin heidän pitäisi olla, silloin ei mikään
-valtaistuin eikä mikään valtakunta pysy, ennenkuin meille lähetetään
-taivaan puhtaat enkelit hallitsemaan maailman kansoja."
-
-"Se ei ole tarpeen!" vastasi tuomiorovasti, rehennellen ylpeästi.
--- "Niin kauan kuin Herran käskynhaltija istuu apostoli Pietarin
-pyhällä valtaistuimella ja niin kauan kuin kansa kunnioittaa häntä
-ja sananjulistajia Jumalan ja totuuden lähetteinä, -- niin kauan ei
-minkään kansan tarvitse epäröidä, kuinka suuri maallinen kuorma heidän
-on kärsivällisesti kannettava, ja kuinka suuren syntisen Herra kärsii
-voideltujensa joukossa. Ellette te ole aivan pääkerettiläinen, herra
-drotsi, niin te ette voi väittää sitä vastaan."
-
-Drotsi Pietari vaikeni, ja kyökkimestari Martti, joka juuri
-asetti erikoisen herkkuruuan hengellisen herran eteen, näytti,
-veitikkamaisesta hymystä päättäen, olevan mielissään siitä, että rohkea
-rovasti siten oli saanut drotsin vaikenemaan.
-
-Osoittamatta vähintäkään suuttumusta kääntyi drotsi Pietari taas
-riemuitsevan tuomiorovastin puoleen. "Minä olen ritarina vannonut
-uhrata elämäni valtaistuimen sekä laillisen kuninkaani edestä" -- sanoi
-hän hänelle ominaisella syvällä totisuudella ja voimalla, -- "enkä
-minä pelkää tulla kerettiläisenä tuomituksi roviolla poltettavaksi,
-vaikka minä olenkin sitä mieltä, että laillisesti kruunattua ja
-voideltua kuningasta ei voida syöstä valtaistuimelta vatikaanin tai
-Lundin voimakkaimmallakaan pannasäteellä. Että meidän tanskalaiset
-kuninkaamme ainakin näihin asti ovat olleet samaa mieltä, sen on muiden
-muassa teidän oma sukulaisenne, arkkipiispa Erlandson kokenut. Minä
-en kehoita ainoatakaan Tanskan pappia seuraamaan niin vaarallista
-esimerkkiä. Tämän vankilalinnan tulisi osoittaa teille, arvoisa herra,
-että arkkipiispan sauvakin on liian heikko murtamaan auki sen portit,
-kun ne ovat Tanskan kuninkaan käskystä suljetut." Tämän sanottuaan
-nousi drotsi Pietari paikaltaan ja pyysi hämmästyneeltä linnanvoudilta,
-että hänet saatettaisiin makuuhuoneeseensa. Mestari Grand nousi myöskin
-pöydästä uhkaavan näköisenä ja lausui saman toivomuksen.
-
-Linnanvouti itse saattoi kolmihaarainen kynttiläjalka kädessään
-drotsi Pietaria. Skirmen seurasi herraansa hänen vaippaansa ja
-miekkaansa kantaen. Kylmästi ja jäykästi sanottiin hyvästi toisilleen.
-Kyökkimestari Martti saattoi linnanvoudin viittauksesta hengellisen
-herran ritarisalin sivulla olevaan huoneeseen. Se oli ahdas ja pimeä.
-Oven voi avata vain ulkoapäin ja se jäi raolleen. Voimakas ilmanveto
-oli vähällä sammuttaa kynttilän. Muita huonekaluja ei ollut kuin
-sänky, tuoli ja pöytä, ja muuriin jätetyn valoaukon edessä olivat
-rautaristikot.
-
-Kun mestari Grand astui tähän huoneeseen, säpsähti hän ja katseli
-levottomana ympärilleen. "Mitä tämä merkitsee?" kysyi hän, "annetaanko
-minulle vankikomero makuuhuoneeksi?"
-
-"Saatte sen edestä antaa meille synninpäästön, kunnianarvoisa herra!"
-vastasi Martti, asettaessaan lepattavan kynttilän kivipöydälle ja
-sulki pitkällä seipäällä luukun pienen pyöreän rautaristikko-ikkunan
-eteen, joka oli ylhäällä paksussa muurissa. "Kas nyt täällä on hyvä ja
-tyyni olla", jatkoi hän. "Täällä ei muuten kukaan vietä yötään, joskus
-vain joku eksynyt pöllö. Täällä linnassa on vain yksi vierashuone,
-jossa vieras on ovensa herra, ja sen on nyt drotsi saanut haltuunsa.
-Odottamattomille vieraille meillä on vain tämä pieni, soma huone.
-Sanotaan tämän entisiin aikoihin olleen kidutushuoneen, ja täällä
-kerrottiin riippuneen kaikenlaisia pahoja kapistuksia, joilla paatuneet
-pahantekijät piinattiin tunnustuksia tekemään. Mutta nythän täällä on
-jotensakin kunnollista, niinkuin te näette. Onpa vahinko, että minä en
-voi näyttää teille noita vanhoja, konstikkaita kidutuskoneita, minä
-tiedän, että te rakastatte sellaisia oppineita harvinaisuuksia."
-
-Ylpeä tuomiorovasti kalpeni ja häntä alkoi vasten tahtoakin puistattaa.
-"Hyvä ystäväni!" sanoi hän levottomana kokille, "minusta tuntuu, että
-me olemme ennen nähneet, toisemme. Kyökkimestari Martti Ryystä? Vai
-miten?"
-
-"Teidän palvelijanne, armollinen herrani! Että minun halvalla, mutta
-jotensakin pyylevällä persoonallani voisi olla tilaa teidän oppineissa
-aivoissanne, sitä minä en olisi odottanut. Mutta niin kauan kuin
-minun pääni saa olla hartioitteni välissä, eikä minun kaulaani tehdä
-heikommaksi kuin että minä voin juoda ja laulaa hauskan laulun, niin
-kauan en minäkään unohda teidänlaistanne oppinutta ja rohkeaa herraa."
-
-"Puhu vakavasti, Martti, mitä sinä tarkoitat tuolla puheellasi?"
-
-"Mehän olemme täällä kahden kesken", jatkoi paksu kokki, "ja olettehan
-te harras Jumalan mies, jolle minä vaaratta voin ladella syntini.
-Tahdonpa senvuoksi uskoa teille, että kun te viime vuonna Vähän-Beltin
-ylikulkiessamme pelastitte pullokirstuni joutumasta Ahdin saaliiksi,
-niin vapautitte te samalla minun kaulani kirotusta kutiamisesta
-muutamien kirjeiden tähden, jotka olivat piiloitetut viattomien
-pullojen alle. Minä olin sulasta palvelevaisuusinnosta ja hyvästä
-tahdosta ottanut viedäkseni ne eräälle hyvälle ystävälle, jonka
-pelkään vielä kerran joutuvan paholaisen saaliiksi. Minä en tiedä mitä
-ne rakkauskirjeet sisälsivät, eikä se kuulu minulle, mutta sen minä
-tiedän, että jos ne olisi ongittu sieltä vielä ihmisten nähtäviksi,
-niin olisin minä ollut varma tulevani koroitetuksi lihavuudelleni
-jokseenkin sopimattomaan asemaan. Katsokaa, senvuoksi minä olen
-luvannut pyhälle neitsyelle ja Martinus pyhimykselle, olla teidän
-apunanne silloin kun te tarvitsette, ja minä voin. Jos teillä on
-jotakin käskettävää, niin minä seison varpaillani teidän edessänne
-paraimpani mukaan!"
-
-Mestari Grand ihmetteli. "Vai niin, poikani!" sanoi hän hengittäen
-taas rauhallisesti. "Oletko sinä näinä rauhallisina aikoina antautunut
-kirjekyyhkyseksi? Sinun iloisuutesi muuten osoittaa sinulla olevan
-hyvän omantunnon, ja minä annan sinulle rehellisten kasvojesi nojalla
-synninpäästön siitä mitä sillä kertaa olet voinut rikkoa. Minne sinä
-veit ne kirjeet, poikani?"
-
-"Yhdelle teidän rippilapsistanne ja hyvistä ystävistänne armollinen
-herra --" vastasi Martti hymyillen. "Mutta en minä tunne erityistä
-tarvetta ripittää itseäni siitä teille ainakaan vielä, mutta jos
-tahdotte määrätä minulle siitä jonkun katumusrangaistuksen, niin
-sanokaa!"
-
-"Hyvä on, poikani! Minä en tahdo sitä tietää. Mutta se oli
-lainvastainen teko ja voi tulla sinulle kalliiksi, kuitenkin
-sovittaaksesi sen sinä voit nyt ehkä minun ja pyhän kirkon
-palveluksessa toimittaa lohdutuksen sanan eräälle erehtyneelle sielulle
-näiden muurien sisäpuolella, joka tarvitsee minun neuvoani, tai mikä
-olisi vieläkin parempi, hanki minulle salainen tapaaminen" --
-
-"Sydämeni pohjasta, teidän armonne! Mutta te ilveilette! Minun
-mielestäni te ette ole samanlaiseksi luotu kuin me muut vaivaiset
-maailmanlapset."
-
-"Ei, se ei ole mitään sellaista Martti! Minä olen kieltäytynyt siitä
-katoavaisesta hulluudesta, jota sinä maailmallisuudessasi ajattelet.
-Minun pyhässä säädyssäni täytyy ainoastaan puhtaan kristitynrakkauden
-johtaa meidän sekä salaisimpia että julkisimpia askeleitamme. Nuori
-herttua, joka istuu täällä vangittuna, on kokematon, katsoppas -- hänet
-on johdettu uhkarohkeisiin aikeisiin, joista voi koitua hänelle paljon
-onnettomuutta, jos hän ei niitä kadu ja paranna itseään. Huolenpito
-hänen sielunsa pelastuksesta on tuonut minut tänne, saadakseni jos
-mahdollista puhutella häntä tai ainakin antaa hänelle kirjallisen
-neuvon."
-
-"Jos te tahdotte puhutella häntä, hurskas herra, niin täytyy teidän
-voida muuttua pöllöksi tai lepakoksi" -- --
-
-"Mutta eikö ole mahdollista saada toimitetuksi hänelle minulta kaksi
-sanaa, ennenkuin hän puhuu drotsi Hesselin kanssa huomenna?"
-
-"Jos ei ole puustavillisesti enemmän kuin kaksi sanaa, niin luulen sen
-kyllä onnistuvan", vastasi kokki viekkaasti hymyillen, mietittyään
-hetken aikaa -- "mutta minun täytyy tietää ne kaksi sanaa, antaakseni
-itse niille äänen ja siivet. Jos te ette luota minuun, armollinen
-herra, niin en minä eikä pyhä Martinuskaan voi auttaa teitä. Jos te
-pelkäätte seinien kuulevan niin kuiskatkaa minulle sanat korvaan!
-Kuka tietää, vaikka ne samalla myöskin voisivat kääntää minut ja
-pelastaisivat syntisen sieluni, ja silloinhan te saisitte kaksi
-kärpästä yhdellä lyönnillä, hurskas herra!"
-
-"Kyllä sinä taidat olla aika velikulta!" sanoi tuomiorovasti totisena
-ja katseli häntä tutkivasti. Sitten hän kumartui hitaasti ja kuiskasi
-hänen korvaansa pari sanaa.
-
-"Hyvä!" vastasi Martti. "Ohhoi, Pyhän Martinuksen nimessä, luulenpa
-heti tulleeni niistä hurskaaksi, armollinen herra, ja minua alkaa
-epäilyttää. Mitäpäs, jos tässä onkin kysymyksessä sopimus paholaisen
-kanssa, armollinen rovasti? -- Mutta olettehan te hurskas Jumalan mies,
-tiedänhän minä sen, ja teidän arvoisa rippilapsenne saa varmasti teidän
-hyvän neuvonne huomen aamulla tyhjään vatsaansa!"
-
-"Vielä yksi asia! Jos ei nuori herttua pääse vapaaksi huomenna ennen
-auringon laskua, niin täytyy minun välttämättä saada puhutella häntä."
-
-"Se kyllä on vaikeampi asia, armollinen herra! Kuinka monta yötä te
-kunnioitatte meitä tutkimalla täällä kidutushuoneessa muinais-ajan
-raakuuksia?"
-
-Mestari Grand katseli taas levottomana ympärilleen. "Aseta tuoli
-kynnykselle, poikani ja anna oven olla raollaan!" sanoi hän: "minä en
-tahdo tulla teljetyksi tänne! Minä jään hyvin vastenmielisesti tänne
-pitemmältä kuin on tarpeellista, -- mutta koetan kestää ylihuomiseen
-asti --"
-
-"Hyvä on, koetetaan keksiä neuvo!" vastasi Martti siirtäen tuolia.
--- "Rohkeutta ei minulta ainakaan puutu. Jos teillä ei ole muuta
-tehtävää kuin pitää parannussaarna jalosukuiselle vangille, niin kyllä
-joku pyhimyksistä näyttää teille tien. Enkeli teidän hahmossanne
-taivaanportailla tai niiden puutteessa tikapuilla voisi vaikuttaa
-erityisen herättävästi hänen kadotettuun sieluunsa. Nyt hyvää yötä,
-armollinen herra! Huomenaamulla aikaisin tuon teille olutjuuston. Jos
-ei täällä vain kummittele, niin voitte nukkua turvallisesti. Nyt minun
-täytyy joutua keittiöön laulamaan, muuten linnanvouti ei luota minuun."
-Tämän sanottuaan poistui iloinen kokki ovesta ja lauloi niin ääneen
-että kaikui ritarisalissa:
-
-    -- Mieskoljo suur' oli Bernissä,
-    -- yli muurien nous' sen pää.
-    -- Oli hullu hän, viisas ei konsanaan,
-    -- joka miehen lannisti jätti tää.
-    -- Mut täysi on kukkia metsä.
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
-
-
-Seuraavana aamuna, herttua Waldemarin herätessä, oli jo pöydällä
-hänen sänkynsä vieressä hopeamalja täynnä lämmintä olutta. Hän nousi
-nopeasti ja pukeutui. Niin pian kuin hän oli pukeutunut, hän kohotti
-hopeamaljan kädensijasta kuten tavallisesti juodessaan, mutta hän
-laski sen heti hämmästyneenä luotaan ja katseli valkovuokkoa, joka oli
-pudonnut hänen käteensä, ja joka näkyi olleen aivan heikosti kiinnitetty
-maljan korvaan. "Kuka täällä pitelee minua pilkkanaan?" huudahti hän
-suuttuneena, ja heitti kukan pöydälle, mutta hän huomasi samassa
-pienen pergamenttiliuskan, joka pisti esiin hienosta kukanteriöstä.
-Hän otti tuon pienen kukkaskirjeen ja luki ainoastaan yhden sanan:
-"Allekirjoita!" -- Hän tuijotti kauan salaperäiseen kirjoitukseen
-vajoten syviin mietteisiin. "Mitä tämä merkitsee?" huudahti hän
-viimein, aivan kuin unesta heräten. -- "Kuka täällä lähettää minulle
-salaisia neuvoja? Onko se ystävä vai vihollinen! Hm, allekirjoita! Se
-on helposti sanottu, mutta jos minun kunniani on kysymyksessä -- --
-jos se koskee minun sieluani ja omaatuntoani tai minun elämäni suurta
-päämäärää, niin minä allekirjoittaisin ennen oman kuolemantuomioni
-kuin sen sopimuksen, jota tänään voin odottaa." Hän tuijotti taas
-paperiliuskaan ja vajosi syviin ajatuksiin.
-
-"Näin varhain valtaneuvostossa, jalo herra", sanoi hänen iloinen
-vankilatoverinsa sisäänastuessaan. "Jos minä en kuullut väärin, niin
-viisaat ja hupaiset henkenne ovat jo käyneet aamuvierailulla luonanne.
-Minä luulin teidän puhelevan jonkun kanssa. Ehkä te juttelitte hyvälle
-ystävällenne, joka makaa tuolla kirstussa?"
-
-"Ei Tyko", vastasi herttua, "mutta valppaita henkiä on lähellämme.
-Ei vain piispa-vainaja puhu minulle noista muureista, vaan elävät
-olennotkin ottavat osaa kohtalooni, koettaen taivuttaa tahtoani ennen
-kuin itsekään tiedän. Katso, mitä minä löysin tästä kukasta!" Hän
-ojensi ritari Abilgaardille kukan ja pergamenttiliuskan.
-
-"Valkovuokko! Varokaa sitä, jalo herra, jos se ei ole tullut pienestä
-somasta kätösestä, joka tahtoo ainoastaan näön vuoksi laskea leikkiä,
-tehdäkseen talvinarrinsa todella onnelliseksi. Allekirjoita! Todella,
-sepä lyhyt ja hyvä neuvo! täydellisesti hallitsijattaren äänellä. Jos
-se olisi ollut saksaksi, minä kyllä tietäisin ketä epäilisin."
-
-"Vai niin, luuletko sinä näkymättömän suojelushenkeni olevan
-saksalaisen? Sano vain, mitä sinä tarkoitat?"
-
-"Voi, ketä muuta minä tarkoittaisin kuin tuota pientä sievää pyhimystä,
-saksilaisen herttuan tytärtä, joka huolehtii enemmän teidän uskostanne
-ja oivasta sieluparastanne, kuin herttuakunnastanne ja kaikista
-suurista suunnitelmistanne. Te kannatte kuitenkin vielä salaisesti
-hänen näkymättömiä kahleitaan."
-
-"Sofia, hyvä, hurskas lapsi!" puhkesi herttua puhumaan ja punastui
-samassa, pyyhkäisten otsaansa. "Tarkoitatko sinä, että hän yhä
-ajattelee minua ja kohtaloani? Ei Tyko, sitä minä en edes toivoisi,
-se häiritsisi minua harmittavassa määrin. Puolitoista vuotta on nyt
-tämä ihmeellinen kuva ollut poispyyhittynä sielustani. Minulla on
-ollut tärkeämpiä asioita mielessäni kuin pieni herttuantytär ja hänen
-hurskas, ahdas jumalanpelkonsa. Minä olen onnellisesti riistäytynyt
-irti siitä hullutuksesta. Minä en anna kahden kyyhkyssilmän itseäni
-sokaista, ne soveltuvat paremmin luostariin tai alttaritauluun. Elä
-enää koskaan puhu minulle hänestä. Sinä tiedät, että se ainoastaan
-häiritsee minua -- ja totta puhuen, -- sitten kuin suunnitelmamme
-veivät meidät hovin ylhäisten kaunotarten joukkoon, on minun täytynyt
-itsekseni hävetä ajatellessani häntä. Mutta sinä olet kuitenkin
-oikeassa", jatkoi hän liikutettuna. "Nämä hennot, kainot kukat, jotka
-niin lempeästi ja ystävällisesti melkein kokonaisen vuoden täällä
-vankeudessamme ovat muistuttaneet meitä keväästä ja kesästä, näiden
-olisi pitänyt muistuttaa minulle häntä, tämänkin valkoisen, viattoman
-kevätkukan, joka nyt on saanut äänen ja pyytänyt minua suostumaan ja
-allekirjoittamaan. Haa! Allekirjoittamaan sopimus, joka tekee minun
-omantunnontarkkuuteni hurskaaksi orjaksi aina kuolinpäivääni asti -- ja
-kuitenkin -- oli aika, jolloin tämänlainen orjuus näytti minusta olevan
-oikeaa vapautta" -- -- hän vaikeni ja vaipui syviin mietteisiin.
-
-"Se oli surullinen aika", tarttui Tyko äkkiä puheeseen. -- "Se oli
-vähällä tehdä teistä nahjuksen. Minä sanon myöskin: allekirjoittakaa,
-lempo vieköön, olkoon se sitten mitä hyvänsä. -- Vapautta ei voi
-ostaa liian kalliista. Mutta elä siltä heittäydy yhden kynänvedon
-orjaksi. Tuo pieni, kaunis haaveilijatar tekee teistä lopulta kuitenkin
-rauhallisen, sävyisän Etelä-Jyllannin herttuan, joka ei koskaan
-ajattele kohota korkeammalle maailmassa, vaan jättää kaikki rohkeat
-suunnitelmansa ja ottaa itselleen rauhallisen, hurskaan puolison,
-sanoen hyvää-yötä näille maailmallisille turhille hallitsijaunelmille
-ja nukahtaa kauniisti Schleswigin linnaansa, uskollisena ja kuuliaisena
-tanskalaisena vasallina. Siitä voi koitua liikuttava elämä, herrani!
-Näitä kärsimisiämme täällä ei sitten enää ajatella kostaa, -- hyi,
-sehän olisi halpamaista ja epäkristillistä. Me suutelemme hurskasten
-lasten tavoin vitsaa ja tulemme kauniisti kilteiksi. Ja miten mukava,
-hauska elämä! Te ehkä pahimmassa tapauksessa varustaudutte suojelemaan
-hanhia ketulta, tai kaadatte omalla ylhäisellä kädellänne hyvälle
-maistuvan metsäkauriin kehnoa herttuallista pöytäänne varten, jonka
-ääressä tuo hurskas vaimo istuu kädet ristissä, sillaikaa kuin
-hiljaiset hyvin kasvatetut lapset lukevat pöytärukouksia."
-
-"Ei, ei Tyko!" ratkesi herttua äkkiä puhumaan ja hypähti ylös ikäänkuin
-unesta havahtuen. "Minä näytän sinulle vielä kerran olevani Waldemar
-Seierin jälkeläinen. Hänkin istui vankeudessa ja kahleissa. Mutta hän
-ei vanhuudestaan ja harmaudestaan huolimatta unohtanut kostoansa,
-eikä hän onnettomuutensa aikana unohtanut kruunuaan ja kuninkaallista
-arvokkuuttaan."
-
-Nyt koputettiin ovelle ja keskustelu keskeytyi. Siellä oli kohtelias
-linnanvouti. Hän avasi oven vasta sitten kun oli huudettu: "Astukaa
-sisään!" Nyt hän astui sisään ja kysyi sopiko korkeasukuisten herrojen
-vastaanottaa drotsi Hessel.
-
-"Drotsi Hessel?" toisti herttua katkeralla äänellä. "No hyvä, antaa
-hänen tulla!" Sitten hän istahti ylpeän ja rauhallisen näköisenä
-nojatuoliinsa pöydän ääreen, ritari Abilgaardin tekeytyessä nöyräksi
-palvelijaksi ja asettuen viekkaasti hymyillen seisomaan ruhtinaallisen
-herransa tuolin taakse. Linnanvouti kumarsi syvään ja poistui. Heti sen
-jälkeen astui drotsi Pietari sisään. Hän tervehti kohteliaasti, mutta
-vakavasti. Herttua kohottautui puoleksi tuolissaan ja istuutui taas
-takaisin.
-
-"Mitä on drotsi Hesselillä esitettävää Etelä-Jyllannin herttua
-Waldemarille?" kysyi hän voimakkaalla äänellä, koettaen salata
-kiukkuaan.
-
-"Korkeasukuinen herra", alkoi drotsi Pietari puhua, "minun herrani ja
-kuninkaani on teidän ystävienne esityksestä päättänyt tarjota teille
-sovinnon ja vapauden, jos te olette halukas allekirjoittamaan ja
-vahvistamaan ne ehdot, jotka minä tässä hänen nimessään jätän teille".
-Näin sanoen hän otti esille suuren pergamenttikirjeen, jonka hän
-kohteliaasti kumartaen ojensi herttualle.
-
-"Lue se minulle, drotsini!" sanoi herttua, ojentaen olkansa yli
-kirjeen ritari Abilgaardille, nojautuen itse taapäin tuoliinsa, ja
-tekeytyen välinpitämättömän näköiseksi. Ritari Abilgaard astui herransa
-eteen ja luki. Kirje oli kanslerin laatima tanskaksi, jäykkään,
-turhantarkkaan asiakirjatyyliin, joka näytti olevan muodostettu
-oppineeseen kirjoitustapaan. Drotsi Pietari piti tarkasti silmällä
-herttuan kasvojen ilmettä, jääden seisomaan sopivan matkan päähän.
-Herttua ei ollut huomaavinaan häntä, vaan tuijotti synkkänä ja
-miettiväisenä ennen kuvattuun pimeään vankilaseinään. Sopimuksen
-johdannossa lueteltiin ne herttuan ystävät, jotka olivat ryhtyneet sitä
-ehdoittamaan, ja niiden joukossa kuuli hän erinomaisella myötätunnolla
-mainittavan Saksin herttuan nimen, jonka tyttärestä hän äsken oli
-puhunut. Myöskin hyväsydämisen Holsteinin kreivi Gerhardin nimi näytti
-täällä häntä hämmästyttävän, silloin hän varmaankin muisti, kuinka hän
-Danehovessa Nyborgissa oli koettanut saattaa tämän urhoollisen herran
-naurunalaiseksi. Johdanto sovitusehdoitukseen kuului seuraavasti:
-
-"Herman, Jumalan armosta Schwerinin piispa; Johannes, Saksin herttua;
-Gerhard, Johannes ja Aadolf, Holsteinin kreivit; Helmond ja Klas,
-Schwerinin kreivit; Gerdt, Hojan kreivi; Johannes ja Henrick,
-Mecklenburgin kreivit, tervehtivät Jumalan armosta kaikkia niitä,
-jotka tämän kirjeen näkevät tai luettavan kuulevat. Se olkoon kaikille
-tiettäväksi tehty, että me Schleswigin herttuan Waldemarin puolesta
-nöyrimmästi pyytäneet olemme, että saisimme hänen takuumiehikseen
-ruveta ja että hän pitäisi ne kohdat, jotka tätä seuraavassa kirjeessä
-esitetyt ovat sopimuksena Tanskan kuningas Eerikin ja hänen välillään."
-
-"Kuka on pyytänyt näitä hyviä herroja minun puolestani näin nöyrästi
-lupaamaan semmoista, jota minä en vielä edes tunne?" huudahti herttua.
-"Mutta se onkin vain muodollisuus. Käykäämme asiaan!"
-
-Nyt luki ritari Abilgaard itse sovitusehdoituksen, joka herttuan
-nimessä alkoi näin:
-
-"Waldemar, Jumalan armosta Etelä-Jyllannin herttua, ikuinen tervehdys
-Jumalalta. Se on ruhtinasten laki ja kunnia, että he armollisesti
-kuuntelevat ja täyttävät rukoilevien pyynnön, ja sen suosion ja
-armon tähden, jota he osoittavat valittaville, heidän alamaistensa
-kuuliaisuus ja uskollisuus lisääntyy ja näin he saavutettuaan
-alamaistensa kunnioituksen ja rakkauden enentävät hallitsevien kunniaa,
-nimeä ja..."
-
-"Ne ovat drotsi Hesselin kauniita ajatuksia mestari Martinuksen
-kauniisti lausumina", keskeytti herttua lukemisen pilkallisella
-äänellä. "Edelleen, drotsi!"
-
-"Senvuoksi olkoon kaikille tiettäväksi tehty", jatkoi ritari
-Abilgaard pidätetyllä hymyllä ja nöyrällä äänellä, "että me nuoruuden
-kokemattomuudesta ja lapsellisten neuvojen houkuttelemina, vastoin
-herramme Tanskan kuninkaan Eerikin käskyä olemme omistaneet kruunulle
-kuuluvan Alsin, jossa tunnustamme väärin toimineemme, vaikka meistä ja
-meidän useammista ystävistämme maan laki näyttää olevan niin ankara,
-jonka tähden kuningas on yllämainitun, meidän nöyrimmän rukouksemme
-tähden ja pappiensa sekä muiden uskollisten miestensä neuvosta, antanut
-meille anteeksi kaikki rikokset, jotka me häntä vastaan tehneet
-olemme." Ja nyt seurasivat kaikki Alsin riitaisuuksia koskevat asiat,
-aina raha-oikeuksista kuninkaan oikeuteen sekaantua Etelä-Jyllannin
-asioihin. Kaikelle tälle hymyili herttua välinpitämättömästi ja näytti
-tuskin kunnioittavan sitä tarkkaavaisuudellaan, samalla kuitenkin
-kuunnellen joka sanaa, mutta äkkiä muuttui hänen teeskennelty
-välinpitämättömyytensä silminnähtäväksi levottomuudeksi, kun ritari
-Abilgaard luki: "Me lupaamme täten, että me emme koskaan kuninkaan
-kuolemaan tai vankeuteen myötävaikuta eli toimi, neuvo tai edistä,
-vaikka hän menettäisi maata, kyliä, kaupunkeja ja linnoja; emmekä
-me myöskään ryhdy salaliittoihin tai muihin lainvastaisiin toimiin
-valtakuntaa ja kruunua vastaan, emmekä me myöskään tahdo toimia,
-keskustella tai olla osallisina missään niinkutsutussa crimen
-laesae majestatis (majesteettirikoksessa), vaan olemme me hänelle
-kaikkea alamaisuutta, kunnioitusta ja uskollisuutta osoittava. Jos
-tieten rikomme tätä vastaan, tai jos maan lakien nojalla voidaan
-toteennäyttää, että me salahankkeita sommitelleet olemme, silloin ovat
-kaikki meidän läänimme ja tiluksemme siten menetetyt, että meidän
-herramme ja kuninkaamme saa omasta tahdostaan ne kruunun puolesta
-haltuunsa ottaa ikuiseksi omaisuudekseen niinkuin hänen armonsa
-parhaimmaksi näkee, samoin rangaiskoon hän meitä kuolemalla tai meitä
-armahtakoon niinkuin hänen armonsa ehdoittaa."
-
-Tässä pysähtyi ritari Abilgaard hämmästyneenä ja katsahti herraansa.
-Mutta nuoren herttuan levottomuus oli kadonnut ja ylpeä uhkamielisyys
-loisti hänen silmistään ja hän kohotti rohkeasti päätään. "Nyt minä
-tunnen sekä teidän sananne että ajatustapanne, drotsi Hessel", sanoi
-hän. "Te tahdotte siis mielellänne johtaa puhetta silloin kun soaistu
-kuningas valtuuttaa teidät siihen."
-
-Drotsi Pietari pudisteli vakavana päätä ja vaikeni. "Lue edelleen!"
-sanoi herttua ja ritari Abilgaard jatkoi: "Me sallimme täten, että
-Tanskan piispat saavat julistaa meidät kirkon kiroukseen ilman
-edelläkäyvää varoitusta, jos niin tapahtuisi että me rikkoisimme sitä
-vastaan, mitä tähän kirjoitettu on, josta Jumala meitä varjelkoon."
-Ritari Abilgaard keskeytti taas lukemisen ja katsahti herraansa
-tutkivalla silmäyksellä.
-
-"Aivan oikein!" sanoi herttua. "Elä unohda pyhää pannan sädettä, se voi
-olla tarpeen. Onko sitä enemmän?"
-
-Ritari Abilgaard luki vielä muutaman pykälän herttuan velvollisuudesta
-auttaa kuningasta herrainpäivien johdossa, johon hän ei näyttänyt
-panevan suurempaa huomiota. Mutta nyt seurasi: "Me emme ota luoksemme
-lainsuojatonta väkeä. Samoin me emme tämän vankeutemme tähden ole
-ahdistava kuningasta, hänen poikiaan tai ketään valtakunnan sisä- tai
-ulkopuolella, tai jotakin pahaa senvuoksi saattaa aikaan kenellekään,
-vaan jätämme heidät sentähden vapaiksi ja rauhaan. Me emme tahdo ryhtyä
-liittoon tai sopimuksiin kenenkään ihmisen kanssa koko maailmassa,
-jonka kautta hänen majesteetilleen tai valtakunnalle koituisi vahinkoa,
-ja jos me senkaltaisiin liittoihin ryhtyneet olemme, niin me täten
-niistä luovumme." Lopussa oli vielä herttuan suureksi hämmästykseksi:
-"Ja että se minkä me täten luvanneet olemme, ei joutuisi epäilyksen
-alaiseksi, niin olemme me pyhän raamatun päällä valalla vannoneet että
-me sen kaiken ylläolevan pitää tahdomme, luopuen kaikesta mikä voi
-johtaa vilppiin, väkivaltaan tai uhkauksiin."
-
-Herttua kalpeni, hän ei kuullut loppua, joka sisälsi niiden piispojen
-ja ruhtinaiden nimet, jotka olivat olleet läsnä sopimusta tehdessä ja
-ripustaneet siihen sinettinsä, hän näkyi tulleen täysiin tajuihinsa
-vasta viimeiset sanat kuultuaan: "Ja me tahdomme tämän ensi
-tilaisuudessa vahvistaa."
-
-"Niin varmasti, heti kun meille suodaan siihen tilaisuus!" huudahti hän
-mitä suurimmalla katkeruudella ja kavahti seisomaan. "Ja te uskallatte
-tuoda minulle niin alentavan sovitusehdoituksen drotsi Hessel. Ja te
-voitte vielä kuvitella minun olevan niin surkean raukkamaisen, että
-allekirjoittaisin ja vahvistaisin sen! Teillä on ollut arvokas esikuva
-tähän kauniiseen sovitusehdoitukseen mustan Henrik-kreivin sovittelussa
-vangitun kuningas Waldemarin kanssa. Siinä minä en kuitenkaan aio
-seurata suuren esi-isäni jälkiä ja ostaa vapauttani niin kalliisti. Jos
-te ajattelette pakoittaa minua, niin koettakaa! Jos teillä on kahleet
-mukananne, niin tuokaa ne tänne! Kutsukaa tänne pyövelinne ja katsokaa
-annanko minä kiduttamalla halventaa itseäni!"
-
-"Te käsitätte minut aivan väärin, jalosukuinen herra!" alkoi drotsi
-Pietari tuskallisen tunteen valtaamana puhua. "Elkää uskoko, että minä
-iloitsen nähdessäni teidänlaisenne jalosukuisen herran tällaisessa
-paikassa. Ja elkää uskoko minua niin halpamieliseksi että voisin
-nähdä teidän vapaata tahtoanne pakoitettavan arvottomilla keinoilla.
-Ei vihan eikä koston vuoksi, vaan ainoastaan valtakunnan ja kruunun
-turvallisuuden vuoksi on teiltä vapautenne täällä riistetty. Sinä
-hetkenä, jona te luovutte lainvastaisesta ja kyllin tunnetuksi
-tulleesta aikeesta, joka on tehnyt teidän vankeutenne täällä
-tarpeelliseksi, te olette taas vapaa siinä korkeassa asemassa, johon
-te olette syntynyt ja kasvanut. Te säilytätte loukkaamattomina kaikki
-oikeutenne Etelä-Juutinmaan herttuana -- ja kaikki on unohdettu. Sinä
-hetkenä, jona te allekirjoitatte tämän sopimuksen on linnanvouti
-käsketty avaamaan teille nämä vankilanovet ja hän on saattava
-teidät varman saattueen mukana minun herrani ja kuninkaani luokse.
-Niin pian kuin te herrainpäivillä olette julkisesti tunnustanut
-allekirjoituksenne, ja valalla ja sinetillä sen vahvistanut,
-niin te voitte esteettömästi palata herttuakuntaanne, eikä minun
-herra kuninkaani eikä ainoakaan rehellinen mies Tanskassa koskaan
-tulevaisuudessa epäile teidän uskollisuuttanne maata ja valakuntaa
-kohtaan."
-
-Tämän sanottuaan pani drotsi Pietari hopeakynänsä pöydälle
-pergamenttipaperin viereen, jonka ritari Abilgaard oli jättänyt
-hänelle. Mutta herttua seisoi liikkumattomana tuijottaen muuriin,
-kunnioittamatta kuninkaan lähettilästä ainoallakaan sanalla tai
-katseella.
-
-"Herra", jatkoi drotsi Pietari, "neuvotelkaa nyt kaikkitietävän
-Jumalan ja omantuntonne kanssa. Minä jätän sovituskirjeen teille.
-Te saatte hävittää sen, tai kirjoittaa sen alle, aivan niin kuin
-haluatte. Auringon laskuun asti minä voin odottaa teidän päätöstänne,
-ja kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua on vankilan ovi teille näillä
-ehdoilla aukeneva. Sinä hetkenä, jolloin te allekirjoitettuanne
-vetäisette tuota kellonnauhaa avataan vankilanne. Minä jätän teidät
-nyt toivoen, että te hyvin punnitsette omaa sekä ajallista että
-ijankaikkista etuanne. Elkää tässä asiassa väärin käsittäkö minun
-herraani kuningasta tai minua! Kaikkitietävä Jumala ja kaikki pyhät
-miehet ovat minun todistajiani, ettei tässä mitään ole tapahtunut
-persoonallisesta vihasta teitä kohtaan. Minä voin viimeisenä päivänä
-todistaa Jumalan kasvojen edessä niinkuin tänäkin hetkenä: minä olen
-toiminut teitä vastaan valani ja velvollisuuteni mukaan valtakuntaa ja
-kruunua kohtaan." Tämän sanottuaan kumarsi drotsi Pietari liikutetun
-ja osanottavaisen näköisenä vangitulle herttualle, ja poistui nopeasti
-tornihuoneesta.
-
-Vankilanovi oli taas lukittu ja suljettu. Pöydällä oli tärkeä
-pergamenttilehti ja hopeakynä, jonka drotsi Pietari oli jättänyt
-allekirjoitusta varten. Ritari Abilgaard katseli herraansa levottoman
-tutkivalla katseella. Herttua käveli nyt kiivain askelin edes
-takaisin lattialla, hänen silmänsä paloivat hurjina ja hänen poskensa
-punoittivat suuttumuksesta. "En koskaan, en ikimaailmassa kirjoita
-mokoman helvetin moskan alle!" huudahti hän, "vaikka saisin istua
-täällä kuolinpäivääni asti! Jos minun täytyy autuuteni valalla vannoa
-suostuvani kaikkeen mitä tuossa seisoo, täytyy minun luopua koko
-elämäni suunnitelmasta tai minä olen valapatto ja petturi koko maailman
-edessä. Ei, ei, ei iankaikkisesti! Minä tahdon näyttää heille, että
-herttua Waldemar ei rakasta vapauttansa ja kehnoa herttuankruunuansa
-enemmän kuin kunniaansa ja vapaata, kahlehtimatonta tahtoaan. Minä
-en tahdo raukkamaisesti ja alhaisesti myödä heille sieluani ja
-sisäistä vapauttani, voidakseni hengittää vapaammin suuremmassa
-vankilassa henkisesti halveksittuna orjana. Nyt, Tyko, nyt on aika
-ajatella vakavasti pakenemista ja näiden muurien räjähdyttämistä
-petoksella tai väkivallalla, kaikilla mahdollisilla keinoilla. Kunhan
-kerran olen vapaana tämän helvetin linnan ja Tanskanmaan rajojen
-ulkopuolella -- niin silloin minä en enää arvele ryhtyä siihen, josta
-sairaloisissa unelmissani olin jo vähällä luopua, -- minä pudistan
-tomun jaloistani, enkä aseta jalkaa tanskalaiselle pohjalle ennen kuin
-seison täällä sotajoukon etunenässä, jonka avulla minä voin kaataa
-kumoon itsevaltiaan valtaistuimen ja nutistaa hänet kaikkine surkeine
-neuvonantajineen!"
-
-"Kunhan vain ensimäinen askel olisi otettu!" vastasi ritari olkapäätään
-kohauttaen. "Kunhan vain olisimme ensiksi omia herrojamme, niin
-minä kyllä sydämeni pohjasta ihailisin teidän korkeita ajatuksianne
-ja rohkeita päätöksiänne. Kuitenkin niin kauan kuin teidän suuri
-neuvonantajanne ei osaa muuta kuin puhua teille näiltä muureilta, mutta
-ei suurten henkien lailla uskalla pyyhkäistä niitä pois kuin hämähäkin
-verkkoja, niin kauan, armollinen herra, ovat kaikki teidän rohkeat
-tuumanne vain tuulentupia ja ihania unelmia ja sen saatte kalliisti
-maksaa menettäessänne vapautenne ja iloisen elämänne Schleswigin
-herttuana."
-
-"Mitä, Tyko! Etkö sinä ylenkatsoisi minua, jos minä voisin
-allekirjoittaa tämän sopimuksen?"
-
-"Kaukana siitä, herra! hullu se lintu on, joka ei lennä ulos häkistä,
-silloin kun se on auki. Kas, tässä rautakanki, jolla ilman noitakeinoja
-saamme nämä muurit murretuiksi. Tänne on hyvä drotsi Hessel jättänyt
-hopeakynänsä. Yksi ainoa veto tällä kynällä pergamentille, ja meidän
-vankilamme avataan, avara, ihana maailma on avoinna edessämme; -- me
-poistumme tästä onnettomuuden maasta siksi kunnes me voimme sanoa
-Tanskan kuninkaalle kiitokset viimeisestä. Saksin herttuan luokse
-me olemme tervetulleita, ja miten iloiseksi kaunis Sofia prinsessa
-tuleekaan."
-
-"Vaiti, vaiti, kiusaaja!" -- keskeytti hänet herttua kiivaasti.
-"Onko se sinun kantasi Tyko! Niinkö sinä olet käsittänyt korkean
-päämääräni? Mitä auttaa vaikka lintu on vapaa, jos se on siipirikko
-koko elämänajaksi? Jos sinä olet kyllästynyt tasaamaan kohtaloni, niin
-kyllä minä voin toimittaa sinut vapaaksi! -- Vanno sinä vain itsesi
-paholaiselle ja mene! -- minä jään."
-
-"Te erehdytte, jalo herrani!" vastasi ritari Abilgaard totisesti --
-"minä olen ilomielin jakanut teidän vankeutenne tähän päivään asti,
-minä olen sen jakava edelleenkin, valittamatta, niin kauan kuin
-te haluatte. Päämäärää minä en ole kadottanut näkyvistäni. Tehän
-olette itse miettinyt mitenkä te voisitte sen saavuttaa kättäkään
-liikuttamatta. Teidän omantunnontarkkuutenne sovittaa kyllä helposti
-meidän vapautemme. Tahdotteko kuunnella minua?"
-
-"Ei, ei, minä en tahdo kuulla sanaakaan. Jätä minut yksin, Tyko!
-Huomenna sinä saat kuulla minun päätökseni. Se koskee minua itseäni
-ja minun koko tulevaa elämääni; minä tahdon itse heittää arvan, joka
-päätöksen langettaa. Et sinä eikä ainoakaan ihmissielu saa johtaa
-täällä minun tahtoani."
-
-Ritari Abilgaard vaikeni ja poistui omaan vankilahuoneeseensa. Herttua
-lukitsi tavallisuudesta poiketen oven hänen jälestään, vierittäen kiven
-sen eteen. Sen jälkeen hän heittäytyi tuoliinsa synkkiin ajatuksiin
-vaipuen. Näin hän istui koko päivän laskematta sisään ainoatakaan
-ihmistä tai vastaanottamatta minkäänlaisia virvokkeita. Linnassa oli
-hiljaista kuten tavallisesti. Vasta auringon laskettua häiriytyi hän
-hetkeksi hevoskavioiden kapseesta linnanpihalla. Herttua nousi ja astui
-ristikkoikkunalle. Hänen kätensä puristui kokoon suonenvedontapaisesti
-kun hän näki nuoren drotsin vapaana ja ryhdikkäänä ohjailevan hevostaan
-ilta-auringonhohteessa. Ruhtinaallinen vanki hengähti syvään, siirsi
-luukun ristikkoikkunan eteen ja poistui vankihuoneensa pimeimpään
-soppeen, jossa hän heittäytyi valmistamattomalle vuoteelleen.
-
-Rautaristikon sisäpuolella oleva luukku, jonka vanki voi avata ja
-sulkea mielensä mukaan, oli varustettu pienellä sarviruudulla, jonka
-lävitse tuskin ainoakaan päivänsäde pääsi tunkeutumaan. Tämän luukun
-hän muuten tavallisesti antoi olla auki. Ei edes yöllä hän pitänyt
-sitä suljettuna, muuta kuin silloin kun oli hyvin kylmä ja tuulinen
-ilma. Sillä kun se oli öisin ollut lukittu, oli hänelle tapahtunut pari
-kertaa, että hän keskiyöllä oli kauhuissaan kavahtanut unestaan ja
-luullut olevansa elävältä haudattu esi-isiensä hautakappeliin. Mutta
-nyt hän vihasi valoa ja vähintäkin välähdystä elämästä ja ilosta,
-ja hän oli riistänyt itseltään viimeisenkin heikon valonsäteen,
-jonka herra hän oli. "Tule esiin, onnettomuustoverini ja opeta minua
-iloisesti katsomaan yöhöni sinun tulisilmilläsi!" mutisi hän. --
-"Kutsukoot vain muut sinua kuolemanlinnuksi ja ruumispöllöksi, sinä
-näet kuitenkin selvästi silloin, kun me muut olemme sokeita. Jos sinä
-huudat kuolemaa ja onnettomuutta, niin sitä parempi, se laulu soveltuu
-paraiten minulle." Antaessaan näin hiljaisella äänellä ajatustensa
-puhjeta sanoiksi, hän avasi kirstun ja otti sieltä esille suuren
-yölinnun. Se asettui tuttavallisesti istumaan hänen käsivarrelleen
-ja antoi taputtaa itseään. Hän heittäytyi sitten taas pitkälleen
-vuoteelleen, vajoten synkkään mietiskelyyn. Sillävälin oli tullut
-yö. Linnassa vallitsi kuolonhiljaisuus. Sarviruudun läpi tunkevasta
-heikosta valonheijastuksesta vanki näki, että oli kuutamo. Viimeinkin
-sulkeutuivat hänen silmänsä ja hän nukahti, mutta hän ei muistanut,
-niin kuin tapansa oli tavallisesti, ensiksi sulkea lintua häkkiin. Hän
-ei tiennyt nukkuneensa, kun hän heräsi tuohon kammottavaan kuvitelmaan,
-joka ennenkin oli herättänyt hänet keskiyöllä ja joka nyt taas valtasi
-hänet samaan aikaan: hänestä tuntui siltä kuin makaisi hän isiensä
-hautakammiossa, ja hän kohottautui tuskallisen tunteen valtaamana
-puoleksi istualleen vuoteeseensa. Hän ei ollut vielä täydellisesti
-hereillä, kun ilkeä kirkuna karkoitti viimeisenkin unen häneltä;
-hän avasi silmänsä, ja muurin reunalta, salaperäisen kirjoituksen
-vierestä loistivat ruumispöllön tulisilmät. Se huusi vielä kerran ja
-paljon ilkeämmin kuin mitä sen muuten oli tapana, tuijottaen suletun
-ikkunaluukun sarviruutuun. Nyt käänsi herttuakin katseensa sinne, ja
-hämmästyksekseen luuli hän näkevänsä ristikkoikkunan takana tummat
-kasvot, puoleksi päähineen peittämät. Omituinen pelko valtasi hänet, ja
-hän jäi liikkumattomana makaamaan samaan puoleksi istuvaan asentoon ja
-tuijotti ruutuun. Nyt hän kuuli hiljaista koputusta ristikkoluukkuun ja
-hypähti ylös: "Kuka siellä?" huusi hän -- "jos olet ihminen, niin puhu!"
-
-Koputettiin voimakkaammin luukkuun, ja hän kuuli syvän, hillityn äänen
-kuiskaavan salaperäisesti: "Avatkaa, herttua Waldemar! Hyvä ystävä
-haluaa puhua teidän kanssanne!"
-
-"Onko se mahdollista!" huudahti hän. -- "Ihminen, hyvä ystävä? Haa,
-oletko sinä paholainen itse, minä en pelkää sinua." Hän kiiruhti
-avaamaan luukun. Hän näki selvästi ihmiskasvot ristikon takana, mutta
-kun kuuvalo valaisi vain ääriviivat, oli hänen mahdoton eroittaa
-kasvojenpiirteitä.
-
-"Ettekö te tunne minua, herttua Waldemar!" kysyi odottamaton yövieras.
--- "Minä olen pannut elämäni alttiiksi koettaessani saada puhutella
-teitä. Teidän täytyy allekirjoittaa tai kaikki on kadotettu!"
-
-"Grand! Mestari Grand!" huudahti herttua hämmästyneenä. -- "Oletteko te
-noita ja osaatteko te lentää? Mitenkä te sinne pääsitte?"
-
-"Tikapuita pitkin", vastasi rohkea pappi. "Kyökkimestari Martti
-pitelee siitä kiinni ja on vartijana. Aikaa on vähän, hyvä herttua,
-allekirjoittakaa!"
-
-"Teiltä siis aamulla tuli tuo hyvä neuvo, hurskas herra! Mutta minä en
-allekirjoita, vaikka taivas ja maa huutaisivat: allekirjoita! Pitääkö
-minun valalla luopua suurten suunnitelmieni jokaisesta ajatuksesta?
-Täytyykö minun itse valalla luopua kostostani? Minkä puolesta olen niin
-paljon uskaltanut? Minkä vuoksi olen tämän kaiken kestänyt? -- Minä
-en allekirjoita! Jos te tahdotte minut vapauttaa, niin vapauttakaa
-minut viekkaudella tai väkivallalla, ja minä olen teidän. Minä asetun
-julkisesti liittoutuneiden etunenään onnistukoon tai ei!"
-
-"Siinä tapauksessa on kaikki menetetty, herra. Me emme voi ryhtyä
-mihinkään, ennen kuin te olette laillisesti vapaa ja turvassa.
-Teidän vankeutenne sitoo kaikkien kädet, allekirjoittakaa, herra, ja
-kaikkien kädet ovat vapaina teidän kauttanne! Jos te ette tahdo pitää
-valaanne, niin voi pyhä isä vapauttaa teidät siitä yhtähyvin kuin hän
-vapautti teidän esi-isänne -- ja jos te ette tahdo sitä rikkoa, hyvä
-on, asettukaa silloin yrityksen ulkopuolelle ja pysykää kuitenkin sen
-johtajana. Marski ja hänen ystävänsä toimivat ominpäin -- te ette tiedä
-siitä mitään -- ja vapaa paikka on teidän. Ymmärrättekö, herra? Te
-voitte pysyä valassanne ja hyvällä omallatunnolla astua esiin silloin
-kun aika on käsissä. Te tartutte lain ja oikeuden mukaisesti alaikäisen
-valtikkaan ja voitettuanne kansan sydämet ja näytettyänne olevanne
-kykenevä kruunua kantamaan -- lankeaa se aivan itsestään teille -- ja te
-ette ole rikkonut sopimusta ettekä valaa."
-
-"Haa, sinäkö olet itse, viisas mestari Grand, vai onko kuollut piispa
-lainannut sinun äänesi ja hahmosi opettaakseen minulle viisautta?
--- Niin, sinä olet oikeassa! _Sillä tavalla_ minä voin tarttua
-valtikkaan, joka hallitsee henkiä ja voittaa sen kruunun, joka
-säteilee auringon lailla. Nyt minä tiedän, mitä minä tahdon. Sinä
-et sitä opettanut minulle. Sinä vain sanoit _mitenkä_ sen tekisin.
-Hyvä, minä allekirjoitan. Mutta siitä hetkestä asti, jona minä olen
-allekirjoittanut, minä en tiedä mitään, enkä tahdo mitään tietää
-teidän aikeistanne. Tehkää mitä tahdotte ja puolustakaa mitä voitte.
-Minä kulen omaa tietäni, ja kun päämäärämme saavutettua tapaamme --
-silloin -- vasta silloin minä tunnen teidät ja uskallan kutsua teitä
-ystävikseni. Ymmärrätkö minua, Grand!"
-
-"Minä ymmärrän, herra! On siis varmaa, että te allekirjoitatte
-ja lähdette täältä huomenna? Nyborgin Danehovessa te vahvistatte
-sopimuksen ja odotatte sitten rauhassa niitä asioita, jotka
-tulevat -- --"
-
-Nyt keskeytti salaisen keskustelun äkillinen melu linnanpihalta.
-
-"Hän on täällä, isäntä! Hän on täällä, se viekas pappi!" huusi
-kyökkimestari Martin ääni. -- "Nyt hän ei pääse pakoon. Minä huomasin
-heti mitä miehiä hän oli ja autoin hänet itse tikapuille. Liikautanko
-minä tikapuut kumoon niin että hän taittaa käsivartensa, tai tahdotteko
-te hänet elävältä?"
-
-"Minut on petetty!" huudahti mestari Grand pelästyneenä. "Tuo kirottu
-kokki on ilmaissut minut." Hän laskeutui nopeasti alas tikapuita
-pitkin, ja heti ympäröi hänet kymmenen linnamiestä tulisoihdut
-käsissään, ja heidän keskellään seisoi linnanvouti puoleksi pukeissa ja
-miekka kädessä.
-
-"Täytyykö minun uskoa omia silmiäni, herra tuomiorovasti!" sanoi
-rehellinen Paul Hvit. -- "Oletteko te tullut tänne ivaamaan minun
-valppauttani ja auttamaan pakosalle tärkeitä valtiollisia vankeja?"
-
-"Kuulkaa minua, kunnianarvoisa Paul Hvit!" vastasi mestari Grand
-rohkealla ja käskevällä äänellä, "ja te ette tuomitse Herran
-palvelijaa, joka, vaikka salaista ja omituistakin tietä, kuitenkin
-kulkee taivaallisen Isänsä asioissa! Ettei minun aikomukseni ole ollut,
-vastoin maan ja valtakunnan lakia, vapauttaa teidän vankejanne, siitä
-te voitte tulla vakuutetuksi tutkittuanne vankilan ja minun vaatteeni.
-Minulla ei ole ollut viilaa eikä muutakaan työkalua mukanani, jolla
-olisi mahdollista avata rautaristikko ja auttaa vangit pakoon."
-
-Linnanvouti näytti hämmentyneeltä ja epävarmalta.
-
-"Minä vaadin tämän tutkimisen oman kunniani tähden!" -- jatkoi mestari
-Grand heittäen vaippansa syrjään ja käänsi itse nopeasti nurin kaikki
-taskunsa. -- "Jos te nyt tässä suhteessa olette vakuutettu minun
-viattomuudestani, niin te olette täydellisesti oikeutettu vaatimaan
-tietoa tämän yöllisen käyntini tarkoituksesta. Minä tiesin, että
-vankien luo pääsy oli minulta kielletty, mutta minä tiesin myöskin,
-että oikeaan aikaan lausuttu Jumalan sana voi vaikuttaa paljon
-soaistuun ihmissydämeen. Tiedättekö te, ettei nuori, uhmaileva herttua
-aikonut allekirjoittaa kuninkaallista sovinto-ehdoitusta eikä luopua
-kapinallisista aikeistaan. Minä olen nyt puhunut hänelle voimakkaita
-Jumalan sanoja, niin että hän on tutkistellut itseänsä ja katuen
-tunnustanut suuren syntinsä ja erehdyksensä. Hän tahtoo nyt heti
-allekirjoittaa sopimuksen ja pysyä kuninkaan uskollisena alamaisena.
-Kas, se on minun ansioni ja siinä on minun rikokseni. Jos luulette
-olevanne oikeutettu vaatimaan minua edesvastuuseen niin kristillisestä
-työstä, niin minä olen teidän vankinne. Mutta jos te olette, niinkuin
-minä otaksun, hurskas ja jumalinen mies, joka yhdistätte kunnioituksen
-minun säätyäni ja pyhää ammattiani kohtaan ankaraan uskollisuuteen
-herrallenne ja kuninkaallenne, niin annatte vartioida minua täällä
-ainoastaan siksi kunnes itse olette tutkinut vankilan ja tullut
-vakuutetuksi minun puheeni todenperäisyydestä, ja annatte minun sitten
-lähteä täältä Herran rauhaan vielä tällä tunnilla."
-
-"Vartioikaa häntä!" sanoi linnanvouti ja astui nopeasti lyhty kädessä
-ylös torniin vankien luokse. Hän avasi vankilanoven, ja ensimäisessä
-vankilahuoneessa ritari Abilgaardin luona oli kaikki tavallisessa
-järjestyksessä. Herttua siirsi hänen pyynnöstään telkeet oveltaan.
-Linnanvouti astui sisään, ja sanomatta sanaakaan hän tutki ensiksi
-tarkasti ristikon. Sitten hän laski lyhdyn pöydälle ja katseli
-tarkkaavaisesti herttuaa. "Sanokaa minulle, jalosukuinen herra!" kysyi
-hän -- "onko totta, että tuomiorovasti Grand on puhunut teille, ja te
-olette katunut ja tahdotte allekirjoittaa sovintokirjan?"
-
-"Te olette oikeassa", sanoi herttua tarttuen hopeakynään. "Sen teen
-heti. Kas niin, tuossa on minun nimeni." Hän ojensi linnanvoudille
-allekirjoitetun pergamentin ja heittäytyi sitten miettiväisenä
-tuoliinsa.
-
-"Silloin onnittelen teitä vapautenne puolesta ja isänmaata uskollisesta
-miehestä!" sanoi linnanvouti iloisesti. "Enpä siis tälläkään kertaa
-pettynyt. Minä tunnen maailman ja ihmiset, ja näinhän minä teidän
-olennostanne ja käytöksestänne teidän olevan jalon nuoren herran, joka
-vain nuoruuden ajattelemattomuudesta oli erehtynyt. Levätkää nyt, jos
-haluatte, -- hyvän ja hurskaan päätöksenne vahvistukseksi kunnes päivä
-koittaa, jalosukuinen herra, sitten minä kaikella kunnialla vien teidät
-itse minun herrani ja kuninkaani luokse."
-
-"Hyvä!" sanoi herttua. "Menkää nyt vain ja elkää salliko mitään pahaa
-tapahtua mestari Grandille! Hän on vain pitänyt minulle yösaarnan, ja
-te näitte itse että hän onnistui käännytystyössään."
-
-Linnanvouti kumarsi ja poistui. Ritari Abilgaard, joka ovelta oli
-kuullut ja nähnyt mitä siellä juuri oli tapahtunut, kiirehti hyvin
-iloisena herransa luokse saadakseen täydellisen selityksen siitä, mikä
-hänet näin äkkiä oli saanut allekirjoittamaan.
-
-Sillaikaa seisoi mestari Grand ihmettelevien linnanmiesten keskessä,
-jotka linnanvoudin käskystä tarkasti vartioivat häntä. Kyökkimestari
-Martti seisoi hymyillen tikapuitten vieressä ja näytti ivailevan
-yöllistä seikkailua. Mestari Grand heitti häneen sanaakaan sanomatta
-moittivan ja halveksivan katseen.
-
-"Enpä toki olisi uskonut, hänen tällä tavalla sieltä pääsevän",
-sanoi nyt kokki linnanmiehille. "Minä en ole milloinkaan ennen
-nähnyt kunnianarvoista tuomiorovastia tikapuilla, niin etten minä
-voinut sellaista kiusausta vastustaa. Mutta enpä olisi ruvennut niin
-vaaralliseen leikkiin, jos olisin tiennyt, että te ja linnanvouti
-olitte läheisyydessä. Nyt saadaan nähdä olenko minä tehnyt hurskaalle
-herralle vääryyttä vai enkö. Kukaan ei voi moittia minua siitä, että
-pidin häntä viekkaana veitikkana. Missä tähän maailman aikaan tapaa
-niin innokkaan sielunpaimenen, että hän uskaltaa kaulansa pelastaakseen
-muutaman sielupahasen. Olipa aivan onneksi oppineelle herralle, että te
-tulitte. Minä olin jo tarttunut tikapuihin vetääkseni ne hänen altaan,
-ja silloin olisi kunnianarvoisa herra jäänyt riippumaan käsistään
-rautatankoihin tuolla ylhäällä niinkuin kissa lintuhäkistä, kunnes minä
-olisin hakenut teidät."
-
-"Kurja, uskoton sielu!" huudahti mestari Grand kiivaasti. "Sanoinhan
-minä jo sinulle toimivani hurskaassa ja jumalisessa tarkoituksessa, ja
-sinä osasit niin teeskennellä ja uhata Herran palvelijan henkeä."
-
-"Siitä teen tilin isännälleni, ja hänen armolleen, meidän korkeasti
-rakastetulle kuninkaallemme!" vastasi Martti kovaäänisesti. "Täällä
-me emme luokittele ihmisiä. Ruhtinaat ja mahtavat herrat me sulemme
-tänne, kun olemme saaneet käskyn pitää heitä juonittelijoina. Minä
-pistän heidät tottelevaisesti vartaaseen, jos minulle annetaan käsky
-pitää heitä kalkkunoina, ja jos keisari tai paavi itse haluaa kömpiä
-ikkunasta heidän luokseen, niin vastaan minä koko kristikunnalle siitä,
-että annan heidän armonsa taittaa korkeat ja pyhät niskaluunsa."
-
-Kyökkimestari Martti alkoi olla kovaääninen, ja linnanvouti, joka
-nyt kiirehti takaisin vankilasta ja kuuli nämä rohkeat sanat, käski
-hänen olemaan hiljempaa palvelusinnossaan ja puhumaan suuremmalla
-kunnioituksella hurskaalle, kunnianarvoiselle tuomiorovastille, joka
-oli aivan viaton ja lisäksi tehnyt tehtävän, josta jokainen kunnon
-tanskalainen mies sai häntä kiittää. "Luulenpa melkein tarkalleen
-tuntevani maailman ja ihmiset", -- sanoi hän itserakkaan näköisenä
-mestari Grandille. "Ja minä iloitsen, kunnianarvoisa herra, että minä
-en ole erehtynyt teidänkään suhteenne. Että tarkoituksenne maata ja
-kuningasta kohtaan on hyvä, sen minä näen nyt, vaikka te puhuitte eilen
-illalla kovia sanoja mahtavien vioista ja synneistä. Siihen teillä
-ankarana Jumalan miehenä on oikeus. Mutta Herrajumala, olemmehan me
-kaikki ihmisiä, ja kunniallisinkin mies voi joutua epäilyksen alaiseksi
-ja huonoon valoon. Sen olette itse äsken kokenut, hurskas herra! Nyt
-voitte vapaasti lähteä täältä minä hetkenä vain haluatte. Mutta minulle
-on mieluista, jos haluatte jäädä vieraakseni päivän koittoon asti.
-Yö ei ole kenenkään ihmisen ystävä ja niin hengellinen herra kuin
-olettekin, voisitte tekin eksyä."
-
-"Sitä minä en pelkää!" vastasi mestari Grand. "Minulla ei ole enää
-mitään tekemistä täällä. Olettehan te myöskin tyytyväinen maanjakoon,
-hyvä, rehellinen Paul Hvit!"
-
-"Täydellisesti, hurskas herra! Viekää apotti Maunolle minun
-kunnioittavimmat terveiseni, ja lähtekää sitten Jumalan nimessä, jos
-kerran niin tahdotte."
-
-Linnanvoudin käskystä tuotiin mestari Grandin hevonen esille. Korkea
-hengellinen herra sanoi arvokkaasti hyvästi linnanherralle, teki
-kolmella sormella siunauksen merkin linnanmiehille, jonka jälkeen hän
-erään papin seuraamana, joka palveli häntä ratsupalvelijana, jätti
-Sjöborgin hiljaisena kuutamoyönä.
-
-Pari tuntia myöhemmin, auringon noustessa ratsasti herttua Waldemar
-drotsinsa kanssa Paul Hviten ja kahdentoista asestetun ratsumiehen
-seuraamana Sjöborgin linnan portista Korsöriin vievää tietä,
-kulkeakseen ylitse Nyborgiin, jossa kuningas etevimpien miestensä kera
-oleskeli, ja jossa sovintosopimus sinetillä ja valalla vahvistettaisiin
-Danehoven kokoontuessa, ennenkuin herttua ja drotsi pääsisivät
-täydellisesti vapaiksi.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENES LUKU.
-
-
-Harvinaisen ankaran talven jälkeen, jolloin Itämerikin oli jäätynyt,
-levitti kevät taas nopein askelin ihanuutensa, ja kukkaisrikkautensa
-Tanskan viljaville lakeuksille. Jo toukokuun keskivaiheilla olivat
-pyökkimetsät puhjenneet, ja huolimatta maan ja kansan surullisesta
-tilasta ja siitä salaisesta eripuraisuudesta, joka eroitti niin monet
-sydämet, näytti kuitenkin maa siitä, joka ei lähemmin tuntenut sen
-sisäisiä, rikkoutuneita olosuhteita, rauhalliselta ja onnelliselta
-paratiisilta.
-
-Eräänä erittäin ihanana kevätpäivänä ratsasti Flynderborgin
-linnanportista Örekrogissa, matkaseurue, johon kuului kaksi ylhäistä
-ritaria, kaksi naista, sekä korkea hengellinen herra; heitä seurasi
-nuori aseenkantaja, kaksi ratsupalvelijaa ja kaksi kamarineitiä.
-Linnanportailla seisoi herra Lave Litle, linnanherra, kunnioittavasti
-paljastetuin päin vastaanottaen korkeat vieraat; kookas Inge neito
-seisoi isänsä vieressä. Silläaikaa kun ritarit auttoivat naisia
-satulasta ja saattoivat heidät linnanportaille, jäi kömpelö hengellinen
-herra rauhallisena istumaan hevosen selkään, voidakseen lukea oven
-yläpuolella olevan latinalaisen kirjoituksen. Hän oli valtakunnan
-oppinut kansleri mestari Martinus de Dacia. Lyhyt, harmaatukkainen,
-mutta vielä reipas ja voimakas ritari, joka ensiksi astui ylös
-linnanportaita taluttaen käsivarresta kookasta, vanhemmanpuoleista
-naishenkilöä, oli valtaneuvos, herra Jon Litle, mukanaan vaimonsa
-Ingefrid rouva. Hänen tytärtään Ceciliaa saattoi nuori, ritarillinen
-herra, jonka Inge neito hehkuvin poskin hänen solakasta vartalostaan
-heti tunsi drotsi Pietari Hesseliksi.
-
-Herra Lave Litle vastaanotti vieraat hiukan hämillään ja tuntien
-salaista levottomuutta. Erityisesti näytti hän, kaikesta
-kohteliaisuudestaan huolimatta, tuskallisesti välttävän vanhan
-sukulaisensa katsetta. Drotsi Pietaria hän tervehti tylysti ja
-kylmästi. Oppinutta kansleria, joka viimeinkin oli tullut ylös
-portaita, näytti herra Lave katselevan aralla ja epäluuloisella
-katseella, mutta kun oppinut herra heti alkoi kysellä linnan ikää ja
-muinaisaikaisia ihmeellisyyksiä, näytti herra Lave rauhoittuvan ja
-pyysi häntä kääntymään hänen tyttärensä puoleen, joka, hänen sanansa
-mukaan, ymmärsi paremmin sellaiset narrin päähänpistot kuin kukaan muu
-linnassa.
-
-"Täällähän sinä elät kuin pieni kuningas, hyvä Lave!" sanoi ritari Jon,
-katsellessaan suurta, holvikattoista salia, joka oli koko rakennuksen
-levyinen, ja jonka kaksi suurta kaksois-ovea olivat auki linnanpuistoon
-ja joista oli mitä ihanin näköala salmelle.
-
-"Aivan niin, herra valtaneuvos! Linna on kyllä kuninkaallinen,
-mutta vasta teidän läsnäolonne suo sille oikean loisteen", vastasi
-ritari Lave nöyrällä äänellä, joka heti osoitti sen erikoisen
-riippuvaisuus-aseman, jossa hän oli vanhempaan, kuuluisaan
-sukulaiseensa, jonka henkisen ylevämmyyden ja korkeamman aseman hän
-tunsi liiankin painostavana.
-
-"Sinä olet liian kohtelias, serkkuni!" sanoi ritari Jon. --
-"Loistamisen halu ei ole minun ominaisuuksiani, sen sinä kyllä tiedät.
-Mutta jos tämä linna on yhtä luja kuin se on kaunis ja suuri, niin
-tahtoisin kernaasti olla täällä linnanherrana sodanaikana. Oletteko te
-ollut ennen täällä, drotsi Pietari!"
-
-"Lapsuuteni aikana olin usein näissä saleissa, tänne liittyvät
-rakkaimmat ja kauneimmat lapsuudenmuistoni!" vastasi drotsi Pietari,
-heittäen katseen Inge neitoon, jota hän vain ääneti oli tervehtinyt ja
-joka näkyi kokonaan kiinnittäneen huomionsa Ingefrid rouvaan ja Cecilia
-neitoon. Nyt heidän katseensa yhtyivät, ja drotsi Pietari huomasi
-ilokseen, etteivät nämä muistelmat olleet hänelle yhdentekeviä.
-
-"Ettekö te ole senjälkeen ollut täällä?" kysyi ritari Jon, mutta drotsi
-Pietari ei kuullut.
-
-"Te olette hajamielinen, herra drotsi. Oletteko ollut senjälkeen
-täällä?"
-
-"Viime vuonna", vastasi drotsi Pietari hiukan hämillään,
-"vastenmielisen tehtäväni aikana herttuaa vangitessani".
-
-Nämä sanat kuultuaan ritari Lave kääntyi hyvin levottoman näköisenä
-vanhan valtaneuvoksen puoleen ja lateli hänelle yhtaikaa ainakin
-puolenkymmentä kysymystä osaksi aivan mitättömistä asioista ja
-hoviuutisista.
-
-"Noista kujeiluista minä en välitä!" vastasi Jon ritari vakavana,
-luoden levottomaan serkkuunsa terävän, tutkivan katseen. "Mutta,
-serkkuni, sinä kai tiedät parhaimman ja tärkeimmän uutisen. Kun
-kuningas nyt on saanut herttua Waldemarista uskollisen alamaisen,
-toivomme me vihdoinkin saavamme rauhan ja yksimielisyyden maahan. Me
-odotamme nyt varmasti, että jokainen tanskalainen ritari, joka on
-ollut harhateillä, mutta jolla kuitenkin on rehelliset tarkoitukset
-isänmaataan kohtaan, seuraa nuoren herttuan esimerkkiä karkoittaen
-sydämestään kaikki kapinalliset ja uhkamieliset ajatukset maanlakia
-vastaan. Ankara tutkimus lienee kuitenkin tarpeen muutamissa
-paikoissa", lisäsi hän, "mutta minä toivon, että uhkarohkealla marski
-Andersenilla ei ole kovinkaan monta liittolaista tässä maassa".
-
-Ritari Lave oli valahtanut kuolonkalpeaksi, ja ankaran ritari Jonin
-kasvoille levisi suuttumuksen ja syvän tuskantunteen ilme, joka
-kuitenkin silmänräpäyksessä katosi. Vanha herra kääntyi leikkiä
-laskien Inge neidon puoleen, viitaten yhteen tämän lapsuuden
-sankarittarista ylpeään Dolteen, jonka elämäntarina oli kuvattu
-vanhoihin kuvakudoksiin. "Vieläkö ihailet satujen ylpeää sankaritarta?"
-kysyi hän, osoittaen kuvaa, mikä esitti kahlehdittua neitoa, joka
-seisoo laivassa pieni ankkuri kädessään. -- "Vieläkö osaat laulun hänen
-juustoankkuristaan, jolla hän tahtoi pidättää koko Harald Hiusvaltiaan
-laivaston pääsemästä Tanskaan?"
-
-"Vieläkö te sen muistatte, jalo sukulaiseni?" vastasi Inge neito
-punastuen. "Kun viimeksi lauloin sen laulun teille ja puolustin Doltea
-teidän pilkkaanne vastaan, niin silloin minä vielä olin lapsi. Te
-nauroitte minun innostukselleni, mutta vieläkin minä voin puolustaa
-häntä, jalo sukulaiseni. Jos hänen-aikaisensa tanskalaiset miehet
-olisivat olleet niin rohkeita, kuin hän luuli, niin olisivat he kyllä
-panneet terästä hänen juustoankkuriinsa, eivätkä olisi sallineet
-norjalaisen merirosvokuninkaan laahata kahleissa mukaansa tanskalaista
-tyttöä rohkean sanan tähden. Olihan hänen leikinlaskussaan hiukan
-ylimielisyyttä, ja lapsellista uhkaa ylivaltaa vastaan", jatkoi hän
-lämmöllä, "mutta tuo viaton kehuminen osoitti vain, että hän luotti
-tanskalaiseen rohkeuteen ja rehellisyyteen. Jos hän olisi ollut teidän
-tyttärenne, niin minä olen vakuutettu siitä, että te ilolla olisitte
-maksanut kaksinkertaiset lunnaat hänen vapauttamisestaan."
-
-"Taidat olla oikeassa!" vastasi ritari Jon, taputtaen reipasta
-sukulaistaan poskelle. "Aivan oikein, ylpeä Ingelil, sinä olet uljaan
-äitisi tytär. Tyttö on jossakin suhteessa oikeassa" -- jatkoi hän,
-kääntyen oppineen kanslerin puoleen: "Hän tuntee vanhat sankarit
-paremmin kuin minä. Sinun ihailemasi Harald Hiusvaltias ei ollut
-oikeastaan parempi reipasta, rohkeaa merirosvoa, eikä hänellä
-milloinkaan ollut ylhäistä, kuninkaallista sielua. Hänen tekonsa
-Tanskassa samoinkuin Mycklegårdissa eivät suinkaan olleet hänelle
-kunniaksi. Minun mielestäni meidän päivinämme rohkea jaarli Vähä-Alf on
-hänen arvokas sukulaisensa."
-
-"Mielenlaadun ja tekojen puolesta voi heitä hyvin kutsua sukulaisiksi,
-heillä on veriset pakanasielut kristityissä ruumiissaan", vastasi
-mestari Martinus.
-
-"Jaarli Vähä-Alf?" toisti Inge neito ihmetellen. "Onko tuo raaka,
-kömpelö Alfkreivi, tuo pieni inhoittava, eläimellinen merirosvo jaarli.
-Minä luulin hänen olevan vain Tönsbergin kreivin."
-
-"Hän on nyt mahtava jaarli, ja lähinnä kuningas Eerik Papinvihaajaa ja
-herttua Haakonia, hän on Norjan suurin mies", sanoi ritari Jon. "Mutta
-sinä olet oikeassa, lapseni, hän on raaka mies, ja enemmän eläimen kuin
-ihmisen näköinen. Jos hän uskaltaisi tänne Flynderborgiin, niin etpä
-taitaisi tohtia tavallisena voivarkaana sulkea häntä ruokasäiliöösi.
-Ethän sinä toki koskaan ole nähnyt häntä?"
-
-"Minä olen kuullut hänestä enemmän kuin haluaisin!" vastasi hän
-nopeasti, välttäen tätä kysymystä, joka saattoi hänen isänsä
-kuolemantuskiin.
-
-Drotsi Pietari toivoi kuitenkin vielä, että ritari Lave oli toiminut
-tuon epäilyttävän käynnin aikana enemmän ajattelemattomuudesta kuin
-rikoksellisuudesta, vaikkakin tämä satunnainen muistutus näkyi
-tuskallisesti vaikuttavan tuohon levottomaan herraan. Vapauttaakseen
-hänet kaikesta levottomuudesta ja siitä, että hänet vedettäisiin
-edesvastuuseen jo mainitusta asiasta, nuori drotsi kääntyi nyt
-vilpittömän hyväntahtoisesti Inge neidon isän puoleen ja kertoi
-hänelle kysymättä, että tämän matkan varsinaisena tarkoituksena,
-joka soi hänelle tilaisuuden käydä niin rakkaassa paikassa, olivat
-lähettiläsvirkatehtävät Ruotsin hovissa Tukholmassa, ja samalla aikoi
-ritari Jon saattaa perheensä heidän kesäasuntoonsa Tömmerupin taloon
-Skånessa. Heti kuultuaan nämä tiedot kirkastuivat ritari Laven kasvot
-huomattavasti. Hän näkyi huomanneen drotsin ystävällisen tarkoituksen
-ja ojensi hänelle, melkein liikutettuna kätensä. "Te olette
-tervetullut, herra drotsi!" sanoi hän vapisevalla äänellä vetäen hänet
-avonaisista ovista puistoon. "Se mikä meidän välillämme on tapahtunut
-ei kuulu keneenkään!" jatkoi hän hätäisesti, astuen drotsin kanssa alas
-puistoon vieviä rappusia. Hän heitti katseen takaisin puutarhasaliin
-ja nähtyään vanhan ritari Jonin keskustelevan iloisesti kanslerin ja
-naisten kanssa, veti hän nopeasti drotsi Pietarin mukanaan syrjäiselle
-puistokäytävälle. "Pari sanaa meidän kesken, Pietari Hessel!" sanoi hän
-isällisellä äänellä, joka muistutti drotsia hänen lapsuutensa ajoista.
-"Se mikä täällä viimeksi tapahtui voitaisiin väärinkäsittää tavalla,
-josta minun kunniani ja asemani voisivat joutua vaaraan. Mutta minä
-olen luottanut teidän oikeudentuntoonne, ja jalouteenne, että te ette
-tahtonut väärinkäyttää sitä valtaa, jonka olosuhteet teille soivat
-minun ylitseni syöstäksenne minut kadotukseen. Voitteko te siitä antaa
-minulle kunniasananne?"
-
-"Ritarikunniani kautta!" vastasi drotsi Pietari, ojentaen hänelle
-liikutettuna kätensä. "Minä en ole, Jumalan kiitos, luullut olevani
-velvollinen esiintymään teidän syyttäjänänne, Taivas suokoon, ettei
-minua koskaan siihen pakoiteta!"
-
-"Hyvä!" sanoi ritari Lave rauhoittuneena. "Minä tahdoin vain päästä
-varmuuteen menneisyyden suhteen, ja siitä on teidän kunnianne minulle
-takeena, tulevaisuudesta minä kyllä itse huolehdin. Meidän vanhat
-suhteemme ovat rikotut eikä meidän välillemme voi enää uusia syntyä. Me
-kaksi voimme nyt olla kuin kuolleita toisillemme."
-
-Hän kääntyi mennäkseen, mutta drotsi Pietari pidätti hänet. "Kuulkaa
-minua, ritari Lave!" huudahti hän kiihkeästi. "Minullakin on tärkeä
-sana sanottavana teille. Minä en pidä sitä suhdetta loppuneena, johon
-opin oikein panemaan arvoa vasta sinä hetkenä, jona se rikkoontui.
-Se mikä teidät, vieroittaa minusta, sitoo minut juuri kiinni teidän
-taloonne ja teidän jaloon sukuunne siteillä, joita ei mikään maallinen
-voima voi irtiriistää. Se on sama side, joka liittää yhteen Tanskan
-kruunun ja sydämet. Teidän jalosydäminen tyttärenne ajattelee samoin
-ja niin lämpimästi ja sellaisella innolla, että minun sydämeni on
-kiintynyt häneen, huolimatta kaikista riitaisista ja epäsuotuisista
-olosuhteista. Minä en ole puhunut sanaakaan enempää hänelle kuin minkä
-te itse olette kuullut, siitä minkä nyt varmasti tiedän tuntevani häntä
-kohtaan. Minä en vielä uskalla sanoa tunteeko hän samaa minua kohtaan,
-mutta minulla on suuri ja ihana toivo. Siitä minä en luovu niin kauan
-kuin elän, jos hän ei itse -- Jumala sitä auttakoon -- sitä minulta
-riistäisi" -- --
-
-"Siitä on jokainen sana liikaa, herra drotsi!" keskeytti hänet ritari
-Lave kylmästi ja vieraasti. "Toivokaa ja tuntekaa minun puolestani
-mitä ikinä haluatte! Minun tahtoni isänä te tiedätte. Teidän suhteenne
-ja periaatteenne tekevät minut ja jokaisen vapaamielisen tanskalaisen
-miehen teidän silmissänne kansalliseksi kerettiläiseksi, enkä minä
-tulevaisuudessa voi ajatella minkäänlaista yhteyttä teidän kanssanne.
-Pysyköön molemminpuolinen kunnioitus toistemme sydäntä ja hyvää
-tahtoa kohtaan, olkoon mielipiteemme kuinka eriävät tahansa!" lisäsi
-hän vähemmän kylmästi. "Elkäämme, aivan erilaisista valtiollisista
-mielipiteistä huolimatta, syyttäkö ja tuomitko toisiamme, ja sanokaamme
-tässä toisillemme rauhallisesti hyvästit -- ainiaaksi!" Näin sanoen
-ojensi hän drotsi Pietarille kätensä, häneen katsomatta.
-
-"Siis te viimeisen kerran ojennatte minulle kätenne, ritari Lave!"
-huudahti drotsi Pietari, koettaen tukahuttaa tuskaansa. "Oi, jos minä
-voisin pitämällä kiinni tästä kädestä vetää teidät pois siltä tieltä,
-jolla te horjutte. -- --"
-
-"Päästäkää minut, ihminen, ja vaietkaa!" kuiskasi ritari Lave
-katsellen levottomasti ympärilleen. "Tahdotteko puheellanne syöstä
-minut perikatoon? Minun tieni ei ole teidän, mutta minä olin oppinut
-kulkemaan yksin ennen kuin te olitte syntynytkään. Päästäkää minut. Me
-emme kuulu yhteen."
-
-"Sen pahempi, te olette oikeassa!" sanoi drotsi Pietari ja päästi
-salaista kauhua tuntien kylmän, vapisevan käden. Katsomatta häneen,
-ritari Lave poistui nopeasti hänen luotaan, palaten toisten tärkeiden
-vieraittensa luokse, ja drotsi Pietari jäi hyvin liikutettuna
-kävelemään pitkin varjoisaa puistokäytävää.
-
-Palattuaan puutarhasaliin ritari Lave näki suureksi mielihyväkseen
-vanhan Jon ritarin yhä leikillisesti keskustelevan mestari Martinuksen
-kanssa, Ingefrid rouva ja hänen tyttärensä olivat juuri lähdössä Inge
-neidon kanssa linnanpuistoa katsomaan.
-
-"Drotsi Hessel on jo ulkona haaveilemassa, ihania näköaloja katsellen!"
-sanoi linnanherra vieraille naisille. "Minun tyttäreni osaa varmasti
-näyttää teille kaikki ne paikat, joissa kirkas vesi ja viheriät puut
-tekevät kaikki, jotka sellaista ymmärtävät, isänmaan ihanuuksien
-lämpimiksi ihailijoiksi. Minä en kuulu niihin onnellisiin, jotka
-sellaista ymmärtävät."
-
-Naiset hymyilivät kohteliaasti tälle huomautukselle ja astuivat alas
-puistoon johtavia portaita. Ritari Lave heitti tutkivan katseen
-linnanportin yläpuolella olevaan tuuliviiriin ja lähestyi sitten
-molempia keskustelevia herroja, kuitenkaan häiritsemättä heitä.
-
-"Te hämmästytätte minua, oppinut herra kansleri!" sanoi ritari Jon,
-sydämellisesti hymyillen. "Enpä olisi uskonut kuivan filosofian olevan
-niin hauskaa! Oliko kaikki todellakin teidän keksimäänne?"
-
-"Oli tietysti, herra valtaneuvos!" vastasi oppinut kansleri vakavana,
-ja itserakas ilme kasvoillaan. "Se on monen unettoman yön tutkimuksen
-tulos. Minä jo ajattelin sitä Parisissa ennen opintoaikanani, mutta
-vasta Antvorskovin rauhallisessa otiumissa [otium = joutilaisuus] se
-minulle lopullisesti selvisi, ja nyt sitä opetetaan kaikissa Euroopan
-korkeakouluissa."
-
-"Nämäkö siis ovat nuo kuulut Martinuksen modumit? -- tai miksi te
-kutsutte niitä?"
-
-"_Modi significandi Martiniani_", oikaisi kansleri hänet nopeasti.
-"Se on aarre, tieteellinen keksintö, josta minä en tahdo ylpeillä,
-mutta minun nöyrä toivoni on, että Jumalan ja pyhän neitsyen avulla
-tämä tärkeä keksintö logiikassa on säilyttävä minun nimeni filosofian
-historiassa niin kauan kuin on olemassa perusteellista filosofiiaa ja
-yliopistoja."
-
-"No, sen minä kyllä ymmärrän!" vastasi ritari Jon salaa hymyillen. "Se
-on varmasti hyvin oppinutta ja filosoofista, sillä totta totisesti
-minä en siitä ymmärrä vähääkään. Mutta eiväthän minunlaiseni maallikot
-sellaista käsitä!"
-
-"Mitenkä, herra valtaneuvos?" huudahti kansleri hämmästyneenä pyyhkien
-hikeä kaljulta otsaltaan. "Eikö se ole yhtä selvää kuin Jumalan
-kirkas päivä? Ja minä olen kuitenkin koettanut kääntää teille kaikki
-ne kreikkalaiset ja latinalaiset lausemuodot, jotka ovat suurena
-kaunistuksena tuollaisissa ainehistoissa, mutta, jotka ehkä voivat
-olla hämäriä vihkimättömille. Sallitteko minun selittää teille koko
-järjestelmäni alusta asti. Modi significandilla ymmärretään logiikassa
--- --"
-
-"Ei, taivaan nimessä, ei, hyvä herra kansleri!" keskeytti hänet
-ritari Jon nopeasti. "Elkää koettako saada minua syventymään siihen
-oppiin. Minä kunnioitan sitä täydellisesti ja minä uskon mielelläni
-teidän tulevan sen kautta ikuisiksi ajoiksi kuolemattomaksi oppineiden
-maailmassa. Mutta, jos minä en muulla lailla voi tulla kuolemattomaksi,
-niin lempo vieköön, olen siksi tulematta, ja saan Jumalan nimessä
-tyytyä eläessäni tekemään minkä voin ja antamaan meidän Herramme
-huolehtia lopusta. Totisesti puhuen, herra kansleri, eiköhän sitä voi
-olla järkevä ja kunnon mies ilman kaikkea tuota päänvaivaa? Jos minun
-sillä tavalla täytyisi käännellä ja väännellä ajatuksiani, ennen kuin
-itse tietäisin ovatko ne viisautta vai hullutusta, niin tulisin sadan
-vuoden vanhaksi, Jumalan tähden, ennen kuin olisin ehtinyt käsittää
-kunnon ajatusta, ja minä tarvitseisin kolme ihmis-ikää, ennen kuin
-saisin hyvän ajatuksen käytäntöön. Ei, minä käytän toista tapaa. Kun
-minä tiedän, mitä minä tahdon sanoa, niin minä sen sanon, ja kun minä
-tiedän mitä minä tahdon tehdä ja mitä minun täytyy tehdä, niin, kas
-silloin sen teen, enkä välitä vaikka koko maailma siitä myllertyisi.
-Katsokaa, siinä on koko minun järjestelmäni. Se ei ole niin oppinut
-kuin teidän, mutta että tekin lopullisesti seuraatte sitä, siitä
-te olette antanut minulle monta oivallista todistetta, jotka minä
-kaikella kunnioituksella tunnustan." Näin sanottuaan hän puristi
-sydämellisesti oppineen kanslerin kättä ja heitti katseen ritari
-Laveen. "Kas! Tuossa seisoo serkkuni Linnanpäällysmies", jatkoi hän
-iloisesti, "hän on viisitoista vuotta minua nuorempi, hän ehkä vielä
-voi jotakin oppia maailmassa. Jos voitte saada hänet käsittämään miten
-tärkeää on ajatella oikein ja järkevästi näinä kieroina aikoina, niin
-ette taitaisi tehdä turhaa työtä. Minä lähden puistoon hengittämään
-raitista ilmaa!" Jättäessään näin tuon jotenkin väsyttävän filosoofisen
-kanslerin ritari Laven seuraan, hän poistui nopeasti puistoon
-vievästä ovesta ja syventyi pian vakaviin mietelmiin kävellessään
-puistokäytävillä.
-
-Viheriällä kunnaalla, josta oli mitä ihanin näköala salmelle, seisoivat
-Silläaikaa drotsi Pietari, Inge neito ja Cecilia neiti, innokkaasti
-keskustellen vanhoista muinaisaikaisista tapahtumista, joista tällä
-seudulla vielä oli säilynyt paljon lauluja ja muistomerkkejä.
-Inge neidon mielipidettä vastusteli drotsi Pietari, väittäen
-näiden muistojen liittyvän toisiin, hänelle tuttuihin paikkoihin
-Jyllannissa. Heidän keskustelunsa aiheena oli näet ollut Hamletin
-traagillinen tarina. Ingefrid-rouvakin kuunteli mielenkiinnolla, kuinka
-isänmaallisuudesta innostunut Inge neito elävöitti nämä vanhat tarinat
-lausumalla säkeitä ja osia vanhoista kansanlauluista, osoittaen samalla
-niitä paikkoja, joissa hän lapsena oli kuullut ja ajatellut noiden
-suurten tapahtumien tapahtuneen. Nyt näki Ingefrid-rouva miehensä
-käytävän päässä, ja astui häntä vastaan, näyttääkseen hänelle tämän
-näköalan. Drotsi Pietari ja Inge neito puhuivat vielä Hamletista ja
-hänen rohkeasta teostaan, jonka viisautta drotsi Pietari kyllä ihaili,
-mutta josta hänen mielestään puuttui totuus, oikeudentunto ja jalo
-suuruus.
-
-"Tämä rikkiviisas salavihkaisuus", sanoi hän -- "tämä vain näennäinen
-totuudenrakkaus, jolla juuri totuus peitetään, kun se lausutaan
-kaksimielisesti ja koristeltuna -- tämä viekas leikkiminen viisaudella
-ja hulluudella, ivalla ja hirvittävällä totuudella, vaikuttaa minuun
-melkein kamalasti. Mutta nämät sadun piirteet, niin vähän tanskalaisia
-kuin ne ovatkin, perustuvat kuitenkin kieltämättä erääseen huomattavaan
-omituisuuteen kansassa."
-
-"Mitä te tarkoitatte drotsi Pietari!" kysyi Inge neito, tuntien
-itsetuntonsa loukatuksi. "Syytättekö te itseänne ja meitä kaikkia niin
-alhaisista taipumuksista, petollisuudesta ja viekkaudesta?"
-
-"Ymmärtäkää minut oikein, jalo neito! Tuo hamletilainen salavihkaisuus
-on todellakin pohjaltaan aito tanskalaista, vaikka minä en sitä ylistä
-jaloksi enkä suureksi; tämänlaisessa viekkaudessa piilee kunnioitus
-totuuteen vielä silloinkin, kun sitä ei voi eikä tahdo lausua julki.
-Jokainen sisäisten levottomuuksien aika Tanskassa voi osoittaa meille,
-että meidän kansamme parhaat ja jaloimmat ominaisuudet: rehellisyys,
-suoruus ja totuuden rakkaus, eivät milloinkaan kokonaan katoa, vaan
-ilmenevät sielläkin, missä näyttää olevan jälellä vain totuuden varjo
-koirankujeita peittämässä. Suurin roisto ja petturi joukossamme häpee
-kuitenkin vielä aivan julkisesti kieltää ja salata totuutta. Hän on
-liian ylpeä valehdellakseen, vaikka hän siten henkensä pelastaisi, ja
-hän sanoo totuuden silloinkin kun se voisi olla hänelle vaarallista,
-mutta niin hämärästi ja peitettynä, että vain hänen ystävänsä sen
-ymmärtävät, -- hänen vihollisensa uskovat päinvastaisen."
-
-"Siinä voitte olla oikeassa", sanoi Inge neito vakavasti, "mutta siltä
-ei totuuden väärenteleminen ole kansan luonteenominaisuuksia".
-
-"Enhän toki tahdo sitä väittää", vastasi drotsi Pietari, "mutta
-rehellisimmässäkin kansanihmisessä olen löytänyt usein omituisen halun
-leikin laskulla ohjata harhaan muiden katse, sanomatta siltä kuitenkaan
-suoraa valhetta. Siinähän piileekin suureksi osaksi talonpoikamme
-sukkeluus ja hauskuus. Sehän voi olla aivan hyväntahtoista ja viatonta;
-mutta näinä aikoina se on vaarallinen ominaisuus, jonka vuoksi on hyvin
-vaikea eroittaa valtakunnan tosiystävät sen salaisista vihollisista."
-
-"Ei, ei!" huudahti Inge neito iloisesti; "siinä te aivan erehdytte,
-drotsi Pietari. Minä tunnen paremmin rehelliset, kunnon maamieheni.
-Minä näen ja puhuttelen täällä usein köyhimpiä ja halvimpia heidän
-joukostaan. He valittavat ääneen ja kärsimättömästi taakkansa
-raskautta, eikä siinä säästellä sanoja suurista ja mahtavista puhuessa.
-He eivät pelkää lausua itse kuninkaasta ja hänen uskotuistaan rohkeinta
-totuutta. Mutta jos minä puhelen heille kruunusta ja valtakunnasta ja
-siitä, mitä he sanoisivat heille vääryydellä pakoitetusta kuninkaasta,
-niin silloin te näkisitte miten pian he unohtavat kaiken oman
-tuskansa, ja miten suoraan he tuovat ilmi uskollisuutensa vanhaa,
-laillista kuningashuonetta kohtaan. On kyllä totta, että he leikkiä
-laskiessaan mielellään käyttävät peiteltyä puhetapaa ja kiusottelevat
-toisiaan vanhoilla sananlaskuilla ja lauseparsilla, mutta juuri tästä
-hyväntahtoisesta leikillisyydestä minä pidän, eikähän siinä ole mitään
-pahaa."
-
-"En minäkään moiti sitä, mikä on kansalle luonteenomaista ja
-synnynnäistä", vastasi drotsi Pietari. "Ei kukaan meistäkään ole siitä
-vapaa", lisäsi hän. "Ehkä me molemmat tänään, jalo Inge neito, juuri
-tällä hetkellä, sanomatta valheellista sanaa, peitimme minkä tiesimme
-ja vältimme totuuden lausumista, säästääksemme itseämme ja toisiamme."
-
-Inge neito punastui. "Siihen on jokaisella ihmisellä oikeus!" sanoi
-hän vakavana: "Sitä, mitä minä en tahdo tai en saa puhua, siitä ei
-mikään voima maailmassa voi pakoittaa minua sanaakaan sanomaan. Jos
-me emme ole rehellisiä ja suoria siltä, vaikka emme sano kaikkea,
-minkä tiedämme, niin silloin ei olisi ainoatakaan rehellistä ihmistä
-olemassa. Katkaiskaa te meidän riitamme hyvä Cecilia!" hän kääntyi
-veitikkamaisena ystävättärensä puoleen, joka tähän asti oli ääneti
-kuunnellut heitä. "Uskotteko te drotsi Pietarin itsensä olevan niin
-suoran, että hän meitä pettämättä tahtoisi sanoa meille, jos sitä
-häneltä kysymme, mikä väri on hänen lempivärinsä?"
-
-"Sitä meidän ei tarvitse kysyä häneltä", vastasi Cecilia, "samaa väriä,
-joka on teidän hiusnauhassanne, kantoi herra drotsi ainakin viime
-vuonna".
-
-Drotsi Pietari sävähti hehkuvan punaiseksi. "Minä kannoin sitä viime
-vuonna senvuoksi, että se oli kuningattaren väri!" -- sanoi hän.
-"Helsingborgin ritarileikeissä voitin siihen oikeuden. Viime vuoden
-toukokuusta minä en enää kanna sitä, mutta siitä asti se on ollut
-minulle rakkaampi kuin milloinkaan: tuon ruusunpunaisen helminauhan
-pienine liljoineen luulen tuntevani jo lapsuuteni ajoilta. Se on ainoa
-side, jolla sallisin itseni vangiksi sidottavan. Mutta jos Inge neito
-tahtoisi sen minulle lahjoittaa, niin en kuitenkaan uskaltaisi kantaa
-sitä julkisesti. Syynä siihen on kieltämättä salaisuus."
-
-Inge neito oli tehnyt vaistomaisen liikkeen kädellä ruusunpunaista
-hiusnauhaansa kohti, kuin aikoen irroittaa sen, mutta kuultuaan drotsi
-Pietari viimeiset sanat, solmi hän sen vielä lujemmalle ja käänsi heti
-keskustelun toisiin asioihin. "Kas vain, kaunis herättäjälintuni!"
-sanoi hän iloisesti. "Jos tämmöinen olisi ollut Hamletilla, niin
-olisi hän varmasti ymmärtänyt käyttää sitä." Näin sanoessaan hän
-taputteli suurta kesyä pihakukkoa, joka oli lentänyt ylös kukkulalle
-hänen luokseen, Klaus Skirmenin pelästyttämänä, joka etsi herraansa
-tullakseen tämän käskystä ilmoittamaan minkälainen tuuli oli.
-Drotsi Pietari ei näyttänyt kuuntelevan aseenkantajansa kertomusta.
-Hän kiitteli ja kehui muhkeaa, ritarillista lintua ja katseli sen
-valtijatarta omituisesti vaihtelevalla ilon ja surun tunteella,
-monien rakkaiden lapsuusmuistelmien vilahtaessa hänen sielunsa ohitse
-ja yhdistyen nykyiseen hetkeen. Hän luuli melkein uneksivansa, ja
-tuo kookas, kaunis ritarintytär oli taas hänen entinen lapsuuden
-morsiamensa.
-
-Sillävälin läheni Jon ritari vaimonsa kanssa hitaasti kukkulaa.
-
-Hän pysähtyi ja katseli nuoria ihmisiä tuolla viheriällä rantatöyrällä.
-"Kunnon ritari! Reipas nuori mies!" -- sanoi hän viitaten drotsi
-Pietariin, "hän on toisenlainen drotsi kuin ritari Abilgaard. Minua
-ei miellytä Cecilian huomaavaisuus tuota viekasta ritaria kohtaan. --
-Noiden epäluulojen, jotka liittyvät häneen hänen vankeutensa jälkeen,
-olisi kuitenkin luullut parantavan hänen oikkunsa. Eikö hän vieläkään
-ole tehnyt päätöstään?"
-
-"Sinun äänettömyytesi on saanut hänet epäröimään", vastasi äiti
-huolestuneena, "ja sinun tahtoasi kuulematta hän ei anna ratkaisevaa
-vastausta".
-
-"Hän on vapaa! Mutta minulta hän ei saa sanaakaan siihen asiaan.
-Cecilia tietää kyllä minun ajatukseni hänestä."
-
-"Silloin hänestä ei milloinkaan tule ritari Abilgaardin vaimoa. Jumala
-häntä vahvistakoon!"
-
-"Drotsi Pietarilla ei näytä olevan kiirettä!" keskeytti ritari Jon
-hänet nopeasti.
-
-"Hänen lapsuutensa morsian ei enää vihaa häntä", vastasi
-Ingefrid-rouva. "Tuskinpa hän ehdoitti tänne poikkeamista vain tuulen
-tähden."
-
-Ritari Jon heitti silmäyksen linnantornin tuuliviiriin. "Sinä olet
-oikeassa! Meidän täytyy lähteä. Jos minun hyvä drotsi Pietarini pitää
-meitä narreinaan, niin saa hän siitä vastata!"
-
-He olivat nyt aivan kummun juurella. "Drotsi Pietari!" huusi ritari
-Jon. -- "Tuuli on jo suotuisa, me olemme valmiit purjehtimaan. Jos
-aijotte mukaan, niin joutukaa!" Sen sanottuaan astui vanha herra
-nopeasti takaisin puutarhasaliin, ja muut seurasivat häntä.
-
-Astuessaan suureen puutarhasaliin, Jon Litle tapasi siellä
-mestari Martinuksen yksinään syventyneenä tutkimaan pientä siroa
-käsikirjoitusta.
-
-"Taas kaulaa myöten tieteessä kiinni!" sanoi ritari Jon. "Vieläkö te
-tutkitte _Logicaanne_?"
-
-"En, en, jalo herra!" huudahti oppinut kansleri, ja hänen silmänsä
-loistivat melkein nuorekkaalla eloisuudella. "Katsokaa, täältä
-olen löytänyt ihanimmat, ikivanhat tanskalaiset laulut, jotka olen
-kuullut lapsuudessani, ja monta tosikansallista, jota en koskaan ole
-tuntenut. Teidän serkkunne linnanpäällikkö taitaa olla oivallinen,
-isänmaallismielinen mies, koska hän niin hyvin tuntee meidän vanhat
-laulumme ja tarinamme. Tänne on kirjoitettu laulujen reunoille aivan
-erinomaisia huomautuksia, ja nämä ovat ammennetut todellisesta elävästä
-lähteestä, itse kansasta."
-
-"Sepä erinomaista!" sanoi ritari Jon, hyvin osanottavasti. "Enpä olisi
-sitä uskonut hyvästä herra serkustani, ja se on minulle rakkaampaa kuin
-luulettekaan. Laulut voivat olla hyvinkin erinomaisia; sitä rihkamaa
-minä en ymmärrä, mutta minä kuulen mielelläni niitä laulettavan. Puolet
-siitä, mitä noissa lauluissa puhutaan on kuitenkin valhetta ja runoa,
-mutta tarkoitus on hyvä, ja varmaankin ne ovat kunnon tanskalaisten
-tekemiä."
-
-Inge neito, molemmat toiset naiset ja drotsi Pietari olivat myöskin
-astuneet sisään.
-
-"Inge pieni, lapsukainen!" huudahti ritari Jon, astuen häntä vastaan
--- "milloinka sinun isäsi on tullut oppineeksi ja ruvennut pitämään
-lauluista ja vanhoista runoista? Eihän hän ennen voinut sellaista
-kärsiäkään."
-
-"Ei se ole isän, vaan minun oma pieni laulukirjani!" vastasi Inge
-neito. -- "Autuas äitivainajani on kirjoittanut monet niistä --"
-
-"Entä reunamuistutukset? Huomautukset sivuilla?" kysyi mestari Martinus.
-
-"Oi, ne ovat vain asioita, joita olen kuullut vanhoilta
-kehruuvaimoilta, ja mitä joskus on johtunut mieleeni."
-
-Mestari Martti näkyi tämän kuultuaan melkein häpeävän innostuneensa
-työstä, josta sai kiittää naisia ja oppimattomia ihmisiä; mutta hänen
-harras rakkautensa noihin vanhoihin lauluihin voitti kuitenkin tämän
-oppineen ylpeyden loukkauksen. Hän tarttui lämmöllä Inge neidon käteen,
-ojentaen hänelle takaisin käsikirjoituksen. "Te olette ilahduttanut
-sieluani, jalo neito!" sanoi hän liikutettuna, "tahtoisinpa melkein
-tästä oppimattomasta naiskäsikirjoituksesta antaa teille tunnetun
-teokseni _de Modis significandi_ -- --"
-
-"Tyttö ei taitaisi suostua siihen vaihtokauppaan, herra kansleri!"
-keskeytti hänet Jon ritari. -- "Mutta missä on sinun isäsi, Inge pieni?
-Meidän täytyy sanoa hänelle hyvästi ja joutua laivaan!"
-
-"Minä menen häntä etsimään!" vastasi Inge ja poistui nopeasti.
-
-"Herra linnanpäällikkö puhelee nyt erään hyvän ystävän kanssa
-salakammiossa", sanoi mestari Martinus. -- "Minä olin kirjan tähden
-aivan unohtaa hänet. Matkustavalla herralla oli hyvin kiire."
-
-"Tunsitteko te sen hyvän ystävän?" kysyi ritari Jon näennäisesti
-välinpitämättömän näköisenä.
-
-"En toki!" vastasi kansleri hajamielisesti, ja katseli vielä
-käsikirjoitusta, jonka Inge neito oli laskenut pöydälle. "Hänen
-kypäräsilmikkonsa oli suljettu, -- sepä vasta oli komea ilmiö."
-
-"Naamioitunut sotilas?" kysyi ritari Jon tarkkaavaisena. "Arvattavasti
-jokin rantavartija", -- vastasi kansleri. -- "Kuninkaallisessa linnassa
-ollaan aina sotajalalla. Linnanpäällikkö tuntuu olevan yhtä varova
-kuin valpas. Minä en ihmettele, jos hän näin levottomina aikoina pitää
-luonaan urkkijoita, ja valepukuisia palvelijoita."
-
-Nyt Inge neito palasi. Hän oli kuolonkalpea ja koetti turhaan salata
-ääretöntä tuskaansa ja hämmennystään.
-
-"Minun isäni", sanoi hän puoleksi tukahutetulla äänellä -- "minun isäni
-tulee pian".
-
-Drotsi Pietari kiirehti pelästyneenä muutaman kiivaan askeleen
-häntä kohti, ja huolestunut osanoton huudahdus häilyi jo hänen
-huulillaan; mutta hän pysähtyi ja vaikeni, arvattuaan äkkiä syyn hänen
-hätääntymiseensä.
-
-"Mikä sinun on, lapseni?" kysyi ritari Jon, tarkastellen häntä
-levottomin katsein. -- "Sinä olet varmasti juossut liian kovaa!" lisäsi
-hän samassa, ikäänkuin antaakseen hänelle valmiin vastauksen.
-
-"Minä en voi oikein hyvin", vastasi hän nojautuen tuoliin. "Kyllä hän
-tulee kohta, minä lähetin sanan hänelle."
-
-"Minä kuulin hänellä olevan virkatehtäviä, enkä tahdo häntä häiritä.
-Tervehdä häntä ja sano että meillä oli kiire. Jumala siunatkoon sinua,
-lapsi! -- Tulkaa, hyvät herrat!"
-
-Vanhan herran kasvoissa kuvastui syvä suuttumus ja harmi, ja
-katsellessaan kalpeata Inge neitoa, herahti kyynel hänen silmäänsä --
-mutta niinkuin tavallista hän oli taas heti näennäisesti rauhallinen.
-"Kas, tuossahan onkin valpas linnanpäällysmiehemme!" -- sanoi hän
-tavallisella reippaalla äänellään, kun ritari Lave avasi oven ja astui
-sisään kasvoillaan jännittynyt, mutta kohteliaasti hymyilevä ilme.
-"Ei mitään anteeksipyyntöjä, serkku!" lisäsi ritari Jon. "Kuninkaan
-palveleminen ennen kaikkea; senvuoksi täytyy minunkin kaikessa
-kiireessä lausua sinulle jäähyväiset."
-
-"Näinkö pian, herra valtaneuvos!" änkytti ritari Lave -- "minä arvelin,
-tuulen -- --"
-
-"Meillä ei ole paras myötätuuli, jos sinun tuuliviiriisi on
-luottamista", vastasi vanha herra -- "mutta minä luulen että erehtyy,
-jos luottaa siihen. Minä purjehdin kuninkaanjahdilla. Sen laivan minä
-tunnen: se luovii aika hyvästi vastatuuleen. Sitäpaitsi minä ymmärrän
-itsekin vähän purjehtimista, ja meillä on drotsi Pietarissa hyvä
-perämies. Hyvästi!"
-
-Näillä näennäisesti välinpitämättömillä sanoilla, jotka vanha
-valtaneuvos lausui erikoisella painolla, vaikka mitä rauhallisimmalla
-ilmeellä, oli herra Lavelle vakava ja peloittava merkitys, joka melkein
-lamautti hänet puhumattomaksi. Hän kumarsi hämillään ja kohteliaasti,
-ja saattoi vieraansa ovelle. Vanha Jon ojensi vielä kerran Inge
-neidolle kätensä kiivaudella ja sydämellisyydellä, joka oli hänelle
-harvinaista. Drotsi Pietari tervehti häntä katseella, joka tunki
-lohduttaen ja hyväätehden hänen sielunsa läpi, ja mestari Martinus
-kiitti vielä kerran siitä ilosta, jonka hänen laulukirjansa oli suonut
-hänelle. Ingefrid-rouva ja Cecilia neito, yhtävähän kuin kanslerikaan
-eivät aavistaneet syytä hänen pahoinvointiinsa. Naiset eivät sallineet
-hänen saattaa heitä ovelle; he syleilivät häntä sydämellisesti ja äiti
-neuvoi hänelle monenlaisia kotilääkitsemiskeinoja, jotka hän tiesi
-äkkinäistä sydämenahdistusta auttavan.
-
-He olivat tuskin ehtineet ulos ovesta, kun Inge neito purskahti
-kiihkeään itkuun, heittäytyen molemmat kädet silmillään tuoliin.
-Hän istui näin liikkumattomana pari minuuttia. Kun hän otti kädet
-silmiltään, seisoi hänen isänsä hänen edessään.
-
-"Mitä nyt? Mitä tämä tämmöinen käytös merkitsee? Lapsi!" -- kysyi hän
-melkein kovalla äänellä. -- "Rakas, paras Inge!" lisäsi hän hellemmin,
-"toinnu toki! Mikä sinua vaivaa?"
-
-"Isä, isä!" huudahti hän kiivaasti ja nousi -- "onko vieras ritari
-vielä sinun salakammiossasi?"
-
-"Ei sinulla ole oikeutta kysellä minun virka-asioitani!" sanoi isä
-hämmentyen. "Minä en kärsi tällaista sekaantumista asioihini. Mene
-huoneeseesi ja laita minun matkalaukkuni kuntoon! Puolen tunnin kulutta
-minä matkustan täältä."
-
-"Sinä matkustat, isä! Jätätkö minut tänne yksin? Miten kauan viivyt
-poissa?"
-
-"Pari päivää vain. Minulla on tärkeitä virkatehtäviä. Ethän ole
-ennenkään pelännyt jäädä yksin. Minä pidän huolen linnan vartioimisesta
-poissaollessani. Sinä voit olla rauhallinen -- --"
-
-"Sinustakin, isä? Ei, ei, minä en kestä tätä kalvavaa vaitioloa. Saat
-sen tietää, isä! -- minua kauhistaa sinun salaiset aikeesi, -- minua
-vapisuttavat sinun hirvittävät ystäväsi, -- minä kärsin hirveintä
-tuskaa sinun sielusi tähden --"
-
-"Raivoatko sinä, tyttö!" huudahti levoton isä suuttuneena ja polkaisi
-kiivaasti jalkaa, "oletko sinäkin liittoutunut minua vastaan? Eikö
-siinä ole kylliksi, että minun itsevaltias sukulaiseni ja hänen
-kätyrinsä hätyyttävät minua minun omassa talossani, uhaten minua
-salaisesti tyranninvallallaan? Tuleeko minun omasta lapsestani minun
-pettäjäni? Pettävätkö ja ilmiantavatko minun omaiseni minut senvuoksi,
-että minä puhellen tuttavallisesti ystävieni kanssa salakammiossani?
-Mene huoneeseesi, lapsi, elä itke! Elä ainakaan itke muiden nähden!
-Varo kieltäsi, että lapsellisessa ymmärtämättömyydessäsi et saata isäsi
-henkeä vaaraan. Sinä et ymmärrä arvostella minun tekojani, ja minun
-sielustani sinun ei tarvitse huolehtia! -- minä tiedän mitä teen: minun
-sielunpaimeneni on mies, joka paremmin ymmärtää sieluni autuuden kuin
-sinä ja tunnontarkka drotsi Pietari. Tee niinkuin sanon, lapseni, ja
-ole järkevä! Minulla ei ole sitten enää aikaa tulla sinulle hyvästi
-sanomaan. Se herra, jonka kanssa minä matkustan, on minun ystäväni,
-ja mies, johon minä voin luottaa. Hyvästi!" Näin sanoen poistui hän
-nopeasti. Onneton tytär ei enää itkenyt. Hän näytti rauhalliselta,
-melkein jäykistyneeltä, ja poistui huoneeseensa isänsä käskyä
-täyttämään.
-
-Hän oli tuskin ehtinyt saada isänsä matkakapineet kuntoon, kun jo eräs
-ratsumies astui sisään niitä hakemaan. Vieras, kookas mies oli täysissä
-rautavarustuksissa, kasvoillaan hurja, uhkamielinen ilme.
-
-"Mikä on sinun nimesi? Ja kuka on sinun isäntäsi, kansalainen?" kysyi
-Inge neito, katsellen häntä rauhallisesti ja terävästi.
-
-"Täällä minun ei tarvitse pelätä rehellistä nimeäni!" vastasi mies
-Juutilaisella murteella "Minua kutsutaan pitkäksi Mads Judeksi.
-Minun herrallani on parempi nimi, mutta sitä minä en tohdi mainita
-sjellantilaisella alueella. Sellaisen herran ei kannata näyttää
-kasvojaan näin typerälle väelle. Hän ei astukaan jalkaansa tälle
-maalle muuta kuin kiilloitetussa teräksessä kiireestä kantapäähän,
-ja se joka vain näkee hänen silmänsä kypäräsilmikon läpi, saa heti
-vatsakouristuksen, lukuunottamatta teidän isäänne, pikku neiti, hän on
-rohkea mies, sen olen huomannut. Ja sukuun näytte tekin tulevan."
-
-"Mads Jude?" toisti Inge neito. "Minunko kamarineitini, Elsan lemmitty?"
-
-"Niin olenkin, pikku neiti", myhähteli mies, partaansa pyyhkäisten.
-"Pienoinen morsian on hyvä olemassa aina matkan varrella; ei siitä ole
-vahinkoa: se on hyväksi sekä ratsumiehelle, että hänen hevoselleen.
-Mutta tuolla minun isäntäni jo astuu alas laivarantaan. Hyvästi,
-pikku neiti!" Hän tarttui nopeasti parilla sormella jotenkin painavan
-matkalaukun hihnoihin, heittäen sen selkäänsä. Inge neito oli astunut
-ikkunaan. Elsa seisoi ovessa sanoakseen vielä kerran hyvästi komealle
-sulhaselleen, mutta tällä ei ollut aikaa pitkiin ja liikuttaviin
-jäähyväisiin. Hän suuteli tyttöä vain sivumennen kapeassa käytävässä,
-työnsi hänet syrjään ja kiirehti herransa jälkeen.
-
-Inge neito seisoi kuin kiinninaulittuna ikkunassa. Hän näki isänsä,
-tiukasti matkapäällysvaippaansa kietoutuneena, kulkevan linnanpihan
-poikki, pitkän mahtavan ritariolennon rinnalla, joka mustassa
-teräshaarniskassaan, pitkin, ylpein askelin astui linnanporttia kohti.
-Linnanherra pysähtyi pari kertaa, niinkuin olisi unohtanut jotakin
-tai epäröisi. Vasta suuren porttiholvin eteen kookas uros pysähtyi ja
-kääntyi. Inge neito näki nyt, että musta kypärä silmikko peitti hänen
-kasvonsa. Hän kohotti rautapukuisen käsivartensa ja viittasi. Ritari
-Lave epäröi vielä hetken. Silloin helähti vieraan ritarin miekka
-kovaa pihakivitystä vastaan. Hän viittasi taas käskevällä käsivarren
-liikkeellä, niinkuin sotapäällikkö ja kääntyi. Ritari Lave seurasi
-nopeasti häntä, ja he katosivat molemmat pimeään porttiholviin. Inge
-neidosta tuntui kuin olisi tuo peloittava rautauros vetänyt hänen
-isänsä perikadon syvyyteen. "Armias Jumala! Stig Andersen itse!"
-huudahti hän ja kaatui tainnoksiin lattialle.
-
-Tointuessaan hän huomasi olevansa neitostensa sylissä, ja pikku Elsa
-kaikessa kevytmielisyydessään oli melkein valmis itkuun rakkaan
-emäntänsä tähden. Pian Inge neito kuitenkin oli toipunut. Joku ajatus
-oli välähtänyt hänen mieleensä, ja näkyi antavan hänelle voimaa ja
-rohkeutta. Hän nousi äkkiä ja poistui kamarineitostensa luota. Hän
-astui isänsä salakammion ovelle, avainnippunsa kädessään. Hän jäi
-miettiväisenä seisomaan ovelle, koperoiden levottomasti avaimia;
-mutta ihmeekseen hän huomasi salakammion oven olevan raollaan. Hän
-tarkasti lukkoa ja huomasi sen olleen lukitun, mutta luultavasti niin
-levottomasti ja kiireellä, että teräsjänne, joka sitä kiinnitti, oli
-lauennut. Tämä huomio poisti häneltä viimeisetkin epäilykset; hän
-astui päättäväisesti kynnyksen yli ja katseli ympärilleen. Ensiksi hän
-tarkasti hänelle hyvin tuttua muuriin upotettua salakaappia, jossa
-hänen isänsä aina säilytti salaisimmat kirjeensä. Teräsnappula, jolla
-kaappi voitiin avata, kimalteli hänen silmissään kuin vaarallisen
-käärmeen pää. Hän painoi teräsnappulaa ja ovi avautui. Nippu papereita
-ja kirjeitä tuli hänen näkyviinsä, ne hän tunsi: vähän ennen herttua
-Waldemarin käyntiä heidän luonaan viime vuonna, oli hän nähnyt isän
-hyvin levottoman näköisenä vastaanottavan tämän helposti tunnettavan
-nipun eräältä iloiselta, lihavanlaiselta mieheltä, joka oli laulellut
-iloisia lauluja renkituvassa ja auttanut palvelijoita keittiössä
-ruuan laitossa. Että nämä kirjeet olivat tärkeitä ja niiden sisältö
-vaarallinen, oli hänelle liiankin selvää. Heittämättä silmäystäkään
-papereihin, hän sulloi ne isoon rautakirstuun, joka oli tyhjänä
-ja avonaisena oven vieressä, ja jossa isän oli tapana säilyttää
-kuninkaalliset tullirahansa. Hän lukitsi kirstun ja piiloitti avaimen
-povelleen. Sitten hän vaipui ääneti rukoilevaan asentoon, jääden
-koko päiväksi yksinäiseen salakammioon. Heti pimeän tultua hän
-laahasi suuren rautakirstun salaa linnanpuistoon, jossa hän suurilla
-ponnistuksilla kaivoi sen maahan, salmen luona olevaan kumpuun.
-"Jumala antakoon minulle anteeksi!" huokasi hän syvään. "Hän on minun
-isäni, minä hautaan hänen häpeänsä -- minä pelastan hänen nimensä ja
-kunniansa. Mutta pois poveltani tuon hirvittävän salaisuuden avain, se
-painaa minua raskaana taakkana." Ikäänkuin voimakkaan pelon valtaamana
-hän otti avaimen poveltaan ja heitti sen koko voimallaan syvään
-salmeen, joka kohisi törmän juurella. Sitten hän palasi hiljaa ja
-ajatuksiinsa vaipuneena takaisin linnan.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESYHDES LUKU.
-
-
-Aarhuusin läänissä, Felballen pitäjässä, Eteläisessä kihlakunnassa,
-sijaitsi Möllerupin kuuluisa linna joen lähellä, jonka rannalla
-oli muutamia vesimyllyjä; ympärillä oli synkkä, puolen peninkulman
-laajuinen metsä. Linna oli hyvin varustettu, rakenteeltaan jykevää
-gootilaista tyyliä. Raskaat harmaakivi-muurit ympäröivät sitä, ja
-päärakennuksen keskiosasta kohosi korkea, neliskulmainen torni. Linnaa
-suojasivat multavallit ja leveät haudat sekä sisä- että ulkopuolelta.
-Siellä asui kuuluisa ja mahtava Stig Andersen perheineen. Hän oli
-itse rakentanut tämän linnan ja varustanut sen muureilla. Sen torni
-näkyi hyvin etäälle metsän yli. Tornin laakealla katolla seisoi yötä
-päivää neljä, voimakasta rautapukuista miestä, jotka taukoamatta
-tuijottivat kuhunkin neljään ilmansuuntaan niinkuin patsasurhot
-Koldingen linnassa. Raskas vipusilta oli aina nostettuna, ja
-porttiholvin yläpuolella leijui suuri lippu, jota koristi linnanherran
-vaakuna: sinisellä pohjalla seitsenhaarainen tähti, valkosiipisen
-kypärän alla. Valleilla oli suuria kivilinkoja, jonkinlaisia suuria
-puukoneita, joilla voitiin lingota äärettömän raskaita kiviä. Suurilla
-kustannuksilla oli marski koonnut tänne joukon puolustuskoneita, jotka
-osaksi saksalaiset asetaiturit olivat valmistaneet Roeskildessä.
-Täällä nähtiin hirvittävät siilit, joiden selässä olevilla tammisilla
-piikeillä tahdottiin musertaa parittajat. Täällä nähtiin myöskin nuo
-hirvittävät, käyrillä, terästetyillä piikeillä ja rautaketjuilla
-varustetut nuijat, joilla piirittäjät alhaalta vangittiin ja vedettiin
-ylös valleille. Työntökärryt tulisia kiviä varten olivat yötä päivää
-valmiina puolustautumisen varalle. Seitsemän sataa rautapukuista miestä
-vartioi linnaa. Siellä vallitsi järjestys ja hiljaisuus, joka osoitti
-mitä ankarinta sotakuria. Tummat rautamiehet liikkuivat keskenään
-äänettömästi ja hiljaa, antaen pelottavan kuvan linnassa vallitsevasta
-synkästä tunnelmasta.
-
-Mahtava linnanherra ei ollut itse kotona, mutta häntä odotettiin joka
-päivä, ja linna oli täynnä hiljaisia, vakavia vieraita. Salaisen merkin
-kuultua laskettiin joka yö vipusilta, ja portti avattiin äänettömille,
-naamioituille herroille, joilla oli yllään harmaa veljesten viitta tai
-täydelliset ritarivarustukset. Suuressa ritarisalissa ja korkeissa,
-holvikattoisissa huoneissa nähtiin joka päivä suuremman joukon vieraita
-liikkuvan. Veitset ja muut pöytäkalustot kilahtelivat, mutta sieltä ei
-kuulunut minkäänlaista kovaäänistä puhetta eikä seurusteluilon ääniä.
-Vieraiden joukossa ei ollut ainoatakaan naisolentoa; mutta syrjäisessä
-linnan siipirakennuksessa asuivat linnan naispuoliset asukkaat melkein
-luostarimaisesti erotettuna miesten sotilaallisesta yhdyskunnasta.
-
-Oli iltapäivä, kolme päivää senjälkeen kun ritari Lave oli lähtenyt
-Flyndenborgista rautapukuisen ritarin kanssa, jonka Inge neito heti
-niin suureksi kauhukseen tunsi mahtavaksi marskiksi. Möllerupin
-holvikattoisessa naissalissa istui äänetön, mustapukuinen ritarin
-rouva, kasvot suuren mustan hunnun peittäminä. Kahdella korkealla
-rahilla molemmin puolin häntä istui kaksi pikkutyttöä, myöskin
-mustiin puettuina. Ne olivat vaaleatukkaisia, sinisilmäisiä, somia
-lapsukaisia. Toinen tyttö oli melkein päätä pitempi toista, ja hänen
-kiiltävät palmikkonsa olivat kiedotut yhteen mustalla helminauhalla.
-Hän näytti olevan noin neljäntoista vuoden vanha, hänen poskensa
-olivat niin kalvakat ja hänen ihonsa niin kuultavan valkoinen, että
-hän melkein oli kauniin marmorikuvan kaltainen, joka ihmeen kautta oli
-ruvennut elämään, mutta vielä vain puoleksi kuului ihmismaailmaan.
-Syvä, hiljainen surumielisyys kuvastui hienoilta totisilta kasvoilta;
-hänen kärsimyksensä ei ollut ensinkään tuskallista eikä kalvavaa,
-vaan sitä pehmensi niin hurskas ja ystävällinen ilme, niinkuin hän
-jo olisi voittanut hyvin suuren surun ja olisi löytänyt kadonneen
-lapsenilonsa siitä vieraasta ja salaperäisestä maailmasta, johon hän
-näytti kuuluvan. Hän istui sylissään kuvakudos, johon hän silkki-
-ja kultalangalla kirjaili pyhää neitsyttä ynnä vapahtajaa lapsena,
-enkelien sädekehän ympäröimänä. Nuoremmalla pienellä mustapukuisella
-tytöllä oli pellavankeltainen tukka, joka vapaina kiharoina valui
-kaulalle. Hän ei näyttänyt olevan yhdeksää vuotta vanhempi, ja hänellä
-oli iloiset, hyvin vilkkaat lapsenkasvot, hehkuvan punaiset posket
-ja vilkkaat silmät, jotka eivät milloinkaan katsoneet rauhallisesti
-ja joita hän aina räpytteli. Hän oli muuten miellyttävä lapsi, mutta
-kiivas, kärsimätön ja levoton kaikissa eleissään ja liikkeissään. Hän
-istui tuskin hetkeäkään hiljaa rahillaan, heitti usein luotaan pienen
-käsityönsä, tarttui siihen uudelleen ja keksi tuhansia kujeita, joihin
-yhtä pian kyllästyi.
-
-"Hiljaa, Rikke!" sanoi hunnutettu nainen katsomatta lapseen ja
-vetämättä syrjään huntua. "Haluatko takaisin lastenkamariin?"
-
-"Kyllä, mielelläni, äiti, siellä on paljon hauskempaa!" sanoi pieni
-levoton tyttö ja juoksi ulos.
-
-Hunnutettu nainen huokasi syvään ja vaipui taas syviin mietteisiin.
-Hän istui ja hieroi ruostepilkkuja pois suuresta, leveästä miekasta,
-joka oli hänen sylissään; mutta hänen näkyi olevan vaikea kiinnittää
-ajatuksiaan työhönsä, ja hänen kätensä vaipuivat usein toimettomina
-syliin.
-
-"Äiti!" sanoi hiljainen, totinen tyttö kultakirjailunsa äärestä, "minä
-ajattelen, mitä meidän herramme ja vapahtajamme sanoisi, jos hän vielä
-vaeltaisi täällä maan päällä ja tulisi tänne meidän luoksemme --"
-
-"Jos vanhurskas seisoisi joukossamme, lapsi", vastasi äiti, "niin
-kysyisi hän, miksi kosto viipyy niin kauan".
-
-"Oi äiti! Etkö sinä usko, että hän sanoisi saman, mitä hän sanoi
-pyhälle Pietarille sinä yönä, jona viekas Juudas hänet petti?"
-
-"Sen minä olen unohtanut" -- vastasi äiti, "onko isä Antero opettanut
-sen sinulle? No, mitä hän sanoi?"
-
-"Onhan se pyhässä raamatussa, rakas äiti!" Ja nyt hän luki
-kädet ristissä, laulavalla äänellä seuraavan paikan Matheuksen
-evankeliumista: "pistä miekkas siallensa, sillä kaikki jotka miekkaan
-rupeevat, ne miekkaan hukkuvat. Taikka, etkö luule, etten minä
-voisi vielä rukoilla minun isääni, lähettämään minulle enemmän kuin
-kaksitoistakymmentä legiota enkeleitä?"
-
-Äiti vaikeni ja vaipui synkkiin mietteisiin. "Sinä olet hurskas lapsi,
-Margaretani!" sanoi hän viimeinkin, "mutta sinä et ole rohkean isäsi
-kaltainen. Sinä olet vielä liian nuori ymmärtääksesi sitä hirvittävää
-vääryyttä ja kammottavaa häväistystä, joka on kohdannut tätä taloa.
-Sinä et voi vielä ymmärtää minkä vuoksi sinun äitisi ei tahdo antaa
-ainoankaan ihmisen koko maailmassa nähdä häväistyjä kasvojansa. Niillä
-on pilkkuja, hirvittäviä pilkkuja, lapseni, jotka voidaan pestä
-pois vain pesussa, joka on kallis, vaarallinen ja hirvittävä, mutta
-välttämätön niinkuin ijankaikkinen kosto. Ei sinun äitisikään ole
-kokonaan unohtanut hurskasta lapsuudenoppiaan. Tiedätkö mitä meidän
-vanhurskas herramme ja tuomarimme sanoi, ennustaessaan sen äärettömän
-vääryyden, jonka hän saisi kärsiä? Se, jolla ei ole miekkaa, myyköön
-vaatteensa ja ostakoon sen! sanoi hän."
-
-"Niin, oikein, oikein, tyttäreni Ingeborg!" kuului nyt änkyttävä
-vanhuksen ääni eräästä naistuvan pimeästä sopesta -- "niin on
-kirjoitettu. Se on Jumalan omaa sanaa. Ostakaa minulle miekka minun
-vaatteillani! Minä en tarvitse yhtään vaatteita -- kaikki maailman
-vaatteet eivät voisi peittää meidän häpeäämme."
-
-Se, joka näin oli puhunut, näyttäytyi nyt: pieni ukonrähjäke, kasvot
-kamalan kuihtuneet, kompuroi esiin. Punaisilla, puoleksi ummistaneilla
-silmillä ei ollut näönvoimaa; hänen päänsä oli melkein kalju, näytti
-siltä kuin olisi hiukset repimällä poistettu, sillä muutama valkoinen
-kihara vain oli jälellä. Vanhuksen takkuinen harmaa parta oli myöskin
-harvoina tupsuina kuin puoleksi pois revittynä; hänen laihat sormensa
-olivat koukkuiset ja hirveän pitkäkyntiset. Hänen pukunsa oli uutta,
-hienoa verkaa, mutta riippui riekaleina hänen ympärillään, ja hurja
-mielipuolen-ilme hänen kasvoillaan osoitti, että hän itse raivoissaan
-oli näin repinyt itseään.
-
-"Oi, isoisä parka!" sanoi pieni Margareta -- "nyt hän taas on saanut
-kätensä irti ja on repinyt itseään".
-
-"Juokse ulos hakemaan tänne pari pihamiehistä, lapseni!" kuiskasi äiti
-nopeasti -- "mutta kaikessa hiljaisuudessa, ehkäpä minä itsekin saan
-hänet rauhoittumaan".
-
-Pieni Margareta meni nopeasti ulos, kädet yhteen liitettyinä rinnalle
-kuin rukoukseen.
-
-"Hiljaa, hiljaa, isä rakas!" puheli nyt hunnutettu nainen, laskiessaan
-miekan pöydän alle ja astui hitaasti häntä vastaan. -- "Meidän aikamme
-ei ole vielä käsissä, mutta se lähenee. Sinä saat ehkä vielä ennen
-kuolemaasi kuulla tyttäresi äänen, tarvitsematta sitä hävetä. Sinä olet
-vapaa näkemästä minua ja minun häväistystäni!"
-
-"Ha, ha!" nauroi vanhus hurjasti -- "sen vapauden otti vanha Palle
-Litle itselleen, kysymättä kuninkaalta tai paavilta lupaa siihen! Jos
-tahdot taas sitoa minut, niin tee se heti, mutta kiirehdi! Elä koske
-minun korpinkynsiini, minä varoitan sinua -- ne ovat kasvaneet hyvästi,
-voidakseen repiä tiikerisydämen ja räpyttävät pukinsilmät. Mutta
-lupaathan sinä varmasti päästää minut irti ja itse ojentaa minulle
-Token miekan, kun aika on tullut!"
-
-"Sen olen kalliisti ja pyhästi luvannut ja vannonut sinulle rakas isä!
-Mutta silloin sinä et myöskään saa tehdä pahaa itsellesi tai meille
-muille, vaan pitää lujana minkä lupasit minulle!"
-
-"Hyvä on, sido minut taas, lapseni, ja saata minut takaisin
-huuhkajan-luolaani! Tyttäreni, sinä puhuit miekasta, ja minä luulin
-hetken tulleen. Siihen on vielä pitkältä, pitkältä. Siitä on nyt
-kulunut yhdeksän pitkää talvea. Minussa ei ole enää paljon elonvoimia
--- ja minä en voi kuolla ennenkuin se on tapahtunut, -- senhän sinä
-tiedät."
-
-"Onneton isä!" huokasi kookas naisolento polvistuen ja ojentaen
-laihat kätensä häntä kohden. Hän tarttui hiljaa ukon kouristuneisiin,
-väriseviin käsiin, joita hän suuteli kunnioittavasti harson läpi, ja
-sitoi ne mukavasti silkkinauhalla ristiin hänen selkänsä taakse. "Nyt
-sinä taas olet sidottu, isä kulta!" jatkoi hän ja nousi. -- "Anna minun
-nyt saattaa sinut takaisin odotuskomeroosi! -- Elä joudu epätoivoon!
-Sovituksen päivä koittaa vielä varmasti: se ei ole kaukana."
-
-Äänettömänä ja hiljaa seurasi tutiseva vanhus häntä takaisin soppeensa,
-johon lyyhistyi, kuin olisi nukahtanut.
-
-Pieni Margareta palasi nyt mukanaan kaksi pihamiestä, jotka jäivät
-liikkumattomina seisomaan ovelle.
-
-"Saatte mennä, minä en tarvitse teitä", sanoi talonrouva ja viittasi
-heidät poistumaan. Pihamiehet kumarsivat kunnioittavasti onnettomalle
-emännälleen ja poistuivat hiljaa.
-
-"Pyhä neitsyt olkoon kiitetty! Isoisä nukkuu nyt taas rauhallisesti",
-sanoi pieni Margareta istuutuen hiljaa työnsä ääreen. Kun äiti ja tytär
-olivat istuneet hetken aikaa ääneti, ja kuolemanhiljaisuus vallitsi
-heidän ympärillään, kuului hevoskavioiden töminää pihalta. "Kuuletko,
-nyt taas tulee vieraita", sanoi Margareta. "Sieltä saapuu vielä lisää
-isän ystäviä meitä puolustamaan." Hän astui ikkunan luo. "Se olikin isä
-itse, vieras herra mukanaan!" sanoi hän nopeasti. -- "Hän laskeutuu
-suurelle kivelle portaiden viereen. Jumalan kiitos, että hän tuli!
-Vieraiden paljous melkein peloitti minua."
-
-Onneton äiti kuuli tytön uutisen liikutuksella, joka ilmaisi hetken
-iloa. Hän nousi nopeasti, mutta istuutui takaisin syvään huoaten,
-sanaakaan sanomatta.
-
-Möllerupin suuressa ritarisalissa odotteli kolmetoista totista vierasta
-linnanherran saapumista. He olivat istuutuneet pitkän, mustalla
-veralla peitetyn tammipöydän ympäri, joka oli keskellä salia. Pöydän
-ympärillä oli kahdeksantoista tuolia. Yksi tuoleista oli korkeampi
-kuin muut ja punaisella sametilla verhottu. Se oli tyhjä. Tämän
-vasemmalla puolen oli myöskin vapaa istuin; mutta oikealla puolen
-samettituolia istui paksu Hallandin Jaakko kreivi, ojennellen sääriään
-ja rummutellen pöytään sormillaan. Hänen ja hänen veljensä Niilo
-Hallantilaisen välillä, joka ulkomuodoltaan ja olennoltaan muistutti
-häntä, istui kunnioitusta herättävä tuomiorovasti, mestari Jens
-Grand, katsellen vakavan tutkivalla katseella kokoontuneita herroja,
-joista useimmat olivat hänen sukulaisiaan, laskien itsensä ylpeydellä
-kuuluviksi suuren Absalonin sukuun. Hän näytti erityisellä mielihyvällä
-katselevan neljää ritaria, joiden synkät kasvot ja uhkamielinen ilme
-osoittivat tyytymättömyyttä ja rohkeaa kostonhalua: ne olivat herra
-Jaakko Sinijalka, Arvid Pentin poika, Pietari Jaakonpoika ja Niilo
-Knuutinpoika Skånesta, jotka kaikki olivat kunnostautuneet Stig
-Andersenin ja Jaakko kreivin johdolla ruotsalaisessa sodassa, mutta
-olivat päälliköittensä ohella joutuneet epäsuosioon omavaltaisesti
-pannessaan edellisen Ruotsin kuninkaan viralta. Vastapäätä
-tuomiorovastia istui komea, nuori herra, jonka kasvojen ilme oli ylpeä,
-mutta samalla iloinen ja kevytmielinen, hän oli herttua Waldemarin
-vankilatoveri Sjöborgin linnassa, ritari Tyko Abilgaard. Lähinnä häntä
-istui mies, joka kauan oli tunnettu yhdeksi kuninkaan uskollisimmista
-miehistä: kamariherra Ove Dyre. Hän ja vierustoverinsa, Pietari Porse
-olivat äsken julkisesti rikkoneet välinsä kuninkaan kanssa erään
-saatavan tähden, jota kuningas ei ollut suostunut maksamaan, ja jonka
-vuoksi he olivat vedonneet itse Ruotsin Maunu-kuninkaaseen. Kaikkia
-näitä herroja näkyi viisas tuomiorovasti mielihyvällä katselevan.
-Vanhempaa aatelista aseenkantajaa, Åke Kaggea, jonka kuningas oli
-syrjäyttänyt, ja joka kauan turhaan oli odottanut ritarilyöntiä, näkyi
-tuomiorovasti myöskin katselevan erityisellä mielihyvällä. Mutta hän
-heitti epäluuloisen katseen tämän pitkään naapuriin, jonka viekkailla
-kasvoilla loisti itserakas hymy, ja joka näkyi pitävän itseään hyvin
-tärkeänä henkilönä tässä salaisessa neuvostossa. Se oli kuninkaan
-kaksimielinen huvitteluneuvos, viekas kamaripalvelija Raane.
-
-Tyhmänylpeä, ylimielinen ilme kasvoilla istui keskellä tätä seuraa
-pieni, kömpelö, komeasti puettu herra, tikarinkahva timanttien
-koristamana, ja suuret kultakäädyt paksun härkäkaulan ympärillä.
-Hänen ahnailla kasvoillaan kuvastui suuttumus ja kiukku, ja hän näkyi
-kyllästyneen pitkään vaitioloon. Se oli norjalainen merirosvopäällikkö,
-Vähä-Alfin jaarli: "No perhana vieköön, kauanpa kestää ennenkuin hän
-hevosensa selästä laskeutuu!" -- keskeytti hän lopulta vaitiolon --
-"hän menee tietysti ensin vaimoa lohduttamaan, saatte nähdä. Minä
-olen ratsastanut kolme luontokappaletta kuoliaaksi ehtiäkseni tänne
-ajoissa, ja sittenkin minä saan odottaa. Minulla on täpärältä aikaa, ja
-minä olen jo istunut tässä puoli tuntia, kuin tyhjä tynnyri, saamatta
-märkää tai kuivaa suuhuni. Minulla ei ole kuin kolme sanaa sanottavana
-teille kuninkaaltani, hyvät herrat, mutta ne ovat kullan arvoisia;
-mutta, jos te saatatte aikani liian pitkäksi, niin minä ratsastan,
-Jumala paratkoon, heti tieheni, ja silloinpa nähdään mitä hyötyä teidän
-kuiskauksistanne ja happamista naamoistanne on!"
-
-"Korkea-arvoinen herra jaarli!" vastasi heti mestari Grand. "Tuonlaisen
-pikaratsastuksen jälkeen täytyy teidän välttämättömästi ensin saada
-sydämenvahviketta, ennenkuin mietitte vakavia asioita. Tahdotteko
-seurata minua viereiseen huoneeseen, siellä on ihanaa kinkkua ja
-erinomaista vanhaa viiniä, jonka veroista tuskin olette ryöstänyt
-ainoastakaan meidän luostaristamme."
-
-"Kas, sepä joltakin kuuluu!" murahti jykevä herra paikaltaan nousten.
--- "Te olette mies, joka ymmärrätte sekä sielun että ruumiin parasta:
-te tiedätte minkä tarpeessa rehellinen merimies on kirotussa sisämaan
-ilmassa. Paholainen pistäköön jalkansa isännättömään, naisettomaan ja
-viinittömään taloon. Tulkaa siis! Mutta pieni sydämenvahvistus vain!"
-lisäsi hän miettiväisesti: "jos minä kunnollisesti asetun juomapöytään,
-niin saatte tuskin sanaakaan minusta tänään näissä typerissä
-maaselkkausjutuissanne."
-
-Mestari Grand tarttui nyt nopeasti häntä käsivarteen, vieden hänet
-mukanaan ritarisalista.
-
-"Pyhän Knutin nimessä! Luulenpa, että seuraan heitä!" sanoi Jaakko
-kreivi nousten. -- "Hyvä sotatoverini, marski, ei kuitenkaan taida
-muistaa ketä hän on kutsunut vieraikseen."
-
-"Tuossa hän on, tuossa on marski!" sanoivat ritarit toisilleen, ja
-kreivi Jaakko jäi seisomaan, sillaikaa kun kaikki herrat nousivat
-ja katselivat jännityksellä ovelle, joka avattiin mahtavalle
-linnanherralle. Ylpeänä ja majesteetillisena astui tuttu sankariolento
-kynnyksen yli, yllään suuri ritarihaarniska, ja kypärän silmikko
-suljettuna. Häntä seurasi ritari Lave Litle, joka katseli levottomana
-ympärilleen ja näytti hyvin hätääntyneeltä huomatessaan kamaripalvelija
-Raanen.
-
-Marski tervehti ääneti seuraa ja astui pöydän luo, jossa asettui
-seisomaan samettituolin vasemmalle puolen. Sitten hän työnsi
-kypäränsilmikkonsa syrjään ja tarkasteli terävällä, tutkivalla
-katseella seuraa.
-
-Ankaran, voimakkaan sotapäällikön kasvoilla oli melkein kammottavan
-tuskan ilme, joka vaikutti omituisesti kaikkiin. "Istukaa!" sanoi hän
-hilliten ääntään. "Minun appeni ja vaimoni yhtyvät meidän päätöksiimme,
-heidän paikkansa jäävät vapaiksi. Mutta minä kaipaan kahta tärkeää
-miestä --"
-
-Samassa avattiin sivuhuoneen ovi, ja mestari Grand talutti lepytetyn
-jaarlin saliin. He tervehtivät molemmat ääneti. Ja istuutuivat
-paikoilleen. Kookas marski yksin jäi seisomaan.
-
-"Teljetkää ovet, me olemme kaikki saapuvilla", sanoi hän nyt niille
-kahdelle, jotka istuivat pöydän alipäässä.
-
-Aseenkantaja Kagge ja kamaripalvelija Raane nousivat ja asettivat
-telkeet salin molemmille oville. He palasivat takaisin paikoilleen,
-ja nyt vallitsi jännittävä hiljaisuus, kaikkien katseiden kiintyessä
-marskiin.
-
-"Uskolliset ystävät, te tiedätte kaikki, minkävuoksi me taas olemme
-kokoontuneet tänne", alkoi vihdoin vakava marski puhua syvällä,
-hillityllä äänellään, josta kuvastui voimakas, vaivoin tukahutettu
-suuttumus ja kiukku. "Te tiedätte kaikki, minkä vuoksi tämä linna
-yhdeksän vuotta on ollut surun ja kauhistuksen asuntona. Minä julistin
-sen Tanskan kansalle ja koko maailmalle sinä hetkenä, jolloin minä
-Viborgin käräjillä kieltäydyin vannomasta uskollisuutta Tanskan
-kuninkaalle ja vannoin kostavani häpeän tai kuolevani. Se ei ole
-vielä tapahtunut, ja vielä marski Stig Andersen elää. Jos minä olisin
-viivytellyt näin kauan kurjasta pelosta, ja jos minä mieluimmin olisin
-tahtonut olla kerskailija ja valapatto kuin uskaltaa elämäni kunniani
-tähden, silloin saisitte kaikki ylenkatsoa minua -- silloin kohotkoon
-jokainen veripisara minun ruumiissani häpeän punaksi poskilleni minun
-ystävieni ja sukulaisteni nähden. Mutta te näette, minä en häpeä! Minä
-olen rauhallinen ja kylmä, niinkuin sen miehen tulee olla, joka osasi
-salata kostonsa kunnes hiuksensa harmaantuivat ja antoi ajatuksensa
-kasvaa kunnes se kypsyi. Oman häväistykseni minä olen kantanut näin
-kauan teidän tähtenne ja isänmaan tähden. Minulla on ollut suurempi ja
-tärkeämpi päämäärä edessäni kuin ainoastaan häpeäpilkun poistaminen
-omasta ja taloni kunniasta. Vielä ei ole suuren sovituspäivän hetki
-käsissä, mutta se lähenee. Pois kärsimättömyys, hätäileminem ystävät!
-Ja varmasti se koittaa. Minä en näe täällä ainoatakaan miestä, jota ei
-tämä sama itsevaltias olisi syvästi loukannut, ja jolle hän ei olisi
-tehnyt vääryyttä. Minä olen vannonut hänelle kuoleman ja kadotuksen.
-Mutta ei kenelläkään teistä ole niin paljon kostettavaa kuin minulla --
-niinkauan kuin Stig Andersen jaksaa odottaa, voitte tekin."
-
-Jaakko kreivi teki kärsimättömän liikkeen, aikoen ruveta puhumaan,
-mutta marskin katse sai hänet heti vaikenemaan.
-
-"Nyt ei ole kysymyksessä vain yksityisen miehen kostonaikeet", jatkoi
-marski, "on kysymyksessä enemmän kuin koko meidän sukumme turma tai
-menestys yhteensä. On kysymyksessä harhaanjohdetun, mutta kuitenkin
-jalon, sorretun ja onnettoman kansan pelastus. Ei ole kylliksi,
-että syöksemme hallituksesta itsevaltiaan, joka halveksii maallisia
-ja jumalallisia lakeja, sortukoon hän, mutta valtaistuin pysyköön!
-Syöstessämme kruunatun roiston, me emme saa ajatella vain omaa
-turvallisuuttamme ja omia oikeuksiamme, mutta meidän täytyy säilyttää
-valtaistuin arvokkaammalle hallitsijalle. Me toivoimme jo löytäneemme
-hänet, ja me toivomme vieläkin; mutta hänen vangitsemisensa esti meidän
-suuren aikeemme. Hänen valansa ja lupauksensa ovat riistäneet meiltä
-hänen osanottonsa tähän neuvotteluun, me emme nyt näe häntä täällä
-joukossamme, hänen koroitettu istuimensa on tyhjä. Kuitenkin hänen
-ritarillinen ystävänsä ja vankeustoverinsa on täällä, myöskin hänen
-rippi-isänsä, viisas, kunnianarvoisa tuomiorovasti on täällä. Puhukaa,
-hyvät herrat! Mitä voimme odottaa herttualta?"
-
-"Paljon -- mahdollisimman paljon!" sanoi drotsi Tyko Abilgaard nousten.
-"Nämä eivät ole suoranaisesti minun herrani ja ruhtinaani sanoja, vaan
-minun omiani. Vala sitoo hänen kielensä, mutta minä tunnen hänet:
-Minä voin panna pääni pantiksi teille siitä, että hän nyt, niinkuin
-ennenkin, on teidän ystävänne ja salainen suojelijanne, ja että hän
-astuu voimakkaasti toimimaan kun hetki on käsissä."
-
-"Minä vahvistan nämä sanat!" alkoi mestari Grand juhlallisesti puhua ja
-nousi arvokkaana paikaltaan. "Meidän salaisesti valitsemamme David on
-valinnut minut tänne puhumaan puolestaan. Minä olen henkeni kaupalla
-osoittanut hänelle tien vapauteen, niinkuin te toivoitte. Hän palvelee
-nyt mielipuolta Saulia siksi kunnes tuomionpäivä koittaa. Hän on liian
-omantunnonmukainen rikkoakseen valaansa. Hän on liian ylpeä pyytääkseen
-kristikunnan isän hänet siitä päästämän. Hän ei nyt tahdo eikä voi
-ottaa julkisesti osaa teidän suuriin aikeisiinne. Hän ei tahdo eikä
-hän saa mitään tietää siitä, mitä hänen ystävänsä päättivät isänmaan
-vapauttamiseksi. Mutta kun hetki on käsissä, jota hän rauhallisessa
-itsensä kieltämisessä odottaa, kun tie ja paikka ovat hänelle avoinna,
-silloin hän kirkon ja Kaikkivaltiaan avulla astuu esiin, ja päättää
-kunnialla tehtävämme. Sen minä tohdin vannoa teille hänen nimessään ja
-hänen korkeasti ruhtinaallisen sielunsa kautta."
-
-"Hyvä!" Stig Andersen ryhtyi taas puhumaan. -- "Meidän täytyy luottaa
-kahteen näin luotettavaan todistajaan. Mutta itsevaltiaalla on viisaita
-ja rohkeita ystäviä. Suuri osa soaistua kansaa pysyy uskollisena
-hänelle ja pojalle. Ellemme ole varmoja Norjan jalon kuninkaan
-avustuksesta, niin on meidän aikeemme suoranaista uhkapeliä. Minä
-näen joukossamme meidän uskollisen, liittoutuneen ystävämme, rohkean
-jaarli Alf Tönsbergin. Se vastaus, jonka hän tuo meille kuninkaaltaan,
-määrätköön, milloin on aika toimia."
-
-"Jopa viimeinkin, saakeli soikoon, tulee minunkin vuoroni puhua!"
-mörähti merirosvopäällikkö, joka kauan oli istunut kärsimättömänä
-ja hieronut tikarinkahvansa jalokiviä. "Minun kuninkaani vastaus
-on lyhyt ja hyvä, marski Andersen", jatkoi hän kovaa ja nousi
-hitaasti ja mukavasti tuoliltaan, jääden seisomaan jalat haarallaan
-kuin keinuvalla laivalla. "Te olette sanan ja toimen mies, sanoo
-minun herrani ja kuninkaani, ja hän teidän luotettava ystävänne
-onnessa ja onnettomuudessa. Teidän ystävänne ovat myöskin hänen, ja
-joka uhkaa teidän henkeänne, se joutuu tekemisiin hänen kanssaan.
-Teidän salaisista neuvotteluistanne hän ei juuri välitä; mutta hän
-tahtoo uskollisena ja rehellisenä norjalaisena julkisesti puolustaa
-teitä kaikkia vihollisia vastaan, ja auttaa teitä laivastollaan
-kun tarvitaan. Hänen maansa ja valtakuntansa on teille ja teidän
-ystävillenne avoin, jos sattuisi vastoinkäyminen kohtaamaan, ja
-minä, hänen jaarlinsa ja merisotapäällikkönsä, en jätä näitä rantoja
-laivoineni ja miehineni niin kauan kuin olette pienen avustuksen
-tarpeessa ja täällä on jotakin mihin ryhtyä. Siihen nähden on kaikki
-selvää ja valmista. Siitä mitä te täällä päättelette minä en paljoakaan
-välitä. Se mikä on mennyt sisään yhdestä korvastani, sen annan mennä
-ulos toisesta. Loruista minä en välitä, ja valani minä nyt kerran
-olen vannonut teille. -- Mutta totta puhuen, täällä ollaan minun
-mielestäni liian hiljaisia ja happamia. Minä en myöskään kärsi salaisia
-neuvotteluja ja hienojen juonien punomisia. Minä en kelpaa muihin kuin
-karkeihin tekoihin, joiden ohella voi huutaa kovaa ja lyödä rohkeasti.
-Sanalla sanoen -- minä poltan vaikka koko Tanskan kaikkien teidän
-silmienne edessä, jos siitä on apua! Muuten minä välitän viis' siitä
-kuka on kuninkaana maassa. Niin kauan kuin täällä saa hyvän saaliin,
-olen minä mukana, ja te tiedätte mistä minut tapaa. Elkää antako minun
-kuluttaa aikaani turhiin puheisiin, vaan sallikaa minun juoda tuolla
-sisällä teidän maljanne! Olettehan te ymmärtäneet minut?"
-
-"Täydellisesti, herra jaarli!" vastasi marski. -- "Vielä vain
-sana! Tahdotteko pitää lupauksen, jonka annoitte minun vaimoni
-sisarenpojalle, kamaripalvelija Raane Jonsonille, joka istuu täällä?
-Sillä ehdolla hän tahtoo tulla meidän ystäväksemme. Hänen apunsa on
-meille tärkeämpi kuin ehkä uskotte."
-
-Marskin näin puhuessa oli kamaripalvelija Raane noussut ja lähestynyt
-jaarlia.
-
-"Sinäkö haluaisit langokseni, poika?" kysyi jaarli hymyillen ja
-mitellen häntä ylpeällä katseella. "No, sen minä ainakin sanon, että
-minun mielestäni sinä et ole miehen näköinen, joka voi kosia jaarlin
-tytärtä. Minä annoin sen lupauksen herttualle ollessani aimo hutikassa,
-ja epäilenpä tyttäreni siihen suostuvan. Mutta, jos sinä olet yhtä
-viisas kuin miksi sinua kehutaan, niin me voimme puhua siitä kun aika
-joutuu. Jos tyttö sinuun suostuu, hyvä on, silloin jaarli vastaa
-selvänä siitä mitä Tönsbergin kreivi on juovuspäissään höpissyt."
-
-"Minun rohkea toiveeni ei ole ulottunutkaan pitemmälle, herra jaarli!"
--- vastasi Raane. "Kun sopimus minun puoleltani on täytetty, niin minä
-näytän teille, etten minä ole tähdännyt korkeammalle kuin mihin hyvästi
-voin ulottua!"
-
-"Hyvä, huolensa päivällä kullakin!" mutisi jaarli. -- "Osoita minulle
-ensin kunnon teolla mihin sinä kykenet, niin minä lyön sinut vielä
-kaupan päälle ritariksi, niin että ohuet olkaluusi rusahtavat."
-
-"Sepä oli oivasti sanottu, herra jaarli! Kuulittehan te kaikki sen,
-hyvät herrat!" sanoi Raane, katsahtaessaan rohkeasti ympärillä
-olijoihin. Senjälkeen hän astui viekkaasti hymyillen takaisin
-paikalleen, ja merirosvopäällikkö, sen enempää hänestä välittämättä,
-tervehti toisia herroja päätään nyökäyttäen ja poistui juomatupaan.
-Kaikki istuutuivat marskin viittauksesta paikoilleen ja seurassa
-vallitsi taas kuolemanhiljaisuus.
-
-"Me olemme jo kauan ja usein neuvotelleet yhdessä!" alkoi marski
-salaperäisesti puhua. "Me tiedämme kaikki, että sen täytyy viimeinkin
-tapahtua. Vihdoinkin on hetki käsissä, jolloin voimme tehdä viimeisen,
-ratkaisevan päätöksen. Mutta sitä, minkä me tänä hetkenä sielussamme
-päätämme, eivät edes nämä äänettömät muurit saa kuulla. Kieltävä ja
-myöntävä merkki on kylliksi, ja me ymmärrämme toisemme." Sen sanottuaan
-hän kumartui kuiskaamaan kreivi Jaakon korvaan pari sanaa, johon tämä
-heti vastasi vakavasti päätään nyökäyttäen. Samalla tavoin kulkivat
-salaiset sanat miehestä toiseen. Sen aikana vallitsi pitkä ja syvä
-hiljaisuus. Moni herroista mietti kauan ennenkuin kumarsi, ja niiden
-joukossa oli ritari Lave Litle. Hän oli valahtanut kuolonkalpeaksi
-kuullessaan sanat, jotka hänelle kuiskattiin. Viimeinkin hän teki
-päällään liikkeen, joka katsottiin nyökäytykseksi, mutta joka ennemmin
-näytti tahdottomalta, suonenvedontapaiselta lihasvärähdykseltä. Sitten
-tuli kamaripalvelija Raanen vuoro. Marski katseli häntä läpitunkevin
-katsein, eikä mestari Grand siirtänyt silmiään hänen kasvoiltaan.
-Viekas kamaripalvelija oli kuullut kuiskatut sanat, hän oli niistä
-hyvin hämmästyvinään, mutta näytti samalla salaisesti nauttivan siitä,
-että oli kaikkien huomion esineenä. Hän koetti olla hyvin arvelevan
-näköinen, viivytellen antamasta myöntymyksen merkkiä. Kaikkien täytyi
-ehdottomasti olla yksimielisiä aikeessa, jonka mitättöminkin heistä
-voisi ilmiantaa ja tehdä tyhjäksi. Kamaripalvelija oli viimeinen ja
-aseenkantaja Kaggen jälkeen alhaisin heistä kaikista arvoluokkaan
-katsoen. Mutta kuninkaan uskottuna hän oli heille tärkeä mies, ja
-hän näytti ylpeydellä tuntevan kuninkaan elämän ja ehkä koko kansan
-menestyksen tai kadotuksen riippuvan nyt yksinomaan hänen päänsä
-pienestä liikkeestä. Kun hän vielä seisoi näin ajatuksiinsa vaipuneena
-näyttäen epäröivän, koputettiin kolme kertaa lukittuun käytävänoveen.
-Kaikki säpsähtivät ja katsoivat ovelle. Marskin viittauksesta avasi
-aseenkantaja Åke Kagge sen, ja melkein kauhistuneina tuiottivat kaikki
-avattua ovea kohti, josta pitkä, mustapukuinen harsopeittoinen nainen
-astui sisään, taluttaen kädestä sokeaa, koukkuselkäistä vanhusta.
-Rauhallinen mielipuolenilme kuvastui ukon kasvoista ja kädet olivat
-sidotut selän taakse. Molemmat äänettömät olennot jäivät seisomaan
-pöydän päähän. Kaikki olivat nousseet ja seisoivat kuin kivettyneinä.
-
-"Sukulaiset ja ystävät!" huudahti marski äänellä, jonka ääretön
-suuttumus ja viha melkein tuntui tukahuttavan. "Suuren Absalon suvun
-jälkeläiset, tässä näette minun vaimoni ja hänen onnettoman isänsä.
-Tarvitseeko minun sanoa enempää? Tahdotteko te nähdä syyttömän
-häpeänpunan sen hunnun läpi, joka yhdeksän vuotta on peittänyt
-minulta vaimoni kasvot? Tahdotteko te kuulla hänen häväistyn isänsä
-epätoivoiset mielipuolenhuudot? Onko teidän joukossanne ketään,
-joka vielä epäröi ryhtyä ratkaisevaan päätökseen, jolla itsevaltias
-kukistetaan ja onneton isänmaa vapautetaan?" Tämän sanoessaan hän
-katsoi terävästi kamaripalvelija Raaneen, joka myöskin hetkeksi oli
-hämmästynyt ja tullut liikutetuksi.
-
-Raane nyökäytti.
-
-"Siis, te olette kaikki myöntyneet!" jatkoi marski. "Laskekaa siis
-kätenne pyhälle raamatulle ja vannokaa!" Hän viittasi mestari
-Grandille, ja hengellinen herra otti esille suuren samettikantisen
-raamatun.
-
-"Tapahtukoon se Jumalan ja hänen pyhän sanansa nimessä!" sanoi
-tuomiorovasti hitaasti ja juhlallisesti, laskien itse kätensä kirjalle.
-Senjälkeen hän vei sen miehestä mieheen. Kukin toisti samat sanat,
-pannen käden kirjalle. Kiivaan sisäisen taistelun jälkeen, joka
-selvästi kuvastui hänen kasvoistaan ritari Lave Litle myöskin asetti
-värisevän kätensä kirjalle ja sopersi valan. Kun Raanen vuoro tuli,
-sanoi hän samat sanat ääneen ja selvästi, mutta valan saneltuaan hän
-liikutteli huuliaan kenenkään kuulematta sanoja, jotka hän salaisesti
-lisäsi, senjälkeen hän laski epäröimättä kätensä kirjalle.
-
-"Irroita, irroita käteni, Ingeborg tyttäreni!" huusi nyt mielipuoli
-vanhus, herättyään äkkiä horroksista. "Minäkin tahdon vannoa, minä
-tahdon vannoa ja kirota niin että Kaikkivaltias pilvien yläpuolella sen
-kuulee, ja kaikki perkeleet kauhistuen vapisevat!"
-
-"Hiljaa, hiljaa, isä, muista mitä lupasit!" -- kuiskasi Ingeborg.
-Marski viittasi, että onneton vanhus vietäisiin ulos, mutta ennenkuin
-kukaan oli aavistanutkaan hän oli melkein käsittämättömällä voimalla
-riistänyt auki siteensä. Hurjasti nauraen hän ojensi suoriksi vapautetut
-kätensä. "Ikuisesti, ikuisesti kirottu olen, jos minä en pääse
-ensimäisenä!" huusi hän lyöden nyrkkinsä raamatulle. "Jos vanha Palle
-ei pääse ensimäisenä lyömään, niin minä kulen täällä näin tuomiopäivään
-asti!"
-
-Mestari Grand oli vähällä pudottaa raamatun kädestään, ja kaikki
-näyttivät pelästyneiltä. Marski viittasi uudelleen, ja kaksi ritaria
-talutti mielipuolen vanhuksen nopeasti ulos salista. Yleinen
-äänettömyys seurasi tätä tapausta. Tuomiorovasti oli tointunut pian;
-hän seisoi nyt pyhä kirja kädessään Ingeborg rouvan edessä. Hän
-kuiskasi salaisen sanan hänen korvaansa, samoin kuin kaikki muutkin
-olivat sen vastaanottaneet. Hän taivutti hyväksyvästi päätään, ja
-äänellä, joka vihlaisten tunki jokaisen sieluun, joka sen kuuli, saneli
-hän saman valan, jonka kaikki olivat vannoneet, ja polvistuen hän
-kosketti kirjaa laihalla kädellään. Hän jäi liikkumatonna makaamaan.
-Marskin viittauksesta kaikki poistuivat äänettömästi. Vaistomaisesti
-synkkä linnanherra ojensi rautakäsivartensa onnetonta vaimoaan kohti,
-mutta syvään huokaisten hän antoi niiden taas vaipua. Hän tarttui
-kiivaasti kellonauhaan, ja vähän ajan päästä tulivat Ingeborg rouvan
-kamarineidot ja kantoivat pyörtyneen emäntänsä naistupaan.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESKAHDES LUKU.
-
-
-Se mikä Möllerupissa tapahtui oli salaisuus, jota eivät ketään muut
-asianomaiset tunteneet. Vieraat, naamioidut herrat olivat poistuneet
-linnasta yksi kerrallaan, ja eri aikoina, enimmäkseen yöllä niinkuin
-he olivat tulleetkin, eivät edes lähimmät naapurit olleet saaneet
-vihiä tästä salaisesta kokouksesta. Linnassa ei huomattu minkäänlaista
-muutosta entisestä. Nuo neljä rautapukuista vahtisotilasta seisoivat
-yhä tornin katolla. Vipusilta oli edelleen nostettu, ja lukuisasta
-varusväestä huolimatta oli siellä niin hiljaista kuin linna olisi ollut
-tyhjä ja asumaton.
-
-Sovinto herttua Waldemarin kanssa oli rauhoittanut kuningasmieliset, ja
-valtaneuvos ei näkynyt pelkäävän mitään vaaraa. Kuningas ja kuningatar
-viettivät ihanan kesän Skanderborgin linnassa, koko hovin ja maan
-paraimpien miesten ympäröimänä. Vanha Jon ritari, mestari Martinus ja
-drotsi Pietari olivat palanneet Tukholmasta, tuoden mukanaan hyvät
-tiedot lähettilästoimiensa onnistumisesta. Heidän neuvottelunsa
-kuningas Maunon kanssa koskivat nimittäin molempien kuningashuoneiden
-yhdistämistä kaksinkertaisen lankouden kautta. Pieni tanskalainen
-prinsessa Merete, joka oli kihlattu Ruotsin kruununperilliselle,
-vietäisiin ennen vuoden loppua Tukholmaan, jossa hänen kasvatuksensa
-sopimusten mukaan täydennettäisiin. Samalla tavalla kasvatettaisiin
-pieni ruotsalainen prinsessa Ingeborg tanskalaisessa hovissa,
-jos se katsottiin tarpeelliseksi. Kihlaus hänen ja tanskalaisen
-kruununperillisen välillä oli kirjoitetun asiakirjan kautta määrätty,
-mutta sen julkaiseminen oli siirretty pari vuotta eteenpäin.
-Tanskalaiset lähetit olivat mielihyvällä katselleet pientä ruotsalaista
-prinsessaa, jonka he vielä kerran toivoivat näkevänsä Tanskanmaan
-kuningattarena. Vanha Jon ritarikaan, joka ei odottanut elävänsä
-tätä aikaa, ei voinut olla innostumatta puhuessaan tästä kauniista,
-herttaisesta lapsesta, niinkuin hän odottaisi hänestä toista Dagmaria,
-jonka kautta siunaus ja rauha palajaisivat Tanskaan. Sekä tämä
-valtioviisas herra, että drotsi Pietari, kiinnittivät salaisesti kaiken
-toiveensa Tanskan paremmista ajoista tulevaan sukupolveen, ja nuoreen,
-toivorikkaaseen kruununperilliseen. Ritari Jon koetti usein vaikuttaa
-nuoreen prinssiin; mutta huolimatta kaikesta kunnioituksestaan
-drotsi Pietaria kohtaan, hän puisti päätään, nähdessään miten nuori
-ritarillinen drotsi koetti terästää prinssin oikeuden- ja kunniantuntoa
-siihen määrin, että se näytti hänestä vaaralliselta.
-
-Eräänä päivänä tämä vanha herra oli ollut kuningattaren hoviseurueen
-kanssa Skanderborgissa läsnä prinssin aseharjoituksissa ja oli
-tehnyt siellä sen huomion, että nuori kuningas, joksi häntä aina
-kutsuttiin, koetti muuttaa nämä harjoitukset ja leikit oikeiden
-ritarijuhlien kalliiksi ja häikäiseviksi jäljittelyiksi, joissa hän
-jakoi kuninkaallisia lahjoja aseenkantajille ja liioitetun ankarasti
-langetti tuomion jokaisesta ritarilain rikkomisesta, milloin sen vain
-näihin leikkeihin voi sovittaa. Vanha valtaneuvos hymyili, ja sekä
-hän, että kuningatar ja drotsi Hessel näyttivät olevan mieltyneet
-leikkiin, mutta kun se oli loppunut, niin hän kutsui drotsin luokseen
-kahden kesken puhumaan. "Minä olen vanha", sanoi hän vakavana, "mutta
-minä en kuitenkaan usko olevani ärtyinen ja pikkumainen, vaikka panen
-suuremman arvon niihin tarpeellisiin keinoihin, joilla ulkonainen
-onni saavutetaan, kuin mitä te sallitte. Prinssin anteliaisuus
-ja jalomielisyys on kyllä kaunista; mutta elkää opettako tulevaa
-kuningastamme tuhlariksi, ja tuhlaamaan kansan rahoja ja omaisuutta,
-niinkuin sitä tomua, jota hän polkee jaloillaan. Varokaa, että hän ei
-mielly enemmän ritarilliseen loistoon ja komeuteen, kuin hiljaiseen
-voimaan ja tosisuuruuteen!"
-
-"Siitä hänet Jumala varjelkoon!" huudahti drotsi Pietari, "mutta,
-jos suuren Waldemarin päivät vielä palajavat --"
-
-"Hyvä, hyvä, minä tiedän mitä te tarkoitatte", -- keskeytti vanhus
-hänet, "mutta, jos te tahdotte kasvattaa Waldemar Seierin prinssi
-Eerikistä, niin varokaa silloin että hänen kunniahimonsa ei
-muodostu turhaksi koreiluhaluksi, ja hänen oikeusintonsa ikäväksi
-itsepintaisuudeksi. Siitä pojasta voi vielä Jumalan avulla tulla
-jotakin. Miettikää tarkasti, drotsi Pietari, teidän edesvastauksenne
-on suuri. Voimakkaimmastakaan haukasta ei tule kotkaa. On vaarallista
-ruveta muodostelemaan Jumalan töitä, ja on hulluutta ruveta lisäämään
-kyynärääkään omaan tai toisten mittaan."
-
-Tämän sanottuaan hän puristi voimakkaasti nuoren ystävänsä kättä ja
-jätti hänet. Senjälkeen drotsi huomasi hänen olevan tavallisella
-hyvällä tuulellaan, ja hänestä näytti, että vanhus ei halunnut puhella
-enempää tästä asiasta. Ritari Jonin varoituksista oli drotsi Pietari
-käynyt hyvin vakavaksi eikä hän voinut kieltää, että viisas vanha herra
-oli monessa kohdin oikeassa.
-
-Myöskin oppinut mestari Martinus otti omalla tavallaan innokkaasti
-osaa prinssin kasvatukseen, mutta hän koetti turhaan tehdä
-hänestä filosoofia ja opettaa hänelle kuivia, loogillisia _Modi
-significandiaan_. Prinssi kunnioitti suuresti oppinutta kansleria,
-mutta hän ei ollut milloinkaan iloisempi kuin päästessään vapaaksi
-hänen latinastaan. Iloisen, vilkkaan kruununperillisen suurimpana
-huvituksena Skanderborgissa olivat ritarilliset leikit reippaitten
-aseenkantajien ja passaripoikien kanssa, joiden joukossa pieni,
-ystävällinen Åke Jonson oli hänen rakkain leikkitoverinsa. Kun
-prinssi Kristoffer häiritsi koirankujeillaan heidän leikkejään tai
-aikaansai riitaa passaripoikien kesken, oli pieni kuningas aina
-riidanratkaisija, ja leikkitoverit rakastivat häntä yhtäpaljon hänen
-ankaran puolueettomuutensa tähden, kuin riidanhaluinen veli häntä
-siitä soimasi. Kun päivän aseharjoitukset olivat ohitse, oli prinssi
-Eerikistä hauska päästä mellastelemaan Skanderborgin järvelle, jossa
-hänen taitava asemestarinsa drotsi Pietari myöskin opetti hänet
-keveästi ja varmasti ohjaamaan purjevenettä silloinkin kun järvi oli
-levottomimmillaan.
-
-Drotsi Pietarin toimelias osanotto valtakunnanneuvoston asioiden
-käsittelyihin sekä hänen huolenpitonsa kruununperillisestä ei antaneet
-hänelle aikaa ajattelemaan itseään eikä salaisia sydänsurujaan. Mutta
-risteiltyään oppilaittensa kanssa myöhäiseen iltaan Skanderborgin
-sillalla, hän vaipui usein syviin mietteisiin, ohjatessaan purjeveneen
-naistuvan valoa kohden, joka korkeasta tornista vilkkui järvelle,
-niinkuin ennen Inge neidon kammiosta Flynderborgissa. Hän voi silloin
-istua kauan kuin uneksija ja tuiottaa tuohon etäiseen valoon,
-huomaamatta mitä hänen ympärillään tapahtui, siksi kunnes äkkinäinen
-voimakas tuulenpuuska tai veneen kallistuminen herättivät hänet
-ajatuksistaan. Välistä hän kavahti ylös levottomana moittien itseään
-haaveilemisestaan, kun uskalias Eerik prinssi oli uhkarohkeasti
-kääntänyt purjeet, ja prinssi Kristoffer torui kiivaasti veljeään siitä.
-
-Kuningas huvittelihe enimmäkseen metsästyksellä, jota hän
-intohimoisesti rakasti, ja jonka vuoksi hän usein unohti tärkeimmät
-valtioasiat. Kamaripalvelija Raane oli yhä vielä hänen suosikkinsa.
-Viekas kamaripalvelija oli usein poissa salaisissa asioissa, mutta
-ne näkyivät olevan yhteydessä tavallisten rakkausjuonten ja muiden
-mitä ala-arvoisimpien seikkailujen kanssa, jotka taas usein olivat
-yhteydessä kuninkaan tiheiden metsästysretkien kanssa. Kuningatar
-ei halunnut tietää niistä mitään. Hän oli viimevuotisen Danehoven
-jälkeen Nyborgissa tullut omituisen hiljaiseksi ja vakavaksi. Hän
-kyllä vielä rakasti ympärillään kuninkaallista loistoa, esiintyen
-arvonsa mukaisesti hovijuhlissa, mutta hän ei enää ottanut osaa
-tanssiin, vaan vetäytyi yhä enemmän pois hovin huvituksista. Hän
-näytti viettävän kauniissa linnassa hiljaista maaelämää, käyttäen
-osan ajastaan hyväntekemiseen ympäristössä. Kuninkaan poissaollessa
-oli viisas kuningatar hänen paikallaan valtakunnan neuvostossa, ja
-kaikki ihmettelivät taitavuutta, millä hän näissä tilaisuuksissa
-osasi johtaa asioita, koettaen aina säilyttää kruunun arvokkaisuuden
-sekä puolustaen kaikkia toimenpiteitä, jotka voisivat keventää kansan
-taakkaa ja tukahuttaa vielä salaisesti kytevän kapinahengen. Drotsi
-Pietaria kohtaan hän osoitti luottamusta ja ystävyyttä, mutta pysyi
-häntä kohdellessaan ankarien hovisäädösten rajojen sisällä. Hän ei
-puhutellut drotsi Pietaria muuta kuin valtakunnanneuvostossa tai vanhan
-Jon ritarin läsnäollessa, silloin kun hänellä oli tärkeää sanottavaa
-prinssin kasvatuksen suhteen.
-
-Huolimatta siitä, että drotsi Pietari ihaili viisasta ja kaunista
-kuningatarta nyt enemmän kuin milloinkaan ennen, tuntui hänestä
-kuitenkin aina niinkuin hän ei tohtisi hänen läsnäollessaan olla
-vapaa ja iloinen. Ihaillessaan ja kunnioittaessaan kuningatarta
-hänen sydämensä ei enää sykkinyt yhtä rajusti kuin hänen ritarinaan
-ja suosikkinaan kantaessaan hänen värejään. Nähdessään hänet
-purppuraviitassa, rubiininen diadeemi mustilla kiharoilla, oli hän
-drotsin mielestä kaunis ja majesteetillinen, mutta kookas, reipas
-Inge neito oli kaikessa yksinkertaisuudessaan paljoa rakkaampi hänen
-silmissään, ja ruusunpunainen hiusnauha tytön kellertävillä kiharoilla
-oli hänestä monta vertaa kauniimpi kuin kuningattaren diadeemi.
-
-Vaikka Raane oli kuninkaan uskottu, niin hän osoitti kuitenkin
-suurta luottamusta drotsi Pietaria kohtaan, suoden hänelle monta
-kunnianosoitusta armostaan, etenkin senjälkeen kun drotsi tärkeän
-ja pontevan toimintansa kautta oli vanginnut herttuan ja saanut
-aikaan sovinnon tämän vaarallisen herran kanssa, joka siitä asti oli
-pysytellyt rauhallisesti Schleswigin linnassa. Ei lähetelty ainoatakaan
-tärkeää kuningaskirjettä ilman drotsin, sekä Jon Litlen ja kanslerin
-allekirjoitusta ja sinettiä. Drotsi oli saanut usein laatia yksin monta
-tärkeää kuninkaallista käskyä, ja hänet mainittiin oikeudella yhdeksi
-kuninkaan tärkeimpiä ja suosituimpia miehiä.
-
-Kuningas oli usein lausunut haluavansa kerran vierailla drotsi Pietarin
-luona, tämän sukutilalla, Harrestrupin linnassa, jonka ympärillä
-oli erinomaiset petoeläimen-metsästysmaat, erittäinkin syksyllä.
-Tämä kuninkaallinen vierailu oli määrätty syyskuuksi, ja drotsi oli
-antanut tehdä mitä suurenmoisimmat valmistelut tilallaan kuninkaan ja
-hovin vastaanottoa varten. Tämä vierailu siirrettiin kuitenkin viikko
-viikolta muiden metsästysretkien ja huvien tähden. Lokakuu kului ja
-drotsi luuli kuninkaan unohtaneen sen tai siirtäneen sen seuraavaan
-syksyyn.
-
-Oltiin jo marraskuun keskivaiheilla. Syksy ei näyttänyt tällä kertaa
-väistyvän talven tieltä, ja moniväriset syyslehdet eivät olleet
-vielä kokonaan pudonneet puista. Eräänä aamuna kamaripalvelija Raane
-toi drotsi Pietarille kuninkaalta sen hämmästyttävän tiedon, että
-kuningas aikoi seuraavana päivänä tulla hänen luokseen Harrestrupiin
-ja huvitella noin kahdeksan päivää hänen luonaan metsästämisellä. Ei
-ollut kovinkaan harvinaista, että kamaripalvelija Raane suullisesti
-ilmoitti tämänlaiset kuninkaan hetkelliset mielijohteet, erittäinkin
-kun metsästysretket ja jokapäiväiset huvit olivat kysymyksessä.
-Vaikka drotsi Pietarille oli vastenmielistä vastaanottaa ohjeet
-kamaripalvelijan kautta, joka senlisäksi tehtiin jotensakin käskevällä
-tavalla, niin hän mukautui kuitenkin siihen kohteliaasti, jättäen
-viipymättä Skanderborgin, varustaakseen kaikki linnassaan kuninkaan
-mielen mukaiseksi ja ollakseen itse vastaanottamassa häntä seuraavana
-päivänä niinkuin hovitavat ja ritarillinen kohteliaisuus vaativat. Hän
-sai mielihyväkseen sitä ennen tietää ritari Jonin seuraavan kuningasta
-ja ritari Thorstensonin jäävän Skanderborgiin kuningattaren ja nuorten
-prinssien henkivartiopäälliköksi.
-
-Kiemurteleva ja huono tie Skanderborgista Harrestrupiin oli yli
-kymmenen peninkulman pituinen, ja hänen lähtiessään linnasta oli päivä
-jo pitkälle kulunut. Hän ratsasti yksinään ainoastaan aseenkantajansa
-Klaus Skirmenin seuraamana, joka vei mukanaan kaksi hevosta vaihtamista
-varten.
-
-Drotsi ratsasti kovaa ja oli niin vaipunut omiin ajatuksiinsa,
-että hänen aseenkantajansa sai monta kertaa alkaa ja keskeyttää
-puhuttelunsa, kun hän ei saanut herraansa ottamaan siihen vähintäkään
-osaa. Iltapäivällä he näkivät edessään hyvin korkean mäen, aivan
-Harrestrupin lähellä, joka länttä ja itää kohti voidaan nähdä neljän
-peninkulmaa etäisyyteen, ja on tunnettu siitä sinervästä usvasta, joka
-melkein aina liitelee sen yläpuolella, kohoten läheisestä suuresta
-suosta.
-
-"Näetkö Daugbergin-harjun, Skirmen?" sanoi viimein drotsi Pietari
-viitaten harjuun, ja pysähtyi laskeutuen alas vaihtaakseen hevosta.
--- "Nämä kuusi peninkulmaa mentiin nopeasti. Me ehdimme mainiosti
-Harrestrupiin vielä ennen iltaa."
-
-"Me tulemme kyllä ajoissa Harrestrupiin tällä kertaa!" sanoi Skirmen,
-hypätessään alas norlantilaisensa selästä ja antaessaan isännälleen
-toisen hevosen. -- "Kunhan vain sieltä kunnialla palaisimme, herra!"
-
-"Miten niin, Skirmen, sinä et tavallisesti arastele. Mikä sinua vaivaa,
-sinä olet niin omituisen näköinen."
-
-"Ei minulla ole mitään hätää", vastasi Skirmen pidellessään herransa
-jalustinta, "kun ei vain tapahtuisi mitään teille, tai kuninkaalle
-itselleen! Uskokaa, jos tahdotte, mutta täällä eivät asiat ole
-oikealla tolalla. Kyllähän he olivat juoneet aikalailla, niin etteivät
-enää tunteneet kärpäsiä seinällä, mutta ei aina tarvitse ylenkatsoa
-humalaisen miehen puhetta. Lauletaanhan vanhoissa lauluissakin, että
-lintujen laulusta on oppimista kuin vain sen ymmärtää. Niin viisaita
-ei enää meidän aikana olla, mutta luulenpa kuitenkin ymmärtäneeni mitä
-kukko kiekui aamulla."
-
-"Oletko sinä hullu, Skirmen! Minä en ymmärrä sanaakaan sinun
-puheistasi."
-
-"Se ei totisesti ole minun syyni, ankara herra", vastasi Skirmen,
-noustessaan taas hevosen selkään, ja ratsasti herransa sivulle.
-"Kokonaiseen viiteen tuntiin te ette ole tahtonut vastata sanaakaan
-kaikkeen siihen mitä minä olen teille sanonut, te olette antanut minun
-puhua kuuroille korville. Uskokaa minua, tällä Harrestrupin matkalla
-on jokin salainen tarkoitus. Ettekö te nähnyt miten iloiseksi viekas
-kamaripalvelija tuli saadessaan teidät matkalle? Ettekö te huomannut
-miten innokkaasti hän toisti kuninkaan haluavan, että te olisitte
-kotona vastaanottamassa häntä huolehtivana talonisäntänä, ja että te
-ette missään tapauksessa saisi ratsastaa häntä vastaan huomenna?"
-
-"Entä sitten, -- sehän oli kuninkaan tavallinen oikku."
-
-"Mutta eihän kukaan voi paremmin näyttää kuninkaalle tietä teidän
-linnaanne, kuin te itse, herra! Onhan hiukan omituista, että te saatte
-tanssia kamaripalvelijan pillin mukaan ja mennä edeltäpäin, te, joka
-olette sekä ritari, että drotsi."
-
-"Skirmen, se on lapsellista turhamaisuutta! Tuokoon kuninkaan käskyn
-kuka tahansa, minun täytyy totella. Minusta siinä on yhtä vähän
-ihmeteltävää kuin sinun kaikissa muissa puheissasi harmaaveljeskunnan
-munkeista ja kanoista ja Riiben porvareista. Onhan aivan itsestään
-selvä että kuninkaan tullessa minun luokseni, minun on oltava
-edeltäpäin kotona voidakseni ottaa hänet arvoni mukaisesti vastaan.
-Seuraahan ritari Jon urhoollisine metsästäjineen häntä, ja onhan täällä
-maassa kaikki rauhallista ja turvallista."
-
-"Mistä te sen tiedätte, herra! Ei kukaan tiedä missä Niilo Rauhaton
-oleskelee, ja Alfkreivi luovii alituiseen rannikoilla puhumattakaan
-Möllerupin marskista."
-
-"Hän on ritari eikä mikään ryöväri, eikä Niilo Rauhaton ole mikään
-sotapäällikkö. Viisas ryöväri ei uskalla tulla liian lähelle
-kuningasta, eikä ainoakaan merirosvo uskalla rannikkovartijoidemme
-sisäpuolelle. Hyvä Skirmen, jos ritari Jon ja minä emme pelkää sissejä
-ja kapinoitsijoita, niin voit sinäkin olla aivan rauhallinen!"
-
-"Mutta ettekö te ole kuullut Riiben monista harmaaveljeskunnan
-munkeista?"
-
-"Taasko sinä tuot ne munkkisi esille? Onhan niitä paljon kaikkialla."
-
-"Mutta ei heillä ole tapana ratsastaa ryhmissä öiseen aikaan; ja jos
-heillä on, niinkuin kerrotaan, miekka ja ritarin panssari harmaiden
-vaippojensa alla, niin eivät suinkaan nämä hyvät herrat ole kömpineet
-munkinkauhtanoihinsa vain Jumalan valtakunnan tähden."
-
-"Kuka on kertonut sinulle nuo jutut?" kysyi drotsi tarkkaavaisena.
-
-"Ne kolme Riiben miestä, jotka eilen välttämättä tahtoisivat puhutella
-kuningasta -- ja joille kuningas kamaripalvelija Raanen kautta
-antoi vastauksen, ettei hänellä ole aikaa kuunnella heidän typeriä
-jaarituksiaan. Senvuoksi he olivat niin kovin vihoissaan. Kun minä
-tapasin heidät eilen illalla kapakassa, niin olivat he aivan humalassa.
-Mutta niin paljon minä kuitenkin sain selvää heidän puheestaan, että he
-eivät olleet vain kuvitelleet nähneensä kolme aurinkoa taivaalla" -- --
-
-"Loruja, Skirmen. Juopuneet ihmiset voivat nähdä taivaalla vaikka
-kuinka monta aurinkoa."
-
-"Moni selväkin ihminen on ne nähnyt, herra! He sanovat niiden
-merkitsevän suurta onnettomuutta ja he olisivat voineet ilmaista
-kuninkaalle tärkeitä asioita. Mutta nyt hän sai syyttää itseään koska
-oli liian ylpeä puhumaan köyhien porvarien kanssa."
-
-"Haa, se on sitä nykyaikaista uskollisuutta!" huudahti drotsi Pietari
-harmistuneena. "Kun mies on loukkaantunut, niin hän välittää viis'
-kuninkaasta ja isänmaasta! Luuletko sinä, Skirmen, sen puheen olleen
-muuta kuin taikauskoa ja kerskailua! Miksi sinä et puhunut minulle
-siitä ennemmin?"
-
-"Herra, te olitte Jon ritarin ja prinssien kanssa kuningattaren luona.
-Tuommoisen hataran puheen tähden minä en myöskään tahtonut heti nostaa
-turhaa melua, erittäinkin koska Riiben porvarit näyttivät aikovan
-rauhassa asettua asumaan pariksi päiväksi majataloon. Aamulla aikaisin
-minä menin sinne tavatakseni heidät selvinä, mutta minulle sanottiin,
-että he olivat yöllä poistuneet, eikä kukaan tiennyt minne he olivat
-menneet. Aamulla minä en voinut teitä lähestyä kamariherran ja monien
-ylhäisten herrojen tähden. Ja senjälkeen kun nousitte ratsunne selkään
-te ette ole kuullut sanaakaan kaikesta mitä minä olen teille sanonut
-ennen kuin nyt, ei edes komeasta kaulanauhalla varustetusta kukosta."
-
-"Siitä lorusta minä olen jo saanut tarpeeni. Mutta mitä yhteyttä sillä
-on tämän asian kanssa? Ja luuletko sinä minun ehtivän ajatella sinun
-kukkotaistelujasi?"
-
-"Mutta olihan se sama kukko, jota te itse ihailitte niin suuresti
-Flynderborgissa?"
-
-"Flynderborgissa?" toisti drotsi Pietari säpsähtäen, "kuka puhuu
-Flynderborgista? Skanderborgissahan se ihmekukko oli nähtävänä, joka
-voitti kaikki muut?"
-
-"Niin kyllä, herra, mutta se oli tuotu Flynderborgista; se oli se
-samainen jota te ihailitte, ja josta te piditte kauniita puheita Inge
-neidolle, kun hän taputteli sitä rantakunnaalla puistossa. Minä seisoin
-vieressä enkä tohtinut teitä keskeyttää. Te puhuitte juuri Hamletin
-petoksesta, poltetuista puukorkeista sekä jarrusta ja oljenkorresta,
-ja Inge neito väitti että hänen herättäjälintunsa olisi ollut parempi
-varoitusmerkki petosta ja hengenvaaraa vastaan."
-
-"Onko se lintu todella nyt Skanderborgissa?"
-
-"Aivan varmasti se on sama lintu, sen huomion minä tein tänä aamuna.
-Muistattehan te sen själlantilaisen lintukauppiaan, joka toissa iltana
-tunkeutui teidän luoksenne linnaan ja itsepintaisesti tahtoi saada
-teidät kanojaan katsomaan? Te lukitsitte oven hänen nenänsä edessä ja
-luulitte miestä hulluksi, minäkin uskoin miehen olevan mielipuolen
-kun hän juoksi pois ja päästi parhaimman kukkonsa irti linnanpihalle.
-Vasta aamusella minä huomasin, että lintu olikin vanha tuttava.
-Haukkapojat olivat vanginneet sen punaisen helminauhan tähden, joka
-sillä oli kaulassa. Minä otin helmet ja minä uskon varmasti tuntevani
-sen; kyllä tekin sen tunnette, herra!" Tämän sanottuaan hän otti esille
-ruusunpunaisen, kirjaillun helminauhan, johon oli kaiverrettu pieniä
-valkoisia kukkasia.
-
-Hehkuvin poskin drotsi Pietari tunsi Inge neidon hiusnauhan. "Anna
-tänne!" sanoi hän nopeasti, "se on minun!" Hän painoi sen salaa
-huulilleen ja säilytti sen povelleen ja kannustettuaan sitten hevostaan
-hän ratsasti edelleen mitä omituisimman mielentilan vallassa. Hän
-tunsi itsensä ylenmäärin onnelliseksi ja kuitenkin samalla omituisen
-tuskalliseksi ja levottomaksi. Pian kuitenkin katosi se iloinen toivo,
-jonka tämän nauhan omistaminen oli herättänyt hänen sydämessään.
-Tämä salaperäinen varoitus ja kehoitus valppauteen, joka liittyi
-tähän rakkaaseen muistoon, alkoi tuntua hänestä siksi merkilliseltä,
-että se melkein kielsi hänen ajattelemasta itseään ja rakkauttaan.
-Hänestä tuntui, että se mitä tuo isänmaallismielinen tyttö tahtoi
-sanoa hänelle salaisella viittauksellaan, koski ainoastaan kruunua
-ja kuningashuonetta. Hän pysäytti äkkiä hevosensa jääden miettimään
-ratsastaisiko takaisin Skanderborgiin saattaakseen itse seuraavana
-päivänä kuninkaan tänne, tai saadakseen hänen jättämään tämän käynnin.
-Mutta oli niin mahdotonta ja melkein naurettavaa ajatella kuninkaan ja
-koko hovin tähän suostuvan, että hänen itsekin täytyi hymyillä.
-
-Skirmen oli sillävälin saavuttanut herransa. "Hyvä on", sanoi drotsi,
-"se kukko saattaa olla oikeassa; me saamme olla valppaita. Mutta ei ole
-minkäänlaista järkevää syytä pelätä täällä vaaran uhkaavan. Kuningas
-matkustaa suuri seurue mukanaan, minä ratsastan kuitenkin aamulla häntä
-vastaan ja saatan hänet metsän läpi väkeni kanssa. Harrestrupissa hän
-on paremmassa turvassa kuin itse Skanderbogissa."
-
-"Sen minäkin uskon", vastasi Skirmen. "Eihän täällä voi muutakaan
-tehdä, mutta siitä minä olen varma, että madot matavat sammalessa."
-
-He ratsastivat nyt ääneti ja miettiväisinä edelleen. Alkoi jo hämärtää,
-kun he olivat ratsastaneet Daugbergin kirkon ohitse ja ratsastivat
-kylän pohjoispuolitse pitkänomaisen laakson poikki, joka kiemurteli
-korkeiden kukkuloiden välitse, mihin suuret kalkkikivimurrokset olivat
-synnyttäneet kaivoksia. Näillä kukkuloilla, kaivosten yläpuolella,
-viheriöitsi tummanvihreä, äsken kohonnut talvioras kiviröykkiöiden
-ja puoleksi kaatuneiden puuryhmien välillä. Tämän maalauksellisesti
-kauniin seudun näky herätti drotsi Pietarin mieleen ihania lapsuuden
-muistoja ja hajoitti hänen levottomat ajatuksensa.
-
-"Täällä minä usein lapsena leikin ryöväriä", sanoi hän. "Mutta silloin
-minä en ajatellut että kerran saisin kulkea täällä näin vakavissa
-ajatuksissa."
-
-"Katsokaa herra!" sanoi Skirmen ratsastaen aivan herransa viereen. --
-"Ettekö te näe jotakin välkkyvän ja liikkuvan tuolla suuressa, pimeässä
-kaivoksessa."
-
-"Uneksitko sinä ryöväreistä"? kysyi drotsi. "Minä en näe mitään."
-
-"Nyt en minäkään näe mitään", vastasi Skirmen, -- "mutta kaivos
-on seitsemänkymmenen kyynärän syvyinen; ja se voi hyvin helposti
-piiloittaa kokonaisen joukkion".
-
-"Paikka on erityisesti sopiva sellaisille roistoille", sanoi drotsi,
-"mutta näihin asti on tämä seutu ollut turvallinen. Näin lähelle
-Harrestrupia eivät ryövärit uskalla tulla. Tykon, minun reippaan
-linnanvoutini kanssa ei ole leikkiminen. Näitkö vanhan hirsipuun
-Daugberg harjulla? Siellä se oli vakavana varoituksena rosvoille ja
-ryöväreille. Metsä on sopivampi paikka, mutta sitä vartioi vanha
-Henner."
-
-"Henner Friser?" huudahti Skirmen kiivaasti ja säpsähti. "Onko hän
-täällä?"
-
-"No niin, se on totta, sitä ei sinun olisi tarvinnut tietää, Skirmen,
-mutta osaathan vaieta! Muistathan sinä että hän kaatoi kuninkaallisen
-aseenkantajan itsepuolustukseksi. Päästäkseen pois ikävyyksistä hän
-pakeni yhteen minun metsämajoistani."
-
-"Mihin herra? Siihenkö, joka on Finnerupin lähellä?"
-
-"No niin, koska sinä jo sen tiedät -- siellä hän asuu Mutta vaikenethan
-sinä siitä!"
-
-"Sehän on selvää, herra!" vastasi Skirmen sydämenpohjasta iloiten.
-"Kyllä minä varon saattamasta rohkeata vanhusta ja pientä suloista Åsea
-onnettomuuteen. Mutta eiköhän olisi parasta, että he näiksi päiviksi
-poistuisivat metsätalosta? Kuningas metsästäjineen voivat helposti osua
-sinne. Ja jos kirottu vainuskelija Raane tulee mukaan" -- --
-
-"Sinä olet oikeassa, Skirmen!" vastasi drotsi. "Sinä olet
-huolehtivaisempi minua. Sinä saat huomen-aamulla aikaisin ratsastaa
-heitä varoittamaan."
-
-"Kiitos, herra, kiitos!" sanoi Skirmen hypähtäen iloisena satulassaan.
-
-He ratsastivat nyt pieneen istutettuun pyökki- ja poppelilehtoon. Oli
-alkanut pimetä, mutta vielä kuitenkin voi eroittaa solakat, valkoiset
-poppelirungot.
-
-"Tuskin tunnen enää pientä vesakkoani", sanoi drotsi. "Kas kuinka
-komeiksi poppelini ovat kasvaneet!"
-
-"Olkoon Henner kuinka valpas vartia tahansa, täällä on kuitenkin
-sala-ampujia!" sanoi Skirmen. -- "Minä kuulin teräsjousen helähdyksen,
--- ettekö te kuule rasahtelemista tuolla vesakossa?"
-
-"Loruja, Skirmen! Minun poppelini vain suhisevat minulle: tervetuloa!"
-vastasi drotsi. -- "Ehkä siellä vesakossa rapisee pelästynyt
-villivuohi. Niiden köllyköitten sietäisi oikeastaan pysyä poissa
-täältä!" lisäsi hän. -- "Mutta aita ei taida olla oikein kunnossa."
-
-He olivat pian poissa lepikosta ja ratsastivat syvän laakson läpi.
-Viimeiset, heikot päivänsäteet valaisivat vielä vuorenharjanteen
-tapaisen kukkulan, joka kohosi mahtavana laaksosta. Siellä oli
-Harrostrupin linna heidän silmiensä edessä lakealla, melkein ympyrän
-muotoisella paikalla vuoren harjalla. Linna oli pieni, mutta niin
-hyvin varustettu luonnon puolesta, ettei se tarvinnut minkäänlaisia
-tehtyjä vallihautoja. Sen korkeat, lujat muurit, ja äkkijyrkät
-vuorenseinämät näyttivät olevan varustetut rohkeintakin hyökkäystä
-vastaan. Koko linnan muodosti yksi ainoa pyöreä torni, joka oli
-rakennettu vyörykivistä ja poltetuista muurikivistä. Laaksosta johti
-tornilinnaan vain yksi jyrkkä ja kapea tie. Väsyneet hevoset nousivat
-vaivaloisesti tietä pitkin, joka aina vain kapenemistaan kapeni, tullen
-yhä jyrkemmäksi. Drotsi Pietari ja hänen aseenkantajansa laskeutuivat
-lopulta alas hevostensa selästä ja taluttivat ne vaarallisimman paikan
-ohi, kapean vipusillan yli, jonka molemmin puolin ammoittivat syvät
-kuilut. Niinkuin aina rauhan-aikoina oli vipusilta alaslaskettu.
-Vihdoinkin seisoivat matkustajat linnanportilla. Se oli lukittu.
-Korkealla, drotsi Pietarin pään yläpuolella, liehui muurilta suuri,
-ritarillinen lippu, johon linnanherran vaakuna oli kirjailtu:
-keltaisella pohjalla kolme punaista yhtäsuuntaista parrua.
-
-"Skirmen, onhan torvi mukanasi!" sanoi drotsi -- "no, puhallappas
-sitten iloinen kappale, niin he kuulevat meidän olevan täällä!"
-
-Skirmenin olkapäältä riippui hihnasta kullattu käyräsarvi. Hän asetti
-sen suulleen ja puhalsi alun eräästä iloisesta laulusta Jon ritarista,
-joka vei morsiamen kömpelöltä kilpailijaltaan. Tähän merkinantoon
-vastasi tornista reipas, nuorekas miehenääni, joka lauloi tuon alotetun
-tutun laulun loppusäkeet:
-
-    "Te kypärän kultaisen otatte,
-    Mua seuraten, herra Jon!"
-
-"Tekö siellä olette itse, ankara herra!" kysyi senjälkeen ääni tornista.
-
-"Aivan niin, aukaise vain, Tyko!" sanoi drotsi. Heti senjälkeen
-avattiin suuri, raudoitettu portti, ja nuori, reipas linnanvouti ja
-joukko linnanmiehiä, jotka myöskin olivat nuorta reipasta väkeä, ja
-samoin kuin linnanvouti asetettuina pyöreillä teräskypäreillä ja
-kiiltävillä keihäillä, vastaanottivat drotsi Pietarin sydämellisellä
-ilolla. Joukko tallipoikia ja soihdunkantajia tunkeutui myös esille
-katsomaan ja tervehtimään herraansa.
-
-Drotsi Pietari puristi uskollisen linnanvoutinsa kättä taputti muutamia
-linnanmiehiä olkapäälle ja nyökäytti ystävällisesti heille kaikille.
-"Onko teillä nyt kaikki järjestyksessä?" kysyi hän. -- "Huomenna
-kuningas tulee tänne!"
-
-"Tulkoon vaikka keisari!" vastasi linnanvouti. -- "Ei teidän tarvitse
-hävetä. Jo kaksi kuukautta on Dortella ollut pöydät katettuina. Koko
-linna on yhtä puhtaaksi kiilloitettu kuin meidän kilpemme. Ruokasäiliöt
-ovat täynnä ruokatavaraa, ja kellarit hyvää olutta ja makeaa viiniä.
-Jääköön kuningas tänne vaikka koko talveksi, siltä ei hänen tarvitse
-huuliaan imeksiä."
-
-"Entä metsästyshevoset? Koirat? Haukat?" kysyi drotsi.
-
-"Ne ovat hyvässä kunnossa ja oivallisesti harjoitettuja. Te saatte
-niistä kunniaa, herra!"
-
-"Vielä yksi asia, Tyko! Onko ympäristöllä kaikki turvallista.
-Eikö poppelilehdossa ole nähty salametsästäjiä ja irtolaisia, tai
-epäilyttäviä henkilöitä Daugbergin kalkkikaivoksissa?"
-
-"Mitä te sillä tarkoitatte? Miten te olette tullut sitä ajatelleeksi?
-Kerjäläisiä ja kulkureita poikkeaa tänne joskus, me annamme niille
-Jumalan nimeen leipää ja yösijan, eivätkä he koske ainoaankaan eläimeen
-metsässä eikä höyheneenkään kanatarhassa. Jos seutu olisi epävarmaa,
-niin kyllä me sen tietäisimme. Niin lähelle Harrestrupin linnaa ei
-yksikään varas tai rosvo uskalla niinkauan kuin teidän lippunne liehuu
-portin yläpuolella. Oletteko huomannut jotakin, herra?"
-
-"En minä, ne olivat Skirmenin päähänpistoja tänne tullessamme."
-
-"Mitä, Klaus Skirmen!" sanoi iloinen linnanvouti -- "milloinka sinä
-olet ruvennut näkemään näkyjä akkojen tapaan?"
-
-"Uskotteko minun huostaani kymmenkunnan miestä, herra!" sanoi Skirmen
-reippaasti ja varmasti drotsille, "ehkä minä voin vielä ennen teidän
-maatapanoanne näyttää teidän luotettavalle linnanvoudillenne etten minä
-ole nähnyt näkyjä akkojen tapaan".
-
-"Hyvä on, jos haluat lähteä hiukan katsastamaan ympärillesi, niin
-mielelläni sen sallin! Ota kymmenen miestä mukaasi! Mutta elä taita
-niskojasi kaivoksessa! Ennen keskiyötä palaat tänne takaisin! Kuu
-nousee myöhään, onko sinulla tulisoihdut?"
-
-"Niitä ei tarvita!" sanoi Skirmen: "mitä pimeämpi, sitä parempi.
-Pojat, hoitakaa hyvästi norlantilaistani! Minä en huoli ketään teistä
-mukaani -- mutta sinut reipas Jon, ja sinut, Sören pihavahti, ja sinut
---" Hän valitsi nyt itse kymmenen reippainta miestä linnamiehistöstä
-ja kiiruhti ulos portista heidän kanssaan, tallirenkien taluttaessa
-hevoset talliin. Drotsi Pietari astui linnanvoudin kanssa pihan yli ja
-nousi kivirappusia ylös asuinhuoneisiin.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESKOLMAS LUKU.
-
-
-Ennenkuin nuori linnanherra ajatteli lepoa ja virkistysten nauttimista
-matkan jälkeen, hän tarkasti koko linnan. Kuninkaan ja hänen seurueensa
-vastaanottoa varten hän huomasi kaiken olevan mitä parhaimmassa
-järjestyksessä, kaikki valmistukset olivat erinomaisia. Drotsi
-Pietarin imettäjä, toimelias Dorthe, oli tomuharja ja pyyhinliina
-kädessään sipsutellut häntä vastaan keittiöstä, ja syleillyt häntä
-sydämellisellä ilolla. Hän ei ollut vähääkään ylpeä siitä, että hänen
-haltuunsa oli uskottu huolenpito koko linnan talouspuuhista. Hän itki
-ilosta ajatellessaan ylpeydellä saavansa olla koko kuninkaallisen
-herrasväen emäntänä, ja hänestä oli suurin kunnia minkä voi toivoa
-saada olla hallitsevana kuningattarena keittiössä ja ruokasäiliössä
-näin merkillisessä tilaisuudessa, josta tulisi hänen elämänsä tärkein
-tapahtuma. Hän vei nuoren rakkaan isäntänsä kaikkialle näyttäen hänelle
-kaikki ne harvinaiset ja herkulliset ruuat jotka hän aikoi tarjota
-kuninkaalle ja kaikille korkeille herroille, ja aivan loppumaton oli
-hänen kuvauksensa siitä miten hän oli järjestänyt jokaisen hetken niinä
-päivinä, joina kuninkaan vierailu kestäisi.
-
-"Hyvä, hyvä, rakas Dorthe", sanoi viimein drotsi Pietari hiukan
-kärsimättömänä ja taputti häntä olkapäälle. "Sinä olet pitänyt
-erinomaisen huolen kaikesta. Minä en ymmärrä niitä asioita, mutta minä
-tiedän kuitenkin että sinä huolehdit talon kunniasta niinkuin olisit
-minun emäntäni."
-
-"Oi rakas nuori herra", sanoi Dorthe hänen kättään suudellen,
-"milloinka minä saan sen suuren ilon, että saan nähdä ja vastaanottaa
-hurskaan ja ihanan nuoren vaimonne. Te ansaitsisitte totisesti, että
-joku taivaan ihanista enkeleistä tulisi teidän luoksenne. -- Täällä on
-Jumalan siunaus, ja olettehan te niinkuin siunattu Josef, kohonnut maan
-ensimäiseksi mieheksi lähinnä kuningasta, ja minä voin vannoa, että jos
-Potifarin vaimo viekoittelisi teitä..."
-
-"Hyvä, hyvä, Dorthe", keskeytti drotsi hänet. "Minä en epäile, sinun
-hyviä ajatuksiasi minun suhteeni."
-
-"Oi niin!" lisäsi Dorthe. "Mutta mitä onnea teillä on kaikesta
-tästä kunniasta ja onnesta, rakas, nuori herrani, kun te kuitenkin
-elätte kuin yksinäinen lintu maailmassa? Uskokaa minua, hyvä herra,
-ei ole hyvä ihmisen yksinänsä, olla. Niin sanoi aina minun autuas
-miesvainajani. Jumala hänen sielunsa siunatkoon. Kyllähän hän
-aina joskus löi minua, autuas vainaja, kun hän ei saanut lämmintä
-hakkeluruokaa illalliseksi, sillä se oli hänen lempiruokaansa, --
-mutta jokaisella ihmisellä on omat heikkoutensa, ja hän oli kuitenkin
-läpeensä hyvä mies, ja niin laupias kuin enkeli kun vain oli saanut
-ruokansa. Niin, niin, kaikki maailmassa on katoavaista. Minun onneni
-aika on ohitse. Nyt on minun ainoa iloni huolehtia teistä, kallis
-herrani. Oi, jospa vain saisin elää sen päivän, että näkisin pienen,
-hyvän Pietari Hesselin naimisissa ja rauhaan asettuneena, ja saisin
-keinutella hänen lapsiaan ja lapsenlapsiaan käsivarsillani, silloin
-minä tahtoisin ainiaaksi sulkea väsyneet silmäni ja jättää tämän
-turhuuden maailman." Tämän sanoessaan hän pyyhki kyökkiesiliinallaan
-pari kyyneltä ryppyisiltä poskiltaan, välittämättä linnanvouti Tykon
-huomautuksesta, että hän olisi yli sadan vuoden vanha ennenkuin kaikki
-nämä toiveet täyttyisivät. "Mutta tulkaa nyt jo sisään, rakas nuori
-herra, jotakin virvoitusta saamaan", jatkoi hän sipsutellen edeltä
-ovea avaamaan. "Te näette nälkää, Jumala paratkoon omassa talossanne
-ja kaiken tämän runsauden keskellä." Tämän sanoessaan hän juoksi
-takaisin ja vei hänen kiiltäväksi puhdistettuun arkihuoneeseen, jossa
-hän pakotti hänet istumaan pöytään, sillaikaa kun hän itse piti huolen
-hänen kestitsemisestään.
-
-Drotsi Pietarilla oli vielä paljon puhumista linnanvoudin kanssa. Hän
-sai viimeinkin Dorthen menemään levolle ja jäi tupaan Tykon kanssa
-kahden. Hän otti selkoa tilan hoidosta ja alustalaistensa voinnista,
-siten kului pari tuntia.
-
-Linnanvouti oli käynyt ulkona väkeä tarkastamassa ja palasi taas sisään.
-
-"Alkaa jo olla myöhäistä, Tyko", sanoi drotsi tuntien itsensä
-väsyneeksi. "Missä viipyy Skirmen näin kauan? Meidän on jo aika joutua
-levolle. Ennen päivän koittoa meidän täytyy ratsastaa reippaimpien
-miesten kanssa kuningasta vastaan. Olethan sinä pitänyt huolen siitä,
-että he ovat päässeet levolle ollakseen aikaisin jalkeilla?"
-
-"Miehet nukkuvat jo kuin tukit", vastasi linnanvouti, "mutta se ei ole
-minun talontapojani. Kolme niistä, joiden tänä yönä piti olla vahdissa,
-seurasi Skirmeniä, ja heidän paikoillaan ei ole ketään. Se on huonoa
-järjestystä herra drotsi, sellaista ei minulle ole koskaan ennen
-tapahtunut, ja te suonette sen armollisesti minulle anteeksi. Tällä
-hetkellä me molemmat olemme ainoat valveilla olevat koko linnassa.
-Meidän miehemme ovat muuten rohkeita ja valppaita miehiä, mutta
-iloisina teidän kotiintulostanne he ovat kaikki katsoneet liian syvälle
-oluthaarikkaan ja lyöneet reijän saksilaiseen olyttynnyriin."
-
-"Mitä, onko teillä saksilaista olutta linnassa?" kysyi drotsi
-tyytymättömänä. "Tiedäthän sinä minun sen ankarasti kieltäneen! Se
-sotii kuninkaan käskyjä ja asetuksia vastaan, ja niitä täytyy minun ja
-minun väkeni etupäässä totella."
-
-"Sen olen minäkin sanonut, ankara herra, mutta syy oli Dorthen. Hän ei
-antanut minulle rauhaa, ennenkuin minä olin tuottanut muutaman tynnyrin
-Viborgista. Hänen mielestään ei mitenkään voinut kunniallisesti
-vastaanottaa kuninkaallista väkeä ilman saksilaista olutta, vaikka
-kuningas olisi sen kymmenen kertaa kieltänyt. Hän ei uskonut sen olevan
-syntiä kun se joutui hänen itsensä ja hänen väkensä nautittavaksi."
-
-"Se on niin hänen tapaistansa!" sanoi drotsi hymyillen. "Olkoon nyt
-niinkuin on! Mutta huomenna aikaisin sinä annat kaataa viemäriin kaiken
-saksilaisen oluen mitä linnassa on viime tippaan asti välittämättä
-Dorthen vastaväitteistä."
-
-"Tapahtukoon niin, herra, mutta ettekö tekin kalliin kotirauhan
-tähden tahtoisi itse sanoa sitä hänelle! -- Mitä ihmettä?" huudahti
-hän kuunnellen. "Minusta ritarisalin ovi narahti. Minä luulin Dorthen
-nukkuvan sikeästi. Vieläkö hän todellakin askartelee siellä sisällä?
-Hän on niin innokas taloustoimissaan, että hän nousee ylös keskiyöllä
-puuhailemaan; on Jumalan onni, jos hän ei tule hulluksi kaikesta tästä
-ihanuudesta. Sallitteko, herra, että minä menen katsomaan oliko se hän."
-
-Hän otti yhden kynttilöistä ja lähestyi ritarisalin ovea, mutta
-ennenkuin hän ehti ovelle, avattiin se hiljaa raolleen, ja
-hurjat, villiytyneet kasvot kurkistivat sisään sieltä, samassa
-silmänräpäyksessä ne katosivat ja ovi sulettiin heti.
-
-Drotsi Pietari nousi nopeasti, ja nuori linnanvouti seisoi kuin
-kivettyneenä kynttilä kädessä keskellä lattiaa. "Kuolema ja
-onnettomuus!" kuiskasi hän. "Skirmen on poistunut linnanvahtien kera
-jättäen portin avoimeksi -- täällä on varmaankin varkaita ja ryöväreitä
-talossa, herra! Antakaas minun herättää talonmiehet, sillä ei tiedä
-miten mieslukuisina ne roistot ovat tulleet. Minä menen keittiön
-kautta. Elkää avatko tätä ovea ennenkuin minä palajan takaisin!" Sen
-sanottuaan hän pani nopeasti telkeet ritarisalin ovelle.
-
-"Hyvä, mutta kiirehdi!" sanoi drotsi Pietari. "Ellen erehdy, olivat ne
-Niilo Rauhattoman eläinkasvot. Hm! siis Skirmen oli kuitenkin oikeassa!"
-
-Linnanvouti poistui nopeasti, ja drotsi Pietari seisoi yksin huoneessa.
-Hän oli vetäissyt esille miekkansa; hän nojautui siihen miettiväisenä
-ja kuunteli. Hän kuuli useita ääniä ritarisalista.
-
-"Onko hän siellä? Onko hän siellä? Montako siellä on?" kuiskasi joukko
-ääniä toisilleen.
-
-"Siellä ei ole kuin kaksi miestä, ja kirottu drotsi on toinen heistä",
-kuului matala, raaka ääni sanovan. -- "Tulkaa miehet, hän ei enää pääse
-johtamaan meitä onnettomuuteen!"
-
-Tartuttiin voimakkaasti oveen, mutta telkeet pysyivät paikoillaan.
-
-"He ovat lukinneet oven. Kyllä me ne tikut taitamme", huusi sama raaka
-ääni. "Juoskaa päälle pojat, murretaan auki ovi! Se avautuu sisäänpäin!"
-
-Hirveällä kolinalla katkesi tanko. Ovi avautui, ja yhdeksän voimakasta
-miestä, Niilo Rauhaton etumaisena, hyökkäsi sisään lyhyet sotakirveet
-ja kiiltävät miekat käsissään. Drotsi Pietari astui pari askelta
-taapäin asettuen selkä seinää vasten asentoon, jossa voi hetken
-puolustautua ja pitää pitkällä ritarimiekallaan rosvot loitommalla.
-Hän loi terävän katseen miehiin. "Oletteko te sellaisia roistoja, että
-tahdotte taistella kymmenen yhtä vasten? Minä näen ainakin yhden miehen
-joukossanne, jota Tanskan kuningas kerran kunnioitti ritarilyönnillä,
-minun tietääkseni ei sitä ole vielä huuhdottu kiehuvalla vedellä hänen
-hartioiltaan. Astukaa esille, ritari Lave Rimordson! Te olette ainoa
-näistä miehistä, joka minusta on sen arvoinen, että voin hänen kanssaan
-taistella kaksintaistelun elämästä ja kuolemasta. Jos teillä on jälellä
-hituinenkaan kunniantuntoa niin astukaa esille!" Niilo Rauhaton ja
-hänen raa'at toverinsa eivät näyttäneet välittävän tästä kehoituksesta,
-vaan hyökkäsivät esille, hyökätäkseen yksinäisen vastustajansa kimppuun.
-
-"Pois tieltä, roistot!" huusi nyt kiivas, nuorekas ääni, ja komea
-mies, punatöyhtöinen hattu päässä ja kasvoilla ylpeä uhkamielinen ilme
-riensi esiin. "Joka rohkenee koskea drotsiin enempää kuin minä, sen
-minä lyön mäsäksi tuohon paikkaan!" jatkoi hän. "Yksi yhtä vasten,
-ja kymmenen paholaista vasten! Tulkaa, drotsi Pietari Housunkaulus.
-Me tapaamme jo toisen kerran senjälestä kuin julistitte minut
-lainsuojattomaksi Tanskassa. Vårbyn sillalla minä jouduin tappiolle.
-Jos ei minun veljesvereni silloin olisi ollut hiukan sameampi kuin vesi
-virrassa, niin te ette milloinkaan olisi päässyt sen joen yli. Nyt me
-seisomme tärkeämmässä tienhaarassa; se johtaa maasta taivaaseen -- tai
-helvettiin, aina olosuhteiden mukaan. Täällä saa nyt toinen meistä
-lausua hyvästit ihanalle, hauskalle maailmalle!" Tämän sanoessaan
-hän heitti sotakirveen sivulle, ja paljasti ritarimiekkansa, joka
-oli samanpituinen kuin drotsin. Töyhtöhattunsa hän myöskin heitti
-lattiaan, ettei olisi missään suhteessa edullisemmassa asemassa kuin
-vastustajansa, joka seisoi paljain päin hänen edessään.
-
-"Hyvä on, minun puolestani te saatte kyllä ryhtyä kunnolliseen
-kukontaisteluun!" murahti Niilo Rauhaton. "Mutta jos te ette heti
-nutista häntä, ritari Suurisuu, niin kyllä minä jatkan!"
-
-Kömpelö ryöväripäällikkö ja hänen hurjat toverinsa hymyilivät
-mielissään ja asettuivat tiheään puolikaareen heidän ympärilleen. Sen
-jälkeen alkoi kiivas ja ankara miekkailu, mutta kaikkien taiteen ja
-ritarilakien sääntöjen mukaisesti. He asettivat jalan jalkaa vasten,
-eivätkä väistäneet hiuksen vertaakaan paikoiltaan. Ei kumpikaan heistä
-käyttänyt miekan kärkeä. He löivät miekan terällä, ja vain päähän ja
-rintaan tai neljän jäsenen väliin niinkuin oli tapana sanoa. Molemmat
-pöydällä palavat kynttilät valaisivat huoneen vain puoleksi; mutta
-tuikeasti tuiottivat ritarit toistensa silmiin, ja kilahtelevat
-miekat sattuivat niin nopeasti yhteen, että niitä tuskin eroitti.
-Joka silmänräpäyksenä uhkasi kuolettava lyönti molempia paljastettuja
-päitä, mutta he näyttivät olevan molemmat yhtä taitavia aseenkäyttäjiä.
-Kumpikaan heistä ei saanut vastustajaansa haavoitetuksi; kuin salamoina
-välähtelivät miekat heidän päänsä päällä.
-
-"Joko minä teen lopun leikistä?" murisi Niilo Rauhaton leveää
-sotakirvestänsä heilauttaen.
-
-"Pahus vieköön, oletteko te haavoittumaton?" huusi nyt ritarillisesti
-taisteleva ryöväri, tehden vasten sääntöjä uskaliaan ja vaarallisen
-hyökkäyksen vastustajaansa kohti. Mutta samassa silmänräpäyksessä
-putosi miekka hänen kädestään lattialle ja samalla oikean käden kolme
-etusormea.
-
-"Nyt te ette enää vanno kuninkaalle ja ritaristolle väärää valaa!"
-huusi drotsi Pietari kiukustuneena.
-
-Nuori ryöväri kalpeni ja kaatui lattialle.
-
-"Lyökää maahan senkin saatana!" huusivat nyt raivoavat ryövärit
-hyökäten drotsin kimppuun, joka selkä seinää vasten puolustautui
-epätoivoisesti. Hän oli jo saanut pari haavaa ja verta vuoti runsaasti,
-silloin aukeni keittiön ovi ja linnanvouti Tyko hyökkäsi sisään kuuden
-puolihumaltuneen miehen kanssa. He tulivat hoiperrellen herransa
-avuksi, ja syntyi verinen ottelu miekoilla ja kirveillä. Ryövärit
-olivat vielä humaltuneita linnanmiehiä voimakkaampia, jotka tuskin
-osasivat eroittaa ystävää vihollisesta. Hurjasti huutaen hosuivat
-linnanmiehet, kaatuen kumoon toistensa jalkoihin. Ainoastaan drotsi
-Pietari ja linnanvouti Tyko taistelivat maltillisesti ja varmasti;
-he olivat vähällä tulla voitetuiksi. Silloin kuului melua pihalta ja
-käyräsarven törähdys.
-
-"Skirmen!" huudahtivat drotsi Pietari ja linnanvouti yhtaikaa
-iloisesti, iskien kahdenkertaisella voimalla. Ryövärit säpsähtivät
-ja vetäytyivät hämmästyneen johtajansa kanssa ritarisalin ovea
-kohti. Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä lensi rikkilyöty ovi auki
-ja Skirmen riensi herransa avuksi kymmenen reippaan linnanmiehensä
-seuraamana, joista kahdella oli suuri työ pitää kiinni kolmea
-köytettyä rimpuilevaa miestä, joita he pitelivät keskessään.
-Lyhyen, mutta kiivaan vastustuksen jälkeen riisuttiin aseet Niilo
-Rauhattomalta ja kaikilta hänen tovereiltaan, ja heidät sidottiin. He
-kirosivat ja melusivat, mutta drotsin käskystä vietiin heidät heti
-linnan vankilatorniin. Lave Rimordson haavoittunein käsin makasi
-vielä lattialla. Nuori, ylpeä ritari, joka vähän aikaa oli maannut
-tiedotonna, heräsi nyt tainnoksista ja näki mitä oli tapahtunut, hän
-näki olevansa sidottu ja vihollistensa vallassa. Drotsi Pietari sitoi
-paraikaa hänen haavoittunutta kättään, mutta hän hypähti ylös, puri
-katkeroituneena hampaitaan, potki hurjasti ympärilleen eikä tahtonut
-antaa sitoa itseään, hänen jalkansa sidottiin ja hänet pakotettiin
-siihen. Niin pian kuin hänen haavansa oli sidottu, irroitettiin hänen
-jalkansa.
-
-"Pitäkää häntä tarkasti silmällä!" sanoi drotsi Pietari linnanvoudin
-laahatessa vastustelevaa vankia ovea kohti, "antakaa hänelle paras
-vankila ja hyvä ruoka! Hänestä olisi voinut tulla suuri mies. Nyt hänen
-elämänsä on kuninkaan kädessä. Minä iloitsisin jos hän voisi pelastua
-pyörään joutumasta."
-
-"Drotsi Pietari Hessel!" -- sanoi nuori ryöväri, pysähtyen ovelle
-päättäväisen ja uhkaavaisen näköisenä, "minä vihaan teitä kuolemaan
-asti; mutta te olette urhoollinen mies, ja minä en olisi hävennyt
-kuolla teidän kätenne kautta. Jos te voitte pelastaa minut hirsipuusta,
-niin tehkää se, ei minun itseni tähden, -- minä kuolen yhtä mielelläni
-pyörän päällä ulkoilmassa kuin sänkypahaisessa, -- mutta minulla
-oli veli -- ja minä kannan ritarinimeä, -- te ymmärrätte minut"
--- -- -- hän vaikeni hetkeksi ja värähtelevät lihasliikkeet suun
-ympärillä osoittivat tunteita, joita hän näkyi häpeävän ja jotka hän
-silmänräpäyksessä tukahutti. "Kuulkaapas, minä olen teidän kauniin
-kuningattarenne sukulainen ja ehkä hiukan langonsukua teidänkin
-kanssanne!" lisäsi hän katkerasti hymyillen. -- "Mutta elkää kuvitelko
-minun pelkäävän kuolemaa, elkää myöskään odottako minulta kiitosta, jos
-minut pelastatte!"
-
-"Pois, viekää hänet pois" huusi drotsi Pietari, raa'an pilkan ja
-julkeiden syytösten katkeroittamana, jotka ilmenivät hänen sanoistaan
-ja uhkamielisestä käytöksestään. "Valapattoinen ja kunniaton ritari ei
-voi loukata kunniallista miestä!" lisäsi hän kääntyen vankiin selin,
-linnanvoudin työntäessä hänet ulos ovesta.
-
-"Teistä vuotaa veri, herra!" huudahti nyt Skirmen. "Antakaa minun sitoa
-teidät!"
-
-"Odota!" vastasi drotsi. -- "Minä tahdon ensin kuulla oletko sinä
-ansainnut kiitoksen tai moitteen. Veitkö sinä mukanasi pihavoudin
-avonaiselta portilta, niin että ryövärit pääsivät pujahtamaan tänne,
-sensijaan että olisit etsinyt heidät käsiisi?"
-
-"Jos ei porttia lukittu meidän jälkeemme, niin saa Tyko linnanvouti
-vastata siitä, ankara herra!" vastasi Skirmen. "Minä en siitä
-huolehtinut. -- Minä vein heti miehet Daugbergin suureen
-kalkkikaivokseen, ja me löysimme sieltä osaksi sen mitä etsimme: kolme
-niskoittelevaa rosvosotilasta me olemme sitoneet ja tuoneet mukanamme
-tänne, ja sen lisäksi niin paljon hopeaa ja kultaa kuin jaksoimme
-kantaa. Kun me palasimme, oli portti auki, ja me huomasimme heti
-jotakin olevan tekeillä. Oli Jumalan ohjaus, että me jouduimme ajoissa."
-
-"Sinä olet reipas poika, Skirmen!" sanoi drotsi taputtaen häntä
-olkapäälle. "Minä näin sinun taistelevan kuin parhaan ritarin. Saaliin
-saat itse viedä kuninkaalle, ja jos hän ei vuoden ja päivän kuluttua
-lyö sinua ritariksi, niin teen minä itse sen."
-
-"Herra, rakas, hyvä isäntäni!" huudahti aseenkantaja iloisesti ja
-suuteli lämmöllä hänen kättään, -- "kunhan minä kerran olen ansainnut
-ritarilyönnin, niin sallikaa minun silloin saada se tästä kädestä. Se
-on minulle paljon suurempi kunnia, kuin sellaisen kuninkaan -- --"
-
-"Skirmen!" keskeytti drotsi hänet ankarasti ja totisena, "uskallatko
-sinäkin soimata minun herraani ja kuningastani? Nyt sinä olet minun
-palveluksessani, mutta kun sinä kerran tulet ritariksi, niin palvelet
-maata ja kuningasta, eikä kukaan palvelija ylenkatso herraansa."
-
-"Mutta te itse, jalo herra drotsi, voitteko te sydämessänne --"
-
-"Minä osaan vaieta, silloin kun sydän ei voi puhua, tekemättä kieltäni
-maankavaltajaksi, ja siksi se tulee majesteettia pilkatessaan. Vaikene
-sinäkin nyt ja sido haavani! -- Hm! Oli kuitenkin sankariverta siinä
-käsivarressa, joka löi minuun nämä haavat", lisäsi hän surumielisesti
-paljastaessaan voitetun käsivartensa. -- "Hän miekkaili hyvästi, tuo
-eksytetty Rimordson. -- Jumala vahvistakoon hänen jaloja sukulaisiaan,
-kun he saavat kuulla mitä täällä on tapahtunut!" Drotsi Pietari poistui
-nyt kunnon aseenkantajansa kanssa makuuhuoneeseensa, ja pian oli kaikki
-Harrestrupin linnassa niin rauhallista kuin ei olisi mitään tapahtunut.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESNELJÄS LUKU.
-
-
-Ja aikaisin aamuhämärissä seuraavana päivänä istui drotsi Pietari
-kahdentoista komeasti puetun linnanmiehen kanssa hevosten selässä ja
-ratsasti kuningasta vastaan. Linnanvoudin ja muun miesväen hän oli
-antanut jäädä kotiin, korjaamaan yöllisen hyökkäyksen jälkiä ennenkuin
-kuningas saapuisi, sekä vartioimaan vangittuja ryöväreitä, jotka
-olivat kahlehdittuina tornissa. Skirmen oli isäntänsä suostumuksella
-ratsastanut metsätaloon, jossa, Henner Friser ja hänen tyttären
-tyttärensä asuivat, ilmoittaakseen heille kuninkaan tulosta ja
-huolehtiakseen heidän turvallisuudestaan.
-
-Drotsi Pietari piti haavansa mitättöminä eikä ollut välittänyt
-Skirmenin arveluista tai kasvatusäitinsä, Dorthen huolenpidosta. Vasta
-pitkän aikaa senjälkeen kuin taistelu ryövärien kanssa oli tauonnut
-oli vanha Dorthe herännyt ja saanut kuulla mitä oli tapahtunut, ja
-huolissaan rakkaasta nuoresta herrastaan hän oli herättänyt hänet
-tämän parhaimmasta unesta kysyäkseen hänen vointiansa. Huolimatta
-hänen kiellostaan Dorthe oli valvonut hänen ovellaan jälellä olevan
-osan yötä. Vasta nähdessään hänet reippaana ja iloisena ratsastavan
-linnan pihalta, ehti hän ruveta päivittelemään hävityksen kauhistusta
-muuten niin kiiltäviksi puhdistetuissa huoneissa, ja koettaessaan
-parantaa sitä lattialuutulla ja harjalla sai hän paastoavalla sydämellä
-vielä kokea senkin surun, että näki Tyko linnanvoudin panevan kaiken
-saksilaisen oluen juoksemaan viemäriojaan.
-
-Aurinko ei vielä ollut noussut, kun drotsi Pietari kahdentoista
-varusmiehensä kanssa ratsasti Daugbergin kaivosten ohitse. Hän
-pysähtyi paikkaa tarkastamaan ja kysyi Jon talonmieheltä, joka oli
-ollut Skirmenin mukana, mitenkä he olivat saaneet vangituksi ne kolme
-ryöväriä ja anastetuksi heidän suuren saaliinsa.
-
-"Sen minä pian kerron teille, herra!" vastasi talonmies, "seisoessamme
-tällä paikalla me näimme valon tuikkavan tuolta suuresta luolasta. Ei
-juuri kellään meistä ollut halua kömpiä sinne alas, mutta hullu Skirmen
-häpäisi meidät ja kiipesi heti luolaan. Me rohkaisimme silloin itsemme
-ja kiipesimme jälestä. Valo, jonka me olimme nähneet, oli kadonnut,
-ja me olimme ainakin sata kyynärää maanpinnan alapuolella ennenkuin
-portaat loppuivat. Toinen ei voinut nähdä toistaan, ja moni meistä
-kaatui nenälleen noille kirotun liukkaille kalkkikiville. Me olimme
-hiljaa kuin hiiret, ja minä kuulin koko ajan portinvahti Kallen nenän
-puhinan. Kukaan ei tiennyt minne Skirmen oli joutunut! Mutta samassa me
-kuulimme kimakan huudon ja aseiden helinää ja tappelua vähän etempää
-pimeästä. Me hyökkäsimme ääniä kohti. Minä osuin kädelläni pitkään
-nenään, jota pitelin kiinni, mutta se nenä sai avukseen voimakkaan
-nyrkkiparin, ja minun täytyi painia kauan sen lurjuksen kanssa
-ennenkuin sain hänet nutistetuksi maahan. Portinvahti Kallella oli
-myöskin temmellyksensä miehen kanssa, joka oli vieläkin voimakkaampi.
-Yhden oli Skirmen saanut valtaansa, ja ne, jotka eivät osuneet saamaan
-ryöväriä osalleen, painivat sydämen pohjasta toistensa kanssa, kunnes
-nuohoojamestari Jesper toi löytämänsä soihdun, jonka hän sytytti.
-Heti nähtyämme ketä me olimme, ja että me olimme saaneet kiinni
-kaikki, jotka siellä olivat, olimme pian sitoneet heidät ja etsineet
-aarrekammion -- ja niin oli asia selvitetty."
-
-"Sillä kertaa oli onni järkeä parempi?" sanoi drotsi Pietari. --
-"Mutta kyllä minun täytyy ihmetellä Skirmenin rohkeutta. Sellaiseen
-uhkarohkeaan yritykseen minä en taitaisi ryhtyä."
-
-Heidän vielä puhuessaan tästä, ratsasti täyttä nelistä heidän ohitsensa
-ratsastaja harmaassa munkkikauhtanassa harmaalla hevosella. Ei
-kukaan ollut nähnyt häntä tiellä, näytti siltä kuin hän olisi tullut
-kaivoksista. Kaikki katselivat ihmetellen hänen jälkeensä, mutta
-samassa silmänräpäyksessä oli harmaa olento kadonnut aamu-usvaan.
-
-"Sytyttäkää soihdut, miehet!" sanoi drotsi Pietari ja laskeutui
-hevosensa selästä. "Meidän täytyy tarkastaa nämä rosvoluolat ennenkuin
-astumme askelenkaan edemmäksi!"
-
-Nyt sytytettiin muutamat niistä soihduista, jotka oli otettu mukaan
-valaisemaan tietä kuninkaalle, jos hän tulisi myöhemmin, ja sillaikaa
-kun kuusi varusmiestä jäi hevosten luokse, tutki drotsi Pietari itse
-jälellä olevien kuuden miehen kanssa epäilyttävät luolat. Ensimäisessä
-luolassa he viipyivät pisimmän aikaa, ja sieltä he toivat mukanaan
-vähän aseita, ja kaksi suurta harmaata vaippaa ja naamiopäähinettä.
-Muuten olivat luolat tyhjiä, eikä niissä näkynyt jälkiäkään
-pitkäaikaisesta tai hyvin varustetusta ryöväriasumuksesta. Varmuuden
-vuoksi drotsi Pietari jätti kuitenkin neljä miestä vartioimaan
-kaivoksia, ja ratsasti sen jälkeen toisten kanssa vakaviin mietteisiin
-vaipuneena edelleen Skanderborgiin vievää tietä pitkin.
-
-Päätöksensä mukaisesti kuningas ratsasti jo hyvin aikaisin linnasta.
-Niin usein kuin hän muuten muissa asioissa vaihtelikin päätöksiä, oli
-hän hyvin täsmällinen tällaisien huviretkien suhteen. Puolitiessä
-Harrestrupiin mennessä drotsi Pietari kohtasi hänet, ja kun drotsi
-heti kertoi mitä oli tapahtunut, mainiten myöskin suuren saaliin,
-jonka he olivat anastaneet rosvolta, oli kuningas hyvin mielissään, ja
-jatkoi keskeyttämättä edelleen. Vanha Jon Litle, joka kamaripalvelija
-Raanen ja suuren metsästäjä- ja haukkapoika-joukon kera seurasi
-kuningasta, näytti hyvin arvelevan-näköisenä kuuntelevan drotsin
-kertomusta, ja hänen terävä katseensa huomasi kamaripalvelija Raanen
-kasvoilla levottoman jännityksen ilmeen. Mutta kun drotsi kertoi
-itse tarkastaneensa Daugbergin kaivokset ja asettaneensa sinne
-vartiat, näyttivät vanhan herran epäilykset kadonneen. Hän hymyili
-ja laski iloista leikkiä, mutta seurasi kuitenkin salaa jokaista
-kamaripalvelijan ilmettä ja liikettä.
-
-Iltapäivällä pysähtyivät kuningas ja hänen seurueensa tuon kuuluisan
-kalkkikaivoksen luokse, jota hän muutenkin oli aikonut käydä
-katsomassa, ja jonka ohitse hän nyt sitä vähemmän voi ratsastaa
-huomaamatta. Hän säpsähti nähdessään aseelliset miehet kaivosten
-ulkopuolella ja hän kysyi drotsilta olivatko ne hänen väkeään, ja minkä
-vuoksi ne vartioivat täällä kun kaikki rosvot olivat vangitut ja luolat
-tarkastetut.
-
-"Voisihan olla mahdollista ettemme ole saaneet kiinni kaikkia, herra
-kuningas!" vastasi drotsi Pietari. "Heillä voi olla liittolaisia,
-jotka olisi hyvä saada paljastetuiksi. Niin kauan kuin teidän armonne
-on Harrestrupissa pidän minä velvollisuutenani vartioida näitä
-lymypaikkoja mitä tarkimmasti."
-
-Kuningas oli astunut alas hevosensa selästä. Linnanmiehet olivat
-sytyttäneet soihtunsa ja seisoivat odotellen suurimman luolan aukolla.
-Kuningas astui pari askelta eteenpäin ja vilkaisi alas luolaan. "Ei
-kannata tuhlata aikaa", sanoi hän äkkiä ja nousi takaisin ratsunsa
-selkään. "Jolla on halua, se menköön alas! Mene sinä Raane! Sinähän
-pidit niin suurta ääntä tästä kalkkikaivoksesta."
-
-"Se on varmasti näkemisen arvoinen, herra kuningas!" -- vastasi Raane
-nopeasti ja laskeutui hyvin innokkaasti kaivokseen, mukanaan suuri
-osa metsästäjiä ja haukkapoikia. Vanha Jon ritari oli myöskin astunut
-alas hevosensa selästä; hän otti itse soihdun kätensä ja katseli
-miettiväisenä suurta kaivosta, laskeutumatta kuitenkaan kokonaan sinne
-alas.
-
-"Olipa se oiva saalis, drotsi Pietari!" sanoi kuningas ratsastaessaan
-hitaasti edelleen. "Se oli uhkarohkea ja vaarallinen joukkio! Nyt ei
-tämä kuuluisa Niilo Rauhaton enää pääse pakoon! Vielä ennen iltaa minä
-annan hirttää heidät. Silloin me voimme nukkua yömme rauhallisesti,
-eikä meidän tarvitse siirtää huomenaamuista metsästysretkeämme." Drotsi
-Pietari vaikeni.
-
-"Miksi vaikenette?" jatkoi kuningas. "Olettehan te itse ottanut heidät
-kiinni ilmeisen väkivaltaisen sisäänmurron ja rosvoamisen tähden?
-Sellaisten miesten tulkitsemiseksi ei tarvita pitkiä oikeudenkäyntejä."
-
-"He ovat kaikki ansainneet kuoleman, herra kuningas!" vastasi drotsi
-Pietari -- "mutta olisi kuitenkin toivottavaa, että he saisivat tehdä
-synninpäästön jollekin papille, ja saisivat huolehtia eksytetyistä
-sieluistaan".
-
-"Siihen ei ole aikaa!" sanoi kuningas. "Minä en tahdo asua saman katon
-alla ryövärien ja murhaajien kanssa. Jos minä tulen vieraaksenne,
-drotsi Hessel, niin täytyy teidän odottamattomien vieraittenne nukkua
-tänä yönä hirsipuussa."
-
-"Jos te vain käskette, herra kuningas, voidaan heidät tänä iltana
-viedä Viborgin vankilatorniin, eikä teidän silloin tarvitse olla
-heidän kanssaan saman katon alla eikä myöskään niin nopeaan langettaa
-verituomiota. Heidän joukossaan on miehiä, jotka ovat syntyneet
-parempaankin kuin lopettamaan elämänsä näin äkkiä ja julmasti."
-
-"Ei suinkaan siihen ole kukaan syntynyt!" sanoi kuningas ajatuksiinsa
-vaipuen. -- "Jos joku tietäisi mitä hänen kehtonsa ääressä on laulettu,
-ja jos sillä on jokin merkitys", lisäsi hän, "niin minä haluaisin itse
-tietää mitä meille laulettiin, siitä voisi olla apua näinä aikoina.
-Onko heidän joukossaan hienompaakin väkeä?"
-
-"Heidän joukossaan on ainakin yksi, joka ei kuulu ihmiskunnan
-roskajoukkoon, ja jossa vielä on jälellä hitunen kunniaa ja
-ylevyyttä. Hänen sielunsa voisi ehkä vielä pelastaa. Hänen säätynsä
-ja syntyperänsä ovat nyt kuitenkin hänen pahimmat syyttäjänsä: hän on
-ylhäistä ja jaloa syntyperää. Herra kuningas, te olette itse kerran
-kunnioittanut häntä ritarilyönnillä!"
-
-"Se ei häntä auta -- siinä te olette oikeassa! Hän kuolkoon:
-jalosukuinen ritari olisi rangaistava kymmenen kertaa ankarammin, kun
-hänet vangitaan ryövärien ja sissien parissa. Kuka hän on?"
-
-"Ritari Lave Rimordson, teidän jalon kuningattarenne sukulainen ja
-uskollisen Pentti Rimordsonin veli."
-
-Kuningas säpsähti. Hän pysäytti hevosensa ja katseli drotsi Pietaria
-terävällä katseella, jossa, kuvastui salainen epäluulo, silmänluomien
-räpytellessä levottomasti. "Kuningattaren sukulainen. Niinkö te
-sanoitte? Lainsuojaton Lave Rimordson, hänkö, joka on uskaltanut
-uhmata minua ja kiihoittaa talonpoikia kapinaan? Samako, jonka te itse
-julistitte lainsuojattomaksi?"
-
-"Hän juuri, herra kuningas!"
-
-"Ja nyt te tahdotte puolustaa kapinoitsijaa ja rukoilla armoa
-sellaiselle vaaralliselle rikoksentekijälle? Drotsi Hessel!"
-
-"Herra kuningas, minä en ole tahtonut puolustaa häntä mutta minä tohdin
-rukoilla syntisen puolesta. Vanhurskaimmalta tuomarilta on suurin
-laupeus odotettavissa. Minä pyydän vain kuninkaani muistamaan hänen
-veljensä ansioita isänmaan ja valtakunnan palveluksessa, ja hänen
-suhdettaan teihin itseen ja kuningashuoneeseen."
-
-"Hm! Minä tahdon nyt näyttää teille ja uskollisille alamaisilleni"
--- sanoi kuningas koettaen salata tyytyväisyyttään -- "että minä
-oikeutta käyttäessäni en ota lukuun minkäänlaisia sukulaisuus- tai
-ystävyyssuhteita enkä katso arvoon tai syntyperään, en edes omaan
-lankouteeni ja ruhtinaalliseen vereeni! Ritari Lave Rimordsonin minä
-tahdon itse nähdä teloituspaikalla ennen auringon laskua. -- Eteenpäin!"
-
-Kuningas kannusti hevostaan. Kaikki seurasivat häntä. Ne, jotka
-olivat olleet kaivoksissa kiiruhtivat saavuttamaan häntä. Ritari Jon
-ratsasti taas hänen vieressään. Vanha herra ei ollut kuullut äskeistä
-keskustelua. Hän näki kuninkaan olevan levottoman ja kiihoittuneen,
-ja hän seurasi vähän aikaa harvinaisen kiivaasti ratsastavien mukana,
-tarkaten sillä välin huolestuneena kuninkaan vihaista ilmettä ja
-huomaten drotsi Pietarin alakuloisuuden. "Miksi te kiirehditte niin
-kovasti, herra kuningas?" kysyi vihdoinkin vanha ritari. "Tuolla näkyy
-jo Harrestrupin linnantorni, ja aurinko on vielä korkealla taivaalla."
-
-"Sitä parempi!" sanoi kuningas. "Missä teloitetaan rikoksentekijät
-täällä? Missä asuu paikkakunnan pyöveli?"
-
-"Daugbergin-harju on määrätty teloituspaikka, herra kuningas!" vastasi
-Jon ritari, joka tunsi hyvin kaiken mikä kuului oikeudenkäyttöön
-maassa. Teloituspaikka näkyi kalkkikaivosten yli. "Sillä
-oikeudenpalvelijalla, jota te kysytte, on vapaa asunto Daugbergissa."
-
-"Hyvä, lähettäkää heti hakemaan hänet!" Vanha ritari säpsähti, mutta
-totteli empimättä ja antoi heti erään metsästäjän ratsastaa takaisin
-Daugbergiin pyöveliä hakemaan. Hän ratsasti sitten taas ääneti
-kuninkaan vieressä kunnes uskoi hetkellisen kiivastuksen asettuneen.
-"Ette suinkaan te, herra kuningas, tahdo äkkinäisellä kuolemantuomiolla
-tehdä tuloanne tänne linnaan muistetuksi!" sanoi nyt vanha, totinen
-valtaneuvos, ratsastaessaan hetken yksinään kuninkaan vieressä kapealla
-tiellä. -- "Minä en ole aikonut tehdä esirukousta niin karkeiden
-rikoksentekijöiden puolesta: sillä ankaruus on meidän päivinämme hyvin
-tarpeen. Mutta kun on olemassa varmoja vankiloita eikä maassa ole
-kapinaa, silloin on minun mielestäni näin kiireellinen oikeudenkäyttö
-tarpeeton."
-
-Kuningas vaikeni ja räpytteli levottomana silmiään.
-
-"Tuommoinen kiirehtiminen, herra kuningas!" jatkoi vanha Jon "voi usein
-johtaa väärään tuomitsemiseen, tai pidetään sitä pelon osoitteena, joka
-voi heikontaa luottamusta valtiomahtiin. Sankarin, joka tuntee oman
-voimansa, ei tarvitse oman turvallisuutensa tähden kiirehtiä ottamaan
-hengiltä pientä sidottua kääpiöjoukkoa. Suurintakaan rikoksentekijää ei
-saa langettaa ilman laillista tuomiota."
-
-"Mutta onhan rikos päivänselvä!" huudahti nyt kuningas kiivastuneena.
-"Laki on kyllä tunnettu, ja minä langetan tuomion heti: heidät
-teloitetaan! -- Te saatatte rikokselliset teloituspaikalle, ritari Jon!
-Ja te vastaatte minulle siitä että laki ja tuomio pannaan täytäntöön
-kaikessa ankaruudessaan, vieläpä ennen auringonlaskua. Ei mitään
-vastaväitteitä! Se on minun kuninkaallinen tahtoni."
-
-Ritari Jon vaikeni, ja nyt ratsastettiin hitaasti ylös jyrkkää linnaan
-johtavaa tietä. Siellä hyppäsi drotsi Pietari ratsunsa selästä ja
-astui kuninkaan hevosen vieressä. Seurue oli pysähtynyt, ja heidän
-takaansa kuului kiireellistä hevoskavioiden kapsetta ja vaunun pyörien
-jyrinää. Metsästäjät ja haukkapojat katsoivat taakseen, sieltä tuli
-se metsästäjä, jonka ritari Jon oli lähettänyt kuninkaan käskystä.
-Hän ajoi täyttä nelistä leveäharteisen ratsastajan seuraamana, joka
-istui laihan hevoskaakin selässä. Vieraalla oli päässään karvalakki ja
-yllään lyhyt veripunainen vaippa; hänellä oli suuri, kiiltävä kirves
-kädessään, ja satulan sivusta riippui tavattoman pitkä miekka. Heidän
-jälestään tulivat pienet kärryt, joilla ajoi pari miestä, mukana
-ketjuja, nuoria, pyöriä ja kaikenlaisia kidutuskapineita. Ja tämä
-kamala joukko mukanaan lähestyi kuningas seurueineen Harrestrupin
-linnaa. Drotsi Pietari oli ääneti ja hiljaa, eikä ritari Jon myöskään
-puhunut mitään.
-
-Vanha Dorthe oli herransa tietämättä saanut kohotetuksi kunniaportin
-linnanportin ulkopuolelle. Se oli koristettu vihreillä seppeleillä
-ja kaikilla niillä sen vuodenajan kukilla joita hän oli voinut
-hankkia. Itse hän seisoi valkoisiin puettuna suuri kukkavihko
-kädessään, kaikkien keittiöpalvelijattariensa ja karjapiikojensa
-edessä kunniaportin vieressä vastaanottaakseen kuninkaan tavalla,
-joka hänen mielestään hämmästyttäisi sekä kuninkaan että hänen
-rakkaan, nuoren isäntänsä. Sen jälkeen kun kuningas oli armahtanut
-hänet, silloin kun hänen naisellisen kunniansa tähden piti tulla
-elävältä haudatuksi, ei hän voinut kyllin kiittää kuninkaan lempeyttä
-ja armollisuutta. Näyttääkseen nyt hänelle tässä erinomaisessa
-tilaisuudessa uskollisuutensa ja kiitoksensa, hän oli enemmän kuin
-kahden kuukauden ajan harjoittanut linnan palvelijatarten kanssa
-laulua, jota he eivät milloinkaan ennen olleet kuulleet, mutta
-joka hätätilassa voitiin laulaa erään vanhan tunnetun kansanlaulun
-säveleellä. Laulun hän oli saanut rippi-isältään; se oli vapaa käännös
-schwabilaisen mestarilaulajan herra Reinmar von Zwetersin kuninkaalle
-omistetusta kunnialaulusta, johon kuitenkin oli otettu muutamia
-yksityisiä tosikuninkaallisia piirteitä. Kunniaportin ulkopuolella,
-Dorthen ja hänen piikojensa vastapäätä seisoi linnanvouti Tyko ja osa
-linnan miehistä varusväkeä. Dorthe oli koristanut heidän kypäränsä
-silkkinauhoilla ja vihreillä oksilla, ja kiilloitetut keihäät käsissään
-he seisoivat kunniaa tehden liikkumattomina kuin kuvapatsaat. Kun
-drotsi Pietari näki nämä juhlalliset valmistukset, jotka niin vähän
-soveltuivat hänen omaan mielentilaansa, ja tämän saattueen kamalaan
-jälkijoukkueeseen, valtasi hänet omituisen ahdistava tuskantunne.
-Tuo yksinkertaisesti rakennettu kunniaportti oli melkein mestauslavan
-näköinen, ja vanha, valkopukuinen imettäjä muistutti niinkutsuttuja
-itkijänaisia, jotka tavallisesti kaupunkien hautajaisissa johtivat
-hautajaismenoja. Naurettavasti koristeltujen karjapiikojen joukossa,
-jotka olivat esittävinään hienoja ylimysnaisia, tunsi Dorthe itsensä
-emännänarvossaan melkein kuningattaren veroiseksi. Vähemmin vakavassa
-tilaisuudessa heidän näkeminen olisi saanut nuoren, vilkkaan drotsin
-hymyilemään. Nyt se lisäsi vihlovasti ja melkein tuskallisesti
-hänen synkkää mielialaansa. Kuningas ei näyttänyt huomaavan näitä
-suosionosoitusten merkkejä, joihin hän pienissä kauppakaupungeissa
-oli niin tottunut, senkin vuoksi, että tiesi olevansa suurimman
-osan vihaama. Useimmiten olivat nämä tällaiset teeskennellyt
-suosionosoitukset viekkaan kamariherra Raanen toimeenpanemia, joka
-viisaasti laski, että jos ne eivät aina saavuttaneet hyväksymistä, niin
-harvoin ne kuitenkin olivat vastenmielisiä mielistelyä rakastavalle
-kuninkaalle.
-
-Huolimatta tämän esityksen mauttomuudesta ja tilapäisleimasta,
-hedelmä Dorthen pikkukaupunkisivistyksestä ilmeni niissä kuitenkin
-tosikunnioitus kuningasta kohtaan, ja vanhan imettäjän yksinkertainen
-hyväntahtoisuus, kun hän nyt kimakalla, värisevällä äänellään,
-kirkuvien juutilaisten karjapiikojensa säestämänä näin esitti
-kuninkaalle saksalaisen mestarilaulajan ylistyksen tanskankielellä:
-
-    "Paras kansan ystävä kuningas on,
-    hänt' ilman on kruunukin loistoton.
-
-    Hätäturva on hyljätyn lesken hän,
-    ja ruokkija orvon leivättömän.
-
-    Hän suoja ja rauha on kansan ja maan
-    Mihin käykin, on rakkaus vastassaan.
-
-    Jalo sydämeltänsä ja mieleltään,
-    sanat suussaan on lempeät yhtenään.
-
-    Käsi aulis suurelle, pienellekin,
-    raha hällä ei ruostu kirstuihin.
-
-    On kunnia suuri sen kuninkaan,
-    Hän Eerik on, ruhtinas Tanskanmaan."
-
-Nyt vasta osui esilaulajattaren lyhytnäköinen katse kuninkaaseen, ja
-nähdessään hänen tuikeat kasvonsa ja räpyttelevät silmänsä valahti
-hän kuolemankalpeaksi. Dorthe tuiotti häneen kuin noita-akka, joka
-manattuaan esille hirvittävän hengen itsekin kauhistuu tuon mahtavan
-tuntemattoman nähdessään. Hän risti ehdottomasti silmänsä ja käänsi
-katseensa pois hänestä; mutta nähdessään saattueen loppupäässä
-teloittajan apulaisineen, kohosi hänen kauhunsa korkeimmilleen,
-vieden kokonaan hänen mielenmalttinsa. Suonenvedontapaisesti huutaen
-hän kaatui maahan, sillaikaa kun kuningas käänteli arkaa orittaan ja
-ratsasti portista sisään seurueensa kanssa.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESVIIDES LUKU.
-
-
-Drotsi Pietari ei ollut huomannut mitä siellä tapahtui. Hän auttoi
-nopeasti kuninkaan alas satulasta, saattaen hänet kivirappusia myöten
-ylös suureen ritarisaliin. Täällä oli oivallinen pöytä katettuna, ja
-täällä vastaanotti kuninkaan Dorthen toimesta enemmän lystikäs kuin
-sulosointuinen pöytämusiikki, maalaisviuluniekkojen ja huilunsoittajien
-esittämänä, jotka tavallisesti soittivat maalaishäissä. He hankasivat
-ja puhalsivat suurimmalla ponnistuksella. Hiki helmeili otsalla,
-ja he kumartivat kunnioittavasti, ja koettaessaan alamaisuudessaan
-miellyttää kuningasta loihtivat he esiin mitä kirkuvimpia ja
-vihlovimpia epäsointuja. Drotsi Pietari viittasi soittajat
-vaikenemaan ja poistumaan kun kuningas piteli käsiään korvillaan,
-ja kamaripalvelija Raane vahingoniloisesti hymyillen ihaili drotsi
-Hesselin kekseliäisyyttä hämmästyttää kuningasta näin miellyttävällä
-tavalla. "Se oli minun vanhan kasvatusäitini hyvässä tarkoituksessa
-tekemä onnistumaton keksintö", sanoi drotsi Pietari. "Minä toivon, että
-te suotte anteeksi talonväkeni viattomat erehdykset, he eivät ymmärrä
-hovitapoja."
-
-Kuningas näkyi olevan syviin ajatuksiin vaipunut eikä vastannut.
-
-"Minä en ole aivan hentomielinen", alkoi Jon ritari puhua, "mutta
-minä voin teidän puolesta, kuninkaani, tulla aivan liikutetuksi
-tuollaisistakin kissannaukujaisista, kun minä vain huomaan sen olevan
-totisesti ja rehellisesti tarkoitettua". Ei kuningas kuunnellut
-hänenkään puhettaan, ja ritari Jon kääntyi drotsin puoleen. "Teidän
-imettäjännekö lauloi meille tuolla ulkona? Drotsi Pietari, minä en
-tuntenut häntä siinä puvussa."
-
-"Tuskin itsekään tunsin hänet, mutta hän se oli varmasti. Hän on
-yksinkertaisuudessaan tahtonut hämmästyttää minutkin ilveilyillään."
-
-"Hän huusi kuin huuhkaja, mutta kuitenkin se oli melkein liikuttavaa",
-sanoi vanha ritari, koettaen tavallisella iloisella ja avomielisellä
-tavallaan saattaa kuninkaan paremmalle tuulelle, jotta siten saisi
-kuninkaan siirtämään äkkinäisesti päätetyn teloituksen. -- "Ne hyvät
-naiset ylistivät laulussaan teidän armahtavaisuuttanne ja lempeyttänne,
-kuninkaani!" jatkoi hän. "Mutta heiltä meni suu tukkoon nähdessään
-pyövelin teidän seurueenne jatkona. Ettekö tahtoisi ainakin tämän yön
-nukkua päätöksenne tehtyänne ja antaa meidän lähettää vangit Viborgin
-linnaan? Eiköhän olisi paras ensin vahvistaa sydäntämme täällä eikä
-heti ajatella vakavia asioita?"
-
-Tähän viimeiseen kehoitukseen, johon drotsi Pietari yhtyi osoittamalla
-nöyrästi kunniapaikkaa pöydän päässä, näkyi kuningas suostuvan. Hän oli
-vaiti, mutta istuutui pöytään, jossa hän pikaisesti virkisti itseään
-muutamalla pikarillisella viiniä. Vanha ritari Jon koetti saada aikaan
-iloisen pöytäkeskustelun, mutta tällä kertaa hänelle ei tahtonut
-onnistua saattaa kuningasta hyvälle tuulelle. Pihalla, aivan ikkunan
-ulkopuolella, istui pyöveli luurankohevosella, odottaen ahneiden
-kätyriensä kanssa kuninkaan käskyjä. Dorthe oli kannettu sairaana
-vuoteeseen, ja se näky, joka oli niin voimakkaasti koskenut häneen,
-oli myöskin tehnyt omituisen kaamean vaikutuksen koko talonväkeen.
-Linnanvouti Tyko huolehti sillävälin kuninkaallisten metsämiesten sekä
-haukkapoikien ja tarjoilijapoikien ravitsemisesta, joita juhlittiin
-mitä runsaimmin kolmessa eri huoneessa. Mutta linnassa vallitsi
-kuolonhiljaisuus, aivankuin siellä olisi vietetty hautajaisia.
-
-Nyt nousi kuningas äkkiä pöydästä.
-
-"Minä tahdon nähdä ne miehet!" sanoi hän päättäväisesti. -- "Tässä
-piilee jotakin muutakin. Antakaa tuoda heidät tänne, drotsi, mutta
-varmasti kahlehdittuina ja vahvasti vartioituina!"
-
-Drotsi Pietari meni heti ulos panemaan kuninkaan käskyä täytäntöön.
-Hetken perästä hän taas palasi ritarisaliin. Kuningas käveli kiivaasti
-edestakaisin liuskakivilattialla. Ritari Jon ja kamaripalvelija
-seisoivat ääneti ja näyttivät molemmat samalla tarkkaavaisuudella
-seuraavan kuninkaan levottomasti vaihtelevia kasvojen ilmeitä. Drotsi
-Pietari seisoi myöskin ääneti, kunnes kohtasi kuninkaan katseen. "He
-ovat täällä aivan heti!" sanoi hän sen jälkeen ja astui lähemmäksi.
-"Sallikaa minun lausua vielä pari sanaa, herra kuningas! Ei ainoatakaan
-vangeista ole otettu kiinni ryöstöstä. He eivät ole ryövänneet minun
-omaisuuttani, eikä ritari Lave Rimordson hyökännyt minun päälleni
-ennenkuin minä itse kutsuin hänet ritarilliseen kaksintaisteluun. Häntä
-ei voi maalain mukaan tuomita ryövärinä ennen kuin asia on lähemmin
-selvitetty."
-
-"Vaiti!" vastasi kuningas. -- "Lainsuojattomalla miehellä ei ole
-minkäänlaisia oikeuksia. Tuossa he ovat. Minä tahdon itse kuulustella
-heitä."
-
-Linnanvouti Tyko astui nyt sisään aseellisten varusmiesten kanssa,
-joilla oli keskellään Niilo Rauhaton ja kaksitoista kahlehdittua
-ryöväriä. Varusmiehet asettuivat kahteen riviin molemmin puolin
-vankeja. Niilo Rauhaton astui ylvästelevällä röyhkeydellä toveriensa
-etunenään, mutta Lave Rimordson näkyi häpeävän seuraa, johon oli
-joutunut, jääden seisomaan takimaiseksi.
-
-"Kuka on teidän johtajanne?" kysyi kuningas. "Sen tietää jokainen
-pojan naskalikin Tanskassa!" vastasi uhmaileva rosvopäällikkö, "sillä
-nimellä saavat äidit korpinpoikansa vaikenemaan, vaikka he pitelisivät
-veistä heidän kaulallaan. Minun nimeni voi pelottaa kaikki tyttölapset
-ja monen suurinenäisen miehenkin hiirenkoloon pujahtamaan. Jos minulla
-vain olisi yksi käsivarteni vapaana, herra kuningas, niin ettepä
-taitaisi kuunnella nimeäni loppuun asti. Niilo Rauhaton on muuten minun
-nimeni, teidän nöyrin palvelijanne! Jos te olisitte yhtä oivallinen
-kuningas kuin minä olen ryöväri, niin olisivat asiat toisin maassa ja
-valtakunnassa, ja minä olisin ehkä nyt ollut teidän oikea kätenne."
-
-"Sinä siis itse tunnustat olevasi ryöväri, ja että nämä miehet ovat
-sinun kanssarikollisiasi?"
-
-"Jos me sen kieltäisimme, niin me olisimme roistoja ja kehnoja
-miehiä!" vastasi Niilo Rauhaton. "Te olette ehkä tottunut valheeseen
-ja petokseen hovissanne. Siinä suhteessa olemme ainakin minä ja
-minunlaiseni rehellisiä."
-
-"Hyvä!" sanoi kuningas. "Siis te tiedätte kaikki minkä rangaistuksen
-laki teille määrää. Valmistautukaa kuolemaan tunnin kuluessa!"
-
-"Yhtä hyvin nyt kuin myöhemmin, herra kuningas! -- Kaikkien meidän on
-kulettava sitä tietä. Mutta, jos te annatte minun elää huomiseen, niin
-minä kerron teille uutisen, joka voisi olla teille hyödyksi ja ehkä
-estäisi meidän tapaamasta toisemme liian pian toisessa paikassa."
-
-Kuningas näytti hämmästyvän ja loi katseen kamaripalvelija Raaneen,
-joka viittasi hänelle salavihkaa, osoittaen tikarinkahvaan, joka pisti
-esiin ryöväripäällikön povitaskusta "Vai niin!" sanoi nyt kuningas,
-kääntyen taas ryöväripäällikön puoleen, "sinä tahdot tehdä minut
-uteliaaksi ja levottomaksi, mies, saadaksesi aikaa murtautumaan irti
-ja toimittamaan huomenna uusia onnettomuuksia. Se juoni on jo vanha
-ja kulunut; jos et sinä voi parempaa keksiä, niin et elä tätä tuntia
-loppuun."
-
-"No hyvä! Antakaa minun siis mennä edeltäkäsin teille sijaa hankkimaan!
-Sen palveluksen minä voin vielä tehdä teille hyvän toveruuden tähden.
-No, no, elkää katsoko niin ylvästellen minuun, teidän armonne. Me
-molemmat voimme pian ottaa toisiamme kädestä. Sen mitä te ja teidän
-kaltaisenne saatte aikaan suuressa, ja siihen kykenette, sen teemme
-minä ja minunlaiseni pienessä, siinä vain on erotus, nähkääs. Jos te
-siis haluatte tehdä minut airueeksenne toiseen maailmaan, niin minä
-saan tyytyä siihen, sillä vielä tänä päivänä on teillä siihen valta,
-mutta te tulette sitä katumaan, herra kuningas! Me tapaamme taas pian,
-ja silloin te myönnätte Niilo Rauhattoman tarkoittaneen parastanne."
-
-"Viekää hänet pois!" käski kuningas. "Hänet teloitetaan viimeiseksi.
-Jos hän ei tunnusta meille mitä kuvittelee tietävänsä, kidutettakoon
-häntä mitä ankarimmin! -- Kuuletteko te, ritari Jon, mitä ankarimmin!"
-
-Ritari Jon vastasi kuninkaan ankaraan käskyyn ääneti kumartaen. Vanhan
-herran kasvoilla oli tuskallinen ilme. Mutta hän siveli nopeasti
-kädellään uurteista otsaansa ja näytti taas kylmältä ja rauhalliselta.
-
-"Astu esiin, Lave Rimordson!" käski kuningas, ja hurjan, epätoivoisen
-nuorukaisen astuessa esiin hänen näkemisensä herätti syvintä sääliä
-kaikissa paitsi kuninkaassa ja kamaripalvelija Raanessa, jotka molemmat
-näyttivät katselevan häntä salaisella pelolla.
-
-"Tällä miekallani minä löin teidät ritariksi kolme vuotta sitten",
-sanoi kuningas. -- "Nyt musertakoon teidän syntymäkaupunkinne pyöveli
-teidän ritarilliset aseenne ja ripustakoon teidän kilpenne, kärki
-ylöspäin, hirsipuun alle. Tunnustatteko olleenne liitossa tämän julkean
-ja kuuluisan ryövärin kanssa?"
-
-"Kyllä, kuningas Eerik Kristofferinpoika!" vastasi nuori ryöväri --
-"minä tunnustan vieläkin enemmän: jos me olisimme tavanneet toisemme
-Daugbergin kaivoksissa puoli tuntia sitten, olisitte te yhtä vähän
-nähnyt tämän illan auringonlaskua kun minä nyt sitä odotan".
-
-"Haa, salaliitto!" -- huudahti kuningas. -- "Te ette ole vain ryöväri
--- maankavaltaja, kuninkaanmurhaaja te olette, -- senkin roisto! Kuka
-on maksanut teille Tanskan kuninkaan hengestä?"
-
-"Minä en ole mikään palkattu ryöväri" -- vastasi Lave Rimordson
-ylpeästi -- "Minä olen ritari ruhtinaallista syntyperää, eikä ainoakaan
-kuningas saa minua rankaisematta loukata. Kuningas Eerik, sinä hetkenä,
-jona sinä julistit minut lainsuojattomaksi, vannoin minä sinun
-kuolemasi ja perikatosi. Totisesti, jos minun oikea käteni olisi tänä
-hetkenä vapaa, niin minä pitäisin vielä valani, ja tämä hetki olisi
-viimeisesi."
-
-"Mielipuoli!" huudahti kuningas, astuen askeleen taapäin "Sinä erehdyt,
-jos luulet häpeällisillä tunnustuksillasi voittavasi hetkenkään
-lykkäystä. Vaikka sinulla olisi tuhat kanssarikollista, niin minä en
-lahjoita sinulle hetkeäkään niitä mainitaksesi."
-
-"Siinä te teette viisaasti, kuningas Eerik!" vastasi vangittu ritari
-ja hymyili pilkallisesti. "Säästäkää niitä hetkiä, jotka teillä on
-jälellä. Teillä ei ole tietoa montako niitä on, ja kun tilintekonne
-hetki on käsissä, on teillä paljon enemmästä tehtävä tili kuin niillä
-syntisillä, jotka te nyt tuomitsette pyörille teilattaviksi."
-
-"Vaiti kurja!" huusi kuningas katkeroituneena, mutta hänen silmänsä
-räpyttivät tuskallisesti, ja hänen levottomassa mielessään näkyi
-äkkiä tapahtuvan muutos. "Sinun henkesi on minun kädessäni", jatkoi
-hän, "sinä olet lainsuojaton kapinoitsija, -- sinä olet ryöväri, ja
-murhaaja. -- Sinä olet itse uhannut herrasi ja kuninkaasi henkeä. Mutta
-drotsi Hessel on väittänyt sinussa olevan vielä jälellä ritarillista
-kunniantuntoa. Sinun Pentti-veljesi on minun uskollinen ja ansiokas
-palvelijani, -- sinun kunnoton kuolemasi näiden pahantekijöiden kanssa
-voi luoda varjon minun valtaistuimelleni. Etkö luule kuningas Eerik
-Kristofferinpojan voivan vielä armahtaa sinua?"
-
-"Oi miksei, ikuisella vankeudella kauniissa Sjöborgin linnassa --
-eikö niin?" vastasi uhkamielinen vanki; "sillä minä en myö sieluani
-ja autuuttani väärällä valalla enkä luovu kostostani. Se tulee ja sen
-täytyy tulla, jos ei minun kauttani, niin toisten kautta. Kun syksy on
-käsissä, on elonkorjaajia kylläksi --"
-
-"Saatana, mitä sinä tarkoitat, tunnusta!" huusi kuningas levottoman
-tuskallisena. -- "Kurja pahantekijä, etkö usko minulla olevan
-kidutuspenkkiä? -- Katso ulos ikkunasta siellä on mies, joka osaa
-irroittaa kielesi siteet."
-
-"Sitä ei tarvita, Eerik kuningas!" vastasi ylpeä vanki hillityllä
-äänellä, kohottaen kalpeat kasvonsa ja tuijotti kuninkaaseen pelottavin
-katsein. "Teidän pyövelinne ei tarvitse raastella minua puhumaan.
-Jos te tahdotte kuulla totuuden, niin minä en sitä salaa teiltä
-kuolinhetkelläni. Niin suuri pahantekijä kuin olenkin", jatkoi hän
-ääntään korottaen, -- -- "niin minä olen kuitenkin paljon ylempänä
-sitä roistoa, joka petti parhaan ystävänsä ja häväisi hänen vaimonsa,
-sillaikaa kun uskollinen ystävä vuodatti verensä kunniakkaassa
-taistelussa, roiston kunnian puolesta. Jos ei rohkea Stig Andersen
-verisesti kosta vaimonsa kunniaa, -- jos ei Ingeborg rouvan sokealla,
-mielipuolella isällä ole niin paljon näköä ja järkeä jälellä, että
-hän ritarimiekallaan löytää tien teidän petolliseen sydämeenne,
-kuningas Eerik, niin silloin ei ole tanskalaisen aateliston sydämissä
-enää rehellistä veripisaraa, ja silloin eivät he ansaitse parempaa
-kuningasta kun te olette."
-
-Kuningas oli valahtanut kalpeaksi kuin ruumis. Hurjistunut kiukku
-ajoi vaahdon hänen suupieliinsä, hän oli suonenvedon tapaisesti
-pudistanut kätensä suuren miekankahvansa ympäri. Nyt hän paljasti
-miekkansa ja hyökkäsi kuin mielipuoli uhmailevaa vankia kohti, joka
-ei hievahtanut paikaltaan, hymyili vain hurjaa hymyään. Silloin
-juoksi drotsi Pietari esiin asettuen vangin ja kiukustuneen kuninkaan
-väliin. "Tämä ei ole mikään teloituspaikka, herra kuningas!" sanoi hän
-kiivaasti, "ettekä te ole pyöveli, joka kaadatte turvattoman vangin.
-Hän on julkea majesteettirikoksen tekijä, enkä minä enää rukoile
-hänen henkensä puolesta. Mutta minun taloani ei häväistä teolla, joka
-on teidän kruunullenne arvoton. Jos teidän heti täytyy saada nähdä
-tämän eksytetyn nuorukaisen verta, niin olettehan te tuonut pyövelin
-mukananne!"
-
-Kuninkaan hurjistunut viha lauhtui äkkiä ja hän purasi harmistuneena
-huuleensa, työnsi miekan tuppeensa ja loi rohkeaan drotsiin katseen,
-joka kylläkin selvästi osoitti tälle, että hän viimeisen kerran antoi
-näin rohkean neuvonantajan ohjata itseään.
-
-"Aivan niin, drotsi Hessel!" sanoi hän kylmästi. "Te olette oikeassa,
-minä olin vähällä unohtaa kuninkaallisen arvoni tuon julkean
-pahantekijän hävyttömyyden tähden. Tekin olitte vähällä unohtaa sen
-kunnioituksen, jota olette velvollinen osoittamaan kuningastanne
-kohtaan. Tällä kertaa minä kuitenkin tahdon seurata teidän viisasta
-neuvoanne. Toimittakaa vangit mestauspaikalle, ritari Jon! Lave
-Rimordson on ensimäisenä sinne vietävä. Sen kunnian minä suon hänelle
-hänen syntyperänsä tähden. Hänet teloitetaan miekalla, mutta hänen
-päänsä asetettakoon paalulle ja hänen ruumiinsa hirsipuuhun korppien
-syötäväksi. Drotsi Pietarin esirukouksen tähden säästettäköön hänen
-ritarillinen vaakunansa erityisestä armosta. Ne toiset kidutettakoon ja
-teilattakoon eläviltä. Nyt pois!"
-
-Ritari Jon meni antamaan linnanvoudille viittauksen viedä vangit ulos.
-Lave Rimordson heitti halveksuvan silmäyksen kuninkaaseen. Hän laski
-oikean haavoitetun kätensä sydämelleen ja kasvot poispäin käännettyinä
-pudisti hän mennessään ääneti vasemmalla kädellään drotsi Pietarin
-kättä. Niilo Rauhaton hypähti hurjasti ovella ja helisteli kahleitansa.
-"Nyt rohkeutta, toverit!" huusi hän hurjasti nauraen. "Näyttäkää nyt
-minulle, että pysytte miehinä ja ojentakaa rohkeasti ulos kielenne
-siksi kun se on leikattu poikki! Katsokaa minuun viimeiseen asti ja
-olkaa päälliköllenne kunniaksi. Kun minä olen nähnyt heidät kaikki
-teilattavan, herra kuningas!" huusi hän ivallisesti, kääntyen vielä
-kerran uhmailevana ovessa -- "niin sitten tulee hienomman väen vuoro.
-Tulkaa itse antamaan minulle armonpisto, niin olette kunnon pyöveli,
-silloin minä kuiskaan teidän korvaanne salaisuuden, jota te muuten ette
-saa kuulla ennenkuin Cecilian päivän jälkeen." Tämän sanottuaan hän
-poistui ulos ovelta.
-
-Kuningas kääntyi nopeasti ylenkatseellisen näköisenä, mutta julkean
-ryöväripäällikön jäähyväissanat näyttivät kuitenkin tehneen hänet
-levottomaksi. "Seis!" huusi hän -- "Ei sentään, tuo viekas joukkio
-ei saa minua petetyksi! Minä tunnen heidän juonensa. Tuollaisilla
-salaperäisillä puheilla on moni paatunut roisto laverrellut itsensä
-hirsipuusta. Raane, anna taluttaa ratsuni esille. Minä tahdon katsoa
-etempää säilyttävätkö he uhmailunsa kaikesta huolimatta loppuun asti."
-
-Raane poistui ja palasi heti takaisin. "Hevoset seisovat oven edessä,
-teidän armonne!"
-
-"Sinun myöskin?"
-
-"Niinkuin käskette, herra kuningas!"
-
-"Minä luulen kuitenkin muuttaneeni mieltä. Semmoisen näyn nähtyään ei
-saa hyvin nukutuksi, ja meidän täytyy huomenna nousta aikaisin ylös.
-Drotsi Hessel, onko kaikki järjestetty metsästystä varten!"
-
-"Ei mitään puutu, herra kuningas!" vastasi drotsi Pietari luoden häneen
-katseen, joka ei salannut hänen kiihoittunutta mielentilaansa.
-
-"Minä ratsastan kuitenkin sinne!" sanoi kuningas, "se on sittenkin
-huvitusta. Voihan sulkea silmänsä silloin kun ei halua katsoa. Teidän
-täytyy itse tunnustaa, tunnollinen drotsini että minä olen ollut sekä
-oikeudenmukainen, että armollinen."
-
-Drotsi Pietari kumarsi ääneti.
-
-"Kohtelias isäntäni seuraa kai minua?" lisäsi kuningas ystävällisellä
-äänellä, suuttumustaan salaten.
-
-"Minä teen sen hyvin vastenmielisesti, armollinen kuningas, mutta jos
-te käskette, täytyy minun totella. Tässä ei tapahtunut mitään vääryyttä
-sen minä myönnän. Mutta se nähtävä ei ole kuninkaallinen, ja minä
-olisin toivonut teille arvokkaampaa huvitusta täällä käydessänne, jota
-minä en enää uskalla kutsua armolliseksi."
-
-"Antaa sen asian jäädä! Te seuraatte minua!" sanoi kuningas ja meni.
-
-Raane hymyili, ja synkkänä ja syvästi kiihoittuneena seurasi drotsi
-Pietari kuninkaallista vierastaan.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESKUUDES LUKU.
-
-
-Seuraavana aamuna, kun aurinko nousi, paistoi se kolmentoista
-teloitetun ryövärin ruumiille Daugbergin-harjulla. Alempaa syvältä
-luolatieltä kuului iloista hälinää, metsätorvien toitotuksia ja
-koirien haukuntaa, suuri metsästysseurue ratsasti ohi. Etunenässä
-ratsasti kuningas kirkkaan viheriässä metsästyspuvussa, vanhan Jon
-ritarin ja drotsi Pietarin välillä. Heitä seurasi kuusi komeasti
-puettua tarjoilijapoikaa haukkoja ja metsästystarpeita kantaen,
-heidän joukossaan nähtiin pieni, ystävällinen Åke Jonson, joka kantoi
-kuninkaan lempihaukkaa. Kuninkaallisen metsästäjäjoukon etunenässä,
-joka kuletti mukanaan vitjoista kolmeakymmentä koiraa, ratsasti
-kamaripalvelija Raane, joka samaten kuin metsästäjät oli keveästi
-asestettu jousipyssyllä ja metsästyspuukolla; sitäpaitsi hänen vyöllään
-riippui säihkyvillä jalokivillä koristettu kapea miekka, jonka kuningas
-oli äskettäin antanut suosikilleen silmiinpistäväksi armonosoitteeksi.
-Aseenkantaja Skirmen ei ollut metsästysseurueen mukana; -- hän ei ollut
-vielä palannut käynniltään Henner Friserin luota metsämökiltä. Hänellä
-oli lupa viipyä poissa tämän päivän iltaan asti, ja hänen sijastaan
-nyt linnanvouti Tyko seurasi drotsia, päättäen muutaman reippaan
-Harrestrupin metsästäjän kanssa seurueen.
-
-Ratsastaessaan Daugbergin harjun ohi sulki kuningas vasemman silmänsä,
-ettei näkisi teloituspaikkaa, ja kannusti metsästysorittaan. Kun he
-olivat vähän matkan päässä sieltä, kääntyi hän oikealle sivulle,
-jolla vanha ritari Jon ratsasti. "No, he pysyivät itsepäisesti
-uhkamielisinä?" sanoi hän, "eilen illalla minä en tahtonut häiritä
-hyvää yöuntani kuulemalla teidän kertomustanne loppuun, ja itse minä en
-ollut niin lähellä, että olisin kuullut, mitä he sanoivat. Eikö julkea
-Niilo Rauhaton tahtonut mitään tunnustaa?"
-
-"Ei sanaakaan, herra kuningas!" vastasi Jon ritari -- "mutta hän nauroi
-ilkeästi kuollessaan, uhaten kahdeksan päivän päästä kertoa teille mitä
-tiesi".
-
-Kuningas räpytteli levottomasti silmiään ja kalpeni. "Sano minulle,
-rakas Jon!" sanoi hän, "luuletteko te kaikkien noiden salaperäisten
-uhkausten ja varoitusten, joita nuo miehet lausuivat, olleen muuta kuin
-viekkaita verukkeita, joilla he koettivat välttää rangaistusta ja saada
-tilaisuuden pakenemaan?"
-
-"Minä en tiedä, herra kuningas, mutta teidän sijassanne minä en olisi
-kiirehtinyt niin paljon tämän kuolemantuomion täytäntöön panemista.
-Se seikka, että niin ylhäistä syntyperää oleva lainsuojaton ritari
-oli näiden rosvojen joukossa, näyttää minusta, heidän puheistaan
-huolimatta, olevan todennäköisenä todisteena siitä, että he ovat olleet
-täällä vaarallisemmissa ja tärkeämmissä asioissa kuin aikeessa ryöstää
-Harrestrupin ruoka-aitta ja viinikellari. Ehkä he olisivat voineet
-antaa meille tärkeämpiäkin tietoja."
-
-Kuningas oli tämän kuultuaan tullut vieläkin levottomammaksi.
-"Saatana!" huusi hän kiivaasti, "täytyi kiirehtiä tekemään kaikki
-heidän vaaralliset aikeensa mahdottomiksi. Miksi ette sanonut minulle
-arvelultanne ennemmin, vielä heidän eläessään? Nyt teidän viisautenne
-tulee liian myöhään, ritari Jon."
-
-"Tehän ette tahtonut kuulla sanaakaan, herra kuningas. Kun minulla on
-selvä kuninkaallinen käsky noudatettavana, niin minun täytyy vaieta
-ja totella etenkin milloin, niinkuin nyt tässä, epäilemättä kaikki on
-oikeudenmukaista, ja puustavillisesti laillista."
-
-"Pahus vieköön, sitten me emme enää tahdo ajatella sitä!" sanoi
-kuningas koettaen rauhoittaa itseään. Hän kannusti metsästysorittaan ja
-antoi metsästäjien puhaltaa iloisen metsästyslaulun.
-
-Drotsi Pietari pysyi vakavana ja hiljaisena. Kuningas ei ollut vielä
-koko aamuna puhunut hänelle sanaakaan, ja terävänäköinen drotsi oli
-selvästi lukevinaan sekä kuninkaan että viekkaan kamaripalvelijan
-kasvoista, että hänen kukistamisensa oli päätetty, mutta että ei vain
-tahdottu häiritä päivän huvituksia antamalla tiedoksi hänen valtansa
-ja vaikutuksensa loppuneen. Tämän alakuloisen ajatuksen vaimensi
-kuitenkin toinen paljon tärkeämpi asia: huolenpito maan ja valtakunnan
-turvallisuudesta, johon Inge neidon muistutus valppaudesta ja äskeinen
-tapahtuma ryövärien kanssa oli antanut aihetta.
-
-Ritari Jon sitävastoin karkoitti kaikki synkät ja levottomuutta
-aiheuttavat ajatukset luotaan. Hän oli nuoruutensa aikoina ollut
-innokas metsästäjä, mutta ei ollut moniin vuosiin ottanut osaa näihin
-huvituksiin. Metsästystorvien äänet ja iloinen melu herättivät hänen
-mieleensä lapsuudenmuistot, ja kuninkaan seuralaisena hän piti
-velvollisuutenaan olla niin huvittava ja iloinen kuin mahdollista.
-Niinpian kuin ensimäinen metsäeläin oli ajettu esiin ryhtyi kuningas
-intohimoisesti sitä takaa-ajamaan. Tässä ei kukaan vetänyt vertoja
-hänelle. Hän ratsasti hurjaa vauhtia eteenpäin metsästäjien ja koirien
-keskellä, ja niinkuin tavallisesti ihailivat vieraat metsästäjät sekä
-hänen rohkeuttaan, että varmaa nuolella osaamistaan. Vanha Jon ritari
-jaksoi vaivoin seurata häntä, mutta hän ei antanut huomata matkan häntä
-rasittavan. Siirtyen ajatuksissaan takaisin nuoruutensa aikoihin,
-kannusti hän tulista ratsuaan, antaen sen tehdä mitä uskaliaimpia
-hyppäyksiä ojien ja aitojen yli.
-
-Drotsi Pietari oli tottunut tällaiseen ajometsästykseen, mutta hän
-tunsi kuitenkin usein tuskaa haavoistaan, ja hänen alakuloista
-mielialaansa lisäsi vielä enemmän osanotto ritari Jonia kohtaan, jonka
-hän selvästi näki rasittavan itseään yli voimiensa. Mutta ei näyttänyt
-hyödyttävän puhua vanhalle herralle. Niin iloiselta kuin hän näyttikin,
-oli hän viittauksella antanut drotsille tiedoksi yhtyvänsä hänen
-epäluuloonsa ja katsoi hyvin tärkeäksi, että metsästysseura pysyisi
-koossa.
-
-Koko aamupäivän kuningas ei ajatellut muuta kuin metsästystä,
-ja jos joskus pysähdyttiin kaatuneen petoeläimen ympärille, oli
-kamaripalvelijalla uusi näkyvissä, ja hän riensi taas edelleen
-uudistetulla, metsästysinnolla. Kun viimeinkin pysähdyttiin viheriälle
-metsänurmelle, jossa hevoset saivat hengähtää, nautittiin siellä
-pikaisesti valmistettu päivällinen, jonka kestäessä kamaripalvelija
-oli väsymätön kertomaan kuninkaalle hauskoja metsästysjuttuja. He
-olivat istuutuneet kumoonkaadetulle tammenrungolle. Pöytäliina oli
-levitetty pehmeälle sammalelle, ja vähän etemmäksi olivat metsästäjät
-leiriytyneet, kaadettu saalis oli vähän syrjempänä. Tarjoilijapojat
-kantoivat ruuan kuninkaalle, joka oli iloisen ja tyytyväisen näköinen.
-
-"Tämä on ritarillista ja kuninkaallista ajanviettoa!" vastasi
-Jon ritari kuninkaan kysymykseen huvittiko metsästys häntä; --
-"nuoruudessani olin minäkin oivallinen metsästäjä, mutta nyt minä olen
-liian jäykkä ja vanha siihen leikkiin."
-
-"Ensi kerralla, herra kuningas, on parasta että minä jään kotiin
-niinkuin vanhat metsästyshevoset."
-
-"Tehän halusitte tällä kertaa itse mukaan", sanoi kuningas. "Minua
-ihmetytti teidän intonne."
-
-"Ei se ollut aivan metsästyksen tähden, herra kuningas!" vastasi
-vanhus vakavasti, heittäen tarkkaavaisen silmäyksen Raaneen. "Tämä osa
-Jyllantia on minulle hyvin outoa". lisäsi hän hätäisesti, "ja minä
-tahdoin myöskin mielelläni nähdä drotsi Hesselin isäntänä".
-
-"Silloin olette myöskin nähnyt hänen olevan herran talossaan ja pitävän
-tarkan huolen vierasvaraisuudesta!" vastasi kuningas ivallisesti
-hymyillen. "Ryövärit ja sissitkin ovat turvassa hänen kattonsa alla."
-
-"Jos hän siinä meni hiukan liian pitkälle, teidän armonne!" sanoi
-ritari Jon -- "niin minä pyydän teitä minun tähteni suomaan sen
-hänelle anteeksi. En minäkään puolestani pitänyt niitä vankeja niin
-vaarallisina."
-
-"Minun täytyy myöntää, herra kuningas", alkoi drotsi Pietari nyt
-puhua --"että näiden pahantekijöiden asia oli merkillisempi kuin
-mitä uskoinkaan, he ovat nyt palkkansa ansainneet. Jos minä siinä
-tilaisuudessa, erehdyin ja silmänräpäykseksi unohdin sen kunnioituksen,
-jota olen velvollinen osoittamaan kuninkaallista vierastani
-kohtaan, niin elkää salliko tänä päivänä auringon laskea vihanne
-yli, kuninkaani. Jos minä senkautta olen menettänyt kuninkaallisen
-suosionne, niin suokaa minun edes -- --"
-
-"Kyllin siitä!" keskeytti kuningas hänet kylmästi, "minä olen tullut
-tänne huvittelemaan enkä joka päivä tuomioita langettamaan. Minä olen
-omien ajatusteni herra, ja minun päätökseni saatte tietää kunhan aika
-on käsissä. No, miksi eivät metsästäjien torvet soi?"
-
-Raane antoi nopeasti viittauksen kuninkaallisille torvensoittajille,
-jotka seisoivat vähän etempänä pienellä kunnaalla. He soittivat nyt
-reippaan metsästyskappaleen, jota he kutsuivat Waldemar Seierin
-metsästykseksi, ja jota kuningas erityisesti suosi.
-
-Painostava äänettömyys vallitsi kuninkaan epäsuosiollisen lausunnon
-jälkeen drotsi Pietarille. Raane hymyili viekkaasti, hän täytti
-kuninkaan pikarin ja koetti muutamilla hovinarrin eleillä herättää
-iloisen mielialan jälleen. Mutta kuningas ei koskenut pikariin, vaan
-vaipui syviin mietteisiin. Voimakas liikkeellä-olo ja tietoisuus
-taitavuudestaan metsästäjänä näytti karkoittaneen hänen kasvoiltaan
-sen epämääräisen ja vastakkaisen ilmeen, joka rumensi ne, ja hetkeksi
-oli niille levinnyt todellinen kuninkaallisen suuruuden piirre. Käsi
-miekan kahvalla hän katseli kolmea tärkeintä neuvonantajaansa niinkuin
-se, jolla on minä hetkenä tahansa oikeus vapautua heistä kaikista.
-Raane oli ainoa, jota kohtaan hän tunsi jonkinlaista luottamusta;
-parempina hetkinään kuningas kuitenkin ylenkatsoi häntä alhaisten
-huvitusten kurjana välittäjänä. Se voima, jota vanha ritari Jon
-osasi niin suurella viisaudella ja varovaisuudella käyttää, näytti
-hänestä tällä hetkellä olevan sekaantumista majesteetin oikeuksiin,
-ja drotsi Pietarin etevämmyys tuntui hänestä sietämättömältä. Nuo
-reippaat, ylpeät voitonsäveleet, jotka kuningas tunsi lapsuutensa
-ajoilta, herättivät eloon hänen nuoruudenunelmansa, ja muiston
-siitä ajasta, jolloin häntä äitinsä vieressä jo tervehdittiin
-kuninkaan nimellä ja hän tunsi Waldemarin veren virtaavan rohkeana
-ja turmeltumattomana suonissaan. Näytti siltä kuin hänen koko
-turhaankulutettu kuningaselämänsä kulkisi hänen ohitsensa ja hän
-istuisi yksin ja vihattuna ilman ainoatakaan ystävää. Omituinen
-surumielisyys ja alakuloisuus näkyi tahtovan vallata hänet; mutta hän
-voitti nöyryyttävän tunteen ja hurja uhka ja kovuus loisti taas hänen
-räpyttelevistä silmistään.
-
-Drotsi Pietari seisoi ääneti ajatuksiinsa vaipuneena. Hänen
-rehellisistä avonaisista kasvoistaan voi selvästi lukea miten
-arka asia kuninkaan suosion menettäminen oli hänelle. Vain yksi
-ajattelematon sana oli tehnyt tyhjäksi hänen koko tulevaisuuden
-suunnitelmansa. Hän ei voinut kieltää esiintyneensä liian ylimielisenä
-asiassa, jonka tiesi oikeaksi, ja jonka liian rohkea puolustus oli
-saanut kuninkaan koko suuttumuksen kohdistumaan häneen. Hänen mieltänsä
-katkeroitti tietoisuus siitä, että oli loukannut kuningasta hetkenä,
-jona tämä saapui vieraana hänen kotiinsa. Se oli hänelle tällä hetkellä
-melkein katkerampaa kuin ajatus sen näennäisistä seurauksista. Nyt
-kohdistui kuninkaan ankara tuomarinkatse häneen, mutta sen liioiteltu
-kovuus näytti melkein tyynnyttävän häntä. Se avomielisyys, jolla
-hän vastasi tähän katseeseen, ei sen sijaan suinkaan ollut omiaan
-lepyttämään kuningasta, vaikka hänen täytyikin tuntea kunnioitusta sitä
-lujaa itseluottamusta ja rauhallista mieltä kohtaan, jota ei mikään
-hallitsijan oikku voinut nöyryyttää.
-
-Sekä Raane, että vanha Jon ritari olivat näiden mykkien, mutta
-merkitsevien kasvonilmeiden tarkkaavaisina todistajina, jotka soiton
-ja yleisen vaitiolon aikana korvasivat keskeytyneen pöytäkeskustelun.
-Vanha, viisas valtiomies näytti rauhalliselta ja välinpitämättömältä,
-mutta kyynel kimmelsi hänen silmissään kun hän huomasi kuninkaan
-hurjien intohimojen rumentamilla kasvoilla vielä hetken välähtävän
-ylevyyden ja arvokkaisuuden ilmeen. Hän tunsi huolestuneena
-uskollisen drotsi Pietarin kukistumisen päätetyksi ja myöskin oman
-vaikutusvaltansa olevan horjuvalla pohjalla. Mutta eniten huolestutti
-häntä se riemuitseva ilme, jota viekas kamaripalvelija turhaan koetti
-salata, ja se liehakoiva teeskentely, jolla hän kehoitti jatkamaan
-metsästystä. Nyt huomasi vanha herra kamaripalvelijan tekevän myöskin
-omituisen liikkeen käsivarrellaan, johon kuningas nyökäytti päätään
-kuin salaisen sopimuksen merkiksi. Kuningas näytti aikovan nousta,
-mutta vaipui taas ajatuksiinsa, jääden istumaan. Torvensoittajat
-jatkoivat puhaltamistaan.
-
-"Herrajumala!" keskeytti nyt vanha Jon ritari pitkän äänettömyyden,
-"he soittavat kuningas Waldemarin metsästystä. On niin omituista sitä
-ajatella, herra kuningas. Jos teidän suurella isoisällänne olisi ollut
-kreivi Albert ja uskollinen Riisen Kaarle vieressään, kun hänelle
-soitettiin tuo kappale Lyon onnettomalla metsästysretkellä, niin tuskin
-musta kreivi Henrik olisi sillä kertaa saanut häntä käsiinsä."
-
-"Kruunuhirvi! Kruunuhirvi!" huusi nyt Raane, hypähtäen ylös. Kuningas
-nousi nopeasti. Joukko eläimiä, komea sarvipäinen hirvi etunenässä,
-juoksi ohitse. Silmänräpäyksessä olivat kaikki metsästäjät hevosten
-selässä. Torvet toitottivat ja koirat haukkuivat.
-
-"Eteenpäin!" huusi kuningas ja hypähti oriinsa selkään. Drotsi Pietari
-ja Jon ritari kiirehtivät nopeasti hänen sivulleen. -- Kamaripalvelija
-ratsasti edeltä; ja nyt alkoi metsästys kahta innokkaammin ja rajummin.
-Väliin jouduttiin pois eläinten jäliltä ja löydettiin ne jälleen, ja
-sitten ratsastettiin muutama tunti keskeyttämättä.
-
-"Herra kuningas!" sanoi lopulta drotsi Pietari ratsastaen aivan
-kuninkaan viereen, kun tämä oli hetkeksi pysähtynyt tarkkaamaan koiria
-ja jälkiä, "levähtäkäämme hetken! Ritari Jonin ikäiselle on näin raju
-liikkuminen rasittavaa, minun haavojeni siteet ovat auvenneet!"
-
-"Se, joka ei jaksa seurata, jääköön jälkeen!" vastasi kuningas --
-"minulla on kylliksi metsästäjiä mukanani, minä en tarvitse teitä.
-Eteenpäin, Raane!"
-
-Metsästystä jatkettiin innolla. Mutta ei drotsi Hessel eikä ritari Jon
-jääneet jälelle. Alkoi viimein hämärtää. Drotsi Pietari ratsasti taas
-Raanen ja kuninkaan hevosien väliin. "Jos tahdotte ehtiä Harrestrupiin
-yöksi, herra kuningas", sanoi hän näennäisellä levottomuudella, "niin
-täytyy meidän nyt kääntyä ja jättää eläimet täksi päiväksi rauhaan".
-
-"Minä teen vain sen mitä minä tahdon!" vastasi kuningas suuttuneena.
-Hän oli juuri äsken itse nuolella osunut kruunuhirveen, jota nyt
-tulisesti seurattiin. "Kruunattu eläin on minun", huusi hän, "vaikka
-sitten saisin seurata sitä aamuun asti!"
-
-Nyt mentiin huimaavaa nelistä eteenpäin, yli kantojen ja kivien,
-läpi metsien ja vesakkojen, koirien haukkuessa ja torvien iloisesti
-raikuessa. Drotsi Pietari ja ritari Jon seurasivat vielä kuningasta,
-eivätkä kadottaneet häntä hetkeksikään näkyvistään. Mutta ritari
-Jonin hevonen kompastui erään vaikeamman hyppäyksen tehdessään, ja
-hän itse sai niin voimakkaan sysäyksen oikeaan sivuunsa, että hän
-jäi hetkeksi makaamaan tainnoksiin maahan. Drotsi Pietari hyppäsi
-hevosensa selästä ja riensi häntä auttamaan; hän huomasi kauhukseen
-vanhan herran taittaneen yhden kylkiluunsa. "Pysähtykää, Jumalan
-nimessä, pysähtykää!" huusi hän voimiensa takaa. Metsästäjät kuulivat
-drotsin voimakkaan äänen, jota he olivat tottuneet tottelemaan ja
-pysähtyivät. He tulivat heti avuksi. Pian oli risuista saatu kokoon
-paari, jolla vanha herra voitiin kantaa. Kaikki osoittivat hänelle
-mitä suurinta osanottoa. Mutta tämän hämmingin aikana olivat kuningas
-ja kamaripalvelija Raane, sekä kaksi vikkelintä haukankantaja-poikaa
-kadonneet heidän näkyvistään.
-
-Niin pian kuin ritari Jon heräsi tainnoksista ja näki makaavansa
-paarilla, ympärillään drotsi Pietari ja hätääntyneet metsästäjät,
-kyseli hän huolissaan ja pelästyneenä kuningasta.
-
-"Hän ei tahtonut pysähtyä", sanoi drotsi Pietari, "mutta hänen täytyy
-heti kääntyä takaisin. On mahdotonta enää jatkaa metsästystä. On jo
-melkein yö."
-
-"Joutuun hänen jälkeensä, drotsi Pietari!" huusi vanhus, "taivaan
-nimessä, joutukaa hänen jälkeensä. Mitä te ajattelette!" kuiskasi hän,
-"onhan hän yksin Raanen kanssa. Teidän väkenne pitää huolen minusta.
-Eteenpäin!"
-
-"Pidä hyvä huoli hänestä, Tyko! Hän on kuninkaan tärkein mies", sanoi
-drotsi Pietari linnanvoudilleen, hypätessään kiireellä ratsunsa
-selkään. "Kantakaa hänet varovasti Harrestrupiin! Te muut seuraatte
-minua! Jumala olkoon teidän kanssanne, jalo herra!"
-
-Silmänräpäyksessä oli drotsi Pietari kadonnut metsään kuninkaallisten
-metsästäjien kanssa, sillaikaa kun linnanvouti Tyko miestensä kanssa
-kantoi varovaisesti sairaan ritari Jonin Harrestrupiin.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESSEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Samaan aikaan, iltahämärässä, seisoi Klaus Skirmen aseenkantajahattu
-kädessään Henner Friserin ja Åsen edessä pienessä yksinäisessä
-metsätorpassa, lähellä Finnerupea. Voimakas sankarivartaloinen
-vanhus oli sota-asussa; hänen yllään oli friisiläinen sotisopa,
-nahkainen panssari, ja hylkeennahkalakki harvoilla hiuksilla, ja hän
-nojasi pitkään keihääseen. Pienellä, somalla Åsella näytti olevan
-paljon rauhallisemmat ajatukset mielessä; hänellä oli yllään sama
-tummansininen puku, sama poimuteltu hame ja heleän -- sininen esiliina,
-jossa Skirmen oli nähnyt hänet silloin kun hän oli mukana pelastamassa
-Åsea Hegnesgavelista. Hän piteli tuttavallisesti Skirmeniä kädestä ja
-katseli ihastuneena häneen suurilla, vilkkailla silmillään, tämän ujona
-odottaessa vanhan Hennerin ratkaisevaa sanaa.
-
-"Kiitos varoituksestasi, reipas poikani!" sanoi Henner ja Pudisti
-voimakkaasti aseenkantajan kättä. "Oh hyvä, että sinä tulit niin
-aikaseen, että voit auttaa meidän pieniä varustustöitämme. Tulkoot nyt
-takaa-ajajamme minä hetkenä tahtovat. Ei kukaan näe meitä kauemmin kuin
-itse haluamme. -- Jos on totta mitä puhut, -- ja minä en pidä sinua
-minään lavertelijana -- niin sinä olet nopsa poika. Niiden ryövärien
-kanssa ei ollut leikkimistä. Jos sinä jatkat tähän tapaan, ja herrasi
-hyvällä omallatunnolla voi antaa sinulle ritarilyönnin, niin ei minulla
-ole mitään sitä vastaan, että minun pieni Åseni rakastaa sinua ja sinä
-häntä. Kun me ensikerran tapaamme voimme puhua lähemmin asiasta!"
-
-Skirmen ja Åse lensivät onnellisina toistensa syliin ja syleilivät
-sitten ilonsa innossa vanhusta.
-
-"Hiljaa, hiljaa, lapset! Jumala ja pyhä Kristian teitä siunatkoot!"
-jatkoi voimakas vanhus liikutettuna -- "mutta nyt ei ole aikaa ajatella
-rakastelemista ja lempimistä. Nyt sinun täytyy lähteä, Skirmen! Ja vie
-suoraa päätä herrallesi tiedot siitä mitä me tiedämme!"
-
-"Hänellä on siitä jo vähän vihiä", sanoi Skirmen. "Hän tietää mitä
-Riiben porvarit sanoivat kapakassa. Mutta ei hän kuitenkaan usko sen
-paljoakaan merkitsevän."
-
-"Sano hänelle terveisiä minulta", sanoi vanhus, "että niillä varmasti
-ei ole vähempää merkistä kuin mitä kansa sanoo niiden kolmen auringon
-merkitsevän, jotka me näimme taivaalla pyhän Nemesiuksen päivänä.
-Se oli päivänä ennen pyhäin miesten päivää. Oppineet papit puhuvat
-paljon eräästä pakanallisesta koston noitahengestä, jolla on ollut
-melkein sama nimi kuin sillä hyvällä pyhimyksellä, jota me sinä päivänä
-palvelemme. Meidän herramme tuntee sen noidan, enkä minä ymmärrä näitä
-auringon ja kuun merkkejä. Mutta yhden minä tiedän: kun vihaiset
-ritarit kömpivät munkinkauhtanoihin, niin eivät he silloin ainakaan
-aio pyhiinvaellusmatkalle. Käske herrasi ensiksi ja etupäässä varomaan
-Finnerupin latoa! Ja nyt matkaan! Suutele häntä Åse, ja anna hänen
-sitten mennä! Sinun norlantilaisesi on innokkaampi kuninkaan palvelija
-kuin sinä, Skirmen! Kuuletko miten kärsimättömästi se kutsuu?"
-
-"Hyvästi, isä Henner, hyvästi, rakas Åseni!" sanoi Skirmen nyt
-kiireisesti: "Olkaa vain varovaisia! Åse, jos sinä olet haltijatar,
-niin ole yhtä nopea katoamaan kuin hän! Katoa Jumalan nimessä heti kun
-aavistat pahaa!"
-
-"Ole varuillasi, nuori herra ritarini, minä olen todellakin
-haltijatar!" sanoi Åse leikillisesti ja syleili häntä: "etkö näe minun
-sinistä hamettani ja ruskeaa kaksiosaista hattuani? -- Kas niin, katso
-minua vain silmiin, elä selkään, -- siellä minulla on reikiä kuin
-seulassa. Nyt pois, matkaan poika! -- Ratsasta kuninkaasi ja herrasi
-luo, muuten et ansaitse ritarinkannuksiasi, enkä minä halua enää kuulla
-sinusta."
-
-Skirmen syleili häntä nopeasti ja kiiruhti ulos, Åsen ja vanhuksen
-saattamana. Vähän senjälkeen kuului keveää nelistämistä metsästä,
-ja Henner Friser palasi tupaan tyttärentyttärensä kanssa. He olivat
-molemmat vaiti. Vanhus löi telkeet oven eteen, heitti keihäänsä
-nurkkaan, ja istuutui vakaviin ajatuksiin vaipuneena nojatuolin
-kaislaistuimelle. Tuvassa oli aivan pimeä. Åse otti esille käsityönsä
-ja istuutui ompelemaan luukun lähelle.
-
-"Sytytä lamppu, Åse!" keskeytti vanhus viimein vaitiolon, nousten
-levottomana paikaltaan. "On vielä liian aikaista mennä levolle tuonne
-komeroon, ja sinä tiedät, että minä en siedä istua pimeässä."
-
-"Mutta eiköhän se olisi viisainta tänä iltana, rakas isoisä?" vastasi
-Åse. "Lamppu kuultaa läpi, vaikka minä ripustaisin esiliinanikin luukun
-eteen. Jos me haluamme pysyä salassa, niin eiköhän olisi paras" -- --
-
-"Minä en ole mikään akka!" sanoi Henner. "Minä en kömmi piiloon
-ihmispelosta, enkä minä rupea paholaisen kiusattavaksi pimeässä. Eläviä
-minä en pelkää, kun vain nuo kirotut kuolleet antaisivat minulle
-rauhan!"
-
-"Ajatteletko sinä taas kuolleita, rakas isoisä!" sanoi Åse hiljaa
-huoaten, ja sytytti lampun, jonka hän asetti leveästä hirrestä
-riippuvaan rautakoukkuun ripustettuaan ensin ohuen, heleänsinisen
-liinaesiliinan metsään viettävän luukun sarviruudun eteen.
-"Rakas isoisä, eiväthän kuolleet meitä vainoa, vaan elävät meitä
-takaa-ajavat!" jatkoi hän, ja istui käsitöineen penkille hänen tuolinsa
-vastapäätä. "Se mikä sinut väliin tekee niin levottomaksi öisin, on
-vain myrsky, joka riuhtoo kuivia oksia puista, ja villit yölinnut,
-jotka huutaen lentävät metsän yli."
-
-"Se tulee aina tänne Gottorpista!" mutisi vanhus, joka taas oli
-istuutunut nojatuoliin, "siellä hän makaa suossa, sydän seivästettynä,
-tuo kirottu kuningas, joka heitätti veljensä Slieeniin, hän täällä
-öisin hurjana ratsastelee metsien halki. Minä olen kauan pitänyt sitä
-valheena ja taikauskona, mutta nyt minä uskon sen, kun sen itse olen
-nähnyt."
-
-"Jumala meitä auttakoon! Oletko sinä sen itse nähnyt isoisä! Milloinka
-sinä sen näit?"
-
-"Yöllä Pyhän Nemesiuksen päivän jälkeen, silloin kun me olimme nähneet
-sen ihmeellisen näyn taivaalla, -- toissa yönä oli siitä kulunut
-kolme viikkoa. Oli sunnuntai, ja me olimme olleet kirkossa. -- Sinä
-muistat kyllä miten myrsky ulvoi. Sinä nukuit lopulta tuonne komeroon,
-mutta tuolta kirotulta suhinalta ja kohinalta minä en voinut ummistaa
-silmiäni. Minä nousin viimein ylös ja katsoin luukusta metsään, ja se
-mitä siellä näin ei ollut valhetta. Metsän läpi ratsasti kuutamossa
-pikimusta herra; hän ratsasti hurjaa nelistä sysimustalla oriilla.
-Orit hirnui ja korskui niin kuin se olisi ollut noiduttu, ja säkenet
-singahtelivat sen jälissä. Se mies, joka ratsasti jälestä, oli kuin
-raudasta valettu, taisikin olla itse paholainen, ja kolme suurta koiraa
-juoksi perästä; ne loistivat kuunvalossa; mutta että ne olisivat olleet
-tulisia niinkuin sanotaan, sitä en minä voi vannoa. Minä olin saanut
-kylliksi näkemistäni; ja nyt ei kenenkään tarvitse koettaa uskotella
-minulle, että kuningas Aabelin metsästys on vain puhetta ja taikauskoa."
-
-"Minä näin varmasti ne samat metsästäjät maanantai-iltana", vastasi
-Åse, "mutta voit olla varma siitä, isoisä, että ne olivat eläviä
-ihmisiä. Metsävoudin Marja oli myöskin nähnyt heidät, ja hän arveli
-niiden olleen Möllerupin peloittavan Stigmarskin ja väkevän Mads
-Jyden, joka aina seuraa häntä. Se oli vähän sitä ennen, kun me
-kuulimme puhuttavan niistä monista harmaaveljesmunkeista Riibessä ja
-kummittelemisesta Finnerupin ladossa, ja uskoithan sinä itsekin heidän
-olevan kavaltajia, jotka väijyvät kuningasta."
-
-"Sinä voit olla oikeassa, lapsi!" sanoi Henner rauhallisempana ja
-nyökäytti miettiväisesti harmaata päätään. "Minä olen vanha höperö,
-kun uskottelen itselleni sellaista hullutusta. Vaikka se olisikin
-ollut kirottu kuningas Aabel itse", jatkoi hän ja nousi -- "niin
-tulkoon vain, jos tahtoo! En minä ole ennenkään pelännyt katsoa sitä
-miestä silmiin. Minulla on jälellä vanha teräsjouseni, ja minun hyvä
-friisiläinen keihääni suojelee minut vielä kaikilta roistoilta, olkoot
-ne sitten eläviä tai kuolleita!" Hän jäi seisomaan keskilattialle,
-käsivarret ristissä yli rinnan ja vaipui syviin mietteisiin. "Olisiko
-se todellakin ollut Stig Andersen?" huudahti hän nyt äkkiä. "Olisiko
-hänelläkin oma osansa ladon kummitusjutuissa? Hm, hm, se oli siis
-vaarallisempaa kuin uskoinkaan, nyt ei ole aikaa kömpiä komeroon
-oman nahkansa pelastamiseksi. Olisi ollut parempi, että itse olisin
-ratsastanut drotsin luo. Skirmen on reipas poika, mutta nyt sinä
-olet sitonut hänet lemmensiteilläsi, ja silloin ei voi luottaa
-parhaimpaankaan. Eikö hän tehnyt kaikkea tänään niin kömpelösti,
-niinkuin ei hänellä ikinä ennen olisi ollut kirvestä tai lapiota
-kädessään" --
-
-"Mutta hän onkin ritarin poika, isoisä, eikä hän ole tottunut
-sellaisiin töihin. Mutta saat nähdä, että hän on sukkelampi silloin kun
-on hänen kuninkaansa pelastus kysymyksessä."
-
-"Puolusta sinä vain aseenkantajaasi, mutta jos hän ei ole parempi
-aseenkantaja kuin kirvesmies, niin ei hänestä ikipäivänä tule ritaria.
-Sano minulle, Åse, pelkäätkö olla yksin kotona tämän yötä?"
-
-"Pelkäisinkö, isoisä!" vastasi hän nopeasti ja punastui. "Ei, en minä
-pelkää, -- kun et sinä vain olisi puhunut tuosta pahasta kuolleesta
-kuninkaasta. -- Mutta se ei merkitse mitään!" jatkoi hän iloisesti
-huomatessaan tyytymättömän ja levottoman ilmeen vanhuksen kasvoilla.
-"Minä en pelkää vähääkään, isoisä! Olenhan minä haltijatar, tiedäthän
-sinä sen, ja kun minä tahdon ettei minua nähdä, teen minä vain itseni
-näkymättömäksi."
-
-"No, se on hyvä, lapseni!" sanoi Henner rauhoittuneena ja katseli häntä
-sydämellisen osanottavasti: "sinun hienoissa suonissasi virtaa rohkeaa
-friisiläistä verta, ja sinä olet kauan ollut vapaa unikohtauksistasi.
-Sinun turvallisuudestasi on täällä jokseenkin huolehdittu. Mutta
-jos olet levoton, niin en minä tahdo jättää sinua. Sinä olet minun
-silmäteräni, Åse. Eipä kannata nykyään paljon huolehtia muusta
-maailmasta. Mutta kun rantasulut murtuvat, silloin ei ainoakaan tosi
-rantafriisi nuku, jos ei meidän Herramme ja pyhä Kristian ole katsoneet
-hyväksi muuttaa meitä tukeiksi. Se on tärkeä asia, sinä sen kyllä
-ymmärrät. Kuninkaasta itsestään minä en välitä enempää kuin mädänneestä
-nuoranpätkästä. Mutta maahan ja valtakuntaan katsoen hän on kuitenkin
-tärkeä mies, ainakin siksi kunnes drotsi Hessel on kasvattanut meille
-paremman kuninkaan. Kunnon drotsi on pelastanut sinun kunniasi ja ehkä
-minunkin henkeni; hän on kuninkaallensa uskollinen rehellisenä miehenä,
-ja minä olen velvollinen tekemään kaikkeni hänen ja hänen herransa
-puolesta. Jos uskallat jäädä tänne yksin, lapsi, niin minä ratsastan
-heti etsimään drotsi Hesseliä ja kuningasta, olkoot he missä tahansa.
-Luulenpa toki olevani turvattu kun tulen semmoisessa asiassa."
-
-"Ratsasta Jumalan ja pyhän neitsyen nimessä, isoisä, jos se on
-sinun velvollisuutesi! Minä en pelkää ja osaan kyllä suojella
-itseni!" vastasi Åse reippaasti. Vanhus ei miettinyt kauempaa. "Pane
-leipäpalanen metsästyslaukkuuni, sillaikaa kun minä satuloitsen
-Pitkä-jalan!" sanoi hän ja meni keittiön kautta pihalle ja talliin.
-
-Åse meni hänen kanssaan keittiöön ja palasi hetken kuluttua takaisin,
-tuoden mukanaan vähän ruokaa, jonka hän pisti hirvensarvinaulakosta
-riippuvaan nahkaiseen metsästyslaukkuun. Hänen siinä askaroidessaan,
-putosi esiliina pieneltä sarviruudulta, mutta hän ei sitä huomannut
-ollessaan selin ikkunaan päin. Esiliinan putoamisen oli aiheuttanut
-ohut keihäänkärki, joka nopeasti vetäistiin pois sarviruudun läpi.
-Viekkaat punaviiksiset kasvot tirkistivät ruudun läpi. Ne katosivat
-heti ja sijaan tulivat toiset, jotka nekin nopeasti katosivat Åsen
-kääntyessä. Nyt vasta hän huomasi esiliinana pudonneen ruudun edestä.
-Hän meni rauhallisesti ripustamaan sen paikalleen, huomaamatta kapeata
-halkeamaa sarviruudussa.
-
-Nyt astui hänen isoisänsä matkavarustuksissaan keittiönovesta. "Minä
-ratsastan takaportin kautta", sanoi hän ja heitti metsästyslaukun
-olalleen. "Ethän sinä vain pelkää, lapseni? Jos huomaat jotakin
-epäilyttävää, niin tiedät mitä sinun on tehtävä. Jos et uskalla pitää
-valoa, niin sammuta lamppu!"
-
-"Ole sinä vain huoleti minusta, isoisä!" vastasi Åse ilman vähintäkään
-pelkoa. "Kun sinä puhuit niin paljon kuolleista, niin minä en tahdo
-sammuttaa lamppua. Kummitukset eivät siedä valoa. Eläviltä ihmisiltä
-minä kyllä osaan suojella itseni. Milloin saan odottaa sinua takaisin?"
-
-"Ennen aamua", vastasi vanhus. "Sule keittiönovi minun jälestäni. Sinä
-et avaa kenellekään, ennenkuin kuulet yhdeksän lyöntiä ovelle. Jumalan
-haltuun!" Hän syleili tyttöä kiihkeästi, ja poistui samaa tietä, jota
-oli tullutkin. Åse telkitsi oven hänen jälestään ja palasi takaisin
-yksinäiseen tupaan. Vähän senjälkeen hän kuuli hevoskavioiden kapseen
-metsästä ja tiesi sen aiheutuvan isoisän voimakkaasta ratsastuksesta.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESKAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Noin pyssynkantaman päässä pienestä metsätorpasta, muutaman tiheän
-orapihlaja-pensaan takana seisoi kaksi satuloitua hevosta. Niitä
-piteli kiinni kaksi komeasti puettua poikaa, jotka istuivat pienten
-metsästyshevosten selässä, ja kummallakin oli haukka käsivarrellaan.
-Mutta kymmenen askeleen päässä metsätorpasta seisoivat kuningas ja
-kamaripalvelija Raane kuiskaten salaperäisesti tiheän leppäpensaikon
-takana, joka melkein peitti heidät.
-
-"Se oli vanhus, joka ratsasti pois!" kuiskasi Raane. "Sepä vasta onnen
-sattuma. Ja kuulitteko herra? Yhdeksän lyöntiä ovelle avaa sen!"
-
-"Hm! Olinhan minä jo luopunut koko aikeesta", mutisi kuningas
-levottomana. "Olisi ollut parempi, että sinä olisit pitänyt huolen
-tiestä!"
-
-"Totta puhuen, herra kuningas, minulla oli parempi tieto tiestä kuin
-mitä olin näyttävinäni. Minä tahdoin kuitenkin vastoin teidän tahtoanne
-hämmästyttää teitä ja pitää lupaukseni. Nyt te olette itse nähnyt hänen
-olevan täällä, ja että drotsi Hessel on piiloittanut tytön teiltä.
-Tämä on hänen metsätorppansa. Täällä hän on nyt viime vuodesta asti
-piiloittanut ja säilyttänyt sekä tytön että vanhan kuninkaanmurhaajan."
-
-"Hiljaa!" kuiskasi kuningas, "elä lausu kirottua sanaa! Hän ei ole
-ehtinyt vielä etäälle ja kuka tietää vaikka täällä olisi kavaltajia?
-Sinä teit varomattomasti, Raane, johtaessasi minut harhaan metsässä
-tähän aikaan tällaisten kujeilujen tähden. Miten helposti sinä olisit
-voinut saattaa minut tuon saatanan kynsiin! Tahtoisin kyllä tytön
-käsiini, mutta en tahtoisi uskaltaa paljoakaan sen leikin vuoksi.
-Minä en voi unhottaa tuon kirotun Niilo Rauhattoman ja hirveän
-Lave Rimordsonin eilisiä puheita. Nyt ne riippuvat siellä ylhäällä
-hirsipuussa; kyllä ne irvistävät ilkeästi kuutamossa, kun me ajamme
-sieltä ohitse. Kuule, sanoppas minulle Raane!" jatkoi hän hetkisen
-mietittyään -- "minä en ole ollut pitkiin aikoihin kirkossa, enkä ole
-juuri selvillä pyhistä, -- milloinkahan meillä on pyhän Cecilian päivä?"
-
-"Sitä minä en tiedä, herra!" vastasi Raane. -- "Minä en taida siinä
-suhteessa olla teitä parempi, mutta kyllä siihen on vielä pitkältä."
-
-"Ennen sitä päivää minä en saisi tietää hänen salaisuuttaan, sanoi
-hävytön saatana. Nyt ei ole sovelias aika kulkea seikkailuilla ja
-tyttöjahdeilla. Yö on käsissä, eikä minulla ole ketään muuta luonani
-kuin sinä. -- Et suinkaan sinä petä herraasi ja kuningastasi, Raane! Et
-suinkaan sinä ole niin jumalaton, että johdatat minut ansaan?"
-
-"Herra varjelkoon, teidän armonne! Mitenkä te sellaisia ajattelette?"
-änkytti Raane pelästyneenä.
-
-He olivat astuneet lähemmäksi taloa. Heikko valojuova peitetyn
-ruudun halkeamasta valaisi Raanen kasvot. Kuningas katseli viekasta
-kamaripalvelijaa levottoman tutkivin katsein ja piteli koko ajan
-kättään miekankahvalla, "Minä olen monet kerrat luottanut sinuun",
-jatkoi hän, "ja meillä on ollut monta hauskaa seikkailua yhdessä, mutta
-keneenkä ihmeessä minä voin luottaa kun itse drotsi Hessel on petturi,
-ollen liitossa kuninkaanmurhaajien kanssa, eikä itse vanhaan Jon
-ritariinkaan voi luottaa?"
-
-"Minä luotan heihin vain puoleksi, herra kuningas!" sanoi Raane
-hätäisesti, "mutta onhan mahdollista, että minä erehdyn. Te voitte olla
-levollinen niin kauan kun minä olen teidän luonanne. Jos minä huomaan
-vähänkin epäilyttävää, niin minä varoitan teitä. Jos minä olisin
-tahtonut pettää teidät, herra, niin minä olisin varonut kertomasta
-teille mitä minä viimein näin ja kuulin Möllerupissa."
-
-"Mutta laskithan sinäkin kätesi kirjalle, Raane. Sinäkin vannoit
-kuninkaasi perikadon, sen minkä sinä lisäsit, sitä ei kukaan kuullut."
-
-"Minä olisin teille huono urkkija, herra kuningas, jos vihollinen ei
-uskoisi minua yhtähyvin kuin teitä. Mutta elkää nyt enää ajatelko niitä
-asioita, armollinen herra, täällä te olette turvassa. Minä luulin tällä
-hauskalla yllätyksellä ansainneeni teiltä tänä iltana kiitoksen ja sen
-sijaan saan moitteita, ja te alatte epäröidä, ja hyvä tilaisuus voi
-livahtaa käsistänne. Nyt istuu ihana Åse yksinään ikävissään. Ehkä hän
-jo riisuu yltään ja uneksii makeasti teistä kun te tulette."
-
-"Elä puhu hänen uneksimisistaan, Raane, hänen unensa ovat hirvittäviä.
-Hänen unensa olivat Hegnesgavelissa tehdä minut hulluksi. Mutta
-suloinen hän on, se on totta, ja pieni viisas paholainen lisäksi.
-Sanotaan hänen todellakin osaavan ennustaa tulevaisia, ja melkein minä
-itsekin sen uskon. Jos se on totta, niin olisi hyvä saada tietää yhtä
-ja toista hänen kauttaan. Kuulitko sinä mitä se talonpoika puheli
-kolmesta auringosta?"
-
-"Se oli joutavaa puhetta ja taikauskoa, herra kuningas, enkä
-minä ymmärtänyt puoliakaan siitä. Mutta hänen puheensa Leppäsuon
-haltijattaresta minä kyllä ymmärsin. Päivänselvään tarkoitti hänen
-kuvauksensa meidän pientä Åseamme. Ehkä hän on kylläkin kekseliäs
-käyttämään hyväkseen talonpoikien taikauskoa tehdessään itsensä
-hyvin tietäväiseksi, harjoittaen siten salakauppaa taikatempuillaan.
-Kas vain, herra kuningas, jos tekin olette tullut taikauskoiseksi
-ja tahdotte antaa povata itsellenne, niin teillä on tässä paras
-tilaisuus saada tiedonhalunne täytetyksi. Ei ole kymmentäkään askelta
-haltijattaren luokse, ja niin somasta pikku suusta te ette voi
-kuulla muuta kuin hyvää. Se voi ainakin olla kohteliaana tekosyynä
-odottamattomalle käynnillenne, ja siitä voi seikkailunne tulla vieläkin
-hauskemmaksi."
-
-"No hyvä, minä käyn hänen luonaan, Raane! Mutta pidä vaari siitä, ettei
-kukaan meitä häiritse! Sinä pysyt läheisyydessä ja tulet heti kun minä
-kutsun!"
-
-"Voitte olla aivan rauhallinen, herra kuningas!"
-
-Nyt lähestyi kookas metsämies varovaisesti ja levottomana pienen
-metsätorpan ovea. Hän kurkisti ensin sisään sarviruudun läpi, mutta
-vaate riippui sen edessä, niin että hän eroitti vain lampunvalon ja
-epämääräisen naisolennon, joka näkyi lepäävän penkillä. Hän seisoi
-ovella, kohotti kätensä, mutta veti sen jälleen pois. Viimein hän
-kuitenkin näytti tekevän päätöksensä ja löi miekallaan yhdeksän
-hiljaista lyöntiä ovelle. Hän kuuli keveitä, mutta hitaita liikkeitä
-tuvasta. Telkeet sisältä työnnettiin syrjään ja kaikki oli taas
-hiljaista sisällä. Hän viipyi vielä muutaman silmänräpäyksen, ja
-näytti epäröivän avaisiko oven. Lopulta hän kuitenkin avasi sen hiljaa
-puoleksi ja kurkisti sisään. Lamppu paloi himmeästi, ja penkillä
-pöydän vieressä makasi pieni, viehättävä Åse sulavassa asennossa ja
-näytti nukkuvan. Ensin hän veti oven kiinni jälkeensä ja löi telkeet
-eteen; sitten hän läheni nukkuvaa tyttöä ja katseli häntä räpyttävillä
-silmillään. Hän ei ollut milloinkaan mielestään nähnyt viehättävämpää
-naista. Hänen pieni päähineensä oli pöydällä käsinkirjoitetun,
-hurskaan iltarukouskirjan vieressä, joka oli kirjoitettu gootilaisilla
-kirjaimilla ja friisiläisellä murteella. Tyttösen mustat kiharat
-olivat auenneet palmikoistaan ja valuivat vapaina ruskettuneelle,
-neitseelliselle kaulalle ja hartioille. Hän ripusti puunaulakkoon
-seinälle pitkän miekkansa, ettei tyttö pelästyisi sitä.
-
-"Åse, pikku Åse, heräjä!" kuiskasi hän -- "Sinun täytyy antaa yösija
-hyvälle ystävälle tänä yönä."
-
-Nukkuva tyttö nousi hitaasti; mutta hänen silmänsä olivat kiinni.
-
-"Elä nyt taas ala kulkea unissasi, pikku Åse!" jatkoi hän. "Siitä
-leikistä minä sain viimein kyllikseni. Avaa vain kauniit silmäsi ja
-katso minuun, etkö sinä tunne minua?"
-
-Tyttö avasi silmänsä, mutta ei kiinnittänyt katsettaan häneen, ne
-tuijottivat elottomina ja jäykkinä eteensä. Pienet, somat kasvot
-olivat kuolonkalpeat, ja niillä oli unessakävijän ja itsetiedottoman
-ennustajan juhlallinen ja peloittava ilme.
-
-"Hyvä on!" sanoi kuningas väistyen kauhistuneena taapäin. "Jos sinä
-olet noita ja ennustaja, niin minä en tahdo olla missään tekemisessä
-sinun kanssasi ihmisten tavalla, ja sinä tulet poltettavaksi kun joudut
-kerran pappien käsiin. Mutta ei, siihen sinä olet liian kaunis!" lisäsi
-hän rauhallisemmin ja tarkasteli häntä terävästi. "Haa, onko tämä totta
-eikä vain petollista teeskentelyä", jatkoi hän jännityksellä. "Jos sinä
-voit tuijottaa helvetin syvyyksiin, niin sano minulle mitä Daugbergin
-harjulla teloitettu ryöväri siellä nyt tekee? Mitä sanottavaa hänellä
-oli kuningas Kristofferin pojalle ennen kahdeksan päivän kulumista?"
-
-"Teloitettu ryöväri", alkoi Åse hiljaa soinnuttomalla äänellä puhua,
-asentoa ja ilmettä muuttamatta, "hän seisoo mustassa luolassa ja kutsuu
-kuningas Eerik Kristofferipoikaa".
-
-Kuningas säpsähti; hän tarkasti taas tyttöä epäluuloisesti silmiään
-räpytellen, sitten hän vilkaisi levottomasti ympäri tupaa. "Jos sinä
-pilkkaat minua niin saat maksaa sen hengelläsi, teeskentelijä!" mutisi
-hän käsi tikarinkahvalla. Hän peräytyi askeleen ovea kohti. "Ketä muita
-sinä näet siinä luolassa?" kysyi hän hillityllä äänellä eikä näyttänyt
-enää epäilevän tytön todellakin olevan omituisessa unitilassa, jossa
-hän voi nähdä salatut asiat, ja ehkä näyttää hänelle sen tulevaisuuden,
-jota hän kammosi.
-
-Tyttö näkyi epäröivän antaa vastausta, ja hänelle tuntui olevan
-tuskallinen ponnistus nähdä sitä minkä hän kuitenkin näki aivan
-toisilla aistimilla kuin liikkumattomilla, jäykästi tuijottavilla
-silmillään. "Minä näen luolassa ryöväreitä, -- murhaajia, --
-naistenhäväisijöitä!" -- sanoi hän lopulta samalla kuiskaavalla,
-soinnuttomalla äänellä. "Heidän joukossaan on kuninkaita,
-ruhtinaita ja -- piispoja. Ja katsokaa! Tuolla istuu veljenmurhaaja
-luurankovaltaistuimella -- istuimena kiemurtelevia käärmeitä -- hän
-valmistaa sijaa viereensä veljensäpojalle -- kuuletko" --
-
-"Nainen! Saatana! Mitä perkeleen unia sinä näet!" huudahti kuningas
-hirvittävän tuskan valtaamana -- "vastaa minulle! Onko minulle vielä
-pelastusta? Pitkältäkö minulla vielä on armon aikaa?"
-
-"Kysy miekalta, joka helisee seinällä!" vastasi unissakävijätär
-kovemmalla äänellä, viitaten kuninkaan miekkaan, kääntämättä silmiään
-sitä kohti -- "kun se putoaa on hetkesi lyönyt!"
-
-Suonenvetoisella liikkeellä kuningas haparoi levottomana miekkaansa.
-Mutta ohut puunaula, joka sitä kannatti, taittui -- ja miekka putosi
-kilahtaen kivilattialle.
-
-"Se on kuningasmiekka eikä mikään pyövelimiekka", sanoi kuningas
-ylpeästi ja kiivaasti nostaessaan nopeasti ylös miekkansa, ja miekka
-kädessään hän näytti saavansa voimia voittamaan oman pelkonsa. -- "Kun
-pyövelinmiekka kilahtaa seinällä, silloin se janoaa verta, sen minäkin
-tiedän", mutisi hän. "Mutta tämä juokoon minun vihollisteni verta! Haa,
-sano minulle, sinä hirveä nainen!" jatkoi hän taas katsellen tuskaisena
-ympärilleen. -- "Missä ovat ne kirotut petturit, jotka minua väijyvät?
-Ovatko ne täällä lähellä? Onko niitä monta?"
-
-"Jos tahdot tietää heidän lukunsa niin laske vyösi!" vastasi Åse. "Varo
-harmaaviittamunkkien vaippoja, ne peittävät mahtavia sankareita. He
-ratsastavat paljastetuin miekoin metsän halki. -- Katsokaa sokeaa,
-kaljupäistä munkkia! -- hän nauraa ja terottaa kynsiään miekkaansa."
-
-"Haa, Palle, Palle! sinäkö siellä olet?" mutisi kuningas, tuijottaen
-hurjasti eteensä, niinkuin hänkin näkisi nuo hirvittävät unennäöt. --
-"Näetkö vielä muutakin?"
-
-"Minä näen rautamiehen tulta säihkyvin silmin kannustavan mustaa
-hevostaan", vastasi Åse heikommalla äänellä ja näytti niin väsyneeltä,
-että oli vähällä kaatua maahan, "hänen suuri miekkansa on paljastettu
--- ja nyt hän tahtoo kostaa vaimonsa kunnian!"
-
-Kuningas tuijotti vielä hurjasti eteensä. "Saatana! Perkele!" huusi hän
-nyt raivostuneena -- "jos sinä olet liitossa minun verivihollisteni
-kanssa, niin sinä myös olet ensimäinen jonka minun miekkani musertaa!"
-Hän hyökkäsi hurjalla raivolla tyttöä kohti, aikoen tarttua häneen,
-mutta sai vain hänen kaulaliinansa vasempaan käteensä; hänen
-kohotettu miekkansa kilahti orresta riippuvaan lamppuun, ja lamppu
-putosi sammuneena lattialle. Hän kuuli samassa huudahduksen ja
-ikäänkuin suuren kirstunkannen tai puuluukun kumahduksen. Tyttö
-oli äkkiä kadonnut. Kuningas hosui hurjasti ympärilleen, hapuillen
-pilkkosenpimeässä. Sanomaton kauhu valtasi hänet; hän koetti huutaa,
-mutta ei voinut. Hän etsi ovea, mutta ei löytänyt sitä. Hän syöksyi
-kuin raivoava puuseinää vastaan, ja tuntui siltä kuin seinä olisi
-antanut myöten ja talo luhistunut kokoon hänen ylitsensä. Kylmä
-ilma virtasi häntä vastaan, hän kompastui ja luuli syöksyneensä
-kauheaan murhaajaluolaan. Hänen aistimensa lamaantuivat, ja hän näki
-edessään kaikki ne kauhunkuvat, joita hän eniten pelkäsi. Hänestä
-tuntui kuin olisi Ingeborg rouva kulkenut hänen ohitsensa tikari
-kohotetussa kädessä, nyökäyttäen hänelle laihtuneilla pääkallomaisilla
-kasvoillaan; hän näki hänen mielipuolen isänsä hurjasti nauraen
-tanssivan ohitsensa saalistaan hapuillen, ja pelottava Stig Andersen
-seisoi uhkaavana hänen edessään minne hän vain katsoi, sama peloittava
-kostonilme katseessaan kuin kirotessaan hänet Viborgin käräjillä.
-Kuolemantuskan kylmä hiki valui hänen otsaltaan, hänestä tuntui
-niinkuin maa huojuisi hänen jalkojensa alla. Hän horjui kuin mielipuoli
-eteenpäin, kunnes hän lopulta kompastui kiveen ja repi kasvonsa verille
-orjantappurapensaaseen, huomaten nyt vasta olevansa keskellä tiheää
-metsikköä. Heikko tähden kajastus valaisi pensaikon, ja hän katseli
-epätoivoisena ympärilleen. Ei näkynyt minkäänlaista rakennusta, ja
-tytön näkeminen metsätorpassa tuntui hänestä kamalalta unelta.
-
-Nyt vasta hän sai äänensä valtoihinsa. "Olenko minä tullut hulluksi,
-tai olenko noiduttu!" huudahti hän. "Raane, Raane, missä sinä olet!"
-Hän kuuli rapinaa pensaikosta, ja Raane seisoi pelästyneenä hänen
-vieressään.
-
-"Jumalan tähden, herra, tekö siellä olette?" änkytti kamaripalvelija
-ihmeissään, "mitenkä te olette tullut tänne? Ja minne talo on joutunut?
-Minusta te huusitte tuolta pensaikosta, ja minä juoksin ääntä kohti --
-mutta sitten taas oli kaikki hiljaista. Minä eksyin tuolla kirotussa
-leppäsuossa, ja minun oli mahdoton enää löytää taloa."
-
-"Nämät ovat pirullisia noidankujeita!" sanoi kuningas, "jos et
-sinäkin olisi nähnyt sekä tyttöä, että taloa, niin minä voisin vannoa
-uneksineeni tai olleeni hullu. Missä ovat hevoset?"
-
-"Tässä lähellä, herra, minä kuulen niiden kuopivan ja päristelevän."
-
-"Eteenpäin!" huusi kuningas -- "pois tästä kirotusta paikasta! -- Minä
-olen tullut noidutuksi tai mielipuoleksi. -- Minusta ei tule ikinä
-ihmistä, jos en heti pääse pois täältä!"
-
-"Tuonko minä hevoset, herra?"
-
-"Ei, elä jätä minua! Seuraa minua niiden luo, -- ojenna minulle kätesi,
-Raane!" Hän tarttui suonenvetoisesti kamaripalvelijan käteen. "Olethan
-sinä ainakin uskollinen minulle, Raane! Ethän sinä ole liitossa minun
-murhaajieni kanssa? -- ethän sinä väijy katalasti herrasi ja kuninkaasi
-henkeä?"
-
-"Mitenkä te voitte semmoisia puhua, herra kuningas! Minä olen kärsinyt
-kuolemantuskia teidän tähtenne. -- Te taidatte olla oikeassa. Tämä ei
-ollut luonnollista asioiden menoa. Ei talo voi sillä tavalla noin äkkiä
-vajota maahan. Miten ihmeessä te jouduitte tuonne pensaikkoon?"
-
-"Minä en tiedä, Raane! Missä ovat hevoset?"
-
-"Me olemme kohta niiden luona, herra! Seuratkaa vain minua, elkää
-peljätkö. Kyllä me jostakin löydämme tien tästä noidutusta metsästä.
-Hoi, pojat! tuokaa hevoset."
-
-Nyt tuli pieni Åke Jonson toverinsa kanssa hevosia taluttaen. "Ei
-suinkaan mitään onnettomuutta ole tapahtunut?" kysyi Åke. "Minä luulin
-kuulleeni kuninkaan huutavan?"
-
-"Hän oli eksynyt metsään", vastasi Raane. -- "Tässä on teidän
-hevosenne, herra kuningas! Antakaa minun auttaa teidät ylös ja taluttaa
-hevoset tiheän pensaikon läpi, kunnes me löydämme tien tai polun!"
-
-Kuningas nousi ääneti hevosensa selkään ja antoi Raanen taluttaa sen
-tiheiden pensasten läpi. Sitä kesti kauan, eivätkä he löytäneet ei
-polkua eikä tietä. Heidän jälestään taluttivat pienet pojat hevosiaan.
-Toinen heistä itki: "me emme pääse ikinä metsästä!" -- sanoi hän
-nyyhkyttäen.
-
-"Ole hiljaa, Pentti!" vastasi Åke, "elä anna kuninkaan huomata
-pelkoasi!"
-
-"Eikö tästä milloinkaan tule loppua?" huudahti nyt kuningas
-kärsimättömästi. "Raane, minne sinä kuletat minua. Tämähän pahenee mitä
-pitemmälle joudumme! Missä me olemme?"
-
-"Kohta metsä loppuu, herra!" vastasi Raane, "minä näen jo aukean
-paikan! Mutta minä en mistään hinnasta osaa sanoa missä me olemme.
--- Mutta nyt näkyy jo valoa, -- siellä on kokonainen kylä. Se on
-varmaankin Finnerup. Harrestrupiin me emme ehdi tänä iltana kuitenkaan,
-ja te olette väsynyt, herra kuningas! -- Menkäämme Finnerupiin
-lepäämään ainakin siksi kunnes kuu nousee! Olkaa rauhassa herra!
-Finnerupissa asuu rehellistä väkeä, siellä ei teille tapahdu mitään
-pahaa."
-
-"Jumalan ja kaikkien pyhimysten nimessä, menkäämme sinne!" sanoi
-kuningas levottomana, "kun vain pääsemme katon alle ja pois tästä
-helvetin metsästä!"
-
-Hetken kuluttua he olivat joutuneet aukealle paikalle ja tielle, joka
-johti suoraan pieneen maalaiskylään. He nousivat kaikki hevosten
-selkään. Kuningas tunsi sydämensä keveämmäksi nähdessään valot
-ikkunoissa ja tietäessään olevansa ihmisten ilmoilla taas. He eivät
-olleet kaukana kylästä, mutta oli myöhäistä, ja nyt sammutettiin toinen
-valo toisen jälkeen.
-
-"Taitaa olla maatapanon aika", sanoi Raane, "ja meidän on vaikea saada
-yösijaa, ellemme ilmoita ketä olemme. Mutta jos tyydytte siihen mikä on
-tarjona, herra, niin Finnerupin latoon me kyllä aina pääsemme. He ovat
-velvoitettuja antamaan siellä yösijaa matkustavaisille, ja väki kuuluu
-olevan kunnollista; siellä teidän ei tarvitse ilmaista itseänne."
-
-"Se olisikin varminta!" sanoi kuningas. -- "Mutta eikö siellä ole
-vaarallisia matkustajia, jotka voisivat tuntea meidät!"
-
-"Minä menen ensin sisään tarkastamaan paikkaa, Herra! Kas, tuossa lato
-onkin. Se on avoin, ja suuri lyhty palaa siellä vielä. Joutukaamme
-herra, ennenkuin sekin sammutetaan!"
-
-He kannustivat nyt hevosiaan ja ratsastivat täyttä nelistä
-olkikattoista latoa kohti, joka sijaitsi aivan syrjässä kylän laidassa
-pienen, kurjan talonpoikaistöllin vieressä, jossa kapakoitsija asui,
-mutta jonka luona kävi vain talonpoikia ja köyhää kansaa. Pieni,
-likainen kapakka oli pimeä ja lukittu. Avoimen ladonoven vieressä
-he näkivät vain muutamia tallirenkiä, jotka taluttivat hevosia ulos
-ladosta.
-
-"Odottakaa, herra, minä tulen pian takaisin!" sanoi Raane ja ratsasti
-edeltäpäin latoon, jota hän tarkasti tutki ja puheli pari sanaa
-tallirengeille. Hän palasi heti takaisin.
-
-"Tallissa ei ole ainoatakaan elävää olentoa ja siellä on ihanan
-puhtaita olkia makuupakoiksi", sanoi hän hätäisesti. -- "Miehet eivät
-tunteneet meitä. Seuratkaa vain minua, teidän armonne!"
-
-Raane ratsasti edeltä, ja kuningas seurasi häntä sisään pitkään,
-hämärään latoon, jota sarvilyhty aivan heikosti valaisi. Kun kuningas
-ratsasti tallirenkien ohitse, heitti hän heihin terävän, tutkivan
-katseen. He kohottivat välinpitämättömästi pukinnahkalakkejaan eivätkä
-näyttäneet tuntevan häntä.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
-
-
-"Sulje ladonovi, Raane, ja lukitse se kunnollisesti!" sanoi kuningas
-ja laskeutui hevosensa selästä. Molempien poikien vastaanottaessa
-kuninkaan hevosen ja viedessä sen yhdessä kamaripalvelijan ja omiensa
-kanssa pilttuuseen, heittäytyi kuningas väsyneenä olkikasalle ja
-katseli sieltä Raanea, joka kolistellen raskaalla puutangolla nopeasti
-lukitsi ladonoven. Sitäpaitsi oli vielä pistettävä jotenkin ylös
-telkeeksi keppi, ja ylettyäkseen muka paremmin sinne, heitti Raane
-olkikuvon oven eteen ja nousi sille. "Kas niin", sanoi hän, astuen
-hengästyneenä takaisin kuninkaan luo, "nyt se on suljettu sekä tangolla
-että kepillä. Olipa siinä tekemistä, ennenkuin sain tangon paikoilleen,
-se olikin melkein hirren paksuinen. Se mies ei ole vaimosta syntynyt,
-joka sen työntää paikoiltaan."
-
-"Kiitos, uskollinen Raane!" sanoi kuningas ystävällisesti -- "Lepää
-nyt minun luonani, sinä olet saanut olla kyllin kovassa menossa minun
-kanssani tänä iltana. Kun muistelen Stig-marskin sanoja Viborgin
-käräjillä, niin olisi parasta antaa tällaisten seikkailujen olla",
-jatkoi hän tuttavallisesti ja huolestuneena. "Täällä Juutinmaalla
-me emme enää milloinkaan ratsasta öiseen aikaan. Hm, ehkä olisi
-kuitenkin ollut viisainta, jos minä sillä kertaa en olisi tehnyt häntä
-lainsuojattomaksi. Mutta ritari Jonin mielestä oli kuitenkin paras
-menetellä varovaisesti. Stig-marski on kiivas mies ja hyvin merkillinen
-puheissaan. Useampi kuin yksi on näinä päivinä saattanut minun
-ajattelemaan häntä."
-
-"Hän istuu varmaankin nyt juomapöydän ääressä Möllerupissa hyvien
-ystäviensä seurassa", vastasi Raane, jääden kunnioittavasti seisomaan.
-"Eikä hän voi uneksiakaan, että Tanskan kuningas makaa tänä yönä
-oljilla kurjassa ladossa. Marski Suurisuu voi olla iloinen kun saa olla
-teiltä rauhassa!" jatkoi Raane. "Hän kuvittelee todellakin olevansa
-koko kansan tuki ja turva siitä saakka kun hän sai teidän julistamaan
-itsensä lainsuojattomaksi. Mutta, jos te tahtoisitte hänet käsiinne,
-herra, niin ei suinkaan Möllerup ole voittamaton. Tyhmänylpeän marskin
-pitäisi muistaa mitä laulussa seisoo."
-
-"Mitä siinä sanotaan?" kysyi kuningas hajamielisenä ja ajatuksissaan.
-
-"Minä en pane paljoakaan arvoa laulujen opetuksiin, herra kuningas!"
-vastasi Raane. "Mutta niissä on kuitenkin väliin vakavia sanoja, kun ne
-vain oikein ymmärtää:
-
-    "Kuovi eksytellen maata kiertää,
-    Mutta siltä suojella ei saata omaa pesää."
-
-"Niin todellakin uskollinen Raane!" vastasi kuningas surumielisesti.
-"Voisihan sen yhtähyvin sanoa minusta. Mutta salpasitko kunnollisesti
-oven? Minusta tuntuu kuin tuuli liikuttelisi sitä?"
-
-"Se ei mene oikein tiiviisti kiinni, mutta tanko pysyy paikoillaan
-kovimmassakin myrskyssä. Minä pelkään lyhdyn sammuvan!" jatkoi hän
-hätäisesti. "Yöperhonen taisi lentää lyhtyyn, otanko minä sen alas,
-niin ajan sen pois?"
-
-"Ota, mutta varovasti! Täällä on niin paljon olkia. Elä anna sen sammua
-ristivedossa! Annappas minun itse tulla!"
-
-Heidän askaroidessaan lyhdyn ääressä, kuului kovaa hevosten
-kavioidenkapsetta ladon ulkopuolelta.
-
-"Herra kuningas, sieltä tulee paljon matkustavia!" sanoi Raane ottaen
-lyhdyn käteensä. "Emme suinkaan me anna heidän tulla tänne sisään."
-
-"Ei Jumalan nimessä, ei!" vastasi kuningas hädissään. "Jos he haluavat
-sisään niin sano ladon olevan täynnä ja ettei täällä ole sijaa!"
-
-Kaikki olivat hiljaa ja kuuntelivat henkeään pidätellen.
-
-Nyt oli taas hiljaista.
-
-"Ehkä he ratsastivatkin ohi", kuiskasi kuningas, jääden kuuntelemaan
-puoleksi istuvaan asentoon oljille, ja pidellen kättään miekan kahvalla.
-
-Molemmat pojat olivat juosseet hädissään heidän luokseen. Kaikki
-kuuntelivat vielä jonkun aikaa kuolemanhiljaisuuden vallitessa.
-
-"Mikä päivä meillä on tänään?" kysyi kuningas. -- "Ei ole ollut
-kamalampaa minun elämässäni."
-
-"Nyt on pyhän Cecilian yö, herra kuningas!" vastasi pieni Åke, ja näki
-kauhukseen kuninkaan valahtavan kuolonkalpeaksi. "Oi, armollinen herra
-kuningas!" jatkoi poika. "Rukoilkaamme pyhää Ceciliaa suojelemaan teitä
-tänä yönä."
-
-"Rukoile, rukoile, lapseni, minä en voi", vastasi kuningas, "Minä en
-koskaan suvainnut messuamista enkä kirkonkellojen soittoa: minua ei
-pyhä Cecilia auta."
-
-Pieni Åke liitti kätensä yhteen ja rukoili. Raane piteli yhä lyhtyä
-kädessään. Hän oli avannut sen, ja voimakkaampi valo sattui nyt
-kuninkaaseen, joka omituisen surumielinen ilme kalpeilla kasvoillaan
-istui ajatuksiinsa vaipuneena olkilyhteellä ja hapuili vyötään. "Aivan
-oikein, valaise minulle, ja auta minua laskemaan!" kuiskasi hän.
-"Montako nappia minulla on vyössäni?"
-
-Raane piteli lyhtyä lähempänä. "Minä laskin kaksitoista" sanoi hän,
-"mutta mitä te niistä laskette?"
-
-"Tuo metsätorpan tyttö oli ihmeellinen, Raane! Hän osasi katsoa
-ylös taivaisiin ja alas helvetin kuiluihin. Jos haluaisin tietää
-vihollisteni lukumäärän, niin käski hän minun laskea ne vyöni napeista.
-Sanoitko kaksitoista? Minun muistaakseni oli niitä ennen neljätoista.
-Ainakin niitä on kolmetoista."
-
-"Ei suinkaan kukaan käytä epätasaista nappilukua, herra!" vastasi Raane
-hämmentyen. "Minun muistaakseni on käsketty nappiaan lukemaan silloin
-kun ei tiedä mitään muuta tekemistä, mutta sellaista sanotaan vain
-lapsille, herra!"
-
-"Tiedätkö sinä niin varmasti mitä aiot tehdä, Raane! Laske uudestaan,
-niin ehkä sitten vielä mietit. Eikö niitä ole kolmetoista?"
-
-"Ehkä on!" vastasi Raane sulkien lyhdyn. "Mutta kolmetoista ei ole hyvä
-luku, herra kuningas!"
-
-"Sinä olet oikeassa! Kolmetoista oli luku sinäkin yönä, jona viekas
-Juudas petti taivaallisen herransa ja kuninkaansa. Miten sinä olet niin
-kalpea, Raane?"
-
-"Olenhan minä paastonnut koko tämän päivän, teidän armonne!" sanoi
-kamaripalvelija vilkaisten ovelle. "Eipä ole ihme vaikka nenä kävisikin
-hiukan kalpeaksi. Mutta kuulkaa, mitä se oli?"
-
-Ladonoveen lyötiin kovaa seipäillä ja tangoilla.
-
-"Nouskaa ylös, kuningas Eerik! Tulkaa tänne ulos meidän luoksemme!"
-huusi voimakas ääni ulkoa.
-
-"Minut on kavallettu!" huudahti kuningas hypähtäen ylös. "Se oli
-hirveän Stig Andersenin ääni!" Kuningas oli paljastanut miekkansa,
-mutta seisoi neuvottomana ja peloissaan, kalpeana kuin kuollut. Raane
-juoksi lyhty kädessä ovelle. "Eerik kuningas ei ole täällä sisällä!
-Sitä ei teidän tarvitse uskoa!" huusi hän. "Piilottautukaa, herra!"
-kuiskasi hän nopeasti ja palasi takaisin neuvottoman kuninkaan luo.
-"Heittäytykää oljille! Minä peitän teidät heinillä ja oljilla! Ei
-kukaan näe teitä!" Hän heitti samassa lyhdyn luotaan. Valo sammui ja he
-seisoivat pilkkosen pimeässä.
-
-"Raane, Raane, petätkö sinä kuitenkin herrasi ja kuninkaasi?" kuiskasi
-kuningas hädissään.
-
-"Piilottautukaa, piilottautukaa, herra! Minä puolustan teitä viimeiseen
-veripisaraani asti."
-
-"Minä myöskin!" huusi pieni Åke Jonson, joka tähän asti oli
-polvistuneena hiljaa rukoillut, mutta hypähti nyt rohkeana ja
-innostuneena ylös. "Voi, jos minulla vain olisi miekka!"
-
-Pieni Pentti itki ja valitteli ääneen, melun ulkona yltyessä yhä
-kovemmaksi.
-
-"Hiljaa, hiljaa, poika! Ei täällä auta puolustautuminen!" kuiskasi
-kuningas. "Elä ilmaise minua vaikeroimisellasi! Peittäkää minut
-oljilla, ja menkää istumaan hiljaa tuonne nurkkaan!"
-
-He peittivät nopeasti kuninkaan oljilla ja tekivät niinkuin hän käski.
-
-Melu yltyi nyt hirvittäväksi ulkopuolella. Ladonovea työnnettiin
-kiivaasti auki. Yläpuolella oleva ohut keppi katkesi, ja ovi avautui
-niin helposti kuin olisi se alhaalta ollut sulettu vain olkilyhteillä.
-Kaksitoista miestä naamaripäähineet ja harmaat munkinkauhtanat yllään
-astui ääneti sisään paljastetut miekat kädessä. Yhdellä heistä oli
-loimuava tulisoihtu kädessään. He katselivat ympärilleen joka puolelle
-ja näyttivät hämmästyvän kun eivät löytäneet sitä, jota etsivät.
-"Missä hän on? Missä piilee pelkuri tyranni!" keskeytti voimakas ääni
-naamioitettujen joukosta äänettömyyden, toisten katsellessa turhaan
-ympärilleen. Raane seisoi paljastettu miekka kädessä olkikasan luona.
-
-"Pelasta minun elämäni, uskollinen Raane!" kuiskasi kuningas olkien
-alta. "Minä annan oman sisareni sinulle vaimoksi!"
-
-"Minun herrani ja kuninkaani ei ole täällä!" huusi Raane. "Minä
-vartioin tässä hänen aarteitaan ja kalleuksiaan", hän viittasi
-paikkaan, jossa kuningas makasi. "Ensimäisen, joka lähestyy minua,
-rutistan minä kuoliaaksi!" Hän heilutti ohutta korumiekkaansa ja löi
-sillä hurjasti ja kiivaasti erästä vaunun aisaa ja puulaatikkoa, jotka
-olivat lattialla.
-
-"Sinä puolustat kuningastasi kuin konna ja petturi!" kuiskasi Åke.
-"Anna minulle miekkasi, kun et osaa sitä paremmin käyttää!"
-
-"Pois tieltä, poika!" huusi Raane raivostuneena, ja tähtäsi lyöntinsä
-hänen päätänsä kohti, kuitenkin häneen osumatta.
-
-Asestettujen munkkiolentojen joukossa oli pieni, koukkuselkäinen
-mies, joka horjuvin askelin haparoi eteenpäin kuin sokeana voimakkaan
-sankari-olion vieressä. Nämä molemmat miehet tunkeutuivat esiin koko
-naamioituneen joukon etunenässä, ja sokea piteli kiinni kookkaan herran
-takin liepeestä, kunnes tulivat paikalle, johon Raane viittasi. Täällä
-he pysähtyivät molemmat suuren olkikasan luokse, johon kuningas oli
-piiloutunut.
-
-"Täällä!" kaikui kumeasti rautaristikon takaa, sankariolion
-naamaripäähineestä, ja rautapukuinen käsivarsi kohotti valtavan miekan.
-Samassa silmänräpäyksessä olivat kaikki kaksitoista miekkaa kohotetut.
-
-"Haa, haa!" huusi sokea vanhus hohottaen hurjaa mielipuolen naurua ja
-työntäisi äkkiä pitkän miekkansa syvälle olkikasaan.
-
-Tukahutettu kauhunhuuto, johon sekaantui mielipuolen naurunkihinä,
-kaikui kamalana olkikasasta, joka peitti sekä kuninkaan, että
-hänen raivoavan murhaajansa. Taistelevat oliot vierivät sen alle,
-ja nyt hyökkäsi yhtaikaa koko tuo asestettu munkkijoukkue heidän
-molempien päälle. Raane jäi huitomaan ympärilleen kuin raivostunut,
-haavoittamatta kuitenkaan ketään, lopulta hän hyökkäsi ottamaan soihdun
-sen kädestä, joka sitä kantoi. "Apua! Apua!" huusi hän. "He murhaavat
-minun herrani ja kuninkaani!" Hän heitti palavan soihdun olkiin ja
-juoksi kuin mielipuoli ulos ladosta.
-
-Oljet leimahtivat heti palamaan, valaisten mitä kamalimman näyn.
-
-Kuninkaan verinen ruumis oli laahattu oljista keskilattialle, se oli
-kahdentoista pitkän miekan lävistämä. Nuo kaksitoista kammottavan
-näköistä munkkioliota seisoivat ääneti ruumiin ympärillä. Veriset
-miekat käsissään he tuijottivat jäykin jännitetyin katsein murhattuun,
-jonka kasvot venähtelivät suonenvetoisesti, ja nyt vasta heitti
-henkensä.
-
-"Hän on kuollut. Jättäkäämme hänet liekkien saaliiksi!" keskeytti
-viimeinkin johtajan voimakas ääni kamalan äänettömyyden. -- "Pois
-täältä! Hevosten selkään!"
-
-Silmänräpäyksessä olivat kaikki poistuneet ladosta, lukuunottamatta
-sokeaa, mielipuolta vanhusta, joka vielä kerran raivostuneena oli
-heittäytynyt ruumiin yli, niinkuin hän olisi tahtonut kynsillään repiä
-sen palasiksi.
-
-Molemmat pojat olivat sillaikaa istuneet itkien piilossa pilttuun
-takana.
-
-"Hirviö!" huusi nyt pieni Åke juosten esiin. Hän vetäisi kuninkaan
-miekan ruumiin kokoonpuristetusta kädestä ja työnsi sen hurjistuneen
-vanhuksen sydämeen.
-
-"Kas niin, nyt minä voin kuolla! Siunattu olkoon se taivaan enkeli,
-joka minut vapautti!" sanoi sokea soperteleva vanhus ja kaatui
-kuolleena murhatun kuninkaan viereen. Puolet ladosta oli jo liekkien
-vallassa. Ne neljä pilttuussa olevaa hevosta juoksivat hurjina ruumiin
-yli ja ulos palavasta ladosta. Haukat lensivät kirkuen niiden jälestä.
-Liekit loimahtivat jo olkikaton läpi, tukahduttava savu täytti
-hirvittävän murhaluolan, ja ulkopuolelta kuului avuksi rientävien
-ihmisten hätähuutoja.
-
-"Auta minua pelastamaan kuninkaan ruumis, Pentti!" sanoi Åke itkevälle
-toverilleen. Vaivoin laahasivat pojat raskaan ruumiin ulos käytävään.
-He olivat melkein tukehtua savuun ennenkuin ehtivät sinne. "Se vanha
-hirviö jäi sinne sisään, Jumala olkoon hänen sielullensa armollinen!"
-sanoi Åke katsahtaen vielä kerran taakseen Pallen ruumiiseen. "Palakoon
-nyt sinne! Joudu pois!"
-
-Juuri kun he olivat joutuneet ulos ladosta, romahti katto kovalla
-romahduksella sisään, musertaen alleen vanhuksen ruumiin.
-
-Paljon hätääntyneitä ihmisiä oli kokoontunut ulkopuolelle. He eivät
-välittäneet tulipalosta, nähdessään kuninkaan runnellun ruumiin ja
-kuullessaan voivottelevien poikasten kertomukset. Meluava joukko
-palopaikalla kasvoi yhä kuninkaan ruumiin ja itkevien poikien
-ympärille. Se osanotto, jonka tämä kamala näky herätti useimmissa,
-näytti kuitenkin osoittavan, että kansa vihasi kuningasta vähemmän
-kuin mitä yleisesti uskottiin. Melu oli hirvittävä. Toinen huusi
-toistaan kovemmin. "Juoskaa murhaajien jälkeen!" huusivat muutamat. --
-"Huolehtikaa toki kuninkaan ruumiista!" huusivat toiset. "Lähettäkää
-sana Harrestrupiin drotsille ja Jon ritarille!" huusivat muutamat.
-"Lähettäkää tieto Skanderborgiin!" huusi joku, -- "siellähän ovat
-kuningatar ja nuori kuningas." Mutta ei kukaan liikahtanut paikaltaan
-toimittaakseen yhtäkään kaikista näistä ehdotuksista. Naisia ja
-lapsia tunkeili ruumiin luo. Lapset huusivat, naiset päivittelivät
-kamalaa näkyä, miehet kiroilivat ja voivottelivat. Monet käskivät ja
-järjestelivät, mutta ei kukaan totellut. Viimeinkin kuului kesken melua
-huuto: "tilaa, tilaa! Drotsi tulee!" Meluava kansanjoukko väistyi
-kolmen kiirehtivän ratsastajan tieltä, jotka ajoivat heidän keskelleen
-hengästyneillä hevosillaan. Ne olivat drotsi Pietari, Skirmen ja
-vanha Henner Friser. Heidän jälestään seurasi joukko metsästäjiä
-kamaripalvelija Raane sidottuna välissään.
-
-"Hiljaa! Tehkää tilaa!" huusi drotsi Pietari ja hypähti hevosensa
-selästä. Kaikki väistyivät kunnioittavasti syrjään, ja suuressa
-kansanjoukossa vallitsi kuolemanhiljaisuus. Kauhistuksella katseli
-drotsi Pietari kuninkaan ruumista. Hän tarkasti pikaisesti kuninkaan
-haavat ja tutki oliko enää elonmerkkiä jälellä. Hän laski kaikkiaan
-56 kuolettavaa haavaa. Murhatun liivien alta hän löysi tikarin, jota
-ei ollut vedetty pois haavasta. Hän veti sen ulos ja katseli sitä
-tarkkaan, se oli kallisarvoinen ja taitavasti koristeltu: kahvan
-muodosti kullattu leijona. Hän antoi lähinnä seisovien todistajien
-nähdä sen ja pani sen talteen.
-
-"Kuningas Eerik Kristofferin poika on kuollut ja häpeällisesti
-murhattu!" huusi hän nyt kovalla äänellä noustessaan ruumiin vierestä,
-ja luoden katseen kansanjoukkoon, jonka jännitettyjä ja osanottavia
-kasvoja ladosta loimuavat liekit valaisivat. "Tämä taivaita järisyttävä
-teko ei jää rankaisematta, niin totta kuin vanhurskas tuomari valvoo
-meidän kaikkien ylitsemme!" Hän vaikeni hetkeksi, ja syvä hiljaisuus
-vallitsi heidän ympärillään. "Nuori kuningas Eerik Eerikinpoika on
-nyt meidän laillinen herramme ja kuninkaamme!" sanoi hän sitten vähän
-rauhallisemmin ja kohotti oikean kätensä. "Tanskan kansa on itse
-valinnut hänet ja vannonut hänelle uskollisuusvalan. Pyhä kirkko
-vahvistaa vaalit, ja pian hän istuu kruunattuna ja voideltuna isiensä
-valtaistuimella. Olkaa hänelle uskolliset, rehelliset Tanskan miehet!
-Jumalan avulla tulee hänestä vielä hyvä ja oikeutta rakastava kuningas,
-ja hän rankaisee ankarasti isiensä julmat ja jumalattomat murhaajat.
-Kaikkivaltias suokoon hänelle voimia ja pitäköön suojelevan kätensä
-hänen ja koko hänen uskollisen kansansa ylitse!"
-
-"Eläköön kuningas Eerik Eerikinpoika! Eläköön meidän nuori
-kuninkaamme!" huusi monta ääntä. "Kostoa, kostoa kuningasmurhaajille!"
-huusivat toiset.
-
-Drotsi Pietari viittasi heidät vaikenemaan ja kääntyi sen puoleen, joka
-seisoi häntä lähinnä. "Kenellä täällä on paras ja nopein hevonen?"
-kysyi hän.
-
-"Minulla, minulla!" huusi Skirmen juosten esiin. "Aivan niin! Ei kukaan
-osaa lentää sinun laillasi. Ratsasta heti Skanderborgiin, uskollinen
-Skirmenini! Kiiruhda viemään kuningattarelle tämä onnettomuussanoma!
-Kerro mitä sinä olet nähnyt ja kuullut! Sano myöskin minun nimessäni
-ritari Thorstensonille, että kaikki portit linnaan ja nuoren kuninkaan
-luo ovat heti suljettavat! Huomenna minä tulen itse ritari Jonin
-kanssa, kun ensin olen pitänyt huolen kuninkaani ruumiista. Lähde heti!
-Jumala olkoon sinun kanssasi!"
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä Skirmen oli hevosen selässä ja ratsasti
-pois nuolen nopeaan pienellä, reippaalla norlantilaisellaan.
-
-"Vanha, uskollinen Henner!" jatkoi drotsi Pietari kääntyen vakavan
-vanhuksen puoleen, joka istui liikkumattomana hänen vieressään
-korkealla hevosellaan ja tuijotti omituisen kärsivän näköisenä
-kuninkaan ruumiiseen. "Ratsasta sinä heti kuninkaallisten metsästäjien
-kanssa murhaajien jälestä! Ota Raane mukaasi! Pakota hänet johtamaan
-sinut jäljille!"
-
-Henner Friser nyökäytti päällään ja käänsi hevosensa. Heti senjälkeen
-nähtiin sankarivartaloinen vanhus metsästäjien etunenässä ja sidottu
-kamaripalvelija sivullaan, ratsastavan täyttä nelistä loimuavan ladon
-ohi.
-
-"Hyvät Tanskan miehet!" jatkoi drotsi Pietari kääntyen muutamien
-arvokkaimpien talonpoikien puoleen, jotka seisoivat häntä lähinnä ja
-näyttivät suurimmalla osanotolla katselevan runneltua kuningasta.
-"Te viette nyt minun kanssani murhatun kuninkaan ruumiin Viborgiin!
-Niin verisenä kuin se tuossa makaa, asetetaan se kansan nähtäväksi.
-Asettakaa vankkureille neljä lautaa ja valjastakaa eteen kuusi hevosta!
-Ottakaa ensimäiset parhaat! Levittäkää minun vaippani laudoille ja
-asettakaa ruumis varovasti sille! -- Te seuraatte minua, lapset!"
-sanoi hän molemmille itkeville pojille, jotka sillä aikaa olivat
-ottaneet kiinni kuninkaan metsästysoriin ja yhden haukoista. "Åke, sido
-kuninkaan hevonen kiinni ruumisvaunuun ja anna sen saattaa herraansa!
-Pentti, anna minulle haukka! Sytyttäkää pari tervasoihtua, ja istukaa
-kuninkaan jalkapäähän! Tänä yönä te saatte kantaa viimeisen kerran
-soihtua hänelle!"
-
-Pojat itkivät ja tottelivat. Pian olivat talonpojatkin täyttäneet
-drotsin käskyn. Hänen tulipunainen vaippansa oli nyt kuninkaan
-ruumisliinana. Itse hän istui ratsunsa selässä, kuninkaan lempihaukka
-käsivarrellaan, pitäen silmällä, että kaikki tarkasti täytettiin.
-Vielä seisoi suuri kansanjoukko heidän ympärillään, mutta ei huomattu
-minkäänlaista meluavaa levottomuutta. Naisten parvesta kuului sieltä
-täältä tukahutettuja huokauksia ja säälin huudahduksia. Miesten
-joukossa oli kauhistus tuon kamalan teon johdosta suurempi kuin suru ja
-säälittely. Drotsi Pietari näki sen syvän surumielisyyden valtaamana.
-"Kuningas Eerikin viimeinen tie on synkkä. -- Ottakaa kekäleitä
-ladosta ja valaiskaa se!" sanoi hän hillityllä äänellä lukuisalle
-kansanjoukolle, jonka joukosta pari Harrestrupin miestä heti totteli
-häntä. -- "Kunnioittakaa kuollutta sen kruunun vuoksi, jota hän
-kantoi, ja sen suuren kuningassuvun tähden, josta hän on syntyisin.
-Seuratkaa häntä niin monta kuin teitä voi, mutta tämä on vapaaehtoinen
-rakkaudenosoitus, eikä siihen ketään pakoiteta. Menkää minne haluatte,
-mutta menkää hiljaa täältä, ja rukoilkaa ainakin rukous hänen sielunsa
-puolesta! Auringon laskiessa hän oli vielä mahtava mies ja meidän
-laillinen herramme ja kuninkaamme. -- Antaa murhaajaluolan tuolla
-palaa!" lisäsi hän kauhusta vavahtaen, "sen perus on purettava, ja sen
-jäljet tasoitettavat maasta. Eikä ainoakaan ihminen saa tietää missä se
-on sijainnut, mutta sadan vuoden kuluttua siellä vielä rukoillaan öin
-ja päivin murhatun kuninkaan sielun puolesta. Vanhurskas Jumala olkoon
-hänelle ja meille kaikille armollinen!"
-
-Liikutettuna hän kohotti kätensä ja viittasi saattueelle. Hitaasti se
-alkoi kulkunsa eteenpäin. Ääneti ja hiljaa hajosi suuri kansanjoukko.
-Vain kaksitoista talonpoikaa seurasi heitä, he astuivat palavat
-tervasoihdut kädessä molemmin puolin ruumisvaunua. Lähinnä kuninkaan
-päätä ratsasti drotsi Pietari haukka käsivarrellaan. Kuninkaan
-metsästysratsu astui hänen sivullaan. Saattue kulki palavan
-ladon ohitse. Voimakas valo lankesi drotsin vakaville kasvoille.
-Kuningasruumis lepäsi korkealla kaikkien nähtävänä. Ruumiin jalkapäässä
-istuivat molemmat pojat pidellen soihtuja käsissään. Hiljaa ja hitaasti
-häipyi outo ruumissaattue yöhön, ja kauan seisoi vielä siellä täällä
-ihmetteleviä talonpoikia poluilla ja teillä, tuijottaen miettiväisinä
-eteensä Viborgiin vievälle tielle.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENES LUKU.
-
-
-Skanderborgissa nukkuivat vielä kuningatar ja nuoret prinssit
-syvää unta aamulla aikaisin, Klaus Skirmenin ratsastaessa sisään
-linnanportista hengästyneellä hevosellaan, joka kuudessa tunnissa oli
-juossut yli yhdeksän peninkulmaa kepeää taakkaansa kantaen.
-
-Sotamiehet, jotka vartioivat linnanporttia ja linnanportaita, tunsivat
-drotsin aseenkantajan ja antoivat hänen vapaasti tulla sisään. He
-ihmettelivät hänen hevostaan. "Vetäkää ylös laskusilta, ja sulkekaa
-portti!" huusi Skirmen. "Vihollinen on kintereilläni!" Vakavat
-sotamiehet ällistyivät: he eivät sarastavassa aamuvalossa voineet
-huomata missään vihollista, eivätkä olleet tottuneet vastaanottamaan
-käskyjä aseenkantajilta. Heidän viivytellessään ja tuumaillessaan
-hypähti Skirmen satulasta ja kiirehti ylös linnanportaita kuningattaren
-suureen etusaliin, jossa ritari Thorstenson itse yöllä johti
-kuninkaallista henkivartiota.
-
-"Kuningas on murhattu!" sai Skirmen hengästyneenä sanotuksi. Kaikki
-rauhalliset ritarit hallissa kavahtivat ylös ja seisoivat kuin salaman
-lyöminä ja kivettyneinä.
-
-"Murhattu?" huudahti ritari Thorstenson. "Oletko hullu, Skirmen?"
-
-"Murhattu!" toisti Skirmen. "Murhaajat eivät ole puolenkaan peninkulman
-päässä täältä! Heitä on suuri ratsastajajoukko. Ellette tahdo tulla
-yllätetyksi, herra niin antakaa heti sulkea linnankäytävät!"
-
-"Tahdotko sinä tehdä meidät hulluiksi, Skirmen? Henkivartijat, sulkekaa
-linna! Kaikki miehet aseisiin! -- Vanhurskas Jumala! -- Murhattu!"
-
-Henkivartijat poistuivat nopeasti salista, kauhusta kalpeina, ja
-kykenivät tuskin täyttämään päällikkönsä käskyn.
-
-"Nyt, perkele vieköön, Skirmen, puhu!" huudahti kiivas Thorstenson
-jalkaa polkaisten. "Kuka on uskaltanut tehdä niin kamalan teon? Haa,
-oliko se Alfkreivi, tuo kirottu Alfkreivi" -- --
-
-"Ei, ankara herra, jos se ei ole perkele apulaisineen, niin se on
-Stig-marski ystävineen. Onnettomuus tapahtui Finnerupin ladossa",
-ja nyt hän kertoi mitä itse oli kuullut ja nähnyt, ja mitä drotsi
-oli käskenyt hänen sanomaan. "Ja minun herrani oli oikeassa", lisäsi
-hän, "jos ei minun herrani olisi lähettänyt minua heti matkaan, niin
-olisivat ehkä murhaajat itse ensiksi tuoneet teille tiedon. Noin tunti
-sitten pitivät he neuvottelua Tulstrupin luona olevalla nummella. He
-istuivat rauta- ja teräsvarustuksissaan ratsujensa selässä. Minä olin
-sumussa vähällä ratsastaa heidän joukkoonsa, mutta silloin pistäysi
-kuu esiin heidän päänsä yläpuolelta näyttäen minulle heidän veriset
-miekkansa. Minä kiirehdin heidän ohitsensa, mutta he seurasivat minua
-metsään asti. Heitä on ainakin puolitoistasataa miestä, ja heidän
-joukossaan oli naamioituja harmaaveljesmunkkeja. He voivat olla täällä
-tuossa tuokiossa."
-
-"Antaa heidän tulla!" sanoi Thorstenson. "He löytävät meidät valppaina.
-Haa; sitä ei uskalla kukaan muu kuin Stig-marski. Hän on nyt täyttänyt
-valansa ja surmannut kuningas Eerikin, -- silloin on prinssienkin henki
-vaarassa. -- Mutta ei, tänne asti kostaja pääsee tulemaan -- mutta ei
-pitemmälle! Onko kaikki kunnossa, henkivartijat?"
-
-Muutamia henkivartijoita astui taas sisään etusaliin ja kertoivat mitä
-oli tehty linnan puolustukseksi. Muutama heistä lähetettiin heti pois
-uusia käskyjä täytäntöön panemaan, ja kaikki olivat linnassa mitä
-ankarimmassa toiminnassa.
-
-Kuningatar oli herännyt äkkinäisestä hälinästä. Hän soitti
-kamarineitojaan ja kyseli heiltä syytä levottomuuteen. Kaikki
-olivat pelästyneet, mutta ei kukaan vielä tiennyt mitä oli
-tapahtunut. Kuningatar nousi ja pukeutui nopeasti kiirehtiäkseen
-heti henkivartiosaliin. Hälinä linnassa kasvoi yhä. Väki juoksi
-hätääntyneenä edestakaisin, tuntui kuin salama olisi lyönyt heidän
-keskelleen, mutta ei kukaan tiennyt mihin. -- Jokainen huomasi suuren
-onnettomuuden tapahtuneen, mutta mikä se oli, sitä ei ainoakaan heistä
-uskaltanut lausua. Henkivartiosalissa seisoivat ritarit miettiväisinä
-täysissä varustuksissa ja odottivat henkivartijapäällikön käskyjä. Sali
-johti linnanpihalle, ja sen edessä oli korkea parveke eli niinkutsuttu
-avonainen pilarisali, josta oli näköala maantielle. Ritari Thorstenson
-ja Skirmen seisoivat avonaisella parvekkeella katsellen suurta
-tomupilveä, joka sarastavassa aamuhämärässä näkyi linnaan johtavalla
-tiellä, ja jonka nyt vasta selvästi eroitti aamusumusta.
-
-"Sinä olet oikeassa, Skirmen!" sanoi Thorstenson. "Sieltä tulee suuri
-parvi ratsastajia, jotka todellakin aikovat antaa meidän vatsat tyhjinä
-vastaanottaa heidät. Hyvä on, he saavat maistaa suurusta ennen meitä!
-Ovatko jousimiehet tornissa?" kysyi hän eräältä henkivartijalta.
-
-"Kyllä, herra ritari!" vastasi henkivartija. "He ovat miehittäneet
-kaikki ampumareijät. Kaikki seisovat nuoli jänteellä, niinkuin te
-olette käskenyt."
-
-"Hyvä! Mutta kukaan ei ammu ennenkuin minä heilautan tätä lippua
-parvekkeelta!" Tämän sanoessaan hän tarttui suureen, kahden leijonan
-koristamaan, kuninkaalliseen lippuun, joka koristi salin peräseinää.
-"Mitä enemmän voitamme aikaa, sitä parempi!" lisäsi hän. "Jos rynnäkkö
-on kysymyksessä, niin me voimme käyttää ampumavaunujamme. Ne miehet
-ovat ansainneet lämpimän aamiaisen. Anna lisätä tulta kivien alle, että
-ne pian ovat punaisia. Kyllä me sulatamme ne panssaroidut kivisydämet!"
-
-Henkivartija poistui.
-
-Siinä silmänräpäyksessä kuningatar astui sisään hovinaistensa
-seuraamana. "Mitä täällä on tekeillä?" kysyi hän katsellen
-levottomana ympärilleen, vastattuaan kuitenkin ensin tavallisella
-arvokkaisuudellaan henkivartijoiden keihästervehdykseen.
-
-"Jumala ja pyhä neitsyt vahvistakoon teitä, minun jalo kuningattareni!"
-sanoi ritari Thorstenson ja astui kunnioittavasti häntä vastaan,
-taivuttaen lipun hänen eteensä. "Minä en tiennyt teidän armonne
-olevan valveilla, enkä minä tahtonut antaa herättää teitä
-onnettomuussanomalla. Valmistautukaa kuulemaan se, maltillisesti, jalo
-kuningattareni. Tämän pikaviestin lähettää meille drotsi Hessel. Meidän
-pitäisi kaikkien seisoa täällä yön väreissä: sanoma, jonka hän lähettää
-meille, on synkkä kuin yö ja hauta."
-
-"Siis se on tapahtunut, jota minä kauan pelkäsin?" sanoi
-kuningatar kalveten. -- "Minun herrani ja kuninkaani on kuollut?
-Puhu, nuorukainen!" jatkoi hän kääntyen Skirmenin puoleen. "Mitä
-onnettomuussanomia tuot sinä minulle onnettomasta puolisostani?
-Puhu, sinun sanasi eivät muserra Tanskan kuningatarta, vaikka paljas
-ajatuskin ajaa veren poskiltani -- minun herrani ja kuninkaani on
-kuollut?"
-
-"Te sanoitte sen, jalo kuningatar!" vastasi Skirmen ja astui
-kunnioittavasti lähemmäksi, Thorstensonin vetäytyessä syrjään ja
-katsoessa jännittävän tarkkaavaisena salin yli. "Petturit ovat
-yllättäneet hänet yöllä", jatkoi Skirmen, "se tapahtui onnettomana
-hetkenä, kuningas oli eksynyt Finnerupin metsään, eivätkä hänen
-uskolliset miehensä olleet hänen luonaan".
-
-"Siis murhattu, katalasti salamurhattu, niinkuin nyt kaikki kuninkaat
-Tanskassa?" huudahti kuningatar nojautuen yhteen neidoistaan.
-
-"Niin, jalo kuningattareni!" vastasi Skirmen sydämellisellä osanotolla,
-vaikka hänen mielestään tuskallinen ilme kuningattaren kasvoilla näytti
-osoittavan enemmän katkeraa suuttumusta kuin syvää surua. "Drotsi
-Hessel löysi teidän onnettoman puolisonne sitten vasta kun kamala
-teko oli tehty, ja murhaajat paenneet. Hän tutki heti haavat, joita
-oli monta, ja kaikki kuolettavia. Hän ei tahtonut jättää kuninkaan
-ruumista ennenkuin se oli rauhassa jatkuvalta pahoinpitelyltä. Mutta
-teidän ja prinssin turvallisuuden vuoksi hän käski minun kiirehtiä.
-Minä olen kiirehtinyt parhaani mukaan, ja Jumalan kiitos, minä jouduin
-ennen kavaltajia. Jumala varjelkoon teitä ja nuorta herraa, joka nyt on
-Tanskan valtakunnan hallitsija!"
-
-"Missä hän on?" kysyi kuningatar katsellen tuskallisesti ympärilleen.
-"Missä on prinssi? Missä on minun Eerikkini? Tulevatko murhaajat
-tännekin? Ovatko he lähellä?"
-
-"Olkaa rauhallinen, jalo kuningattareni!" alkoi Thorstenson taas puhua.
-"Joukko asestettuja ritareita, muutamia naamioituja herroja etunenässä,
-ratsastaa kyllä linnaa kohti, mutta niinkauan kuin minä ja yksikin
-tanskalainen mies on täällä elossa, ei kukaan petturi astu jalallaan
-näiden muurien sisäpuolelle. Minä olen lähettänyt hakemaan prinssit, he
-ovat aivan heti täällä."
-
-"Voiko linna puolustautua?" kysyi kuningatar hätäisesti. "Ovatko
-petturit vain ulkopuolella? Eikö niitä ole täällä joukossamme? Eivätkö
-Tanskan kuninkaan murhaajat olleet tanskalaisia?" Kauhun ja pelon
-valtaamana katseli kuningatar tämän sanoessaan synkkiä, asestettuja
-miehiä, jotka täyttivät salin, ja hän tiesi ettei niiden joukossa ollut
-ainoatakaan, joka olisi ollut sydämestään uskollinen kuninkaalle.
-
-"Linnaa voidaan ja sitä täytyy puolustaa niinkauan kuin ainoakaan kivi
-on siitä jälellä!" vastasi Thorstenson hehkuvin poskin. "Petturit ovat
-meitä lähellä, mutta teidän ympärillänne on uskollisia miehiä. Elkää
-häväiskö kaikkia tanskalaisia niin halventavalla epäluulolla, ylevä
-kuningatar. Uskollinen Tanskan kansa ei ole osallinen tähän veriseen
-petokseen. Teidän kuninkaallinen puolisonne ei ollut rakastettu --
-eikä hän ollut minunkaan miehiäni -- ei kannata totuutta salata --,
-mutta me emme sen vuoksi ole valapattoja ja kavaltajia. Marski Stig
-on tämän kammottavan kostotyön alkuunpanija eikä hän myöskään ole
-valapatto: hän on kauheasti täyttänyt sen minkä lupasi, mutta nyt hän
-on minun ja kaikkien tanskalaisten verivihollinen. Me tahdomme suojella
-kuningashuonetta, ja teidän kuninkaallinen poikanne on yhtä varmasti
-kantava Tanskan kruunua kuin vapaa ja uskollinen kansa on hänet siihen
-valinnut!"
-
-"Kuningashuonetta me tahdomme suojella!" toistivat vakavat ritarit ja
-henkivartijat. "Eläköön kuningatar ja meidän nuori kuninkaamme!"
-
-"Missä ovat petturit?" kysyi kuningatar toinnuttuaan. "Voimmeko me
-nähdä heidät?" Hän astui nopeasti parvekkeelle ja näki nyt itse suuren,
-tumman ratsujoukon lähenevän linnaa, harmaat, naamiopäähineiset miehet
-etunenässä. "Heitä on monta", jatkoi hän, "he eivät näy pelkäävän minun
-suojelijoitani. He näyttävät lähestyvän linnaa kuin parhaan rauhan
-vallitessa."
-
-"Antaa heidän tulla aivan muurin lähelle, jalo kuningatar! Elkööt
-uskoko meidän pelkäävän katsoa heitä silmiin. Heillä ei ole
-jousimiehiä eikä rynnäkkötikapuita mukanaan. Jos heillä on jotakin
-sanomista meille, niin me voimme varmasti puhua heidän kanssaan
-täältä parvekkeelta. Sinä hetkenä, jona he näyttävät aikovan ryhtyä
-hyökkäykseen, lähetän minä heille nuolitervehdyksen tornista."
-
-"Hyvä on, ritari Thorstenson!" vastasi kuningatar kohottaen päänsä
-uhkamielisen suuttumuksen valtaamana. "He saavat nähdä Tanskan
-kuningattaren! He saavat nähdä nuoren herransa ja kuninkaansa. He
-saavat nähdä oikeuden vielä valvovan, ja että Tanskan kruunulla, vaikka
-alaikäisen päässä, on vielä voimaa uhmata murhaajajoukkoa!"
-
-Nyt astuivat molemmat nuoret prinssit sisään kahden ritarin saattamina.
-Nuori kruununperillinen oli kalpea kauhusta kuultuaan hirvittävän
-sanoman. Nuorempi prinssi Kristoffer oli hehkuvan punainen ja hyvin
-levoton. Kuningatar kääntyi parvekkeelta ja astui heitä vastaan. "Minun
-poikani", sanoi hän, "teidän kuninkaallinen isänne on kuollut. --
-Kantakaa tämä suru niinkuin hänen poikiensa ja kostajiensa sopii! Ne,
-jotka aiheuttivat hänen kuolemansa, janoovat myöskin minun ja teidän
-vertanne. He lähestyvät häpeämättömän julkeasti tätä linnaa. Mutta, jos
-te olette minun poikiani, niin te ette pelkää tätä sanomaa."
-
-Levoton Kristoffer prinssi kalpeni, hän katseli peloissaan parvekkeelle
-ja vetäytyi äkkiä taapäin. Mutta nuoren Eerik kuninkaan poskille
-palasi puna. "Minun miekkani ja kruunukypäräni!" pyysi hän eräältä
-henkivartijalta. "Nyt minä olen teidän kuninkaanne. Nyt on minun
-asiani puolustaa maata ja valtakuntaa. Minä tahdon julistaa isäni
-jumalattomille murhaajille kuoleman ja perikadon. Ritari Thorstenson,
-onko linna puolustuskunnossa?"
-
-Ritari katseli ihmetellen prinssiin, joka ensi kertaa puhutteli häntä
-päällikön ja kuninkaan mahtavuudella. Hän kumarsi kunnioittavasti
-nuorelle kuninkaalleen ja selitti hänelle pikaisesti kaiken mikä oli
-tehty linnan puolustukseksi, pitäen samalla tarkasti vaarin vihollisten
-ratsumiesten liikkeistä. "Hyvä, hyvä!" sanoi Eerik nyökäyttäen.
-Sillävälin oli eräs henkivartija tuonut nuorelle kuninkaalle lyhyen
-kultakahvaisen miekan ja pienen kullatun kypärän, jota kruunu ja
-höyhentöyhtö koristivat. Eerik sitoi miekan vyölleen, pani kypärän
-päähänsä ja astui äitinsä kanssa parvekkeelle.
-
-Vähän matkan päähän linnasta ratsastajajoukko pysähtyi, ja munkeiksi
-pukeutuneet päälliköt näkyivät neuvottelevan. Vihdoinkin ratsasti
-kookas sankariolio harmaassa munkinkauhtanassa ja naamiopäähineessä,
-kahden pienemmän samaten naamioidun herran kanssa, hitaasti linnan
-uloimmaista vallihautaa ja parveketta kohti, jolla kuningatar ja
-nuori kuningas seisoivat korkealla linnanmuurin yläpuolella, sankan
-henkivartijaparven ympäröimänä, jotka päällikkönsä käskystä muodostivat
-kilpisuojuksen kuninkaallisten henkilöiden ympärille. Aurinko juuri
-nousi ja valaisi jalon kuningatarvartalon, ja hänen kauniit, kalpeat
-kasvonsa, sekä ritarillisen kaksitoistavuotiaskuninkaan hänen oikealla
-puolellaan.
-
-Tämä näky näytti tekevän omituisen vaikutuksen sankarivartaloisen
-vihollisen olentoon, hän pysäytti hevosensa pari kertaa, mutta antoi
-sen taas astua edelleen, lopulta hän pysähtyi parvekkeen eteen.
-Hän heitti päähineen päästään, ja munkinkauhtanan hartioiltaan:
-musta teräshaarniska yllään ja kypäränsä sulettuna, istui hän kuin
-rautaanvalettu patsas korkean, mustan ratsunsa selässä, katsellen
-säkenöivin silmin kuningatarta ja kuninkaan poikaa.
-
-"Kuningatar!" sanoi syvä sankariääni. "Te olette kutsunut sitä
-miestä mielipuoleksi kerskaajaksi, joka Viborgin käräjillä peruutti
-Kuningas Eerik Kristofferinpojalle vannomansa uskollisuusvalan. Te
-ette uskonut sitä miestä Tanskassa syntyneeksi, joka uskaltaisi pitää
-niin rohkean sanan. Tässä te näette sen tanskalaisen miehen, joka piti
-mitä hän lupasi kuninkaalle. Nyt on tuli irti pilkkaajan huoneessa.
-Tässä te näette sen miehen, joka sytytti tulen. Tässä näette ne
-kasvot, jotka nähdessään teidän pelkuri herranne kätki kuninkaalliset
-kasvonsa tallinolkiin!" Tämän sanoessaan hän löi silmikon kypärästään
-auki. Kuningatar vetäytyi kauhistuen askeleen taapäin nähtyään tuon
-peloittavan, kostoasäihkyvän katseen ja raudanlujat sankarikasvot.
-Mutta hän tointui nopeasti ja astui ylpeän suuttumuksen valtaamana taas
-takaisin parvekkeelle, nuoren kuninkaan hänen sivullaan tapaillessa
-miekankahvaansa.
-
-"Itsekö te tulette, marski Stig Andersen, itsetekemänne kuningas!"
-sanoi nyt kuningatar ylevän ylpeästi. "Tuletteko te itse kuulemaan
-tuomionne -- tietäkää siis: se on langetettu tuolla ylhäällä verisenä
-keskiyön hetkenä, ja tässä seisoo teidän herranne ja kuninkaanne! Jos
-Jumala suo hänelle elon aikaa, niin on viittaus hänen lapsenkädestään
-täyttävä Jumalan tuomion teidän ylitsenne."
-
-"Minä en ole itsetekemä kuningas!" vastasi marski hillityllä äänellä.
-"Niin katala ajatus ei ole milloinkaan saanut sijaa sielussani, mutta
-kansan voimakas henki ja tämä miekka nyt määräävät kuka tulee Tanskan
-kuninkaaksi! Mutta se hetki ei ole vielä käsissä. Minä en tullut tänne
-taistelemaan naisten ja lasten kanssa. Minä tulin tänne näkemään sen
-minkä nyt näen. Itse te parhaiten tiedätte kuka on Tanskan itsetekemä
-kuningas. Minä en ole tänä yönä tehnyt teitä leskeksi, minä en ole
-tuottanut teille surua enkä sydäntuskaa, kuningatar Agnes! Minä olen
-tuonut teille tervetulleen sanoman."
-
-Silmänräpäyksen ajan näytti siltä kuin vaipuisi kuningatar maahan
-nuo sanat kuultuaan, ja niinkuin tuo kamala kostaja olisi antanut
-elon salaiselle mielikuvalle, joka kerran oli häämöittänyt hänelle
-kamalana unikuvana. Hän sävähti punaiseksi kuin purppuravaippansa ja
-taas valkoiseksi kuin liinakaulus valkoisen kaulansa ympärillä. Mutta
-hän kokosi kaikki voimansa ja tuntien syvästi loukatun kunniansa,
-hän huudahti arvokkaasti ja ylpeästi: "Siihen teidän sanaanne, Stig
-Andersen, minä vastaan teille, kun me kohtaamme toisemme kaikkivaltiaan
-Jumalan tuomioistuimen edessä. Täällä teidät kohtaa Tanskan
-kuningattaren syvä viha" -- --
-
-"Antakaa minun nyt puhua, äiti!" keskeytti nuori Eerik hänet.
-"Täällä minä olen hänen herransa ja tuomarinsa. Sinä verentahraama
-kuningasmurhaaja!" huusi hän omituisen varmasti ja voimakkaasti
-ja katseli sankaria katseella, joka sai voimakkaan sotasankarin
-räpyttämään silmiään. "Jos sinä olet murhannut kuninkaallisen isäni
-ja häväissyt kuningatarta, minun äitiäni, niin täytyy sinun totisesti
-kuolla! Tästä hetkestä asti sinä olet lainsuojaton, niin totta kuin
-minä tulen kantamaan Tanskan kruunua!"
-
-Nyt näyttäytyi myöskin Kristoffer prinssi parvekkeella: "Teilattavaksi
-sinut on tuomittava, kirottu murhaaja!" huusi hän hurjana
-suuttumuksesta ja pui suonenvetoisesti nyrkkiään.
-
-Tulistuneen veljen esiintyminen poisti sen omituisen vaikutuksen,
-jonka nuoren kuninkaan sanat ja katse olivat tehneet marskiin.
-"Lastenuhkaukset eivät pelota minua!" vastasi sankariritari. "Mutta sen
-minä sanon sinulle, sinä nuori isänkostaja lapsenkruunuinesi: jos minun
-täytyy sinun käskystäsi paeta maasta ja valtakunnasta, niin saatte
-maahan enemmänkin leskiä kuin teidän äitinne Jos Stig-marskin täytyy
-maata lainsuojattomana metsissä, niin saa Tanska kuitenkin ravita
-minun ja minun mieheni ja sen sekä kesällä että talvella. Nyt täältä!"
-huusi hän seuraajilleen ja kohotti oikean kätensä. "Elkäämme antako
-lapsenveren saastuttaa käsiämme. Me voimme muutenkin pelastaa maan ja
-valtakunnan." Näin sanoen hän käänsi ylpeän oriinsa.
-
-Ritari Thorstenson ei voinut nyt kauemmin pidättää suuttumustaan.
-"Turma pettureille!" hän huusi ja heilutti kuninkaallista lippua
-parvekkeelta. Tämän merkin johdosta suhahti nuolisade linnantornin
-ampumaluukuista julkeita kuningasmurhaajia vastaan. Marski käänsi
-hevosensa ja nauroi ivallisesti suhiseville nuolille, jotka etäisyyden
-vuoksi ponnahtivat voimattomina takaisin hänen teräspanssaristaan,
-jääden riippumaan hänen naamioituneiden seuralaistensa vaippoihin.
-Ikäänkuin uhitellakseen tätä onnistumatonta hyökkäystä, hän pysäytti
-hevosensa silmänräpäykseksi, vastaanottaen vielä yhden nuolisateen
-jolla oli sama heikko vaikutus. Mutta aikoessaan kääntää hevostaan,
-heitettiin samassa tulinen kivi yhdestä muurilla olevasta ampuma
-vaunusta ja se repäisi auki hänen jalon ratsunsa vatsan, joka kamalasti
-hypähtäen suistui hänen alleen. Samassa silmänräpäyksessä laskettiin
-vipusilta alas, ja suuri joukko metsästäjiä hyökkäsi ulos jousipyssyt
-ojoina. Sotapäällikkö hypähti nopeasti vapaana olevan hevosen
-selkään ja ratsasti pois panssaroidun ratsujoukon kanssa omituisella
-kiireellä, joka ei ollut sopusoinnussa sen uhmailun kanssa, jolla hän
-näkyi ylönkatsovan nuolisadetta, joka suhisi hänen ympärillään, ja
-lapsikuninkaan linnasta vyöryviä hehkuvia kivikuulia.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESYHDES LUKU.
-
-
-Kaksikymmentäneljä tuntia kuninkaan murhan jälkeen oli huhu hänen
-kuolemastaan levinnyt melkein koko valtakunnan yli; mutta kertomukset
-hänen kuolemansyistään olivat hyvin erilaiset.
-
-Kielin linnassa oli kreivi Gerhardilla tärkeitä vieraita. Herttua
-Waldemar ja hänen drotsinsa, ritari Tyko Abilgaard olivat myöhään
-illalla saapuneet sinne matkustettuaan Brandenburgissa, ja herttuan
-seurassa olivat molemmat Agnes kuningattaren veljet, Otto ja Konrad,
-Brandenburgin markkreivit. Herttua Waldemar oli matkallaan tutustunut
-näihin urhokkaisiin herroihin, joihin hän näytti panevan suurta arvoa,
-ja hän oli pyytänyt heidän seuraamaan itseään Schleswigiin. Markkreivit
-olivat avomielisen, hyväntahtoisen kreivi Gerhardin läheisiä tuttavia.
-He olivat senvuoksi kehoittaneet herttuan lepäämään muutaman tunnin
-Kielin vieraanvaraisessa linnassa, ja hän suostui ehdoitukseen, ettei
-kiirehtimisensä kotiin herättäisi erikoista huomiota.
-
-Herttua ei ollut nähnyt kreivi Gerhardia sittenkuin tuona iltana
-ritari Jonin luona, Danehovessa Nyborgissa, vähää ennen vankilaan
-joutumistaan. Kreivi Gerhardin innokas osanotto hänen vapauttamiseensa
-ja sovintoonsa kuninkaan kanssa, oli saanut herttuan tuntemaan häpeää,
-sillä hän oli monessa tilaisuudessa kohdellut ylenkatseellisesti
-hyväsydämistä, leikkisää herraa, ja ivaillut hänen pyylevää vartaloaan
-ja ruhtinaallisen käytöksen puutettaan, silloin kun hänen piti
-seurustella naisten kanssa. Että rohkea, rehellinen herra siitä
-huolimatta reippaalla ja koruttomalla tanssillaan tuona iltana oli
-herättänyt paljon suurempaa osanottoa kuin hänen hieno kilpailijansa
-kuningattaren suosiosta, oli asia, jota ylpeä, kunnianhimoinen herttua
-ei milloinkaan ollut voinut antaa hänelle anteeksi. Kreivi Gerhard
-oli vastaanottanut vieraansa tavallisella tasaisella ja hilpeällä
-sydämellisyydellään. Huhut tärkeistä tapahtumista Tanskassa eivät
-olleet vielä saapuneet Kieliin. Matkaseurue istui juomapöydässä
-laulellen iloisia lauluja. Markkreivi Otto oli keski-ikäinen herra,
-kasvonsa olivat rauhalliset ja miettivät; hän oli kohtelias ritari,
-sitäpaitsi kunnioitettu sotapäällikkö, ja ruhtinas, joka suosi
-tieteitä ja taiteita. Hän rakasti saksalaisia kansanlauluja ja lauloi
-puhtaalla syvällä bassoäänellään monta näistä lauluista. Näyttääkseen
-tanskalaisille herroille, mitenkä hänen kuninkaallinen lankonsa,
-kuningas Eerik Kristofferinpoika oli enemmän kunnioitettu Saksassa kuin
-omassa maassaan, lauloi hän vielä lopuksi myöskin Reinmar von Zwetersin
-tunnetun kunnialaulun kuninkaalle, joka schwabilaismurteella alkoi
-näin:
-
-    "Ein künig, der wol gekroenet gat
-    Und das sin crone verre bas geküniget stat,
-    Da zirt der künig die crone.
-    Bas dan in die crone gezieren muge
-    Ein wol geküniget crone trage."
-
-Se oli muuten sama laulu, jolla kuningas vastaanotettiin
-Harrestrupissa, jossa häntä kiitettiin siitä, "että hän sai leskien
-ja orpojen valitukset vaimenemaan, ja jossa ylistettiin hänen rauhan
-rakkauttaan, ja sitä että sydämensä ja mielensä harvoin olivat
-toimettomina".
-
-"Hiisi vieköön teidän kruunatut kuninkaanne ja kuninkaalliset
-kruununne, hyvä ystäväni!" sanoi kreivi Gerhard hymyillen, kun
-markkreivi Otto toisti alkusäkeet. "Teidän hyvä Reinmar mestarinne on
-minun mielestäni liian kirjanoppinut ja hän sivelee liian paksusti.
-Muuten toivoisin laulun olevan tanskankielisen, niin että kansa voisi
-laulaa sitä sydämensä pohjasta. Niille kansanlauluille, jotka tuodaan
-ulkomailta minä en pane paljoakaan arvoa."
-
-"No, no, rakas kreivi Gerhard!" sanoi markkreivi, -- "eihän se olekaan
-mikään kansanlaulu, vaan ylistyslaulu. Mitenkä te sitten tahtoisitte
-laulettavan itsellenne mieliksi?"
-
-"Suoraa puhetta minä tahdon, niin että kansa voi tuntea minut, tai
-ei mitään. Jos tuommoiset laulut ovat jonkun arvoisia", jatkoi hän
-iloisesti, "niin eivät ne saa sisältää kiitosta alusta loppuun
-asti, vaan tulee niiden antaa uskollinen kuva koko miehestä,
-sekä hänen vioistaan että virheistään, niin että hän kuvastuu
-siitä kokonaisuudessaan kuin kirkkaasta kilvestä. Ei, totisesti
-pidän Pitkäsääri vanhukseni taitoa parempana: hän saa aikaan
-enemmän kasvoillaan kuin kaikki meidän oppineet mestarilaulajamme
-jaarituksillaan. Minä saanen kai näyttää teille hänen erinomaista
-taitavuuttaan, hyvät herrat!"
-
-Herransa käskystä astui nyt pitkä hovinarri esille ja koetti parhaansa
-mukaan huvittaa vieraita harvinaisella taidollaan matkia kaikkien
-tunnettujen henkilöiden ilmeitä ja liikkeitä, jotka hän vain kerrankin
-oli nähnyt. Tämä ilveily huvitti kreivi Gerhardia itseä erityisesti.
-Hän nauroi niin että kyyneleet silmistä valuivat, kun hovinarri mitä
-suurimmalla totisuudella esitti oppineen väittelyn kahden hengellisen
-herran välillä, joiden ääniä, ilmeitä ja liikkeitä hän vuoroon
-jäljitteli, ja joista heti tunsi turhantarkan ja hajamielisen mestari
-Martinus de Dacian ja hänen kiivaan vastustajansa, ylpeän, tulisen
-mestari Grandin, joka kunnialla piti puoliaan hänelle dialektikassa ja
-korkeammassa teologiassa. Tuomiorovastin laihaa vartaloa ja käskevää
-ilmettä osasi hovinarri erityisen sattuvasti matkia.
-
-Herttua ja ritari Abilgaard, sekä kohteliaat markkreivit olivat tulleet
-iloisiksi hyvästä viinistä ja nauroivat myöskin sydämenpohjasta
-ilveilylle.
-
-"Se on erinomaista!" sanoi herttua. "Siinä on meidän uljas
-mestari Grand aivan ilmi elävänä. Mutta jos meidän ankara herra
-tuomiorovastimme tietäisi meidän täällä näin nauravan hänen
-kiivaudelleen ja kunnianarvoisalle persoonalleen, niin pitäisi hän sen
-jumalattomana ja anteeksiantamattomana häväistyksenä häntä itseään ja
-pyhää kirkkoa vastaan."
-
-"Minun tietääkseni ei hän ainakaan vielä ole paavi", vastasi kreivi
-Gerhard, "eikä meidän tarvitse uskoa muita synnittömiä pappia olevan.
-Minä tunnustan kaikella kunnioituksella oppineen tuomiorovastin suuret
-avut. Mutta hänkin on vaivainen ihminen, ja hän saa hyvänä kristittynä
-tyytyä siihen, etteivät hänen parhaat ystävänsäkään ole sokeita hänen
-vioilleen. Näyttääkseni teille, hyvät herrat, ettemme tee täällä
-minkäänlaista säätyeroa, silloin kun haluamme nähdä heidät täällä
-joukossamme, iloisessa seurassamme, saattamatta heille matkanvaivoja,
-niin näyttää Pitkäsääri vanhukseni teille jäljennöksen luonnosta, josta
-itse saatte nähdä tunnetteko sen."
-
-Hän kuiskasi pari sanaa hovinarrin korvaan, johon pitkä ilveilijä
-nyökäytti ja poistui juomasalista. Hän tuli heti senjälkeen takaisin,
-yllään ruhtinaallinen purppuravaippa, ja ohuilla kampaamattomilla
-hiuksilla kullattu pergamenttikruunu. Hänen kasvonilmeistään kuvastui
-majestetisuuden, raa'an kovuuden, hurjan voiman ja velton heikkouden
-omituinen sekoitus; hän näytti yhtaikaa sekä uhkaavan että hymyilevän,
-silmien yhtämittaa räpytellessä. Hän astui hitaasti eteenpäin pysähtyen
-aina välillä ikäänkuin epäröiden ja nojasi samalla pitkään puumiekkaan.
-
-Herttua Waldemar valahti tämän nähdessään kuolemankalpeaksi, Gerhard
-kreivin nauraessa täyttä kurkkua, ritarilliset markkreivit näyttivät
-olevan hämillään.
-
-"Jättäkää tuo liian rohkea pila, jalo kreivi Gerhard!" sanoi markkreivi
-Otto totisena. -- "Me emme voi sallia, että meidän kuninkaallinen
-lankomme tehdään noin naurettavaksi."
-
-"Mitä hemmettiä, uljaat herrani? Ettehän toki pelänne kuninkaallisen
-lankonne varjokuvaa?" sanoi kreivi Gerhard nauraen. "Te olette
-välttäneet käyntiä hänen luonaan. Teille on hyvä tottua katsomaan häntä
-suoraan silmiin, ettette hätkähdä hänen räpyttävää katsettansa tai
-pelästy hänen vihaansa, jolla ei ole paljoakaan merkitystä."
-
-Hovinarri oli vetäytynyt salin etäisimpään päähän, jossa hän pimennosta
-katseli sattuvan ilveilynsä vaikutusta. Samassa avautui ovi, ja kaksi
-nuorta, hiukan humaltunutta ritaria hoiperteli sisään. "Uutisia!
-Uutisia!" huusivat he kilpaa. "Tanskassa on kapina! Kuningas on
-murhattu!"
-
-Kaikki hypähtivät paikoiltaan, paitsi herttua Waldemar, joka oli
-tiedotonna vaipunut tuoliinsa. Yleisessä hälinässä ei sitä aluksi
-huomannut kukaan muu kuin ritari Abilgaard, joka kiireesti tuli hänen
-avukseen ja hieroi viinillä hänen ohimoltaan, tehden sen hiljaa, ja
-asettuen samalla hänen eteensä niin että hän vaipallaan voi suojata
-hänet muiden näkyviltä.
-
-Kaikki tuijottivat pelästyneinä nuoriin ritareihin, jotka olivat
-tuoneet hämmästyttävän uutisen. Mutta ei kukaan ollut niin
-kauhuissaan tästä sanomasta kuin hovinarri. Huolimatta iloisista
-ilveilijälahjoistaan kalvoi häntä syvä raskasmielisyys, joka välistä
-lähenteli mielenvikaisuutta. Hirveä tuska oli vallannut hänet, ja
-hänestä tuntui siltä kuin murhatun kuninkaan henki todellakin nyt olisi
-mennyt häneen, kostaakseen sen pilan, jota täällä tehtiin kuolleesta.
-Pitkäsääri oli valahtanut kuolonkalpeaksi seisoen liikkumattomana
-kuin patsas, hän nyt todellakin kammottavasti muistutti murhattua
-kuningasta, jonka olentoa hän leikkiä laskien oli ottanut matkiakseen.
-
-Kreivi Gerhard oli äkkiä tullut vakavaksi, mutta nuoret ritarit,
-jotka olivat tuoneet kuolinsanoman, eivät näyttäneet puolihumalassaan
-huomaavan heidän kertomuksensa aikaansaamaa vaikutusta, eivätkä he
-tienneet noiden kahden vieraan herran olevan Brandenburgin markkreivejä
-ja murhatun kuninkaan lankoja. He kertoivat nyt välinpitämättömällä ja
-melkein kerskuvalla äänellä mitä he olivat kuulleet kuningasmurhasta.
-"Ei ole epäilystäkään, herra kreivi", sanoi nuori kevytmielinen ritari,
-joka seisoi lähinnä kreiviä, "hän on kaatunut kunniallisella tavalla
-hauskassa rakkausseikkailussa Finnerupin metsässä. Hän ei milloinkaan
-olisi voinut toivoa itselleen ihanampaa ja parempaa kuolemaa. Juokaamme
-nyt hänen onnellisen matkansa kunniaksi, ja toivokaamme hänen ihanalle
-kuningattarelleen parempi ja uskollisempi aviomies! Hei vain, hyvät
-herrat! Kuningas Eerik Kristofferin pojan malja olkoon hän missä
-tahansa!"
-
-Kreivi Gerhard seisoi kuin hehkuvilla hiilillä kuullessaan nuo
-sopimattomat ja kevytmieliset puheet markkreivien läsnäollessa.
-Hän aikoi nuhdella nuorta, kevytmielistä ritaria, mutta hovinarri
-ehti ennen häntä. Hän juoksi raivostuneena esiin kuninkaallisessa
-naamiopuvussaan ja sieppasi pöydällä olevasta hopeavadista villivuohen
-luun käteensä. "Kuningas Eerik Kristofferinpoika kiittää teitä
-maljasta!" huusi hän kaameasti matkien kuolleen kuninkaan ääntä, "hän
-lähettää tässä teille ja kaikille iloisille ystävilleen tervehdyksen!"
-Näin sanoen hän heitti suuren luun nuoren ritarin otsaa kohti, mutta
-se sattuikin kreivi Gerhardia kasvoihin. Kreivi kaatui maahan, verta
-virtasi hänen vasemmasta silmästään, jonka luu oli puhkaissut.
-
-Kaikki juoksivat pelästyneinä hänen luokseen. Yleisen hälinän
-aikana herttua heräsi tainnoksista. Hän heitti tuskallisen katseen
-salin perälle, jossa hovinarri oli seisonut kuninkaan kasvonilmeitä
-jäljitellen, ja kun hän ei enää nähnyt kammottavaa kuningashaamua,
-näytti hän täydellisesti rauhoittuneen.
-
-Sinä silmänräpäyksenä, jona tuo luunheitto aikaansai onnettomuuden,
-oli hovinarri heittänyt purppuravaipan yltään, sekä myös irtotukan
-ja pergamenttikruunun ja oli tuskasta huutaen syöksynyt haavoitetun
-herransa luokse. Nyt nousi kreivi Gerhard ylös, pitäen kättään
-verta vuotavalla silmällään. "Minä olen menettänyt silmäni meidän
-sopimattoman pilamme tähden", sanoi hän tyynesti, "mutta se on nyt
-vähäinen asia. Jos on totta mitä me olemme kuulleet, niin silloin ovat
-maa ja valtakunta ja meidän jalo kuningattaremme suuressa vaarassa.
-Kiiruhtakaa, hyvät herrat, auttamaan häntä neuvoillanne ja tukemaan
-häntä teoillanne! Niin pian kuin voin olen minä valmis kruunun ja
-valtakunnan palvelukseen."
-
-Kun kreivi Gerhard oli poistunut juomasalista antautuakseen
-haavalääkärinsä hoidettavaksi, jättivät hänen vieraansa heti
-Kiel-linnan ja kiirehtivät Skanderborgiin vievää tietä pitkin pois.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samana iltana vallitsi Möllerupissa tuskallinen odotus, Linnanherra oli
-kahdeksan päivää sitten lähtenyt pois, osa linnan varusväkeä mukanaan.
-Linnanportti oli lukittu ja nostosilta tavallisuuden mukaan vedetty
-ylös. Neljä vartijaa seisoivat tornin katolla, ja kuolonhiljaisuus
-vallitsi kolkossa, synkässä linnassa.
-
-Naistuvassa istui puoliyön lähetessä kookas, hunnutettu Ingeborg rouva,
-mustassa surupuvussaan, lampun ääressä ommellen pitkää, valkoista
-liinavaatetta. Pienen, levottoman Ulrikan hän oli saanut vuoteeseen,
-mutta hiljainen Margareta istui äitinsä vieressä ommellen ahkerasti
-hurskasta kuvaa, jota hän kultalangoilla ja silkillä kirjaili, ja
-jonka tarkoituksena oli koristaa Möllerupin linnankappelin pyhää
-alttarivaatetta.
-
-"Nyt tämä on pian valmis, äiti!" sanoi tytär. -- "Katsoppas vain!
-Miten kauniilta se näyttää tulen valossa: minusta näyttävät pienet
-enkelinkuvat hymyilevän, ja Jesuslapsesta ja rakkaan Jumalanäidin
-kasvoilta tuntuu todellakin valo virtaavan."
-
-"Aivan niin, hurskas lapsi kultani!" vastasi äiti -- taputtaen hänen
-kalpeaa poskeaan, ja heittäen pikaisen silmäyksen harsonsa läpi hänen
-työhönsä. "Minäkin olen pian valmis!" lisäsi hän tukahuttaen huokauksen.
-
-"Mutta mihin tuota pitkää liinakangasta käytetään, rakas äiti, eihän se
-ole pöytäliina eikä oikea lakanakaan."
-
-"Kun minä olen kuollut", vastasi äiti, "niin kiitä silloin vanhurskasta
-Jumalaa ja kääri minun ruumiini ja kasvoni tähän liinavaatteeseen,
-silloin minä tahdon heittää pois surun synkän puvun ja pukeutua
-valkeisiin vaatteisiin. Valkea väri merkitsee viattomuutta ja
-puhtautta, lapseni!" -- -- "Oi äiti, emmekö voisi jo eläessämme käyttää
-niitä vaatteita? Ottihan meidän herramme ja vapahtajamme kaikki meidän
-syntimme kantaakseen kuollessaan ristin puulla Hänen haudalleen tulivat
-enkelit valkeissa vaatteissa, ja jo me olemme kuin lapset, niin on
-taivaan valtakunta meidän niinkuin enkelienkin."
-
-"Huomenna saat ottaa valkoisen pukusi yllesi, lapseni!" vastasi äiti.
-
-"Oi, äiti, äiti!" huokasi Margareta. "Milloinka taas saa nähdä sinun
-rakkaat kasvosi ja sinun kauniit, syvät silmäsi? -- Minä muistan ne
-siitä asti kun olin vielä aivan pieni, mutta siitä on jo niin kauan,
-kauan. Pieni Riika parka ei ole koskaan nähnyt sinun kasvojasi ja onhan
-hänkin sinun lapsesi?"
-
-"Minä toivon, että te molemmat hyvinkin pian saatte nähdä minut
-kasvoista kasvoihin!" vastasi äiti värisevällä äänellä. "Katso
-hiekkakelloon lapseni! Onko jo keskiyö?"
-
-"On jo yli keskiyön, äiti! -- Odotatko sinä isää kotiin tänä yönä?"
-
-"Hän lupasi olla täällä ennen keskiyötä, tai muuten lähettää viestin",
-vastasi äiti levottomana. "Hän ei tavallisesti unohda mitä lupaa. Mutta
-hänellä on suurempi lupaus täytettävänä, ennenkuin se on täytetty, en
-minä saa kuulla hänestä, ja ennen sitä ei kukaan meistä saa rauhaa."
-
-"Oi miksei äiti? Etkö sinä muista mitä pyhässä raamatussa sanotaan
-siitä rauhasta, joka on kaiken ihmisjärjen yläpuolella? Onhan Herra
-antanut sen meille kaikille."
-
-"Kyllä varmasti, lapseni! Sen rauhan saavat vanhurskaat osakseen. He
-astuvat sisään rauha mukanaan -- he lepäävät makuuhuoneissaan, seisoo
-siinä. Mutta kaikella on aikansa: ensin taistelu -- sitten rauha!"
-
-Linnanpihalta kuului koirien ulvontaa. "Kuulitko, äiti!" huudahti
-Margareta. "Koirat meluavat. Ne odottavat varmasti isää, mutta ne eivät
-milloinkaan ole ulvoneet noin rumasti!"
-
-"Se merkitsee kuoleman viestiä", sanoi äiti. "Hiljaa, lapseni, minä
-luulen kuulleeni isäsi metsästystorven -- kuuletko nyt he vastaavat
-tornista -- hän tulee!"
-
-Nyt kuului jo askelia pihalta. Hiljaisessa yössä voi kuulla miten
-nostosilta laskettiin ja linnanportin rautasaranat narisivat. Heti
-senjälkeen kuului hevoskavioiden töminää ja suuren ratsujoukon melua
-pihalta. Margareta juoksi ikkunaan. "Siellä on isä miehineen!" sanoi
-lapsi. "Mutta mitä? Siellä liikkuu harmaita munkkeja soihdut kädessä.
-Nyt laskeutuu isä kivelle. Hän tulee heti tänne ylös!"
-
-Ingeborg rouva teki pikaisen liikkeen niinkuin aikoen nousta, mutta
-vaipui voimattomana takaisin ompelutuolilleen. "Näetkö myös isoisän?
-Näetkö minun vanhan, onnettoman isäni?" kysyi hän.
-
-"Ei, isoisä parkaa minä en näe, äiti! Minä näen heidät kaikki, mutta
-isoisä ei ole heidän joukossaan."
-
-Nyt avattiin naistuvan ovi, ja kookas linnanherra seisoi
-teräsvarustuksissaan kynnyksellä. Kypärän silmikko oli lyöty auki,
-hänen ankarat, totiset kasvonsa olivat kalpeat. Hän jäi seisomaan
-kynnykselle sanomatta sanaakaan, mutta antoi viittauksella tietää, että
-halusi lapsen poistumaan. "Mene lastenhuoneeseen, Margareta!" sanoi
-äiti, noustessaan hitaasti ja vapisten. "Sinun ei tarvitse kuulla sitä,
-mitä isällä on minulle sanottavaa."
-
-Margareta oli lähestynyt isäänsä, tervehtiäkseen häntä ja suudellakseen
-hänen kättänsä, mutta hän näki hyytynyttä verta rautapanssarisella
-kädellä ja vetäytyi kauhistuen pois. Hän liitti kätensä yhteen ja
-poistui itkien tuvasta.
-
-Nyt astui marski kynnyksen yli. "Se on tapahtunut!" sanoi hän. "Ota
-häpeän huntu kasvoiltasi, vaimoni! Syleile vihdoinkin miestäsi ja
-kostajaasi jälleen! Sinun häpeäsi on pesty tyrannin verellä. Sinun ei
-tarvitse enää hävetä kuullessasi kutsuttavan itseäsi Stig Andersenin
-vaimoksi!"
-
-Kiivaalla, melkein suonenvetoisella liikkeellä repäisi kookas Ingeborg
-rouva nyt hunnun kasvoiltaan, ja lampunvalo lankesi kuolonkalpeille,
-kuihtuneille kasvoille, joilla vielä näkyi jälkiä harvinaisesta
-kadonneesta kauneudesta. Tummansiniset, kirkkaat silmät olivat
-painuneet syvälle suuriin silmäonteloihin, hän levitti laihat
-käsivartensa lähestyi ritaria. Tämä vetäytyi kauhistuneena askeleen
-taaksepäin, mutta samassa silmänräpäyksessä hän syöksyi kiivaasti hänen
-levitettyyn syliinsä, ja kaksi kirkasta kyyneltä vieri alas pitkin
-raudankovaa poskea.
-
-"Minun Ingeborgini, onneton Ingeborgini, saanko vielä sinua syleillä!"
-huudahti hän. "Onko todellakin yksi ihmisikä vierinyt meidän ylitsemme
-ja olemmeko me molemmat kuihtuneet ja tulleet vanhoiksi sitten kun minä
-viimeksi näin sinun kasvosi ja pitelin sinua näillä käsivarsillani?
-Nyt sinun täytyy elää, onneton vaimoni ja tulla uudelleen nuoreksi!
-Onnettomuutesi aika on ohitse: sinun nuoruudenelämäsi ja sinun kunniasi
-on kostettu -- kamalasti kostettu. Ei ainoatakaan naishäväisijää
-maailmassa ole rangaistu kovemmin kuin sitä, joka riisti sinun rauhasi.
-Sinun isäsi oli ensimäinen, joka lävisti hänen uskottoman rintansa."
-
-"Voi, isäni, isäni, missä hän on?" kysyi Ingeborg rouva, irtautuen
-kauhuissaan aviopuolisonsa verisistä käsivarsista, -- "sinä olet
-verinen! Oletko sinä haavoittunut?"
-
-"Se on tyrannin verta, vannoinhan minä, että sinä saisit sen nähdä.
-Minä itse olen säilynyt haavoittumatta, vaimoni, mutta sinun isäsi,
-sinun mielipuoli isäparkasi ei tullut meidän mukanamme ulos palavasta
-ladosta. Minä kiiruhdin takaisin pelastaakseni hänet liekeistä -- mutta
-liian myöhään" -- --
-
-"Palanut, elävänä palanut!" huusi Ingeborg rouva. "Vanhurskas Jumala!
-Näinkö kaikkivaltias tuomari rankaisee meitä kostomme vuoksi!" Hän
-kaatui tiedotonna lattialle ruumisliinalleen.
-
-Kun hän taas avasi silmänsä, istui hän tuolissa, ja hänen
-aviopuolisonsa seisoi vielä verinen haarniska yllään hänen edessään.
-"Toinnu, vaimoni!" sanoi marski. "Sinun onneton isäsi ei kärsinyt
-kauan liekeissä. Hänen sielunsa on liitänyt vapaana liekkien läpi
-ikuiseen rauhanmaahan, johon hän niin kauan turhaan oli ikävöinyt.
-Toinnu, vaimoni, ja kuuntele mitä minulla on sinulle sanottavaa!
-Meidän oma henkemme on nyt kysymyksessä. Me emme vielä voi ajatella
-suurta suunnitelmaamme maan ja valtakunnan suhteen. Ihmeellinen pelko
-on lamauttanut meidän kaikki ystävämme. Kukin ajattelee vain omaa
-itseään, ja kansa ei tahdo liittyä meihin. He huutavat kuin hullut
-kuningasmurhaajia vastaan, -- minä itse olen lainsuojaton. Nuori
-kuningas on sen minulle julistanut, vaikka laittomasti ja ilman
-tuomiota. -- Minä nauroin sille, mutta minun mieheni pelästyivät siitä
--- ja lapsen sanat kaikuivat minusta itsestänikin oudoilta; sanottakoon
-mitä tahansa! -- Lapsi on nyt kuitenkin kuningas. Herttua Waldemariin
-minä en luota. -- Meidän täytyy paeta!"
-
-"Ei milloinkaan! Ei ikinä! Minä jään tänne!" sanoi Ingeborg rouva
-päättäväisesti ja kohotti päätään.
-
-"Se on välttämätöntä, minun vaimoni, usko minua; minä en astu
-askeltakaan taapäin siellä missä on mahdollista kulkea eteenpäin.
-Tahdotko sinä nyt seurata köyhää, lainsuojatonta miestä, minun
-Ingeborgini, tai jäädä meidän voimakkaitten vihollistemme
-solvaistavaksi?"
-
-Marskin näin puhuessa näytti Ingeborg rouva saavan hetkeksi
-ponnistamalla takaisin elonvoimansa, hän nousi rauhallisesti ja loi
-ihmettelevän katseen aviopuolisoonsa.
-
-"Huoran nimeä olen jo kyllin kauan kantanut!" sanoi hän. "Sitä minä
-en voisi kantaa enää kauempaa maailmassa, vaikka minä nyt todellakin
-voisin tulla Tanskan kuningattareksi. Kiitos siitä, että poistitte
-häpeäni, minusta ei kenenkään enää tarvitse huolehtia. Mutta jos minä
-taas olen Stig-marskin aviovaimo, niin kuule viimeinen sana, joka
-minulla on sanottavana sinulle tässä maailmassa! Minun hetkeni ovat
-luetut! Se hetken kunnia, jonka minä voitin, ei ole yhdeksän vuoden
-tuskien eikä hirveän murhapolttoyön arvoinen. Onko se pelko, joka
-lamautti meidän ystävämme, myöskin lamauttanut mahtavan Stig-marskin?
-Oletteko te se mies, joka pelkää lasta ja karkaa maasta poikanulikan
-käskystä! Ei, ei, urhea kostajani! Kamalan veriyön varjot ovat
-himmentäneet sinun silmäsi ja raskauttaneet sinun sielusi, --
-kuninkaanveri sinun käsivarrenvarustuksillasi vain on lamauttanut sinun
-käsivartesi. Jää tänne kunnes päivä valkenee! Pese veri haarniskaltasi
-ja muista minkä vuoksi se on vuotanut! Se ei ollut vain senvuoksi, että
-sinä saisit nähdä tämän kuolemaanvihityn, -- minä seison tänä yönä
-sinun edessäsi kuin haamuna, kysyäkseni sinulta miksi sinä viivyttelit
-niin kauan, ja päästäkseni kunnialla hautaan. Mutta kun sinä olet
-sulkenut nämät silmät" -- --
-
-"Sinun täytyy elää, urhea vaimoni!" keskeytti marski hänet
-liikutettuna. "Sinä saat nähdä minun toimivan niinkuin ei kukaan mies
-Tanskassa vielä ole toiminut! Mutta yksin ei voimakkainkaan mies voi
-kumota Tanskan valtaistuinta."
-
-"Milloinka sinä jäit yksiksesi? Eikö sinun sukulaisissasi ole kreivejä
-ja ritareita? Etkö sinä ole liitossa ruhtinaitten ja kuninkaitten
-kanssa? Eivätkö Waldemar herttua ja Jaakko kreivi enää elä? Eikö
-Ove Dyreä ja Jaakko Sinijalkaa enää ole olemassa? Meidän mahtavat
-sukulaisemme eivät tahdo luopua sinusta, sen minä tiedän -- Norjan
-kuningas Eerik on sinun täysinuskollinen ystäväsi. Hänellä on paljon
-väkeä ja laivoja -- häneen sinä voit luottaa! Jää maahan! Elä salli
-juurruttaa pois meidän sukuamme, ja maan joutua perikatoon! Rakenna
-linna kypäreille, se seisoo lujana vasten nuoli- ja kivisateita.
-Urhoollinen, ylpeä Stig Andersen, elä ota voimakasta kättäsi pois
-Tanskan yltä! Aseta kruunu sen päähän, joka sitä voi kantaa, elä salli
-Toke ja Skjalm Hviden sukujen joutua maanpakolaisina harhailemaan,
-niinkauan kuin sinun silmäsi ovat auki! Anna minulle sinun kätesi sen
-vakuudeksi, jos sinulle minun rauhani ja autuuteni on kallis!"
-
-"Rakas vaimoni, minä lupaan sen sinulle!" sanoi marski ja ojensi
-hänelle rautapanssarisen kätensä. "Jumala suokoon sen tapahtua!" Hän
-vaikeni vaipuen syviin mietteisiin.
-
-He seisoivat näin hetken käsi kädessä. Samassa näytti kuin tuli olisi
-sammunut kalpean Ingeborg rouvan silmistä, ja varjo laskeutui hänen
-kasvoilleen. "Kiitos, kiitos! Nyt minä olen rauhallinen!" sanoi hän
-hitaasti ja juhlallisesti. "Nyt minä makaan hiljaa haudassani, enkä
-valittele rikkiraastettua elämääni enkä verta, joka vuodatettiin minun
-naiskunniani tähden -- minun ei tarvitse kuulla äidittömien tyttärieni
-itkevän -- enkä kuulla isäni tuskanhuutoja liekkien loimutessa. Nyt
-mustenee viimeisen kerran silmissäni", kuiskasi hän veltosti ja
-horjui. -- "Hyvää yötä, kostajani. Kiitos! Sinä toit minulle viimeisen
-viestin maailmasta -- se oli voitonviesti, mutta hirvittävä -- sinun
-aviovaimosi minä olen taas -- mutta vasta kiirastulen tuolla puolen
-minä olen se, mikä olin yhdeksän vuotta sitten -- --"
-
-"Ingeborg, rakkakin Ingeborg, elä puhele niin sekavasti!" huudahti
-marski lopulta -- "mene levolle, sinä olet sairas!"
-
-"Minä menen levolle!" kuiskasi hän tuijottaen hurjin katsein eteensä.
-"Isä, isä, elä pala enää tyttäresi tähden! Nyt hän kulkee kanssasi
-liekkien läpi -- hyvää yötä!" -- Tämän sanottuaan hän puristi kiivaasti
-marskin kättä ja syöksyi äkkiä kivilattialle kuin sisäisen iskun
-satuttamana.
-
-Kauhistuneena huusi marski apua, mutta ennenkuin palvelijat
-olivat ehtineet avuksi, lepäsi heidän onneton emäntänsä kuolleena
-aviopuolisonsa verisillä käsivarsilla.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESKAHDES LUKU.
-
-
-Ennenkuin herttua Waldemar ja Brandenburgin markkreivit saavuttivat
-Skanderborgin linnan, seisoivat drotsi Pietari ja ritari Pentti
-Rimordson melkoisen sotamiesosaston etunenässä linnan edustalla,
-johon leiri oli majoitettu, lukuisan kansanjoukon tulvaillessa sinne
-osoittamaan suosiotaan nuorelle kuninkaalle. Vanha ritari Jon oli
-viety kantotuolissa linnaan, ja mitä ankarimpiin toimenpiteisiin oli
-ryhdytty. Ei minkäänlaisia kapinallisia ääniä kuultu. Herttua Waldemar
-ja hänen seurueensa olivat ratsastaneet yötä päivää. Kielin jätettyään
-he näkivät auringon nousevan nyt toisen kerran, se näytti heille hiukan
-etempää leirin Skanderborgin edustalla. Herttua säpsähti. "Me tulemme
-sittenkin liian myöhään", sanoi hän. "Pysähtykää silmänräpäykseksi,
-hyvät herrat, jos näen oikein, niin täällä on jo leiriydytty."
-
-"Leirissä on noin seitsemän tai kahdeksansataa miestä", sanoi
-markkreivi Otto, ja hänen katseestaan leiriin huomasi taitavan
-sotapäällikön.
-
-"Drotsi Pietari ja ritari Jon ovat siis kiirehtineet
-kunnianosoitukselle", jatkoi herttua, "ja he ovat tehneet sen
-odottamatta ensin maan tärkeimpiä miehiä ja kuningashuoneen läheisimpiä
-sukulaisia. Siinä te näette näiden itsevaltaisten herrojen röyhkeyden.
-Tällä hetkellä on valta heidän käsissään ja meidän täytyy vaieta.
-Poika julistetaan nyt Tanskan kuninkaaksi, ja teidän älykkään, etevän
-sisarenne, jalot herrat, täytyy aluksi suostua hoitamaan holhousta
-yhdessä minun kanssani. Mutta myöskin tästä täytyy meidän vielä vaieta.
-Niinkauan kuin ensi rauhattomuus täyttää kaikkien mielet, ei voi
-odottaa minkäänlaista kannatusta eikä keksiä viisasta neuvoa."
-
-Koko loppumatkan he pysyivät äänettöminä ja mietteisiinsä vaipuneina.
-
-"Teidän ehdotuksenne, jalo herttuani, tuntuu nyt minusta hiukan
-onnistumattomalta", alkoi markkreivi Otto viimeinkin puhua. "Teidän
-kaunopuheliaisuutenne on tänä sekasorron aikana vain silmänräpäykseksi
-samentanut minun arvostelukykyni. Onhan kuningasvaali jo aikoja
-sitten laillisesti vahvistettu, ja jokainen muutos siihen olisi
-rohkea hyökkäys kansamme oikeuksia vastaan. Minun sisareni,
-kuningatar, epäilisi varmaankin suuresti sulkea omalta pojaltaan
-tie valtaistuimelle, kunnianhimosta tulla nimitetyksi hallitsevaksi
-kuningattareksi. Todellisuudessa hän jää kuitenkin siksi niinkauaksi
-kuin nuori kuningas on alaikäinen."
-
-"Siinä minä olen samaa mieltä veljeni kanssa", sanoi markkreivi
-Konrad, joka näytti hiukan nuoremmalta kuin veljensä, ja jonka
-kanssa hän useammin oli samaa mieltä, joskin hän näytti osoittavan
-voimaa ja itsenäisyyttä liikkeissään ja kasvonilmeissään. "Me olemme
-kiitollisia teidän osanottavaisuudestanne sisaremme kohtaloon, jalo
-herttua", jatkoi markkreivi Konrad, "mutta se on johtanut teidät
-harhaan. Elkäämme puhuko hänelle niin vaarallisesta ja viekoittelevasta
-toivomuksesta, joka ei varmaankaan koskaan olisi juolahtanut hänen
-mieleensä."
-
-"Te olette oikeassa, jalot herrani; se oli vain ohimenevä ajatus",
-sanoi herttua äkkiä. "Me annamme asioiden kulkea luonnollista latuaan.
-Sen minkä minä kunnioituksesta teidän korkean sisarenne viisauteen
-ja harvinaisiin ominaisuuksiin katsoen ajattelin pelastuskeinoksi
-Tanskalle, ja mitä minä tämän hämmennyksen aikana olen lausunut siitä,
-jääköön ritarikunniani kautta salaisuudeksi meidän välillemme."
-
-"Se on selvä", vastasi Markkreivi Otto, tarkastaen herttuaa tutkivalla
-katseella. "Te olette viime viikon aikana erityisesti vaivannut
-itseänne, ja sekavalla valtioviisaudellanne te olitte melkein panna
-meidänkin päämme pyörälle. Voisinpa melkein vannoa teillä olleen
-aavistuksen siitä mitä täällä tulisi tapahtumaan."
-
-Herttua kalpeni, ja ritari Tyko Abilgaard, joka koko matkan kestäessä
-oli ollut hiljainen ja vaitelias, käänsi äkkiä oriinsa näyttäen
-kokonaan olevan kiintyneenä sen ohjaamiseen.
-
-"Valitettavasti!" sanoi herttua nopeasti. "Kuka ei olisi tarkannut
-Tanskan onnetonta tilaa ja sitä kireätä väliä, joka jo kauan on
-vallinnut kuninkaan ja mahtavan aateliston välillä, aavistamatta
-ja pelkäämättä pahinta? Oli aika", jatkoi hän, "jolloin minä,
-niinkuin te tiedätte, otin tehokkaasti osaa Tanskan valtioasioihin.
-Nuoruuden kokemattomuudessani minä toivoin itse rohkealla toiminnalla
-ja ase kädessä voivani saada aikaan sisällisen rauhan ja luomaan
-oikeudenmukaisen hallitusmuodon. Minun yritykseni eivät onnistuneet,
-ja nyt minä iloitsen siitä, että minä sopimukseni nojalla kuninkaan
-kanssa ja luopumisvalallani vetäydyin ajoissa syrjään, välttäen siten
-pienimmänkin epäluulon osallisuudesta tähän kamalaan tapahtumaan.
-Myöskin oleskeluni teidän luonanne, jalot herrat, yllämainitun
-kauhean tapauksen aikana pidän minä elämäni onnellisimpana sattumana.
-Yhdessä teidän ja teidän jalon sisarenne kanssa minä voin ehkä nyt,
-joutumatta epäluulon alaiseksi, olla avullisena rauhan ja järjestyksen
-palauttamisessa tässä sekasorron maassa. Tahdon myöskin auttaa
-kurittamaan sen itsepäisiä ja röyhkeitä aatelismiehiä, jotka nyt
-tahtovat olla herroina maassa. Me olemme kuitenkin valitettavasti
-nähneet, että he eivät pelkää väkivaltaisimpiakaan hankkeita,
-saadakseen omat pikkumaiset pyyteensä toteutetuiksi ja tyydyttääkseen
-yksityisen kurjan ja typerän vihansa -- --"
-
-"Tässä on käteni, jalo herttua Waldemar", puhkesi kreivi Otto sanomaan,
-ojentaen hänelle sydämellisesti kätensä. -- "Teillä on hyvä ja
-rehellinen tarkoitus kansaa ja onnetonta kuningashuonetta kohtaan, ja
-me tahdomme edelleenkin auttaa teitä neuvoilla ja teoilla rauhan ja
-järjestyksen palauttamiseksi maahan. Elkäämme viivytelkö kauempaa! Minä
-haluan sisareni luo voidakseni lohduttaa häntä hädässään."
-
-He kannustivat hevosiaan ja ratsastivat reippaasti Skanderborgin
-linnan edustalla olevaa leiriä kohti. Täällä heidät pysäytettiin ja
-heidän täytyi vahdeille ilmoittaa nimensä. Niinpian kuin nämä kuulivat
-ketä he olivat antoivat he heidän vapaasti mennä. Kun he saapuivat
-Skanderborgin linnaan, näkivät he alaslasketulla nostosillalla olevan
-vahvan keihäsmiesvartion. Tässä täytyi heidän nousta alas hevosen
-selästä ihmispaljouden tähden, joka täytti tien. Tosin siellä täällä
-väistyttiin noiden kolmen ruhtinaallisen herran tieltä, joiden komeat
-puvut ja kullalla kirjaillut viitat osoittivat heidän korkeaa arvoaan,
-mutta usein kuitenkin pidätti tungos heidät, ja heidän aseenkantajiensa
-täytyi pysähtyä hevosten kanssa kansanjoukon taakse. Kun he sillätavoin
-hitaasti raivasivat itselleen tietä, kuulivat he kansanjoukosta monta
-sanaa, jotka ainakin ritari Abilgaard painoi mieleensä.
-
-"Onko kuninkaan murhaajat saatu kiinni?" kysyi eräs porvarismies.
-
-"Pahus heidät tietää!" sanoi toinen. "Kyllä ne miehet varansa pitävät.
-Ja kuka heidät tuntee? Kaikki olivat munkkipäähineisiin peittäytyneet.
-He voivat olla vaikka täällä meidän keskellämme. Ei koiraa karvoista
-tunneta."
-
-"Metsillä on korvat ja mailla silmät, -- mitä lumeen piilotetaan, se
-tulee esiin suojasäällä", sanoi eräs vanha vaimo, kyhmysauva kädessä.
-"Jos ritari Jon ja drotsi Pietari Hessel saavat heidät kiinni, niin
-varmasti heidät hirtetään."
-
-"Hirtetään?" huusi eräs nuori mies. "Sanoitteko niin, Dorothea Rakkers!
-Ne miehet saavat hirsipuun jälestä nuolla sormiaan ja heti suudella
-hirttonuoraa, jos pääsevät niin vähällä. Ei, ne koirat ruhjotaan ja
-saavat maata teilillä ja pyörillä. On kyllä totta, että kuningas oli
-kova mies ja aika kipa hänellä oli hameitten perään, mutta ei häntä
-siltä olisi tarvinnut tappaa kuin härkää latoon."
-
-"Kun meidän nuori kuninkaamme tulee suureksi, niin kyllä hän kostaa
-hyvänä kristittynä isänsä kuoleman", sanoi eräs talonpoika.
-
-"Mutta missä hän viipyy? Emmekö me saa nähdä häntä?" sanoi eräs toinen.
-"Eivät suinkaan ne häntäkin lyöneet kuoliaaksi?"
-
-"Ei, Jumala varjeli hänet siitä", vastasi ensimäinen. "Ne olivat
-kyllä täällä aikaisin samana aamuna, ennenkuin paholainenkaan oli
-vetänyt töppöset sorkkiinsa, ja he tahtoivat saada käsiinsä nuoren
-kuninkaan, mutta hän oli yhtä aikaisin ylhäällä kuin he, ja nähtyään
-hänet linnanparvekkeella kalpenivat heidän nenänpäänsä valkeiksi,
-eivätkä he uskaltaneet koukistaa hiuskarvaakaan häneltä. Itse tuo
-uhkarohkea marskikin alkoi pelätä kun hän kuuli olevansa julistettu
-lainsuojattomaksi. Ja piru vei heidät kaikki, ennenkuin ehtivät porttia
-kolkuttaakaan."
-
-"Teili ja pyörä luvattiin heille, ja he saivat hehkuvia kiviä
-matkaeväiksi", sanoi eräs nuori mies.
-
-"Se oli reippaasti tehty -- hänestä tulee kelpo kuningas!" huusi monta
-ääntä yhtaikaa. "Hänestä tulee toisenlainen mies kuin hänen isästään!"
-
-"Tuolla hän on, tuolla hän on!" huusi nyt monta ääntä ja
-linnanparvekkeella nähtiin nuori kuningas yllään musta ritaripuku
-ja pieni kruunukypärä päässään. Hän seisoi äitinsä, kuningattaren
-vieressä, joka oli mustaan samettiin puettu, otsakoriste tummilla
-palmikoilla, ja katseli kansanjoukkoa hiljaisella tutkivalla katseella,
-kasvot kalpeina ja tyyninä. Pienen kuninkaan vasemmalle puolelle
-kannettiin ritari Jon kantotuolissa, ja hänen takanaan nähtiin ritari
-Thorstenson ja joukko kuninkaallisia henkivartijoita, aseilla ja
-kilvillä varustettuina.
-
-"Eläköön kuningas Eerik Eerikinpoika!" kaikui nyt voimakas ääni
-parvekkeelta, ja vanha ritari Jon korottautui vaivalla heiluttamaan
-hattuaan. Monta sataa ääntä yhtyi suurella melulla tähän
-tervehdyshuutoon. Nuori kuningas vastasi ritarillisen arvokkaasti
-tervehdykseen lausuen muutamia sanoja, jotka ainoastaan lähimmät
-kuulivat, mutta johon koko kansanjoukko vastasi tuhatäänisellä
-suosionhuudolla.
-
-"Katsos miten poika keikailee", kuiskasi ritari Abilgaard herttualle.
--- "Hän on aikaisin oppinut leikkimään ritaria ja kuningasta."
-
-Herttua Waldemar purasi harmissaan alahuultaan ja antoi ritari Tykolle
-salaisen viittauksen. Ritari poistui syrjään. Kohta senjälkeen
-kuultiin äänen huutavan kansan keskeltä. "Ei Eerikkiä enää Tanskan
-valtaistuimelle. Me tahdomme Waldemarin kuninkaaksemme!" Tähän huutoon,
-josta kukaan ei tiennyt mistä se tuli, yhtyi moni, ja levoton mutina
-kuului kansan joukosta. Mutta silloin vanha ritari Jon nousi uudestaan
-seisomaan, huolimatta suurista tuskista, joita tämä asento näytti
-hänelle tuottavan, ja luki kuuluvalla ja voimakkaalla äänellä piispojen
-ja valtiosäätyjen allekirjoittaman, ja sinetillä varustetun asiakirjan,
-joka vahvisti pienen Eerik-kuninkaan laillisen kuningasvaalin,
-sellaisena kuin se jo kymmenen vuotta sitten hänen ollessaan toisella
-ikävuodellaan oli päätetty, ja jonka kansa kuusi vuotta sitten 1280
-uudisti. Senjälkeen hän toisti tervehdyshuudon ja jokaisen kapinallisen
-ja vastustavan äänen tukahutti voimakas huuto: "Eläköön kuningas Eerik
-Eerikinpoika! Eläköön, meidän laillinen kuninkaamme! Alas kavaltajat!"
-
-Herttua Waldemar koetti nyt kiirehtiä ulos meluavasta tungoksesta,
-peläten täten syystäkin joutuvansa rahvaan revittäväksi,
-epäiltynä osalliseksi tuohon kapinahuutoon. Hän yhtyi kovalla
-äänellä tervehdyshuutoihin Eerikille ja pääsi onnellisesti sisään
-linnanportista, yhdessä Brandenburgin markkreivien kanssa.
-
-Kuninkaalliset olivat jättäneet parvekkeen. Kansa hajaantui
-vähitellen, ja kuningatar vastaanotti hyvin liikutettuna ritarisalissa
-ruhtinaalliset veljensä, sitävastoin hän tervehti herttua Waldemaria
-kylmyydellä, joka näytti olevan tälle aivan odottamatonta.
-
-Drotsi Pietari oli sillaikaa antanut sotaväen vannoa uskollisuudenvalan
-nuorelle kuninkaalle, ja muutaman tunnin kuluttua hän oli lukuisan
-suojelusosaston kanssa saattamassa koko kuninkaallista perhettä
-Viborgin linnaan. Kuningattaren vaunut, joissa pieni Merete-prinsessa
-ja hänen hovinaisensa istuivat, kulkivat hitaasti etumaisina. Joskus
-vain kuningatar käytti niitä, ollessaan väsynyt tai kyllästynyt
-ratsastamiseen.
-
-Surusaattue oli juhlallisen komea. Kuningatar ratsasti kylien läpi
-valkoisella hevosellaan molempien poikiensa välillä, yllään musta
-samettivaippa ja päässään kurjensulilla koristettu helmihattu.
-Prinssi Kristofferilla oli myöskin yllään komea surupuku, mutta nuori
-kuningas veti etupäässä kaikkien huomion puoleensa. Hän ratsasti
-korkealla, pikimustalla oriilla. Mustan samettivaipan alla, joka oli
-koristettu näädän nahoilla ja kultaisilla kruunuilla, oli hänellä
-täydelliset ritarin teräsvarustukset, drotsi Pietarin ja Jon ritarin
-varovaisesta kehoituksesta. Hänen pienessä kruunukypärässään liehui
-korpinsulkatöyhtö, hänen kypäräsilmikkonsa oli sininen ja kullattu, ja
-käsivarrellaan hän kannatti pientä kilpeä. Kilpeen oli kuvattu kypärä
-ja kaksi kullattua häränsarvea, joiden ulommaiseen taitteeseen oli
-kiinnitetty kaksi riikinkukon sulkaa. Nuorta kuningasta ei oltu ikänsä
-vuoksi vielä lyöty ritariksi. Mutta vaikka hän jo kaksivuotisesta
-oli kuullut itseään kutsuttavan kuninkaaksi, pani hän paljon enemmän
-arvoa siihen, että häntä pidettiin ritarina ja sai esiintyä aseissa.
-Tämä hänen lapsellisen ritarikomeilun ihailemisensa oli saattanut
-hänet maalauttamaan kilven, joka hänellä nyt oli ensi kerran mukanaan
-esiintyessään julkisesti. Hän kantoi sitä niin miehekkään ja vakavan
-näköisenä, kuin tuntisi hän ihmeellistä lohdutusta siitä, että hän nyt
-oli kutsuttu suojelemaan maata ja valtakuntaa lapsenkilvellään.
-
-Lähinnä kuninkaallisia henkilöitä ratsastivat Brandenburgin markkreivit
-yhdessä herttua Waldemarin ja hänen drotsinsa kanssa. Heidän
-jälestään seurasivat kansleri, oppinut Martinus herra, hengellisessä
-veljeskunnanpuvussaan, niinikään hovimarski, valtakunnan hovimestari,
-alimarski, ja valtakunnan kaikki neuvosherrat, lukuunottamatta
-vanhaa Jon Litleä, joka oli pakoitettu jäämään Skanderborgiin, missä
-taidolla huolehdittiin hänen parantumisestaan. Senjälkeen seurasivat
-kuninkaalliset henkivartijat, ja kaksitoista passaripoikaa soihtuineen.
-Ritari Thorstenson ratsasti lukuisan sotamiesjoukon kanssa kulkueen
-etunenässä, ja drotsi Pietari Hessel ja ritari Pentti Rimordson
-päättivät kulkueen, suojaten uskollisten, rohkeitten ratsumiestensä
-kanssa kuninkaallisia henkilöitä molemmin puolin.
-
-Saattue kulki hitaasti ja hiljaisena Viborgia kohti, jonne useiden
-pysäysten perästä saavuttiin vasta seuraavan päivän iltapuolella.
-
-Viborgin suuressa tuomiokirkossa oli murhatun kuninkaan ruumis ollut
-Cecilian yöstä asti kansan nähtävänä. Tänä iltana oli se määrätty
-pantavaksi kirstuun ja laskettavaksi hautaan.
-
-Kun kulkue läheni Viborgia, katkaisi mestari Martinus ensiksi pitkän
-ja juhlallisen äänettömyyden, jota hän koko matkan oli noudattanut.
-Huolimatta maan onnettoman kohtalon tuottamasta surusta, joka lannisti
-hänen mieltään, tunsi oppinut, isänmaallinen herra niin suuren halun
-puhella jonkun kanssa, että hän itse hetkeksi unohti sen epäilyksen,
-joka salaisesti kyti hänen mielessään herttua Waldemaria kohtaan, että
-tämä olisi kuninkaanmurhaajien salainen johtaja ja suojelija. He olivat
-joutuneet ratsastamaan vierekkäin, ja kansleri kääntyi herttuan puoleen
-huomautuksella vanhan Viborgin kaupungin nimestä ja alkuperästä, jonka
-hän luuli johtuvan eräästä kuningatar Vebescasta tai gootilaisesta Viti
-kansasta, tai ehkä paremminkin seudun korkeussuhteista ja ikivanhoista
-uhrilehdoista, sekä pakanallisesta sotajumala Vigistä, niin että
-kaupungin nimi oikeastaan alkujaan olisi ollut Vigberg.
-
-"Hyvin mahdollista, herra kansleri!" vastasi herttua hajamielisenä. "Se
-täytyy teidän oppineena miehenä parhaiten tietää."
-
-Kansleri jatkoi selityksiään ja mainitsi vielä pari olettamusta
-Vigeristä, Odinin lisänimestä, ja naissankari Vedborgista, joka
-mainitaan Bravallataistelun Staerkodderlauluissa.
-
-"Hyvin mahdollista, herra kansleri!" sanoi herttua suuttuneena. "Minä
-en ymmärrä tuollaisia perin oppineita asioita, enkä myöskään niistä
-välitä."
-
-"Jos taas katsomme kaupungin vaakunaa", jatkoi kansleri innoissaan,
-ollenkaan huomaamatta herttuan kärsimättömyyttä, "niin voisi se ehkä
-vahvistaa niiden arveluja, jotka olettavat, että kaupungin nimi
-on ennen ollut Vigletsborg, sillä edellytyksellä, että oletamme
-molempien henkilöiden vaakunassa olevan kuningas Vigletin ja hänen
-kuningattarensa. Muutamat oppineet ovat luulleet niissä löytäneensä
-Aatamin ja Eevan seisovina hyvän- ja pahantiedon puu välillään.
-Mutta, jos vertaamme sitä kaupungin vaakunaan (sigillum senatorum
-Vibergensis civitatis) niin me huomaamme, että mainitut Aatami ja
-Eeva, tai kuningas Viglet ja hänen kuningattarensa, ovat kaksi
-tavallista mieshenkilöä, vanha ja nuori, jotka epäilemättä esittävät
-kahta tuomaria. Ja minun mielestäni on erinomaisen viisasta ja
-oikein, että nuorella tuomarilla on vanha ja kokenut vieressään,
-niinkuin meidän nuori kuninkaamme nyt voi kiittää itseään onnelliseksi
-onnettomuudessaan siitä, että hänellä kuitenkin on isänsä vanhat
-uskolliset ja kokeneet ystävät sivullaan."
-
-"Teidän oppineisuutenne, arvoisa herra kansleri, on hänelle erityisen
-suuri arvoinen", vastasi herttua ivallisesti. "Ja jos te voisitte
-auttaa häntä keksimään Tanska-sanan oikean merkityksen, niin olisi
-se varmasti hänelle suureksi avuksi hänen maata ja valtakuntaa
-hallitessaan."
-
-"Jos me emme johda rakkaan isänmaamme nimeä sanasta Danais, niinkuin
-vanha historijoitsija Dudo arvelee, vaan isä Saxon olettamuksen
-mukaan vanhasta Dan kuninkaasta", vastasi kansleri, vaikka hän kyllä
-huomasi pilkan, "niin tietoisuuden siitä, että voi laskea sukunsa ja
-syntyperänsä tästä ikivanhasta kuninkaasta, josta maa ja kansa johtavat
-nimensä, täytyy varmasti herättää suuria, kuninkaallisia ajatuksia
-nuoren herramme sielussa, ja ne eivät suinkaan ole halveksittavia." Hän
-vaikeni nyt hiukan tyytymättömänä ja vaipui syviin mietteisiin; sitten
-hän nyökäytti ikäänkuin hyväksyen ajatukselle, joka samassa juolahti
-hänen mieleensä.
-
-"Kun minä näen tämän suuren, kauniin kaupungin korkeine valleineen",
-alkoi hän taas puhella, "silloin vahvistuu, minun uskoni siitä, että
-kaikkivaltias Jumala edelleenkin pitää kätensä meidän kansamme ja
-laillisen kuninkaamme suojana. Täältä levisi kristinopin suuri valo
-kansan keskuuteen, pyhän piispa Popoksen armorikkaiden julistusten
-avulla. Tuolla Dannernummella vannottiin vanhoille kuninkaillemme
-uskollisuutta. Täältä rohkeilta viborgilaisilta sai pyhä Knut
-marttyyri uskollisen avun maankavaltajia ja kapinallisia vastaan.
-Täällä huudettiin suuri kuningas Waldemar ensiksi kuninkaaksi, ja
-täältä uskollisilta porvareilta hän löysi avun ja suojan kamalan
-ja taivaitatärisyttävän Roeskilden verilöylyn jälkeen. Oi, täällä
-kolmekymmentäkolme vuotta sitten juhlittiin viattomana lapsena samaa
-kuningasta, jonka verisen ruumiin me nyt saamme nähdä ja saattaa
-viimeiseen lepoon. Kirotut olkoot hänen murhaajansa -- ja ne, jotka
-ovat tämän onnettomuuden saaneet aikaan! Suokoon Jumala, että he
-olisivat täällä meidän keskessämme, ja että meidän murhattu herramme ja
-kuninkaamme voisi aukaista sammuneet silmänsä ja sanoa meille ketä he
-olivat."
-
-Näin sanoen loi hän herttuaan tarkkaavaisen katseen. Oli alkanut
-hämärtää, mutta mestari Martinus luuli selvästi huomanneensa
-levottomuuden ilmeen hänen kasvoillaan.
-
-"Eikö tämä ole teidänkin toivomuksenne, jalosukuinen herra?" kysyi hän,
-"ja uskotteko te jonkun heistä tai jonkun tähän kauheaan rikokseen
-osallisen voivan olla niin julkean ja jumalattoman, että hän ei kalpene
-ja tunne rikollisuuttaan nähdessään murhatun kuninkaan."
-
-Herttua kiinnitti hevosensa ohjia ja vasta saatuaan sen rauhallisesti
-astumaan, hän vastasi kanslerin tekemään kysymykseen, kuitenkin
-kääntämättä kasvojaan häneen. "Jos te tuolla tavalla koetatte päästä
-rikollisten jäljille, herra kansleri", vastasi hän reippaasti, "niin
-te ette kelpaa inkvisiittoriksi. Sen voitte jättää minun toimekseni,
-minä etsin heitä kaikkialta, mutta täällä luulen kaikkein vähiten
-tapaavani heitä. Nuo kirotut murhaajat varovat kyllä tulemasta tänne
-moiseen tilaisuuteen, jolloin he niin helposti voivat joutua kiinni.
-Senhän me kaikki tiedämme, että marski Stig on heidän johtajansa. Jos
-me pitäisimme kaikkia ihmisiä, jotka tässä surujuhlassa kalpenevat tai
-ovat liikutettuja, osallisina tähän kauheaan tekoon", jatkoi hän, "niin
-saisimme ensiksi langettaa itsemme ja kaikki maan ja kuningashuoneen
-uskollisimmat ystävät, sillä kuka voi edes ajatellakaan tuota kauheaa
-tekoa tuntematta mielensä liikutetuksi ja kiihtyneeksi. Kun minä ja
-markkreivi kuulimme ensimäisen huhun tästä kreivi Gerhardin luona
-Kielissä, niin melkein musteni meidän silmissämme. Rajulla marskilla on
-kyllä kanssarikollisia. -- Minä olen lähettänyt vakoojia ympäri maata.
-Jos te voitte löytää murhaajat ennen minua, niin minä olen teille
-kiitollinen, herra kansleri! Nuoren kuninkaamme lähimpänä sukulaisena
-ja luonnollisena suojelijana minä katson olevani lähinnä velvollinen
-vainoamaan ja takaa-ajamaan heitä."
-
-Oppinut kansleri oli vaiti ja vaipui syviin mietteisiin.
-
-Monine kirkkoineen ja kappeleineen näkyi kaupunki nyt selvästi, ja
-enemmän kuin kaksikymmentä korkeaa tornia kohosi sieltä taivasta kohti.
-
-"Kuuletteko, Frue-kirken ruumiskellot soivat jo", sanoi kansleri. "Noin
-soitetaan kohta kaikkialla Tanskan kellotapuleista, ja ettekö te usko,
-jalosukuinen herra, että ne soivat kuin tuomiopäiväkellot murhaajien
-korvissa, missä ikinä he lienevätkin?" Hänen näin puhuessaan monistui
-ruumiskellojen soitto, se tuli yhä voimakkaammaksi ja kaikui kohta
-kaupungin kaikista kahdestakymmenestä kirkontornista, ja kaikista
-lähiseudun maakirkoista. Oli jo aivan pimeä, ja ainoastaan poikien
-kantamat soihdut valaisivat surukulkuetta. Herttua Waldemarin hevonen
-näkyi pelästyneen kellojen soittoa ja hyppeli levottomana loimuavien
-soihtujen valossa.
-
-"Ei, mutta kuulkaapas vain tuota pientä kelloa harmaaveljesten
-kirkonpäädyssä tuomiokirkon takana, kylläpä se helähtelee kirkkaasti ja
-muita kimeämpänä, vaikkei sillä olekaan tornia, jossa heiluisi!" sanoi
-nyt mestari Martinus herttualle, joka oli hengästynyt tulisen ratsunsa
-ohjaamisesta. "Harmaaveljesraukat!" jatkoi kansleri, "he soittavat
-kovin kiihkeästi tänä iltana. Ehkä he tahtovat osoittaa, ettei heillä
-ole minkäänlaista osallisuutta siihen minkä heidän vaippansa saivat
-peittää Finnerupin ladossa."
-
-Herttua ei vastannut, vaan kääntyi drotsinsa puoleen. "Emmekö me kulje
-Pyhän Mogenin portin kautta?" kysyi hän välinpitämättömällä äänellä.
-
-"Ei, armollinen herra! Sen kautta kuljetaan Aalborgin tietä tullessa",
-vastasi ritari Abilgaard. "Tässähän meillä onkin jo oikealla puolella
-Söen ja Borrevold. Me kuljemme pyhän Mikaelin portin kautta, ja pyhän
-Mikaelin katua pitkin tuomiokirkkoon."
-
-"Sinä olet oikeassa, Tyko. Tuo kirottu kumina on aivan hervaissut
-minut. Eikö juuri Pyhän Mogenin portista ole kerrottu tuo typerä taru?"
-
-"Aivan oikein, herra!" vastasi ritari hymyillen, "kuparihevosesta, joka
-helähtää maan alla joka kerran kun sota syttyy maassa. Sen lorun minä
-jo mekossa käydessäni kuulin imettäjältäni."
-
-"Kätketty hevonen pyhän Mogenin portin alla on kaupungin ikivanha
-suojeluskuva", tarttui mestari Martinus vakavana puheeseen. "Sanotaan
-ettei ainoakaan isänmaan kavaltaja tai vihollinen ole jäänyt eloon sen
-helähdyksen kuultuaan."
-
-"Sepä vasta helkkaria!" huudahti ritari Abilgaard teennäisen iloisesti.
-"Vahinko vain, ettei pyhällä Mikaelilla ole samanlaista hevosta
-porttinsa alla, muuten me voisimme heti saada varman todistuksen
-siitä olemmeko kaikki yhtä hyviä isänmaanystäviä kuin oppinut herra
-kanslerimme?"
-
-"Pyhä Mikael ei varoita", vastasi kansleri, "hän singahuttaa säihkyvän
-miekkansa kirotuita vasten. Te näette hänen kuvansa tuolla portin
-yläpuolella, hyvät herrat!"
-
-Kulkue ratsasti jo holvatun portin läpi, ja soihdut valaisivat
-rautaista ritaripatsasta, joka seisoi portin yläpuolella jalka
-lohikäärmeen selällä, ja pitkä, säihkyvä miekka kädessä. Miekka oli
-kullattu ja välkkyi tulisoihtujen loimutessa voimakkaasti herttuan pään
-yläpuolella. Hän katsahti ylöspäin, ja hänestä tuntui niin kuin patsas
-liikkuisi ja kasvaisi kahtavertaa korkeammaksi. Hän kannusti hevostaan
-ja ajaa karahutti pimeään porttiholviin.
-
-"Jos en olisi tiennyt sen olevan rautapatsaan", kuiskasi hän
-drotsilleen, "niin olisin voinut vannoa sen olevan elävän ja Marski
-Stigin haamun".
-
-Saattue kulki nyt hitaasti pitkin leveää pyhän Mikaelin katua
-tuomiokirkkoon. Kaikki ikkunat olivat valaistut, ja kadut olivat
-täynnä kaikensäätyistä kansaa, mutta kaikkialla vallitsi sellainen
-hiljaisuus kuin olisivat elottomat olennot katselleet surusaattuetta.
-Lähestyttiin suurta, valaistua kirkkoa, jonka mahtavat malmikellot
-syvällä, kumealla äänellään kaikuivat ylinnä muita. Kirkkoa
-ympäröivällä aukealla paikalla laskeutui surusaattue hevostensa selästä
-tuomiokapitulin huoneen edustalla, ja nyt lähti saattue eteenpäin
-samassa järjestyksessä kuin se oli tullutkin, mutta jalan, mustaa
-verkaa pitkin, joka ulottui avonaiselle kirkonovelle asti.
-
-Korkealla, mahtavalla kirkolla oli kaksi tornia ja neljä sivukappelia,
-ja oli se samassa kunnossa kuin silloin, kun kahdennellatoista
-vuosisadalla Niilo kuningas oli laajentanut sen ja piispa Nikolai
-täydentänyt. Astuttiin sisään kirkkoon ja kulettiin pääkäytävää
-pitkin kaikkien neljän kappelin ohitse, joissa kynttilöitä paloi
-neljänätoista alttarilla. Vasemmalla kädellä kirkon pohjoispuolella
-oleva, kaupungin suojeluspyhimyksen, Pyhän Kieldin kappeli varsinkin
-oli komeasti valaistu, siellä paloi yötä päivää valo pyhän Kieldin
-kullatun arkun alla, joka riippui kullatuista ketjuista holvikatosta;
-täällä nähtiin myös ohimennen murhatun Sven Grathen ruumisarkku.
-Saattue pysähtyi, ja viimeiset eivät olleet vielä ehtineet
-kirkonportista, kun jo etummaiset seisoivat pääalttarin luona. Murhatun
-kuninkaan vaakuna, jota kaksi leijonaa ja kaksi kruunua koristi,
-oli puoleksi verhottu pitkään, mustaan harsoon, ja kaksitoista
-vahakynttilää valaisi sitä. Täällä seisoi kaniikkien [kaniikki,
-tuomiokirkon palveluksessa oleva pappi] esipappi juhlapuvussaan
-kahden muun papin kanssa, ynnä arkkidiakooni [arkkidiakooni, korkea
-hengellinen herra], kanttori ja kaksitoista kaniikkia. Soihdut kädessä
-he lauloivat juhlallista Reqviemiä [surulaulu], suuren lyijyllä
-katetun tammikirstun ääressä, jonka kannella oli kuningas Eerik
-Kristofferinpojan suuri miekka hopeaisen sakramenttirasian vieressä,
-joka seuraisi häntä hautaan, kun hän ei ollut voinut nauttia sitä
-ennen äkkinäistä ja väkivaltaista kuolemaansa. Rasian kannella oli
-latinankielinen kirjoitus: "Panis adest veras domini sponsalia vitae."
-[Tämä on totinen elämän leipä, Herran huomenlahja.]
-
-Kun sielumessu oli laulettu, ja kaniikkien esipappi oli pitänyt
-lyhyen puheen, kohotti hän kirstunkantta, ja asetti sakramenttiasian
-ruumiin yhteenliitettyjen käsien väliin. Jokainen, joka tahtoi nähdä
-kuninkaallisen ruumiin, voi nyt astua lähemmäksi. Vain muutama
-astui niin lähelle, että voi sen nähdä, niiden joukossa oli nuori
-Eerik-kuningas. Hän kumartui ääneti isänsä ruumiin ylitse, laski
-kätensä hänen veriselle rinnalleen, lausuen pari sanaa, joita ei
-kukaan kuullut. Senjälkeen hän vetäytyi takaisin ja peitti itkevät
-kasvonsa suruvaipallaan. Kun ei kukaan enää lähestynyt kirstua ruumista
-katsomaan, sulki esipappi taas kirstunkannen ja laski miekan takaisin
-sen päälle, senjälkeen nostivat kaniikit kirstun ja kantoivat sen
-surusaattueen etunenässä pääalttarin taakse, jossa he laskivat sen
-holvattuun, kyynärän verran maasta koholla olevaan hautaan. Koko
-ajan kuului maanalaisesta holvikirkosta aivan haudan alta syvä,
-juhlallinen surulaulu. Nyt heitti esipappi kolme lapiollista hiekkaa
-kirstulle, lausuen kuuluvalla äänellä kristillisen kirkon tavallisen
-hautauskaavan. Senjälkeen julisti hän kansalle, että petetty ja
-murhattu kuningas viisi vuotta ennen äkillistä kuolemaansa, ikäänkuin
-omituisen aavistuksen valtaamana, oli tehnyt lahjoitukset tälle
-tuomiokirkolle sielumessujen ja yöjumalanpalveluksien pitämiseksi
-sielunsa puolesta tuomiopäivään asti. "Se surulaulu, joka hänelle
-täällä nyt kaikuu, ei koskaan vaikene!" sanoi hän. "Joka yö kohoaa
-täältä rukous ja laulu maan syvyydestä kohti Kaikkivaltiaan
-valtaistuinta! Öin ja päivin me rukoilemme täällä murhatun kuninkaamme
-sielun puolesta kuningasten kuningasta, anoen, että kuningas Eerik
-Kristofferinpoika on viimeinen tanskalainen kuningas, joka sortuu
-petturin ja murhaajan käden kautta. Herra armahtakoon voideltunsa
-sielua! -- Voi, voi kuningasmurhaajia!"
-
-Tähän huutoon yhtyivät kaikki kaniikit ja useat seurueesta, joiden
-joukosta nuoren Eerik kuninkaan ääni kaikui niin voimakkaana, että
-se hämmästytti kaikkia, ja maanalaisessa kirkossa toisti näkymätön
-surukuoro kolme kertaa sen huudon.
-
-Mestari Martinus katseli terävästi tutkivin katsein juhlallisuuden
-kestäessä kaikkia ympärillään olevia kasvoja, pidellen yhteenliitettyjä
-käsiään rinnallaan ja ollen itse syvästi liikutettu. Muutamissa
-kasvoissa hän näki syvän liikutuksen kuvastuvan, mutta monet seisoivat
-kylminä ja välinpitämättöminä, ja muutamissa hän huomasi ilkkuvaa
-uhkaa, joka kauhistutti häntä. Herttua ja hänen drotsinsa käänsivät
-kasvonsa pois hänestä ja näyttivät kiinnittävän huomiotaan Pyhän
-Kieldin kappeliin. Mutta kun holvikirkosta kuuluva laulu kaikui
-heidän jalkojensa alta, ja syvä valitushuuto kajahti kirkon holvissa,
-nojausi herttua miekkaansa ja siveli kädellään otsaansa, ritari
-Abilgaardin nopeasti kuiskatessa pari sanaa hänen korvaansa. Samassa
-kuului tukahutettu huudahdus, ja syntyi levottomuutta ihmisjoukossa
-kirkonovella, josta kannettiin joku tainnoksiin mennyt ulos.
-
-Nyt poistui surusaattue hitaasti kirkosta. Drotsi Pietari oli
-hautajais-juhlallisuuksien ajan seisonut liikkumatonna erään pilarin
-luona kuorissa, kädet paljastetun miekkansa kahvalla, jota hän piteli
-terä ylöspäin, niinkuin evankeliumia luettaessa. Tässä hartaassa
-asennossa, joka merkitsi, että ritari oli valmis suojelemaan totista,
-pyhää uskoa, oli hän hiljaisuudessa rukoillut murhatun kuninkaan
-sielun puolesta, sekä myöskin Tanskanmaan, ja sen nuoren kuninkaan
-tulevaisuuden edestä. Kun saattue poistui kirkosta, huomasi hän
-kookkaan naishenkilön, yksinkertaisessa, mustassa porvaristytön
-puvussa ja musta päähine kasvoillaan, polvistuvan yhteenliitetyin
-käsin pääalttarin eteen, jossa hän näkyi hartaasti rukoilevan,
-huomaamatta ollenkaan mitä hänen ympärillään tapahtui. Kaunis, ylevä
-vartalo muistutti hänelle sitä, joka hänelle oli rakkain kaikista
-Tanskan naisista, ja huolimatta tytön porvarillisesta puvusta ja
-siitä mahdottomuudesta, että Inge neiti voisi olla täällä, jäi hän
-kuitenkin seisomaan kuin unelmiin vaipuneena. Sitten vasta kun
-kookas porvaristyttö nousi poistuakseen, hän huomasi surusaattueen
-jättäneen kirkon, ja alttarikynttilät sammutetuiksi. Hän pisti miekan
-tuppeensa ja astui hitaasti tyttöä vastaan. Hänen pysähtyessään tytön
-eteen tyhjällä kirkonkäytävällä, jota Kieldin kappelin kynttilät
-vain heikosti valaisivat, säpsähti tyttö, ja näytti pelästyvän tätä
-tapaamista, ja koetti välttää häntä.
-
-"Inge, jalo neiti Inge, tekö olette täällä", sanoi hän, "oi, elkää
-pelätkö minua, mutta sanokaa mitkä tärkeät syyt toivat teidät tänne!
--- Olisivatko meidän rukouksemme yhtyneet kuningashaudan ja Jumalan
-alttarin välillä, tänä isänmaan suurena surunpäivänä?"
-
-"Drotsi Pietari Hessel!" vastasi kookas neito, jääden seisomaan.
-"Täälläkö siis meidän täytyy tavata ehkä viimeisen kerran tässä
-maailmassa! -- No niin, minä en tahdo peittää teiltä kasvojani. Te
-ette tuomitse minua väärin, vaikka minä tänä hetkenä olisinkin teille
-arvoitus." Hän työnsi huivinsa syrjään, ja drotsi Hessel näki minkä
-rakas tuttu ääni jo oli hänelle sanonut: ylpeä Inge neito seisoi hänen
-edessään. Hänen kasvoillaan oli syvän surun ilme, mutta sen lievensi
-hurskas ja luottavainen katse, joka samalla osoitti lujaa ja voimakasta
-tahtoa.
-
-"Taivaan Jumalan nimessä, mitä teille on tapahtunut?" huudahti drotsi
-Pietari kauhistuneena. "Mitä te puhutte, näenkö minä teidät viimeisen
-kerran? -- Mitä te aiotte tehdä jalo Inge neito? Miksi te olette täällä
-yksinänne? Missä on teidän isänne?"
-
-"Elkää kyselkö, drotsi Pietari! Minä en voi, enkä tohdi vastata teille.
-Ritarillisen kunniasananne kautta luvatkaa minulle, että ette seuraa
-minua kymmentäkään askelta tästä pyhästä huoneesta, ja että te ette
-kahteenkymmeneenneljään tuntiin ota selkoa minne menen."
-
-"Jumalani, kuinka voitte uskoa _minun_ tahtovan vakoilla teitä?"
-
-"Muistakaa kuka minä olen, ja te ymmärrätte minut. Niin paljon
-vain minä voin sanoa teille: minä täytän raskaan, mutta tärkeän
-velvollisuuden. Minä jätän tämän onnettoman maan. Jumala yksin tietää
-koska taas jälleen sen näen, mutta täällä vain on sieluni ja sydämeni
-kotonaan. Minun täytyy sanoa vielä yksi asia teille", jatkoi hän,
-ääni liikutuksesta väristen, "minä sanon sen omaksi puolustuksekseni,
-ja rauhoittaakseni teitä minun täytyy se sanoa teille -- ja minä
-tiedän teidän uskovan minun sanani tosiksi: minun onneton isäni oli
-Flynderborgissa pyhän Cecilian yönä."
-
-Drotsi Pietari huomasi miten vaikeaa hänen oli sanoa nuo sanat.
-Häntä kauhisti tuo kamala ajatus, joka sen alla piili, mutta samalla
-hän tuli iloiseksi. "Armias Jumala olkoon kiitetty!" huudahti hän.
-"Vastaanottakaa minun ritarisanani, jalo Inge neito. Minne te
-matkustanettekin, sinne seuraa minun sieluni teitä, mutta minun
-silmäni ei urki teidän matkojanne, seuratkoon teitä kuka tahansa.
--- Me seisomme täällä omituisessa tienhaarassa", jatkoi hän syvän
-liikutuksen valtaamana, "ja minä tunnen, että meidän täytyy erota
-joksikin aikaa. Mutta Jumalan ja vapahtajan nimessä, joiden edessä me
-täällä seisomme, minä vielä toivon näkeväni teidät. Te olitte minun
-lapsuusmorsiameni, neiti Inge! Meidän enkelimme Jumalan valtaistuimen
-edessä ovat yhdistäneet meidän lapsensielumme ennenkuin ne näkivät ja
-tunsivat toisensa. Jos te ette tahdo tai ette voi tulla minun omakseni
-ja morsiamekseni silloin kun tämä maanjäristys on lakannut, ja Tanskan
-valtaistuin taas on turvattu -- niin, minä vannon Jumalan ja kaikkien
-pyhimysten nimessä, että drotsi Pietari Hessel jää elämänsä loppuun
-asti vanhaksipojaksi, mutta ei ikinä unohda lapsuudenmorsiantaan.
-Elkää vastatko minulle jalo, ylevä Inge! Elkää yhdellä sanalla
-musertako elämäni ihaninta toivetta! -- Minulla on tärkeä tehtävä
-toimitettava tässä maailmassa. Minä tunnen itselläni Jumalan kiitos
-olevan siksi paljon voimia ja rohkeutta, että voin sen uskollisesti
-täyttää, suurintakin kaipausta tuntien, mutta teidän kanssanne katoaa
-päivänpaiste elämästäni, ja raaka hedelmä jää kylmänä ja värittömänä
-jälelle. Elkää riistäkö minulta ihanaa toivoa! Mutta, jos te voitte
-sen elähyttää yhdellä sanalla, niin tehkää se! Sanokaa tuo voimakas
-sana, ja minun rohkeuteni on kymmenenvertaa suurempi, ja minun voimani
-kymmenenkertaa väkevämpi ja virkeämpi toteuttamaan tuota ajatusta,
-jossa meidän sielumme kuitenkin ensi kerran yhtyivät. -- Inge,
-rakkahin, Inge, voisitko joskus vielä rakastaa minua?" Näin sanoen
-hän tarttui Ingen käteen ja katseli häntä katseella, josta voimakkain
-rakkaus hehkui.
-
-Hän ei vetänyt pois kättään. "Minä rakastan sinua, lapsuuteni
-sulhanen!" vastasi Inge syvästi liikutettuna. "Niin, ja vieläkin
-enemmän, minä rakastan sinua niin suuresti, että sittenkin, vaikka minä
-en näkisikään sinua näillä silmillä, minä voin säilyttää sinun kuvasi
-siksi kunnes me tapaamme siinä suuressa isänmaassa, jossa ei vallitse
-minkäänlaista riitaa ja eripuraisuutta, ja jossa ei mikään voima voi
-yhdistyneitä eroittaa. -- Mutta minä olen tytär, drotsi Pietari!"
-jatkoi hän ja peräytyi, "minä olen onneton lapsi -- Teidän täytyy --
-teidän täytyy olla sen miehen vihollinen, joka antoi minulle elämän. --
-Tehkää Jumalan nimessä velvollisuutenne! Elköön minun tähteni ainoakaan
-ajatus johtako teidän silmäänne totuuden ja oikeuden tieltä! Jääköön
-kaikkivaltiaan määrättäväksi tapaammeko me enää tässä maailmassa!"
-
-"Me tapaamme varmasti toisemme ylevin, rakkahin Ingeni! Armias Jumala
-ei eroita meitä!"
-
-"Sitä ei tiedä kukaan muu kuin hän, joka on kaikkitietävä. Hyvästi,
-lapsuuteni sulho, hyvästi! -- Jumala ja kaikki hänen pyhimyksensä
-olkoon sinun ja isänmaan kanssa! Kaikkivaltias Jumala olkoon meille
-kaikille armollinen! Hyvästi!"
-
-Näin sanoen hän peitti kasvonsa hunnullaan ja katosi hämärään
-kirkonkäytävään.
-
-Drotsi Pietari ei uskaltanut seurata häntä. Hän seisoi kuin
-kiinninaulattuna kirkonlattiaan, ja hänestä tuntui kuin olisi tuo
-synkkä, painostava henki, joka leijaili hänen isänmaansa yli, nyt äkkiä
-riistänyt kaiken ilon hänen elämästään. Mutta hän tunsi kuitenkin
-samalla omituisen surumielisellä ilolla, että tämä jäähyväishetki oli
-näyttänyt hänelle välähdyksen siitä autuudesta, jota ei mikään ero
-eikä mikään voima maailmassa voisi riistää häneltä. Hän oli seisonut
-kauan ja tuijottanut lattiaan upotettua hautakiveä; nyt kohotti päänsä
-kuorin oven yläpuolella olevaa Kristuksen kuvaa kohti, ja Kieldin
-kappeliin virtaavassa valossa hänestä tuntui niinkuin alaskumartuva
-vapahtajankuva olisi ollut kirkastettu. Samassa hän tunsi voimakkaan
-rautakäden lyönnin olkapäällään. Hän kääntyi valaistua hautakappelia
-kohti, ja kookas, rautapanssariin puettu mies seisoi kypärän silmikko
-suljettuna hänen edessään.
-
-"Me tapaamme toisemme, drotsi Pietari Hessel, me tapaamme!" kajahti
-syvä, voimakas ääni hänen korvaansa. "Jos te olette se ritari, joka
-on asetettu lapsivaltaistuimen vartiaksi -- hyvä on -- puolustakaa
-siis sitä, jos voitte! Te olette nähnyt sen miehen, joka on vannonut
-kumoavansa sen tai sortuvansa itse."
-
-"Haa, Stig-marski, kuningasmurhaaja!" huudahti drotsi Pietari
-paljastaen miekkansa. Mutta samassa sammutettiin yhdellä kertaa kaikki
-pyhän Kieldin kappelin kynttilät, jotka yksin olivat valaisseet kirkon.
-Voimakas sankarivartalo oli hävinnyt, ja drotsi Pietari hapuili yksin,
-paljastettu miekka kädessään pimeässä kirkossa.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESKOLMAS LUKU.
-
-
-Puoli tuntia senjälkeen kun Inge-neito oli Viborgin tuomiokirkossa,
-murhatun kuninkaan hautajaisissa, jutellut drotsi Pietarin kanssa,
-hän isänsä mukana, porvarilliseen salapukuun pukeutuneena, kulki
-kaupungista St. Mogensportin kautta. Paljon oli matkustajia samalla
-tiellä. Mutta ennen keskiyötä nuoren kuninkaan käskystä kaupungin
-kaikki portit suljettiin. Herttua Waldemar ja ritari Abildgaard
-olivat seuranneet surusaattoa kirkosta. Vanha Borrevoldin linna oli
-järjestetty kuninkaallisen perheen ja seurueen asunnoksi. Kuningatar
-ja nuori kuningas pitivät myöhään yöhön saakka lukittujen ovien takana
-neuvottelua Brandenburgin markkreivin, kansleri Martinuksen ja drotsi
-Pietarin kanssa, joka viimemainittu oli rientänyt kirkosta tuoden sen
-tärkeän uutisen, että itse marski Stig oli Viborgissa ja luultavasti
-ollut myös kirkossa hautajaismenojen aikana. Varovaisuuden nimessä
-oli mitä vakavimpia määräyksiä annettu. Borrevoldissa vartioitsivat
-käytävää kuninkaallisten suojiin ritari Thorstenson ja Pentti Rimårdson
-kuninkaan henkivartijoiden kanssa. Panssariasuisia ratsumiehiä ja
-jalkasotureita olivat linnan käytävät täynnään. Viborgin uskollinen
-porvaristo oli asestettu, ja kanslerin neuvon mukaan sekä nuoren
-kuninkaan käskystä pantiin heti koko kaupungissa toimeen ankara
-kotitarkastus, jolloin jokainen epäilyttävä henkilö otettiin kiinni ja
-vangittiin.
-
-Keskiyö oli ohi. Herttua Waldemar asteli levottomana edestakaisin
-makuuhuoneessaan, joka sijaitsi linnan Viborginjärveen päin
-kaartuvassa itäisessä kylkirakennuksessa. Matka, sekä kiduttavat
-hautajaisjuhlallisuudet olivat rasittaneet häntä tuntuvasti.
-Kanslerin lauseet kaupunkiin tultaessa, ja hänen tutkiva katseensa
-kirkossa, olivat herättäneet herttuassa levottomuuden, jota hän
-turhaan koettu masentaa. Tätä mielialaa kiihoittivat vielä enemmän
-ne tärkeät toimenpiteet linnassa, jotka eivät välttyneet hänen
-silmältään. Kaikkialta, niin linnanpihalta kuin huoneittensa eteiseltä
-käytävältä, hän kuuli asestettujen soturien askeleita. Vaikkakin
-niinhyvin häntä itseään kuin hänen drotsiaankin kohdeltiin mitä
-suurimmalla huomaavaisuudella ja kuninkaallisella komeudella, tuntui
-hänestä kuitenkin kuin hänen jokaista askeltaan vartioitaisiin,
-eikä se lukuisa kunniavartio, joka oli asetettu hänen ovensa eteen,
-miellyttänyt ensinkään häntä. Hän oli lähettänyt Tyko Abildgaardin
-kaupungille hankkimaan hänelle tietoa siitä, mitä alituinen asemelu
-kaduilla merkitsi. Ritari Abildgaard oli ollut poissa yli tunnin eikä
-ollut vielä palannut. Vihdoinkin aukeni ovi ja tuo nuori herra astui
-hengästyneenä sisään.
-
-"No, mitä on tekeillä?" -- kysyi herttua. -- "Onko koko kaupunki
-kapinassa?"
-
-"Eipä juuri. Mutta täällä näyttää arveluttavalta," -- vastasi ritari
-Abildgaard levottomana. -- "Marskia sekä hänen ystäviään etsitään
-kaikkialta. Minut on pidätetty kolme kertaa, ja teidän nimenne tuskin
-taisi minut mahdillaan vapauttaa."
-
-"Onko marski saatu kiinni?" -- kysyi herttua nopeasti
-
-"Ei, herrani; nyt väitetään hänen olleen jo porttien ulkopuolella
-ennenkuin ne suljettiin. Se mies kyllä tietää, mitä tekee. Mutta en
-minä kuitenkaan voi käsittää, mitä tehtävää hänellä oli tänään täällä."
-
-"Se on helppo ymmärtää", vastasi herttua. -- "Hänen on kai tärkeätä
-tietää kansan mieliala. Suurta surua ja valitusta minä en huomannut.
-Saattueessa en nähnyt talonpoikia enkä porvareitakaan."
-
-"Mutta nyt on tuuli kääntynyt herrani! Kuningattaren ja nuoren
-kuninkaan näkeminen on saanut joukon mielenmuutokseen. Nyt teidän
-sietäisi kuulla, miten ne ärisevät vihoissaan hurjapäistä marskia ja
-hänen ystäviään vastaan, sekä kuinka ne ihastelevat kuningasvainajaa,
-valitellen hänen kuolemaansa, nuo typerät narrit! Nytpä saamme nähdä,
-eivätkö Reimar von Zweter ja muut saksalaiset runoniekat kuitenkin
-olleet oikeassa, sekä eikö Eerik Silmänräpyttäjästä tule suuri mies
-haudassaan. Niinhän aina käy tässä maassa: kun se villieläin, jota
-kaikki ajoivat, vihdoinkin on kaadettu, niin sen pahimmatkin viholliset
-seisahtuvat kuin ämmät vaikertamaan hirmutapausta, ikäänkuin sen
-osaksi olisi tullut häpeällinen vääryys, ja he ihailevat sitä sen
-mahtavien kynsien takia, jotka eivät enää voi heitä raastaa paloiksi.
-Tuo liukas tuuliviiri, Myndenborgin Lave-ritari, kuuluu olleen täällä
-marskin mukana; hänen väitetään pyörtyneen kirkossa sekä esiintyneen
-hautajaisten aikana mielipuolen tavoin. Onneksi hän on hävinnyt. Jos
-hänet olisi saatu kiinni, olisi hän hyvin voinut paljastaa meidät
-kaikki."
-
-"Meidät?" -- kertasi herttua, vaihtaen äkkiä tuttavallisen äänensävynsä
-kylmään ja ylpeään käskijänääneen. -- "Muista, kenen kanssa puhut,
-Tyko! Mitä tekemistä minulla on salaliittolaisten kanssa? Pidä sinä
-vain huoli itsestäsi! -- Mitä mielessäsi liikkuu? Noitten lauseittesi
-jälkeen minä tahdon neuvoa sinua pitämään huolta turvallisuudestasi.
-Elä luota minun nimeeni! Jos et voi minun tavoin pestä käsiäsi sekä
-vannoa, ettei sinulla ole osaa ei arpaa siinä, mitä on tapahtunut,
-niin minä en voi sinua auttaa. Minä jään nyt tänne nuoren kuninkaan
-luokse, hänen lähimmäksi ystäväkseen ja suojelijakseen. Minulla ei ole
-mitään tekemistä Stig-marskin tai hänen kätyriensä kanssa. Minä en
-tiedä kerrassaan mitään -- enkä tahdokaan tietää -- siitä viimeisestä,
-Möllerupissa pidetystä salakokouksesta, josta yhä puhutaan tunnettuna
-asiana, ja josta sinulla väitetään olevan täysi selko."
-
-"Mutta, armollinen herra", -- vastasi ritari Abildgaard hämmästyneenä
--- "eihän teillä ollut mitään sitä vastaan, kun annoitte minulle luvan
-matkaan, ja vaikka ette nimenomaan antanut minulle mitään viestiä
-mukanani niin ymmärsimme kuitenkin vallan hyvin toisemme. Mitä minä
-lupasin teidän nimissänne, siitä en koskaan ole epäillyt teidän aikovan
-peräytyä --"
-
-"Mitä sinä olet luvannut, sen täyttämisestä sinä itse saat pitää
-huolen! Minä en ole mitään luvannut, jota en uskallan lausua julki
-koko maailmalle. Mitä lupasin ja vannoin kuningasvainajalle Sjöborgin
-sovinnossa, sen olen kirjainta myöten täyttänyt. Sen hetken jälkeen
-en ole askeltakaan ottanut valtakunnan ja kruunun vahingoksi; ja
-kuitenkaan minuun ei täällä ensinkään luoteta. Täällä minun täytyy
-tyytyä nöyräselkäisiin palvelijoihin, sekä liiankin runsaaseen
-kunniavartioon, kun sensijaan markkreivit ja drotsi Hessel kutsutaan
-salaiseen neuvotteluun. Mutta minä olen näyttävä pian noille kunnon
-herroille, kuka nyt maalain mukaan on kuninkaan holhooja ja valtion
-esimies! Minä olen näyttävä noille pöyhkeille kapinoitsijoille, etten
-minä ole mies, joka vastoin valaansa ja velvollisuuttaan suojelee
-majesteetinloukkaajia ja kuninkaanmurhaajia!"
-
-Ritari Abildgaard seisoi kuin salaman lyömänä. "Jalo herttuani!"
--- hän sanoi. -- "Leikkiä kai laskette? Ette kai työnnä hädässä
-luotanne uskollisimman ystävänne kättä, hänen, joka teidän tähtenne on
-pannut elämänsä alttiiksi? Ette kai käyttäne minua, joka uskollisena
-jaoin kanssanne hädän ja vankeuden vaivat, suurten suunnitelmienne
-välikappaleena, tikarina, jonka huoleti annatte joutua rikotuksi, kun
-ette sitä enää tarvitse? Jos se on ruhtinaan ystävyyttä, niin olinpa
-tyhmin houkka uskoessani, että purppura verhoaa ylpeyttä ja ylevyyttä."
-
-"Tyko!" -- vastasi herttua äänenpainolla, jossa värähti hetkellistä
-liikutusta, sekä ylpein, mahtavin käskijänkatsein. -- "Elä sekoita
-porvarillisia käsitteitäsi ystävyydestä ja ylevyydestä siihen
-suureen ajatusketjuun, joka yhdistää minun ruhtinas-elämäni Tanskan
-valtaistuimeen! Olethan lapsuudestani asti ollut uskottuni, etkä vielä
-kuitenkaan osaa eroittaa ajatusta ja sanaa toisistaan. Luuletko,
-että tämä käsi koskaan saastaisena ja alhaisesti voisi musertaa sen
-uskollisen, toimeliaan nuoruusystävän, joka puhui ja toimi silloin kun
-minun täytyi vaieta ja nukkua? Opi kunnioittamaan ruhtinastasi! Ei
-hän lakkaa olemasta ystäväsi, kuinka tyly vihollinen hän, korkeampien
-tarkoitustensa takia, näyttääkin olevan. Jos olet minun kanssani tullut
-tuntemaan, mitä merkitsee elää suuren ja mahtavan aatteen eteen, niin
-tiedät myöskin, että kaikki ne pikkumaiset porvarilliset hyveet, joita
-kutsutaan ystävyydeksi, uskollisuudeksi ja kiitollisuudeksi ja ties
-miksi kaikeksi, ovat itse asiassa kuitenkin koristeltuja nukkeja,
-joita vain hengeltään ja valtiotaidoltaan lapsen kannalla oleva pitää
-kunniassa, mutta jotka täysivaltainen käskijänhenki tarpeen tullen
-pelottomasti musertaa, kun hän lastenlelujen hajoitetuista aineksista
-voi muovata itselleen muodot sitä suurta ajatuskuviota varten, jonka
-eteen hän elää ja toimii. Jos minua ymmärrät, Tyko, niin näytä nyt,
-että tunnet ja kunnioitat sitä mahtavaa henkeä, jonka kehitysketjuun
-itsesi liitit ja jonka vierellä saat kerran seistä, kun minä olen
-saavuttanut päämääräni, ja sinä olet ollut kyllin voimakas pysyäksesi
-minun lentoni mukana! -- Pakene! Pakene tänä yönä! Syytä itseäsi pakosi
-kautta ja ilmaise siten, mitä et kauemmin voi hyödyksesi salata!
-Minä tuomitsen sinut kaikkien syyllisten mukana suojattomaksi, --
-minä vainoon sinua ankarasti ja väsymättä niin pian kuin olen siihen
-kuninkaan holhoojana ja tämän valtion esimiehenä pakoitettu. Mutta jos
-sinussa elää suuri henki, kuten minä uskoin, niin et sinä tämän takia
-vihaa etkä epäile minua. Ja kun vainon aika on mennyt, niin sinä olet
-näkevä, ettei herttua Waldemar ollut itsekäs ja uskoton ystävä, ja
-ettet sinä ollut herkkäuskoinen houkka, kun uskoit purppuran verhoavan
-ylpeyttä ja ylevyyttä!"
-
-"Nyt minä ymmärrän teidät, jalo herrani, ja ihailen teitä", -- vastasi
-viekas ritari ja kumarsi syvään, -- "vaikka minun nyt täytyykin paeta
-teitä kuin peljättävää tuomaria. Mitä minä olen toiminut salassa
-teiltä, se ei saa heittää varjoakaan teidän kunniallenne. Te seisotte
-puhtaana ja jalona lapsen valtaistuimen vierellä ja voitte häpeilemättä
-tuomita ystäviänne. Hyvä! Minä pakenen, -- minne, sitä en uskalla
-teille sanoa; mutta siellä, Pohjolassa, missä Stig-marskilla on mahtava
-suojelija valtaistuimella, siellä saa turvaa myös hänen vainottu
-ystävänsä. Voikaa hyvin, jalo herttua! Teidän drotsinne poistuu heti!
-Elkää säälikö paatunutta syntistä, kun hän on päässyt tarpeellisen
-välimatkan päähän! Mutta muistakaa kuitenkin, että me kaikki olemme
-syntisiä, ja antakaa tilinteon hetkellä armon käydä oikeudesta!"
-
-Näin puhuttuaan hän meni erääseen sivuhuoneeseen ja palasi kohta
-takaisin sangen sieväksi puotineitsyeksi pukeutuneena. Hän niiasi
-herttualle ja matki hullunkurisesti sellaisen tytön ilmeitä.
-"Armollisin herra!" -- sanoi hän juutilaisen talonpoikaistytön
-äänensävyllä, -- "minä olen viaton, kaino tyttölapsi. Minä en tiedä
-yhtään mitään, miten olen joutunut tänne niin ylhäisen nuoren herran
-luo. Säästäkää minun hyvettäni ja kunniaani, ja sallikaa minun päästä
-pois tästä vaarallisesta paikasta, niin ettei yksikään jumalaton
-maailmanlapsi saa syytä uskoa jotakin pahaa minusta! Tunnettua kyllä
-on, että te olette minulle ja minun kaltaisilleni vaarallinen herra,
-ja teidän kunniavartionne ei varmaankaan ihmettele, että minä peitän
-kainot kasvoni heidän edessään. Kiitos, armollisin herrani, niin
-suuresta lempeydestänne! Teidän tähtenne minä nyt piiloudun ihmisten
-katseilta joksikin ajaksi. Elkääkä te olko tuntevinanne minua. Mutta
-minä olen hoitava uskollisesti teidän omaanne, ettekä te varmaankaan
-työnnä pois nöyrän palvelijattarenne kättä."
-
-"Narri, onko nyt aikaa ilveilyyn!" -- lausui herttua, avaten käytävään
-vievän oven. -- "Hyvää yötä, lapsukaiseni!" -- sanoi hän sitten
-ääneen, niin että vartiat kuulivat sen, ja taputti valepukuista
-neitsyttä poskelle avoimessa ovessa. -- "Riennä nyt tiehesi! Nämä
-kunnon soturit eivät sinua mitenkään loukkaa. Muista vain, ettet vasta
-naima-ajatuksissa kulkiessasi unhoita eroitusta myymälän ja ritarisalin
-välillä!"
-
-Miehevät vartiosoturit hymyilivät salaa oven takana ja antoivat tuon
-sangen kookkaan puotineitsyen ilman epäluuloa hiipiä ohitseen.
-
-Herttua sulki oven ja heittäytyi synkkänä ja mietteliäänä eräälle
-tuolille.
-
-"Pakene, kurja turmanlintu!" -- mutisi hän. -- "Pidä nyt varasi, että
-löydät suojapaikan! Tuskin suoriudut ehein siivin."
-
-Vähän senjälkeen hän meni levotonna ikkunaan, sillä hän luuli
-kuulevansa huutoja. -- "Ottakaa kiinni hänet! Hän on naamioitu
-petturi!" -- huusi kova ääni kadulla, ja sitten kuului suurta huutoa ja
-melua, joka kuitenkin pian häipyi toisille kaduille.
-
-Oli kuin ero läheisestä nuoruudenystävästä sekä pelko hänen
-kohtalostaan olisi saanut herttuan alakuloiseen mielentilaan. Mutta
-sitä ei kestänyt kauan. "Hm!" -- hymähti hän itsekseen ja mitteli
-ylpein askelin lattiata, -- "kun vanhan ajan sankarit virittivät tulta
-pääskysen siipien alle, siten saadakseen valloitetuksi kaupungin, mitä
-ne silloin välittivät pikkulintujen vaikerruksista!" Hän heittäytyi
-jälleen tuolille ja vaipui syviin ajatuksiin. Sjöborgin vankeusajan
-jälkeen, jolloin hän usein synkissä mietteissään oli jutellut koko yön
-ruumispöllönsä ja kuolleen ystävänsä kanssa, hän usein puheli itsekseen
-ääneen salakammiossaan, ja sellainen huhu kulki rahvaan kesken
-herttuasta, että hän oli mahtavien henkien kanssa liitossa. "Niin kauas
-pääsin!" -- jatkoi hän synkkiä mietteitään. -- "Ensimäinen suuri askel
-on otettu! Tarvitaan rohkeutta seuraavaan -- tie on verinen ja liukas
---; hm, mutta enhän minä kättä liikauttanut, ei sanaakaan livahtanut
-suustani. -- Tässä seison, vapaana ja puhtaana, -- ken voi syyttää
-minua? Seuraava askel on omavaltainen, -- se täytyy astua, mutta ilman
-rikoksen apua. -- Kaunis käsi on ohjaava minua. Se on kylmä; se täytyy
-saada lämpimäksi. Siitä minä saan maksaa sieluni hurskauden. -- Haa,
-lemmenunelma ei saa minua pysähdyttää tielläni. Eespäin, eespäin! Ja
-silloin, silloin ei kukaan voi sanoa: katsokaa, kuningas Aabel käy taas
-poikansapojan haamussa -- --"
-
-Kun herttua Waldemar seuraavana päivänä aamusella astui ulos
-huoneistaan, käydäkseen tervehdyksellä kuninkaallisen perheen luona,
-kaartuivat vartion peitset kunnioittavasti hänen ohikulkiessaan.
-Kuningatar ja nuori kuningas ottivat hänet vastaan huomaavaisuudella,
-mikä hämmästytti häntä. Drotsi Pietari tervehti häntä kyllä kylmästi,
-mutta erittäin kohteliaasti, ja herttua arveli salaisten neuvottelujen
-tuloksena olleen, että hänelle luovutettaisiin koko se valta ja
-pätevyys, jota häneltä ei voitu evätä syrjäyttämättä maalakia, sekä
-ärsyttämättä vaarallista ja mahtavaa vihollista, joka julkisesti
-yhtyneenä salaliittolaisiin, helposti voisi kukistaa vielä heikosti
-tuetun valta-istuimen.
-
-Tunto siitä vallasta, jota täällä ei voitu evätä häneltä, sekä
-vakaumus siitä, että häntä yhä salaisesti pelättiin, vaikkei hänen
-valta-arvoansa vielä julkisesti tunnustettukaan, antoivat hänelle
-rohkeuden ja ilmeilleen ja käytökselleen melkein kuninkaallisen
-arvokkuuden, mikä sopikin hänelle hyvin. Hän lähestyi kuningatarta niin
-vapaasti ja kepeästi kuin tämä suhde ei olisi mitään uutta hänelle,
-vaan niin kuin olisi hän jo kauan ollut kuningattaren neuvonantaja
-ja nuoren kuninkaan suojelija. Hän puhui valtakunnan arveluttavasta
-tilasta, sekä siitä, mihin nyt olisi ryhdyttävä, hän puhui viisaasti ja
-innokkaasti, mutta myös silminnähtävin vallanosallisen ilmein. Mutta
-näihin ilmeisiin sopeutui myös niin suuri ritarillinen kohteliaisuus
-sekä kunnioittava tietoisuus kuningattaren tärkeästä vaikutuksesta
-kuninkaan äitinä, ettei kaunis Agnes-kuningatar mitenkään voinut
-loukkaantua häneen. Näytti siltä, että hänen veljensä olivat ja
-saaneet hänen mielensä suopeammaksi herttuaa kohtaan, ja hänen täytyi
-nyt ihailla sitä hienoutta, millä herttua puolusti vaatimuksiaan,
-näyttämättä vähintäkään liian rohkealta tai tunkeilevalta.
-
-Se kankeus, minkä tämän keskustelun alkaessa ilmeisesti voi havaita
-kuningattaren käytöksessä, katosi vähitellen, ja drotsi Pietari huomasi
-levottomuudekseen, miten herttua imarteluillaan ja kiivailla sanoillaan
-salaliittolaisia vastaan nähtävästi hälvensi kaikki kuningattaren
-epäluulot hänen suhteestaan kuninkaan ja valtion vihollisiin.
-
-"Se on hirveä salaliitto!" -- lausui herttua nyt kiihkeästi.
-
--- "Monet maan tärkeimmistä miehistä näyttävät olevan osallisia siihen.
-Ankara tutkimus tulee välttämättömäksi, jotta syylliset voitaisiin
-saattaa ilmi, ja viattomat vapauttaa epäluulojen alta. Minun muinainen
-epäsopuni kuninkaan kanssa sekä se nuoruuden ajattelemattomuus, jota
-minä syystä kyllä sain sovittaa Sjöborgissa, mutta jota minä myös
-opin siellä lannistamaan, ne ovat minut syrjäyttäneet luottamuksesta,
-jonka minä taas toivon voittavani uskollisilla toimilla ja neuvoilla.
-Suurissa, ruhtinaallisissa sieluissa ei epäluulo koskaan voi juurtua
-syvään, jos onkin olemassa pieniä, raukkamaisia henkiä, jotka pyrkivät
-sitä kasvattamaan. Mutta en minä sentään moiti ketään siitä, että hän
-on valpas ja varovainen", -- jatkoi herttua. -- "Näin onnettomina
-aikoina tunkeutuu epäluuloisuus ystävyyden ja sukulaisuudenkin
-salaisimpiin suhteisiin. Uskoisitteko sitä, jalo kuningatar: minä itse
-olen joutunut hirveästi epäilemään nuoruudenystävääni, drotsi Tyko
-Abildgaardia, ja se epäilys on nyt, surullista kyllä, vahventunut, kun
-hän tänä yönä on kadonnut."
-
-"Kuinka?" -- kysyi kuningatar hätkähtäen. -- "Teidän drotsinne, ritari
-Abildgaard --"
-
-"Niin, eikö ole kauheata, jalo kuningatar! Mies, jota monta
-vuotta olen pitänyt ystävänäni. -- Hän oli kyllä osallinen minun
-nuoruudenhairahduksiini, sekä osittain syypääkin niihin, -- mutta
-siksipä hän myös otti osaa minun kohtalooni Sjöborgissa ja, kuten
-uskoin, jätti vankilan hairahduksestaan yhtäläisesti tietoisena kuin
-minä itse, -- ja nyt minulla on syytä luulla, että hän on ollut
-mukana Möllerupin salaliittolaiskokouksessa, siinä mielettömässä
-toivossa, että minä hyväksyisin tuon hirveän yrityksen, kunhan se olisi
-toteutettu, -- vaikken minä ollut uneksinutkaan sellaista. Eilen hän
-sai kuulla, kuinka kauhistuneena minä tuomitsin salaliittolaisia; hän
-lähti luotani, enkä minä senjälkeen ole nähnyt häntä."
-
-"Mitä siihen asiaan tulee, jalosukuinen herra", -- lausui drotsi
-Pietari, -- "niin voin minä ilmoittaa teille, että ritari Tyko
-Abilgaardin ottivat vartiat viime yönä kiinni hänen epäilyttävän
-valepukunsa tähden, mutta että hän uhkarohkean petoksen avulla on
-pujahtanut pois eikä häntä mistään löydetä."
-
-Herttua vaikeni. Hän pyyhkäisi kädellään otsaansa, eikä hän salannut
-mielenliikutusta, joka oli omiaan tuottamaan kunniaa hänen sydämelleen.
-
-"Jalo herttua!" -- sanoi kuningatar osanottavaisena. -- "Minkä
-tuon petollisen ystävän kautta olette menettänyt, sen te olette
-voittanut minun kunnioitustani ja luottamustani. Minä tiesin, että
-teidän drotsinne oli ollut salaliittolaisten mukana, ja oli hetkiä,
-jolloin teidän innokkaimmatkin puolustajanne myönsivät, että teidän
-tuttavallinen suhteenne tähän ritariin näytti hyvin oudolta. Minun
-veljeni ovat teidän ystäviänne. He ovat minulle vakuuttaneet teidän
-olevan vilpittömästi myötätuntoisen niin minua kuin valtiota ja kruunua
-kohtaan. He ovat olleet todistajina teidän kauhistukseenne tämän
-tavattoman konnan työn johdosta, ja heitä on erikoisesti ilahduttava
-se, että he saavat kuulla tämän käsittämättömän arvoituksenkin,
-nimittäin teidän ja ritari Abildgaardin suhteen, selvinneen teidän
-nuhteettomuutenne hyväksi..."
-
-Kevyt puna levisi herttuan poskille; mutta hän käytti nopeasti
-hyväkseen sitä edullista vaikutelmaa, minkä hänen ilmoituksensa oli
-tehnyt kuningattareen. Hän neuvoi Danehoven kutsumista kokoon Nyborgiin
-keväällä, jolloin hän itse tahtoi olla saapuvilla, ryhtyäkseen yhdessä
-kuningattaren kanssa lainmukaisesti nuoren kuninkaan holhoojan
-tehtäviin, ensin toivonsa mukaan osoitettuaan itsensä arvolliseksi
-siihen turvaamalla maan hurjaa Stig-marskia ja kapinoitsijoita vastaan.
-Ensiksi hän neuvoi kuningatarta jäämään nuoren kuninkaan kanssa
-Viborgiin, jossa vahva miehistö ja porvarien uskollisuus tekivät
-jokaisen vihollisen hyökkäyksen mahdottomaksi. Se oli ollut myös drotsi
-Pietarin ja kanslerin neuvo, minkä Brandenburgin markkreivit olivat
-hyväksyneet.
-
-Vielä samana päivänä läksi herttua Viborgista, nähtävästi mitä
-parhaassa sovussa kuningasperheen kanssa, ja vähän senjälkeen saatiin
-tietää, että hän kokosi Jyllannissa sotajoukkoa Stig-marskia ja hänen
-kannattajiaan vastaan. Mutta drotsi Pietari ei häneen luottanut, ja
-vanha Jon-ritari, joka kohta parantuneena palasi Viborgiin, pudisti
-päätään, kuultuaan näistä puuhista sekä pelkäsi täydellä syyllä, että
-herttua vain näön vuoksi varustautui Stig-marskia vastaan, voidakseen
-suuremmalla mahdilla tukea vaatimuksiaan ja varmentaa vaaliaan
-valtionhoitajaksi Danehovessa.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESNELJÄS LUKU.
-
-
-Kun melkein kaikki salaliittolaiset, ikäänkuin oman tekonsa synnyttämän
-kauhun lyöminä, olivat paenneet Norjaan, oli Stig-marski haudannut
-vaimonsa, ja tyttärineen lähtenyt Möllerupista, missä ei enää tuntenut
-itseään turvalliseksi. Kuninkaan hautajaisissa Viborgissa hän itse
-suuren vaaran alaisena oli todennut, kuinka vähän suosiollinen
-hänelle kansan mieliala oli. Mutta pian kertoi huhu, että Riiben ja
-Flyndenborgin linnat olivat kapinallisten käsissä, sekä että tuo hurja
-marski, jolla oli seitsemänsataa rautamiestä, ja Möllerupista tuodut
-raskaat sotakoneet, oli asettunut uhkaavaan asemaan Helgenaesissä ja
-Hjelmissä, joista molemmista vahvoista keskuksista hän näytti aikovan
-levittää hirveätä tuhoa yli maan.
-
-Helgenaes on suurina kukkuloina kohoileva niemi, joka esivuoristona
-ulottuu Moisin kihlakunnasta Samssaarta kohti Bergtrup- ja
-Ebeltoft-lahtien välitse. Se maakaistale, joka yhdistää niemen
-Pohjois-Jyllannin mantereeseen, on vain kaksisataa askelta leveä, ja
-tämän pääsypaikan niemeen oli marski katkaissut kaivattamalla syvän
-ojanteen, minkä reunalle hän rakennutti muurin suurista kivilohkoista.
-Sitä muuria tehtiin yötä päivää, samalla aikaa kuin Hjelm-saaren
-ikivanhaa linnaa vahvistettiin.
-
-Tämä pieni, merkillinen saari, ympärimitaten vain neljännespenikulman
-laajuinen, on Kattegatissa, noin kaksi penikulmaa itään Helgenaesistä
-ja yhden penikulman päässä siitä niemestä, joka pistää ulos Ebeltoftin
-pitäjästä. Saaren vanhaa linnaa väitetään kuuluisan pakanuudenaikaisen
-kuninkaan Jarmerikin rakentamaksi, joka siellä kaatuikin. Linna ja
-saari oli kamaripalvelija Raane Joninpojan omaa, kuten myös niemellä
-eräs perintötalo, jota kauan jälkeenkinpäin kutsuttiin Raanen
-karjakartanoksi. Saarella oli hyvä satama, ja siellä piileili jaarli
-Vähä-Alf kaapparilaivoineen. Siellä ei ollut juomaveden puutetta,
-ja rouva Ingeborg oli hyvällä vaistolla ohjannut puolisonsa tähän
-pakopaikkaan, jossa hän paljon varmemmin kuin Möllerupissa voi pitää
-hallussaan tukipaikkaa Tanskan rannikolla sekä ilman hankaluuksia
-vastaanottaa avustusta Norjasta. Saari oli jo asemaansa ja korkeuteensa
-katsoen mm lujasti luonnon varustama, ja vanha linna sijaitsi niin
-korkealla jyrkän vuorentapaisen mäen, terävällä huipulla, että ei
-näyttänyt turhalta tehdä tämä pakopaikka luoksepääsemättömäksi. Siihen
-rakennettiin nyt kaksi korkeata tornia ampumareikineen ja lujine
-muurinsarvineen, jotka näkyivät kauas sisämaahan, ja linna ympäröitiin
-syvin kaksoisojin.
-
-Ottaakseen haltuunsa tämän tärkeän tukikohdan marski ei ollut voinut
-odottaa ystävänsä, viekkaan Raanen suostumusta, eikä hän ehkä
-odottanutkaan niin suurta taipuvaisuutta häneltä. Tämän varman suojan
-näytti Raane halunneen säilyttää itseään varten siltä varalta, että
-kaikki kävisi hullusti. Tullessaan tapasi marski linnoituksesta pienen,
-reippaan varusväen, jolla oli kamaripalvelijan ankara käsky puolustaa
-linnaa jokaista vastaan viimeisiin saakka. Marski oli senvuoksi ottanut
-linnan asevoimin, ja hän kiihtyi siihen määrään odottamattomasta
-vastustuksesta, että hakkautti maahan koko miehistön. Siitä laulettiin
-sitten kansanlaulussa:
-
-    Stig-marski valtasi Hjelmin
-    ylen äkisti.
-    Ja totta puhun ma: siellä
-    moni poski vaaleni.
-
-Siellä marski sitten asetti vanhoille, kallionlujille muureille hirveät
-sotakoneensa, ja sieltä hän melkein joka päivä kävi Helgenaesissä
-ja piti silmällä varustustöitä. Hänen seitsemänsataa rautapukuista
-miestään oli jaettu Hjelmille ja niemelle. Muutamat ympäristön
-talonpojista olivat vapaaehtoisesti liittyneet häneen; mutta monta hän
-otatti kiinni ja pakoitti heidät ajelemaan kiviä, sekä työskentelemään
-muureilla. Hjelmin tornit korkenivat nopeasti kuin taian avulla ja
-kauhistuttivat ympäristön lannistettuja talonpoikia, joiden täytyi sekä
-työskennellä Helgenaesissä, että pitää molempien paikkojen varusväet
-ruuassa.
-
-Kansan alakuloinen mieli sekä se, kuinka tätä onnettomuutta pidettiin
-surullisena seurauksena murhatun kuninkaan huonosta ja väärästä
-hallituksesta, kuvastui selvimmin siinä kansanlaulussa, joka muutamia
-kuukausia kuninkaanmurhan jälkeen liittyi surullisena iloisten
-lintujen kevätsäveliin, ja jossa uutta linnoitusta pidettiin merestä
-torninkorkuisine sarvineen nousseena hirviönä. Siinä laulettiin
-kaihomielisesti:
-
-    Ja vakaana maamies astelee,
-    jyvän kylväen peltohon.
-    Jumal'auta armias meitä nyt:
-    Hjelm sarvetko saanut on?
-
-    Suo armos kansalle köyhälle,
-    pane Glipping ohjaamahan!
-    Tai ois parast' ollut meille, jos ei
-    hän tullut ois maailmahan.
-
-[Glippling = Silmänräpyttäjä (murhattu kuningas.)]
-
-Tätä laulua kuuli itse ankara marski erään pienen talonpoikaistytön
-laulavan, istuessaan eräänä kauniina toukokuun aamuna korkean
-sotaoriinsa selässä Helgenaesin muurin ulkopuolella ja katsellessaan
-ylpeänä vankkaa linnoitustyötä, jota varten muutamat talonpojat ja
-sotavangit kuljettivat vielä viimeisiä kiviä.
-
-Voimakkaimpia työmiehiä muurilla oli eräs valtaavan kookas vanhus,
-jolla oli kulunut nahkapanssari yllään, ja joka marskin läsnäolosta
-huolimatta ei puuttunut käsin työhön, vaan istui rauhallisena
-muurinreunalla, kädet ristissä rinnan yli ja hurjin, uhmaavin katsein
-tarkasteli ylpeätä sotaherraa.
-
-Laulava tyttönen kulki, kädessään kudin, hitaasti muurin ulkopuolitse
-menevää polkua. Hänen laulunsa näytti ihmetyttävän marskia. Myöskin
-vanha vanki kuunteli sitä muurilta tarkkaavaisena. Ensin lauloi
-tyttönen ääneen jonkun matkan päässä:
-
-    "Oli seitsemänkymmentä heitä
-    jotk' yhtyi nummella tuolla.
-    Mikä neuvoksemme nyt saakaan?
-    Oli pakko sen herran kuolla.
-
-    Hän kuolleena paareille nostettiin.
-    Nyt rikki on rauha meiltä.
-    Tääll' emme asua, kylvää voi,
-    me poistumme maan tämän teiltä.
-
-    Kuninkaan rouvaa tervehtimään
-    nyt ajamme, kyselemme
-    miten voi hän nyt; ja sitten me
-    pois maasta vaeltelemme.
-
-    Hän pilkkaan, leikkiin tottunut on,
-    kai nyt sen unhoittaapi.
-    Nyt pilkkaajan taloa liekit syö,
-    hän palkan ansaitun saapi."
-
-Stig-marski säpsähti. Hän kuuli omat sanansa, jotka hän nummella kohta
-kuninkaanmurhan jälkeen oli neuvoteltaessa salaliittolaisille lausunut,
-ja jotka hän osittain oli toistanut kuningattarelle Skandenborgin
-muurien ulkopuolella.
-
-Talonpoikaistyttönen tuli lähemmä ja lauloi nyt täydellä äänellä, mitä
-lauluun oli otettu kuningattaren ja nuoren kuninkaan sanoja:
-
-    "Stig-marski, terve, sä kuningas!
-    Käy palkkas saamahan!
-    Nuor kuningas Eerik jos elää vaan,
-    kiven siitä saat kovemman!
-
-    Pien Eerik-herra jo kehdostaan
-    hän kerran haastoi näin:
-    jos kruunun mä päähäni saan, sun on
-    kipa kiiru rajoille päin."
-
-Marski teki kärsimättömän liikkeen ja nykäsi suitsia. Mutta vanha vanki
-muurilla hymyili hurjasti. "Älähän toki suutu, ankara herra marski!"
--- mutisi hän ääneen. "-- Kuulehan tuo laulu loppuun! Siinä ei ole
-sanaakaan valhetta!"
-
-Tyttönen ei näyttänyt huolivan mistään muusta kuin kutimestaan ja
-laulustaan. Hän lauloi nyt, marskin tulosta kotiin Möllerupiin, rouva
-Ingeborgin luo, ja kuinka tämä neuvoi häntä linnoittamaan Hjelmin. Ja
-syvällä tuskalla kuunteli marski muutamia onnettoman vaimonsa viimeisiä
-sanoja hänelle, tyttösen laulaessa:
-
-    "Nyt yhdeksän talven salannut
-    olen suruani syvää.
-    Mun syömmeni kärsii -- mut teille suon,
-    ma, herrani, yötä hyvää."
-
-Marskin vihastus oli muuttunut syväksi alakuloisuudeksi. Hän
-istui hiljaa kuin kuvapatsas hevosensa selässä, kuunnellen laulun
-kahta viimeistä säettä, jotka tyttönen lauloi niin tuskallisella
-äänensävyllä, että se viilsi marskia sydämeen, ja oli kuin koko
-maan tuska olisi patoutunut näihin surun sointuihin, tunkeutuakseen
-syytöksen terävänä miekkana hänen sielunsa läpi. Laulussa sanottiin
-yksinkertaisen liikuttavasti:
-
-    "Kun myrskyt metsässä riehuvat
-    ja tammet suuret kaatuu,
-    niin koivut, pihlajat, pensahat
-    pian niiden alla maatuu.
-
-    Kun tappion kärsivät ruhtinaat,
-    me korvata sen saamme.
-    Me köyhät turvata taidamme,
-    vain Sinuun, Jumalaamme!"
-
-"Åseni, Åseni!" -- huudahti nyt vanha vanki muurilta ja hypähti äkkiä
-pystyyn, levittäen sylinsä pientä, mustasilmäistä tyttöä kohti. Ja
-huudahtaen ilosta:
-
-"Isoisä, rakas isoisä! Vihdoinkin löydän sinut" -- heitti tyttö kutimen
-kädestään ja kädet levällään juoksi muuria kohti, niin keveästi ja
-kiivaasti kuin olisi aikonut lentää hänen luokseen sen syvän kaivannon
-yli, mikä heidät eroitti.
-
-"Mitä tämä on, lapsi?" -- kysyi marski, ratsastaen lähemmä. --
-"Tahdotko sinä tehdä ensimäisen rynnäkön Stig-marskin tornia vastaan?
--- Onko tämä sinun lapsesi, vanha halliparta?"
-
-"Lapsenilapsi, pieni siunattu Åseni se on, ankara herra marski!" --
-sanoi vanha Henner Friser näyttäen niin liikutetulta, että hän hetkeksi
-oli unhoittanut uhmansa. -- "Hän on juossut maan pitkin ja poikin
-pienine jalkoineen, löytääkseen minut. Ah, jos teillä on ihmisen
-sydän, herra marski, niin ette kiellä minulta iloa painaa hänet vanhaa
-sydäntäni vastaan ja siunata häntä vielä kerran, ennenkuin raadan
-itseni kuoliaaksi teidän kirotulla muurillanne!"
-
-"Sinä olet jäykkä ja sisukas mies, Henner!" -- vastasi marski. --
-"Pyytäessäsi suosionosoitustakin sinä uskallat uhmata minua ja kirota
-työtäni."
-
-"Minä en uskalla kirota teidän pyrkimystänne, herra!" -- vastasi
-Henner. -- "Minun, käteni ei ole puhtaampi kuin teidän, -- mutta
-minun apunikaan ei koidu teille miksikään siunaukseksi. Jokainen
-kivi, minkä olen vyöryttänyt tänne, on varmasti musertava, tiedän
-sen; siksi olen raatanut kuin härkä enkä joka päivä ole laskenut
-käsiäni rinnoilleni. Mutta kirotuksi minun täytyy kutsua tätä muuria,
-sillä sen perustuksissa piilee kirous. Se on mureneva yhtä varmasti
-kuin se nyt seisoo tässä röyhkeänä ja ylpeänä helvetinmuurina
-kaikkien tanskalaisten sydänten välillä. Isät ja lapsetkin se
-eroittaa toisistaan; siksipä minä seison nyt täällä kurjana,
-kahleisiinkytkettynä orjana, enkä voi edes syleillä lastani!"
-
-"Kumma vanhus!" -- vastasi marski, ikäänkuin omituinen kauhu olisi
-häneen tarttunut. -- "Sinä olet vapaa! Astu alas muurilta, pyydä
-sotamiehiä päästämään sinut kahleista ja poistu täältä rauhassa
-lapsinesi!"
-
-"Kiitos, ankara herra!" -- huudahti pieni Åse ja tarttui marskin
-rautapeittoiseen käteen, painaen sen huulilleen. -- "Tämän teon tähden
-on armorikas Jumala antava teille anteeksi kaiken sen surun, minkä te
-olette minulle tuottanut! Tule, tule, isoisä, sinä olet vapaa! Etkö
-kuule: sinä olet vapaa!"
-
-"Vapaa olin ennenkin!" -- vastasi vanhus ylpeästi ja jäi liikkumatonna
-seisomaan muurille. -- "Minä en ole nostanut yhtä kiveä enemmän
-kuin tahdoin, ja tästä päivästä alkaen en olisi enää yhtään kiveä
-koskettanut. Se olisi ehkä maksanut minulle pääni, mutta se onkin
-istunut paikoillaan tarpeeksi kauan, enkä minä koskaan ole halunnut
-kaatua voimakkaamman käden kautta kuin Stig-marskin."
-
-"Tule nyt, omituinen vanhus!" -- sanoi marski mietteliäänä. -- "Minun
-käteni kautta sinä et kuitenkaan ole kaatuva, vaikka uhmasi tähden
-usein olisitkin sellaisen palkkion ansainnut. Kuten huomaan, ei meistä
-kumpaisenkaan sovi tuomita toistaan. Sinä olet mies, joka olisit voinut
-seistä Stig Andersenin vierellä, jos vain olisit tahtonut."
-
-"Minähän seisonkin sinun vierelläsi, Stig Andersen!" -- vastasi Henner
-ja suoristi selkäänsä ylpeänä hänen yläpuolellaan korkealla muurilla.
--- "Tällä hetkellä minä seison yhtä korkealla -- en ainoastaan tällä
-muurilla, joka eroittaa sinut isänmaastasi, vaan sillä suurella
-rajalla, joka eroittaa kuolleiden ja elävien maat. Monta armonpäivää
-minulla ei luonnonjärjestyksen mukaan enää ole jäljellä, ellei minun
-osani ole kuin Jerusalemin suutarin kiertää haamuna aina tuomiopäivään
-asti täällä. Mitä minulla on sinulle sanottavaa hyvästiksi, sen
-minä tahdon sanoa ääneen koko maailmalle, jospa minä vain jaksaisin
-sen huutaa kaikkien tanskalaisten korvien kuultaviin!" -- Ja nyt
-hän huusi mahtavalla äänellä: "Kirottu, herra, kirottu on se käsi,
-joka kohoaa kuninkaita ja kruunuja vastaan, olipa se sitten vahva
-kuin Pyhän Kristoferin, ja senlisäksi puhdas kuin Pyhän Neitsyen.
-Kuninkaanmurhaajalla älköön olko mitään rauhaa! Hänen sukunsa
-tuhottakoon ja juuritettakoon pois maan päältä! Hänen paras työnsä
-muuttukoon tuhkaksi ja haihtukoon liekkinä ja savuna!"
-
-"Vaikene! Sinä olet mieletön, vanhus!" -- huusi marski vihoissaan
-ja korotti uhkaavasti kätensä; mutta vanha soturi seisoi yhä
-liikkumatta ja tuijotti vääjäämättä hänen salamoiviin silmiinsä. --
-"Meidän kumpaisenkaan ei sietäisi katsoa suuttunutta miestä suoraan
-silmiin", -- jatkoi hän rauhallisesti. -- "Mutta te olette oikeassa.
-Elköön kumpikaan meistä tuomitko toistaan! Minulla ei ole paljon
-puhuttavaa sinulle, Stig Andersen. Sinä löit vanhan naistenraiskaajan,
-kuningas Silmänräpyttäjän, -- minä, Henner Friser, tapoin kirotun
-veljensämurhaajan kuningas Aabelin -- niinpä minä seison vierelläsi.
-Minä voin sinulle ojentaa pilttuutoverina käteni -- toinen verinen käsi
-ei toista saastuta!"
-
-"Haa, vanha Henner, sinäkö olit tuo reipas friisiläinen?" -- huudahti
-marski hämmästyneenä. -- "Tule tänne! Minä lyön sinut ritariksi vielä
-vanhoilla päivilläsi!"
-
-"Sitä sinä et tee, Stig Andersen!" -- vastasi vanhus -- "Seisonhan
-jo rinnallasi tekoon nähden; nyt tahdon näyttää sinulle, että ilman
-ritarilyöntiäkin olen täysin sinun veroisesi. En katunut tekoani;
-sinäkään et kadu omaasi. Mutta minä en kuolleen takia vainonnut
-hänen viatonta sukuaan; minä en ottanut jaellakseni saastaisella
-kädelläni kruunuja enkä ollakseni epäjumalana, ihmisten keskellä. Minä
-tahdoin vapauttaa, vaan en hävittää isänmaatani -- minä en rakentanut
-mitään muuria sydänten ja sielujen välille. Minä tajusin kuitenkin
-lopulta, niin myöhään kuin se tapahtuikin, ettei meitä eikä meidän
-kaltaisiamme siunaus seuraa. Katsos, sen vuoksi minä en voinut käydä
-käsiksi sinuun ja sinun kanssarikollisiisi; sen vuoksi minun piti
-joutuman käsiisi viekkaan pirun kautta, jonka minä kuitenkin itse olin
-sitonut, -- täällä minun piti sovittaa röyhkeyteni vielä suuremman
-kuninkaanmurhaajan orjana, ja se oli ansaittu palkka. Katsos, marski,
-sen minä nyt ymmärrän, ja siksi minä seison korkeammalla kuin sinä.
-Ehkä tulee aika, jolloin sinä ymmärrät saman asian, Stig Andersen;
-silloin me varmaan taas tapaamme toisemme ja silloin ehkä molemmat
-voimme uskollisina pilttuutoveruksina raataa vielä suuremmalla
-kapinan pesäpaikalla kuin tämä!" Hän vaikeni hetkeksi ja hänen hurja
-katsantonsa muuttui surumieliseksi. -- "Vaan ei, ei!" -- jatkoi hän
-hillityllä äänellä, -- "vielä on armoa meille molemmille; mutta ei
-niin, ei niin, mahtava marski! Minä olen tiellä siihen; jos sinä haluat
-mukaan, niin hajoita itse kirotut varustuksesi ja seuraa mukanani sinne
-mistä aurinko saapuu!"
-
-Näin sanoen hän laskeutui alas muurilta sen sisäpuolta. Hänen sanansa
-olivat omituisesti vaikuttaneet marskiin. "Hm, hiukan sekapäinen hän
-sentään on", -- mutisi tuo synkkä herra ja ratsasti ääneti varustuksen
-portille, mistä vapautetun vangin piti tulla ulos. Kauhistuneena
-isoisänsä sanoista, seurasi Åse, kalpeana ja vavisten, äänetönnä
-ritaria. Kun he saapuivat portille, astui Henner Friser heitä vastaan
-kädessään pitkä sauva. Hänen jalassaan oli vielä kiinni raskas
-rautaketju, joka ei kuitenkaan estänyt häntä liikkumasta. Marskin
-uskollinen soturi Mads Jyde, joka oli varustustyön päämies, seurasi
-ylpeätä vanhusta, kuullakseen marskilta itseltään hänen vapauttamisensa
-ennenkuin irroitti ketjun.
-
-"Vapauta hänet! Hän on vapaa!" käski marski, ja Mads Jyde totteli.
-
-"Vain sana vielä, Henner!" -- sanoi marski. -- "Minne tahdoit minun
-sinua seuraavan?"
-
-"Sinne, missä tuo puu kerran iti ja kantoi ikuisen armahduksen
-hedelmää!" -- vastasi Henner, osoittaen suurta ristiä, joka seisoi tien
-vieressä.
-
-"Niinpä kyllä, kun minä tulen niin vanhaksi, että muutun lapseksi
-jälleen!" -- vastasi marski, hymyillen hurjasti. -- "Kulje sinä
-rauhassa, vanhus! Sinun tekosi on suurempi kuin sinä itse; sen
-vuoksi sinä et jaksa kantaa sen muistoakaan. -- Mene, vaihda se
-synninpäästökirjeeseen, tule pyhimykseksi, jos voit! Ja katsokaamme,
-kumpi ensiksi saavuttaa päämäärän! Kun sinä taas palaat, olet
-tervetullut luokseni, missä minä lienenkin. -- Silloin voimme lähemmin
-puhua siitä, kumpi meistä seisoi korkeammalla ja kumpi jätti leveämmän
-jäljen maailmaan!"
-
-Marski kannusti hevostaan ja ratsasti varustusten ulkopuolelle. Ääneti
-ojensi Henner Friser pienelle Åselle kätensä ja kulki hitaasti pois
-hänen kanssaan, katsomatta taakseen.
-
-Vanha Henner ja hänen tyttärentyttärensä olivat kulkeneet hetken siten,
-sanaakaan puhumatta. Vihdoin Åse keskeytti painostavan hiljaisuuden.
--- "Rakas, hyvä isoisä!" -- hän sanoi hellästi. -- "Miksi et sano
-sanaakaan minulle? Enhän ole pitkään aikaan sinua nähnyt, en senjälkeen
-kuin tuona kauheana Pyhän Cecilian yönä."
-
-"Mitä sanot, lapseni?" -- kysyi vanhus, kuin unesta heräten. -- "No,
-annas kuulua, millaista sinulla on ollut! Ja mitä sinulle tapahtui
-tuona yönä?"
-
-"Oi, se oli hirveä yö! Kun sekä Skirmen että sinä olitte jättäneet
-minut, nukahdin minä penkille ja näin niin hirveitä unia. Kun minä
-heräsin, makasin maakellarissa lattian alla ja minusta tuntui kuin
-olisin nähnyt kuninkaan ja varoittanut häntä harmaaveljistä. Oli
-valoisa aamu, ja minä juoksin metsävoudin luo. Siellä minä kuulin
-tuosta hirveästä kuninkaanmurhasta, sekä sinun ratsastaneen murhaajien
-jälkeen sidotun kamaripalvelijan kanssa. Minä odotin sinua kolme
-päivää mitä kauneimman tuskan vallassa. Sitten en enää jaksanut sietää
-enempää. Vaihdoin vaatteita metsävoudin Marin kanssa, otin vähäiset
-varamme mukaani ja päätin kiertää koko maan yli ympäri, kunnes olisin
-keksinyt sinut."
-
-"Uskollinen, rakas Åseni!" huudahti vanhus ja taputti häntä poskelle.
--- "Sinulle onni on suopeampi kuin minulle eikähän se ihme olekaan:
-sinulla on puhtaita Jumalan enkeleitä saattajinasi; mutta minulla
--- minulla oli saatanan enkeli oppaanani. Minä myös kyllä lopulta
-löysin ne, joita etsin; mutta minun oppaani oli viisaampi kuin minä
-ja kuninkaan metsästäjät. Viekas Raane kettu piti meitä kyllin kauan
-narreinaan; hän ratsasti kanssamme ympäri koko Jyllannin. Vihdoin
-ikävystyin siihen ja halusin hänelle antaa viimeisen voitelun
-miekallani; silloin hän vannoi, että minä tapaisin kuninkaanmurhaajat
-Helgenaesissä, jos he ollenkaan olivat maassa. Siellä minä sitten
-tapasin heidän, maamiehensäkin, ja -- niinkuin itse näit, joutuakseni
-vangiksi sekä vetohärjäksi. Haa, ansaittu palkka! Miksikäs Henner
-Friser lähtikään vaatimaan tiliä kuninkaanmurhaajilta?"
-
-"Oi rakas, rakas isoisä! Nyt tiedän, mikä sinua niin kauan on
-ahdistanut, kun öisin myrsky kävi; mutta usko minua se ei varmaankaan
-ollut kuningas Aabel-vainaja, joka ratsasti yöllä Finnerupin metsän
-kautta. Se oli marski saattajineen: nyt minä tunsin heidät molemmat.
-Ja ole nyt lohdutettu, iäkäs isoisä! Herramme ei varmaankaan enää voi
-olla vihainen sinulle tuon teon vuoksi. Tuo jumalaton Aabel-kuningashan
-oli surmannut veljensä kuin Kain; eihän hän ansainnut elää maan päällä.
-Mutta jos sinä et sentakia saa rauhaa, hyvä, rakas isoisä, niin
-matkatkaamme Roomaan paavin luo tai pyhälle haudalle, kuten aioitkin,
-saadaksemme anteeksi kaikki syntimme!"
-
-"Niin, sen teemme, lapseni! Jos minulla ei olisi raskaampaa taakkaa
-kannettavana kuin sinulla, niin olisi tämä retki minulle helppo.
-Mutta nyt, kun sinä tiedät, mikä minua painaa, tuntuu sydämeni jo
-kevyemmältä. En ole vielä koskaan toivonut tuota työtä tekemättömäksi;
-mutta sen olen kuitenkin rauhallani maksanut. Mutta jos Jumala ja Pyhä
-Kristian suovat, saan minä vielä rauhan sydämeeni ennenkuin kuolen.
-Tahdon täyttää kaikki sovitustyöt, jotka pyhä isä minulle määrää,
-kunhan hän vain ei vaadi minulta katumusta. -- No niin, me suoriudumme
-kyllä! Jos olet ottanut mukaasi kultalippaan, emme kärsi puutetta
-matkalla. -- On sitten kyllä aikaa paastotakin."
-
-"Kas tässä lipas, isoisä! En ole vielä sitä avannut. Olen matkalla
-kutonut rannustimia ja ansainnut enemmän kuin tarvitsin." Näin sanoen
-hän ojensi vanhukselle pienen puulippaan sekä toisen, jossa oli
-kuparirahaa. -- "Ah, mutta onko totta, isoisä, että tuo kauhea marski
-kiihoittaa koko maata nuorta kuningastamme vastaan?"
-
-"Surullista kyllä, lapseni; hän on kyvykkäin mies, mitä olen tuntenut.
-Mutta hänessä on Tanska synnyttänyt suuren miehen omaksi turmiokseen.
-Hänellä on mahtavia ystäviä niin täällä kuin ulkomaillakin. Maa on
-täynnä pettureita. Jos minä vielä olisin nuori ja voisin syrjäyttää
-tämän sielunasian, niin olisi täällä jotakin, johon voisi käydä käsin.
-Herra Lave on kavaltanut Flynderborgin ja Riiben linnassa liehuu portin
-yläpuolella kapinalippu."
-
-"Ah, isoisä, sehän on kauheata! Herttua kuuluu asettuneen Riiben
-edustalle suuren sotajoukon kera; mutta ei kukaan usko, että hänellä on
-rehelliset aikeet nuorta kuningastamme ja maata kohtaan. Nyt odotetaan
-sinne drotsi Pietaria -- ah, silloinpa lienee Skirmenkin mukana --, ja
-silloin valloitetaan linna rynnäköllä, niin sanotaan."
-
-Heidän vielä näin jutellessaan, kuulivat he hevosen jalankapsetta
-takaansa rantatieltä. He kääntyivät ja näkivät kahden ryhdikkään
-talonpoikaismiehen, ratsastavan kevyesti ja reippaasti komeilla oriilla
-nuoren poikasen seuraamana, joka ratsasti nordbakilaishevosella, ja
-jonka jäljessä juoksi kaksi nuoraan sidottua, satuloitua hevosta.
-
-"Drotsi Pietari! Skirmen!" -- huudahtivat vanha Henner ja Åse
-yhtaikaa. Hetkessä oli salapukuinen poika maassa ja Åsen syleilyssä.
-Drotsi Pietari ja ritari Pentti Rimårdson, toinen salapukuinen
-talonpoikaismies, pysäyttivät hevosensa. -- He tiedustelivat
-kohta vanhalta Henneriltä, mitä hän tiesi Stig-marskin voinnista
-Helgenaesillä ja Hjelmillä, joiden paikkojen luokse he kuitenkin jo
-olivat uskaltaneet valepuvussaan, ja joista heillä oli melkein yhtä
-hyvät tiedot kuin Hennerillä.
-
-"Seuraa meitä Riibeen, kunnon vanhus!" -- sanoi drotsi Pietari. --
-"Ennenkuin kuninkaan linna on meidän hallussamme en minä tahdo tulla
-kuningattaren ja nuoren kuninkaamme silmien eteen. Nyt ovat hyvät
-neuvot kalliit. Jos ymmärrät enemmän kuin isämeitäsi, niin näytä se
-meille nyt! Sinä ja Åse voitte ratsastaa meidän varahevosillamme."
-
-Pian he kaikki olivat satulassa, ja nopeata ravia ajettiin Riibeen päin.
-
-Drotsi Pietari sai nyt tietää Henneriltä, että viekas Raane oli
-suureksi katkeruudekseen nähnyt isiensä linnan Hjelmin marskin käsissä,
-mutta että hän oli hyvin salannut vihansa sekä että marski ja jaarli
-Vähä-Alf olivat hänet lähettäneet Helgenaesistä varmaankin viemään
-viestiä Norjaan tai ehkä tuomaan avustusta sieltä. Mutta Henner ei
-tiennyt, miten Raane oli tehtävästään suoriutunut.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESVIIDES LUKU.
-
-
-Raanessa ja hänen asemassaan oli tällä välin tapahtunut tärkeä muutos.
-Ei marski eikä norjalainen seikkailijapäällikkökään olleet ottaneet
-häntä vastaan sillä tavoin kuin hän odotti, saattaessaan Henner
-Friserin ja kuninkaan metsästäjät heidän käsiinsä Helgenaesissä. Marski
-ei ollut myöntänyt hänelle mitään korvausta Hjelm-saaresta ja hänen
-isiensä linnan surmatusta varusväestä. Ottamatta häntä sopimuksen
-mukaan vävykseen, oli jaarli sensijaan lyönyt hänet ritariksi sekä
-pyytänyt häntä toistaiseksi tyytymään siihen kunniaan. Raane oli liian
-viisas tuodakseen ilmi suuttumuksensa; hän näytti vain innokkaalta
-palvelemaan marskia sekä osoittamaan jaarlille, ettei häneltä puuttunut
-pelotonta uljuutta. Hän oli purjehtinut Helgenaesistä eräällä jaarlin
-kaapparilaivalla vakuuttaen, että he pian saisivat todeta hänen
-tekojensa nojalla, oliko hän saanut kannukset liian aikaisin. Mutta
-lupauksensa mukaan matkustamatta Kongshelleen, missä Norjan kuningas
-Eerik Papinvihaaja ja herttua Haakon oleskelivat, oli hän sensijaan
-kohta suunnannut kulkunsa Tönsbergiin.
-
-Hänen saatuaan ritarilyönnin, näytti siltä kuin häneen olisi mennyt
-oikea hurjuuden henki, joka silminnähtävästi esiintyi koko hänen
-olennossaan ja käytöksessään. Hänen vinkuva äänensä, joka likempänä
-miehuudenikää teki hänet sietämättömäksi, oli viimeisen puolen vuoden
-ajalla muuttunut hiukan käheäksi bassoääneksi, josta ei puuttunut
-voimaa. Punertava huuliparta oli käynyt tummemmaksi ja vahvemmaksi, ja
-hänen kasvojensa naisellinen ilme oli väistynyt hurjan intohimoisuuden
-väkevämmän ilmeen tieltä. Tunto siitä tärkeästä vaikutusvoimasta,
-mikä hänellä oli suurissa valtiollisissa tapahtumissa, sekä siitä
-vaarallisesta asemasta, johon hän oli hankkiutunut ja josta hän vain
-oman viisautensa tai kuntonsa avulla voi suoriutua, antoi hänen
-olennolleen ja käytökselleen itsenäisyyden leiman, mikä sai hänen
-epämiellyttävän, viekkaan hymynsä vähemmän silmiinpistäväksi.
-
-Tönsbergin linnassa eleli jaarli Vähä-Alfin tytär Kristina Alfintytär
-eli Neiti Solkikenkä, kuten häntä yleisesti kutsuttiin hänen suurten
-kultasolkiensa vuoksi. Hän oli kuusitoistavuotias tyttö, voimakas,
-täyteläinen, hiukset tummankeltaiset, silmät siniset ja harvinaisen
-vilkkaat, ja nenä rohkea, hiukan ylöspäin pyrkivä, kuten lapsella.
-Hänet oli kasvatettu vastaisena ruhtinattarena Tönsbergin linnassa.
-Äiti oli kuollut hänen lapsuudessaan. Isää hän oli harvoin nähnyt.
-Jokaista hänen oikkuansa toteltiin, ja sillävälin kun Alfkreivi
-kuljeskeli viikinki-matkoillaan, hänen tyttärensä eli vapaana ja
-onnellisena linnassa, missä hän pian hallitsi niin vanhaa linnanvoutia
-kuin koko miehistöäkin. Huolimatta suuresta hurjuudestaan ja
-omapäisyydestään hän kuitenkin oli hankkinut itselleen jonkinlaisen
-sivistyksen. Snorren veljenpoika, kuuluisa islantilainen runoilija ja
-historioitsija Sture Thordarinpoika oli kolme vuotta sitten, vähän
-ennen kuolemaansa, ollut Tönsbergissä, ja tuo seitsenkymmenvuotias
-vanhus oli eloisilla ja luontehikkailla kertomuksillaan kuningas Haakon
-Haakoninpojan teoista, sekä muistolauluillaan Pohjolan vanhoista
-sankareista herättänyt nuoressa tytössä sellaisen innon urotöihin
-ja toimeliaaseen elämään, ettei hän sen ajan jälkeen olisi toivonut
-mitään korkeampaa kuin saada isänsä tavoin tehdä meriretkiä, tai
-olla muuten mukana oikeissa seikkailuissa. Muutamia kuukausia sitten
-hän oli tutustunut Inge-neitiin, joka oli tullut pakolais-isänsä
-mukana Tönsbergiin ja hänen tahtonsa mukaisesti jäänyt linnaan isän
-matkustaessa Kongshelleen, missä useimmat paenneet salaliittolaiset
-olivat saneet suojan kuningas Eerik Papinvihaajan ja herttua Haakonin
-luona.
-
-Ritari Laven oli sietämätöntä nähdä sitä tuskaa, minkä hänen
-uskottomuutensa Tanskan kuningassukua kohtaan herätti hänen
-tyttäressään. Hänen näkemisensä sai ritarin epäröivässä sielussa
-aikaan alituisen taistelun ja levottomuuden. Tosin hän näki tyttärensä
-katseessa vain osanottavaa huolta senjälkeen kun tämä oli huomannut
-hänen katumuksensa, sekä melkein mielettömän käyttäytymisensä hänen
-paetessaan kuninkaan hautajaisten jälkeen Viborgista, mutta hän käytti
-kuitenkin hyväkseen ensimäistä tarjoutuvaa tilaisuutta, lähettääkseen
-Ingen luotaan.
-
-Tönsbergin linnassa saattoi Inge-neiti taas hengittää vapaasti sekä
-voitti sen painostavan mielentilan, mikä isän läheisyydessä oli häntä
-masentunut. Mutta kuitenkin hänestä oli kauhea se ajatus, että hän
-oleskeli vihollisessa merirosvolinnassa; sillä muulta ei hänestä
-tuntunut se ikivanha kuninkaallinen linna, minkä kuningas Haakon
-Haakoninpoika oli laitattanut mitä komeimpaan kuntoon, niinkauan
-kuin jaarli Vähä-Alfin tapainen vasalli siellä oli isäntänä ja
-herrana. Vain tieto siitä, että tuota töykeätä seikkailijapäällikköä
-ei pitkiin aikoihin odotettu kotia, sai hänet rauhoittumaan. Eikä
-hänen inhonsa Alfkreiviä kohtaan ulottunut tämän tyttäreen. Tuo
-reipas norjalainen jaarlin tytär ja tanskalainen ritarintytär olivat
-pian läheisiä ystävyksiä. He lauleskelivat vuorotellen norjalaisia
-runoja ja tanskalaisia sotalauluja. Neiti Solkikenkä ratsasti
-kukkuloita tanskalaisen ystävättärensä kera, näytellen hänelle ylpeänä
-synnyinmaansa ihanuuksia. Ylevämielinen Inge ihaili tunturimaata ja
-norjalaisten sankariutta yhtä vilpittömästi kuin hän innostuksella
-ja rakkaudella lauleli kotimaansa hiljaista suloutta sekä ylisteli
-uskollisia, kestäviä maanmiehiään, jotka tällä onnettomalla
-ajankohdalla puolustivat Tanskan kruunua ja alaikäistä kruununperijää
-kapinoitsijoita vastaan.
-
-Ingen osanotto sen kuningassuvun kohtaloon, jonka vastustaja hänen
-isänsä oli, vaikutti voimakkaasti reippaaseen jaarlintyttäreen.
-Sellainen itsenäisyys oli juuri norjalaisen neidon mieleen, ja häntä
-suututti, että hänen isänsä ja Norjan kuningas tahtoivat ojentaa
-vihamielisinä kätensä Tanskan pientä kuningaslasta vastaan, joka sen
-mukaan mitä Inge-neiti kertoi hänen vaarallisesta asemastaan, sai hänen
-silmissään kummallisen tarumaisen hohteen.
-
-Eräänä päivänä ratsastivat Neiti Solkikenkä ja Inge-neiti erästä rannan
-viereistä tietä ja näkivät laivan täysin purjein kiitävän sisään
-Tönsbergin vuonoon. "Katso, katso!" -- huudahti Kristiina iloisena.
--- "Eräs isäni aluksia! Ja näetkö tuon komean ritarin, joka seisoo
-keulassa! Kukahan se lie? Pidähän varasi, ylpeä Inge, se on ehkä joku
-maanmiehistäsi, joka jo liioin kaipaa sinua!"
-
-"Jos se on sinun isäsi aluksia, Kristiina", -- vastasi Inge, -- "niin
-ei se voi tuoda ketään minun tai Tanskan ystävää. Ei siinä voi olla
-sekään ainoa, joka minua kaipaa: hän ei voi jättää maataan eikä nuorta
-kuningastaan vaaraan, etsiäkseen minua."
-
-"Ehkä se sitten on joku minun kosijoistani", -- sanoi Kristiina
-hymyillen. -- "Jos se on joku reipas tanskalainen ritari ja jos hän
-minua miellyttää, niin voin ehkä vielä tulla Tanskaan ja puolustaa
-teidän kuningaslastanne. Ikävää todella onkin", -- jatkoi hän
-suuttuneena ja heitti niskaansa, -- "että meidän tyttöjen aina täytyy
-istua kädet helmassa ja sallia miesten vallita ja hallita, heidän edes
-kysymättäkään meidän mieltämme, ikäänkuin se olisi niin itsestään
-selvä asia, ettei meillä muuta mielipidettä saisi ollakaan kuin
-kunnon herrojemme. Meitä on sentään puolet kansasta, luullakseni, ja
-jok'ikisellä meistä on yhtä ehyt ja kokonainen sielu kuin jollakin
-miehenkopukalla. Mitä minuun tulee, ylväs Inge, niin minullakin on
-yhtä vapaa ja voimakas tahto kuin sinulla tai muilla tanskalaisilla
-neidoilla; ja koska minun isäni pitää teidän kapinoitsijainne puolta,
-niin pidän minä sinun ja sinun uskollisten maanmiestesi puolta.
-Ennen aikaan eivät Pohjolan tytöt olleet yhtä säyseitä kuin nykyään;
-silloinhan olikin kokonaisia sotajoukkoja kilpineitoja, se täytyy
-itsensä mainion Starkodderin myöntää. Tunnetko laulun rohkeasta
-Harvorista, joka pakotti isänsä ojentamaan hänelle hautakumpunsa
-sisältä Tyrfing-miekan?"
-
-"Hän oli tanskalainen kilpineito", -- vastasi Inge, -- "mutta hän oli
-hurja ja kauhea pakanatyttö. Jumala varjelkoon jokaista kristittyä
-sielua sellaisesta mielettömästä hurjuudesta!"
-
-"Hän oli kuitenkin tyttö, joka tiesi, mitä tahtoi, ja hän uskalsi
-panna sen toimeen kaikkien miesten uhallakin", -- vastasi Kristiina.
--- "Vanha Sture opetti minulle laulun hänestä -- kuulehan! Tästä
-säkeistöstä minä parhaiten pidän" -- ja hän lauloi vilppaalla äänellä
-niin että rannat raikuivat:
-
-    "Ma koskea tohdin
-    ja käsin käydä
-    tuliterä-miekkaan --
-    sen kunpa saisin vaan!
-    En polttavan usko
-    sen liekin mua,
-    mi urhojen kuolleitten
-    silmissä hehkuu."
-
-"Elä laula tuota kauheata pakanalaulua, rakas Kristiina!" -- keskeytti
-Inge innokkaan laulajaneidon. -- "Harvorinhan täytyi itsensäkin
-kauhistua jumalatonta hurjuuttaan, ja kun hän poistui isänsä haudalta,
-niin hän näki ilman liekehtivän ympärillään. Sellainen luonnoton
-omapäisyys ei koskaan voi päättyä hyvin."
-
-"Mutta Sturepa kertoi minulle, että hän kuitenkin lopulta sai sen
-sankarin, josta hän piti", -- vastasi Kristiina.
-
--- "Miekka ei kyllä tuonut onnea mukanaan; mutta hän vietti sentään
-varmaankin hyvin hupaisaa, vapaata kilpineito-elämää. Häntä tarkoittaa
-se palavalla kukkulalla seisova, miekkaa kädessään pitävä neito, jonka
-minä olen ommellut isäni ritarisalin seinäverhoon. Minuakin haluttaisi
-kilpineito-elämä; silloin minä kulkisin Tanskaan ja puolustaisin teidän
-nuorta kuningastanne."
-
-"Rakas Kristiina!" -- alkoi nyt Inge vakavalla huolella puhua, tarttuen
-hänen käteensä. -- "Kiitos rakkaudestasi minua ja minun onnetonta
-isänmaatani kohtaan! Mutta elä anna minun kohtaloni houkutella itseäsi
-pois uskollisuudesta ja kuuliaisuudesta isääsi kohtaan! Minä ylistän
-Jumalaa ja Pyhää Neitsyttä, että vielä voin totella isääni silloinkin,
-kun näytän toimivan omapäisimmin. Salli minun uskoa sinulle tärkeä
-salaisuus, rakas Kristiina! Sinä tiedät, että minä olen suorastaan
-vanki täällä; mutta minä aion paeta täältä, ja sinun tulee minua
-auttaa..."
-
-"Sydämen halulla!" -- vastasi Kristiina iloisena. -- "Mutta minä tulen
-mukaasi. Minä olen ikävystynyt tähän yksitoikkoiseen elämään. Eikö
-kaksi meidänkaltaistamme tyttöä muka voisi mitään toimittaa maailmassa!
-Aiotko Tanskaan, Inge?"
-
-"Tanskaan tai Ruotsiin, -- minulla on ystäviä molemmissa maissa."
-
-"Jos minun on sinua autettava, tahdon minä tietää kaikki. Se kirje,
-minkä eilen sait sen vieraan pappismiehen kautta, oli varmaan drotsi
-Hesselin lähettämä?"
-
-Inge-neiti punastui. "Ei", -- lausui hän huoaten hiljaa. -- "Mutta
-koska tahdot tietää kaikki, niin lue se!"
-
-He pysähtyivät autiolla tiellä. Kristiina tarttui nopeasti kirjeeseen
-ja avasi sen uteliaana. _"Martinus de Dacia"_ -- luki hän. -- "Teetkö
-minusta pilaa, Inge? Tämähän on latinaa."
-
-"Se on vain erään miehen nimi". -- vastasi Inge. -- "Niin hän nimittää
-itseään, meidän kanslerimme ja kuningassuvun uskollinen ystävä,
-mestari Martti Mågeninpoika; hän on kirjoittanut kirjeen vanhan,
-rakkaan Jon-ystäväni puolesta. He haluavat minut Tukholmaan, nuoren
-Ingeborg-prinsessan luo. Tuo pieni ruotsalainen prinsessa on määrätty
-meidän nuoren kuninkaamme morsiameksi; hänen on tarpeellista saada
-luokseen tanskalainen ritarintytär, voidakseen oppia tuntemaan maata
-ja kansaa maassasyntyneen kautta, ja nuo kunnon herrat ovat valinnet
-minut. He osoittavat minulle tämän keinon ainoaksi, minkä kautta
-minä ehkä ajan oloon voin vaikuttaa isäni eduksi ja itse hyödyttää
-onnetonta isänmaatani. Minä olen tarkoin punninnut asiaa, eikä
-minulla enää ole mitään epäilyksiä. Isäni on minut jättänyt tänne,
-enkä minä enää voi häntä seurata. Hän on nyt turvassa Kongshellessä.
-Minulla on hänen salainen suostumuksensa; mutta hän ei uskalla sitä
-julkisesti myöntää, hänen onneton riippuvaisuutensa pakoittaa hänet
-salailemiseen. Asia on näyttävä siltä kuin minä pakeneisin ilman hänen
-tietoaan ja suostumustaan. Jo tänään saa vanha linnanvoutinne käskyn
-evätä minulta pieninkin matka. Auta minua siis nyt pois täältä, rakas
-Kristiina -- Tanskaan tai Ruotsiin, yhdentekevää! Kunhan minä vain
-pääsen esteettömästi täältä, on tie avoinna edessäni. Niin Tanskassa
-kuin Ruotsissakin on jokainen kaupunginvouti ja linnanpäällysmies
-velvollinen edistämään matkaani, kun näytän tämän kirjeen." Näin sanoen
-hän otti esiin viittansa taskusta pergamenttikääryn, josta riippui
-kolme suurta sinettiä.
-
-Kristiina katsoi suurin silmin. "Vai niin! Täytyypä minun myöntää",
--- sanoi hän hämmästyneenä, -- "että sinulla on mahtavia henkilöitä
-ystävinäsi, ja se kai jotakin merkitsee. Mutta olkaamme nyt viisaita.
-Nyt vartioi linnanvouti sinua tiukasti, ja sinä tuskin saat enää
-vapautta ratsastaaksesi ulos minun kanssani. Katsokaamme nyt, kuka tuo
-vieras ritari on, joka tuli isäni laivalla. Jos hän palaa takaisin
-Tanskaan, on hän houkuteltava ottamaan sinut mukaansa. Olisipa
-ihmeellistä, jos ei kaksi meidänkaltaistamme kaunista neitoa saisi
-ritarismiestä viemään meidät mukanaan ja kuvittelemaan tehneensä sen
-vastoin meidän tahtoamme."
-
-"Kevytmielinen tyttö, sinähän mietiskelet vain seikkailuja ja nurjaa
-pilaa! Mutta Jumalan ja Pyhän Neitsyen nimessä: ole varovainen eläkä
-tee pilaa siitä, mitä minä olen tietoosi uskonut! Kysymys on minun
-vapaudestani ja koko tulevaisuudestani. Vielä yksi asia minun täytyy
-sinulle kertoa", -- lisäsi hän tuskaisena ja syvään huoaten. --
-"Tunnethan sinä Kongshellen mahtavan päällikön, ritari Thordin?"
-
-"Rikkaan, pitkä- ja punanenäisen Thordin, -- miksi niin?"
-
-"Hän on kosinut minua. Isäni ei uskalla kieltää. Vain nopea pako voi
-minut pelastaa. Ennenkuin kahdeksan päivää on kulunut, on hän täällä
-isäni kanssa."
-
-"Niinpä hän saa nyt kaksi kertaa entistä pitemmän nenän!" -- sanoi
-Kristiina. -- "Tule vain, rakas Inge! Sinun täytyy päästä nyt pois,
-vaikkapa minun itseni täytyisi sinut viedä täältä!"
-
-He ratsastivat takaisin Tunis- tai Tun-vuorelle, jolla Tönsbergin
-linna sijaitsi keskellä kaupunkia. Vuono sekä kunnianarvoisa kaupunki
-maalattuine puutaloineen, jotka olivat molemmin puolin vuorta,
-muodostivat, auringon paistaessa sen yhdeksän luostarin ja neljäntoista
-niinkutsutun kuninkaan-kappelin yli, kauniin värikkään maiseman.
-Mutta nuo nuoret tytöt eivät tällä kertaa näyttäneet kääntävän siihen
-huomiotaan. Mitä he ajattelivat, siitä he eivät enää uskaltaneet ääneen
-puhua niiden monien merimiesten ja kauppurien kuullen, jotka tulivat
-heitä vastaan. Ja he ratsastivat ääneti vuorta ylöspäin linnaa kohti.
-
-Se laiva, minkä he olivat nähneet purjehtivan sisään vuonoon, oli
-sillävälin saapunut rantaan. Sitä kuljettava nuori, komea ritari oli
-mennyt maihin sekä ritarillisella uhkeudella esittäytynyt Tönsbergin
-linnan voudille, jonka kanssa hänellä oli salainen keskustelu hänen
-salakammiossaan. Linnassa oli ryhdytty varustuksiin oudon herran
-majoittamiseksi niinkuin erinomaisen vieraan konsanaan. Nyt astuivat
-molemmat nuoret neidot linnan suureen arkitupaan. He asettuivat
-äänettöminä ompelupöydän ääreen, heittäen uteliaita ja odottavia
-katseita erästä sivuovea kohti, josta he odottivat linnanvoudin
-pian astuvan sisään tanskalaisen ritarin kanssa, jolle he jo olivat
-määränneet niin tärkeän tehtävän. Vihdoin avautuikin ovi, ja vanha
-vouti astui sisään kamaripalvelija Raanen kera, jonka hän esitti
-herransa tyttärelle ansiokkaana miehenä, hänen isänsä, jaarlin,
-ritariksi lyömänä, mainiten hänen tulleen tänne tärkeiden asiain takia.
-
-Ritarin kohteliaisuudella tervehti Raane kumpaakin kaunotarta. Kun
-Inge-neiti näki hänen kasvonsa sekä kuuli hänen nimensä, vaihtui hänen
-värinsä. Miehen viekas hymy ja liukas, imarteleva käyttäytyminen
-vaikuttivat häneen perin vastenmielisesti, ja hän muisti kuulleensa
-Raanea mainittavan kuningas-vainajan suosikiksi monissa yrityksissä,
-jotka eivät olleet kunniaksi paremmin hänelle kuin hänen entiselle
-herralleen. Hänen erittäin epäilyttävästä käyttäytymisestään
-kuninkaanmurhan tapahtuessa hän myös oli kuullut puhuttavan, ja
-kun hän näki Raanen Vähä-Alfin lähettiläänä, täytyi hänen täydellä
-syyllä pitää häntä ilmeisenä maankavaltajana. Inge ei voinut salata
-sitä halveksuntaa ja vastenmielisyyttä, jota Raane hänessä herätti,
-eikä se jäänytkään tältä huomaamatta, hänen huvittaessaan eloisalla
-kaunopuheisuudellaan iloista Kristiinaa.
-
-Sillävälin linnanvouti kutsuttiin ulos. Raane osasi nyt kohta saada
-Inge-neidin mukaan keskusteluun sekä vetää puoleensa hänen huomionsa
-säälivällä lauseella Tanskasta ja nuoren kuninkaan vaarallisesta
-asemasta. Hän tiesi jo, kuka Inge-neiti oli; hän tunsi tämän
-myötätunnon kuningassukua kohtaan, ja että norjalaisen jaarlin
-tytär myös innokkaasti yhtyi Ingen mielialaan, sen hän oli jo
-hämmästyksekseen osunut huomaamaan. Hän käytti kohta hyväkseen tätä
-huomiotaan esiintyäkseen edullisessa valossa näille nuorille tytöille
-uskoen heille, imartelevalla luottamuksella heidän mielenjalouttaan
-kohtaan, vaarallisena salaisuutena sen tiedon, että hän oli Tanskan
-kuningassuvun uskollinen ystävä, ja oli uskaltautunut tänne aivan
-toisessa tarkoituksessa kuin mitä hän oli voinut ilmaista.
-
-Nuoret neidot säpsähtivät. Vahvistaakseen väitteensä ja haihduttaakseen
-heiltä kaiken epäluulon, kuvaili Raane nyt heille välkkyvin värein,
-vaikka näennäisellä vaatimattomuudella, kuinka hän Finnerupin ladossa
-oli viimeisiin asti puolustanut onnetonta kuningastaan. Hän paljasti
-heille, miten häntä siitä huolimatta oli mitä häpeällisimmin epäilty,
-sekä miten hän nyt, puhdistaakseen itsensä kaikkien oikeamielisten
-edessä, tahtoi panna elämänsä alttiiksi mitä rohkeimmissa yrityksissä
-nuoren kuninkaan hyväksi.
-
-"Uskollisuuteni entistä herraani ja kuningastani kohtaan", -- lisäsi
-hän -- "on jo vaatinutkin minulta isieni kauniin linnan Hjelm-saarella.
-Stig-marski on sen rynnäköllä valloittanut, lyöden maahan minun
-uskollisen miehistöni. Minut on pakoitettu käyttämään viekkautta
-ylivoimaa vastaan. Mutta sillä avustuksella, minkä minä täältä olen
-tuovinani marskille, aion minä osoittaa hänelle ja teidän uljaalle
-isällenne, Kristiina-neiti, etten ole arvoton siihen ritarilyöntiin,
-jolla jaarli minua kunnioitti: minä näet uskallan antautua hänen
-itsensä peloittavan vihan alaiseksi."
-
-"Te olette yhtä uskalias kuin avomielinenkin, ritari Raane!" -- sanoi
-Kristiina hämmästyneenä. -- "Kuka on teille sanonut, että jaarli
-Vähä-Alfin tytär tahtoo tämän tunnustuksen kuultuaan päästää teidät
-menemään Tönsbergin linnasta? Jospa minä nyt kohta isäni puolesta
-heitättäisin teidät torniin -- --"
-
-"Silloinpa olisin kummallisesti erehtynyt teidän jalomielisyydestänne,
-ylhäinen neiti!" -- vastasi Raane. -- "Mutta en minä pitäisi minään
-onnettomuutena vankeuttakaan teidän luonanne. Sen minä vain tiedän,
-että neiti Inge Litlen ystävätär ei voi vihata tai vainota ketään
-Tanskan kuningassuvun ystävää."
-
-"Siihen ei teidän sentään pitäisi niin vahvasti luottaa, herra ritari!"
--- vastasi jaarlintytär. -- "Tänne Tönsbergiin eivät Tanskan kuninkaat
-ole jättäneet kaikkein kauneimpia muistoja itsestään. Täällä kerrotaan
-vielä rumia juttuja Harald Sinihampaan julmuudesta, ja täällä on vielä
-raunioita teidän mainion Waldemar-kuninkaanne ajoilta. Jos luulette,
-että Norjan immet rakastavat vähemmän isänmaataan kuin Tanskan, niin
-erehdytte suuresti."
-
-Raane näytti hetkeksi kauhistuvan; mutta nopeasti hän tyyntyi,
-huomatessaan ilkamoivan hymyn reippaan neidon kasvoilla sekä tämän
-heittävän tanskalaiselle ystävättärelleen tuttavallisen katseen.
-Raane notkisti polvensa levollisena jaarlintyttären edessä. "Minun
-vapauteni ja ehkäpä henkenikin on teidän kädessänne", -- sanoi hän.
--- "Mutta en minä kuitenkaan kadu avomielisyyttäni. Saadakseni nähdä
-jaarli Vähä-Alfin kauniin tyttären, en olisi epäillyt antautua
-uskaliaampaankaan yritykseen; mutta minun olisi ollut mahdotonta
-teidät nähtyäni salata hetkeäkään, mitä minä kilpeni taakse piiloitin.
-Norjalaisten kaunotarten kanssa ei Tanskan ritareilla koskaan ole ollut
-sotaa, eikä meidän ruhtinastemme oikuista riipu meidän ihmisvapautemme,
-ei myöskään meidän tietoisuutemme oikeasta ja väärästä -- --"
-
-"Hyvä, ritari Raane! Nouskaa ylös! Linnanvouti tulee!" -- sanoi
-neiti Kristiina nopeasti ja salli Raanen kunnioittaen suudella hänen
-kättään. Linnanvouti astui sisään ja sitten puheltiin iloisesti
-tyhjänpäiväisistä asioista.
-
-Inge-neidillä ei ollut mitään luottamusta viekkaaseen Raaneen. Kun
-hän illalla oli kahden Kristiinan kanssa, varoitti hän ystävätärtään
-Raanen suhteen; sillä hän oli huomannut, että Raanen kunnioitus
-Kristiinan kauneutta kohtaan sekä hänen imarteleva luottamuksensa
-tämän vapaamielisyyteen ja itsenäisyyteen eivät olleet vaikutustaan
-jättämättä. Inge-neidin täytyi sentään itsensäkin tunnustaa, ettei
-ritari Raanelta tuntunut puuttuvan miehuutta sekä että hän oli älykäs
-ja kaunopuheinen. Hän kuvitteli myös, että Raanea ehkä oli väärin
-ymmärretty. Mutta Kristiinan silmissä hän oli todellinen ritarillinen
-sankari.
-
-Seuraavana päivänä Raane etsi vain tilaisuutta saada puhutella neiti
-Solkikenkää kahdenkesken. Se onnistui hänelle, ja hän tunnusti nyt
-kohta, kuinka maine Kristiinan kauneudesta ja armaudesta oli kauan
-sitten tehnyt hänestä hänen intohimoisen ihailijansa... Hän kertoi
-neidille, että tämän isä oli hänelle antanut luvan itse rohkeasti
-koettaa onneaan hänen luonaan; mutta jaarli koki nyt muka juonitella.
-Vihdoin hän tunnusti, että tämän vaarallisen matkan tarkoituksena
-oli oikeastaan vain saada nähdä häntä, sekä että nyt ei enää ollut
-mitään niin vaarallista yritystä, ettei hän siihen olisi uskaltautunut
-Kristiina-neidin takia.
-
-Kristiina näytti tätä kaikkea kuuntelevan ilman vastenmielisyyttä; ei
-hän kuitenkaan antanut Raanelle mitään varmaa vastausta. Neljä päivää
-kului, ja Raane jatkoi yritystään voittaakseen Neiti Solkikengän,
-sekä herättääkseen Ingeneidissä edullisen ajatuksen itsestään.
-Nuorten tyttöjen kesken pidettiin monta salaista neuvottelua. Ja
-päätökseksi tuli, että joka tapauksessa Raanen uskollisuus piti
-pantaman kovalle koetukselle, ennenkuin häntä uskottiin. Raane oli
-koreasanaisesti puhunut nopeakulkuisesta laivastaan sekä mahtavista
-suhteistaan Tanskassa; pakoon tai heidän poisvientiinsä oli tarpeen
-vain viittaus tai silmiinpistävä sopiva tilaisuus. Kristiina sommitteli
-mitä mutkallisimpia suunnitelmia, ja Ingeneiti oli melkein mukautua
-välttämättömyyden sekä vaikean asemansa vaatimuksiin.
-
-Viidentenä päivänä Raanen tulon jälkeen Ingeä kauhistutti tieto, että
-seuraavana päivänä voitaisiin odottaa Tönsbergiin hänen isäänsä sekä
-Thord-ritaria Kongshellestä, ja linnassa ryhdyttiin juhlallisiin
-varusteluihin kuin häitä varten.
-
-Raanen laiva lepäsi lähtövalmiina Tönsbergin vuonossa, parin
-nuolenkantaman päässä rannalta. Siinä oli lukuisa miehistö uskaliaita
-seikkailijoita, jotka Raane kullalla ja suurilla lupauksilla oli
-saanut palvelukseensa. Viekas nuoriherra oli ehdoittanut kävelymatkaa
-rantaa pitkin. Siellä hän nyt käveli vähää ennen auringon laskua
-Kristiinan ja Ingeneidin välissä, vanhan linnanvoudin saattamana,
-jota perinjuurin ikävystyttivät puheet tuntureista ja vesiputouksista
-y.m. luonnonkauneuksista, joita kaikki muukalaiset ylistivät. Raane
-huvitteli ritarillisen kohteliaana nuoria neitoja; hän ihaili maan
-kauneutta. "Meren puolelta nämä rannat mahtanevat näyttää vielä paljon
-kauniimmilta!" -- sanoi hän. -- "Sitä en voi täysin arvostella: -- sinä
-päivänä, jolloin tulin, ei ilma ollut yhtä selkeä kuin nyt."
-
-"Minun luullakseni", -- sanoi vouti haukotellen, -- "te kuitenkin
-tulitte kirkkaana keskipäivän aikana".
-
-"Mutta illempana ranta näyttää varmaan paljon kauniimmalta", -- arveli
-Raane, -- "Tässäpä onkin minun venheeni soutajineen. Jos naisia
-huvittaa, voisimme soutaa kappaleen matkaa vuonolle."
-
-"Niinpä kyllä!" -- vastasi Kristiina, vetäen Ingen mukanaan
-veneeseen. -- "Ilma on kaunis, ja minä haluan kaikin mokomin näyttää
-maanmiehellesi, ettei aurinko laske missään komeamman maan yli kuin
-Norja on. Haluatteko mukaan, linnanvouti!"
-
-Raane oli jo hypännyt veneeseen. Vouti oli harmissaan tästä
-mielijohteesta, mutta hän ei ollut tottunut asettumaan ylpeän
-jaarlintyttären tahtoa vastaan. Äkeissään hän astui veneeseen, joka
-kohta työntyi nopeasti ulos rannasta. Sillävälin kun Raane piti
-ihastuneita ylistyspuheita maisemasta, ohjasivat venemiehet sopimuksen
-mukaan suoraan hänen laivansa luo, joka lepäsi paikoillaan puoleksi
-levitetyin purjein, ja jossa laivamiehet jo seisoivat ankkuri touvi
-käsissään, voidakseen päästää laivan irti kohta kun heidän herransa
-oli astunut laidan yli. Raanen ehdoitukseen, että käytäisiin
-katsomassa hänen laivaansa, suostuttiin. Kaunopuheinen ritari lannisti
-linnanvoudin vastaväitteet, ja tuskin oli seurue laivassa, ennenkuin se
-Raanen viittauksesta läksi kiitämään täysin purjein. Sillävälin kun nyt
-pelästynyt linnanvouti vietiin vankina alas laivanruumaan, laskeutui
-ritari Raane polvilleen Kristiinan eteen ja pyysi vuolain, imartelevin
-sanoin anteeksi sitä, että hän vei hänet ystävättärineen Tanskaan,
-missä hän yhtä varmasti toivoi voittavansa heidän ystävyytensä kuin
-hän nyt oli valmis millä tahansa ritarin-teolla ansaitsemaan Norjan
-kauneimman immen käden.
-
-Kuitenkin sekä Inge-neiti että Kristiina olivat puoleksi säikähtäneet
-tätä äkillistä poisvientiä, vaikka viekas ritari oli siten tietämättään
-joutunut toteuttamaan heidän omaa suunnitelmaansa. He molemmat
-vaikenivat hyvin arvelevaisina. Inge-neiti oli liian ylpeä jatkaakseen
-teeskentelyä kauemmin. -- "Hyvä, ritari Raane!" -- sanoi hän vakavana.
--- "Minä seuraan teitä vapaaehtoisesti Tanskaan. Minä olen toivonutkin
-saada jättää Tönsbergin." Näin sanoen vetäytyi hän syrjään ja jätti
-oikullisen ystävättärensä purkamaan uhmaavaa vihaansa Raanen röyhkeyttä
-kohtaan.
-
-Tällä askeleella oli ritari Raane kuitenkin saavuttanut monta tärkeätä
-etua. Niin kauan kuin salaliittolaisten kohtalo vielä oli epävarma,
-oli hänen tärkeätä voida ilmeisellä tavalla todistaa, ettei hän
-ollut heidän kanssaan missään suhteissa. Sitäpaitsi uskoi hän niin
-Stig-marskissa kuin jaarlissakin herättävänsä tällä uskaliaalla
-reippaan ritarin teolla kunnioitusta itseään kohtaan, ja mahtavan
-Alfkreivin tytär oli hänellä nyt panttivankina, joka turvasi hänet
-heitä vastaan. Häneltä ei jäänyt myöskään huomaamatta, että hän
-uskaliaana ja kekseliäänä ritarina nyt oli asettunut reippaaseen
-viikingintyttäreen nähden suhteeseen, joka oli salainen suositus hänen
-kosijantoiveittensa hyväksi, huolimatta siitä näennäisestä uhmasta ja
-vihasta, jolla Kristiina häntä kohteli. Hän arveli myös, että niinkauan
-kuin Inge-neito on hänen hallussaan, tämän ystävä, vanha Jon-ritari
-ja drotsi Hessel epäröivät ryhtyä liian päättäväisiin toimiin häntä
-vastaan.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESKUUDES LUKU.
-
-
-Kauniina kevätiltana toukokuun keskivaiheilla oli Riiben kaduilla
-suuret soihtutanssit ja iloittelut. Tämänlaiset yliset juhlallisuudet,
-jossa porvarit ja iloiset ritarit huvittelivat yhdessä, eivät
-olleet harvinaisia, mutta näin vakavana aikana, aivan vähän aikaa
-kuningasmurhan jälkeen täytyi tällaisen julkisen huvitilaisuuden
-loukata suuresti kaikkia kaupungin porvarien joukossa olevia
-kuningashuoneen ystäviä, jotavastoin Stig-marskin puoluelaiset
-iloitsivat siitä pitäen sen osoitteena siitä turvallisuudesta
-jolla kapinoiva linnan päällikkö, ritari Tage Moss, saattoi uhmata
-kuningaspuoluetta. Täten osoitti tämä kapinapäällikkö myöskin miten
-vähän hän välitti herttua Waldemarin uhkauksista, joka oli vaatinut
-häntä luovuttamaan linnan.
-
-Noin puolen peninkulman päähän etelään päin Riibestä, oli herttua
-sijoittanut suuren leirinsä. Hänen sotaväkenä oli enimmäkseen
-etelä-juutinmaalaista miehistöä; kuitenkin oli heidän joukossaan
-sekä brandenburgilaisia, että saksilaisia ratsumiehiä. Komeassa,
-tulipunaisessa teltassaan herttua Waldemar kestitsi tänä iltana
-molempia Brandenburgin markkreivejä ja vanhaa Saksin herttua Juhanaa,
-sekä Holsteinin kreivi Gerhardia, joka edellisenä iltana oli liittynyt
-sotajoukkoon pienen valitun holsteinilaisen ratsuparven kanssa.
-
-Urhea kreivi Gerhard oli tuskin ehtinyt parantua onnettoman kiistan
-jälkeen, joka oli maksanut hänelle hänen toisen silmänsä, ennenkuin
-hän jo varustautui lähtemään kuningatar Agneksen ja nuoren kuninkaan
-avuksi, suojelemaan heitä kapinallisia vastaan. Sen enempää miettimättä
-hän oli yhtynyt herttuan joukkoihin, mutta kylmyys, jolla hänet
-leirissä vastaanotettiin, ihmetytti häntä.
-
-Kuningattaren veljet olivat nimittäin äsken saapuneen Viborgista,
-kiirehtiäkseen kuningattaren ja nuoren kuninkaan puolesta ratkaisevia
-toimenpiteitä Stig-marskia ja hänen liittolaisiaan vastaan. Saksin
-vanha herttua oli ollut herttua Waldemarin isän, onnettoman Eerik
-herttuan, lapsuudenystävä, ja oli usein isällisellä osanotolla
-huolehtinut nuoresta Waldemarista. Hän oli tullut kutsumattomana tänne
-ratsumiestensä etunenässä, ei ainoastaan auttaakseen herttuaa, vaan
-vielä enemmän läsnäolollaan estääkseen nuoren Waldemarin ottamasta
-ajattelematonta askelta, sillä tämän kunnianhimoinen pyrkiminen
-Tanskan valtaistuimelle ei ollut hänelle tuntematon. Tähän oli vanhan
-kunnianarvoisan herran saanut taivutetuksi hänen tyttärensä, hurskas
-prinsessa Sofia, jota herttua Waldemar kaksi vuotta sitten oli
-intohimoisesti kosiskellut, saamatta kuitenkaan ratkaisevaa vastausta.
-Hän ei ollut silloin vielä, viidentoista vuoden vanha ja oli selittänyt
-vasta kolmen vuoden kuluttua voivansa antaa varman vastauksen, jos
-hänen kosijansa ei siihen mennessä olisi muuttanut mieltään. Prinsessa
-tiesi tehneensä syvän vaikutuksen nuoreen herttuaan. Hän rakasti
-herttua Waldemaria hiljaa ja sydämellisesti, mutta ilman intohimoa, ja
-hänellä oli kylläkin pätevät epäilykset kosijansa kestäväisyydestä.
-Häntä puistatti herttuan kunnianhimoiset aikeet, ja hän oli enemmän
-huolestunut hänen kunniastaan ja sielunrauhastaan kuin siitä, että
-kadottaisi hänen sydämensä, josta hän jo olikin varma, kun hän ei ollut
-nähnyt häntä kahteen vuoteen. Hän odotti kuitenkin vielä kolmannen
-vuoden loppua saadakseen varmuuden tästä, ja sanoakseen sitten
-nunnaluostarin abbedissana jäähyväiset maailmalle.
-
-Vanha, kunnollinen herttua Juhana yhtyi tyttärensä mielipiteisiin
-ja päätökseen. Mainitsematta tyttärensä nimeä, hän oli uskollisena,
-isällisenä ystävänä puhunut vakavasti nuorelle herttualle hänen
-nykyisestä asemastaan ja hänen velvollisuuksistaan Tanskan kruunua
-kohtaan. Hänen sanansa eivät olleet menneet ohi aivan vaikutuksetta;
-mutta se ajatus, joka useimmiten näkyi herttuan mielessä viivähtävän,
-oli ylpeä tietoisuus siitä, että hän täällä oli tärkeässä
-tienvaihteessa, ja hänellä oli valta asettaa ratkaiseva luoti Tanskan
-ja tanskalaisen kuningashuoneen kohtalon vaakakuppiin. Markkreivien
-sekä rehellisen kreivi Gerhardin läsnäolo, ja heidän kehoituksensa
-ryhtymään ratkaiseviin toimenpiteisiin näkyivät saattavan hänet
-tukalaan hämmennystilaan. Siinä sotaneuvostossa, jossa jokainen
-oli lausunut ajatuksensa, nousi herttua Waldemar puhumaan lausuen
-käskevällä äänellä: "Täällä minä olen johtaja, hyvät herrat, ja
-vaikka minä kunnioitankin teidän neuvojanne ja hyvää tarkoitustanne,
-niin minä voin seurata ainoastaan omaa vakaumustani. Ennenkuin
-Danehovella on päätetty mitä marski Stigille ja hänen ystävilleen
-tehdään, ja ennenkuin minut laillisesti on nimitetty ja tunnustettu
-valtionhoitajan virkaan, en minä voi ottaa minkäänlaista ratkaisevaa
-askelta. Kahdentoista päivän kuluttua alkaa Danehove. Silloin on minun
-läsnäoloni Nyborgissa välttämätön. Tätä ennen ei voida mihinkään
-taisteluun ryhtyä, vielä vähemmin sitä lopettaa. Sen johdosta mitä
-minä olen kuullut Stig-marskin varustuksista, tarvitaan suurempi
-voima ennenkuin voimme hyökätä hänen kimppuunsa. Hänellä ja hänen
-ystävillään on sitäpaitsi maalain mukaan vielä oikeus puolustaa itseään
-Danehovessa, ja niinkuin minä jo sanoin: ennenkuin laillisesti on
-määrätty, mikä arvo minulla on täällä ja ketä vastaan me sodimme, ei
-voida mihinkään ryhtyä."
-
-"Luvallanne sanoen, jalosukuinen herttua", alkoi kreivi Gerhard
-puhua, "minun luullakseni me aivan hyvin tiedämme sekä keitä me
-olemme, että kenen kanssa me olemme tekemisissä. Että ainakin me
-molemmat seisomme täällä Tanskan valtion alaisina läänitysmiehinä,
-ei tarvinne sen enempää vahvistusta. Sekin on kyllin selvästi toteen
-näytetty, että Riibelinnan päällikkö on avoimesti osoittanut olevansa
-valtakunnan ja kruunun vihollinen, kun hän on asettanut Stig-marskin
-lipun kuningaslipun sijaan. Ennenkuin voimme hyökätä Helgenaesiä ja
-Hjelmiä vastaan, täytyy Riibelinnan olla hallussamme, kaikkein kunnon
-taistelusääntöjen mukaisesti. Sillä voimalla, joka meillä on täällä,
-me ennen kahtatoista tuntia voimme anastaa linnan, ja minusta on
-häpeällistä ja suorastaan anteeksiantamatonta, että me vetelehdimme
-täällä suuren joukkomme kanssa antaen tyynesti kuninkaallisen linnan
-olla kapinallisten käsissä."
-
-"Jos tahdotte omien ratsumiestenne kanssa rynnätä Riibelinnaan, urhea
-kreivi Gerhard", sanoi herttua välinpitämättömästi, "niin kernaasti
-minun puolestani, mutta teidän omalla edesvastuullanne. Te saatte
-itse vastata Danehovessa siitä, että te ominpäin olette alkanut
-kansalaissodan maassa, ennenkuin on laillisesti tutkittu miten näihin
-läänitysmiehiin on suhtauduttava, ja millä oikeudella sekä he että me
-itse toimimme."
-
-"Hyvä on, jalosyntyinen herttua", sanoi kreivi Gerhard koettaen
-tukahuttaa suuttumustaan, "minä tahdon siis Jumalan ja pyhän Yrjänän
-nimessä toimia ominpäin täällä, ja minä uskon voivani vastata siitä".
-Näin sanoen hän kumarsi herttualle ja ruhtinaallisille herroille,
-sekä poistui teltasta. Vähän senjälkeen hän ratsasti viidenkymmenen
-ratsumiehensä etunenässä leiristä Riibeen vievää tietä. Hänen
-vieressään ratsasti vanha, ryppykasvoinen, pitkä ja laiha aseenkantaja.
-Se oli pitkäsääri vanhus, joka onnistumattoman kujeilunsa tähden, mikä
-maksoi hänen isäntänsä toisen silmän, oli jättänyt hovinarrinarvonsa,
-mutta jonka vielä kuitenkin täytyi seurata herraansa kaikkialle hänen
-aseenkantajanaan, ollen hänelle aivan korvaamaton.
-
-Sitä myöten kuin kreivi Gerhard läheni Nipsjokea, joka virtasi
-kaupungin eteläpuolella, lauhtui hänen vihansa. Kun hän oli tyyntynyt,
-huomasi hän miten mahdotonta oli näin muutaman miehen kanssa valloittaa
-niin hyvin varustettu linnoitus kuin Riibelinna oli. Mutta häntä
-hävetti palata leiriin, ja hän ratsasti hitaasti edelleen. Hänen
-ratsumiehensä seurasivat häntä sanaakaan sanomatta; mutta hän huomasi
-heidän miettiväisistä kasvonilmeistään heidän odottavan varmaa kuolemaa
-siitä vihollisten kaupungista, johon heidän herransa ja ruhtinaansa vei
-heidät.
-
-"Kiiruhtakaamme, armollinen herra", sanoi nyt Pitkäsääri vakavalla
-ilvehtijä-äänellään, "ennenkuin Riibelinnasta näkevät meidän
-hirvittävät joukkomme ja antautuvat armoille. Olisipa sentään suuri
-vahinko, jos me näin jäisimme kuolemattomuudesta osattomiksi, emmekä
-saisi tilaisuutta käyttää hyökkäystikapuitamme ja kirveitämme."
-
-"Minä luotan siihen, että sinä olet loihtijamestari, Pitkäsääri, ja
-voit yhtä hyvin lyödä silmän vihollisen päästä kuin minunkin päästäni,
-niin ettei hän näe meidän voimaamme", vastasi kreivi Gerhard, yhtyen
-heti hovinarrinsa leikkipuheeseen. "Kuka muuten on sanonut sinulle
-minun aikovan rynnätä Riibelinnaan? Onhan tänä yönä Riibessä juhlat ja
-huvittelut, sanotaan, ja mitäpäs, jos minun aikomukseni olikin hankkia
-itselleni ja teille tilaisuus pyörähdellä Riiben kauniiden tyttösten
-kanssa!"
-
-"Se on toinen asia, herra! Siitäpä, tulee hauska tanssi, ja saapa nähdä
-että me emme tule kutsumattomina juhlaan. Tuo kirje, jonka te hämärissä
-saitte vanhalta pyhiinvaeltajalta, oli varmaankin kutsumus näihin
-iloihin."
-
-Kreivi Gerhard nyökäytti. "Tunsitko sinä hänet, Pitkäsääri?"
-
-"Jos minä en väärin nähnyt, niin mies oli meidän entinen
-ravintolanisäntämme Melfarista, Henner Friser. Sanotaan hänen olevan
-rohkean miehen ja ymmärtävän hiukan muutakin kuin isämeitänsä. Hän
-kuuluu paenneen Melfarista jonkun murhan vuoksi. Varokaa, herrani,
-ettei hän johda teitä ansaan!"
-
-"Jos sinä olisit kuullut mitä hän sanoi, niin et pelkäisi. Eteenpäin!"
-
-Lähellä Eteläportinsiltaa ja Hevostorinporttia, niin kutsutulla
-marskimaalla, antoi kreivi ratsumiestensä pysähtyä ja laskeutua
-hevostensa selästä. Itse hän hypähti satulastaan jääden hetkeksi
-seisomaan mietteisiinsä vaipuneena. "Kas niin, miehet, minä vien teidät
-todellakin tanssiin tänä iltana!" sanoi hän iloisesti. "Näettekö
-soihtujen loistoa sillalla? Riibessä on juhlat, ja sinne odotetaan
-vain iloisia vieraita. Tallirengit jäävät tänne hevosten luo. Te muut
-seuraatte minua jalkaisin, mutta yksi kerrallaan, ja miekka varmuuden
-vuoksi vaipan alla. Jos te voitte saada soihdut käteenne, ja tytön
-kainaloonne, niin ottakaa vain osaa tanssiin. Mutta tanssin täytyy
-kulkea pitkin Eteläporttikatua Harmaaveljeskadulle ja sitten aivan
-suoraan Ristiveljeskadun kautta linnan vieressä olevalle suurelle
-Blekingekentälle. Kun te kuulette minun metsästystorveni äänen, niin te
-kokoonnutte heti minun ympärilleni. Onnesta ja sattumuksesta riippuu
-mitä huvituksia sitten seuraa. Oletteko te ymmärtäneet minut, miehet?"
-
-Yleinen myöntymyshuuto ilmaisi ratsumiesten mielellään ottavan osaa
-herransa vaaralliseen aikeeseen. Sitten hän astui itse heidän edellään
-sillan yli. He seurasivat häntä yksitellen jonkun matkan päässä
-toisistaan ja sekaantuivat suureen väentungokseen, joka täytti kadut.
-
-Ilo oli kaupungissa ylimmillään. Soihdut levittivät loimuavaa valoaan,
-ja kaikilta kaduilta kaikui laulu linnaan, ja siellä tanssi paljon
-komeasti puettuja ritareita silkki- ja punavaippoihin puettujen naisten
-kanssa. Kreivi Gerhard astui suurin ratsumiessaappain katuja, ottamatta
-yhtään osaa huvitteluun. Kun hän oli saapunut Ristiveljestenkadulle,
-pysähtyi hän ristiveljesten pihalle johtavan porttiholvin eteen, josta
-talonpoikaispukuinen tutunnäköinen mies viittasi hänelle, tarttui
-tuttavallisesti hänen käteensä ja veti hänet sisään portista.
-
-"Drotsi Hessel! Tekin täällä!" huudahti hän hämmästyneenä "Ja
-valepuvussa --!"
-
-"Otattehan tekin osaa meidän tanssiimme, jalo kreivi!" kysyi drotsi
-Pietari kiireisesti.
-
-"Hiiteen kaikki tanssimiset! Minä olen tullut tänne valloittamaan
-Riibelinnaa, kiusaksi herttualle ja hänen verukkeilleen."
-
-"Hyvä on, sittenhän te kuitenkin tahtomattannekin otatte osaa tanssiin.
-Mutta mitä te tiedätte asiasta? Kuka on johtaja?"
-
-"Minun luullakseni se, joka ensiksi ehtii. Mutta, peijakas, sen kai te
-itse parhaiten tiedätte, drotsi Hessel! Elkää kyselkö minulta mitään!
-Minä en tiedä mitään, minä olen saanut vain salaisen viittauksen, enkä
-minä oikein tiedä mitä siitä uskoisin. Tunnetteko te vanhan Henner
-Friserin Melfarista?"
-
-"Häneen me voimme luottaa!" vastasi drotsi Pietari iloisesti. "Jos te
-häneltä saitte viittauksen, niin voitte turvallisesti sitä seurata.
-Onko teillä miehiä mukananne?"
-
-"Ei paljoa, mutta puolisen sataa miestä saan kokoon tähän torveen
-puhaltaessani."
-
-"Hyvä on!" sanoi drotsi Pietari. "Siis on asiassa jotakin juurta.
-Nyt minä vasta otan asian vakavammalta kannalta. Minä en edes tiedä
-kuka on uhkarohkean aikeen alkuunpanija. Koko yritys tuntuu minusta
-unelmalta. Minä olen täällä vain ottamassa selvää mielialasta. Henner
-Friserin minä tapasin tiellä. Salaperäinen vanhus ennusti minulle
-onnea jättäessään minut. Hänellä tuntuu olevan täällä hyviä ystäviä.
-Porvarien kesken vallitsee luotettava mieliala, mutta herttua venyttää
-aikaa enkä minä usko häneen. Minun mieleeni ei ikinä johtuisi hyökätä
-linnaan ilman sotajoukkoa, mutta varmaankin on täällä joukossamme
-henkilö, joka on kekseliäämpi ja rohkeampi kuin kukaan meistä. Noin
-tunti sitten minä sain kutsun eräältä tuntemattomalta olemaan toisena
-ritarina tanssijoitten rivissä, tanskalaisten neitosten alkaessa laulaa
-laulua: 'Nuoren Eerik kuninkaamme eestä!' -- Mitä muuta se voisi
-tarkoittaa kuin hyökkäystä?"
-
-"Sehän on selvää!" vastasi kreivi Gerhard ja hieroi tyytyväisenä
-käsiään. -- "'Lapsikuninkaan puolesta' siis! Ei, mieluummin minä
-laulan 'armahan Agnes kuningattaren eestä'. Kuitenkin on samantekevää
-kumminpäin hyvänsä. Tanssikaa te vain Jumalan nimessä linnansillan
-yli! Minä seuraan teitä miehineni ja suojaan selkäpuolenne. 'Nuoren
-kuninkaamme puolesta', on tunnussana, ja se joka ei tahdo sitä laulua
-laulaa, sen me lyömme maahan."
-
-Tässä keskeytyi salainen keskustelu, sillä joukko iloisia, nuoria
-ritareita, kypäreissään mustat höyhentöyhdöt, työntäysi soihtuja
-kantaen luostaripihalle, vaatien pelästyneitä ristiveljeksiä avaamaan
-heille refektoriosalin [refektorio = ruokailuhuone]. Jotkut huusivat
-viiniä, ja toiset saksilaista olutta.
-
-"Näittekö te höyhentöyhdöt? Siinä oli joukko Stig-marskin
-liittolaisia!" sanoi drotsi Pietari astuessaan kreivi Gerhardin kanssa
-kadulle pimeästä porttiholvista, voimatta salata suuttumustaan tuon
-julkean kujeilun johdosta, joka näinä rauhattomina aikoina oli aivan
-tavallista.
-
-Melu luostaripihalla taukosi hetkeksi, kun arvokas luostariveli astui
-ulos huomauttamaan rauhanhäiritsijöille, etteivät he olleet vihollisten
-maassa, ja että Riibelinnan korkeiden herrojen tapana oli ollut
-suojella kaupunkia eikä ryöstää sitä.
-
-Munkille vastattiin pilkkasanoin ja uhkauksin.
-
-Yksi hurjimmista nuorista ritareista heitti kuitenkin soihtunsa
-ruokasäiliötä kohti vannoen sytyttävänsä luostarin heti palamaan, jos
-vain heitä vastustettiin. Heti avattiin refektorion ovet, ja iloinen
-seura tunkeili sisään.
-
-Drotsi Pietari polkaisi suuttuneena katukiveen. "Siinä nyt näette,
-kreivi Gerhard!" huudahti hän kiivastuneena, "minkälaiset ritarit
-tahtovat hallita Tanskan maata. Menkäämme heidän jälestään!"
-
-"Ei, antaa heidän vain juoda kunnes eivät enää eroita kärpästä
-seinällä!" sanoi kreivi hymyillen. "Sitä paremmin sujuu meidän
-tanssimme. Milloin se alkaa?"
-
-"Kaksi tuntia Ave Marian jälkeen Blekingekentällä linnan luona."
-
-"Niin sanottiin myöskin minulle. Taitaa jo pian olla määrä-aika.
-Lähtekäämme siis sinne! Onpa sillä tanssilla tarkoituksensa. Onpa
-se kerrankin huvi, jossa kunnon sotilaskin häpeättä kerran voi
-pyörähdellä. Tuhat tulimmaista, olisipa nyt kuningatarkin täällä,
-niin kyllä minäkin tanssisin, ja yhtä hyvästi ja hauskasti kuin viime
-kerrallakin."
-
-He astuivat nyt nopein askelin linnan vieressä olevalle
-Blekingekentälle. Tänne oli kokoontunut paljon ihmisiä. Keskellä
-toria oli pöytiä, joille oli asetettu kaikellaisia virvokkeita.
-Iloinen soitto kajahteli. Pikisoihdut valaisivat kentän, ja paljon
-muhkeita naisia istui penkeillä. Drotsi Pietari ja kreivi Gerhard
-olivat jääneet seisomaan paikoilleen, keskelle juhlivien hälinää ja
-katselivat ihmetellen komeita herroja ja naisia ympärillään, joista
-useimmat olivat hullunkurisesti maalanneet kasvonsa, esiintyen näin
-tuntemattomina hyvin iloisina ja vallattomina. Kreivi Gerhardin
-lausuessa huomautuksiaan heistä, tuli Skirmen juosten ja kuiskasi
-herransa korvaan pari sanaa. Drotsi Pietari nyökäytti päätään ja
-taputti iloisena häntä olkapäälle, ja hänen silmänsä etsivät penkkiä,
-jolla hän näki kolmen hunnutetun naisen istuvan. Lähimmäisen hän luuli
-tuntevansa pieneksi mustatukkaiseksi Åseksi. Keskimäisen oli Skirmen
-veitikkamaisesti hymyillen osoittanut siksi naiseksi, joka oli pyytänyt
-hänet tanssittajakseen. Skirmen oli taas heti hävinnyt tungokseen, ja
-drotsi Pietari katseli kookasta vierasta naista jännitetyn tarkkaavasti
-ja sekavan ilon aavistuksella, jolle hän ei uskaltanut kuitenkaan antaa
-valtaa, sillä omituinen tuskan tunne valtasi hänet samalla. "Olisiko
-se mahdollista?" huudahti hän puoliääneen. "Olisiko hän täällä näin
-vaarallisessa leikissä?" Hänestä tuntui kuin pyörisi koko maailma hänen
-silmissään ja hän näkisi vain ihmeellistä unta. Hän katseli taakseen
-Skirmenin jälkeen, mutta ei nähnyt häntä missään, ja hän astui kuin
-huumauksissa penkkiä kohti. Samassa nousivat nuo kolme tyttöä ja
-alkoivat laulaa:
-
-    "Kadut Riiben on tanssia tulvillansa,
-    käy tanssihin ritarit iloissansa.
-
-    "Ja Riiben sillalla karkelemaan
-    he edestä Eerik kuninkaan
-    käy kepein askelin."
-
-Kun lauluntoisinto alkoi, yhtyivät käyrätorvet ja huilut siihen, ja
-suuri joukko ritareita juoksi esiin, asettuen pitkään tanssiriviin
-pitäen kädestä naisiaan. Drotsi Pietari oli tuntenut Inge neidon
-kirkkaan ja harvinaisen syvän äänen. Keskimäisen laulajattaren
-kookkaasta, ylevästä vartalosta hän nyt selvästi tunsi Ingen. Hän
-kiirehti hänen luokseen ja tarttui häntä käsivarteen. "Inge, rakkahin
-Inge!" kuiskasi hän. -- "Mikä rohkea tuuma! Oletteko te tullut tänne
-tanssiaksenne minun kanssani kuolemaan! -- No, hyvä on! Tanskan ja
-meidän nuoren kuninkaamme puolesta seuraan minä teitä kuolemaan ilolla,
-mutta selittäkää minulle tämä arvoitus!"
-
-"Minun ritarini seuraa minua kuningaslinnaan ja voittoon!" kuiskasi
-Inge. "Jos ei meidän johtajamme petä, niin se onnistuu!"
-
-"Kuka on meidän johtajamme?" kysyi drotsi levottomana. "Minun
-mielestäni minä olen täällä etumaisena."
-
-"Kapinallisten linnanporttia ei avata drotsi Hesselille", vastasi
-hän nopeasti. "Tuolla seisoo meidän johtajamme! Hän ei taida tuntea
-teitä. Omana herranaan ollen minä luotan häneen yhtä vähän kuin te,
-mutta täällä hän on meidän vallassamme. Hän tanssikoon nyt itselleen
-morsiamen -- tai kuolkoon!" Näin sanoen hän osoitti komeaa, nuorta
-ritaria, jolla oli pitkä, punasenkeltainen tukka. Ritari seisoi noin
-kymmenen askelen päässä heistä soihtu kädessään, näyttäen epäröivän
-asettuisiko tanssivien pitkän rivin etunenään tai ei. Hän oli tähän
-asti ollut selin drotsi Pietariin, nyt hän kääntyi sivuttain. Hänen
-soihtunsa valo valaisi hänen poskensa, ja drotsi Pietari huudahti
-matalalla äänellä hyvin hämmästyneenä: "Raane!"
-
-"Olkaa hiljaa!" kuiskasi Inge. "Tänä iltana me vangitsemme ketulla
-kettuja; mutta ei kuitenkaan Hamletin lailla. Kevätkukkienseppeleillä
-me tahdomme vangita vihollisemme, ja toivoakseni ilman verisiä ruusuja."
-
-Soitantoa jatkui, ja monet lauloivat yleisesti tunnettua sankarilaulua,
-joka soveltui äsken alettuun vanhaan säveleeseen. Sillaikaa kun Raane
-vielä seisoi epäröiden, ja yhä useampia ritareita ja naisia asettui
-tanssijoiden riviin, selitti Inge neito salaisesti ja muutamin sanoin
-drotsi Pietarille uhkarohkean aikeen, kertoen hänelle, mitenkä hän
-ystävättärensä, jaarli Vähä-Alfin tyttären, kanssa oli pakoittanut
-Raanen, joka tunsi linnanpäällikön, panemaan toimeen tämän juhlan.
-Tyttöjen seikkailurikasta tuumaa oli edistänyt Raanen katkeruus marski
-Stigiin, hänen valloitettuaan Hjelmin, ja hänen intonsa puhdistautua
-kuningashuoneen uskolliseksi kannattajaksi. Skirmenin ja Åsen kautta
-he olivat saaneet Henner Friserin yhtymään asiaan. Kuultuaan drotsi
-Pietarin olevan läsnä, oli Inge tuntenut itsensä kahta vertaa
-rohkeammaksi; mutta hän tiesi, että hänet vain yllättämällä voitaisiin
-saada toimimaan Raanen kanssa yhteisen asian hyväksi. "Katsokaa,
-rakas ritarini"! sanoi hän leikillisesti, -- "ne monet ritarilliset
-herrat, jotka te täällä näette, ovat meidän uskollisia riibeläisiä
-porvareitamme ja heidän poikiaan, jotka vaimojensa ja lemmittyjensä
-pyynnöstä tänä iltana tahtovat tanssia neitsytlaulun mukaan". Ja
-nyt hän taas neitosten kanssa alkoi laulaa, ritarien järjestyessä
-niinkuin näytti, osaksi laulun mukaan, jossa osa herroista ja naisista
-mainittiin keksityillä nimillä, jotka olivat otetut enimmäkseen
-vanhoista seikkailuista, mutta joiden merkitys näkyi kaikille olevan
-hyvinkin selvä. Ainoa, jota nimitettiin oikealla nimellään, oli
-Riibelinnan päällikkö. Hän istui sillä aikaa turvallisena linnassa
-juomaseurassa, mutta hänen ääneen laulettu nimensä ensimäisenä
-tanssijoiden rivissä esti kaikkia hänen miehiään, jotka olivat läsnä,
-epäilemästä tätä leikkiä.
-
-Kun siis näin lähinnä linnaa järjestyttiin laulun mukaan, tanssi osa
-alimmaista tanssijariviä ympäri vihreää kenttää, muodostaen pitkän
-ketjun, joten kukin voi olla varma siitä ettei asiaan kuulumattomia
-ollut tanssissa mukana. Vielä Raane seisoi epäröiden penkin ääressä,
-jolla neito Kirsti Solkikenkä istui. Inge neito ja tytöt lauloivat:
-
-    "Ulf Riibeläinen, kas, tanssivi siellä,
-    mies kuninkaan hän on vakaalla miellä."
-
-"Kuuletteko, ritari Raane!" sanoi norjalaisen jaarlin tytär, "teistä
-lauletaan; te olette tänä iltana Riiben Ulf. Näyttäkää nyt minulle,
-että olette kuninkaallenne uskollinen ja suosiollinen!"
-
-Mutta Raane katseli tanssivien liikkeitä eikä ollut kuulevinaan hänen
-puhettaan.
-
-Inge neito ja tytöt lauloivat nyt ääneen:
-
-    "Ja mukana Tage Muuskin on --
-    hän Riibessä hoitavi komennon."
-
-Drotsi Pietari oli heittänyt pois talonpoikaishattunsa ja pannut
-päähänsä korkean töyhtöhatun, jonka Skirmen oli tuonut hänelle, sekä
-tulipunaisen vaipan, jonka hän heitti talonpoikaistakkinsa peitoksi.
-
-"Nyt te olette Riibelinnan päällikkö!" kuiskasi Inge neito. Tämä hänen
-silmiinpistävä pukunsa oli todellakin linnanherran päällikköpuku, joka
-tätä tilaisuutta varten oli osattu anastaa, ja moni luuli tuon kookkaan
-ritarin, jonka talonpoikaispuku teki jotensakin pyyleväksi, olevan
-herra Tage Muusin. Hän tanssi siten eteenpäin rivissä Inge neidon
-rinnalla, joka tyttöjen kanssa jatkoi laulua:
-
-    "Ja tanssissa myös herra Jaltensee
-    kera kolmen lankonsa pyörähtelee.
-
-    On siellä myös jalot Limbekit --
-    ne kuningastakin vastustit.
-
-    On tuossa Vihreä Byrgekin
-    ja moni muu uros kaunehin.
-
-    Tuossa pyörivät Hanke Kand
-    ja hänen rouvansa, "Rouva Ann'."
-
-    Gerd-rouvansa kanssa sen vaalean
-    ritari Rank käy kisahan.
-
-    Rikas Volravn samaten rouvineen
-    ohi häipyvät tanssin hurmeeseen."
-
-Ritari, joka tätä säettä laulaessa astui tanssivien riviin, oli ritari
-Pentti Rimårdson, joka samalla tapaa kuin drotsi Hesselkin oli kutsuttu
-tanssiin, ja piteli kädestä tuntematonta naista.
-
-Viimeksi he lauloivat:
-
-    "Näet tuossa Iverin urhokkaan, --
-    yli Beltin hän saattoi kuninkaan."
-
-Suureksi ihmeekseen näki drotsi Hessel reippaan ritari Thorstensonin
-rientävän tanssivien riviin soma porvarityttö parinaan. "Mitä? Onko
-Thorstensonkin täällä!" huudahti drotsi Pietari ja sai kaikessa
-kiireessä kuulla Inge neidolta urhean ritarin olevan täällä hakemassa
-häntä Nyborgiin, jonne hän oli vienyt kuninkaan ja koko hovin, ja että
-hän heti oli suostunut ottamaan osaa heidän yritykseensä.
-
-Koko tämän ajan seisoi Raane yhä epäröiden, eikä näyttänyt haluavan
-ottaa osaa tanssiin. Oli jo kaksi kertaa tanssittu ympäri kentän, ja
-joka kerran kun Inge neito tuli Raanen lähelle, lauloi hän ääneen ja
-kehoittavasti:
-
-    "Ulf Riibeläinen, kas, tanssivi siellä, --
-    mies kuninkaan hän on vakaalla miellä."
-
-Nyt hän lähestyi kolmannen kerran, mutta Raane seisoi syviin ajatuksiin
-vaipuneena eikä ollut huomaavinaan häntä.
-
-"Te taidatte pelätä ihanien hiustenne joutuvan epäjärjestykseen, ritari
-Raane, koska niin kauan epäröitte ennen kuin viette minut tanssiin",
-sanoi nyt rohkea neiti Solkikenkä, ivallisesti ja kärsimättömästi ja
-nousematta paikaltaan siirtyi levottomana penkillään.
-
-"Te olette oikeassa, jalo neiti!" vastasi Raane, "täällä voivat sekä
-pää että hiukset joutua epäjärjestykseen. Olettehan te huomannut että
-minun tukkani on hiukan punertava tässä tanssissa se helposti voi tulla
-vieläkin punaisemmaksi --"
-
-"Ja teidän kauniit, punaiset poskenne voisivat valahtaa liiankin
-valkeiksi", keskeytti neito hänet ivallisesti.
-
-"Siinäkin te olette oikeassa, ihana neito!" vastasi Raane viekkaasti
-hymyillen. "Te ette taitaisi tyytyä rohkeimpaankaan sulhaseen, jos
-hänen poskensa ovat kalpeat. Onhan luonnollista, että miettii hiukan,
-ennenkuin rientää kuolontanssiin, vaikka mukana olisikin rikas ja ihana
-neito."
-
-"Jos te vielä epäröitte hetkeäkään kauemmin, ritari Raane", sanoi nyt
-reipas neito Solkikenkä suuttuneena, "niin minä olen häpeällisesti
-erehtynyt teistä -- eikä jaarli Vähä-Alfin tytär ikinä ojenna teille
-kättään, vaan te joudutte kaikkien norjalaisten ja tanskalaisten
-tyttöjen pilkattavaksi. Mutta ei", lisäsi hän lempeämmin -- "siihen
-häpeään te ette ikinä tahdo saattaa minua ja itseänne? Oliko Inge
-sittenkin oikeassa ja saako hänen ritarinsa nähdä teidän heikkoutenne
-ja raukkamaisuutenne. Katsokaa miten uljaasti hän tuolla tanssii Ingen
-kanssa, urhea drotsi Hessel! --"
-
-"Drotsi Hessel!" huudahti Raane hämmästyneenä ja kalpeni.
-
-"Aivan niin! Ette suinkaan te pelkää sitä nimeä. Näyttäkää nyt meille
-oletteko ansainnut sen ritarilyönnin, jonka isältäni saitte, ja
-oletteko niin rohkea, kuin miksi teitä mainitaan. Näyttäkää ylpeälle
-drotsille, että te ette ole liitossa kapinallisten ja maankavaltajien
-kanssa! Drotsin sanotaan olevan ankaran, ja vanha Friser on vannonut
-teille kuoleman ja kadotuksen, jos te petätte meidät -- --"
-
-"Elkää ymmärtäkö minua väärin, jalo neito!" sanoi Raane äkkiä. "Minä en
-pelkää en drotsia enkä ahnasta krouvaria, heidän tähtensä minä en ota
-askeltakaan. Mutta ainoastaan teidän tähtenne, ihanin Kirsti, ja oman
-ritarikunniani vuoksi minä panen henkeni alttiiksi ja tanssin teidän
-kanssanne linnanportille. Kun se avataan minun viittauksestani ja
-tunnussanallani, niin minä olen täyttänyt lupaukseni. Mutta pidättekö
-te myöskin uskollisesti ja rehellisesti lupauksenne ja seuraatte minua
-täältä minun morsiamenani?"
-
-"Rehellisenä norjalaistyttönä minä pidän lupaukseni!" vastasi neito
-Solkikenkä iloisesti noustessaan nopeasti ylös, ja ojensi hänelle
-kätensä. "Jos te ensimäisenä tanssitte linnan portista minun kanssani,
-niin te olette reipas ja urhokas sankari, niinkuin minä uskoinkin, ja
-silloin te olette paraan jaarlintyttären ansainnut."
-
-Näytti siltä kuin äkillinen innostus olisi vallannut Raanen. Rohkealla
-liikkeellä hän pyörähytti neitosensa tanssivien rivin etunenään, joka
-nyt kolmannen kerran oli tanssinut kentän ympäri ja oli lähestynyt
-penkkiä, minkä vieressä hän seisoi.
-
-Ennenkuin Inge kolmatta kertaa ehti laulaa kehoittavaa säettä Riiben
-Ulfista, tanssi Raane iloisesti hänen edessään neiti Solkikenkä
-kainalossaan: Hän tanssi kevyesti ja lauloi ääneen, ja kaikki ritarit
-ja neidot lauloivat hänen mukanaan:
-
-    "Ja Riiben sillalla karkelemaan
-    he edestä Eerik-kuninkaan
-    käy kepein askelin."
-
-"Se oli oikein!" sanoi iloinen norjalainen neitonen, jota hän
-pyöritteli, niin että pitkiin palmikoihin pujotetut silkkinauhat
-liehuivat, tytön tanssiessa melkein kepeimmin ja parhaiten kaikista.
-"Jos te näin tanssitte sillan yli, niin minä sanon että olette rohkea,
-ja jos te näin tanssitte portista sisään, niin olen minä teidän omanne!"
-
-Laskusillan luona heilutti Raane olkaliinaansa -- ja silta laskettiin
-alas.
-
-"Inge, rakkakin Inge, se onnistuu!" huudahti nyt drotsi Pietari ja
-syleili kiihkeästi kookasta tanssijatartaan tanssiessaan.
-
-Naisten pyörähtäessä kepeästi eteenpäin, kumahtelivat ritarien
-kannussaappaat helähdellen linnansiltaan, ja kaikki lauloivat iloisesti:
-
-    "Näin Riiben sillalla karkelemaan
-    he edestä Eerik-kuninkaan
-    käy kepein askelin."
-
-Nyt taputti Raane käsillään ja linnanportti ponnahti auki. Riemukkaasti
-laulaen ja iloiten oli koko tanssijajoukko pian sisäpuolella. Kreivi
-Gerhard seisoi vielä Blekingekentällä; hän nauroi ja puhalsi voimiensa
-takaa iloisen metsästyslaulun torvellaan. Silmänräpäyksessä olivat
-hänen viisikymmentä miestään kokoontuneet hänen ympärilleen. Iloisella
-jymyllä he seurasivat häntä avoimelle linnanportille. Puolet miehistöä
-hän jätti vartioimaan porttia, ja kiireesti hän seurasi toisten kanssa
-tanssivien jälestä.
-
-Suurin osa linnan varusväkeä oli hajallaan kylässä. Linnanpäällysmies,
-herra Tage Muus itse, istui puolihumalassa kolmenkymmenen ritarinsa
-kanssa suuressa kuninkaallisessa ritarisalissa. Hän kuuli laulua ja
-tanssia linnanpihalta ritarisaliin johtavalta käytävältä, mutta se ei
-näkynyt ihmetyttävän häntä. -- Hän oli itse luvannut hyvän ystävänsä
-Raanen ja nuorten ritariensa tuoda somat porvaritytöt laulaen ja
-tanssien ylös hänen luokseen. Nyt lensivät ovet auki, ja suuri
-seurue tanssi ritarisaliin. Tanssivat ritarit ohjasivat vasemmalla
-kädellään neitojaan, oikeassa he pitelivät loimuavia soihtuja. Koko
-tanssijarivin yhdisti viheriä seppele, jota koristivat naiskammioiden
-ja nunnaluostarien aikaiset kevätruusut. Ripeästi käännähtäen olivat
-naiset asettuneet ryhmään heiluttaen soihtuja, ja ritarit seisoivat
-heidän ympärillään sankassa rivissä paljastetut miekat käsissään.
-
-Vasta tämän odottamattoman näyn nähtyään huomasivat linnanpäällikkö
-ja hänen kolmekymmentä ritariansa petoksen. He näkivät vain vieraita
-kasvoja ympärillään, ja hypähtivät kauhistuneina puolustusasentoon.
-Mutta silmänräpäyksessä olivat linnanherran ja koko hänen yllätetyn
-miehistönsä aseet verenvuodatuksetta riisutut. Tytöt tanssivat nyt
-ritarien ja heidän vankiensa ympäri ja lauloivat riemuiten:
-
-    "Näin linnan valtaamme tanssien,
-    -- oli miekat peitossa helyjen.
-    Näin linnat antautuu."
-
-"Nuoren Eerik kuninkaan puolesta!" huudahti drotsi Pietari astuen
-esiin johtajana. Hän otti heti linnan haltuunsa ja antoi viedä
-kapinallisen päällikön ja hänen miehensä vangittuina linnantorniin.
-Riiben porvarien suureksi iloksi liehui pian senjälkeen kuninkaallinen
-lippu taas linnanportin yläpuolella. Kookas, kaunis neitonen pystytti
-lipun muurinharjalle. Nyt vasta alkoivat Riibessä oikeat ilojuhlat.
-Sillä aikaa kun drotsi Pietari ja kreivi Gerhard miehittivät kaikki
-paikat luotettavilla miehillä, ottaen huomioon kaikki ankarimmat
-varovaisuustoimenpiteet, jatkettiin tanssia sekä linnassa että
-kaupungissa suurella riemulla.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESSEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Niinpian kuin drotsi Pietari oli huolehtinut linnan vartioimisesta
-ja porvarien turvallisuudesta, palasi hän kiihkeällä kiireellä
-ritarisaliin, minne hän oli jättänyt Inge neidon Skirmenin ja
-Thorstensonin seuraan voitonriemuisten tanssivien joukkoon.
-Lapsuusmorsiamen kohtaaminen ja koko tuo uskalias seikkailu tuntui
-vielä hänestä ihmeelliseltä unelta. Tuo petollinen tapa, jolla
-linna anastettiin, sekä Raanen osallisuus tähän yritykseen eivät
-miellyttäneet häntä. Ilo siitä, että hän taas oli tavannut reippaan
-Inge neidon, ja toive siitä, että hänen palaamisensa Tanskaan olisi
-yhtävähän ohimenevä unikuva kuin tämä yöllinen seikkailu, oli
-täyttänyt hänen mielensä jännityksellä ja iloisella levottomuudella,
-syrjäyttäen kaikki muut ajatukset. Ingeä etsiessään kasvoi yhä hänen
-levottomuutensa, sillä hän ei löytänyt häntä mistään. Hän näki vain
-nuoret, iloiset ritarit ja porvarispojat jotka nauraen ja tanssien
-iloisesti pyöräyttivät reippaita Riiben tyttöjä. Hän näki ritari
-Thorstensonin ja tuon muuten niin raskasmielisen Pentti Rimordsonin,
-molempien kuin huumautuneina yleisestä iloisuudesta kiitävän hänen
-ohitsensa yleisessä rinkitanssissa, mihin nyt kreivi Gerhardkin otti
-osaa, tömistellen suurilla saappaillaan, ja laulaen sydämensä pohjasta
-kuin muriseva karhu. Drotsi Pietari ei erottanut enää laulavien
-joukosta Inge neidon syvää ääntä, ritarien ja naisten toistaessa vielä
-reippaan esilaulajansa sanoja:
-
-    "Näin linnan valtaamme tanssien, --
-    oli miekat peitossa helyjen.
-    Näin linnat antautuu!
-
-    "Ens kertaa tanssija seppelpää
-    nyt linnan voitetun herraks jää!
-    -- Edest' Eerik-kuninkaan!"
-
-Kuningaslinnan rohkean valloituksen tuottama innostus olisi tarttunut
-uudelleen myöskin drotsi Pietariin, jos hän olisi voinut nähdä
-vilahduksenkin Inge neidosta. Hänen äkkinäinen katoamisensa oli
-drotsi Pietarille arvoitus, ja hänen levottomuutensa kasvoi kun hän
-ei huomannut Raaneakaan missään. Hän tiesi Ingen saapuneen tänne
-Norjasta tuon petollisen ritarin seurassa, joka hänen mielestään vielä
-oli sekä hänen itsensä että koko kuningashuoneen salainen vihollinen,
-huolimatta naamiosta, jonka hän nyt näytti ottaneen ylleen, ja siitä
-tärkeästä osallisuudesta, joka hänellä oli linnan valloittamisessa.
-Drotsi ei myöskään nähnyt sitä; reipasta, norjalaista neitoa, jota Inge
-oli kutsunut ystävättärekseen, ja joka Raanen kanssa oli esiintynyt
-tanssivien etunenässä. Hän tiesi tytön olevan kuuluisan jaarli
-Vähä-Alfin tyttären, ja Ingen yhteys tämän suvun kanssa lisäsi hänen
-levottomuuttaan. Nyt astui ritari Thorstenson tanssivien rivistä ja
-ojensi hänelle kätensä.
-
-"Tämä oli totta vieköön ihana neitsytjuhla, drotsi Pietari!" huudahti
-sotainen herra innostuneena. "Nämä kauniit tytöt ovat vähällä viedä
-soturikunnian meiltä ritareilta. Sen minä myönnän: kunniakkaasti ovat
-tytöt tänä iltana ansainneet voitonseppeleen. Ensi kerralla se on minun
-toivoakseni meidän."
-
-He astuivat syrjään, ja ritari Thorstenson kertoi levottomalle ja
-hajamieliselle ystävälleen miten hänet tullessaan Riibeen, pari tuntia
-sitten, päätä pahkaa oli saatu ottamaan osaa tähän ihmeelliseen
-seikkailuun, jonka tärkeä tarkoitus oli hänen puolustuksenaan, minkä
-vuoksi hän ei heti ollut esittänyt oikeata asiataan. "Totta puhuen,
-hyvä ystäväni!" lisäsi hän, -- "teidän ritarimiekkanne ja tarmokas
-apunne, sekä drotsinarvonne oli meille tarpeen saadaksemme heidän
-päänsä pyörälle; mutta minä mieluummin vältin kuulla teidän omantunnon
-tarkkoja epäilyksiänne ja neuvoin senvuoksi Inge neidon yllättämään
-teidät. Jos te siitä olette vihainen, niin kohdistukoon se minuun!
-Te olette täällä minun päällysmieheni. Te voitte nyt, jos haluatte,
-sulkea minut linnantorniin, senvuoksi että minä tämän seikkailun tähden
-olen laiminlyönyt velvollisuuteni ja tehnyt suunnitelmia teitä vastaan
-yhdessä teidän morsiamenne kanssa, -- sillä se hän kuitenkin varmasti
-on?"
-
-"Missä hän on?" kysyi drotsi Pietari kiihkeästi. "Sitä minä en tiedä!"
-vastasi Thorstenson. -- "Mutta antaa nyt neitosten tanssia! Elkööt
-kaunotarten päähänpistot enää soaisko meidän järkeämme!"
-
-Drotsi Pietari vaikeni, ja Thortenson jatkoi: "Huolimatta siitä,
-että kuningatar luottaa herttuaan, on valtaneuvoksen mielestä hänen
-varustautumisensa epäilyttävä. Vanhan Jon ritarin mielestä ei nuori
-kuningas ollut enää turvassa Viborgissa. Luulenpa itsekin jotakin
-olleen tekeillä ja minun täytyi teidän poissaollessanne viedä salaa
-kuninkaalliset Nyborgiin. Ritari sanoi minun tapaavani teidät täällä.
-Täällä on teille kirjeet, sekä häneltä, että kuningattarelta! Minä
-tiedän että teidän täytyy joutua Nyborgiin. Mutta täällä te olette
-minun herrani ja päällikköni: teidän seuratessanne kuningaskäskyä
-minä tanssin tottelevaisesti teidän pillinne mukaan ja minä teen sen
-ylpeydestä ja sydämenhalusta."
-
-Drotsi Pietari luki nopeasti kirjeet, jotka Thorstenson oli ojentanut
-hänelle. "Minun täytyy lähteä ennen aamun koittoa!" sanoi hän.
--- "Te olette Riibelinnan päällikkö, ritari Thorstenson!" lisäsi
-hän vähänaikaa mietittyään. "Tätä tärkeää linnaa ei voi uskoa
-kunnollisemmalle ritarille. Omapäisyytenne rangaistukseksi te saatte
-nyt puolustaa linnaa viimeiseen mieheen, jos Stig-marskin mieleen
-johtuisi hyökätä yhdistetyin voimin sen kimppuun."
-
-"Hyvä on!" sanoi Thorstenson iloisesti. "Enpä olisi voinut toivoa
-kunniakkaampaa rangaistusta. Jos te olette minulle suuttunut, drotsi
-Hessel, niin on se kunnon miehen närkästystä. Kiitos luottamuksestanne!
-Täällä porvarien joukossa on kyllä kunnon väkeä, jotka auttavat
-minua linnaa puolustamaan. Ei ainoakaan vihollinen eikä petturi astu
-jalallaankaan linnaan niinkauan kuin kiveä on kiven päällä jälellä!
-Tuokaa kuningas tänne, jos ei hänellä muualla maassa ole turvallista
-paikkaa! Riibelinna on, ja tulee olemaan Tanskan vahvin kuningaslinna.
-Kuukauden kuluttua on tämä linna voittamaton!"
-
-"Hyvä on!" sanoi drotsi Pietari -- "ennen puolta tuntia ovat linnan
-avaimet ja teidän päällikkövaltakirjanne laillisella tavalla annettu
-teille. Antaa nyt huvittelun lakata ja kaikki asiaankuulumattomat
-jättäkööt linnan. Jos te ystävänä tahdotte tehdä minulle palveluksen",
-lisäsi hän koettaen peittää levottomuuttaan, "niin antakaa kiireimmän
-kautta etsiä neiti Inge Litleä! Ehkä hän sallii minun olla hänen
-saattajansa sukulaisensa valtaneuvoksen luo --."
-
-Thorstenson nyökäytti hänelle ja puristi luottavasti hänen kättään,
-aikoen jo poistua.
-
-"Vielä sana!" sanoi drotsi Pietari levottomana, pitäen kiinni hänen
-kädestään. "Jos te tapaatte Raanen, niin on hän meidän vankimme siksi
-kunnes hänen asiansa on tutkittu! Antakaa viipymättä etsiä häntä!
-Antakaa sulkea kaupungin portit, eikä ainoakaan laiva saa ensimäisiin
-kahteenkymmeneenneljään tuntiin lähteä satamasta! Jumala olkoon teidän
-kanssanne!"
-
-Thorstenson nyökäytti, ja iloisena uudesta arvostaan, kuningaslinnan
-päällysmiehenä, poistui hän reippain askelin täyttämään drotsilta
-saamiaan käskyjä.
-
-Drotsi Pietari poistui itse nopeasti vangitun linnanpäällikön
-salakammioon, mistä hän löysi kaiken mitä sinä hetkenä tarvitsi
-antaakseen tarpeelliset käskyt ja valtakirjat. Hän täytti tunnollisesti
-miettien tärkeän työnsä, huolimatta sisäisestä levottomuudestaan, ja
-siitä taistelusta, jonka hänelle tuotti syrjäyttää omat rakkaimmat
-sydänasiansa sen edestä minkä hänen tärkeä asemansa tänä hetkenä
-vaati. Hän painoi jo lentävän kotkan kuvalla koristetun suuren sinetti
-sormuksensa vahalle Thorstensonin valtakirjanimityksen alle, kun ovi
-avautui ja Klaus Skirmen astui kiireellä sisään.
-
-"Vihdoinkin löydän teidät, ankara herra!" sanoi uskollinen aseenkantaja
-hengästyneenä ja iloisena. "Minä olen etsinyt teitä kaikkialta.
-Minä tuon teille paljon terveisiä ja pienen, soman kirjeen Inge
-neidolta. Minä saatoin itse hänet vaunuihin. Hän lähti mukavasti
-matkaan kaupunginvoudin omissa vaunuissa, neljän oriin vetämänä, ja
-kahdentoista ratsumiehen vartioimana."
-
-"Mitä sinä sanot, Skirmen? Onko hän matkustanut?" huudahti drotsi
-Pietari hämmästyneenä. "Minne? Minne?"
-
-"Ettekö te sitä tiedä? Herra, eikö hän matkustanut teidän käskystänne?
-Kuulkaa siis: Ensiksi hän asetti kuningaslipun linnanmuurille ja
-lauloi, niin että kaikki porvarit sen kuulivat: 'Eerik kuninkaamme
-eestä!' Sitten hän pyysi minun tulemaan kanssaan kaupunginvoudin luo.
-Hän näytti tälle kolmella sinetillä vahvistetun kirjeen. Ja tämä
-kumarsi hänelle kuin kuningattarelle itselleen, ja antoi heti valjastaa
-hevoset vaunujen eteen -- --"
-
-"Mutta minne, minne hän matkusti, kysyn minä. -- Missä on kirje? Anna
-tänne!"
-
-"Tässä, herrani!" vastasi Skirmen, ojentaen hänelle pienen
-pergamenttipaperin, joka oli sidottu kiinni ruusunpunertavalla
-silkkinauhalla. "Hän matkusti Koldingiin, sanottiin, ja aikoi sieltä
-Ruotsiin."
-
-Drotsi luki nopeasti pienen kirjeen ja sävähti hehkuvan punaiseksi.
-
-"'Elä terveenä, lapsuuteni sulho!' seisoi siinä. -- 'Edestä Eerik
-kuninkaan!' laulan vielä koko sydämestäni. Soihtu ritarini kädessä
-loistaa vielä silmissäni. -- Hän, joka on vahva heikoissa, on antanut
-minullekin tehtävän. Uskollinen Jon ritari tietää sen! Kysykää
-häneltä, mutta elkää seuratko minua. Me olemme yhdessä tanssineet
-voitontanssin Tanskan synkimpänä yönä, -- ja Jumalalle kiitos, se
-ei maksanut ainoatakaan veripisaraa. Kun lapsikuningas on Tanskan
-herrana, ja kruunu lepää lujasti hänen päässään, silloin me voimme
-ehkä onnellisempana aikana taas tavata. Vain isäni voi yhdistää meidän
-kätemme. -- Mutta sitä jonka Jumala on yhdistänyt, eivät ihmiset voi
-eroittaa."
-
-Drotsi Pietari huokasi syvään, ja hänen silmistään loisti suuri ja
-ihana toivo. Hän piiloitti kirjeen povelleen ja kääntyi taas Skirmenin
-puoleen: "Sinä sanoit hänen matkustaneen Koldingiin ja sieltä Ruotsiin
--- ihmeellistä, kuka sanoi sen sinulle?"
-
-"Minä päätin sen hänen keskustelustaan linnanvoudin ja norjalaisen
-neidin eli rouvan -- --?"
-
-"Norjalaisen neidin," keskeytti drotsi hänet kiihkeästi, "ei suinkaan
-hän ritari Raanen kanssa seurannut Ingeä?"
-
-"Ei, taivaan nimessä, niin en minä olisi antanut hänen matkustaa,
-vaikka minun olisi pitänyt estää hänet väkivallalla. Minähän jo sanoin,
-että luulin teidän tietävän kaikki -- --"
-
-"Mutta Raane, Raane -- missä sinä näit hänet?"
-
-"Kaupunginvoudin luo mennessämme me tapasimme kamaripalvelijan eli
-ritarin -- joksi tuo roisto nyt lie päässyt. Hän tuli meitä vastaan
-harmaaveljesten kappelista yhdessä norjalaisen neidon kanssa. Inge
-neito itki katkerasti ja syleili hyvin liikutettuna norjalaista
-naista. Mutta kamaripalvelijalla, tuolla helvetin ritarilla oli hyvin
-kiire: ennen puolta tuntia oli heidän oltava selvillä vesillä, sanoi
-hän, ja hän puhui norjalaisista merimiehistään aivan niinkuin ne
-olisivat olleet hyvinkin lähellä. Hän aikoi ojentaa Inge neidolle
-toisen käsivartensa, pitäessään levottomana kiinni nuorta rouvaansa
-toisella. Mutta Inge neito ymmärsi hänet väärin: hän sanoi hänelle
-kylmästi ja kohteliaasti hyvästi, ja kääntyi nopeasti minuun päin.
-Minä olisin suurella halulla mitellyt aseenkantajanmiekkaani äsken
-leivotun ritarin miekan kanssa. Minä olin sattumalta vetäissyt miekkani
-tupesta, enkä minä tainnut kovinkaan lempeästi katsella tuota viekasta
-ritari repoa. Taisipa hän itsekin muistaa miten minä keikautin hänet
-nurin herttuan oven ulkopuolella Nyborgin linnassa, sillä hänen
-nenänsä kalpeni, kun hän näki minun rientävän esiin. Inge neito oli
-tarttunut minua käsivarteen, ja ennenkuin minä olin ehtinyt singahuttaa
-hänelle petturin ja kirotun konnan nimityksen, oli hän kadonnut kuin
-poispuhallettuna kauniin rouvansa kanssa, jonka hän oli viekoitellut ja
-ryöstänyt."
-
-Drotsi Pietari hengitti taas keveämmin. "Jumala olkoon kiitetty!"
-huudahti hän. "Siis hän ei ole enää tuon roiston seurassa!"
-
-"Onpa kyllä! Tuo saatana vei hänet mukanaan."
-
-"Oletko hullu? Ingenkö?"
-
-"Ei, Herran nimessä, häntä minä pitelin kiinni, -- mutta sen
-norjalaisen, kauniin tytön --"
-
-"Jumalan nimessä! Tyttöhän oli hänen vaimonsa. Hyvä on Skirmen! Sinä
-olet toiminut kuin kunnon mies. -- Hän on siis matkustanut yksin
-Koldingiin -- minä tarkoitan Ingeä --"
-
-"Ei, paitsi ajomiestä oli hänen mukanaan kaksitoista ratsumiestä ja
-neljä ratsua!"
-
-"Hyvä on! Anna heti satuloida meidän hevosemme, Skirmen!"
-
-"Nytkö jo?" kysyi Skirmen sävähtäen hehkuvan punaiseksi. -- "Minä
-luulin meidän jäävän tänne yöksi. Totta puhuakseni, herra, minä
-jätin pienen Åsen ja hänen isoisänsä kiviportin luo. Hän lähtee
-pyhiinvaellusmatkalle isoisänsä kanssa, enkä minä tapaa häntä nyt
-pitkiin aikoihin."
-
-"Sinä voit tavata hänet mennessä. Me kulemme sen portin kautta.
-Kiirehdä!"
-
-Skirmen poistui hiljaa huoaten. Drotsi Pietari heittäytyi ajatuksiin
-vaipuneena tuoliinsa. Hän otti taas esille Inge neidon kirjeen, jonka
-hän luki vielä kerran ja painoi sen huulilleen. Vähän senjälkeen astui
-ritari Thorstenson vihasta puhkuen sisään hänen luokseen.
-
-"Haa, kirottu Alfkreivi -- se oli hänen tyttärensä!" huudahti
-Thorstenson kiivaasti -- "ja he ovat poissa, myöskin Inge neito --"
-
-"Minä tiedän sen!" vastasi drotsi Pietari ja piiloitettuaan kirjeen
-hän nousi. "Tässä on teidän nimityksenne ja valtakirjanne, urhea
-Thorstenson. Jumala olkoon teidän kanssanne! Raane pääsi siis pakoon,
-hyvä on! -- Tällä kertaa olemme me kuitenkin hänelle kiitoksen velkaa."
-
-"Kirottua! Hän karkasi Alfkreivin tytön kanssa!" jatkoi Thorstenson ja
-polkasi suuttuneena jalallaan. "He olivat jo väljillä vesillä ennenkuin
-joki ennätettiin sulkea. Haa, jos minä olisin tiennyt sen tuntiakaan
-ennen. Kuolema ja kirous! Alfkreivin tytär istuisi varmasti vangittuna
-Riibelinnassa siksi kunnes ritari Algotson olisi hirtetty, ja ylevä
-Ingrid olisi Thorstensonin vaimo!"
-
-"Olipa hyvä, ettette tuntenut rohkeaa viikinkityttöä!" vastasi drotsi.
-"Muuten te olisitte joutunut minun kanssani tekemisiin: olisi ollut
-häpeäksi kaikille tanskalaisille, jos ei tuo reipas seikkailuimpi olisi
-päässyt täältä pois yhtä vapaana kuin oli tullutkin. Jos hän ei olisi
-tänä iltana rohkaissut viekasta etutanssijaamme ja juossut meidän
-kaikkien edellä, niin olisi urhein tanskalainen neitonen laulanut
-laulunsa turhaan, ettekä te nyt olisi Riibelinnan päällikkönä."
-
-"Mutta saatana vieköön, hän oli kuitenkin kirotun Alfkreivin tytär."
-
-"Mitä hän sille voi? Hän on sankaritar, ja me olemme hänelle
-kiitollisuuden velassa. Kyllä hän on saanut kalliisti maksaa rohkean
-seikkailunsa, lupautuessaan sen vuoksi Raanen vaimoksi."
-
-"Te olette kuitenkin oikeassa, drotsi Pietari!" vastasi Thorstenson
-miettiväisenä. "Tyttö olisi ollut paremman sulhasen arvoinen ja
-ennenkaikkea paremman isän. Antaa rohkean tunturilinnun lentää! Ehkäpä
-hän saa katalimmasta ritaristamme vielä sankarin tai ainakin urhean
-merirosvon. Mutta kuolema ja kirous, jos vain olisin tiennyt hänet
-Alfkreivin tyttäreksi -- --"
-
-"Te olisitte kuitenkin kunnioittaen suudellut hänen kättään, ritari
-Tuittupää!" keskeytti hänet drotsi hymyillen. "Hevoset odottavat
-linnanportilla, herra drotsi!" huudahti Skirmen ovelta. Drotsi
-Pietari otti kiireesti sydämelliset jäähyväiset Riibelinnan urhealta
-päälliköltä ja poistui linnasta keveä rintahaarniska matkavaipan alla.
-Skirmen seurasi herraansa, joka ratsasti joutuin Viheriäkatua torille,
-välittämättä porvarien remuavasta ilosta. Kauppakadulla ei ollut enää
-väentungosta, mutta Skirmen huomasi siellä liikuskelevan omituisen
-salaperäisiä olentoja, jotka näyttivät dominikaanien ruumiinkantajilta,
-heidän kasvonsa oli peitetyt päähinevaipoilla, joihin oli leikattu
-suuret silmänkolot. Mutta heidän käsivarsiensa liikkeet ja pitkät
-askeleensa muistuttivat enemmän naamioituja ritareita. Uskollinen
-aseenkantaja käänsi herransa huomion tuohon väkeen, joka näytti pitävän
-heitä tarkasti silmällä.
-
-"Siinä on joukko ruumiinkantajia, jotka kulettavat jotakin ruumista",
-vastasi drotsi. "Mitäs merkillistä niissä olisi?"
-
-"Se riippuu siitä, mikä tuo ruumis on, jota he kulettavat", vastasi
-Skirmen, "sekä siitä onko se ehkä joku sellainen, joka ensin on
-toimitettava syrjään".
-
-Naamioidut miehet olivat sillävälin kadonneet Laivasiltakujan nurkan
-taakse, ja drotsi Pietari ratsasti sillan yli Keskilammen luo.
-
-"Miten on asian laita, Skirmen?" kysyi hän, pysäyttäen hevosensa
-autiolle kadulle. "Minusta näyttää, että sinä olet viime vuodesta
-menettänyt paljon rohkeuttasi. Toinen mies olit vangitessasi rosvot
-Daugbergin kaivoksella, nyt huomaan, että rakkaus on noussut sinulle
-päähän; mutta oletko unohtanut, ettei kultakannuksia ansaita
-hentomielisyydellä eikä laimeudella".
-
-Skirmenin posket sävähtivät punaisiksi. "Jos te ette sinä aamuna,
-jolloin me viimeksi ratsastimme Harrestrupiin olisi pitänyt minua
-pelkurina raukkana ja harmaaveljesten vaippoja liian luotettavina,
-ankara herra", vastasi hän hilliten levottomuuttaan, "niin olisi
-ehkä itse kuningas Eerik Kristofferinpoika voinut antaa minulle tänä
-vuonna ritarilyönnin, josta te sinä iltana annoitte minulle toivoa.
-Teidän kädestänne minä sen, totta puhuen, mieluimmin ottaisin kerran",
-vastasi hän väräjävin äänin. "Mutta, jos te nyt minua pidätte pelkurina
-raukkana, siksi että minä olen arka teidän hengestänne, niin en tahdo
-ikipäivinäni olla muuta kuin teidän uskollinen aseenkantajanne. Mutta
-joka tapauksessa minä saanen varoittaa teitä. Minä tahdon mieluummin
-astua hautaan hopeakannuksin, kuin seurata teidän haudallenne
-kultakannukset saappaissani."
-
-"Rakas, uskollinen Skirmen", lausui drotsi liikutettuna, ojentaen
-hänelle kätensä. "Hyvin minä tiedän, että sinä pidät enemmän
-huolta minun hengestäni kuin omastasi; mutta enhän minä ole mikään
-lainsuojaton mies. Tässähän minä ratsastan hyvin asestettuna kuninkaani
-asioita toimittamaan, eikä jokainen umpivaippa minkä näemme sentään
-salaa suojaansa kavaltajaa."
-
-"Nuo miehet ovat hiiviskelleet ympärillämme koko päivän, ankara herra,
-ja minä voin vannoa niiden olevan herttuan väkeä. Minä luulin, että
-kreivi Gerhardin ratsumiehineen piti seurata meitä."
-
-"Hän on oma herransa", vastasi drotsi, "en tiedä aikooko hän tällä
-kertaa Danehoveen".
-
-"Entä ritari Rimårdson?"
-
-"Hän matkustaa laivassa täältä --! Nyt matkaan. Ainoastaan turvattomat
-matkustajat, ja arvokkaat ruhtinaalliset henkilöt tarvitsevat näinä
-aikoina maanteillä vartioväkeä."
-
-Skirmen vaikeni, ja he ratsastivat eteenpäin sillan yli Alilammikon
-luo, ja vielä kolmannenkin sillan yli, mikä johti Nipsjoen kolmannen
-haaran poikki, kaupungin itäpäässä olevalle kiviportille. He näkivät
-vain muutamia ihmisiä tässä kaukaisessa kaupunginosassa. Kun he
-saapuivat portille oli se ritari Thorstensonin käskystä suljettu.
-Drotsin käskystä ja yleisesti tunnetun merkin takia porvarisvartio
-avasi sen heti, ja he aikoivat ratsastaa edelleen. Silloin kuuli
-Skirmen kirkkaan naisäänen portin yläpuolelta mainitsevan hänen
-nimeään. "Jumalan nimessä, rakas herra, pysäyttäkäämme". huudahti hän
-innostuneena ja hyppäsi maahan. "Åse on varmaan porttivankilassa."
-
-"Vapauttakaa meidät, jalo herra drotsi", kuului nyt Åsen ääni
-vankilaristikon takaa, kivisen holviportin päältä. "Te voitte todistaa,
-että isoisäni ja minä emme ole vakoojia, emmekä kavaltajia."
-
-Drotsin käskystä, ja hänen selityksensä nojalla vartijat laskivat
-vangit heti vapaiksi. Vanha Henner astui ulos vankilasta pitkään
-pyhiinvaeltajanmekkoon pukeutuneena, pitäen Åsea kädestä. Hän pudisti
-lujasti drotsi Pietarin kättä, ja Åse kavahti autuaana Skirmenin
-kaulaan.
-
-"Sana vain, herra drotsi", lausui Henner hillityllä äänellä, "Jos
-tahdotte tänä yönä turvallisena kulkea Snoghöiin tai Koldingiin, niin
-odottakaa täällä kunnes minä palaan, tai ainakin pidätte tien auki
-hyville ystävillenne. -- Joutuin Åse matkaan, meillä on kiire!"
-
-"Mitä tämä nyt merkitsee, vanhus?" kysyi drotsi kärsimättömänä, mutta
-ei saanut mitään vastausta. Tuo kookas pyhiinvaeltaja oli vanhalla
-friisiläistavalla tehnyt pari hirveän pitkää harppausta sauvansa
-varassa, äkkiä kadoten hämärään. Kohta senjälkeen kuului joelta
-portin pohjoispuolelta voimakasta soudantaa, ja sieltä vilahti vene,
-joka uskomattoman kovaa vauhtia kiiti myötävirtaa linnaa kohti.
-Melkein samassa hetkessä, jolloin vanhus oli kadonnut, oli pieni Åse
-kepeästi kuin kissa hypännyt Skirmenin syleilystä ja kadonnut heidän
-näkyvistään. Skirmen näytti kuulevan hänen askeleensa Alilammen luo
-johtavalla sillalla. Hän hypähti hevosensa selkään, aikoen ratsastaa
-tytön jälkeen, mutta nyt hän kuuli herransa huutavan kovasti ja
-kärsimättömänä. "Matkaan tätä tietä, Skirmen! Ukko on puolihöperö. En
-voi täällä odottaa hänen päähänpälkähdystensä takia. -- Portin voitte
-jättää avoimeksi", sanoi drotsi valtiomiehille, "jos tuo vanhus palaa
-tai joku etsii minua, niin elkää pidättäkö häntä".
-
-Näin sanottuaan hän ratsasti pois kaupungin portin kautta. Skirmen
-seurasi herraansa ahdistetuin sydämin, ja katseli alati taakseen etsien
-silmillään rakasta, kadonnutta Åseaan, jolle hänellä tuskin oli ollut
-aikaa antaa erosuudelmaa. Mutta tähtien hennossa valossa hän näki
-vain hämärän porttiholvin ja pitkän rautakäden, joka ikäänkuin uhaten
-ojentui hänen jälkeensä muurilta portin kohdalta.
-
-"Sanokaa minulle, rakas herra, mitä tuo portin päällä oleva hirveä
-käsi merkitsee", kysyi hän, saadakseen tilaisuuden pysähtymään vielä
-hetkeksi, alituiseen vain tuijottaen Åsen jälkeen.
-
-"Tuo käsi on asetettu sinne lainrikkojien peloitukseksi ja
-varoitukseksi", vastasi drotsi ja ratsasti hiljempaa, samalla
-katsahtaen taakseen. "Se, joka saa aikaan kaupungissa kalliin ajan
-ennakko-ostoja tekemällä, menettää oikean kätensä. Mutta, jos ymmärrän
-sinua oikein, Skirmen, niin toista kättä sinä kuitenkin tähyilet,
-vähemmän kylmää ja ankaraa. Kai sinä tahtoisit vielä kerran ottaa
-jäähyväiset pieneltä Åseltasi. No niin, kaunis tyttöhän se on. Jos
-Jumala suo, on hän kerran oleva sinun vaimosi. Kunhan me saamme rauhan
-ja levollisuuden maahan, pidän minä huolen teidän onnestanne. Mutta
-heitä kaikki rakkaushoureet mielestäsi, ja ole uljas. Minäkään en
-uskalla astua askeltakaan kohtaloni määräämältä tieltä hänen tähtensä,
-joka on minulle kaikista rakkain."
-
-"Mutta teidän tiennehän onkin sama kuin hänen, ja ehkäpä tapaattekin
-hänet Koldingissa. -- Kiitos siitä, että pidätte huolta meistä",
-lisäsi Skirmen liikutettuna. "Kuitenkaan minä en ole rikkauksien
-enkä maallisen tavaran tarpeessa. Åsen ainoa toive on, että minusta
-tulee yhtä kunnon ritari kuin teistä ja voin tuottaa kunniaa teille
-ja nuorelle kuninkaallemme. -- Eteenpäin vain herra! Minä en pidätä
-teitä kauemmin. Taivaallinen isämme suo minun kyllä kerran vielä nähdä
-pienen, armaan Åseni tässä maailmassa." Hän peitti hetkeksi kädellään
-silmänsä ja kannusti hevostaan.
-
-He ratsastivat nyt molemmat rivakasti eteenpäin, ja drotsi Pietari
-ajatteli mitä tuo kummallinen Henner-vanhus lieneekään tarkoittanut
-varoituksellaan, ja miksi hän oli pyytänyt jättämään kaupunginportin
-avoimeksi. "Se oli tyhmää, Skirmen", sanoi hän arvelevaisena, "minun
-ei olisi pitänyt taipua ukon mielenjohteeseen. Jos ne miehet, josta
-sinä puhuit, olivat meitä vaanivia pettureita, niin olemmehan nyt itse
-avanneet heille tien, jotta he voivat hyökätä meidän selkäämme."
-
-Kohta senjälkeen he olivat molemmat kuulevinaan voimakasta hevosen
-kavionkapsetta takaansa. He pyöräyttivät nopeasti ympäri hevosensa.
-Hämärässä he eivät enää nähneet kaupunginportin häämöittävänkään; mutta
-he näkivät joukon ratsumiehiä tiellä.
-
-"Ratsastakaamme syrjään, herra", sanoi Skirmen, -- "ne ovat varmaankin
-noita naamioituja lurjuksia".
-
-Noin sata askelta heistä johti syrjätie oikeaan päin metsään. Tätä
-tietä pitkin he nyt näkivät tuon tumman ratsumiesjoukon ajavan poispäin.
-
-"Toisaalle heillä on asiaa", sanoi drotsi, ottaen pois kätensä
-miekkansa kahvalta. "Eteenpäin!"
-
-He ratsastivat taas lujaa vauhtia edelleen.
-
-"Ehkäpä he mieluummin kohtaavat meitä metsän loppupäässä, herra",
-lausui Skirmen. "Me olemme vielä edellä, mutta olisi varmaan
-neuvokkainta palata takaisin Riibeen lisäväkeä saamaan. Henner vanhus
-ei varmaankaan turhaan pyytänyt meitä odottamaan."
-
-"Ei, me käytämme hyväksemme etumatkaamme", lausui drotsi päättäväisenä,
-kannustaen hevostaan. "Jos ne ovat vihollisia, voivat ne tavoittaa
-Inge neidon ennen meitä, ja kukapa tietää mihin hänen kaksitoista
-ratsumiestään pystyvät."
-
-He nelistivät metsän loppupäähän. Täällä tie oli hyvin kapea ja
-molemmin puolin jyrkkien mäkien rajoittama. Reippaalla hevosellaan
-Skirmen oli ehtinyt muutaman askeleen herransa edelle. Äkkiä hän nyt
-kääntyi ja ratsasti takaisin. "Rotkotie on saarrettu, herra." Drotsi
-pysähtyi. "Ja katsokaahan", jatkoi Skirmen, osoittaen syrjään päin,
-"tuolta metsästä tulee ulos sama joukko".
-
-Drotsi Pietari katsahti taakseen paljastaen miekkansa. "Paha kyllä",
-sanoi hän, "ne ovat saaneet meidät ansaan. Mutta me emme anna vangita
-itseämme kuin rotat. Ratsasta kukkulalle, ja puhalla torveesi. Onhan
-hevosesi hyvä kiipeämään kuin kissa. Jos Henner tuo meille apua voi hän
-sen kuulla ja kiiruhtaa. Jumalan avulla minä pidätän vielä hetken nuo
-miehet loitommalla. Kiiruhda!"
-
-Skirmen totteli, jättäen raskain sydämin herransa tähän ahdinkoon. Hän
-taputti hevostaan ja kuin vuorivuohi se kiipesi jyrkkää mäkeä myöten
-ylös, kantaen häntä.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESKAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Molemmilta puolin kapeaa tietä lähenivät ratsastajat. Mutta ennenkuin
-molemmat ryhmät olivat ehtineet yhtyä, kajahti vuorelta drotsin
-pään yläpuolelta Skirmenin torvi. Molemmat ratsujoukot pysähtyivät,
-ja näyttivät hämmästyvän. Mutta kun he näkivät vain yksinäisen
-torvensoittajan pienellä hevosellaan kukkulalla, tunkeutuivat he
-edelleen, piirittäen drotsin kolmelta puolelta. Siellä ei ollut
-ojia, mutta jyrkkä mäki suojasi drotsia selänpuolelta. Nyt vasta
-drotsi Pietari huomasi kenen kanssa oli tekemisissä. Hän tunsi tuon
-kaupungista tulleen joukon noiksi samoiksi ruumiinkantajiksi Riibestä,
-joiden kasvoja harmaaveljes-päähinevaipat peittivät, ja käsissä heillä
-oli paljastetut miekat. Ne, jotka tulivat vastakkaiselta puolelta,
-olivat samalla tavoin puetut. Heitä oli yli kaksikymmentä miestä,
-kaikki ratsain. Ei kukaan heistä puhunut sanaakaan. Mutta he näyttivät
-odottavan että drotsi antautuisi ja heittäisi luotaan miekkansa.
-
-"Puhukaa, miehet! Mitä te tahdotte minusta?" huusi drotsi Pietari,
-heiluttaen miekkaansa joka taholle. -- "Ensimäinen, joka lähestyy
-minua, on kuoleman oma. Jos te olette sotilaita, niin sanokaa kenenkä
-nimessä te täällä toimitte, ja ilmaiskaa minulle se maankavaltaja, joka
-teidät on lähettänyt! Jos teillä on hituistakaan kunniaa jälellä, niin
-asettukoon teistä mies kerrallaan minua vastaan! Mutta jos te olette
-ryöväriä ja sissiä, niin turhaan saatte etsiä saalista minulta. Verisin
-otsin lähestytte minua, niinkauan kuin voin jäsentäkään liikauttaa!"
-
-Hän ei saanut minkäänlaista vastausta. Mutta naamioidut ratsumiehet
-tunkeutuivat yhä lähemmäksi, vaikkei kukaan vielä uskaltanut
-ensimäisenä alkaa hyökkäystä; sillä drotsi Pietari oli, nuoren
-kuninkaan miekkailuopettajana, tunnettu ja pelätty asetaidostaan. Sillä
-aikaa puhalti Skirmen voimiensa takaa torveensa, ja kaukaa Riiben
-tieltä kuultiin toisen torven siihen vastaavan.
-
-"Nyt, perkele vieköön, joutuun! Elävänä tai kuolleena!" kaikui
-samassa raaka ääni naamioitujen ritarien parvesta, ja kolme heistä
-hyökkäsi yhtaikaa drotsin kimppuun. Toinen suistui heti haavoitettuna
-hevosensa selästä, ja drotsi taisteli kiivaasti niiden kahden toisen
-kanssa. Useita ratsasti lisäksi. Mutta samassa karkasi drotsin hevonen
-pystyyn, eikä ainoakaan monista miekoista voinut tuona silmänräpäyksenä
-saavuttaa häntä. Harmistuneet rosvot haavoittivat hänen hevostaan
-rintaan; se syöksyi hurjistuneena heidän joukkoonsa ja kaatui.
-Drotsi Pietari makasi silmänräpäyksen ajan toinen polvi maata vasten
-ja murhaintoiset ratsumiehet ympäröivät joka puolelta häntä, ollen
-valmiit rusentamaan hänet hevostensa kavioihin. Vielä oli hänellä
-kuitenkin miekkansa kädessään, mutta veri virtasi hänen sormilleen
-haavoittuneesta käsivarresta. Hevoset väistyivät arastellen hänen
-rajuja liikkeitään, ja hän pääsi vielä kerran jaloilleen. Samassa
-heitti Skirmen aseenkantajamiekkansa alas kukkulalta; se sattui, ja
-rosvojen päällikkö suistui satulasta. Mutta nyt hypähtivät kaikki
-naamioidut ratsumiehet hevostensa selästä, hyökätäkseen jalkasin
-yhdistetyin voimin hurjistuneen ritarin kimppuun. Mutta ennenkuin
-he olivat kaikki ehtineet laskeutua satulasta oli tieltä kuuluvan
-käyrätorven ääni jo paljon lähempänä. Skirmen puhalsi vuorella niin
-kovaa, että luuli torven halkeavan. Naamioidut miehet katsahtivat
-taakseen; heidän päällikkönsä kuolema oli saanut heidät epäröimään. He
-eroittivat hyvin asestetun ratsujoukon, jonka etunenässä oli kookas
-ritari valkoisen ratsun selässä, ratsastavan täyttä nelistä, miekat
-paljastettuina, heitä kohti.
-
-"Kielin kreivi, -- yksisilmäinen kreivi!" huudahti eräs oudoista
-ratsumiehistä, ja kuin salaman iskemänä hajautui tämän kuultuaan koko
-tuo naamioitu joukkio. Ei kukaan näyttänyt enää välittävän drotsi
-Pietarista. Kukin heittäysi hevosensa selkään, ja hetkessä oli koko
-joukko kadonnut metsään, paitsi niitä kahta miestä, jotka haavoitettuna
-makasivat tiellä, ja joiden hevoset tyhjin satuloin juoksivat muiden
-jälessä.
-
-Vähän sen jälkeen pysähdytti kreivi Gerhard valkoisen ratsunsa
-rotkotielle, mukanaan Henner Friser, ja holsteinilaiset ratsumiehet.
-Skirmen seisoi huolehtien herransa luona, ja sitoi tämän oikeata kättä.
-
-"Kirottua", huudahti kreivi Gerhard, hypäten maahan. "Tulimmeko liian
-myöhään?"
-
-"Te tulitte ajoissa pelastaaksenne minun henkeni, jalo kreivi", vastasi
-drotsi Pietari iloisena ja ojensi hänelle vasemman kätensä.
-
-"Miten teillä oli sellainen kiire, herra drotsi?" sanoi vanha Henner
-synkeänä, jääden istumaan hevosensa selkään ikäänkuin syviin ajatuksiin
-vaipuneena. "Hm, hm", lisäsi hän puoliääneen, "naisen tähden te olette
-antautunut tähän vertavaativaan seikkailuun. Ennemmin halusitte panna
-alttiiksi henkenne kuin noudattaa harmaaparran neuvoa."
-
-"Sinä olet oikeassa", sanoi drotsi Pietari. "Nuoruus ja vanhuuden
-viisaus eivät kulje käsi kädessä. Muuten minä ratsastin luvallista
-tietäni kuninkaan asioilla. Jos tiesit täällä piileilevän pettureita,
-niin olisit voinut puhua minulle suusi puhtaaksi, kuitenkin kiitos
-neuvostasi ja avustasi."
-
-Niinpian kuin kreivi Gerhard näki, ettei drotsilla ollut enää vaaraa
-halusi hän kohta lähteä ajamaan takaa pakenevia roistoja metsään.
-
-"Ei hyödytä", sanoi drotsi Pietari. "He ovat hajaantuneet kuin akanat
-tuuleen, teidän ratsumiehiänne peläten. Pari niistä kaatui, pitäkäämme
-huoli heistä. Tässä varmaankin on päällikkö. Hän kaatui kuin salaman
-lyömänä, ilman minun apuani."
-
-"Hänet minä kaadoin", sanoi Skirmen, kiinnittäen sidettä, herransa
-käsivarteen. "Kolmen viikon kuluttua voitte taas käyttää miekkaa,
-herra. Mutta, kun te seuraavan kerran pitelette sitä, niin elkää
-silloin vaatiko minua pitämään huolta kisasoitosta."
-
-"Sinun soittosi auttoi minua enemmän kuin hyvä miekkani, ja sinä
-ottelet kuin David", sanoi drotsi, ojentaen Skirmeniä kohti sidotun
-kätensä, heidän mennessään kaatuneen rosvopäällikön luo. Skirmen
-riisui naamiovaipan tukevan miehen yltä, ja vaakunakilvestä nähtiin
-hämmästyksellä mies kuuluvaksi herttua Waldemarin schleswigiläisiin
-ratsumiehiin. Hänessä oli vain vähän henkeä jälellä, ja ennenkuin
-häneltä voitiin saada sanaa suusta, oli hän kuollut. Toisella
-naamioidulla miehellä oli samanlainen vaakunapaita vaippansa alla. Hän
-ei ollut kuolettavasti haavoittunut, mutta hän vaikeni uhmaavaisena,
-eivät lupaukset eivätkä uhkaukset voineet taivuttaa häntä sanomaan
-sanaakaan. Hänen haavansa sidottiin, ja hänet asetettiin köytettynä
-hevosen selkään.
-
-Nyt laskeutui Henner Friser suuren, teräsharmaan oriinsa selästä.
-"Minä otin teidän sotaoriinne linnan tallista, herra drotsi, jota te
-nyt pian tarvitsette käyttääksenne", sanoi hän omituisen painokkaasti.
-"Minä saan nyt jalkasin kulkea haudalleni, enkä voi enää koskaan nousta
-korkean ratsun selkään. Te kyllä tiedätte, että olen siihen ennen
-hyvinkin pystynyt. Minä olen nyt vapaa maallisista asioista; mutta
-minä tahdon rukoilla Aven teidän ja nuoren kuninkaan puolesi pyhällä
-haudalla, ellen minä itse kuperru matkalla omaan hautaani. Jumala
-ja Pyhä Kristian olkoot teidän kanssanne, jalo herra", lisäsi hän
-tavattoman liikutettuna. "Vielä teitä seuraa onni onnettomuuteenkin,
-mutta varokaa, jos te ette ehdi ennen verivihollistanne on hän ehtivä
-ennen teitä. Kruunu, jota vartioitte, ei ole vielä turvattu."
-
-Drotsi Pietari nousi miettiväisenä tunnetun, komean sotaoriinsa
-selkään, jota ei ollut viety ulos tallista viimeisen kiista-ajon
-jälkeen. Ääneti ja alakuloisena hän ojensi vanhalle pyhiinvaeltajalle
-kätensä jäähyväisiksi.
-
-"Mitä hittoa!" sanoi kreivi Gerhard, kun Henner nyt puolestaan myös
-tervehti häntä lähteäkseen. -- "Sinä olet minusta liian kunnon mies,
-Henner, tyytyäksesi tästä puoleen vain katumusharjoituksiin. Minä
-olen oppinut tänä yönä, sinulta enemmän kuin koko elämässäni kaikilta
-kirjanoppineiltani ja maallisilta viisailta. Jää minun luokseni! Sinä
-saat kantaa minun sotalippuani, ja olla jäsen minun neuvostossani.
-Siihen mitä sinä sanoit minulle minun onnestani, tahtoisin minä kuulla
-vielä vähän lisääkin."
-
-"Siitä ei ole hyvä tietää liian paljon, jalo, hyvä herra!"
-vastasi Henner mietteliäänä ja pudisti harmaata päätään, nojaten
-pyhiinvaeltaja-sauvaansa. "En minäkään ole mikään tietäjä; mutta
-kokenut mies tietää mitä maailma antaa, ja vanha merisianpyytäjä
-voi kyllä sanoa teille mistä huomenna tuulee. Jumalan pyhä sana ei
-valehtele, eikä aina tarvitse olla kirjanoppinut ymmärtääkseen niitä.
-Minä tiedän", jatkoi hän, tarkastaen terävästi kreivin kasvoja,
-"ainoa rehellinen silmänne auttaa teitä kyllä yhtä paljon kuin
-viekkainta vihollistanne hänen kaksi silmäänsä. Mutta te ette siltä
-saa luottaa enemmän kuin mikään muukaan ihmislapsi onneen, sillä se on
-haurasta lasia kuten tiedätte, ja murtuu usein juuri kirkkaimmillaan
-kimallellessaan. Minä kantaisin mielelläni teidän lippuanne, jalo
-kreivi, mutta mitä Jumalalle ja Pyhälle Neitsyelle on luvattu se tulee
-täyttää. Meillä on yhteinen raskas tilinteko edessämme, ja kuolema ei
-soita torvea tullessaan. Jumala ja Pyhä Kristian olkoot kanssanne.
-Hyvästi, poika", lausui hän senjälkeen Skirmenille. -- "Minä takaan
-sinulle Åsen, jos sinä takaat minulle uskollisuutesi ja kuntosi."
-
-Skirmen oli tarttunut vanhuksen käteen ja painoi sen kiihkeästi
-huulilleen. Mutta ennenkuin hän sai aikaa sanoakseen sanankaan oli
-vanha uros työntänyt hänen kätensä luotaan, niin että se rusahti ja
-asteli nyt pitkin, kiireisin askelin jokea kohti.
-
-Kreivi Gerhard ja drotsi Pietari ratsastivat pitkän aikaa äänettöminä
-Koldingiin vievää tietä pitkin, ja Hennerin neuvon mukaan he seurasivat
-Skodsborgin joen eteläpuolitse vievää tietä. Skirmen ja vanha hovinarri
-kulkivat jonkun matkan päässä ratsumiesten joukossa, vangittu rosvo
-keskellään.
-
-"Minä seuraan teitä nyt ensinnäkin Schleswigin rajan yli, hyvä
-ystäväni", keskeytti kreivi Gerhard lopulta äänettömyyden. "Tällä
-rynnäköllä on varmaankin ollut tärkeät syynsä. Näinä aikoina täytyy
-katsoa koiraa karvoihin. Nuo keltaiset vaakunanututkaan eivät paljoa
-todista; mutta uskokaa minua, herttua on yrityksen alkuunpanija.
-Tässä piilee enemmän kuin vain kiitos Sjöborgin vankeudesta. Vanha
-pyhiinvaeltaja ei ole turhaan kehunut minun ainoata silmääni. Minä
-näen ehkä hyvinkin yhtä selvästi kuin te ja mitä tuo viekas herttua
-salaa kilpensä taakse alkaa minulle jo selvitä. Minä olisin ollut hyvin
-halukas panemaan tuon hienon herran pienelle koetukselle. Pitäkää
-varanne, hyvä drotsi", jatkoi hän vähän mietittyään, "jos herttua ei
-oikeaan aikaan saavu Danehoveen, olkaa te silloin paikallanne, ja
-estäkää kuningatarta ja nuorta kuningasta uskomasta häneen. Jos hän
-ei kiiruhda vaaliaan valtionhoitajaksi, on hänellä aivan varmaan joku
-suurempi etu näköpiirissä. Tuo vanha pyhiinvaeltaja selvitti minulle
-erään arvoituksen."
-
-"Mitä teillä on mielessänne, kreivi Gerhard?" -- kysyi drotsi,
-tarkastaen kreivin tavattoman vakavia kasvoja. -- "Vanha Henner ei
-sentään liene ajanut päähänne aavistuksia, ja turhia ennakkoluuloja?
-Minä kunnioitan kyllä hänen viisauttaan ja kokemuksiaan; mutta hän ei
-ole aina aivan selväpäinen, enkä minä tahdo olla missään tekemisessä
-hänen unennäkyjensä kanssa. Mitä aikonettekin tehdä, jalo kreivi, niin
-elkää unohtako että me tällä hetkellä emme saa ryhtyä minkäänlaisiin
-vihamielisiin toimenpiteisiin herttuaa vastaan."
-
-"Minä vastaan siitä mihin ryhdyn, eikä se kuulu valtakuntaan eikä
-kruunuun!" sanoi kreivi Gerhard. -- "Senvuoksi ei teidänkään tarvitse
-siitä tietää. Uskotteko vangitun rosvon minun huostaani. Minä vastaan
-teille hänestä."
-
-"Hyvä on", vastasi drotsi, "sen aarteen saatte haltuunne! Jos minä vain
-olisin kysymyksessä, niin minä unohtaisin koko seikkailun ja ehkä olisi
-viisainta silloin antaa vangin mennä menojaan; mutta jos ovat toiset
-asiat kysymyksessä, on asia tutkittava. Minä uskon viekkaan herttuan
-olevan yläpuolella henkilökohtaista, alhaista kostoa, ja täytyyhän
-hänen kuitenkin tuntea minut siksi hyvin, ettei hänen tarvinnut pelätä
-minun asettuvan maanlakia vasten vastustamaan hänen valitsemistaan
-valtionhoitajan virkaan."
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Hän tuntee teidät liiankin hyvin, kunnon ystäväni!" sanoi kreivi
-Gerhard. "Te olisitte ollut hänelle tervetullut vieras Nordborgin
-vankilatorniin. Mutta te olette oikeassa, pysytelkäämme pääasiassa.
-Jos minä saan kuulla jotakin, joka voi olla tärkeää kuningattaren
-ja nuoren kuninkaan tietää, niin te saatte kuulla sen minun omasta
-suustani, ennenkuin Danehove on loppunut, mutta", -- lisäsi hän, veren
-kohotessa äkkiä hänen päähänsä -- "jos minä sitä ennen saan kuulla
-herttua Waldemarin ja kauniin Agnes kuningattaren tehneen salaisen
-naimasopimuksen, silloin saatte suoda vaitioloni anteeksi!"
-
-"Te hämmästytätte minua, kreivi Gerhard!" huudahti drotsi Pietari
--- "uskotteko te todeksi sen, mitä minä jo kauan olen pelännyt
-mahdolliseksi? -- Uskotteko te kuningattaren --"
-
-"Hänestä minä uskon vain suurta, hyvää ja ihanaa," keskeytti kreivi
-hänet kiihkeästi. "Mutta niin viisas kuin hän onkin, voi hän erehtyä.
-Voisihan häikäisevä kuori pettää hänetkin? Jos komea, kaunopuhelias
-herttua olisi minunlaiseni kömpelö, yksisilmäinen leskimies, ja jörö
-puhumaan naisten kanssa -- olisi se kyllä onneksi meille kaikille."
-
-He vaikenivat nyt molemmat ja ratsastivat vakavissa ajatuksissa
-edelleen. Tuo tavallisesti niin iloinen kreivi Gerhard näytti
-silmänsä ja osan lihavuutensa ohella kadottaneen tasaisen, melkein
-välinpitämättömän tyytyväisyytensä, mutta tuo tappio ei rumentanut
-häntä, se mieluummin enensi hänen sotaisaa sankarinmuotoansa, ja se
-salainen surumielisyyden piirre, joka usein ilmeni hänen iloisessa
-leikinlaskussaankin näytti tekevän tuon urhean, uskaliaan herran
-vieläkin miellyttävämmäksi.
-
-Drotsi Pietari oli niin vaipunut omiin ajatuksiinsa, ettei hän
-huomannut keskustelun tauonneen, sillä Inge neidon kuva sekaantui
-elähdyttävänä hänen synkkiin ja vakaviin tulevaisuuden suunnitelmiinsa.
-Joka kerran kun tomupilvi kohosi tiellä, luuli hän näkevänsä hänen
-matkavaununsa. Hän ratsasti silloin niin kiivaasti, että kreivi
-Gerhardin ja hänen seurueensa oli vaikea seurata häntä. Mutta aina hän
-pettyi: useimmiten tapasi hän härkäparven tai hevosjoukon, ja hän sai
-monasti pysähtyä levottomassa kiireessään, kun hitaat härkäpaimenet ja
-hevoskauppiaat sulkivat häneltä tien.
-
-He olivat jo ratsastaneet enemmän kuin seitsemän peninkulmaa
-Schleswigin maakunnassa, ja aurinko oli korkealla taivaalla, kun ylpeä
-Örnsborg eli Koldinglinna näkyi heille etempää. Linna oli korkealla
-mäellä järven takana toisella puolen Koldingjokea. Drotsin sotaori
-hirnui ja juoksi keveästi herransa kehoittamana.
-
-"Mutta miksi me ratsastamme niin helvetin kyytiä?" -- kysyi kreivi
-Gerhard hiukan kärsimättömänä ja puhkuen hengästyksissään. "Onhan vielä
-kahdeksan päivää Danehoveen, ja te joudutte kyllä vielä huomiseksi
-Nyborgiin!"
-
-Drotsi Pietan punastui. "Minua on käsketty kiirehtimään", -- sanoi hän.
-"Tuuli on suotuisa; mutta merimatka on täältä pitempi ja vaarallisempi
-kuin Snoghöiestä."
-
-"Mutta mitä hemmettiä! Miksi ette sitten ennemmin lähde Snoghöien
-kautta?" kysyi kreivi. -- "Mutta sehän on totta" lisäsi hän
-veitikkamaisesti, "te tahdotte varmaankin samalla tavata ylpeän
-lemmittynne".
-
-"Mitenkä te sen arvasitte, kreivi Gerhard?" kysyi drotsi ihmeissään ja
-hiukan hämillään.
-
-"Ohoh, senhän tietää joka mies maassa. Tuo ylpeä Örnsbergin linna
-tuolla ylhäällä on drotsi Hesselin lempilinna, eikä vuoren kotkaa
-siipineen ole turhaan kuvattu teidän sinettiinne ja valtiovaakunaan.
-Täällähän te voititte ensimäiset laakerinne taistellessanne herttua
-Eerikkiä vastaan ja me olemme jo kauan kuulleet teillä olevan portin ja
-avaimet Tanskan valtakuutaan, niin että voitte asettua sekä minua, että
-Schleswigin herttuaa vastaan."
-
-"Te puhutte linnasta", vastasi drotsi Pietari hymyillen -- "Niin, kyllä
-myönnän linnan olevan minulle rakkaan ja varustuksena sillä on tärkeä
-merkitys maalle ja valtakunnalle. Kuningas Eerik Kristofferinpoika
-on pannut sen erinomaiseen kuntoon. Minä tiedän sen silmätikuksi
-holsteinilaisille, mutta olkaamme siltä hyviä ystäviä. Jos herttua
-olisi yhtä hyvä ystävänä kuin te, niin en minä olisi kiirehtinyt
-niin innokkaasti valmistamaan tätä puolustuslaitosta. Suoraan
-sanoen", jatkoi hän ojentaen kreiville kätensä, "luulinpa teidän
-aikovan kiusotella minua oikean lemmittyni tähden. Enkä minä tässä
-tähystelytkään vain kivimorsianta. Linna on hyvissä käsissä. Tällä
-kertaa meillä ei ole aikaa käydä sitä katsomassa."
-
-"Viisaana drotsina te ette taitaisi sitä uskaltaakaan, kun Holsteinin
-kreivi on mukana, vaikka hänellä ei olisikaan kuin toinen silmä
-jälellä."
-
-"Te näette ainoalla sotapäällikön silmällänne enemmän vikoja
-varustuksissa kuin minä molemmillani", vastasi nuori drotsi ujosti ja
-katseli seuraajaansa ystävällisellä luottamuksella. "Mutta minä olen
-vakuutettu siitä", lisäsi hän, "ettette te ilmaisisi meidän heikkoja
-kohtiamme kenellekään muille kuin minulle, ja se voisi olla hyväksi
-sekä linnalle että minulle".
-
-"Jos minä nyt luottaisin kohteliaisiin sanoihinne, drotsi Pietari",
-sanoi kreivi Gerhard, "niin tahtoisitteko te siinä tapauksessa siirtää
-matkanne vain puoleksi tunniksi ja ratsastaa minun kanssani kaupungin
-pohjoispuolitse, näyttääksenne minulle linnan neljä sankarin-patsasta
-sekä lähimmät varustukset?"
-
-He eivät olleet kaukana Koldingjoelta ja ratsastivat juuri niinkutsutun
-Brometsän läpi. Suurella nostosillalla, joka täällä eroitti pohjoisen
-ja eteläisen Juutinmaan, näkivät he nyt neljän hevosen vetämän tyhjän
-matkavaunun, kahdentoista ratsumiehen saattamana, vierivän heitä kohti.
-
-"Tuolla hänen vaununsa palaavat", sanoi Skirmen ratsastettuaan nopeasti
-herransa luokse. "Te ehditte vielä tavata hänet, hän ei ole vielä
-ehtinyt ulos vuonosta."
-
-"Minä näytän teille linnan toisen kerran, jalo kreivi", sanoi drotsi
-Pietari nopeasti matkatoverilleen, kannustaessaan hevostaan. "Ehkä minä
-sensijaan voin näyttää teille kauniimman ja ylevämmän kuvan, jonka
-mieluummin kantaisin kilvessäni ja sinetissäni kuin kaikki maailman
-kotkat ja linnat."
-
-"Mitä hemmettiä!" huudahti kreivi Gerhard nauraen. "Ratsastanko minä
-tässä hevoseni väsyneeksi rakastunutta seikkailijaritaria seuratessani?
-Olkoon menneeksi, hyvä ystäväni, jos itse drotsi Hessel voi ajatella
-mokomia hullutuksia näin vakavana aikana, niin en minä enää ole ainoa
-narri seurueessamme."
-
-He ratsastivat tyhjien matkavaunujen ohi, mutta heidän täytyi pysähtyä
-sillan luo, sillä se oli taas vedetty ylös. Drotsin toimesta oli tänne
-asetettu tärkeä ja tuottava tulliasema, ja sen tarkan valvonnan tähden
-hän äskettäin oli käskenyt pitämään tuota siltaa ylösvedettynä niinkuin
-sota-aikoina. Siitä aiheutui matkustaville viivytystä ja vastustusta.
-Kiihkeässä kiireessään alkoi drotsi itse purkaa kiivasta vihaansa
-porvarisvartion johtajaan, joka ennenkuin silta laskettiin vaati
-ankarasti selvittämään millä oikeudella nämä tuntemattomat ritarit
-vaativat pääsyä toiselle puolen, mukanaan näin paljon sotamiehiä.
-Kuultuaan drotsin nimen totteli linnanpäällikkö kunnioittavasti, mutta
-ei unohtanut kuitenkaan hienosti huomauttaa, että hän täytti tässä
-drotsin oman käskyn.
-
-"Te olette oikeassa, hyvä ystävä," vastasi drotsi Pietari tyyntyneenä,
-keveän punan kohotessa hänen poskilleen. "Te olette tehnyt
-velvollisuutenne, eikä minulla ollut oikeutta moittia teitä."
-
-Leppynyt päällikkö tervehti ystävällisesti drotsia ja sitten he
-ratsastivat laskusillan yli.
-
-Lyhyen pysähdyksen kestäessä kreivi Gerhardin oli ollut vaikeanlaista
-pidättää sydämellistä naurua, joka nyt vasta pääsi valloilleen hänen
-ratsastaessaan sillan yli ja nähdessään drotsin tuijottavan rannalla
-olevaan laivaan. "Nytpä saittekin itse kokea mikä kiusankappale tuo
-teidän tullisäädöksenne on, arvoisa omantunnontarkka drotsini", sanoi
-hän. "Ettepä tainnut ajatella rakastavien kiirettä silloin kun tämän
-sillan salpasitte tullilla."
-
-"Näkyypä olevan vettä teidän myllyssänne", vastasi drotsi hiukan
-närkästyneenä, mutta ei voinut kuitenkaan olla nauramatta kreivi
-Gerhardin hyvänsuovalle leikinlaskulle. "Jos te nyt ette saisikaan
-nähdä tuota ihanaa neitosta, jonka vuoksi olitte vähällä ratsastaa
-kuoliaaksi monta oivallista hevosta", jatkoi kreivi samaan leikilliseen
-tapaansa, "niin se on kylläkin surullista, ja te saatte siten
-kuitenkin tavallaan maksaa sakkoa päästäksenne tämän kirotun vesiojan
-yli. Minulle ja minun kunnon holsteinilaisilleni se maksaa enemmän
-hopeaäyreissä kuin mitä koko tämän kauppakylän arvo on. Mutta minun
-täytyy kuitenkin nauraa suuttumuksestani huolimatta --"
-
-"Kyllä jo riittää kerraksi, kreivi Gerhard", sanoi drotsi nopeasti.
-"Jos minä näen oikein, lähtee joku laiva juuri satamasta. Jos
-tietäisitte mitä tämä kirottu viivytys minulle maksaa, ei teillä olisi
-sydäntä nauraa."
-
-He olivat ratsastaneet Eteläportin ja Siltakadun kautta. Drotsi
-ratsasti nyt oikealle niinkutsutulle Luostariportille, josta ajettiin
-nelistä suuren niityn poikki satamaan. Kreivi ja hänen seurueensa
-seurasivat häntä.
-
-Silmänräpäyksessä oli drotsi laivasillalla ja otti selvän ketä
-oli laivassa, joka täysin purjein poistui satamasta. "Ainakin
-siellä oli yksi prinsessa", mutisi vanha laivanrakentaja jatkaen
-välinpitämättömänä peräsimensä takomista. "Hän tuli kullatussa häkissä,
-neljän hevosen vetämänä. Kaupunginvouti itse seisoi hattu kourassaan,
-ja kaikkien täytyi seisoa varpaillaan, hänen edessään. Ruotsalaisen
-kanssa hän purjehti. Jos tämä tuuli pysyy, niin he ovat pian aavalla
-merellä; kunhan vain laiva pysyy koossa, kunnes he ehtivät maihin.
-Se oli kirotun mädännyt kaukalo, eikä se kestä kovinkaan monia
-kolahduksia. Mutta ruotsalaisen mukana hänen piti päästä, joutuipa
-siten vaikka hiiteen."
-
-"Irroittakaa nopein purjelaivanne", intoili drotsi. "Minä maksan
-kolminkertaisesti. Mutta joutuin!"
-
-"Lähdetäänkö neitoja takaa-ajamaan, ankara herra?" murisi vanha
-merimies. "No, kernaasti minun puolestani! Sen minä kyllä teistä näen,
-ettette tahdo tehdä ylpeälle tytölle kiusaa. Puolessa tunnissa me
-saavutamme laivan ja tyttö on teidän. Siinä olikin ruotsalaiselle liian
-hyvää rahtitavaraa."
-
-"Hyvä on, ukkoseni, mutta rivakasti toimeen!" sanoi drotsi ojentaen
-hänelle kourallisen hopearahoja. Kädenkäänteessä oli laiva sillan
-vieressä ja sen purjeet kunnossa. Skirmen talutti hevoset siihen.
-Sillaikaa lausui drotsi Pietari hyvästit kreivi Gerhardille.
-"Jumala olkoon teidän kanssanne, jalo kreivi!" sanoi hän, pudistaen
-sydämellisesti tämän kättä. "Jos meidän oma toiveemme onkin pakolainen,
-jota me emme milloinkaan voi saavuttaa, niin maan ja valtakunnan suurta
-toivoa emme milloinkaan saa jättää, -- elämämme tunnussanana olkoon:
-kuningattaren ja nuoren kuninkaan puolesta. --"
-
-"Oikein, ystäväni", vastasi kreivi Gerhard hymyillen. "Te saatte
-pian kuulla minusta. Elkää vain unohtako purjehtia suorinta tietä
-Melfartiin!"
-
-Pian kiiti laiva, jolla drotsi Pietari oli aseenkantajansa kanssa,
-täysin purjein ulos Koldingin satamasta. Kreivi Gerhard jäi seisomaan
-laivasillalle ja hymyili. Hän näki kepeän purjelaivan nuolennopeudella
-kiitävän eteenpäin ja lähestyvän sinikeltapurjeista laivaa, joka
-vei pois Inge neidon. Hän arveli mielihyvällä hänet siksi naiseksi,
-jonka kanssa drotsi Pietari oli tanssinut Riibenlinnassa. Vaikka se
-epäluulo, jota arpi hänen rinnassaan muistutti hänelle, jo aikoja
-sitten oli hälvennyt, näki hän kuitenkin vastenmielisesti ritarillisen
-kilpailijansa kuningattaren suosiosta nyt ritarintyttären tähden olevan
-unohtamaisillaan kaikki maailman kuningattaret ja kuninkaat.
-
-Pian olivat molemmat laivat tulleet niin lähelle toisiaan, että
-voitiin molemmin puolin tuntea toisensa. Seistessään kepeän jahtinsa
-kokassa, drotsi Pietari näki kookkaan naisen, punaiseen, näädännahoilla
-reunustettuun vaippaan kietoutuneena, seisovan sen laivan peräkannella,
-jota he ajoivat takaa. Hän tunsi Inge neidon ja huusi ääneen häntä
-nimeltä. "Jumalan nimessä laskekaa purjeenne ja sallikaa minun saattaa
-teidät maihin!" huusi hän. "Teidän laivanne ei kestä myrskyssä."
-
-Inge neito puisti päätään ja irroitti viheriän huntunsa, jolla heilutti
-hänelle hyvästiksi.
-
-"Isketäänkö kiinni laivaan, ankara herra ritari!" huusi vanha
-merikarhu. "Töytäistään lauta poikki ruotsalaiselta, niin kyllä laskee
-purjeensa."
-
-"Ei, ei!" kielsi drotsi. "Ei väkivaltaa. Hänellä on vapautensa.
-Ohjaa ohitse, mutta niin läheltä kuin mahdollista." Silmänräpäyksen
-ajan laivat kulkivat vierekkäin. Drotsi Pietari seisoi levitetyin
-käsivarsin parin askeleen päässä kookkaasta ritarintyttärestä, jonka
-katseesta loisti sanomaton rakkaus. "Eerik kuninkaan puolesta!"
-sanoi hän viitaten eteenpäin ja irroitti nopeasti viheriän huntunsa,
-jonka antoi hulmahtaa ritarilleen. Osa edellisen illan tanssijaisten
-voittoseppeleestä seurasi liehuvaa huntua tarttuen ritarin
-hatuntöyhtöön. Samassa etenivät laivat toisistaan, ja leveä, syvä kuilu
-eroitti rakastavaiset. Drotsi Pietari luuli nähneensä kyynelen ylpeän
-tytön silmässä. Mutta se katse, jonka tyttö oli häneen kiinnittänyt,
-oli täyttänyt hänen sielunsa iloisimmilla toiveilla ja omituisella
-luottamuksella reippaan tytön onneen sekä kunnioituksella hänen lujaan,
-järkähtämättömään tahtoonsa. Hän tarttui viheriään huntuun ja painoi
-sen huulilleen. "Ohjaa Melfartiin!" huusi hän perämiehelle. "Jumala ja
-pyhät enkelit ovat tämän neidon kanssa; me emme tohdi hänen matkaansa
-estää."
-
-Laivat olivat jo etäällä toisistaan. Drotsi Pietari seisoi vielä
-kokassa tuiottaen vieraaseen laivaan, jolta hän vielä kauan oli
-eroittavinaan Inge neidon vaipan. Surumielisenä, mutta rakastavan
-jäähyväistervehdyksen vahvistamana ja innostamana jatkoi hän
-luottamuksella edelleen määrättyä tietään.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Pian oli melkein koko valtakuntaan levinnyt tuo aivan uskomaton
-huhu, että Riibenlinna oli valloitettu tanssien ja leikkien, ja
-neitosten laulu: "Nuoren Eerik kuninkaamme eestä!" oli pian yleisenä
-kansanlauluna. Tieto tästä oli ilahduttanut sekä kuningatarta että
-nuorta kuningasta, ja tämän sanoman ensimäisenä tuojana drotsi
-Pietari oli vastaanotettu kaksinkertaisella ilolla Nyborgin linnassa,
-jossa tärkeät asiat vaativat hänen läsnäoloaan valtaneuvostossa.
-Myöskin matkansa päätarkoitukseen nähden, toi drotsi Pietari parempia
-tietoja kuin mitä oli odotettu. Hän oli huomannut kansan enimmäkseen
-olevan uskollisen kuningashuoneelle ja vihaavan Stig-marskia ja
-hänen liittolaisiaan. Hän toi tärkeitä tietoja, jotka koskivat
-salakapinoitsijoita ja kuninkaanmurhaajia. Silminnäkijänä hän voi
-kuvata marskin varustukset Helgenaesissä ja Hjelmissä, ja huomattiin,
-etteivät ne olleet läheskään niin peloittavia kuin miksi herttuan
-kertomukset ja epämääräiset, levottomuutta herättävät huhut ne
-kuvasivat.
-
-Sillaikaa kun muhkeasti varustauduttiin Nyborgissa pidettävää
-Danehovea varten, joilla nuori kuningas ensi kertaa tulisi esiintymään
-tuomarinistuimella, kokoontui valtaneuvosto joka päivä. Drotsi Pietari
-ei salannut epäilevänsä herttuan hankkeita. Hänen haavoittunut
-käsivartensa oli herättänyt osanottoa, ja hänen kertomuksensa ryövärien
-hyökkäyksestä tiellä antoi aihetta monenlaisiin arveluihin, jotka
-hänen mielestänsä vielä olivat jotensakin epävarmoja, ja joihin hän ei
-pannut minkäänlaista merkitystä. Vanha ritari Jon ja mestari Martinus
-saivat tässä lisää vahviketta epäilyksiinsä herttuasta, jotka yhdessä
-Viborgissa tapahtuneitten epäilyttävien liikkeitten kanssa olivat
-aiheuttaneet heidän ja kuninkaallisen perheen äkkinäisen ja salaisen
-matkan Nyborgiin. Näitä epäluuloja piti kuningatar arvottomina ja aivan
-perättöminä, ja hänen osanottava puheensa herttuasta saattoi drotsi
-Pietarin hyvin levottomaan mielentilaan.
-
-Nuoren, ritarillismielisen kuninkaan mielestä oltiin myöskin liian
-arkoja ja varovaisia. "Onhan minun sukulaiseni, herttua, sekä ritari
-että ruhtinas", sanoi hän taas eräänä päivänä, asian ollessa esillä
-valtaneuvostossa. "Tietäähän hän, että rikkoessaan lakia ja asetuksia,
-hän kadottaa kunniansa ja joutuu kaikkien pilkattavaksi!"
-
-"Jos hän ei tottele Jumalan lakia omassa sydämessään, nuori herrani ja
-kuninkaani", vastasi mestari Martinus, "niin ei ainakaan ritarilaki
-häntä sido, sillä tämä laki ei vielä oikeastaan ulotu häneen. Hän on
-kyllä ruhtinas ja hänessä on kuninkaallista verta, mutta ritarilyöntiä
-hän ei vielä koskaan ole muodollisesti vastaanottanut. Teidän
-korkeastiautuas isänne, jonka kädestä yksin hän arvonsa mukaisesti
-olisi voinut sen vastaanottaa, siirsi ehkä tämän suosionosoituksen
-kauemmaksi kuin mitä näinkin kireissä suhteissa olisi ollut
-tarpeellista."
-
-"Hyvä, silloin minä annan hänelle ritarilyönnin heti kun itse olen sen
-vastaanottanut ja olen oikeutettu sitä jakamaan!" sanoi pieni kuningas.
--- "Otto-sedän täytyy lyödä minut ritariksi ennen kruunausta. Täytyyhän
-minun ensiksi päästä jalon ritarisäädyn jäseneksi, ennenkuin minut
-kruunataan Tanskan kuninkaaksi."
-
-Ritari Jon hymyili ja pudisti harmaata päätään, mutta drotsi Pietari
-silmäili kuninkaallista oppilastaan ilolla. Hänen mielestään nuoren
-kuninkaan toivomus osoitti hänen kunnioittavan sekä kruunua että
-ritarisäätyä, ja hän huomautti, ettei se ollut harvinaista alaikäisten
-kuninkaiden ja ruhtinaiden kesken, ja että jo Kaarlo Suuren ja hänen
-poikansa ajoilta oli olemassa esimerkki, jota ritarisääty kunnioitti ja
-seurasi.
-
-"Mutta ritarilyönnin ohella alaikäisyys loppuu, ritarilain mukaisesti",
-huomautti vanha Jon Litle, "ja valtakunnan perustuslait kieltävät meitä
-julistamasta kuningasta lailliseen ikään ennenkuin hän on saavuttanut
-määrätyn ikävuoden".
-
-"Se on ymmärrettävää, jalo ritari Jon!" vastasi drotsi Pietari.
-"Tässä kohden saa ritarilaki väistyä sen korkeamman lain tieltä, joka
-perustuu kansojen hyvinvointiin ja rauhaan. Minun mielestäni alaikäisen
-kuninkaan ei tarvitse olla alempiarvoinen kuin hänen ritarillinen
-palvelijansa."
-
-Kuningatar ja mestari Martinus kannattivat drotsi Pietarin ja nuoren
-kuninkaan mielipidettä, ja vanha ritari Jon myöntyi hartioitaan
-kohauttaen, koska ei pitänyt asiaa kovinkaan tärkeänä. Hänen mielestään
-oli valtakunnan suhde herttuaan vakavampi ja tärkeämpi asia. Hän
-esitti niin selvästi, miten tärkeää oli peittää kaikki epäluulot
-herttuaa kohtaan ja antaa hänelle sama osa valtakunnanhoidossa ja
-holhoustoimessa kuin kuningattarelle, että itse mestari Martinus,
-joka oli eniten sitä vastaan, ei voinut tehdä vastaväitteitä.
-Kuningattarella oli vähimmin arveluita tämän asian suhteen, ja drotsi
-Pietarin henkilökohtaisten epäluulojen täytyi väistyä välttämättömyyden
-ja lainkuuliaisuuden tieltä. Kun näin tärkeät asiat pidättivät
-valtaneuvosta, koetti drotsi Pietari turhaan saada tilaisuutta
-puhuakseen ritari Jonin kanssa Inge neidosta ja hänen matkastaan
-Ruotsiin. Joka kerran kun hän alkoi puhua siihen suuntaan keskeytti
-valtaneuvos hänet, niinkuin hän ei olisi mitään ymmärtänyt.
-
-Danehoven avauspäivä oli käsissä. Kuningattaren molemmat veljet,
-Brandenburgin markkreivit, olivat tulleet päivää ennen Nyborgiin,
-jätettyään kaksi päivää sitten herttuan Riiben leiriin. Mutta herttua
-itse ei ollut vielä saapunut Nyborgiin. Danehoven avauksen siirtäminen
-hänen tuloonsa, soti valtakunnan ja kruunun arvoa vasten, ja herttuan
-näennäinen välinpitämättömyys näin tärkeään kokoukseen, jossa hänen
-läsnäolonsa ensiksi ja etupäässä oli välttämätön, ihmetytti kaikkia.
-Etenkin kuningatarta loukkasi tämä huomaavaisuuden puute, joka oli
-niin jyrkästi ristiriidassa herttuan tavallisen kohteliaisuuden ja
-ritarillisen käytöksen kanssa.
-
-Danehove pidettiin kuitenkin tavalliseen tapaansa ensimäisinä
-helluntaipäivinä. Valtaneuvosto käsitteli valtakunnalliset ja yleiset
-oikeusjutut, jotka sitten sekä kuningatar, että nuori kuningas
-vahvistivat; jälkimäinen yhdessä äitinsä kanssa vahvisti myös kirkkojen
-ja luostarien lahjakirjeet, joiden alle hän kirjoitti "tanskalaisten
-ja slaavien kuningas, virolaisten suuriruhtinas". Mutta pääasiaa,
-kuninkaan holhousta ja valtakunnan hoitoa hänen alaikäisyytensä aikana,
-ei voitu ratkaista. Molemmat helluntaipäivät olivat ohitse, eikä
-herttua vielä ollut tullut.
-
-Toisen helluntaipäivän iltana drotsi Pietari oli lähtenyt linnasta
-asuntoonsa, jossa hän aikoi osan yöstä järjestellä seuraavan päivän
-Danehoveasioita. Hän istui yksin salakammiossaan. Hän muisti vanhan
-Hennerin varoitukset ja kreivi Gerhardin puheet herttuasta ja hän
-tuli levottomaksi ja kiihtyneeksi. Hänen mieleensä välähti rohkea
-ajatus: ehkä nyt holhojavaalissa voisi oikeudenmukaisesti sivuuttaa
-herttuan. Samassa hän kuuli hevoskavioiden töminää linnanpihalta,
-ja linnnanvartio puhalsi käyrätorviinsa, mikä oli sallittu vain
-ruhtinaallisen henkilön saapuessa. Hän kiirehti ikkunaan ja näki
-herttuan melkoisen ritarijoukon seuraamana ratsastavan suurella
-komeudella linnaan. Herttuan seurassa hän näki kolme ritaria,
-joiden kypäränsilmikot olivat suljetut. Vaakunamerkeistä hän tunsi
-heidät hämmästyksellä marskin uskaliaimmiksi liittolaisiksi, joista
-hänellä oli varmat todistukset, että he olivat henkilökohtaisesti
-ottaneet osaa kuninkaanmurhaan. Hän heitti nopeasti vaippansa ylleen,
-tarttui höyhenhattuunsa ja kiirehti linnaan, jossa ritari Jon,
-henkivartiopäällikkönä jo oli vastaanottanut herttuan ja heti tämän
-kiivaista vaatimuksista toimittanut hänelle salaisen keskustelun
-kuningattaren ja hänen veljiensä kanssa.
-
-Suurella levottomuudella kuuli drotsi Pietari tämän jo heti
-henkivartiosalin ovella, jossa pieni Åke Jonson seisoi vartijana
-kynttiläpoikien parvessa. Drotsi astui nopeasti henkivartiosaliin ja
-lähestyi ritari Jonia. Vanha herra asteli ajatuksiinsa vaipuneena
-kuninkaallisiin huoneisiin johtavan oven edessä. Hän ei näyttänyt
-olevan halukas ryhtymään puheisiin kenenkään kanssa. Hän kumarsi
-äänettömänä drotsille ja jatkoi kävelemistään. Drotsi Pietari yskähti
-pari kertaa ja näytti turhaan koettavan saada tilaisuutta ilmaista
-hänelle arveluitaan.
-
-"Valtaneuvoston täytyy välttämättä kokoontua vielä tänään!" sanoi hän
-viimein hiljaa, kun ritari Jon taas kääntyi astuakseen hänen ohitsensa.
-
-"Sen nykyinen päämies on kuningattaren luona!" vastasi vanhus, jatkaen
-kävelemistään.
-
-"Eikö täällä siis voi mihinkään ryhtyä?" kuiskasi kärsimätön drotsi,
-kun vanhus taas kulki hänen ohitsensa. "Herttuan seurueessa on
-kavaltajia. -- Kuningatar on soaistu. -- Tänä hetkenä ehkä ratkaistaan
-maan ja valtakunnan kohtalo."
-
-"Se on Jumalan kädessä!" vastasi vanha herra, ja kyynel kimalteli
-hänen silmissään. "Hän saattaa sokeatkin näkeviksi." Hän kääntyi
-ja astui takaisin saliin, jossa hän teki eräälle henkivartijoista
-välinpitämättömän kysymyksen ja näytti laskevan leikkiä.
-
-"Jos ei täällä tapahdu ihmeitä", sanoi drotsi Pietari kiivaasti, kun
-vanha valtaneuvos taas seisattui hänen viereensä, "niin täytyy teidän
-tai minun avata ajoissa kuningattaren ja kansan silmät!"
-
-"Hurja mies, mitä te ajattelette?" kuiskasi Jon ritari kiivaasti.
-"Aiotteko te syöstä koko maan onnettomuuteen kiihkossanne? --
-Rauhoittukaa, nuori ystäväni!" lisäsi hän nopeasti? tarttuen hänen
-käteensä ja vetäen hänet nopeasti syrjempään. "Muuten te teette
-onnettomuuden vieläkin suuremmaksi. Sanotaan muutamien marskin
-ystävien olevan täällä muka heidän asiaansa puoltamassa. Vaikka me
-tietäisimmekin varmasti, mitä me nyt vain pelkäämme -- niin täytyy
-meidän vaieta ja olla varovaisia."
-
-"Mitenkä? Sittenkin, vaikka minä huomenna voisin ilmaista
-kuningattarelle ja koko kansalle meidän uuden valtakunnanhoitajamme
-olevan maankavaltajan?"
-
-"Silloinkin! Tänä hetkenä on valtakunnan kohtalo hänen käsissään. Jos
-me julkisesti rikomme välimme hänen kanssaan, niin me asetamme itse
-hänet kapinallisten etunenään. Nyt täytyy hänen, vastoin omaa tahtoaan,
-meidän kanssamme tuomita heidät. Siksi kunnes Stig-marski on voitettu,
-jääköön herttua paikoilleen! Häntä on kunnioitettava valtaistuimen
-tukena, vaikka hän olisikin meidän pahin vihollisemme. Ainoa, minkä me
-voimme tehdä, on varoittaa kuningatarta ja vartioida häntä ja nuorta
-kuningasta. Olkaa nyt rauhallinen niinkuin minä -- ja iloinen, jos
-voitte!"
-
-Tämä salainen puhelu tuli äkkiä keskeytetyksi, sillä kuningattaren
-hovimarsalkka astui henkivartiosaliin, pyytäen ritari Jonia ja
-drotsi Pietaria saapumaan illallisille, jotka kuningattaren käskystä
-vietettäisiin herttuan tervetulijaisjuhlana.
-
-"Siinä te näitte!" sanoi drotsi Pietari hovimarsalkan mentyä. "Meidän
-oivallinen, kaunopuhelias valtakunnanhoitajamme on korkeimmassa
-suosiossa."
-
-"Se on ehkä kylläkin viisasta!" vastasi ritari Jon. "Ei ole niinkään
-helppoa pettää meidän jaloa valtijatartamme. Joka tapauksessa meidän
-täytyy koettaa esiintyä tyyninä ja iloisina. Suokaa minun siinä
-taidossa olla teidän opettajananne! Jos te tahdotte olla valtiomies,
-drotsi Pietari, niin täytyy teidän ensi sijassa olla kasvojenne herra."
-Näennäisesti tyynenä ja lausuen jonkun leikillisen sanan, ritari Jon
-jätti nuoren, vakavan ystävänsä ja lähetti toisen päällikön paikalleen.
-Senjälkeen hän poistui drotsin kanssa kuninkaallisiin huoneisiin
-johtavasta ovesta.
-
-Pian kokoontuivat kaikki hovin virkamiehet, valtaneuvokset ja Danehoven
-arvokkaimmat miehet suureen ritarisaliin, jossa kuningattaren
-hovinaiset jo odottivat häntä, ja minne kuningatar vähän senjälkeen
-saapui, komea surupuku yllään, veljiensä ja nuoren Eerik kuninkaan
-seurassa. Herttua esiintyi kuningattaren vasemmalla puolen. Hänellä oli
-myöskin komea surupuku. Hänen rohkeasta vallitsijakatseestaan ilmeni
-suuri määrä itserakkautta, ja hän näytti peittävän iloansa onnesta,
-jota hän ei enää epäillyt, vaikka hän sen vielä näkikin etäisyydessä
-kajastavan. Ritari Jon tervehti häntä ritarillisella kohteliaisuudella,
-iloiseen ja luontevaan tapaansa, drotsi Pietarin ottaessa huomioon
-vain välttämättömimmän kohteliaisuuden vaatimukset. Mutta muut
-valtaneuvokset osoittivat hänelle kunnioitusta, josta ilmeni enemmän
-pelkoa kuin mielisuosiota.
-
-Drotsi Pietari katseli kuningatarta tarkkaavaisesti. Hän luuli
-näkevänsä hänen kasvoillaan rauhallisen tyytyväisyyden ilmeen, jonka
-jalo arvokkaisuus ja puoleksi surumielinen sävy eivät olleet räikeässä
-ristiriidassa hänen surupukunsa kanssa. Hän loi vakavan katseen drotsi
-Pietariin, ja tämä oli siitä lukevinaan moitteen epäluuloistaan
-kuningattaren viisauden ja ihmistuntemuksen suhteen. Hänestä tuntui
-niinkuin kuningatar tahtoisi koko käytöksellään saattaa häpeään ja
-poistaa kuningashuoneen ystävien kaikki epäilykset ruhtinaallisen
-herran oikeamielisyydestä, jonka hän ilman epäluuloja uskalsi osoittaa
-olevan maan tärkeimmän miehen.
-
-Niin pian kuin yleinen tervehtiminen oli ohitse ja tavalliset
-hovitavan vaatimat kohteliaisuussäännöt olivat täytetyt, vei hän itse
-herttuan valtakunnan huomattavimpien miesten joukkoon, jotka hän
-muutamin sanoin esitti hänelle. Sen jälkeen hän kääntyi ritari Jonin
-ja muiden valtaneuvosten puoleen. "Meidän ruhtinaallinen ystävämme
-ja sukulaisemme", sanoi hän, "huolehtiessaan maan ja kuningashuoneen
-parhaasta, on jalomielisyydessään joutunut sekä minun että teidän
-väärinkäsityksen alaiseksi. Hän on kieltäytynyt vastaanottamasta
-valtakunnanhoitajan tointa tällä Danehovella, niiden huhujen tähden,
-jotka hänen vihollisensa ovat levittäneet siitä epäluulosta, joka
-täällä vallitsee häntä kohtaan, ja puolueesta, joka sen tähden tahtoo
-kiihoittaa kansaa täällä Danehovella ja aikaansaada riitaisuuksia
-valtakunnassa. Kuultuaan kuitenkin tämän huhun perättömäksi hän
-ei ole kauempaa arvellut tulemasta tänne, voidakseen kaikissa
-suhteissa puhdistautua. Hän tuo meille sitäpaitsi sen tärkeän ja
-rauhoittavan tiedon, että marski Stig on nöyrtynyt ja jättänyt oman
-ja kanssarikollistensa asian Danehoven käsiteltäväksi. Herttua on
-viisaasti koettanut välttää turmiollista kansalaissotaa ahdistamatta
-kapinallisia, vaan hän on kokoomalla lukuisan sotajoukon peloittanut
-heidät. Hän on itse uskaltanut tunkeutua marskin varustusten sisään
-koettaen häntä taivuttaa hyvällä tottelemaan maalakia. Hän tuo tälle
-Danehovelle suojassaan kolme marskin ystävää, niin ettei voitaisi
-sanoa meidän vaarallisimpienkaan ystäviemme tulleen tuomituiksi
-kuulustelematta ja puolustamatta. Minun mielestäni tämä toimenpide on
-yhtä kiitettävä ja oikeudenmukainen kuin rohkea, ja minä iloitsen,
-voidessani vilpittömästi onnitella meitä ja Tanskaa, lausuessani jalon
-herttua Waldemarin tervetulleeksi meidän keskeemme!"
-
-Viimeiset sanat hän kohdisti herttualle. Tämä astui esiin ja kumarsi
-syvään kuningattarelle, vastaten vapaasti ja korusanoin tähän
-kunnioittavaan vastaanotto-tervehdykseen. Näennäisellä innostuksella
-hän ilmaisi uskollisuutensa kuningatarta ja nuorta kuningasta kohtaan,
-ja hän ylisti kuningashuoneen uskollisia miehiä hyvin nöyrällä ja
-mielistelevällä kaunopuheliaisuudella, joka ei ollut vaikuttamatta
-koolla olevien herrojen suurimpaan enemmistöön.
-
-Sitten avattiin ruokasalin ovet. Herttua saattoi kuningattaren pöytään,
-ja nuori kuningas istui hänen oikealle puolelleen.
-
-Ensi kerran poikkesivat kuningatar ja nuori kuningas siitä surullisesta
-hiljaisuudesta, joka oli vallinnut hovissa kuningas Eerik Kristofferin
-pojan kuoleman jälkeen. Tämä herttuan tervetuliaisjuhla ei ollut
-kuitenkaan mitenkään meluava; ei kuulunut laulua eikä soittoa, ei
-äänekästä iloa, ja heti illallisen päätyttyä hajaantui seura. Herttua
-vetäytyi siihen osaan linnaa, joka tavallisesti Danehoven aikana oli
-hänelle varattu. Ritari Jon asettui taas henkivartiopäällikönpaikalleen
-kuninkaallisten huoneiden edustalle, ja drotsi Pietari poistui mitä
-levottomimmassa jännityksessä asuntoonsa.
-
-Kun totinen drotsi astui arkihuoneeseensa, näki hän kreivi Gerhardin
-istuvan leveässä nojatuolissa pöydän ääressä ja maistelevan
-viinipikarista, sillaikaa kun vanha emännöitsijä Dorthe, joka taas
-hoiti isäntänsä taloutta, kattoi pöytää. Drotsin viittauksesta poistui
-toimelias imettäjä heti tuvasta, hänen tervehtiessään levottomassa
-jännityksessä vierastaan.
-
-"Tervetuloa kotiin, hyvä ystäväni!" sanoi kreivi nousten iloisena ja
-joi rauhallisesti pikarinsa pohjaan sekä laski sen pöydälle. "Minä olen
-istunut täällä vähän aikaa ja koonnut voimia hyvällä viinillänne. Jos
-teidän kasvatusäitinne on imettänyt teidät sillä, niin eipä ole ihme
-että te olette voimakas ja vahva. Hän on erinomainen emännöitsijä. Te
-ette ikinä saa parempaa, vaikka saisitte enkelin vaimoksenne. Olipa
-onni ettei hän tullut hirtetyksi tai elävänä haudatuksi naisellisen
-kunniansa tähden. No, miten jaksatte? Enkö minä ole tervetullut?
-Näyttäähän siltä kuin teidät olisi tuomittu lainsuojattomaksi
-Danehovessa tai haastettu Riibe-oikeuteen."
-
-"Te olette sydämellisesti tervetullut, jalo kreivi Gerhard!" vastasi
-drotsi, ojentaen hänelle kätensä. -- "Jos minä en ole rauhallisen
-enkä iloisen näköinen, niin se ei ole teidän syynne. Minä näen teidän
-pysyvän sanassanne, ja te olette rehellinen ennustaja. Herttua on
-tullut vasta tänä iltana. Huomenna hän on minun ja kuningashuoneen
-valtias. Mutta mitä uusia tietoja teillä taas on? Mitä olette saanut
-selville?"
-
-"Erinomaisia asioita, hyvä ystäväni! Te olitte yhtä lähellä tulla
-elävänä haudatuksi kuin teidän imettäjänne. Nordborgin linnassa
-olisitte saanut istua. -- Maantierosvon kielenkahleet sain irroitetuksi
-asettamalla hyvän miekkani hänen kurkulleen. Hänen oli käsketty
-nitistää poikki teidän kaulanne, ellette olisi tahtonut antaa vangita
-itseänne elävänä. Olihan teillä taskussanne tärkeät todistukset
-kuninkaanmurhaajista."
-
-"Senkövuoksi? -- No niin, nyt alan ymmärtää!" vastasi drotsi Pietari.
--- "Mutta mitä muuta vielä?"
-
-"Odotappas hiukan, kunnon ystäväni! Ei tässä eletä vain
-lavertelemisesta. Teidän kirotut valtioasianne ovat näinä päivinä
-vieneet melkein kaikki voimat minulta." Näin sanoen kreivi Gerhard
-istuutui taas rauhallisesti tuoliinsa ja täytti pikarin, drotsin
-kärsimättömästi odotellessa häneltä tärkeitä lisätietoja.
-
-"Herttua se vasta hieno herra on!" jatkoi kreivi taas, tyhjennettyään
-viinipikarin ja kehuttuaan sen hyvyyttä. "Minua sanotaan huimapääksi,
-joka lyö suoraan eteensä ja kulkee mutkittelematta suorinta tietä.
-Mutta saattepa nyt nähdä, että osaan minäkin kulkea ketunjahdilla, ja
-etten minä vältä pahimpiakaan mutkia ja kiertoteitä -- --"
-
-"Sen uskon sydämeni pohjasta, rakas kreivi Gerhard! Mutta Jumalan
-nimessä elkää todistelko sitä minulle tällä kertaa! Mitä te tiedätte?
--- Mitä hankkeita on herttualla? -- Mikä esti hänet saapumasta
-Danehoveen? Missä hän on viipynyt?"
-
-"Hiljempaa, hiljempaa toki, hyvä ystäväni! Ei voi vastata kaikkeen
-yhdellä kertaa. Hän ei ole nukkunut kolmeen viimeiseen vuorokauteen,
-enkä minäkään. Sen te kyllä huomaatte minusta. Minä olen ratsastanut
-kuoliaaksi kolme hevosta ja pysyn tuskin itse pystyssä. Mutta kuulkaa
-nyt kaikki alusta asti. Silloin kun me tanssimme Riiben somien tyttöjen
-kanssa, vetelehti herttua, niinkuin te tiedätte, laiskana leirissään
-Riiben luona. Mutta pyhän Germanuksen päivänä -- antakaa kun katson! --
-se oli viime toukokuun 28:tena päivänä -- se oli Danehoven ensi päivä
--- silloin hän oli varmasti Schleswigissä ja laati piispan ja oman
-neuvostonsa läsnäollessa Lybekin kauppiaitten eduksi, kauppasopimuksen,
-jolla oli seuraava sisältö -- --"
-
-"Teettekö pilaa minusta, kreivi Gerhard, mitä ihmeessä on kruunulla ja
-valtakunnalla tekemistä näiden kaupustelijoiden kanssa?"
-
-"Enemmän kuin te uneksittekaan, hyvä ystäväni!! Kauppakirjan sisältöä
-teidän ei tarvitse kuulla, koska minä en enää sitä muista, eikä se
-kuulu koko asiaan. Mutta huomatkaa: hän ryhtyi julkiseen, mitättömään
-hallinnolliseen toimenpiteeseen Schleswigissä samana päivänä, jona
-hänet täällä piti valittaman valtakunnanhoitajaksi ja kuninkaan
-holhoojaksi! Kas, siinä valtiollinen arvoitus, josta jälkimaailma saa
-kovan pähkinän pureskellakseen, mutta minäpä voinkin selittää teille
-sen arvoituksen. Hän oli vähän sitä ennen ollut Helgenaesissa marski
-Stigin luona --"
-
-"Kaiken sen me tiedämme", keskeytti drotsi hänet kärsimättömänä. "Sitä
-hän ei ole salannut; mutta se on juuri laskettu hänelle kunniaksi,
-todistukseksi hänen uskollisuudestaan ja rohkeasta uutteruudestaan
-kuningashuoneen puolesta."
-
-"Hyvä, jos te tiedätte kaikki, viisas herra drotsi, niin olette te ehkä
-myöskin Pitkäsääri-vanhustani viisaampi, saadaanpas nähdä --!"
-
-"Teidän hovinarrinneko? -- --"
-
-"Niin juuri, tehän tunnette kyllä hänet. Ajottain hän kyllä on
-mielenviassa, kuvitellen olevansa kuollut kuningas, lyödessään toisen
-silmäni puhki, mutta silloin kun hän ei ole hullu ja haluaa näyttää
-ihmiselle pitkän nenän, on hän saatanan terhakka mies, jolle voi nauraa
-itsensä melkein kuoliaaksi."
-
-"Mutta, hyvä Jumala, mitä tekemistä narrilla on valtioasioiden kanssa?
-Elkää toki unohtako sanoa minulle sanottavaanne tuon hassuttelijan
-tähden!"
-
-"Kunnia Pitkäsäärelle, hyvä ystäväni! Semmoinen narri voi olla koko
-valtaneuvostoa viisaampi; hän on kolme päivää ollut puettuna rautaan
-kiireestä kantapäähän asti ja näytellyt marskin uskottua palvelijaa
-Mads Jydea. Hän oli hiuskarvalleen tuon raa'an miehen näköinen ja
-osasi aivan mestarillisesti matkia hänen juutilaista murrettaan. Täten
-hän sai selville sen minkä minä jo aavistin, ja minkä vanha Henner
-oli huomannut ollessaan marskin vankina. Herttuan pysyessä poissa
-Danehovelta, nostettaisiin täällä marskin ja hänen ystäviensä johdolla
-kapina Danehoven ensimäisenä päivänä. Mutta senpä minä sain estetyksi
-sulkemalla kaikki lauttauspaikat kolmeksi päiväksi, niin ettei
-ainoakaan kapinallinen päässyt tulemaan tälle puolen."
-
-"Jumalani, mitä minä kuulenkaan? Mitä täällä silloin olisikaan
-tapahtunut?"
-
-"Teeskennellyssä kapinassa herttuaa vastaan, johon uskottiin kansan
-tahtovan ottaa osaa, otettaisiin hämmingissä kuningatar ja nuori
-kuningas vangiksi. Me pakoitimme vangitun maantierosvon kertomaan
-heille teidän istuvan hyvässä säilössä vangittuna Nordborgin linnassa,
-ja siitä valheesta hän sai jälleen vapautensa. Sillaikaa kun
-kuninkaalliset vangit Alfkreivin avulla toimitettaisiin Tönsbergiin,
-menisi herttua joukkoineen Viborgiin, ja muka maata pelastaakseen
-huudattaisi sulasta armosta ja säälistä itsensä kuninkaaksi. Että hän
-28:tena päivänä kapinan aikana oli ollut Schleswigissä, se täytyi
-voida asiakirjalla todistaa, niin että kunnon herra voisi puhdistautua
-kaiken sen varalta mitä tapahtuisi. Sen viivan, minkä minä tein hänen
-laskuihinsa, taisi hän huomata ennenkuin minä odotinkaan, sillä hän
-on päätäpahkaa ratsastanut Schleswigistä voidakseen olla täällä tänä
-iltana."
-
-"Tulkaa, kreivi Gerhard!" huudahti drotsi Pietari pelästyneenä.
-"Sellaiset asiat kuuluvat salakammioon. Minua huimaa niitä
-ajatellessani. Jos te voitte antaa minulle varmat todisteet näin
-hirvittävästä kavalluksesta, niin täytyy hänet syöstä, maksakoon se
-vaikka minun henkeni."
-
-Drotsi Pietari veti nopeasti vieraansa mukaansa salakammioonsa, niissä
-hän kirjoitti muistiin jokaisen sanan, minkä kreivi sanoi, ja jokaisen
-asianhaaran, joka voisi valaista hänen kertomuksensa todenperäisyyden.
-Hovinarria kuulusteltiin myöskin, ja hänen kertomuksensa kirjoitettiin
-sananmukaisesti muistiin. Kreivi Gerhard pani alle sinettinsä,
-tarjoutuen valallaan ja hyvällä miekallaan hyvittämään sen mikä
-puuttui muodollisista todistuksista. Juhlallisin ilmein painoi myöskin
-hovinarri siihen sinettinsä aseenkantajatakkinsa napilla.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENES LUKU.
-
-
-Seuraavana aamuna aikaisin, ennenkuin Danehove oli alkanut oli drotsi
-Pietarilla salainen keskustelu ritari Jonin kanssa. Mutta melkein yhtä
-aikaisin olivat herttua ja Brandenburgin markkreivit kuningattaren
-luona.
-
-Tänä Danehoven viimeisenä ja tärkeimpänä päivänä ratkaistaisiin
-asiat vanhan tavan mukaan taivasalla ja kansan nähden linnan
-edustalla. Oli helluntain kolmas päivä, ja mitä ihanin kevätilma
-enensi juhlallisuutta; tässä tilaisuudessa halusivat Fyenin alamaiset
-tervehtää nuorta kuningastaan. Kaikki oli mitä komeimmin järjestetty.
-Molemmin puolin valtaistuinta, jolla nuori kuningas istui, oli
-kaksi melkein yhtä komeaa istuinta asetettu kuningattarelle ja
-herttua Waldemarille. Purppuramattoja oli levitetty lattialle ja
-kaksi puoliympyrää tuoleja oli asetettu ruhtinaallisille herroille
-ja ritareille sekä myöskin piispoille ja papeille; mutta piirin
-keskellä oli mustalla veralla peitetty pyöreä pöytä ja sen ympärillä
-kolmekymmentäkolme tuolia, jotka kuitenkin täyttivät vain pienen osan
-suurta piiriä. Tämä omituinen näky herätti monenlaisia mietteitä
-kansassa. Tällä kertaa nähtiin jo aikaisesta aamusta Danehoven kentällä
-tavattoman suuret joukot porvareita ja talonpoikia. Siellä vallitsi
-tuskastuttava hiljaisuus. Vähitellen kokoontuivat sinne myöskin ritarit
-ja hengelliset herrat, joiden joukossa nähtiin ylhäinen tuomiorovasti
-Jens Grand, ja Lundin arkkipiispa, John Dros, kaikkien valtakunnan
-piispojen ohella. Kaikkien katseet näyttivät olevan suunnattuina linnan
-suuriin kaksoisoviin, joista nyt joka hetki odotettiin kuninkaallisten
-astuvan. Viimeinkin avattiin ovet, ja kaksi airutta, korkeatöyhtöiset
-kypärät päässä ja valkoiset sauvat kädessä avasivat loistokulkueen
-niinkuin turnajaisissa; mutta kulkueen mustat surupuvut muistuttivat
-enemmän ruumissaattuetta. Pieni kuningas astui lyhkäisin mutta varmoin
-askelin vakavana kookkaan äitinsä vieressä, heitä lähinnä seurasivat
-prinssi Kristoffer, herttua ja kuningattaren veljet. Kreivi Gerhard
-oli odottamatta liittynyt ruhtinaallisten herrojen jonoon. Hän ei
-ollut saapunut yksinään, vaan oli tuonut mukanaan molemmat veljensä,
-nuoret Holsteinin kreivit, sekä rügeniläisen ruhtinas Witzlaun,
-rohkean, kunnon miehen, joka oli kreivi Gerhardin ystävä ja Tanskan
-kruunun uskollinen läänitysmies. Nämä herrat oli ritari Jon juuri
-ennen kulkueen lähtöä esittänyt nuorelle kuninkaalle; mutta kreivi
-Gerhardilla oli ollut tilaisuus vain etempää tervehtää kuningatarta.
-
-Kahdentoista valtaneuvoksen etunenässä seisoivat vanha ritari Jon,
-kansleri Martinus ja drotsi Pietari. Vanhan kanslerin kasvoilla ei
-huomannut minkäänlaista levottomuutta. Mestari Martinus oli myöskin
-levollisen näköinen; mutta hän kulki kumarassa, kädet yhteenliitettyinä
-väljissä dominikaani-hihoissaan ja näkyi salaa rukoilevan. Kaikista
-ponnistuksistaan huolimatta drotsi Pietarin oli vaikea salata sisäistä
-kamppailuaan, hänen haavoitettu käsivartensa oli siteen tukema, ja
-mustan ritarivaippansa alla oli hänellä nippu asiakirjoja. Kun hän
-katseli ylpeää, riemuitsevaa herttuaa, säkenöitsivät hänen silmänsä
-suuttumuksesta. Mutta hän oli luvannut ritari Jonille hillitä
-itseään, ja hän huomasi sen itsekin välttämättömäksi. Hän hymyili
-katkerasti, ja hänestä tuntui, niinkuin hän olisi tuomittu hymyilevin
-kasvoin seuraamaan Tanskan vapautta ja onnea hautaan. Kuninkaallisia
-aseenkantajia, jotka marskin, alimarskin ja ritarien jälkeen lopettivat
-saattueen, johti nuoren kuninkaan suosikki, Åke Jonson, joka Finnerupin
-ladon onnettomuuden jälkeen oli tullut omituisen hiljaiseksi ja
-vakavaksi pojaksi. Hänen ja kuninkaan asemestari, drotsi Pietari,
-oli hänen ritarillinen esikuvansa, ja melkein täysinoikeutetun
-ritarin arvokkaisuudella Åke kantoi sitä aseenkantajamiekkaa ja niitä
-hopeakannuksia, jotka hänen nuori kuninkaansa oli antanut hänelle.
-
-Danehove oli kokoontunut. Kun kansa nyt näki nuoren kuninkaan
-valtaistuimella, kun he näkivät kuningattaren jalot kasvot ja niin
-monta uskollista ja urheata miestä heidän ympärillään, muuttui äkkiä
-yleinen hiljaisuus meluavaksi suosionosoitukseksi. Samaten kuin
-Skardenborgissa luki ritari Jon kuuluvalla äänellä kuningasvaalia
-koskevan asiakirjan, ja suosionhuudot toistuivat moninkertaisella
-voimalla. Näiden suosionosoitusten kestäessä nousi pieni kuningas
-valtaistuimeltaan ja tervehti kansaa iloisen ja ystävällisen näköisenä.
-Lapsellinen ilo siitä, että oli näiden suurten suosionosoitusten
-esineenä, loi hänen synnynnäiselle kuninkaalliselle olennolleen ja
-hänen aikaiselle ritarilliselle käytökselleen omituisen miellyttävän ja
-viattoman leiman, joka vastustamatta voitti kaikkien sydämet.
-
-Kuninkaan noustessa seisomaan, nousi kuningatarkin istuimeltaan, eikä
-herttuakaan epäillyt, yhdessä muiden ruhtinaallisten herrojen sekä
-valtakunnan läänitysmiesten ja ritarien kanssa kumartaa valtaistuimelle
-ja lapsikuninkaalle, joka huolimatta alaikäisyydestään kuitenkin oli
-heidän laillinen herransa.
-
-Heti kun suosionosoitukset olivat loppuneet, astui ritari Jon esille ja
-luki sen pykälän valtakunnanlaista, jonka mukaan kuningatar ja herttua
-Waldemar olivat oikeutetut ottamaan haltuunsa valtionhoitajan viran
-kuninkaan alaikäisyyden ajaksi. Huolimatta tyytymättömyydestä, joka
-ilmeni monen kasvoilla, ei kuitenkaan kukaan uskaltanut sanoa mitään
-sitä vastaan, ja siten sekä herttua että kuningatar saivat muodollisen
-vahvistuksen tähän arvoonsa. Kun säätyjen valitsemat miehet olivat
-allekirjoittaneet asiakirjan ja se oli luettu kansalle, kuului sieltä
-meluava suosionhuuto kuningattarelle, ja sitä seurasi äkkinäinen ja
-yleinen hiljaisuus. Muutamat äänet, joiden joukosta tunsi mestari
-Grandin äänen, huusivat nyt myöskin: "Eläköön herttua Waldemar,
-kuninkaan holhoja ja valtakunnan suojelija!" Siihen yhtyi kyllä moni,
-vaikka hiljaisella äänellä, -- ja tuntui niinkuin se olisi tehty
-enemmän pakosta ja pelosta kuin suosiosta.
-
-Herttua vastasi tervehdykseen alentuvalla ystävällisyydellä.
-Samassa nousi nuori kuningas, ja siellä vallitsi suurin hiljaisuus,
-ja kaikki kuuntelivat hartaasti. Kuningas loi katseensa drotsi
-Pietariin ja mestari Martinukseen, hän näytti heidän kehoittavasta
-katseestaan lukevan, mitä aikoi sanoa. Hän voitti nopeasti näennäisen
-levottomuuden, joka silmänräpäykseksi näytti vallanneen hänet, ja hän
-sanoi nyt niin kovaa, että kaikki sen kuulivat: "Minun uskollinen
-tanskalainen kansani! Minä lupaan teille Jumalan ja Pyhän Neitsyen
-nimessä tahtovani olla teille hyvä ja oikeutta rakastava kuningas. Minä
-tiedän, että maalainsäädös ja kansan päätös on oikea ja pätevä, ja
-minä antaudun mielelläni rakkaan äitini ja herttuan holhoukseen kunnes
-olen laillisessa iässä. Mutta niin totta kuin minä tämän lainmukaisen
-holhouksen aikana olen Tanskan laillinen kuningas, ja olen kantava
-isäni ja suurten Waldemarien kruunua, -- niin minä määrään ja käsken,
-luottaen holhoojieni ja valtaneuvoston siihen yhtyvän, -- että asia
-minun kuninkaallisen isäni murhaajia vastaan näillä oikeuskäräjillä
-mitä ankarimmin tutkittaisiin ja tuomio julistettaisiin. Astukaa
-esille, drotsi Hessel! Te olette minun ja kruunun puolesta
-kuninkaanmurhaajien syyttäjä!" Drotsi Pietari astui esiin, ottaen
-vaippansa alta esille asiakirjat.
-
-"Jos minun rakas äitini ja herttua Waldemar siihen suostuvat", --
-jatkoi pieni kuningas, katsahtaen Jon ritariin, ja näytti melkein
-sanasta sanaan muistavan sen mitä vanha valtiomies oli valmistanut
-hänet puhumaan, "niin minä ehdoitan, että minun arvoisa setäni,
-Brandenburgin markkreivi Otto, minun uskollinen läänitysmieheni,
-Rügenin ruhtinas Witzlau, uskalias ja rehellinen kreivi Gerhard
-Holsteinistä ja hänen jalosukuiset veljensä, sekä kaksikymmentä
-ja seitsemän kunnon miestä Tanskan ritaristosta ja aatelistosta
-kokoontuvat tällä paikalla tutkimaan drotsin syytöstä ja todistuksia.
-Senjälkeen vannottakoot he ketä ne miehet olivat, jotka Finnerupin
-ladossa, pyhän Cecilian yönä väkivaltaisesti murhasivat minun autuaan
-isävainajani, kuningas Eerik Kristofferinpojan. Minä olen, käsi hänen
-verisellä rinnallaan, luvannut hänen sielulleen ja vanhurskaalle
-Jumalalle tämän olevan minun ensimäisen sanani Tanskan valtaistuimelta,
-ja että jumalattomat kuninkaanmurhaajat ovat tuomittavat ja
-rangaistavat oikeudenmukaisesti."
-
-Pieni kuningas oli ponnistuksesta ja kiihkosta, jolla hän oli muistanut
-ja saanut lausutuksi tämän vaatimuksen, tullut hehkuvan punaiseksi, ja
-viimeisiä sanoja lausuessaan, jotka hän itse, ritari Jonin suureksi
-ihmeeksi, oli lisännyt, kohosivat kyyneleet hänen silmiinsä. Hän
-vaikeni ja istuutui taas valtaistuimelle.
-
-Kaikki olivat ihmeissään siitä vakavuudesta ja arvokkaisuudesta, jolla
-lapsikuningas oli puhunut. Kuningatar näytti olleen siihen valmistunut.
-Hän nousi heti ja sanoi -- ääneen ja päättäväisesti: "Minä suostun
-tähän kuninkaan ehdoitukseen. Minä olen jo sopinut siitä valtakunnan
-neuvostossa, ja siihen tarvitaan nyt ainoastaan jalosukuisen Waldemar
-herttuan vahvistus."
-
-"Minä suostun siihen myöskin!" sanoi herttua hiljaa, tehden, sen
-niinkuin näytti, olosuhteiden pakosta, tietäen vastaanväittämisen
-herättävän vaarallisia epäluuloja.
-
-Ritari Jonin ehdoituksesta toimitettiin heti noiden
-kahdenkymmenenseitsemän aatelismiehen vaalit, joiden yhdessä
-ruhtinaallisten herrojen kanssa piti tutkia drotsin syytöskirjat.
-Valituiksi tulivat läsnäolevat vanhimmat ja arvossapidetyimmät ritarit.
-He istuutuivat kaikki heti mustan pöydän ympärille piirin keskeen, ja
-heidän ympärillään vallitsi sanaton, pitkä äänettömyys sillaikaa kun
-todistajat kuulusteltiin ja drotsi luki syytöskohdat. Tämän aikana
-astuivat esiin herttuan viittauksesta lukuisan ritarijoukon saattamina
-ne kolme ritaria, jotka herttua oli tuonut varmasti suojattuina
-mukanaan syytettyjen puolustajiksi. He olivat kaikki kolme puetut
-rautaan kiireestä kantapäähän, ja heidän kypäräsilmikkonsa olivat
-suletut.
-
-Viimeinkin nousivat ruhtinaalliset herrat sekä nuo
-kaksikymmentäseitsemän aatelismiestä mustan pöydän äärestä, ja
-heidän etunenäänsä astui Brandenburgin markkreivi Otto, pitäen
-pergamenttilehteä kädessään. Hän kumarsi valtaistuimelle ja koko
-seurakunnalle, lukien sen jälkeen selvään ja ääneen tanskaksi, vaikka
-hiukan murtaen: "Niiden tosiasioiden nojalla jotka meille ovat
-esitetyt, sekä niiden todistelujen mukaan, jotka me olemme kuulleet,
-täytyy meidän julistaa seuraavat herrat, ritarit ja aatelismiehet
-syytetyiksi osallisuudesta kuningas Eerik Kristofferinpojan murhaan:
-korkeastiruhtinaallinen herra kreivi Jaakko Hallannista, Tanskan
-valtakunnan marski, herra Stig Andersen Hvide, kamariherra Ove Dyre,
-ritarit Pietari Jaakonpoika, Pietari Porse, Niilo Hallandsfar, Arvid
-Pentinpoika, Niilo Knutinpoika. ja Jaakko Sinijalka, sitäpaitsi
-kamaripalvelija Raane ja aseenkantaja Åke Kagge. Että äskenmainitut
-yksitoista miestä, sekä vielä eräs kahdestoista, joka nyt on kuollut
-ja poissa, valepuvuissa Pyhän Cecilian yönä ovat olleet saapuvilla
-Finnerupin ladossa Viborgissa ja henkilökohtaisesti ovat ottaneet osaa
-kuninkaanmurhaan, sen me voimme käsi pyhällä Raamatulla täällä todistaa
-ja vannoa iankaikkisen Jumalan nimessä, sekä Tanskan kuninkaan ja
-kansan edessä."
-
-Kun nimet luettiin, näytti kaksi noista kolmesta rautapukuisesta
-ritarista huojuvan, ja he nojautuivat miekkoihinsa; mutta kolmas,
-pitkä, roteva mies seisoi liikkumattomana ja uhmailevana, siniseen
-vaippaansa kietoutuneena, nyrkkiin puristetut kädet laskettuina ristiin
-rintahaarniskalle. Nyt astui mestari Martinus esiin raamattu kädessään,
-ja nuo kaksikymmentäseitsemän ritaria ja ruhtinaalliset herrat laskivat
-kätensä kirjalle, ääneen ja selvästi vannoen syytöksensä tosiksi.
-
-Nyt löi uhmaileva, kookas ritari silmikon kypärästään ja hurjat, hiukan
-kalpeat soturinkasvot tulivat näkyviin.
-
-"Kreivi Jaakko! -- Kreivi Jaakko itse!" kuului mutina miehestä mieheen
-väkijoukosta, ja kaikki näkyivät olevan hyvin hämmästyneitä.
-
-"Niin, minä olen Hallandin Jaakko kreivi, kuningashuoneen sukulainen ja
-Tanskan valtakunnan sotapäällikkö", sanoi hän ylpeästi ja uhmailevasti.
-"Ja tässä ovat minun uskolliset ystäväni, urhoolliset ritarit Arvid
-Pentinpoika ja Jaakko Sinijalka, jotka minun ohellani ovat mainitut
-kuningas Eerik Kristofferinpojan murhaajina."
-
-Molemmat toiset ritarit laskivat myöskin kypärisilmikkonsa alas, ja
-kaikki tunsivat kauhistuen syytetyt kuninkaanmurhaajat, jotka kaikesta
-uhmailustaan huolimatta olivat kuolonkalpeita, ja näyttivät vain
-puoleksi luottavan olevansa turvattuja, huolimatta siitä että heidän
-turvallisuudestansa oli taattu.
-
-"Me emme tohdi kieltää sitä, minkä niin monet herrat ja ritarit ovat
-vannoneet!" jatkoi ylpeä kreivi Jaakko. -- "Me emme kilvessämme
-suvaitse valheellisuutta eikä petollisuutta. Tanskalaisen rehellisyyden
-odotamme tapaavamme myöskin täällä. Meille on kuninkaan ja valtakunnan
-nimessä luvattu täältä vapaa paluu ja oikeudenmukainen kohtelu. Me
-emme ainoastaan vaadi saavamme esteettömästi poistua täältä, mutta
-me tahdomme ensiksi oikeuden tulla kuulustelluiksi. Kätemme tekoa
-me uskomme voivamme puolustaa suulla yhtä hyvin kuin miekalla, jos
-rehellisyys ja laillisuus vallitsee. Oikeudenmukainen hätäpuolustus
-ei ole keltään kielletty, ja siksi me kutsumme sitä oikeutta, jonka
-me itse otimme itsellemme rikollista väkivallantekijää vastaan, joka
-itse oli rikkonut kaikki lait, ennenkuin me kohotimme kätemme hänen
-syyllistä päätään kohti."
-
-Tämä kuulumaton rohkeus sai kuningattaren hypähtämään paikaltaan, ja
-nuori kuningas oli kavahtanut ylös hämmästyneenä valtaistuimelta.
-Kansan katkeruus oli suuri nähdessään paljastetut kuninkaanmurhaajat
-keskessään. Mutta Jaakko kreivin ruhtinaallinen arvo ja hänen
-tunnettu taitavuutensa sotapäällikkönä sai monen vaikenemaan. Hänen
-rohkeutensa miellytti useita, ja toisille oli mieleistä hänen puheensa
-tanskalaisesta rehellisyydestä. Kapinallisilla oli myös salaisia
-ystäviä kansan seassa. Mutta alkoi kuulua hirvittävää murinaa
-jännittyneiden ja tulistuneiden porvarien ryhmistä, sillä joukko
-köyhempiä Nyborgin asukkaita, jotka olivat olleet hyvin kiintyneitä
-murhattuun kuninkaaseen, hyökkäsi hurjasti ja raivoisasti huutaen
-esiin repiäkseen murhaajat kuoliaiksi. Suurella ponnistuksella
-sai ritarijoukko pidätetyksi raivostuneen joukon, joka melusi
-hirvittävästi. Vihdoinkin saivat ritari Jon ja drotsi Pietari heidät
-rauhoitetuiksi, julistaessaan ääneen, että nyt heti ryhdyttäisiin
-julistamaan kuninkaanmurhaajien tuomiota, ja että he eivät jäisi
-rankaisematta.
-
-"Lähettäkää heidät heti teilattaviksi!" huusi prinssi Kristoffer ja pui
-heille nyrkkiä.
-
-Kuningattaren suuttumus oli myöskin suuri, mutta hän vaikeni ja vaipui
-kalpeana tuoliinsa. Murhaajien ja kansanjoukon hurjistuneiden kasvojen
-näkeminen muistutti hänelle tuskallisesti Stig-marskin peloittavaa
-vierailua kuninkaanmurhan jälkeisenä aamuna.
-
-"Jos minä olisin uneksinut, että nämä herrat itse olivat osallisia
-murhaan, niin en totisesti olisi ottanut heitä suojaani!" sanoi herttua
-levottomana ja jännittyneenä. "Nyt minun täytyy sekä omani että kruunun
-kunnian puolesta vaatia, että he pääsevät vapaasti poistumaan täältä,
-olkoon heidän tuomionsa minkälainen tahansa!"
-
-"Te olette kuitenkin oikeassa, herttua Waldemar!" sanoi nuori kuningas
-koettaen hillitä kiivasta vihaansa. "Jos me tahdomme olla kunniallisia
-ritareita, niin meidän on pysyttävä sanassamme, jonka olemme antaneet
-jumalattomimmillekin murhaajille, ja minä olen luvannut Jumalalle ja
-pyhälle neitsyelle hallita oikeudenmukaisesti. Jos te olette minun ja
-kruunun nimessä luvannut sen heille, niin me annamme heidän vapaasti
-lähteä täältä. Mutta tuomionsa he saavat ensin kuulla, ja paetkoot
-he kuinka kauas maailmaan tahansa, niin vanhurskas Jumala on auttava
-minua saavuttamaan heidät. Kuulkaamme tuomio", lisäsi hän kiivaasti,
-"semmoisena kun se on kirjoitettu kuningas Waldemarin lakikirjaan!
-Kunniansa ja henkensä menettäneiksi minä tuomitsen heidät."
-
-"Ei mikään rangaistus ole minun mielestäni liian suuri senkaltaisille
-rikollisille", lisäsi herttua Waldemar ankaralla äänellä. "Mutta
-asiaa voi katsella eri puolilta, ja ennenkuin oikeudenmukainen ja
-puolueeton tuomio langetetaan, täytyy Danehoven kuunnella mitä syytetyt
-itse voivat sanoa puolustuksekseen, ja mitä muilla laintuntevilla
-tanskalaisilla on sanottavana tämän suhteen. Astukaa valtaistuimen
-eteen, syytetyt herrat! Kuningas ja kansa haluaa kuulla mitä tahdotte
-sanoa puolustukseksenne."
-
-Kreivi Jaakko ja Arvid Pentinpoika jäivät seisomaan paikoilleen, mutta
-Jaakko Sinijalka, joka oli tunnettu kaunopuheliaisuudestaan, astui
-tämän kehoituksen johdosta valtaistuimen eteen. Veri oli palannut
-hänen ruskeille poskilleen; hän tervehti joka puolelle ritarillisella
-arvokkaisuudella ja vaimenti heti kansan levottoman sorinan lyhyellä,
-mielistelevällä puheella, jossa hän kiitti tanskalaisten lakien
-oikeutta, sekä kansan rohkeaa vapaudentuntoa ja ylevämielisyyttä.
-Sen jälkeen hän myönsi rohkeasti syytökset tosiksi, mutta esitti
-kuninkaanmurhan suurena ja rohkeana sankaritekona, uhkarohkeana
-uhrauksena kansanvapauden puolesta, sekä aivan oikeudenmukaisena ja
-laillisena tekona. Hän luetteli kaikki ne eri teot, joilla murhattu
-kuningas oli rikkonut kuningasvalansa tai "valtakunnan asetukset ja
-lait", ja joiden kautta, hänen rohkean väitöksensä mukaan, kuningas
-oli menettänyt kruununsa ja itse asettunut samalle asteelle kuin
-muut valtakunnan ritarit ja aatelismiehet, vaikka hän tekemättä
-majesteettirikosta voi puolustaa kunniaansa ja oikeuksiansa vertaisiaan
-vastaan. Ja nyt hän esiintoi räikein sanoin ne kovat vääryydet,
-joita maan etevimmät aatelismiehet olivat saaneet kärsiä. Hän kuvasi
-erityisen voimakkailla väreillä kuningas Eerik Kristofferinpojan
-rikosta Stig-marskia ja hänen vaimoaan kohtaan sekä sen kaikkia
-hirvittäviä seurauksia, ja hän vaati kuningasta ja kansaa tässä asiassa
-julistamaan syyttömiksi isänmaan suurimman sotapäällikön, kuuluisan
-Stig-marskin, maansa ansiokkaimman miehen, sekä hänen vääryyttä
-kärsineet ystävänsä ja sukulaisensa, niin totta kuin Tanskassa vielä
-kunnioitettiin oikeutta, kunniaa ja vapautta.
-
-Hänen sanansa vaikuttivat moneen eikä ollut niinkään vähän rohkeita
-ääniä, jotka pitivät syytettyjen puolta.
-
-Kuningatar oli heittänyt harson kasvoilleen. Nuoren kuninkaan täytyi
-syvästä suuttumuksestaan ja tuskastaan huolimatta punastua häpeästä
-kuullessaan syytökset onnetonta isäänsä vastaan, ja kirkkaat, katkerat
-kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä. "Puhukaa, puhukaa, drotsi
-Pietari!" huusi hän kiivaasti. "Eikö jo riitä, että he ovat murhanneet
-minun isäni? Täytyykö minun istua Tanskan valtaistuimella ja sallia
-heidän häväistä häntä hänen haudassaan?" Tämän alaikäisen kuninkaan
-sydäntä vihlovan huudon kuultuaan drotsi Pietari astui esiin. Hänen
-vakavilla kasvoillaan ilmeni syvä liikutus, ja kesti hetken ennenkuin
-hän sai äänensä valtoihinsa.
-
-"Siitä, mitä meidän murhattu herramme ja kuninkaamme ihmisenä
-rikkoi tässä maailmassa", sanoi hän, "on hän mennyt tiliä tekemään
-kuninkaitten kuninkaalle. Kaikkivoipa sovittaja olkoon hänelle ja
-meille kaikille armelias tuomari! -- Vain luonnottomat ihmiset voivat
-vaatia, että hänen poikansa ja alamaisensa nyt puhdistaisivat hänen
-elämänsä ja puolustaisivat hänen muistoansa hänen murhaajilleen. Te
-ette puhu täällä ihmisestä Eerik Kristofferinpojasta, vaan Tanskan
-kuninkaasta ja Tanskan kruunusta, jonka koskematonta majesteettia
-ja pyhyyttä on verisin ja häpeämättömin käsin hätyytetty. Täällä
-tuomittava rikos on rikkomus kansan ja valtakunnan voideltua päätä
-vastaan." Koskettelematta kuningasta henkilönä, kuvasi hän nyt
-kuninkaanmurhan kataluuden niin voimakkain ja elävin värein, että
-itse murhaajatkin loivat alas katseensa, ja monet murhatun kuninkaan
-pahimmista solvaisijoista, jotka äsken kovaäänisesti osoittivat
-suosiotaan Jaakko Sinijalalle, käänsivät inholla kasvonsa noista
-kolmesta verityöntekijästä. Kaunopuhelias drotsi jatkoi; hän mainitsi
-muutamia murhatun kuninkaan hyödyllisiä toimenpiteitä, huomauttaen
-erityisesti miten paljosta tämä uskollinen kaupunki sai kiittää hänen
-armeliaisuuttaan ja lempeyttään. Hän mainitsi monta hyväätyötä, jotka
-nämä kapinalliset aatelismiehet itse olivat saaneet vastaanottaa
-siltä herralta, jonka he murhasivat, ja hänen onnistui liikuttaa
-monta sydäntä ja melkein kokonaan poistaa kuninkaanmurhaajan puheen
-vaikutukset. Hän käytti hyväkseen tätä tilaisuutta avatakseen
-kansan silmät näkemään isänmaan vaarallisen aseman, ja kehoitti
-voimakkain sanoin kuninkaan ja isänmaan uskollisia miehiä ihmispelotta
-ylläpitämään kansan arvoa sekä kruunun pyhyyttä, paljastamalla
-jokaisen salaisen maankavaltajan, joka oli osallinen tähän katalaan
-tekoon. Sanottuaan tämän säihkyvin silmin, kääntyi hän äkkiä herttuan
-puoleen, sen miehen, joka pyhien sukulaissiteiden kautta oli lähinnä
-kuningashuonetta ja kehoitti häntä kansan nimessä uuden arvonsa nojalla
-ensiksi lausumaan syyllisten tuomion säätyjen vahvistettavaksi.
-
-Drotsi lopetti puheensa. Herttua oli valahtanut kalpeaksi. Jännittävä
-äänettömyys seurasi. Mutta nyt nousi herttua rivakasti ja heitti
-salamoivan katseen drotsi Pietariin. Hän kumarsi kunnioittavasti
-kuningattarelle ja pyysi häntä lausumaan minkä tuomion hän ja
-valtaneuvosto katsoivat lailliseksi.
-
-"Hyvä on!" sanoi kuningatar heittäen hunnun kasvoiltaan, ja nousi
-varmana ja rauhallisena. "Siis minä tahdon ensiksi julkilausua sen
-minkä valtakunnanneuvosto minun kanssani on katsonut lailliseksi ja
-oikeudenmukaiseksi, ja johon heidät jokainen tanskalainen nainen ja
-mies, Jumalan lain mukaan sydämessään tuomitsee: kunniaton kuolema
-on maankavaltajien ja kuninkaanmurhaajien rangaistus jumalallisen
-ja inhimillisen lain mukaan. Kruunun ja valtakunnan turvallisuuden
-takaamiseksi minä en ehdoita minkäänlaista armahdusta."
-
-"Onko kenelläkään tähän minkäänlaista laillista vastaväitettä?" kysyi
-herttua, ja hänen katseensa osui tuomiorovasti Grandiin, joka näkyi
-vain odottaneen tätä kehoitusta saadakseen astua esiin.
-
-"Totuuden ja oikeuden nimessä minä vaadin tulla kuulluksi!" -- huusi
-itsetietoinen tuomiorovasti, astuessaan esiin avattu lakikirja
-kädessään. "Tässä on lakipykälä, jonka mukaan ainoastaan syytetyt
-voidaan tuomita, ellei heitä, minun mielipiteeni mukaan, suuremmalla
-oikeudella ja kohtuudella julisteta syyttömiksi. Jos murha olisi tehty
-Herran huoneessa tai murhatun omassa talossa, niin silloin olisi
-kuolemantuomio laillinen; mutta koska on todistettu, ettei näin ole
-tapahtunut, voidaan syytetyt korkeintaan tuomita lainsuojattomiksi,
-ja heidän omaisuutensa lankeaa kruunulle. Jos lain sana, eikä väärä,
-intohimoinen sukulaisviha, saa täällä langettaa tuomiota, niin sitä ei
-voida langettaa, ankarammin."
-
-Tämä rohkea lausunto synnytti kiivaan väittelyn, ja moni hyväksyi
-sen. Viimein pyysi herttua hiljaisuutta ja, selitti yhtyvänsä lain
-lempeämpään tulkitsemiseen, viitaten mielistelevästi kansan ja säätyjen
-suuriin oikeuksiin ja kuningasvalan rikkomisiin. Drotsi Pietari
-vastusti häntä kiihkeästi. Mutta silloin alkoi ritari Jon, drotsin ja
-nuoren kuninkaan hämmästykseksi puhua, väittäen ettei lain puustavin
-eikä tunnettujen olosuhteiden vuoksi voitu käydä rikoksellisiin
-käsiksi. "Lainsuojattomuus", lisäsi hän, "oli sitäpaitsi rangaistus,
-jota ei mitenkään voitu pitää vähäisenä, koska siihen sisältyy
-porvarillinen kuolema, alituinen hengenvaara sekä kaikkien kansalais-
-ja ihmisoikeuksien riistäminen".
-
-Vanhan valtaneuvoksen sanat vaikuttivat voimakkaasti kaikkiin.
-Drotsi Pietari ja kaikki kuningashuoneen ystävät huomasivat heti,
-että vanha valtiomies ainoastaan erityisen tärkeistä ja painavista
-syistä täällä puolusti mielipidettä, jota hän itse pari päivää sitten
-valtaneuvostossa oli vastustanut.
-
-Drotsi Pietari vaikeni. Kunnioituksesta valtioviisaaseen vanhukseen
-kuningatar ja nuori kuningas selittivät olevansa tyytyväiset tuomioon,
-koska niin monet taitavat ja arvossapidetyt miehet katsoivat sen
-lailliseksi ja oikeudenmukaiseksi.
-
-Kuninkaanmurhaajien lainsuojattomuustuomio laadittiin nyt
-muodolliseksi; kuningas, molemmat valtakunnanhoitajat sekä säätyjen
-valitsemat valtuutetut miehet allekirjoittivat sen, ja se varustettiin
-sinetillä, jonka jälkeen drotsi luki sen ääneen kokoontuneelle
-Danehovelle. Tarkasti vartioituina vietiin heti senjälkeen nuo kolme
-tuomittua ritaria rantaan, jossa heidät asetettiin veneeseen, sinne
-heille varustettiin vesikauha, tulukset sekä elintarpeita kolmeksi
-päiväksi. Heille annettiin siten tilaisuus huolehtia turvallisuudestaan
-ja väistyä katkeroituneen kansanjoukon tieltä, jota vastaan ei heitä
-enää mikään vartio voinut suojata, niinpian kuin hirvittävä sana
-"lainsuojaton" oli heille julistettu.
-
-Kun siis tämä tärkeä asia oli loppuunsuoritettu, astui Brandenburgin
-kreivi Otto valtaistuimen-eteen. Tervehdittyään ensin kunnioittavasti
-kuninkaallisia, hän kääntyi ritariston puoleen, sanoen: "Minun
-kuninkaallinen sisarenpoikani, kuningas Eerik Eerikinpoika, on
-pyytänyt saada vastaanottaa ritarilyönnin minun kädestäni tällä
-Danehovella, ja minä pidän kunnianani voidessani antaa sen hänelle.
-Kuninkaanpoika, joka jo kehdosta asti on kantanut kuningasnimeä,
-voidaan jo syntymästä asti pitää ritarina ja kuninkaaksi nimitettynä
-hän on koroitettu kaikkien alempien arvojen yläpuolelle. Mutta
-kuninkailla ja ruhtinailla on ollut se kiitettävä tapa, etteivät he
-ole ylenkatsoneet ritarin arvoa, ennenkuin heidät on voideltu ja
-kruunattu ritarien ja ruhtinaallisten läänitysherrojen päämieheksi.
-Minä vapautan ritariston puolesta minun kuninkaallisen sisarenpoikani
-niistä kokeista ja valmistusmenoista, joita tavallisesti vaaditaan
-ritarinarvoa jaettaessa." Hän kääntyi nyt juhlallisesti itse nuoren
-kuninkaan puoleen ja jatkoi: "Minä kysyn siis sinulta, kuningas
-Eerik Eerikinpoika, sinun uskollisen kansasi ja Tanskan ritariston
-läsnäollessa: Missä tarkoituksessa sinä tahdot pyrkiä meidän
-ritarikuntaamme? Lupaatko ja vannotko suojella pyhää kristillistä uskoa
-ja ritarikunnan kunniaa?"
-
-Nuori kuningas oli noussut valtaistuimelta ja paljastanut päänsä;
-hänen poskensa hehkuivat, ja hänen tummansiniset silmänsä loistivat
-lapsellisesta ilosta ja innostuksesta. "Niin, sen minä tahdon,
-niin totta kuin kaikki pyhimykset minua auttakoot!" huudahti hän.
-"Jumala ja pyhä neitsyt tietävät minun rukoukseni ja aikomukseni,
-ja pyhä Yrjänä tietää sen myöskin. Minä pyydän ritarilyönnin sinun
-kädestäsi, rakas enoni, tullakseni kunnialla voidelluksi ja kruunatuksi
-Tanskan kuninkaaksi, ja voidakseni näyttää rakkaalle kansalleni ja
-kaikille ihmisille, etten minä tahdo olla ainoastaan hyvä ja oikeutta
-rakastava kuningas, vaan ensiksi ja etupäässä moitteeton ritari,
-joka ei tahdo olla häpeäksi Tanskalle eikä suurten Waldemarien
-kruunulle. Mitä aseenkantajan tulee ymmärtää ennenkuin hän voi kantaa
-kultaisia kannuksia sen kaiken on minun rakas asemestarini, drotsi
-Pietari Hessel, minulle opettanut, ja sen minä tahdon osoittaa ensi
-kilpa-ajoissa ja turnajaisissa. Ritarilain minä olen opetellut
-niinkuin pyhän sanan, ja minä vannon Pyhän Yrjänän ja Pyhän Neitsyen
-kautta, että minä pysyn sille uskollisena elämäni loppuun asti."
-Hän vaikeni hetkeksi liikutettuna ja näytti miettivän; sitten hän
-jatkoi innokkaasti: "Minä en tahdo elää huoletonna tässä maailmassa,
-vaan tahdon suojella kansaa ja vuodattaa vereni uskoni ja pyhän
-kirkon puolesta. Minä tiedän, että kirkko on niinkuin ihmisen pää,
-ja ritaristo sen käsivarret, jotka puolustavat koko ruumista; ja sen
-minä tahdonkin tehdä niin hyvin kuin voin. Minä tahdon auttaa leskiä,
-isättömiä ja kaikkia turvattomia ihmisiä. Minä tahdon olla kaikkien
-puhtaiden ja siveitten naisten suojelija. Minä tahdon olla nöyrä,
-totuutta rakastava, uskollinen sanassani, urhoollinen ja auttavainen.
-Minä tahdon harjoittaa kaikkia seitsemää ritariavua ja varoa kaikkia
-seitsemää kuolemansyntiä Jumalan ja pyhän neitsyen avulla!"
-
-Senjälkeen kun nuori kuningas oli lausunut ja vannonut tämän lyhyen
-otteen ritarilaista, astui hän alas valtaistuimelta ja vastaanotti
-ritariuden symboolit ja koristeet, jotka hänelle hänen toiveensa mukaan
-antaisivat maan tärkeimmät miehet ja kuningashuoneen uskollisimmat
-ystävät. Drotsi kiinnitti kultakannukset hänen jalkaansa, muistuttaen
-hänelle niiden merkitystä sydämellisellä rakkaudella ja ilolla. Vanha
-Jon ritari puki hänen ylleen kepeän panssaripaidan ja rintahaarniskan,
-kehoittaen häntä miehuullisuuteen ja urhoollisuuteen. Kreivi Gerhard
-oli pyytänyt osakseen sitoa käsivarrenvarustukset; sen hän teki
-iloisen ja osanottavan näköisenä, toivoen jalon Agnes-kuningattaren
-pojalle onnea, voimaa ja voittoja kaikissa elämänvaiheissa. Vihdoin
-nousi kuningatar itse ojentaakseen ritarinoviisille kimaltelevat
-panssarihansikkaat, ja kiinnittääkseen hänen vyölleen kullatun
-miekan, jota aseairueet kantoivat. Hän kosketti ensin kunnioittavasti
-huulillaan miekan ristinmuotoista kahvaa, ja, kiinnittäessään omin
-käsin kirjailemansa kullatun miekkavyön poikansa vyötäisille, hän
-suuteli häntä liikutettuna otsalle ja pyysi ettei hän koskaan unohtaisi
-sen merkitystä. Vyöhön näet oli kirjailtu lilja, vaaka ja sydän, jotka
-olivat puhtauden, hurskauden ja kristillisen rakkauden esikuvia.
-Senjälkeen kuningatar poistui istuimelleen ja kukin ritari paikoilleen.
-
-Pieni, ritarillisesti koristettu kuningas notkisti nyt polvensa,
-markkreivi Otto vetäisi esille miekkansa ja suuteli kahvan ristiä.
-"Tanskan kuningas Eerik Eerikinpoika!" sanoi markkreivi juhlallisesti,
-"Jumalan rakkaan pojan, pyhän neitsyen ja pyhän Yrjänän nimessä minä
-lyön sinut ritariksi! Ole urhoollinen, pelkäämätön ja uskollinen!"
-Torvien soidessa kosketti hän senjälkeen ritarillista noviisia kolme
-kertaa olkapäähän miekanlappeella.
-
-Kyyneleet kohosivat nuoren kuninkaan silmiin; hän nousi ääneti,
-yhteenliitetyin käsin, kuin hiljaa rukoillen. Sitten hän vastaanotti
-vielä markkreivin kädestä valkotöyhtöisen kullatun kypärin, jota hän
-katseli ihaillen ja asetti sen kultakiharaiseen päähänsä. Viimeiseksi
-antoi markkreivi hänelle käteen kullatun keihään ja ripusti hänen
-vasempaan käsivarteensa komean kilven samalla vaakunalla koristettuna,
-jonka hän itse oli valinnut ensimäiseen kirjavaan lapsenkilpeensä.
-Kuninkaan ystävä ja leikkitoveri, aseenkantaja Åke Jonson, oli
-sillaikaa taluttanut esiin komean, maidonkarvaisen juoksijaoriin,
-koristettuna kimaltelevalla satulapeitteellä ja korkea höyhentöyhtö
-kiinnitettynä otsaan. Nuori kuningas hypähti satulaan, jalustimia
-käyttämättä. Hän hypitteli oritta, heilutti keihästään, esiintyen
-näin koko ritarikomeudessaan kansalle, joka äärettömällä riemulla
-vastaanotti hänen iloiset, ystävälliset tervehdyksensä. Hän ratsasti
-tällä tapaa taitavaa kiertojuoksua kolme kertaa suuren Danehove-piirin
-ympäri, ilman kajahtaessa torvien toitotuksista ja kansan ilohuudoista.
-Tämä näky näytti ilahduttavan vakavimpiakin ritareita, ja varmuus,
-jolla pieni, rohkea lapsiritari ohjasi orittaan ihmetytti heitä. Vanha
-ritari Jon katsahti drotsi Pietariin, ja hänen huulillaan kaareili
-salaperäinen hymy. Mutta kansan riemuhuudot ja yleinen ihastus nuoreen
-lapsikuninkaaseen olivat liikuttaneet häntä omituisesti, ja hän vei
-nopeasti käden silmilleen, yhtyessään koko sydämestään ja kovalla
-äänellä kansan huutoon: "Jumala siunatkoon meidän nuorta kuningastamme!"
-
-Huolimatta asevarustuksistaan ja monista aseistaan, hypähti
-Eerik reippaasti korkean hevosen selästä, jonka hän taas antoi
-aseenkantajansa viedä pois, ja astui rauhallisesti takaisin
-valtaistuimelle.
-
-Tämän juhlallisuuden kestäessä herttua oli istunut hiljaa ja
-miettiväisenä. Drotsi Pietari ei ollut iloitessaan kuninkaallisesta
-oppilastaan kuitenkaan koko aikana heittänyt herttuan kasvoja
-näkyvistään. Se peitetty suuttumus, jonka hän oli niissä lukevinaan,
-muistutti häntä liiankin voimakkaasti siitä, ettei vielä ollut aika
-riemuita ja iloita Tanskassa.
-
-Nyt Eerik kuningas nousi, vähän hengästyneenä rajusta ratsastuksesta,
-ja kääntyi herttuan puoleen. "Kun minä nyt itse olen ritari", sanoi
-hän, "ja olen oikeutettu jakamaan ritarilyöntejä kenelle tahdon, niin
-olkoon minun ruhtinaallinen sukulaiseni ja holhoojani, Etelä-Jyllannin
-herttua Waldemar ensimäinen, joka sen vastaanottaa minun kädestäni!"
-
-Herttua nousi nopeasti. Hän näytti hämmästyvän. Hänen ylpeä ilmeensä
-osoitti kuitenkin, että se kunnia, johon hänet täällä pakoitettiin,
-enemmän loukkasi kuin miellytti häntä. Kuitenkin drotsi Pietari oli
-hänen väkinäisessä hymyilyssään huomaavinaan nöyryytetyn ylpeyden
-kiusallisen tunteen, kun hän nyt oli pakoitettu kansan nähden
-notkistamaan polvea lapsikuninkaalle, omistaakseen arvon, jonka hänen
-jo aikoja sitten olisi pitänyt saada vastaanottaa. Mutta ovela herttua
-näytti koettavan peittää tätä sekä itseltään että ritaristolta,
-kiittäessään kuningasta hienolla, kohteliaalla tavallaan tästä
-erinomaisesta armonosoituksesta. Hän polvistui puoleksi valtaistuimen
-eteen. Nuori kuningas seisoi sen ylimmäisellä askeleella, lausuen
-sieltä tavanmukaisen kaavan, ja paljastettuaan kullatun miekkansa, hän
-löi sillä kolme kertaa herttuaa olkapäähän. "Ole moitteeton ritari!"
--- lisäsi hän. "Harrasta ritarilain mukaan tulisella innolla yleistä
-hyvää, valtakunnan parasta, ritariston kunniaa, kansan yksimielisyyttä
-ja onnea -- ja laillisen kuninkaan parasta! Jumala ja meidän rakas pyhä
-neitsyemme ja pyhä Yrjänä antakoot teille siihen voimia ja apua!"
-
-Tämä kehoitus lapsikuninkaan suusta, jossa herttua luuli huomaavansa
-drotsi Pietarin vaikutuksia, ei näyttänyt miellyttävän ylpeää,
-kunnianhimoista herraa. Mutta hän otti huomioon kohteliaasti
-ja arvokkaasti kaikki asiaankuuluvat tavat. Heti kun hän oli
-vastaanottanut uudet ritarilliset aseensa hypähti hän juoksijaoriinsa
-selkään ja esiintyi ylpeänä, ruhtinaallisen arvokkaasti ja suurella
-ritarillisella taitavuudella kansalle. Huimaavasti nelistäessään
-hän singahutti peitsensä korkealle ilmaan, ottaen sen taas kiinni
-ja tervehti sillävälin keveästi ja miellyttävän lempeästi kansaa.
-Hän saikin siten vastaanottaa osittain ne suosionosoitukset, joita
-hän siten oli tavoitellut, ja laskeuduttuaan hevosensa selästä sekä
-vastaanotettuaan ritarien ja kuninkaallisten onnentoivotukset, näytti
-hän hyvin iloiselta.
-
-Näillä ritarivihkiäisillä lopetettiin Danehove ja sen asioiden
-käsittely, yleiseksi tyytyväisyydeksi, niinkuin ainakin näytti.
-Kuninkaalliset palasivat herttuan ja muiden ruhtinaallisten herrojen
-kanssa juhlakulussa linnaan, jossa kuningas jakeli runsaita
-kunnialahjoja sekä herttualle, markkreivi Otolle, kreivi Gerhardille
-ja tanskalaisille ritareille. Ei siellä säästelty juhlahevosia,
-kultapäitsiä eikä komeita vaippoja tai aseita, vaan jokainen, jolla
-tässä juhlatilaisuudessa oli ollut jokin tehtävä, sai tämän päivän
-muistoksi anteliaalta kuninkaalta arvokkaan lahjan. Ei unohdettu
-myöskään Åke Jonsonia: Kuningas antoi hänelle kullatun, jalokivillä
-koristetun miekan, johon oli kaiverrettu: "Kuninkaan puolustaja." Hänen
-uskollisuudestaan murhattua, kuningasta kohtaan olisi Eerik mielellään
-tahtonut antaa tälle lapsuutensa uskolliselle leikkitoverille
-ritarilyönnin. Mutta se poikkeustapaus, joka iän suhteen oli tapahtunut
-alaikäiselle kuninkaalle itselleen, ei voinut ulottua keneenkään
-halvempaan, ei edes prinssi Kristofferiin, joka ilmeillään ja
-käytöksellään kylläkin osoitti, että hän luuli voivansa olla ritari ja
-kuningas yhtähyvin kuin hänen veljensä.
-
-Tärkeä valtionhoitajanvaali ja ruhtinaallinen ritarivihkiminen
-vietettiin suurilla juhlallisuuksilla linnassa myöhään yöhön.
-
-Kaikkien näiden juhlallisuuksien kestäessä jätti herttua tuskin
-hetkeksikään kuninkaallisia henkilöitä, eikä kukaan vetänyt
-hänelle vertoja ritarillisessa kohteliaisuudessa ja hienossa
-seurustelutaidossa. Kuningatar, joka luotti häneen, luuli nyt olevansa
-velvollinen korvaamaan häneen kohdistetut alentavat syytökset, teki
-nyt päätöksen, joka aivan soti valtaneuvoston toivomuksia vastaan.
-Herttua oli selittänyt hänelle ja hänen veljilleen, ettei näin vakavina
-aikoina ollut sopivaa ajatella enempiä juhlallisuuksia, oli vain
-ryhdyttävä huolehtimaan kuningashuoneen turvallisuudesta. Sensijaan,
-että annettaisiin heti juhlia nuorta kuningasta Själlannissa, jonka
-kautta matkustettaisiin Lundin kruunausjuhlallisuuksiin, olivat
-uudet valtakunnan johtajat yksimielisesti päättäneet viedä kuninkaan
-Viborgin lujaan linnaan, sekä siirtää matkan Själlandiin ja Skåneen,
-sillä Stig-marski, lainsuojattomat, sekä norjalaiset merirosvot voivat
-tehdä Beltin ja salmet epävarmoiksi. Kuningatar ilmoitti illalla tämän
-päätöksen drotsi Pietarille ja Jon-ritarille herttuan läsnäollessa,
-tehden sen niin jyrkästi, etteivät mitkään vastaväitteet tulleet
-kysymykseen.
-
-Drotsi Pietari oli toivoton. Hän tunsi herttuan taas tekevän uuden
-yrityksen saadakseen kuninkaalliset omaan tai lainsuojattomien valtaan,
-ja ehkä hän myöskin aikoi estää uskollisuusvalan vannomista ja saada
-kruunauksen siirretyksi siksi kunnes hän itse saisi valtakunnan
-anastetuksi. Näytti siltä kuin drotsi Pietarin olisi ollut kovin
-vaikeaa väistyä voimakkaan petturin tieltä ja osoittaa minkä syyn
-herttuan poissaoloon Danehovelta hän tiesi olevan todellisen. Mutta
-ritari Jon loi häneen ankaran, varoittavan katseen -- ja hän vaikeni.
-Matka Viborgiin määrättiin seuraavaksi aamuksi. Hoviseurue hajosi.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESYHDES LUKU.
-
-
-Oli jo myöhäinen ilta. Hovimarsalkan määräyksestä linnanpalvelijat
-olivat ryhtyneet matkavalmistuksiin, ja linnan pihalta kuului
-kuninkaallisen keittiön pakkausvaunujen kolinaa. Herttua seurueineen
-oli vetäytynyt huoneisiinsa; mutta huomattiin muutamien hänen miestensä
-poistuvan linnasta ja ratsastavan kovalla kiireellä Middelfartiin
-vievää tietä. Nuori kuningas oli heti paneutunut levolle. Brandenburgin
-markkreivit olivat äsken jättäneet kuningattaren hänen sisimpään
-huoneeseensa. Hän oli sanonut hyvästi veljilleen, jotka vielä samana
-iltana läksivät Tanskasta, aikoen keisari Rudolfin luo, koettaakseen
-taivuttaa hänet julistamaan kuninkaanmurhaajat lainsuojattomiksi
-myöskin Saksassa. He olivat uskoneet tämän heidän matkansa tarkoituksen
-ainoastaan kuningattarelle.
-
-Nuori, kaunis leski istui surupuvussaan, käsi posken alla, suuren
-marmoripöydän ääressä, jolla paloi kaksi vahakynttilää. Musta suruharso
-oli heitetty syrjään, ruskeat palmikot solahtivat käsivarsien ylitse
-marmoripöydälle. Hänen hienot, valkeat sormensa selailivat siroa
-käsikirjoitusta. Se oli pieni pergamenttikirja, jonka lehdille hän
-hopeaneulalla piirteli ristejä ja merkkejä. Tänne hän oli yksinäisinä
-hetkinään purkanut sydämensä ajatukset, kirjoittanut omakätisesti
-jokaisen merkillisemmän tapahtuman elämästään. Kuin puoleksi
-hämärtävinä paratiisinmuistelmina olivat sinne kuvatut hänen ihanat,
-raikkaat lapsuusunelmansa. Hänen nöyryyttävä lapsikihlauksensa ne pian
-hävitti. Sodassa herttua Waldemarin isää vastaan oli tämä aikainen,
-valtiollinen kihlaus ollut kuningas Eerik Kristofferin vapauttamisen
-salaisena ehtona, hänen vankeudestaan Nordborgin linnasta. Muistelmat
-tämän tapahtuman syistä olivat vain ohimennen mainitut, eikä hän
-silloin näy tunteneen asiaa sen lähemmin. Mutta raskain mielin ja
-kyynelin oli se päivä kuvattu, jolloin hän, vielä melkein lapsi,
-sokeasti totellen ja velvollisuuden tunnosta antoi koristaa itsensä
-kuningasmorsiameksi, joutuen rauhansopimuksen ja kylmän valtiollisen
-harkinnan tahdottomaksi uhriksi. Hänen rakkaudettomasta avioliitostaan
-olivat muistiinpanot laajat. Tänä aikana vasta näkyi hänelle selvinneen
-elämän tarkoitus ja tietoisuus omasta arvostaan. Keskellä suuren
-maailman hälinää hän oli usein tuntenut itsensä yksinäiseksi ja
-hyljätyksi, mutta hän käytti kuitenkin nuorekkaalla elämänhalulla
-korkean asemansa ilon ja rauhan levittämiseksi ympärilleen. Hän
-onnistui näyttämään onnelliselta, ja sekä vaikutusvoimallaan että
-kruunun suoman ylentävän loiston avulla hän oli pyrkinyt vastustamaan
-sitä vaarallista, kapinallista mielialaa, joka uhkasi kuningasta ja
-kruunua perikadolla. Hänen ystävyydentunteensa drotsi Pietaria kohtaan
-oli ensimäinen valokohta tässä hänen sisäisen elämänsä synkässä osassa.
-Tämän reipas, ritarillinen mieli, ja se ihailu, minkä drotsi osoitti
-hänelle, oli suonut hänen naisellisuudelleen vapaamman lennon. Hän oli
-älykkäästi ja hienotunteisesti osannut salata kaikki vaimona kärsimänsä
-loukkaukset ritarinaisen ja majesteetin oivallisen naamion taakse. Hän
-selaili nopeasti elämänkirjaansa, antaen entisyyden kulkea ohitsensa
-kuin utukuvina. Kuvatessaan vilkkaasti Helsingborgin turnajaisia, hän
-ensi kerran tapaa kreivi Gerhardin nimen, leikillisesti mainiten hänen
-onnistumattoman kunniatervehdyksensä. Hän selaili edelleen pari lehteä,
-ja luki katkerin tuntein tuon loukkaavan huhun, joka oli levitetty
-hänen drotsi Pietarille osoittamastaan suosiosta, ja sen päätöksensä,
-että vastaisuudessa välttäisi kaikkea lähempää tuttavallisuutta
-tämän hänen uskollisen ja luotettavan ritarinsa kanssa. Lukiessaan
-muistiinpanot juhlasta ritari Jonin luona, ja tanssista haavoitetun
-kreivi Gerhardin kanssa, kohosi hieno puna hänen poskilleen, ja hän
-tunsi nyt tuon rohkean, hyväsydämisen tanssijan tehneen valtavamman
-vaikutuksen häneen kuin mitä hän silloisessa asemassaan oli uskaltanut
-itselleen tunnustaa. Se nöyrä uskollisuus, jolla hän tänäkin päivänä
-ainoalla rehellisellä silmällään oli katsellut häntä, näkyi tehneen
-hänen kuvansa hänelle vielä entistäkin kauniimmaksi. Aikoja sitten
-kirjoittamansa arvostelu hänestä ja hienosta, kohteliaasta herttuasta
-kiinnitti myöskin hänen huomiotaan. Hän oli antanut etusijan
-herttualle ritarillisessa käytöksessä ja seurustelutaidossa, mutta
-hän oli herttuassa kaivannut sitä rehellisyyttä ja sydämenhyvyyttä,
-joka kreivi Gerhardin teki niin miellyttäväksi ja kauniiksi. -- Hän
-sulki käsikirjoituksen ja vaipui syviin ajatuksiin. Hän tarttui
-vihdoinkin pöydällä olevaan hopeakelloon kutsuakseen kamarineitoja
-ja mennäkseen levolle, mutta vetäisi äkkiä pois kätensä ja kuunteli.
-Hänestä tuntui niin kuin koputettaisiin hiljaa salaovelle, joka johti
-hänen huoneestaan nuoren kuninkaan huoneisiin, ja jota ainoastaan
-kuninkaallisen perheen jäsenet käyttivät. "Astu sisään, poikani!" sanoi
-kuningatar ja kääntyi ovea kohti. Se avattiin hiljaa, ja kuninkaan
-uskollinen suosikki, aseenkantaja Åke Jonson, astui ujosti kynnyksen
-yli. Hän jäi kunnioittavasti seisomaan etemmäksi ja tervehti. "Suokaa
-anteeksi minulle rohkeuteni, armollisin kuningatar!" sanoi hän
-hiljaisella äänellä, -- "minun herrani, kuningas, on käskenyt minun
-avaamaan tämän oven, katsoakseni onko teidän armonne täällä, ja onko
-ketään teidän luonanne. Hän pyytää hyvin tärkeiden syiden perusteella
-teidän suomaan hänelle ja drotsille keskustelun täällä todistajitta."
-
-"Drotsi Hessel?" kysyi kuningatar pelästyneenä, -- "tätä tietä, ja
-tähän aikaan? -- mahdotonta! -- mitä tämä merkitsee?"
-
-"Minä en sitä tiedä, teidän armonne", vastasi nuori, totinen
-aseenkantaja. "Mutta minä arvaan, että asia on välttämätön ja tärkeä.
-Drotsi ei tullut henkivartiosalin kautta, vaan maanalaista salakäytävää
-pitkin yhdessä tuon Kielistä tulleen yksisilmäisen herran kanssa."
-
-"Kreivi Gerhardin!" huudahti kuningatar vetäisten äkkiä hunnun
-kasvoilleen -- "onko hänkin täällä? Onko hänkin pyytänyt puhutella
-minua?"
-
-"Sitä minä en tiedä, teidän armonne. Minulla oli vahtivuoroni kuninkaan
-sisimmän oven edessä, enkä minä tiennyt muurissa olevan salaovea,
-ennenkuin se avautui, ja molemmat herrat seisoivat minun edessäni.
-Drotsi käski heti herättämään kuninkaan, ja minä tottelin. Heidät
-molemmat päästettiin heti sisään, ja he puhelivat salaa kuninkaan
-kanssa hänen makuuhuoneessaan. Heti senjälkeen hän soitti, ja
-pukeutuessaan hän käski minun varovasti ottamaan selvän siitä oliko
-teidän armonne yksin täällä, pyytäen minun sanomaan teille, mitä minä
-jo olen sanonut."
-
-"Hyvä on!" sanoi kuningatar. "Sano herrallesi, kuninkaalle, että minä
-odotan häntä täällä niiden kanssa, jotka hän katsoo välttämättömäksi
-ottaa mukaansa!"
-
-Åke Jonson tervehti kunnioittavasti ja poistui. Kuningatar oli
-noussut levottomana. Hän avasi pienen, kullatun kirstun, joka oli
-pöydällä ja kätki sinne päiväkirjansa. Senjälkeen hän astui pari
-kertaa edestakaisin suuren hiotun teräspeilin ohi, mihin hän heitti
-pikaisin katseen, järjestellen alasvalahtaneita palmikoltaan ja vetäen
-päähineensä syrjään. Heti senjälkeen avattiin salaovi, ja Eerik
-kuningas astui sisään pitäen drotsi Pietaria kädestä.
-
-"Kuulkaa häntä, äitini!" sanoi pieni kuningas kiivaasti -- "kuunnelkaa
-ja lukekaa mitä hyvä drotsi ja kreivi Gerhard ovat saaneet selville! --
-Herttua on petturi: Hän aikoo viekotella meidät turmioon."
-
-"Elkää tulko rauhattomaksi, jalo kuningatar!" sanoi drotsi Pietari
-tervehtien kunnioittavasti. "Vaaraa ei ole vielä. Mutta ilman hyvin
-tärkeitä syitä minä en olisi tohtinut lähestyä teitä näin sopimattomaan
-aikaan ja tällä tapaa. Huomenna se olisi ollut myöhäistä. Teidän ja
-kuninkaan turvallisuuden vuoksi on nyt yhtä tärkeää, että te tiedätte
-sen kuin olisi ollut vaarallista maalle ja valtakunnalle, jos herttua
-olisi saanut vähimmänkään aavistuksen siitä, että meillä oli selvillä
-hänen uhkarohkeat yrityksensä."
-
-"Mitä tämä merkitsee? Te hämmästytätte minua, drotsi Hessel!" sanoi
-kuningatar levottomana. "Onko teillä varmat todisteet, vai ovatko nämät
-taas teidän ja oppineen kanslerin haaveita? Joko herttua on viekkain
-teeskentelijä taivaan alla, ja katala ihminen -- tai hän on minulle ja
-kuningashuoneelle täysin uskollinen."
-
-"Lukekaa, lukekaa itse, teidän armonne!" sanoi drotsi Pietari ojentaen
-hänelle kreivi Gerhardin sinetillä varustetun pergamenttilehden.
-"Jokaisen sanan siinä voi jalo kreivi Gerhard heti, jos sen vaaditte,
-valallaan todistaa. Hän odottaa viereisessä huoneessa teidän
-käskyjänne."
-
-Kuningatar istuutui pöydän ääreen ja luki nopeasti drotsi Pietarin
-muistiinpanemat todisteet syistä, jotka aiheuttivat herttuan jäämään
-pois Danehovelta. Hän kalpeni. "Onko tämä mahdollista!" huudahti
-hän nousten. -- "Suuri Jumala, onko todellakin valtakunnan ja
-kuningashuoneen kohtalo tällaisen petturin käsissä? -- Ja sen te
-tiesitte tänään, ennen Danehoven alkamista, drotsi Hessel! Ja te ette
-repineet naamiota petturin kasvoilta ja paljastaneet häntä koko kansan
-nähden!"
-
-"Jumala taivaassa tietää mitä se vaitiolo minulle maksoi, jalo
-kuningatar!" vastasi drotsi käsi rinnallaan, "mutta vanha Jon
-ritari oli oikeassa; kunnes Stig-marski on kukistettu, seisokoon
-herttua koskemattomana valtaistuimen sivulla ja pakoitettakoon hänet
-taistelemaan lainsuojattomia vastaan. Sinä hetkenä, jolloin hänen
-täytyy heittää naamarinsa, on hän meidän julkinen vihollisemme, --
-silloin hän on lainsuojattomien johtaja, -- ja kapinallisilla on
-kuningas."
-
-"Te olette oikeassa!" sanoi kuningatar hetken mietittyään. "Nyt minä
-ymmärrän ritari Jonin tämänpäiväisen taipuvaisuuden. Suuri Jumala!
-Onko milloinkaan petturi turvallisemmin seisonut näin lähellä Tanskan
-valtaistuinta? -- Antakaa kreivi Gerhardin astua sisään!"
-
-Drotsi Pietari poistui salaoven kautta ja palasi heti mukanaan kreivi
-Gerhard, joka ujona ja kunnioittavasti jäi seisomaan ovelle, kumartaen
-jäykästi.
-
-"Tulkaa lähemmäksi, jalo kreivi Gerhard!" sanoi kuningatar, astuen
-posket hehkuvina häntä vastaan. -- "Te olette ehkä pelastanut
-valtakunnan ja kuningashuoneen perikadosta; mutta sanokaa minulle miten
-oli mahdollista, että te voitte aavistaa marskin aikeet, ja miten
-voitte luulla herttuan noin petolliseksi?"
-
-"Jalo kuningatar, minä en tahdo kerskata omasta viisaudestani!"
-vastasi kreivi Gerhard ja astui reippaasti lähemmäksi. -- "Se ei
-minua huvittaisi. Suurimmasta osasta näitä tietoja saan kiittää
-erästä vanhaa kunnon pyhiinvaeltajaa, jonka tapasin Riibessä, ja
-joka näkyi tuntevan maailman paremmin kuin se tunsi hänet. Minä olin
-jo huomannut kaikenlaisia epäilyttäviä asioita, ja pari viittausta
-teki minut selvänäköiseksi. Hienon herttua Waldemarin kanssa minä
-uskallan yhtävähän kilpailla valtioviisaudessa kuin kohteliaisuudessa
-ja hienoissa tavoissa; mutta siitä kuitenkin voin antaa kaulani
-pantiksi, että kun tuo mies uskoi tulevansa Tanskan kuninkaaksi
-kättään liikauttamatta ja teeskentelemällä olevansa kansan ja
-valtakunnan uskollinen ystävä, niin antoi hän kernaasti marskin tehdä
-valtakunnanhoitajan vaalinsa turhaksi ja välitti viis siitä onnesta,
-että sai olla teidän armonne ja kuningashuoneen turvana. Tämä oli vain
-minun halpa mielipiteeni, teidän armonne", lisäsi hän hiukan hämillään,
-tukahuttaen huokauksensa. "Mutta siitä minä olen vakuutettu, että
-herttualla oli pahat aikeet mielessä silloinkin kun hän tunsi omaavansa
-teidän luottamuksenne."
-
-Kuningatar säpsähti, ja kreivi Gerhard jatkoi: "Paha kyllä, ettei
-minulla ole muita todisteita asiasta kuin oma sanani ja miekkani,
-sekä uskollisen hovinarrini kertomus. Mutta se ainakin on varmaa,
-että näinä päivinä moni marskin kätyreistä koetti päästä tälle puolen
-Danehovelle, mutta minä estin heidät tulemasta. Se on myöskin tunnettu
-asia, että herttua todellakin oli Schleswigissä ensimäisenä Danehoven
-päivänä, huolehtien itse siitä, että se voitaisiin todistaa. Missä
-tarkoituksessa hän oli siellä, ja olisiko täällä todellakin syttynyt
-kapina, jos ei olisi aavistettu pahaa, sitä ei voida todistaa. Minun
-huolenpitoni teistä ja kuningashuoneesta, jalo kuningatar, olivat
-siis hyvin vähäpätöiset. Minä olen vain varoittanut teitä ja nuorta
-kuningasta kuuntelemasta herttuan neuvoja, näyttäkööt ne sitten vaikka
-kuinka edullisilta maalle ja valtakunnalle."
-
-"Vastaanottakaa tästä tärkeästä varoituksesta minun sydämellisimmät
-kiitokseni, jalo kreivi!" vastasi kuningatar ojentaen hänelle
-kätensä, jonka tämä intohimoisesti painoi huulilleen, notkistaessaan
-nöyrästi polveaan. Senjälkeen hän taas poistui entiselle paikalleen
-kunnioittavaan etäisyyteen. "Sen minkä me hovinarrini kanssa olemme
-onnistuneet saamaan selville, täytyy kuitenkin jäädä salaisuudeksi,
-jalo kuningatar", alkoi kreivi taas puhua. "Oikeuskäräjillä, jossa
-taistellaan vain sanoilla, minä en kelpaa mihinkään, sitävastoin minä
-haluaisin mielelläni taistella elämästä ja kuolemasta herttuan kanssa
-minä hetkenä tahansa, ja tahtoisinpa hyvällä miekallani näyttää koko
-ritaristolle hänen olevan konnan ja petturin; mutta minä voisin siten
-saattaa teidät ja valtakunnan mitä suurimpaan vaaraan. Minä huomaan
-itsekin nykyhetkenä tärkeämmäksi sekä teille että Tanskalle olemaan
-sovinnossa hänen kanssaan, senpävuoksi jääköön hän minultakin rauhaan.
-Mutta suokaa minun, jalo kuningatar, tästä hetkestä asti liittyä teidän
-ja nuoren kuninkaan henkivartijoihin, ja osaksi myöskin ottaa omaksi
-asiakseni teidän kuninkaallisen armonne vartioimisen!"
-
-"Minä valitsen teidät ritarikseni ja suojelijakseni, urhokas kreivi
-Gerhard!" vastasi kuningatar sydämellisesti. "Ottakaa tämä muistiksi
-minun vaikeasta asemastani Tanskan valtaistuimen ääressä!" Näin
-sanoen hän irroitti mustan, läpikuultavan harsonsa ja ojensi sen
-kreivi Gerhardille. Tämä notkisti jalon ritarin tavalla polvensa,
-ja painettuaan arvokkaan luottamuspantin huulilleen, kätki hän
-sen povelleen. "Minun värini oli ennen aamuruskonpunerva!" lisäsi
-kuningatar surumielisesti, katsahtaen ystävällisesti drotsi Pietariin.
-"Tämä kuningashuoneen uskollinen ystävä kantoi sitä kerran, niinkuin
-te hyvinkin muistatte, mutta minun värilläni ei ollut onnea: se olikin
-lainattu eikä vastannut todellisuudessa minun elämääni. Senvuoksi
-minä päätinkin ettei ainoakaan mies maailmassa saisi kantaa sitä
-minun suostumuksellani. Nyt on yön ja kieltäymyksen väri tullut minun
-omakseni niinkuin se on Tanskankin. Jos te ette sitä pelkää, kreivi
-Gerhard, niin kantakaa sitä minun ja maamme uskollisena ystävänä,
-kunnes taas aamu koittaa Tanskassa!" Kreivi Gerhard oli taas heti
-noussut, mutta hän oli kuin huumaantunut ilosta ja niin liikutettu,
-ettei sellaista ollut koskaan ennen tuntenut. "Niinkauan kuin Jumala
-suo minun elää tässä kauniissa ja ihmeellisessä maailmassa", huudahti
-hän nyt, ja kyynel kimalteli hänen tulisessa silmässään, "niinkauan,
-jalo kuningatar, minä tahdon koettaa olla teidän luottamuksenne
-arvoinen ja koko sydämestäni pysyn teidän ja Tanskan kruunun
-uskollisena ystävänä. Sen olen jo aikoja sitten luvannut tälle teidän
-uskolliselle ritarillenne", tässä hän tarttui drotsi Pietarin käteen.
--- "Hän kantaa vielä salassa ruusunpunaista väriä, mutta siitä minä en
-enää tappele hänen kanssaan, kuultuani sen olevan Inge neidon pantin ja
-hiusnauhan."
-
-Drotsi Pietarin posket sävähtivät punaisiksi, ja kuningatarkin näytti
-olevan hämillään suorasukaisen kreivi Gerhardin avomielisyydestä.
-
-"Se nyt ei kuulu tähän asiaan, se on totta!" jatkoi kreivi Gerhard
-nähtyään toisten joutuneen hämilleen. "Ehkä se olikin salaisuus,
-josta minun olisi pitänyt vaieta. Mutta minä tahdoin vain sanoa
-teille, jalo kuningatar, että lähinnä minua teillä ei koko maailmassa
-ole rehellisempää ihailijaa kuin drotsi Pietari Hessel. Me molemmat
-tahdomme nyt vakavasti kilpailla näyttääksemme kumpi meistä lopulta on
-oikeutettu kantamaan teidän väriänne. Minusta on sama onko se musta
-vai punainen, kunhan se vain on teidän; mutta sen minä tiedän: jos
-joku ihminen maailmassa voisi antaa teidän elämällenne oikean värinsä
-takaisin, ja saattaa teidät taas iloiseksi, jalo kuningatar, joksi te
-varmasti olette syntynyt ja luotu --, niin minä varmasti antaisin vielä
-ainoankin silmäni. Ja vaikka minä en koskaan enää voisi nähdä teidän
-suloisia kasvojanne ja ihanaa vartaloanne, niin minä tuntisin itseni
-kuitenkin onnelliseksi tietäessäni teidän olevan tyytyväisen sokeaan
-kreivi Gerhardiin."
-
-Se rehellinen avomielisyys, jolla hän sanoi nämä sanat, sai sekä
-kuningattaren, että drotsi Pietarin unohtamaan sen hienotunteisuuden
-ja soveliaisuuden puutteen, jolla hän tässä tilaisuudessa esiintoi
-sydämensä asiat. Kuningattaren kasvojenilmeistä voi kuitenkin huomata,
-että hän toivoi tämän odottamattoman käynnin ja sen suunnan, johon
-keskustelu näkyi osuneen, keskeytyvän. Nuori kuningas oli jännittävän
-tarkkaavaisesti kuunnellut, eikä hänenkään mielestään nämä puheet
-koskeneet sitä vaarallista asiaa, jonka vuoksi he olivat tulleet tänne.
-"Antaa nyt sen asian olla, kreivi Gerhard!" sanoi hän kärsimättömästi.
--- "Minun äitini tulee kyllä taas iloiseksi, kunhan maa ja valtakunta
-ovat turvatut, ja me olemme keksineet keinon herttuan petollisuutta
-vastaan. Viborgiin me siis emme matkusta huomenna -- sanoittehan te
-hänen kavaltaja-joukkonsa leiriytyneen sinne. Jos minä olen Tanskan
-kuningas, niin minä tahdon nyt tulla voidelluksi ja kruunatuksi mitä
-pikemmin sitä parempi. Jos on Jumalan tahto, että minut petetään
-ja murhataan niinkuin minun isäni, ja isoisäni niin minä kuitenkin
-kuolen oikeana kuninkaana, eikä niille pettureille käy hyvästi, jotka
-uskaltavat ryhtyä Herran voideltuun, olkoon hän kuinka pieni tahansa!"
-
-"Sinun tahtosi on toteutuva, minun poikani!" vastasi kuningatar,
-taputtaen hänen hehkuvaa poskeansa. "Sinun toiveesi oli myöskin ritari
-Jonin ja koko valtaneuvoston, mutta minä uskoin sokeudessani herttuan
-liukkaat sanat hartaan kiintymyksen osoitukseksi. Me matkustamme
-huomenna Skjelskjoriin Viborgin asemasta. Niinpian kuin sinulle on
-uskollisuusvala vannottu Själlandissa, me lähdemme kruunaukseen
-Lundiin, mutta kukaan ei puhu tästä mitään. Antakaa minun määrätä.
-Herttua seuratkoon minua kohteliaimpana ritarinani. Elköön hän huomatko
-vähintäkään muutosta meissä. Huolenpidon meidän turvallisuudestamme
-matkalla minä uskon teille, hyvät herrat!"
-
-"Niin, olkoon siten!" sanoi nuori kuningas iloisesti. "Kaikkivoipa
-Jumala ja meidän rakas, pyhä neitsyemme suojelee kyllä meitä. Hyvää
-yötä, rakas äiti! Te voitte nyt nukkua rauhallisesti. Ritari Jon on
-henkivartiosalissa valvomassa vartioimista, ja nämä uskolliset herrat
-jäävät yöksi linnaan."
-
-"Jumalan käsi sinua suojelkoon, poikani!" vastasi kuningatar ja
-suuteli sydämellisesti liikutettuna häntä otsalle. "Kiitetty olkoon
-Kaikkivaltias, joka on suonut meille niin uskolliset ystävät meidän
-hädässämme ja vaarassamme!"
-
-Jalolla, kuninkaallisella arvokkaisuudella hän sanoi hyvästi molemmille
-ritareille, ja he poistuivat nuoren kuninkaan kanssa kuningattaren
-salakammiosta samaa salaista tietä, jota olivat tulleetkin.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESKAHDES LUKU.
-
-
-Seuraavana aamuna aikaisin seisoivat kuningattaren kuuden
-maidonkarvaisen hevosen vetämät vaunut linnanportaiden edessä, monen
-koreapukuisen eturatsastajan ja tallirengin ympäröimänä. Suuri joukko
-aseenkantajia seisoi linnanportaiden ympärillä, pidellen suitsista
-herrojensa hevosia, ja etumaisena heistä seisoi slesvigiläisellä
-vaakunaleijonalla koristetussa loistavassa puvussa herttuan
-aseenkantaja, joka ylvästellen antoi komeasti satuloidun ylpeän
-oriin kierrellä linnanpihaa. Lähinnä häntä seisoi Pitkäsääri vanhus,
-kreivi Gerhardin vaatimaton nokkoslehtikilpi kädessään, pidellen
-kiinni voimakasta, ruskeaa hevosta päitsistä. Skirmen seisoi herransa
-kilpeä ja vaippaa pidellen drotsi Pietarin ratsun vieressä, ja näkyi
-syventyneen katselemaan herttuallisten kilpileijonien onnettomia päitä,
-jotka enemmän muistuttivat susia kuin leijonia. Hän käänsi pärskyävän
-hevosen rantaan päin, mistä hän suureksi ilokseen huomasi liikettä
-lauttamiesten kesken ja huomasi kuninkaallista lippua kannettavan kylä
-vanhuksen talosta.
-
-"Mehän aiomme Melfartiin ja Juutinmaalle päin!" sanoi Pitkäsääri
-Skirmenille. -- "Luulinpa toki sinun herrallasi olleen hienommankin
-nenän."
-
-"Jos sinä olisit puoleksikaan niin hienonenäinen, Pitkäsääri". --
-vastasi Skirmen -- "niin et nyt antaisi herrasi hevosen kääntää
-häntäänsä sitä tietä kohti, jota hänen pitää ratsastaa."
-
-"Sen ainakin minä tiedän ettei ratsasteta eikä ajeta Ison-Beltin yli
-toukokuussa!" vastasi vanha hovinarri. "Mutta taitaisipa se olla yhtä
-viisasta niinkauan kuin tuuli puhaltaa siltä kulmalta."
-
-"Mitä sinä sillä tarkoitat, Pitkäsääri? Onhan tuuli Isolta-Beltiltä
-jotenkin hyvä!"
-
-"Mutta ei ole Vähän-Beltin puolelta, näetkös. Venemiehet sanovat
-sitä herttuan tuuleksi, ja kun se tuulee meitä vasten, pitäisi niin
-valtioviisaan nenän, kuin sinun herrasi, hyvästi tuntea Finnerupin
-ladon olkien hajun."
-
-"Kääntäkää vaunut ja hevoset!" kaikui nyt drotsi Pietarin ääni
-linnanrappusilta. -- "Kuninkaallinen perhe ajaa satamaan!"
-
-Kaikki aseenkantajat tottelivat, ja kuninkaalliset vaunut käännettiin
-linnanportaitten edessä. Drotsi Pietari meni taas linnaan, ja heti
-senjälkeen astui kuningatar ulos herttuan tukemana, ja nuori kuningas
-taluttaen sisartaan Mereteä. He astuivat kaikki vaunuihin, sekä myös
-prinssi Kristoffer. Huolimatta herttuan kohteliaasta käytöksestä oli
-vastenmielinen hämmästys huomattavissa hänen teeskennellyssä hymyssään.
-
-"Me emme tohdi tarjota teille paikkaa naisvaunussa, herttua Waldemar",
-sanoi kuningatar, "siihen te olette liian taitava ratsastaja".
-
-Herttua vastasi kohteliaasti kumartaen ja hypähti satulaansa niinkuin
-muutkin.
-
-"Laivasillalle!" huusi ritari Jon nyt ajopojalle, ja suuren
-ritarikulkueen etunenässä vierivät kuninkaalliset vaunut linnanpihasta
-vanhalle rantaportille ja sieltä satamaan, lukuisan uteliaan
-kansanjoukon seuraamana, jotka taukoamatta huusivat ilosta nähdessään
-nuoren kuninkaan nyökäyttävän heille ja kuningattaren majesteetillisen
-tervehdyksen.
-
-"He matkustavat Skjelskjörin juhlille ja kruunaukseen -- Lundiin
-kruunausjuhlaan!" huusivat he kilpaa; ja tuhansia tervehdyshuutoja ja
-siunauksia kuului heille joka taholta.
-
-Juhla Skjelskjörissä oli määrätty seuraavaksi päiväksi. Ritari
-Jonin ja drotsi Pietarin toimesta oli Lundin arkkipiispa jo yöllä
-purjehtinut nopeakulkuisella purjelaivalla valmistamaan kaikkea
-kuninkaan vastaanotoksi ja kruunaukseksi Lundissa. Nyborgin satamassa
-olivat laivat lähtövalmiina, ja pian oli koko saattue sijoittunut
-niihin. Kuninkaallisessa laivassa, jonne herttuakin sai paikkansa,
-olivat myöskin drotsi, kansleri ja kreivi Gerhard, sekä ritari Jon ja
-kaikki kuninkaalliset henkivartijat. Herttuan suureksi hämmästykseksi
-seurasi kuninkaallista laivaa kaksi suurta pitkälaivaa, jotka kaikki
-olivat täynnä sotaväkeä. Herttuan oma lukuisa seurue ritareita ja
-heidän aseenkantajiaan, sekä tuomiorovasti Grand ja useita Danehovella
-olleita hengellisiä herroja seurasivat kuninkaallista laivaa
-kolmella pienemmällä laivalla. Kovassa myötätuulessa purjehdittiin
-ulos vuonosta. Melkein samaan aikaan lähti kepeärakenteinen jahti
-rannasta, ja Skirmen kertoi isännälleen arvelevansa sen norjalaiseksi
-merirosvolaivaksi, mihin hän sen satamassa ollessa oli nähnyt herttuan
-aseenkantajan pujahtavan. Drotsi Pietari katsoi vakavana epäilyttävän
-purjeveneen jälkeen, joka pian oli kadonnut näkyvistä.
-
-Ilma oli mitä ihanin. Kuningatar seisoi laivan peräkannella, ja katseli
-tyytyväisenä takaisin Fyenin rannikolle, jossa vielä ihmisjoukot
-seisoivat heilutellen hattujaan ja kajahuttaen tervehdyshuutojaan.
-
-Rohkean ja huolettoman näköisenä lähestyi nyt herttua kuningatarta.
-"Teidän äkillisesti muutettu päätöksenne on ihmetyttänyt minua, jalo
-kuningatar!" sanoi hän äänellä, jonka tarkoituksena oli moittia
-kuitenkaan loukkaamatta. "Mutta minä uskon teillä olleen siihen
-tärkeämmätkin syyt kuin mitä armollisesti minulle ilmoititte. Enpä
-usko levottoman yön ja satunnaisen unen niin suuresti vaikuttavan
-meidän viisaaseen ja järkevään valtiattareemme. Että minä teidän
-nöyrimpänä palvelijananne, vastustelematta kunnioitan myöskin
-teidän selittämättömiä oikkujanne, sen minä olen nyt osoittanut.
-Siitä huolimatta minä tahdon vielä huomauttaa teille, että suuret
-kansankokoukset näinä levottomina aikoina, sekä nämä juhla- ja
-kruunausmatkat saattavat maan ja valtakunnan suureen vaaraan. Me
-annamme nyt lainsuojattomille liiankin sopivan tilaisuuden kostoon.
--- Heille ei ensimäisessä suuttumuksessaan mikään kostonaie ole liian
-rohkea."
-
-"Teidän ja näin monen urhean ritarin ympäröimänä olisi tuollainen pelko
-minun puoleltani loukkaus" -- vastasi kuningatar -- "sitäpaitsi minä
-olen, niinkuin näette tuntuvasti lisännyt henkivartiotani. Minä tiedän
-antaa arvon teidän hienotunteisuudellenne ja ritarilliselle säälillenne
-minun oikkujeni ja ajattelemattomien päähänpistojeni suhteen", jatkoi
-hän, "ja minä olen todellakin velvollinen lähemmin selittämään
-teille syyt horjuvaan päätökseeni. Tärkeissä valtioasioissa on ehkä
-ymmärtämätöntä antaa aavistusten ja unien olla määräävinä, ja kaikkien
-sellaisten syiden, joita te vahvempi sukupuoli ivaatte ja ylenkatsotte.
-Tämä ei muuten ole kuulunut minun heikkouksiini, mutta teidän täytyy
-myöntää, varoittavan unen, elämäni synkkien muistojen yhteydessä
-voivan olla minulle jostakin merkityksestä. Eikä myöskään liene aivan
-järjetöntä kiirehtiä tätä tärkeää toimitusta, joka kansan ajatuksen
-mukaan yksin voi pyhittää ja suojella kruunua jumalattomimpiakin
-pettureita vastaan. Myöskin ilman tuota haaveilua, joksi te varmaankin
-sitä kutsutte, oli kuninkaanmurhaajien näkeminen eilen Danehovella
-riittävä varoitus pysymään näinä aikoina etäällä Viborgin hautaholvista
-tai -- Finnerupin ladosta."
-
-Herttua kalpeni. "Mitenkä, jalo kuningatar!" sanoi hän hätäisesti.
-"Eivät suinkaan teidän aavistuksenne ja unenne ole yhteydessä noiden
-hirvittävien muistojen kanssa."
-
-"Osaksi. Olettehan te kuullut, herttua Waldemar, että petturit olivat
-tuona kamalana pyhän Cecilian yönä piiloutuneet harmaaveljesten
-vaippoihin. Ne kaksitoista miestä, jotka minä yöllä näin unissani, ja
-jotka näyttivät kantavan Tanskan kruunua keihäittensä kärjissä, he
-olivat minusta kuin susia lammasvaatteissa, ja heidän etunenässään
-seisoi mies, jonka kasvot olivat kokonaan päähineen peitossa -- --"
-
-"Hän oli teistä varmaankin Stig-marski?" keskeytti hänet herttua
-äkkiä -- "hyvä on, häntä te syystä kyllä saatte varoa ja juuri
-senvuoksi -- --"
-
-"Juuri senvuoksi minä olen muuttanut päätökseni!" jatkoi kuningatar.
-"Teidät minä myöskin näin -- --"
-
-"Minutko? Se on minulle liian suuri kunnia. Minä uskallan kuitenkin
-toivoa, että te ette edes unissa aseta minua paikalle ja seuraan, jonka
-sekä minä, että te olemme tuominneet --"
-
-"Te seisoitte minun vieressäni, ja minusta te näytitte kalpealta
-kauhusta katsellessanne tuota aseleikkiä ja horjuvaa kruunua murhaajien
-keihäidenkärjissä. Silloin minusta tuntui kuin Tanskan suojeluspyhimys,
-pyhä Knut-kuningas, olisi seisonut minun edessäni ja sanonut: Voideltu
-kantakoon kruunua kuolinhetkeensä asti! -- Voitteko te ihmetellä, että
-sellainen varoitussana sai minut tekemään päätöksen, jota aikaisemmin
-sekä valtaneuvosto että kansa olivat toivoneet? Ennen teidän tuloanne
-se oli jo ollut päätetty. Skjelskjörin juhlan siirtäminen olisi ollut
-omiaan keräämään tyytymättömyyttä -- ja kruunauksen vieläkin enemmän."
-Kuningatar vaikeni ja katseli herttuaa totisena. "Jos minä näen
-oikein", lisäsi hän -- "niin täyttyi jo osa untani. Tehän seisotte
-todellakin aivan kalpeana minun vieressäni."
-
-"Minä en aina siedä meri-ilmaa", vastasi herttua kohottaen kätensä
-kasvoilleen. "Hyvä on, jalo kuningatar", lisäsi hän huolettomalla ja
-välinpitämättömällä äänellä, "Jos todellakin teidän mielestänne nämä
-juhla- ja voitelutoimitukset ovat niin tärkeät, niin en minäkään tahdo
-kehoittaa teitä niitä siirtämään. Jos Tanskan suojeluspyhimys muuten on
-vaivautunut ilmestymään teille, niin olisin minä vain toivonut hänen
-lausumaan ajatuksensa selvemmin: Kantaa kruunua kuolinhetkeen asti, ei
-selitä paljoa, mutta kantaa sitä onnellisesti ja kauan olisi minusta
-tärkeämpää, enkä minä tiedä johtaako tämä tie siihen."
-
-"En minäkään", vastasi kuningatar -- "mutta koettakaamme Jumalan nimeen
-kuitenkin".
-
-Nyt astui nuori kuningas Jon ritarin ja kreivi Gerhardin kanssa
-heidän luokseen ja keskustelu keskeytyi. Puhuttiin vähäpätöisistä
-asioista. Vanha Jon ritari laski leikkiä, ja pian näytti kuninkaallinen
-matkaseurue olevan hyvin iloisena. Drotsi Pietari ei ottanut ensinkään
-osaa keskusteluun, hän oli vakava ja hiljainen. Mutta kreivi Gerhard
-tunsi itsensä niin onnelliseksi kuningattaren suosionosoituksen
-salaisesta pantista, jota hän kantoi rinnallaan, että hän heittäytyi
-kokonaan iloisen mielialansa valtaan ja onnistui paremmin kuin
-kukaan muu huvittamaan kuningatarta. Turhaan herttua ponnisteli
-päästäkseen hänen edelleen sukkeluuksien ja hienojen kohteliaisuuksien
-keksimisessä. Se levoton alakuloisuus, jota hän koetti peittää, esti
-hänen esiintymästä tavallisella huolettomuudellaan, ja hänen pakoitetut
-kohteliaisuutensa ja kokkapuheensa herättivät kreivi Gerhardin
-hullunkuristen lisäysten kautta yleistä naurua, mihin hänen vasten
-tahtoaan täytyi yhtyä.
-
-Lähestyttiin Skjelskjöriä, ja vuonon molemmille rannoille, joka jakoi
-kaupungin kahteen melkein yhtäsuureen osaan, nähtiin kokoontuneen
-paljon ihmisiä. Nuori kuningas seisoi etumaston juurella kanslerin
-vieressä ja kuunteli tarkkaavaisesti oppineen herran kertomusta Henrik
-Aemeldorfin kapinasta hänen isoisäänsä kuningas Kristoffer Waldemarin
-poikaa vastaan.
-
-"Siitä on nyt kolmekymmentäviisi vuotta, minun nuori herrani ja
-kuninkaani!" vastasi kansleri. "Mutta minusta tuntuu niinkuin se
-olisi tapahtunut eilen, se oli juuri viikko senjälkeen kun minä olin
-voittanut ensimäisen palmuni logiikassa pilaritalossa. Täällä nousi
-teidän autuas isoisänne maihin, pakoittaakseen ylpeän kapinoitsijan
-alistumaan ja vannomaan hänelle uskollisuusvalan. Kaupunki ja linna
-olivat oikeudenmukaisesti sotapäällikön omaisuutta: Ne oli Kuningas
-Aabel antanut hänelle pantiksi sotapalkkiosta, mutta hän teki
-suuren synnin ja vääryyden kieltäytyessään vannomasta uskollisuutta
-kuninkaalle ja yllyttäessään kansan häntä vastaan. Näettekö te syvän
-vallihaudan keskellä kaupungin aluetta? Sen tuo jumalaton Aemeldorf
-antoi kaivaa, ja sen takana hänellä oli vahvat linnoitukset."
-
-"Ja minun isoisäni voitettiin, ja hänen täytyi paeta tuota
-kapinoitsijaa?" huudahti nuori kuningas. "Olipa se sentään harmillista!
-Eikö hänen sotajoukossaan ollut yhtään uskollisia ja urhoollisia
-miehiä?"
-
-"Oli varmasti!" vastasi kansleri -- "mutta mitä auttaa ihmisvoima
-silloin kun Jumala tahtoo meitä rangaista. Hän antoi jumalattomien
-petturien voittaa vain joksikin aikaa: Seuraavana vuonna palasi teidän
-kuninkaallinen isoisänne ankarana ja mahtavana tuomarina, ja silloin
-oli Herra hänen kanssaan. Kaupunki valloitettiin ja poltettiin.
-Kapinoitsijapäällikön täytyi paeta, ja kaikki hänen liittolaisensa
-teloitettiin samalla viheriällä torilla, jolla nyt oikeuskäräjät ja
-valtiopäivät pidetään. Soli Deo gloria!" [Jumalalle yksin kunnia!]
-
-"Sielläkö minulle siis huomenna vannotaan uskollisuusvala!" sanoi
-kuningas Eerik. "Sepä ihmeellistä. Jos siitä on kulunut vain vähän yli
-kolmekymmentä vuotta niin varmasti siellä vielä elää paljon niitä,
-joiden ystäviä ja sukulaisia siellä teloitettiin."
-
-"Aivan varmasti", vastasi kansleri. "Jumalattomia ei ole vielä
-juurrutettu maailmasta. Jos minä olisin teidän asemassanne, minun
-nuori kuninkaani, niin minä tulevaisuudessa siirtäisin Själlandin
-valtiopäivät toiseen kaupunkiin näiden synkkien muistojen tähden, ja
-välttääkseni siten pahoja enteitä, joihin kansan taikausko täällä
-helposti voi antaa aihetta. Kuninkaitten valta ja onni on vain Jumalan
-kädessä, se on kyllä totta, mutta lyhytnäköinen ihminen haluaa aina
-ennustaa huonosti siellä missä Herra hyvästi suojelee, ja onnettomalla
-paikalla ei kukaan voi oikein iloita ja uskoa ajalliseen onneen."
-
-"Ette suinkaan te mitenkään epäile näitä minun rakkaita alamaisiani
-täällä, arvoisa herra?" kysyi Eerik. "Katsokaa miten iloisesti he
-heiluttavat hattujaan! Ja kuuletteko heidän iloisia tervehdyshuutojaan?"
-
-"Kansa on, Jumalan kiitos, uskollista ja rehellistä", vastasi kansleri
--- "mutta jos lainsuojattomat tulevat tänne panemaan vastalauseensa
-tuomioon, niin he kyllä löytävät ystäviä. Missä ei paholaisella olisi
-liittolaisia! Mutta teillä on uskollisia miehiä ympärillänne, herra
-kuningas, eikä teillä Jumalan avulla ole mitään pelkäämistä. Jos näen
-oikein, niin on Rimordsonkin täällä."
-
-Kuninkaallinen laiva laski maihin. Laivasillalla linnanvouti ja
-porvarit vastaanottivat kuninkaalliset. Pentti Rimordson, joka
-pitkälaivoineen äsken oli tullut tänne Tornborgista, oli myöskin
-siellä. Tätä kuningattaren sukulaista ja kuningashuoneen uskollista
-ystävää kunnioitettiin kaikkialla. Hänen veljensä teloittaminen Niilo
-Rauhattoman ryövärijoukon kanssa oli tehnyt hänet vielä entistäänkin
-synkkämielisemmäksi; mutta hän koetti mitä valppaimmalla toiminnalla
-korvata sen häpeän, mikä oli täten koitunut hänen kuuluisalle
-suvulleen. Riibe-linnan valloittamisen jälkeen, johon hän oli
-tehokkaasti ottanut osaa, hän oli risteillyt rannikoilla ja vartioinut
-sitä norjalaisten merirosvojen hyökkäyksiltä; Skjelskjörin vuonossa oli
-merirosvolaiva, jonka hän äsken oli anastanut. Niinpian kuin totinen
-ritari oli tervehtinyt kuninkaallisia, pyysi hän saada saattaa heidät
-"hovikartanoon", joksi linnaa kutsuttiin, siellä hänellä olisi tärkeitä
-asioita kerrottavana.
-
-"Jos teidän uutisenne ovat hyviä, ritari Rimordson, niin suokaa meidän
-kuulla ne heti!" sanoi nuori kuningas. "Ei sentään", jatkoi hän
-huomattuaan vanhan Jon ritarin iskevän hänelle silmää, -- "tämä ei ole
-siihen sovelias paikka".
-
-Vanha ritari Jon oli heti huomannut ritari Rimordsonin huolestuneen
-ilmeen, ja sekä hän että kansleri olivat nähneet herttuan ja mestari
-Grandin vaihtavan levottoman ja merkitsevän katseen, kun nämä
-herrat huomasivat anastetun merirosvolaivan vuonossa. Sillaikaa kun
-kuninkaalliset porvarien iloisten tervehdyshuutojen saattamina lähtivät
-linnaan, vei Rimordson drotsi Pietarin syrjään. "Täällä kaupungissa on
-kavaltajia liikkeellä!" kuiskasi hän. "Vartioikaa tarkasti kuningasta,
-ja pitäkää silmällä herttuaa! Jos olisitte tänäpäivänä kulkeneet
-Vähä-Beltin yli, niin olisitte joutuneet marskin käsiin. -- Ekerön
-luona on norjalainen laivasto, Norjan kuningas kuuluu itse olevan
-mukana. Marski on tällä hetkellä kukaties sytyttänyt puolen Fyeniä
-tuleen." --
-
-"Suuri Jumala!" huudahti drotsi Pietari. "Onko Tanskan kuningas
-milloinkaan ollut näin petturien ja vihollisten saartama! Kun hän vain
-olisi voideltu ja kruunattu!"
-
-"Kunhan herttua ei milloinkaan olisi päässyt Sjöborgin tornista!"
-kuiskasi Rimordson.
-
-"Hän voi vielä sinne joutua!" vastasi drotsi ja silmänsä säihkyivät.
-
-He kuulivat samassa herttuan äänen aivan vierestään ja keskeyttivät
-äkkiä salaisen keskustelunsa.
-
-Heti kun kuninkaalliset olivat yksin linnassa, antoivat he kutsua
-Rimordsonin ja kuulivat häneltä saman minkä hän äsken oli uskonut
-drotsi Pietarille. Hän jätti heille sitäpaitsi käärön anastettuja
-kirjeitä drotsi Tyko Abilgaardilta Norjasta ja Stig-marskilta herttua
-Waldemarille, mestari Grandille ja Hallandin Jaakko kreiville, joista
-selvästi huomattiin lainsuojattomien liittoutuminen norjalaisten
-kanssa, ja heidän aikeensa kumota Tanskan valtaistuin. Herttuan
-drotsin kirjeet olivat hengellisten miesten sineteillä varustettuna
-osoitetut Roeskilden tuomiorovasti Grandille, jonka tuli toimittaa ne
-edelleen herttualle ja valtakunnan kapinoiville aatelismiehille. Näistä
-kirjeestä ilmeni selvästi, että marski Stig ja lainsuojattomat aikoivat
-asettaa herttuan valtaistuimelle, jos hän uskollisesti auttaisi
-heitä ja hankkisi heille tilaisuuden saamaan kuninkaalliset henkilöt
-valtaansa. Kreivi Jaakolle osoitetuista kirjeistä sitävastoin ilmeni
-että marski ja lainsuojattomat eivät luottaneet herttuaan, vaan olivat
-luvanneet Tanskan kruunun norjalaisten kuninkaalle, jos tämä lupasi
-täyttää heidän vaatimuksensa, ja auttaa heitä laivastollaan. Nämä
-tärkeät kirjeet olivat löydetyt siltä anastetulta merirosvolaivalta,
-jonka vangittu miehistö nyt istui sulettuna linnantorniin.
-
-Mitä suurimmalla hämmästyksellä kuulivat kuningatar ja nuori kuningas
-nämä peloittavat uutiset. He antoivat heti salaisesti kutsua luokseen
-Jon ritarin, drotsi Pietarin ja mestari Martinuksen. Ryhdyttiin heti
-mitä ankarimpiin varakeinoihin, mutta Jon ritarin neuvosta uskottaisiin
-asia näön vuoksi ja ainoastaan puoleksi myöskin herttualle. Ne
-anastetut kirjeet, jotka ilmaisivat hänen yhteytensä lainsuojattomiin
-salattiin huolellisesti, ja ainoastaan kirjeet kreivi Jaakolle, joissa
-puhuttiin marskin uhkarohkeasta lupauksesta norjalaiselle kuninkaalle,
-katsottiin tarpeellisiksi näyttää hänelle. Heti tämän päätöksen tehtyä
-kutsuttiin herttua. Hänen hämmästyksensä saamistaan tiedoista oli
-todellinen ja luonnollinen. Mitä voimakkaimmin sanoin hän ilmitoi
-katkeruutensa Stig-marskia ja lainsuojattomia kohtaan, sekä hyväksyi
-täydellisesti valtaneuvoston esittämät toimenpiteet maanpuolustukseksi
-norjalaisia vastaan. Sillaikaa oli kreivi Gerhard antanut viedä maihin
-koko kuninkaallisen sotaväen ja sijoittanut ne kaupunkiin. Hän oli
-asettanut vahvan vartion linnan ympärille ja itse hän oli ottanut
-henkivartiopäällikkyyden etusalissa.
-
-Drotsi Pietari poistui Jon ritarin kanssa kuninkaallisesta
-salakammiosta, ja he kulkivat aution käytävän kautta henkivartiosaliin.
-Drotsin posket hehkuivat suuttumuksesta, ja hänen leimuava katseensa
-osoitti hänen suunnittelevan uhkarohkeaa yritystä. "Kurjaa heikkoutta!"
-huudahti hän. "Eikö meillä nyt jo ole kylliksi todisteita hänen
-petollisuudestaan? Mikä estää meitä heti paikalla vangitsemasta hänet
-maankavaltajana?"
-
-"Järkevyys, nuori ystäväni, ja varovaisuus", vastasi vanha Jon
-miettiväisen näköisenä.
-
-"Teidän järkevyytenne saa minut raivostumaan!" huudahti drotsi Pietari.
--- "Minä en voi enää kauvempaa nähdä tuota petturia joukossamme meidän
-ja valtakunnan herrana. Jos emme saa hänen toimiaan ehkäistyksi, niin
-joudumme hänen käsiinsä -- sanoi vanha Henner. Taittukoon nyt tai
-taipukoon!"
-
-"Kyllä se taittuu, jos te vain annatte aikaa!" sanoi vanhus
-painokkaasti. "Meille on onneksi niinkauan kun hän voi kantaa
-naamariaan. Sinä hetkenä, jolloin hän itse sen heittää pois, silloin
-vasta me voimme hänet syöstä asemastaan."
-
-"Hyvä! -- Siihen tarvitaan vain yksi sana!"
-
-"Varokaa sitä sanaa, drotsi Pietari, sillä te voitte kumota ehkä
-Tanskan valtaistuimen." Ritari Jon vaikeni ja katseli nuorta,
-kiihoittunutta ystäväänsä levottomana ja huolestuneena. "Vielä yksi
-asia!" -- lisäsi vanha herra hiljaisemmalla äänellä -- "tiedättekö te,
-että meidän uskollisen Ingemme isä istuu vangittuna tornissa, noiden
-tärkeiden kavaltajakirjeiden kulettajana?"
-
-"Taivaan Jumala, ritari Laveko?" huudahti drotsi Pietari kauhuissaan.
-"Jumala olkoon hänelle ja meille kaikille armollinen. Minä en voi, paha
-kyllä, epäillä, mutta onko hänen rikollisuutensa todistettu?"
-
-"Hän oli merirosvolaivassa, ja hänen hallustaan löydettiin kirjeet.
-Minä en tiedä voiko hän mitään sanoa puolustuksekseen. Huomenna
-hänet tutkitaan ja tuomitaan valtaneuvostossa. Niiden suhteiden
-nojalla, jossa me olemme häneen, minä olen vaatinut minut ja teidät
-vapautettaviksi olemasta hänen tuomariansa."
-
-"Inge parka!" huokaili drotsi Pietari. "Missä hän on? -- Mihin te
-olette toimittanut hänet? Hän oli käskenyt minun kääntymään teidän
-puoleenne. Te olette ankarasti ja kylmästi välttänyt kaikkia minun
-kysymyksiäni näinä vaaran päivinä. Nyt minä en sitä kestä kauvempaa.
-Mitä hänellä on tekemistä Ruotsissa, sillaikaa kun me täällä
-vangitsemme ja tuomitsemme hänen isänsä?"
-
-"Te saatte tietää kaikki ja hyväksytte sen!" vastasi ritari Jon
-tarttuen hänen käteensä. "Seuratkaa minua kanslerin luokse. Ingen
-tähden toivoisin Laven voivan pettää meidät kaikki huomenna. Jos minä
-olisin hänen tuomarinsa, niin hän ei olisi pelastettavissa. Nyt on
-herttua hänen tuomarinsa. Toinen korppi ei puhkaise toisen silmää. Niin
-pitkälle on tultu, että me nyt saamme iloita siitä, että meillä on
-petturi valtakunnanhoitajana." Hän vei kiivaasti kätensä silmilleen ja
-veti drotsi Pietarin mukanansa pois.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESKOLMAS LUKU.
-
-
-Keskellä linnanpihaa oli pieni, pimeä torni, jonka alinta osaa, syvine
-kivikellarineen, käytettiin vankilana. Yhteen näistä maanalaisista
-kivikomeroista oli ritari Lave suljettu. Hän liikkui tuskallisen
-varovasti, peläten kuulevansa rautakahleittensa kolinaa. Jokaista
-voimakkaampaa ääntä hän säpsähti, ja aina vähän päästä hän katsahti
-vahvasti teljetylle rautaovelle; mutta sitä ei avattu. Pieni
-rautaristikko, joka oli ylhäällä melkein katonrajassa, oli linnanpihan
-puolella. Vanhan vankitukin ja muutaman irtonaisen kiven avulla, joihin
-ennen pahantekijät oli kahlehdittu kiinni, onnistui hänen suurilla
-ponnistuksilla kiivetä ristikon alapuolella olevaan muurinsyvennykseen
-Sinne hän kömpi ja voi sieltä nähdä kaikki, jotka kulkivat ylös tai
-alas linnanportaita. Hän näki nyt Jon ritarin astuvan ohitse drotsi
-Pietarin kanssa; mutta hän pelkäsi kohdata vanhan sukulaisensa
-katsetta, ja suuttumus tukahutti hänen äänensä aikoessaan huutaa
-drotsi Pietaria nimeltä ja rukoilla häneltä pelastusta. Hän vaikeroi
-hiljaa ja väänteli käsiään. Viimeinkin hän näkyi saavan rohkeutta
-nähdessään useita herttuan miehiä kulkevan ohitse. Hän veti esille
-kirjeen, joka oli piilotettu hänen hiaansa. Joka kerran kuullessaan
-ääniä vankilaovensa takaa, piilotti hän sen hätäisesti, ja joka
-kerran kuin joku herttuan väestä astui ohitse, otti hän sen taas
-esille. Nuori kuningas näyttäytyi hetkeksi parvekkeella ja tervehti
-linnanpihalle kokoontuneita uteliaita ihmisiä, jotka riemuitsivat ja
-heiluttivat hattujaan hänet nähdessään. Tämä näky liikutti vangittua
-ritaria, hän piilotti taas kirjeen ja vaipui syviin ajatuksiin.
-Illalla valaisi kuu hänen komeronsa, mutta vielä hän istui epäröiden
-kirje kädessään. Viimeinkin hän näki herttuan hyvin miettivän
-näköisenä astuvan alas linnanportaita, mennäkseen siihen linnan
-siipirakennukseen, joka oli hänelle osoitettu. Hänen edellään kulki
-kuninkaallinen kamaripalvelija soihtua kantaen. Kuusi hänen ritariaan
-seurasi häntä vähän taempana. Hän kulki aivan vankilanikkunan ohitse.
-Toivon kipinä antoi hätääntyneelle vangille rohkeutta. Hän rykäsi.
-Herttua tuli tarkkaavaiseksi ja katsahti ylös ristikkoikkunaan. "Te
-pudotitte hansikkanne, herttua Waldemar!" kuiskasi vangittu ritari
-ja heitti samassa kokoon käärityn kirjeen ulos ristikosta. Herttua
-antoi hansikkansa pudota sen päälle ja otti äkkiä sen ylös hansikkansa
-mukana. "Tuolla istuu varmaankin joku norjalaisista kavaltajista
-hirsipuuta odotellen!" sanoi hän, vilkaisten suuttuneena ristikkoon.
-Sitten hän poistui nopeasti, katsomatta enää vankilaan, josta hänen
-jälkeensä kaikui syvä, valittava huokaus.
-
-Skirmen, joka herransa käskystä vartioi jokaista herttuan askelta,
-seisoi tällä hetkellä yhdessä tornin nurkkauksessa, jonne syvä varjo
-lankesi. Heti herttuan mentyä, astui uskollinen aseenkantaja piilostaan
-ja astui tornin ohi kiirehtiäkseen isäntänsä luo kanslerin huoneisiin.
-
-"Armiaan Jumalan nimessä, kuule minua, nuori mies!" kuiskasi vangittu
-ritari. "Olethan sinä drotsi Hesselin aseenkantaja?"
-
-"Mitä te tahdotte?" kysyi Skirmen pysähtyen.
-
-"Sano herrallesi", änkytti vanki, "että se mies, joka kerran pelasti
-drotsi Pietari Hesselin elämän ja vapauden, tahtoisi sielunsa rauhan
-tähden silmänräpäyksen ajan puhutella häntä! Sano, että minä voin
-ilmoittaa hänelle jotakin hyvin tärkeää -- mutta kiirehdi"!
-
-"Sen asian minä toimitan!" vastasi Skirmen ja kiiruhti pois.
-
-Vanki kömpi alas vaarallisesta paikastaan ristikon alta. Hän kuunteli
-jännityksellä jokaista ääntä; mutta kesti kauan ennenkuin hän kuuli
-minkäänlaista liikettä käytävästä. Viimeinkin hän kuuli vanginvartijan
-avaimien kalisevan. Telkeet lyötiin ovelta; se avattiin ja lukittiin
-taas. Drotsi Pietari seisoi hänen luonaan vankilassa. Kuunvalo lankesi
-ristikon kautta vangin kalpeille kasvoille, hän jäi istumaan kumaraan
-asentoonsa luomatta katsettaan tulijaan. Drotsi jäi hetkeksi äänetönnä
-seisomaan ovelle ja katseli häntä. Litle-suvun jalot pääpiirteet noissa
-heikoissa, villiintyneissä kasvoissa muistuttivat hänelle tuskallisesti
-sekä Inge neitoa että urheata Jon-ritaria. Kyyneleet kohosivat hänen
-silmiinsä. "Onneton!" sanoi hän. "Mitä minä voin tehdä rauhanne
-hyväksi, ja mitä teillä on minulle uskottavaa?"
-
-"Sanokaa minulle totuus, Pietari Hessel!" sanoi vanki väräjävin äänin,
-mutta sillä isällisellä äänellä, joka muistutti drotsille heidän
-suhdettaan hänen lapsuudessaan. "Oletteko sinä ja Jon serkku minun
-tuomareitani?"
-
-"Emme ole, Jumalan kiitos! Meidän suhteemme teihin on vapauttanut
-meidät tuomitsemasta teidän asiaanne."
-
-"Hyvä! Silloin voin toivoa vielä armahdusta. Sinulta ja Jon ritarilta
-minä voin odottaa vain sitä, jota te kutsutte oikeudeksi, mutta Jumala
-meitä kaikkia auttakoon, jos meitä oikeuden mukaan kohdeltaisiin -- --"
-
-"Ritari Lave", keskeytti drotsi Pietari hänet, -- "uskotteko te
-todellakin, ettei voimakas, ehkä liiankin voimakas ääni puhu teidän
-puolestanne sekä minun että teidän vanhan sukulaisenne sydämessä?"
-
-"Minä uskon sinua ja annan sinulle siitä todisteen. Koska sinä et
-tahdo tuomita minua, niin minä uskallan uskoa sinulle asiani ja sanoa
-mikä sydäntäni painostaa." Näin sanoessaan vanki nousi ja katseli
-drotsia tutkivasti. -- "Onnettomuus on nyt opettanut minulle sen,
-minkä sinä ennen turhaan koetit saada minua uskomaan", jatkoi hän
-entiseen tuttavalliseen tapaansa. "Nyt minä huomaan ettei kapina ja
-salavehkeily laillista hallitusta vastaan tuota onnea eikä siunausta,
-vaikka se tapahtuisi puhtaimmasta isänmaanrakkaudesta. Maalain mukaan
-minut tuomitaan, mutta kuninkaalla on armahtamisoikeus. Minä jätän
-elämäni ja kohtaloni nuoren kuninkaan käsiin! Minä en ole mitenkään
-osallinen hänen isänsä murhaan, ja hän voi armahtaa minua. Minä olen
-nähnyt hänet tänään. Jos minä olisin nähnyt hänet sellaisena ennen,
-niin en minä nyt istuisi täällä. Nyt minä ymmärrän, ettei edes voimakas
-Stig-marski voinut katsoa lapsikuningasta silmiin ja kieltää häneltä
-kuninkaannimeä. Sinä olit hänen asemestarinsa ja opettajansa, Pietari
-Hessel, enkä minä ihmettele, että sinä odotat suurinta hänestä. Jos
-hän lahjoittaa minulle henkeni, niin minä tahdon vannoa hänelle
-uskollisuusvalan. Minä tahdon ilmoittaa hänelle tärkeitä asioita
--- minä tahdon tunnustaa syntini kanslerille ja sovittaa rikokseni
-valtiovankilassa -- sano se hänelle!"
-
-"Suuri Jumala!" huudahti drotsi Pietari sydämestään iloiten ja tarttui
-lämmöllä vangin tutisevaan käteen. "Rohkenenko uskoa mitä kuulen! Siis
-on armelias Jumala kuullut minun rukoukseni ja taivuttanut teidän
-sydämenne! Te tahdotte olla meidän nuorelle kuninkaallemme uskollinen.
-Te tahdotte tunnustaa kaikki, ja vannoa hänelle uskollisuutta. -- Te
-tahdotte hyvittää kaiken entisen, -- ja hän tahtoo -- hänen täytyy
-armahtaa teidät. -- Mutta se ei ole hänen yksin päätettävissään",
-lisäsi drotsi miettiväisenä -- "ilman herttuan ja kuningattaren hyvää
-muistia hän ei voi armahtaa teitä".
-
-Ritari Laven kalpeat posket sävähtivät hehkuvan punaisiksi. Hän oli
-vaiti hetken ja näytti miettivän. "Herttua ei voi tuomita minua",
-kuiskasi hän senjälkeen tuttavallisesti ja hymyili viekkaasti, --
-"siitä minä olen huolehtinut. Kuninkaan opettajana ja neuvonantajana
-sinä voit yhdellä sanalla määrätä hänen tahtonsa. Ystävällinen sana
-kuningattarelle ei taitaisi kaikua kuuroille korville. Oli aika,
-jolloin drotsi Pietari Hessel voi saada ihmeitä aikaan ihanan Agnes
-kuningattaren kautta -- --"
-
-Drotsi Pietarin kasvot synkistyivät. Ritari Laven kasvojenilme ei
-miellyttänyt häntä. Tuo mielenmuutoksen tuottama ilo katosi äkkiä, kun
-hän samassa muisti Skirmenin äsken tekemän havainnon. "Ihmisenä minä
-kuitenkin voinen puhua sielläkin missä minun drotsina tulisi vaieta",
-sanoi hän ankaran vakavasti, "mutta sen minä rohkenen ainoastaan
-silloin, jos varmasti tiedän teidän puhuvan totta, ja että te ette
-täälläkin puno juonia kuninkaan ja isänmaan vahingoksi".
-
-"Mitä, alatteko te epäillä? Drotsi Pietari!" vastasi ritari Lave
-pelästyneenä ja koettaen peittää suuttumustaan. "Olenhan minä kääntynyt
-teidän valtiouskoonne. Tahtoisitteko nähdä minun ulvovan tuhassa ja
-tomussa ennenkuin uskotte sen? Tehkää minun puolestanne minkä voitte,
-Pietari Hessel! Saatte nähdä, että minä en ole kiittämätön!" jatkoi
-hän levottomammalla ja sydämellisemmällä äänellä. "Sinun isäsi oli
-minun ystäväni, enkä minä ole unohtanut minä lupasin hänelle hänen
-kuolinhetkellään: Jos sinä nyt pelastat minun henkeni, niinkuin minä
-kerran pelastin sinun, niin ei minun isänkäteni enää kauvemmin tahdo
-eroittaa sitä minkä voimakkaampi käsi on yhteenliittänyt -- --"
-
-Drotsi oli tullut hyvin liikutetuksi; mutta samassa hän huomasi
-viekkaan hymyn ritari Laven levottomilla kasvoilla, ja suuttumuksella
-hän tunsi miten vähällä hän oli ollut antaa pettää itsensä. "Minä
-en edes siitä hinnasta myö uskollisuuttani, ritari Lave!" huudahti
-hän kiivaasti, tuntien itsetuntonsa loukatuksi. "Ennenkuin minä
-ylenkatsomatta itseäni, puhun ja lupaan teidän puolestanne, täytyy
-minun tietää, voimmeko me luottaa teihin. Mitä teillä on tekemistä
-herttuan kanssa? Mitä seisoi niissä kirjeissä, jotka te annoitte
-herttuan äsken nostaa hänen hansikkansa kera!"
-
-Ritari Lave lyyhähti kauhistuneena istualleen ja valahti
-kuolonkalpeaksi. "Kirjeet! -- Mitkä kirjeet?" sopersi hän. "Haa,
-oletteko te kaikkitietävä! Ne sisälsivät -- ne sisälsivät -- elävän
-Jumalan nimessä, ne eivät sisältäneet muuta kuin sen mikä on totta,
--- että minä olin varomaton narri tuodessani kirjeet maihin, joista
-voi koitua ikävyyksiä herttualle, ellen minä selittäisi hänelle niiden
-yhtenäisyyttä. Minä voin vakuuttaa hänen vihollisensa kirjoittaneen ne
-siinä tarkoituksessa, että annettaisiin ne ryöstää ja asetettaisiin
-hänet epäluulonalaiseksi salaisesta liittoutumisesta lainsuojattomien
-kanssa -- --"
-
-"Onneton!" -- keskeytti drotsi Pietari hänet. "Te seisotte jo
-pohjattoman syvyyden partaalla, jonka yläpuolelta kaksi terävää
-miekkaa ovat valmiit musertamaan teidät ja kuitenkin te valehtelette.
-Minä en voi, enkä uskalla nyt mennä takuuseen teidän puolestanne. Te
-olette vielä vaarallinen mies Tanskalle ja kuningashuoneelle, ja minä
-olisin maankavaltaja, jos tahtoisin todistaa toisin pelastaakseni
-teidät. Mutta teidän sielunne rauhasta minä tahdon huolehtia. Jos te
-tahdotte vilpittömästi tunnustaa kanslerille teidän syntinne, jos vielä
-tahdotte ajatella iankaikkista parastanne, niin ehkä kansleri voi puhua
-puolestanne armahtavalle Jumalalle ja kuninkaalle. Tunnin kuluessa hän
-on teidän luonanne!"
-
-"Oi niin, sallikaa kanslerin tulla valmistamaan minua kuolemaan!"
-valitteli ritari Lave ja pyyhki tuskanhien otsaltaan, "minä tahdon
-antautua Jumalan huomaan. Ihmisiltä minä en kuitenkaan voi odottaa
-armahdusta. Oi, jos minun Ingeni näkisi miten kovasydäminen te olette,
-drotsi Pietari, niin hän ei ikinä rakastaisi miestä, joka voi olla niin
-julma hänen onnettomalle isälleen."
-
-"Kaikkivaltias Jumala on minun todistajani!" huudahti drotsi Pietari
-ja painoi kätensä rintaansa vasten mitä syvimmän tuskan valtaamana.
-"Viiltää syvästi sydäntäni, etten minä voi paremmin luottaa teihin.
-Herttuan te tahdotte voittaa petollisilla todisteilla ja minun
-petollisilla toiveilla. Ei, ritari Lave Litle! Siten te ette pelastu.
-Vain totuus voi pelastaa teidät ja isänmaan, ja meidät kaikki. Jumala
-suokoon teidän horjuvalle mielellenne lujuutta ja voimia tahtomaan
-totisesti ja vakavasti sen, mitä te nyt sanotte vain teeskennellen
-pelastuaksenne inhimillisestä tuomioistuimesta!"
-
-Tämän sanottuaan hän poistui vankilanovelle, joka avattiin hänen
-lyötyään kolme kertaa sille miekkansa kahvalla. Ritari Lave vaipui
-vaikeroiden kivilattialle, ja drotsi Pietari kuuli ulkopuolelle
-tuskallisimman kuolemanpelon pakoittavan hänet nyt vilpittömään
-rukoukseen.
-
-Puoli tuntia sen jälkeen kun drotsi Pietari oli lähtenyt vankilasta,
-astui kansleri Martinus dominikaanipuvussaan, rukouskirja ja lyhty
-kädessä linnanpihan yli tornille. Hänet päästettiin heti vangin luo,
-joka oli niin mielenliikutuksen ja sisäisten taistelujen kiihoittama,
-että filosoofisen kanslerin oli mahdoton saada minkäänlaista
-yhtenäisyyttä ja selvää hänen tunnustuksistaan ja vastakkaisista
-lausunnoistaan.
-
-"Tekö minua valmistatte kuolemaan?" huudahti vanki hypähtäen
-tuijottavin katsein häntä kohti. -- "Hyvä on, sitten onkin jo kiire!
-Teilauspyörät ovat jo valmiina odottamassa. -- -- Drotsi Pietari
-ei tahdo rukoilla minun puolestani, -- ja minun lapseni, minun
-lapsiparkani -- hän kuolee häpeästä isänsä tähden. Mutta minulle se on
-oikein!" jatkoi hän kuiskaten. -- "Minä nyökäytin -- katso, näin minä
-nyökäytin niiden kataloiden neuvostossa. Se nyökäytys maksoi minulle
-minun autuuteni, ja kuningas Eerik Kristofferinpojalle hengen. -- Enkö
-minä ollut niiden kahdentoista mukana Finnerupin ladossa? -- Ei, ei,
-se oli unta --" huudahti hän kiihkeästi "sinä yönä minä vartioin vain
-herrani linnaa, -- hänen vertansa ei ole minun käsilläni, -- se veri
-ei tule minun pääni päälle, -- mutta minä kuulin vaikeroimishuudot
-hänen kirstustaan, -- ne kuuluivat haudasta -- ei, helvetistä ne
-kaikuivat -- minä muistan sen kyllä. Ihmiset eivät ole tuominneet minua
-lainsuojattomaksi, -- mutta rauhani, ikuisen rauhani minä kadotin sinä
-hetkenä. Minä olen onneton mies!" huokasi hän ja vaikeni hetkeksi.
--- "Haa, mutta onnettomuus ei muserra minua", jatkoi hän ylpeästi.
-"Minä olen jaloa sukuperää -- minä en kuole maankavaltajana, ei, vaan
-isänmaanystävänä, itsevaltiaan vihollisena! Mitä sinä tahdot minusta,
-pappi! Sinä et ole minun oikea rippi-isäni -- sinä et ole rohkea
-tuomiorovasti, joka uskaltaa uhmailla sekä kuninkaita että keisareita.
-Minä tunnen sinut kyllä, sinä olet Antvorskovin kirjatoukka, oppinut
-kansleri -- itsevaltiaan ystävä, ja sinä tahtoisit kaikki vapautta
-rakastavat tanskalaiset lainsuojattomiksi ja kahleisiin. Tuletko sinä
-tänne tänä iltana kuulemaan minun synnintunnustustani tuomitaksesi
-minut huomenna teloitettavaksi? Ei, ei, siitä ei tule mitään, korkeasti
-oppinut herrani! Viisaan valtiomiehen täytyy osata vaieta ja kuolla
-kuin koiran ilman synninpäästöä ja katumista."
-
-Näin hän jatkoi sekavaa puhettaan, väliin soimaten itseään suurista
-rikoksistaan, väliin taas kerskaten ylhäisestä sukuperästään ja
-valtioviisaudestaan. Viimeinkin hän selvisi ja purskahti itkuun.
-
-Oppinut mestari Martinus oli pari kertaa turhaan keskeyttänyt hänen
-sekavan puheensa koettaen osoittaa hänelle mitä _Logican_ pykälää
-vastaan hän oli rikkonut; nyt voitti innokas sielunpaimen filosofin, ja
-hän käytti hyväkseen tätä hetkeä esittääkseen kaikki ne kohdat pyhästä
-raamatusta, joiden hän luuli voivan taivuttaa kadotetun syntisen
-kääntymykseen. Ajatellessaan hänen kuuluneen kuninkaanmurhaajien
-liittoon, tuli hän ankaraksi, ja kiivastuen hän lausui lain ankarat
-uhkaukset majesteettirikoksen tekijöille ja murhaajille.
-
-"Ei, ei!" huudahti ritari Lave. "Kuninkaanmurhaaja minä en ole, mutta
-kirottu minä olen, jos ei Jumala ja pyhä kirkko voi minua armahtaa.
-Kuulkaa, kuulkaa minun rippi-isäni!" Nyt hän heittäytyi lattialle
-kanslerin jalkojen juureen ja tunnusti joka askeleen, jonka oli
-ottanut, ja miten hänet oli kiedottu salaliittoon, kuitenkaan ottamatta
-mitenkään osaa liittoutuneiden veriseen kostotyöhön. "Drotsi Pietari
-oli kuitenkin oikeassa!" sanoi hän lopulta. "Vain totuus voi pelastaa
-minut ja meidät kaikki. Tänäkin hetkenä minä tahdoin pettää hänet.
-Hän ei voi luottaa minuun, eikä hän voi pyytää armahdusta minulle.
-Tapahtukoon minulle oikeus! Täällä minut on tuomittava, -- mutta
-pelastakaa, pelastakaa minun sieluni ijäisestä kuolemasta!"
-
-"Teidän syntinne ovat suuret", sanoi kansleri liikutettuna -- "mutta
-ne ihmiset, jotka ovat väärinkäyttäneet teidän heikkouttanne, ovat
-suurempia syyllisiä kuin te". Ja nyt hän puhui lohduttavia evankeliumin
-sanoja katuvalle, antaen hänelle pyhän kirkon nimessä synninpäästön,
-jos hän pysyisi lujasti katumuksessaan ja uskollisena kääntymyksessään
-niinkuin oli luvannut. "Minä toivon teidän maallisien tuomarienne
-myöskin olevan lempeämpiä kuultuaan tämän teidän tunnustuksenne",
-lisäsi hän. "Sitä minkä te olette minulle uskonut, ei saa kukaan
-tietää ennenkuin te itse sen sallitte; mutta suokaa minun ilmoittaa
-se kuningattarelle ja meidän nuorelle kuninkaallemme, ja minä lupaan
-teille, että Jumalan avulla suodaan teille aikaa kääntymiseen
-kunnollisessa valtiovankilassa."
-
-"Sanokaa heille kaikki!" huudahti ritari Lave syleillen hänen polviaan
-tutisevin käsivarsin. "Minun salakammiossani Flynderborgissa on
-seinässä salainen kaappi -- siellä -- siellä ovat minun suuren syntini
-todisteet. Antakaa koko maailman tietää syntini, mutta elkää vain
-antako minun kuolla synneissäni! Suokaa minun säilyttää elämäni,
--- tämän kurjan elämäni, ja minä piiloudun häpeässäni pimeimpään
-vankilaan. Sanokaa heille kaikki!" jatkoi hän mitä suurimmassa
-tuskassa. "Sanokaa heille myöskin, että täällä syttyy huomenna kapina,
-jos he eivät ole ehtineet sitä ehkäistä! -- Lainsuojattomat ovat
-täällä, -- he aikovat herttuan avulla anastaa kuninkaan haltuunsa. Minä
-olen itse antanut siitä kirjeen herttualle -- --"
-
-"Armias taivas!" huudahti kansleri peloissaan ja riistäytyi irti
-hänestä. Hän koputti voimakkaasti vankilan ovelle. Se avattiin. Vanki
-koetti paeta poiskiirehtivän kanslerin kanssa, mutta voimakkaan
-vanginvartijan sysäyksestä hän kaatui tiedotonna kivilattialle.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESNELJÄS LUKU.
-
-
-Lukematon joukko ihmisiä oli kokoontunut kaikilta Själlandin kulmilta
-Skjelskjöriin, saadakseen nähdä nuoren kuninkaan. Kaupunki, joka
-kuningas Kristofferin ja Henrik Aemeldorfin sotien aikana oli puoleksi
-poltettu, ei ollut vielä toipunut entiseen kukoistukseensa, eikä voinut
-vastaanottaa kymmenettäkään osaa monista vieraista. Kaikki lähikylät
-olivat sen vuoksi täynnä matkustajia. Kansan lukuisaan kertymiseen oli
-sitäpaitsi syynä huhu, minkä mukaan kuningas Eerik Kristofferinpojan
-murhaajat olivat muka luvanneet saapua tänne henkilökohtaisesti
-tuomiotaan kuulemaan, mutta että he aikoivat puolustaa asiaansa kansan
-kuullen ja panna vastalauseensa lainsuojattomaksi julistusta vastaan.
-Suuri joukko näiden mahtavien aatelismiesten ystäviä ja liittolaisia
-oli senvuoksi kokoontunut tänne. Jo iltasella syntyi majataloissa ja
-kaduilla tappeluita eri puoluelaisten välillä, ja kaupunginvoudin
-täytyi kutsua kuninkaallista sotaväkeä avuksi järjestystä ylläpitämään.
-
-Kun seuraavana aamuna soitettiin aamujumalanpalvelukseen Nikolain
-tornista, kokoontui jo kansaa käräjäpaikalle, ja hovikartanon
-edustalla olevalle torille, josta saattoi nähdä kuninkaallisten
-ratsastavan Danehovelle. Mutta kului tunti toisensa jälkeen,
-eikä kuninkaallisia alkanut näkyä. Paitsi linnan vartijoita
-ympäröivät linnaa kuninkaalliset sotamiehet, ja kuningattaren
-henkivartioratsumies-osaston etunenässä linnanportin edustalla olivat
-sekä drotsi Pietari että kreivi Gerhard. Drotsi Pietari kannatti vielä
-olkasiteessä haavoittunutta oikeaa käsivarttaan, mutta taitavana
-miekkailijana hän osasi pidellä miekkaansa vasemmallakin. Toivottiin,
-että kaikki levottomuudet juhlan aikana oli saatu ehkäistyksi,
-senvuoksi oli katsottu viisaimmaksi selvittää asiat herttuan kanssa
-myöhemmin. Linnan lähimpiin taloihin oli drotsi salaa sijoittanut
-loput kuningattaren henkivartioratsumiehistä, joiden luultiin vielä
-olevan laivoissa. Näiden drotsin uskollisimpien soturien oli käsketty
-rynnätä ja piirittää herttua samana hetkenä, jona he näkivät drotsin
-paljastavan miekkansa.
-
-Vähän matkan päässä kreivi Gerhardista ja drotsi Pietarista istui
-herttua kimaltelevissa panssarivarustuksissaan oriinsa selässä,
-ritariensa ja lukuisien slesvigiläisten ratsumiestensä keskellä.
-Hän näytti jännittyneeltä ja levottomalta. Hän katseli lukuisaa
-kansanjoukkoa tarkkaavin ja tutkivin katsein. Drotsi Pietarin synkät,
-totiset kasvot eivät näyttäneet miellyttävän häntä enempää kuin kreivi
-Gerhardin reipas olento.
-
-Kansa alkoi tulla rauhattomaksi pitkästä odotuksesta, ja drotsi Pietari
-kuiskasi tyytymättömänä kreivi Gerhardille: "Siihen on meidän hyvä
-varovainen kanslerimme syypää." Kuului jo sieltä täältä murinaa ja
-suuttumuksen huudahduksia.
-
-"Kylläpä tässä saadaan vahtailla ja odotella saamatta edes kurkun
-kastiketta!" murahti paksu, vanhempi porvari, joka seisoi vahdissa.
-
-"Jumala ei luonut kiirettä, ukkoseni!" vastasi pitkäpartainen
-slesvigiläinen ratsumies. "Eipä tarvitse teidän kuninkaanne juuri
-parran ajamisen tähden liikoja viivytellä. Mutta kai hänet ensin
-kapaloidaan ja imetetään. Täytyy kai kuningattarenkin laittautua
-kauniiksi ja koreaksi, ettei drotsi Hessel kävisi hänelle uskottomaksi
-teidän nuorten tyttöjenne ja vaimojenne vuoksi."
-
-Ratsumiehet yhtyivät raa'asti nauraen tähän kömpelöön ivaan.
-
-"Kansa on iloista, ja siitä minä pidän!" sanoi kreivi Gerhard joka
-kuuli naurun, mutta ei tiennyt mille naurettiin. Drotsi Pietari oli
-kuullut hävyttömät sanat, hän kihisi suuttumuksesta, mutta katsoi
-vastakkaiseen suuntaan, eikä ollut sitä kuulevinaan. Naurua jatkui, ja
-se uusiintui muista samankaltaisista puheista.
-
-"Hiljaa, miehet! Puhukaa kunnioituksella kuninkaallisista!" sanoi
-herttua miehilleen teeskennellyllä ankaruudella. "Niin, olkaa
-varuillanne, miehet!" sanoi yksi herttuan ritareista: "Drotsin vasemman
-käden kanssa on paras olla leikkiä laskematta. Ja te, hyvä mies!"
-sanoi hän porvarille. "Te muistatte kyllä mitä Skjelskjörille maksaa
-kuninkaanvalan vastustaminen."
-
-"Se oli tosi puhetta, ankara herra ritari!" murahti porvari. "Jos me
-nyt emme tahdo antaa toista kertaa polttaa talojamme, niin lienee
-parasta ulvoa susien kanssa, ja taipua nulikkavallan ja hamehallituksen
-alle."
-
-"Hiisi vieköön sellaisen surkeuden!" sanoi toinen, "rupeavatko nyt
-kaikki tanskalaiset miehet alistumaan tohvelin alle ja nulikkapiiskan
-mukaan tanssimaan?"
-
-"Sinä näyt haluavan tulla julistetuksi lainsuojattomaksi ennen iltaa,
-hyvä mies!" sanoi pitkä mies, jolla oli yllään munkinpuku. "Kyllä
-siihen joutuu parin hyvän sanan tähden."
-
-"Oletteko kuullut uutisia, hurskas herra?" kysyi paksu kuoripoika
-munkilta. "Lundin arkkipiispa julistaa tänään kirkon pannaan
-Stig-marskin ja hänen ystävänsä."
-
-"Pannaan, pannaan!" mutisi toinen toiselle.
-
-"Ovatko he aivan hulluja!" sanoi kookas mies, haarniska ja sininen,
-suuri vaippa yllään.
-
-"Näyttääpä nuori herra alottelevan tiukasti!" sanoi ivaillen joku hänen
-vieressään. "Kylläpä hänellä on pitkä kapalovyö, kun on siihen kietonut
-itse arkkipiispankin."
-
-"Ei omena putoa kauaksi puusta!" huomautti paksu porvari, ja hänen
-vierustoverinsa alkoi hyräillä:
-
-    Suden pentu kasvaa vähittäin
-    Ja terävät on hampaat suussa.
-
-"Mitä muuta olisitte voineet odottaa?" vastasi slesvigiläinen
-ratsumies. "Kaikki suden sukulaiset ulvovat, sanotaan meilläkin."
-
-Se kuningattaren ratsumiehistä, joka oli slesvigiläistä lähinnä, oli
-jo kauan istunut satulassaan kuin tulisilla hiilillä. "Jos täällä on
-susia joukossamme", huudahti hän nyt leveällä pohjoisjuutilaisella
-murteella, "niin kyllä ne ennemmin ovat teidän slesvigiläisten kuin
-meidän joukossamme!"
-
-"Sitä nuuskimaan olisi hyvä vainukoira tarpeen!" vastasi slesvigiläinen.
-
-"Meillä ovat koirat myöskin nopeita ja uskollisia", sanoi
-pohjoisjuutilainen, "mutta alhaalla Gottorpin luona ne ovat vieläkin
-nopeimpia, sen taitaa autuas Aabel kuningas, teidän herttuanne isoisä,
-tietää. Hänen jälestään juoksee joka yö kolme tulista koiraa, ajaen
-hänet paholaisen luo helvettiin."
-
-"Sen, joka häpäisee meidän herttuaamme tai hänen sukuansa, lyön minä
-kuoliaaksi!" huudahti slesvigiläinen ratsumies ja vetäsi miekkansa.
-
-"Ja siltä, joka pilkkaa minun kuningatartani tai drotsiani, lyön minä
-pois nenän ja korvat!" vastasi kuningattaren ratsumies ja heilautti
-jo miekkaansa. Useat muutkin sekaantuivat kinasteluun, ja vaikka
-oli ankarasti kielletty paljastamasta miekkaa ennenkuin oli siihen
-käsketty, nähtiin jo monen miekan välähtelevän sekä herttuan että
-kuningattaren ratsumiesten parvessa.
-
-"Hiljaa!" huusi herttua levottomana ja katsoi ympärilleen joka taholle.
-
-"Joka lyö ensimäisen lyönnin ilman päällikkönsä käskyä se on kuoleman
-oma!" huusi drotsi Pietari, -- ja useimmat miekat pistettiin takaisin
-huotraan, kovaäänisen riidan aletessa hiljaiseksi mutinaksi.
-
-"Kuninkaalliset! Kuninkaalliset!" kaikui huuto levottomasta
-väkijoukosta, ja hetken oli aivan hiljaista. Samassa näkyivät
-kuningatar ja nuori kuningas ratsain. He ratsastivat komeassa
-kulkueessa linnanportista, heitä ympäröivät ritari Jon ja Rimordson,
-sekä kaksitoista henkivartijaa ja Martinus kansleri. Hengellinen
-herra istui yllään dominikaanikaapu, ja kiiltävät valkeakantaiset
-kengät jalassaan, ratsunsa selässä, mutta hän oli hyvin kalpea ja
-pelästyneen näköinen. Suuri joukko kansaa tervehti heti kuningasta
-iloisesti huutaen. Tappelu herttuan ja kuningattaren miesten välillä
-näkyi tauonneen. Mutta samassa huusi voimakas ääni joukosta: "Eläköön
-Stig-marski ja hänen ystävänsä! Pois, pois, kaikki tyrannit!"
-
-Herttua katsoi pikaisesti taakseen. Drotsi Pietari piti häntä tarkasti
-silmällä ja piteli vasenta kättään miekkansa kahvalla. Eläköönhuudot
-kuninkaalle jatkuivat. Mutta nyt huudettiin toiselta taholta: "Eläköön
-herttua! Eläköön Waldemar Eerikinpoika!" Tähän yhtyivät useat
-porvareista ja kaikki slesvigiläiset ratsumiehet. Herttua kääntyi
-taas katsomaan taakseen; hän kohotti hattuansa tervehtien rohkeasti
-kansaa. Drotsi Pietari huomasi tuon tervehdyksen sovituksi merkiksi,
-sillä nyt tervehtivät herttuaa molemmilta puolin ne samat äänet, jotka
-juuri äsken olivat yhtyneet kapinahuutoon Stig-marskille. Drotsi ei
-voinut enää kauvemmin hillitä suuttumustaan. "Alas, alas petturit!"
-huusi hän paljastaen vasemmalla kädellään välkkyvän miekkansa. Samassa
-ryntäsivät salassa olleet ratsumiehet esiin joka talosta ja piirittivät
-torin. Herttua Waldemar katseli ihmetellen tätä odottamatonta
-liikettä. "Kapinaa! Kavaltajia!" huusi hän. "Puolustakaa laillista
-valtionhoitajaanne, urheat tanskalaiset! Ottakaa kiinni drotsi! Hän on
-petturi. Eteenpäin!" huusi hän ratsumiehilleen. Mutta ennenkuin hän
-yleisessä sekasorrossa ehti saada soturinsa taistelujärjestykseen,
-hyökkäsivät drotsi Pietari ja kreivi Gerhard kuningattaren ratsumiesten
-kanssa niin kiivaasti häntä kohti, että hänen väkensä kanssa
-täytyi suurimmalla kiireellä paeta. Ei ainoakaan heistä ruvennut
-puolustautumaan, vaan kaikki pakenivat solan kautta, jota ei vielä
-ollut sulettu ja joka johti ulos kaupungista.
-
-"Herttuan jälestä! Petturien jälestä! Hän on kuninkaanmurhaajien
-päämies!" huusi drotsi, ja kuningattaren ratsumiesten etunenässä hän
-lähti ajamaan takaa pakenevia.
-
-Tämän sekasorron aikana, jota lisäsi ihmisjoukon huudot ja hälinä,
-olivat ritari Jon, Rimordson sekä kansleri ja kaksitoista henkivartijaa
-silmänräpäyksessä muodostaneet taajan piirin nuoren kuninkaan
-ympärille, ja odottamatta tämän kapinan selviämistä, he kiirehtivät
-hänen kanssaan linnan torin yli kiihoittuneen kansanjoukon läpi alas
-vuonolle.
-
-Kuningatar oli rohkeasti ratsastanut uskollisten henkivartijoidensa
-keskelle, ja hän oli kohta heidän etunenässään kreivi Gerhardin ja
-drotsi Pietarin kanssa. Heidän edessään pakeni herttua joukkoineen
-taakseen katsomatta kuin pelon lamauttamana.
-
-"Mutta, jalo kuningatar!" sanoi drotsi Pietari, "teidän läsnäolonne
-täällä on liian uhkarohkea".
-
-"Minä en tunne itseäni missään turvallisemmaksi kuin teidän ja
-urhollisen kreivi Gerhardin luona!" vastasi hän luottavaisesti.
-
-"Olisipa häpeä!" huudahti kreivi Gerhard, "jos me nyt emme olisi
-voittamattomia".
-
-Kaupungin ulkopuolella niinkutsutulla Trandrupin kentällä, jossa
-Henrik Aemeldorf oli voittanut kuningas Kristofferin, komensi herttua
-vasta ratsumiehensä pysähtymään ja kääntämään hevosensa. Kun herttua
-oli ennättänyt täällä kyllin etäälle, käytti hän välimatkaa hyväkseen
-järjestääkseen pikaisesti miehensä taisteluasemaan. Samassa drotsi
-Pietari kuuli hurjia hyökkäyshuutoja takaansa. Hän katseli taakseen
-ja huomasi joukon rautapukuisia ratsumiehiä, joiden joukossa hän
-luuli tuntevansa Jaakko kreivin ja molemmat Danehovella olleet
-lainsuojattomat ritarit.
-
-"Te olette uskaltanut liian etäälle, jalo kuningatar!" sanoi hän
-levottomana. "Petturit ovat yllättäneet meidät. Miehet, asettukaa
-kuningattaren ympäri! Elkää väistykö hänen vierestään, kreivi Gerhard!"
-
-"Tuhat tulimmaista!" murahti kreivi Gerhard. "Jääkää te ennemmin
-keskustaan, drotsi Hessel!" Mutta drotsi ei kuunnellut hänen puhettaan.
-Kuningattaren ratsumiehet olivat heti totelleet heidän päällikkönsä
-käskyä ja muodostaneet piirin hallitsijattarensa ympäri. Kuningatar
-pysyttelihe keskellä kehää, katsellen joka taholle ympärilleen. Hän
-oli valahtanut kalpeaksi, mutta hän kokosi kaikki voimansa ja piti
-tarkasti silmällä kaikkia vihollisen liikkeitä. Kreivi Gerhard ratsasti
-nelistäen ympäri kehää päristellen kuin villi leijona häkissään.
-Vihollinen tunkeili esiin kummaltakin puolen. Drotsi Pietari antoi
-kehän laajeta ja höllin ohjin, miekka vasemmassa kädessään hän hyökkäsi
-herttuaa ja hänen ratsumiehiään kohti.
-
-"Kääntykää te nyt lainsuojattomia vastaan, kreivi Gerhard!" sanoi
-kuningatar rauhallisesti.
-
-Tämä olikin taitavan sotapäällikön tarkoitus. Hän hyökkäsi kehän
-ulkopuolelle huutaen: "Eteenpäin kaaressa! Seuratkaa minua!"
-
-Molemmat laajenneet puolikaaret olivat siten pian muodostuneet
-kahdeksi tiheäksi linjaksi, taistellen kumpikin vastakkaiseen suuntaan
-jakaantuneina, kaksinkertaisesti voimakkaampaa vihollista vastaan.
-Keskelle kenttää jääden, oli kuningatar pakoitettu näkemään verisen ja
-kiivaan taistelun, jossa moni hänen uskollisista miehistään menetti
-henkensä. Hänen poskensa hehkuivat innostuksesta ja osanotosta.
-Hän katsoi vuoroon drotsi Pietariin ja vuoroon kreivi Gerhardiin
-päin. Mutta useimmin viivähti hänen katseensa urheaa kreivi
-Gerhardia ihailemaan, joka taisteluinnossaan iloisesti heilutti
-miekkaansa ja näytti joka miekan iskulla tunkevan vihollisensa
-askeleen taapäin. Välimatka molempien ratsujoukkojen välillä piteni
-joka silmänräpäyksessä. Kuningatar oli innolla seurannut kreivi
-Gerhardin urhokasta etenemistä. Nyt hän taas kääntyi drotsi Pietariin
-päin ja huudahti kauhusta: Hän näki tämän ratsumiesten joutuneen
-epäjärjestykseen, ja drotsi itse suistui hevosensa selästä keskelle
-herttuan väkeä, jotka raivokkaasti huutaen syöksyivät hänen kimppuunsa.
-
-"Armias Jumala, he tappavat hänet!" huusi kuningatar. "Pelastakaa,
-pelastakaa drotsi Pietari, jalo kreivi!" Vaarasta välittämättä hän
-ratsasti näin huutaen keskelle kreivi Gerhardin ratsumiesparvea, jotka
-olivat vähällä saada lainsuojattomat kokonaan karkoitetuksi kentältä.
-Hän tunkeutui aivan kreivi Gerhardin luokse, toistaen kehoituksensa.
-
-"Jumalan nimeen sitten niinkuin te tahdotte, arvoisa kuningatar!"
-vastasi kreivi Gerhard. "Mutta te riistätte voiton meidän käsistämme.
--- Eteenpäin miehet! Elkää välittäkö minusta!" Hän käänsi hevosensa
-kiirehtiäkseen drotsi Pietarin avuksi ja saadakseen hänen
-taistelurivinsä järjestymään. Mutta suuri osa hänen omia ratsumiehiään
-teki saman käännöksen, ja siten syntyi epäjärjestys, kun toiset
-ryntäsivät eteenpäin ja toiset taapäin. Lainsuojattomat tunkeutuivat
-taas esiin hurjasti huutaen; ja vastakkaiselta puolelta herttua
-ahdisti voitokkaasti drotsin ratsumiehiä, jotka olivat kadottaneet
-päällikkönsä. Kreivi Gerhard pysäytti pakenevat joukot ja pyysi heitä
-kääntymään. Mutta hän huusi turhaan, hänen oli mahdoton enää koota
-hajaantuneita ratsumiehiä. Vihollinen tunkeutui voittaen molemmilta
-puolin, ja hirvittävä temmellys vallitsi kaikkialla hänen ympärillään.
-"Kaikki on menetetty! Meidän täytyy paeta, jalo kuningatar!" huusi hän
-nyt suuttuneena ja kääntyi sivulleen, missä kuningatar juuri äsken
-oli ratsastanut, mutta siellä ei häntä näkynyt. Yksi kuningattaren
-ratsumiehistä oli heittänyt vaippansa hänen ylleen ja hän oli
-kadonnut sekasorron vallitessa. -- Kreivi Gerhard ei eroittanut häntä
-mistään meluavien ja taistelevien ratsumiesparvien joukosta. Nyt hän
-raivostui, ja huitoi joka suuntaan niin hurjasti, ettei ystävä eikä
-vihollinen uskaltanut lähestyä häntä. Hänen tuijottava silmänsä etsi
-vain kuningatarta, mutta hänestä tuntui niinkuin sekin olisi tullut
-soaistuksi. Taistelukenttä ja koko maailma pyöri hänen silmissään,
-ja kun hän palasi tajuntaan, huomasi hän olevansa yksin autiolla
-taistelukentällä, ympärillään vain kuolleita ja haavoittuneita
-sotilaita. Hänen silmänsä oli vahingoittumatta, mutta se, joka hänelle
-oli vieläkin kalliimpi, oli kadonnut. Hän kannusti tulista orittaan, ja
-se kantoi hänet kiitäen ruumiiden yli kaupunkiin.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESVIIDES LUKU.
-
-
-Kapina kaupungissa ei ollut vielä tukahutettu. Kaikilla kaduilla
-tungeskeli asestettuja porvareita ja sotilaita. Yhä sattui verisiä
-tappeluita. Muutamat huusivat Stig-marskin ja kreivi Jaakon nimeä:
-"Kostoa lainsuojattomille!" Toisilla oli herttuan nimi tunnussanana,
-lyöden maahan jokaisen joka ei heihin yhtynyt. "Eläköön nuori
-kuninkaamme, turma pettureille!" huusi suuri osa porvareista ja
-huonosti asestetuista talonpojista. Lainsuojattomien ja herttuan
-puoluelaiset eivät näkyneet oikein tietävän katsoisivatko toisiaan
-ystäviksi vaiko vihollisiksi; mutta he yhtyivät kuitenkin niinkuin
-usein ennenkin kuninkaallismielisiä vastaan. Pian kuitenkin herttua oli
-voittanut, ja hän ratsasti slesvigiläisten ratsumiestensä ympäröimänä
-katuja pitkin. Huhu hänen voitostaan ja kuninkaallisten tappiosta
-kulki edeltä, levittäen kauhua kaikkien kaupungin porvarien kesken
-ja pakeneviin talonpoikiin, jotka olivat kokoontuneet vannomaan
-uskollisuusvalaa kuninkaalle. Herttuaa seurasi joukko hurjan näköisiä
-miehiä, veriset kirveet kädessä, ja paljon oudon näköisiä muukalaisia,
-jotka meluten osoittivat hänelle suosiotaan. Tähän voittokulkueeseen
-liittyi myöskin joukko rautapukuisia ratsumiehiä, joiden kypärän
-silmikot olivat suletut, heidän arveltiin olevan lainsuojattomia ja
-heidän sotilaitaan.
-
-Herttua laskeutui linnan edustalla hevosensa selästä ja antoi heti
-ratsumiestensä asettua sinne. "Missä on kuningas?" kysyi hän. "Vuonon
-kautta pakomatkalla Nyborgiin!" vastasi eräs lihava lahtari.
-
-Herttua näytti äkkiä tulevan hyvin levottomaksi. Hän antoi yhdelle
-ritareistaan salaisen käskyn, ja tämä ratsasti heti ratsumiesjoukko
-mukanaan satamaan.
-
-"Ja missä on hänen armonsa kuningatar?" kysyi herttua taas. Siihen
-ei voinut kukaan vastata hänelle. Hän sai vain kuulla, että ritari
-Rimordsonin merimiehet olivat hakeneet prinssi Kristofferin ja
-prinsessa Mereten linnasta.
-
-"Rauhoittukaa, kunnon kansalaiset!" sanoi hän senjälkeen meluavalle
-kansanjoukolle, joka ympäröi häntä. "Menköön kukin kotiinsa! Tänä
-päivänä ei ole Danehovea eikä kuninkaan tervehdysjuhlaa. Minä olen
-onnellisesti tukahuttanut kapinan. -- Kapinan yllyttäjä on minun
-hallussani. Se oli kuningattaren ylimielinen suosikki, drotsi Hessel.
-Hän on johtanut harhaan kuningattaren, asettaen minut väärään valoon.
-Hän on ottanut alaikäisen kuninkaan valtaansa, päästäkseen itse
-hallitsemaan maata, mutta siitä petturista olette nyt päässeet.
-Hän ei enää milloinkaan pääse näkemään päivän valoa. Minä olen
-vielä teidän valtiohoitajanne, ja minä otan huolehtiakseni sekä
-teidän, että maan turvallisuudesta ja onnesta!" Tätä hänen puhettaan
-tervehdittiin meluavin suosionosoituksin, ja herttua kumarsi lempeästi
-ja kuninkaallisen arvokkaasti kapinallisille liittolaisilleen. Sitten
-hän poistui ritareineen linnaan ja hänen mukanaan meni sinne myöskin
-se kookas panssaroitu ja siniviittainen herra, jonka kypäränsilmikko
-oli suljettu ja joka oli johtanut lainsuojattomia. Tämän herran kanssa,
-jonka kaikki luulivat tuntevansa lainsuojattomaksi Hallannin Jaakko
-kreiviksi, oli herttualla salainen keskustelu ritarisalissa. Tämän
-jälkeen poistui panssaroitu herra linnasta, ja tunnin kuluttua olivat
-lainsuojattomat ja heidän sotamiehensä lähteneet kaupungista. Sanottiin
-heidän kaupungista mennessään vihaisesti uhkaellen tulevansa takaisin
-ennen vuoden ja päivän kuluttua tuli ja miekka mukanaan.
-
-Herttua itsekin näytti tahtovan poistua levottomasta kaupungista,
-jossa kuninkaalla oli paljon uskollisia alamaisia, jotka eivät olleet
-herttualle eikä Stig-marskin puoluelaisille suosiollisia. Vangittu ja
-vaarallisesti haavoittunut drotsi oli viety kahleissa herttuan omaan
-laivaan. Kuninkaalliset pitkälaivat olivat lähteneet vuonosta, ja
-paitsi herttuan kolmea laivaa oli ainoastaan yksi laiva satamassa,
-jolla luultiin nähdyn kuningattaren väkeä. Herttua tahtoi kuitenkin
-siirtää lähtönsä iltaan, hänen mielestään oli varomatonta lähteä
-linnasta, ennenkuin kaupungissa oli täydellisesti rauhallista. Hän oli
-nähnyt kuningattaren keskellä taistelun temmellystä, mutta hän oli
-äkkiä kadonnut hänen näkyvistään. Hän tiesi kuningattarella olevan
-paljon ihailijoita kaupungissa, ja hän oli hyvin levoton. Hän antoi
-tarkasti etsiä taistelukentän ympäristöineen, mutta siellä ei löydetty
-kuningatarta; eikä kreivi Gerhardia. Hän kaipasi sitäpaitsi erästä
-slesvigiläistä ratsumiesosastoa, jotka taistelun kestäessä olivat
-tulleet eroitetuiksi hänestä eivätkä olleet vielä palanneet.
-
-Alkoi jo hämärtää, ja hän astuskeli levottomissa ajatuksissa
-edestakaisin ritarisalissa. Hän tunsi kyllä itsensä ylpeäksi
-voitostaan. Mutta kuninkaan paon vuoksi oli koko tämä sekava mellakka
-onnistumaton yritys. Hän alkoi pelätä liian aikaisin heittäneensä pois
-naamarinsa ja siten ilmiantaneensa rohkeat aikeensa. Saatuaan kuulla
-marskin lupauksesta norjalaisten kuninkaalle, ei hän enää luottanut
-lainsuojattomiin. Hänen kiitoksensa Jaakko kreiville oli ollut kylmä
-ja vähäsanainen. Hän näytti olevan tuskallisessa epävarmuudessa siitä
-mitä hänen nyt oli tehtävä, voidakseen saavuttaa ylpeän päämääränsä.
-"Tartu siihen valtikkaan, jolla voit henkiä taivuttaa, ja sinun
-kruunusi loistaa kuin aurinko!" kuiskasi hän itselleen, ja hänestä
-tuntui niinkuin hän taas olisi istunut Sjöborgin linnassa ja puhellut
-huuhkajansa kanssa. Hän katseli arasti ympärilleen suureen pimeään
-saliin ja pelkäsi meikein omia sanojaan, tuntui niinkuin kuollut,
-mielipuoli piispa olisi puhunut hänelle. "Valoa! Valoa!" huusi hän.
-Hänen palvelijansa, jotka tiesivät herransa kammoksuvan pimeässä
-olemista, kiirehtivät sytyttämään kaikki ritarisalin kynttilät. Herttua
-antoi vielä muutamia käskyjä matkavalmistuksista, ja lähetti taas
-miehiä tutkimaan oliko hiljaista kylässä ja eikö ollut väkijoukkoja
-vuonoon vievällä tiellä. Vähän senjälkeen avattiin ovi, ja kaksi
-hänen ritareistaan toi sisään vangin, jonka hänen väkensä äsken oli
-tuonut linnaan, ja joka vaati tulla viedyksi herttuan luo. Vanki
-seisoi kääriytyneenä umpivaippaan, sadehattu vedettynä pään ylitse,
-ja näytti tutkivasti katselevan herttuaa. Samassa putosi vaippa hänen
-hartioiltaan lattialle. Herttua peräytyi hämmästyneenä pari askelta --
-kaunis majesteetillinen Agnes kuningatar seisoi hänen edessään, yllään
-kimalteleva kruunauspukunsa.
-
-"Sanotaan minun olevan teidän vankinne, herttua Waldemar!" sanoi hän
-rauhallisen arvokkaasti. "Mutta minun mielestäni te olette minun
-vankini, niin totta kuin te olette katala kapinoitsija, ja minä tänä
-hetkenä Tanskanmaan hallitseva kuningatar!"
-
-Herttua viittasi pikaisesti hämmästyneiden ritariensa poistumaan. "Jalo
-kuningatar!" sanoi hän kohteliaasti ja nöyrästi. "Yhdessä suhteessa
-te olette oikeassa: minä olen nyt ja ikuisesti teidän vankinne. Mutta
-kapinoitsija minä en ole. Sitävastoin drotsi Hessel ja teidän miehenne
-ovat petollisella ja kunniattomalla tavalla hyökänneet minun kimppuuni.
-Teidän omasta vaatimuksestanne minä tulin tänne valtionjohtajaksi, ja
-täällä, vastoin lakia ja oikeutta, hyökätään minun kimppuuni juuri
-hetkellä, jolloin minä olen viemässä kuningasta kruunattavaksi.
-Kauhulla minä näin teidän armonne takaa-ajajieni etunenässä. Tämä näkö
-olkoon puolustuksenani, miksi minä silmänräpäykseksi poistuin kuninkaan
-vierestä, koettaen väistää taistelua, jossa teidän kallis henkenne oli
-vaarassa."
-
-"Mitä minä kuulen!" sanoi kuningatar säpsähtäen. "Te vielä kiellätte
-olevanne tämän kapinan johtaja? Ja te uskallatte panna sen minun
-syykseni?"
-
-"En teidän, armollinen kuningatar, vaan kunnianhimoisen ja
-häpeämättömän drotsi Hesselin. Hän on syypää täällä tapahtuneeseen
-onnettomuuteen, ja jokaiseen veripisaraan, joka tänä päivänä on
-vuodatettu. Hän on kapinoitsija ja maankavaltaja, enkä minä -- ja
-taivas varjelkoon minua syyttämästä teitä uskottomuudesta! Hän on
-häpeämättömästi väärinkäyttänyt teidän lempeytenne ja suosionne.
-Hän on johtanut teidät ottamaan tämän varomattoman askeleen. Hän on
-saattanut minut epäluulon alaiseksi, kohotakseen minun jälkeeni
-valtakunnanhoitajaksi, tai ehkä Tanskanmaan kuninkaaksi."
-
-Kuningatar peräytyi askeleen ja loi viisaan, tutkivan katseen
-viekkaaseen herttuaan. Hän näytti hetkeksi vaipuvan ajatuksiinsa,
-mutta sitten tuntui kuin kirkas valo olisi välähtänyt hänelle, ja
-hän lähestyi tuttavallisesti herttuaa. "Te olette ehkä avannut minun
-silmäni näkemään äärettömän petollisuuden", sanoi hän, voimatta
-kuitenkaan kokonaan hillitä ääntään. -- "Jos tämä todellakin on
-tapahtunut drotsin alotteesta, niin on hänet vedettävä siitä
-edesvastuuseen. Kuningas ja kansa tuomitkoot hänet petollisena
-maankavaltajana! Missä hän on?"
-
-"Minun hallussani!" vastasi herttua kohteliaasti hymyillen. "Ja
-teidän suostumuksellanne, hän pysyy siellä niinkauan kun minä olen
-valtionhoitaja Tanskassa."
-
-"Te vastaatte minulle hänen hengestään", vastasi kuningatar koettaen
-salata levottomuuttaan. "Olkoon hänen rikoksensa kuinka suuret hyvänsä,
-niin ainoastaan kuningas ja kansa maakäräjillä voivat hänet tuomita, ja
-silloin sekä minun että teidän läsnäollessa."
-
-"Se on ymmärrettävä, teidän armonne! Pahimmalle verivihollisellenikin
-tapahtukoon oikeus. Mutta suokaa, armollisin kuningatar, minun
-ensin esittää oma asiani teidän tuomioistuimellenne!" keskeytti hän
-kohteliaasti ja tarjosi syvään kumartaen kuningattarelle kullatun
-nojatuolin, mihin tämä istuutui. "Minä ymmärrän kyllä, että teillä on
-oikeus epäillä minua", alkoi hän taas puhua. "Teidät on tuotu tänne
-minun vankinani, vaikka niinkuin minä jo sanoin, minä olen ikuisesti
-teidän vankinne. Minä voin todistaa teille olevani syytön koko tähän
-ihmeelliseen mellakkaan!" jatkoi hän kiihkeästi ja hänen äänessään
-värähteli tukahutettu intohimo. "Minä voin antaa teille päivän selvän
-todistuksen siitä miten mielettömästi -- miten nurinkurisesti ja
-päättömästi minä olisin toiminut, jos minun aikomukseni olisi ollut
-asettua vihamieliseen asemaan teidän suhteenne -- --" hän vaikeni ja
-näytti miettivän mitä lisäisi. "Niin, se olisi ollut uhkarohkeaa!"
-huudahti hän taas. "Minä tahdon nyt tunnustaa teille sen, mikä jo kauan
-on ollut sydämeni hartaimpana ja rohkeimpana toiveena, ja johon minä
-joskus elämäni onnellisimpina hetkinä olen uskaltanut toivoa, suuren
-Waldemarsuvun ruhtinaallisena jälkeläisenä -- --"
-
-Hän pysähtyi taas ja tarkasti kuningatarta viekkain tutkivin katsein.
-Hän näki kuningattaren kasvojenilmeiden muuttuvan äkkiä ja hän alkoi
-epäröidä. Mutta tuntien oman viehätysvoimansa, hän karkoitti luotaan
-kaikki epäilykset, ja suuttumuksen punan kuningattaren poskilla hän
-luuli ujon hämmästyksen suotuisaksi merkiksi.
-
-"Jalo, ihanin kuningatar!" jatkoi hän rohkeasti, "Te ette voi
-loukkaantua toiveesta, jonka hartain halu olisi yhdistää kansan ja
-valtakunnan onneen uskollinen rakkautensa naisihanteeseensa, -- se
-on toive, jonka ilmaisemiseen minulta puuttuu sanoja; mutta se on
-aiheutunut teidän kauneutenne, sielun jaloutenne ja viisautenne
-ritarillisesta kunnioituksesta, ja se on saanut voimaa ja sytykettä
-niistä tunteista, jotka tekevät ruhtinaan ihmiseksi, sen ohella
-kohottaen ihmisen totuudessa ruhtinaaksi."
-
-"Te puhutte hyvin kohteliaasti ja koreasti, herttua Waldemar!" vastasi
-kuningatar rauhallisesti hymyillen. -- "Te luulette siis, ettei Tanskan
-kuningatar voi kieltäytyä kuulemasta teidän rakkaudentunnustustanne
-silloin kun hän on teidän vankinne, ja ettei hän osta vapauttaan liian
-kalliisti lahjottaessaan voittajalleen kätensä ja sydämensä?"
-
-Herttua säpsähti. "Elkää taas väärinkäsittäkö minua, jalo kuningatar!"
-alkoi hän vähän tyynemmin puhua. "Minä uskalsin tänä hetkenä lausua
-tämän tärkeän tunnustuksen voidakseni selvästi osoittaa teille miten
-mahdoton minun on olla teidän vihollisenne. Te olette satunnaisen
-erehdyksen kautta täällä minun vankini, ja te olette vapaa minä hetkenä
-haluatte. Te olette kuningatar ja hallitsijatar täällä yhtähyvin
-kuin uskollisimpien soturienne joukossa. Mutta suokaa minun tehdä
-huomautus, joka lieventää tämän ehkä liiankin rohkean askeleen!" lisäsi
-hän rohkeasti, huomatessaan ylpeän hymyn kaareilevan kuningattaren
-huulilla. "Te olette kyllin valtioviisas käsittääksenne, että tällä
-hetkellä sekä teidän että Tanskan kohtalo on minun käsissäni. Ja
-minä en tahdo väärinkäyttää tätä satunnaista etua. Mutta jos ei
-teidän sydämessänne ole minulla vähintäkään sijaa, niin te järkevänä
-ja valtioviisaana naisena ette kuitenkaan voi ylenkatsoa tällaista
-tarjousta näin tärkeänä hetkenä." Tämän rohkea kosija sanoi ylpeästi
-ja itsetietoisesti, osoittaen siten tuskin antavansa rukkasista
-korkealle vangille vapautta. Mutta lieventääkseen tällä valtiollisella
-viittauksella tekemäänsä loukkausta, hän äkkiä muutti puhetapaansa.
-Hänestä oli nyt tärkeää saada kauniin kuningattaren sydän, tai
-edes hänen turhamaisuutensa myöntämään järkeväksi tai ainakin
-välttämättömäksi sen, minkä hän arveli kyllin selvästi tuoneensa
-esille. Hän oli taas ritarillinen rakastaja, ja hän alkoi nyt hyvin
-kaunopuheliaasti ja näennäisen lämpimästi ylistellä kuningattaren
-kauneutta ja sielunjaloutta. "Minä annan elämäni ja autuuteni teidän
-käsiinne, jalo kuningatar!" sanoi hän lopuksi, taivuttaen polvensa.
-Kuningatar oli vaiti ja katseli polvistuvaa kosijaa läpitunkevin
-katsein. Katkera vastaus oli valmiina hänen huulillaan, mutta samassa
-ovi avautui ja yksi herttuan ritareista astui sisään. Herttua nousi
-nöyrästä asennostaan ja polkaisi kiivaasti lattiaan. "Mitä tämä on?"
-sanoi hän. "Kuka on niin rohkea?"
-
-"Kreivi Gerhard, -- ankara herra!" vastasi ritari hätäisenä.
-"Holsteinin kreivi Gerhard on piirittänyt linnan lukuisan ratsujoukon
-kera. Hän uhkaa rynnätä linnanpihaan, jos ei Tanskan kuningatarta heti
-päästetä vapaaksi."
-
-Herttua seisoi kuin salaman iskemänä.
-
-"Te tulitte sopivaan aikaan, herra ritari!" vastasi kuningatar ja
-nousi rauhallisen arvokkaasti. "Te näitte jalosukuisen herranne
-asennossa, jota hänen ei tarvitse hävetä. Hän on tunnustanut väkensä
-erehdyksen kautta joutuneensa epäluulonalaiseksi kavalluksesta ja
-majesteetinrikoksesta, ja hän on senvuoksi antanut elämänsä ja
-kohtalonsa minun käsiini. Te olette todistajana, että minä olen antanut
-anteeksi hänen erehdyksensä, johon hän ei ole syyllinen. Teidän
-käsivartenne, herttua Waldemar! Minä aion heti matkustaa. Jalo kreivi
-Gerhard odottaa minua."
-
-Nyt kuului kovaa melua linnan ulkopuolelta. Herttua kumarsi syvään ja
-ojensi hänelle käsivartensa vastaan väittämättä. Ritari kulki edellä
-kaksi palavaa kynttilää kädessään. Herttuan viittauksesta kiirehtivät
-passaripojat lisäksi soihtuineen. Kreivi Gerhardin suureksi ihmeeksi
-vietiin kuningatar siten mitä suurimmalla kohteliaisuudella ja
-ruhtinaallisen komeasti ulos linnasta ja jätettiin hänen turviinsa.
-Kahden tunnin kuluttua purjehti kuningatar suotuisalla tuulella
-Nyborgin vuonosta, herttua Waldemar lähti vangittu drotsi mukanaan
-Alsiin.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESKUUDES LUKU.
-
-
-Sillaikaa kun drotsi Pietari istui vangittuna Nordborgin linnassa
-eikä voinut mitään toimia kuninkaan ja maan parhaaksi, huolehtivat
-vanha ritari Jon sekä kreivi Gerhard, kansleri ja uskollinen Rimordson
-väsymättömän valppaasti kuninkaallisten turvallisuudesta, koettaen
-tukea alaikäisen valtaistuinta. Herttuan mielestä hänen ei nyt ollut
-viisasta käyttää hyväkseen valtionhoitajan oikeuksiaan. Stig-marskin
-yritykset Tanskan yhdistämisestä Norjaan, sekä herttuan pelko siitä,
-että hänen omat aikeensa oli saatu ilmi, olivat niin hämmentäneet
-hänet, ettei hän enää näyttäytynyt Tanskan hovissa. Suuttuneena
-onnistumattomasta kapinasta ja häpeällisestä kosimayrityksestä, joka
-etenkin oli hänelle lannistava nöyryytys, lähti hän vähän senjälkeen
-Saksiin, ja piakkoin saatiin kuulla hänen siellä äkkiä menneen
-naimisiin herttua Juhanan tyttären, hurskaan Sofia prinsessan kanssa.
-
-Tanskalle onnellinen sattuma teki tyhjiksi ne vaaralliset aikeet,
-joilla Ekerön luona majaileva norjalainen laivasto uhkasi maata. Raa'an
-jaarli Vähä-Alfin, yhdessä kuninkaan suosikin, Halkell Angmundin
-kanssa, piti johtaa laivastoa. Mutta vähän aikaa senjälkeen kertoi huhu
-jaarlin juomapöydässä joutuneen riitaan Halkellin kanssa, ja hän oli
-aivan Norjan kuninkaan nähden lyönyt hänet kuoliaaksi viinikannulla.
-Tästä syntyi laivastolla verinen taistelu: 260 jaarlin miehistä
-sai surmansa, jaarli itse tuomittiin lainsuojattomaksi ja pakeni
-Ruotsiin. Sotaretki Tanskaa vastaan keskeytyi. Mutta lainsuojattomat
-ryöstivät lakkaamatta Tanskan rannikkoa. He polttivat Middelfartin ja
-Hindeholmenin Fyenillä, ja nämä rajut vieraat jättivät tuskin yhtään
-Tanskan merikaupunkia rauhaan. Stig-marskin nimi oli kauhu kaikille
-tanskalaisille. Raane Jonson oli myöskin yksi niistä rohkeimmista
-merirosvoista, jotka hätyyttivät valtakuntaa, Stevnsklintin luona
-olevassa Gjorslövin talossa oli hänellä linnoitus, ja pakopaikka
-ryöväysretkillään. Pettääkseen vihollisiaan ja johtaakseen heidät
-harhaan, hän ratsasti mailla ollessaan hevosella, joka oli takaperin
-kengitetty, ja hänen mukanaan oli aina väkevä, vihainen koira, joka
-varoitti häntä takaa-ajajista, ja se hyökkäsi hätätilassa väkevimmänkin
-sotamiehen kurkkuun. Lundin arkkipiispa oli julistanut sekä Raanen että
-marskin ja kaikki lainsuojattomat kirkon pannaan; mutta he näyttivät
-rohkeasti uhittelevan sekä pannansäteitä että lainsuojattomuustuomiota.
-Useimmat lainsuojattomat olivat paenneet Norjaan, jossa he ärsyttivät
-norjalaista kuningasta ryhtymään ratkaisevaan retkeen Tanskaa vastaan.
-Marski jäi uhmaillen Hjelmiin, josta hän alituiseen teki ryöstöretkiä
-Pohjois-Jyllantiin ja saarille. Ylpeä Jaakko kreivi linnoitti
-Hunehalsin Pohjoishallannissa, ja sekä hän että marski valmistautuivat
-puolustamaan itseään viimeiseen asti.
-
-Kruunaus siirrettiin talveksi, jolloin vihollisen ja merirosvojen
-oli mahdoton päästä Beltin ja salmien poikki. Joulupäivänä 1287
-voideltiin ja kruunattiin Lundissa kuningas Eerik Menved, niinkuin
-häntä jo kutsuttiin. [Menved johtui ehkä hänen tunnuslauseestaan:
-Ved alle hellige Maend! (Kaikkien pyhien miesten kautta). Jotkut
-johtavat tämän lisänimen Maendevid sanasta, tarkottaen nuoren kuninkaan
-viisautta ja järkevyyttä.] Tämä oli viimeinen tehtävä, minkä vanha,
-uskollinen arkkipiispa Johan Dros toimitti. Hän ei elänyt niin
-kauan, että olisi nähnyt tuliko rukouksensa kruunun turvallisuudesta
-kuulluksi. Vähän jälkeen kruunauksen vahvistettiin liitto ja ystävyys
-Ruotsin mahtavan kuninkaan Maunu Latolukon kanssa kaksinkertaisella
-kihlauksella, jotka jo kauan olivat olleet ehdolla ja salaa päätetyt:
-ruotsalaiset lähettiläät veivät pienen tanskalaisen prinsessa Mereten
-Ruotsiin, ruotsalaisen kruununperillisen, prinssi Birgerin kihlattuna,
-ja maaliskuun keskivaiheilla julaistiin Tanskan kuningas Eerikin
-ja ruotsalaisen prinsessa Ingeborgin kihlaus. Tämän johdosta oli
-Helsingborgissa suuret juhlat, joissa kuninkaalliset kihlajaiset
-vietettäisiin ritarileikeillä.
-
-Tässä suuressa juhlassa oli koko Tanskan ja Ruotsin hovi läsnä. Täällä
-näyttäytyi nuori Eerik kuningas koko ritariloistossaan tulevalle
-kuningattarelleen, ihanalle Ingeborg prinsessalle. Kaikki kiittivät
-kilvan pienen, rakastettavan prinsessan lapsellista kauneutta ja
-hyvyyttä. Innostuneet tanskalaiset runoniekat antoivat hänelle jo
-lauluissaan nimen Danebod eli Tanskan lohdutus.
-
-Turnajaiset vietettiin mahdollisimman komeasti ja samaan tapaan kuin
-Ranskassa ja Saksassa. Päivää ennen turnajaisia olivat kaikkien
-ritarien aseet asetetut dominikaaniluostarin ristikäytävään, jossa
-komea airut julisti niiden nimet, joille kilvet kuuluivat. Kuningatar
-Agnes, Ruotsin kuningatar Hedvig, kreivi Gerhardin sisar, sekä
-prinsessat ja kaikki ylhäiset ritarinaiset kulkivat sinä päivänä
-juhlasaattueessa ristikäytävän läpi kilpien ohitse, ja nähdessään
-jonkun kelvottoman ritarin kilven, oli heillä oikeus viitata siihen,
-jolloin tämä ritari vaadittiin edesvastuuseen eikä saanut olla
-osallisena ritarileikeissä. Kahden ritarin kilpeä kosketettiin. Toinen
-oli mahtavan ruotsalaisen ritarin, herra Kaarlo Algotsonin, joka jaarli
-Vähä-Alfin avulla oli väkivallalla ryöstänyt ritari Thorstensonin
-rikkaan ja ylhäisen morsiamen, Ingrid neidon. [Ritari Algotson
-vangittiin seuraavana vuonna ja mestattiin samalla paikalla, jossa
-ryöstö oli tapahtunut. Thorstensonin ryöstetty morsian meni sittemmin
-Vreta luostarin päänunnaksi.] Tanskan kuningatar oli koskettanut hänen
-kilpeään. Hän tunsi tapahtuman ja uskollisen Thorstensonin sydänsurun.
-Airue otti heti pois kilven, ja Ruotsin ankara kuningas käski ottaa
-asian ankarasti tutkittavaksi. Toinen kilpi, johon ritarinaiset
-syyttäen koskettivat oli erään tanskalaisen ritarin: uskollisen Pentti
-Rimordsonin toisen veljen, ritari Jon Rimordsonin. Vaikka hän oli Agnes
-kuningattaren sukulainen, täytyi hänen heti poistua ritarileikeistä.
-Hän koetti pakenemalla pelastua, mutta hänet tuomittiin menettämään
-henkensä naishäväisemisestä ja murhasta. [Kerran ollessaan myrskyssä
-merellä hän tuomittiin salaisena rikollisena arvanheitolla kuolemaan.
-Hän tunnusti pahat tekonsa mastossa olevan kristinkuvan edessä ja
-hyppäsi mereen. Siitä on olemassa kansanlaulu: Jon Rimordsonin
-tunnustus.]
-
-Turnajaiset vietettiin mitä suurimmalla komeudella ja
-juhlallisuuksilla. Juhlan kuningatar, pieni vaaleatukkainen Ingeborg
-prinsessa, istui lempeänä ja lapsellisen iloisena kuninkaallisella
-parvekkeella Agnes kuningattaren vieressä; hänen toisella puolellaan
-istui hänen äitinsä, iloinen hyvänsuopa Hedvig kuningatar, joka
-muistutti hyvin paljon veljeään, urheaa kreivi Gerhardia. Kuningattaren
-oikealla puolen istui ankaran ja majesteetillisen näköisenä Ruotsin
-mahtava kuningas Maunu Latolukko. Hänellä oli yllään näädännahoilla
-reunustettu, ja kultakruunuilla kirjailtu purppuraviitta. Ingeborg
-prinsessan hovinaisissa oli monta, joihin ruotsalaiset ja tanskalaiset
-ritarit heittivät ihailevia silmäyksiä. Mutta kuninkaallisia lähinnä
-istuva kookas hiljainen neito herätti kuitenkin suurinta huomiota. Se
-oli neiti Inge Litle. Surumielisesti hän katseli uljaitten aseleikkien
-valmistuksia. Hänen katseensa harhaili ritarien jonossa, mutta hän ei
-nähnyt drotsi Pietaria kuninkaallisten ritarien joukossa. Hän tunsi
-onnettomuuden, joka oli drotsia kohdannut, ja tiesi, ettei ollut toivoa
-hänen vapauttamisestaan Nordborgin vankilasta niinkauan kuin kireät
-välit herttua Waldemarin ja kuninkaallisen perheen välillä kestivät.
-Toinen vieläkin syvempi suru kalvoi tarmokasta ritarintytärtä. Hän
-tiesi onnettoman isänsä, vaarallisena valtionkavaltajana istuvan
-vangittuna Kallundborgin linnassa odottamassa tuomiotaan. Mutta
-katsellessaan prinsessa Ingeborgia ja nuorta Eerik kuningasta näyttivät
-hänen kasvonsa kirkastuvan: silloin hän unohti omat sydänsurunsa ja
-hänen korvissaan kaikui taas laulu:
-
-    "Nuoren Eerik kuninkaamme eestä!"
-
-Lähinnä aitausta istuivat ruotsalaiset ja tanskalaiset ritarit
-palkintotuomareina, ja ensimäisenä heidän joukossaan nähtiin vanha
-ritari Jon. Turnajaiskentällä asteli komea asekuningas ja joukko
-airueita valkoiset sauvat ja töyhtöhatut kädessä. Näiden piti yhdessä
-apulaistensa, niin kutsuttujen persevantien kanssa, ylläpitää
-järjestystä, pitää silmällä taistelevien jokaista keihäänheittoa ja
-jokaista liikettä.
-
-Tanskan kuningas Eerik ja pieni Birger prinssi alottivat ritarileikit
-ratsain, ja käyttäen tylppäpäisiä keihäitä. He olivat melkein
-samanikäisiä ja yhdenkokoisia, käyttäen pieniä, kepeitä aseita, jotka
-soveltuivat heidän ikäisilleen. Tanskan kuninkaalla oli prinsessa
-Ingeborgin taivaansiniset värit, ja hänen pieni hansikkaansa oli
-kiinnitetty hänen töyhtökypäräänsä. Birger prinssillä oli myöskin
-morsiamensa värit, ja hänen varustuksensa olivat valkoiset kuin Merete
-prinsessan silkkihame. Molemmat osottautuivat reippaiksi ja taitaviksi
-ritarillisessa aseenkäytössä. Mutta molemminpuolinen kohteliaisuus
-vaati, ettei toista pidetty toisen voittajana.
-
-Ritarileikkien ohella oli laulua ja soittoa, ja tanskalaiset ja
-ruotsalaiset runoniekat ylistivät kilvan lauluissaan ritarien
-urotöitä. Melkein jokaisella ritarilla oli haarniskaansa tai
-kypäräänsä kiinnitetty hansikas, harso, helminauha tai jokin muu
-naiskoriste, ja taistellessa he usein huudahtivat hämäriä ja omituisia
-sanoja, joiden merkityksen ainoastaan heidän naisensa ymmärsivät.
-Monta keihästä taitettiin, ja moni ritari suistui satulasta, mutta
-taisteltiin tylsillä keihäillä, eikä senvuoksi kukaan vaarallisemmin
-haavoittunut. Näytti siltä kuin ruotsalaiset ja tanskalaiset, ritarit
-tänä rauhallisena ilojuhlana olisivat kilpailleet kohteliaisuudesta ja
-ritarillisuudesta.
-
-Holsteinin kreivi Gerhard oli se, joka eniten kunnosti itseään näissä
-turnajaisissa, hyvänsuovan leikillisesti hän syöksi kuusi ritaria
-satulasta, pysyen itse järkyttämättä ratsunsa selässä. Hän näytti
-voittamattomalta kantaessaan ihanan Agnes kuningattaren mustaa harsoa
-rintahaarniskaansa kiinnitettynä. Hänen tunnuslauseenaan oli säe
-eräästä laulusta, jota hän oli kuullut laulettavan Jon ritarin luona
-tuona iltana, jolloin hän ensi kerran oli puhutellut kuningatarta ja
-tanssinut ensi kerran elämässään. Hän muutti siinä vain yhden sanan, ja
-joka kerran syöstessään ritarin satulasta, hän huusi iloisesti:
-
-    "Mua hallitsevi valtijatar vieno."
-
-Kun ei kukaan enää tahtonut kilpailla hänen kanssaan, julistettiin
-hänet ritarileikkien voittajaksi. Hän hypähti iloisena ratsunsa selästä
-ja vastaanotti polvistuen palkinnon kuningatar Agneksen kädestä.
-
-Kun turnajaiset jo näyttivät päättyneen, nähtiin vieraan ritarin,
-yllään kullattu haarniska ja kruunupäisen kypärän silmikko suljettuna,
-ratsastavan aituuksen luo hurjalla hirnuvalla sotaoriilla. Hän heitti
-teräshansikkansa kreivi Gerhardin jalkoihin, ja sanaakaan sanomatta
-hän kosketti terävällä keihäänsä kärjellä kreivin rintahaarniskaan
-kiinnitettyä mustaa harsoa. Agnes kuningatar kalpeni. Kaikki
-säpsähtivät ja katselivat kauhuissaan komeaa ritaria. "Herttua! --
-herttua Waldemar!" kuiskasi toinen toiselleen. Mutta ei kukaan tiennyt
-varmasti oliko tämä arvelu oikea.
-
-Kreivi Gerhard hypähti, suuttumuksesta puhkuen, ratsunsa selkään
-valmiina taisteluun, otettuaan ylös hansikkaan merkiksi siitä että oli
-vastaanottanut otteluvaatimuksen, ilman sen enempiä selityksiä. Airueet
-päästivät vieraan ritarin aituukseen. Hän hypitteli ylpeästi orittaan,
-heilutellen terävää keihästään, joka ennusti vakavaa taistelua. Myöskin
-kreivi Gerhard tarttui murhaavaan aseeseen. Taistelutuomari huomautti
-tämän olevan juhlatilaisuuden eikä kaksintaistelun. Mutta suuttunut
-kreivi Gerhard vaati saada taistella kostaakseen loukkauksen, eikä
-sitä voitu estää. Salaman nopeudella ritarit hyökkäsivät toisiaan
-kohti. Kreivi Gerhardin keihäs taittui kullattua rintahaarniskaa
-vasten; hän itse sai rintaansa voimakkaan sysäyksen, mutta jäi istumaan
-järkkymättömänä satulaansa ja paljasti miekkansa.
-
-Vieraan ritarin oli voimakas isku nostanut korkealle satulassa; mutta
-hän istui taas heti kuin kiinninaulattuna siinä, nauraen ivallisesti
-rautasilmikon takaa. Hän heitti pois keihäänsä ja paljasti miekkansa.
-Kiivain ottein säilät koskettivat toisiaan. Molemmat olivat taitavia
-miekkailijoita. Kreivi Gerhard kolautti syvän kuhmun vastustajansa
-kullattuun kypärään, lyöden kruunun siitä pois. Mutta hänen ketterä
-ja harkitseva vastustajansa käytti hyväkseen hänen hillitsemätöntä
-kiivauttaan. Kaikki seurasivat jännityksellä ja tarkkaavaisesti
-vaarallista ottelua.
-
-"Ylhäisen naiseni kunnian tähden!" huusi nyt kreivi Gerhard aikoen
-tehdä ratkaisevan hyökkäyksen ja paljasti päänsä ja kaulansa. Hänen
-vastustajansa oli kohottanut miekkansa ehkäistäkseen häntä, ja
-käyttääkseen hyväkseen tämän varomattomuutta, mutta hän väistikin vain
-hyökkäyksen ja pysähtyi äkkiä tuijottamaan aituuksen yli. Samassa
-kuului voimakas ääni: _"Täällä taistelee kunniaton ritari!"_ Kaikki
-kääntyivät hämmästyneinä sinne, mistä ääni kuului, ja he näkivät
-solakan, pitkän ritarin, terässininen haarniska yllään, ja silmikko
-suljettuna pysähtyvän aitauksen eteen, pidellen kädessään komeaa
-tikaria. _"Tunnetko sinä tämän todistajan, petturi!"_ jatkoi sama
-ääni. Sininen ritari käänteli tikaria kädessään, ja sen kultainen,
-leijonanmuotoinen kahva välähteli kirkkaasti auringonpaisteessa.
-
-"Tuo tikari vedettiin Eerik Kristofferinpojan ruumiista Pyhän Cecilian
-yönä!" huusi voimakas ääni kansan joukosta. "Tuon tikarin möi Melfarin
-aseseppä Troels herttua Waldemarille", huusi toinen ääni, "sen minä
-voin todistaa ja vannoa".
-
-"Se on marskin tikari, Stig-marskin tikari!" huusi kolmas ääni.
-
-Taistelu oli keskeytetty. Kultahaarniskainen ritari istui kuin
-kivettyneenä satulassaan tuijottaen sinistä ritaria ja tikaria. Miekka
-putosi hänen kädestään, hän horjahti satulassaan, ja oli vähällä mennä
-tainnoksiin. Mutta nuoren kuninkaan viittauksesta astui nyt airut
-esille ja huusi: Elköön kukaan hengen uhalla häiritkö taistelevia
-sanoin tai liikkein!
-
-Tämän käskyn kuullessaan sininen ritari kumarsi kunnioittavasti ja
-piilotti tikarin povelleen, mutta jäi tyynenä paikalleen, tuijottaen
-kreivi Gerhardin vastustajaan.
-
-"Ojenna hänelle miekka!" huusi nyt kreivi Gerhard asepersevantille.
-"Minä tiedän taistelevani petollisen ja kunniattoman ritarin kanssa,
-mutta toisen meistä täytyy täällä heittää henkensä."
-
-Asepersevantin kumartuessa ottamaan ylös pudotettua miekkaa, kannusti
-kultainen ritari äkkiä orittaan ja karahutti täyttä nelistä pois
-aituuksesta. Kaikki katsoivat hämmästyneinä hänen jälkeensä, ja
-kuolemanhiljaisuus vallitsi, kunnes ei kukaan enää eroittanut häntä.
-Nyt katsottiin minne sininen ritari oli joutunut; mutta hänkin oli
-kadonnut sankkaan ihmisjoukkoon, joka ympäröi aituusta.
-
-Kreivi Gerhard oli yksin taistelukentällä ja hänet julistettiin
-tämän kunniataistelun voittajaksi. Tämä omituinen tapahtuma herätti
-mitä erilaisimpia arveluita katsojissa. Ritarileikki oli lopussa, ja
-kuninkaalliset palasivat takaisin linnaan. Vanhan Jon ritarin astuessa
-Inge neidon ohitse, hän kuiskasi hiljaa: "drotsi Pietari!"
-
-Inge nyökäytti hiljaa, hehkuvan punan kohotessa ihanille poskille. Hän
-oli huomannut ruusunpunaisen nauhan sinisen ritarin haarniskassa, ja
-hän luuli tunteneensa sen hiusnauhakseen. Mutta hänelle oli arvoitus,
-miten hänen vangittu ritarinsa oli päässyt tänne.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta ennenkuin Helsingborgin ritarileikit olivat loppuneet, kutsui
-tärkeä viesti nuoren Tanskan kuninkaan ja kaikki hänen ritarinsa
-Själlandiin. Kattegatissa oli nähty norjalainen laivasto, ja pelättiin
-heidän laskevan maihin Örekrogissa, jossa Flynderborgin linnoitus
-ritari Laven petoksen kautta vielä oli kapinallisten käsissä. Kun
-vanha ritari Jon ojensi uskolliselle Ingelle kätensä hyvästiksi,
-kuiskasi tämä salaa hänen korvaansa pari sanaa, ojentaen hänelle pienen
-pergamenttilehden, johon muutamilla vedoilla oli piirretty rakennus, ja
-tie oli merkitty pienillä risteillä. Ritari katseli hämmästyneenä Ingeä
-ja näytti tarkasti kuuntelevan joka sanaa, minkä hän sanoi. Inge toisti
-pari sanaa ja viittasi lehteen, jonka ritari Jon pani huolellisesti
-talteen. Hän nyökäytti iloisesti Ingelle, painoi hyvin liikutettuna
-suudelman hänen otsalleen ja kiirehti kuninkaallisien kanssa laivaan.
-
-Noustiin esteettömästi maihin Själlandin rannikolle, lähelle Örekrogia.
-Kreivi Gerhard saattoi heti kuningattaren ja prinssi Kristofferin
-Riibelinnaan, joka näinä levottomina aikoina katsottiin sopivimmaksi
-pakopaikaksi kuninkaalliselle perheelle. Mutta nuori kuningas ei
-taipunut lähtemään Själlandista. Hän matkusti heti Rimordsonin kanssa
-Korsörin luona olevaan Tornborgin linnaan, tarkastaakseen tämän tärkeän
-linnoituksen ja kiirehtiäkseen itse laivaston varustamista. Sillaikaa
-ritari Jon varustautui suojelemaan pohjoista Själlandia vihollisten
-hyökkäyksiltä.
-
-Korsörin luona olevat pitkälaivat Kuningas antoi heti miehittää ja
-lähetti ne pohjois-Själlandin rannikolle toimimaan siellä yhdessä
-Jon ritarin kanssa. Nuori kuningas osasi huolehtia kaikesta. Linnan
-varustuksista hänellä oli paljon huomauttamista. Rimordsonin täytyi
-monessa asiassa myöntää hänen olevan oikeassa ja hän ihmetteli hänen
-aikaisia tietojaan linnoitustaidossa, jonka hän oli oppinut drotsi
-Pietarilta.
-
-Kymmenen päivää senjälkeen kun hän oli saapunut Tornborgiin, käveli
-kuningas eräänä aamuna aikaisin linnan valleilla, ritari Rimordsonin
-ja erään Örekrogista olevan ritarin kanssa, joka oli tuonut hänelle
-tärkeitä tietoja. Norjalaiset olivat astuneet maihin Örekrogissa ja
-polttaneet kaupungin tuhaksi; mutta ritari Jon oli joutunut porvarien
-avuksi. Maanalaisen käytävän kautta, johon hän oli näyttänyt heille
-tien, olivat he vanha herra etunenässä tunkeutuneet Flynderborgiin
-ja valloittaneet linnoituksen; tästä lujasta varustuksesta olivat
-viholliset karkoitetut. Ritari kertoi nyt yksityiskohtaisesti
-kuninkaalle miten kaikki oli tapahtunut, ja että oli turhaan etsitty
-linnanherran salakammiosta Flynderborgissa niitä lainsuojattomien
-kirjeitä, joiden vastaanottamisesta ennen kuninkaanmurhaa Lave Litle
-oli syytetty.
-
-"Kaikkien pyhimysten nimessä, se oli oikein", sanoi nuori kuningas.
-"Vanha, uskollinen Jon ei ole tahtonut sanallakaan puhua serkkunsa
-Laven hengen puolesta, mutta nyt hän on pyyhkäissyt pois osan hänen
-synneistään. Antakaa kanslerin ilmoittaa Kallundborgin valtiovangille,
-että hänen tuomionsa on lykätty vuodeksi eteenpäin, koska hänen
-uskollinen serkkunsa on valloittanut Flynderborgin eikä sieltä ole
-löydetty hänen pahimpien petostensa todisteita."
-
-Rimordson katsahti surumielisesti nuoreen kuninkaaseen. "Suokoon
-Jumala ja pyhä neitsyt", sanoi hän, "teidän jokaisen uskollisen
-miehenne voivan hyvittää sen, minkä heidän sukulaisensa ovat rikkoneet!
-Tuskin on enää ainoaakaan rehellistä miestä maassa, jonka ystävät tai
-sukulaiset eivät olisi vankilassa tai joutuneet hirsipuuhun, eikä
-kaikki ole vielä lopussa." Raskasmielinen ritari ajatteli hirtettyä
-veljeänsä Lavea ja Jon veljeänsä, joka nyt myöskin oli menettänyt
-henkensä.
-
-"Onhan laki kaikkien herra", sanoi nuori kuningas huoaten. "Enhän minä
-senvuoksi niin aikaisin tullut kuninkaaksi. Mutta Jumalalle kiitos,
-vielä on uskollisia miehiä maassa. Kun saisin vain vielä drotsi
-Pietarin luokseni!"
-
-Kuningas palasi takaisin linnaan Örekrogista olevan ritarin seurassa,
-ja Rimordson jäi tarkastamaan olivatko kaikki varustukset kunnossa. Kun
-hän näin kulki ja tarkasteli raskaita puolustuskoneita, huomasi hän
-pienen, paksun olennon, joka messupojan musta kaapu yllään, ja korkea
-hattu otsalle painettuna, kulkea nyökytteli messukirja kädessä, ollen
-hartaasti lukevinaan aamurukoustaan. Linnanherran silmään pisti pojan
-tukeva vartalo ja huojuva merimieskäynti. Hän katseli häntä tarkemmin ja
-luuli hämmästyksekseen tuntevansa hänet raa'aksi jaarli Vähä-Alfiksi.
-"Hyvää huomenta, poikani!" sanoi Rimordson astuen hänen eteensä, "mihin
-sinä olet näin aikaisin menossa?"
-
-"Minä menen hakemaan viiniä papille, että hän voi rukoilla teidän
-sielunne puolesta!" murahti paksu messupoika syvällä, karkealla äänellä.
-
-"Odotappas hiukan!" sanoi Rimordson, viitaten pari sotamiestä luokseen.
-"Minä luulen tuntevani sinut. Emmekö me molemmat istuneet samoihin
-aikoihin Lysen koulupenkillä. Etkö sinä silloin lyönyt meiltä kaikilta
-hampaita suusta ja polkenut meitä jalkoihisi? Sinä tahdoit olla kreivi
-ja jaarli? Oletko sinä nyt vain halpa messupoika?" Näin sanoen hän
-kohotti hatun hänen otsaltaan, ja katsoi häntä leveisiin häränkasvoihin.
-
-"Pentti Rimordson, elä anna minua ilmi vanhan toveruuden nimessä!"
-kuiskasi paljastettu Alfkreivi. "Olemmehan me sukulaisia, ja olinhan
-minä koulussa niinkuin isä sinulle. Kyllä nyt on lopussa minun
-kreiviyteni ja jaarlin-arvoni. Minä olen nyt lainsuojaton mies, ja
-etsin turvani hurskaitten, veljien luota. Ole kunnon mies, Pentti.
-Lupaa, ettet ole tuntevinasi minua ja anna minun jänistää!"
-
-"Sitokaa hänet, miehet!" komensi Rimordson sotamiehille. "Hän on
-ryöväri ja murhapolttaja!"
-
-Voimakas viikinkipäällikkö heitti rukouskirjan ja messukaapun luotaan.
-Hän seisoi siinä ritaripuvussaan, hosuen hurjasti ympärilleen
-miekallaan; mutta sotamiehet olivat pian riisuneet hänen aseensa.
-Hänet pantiin heti lujasti kahleisiin; ja tekemättä siitä linnassa
-sen enempää melua antoi Rimordson viedä hänet tarkasti vartioituna
-Haraldsborgin lujaan pahantekijäintorniin. Rimordson ei tahtonut
-saattaa nuorta kuningasta levottomaksi, eikä tahtonut joutua
-moitteenalaiseksi ilmoittaessaan näin vaarallisen vihollisen päässeen
-tunkeutumaan linnaan. Muuten hän luuli linnan täydellisesti turvatuksi,
-eikä välittänyt vangitun merirosvopäällikön uhkamielisestä ja melkein
-pirullisesta naurusta, kun hänet, tarjottuaan Rimordsonille turhaan
-korkean palkinnon vapaudestaan, raahattiin ulos linnasta. Surumielisenä
-ja raskasmielisyytensä valtaamana Rimordson ei ollut huomannut
-tanskalaisella lipulla varustetun merirosvolaivan ankkuroineen yöllä
-Tornborgin lahteen. Ei ainoastaan uhkarohkea jaarli Vähä-Alf ollut
-huomaamatta päässyt linnaan. Itse Stig-marski, mukanaan joukko
-uskaliaita merirosvoja oli salaa noussut maihin; ja illalla seisoi
-Mads Jyde kuninkaallisiin huoneisiin johtavan oven edessä uskollisena
-vartijana, yllään kuninkaallisen henkivartijan puku. Linnassa näytti
-rauhalliselta, ja kaikki paneutuivat levolle.
-
-Keskellä yötä nuori kuningas heräsi hirveään meluun. Koko linna oli
-ilmitulessa hänen ympärillään ja kaikkialta kaikui hätääntyneiden
-ja hämmästyneiden sotilaiden kauhunhuuto: "Marski, marski! --
-Lainsuojattomat!" Joka puolelta kaikui huutoja ja kuului aseiden
-helinää, ja nuori kuningas seisoi yksin puolialasti makuuhuoneessaan,
-jota jo savu ja liekit ympäröivät. "Armias Jumala!" huudahti hän.
-"Annanko isäni murhaajien nyt polttaa itseni!" Hän heitti kiireesti
-viitan hartioilleen, tarttui pieneen miekkaansa ja aikoi syöstä ulos
-ovesta liekkien halki. Hän kuuli Åke Jonsonin äänen aseiden melusta
-huoneensa ulkopuolelta; mutta liekit tunkivat sisään joka puolelta, --
-savu pyörrytti häntä, ja hän löysi tuskin ovelle. Samassa hän tunsi
-voimakkaan, rautaisen käsivarren tarttuvan itseensä; hän pudotti
-miekkansa ja meni tainnoksiin. Kun hän taas toipui, huomasi hän
-olevansa pienessä, avoimessa purjeveneessä, joka nuolennopeudella kiiti
-eteenpäin pimeän ja myrskyn vallitessa.
-
-"Missä minä olen?" kysyi hän. "Olenko isäni murhaajien käsissä?"
-
-"Uskollisien alamaisten ja hyvien ystävien turvissa!" vastasi
-ystävällinen ääni hänen vierestään, ja hän eroitti pimeästä vierellään
-istuvan ritarin, täydet rautavarustukset yllä.
-
-"Drotsi Pietari, kaikkien pyhimysten nimessä, tekö olette täällä!"
-huudahti hän sydämestään iloiten.
-
-"Minä en uskalla sanoa kuka olen", vastasi ritari, suljetun
-kypäräsilmikon takaa, ja kuningas luuli nyt tuntevansa turnajaisissa
-olleen sinisen ritarin.
-
-"Kunniasana sitoo kieleni", jatkoi ritari. "Minun täytyy peittää
-kasvoni kuninkaaltani ja koko maailmalta. -- Minä vien teidät turvaan
-Riibelinnaan. Minä itse palaan paikkaan, jossa pimeys on vieläkin
-mustempi kuin täällä. Minä vannotan teitä, herra kuningas, uskokaa
-mitä tahdotte, mutta elkää kiusatko minua puhumaan enää sanaakaan, ja
-rikkomaan ritarilupaustani!"
-
-"Vaikene siis, Jumalan nimeen!" sanoi nuori kuningas ja puristi hänen
-panssaroitua kättään. "Varmasti sinä olet drotsi Pietari, tunnenhan
-minä sinun äänesi? Sinä olet tänä yönä pelastanut minun henkeni. Jos
-sinä vielä olet herttuan vankina, niin minä pelastan sinut, maksakoon
-mitä tahansa!"
-
-"Elkää ryhtykö väkivaltaisuuksiin herttuaa vastaan!" vastasi ritari
-syvään huoaten. "Hänen vankinsa elämä on hänen vallassaan."
-
-Nuori kuningas vaikeni. Vene jatkoi joutuisaa kulkuaan ja oli pian
-toisella puolen Sprogötä, josta Stig-marskin uusi torni häämöitti
-uhkaavana tummaa yötaivasta vasten.
-
-Paria päivää myöhemmin tiedettiin jo yleisesti, että kuningas Eerik
-oli paennut Riibelinnaan, mutta Tornborgin oli Stig-marski hävittänyt,
-ja uskollinen ritari Rimordson oli saanut siellä surmansa. Nyt
-saatiin myöskin tietää että Rimordson oli vanginnut mahtavan jaarli
-Vähä-Alfin, vähää ennen kuin hän kaatui marskin sankarisäilän lyömänä.
-Saavuttuaan Riibelinnaan, kuningas ensi toimekseen nimitti valtakunnan
-drotsiksi linnan urhean päällikön, ritari David Thorstensonin, niin
-kauvaksi aikaa, kun drotsi Pietari oli herttuan vankina. Uuden
-drotsinsa ja kuningattaren neuvosta hän allekirjoitti jaarli Vähä-Alfin
-kuolemantuomion. Herttuasta kerrottiin, että hän makasi sairaana
-Schleswigissä, nuoren puolisonsa suureksi suruksi. Huhuiltiin hänen
-olevan henkisesti sairaan, ja ne omituiset seikat, joista kerrottiin
-antoivat uutta virikettä huhuille hänen yhteydestään henkimaailman
-kanssa. Hänen kerrottiin sairaana ollessaan vakuuttaneen, että
-hän ruumiillisin silmin oli nähnyt tuomion enkelin. Vähän ennen
-sairastumistaan hän oli ollut pari päivää kateissa, ja hänen omituinen
-sairautensa oli äkkiä puhjennut, kun hän Nordborgiin palattuaan oli
-käynyt tärkeää vankiaan, drotsi Pietari Hesseliä, katsomassa, jonka
-hän tapasi rauhallisena kahleissaan. Sanottiin herttuan mielipuolen
-houreissaan myöskin vakuuttaneen, että hänen vankinsa Nordborgin
-linnassa oli liittoutunut paholaisen ja voimakkaiden henkien kanssa
-häntä vastaan.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESSEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Norjalaiset ja lainsuojattomat jatkoivat vielä kauan hävitysretkiään
-Tanskaan, ja vaikka Norjan kuningas ei onnistunut saamaan lujempaa
-jalansijaa maassa, niin hän oli kuitenkin urhoollinen ja mahtava
-vihollinen, joka tänä rauhattomana aikana oli kaksinkertaisesti
-vaarallinen Tanskalle. Hän oli hävittänyt ja polttanut Amagarin ja
-Hvenin; hän oli tehnyt uhkarohkean, vaikka onnistumattoman retken
-Aalborgiin, eikä ollut säästellyt herttua Waldemarinkaan kaupunkeja.
-Ajateltiin jo vakavasti ryhtyä sovinnon ja rauhan keskusteluihin hänen
-kanssaan, mutta hän oli sopimuskirjeellä luvannut lainsuojattomille,
-ettei ryhtyisi rauhantekoon Tanskan kanssa ilman heidän ja marskin
-suostumusta.
-
-Eräänä tyynenä syysyönä kaikui surullinen sielumessu, Viborgin
-tuomiokirkossa olevasta, kuningas Eerik Kristofferinpojan
-hautaholvista. Tuuli oli kirkon puolelta järvelle päin, ja toisella
-puolen järveä olevaan lauttaustaloon kuuluivat silloin tällöin syvät
-vigiliae-säveleet, jotka sieltä näin kaikuisivat murhatun kuninkaan
-sielun puolesta joka yö tuomiopäivään asti. Lauttaustalon ohitse kulki
-tie Asmildin luostariin. Kookas, vanha pyhiinvaeltaja istui täällä, pää
-kumarassa, syviin ajatuksiin vaipuneena, kumoon kaadetulla veneellä, ja
-hänen vieressään seisoi nuori pyhiinvaeltajapukuinen tyttö. Hän piteli
-kädestä reipasta, mustatukkaista nuorukaista. Nuorella miehellä oli
-yllään aseenkantajan puku, tikari ja teräslakki, ja paitsi tavallisia
-aseenkantajalle kuuluvia aseita hänellä oli kädessä pitkä, kullattu
-käyrämiekka, joka näkyi olevan tarkoitettu enemmän koristeeksi kuin
-puolustusaseeksi.
-
-"Menemmekö luostariin ja kolkutamme ovelle, isä Henner?" kysyi
-nuorukainen. "Et sinä eikä Åse jaksa kulkea edemmäksi tänä yönä."
-
-"Pysy täällä, Skirmen!" vastasi vanhus. -- "Kyllä me voimme täälläkin
-levätä. Sitten kun me viimeksi tapasimme, olemme me valvoneet monta
-yötä Jumalan vapaan taivaan alla. Minun katumusmatkani ei ole lopussa
-ennenkuin olen nähnyt röyhkeän marskin ja sanonut hänelle sanottavani.
-Ja minä olen luvannut ja vannonut, etten sitä ennen nuku katoksen alla!"
-
-"Mutta, rakas isä Henner!" sanoi Skirmen. "Mitä asiaa teillä on
-tänne Viborgiin? Jos ei pannaan julistettu marski ole joissakin
-ryövärilinnoistaan Hjelmillä tai Språlla, niin hän on varmasti taas
-ryöstämässä tai polttamassa kuninkaan kaupunkeja ja linnoja. Stegen
-linnaan hän ei uskaltanut", jatkoi hän kun vanhus ei vastannut,
-"mutta sekä Skjelskjörin että Samsilla olevan linnan kävi samoin
-kuin Tornborgin. Voi, Jumala meitä auttakoon!" lisäsi hän kiivaasti,
-musertaen kädessään olevan järviruo'on. "Nyt kun mahtava kuningas Maunu
-Latolukkokin on kuollut, ei ole ainoatakaan kuningasta maailmassa, jota
-marski pelkäisi, kaikkein vähiten meidän nuorta kuningastamme."
-
-"Kyllä, poikani, yksi kuningas on olemassa, jota ei marski eikä kukaan
-ihminen rankaisematta uhmaile, ja jos Hän on meidän nuoren kuninkaamme
-kanssa, niin ei marski voi enempää kuin tuo ruoko, jota siinä
-musertelet." Näin sanoen vanha Henner katseli tarkkaavasti taivasta.
-"Minun täytyy pian tavata hänet!" jatkoi hän hetken mietittyään. "Hän
-on ehkä lähempänä meitä kuin sinä uskotkaan. Hjelmillä hän ei ole; hän
-aikoo Hallandiin hyvän ystävänsä, uuden arkkipiispan kanssa. Heidän
-piti tavata Viborgissa tai Asmildin luostarissa. Hm! Ehkä he juuri
-tällä hetkellä neuvottelevat siellä maan turmiosta."
-
-"Minä luulen, että sinä olet kaikkitietävä, isä Henner!" sanoi Skirmen
-hämmästyneenä. -- "Mitä tekemistä marskilla on Hallandissa. Aikooko hän
-Hunehalsiin kreivi Jaakon avuksi?"
-
-"Etkö sinä tiedä sen enemmän asioista, Skirmen, vaikka sinun isäntäsi
-on valtiomies. He aikovat Varbergiin, sovinnonhierontaan Norjan
-kuninkaan kanssa, eikä se tapahdu ilman marskin suostumusta. Sen
-murhapolttajan kädessä on nyt kahden ehkä kolmenkin valtakunnan
-kohtalot. On jo aika hänen saada viesti kuninkaitten herralta."
-
-Vanhus vaipui taas syviin ajatuksiin, ja Åse kuiskaili muutamia helliä
-sanoja rakastajalleen, kuitenkin häiritsemättä totista vanhusta.
-
-"Hm! Olipa omituista, että me tapasimme, poikani!" alkoi vanha Henner
-taas puhua ja katseli lempeästi molempia nuoria ihmisiä. "Näenpä,
-että te olette Åsen kanssa yhtä hyviä ystäviä kuin ennenkin. Etpä
-taida voida liikoja kehua onneasi, Skirmen! Kultakannukset eivät
-kasva puussa, ja ritari sinun täytyy olla ennenkuin hänet saat.
-Rohkeutta vain, poikani! Jos ei pyhä Yrjänä sinua auta, niin ainakin
-pyhä Kristian. Pidä sinä minun pyhiinvaeltajamiekkani, sitä kuuluu
-onni seuraavan: Pyhä Mikael on satoja vuosija kantanut sitä erään
-kirkontornin huipulla. Mutta tanssiin tarvitaan muutakin kuin punaiset
-kengät, ymmärräthän, eikä kissa kaloja saa käpäliään kastelematta.
-Mitä sinä olet tehnyt Harrestrupissa sillaikaa kun herrasi istuu
-kahlehdittuna Nordborgin vankiluolassa?"
-
-"Oi, rakas isä Henner!" vastasi Skirmen. "Ei ole hätää niin suurta,
-ettei siitä koettaisi selviytyä. Minun isäntäni vanha imettäjä makaa
-sairaana Harrestrupissa. Hän lähetti sanan minulle, että hänellä olisi
-minulle jokin tärkeä asia uskottavana -- --"
-
-"Hm. Ei ole apua akkojen puheista!" murisi vanhus.
-
-"No, mitä sinä siellä sait kuulla?" kysyi Åse uteliaana. "Vanha vaimo
-on tainnut tehdä sinusta pilaa, koska et uskalla kertoa. Hän on kai
-huolehtinut paremmin isännästään kuin sinä -- --"
-
-"Elä moiti minua, rakkahin Åse!" vastasi Skirmen alakuloisesti. "Sinä
-päivänä, jolloin minun rakas herrani vangittiin Skjelskörissä, hän
-oli lähettänyt minut tärkeälle asialle Riibeen, enkä minä ole siitä
-päivästä asti ajatellut muuta kuin hänen vapauttamistaan. Minä olen
-ollut kolme kertaa Alsissa, mutta öin ja päivin vartijoidaan sitä
-helvetintornia. Kaksi kertaa he saivat minut kiinni, ja kolmannella
-kerralla olisi minut hirtetty, ellen olisi päässyt karkuun."
-
-"Rakas, uskollinen Skirmenini!" huudahti Åse, syleillen häntä. "Sepä
-olisi ollut häpeällinen kuolema aseenkantajalle, joka on niin kauvan
-uhkaillut pääsevänsä ritariksi", lisäsi hän veitikkamaisesti. "No, elä
-suutu, Skirmen! Pidänhän minä siltä aivan yhtäpaljon sinusta. Mutta
-kerrohan toki mitä sait kuulla imettäjältä?"
-
-"Voi, hän on tullut höperöksi, raukka, ja päänsä on täynnä mahdottomia
-hullutuksia. Hän koetti kuvitella minulle olleensa kahdeksan päivää
-herransa vankilassa hänen sijastaan. Hän kertoi Alsin vahdin luulleen
-häntä noidaksi, eikä sen vuoksi ollut uskaltanut kieltää hänen käymästä
-vangin luona. Isäntäni oli mennyt sieltä hänen vaatteissaan, mutta
-oli vannonut pyhästi ja kalliisti palaavansa lunastamaan hänet ennen
-kahdeksaa päivää, ja siihen mennessä ei kukaan saisi nähdä hänen
-kasvojaan eikä tietää kuka hän oli. Sen oli akka varmasti uneksinut.
-Eihän se voi olla mahdollista."
-
-"Miksei, poikani!" sanoi vanha Henner tarkkaavaisen näköisenä, "miksei
-se olisi voinut tapahtua. Se on ainakin sinun ritarillisen herrasi
-tapaista; tuota hyvää vaimoa minä en tunne. Mutta mitä apua tuosta
-kaikesta oli, jos sanassaan pysyvän drotsin täytyi heti kahdeksan
-päivän kuluttua palata noitana takaisin vankilaluolaansa?"
-
-"Kas sitä minä en ymmärrä. Siinähän se mahdottomuus, onkin, senvuoksi
-minä en sitä ota uskoaksenikaan. Sitäpaitsi olisi Dorthe Feirkostin
-mahdotonta istua hiljaa kahdeksan vuorokautta, antamatta puheellaan
-tai laulullaan itseään ilmi. Mutta ihmeellisintä kuitenkin oli, että
-hän niin hyvin tiesi vankilanpaikan. Hän kuvaili sen minulle aivan
-sellaisena kuin minä olin itse sen nähnyt. Sitäpaitsi hän antoi
-minulle tämän avaimen, vannoen pyhästi, että sillä voi avata sisimmän
-vankilanoven."
-
-"Hoh, silloinhan sinä olet epäuskoinen narri, jos vielä kauvemmin
-epäilet, Skirmen!" sanoi Åse iloisesti. "Sinä tunnet huonosti meidät,
-jos luulet ettei nainen voi vaieta silloin kun hyvän ystävän auttaminen
-on kysymyksessä. Ja, jos tunnen sinun isäntäsi oikein, niin osaa hän
-kahdeksassa päivässä toimittaa enemmän kuin moni muu kokonaisessa
-vuodessa. Ja onhan hänelläkin lemmittynsä mielessään. Annappas minulle
-avain! Osaan minäkin leikkiä noitaa ja haltijatarta. Jos Alsilaiset
-noin helposti uskovat noitiin, niin kyllä me keinot keksitään. Me
-olemme nähneet pyhän Pietarin vankilan Roomassa. Katsoppas siellä
-me saimme anteeksi kaikki syntimme, niin ettei meidän tarvinnutkaan
-vaeltaa pyhälle haudalle asti. Ja usko pois, siitä lähtien en ole
-erityisemmin syntiä tehnyt. Jos nyt pyhä neitsyt tai pyhä Kristian
-tahtovat käyttää minua vankilan avaamiseen, niin he voinevat sen tehdä,
-vaikka minä en olisikaan aivan enkeli --."
-
-"Hiljaa, lapseni! Menkää syrjään!" sanoi nyt vanha Henner. "Minä kuulen
-ratsastettavan luostarista tulevaa tietä. Ehkä se on marski."
-
-Åse ja Skirmen tottelivat. He piiloutuivat nopeasti järven rannalla
-olevaan pensaikkoon, jossa heillä oli paljon kuiskuttelemista
-toisilleen.
-
-Joukko vahvasti asestettuja ratsumiehiä, kaksi ylhäistä herraa
-etumaisina, ratsasti Asmildin luostarilta tulevaa tietä lauttausmajalle
-päin. Toinen heistä oli laiha ja pitkä mies, yllään hengellinen
-puku; hän ratsasti ylpeänä rauhallisella juoksijallaan. Se oli
-uhmaileva tuomiorovasti mestari Jens Grand, joka nyt vanhan Johan
-Drossin kuoltua, vaikka vasten kuninkaan tahtoa, oli valittu Lundin
-arkkipiispaksi. Hänen seuralaisensa voimakas soturi teräshaarniska
-yllään, joka ratsasti levottomalla sotaoriilla, oli Stig-marski itse.
-He pysähtyivät tielle, miesten ratsastaessa järvelle hevosia juottamaan.
-
-"Niinkuin minä jo sanoin teille, herra, marski", sanoi mahtava pappi,
-"kyllä me pakotamme heidät antamaan teille rauhanne takaisin, sekä
-myös omaisuutenne, kunhan te vain annatte pojan pitää valtaistuimen.
-Kyllä me tyydymme häneen ennemmin kuin teidän mahtavaan kuningas
-Papinvihaajaanne."
-
-"Vai siinäkö ollaan!" vastasi marski. "Te pelkäätte Papinvihaajaa! Sitä
-nimeä hän ei ole ansainnut. Häntä voimakkaampaa ja suurempaa kuningasta
-ei Norjassa ole ollut. Hän on ylevä ja jalo. Milloinka ennen täällä
-Pohjolassa on kuningas suvainnut vierellään niin mahtavaa veljeä kuin
-herttua Haakon, tuntematta pelkoa ja pikkumaista kateutta? Sellaisen
-kuninkaan hallitessa tulee Tanskasta ja Norjasta kuningaskunta,
-jonka vertaa ei ole maailmassa. Suokaa minun vain kymmenen vuotta
-kantaa sotapäällikkösauvaa, teidän kantaessa piispanhiippaa, niin
-saatte nähdä ettei Skjalm Hviden suku ole huonontunut Absalonin
-päivistä asti. Myöskin Ruotsin valtaistuimella istuu lapsikuningas,
-josta ei milloinkaan tule miestä. Mitä te sanoisitte maallisesta
-kolmiyhteydestä, kunnianarvoisa herra?"
-
-"Te jännitätte jousen niin kireälle, että se katkee!" vastasi
-arkkipiispa. "Muistakaa, että te olette lainsuojaton mies, jonka suuret
-tilukset ovat langenneet valtiolle."
-
-"Rauhan minä vielä voin hankkia itselleni tällä miekallani", vastasi
-marski, "ja tiluksia on minulla ja minun ystävilläni kylliksi siksi
-kunnes Tanskan kaikki tilukset ovat meidän käsissämme".
-
-"Mutta muistakaa, marski Stig", vastasi arkkipiispa painokkaasti, "te
-olette pannaan julistettu mies. Jos te tahdotte minun toimittamaan
-teidät siitä vapaaksi niin elkää kutsuko minun ja Tanskan kuninkaaksi
-tuota Papinvihaajaa. Ennen voitte itse olla herrana maassa, -- se olisi
-teille melkein yhtä helppoa."
-
-"Aiotteko te saattaa minut kiusaukseen, Grand!" sanoi marski hymyillen.
-"Jos Stig-marski istuu Tanskan valtaistuimella, silloin täytyy mestari
-Grandin istua pyhän Pietarin istuimella rukoillakseen kuninkaallisen
-sukulaisensa puolesta."
-
-"Se ei ole tarpeen!" vastasi mahtava arkkipiispa. "Te ette ylenkatso
-kirkkoa ja sen päämiestä niinkuin tämä ylpeä norjalainen. Te olette
-liian viisas kieltäytyäksenne osoittamasta Pohjolan mahtavimmalle
-kirkonmiehelle sitä kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jonka hän vaatii.
-Mutta kiusaukseen minä en tahdo saattaa teitä; päinvastoin minä
-kunnioitan teidän itsehillitsemiskykyänne ja ylevämielisyyttänne.
-Kuitenkin on minun asiani eikä teidän siirtää kruunu, silloin kun
-sen voi ja täytyy muuttaa. Minä olen teidän ystävänne, Stig-marski!"
-jatkoi hän ylpeästi. "Sen minä olen teille osoittanut. Minä olen nyt
-lähinnä kuningasta ensimäinen mies Tanskassa. Hän on vapauttanut minut
-mitä teidän asiaanne tulee. Hän on itse osoittanut minulle luottamusta
-uskoessaan minulle sovinnon ja rauhan sopimuksen aikaansaamisen
-Norjan kanssa. Minä teen sen -- ja innolla, en kuninkaan tähden, vaan
-valtakunnan ja kirkon tähden. Minä tiedän kyllä hyvästi, että te voitte
-yhdellä sanalla tehdä tyhjäksi sovittelun. Mutta elkää sitä tehkö,
-Stig-marski! Minä neuvon teitä olemaan sitä tekemättä! Pyytäkää mitä
-haluatte, ja luottakaa minuun, mutta muistakaa, että minä olen se, joka
-tästä lähtien kruunaan Tanskan kuninkaat, enkä minä tarvitse pyhän
-Pietarin istuinta sitoakseni ja irroittaakseni sekä kuninkaan että
-meidän ritariemme sieluja."
-
-Marski katseli ihmeissään rohkeaa pappia. "Totta on, että te olette
-mahtava mies!" sanoi hän. "Mutta minä uskoin varmasti, ettei Eerik
-Silmänräpyttäjän pojalla ollut Tanskassa katkerampaa vihollista kuin
-te. Te ette anna hänen uskollisille miehilleen rauhaa edes haudassa. Te
-annatte kaivaa heidän ruumiinsa teidän kirkkomaastanne haudataksenne
-heidät kuin koirat roistojen kuoppaan. Mitenkä te nyt olette näin
-alkanut suosia poikahallitusta?"
-
-"Onhan poika nyt voideltu ja kruunattu."
-
-"Vaikka hän olisi voideltu tuhannen kertaa, niin minä kuitenkin
-vannoisin hänen perikatonsa, ja hänen tai minun täytyy kaatua. Minä
-luotin teihin, Grand! Mutta nyt minä huomaan, että Lundin arkkipiispa
-ei ajattele samalla lailla kuin Roeskilden tuomiorovasti. Tuolla
-paikan muutolla näkyy olevan omituinen vaikutus, niin minusta näyttää,
-ja ylhäistä väkeä alkaa pian huimata heidän korkeutensa. Oletteko
-te arkkipiispan istuimella unohtanut minkä te lupasitte minulle
-papinkauhtanassa?"
-
-"Sitä en ole, rohkea marski!" vastasi Grand. -- "Mutta oletteko te
-unohtanut mitä me molemmat lupasimme herttua Waldemarille? Hänen
-kaltaisensa mies on ansainnut uskollisempia ystäviä kuin sen, joka
-lupasi Papinvihaajalle Tanskan kruunun. Minä olen kyllin selvästi
-osoittanut etten puolusta kruunua lapsikuninkaan vuoksi, enkä minä
-ollut teidän mukananne silloin kun te rikoitte herttualle antamanne
-lupauksen."
-
-"Vai niin! Nyt vasta minä teidät ymmärrän perinpohjin, kunnianarvoisa
-herra. Minä olin unohtaa, että te olette herttuan rippi-isä. Jos te
-vaaditte, että minun tai jonkun rehellisen miehen pitäisi luottaa tähän
-hienoon herraan, niin olisitte saanut paremmin kasvattaa rippilapsenne.
-Koska hän oli niin raukkamainen ja uskoton, että hän kirjoitti
-minun lainsuojattomuus tuomioni alle, niin ei hän suinkaan epäröi
-allekirjoittaa minun kuolemantuomiotani."
-
-"Saatte kiittää minua, että pääsitte niinkin helpolla", vastasi Grand.
-"Herttua toimi teidän viisaimpana ystävänänne allekirjoittaessaan
-tuomionne. Valtionhoitajana hän voi peruuttaa maallisen tuomionne, kun
-aika on sovelias. Ja jos te saatte aikaan sovinnon Norjan kanssa, niin
-te ette ole kauvemmin pannaan julistettu mies! Voi tulla aika, jolloin
-te kaipaatte autuaaksi tekevän kirkon siunausta ja kammoatte sen
-kirousta. Elkää ylenkatsoko pyhää salamaa, urhea marski, se on ennenkin
-sulattanut kruunuja ja kaatanut sankareita, jotka olivat voimakkaimpia
-kuin te."
-
-"Haa, olkaa puhumatta pannasäteistänne!" vastasi marski suuttuneena,
-kohottaessaan ylpeästi päätään ja ratsasti eteenpäin. "Näettehän te
-minusta, että kunnon mies pysyy lujana ja voimakkaana, luettakoon
-hänelle vaikka kuinka monta kirousta Lundin tuomiokirkosta.
-Taivaalliset aseet eivät tehoa minuun; ne eivät saa Stig-marskia
-väistymään hiuksenvertaa hänen tieltään!"
-
-Hänen ääneen ja ylpeästi lausuessaan nämä sanat, kaikuivat sielumessun
-sävelet murhatun kuninkaan haudasta ihmeellisen voimakkaina tyynen
-järven yli.
-
-"Mitä se oli?" sanoi marski pysähtyen.
-
-"Se oli sinun kuninkaasi veri, joka huusi kostoa taivasta kohti!"
-vastasi kaamea ääni aivan hänen vierestään, ja Henner Friser
-pyhiinvaeltajapuvussaan nousi kumoonkaadetulta veneeltä, seisoen
-uhkaavana kuunvalossa hänen edessään.
-
-Tuntui kuin veri olisi hyytynyt jääksi voimakkaan sotapäällikön
-suonissa. Hän tuijotti pyhiinvaeltajaan kuin pelottavaan haamuun,
-noiden omituisen tuskallisesti värähtelevien äänien taas kaikuessa
-järven yli kuningashaudasta.
-
-"Kuule, kuule!" sanoi pyhiinvaeltaja. "Siihen asti kaikuu tuo valittava
-ääni kunnes Eerik kuningas ja hänen murhaajansa seisovat Jumalan
-tuomioistuimen edessä viimeisenä päivänä!"
-
-"Saatana, kuka sinä olet?" huusi marski, vetäisten miekkansa.
-
-"Kuninkaanmurhaaja niinkuin sinäkin!" kuului vastaus. "Mutta minä olen
-katunut syntini. Minä tuon sinulle nyt viimeisen varoituksen. Elä
-ylenkatso kirousta! Elä halveksi taivaallisia aseita, marski Stig!
-Ihmisvoima on heikko: mutta Herran käsi on väkevä, ja hänen on kosto.
-Muuta mielesi, Stig Andersen, sillä sinun loppusi lähenee. Pyhä isä
-käski minun varoittaa sinua. -- Pese kätesi kuninkaanverestä ja tee
-katumus! Tai järjestä asiasi ja odota kuolemaa ja kirousta! -- Sinun
-sielusi on punnittu ja liian köykäiseksi havaittu. Eikä ole sinulla
-enää pitkältä elon aikaa!"
-
-"Henner, sinäkö oletkin?" huudahti marski ja heilautti miekkaansa.
-"Haa, varo itseäsi, sinun harmaa mielipuolen pääsi ei suojaa sinua
-minun suuttumukseltani!"
-
-"Kuule, kuule!" jatkoi pyhiinvaeltaja rauhallisesti, jääden
-liikkumattomana seisomaan paikoilleen, hiljaisen tuulen kantaessa
-vigilaesäveleet taas järven yli. Surukuoro kasvoi, ja kuin myrskyten
-väreilivät syvät hautaäänet heidän päänsä yli hiljaisessa yössä.
-"Kuule, kuule", toisti pyhiinvaeltaja. "Hautasäveleet kohoavat taivasta
-kohti, -- ne rukoilevat kuninkaan sielun puolesta, joka siirtyi täältä
-pois syntinensä, mutta niistä kaikuu kirous hänen murhaajilleen."
-
-"Vaikene kirottu houkka!" huusi marski raivostuneena, ja hänen
-taistelumiekkansa välähteli kookkaan pyhiinvaeltajan otsaa tavoittaen;
-mutta samassa silmänräpäyksessä se putosi kilisten hänen kädestään,
-ja hänestä näytti niinkuin tulimiekka olisi salamana välähtänyt
-hänen silmiensä ohitse ilman halki. Hän kannusti kauhistuneena
-hurjan ratsunsa ja karahutti pois, kadoten pimeyteen, hengellisen
-herran seuraamana, joka myöskin oli valahtanut kuolemankalpeaksi ja
-risti itseänsä. Vähän senjälkeen marskin ratsujoukko ajoi kookkaan
-pyhiinvaeltajan ohitse, joka pidellen Åsea kädestä astui hitaasti
-eteenpäin tietä pitkin nuoren aseenkantajan vielä seisoessa äänettömänä
-ja vakavana veneen luona, nojautuen pitkään pyhän Mikaelin miekkaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Neljä viikkoa oli kulunut tuosta tyynestä yöstä, jona taipumaton marski
-Stig oli kohdannut Hennerin Viborgin järven rannalla, ja kuullut
-vigilaesävelet murhatun kuninkaan haudasta. Aurinko laski, kullaten
-viimeisillä säteillään Hjelmin linnantornit. Ankara marski ratsasti
-äänettömänä ja hiljaa ratsumiehineen pienen saaren yli linnaan. Hän
-palasi Varbergista, Tanskan ja Norjan kuninkaitten kohtauksesta, jossa
-hänen taipumaton uhkamielisyytensä ja nöyryyttävät vaatimuksensa olivat
-saaneet sovinnonteon kokonaan raukeamaan. Hän palasi Hjelmiin ylpeänä
-tuntien peloittavan voimansa ja vaikutuksensa. Mutta hänen raudanlujat
-kasvonsa olivat kalpeat, ja hänen kookas sankarivartalonsa näytti
-horjuvan satulassa. Hän oli salannut mahtavalta arkkipiispa Grandilta,
-miten valtavan vaikutuksen tuo omituinen tapahtuma oli tehnyt häneen.
-Hän oli nauranut itselleen ja koko seikkailulle, joka hänen mielestään
-oli vain sattuma ja vanhan puolihullun Hennerin pahansuopaa kujeilua.
-Sanottuaan lyhyesti ja kylmästi hyvästi arkkipiispalle, hän oli yksin
-ratsumiehineen lähtenyt kuningaskohtauksesta, mutta kotimatkalla hän
-ei ollut puhunut sanaakaan. Hän ei saanut mielestään sitä kuvittelua,
-jonka hän itse piti unena, että todellinen salama oli kiskaissut
-miekan hänen kädestään. Hän kuuli yhäti korvissaan sävelten kaikuvan
-kuningashaudasta ja näki ajatuksissaan haamun, joka julisti hänelle
-kuolemaa ja kirousta. Hän ratsasti pää kumarassa sisään Hjelmiin
-hämärän linnanportin kautta. Synkkänä ja mietiskelevänä hän laskeutui
-alas hevosensa selästä, ja astui holvattuun tornisaliin tyttäriensä luo.
-
-Hiljainen Margareta astui ystävällisesti häntä vastaan ja irroitti
-hänen haarniskansa, sillävälin kun pieni, levoton Ulrika vaivasi häntä
-uteliailla kysymyksillään, tahtoen tietää missä hän oli ollut ja
-minkälaisia kalleuksia hän tälläkertaa toi kotiin saaliinaan.
-
-"Eikö sinulla vieläkään ole kyllin kultaa ja kalleuksia, villi
-korpinpoika?" sanoi synkkä linnanherra lapseen katsomatta.
-"Ja kuitenkin minä olen tuonut sinulle enemmän kuin ainoakaan
-kuninkaantytär Tanskassa on omistanut. Hm!" lisäsi hän hiljempaa. "Voi
-tulla aika, jolloin saat tyytyä vähempään. -- Mene kamarimestari Riken
-luo!" käski hän ankaralla äänellä, "hän avaa sinulle aarrekammion ja
-antaa sinulle helminauhan, joka oli kuningas Eerik Kristofferinpojalla
-hänen rukoillessaan viimeistä rukoustaan, -- talleta se
-isänperintönäsi!"
-
-"Kiitos, isä, kiitos!" huudahti pieni, punaposkinen tyttö. "Mutta
-miksi sinä aina olet niin vihainen minulle silloinkin kun olet hyvä
-minua kohtaan? Voi miten hauskaa, nyt minä saan koristaa itseni sillä
-kauniilla helminauhalla, jossa ovat ne kalliit timantit. Voi, miten
-ihanaa -- kiitos!" näin sanoen juoksi pieni, iloinen tyttö ulos,
-vallattomasti käsiään taputtaen.
-
-"Ja sinä, hurskas Margaretani!" sanoi marski, katsoen liikutettuna
-hiljaista, kalpeaa tytärtään. "Sinä et välitä minun aarteistani, --
-sinulle minä annan siunaukseni, jos se vain ei ole kiroukseksi!"
-lisäsi hän hiljemmin, laskiessaan kätensä hänen päänsä päälle. Mutta
-tuntiessaan samassa päätään huimaavan hän sanoi tyttärelleen: "Mene
-ulos kutsumaan kotipappimme tänne!"
-
-"Oletko sinä sairas, rakas isä?" kysyi tytär huolestuneena. "Sinun
-kätesi on jääkylmä, ja sinä olet aivan kalpea."
-
-"Kyllä se menee ohi", sanoi hän synkästi ja heittäytyi nojatuoliin.
-"Tee niinkuin minä sanon, ja pysy huoneessasi siksi kunnes minä kutsun
-sinua! -- Jumala sinua siunatkoon!"
-
-Kyynelsilmin hiljainen Margareta poistui huoneesta. Vähän senjälkeen
-astui lyhyenläntä, aran näköinen pappi sisään ja kumarsi syvään
-linnanherralle, sanomatta sanaakaan.
-
-"Minä en elä kauan!" sanoi marski. "Valmista minua kuolemaan, pappi,
-jos voit! Anna minulle pyhä ehtoollinen! Täytyyhän tässä ajatella
-Jumalaakin ja huolehtia sielunsa rauhasta. Minä en tahdo ripittää
-itseäni!" jatkoi hän. "Koko maailma tietää mitä minä olen tehnyt ja
-parhaiten sen tietää kaikkitietävä Jumala!"
-
-Pelästynyt pappi alkoi väräjävällä äänellä ladella tavallista
-saarnaansa seitsemästä kuolemansynnistä, jonka hän tavallisesti
-tämänlaisessa tilaisuudessa esitti, mutta marski keskeytti hänet
-kärsimättömänä: "Tuo loru ei minua auta!" sanoi hän. "Minä tahdon
-kuulla Jumalan sanaa, enkä sinun sanojasi, pappi! Tuo tänne
-sakramentti, sillä on parempi voima. -- Kuningas Eerik ei saanut
-sitä ennen äkillistä kuolemaansa", lisäsi hän hiljaa, "mutta hän
-sai sen ainakin mukaansa hautaan. -- Joutuun pappi, mitä sinä siinä
-viivyttelet?"
-
-"Oi, ankara herra marski!" änkytti pappi. "Minä en voi -- minä en
-uskalla mitenkään! -- Kanoninen laki, -- kapituli ja pyhä isä kiroovat
-minut, jos minä ojennan pannaanjulistetulle miehelle kaikkeinpyhimmän."
-
-"Kuolema ja kirous! Sinä tottelet minua, tai saat hengelläsi sen
-maksaa!" huusi marski, tarttuen miekkaansa.
-
-"Oi, armollisin herra, sillä ei ole minkäänlaista voimaa niinkauan kuin
-te olette kirkonkiroukseen julistettu -- --"
-
-"Saatana, mitä sinä sanot? Eikö ole voimaa? Me kuitenkin koetamme, mene
-heti hakemaan se -- tai sinä olet kuoleman oma!"
-
-Vapiseva pappi poistui heti nöyrän näköisenä; mutta hän ei tullut
-takaisin, hän kiirehti suinpäin ulos linnasta ja pakeni.
-
-Marski kalpeni yhä enemmän. Hän tuijotti ovelle, josta pappi oli
-poistunut, niinkuin se olisi ollut taivaan ovi, josta enkeli toisi
-hänelle pelastuksen; mutta ovi ei auennut. Hän koetti nousta, mutta
-vaipui voimatonna takaisin. Hän koetti huutaa, mutta äänensä oli
-heikko, eikä kukaan tuntunut sitä kuulevan. Viimeinkin astui hänen
-aseenkantajansa, Mads Jyde, sisään. Voimakas mies ei heti huomannut
-herransa tilaa. "Täällä on eräs vieras, ylhäinen herra, ankara herra
-marski!" ilmoitti hän rauhallisesti, jääden jäykkänä seisomaan ovelle,
-käsi teräslakin laidassa. "Hän tahtoo väkisin tunkeutua tänne sisään."
-
-Marski viittasi tuomaan itselleen pikarillisen viiniä, jonka juotuaan
-hän vähän tointui. -- "Pappi -- kappalainen!" huusi hän tuskan
-valtaamana.
-
-Uskolliselle aseenkantajalle selvisi nyt vasta hänen herransa tila, ja
-hän syöksyi ulos hakemaan sekä pappia että lääkäriä. Tuskin hän oli
-ehtinyt ulos ovesta, niin äsken ilmoitettu vieras astui sisään. Tulija
-oli komea herra, päässä korkea sulkahattu ja hartioilla purppuraviitta.
-Viitanpäähine peitti kasvot, se valahti syrjään ja näkyviin tulivat
-rohkeat, hienopiirteiset ritarinkasvot, mutta ne olivat kalpeat ja
-levottoman näköiset.
-
-"Herttua Waldemar!" huudahti marski, aikoen nousta, mutta vaipui taas
-takaisin tuoliinsa. "Tulitteko te tänne näkemään sen miehen kuolevan,
-jonka te tuomitsitte lainsuojattomaksi?"
-
-"Tulenko minä niin vakavana hetkenä?" huudahti herttua hämmästyneenä.
-"No niin, silloin on koston enkeli tullut teidänkin luoksenne. Minä
-tulin siis liian myöhään taistellakseni teidän kanssanne elämästä ja
-kuolemasta!"
-
-"Ehkäpä vielä voin sen tehdä", vastasi marski ja koetti nousta. "No,
-antakaa ensin kuulla minkävuoksi, -- mutta kiirehtikää!"
-
-"Te olette petollisena valapattona rikkonut lupauksenne ja
-ritarisananne: Te olette luvannut minun kruununi Norjan kuninkaalle."
-
-"Niin olen, sillä te rikoitte sopimuksen ja tuomitsitte minut
-lainsuojattomaksi."
-
-"Te tiedätte kyllä minun tehneen sen pelastaakseni teidät; mutta se
-olikin teille tervetullut tekosyy. Mutta enhän olisi voinutkaan odottaa
-parempaa uskollisuutta kuninkaanmurhaajalta."
-
-"Te syytätte itseänne, herttua Waldemar. Siihen syntiin, jos se
-oli synniksi luettava, olette te osallinen yhtähyvin kuin minä. --
-Minulla oli paljon kostettavaa, -- teillä vain vähän. Voitteko te
-kuninkaanmurhaan nähden pestä kätenne. Te olitte siihen osallinen
-yhtäpaljon kuin minä."
-
-"Voimakkaampi tuomari on tuominnut meidän välillämme", sanoi herttua.
--- "Minä menen, enkä minä tahdo kirota teitä teidän kuolinhetkellänne.
-Mutta yksi asia teidän on sanottava minulle; ratkaiskaa minulle
-arvoitus, joka on tehdä minut hulluksi: Missä on leijonamiekka,
-minkä minä annoin teille sinä hetkenä, jolloin me vannoimme tyrannin
-kuoleman?"
-
-"Se jäi hänen rintaansa!" vastasi marski. "Se oli teidän -- siitä
-tunnettaisiin teidän olleen meidän johtajamme ja ruhtinaamme. Minä
-kaiversin itse teidän nimenne siihen. Teidän piti jakaa meidän onnemme
-eikä pettää meitä."
-
-"Katala petturi! Siten te tahdoitte vetää minut mukananne kadotukseen!
-Haa, mutta sanokaa te minulle, kuka oli se syyttäjä, joka kuninkaan ja
-kansan nähden näytti minulle veriliiton tikarin?"
-
-"Jos se ei ollut drotsi Hessel, niin antakaa rippi-isänne sanoa teille
-mikä sen enkelin nimi on, joka syyttää uskottomia!"
-
-"Drotsi ei ollut siellä", sanoi herttua väristen, -- "hän istui
-kahlehdittuna Nordborgissa. Te itse olitte siellä. -- Te itse, -- te
-pannaanjulistettu kuninkaanmurhaaja! -- Tai siellä oli perkele -- --"
-
-"Pappi! -- Pappi! Missä sinä viivyt?" huusi nyt marski katsellen
-tuskallisena ympärilleen. "Elkää mainitko paholaisen nimeä, herttua
-Waldemar. Me olemme jo kylliksi huutaneet häntä veriliitossamme."
-
-Nyt avattiin ovi, ja Mads Jyde astui sisään. "Herra marski! Mitä nyt
-tehdään?" kysyi voimakas sotilas levottomana. "Pappi on paennut! --
-Kuninkaan pitkälaivat ovat piirittäneet saaren! He nousevat maihin
-hyökätäkseen linnaan! Thorstenson on etunenässä!"
-
-"Hyvä on! -- Juoskoon pappi helvettiin!" huusi marski ja nousi. "Nyt
-minä en tahdo kuolla! Oikein, kuningas Eerikin miehet! Minä tahdon
-vielä kerran näyttää teille mihin marski Stig kykenee!" Hän tarttui
-aseisiinsa, hänen voimansa olivat äkkiä palanneet. "Eteenpäin!" huusi
-hän hirvittävällä äänellä. -- "Kaikki miehet aseisiin! Me muserramme
-heidät muurinsärkijöillä ja tulisilla kivillä!" Hän oli poistunut
-ovesta. Herttua jäi yksin saliin, seisoen siellä epäröivänä ja
-levottomana. Kuului ulkoa aseiden helinää ja sotamiesten huutoja.
-Viimeinkin hän tarttui miekkaansa ja kiirehti ulos.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESKAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Pian levisi kaikkialle ihmeellisiä uutisia, ja mitä eriskummallisempia
-asioita kerrottiin kansan kesken. Hyökkäys Hjelmin linnaan torjuttiin,
-ja kuninkaalliset kärsivät tuntuvan tappion; mutta Thorstenson
-piiritti vielä linnaa, valmistautuen uuteen hyökkäykseen. Eräänä
-päivänä levisi leiriytyneiden joukkoon huhu, että marski oli kuollut.
-Muutamat tiesivät myöskin kertoa hänen kadonneen. Sanottiin erään
-vieraan, hienon herran olleen hänen luonaan, -- ja hänkin oli äkkiä
-kadonnut. Tämän johdosta oli syntynyt kansan kesken sellainen huhu,
-että paholainen oli ollut Hjelmissä ja vienyt mukanaan pelättävän
-kuninkaanmurhaajan. Toiset väittivät lainsuojattoman, kamaripalvelija
-Raanen, linnan entisen omistajan johtavan heitä, ja että hänellä oli
-mukanaan vaimonsa, Alfkreivin tytär, jota kansanlauluissa kutsuttiin
-neiti Solkikengäksi. Väliin nähtiin hennon valkopukuisen neitosen,
-ristiinnaulitun kuva kädessään, kävelevän Hjelmin muureilla. Linnan
-synkät miehet kumarsivat hänelle ja polvistuivat hänen kulkiessaan
-heidän ohitsensa. Ritarit sanoivat hänen olevan marskin vanhimman
-tyttären. Mutta monet Thorstensonin sotilaista arvelivat hänen
-olevan yliluonnollisen olennon, joka suojeli linnaa, tehden sen
-voittamattomaksi.
-
-Vähän senjälkeen kun huhu oli levinnyt marskin kuolemasta ja
-katoamisesta, nähtiin yöllä Stubberupin pappilasta suuren, soihtujen
-valaiseman ruumissaattueen hiljaa ja juhlallisesti kulkevan rannalla
-olevasta laivasta hautausmaalle. Pappilan palvelijattaret pitivät
-juuri sinä yönä karttaustalkoita, jossa muutamia kylän tyttöjä oli
-auttamassa heitä villojen karttauksessa. Työn loputtua aiottiin
-siellä tanssia ja leikkiä. Tytöt istuivat iloisina tuvassa työnsä
-ääressä suure villavasun ympärillä. Yksi ainoa himmeästi palava
-lamppu riippui katto-orteen kiinnitetystä rautakoukusta. He kertoivat
-huvikseen toisilleen satuja ja kummitusjuttuja tai lauloivat lauluja;
-pari miestä nukkui penkillä. Ahkerat karttaajattaret kuuntelivat
-juuri peloittavaa juttua Nordskogin ryöväreistä, jotka majailivat
-saaren pohjoisrannalla ja jotka drotsi Pietari eräänä jouluiltana
-vangitsi eräässä talonpoikaistalossa. Miehet olivat Niilo Rauhattoman
-ja Lave Rimordsonin joukkuetta, joiden johtajat kyllä sillä kertaa
-pääsivät pakoon, mutta seuraavana vuonna heidätkin vangittiin ja
-hirtettiin Harrestrupissa. Kaksitoista miestä oli menettänyt henkensä
-Hindsholmenilla, ja siitä oli laulu, jota paljon laulettiin. Kaikki
-tytöt yhtyivät laulamaan. Kyökkipalvelijatar, joka osasi sen parhaiten,
-alkoi nyt neljännentoista värssyn:
-
-    Herra drotsi Pietari Hoseöl
-    hän huutavi miehilleen:
-    "Ylös nyt, ei viivytä kauempaa!
-    On viestit tärkeät tulleet.
-
-    Ylös nyt! on aika jo vetää
-    teräs huotrasta siekailematta" -- -- --
-
-Tässä laulu äkkiä keskeytyi, kun karjatyttö pelästyneenä juoksi sisään
-heidän luokseen, kertoen nähneensä ruumissaattueen soihtuineen. Kaikki
-tytöt heittivät kartat käsistään ja pudottivat villat sylistään. Miehet
-heräsivät, ja hieroskelivat silmiään; mutta ei kukaan uskaltanut mennä
-ulos katsomaan mitä siellä oli.
-
-"Olettepa te raukkoja", sanoi pieni, mustatukkainen tyttö, joka oli
-työn valvojana. "Varmaankin taas jokin lainsuojaton on surmattu, ja
-nyt hänen toverinsa koettavat saada hänet salaa haudatuksi siunattuun
-maahan. Niin he hautasivat Arvid Pentinpojan, jonka Tuke Ebbesen löi
-kuoliaaksi."
-
-"Niin, mutta ei sitä kuleta soihtujen valossa ja suurissa joukoissa
-silloin kun tahdotaan salaa haudata pahantekijä!" sanoi karjatyttö.
-"Uskokaa pois, se on kuninkaan tai jonkun mahtavan miehen ruumissaatto,
-jos ne vain eivät kaikki ole kummituksia."
-
-"Kyllä ne ovat ilmieläviä ihmisiä!" sanoi neito nauraen. "Ja se on
-pelkuri, joka ei uskalla tulla katsomaan."
-
-"Uskallatko sinä, Else, mennä katsomaan!" kysyi karjatyttö. "Mene vain,
-jos olet niin rohkea kuin kerskailet! Minä sain jo kyllikseni yhdestä
-kerrasta, vieläkin polveni vapisevat."
-
-"Mene sinä, Else!" kehoitti kyökkipalvelijatar. "Olethan sinä niin
-rohkea ja miehekäs! Onhan pitkä Mads Jyde, marskin aseenkantaja, ollut
-sinun sulhasesi. Hänen kanssaan minä en uskaltaisi olla kahden, en
-mistään hinnasta."
-
-"Sen minä kyllä uskon!" vastasi Else ylvästellen. "Ei olekaan hyvä
-leikkiä Mads Jyden kanssa. Sellaista miestä ei teillä ole koko Fyenin
-saarella."
-
-"Uskaltaisitko sinä sanoa saman pelimanni Kristianin kuullen?" kysyi
-yksi tytöistä.
-
-"Miksen uskaltaisi?" vastasi Else, kohauttaen niskaansa. "Sen minä
-olen sanonut hänelle monta kertaa. Jos ei Mads Jyde olisi joutunut
-osalliseksi herransa onnettomuuksista, ja jos hänestä ei olisi tullut
-niin julmaa rannikkorosvoa, niin en minä olisi pelännyt ottaa häntä
-miehekseni. Nyt varjelkoon Jumala minua hänestä!"
-
-"Huh, huh!" sanoi kyökkipalvelijatar. "Hän lyö kuoliaaksi jokaisen,
-joka sanoo ainoankaan pahan sanan hänen herrastaan. Hän on oikea
-paholainen!"
-
-"Elä sano niin!" vastasi Else. "Hän on julma, se on totta, mutta hän on
-kuitenkin rehellinen mies. Herralleen hän on, häpeä sanoa, uskollinen
-kuin koira, enkä minä kärsi kenenkään puhuvan pahaa hänestä."
-
-"Vanha rakkaus ei ruostu!" huomautti joku miehistä. "Mutta jos Mads
-Jyde tietäisi, että sinä et ole hänelle enää uskollinen, pikku Else,
-niin kyllä hän tulisi puraisemaan sinulta pään poikki."
-
-"Vielä mitä!" vastasi Else. "Minä olen hänelle kuitenkin paljon
-uskollisempi, kuin te ja monet muut Fyenin tytöt sulhasilleen. Minulla
-on kuitenkin aina vain yksi kerrallaan!"
-
-"Mutta jos sinä tahdot nähdä saattueen, Else, niin kiiruhda, ennenkuin
-se on kulkenut ohitse!" kehoitti karjatyttö. "Se kulki kirkkomaata
-kohti, ja minä luulen melkein nähneeni valon kuorinikkunoissa."
-
-"Herättäkää isäntä!" sanoi kyökkipalvelijatar, "sehän on kauheaa!
-Siellä voi olla kirkonvarkaita, ja jos ne ovat kummituksia niin manaa
-pastori ne tiehensä."
-
-"Se on totta!" sanoi yksi tytöistä ja meni heti herättämään
-isäntäväkeään.
-
-"Se on paremminkin lainsuojaton marski, joka menee katsomaan
-Eskebjergissä olevaa aarrekammiotaan", sanoi yksi miehistä. "Siellähän
-hänellä on suurimmat aarteensa."
-
-"No, miten kauan sinä epäröit, Else!" sanoi kyökkipalvelijatar.
-"Olethan sinä ollut oikeassa linnoituksessa. Silloin Flynderborgissa
-ollessasi sinä näit sekä sotamiehiä että ryöväreitä, ja sinä olit yhtä
-rohkea kuin emäntäsi."
-
-"Sitä minä en ole sanonut!" vastasi Else. "Kyllä rohkea Inge-neito oli
-minua uskaliaampi silloin kun Alfkreivi ja Niilo Rauhaton vierailivat
-meillä. Mutta kyllä minä näytän teille, etten minä pelkää mennä
-katsomaan ruumissaattoa. Tiedänhän minä sen, että kuollut mies ei
-puraise minulta nenääni. Jos vainaja on merirosvo tai muu senkaltainen
-mies, niin silloin siellä varmaankin on kultaa ja samettia, -- niistä
-saisi oivalliset tyynyt ja koristeet. Ei olisi synti anastaa tuolta
-ryövärijoukolta jotakin siitä mitä he ovat ryöstäneet meidän kunnon
-rouviltamme ja neitosiltamme! Tulkaa mukaan tytöt! -- Minä kuljen
-edellä!"
-
-Tytöt ällistyivät tuon ehdotuksen kuullessaan, mutta ei uskaltanut
-kukaan heistä seurata häntä. Eivät miehetkään olleet halukkaita tuohon
-seikkailuun.
-
-"No niin!" sanoi Else. "Sitten pidänkin aarteen yksin omanani,
-ja sen uskallan." Näin sanoen hän juoksi yksin ulos väentuvasta.
-Ehdittyään pappilan pihan ulkopuolelle, hän näki todellakin suuren
-soihtukulkueen, niinkuin karjatyttö oli kertonut. Soihdut etenivät
-hitaasti. Saattue kulki hautausmaan poikki ja lähestyi kuorin
-pienempää ovea. Kynttilöiden valo loisti kirkonikkunoista. Utelias
-tyttö pysähtyi pelästyneenä ja piiloutui puun taakse, josta hän
-hyvin näki hautausmaalle. Hän alkoi vapista ja värähdellä nähdessään
-selvästi kookkaitten, naamioitujen olentojen, tummat rautavarustukset
-yllä ja soihdut kädessä, kantavan pitkää, mustaa kirstua. Naamioidun
-surusaattojoukon jälestä astui juhlapukuinen pappi, kädet kiinni
-köytettyinä.
-
-Else rohkaisi mielensä ja hiipi aivan hautausmaanportille. Kulkue
-oli poistunut kirkkoon, ja hän uskalsi livahtaa portista sisään. Kun
-ei ainoatakaan ihmistä näkynyt hautausmaalla, uskalsi hän rohkeasti
-astua edemmäksi. Sykkivin sydämin hän pysähtyi kuorin ovelle ja
-tirkisti sisään. Kuorissa oli aivan hiljaista, eikä sielläkään näkynyt
-ketään, mutta kynttilät paloivat alttarilla. Hän uskalsi kirkonovien
-sisäpuolelle ja katseli tuskallisen uteliaana ympärilleen. Ei
-yhtään ihmistä näkynyt olevan muuallakaan kirkossa; mutta puuluukku
-kirkonkäytävän keskellä oli auki, ja avatusta hautaholvista loisti
-monien soihtujen valo ylös holvattuun kattoon. Hän seisoi epäröiden
-uskaltaisiko etemmäksi vai pakenisiko. Mutta hän luki nopeasti pari
-rukousta saadakseen enemmän rohkeutta, ja hiipi lattiassa olevan
-luukun ääreen. Lattiassa olevasta raosta ja avatusta luukusta hän
-uskoi näkevänsä kaikki mitä alhaalla tapahtui. Hän uskalsi tuskin
-hengittää, mutta hän notkisti polvea ja kurkisti raon läpi alas. Hän
-näki kahdentoista asestetun miehen, soihdut kädessä, seisovan piirissä
-suuren kirstun ympärillä, jonka peitti kullalla kirjailtu musta,
-samettinen paarivaate, ja sen päälle, suurelle aatelisvaakunalle, oli
-asetettu miekka. Juhlallinen hiljaisuus vallitsi. Papin kiinnisidotut
-kädet olivat irroitetut. Soihdunvalo lankesi hänen kasvoilleen, ja
-neito tunsi kauhukseen isäntänsä, pitäjän papin. Nyt avattiin kirstun
-kansi, ja hän näki siellä kookkaan soturin täysissä ritarivarustuksissa.
-
-"Pankaa pyhä sakramentti hänen rinnalleen, pappi!" kajahti ontto ääni
-lukitun kypärä silmikon takaa. "Hän ei saanut sitä kuolinhetkellään,
-vaikka hartaasti pyysi; nyt hänen täytyy saada se mukaansa, vaikka itse
-pyhä Yrjänä ja kaikki pyhimykset olisivat julistaneet hänet pannaan!"
-
-"Minä tottelen pakosta", änkytti pappi, "ja niinkuin minä jo sanoin
-teille ei se ole hänelle siunaukseksi".
-
-"Lue kunnolla ehtoollisen sanat, tai menetät henkesi, pappi!" -- jatkoi
-sama ontto ääni. Vapisevalla äänellä pappi siunasi hostian, jonka hän
-sitten kätki pieneen hopeaiseen rasiaan ja asetti ruumiin rinnalle.
-Kansi asetettiin taas paikoilleen. Pappi heitti kolme lapiollista
-hiekkaa kirstunkannelle ja lausui kovaa, vaikka vapisevalla äänellä
-kirkollisen hautauskaavan.
-
-"Amen!" sanoivat kaikki rautapukuiset miehet, ja muutamat heistä
-näkyivät olevan hyvin liikutettuja. Saattue näytti nyt aikovan poistua
-avatusta hautaholvista. Tyttö hypähti ylös aikoen paeta samaa tietä,
-jota oli tullutkin, mutta näki kauhukseen kaksi rautapukuista miestä
-kirkonovella. Hän oli vähällä huutaa pelosta, -- mutta sai hillityksi
-itsensä ja piiloutui nopeasti kirkonpenkkiin. Hän ei uskaltanut katsoa
-ylös; mutta hän kuuli raskaiden askelten kajahtelevan kirkonkäytävän
-hautakivillä. Vasta sitten kun ei enää kuulunut yhtään ääntä, hän
-katsahti varovasti penkistä. Kirkko oli tyhjä; ovi oli puoleksi
-avoinna, ja kynttilät paloivat vielä alttarilla. Hautaholvin luukku
-oli auki. Hän huomasi sieltä vielä valon tuikkeen ja hiipi taas
-tirkistämään alas raon läpi. Lyhty valaisi kirstua, mutta ei näkynyt
-ainoatakaan ihmistä. Hän rohkaisi itseään ja uskalsi pari askelta alas
-hautaan; komea paarivaate häikäisi hänen silmiään -- häntä halutti
-katsella sitä lähempää. Astuttuaan vielä pari askelta, hän seisoi
-kirstun luona. Aatelisvaakuna mustalla samettisella paarivaatteella
-kimalteli hopeaa ja jalokiviä. Kahden valkoisen siiven koristaman
-kypärän alta loisti suuri hopeatähti, sen seitsemän sädettä olivat
-säihkyvistä kivistä. "Noilla voisi köyhä morsian rikastua ja koristaa
-morsiustyynynsä kauneiksi," kuiskasi hän. "Ei ryöväri niitä tarvitse
-haudassaan?" Hän oli ottanut lyhdyn käteensä. Timantit kimaltelivat
-kuin tuhannet tähdet. Hän ei voinut kauvemmin vastustaa kiusausta, vaan
-tarttui nopeasti paarivaatteeseen ja alkoi laahata sitä muassaan ylös
-portaita. Samassa hän kuuli takaansa kalinaa, niinkuin rautapukuinen
-mies olisi noussut istualtaan, ja hän pudotti kauhistuneena lyhdyn. Hän
-tunsi voimakkaan käden tarttuvan paarivaatteeseen ja kuuli kammottavan
-äänen huutavan hautaholvista: "Kirottu nainen! Aiotko sinä ryöstää
-vainajalta?" Tyttö syöksyi huutaen takaperin hautaholviin.
-
-"Ryöväreitä! Rosvoja!" huudettiin kirkon ulkopuolella. Kaikki ne
-Stubberapin nuoret miehet, jotka olivat kokoontuneet karttaustalkoon
-tansseihin, hyökkäsivät viikatteet ja heinäseipäät kädessä kirkkoa
-kohti, papin isäntärenki etummaisena, lyhty kädessään.
-
-"Mene sinä ensiksi, Kristian Pelimanni", sanoi eräs miehistä
-kirkonovella. -- "Ehkä siellä kuitenkin on kummitellut. Mutta osaathan
-sinä rukoilla yhtä kauniisti kuin meidän kirkkoherramme, ja minne sinun
-lemmittysi uskaltaa yksinään, uskallat kai sinäkin kaksitoista miestä
-mukanasi."
-
-Miesten vielä viivytellessä kirkonovella, ryntäsi pitkä rautapukuinen
-soturi ulos heidän ohitsensa suuri miekka kädessään, ja hurjasti
-karjuen hän ohimennessään keikautti kumoon muutaman heistä ja pakeni.
-Ei kukaan uskaltanut seurata häntä. Pelästyneet talonpojat ristivät
-itsensä ja lukivat isämeitänsä. Ei kukaan epäillyt ettei hän olisi
-ollut itse paholainen, joka karjuen oli vihkaissut heidän ohitsensa.
-Lopulta he kuitenkin rohkaisivat mielensä, ja uskalsivat astua sisään
-kirkkoon. He löysivät avonaisen hautaholvin ja näkivät kauhukseen
-pienen Elsen makaavan verisenä ja kuolemaisillaan suuren ruumiskirstun
-vieressä, jonka yli komea, vaakunalla koristettu, paarivaate taas
-oli levitetty. He kantoivat puolikuolleen tyttösen pappilaan, jossa
-pappi kalmankalpeana tuli heitä vastaan, ja vaati heitä vannomalla
-lupaamaan, etteivät kenellekään puhuisi siitä mitä tänä yönä olivat
-nähneet ja kuulleet. Se minkä kuoleva neito uskoi papille, pysyi kauan
-aikaa salaisuutena; mutta kolme päivää senjälkeen haudattiin pappilan
-sisäkkö Else kaikessa hiljaisuudessa, ja kauan aikaa senjälkeen levisi
-Hindsholmiin huhu, että papin palvelijan Stubberupissa oli murhannut
-hänen entinen sulhasensa, marski Stigin aseenkantaja sen vuoksi, että
-tyttö oli aikonut rosvota hänen herransa ruumista.
-
-Stubberupin pappi antoi muurata umpeen avonaisen hautaholvin, eikä
-kukaan senjälkeen uskaltanut avata sitä. Vähän aikaa senjälkeen levisi
-huhu, minkä mukaan Stig-marski oli salaisesti haudattu Rörvikin
-kirkkoon Själlandissa, sinne oli ehkä joku toinen lainsuojattomista
-samalla tapaa haudattu. Ei kukaan varmuudella tietänyt mihin oikeastaan
-pannaan julistettu marski oli haudattu, ja hänen ystävistään oli
-tärkeää pitää hänen hautauspaikkansa salassa, ettei pannaan julistettua
-miestä enää kuoleman jälkeen saisi häväistä. Muutamat koettivat
-saada kansan uskomaan, ettei marski ollut kuollut Hjelmissä, vaan
-pyhiinvaellusretkellä pyhälle maalle, jolla hurskaalla luulottelulla
-koetettiin varmentaa rauha hänen haudalleen. Mutta laulu papin
-palvelijattaresta, jonka marskin aseenkantaja murhasi, kulki suusta
-suuhun, saaden aina erilaisia lisäkkeitä eri paikkakunnilta. Muutamat
-kertoivat marskin uskollisen palvelijan naineen tytön niiltä seuduin,
-mihin hänen herransa oli salaisesti haudattu, mutta hääpäivänä hän oli
-tuntenut herransa paarivaatteen sametin morsiustyynyn päällisenä, ja
-oli senvuoksi hääyönä murhannut nuoren vaimonsa.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Senjälkeen kun kiivas Thorstenson, drotsi Pietarin vankeusaikana,
-oli nimitetty valtakunnan drotsiksi, hän usein ryhtyi valtakunnan
-neuvoston kanssa, kuninkaan nimessä mitä ankarimpiin toimenpiteisiin.
-Kuninkaanmurhaajia ja heidän liittolaisiaan ahdistettiin mitä
-kiivaimmin, ja usein niin rajusti, ettei ainakaan drotsi Pietari
-olisi sellaista suvainnut. Siihen oli usein prinssi Kristofferin
-kostonhimo syynä. Joskaan nuori kuningas ei itse ryhtynyt epäjaloihin
-kostopuuhiin, eikä niitä suvainnut, niin ei kuitenkaan kukaan
-uskaltanut pyytää armahdusta silloin kun hänen isänsä murhaajat tai
-heidän liittolaisensa olivat kysymyksessä.
-
-Marskin kuoleman tai katoamisen jälkeen olivat hänen miehensä ja
-lainsuojattomat kauhun ja pelon lamauttamia. Raane Jonson, joka
-vähän senjälkeen oli tullut Hjelmiin, puolustamaan isiensä linnaa
-kuninkaallisien hyökkäyksiä vastaan, oli poistunut taas piiritetystä
-linnasta. Pian tiesi huhu kertoa Thorstensonin valloittaneen ja
-polttaneen Hjelmin linnan, ja erääseen köyhään talonpoikaistaloon
-Helgenaesin läheisyydessä tuli eräänä iltana kaksi pientä tyttöä
-käsikädessä, pyytäen yösijaa. Ne olivat Stig-marskin tyttäret, jotka
-paetessaan Tanskasta etsivät suojaa ja turvaa sääliviltä talonpojilta.
-
-Eräänä yönä heräsi Sjöborgin linnanvouti, vanha rehellinen Paul Hvite,
-kovasta koputuksesta linnan portille. Hän nousi ylös ja antoi sytyttää
-kynttilät. Pihavouti avasi portin, ja kuninkaallinen ratsumies joukko
-ratsasti linnanpihalle, kaksi sidottua miestä keskessään. Paul Hvite
-astui itse alas lyhty kädessään vastaanottaakseen odottamattomat
-yövieraat. Hän katseli ihmetellen vankeja, joiden yksinkertaisista
-puvuista päättäen, he eivät olleet niin tärkeitä miehiä, että heidät
-valtiovankeina tuotaisiin tähän linnaan. Toinen heistä oli kookas mies,
-yllä vanha, harmaa vaippa, joka ulottui polvien alapuolelle asti.
-Hänellä oli päässä likainen hattu, ja hän istui kurjalla puusatulalla
-pienen, laihan hevoskaakin selässä. Hänen jalkansa olivat jouhiköydellä
-lujasti kiinni sidotut hevosen vatsan alle.
-
-Paul Hvite kohotti lyhdyn vangin kasvoja kohti, ja tunsi kauhukseen
-tuskasta ja suuttumuksesta hehkuvat ylpeät kasvot. Se oli itse
-arkkipiispa, arvoisa Jens Grand. Hän istui mykkänä alennustilassaan
-ja näytti suuresti kärsivän; tuskallisesta asennostaan. Hänen
-seuralaisensa ja kanssavankinsa, joka samalla lailla oli sidottu
-hevosen selkään, oli kapinallinen ja ilkeämielinen Lundin rovasti
-Jaakko. Prinssi Kristoffer oli kuninkaan nimessä vanginnut heidät
-Lundissa, ja oli antanut kulettaa heidät läpi maan tässä nöyryyttävässä
-asennossa. Ratsupäällikkö ojensi Paul Hvitelle drotsi Thorstensonin
-allekirjoittaman kuninkaallisen käskykirjeen, jossa hänen käskettiin
-kuolemanrangaistuksen uhalla ottamaan vastatakseen näistä tärkeistä
-valtiovangeista, jotka oli pantavat kahleisiin ja asetettava mitä
-ankarimman valvonnan alaisiksi.
-
-"Herra Jumala! Olemmehan me kaikki syntisiä ihmisiä!" huokaili
-linnanvouti, mutta totteli kuitenkin täsmällisesti. Melkein
-tainnoksissa oleva arkkipiispa ja hänen kanssa -- vankinsa antoivat
-sanaakaan sanomatta viedä itsensä vankeuteen, jossa ihmisystävällinen
-vouti kuitenkin antoi heidän tointua tuskistaan ja virkistyä sekä
-voittaa kovan kohtelun tuottamat tuskat, ennenkuin heidät pantiin
-kahleisiin.
-
-Vangittu jaarli Vähä-Alf istui vielä Haraldsborgin pahantekijätornissa.
-Kekseliäs vanki oli viekkaasti saanut kuolemantuomion täytäntöönpanon
-siirretyksi viikosta viikkoon, ilmoittamalla aina vähän
-päästä Roeskilden kaupunginvoudille uusia ja tärkeitä tietoja
-lainsuojattomista ja heidän kanssarikoksillisistaan, johon tarvittiin
-aikaa, antaen aihetta laajaperäisiin tutkimuksiin.
-
-Synkkänä marraskuun iltana purjehti Roeskilden vuonoon laiva, sen
-mastossa liehui Tanskan lippu. Kokassa seisoi kookas ritarillinen
-herra, jonka pitkän, punertavan tukan karvalakki puoleksi peitti,
-harmaa sarkatakki oli vedetty ritaripuvun peitteeksi. Suuri muriseva
-koira makasi hänen jalkojensa juuressa. Hänen vieressään seisoi
-voimakas, täyteläinen nainen tanskalaisen kalastajatytön puvussa, mutta
-tummien palmikoiden peitteenä oli hieno liinahuivi, ja kengissä oli
-suuret kultasoljet.
-
-"Itsepäinen nainen, kyllä tässä käy meidän hullusti!" sanoi ritari.
-"Jos joku tuntee minut, niin minä olen kuoleman oma."
-
-"Onhan minun isänikin henki kysymyksessä", vastasi nuorekas naisääni
-norjankielellä, "ja hän on kuitenkin uskaliaampi mies kuin miksi sinä
-milloinkaan voit tulla, hyvä Raane! Eilen sinä lupasit pelastaa hänet,
-ja tänään sinä et tahdo. Sinun ei tarvitse muuta kuin sanoa sana
-vanginvartijalle, ja tämän sanan tähden sinä et uskalla maihin, vaikka
-sinä niin usein olet uskaltanut maihin ryöstämään. Ei, tällä kertaa
-sinä saat pysyä sanassasi!"
-
-Nainen oli jaarli Vähä-Alfin rohkea tytär Kirsti Solkikenkä, joka tämän
-sanoessaan kohotti rohkean nykerönenänsä ilmaan, luoden aviomieheensä
-katseen, joka ei juuri ilmaissut hellimpiä tunteita. Hän oli yhdessä
-laivan norjalaisen miehistön kanssa pakottanut Raanen todella ryhtymään
-tähän yritykseen, jonka hän itse oli kuvaillut hänelle mahdolliseksi
-toteuttaa, jos hän, Raane, vain tahtoi, ja mihin ainoastaan hän
-tärkeiden suhteittensa avulla kykenisi. Ettei Raanelta myöskään
-puuttunut rohkeutta eikä kekseliäisyyttä, sen hän oli viekkaana ja
-uskaliaana merirosvona jo monasti osoittanut viikingin tyttärelle.
-Mutta ettei hän ollutkaan se ritarillinen sankari, josta hän oli
-uneksinut seuratessaan häntä Norjasta, ja tanssiessaan hänen kanssaan
-Riiben linnansillan yli, sen hän oli pian katkeralla suuttumuksella
-huomannut. Ritarillinen kosija oli hänen suureksi hämmästyksekseen
-muuttunut raa'aksi ja käskeväksi avioherraksi, ja Kirstin tunteet häntä
-kohtaan muuttuivat ylenkatseeksi ja katkeraksi vihaksi kuultuaan, että
-hänet oli tuomittu lainsuojattomaksi osallisuudesta kuninkaanmurhaan.
-Heidät kiinnitti enää toisiinsa vain molemminpuolinen pelko ja hätä;
-mutta se side oli hatara, ja usein se oli vähällä katketa. Norjassa
-laulettiin jo laulua tästä onnettomasta avioparista, ja se tuli pian
-yleisesti tunnetuksi myöskin Tanskassa. Siitä huomaa, että Raanen
-uskottomuus entistä kuningastaan kohtaan, ja Kirstin osanotto Tanskan
-kohtaloon oli antanut aiheen moniin vihamielisiin kohtauksiin heidän
-välillään. Samaan suuntaan jatkui nytkin heidän kinastelunsa, laivan
-purjehtiessa Roeskilden vuonoon.
-
-"Varo sinä minun uskollista koiraani!" kuiskasi Raane -- "se voi
-huomata, että sinä tänä iltana aiot viedä minut vaaraan isäsi tähden".
-
-"Olipa vahinko, ettei sinun kuninkaallasi ollut samanlaista koiraa";
-vastasi Kirsti, "ehkei silloin hänen kamaripalvelijansa olisi saanut
-häntä petetyksi!"
-
-Raane suuttui niin näistä sanoista, että hän löi voimakkaasti vaimoaan
-ja oli vähällä survaista hänet mereen. "Minä en pettänyt kuningasta!"
-sanoi hän. "Sen sanovat minun veriviholliseni, olkoot he vaikka minun
-sukulaisiani."
-
-Nähdessään isäntänsä rajut liikkeet murahti äreä koira Raanen jalkojen
-juuressa ja näytti kiiluvat hampaansa.
-
-"Ole varuillasi, Raane!" sanoi Kirsti Solkikenkä pidellen kiinni
-purjenuorista. "Jo toisen kerran sinä yrität tehdä väkivaltaa
-minulle, se ei tapahdu enää kolmatta kertaa! Jos sanon vain sanan,
-niin laivamiehet heittävät sinut mereen. Jos minä olisin tietänyt
-minkäarvoinen ritari sinä olit, niin minä en totisesti olisi
-vihoittanut isäni mieltä ja jättänyt isänmaatani seuratakseni
-lainsuojatonta kuningasmurhaajaa!"
-
-Raane puri suuttumuksesta hampaitaan ja teki taas uhkaavan liikkeen.
-
-"Varo itseäsi!" kuiskasi Kirsti, pysyttäytyen yhä köysien varassa.
-"Elä luulekaan, että täällä on yhtä pimeää kuin Finnerupin ladossa.
-Kuuletko mitä minun uskolliset mieheni laulavat laivanruumassa? He ovat
-huomanneet levottomuutta olevan ilmassa: he tuntevat minun herrani ja
-puolisoni."
-
-Raane kuuli nyt kauhuissaan ja suuttuneena norjalaisten laivamiesten
-laulavan, muutaman heistä lähestyessä etumastoa:
-
-    "Metsä taitaa kuulla, ja nähdä maa.
-    Pois, Kirstini, saamme nyt vaeltaa.
-
-    Jos ei Eerik-kuningasta surmattu ois,
-    meit' ei nyt tiemme veis maasta pois.
-
-    Hän vaimoaan tavoitti pöydän taa:
-    'Ei vieraille sanaa ankaraa!'
-
-    Ja hän löi sen posket punertamaan:
-    'Minun syyni ei kuolo Eerik-kuninkaan,
-    vaikka ystäväni kylillä niin kertoo'."
-
-"Kuuletko?" kuiskasi Kirsti. "Sen laulun tunnet kyllä hyvästi. Jos
-tahdot, ettei se saa pahempaa loppua, niin sinä autat minua nyt
-pelastamaan isäni! -- Niinpian kuin se on tapahtunut, sanon sinulle
-ikipäiviksi hyvästit. Mutta jos aiot petoksella tästä suoriutua, niin
-minun uskolliset mieheni vangitsevat sinut ja vievät sinut Tanskan
-kuninkaalle!"
-
-"Ole hiljaa, rakkahin Kirstini, minä teen kyllä kaiken minkä tahdot!"
-kuiskasi pelästynyt Raane vilkaisten hädissään niihin kahteen väkevään
-merimieheen, jotka näyttivät olevan yhtä valppaita vartioimaan
-emäntäänsä kuin koira lainsuojatonta ritariansa.
-
-Laiva laski vuonon syrjäisimpään lahteen. Raane ja hänen vaimonsa
-nousivat maihin ja astuivat ääneti Roeskilden kylään johtavaa polkua
-pitkin. Suuri koira seurasi herraansa aivan tämän kintereillä, mutta
-Kirstin viittauksesta seurasivat molemmat väkevät merimiehet pari
-askelta häntä jälempänä pimeää polkua pitkin. Näin astuivat Raane ja
-hänen vaimonsa Roeskilden katuja pitkin Haraldsborgiin. Kun he tulivat
-vankitornin läheisyyteen, näkivät he joukon ihmisiä kokoontuneen
-vanhan vaimon ympärille, joka lauloi heille katulauluja. Hän istui
-kivellä lyhty kädessä, vaikka oli sokea. Hänen käsivarreltaan riippui
-lakkinen rahasäiliö, jota hän laulaessaan helisteli, ja siihen panivat
-hänen kuuntelijansa rahansa. Kuu oli sillävälin noussut. Se valaisi
-sekä tornin että sekavan kansanjoukon, joka näkyi kokoontuneen tänne
-saadakseen nähdä kuuluisan vangin ja huvitellakseen valtiojuoruilla.
-
-"Näittekö te drotsin?" kysyi eräs sotilas. -- "Sepä vasta mies oli!"
-
-"Oi, Jumala meitä auttakoon!" sanoi eräs porvari. "Istuuhan hän
-vangittuna Nordborgissa. Eikä palaja rauha eikä onni maahan ennenkuin
-hän on vapaa."
-
-"Te; tarkoitatte drotsi Pietaria, drotsi Hoseöliä?" alkoi taas sotilas.
-"No niin, olihan hän kunnon mies, mutta minä tarkoitan tätä uutta,
-pitkäviiksistä drotsia; kyllä hän on kova mies: niinkauan kuin hän
-hallitsee ei ainoakaan petturi ja roisto säilytä päätään Tanskassa."
-
-"Kuinka kauaksi hän jää tänne?" kysyi porvari.
-
-"Kunnes laivasto on valmiina, ja kaikki maalaiskansa koolla", vastasi
-sotilas -- "silloin kuningas palaa Helsingborgista ja me saamme hyökätä
-herttuan kimppuun!"
-
-"Se on oikein! Thorstenson on kunnon mies!" sanoi eräs merimies: "hän
-kyllä tietää, ettei täällä maalla saada mitään aikaan, muuta kuin
-merillä vain".
-
-"No, elähän toki, kansalainen!" sanoi eräs maasotilas. "Maallahan
-me anastimme pyhän lipunkin, ja ilman sitä me emme pääse kovinkaan
-pitkälle emme merellä eikä maalla. Tällä kertaa me kuitenkin kulemme
-yhtämatkaa, mutta jos norjalainen taas nousee maihin teiltä lupaa
-kysymättä, niin kyllä silloin kysytään mihin mekin kykenemme täällä
-maakamaralla."
-
-"Herran nimessä, veli veikkoseni!" vastasi merimies. "Me juomme
-toverillisesti yhdessä sekä märällä että kuivalla. Te helkkarin
-pitkäkoivet saitte toki siipiluusta kiinni tuon roiston, joka nyt istuu
-tuolla tornissa; eipä hän nyt enää pääse rosvoamaan meidän laivojamme
-eikä polttamaan meidän satamiamme. Laulappas laulu tuosta rosvosta
-tuolla tornissa, eukkoseni, niin saat minulta äyrityisen!"
-
-"Kuinkahan kauan he antavat hänen istua tuolla ja pitää sekä
-linnanvoutia että pormestaria narreinaan?" kysyi eräs porvari.
-
-"Ettekö te ole nähneet kaupungin ulkopuolella olevia telineitä?" kysyi
-merimies. "Sinne hänet viedään kahdeksan päivän kuluttua. Sen on
-ankara drotsi David vannonut. Aika rohkea merikarhu hän oli, sitä ei
-paholainenkaan voine kieltää. Mutta kaksi sellaista helvetinkoiraa kuin
-hän ja marski olisivat pian hävittäneet koko maan autioksi."
-
-"Kahdeksan päivän kuluttua Alfkreivi teloitetaan!" sanoi eräs nuori
-tyttö. -- "Onpa se häpeä niin rikkaalle ja ylhäiselle herralle!"
-
-"No, laulappas nyt, eukkoni!" sanoi merimies. -- "Tuossa saat
-äyrityisen! -- Kas! Nyt hän pistää päänsä ulos reiästä tuolla
-ylhäällä. Hän koettelee kai tähystellä eikö näkisi hyviä ystäviä, jotka
-auttaisivat hänet sieltä ulos."
-
-"Armias Jumala! Kahdeksan päivän kuluttua! Kuulitko sinä sen Raane!"
-voivotteli Kirsti Solkikenkä hiljaa, tarttuen vaistomaisesti vihatun
-aviomiehensä käsivarteen. "Näetkö, hän seisoo tuolla ja katselee alas
-meihin! Joudu pelastamaan häntä, Raane! -- minä annan sinulle kaikki
-anteeksi -- minä jään sinun luoksesi ja olen maanpaossa sinun kanssasi
--- kunhan vain pelastat hänet, pelasta hänet! Sinä voit, kun vain
-tahdot."
-
-"Ole vaiti, pahus vieköön, sinä ilmaiset minut vaikeroimisellasi!"
-kuiskasi Raane ja katseli tuskallisen levottomana ympärilleen. Muutamat
-talonpojat olivat jo ihmetellen alkaneet tarkastaa noita kahta vierasta
-henkilöä, mutta nyt heidän huomionsa siirtyi toisaalle, kun sokea vaimo
-kivellä alkoi laulaa:
-
-    "Herra Alf on Norjassa syntynyt,
-    mut ei siellä hän viihtyä saata,
-    vaikka ruokokseen hällä tusina
-    on läänejä Norjan maata.
-
-    Alf nurmea astuu, lukien
-    sanoja rukouksen,
-    niin saapuu Benedikt Rimordson
-    kera kohtalon rangaistuksen.
-
-    'Hyvää huomenta, herra Vähä Alf,
-    olet urho oiva, mut maalle
-    ei vahinko, jos vangiksi
-    jäät tänään kuninkaalle.'
-
-    'Ei, en ole herra Vähä-Alf,
-    en sitä kuulla siedä,
-    olen messupoikanen, papille
-    mun tulee viiniä viedä.'
-
-    Mut hatun korkean kohottain
-    hän Alfin otsan näkee.
-    'Jumal'aut, olet herra Vähä-Alf,
-    sen kyllä vannoa käkeen.
-
-    Olit pappismies, kuten minäkin,
-    panen pantiksi autuuteni,
-    sinun koulusi, sinun konnantyös
-    monet palaavat mieleheni.'
-
-    'Ja jos olet Benedikt Rimordson,
-    niin olethan ystäväni,
-    niin vannothan tänään, ett' ikänäs
-    et tuntenut nimeäni.'
-
-    Mut herra Alf, hän vangittiin,
-    ja hän kahlein kytkettiin -- --"
-
-"Pois tieltä!" huusi nyt maasotilas, joka seisoi vartioiden
-vankitornia. "Tuki suusi senkin akka! Elä huutele tänne koko kylää.
-Sen, joka uskaltaa lähestyä kolmekin askelta tornia lähemmäksi, pistän
-minä kuoliaaksi!"
-
-Kansa vetäytyi hiukan sivulle. Raane väistyi myöskin vähän syrjemmälle
-vaimonsa kanssa, joka piti kiinni häntä käsivarresta ja rukoili häntä
-hiljaa pitämään sanansa ja pelastamaan hänen isänsä.
-
-"Ei, minä en tee sitä!" kuiskasi Raane. "Hän on vannonut minulle
-kuoleman ja häviön, sen kyllä tiedän. Auttakoon nyt itseään!" Näin
-sanoessaan hän aikoi irtaantua vaimostaan, mutta tämä piteli kiinni
-hänen käsivarrestaan. Raane painoi lakkinsa syvään otsalleen, ettei
-joutuisi ilmi, sillä hän näki nyt kauhukseen muutamia entisen kuninkaan
-palvelijoista, joille hän oli tuottanut monta harmia kuninkaan linnassa
-ollessaan. "Päästä minut, vaimo!" -- kuiskasi hän lopulta. "Minä olen
-hukassa, minut on tunnettu."
-
-Levotonta murinaa kuului joukosta. "Raane, lainsuojaton
-kamaripalvelija!" kuului suusta suuhun huuto.
-
-"Sinä olet syyllinen kuolemaani, itsepäinen nainen!" huudahti Raane
-kiivaasti mutta hiljaa, riistäytyessään väkivaltaisesti irti vaimostaan
-ja lähti pakoon.
-
-"Tarttukaa häneen! Ottakaa hänet kiinni!" huusi nyt monta ääntä. "Se
-on Raane -- lainsuojaton kamaripalvelija! Ottakaa kiinni se petturi!"
-Hurjasti huutaen lähti katkeroitunut joukko häntä ajamaan takaa, uhaten
-repiä hänet palasiksi; mutta hän työnsi rajusti pari takaa-ajajistaan
-kumoon; hänen suuri koiransa puri useita ja peloitti suurimman osan,
-niin että Raanen onnistui päästä pakoon. Harmaaveljesten luostarin
-läheisyydessä oli viimeksi nähty hänet sekä hänen koiransa; mutta
-siellä ne molemmat olivat äkkiä kadonneet. Tämän hälinän aikana
-onnistui Kirsti Solkikenkä uskollisten laivamiestensä avulla pääsemään
-pois väentungoksesta.
-
-Pariin päivään ei Raanen jälkiä löydetty mistään. Tiedettiin vain
-hänellä olevan paljon sukulaisia harmaaveljesten luostarin mahtavien
-hengellisten joukossa. Kuninkaan nimessä antoi drotsi Thorstenson mitä
-tarkimmasti tutkia luostarin; mutta siellä ei löytynyt jälkiäkään
-vaarallisesta pakolaisesta.
-
-Ulkopuolella luostaria, syrjäisessä kujassa, oli kaivo aivan
-luostarimuurin vieressä, ulkonevan puuvajan alla. Joku tyttö, joka
-eräänä aamuna aikaisin oli sieltä vettä hakemassa, oli nähnyt suuren,
-äkäisen koiran hyppäävän ylös kaivosta. Tämän omituisen näyn hän oli
-kertonut monelle; kertomuksen mukaan oli se Raanen koira, joka tuona
-samana iltana oli puraissut niin monta ihmistä. Nyt alettiin tutkia
-kaivoa ja huomattiin kaivon seinämässä, luostarimuurin puolella, olevan
-niin suuren ontelon, että ihminen voi kömpiä sinne. Täältä johti ovi
-muurinläpi luostariin, mutta se oli suljettu. Ovi murrettiin auki, ja
-tultiin siten pieneen pimeään luolaan, joka oli luostarimuurin sisässä.
-Ensimäisen kimppuun, joka uskalsi tähän salaperäiseen luolaan, hyökkäsi
-hurjistunut koira, ja mies vetäytyi pelästyneenä takaisin. Hurjan
-vastarinnan jälkeen koira voitettiin ja tapettiin. Lyhtyjen avulla
-tutkittiin luola, mutta ei löydetty ihmistä sieltä. Luolan perällä,
-kosteassa sopessa, jossa vilisi hämähäkkiä ja sammakoita, oli kivi ja
-soraläjä; ennenkuin lähdettiin luolasta pisti eräs sotilaista keihäänsä
-sen sisään, jolloin kuultiin hiljaista vaikerrusta. Soraläjä tutkittiin
-heti, ja nyt nähtiin surkuteltava näky. Lainsuojaton Raane löydettiin
-luolan äärimmäisestä sopesta, niin soran ja veren tahraamana, ettei hän
-enää ollut ihmisen muotoinen. Hän hypähti epätoivoisena ylös, aikoen
-ruveta puolustautumaan tai paeta; mutta hänet otettiin heti kiinni
-ja vietiin Haraldsborgiin, jossa ankara drotsi Thorstenson kuninkaan
-nimessä tuomitsi hänet kuolemaan.
-
-Kolme päivää senjälkeen ratsasti Roeskilden uusi tuomiorovasti
-myöhään yöllä kaupunkiin eräästä lähiseudun herraskartanosta, jossa
-hän virkansa puolesta oli ollut puhuttelemassa erästä kuolevaa Kaksi
-kuoripoikaa soihdut kädessä ratsastivat hänen edellään. Heidän täytyi
-kulkea Roeskilden kaupunginalueella olevan teloituspaikan ohi, missä
-Alfkreivi ja Raane aamulla olivat hirtetyt. Pojat olivat peloissaan ja
-pysähtyivät.
-
-"Herra tuomiorovasti!" sanoi toinen heistä. "Tästä ei ole hyvä kulkea
-ohitse."
-
-"Jumalan nimessä, lapseni, eteenpäin!" sanoi tuomirovasti. "He ovat
-palkkansa ansainneet. Jumalan turvissa ja luvallisilla asioilla kulkien
-ei meidän tarvitse pelätä eläviä eikä kuolleita."
-
-Pojat vaikenivat, ja ratsastettiin edelleen.
-
-"Mutta katsokaa, katsokaa!" sanoi nuorin kuoripojista -- "tuolla on
-jotakin, jokin liikkuu tuolla ylhäällä!"
-
-"Katsokaa!" sanoi toinen, "siellä on valoa, -- kuolleitten luona palaa
-soihtuja!"
-
-"Se on kummittelua ja saatanan vehkeilyjä!" sanoi toinen pojista.
-"Rukoilkaa, rukoilkaa, armollinen herra!"
-
-Tuomiorovasti jäi hämmästyneenä seisomaan. Oltiin aivan kukkulan
-juurella, jolla hirsipuut olivat, ja hän näki naisen seisovan siellä
-soihtu kädessä. Valo lankesi hänen kasvoilleen; ne olivat kalpeat,
-ja omituinen tuskan ilme väreili niistä, mutta samalla ne olivat
-lujat ja rauhalliset, kuin marmoriin veistetyn Niobekuvan. Joukko
-kookkaita merimiehiltä näyttäviä miehiä ottivat alas pahantekijöiden
-ruumiit hirsipuista. He tekivät tehtävänsä nopeasti ja aivan ääneti.
-Tuomiorovasti jäi kuoripoikiensa kanssa tielle, ja pian he näkivät
-jotensakin lukuisan ruumissaaton, kaksi ruumista keskellä, lähtevän
-liikkeelle. Totinen naisolento kulki edeltä soihtu kädessään, ja nyt
-hän huomasi tämän hartioilla ylhäisen ritarinaisen tai ruhtinattaren
-purppuraviitan. Ei ainoakaan piirre hänen tuskanmurtamissa kasvoissaan
-värähdellyt, kun hän johti saattueen tietä pitkin alas vuonolle.
-Saattue siis lähestyi hengellistä herraa, aikoen hänen ohitseen; mutta
-kukaan ei näkynyt välittävän hänestä eikä hänen seuralaisistaan.
-Hän liitti kätensä yhteen hiljaiseen rukoukseen, jääden paikalleen
-istumaan, kuoripojat ja pelästyneet papit seurasivat hänen esimerkkiään
-istuen samaten rukoilevassa asennossa. Kun kulkue astui heidän
-ohitsensa, ja ehtoollisrasiat kuoripoikien käsissä loistivat soihtujen
-valossa, kumarsivat vakavat merimiehet syvään, ja ritarineito
-polvistui, kyynelvirran valuessa hänen kalpeille poskilleen.
-
-Omituisen, voimakkaan tunteen pakosta, alkoi tuomiorovasti syvällä,
-kirkkaalla bassoäänellään laulaa pyhää Vigilaeta kuolleitten sielujen
-puolesta; kuoripojat yhtyivät siihen, ja he jatkoivat lauluaan kunnes
-saattue oli ehtinyt kulkea heidän ohitsensa. Se pysähtyi vuonon
-rannalle, josta heti senjälkeen laiva täysin purjein purjehti yön
-pimeyteen.
-
-
-
-
-VIIDESKYMMENES LUKU.
-
-
-Stig-marskin kuoltua oli herttua Waldemar julkisesti liittoutunut
-Norjan uskaliaan kuninkaan kanssa Tanskaa vastaan. Hän oli lähettänyt
-nuorelle Tanskan kuninkaalle ja hänen äidilleen leskikuningattarelle
-uhkauskirjeen, jossa hän vaati itselleen ja veljelleen Eerik herttualle
-omistusoikeuden Svendborgiin ja Langelandiin. Yhdistetyllä laivastolla
-ja sotajoukolla aikoi herttua norjalaisten kanssa hyökätä maahan,
-mutta kärsimätön herttua Waldemar ei malttanut odottaa norjalaisen
-laivaston tuloa, vaan asettui uskaliaasti laivastonsa kera Grönsundiin,
-Falsterin ja Möenin välille. Tätä varomattomuutta kehoittivat
-vanha ritari Jon ja valtakunnanneuvosto heti käyttämään hyväksi,
-ja kiiruhdettiin miehittämään pitkälaivoja ja muutamia pienempiä
-aluksia. Nuori kuningas Eerik oli itse "Vanha Waldemar" nimisellä
-pitkälaivalla. Eräänä aamuna aikaisin laivasto lähti Issevuonosta,
-kulkien Ison-Beltin kautta Grönsundiin. Täällä oli herttuan laivasto
-asettunut Falsterin puoleiselle rannalle. Oltiin melkein tasaväkisiä.
-Ritari Jon ja kansleri olivat kuningaslaivalla, missä myöskin
-olivat kaikki kuninkaalliset henkivartijat ja suuri joukko muita
-ritareita, jotka, täysissä varustuksissa ollen, tunsivat toisensa vain
-kypäräkoristuksista ja vaakunamerkeistä.
-
-Kreivi Gerhard seurasi kuningaslaivaa omalla pitkälaivallaan ja
-muutamalla aluksella Kielistä, joiden miehistönä oli uskaliaita
-holsteinilaisia. Thorstenson johti itse yhtä suurimmista
-pitkälaivoista, jakaen ritari Jonin kanssa laivaston ja armeijan
-päällikkyyden.
-
-Thorstenson ja ritari Jon seurasivat vanhaa tanskalaista sotatapaa: he
-suuntasivat voimakkaan yhteishyökkäyksen vihollisen keskustaa kohti,
-koettaen saada sen hajoamaan, samalla koettaen tunkeutua niin lähelle
-vihollista kuin suinkin, ja antaen rohkeuden ja urhoollisuuden määrätä
-tuloksen. Tässä tarkoituksessa asettui koko kuninkaallinen laivasto
-taisteluasentoon Möenin rannikolle, vastapäätä herttuaa, yhdistämällä
-kaikki laivat yhteen ainoaan lujaan linjaan. Herttua antoi sitoa kiinni
-toisiinsa ainoastaan osan suurimmista pitkälaivoistaan, mutta pienemmät
-ja kepeämmät aluksensa asetti hän löysin purjein taistelulinjan taakse,
-aivan Falsterin rannikon lähelle.
-
-Se seilikatos, joka tavallisesti suojeli laivan keskiosaa sateelta
-ja kylmältä, oli poistettu sekä kuninkaallisesta laivasta, että koko
-laivastosta. Etumaston luona seisoi kuninkaallinen lipunkantaja-ritari,
-voimakkaimpien ja komeimpien ritarien ympäröimänä; hän itse oli
-kookkain ja väkevin kaikista kuninkaan ritareista, ja hovin
-arvojärjestyksessä hänellä oli kolmas paikka kuninkaasta lukien. Hän
-kantoi murhatun kuninkaan kirjavaa lippua, mihin nuo monet avaimet,
-pyörät ja ihmeelliset merkit olivat kuvatut. Koko laivan keskiosa oli
-täynnä kansan miehiä, joilla paitsi miekkaa ja heittokeihäitä, oli
-myöskin sekä jousipyssyt että lingot, ja joista osa hoiti raskaita
-sotakoneita. Perällä seisoi perämies, jolla oli koko laivan päällikkyys
-käsissään. Kuninkaallinen laivan perämiehenä oli ritari Jon. Nuori
-kuningas ja kansleri Martinus seisoivat hänen vieressään. Kuningaslaiva
-oli taistelulinjan keskessä, joten täältä voi nähdä molempien
-laivastojen aseman.
-
-"Mutta sanokaa minulle, vanha Jon," kysyi nuori kuningas, "minkävuoksi
-antaa herttua pienempien aluksiensa olla irti pitkälaivojen takana?
-Drotsi Pietari sanoi minulle kerran, että Waldemar Seier ja vanha
-kuningas Waldemar tekivät samaten silloin kun he olivat tekemisessä
-voimakkaamman vihollisen kanssa, ja eivät tahtoneet uskaltaa kaikkea
-yhdellä kertaa. Eikö herttua voi saartaa meitä ja hyökätä nopeilla
-aluksillaan meidän selkäämme?"
-
-"Luulenpa, ettemme anna hänelle siihen aikaa!" vastasi vanha Jon.
-"Kunhan me ensiksi olemme tervehtineet häntä etempää, niin me soudamme
-suoraan eteenpäin, ja annamme musertajan tehdä tehtävänsä, ja luulenpa
-meidän lopusta suoriutuvan miekka kädessä, niinkuin maalla ollessa
-oikeassa taistelussa."
-
-"Kaikkivaltias suokoon meille onnen ja voiton!" sanoi kansleri.
-"Ennenkuin te annatte viittauksen hyökkäykseen, antakaamme meidän
-sotaväkemme ajatella sielujansa ja rukoilla voiton Herran olemaan
-apunamme.",
-
-"Jumalan nimeen!" vastasi ritari Jon. "Mutta tapahtukoon se heti ja
-lyhyesti. Tässä ei ole aikaa antaa pois montakaan hetkeä, ja Herra
-pitää kyllä huolen omistaan!"
-
-Perämaston luona seisoi kanslerin kanssa muutamia pappeja; hänen
-käskystään virittivät nämä heti sotavirren äidinkielellä, jonka koko
-sotaväki tunsi ja johon he yhtyivät, ja moni heistä polvistui yhdessä
-kanslerin ja pappien kanssa. Myöskin nuori kuningas polvistui; mutta
-Jon ritarilla ei ollut siihen aikaa: hän seisoi ja piti tarkasti
-silmällä jokaista vihollisen liikettä.
-
-Tuskin olivat juhlallisen sotavirren viimeiset sävelet kajahtaneet,
-kun lipunkantajaritari, Jon-ritarin käskystä heilautti kuninkaallista
-lippua kolme kertaa päänsä yli. Tällä merkillä alettiin taistelu: Ilman
-pimensivät nuolet ja kivet, jotka yhdellä kertaa suhahtivat jousista
-ja lingoista kuninkaallisilta laivoilta. Oli kirkkain keskipäivä,
-mutta näytti siltä kuin olisi äkkiä illaksi pimennyt. Tähän vastattiin
-samanlaisella tervehdyksellä herttuan laivastosta, sitä säestivät hänen
-monien vieraiden sotilaittensa hurjat hyökkäyshuudot.
-
-Ritari Jon oli antanut ympäröidä nuoren kuninkaan ja papit
-kilpimuurilla; mutta monen kilven lävistivät nuolet, ja kivet
-putosivat kamalasti romahtaen kilpikatolle. Kuningaslaivaan yksin
-lensi niin paljon kiviä, että näytti siltä kuin herttuan päähyökkäys
-olisi ollut suunnattu vain tähän yhteen kohtaan. Muutamia miehiä oli
-kaatunut ja monta oli haavoittunut; mutta etäisyys oli vielä siksi
-suuri, että nämä aseet eivät voineet vaikuttaa koko voimallaan. Nyt
-heilautti lippuritari kuningaslaivalla taas lippua; koko kuninkaallinen
-laivasto souti voimakkain vedoin eteenpäin, ja raskaat merisotakoneet
-pantiin käyntiin. Kuningaslaivan etumaston luona oli äärettömän
-suuri haka-iskijä, jonka teräväpiikkiset rautakammat suunnattiin
-herttuan laivaa kohti, jonka se ensi sysäyksellä irroitti viereisestä
-pitkälaivasta. Nyt pantiin merimusertaja liikkeeseen, se oli rakennettu
-raskaista, raudoitetuista hirsistä, jotka riippuivat rautaketjuista
-mastossa, ja heilauttamalla ne suunnattiin musertamaan laivoja ja
-vihollisen miehistöä. Herttuan laivassa ei ollut ollenkaan tällaisia
-raskaita sotakoneita, jo ensi hyökkäyksellä olivat kuninkaalliset
-huomattavasti vahvempia. Vihollisten laivastosta, joka oli melkein
-kokonaan hajallaan, kuului kovaa huutoa. Mutta pian huomattiin, ettei
-herttua kepeämmillä aseillaan ollut sen vaarattomampi. Hajallaan
-olevilla laivoillaan hän voi väistää raskasta, eteenpäinryntäävää
-laivalinjaa, kuitenkaan keskeyttämättä puolustamistaan ja hyökkäystään.
-Hänen laivastaan heitettiin paitsi nuolia, kiviä ja heittokeihäitä
-myöskin tulikuulia, jotka olivat täytetyt piillä, tulikivellä ja
-öljyllä. Nämä pommit sytytettiin tappuroilla, ja minne ne putosivat,
-levisivät liekit, jotka heti sytyttivät purjeet ja nuorat. Näillä tähän
-asti tuntemattomilla tuliaseilla sai herttua aikaan suuria vaurioita
-kuninkaallisessa laivastossa, synnyttäen hämmennyksen, jota hän heti
-käytti hyväkseen, antamalla pienempien laivojen hyökätä kuninkaallisen
-laivaston selkään. Heti huudoista huomattuaan hyökkäyksen onnistuneen
-ja nähtyään että vihollisen täytyi taistella molemmille puolille
-jaetuin voimin, antoi hän pitkälaivansa laskea aivan kuningaslaivan
-viereen. Thorstenson oli heti huomannut vihollisen juonen ja antanut
-lyödä poikki kuninkaallista laivastoa yhdistävät köydet, voittaakseen
-edullisemman aseman. Mutta nuo kammottavat tulipommit olivat
-sytyttäneet melkein koko kuninkaallisen laivaston tuleen. Nyt ei
-voinut ajatella muuta kuin tulen sammuttamista ja puolustautumista
-molemmilta puolilta uhkaavaa hyökkäystä vastaan. Tässä mellakassa
-seisoi nuori kuningas kanslerin vieressä kultainen ritarimiekkansa
-yhdessä kädessään ja heittokeihäs toisessa; hän näki herttuan edessään
-valmiina hyökkäämään palavaan kuningaslaivaan. "Sinun juonesi oli
-epäritarillinen, herttua Waldemar!" huusi hän suuttuneena ja heitti
-keihäänsä häntä kohti. Se irroitti sulkatöyhdön herttuan kypärästä ja
-riipaisi irti kypäräkoristeet.
-
--- Raikas ilohuuto kajahti kuningaslaivalta, ja välittämättä enää sen
-enempää tulesta, hyökkäsivät kaikki miehet nyt anastamaan herttuan
-laivaa.
-
-"Rauhoittukaa, miehet!" huusi vanha ritari Jon. "Sammuttakaa ensin
-tuli, niin annetaan heidän vielä maksaa vahinko."
-
-Etumaston luona olivat sekä tuli että hyökkäys rajuimmat. Lippuritarin
-oli täytynyt kiinnittää lippu mastoon ja tarttua itse miekkaan
-puolustautuakseen; mutta samassa syttyi lippu palamaan; liekit
-leimahtivat korkealle, -- ja se putosi suhisten veteen. Hurja ilohuuto
-kaikui herttuan laivastosta; mutta kuninkaalliset näyttivät käyvän
-alakuloisiksi tuosta vastoinkäymisestä, jonka he katsoivat onnettomaksi
-merkiksi.
-
-Nuori kuningas katsahti surumielisenä kansleriin. "Minun isäni lippu
-kaatui", sanoi hän, "sitä ei ole onni seurannut."
-
-"Teidän suuren iso-isänne lippu oli parempi, minun nuori herra
-kuninkaani!" sanoi kansleri.
-
-"Voi, sehän on herttuan hallussa Schleswigissä," huokasi kuningas.
-"Mutta kyllä Herra meitä vielä voi auttaa!"
-
-"Hänen apunsa on lähellä, kun vain me häneen turvaamme!" sanoi
-kansleri. -- "Olkaa hyvässä turvassa, herra kuningas! -- Mutta näettekö
-te kalastajaa tuolla? Mitä hänellä on tekeillä?"
-
-Kanslerin sanoessa nuo sanat ja kuninkaan tuijottaessa siihen
-paikkaan, mihin hän viittasi, näki herttua kauhukseen miestensä
-laivallaan horjuvan ja hoipertelevan kuin juopuneiden. Samoin oli laita
-melkein kaikilla hänen laivoillaan, ja nyt vasta huomattiin pienen
-kalastajaveneen rohkeasti kiitävän edestakaisin laivojen välillä,
-ja sen kannella seisoi kookas mies mustassa nahkapanssarissa, joka
-heitteli suovalla täytettyjä ruukkuja herttuan laivoihin; toisiin
-hän viskasi hienolla kalkilla täytettyjä ruukkuja, jotka sihahtivat
-sotilaitten silmiin, niin etteivät he voineet nähdä mitään. Melkein
-samalla kertaa alkoivat muutamat herttuan laivoista täyttyä vedellä ja
-upota. Siitä syntyi hirveä huuto, ja nähtiinpä rohkean, mustakarvaisen
-uimarin pitkä laivapora kädessään sukeltavan aina jonkun laivan alle.
-
-"Ampukaa tuo kirottu kalastaja! Rutistakaa uimarin pää!" huusi herttua
-raivostuneena. "Hyökätkää vihollisten laivoihin, joka mies!"
-
-Ei kukaan voinut kauemmaksi jäädä herttuan laivoihin, ja he olivat
-pakoitetut etsimään jalansijaa kuninkaallisilta laivoilta. Täällä oli
-tuli onneksi sammutettu, ja nyt siellä alkoi ankara taistelu, mies
-miestä vastaan niinkuin maataistelussa. Paljon väkeä kaatui kummaltakin
-puolin. Thorstenson taisteli miehuullisesti pitkälaivallaan ja kaatoi
-monta. Kreivi Gerhardin laiva oli Langelandin herttua Eerikin laivan
-vieressä. Tätä ylhäistä herraa, joka oli herttua Waldemarin veli,
-kutsui kansa yleisesti herttua Pitkäsääreksi. Kreivi Gerhardin vanha
-hovinarri seisoi herransa vieressä, aseenkantajamiekkansa kädessään,
-silloin kun langelandilainen herttua näkyi aikovan ryhtyä hyökkäykseen.
-
-"Kas! Tuolla tulee minun jalosukuinen kaimani, pitkine koipineen!"
-sanoi hovinarri. "Piilottakaa nyt hieno naisharsonne, ankara herra,
-ettei se enempää repeile!"
-
-Kreivi Gerhard oli ritarillisessa taisteluinnossaan ja
-uhmaillakseen herttua Waldemaria, kiinnittänyt kuningattaren harson
-rintahaarniskaansa. Mutta ettei käsikähmässä sitä kadottaisi, hän
-seurasi nyt hovinarrinsa neuvoa ja pisti sen haarniskansa alle.
-
-"Tällä kertaa emme anna jänisten eikä kissojen peloittaa itseämme,
-ankara herra!" sanoi hovinarri veitikkamaisesti hymyillen. Hän uskalsi
-näillä sanoilla kosketella hyväntahtoisen herransa arinta kohtaa,
-muistuttaessaan hänelle erästä taistelua, jossa todellakin jänis tai
-kissa oli saanut kreivi Gerhardin joukot epäjärjestykseen.
-
-"Tuhat tulimmaista, Pitkäsääri! Nyt minä lyön sinut kuoliaaksi!" huusi
-kreivi raivostuneena ja heilautti miekkaansa.
-
-"Säästäkää vihanne oikealle Pitkäsäärelle! Kas, tuolla hän on!" vastasi
-hovinarri väistyessään syrjään ja viitatessaan etumastoa kohti, mistä
-Langelangin herttua jo hyökkäsi heitä kohti.
-
-"Saatana vieköön kaikki Pitkäkoivet!" huusi kreivi Gerhard ja hyökkäsi
-hurjasti hosuen miekallaan ruhtinaallista vastustajaansa kohti.
-
-Kuninkaalliseen laivaan hyökkäsivät viholliset molemmilta puolin.
-Vanha ritari Jon sai vaivoin suojatuksi nuoren kuninkaan, joka
-alituiseen tahtoi tulla ulos kilpilinnasta ottaakseen osaa käsikähmään.
-Herttua itse oli kaatanut kuninkaan lippuritarin ja oli hypännyt
-etumaston kohdalla laivaan; hän seisoi uskollisimpien ritariensa
-kanssa keskellä kuningaslaivaa, taistellen kiivaasti henkivartijoiden
-kanssa. Joka askeleella, jonka hän miekallaan itselleen anasti, hän
-lähestyi kuningasta lähemmäksi. Vanha Jon seisoi ahtaalla käytävällä,
-joka eroitti soutupenkit. Hän puolusti vielä tyynesti perämastolle
-johtavaa käytävää, jolla kuningas seisoi pappien edessä, kanslerin ja
-Åke Jonsonin välissä. Nyt osui herttuan voimakas isku ritari Jonin
-kypärään; se halkesi kahtia ja putosi hänen harmailta hiuksiltaan, ja
-vanha herra kaatui verta vuotaen soutupenkkien väliin. Tämän nähdessään
-kuningas juoksi esiin perämaston luota. "Kaikkien pyhimysten nimessä",
-huudahti hän, "tämän iskun saatte maksaa verellänne, viekas herttua!"
-Ei kukaan voinut enää pidättää nuorta kuningasta. Hän juoksi esiin ja
-haavoitti keveästi herttuaa lyhyellä miekallaan; mutta kiivauksissaan
-hän itse samassa kompastui soutupenkkiin. Henkivartijat eivät tappelun
-tohinassa huomanneet kuningasta uhkaavaa vaaraa. Mutta kuninkaan
-aseenkantaja, Åke Jonson, taisteli kiivaasti herttuaa vastaan, ja
-kansleri Martinus asettui messukirja yhteenliitetyissä käsissään
-seisomaan kuninkaan ja taistelevien välille. Pian oli Eerik taas valmis
-taistelemaan; mutta kansleri esti hänet. Aseenkantaja Åke oli pahasti
-haavoittunut eikä jaksanut vastustaa herttuaa, joka oli erityisen
-taitava aseiden käyttäjä. Kansleri kohotti rukoillen kätensä ja
-silmänsä taivasta kohti. "Kas, kas!" huudahti hän äkkiä: -- "Danebrog!
-[Waldemar Seierin sotalippu] Danebrog! Herra lähettää voiton meille --
-hoc signo victoria!" [Tämä on voiton merkki]
-
-Ilon huuto kajahti kuninkaallisista joukoista: "Danebrog! Danebrog!"
-huusivat kaikki. Herttua valahti äkkiä kuolemankalpeaksi. Korkealla
-soutupenkillä aivan edessään hän näki solakan komean ritarin
-teräksensinisessä haarniskassa, kypäränsilmikko auki, ja tuo
-tuttu Danebrogin lippu kädessään. Se oli drotsi Pietari. Herttua
-tunsi turnajaisten sinisen ritarin ja näki suuren, hyvin tunnetun
-leijonapäisen tikarin välkkyvän hänen kohotetussa, oikeassa kädessään.
-"Haa, sinä veriviholliseni!" huudahti herttua hyökäten raivostuneena
-hänen kimppuunsa. Mutta samassa musteni hänen silmissään, hän
-kuuli tikarin kilahtavan rintahaarniskaansa vasten, se luiskahti
-sivulle käsivartta kohti ja tunkeutui syvälle hänen oikeanpuoliseen
-olkapäähänsä. Kauhusta huutaen hän pudotti miekan kädestään
-ja hoiperteli taapäin. "Paetkaa, paetkaa, Jumala on tuomionsa
-langettanut!" huusi hän kuin mielipuoli, ja juoksi epätoivoisena
-takaisin laivaansa. Hänen ritarinsa seurasivat häntä. He nostivat
-purjeet ja pakenivat. He olivat joutuneet tappiolle. Kuninkaallisten
-voitto oli varma.
-
-Näytti siltä kuin Danebrogin näkeminen olisi saattanut jokaisen
-kuninkaan sotamiehen voittamattomaksi. Thorstensonin sotalaivalta
-kuului voimakas voitonhuuto. Kreivi Gerhard oli myöskin tehnyt
-puhdasta omalla puolellaan, niin ettei lopulta enää ollut jälellä kun
-vain pari vihollista, paitsi vaarallisesti haavoittunutta herttua
-Pitkäsäärtä, joka hyppäsi mereen ja pelastui uimalla veljensä laivaan.
-Kaikki kuninkaalliset laivat olivat täynnä kaatuneita ja vangittuja
-vihollisia. Herttuan laivasto oli hävitetty, osa laivoista oli uponnut,
-osa anastettu, ja herttua itse pääsi pakoon suurella vaivalla ja
-vaarojen kautta.
-
-Kuningaslaivalla seisoi vanha ritari Jon, pää siteissä, nuoren
-kuninkaan vieressä, ja omituisen sekavin ilontuntein hän vastaanotti
-kuninkaalliset kiitokset urhoollisesta taistelustaan; hänen haavansa
-eivät olleet vaaralliset, mutta voimakas lyönti oli järkyttänyt
-häntä niin, että hän alakuloisesti tunsi ettei enää jaksanut käyttää
-miekkaansa niinkuin nuoruutensa päivinä. Pyhä Danebroglippu liehui
-perämastosta nuoren kuninkaan ja vanhan ritarin yläpuolella; drotsi
-Pietari oli uskonut sen henkivartijoiden huostaan ja oli itse
-kiirehtinyt Thorstensonin avuksi. Taistelun tuohinassa vain muutamat
-olivat tunteneet hänet.
-
-"Kaikkivaltias olkoon ylistetty!" huudahti kansleri ja kohotti
-polvistuneena yhteenliitetyt kätensä taivasta kohti -- "Te Deum
-laudamus!" [Oi suuri Jumala, me kiitämme sinua!] alkoi hän voimakkaasti
-laulaa. Papit yhtyivät mahtavaan voittokuluun. Kuningas ja vanha Jon
-sekä kaikki sotilaat polvistuivat.
-
-Kun juhlallinen Te Deum oli laulettu loppuun, näkivät ja tunsivat
-kaikki ritarillisen drotsi Pietarin, joka kalastajaveneellä
-kiirehti Thorstensonin pitkälaivalta, yhdessä Thorstensonin kanssa,
-kuningaslaivaa kohti. Vanha Henner Friser ja Skirmen olivat hänen
-mukanaan. Drotsi Pietari hypähti laivaan ja riensi onnittelemaan
-kuningasta voitosta. Iloisesti huudahtaen lensi nuori voitonsaaja hänen
-syliinsä.
-
-"Sinähän olitkin rakas drotsi Pietari!" huudahti nuori Eerik kuningas.
-"Sinä toit minulle voiton isoisäni lipulla!"
-
-Drotsi Pietari kohotti juhlallisesti kätensä taivasta kohti.
-
-"Niin, Jumalalle kiitos. Häneltä yksin saamme voiton!" huudahti
-kuningas liikutettuna ja sulki taas uskollisen ystävänsä syliinsä.
-
-Drotsi Pietari oli hyvin rasittunut, ei niinkään paljon taistelusta
-kuin nopeasta matkustamisesta ja siitä jännityksestä, jossa hän oli
-ollut. Paetessaan vankilasta hän oli kyllä syyllä pelännyt joutuvansa
-myöhään taistelupaikalle sen ajanhukan vuoksi, joka häneltä meni
-tärkeää lippua anastaessa. Mutta valtakunnan lipun vaikutus kansaan oli
-jo Waldemar Seierin ajoista asti tunnettu, ja herkkäuskoisen kansan
-ei tarvinnut muuta kuin nähdä se, niin se kannusti heidät voittoon.
-Herttua Waldemariin oli tällä tapahtumalla omituinen vaikutus. Siitä
-hetkestä, jona drotsi Pietari oli antanut hänelle näin takaisin
-kavaltajatikarin, jossa kuningas Eerik Kristofferinpojan sydänveren
-ruostepilkku ruskotti, oli hänen oikea käsivartensa halvautunut, ja
-toivottiin nyt senvuoksi syyllä, ettei hän enää koskaan kohottaisi
-halvautunutta kättään Tanskan kruunua vastaan.
-
-Drotsi Pietarin odottamaton saapuminen kuningaslaivaan tuotti sinne
-suuren ilon. Kaikki tunkeilivat hänen ympärilleen, kun hän muutamin
-sanoin kertoi mitenkä vanha Henner ja Åse ovelasti olivat pelastaneet
-hänet Nordborgin linnan vankilasta ja auttaneet häntä anastamaan
-valtakunnanlipun herttuan hallusta. Senjälkeen hän esitti kuninkaalle
-vanhan, uskollisen Hennerin ja urhoollisen aseenkantajansa, jotka
-molemmat olivat olleet avullisia voiton saavuttamiseen. Skirmen
-oli ollut se uskalias uimari, joka oli porannut vihollisten laivat
-upoksiin. Hennerin keksimää oli suopa ja kalkki, joka kuninkaan
-mielestä kyllä oli ollut hyödyksi, mutta se ei ollut hänestä
-ritarillista sodankäyntitapaa.
-
-"Polvistu!" sanoi nuori kuningas Skirmenille, -- "minä tahdon lyödä
-sinut ritariksi, sinä olet sen ansainnut. Minä vapautan sinut kaikista
-kokeista."
-
-"Minun herrani ja kuninkaani!" huudahti Skirmen, ilokyynelten
-kimallellessa hänen tummissa silmissään, ja hän polvistui
-vastaanottamaan ritarilyönnin Jumalan ja pyhän neitsyen nimeen.
-
-Heti kun Skirmen oli noussut, ritarina, viittasi kuningas Åke
-Jonsonille, jonka lukemattomat ja vaarattomat haavat olivat sidotut.
-"Sinut myöskin!" sanoi kuningas "Sinä olet sankarin lailla puolustanut
-minun henkeäni sekä täällä että Tornborgissa."
-
-Åke polvistui ääneti ja vastaanotti ritarilyönnin.
-
-"Minä en pyydä päästä ritariksi niiden suoparuukkujeni vuoksi, herra
-kuningas!" sanoi vanha Henner, "mutta uskonpa suovan olleen hyvää, --
-ja sellaiset miehet tarvitsevat sekä suopaa että lipeää".
-
-"Jos sinä et tahdo tulla ritariksi, hyvä vanhus!" vastasi kuningas,
-"niin sinä voit tulla perämieheksi, ja se sinä olet tästä päivästä
-lähtien".
-
-Vanha Henner näytti äkkiä liikutetulta: Hän ei vastannut sanallakaan;
-mutta hän taivutti polvensa ja suuteli nuoren kuninkaan kättä. Kuningas
-veti äkkiä pois kätensä; kyynel oli tipahtanut sille vanhan sankarin
-silmästä, ja hänen mielestään se poltti.
-
-Yleisen ilon vallitessa saapui myöskin kreivi Gerhard kuningaslaivaan.
-Hän oli sydämellisesti syleillyt drotsi Pietaria, ja sekä hän että
-Thorstenson olivat vastaanottaneet kuninkaan kiitokset heidän
-urhoollisuudestaan. Kun kuningas Eerik nyt lähemmin oli kuullut
-taistelusta kreivin laivalla, ja mitenkä herttua Pitkäsääri oli
-hypännyt mereen, ojensi hän urhealle kreivi Gerhardille kätensä
-ja sanoi: "Ottakaa nopein alus, kreivi Gerhard, ja purjehtikaa
-Helsingborgiin! Siellä odottaa minun äitini, kuningatar, tietoja
-meiltä. Viekää hänelle viesti meidän voitostamme. Ja minä lupaan
-teille, että se mikä kauan on ollut hartain toivonne, tulee täyttymään!"
-
-Näytti siltä kuin nämät sanat olisivat saaneet urhean kreivi Gerhardin
-pään kokonaan pyörälle; yhdessä hyräyksessä hän syleili kuningasta,
-drotsi Pietaria, vanhaa Henneriä, hovinarria; hän oli vähällä
-nostaa nuoren kuninkaan käsivarsilleen ja tanssia hänen kanssaan
-ilossaan. "Totisesti!" huudahti hän. -- "Kyllä nyt pannaan tanssiksi
-Helsingborgissa, ja siellä minäkin otan osaa tanssiin!" Heti senjälkeen
-hän oli jo Hennerin kalastajaveneessä. "Te viette minut Helsingborgiin.
-Ei kukaan ole parempi purjeiden ohjaaja kuin te!"
-
-"Hyvä!" sanoi Henner ja laskeutui veneeseen. "Olenhan minä luvannut
-tuon yhden silmänne tuottavan teille onnea. Näettehän, että minä pidän
-sanani."
-
-Vene alkoi jo irtautua kuningaslaivasta. Silloin raapaisi pitkäsääri
-veneen laitaa ja toinen seurasi heti jälestä. Pitkäsäärinen hovinarri
-tahtoi seurata ylen onnellista isäntäänsä.
-
-
-
-
-VIIDESKYMMENESYHDES LUKU.
-
-
-Huhu siitä suuresta meritaistelusta, jota odotettiin Grönsundissa, oli
-jo saapunut Helsingborgiin samana päivänä, jona tappelu oli. Illalla
-istui Agnes kuningatar mitä levottomimmassa jännityksessä huoneessansa
-linnassa, nousten aina vähänpäästä ompelupöytänsä äärestä, katsoakseen
-parvekkeelta salmelle päin. Hän tiesi nuoren kuninkaan olevan laivaston
-mukana, ja uskollisen kreivi Gerhardin kiirehtineen hänelle avuksi, ja
-hän tiesi myöskin innokkaan ritarinsa ja kosijansa uskaltavan kaikkensa
-hänen tähtensä. Samana päivänä, jona kreivi Gerhard oli lähtenyt
-Kielistä, yhtyäkseen laivastoon, oli hän lähettänyt muodollisen
-kosimakirjeen kuningattarelle. Tämän lempeä vastaus siihen oli hänen
-edessään pöydällä, sulettuna hänen suurella kuningatarsinetillään
-ja määrätty lähetettäväksi hänelle seuraavana päivänä. Kuningatar
-oli lähettänyt kolme purjehtijaa toisensa jälestä hakemaan tietoja
-Grönsundista; mutta heillä oli myrskyinen vastatuuli salmessa, ja ne
-risteilivät vielä kaikki kolme Dragörin kohdalla, kreivi Gerhardin
-purjehtiessa Henner Friserin pienessä kalastajaveneessä heidän
-ohitsensa. "Jumala varjelkoon, -- nuo hukkuvat!" huusivat Helsingborgin
-merimiehet nähdessään pienen kalastajalaivan kuutamossa, heistä näytti
-niinkuin avonainen vene joka silmänräpäyksessä katoaisi aaltojen
-kuohuihin.
-
-Tätä kosijansa vaarallista retkeä ei kuningatar osannut ajatella;
-mutta myrskyn voima yltyi, lisäten hänen levottomia aavistuksiaan
-meritaistelusta. Peittääkseen levottomuuttaan hän oli antanut naistensa
-poistua. Hänestä tuntui yön yksinäisyydessä, että sekä hänen omansa
-että Tanskan kohtalo riippui siitä tiedosta, jota hän tänä yönä
-odotti. Kaikki hänen vaihtelevan elämänsä mustat ja synkät muistot
-yhdistyivät ikäänkuin yhteen ainoaan tapahtumaan -- musertaakseen
-hänen sydämensä kokonaan -- tai sulautuakseen valoisaksi kuvaksi, joka
-antaisi hänelle palkan ja lohdutuksen kaikista kärsimyksistään. Jos
-oli jouduttu tappiolle, ja nuori kuningas kaatunut, silloin ei ollut
-enää Tanskan vapaudesta puhetta, ja hänen äidinsydämensä värähteli
-levottomuudesta,-- ja jos uskollinen kreivi Gerhard oli kaatunut
--- silloin oli kuningattaren vastaus hänen kosimakirjeeseensä vain
-surullisena osoituksena siitä, miten suuren ja todellisen onnen hän oli
-kadottanut.
-
-Oli myöhäistä yöllä. Vahakynttilät lepattivat pöydällä, ja myrsky ulisi
-ulkona. Kuningatar katseli surumielisenä kreivi Gerhardin kirjeessä
-olevaa suurta, pyöreää vahasinettiä. Sinettiin oli hän itse kuvattu,
-polvistuneena Kristuslasta kantavan neitsyt Maarian kuvan eteen;
-polvistuvan kuningattaren yläpuolella piteli lentävä enkeli kruunua.
-
-"Ota kruunu, Herra, ja varjele sitä!" kuiskasi hän. "Mutta elä anna
-enkelin lentää pois! Anna sen suojella minua ja häntä, joka on minulle
-kaikkia maailman kruunuja rakkaampi!"
-
-Hän oli ottanut esille pienen, siron elämäkertakirjansa. Selvin sanoin
-ei siihen ollut kirjoitettu hänen elämänsä rakkainta ja kauneinta
-tunnustusta. Mutta viimeiset kirjoitetut lehdet sisälsivät paljon
-enemmän kreivi Gerhardista, kuin kuningattaresta, erittäinkin siitä
-hetkestä, jolloin hän oli vastaanottanut kuningattaren harson ja oli
-lupautunut hänen uskolliseksi ritarikseen ja suojelijakseen.
-
-Kuva hänen uskollisesta ritaristaan ja kosijastaan oli voittoisasti
-syrjäyttänyt tuskallisen levottomuuden kauniin kuningattaren sydämestä.
-Samassa hän hypähti ylös kuullessaan kovaa hälinää satamasta aivan
-ikkunansa alta. Hän astui parvekkeelle ja näki kuutamossa suuren joukon
-ihmisiä laivasillalla. Luotsit ohjasivat paraillaan pientä purjelaivaa
-hyrskyjen läpi, ja hän kuuli huudettavan: "Voitto, voitto! -- Kreivi,
--- yksisilmäinen kreivi!" Hän liitti yhteen kätensä ja astui ilosta
-horjuen rukoustuoliinsa sisimpään huoneeseensa. Pian kajahtelivat koko
-linnassa iloiset voittouutiset. Tunnin kuluttua seisoi kuningatar,
-koko hovinsa ympäröimänä komeasti valaistussa juhlasalissa, jossa
-uutisen onnellinen tuoja polvistuen laski miekkansa ja ryöstetyn lipun
-kuningattaren jalkoihin.
-
-Kun koko linna loisti valomerenä ja kajahteli juhlivien ilohälinästä,
-ja kun Helsingborgin uskolliset porvarit tekivät yöstä päivän, silloin
-kreivi Gerhard sai kuningattaren omasta suusta kuulla sen mikä oli
-kirjoitettu suuren punaisen vahasinetin koristamaan kirjeeseen
-kuningattaren pöydällä. Eikä ollut kukaan kreivi Gerhardia onnellisempi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuninkaan iloa voitosta lisäsi vähän sen jälkeen saapunut tieto, että
-kuninkaalliset olivat valloittanet Hunehalsin Hallandissa, ja ylpeä
-Jaakko kreivi oli otettu vangiksi. Grönsundin luona saavutetulla
-voitolla oli se seuraus, että Norjan kuningas, joka tuli liian myöhään
-laivastoineen, luopui vihamielisistä aikeistaan Tanskaa vastaan.
-Molemmat kuninkaat tapasivat senjälkeen toisensa kaikessa rauhassa
-Hindsgafvelissä, jossa päätettiin rauhanehdoista, ne olivat, molemmille
-valtakunnille yhtä edulliset. Herttua Waldemar antoi lähettiläittensä
-kautta tehdä sovintotarjouksen, ja niihin suostuttiin. Hindsgafvelissä
-tehdyn sopimuksen mukaan ei lainsuojattomia enää ahdistettaisi, mutta
-ei kukaan kuningas Eerikin vielä elävistä murhaajista saanut koskaan
-tulla Tanskan kuninkaan silmien eteen.
-
-Eräänä kauniina syyspäivänä oli suuret ilojuhlat Helsingborgin
-linnassa. Oli kreivi Gerhardin ja kauniin Agnes-kuningattaren hääpäivä.
-Kreivi Gerhardin sisar, Ruotsin leskikuningatar Hedvig, oli läsnä
-juhlallisuuksissa, sekä koko Ruotsin ja Tanskan hovi. Juhlan ohella,
-joka samalla oli voiton- ja rauhanjuhla, pidettiin myöskin turnajaiset.
-Kreivi Gerhard ei ottanut tällä kertaa osaa ritarileikkeihin. Hän
-istui kuninkaallisella, lehterillä Agnes-kuningattaren vieressä. Hänen
-rehellinen silmänsä säteili ilosta, ja hän istui siellä komeasti
-puettuna vaikka hiukan jäykkänä sulhaspuvussaan, mutta niin onnellisen
-näköisenä kuin olisi taivas avoinna hänen edessään. Majesteetillinen
-kuningatarmorsian näytti hyvin vilkkaalta ja iloiselta, eikä kukaan
-ollut milloinkaan ennen nähnyt kauniimpaa ilmettä hänen viisailla,
-jaloilla kasvoillaan. Lähinnä häntä oli pieni prinsessa Ingeborg,
-Tanskan tuleva kuningatar, ritarien ja kansan yleisen ihailun
-esineenä. Ritarileikkien kestäessä hän istui ystävällisenä ja iloisena
-ritarillisen Eerik kuninkaan vieressä. He puhelivat keskenään kuin
-rakkaat sisarukset. Tavantakaa vanha ritari Jon pyyhkäisi kädellään
-naarmua otsallaan ja karkoitti kyyneleen iloisista ukonsilmistään,
-katsellessaan näitä nuoria kihlautuneita, jotka viattoman lapsellisesti
-leikkivät sulhasta ja morsianta, tuntematta muuta rakkautta, kuin sen,
-joka yhdisti heidät siihen maahan ja kansaan, jonka isäksi ja äidiksi
-heidät niin ihmeellisesti oli valittu.
-
-Ruotsalaiset herrat ja ritarit näkivät saman näyn katsellessaan nuorta
-kuningas Birgeriä ja pientä tanskalaista prinsessaa, Mereteä, jotka
-myöskin kihlattuina istuivat vierekkäin ritarileikkejä katsellen.
-
-Näissä turnajaisissa voitti palkinnon drotsi Pietari Hessel, ja hän
-vastaanotti sen kuningatar Agneksen kädestä. Hän kumarsi syvään
-ihanalle kuningatarmorsiamelle. Mutta hänen katseensa kääntyi
-ikävöivänä kookkaaseen naiseen, joka istui ensimäisenä prinsessa
-Ingeborgin naisten joukossa. Se oli neiti Ingeborg Litle. Hän ei
-ollut nähnyt häntä senjälkeen kun he erosivat Koldingin vuonolla,
-mittaamattoman syvyyden levitessä heidän välilleen. Hän tiesi hänen
-isänsä vielä istuvan elinkautisvankina Kallundborgin linnassa. Vasta
-tänä hetkenä näyttäytyi Inge neito turnajaisissa. Drotsi Pietari oli
-turhaan kysellyt häntä; ei kukaan voinut sanoa kuuluiko hän prinsessa
-Ingeborgin seurueeseen. Suureksi ilokseen hän nyt huomasi hänet, mutta
-tuskallisen levottomana hän näki syvän surun kuvastuvan hänen ihanilla
-kasvoillaan; hänen katseensa väisti häntä ja oli maahan luotuna. Drotsi
-Pietari poistui nopeasti turnajaispaikalta ja ritarien joukosta.
-Hän astui hiljaa, ajatuksiinsa vaipuneena salmelle, kuninkaallisten
-ja ritarien saatellessa kreivi Gerhardia ja hänen morsiantaan
-ritarisaliin, niissä loistavaa juhlaa jatkettaisiin tanssilla.
-
-Drotsi Pietari seisoi kauan ja hiljaa salmen rannalla, tuijottaen
-Själlandin rannikkoa kohti, jossa Flynderborgin linna sijaitsi.
-Omituisella surumielisyydellä hän muisteli lapsuuttaan, ja mitenkä
-hän ritarina ja drotsina ensikerran kohtasi lapsuutensa morsiamen
-tuolla etäällä, kun hän täyskasvaneena neitona seisoi hänen edessään
-ja lauloi innostuneena "Kuninkaasta, mi maata ja linnaa hallitsee."
-Omaa onneansa hän oli tähän asti ehtinyt harvoin ajatella, sillä huolet
-kuninkaasta ja maasta olivat olleet ensimäisinä hänen mielessään.
-Nyt oli Inge neidon surullisen katseen näkeminen herättänyt hänen
-sieluunsa voimakkaan kaipauksen nähdä hänet onnellisena, ja tuntea
-itsensä onnelliseksi hänen kanssaan. Olihan selvää, että Inge oli
-huolestunut isänsä epävarmasta kohtalosta; mutta hän ei käsittänyt
-minkätähden hän nyt koetti välttää uskollista ritariaan eikä edes
-antanut hänelle ystävällistä katsetta. Silmänräpäykseksi, kuin pahan
-hornanhengen heittämänä, välähti hänen sieluunsa ajatus, että ehkä
-joku onnellisempi kosija olisi sivuuttanut hänet. Hän muisteli miten
-Inge alati oli ollut hänen ajatuksissaan hänen vankeudessa ollessaan,
-ja hänestä oli tuntunut niinkuin jokainen lintu, joka liverteli hänen
-ristikkoikkunansa takana, olisi ollut rakkausviesti häneltä. Hän puisti
-surumielisesti hymyillen päätään ja toisti sankarilaulun kauniit säkeet:
-
-    "Joka lintuselta, mi lens yli maan,
-    nuor nunna tiedusteli sulhoaan.
-
-    "Joka leivolta sinitaivahan alla
-    ritar rakkaintaan kysyi kaipaamalla."
-
-"Jumala varjelkoon teitä ja suokoon teille paljon iloa, rakas herra
-drotsi", keskeytti ystävällinen ääni hänen unelmansa; nuori, vakava
-ritari Åke Jonson puhutteli häntä. "Minä etsin teitä juuri", jatkoi
-hän. "Te ette ole iloinen niinkuin me toiset, ja onhan tänään kuitenkin
-ilonpäivä, jonkaveroista ei meillä ole eletty. Jalo Agnes-kuningatar
-on onnellinen, ja meidän nuori kuninkaamme tanssii iloisena pienen
-morsiamensa kanssa. Ei ole enää kavaltajiakaan maassa. Tanskan kruunu
-on taas turvattu. Meillä on rauha maassa, ja paremmat ajat toivossa."
-
-"Siitä minä kiitän kaikkivaltiasta Jumalaa", sanoi drotsi Pietari.
-"Hänen kätensä on ihmeellisesti selvittänyt kaikki rajuilmat ja
-siunannut Waldemarien kruunun meidän nuorelle kuninkaallemme. Minäkin
-tahtoisin iloita tänään. Mutta, rakas Åke, on olemassa suruja, joita
-sinä et vielä tunne."
-
-"Minä olen jo aikaisin oppinut tuntemaan suurimman", vastasi hänen
-totinen oppilaansa. "Minä arvaan teidän surunne, rakas herra, jalo Inge
-neito --"
-
-"Niin. hän ei ole onnellinen, Åke, eikä hän sitä voi olla niinkauan
-kuin hänen isänsä istuu Kallundborgissa vangittuna."
-
-"Meidän nuori kuninkaamme on aivan liian ankara, hän ei tahdo kuulla
-puhuttavankaan hänen armahduksestaan", huokaili Åke. "Minä olen kuullut
-erään huhun, rakas drotsi, mutta minä en tiedä onko siihen luottamista,
-ehkä te tunnette sen paremmin. Taitaisi olla teille tärkeää ottaa
-tarkempi selko siitä. Sanotaan vangitun ritari Lave Litlen luvanneen
-tyttärensä käden sille ritarille, joka tuo hänelle kuninkaan
-anteeksiannon ja hankkii hänelle vapauden lähteä maasta. Sanotaan
-teidän sen tietävän, mutta että te ette voi tai ette tahdo täyttää
-ehtoa."
-
-Drotsi Pietari säpsähti. "Hän myö siis tyttärensä onnen vapaudestaan!"
-huudahti hän liikutettuna. "Hm! Se on hänen kaltaistaan. Mutta kuka
-sanoo, alistuuko tytär näin maksamaan isänsä synnit?"
-
-"Ettekö te tiedä hänen suostuneen siihen?" sanoi Åke hädissään.
-"Ettekö te tiedä sitäkään mitä kerrotaan Kungahellan rikkaasta
-Thorild-ritarista? Hän on täällä, mukanaan neljä laivaa, täynnä
-mahdottomia aarteita; ne hän aikoo tarjota kuninkaalle lunnaiksi ritari
-Lave Litlestä. Minä näin itse hänet ritarisalissa; hän odotti kuninkaan
-lopettavan tanssin, saadakseen keskustella hänen kanssaan kahden
-salakammiossa -- --"
-
-"Armias Jumala!" huudahti drotsi Pietari. "Myöty? -- Myöty. Se ei
-ikimaailmassa tapahdu. Minä puhun kuninkaan kanssa! Minä pyydän
-itse häneltä Laven vapauttamista! Vaikka se onkin väärin, niin minä
-kuitenkin teen sen!"
-
-"Kiirehtikää sitten, Jumalan tähden, herra drotsi! Jos tanssi on
-loppunut, niin on ritari Thorild jo ehkä kuninkaan luona. -- Voi,
-minä luulin teidän tietävän kaiken, mutta ettette tahtoisi tai voisi.
-Kiiruhtakaa!"
-
-"Suuri Jumala! Myöty, myöty!" huudahti drotsi ja riensi kuolonkalpeana
-linnaan. Hän kiirehti ritarisaliin, -- katseensa kulki tanssivien
-rivien lomitse. -- Hän näki kreivi Gerhardin voitoniloisena tanssivan
-ohitseen, pitäen ihanaa majesteetillista morsianta kädestä. Nuori
-Birger-kuningas tanssi myöskin hänen ohitseen prinsessa Mereten kanssa,
-ja Skirmen uudessa ritaripuvussaan pyöri lattialla pieni iloinen
-Åse-Hennerintytär kainalossaan. Mutta kuningas Eerikkiä ei siellä
-näkynyt. Ingeborg-prinsessan naisten joukossa hän näki Inge-neidon; hän
-istui hiljaa, ulkonaisesti rauhallisen näköisenä; mutta hänen katseensa
-oli jäykkä, ja kasvonsa olivat valkeat kuin liinavaate. Ritarisali
-iloisine tanssijoineen alkoi pyöriä drotsin silmissä. Hän pysähdytti
-erään kamaripalvelijan ja kysyi häneltä: "Missä on kuningas?"
-
-"Salakammiossa", kuului vastaus. "Onko joku hänen luonaan?"
-
-"Ritari Thord Kungahellasta."
-
-Drotsi Pietari kääntyi ja syöksyi pois ritansalista.
-
-Kreivi Gerhard ja kuningas Birger saattoivat naisensa ulos
-tanssisalista, Eerik-kuninkaan astuessa ääneti ja vakavana sisään
-ritarisaliin. Drotsi Pietari astui kuninkaan vasemmalla puolen, hän
-näytti olevan levoton ja jännityksessä. Kuningas astui prinsessa
-Ingeborgin eteen, joka istui äitinsä vieressä tanssivia katsellen.
-Kuninkaan viittauksesta taukosi tanssi. Soitto vaikeni ja kaikki
-odottivat ihmeissään.
-
-"Sano drotsi Pietari Hesselille, jalo prinsessa Ingeborg", sanoi nyt
-kuningas ääneen ja totisena, "ettei Tanskan kuningas Eerik koskaan
-unohda mitä hän lupasi kuolleelle isälleen, mutta että Tanskan tuleva
-kuningatar antaa hänelle oikeuden julistaa ritari Lave Litlelle
-anteeksiannon ja vapauden!"
-
-"Kiitos, kiitos, Eerik!" sanoi pieni prinsessa, hypäten iloisena
-paikaltaan. "Sinä pidit sanasi! Minä saan tehdä rakkaan Ingeni
-onnelliseksi!" Nyt hän toisti drotsi Pietarille kuninkaan sanat ja
-saattoi hämmästyneen Ingen hänen syliinsä.
-
-Ilo oli suuri, ja kaikki ottivat siihen osaa.
-
-Kun nyt kuninkaan viittauksesta taas alettiin soittaa, yhtyivät tytöt
-laulamaan Riibelinnan valloituksesta:
-
-    "Kadut Riiben on tanssia tulvillaan,
-    on vallattu linna!
-    Niin ritarit tanssivat iloissaan
-    edest' Eerikin, nuoren kuninkaan!"
-
-Kun drotsi Pietari ja Inge neito ilossaan kuulivat tämän laulun,
-leimahti heidän herkässä mielessään sama tunne kuningasta ja isänmaata
-kohtaan, joka ensimäisenä oli yhdistänyt heidän sielunsa toisiinsa.
-Iloisina onnestaan he sekaantuivat muiden tanssivien riviin, ja
-tyttöjen ja muiden tanssivien piirittäessä kuninkaan, lauloi Inge neito
-innostuneena uskollisen ritarinsa kainalossa:
-
-    "Näin linnan valtaamme tanssien,
-    -- oli miekat peitossa helyjen.
-    Näin linnat antautuu!
-    Ens kertaa tanssija seppelpää
-    Nyt linnan voitetun herraks jää:
-    -- Edest' Eerik kuninkaan."
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Eerik Menvedin lapsuus, by B. S. Ingemann
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EERIK MENVEDIN LAPSUUS ***
-
-***** This file should be named 63178-8.txt or 63178-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/3/1/7/63178/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/63178-8.zip b/old/63178-8.zip
deleted file mode 100644
index 1e92838..0000000
--- a/old/63178-8.zip
+++ /dev/null