diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63186-8.txt | 6658 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63186-8.zip | bin | 140565 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6658 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..0d35833 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63186 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63186) diff --git a/old/63186-8.txt b/old/63186-8.txt deleted file mode 100644 index 32c7994..0000000 --- a/old/63186-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6658 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Porvari-väkeä matkoilla, by Julius Stinde - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Porvari-väkeä matkoilla - eli Buchholz-herrasväen matka-kertomukset - -Author: Julius Stinde - -Release Date: September 12, 2020 [EBook #63186] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PORVARI-VÄKEÄ MATKOILLA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -PORVARI-VÄKEÄ MATKOILLA - -eli - -Buchholz-herrasväen matka-kertomukset - - -Toimitti - -JULIUS STINDE - - - - - -Helsingissä, -G. W. Edlund, -1886. - - - - - - - Io parlo per ver dire, - non per odio d'altrui, ne per disprezzo. - - Petrarca Canz. XVI. - - - -SISÄLLYS: - -Johdatuksen asemesta - -Valmistuksia - -Mintähden herra Buchholz lähti Italiaan ja rouva Buchholz hänen -seurassaan. -- Eno Fritz. -- Mintähden rouva Buchholz riitaantui -rouva Bergfeldtin kanssa. -- Kielitieteellistä. -- Vaatetuspuuhia. -- -Mietteitä historiallisista seuduista. - -Eteenpäin - -Makuuvaunuissa. -- Herra Oehmichen. -- Antiki katsottu hyödyn kannalta. --- Ensimäinen skatfin-lyönti. -- Herra Spannbein ja taide-braminit. -- -Adam ja Eva. -- Mintähden Kufsteinin linnaa ei voi valloittaa. -- Miten -vuorimaisemia maalataan. -- Bozen. -- Mintähden herra Buchholz jäi -toria saamatta. - -Tuolla puolen Alppeja - -Vaimo Regie-sikaarien uhrina. -- Tulli-säikähdys. -- Mintähden se on -onni, ett'ei maalareja mailmassa hallitse. -- Verona. -- Mintähden -Italialle rauha on toivottava. -- Varjelus-enkeli raunioissa. _Molto -interessante_. -- Eläin-opistoja. -- Wilhelmina Buchholzin päähän -pistää eräs aate. -- Julian hauta. -- Vaisu. -- Kapsäkit. - -Veronasta Milanoon - -Kuka tuo vaisu oli. -- Lempi-viikot. -- Milano. -- Mintähden rouva -Buchholz otti mieheltään opera-kiikarin pois. -- Humbugi. -- Mintähden -italialaiset poliisit ovat hännystakkiin puetut. -- Marmorinen -muotilehti. -- Mintähden rouva Buchholz mieli tietää mitä Milanon -vallasnaiset ottivat yllensä. - -Genua - -Laulun ja puuro-tenorien kotomaa. -- Matkustavan Berliniläis-rouvan -velvollisuudet. -- Museoita ja taulustoja. -- Ilahuttavia edistyksiä -seurustelemisessa kotoasukkaiden kanssa. -- Mintähden täytyi muuttaa -toiseen vaunuun. -- Kirje lapsille. -- Professori Qvenglhuber. -- -Mintähden herra Spannbein söi polypejä. -- Mintähden rouva Buchholz -oli luulla itseänsä keijukaiseksi. -- Pyhä gral. -- Mintähden herra -Buchholz ei pitänyt Italiaa lasina olutta. - -Riviera di Levante - -Sunnuntai-ajatuksia. -- Miten ihmisen ei pitäisi oleman koppamadon. --- Mielitehtoinen yhdyttäminen. -- Mintähden rouva Buchholz pelkää -paholaista. -- Kummitus. -- Mintähden on isoja ja pieniä kelloja. -- -Mintähden erästä murhenäytelmää ei voi näyttää loppuun asti. -- Miten -eno Fritz huvitteli. -- Mintähden rouva Buchholz tietää kuinka monta -on asujainta Civita Vecchiassa. -- Miten matkailijat olivat tulla -estetyiksi näkemästä Roman ilmaantumista. - -Seitsemän kukkulan kaupungissa - -Mintähden englantilaiset naiset matkoilla ovat murhevaatteissa. -- -Terveisiä Schvabiin. -- Mintähden rouva Buchholz ei ole yhtä mieltä -Mommsenin kanssa. -- Mintähden Nero oli niin kelvoton. - --- Uusi pylvästarha Berlinissä. -- Mintähden apostoli Pietarilla ei -ollut hyvä näköala. -- Mintähden vetturini ei ollut mikään tyhmelini. --- Mintähden herra Buchholzia pidettiin Memnoninpatsaana ja rouva -Buchholz rupesi runoa kirjoittamaan. -- Miten Hadrianon tuhka on sijaa -siirtänyt. -- P. Pietari. -- Mintähden eno Fritz sanoi sieraintensa -vuotavan. -- Soitannollisia tietoja. -- Skat'ia. - -Neapelin lahden rannalla - -Mintähden rouva Kliebisch ei suvainnut kuuttakahdeksannesta tahtia -eikä sitrooneja. -- Soitannollista kurjuutta. -- Rosvo. -- Yhtäläisyys -auringon edessä. -- Saksalainen tiedon temppeli. -- Santa Lucia. -- -Mintähden rouva Buchholz toivoi, ett'ei olis käynytkään koko museossa. --- Mintähden neapelilainen lazzaroni ei huolisi vaihtaa onneansa -berliniläisen pankkiirin onneen. -- Neapel ulkoa. -- Koira ja saituri. --- Kärpäset ja Capuciinilainen. -- Mintähden rouva Buchholz niiaa -kalan edessä. -- Mintähden Vesuvio hurjistui. -- Capri. -- Mintähden -Amalfissa erästä reikää päiväkirjassa kunnioitetaan. -- _Addio, mia -bella Napoli_. - -Vähitellen kotia päin - -Mintähden Roma on koko työ. -- Beatrice Cenci. -- Mintähden jumalien -ei sovi olla Berlinissä. -- Mintähden rouva Buchholz tahtoo olla -giraffi. -- Mintähden pyhä Praxedis makasi kiven päällä. -- Tivoli. -- -Mintähden rouva Buchholz tahtoi saada töykkäyksen. -- Mintähden vävyt -ovat kalliita Berlinissä. -- Mintähden herra Spannbeinin ja professorin -välit rikkoontuivat. -- Florenz. -- Mintähden rouva Buchholz turhaan -on käynyt Italiassa. -- Mintähden eno Fritz lauloi. -- Venedig. -- -Viimeinen ilta Italiassa. -- Kotona taas. - - - - -JOHDATUKSEN ASEMESTA. - - - Kennst Du das Land, - Wo die Citronen blühen. - -Ote kustantajan kirjeestä toimittajalle. - --- -- -- Niin luulen siitäkin syystä hyväksi mainita teitä -toimittajana, kun kaksi nimeä nimi-lehdellä näyttää paremmalta ja -tekee kahta paremman vaikutuksen. Mitä satunnaisiin korjauksiin tulee, -niin kyllä niistä pian sovitte rouva Buchholz'in kanssa, jonka teosta -mielelläni otan kustantaakseni, semmenkin kun nais-kirjailijat ovat -hyvin "en vogue". - - Teidän j.n.e. - Kaarle Freund. - Berlinissä 2 p. huhtikuuta 1883. - -Toimittaja kustantajalle. - --- -- -- Jos olisin voinut aavistaa, että rouva Buchholz oli tosissaan -kun uhkasi kirjoittaa kirjan Italiasta, olisin ollut niukempi -myönnytyksilleni Vesuvion juurella. Lunastan-ma-han sentään lupaukseni -ohjaajana edes-auttaa hänen teostaan, ellei vielä viimeisenä hetkenä -onnistu peloittaa häntä pois sitä julkaisemasta. - -Tällä tarkoituksella kirjoitin kunnioitettavalle rouvalle, tietysti -niin valtaviisaasti kuin mahdollista, -- että minua oikein arvelutti -tuo hänen käsi-kirjoituksensa. Ensiksikin otin luvakseni muistuttaa -siitä, ett'ei hänen aineessansa ollut läheskään pohjaa. Sitten -viittasin hänen pitkä-puheisuuteensa, joka välttämättömästi sieti -lyhennyksiä jos hän tahtoisi vähänkään väliä pitää lukijan huvista. -Painavin muistutukseni oli kumminkin se, joka koski koko joukon -kummallisia mielipiteitä, tyyten erilaisia nyky-aikoihin perehtyneistä, -mitkä mieli-piteet kaikin mokomin piti poistettaman, jos ei rouva -Buchholz varsin halunnut joutua kivitetyksi. - -Mitä kirjoitus-laatuun tulee, pelkään -- mutta olkoon se meidän kesken -vaan -- että noiden jotenni jokapäiväisten sanain käyttäminen, vaikka -kohta ne n.s. "slangs'enä" suuresti kiitellään englantilaisten ja -amerikkalaisten humoristien kirjoituksissa, tulee nostamaan kovan -vasta-rinnan, saksalaiset kun ovat niin hellä-tuntoisia kielensä -kauneudelle. Niinpiankuin vastinta saan, tulee se teidän tiedoksenne. - - Teidän j.n.e. - Toht. Julius Stinde. - -Rouva Wilhelmina Buchholz toimittajalle. - --- -- Kyllä minä näen, että tahdotte luikaella erille minusta. -Mutta siit'ei tule mitään. Te sanotte ett'en ole likelläkään pohjaa -Italia-aineessani. -- No kuka sitä on tarkoittanutkaan? Olenko minä -missään kontrahdissa sitoutunut tyhjentämään Italian? -- Menkää te -kotiinne maata. - -Lyhennyksiin en suostu. Mitenkä ne ihmiset tulisivat aikaan, jotka -lukevat kirjoja pikemmin nukkuakseen, -- mitenkäs niiden kävisi, -jos en pitkästi puhuisi. Ei, kyllä niidenkin parasta on katsominen. -Sitävastoin näen sen hyvin mielelläni, että pistätte muistutuksia -miten mahdollista monta minun kirjaani, sillä kun ottaa klassikon -käteensä, onhan siitäkin muistutuksia jopa enemmän kuin itse tekstiä, -ja minä olisin hyvilläni jos minua klassikkona pidettäis'. Älkää minun -mieli-piteistäni murehtiko, te, -- kyllä jos minua kivitetään, minä -kivitän takasin. Siis toimitatte kirjani julkisuuteen, ja sillänsä -pysyy. - - Teidän j.n.e. - Wilhelmina Buchholz. - -J. L. Hellä-tuntoisiin kohtiin sallin mielelläni teidän lisätä vähän -"Schwung'ia," ja kai pidätte huolta myös päälle-kirjoituksista, niissä -kun en ole oikein tavastunut. - - S:a. - -Kustantajalle. - --- -- -- Niinkuin näette, ei ollut minun verukkeistani vaikutusta -mitään. Hyvin olisi mieleistä minulle, jos rouva Buchholzin kirjeitäkin -voisi julkaista, jott'en joudu minä edesvastaukseen hänen synneistänsä. - - Teidän j.n.e. - Toht. J. St. - -Toimittajalle. - --- -- -- Painattakaamme johdatuksena koko kirjevaihdon. Tosin sitä -tapaa ennenkin on käytetty, kun nimittäin Ingermannin "Münchhausen" -annettiin ulos, mutta tokko yleisö tämän tunteekaan, eihän se -milloinkaan muuta lue kuin Marlittia. Mutta mitäs teemme sitten noilla -kallis-arvoisilla alku-kirjeillä? - - Teidän j.n.e. - K.F. - -Kustantajalle. - --- -- -- Ne lahjoitamme valtion-arkistoon. - - St. - -Toiseen painokseen. - -Rouva Wilhelmina Buchholz toimittajalle. - --- -- -- Kumpiko oikeassa oli, minä vai te? Tekö, joka salaa koetitte -panetella minun kirjaani meidän yhteisen kustantajan edessä, ettekä -tahtoneet suoda sen pitää yhtä ainoatakaan hyvää omaisuutta, -- vai -minäkö, jok'en huolinut teidän lörpötyksistänne vähääkään. Nyt on -tuskin puoli vuotta kulunut, ja toiseen painokseen jo ruvetaan. Kuka -siis oli oikeassa? Minä arvattavasti, sillä jos teidän ennustuksenne -olisivat toteutuneet, olis' koko painos vielä jossakin vinnin sopessa, -ja siitä olisin ollut pahoillani jo kansi-lehdenkin vuoksi, joka -näyttää niin sievältä kirjakaupan akkunassa. - -Mutta mitä tarkoitin teiltä kysyä oli tää asia: painatanko kirjan -semmoisena kuin se oli, vai voinko siihen lisätä yhtä ja toista, joka -sittemmin on johtunut mieleeni. Tiedättehän, että ken raastuvantornista -astuu alas, on nähnyt entistä enemmän. Tahtoisinpa vielä sitten -antaa Bergfeldtskalle vähän enemmän nahkasiin; hän on, kuulin -poliisi-luutnantin rouvalta, pitänyt minusta hyvin loukkaavaista lorua. -Hän on, näette, sanonut, ett'en ole kirjoittanut kirjaa itse, vaan sen -olis' tehnyt nuori ylioppilas, joka siten pyrki päästä vävykseni. Te -asian paremmin tiedätte, herra tohtori, sillä te olette nähneet minun -omakätistä käsikirjoitustani, ja jos oikeuden käyntiä syntyisi, toivon -minä, että te suoraan sanotte miten asian laita on, ettekä kerskaile, -niinkuin monet muut muuten arvossa pidetyt kirjailijat. - - Teidän j.n.e. - Wilhelmina Buchholz. - -Toimittaja rouva Wilhelmina Buchholz'ille. - --- -- -- Nyt totuudessa neuvoisin teitä käyttämään tätä hyvää -tilaisuutta, toisen painoksen ulos-annettaessa, kirjoitus-laatunne -siistentämiseksi sekä alhaistapaisten sananparsien poistamiseksi, ja -noudattamaan vihjauksia kritikin puolelta, joka, muistaakseni, tosin -teitä kiitteli, vaan monessa kohdin moittikin. Mieli voittaaksenne -saksalaisten professorien suostumusta, on kirjoitustapa säälimättömästi -korjattava, -- jos tasottaa tahdotte taas suuttumuksen rypyt eräiden -arvostelijain otsassa, täytyy teidän omien mielipiteittenne siirtää -sijansa yleisesti hyviksi katsotuille aatteille, jotka eivät nosta -pahennusta siellä eikä täällä. Pyyhkikää pois pahan-elkisyydet, tehkää -rauha rouva Bergfeldtin kanssa, kirjoittakaa akademiallisesti puhdasta -kieltä ja olkaa puolueeton kun on mielipiteistä kysymys. Sitten on -jotenkin vissi, että tulette ylistettäväksi mainiona ilmauksena -nykyajan kirjallisuuden alalla. - - Teidän j.n.e. - Toht. Julius Stinde. - -Rouva Wilhelmina Buchholz toimittajalle. - --- -- -- Miks'ei? Jos eivät professorit pidä minun kirjastani, niin -onpa se mieli molemmin puolinen, sillä minä en myöskään tykkää niiden -kirjoista. Jos arvostelija nuhtelee minua siitä, että olen muka -liika tunnokas isänmaan-rakastaja, niin vähättelen; sillä jos en -ennenkään sydämellisesti olisi rakastanut maatani, niin täytyi tulla -sitä rakastamaan tuolla toisella puolen Alppeja vieraassa maassa. -Ja rakkaus on kuin onkin jotain, joka tuntoon perustuu. -- Yksi -ainoa moite minua närkästytti, se nimittäin minkä Theophil Zolling -toi esiin "Gegenvart'issa", missä hän arvelee, että me Italiassa -annoimme konjakki-pullon pyöriä käsissämme liika ahkeraan. "Joku -franskalainen kultuuri-historioitsija", sanoo hän, "voisi pian -todellakin luulla väkeväin nauttimisen omituisuudeksi saksalaisen -pääkaupungin porvaristossa, vaikka niin ei suinkaan ole". -- Vai minä -typerän franskalaisen tähden vähentäisin meiltä ainoatakaan siemausta? -Ei se tule kysymykseenkään. Vaiko herra Zolling'in arka-tuntoisuutta -säästääkseni? Jopa! - -Muuten olen noudattava kaikki arvostelijain neuvot, kuin myös -teidänkin, s.t.s. vasta kerran, sillä nyt "Porvari-väkeä matkalla" -tulee olemaan semmoinen kuin on. Juuri muutamia lisäyksiä säistetään -siihen ja vielä yksi konjakkiryyppy, jonka unhotin. - - Teidän j.n.e. - Wilhelmina Buchholz. - -Berlinissä 1 p. Joulukuuta 1883. - -Kolmanteen, neljänteen j.n.e. painokseen. Korkeasti kunnioitettavalle -yleisölle. - -Taas on uusi painos toimitettava. Kustantajani sanoo, ett'ei sekään ole -viimeinen; mutta esipuheita ei enää oteta, ne ovat itse pää-asialle -haitaksi vaan. Olen pahoillani siitä, sillä tuommoinen esi-puhe on -kirjan-tekijän mielestä aivan kuin ojennettu käsi, joka odottaa -lukijan kättä, jotta tervehdyksiä vaihdettaisi kuin hyvien ystävien -kesken ainakin. -- Olen nyt suurella tarkkuudella poiminut pois kaikki -paino-virheet, joita suinkin voin löytää, mutta kyllä maar' taivas -siitä huolen pitää, että uusia tulee taas. Kunnioitettava yleisö on kai -niin hyvä ja hakee niitä ylös itse. Hyvin lystiä tointa se. -- Kaikille -lukijoille ja lukijattarille lähettävät sydämellisimpiä terveisiä minun -Kalleni, eno Fritz ja - - heidän nöyrin - Wilhelmina Buchholz, - -Berlinissä, Toukokuussa 1884. - - - - -Valmistuksia. - -Mintähden herra Buchholz lähti Italiaan ja rouva Buchholz hänen -seurassaan. -- Eno Fritz. -- Mintähden rouva Buchholz riitaantui -rouva Bergfeldtin kanssa. -- Kielitieteellistä. -- Vaatetuspuuhia. -- -Mietteitä historiallisista seuduista. - - -Tuskin unissakaan olisin osannut aatella sitä, että minäkin eläessäni -pääsen näkemään tuota maata jossa sitroonit kukoistavat ja vanhojen -mestarien taide kasvoi niin maan-mainioksi. Mutta tulipa täytymys -ja sanoi: "Wilhelmina, nyt ei auta vastustella, sinun pitää mennä -Italiaan!" - -Tää täytymys oli jäsen-kolottaja, joka vaivasi minun hyvää -miestäni, minun ylitse kaikkea rakasta Kalleani, ja jok'ei totellut -tohtoroimista. Siinä kun ei ollut apua salicylhapoista eikä -sähkötyksistä, puisteli päätään meidän kotilääkärimme, toht. Wrenzchen, -ja lausui, että tässä oli paraasta päästä ilmaston-vaihettaminen -tarpeellinen, muuten pääsis' kolotus kiintymään niin, ett'ei sitä -sittemmin rautavartaallakaan saisi pois. -- Olihan meillä ilmasto -Berlinissäkin, mutta mimmoinen! Allakassa seisoi kevät, ja katot olivat -kaikki lumessa. Sanalla sanoen, roska-ilma pihalla. - -"Lähde sinä etelä-maille!" sanoi tohtori Wrenzchen. Kalle pani vastaan -arvellen, että höyrysaunasta olis' aivan sama hyöty. Nuorempi veljeni, -jota lapset aina sanovat eno Fritz'iksi, rupesi nyt tohtorin puolelle -ja tarjoutui tulemaan kanssa, koska hän tahtoi itse käydä kauppoja -tekemässä Italiassa. - -"Saatpa nähdä, eikös meille molemmille tule hiivatin lysti tuolla -alaalla!" sanoi hän minun Kallelleni. - -Tämä koski minun mieleeni. Useinkin oli ollut minulla syytä penätä -Fritziä luopumasta tuosta vaarallisesta naimattomasta säädystä, ja -nyt aikoi hän ja hänen seurassa minun Kalleni saada hiivatin lystiä -vieraassa maassa jossa asui nuo tulisilmäiset kaunottaret, ja jossa -muukalainen pistettiin tikarilla kuoliaaksi heti kun hän vähänni -näytti mieltyneensä johonkuhun heistä. Sitä en voinut enkä saanut minä -suvaita! Sankarimaisen päätöksen tein ja huudahdin: - -"Kalle, min'en anna sinun lähteä yksinäsi tuonne ryövärien ja -murhamiesten maahan; uskollinen vaimosi seuraa sinua!" - -Eno Fritz tosin veti veuloon suu-pielet kun kuuli minun sanani, mutta -Kalle löi minulle kättä vastaten: - -"Wilhelmina, sinä olet enkeli. Mutta kyllä se kalliiksi käy!" - -"Älä huoli murhetta pitää pahasta mammonasta, Kalleni. Enkö ole saanut -aina sievää palkintoa kirjallisista toimistani, ja voisinko miten -käyttää säästöjäni paremmin kuin matkaksi sinun saattonasi julmassa -tuntemattomassa maassa? Eikä niihin rahoihin tule kymmentä penniäkään -talous-kassasta, sen vannon kaiken kalliin ja pyhän kautta!" - -Sillä siis poistettiin tärkein vastaanväitös, ja kun keskustelimme -matka-asiaa vähän enemmän, selveni siitä selvenemistään, että tein -sangen viisaasti ja tarkkatuumaisesti siinä kun päätin lähteä mukaan. -Eno Fritzkin vihdoin myönti, että jos nappi olis' neulottava kiini, -voisin minä sen hyvin tehdä, eikä hän pitemmältä vastustellut minun -tulemistani yhteen seuraan. Eikä hän vastustuksillaan olis'kaan -voittanut mitään. - -Nyt annoimme matka-valmistuksia itsekullekin osansa. Eno Fritzille -määrättiin toimeksi matka-ohjelman laadinta, opaskirjan hankinta kuin -myös kuulusteleminen Italiassa käyneiltä, miten siellä paraiten tuli -aikaan. Minun tehtäväni oli varsinainen matkavarustus, ja Kalleni, tuo -poloinen kolotuksen-uhri, sai työkseen päntätä italiankieltä päähänsä, -koska hän vaivoiltaan ei päässyt paljo muita asioita ajattelemaan. -Se oli mieltä-liikuttavaista nähdä marttyriparan istuvan kakluunin -vieressä ja opettelevan tuota outoa kieltä. Kahdeksan päivän kuluttua -arveli hän olevansa jotensakin selvillä jo, ja lähtöpäivänä hän sanoi: -"Nyt ei italiankielessä enää löydy vaikeuksia minulle!" Sekös saattoi -minua samalla ylpeäksi ja onnelliseksi! - -En istunut minä ristissä käsin sillä ajalla, sillä ensiksikin tuo -haalakanharmaa reisuleninki piti saataman kuntoon; ei saanut puuttua -minulta löyhyvä kesäleninkikään noita gondolisouteluja varten -Neapolissa. Sitten valmistin Kalleni uudet liinavaatteet ja valkoisen -päällyspuvun. Oikean italialaisen olkihatun päätimme ostaa perillä. -Iltasilla luin taidehistoriaa, sillä ei mikään voi olla hullumpata -kuin mennä Italiaan ilman minkäännäköistä tietoa taiteista. Se, joka -sinne lähtee jäsenkolotuksesta päästäkseen, se olkoon vapaa soimuusta, -siihen katsoen kun hänen on päätarkoitus tulla lauhkeaan ilmastoon. -Mutta mitä niillä on tekemistä Italiassa, jotk'eivät tiedä mitä -antiki merkitsee ja mitä renessans, jotka eivät ole koskaan kuulleet -puhuttavan toskanilaisesta eikä umbrilaisesta koulusta, ja joill'ei ole -yksinkertaisimpiakaan käsitteitä arkitektuuri-kysymyksissä? Parempi -että semmoiset ihmiset pysyvät koreasti kotona, kuin että tulevat -toilailemaan taideteoksiin niinkuin lehmät uuteen konttiin. - -[Minun kunnioitettava ystävättäreni menee tässä vähän liian pitkälle, -mutta hänen puolustuksekseen olkoon sanottu, että hänessä näkyy -vallitsevan vaan tuo aivan yleiseksi levinnyt mielipide, mi arvelee -Italian olevan museon, jota ei pidä katsella huviksi, vaan opinmääränä, -ja jota saksalainen ruhjustaa läpi voidakseen noista eri esineistä -lorutella luultuja tietojansa ja päästäkseen kotona pöyhkeilemään -yhä ylenevästä opistansa. Mutta koska ihminen ylipäätään ei ole -mikään tutkittava elävä eikä häntä vaadita valalla vahvistamaan -taiteis-oppiaan, niin voipi hyvinni Italiassa käydä sekin, jonka sydän -riemuitsee hänen ihaillessaan Italian ihanuutta, ja joka ei huoli -hämmentää tätä iloa milläkään tyhmän häpeän tunteella siitä kun ei -voi hän oikeaan luokkaan kohdistaa joka ainoaa maalausta, joka ainoaa -murtunutta marmorikappaletta, joka ainoaa kumoon kaatunutta kivimuuria. -Toim. muist.] - -Ilman harmitta en saanut olla tällä valmistuksen ajalla, suuttua -kun täytyi ensin eno Fritz'iin ja sitten Bergfeldtin rouvaan. Eno -Fritz sanoi minulle lasten kuullen, ett'en minä ollenkaan tiennyt -miten mukavasti matkustaman piti, sillä kaikki toimintani tarkoitti -muka saada meille raahattavaksi ulkomaille niin monta kapsäkkiä kuin -vaan mahdollista oli. Kesäleningin voisin heittää kotiini ja mieheni -valkoinen vaatetus oli ihan joutavanpäiväinen. - -"Oletkos ollut Italiassa?" kysäsin tuikeasti. "En", sanoi hän. - -"Älä sitten puhu asioista joita et ymmärrä. Missä appelsiinit kypsyvät, -siinä on lämmin, ja missä lämmin on, siin ei talviasussa kävellä. Olet -kai pitänyt karttaa ylösalaisin ja luullut Samojeedin maata Italiaksi!" - -Tähän ei hän osannut vastata mitään. Hän tosin kohautti olkapäitään, -niinkuin tahtoisi hän sanoa: "Minusta se on yhtäkaikki", mutta -kelvollisia syitä hän ei voinut esiintuoda ei yhtäkään. - -Kalleni sillä välin oli katsastanut sanakirjaansa ja huudahti: -"Ylös-alaisin se on italiaksi _sopra e abasso_!" - -"Mene sinä ja opi jotain niinkuin muutkin ihmiset!" huusin minä. -Ilkeästi irvistellen sukaisi eno Fritz tiehensä. - -Toisen harmin tuotti minulle Bergfeldtin rouva. Hän oli luonnollisesti -kuullut puhuttavan meidän matkasta, ja laski uteliaisuudessaan meille. - -"Vai Italiaan sitä mennään!" sanoi hän ja jatkoi: "jaa, meikäläisten -porvariväen ei kannata sinne mennä, täytyy tyytyä Treptoviin". - -Minä selitin hänelle, että mieheni ja sen kolotus teki tuiki -tarpeelliseksi tämän matkan, mutta hän vaan päätti, että hänen -miehensä ei muuta olis' tarvinnut kuin opodeldoo'ia, ja mitä minulla -oli tekemistä Italiassa, terveemmän näköinen kun olin talonpoikaista -emäntääkin. - -Tähän iskuun en vastannut mitään, vaikka kieltäni kutkutti; kotjosti -hymyillen kaasin hänelle kolmannen kupin kahvia. Kun hän sen oli saanut -sisäänsä, kysyi hän: - -"Ja missä tulevat teidän molemmat tyttärenne olemaan sill'aikaa?" - -"Täällä kotona". - -"Aivan kahden?" - -"Vanha Maija, meidän piika, pitää heistä huolen". - -"En minä teidän sijassa semmoiseen huoleen tyytyisi". - -"Mitenkä niin?" - -"Piiatkin voivat tyhmyyksiä tehdä". - -"Nyt en ymmärrä teitä, hyvä rouva Bergfelt!" - -Bergfeldtin rouva naureli ilkkuisesti itsekseen ja sanoi: "Ovathan ne -jo isoja tyttöjä kumpikin, ja juuri sillä iällä silmällä pidettävät. -Täällä Berliinissä vätjästelee niin paljon joutilaita nuorukaisia; -sotaherroja mainitsemattakin!" - -Nyt oli kärsivällisyyteni lopussa. "Älkää pelätkö, te, hyvä rouva, -minun molemmat tyttäreni eivät ole ollenkaan hulluja uniformuihin, -eivätkä kiidä katsomaan lasista, kun sotaherroja sivuitse menee. Minun -tyttärieni ei tarvitse istuskella muka kirja kädessä Eläintarhassa -Floran vieressä kosijoita houkutellakseen!" - -"Ei minunkaan", vastasi Bergfeldtska äkäisesti. - -"Se on iloista kuulla", huudahdin, "mutta siinä ne istuvat kumminkin". - -Se oli ilkeätä panettelemista, intti hän. Minä vastasin, ett'en -suvainnut kenenkään puhua pahoin minun lapsistani, ja mitä olin -sanonut, se ei ollut kuin totuutta vaan. -- No, me erosimme ei juuri -sydämellisinä ystävinä. - -Bergfeldtskan mentyä, sanoin miehelleni: "Kalle, lähtekäämme kuta -pikemmin sitä paremmin. Tuo kapine koettaa karvastuttaa minun iloani. -Tiedänhän minä, että voin luottaa lapsiin ja vanhaan Maijaan. Pyydän -vielä Krausen herrasväkeä toisinaan käymään katsomassa". - -"Tee niin, Wilhelmina!" vastasi Kalle. "Minäkin halajan päästä -lauhkeampaan ilmaan. Nyt on jo toinen päivä huhtikuuta ja ulkona -pyryilee lunta. Huhtikuu, Aprilis se on helppo oppia, se on -italiaksikin _aprile_". - -Seuraavana aamuna varhain eno Fritz meni makuuvaunu-konttoriin Unter -den Lindenin varrella, ja osti siellä kolme kiertopilettiä sekä -makuuvaunupilettiä Müncheniin. Minun mieheni, se kärsivällinen karitsa, -tarvitsi mukavuutta, ja minäkin mieluummin olen pitkälläni yöllä, kuin -istua kökötän vaunuin nurkassa. Mitä Fritz-enoon tulee, niin hänpä -parasta tahtoo aina; melkeinpä hän luulee makuuvaunuja keksityiksi ihan -vaan hänen mukavuuttaan varten. - -Ilta-päivällä astuimme Anhaltin asemalla makuuvaunuihin, ja kello -puolivälissä kolme riennätti meidät pois tuo n.s. Roman juna. Samalla -junalla matkustivat ennenaikaan Saksan keisaritkin Italiaan [Tässä -rouva Buchholz mellastelee vähän vallattomasti vuosisadoilla, mutta -kun hän näin vaihetuksen vuoksi painaa nyky-aikaa takaperin, noudattaa -hän siinä vaan noita meidän-aikuisia, muinaismielisiä pyrinnöitä. -Toim. muist.], ja siis alkavat, tarkkaan katsoen, historialliset alat -Askanisella torilla jo, ja kestävät kunnes Italiassa ihan saa kahlata -pelkässä vanhassa historiassa. Mutta sitä ennen pitää matkailijan -mielessä olla antikista jotain luettua tahi kuultua, asiantuntevien -kertomaa; muuten hän pitää tuota historiallista maata tavallisena -sorana vaan, eikä hän kun sitä astelee, aattele enempätä kuin -kävellessänsä Metsävuohi-vuorten ohitse Berliinissä ja lukiessansa -tuota tauluun kirjoitettua: Tähän saa ajaa rikkoja. - -Mutta historian selkeässä valossa on vähinkin asia mieltä-kiinnittävä, -ja se joka on arka luonnoltansa, kauhistuu historiallisilla seutuvilla -enemmän vielä kuin lukiessa tuota Rikosjuttu-lehteä, jota herra Krause -tilaelee ja jota me toisinaan saamme lainata. Vaan, niinkuin sanottu, -ennakkotietoja on tarpeen. - - - - -Eteenpäin. - -Makuuvaunuissa. -- Herra Oehmichen. -- Antiki katsottu hyödyn kannalta. --- Ensimäinen skat'in-lyönti. -- Herra Spannbein ja taide-braminit. -- -Adam ja Eva. -- Mintähden Kufsteinin linnaa ei voi valloittaa. -- Miten -vuorimaisemia maalataan. -- Bozen. -- Mintähden herra Buchholz jäi -toria saamatta. - - -Berlin oli kaukana, Lichterfeldekin kadetti-tehtaineen oli aikoja -sitten silmistämme kadonnut, ja eteenpäin vaan kiidämme avaraan -mailmaan. Ajatukseni vielä viipyivät lasten luona ja sydämeni oli -hellä. "Ei", arvelin itsekseni, "minun molemmat tyttöni eivät -kurkistele ikkunasta nähdäkseen nuoria herroja. Bergfeldt-rouva on -vanha häijy myrkkyinen louhikäärme!" - -Siinäpä sievästi istuttiin makuu-vaunuissa, jotka todella olivat -varustetut aivan kuin pikku ravintola. Konduktööri -- hän oli nimeltä -Stoll -- toi meille erittäin hyvää kahvea, ja siinä kun oli oluttakin, -jähdyttimessä, ja muita virvoittavia juomia, taisi saada mitä vaan -tahtoi, ja minun Kallelleni teki lasi lämpöstä varsin hyvää. - -"Jos voisimme saada skat-pelin toimeen, niin ei olis' meillä hätää -mitään", arveli eno Fritz. - -"Hyi!" huudahdin. "Kuinka jokapäiväistä! Klassiselle maalle matkamme -on, ja sinä tulet tyhmällä korttipelilläs'!" - -"Wilhelmina", vastasi eno Fritz, "jos nuo vanhat greekkalaiset ja -roomalaiset olisivat osanneet skat'ia, eivät olis' ne niin pilailen -kuihtuneet, sillä skat pitää mieltä rohkeana". - -"Niinpä näkyy, paratkoon Jumala", huokailin, "eihän teitä koskaan saatu -ennen sydän-yötä erkenemään sotamiehistänne ja rouvistanne". - -"Miten olis', Miinaseni, jos kolmen miehen pelattaisi erän -kuuttakymmentäkuutta". - -Eno Fritz piti Kalleni silmäin edessä ihka uuden korttipakan, ja sanoi: -"Tämän avulla saamme vielä monta ikävätä hetkeä Italiassa kulumaan". -Syvästi loukattuna käännyin pois-päin, ja katselin, sanaakaan -virkkamatta, akkunasta maisemaan. Mutta ei minua tää ilahuttanut hyvin -paljon, sillä peninkulma peninkulmalta piisasi tuota yhtä ijankaikkista -tasankoa vaan jossa ei ollut kunnollisempaa kunnaketta ei ainoatakaan. -Kun Kalleni sitten pyysi minuakin peliin, en siis ollut vastaan, ja -saapuessamme Leipzigiin, olin nyhdellyt heiltä markan ja kaksikymmentä -penniä joilla rahoilla aseman-ravintolasta ostin savustetulla kielellä -katetuita voileipiä, ja ne maistuivat meille sitten sangen hyviltä. - -Leipzigissä nousi meidän vaunuun eräs herra, jonka kanssa kohta tulimme -tutuiksi. Hän oli herra Oehmichen, housuvaatemynsterin-vaprikantti -Glauchausta, ja matkusti Italiaan opintoja varten, kuten sanoi. Kun -hänen kanssaan alottelin sivistynyttä puhelemista antikista, josta -viime aikoina olin lukenut monta opettavaista kirjoitelmaa, sanoi -hän: "Ei, hyvä rouvaseni, antiki ei ole minun asioitani." "Miksi?" -"Koska sillä on niin varsin vähän vaatteita yllä." "Mutta sepä -olis' ihmeellistä, jos en löytäisi Italiassa monituisiakin johteita -kelvollisiksi housuvaatemynstereiksi." "Miksi?" "Koska noilla vanhoilla -mestareilla kai oli hyvä somuuden-tunto, mitenkä olisivat muuten niin -kuuluisiksi tulleet." - -Nyky-ajan maalareita herra Oehmichen ei juuri kiitellyt. Hän sanoi -niillä ei olevan mieli-kuvatista merkkiäkään; voisi kuleksia -kokonaisten taide-näyttelöjen läpi pääsemättä vilaukseltakaan näkemään -kelvollista johdetta. "Miksi?" "Koska he aina vaan maalaavat semmoisia -kankaita, jotka vuosi-kausia sitten olivat muodissa ja jommoisia -tietysti nyky-aikana ei mene kaupaksi. Ja kuinka kauniita tauluja eikös -tulisi, jos vaan maalarit viitsisivät kuvata uusia vaate-mynsteriä. -Kyllähän ne yhtenään puhuvat kolorit'istansa, mutta mynstereistä eivät -näy lukua pitävän vähääkään." - -"Kuinka niin?" kysyin minä herra Oehmicheltä. - -"Se on sillä tavalla, näette", sanoi hän, "että uudenaikaiset -taiteilijat ovat erityisyyksistä vallan huolimattomat. Katsokaas -jotakin Lenbachin maalaamaa muoto-kuvaa. Hän pistää useimmiten -kädet selän taakse, ja jos hän milloin niitä maalaa, ovat ne aivan -sennäköiset kuin kimppu Frankfurtin-makkaroita Rembrandtin valossa." - -Minä vastasin: "Eihän kädet olekaan tärkein asia, ei, tärkein on -aatteinen henki." - -"No niin", vastasi hän, "on sekin, mutta pitäähän tuommoisella hengellä -olla käsiä ja jalkoja, kumminkin -- ja sitte jotain yllä." - -Herra Oehmichen oli, niinkuin saksilaiset ainakin, skatin-lyöjä -luontoansa, ja tuo ikävöitty peli saatiin siis aikaan. Herrat siinä -pelasivat, kunnes me Reichenbachissa otimme melkoisen makuista -iltaista; ja sitten ei muuta kuin kömpiä koikkuun. - -Herra Kleines makuuvaunu-toimistossa oli laittanut niin, että Kalleni -ja minä saimme erityisen sievän koppilon kahdella makuu-sijalla. Nää -olivat niin viehättävän näköisiä, että päätin heti mennä levolle, ja -kun en tahtonut voimistelulla vaivata kipeätä Kalleani, otin osakseni -ylemmän vuoteen. Sinne pääsin paljoa helpommin kuin olin aatellut, ja -siinä kun loikoilin, sanoin itsekseni: "Parempi sinun ei voi olla, -Wilhelmina. Maata pitkällänsä sängyssä, ja sieltä tulla Italiaan -- -oikein se on taivaallista". - -Seuraavana aamuna olimme Münchenissä, vaan koska makuuvaunuissa olimme -ei ainoasti levänneet oivallisesti, vaan myös siistittäneet itsiämme -ja juoneet kahvia, taisimme virkeillä voimilla heti matkata edelleen. --- Paitsi sitä ei ollut ilma niin hyvä, että se meitä olis vietellyt -viipymään. Mitä Münchenistä nähtiin, oli lumen peitossa, ja taivas oli -sennäköinen, kuin ei se itsekään olisi tiennyt, pitikö itkemän vai -nauraman. - -Niin hauskaa kuin makuuvaunussa ei ollut niissä vaunuissa, joihin nyt -täytyi nousta, mutta siinähän meni. Herra Oehmichen jäi toistaiseksi -Müncheniin koettaaksensa siellä nuuskia tietoonsa mynsteri-johteita; -ja siitä olin pahoillani, sillä ylipäätään hänellä oli hyvin viisaita -ja lujia mieli-piteitä. Saimme nyt kumminkin toisen tuttavan: nuori -maalari nousi meidän vaunuun. Näkyi heti, että hän oli suuresti -sivistynyt; hänellä oli silo-hansikkaita ja tukkansa oli koreasti -käheröitty, josta muuten maalarit eivät ole juuri tunnetuita. Pianpa -puheleminen pääsi vauhtiin, sillä minä olen niitä, jotka tahtovat -tutustua matkakumppaniensa kanssa; tuon isoisen itseensä-vetäytymisen -kokonaisen pitkän matkan ajalla pidän sangen ikävänä. Tokihan toisiakin -ihmisiä tahtoo oppia tuntemaan, ja se joka ei mitään kysy, ei hän -tule tietämäänkään mitään. Herra Spannbein näytti olevan oivallinen -nuorukainen, ja kohtakin eno Fritz kunnioitti häntä siemauksen annolla -konjakkipullosta. - -Saadakseni puhelemisen soveliaalle tolalle, kysyin, oliko Münchenin -maalarikoulu tätä nykyä kukoistavassa tilassa? Herra Spannbein sanoi -niin olevan lisäten että Münchenissä joka vuosi löydetään tusina -kuuluisia taiteilijoita, etenkin puolalaisia ja venäläisiä, mutta -viiden vuoden perästä löytäjät eivät muista enää niiden nimiäkään. -Taide-bramineja oli kumminkin Münchenissä yhtä runsaasti kuin muualla. - -"Mitä taide-braminit oikeittain ovat?" kysyin häneltä. - -"Ne ovat ihmisiä, jotka kirjoittelevat taiteesta eivätkä taiteesta -tiedä tään taivaallista", vastasi hän. "Älkää koskaan lukeko kirjaa -taiteesta, hyvä rouva. Katsokaa itse, arvostelkaa itse ja ostakaa ne -taulut, joihin miellytte. Siinä oikea taide-tunto." - -"Mutta täytyyhän siinäkin sivistyä opilla!" virkoin. - -"Oppivatko vanhat greekkalaiset tietopuolisesti? Oliko Fidiaalla kirja, -jota opetteli ulkoa? Ovatko vanhat mestarit maalanneet taide-historian -mukaan, vai onko taide-historia tehty heidän teostensa mukaan? Ei, -taide oli olemassa ennenkuin kritiki, aivan kuin keitto-taito ennen -kokkikirjaa!" - -Minun täytyi se tunnustaa, ett'en ollut vielä katsellut taidetta tältä -kannalta, enkä myös tavannut ketään, joka olis' lausunut tietoja tuossa -vaikeassa aineessa niin varmasti ja selvästi kuin herra Spannbein. - -"Hukassa se, joka kokki-kirjan mukaan lähtee keittelemään", vastasin -minä. "Kuinka eikös mene munia vaan! Taitava talon-emäntä ei tarvitse -kuin puolet". - -"Aivan samaten on käsityksen laita maalaus-taiteen alalla", vastasi -herra Spannbein. "Siinä tulee aikaan paljoa vähemmällä kuin yleisesti -luullaan. Minä tunnen maalareja, joiden tauluissa on käsitystä niin -viljalta ett'ei niitä viitsi katsellakaan. Niiss' ei ole väriä, ei -piirrustusta, ei taidollisuutta -- mutta käsitystä. Ja semmoisen -tuherruksen eteen taide-braminit paltaantuvat, silmät sokeina päässä, -ja ovat vähällä kaasuna kohota ilmaan sulasta ihastuksesta. Mutta -kunnollisesti maalatuita tauluja ne polkevat pahanpäiväisiksi; hoo, -kyllä tuota tunnen!" - -Minä lainasin pullon eno Fritzin hoteista, ja virvoitin herra -Spannbeinia, jonka oli puheesta palava. Sitten kysyin häneltä: "Mutta -mistä semmoiset kuin minä ja minun vertaiseni saisivat ymmärrettä -taiteesta, jos ei kirjoista?" - -"Katsokaa luontoon ensin ja sitten taide-teoksiin", huudahti herra -Spannbein. "Jos löydätte luontoa taiteilijain teoksissa, silloin ne -ovat todella hyvät." - -Tähän vastasin minä, ett'ei ollut laadullista katsella kaikkea -luonnollisuudessa, niinkuin esim. Adamia ja Evaa, ja ilmoitin hänelle -herra Oehmichenin mielipiteitä antikista. Herra Spannbein veti suunsa -surkuttelevaan nauruun ja sanoi: - -"Taiteessa on kaikki laadullista. Muuten ei teidän tarvitse pelätä -muinais-teoksia Italiassa, sillä noiden kainojen englantilaisten -naisten tähden ovat kaikki veistokuvat taidevarastoissa ja museoissa -koristetut viikunalehdillä, ikäänkuin olisivat ne syntiin-lankeemukseen -vikapäät. Synti se todella oli, että antoivat kaivella heidät ylös -semmoisten ihmisten, jotka pukevat vaatteita esi-isiensä jumalojen -päälle, jotta koulutytöt eivät pitäisi niitä shocking'ina." - -Minun Kalleni, joka tähän asti ahkeraan oli lukenut -italian-kielioppiaan, ei näyttänyt hyvin mieltyneeltä meidän -kahden-puheesemme taiteen syvimmistä salaisuuksista. Hän kysyi herra -Spannbeinilta, eikö hän pelannut skat'ia? Tuskin tää oli vastannut -"kyllä pelaan", niin jo oli peli valmis. Tällä kertaa keskeyttäminen -sattui hyvin, sillä herra Spannbeinin mieli-piteet eivät ollenkaan -soveltuneet niihin opetuksiin, joita äskettäin olin saanut kirjoista; -olin siis vähän huumeuksissa, ja täytyi vähän levähtää jotta -katselemalla maisemaa saisin mieleni rauhoittumaan. - -Lunta ei juuri näkynyt enään. Kedot ja niitut vivahtivat vihannilta, -mutta puissa ei ollut vielä lehti puhjennut; kuusikot tummassa -puvussaan antoivat vähän osoitusta millainen maisema oli, kun kesä tuli -taas. Vuoristo oikealla ja vasemmalla kävi yhä korkeammaksi. Vuorien -huiput olivat lumen vallassa vielä, mutta alhaalla laaksossa kukki -kelta-esiköitä aivan rautatien vieressä. Ne toivat kevään ensimmäiset -terveiset; hän vielä viipyi tuolla Alppien toisella puolella, ja me -menimme häntä vastaan, kun ei voinut hän tulla meille, koska hänelle ei -ollut vielä tarpeeksi asti lämpöstä pohjois-maissa, sillä oppineiden -uusimpien tutkintojen mukaan, kevät ei tuo kanssansa lämmintä, vaan -lämmin kevään; siitä luin taannoin Perheen-emännänlehdessä. Kuinka -eikös näytä luonto toisellaiselta, kun sitä katselee tieteen kiikarilla! - -Junamme tulla suhisi Kufsteinin asemalle. Tää Kufstein on joen rannalla -vielä, soleine tornineen; korkealle niiden yli kohoaa äkki-jyrkkiä -kallioita, joitten harjalla on linnoitus, mahdoton valloittaa muuten -kuin dynamitin avulla, niinkuin eräs nästin-näköinen itävaltalainen -upsieri aseman-sillalla vakuutti minulle. Ainoasti sillä tavalla, että -reikä porataan kallioon aivan linnan alle, se täytetään dynamitilla, -tää sytytetään tuli-langalla ja koko röykkiö räjähytetään ilmaan -- -ainoasti sillä lailla voipi vihollinen kukistaa tätä vankkaa västinkiä. -Semmoiset vehkeet ovat kuitenkin mahdottomat, sillä ulkona seisoo -aina vahti, jonka on käsky kohdastaan ilmoittaa linnan-päällikölle -vähintäkin poraus-koetta. Vahtimiehen mökin näin omilla silmilläni. - -Vaikka Kufstein on kauniilla paikalla, en sentään siihen mieltynyt, -sillä se on samalla itävaltalainen tulli-asema, ja tulli-katselmus -pilaa parastakin iloa. Siinä täytyy astua esille arkkuinensa ja -laukkuinensa, ja myöntää tullimiehille katsauksen kaikkiin vaattehiston -salaisuuksiin. No, minä olen Jumalan kiitos säädyllinen rouvas-ihminen, -ja voin missä hyvänsä näyttää mitä otan päälleni; mutta oli se -tuskastuttavaa kumminkin, kun tuo nuori mies kyseli, josko tavaroissani -oli aseita ja tupakkia, ja haeskeli revolleja ja sikaareja minun -paitojeni välillä. - -"Ei", sanoin minä, "ei hyvä herra! Minä en polta sängyssä maatessani, -enkä ammu; niin emansipeerattu ei ole rouva Buchholz!" - -Päästyämme kunnialla katselmuksesta, menimme ravintolaan jotain -virvoketta saamaan, mutta mieleni oli niin kuohuksissa, ett'ei mikään -oikein maittanut; kiitin kun pääsimme taas junalle ja saimme lähteä -pois sieltä, jossa minun hellätuntoisuuttani niin syvästi oli loukattu -tuon tullilaitoksen etuus-oikeuksien kautta. - -Nyt oli meillä italialaiset vaunut. Ensimmäinen luokka on kuin meillä -toinen, ja toinen luokka eroaa meidän kolmannesta pääasiallisesti -siinä, että sohvat ovat guttaperkakankaalla päällystetyt. Siitä emme -sen enempätä huolineet; olimme iloisia vaan kun saimme vaunun eriksensä -meille neljälle. Herra Spannbein tuli, näette, meidän seuraamme taas. - -Tyroolin halki nyt matka piti. En olis' koskaan uskonut niin -mahdottomasti vuoria olevan maailmassa, enkä voinut olla tuon tuostakin -lausumatta iloani siitä. Herra Spannbein sanoi, ett'ei hän ymmärtänyt -minun ihastustani ollenkaan; jos Schveizissä olisin käynyt, en olisi -tämmöistä melua nostanut noiden myyrän-mättäiden takia. - -Tää solventaminen suututti minua. - -"Minä iloitsen siitä mitä minä näen, enkä semmoisesta jota muut -ihmiset pitävät parempana ja jota en tunne enkä tiedä", sanoin vähän -tuikeasti. "Muuten olkoon mainittu teille, että minä tulen tasamaalta, -jossa, Kreuzbergiä ja Pichel-vuoria Havelin varrella pois-lukien, -ei ole melkoisempia mäkiä, korkeudelleen mitattavia. Täällä minulle -avaantuu aivan uusi mailma. Nää romeiset kallion-rinnat, nää jylhät -hongikot, nää monet sievät kylät kirjavine huoneineen, kaikki minua -suuresti miellyttää. Jos vielä tuuli ajaisi noita sumupilviä vähän -hajalle ja sitten siintävistä raoista pilkkisi päivän valossa välkkyviä -lumi-huippuja, tekis'pä mieli huutaa junalle että vähäksi aikaa -seisahtuisi. Ja tätä iloani tahdotte karvastuttaa!" - -Herra Spannbein puolusteli sanoen, ett'ei hän suinkaan tarkoittanut -pilata minun iloani, mutta eihän se ollut hänen syynsä, että vuoret -Schveizissä olivat kuin olivatkin korkeampia kuin vuoret Tyroolissa. -Maalarilla muuten oli yksi ja sama, kuinka korkea vuori oli, tauluun se -tuli siltä. Minä kysyin, taisiko hän maalata semmoista. - -"Ei mikään ole helpompi vuori-maisemaa", vastasi hän. "Ei muuta se kuin -yleis-väri valmistetaan, tahritaan sitä alaalta ylöspäin ja yläältä -alaspäin, kremsen-valkosta vähän taivaaksi ja sitten -- yks' kaks' -- -hongat sinne paiskatut penselillä. Jos ei tee mieli maalata kokonaista -vuorta, peitetään siitä isot osat pilvillä ja usmilla. Vuorimaalareilla -on sama hyöty pilvistä kuin tappelu-maalareilla ruudin-savusta. Missä -heidän taiteensa ei riitä, sinne heti tupruttamaan." - -"Ja mitä te maalaatte oikeittain?" kysyi Kalleni. - -"Tapa-maalauksia", vastasi herra Spannbein oman-arvon tunnolla. -Vähän allapäin sanoi hän sitten: "Mutta juuri tapa-maalauksiin nuo -taide-braminit paraasta päästä iskevätkin. Milloin on heidän mielestään -aine sopimaton, milloin väri, milloin itse työ huonosti tehty. -Käsitystä he eivät koskaan löydä niissä." - -"Sehän on hyvin ikävätä", lohduttelin häntä. - -Hän oikein innostui ja kertoi eräästä hänen maalaamastaan taulusta, -"ylhäinen nainen papukaijan kanssa". Tätä taulua oli muuan -taide-bramini arvostelussaan haukkunut niin tyyten kelvottomaksi, että -hän (Spannbein) tuskin ilennyt enää näyttää silmiään ihmisten joukossa. -Ja kumminkin olivat kaikki hänen kumppaninsa kiitelleet tuota taulua. -Se oli hyvin tehty, sen sanoivat kaikki. Mutta hän oli masentunut, ihan -kuin selkäänsä saanut. - -Eno Fritz muistutti, että pitkään aikaan ei ollut tilkka otettu. -Nytkään ei jäänyt herra Spannbein osattomaksi konjakista. - -Ennen kuin tiesimmekään, olimme Innsbruckissa jo. Sepä kauniilla -paikalla on! Kaukana oli nähtävä Zillerthalalpit, luonnon-laulajien -kotiseutu, -- kuin myös ne vuoret jotka kohoovat kahden puolen sitä -leveää laaksoa, minkä pohjalla Inn virtaelee. Ellei Kalleni olis' ollut -sairas olisin minä ehdotellut viipymistä yhden päivän siellä, mutta -Kalle sanoi: "Wilhelmina, tohtori on toimittanut minua etelä-maille, -ja sanotaanhan siellä olevan paljon ihanampia maita kuin tällä puolen -Alppeja". - -"Kyllä se kovalta pitää", sanoin minä. - -"Te ette ole vielä nähneet Schveiziä", puuttui maalari taas puheesen. - -"Mitä tapamaalari maisemista ymmärtää!" ärjäsin hänelle. Nyt hän oli -vaiti. - -Me istuimme ääneti muutkin, kunnes alat muuttuivat arveluttaviksi. -"Miten junan nyt käy?" kysyin. "Ei suinkaan se pääse tuon vuoren yli -meidän vastassa". - -"Oh, täytyyhän toki", virkkoi eno Fritz. "Saat nähdä miten sit' on -opetettu kiipeemään". - -Niin olikin. Minä olen tosin Cercus Renz'issä ja Valhallassa nähnyt -sekä ihmisten että järjettömäin luontokappalten tekevän monta -nurin-niskaista konstia, esim. elehvanttia jotka putelien päällä -kävelevät, ja pieniä lapsia jotka päällään seisoen hurisevat isänsä -ympärillä kuin suden-korennot, mutta kun nä'in, miten tään ehdottomasti -ihan järjettömän höyry-veturin onnistui nousta vasta-vuoreen aina -kukkulalle asti, kyllä kunnioitan silloin ihmis-järkeä, joka tällaista -oli aikaan saanut. Kuta korkeammalle noustiin, sitä enemmän tuli -talven-tapaiseksi taas, sillä Brenner oli aivan lumen peitteessä. -Ylhäällä asemalla seisahduimme. Me näimme Brenner-järven viheriän veden -lumi-huippujen keskellä kiiltävän, ja Eisackin kuohuvan vesiputouksen. -Ken täällä ylähällä yksin asuisi, hän ei kuulisi muuta kuin kosken -kohinata yöt ja päivät; mutta nyt tulee tuo höyryveturi kahdesti -päivässä tänne käymään, ja se ulvoo ja pitää semmoista elämätä, että -kaikki runolliset mielen-liikutukset haihtuvat peräti. Mutta eikös -niin ole laita joka paikassa? Ihmiset reutovat ja kiirehtivät läpi -elämän, juuri kuin maa ei olisi muuta kuin rautatien-asema, ja se on -ihan ihmeellistä, että runoilijoita vielä on olemassa, jotka tyytyvät -rauhassa kirjoittelemaan. Sentähden onkin hyvä, että nuoria taidokkaita -kohdellaan niin kovasti kuin mahdollista; heistä, näette, hellemmät -tunteet katoavat, ja he voivat työnsä tehdä keskellä tuota reutomista, -aivan kuin runotaito olisi jotain kiven-tikkausta vaan. - -Kun olimme kävelleet jalkamme lämpösiksi lumessa, astuimme taasen -sisään, ja nyt meni myötä-mäkeen. Valkoiset huiput olivat kohta -takanamme, ja ilma lämpeni lämpenemistään. Ja nyt tuli viheriöitseviä -puita, ja kun olimme laaksossa taas ja juna alkoi tavallista vauhtiaan, -jopa lensimme läpi ihanimman kevään. Mikä kevät! Kukkivia puita -yltä-ympärillä -- kukkais-lunta talven-lumen sijassa. "Kalle", sanoin -miehelleni, "ihan olen samalla mielin nyt kuin olin ennen mailmassa, -kun ensimäisen kerran mummon kanssa pääsin maalle ja kirsimarja-puut -kukkivat. Täällä tietysti on enemmän vuorista ja suurenmoista, ja -viinapuun-kantojen asemesta kasvoivat siellä pellot perunoita; muuten -on melkein yhtä." - -Kaikkien niiden paikkain nimiä joitten sivutse kiidimme, en tullut -tietämään, sillä herra Spannbein ei näkynyt olevan hyvin perehtynyt -maan-tieteessä. Mutta miellytti siltä nähdä noita pieniä kaupunkiloita -ja somia kyliä, ja etenkin noita kauniita kirkkoja, jotka siinä, -hautakivet ympärillä, olivat kuin kanat poikineen, kun nää illan -tullessa pakkaavat siipien suojaan. Elää on kai lystimpi kaupungissa, -mutta haudattaa on parempi maalla. Ruumiin-polttoa olen vallan vastaan, -sillä eihän ihminen ole maailmaan tullut pideltäväksi paistina. - -Ilta-puolella jotenni myöhään tulimme Bozeniin, joka on kuuluisa -hedelmä-hilloistaan. No, jossa hedelmiä niin viljalta kasvaa, mikäs -konsti siin' on hillota niitä. Mutta mikäs tulee eteen meillä kotona, -kun, niinkuin mennä vuonna kävi, reine-claud'it eivät joudu kypsiksi? -Ei muuta kuin tehdä niistä etikka-plummonia. - -Bozenissa olimme yötä, sillä Kallen täytyi huilata. Ilma oli niin -mietoa, että vielä myöhällä kävelimme kuutamossa pitkän matkan. Eno -Fritz osasi erääsen olut-kapakkaan ja sysäsi meidät sinne. "Tästä -lähtein ei saadakaan olutta enään", sanoi hän. Minä olin vallan -vihoissani. Mutta nähdessäni, miten herra Spannbein, joka kumminkin on -taiteilija, hyvällä halulla nautti oluensa, join minäkin sitä seidelin; -vaikka kohta olin ihan selvillä siitä, ett'en tälle matkalle ollut -lähtenyt istuakseni olut-tuopin ääressä haikuisessa kapakassa, enkä -katsellakseni kuinka herrat skat'ia löivät. Minä olin nyt, niinkuin -monesti ennenkin tässä elämässä, ainoa tunnokas sielu pelkkien -puupökköjen joukossa, ja oikein ilahutti aatella, että eno Fritz monta -viikkoa eteenpäin tuli olemaan ilman olutta, jota hän niin rakasti -ett'ei raahtinut mennä naimiseenkaan. Kalleani varten valmistin pienen -ilta-ripityksen, matta kun kolotus oli kovempi taas, säästin sitä -toiseen kertaan. Kaikella on aikansa. - - - - -Tuolla puolen Alppeja. - -Vaimo Regie-sikaarien uhrina. -- Tulli-säikähdys. -- Mintähden se on -onni, ett'ei maalareja mailmassa hallitse. -- Verona. -- Mintähden -Italialle rauha on toivottava. -- Varjelus-enkeli raunioissa. -- _Molto -interessante._ -- Eläin-opistoja. -- Wilhelmina Buchholzin päähän -pistää eräs aate. -- Julian hauta. -- Vaisu. -- Kapsäkit. - - -Varhain seuraavana aamuna matkasimme eteenpäin. Me tulimme oikealla -ajalla asemalle ja menimme odotussaliin; siellä olivat ihmiset -eilen poltelleet sikaaria ja niistä oli haju huoneissa vielä. -Jotain niin hirveätä haisua ei ollut nenäni koskaan kokenut. Kun -eno Fritz sitten selvitti minulle, että se oli Regie-sikaarien -haju, surkuttelin suuresti kaikkia niitä rouvia mailmassa, joiden -miehet polttivat Regie-tupakkaa, sillä eihän tuommoista hajua saa -haihtumaan kartiineista ja huone-kaluista ei kuuna päivänä. Ja mitenkä -voi kajota syleilemään miestä jossa on niin rutollinen haisu, että -siihen verrattuna Panken [Panke on Spreen lisä-jokia] vesi on kuin -eau-de-cologne. Herra Spannbein arveli paraaksi, että koettaisin tottua -siihen, sillä Italiassa oli tupakka vielä huonompata kuin Itävallassa. - -"En tässä mailmassa!" vastasin jyrkästi ja kiiruhdin raittiisen ilmaan. -Vähän aikaa, niin tuli Kalle perässä. - -"Wilhelmina", virkkoi hän nöyrästi, "sinun pitäis' auttaa minua". - -"Mitenkä niin?" kysyin kummeksien. - -"Minun onnistui saada itävaltalaiselta tullilta salatuksi vähän -Sikaareja, mutta herra Spannbein tässä äsken sanoi, että Ala'ssa -Italian rajalla haeskelevat tupakkia tarkemmin vielä kuin Kufsteinissa. -Mitäs jos ottaisit sinä joitakuita tukkuja hoteisis'?" - -"Kalle!" huudahdin kauhistuen, "tahdotko vietellä minua rikoksiin!" - -"Sinusta ei kukaan hae Sikaareja". - -"En minä voi ruveta valtiota pettämään". - -"Tulli on niin hullusti korkea", vastasi Kalleni, "ja tahdotko että -minun täytyy polttaa Regie-sikaareja?" - -"En", vastasin, "silloin koko reissuni menisi pilalle". - -"Suostut siis?" - -"Tokkopa siinä muu auttaa?" huokasin. "Voi kuitenkin, ja minä kun -luulin Italiaa taivaalliseksi kukkaistarhaksi, huomaan nyt jo, että -kasvaa siinä polttiaisiakin. Koetan-ma-han minkä voin, Kalle!" - -Juna tulla jyryytti taas esille. Me vaunuihin, joissa saimme itsekukin -nurkkasijansa akkunan luona. Vaikka luonto oli kaunista, en voinut -sitä oikein ihailla, sillä noista sikaareista oli mieli paha. Ei ollut -Kallenikaan iloinen. Hän veti esiin italian-kieliopin ja luki sitä -ahkeraan. - -Rakennukset olivat toista tyyliä kuin tähän asti; siellä täällä seisoi -tummia, suippolatvaisia kypressi-katajia kirkkojen lähistöllä, aivan -kuin totisia huuto-merkkejä luonnossa. Kaikki muuttui toisellaiseksi, -ja pelolla aattelin sitä, että muuta kieltäkin ihmiset puhuivat, -ett'eivät he saksaa enää ymmärtäneet, emmekä me italienskaa. Mutta -lohduttelin kun näin, miten Kalleni opetteli niin että hiki tippui -otsasta. - -"Kalle," kuiskasin hänelle, "miten noiden sikaarien laita on?" - -Kalle kuiskutti sitten pari sanaa eno Fritzin korvaan, ja eno Fritz -sai kuin saikin herra Spannbeinia pistämään päänsä vaunun akkunasta -ulos. Hän myös teeskeli kuin täytyisi hänenkin välttämättömästi ihailla -maisemaa, ja oli siinä tiellä ett'ei herra Spannbein päässytkään -päätänsä vetämään sisään. Kalleni otti nyt esille sikaari-kääryt, ja -minä pistin ne -- -- no niin. Jos herra Spannbein tällä välin olisi -kääntynyt meihin päin, luulenpa, että olisin lattian lävitse vajonnut, -vaikka kohta juna olis' jauhannut minua mäsäksi. Kun näyttäitä taisin -taas, hymyilin niinkuin ei mikään olisi tapahtunut, mutta mieleni -oli niin pahoittunut, että milt'en tahtonut kääntyä pois kotiin, jos -olis' käynyt laatuun. Onneksi osui eno Fritzin päähän katsella taas -tuota pulloa, ja siitä seurasi meille toki niin hyvä mieli, kuin tässä -tukalassa tilassa oli mahdollinen. Herra Spannbein tarkkautti minun -huomiotani vuoren-vierroksen jälkiin, jonka sanottiin raunioiksi -ruhtoneen kokonaisen kukoistavan kaupungin. Muussa tilaisuudessa olisin -sydämestäni surkeillut noita onnettomia ihmisiä, mutta nyt en sitä -voinut, sillä sikaarit olivat minulle suureksi vastukseksi. - -Vihdoin ajettiin Ala'n asemaan. Minä olin tukehtua. Meidän kapsäkkimme -kannettiin sisään ja pantiin pitkille pöydille. Eräs tulli-virkamies -astui esille tarkastaaksensa meidän matka-kapineitamme; hän kysyi -minulta jotain ja viittaeli kiivaasti käsillään. Min' en ymmärtänyt -yhtä sanaakaan hänen puheestaan. Tämä hetki oli kauhistava. -Rukoilevaisesti katsahdin Kalleeni, mutta huomasin hyvin, ett'ei -hänkään tuosta rengon-kielestä tullut hullua viisaammaksi. Ja hän oli -kumminkin niin ahkerasti opetellut italian-kieltä. - -Kaikeksi onneksi tuli herra Spannbein avuksi hätään; hän osasi -selvitellä seikat virkamiehelle, ja tämän käytös oli säädyllisempi kuin -olimme odottaneet, sillä kun tavaroihin oli vähän vilaistu, saimme -mennä rauhaan. Eno Fritz, jolla oli pieni käsilaukku vaan, näkyi toisen -tarkastajan kanssa tulevan aikaan aivan hyvin. Miten hänen näin hyvin -kävi, en voinut käsittää. - -Käydessämme odotus-saliin, sain nähdä hirvittävän näytelmän: eräs -rouvas-ihminen pakoitettiin astumaan huoneesen, jossa tulli-nainen -oli häntä tarkasteleva. Rouva teki vastarintaa, mutta turhaan, ja ovi -suljettiin tuon onnettoman jälessä. Silloin vannoin valan, ett'ei -koskaan enään salakähmässä kulettaa mitään, ja enemmän kuolleena kuin -elävänä tulin odotus-saliin. Mutta sikaarit olivat pelastetut. - -Kieleni kuivui kiini kitalakeen tuosta säikähdyksestä. - -"Kalle", sanoin minä, "hanki minulle pullo selterivettä; minä kuolen -janoon." - -En unhota ikänäni Kallen katsantoa kun hän kysyi minulta: - -"Tiedätkö sitte, mitä selteri-vesi on italian-kielellä". - -Minä huusin herra Spannbeinia; häntä ei kuulunut. - -"Kalle, minä näännyn!" - -Kalleni rohkaisi mieltänsä. Hän astui tiskille. Minä näin, miten hän -puheli ravintolanpitäjän kanssa ja miten tämä antoi hänelle pullon. -Kalle tuli takasin. - -"Selteri-vettä en voinut saada", sanoi hän vähän alakuloisena, "mutta -tässä on puolipulloa viiniä." - -Hän täytti lasin ja minä otin aika pausahuksen. Mutta mitäs tää oli? -Kalleni oli nuuskinut ylös katkeraa maruna-viinaa ja tuonut sitä -selteri-veden asemesta! - -"Kalle", sanoin minä, "siinäkös nyt on koko italian-kieles? Jos teet -useampia tällaisia kielivirheitä, saat minut piankin hautuu-maahan; en -minä mokomaa myrkkyä siedä. Juuri selteri-vettä sinun olisi pitänyt -opetella kaikkea ensinnä, sillä sehän on parhaastansa tarpeen." - -Hän silmäili tasku-sanakirjaansa, mutta eno Fritz olikin vienyt -sen vihon, jossa S:stä lähdettiin. Sekunti sekunnilta jano kävi -vaikeammaksi, semmenkin tuon katkeran ryypyn perästä. Ei siinä auttanut -muu, minä rohkaisin mieltäni, menin itse tiskille ja pyysin selvästi ja -kuuluvasti: - -"Yksi seltteri!" - -Mies nyykäytti, ja kohta kyyppäri toi minulle vetopilli-pullon. - -"Näet sen, Kalle," huudahdin hyvilläni, "seltteri on italiaksikin -seltteri." - -Sitten kysyi Kalle kyyppäriltä "_qvanto costa_?" Ja tämä antoi hänelle -takasin muutamia vaski-lanttia itävaltalaisesta guldenista. Hänen -mentyään pois, sanoi Kalle: "Luulenpa, että kyyppäri taisi pettää -minua"; mutta minä lohdutin häntä sanoen, että se oli oppirahaa vaan, -jota jokaisen täytyi maksaa vieraassa maassa; hänen ei tarvitseisi olla -pahoillaan, kyllä tässä kohta toimeen tullaan. - -Oikein iloinen olin vasta silloin, kun kaluinemme kampsuinemme mennä -höyräytettiin pois, ja Ala tullinensa oli takanamme. Nyt olimme siis -Italiassa ja vapaat kaikista vaaroista. Tosin olisi seutu voinut olla -kauniimpikin, mutta mieleisiä olivat nuokin vainiot, joissa vilja -vihoitti ja joissa vielä sitten oli istutettu mulperi-puita, minkä -puunlajin lehdistä silkkimadot elävät. Niin pitkältä kuin silmä kantoi -kasvoi puita, ja puusta puuhun suikerteli viini-köynnöksiä aivan kuin -kukkakiehkuroita. Vähän väliä oli taloja, ja maaseudun asemilla näimme -myös ihmisiä, mutta ne eivät olleet silkkiin puetut, vaan karkeisiin -vaatteisiin ja näyttivät surkeilta keskellä luonnon runsautta. Herra -Spannbeinin mielestä nuo joukot olivat hyvin kuvan-ihania, mutta minä -niistä päätin, että näkyivät tarvitsevan tutustella suovan eli saippuan -kanssa. Eno Fritz oli samaa mieltä ja sanoi, että nuo paljas-jalkaiset -kakarat olivat oikeita ryötyksiä. Se on suuri onni yhtä kaikki, ett'ei -maalarit mailmassa hallitse, sillä muuten se menehtyisi likaan tuon -kuvan-ihanan vaikutuksen vuoksi. - -Sitten tuli näkyviin linna-varustuksia, niiden läpi kuljettiin, ja niin -oltiin Veronassa. Yhteis-vaunu vei meidät _albergo S. Lorenzo'on_, ja -siellä meitä vastaanotti kyyppäri joka puhui saksaa sujuvasti. Tästä -olin minä hyvin mielissäni, ja Kalleni vielä enemmän. - -Kalleni ja minä saimme huoneen näkyalalla virtaan ja siintäviin -Alppeihin lumi-huippuinensa. Siinä seisoin ja katsoin akkunasta, -ihailemiseen vaipuneena, kun Kalle keskeytti: - -"Wilhelmina, nyt voit antaa minulle sikaarit takasin". - -Vaikka vähän närkästytti, kun hän näin häiritsi runollisia ajatuksiani, -olin kumminkin iloinen siitä että pääsin vapaaksi noista tuskan -tuottaneista esineistä, ja irroitin puntit päältäni. Kalle ihastui -saadessansa ne takasin; vaan yhden puntin hän näytti minulle ja virkkoi -vähän nuhtelevaisesti. - -"Wilhelmina, etkös olisi voinut varoisammin säilyttää niitä? Juuri -paraita olet istunut murskaksi." - -"Kalle", vastasin minä, "kiitä luojaa, ett'en tuskassani musertanut -niitä kaikki-tyyni. Minä olen tehnyt sinun edestäsi mitä olen voinut!" - -Kalleni halaili minua ja me menimme ruokasaliin. - -Eteistuvassa oli levitetty pöydälle mitä kauniimpia ruokakasveja -ynnä metsän riistaa ja lintuja jos mihin sorttiin, jotta siinä saisi -valita mitä paraiten maittaisi, mutta herra Spannbein ja eno Fritz kun -odottivat jo, niin emme siellä kauan olleet. Me istahduimme pöytään -ja annoimme, noudattaen herra Spannbeinin neuvoa, tarjota meille -Veronalaisen päivällisen. Soppa oli erittäin kummallinen, sillä siihen -oli sotkettu kaiken mailman kasvaksia, ja vielä kummallisemmaksi se -kävi, kun siihen ripottelimme hienonnettua parmesan-juustoa, joka -sulaneena venyy langankaltaiseksi. Olemme sittemmin useinkin syöneet -semmoista soppaa, mutta vasta kun minun mieleeni juolahti se viisas -tuuma, että ostaa pienen pönttösen lihamehustetta ja sekoittaa sitä -hiukan tuohon kasvi-liotukseen, jota italialaiset sopaksi sanovat, -- -vasta silloin se kävi meille kelvolliseksi. Sitten tarjottiin parsaa. -Kalleni oli odottanut saavansa nyt oikein herkutella, sillä kyljykset -parsain kanssa on hänen paras ruokansa; mutta kun eteemme asetettiin -pitkävartisia puikeloita jotka jo olivat siementymässä ja paitse -sitä maistuivat kovin katkeralta ja olivat sitkeitä kuin seililanka, -niin sanoi Kalle: "Wilhelmina, Italia voi olla hyvinkin jalon-ihana, -mutta parsain päälle he eivät täällä ymmärrä yhtään". Sitten otimme -maccaronia jotka olivat hyviä, sekä söimme viimeksi kananpaistia. Se -oli kerrassaan herkullista. Ja kaalikset olivat oivalliset. "Jos ei -olekaan meillä berliniläistä ruoka-laitosta täällä", sanoin minä "niin -elostaa täällä sentään hyvin kyllä". Atriamme loppui hauskemmin kuin se -oli alkanut, ja parahimmalla tuulella läksimme kaupunkia katselemaan. - -Ihmeellinen on tää Veronan kaupunki; voisipa luulla sen kerran -nukkuneen eikä enään voivan havata. Katujen varrella on suuria -palatseja, mutta niissä ei asu kukaan, ja akkunain eteen on lyöty -lautoja. Palatsien vieressä on muita huoneuksia, joiden oviloista -köyhää kansaa kurkistelee. Keskellä erästä katua kohoaa vanha -voitto-portti, mutta ei siitä nyt enää kukaan kulje loistolla ja -prameudella; ja kun vielä edemmäksi mennään ollaan kohta sillä -tenhotulla tilalla, jossa Veronan entisyys lepää. Siinä on, näette, -Scaliger-perheen hautarakennukset; ja Scaliger-perheen vallan alla -Verona viimeisen kerran kukoisti ja oli onnellinen. Korkeilla -jalasteilla seisovat kivi-arkut, ja niiden syrjillä on kuvapatsaita, -yhtä liikkumattomia kuin nuo kuolleetkin joita vartioivat, ja -yltä-ympäritse komea rautakalteri piirittää tämän paikan, niinkuin -orjantappurahäkki tenhotun linnan. Mutta kenenkä syy se oli, tää -muutos? Toinen veli murhasi toisen avo-kadulla, ja niin oli mennyttä -kalua koko jaloisuus; ja vaikka nyt molemmat veljet lepäävät saman -häkin sisällä ja sama päivänpaiste valaisee molempain hautapatsaita, -niin ei tuota hirmuista rikosta saa siltä tekemättömäksi, ja siitä -ajasta asti nukkuu Verona. - -Uuden-aikaisissa kartanoissa asuu uuden-aikaisia ihmisiäkin, ja se -on Uusi Verona; mutta tietysti vähemmin se meitä houkuttelee, koska -huomiomme pää-asiallisesti tarkistuu historialliseen alaan. - -Tuo eno Fritzin hankkima Bädeker on todellakin kaikin puolin -oivallinen, ja sen avulla tulemme aivan hyvin aikaan joka kohdassa. -Sinne on merkitty kaikki mitä on katseltavaa ja otettu myös kosolta -muitakin opetuksia, niin että heti saa tietää, pitääkö innostua -jostakin teoksesta vai eikö pidä, ja siten tulee ihmeellisyyksien -tutkinta paljoa helpommaksi. Eno Fritz sanookin Bädekeriä lyhykäisesti -resepti-kirjaksi vaan. - -Me kävelimme umpimähkään pitkin katuja ja kummastelimme miehiä, jotka -kuvan-ihanasti poimuttelivat yllensä heilukaapuja, -- naisia joill'ei -ollut hattuja päässä, vaan ainoasti pitsi-huntuja kulmilla, -- ja -sotamiehiä, joilla on kukon pyrstösulkia hatuissaan semmoinen kimppu, -ett'ei Kalleni ollenkaan voinut käsittää, miten he saivat tähdätyksi, -kun sulat aina häilyivät heidän silmissään. Upseerit pitivät mustia -hansikkaita, ja kaikki he olivat laihanläntäisiä kuin oravat. Niin -pulskan näköisiä eivät he ole ensinkään kuin meidän sotamiehet, mutta -kun sota sattuu vuorimaissa, sanotaan heidän osaavan kiivetä kuin -vuorivuohet, ja siinä heillä on voitto verraton muihin, jotka eivät ole -niin sukkelia jalaltansa. Eno Fritz oli kuitenkin sitä mieltä, että -parasta olis' Italialle ikuinen rauha. - -Siinä kun käveltiin, lähestyi luoksemme pikku tyttö ja sanoi jotakin. -Tietysti emme ymmärtäneet lapsen puheesta vähääkään, mutta kotvasen -kyseltyä sai herra Spannbein selväksi, että tyttö tiedusti, josko -tahtoisimme katsella erästä lähellä olevaa, muinais-aikuista teater'ia. - -Kun myönsimme siihen, ojenti lapsi kätensä, ja Kalleni antoi hänelle -vaskirahan. Sen saatuansa juoksi tyttönen tiehensä kiiluvin silmin ja -huutaen: "Aprile, aprile!" - -"Hän on narrannut meitä", sanoi Kalleni, "sillä aprilli on italiaksi -_aprile_". - -Minä olin juuri vihastua tuohon pieneen, avo-jalkaiseen tyttö-pahaseen, -niin hän samassa tulikin takasin ja hänen kanssa kaksi roiston -näköistä rojoa, joista toinen viittasi kädellänsä meille ja aukasi -niinkuin ladon-oven, minkä kautta me sitten astuimme tuon muinoisen -teatterin raunioille. Ei siinä paljon ollut katselemista, en ainakaan -minä saanut mitään tolkkua noista koloista ja käytävistä. Minulta -puuttui tarpeellinen mielen-rauhakin voidakseni oikein käsittää näitä -raunioita, sillä olin huomannut miten vieläkin kaksi rosvomaista miestä -hiipsahti ovesta sisään, ja kun olivat sisällä, sulki tuo ensimäinen -mies oven. - -"Kas nyt", aattelin, "nyt ei päästä pois, ja kohta meidät -sala-murhataan". - -Olin lukenut hyvän joukon hirvittäviä tarinoita Italiasta, ja näin jo -miten ryöstettyinä ruumiina maattiin muinoisen teatterin murenevilla -käytävillä. Mutta samassa osui minun silmiin tuo tyttö. - -"Ei", sanoin minä itsekseni, "lapsen läsnäollessa he eivät suinkaan -rupea tappamaan meitä", ja kun sitten se pikku tyttö tuli ja toi -minulle kourallisen koreita saniaisia ja kukkasia, joita oli poiminut -ylähältä muurien harjalta, niin otin syliin häntä ja suutelin; tuntui -aivan kuin olis' sylissäni ollut yksi niitä pieniä enkelejä joita -maalarit kuvailevat tauluihinsa. Joka kerta kun sittemmin vanhoissa -mestarin-teoksissa näin enkelin noiden surkean-näköisten mies- ja -naispuolisten pyhimysten vieressä, sanoin: "Tuoss' on tuo lapsi -Veronassa". - -Miehet eivät tehneet meille mitään pahaa. He saivat juoma-rahojaan, -ja olivat vallan kohteliaita: minä olin tyhjästä lähtenyt pelkäämään. -Mutta mitä vasten sitten niin paljon tyhmyyksiä kirjoitetaan Italiasta. -Saisivat hävetä jotka sillä lailla suotta säikäyttävät ihmisiä. - -Herra Spannbein sitten kuletti meitä kirkosta kirkkoon, ja minua -nauratti nähdessäni miten niissä tauluja katsellaan. Useimmat taulut -riippuvat nimittäen niin pimeissä komeroissa ja sivu-holveissa, ett'ei -ensimmältä tiedä niistä mitään. Mutta suntio sytyttää vaha-kynttilän, -jonka hän kimittää pitkän kepin nenään, ja sillä hän valaisee yhden -pään erästänsä. Monet muodot ovat tästä menetyksestä jo mustuneet niin, -että -- niinkuin herra Spannbein sanoi -- nyky-aikainen mestari, joka -käyttää kimröökkiä kovasti, hyvin helposti voisi maalata semmoisia, -mutta taulut ovat tähdellä merkityt Bädekerissä ja ovat siis sangen -kauniita eli, kuten lukkarit sanovat: _molto bello_, taikka -- jos ei -niistä eroita enää paljo mitään: _molto interessante_. - -Eräässä näitä kirkkoja -- se oli S. Maria in Organo -- näimme kuorissa -ja sakastissa puun-veistoksia, jotka muuan munkki nimeltä Fra Giovanni -oli tehnyt rukousten lomina. Ne olivat niin kauniita, että niidenkin -tähden kannattaisi matkata tänne. Kyllähän Berlinissäkin panevat -koreita puun-veistoksia kattoon ja seiniin, mutta ne ovat paraasta -päästä kipsistä vaan. - -Kaikesta tästä kuleksimisesta väsyimme vihdoin ja menimme siis erääsen -kahvilaan. Se on merkillistä, miten kahvilat ovat yhden-näköisiä joka -paikassa. Marmori-pöytiä, ikäviä ihmisiä, sanomalehtiä ja juomarahoja --- semmoinen on kahvila. Mutta täällä näkyi arena aivan edessämme, -ja tuskin olin vironnut vähänkin, jopa kehoitin lähtemään sitä -katselemaan. Se vasta olikin oikein historiallista alaa, johon nyi -astuimme, sillä arenassa pidettiin ennen muinoin peto-tappeluksia. -Voipi vieläkin nähdä häkit, joissa leijonat säilytettiin, ja -vanki-huoneet noita ihmis-parkoja varten, joitten piti petojen kanssa -taisteleman. Tuolla ylhäällä marmori-penkeillä istui katselijoita -tuhansittain. Nyt laskettiin vangit taistelu-tantereelle. Ne -tervehtivät katselija-kuntaa totisina ja kuolon-halveksimisella, -sillä ne tiesivät kyllä syöneensä viimeisen ateriansa. Jo viittasi -maistraatti, joka ynnä kaupungin valtuusmiesten kanssa istui -erityisessä parvekkeessa, häkit avattiin ja villit pedot syöksähtivät -pihalle. Paraasta päästä pääsivät leijonat voitolle ja nautiskelivat -sitten halukkaasti uhrinsa, ja katselijat huusivat hyvä, hyvä! Kun -pedot olivat saaneet mahansa täyteen, menivät ne takasin talliinsa ja -arvelivat, heillä olleen hyvin hauskan iltapäivän. Arenasta laastiin -pois jälelle jääneitä ruumiin-tynkiä, ja veri valahutettiin pois -vedellä eräästä kaivosta, joka vieläkin on olemassa. Minua värisytti -kauhusta, nähdessäni näitä entisten julmuuksien jälkiä. - -Kuinka eikös ole ihmisellinen meidän aika sentään, verraten -muinaisuuteen! Mutta -- en ole kuitenkaan ihan varma siitä, ett'eivät -nyky-aikanakin tuommoiset petoin ja ihmisten tappelut saisi täydet -huoneet koroitetuillakin hinnoilla. - -Herroihin nää kamalat muistot menneistä päivistä eivät kumminkaan -tehneet minkäänlaista jalostuttavaa vaikutusta, sillä tuskin oli -iltainen syöty ravintolassa, niin alettiin jauhata tuota ijankaikkista -skat'ia taas ja minä sain olla siinä kuin viides pyörä vaunuin alla. - -Min'en tohtinut puhella, itkeä ei ole minun tapani niinkuin monen muun, -mutta kirjoittaa -- sitä taisin. Lähetin siis hakemaan läkkiä ja pännää -ja rupesin paperille uskomaan mitä olin nähnyt ja kokenut. Vähän aikaa -kuluttua kysyy Kalleni: - -"Mitäs, siinä teet, Wilhelmina?" - -"Minä alotan kirjaa Italiasta". - -"Älähän ole hassu, johan Italiasta niin paljon on kirjoiteltu". - -"Sinä pelaat skat'ia huvikses', ja minä kirjoittelen huvikseni", -vastasin. - -Kalleni sanoi "grand neljä" ja minä vaelsin hengessä arenan -veristetyllä hiekalla. - -Seuraavana aamuna pidettiin markkinoita piazza dell' Erbellä. Herra -Spannbein ahmasi kuvan-ihania kohtauksia torilla. Huoneuksilla näkyi -jälkiä vielä vanhoista kalkkimaalauksista: vähän punasta, vähän -sinistä ja siellä täällä jotain ihmisen ruumiin tai muodon tapaista, -mutta ei mitään selvää. Ne ovat siis _molto interessante_. Torin -muoto oli enemmän minun mieleeni. Siinä oli pöytä pöydän vieressä, -ja laveiden liinaisten sateen-varjoin alla istui joilla oli kaupan -appelsiinejä, juustoja isoja kuin vaunuin-pyörät, munia, kasvaksia, -kaloja ja kaikellaista ruokatavaraa. Lintuja myytiin kappalettain. -Mikä osti toisen kynkän kanasta, mikä toisen, yksi osti rinta-palan, -toinen taka-kappaleen, kolmas maksan ja muuan köyhä eukko kaulan. -Niin sai jokainen vähän kanaa kattilaansa. Kanan-pojista myydään -samaten kappaleita, ja kaupustelija käänti joka kerralta nahan-liuskat -lihan päälle, juuri kuin kaapin-ovia, jotta kärpäset eivät pääsisi -ahnastelemaan, liha kun oli pidettävä mehukkaana. Miehiä on ja -vaimoväkeä torilla niin että vilisee; he hierovat kauppaa ja tinkivät, -koikehtivat ja ovat niin iloisia, aivan kuin olisi torilla levitettyinä -kaikki Indian aarteet, ja itse kansa nabobeja joka sorkka. Minusta -oli, kuten sanoin, tori paljo enemmän _molto interessante_ kuin nuo -huoneiden kirjavat tahrat, joita nyt koetetaan uudistaa. Eno Fritz -arveli, että heidän pitäisi sekoittaman Jacobsenin casein-vernissaa -maaliinsa, niin se kestäisi jos mitä säätä. - -Kun kävelee ruokakasvi-toria alespäin, tulee kohta sille kadulle, -jossa on Julia Capuletin vanhempien talo. Tätä katua asteli se armas -olento tuon ihmeen kauniin Romeon rinnalla, näissä kapeissa solukoissa -löivät ihmiset kuoliaiksi toinen toisensa, ja nyt saisin nähdä sitä -huonetta, jossa Julia asui ja jossa hän kuuli sata-kielen liverröksiä, -silloin kun he salaa vihittyinä ensi kerran olivat kahden kesken, -ihan kuin Lohengrin ja Elsa'kin. Mutta surkea oli katsella tätä -kartanoa. Ylhäällä vanhan palatsin akkunoissa kuivatti Veronalainen -rouva rikkinäisiä pyykki-vaatteitaan. Alhaalla pihalla, jossa ennen -kranaatti-puu kasvoi ja suihku-lähteen vedet kuunvalossa kimeltivät, -oli nyt iso tunkio, ja tuossa tilavassa tallissa, joka kai ennen oli se -tanssi-sali missä Romeo rakastui Juliettaan, kumppanusteli nyt kaksi -muulia, jotka jättivät höystöä tuohon läjään. Oli siinä vielä sitten -kurjallinen viini-krouvi yhdessä noita pihalle päin olevia, ennen -niin loistavia vieras-huoneita, vaan se oli enemmän ryöväri-luolan -kuin ravintolan näköinen, ja vanhan Capuletti-rouvan sänky-kamarissa -mellikoi nyt eräs köyhä kuvan-veistäjä. - -"Pois täältä!" huudahdin. "En minä huoli enempätä nähdä Julian kodista. -Lähtekäämme nyt katsomaan hänen hautaansa, tuon tytön kohtalot koskevat -minun mieleeni". - -Ei kukaan näyttele Romeona niin viehättävästi kuin Ludvig. Kauniimpata -ruumista ei voi nähdä, siinä kun hän makaa arkun vieressä ja Julia -nousee ylös, aavistamatta, että hän jo on leskeksi jäänyt siltä -mieheltä, jonka hän tuon täsmälleen sekunnille vaikuttavan uni-juoman -kautta oli tehnyt luulluksi leskimieheksi. Kun hän siitä saa tiedon -tulee hän mielipuoleksi ja surmaa itsensä. - -[Minä olen pyytänyt rouva Buchholz'ilta lupaa saada pyyhkiä pois -tään selityksen, mutta hän ei mitenkään siihen suostunut. Ja kun -nyt kerran niin hurjasti paljon romuskaa on kirjoiteltu ja vielä -kirjoitellaan Shakespearesta, niin olkoon tääkin selitys paikoillaan; -muistutan-ma-han vaan, ett'ei rouva Buchholz ole mikään professori, -eikä myös ole tingannut itselleen Avonin joutsenta. Toim. muist.] - -Vaunuilla ajettiin vanhaan luostarin-puutarhaan, jossa Julian hauta -on nähtävänä kammoittavassa loukossa joka on kappeli muka. Meidän -täytyi maksaa liran (80 pfennigiä!), ennenkuin pääsimme katsomaan -tuota pyhää allasta, missä armaan Julian luut säilytettiin, mutta joka -hämmästyksekseni olikin tyhjä ja ilman kantta! - -Kun sitä kummastelin, ilmoitti herra Spannbein, ett'ei sillä -milloinkaan kantta ollut, eikä se myöskään ollut mikään ruumiin-arkku, -vaan ihan tavallinen sian-kaukalo. - -"Sehän on mahdotonta!" huudahdin minä. "Eihän toki eläinten-ruuhia -marmorista tehdä?" - -"Saatte Italiassa nähdä marmorikaluja kaikenmoisia", vastasi herra -Spannbein. ["Nuova Guida in Verona. 1880. Giovanni Nardini" todistaa -herra Spannbeinin luulon sivu 77: La tomba di Giulietta (Ohime: -potrebbe ben essere un abbeveratogo pel bestiame!) i posta in un -piccolo giardino, j.n.e. Muistakaamme, että Berlinissäkin pöydät Cafe -national'ssa ovat marmorisia. Toim. muist.] - -"Ja tuommoisesta tyhjän-päiväisestä he peijaavat rahoja -reissuavaisilta? Kukas sitten saa niitä rahoja, joita maksetaan tästä -humbug'ista?" huusin suutuksissani. - -"Totta Shakespearen perilliset saavat siitä tulonkin", arveli eno -Fritz, "sillä ilman hänettä ei olis' koko kaukalo-konstia saatu -toimeen". - -Oikein se oli hyötyisä yritys, portti-kello kilahti yhtenään, ja aina -vaan uusia vieraita lähestyi uteliaasti kaukaloa, ja he katselivat sitä -niin surullisesti, ikäänkuin olisivat erittäin paljon pitäneet siitä -siasta, joka viimeksi siitä oli syönyt. - -Etenkin eräs nuori pariskunta kiinnitti meidän huomiotamme. Mies oli -hyvin nuori ja kurkisti mailmaan jotenni typerästi vesi-sinisillä -silmillään, ja hänellä kun vielä sitten oli keltaisen-harmaa matkapuku, -liina-tukka ja maitovalkoset viikset, näytti ihan siltä, kuin ei olisi -hän joutunut oikein kypsäksi, vaan täytyisi olla vaisuna kaiken ikänsä. -Nainen sitä vastoin oli niinkuin sanotaan "intressantti:" tumma, synkät -kehät silmien alla, musta kiharatukka, ohuet huulet ja kalmakkaat -kasvot. Pari astui kaukalon eteen. - -"Tässä se siis on!" kuiskaili nainen, nostaen nenäliinan silmilleen. -"Oi Julia, kuka on ollut rakastettu niin kuin sinä!" - -Hän todellakin itki. - -"Vaivaako sinua mikä?" kysyi herra. "Ei, ei. Sin' et vielä ymmärrä -minua ihan, kultaseni, mutta kyllä kohta tulet minua ymmärtämään". - -Nainen meni vielä likemmäksi kaukaloa, katseli sitä surkumielin ja -suuteli sen marmorisyrjää. Se oikein mieltäni käänti, sillä minusta se -on inhoittavaa nähdä ihmisten suutelevan elottomia kappaleita, taikka -koiria ja kissoja, ja tämä nyt oli vielä hullumpata. Eno Fritz oli -pakahtua tukahdetusta naurusta. - -Musta-kiharainen nousi pois. "Lähtekäämme täältä!" kuiskasi hän. "Tää -näkö on syvästi mieltäni liikuttanut". - -"Meidän olisi pitänyt jäämän ennen ravintolaan", sanoi herra hellästi. -Nainen katsahti häneen suru-mielin hymyillen ja kääntyi hänen puoleensa -huoaten. Sitten menivät. - -Mekin olimme jo saaneet kylläksi, ja vaikka herra Spannbein sanoi -Veronassa olevan vielä paljon enemmän katseltavaa, päätin minä -kumminkin paraaksi, että matkaamme eteenpäin. - -"Ei Verona pois juokse, ja Italiata on kartalla vielä hyvä pätkä. Mitä -muuta täällä on katseltavaa, katselemme paluu-matkalla." - -Puolenpäivän aikana läksimme pikajunassa Milanoon. Asemalle tultiin -ajoissa, mutta tavarain punnitus siinä viivytti meitä vallan kauan. -Eno Fritz neuvoi, että jättäisin kapsäkit Veronaan ja ostaisin ennen -uusia kapineita, mitä tarvitsin. Olis'pa pitänyt totella häntä. Mutta -siitä sitten. Tällä kertaa olivat kapsäkit syynä siihen, että vasta -viimeisenä minuuttina pääsimme vaunuihin. Ja siinä, johon astuimme, -istui jo tuo vaisu ja hänen hoitajattarensa. -- Nuo helkkarin kapsäkit! --- - - - - -Veronasta Milanoon. - -Kuka tuo vaisu oli. -- Lempi-viikot. -- Milano. -- Mintähden rouva -Buchholz otti mieheltään opera-kiikarin pois. -- Humbugi. -- Mintähden -italialaiset poliisit ovat hännystakkiin puetut. -- Marmorinen -muotilehti. -- Mintähden rouva Buchholz mieli tietää mitä Milanon -vallasnaiset ottivat yllensä. - - -Mitäpä siinä muuta neuvoa ollut kuin, tuon yhdynnän johdosta Julian -haudalla, tehdä lähempätä tuttavuutta. Nimet sanottiin kahden puolen. -Vaisu oli nimeltänsä Hinnerich Kliebisch, kotoisin Pommerista, ja -naisen nimi oli Henrietta. Hinnerich joka palveli vuotensa Berlinissä, -oli sillä ajalla tullut tuntemaan Henriettaa, joka taas opetteli -soittoniekaksi eräässä yksityisten soitanto-opistossa, ja oli -aikomuksensa kiivetä soittajais-pianistaksi. Mutta havaittuansa, että -pianon-soittajia kohta karttui yhtä monta kuin kuuntelijoitakin, päätti -hän heittää pianon-peluun sikseen ja naida Hinnerich Kliebisch'in, -tuon nuoren, varakkaan hovinhaltijan-pojan Weimersdorfista Pommerista. -Kaikkea tätä sain tietää piankin, sillä kun minä tahdon jotain tietoa, -kysyn sitä kohdastansa. Herra Kliebisch ei virkkanut paljo mitään, -mutta rouva Kliebisch oli hyvin avo-sydäminen minua kohtaan ja uskoi -minulle, että he nyt olivat lystäilymatkalla häiden jälkeen, ja -Veronassa he olivat olleet neljä päivää. - -"Minun Hinnerichini on enkeli", sanoi hän, "hänen ainoa toivonsa on -sulostuttaa minun elämäni". - -"Niinhän olla pitää lempi-viikkoina", suottailin ja kysyin: "Oletteko -tekin suloinen häntä kohtaan?" - -Hän punehtui ja kuiskasi: - -"Minä teen kaikki mitä hän tahtoo, ja hän tekee kaikki mitä minä -tahdon". - -"Niin on oikein", myönsin ja kysyin, olivatko he nähneet kaikki -ihmeellisyydet Veronassa, esim. tuota muinoista teatteria? - -"Ei". - -"Arenaa?" - -"Ei" - -"Entä kirkkoja?" - -"Ei, mutta Julian haudan!" - -"Ei siis muuta kuin tuota kaukaloa? Missä olette viettäneet kaiken -aikaa?" - -"Ravintolassa", sanoi hän; "minun Hinnerichini ei pidä paljon lukua -ihmeellisyyksistä: hänen on enemmän mieleistä soudella ja onkia". - -Minä heitin silmäyksen vaisuun; siinä hän istui sohvan nurkassa, -pää taapäin, ja sulostutti nyt olemistansa makealla unella. -- Ja -tuommoiset matkustavat Italiaan! - -Rautatien oikealla puolella alkoi nyt välähdellä, ikäänkuin korvollinen -sini-painetta olisi kaadettu laksoon. Se oli Garda-järvi. Yhden kerran -olen nähnyt tätä järveä kuvattuna, ja luulin silloin, että kuvan-tekijä -oli maalannut sitä pöyhkäykseksi ystävänsä, jonkun sinisen-painajan, -hyväksi, mutta itse luonnossa on järvi vieläkin sinisempi. Herra -Spannbein sanoi, että niin silmiin pistävää sinistä kuin tämä järvi -ei pitäisi luonnossa löytymän ensinkään, mutta kun se kerran oli, -niin ei voinut se taiteilija, joka vähänkin väliä pitää värien -tunnusta ja yleis-vaikutuksesta, muuta kuin katsoa ikäväksi tällaista -liiallisuutta. Kun hänelle muistutin sitä, että hän juuri itse oli -kehoittanut minua tarkkaamaan luontoa voidakseni arvostella taidetta, -sanoi hän huomattavan olevan, _kuinka_ luonnosta vaarin-otetaan. Monet -eivät milloinkaan sitä oikein opi. "Ketä nyt tarkoitatte?" - -"Taide-bramineja", vastasi hän. - -Minä tarkoitin tähän sanoa, että järvi, jos se oli siniseen ihastunut, -kai varsin vähän otti huoliakseen herrain maalarein ikävittelemisestä, -mutta samassa rouva Kliebisch heittihe nuoren puolisonsa päälle ja -huudahti: - -"Hinnerich! Rakas olento! Nyt ollaan jo Lago di Gardan rannoilla. -Havaa, sydänkäpyni!" - -Hinnerich selvitteli unestaan, rouva hymyili hänelle, hän hymyili -rouvalle, rouva suuteli häntä, hän suuteli rouvaa j.n.e., j.n.e. Se -oli olemisen-sulostuttamista yleisessä rautatie-vaunussa, meidän -muitten mielestä jotenki jolpon-näköistä. Rakkaus on tosin korkeitten -asian-omaisten omissa silmissä jotakin hyvin koreata, mutta ei siitä -ole vierasten katsottavaksi. - -Desenzanossa Garda-järven rannalla astui pariskunta pois, sillä herra -Kliebischin teki mieli järvelle. Henrietta kysyi, josko me olisimme -tavattavissa pääsiäisen aikana Romassa, he tulivat sinne silloin ihan -varmaan kuullaksensa mainiota _Miserere'ä_ ja tutustuaksensa Italian -soitannollisiin suhteisiin. Minä ilmoitin hänelle, että Romassa aioimme -ottaa asuntoa ravintolassa "Orient". Kalle mutisi; ja olisinpa voinut -jättää tekemättä tuota lupausta tulla heidän kanssaan yhteen. - -"Kalle", sanoin, "he ovat ainakin luonnon-lapsia, heidän mielestään ei -ole Garda-järvi liika sininen". - -Herra Spannbein ymmärsi yskän; hän oli sitten nurjan-näköinen ja -katseli vaan lasista. - -Minä olin iloinen kun tulimme Milanoon, sillä maisemat eivät olleet -sanottavasti koreita. Minun huomiotani vetivät puoleensa ainoasti -nuo tulvan vallassa olevat riisipellot, missä ihmiset paljain jaloin -työskentelivät; mulperipuut, viini-köynnökset ja viljavat pellot olivat -minusta jo kuin vanhat tuttavat. Kaikkeen uuteen kohta tottuu. - -Milano miellytti minua varsin mahdottomasti heti alusta; kaupunki on -näöltänsä sangen soma, eikä vanhan-aikuinen kuin Verona. Kaduilla on -vilkas liike, kauppa-puodit ovat mahtavia ja ihmiset soreasti puetuita. -Sitä jo huomasin, ennenkuin hotelliin tulimme, ja sanoin siis: - -"Kalle, täällä täytyy ottaa fiinit vaatteet esille, Milanolaiset -ymmärtävät sievää vaatteusta". - -Ennenkuin menimme atrialle, jota Italiassa "pranzoksi" sanotaan, -kävimme tuomiokirkkoa katsomassa. Kirkot Berlinissä eivät ole -puolenkaan sen kokoisia kuin täällä; ei likimainkaan, -- mikä hyvänsä -niistä voisi kävellä ympäri Milanon tuomiokirkon sisällä. Tää kohoaa -korkealle muiden rakennusten yli: lumi-valkosena lukemattomilla -sakaroilla ja huipuilla, ihan kuin se olisi sokurileipojan kokoonpanema -dragant-pihalla. Mutta kun tarkemmin katsoo, havaitsee hyvin, että -huiput ovatkin koko torneja, ja sakarat marmori-kuvia. Niitä kuuluu -olevan kahteen tuhanteen tuon tuomiokirkon ulkosärmillä. Johan -semmoisella joukolla Berlinissä voisi koristaa koko Pariserplatzia ja -Linden'iä aina linnaan asti; vaikka joka kaasulyhdyn viereen kuvapatsas -asetettaisiin, jäisi niitä sittenkin kylliksi Charlottenburgin-tienkin -koristeiksi. - -Nää ajatukset pyöriskelivät minun päässäni kävellessämme tuomiokirkon -ympärillä; ainoasti se, joka mietiskelee niistä esineistä, mitkä -osuvat hänen verkkokalvoonsa -- ainoasti se saapi hyötyä matkoista. --- Kadulla oli paljon väkeä, ja naisten puvut heti kiinnittivät minun -huomiotani. No, olinhan minäkin korea kyllä uudessa reisuleningissäni, -ja ylentävältä tuntui minusta kun taisin suurellisella ryhdillä näyttää -heille, että mekin Berlinissä osasimme olla ihmisittäin. - -"Kalle", sanoin minä, "meidän täytyy teeskennellä, niinkuin ei kaikki -tää komeus olleenkaan vaikuttaisi meihin; ja muuten, eihän niillä ole -kaupungin-rautatietäkään täällä!" - -Tunnustaa täytyy, että komea on tuomiokirkon sisusta: mutta koska -taiteen-tuntijat kirjoittavat, että sen vaikutus tavallisiin -meikäläisiin on suurempi sen taiteellista arvoa, niin pidätin -Kallea aina kun hän yritti ilmoittaa ihmeksimistä, sanoen hänelle: -"Älähän ihmettele, muuten sinua pidetään tyhmänä", ja töykkäsin -häntä kyynäs-päällä kylkeen huomatessani hänessä ihastumisen alkua. -Sivistynyt Berliniläinen ei viehäty vaikutusten havittelemisesta. Mutta -minun täytyy se myöntää, että sekä eno Fritz että herra Spannbein -julki lausuivat ihastustansa katsellessaan noita korkeita kaarroksia, -lasi-maalauksia ja mitä muuta siinä oli. Jälkimäinenpä taiteilijana -vähän aleni minun arvostelussani. - -Iltasella menimme Scala-teatteriin. Suunnattoman suuri sali, ja -näyttämö samaten. Töin-tuskin saimme istuimia parketissa. Parvekkeet -ovat kaikki ennakolta tilatut, ja koska jokaisella on valta koristella -parvekettansa miten itse tahtoo, niin on niistä mikä keltasella -silkillä, mikä sinisellä, mikä taas punasella sisustettu, ja siten -saavat parveke-rivit sangen kirjavan ulko-näön. Annettiin opera, -josta min' en ymmärtänyt mitään, ja jota en hyvin kuullutkaan, -italialaiset naapurimme kun puhelivat kesken laulua ja yhtyivät -hyräilemään jos sattui heidän mielisäveliään. Ei parvekkeissakaan -pidetty paljon lukua koko operasta, sillä siellä he istuivat ihan -selin näyttämöön ja pakinoitsivat. Naiset viuhuttivat varjostimillaan -ja herrat liehittelivät, samalla aikaa kuin näyttämöllä otettiin -myrkkyä, murhattiin ja kuoltiin, juuri kuin olisi murhaaminen ollut -jotakin seuraleikkiä vaan. Että laulajien mielestä oli lysti kuolla, -päätin siitä, kun niin hilpeitä valsseja ja polkkia pelattiin -heille henki-heitoillansa ollessa. Mutta jotakin mieleistä ariaa -alettaessa, hiljeni yleisö ja odotti, kunnes erittäin korkea ääni -tuli laulettavaksi. Silloin jos hyvin meni, nostettiin hurjia -hyväksymys-huutoja ja luikattiin "bis" (samaa mi saksaksi on da capo). -Suuresti mielistyneenä toisti laulaja liirujaan. Mutta toisella -kerralla jos äänensä painui josko hiukkasen vaan, jopa nousi yleisössä -kovin korvia-kiduttava ulvina, millä se ilmoitti tyytymättömyytensä -laulaja-paralle, joka häpeissään hiipsutti kulissien taakse. - -Kun nyt laulaja taikka laulajatar -- sillä naisiakaan ei säälitty --- oli saanut qvantum satis, alkoi taasen parvekkeissa armastelu: -naiset hymyilivät ja viuhuttivat. Naisten vaatteus oli hienokas, -he olisivat voineet mennä suorastaan parhaisiin tanssiaisiin; -herroilla myös oli prakit ja valkoset kaulaiset. [Italian isommissa -kaupungeissa pidetään hyvin harvoin pitoja; vaan ihmiset tapaavat -toinen toisiansa teatterissa joka ilta, he ovat juhlapuvussa, käyvät -vieraisilla parvekkeissa ja puhelevat siinä aivan kuin yksityisessä -salissa. Ennen lyötiin korttiakin näytäntöjen aikana. -- Meilläkin on -soitanto paras neuvo, jos mielii saada kanssa-puheita alkuun, mutta -meikäläiset siinä suhteessa tyytyvät johonkin Beethovenin sonaattiin -tai muuhun semmoiseen, eivätkä tahdo suurta operaa. Toim. muist.] Minä -olin hyvilläni siitä kun minunkin vaatteuksestani oli nähtävä, että -Buchholz-rouvallakin on mitä ottaa yllensä. Mitäpä ihmiset muuten -minusta olisivat aatelleetkaan. - -Nautittuamme operaa kaksi näytöstä, tuli balettia, ja sitä kun Bädeker -kehuu, taisin minäkin ihastella ilman omantunnon vaivaa. Sitten taas -tuli operata, ja lopuksi baletista viimeinen näytös ihmeen-kauniilla -kohtauksilla, toinen vaan toista ihanampi. Kerran ei ollut näyttämöllä -pohjussisustusta mitään, vaan rampista teatteri-taivaisiin asti oli -pelkkiä avo-olkaisia impiä. Silloin otin Kalleltani kiikarin pois. - -Viktor-Emanuelin kalteri-salissa otimme näytännön loputtua vähän -virvokkeita. Se on paljoa suurempi Berlinin Passagia, mutta Panoptikum -puuttuu. Siinä Berlin on edellä ja voipi isotella kun yö-sydännä sillä -on kokous täytetyitä murhaajia, oikea Kunniasali pahantekijöille ja -siksi aikoville. Suureksi mieli-hyväkseni huomasin Milanossa tätä -ilmeistä vajautta sivistyksessä ja opissa. - -Herra Spannbeinin johdolla kävimme seuraavana aamuna Brerassa, -taulustoa katselemassa. Kaikki maalaukset ovat alkuperäisiä, vanhain -mestarien teoksia, ja kun kumminkin herra Spannbein sanoi, tään -kokoelman ei läheskään vertoja vetävän Roman, Florenzin ja muiden -italialaisten kaupunkien museoille, niin minä suuresti ihmettelin -esi-isiemme ahkeruutta. Totta vanhat mestarit käyttivät isompia -pensselejä ja saivat sillä keinoin taulunsa joutumaan valmiiksi -pikemmin kun uuden aikaiset mestarit. -- Pihalla seisoo Napoleonin -pronssinen kuva-patsas. Hänellä ei ole mitään yllä, ei tuota -kolmi-kolkkasta hattuakaan, eikä siis tahdo tuntea koko miestä. Täältä -menimme siihen luostariin, jossa Leonardo da Vincin maan-mainio -Ehtoollinen näytetään, mutta minä pidän tätä näyttelöä humbug'ina, -sillä tuo maalaus on peräti pilalla jo ja vaatii välttämättömästi -uudistamista. - -Muut muukalaiset olivat hartauden haltioissa olevinaan -- mutta minä -aattelin pääsy-rahaa. Cantianplatz'in taide-näyttelössä, jota minä käyn -katselemassa, maksaa pääsy ainoasti viiskymmentä penniä, ja kuinkas -eikö siellä saa nähdä rahoistaan paljon enemmän! -- "Jos nuo vanhat -mestarit eivät saaneet sen parempata aikaan", sanoin, "olisivat yhtä -hyvin voineet olla mitään maalaamatta". - -Soman-näköisiä sitä vastoin ovat poliisit kaduilla, niin hyvin -täällä Milanossa kuin muissakin Italian kaupungeissa. Niitä sanotaan -_carabinieri'ksi_, ja niillä on prakit ja päässä kolmi-kolkkaiset -hatut. Eno Fritz väitti, että ne ovat hännys-takkiin puetut -siten kunnioittaaksensa hallituksen puolesta noita monilukuisia -ulkomaalaisia, jotka tulevat Italiaa katsomaan. Minä en nähnyt niiden -kirjoittelevan muistokirjoihinsa niin usein kuin meidän poliisit, mutta -Berlin onkin älyn kotokaupunki. - -Jälestä puolen-päivän pistäydyimme silmäilemään hautuu-maata eli _Campo -santo'a_, niinkuin täälläpäin sanotaan. Vasta nyt tulin siitä selville, -mitä kaikkea ihmis-kädet saavat marmorista tehdyksi. Siinä oli miehiä, -vaimoja ja lapsia, luonnollisessa koossa marmorista veistetyltä; he -seisoivat itse muistopatsaina haudoillaan, taikka olivat vainajan -omaiset lähettäneet heidän omat kuvapatsaansa sinne vieraisille, ja -ne nyt omaisten sijassa surevat rakkaiden Tuonelaan menneiden tuhan -luona. Leskivaimot varsinkin tuottavat kaupungin kuvanveistäjille hyvää -tienastia. Siinä saa nähdä, miten sureva marmoripuoliso pitsihunnussa -ja viimeisen muodin mukaisessa silkkileningissä on astuvinaan -sisään sen hautakammion puoliväliin avatusta ovesta, jossa hänen -mies-vainajansa lepää, ja jonka kuvalle hän lemmekkäästi hymyilee. -Ja siinä hän seisoo niinkuin kummitus yöt, päivät. "Tahtoisinpa -tietää", aattelin, "josko todellinen leski säikähtyy itseään, kun -hän tulee hautuu-maalle? -- Josko häntä harmittaa, kun uusi muoti -syntyy, jota hänen marmorikuvansa ei taida noudattaa? -- Ja josko hän, -jos menee toisiin naimisiin -- sanoo toiselle miehellensä, ett'ei, -kun tääkin muuttaa tuonne hautakammioon, hänen enää toista kertaa -tarvitse teettää kuvaansa, nykyinen kuvapatsas kun on kahdellekin -tarpeeksi asti tuskaisen-näköinen? -- Nuorten herrain sopii kävellä -hautuu-maalla tarkastelemassa leskirouvia, eiköhän niistä joku olis' -otettava, taikka tarvitsee heidän vaan tirkistellä marmori-tyttäriin -isän tahi äidin haudalla, niin tietävät mitä heidän on tehtävä. Minun -täytyy se tunnustaa, ett'ei tuo marmorinen muotilehti saanut minussa -hereille minkään-näköisiä hartauden tunteita. -- Siinä sopessa, -jossa köyhät lepäävät, kukki orjantappura-pensaita siellä täällä -mataloilla hautakumpuloilla -- ja minä luulen, että se rakkaus, joka -istutti orjantappura-pensaat, useinkin oli yhtäsuuri kuin se, joka -kuvanveistäjille hankki jokapäiväisen leivän. Mutta köyhät, niillä -kun ei ole sukuhautaa, haudataan erillensä toisistaan. Lapset eri -hautaan, miehet tuolla puolella, vaimot tällä. Ei sitten satukaan -sopimattomuuksia." - -Oikein tuntui keveämmältä sydämeni, kun jätimme tuon kuolon komutarhan; -sillä minun käsitteeni sitä sentään liiaksi oudoksuivat. Vielä -ilta-puolella, kun kävelyllä näin noita hienokkaasti puetuita naisia, -katselin jokahista erikseen arvellakseni, minkänäköinen se ja se tulisi -olemaan marmorista veistettynä hautuu-maalla, ja mitä hän oli yllensä -ottava. Milano tuntui minusta äkkiä kolkolta, vaikka se alusta minua -niin miellytti. - -Siis kehoittelin poislähtöön, semmenkin kuin lasten piti lähettää -ensimäisen kirjeensä Berlinistä osotteella Genuaan. Ja tietysti se on -lysti saada tietää, miten kotona voidaan. - - - - -Genua. - -Laulun ja puuro-tenorien kotomaa. -- Matkustavan Berliniläis-rouvan -velvollisuudet. -- Museoita ja taulustoja. -- Ilahuttavia edistyksiä -seurustelemisessa kotoasukkaiden kanssa. -- Mintähden täytyi muuttaa -toiseen vaunuun. -- Kirje lapsille. -- Professori Qvenylhuber. -- -Mintähden herra Spannbein söi polypejä. -- Mintähden rouva Buchholz -oli luulla itseänsä keijukaiseksi. -- Pyhä gral. -- Mintähden herra -Buchholz ei pitänyt Italiaa lasina olutta. - - -Taas istuimme vaunuissa niinkuin tavallisesti. Kalleni ei nyt enää -niin valittanut kolotustaan, hän tunsi jo, että Italian lauhkea -ilma oli matkaan-saattanut helpoitusta. Eno Fritz tarjosi hänelle -konjakki-pullon, vaikka päivä oli vasta alussa, eikä siis ryyppy-aika -vielä. Siitä seurasi meille siemaus itsekullekin. Fritz kertoi -ystävänsä Felixin, joka monesti on käynyt täällä kesämaissa, sanoneen, -että parempata ei ollut neuvoa malariata vastaan kuin konjakki nautittu -oikeaan aikaan. Annoimme sentähden pullon käydä kädestä käteen vielä -kerran, ja sitten olimme sangen hyvällä tuulella. - -Herra Spannbein vaan oli harvapuheinen. - -"Onko teille kuka tehnyt mitä?" kysyin minä säälien. - -"Ah, jos tietäisitte --!" huokaili hän. - -"Genuassa ehkä jo ratkaistaan minun onneni". - -"Kuinka niin?" - -"Sallikaa minun pitää se omassa povessani vaan; sielulla on -salaisuuksia, joita on parasta olla ilmoittamatta". - -"Miten tahdotte, mutta jos kaipaatte myötä-tuntoista sydäntä, niin -rouva Buchholzilla on semmoinen". - -Me puhelimme sitten Milanosta. Eno Fritz kysyi, oliko tuo yöllinen -laulu katuloilla meitäkin häirinnyt, johon vastasin, ett'en minä vielä -ollut tyytyväinen, sillä päättäen niistä kirjoista joita olin lukenut, -odotin minä vähintäkin yhden nelislaulu-kunnan katukulmaa päälle. -Kalleni sanoi: - -"Kyllähän niitä oli monta, jotka laulelivat operan-säveliä kotiin -mennessään, mutta laulajilla oli jokahisella puuroa kurkussa". - -"Se tulee siitä paljosta maccaronin syönnistä", arveli eno Fritz. -"Min'en ole koskaan kuullut katurauhaa hätyytetyksi niin monella -puuro-tenorilla kuin täällä". - -Minä närkästyin tuosta moitteesta ja muistutin, että Italia on laulun -kotomaa, sekä sanoin ikäväksi, ett'ei nuori rouva Kliebisch nyt ollut -läsnä; hän joka oli käynyt soitanto-koulua, olisi varmaankin toista -mieltä kuin Fritz, joka valitettavasti hänkin on erään lauluyhtiön -jäsenenä, eikä sieltä pääse menemään naimisiin. Se on naurettava, -sanoin, kun saksalaiset luulevat osaavansa laulaa, sillä siinä nyt -kerta italialaisilla on patentti. Riita tuli kuin tulikin, eikä -loppunut ennenkuin kysäsin: "No mistäs ovat nuo sulosointuiset -positivit?" Nyt hän oli masennettu. - -Kostaaksensa tappion lähti eno Fritz taas jankuttamaan noista suurista -kapsäkkilöistä ja ylipainosta, sanoen vihdoin: "Nuo ylenpalttiset -kampsusi vievät sinulta koko joukon rahoja, Wilhelmina". - -Silloin minä suutuin ja vastasin: - -"Berliniläistä rouvaa ei pidä Italiassa luultaman homsaksi. Minä -kuulun perheesen joka tietää, mihin sen oma arvo velvoittaa. Ja jos et -sinä pidäkkään lukua sivistyksestä, niin on se minun, sinun vanhemman -sisaresi, velvollisuus kannattaa hyvää nimeämme, jos ei muitten, niin -kumminkin minun lasteni ja naapurieni tähden. Koko Landsberger-katu -pitää minua kunniassa, sinua taas yksin yövartiatkin pitävät pilkkana, -kun tulet niin myöhällä kotiin." - -Kalleni valitteli rauhaa, muistuttaen siitä, että tässä tulimme olemaan -koko päivän yhdessä, ja että riita ja tora tekee ajan kahta pitemmäksi -vaan. Mutta oliko minun syy? - -Herra Spannbein ehdotteli pysähtymistä Turiiniin, jossa saisimme -nähdä oivallisen tauluston. Siihen vastasin, että minä vähäksi aikaa -olin kylläinen Milanon tauluista jo, ja kysyin häneltä, maalailivatko -ennen mailmassa nuo vanhat mestarit museoita varten? Hän sanoi niin -ei olleen, vaan vanhain mestarien maalanneen yksityisille, milloin -niiden kannatti tilata, kuin myös luostareja, kirkkoja j.m.s. varten; -taulustot olivat vasta uudemman ajan laitoksia. - -"No niin", vastasin minä, "mutta nyt kun siinä riippuu vieretysten jos -jonkinmoista, aivan kuin viidenkymmenen-pennin kaupoissa, en taida minä -ainakaan tähdystyä jokaiseen tauluun eriksensä. Niitä joko on liika -paljon yhtä sorttia yhdellä seinällä, taikka sulavat ne silmissäni niin -yhteen, ett'en ehdi toista tarkemmin katsella, ennenkuin jo vilkaisen -toiseen, saadakseni nähdä mitä taas siihen on kuvailtu." - -"Taiteen-tuntija", sanoi herra Spannbein opettavaisesti, "valitsee vaan -joitakuita mestarin-teoksia ja kiinnittää kaiken huomionsa niihin". - -"Minä puolestani", vastasin, "tahdon nähdä kaikkityyni; sentähdenhän -minä maksan pääsy-rahan". - -Eno Fritz oli samaa mieltä kuin minä, ja sanoi toistaiseksi -kyllästyneensä madonniin; toinen oli melkein yhden-näköinen kuin -toinenkin, ja kaikki olivat ruoka-huiluulla taikka nukahtamaisillaan. - -"Olivatpa taulut itsessään mimmoiset tahansa", virkahdin minä, "mutta -minun ensimäinen ajatukseni aina on, että pitäisi niitä vähän tuhertaa -suovalla ja harjalla!" - -"Taide-braminien silmissä vasta vanhuuden n.s. patina tuottaa tauluille -oikean arvon", sanoi herra Spannbein. - -"Miks'eivät sitten uuden-aikaiset taiteilijat heti maalaa patinalla?" -kysyin. - -"Sitä monet tekevätkin". - -"Mutta onhan luonto puhdas ja lempeä". - -"Maalarien tulee antaa taululleen vaikutetta". - -"Vai vaikutetta?" huudahdin. "Saapasmusteella? Kiitoksia paljon". - -Kalleni, jota tää puheleminen ei näkynyt huvittavan, sanoi: - -"Wilhelmina, eiköhän olisi parasta, että ensin vähän harjaantuisit -taiteentiedossa, ennenkuin päätöksiäs lausut." - -"Ihan ilman syytä noita mestareja ei suinkaan niin suuressa arvossa -pidetty kun he elivät ja olivat, ja jotain kai löytyy heidän -teoksissaan, josta vielä tänäkin päivänä on heidän isäin-maallensa -kunniaa. Herra Spannbein on taiteilija ja enemmän tavastunut näissä -aineissa kuin sinä; älä siis väitä vastaan, vaan noudata hänen -opetuksiaan!" - -"Kalle", vastasin minä, "mitäs sinä puhut joutavia? Sinä olet täällä -jäsenkokouksesi vuoksi, etkä taiteen tähden." - -Eno Fritz oli sill'aikaa asettanut käsikapsäkkinsä sohvain välikköön, -levittänyt huopapeittonsa sen päälle ja ottanut esille kortit. -Skatin-lyöntiin siis jälleen. Minä rupesin pitkälleni sohvalle, -niin mukavasti kuin Kallea vaivaamatta taisin, ja koetin nukahtaa. -Mutta ei ollut siitä unesta kehumista, sillä niinpian kuin juna -jossakin paikassa pysähtyi huusivat konduktöörit, kantajat, vahdit ja -vaihettajat, kaikki yhteen suuhun, aseman nimeä kunnes sitä oikein -ymmärrettiin, ja kun taasen lähtemän piti, huusivat he lakkaamatta: -_partenza -- partenza-a-a_, juuri kuin tahtoisivat he säikähyttää -höyryveturia pilttoutumaan. Nukkumisesta ei tullut mitään. - -Alessandriassa astuin vaunuista ulos jaloittelemaan vähän, ja -ostaakseni appelsineja, joka vallan hyvin käy päinsä kun on kielessä -vähän harjaantunut. Otetaan, näette yksi tahi useampi appelsiini ja -kysytään: _qvanto costa?_ Tähän vastaa kaupustelija jotain tolkutonta -ja ojentaa joitakuita sormia. Ostaja puistelee päätänsä, ja yksi -sormista poistuu. Hän puistelee vielä. Taas sormi pois. Hän vielä -kerran puistelee. Silloin puistelee myyjäkin, ja pitemmältä siin'ei -tingitä. Sitten maksetaan kaupustelijalle niin monta soldia kuin on -sormia vielä pystyssä, ja kauppa on tehty. Samaten ostetaan noita -sieviä, kopsissa piileviä viinipulloja, joita täällä tarjotaan -kaupaksi. _Quanto costa? -- Una lira!_ Kaupustelijalle annetaan seteli, -hän kuorii pois öljyn, joka viinin pinnalla uiskelee, ja ojentaa -ostajalle pullon sangen kohteliaasti. - -Liransa hän pistää lakkariin ja sanoo naurusuin niin että valkoiset -hampaansa näkyvät: grazie, joka on sitä paljon kuin kiitoksia. -"Jospa Bergfeldtska olisi näkemässä", ajattelin, "miten minä täällä -vieraassa maassa olen ihan kuin kotona Alexandersplatz'illa, kun on -markkinat siellä, ja mitenkä minä italiankielessä tulen aikoihin, -aivan kuin olisin imetetty italialaisella maidolla; hän kai kateudesta -kävisi kipeäksi heti". Minä naureskelin itsekseni aatellessa herrain -hämmästyneitä silmiä, kun olin astuva sisään näillä virvokkeilla, joita -ensi kerran omissa valloissani olin ostellut, vaan kun tungin sisään -vaunun-ovesta, appelsinit ja viinipullo käsissäni, säikähdyin, sillä -tään puolen nurkkasijoilla istui ventovieraita ihmisiä. - -"Suokaa anteeksi", lausahdin, "tässä ei ole teille tilaa. Tämä on -meidän vaunu." - -Vieraat eivät liikahtaneet. "Pyydän huomaamaan, tää on minun sijani", -sanoin rouvas-ihmiselle, joka istui minun nurkassani. Hän irvisteli ja -tuijotti minuun harmaansinisillä silmillään, ikäänkuin hän tahtoisi -myrkyttää minua. - -"Hyvä herra", sanoin minä nyt hänen kumppanilleen, "yhden näistä -nurkkasijoista vaadin kaiken mokomin". - -Hän irvisti niinkuin äsken rouvakin, eikä ottanut liikkuakseen. - -"Kalle", huudahdin, "mitä ihmisiä nää ovat?" - -"Englantilaisia", sanoi Kalle. "Kyllä me jo koetimme ajaa niitä ulos, -mutta eivät menneet". - -"Mintähden päästitte heidät sisään?" - -"Ne tulivat ett'emme sitä älynneetkään, peli kun juuri kääntyi -erinomaisen mieltä-kiinnittäväksi". - -"Tuo onneton peli! Mutta nyt se on teidän asia toimittaa minulle -paikkani takasin; minä tahdon katsella näköaloja. Huutakaa -konduktööriä." - -Konduktööri tuli, hän puheli, Kalleni puheli, herra Spannbein puheli, -eno Fritz puheli -- englantilaiset vaan eivät puhuneet sanaakaan, -he tuijottivat edelleen meihin kellahtavilla silmillään eivätkä -liikahtaneet paikalta. Eikä niistä päästykään. - -Tässä nyt kiidin Italian kedoilla, mutta ihan ilman tarkoitusta. Tosin -herra Spannbein jätti minulle sijansa toisen akkunan luona, mutta mitä -hyötyä minulla siitä oli, veturin-savu kun laskihe sillen puolelle ja -pilviinsä peitti kaikki maisemat? Ja kortinlyöntiä katsellakseni en -ollut Alppien yli matkannut. - -Ei siis kukaan taida minua moittia, jos olinkin vähän vihoissani. -Mielihyvällä olisin heittänyt nuo molemmat englantilaiset arenan -villien petojen eteen, ja hyvä! olisin huutanut jos leijona nakerti -missiä luihin asti ja tiikeri puraisi misteriltä kurkun poikki. Jaa, -kyllä vähän sisuni kuohui ja minua pahoitti se, kun ei peto-tappeluksia -enää ollut muodissa. Tuo vanha hyvä aika oli sentään monissa kohdin -kiitettävä. - -Siinä tuumaillessani tepposia noille nurkkavieraille, juolahti minun -mieleeni se että englantilaiset naiset eivät suvaitse tupakan-savua; -oli kerran lady, joka seitsemän päivää makasi tainnuksissa siitä, kun -muuan herra hehkuva sikaari suussa oli tullut sisään naisien huoneesen. -Minä siis yllytin herroja polttamaan, ja jos paperossia olisi ollut -meillä, olisin itsekin tupakoinut, tuli siitä sitten mikä seuraus -hyvänsä. - -Tupakan-poltosta oli apua. Missiä rupesi ryittämään, ja hän kun istui -tuulen puolella, niin hänen täytyi pitää ikkuna kiini. - -"Kyllä te tuprutattekin aivan kuin leipomauunit vähää ennen joulua", -pilailin. - -Ilman-laatu vaunussa kävi jotenni häkäiseksi. Nyt nousi englantilainen -ylös ja pyysi herkeemään polttamasta. Mutta kyllä hänelle annettiin -sana sanasta, kaksi paraasta! Eno Fritz, joka sokeroi vähän engeliskaa, -teki hänelle selväksi asian kantaa sanoen, että ensimäisessä luokassa -sai olla neljä henkeä vaan kussakin vaunussa. Englantilainen taas -väitti, ett'ei saanut polttaa, jos joku matkustajoista sanoi vastaan. -Me viittasimme siihen, ett'ei hänellä ollut tässä vaunussa tekemistä -mitään. Minä sanoin: "Polttakaa, pojat, minä annan luvan". - -Ensi asemalla kutsuttiin taas konduktööri. Älyttyänsä, että -englantilainen valitti meidän päälle, yhtyi hän tyynesti tämän -puolelle ja kielsi meitä polttamasta. Sepä ei ollut Kallen mieliin. -Junan-johdattaja haettiin ja hän haki aseman-inspehtorin. Loppu -laulusta oli se, että meidän täytyi muuttaa toiseen vaunuun -- -syystä että edellisessä ei ollut tupakan-poltto sallittu. Tuskin -olimme ulkona, niin englantilainen julkeasti sytytti sikaarin ja oli -sennäköinen, kuin ei meitä olisi ollut olemassakaan. - -"Siinä näemme missä mahdissa englantilainen on ulkomailla, ja miten -saksalaista siellä ylen-katsotaan", huudahti Kalleni kun mennä -höyryytettiin taas eteenpäin. "Minä olen vakuutettu siitä, että tuo -englantilainen on joku Lontoon-suutari, sillä hävyttömyys ja sivistys -eivät menesty yhdessä. Mutta hän kuuluu tuohon suureen brittiläiseen -kansakuntaan, ja ottaa siis luvaksensa olla röyhkeä." - -"Oikeus oli meidän puolellamme, mutta kuka saksalaista ulkomaalla -auttaa tämmöisissä vähäpätöisissä asioissa. Ei hänen apunaan voi -olla muu kuin arvon-anto, ja kuinkas vieras saattaa arvossa pitää -ihmisiä, jotka eivät anna arvoa omalle isänmaallensa? Niin kauan -kuin vielä olemme vierasten kansain apinoita, niin kauan kuin emme -rakasta isänmaatamme niin sydämellisesti, että se on meille mahdotonta --- oli se sitten liehittelemisellä tai inhoittavalla nöyristelyllä -kaiken ulkomaalaisen edessä -- alentaa sitä muiden maiden hyväksi, -vieläpä pilkata sitä, -- niin kauan saa saksalainen ulkomailla kaivata -vahvinta tukeansa, parasta turvaansa, mi on se kunnioitus joka hänelle -Saksanmaan kansalaisena on tuleva." - -Näin puhui Kalleni harmistuneena, ja täytyi valitettavasti, siihen -nähden mitä meitä oli kohdannut, yhtyä hänen ajatukseensa. Eihän koko -tää asia, tarkkaan katsoen, ollut kuin melkoinen vähäpätöisyys vaan, -mutta suututti se siltä, siinä kun tulimme näkymään niin armottoman -vähäisiltä. -- Englantilaiset jäivät istumaan, mutta meidän täytyi -mennä tiehemme. Ja kumminkin olimme aivan yhtä hyviä kuin he. Todella -ilkeätä! - -Hämärti jo, kun Genuan merenlahdelma tuli silmiin. Olimme rientäneet -tunnelien läpi ja siltojen yli, ja juuri kun kaunis maisema oli -nähtävissä, pujahdimme taas tuommoiseen pitkään, pimeään koloon; siitä -päästyämme olimme asemalla. Insinöörien pitäisi toki matkustavan -yleisön hyväksi rakentaman rautatiet vähän enemmän kuvan-ihanasti, -jotta jotakin saisi nähdä rahoistaan. - -Kun olimme astuneet pois, kummastutti minua se, että eräs nuori mies -univormun-tapaisessa puvussa kulki meitä kintuilla ja katseli meihin -silmiänsä eroittamatta. Minä huomautin herra Spannbeinia siihen, vaan -ei hänkään tiennyt mitä se merkitsi. Ottaessamme kapineemme tavarasta, -astui tuo nuori univormu-herra esille ja sanoi meille jotakin -kohteliaasti, mutta hyvin vakaasti. - -"Mitä hän tahtoo, herra Spannbein?" - -"Hän kysyy, josko on teillä tullaamattomia sikaaria." - -"Mitä se häneen kuuluu?" - -"Hän on tulli-virkamies." - -"Me olemme aikoja sitten tullirajan ylitse päässeet." - -"Hän tyytyykin kun vaan saa nähdä tullikuitin raja-, asemalta." - -"Sen olemme hukanneet", sanoi eno Fritz. - -Nuorukainen oli pahoillaan, mutta herrasväki oli vaunuissaan polttanut -sikaareja jotka eivät hajunneet Regialta. Sitä olivat konduktööri, -junan-johdattaja ja aseman-inspehtori valmiit todistamaan. - -"Nuo helkkarin engelsmannit!" huudahdin minä. - -Nyt piti ruveta tutkimaan. Mutta menipä se minun mielestäni jo -liikanaisiin. - -"Jaa", sanoin minä, "saattakaa vaan toimeen vastuksia meille; mutta -huomenna minä kirjoitan Bismarckille, ja kyllä hän -- --" - -Tuskin tapasi nuorukaisen korvaa tuo sana Bismarck, niin jopa hän -muuttui sangen kunnioittavaiseksi ja kysyi, olimmeko _tedeschi?_ - -"_Prussiani_", sanoi eno Fritz. - -"Kaupungista _Berlino_", lisäsin minä. - -Nuorukainen puhui pari sanaa, kumarsi ja meni matkoihinsa. Me -kiipesimme hotellin yhteis-vaunuihin ja ajoimme pois mekin. - -"Näet, Kalle", sanoin pöyhkeillen, "Bismarckia he pelkäävät. Huomasitko -kuinka hän hämmästyi heti kun sen nimen mainitsin?" - -"Toivoisinpa oman-tuntomme olleen puhtaamman tässä asiassa", sopisi -Kalle. - -Mutta min'en tiedä, mikä on suurempi synti: polttaa italialaisia -Regie-sikaareja vaiko salaa viedä kanssaan hyvän, sisääntuodun -Berliniläis-havannan? Siitä ottakoot papit selvän; sanotaanhan -niiden monesti ymmärtävän paremmin tupakkaa kuin noita vanhoja -perustus-kirjoja. - -Me kulimme hirveän kapeita katuja tornin-korkuisien huoneiden keskellä. -Meidän hotelli oli sekin jonkunlainen leveä torni, sillä vasta -kolmannessa kerrassa oli parterri, pieni kurjallinen ala. - -Lapset olivat kirjoittaneet. He olivat terveet ja virkeinä. Ilma -oli kylmää Berlinissä, ja uutta ei ollut tapahtunut mitään. Lopuksi -kertoivat he, Bergfeldtskan käyneen heillä ja sanoneen, että kaikki -naapurit ihmettelivät mitä minulla oli Italiassa tekemistä, enhän -minä ollut likimainkaan kylliksi sivistynyt sinne mennäkseni. Siihen -he olivat vastanneet, että naapurien pitäisi ennen hoitaman omia -asioitansa kuin sekaantuman toisten toimiin ja tekemisiin, ja nyt -kysyivät he, josko olivat olleet kylliksi epäkohteliaat. - -Minä annoin kirjeen Kallelleni sanoen: - -"Niinpian kuin kotiin tulemme, pyydän hänet oikeuteen; tuo kateellinen -akka siellä käy ja koettelee panetella minua lasten edessä. Se on -säätyvihaa ja sukuvainoa, siit'on vankeutta vähintäkin!" - -Kalleni koetti lepyttää minua ja pyysi minua olemaan, tyynellä mielin -ainakin päivällispöydässä. - -"Olen niin tyyni kuin taidan, Kalle, mutta oletkos sinä tyyni, jos joku -sylkee sinun soppaasi? Ensin englantilaiset ja sitten Bergfeldtska! -Iloinen alku Genuassa!" - -Ruoassa oli eriskummainen maku, mutta min'en tiennyt, oliko mieleni -vai ruoan valmistaminen syynä siihen, että joka ruokalaji maistui -samallaiselta. Kalleni veti suunsa irviin ja eno Fritz pureskeli hyvin -hitaasti. - -"Tää on oikeata italialaista ruoanlaitosta", selitti herra Spannbein. - -"Mitenkä niin?" kysyin. - -"Kah, ettekö tunne, että kaikessa ruoassa on öljyä seassa?" - -Nyt ymmärsin, mintähden kaikki lajit maistuivat yhdenlaiselta. Italia -kävi yhä enemmän italialaiseksi, sen huomasin hyvin. - -Täällä pistän postiin ensimäisen kirjeen tyttärilleni, sillä minä -lupasin kirjoittaa heille usein. Siitä olin vaan pahoillani, kun ei -mieleni nyt ollut lemmellisempi; kynään tartuttuani, täytyi minun -melkein pakoittaa itseni kirjoittamaan jotenni lauhkeita lauseita. - - Genuassa. - - Hyvät lapseni! - - Minua ilahuttaa kuulla, että hyvin voitte, ja jos Bergfeldtska - toiste tulee käymään, niin terveisiä hänelle, ja sanokaa, että - minulla on erinomaisen lysti ja että poimin appelsineja puusta. - Eilen, näette, kävimme katsomassa useampia palatseja ja eräässä - niistä -- se oli palazzo Balbi -- näin puutarhassa ensimäiset - appelsinipuut. Nyt vasta, hyvät lapseni, ymmärrän Goethea kun - hän sanoo: "Jo lehdistöstä kulta-he'elmä kiiluu". Semmoista - pitää nähdä jos miel' sitä uskoa, ja minä voin vaan sanoa, että - jalon-ihanalta se näytti. On meilläkin tauluja ja kuvapatsaita - vanhassa museossa, mutta appelsiinipuita ulkona ja niin suuria - vielä sitten, niitä ei ole meidän puolella. - - Taidetta en sentään suinkaan halveksi. Ei, päinvastoin sitä - opin arvossa pitämään yhäti enemmän. Nää salit, hyvät lapseni, - nää huonekalut, nää marmoriseinät, gobelinit ja veistokset, - nää pöydät kallis-arvoisine maljakkoineen, hopeakannuineen ja - kolpakkoineen -- hämmästyttävää kerrassaan. Entä sitten taulut - seinillä: palatsien entisten omistajain muotokuvia, Antonio - van Dykin maalaamia, kaikki niin ylhäisiä, että tuskin tohtii - äänessä puhua, pyhimyksiä ja pyhyyttömiä, kuuluisimpien mestarien - teoksia; Raphaelin, Tizianin, Veronesen, kaikkien maalauksia - täällä saa nähdä. - - Voitte kysyä Bergfeldtskalta, onko hän milloinkaan kuullut - puhuttavan Bassanosta taikka Biberasta, ja kertokaa hänelle - sitten, että teidän äitinne jo kaukaa tietää toisistansa eroittaa - näiden vanhemman taiteen pylväsmiesten maalauksia. - - Jos etualassa oikein lihava poika on polvillansa selän alapuoli - yleisöön päin, silloin on taulu todellinen Bassano; jos taas - kurttuinen ukko katselee pääkalloa arvataksensa, kuinka kauan - täytyy vielä nuturoida tullakseen yhtä kuivaksi, silloin se - on yksi Riberan maalaama Pyhä Hieronymos. Toisinaan maalasi - Bibera Hieronymosta ainoasti pään ja toisen käden, ja levitti - kaapun muun kaiken yli. Mutta niin hän teki vaan kun huonosti - maksettiin, sillä silloin hänen ei kannattanut yhteen hintaan - antaa toista kättä eikä jalkoja. - - Niin selkenevät Italiassa taiteen tiedot niin sanoakseni - ihan itsestänsä, mutta tietysti tarvitsee olla sivistynyt ja - vaikutusten vastaan-ottoon kykenevä. Tää on vaan vero totuudelle. - - Ylipäätään ei olekaan taiteis-oppi niin vaikeata kuin moni - luulee. Kun vaan mestarien nimet opitaan, kyllä ymmärretään - sitten loput hyvin helposti, mutta siin'on sekin tarkasti vaarin - otettava, onko maalaus palttinan vai puun päällä, onko se tehty - temperalla vai öljyllä. Jos vielä sitte muistaa, kuinka korkea - ja leveä taulu on, niin tulee jo pidettäväksi suurena tuntijana - eikä sitten enää tarvitse suvaita vastaväitteitä. Mutta nyt kai - kysytte, hyvät lapseni, mitenkä teidän äitinne näin tavattoman - pian on osannut taiteen salaisuuksiin? No, se kävi tällä lailla. - - Me katselimme palatseja, isänne ja minä ja eräs maalari, - herra Spannbein, joka oli yhtynyt meidän seuraamme. Eno Fritz - hän meni omia teitänsä tavatakseen kauppatuttuja. Kun olimme - palazzo Doriassa (lukekaa Schillerin Fiesco, lapset!) niin herra - Spannbein äkkiä lähestyi erästä nuorta ja kaunista tyttöä. - Tämä seisoi siinä keskellä palatsin suurta salia seurassa - vanhanpuoleisen herran, joka tarkasteli kattomaalauksia. Tyttö - punehtui ja herra Spannbein punehtui myös, sanalla sanoen, - he tunsivat toisiansa. Herra Spannbein esitti meille tuon - vanhan herran. He olivat professori Qvenglhuber tyttärinensä - Münchenistä. Qvenglhuber on suuri taiteenoppinut, ja Italiaan - tullut antaaksensa ulos uuden teoksen kattomaalauksista. Tää - professori aukasi minulle todellisen taiteis-opin portit, hän - sanoi minulle: "Mitä tauluihin on kuvailtu, hyvä rouva, se on - yhtäkaikki, kun vaan ovat vanhat ja alkuperäiset". Ja siinä hän - oli ihan oikeessa, sillä kun ainoasti alkuperäisyyden merkkejä - tulee tarkastaa, käypi taiteen-opinta hyvin helpoksi. Hän oli - väsymätön neuvomisissa, mistä se ja se mestari tunnetaan, - niin esim. Wouwermann valkosesta hevosesta, Carlo Dolci - samaskaisista hahmoviivoista, Raphael madonnistaan, Tizian n.s. - kulta-vivahduksesta (se lähtee, luulen-ma, pesussa), Michel - Angelo jäntäreistä, j.n.e. Samalla tavalla meidänkin aikamme - mestarit tunnetaan, esim. Makart lihastansa ilman sielua, Gabriel - Max sieluistansa ilman lihaa, j.n.e. Herra professori Qvenglhuher - opetteli väsymättä minulle tätä kaikkea. Hän on suuresti - kohtelias. - - Näette siis, hyvät lapset, että täällä vietämme tiedollista - elämää ja että sisumme hehkuu taiteen pyhästä tulesta. Pitäkää - vaan lämpöstä yllänne tuossa ilkeässä Berlinin ilmassa, ett'ette - vilustu. Kevätleningit olkoot teettämätä siksi kun tulen kotiin. - Täällä on mitä ihanin päivänpaiste, ja isä voipi hyvin. - - Terveisiä Krausen, Weigeltin ja poliisiluutnantin herrasväelle - kuin myös muille meidän tuttaville. Eno Fritz myös lähettää - terveisiä. - - Teidän hellä äitinne. - - J. L. Kysykää rouva Bergfeldtilta joskus, tokko hän tietää missä - päin maanpalloa Genua on, ja näyttäkää hänelle sitten tään - kirjeen kuori posti-merkkineen. -- - - Ensi osotteemme on: _Roma, Albergo del oriente, via del Tritone - 6_. - Teidän _la madre_. - -Genualaiset palatsit ovat todellakin oikeita aartehistoja niin -hyvin taiteen-ystäville kuin muille ihmiselle. Missä ei riipu -tauluja jos jonkinmoisia niinkuin taulustoissa, vaan nää taulut -ovat kallis-arvoisimpina koristuksina saliloissa, jotka eivät näytä -laisinkaan taide-menaaserioilta, ja joissa tulee pitämään paljoa -suuremmassa arvossa itsekutakin esinettä eriksensä. - -Ulkoseinille on toisinaan vale-levypuolia maalattu, joten -rakennustaideteoksia paljon on säästynyt, sisältä sitävastoin on -komeutta runsaasti: nää jämeillä pilari-käytävillä piiritetyt pihat, -koreat rappuset, altaanit, kukkivia kasvaimia täynnä, suihkulähteet ja -riippuvat ryytimaat, kuvapatsaat ja moniväriset marmoriseinät, kaikki -vaikuttavat silmiin kuin loistavin ruhtinaan-linna. - -Italialaiset palatsit ylipäätään, niin Genuassa kuin Romassa, -Florenz'issa ja muuallakin, ovat kauniimmat sisältä. Ulko-näöltänsä -ovat yksinkertaisia, totisia ja juhlallisia, seinää enemmän kuin -akkunoita. Meidän palatseissa, jotka ovat vuokrattavina, on enemmän -akkunoita kuin seinää; he kääntävät kaiken koreutensa kadun puoleen. -Sisällä niissä harvoin löytää kunnollista peiliseinää ja sijaa -sohvalle, jossa sopisi olla pitkällään. Tällaisten päivänloistoisten -pihain asemesta on Berlinissä noita pimeitä, pieniä nelis-nurkkia, ja -tampurit tai porstuat ovat täynnä jos niihin ripustaa neljä hattua ja -kolme päällysnuttua. - -Genuassa rakennetaan korkeudelle, kaupunki kun on vuoren rinteellä; -enimmät huoneukset ovat siis pitkiä kuin pyyheliinat, mutta ylhäältä -katsoen tarjoavat niiden kiviliuskakatot niin miellyttävän näön, että -eno Fritz päätti Genuan olevan oivallisen paikan unessa-kävijöille. - -Juuri jotkut kadut ovat niin leveitä, että niitä pääsee vaunuilla -ajamaan, muut ovat kaikki solukoita, johon pikkusen pilkistää -taivasta. Mutta haju on sama sekä leveissä että kapeissa, vaikka -se viimeksi mainituissa paremmin pakkaantuu ja sentähden vaikuttaa -voimallisemmin. Ruoka ravintoloissa maistui öljyltä, kadut taas -käryävät pohjaan-palaneelta öljyltä. Vohveli-koju torilla meillä -ei haise niin rasvalta ja öljyltä kuin Genua joka loukossa. Mutta -mitenkä se muuten olisikaan, sillä joka paikassa kauppapuotien edessä -kihisee öljy-kattila, jossa sitten laitetaan kalaa, pannukakkuja -ja muuta kaikenlaista. Mutta kauheinta kaikesta on polypit. Tuosta -inhottavasta elävästä, jonka imukkeet ovat kuin rokon-paisumat, ei -lähde henki, hakkaili sitä tahi runttasi seinään miten tahansa, se vaan -värähtelee kuoleman-teossa kunnes viimeinkin pääsee kiehuvaan öljyyn. -Siinä se arvon on hiljaa. Pienten ravintomajain edessä on vatiloilla -piiputeltuja polypeja. Kellä nälkä on, noukkii palan itselleen; isäntä -pyörittelee sitä jauhossa ja viskaa sen sitten öljykattilaan, ja kun se -on valmis, haetaan se sieltä ylös kepillä taikka kauhalla. - -Näkin-kenkiäkin he paistavat parilaalla ja syövät kaiveltuansa -puutikulla elävän ulos kuorestaan. Minä kauhistuin niitä nähdessäni jo, -mutta nää hirveät herkut näkyvät Genualaisille maistuvan oivallisilta. -Kyllä me näissä kohdin kumminkin olemme enemmän sivistyneitä, sillä -semmoista roskaa emme syö. - -Professori, joka suuresti oli ihastunut minuun ja jonka viisaus minua -ihan hämmästytti, vei meitä erääsen ravintopaikkaan sataman lähistössä, -näyttääksensä meille rahvaan-elämätä. Mutta minusta tuntuu, kuin olisi -rahvaan-elämä enemmän herrain kuin rouvas-ihmisten nähtävä, ja että -sitä paremmin opiskelee kodissa kuin krouveissa. Joka tahtoisi tutustua -Berlinin rahvaan-elämään vaan anniskelupaikoissa ja olutkapakoissa, -saisi siitä varsin väärän käsityksen; kumminkaan en tahdo kieltää, -että kyllähän kauneina pyhäiltoina Hasenhaidessa, Treptovissa tahi -Pichelswerden'issä voipi hyvin nähdä, miten berliniläiset huvittelevat -ja viettävät jouto-aikaansa luonnon helmassa lapsinensa likkoinensa. -Kaikkialla kansaa tuhansin, ja kaikki ovat iloisia, juovat olutta -taikka kahvia ja mosuuvat vahvoja voileipiä. Ja jos ei aina tiedäkään -mitä makkarassa lienee -- niin se on kumminkin vissi, että polypeja -siinä ei ole. - -Mutta professori on niitä ihmisiä, jotka mieltyvät kaikkeen mitä -ulkomaalla näkevät, ja hän päätti, että pitäisihän meidän maisteleman -noita polypeja, sillä herkullisempaa ei voinut löytyä kuin tää -oivallisessa öljyssä taitavasti keitetty vesielävä. Minä kiitin -kauniisti, mutta Kalleni antoi narrata itseään, ja herra Spannbein -litkasi niitä kuolon-halveksimisella, herra professorin kunniaksi. -Kumma kyllä, jäikin Kalleen mitä hän oli syönyt, ja kun kysyin häneltä: -"Miltä maistui?", vastasi hän: "Meren ajokasta taisi olla!" - -Minua nauratti katsellessani herra Spannbeiniin, joka kuollaksensa -rakasti professorin tytärtä. Minun mielestäni he soveltuisivat sangen -hyvin toinen toisellensa. Nuorukainen tosin on vähän löllimäinen -käytökseltään, ja tuota pitkää taiteilijan-tukkaa voisi hän kyllä -leikkuuttaa vähän lyhemmäksi, mutta on hän sentään korea poika. -Neidellä on erinomaisen kauniit silmät, hän on hiljaluontoinen, vaan -vakavatuumainen kuitenkin, niinkuin toisinaan ovat nuoret tytöt, kun -heillä on kiukkuinen isä, jonka elämää he koettavat sulostuttaa, koska -häntä rakastavat. Professori oli nimittäen monestikin hyvin äreä, -varsin kun ei oltu aivan yhtä mieltä kuin hän. - -Ei aikaakaan niin olin lappaellut herra Spannbeinista hänen -salaisuutensa. Hän rakastaa professorin-tytärtä ja professorin-tytär -häntä. Mutta isä innoksii noita vanhoja mestareja ja väheksii -nyky-aikaista maalaustaidetta, -- herra Spannbein taas ei pidä kovin -suuressa kunniassa noita vanhoja, vaan suosittelee kaikesta sydämestä -uudempaa maalaustapaa; siis ei ole paljon toivomista saada professorin -suostumusta. Ja herra Spannbein tietää sen, että vasten isänsä tahtoa -ei Ottilia -- niin on armaan nimi -- milloinkaan mene hänelle. - -Kävi sääliksi todellakin tuota miesparkaa, kun hän valitti surujansa -minulle ja siten antoi minulle oikeuden kohdella häntä äidin tavalla. - -"Aluksi siis on laita se", sanoin, "että Ottilia ja te rakastatte -toisianne, se on pää-asia." - -"Mutta isä?" vaikeroi hän. - -"Hänen saamme helposti puolellemme. Kuinka usein eikö tapahdu niin, -että ihmiset tyyten muuttavat mielensä. Heittäkää siis pois uudet -tapanne ja kääntykää vanhoihin. Maalaustaide kuin maalaustaide, -yhden-tekevähän se on." - -"En minä käänny pois taiteestani, en koskaan!" - -"Ette tarvitsekaan. Voittehan pilata palttinaa kuinka paljon tahansa -ja töhriä pyhimyksiä ja jumaloita aivan kuin professori tahtoo. Mutta -jos itsepintaisuuttanne sanotte taiteeksi, sitten ei tule milloinkaan -pariskuntaa teistä ja Ottiliasta. Muistakaa se!" - -Hän meni pois pahoilla mielin, mutta sehän seuraus on aina, kun koettaa -saada ihmiset järkeen. "Neuvo viisaasti, vaan ei vastaan", sanoi -entinen tyttö. - -Eno Fritz seurusteli yhtenänsä kauppatuttavain kanssa, sillä hän piti -tärkeänä huolena yhtyä liittoihin ja tehdä kansainvälisiä kauppoja, -joita suuresti edes-auttoi tuo uusi Gotthardin rautatie. Italiassa on -tuotteita joita me kaipaamme, ja Saksassa on meillä tuotteita taas -semmoisia, joita italialaisilta puuttuu, ja kun kansat kummaltakin -puolen tajuavat tämän, niin kyllä kauppaliike kohta kukoistaa. Niin eno -Fritz oli aprikoinut. - -Meidän oli siis apunamme ainoasti herra Spannbeinin kielitaito, ja hän -kun alin-omaa juoksenteli Ottilian jälessä, jonka taas täytyi olla -isänsä seurassa, niin jopa vihdoinviimein kyllästyimme taiteesen. -Tuskallista oli myös nähdä, miten professori, joka nuuskaa ahkeraan, -katto-maalauksia katsellessaan sai nuuskut nenästä kurkkuunsa, niin -että Ottilian ja herra Spannbeinin täytyi mätkiä häntä selkään, -jott'ei ukko läkähtyisi ihan heidän silmäinsä edessä. Tilasimme siis -eräänä aamuna vaunut ja ajoimme Pergliin, samaan paikkaan jossa -meidän kruunu-prinssimme perheinensä asuu, kun hän käy Italiassa, ja -sitä ei taida kummastella. Luontoa siinä minun on mahdoton kuvaella, -vaan siellä ollessa tuntuu aivan kuin lukisi kauniin runoelman, -jossa palmut humisevat, vesi loiskii, meri avaantuu, linnoja kohoaa -korkeilla kallioilla, ruusuja ja hyasintteja kukkii ja tuoksuu, ja -jossa kumminkin itse ihka elävänä käyskentelee keskellä kaikkea tätä -runollisuutta. Ja paitsi sitä sinä päivänä oli ilma mitä ihaninta, -sini-kirkkainta olla taitaa! - -Me soutelimme pienessä venosessa puiston lampiloilla ja viilsimme läpi -viidakon pitkin kauneimpia japanilaisia ruusuja. Se oli satumaista, -ja jos en olisi vähän vähkyräinen, melkeinpä olisin luullut itseni -keijuksi. Mutta keijut kai ovat vähän hoikempia vyöltä. Vaikka -sanotaanhan, että he Viktoria-teatterissa ovat hyvinkin lihavia, sillä -siinä yleisö pitää enemmän pulleudesta kuin suikeudesta. - -Lepopäivä Jumalan ihanassa luonnossa virkisti voimiamme. Tuo -ihmeellisyyksien katselu tekee ihmisen untevaksi, ja minä neuvon siis -kutakin kohdaltansa vähän väliin olemaan niistä joutosassa jotta pää -selviäisi, sillä se on työlästä tointa että muutamissa viikoissa -arvostella mitä vuosisatain kuluessa on laadittu. Mutta kylläpä ennen -mailmassa olivat ihmiset ahkeria sekä taiteen että teollisuuden alalla, -vaikk'ei heillä ollut kaasua eikä fotogenia iltapuhteilla! Se on ihan -ihmeellistä! - -Eno Fritzillä oli toimimista vielä yhden päivän. Me sinä päivänä -aamusta kävimme kirkkoja katselemassa. San Lorenzossa säilytetään pyhä -Gral, mutta kun ei ollut meillä luvan-todistusta mitä esille vetää, -niin sitä ei näytetty meille. Ennen sanotaan pyhän Gralin tehneen -monta ihmettä, mutta sitten kun oppineet tulivat havaitsemaan, hänen -ei olevankaan smaragdikiveä vaan ainoasti lasia, on hänen mahtinsa -menehtynyt. Niin se on kotilääkkeidenkin laita, niihin tulee uskoa, -muuten eivät auta. - -Iltapuolella olimme kuuluisassa Campo Santossa. Se oli samallainen kuin -Milanossa, enemmän suuremmoinen vaan, ja enemmän marmorikuvia täällä -näytteeksi aseteltu. Paluumatkalla tuli vastaan kymmenen vaunua; joka -vaunuissa oli neljä henkeä, paksuja, pieniä, -- vanhoja ja nuoria, -miehiä, naisia yhteen-sullottuina. Se oli "seuramatka", ja heitä -vietiin ympäri aivan kuin lammas-laumaa. Ajurit nauraa hekottivat ja -ruoskivat hevosiansa, ja niin kuin tuo raju metsän-ajo Noita-ampujassa -huhahti vaunu-karavaani sivutsemme. - -"Kalle", sanoin minä, "nuo onnettomat ihmiset eivät saa levähtää -milloinkaan. Tahtoisitko sinä tulla tällä tavoin piiskalla kiidätetyksi -kautta Italian?" - -"En", vastasi hän, "minä en tahdo Italiata nauttia niinkuin nautitaan -olutta klasillinen, jonka jossakussa aseman-ravintolassa hätimmiten -kulahuttaa kurkkuunsa. Semmoisena pidettäväksi se on liika ihana." - -Tiellä takasin kaupunkiin hoksasin jotain, joka minua suuresti suretti. -Useasti jo olin huomannut teillä, missä vähänkin vettä lirisi, isoja -kivi-ruuhia, joitten tarkoitusta en tiennyt, mutta nyt sain siitä -selkoa. Näissä ruuhissa vaimot pesevät pyykkiä. Mutta millä tavalla? -He hierovat pyykkivaatteita suovalla, pistävät veteen ja panevat -niitä ruuhen leveälle reunalle; siinä niitä sitten muokataan kaikin -voimin isolla kivellä, kunnes kylliksi ovat saaneet. Sitten huuhdotaan -niitä ja ripustetaan akkunoista pistäville keppilöille kuivamaan -päivänpaisteessa. Tuo voi kyllä olla kuvan-ihana näky maalareille -- -ja onhan noita valkosia ryysyjä melkein joka ainoassa italialaisessa -taulussa -- mutta tuollainen peseiden piteleminen oikein vihloo -sydämeen huolellista emäntää. Ja minä kudotin Kallelleni matkaksi ihka -uusia paitoja hienokaisilla poimuilla, jotta hän täällä näyttäisi -oikein somalta. "Hyvä luoja", aattelin, "minkä näköisiä nekin ovat, kun -kotiin pääsemme?" Niin oli kuin arvasin, niissä oli kahdessa raamuja -aivan kuin veitsen viiltämiä. Mutta mitenkä voi olla niin tyhmä ja -kivillä hangata pesuvaatteita, täytyyhän niiden mennä rikki. Ja tätä -surua sain ihan yksin kantaa, sillä mitä miesväki ymmärtää siitä mikä -liinavaate-kaappiin kuuluu? - -Seuraavana aamuna läksimme pois Genuasta, mutta ilman herra -Spannbeinia. Hän saatti meitä asemalle ja otti toimittaakseen kapineet -junalle. Ylipaino minua taasen hyvin harmitti, vaan en antanut eno -Fritzin huomata mitään, ett'ei hänelle tulisi oikeus. - -"Hyvästi toistaseksi", sanoi herra Spannbein. - -"Ja miten nyt on noiden vanhain mestarien laita?" kysyin minä. - -"Minä olen luvannut piirustaa kattomaalauksista kuvia Quenglhuberin -kirjaa varten", vastasi hän alakuloisesti. - -"Terveisiä Ottilialle!" huusin hänelle, junan lähtiessä. - - - - -Riviera di' Levante. - -Sunnuntai-ajatuksia. -- Miten ihmisen ei pitäisi oleman koppamadon. --- Mielitehtoinen yhdyttäminen. -- Mintähden rouva Buchholz pelkää -paholaista. -- Kummitus. -- Mintähden on isoja ja pieniä kelloja. -- -Mintähden erästä murhenäytelmää ei voi näyttää loppuun asti. -- Miten -eno Fritz huvitteli. -- Mintähden rouva Buchholz tietää kuinka monta -on asujainta Civita Vecchiassa. -- Miten matkailijat olivat tulla -estetyiksi näkemästä Roman ilmaantumista. - - -Oli sunnuntai. Oikealla kädellä kiilteli meri, ja missä vuoria -nousi rautatietä vastaan, siinä oli tunneli puhkaistu. Kallioilla -kasvoi agaveja ja puutarhoissa olivat sitrooni- ja appelsiini-puut -täynnänsä hedelmiä; alempana pavut kukkivat, ja viikunapuiden isot -lehdet puhkeilivat, ja laakeripensaista oli kokonaisia lehväsaleja --- herneetkin kukoistivat, kaikki oli komeata. Eno Fritz sanoi, -että vereksillä ruokakasveilla voisi tehdä hyviä kauppoja täältä -Berliniin, vaikk'eivät nää kasvakset likimainkaan ole niin hyviä ja -mehevän-makuisia kuin meidän, sillä tässä kuumuudessa ne kypsyvät liika -pikaisesti. Berlinissä kun syödä loskaavat mitä tahansa, miellytti -meitä sitä enemmin nähdä mitä kaikkea täällä vihanteli ja kukoisti, -semminkin kun minun Kalleni mielestä silpoherneiden soveliaisuus -hamburginkanaan on viisas luonnon laitelma. Kun tunnelin läpi olimme -karahutelleet, avaantui aina viehättävä näköala, ja niinpiankuin -juna johonkin paikkaan pysähtyi, kuului rantamainingin loisketta -ja kirkonkelloin kumahtelemista. Se oli niin juhlallista, niin -päivän-loistoisaa ja ihmeellisen rauhallista, ett'en saanut puhutuksi, -ja jos ei tuo juna olisi rähissyt ja melunnut, olisin luullut, että -joku minulle lauleli tuutulaulua ja että kaikki mitä silmä näki oli -haavekuvia vaan. Mutta tulipa tunnelia viimein jo liika tiheään, ja -minä huudahdin närkästyksissäni: - -"Eihän toki ihminen mahda olla mikään koppamato!" - -Riviera di Levante'lla tahtoisin asua joitakuita viikkoja kesällä, -mutta tietysti siinä jossa tuo muinaisjäännöksien raunioille rakennettu -maantie viepi asuttujen seutujen kautta, eikä noissa luolissa joitten -läpi höyryveturi vyräjää. - -Sitten Spezzian lahti tuli näkyviin, tää Italian sotasatama -laivoinensa. Kumma kun eivät ihmiset koskaan voi elää rauhassa -keskenänsä! Ensin rakennetaan kartanoita, palatseja ja kirkkoja, ja -sitten kaikkityyni ammutaan raunioiksi ja pirstoiksi. Mitäs hyvää siitä -on? Kellä siitä on hyötyä? Voittajalla, sanotaan. Voi olla, mutta saa -hänkin silmänsä mustaksi. - -Siinä nyt sotalaivat kiikkuvat auringon kullassa kimeltelevillä -laineilla, ja rantaan asti leviää hedelmällisiä ketoja, ihana puutarha -niin pitkälle kuin silmä kantaa. Kunnakkeilla harmaita öljypensastoita, -losopaikoissa ketoja puutarhan hedelmiä, ja siellä täällä taloja, -joissa ahkeria ihmisiä asuu. Sanotaan aina italialaisten olevan muka -laiskoja. Mutta tahtoisinpa minä tietää, viljeleekö täällä maa itse -itseään, sitovatko viiniköynnökset itsensä, istuttavatko puut itsensä -ja putoaako kukkakaali taivaasta tänne? Ei, tähän kaikkeen tarvitaan -työtä. Ja eikö se ole kyllä että ihmisten täytyy taistella luonnon -kanssa, pitääkö heidän välttämättömästi vielä hävittämän toinen -toisensa ja sen, minkä he vaivalla ovat saaneet eloon? Minun mielestäni -nuo sotalaivat eivät ensinkään soveltuneet tähän pyhäaamu-maisemaan. - -Kauempana Carraran vuoristo tuli silmiin. Luulisipa sen olevan lumen -peitossa, mutta se on sorastaan vaan valkea. Avenzan asemalla näimme -suuria marmoriharkkoja, joita sinne oli kuletettu Carraran louhoksista, -ja muutaman mahdottoman ison möhkäleen edessä seisoi ja tarkasteli sitä -eräs herra. - -"Kah, professori Sohaper'han se on Berlinistä", huudahdin minä, "häntä -täytyy minun puhutella". - -"Etköhän erehdy, Wilhelmina?" kysyi Kalleni. - -"En erehdy, minä tunnen hänen, näinhän minä älyn suudelmaa hänen -otsallaan silloin kun hänen jalo teoksensa, Goethen muistopatsas, -paljastettiin Thiergartenissa." - -Minä vaunuista ulos, ja sanoin hänelle nimeni. Hän oli hyvin -avomielinen, eikä ensinkään ylpeä niinkuin monet kuuluisat miehet, -sanalla sanoen, kaikin puolin ihmisentapainen. - -"Herra professori, aiotteko tehdä uusi Goethe tahi jotain muuta -jalon-ihanaa?" kysyin osoittaen harkkoon. - -"En", vastasi hän, "marmori on Viktoriaa varten joka Kunniasaliin -tulee". - -"Kuinka se on mahdollista", kysyin sitten, "että herra professori voipi -luoda tuosta mahdottomasta kivestä niin eloisia kuvia". - -"Oh, mikäs siin' on", vastasi hän hymyillen, "kuvat ovat harkoissa jo, -niitä pitää vaan hakata niistä näkyviin". - -"Näkeekö herra professori sitten päältäpäin jo mitä harkot sisällä -pitävät?" kysyin kummastellen, ja siihen hän vastasi, että sepä olikin -taide. - -Ensimäinen lähtömerkki annettiin, ja minulla siis valitettavasti -oli vaan muutaman minuutin aikaa puhella professorin kanssa. Se on -todellakin suuresti mielitehtoista kohdata kuuluisaa taiteilijaa niin -sanoakseni täydessä luomispuuhassa. Mitä mainiollista kirjoitelmaa -eikös voisi kokenut kynä kolhia Gartenlaubeen tämmöisen yhdynnän -johdosta! - -Kalleni arveli vähän tunkeilevan näköiseksi että näin ryhdyin -professori Sohaperin puheille. - -"Vielä mitä!" vastasin minä. "Antoipa hän kuin antoikin minulle luvan -käyttää tätä puhelemista." - -"Mitenkä niin?" - -"Näet, kun sanoin, että minusta olisi sangen lystiä saada mainita häntä -kirjassani jollakulla kiittelevällä lauseella, niin vastasi herra -professori sanasta sanaan näin: 'Sitä en voi estää.'" - -"Se oli kielto, Wilhelmina." - -"Älä pahaksi pane, Kalle, mutta oppineiden puhetapoja minä tunnen -paremmin kuin sinä. Säädyllisemmin ei voinut hän ilmoittaa -suostumustansa." - -Kalleni kohautti olkapäitään, mutta minä painoin mieleeni joka sanan, -jonka olin kuullut. Siihen velvoittaa kunnioitus kuuluisia miehiä -kohtaan kun niitä intervievaa. - -Tulimme sitten Pisaan. Kaupunki on hiljainen, mutta sievän-näköinen. -Virvoiteltuamme, menimme kuuluisaan tuomiokirkkoon. Mutta ennenkuin -sinne pääsimme, pakkasi meihin oppaita iso joukko. Eno Fritz sanoi -meille, ett'emme semmoisia tarvinneet, sillä hän tuli aivan hyvin -aikaan Bädekerillä, jonka ohjauksia helposti osaa noudattaa, vaan kun -miehet millään muotoa eivät ottaneet eretäkseen, puhutteli hän heitä -sujuvalla italiankielellä, josta minä suuresti hämmästyin. - -"Taidatko sinä italiankieltä puhua?" kysyin. - -"No mitenkäs muuten; täytyyhän sen, joka tekee kauppoja italialaisten -kanssa, toki ymmärtää heidän kieltään käyttää." - -"Ja sitä sanot nyt vasta?" - -"Minä odotin kunnes opin oikein osaamaan", vastasi hän, "ja nyt koetan -puhua ei ainoasti ennakko-opintojen johdolla, vaan myös korvakuulon -mukaan, sillä se on pääasia. Jos meidän kielen-professorit opettaisivat -korvan, eikä vaan gramatikan mukaan, niin ei tarvitseisi heidän itsensä -eikä oppilaansa vieraissa kielissä jäädä takapajulle renkilöistä ja -kyyppariloista." - -"Ja sinä taisit kylmäkiskoisesti katsella, miten minun Kalleni vaivasi -päätään italian lukemisella. Kylläpä olit ilkeä!" - -"Hän tulee hyvin vielä tarvitsemaan tietojansa, silloin kun en minä ole -teidän kanssanne ja herra Spannbein armastelee Ottiliaa. Muutenkin se -oli parasta mitä hän tais' tehdä." - -Olimme sillä välin nousseet tuomioylängölle, joka kohoaa kaupungin -perillä ja on kuin suuri tarjotin, minkä päällä tuomiokirkko, -tuomiokappeli, Campo Santo ja nojaava torni seisovat; ja siitä -tarjottimesta ei niitä nouki pois kukaan, siihen koetukseen ne ovat -liika suuria. Tuomiokirkon pääportin edustalla vätjästeli köyhiä -kosolta ja kerjäsi apua kaikenmoisissa äänissä. Genuassa ja Veronassa -ei kukoista kerjääminen niin kuin täällä, siis olivat kohta Kallelta -kuparit kaikki. Kun kerjäläiset näkivät, ett'ei enempätä ollut, -jättivät meitä rauhaan. Eno Fritz myös tiesi laittaa ne luotaan; hän -teki etusormellansa vihjan, jonka he ymmärsivät ja joka merkitsi: tässä -ei anneta mitään. Sen hänelle oli opettanut Berlinissä eräs ystävänsä, -joka tunsi Italian perin pohjin. - -Rakennukset ovat komeat, mutta niiden ihanuuden vaikutusta himmentivät -minun silmissäni muutamat kamalat asiat. Koska parast'aikaa pidettiin -messuja tuomiokirkossa ja me emme tahtoneet tulla häiritsemään, niin -kävimme ensiksi katselemassa Campo Santoa. Se on nelisnurkkainen -piha pylväskäytävän sisällä, ja sinne on tuotu laivalastittain -multaa Jerusalemista; sillä ennen luultiin, että autuaammin levätään -siinä mullassa, mutta sittemmin on tiede todistanut niin ei olevan. -Pylvästön rinnakkaisella seinällä on maalauksia, jotka kuvailevat -viimeistä tuomiota ja helvettiä. Se on ihan hirvittävää, kuinka pirut -piinaavat sielu-raukkoja ja viskelevät niitä tulikivi-järveen. Ainoasti -noille hurskaille erakoille he eivät tee mitään pahaa; niiden luokse -tulee enkelejä ja vie ne taivaasen, ja siitä nousi kuin paino minun -omalle-tunnolleni, sillä Kalleni ja minä emme ole erakoita, emmekä -ole koskaan aatelleetkaan paastoamista eikä lihamme kurittamista. -Sydäntäni siis kovin ahdisti ajatellessani, että tuommoinen pukkijalka -piru kentiesi kerran voisi viskata minutkin kihisevään pikikattilaan, -ja vielä sitten toinen työntää haarukkansa minun enkelin-hyvän mieheni -läpitse. Sillä viisastelkoot oppineet miten paljon tahansa, ett'ei muka -helvettiä ole, niin ei sitä tiedä ihminen, mitä eteen tulee, ja pirua -ei saa kukaan katoamaan minun luulostani. Ilman viatta ei ole kukaan -ihminen, ja olisin minäkin monesti voinut olla lemmekkäämpi Kalleani -kohtaan; siis tunsin itseni syntiseksi ja rangaistavaksi, siinä kun -kävelin hautojen ja synkeiden kypressien välillä, ja kauhistuin -kuolemata ja pirua. Täälläpä niitä oli seinälle maalattu. - -"Kas niin!" sanoin kun olimme kadulla taas, "nyt en mene enää -hautuumaalle milloinkaan, sillä en minä ole tullut Italiaan -peloitettavaksi ihan kuolijaksi. En ollenkaan!" - -Tuomio-kirkossa vielä veisattiin. Oli siis tuon nojaavan tornin vuoro -tulla tarkastuksemme alle. Eno Fritz ehdotteli nousta sinne ylös. - -"Tuohonko pahukseen, joka niin kallellansa seisoo?" huudahdin -säikäyksissä. "Voipihan se kaatua minä silmän-räpäyksenä hyvänsä. Kalle -sin' et saa mennä sinne!" - -Mutta mitäpä rukoilemisista apua, kun miesten päähän joku hulluus on -astunut; eihän muuten tulisikaan toimeen tuommoisia vetoja, että juoda -pitää kaksikymmentä absinthryyppyä tahi juosta ravia Charlottenburgiin, -joista sitten ruumiina ovat kahden vuorokauden kuluttua. Niin tälläkin -erää, sillä täytyihän tietysti Kallen nousta torniin. Mutta koska -kolme miestä välttämättömästi tulee olla kun sinne kavutaan, syystä -että kahden pitää käydä kiini kolmanteen, jos tään rupeaa tekemään -mieli syöstä itsensä sieltä alas, niin luulin voivani estää torniin -nousemista siten ett'en minä myöntynyt tulemaan heidän kanssaan; mutta -jätinpäs lukuun ottamatta tuota roistoväkeä; kerjäläisistä, näette, saa -parilla vaskilantilla kenen hyvänsä heittämään henkensä alttiiksi ja -menemään mukaan, jos kolmatta miestä tarvitaan. - -Kalleni nousi kuin nousikin torniin, ja minä jäin odottamaan alhaalla. -"Jos nyt torni romahtaa nurin, juuri kun Kalleni on ylhäällä!" -aattelin. "Kaatuahan sen täytyy, jok'on noin vino, sillä kuinka -monta uutta rakennusta eikös kukistu maahan kohta kun ovat valmiita, -ja tää torni on seisonut kuka sen tietää kuinka kauan -- vanhuuden -heikkoudesta kai se ei enää pysy suorassa! Mitä tulee eteen minulle -lapsiparkain kanssa, kun tuo on raunioihinsa haudannut heidän isänsä ja -elättäjänsä, ja minä jäänyt mailmaan yksin, turvattomana leskenä?" - -Kuta enemmin katselin tornia, sitä vinommalta se näytti ja sitä -suuremmaksi kävi minun tuskani. Minä ummistin silmäni jott'en -pyörtyisi, ja rukoilin sydämen ahtaudessa: "Herra Jumala taivaassa, -anna tornin pysyä seisallaan edes niin kauan kunnes enkelin-hyvä -Kalleni on päässyt siitä alas, niin minä mielelläni anteeksi annan -Bergfeldtskalle kaikki hänen ilkeytensä, vaikka se aina on hän joka -alkaa, ja min'en tahdo hänelle mitään pahaa. Sitten käyköön miten käy, -siihen kun ei voi mitään. Varjele meitä pahasta äkillisestä kuolemasta, -rakeista ja vaarallisesta ilmasta, tulipalosta ja valkean hädästä, -ruttotaudista, sodista ja kalliista ajasta, ja vapahda meitä väijyjän -paulasta. Amen!" - -Samassa kosketti minua joku, ja minä käännyin. En toivo kenellekään -ihmiselle semmoista säikähdystä, kuin minua valtasi, nähdessäni nyt -hirmuisen kummituksen aivan edessäni. Alapuolelta se vähän näytti -munkilta, mutta yläällä ei ollut mitään ihmisen-kaltaista, sillä -eihän ihmisen asua ole tuollainen mahdoton, suippo yömyssy, johon -on leikattu kaksi ympyriäistä aukkoa silmiä varten, ja joka on pään -yli vedetty. Minä huusin kohti kurkkua ja juoksin pakoon, sillä en -voinut muuta aatella kuin että se oli ihan ilmetty paholainen, joka -nyt tuli noutamaan minut, keittääksensä minua ynnä noiden Campo Santon -sieluparkain kanssa piessä ja tulikivessä. Mutta mihin päästä piiloon -keskellä tätä aukeata tuomiokirkko-toria? Ei puuta, ei pensasta. -Nojaava torni oli ainoa turvani. Minä edellä, kummitus kintuilla, -täyttä ravia tornin ympäritse. Jos se kaatuu niin kaatukoon; saahan -siinä kummituskin osansa. - -Miten kauan tätä jahtia kesti, en tiedä, sen vaan muistan, että jalat -uupuivat allani ja henkeni salpautui, niin ett'en voinut edes huutaa -apua; minä olen nimittäin vähän pulsakka varreltani, enkä ensinkään -luotu kilpajuoksuun soveliaaksi. Minusta nyt olikin yhtä, otti minut -kummitus tahi tukahduin minä luonnollisella tavalla, sillä pitemmältä -en jaksanut. - -Kummitus lähestyi verkkaisesti, kun se huomasi, minun seisahtuneen -hengästyksissä, eikä se tuon pitkän kaapunsa kanssa päässytkään ihan -kovaa vauhtia. - -"Älä tule tänne!" huusin. "Muuten raappasen!" - -Mutta siitä huolimatta se tuli likemmäksi, ja astuen eteeni ojenti -minulle jotakin vaivais-tukkia. - -"Vai niin", huudahdin, "pitääkö nyt rahoja koottaman helvetinkin -hyväksi? Sitähän tavallisesti tehdään taivaan takia vaan!" - -Kummitus ei ymmärtänyt minua. Siitä vasta älysin, ett'ei se ollutkaan -mikään henki, ja annoin hänelle viidenkymmenenpennin-rahan, joka -unehduksissa oli piillyt minun kukkarossani Berlinistä asti. Silloin -kummitus liikahtihe niinkuin kiitosta tarkoittaen ja meni, sanaakaan -sanomatta, tuomiokirkkoon. - -Niin kamalaa kohtausta en ollut eläissäni kokenut. Lukeehan sitä -toisinaan romaaneissa naamioista, eikä niistä pidä lukua mitään, ja -näkeehän semmoisia teaattereissa, jolloin ne, varsin murhenäytelmissä, -ovat oikein naurettavan näköisiä, kun astuvat esille vanhoissa -kaapuissaan ja käyttävät itsensä aivan kuin tahtoisivat peloittaa -lapset sänkyyn; mutta kun tuollainen elävä muumio keskellä päivää tulee -ja taputtelee ihmistä olkapäälle, juoksee hänen jälestään, vieläpä -kerjää häneltä pennilöitä, niin voipihan se ihminen kummastua. - -Kun Kalleni taas oli alaalla, vankalla maalla, syleilin häntä niin -rajusti, että hän ihan hämmästyi siitä, kuin myös kyynelvirrasta, jota -nyt en voinut pitemmältä pidättää; eikä tää käytökseni tullutkaan -tyydyttävästi selitetyksi, sillä ei tainnut Kalle saada tolkkua minun -katkonaisesta kummitus-jutustani. Minua lohdutti sentään se asia, -että Kalleni eheänä oli jälleen sylissäni, ja olin siis kohta itkenyt -mieleni tyyneksi taas. Tuomiokirkkoon kun en ottanut tullakseni, -sanoen sen täydeksi kummituksia, jotka säikähyttävät ihmisiä selvällä -päivälläkin, näkyi Kalle aattelevan, että eiköhän ollut ajuni -hourauksissa; ja kun kehoitin häntä menemään itse vakuuttumaan, -puisteli hän vaan päätänsä ja meni eno Fritzin kanssa tuomiokirkkoon. - -Takasin tultuaan, taisi eno Fritz selvittää minulle, miten tuon -kummituksen laita oli. - -"Se oli joku Misericordia-veljeskunnan jäseniä", sanoi hän; "siihen -kuuluu niin hyvin rikkaita kuin köyhiä, ja kaikki, olivatpa mitä säätyä -hyvänsä, ovat velvolliset auttamaan köyhiä, hoitamaan sairaita ja -hautaamaan kuolleita. Voipi siis tapahtua, että herttua on kantamassa -kerjäläisvaimon ruumiin-arkkua, että nuori teikari virvoittelee -kuolinvuoteella kituvaa ukkoa ja että rikas kauppamies kulkee, -tulisoihtu kädessä, sen paarin edellä, jonka päällä hautuumaahan -viedään köyhä ratus, joka puutteista kellistyi kuolemaan. Ja -ett'ei näitä laupeuden-töitä estäisi mikään turha häpeäminen, eikä -kukaan pääsisi taas kerskailemaan hyvillä töillänsä, sentähden -Misericordia-veljet kääriytyvät pitkiin munkkikaapuihin ja vetävät -pussin päähänsä." - -"Jos se oli kreivi eli herttua, joka tässä äsken kummitteli, niin -olkoon se tällä kertaa hänelle anteeksi annettu", sanoin minä, "mutta -se on vissi, että Berlinissä ei olisi Misericordiasta, sillä kaikki -kaupungin katupojat juoksisivat noiden naamariherrain jälessä." - -"Eikä niillä olis onnea keräyksillänsäkään", lisäsi Kalle, "sillä -useat ihmiset eivät anna isompia rahoja, elleivät saa julkisesti -kuittia niistä sanomalehdissä. Eikä voisi kukaan saada tähteä takkiinsa -hyvän-tekeväisyydestään, kun se näin olisi valepuvussa tehtävä." - -"Tahtoisinpa tietää", säisti eno Fritz, "ottaisikohan monta -rouvas-ihmistä harjoittaakseen hyväntekeväisyyttä, kun heidän täytyisi -tämmöinen ruma puku ottaa yllensä? Ja kuinkas monta eikö luule -laupeuden-töillä voivansa torjua moitteet maineeltansa, kun he silloin -tällöin suurella humulla heittävät Saksan valtakunnan pöydälle pari -sataa markkaa hyvänteon-laitoksia varten." - -"Monet luulevat, että julkinen hyväntekeväisyys on hypoteekki -taivaalle, vaan että siitä pitää ottaa voittoja jo täällä maan päällä", -sanoi Kalle. Ja niin me kävelimme, hauskasti ja kummaltakin puolen -opettavaisesti puhellen, Pisan hiljaisia katuja; eno Fritz vaan väliin -pyysi neuvoa Bädekeristä ja tarkkautti huomiotamme katseltaviin -esineisiin. - -Tuomiokirkon pronssinen kynttiläkruunu, joka johdatti Galileita -keksimään lerkkukelloja, jäi valitettavasti minulta näkemättä, kun -pelkäsin tuota kummitusta. - -Eno Fritz nyt selitti siitä minulle sanoen suuren kruunun kiikkuvan -vitkallensa, sinne tänne, vaan pienten lamppujen jotka siitä riippuvat, -keikkuvan hilpeästi, kilin-kalin, kilin-kalin. Kun Galilei tämän -huomasi saarnansa aikana, joka jo oli liika pitkäksi venynyt, tuli hän -selville siitä, että täytyi keksiä kelloja -- isompia kirkkoa varten, -jotta saarnat saisivat kohtuullisen pituuden, ja pienempiä kotia -varten, jotta paakut eivät kiehuisi liika kauan. - -Galilei harrasti hyvin edistymistä ja yleistä parasta, vaan -vastustajat vainosivat häntä ja pakottivat häntä valalla kieltämään -väitöstänsä maan liikunnosta. Kun hän oli vannonut valansa, sanoi -hän: "Hyvät herrat, ei tää auta mitään -- se liikkuu sittenkin!" -Silloinpa suuttuivat papit. Entäs sitä! Ja nyt tietää pieninkin -lapsi, että kaikki mailmassa on liikuntoa ja ikuisia luonnonlakeja, -ja köyhimmälläkin on kello, jonka hän hätätilassa voi panna pantiksi. -Siitä kaikesta tulee meidän kiittää pisalaista Galileita. - -Mutta täytyy täydellisesti tajuta Galilein merkillisyyden, jos mieli -voida oikein arvossa pitää sitä paikkaa, jossa hän eli ja vaikutti; -minä en tahdo ruveta ketään tarkoittelemaan, mutta siitä olen -varma, että löytyy ihmisiä, jotk'eivät tiedä tään taivaallista koko -Galileista, ja siis en tahtoisi hänestä puhua yhtä sanaakaan rouva -Bergfeldtin läsnä ollessa. - -Katselimme sitäkin palatsia, missä Byron asui, jonka "Manfred'iä" -kerran näimme operassa. En muista varmaan oliko Manfred jotain -unhottanut, vai tahtooko hän jotain unhottaa -- oli miten oli, mutta -koko kappale puhuu muistia vaan, ja lopulla tulee kummituksia, jotka -vievät hänet mennessään. Mistä lordi Byron on kummitukset saanut, -se nyt on selvällä, sittenkuin tiedän että ne Pisassa katuloilla -juoksentelevat omissa valloissaan. - -Nälkätornista on ainoasti historiallinen pohja jälellä. Tähän torniin -arkkipiispa Ruggieri salpasi kreivi Ugolinon ynnä hänen viiden lapsensa -kanssa, eikä antanut heille ei leivänpalaa, ei vesitilkkaa eikä muuta -lukemista kuin vanhan ruokalistan. Alusta luuli kreivi, että hänen -arkkipiispallinen vihamiehensä pilanpäiten vaan pidätti heiltä ruoan, -mutta kun ei kyypparia kuulunut ja lapset nälissään rupesivat syömään -toinen toisensa, silloin näki hän, että tässä olikin täysi totuus. -Arkkipiispalta sittemmin väänti paholainen niskat nurin. Eno Fritz -kertoi kauniista murhenäytelmästä nimeltä "Ugolino", jossa kaikki -nälkään-kuolemisen tuskat kuvaillaan viidessä näytöksessä, mutta tätä -kappaletta ei milloinkaan loppuun asti näytetä, sillä kun nuorinkin -poika rupeaa nääntymään ja vaikeroitsee mahassaan mynkyävän, jo valtaa -surku katselijoita kalleriassa niin, että viskoilevat poikapoloiselle -voileipiä ja makkaraa, pelastaaksensa häntä kuolemasta, ja siten tulee -näytelmä pilalle. Ylipäätään tahtovat ihmiset ennen nähdä ilveilyksiä -kuin murhenäytelmiä, koska useimmat luonnoltaan ovat taipuisat -rakastamaan, eikä läheskään niin monta ole luontoansa murhamiehiä. - -En voi sanoa, että Ugolino sai minut lystille tuulelle, ja minulle -siis oli mieleistä pistäytyä Livornoonkin, jonka reissun muuten olimme -maksaneetkin jo, kun kiertomatka-pilettejä ostimme. Eno Fritz sanoi -ystävänsä, Hamburgin tohtorin, varoittaneen häntä Livornoon menemästä. - -"Minä en voisi silmiäni ummistaa tässä kummituskaupungissa", vastasin -minä. "Voimmehan huomenna varhain lähteä Romaan aivan yhtä hyvin -Livornosta kuin Pisasta." - -Loppu laulusta oli se, että minä ja Kalleni läksimme, ja eno Fritz ja -tavarat jäivät Pisaan. - -Tää matkanen oli, sen tunnustan kernaasti muiden varotukseksi, tyhmä -tuuma. Seutu ei ole sanottavaksi mitään, ja katseltavia ei, kuulen-ma, -löydy Livornossa päivälläkään. Iltahämärässä tulimme ja aamuhämärässä -menimme, eikä meillä koko Livornosta ollut muuta kuin öljykalan-haisua, -harmia ja vastuksia. - -Sinne tultuamme, otimme troskan hotelliin ja sovimme ajurin kanssa eli -vetturinin, miksi täällä ajuria sanotaan, vaikka vähän nimestä, nylkee -hän reissuvaisia yht'hyvin, olipa sitten min-niminen tahansa -- että -hänen piti saaman kaksi liraa kyydistä. Kaikissa Italian kaupungeissa -ajavat vetturinit edeltäpäin sovitusta maksusta, ovat kohteliaita ja -nöyriä, sekä kiitollisia kun heille antaa vähän juomarahaa päälle. -Livornossa vaan saimme kokea, että voipi toisinkin olla, sillä -päästyämme hotelliin, vaati tuo veitikka neljä liraa kyydistään. Me -viittasimme sopimukseen, ja sitä ei kieltänytkään ajuri, vaan sanoi -tarkoituksensa olleen kaksi liraa kultakin hengeltä, ja kun ylikyyppari -ja portinvartija pitivät hänen puoltaan, niin täytyi meidän maksaa. -Ei se ole noiden kahden liran tähden, kun tätä tapahtumaa mainitsen, -sitä teen harmissani vaan tuollaisesta julkisesta peijaamisesta -ja hävyttömästä valehtelemisesta. Hotelli, jonka palvelijat näin -vetturinin kanssa astuivat salaliittoon matkustavia vastaan, oli -nimeltä "Grande Bretagne". Varokoon sitä pesää ken kova onni vie -Livornoon. - -Yöllä nukuin onnettoman huonosti, sillä minussa oli vielä nytkin tuo -kummitusten-pelko ja paitse sitä oli vereni sappeutunut harmista. -Kuinkas ihmeen-ihanaa italiankieltä eikö Kalleni ollut puhunut -vetturinille, ja enkös minä sitten pauhannut, mutta mitäpä siitä apua, -kun ei mies ymmärtänyt saksaa sanaakaan. Kalle sanoi minun huutaneen -unissani niin että hän havahti; mutta taisinko nukkua muka makeasti -kuin lapsi kätkyessä, kun semmoista unta näin, että kummitus kyyditsi -minua troskassa helvetin portille, jossa sitten ylikyyppari ja -portinvartija sieppasivat minut ja lähtivät viskaamaan tulijärveen? Se -oli kauheata. - -Puolen neljän aikana täytyi lähteä taas, kulahuttaa kahvin suuhunsa, -ajaa asemalle, seista ja tömistellä odotussalissa, Italiassa kun -ei niissä ole tarpeeksi asti istuimia, ja sitten soilottaa Pisaan -semmoisessa matkustajajunassa, jota mitkä yhteisvaunut tahansa -pystyisivät saattamaan häpeään. Pisassa piti muuttaa sille junalle, mi -Genuasta oli tullut ja oli täpösen-täynnä englantilaisia, jotka tällä -junalla aina ajavat Romaan. - -Eno Fritz odotti meitä. - -"Kiiruusti", huusi hän, "muuten joudumme eroitetuiksi; kapineet ovat -merkityt jo. Dalli! Dalli!" - -Minä huomasin tyhjän vaunun ja syöksin siihen nuolen nopeudella, -Kalleni ja eno Fritz perässä. Tuskin olimme istahtuneet, niin töyttäsi -samaan vaunuun vielä joitakuita henkilöitä. Ne olivat englantilaisia. -Minä tietysti ihastuin. - -"Jos olisimme ajoissa asemalle tulleet, niin olisimme vähäisellä -juoma-rahalla voineet saada sievän eri vaunun", sanoi eno Fritz. -"Livorno kai oli niin teidän mieliinne, että nyt otatte muutamia -englantilaisia kernaasti kaupan päälle". - -"Fritz älähän ivaile, sinä olit oikeassa, Livornosta ei ole mihinkään. -Toivottavasti sinulla on ollut parempi huvi". - -"Minulla on ollut sangen lysti", vastasi hän, "sillä eräässä erittäin -somassa Lung-Arnon kahvihuoneessa tulin tuntemaan joitakuita hyvin -herttaisia pisalaisia, jotka, niinkuin kaikki italialaiset, olivat -suuresti kohteliaita vieraalle, joka niin näytti ihastuneelta heidän -maahansa ja kansaansa." - -"Fritz, oliko naisia seurassa?"' - -"Oli." - -"Kauniita?" - -"Hyvin kauniita." - -"Mitä naisien kanssa puhelit?" - -"Siitä, kuin on onnellista olla naimatonna." - -"Se on suoraan sanoen hävytöntä." - -"Hyvä Wilhelmina, säästä minua kuulemasta viisauttasi, se nyreyttää -niin mieltä toisinaan." - -Kalleni nukkui ja minäkin olin väsyksissä niin kuin murmeli, joka -sen sijaan että olis' pitänyt olla horroksissa, on saanut kaiken -talvea hankkia elatustansa hyppäämällä vanteen läpi, mutta taisinkos -oikoa sohvalle, kun nuo englantilaiset tuossa olivat? Ei, mutta -olipa heistä jo toinen ruotto aikeessa venyä pitkälleen. Mitä hän ei -olisi uskaltanut englantilaisen naisen läsnäollessa, sitä hän koetti -saksalaisen rouvan ja perheen-emännän saapuvilla ollessa, mutta minäpä -loin häneen koukomaisen katseen ja sanoin: - -"Istukaas heti siivolla, muuten näytän teille --!" - -Nyt hän veti koivet luokseen ja painoi itsensä omaan nurkkaansa -niinkuin me muutkin. Siitä otimme riemuryypyn päästä päähän. - -[Sivistynyt englantilainen eroaa räätärin vaan ja kähertäjän -siistimistä maanmiehistään yhtä paljon kuin muissakin kansoissa -sivistyneet semmoisista heikäläisistä, joiden kasvatus on ollut -huolimaton. Kun häntä likemmältä tuntee, on hän hyvinkin hauska ja -jotensakin vapautunut tuosta umpimielisyydestä seuraelämässä. Mutta -tavallinen matkustaja-englantilainen (ja valitettavasti myös tyttäret -ja veljentyttäret) saattaa itsensä käytöksensä kautta niinhyvin -_en grus_ kuin _en detail_ niin mahdottomaksi muitten kärsiä että -paraskin ihmis-ystävä empii kokemasta, piilisiköhän näin runsaan -julkeuden, röyhkeyden ja naurullisuuden takana muita omaisuuksia, jotka -ansaitsisivat satunnaista tutustumista. Toim. muist.] - -Eno Fritz oli Bädekeristä saanut tietää, sen seudun, jossa meidän -tänä aamuna oli kuljettava, ei olevan juuri ihanuudesta kehuttavan, -ja voisin siis minä vähän nukahtaa, ilman pelotta että kauniimpia -maisemia jäisi minulta lasista katsomatta. Mutta tää seutu on pahassa -huudossa kesäkuumeista. Talvella ja keväällä ovat asukkaat täällä yhtä -terveitä ja iloisia kuin nuo noromaissa laiduntavat karjalaumatkin, -mutta niinpiankuin päivät lämpenevät, nousee laaksoihin malaria, -ja ihmiset pelastuvat kuumeesen sairastumasta ainoasti siten että -pakenevat vuorille ja jättävät kylät ja talot sikseen, kunnes ilma -syksynpuoleen taas raitistuu. Sanottiinhan meille, ett'ei malariata -vielä ollut olemassa, mutta otimme sentään siemauksia vähän tiheämpään, -sillä kuumebakteriot pomppoavat paljoa paremmin pois vahvistetusta -elinrakennuksesta kuin huonosta. Ja kaadetaanhan hyvää rommia tai -konjakkia myös hillottujen hedelmien päälle, jotta säilyisivät hyvinä -ja tulisivat homehtumasta varjelluiksi; niin ovat meidän-aikaiset -tauditkin, kuten olen lukenut, sisällistä homehtumista vaan. Sentähden -onkin tätä nykyä niin monta nuorta ihmistä, joll'ei ole oikeata neroa -eikä ryhtiä -- ne ovat lahoutuneet ja ravistuneet ennen aikojansa. - -Minä olin pyytänyt eno Fritziä havauttamaan minua Civita Vecchiassa, -sillä se kaupunki oli mielessäni unhottumatonna aina lapsuuden ajoista -asti. Eräällä maantiedetunnilla, näette, opettaja sukaisi minua -korvalle tään kaupungin tähden, kun en tiennyt, montako siinä oli -asujainta. - -Silloin olin sangen onnettomalla mielellä, sillä semmoinen tollakka -olin ett'en vähääkään väliä pitänyt siitä, oliko niin ja niin monta -tuhatta ihmistä siinä tai siinä kaupungissa, johon en kumminkaan ikänä -pääsis' käymään; mutta sittemmin kyllä havaitsin, että asujainten -määrä kaupungeissa onkin maantieteen ydin. Ei suinkaan julenne luulla -saaneensa kasvatusta nuoruudessaan se, joka ei täsmältä tiedä, -onkos kuinka monta asujanta esim. Aberdienissä, Filippopolissa tahi -Pampelonassa. Nuo numerot tosin sitten haihtuvat mielestä, asukasten -määrä myös enenee taikka vähenee, mutta on sitä kumminkin kerran -tiedetty. Ja tieto on mahti! - -Nyt katselin suopeasti tuohon kaupunkiin meren rannalla, sen -linnantorneihin ja kukkiviin niittuloihin, jotka ulottuivat aina -muurien juurelle saakka. - -"Kuuleppas, pikku Civita Vecchia, sinun tähtes' sain kerran -korvatillikan, mutta älkäämme siltä olko vihamiehiä. Siihen aikaan -sinussa oli 10,734 asujainta; semmoista ei unhota hopussa." Kumma -kyllä tään kaupungin nimeä äännetään Italiassa väärin. Italialaiset -nimittäen sanovat Tschivita veckja, vaikka pitää oleman Sivita vekkiä, -niinhän koulussa opetettiin. Saksilaiset sanovat myös Berne ja Dräsen, -vaikka sivistyneen suussa nää nimet kuuluvat Pirna ja Dresden. -Maakunnan-murteita kai. - -Kahdessa tunnissa piti pikajunalla päästä Romaan. Ei siis enään tullut -torkkumisista mitään, sillä minä odotin ilomielin, aivan kuin lapsi -joulua, jo kohta saavani nähdä tuota ikuista kaupunkia, niinkuin sitä -runoniekat nimittävät. -- Roma! Mitä kaikkea eikös ole tapahtunut -Romassa! Milloinka vaan mailman historiata on tehty, siin' on aina Roma -ollut kaupassa osallisena. Roma, se nyt on se oikea historiallinen ala. -Ja nyt tulisin sitä astahtelemaan minä, Wilhelmina Buchholz, syntyisin -Fabian, Landsbergerin kadulta. Se oli melkein uskomattoman ideaalista! - -Jok'ainoa minuutti kurkistin akkunasta katsellakseni, eikös Romaa vielä -näkynyt, vaan sen asemesta näin semmoisen maiseman, joka näytti silmään -niin sanoakseni taudilliselta. Se osa Italiaa, jonka kautta tässä -ajoimme, on ihan vajaalla semmoisia metsiä kuin meillä Saksanmaalla -on, meidän pyökkien ja tammien voimaa ja mehua. Ikivanhoina aikoina -sanotaan Italiassakin olleen kauniita metsiä, silloin kun vielä -luultiin, jumalien asuvan metsän piiloissa, ja joka ainoata puuta -pidettiin niin pyhänä, kuin nyt vahtikojua Wilhelminkadulla, vaikka -niissä ei asunut sotamies, vaan ainoasti luonnon-impi, jonka täytyi -kuolla samalla kuin puunsa menehtyi. Sittemmin kuin Italialaiset -älysivät kehnonpäiväisiksi sekä jumalat että immet hakkasivat he puut -kumoon ilman omantunnon arveluita, vaan jättivät huolta pitämättä -uusista istutuksista, ja niin katosi ajan pituuteen se siunaus, joka -siihen saakka heillä oli ollut metsistään ja saloistaan. Nyt nousi -vesi ja vei peltomullan mennessään, nyt tuli helle ja kuivetutti -kasvullisuuden, nyt ilmaantui kuumetauti ja levisi näille maille. - -Sievät kylät hävisivät, rikkaiden romalaisten kesähuvilat hajosivat -pirstaleiksi, ja jumalien temppelit raukenivat raunioiksi. Se oli -jumalattomuuden ja ahneuden rangaistus. Metsää tulee säästää, se on -sangen kallis-arvoinesta. - -Kun ei ole heillä enää oikeita metsiä, joista saisivat halkoja, niin -täytyy Italialaisten mistä vaan löytävät hakea polttopuita kuin myös -risuja aituuksiksi taikka herneiden ja sitroonien peittämiseksi -hallaöinä. Ei mikään puu ole heille liika korkea, he kiipeevät ylös ja -leikkelevät oksat pois, kunnes yksi ainoa lehvä on latvassa jälellä, -ja senpä tähden näkee haaskaamattomia puita hyvin harvassa vaan. -Kypresseille sentään ei tehdä pillaa, niillä kun on niin hienot -haarat; ja koska kypressit paraasta päästä ovat hautuumailla, saavat -ne siitäkin syystä olla rauhassa. Hedelmäpuissa heitetään ainoasti -hedelmiä-kasvavat lehvät, jotta kaikki puun voima pääsisi hedelmää -väettämään; ja samaten tehdään mulperi- ja öljypuille. Muita puita -pidellään varsin pahasti, ja nuo kuuluisat Italian piniot olisivat -ihan toisennäköisiä, jos ei niitä leikeltäisi. Mutta ajan pituuteen -on totuttu pitämään näitäkin vaivaisia kauniina. Minä olen Neapelissa -nähnyt pinioita joita ei saatu karsia, ja niiden ja tavallisten pinioin -välillä oli yhtä suuri eroitus, kuin kerityn ja keritsemättömän -villakoiran. Köyhällä Italiassa ei ole polttopuita, koska hänen -esi-isänsä ne ovat korjanneet jo aikoja ennen hänen syntymistään, -- ja -sentähden hän ottaa niitä missä lähimpänä löytää. - -Myrttipensaita myös kassaroidaan ja niilläkin uuneja lämmitetään. Niin -on joka maalla eri tapansa; me sidomme myrtistä morsiuskruunuja. Mutta -meillä on taas turpeita niin paljon. - -Nytpä avaantui näköala avaran maiseman yli, jota ilmanrannalla -vuoristo rajoitti. Siin' on Albanian ja Sabinian vuoret, ja tää vähän -epätasainen alamaa on Campagna. Se kun olisi meillä Berlinissä! -Sotaharjoituksia varten varsin mainio. Ja nyt pisti näkyviin -kupukattoja ja torneja. Se on varmaankin Roma! Samassa asettuivat -nuo molemmat englantilaiset vaunuakkunasta katselemaan, joten tyyten -estivät meitä näkemästä mitään. Juuri nyt, kun minä tahdoin tervehtää -ikuista Romaa, nousi kaksi englantilaista selkälappeata minun ja tuon -pyhän kaupungin väliin! Mutta nuo ruutuiset nuorukaiset eivät vielä -tunteneet rouva Buchholzia eikä hänen kyynäspäidensä voimaa. - -"Olkaapas tunkeilemata!" huusin. "Muutkin ihmiset ovat maksaneet!" - -Minä painoin heidät paikoillensa, ja järjestin niin, että saimme kaikki -samasta akkunasta katsella, ilman ettei toinen ollut toisen tiellä. - -Siinä on nyt Roma kirkkoineen, palatsineen, huviloineen ja -puutarhoineen, hökkelineen ja raunioineen! Me ajamme alatse muinoisen -vesijohdon, sitten Tibervirran yli, luostarien ohitse, viinamäkien -sivutse. Yhä useampia kupukattoja tulee näkyviin. Pyramidi näkyy; -taustassa kohoaa komea kupulaki kaikkien muiden rakennusten ja tornien -yli -- se on Pietarinkirkko. Höyryveturi viheltää, massina malttuu ja -juna seisahtuu perrongin eteen. Me olemme oikein todella Romassa! - - - - -Seitsemän kukkulan kaupungissa. - -Mintähden englantilaiset naiset matkoilla ovat murhevaatteissa. -- -Terveisiä Schvabiin. -- Mintähden rouva Buchholz ei ole yhtä mieltä -Mommsenin kanssa. -- Mintähden Nero oli niin kelvoton. -- Uusi -pylvästarha Berlinissä. -- Mintähden apostoli Pietarilla ei ollut -hyvä näköala. -- Mintähden vetturini ei ollut mikään tyhmeliini. --- Mintähden herra Buchholzia pidettiin Memroninpatsaana ja rouva -Buchholz rupesi runoa kirjoittamaan. -- Miten Hadrianon tuhka on sijaa -siirtänyt. -- P. Pietari. -- Mintähden eno Fritz sanoi sieraintensa -vuotavan. -- Soitannollisia tietoja. -- Skat'ia. - - -Me emme olleet sentään ainoat vieraat Romassa, sillä puolet Englannin -asujamista oli täällä myös. Mainittava on, että useimmat englantilaiset -naiset ovat suruvaatteissa kun käyvät katsomassa Italiassa; niill'ei -ole valkoista, ei vähintäkään viirua kaulassa eikä ranteilla. Eno Fritz -väitti, että näin pukeutuvat puhtaisuudesta, koska likaa ei eroita -läheskään niin pian mustalla pohjalla kuin valkoisella, mutta minä ja -Kalleni olimme yksimieliset siitä, että me puolestamme tahdomme pitää -siistiä liinavaatteita, särkekööt pyykkiakat niihin vaikka kuinka monta -kiveä. - -Hotellin yhteisvaunuun emme menneet, vaan ajoimme somassa troskassa -kaupunkiin, jotta ei joku töykeä englantilainen naama pääsisi pilaamaan -meidän hyvää mieltämme. Jo aseman vastapäätä näkee raunioita vanhasta -Uomista, nimittäin Diokletianon kylpylaitoksen, jossa kirjastosali on -tehty kirkoksi. Tää on niin suuri, että Berlinin tuomiokirkko hyvin -mahtuisi siihen, sitä päätin, kun sittemmin siinä käytiin. Salvator -Rosa tässä kirkossa lepää; nuo harmaakaapuiset karthusiani-munkit -näyttivät meille hänen hautaansa. Ja se vanha munkki, joka saatti -meitä, oli Schvabista; hän lähetti terveisiä koti-maallensa, jota hän -luultavasti ei eläissään enää tulisi näkemään. Näitä terveisiä toimitan -täten. - -Sieltä menimme Aqva felicen sivutse; se on yksi Roman monista -vesilaitoksista ja ensimäinen fontana, minkä vieras näkee. Sitten -yhdytimme hevois-rautatien, ja se katu, johon nyt käännyimme oli yhtä -uuden-aikainen kuin hevois-rautatiekin. Romassa on kaikki kirjavata -sekoitusta: ikivanhaa, vanhanpuoleista, uutta ja uusinta, sikin sokin. -Täälläpä on salaneuvoksen-kortteerikin, vaan ei puoleksikaan niin komea -kuin Berlinissä. Sitävastoin sanotaan hyyrit huokeammiksi. - -Kun seisahduimme Orient-hotellin eteen, tuli portinvartija vaunuin -luo ja sanoi saksaksi, nyt ei olevan tilaa meille, ja että ylipäätään -tulisi olemaan vaikea saada huoneita, sillä kaikki paikat olivat täynnä -ulkomaalaisia, enimmiten englantilaisia, joita pääsiäis-viikolla -suurissa parvissa samoaa Romaan. Hän neuvoi meitä toiseen hotelliin, -jossa saimmekin majaa, upeita huoneita upeisiin hintoihin, pääsiäisen -aikana kun on Romassa kaikki varmaankin kolme kertaa kalliimpata kuin -muulloin. - -"Kalle", sanoin minä, "voimmehan yhden päivän olla parooneja -olevinamme, koska nyt kerran Romassa olemme. Mutta huomenna lähdemme -Neapeliin emmekä tule tänne takasin ennen kuin vieraat ovat suorineet -tiehensä ja hotellit käyneet, huokeammiksi." - -Eno Fritzinkin yhdyttyä tähän tuumaan, vaatetimme itsemme niin -hienoksi, että kun sitten menimme ruokasaliin aamiaiselle, kyypparit -riensivät meitä palvelemaan ja kunnioittivat meitä excellenzoiksi. -Minäpä käyttäydyin niin pönäkästi mutta samalla niin ailahtavasti, että -Kalleni useasti ihan hämmästyksissä katseli minuun, ja eno Fritz nauroi -kyyppareille että oli kuolla. Minä nuhtelin häntä vakaasti ja arvolla -tästä talonpoikamaisesta käytöksestä, vaan ei se auttanut, päinvastoin, -hän sanoi: - -"Jos nyt näkisit itseäs, Wilhelmina, niin varmaan toivoisit, että -voisit viedä itses tuollaiseksi täytettynä kotiin Berliniin." - -Tuskin oli hän tätä sanonut, niin kyyppari, joka meitä oli passaellut, -juoksi hihittäen ulos; sitten saimme tietää, hänen olevan saksalaisen -ja siis ymmärtäneen kaikki puheemme. Eno Fritz enemmiten ei osaa -kohottaida korkeampaan lentoon, mutta mitäs siihen saa kun on nuorempi -veli semmoinen. Eihän siinä pääse valitsemaan. - -Ulkona paistoi päivä kultaisena, ja me päätimme heti lähteä Romaa -katselemaan. Tuo saksalainen passari haki meille sangen somat vaunut ja -neuvoi ajurille minne menemän piti. Me nousimme istumaan ja hetkuimme -läpi Italian pääkaupungin. - -Kalleni oli ihka uudessa valkoisessa puvussaan erinomaisen uljaan -näköinen, ja minä sovelluin hänen seuraansa oivallisesti haaleassa -kesäleningissäni, mustassa pitsisaalissani ja punasinertävissä -hansikkaissani; eno Fritz sitävastoin harmaanviheriäisessä -matka-asussa, kädessä sininen, pumpulinen sateenvarjo, näytti vaan -visu-tarpeiselta matkailijalta. Kansa kaduilla seisahtui ja katsoi -meihin ihmeissään, niin että tuo eno Fritzin vaatetus minua oikein -suututti. - -Mutta suuttumaan ei joutanut kauaksi, sillä kaikkialla oli katsomista -ja tarkastamista. Kulta- ja kalliskivi-kaupat Corsolla, suuret -valokuvat, vaunuja, ihmisiä -- kaikki hämmästystä herättävää. Ja nyt -ajaa kuskari hiljemmin ja sanoo: "il campidoglio", osottaen jotenni -korkealla olevaan rakennukseen. Se on Capitolium, jonka sanotaan -ennenmuinoin hanhien pelastaneen; siitä ovat sitten muinaistutkijat -tulleet siihen varmaan päätelmään, että vanhat romalaisetkin keittivät -mustaa-rokkaa, mutta josko sitä laittelivat omenoilla ja veskunoilla -seassa, niinkuin me, siitäpähän aikanansa otetaan selvä, toivon minä. -Sitten sanoo ajuri: "il foro", ja osottaa paikkaan, jossa on temppelien -ja muitten rakennusten jäännöksiä ja jota sivistyneet ihmiset sanovat -forumiksi. Ja nyt pidämme Colosseumin edessä, ja sinne menemme sisään. - -Kyllähän Veronan arena on koko lavea laatikko, mutta mitäs se on -Colosseumiin verrattuna? Tää oli mailman suurin teatteri, siihen mahtui -87,000 katselijaa, ja 90 ovea oli tässä neljän kerroksen korkuisessa -rakennuksessa. Nyt on kolmas osa vaan jättiläisrakennuksesta jälellä, -muut kaksi kolmannesta ovat jalot romalaiset keskiaikana tahi niillä -vaiheilla käyttäneet kirkkoin ja palatseinsa rakennuksiin, ja mistäpä -ne mukavammin olisivat saaneet valmiiksi tikatuita kiviharkkoja kuin -Colosseumista. Kalkkiakin muuraustyöhönsä tiesivät helposti hankkia -siten, että murtivat marmorivuolut seinistä ja polttivat kuvapatsaat, -sekä sotkivat kalkkia vedestä ja niiden tuhasta. Kolme semmoista -kalkkihautaa on löydetty forumissa, jossa useimmat muinaisteokset ovat -olleet pystytettyinä; ne menivät niin helposti muruiksi ja niistä sai -parasta kalkkisekoa, kun olivat mitä hienointa marmoria ja mainion -sirotekoisia. - -Ensimäisiä näytäntöjä Colosseumissa kesti sata päivää ja niissä -tapettiin 5,000 petoa. [Tästä tiedosta kuin myös monesta muustakin -selityksestä antikin alalla, tulee, minun kiittää tohtori Karl -Theodor Gedertziä, joka on mahdottoman tavastunut näissä asioissa. -Kun kysyn "Tohtori, missä se on kirjoitettuna?" niin hän sanoo: -Pliniossa sivusta 911 taikka Tacitossa taikka Juvenalissa, ja se on -aina oikein osattu. Pyydän saada lausua syvimmät kiitokseni tälle -meidän perheen ystävälle. Wilhelmina Buchholz.] Vielä nytkin voipi -nähdä petojen häkit, vesijohdot meritappeluja varten, ja suunnattoman -suuren kellarirakennuksen, jossa oli koneistoja, vaatetushuoneita sekä -syötävien gladiatorien ja orjien odotushuoneita. Voi, mahtoipa olla -komeata tää kaikki, silloin kun vielä hyvin menivät asiat! Viisituhatta -villiä petoa! Se oli toista kuin tuo eläimistö minkä minä mennä vuonna -nä'in Berlinissä! - -Colosseumin pihalla oli Neron aikana tekojärvi ja tämä taas sen uhkean -puutarhan sisällä, jonka hän oli teettänyt kultaisen kartanonsa -ympärille. Kun ei ollut tarpeeksi tilaa tätä varten, anasti hän ison -osan Romaa murhapolton kautta. Se oli hänen mielestä helpoin ja halvin -neuvo, koska silloin ei kukaan yksityinen voinut voittaa kartanollansa, -joka oli juuri sillä kohdalla missä uusi katu tuli avattavaksi. - -Minä olen Nerosta paljonni tuumaillut ja lukenut, sillä hän on luonne -ja voisi sangen hyvin soveltua sankariksi historiallisessa romaanissa, -jos ei hän olisi liika törkeä naisen kynän kuvailtavaksi. Se työ lienee -siis jätettävä Ebersille, Ecksteinille tahi Dahnille, vaikka minäkin -mielelläni pistäisin voitot siitä taskuuni. - -Minun ajatukseni Nerosta eroavat monessa kohdin muitten mielipiteistä, -esim. Mommsenin; naisen päätelmät, näette sen, ovat useastikin -tarkemmat kuin miesten, joilta tyyten puuttuu kodin tuntoa, -niinpiankuin työssä ovat mailman-historian kanssa. - -Nerosta ei ollut paljo mihinkään, siit'ei epäilemistäkään. Nuo -alinomaiset näytelmätkin jo ovat moitittavat minun luulleni, sillä -seuranäytelmistä syntyy usein ikäviä tapahtumia, ja voipi olla iloinen, -jos niistä vihdoin-viimein saadaan aikaan edes jotakuinni hyväksyttävä -naimiskauppa. - -Nuorukaisella tavallisesti on hyviä luonnonlahjoja vaan ei omaisuutta -vähääkään, neitosella taas on rahoja vaan ei luonnon-lahjoja -minkään-arvoisia, vaikka kohta hän näyttelee pääosissa. He ovat -aina yhdessä losoksilla, he katselevat toisiinsa, he pitävät kiini -toisistansa, he syleilevät ja suutelevat soinen toistansa, ja -sanovat vielä sitten, että niin on heidän osansa. Mutta minä sanon: -"Seuranäytelmien kautta on jo moni turmeltunut, ja kukas sen tietää, -josko ei tuo alinomainen näytelmäin-peluu tuonut vahingollista -vaikutusta Neronkin luonteesen?" - -Ja millainen oli Neron vaimo? kysymme vielä, käännellessämme lehdet -entuuden kirjassa, sillä sehän on tietty asia, että huono vaimo -voi pilata paraankin miehen, kun taas hyvä vaimo helpostikin voi -huonotapaisen miehen saada hyveitten tielle taas. Neron ensimäinen -vaino, Octavia, sanotaan olleen siihen aikaan nähden jotenni siivon, -mutta hänen vikansa oli, ett'ei hän tiennyt miten Neroa oikein oli -piteleminen. Seuraus siitä oli se, että Nero eli lopen kauheasti, -monesti hän ei tullut kotiin ei päivällä eikä yöllä, ja sitten hän -oppi tuntemaan erään Poppea Sabinan, jonka hän naikin, mestautettuansa -Octavian. Tämä Sabina, hän nyt oli mitä sopimattomin vaimo semmoiselle -kuin Nero. Johan hänen vaatetuksistaankin miehensä olisi voinut hävitä! -Muulit, jotka vetivät häntä, kengitettiin kultakenkiin, ja joka päivä -kannettiin hänen kylpytiinuunsa viiden sadan muulintamman maidot. -Se oli ihon hienoudeksi muka. Mutta tuommoinen kun oli rouva, niin -täytyihän Neron joutua harhateille, sillä se joka maidossa kylpee, -mitä semmoinen sitten tahtoo kahviinsa? Sulatettuja helmiä kai, kuin -Kleopatra -- ja tälläkin lopullisesti ei ollut muuta neuvoa kuin että -omilla rinnoillaan imettää käärmeitä, niinkuin niin usein näkee vanhain -mestarein tauluissa. - -Vähin puhumin, Nero oli kauhea, mutta ken vähänkin tuntee inhimillistä -elämätä, hän ei voi kieltää sitä, että molemmat rouvat olivat syynä -siihen huonoon todistukseen, minkä mailmanhistoria muistokirjassaan -hänelle antaa. - -Ja kun sitten "Uarda'sta" tahi "Keisari'sta" tahi muista ihanista -kirjateoksista näkee, ett'ei siihen aikaan aateltu eikä puhuttu -hiukkastakaan toisin kuin meidän aikoina Landsberger-kadulla, paitsi -että sanottiin esim. forum Maitotorin sijassa, Memphis eikä Leipzig ja -papyros sanomalehden asemesta, niin täytyyhän pitää minun käsitystä -Nerosta oikeana, sillä minä asun Landsberger-kadun varrella. - -Kaiketikin luulen minä turhaksi vaivaksi kaikkia koetuksia saada -Nerosta muka kelvollista, kun ei Rubinsteinkaan operallaan voinut -pelastaa häntä kunnollisesta kommelluksesta. - -Mahdotonta on kertoella niitä tunteita, jotka valtaavat ihmisen mielen, -kun hän nyt viimeinkin on sillä historiallisella alalla, mistä hän -sitä ennen on hankkinut niin pohjallisia tietoja selväsisältöisissä, -opettavaisissa ja sivistävissä, yleisesti ymmärrettävissä, -kansantajuisissa, naismailmalle nimen-omaan tarkoitetuissa teoksissa. -Se on meidän aikamme suurenmoisia tunnusmerkkejä, että voimme saada -mitä taidetta tahi tiedettä tahansa, aivan kuin kylmää ruokaa -vähäsen, markasta annos. Ainoasti luvunlaskukirjoja eivät ole saaneet -huokeatajullisiksi vielä, sentähden täytyy edelleen oppia noita -neljää laskutapaa saman vanhan opetusmuodon mukaan suurella vaivalla, -kiusauksella ja päänpuhkaisulla. Siitä nuorison liika vaivaus! - -Kalleni oli Colosseumista ihan ihmetyksissä; kerta toisensa perään -huudahti hän: "Mitäs on Berlinin uusi pylvästarha tähän verraten?" -- -Voipiko Berliniläinen paremmin ylistää vierasta kaupunkia kuin koska -hän näin julkisesti ja kernaasti myöntää sen etuuksia ja kentiesi -paremmuutta? Ja kuitenkin sanotaan hänestä, ett'ei mikään saa suosiota -hänen pääkaupunkilaisten silmäin edessä. No niin -- panettelemista ei -puutu. - -Annettuamme juomarahoja ja tyydytettyämme joitakuita kerjäläisiä, -ajoimme eteenpäin katselemaan S. Peter in Montoris'ta niin sanotulla -Janiculus-vuorella. Siinä apostoli Pietari piinattiin kuolijaksi; ja -sieltä oli hänellä vielä viimeisellä hetkellä mitä ihanin näköala -yli Roman ja Campagnan aina Albanian ja Sabinian vuoriin saakka, -mutta koska romalaiset pyövelit ristiinnaulitsivat tuon vanhan -miehen ylös-alaisin käännettynä, ei voinut hänellä olla suurta iloa -näköalasta, veri kun varmaan pakkasi päähän. - -Tää näköala Romaan on valtava, siinä nyt on se entinen mailman -hallitsijatar, siinä se silmäimme eteen levittää aikain vanaaman -kauneutensa. Kaikkialla pistää näkyviin raunioita ja taittumia, -vesijohtojen kaaria, pylväitä ja patsaita, temppeliä ja palatsein -jäännöksiä. Colosseum, Pantheon ja kauempana Hadrianon hauta, -Enkelilinna. Se on se vanha Roma, jota keski-ajan Roma ei voinut sysätä -syrjään, se kun oli liika jättiläis-suuri. - -Jälkimäiseen kuuluu palatsit ja kirkot kupulakeineen ja tornineen --- 400 kirkkoa ja kappelia luetaan -- ne ovat suurin komeus, minkä -kaupunki vielä omaa. Uusin Roma sitävastoin on uutta, muuta siitä -ei ole sanomista. Huoneukset ovat nelisnurkkaisia ruohonpäisillä -akkuna-luukkuloilla ja asukkaina on niissä pääsiäisen-aikana mylordeja -ja myladeja. Kaikki kaupungin erilaisuudet yhtenä ovat sentään sitä -ihaninta, mitä milloinkaan olen nähnyt; ennenkuin kuolen, tahtoisin -vielä kerran katsella Romaa Janiculolta. Se herättää aattelemaan! - -Albanian vuorien takaa nousi musta pilvi, joka heitti synkät varjonsa -vuorten yli, vaan itse Roma oli kirkkaimmassa päivän valossa. Yhä -pimeämmäksi peittyi taivaan ranta, kunnes siitä ei näkynyt mitään; ja -ainoasti kun salamata iski, välähtivät Fraskatin valkoset talot ja -huvilat kummuilla näkyviin, ja tuikkasi vuorien harja pimeydestä esiin. - -Vetturini kysyi, saisiko hän viedä meitä katsomaan erästä merkillistä -paikkaa. Kun siihen myönsimme, ajoi hän kaikellaisia aidatuita teitä -ja seisahutti viimein jonkin vanhan romalaisen vesijohdon raunion -edessä. Siinä, osotti hän kiviseinässä näkyvään tykinkuulaan, ja -puheli suurella vilppaudella. Minä eroitin hänen puheesta ainoasti: -_"Garibaldi" -- "Italia unita" -- "Evviva Italia" -- "Evviva il re"_, -ja päätin hänen olevan aika tyhmeliinin; eihän siinä ollut mitään -katsomista muuta kuin rojua ja pirstoja. - -Mutta eno Fritz sanoi: - -"Minun on tää poika mieliin. Hän kun näkee vierasten silmissä että -he Romaa ihailevat, niin hän näyttää heille; sen rautakuulan, minkä -Franskalaiset sinkahuttivat hänen kotokaupunkiinsa kun tulivat paavia -auttamaan Italiata pitämään sorron alla. Hän huutaa innostuneena: -Eläköön Garibaldi, eläköön yhdistetty Italia, eläköön kuningas! -Pelastajata kurjuudesta ja häpeällisen vallan alta hän ei unhota, -vaan kunnioittaa häntä miten paraiten taitaa, ja se on minulle -mieleistä. Tule tänne Italialainen, tässä saat vähän juomarahoja, juo -malja onneksi isänmaasi, sekä sen vapauttajan ja hallitsijan. Näytä -jokaiselle vieraalle kuula, vaikk'ei tää muuriromu ole likimainkaan -Heidelberg'in-linna. Mekin tyhjentäkäämme tänään pullo parasta viiniä -Saksanmaan onneksi; emmehän toki isänmaan-rakkaudessa jääne jälelle -romalaisesta troskan-ajurista." - -Hän antoi vetturinille kourallisen pientä rahaa, ja tämä huusi -iloisesti: - -"_Evviva Germania! Evviva Bismarko_!" - -"Se on hyvä, anna mennä. _Avanti, avanti_!" - -Muutaman minuutin ajettuamme tuli eteen kauniita kasvitarhan laitoksia, -erinomaisen hienoja, kukkapenkereillä koristetuita nurmikoita, -palmuja ja agaveja, kukkivia Japanin ja kotimaan ruusuja; se oli -Paolo-fontana, joka on paljoa upeampi fontanelleja Brandenburgin portin -edustalla, vaikka näillä taas ei ole vertaistansa mieltä-liikuttavassa -yksinkertaisuudessa. Täältä ai'oimme mennä Doria Pamphilis-huvilan -puistoon, mutta koska vaunuja sinne päästetään ainoasti maanantaina ja -perjantaina kello yhdestä -- yksivetoisia vaunuja ei milloinkaan -- -niin astuimme vaunuista pois, sillä oikea "villa" täytyi meidän saada -nähdä. Franskalaiset ovat ampuneet murskaksi monta huvihuonetta, ja -haavoittaneet monta kuvapatsasta, aivan kuin olisivat nää ihmisiä, -mutta sittenkin on puisto sangen kaunis ja näkö-ala Pietarin-kirkkoon -ja Vatikaniin vallan viehättävä. - -Sillä välin kuin me, luonnon ihanuutta ahmustaen, kävelimme lehtokujia, -joita tiheässä reunusti talvitammeja, öljypuita ja muita outoja -puunlajeja, pimeni taivas niin äkkiä, että meidän oli mahdoton päästä -sadekuuroa pakoon portin edessä odottaviin vaunuihin. Se roikkasi meitä -niskaan niin rajusti, ikäänkuin sadetta valmistelevat enkelit taivaassa -olisivat sanoneet: "Tuossa kävelee rouva Buchholz, uusi leninki yllä, -annetaanpa hänelle ruiskutus!" Jos se sade, joka täällä kaasi alas -neljännestunnissa, olisi Berlinissä tullut maahan, niin sitä olis' -kestänyt vähintäkin kahdeksan päivää. No, minä olin läpikastunut, -ennenkuin sade pääsi oikeaan alkuunsakaan, ja Kalleni oli surkean -näköinen valkoisissa vaatteissaan, jotka tuossa tuokiossa olivat -likomärät, -- hänet olisi voinut ripustaa kuivamaan siposillänsä. -Vieläpä päälliseksi lähti väri minun uusimuotisista punasinertävistä -hansikkaistani. Ja leninkini oli onnettomassa siivossa. - -"Enkös minä sanonut että tuommoisia turhia retuja sinun olis pitänyt -jättämän kotiin", sanoi eno Fritz. "Jos asuisit Romassa viikkokausia -ja kävisit vieraissa, sitten olis' tuo hienokas puku paikallansa. -Matkoilla pidetään matkavaatteita, muista se. Ja nyt joutuin hotelliin, -lankoparka louskuttaa leukaluitansa vilusta valkoisissa vaatteissaan. -Jos hänelle jotain tulee, niin saat sitä omalle-tunnollesi." - -"Missä on konjakki?" huudahdin. - -"Hotellissa." - -"Kuinkas voit sitä sinne unohtaa?" karjasin eno Fritz'ille. "Jos Kalle -raukka vilustuu, niin se on sinun syy eikä minun." - -Me kiiruhdimme hotelliin niin nopeasti kuin mahdollista oli, ja veimme -Kallen sänkyyn. Hän valitti luistavan, häntä vilusti ja värisytti. -"Kun ei vaan olisi hänessä kuume tulossa!" aattelin kauhistuen. Minä -hieroin häntä kelpo lailla, ja eno Fritz sillä välin juotti hänelle -groggia paraasta konjakista, jonka hän oli piilossa pitänyt juhlallisia -tilaisuuksia varten; ja niin kävi Kalleni niin lämpöseksi ja koreaksi -ja niin hyvälle mielelle, että hän monta kertaa lausui, Romassa olevan -erinomaisen lysti, ja minun olevan hänen kulta-eukkosensa. - -Kun hän oli nukkunut, sanoi eno Fritz: - -"Kyllä hän kohta tointuu, voin siis huoleti mennä katsomaan, -min-näköinen Roma on iltasilla. Hyvästi Wilhelmina!" - -Minä ripustin kreivilliset vaatteet kuivamaan komeassa kammarissamme, -ja käskin tuomaan ruokaa meille huoneesen. Kyyppari, kun tuli sisään, -töllisti vaatteisiin, Kalleeni joka sängyssä makasi, sitten minuun, -vaan ei virkannut sanaakaan. Jos ei olisi ollut säädytöntä minun tehdä, -niin kyllä olisin mielelläni antanut kyypparille aika kyydin, niin -suututti minua hänen luihu nenäkkyytensä. Niin hävyttömästi voivat -ainoasti saksalaiset kyypparit käyttäidä, ne luulevat vierasten olevan -heidän tähden, eikä heidän olevan siinä vierasten tähden! Mutta mistä -tulee tuo käsitystenhämmennys? Joo, siitä ett'ei ole ammattikouluja -kyypareja varten. Vasta sitten kun on saatu aikaan semmoisia kaikkine -professoorineen ja muine tarvekaluineen, vasta silloin voipi tässäkin -kohdin odottaa parannusta. - -Rengiksi aikoville olisi myös koulu tarpeen, eikä kuuruuakkojakaan -haittaisi heidän askareisiinsa valmistava oppilaitos, sillä heistä ei -ole monta, jotka ovat pohjallisia ja puhdistavat joka loukon. - -Niin näytteli nykyinen vuosisata avoimia haavojansa minun särjetylle -sydämelleni, siinä kun istuin vieressä Kalleni, joka nukkui kuin -Memnonin-patsas, mi myöskin, kuten tiedetään, valitti, kun sitä -unessaan häirittiin. Tässä yksinäisyydessä, mailman-murheitten -vallassa, aattelin noita vanhoja jumalia, Apollo di Belvedere'ä -- -runo-taitoa! - -"Oi runottaret", kuiskaelin jott'en nukkuvaa häiritsisi, "jos ette -par'aikaa ole kummeina jollekulle noita monilukuisia, valantehneitä -saksalaisia runoammatin miehiä, niin lentäkää tänne ja tuokaa mukananne -Delphin tuoli, sillä minulla on kova halu runoella!" - -Kun Kalleni havasi puolen-yön seudussa, eikä muuta valittanut kuin -janoa, niin taisin julkilukea hänelle yhden värsyn sitä runoelmaa, -jota tarkoitin omistaa Danten haamulle ja nimittää "Tiberin ihanalla -rannalla". Tää värsy kuului kuin seuraa: - - "Oi muinaisuuden maa, mi appelsiinines - Niin ihmeellinen oot, niin suur' ja ihana! - Kuin jalon-ihanat on taide-teokses, - Kuin suuri mestaries' kunnia! - Jos kappaleissa onkin monta kuvaa vaan, - Antiikin henki heistä ei koskaan katoa: - Puu hedelmistäns helpost' tunnetaan, - Niin haljennutkin mahdista vanhain muistuttaa." - -Mieheni sanoi tätä pätkää hyvin kauniiksi, vaan että runoelmat häntä -vähän väsyttivät, ja antautui siis taasen unen valtaan. Eno Fritz -taas sanoi aamulla, että värsy oli kauhea. Kuka nyt on oikeassa, -ja ketä pitää totella? Vähäksi aikaa ainakin on minulta poistettu -tuo runoilemisenhalu; sittenpä tulevat kevätvaatetukset, kesällä -kylpyreissu ja syksyllä taas hilloin-keittämisiä y.m., eikä silloin -ole aikaa. Mutta onkos värsy todellakin kauhea? [Jos rouva Buchholz -aikoo jatkaa runoelemistaan, niin on parasta että hän astuu johonkin -kirjalliseen seuraan keskinäistä kiittelemistä varten. Runoudessa on -kilpailu kova. Toim. muist.] - -Neapeliin ei tullut vielä lähdettyä, sillä Kalleni täytyi levätä -tarpeeksensa. Kuinka enkös ollut onnellinen siitä että ne sikaarit, -jotka henkeni kaupoilla pelastin, maittoivat hänelle, sillä noita -pitkiä Cavouria, joita Italiassa poltellaan, ei hän pistänyt suuhunsa -sitten kun kerran koetti niitä. Silloin ei käynyt hänen paremmin kuin -Italialaisten itsensäkään, jotka, missä niitä vaan näkee kävelevän tahi -seisovan, syleksivät kuin laama-eläimet. Niin kauan kuin hän poltti ja -ison aikaa jälestäpäinkin, oli siis Kallenikin aivan laamana. - -Otimme nyt lujat matkavaatteemme ylle, ja läksimme aamiaisella oltuamme -taas huviajelulle Romaan. - -Kosk'ei nyt enää käynyt meidän pöyhkeileminen korkeimmassa -somuudessamme, se kun yhdessä liossa yhäti riippuu kotona hotellissa, -niin emme nostaneet minkäänlaista huomiota. Parempi se olikin sillä, -niinkuin sitten kuulin, Italialaiset pitävät niitä, jotka ovat -nyppyvaatteesen ja nankkiniin puetut, tyyten parantamattomina. Itse -he tarkasti karttavat vilustumista, etenkin niissä seuduissa, joissa -kuumetauti vaanii, ja joihin valitettavasti Romakin kuuluu, jos kohta -jotkut korttelit ovat terveellisiäkin. - -Romalainen pyrkii pois kotiin kun päivä laskee, ja oleilee kotona -muutaman tunnin auringon laskettua, sillä sillävälin kuumehöyryt -nousevat lämminneestä maasta ja leviävät viilistyneesen yö-ilmaan. -Mutta sitten hän taas lähtee liikkeelle, käy tuttavia tervehtimässä -taikka menee kahvilaan taikka siekailee Colonna-torilla tai Corsolla ja -käyttäikse laaman tavalla noiden väkevien sikaarien takia. - -Mitä hyötyä nyt on omistajilla noista kallis-arvoisista huviloistaan? -Borghesen huvila esim. on keskellä komeata puistoa, joka on aivan -sennäköinen kuin olisi se perustettu vanhojen vaski-piirrosten mukaan, -vaikka päinvastoin vaskipiirrokset ovat sen mukaan piirretyt, ja -huvilan sisällä on marmorikuvia, niin kuuluisia, ett'ei kukaan ihminen -niitä pysty maksamaan; mutta kuumetaudin tähden täällä ei uskalla asua -kukaan. - -Ompa merkillistä, että useat kuvapatsaat, jotka opaskirjoissa ovat -kahdella tähdellä varustetut, minusta näyttivät aivan niinkuin olisivat -ne, samaten kuin useat ihmiset, saaneet yhden taikka useamman tähden, -ilman että on tietoa siitä, mistä hyvästä heitä näin on koristeltu. -Saavathan monet tähtejä syystä että ovat päässeet taluttamiseen -tarpeelliseen ikään, ja siis aattelin, että monet antiikeistakin -ovat tähtensä saaneet sentähden kun ovat niin vanhat. Kun ei ollut -saapuvilla professori Quenglhuberia eikä herra Spannbeiniä, minulle -selittämässä, mintähden ruma monesti on kaunis ja kaunis monesti ruma, -niin täytyi minun omin päin tutustua kuvapatsaisiin ja itse haalia -kokoon mitä maksoi vaivan heitä tietää. - -Mieltäni kiinnitti villa Borghesessa eräs pronssinen poika, koska se -oli spartalainen olevinaan. Nuo Spartalaiset olivat eriskummaista -kansaa, jossa kaikki tarkoitti ruumiin-voimia vaan; me sitävastoin -pidämme paremmin yhdenvuoden-vapaaehtolais-tutkinnosta, paljosta -opista, heikosta rinnasta ja likinäköisyydestä. Kun tuommoinen -spartalaisen pojan jalka aamupäivän kilpa-juoksussa sattui katkeemaan --- sillä sporttimies oli jok' ainoa Spartalainen jo luontoansa --- ja haavalääkäri väänti sitä sijoilleen taas niin että luut -narskuivat, niin poika lauloi vaan täyttä kurkkua: "Hei lai la, hei -hoi vaan." Jälestä puolenpäivän jo juoksi hän kilpaa taas, ja jos -ei hän ensimäistä palkintoa saanut, saattoi tapahtua että sydämensä -seisahtui surusta ja häpeästä ja poika, perille päästyänsä, putosi -kuolleena maahan. Siitä syystä oli minusta tää kuvapatsas niin erittäin -mainittava, vaikk'ei sille ole katsottu hyväksi antaa tähteä; ja -vasta vanhuuden-historian valossa nähtynä, se saakin täyden arvonsa. -Ei ainoasti taide ja kauneus anna arvoa taideteokselle, sitä tekevät -myös ne tarinat ja jutelmat, mitkä voidaan kertoa teoksesta, tekijästä -taikka kuvan merkityksestä. Senpätähden sanotaan arvostelijoilla -olevan tukalan työn kun kirjoitettavaksi tulee taideteoksesta, josta -ei tiedetä minkäänlaista ryövärikaskua, ja tää puute mahtanee myös -olla syynä heidän alituisiin valituksiin, ettei muka historiallisia -tauluja enää maalata, sillä kun pääsevät semmoisesta kirjoittamaan, -tarvitsee heidän hakea vähän historiasta vaan taikka tietosanastosta, -saadaksensa semmoisia opettavaisia tietoja kuin nekin ovat jotka tässä -olen esiintuonut tuosta spartalaisesta pojasta. Mutta onkohan se -taiteilijain asia huojentaa arvostelijoille elämä? - -Villa Borghesessa on vielä sitten kuvapatsas: Napoleonin sisar -Venuksena. Kyllähän minä antiikissa suvaitsen jos jotakin, syystä -että siihen aikaan ei ollut muoteja, koska nuo vanhat kreikkalaiset -säästyttivät senkin vähäisen trikoomäärän, jota vailla tätä nykyä -ei saa kukaan Herkules eikä Ilmatar esille astua; mutta kun nainen -marmoritilassa makuusohvalla loikoilee ja tahtoo luulotella ihmisiä -ett'ei hänellä ole ollut mitään yllensä ottaa, ja kumminkin on keisarin -sisar, jota keisari vähästä hänen pyynnöstään olis' koristellut -kiireestä kantapäähän pelkillä timanteilla, vaikkapa varasti ne, niin -on se jo melkein hullua. Vaan se mahtanee olla sukuperäistä, sillä -Napoleonilla Milanossa ei ole mitään päällänsä, eikä hänen sisarellaan -Romassa sen enempätä. Kalleni oli aivan yhtä mieltä kuin minä, eno -Fritz sitä vastoin sanoi meidän mielipiteitämme poroporvarillisiksi. -Mutta minä olen ihan vakuutettu siitä, että jos minä, hänen täysi -sisarensa, seisoisin kipsi- tahi marmori-Venuksena hyllyllä -vieraskammarissamme, niin hän olisi ensimäinen huutamaan hävyttömäksi -tuollaista taideteollisuutta. - -Muista kuvapatsaista en mitään sano, syystä että vasta tuomiopäivänä -pääsisin kertomukseni loppuun jos lähtisin lavertelemaan kaikista -kuvista, joita näkee täällä sekä itse kaupungissa että huviloissa. -Kaikkialla toriloilla havaitsee, millä oivallisella tavalla -ennen-aikaan Romassa tiedettiin käyttää kuvanveistäjäin taidetta, -kaupungin kaunistamiseksi mahdollisuutta myöten. - -Nähdessäni noita kauniita, marmorikuvilla koristetulta suihkukaivoja, -toivoin että semmoisia olis' meillä Berlinissä. Romaan tulee ulkomaalta -tuhannen tuhansia vuosittain, mutta mikä Berlinissä vieraille -tulee eteen, jos ei ole katseltavia muutamaksi viikoksi? Ajamiseen -kaupungin-radalla he kyllästyvät viimeinkin, eikä kanavan-rakennuskaan -heidän mieltä viehätä. - -Tiedustellessamme kirjeitä "Orientissa", olikin siinä kirje meidän -tyttäriltä. He olivat terveitä ja virkeitä, vaan uutisia ei ollut -heillä erinäisiä, paitsi että koirain-karanttenia taas oli kuuluutettu -ja että muuan salakähmänen vaimo-ihminen kuleksi Kukkais-kadulla ja -tempaili korvarenkaat pienten lasten korvista. Se oli tietysti minusta -yhtäkaikki, täällä kun olin Romassa. Vielä sitten valittivat, minun -viimeisen kirjeeni olleen niin korkea-oppisen, ett'eivät he sitä -ymmärtäneet. Minä päätin siis vasta kirjoittaa selkeämmin. - -Kun olimme taas menemässä ulos, kuului äkkiä tuttu ääni: - -"Herra Jesta, rouva Buchholz, tässähän he ovat!" - -Rouva Kliebisch ja hänen keskenkypsymätön miehensä tulivat alas. -Jälleennäkeminen oli hyvin iloisaa, sillä matkoilla kun yhdyttää -- -olipa neljännestuttaviakin vaan, niin silloin sen vasta oikein näkee, -että ihminen on seuraelävä, ja siitä sitten tulee paremmin tuntemaan, -mikä meillä määränä on. - -Rouva Kliebisch kysyi, josko halutti meitä kuulla Allegrin mainiota -Miserereä, jota oikeana saa kuulla ainoasti Romassa. Koska Sextinista -soittokuntaa ei enää käytetty kirkollisissa toimituksissa, niin -annettiin englantilaisia varten joka päivä miserere-soittajaisia, jotka -alkoivat kello neljä jälestä puolenpäivän. - -"Jos se on mainio", sanoin minä, "niin täytyyhän meidän se kuulla". - -"Kuuluisampaa musiikkia ei ole", vakuutti rouva Kliebisch. "Mieheni -tosin tykkää enemmän operetista, mutta tänä päivänä tulee hän minun -tähteni mukaan. Eikö niin, Hinnerich?" - -"Miserere on niin kuuluisa, Henrietta!" vastasi herra Kliebisch -keveällä huokauksella. - -Kun soittajaisista sopimuksia oli tehty, läksimme Pietarin-kirkkoon. -Vaikka se vähän minua harmitti, että Kliebischien herrasväki asui -huokeammissa huoneissa "Orientissa", johon minä itse olin heidät -neuvonut, kun taas meidän täytyi majailla hotellissa jossa oli -kreivillisiä hintoja, en ollut sentään suutuksissa Henriettalle, -päinvastoin kiitollinen hänen huomiollisuudestaan miserere-pilettien -suhteen. Me kävelimme Enkeli-sillan yli. Marmori-enkelit, jotka -ovat siltapatsaille pystytetyt, ovat kummallisen mustankirjaviksi -sammaltaneet. Muutamilla on valkoinen vartalo vaan mustat kädet, -toisilla tummat posket ja valkoinen nenä, toiset taas ovat ihan -hallavia; mutta kun kuuluu olevan yhteensä 60,000 kuvapatsasta Romassa, -niin niitä ei jouda puhdistamaan niinkuin meillä linnansillalla, jossa -kuvien siivonta vie puolen vuotta. Jos samaten tehtäisiin Romassa, niin -johan ensimäiset kuvapatsaat olisivat sammaleen vallassa taas aikoja -ennenkuin viimeiset joutuisivat harjattaviksi. Se olisi yhtä hyödytön -työ, kun jos syksyllä ruvettaisiin Unter den Linden'issä liimaamaan -kaikki maahan karisseet lehdet oksiin kiini jälleen. Paitsi sitä -ovat nää kaksitoista suunnatonta enkelinkuvaa, Bädekerin mielestä, -todisteita vaan senaikuisesta vajanaisesta kaavaustaidosta. Senpätähden -eivät ansaitse parempata kohtaloa kuin että muuttua mustiksi. - -Hadrianon hauta on Enkeli-linnaksi nimitetyssä linnoituksessa. Keskellä -tuota summattoman suurta varustusta on se pieni hautakammio, johon -hänen tuhkansa siunattiin säilöön. Mutta tuhan he ovat heittäneet -hunningolle. Ei sitä tiedä, kuka vielä mailmassa leikittelee meidän -luilla, kun Hadrianustakin kohtaan on voitu käyttäidä näin pahasti. -Minä olen nähnyt montakin hänen rintakuvaansa; hän näkyy hyvin halusta -ottaneen kuvansa kuvanveistäjissä, sillä joka museossa on vähintäkin -puoli tusina Hadrianuksia, ja minä niitä nähdessäni aattelin: -"Miesparka, keisarina ollessasi moni sai jalat allensa sinun tähtes', -tuhkana täytyy sinun itsesi siirtää sijasi; toivon kumminkin, että -sinulla nyt on hyvä sija ijankaikkisessa autuudessa." - -Sitten ajoimme P. Pietarin edustalla patsaskäytäviä, joissa kolme -vaunua voi ajaa rinnakkain ja jotka ovat maksaneet ainoasti kolme -ja puoli miljoonaa. Keskellä toria seisoo obeliski, jota ei saatu -ylös, ennenkuin vettä päälle kaattiin. Kahden puolen heittelevät -kaksi suihkulähdettä kuohuvaa vettänsä ilmaan ja kastelevat torin -kivikutomasiltaa sillä puolella mihin milloinkin tuuli pirskoittaa -vesipisarat. Ennen obeliski seisoi Caligulan circus'ella, jossa -Nero piti näytelmiänsä. Tätä obeliskia tapaeli noiden elävien -tulisoihtujen himeä kuume. Nää olivat kristin-uskolaisia, joita oli -kääritty tulen-ottaviin aineisin ja sitten sytytettiin palamaan, jotta -Nero iltahämärässä paremmin näkisi, miten villit koirat raatelivat -eläintennahkain sisään neulotuita ihmisiä, tulisoihtujen velilöitä ja -sisaria. - -Siinä jossa tällaisia hirveitä asioita tapahtui, kohoaa nyt -Pietarin-kirkko, suurin kirkko koko mailmassa. - -Me astuimme alas vaunuista, ja nousimme ylös noita leveitä astuimia, -jotka pääporttiin vievät. Joka noustavalla ylenivät ylenemistään nuo -jämeät pilarit eteis-salin ovella, josta minä pyörähdin sisään niinkuin -olenkorsi kurimukseen. Eteishuone oli jo kirkko itsessään, kuinka eikös -sitten olis' suunnaton P. Pietari? - -Minun täytyy se tunnustaa, että sydämeni sykki sievemmin -sisään-astuessani, mutta kun pari askelta olin ottanut, hajosivat minun -odotukseni. Olin luullut kaikkea vielä suuremmaksi! - -Tosin hämmästytti minua eriväristen marmoriseinäin loisto, kultahohto -holveissa, nuo huikaisevan valkoiset pyhimysten kuvat, ja etäällä nä'in -pienten liekkein pilkkivän kultaisessa seppeleessä, ne olivat kai -vahakynttilöitä -- mutta missä oli tuo suunnaton suuruus? - -Kalleni kulki pikaisemmin edellä ja lähestyi toista pylvästä oikealla, -jonka vieressä pieni marmori-enkeli seisoo ja ojentaa sisäänastuville -pyhällä vedellä täytettyä näkinkodan kaltaista kuppia. Nyt kun Kalleni -saapui aivan enkelin eteen, nyt nä'in kuinka pieni Kalleni oli, ja -kuinka mahdottoman suuri taas enkeli, jota olin pitänyt ihan pienenä -kuvana. Yht'äkkiä tuntui minusta ikäänkuin olisi kirkko käynyt -suuremmaksi, ja minä aina pienemmäksi. Henkeni salpautui ja minua -valtasi pelko. En voinut olla itkuun purskahtamatta. - -Kalleni tarjosi minulle kätensä, mutta kauan kesti, ennenkuin mieleni -oli asettunut. - -Kun virkesin taas tyynemmin ajattelemaan, enkä enää pelännyt tätä -suurta huonetta ja sen valtavata loistoa, vaan rupesin tarkemmin -katselemaan erityisyyksiä, tulin siinä eno Fritzin luo, joka -Bädekeristään haki selkoa, mitä se ja se merkitsi ja mintähden se oli -vetänyt luokseensa taidetta tuntevan yleisön silmät. - -"Mitä hän sanoo! P, Pietarista, onko hän ihan ihmetyksen innossa?" -kysyin. - -"Katsotaan", vastasi eno Fritz ja luki sitten: "Pietarinkirkon -ulkomuoto on moitteelle alttiiksi annettava, sisusta sitävastoin -vaikuttaa voimallisesti mieleen, vaikka se on niin ylellisesti täytetty -sekasortoisilla, mutuilla koristuksilla. Siinä kaikki." - -"Vai niin hän sanoo? Muatuita koristuksia? Katsoppas mokomaa! -- Kun -marmoriseinät ovat niin kauniita, ett'en kauniimpia minä voi aatella, -ja kuvat suunnattomassa suuruudessaan kuitenkin ovat ihan paraan -kokoisia ja sangen ihania, komeroistaan kun katselevat, niin tää kaikki -on muatuita koristuksia. Tahtoisinpa nähdä millaisia oikeat koristukset -ovat, koska nämät ovat vääriä." - -"Se on todellakin vahinko", sanoi eno Fritz, "että niin useat vanhat -mestarit, maalarit, kuvanveistäjät ja arkkitehdit, niin vallan vähän -ovat voineet tehdä herrain taidetuomarien mieliksi. Jos olisivat -aavistaneet, joutuvansa kerran haukutuiksi matka-käsikirjoissa, niin -kaiketi olisivat joko vaivanneet itseänsä vielä enemmän tahi --." - -"Tahi?" - -"Käyttäinneet mielin kielin sen-aikaisia arvostelijoita kohtaan, -pyrkineet heidän ystävyyteensä ja ennen kaikkea uskoneet yhtä lujasti -ja vakaasti kritikin kaikkivaltaisuutta kuin yleisön tyhmyyttä. Silloin -olisi etevämpien käynyt paremmin, eikä keskinkertaisten niin hyvin". - -"Minä toivon, ett'et minua lue tuohon tyhmään yleisöön?" - -"Minä puhun vertauskuvallisesti vaan, Wilhelmina, sillä minä puhuu -antiikin ajoista; meidän vuosisadalla semmoista tietysti ei tule -kysymykseenkään. Nythän vallitsee sula oikeus, kadehtimattomuus, -puoltamattomuus, tieto, ymmärtäväisyys ja hyvä päättämystaito, eikä -mikään pahuus, kaupan-alaisuus eikä kavaluus. Jokainen on niin -sivistynyt että hän kyllä tietää, tyhmyyden olevan lahjan jota ei saa -väärinkäyttää!" - -"Se on oikein. Ja tulevat sukupolvet vielä selittävät tätä meidän -ideaalista, ihmisellistä aikakautta ansion mukaan." - -"No mitenkäs muuten", vastasi eno Fritz. - -Mitä minä olin luullut kultaiseksi seppeleeksi, oli, likeltä -katsellessani, monilukuisia lamppuja, jotka, kultaisten haarain -kantamina, palavat apostoli Pietarin muistoksi. Hänen hautansa on tään -tabernakelin alla; ylähällä kohoaa kirkon kupulaki; kun siihen katsoo, -ei voi ymmärtää, sen olevan niin mahdottoman korkean. - -Täällä nä'in myös pronssi-kuvapatsaan: pyhä Pietari avaiminensa; -kuvan isosta varpaasta ovat hurskaat jo suudelleet puolet pois. Tämä -apostolinkuva on noiden suurien urkujen alla, jotka ovat pienten -pyöräin päällä ja siis helposti saadaan kulkemaan minnekä milloinkin -jumalanpalveluksessa soittoa tarvitaan. - -Pietarinkirkko on kaikin puolin ihmeellinen. Ylhäällä kirkon katolla -asuu koko siirtokunta työväkeä ja vartijoita. Heillä on siinä -ryytimaita, vuohia ja muita eläviä, -- oma mailinansa, johon hyvin -tyytyvät. Taivas ylähällä ja kaikkein kirkkoin kirkko alla; ei voi -siinä kohdata heitä mikään paha. Kupulaki on niin suuri, että se aina -kaataa varjon; ja miel' istua viileämmässä, täytyy tuolinensa väistyä -väistymistään kupoolin ympäritse. Kupoolin nuppiin sopii kuusitoista -henkeä tahi kymmenen à kaksitoista, jos ovat lihavia. - -Ennenkuin jätimme P. Pietarin, katselin rippikojuja, joita on -kaikkia kansoja ja kieliä varten, ja jotka siinä ovat aivan kuin -tullipaviljonkeja tiellä ijankaikkisuuteen. Lelettäviä lapsukaisia -varten vaan ei ollut niitä. Keskiportin tienoissa näytti eno Fritz -meille siltaan kiinnetyn kivikutoman, jonka päällä Saksan keisarit -ennen aikaan kruunattiin. - -"Nyt on loppu noiden kruunausten", sanoi Kalleni. "Hän, joka on tehnyt -maansa keisarin-valtakunnaksi, hänen on kruunu samassa. Siihen ei -tarvita kolmatta." - -Minä olisin paljon antanut, jos nyt olisimme päässeet oikein makuisalle -aamiaiselle jossakin Berlinin paremmassa ravintolassa, mutta meidän -täytyi kuin täytyikin tyytyä tuohon pahaan italialaiseen ruokaan. -Eno Fritz kestitsi meitä Asti spumante-viinillä, jota sanovat -kototekoiseksi samppanjaksi. Kahdesta markasta pullo ei muuta voi -tahtoa, ei edes jäätä jähdykkeeksi, jota siis ei saatukaan. - -Suurissa hotelleissa on jotenkin hyviä ruokia, vaan koska kohtuulliset -amerikkalaiset eivät juo ruokapöydässä, vaan päihdyttävät itsensä -huoneissansa, niin täytyy nälkäisen saksalaisen kantaa noita korkeita -table-d'hôte-hintoja. Sittemmin söimme useinkin Corodottissa ja -Morteossa, ja olimme hyvin tyytyväisiä. Morteossa corsolla on -wieniläistä oluttakin: pieniä kuppia kuin lintusille, kaikki kallista, -mutta viileä ja hyvä olla. - -Niinkuin luvattu oli, menimme noutamaan Kliebischin herrasväkeä, -ja sitten kuuntelimme kaikki miserereä. Sali oli täpötäynnä -englantilaisia, paraasta päästä naisväkeä suruvaatteissa. He -mulkoilivat silmiänsä kadehdittavassa hartaudessa; mutta minusta se -oikein kävi kamalalle, sillä kuului aivan kuin neljällä vierettäin -olevalla pihalla olis' seisonut laulukunta kussakin ja nää samalla -aikaa olisivat lähteneet vetämään eri nuottiansa kukin. Oli siinä -ihmisiä taikka kissoja, se on yhtäkaikki. Ensimäisten kymmenen minuutin -kuluttua sanoi eno Fritz sieraintensa vuotavan, ja puikki tiehensä. -Mutta englantilaiset! Heidän ihastuksensa yltyi yhä. - -Rouva Kliebischinkään mielestä ei ollut miserere kaunista, ja herra -Kliebisch nurisi siitä että olivat lähteneet hotellista tämmöisen -kurjanpäiväisen konsertin tähden. Minäkin olisin paremmin tykännyt -jostain tunnollisemmasta, kuin esim. "On kaino kukka niityllä". Rouva -Kliebisch sanoi, että semmoisia lauluseuroja kuin meillä on, ei ole -koko Italiassa, ja siinä hän oli oikeassa. Kun me toisinaan lähdemme -huvimatkalle jonkun lauluseuran muassa, kuinkas viehättävän kauniisti -eikös silloin lauleta! Aatelkaappas kuinka juhlalliselta näyttää, kun -laulajat astuvat asentoon, aivan kuin olisi mestaus kysymyksessä. -Johtaja jakelee äänet. Muutamat käyvät kalpeiksi, niin he pelkäävät. -Sitten kajasee. Kyllä kelpaa kuunnella! - -Jos ei ole lauluseuraa mukana, niin eihän tietysti sitten voi olla -vaatelias; täytyy tyytyä, jos herrat saavat alkuun laulua "Riemu, säen -taivahasta", vaikk'eivät laulaisikaan sitä loppuun asti. Näkeehän -sentään heidän hyvän tahtonsa. Enempiä lauluja he tavallisesti eivät -osaa, heillä kun ei ole mukana laulu- eikä nuottikirjoja. Senpätähden -se olisi varsin soveliasta, jos mieleisimmät laulelmat olisivat -hattujen sisusteelle painettuina, niin eivät herrat lauluveljet -sanoista ainakaan joutuisi pulaan, sillä ei mikään niin tuskastuta -naisia seurassa kuin nähdä miten siinä pinnistävät ja pinnistävät, -ilman että siitä sittenkään syntyy sen valmiimpata. - -Mutta ennen minä jätän kuulematta olipa mitä laulua tahansa, kuin -kuultelen kerran vielä miserereä. Pää käy kipeäksi jo kun aattelen -tuota miserereä. - -Minua kumminkin kummastutti se, kun moniaat laulajista saivat äänensä -niin korkealle, ja sitä rouva Kliebischkin oli huomannut. Eno Fritz -selitti meille, että näiden n.s. paavillisten laulajain jo piennä -pitää vannoman ett'eivät milloinkaan nai, ja sitten heitä opetetaan -näin kimeästi laulamaan. Rouva Kliebisch oli iloinen siitä ett'ei -hänen Himmerichinsä ollut ruvennut tuommoiseksi miserere-laulajaksi, -Henrietta kun, toisin käytyä, ei olis saanut häntä. - -Minä kysyin rouvalta, mitä hän muuten piti musiikista täällä Italiassa? -Hän sanoi, että mitä täällä enimmästi kuuli, oli operakappaleita; -hän luuli, että lauluja semmoisia kuin Brahmsin, Jensenin, Naubertin -ja Hoffmanin sepittämät, ei lauleta Italiassa, ja päätti semmoista -tuomiokirkko-laulua, kuin Berlinissä on, ei saatavan täällä aikaan. - -"Kyllähän italialaisissa kirkoissa soitto hilpeältä kaikuu", sanoin -minä; "ja jos kansa on tottunut hartauttaan harjoittamaan valssin -mukaan, niin se on heidän oma asia." Eno Fritz myös myönsi paraaksi, -että itsekukin saisi huvitella mielensä mukaan, ja kysyi, josko herra -Kliebisch pelasi skat'ia. - -"_Josko_ pelaan?" vastasi tää. - -Onni oli että rouva Kliebisch sai miehensä tulemaan pois hotelliin -oikealla ajalla, muuten herrat olisivat korttipöydässä istuneet selvään -päivään saakka. Mutta minä vannoin sydämeni pohjassa kostonvalan, ja -ennenkuin nukuin olin päättänyt kerrankin näyttää herroille, missä -korttileikki Italiassa on pidettävä. - - - - -Neapelin lahden rannalla. - -Mintähden rouva Kliebisch ei suvainnut kuuttakahdeksannesta tahtia -eikä sitrooneja. -- Soitannollista kurjuutta. -- Rosvo. -- Yhtäläisyys -auringon edessä. -- Saksalainen tiedon temppeli. -- Santa Lucia. -- -Mintähden rouva Buchholz toivoi, ett'ei olis käynytkään koko museossa. --- Mintähden neapelilainen lazzaroni ei huolisi vaihtaa onneansa -berliniläisen pankkiirin onneen. -- Neapel ulkoa. -- Koira ja saituri. --- Kärpäset ja Capuciinilainen. -- Mintähden rouva Buchholz niiaa -kalan edessä. -- Mintähden Vesuvio hurjistui. -- Capri. -- Mintähden -Amalfissa erästä reikää päiväkirjassa kunnioitetaan. -- _Addio, mia -bella Napoli_. - - -Nyt mennä jyryytettiin kohti Neapelia. - -Kliebischin herrasväki oli yhtynyt meidän seuraamme; herra skat-pelien -vuoksi -- Henrietta minun hyvien neuvojen tähden, sillä vanhempi rouva -on tietysti enemmän mailmata kokenut kuin nuori, joka hääreisullansa on. - -Minä kysyin, josko oli ollut rattoista Garda-järven rannoilla. - -Olihan se sentään ollut. - -Oliko hän sielläkin nähnyt appelsiineja ja sitrooneja? - -"Näin, valitettavasti." - -"Valitettavasti -- miten niin?" - -"Voi hyvä rouva Buchholz, mitäs enkös ole saanut kärsiä. Hinnerich ei -tyytynyt, ennenkuin olimme höyrylaivalla. Järvi kuohui yhä kauheammin -kuta pitemmälle päästiin, minä vapisen vielä sitä aatellessa. Laiva -keikkui, ylös alas kuudenkahdeksanneksen tahdissa aivan kuin jossakin -Hillerin sepittämässä rondossa." - -"Ja sitten teidän rupesi mieltä vääntämään?" - -"Ei, ei ihan vielä, minä olen jotenkin tottunut musiikkiin. Hinnerich -kun näki miten minusta tuntui pahalta laivassa olo, oli lohtumaton -ja koetti virkistää minua kaikellaisilla virvokkeilla. Kaikkea, mitä -vaan neuvottiin hänelle, kantoi hän minun nautittavakseni: kahvia, -selttervettä ja viimein yhden kuoritun sitroonin, jonka pitäis' muka -tekemän minua terveeksi." - -"No, tokko se auttoi?" - -"Jotta päästä puremaan sitrooniin, täytyi minun avata suutani, ja se -oli onnettomuudeksi. Samassa oli, näette, minun uusi samettileninkini -ja Hinnerichin haalea päällystakki peräti pilalla; minussa oli sen -verran tuntoa vielä, että sitä huomasin. Mutta sitten minulta katosi -kaikki, paitsi tuota kuudenkahdeksannen-tahtia, joka lakkaamatta -piti häijyä nakutustaan minun pyörtyneessä päässäni. -- Hinnerich -sittemmin kertoi minulle, että hän ja eräs merimies olivat laahanneet -minut polttokajuuttaan, jolloin minä olin ollut aivan kuin katkennut -lemmenkukka. Hinnerich oli ihan epätoivoisena ja huusi minulle: 'minä -olen tappanut vaimoni, minä olen Henriettan murhaaja, mintähden annoin -hänen astua tähän petolliseen laivaan? Voi kuinka kadun tuota onnetonta -kiihkoani lähteä järvelle!' Tätä hän sai kertoa minulle vissiinkin -sata kertaa, sitten kun taas olimme mantereella, ja minä aina suljin -suudelmalla hänen suunsa ja sanoin: 'Voi sydänkäpyni, mitä tuskaa -olet nähnyt! Minä tahdon palkita sinun uskollista rakkauttasi ja -hellyyttäs'. 'Ja minä tahdon sulostuttaa sinun elämätäsi, enkelini', -sanoi hän sitten lemmekkäästi, 'miten paraiten voin; sinä saat paljoa -korkeamman samettileningin kuin tuo oli joka pilaantui, sen lupaan niin -totta kuin olen Hinnerich Kliebisch.' -- Mutta voi hirveätä, min'en -tuosta tapauksesta lähtein siedä sitroonien hajuakaan, enkä voi kuulla -mitään Hillerin sepityksiä -- heti tulee meritauti." - -"Hirveätä todella. Olitteko myös Milanossa?" - -"Olimme." - -"Näittekö tuomiokirkon?" - -"Ulkoa vaan." - -"Näittekö Napoleonin, joll'ei ole mitään yllä?" - -"Ei." - -"Näittekö Ehtoollisen?" - -"Ei." - -"Mitäs sitten näitte?" - -"Hyvä rouva Buchholz, minä olin niin kipeä, ett'emme, tuskin ollenkaan, -olleet hotellista poissa; Hinnerich ei luopunut minuutiksikaan minun -tyköäni. Milanosta läksimme Bolognaan." - -"Mitä siellä on?" - -"Hyvin hyvä hotelli ja kaksi nojaavaa tornia." - -"Kaksi? Bolognaan minä en mene, minä olen saanut kylliksi jo yhdestä -nojaavasta tornista. -- Kalle, katsoppas, eikö Vesuviota rupeaa -näkymään?" - -"Koht' sillään, eukkoseni -- ruutua pöytään, sanoi entinen lasimestari. -Herra Kliebisch, te olette etukynnessä." - -"Rakas Hinnerichini, mikäs vuori tuoss' on vasemmalla kädellä?" - -"Odota pikkusen, Henrietta -- valttia vielä; ja vieläkin kerran!" - -"Jatkakaa vaan niin kauan kuin olette sisällä, herra Kliebisch", sanoi -Kalleni. - -"Onhan sinulla Bädeker, Fritz, katso siitä." - -"Tuossa paikassa, Wilhelmina; näet, Kalle, nää kortit puhuvat latinaa, -luulen!" - -"Lopuskat otan minä!" - -"Teillä jako, herra Kliebisch." - -"Minun olisi pitänyt lyömän herttakympin lautaan, kyllä sitten olisivat -olleet pahemmassa kuin pulassa", sanoi herra Kliebisch sakatessaan. - -"Vielä mitä, minulla oli kuningas ja pari lankkua sen turvaksi." - -"Me tahdomme tietää, mitä vuoria nuo ovat?" muistutin minä tuikeasti. - -Sillä välin kun herra Kliebisch sakkaeli, katseli eno Fritz kirjasta. - -"Ne ovat Abruzzit!" lausui hän. - -Rouva Kliebisch säikähtyi yhtä kovasti kuin minäkin. Me olimme siis -näin likellä Abruzzeja, jossa ihmishenki on huonommassa kurssissa vielä -kuin Elbeim-osakkeet. Ja meidän luonnolliset varjelijamme vaan löivät -korttia. Varmuuden vuoksi toki suljettiin akkuna. - -"Kalle", huudahdin minä, "etkö tiedä että rosvoja on aivan -ympärillämme?" - -"Teidän herra miehenne nyhtää meistä rahoja, ihan kuin olis' hän -kotoisin täältä", sanoi herra Kliebisch leikkisästi. Minua harmitti tuo -vaisu vielä entistä enemmän, sillä kokkapuheita miehestäni en suvaitse. -Rouva Kliebisch'in tuli jo vedet silmiin. - -"Hinnerich ei rakasta minua enää", uikerti hän, "koko tuntiin hän ei -ole suudellut minua kertaakaan." - -"Voittehan hotellissa ottaa vahinkonne takaisin", vastasin minä -ilkamoiten. - -Hän loi minuun nuhtelevan katsauksen ja sanoi ihkuen: - -"Oi, jos tietäisitte kuinka minä lemmin Hinnerichiä. Mitä olisin minä -ilman hänettä? Surkea pianisti, jonka täytyisi elää muitten ihmisten -armoilla, ja opetustunneilla kuuden groschen'in hinnasta tunnilta. -Mitäs ovat ne konsertit, mitkä me vähäarvoiset soittoniekat annamme --- mitä ovat ne muuta kuin soitannollista kerjuuta? Meitä kutsutaan -seuroihin soittamaan, kuta useammin sitä paremmin kai, ja siitä -hyvästä sitten ostetaan meidän soittajaisiimme, kun niin pitkälle -pääsemme, muutama tusina pilettejä, joita sitten jaellaan ilmaseksi -köyhille sukulaisille tahi emännöitsijälle ja hänen perheellensä. -Semmoisella kuulijakunnalla ei kunniaa kartu. -- Entä rahavoitto? -Voipi olla iloinen, jos on 10 à 12 markkaa jälellä, kun sali, kaasu, -painokustannukset ja apumiesten vaivat ovat maksetut. -- Te ette tunne -tuota loistavata soitannollista kurjuutta. Te ette tiedä, kuinka -vaikeata on meikäläisten päästä eteenpäin kun tähän aikaan ihmisillä -on niin mahdottomia vaatimuksia. Voi, pianpa huomasin, ett'en minä -konsanaan tulisi kuulumaan noiden valikoituin joukkoon, minä tunsin, -miten haihtuivat minun uneksimani kunniat ja kuuluisuudet, miten -todellisuus tuli ja kahletti minua pianoon, jossa seuraksi sain, ei -taidetta, vaan puutteita ja nöyryytyksiä, joita niin kosolta kohtaa -tuota silkkileningillä ja pestyillä hansikkailla koristettua köyhyyttä. -Näistä kahleista vapautti minut Hinnerich, ja jos ei hän minua enää -rakastaisi, niin surmaisin itseni." - -"Rouva Kliebisch", sanoin minä, "puupukissa voi toisinaan olla talia -enemmän kuin luullaan. Senpätähden en ole niinkään epäsuosiollinen -teidän Hinnerich'iänne kohtaan, vaikk'ei hänellä juuri ole minun -intohimojanikaan." - -"Ah, jos oikein tuntisitte hänen!" virkahti rouva. - -Minä katsoin tarpeelliseksi tämän mielenliikutuksen päälle ehdotella -pikku virvoittajaa. Ensin ottivat herrat, koska juuri sattui pysähdys -peliin jakamisen tähden, ja sitten antoivat pullon meille. - -Kun rouva Kliebisch oli maistamaisillaan tätä oivallista -virvotus-ainetta, noputti samassa joku akkunaan, ja muuan musta -muoto pyysi päästä sisälle. "Rosvot!" parkaisi rouva Kliebisch ja -pudotti pullon maahan. Herrat kavahtivat ylös. Mutta säikähdys -oli joutavan-päiväinen, sillä tuo ryöväriksi luultu olikin -kivihiili-savusta mustunut konduktööri vaan, joka ilmoitti, että kohta -ollaan Neapelissa. Hän ehkä tuumi saavansa, juomarahoja, mutta tuon -säikähdyksen tähden siit'ei tullut mitään. - -En ole vielä ihan selville aprikoinut sitä asiaa, ovatko nuo juomarahat -jotain ryöväystä säädyllisemmässä muodossa vai eikö? Kun hotelliin -matkustaja majoittuu, niin tiettyhän se on, ett'ei hänen itsen sovi -laasta huonetta, petata, lankata saappaita eikä tuoda kahvea ja ruokaa -kyökistä. Mutta niinpian kuin hän tekee lähtöä, jopa ovat juomarahojaan -pyytämässä kaikki ne ihmiset, jotka näitä välttämättömiä askareita ovat -toimittaneet. Miksikä semmoista nimittäisi? - -Hyvällä saksan kielellä sitä sanotaan abruzzeri'ksi. Pitääkö ostaa -hotellein palvelusväen suosiota pienillä ratoilla? Onko ylipäätään -minkäänlaista järkeä siinä, kun pitää tuolla turhalla mammonalla ostaa -vielä kotorengin suopean hymyn? Onko se ylimyksellistä pyrkiä sisäpiian -kunnioittamaksi rahalla-raskautetulla kädenlikistyksellä? Ei suinkaan --- vaikka eno Fritz tässä kohdassa on toista mielipidettä kuin minä. - -Hän nimittäin väittää, että matkustaja tulee paremmin passatuksi, -jos tää, vieras kuin on ja muukalainen, antaa hotellin palvelijoille -juomarahoja, mutta mitä varten pitää erittäin palkita palveluksia, -joita hotellin tulee tarjona pitää ilman eri maksutta? Hulluuttahan -se on. Ja josko tuommoinen poikaloppi mustassa hännystakissa tahi -taas joku pölyrätin donna on minua kohtaan enemmän suosiollinen kuin -toiselle vieraalle taikka antaa minun astua tuuman korkeammalle hänen -yksiomaisessa kunnioituksessaan, niin se on minusta kaikki yhtä. - -Englantilaiset ja Amerikkalaiset eivät ole tottuneet -juomaraha-liikkeesen, eivätkä annakaan niitä. Ja kuitenkin, tahi ehkä -juuri sentähden, heille osoitetaan enintä kohteliaisuutta, he saavat -paraat huoneet, paraat paikat ruokapöydässä, ja heidän on kaikin puolin -hyvä olla. - -Juomarahain antamisella olemme itse päällemme vetäneet suorakohtaisen -veron, joka menee miltei mahdottomiin. Nuori mies, joka syö -päivällisensä ravintolassa ja iltasella juo lasin olutta, ei pääse -vähemmillä juomarahoilla passarille, kuin kymmenen penniä kultakin -kerralta, jos mieli välttää herra kyypparin epäsuosiota. Se tekee -vähintäin kuuskymmentä markkaa vuodessa. Jos valtio hyödyllisiin -tarkoituksiin pyytäisi hänen varoistaan nää kuusikymmentä markkaa, -kuinka eikös hän valittaisi, kuinka eikö sanomalehdissä meluttaisi, -kuinka paljon pakinoimista eikö nousisi valtiopäivillä! Jos hänen -täytyisi antaa nää rahat köyhille, kuinka eikös hän vääntelisi -ja kiemurtelisi? Mutta kyypparin suosio on hänestä niin suuresti -täydellinen. Voipiko naurettavampaa ajatella! - -Että Italiassa enemmän vielä kuin muualla harmistuu jnomaraha-verosta, -se on mitä luonnollisin asia mailmassa, sillä täällä kaikesta saa maksaa -pakkoalmun, taiteesta, luonnon ihanuudesta, elämästä tällä ja tuolla -puolen hautaa. Oikea Italialainen luulee, että yli-enkeli Gabriel, kun -oli ajanut pellolle ensimäiset ihmiset kontrahdin-rikkomisen tähden, -pyysi Adamin antamaan hänelle juomarahaa, vaan kun hän ei mitään -saanut, syystä ett'ei vaski eikä nikkeli vielä ollut keksitty, niin hän -sitten ei päästänyt ensimäisiä vanhempiamme enää sisään. - -Italia on kyllä paikkapaikoin paratiisi, mutta ilman noita juomarahoja -se olisi vielä enemmän paratiisin kaltainen. - -Herrat lopettivat nyt tuon tärkeän-tähdellisen pelinsä, ja sitten -keräsimme kokoon kaikki kalut ja kamsut, jotta olisimme valmiina -perille tullessa. Tyhjän pullon otti herra Kliebisch täytettäväksi -omalla kustannuksellaan, joka älyntodiste teki minut vielä enemmän -leppyisäksi häntä kohtaan. Niin luonnollinen asia ei koskaan olis' -johtunut herra Spannbeinin päähän, sillä taiteilijat ovat liiallisesti -tottuneet ilmaseksi saamaan virvoituksia, vieläpä paikkapaikoin -maksuttomia voileipiä juuston kanssa. - -Me kulimme kautta viljamaiden, jotka enemmän sentään näyttivät -hedelmäpuutarhoilta, missä puissa uhkeita viiniköynnöksiä suikerteli, --- sekä sivutse ryytimaiden, joissa kaikki oli niin mehuisan ja uhean -näköistä. Olipa niissä kaalia, paratiisi-omenia, kurpitsoja, kurkkua, -sallaattia, papuja tai herneitä, niin kaikki kasvoi niin raisusti, kuin -aikoisi joka laji viedä ensimmäisen palkinnon ryytimaa-näyttelössä. -Maat olivat somat kuin tuukatut pöydät, tiet suorat kuin viivainen -mukaan vedetyt, pensas-aidat koreasti karsitut, ja niiden välillä -orangi- ja sitrooni-puita sekä noita japaanilaisia mistelejä, joitten -pienet keltaiset, hapahkat hedelmät olisivat vielä makuisampia, -elleivät niiden kovat sydämet olisi niin petollisesti isot. -Rikka-ruohoista ei tietty mitään. - -Vesuviota ei näe rautatieltä, sillä Monte Somma on edessä. Neapeliin -tulee junalla ihan niinkuin muihinkin kaupunkeihin; sama tulo, sama -hälinä, joka paikassa. Eno Fritz sanoi: "Vai niin, tämä siis on -Neapel. -- No, välttäähän tuo!" -- Ja sitte oli meillä taas, niinkuin -tavallisesti, kiusaa noista helsingin kapsäkkilöistä. - - * * * * * - -Ote päiväkirjastani. - -Me olemme olleet jo kolme päivää Neapelissa ja vieläkin olen minä -kuin pyörryksissä. Miten nyt alan kertomustani tästä kaupungista? -[Vanhaan tapaan likipitäen näin: Neapel on pohj. lev. 40° 5' kohdalla, -pohjois-puolella sitä lahtea, jonka 7-8 maantieteellisen peninkulman -pituista kehää rajoittaa luot. Capo Misene ja kaakk. Punta della -Campanella ja jota vielä sitten merestä eroittavat Procidan ja Ischian -saaret länn. ja Caprin saari etel. j.n.e. j.n.e. Toim. muist.] Eihän -täällä pääse rauhalliseen olentoon ei ollenkaan. Kaikki on elävyyttä. -Taivas elää, meri elää, päivä, koko luonto. Entä ihmiset? Ne pitävät -elämätä ikäänkuin koulupojat jotka juuri ovat päässeet ulos koulusta ja -pois koulumestarin vallasta. - -Romassa vallitsi jotain suurellista; niin, ja kuka nyt hautojen -kesken kaarestaisi? Neapelissa sitävastoin, mikä on ollut ja mennyt -se unohtuu pois, niin kuin mekin unohdamme talven, kun ensimäinen -kesäpäivä on käsissä; ja täällä on ainainen kesä. Joka päivä tuo uuden -eloisuuden, ja tarpeet kun ovat vähät, ei huoli kansa surra huomisesta -päivästä. Senpätähden se ei murehdi eilispäivästäkään. Jokainen on -itsehensä tyytyväinen semmoisena kuin on eikä pidä itseänsä huonompana -kuin naapuriansa, vaikka tämän nutussa on yksi reikä vähemmän. Minä -tarkoitan köyhiä, joiden iloksi sininen taivas, meri ja lekkoinen päivä -on olemassa yhtä hyvin kuin rikkaiden. Köyhinkin tietää iloita, oli hän -kuinka kapiköyhä tahansa. - -Neapelilaisia sanotaan laiskoiksi, kun moni heistä hyvin vähällä työllä -pysyy leivässä; heitä myös sanotaan tyhjän-toimittajiksi. Se on väärin. - -Käsityöläiset työskentelevät avokadulla. Se on oikein lystiä nähdä, -kuinka väsymättömiä ja uutteria he ovat. Köyhemmissä kaupungin -kortteliloissa istuvat vaimot rukkinensa kadulla ja kehräävät -sitä karkeata lankaa, josta sitten kudotaan heidän yksinkertaista -leninkikangastaan. Sukkien asemesta heillä tavallisesti ei ole muuta -kuin ilmasto, etenkin arkipäivinä. Mutta pyhäksi pynttäävät he itsensä. -Yksinkertainen leninki, kirjava nauha, tekokulta-koristuksia kaulassa -ja korvissa, ja sitten vallattoman hyvä mieli. Se on heidän paras -koristuksensa. Miltei mieleni tehnyt heidän kanssaan naurella, hilastaa -ja olla yhtä hillitön ilossa kuin he, mutta mitä sitten minusta olis' -aateltu Landsberger-kadulla? Meillä kaikki noudattavat muoteja, yksin -palvelus-piiatkin. Muoti tuo murheita muassaan, ja semmoisia tuntee -Neapelin tytär yhtä vähän kuin lunta huhtikuussa. Kenen tähden hän -vaivaisi itseänsä ja kuluttaisi varojaan? Sulhasensa. Hänkään ei ole -mikään muodinnarri. Muitten ihmisten tähden? Hän on iloinen ja hilpeä -vaikk'ei hän vaatteillaan voi nostaa muitten kateutta. Ja kuinkas -iloinen ja hilpeä eikö hän ole! - -Eilen illalla olimme Chiajan'issa. Siinä oli "italialainen yö" ynnä -soittajaisia. Neapelin ylhäinen mailma ajeli Corsolla. Neljä vaunuriviä -rinnan, ja mitkä loistavat ajovehkeet! Mimmoiset vaatteukset! En -mointa ole ikänäni nähnyt! Corsolla ajelevat herrasväet komeissa -kattovaunuissa vaan, sinne eivät kelpaa troskat toista luokkaa, tuskin -ensimäistäkään. Ja kuinkas iloisilta näyttivät kaikki! Puistossa sitten -sytytettiin satoja kaasuvalkeita. Palmut olivat oikeita palmuja, -eikä viheriäksi maalattua ranta-peltiä. Meri kohoilee ihan likellä -puistoa, aaltojen polske yhtyy soitantoon, ja kun soitanto taukoo, -huvittelevat aallot omin päinsä, niinkuin ihmisetkin. Keskellä puistoa -kohoaa kaunis valkonen rakennus, jonka seiniä kaasuliekit heleästi -valaisevat. Se seisoo siinä hiljaisena ja totisena, niinkuin vieras -keskellä tätä viehkuria, vaunuin jyminätä, ihmisjoukon hälyä ja -soittokunnan säveliä. -- Vieras se onkin, se on stettiniläisen toht. -Anton Dohrn'in rakentama eläintieteellinen asema. Saksan valtio antoi -sen rakentamiseksi 100,000 markkaa, Berlinin yliopisto kustanti pienen -höyryaluksen vesieläinten-pyyntiä varten. Muutkin valtakunnat antoivat -apuja, mutta saksalainen asema se on kaiketikin. Jos kohta se kaikkein -kansain luonnontutkijoille tarjoaa tilaisuutta töihin ja tutkimisiin, -niin se on saksalaisen perustama, ja siis saksalainen. Kalleni sanoi: -"Reuhaa sinä, Neapel, ja riemuitse sydämen pohjasta! Kaiken tään melun -keskellä on Saksanmaa Neapelin ihanimmalla paikalla pystyttänyt tiedon -tamppelin, ja se minua miellyttää enemmän kuin kaikki mistä sinä -ylpeilet. Mintähden? Koska isänmaani kunnia on minunkin." - -Toledo on Neapelin Friedrichin-katu, vaikka hälisevämpi ja noin -neljännes sen pituudesta. [Ken kauniina pyhä-iltana on nähnyt -Spielbuden-torin S:t Paulin luona Hamburgissa ja noita kaupustelijoita -kärryinensä, ilmoittajia ja ihmis-vilinää siinä, se voi likipitäin -kuvailla mieleensä elämää Toledolla, kun vaan otaksuu hälinätä sata -kertaa kovemmaksi, ja että on kapea katu leveän torin asemesta. -Toim. muist.] Minusta on ihme, ett'ei ihmisiä joudu pyöräin alle, -sillä siihen olisi joka silmänräpäys mitä oivallisinta tilaisuutta. -Mutta ihmiset ovat niin vikkeliä ja tarkkasilmäisiä, ett'ei ennätä -tapaturma tulla. Yhtenänsä töytäisee ihmisvilinään ajovehkeitä, -troskia, yksivetoisia vaunuja, yhteisvaunuja, lukemattakin muuleja. -Kaupustelijoita kulkee sinne tänne ja kiljuu, juuri kuin olisi puukko -heillä kurkussa. Ja mitä he kauppaavat? Kolme, neljä parsakasvia, -joitakuita lihamakkaroita tahi kastanjia, vähän kalaa, vanhaa hattua -taikka, kuten kerran nä'in, köyttä. Kaupustelija huutaa kunnes -on tavannut oikean ostajan köydellensä, taikka kunnes äänensä on -sorruksissa. Mutta eipä se sorru ennen kuin hän on saanut tavaransa -kaupaksi. Ja siinä hän hieroo, tinkii, koikehtii ja reutoo, aivan kuin -koko olemisensa olisi kysymyksessä. Vaan niin on tapa täällä. - -En tiedä, mikä mieltä enemmän kiinnittää, maako vai maan asujamet, vai -kuuluvatko kumpasetkin yhteen niinkuin soitto tanssiin? - - * * * * * - -Tähän loppuvat minun muistoonpanoni Neapelista; ei ollut minulla aikaa -pitemmältä harjoitella sivistyneessä kirjoitustavassa, semmoisessa kuin -jotenkin auttava päiväkirja vaatii. - -Kliebischin herrasväki lähtivät pois, oltuansa täällä kaksi päivää -vaan. Herra Kliebisch kävi meillä tuomassa tuon täyttämänsä pullon -ja ottamassa jäähyväisiä. Hänen vaimonsa ei voinut hyvin, sanoi hän, -Henrietta ei suvainnut tuota ijankaikkista sitroonivettä. Itse hän -oli syönyt simpukoita ja niistä käynyt niin kipeäksi kuin Henrietta -oli Garda-järvellä. Henrietta oli vielä sitten niin arkaluontoinen, -että hän vapisi kuin haavanlehti, kohta kun lähistössä joku rupesi -huutamaan ja hoilottamaan. No, kummako se oli, eihän Neapelissa saa -unta silmiinsä tuon alituisen melskeen tähden. "Me lähdemme Venedigiin, -siellä voin olla järvellä", päätti hän selityksensä ja sitten meni. - -Mutta eno Fritz ilmoitti minulle oikean syyn, "mintähden Mattinsa -ottivat koulusta pois". He olivat, näette, olleet ulkona kävelemässä -satamakatua, jota Santa Luciaksi sanotaan -- eno Fritz sattui -siinä olemaan hieromassa kauppaa erään kalastajan koralleista ja -näkinkengistä -- ja olivat silloin katselleet toisiinsa niin erittäin -laupiaasti. - -Siitä heille naurelivat miehet, vaimot ja lapset, sillä Neapelilainen -kohta keksii ulkomaalaisten naurettavia ominaisuuksia, ja tuo rakas -pariskunta oli joutunut yleisen huomion esineeksi. Paitsi sitä oli -varas vienyt Kliebischin kellon. - -"Tästä kaikesta he suuttuivat niin, ett'eivät enää löytäneet mitään -miellyttävää Neapelissa; ja jos sinä olet ymmärtäväinen, niin neulot -kiini miehesi takataskut, jott'ei niihin pääse varas." - -"Kalleni ei anna varastella varojaan", vastasin minä, ja sillä hän oli -vaiti. - -Santa Luciata kiitellään suuresti, ja näköala lahden ja saarien yli -on todellakin sangen ihana; nuo monilukuiset laivat johdattavat -aattelemaan kaukaisia mailman-osia, mutta sataman luona on kivimuuri, -ja muurin päällä taikka juurella, missä paraiten passaa, maata -lötköttää päivänpaisteessa ihmisiä iso joukko, joista enimmällä osalla -ei ole muuta peitettä kuin pelkkä iho vaan. Välttäisihän tuokin, mutta -he pitävät myös jahtia siinä. Mitä otusta pyytävät, sit' en huoli -sanoa. Jos ottaisivat kamman, niin saisivat sitä kai enemmän, mutta -nyt käyttävät hyppysiä vaan ja saavat kiini ainoasti yhden kerrallansa -niitä -- esineitä, jotka ovat heillä vastuksena; ja heillä kun on -niin tiheä ja takkuinen tukka, niin kyllä tarvitaan harjaantumista ja -tottumusta. - -Emme ole käyneet yhdessäkään noista kolmestasadasta kirkosta, -sitävastoin olimme kansallismuseossa, jossa säilytetään ne kuvapatsaat, -seinämaalaukset ynnä muita kaluja kosolta, mitkä Pompejista ja -Herkulanumista ovat esille kaivetut. Tauluista ja muista taideaarteista -en puhu nyt mitään, min' en ehtinyt edes lukea niitä. Sitä ei voi -käsittää, kuinka paljon tavarata löytyi Pompejissa yksin jo, jos esim. -aattelee vateja ja pannuja vaan. Jotkut astiat näyttivät minusta -semmoisilta, kuin olisi niillä muinoin tarkoitettu tyyten toista, kuin -että seista näin pöydällä säädyllisten ihmisten nenän edessä. - -Entäs kaikki nää marmori- ja pronssi-kuvapatsaat! Moneen pronssikuvaan -oli kiinnetty maalatut, luontomaiset silmät, niin että näyttivät siltä -kuin näkisivät he. Mutta koska tämä oli todiste taiteen riutumisesta, -kuten kirjassa seisoo, niin menin ohitse penseänä, vaikka oikeittain -minusta olivat hyvin koreita nuo kuvat; joitakuita oli kierosilmiäkin. - -Petteissä tulin erääsen pieneen saliin, jota minä vielä nytkin kauhulla -aattelen. Kentiesi on rouva Kliebischkin siellä ollut, ja käynyt siitä -niin arkahermoiseksi, sillä kyllä tarvitsee olla niin luja luonto -kuin minulla on, miel' kestää tuommoista näkyä. Missä piilee Neapelin -sivistysvallinto, koska ei mokomia kuvia oteta takavarikkoon? Ainakin -pitäisi laittaa eri herrain- ja naisten-huonekertoja, niin saisi asia -toki tieteellisen muodon. Mutta sepä on mielestäni ihan vissi, että -kyllä nuo Pompejilaiset olivat kauniita poikia? -- Oikein olin iloinen, -kun olimme ulkona taas. - -Kerjäläisiä on Neapelissa hirmuisesti. Vierasta hätyyttävät ei ainoasti -sokeat, rammat ja raajarikot, vaan terveetkin kököttävät käsiänsä, -saadaksensa veronsa hekin. - -Vielä pahempia vieraan kiusaajia kuin kerjäläiset, ovat sentään -troskan-ajurit. Tuskin on matkustaja tullut hotellistaan ulos, niin -ajavat ne suoraan uhriansa kohti, ja niin likeltä käyvät kimppuun, -että estävät kulkemasta. Jos on onnistunut päästä yhdestä erille, niin -tuskin kaksikymmentä askelta otettua jo tulee toinen taikka lähtevät -kaksi tai kolme kilpaa ajamaan saadaksensa vieraan kiini. - -Ja sitten nakuttavat kengän-puhdistajat harjalla puulootaansa ja -tapailevat sivutsemeneviä koipiin. Kaikki nää ihmiset: kerjäläiset, -kukkaistytöt, valokuvan-kauppiaat ja muut nurkkasaksat vinkuvat, -huutavat ja kiusaavat äkkinäistä reissuvaista kaikella tavoin, niin -että hän viimein pelossaan hyppää troskaan, ja on iloinen ett'ei -esille-ajettaessa varpaansa rutistuneet pyöräin alle. Monesti minun -silmissäni vivahti viheriältä ja keltaselta, mutta kumminkaan en voi -kieltää sitä, että tässä sekasoassa on jotain hurmaavaa. - -Kansaa pitää katsella iltasilla Strada di Portolla. Siinä katuloilla -kihisee öljypannuja, joissa keitetään polypeja ja pläkkikaloja, siinä -syö Neapelilainen maccaroonejaan, joita kokki kepillä urkkii kattilasta -ja ruokavieras sitten korkealta laskee suuhunsa. Kuhina, öljyn haju, -melu, kampiurkuin, kitaarein ja mandoli-kanteleiden sointi, vallaton -iloisuus -- tää kaikki on jotain sanomatonta. Ja sama elämä on päivästä -päivään, illasta iltaan. - -Jolla ei ole varaa ostaa maccaroonia eikä melonikappaletta, voipi -pienellä vaskirahalla saada kourallisen kurpitsansydämiä, joita hän -sitten pureksii ympäri-siekaillessaan. Jos hän vielä päälliseksi saapi -lasin jähdytettyä tulikivivettä, semmoista kuin Santa Lucian lähteestä -pulppuaa ja pahenneista munista haisee, sekä sitroonin, josta hän -pusertaa nesteen vesilasiinsa, niin ei hän vaihda onneaan minkään -berliniläisen pankkiirin kanssa, sillä tämän täytyy käydä Karlsbadissa, -vaan sit'ei tarvitse lazzarooni. - -Jolla taas ei ole rahoja penniäkään, hän noukiskelee poisviskatuita -meloninkuoria ja kuiviksi puserretuita sitrooneja, leivänkannikan ehkä -antaa isäntä jossakin pienessä siivottomassa ravintomajassa. Almuja -annetaan aivan tottumuksesta, ja köyhä on niin nöyrä ja tyytyväinen. Hän -tietää saavansa roposen, jos ei nyt niin toisenkerran. - -"Minä luulen, että ihmiset ovat Neapelin suurin sulo", sanoin minä -Kallelleni, "sillä itse kaupunki ei ole erittäin kaunis". - -"Meidän pitää nähdä se ulkoapäin kerta", vastasi hän. - -Eräänä ihanana iltapäivänä ajoimme Pompejiin. Koska eno Fritz taas oli -asioimispuuhissa, lu'in minä ahkeraan opaskirjoja ja nä'in niistä, että -tie sinne meni Porticin kautta. - -"Porticissa syömme iltasta", sanoin, "siinä on varmaankin joku hotelli -nimeltä 'Mykkä' tai 'Masaniello', joss' on orangipenkereitä, näköala -lahdelle j.n.e." - -Kyllähän oli. Jopa kai. Narratuiksi tulimme. - -Neapelilla ei ole päätä, ei perää. Kaikki lahden rantamaa on Neapelia, -ja kurja, ikävä ja likainen osa siitä on Portici. Keskellä likaa ja -kärpäsiä riippuu maccarooneja kuivamassa vastapäätä katurännejä, -mutta tehtaissa on sentään siivompi toiminta kuin luulinkaan, jos -kohta taikinanvastekoneita joltisen välin päässä pannaan liikkeelle -sen ruumiin osan avulla, minkä päällä muiden, jotka eivät ole -maccarooni-leipureja, on tapa istua mietteissä. Katupölyn ja kärpästen -käyntikortit voipi pestä pois noista pitkistä, jauhotaikina-putkista. - -Porticissa ei ole hotellia ei "Mykkä" eikä "Masaniello" nimistä, -mitä huonoimpia krouvia vaan. Vähän matkaa vielä, niin tulee Resina, -sitten Torre del Greco, sitten Torre del Annunciata, mutta koko -roskan yhteinen nimi on sittenkin Portici. Muuten ei näköalaa eikä -muutakaan. Pölyä, huoneita ja korkeita puutarhanmuuria, joitten ylitse -kukkivia puita pilkallisesti pistää latvojansa. Kaksi tuntia ajettuamme -seisautti ajuri "Diomedes" hotellin edessä, ja niin olimme ennenkuin -tiesimmekään Pompejissa. Ryöväriluola. - -Minä nyt pistän postiin helppotajullisen kirjeen tyttärilleni. - - Hyvät lapseni! - - Eilen olimme Pompejissa. Se on ainoasti aika-ihmisille! - Kummallisimmilla tunteilla astuin minä, sittekuin isä oli meidän - sisäänpääsystä maksanut neljä liraa, pyöreportista sisään ja - rappusia alas tuonne entiselle satamaportille joka nyt on - kuivilla ja on Pompejin pääportti. Kun siitä olimme läpi, osotti - opastaja kadunlaskuun ja siinä näimme niitä rattaanraitioita, - joita vaunut vähintäkin kaksituhatta vuotta takaperin olivat - sinne uurtaneet. Se koski voimallisesti mieleen. Sitten - katselimme valannaisia, joitten seassa oli koirakin. Se raukka - oli tukehtunut tuhkasateessa ja kaiketi ollut suuressa tuskassa. - Eräs saituri, joka koetti korjata aarteitansa hävitykseltä, - tukehtui hänkin. Ei pidä kovin kiintymän tuohon turhaan - mammonaan, sillä silloin käy hullusti. Se oli hänelle oikein. - - Sitten katselimme kaivoa, jossa vielä oli selviä merkkejä miten - Pompejilaiset siitä olivat juoneet, sillä marmorisuumalo, josta - vesi juoksi, on puoleksi poisjuotu samaten kuin Pietarin varvas - Pietarinkirkossa on poissuudeltu. Aatelkaas, meille näytettiin - lähes 2,000 vuotta vanhaa leipää, joka juuri oli paistumassa - kun mujut ja tuhat hautasivat Pompejin, ja jota nyt vasta on - löydetty. Se on ihan mustaksi korvehtunut, eikä tietysti enää - kelpaa syötäväksi. Isis- eli Ibis-temppelissä asuu valokuvaaja. - Missä ennen oli uhrialttari, siinä nyt saa istua rauta kaulassa, - ja tuossa salaisessa kellarissa jossa ennenaikaan orakeli höpisi, - valmistellaan nyt kohdelasit. - - Englantilaiset ahkeraan otattivat kuvansa, jotta saisivat - todistimia Pompejissa käynnistään. Teidän äitinne, hyvät lapset, - halveksii semmoisia näytäntökeinoja; eikä niistä olis' vetää - esille Bergfeldtskalle, jok'ei tiedä Ibiksestä ei niin mitään. - - Suullisesti sittemmin kerron enemmän Pompejista -- valikoimalla; - sen voitte uskoa, että kyllä Pompejilaiset olivat aika sikoja, - ja kun tää rangaistustuomio tuli heidän päällensä, niin olivat - sen hyvin ansainneet. Mutta te olette liika nuoret vielä, - voidaksenne sitä ymmärtää. Että sanomalehdet, jotka muuten kyllä - valvovat yleistä siveyttä, siihen aikaan suvaitsivat semmoisia - seinämaalauksia ja koristuksia, kuin ne ovat, mitkä vieläkin - kauhistavat kunniallista vaimoa, sit'en voi ymmärtää. Paino - oli luultavasti huonolla kannalla. Kentiesi eivät tohtineet - toimittajat sanoa mitään, syystä kun itsekään eivät olleet - enkelejä niinkuin nykyaikana, jona heillä on kaikki aivan - moitteetonta, poislukien vaan heidän huonon paperinsa; totta - ne itsekin vaelsivat jumalattomain teitä. Hyvät lapset, se oli - parhaiksi että Pompeji tuli tuhan alle. Sillä elämällä, minun - luulteni, se ei voinut kauemmin menestyä. - - Teidän ei pidä luuleman Pompejia pieneksi lelukaupungiksi. Ei - suinkaan. Se on melkein yhtä suuri kuin Spandau, vaikka Pompeji - on erilainen näöltänsä ja tyhjä sekä sotaväestä että muistakin - asujamista. Kaikki on hiljaista, kuollutta. Huoneissa ei ole - kattoa eikä ovia, seinät vaan ovat jälellä, ja aurinko ja kuu - valaisevat raunioita. Melkein voisi luulla, että Pompejia on - ruvettu rakentamaan "gründen'ein" aikana, ja sitte, kun yritys - meni päin mäntyyn jätetty sikseen ennenkuin siinä katon alle - päästiin. Senpätähden on Vesteno Berlinissä monessa kohdin - kokonaan Pompejin näköinen; aatella pitää sentään lisäksi lahtea, - iltaruskossa hehkuvia vuoria ja tuota suitsukekosta Vesuviota. -- - Isä on terve kuin pähkinän sydän; hän sanoo teille sydämellisiä - terveisiä, niin myös eno Fritz. Huomenna nousemme tulivuorelle. - Se tulee olemaan uhallista! - - Teitä hellästi rakastava äitinne. - - J.L. Me olemme niin tottuneet italiankieleen jo, että oikein - täytyy miettiä miten saksaksi sanotaan. Kun tulen kotiin ja käyn - kauppapuotissa, niin pelättävä on että sielläkin kysyn: "_Quanto - costa_?" - - _Addio! -- Rivederci!_ - - Teidän _la madre_. - - * * * * * - -Opastajamme kehoitti, saksaa solkaten, meitä menemään ruoalle Pompejin -edustalla olevaan Albergo del Sole'en, sekä selvitteli meille, että -Vesuviolle pääsee kahdella tavoin: _funiculia_ eli vedinrataa myöten -25 lirasta miestä päälle, taikka Torre Annunciatan uuden kuletusyhtiön -hevosilla à 7 liraa. Rata oli kai mukavampi, mutta hinta arveluttava: -75 frankia kolmelta hengeltä. - -"Wilhelmina", sanoi Kalleni, "tosin minä mukavinta valitsisin, mutta -jos tietäisit kuinka paljon kapsäkkimme ovat ylipainoa maksaneet." - -"Kalle, älä puhukaan kapsäkeistä, ne olivat sula hulluus. Minun -leninkini on ihka pilalla, ja kuka täällä pitää valkoista vaatteusta. -Ei kukaan ihminen, sillä katuloilla paistuu, ja huoneissa, kirkoissa ja -museoissa on niin kylmä kuin jääkellarissa, niissä taas vilustuu jos -ei ole villasta päällä. Ja mintähden Italialaiset ovat hattu päässä -kahvihuoneissa ja ravintoloissa? Jotta ei sisällä vilustuisi päänsä, -joka ulkona on kuumennut. Tuo haalea kesävaatteus oli minun ylpeyttä -vaan. Ja jos se on liiallista ylipainoa maksanut, suostun mielelläni -rangaistuksekseni luopumaan mukavuuksista." - -"Olet sinä toisinaan hyvin ymmärtäväinen kumminkin, Wilhelmina", -naureli Kalle, lemmekkäästi taputtaen minua selkään. "Paitsi sitä se -on paljon enemmän oikein italialaista nousta Vesuviolle selkähevosella -kuin vetimellä. Tuommoinen uusimuotinen laitos soveltuu vanhalle -Vesuviolle niinkuin suola hätärään." - -Me saimme kelpo päivällisen Sole'n rehellisen isännän luona, ja -päiväkirjasta, kun se tuotiin esille, näimme, ison joukon ihmisiä, -tunnetuita ja kuuluisiakin, jo ennen meitä katsoneen täällä olevan -oivallisen olla, sekä siitä syystä kirjoittaneen niin runomittaan kuin -suorasanaisesti siihen kiitoslauseita, ylistellen lystikästä isäntää -ja hänen kohteliasta perettään, ja kehuen hänen hyviä ruokiaan. Että -kärpäsistä valitettiin yhtä usein kuin Sole'n isäntää kiiteltiin, -oli minusta aivan paikallansa. Enemmän ja röyhkeämpiä kärpäsiä en -ole missään nähnyt. Olihan eräs kapucini-munkki siellä, joka silloin -tällöin koetti palmuoksalla karkoittaa noita roistoja, ja sentähden -hänelle annettiin pieni lahja; mutta minä varon, että kärpäset tiesivät -siitä että munkki oli käynyt vähän hassunsekaiseksi silloin kun hänen -luostarinsa suljettiin, sillä mitä enemmän hän hyppi ja huiski, sitä -pahemmin ne pakkasivat kiusaa tekemään. - -Minä kirjoitin tähänkin päiväkirjaan niinkuin tavallisesti: _Signor -Carlo Buchholzio con moglie di Berlino, Strada Landsbergia_, sillä niin -laveasti kirjoittavat enimmät Saksalaiset. Herra Kliebisch'kin aina -pisti: _Signor Klibicio con moglie di Weimersdorfio in Pommerania_. Eno -Fritzin mielestä tämä oli typerän näköistä, mutta kun vieraissa maissa -matkustaa, niin tottahan sikäläisiä tapoja tulee noudattaa. Meyerbeer -myös kirjoitti itsensä Giacomoksi, vaikka hän oli Berliniläinen ja -nimensä Jaakko. - -Vähäis-kauppiasten rihkamista ostimme kaikellaisia koralli- ja -laava-koruja lapsille hämmästyttävän halvalla hinnalla. Vaikka kauppias -pyysi kolme liraa, sai hän viimein yhden vaan, niin olin oppinut -taitavaksi tinkimään. - -Sole'n isännänkin ryytimaa oli, kuten muuallakin yleisesti -rikkaruohoista puhdas; ja täällä sain selvän siitä mintähden niitä -niin tarkkaan kitketään: niillä nimittäen ruokitaan hevoisia ja -muuleja. Kurjallisessa vajassa pienen ryytimaan pohjukassa seisoi -hevonen, aasi ja muuli; tuskin tuulelta ja sateilta suojattuina, -- -ja edessä oli niillä äskettäin penkkilöistä kitketyltä ruhkaruohoja -mukeroittamiseksi: Minä hain raukoille leipä-palasia, joita -päivällisestä oli jälellä. Ne katselivat minuun kun annoin leipää -niille ja silittelin niitä kaulasta. Hevoset ja aasit eivät missään -mailmassa saa selkäänsä niin armottomasti kuin Italiassa, ja etenkin -Neapelissa. Kun eivät nää liiallisesti lastatut eläimet pitemmältä -jaksa, niin ajaja ilman vähintäkään sääliä hakkaa niitä vahvoilla -kurikoilla verivisvaisiin haavoihin; se on synti ja häpeä. Ja kun -sortuu eläin kuolijaksi, tekevät siitä makkaroita. Vasta semmoisina -pääsee eläinraukka ruoskasta. - -Seuraavana aamuna kävimme katsomassa eläintieteellisen aseman -aqvariota. Se kuuluu olevan kaunein aqvario koko mailmassa, siihen kun -yhäti tuodaan uusia eläviä Välimerestä. Minä en eläintieteestä ymmärrä -paljon, mutta aatellessani, että näissä säiliöissä on vähän näytteitä -vaan Neapelin lahden elävä-rikkaudesta, että sen pohjassa rehottaa -ryytimaa, jonka taimina on meriruusuja, Neptunonviuhkaimia, koralleja -ja ties' sen mitä kaikkia, jossa saaliin ha'ussa on hirvittäviä -polypeja, läkkikaloja, merihevosia, krapuja, merihämähäkkejä, heleästi -hohtavia kaloja ja mitä muita tursaita lieneekään, että kummallisimpia -meduusoja, kuuleita, kirkkaita, sinisiä, sileitä, ripsusia ja jos -jonkin muotoisia ajelehtaa vedessä, niinkuin perhoset ilmassa, -- -niin näytin minä omissa silmissäni sangen oppimattomalta ja minä -päätin, kun kotiin tulen, hankkia heti Brehm'in "Eläinten elämän" ja -ahkeraan lasten kanssa käydä Berlinin aqvariossa. Kun ihminen löytää -loven sivistyksessään, niin on velvollisuutensa parsia se. Vahinko -vaan, ett'eivät meriruusut pysy koreina muuta kuin veden pinnan alla, -sillä kauniimpia koristuksia hatun-reunukseen ei voi aatella. Etenkin -nuo haalean-viheriäiset ruskealle vivahtavat ovat väriltänsä ihan -muodinmukaisia; se olisi siis tärkeä asia, että tiede tutkimisillaan -saisi meriruusut käytettäviksi. Vanhemmillekin naisille sopisivat -sangen hyvin. - -Herra tohtori Schmidtlein, jonka ylivalvonnan alla aqvario oli, -tarkkautti kohteliaisuudessaan meidän huomiota moneen harvinaiseen -esineesen. Milloin en oikein ymmärtänyt, sanoin: "Erin-omaista!" Sillä -tulee toimeen hyvin kyllä museoissa, taulustoissa, aqvarioissa y.m.; -voipi käydä sangen oppineesta, vaikk'ei sanaakaan sen enempätä sano. -Tohtori vei meitä erään säiliön luo, jonka edessä hän kehoitti Kallea -ja eno Fritziä ottamaan hatut päästä. Niin tehtyä, otti hän kourallisen -hiekkaa säiliöstä ja näytti meille noita pieniä hopealta kimelteleviä -kaloja siinä. - -"Tämä on lansettikala", selitti hän, "Darwinin ja Heckelin mukaan -ihmissuvun alkunainen kanta-isä. Teidän täytynee myöntää, että olemme -velkapäät kunnioittamaan kanta-isää." - -Minäkin niiasin nöyrästi kalan edessä, mutt'en voinut olla kysymättä: - -"Mintähden sitten tää kala on jäänyt kalana olemaan, eikä ihmiseksi -muuttunut?" - -"Luultavasti hänellä ei ollut luonnonlahjoja korkeampaan", sanoi eno -Fritz ilveellisesti minulle. - -"Hän on selkäpiillisten eläväin alinta kantaa", sanoi tohtori -Sohmidtlein, "sillä hänellä on ainoasti niin sanottu selkärankaliuta -eikä aivoja ollenkaan". - -"Erin-omaista!" sanoin minä. - -"Hänpä olis' tulli-virkamieheksi soveltunut", virkkoi Kalleni, "ainakin -silloin selkenisi, mintähden kinkkua toisinaan sanotaan palttinaksi, -plakkia lasiksi ja suolattua lihaa lakieratuiksi rautakaluiksi". - -"Tapahtuuko niin missään mailmassa?" kysyi tohtori. "Kyllä vainen", -vastasi Kalle, "aattelijain maassa ovat ajatukset monesti vähän -laidalta pois". - -Me läksimme nyt tuosta opikkaasta aqvariosta, söimme aamiaista (minulla -oli aina lihamehu-pönttönen muassa) ja menimme jälestä puolenpäivän -Camaldoliin. Nyt vasta tajusin Neapelin erinomaisen kauneuden, kun -luostarin puutarhasta katselin kaupunkiin ja lahteen minun allani, -niinkuin taannoin katselin tuota jaloista Romaa Janiculus-vuorelta. -Täällä riemuitsee luonto; se hengittää ja hehkuu kuten nuoruuden -kukoistuksessa oleva nainen tanssissa armaansa kanssa. Peninkulmain -päähän lentää silmäys meren ja saarien yli, sekä sen hedelmäpuutarhan -yli monilukuisine kylinensä, jota onnelliseksi Campaniaksi sanotaan; ja -etäällä kohoa Vesuvio ja sen löyhyvä savupatsas, mi toisinaan laskeikse -pilvenhaituvana maan päälle. Toisella puolella taas näkyy Pozzuoli -ynnä Solfatara, joka myöskin savuaa ja on ikäänkuin Vesuvion poika. -Kauempana siintää Curid, jossa on Sibyllan kamano, mailman vanhimman -ennustaja-vaimon, jonka ennustukset monasti kävivät toteen. -- -Koiranluola ja rauniot Bajæn, entisten Romalaisten kesähuvilan, missä -kerjuu nykyiseen aikaan on vieläkin suurempi tuota hurjaa tuhlausta -ennen. Posilippo eroittaa tätä köyhyyden ja tulikiven maata Neapelista. -Posilippolla kasvaa mahdottomia määriä viiniköynnöksiä, joiden sadosta -Franskalaiset vievät suuren osan Bordeaux-viinin valmistamista varten. -Meitä ei maittanut Posilippo-viini, sillä me emme ole niinkuin -Bergfeldtska, josta ei maistu voi hyvältä ellei siinä ole uurreastian -makua, ja me kielsimme kiitollisesti tuomasta tuota viiniä, joka voisi -onnitella itseään jos sais makunsa tynnöristä. Ummehtunut on sille -säädyllisin nimi. - -Köyhyydestä, raunioista ja niistä vaaroista jotka piilevät tällä -maanalaisen tulen syömällä alalla, ei Neapelilainen pidä lukua -paljo ollenkaan; semmoisiin, tähän paratiisilliseen palstaan -kuuluviin sivuasioihin hän on yhtä tottunut kuin tuohon huonoon -Posilippo-viiniin. Hän pitää arvossa ainoasti hymynsä nyt, mitä hän -huolii harmaasta entisyydestä ja tuntemattomasta tulevaisuudesta. - -Eräs munkeista tarjosi meille virvokkeita, kultaista viiniä, orangia -ja tuhkapuun-marjoja. Minä pyysin eno Fritz'iä kysymään häneltä, eikö -onnellisuus asunut täällä ylähällä tään kaiken ihanuuden helmoissa? -Vanhus puisteli päätään surumielisesti. - -"Onnellisuudella ei ole pysyväistä asuntoa", vastasi munkki, "me olemme -onnelliset ainoasti niin kauan kuin onnellisuutta tapaelemme". - -Luostarin kirkosta kimahti hopeanheleästi pieni kello. Munkki nyykkäsi -ystävällisesti jäähyväisiksi ja meni viiniköynnösten kaihtamaa -sivutietä luostariin, kuihtuneissa käsissään liipotellen rukousnauhansa -kuulia. Me viivyimme vielä, emme paljon puhelleet vaan katselimme -kaukaisuuteen, mereen, kaupunkiin ja kaikkialla rinteillä kukkiviin -pensaisiin. Siinä oli niin unelmallista, niin hiljaista aivan kuin -olis ollut kuutamo-yö keskellä päivää. Väkinäisesti erosimme tästä -rauhallisesta paikasta, mennäksemme hotelliimme tuossa reuhaavassa, -riehkuvassa Neapelissa, mutta sinne täytyi, sillä varjot pitenivät -pitenemistään illan tullessa. - -Kuta likemmäksi paluumatkalla tulimme Neapelia sitä selvemmin kuului -kaupungin tavallinen pauhe, kunnes me, tultuamme rauhan ja levon -kodista, jälleen olimme keskellä elämän hälinätä. Oli meillä aikaa -vielä sen verran että pistäydyimme katsomaan sitä paikkaa, jossa Anjoun -Kaarle mestautti Konradin, viimeisen Hohenstauferin. Silloin Saksanmaan -nurisematta täytyi kärsiä tuommoista nurkkipuustia vasten silmiä, -sillä silloin se oli onnettoman eripurainen ja heikennyt. Kalleni -kävi hyvin totiseksi, kun seisoimme sen kaivon edessä joka lorisee -samalla kohdalla, missä ennen oli mestauslava. Tässä Konrad huudahti -kyyneleistä tukahtuneella äänellä: "Oi äitini, minkä surun tuotan -sinulle". - -"Sitä verta, jota täällä silloin vuodatettiin, ei pese kaiken mailman -vesi pois!" sanoi Kalleni mielenliikutuksessa, "joskohta häväistys on -kostettu. Ei Saksanmaata solvaise enää kukaan rangaistuksetta. Jumala -siunatkoon sinua, Hohenzollern-suku." - -Näyttää siltä kuin olisi tämä paikka, jossa Masaniellokin hääri -kapinan-yllytyksissään, rikosten ja häpeän pääpesä. Tässä yhtyy monta -kapeaa, likaista katua, joissa murha ja tappo menestyy, ja keinossaan -tuiki taitavia voroja ja pahantekijöitä asuskelee. Minulle kerrottiin, -että kun kerran mustalaisia oli majautunut Neapelin lähistöön, niin -Neapelilaiset varastivat niiden hevosen. Semmoista ei ollut koskaan -vielä tapahtunut, sillä mustalaisillahan on ikivanhoista ajoista -patentti varastamiseen. Mustalais-joukon päämies olikin ruvennut -sureilemaan niin ett'ei hänestä tullut oikein tervettä enää. Arvattava -siis on, ett'ei meidän ollut mieliin kävely näissä solissa, mutta muuan -karabinieri tuli kanssamme varjelijana, pimeäksi kun kävi jo, ja saatti -meitä eheinä hotelliin. - -Pranzolla söin läkkikalaa ihan tietämättäni. Vasta atrian syötyämme -sanoi minulle eno Fritz, mitä ne olivat nuo paistetut pienet renkaat. -Samassa kun vielä sitten eräs englannitar naistenhuoneessa alkoi -epäsointuisella pianolla takoa vastahakoista kappaletta siten, että -koira olisi pelästynyt vallan hassuiksi, niin ovelle minä kiiruhdin -ja aattelin myötätuntoisuudella rouva Kliebischiä. En käynyt sentään -ihan niin kipeäksi, kuin hän oli ollut. No, kaikilla ei ole yhdenlainen -luonto. - -Myöhäisempään kuin kello viiteen ei nuku Neapel. Sitten se vähitellen -havaa. Joku porakurkku panee ääneen, muut yhtyvät, ja seitsemän aikana -aamulla on eilispäivän rähinä taas täydessä vauhdissa ja kestää puoleen -yöhön asti. Päivät, illat on Neapelilainen kadulla, huoneet ovat -hänellä vaan yömajoina. - -Meidän täytyi nousta varhain ehtiäksemme seitsemän seudussa Torre -Annunoiataan Vesuviolle-viejien tykö. Tänä päivänä oli meillä aikomus -kiivetä manalan vanhan takanpiipun päähän. - -Minä luulen kaiken käyvän ajan-pituuteen jokapäiväiseksi, niin meren, -metsän, ylängön, tasamaan, vaan vuoresta josta nousee päivällä savua -ja yöllä tulta, siitä ei voi olla väliä pitämättä koskaan. Kukapa sen -tietää, mitä mielessä on tuon hirviön, josko se on sivistynyt vai -aikoneekohan ensi silmänräpäyksessä lähteä hävittämään ketoja, kyliä, -ihmisiä, eläimiä. Tuli on kuin onkin vaarallinen asia, jos ei sitä saa -hallituksi. - -Päivällä kun Vesuvio etäällä haamottaa sinisessä sumuvaipassaan, ja -ehtoolla kun sitä laskeva päivä kultaa ruskean-keltaiseksi ja hämärä -vetää vuoren rotkot tummansinerviksi, silloin se on ihmeellisen sorea -savupatsaallansa, joka milloin on kohtisuorassa milloin häälyy tuulen -edessä; Vesuvio on silloin aivan kuin vahingoittamaton suitsukekonen -vaan. - -Mutta kun pimenee! Nytpä hehkuvat tulisina höyryt vuorensilmään aika -ajoin nousevasta laavasta, ja joka viides tai kymmenes minuutti -välähtää huipulla kamala kuume. Kun yö on pimeimmällänsä ja vuorta -ei voi nähdä enään, kiiluu korkealla ilmassa tuli. Tää suurenee ja -kirkastuu ensimmältä, sitten se vähitellen vaalistuu ja sammuu viimein -tyyten. Vähän väliä, niin jo näyttäikse toistamiseen sama ilme, milloin -heikommin milloin selvemmin, vaan aina kummitusnä'yn kaltaisena ja -kauhistavana. Vesuviota silmä hakee missä vaan voi sitä nähdä, siitä -hetkestä kun Neapeliin tullaan siihen saakka kun viimeisen vilkauksen -luo lahteen ja sen paratiisilliseen rannikkoon. On aivan kuin tuo vuori -lumoisi ihmisen: sinne täytyy nousta. - -Rautatie Torreen viepi rantoja myöten; sille on puhkaistu pääsy -kivettyneen laavavirran läpi, joka Vesuviosta tulvi mereen, niin että -vesi kuohahti korkealle ja mantereelle syöksähtäen tappoi neljäsataa -ihmistä. Siin'ei sateenvarjot auta, ja valtiokin semmoista vastaan on -voimaton. Neapelilaiset sanovat: Neapel tekee synnit ja Torren täytyy -ne sovittaa. Ja niin se onkin, sillä Torre del Greco, Torre dell' -Annunciata, Portici ja Resina saavat kärsiä enimmästi noista Vesuvion -puhkeamisista. Kyllä se mahtaa olla hirmuista kun on niin paksusti -tuhkaa ilmassa, ett'ei näe kättänsä edessään eikä tiedä tiestä mitään, -kun tulista laavaa virtaa kyliin ja kaupunkiloihin, sytyttäen kaikki -mitä vaan tulen ottaa, ja kun huoneet horjuvat ja hajoovat raunioiksi. - -"No", sanoin minä, "hyvä jos tuo pysyy siivolla sen aikaa kun me olemme -kukkulalla". - -Kuljetus-toimimossa tapasimme matkailijoita. Berliniläisiä tietysti -jotka pyrkivät ylös vuorelle. Tulimme tutuiksi tuokiossa. Toinen -herroista oli professori Paulsen, tuo kuuluisa maalari, ja toinen -tohtori Julius Stinde. Hän tunsi minun ja minä hänen nimeltä, sillä -kumpikin kirjoitamme Schorerin Familienblatt'iin, joka Neapelissakin on -saatavissa. -- Samassa kaupungissa asumme ja tapaamme toisiamme vasta -Vesuvion juurella. Berlin on liiaksi mailmankaupunki. - -Minä sanoin heti: "Herra tohtori, nyt täytyy teidän antaa minulle -opetustuntia: minä aion kirjoittaa kirjan Italiasta, ja jos voisin -sinne säistää vähän verran tiedettä, niin olis' oikein oivallista. Ette -voi uskoa, kuinkas muodinmukainen tiede on tätä nykyä." - -Tohtori vastasi, ett'ei, ikävä kyllä, hänellä ollut kirjansa mukana, -eikä siis voivansa tehdä minulle mieliksi; mutta minä en päästänyt -häntä helpolla, vaan kysyin, josko hän halusta söi hanhenpaistia? Kun -hän sitä myönsi, jopa herkkusuun hymyllä, sanoin: - -"Syksyllä kutsun teitä maistamaan hanhenpaistia, semmoista kuin rouva -Buchholz osaa laittaa. Tottahan tulette?" - -"Hanhenpaistia? -- No se on tietty." - -"Hyvä! Ottakaa kirjat mukaan, niin sitten käy kuin isän hihasta." - -Kaikki tulee siihen miten ihmisten kanssa kohdaksi osaa. [Hanhi oli -todellakin oivallinen, sillä rouva Buchholz kaataa kylmää vettä sen -päälle niinpiankuin se rupeaa kärventymään, ja niin saapi nahka -ideaalisen mureuden. Toim. muist.] - -Johan minä edeltäkäsin tiesin, herra tohtorin ei voivan olla niin -epäkohteliaan, että antaisi minulle rukkaset, sillä en ole koskaan -huomannut hänen koettavan moitiskella seuraystäviänsä minkäänlaisilla -nuhdesaarnoilla sanomalehdissä. Taisin siis edellyttää hänessä olevan -sivistystä. - -Asioista sovittua konttorissa, vietiin meitä poskessa olevalle -sivukadulle, missä hevoset olivat odottamassa. Jos näitä ennen olisi -näytetty meille, olisimme jättäneet koko ratsastamisen siksensä, sillä -ne olivat mitä huonoimpia luuskia, sennäköisiä kuin eivät osaisi -kauroja syödä syystä ett'eivät olleet semmoisia eläissään nähneet. - -Minua varten oli valkko, rouvassatulalla varustettu. Totta puhuen, -en ollut satulassa istunut siitä asti kuin lapsena ratsastin -aasin selässä, ja olisin sentähden aivan mielelläni luopunut koko -yrityksestä; mutta pelon voitti se ajatus, että tohtori voisi kertoa -minusta sanomalehdissä, ja Bergfeldtska siten saada vihiä minun -pelkuruudestani. Ennen taittukoot niskat! - -Tulinpa sentään satulaan helpommin kuin luulinkaan, mutta siinä kun -eheänä istuin, eipä hevosen tahto ollut minun tahtoni mukaan. Hän meni -vasemmalle kun oikealle minä tarkoitin, takaperin eikä eteenpäin, -kunnes, yleisön suureksi huviksi, lutisti minut puutarhan muuriin; -minua harmitti sitä enemmän, kun ei ollut minulla ratsasleninki. - -"Muista se, ett'ei tuo hevonen ole Kalles", huusi eno Fritz, "ja anna -sille vähän enemmän vapautta". - -Tilani oli valitettavasti niin tukala ett'en päässyt vastaamaan -ylenkatseella niinkuin hän olis' ansainnut. - -Opas, vanhanpuolinen mielevä mies, otti hevosta kiini suitsista ja -talutti; hellittäen ohjakset minun kädessäni, neuvoi hän, ett'ei minun -tarvitsis' pitää hevosta niin kireällä. Sitten hoki hän: piano, piano, -ikäänkuin olisin soittamista oppimassa eikä ratsastusta. Mutta hevonen -ymmärsi häntä hyvin. - -Kymmenen minuutin kuluttua olivat hevonen ja minä yksi sydän, yksi -mieli; minä olisin voinut antaa vierasrolleja Renzissä. Nyt tuntui -tää matka oikein huvittavalta. Korkealla hevosen selässä, viinimäkien -kautta, joissa kasvaa Lacryma Christi'ä, sivutse talojen, öljypuun- ja -saksanpähkinäpuun-metsien, sinisen pilvettömän taivaan alla aamulla -varhain. Se oli riemullista! - -Meitä oli koko uljas matkue. Etupäässä ratsasti opas, sitten me viisi -ratsuillamme ja viimeksi toinen opas jalan, ynnä tusina isompia -ja pienempiä poikakurikoita, jotka seurasivat hoputtajina muka ja -kantoivat eväslaukut joita oli meillä kolli kullakin. - -Ja iloinen matkue se oli! Aina kun kyliin tulimme, tervehtivät meitä -nuoret ja vanhat ihan indiaanimaisilla ilohuudoilla, joihin meidän -lazzarooni-kaarti vastasi niin että korvia huikaisi. Sitten siuhahtivat -kepit hevosia selkään, jotta nää hypähtivät ja menivät karkua kylän -läpi. Minä pelkäsin juoksijani huippausten tärisyttävän minusta -sydämykset ulos, mutta ei auttanut vastustelemiseni, meidän Rosinantein -piti näyttämän kykyänsä milloin vaan kylän kautta kulettiin. Puolen -tunnin perästä tunsin aivan hyvin, että satulassa istuin. Me -ratsastimme erään kylän kautta, jonka nimi on Bosco tre case, syystä -että laava on hävittänyt kaikki muut sen huoneet paitsi kolme. Siinä -pysähtyimme pikimmältä ja virvoittelimme hyvällä Vesuv-viinillä, jota -myös ostimme muutamia pulloja perillä nautittaviksi. - -Ylemmällä viinamäkien hyötyisyys väheni vähenemistään, kunnes eteemme -avautui ruskeita, autioita laava-lakeita vaan, joita sitten on ylös -tuhkakartioon asti, mikä näyttää aina suuremmalta ja jyrkemmältä mitä -likemmäksi tullaan. - -Viimeisellä korkeudella kuolehtuu kaikki kasvuisuus; ei pensasta, ei -tainta, tuskin heinäkorttakaan nouse laavamaasta, ei yksikään lintu -käy tässä erämaassa. Me olemme palopaikalla jossa ei ole elämää -eikä liikuntoa minkäänlaista. Melkein voisi luulla kaiken mailman -kahvinporot tänne kaadetuiksi yhteen läjään, niin mustaa ja rösöstä on -se murentunut laava. - -Jospa vaan ei olisi ollut noita häijyjä hoputtajia! Kun hevonen tällä -vaivaloisella matkalla hiljentää käyntiänsä, heti vänkäävät kepillä -selkään ja rääkyvät: "Hrrrah, Maccaro, hrrrah!" aivan kuin vauhkot -aasit. Siitä kavahtaa ratsu karkuun ja rouva Buchholz hyppää ilmaan ja -alas satulaan taas, niin että kylkiluut luskavat ja henki salpautuu. -Mutta poikanulikat käyvät, kaksi kolme kerrallaan, hevosen häntään -kiini ja retostavat perässä vähän matkaa kunnes hevonen taas käyden -kulkee. Ja sitä kiusaa kestää kaiken matkaa. Vihdoin vimmastuin. - -Minä pyysin Kallen antamaan keppinsä, ja sen kun sain käsiini, löin -noita veitikoita sormille heti kun yrittivät kajota minun juhtaani. -Sepä auttoi. Ja kun piti hevosen juokseman paremmin, en tarvinnut -muuta kuin huutaa sille: "hrrrah, Maoearo, hrrrah!" niin kyllä matka -joutui. Hevosilla ja aaseilla ei täällä alaalla ole nimiä niinkuin -meillä, ne ovat "Maccaro'ja" vaan, kunnes torille tulevat "Salami'na". -Ja liikaahan se onkin antaa mielinimiä olennolle, jonka osana on tulla -rääkätyksi vaan; niin orpolapsiakaan ei sano kukaan sydänkävyksi eikä -lemmiksi. - -Matkamme kului hitaammin kuta korkeammalle noustiin. Oltuamme kolme -tuntia tiellä, seisahtuimme keilan juurella ja ihailimme näkö-alaa, -joka varmaankin olisi ollut vielä ihanampi jos me pehmeämmin olisimme -istuneet hevosten selässä, sillä samaten kuin ahtaat kengät pilaavat -iloisimmat tanssiaiset, niin hämmentävät ruhjotut jäsenet suloisimman -luonnon-ihastelemisen, vaikka kohta, niinkuin tässä tilaisuudessa, -se ei naama ollutkaan jota oli rääkätty. Mutta onkos ihmisen -ruumiinrakennus sitten pelkää naamaa? Minä kysyin tohtorilta, miten -hän voi. Hän vastasi: vallan hyvin. Vaan minä olen lujasti vakuutettu -siitä, että hän yhtä kernaasti kuin minä astui maalle maccaron selästä. - -Mutta nyt vasta alkoivatkin todelliset vaivamme. Hevoistyö oli -päättynyt, sillä keila on niin jyrkkä, että ihmisten täytyy kavuta -jalan, jos tahtovat likeltä katsella sitä savua, joka paksujen -harmaanruskeiden pilvien kaltaisena taukoamatta tupruelee silmästä. -Kartio on kokonansa pelkkiä pimpsi-kiviä, ja jalka vajoo joka -askeleella tähän somerikkoon. Kaksi askelta eteenpäin ja yksi -takaperin, muulla tavalla ei pääse siinä kulkuun. - -Pahempi kiusa sentään kuin tuhka ja somerikko ovat lazzaroonit, -jotka tarjoutuvat runsasta maksua vastaan vetämään vieraan ylös -taikka kantamaan hänet sinne kantotuolissa. Enhän minä, tuon tavarain -ylipainon tähden, voinut maksaa kolmekymmentä liraa tuolista, ja -yhtä mahdotonta oli antautua tuommoisen miehen raahattavaksi, sillä -hän haisi niin hirveän häijyltä kun vaan likelle tuli. Me siis -pimpsisoreikkoon. - -Mitä ylemmäksi kämmimme sitä kuumemmaksi kävi. Ylähältä poltti aurinko, -alaalta vuori, ja siinä sitä täytyi soreikossa kahlata ilman mitään -mistä kiini saisi. - -"Kalle", sanoin puolen tunnin kuluttua, "maksaisin kokonaisen markan, -jos nyt saisin seidelin olutta!" - -"Eikös pullo ole eno Fritzillä?" - -"Pullo?" kysyi eno Fritz, "totta se teillä on, vai eikö herra Kliebisch -ole antanut sitä takasin?" - -"Se unehtui minulta", sanoin minä häpeissäni. Onneksi oli maalari -Paulsenilla ja tohtori Stindellä puteli konjakkia. Siemaus siitä -virkisti minua, samaten kuin huilunsävelet erämaan laivaa kun se -väsähtyy. - -Maa oli kuuma kuin uuni. Ei voinut kuin pikimmältä pistää kätensä -tuhkaan. Vaikka huipulle oli vähän matkaa vielä, nousi jo savua -rei'istä joita opas kepillään teki hienompaan tuhkaan. Vihdoin-viimein -olimme yläällä. Tätä vaivausta oli kestänyt yli puolen toista tuntia. - -Siinä nyt seisoimme tulivuoren-silmän reunalla ja kurkistimme -alas pimeään, röysteiseen rotkoon, josta valkoista savua purnusi. -Kaikellaista punasta ja viheriäistä, myrkyllistä tulikiven-kaltaista -moskaa -- tohtori sanoi sen olevan rauta- ja vaski-yhdistyksiä -- oli -kivien päällä niinkuin mitä hornanruostetta, ja keskellä tätä haisevaa -kitaa kohosi toinen pienempi keila, jonka huipusta työntäytyi hirveitä, -synkkiä savutuppuria. Aika välistä jymähti vuoressa ikäänkuin kumajava -tykinlaukaus, ja sitten sateli pimpsikiven-kappaleita, joita tää -hirmukas oli ilmaan purskahuttanut, ratisten sen suuhun takasin. Mutta -minä sanoin: "Hyvät ystävät, älkäämme olko millämmekään; ensin syömme -aamiaista, ja sitten tarkastamme tätä ihmeellisyyttä." - -Pilvi oli laskeutunut Vesuvion kukkulalle, niin ett'ei mikään näkö-ala -meitä häirinnyt. Vesuvio sai sähistä, möristä ja jyrytä miten tahtoi, -me emme siitä välittäneet, meille kun oli tullut sudennälkä näistä -kaikista rasituksista. Neapelista mukaan otetut eväät olivat hyvät: -kylmää kananpaistia, kyljyksiä, voita, leipää ja hedelmiä. Munia -paistoivat oppaat ja pojat laavassa, jota paikkapaikoin oli kraterin -kulmalla ja näytti sakealta metallisulatokselta. Kun sitten vielä muuan -mies toi meille jäistä vettä ja maksua vastaan antoi meille lasiakin, -niin taisimme tarjota viiniä tavallisella tavalla ja kilkistää -keskenämme. Kodin oli ensimäinen malja. Ja Vesuvio piti huolta siihen -kuuluvista tervehdys-ampumista. - -Kun sitten ruumis ja sielu ruoan ja juoman kautta oli saavuttanut -luonnollisen virkeytensä, vikeltelimme tulikivirotkojen yli ja -kiipesimme sisemmän keilan päälle. Vaan vaikka seisoimme nyt ihan -savureiän reunalla, emme noilta höyryiltä päässeet näkemään mitään. -Tohtorikaan, vaikka kuinka kurkisti alas, ei tullut sen viisaammaksi -ja päätti, vulkanismon olevan yhä selvittämättömän ongelman. Minun -täytyy tunnustaa, että tää lausunto järkytti minun uskoa tieteesen, -sillä kun ei tiede edes sitä tiedä, miten Vesuvion laita on, joka -kumminkin on sen silmäin edessä, niin mitäs se sitten voi tietää -asioista, jotka miljoonia vuosia takaperin maan päällä tapahtuivat ja -joissa se ei ole ollut osallisena vaikka sanoo silloin käyneen sillä -ja sillä tavalla. Sentähden en kumminkaan tahdo alentaa sen ansioita, -sillä jos ei tiedettä olisi, niin ei meillä olis' anilin-paineita eikä -salicyl-happoa, -- vai mitäs olisi inhimillinen elämä näitä molempia -aineita vajaalla? Väritön, taudillinen tyhjyys! Ei; mikä oikea on, se -pitää tunnustettaman: tieteellä on kyllä ansioita. - -Minä ilmoitin näitä mielipiteitäni tohtorille ja kysyin, eikö hänen -tutkimushalunsa ollut niin suuri, että hänen tekisi mieli antaa laskea -itsensä rautavitjoilla tuonne silmään, johon hän kuivasti vastasi "ei". -Vaan jos hänen täytyisi sinne mennä, niin ottaisi hän minut seuraansa. - -"Tohtori", huusin minä kauhistuneena, "kuinkas voitte pyytää, että minä -menisin elävänä palamaan tuossa uunissa!" - -"Kah", vastasi hän varsin vilpittömän näköisenä, "minä luulin teillä -olevan niin hartaan halun tieteesen, ett'ette väliä pitäisi, tulipa -teihin pari neliö-jalkaa palo-rakkoja enemmän tai vähemmän". - -"Mitä ajattelette!" vastasin minä. "Tiede on pääasiallisesti olemassa -meidän, naisten, huviksi, ja sitä varten että maapallo tulis' meille -edes jokseenkin mielitehtoiseksi". - -Tohtori oli vielä enemmän vilpittömän näköinen, ja sanoi sitten: - -"Te olette oikeassa, nykyaikaan tiedettä tuskin voi eroittaa -huvituslukemisista, mutta ei siltä tarvitse oppineiden panna henkeänsä -alttiiksi yhtä hyödyttömästi kuin nimeänsä". - -Minun täytyy tunnustaa ett'en oikein ymmärtänyt mitä tohtori tarkotti, -mutta varon varmaan olleen jotakin häijyä. [En minä milloinkaan ole -häijy. Toim. muist.] - -Tässä tulisessa kuumuudessa en nähnyt soveliaaksi ruveta sanakiistaan; -missä tuli-vuoret puhuvat, siinä tulee ihmisten vaieta. Vuori piti -semmoista ääntä kuin olis se oikein äissään, mutta se kun on, niin -sanoakseni, Neapelin lapsia, eihän siltä voi vaatiakaan tyventä ja -hiljaista käytöstä. Tohtori oli vielä sitten niin hyvä ja kertoi -minulle, että Vesuvion puhkeamisessa 26 p. huhtikuuta 1872 oli keila -äkkiä revennyt halki toiselta puolelta ja laavaansa tuhonnut jotkut -matkailijat jotka olivat halunneet likeltä katsella sitä näytelmää. -Minun jo ennestään vähän väipästelevä turvallisuuden-tuntoni alkoi -arveluttavasti heiketä. Ilman korkeudesta alas putoavat pienet kivet, -joista muutamat meihin sattuivat, kuuma alusta ja tulikivi-höyryt -ajoivat meidät pian pakoon, mutta ennenkuin menimme huudahdin minä: - -"Hyvät herrasväet, minä pyydän teitä viipymään vielä silmänräpäyksen. -Näette nämät skat-kortit? Minä olen vannonut laittaa ne sinne mihin -oikeittain kuuluvat -- helvettiin!" -- -- -- - -Viimeistä sanaa lausuen, viskasin nuo eno Fritzin säilöstä narratut -kortit vuoren ammottavaan kitaan. Eno Fritz huusi: "Wilhelmina, sinä -olet --" - -Mutta enempätä hän ei ehtinyt sanoa, sillä samassa räjähti vuoren -sisässä niin kauhean kovasti että maa tärisi jalkaimme alla; isoja -kivisipruja sitten satoi meille päähän. En minä viivytellyt paetessani, -vaan tulin aika kyytiä sieltä alas; minä luulin vuoren halkeavan -taaskin ja valavan päälleni tulista laavaa. Polveni vapisivat vielä -ison aikaa jälestäpäin. Minne Vesuvio purskahutti kortit, se on kai, -niinkuin vulkanismokin, ijäti oleva arvoitus. - -Paluumatka oli kidutus, noissa teräväsärmäisissä tuhkarakeissa kun -piti kaalata rikki-hiestatuilla kengillä ja polttavilla jalkapohjilla; -mutta sittenkin se oli huvia vaan verraten sitä seuraavaan hutjumiseen -selässä tuon juhdan, joka pikemmin soveltuisi konttorintuoliksi kuin -ratsuhevoseksi. Joka kerta kun hevonen hetkahutti minua satulasta -ylös aattelin tuskalla noita kapsäkkiä, sillä niin mureaksi kuin -maccaro minua sai, en varmaankaan olis' tullut vedinradalla. Vasta kun -Neapelissa istuimme Vermouth di Torinon ravintolassa tuukatun pöydän -ääressä ja maalari Paulsen tarjoili meille pullon Chantia joka veti -vähintäkin viisi literia, rupesimme vähittäin ihmisiksi virkomaan. -Kalle söi paistetun, risottolla alustetun peltopyyn. Minä kysyin: - -"Miten maistuu?" - -"Sitä syö vaikka onnettomin ihminen", vastasi hän. - -Minä käskin itselleni samallaista. - -Koska professorilla ja tohtorilla oli aikomus aamulla lähteä Capriin -ja minä pidin tärkeänä huolena taata itselleni jälkimmäisen apua kun -kirjani joutuisi ulosannettavaksi, niin sanoin meilläkin olevan saman -tuuman. Sitten puhelimme paljon tieteestä ja taiteista. Kysyttyäni -professori Paulsenilta, miks'ei enää nykyaikoina madonnia maalattu, -mitkä olivat vanhain mestarien mieli-aineita, pyyhkäsi hän partaansa -ja sanoi, ett'ei hän vaan vielä ollut koettanut. Sitten kysyin häneltä -hiljaa, eikö hän ottaisi maalatakseen minun kuvaani salaa, jotta -voisin sillä ihastuttaa miestäni hänen syntymäpäivänään, mutta sen -kuvan hänen pitäisi tekemän yhtä kauniiksi kuin eräs hänen maalaamansa -taulu oli, minkä näyttelössä olin nähnyt ja jota kaikki katselijat -ihmettelivät. Hänen myönnettyä tähän, teimme tarkempia sopimuksia -tuuman toteuttamisesta, ja hintaankin nähden hän oli hyvin kohtelias ja -mukaan päin. - -Mutta kukas tään iloisan yhteytemme pilasi muu kuin eno Fritz; hän -oli käynyt puodissa ja sieltä ostanut uudet kortit. Minä siis hyvissä -aioissa läksin mieheni kanssa kotiin. Kävely hotelliin runnikoidulla -ruumiillani oli kova koetos, sillä nyt vasta, kun vähän aikaa olin -istunut, rupesivat tuntumaan nuo ratsastuksen vaikutukset. Pakotti aina -lapaluihin asti. - -"Kalle", ohkasin, "jos toki saisit hankituksi vähän sinappiviinaa millä -voisin hieroa itseäni." - -"Tiedätkös mikä siihen on sana italian kielessä?" - -"Hae se tasku-sanakirjastas'." - -Vaikka kuinka ahkeraan Kalle haki, ei löytynyt sinappiviinaa -siinä. Hän osasi kyllä monta sanaa, niinkuin esim. _il moccatojo_, -kynttilä-niistimet; _il pozzo_, kaivo; _la nuora_, miniä, mutta -sinappiviinaa hän ei ollut koskaan nähnyt oppikirjoissaan. - -"Epäiltävä on, josko huomenna pääsen paikalta, ellen nyt saa mitään -apua", vaikeroin. - -"Kuuleppas! Ota konjakkia ja hiero sillä, viinaahan sekin on." - -"Sinä olet sentään enemmän keinokas kuin luulisi, Kalle. Anna tänne -pullo! Toihan Kliebisch täyden takasin." - -En voi sitä sanoakaan kuinka kauhean yön vietin, sillä konjakin -asemesta oli Kliebisch ostanut jotakin makeata likööriä, josta kävin -ihan sokuriin. - -"Kliebisch on hölmö", lausuin vihoissani. "Huomenna varhain täytyy -minun kylpeä. En huoli nähdä Neapelia enää." - -Kalleni sittemmin usein ilveili minun kanssani, sanoen, että niin maire -kuin Neapelissa, en ollut vielä koskaan. - -Höyrylaivalla tapasimme meidän matkakumppanimme Vesuviolta, ja kun -masiina lähti liikkeelle ja kaupunki ympäristöinensä avautui niinkuin -mahdoton suuri maalaus, joka sumustui sumustumistaan kuta edemmäksi -pääsimme, -- unhotin minä kärsityt vaivani ja harmini, nähdessäni -tätä panoraamaa, johon ei reiän kautta tarvitse kurkistaa, vaan joka -luonnollisessa ihanuudessaan on silmäin edessä. Kun vielä sitten -tohtori hartaista pyynnöistäni taipui edistyttämään minun kirjaani -Italiasta, niin olin ylen-onnellinen. - -Laiva oli väkeä täynnä, ja muuan soittoseura soitteli siinä ja lauleli -mitä iloisimpia lauluja. Tuskin voi mieleensä kuvailla, mitä viulu, -kitarri, mandolini ja kolme neapelilaista kurkkua saavat aikaan. No, -lapsuudestahan ne ovat tottuneet rähinää pitämään. Puolen päivän aikana -tulimme Caprin saarelle. Veneitä tuli laivaa vastaan, ja niissä seisoi -avojalkaisia poikia, jotka tahdissa taputtivat käsiänsä ja lauloivat: -"Muss i denn, muss i denn zum Städtle hinaus." - -Mitäs tää! Saksalainen laulu tulotervehdyksenä tällä kalliolla Neapelin -lahdessa? Suloisia kotimaan-säveliä, kuinkas odottamattomasti, kuinkas -unhottumattomasti eikös se liikuttanut meidän sydämiä! -- Nyt sateli -pieniä rahoja. - -Jos lensi lantti veteen, heti pojista joku suinpäin sukelsi mereen ja -tuli ylös raha suussa. - -Ja niinkuin ensimäinen tervehdys, niin oli sitten koko Capri. -Seuralliset, tyytyväiset Caprilaiset, joitten seassa varasta ei löydy, -ovat mieltyneet kaikkeen saksalaiseen. He laulavat saksalaisia lauluja, -yksin die Wacht am Rhein'iäkin, ja ovat hyvin ystävällisellä kannalla -jokaisen tedescon eli prussianon kanssa. - -Englantilaisia sitävastoin sanovat Bottojoni'ksi, s.o. -nappi-maakareiksi, ja pitävät heitä sen arvoisina vaan, että voipi -kerjätä heiltä rahoja. - -Lähes neljätoista päivää vietimme tällä saarella, joka, jos ei ole -paratiisi se, ainakin on hyvin semmoisen näköinen. Me soutelimme -veneessä saaren ympäri, kuin myös tuon sinisen luolan sisään, jossa -taivas leijaa allamme ja maa ylähällä, -- me istuimme kallioilla, -joita vastaan aallot tyrskähtivät huoneen korkuisiksi kun sirokko -tuuli Afrikasta, -- me sidoimme kukka-kimppuja metsä-hyasinteistä, -valkoisista päivän-kukista, punasista kurenmiekoista, myrtistä ja -laakerista, -- ja iltasilla, kun kuu heitti pitkän hopeasillan merelle, -kuultelimme satakielen säveliä orangisaloissa, joista raitis tuoksu -levisi ilmaan. - -Eräkäs-munkkiakin Tiberion linnan raunioissa kävimme tervehtimässä -ja vastaan otimme mielellämme näpöohdakkeen viikunoita, joita -hänen lystikäs vanha kyökkipiikansa taitavasti eroitti niiden -piikkisistä kuorista; näiden vanhain kehoituksesta heittelimme myös -kiviä korkeudesta lakkapäihin laineisiin. Mutta se joka ei kyllin -voimallisesti heittänyt, ei osannutkaan mereen, vaan kallioihin -tahi viuhka-palmuihin, jotka verangon loukoissa kasvoivat. Ja näin -kun olimme iloisia kuin lapset ja riemuelimme jos joku meistä -heitti kivensä yhtä suurella taidolla kuin tuo vanha rattosa -eräkäs-kyökkipiika, niin siinä katseli meihin viheriäisiä sisiliskoja -viisailla silmillään. Luulenpa, ett'ei ole Caprissa sitä kiveä, jonka -päällä ei lehottelisi sisilisko puolenpäivän aikana. Nuo pienet elävät -ovat todellakin sangen somia. - -Eräkkään seurassa on Viktor Scheffel tyhjentänyt monta pulloa -Capri-viiniä, sepittäessään runoa "Trompeter von Säkkingen." Minun -Kalleni mielestä maistui kumminkin viini, jota eräkäs meille tarjosi, -liiaksi tulikiveltä. - -Italian kielessä kun emme olleet ihan harjaantuneet, ei tullut -kunnollista kanssapuhetta arvoisan yksin-olijan kanssa. Minä olisin -mielinyt tietää, josko hänellä ei koskaan ollut halua mennä naimisiin, -ja mintähden hän oikeittain täällä istuskeli? Nyt hän on ison matkaa -niistä vuosista, jolloin hän olis' voinut toivoa saavansa jokseenkin -sievän akan. - -Parempaa viiniä kuin tällä hurskaalla vanhuksella, on Möhlin -ravintolassa "Deutsche Weinwirthschaft" Anacaprissa. Mohl on -Würtembergiläinen ja naimisissa la bella Margeritan kanssa, erään -caprilaisen kaunottaren, jolla on mustat silmät, mustat silmänripset ja -monta viinamäkeä. - -Kauniista Margeritasta on jo kokonaisia kirjoja kirjoiteltu, kertoi -meille herra Mohl. Mutta kaikkityyni turhaa lorua. Minä luulen, -että jos hän vaan olisi saanut tietää minunkin kirjoittelevan, olis -hän karannut minun kimppuuni lyöden ja pieksäen, niin hän vihaa -naiskirjailijoita, ne kun ovat hänen kauniista rouvastaan valhetelleet -romaaneja, joissa ei ole pontta ei perää. Valitettavasti valhettelevat -vallan häpeällisellä tavalla monet minun kanssa-sisareni. Toivon -olevani heistä eroavaisuuden. - -Iltasilla toisinaan tanssittiin "Hiddigeigillä" tarantellaa. -Soittokuntana oli käsirumpu, ja nuo avojalkaiset tanssijat ja -tanssijattaret olivat väsymättömät tässä huvituksessa. Ylemmille -tyttökouluille ei ole, luulen minä, tarantella sentään sovelias, jos -se tanssitaan oikealla italialaisella tavalla; mutta Caprilaiset eivät -edes tule ajattelemaan siinä tanssissa voivan olla mitään säädytöntä, -sillä ei niitä kasvateta niin hienoiksi ja siveiksi, kuin ovat -meidän lapset, jotka oppivat niin tarkasti eroittamaan säädyllistä -säädyttömästä, voidaksensa oikealla ajalla olla loukattuin näköisinä, -jos jotain luonnollista sattuisi heidän läsnä-ollessaan, sekä näyttää, -että hyvin tietävät mikä on sopivaista, mikä ei. Mutta ihmeellistä -on, että Caprin asukkaat, vaikka ovat köyhät, kumminkin ovat niin -iloisia ja turmeltumattomina pysyneet, vaikka niin usein seurustavat -muukalaisten kanssa. - -Mitenkäs niin päivät pakenivat tällä tehotulla kalliolla, jota sininen -meri syleilee ja luonto niin rakastaa, että röysteistä kiveäkin kukilla -koristaa? Missä unelmat ovat, kun havaa? - -Soimassa seilasimme Amalfiin, jota Englantilaiset sanovat -"Emmelfei'ksi". Saracenit ovat rakentaneet osan tätä kaupunkia. Me -majailimme albergo della Luna'ssa, joka ennenaikaan oli maurilainen -luostari. Meille näytettiin vierasten päiväkirjassa se paikka, johon -Bismarck oli kirjoittanut nimensä, käydessänsä tässä vuorenrotkoon -perustetussa kaupungissa; vaan muuan matkustaja oli sitten leikellyt -nimen pois itselleen. Mutta läpi paperissa pidetään vielä tänäkin -päivänä Amalfissa suuressa kunniassa. - -Eno Fritz kertoi, niiden italialaisten kauppiasten, joiden kanssa -hän oli ollut asioissa, aina suuresti ihmetelleen tätä miestä ja -kadehtineen Saksanmaata. Eno Fritz oli siitä ollut hyvin ylpeillä -mielin. Tosin ei pidä ihmisen ylpeilemän, vaan toisinaan se kumminkin -on hänen velvollisuutensa ylvästellä. Meillä on koko Bismarck, ei lehti -ainoastansa johon hän nimensä on kirjoittanut -- tää suuri jaloinen -mies! - -Eno Fritz myös sanoi hyödylliseksi jokaiselle Saksalaiselle joskus -käydä vieraissakin maissa, tullaksensa käsittämään, miksi vallaksi -Saksanmaa on muuttunut ja kuinkas upealta linnalta se etäällekin -näyttää. Silloin hän oikein oppii rakastamaan sitä, ei niinkuin -talonpoika lypsylehmäänsä tai syöttilässikaansa, edun vuoksi, -vaan niinkuin poika rakastaa äitiänsä, niinkuin jotakin pyhää, -syyhynpuuttumatonta. - -"Kun ei Saksalainen olis' semmoinen apina", vastasi Kalle. "Hän luulee, -että kaikki mitä ulkomaa tarjoo on tuhannen kertaa kauniimpata ja -parempata kuin kotimaan tuotteet; eikä hän pyri apinoimaan toisten -kansain ylistettäviä omaisuuksia, vaan ainoasti niiden turhuuksia ja -paheita." - -"Voi kuin olet oikeassa, enkelini, Kalle!" huudahdin minä. "Ennen -pidimme pönkkähameita, nyt olemme sileätä vartta vaan. Ja nuoret herrat -katselevat nuoriin naisiin semmoisilla silmillä, kuin olisivat herrat -kuvanveistäjiä ja naiset heidän arvosteltaviaan malleja." - -"Ja kuinkas paljon eikös ole topattua vartta!" virkkoi eno Fritz. - -"Sitä sin'et ymmärrä, vanha poika poloinen kun olet. Jos oikea -Saksalainen olisit, niin sinulla olis' jo kaksi poikaa lukiossa". - -Näin puhelimme kulkeissamme Amallista Salernoon, jonne kalliolla viepi -tie merenrantaa myöten. Vielä voi nähdä vanhain vahtitornein raunioita, -joissa torneissa ennen aikaan aseellisia miehiä oli vakoilemassa, -josko Saracenein laivoja oli näkyvissä; nää tulivat, näette Siciliasta -ryöstämään ja jos mahdollista anastamaan valtaansa valloitettua maata. -Sitten syntyi kovia taisteluja. Jos tornit olivat tarpeeksi asti väellä -varustetuita, saivat Saracenit selkäänsä, vaan jos taas nämä olivat -voitolla, niin pelmuttivat linnaväen pahanpäiväiseksi. Siihen aikaan -oli Italia paloteltu moneen monituiseen pieneen valtakuntaan. Toinen -vapaavalta kadehti toista, toisen asukkaat seisoivat ristissä käsin -toisen rajalla ja katsastivat karsaasti naapurin puoleen. Seurauksena -oli tietysti mitä pahimpia riitoja ja kahakoita, ja koska he vihaltansa -ja häijyydeltänsä eivät päässeet toinen toista auttamaan, vaan jättivät -ahdistetun aina hänen oman onnensa nojiin, niin tuli Saraceni, se -kunnonmies, ja valloitti palstan toisensa perään ja asettui sinne -hyvässä rauhassa. - -"Mitenkähän meidän olisi käynyt vuonna seitsemänkymmentäyksi", sanoi -Kalleni, "jos Saksanmaa vielä olisi virunut pienten valtakuntain -kapaloissa? Ei sitä tiedä, vaikka nyt olis' täytynyt meidän puhua -franskaa Berlinissä." - -"No", sanoin minä, "olisin ehkä suostunut franskaa oppimaan, mutta -torunut olisin aina vaan saksaksi!" - -Castellamaren kautta tulimme takasin Neapeliin, josta oli mielestäni -vaikea erota, siellä kun niin on iloisa elämä. - -Ei voi kylliksensä katsella tuota taukoomatonta touhua, ei kylliksi -kuulla tuota kohua ja hälinätä. Ennen olin siinä luulossa, että -neapelilainen kansa kävi niin koreissa vaatteissa kuin sitä näkee -operassa "Mykkä Porticista", missä köörin naisilla on punaset, siniset -ja viheriät pienet hameet ja mitä nätimmät valkoiset esiliinat, ja -herroilla somasti käheröitty tukka ja mitä ihanimmat punaset posket, -mutta minä olin mieleeni väärin kuvaillut todellisuuden ja olen nyt -vallan vakuutettu siitä että Neapelissa on niitä monta, joll'ei -eläissään ole ollut uutta eikä edes eheää pu'inta päällä. Vaan vähät -siitä, ei Neapelilainen siitä sure. - -Ylipäätään Neapelilaisella monessa kohdin on aivan toisellaisia -mielipiteitä kun meillä, etenkin kun on eroitettava mikä on minun ja -sinun, sillä viimeisenä päivänä minkä Neapelissa vietimme, varastettiin -Kallen takintaskusta uusi silkki-nenäliina ja sikaarikotelo ihan -avokadulla; minä siitä suutuin kovasti. - -"Vartokaas vaan, te Neapelilaiset!" huudahdin harmissa. "Tuosta Vesuvio -vielä kerran sylkee silmiinne. Teidänkö hyväksenne, te roistot, minä -tuskalla ja omantunnon vaivalla salaa kuletin sikaarit rajan yli." - -Eno Fritz muistutti antaneensa minulle sen neuvon, että neuloisin -mieheni taskut kiini. Mitä muuta varten olin matkalle tullut seuraan? -Kalleni oli pahoillansa sikaareista vaan: nenäliinaa ja koteloa hän ei -puoliksikaan niin kaivannut. - -Kun läksimme taas Romaan, ja lahti katosi silmistämme ja Monte Somma -esti näkyvistä Vesuvion ja koko komeuden, tuntui sentään vähän -raskaalta mieli. Eno Fritz hyräili laulua, jota kuulimme Caprin -höyrylaivalla: Addio, miá bella Napoli, ja Kalleni sanoi: - -"Jaa, nyt on ilo lopussa!" - - - - -Vähitellen kotia päin. - -Mintähden Roma on koko työ. -- Beatrice Cenci. -- Mintähden jumalien -ei sovi olla Berlinissä. -- Mintähden rouva Buchholz tahtoo olla -giraffi. -- Mintähden pyhä Praxedis makasi kiven päällä. -- Tivoli. -- -Mintähden rouva Buchholz tahtoi saada töykkäyksen. -- Mintähden vävyt -ovat kalliita Berlinissä. -- Mintähden herra Spannbeinin ja professorin -välit rikkoontuivat. -- Florenz. -- Mintähden rouva Buchholz turhaan -on käynyt Italiassa. -- Mintähden eno Fritz lauloi. -- Venedig. -- -Viimeinen ilta Italiassa. -- Kotona taas. - - -Saadaksemme vastaavata rahoistamme, piti meidän viipyä Romassa vielä -muutaman päivän. Mutta kyllä siinä työtä teimme otsamme hiessä. -Toisesta ihmeellisyydestä toiseen yhä edelleen vaan. Minä olin -iltasilla välisti niin väsyksissä, ikäänkuin olis meillä ollut kuuruu- -ja pesupäivä. - -Onneksi yhdytimme herra Oehmichenin Glauchausta. Hän aina haeskeli -mynsterinjohteita, joita hän sanoi löytäneensä ainoasti puolet -kelvollisia. Miksi? Hänen täytyi ensin tyylistyttää johteet. Kuinkas -mukavasti eikös käynyt päinsä arkitehtein tehtävä, ne voivat ottaa -johteensa semmoisina kuin nää ovat, ja jos vaan oikein nurin närin -kääntelivät kamansa, niin ei hoksannut kukaan, mistä he viisautensa -olivat saaneet. - -Koska herra Oehmichen hyvin ahkeraan oli katsellut merkillisyyksiä -täällä, otimme hänet kernaasti oppaaksemme. Yhdessä hänen kanssaan -kävimme Pantheonissa katsomassa Victor Emanuelin seppelöittyä hautaa ja -Rafaelin muistopatsasta. - -Me olimme myös Vatikanissa, jossa sanotaan olevan yksitoista tuhatta -huonetta. Tahtoisinpa tietää, kuka niitä siivoo? -- Voi kuin oli taas -paljon noita kuvapatsaita, tauluja ja seinämaalauksia! Olin pyörtyä -pelkästä taiteesta. Sama oli laita Vatikanissa kuin Villa Albanissakin; -joka paikassa luulin olevani lasareetissa muinaisteoksille, jotka siinä -odottivat katkenneita jäseniänsä ja liimapannua; mutta puuttuva, sehän -tuntijan mielestä on oikeassa taidearvossa. - -Entä ne monet monituiset taulut palatseissa! Vaan eihän useampia niistä -ihmisistä tunne, joita näihin tauluihin on kuvattu. Kyllä kaiketi se on -vallan vaikeata tutustua jok'ainoaan; ja minä käsitän sen hyvin, että -toisinaan tulee ostaneeksi väärän Rubensin oikean asemesta, sillä joka -kaiken ikänsä yhteen kovaan arvottelee tauluja, sepä viimeinkin käy -ihan sekapäiseksi. - -Huvittava nähdä oli palazzo Barberini, johon tulimme oikeastansa -sattumalta vaan. Herra Oehmichen tuli nimittäen eräänä aamuna -meille hyvin iloissaan ja kysyi, saisiko hän näyttää meille jotakin -erinomaisen kallis-arvoista? Me myönsimme. - -Tiellä kalliuteen oli Barberinin-palatsi. Herra Oehmichen sanoi: -"Täällä ei ole johteita mitään, mutta sitävastoin on täällä Rafaelin -armahisen kuva, jonka hän itse on maalannut". - -Tietysti teki minun mielen' käydä katsomassa, minnäköinen se nainen -oli, joka viehätti niin kuuluisaa taiteilijaa kuin Rafael, ku olis -kelvannut vävyksi parhaasen perheesen. Mutta totta puhuen, olisinpa -odottanut hänessä enemmän kaunetuntoa, sillä tämä donna näytti olleen -vastenmielinen, keltaihoinen, pitkänenäinen ihminen. No, rakkaus on -sokea, sehän tiedetään. - -Sitten on siinä erään kälvetystautisen nuoren naisen kuva, Guido Remin -maalaama; se on Beatrice Cencin kuva. Nuo Cencien ilkeät perhejutut -ovat sen sorttisia, ett'en niitä taida kertoa, sillä kun isä rupeaa -rakkauden-asioihin oman tyttärensä kanssa, tämä antaa murhata oman -isänsä, oikeus siitä mestauttaa tytön ja äitipuolen, antaa kurikalla -lyödä kuolijaksi vanhemman veljen sekä armahtaa nuorinta hänen -nuoruutensa tähden, niin ovat semmoiset jutut hävyttömiä. Paavi Paul V -lahjoitti Cencien suuret, kiinnipannut talot Borgheseille. Sittemmin -tuli ilmi, että kaikki mestatut olivatkin syyttömiä, mutta päätettiin -olla asiasta mitään hiiskumatta. Kun sitten Borghesit toisinaan -niskoittelivat paaviloita vastaan, sanottiin heille, että pitäisi -taasen tarkastella Cenci-jutun vanhoja protokollia, ja niinpiankin -Borghesit sen kuulivat, nöyristyivät ne heti. Ei kuka hyvänsä anna -takasin väärinsaatua omaisuutta. - -Me jätimme tämän hirveän historiallisen alan pitkin -kuusikymmen-asteisia kiertorappusia ja tulimme palatsin paraasen -saliin, jossa kattomaalaukset ovat niin kauniita, että niskat taittuvat -niitä katsellessa. Kaikki Olympon jumalat ja jumalattaret siinä -pilvissä makaavat, etummaisena tietysti Venus, jolta kuten tavallisesti -taas vaatteus on säästytetty. Italiassa sopii näiden lihanväristen -jumalain olla, täällä etelässä kun on niin hyvä ilma, ett'ei lämmitetä -koskaan, mutta pohjaismaissa vähän viluttaisi niitä nähdessä; tokkohan -semmoisia suunnattomia saleja kuin näissä palatseissa on, saisikaan -meillä lämpösiksi. - -Palatsien omistajat eivät asu näissä loistosaleissa, jotka näkyvät -olevan pikemmin noita juomarahaa-nyhtäviä palvelijoita varten. -Omistajilla on sangen sieviä asuinhuoneita aivan kuin muilla -ihmisillä, jonka tulin tuntemaan siten että suurella rohkeudella, -minkä englantilaisten naisten käytöksestä olin oppinut, aukasin ovet -yksityisiin huoneisiin ja nuuskelin siellä kunnes olin nähnyt kyllin. -Jos sitten lakeija tai joku semmoinen tuli ajamaan minut ulos, niin -mullistin silmiäni jäykkänä ja sanoin: "Aouh, yees!" ja sillä sain -aina olla rauhassa. Sillä sen tietävät Italialaiset: matkustaja-missi -tekee mitä hän tahtoo eikä miten tapa on, hän kun on varma siitä, että -jos joku, vaikkapa kuinka suurella oikeudella, astuisi hänen pienelle -varpaalleen, heti huutaisi koko Englanti kanavan tuolla puolen: "Aouh!" -Kalleni sanoi usein: "Wilhelmina, täällä Italiassa saat minusta -mielelläni olla olevinasi Englannitar, sillä siitä on oivallinen apu -meillä, mutta pyydänmehän jo ennalta ettäs Berlinissä heität pois nuo -giraffi-tavat." Giraffeilla tarkoittaa Kalle noita pitkäkaulaisia -kappaleita englantilaista sukuperää. - -Maria maggiore, yksi Roman kahdeksasta kymmenestä Maria-kirkosta, -viehätti minua astumaan sisään, sivutse mennessämme. Kirkko on -jaloinen, sen ymmärtää siitäkin, että toinen sivukupu, jota sanotaan -borghesilaiseksi, on maksanut yli miljoonan scudia. Scudi on -tasa-luvussa 4 markkaa 50 pfennigiä; tekee siis 4 1/2 miljoonaa -Riikinmarkkaa. Mitä eikös koko kirkko sitten maksa? Sanokaamme -kerrassaan ruhtinaskunnan. Ja Romassa ei ole kirkoista puute! -Kylläpä ennen-aikaan hurjasti hukattiin rahoja rakennuksiin. "Mekin -Saksanmaassa olisimme rakennuksista ja kirkoista rikkaampia", sanoi -Kalleni, "jos ei niitä sotia, jotka paavia koskivat, olisi käyty Saksan -maalla. Kolmenkymmen vuoden sota hävitti Saksanmaata ja köyhdytti, -sentähden täytyy meidän aatella tulevia aikoja, jos meidänkin maa on -tuleva komeaksi, ja siitä huolen pitää meidän valtio-kansleri." - -Herra Oehmichen ei suonut meille aikaa kaikkia koreuksia katselemaan, -hän kun kiirehti näyttämään meille tuota luvattua kalleutta. Ei ollut -pitkä matka kävellä, sillä aivan Maria maggioren vieressä on kirkko -Santa Prassede, johon hän vei meitä. - -Vasemmassa sivukuvussa osotti hän äänettömässä ihmeksimisessä erääsen -vuolittuun kiveen. Me katselimme ensin kiveen, sitten herra Oehmicheen -ja sitten taas kiveen, vaan emme keksineet mitään erinomaista. - -"No, hyvä herra, mitäs merkillistä tässä nyt on?" kysyi eno Fritz. - -"Ettekö näe?" äkitti herra Oehmichen. "Voipiko kauniimpata löytyä kuin -tää kivi?" - -"Mikä kivi se on?" kysyin minä jyrkästi. - -"Muinainen pöytäpuolisko, mutta pyhä Praxedis on sen päällä maannut. -Miksi? Koska tyhjäkin sänky hänestä tuntui liika pehmeältä. Onhan monta -ihmistä jotk'eivät suvaitse risooria." - -"Herra Oehmichen, mitä se teihin kuuluu, ja mitä minuun, minkälaisen -alusen päällä pyhä Praxedis makasi, kunhan se hänelle itselle oli -terveellistä. Missä kallius jota tahdoitte näyttää meille?" - -"Tämä kivi!" huudahti hän. "Katsokaas kuinka kaunis pohja -- himeä -katechunkarvainen luonnos villalankakuteilla on naturel -- ja sitte -nää mustat ja valkoset pilkut! Oletteko koskaan nähneet kauniimpata -housukangasta?" - -Minä ällämystyin ihan puhumattomaksi; eno Fritz sanoi: - -"Jaa mutta se on minun mieleeni, voitte minua varten varassa pitää sitä -kokonaiseksi asuksi." - -"Minä valmistan vaatetta oikeittain ainoasti _en gros_", vastasi herra -Oehmichen, "mutta teitä varten voin pitää pari meteriä. Miksi? Teidän -tähden ja kun olen niin iloissani tästä mynsteristä." - -Lukkari tuli ja kysyi, tahtoisimmeko katsella pylvässäässynätä, ja -aukasi ristirautaisen sivu-oven. Kun minä aioin astua sisään, esti mies -minua, sopottaen jotakin en tiedä mitä lie ollut. Sitten tuli selville, -että naisväkeä päästetään tähän säässynään ainoasti paastopyhinä, -miehiä sitävastoin milloin hyvänsä kun vaan maksavat. Eno Fritz kertoi, -suututtaakseen minua, säässynän sisustan olleen taivaallisen ihanan; -pelkää kultaa ja kivikutomaa, mintähden sitä sanottiinkin paratiisin -yrttitarhaksi. Mutta merkillisin siinä oli ruoskimuspylväs. - -"Älkääpäs huoliko", sanoin harmistuneena. "Vai ei meitä naisia lasketa -sisään. Mutta se on vissi, että minä kärkästytän kaikki hotellin -englannittaret tälle säässynälle ja lähetän ne tänne. Katsokoon sitte -tuo hävytön lukkari miten hän misseistä pääsee, ja katsokoot missit -miten he sisään pääsevät. Sepä oivallinen kepponen." - -Tää ajatus sai minut heti paremmalle tuulelle. Vähästäpä ihminen tulee -hyvillensä, kun hän vaan on sävyisä ja vilpitön. - -Corsolla kulkiessani olin aina erittäin hartaalla mielellä, sillä -sen varrella on se huoneus, jossa Goethe asui kun Romassa oleskeli. -Roman porvarit ovat asettaneet huoneelle taulun kirjoituksella: tässä -huoneessa runoeli ja sepitti Goethe ikimuistettavia teoksia. - -Hänen Erlkönig lienee kyllä ikimuistettava, niinmyös hänen Faust, -jos olis tää tullut mailmaan ilman tuota toista osaa, joka, -kuten kirjoitellaan, ei ensinkään sovellu näyteltäväksi. Kuinkas -hyödyllisesti eikös Goethe olisi voinut käyttää sitä aikaa, minkä vei -tuo toinen osa, -- sepittämällä vielä toisia Erlkönigiä ynnä muita -kauniita kappaleita, joista on semmoinen puute. Kaiketi olisivat -teatterit tervetulleina pitäneet myös useampia ensimäisiä osia Faustia. - -Mitä muuta hän on kirjoittanut, ei juuri koskaan lueta. Sitävastoin -on kiista, ken suurempi on Schillerkö vai Goethe, yhä vireillä, -vaikka nuorin tyttäreni jo melkein ratkaisi kysymyksen eräässä -tutkintokirjoitelmassaan, jossa hän näyttää toteen, että se on -makuasia. Ja kumminkaan ei ole hän lukenut noista molemmista muuta kuin -mikä seisoo tuossa vähäsessä kirjallisuushistoriassa, jossa kaikki -nää seikat esitellään. Lapsellani on, näette, niin terävä ja tarkka -päättämyslahja. - -Popolo-portin kautta myös kävelimme aina terveyslähteelle asti, josta -Goethe joka aamu joi kivennäisvettä. Pyysin minäkin saada sitä pikarin, -mutta ei minuun noussut minkäänlaisia runoilemisen yllytyksiä, josta -päätän, ett'ei tosin vesi sitä itsestänsä tee, että hän sepitti niin -kauniita kertomarunoja. - -Vastapäätä Goethen huonetta on palazzo Rondinini. Se on kuuluisa -siitä kun sen pihalla on eräs Michel Angelon keskenjäänyt teos. Jos -ei tuota vanhaa möhkälettä jalonihanaksi ihmettele, niin joutuu -typeränä pidetyksi. Aivan toisellainen on nimittäin laita italialaisten -taiteilijain kuin saksalaisten. Kuinkas suuri eikös olisi Cornelius, -jos hän olisi Italialainen tahi Franskalainen -- vaikka kyll'en minä -ymmärrä hänen ylenluonnollisia kuviaan kansallismuseossa. - -Neljän päivän kuluttua olivat hermoni pilalle heikenneet tuosta -alituisesta kurkistamisesta kuviin. - -"Kalle", sanoin, "toivoisin olevani Caprissa". - -"Käykää Tivolissa!" neuvoi herra Oehmichen. "Miksi? Siinä on teillä -luontoa". - -"Onko Tivoli olutkapakka?" kysyin. - -"Ei, vesilaitos vaan ilman humalaa ja maltasia", vastasi herra -Oehmichen. - -Hän oli oikeassa. Vesiputoukset Tivolissa, johon pääsee rautatietä -avaran campagnan ylitse, ovat ihmeelliset. Jos ne olisivat Berlinissä, -pian älykäs ravintolanisäntä onnensa löytäisi. - -Mutta enemmän vielä kuin nuo vesitulvat mitkä kohisten syöksivät -syvyyteen, miellytti minua Villa d' Esten puutarha, sillä siellä -löysin sitä rauhaa jota Caprissa sain niin runsaasti nauttia. Vaikk'en -ikinä ollut tänne puutarhaan jalkaanikaan astunut, tuntui se minusta -niin tutulta, aivan kuin olisin ennen siellä käynyt, nähnyt sen -laakeriaitoja, sen kukkivia pensaita, viiniköynnöksissä piileviä -huoneita ja rappeutuneita kuvapatsaita siinä, sekä sisääni henkinyt -tuoksua, minkä väräjävä, lämmin kevät ilma kantaa kukkivista puista ja -pensaista. Ei vaan johtunut mieleeni, missä sitä olin nähnyt; siitä -tulin jo tuskalliseksi, niinkuin aina käy kun kaimoo jotakin, eikä sitä -oikein muista. - -Mutta yht'äkkiä ihastuin -- minä tiesin missä olin. - -"Kalle", sanoin, "nyt tunnen tämän puutarhan. Minä nä'in sen piennä -ollessani. Kun äitini iltahämärässä kertoeli minulle sadut prinsessa -Ruusukaunosta, silloin oli selvästi mielessäni kuvailtuna tuo tenhottu -linna ruusuinensa, murattinensa ja tiheine pensainensa -- aivan sama -puutarha kuin tämä. Katsos vaan, kuinka tuhansia ruusuja, vaalean- -ja tummanpunasia, penkereiltä liepehtii kuin kukkaishuntu, kuinka -ruusukiehkuroita on peittämässä pääsyn viileisiin kamanoihin ja kuinka -Neptuno pasengissaan on niin ympäröitty ruusuilla kuin kuuluisi hänkin -prinsessan hoviseurueesen. Emmekä kuule muita ääniä kuin vesisuihkujen -polskumista ja lintusten liverryksiä. Kalleni, jos ei tää ole sadun -maa, niin sitten sit'ei ole missään." - -Me istuimme kivipenkille noiden suurien, tummien kypressikatajien -kalveessa, silmillämme seuraten tietä joka linnaan nousi -ruusupeitteisten penkereitten poikki, rappusia reunustavien -rikkinäisien lemmeksien ohitse, vesilaitosten ja kimeltävien suihkujen -sivu; viimeisinä silmäpiirissä olivat linnan katolla kuvapatsaat, -jotka leijuvilta näyttivät taivaan sinisellä pohjalla. Ja oikealla ja -vasemmalla oli kukoistusta ja tuoksua, kranaattipuiden heleänpunaset -silmikot puhkeilivat, agavit ojentivat kauhean pitkät kukkaperänsä -elähyttävässä päivänpaisteessa, mi myös kypsytti hedelmän orangi- -ja sitroonipuissa, joissa samalla oksalla on sekä hedelmiä että -kukkia, ikäänkuin eivät puut tietäisi miten heidän oikeittain pitäisi -rikkauksiaan antaman, ja tarjoovat niitä siis niin kuin paraiten voivat. - -"Kalle", sanoin, "töykkäse minua pikkusen, jotta tiedän olenko oikein -valveella". - -Kalle antoi muiskun. Kyllä hän on sentään erinomaisen hyvä, tuo -Kalleni. Eno Fritz olisi varmaankin töykännyt niin, että kyllä olis -tuntunut. Mutta hänellä oli, Jumalan kiitos, asioita taas Romassa. - -Ehtoolla olimme hyvin virkeillä mielin ravintolassa, jossa tavallisesti -söimme iltasta. Sillä välin kun herrat skat'iaan jauhasivat, oli -minulla tapa kirjoitella muistikirjaani päivän tapahtumia, niin -tänäkin iltana. Siinä kun olin paraassa puuhassa, puhutteli minua eräs -vanhanpuoleinen nainen: - -"Me olemme kai kanssasisaria?" - -"Kuinka niin?" - -"Minä olen kirjailijatar, ja kun nä'en teidän kirjoittavan, otin -luvakseni --" - -"Hyvin hauskaa tulla tutuksi teidän kanssa!" - -Oikein todella tää yhdyntä oli minulle tervetullut, sillä nyt sain -kerrankin nähdä kirjailijatarta, ihka elävää. Meistä tuli pian ystäviä, -ja nainen -- hän kirjoittelee saksalaisiin sanomalehtiin vaihtonimillä --- antoi minulle monta tietoa elämästä Romassa. - -"Voih", sanoi hän, "ei ole kaikki kultaa kuin kiiltää täällä, vaikka -matkustava muukalainen niin luulee. Köyhyyttä on enemmän kuin voi -aatellakaan! Oletteko iltapäivillä Monte Pinciolla nähneet noita -komeita ajokaluja ja noita vielä komeampia ihmisiä jotka niissä -istuvat?" - -"Monte Pinciolla -- jaha, siellähän nuo soreat nuorukaiset käyvät -naisia mielittelemässä". - -"Aivan oikein. Siellä on monta ulkomaan naista joukossa." - -"Mutta mitenkä ne ovat niin suuresti suosiollisella kannalla nuorten -herrain kanssa?" - -"Kaikki tarkoittaa tutustumista vaan. Herroilla on ylhäisiltä kaikuvia -nimiä, mutta se on vaan ulkonaista kultausta." - -"Vai niin, mansetit ovat siis paitaa paremmat". - -"Aivan. Semmoisia herroja sanotaan täällä Mascalzoneiksi eli kahden -liiran miehiksi. He nauttivat jossakin yksinkertaisessa ravintolassa -muutaman soldin edestä maccaroonia, ja pistäytyvät sitten upeaan -ravintolaan, josta kohta astuvat kadulle, puikko, hampaissa, siten -luulotellakseen ihmisiä että ovat siellä syöneet päivällistä." - -"Huokeata, vaan hienokasta!" - -"Italiassa perii vanhin poika omaisuuden, nuoremmat ovat köyhiä ja -kokevat ilman työtä pysyä ylhäisyyden loistossa. Naiset ovat tietysti -sangen simasukaisia kun semmoisia nimiä kuin conte Annibale, conte -Orazio jopa marchese Eduardo on heidän hoviseurueessaan". - -"Jaa, kyllä kuuluu kauniimmalta kuin koska kotona meillä Myllerit ja -Lehmanit kutsutaan kanssa". - -"Nuoret herrat pitävät paljon lystimpänä käydä rikkaiden -ulkomaan-naisten luona kunniuksissa, kuin seisoa Corsolla tai Piazza -di Colonnalla ja syljeskellä katukiviin. Eivätkä koskaan kiellä -tulemasta kun heitä kutsutaan hyvälle päivälliselle, ottavat myös -kernaasti vastaan pienen timanttineulan taikka sallivat, ilman -vastaanväittelemistä suorittaa heidän räätärinrätinkinsä; siitä hyvästä -silmänsä sitten vilkailevat vielä lemmellisemmin." - -"Meillä on taas toista", vastasin minä. "Jos Berlinissä suurisukuinen -nuorukainen alentaikse seurustelemaan rikasten onnen kohottamain -kanssa, niin hänellä enimmiten on velkoja sekä tarkoitus päästä -vävyksi rahakkaassa perheessä. Ensin menee suuria summia karhujen -kurikoimiseksi, ja sittenpä pitää hyviä myötäjäisiä määrätä, jotta hän -voisi perityt tuluksensa saada kuntoon sekä kustantaa kilpahevosia -ja jahtimetsiä. Mutta jos hän huomaa, ett'ei tulekaan muuta kuin -neularahoja, niin hän kohta puikkii tiehensä, ja samminmäähnät, -kalkkunat multasienineen, fiini punaviini ja kaikki samppanja ovat -ihan kuin akkunasta ulosheitetyt. Ja jos tyttö saakin hänet ja arvon: -'rouva von', niin pitävät miehen omaiset miniätä sittenkin talmi'na -vaan. Ja kuka apelle takaa, ett'ei vävy hanki yksityislainoja korkeita -prosentteja vastaan, ja onkos tämä taas varma siitä, ett'ei appi -menetä liikkeessään olevata suurta omaisuutta? Jos niin kävis', niin -ei vävyllä voittoa muuta olis kuin rouvansa vaan, ja tää ei tule -kauniimmaksi ajan pituuteen." - -"Mascalzoni on vähemmin vaatelias, hän arvaa hehkuvaisen silmäyksen -muutamaksi soldiksi". - -"Näissä oloissa on teillä vallan hyviä aineita kynällenne, hyvä -kanssasisar", sanoin minä. - -"Eipä niinkään", vastasi hän, "täällä tahdotaan oikeita italialaisia -tarinoita vaan, joissa murhataan ja tapetaan. Tapahtumat ovat -sijoitettavat Abruzzeihin. Sankarin tulee olla ryöväri, sankaritar -rakastaa saksalaista maalaria taikka rikasta, kummantapaista -ulkomaalaista, jonka sitten ryöväri ampuu kuolijaksi; mutta siitä -sankaritar joko saattaa hänet oikeuden käsiin tahi työntää omalla -kädellään tikarin häneen. Jos tietäisitte kuinka monta ihmistä minä jo -olen surmannut paperin päällä, niin pitäisitte minua ihan petona. Mutta -täytyyhän ihmisen elää. Paitsi että kirjoitan pitää minun hoitaman -taloutta. Mieheni on nimittäin maalari." - -"Mitä hän maalaa?" - -Rouva huoahti. - -"Hän oli kai liika nuori vielä kun tuli Romaan, eikä kylliksi -omantakeinen taiteessaan; hän ehkä luuli piankin vievänsä voiton -noilta vanhoilta -- nyt hän niitä jäljentää halpaan hintaan. -- Köyhä -kun oli, täytyi hänen tienata. Hänen omia kokoonpanojaan ei ostanut -kukaan, sillä Romalaiset eivät hukkaa rahoja uudenaikaisiin maalauksiin -ja ulkomaalaiset tilaavat vaan jäljennöksiä vanhain mestarein -kuuluisimmista tauluista. Niin on vuosien vieriessä hänen itsetyinen -luomisvoimansa menehtynyt, ja nyt hänen täytyy jäljentää, saadaksensa -jokapäiväisen leipänsä, ja minun täytyy kirjoittaa. Hornissakin, -taiteiden kodissa, voipi taiteilija joutua häviölle, sillä hänen on -mahdotonta kilpailla noiden vanhain mestarien kanssa, ne sortavat -hänet. Onnelliset te tuolla Alppien toisella puolella, jossa uusi -pirteä elämä suopi heikommallekin taidonlahjalle pienen vihannan alan -missä se pääsee vaurastumaan. Saksanmaa, sinä kohoava tähti, miksi -me, sinun lapsesi, olemme kuihtuneet täällä Italian kuumuudessa ja -vajonneet siihen sydämettömään ihmisvirtaan, mi Romaan tulvailee? -Meille kohosit liika myöhään." - -Hän pyyhki kyyneleet silmistänsä, sillä hänen miehensä astui sisään. -Minä katselin tulijaan tarkasti. Se oli ensimäinen murheiden vanaama -muoto, minkä täällä kesämaassa olin nähnyt. - -Me käänsimme puhelun toiselle tolalle. Rouva kysyi minulta, miten -villaista paraiten pestään. Haaleassa vedessä kun sitä kihnuttaa -soodalla ja viheriällä suovalla vähän, niin se käypi pehmeäksi. Rouva -kiitti. - -Siis -- tällainen oli Roma yhdeltä puolen. - -Seuraavana päivänä menimme siihen kuuluisaan sixtiniseen kappeliin. -Se on ihan rappiolla ja huonossa siivossa, mutta sen äärettömän -kuuluisuuden tähden kiittelee sitä velvollisuuden tunnosta jokainen -katselija jalon-ihanaksi, sillä ihmisten laita taiteesen nähden on -sama kuin tuon kipeän kilpahevosen, joka ei tahtonut rohtoja nauttia -ennen kuin niitä kauan aikaa kehuttiin hänelle. Kaiketi teen itseni nyt -vikapääksi julkeaan kerettiläisyyteen taiteen alalla, mutta kuitenkin -tunnustan suoraan, monen vaskipiirroksen miellyttävän minua enemmän -kuin nää alkuperäiset teokset, jotka ovat rannistuneet ja peitetyt -vanhuuden ruosteella niin runsaasti että voisi kylvää nousuruohoa -siihen. - -Maksaako se vaivaa, kavuta kaksitoista rappusta ylös katsomaan kuinka -Rafaelin kalkkimaalaukset ovat pilalla? - -Mutta juomarahoja ottavat oikein kelpo lailla noitten turmeltuneiden -taideteosten katselemisesta. - -Sixtinisessä kappelissa, joka oikeittain on suuri sali vaan -Vatikaanissa, oli paljon kansaa; monet olivat sepo selällänsä -penkkilöillä, voidaksensa paremmin kiikarin kautta katsella Michel -Angelon kattomaalauksia, jotka näyttivät hyvin karkeilta, rouhituilta. -Korkealla telineillä istui eräs taiteilija ja jäljenti osaa katosta. Se -oli herra Spannbein. - -Kohta kun näimme toisiamme, tuli hän alas ja tervehti meitä. Hänen -oli huonosti laita. Quenglhuber kovisti häntä noilla kattomaalausten -piirtämisillä professorin kirjaa varten. - -"Jospa hän edes hyväksyisi minun työtäni", valitti herra Spannbein, -"mutta hän tarkastelee minun piirustuksiani, katselee sitten noihin -kirottuihin kirjoihinsa ja sanoo: taidollisesti tehty, mutta minä -kaipaan sitä kirkkaan ideaalisuuden ilmeisyyttä, mikä kirjan mukaan on -alkuperäisessä teoksessa." - -"Miks'ei hän vertaile niitä itse alkuperäisiin?" - -"Hänen on nenänsä niin onnettomasti tukossa, kuten tiedätte. Toisinaan -ei auta vaikka kuinka mätkii häntä selkään, hän rykii niin että luulee -hänen läkähtyvän siihen paikkaan. Hän kulettaa sentähden kirjat mukana, -lukee niistä Ottilialle ja kysyy: 'Onkos kuva semmoinen?' Jos Ottilia -vastaa: on, niin pistää hän merkin kirjaansa ja pyytää minua piirtämään -jäljennöksen kuvasta. Mutta jos Ottilia sanoo: ei, niin mutisee -ukko: 'En minä sitte väliä pidä siitä kuvasta.' Keventääkseen minun -olemistani, sanoo hyvä tyttöseni useammin ei kuin on. Onhan edes jotain -hyötyä tuosta nuuskusta." - -"Teinä olisin aikoja sitten paiskannut koko työn hänen jalkainsa -eteen", sanoi eno Fritz. - -"Sit'en voi; kuta enemmän olen Ottilian seurassa, sitä rakkaampana sitä -tyttöä pidän." - -"No paetkaa, tyttö kanssanne, -- ja antakaa nuuskuriäijän tohria -teostansa vanhain lunttainsa mukaan." - -"Johan minä uskalsin kerran ehdotella semmoista Ottilialle, mutta hän -pelkää, että isänsä sydän pakahtuisi, jos pakenisimme". - -"Tietääkö hän että te ja Ottilia rakastatte toinen toistanne?" - -"Juuri koska hän sen tietää, niin hän kiusaa minua." - -"Sitten ei ole hänellä sydäntä, joka voisi pakahtua", sanoin minä. - -"Meidän on täällä olomme lopussa, jo näinä päivinä lähdemme -Florenziin", sanoi eno Fritz. "Lähtekää kanssa!" - -"Minä otan Ottilian siipeini suojaan", puutuin minä puheesen. - -"Ei se käy!" ähkäsi herra Spannbein. - -"No olkaa sitte auttamaton." - -Iltasella olimme Morteossa Corsolla ja joimme olutta. Sinne tulivat -myös Quenglhuber ja herra Spannbein. Taiteesta tietysti puheltiin. -Quenglhuber viimein sanoi, nykyajan taiteen ei olevan mistään kotoisin, -vanhat vaan olivat taiteilijoita. - -"Mutta eihän nyt enää käy teettäminen tauluja noilla vanhoilla -mestareilla", voikahdin minä, "täytyy siis olla uusia." - -"Näiden tulee noudattaa vanhaa, ijäti ihanata sekä muodon että värin -puolesta. Jos eivät sitä tee, niin ei kritiikki huoli toden päältä -kajota heihin." - -"Kritiikkiä joka niin on vanhan aikuisella kannalla eivät taas -taiteilijat pidä täytenä totena", vastasi herra Spannbein, joka -harmissaan joi jotenni tiheään ja paljon. - -"Mitä?" huusi Quenglhuber. "Te puhutte halveksimisella kritiikistä? -Tykkänään toiseksi täytyy taiteen muuttuman; tähän asti se on pelännyt -vaan, eikä parantunut." - -"Minä en pelkää", huusi herra Spannbein, "ja jos vaan tietäisin, kuka -se oli se salakähmäinen arvostelija, joka pilalle panetteli minun -'Ylhäistä naista papukaijan kanssa', niin kyllä hän saisi vasten -silmiään. Se taulu oli saavuttanut taiteilijain hyväksymisen ja olisi -ostajalle mennyt, mutta tämä pelästyi pois kun luki tuota herjaavaa -arvostelua. Ja mitä virheitä siinä oli? Siltä puuttui muka käsitystä, -ideaalisuutta ja antiikin muodon ihanuutta. Ei sen vähempätä. Tuo -nimetön kyhäilijä ei tiedä taiteesta mitään!" - -"Te olette kapinoitsija!" tiuski professori. - -"Puolustatteko todella tuota poroseppää?" kysyi herra Spannbein -ynseästi. - -"Tietysti, minähän se olin joka kirjoitin tuon arvostelun." - -Rätsis! ruukku rauskahti tuhansiin kappaleisiin. - -"Minä en peräytä sanaakaan", lausui herra Spannbein vakaasti, "ja -ilmoitan tässä nyt, ett'en vast'edes vähääkään väliä pidä mokomista -taideloruista. Vanhat ovat kuolleet, ja me nuoret elämme nyt vuoromme. -Sen verran sitä." - -Quenglhuber lähti pois Ottilian kanssa. Tyttö loi surullisen silmäyksen -maalariin kun menivät, vaan tää pysyi synkeänä paikallansa. - -"Te kiivastuitte vähän liiaksi", sanoin minä herra Spannbeinille, kun -Quenglhuber oli sulkenut oven jälessään. - -"En muuta voinut", vastasi hän, "jousi oli jännitetty liika kireälle, -sen täytyi ritkahtaa poikki. Mikä oikeus tuolla miehellä on häväistä -minun taiteellista tointani sanomissa kaiken mailman edessä siitä -syystä vaan, että hänen mielipiteensä taiteesta ovat toiset kuin minun? -Mikä ylipäätään oikeuttaa häntä kyhäilemään kiitosta taikka moitetta? -Hänen tietonsa? Ne eivät ole erhettymättömiä! Hänen kokemuksensa? -Taide tuottaa uutta, ja tään tuntemisesta tulee kokemus. Kukas hänet on -määrännyt yleisön holhoojaksi? Ei kukaan muu kuin hän itse!" - -"Jos ei hänen arvostelultansa hyväksyttäis', niin kai yleisö eroittaisi -häntä kirjoitustoimesta", virkkoi Kalleni. - -"Oletteko koskaan kuulleet virastaeroitetuita arvostelijoita -olevan?" kysyi herra Spannbein mielipahoissa. "Kyllä valtaistuinten -hirmuvaltioita on poisajettu, vaan ei läkkihornia milloinkaan. -Niinkuin edelliset luulivat kansan olevan olemassa, ainoasti niitten -tähden, niin luulevat jälkimäiset taiteilijain valmistavan teoksia -heidän tähden vaan, jotta he, arvostelijat, saisivat aineita mistä -kirjoittavat ja samalla myös toimeentulonsa." - -"Siinähän ikäviä epäkohtia; mitä yleisön silmissä maksaa taide, jos -arvostelu alenee käsityöksi? Mitenkä silloin taiteilijaa voi edesauttaa -hänen pyrinnössään, ja yleisöä johdattaa ymmärtämään?" - -"Joka julkisuuteen astuu työllänsä, hänen täytyy taipua joutumaan myös -julkisen arvostelun alle", sanoi Kalleni. - -"Entä kun Quenglhuber tulee ja arvaa omalla mitallaan ja kuuluuttaa -kaikkeen mailmaan väärän arvostelunsa." - -"Tosin", vastasi Kalleni, "minä aattelin että taiteilijat joskus -valmistavat vähemmin onnistuneita teoksia, vaan että arvostelija -voisi väärin tuomita, sit' en olisi luullut; mutta nyt näen, että jos -siltä puolelta punnitsee asian, niin ovat sekä kiitos että moite yhtä -arvottomia." - -"Sentähden olen nyt kuitti Quenglhube'rista", lausui maalari. "Minä -olen paljon saanut kärsiä hänen väärästä arvostelemisestaan, mutta -hyvä on että tiedän nyt hänen olleen sen, joka kirjoitti tuon ilkeän -kappaleen." - -"Entä Ottilia?" kysyin minä. - -Herra Spannbein nousi ylös vastaamatta mitään ja meni. Minusta -hän oli oikeassa, sillä kyllähän se oli surkeata, että tään -nuoren, toivorikkaan maalarin täytyi näivettyä vanhain mestarien -jäljentämisessä, aivan kuin laita oli minun kanssasisareni miehen. - -Seuraavana päivänä tuli herra Spannbein minun tyköni. Hän kysyi, josko -ottaisin Ottiliaa huomaani, sillä tämä oli päättänyt lähteä pois isänsä -luota. Ukko oli vaatinut tytärtä luopumaan sulhasestaan, mutta silloin -oli tyttö oikein tuntenut, kuinka sydämellisesti tätä rakasti. - -Tämähän on mahdottoman romantillinen seikka, aattelin, ja vallan omansa -sinun käsiis', Wilhelmina. - -"Mutta lapseni", kysyin, "mitä tästä sitten tulee?" - -"Se on minusta yhtä", vastasi hän. "Sen vaan tiedän, että olen -rakastettu niin kuin ei kukaan ennen minua." - -No, sen luulee jokainen joka tulee rakkauden tuntoon, sitä samaa sanoin -minäkin kun menin kihloihin Kalleni kanssa, vaikka nyt rakastan häntä -paljon hellemmin kuin sinä päivänä, jona isäni sanoi: "Wilhelmina, -herra Buchholz on pyytänyt sinut vaimoksensa, jos olet yhtä mieltä kuin -minä, niin otat hänen." - - * * * * * - -Iltajunassa matkustimme Florenziin. Ottilia oli tyyni ja vakava -käytöksessään, en olisi sitä odottanut tuolta hennolta tytöltä. "Isäni -on ollut paha hänelle", sanoi tyttö, "minun tulee sovittaa isäni -vääryydet." - -Olimme olleet jo useita päiviä Florenzissa, mutta eipä kuulunut herra -Quenglhuberista mitään tietoa, vaikka varmasti olin sitä odottanut. -Kuta kauemmin asia näin oli epäselvällä kannalla, sitä enemmän se -rupesi minua tuskastuttamaan, semminkin kun ei ollut ensinkään -Kalleni mieleen, että puutuimme koko kauppaan. Minä kehoitin häntä -sananlennättimellä ilmoittamaan professorille missä asuimme, sillä -jotain piti tehtämän. - -Olinpa ottanut aika ristin niskoilleni, nyt kun piti yhtäpäätä -olla vartijana. Jos menivät nuoret Florenzin eläintarhaan taikka -Cascineihin, aina täytyi minun olla kanssa. Jos niiden teki mieli -iltasella kävellä kaupungissa, taas minä kolmanneksi, kun he -Boboli-puutarhoissa kareissansa kuleksivat, oli velvollisuuteni -istua kylmillä marmoripenkkilöillä ja kuunnella niiden puhelemista -äärettömästä rakkaudestaan. Mitä se minua liikutti? - -Ja varsin vastahakoista oli minusta iltasilla seurata heitä, sillä -hyvin usein sattui jostakin ristikadusta tulemaan joukko naamioittuja -kummituksia semmoisia kuin Pisassa oli; he kantoivat käsissä -tulisoihtuja ja olkapäillä ruumista, ja veisasivat oneita hautuuvirsiä. -Kuinka kauheata tämä oli ja kuinka minä säikähdyin joka kerta kun -Misericordia-veljet äkkiarvaamatta astuivat meitä vastaan, se on ihan -sanomatonta. Kuinkas usein eikö huokaillut: "Jospa tää tukala tila -olisi ohitse jo, muuten käyn peräti synkkämieliseksi." - -Eräänä aamuna kun olimme Uffizioissa n.s. Niobein salissa, pidin -tilaisuudesta vaarin ja annoin kihlatuille hienoja vihjauksia. - -"Mintähden nää kuvat ovat niin surkean näköisiä, herra Spannbein?" -kysyin vilpittömästi. - -"Apollo ampuu Nioben lapset kuolijaiksi nuolillaan; auringon jumalan -säteet ovat nimittäen nuolia." - -"En ole koskaan kuullut päivän purreen koko perhettä yhtähaavaa", -vastasin minä. - -"Niin ei ole tässä asia ymmärrettävä", vastasi herra Spannbein, "jos -kohta Apollon nuolet merkitsevät auringon säteitä. Niobe nousee jumalia -vastaan --" - -"Ja silloin he ampuvat? Vielä mitä, se olis vähän liikamoista. -Taiteilija on vaan tahtonut osottaa siihen, kuinka voipi paljon -onnettomuutta yhtähaavaa kohdata perhettä, ja sentähden pitäisi -jokaisen, joka aikoo avioliittoon, tarkoin miettiä, tuleeko -onnelliseksi, jos puuttuu häneltä isän siunaus. Isän taikka äidin -kirous saattaa upeimmatkin huoneet raunioihin." - -Tuskin olin saanut nämät sanat sanotuiksi, niin Ottilia kalveni ja -tyrskähti itkuun; hän oli yhtä surumielisen näköinen kuin vaimo ja -lapset tuon Niob-herran, joka kumminkaan itse ei ole täällä marmorista -hakattuna. - -"Hän kuolee!" huusi herra Spannbein. - -Minä otin Ottiliaa sylin käsin kiini, istuin hänen viereen penkille ja -puhuin hänelle. - -"Eihän se niinkään vaarallista ole", lohduttelin, "kyllä saa kirota -kauan aikaa, ennenkuin yksi ainoa seinä kaatuu kumoon." - -"En olisi ikinä jättänyt isääni ellette olisi luvanneet minulle turvaa -teidän luona", nyhki hän. "Oi, rouva Buchholz, te olette syynä siihen -että isäni minut hyljää ijäksi!" - -"Jaa", sanoi herra Spannbein, "te olette syynä kaikkeen meidän -onnettomuuteen. Te yllytitte minua viemään Ottilian pois." - -"Vai niin! Senhän eno Fritz teki." - -"Totta hän ei saa nyt rauhaa omalta tunnoltansa." - -"Kylläpä vähän tunnette eno Fritziä. Soveltuuhan se muuten sangen -mukavasti, ajaa minun syyksi rakkaudenvehkeitänne. Sen näen nyt, että -liika hyvä minä olen tälle mailmalle. Minusta saatte mennä perikatoon. -Minä en huoli enää auttaa teitä!" -- "No pääsinpä heistä", aattelin. - -Mutta siitä ei tullutkaan mitään. Ottilia piti minusta kiini ja -rukoili ett'en jättäisi häntä. Hän ei ollut, tuskin ollenkaan, -tuntenut äitiänsä, ja minua kun näki, oli hänestä heti tuntunut kuin -tarkoittaisin minä hänen hyväänsä hellästi niinkuin äiti. Hän pelkäsi -Spannbeinia, tämän päällä kun vielä sitten oli isän kirous. "Suojelkaa -minua", voivotti hän, "jos tekin minut hyljäätte, niin ei ole minulla -koko mailmassa ketään mihin turvautua." Hän vaipui polvillensa minun -eteeni ja likisti minua. Minä kallistuin hänen tykönsä ja loin -nuhtelevan katsahduksen herra Spannbeiniin, ikäänkuin olisi hän Apollo -ja minä Niobe, jonka pieneen tyttäreen hän on ampunut kuolettavan -nuolen. - -"Näette nyt, mitä pahaa nuoret herrat saattavat toimeen, kun rakkauden -varjon alla tunkevat perheisiin, joita ei ole valpas äiti varjelemassa. -Hyh, herra Spannbein. Se on häpeällistä." - -Hän töllötti siinä ääneti, ja kun ei Ottilia enkä minäkään mitään -puhunut, niin olimme ihan noiden muinaisten marmorikuvain näköisiä, -sillä eroituksella vaan, että meillä oli vaatteet päällä ja että sinne -emme asettuneet ikuiseksi ryhmäksi, vaan menimme salista pois. - -Ottilia jäi minun luokseni, ja kävelölle läksimme milloin minä katsoin -soveliaaksi. Eno Fritz sittemmin kertoi minulle, Spannbeinin sanoneen -kiittävänsä Jumalaa ja luojaansa siitä ett'en ollut minä anoppinsa, -sekä päättäneen kritiikin juuri sentähden olevan niin hirmuisen kun -se oli taiteen anoppimuori, joka luuli tehneensä hyvin jos ei vaan -ilmeistä vahinkoa aikaan saanut. - -Onneksi herra Spannbeinille, tuli tämän ilkeys tietooni vasta Alppien -toisella puolella, kyllä muuten hänellä olis ollut huono vointi vähäksi -aikaa. - -Vihdoin viimein tuli herra Quenglhuber. Minä juuri istuin huoneessamme -kirjoittaen Kliebischin herrasväelle että tilaisivat muille majaa -Venedigissä, ja Ottilia oli minun luonani, kun hän astui sisään. - -Hän seisahtui ovessa ja sanoi ainoasti: "Ottilia!" Tämä hypähti ylös ja -lankesi isänsä syliin. - -"Sinä siis rakastat minua vielä?" kysyi isä hiljaa. - -"Herra professori", puutuin minä puheesen, "lapset ovat lapsia, kuta -enemmän heille ikää karttuu, sitä enemmän murheita heistä; minulla on -myös kaksi tytärtä". - -"En tahdo toivoa teille, että kerran mailmassa joku on avullisena -viemässä niitä pois teidän luota", vastasi professori, "se on vanhalle -hyvin karvastelevaa kun hän täällä maan päällä rakastaa." - -"Jumala varjelkoon!" huudahdin minä. - -"Isä", kysyi Ottilia, "voitko anteeksi antaa hänellekin?" - -"Mikäpä siinä auttaa, kun et muuten pysy minun luonani", vastasi hän -kolkosti. "Mitä minun elämästäni, jos sinä luovut luotani!" - -"Sinä olet pahoittanut häntä, mutta hän unhottaa kaikkea sitä, niinkuin -sinäkin olet unhottava. Ja paljon mieluisammin kuulee hän neuvojasi, -jos rakkaudella, kuin jos toralla ja tylyydellä niitä annat." -Professori suuteli tyttärensä otsaa. Minä jätin ne kahden kesken ja -menin katsomaan missä herrat olivat. - -"Kummallista", aattelin, "isänä hänellä on sydän, mutta arvostelijana -on hän kylmä kuin jää. Ja kumminkin sanotaan aina, että taide jalostaa -ihmistä!" - -Iltasella vietimme ratulia. Miten professorin ja herra Spannbeinin -kesken välit mukautuvat, sit'en vielä voi arvata, mutta luotan -Ottiliaan, hän kai löytää oikean tien täydelliseen sovintoon. - -Kihlajaisissa oli melkein yhtä paljon iloa kuin joissakin -hautajaisissa. Se oli surkeata. Huvittavampi on lukea kirjoissa -romantisuudesta, kuin nähdä sitä todellisuudessa. Oleskelun Florenzissa -teki ikäväksi tää Quenglhuber-Spannbeininen juttu. Lohduksena oli -minulla tosin taulustot Uffizioissa ja palazzo Pittissä; täällä olivat -taulut ikäänkuin portteja, joista saa katsoa ihanampaan mailmaan. -Sitä vaan en voi ymmärtää, miten sama selittämätön tunne haimiona -tuosta toisesta mailmasta valtasi minua katsellessani myös niinhyvin -italialaisia pyhimysten kuvia kuin Hollantilaisten maalauksia -porvari-elämästä ja Dürerin muotokuvia. Se kai on taiteen salaisuus. - -Kun Quenglhuberille ilmoitin tämän ajatuksen, sanoi hän, että minä -olen vielä kaukana totisesta taiteen tuntemuksesta. Minä olen siis -turhaan käynyt Italian monissa taulustoissa, sillä niitähän katsellaan -pääasiallisesti sitä varten että sitten korkeintaan viidessä viikossa -valmistua täydelliseksi taiteen tuntijaksi. - -Hyvin hauskan päivän vietimme Fiesolessa, ja ilman Quenglhuberin -joukkoa. Tuossa muinoisessa teatterissa olimme sangen iloisia. Kalleni -ja minä istuimme katselijain salissa ja eno Fritz lauloi teatterin -vielä jotakuinni eheällä näyttämöllä laulelman jälki-värsyllä: - - "Poika istui lähteellä, - ei veteen ylttänyt." - -Sitten eno Fritz vuorostansa oli yleisönä ja Kalleni ja minä -tanssasimme näyttämöllä skottiskaa. Me tahdoimme tulla tuntemaan, miltä -näytti teatteri ulkona ennenmuinoin, ja eihän entuutta oikein ymmärrä -ennenkuin sitä virkistää uuteen eloon. - -Meidän kiertopilettimme eivät enää kauan olleet kelvollisia, -ja täytyihän toki Venedigiäkin nähdä. Spannbein palasi Romaan -Quenglhuberein kanssa, siellä uutterasti piirustamaan kuvia tuohon -kirjateokseen kattomaalauksista; sillä sitä oli hänen täytynyt luvata -professorille. Onnea vaan työhön. Minä toivon että hän tottuu vanhoihin -ja Quenglhuber uusiin. Minä tarkoitan uusia Spannbeiniloita. Kun ukko -saa jotakin hyödyllistä toimimista, kuin esim. pitää silmällä lapsia, -olla niiden hevosena j.n.e., niin hän ihan itsestään heittää nuo -arvostelemiset hunnikolle. Ehkä hän vielä vävynsä hyväksi kirjoittaa -semmoisia pöyhkäyksiä, että tämä parissa vuodessa kiipee mahtavaksi -mestariksi, joll'on joka ilta kun maata menee laakeriseppele päässä. -- - -Venedigiin tultua kun astuimme asemalta ulos, oli leveä salmi -edessämme, ja huoneukset seisoivat vedessä. Portaiden vieressä -uiksenteli kummallisia, mustilla kuomiloilla varustetuita veneitä, -jotka olivat aivan kuin ruumiin-arkkuja. - -"Raivoaakos täällä rutto", kysyin minä, koska niin monta yhdellä kertaa -haudataan? - -Minulle sanottiin uiksentelevien ruumisvaunujen olevan noita kuuluisia -gondooleja. - -"Kiitoksia vaan", vastasin, "huoneensa rakentavat veteen ja -ruumiin-arkuissa lähtevät ajelemaan. Tottahan Venedigillä on -höyryalus-yhtiö?" - -Ei auttanut, meidän täytyi, jos miel' päästä pois, astua gondooliin, -vaikka kuinka hirveältä se minusta näytti. Siinä soutelimme kapeitten -kanavain sokkelossa. Ja niin oli hiljaista keskellä päivää, että kuuli -kuin airo polskui veteen; hiljaisuutta ei voi olla enemmän huoneessa, -jossa joku on kuoluksissa. - -Hotellissa odotti meitä Kliebischin herrasväki; he olivat hankkineet -meille huoneita. He olivat iloisia ja tyytyväisiä, sillä täällä ei ollut -kadulla melua heitä häiritsemässä, niinkuin Neapelissa oli. Herra -Kliebisch ylisti noita gondoolimatkoja, varsin kun merelle mentiin -ongelle. - -Hän oli oikeassa. Noihin mustiin apinan häkkilöihin kohta tottuu; ja -kun iltasilla kuutamossa, loikoen pehmeillä tyynyillä, kiitää Canale -Grandella, kun toisia gondooleja, kiiluvine lyhtyineen, tulee vastaan, -kun kuulee laulelemista ja soittoa järvellä, niin se on todellakin -ihmeellistä. - -Jos vaan ei olis' kaikki niin huonossa korjuussa Venedigissä. Nuo -rappeutuneet palatsit ovat sennäköisiä kuin olisi onni heittänyt ne -tyyten ja ijäksi päiväksi. Kuuvalossa vaan näyttää kaikki uudelta taas, -silloin uneksii Venedig entistä komeuttaan, ja me uneksimme myös. - -Markustori on Venedigin suuri juhlasali. Iltasilla kun -sotaväen-soittokunta siellä pelaa, tulvailee yleisöä edes takasin. -Soitosta voipi kuulla joka säveleen. Venezialaiset eivät pidä hälinätä -kuin Neapelilaiset. Päivällä tulee torille tuhansittain kyhkysiä. Ne -syövät kädestä; ja kun näkevät jonkun aikovan antaa heille ruokaa, niin -koko parvia lentelee luokse. Muuten myös ovat ne hyvin siivokkaita. - -Markus-kirkon kellotapulin kulmalla pidetään joka pyhä arpajaisia. -Arpakaupat ovat Italiassa yleisiä; joka kaupungissa on niitä varten -toimistolta, joissa köyhyys muutamalla soldilla ostaa toivoa, vaikka -valtio sitten vie paraan voiton. Kun numerot ilmoitetaan, paltaantuu -ihmisiä, pää pään viereen, omin korvin kuullaksensa. Ei hiiskuntakaan -häiritse äänettömyyttä. Selvään voi eroittaa, mitkä numerot ovat -tulleet ulos. Joka numerolta äänettömyys kävi yhä juhlallisemmaksi. Ei -vielä mitään. Mutta viimeistä numeroa sanottaessa -- se oli viitonen --- silloin kaikui ilohuuto. Muutamia avojalka-poikia tunki esille -väkijoukosta, ja riemuiten huutaen: "_Le cinque! Le cinque_!" riensivät -he hurjaa kyytiä torin leveillä paadeilla, viedäksensä kiireimmiten -kotiin sen iloisen sanoman että viitonen oli voittanut. Toiset taisivat -nyt tehdä uusia sisäänpanoksia. - -Historiallinen ala Venedigissä on hirvittävä. Nuo vankihuoneet -doogin-palatsissa, jotka vieraille näytetään, ovat kauheita. Ne ovat -vieretysten pitkän pimeän käytävän varrella, jonka päässä on matala -ovi. Täällä mestattiin kuolemaan tuomitut. Veri juoksi siltaan kaivetun -reiän läpi alas veteen, ja ruumis viskattiin ovesta gondooliin, joka -lähti merelle päin upottamaan sen syvyyteen. Vangit eivät voineet -nähdä mitään, vaan kuulla taisivat noiden pienten henkireikäin kautta, -mitä käytävällä tapahtui, miten pyövelit tulivat, miten mestauspölkky -sysättiin esille, miten piilua teroitettiin. Kun siinä viimeinen rukous -oli luettu, taisivat vangit ristissä käsin valmistaita kuolemaan ja -odottaa vuoroansa ensi kerran. Sitten oltiin ulkona hiljaa, hyvin -hiljaa, vangit kuulivat vähän liikuntoa vaan ja henkäyksiä niiden, -joita eivät nähneet. Sitten tömähti kirveen isku, ja hiljaisuus loppui. -Tuomarit menivät pois, pyövelit raivasivat pois teloituslaitokset, -viimeinen askel soinnahtui -- ja vangit jäivät yksinään pimeyteen ja -hirveä tuskansa heidän seurana, jokaisen heistä kun oli mestaus edessä. - -Suuren raadin salissa riippuvat doogien muotokuvat seinällä pitkässä -rivissä rinnakkain. Yhdessä paikassa kumminkin on musta huntu maalattu -muotokuvan asemesta. Tämä sija oli aiottu Marino Falierin kuvalle; -- -hänkin mestattiin. Minun mieltäni kiinnitti tämä tyhjä väli, sillä -olen kerran nähnyt sydämeen koskevan murhenäytelmän "Marino Falierin", -Heinrich Krusen tekemän. Kuinkas emmekö ole kiitollisuuden velassa -runoilijoille siitä, kun he entuuden hipusesta laativat kokonaisen -mailman, jota katsoja yhtä vähän unhottaa kuin matkailija niitä -luonnonnäkymiä, joita hän kerran ihasteli. Sanotaanhan runoilijan -vievän ihmisen runouden ihmeellisille maille, ja onhan sekin -matka. -- -- - -Me sanoimme jäähyväisiämme Kliebischin herrasväelle; heidän teki -mielensä vielä viipyä täällä. - -"Minusta oli hyvin hauska tulla tutuksi teidän kanssa", sanoin minä. -"Jos milloin tulette Berliniin, niin käykää katsomassa". - -He lupasivat. Rouva Kliebisch sanoi, että ken haluaa hyvää musiikkia -kuulla, hän menköön Saksaan; ja Berlinissä kuulee kaikesta paraan. - -"Niin, ja niin runsaasti sitten!" myönsin minä. Eno Fritz erkani -meistä, mennäksensä taas Genuaan, jossa hän tarkoitti hyväksensä -käyttää saavutetun kokemuksen koskien useita asioita. - -"Terveisiä ystävällesi rouva Bergfeldtille", huusi hän minulle, kun -junamme mennä höyräytti Veronaan päin. Tuo eno Fritz ei voi elää jos ei -hän saa suututtaa minua. - - * * * * * - -Me olimme Veronassa taas, ensimäisessä italialaisessa kaupungissa jossa -tulomatkalla kävimme. Se nukkui nyt niinkuin silloinkin. Mutta mitä -emmekö olleet nähneet ja kokeneet kaiken sen ajan! - -Kalleni ja minä istuimme giardino Giustissa, jonka salamielisten -kypressein latvoissa lämmin iltatuulahdus suhisi, ikäänkuin tahtoisi se -kutsua meitä takasin ihanille etelä-ilmoille. Mintähden se houkutteli -niin viehättävästi? Tiesikö, että mekin olimme juoneet Fontana di -Trevista Romassa ja että sydämissämme nyt asui ainainen halu Italiaan? - -Kaupunki ja virta oli edessämme, etäällä ruskottivat Alppien lumihuiput -laskevan päivän purppurassa. - -"Viimeinen ilta etelämailla!" sanoi Kalleni. "Tuolla vuorien takana -on meidän Saksanmaamme. Siellä odottavat meitä elämän toimet ja -vaivaukset. Tahtoisitko tänne jäädä?" - -"En, Kalle, vaikka kuinka on ihana täällä suvimaassa, halajan kumminkin -kotiin". - -Hämärti jo, kun läksimme pois puutarhasta. Veronan kaduilla vallitsi -hiljaisuus. Mekin menimme maata. Hyvää yötä, Italia! - - * * * * * - -Miten tuntui mielessä kun Anhalt-aseman katoksen alle ajoimme, sit'en -taida kertoa. - -"Berlin", riemuitsin, "nyt olemme täällä taas! Terve tuhannesti, -Berlin!" - -Asemansillalla odottivat lapset. Mikä ilo! Otimme avotroskan. Unter den -Lindenissä olivat puut hempeimmässä vihannuudessaan. Mitäs etelämaat -tietävät pohjoismaiden keväästä? - -Palatsista liehui hilpeästi keisarillinen lippu kirkkaassa -päivänvalossa. Me katsahdimme ylös nurkka-akkunaan, vaan emme -eroittaneet keisaria. Hän istui kai työssään. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Porvari-väkeä matkoilla, by Julius Stinde - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PORVARI-VÄKEÄ MATKOILLA *** - -***** This file should be named 63186-8.txt or 63186-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/3/1/8/63186/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/63186-8.zip b/old/63186-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index beb3023..0000000 --- a/old/63186-8.zip +++ /dev/null |