diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63252-8.txt | 3671 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63252-8.zip | bin | 66083 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3671 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4679390 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63252 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63252) diff --git a/old/63252-8.txt b/old/63252-8.txt deleted file mode 100644 index f178e83..0000000 --- a/old/63252-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3671 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kynäelmiä II, by Kaarlo Hemmo - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Kynäelmiä II - Runosommitelmia ja suorasanaisia kokeita - -Author: Kaarlo Hemmo - -Release Date: September 20, 2020 [EBook #63252] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KYNÄELMIÄ II *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KYNÄELMIÄ II - -Runosommitelmia ja suorasanaisia kokeita - - -Kynäillyt - -KAARLO HEMMO - - - - - -Tampereella, -Hj. Hagelberg, kustantaja. -1888. - - - - -SISÄLLYS: - -Runosommitelmia: - -Suomenkielen asetusta odottaessa. -Laulujuhlassa. -Vapaus ja minä. -Miksi punastun! -Kalastaja. -Leivon laulu ja variksen. -Viatonta. -Tuska viel' on rinnassain. -Kun -- -- silloin. -Pois raittiusseurat! -Pois lapsellisuus. -Ne uinuivat onnestaan. -Kaksi kahdesti. -Kerta. -Kaihoisena hetkenä. -Laulajaiset. -Elämän alalta. -Eljaksen erehdys. -Iltalaulelma. -Kun luulin näkeväni tiedemiehen. -Suudelma ja korvapuusti. -Kesä-iltana. -Löyhkän-ajajat. -Silmänkääntäjä. - -Suorasanaisia kokeita: - -Kuinka tulin kansallismieliseksi. -Mistä syystä Heikin rakkaus jäi tunnustamatta. -Metsälammin lukkarista ja kuinka hän torvea soitti. -Keisari tulee! - - - - - - -RUNOSOMMITELMIA. - - - "Elä, armas lukijani, - Hae sommitelmistani - Runon hurmaa lain." - - - - -Suomenkielen asetusta odottaessa. - - - Oi, tottahan taivahan Herra - Rukoukset on kuullut nuo, - Jotk' on kansamme rukoillunna, - Ja armonsa viimeinkin suo? - - Hän itse kun kaunihin kielen, - Tuon rakkahan antanut on, - Ei salline, maass' omassansa - Kiel' oma ett' orjana on? - - Ja eihän se myös ijankaiken - Lamass' oikeus olla saa... - Ain' ei toki tahtoa kansan - Käy kehnosti vastustaa. - - Lie rangaistusaika nyt tullut, - Ett' oikeus voiton jo vie - Ja kahlehet orjuuden kätkee -- - Se aika jo tullut nyt lie! - - Ja sittenkös riemua raikaa - Ja kiitosta vain kajahtaa! - Ja mielet ne kevättä hehkuu - Ja juhlivi Suomeni maa! - - Ja kansamme nuorena seisoo: - Sen toivojen aika nyt on -- - Ja se vahvaks' itsensä tuntee - Ja on voimaa sill' elohon. - - Vaan jos viel'ei -- varjele Luoja! - Lopuss' aika jo vaivain ois... - Jos pettäisi hartahat toiveet, - Eikä voittaa oikeus vois... - - Oi, jokohan haudalle silloin - Jalon kansamme käytäisiin...? - Tai eloon jos puoleks' se jääkin, - Sen... kuolisin... huokauksiin... - - - - -Laulujuhlassa. - - - Ja torvet siellä raikui - Ja kaikui laulelmat - Ja säveleet niin vienot - Taivaalle nousivat -- - Ne huokui rukousta - Ja rakkautta maan, - Ne kertoi sankaruutta - Ja leikki riemuissaan. - - Ja monen mielen veivät - Ne ylös muassaan - Ja yhtä monta loivat - Ne rintaa hehkumaan, - Mut yhtäkaikki tuntui - Kuin odotettu ois, - Kuin kaikk' ei vielä oisi, - Vaan jotakin on pois. - - Ja viimein vaimo vanha - Ja ryppynaamainen - Jo lavalle nyt astui - Kerällä tyttären. - Ei heistä loistavuutta - Vois löytää etsien -- - Niin seisoivatkin siinä - Kuin hieman peljäten. - - Ja pöydäll' edessänsä - On heillä kanteleet, - Nuo kansalliset aarteet - Koht' unhoon joutuneet. - Kas, kantelolla Väinö - Sai luonnon hurmoksiin -- - Miks' onkaan nykyaika - Sen unhottanut niin! - - Ja on kuin haudastansa - Ois noussut muinaisuus - Ja kunniata sille - Kuin tekis' aika uus': - On jotain juhlallista, - On jotain korkeaa, - Mit' yksinänsä henki - Vaan hieman aavistaa. - - Ja kansajoukko katsoo - Ja seisoo paikallaan, - Ei liikunnolla kenkään - Käy rauhaa rikkomaan -- - On aivan kuni kirkon - Nyt päättyis palvelus, - Vaan vielä lausumatta - Ois loppusiunaus. - - Mut nyt jo kädet laihat - Ne koskee kielihin, - Ja laulukin nyt kuuluu - Jo äänin värjävin. - Ja päivä kultihinsa - Nuo verhoo soittajat -- - He halvoilt' eivät näytä: - Jo milt'ei loistavat. - - Ja sävelehet vienot - Ja laulu koruton - Ne kasvaa korkeemmiksi - Jo niissä tenho on, - On tenho, salamahti, - Mi hurmaa, lumoaa - Ja kansajoukon läpi - Kuin autuus huhahtaa... - - Mit' oli sävelissä - Ja miksi laulu niin - Sydämet kaikki valtas - Ja laitti lumoksiin? - Niiss' oli sydänt' omaa, - Mi sattui sydämeen: - Se mielet maasta nosti, - Toi silmään kyyneleen... - - - - -Vapaus ja minä. - - - "Vapaus, vapaus" ihmiset huutaa, - Maailma voihkavi tuskissaan, - Tuskinpa kuulevi enää nyt muuta -- - "Vapaus, vapaus" kaikuu vaan. - - Kaikkihan orjan jo kahleita kantaa - Hirveän raskaita mielessään, - Joilleka suuremman painon viel' antaa - Vapaushuudon räikeä ään'. - - Mut minä olevan' orjana soisin, - Tahtoisin päästä kahleisihin... - Tyttö, sun orjanas mielellän' oisin -- - Sylihis' itseni telkeisin... - - - - -Miksi punastun! - - - Tuoll' on siis se aho armas, - Jolla ennen leikittiin, - Jolta marjat ensimmäiset - Kesän tullen poimittiin! - Sinne paimen-aikoinani - Lampaat ensin juoksivat. - Siellä meillä paimenilla - Oli hetket riemuisat. - - Siell' on kivi, jolla ennen - Talosilla oltihin, - Siellä aina perheonni - Oli sopusointuisin -- - Emännäksi, isännäksi - Kukin pääsi vuorostaan, - Lapsina, jos muut' ei ollut, - Pitivät nää -- lampaitaan, - - Toiset kivet matalammat, - Ne ol' aitat, navetat, - Jotka rikkautta aivan - Täpötäynnä seisoivat: - Savileivät, hiekkajyvät - Oli ruokatavaraa, - Kuusenkävyt suuren suuri - Lehmäkarja olla saa. - - Väliin kivi -- linna silloin - Vaarahankin tulla voi, - Vihamies kun sotaväen - Sitä piirittämään toi, - Väliin taasen pyhä virsi - Rupeaapi helkkämään: - Kirkonmenoja nyt siellä - Parhaallansa pidetään. - - Marjasta kun palattihin, - Silloin juhlat komeat - Useinkin sen kiven suuren - Ympärillä olivat: - Marjapäivällinen siinä - Juhlallinen nautitaan, - Tuulet kuiski, puro soitti, - Linnut lauloi laulujaan. - - Väliin sitten päiväkaudet - Kisattihin kilvaten, - Aina mieli oli kirkas, - Aina sydän iloinen, - Huolistaan ei tiennyt rinta - Silloin puhdas, saastaton, - Niinkuin päivä noustessansa - Kevättaivahalle on. - - On, kuin temppelissä oisin, - Kun nyt muisto hetket nuo - Ajan verhon takaa taasen - Sielun-silmihini tuo; - On, kuin taivaallinen tunne - Minuun lämmin huhahtais; - On, kuin ruumihini uuden - Henki-olomuodon sais. - - Lapsuusajat ihanaiset - Liitelevät ohitsein, - Unikuvat kaunihimmat, - Monet riemut, toivehein -- - Kaikki taasen edessäni - Kirkkahina päilyää, - Leikkimaita muinoisia - Kun on onni tervehtää. - - Täss' on siis se aho armas, - Jolla ennen leikittiin! - Mutta miksi, minkätähden - Tää on muuttununna niin? - Lienenköhän lumotuksi - Sattunutkin tulemaan, - Koska paikkaa tät' en tahdo - Tuntea mä ollenkaan? - - Lumoust' ei ole tässä! - Mutta ihmistyö se on - Marja-ahost' entisestä - Tehnyt viljavainion, - Jossa vilja kultaisena - Lainehtivi nuokkuen. - Miss' on kivi? Särjettynä - Pois on sekin poraten. - - Milt'ei silmään kyynel ennä, - Leikkitanner entinen - Kun on tullut turmelluksi - Peltomaaksi joutuen... - Turmelluksi? Eihän toki! - Niin ei ole mielestäni, - Sillä nythän hyödyks' olla - Peltona se voikin näin. - - Hedelmiä nyt se tuottaa, - Viljakultaa kasvattaa: - Aineellisen elatuksen - Viljelijä siitä saa -- - Hyvää siis se vaikuttaapi! - Onkos laita niin myös mun? - Mitäs vaikutankaan minä? - Oi, mä miksi punastun! - - - - -Kalastaja. - - - Jo idän ranta pilkuttaa, - Ja lahden laine vilkuttaa. - Pois uni! Ulapalle - Taas mieli pyrkii rauhaton, - Kun saatavana saalist' on. - - On aamu kaunis! Juhlaista, - Oi, niin on ylen hiljaista - Kuin autuaitten maassa. - Ei leiki ahtolaisetkaan: - Yön tanssi sai ne uupumaan. - - Ja yksin olen vesillä. - Mä siintävillä seljillä - Rinnassa lepo, rauha. - Myös mieli, sielu vilvastuu, - Ja sydän synkkä kirkastuu. - - Ja minä soudan. Kohoaa - Jo aurinkokin: alun saa - Uus' päivä, uusi elo. - Nyt luonto herää unestaan, - Pään nostaa kukka umpustaan. - - Mi helke! Linnut livertää, - Ne aamuvirttä visertää - Niin raikkaaan riemullista. - Sain minä pyydysteni luo, - Mut tokko saalista ne suo? - - Kas, haukia on koukuissa, - Ja kirjavanaan verkoissa - On veden karjaa muuta. - Kai kontin täysi niitä on -- - Ol' onni mulla verraton. - - Ma kotihini soutelen - Ja ilomiellä laulelen - Maan tämän ihanuutta. -- - Kun päivä taaskin länteen käy, - Ei pyydyksiä maalla näy. - - Ja verratont' on kalastaa --; - Se mielen, sielun puhdistaa, - Tuo luonto lumoava -- - Ja kun vaan kulta mulla ois, - Hän keittää sitten kalat vois. - - - - -Leivon laulu ja variksen. - - - Saa kaiho synkkä sydämeen - Ja tuntuu katkeralta, - Kun leivo lähtee matkalleen - Pois Pohjan taivaan alta. - - Ja laulupuulle varis jää - Ja laisia sen muita, - Kun muutkin kylmäst' ennättää - Ne, jotk' on sulosuita. - - Miss' äsken kukat vihannoi, - Maa onpi siinä musta; - Miss' äsken laulu leivon soi, - Siin' on nyt raakutusta. - - Mut lintuhan on variskin! - Se miks' ei laula kanssa, - Niin että sävel sointuisin - Ois silläi laulussansa? - - On varis leipähuolissaan, - Ei nousta voi se maasta -- - Ja siks' ei siltä laulustaan - Myös poistu mainen saasta. - - Vaan leivo liitää siintävään, - Miss' on vaan ihanteita, - Ja niistä punoo sävelmään - Se soinnun-säveleitä. - - - - -Viatonta. - -(Ystävän kirjeestä). - - - Siit' aina mua moitit, kunnon veikko, - Kun ajan kysymyksiin puutu en, - Ja minut tuomitset, ett' olen heikko - Ja sanot menneen multa miehuuden. - Näin pauhattuas, vaadit täyttä suuta - Mun elon kurjuudesta huutamaan, - Niin että vihlois lihaa ynnä luuta - Jo saatanankin sitä kuullessaan. - - Ja siitä, että aikakaus on musta - Ja turmeltunut läpikotaisin, - Ja vapauskin kärsii ahdistusta, - Kun sidotaan se säännöin solmivin. - Ja siitä myöskin, että turmeltunna - On ihmiskunta, käsket rääkymään - Ja kuolonuneens' ett' on uupununna, - Niin ettei heränne siit' ensinkään. - - Voi veikko kulta! Kyllä ilman alla - On tilaa kirkua jos vaikka kuin, - Mut mikään parane ei huutamalla -- - Jos huutaisikin vaikka avosuin... - Mun mielen' äänettä on olla myötä - Ja koettaa jos mitä tehdä voin - Ja avuks' olla, miss' on tosityötä - Ja työtä miss' ei melakoida noin. - - Mä heikko olen -- enhän sitä kiellä -- - Jos ratast' ajan rupeen hoitamaan, - Ja huudoillani oisin ehkä tiellä, - Kun saatetahan sitä liikuntaan -- - Siks' aikakauden pyörä vauhdissansa - Se kädest' olkoon ijankaikkisen, - Mun kiitäissään kun vie se mukanansa, - Niin laulan valon voitost' iloiten. - - - - -Tuska viel' on rinnassain. - - - Lamput loistaa, valot välkkää, - Soitto kaikuu kiihkeään. - Hurmattuina nuoret kaikki - Rientää tanssin pyörillään. - - Mun vaan piti nurkkaan jäädä, - Riemuhun en mennä voi, - Kuulla, nähdäkään en kärsi -- - Pakotus on päässän', oi! - - Hetkeks' tanssi taukoaapi, - Nuoret istuu paikoilleen - Kohta uudest' alkaaksensa, - Kattoon ilon nostaakseen. - - Silloin vaivastani virkin -- - Sen kun impi kuulla saa, - Liitelevän tuulen lailla - Huoneesta hän lehahtaa. - - Palaa takaisin hän kohta - Lääkepullo kädessään, - Rusopäinä hohtaa posket, - Silmät luovat säihkyään. - - Tippaa tuosta sokerille - Tiputtaa hän kymmenen, - ja sen nauttia mun käski - Sulosuinen hymyten. - - Tanssissa jo nuoret taasen - Kiihkeästi karkelee. - Minä ilokseni tunnen, - Että vaiva pakenee. - - Kohta pään' on aivan terve, - Lääke tuskan kauas vei, - Suonet sykki niinkuin ennen, - Pakotusta tunnu ei. - - Astun tuonne immen luokse - Lääkkehestä kiittämään: - Kättä puristan -- ja sitten - Vierell' istumahan jään. - - Ilta kului loppuun asti -- - Ja se tuskin huomattiin, - Että nyt jo kaikkialla - Hyvästiä heiteltiin. - - Poistuin minäkin. Ja tiellä - Kummastuin ma mennessäin: - Aivan askelt' ottamatta - Seisomass' oon allapäin. - - Sydämell' on käsi mulla, - Mut en tiedä laisinkaan, - Milloin siellä tuska moinen - Ruvennut on riehumaan. - - Poveani ahdistaapi, - Rinta, luulen, halkeaa -- - Tunne katkera ja hellä - Polttavasti pakottaa. - - Ah, jo tiedän! Vaiva päästä -- - Painunut on sydämeen... - Minkästähden minä äsken - Istuin hänen -- vierelleen! - - Siinä seisoin yksin yössä... - "Oi, jos impi tässä ois, - Lääkett' ehkä saada voisin. - Vaiva tääkin menis' pois..." - - Niin mä toivoin. Vaan ei siinä - Kukaan kuullut toivettain, - Eikä sittenkään, vaikk' yhä - Tuska viel' on rinnassain... - - - - -Kun -- -- silloin! - - - Kun päiväntähti lännen helmaan nukkuu, - Ja koko luonto uinuu lepohon, - Kun käki armastansa uneen kukkuu, - Ja maa ja taivas rukouksiss' on -- - Silloin rinnoillesi vaipuisin, - Silloin suudelmiisi uupuisin! - - Kun yöhyt päiväkultaa pakeneepi, - Ja luonto herää horros-unestaan, - Kun aamuvirttä lintu lauleleepi, - Ja taivas sylihinsä sulkee maan -- - Silloin rinnoiltasi nousisin, - Silloin suudelmiisi heräisin! - - - - -Pois raittiusseurat! - - - Pois raittiuden seurat, pois - Kavahda niitä, kansa! - Ne tie on harhauskohon - Ja vapauden ansa! - Ja sitä paitse, maassamme - Ei toki paljon juoda... - On turha huutaa hädättä - Ja valhett' ilmituoda. - - Näin sanotaan. Ja tottahan - Niin asian on laita, - Sill' eihän haasta "viisahat" - Sanoja turhakkaita. -- - Voi kuitenkin! Koht' eiköhän - Kaikk' olle turmiolla... - Ja vaara myöskin tarjona - Lie kirkoll', uskonnolla. - - Niin, -- harhauskoonhan se vie. - Kun perustukseksensa - Nuo "raittiit" ottaa raamatun - Ja pohjaks' aatteellensa! - Ja kapakat kun tyhjeneis, - Ois kirkot tulvillansa -- - Ja oishan vaarallista tuo...! - Oi, kavahda jo, kansa. - - Kun orjuudesta tarkoitus - On ihmisiä auttaa - Ja viinan yöstä vapahtaa - Pois raittiuden kautta, - Niin, vapaudenhan se vaan - On kurjaa sortamista! - Jaa, orjuuttamistahan on, - Kun päästää kahlehista! - - Ja eihän meillä juodakaan, - Kuin ilman pikkaraisen, - Niin ettei tunnu oloihin - Se kansan kokonaisen -- - Näät: väkijuomiin vuodessa - Vaan menee Suomenmaasta - Miljoonaa kolmekymmentä; - Ei maksa noista haastaa! - - Ei meillä juoda paljon, ei -- - Vaikk' itkua ja piinaa - Tuo tehtaat monet kymmenet, - Jotk' oltta keittää, viinaa - Ja levittävät myrkkyä - Ja suurta turmelusta - Ja hirmulaavan tavalla - Ne luovat kirousta. - - Mon' isä juopi rahansa - Ja ryysyt viimeisensä - Ja kurjuuden ja puuttehen - Vie kotiin perheellensä. - Ja moni äiti kapakkaan - Voi lasten leivän kantaa, - Ja lapset viinaan vanhempain - Taas vaivannäöt antaa. - - Ken mittaa onnettuuden sen, - jon väkijuomat tuottaa, - Ken lukea vois kyyneleet, - jotk' eivät juokse suotta! - Niin, -- lue synnit, hirmutyöt - Ja murhat, tappelukset - Ja kaikki vaivat, ahdingot - Ja tuskat, huokaukset...! - - Ei meillä juoda paljon, ei -- - Vaikk' onkin ahteissansa - Maan linnat viinan-uhreja - Ja hulluinhuoneet kanssa! - Ja kansan sydänjuuria - Jo vaikka mätä vaivaa, - Sen terveit' elonvoimia - Jo murhatoukka kaivaa... - - Pois raittiuden seurat, pois - Kavahda niitä kansa! - Ne tie on harhauskohon - Ja vapauden ansa! - Ja sitä paitse, maassamme - Ei toki paljon juoda... - On turha huutaa hädättä - Ja valhett' ilmituoda. - - - - -Pois lapsellisuus. - - - Jos vaan se luvallista oisi, - Niin kateiseksi tulla voisi - Tuost', että joka kassapään - Saa itseens' Arnold mieltymään. - - Kun milloin riikinkukonlaisna - Ja kepsutellen keikarmaisna - Hän seurapiiriin astahtaa, - Niin naiset oikein vavahtaa... - - Sitt' iltaa pitkin tekee tuota: - Luo toisen käypi yhden luota -- - Ja kaikki hälle hymyää... - Kuink' onkaan ihmeellistä tää! - - Ei peljätä -- no, onhan kumma - Vaikk' onkin suurenläntä summa - Jo velkaa hällä kuormanaan. - Mi kasvaa kasvamistaan vaan. - - Ei puheessakaan syvää mieltä - Häll' ole, eikä kaunokieltä -- - Niin, aivan arkipäiväiset - On miettehet ja lausehet. - - Mut mistäs syystä kaikki naiset - Noin ovat häntä suosivaiset? - No, suvultaan hän aatel' on -- - Ja tuo on vietti verraton! - - Vie hiisi! Minäkään en miksi - Myös ole tullut aateliksi? - Noin kaikki sitten avoinn' ois... - Hs, vaiti! Lapsellisuus pois! - - - - -Ne uinuivat onnestaan. - - - Jotta viran saisi - Hyvin sukkelaan, - Käy hän ahkerasti - Taasen lukemaan. - - Posket ennestänsä - On jo kalpeat, - Alas hartiatkin - Hieman painuvat. - - Mut kun jalo maali - Häll' on edessään, - Yhtäkään ei tahdo - Säästää itseään. - - Sananpalveljaksi - Tulla mielens' on -- - Aatos tuo jo saattaa - Hänet intohon. - - Loppututkinnoihin - Valmistaiksen hän: - Kiirettä siks' onkin - Entist' enemmän. - - Hetkiseksi siinä - Eroo kirjastaan, - Päänsä kättä vasten - Rupee istumaan. - - Hänen mielellensä - Juohtuu impynen, - Jolleka hän vannoi - Lemmen ikuisen. - - Tunne autuainen - Hänet valtoaa, - Kun tuo sulokuva - Eteen lehahtaa. - - Sydän lämpiääpi, - Mieli auvostuu, - Muoto kirkastuvi, - Hymyääpi suu. - - Kauas ajatukset - Häntä kiidättää: - On jo elävinään - Perhe-elämää. - - Kaikk' on onnellista, - Kaikk' on rauhaisaa. - Häntä rakastetaan - Ja hän rakastaa. - - "Pienet" kasvatetaan - Herran pelkohon, - Joss' on vanhempainkin - Turva verraton. - - Monen monta kuvaa - Ihanaista niin - Hälle sielun-silmim - Tulee näkyviin. - - Onnen päiväpaiste - Poskiin heijastaa -- -- - Lempi, usko, toivo - Niistä kajastaa. - - Kauan noin hän siinä - Uinuu onnestaan, - Kunnes uudellensa - Käy taas lukemaan. - - * * * - - Immyt uneksittu - Istuu kotonaan, - Tuskallinen hällä - Hohde poskillaan. - - "Giftas"-kirjan juuri - On hän päättänyt, - Vuoro Zolan päästä - Esille on nyt. - - Aikakauden tauti - Häntä ahdistaa. - Kyllästys jo kaikkeen - Mieltä karvastaa. - - Tuota kärsiessään - Tarkkaa pukuaan. - Otsaan kiharoita - Laittaa kutristaan. - - Siinä myöskin muistaa - Miehen armahan, - Jolle kerran kuiski: - "Sua rakastan". - - Inhoa hän tuntee - Siitä mielessään, - Papiksi kun tulla - Aikomus on tään. - - Kirkko, yhteiskunta - Nuo on kauhistus, - Hälle kaiken kaikki - On vaan -- vapaus. - - Vihkitoimitukset, - Muutkin semmoiset - Hänen mielestänsä - Ovat turhuudet. - - Elinkeinon tähden - Käy hän miehelään, - Jott' ois tilaisuutta - Ajaa mietteitään. - - Toivoo, kun hän joutuu - Kerran naimiseen, - Aatteet yhdenlaiset - Saa hän miehelleen. - - Aavistuksin katsoo - Aikaan tulevaan, - Miettii, paitse muuta, - Uutta kotiaan. - - Kauan sillä lailla - Uinuu onnestaan, - Zolata hän sitten - Ryhtyy lukemaan... - - - - -Kaksi kahdesti. - - - Kaksi tuossa haravoipi - Lammin rantamalla. - Päivä loisti. Leivon soipi - Laulu taivahalla. - - Olevan kuin leikkinänsä - Työ se näytti näillä, - Riemu heill' on silmissänsä, - Nuoruus poskipäillä. - - Poika oli pulskeainen, - Niinkuin soria kuusi, - Tyttö niinkuin tuoksuvainen - Nurmen kukka uusi. - - Poika tytön toisinansa - Kätki karhon alle, - Väliin itse puolestansa - Piitti pakoisalle. - - Tuntematon murheen musta - Heille oli haamu: - Toivon myötäns' aavistusta - Ilta toi ja aamu. - - Nauru, laulu vuoroitellen - Kajahteli siellä -- - Luonto, linnut, oivallellen - Tään, ol' ilomiellä. - - * * * - - Samat kaksi haravoipi - Lammin rantamalla. - Päivä loistaa. Leivon soipi - Laulu taivahalla. - - Työssään heidän kauttaaltansa - Näkyi ahkeruutta, - Piirteet heidän poskillansa - Hohti vakavuutta. - - Mies hän nyt on näöltänsä - Noin jo vanhanläntä, - Nainen hänen vierellänsä - Nuoremp' ehkä häntä. - - Poiss' on leikit. Ainoasti - Joskus seisoessa - Suunsa heidän nauravasti - Hymyy haastellessa. - - Murhe näyttää poskipäihin - Tehneen uurteitansa, - Mutta tunnon-rauha näihin - Kuvastuupi kanssa. - - Kohoo heidän miettehensä - Paikallisuudesta: - Rukouksin sydämensä - Nousee maallisesta. - - Ikiautuus heijastellen - Kohtaa heitä siellä -- - Luonto, linnut, oivallellen - Tään, on ilomiellä. - - - - -Kerta. - - - Kun paimen laumojansa - Keväällä kaitselee, - Se niille huiluansa - Sulosti soittelee -- - Ei huolta pienoisinta - Sen lauluss' olekaan; - Mut minun koidon rinta - Soi yhä suruissaan. - - Tuon peipon aamusella - On virsi riemuisaa - Ja iltaloistehella - Viel' yhtä sointuvaa. - On sävel iloisinta - Ja raikast' aina vaan; - Mut minun koidon rinta - Soi yhä suruissaan. - - Vaan kerta vielä tästä - Maast' irti henki saa, - Kun Luoja elämästä - Sen luokseen johdattaa -- - Minunkin koidon rinta - Se sitten riemahtaa - Ja virttä auvoisinta - Voin miekin laulahtaa... - - - - -Kaihoisena hetkenä. - - - Mik' ihme mahtanee siin' olla, - Ett' aina joskus inehmolla - Rinnass' aavistamaton - Tuska on? - - Ja mieli käypi suruiseksi, - Vaikk'ei se siihen syytä keksi... - Harvaan sydän, minkä yö - Täyttää, lyö. - - Noin vanhat sanoo, että silloin, - Kun tunnetta on mointa milloin, - Herra pyrkii sydämeen - Ihmisen. - - Ah, niin jos lie, oi Luoja suuri, - Tuo hetki mulle suo nyt juuri! - Anna myös mun tahtos tää - Ymmärtää! - - - - -Laulajaiset. - - - Pois hän kaupungista lähti - Hurmattuaan poikaset, - Loistettuaan kuni tähti, - Vallattuaan sydämet. - - Nuorta miestä oli monta, - jotka tunsi rinnassaan - Liekkimistä rauhatonta, - Syttynyttä hehkumaan. - - Tuntehensa impyelle - Tahtovat he laulahtaa: - Lauluretkell' yölliselle - Nyt he tuossa kiiruhtaa. - - "Tähti kirkas" kajahtanpi, - "Nuku armas" sointuen, - Säveleitä kuljettaapi - Tuuli kaukaisuutehen. - - Ihme kumma, kun ei tulta - Ilmestykään akkunaan... - Tokkohan tuo impi kulta - Herää unest' ollenkaan? - - Ja nyt laulu kiihoitusta, - Uutta voimaakin jo saa: - Toivo, epätoivo musta - Säveleistä tulvoaa. - - Vaiti! On kuin akkunassa - Narahtaisi saranat... - Hiljaa yössä sankeassa - Laulajat nyt seisovat. - - "Lakatkaatte luikkamasta" - Naisen ääni kuiskuttaa -- - "Muutoin uneen päässyt vasta - Sairas lapsi havahtaa." - - "Ken on siellä kuiskamassa? - Leski Lassi Miettisen." - "Eikös täällä asumassa - Ole neiti Nieminen?" - - "Yläpytingissä tuolla - Kuului kyllä asuneen, - Mutta lähti iltapuolla - Hän jo kotimatkalleen. - - Sairaan lapsoseni kanssa - Minä tässä asustan... - Ah, hän heräs' unestansa - Tähden teidän luikannan..." - - - - -Elämän alalta. - - - Metsätietä yksinänsä - Kiertäväistä käypi mies. - Miks' hän noin on näöltänsä - Miettiväisnä? Kenpä ties - Aattelevi uutta tupaa, - Jot' on ai'e rakentaa, - Elämäänsä siinä hupaa, - Kun sen valmihiksi saa. - - Asteleepi. Vihdoin saapi - Kunnahalle kuusiston, - Käännäiksen ja katsahtaapi. - Riemu silmissänsä on, - Kun nyt näkee sulaneena - Lammin läikkyvänä taas, - Kaskensakin kuivaneena, - Jonka viime vuonna kaas. - - Työhön kävi, kirvehellä - Kolhintahan honkien, - Jotka aimo ryskehellä - Kaatuivatkin sortuen. - Ja kun viikon päättämällä - Lauantaki tullut on, - Silloin tuvan hirret hällä - Kaadetut on kumohon. - - Kuluu kaksi, kolme kuuta. - Tupa, muutkin huonehet - Valmisna on -- niille suuta - Loiskuellen lainoset - Tarjoaapi lammin, minkä - Rantamalla sijaitsee - Uudispaikka, jota pinta - Veden kirkas katselee. - - Iloisesti loimumalla - Uuni palaa pirttisen, - Pöydän päässä istualla - Syvimmästi miettien - Miesi aivan yksinänsä - Uudessa on kodissaan, - Vasten kättä nojaa päänsä - On kuin oisi unissaan. - - Kun on hiili viimeinenkin - Tuhkahansa painunut, - Nousi hän ja peltisenki - Kun on kiinni laittanut, - Lähti ulos peltomaita - Alkamiaan katsomaan, - Sekä onko vankka aita - Kylvetyssä palossaan. - - Kului kesä. Laululauma - Pohjolast' on paennut, - Pelloill' on jo pieles, auma, - Syksyn sade alkanut -- - Uudispaikalla nyt häitä - Viettämähän aljetaan, - Koko vuorokausi näitä - Karkeloiden jatketaan. - - Vuodet vieri. Pelto-sarja - Laajentuupi leveten, - Lisääntyvi riista, karja - Kasvaa yhä eneten -- - Mies ja vaimo, Luojahansa - Luottaen, töiss' onnistuu, - Lapset heidän toivonansa - Vahvistuen vaurastuu. - - Vieri vuodet, vaihtuessa - Surun, ilon. Mutta nyt - Voimiensa haihtuessa - Vanhuspar' ei kyennyt - Mihinkähän, sillä heille - Elon ilta purppuroi, - Vaivoistansa uupuneille - Haudan rauha levon soi. - - Oi sen elämätä! kellä - Usko onpi Herrahan - Horjumaton, sekä hellä - Avoin syli armahan - Oman lieden lämpimässä -- - Ja kun kuolo kohtoaa, - Sijan suopi pehmeässä - Povessansa isänmaa. - - - - -Eljaksen erehdys. - - - Mahdollista että näin -- - Taikka jotain sinnepäin -- - Kuvia noit' ostaissaan - Kljaksell' ol' aatteinaan: - - Kuvia kun huoneessain - Mull' on "suurten miesten" vain - Voidaan luulla kukaties: - Itse myös oon suuri mies. - - Rahoilla nyt omikseen - Kuvat Platon, Sokrateen - Vei hän sekä Lutherin, - Snellman'in ja Lönnrotin. - - Kuvain ostoon moinen syy - Jos vaan oli, erehtyy - Eljas siinä luulossaan - Suureks' hänt' ett' arvellaan. - - Hänen huoneessaan kun on, - Kuvat saavat huomion -- - Mut hän pieneks' itse jää, - Ett'ei kukaan häntä nää! - - - - -Iltalaulelma. - - - Yöhyt hentohunnullansa - Seudun verhoaa. - Tähti korkeudestansa - Maahan katsahtaa. - Lintu nukkuu. Rauhan saapi - Raivoava luontokin. - Nuku, immyt, sinäkin! - - Laululla sun vienoisella - Uneen uuvutan, - Sävelellä hienoisella - Yötä toivotan - Hyvää: uinu autuaasti, - Kuva viattomuuden, - Unettaren polvellen! - - Unelmissas' ihaninta - Haaveksios vaan, - Rakkautta puhtahinta -- - Nyt et ole maan: - Lemmen-enkel' siivillänsä - Taivahasen viepi sun -- - Viethän muassasi mun! - - Yöhyt hentohunnullansa - Seudun verhoaa. - Tähti korkeudestansa - Maahan katsahtaa. - Lintu nukkuu. Rauhan saapi - Raivoava luontokin. - Nuku, immyt, sinäkin! - - - - -Kun luulin näkeväni tiedemiehen. - - - Eihän muut, kuin tiedemiehet, istu tuolla lailla, - Kun he ovat mietteissänsä aattehien mailla. - Tuoltakin, mä luulen, tuossa yksin istuvalta - Voisi huomaamatta viedä, vaikka penkin alta. - - Aivan on, kuin katseleisi vanhaa pyhimystä - Taikka kuvaa, joss' ei ole elon-värähdystä. - Harmaa parta hajallansa leikkii tuulen kanssa, - Mutta itse mies on kuni patsas paikallansa. - - Mahtaa jokin suuri aate olla päättymässä, - Muuten ei hän asennossa noin ois miettivässä. - Taivas tiesi, minkälaisen ihmeen saanee kuulla - Kohta taasen kerrottavan tuhannella suulla. - - Enpä malta! Lähemmäksi haluni on tulla, - Näkemähän tiedemiestä mieli hehkuu mulla. - Pyhält' oikein ilmapiiri tuntua jo alkaa, - Tuskin askelt' ottamahan muuttaa tohdin jalkaa... - - Hiljaa hiipimällä kuljen, hyvin varovasti, - Eipä käyntin' edes kuulu omiin korviin asti... - Kas, kas, kuinka päänsä painuu alas rinnoillensa -- - Varmaankin hän ratkaisuhun saatti aattehensa... - - Kerran toki tiedemiestä katsella nyt saapi, - Kuinka henkimaailmoissa siinä vaeltaapi... - Edessään jo seison. Mitä? Oonko oikeassa? - Suutar' Oittinenhan tässä onkin -- torkkumassa... - - - - -Suudelma ja korvapuusti. - - - Kaikk' ihaelmasanoissa - Kiittää suudelmaa, - Tuot' yhtymystä salaista, - Minkä syömmet saa. - - Vaan minä korvapuustia - Kiitän ylistän -- - Ja oikeinpa sen "muistia" - Laulaa helistän... - - Näät suudelmassa huulelta - Sydämehen voi - Myös vierrä myrkky, turmella - Sen se syöpä koi. - - Mut niinkuin myrskyn jälestä - Päivä paistahtaa, - Niin korvapuustin perästä - Rauha ruskoittaa. - - - - -Kesä-iltana. - - - Lännen kulta-purppurahan - Aurinkoinen alenee, - Tuonne vuoren kukkulahan - Kultiansa valelee, - Sääsket survoo, tuulen henki - Kukkasia suutelee, - Lempeänsä peipponenki - Armaallensa laulelee. - - Riemuako tuota vainen - Ihannellen imehtii - Puistikossa nuori nainen, - Jonka silmä sädehtii - Lempeyttä, puhtautta, - Jaloutta sydämen? - Tuota imehtiikö, mutta - Kuink' on laita neitisen? - - Mik' on hällä? Sulhoansa - Mahtaneeko surra nyt? - Muisteleeko kultoansa? - Ehkä on se pettänyt? - Vienot huulet hymyllänsä - Eivät imarrusta jaa, - Päänsä vaipuu, sydäntänsä -- - Kuin hän mielis' kuulostaa. - - Mitä sanoi sydämensä! - Poskelt' immen hajoittaa - Huoli kaihopeittehensä, - Ja jo pääkin kohoaa: - Silm' on kirkas, otsa kanssa -- - Ilons' on hän saanut, oi! - Nyt jo hänen poskiansa - Toivon ruso ihanoi. - - Toivo hänen poskillansa - Kirkkahana heijastaa. - Mutta hänen sivultansa - Pensaasta ken puikahtaa? - Nuorukainen sieltä tuli. - Katseen impyeen se loi -- - Silmä silmähän nyt suli, - Syömmet lemmen tulta joi. - - Tuotako se impi vuotti? -- - Niinpä niinkin. Nuori mies - Sulhons' on. Se ilon tuotti, - Kun sen tulon sydän ties. - Armahasti rinnatusten - Rakastuneet katselee: - Sielunsa ne kilvatusten - Sanatonna haastelee. - - Ja kun iltasuutelolla - Tuikki tuuli kukkasiin, - Lintu lauloi laulelolla - Poikiansa nukuksiin; - Ja kun aurinkoinen lähti - Lännen kultapurppuraan, - Kahden nuoren lemmen tähti - Katsoi sulosuudelmaan. - - - - -Löyhkän-ajajat. - - - Päiväntähti vaipuvainen - Läntistaivon purppuroi, - Iltakello kaikuvainen - Kotiin heinämiehet soi. - - Naurusuina, ilomiellä - Astuskelivat he nyt, - Jotkut lauloivatkin vielä: - "Vaiv' on päivän päättynyt." - - Kun he pellon päähän saapi: - "Herra, tuli irti on!" - Yksi, toinen huudahtaapi -- - Huuto kävi ponneton. - - Viikattehet, haravansa - Tien he jätti vierustaan, - Kiiruhusti kotiansa - Kaikki läksi juoksemaan. - - Huudon kuullut kotijoukko - Säikähtäen ulos käy: - Katseltihin joka loukko -- -- - Mutta eipä tulta näy. - - Heinämiehetkin jo kanssa - Ällistyen seisahtuu, - Hengähtävät juoksustansa, - Ammottavat auki suu. - - Eivät hekään näe tulta, - Huomasivat, että vaan -- - Lasin ruudut illan kulta - Maalas' punapurppuraan. - - Pirttihin he uupuneina - Kävi atrioitsemaan, - Söivät paljon suuttuneina - Löyhkän-ajamisestaan. - - - - -Silmänkääntäjä. - - - J:n kaupunkihin tuli mies, - Jost' eeltäpäin jo maine ties: - Hän konsti-niekka suuri on - Ja taidossansa verraton. - - Sitt' ohjelmansa jakoi hän, - Miss' ilmi antoi näytelmän. - Sen viimis-osa kumm' on niin: - Hän lupaa mennä puteliin. - - On ihme tuo, niin kerrotaan - Ja näytäntöä varrotaan -- - Ja ovet kun ne avataan, - Niin väkeä on tulvanaan. - - Hän alkaa. Syöpi tappuraa, - Mut tulta suustans' ammentaa - Ja monta muuta toimittaa - Ja suosiota saavuttaa... - - Kun tuli näytös viimeinen, - Niin katsojainsa puolehen - Hän kääntyvi nyt pyörähtäin - Ja heille sitten virkkoi näin: - - "En ole etsimälläkään - Täält' onnistunut löytämään - Mä pulloa, mi kookas ois, - Sen sisään että mennä vois." - - "Ja siks' en tällä kertaa saa - Teit' ihmehellä naurattaa, - Sit' anteheksi pyytäen - Mä sanon nöyrän kiitoksen." - - Tuo muutamia hauskuuttaa, - Mut toiset vihaan tupsahtaa, - Kun "konstiniekka" rahat vei -- - Vaan putelihin mennyt ei! - - - - - - -SUORASANAISIA KOKEITA - - - - -Kuinka tulin kansallismieliseksi. - - -En enää ollut -- niin kertoi tuo hyvä kappalaisemme, joka toissa -talvena pitäjästämme muutti -- mikään "keltanokka", sillä olin jo -loistavalla tavalla suorittanut pari ainetta kandidati-tutkintoa varten -ja ryhdyin innolla tutkimaan kolmatta. Minä olin aivan kuin tieteisin -sulanut ja tieteet olivat sulaneet minuun. Henkisten silmieni edessä -heijasti laakeriseppele, jonka minä tahdoin itselleni saavuttaa ensiksi -ja sitten kiivetä tieteitten korkeimmalle kukkulalle, sukeltautua -sieltä niiden salaisimpaan syvyyteen uusia ihmeitä kätköksistään -ilmituomaan ja taasen kohota korkeimmalle kukkulalle saaliitteni kanssa -takaisin. Semmoista minun sisällinen ihmiseni uneksui ja semmoista -tahdoin minä todellakin aikaan-saada. - -Näissä itselleni niin suloisissa tulevaisuuden unelmissa ollessani sain -parhaalta ystävältäni koko yliopistossa, provasti ------n'in pojalta, -kandidati Yrjöltä kirjeen, jossa hän mitä veljellisimmästi pyysi minua -tulemaan kesäksi kotiinsa, rauhallisessa pappilassa hiljaista maaelämää -viettämään, lisäten vielä, että minulle siellä tulisi avaantumaan aivan -uusi maailma. Minua ei oikeastaan haluttanut maalle, sillä erään -jouluajan olin muutamia vuosia sitten ollut vanhan tätini luona maalla -ja oli minulla silloin siellä, pääkaupungissa syntyneellä ja -kasvaneella, oikein katkeran ikävä, kun tätini oli jo vanha ja -paikkakunta sivistyneistä säätyluokista köyhä, joten mitään seuraelämää -ei ollut tarjolla. Tämä oli minulla tuoreessa muistossa ja minä löin -ajatuksissani arpaa, lähtisinkö maalle vai en. Mutta tuo ystäväni -veljellinen kirje, hänen puheensa uudesta maailmasta ja tieto siitä, -että hänen isänsä oli syvästi oppinut mies, jonka kanssa voisi -oppineita keskusteluja pitää, pääsivät vihdoin voitolle, niin että minä -kiitin kutsumisesta, lupasin käyttää sitä hyväkseni ja lähteä matkalle -mitä pikaisimmassa tulevaisuudessa. - -Eräänä aamuna minä istahdin höyryhevon rattaille, lähtien läheisimpieni -onnentoivotusten seuraamana mennä kiitämään ystäväni kotiin. Niin kauan -kuin rautatietä kesti, oli matka minusta hauskaa, mutta se loppui pian -ja nyt minun täytyi istua kyytirattaille, sillä olin päättänyt -matkustaa maitse, vaikka yhden osan olisin voinut laivatietäkin kulkea. -Mistä ihmeestä lienenkään tämän päätöksen päähäni saanut, sitä en -ollenkaan osaa sanoa. Mutta että minä matkustaessani kaduin tätä -päätöstäni, sitä eivät ainoastaan ajatukseni sanoneet, vaan myöskin yhä -kipeämmäksi käyvä ruumiini antoi siitä tuntuvia todistuksia. Ilmakin -oli vaivaavan kuuma, päivä paahtoi polttavasti. Pitkään aikaan ei ollut -satanut, joten tuo kuivettunut hieno maantien hiekka pyörien liikkeestä -irtaantui, tunkeutui silmiin, suuhun ja sieramiin, niin että siihen -tahtoi tukehtua. Olin ikäni kuullut kehuttavan ilman raittiutta ja -elämän vapautta ja mukavuutta maalla, mutta pölyn ja tuhkan nieleminen -sekä kyytirattaiden epähauskat tärähdykset antoivat minulle asiasta -aivan päinvastaisen käsityksen, ja nuo ihmiset sitten! Ne näyttivät -minusta niin raa'oilta, niin likaisilta, niin tuhmilta, että minua -oikein iljetti. Kun minä joskus kyyditsijöille, jotka sattuivat -kysymään jotakin tähdistä y.m., aloin näitä seikkoja perinpohjaisesti -uusimpain tutkimusten ja tieteellisten päätelmäin mukaan selittää, sain -vaan kuulla jonkun "yhyh"-sanan ja kiukukseni nähdä, miten kuulijani -rupesi haukoittelemaan sekä rauhallisesti -- nukkui, jolloin aina -täytyi niitä hevosta ajamaan herättää. Sen jälkeen ne tavallisesti -sitten pahalta kuuluvalla sävelmällä alkoivat laulaa höristä. Minun -ennestäänkin kylliksi suuri vihani kansallismielisiä kohtaan kasvoi -kaikista tämmöisistä yhä suuremmaksi ja minä ihmettelin heidän -mielettömyyttään, kun ovat ruvenneet noille mokomille tuhmille -olennoille vaatimaan kouluja sekä oikeuksia sivistymättömälle raa'an -kansan kielelle, jota minä tosin osasin -- äitini oli sitä minulle -lapsesta pitäen opettanut -- mutta jota minä en voinut rakastaa. - -Näin ikävissä suhteissa pari päivää ajaa kariteltuani -- sillä ajalla -monen monta kertaa manattuani koko lähtöäni -- pääsin viimeinkin toisen -päivän myöhäisellä illalla matkani päähän. Täällä kohtasi minua -Yrjö-ystäväni puolelta mitä lämpimin vastaan-otto ja vieraan-varaisuus, -joilla hän koetti matkan vaivojani poistaa. Mutta minussa ei ollut -minkään nauttijaa, eikä vastaajaa Yrjön monellaisiin kysymyksiin -pääkaupungin elämästä, josta hän aikaisin keväällä, kandidati-tutkinnon -suoritettuaan, läksi pois, sillä niin olin sekä ruumiillisesti että -henkisesti uupunut. Erittäin kiitollinen olin, kun Yrjö johdatti minut -makuuhuoneesen, jossa kiireen kautta heittäysin vuoteelle. Mutta mitäpä -minun makaamisestani tuli! Unissanikin olin, näet, olevinani -kyytirattailla, joiden tärähdyksiä olin tuntevinani. Tuon tuostakin -minä heräsin. Lopulta kumminkin vaivuin makeaan uneen ja rupesin nyt, -tapani mukaan, näkemään unta laakeri-seppeleestä. Minä olin jo -pääsevinäni tieteitten korkeimmalle kukkulalle, kaikki oli niin -valoisaa, mutta silloin lähestyi minua rusoposkinen, hymyilevä nainen, -joka ojensi minulle kättänsä. En voinut olla kättäni pistämättä hänen -käteensä ja nyt hän lähti minua kuljettamaan outoja, kummallisia -matkustuksia, joilla käsittämättömiä vaiheita kohtasin, sitten hän -yht'äkkiä irroitti kätensä, minä tunsin putoavani -- ja säikähtyneenä -heräsin, jolloin tapasin itseni epämukavassa asemassa nukkumassa, pää -sängyn laidalta alaspäin riippumassa. - -Olikin jo aamu, kaunis kesä-aamu. Minä nousin ylös, tunsin itseni -virkeämmäksi ja menin katsomaan kelloani pöydältä. Se oli jo yli 7. -Varmaan lienee liikkeeni kuulunut viereisiin huoneisin, koska Yrjö -astui huoneesen, toivotti iloisella tervehdyksellä "hyvää huomenta", -tiedusti miten olin saanut nukkua ja kertoi jo olleensa kalastamassa -sekä saaneensa runsaanlaisen saaliin. Hän kehui kalastusretkiä hyvin -hauskoiksi, sanoen lisäksi, että me tulemme niitä yhtenään tekemään. -Samassa tuli palvelijakin aamukahvia tuoden. Pian istuimme pöydän -ääressä höyryävät kupit kädessä. Pitkiin aikoihin ei tämä herkku ollut -minusta maistunut niin hyvältä. Sen jälkeen pyysi Yrjö minua lähtemään -uimalla puhdistamaan itsestäni matkatomuja. Kun minä aijoin ottaa -matkalaukkua mukanani rantaan, käski Yrjö vaan valitsemaan ne vaatteet, -jotka tahtoisin ylleni pukea, ja asettamaan ne pöydälle, josta -palvelija ne kyllä toisi. Tämän tehtyä lähdimme ahkerasti puhellen -astumaan puutarhan luikertavia käytäviä myöten rantaan. - -Ah, miten hauskalta tuntuu päästä vesilintuna kirkkaasen veteen -pulaelemaan -- se todellakin tuntuu hauskalta, etenkin kun on -saanut pitkän matkan ajaa täryyttää toinen toistaan huonommilla -kyytirattailla. Minäkin tunsin veden, työn jälkeen parhaimman lääkkeen -koko maailmassa, virkistävän vaikutuksen ruumiini jok'ainoassa -elimessä, kun, kylliksi vettä vellottuamme, olin pukeutunut -pääkaupungissa teettämiini uusimuotisampiin vaatteisin, jotka palvelija -oli uimahuoneesen tuonut. Tosin yksi ja toinen hellä paikka -ruumiissani ilmoitti, että matkan muistoja oli vielä jäljellä, mutta -ylimalkaan olin suuressa määrässä virkistynyt ja raitistunut. -Mielihyväkseni minä tätä tunsin ja mielihyväkseni näin vaatteitteni -sopivan vartalolleni ikäänkuin olisivat olleet valetut. Vaan naamani -- -se antoi minulle harmia. Sen oli päivä paahtanut mielestäni -niin mustaksi, ett'en tahtonut uskaltaa kuvastimeen katsoa. -Tyytymättömyyteni tästä ilmoitin Yrjölle, joka ilahutti minua sillä, -että kesäinen päivettyminen lähtee pois muutamassa päivässä ja että -naama tulee sitten "ehommaksi entistänsä". Muutoin hän sanoi vielä, -että päivettyminen näin maalla ei olekaan mikään niin vaarallinen asia -kuin pääkaupungissa. Lähdimme sitten kävelemään kartanolle, katsellen -pappilan komeita rakennuksia ja ihaillen hienolla aistilla somistettua -puutarhaa, josta selvästi näki, että talossa oli kauneuden aisti -kehittynyt. Keskustellessamme pääkaupungin hupaisuuksista ja sen meille -yhteisistä monista muistoista satuimme seisahtumaan. Silloin minä aloin -tarkastaa paikkakunnan luontoa ja maisemia, jotka kesäisessä -juhlapuvussaan avaantuivat eteen. - -Monta on maassamme luonnon kauneudesta kehuttua paikkakuntaa, mutta ei -tämäkään mielestäni ollut yhdestäkään niistä jäljellä. Tuo jotenkin -laaja järvi tuossa ruohoisine rantoineen, sen ympäristöllä siellä -täällä kohoavat honkametsäiset kukkulat ja niiden välissä olevat -laaksot ja notkelmat lentoineen tekivät taulun, jota kylläkin saattoi -katsella. Muutamalla niemekkeellä seisoi kirkko, kohottaen välkkyvää -ristiään huumaavaan korkeuteen. Muutoin näkyi rehottavia viljelysmaita, -joku uhkea, puiston ympäröimä herraskartano ja useita talonpoikain -taloja, joista monikin oli puutarhalla ja eri pytingillä varustettu. -Kaikkialla näkyi hyvä toimeentulo ja varallisuus. Yhä enentyneellä -mieltymyksellä olisin katsellut kaikkia näitä, mutta Yrjö kiirehti -minua joutumaan tutustumaan kotiperheensä kanssa, jota en vielä ollut -saanut kunniaa yhtään henkilöä tavata. Pihamaalla oli 4 noin 8-15 -ikävuoden välillä olevaa lasta ja eräs siistiin kansallispukuun puettu -täysikasvuinen nainen, jonka Yrjö esitti sisarekseen ja ja ne lapset -pienimmiksi siskoikseen. Tämä Yrjön sisar, Laura, viehättävä, -solakkavartaloinen neiti, toivotti minua tervetulleeksi. Ainoastaan -yksinkertaisella kohteliaisuudenosoituksella tein hänelle tervehdykseni -ja lausuin kiitokseni, sillä mieleeni juolahti viime öinen uneni, joka -pani minun heti ajattelemaan: "tuo nainenkos se minua muka kuljettaisi? -Mutta eläpäs nykäse!" Sitten menimme loistavasti, varallisuutta -todistavalla tavalla sisustettuun saliin, jossa Yrjö teki minut tutuksi -vanhempainsa kanssa, jotka sanoivat minua tuhannesti tervetulleeksi. -Kohta saimme kutsut aamiaiselle ruokasaliin, jossa, kun ensin oli -vieläkin muutamia esityksiä tapahtunut ja provasti siunauksen lukenut, -istuimme kukin paikallamme, Yrjö ja minä vierekkäin. Meidän oikealla -puolella, pöydän päässä, istui provasti. Hän oli ijältään alun -kuudennellakymmenellä, hopeahiuksinen, terve ja ryhdikäs vanhus, jonka -jo paljas ulkomuoto herätti kunnioitusta ja osoitti vakavuutta, -miehuutta ja kuntoa: Hänen vierellään istui hänen rouvansa -vaatimattoman näköisenä, lempeänä, todellisen rakastavan puolison ja -äidin kuvana. Rouvan rinnalla oli hänen sisarensa, jolla oli paljon -kertomista entisestä olostaan pääkaupungissa ja tanssiaisista siellä, -joissa hän kehui olleensa kaikkein "silmän teränä". Nyt oli hän 40-50 -ikävuotensa vaiheilla. Hänen vierelleen oli asettunut Laura, tuo 18 -vuotias viehättävä nainen, johon en malttanut tuon tuostakin olla -luomatta varovaista silmäilyä. Sitten seurasi koko joukko perheen -nuorempia jäseniä, terveitä, punaposkisia ihmistaimia kumpaakin -sukupuolta. - -Erinomaisen hyvällä ma'ulla nautin maistuvia ruokia, mutta yhä enemmän -pakoitti rouva minua nauttimaan. "Ottakaa, olkaa hyvä", sanoi hän vähän -ajan perästä. Ja vaikka kuinka olisin koettanut hänen pyyntöänsä -täyttää, ei kumminkaan hänen hyväntahtoisuutensa näyttänyt tulevan -tyydytetyksi; moneen kertaan lausuttua vakuutustani, että jo olin -syönyt kyllikseni, ei hän tahtonut millään tavalla uskoa. Ihmeellisen -hyvänluontoisia ovat nuo pappien rouvat, ajattelin itsekseni! -- -Monilajisen ruoan höysteenä oli vilkasta, vaihettelevaa puhetta. Mutta -ihmeekseni puhekielenä käytettiin vaan pelkkää suomea, kuten Yrjö oli -sanonutkin. Mielelläni olisin puhunut ruotsia, jota en kumminkaan -voinut tehdä kunnioitukseni vuoksi provastia kohtaan, joka myöskin -haastoi ainoastaan suomea. Hän oli oikein innostunut kansallisen asian -puolustaja ja lausui tyyniä, mutta tosia ja miehekkäitä sanoja -vastapuolueesta ja sen taistelutavasta, joka siihenkin aikaan -kummastutti maltillisimpiakin. Se ei tehnyt minulle hyvää, vaan eipä -auttanut muu kuin kuunnella, sillä tunsin hänen jok'ainoan sanansa -lähtevän syvästä vakuutuksesta, jota en yksinäni luullut voivani -vastustaa. Aamiaispöydästä noustuamme, käskettiin minun heittämään pois -kaikki vierastelemiset ja olemaan aivan perheen jäsenenä. Ja niin minä -olinkin, sillä hyvin pian tulin jokaisen kanssa likeisimpään -ystävyyteen, tuttavuuteen. Aika kului päivä päivältä hupaisemmasti ja -minä tunsin rupeavani viihtymään tässä herttaisessa perheessä. -Provastin kanssa keskustelimme tuon tuostakin tieteistä, joissa hänen -laveita tietojansa en voinut kyllin ihmetellä. Hänen suuresta -kirjastostaan löysin monta arvokasta teosta, joita olisin tahtonut -tutkia, mutta Yrjö ei antanut minun niihin vajota. Kaikilla -mahdollisilla keinoilla koetti hän minun suurta lukuhaluani saada -kesä-ajaksi vähentymään, kuljettaen minua kalastamassa ja jos jossakin. -Minä en voinut häntä vastustaa, sillä me olimme tosiystävät kaikessa -muussa paitsi kieli-asiassa -- siinäkin vaan siihen määrään, että -ystävyytemme pysyi yhä ennallaan, vaikkapa toisistaan eroavien -mielipiteittemme johdosta joskus kiistelimmekin. - -Seuraavana sunnuntaina olin kirkossa kuulemassa provastin voimakasta ja -valtaavasti vaikuttavaa saarnaa. -- Iltapäiväksi oli pappilaan kutsuttu -vieraita, joita kello 5:ltä alkoi tulemistaan tulla. Mielikseni -huomasin paikkakunnalla olevan vallasväkeä paljon. Mutta ei ainoastaan -niitä, vaan myöskin talonpoikia tuli pappilaan perheineen, joita -kaikkia otettiin yhtäläisellä lämpimyydellä vastaan. Avarat huoneet -olivat vieraita jo melkein täynnä. Mutta vielä tulla jyrähtivät yhdet -vaunut. "Nyt tuli tehtaanomistaja E., mennään vastaan ottamaan", sanoi -minulle Yrjö. Menimme rapuille. Vaunuista laskeutui lihava herra alas -ja hänen jäljestään hypähti nainen keveästi kuin kevättuulonen. -Kohteliaasti tervehti Yrjö heitä ja vielä kohteliaammasti hän esitteli -minut heille, ensin herralle ja sitten hänen tyttärelleen neiti -Elmalle. Kun neiti Elma ojensi minulle lumivalkean kätösensä ja väisti -auringon-varjostimensa syrjään, niin että hänen kasvonsa koko -loistossaan näkyivät, niin silloin -- minä en tiedä mitä minä tunsin: -oudosti minä vavahdin ja jäin hetkeksi ikäänkuin lumottuna seisomaan. -Paljon, paljon sitä ennen olin naisia nähnyt, mutta semmoista -ihmeellistä vaikutusta en ollut koskaan tuntenut. - -Ilta kului hupaisesti ja jokainen koetti saada sitä vieläkin -hupaisemmaksi. Sekä vallasväki että talonpojat ottivat osaa kaikkiin, -mitä illan kuluessa tapahtui. Minusta oli mieluista saada seurustella -neiti Elman kanssa -- ja mitä enemmän minä seurustelin, sitä -miellyttävämmäksi hän kävi. Aivan tahtomattani kääntyivät silmäni aina -hänen lempeästi loistaviin, kirkkaisin silmiinsä, jolloin hän -salaperäisen kainosti loi katseensa maahan ja hänen suhteelliset -poskuensa saivat mitä somimman värinvaihtelun. Mutta ilta kului loppuun -ja vasta myöhään yöllä syötiin illallinen, jonka jälkeen yksimielisesti -päätettiin panna toimeen kansanjuhla, syksyllä perustettavan uuden -kansakoulun hyväksi. Asian alkamista varten tehtäisiin nousevalla -viikolla veneretki erääsen saareen, jolloin kansanjuhlasta lähemmin -päätettäisiin. Sitten seurasi kirjava lähdönhälinä ja jok'ainoa -toivotti minua tervetulleeksi kotiinsa. Minä autoin vaunuihin neiti -Elman, joka lähtiessään siitä minulle kiitollisuudella nyökkäsi. -Hetkinen vielä, niin oli viimeinenkin vieras lähtenyt ja äsken niin -vilkasta elämää täynnä ollut pappila lepäsi unen helmoissa. Mutta minun -mielikuvittelossani välkkyi neiti Elman suloinen kuva vielä -nukkuessanikin. Ja vaikka muistin tuon kummallisen uneni, ajattelin -yhtähyvin, että tuon hennon naisen kätösen ohjaamana menisin minne -tahansa... Yrjölle en kumminkaan uskaltanut näistä salaisista -unelmistani hiiskua sanaakaan, sillä pelkäsin hänen niille nauravan ja -sanovan minua "liian sähköiseksi". - -Seuraavina päivinä puuhattiin veneretkeä, jota varten piti kulkea -talosta taloon. Kaikkialla sain nauttia suurinta vieraanvaraisuutta ja -kohteliaisuutta. Retkipäiväksi tuli perjantai, jolloin k:lo 10 aikaan -e.pp. joukko venheitä, jotka olivat iloista nuorisoa ja muutamia -vanhuksiakin täynnä, lähti järven melkein tyyntä pintaa kulkea -viilettämään noin 3 lyhyen virstan päässä olevaa saarta kohden. Ilma -oli herttainen ja lämmin. Minun silmäni etsivät neiti Elmaa, mutta -harmikseni eivät häntä löytäneet. Vaan lähestyessämme saarta, näin -joukon nuorisoa rannalla seisomassa, ahkerasti huiskuttaen -nenäliinojaan. Näiden joukossa oli kaipaamani neiti Elmakin. Oli, näet, -tehty sillä tavalla, että yksi joukko oli tullut edeltäpäin -valmistamaan kahvia y.m. vastaanottoa jälkeentulijoille. Sitten alkoi -päivän viettäminen vapaassa kesäisen luonnon helmassa. Olikin oikein -riemullista saada tanssia ja leikkiä lyödä luonnon "suuressa salissa", -jonka permantoa tuoksuvat kukat kirjasivat. Siinä sivulla tehtiin -päätös kolmen viikon perästä pidettävästä kansanjuhlasta y.m. siihen -kuuluvista seikoista. Yrjö lupasi pitää puheen isänmaalle. Minua -vaadittiin pitämään esitelmää ja esitelmän aineeksi määrättiin -Kalevala, kun nyt samalla vietettiin Kalevalan 50 vuotista juhlaa. -Tästä kunniasta täytyi minun kieltäytyä, sillä Kalevalaa minä tuskin -ollenkaan tunsin. Tosin olin koulua käydessäni sitä vähän lukenut, -mutta senkin vähän vaan vastenmielisesti. Kun en luopunut -kieltäytymisestäni, niin naiset laittoivat arpaliput, jotka -sitten saisivat määrätä, kuka heidän 4:stä valitsemastaan tulee -esitelmän-pitäjäksi. Minä olin näistä 4:stä yksi -- ja ell'ei neiti -Elma olisi ollut arpa-uurnaa kädessään pitämässä, en olisi ollenkaan -mennyt nostamaan. Ja mitenkäs kävi? Arpa sattui minulle! Vieläkin -koetin vastustella, mutta neiti Elma tuli luokseni, katsoi -veitikkamaisesti silmiini ja tuo sievoinen suu muhoili niin -imarteellisesti, kun hän minulle sanoi: "voitteko todellakin olla -tuommoinen?" "En -- teidän pyyntönne tähden", täytyi minun vastata. -Ystävällinen hymyily huulilla lausui hän kiitoksensa minulle ja lähti -hilpeänä muille naisille lupaustani ilmoittamaan. Minua ajattelutti tuo -pulma, johon olin sitoutunut, mutta itseäni lohdutin sillä, että kukaan -ei olisi kieltäytynyt -- kun neiti Elma oli pyytämässä. Ja enhän sitä -paitsi ollut ensikertaa puhujana esiintyvä, sillä monen monessa -ylioppilaskokouksessa oli minun puhettani käsientaputuksilla palkittu. -Minulla ei olisikaan esitelmänpitäjäksi itseäni vastaan valitsemista -ollut mitään sanomista, jos sen aineeksi ei vaan olisi määrätty minulle -niin vähän tunnettua Kalevalaa -- se se oli syy vastustamiseen ja se se -minua harmitti. Mutta sitä lukuun ottamatta oli päivä yksi nuoruuteni -hupaisimmista huvipäivistä. Kumminkin minua ihmetytti se seikka, että -melkein kaikki puheet ja laulut olivat pelkkää suomea, vaikka suurin -osa retkellä olijoista kyllä osasi ruotsiakin. Jokainen näyttikin -olevan kansallisasiaan innostunut ja jokainen puheli siitä pontevasti -ja tykkänään toiseen suuntaan, kuin minä olin ruotsinkielisistä -sanomalehdistä lukenut ja ruotsinmielisiltä kuullut, joitten -keskuudessa olin kasvanut. Mutta päivä oli jo mailleen menossa, kun -vihdoin lähdimme saaresta takaisin. Nukkuva tuulonen kuljetti kaikua -laulumme sävelmistä laaksosta laaksoon ja vuorelta vuorelle. Kun sitten -oli rannassa erottu ja vähän sen jälkeen olin sängyssäni lepäämässä, -mietin päivän muiden muistojen ohella kansallisasiaa ja ajattelin, -miten sen laita oikeastaan lienee. - -Huomis-aamusta alkaen aloin puuhata esitelmääni, sillä siihen olin -päättänyt uhrata työtäni niin paljon kuin mahdollista. Minä lu'in -Kalevalaa, joka alusta tuntui niin oudolta ja kummalliselta. Mutta mitä -enemmän minä sitä luin, sitä suuremmaksi kasvoi kummastukseni tuosta -ihmeellisestä maailmasta, minkä sain siinä kohdata ja mikä minua tuntui -rupeavan miellyttämällä miellyttämään. Oikeinpa minua alkoi hävettää, -kun nyt vasta tätä kallista kansallista aarretta tein itselleni -tutuksi. Onneksi oli Yrjöllä professori X:n pitämiä kirjoitettuja -lujentoja Kalevalasta, joita minä sain, oman ahkeran tutkimukseni -ohella, lähteinäni käyttää. Niistä oli minulle verraton apu. Sitä -paitsi oli itse provasti ihastunut Kalevalaan. Hän puheli minulle siitä -paljon ja nähtyään että minulla oli siitä jotenkin hämärät tiedot, -sanoi hän: "kyllä näen mihin suuntaan ja henkeen sinä olet kasvanut. On -tarpeellista, että rupeat miettimään, mitä aatteet isänmaa ja kansa -oikeastaan tahtovat sanoa". Nämä vanhuksen sanat painuivat syvästi -mieleeni ja minä aloin ajatella, miten minun laitani lieneekään. Minä -kyllin kyllä tiesin isänmaa- ja kansa-aatteet sekä velvollisuudet -molempaa kohtaan, mutta minä olin ruotsinmielisistä sanomalehdistä ja -sen puolueen jäseniltä imenyt vihaa niiden saarnaaman kieliasian tähden -ei ainoastaan suomenkieltä, vaan samalla koko kansallismielisten -harrastusta kohtaan. Suomen kansan historia monine vaiheineen oli -minulle päivän selvää ja minä tiesin, mitä "kansamme on kärsinyt -katoamatta" sekä että silläkin on tärkeä tehtävä tulevaisuutensa -tähden, mutta se kieli-asia -- se oli minut kauttaaltansa soaissut, -soaissut siihen määrään, että minä kaikissa näin vaan kielikiistaa. -Sitä paitsi minä tahdoinkin olla kiistoja ja puolueita ylempänä ja -tulla tiedemieheksi, joka ainoastaan oman itsensä kunnian ja maineen -tähden tutkisi tieteitä, huolimatta mistään ajan kysymyksistä. Nyt -kumminkin luulin ajatuksissani tuntevani toisellaista suuntaa. Näitä -seikkoja en voinut olla ilmaisematta Yrjölle. Kun hän huomasi, että -olin joutunut jonkinmoiseen käännekohtaan, rupesi hän innokkaasti -minulle selvittämään kansallismielisten ohjelmaa. Se tekikin hyvää, -sillä nyt sain oikean käsityksen kansallisasiasta ja minä tunsin päivä -päivältä tulevani sille myötätuntoisemmaksi. - -Nyt oli myöskin kiire valmistuksien tekemisessä kansanjuhlaa varten, -jota oli aikomus saada niin monipuoliseksi kuin mahdollista. Jo -keväällä oli saatu asianomainen lupa arpajaisten pitämiseen, jotka -päätettiin yhdistää kansanjuhlan kanssa yhteen. Voittoja oli koko talvi -valmistettu, mutta vielä nytkin oli niiden kokoamisessa ja lisän -hankkimisessa paljon työtä. Lauluharjoitukset antoivat myöskin kyllin -kyllä puuhaamista. Mutta tehtäväänsä innostunut nuoriso ei säästänyt -voimiaan, vaan koetti saada kaikki toimitetuksi parhaan mukaan. Tuskin -oli yhtään päivää, että jotakin kokousta tai harjoitusta ei olisi -ollut. Niitä pidettiin milloin yhdessä, milloin toisessa kohden. Ilman -mitään rajoitusta kokoonnuttiin sekä herrasperheissä että -talonpoikaisissa. Minun täytyi ihmetellä sitä siisteyttä, puhtautta ja -hyvää järjestystä, mitä viimeksi mainituissa sai täällä melkein -useammassa paikassa kohdata. Puhumattakaan ylimalkaan jotenkin -tyydyttävällä tavalla laitetuista ja siistityistä huoneista, tapasi -monessakin talossa monta eri sanomalehteä sekä muuta uudenaikaista -arvokasta kirjallisuutta, jota sanottiin niin talon oman perheen -jäsenten kuin työväenkin ahkerasti viljelevän. Näistä en voinut olla -kummastustani lausumatta provastille, joka puolestaan ei siinä sanonut -olevan mitään aihetta kummastelemiseen, vaan päin vastoin ilon aihetta, -lisäten vielä, että minulle pääkaupunkilaiselle ei olisi miksikään -pahaksi, jos koettaisin päästä yhä enemmän kansaa tuntemaan. Sitä samaa -minä jo halusin itsekin, sillä se rupesi minua vähitellen miellyttämään -tuossa yksinkertaisessa elämässään ja väsymättömässä ahkeruudessaan. -Kun vielä päällepäätteeksi tulin tuntemaan kansan puutteita, tarpeita -ja toiveita ja kun sain nähdä, miten se ottaisi vastaan, kun sille -oikeata ja hyvää tarjottaisiin, en pitänytkään sitä enää "tuhmana -olentona", vaan päinvastoin sitä, joka ei tahtoisi sille ja sen -hyödyksi tehdä työtä. - -Mutta tulipa se päivä, jona hansanjuhla oli vietettävä. Kaikki juhlaa -varten oli valmistettu samaan tapaan, kuin semmoisiin tilaisuuksiin -tavallista on. Väkeä oli kokoontunut runsaanlaisesti. Aluksi laulettiin -muuan laulu. Sen jälkeen piti Yrjö pontevan, innokkaan puheen -isänmaalle, kehoittaen lopuksi läsnäolijoita huutamaan: "eläköön Suomen -kansa, ja sen kansallisuus", jolloin raikas, sydämien syvyydestä -lähtenyt monenkertainen eläköönhuuto kaiutti ilmaa. Minun rintani -tykki, kun näin köyhän työmiehenkin, joka hänkin nyt oli riisunut -arkinuttunsa ja tullut hetkeksi vapaana riemuelemaan, iloissaan yhtyvän -muiden huutoon ja tuntui ikäänkuin joku olisi sanonut: "näethän, että -hänellekin on isänmaa, kansa ja kansallisuus pyhä, niin miks'ei sitten -sinulle, joka olet onnellisemmalla asemalla inhimillisten ja -tieteellisten y.m. tietojesi puolesta kuin hän!" Silloin minä -yksinäisyydessä vakaasti päätin, että minäkin tahdon täst'edes olla -_kansanmies_. - -Nyt ruvettiin arpalippuja myömään, jotka vähässä ajassa menivät -kaupaksi. Sitten nousin minä esitelmääni pitämään. Minä puhuin -Kalevalan, tuon verrattoman aarteen, jonka esi-isämme ovat meille -jättäneet, merkityksestä sekä muinaisuudelle että tulevaisuudelle, sen -arvosta kansalliselta kannalta, toin esiin sen kauniimpia paikkoja, -tein sen henkilöitten luonteista kuvia, vertasin sitä muiden kansain -kansallisepoksiin j.n.e. Monta kertaa olen jälestäpäin ihmetellyt, että -olin esitelmästäni, jonka aine muutamia viikkoja sitten oli minulle -jotenkin tuntematonta, saanut semmoisen syntymään, että sen lopussa -läsnäolijat huusivat minulle "eläköön". Tämä olikin mahdollista, jos -nimittäin otaksun, ettei minun oma ahkera tutkimukseni voinut niin -vähässä ajassa paljo hedelmiä tuottaa, ainoastaan sen kautta, että -minulla oli Yrjön yliopistossa kirjoittamat luennot ja hänen omat -neuvonsa ja ohjeensa alituisina apuina. -- Seurasi sitten lauluja sekä -kansanjuhlissa tavallisia leikkejä ja kilpailuja, joista jaettiin -palkinnoita. Tulot olivat hyvät ja juhla kaikin puolin onnistunut. -Lopuksi oli päätetty pitää tanssit Hovilan hovissa, jossa on useita -avaroita huoneita. Täällä oli hauska illanvietto. Tanssin ohella oli -kuultavana lausuntoa ja laulua. Ei koskaan ole lausunto minuun niin -syvästi vaikuttanut, kun neiti Elman lausuessa runoelmaa "Oma maa". -Muutoin minä koko päivän seurustelin yksinomaan hänen kanssansa ja -sitten myöhemmällä tanssista erotessa saatin hänet kotiinsa. Kun olin -palannut pappilaan ja asettunut levolle, eipä tullutkaan uni silmiini. -En tiedä mikä minua vaivasi, mutta kummalliselta vaan tuntui. Minä -kysäsin sydämeltäni: "olenko rakastunut?" Se vastasi: "olet" ja -mielikuvittelossani rupesi leijailemaan Elman kuva kaikessa -ihanuudessaan. Samaa alkoi täst'edes olla aina, niin että minun oli -mahdoton ajatustani hänestä poistaa. Minä rupesin yhtenään käymään -tehtaanomistaja E:n perheessä, jossa minua lämmin vastaanotto aina -kohtasi jokaisen puolelta, ja etenkin Elmalta luulin saavani suurimman -myötätuntoisuuden osakseni. Kaikki päätökseni rakkausseikkojen -vastustamisesta siksi, kunnes olisin tieteitten korkeimmalla -kukkulalla, unohdin ja edessäni väikkyi tuleva maailmani hyvin -ruusuisena Elman lemmen valossa. Vihdoin ilmoitin asiani laidan -Yrjölle, joka naurahti ja sanoi: "tulit liian myöhään, sillä hänen -sydämensä on jo minun". Kun minä epäilin, niin hän sanoi: "no, koska et -minua usko, niin kysy häneltä itseltään". Minä ajattelin sinne ja -tänne, mutta tulin siihen päätökseen, että Yrjö vaan tahtonee minua -kiihoittaa. Ja ilman sitä tunsinkin olevani siinä tilassa, ett'en -missään tapauksessa voikaan olla tunteitani Elmalle ilmoittamatta -- -olkootpa asianhaarat miten tahansa. Tähän tulikin pian sopiva -tilaisuus, sillä muutamana päivänä saimme kutsut Elman kotiin. Se kutsu -oli minulle mieleen ja minä päätin, että juuri tänään minä tahdon tehdä -itseni onnelliseksi ja tulla Elman sydämen omistajaksi. Kun minä -sitten, vähä aikaa yhtä ja toista haasteltua ja vieraanvaraisuutta -hyväksi käytettyä, aioin saada puhutella Elmaa, pyysi Yrjö minua -lähtemään puutarhaan. Menimme sinne. Siellä oli Elma yksinään -istumassa. Yrjö meni hänen vierelleen, otti hänen kädestään kiinni ja -sanoi, ettei hän voinut ystävyytemme tähden olla minulle sitä -ilmoittamatta, että hän on Elman kanssa salakihloissa ja että heidän -kihlauksensa julkaistaan tulevissa maisterinvihkiäisissä, joihin Elma -tulee hänelle seppeleensitojaksi. Voi, miten suloisesti Elma hymyili, -kun hän katsoi Yrjön silmiin! Mutta minä -- olin kuin pilvistä pudonnut -ja tuskin voin heille onnitteluani lausua. Minä tosin sydämestäni soin, -että niin hyvä ystäväni kuin Yrjö tulee onnelliseksi, mutta minun omat -unelmani, jotka näin tyhjään rauenneiksi, vaikuttivat minuun niin -valtaavasti, että minä en tiennyt, olinko elävä vai kuollut. Kaikki -tuntui minusta kolkolta... sekä nyt täällä tehtaalla että sittemmin -pappilassa. - -Parin päivän kuluttua aloin tehdä poislähtöä, jota koko provastin perhe -koetti ehkäistä. Mutta minä en enää voinut kauemmaksi jäädä. Kaikki -lähtivät minua vähäksi matkaa kyytiin ja liikuttavan erohetken -tapahduttua, aloin ajaa -- sama vaikka minne, sillä nyt oli "miel' ei -tervoa parempi, sydän syttä ei valkeampi". Minä tunsin itseni kovin -onnettomaksi ja ellen olisi muistanut päätöstäni, että minusta pitää -tulla kansanmies, niin tiesi kuinka olisi käynytkään. Mutta se rohkasi -minua ja minä päätin kääntää elämäni toiseen suuntaan. Kaikki unelmat -tieteitten korkeimmasta kukkulasta minä heti hyljäsin, päästäkseni mitä -pikemmin välittömään yhteyteen kansan kanssa. Yliopistossa luentojen -aljettua ihmeteltiin suuresti, kun minä muutin jumaluusopilliseen -tiedekuntaan. Kun pari vuotta oli saanut kuluneeksi, vihittiin minut -papiksi. - -Luultavasti olen aina vanhana poikana, sillä ensi lempeni oli sattunut -esineekseen saamaan semmoisen, jonka sydän oli jo toisen oma. Mutta -minä olen kumminkin iloinen, että olen tullut kansani palvelijaksi. -Auki vaan akkunat ja valoa jokaiseen pirttiin ja valistusta jokaisen -sydämeen! Tämä ei olisi tapahtunut, ellen olisi tässä kertomaani kesää -ollut aikaansa ymmärtäneessä paikkakunnassa, jossa tulin tuntemaan -kansan, sen tarpeet ja toiveet sekä omat velvollisuuteni niitä kohtaan. -Ystäväni Yrjön kirje ei ollut väärässä, sanoessaan, että minulle tulee -hänen kotonaan avautumaan uusi maailma. Se tapahtuikin. Ja se uusi -maailma oli isänmaa ja kansa -- ja minä tulin _kansallismieliseksi_. - - 1884. - - - - -Mistä syystä Heikin rakkaus jäi tunnustamatta. - - -Rakastunut oli hän, sen jo "nenästäkin näki." Niinkuin luonto, kun -kevätaurinko sitä lämmittävillä säteillään hyväilee, pukeutuu -juhlapukuun ja muuttuu nuoreksi uudestaan, niinpä Heikkikin, kun -lemmekäs katse suloisesta silmäparista häntä kohtasi, oli tullut -toiseksi mieheksi aivan kauttaaltansa. - -Ylioppilas se tuo Heikki oli ja Heiskanen oli hänen sukunimensä. Mutta -tätä viimeksi mainittua nimeään hän tuskin koskaan lienee kumppaliensa -suusta kuullut, sillä aina häntä niiden kesken Heikiksi sanottiin. On -todellakin omituista tuo tapa koulupojilla -- eivätkä muutkaan ihmiset -siitä "pahasta" vapaat ole -- että melkein jokaiselle joku erityinen -lisänimi annetaan, joka tavallisesti saa alkunsa sen tahi tämän -kumppalin vaateparresta, käytöksestä, ruumiinrakennuksesta tahi -luonteen ominaisuudesta. Välistä nämä tämmöiset lisänimet elävät vielä -kauan senkin jälkeen, kuin niiden omistajat ovat "kuolleina pois -pyyhityt elävien joukosta," ja useimmiten ne ovat erinomaisen sattuvia. -Kummallista muutoin oli, että Heikki on saanut papin antaman -ristimänimensä säilyttää, vaikka se tavallisesti ei kelpaa. Ja saa -niitä papin antamia nimiä joskus olla kuinka monta tahansa, niin että -olisi valitsemisenkin varaa, mutta yhdestäkään ei niistä huolita, vaan -uusi nimi varpataan. Jos se nyt Heikki saikin oikean nimensä pitää, -niin jotain omituista siinä kumminkin oli -- se nimittäin, että hänen -sukunimensä unohdettiin, sillä hän tuskin koskaan lienee kumppaliensa -suusta sitä kuullut, tuskinpa nämä sitä kaikki tiesivätkään. - -Heikki on kotoisin Savon sydänmailta, talonpoikaisten vanhempain lapsi. -Vastustamaton halu, joka vaan kiihtyi siinä kiirastulessa, minkä -kotiväen estelemykset synnyttivät, saattoi hänet lukutielle lähtemään. -Eikä siinä sekään auttanut, vaikka isä kävi pappiakin puhuttelemassa, -ilmoittaen, että hänen poikaansa on syttynyt kouluhalu. Pappi neuvoi -isää rukoilemaan, jotta semmoiset ajatukset häviäisivät. Ei ollut -rukouksesta apua -- kouluun se Heikki lähti kun lähtikin. Hänen päänsä -ei taitanut ihan "terävimpiä" olla, vaan tämän kohdan hän -väsymättömällä ahkeruudella korjasi. "Se mies se lukee kuin hevonen", -sanoivat kumppalit. "Niinpä se mies syöpikin kuin hevonen", vastasi -Heikki tavallisesti. Osansa kansallemme kuuluvasta hidasluontoisuudesta -oli Heikkikin saanut, niin että vikkeläkieliset hänet tuon tuostakin -pulmaan saattoivat. Heikin tapa ei ole koskaan ollutkaan kieltänsä -liiaksi laulattaa, silloin tällöin hän vaan sanan päästää, mutta ne -sanat ovatkin naulapäitä. Iloisten kumppalien kesken saivat nauruhermot -useinkin pinnistyksessä olla, kun Heikki sattui motevan sanasutkauksen -laskemaan ja jos hän vaan milloin oikein rovelleen sattui, niin olipa -hän koko mestari. Kaikki kumppalinsa hänestä ylimalkaan pitivät, -tiesivätpä hänestä kertoa yhtä ja toista semmoisetkin ihmiset, jotka -eivät olleet häntä edes nähneetkään. Vaatimaton, sanansa pitävä ja -velvollisuutensa täyttävä mies hän oli sekä ulkomuodoltaan täydellinen -savolaisen kuva. Muutoin hän pysyi yhdenlaisena koko koulu-aikansa -kaiken muun paitsi kokonsa puolesta, niin että hän yläluokilla oli -melkein semmoinen, kuin kouluun tullessaankin. Tukka sai olla pitkänä, -jakaus, keskellä päätä. Vaatteet olivat kotikutoiset ja lapikkaat -aina kenkinä. Setävainajaltaan jääneet melkein kyynärää pitkät -koirannahka-rukkaset piti Heikki rakkaina käsineinään, jotka kadulla -monen monta kertaa herättivät vastaantulijoitten huomion. Tämmöisenä -yksinkertaisena miehenä lähti hän ylioppilas-tutkintoonkin, jolle -matkalle hän evääkseen teetti puolitoista leiviskää painavan kalakukon -suurista muikuista ja peloittavan lihavasta sianlihasta. Kun hän sitten -rautatiellä junassa tämän eväänsä nosti polvilleen ja alkoi sen -maukasta sisustaa hyvällä ruokahalulla popsia, niin silloinkos -matkustajat saivat katsomista. Huomautettuna tästä arveli Heikki: -"katsokoot, kunhan eivät vaan käsiksi tule" ja tyydytti mahansa -vaatimukset niin yltäkylläisesti, että syönnin jälkeen tuon tuostakin -valtavasti röystäytti, joka merkitsi samaa, kuin maha olisi kiittänyt -ja sanonut: "nyt on hyvä." Tällä matkallansa hän ensi kertaa elämässään -nautti juovutusjuomia siihen määrään, että oikein hajakkaan tuli ja -puita heiniä lasketteli. Siihen aikaan olikin vielä semmoinen paha -tapa, että ylioppilaaksi päästyä pidettiin suuret juomingit, jotka -monellekin avasivat ovet viinajumalan temppeliin, sen pelastamattomaksi -uhriksi saattaen. Näissä juomingeissa Heikkikin koko yön reuhasi, eikä -päivän noustessa aurinkoa tuntenut, vaan arveli, että "katsokaa -ihmettä, kun täällä Helsingissä on kuukin punainen." Mutta kun sitten -humalan hyvä seuralainen, pohmelo, tahtoi ankaralla päänkivistyksellä -kallon halkaista, sanoi Heikki, että "minun juomani saavat täst'edes -pysyä tapin takana" -- ja pitää sen päätöksensä niinkuin mies vieläkin. - -Ylioppilaaksi tultuaan alkoi Heikki ahkerasti jumaluusoppia tutkia. Kun -häntä siihen tai tähän huvitilaisuuteen pyydettiin, vastasi hän vaan, -että "ei minun palkkani kannata" ja meni uupumattomana työhönsä, eikä -antautunut mihinkään, joka olisi päätehtävästä pois suunnittanut. - -Mutta sattuipa nyt semmoinen tapaus, että lemmekäs katse suloisesta -silmäparista kohtasi Heikkiä. Eipähän tuo ensimmäinen kerta liene -ollut, sanottaneen, kuultua että Heikki jo ylioppilas oli, koska muka -yhdeksän joka kymmenestä lyseon viidennellä luokalla olevista on -useissakin lemmen-seikoissa ollut, jopa yksi ja toinen koko rakkauteen --- vietiksihän sitä nykyään nimitetäänkin -- ehkä kyllästynytkin. -Lieneekö tämä Heikille ansioksi vai viaksi luettava ja niin -uskottomalta kuin se kuluneekin, mutta totinen tosi se vaan on, ett'ei -Heikille ollut tämmöistä ennen tapahtunut. Heikki, näet, ei koskaan -ollut mikään "salonkileijona" ollutkaan, niin että oikein etsimällä -olisi etsinyt tilaisuuksia "päästäksensä rakastumaan", ja jos silloin -tällöin joku viehättävä olento naisen muodossa liihoittelevana -sattuikin häntä kohtaamaan, niin mitäpäs siitä oli... se meni menojaan. -Sanalla sanoen, eivät naiset hänessä sen suurempaa huomiota -herättäneet, kuin -- hänkään naisissa. Sentähdenpä hän antoikin hyvin -kuivakantaisia vastauksia, kun kumppalit, itse lämpiminä ollessaan, -häneltä kyselivät, miltä se tai se neiti hänestä näyttää. "Tytöltä -näyttää", vastasi hän hetkisen mietittyään ja omituinen hymy ympäröi -suuta. Kumminkaan ei hän mikään "naisten vihaaja" ollut -- hän oli vaan -laatuisensa. Ja nyt oli häntä lemmekäs katse suloisesta silmäparista -kohdannut. Se oli tapahtunut näin. - -Heikki taisi olla kolmatta vuottansa ylioppilaana. Asuntoa oli hän -erään papin leskirouvan luona, joka suuresti kunnioitti Heikin -siivoutta ja ahkeruutta. Tämän leskirouvan veli oli pappina Hämeessä ja -hänen tyttärensä Hanna tuli muutamiksi viikoiksi Helsinkiin soitantoa -harjoittelemaan. Oikein Heikkiä ihmetytti tuo avomielinen, vapaa ja -kaavoihin jäykistymätön kohteliaisuus, jota neiti Hanna hänelle jo -esittäessä osoitti. Hänen äänessään ja puheessaan oli semmoista -viehätystä, että Heikki, vastoin entistä tapaansa, ei malttanut olla -häneen salaa arasti katsomatta. Muutaman päivän kuluttua ei Heikin -mielestä ollut kylliksi paljon tilaisuutta nähdä tuota valkokutrista, -punaposkista sulotarta, jonka sinisilmät niin haaveellisen lumoavina ja -kirkkaina puhdasta sielua kuvastivat. Puvun yksinkertaisuus, vailla -kaikkea "rumentavaa koristusta", teki miellyttävän kokonaisuuden hänen -hennon vartalonsa kanssa. Ennen oli Heikki päivällispöydästä melkein -ennen aikojaankin lähtenyt, mutta nyt hän olisi siinä istunut kuinka -kauan tahansa. Eikä kahviakaan enää tarvinnut hänelle kamariinsa viedä, -vaan sen hän joi muiden joukossa ruokasalissa. Päivä päivältä tuli hän -puheliaammaksi, laski leikkiä ja nauroi. Nuo siniset silmät, ne olivat -tainneet Heikin itseensä upottaa... niin, rakastunut oli hän, sen jo -"nenästäkin näki". - -Jo se Heikki alkoi itsekin tuntea, että jotain ihmeellistä on hänessä -tapahtunut, vaikk'ei täydellisesti käsittänyt, mitä se oli. Mutta hän -on ajatteleva mies, joka ei jalkojaankaan aseta ristiin ajattelematta, -onko se tarpeellista vai ei. Huomaamattansa hän kumminkin tuli itseään -vertailemaan -- neiti Hannaan. Oikein hän säikähti silloin. -Ajattelematta sen enempää seurauksia kuin sitäkään, onko tarpeellista -vai ei, lähti hän räätäli Rintalaan, joka sai hänestä ottaa mitan ja -tehdä muodinmukaisen puvun. Myöskin tukanleikkaajan sakset saivat olla -täydessä työssä -- monta kertaa niiden väli tuli niin täyteen hiuksia, -ett'ei leikkaaminen onnistunutkaan -- ennenkuin Heikin karhea tukka oli -monivuotisen pituutensa heittänyt. Eikä se Heikki enään paljon -luvuistaankaan välittänyt. Luennoilla hän kumminkin kävi. Mutta kun -niille mennessä sattui Aleksanderinkadulla neiti Hanna tulemaan vastaan -ja kun se ystävällisellä hymyilyllä vastasi tervehdykseen, niin mikäpäs -muu auttoi... kuin kääntyä yhteen matkaan. Sitten sitä käytiin -katselemassa monilla tavaroillaan puoleensa houkuttelevia -kauppapaikkain akkunoita, mentiinpä sisäänkin ja tehtiin ostoksia. -Verrattoman hauskaa oli Heikistä saada tavaroita kantaa. Mutta eipä -neiti Hanna tahtonut Heikkiä tähän vaivaan panna, kun tällä ei ollut -- -käsineitä. Heikki ei, näet, rukkasiaan Helsingissä pitänyt, eikä -muitakaan käsineitä ostamaan ruvennut... pisti kätensä vaan taskuihin. -Mutta nytpä jo eräänä päivänä nähtiin hänellä uudet hansikkaat. Noista -käsistä olikin välistä ollut koko vastus, kun ei tietänyt muine ne -"tieltä" pistäisi, vaan oikeinpa somalta rupesi tuntumaan pitää niitä -rinnan kohdalla ylhäällä, vetää hansikkaita edestakaisin, oikoa kuruja -ja työntää sormiaan syvempään, taputella kämmeniä yhteen ja tietää, -että käsillä on lämmin -- ja että täst'edes saa tavaroita -kannettavakseen... Hupaiset ne olivat nämä ajat Heikistä. Illatkin ne -kuluivat niin tavattoman sukkelaan, että harmitti -- ja siihen -vakuutukseen Heikki tuli, ett'eivät nuo siniset silmät kenellekään niin -suloisesti säihkyneet kuin hänelle. Siksipä sitä unta ei tahtonutkaan -silmiin saada, vaan pitkät ajat mieli ajelehti joka yö maita mantereita -ja lopulta aina samaan palasi -- neiti Hannan sinisiin silmiin. Ja -silloin taasen outo tunne rinnassa liikkui ja jollain tavalla piti -mielen yltäkylläisyyttä tyhjentää keveämmäksi. Niin proosallinen kuin -Heikki olikin, tunsi hän kumminkin eräänä semmoisena yöhetkenä, että -hänen ajatuksensa tahtoi runomuotoon pukeutuneena purkautua. Hän -istahti pöytänsä ääreen, otti kynän ja vaipui aatoksissaan -- runoa -kirjoittamaan. Pitkältä ei runoa syntynyt, kun hän taisi olla liiaksi -tunteittensa vallassa, mutta se, mikä sitä tuli, oli lähtenyt hänen -sydämensä syvimmästä. Ainoastaan kaksi säettä oli paperille piirretty -ja kuuluivat ne näin: - - "Ei sitä ymmärrä, eikä sitä arvaa, - Mikä se rakkaus lienee"... - -Siihen se oli runoilu pysähtynyt, runosuoni lienee katketa rapsahtanut, -eikä jatkoa koskaan herunut. - -Ylioppilaskumppalitkin ne huomasivat, että Heikki oli muuttunut, -ikäänkuin hän olisi "uudestaan syntynyt" -- ja jopa yksi ja toinen -siihen syytäkin aprikoi. Kerran niitä aika liuta kokoontui Heikin -ympärille ylioppilastalossa. Sanasukkeluuksia lasketeltiin ja entisen -tavan mukaan kysyttiin: "Heikki, onko se leikki?" "On se sen lemmon -leikki", vastasi Heikki aivan samoin kuin tuhansia kertoja ennen oli -tehnyt. Mutta kun ne alkoivat sitten sanoa: "sinä olet rakastunut, sen -jo nenästäkin näkee" ja tahtoivat häntä ruveta muka Amorin siiville -nostamaan, niin silloin Heikin kärsimys loppui. Hän lausui ankaroita -sanoja ja ryntäsi kiivaasti pois. Tämmöistä, suuttumusta nimittäin, -tapahtui ensi kerran, jonka tähden vallattomat alkoivat tekoaan katua. -Heti nousikin kysymys siitä, millä tavalla Heikki sovitettaisiin. -Vihdoin, kovasti kiisteltyä ehdotuksista, päätettiin mennä pitämään -Heikille sovitus-serenadi, jonka tulisi olla kaikin puolin säädyllinen. -Yösydännä sitten kajahti Heikin asunnon seinustalla hyvyydestään -kuuluisa ylioppilaslaulu. Laulajat erehtyivät akkunassa ja asettuivat -laulamaan sen kamarin kohdalle, jossa neiti Hanna nukkui. Ei tarvinne -mainitakaan, että neiti Hanna ylen onnellisena riensi sytyttämään -kyntteliä. Kauan hän vielä laulun loputtua ja tulen sammutettuansa -istui akkunassa, katsoen synkkään yöhön, ja hänen sydämensä niin -hennosti tykytti. Mutta Heikki, joka myöskin lauluun heräsi, ei ensin -käsittänyt, näkeekö hän unta vai mitä, vaan vähitellen asia hänelle -selveni. Ja nytkös hän onnettomaksi tuli -- hän luuli että neiti -Hannalla saattaa olla joku ihailija, jonka toimesta serenadi -pidettiin.... Uni katosi häneltä, monenmoisia ajatuksia, toivoja ja -epätoivoja risteili hänen mielessänsä ja pitkän pitkä oli se yö. -Aamulla kuitenkin kaikki aivan toiseksi muuttui, kun neiti Hanna ja -hänen tätinsä kilvassa lausuivat Heikille kiitollisuuttansa -serenadista, luullen häntä sen toimeenpanijaksi, vaikka tosin kumpikin -huomauttaen samalla, että "herra Heiskanen oli turhaan niin suureen -vaivaan ryhtynyt". Heikki koetteli selittää olevansa aivan tietämätön, -mutta eipä häntä uskottu, eivätkä väittelykset auttaneet. Heikki -antoikin asian sinänsä viimein olla, kun -- luuli että sallimus hänen -hyväksensä toimii. Tapauksen johdosta tunsi hän päässeensä paljoa -likemmä neiti Hannaa ja hänen tätiään. Milloin suinkin mahdollista, -silloin hän oleskeli -- ei omassa kamarissaan, vaan "naisten puolella". -Uskalsipa jo ruveta niin rohkeaksi, että eräänä iltana kävi ostamassa -neiti Hannalle ja hänen tätilleen pääsyliput Suomalaiseen Teateriin. -Neiti Hanna otti pääsylipun hyvin kiitollisena vastaan, mutta täti ei -sanonut voivansa lähteä, vaan käski pääsylipun antaa eräälle vanhalle, -kuivalle opettajattarelle, jonka muka piti tulla "esiliinaksi". Eipä -auttanut muu kuin antaminen. Näyteltävänä oli muuan imelä -rakkausnäytelmä. Usein oli semmoisia kohtauksia, että Heikki olisi -tahtonut istua aivan neiti Hannan vierellä ja nähdä hänen kasvojensa ja -silmiensä väreitä, mutta se "esiliina" oli välissä... tiesi mistä -syystä hän Heikin vieressä tahtoikaan istua... Vieläpä se oli haittana -keskustelujakin pidettäessä, niin ettei saanut vapaasti haastella -- ja -sekös Heikkiä harmitti... arvaahan sen. Kotiin mennessäkin se -"esiliina" oli välissä. Koko toivonsa laski Heikki illallispöytään. -Mutta kun hän rupesi ruokasaliin menemään, tuli saaliin kääriytynyt -"täti" vastaan ja ilmoitti, että hänelle oli iltaruoka viety omaan -kamariinsa. Eikä tässä vielä kylliksi, kummempikin ihme tapahtui... -onnettomuudet ne tulevatkin joukottain. Neiti Hanna pyysi saada -Heikiltä ottaa jäähyväiset, koska hän aamulla aikoi matkustaa pois. Nyt -oli Heikki kuin "puulla päähän lyöty", ei hän osannut virkkaa sitä eikä -tätä, eikä kuullut, mitä neiti Hanna lienee hänelle puhellutkaan. -Kamariinsakin tultuaan, ei hän tietänyt, mitä hän tekisi. Koetti syödä --- ruoka oli hänen mielestänsä niin huonoa, että vähällä oli -palvelijattarelle riitelemään lähteä. Nukkumisesta ei ollut -puhettakaan, kun ajatteli sitä, ett'ei enää koskaan tavanne neiti -Hannaa. Oikein hän sadatteli tuhmuuttaan, kun ei jo päivää ennen -ollut rakkauttansa ilmoittanut, vaikka kumminkin tunsi itsensä -rakastuneeksi... muuta se vaiva ei hänessä voinut olla. Silloin -juolahti mieleensä, että hän menee rautatien asemalle ja tekee -tunnustuksensa siellä... hiukkasen ennen junan lähtöä... silloin ehkä -paremmin vaikuttaa. Heti lehahti rauhallinen tuulahdus hänen -liekehtivään rintaansa ja ajatellessaan sitä onnea, kun neiti Hanna -hänen kättänsä myöntäen pusertaa, naurahti hän aivan ääneensä. Suloista -puoliunta maatessaankin hän hymyili. Aamulla oli hän jo vähä yli kello -seitsemän pukeutunut ja lähti asemalle. Muutaman kymmenen askeleen -päästä kääntyi hän kumminkin takaisin, kun hoksasi, että hänen -velvollisuutensa on olla matkasäkkiä kantamassa. Alkoi sitten -hiljalleen kävellä asuntonsa portin edustalla, mietiskeli ja luki, -montako akkunaruutua on toisella puolella katua olevassa pytingissä. -Pian tuli neiti Hannakin palvelijattaren kanssa. Heikki olisi ottanut -tavaroita kantaakseen, mutta palvelijatar ei tahtonut antaa, kun -hänenkin mielensä teki asemalle. Antoi hän tavarat viimeinkin ja -kevyenä sitten lähti edeltäpäin hipsasemaan yksinään. Mutta rinnakkain -astuivat neiti Hanna ja Heikki, eivätkä raskaat kantamukset viimeksi -mainitusta ollenkaan painavilta tuntuneet. Arveli se Heikki, että -sopisihan ehkä tunnustus nytkin tehdä, mutta vastaantulevia ja -ohimeneviä oli niin paljon, ett'ei käynytkään päinsä. "Sama se" -- -ajatteli Heikki -- "minä teen sen asemasillalla... hiukkasen ennen -junan lähtöä... silloin ehkä paremmin vaikuttaa..." - -Sielläkös oli kuhakka tuolla asemalla -- siellä tyrkittiin ja -tuuppailtiin. Sanomalehtipojat huusivat ja pyörivät ympärillä kuni -itikat kesällä. Vaivalla pääsi neiti Hanna pilettiluukulle ja sai -lunastetuksi piletin. Peräkkäin he sitten -- neiti Hanna, ja Heikki -- -lähtivät astumaan odotussalin läpi. Ovenvartija avasi kohteliaasti oven -neiti Hannalle, kun huomasi hänen kädessään piletin, mutta Heikki -"joutuikin kiinni". Hän ei tietänyt koko niitä kummallisia asetuksia, -joita "hallitus" -- rautatien-hallitus nimittäin -- on laittanut, -jonkatähden hän nousi kovaksi sekä tahtoi väkisin mennä. Ovenvartija -ärtyi myöskin, jopa survasikin Heikkiä. "Ettekös näe, mikä mies minä -olen?" sanoi Heikki, osoittaen lakkiinsa. "Ettekös te näe, mikä mies -minä olen?" vastasi ovenvartija, osoittaen lakkiansa hänkin ja kiskasi -Heikiltä tavarat, jotka nosti asemasillalle, sekä painoi oven kiinni, -jääden itsekin toiselle puolelle. Peijakas kuitenkin! Eikä Heikki -huomannut ostaa pilettiä Malmille, niinkuin on tapa tehdä, jotta -asemasillalle junan lähtiessä pääsee... Häntä suututti niin, että hiki -päähän nousi ja mies oikein vapisi... Kun hän hieman lauhtui, lähti hän -polisikamarille asiata ilmoittamaan... ei, näet, tietänyt, että -rautatiellä on oma hallituksensa. - -Neiti Hanna se kulki väentungoksessa koko tapauksesta tietämättä. -Vihdoin alkoi hän ympärilleen katsella. Heikkiä ei näkynyt. -Kummastellen tätä, alkoi hän kulkea takaisin -- ja huomaapa viimein -tavaransa asemasillalta. Tuhatta suuremmaksi hänen ihmettelynsä käy, -eikä hän voinut laisinkaan käsittää, miksi näin oli tapahtunut. Kyllä -hän tosin oli huomannut, että herra Heiskanen oli etenkin tänne -rautatielle tullessa ollut vähän niinkuin käsittämätön, mutta eipä -hänellä ollut aikaa ruveta miettimään, vaan hänen tuli kiireesti -raahata tavaransa vaunuun. Sinne hän istahti akkunan viereen ja kohta -vinkasi höyryhepo ja juna lähti mennä kolisemaan. - -Heikin kiihko jäähtyi aivan kylmäksi, kun polisikamarissa selitettiin, -että semmoinen ja semmoinen on rautatien laki, eikä häntä ollenkaan -haluttanut mennä valitusta rautatien-hallitukselle tekemään, niinkuin -häntä neuvottiin. Mutta ajatelkaapas hyvät ihmiset, jos Heikki olisi -semmoinen kuumaverinen rakastunut ollut, joka huumauksessaan olisi -juossut lähimpään järveen itseään jäähdyttämään... niin kenenkä syy se -olisi ollut...! Ja kuka tietää, ett'ei niinkin tule vielä -tapahtumaan... ja kenenkä syy on se...! Heikki tosin kesti tämän -tapahtuman niinkuin mies, mutta ovenvartijan röyhkeys, kun se ei mitään -selitystä antanut, vaan suorastaan hänen tiensä katkasi, suututti häntä -niin, ettei hän koskaan ai'o rautatietä matkustaa. Rupesi sitten -arvelemaan, että mitähän olisi, jos hän kirjeellisesti rakkautensa -ilmoittaisi... Vaan silloin sai hän päähänsä kaikenmoisia enneluuloja --- viime aikoina hän, näet, on tullut uskonnolliseksi haaveilijaksikin --- ja hän tuli siihen vakuutukseen, ett'ei sallimus olekaan neiti -Hannaa hänelle määrännyt, koska semmoinen este rakkauden tunnustusta -kohtasi. Sydämensä haavaa koetti hän ahkeruudellaan parantaa. Tuli -sitten aivan entiselleen -- luki ja luki ja eiköpä hän jo kohta papiksi -valmistunekin. Jos milloin tuo rakkauden seikka mieleensä juohtuu, -silloin hän itseään hiljaisuudessa toruu ja päivittelee, kun menetti -aikaa, jopa rahaakin turhaan. Vaatekertansa ja hansikkaansa pisti hän -kaapin laatikkoon, sanoen itsekseen: "_kostoon kovaan ne nuokin -menivät_". - - - - -Metsälammen lukkarista ja kuinka hän torvea soitti. - -(Vähäksi osaksi mukaelma). - - -Toden todellakin on tuo Metsälammin lukkari oikean vanhanaikaisen -maaseutu-lukkarin esikuva, kerrassaan semmoinen, ett'ei vertaa -missään... ei edes museoissakaan. Sukuperältään jollakin tavoin -herrasvereen kuuluva, jopa, kuten pitäjäläisille itse kertoi, korkeita -koulujakin käynyt, tiesi mistä syystä hän lieneekään lukkariksi -ruvennut niin syrjäiseen paikkaan kuin Metsälampi -- tiedättehän sen -- -on. Mahtaa kuulua hassultakin, kun sanotaan "ruvennut lukkariksi", -mutta asia on sillä tavalla, että siihen aikaan ei ollut lukkarikouluja -y.m.s. laitoksia, joten kilpailijoista ei ollut pelkoa, eivätkä ajan -vaatimuksetkaan olleet niin suuret kuin nykyään. Kun Metsälampikin osui -lukkarin puutteesen joutumaan, niin aivan avosylin otettiin vastaan se, -joka vaan tahtoi lukkariksi tulla, -- ja niin oli lukkari saatu. Kuinka -lieneekään, en tiedä, vaan ei hänen kumminkaan, tämän puheena-olevan -Metsälammin lukkarin, olisi pitänyt lukkariksi ruveta, jos nimittäin on -kohtuullista lukkarilta ääntä ja laululahjaa vaatia, sillä näitä -antimia lahjoittaessaan oli luonto ollut liian säästävä, jopa itarakin. -Mistään n.s. musikikorvasta ei ole puhettakaan ja ääni taasen ei sanan -varsinaisessa merkityksessä sitä nimeä ansaitse. Sen lisäksi on äänessä -vielä semmoinen paha ominaisuus, ett'ei se suoraan suusta tule ulos, -vaan se kiertelee ensin kulkkulaen joka lokeron, sutkahtaa sitten -pääkallon ympäri koluamaan ja vihdoin viimeinkin nenän kautta etsii -itselleen tien. Tuommoista kiertokulkua tehdessä on ääneen yhdistynyt -kaikenmoisia lisiä, vapisevaa värähtelemistä ja kummallista honinaa, -niin että hänen laulaessaan ei eroita sanoja laisinkaan. Saa sitä -kuunnella, kuinka tarkkaan tahansa, muuta ei kumminkaan kuulo-aisti -tajua, kuin tuon yhtämittaisen "huu-aahuu-aahuu-aan", joka virren -alusta sen loppuun asti vuoroin nousevissa, vuoroin laskevissa -äänen-vaihdoksissa honisten kaikuu. Selvää on sanomattakin, että tämä -oli omansa huomiota herättämään. Ihmisillä onkin tapana hyvin pian -teroittaa silmänsä toisten ominaisuuksiin ja virheisin. Niinpä -Metsälammin lukkarin lauluakin pahankuriset pitivät ivansa esineenä, -apinoiden sitä ja nauraen sillä. Tämä kaikki tapahtui yksityisissä -piireissä takanapäin. Mutta rupesipa kerran eräs huimapää jossain -julkisessa seurassakin matkimaan lukkarin laulua. Sekös riemua nosti ja -sen nousemista lisäsi vielä se seikka, että matkija osoitti olevansa -täydellinen mestari taiteessaan. Vaan tulipa tapaus sitten lukkarin -omille korville. Loukatuksi, oikein syvästi loukatuksi tunsi hän -itsensä silloin ja suuttumus täytti hänen jokaisen jäsenensä aivan -luita myöten. "Kaikenlaisia konnantöitä niitä pitää kuullakin", -kiukuitteli hän yksinään. "Mutta minä tahdon näyttää, ketä he ovat -pistäneet, kun ovat minut kunniallisen, hengelliseen säätyyn kuuluvan -virkamiehen häväisseet... Ei, rankaisen minä heidät, käsken käräjiin ja -sakoitan että napsahtaa... niin minä teen, niin teen..." Ja lukkari ei -puhunut leikkiä, sillä niin pian kuin laillinen manausaika tuli, -sai tuo huimapää, joka matkimisrikoksen oli tehnyt, käskyn -kunnianloukkauksesta käräjiin, ja ne, jotka matkimisesta olivat -riemuinneet, pyydettiin todistajiksi. Vielä oli lukkari käskenyt -ilmoittamaan senkin, ett'ei hän sovintopuuhille edes "korvaansa -lotkauta". - -Erilaisilla tunteilla niitä sitten käräjiä varrottiin. Toiset nauroivat -koko jutulle, mutta toiset pelkäsivät, että siitä saattaa ihmeitäkin -syntyä... kukatiesi tuomitaan raippavitsojakin... Vihdoin -viimeinkin käräjät lähestyivät, tulipa sekin päivä, jona lukkarin -kunnianloukkausjuttu oli käsiteltävä. Niinkuin loukattu konsanaankin, -käveli lukkari eripäällään käräjäkartanon pihamaalla, heittäen -nuhtelevia silmäyksiä niiden puoleen, jotka tähän juttuun olivat -osallisiksi joutuneet. Moneen nämät silmäykset näkyivät vaikuttavankin, -niin että he tahtoivat itseänsä kanttorin nähtävistä eroittaa. Mutta -tämän asian alkuunpanija, se huimapää matkija itse, hän oli iloinen ja -rallatteli ja kertoi kaikelle käräjäjoukolle, että hänellä tänään -laulatetaan lukkarinvaalia. Arvaahan sen, ett'ei tämä tämmöinen -lukkarin sappea laisinkaan sulattanut... Kajahtipa tuossa nyt -huutomiehen ääni ja riitapuolet astuivat oikeussaliin. Lukkari asettui -seisomaan lähelle seinää tuomarin sivulle, siveli päätään ja asetti -kätensä ristiin vatsalleen sekä alkoi pyöritellä peukaloita toistensa -ympäri. Vastaaja jäi ovensuuhun ja nojasi hartioillaan pihtipieleen. -Oikeuden puheenjohtaja loi ensin tutkivan katseen vastaajaan, sitten -lukkariin ja lopuksi tiedusti, mitä varten riitapuolet ovat oikeuteen -tulleet. - -"Minä" -- alkoi lukkari -- "minä vaadin vastaajaa ankaraan -edesvastaukseen siitä, että hän on minua vanhaa, hengelliseen säätyyn -kuuluvaa virkamiestä häväissyt, minun kunniaani loukannut". - -Tuomari kääntyi vastaajaan. - -"En minä, korkea oikeus, ole tahtonut" -- puhui vastaaja -- "kenenkään -kunniaa loukata, minähän olen tehnyt ainoastaan sitä, mitä lukkari -tekee joka pyhä ja välistä viikollakin". - -"Mutta sillä, juuri sillä hän onkin minun kunniaani loukannut" -- -selitti lukkari -- "hän on matkinut minun lauluani ja tehnyt minun -virkatoimestani pilkkaa... kaksinkertaiseen rikokseen on hän syypää... -on loukannut kunniaani ja virkaani". - -"Ei, korkea oikeus, en minä ole matkinut, enkä kunniaa ja virkaa -loukannut... minä vaan lauloin samalla tavalla kuin lukkari itsekin -laulaa", sanoi vastaaja, lisäten olevansa heti valmis osoittamaan, -kuinka hän on laulanut, jos korkea oikeus tahtoisi sitä kuulla. -Oikeuden puheenjohtajan pää vaipui alas ja miettiväisenä katsoa -tuijotti hän pöytään ison aikaa. "Oikeuskin katsoo" -- lausui hän -viimein -- "asian selville saamista varten tarpeelliseksi, että niin -kantaja kuin vastaajakin laulavat jostakin virrestä säkeen kumpikin, -niin saadaan kuulla, onko vastaaja todellakin tehnyt kantajan laulusta -pilkkaa vai onko hän, kuten itse väittää, ainoastaan laulanut, pilkkaa -tarkoittamatta, samalla tavalla kuin kantaja laulaa. Kantaja laulakoon -ensiksi". - -"Mutta minulla on todistajoita", huomautti lukkari. - -"Ei niitä" -- muistutti oikeuden puheenjohtaja -- "tässä tarvita, sillä -oikeuden jäsenissä on todistajoita kylliksi". - -Kun lukkari näki, että lauluksi nyt on pantava, rypistyi hänen -tavallisesti lauhkea muotonsa yrmyiseksi. Vastaajan naama sitä vastoin -välähti iloisenkirjavalta, ikäänkuin hän olisi tämmöistä odottanutkin. - -Lukkari pyyhkäsi päätään, siveli naamaansa, asetti kädet ristiin -vatsalleen, pyöritteli peukaloita toistensa ympäri, sylkäsi toisesta -suupielestään ja alkoi täydellisellä kirkkohartaudella laulaa virttä: -"Voi Herra! kuinka useat Tääll' karkaa minua vastaan". Nuo kaksi säettä -hän ainoastaan lauloi, mutta aivan entisellä tavallaan, niin että -sanoista sai tuskin ollenkaan selvää. "Huu-aa huu-aa", sitä tuli niin -paljon kuin suusta ja sieramista suinkin mahtui. - -Nyt tuli vastaajan vuoro laulaa. Hänkin pyyhkäsi päätään, siveli -naamaansa, asetti kädet ristiin vatsalleen, pyöritteli peukaloita -toistensa ympäri, sylkäsi toisesta suupielestään ja alkoi vetää -"huu-aa, huu-aa", mutta niin pettävän yhtäläisesti, ett'ei kukaan olisi -voinut sitä lukkarin laulusta eroittaa. Kun hän oli lopettanut, kuului -oikeuden puheenjohtajan käsky: "astukaa ulos." - -Oikein kauheasta piinasta luulivat oikeuden jäsenet päässeensä, kun, -riitapuolien ulos astuttua, saivat suurella vaivalla pidätetyn naurunsa -laskea vapauteensa... hyvä vaan, ett'eivät sitä estäessään olleet -purreet leukojansa rikki. Hetkisen kuluttua kutsuttiin asianomaiset -sisään ja oikeuden puheenjohtaja julisti seuraavan päätöksen: Koska -oikeus on huomannut, että vastaaja on ainoastaan eroittamattoman -yhdellä tavalla laulanut kuin kantaja, jonka tehty koetus selvästi -osoitti, joten mitään kunnian- tai viran-loukkausta ei ole voinut olla -tarkoituksena, katsotaan kohtuulliseksi kumota kanne perusteettomana ja -kulungit kuitataan asianomaisten kesken vastakkain. Siihen se meni -riitajuttu. Mutta ett'ei vastaaja pääsisi käräjäjoukon keskeen -ilkkumaan, pyysi lukkari hänet kotiinsa. Siellä he sitten tekivät -semmoisen sovinnon, että vastaaja lupasi aina olla lukkarin tavalla -laulamatta sekä oikeusjutusta kertomatta. Vaan mikäpä apu siitä oli, -vaikka vastaaja suunsa sulkikin, sillä lautamiesten kautta pääsi asia -jokaisen suuhun ja vuosikymmenien vieriessä on siitä saatu aihetta -makeaan nauruun sekä Metsälammilla että muillakin seuduilla. - -Mitä lukkariin yleensä tulee, niin on hän mies mitä parhain ja -luultavaa on, että tuo edellä kerrottu riitajuttu oli hänen -ensimäisensä ja viimeisensä. Jo ulkonäkönsäkin puolesta on hän kuin -hyväntahtoisuus itse ja kaikinpuolin semmoinen kuin vanhanaikaisen -lukkarin tuleekin olla. Kookas vartalo, ulospäin pullistunut vatsa, -vaikk'ei kumminkaan mikään möhömaha, leveä naama, jota hän -tuontuostakin silittelee, aina parrasta puhtaaksi ajeltu leuka, -suurenläntä pää, otsapuoleltaan kalju, johon hän erinomaisen -taidokkaasti osaa takaraivalta hiuksia kerätä, -- siinä hänen kuvansa -pääpiirteissään. "Kansanmies" vakuuttaa hän olevansa, mutta ei hän -kumminkaan lukkari-arvoaan unohda ja esim. kellonsoittaja on hänestä -aivan vastenmielinen, kun sekin sanoo kuuluvansa hengelliseen säätyyn. - -Mutta kuten jo sanottiin, mies mitä parhain se tuo lukkari on ja paljon -pitäjäläiset hänestä pitävätkin. "Eipähän hän ylpeä liene, saa siltä -puheen jalkamieskin", on tavallinen selitys, jos lukkarista -tiedustelee. Ja totta onkin, ett'ei hän ylpeä ole, sillä jokaista hän -taputtelee ja jokaista hän puhuttelee. Eikä niitä pitoja, hautajaisia, -tai ristiäisiä pidetä, joihin ei kanttoria kutsuttaisi. Hän taasen ei -millään tavalla tahdo poisjäämällä kutsujain mieltä pahoittaa. Hauska -häntä onkin pitopaikassa nähdä, kun hän pöydän päässä istuu ja, sikaria -poltellen ja kahvia juoden, loppumattomia kaskujaan laskettelee -- saa -sitä ympärillä olevat silloin kyllikseen nauraa ja sanoa: "no on se tuo -lukkari, on se." Ristiäisissä häntä melkein aina pyydetään kummiksi, -josta on ollut semmoinen seuraus, että melkein kaikki nuorempi polvi on -hänen ristilapsiaan. Siitä syystä häntä muutamat sanovatkin "pitäjän -kummiksi." - -Kun Metsälampi, niinkuin tiedätte, on pienenläntä pitäjä, on -luonnollista, ett'ei siinä lukkarilla voi suuret tulot olla. Tämä kohta -korjataan n.s. aprakanajolla. Niillä matkoillaan se lukkari onkin -elementissään: hän puhelee, hän haastelee ja hän jos jotakin kertoilee, -sukostelee ja mielittelee, niin että tunnoton se emäntä tai isäntä on, -jolta ei jotakin heltiä -- olkoon se sitten liina- tai pellavasormaus, -jyväkappa, voinaula, lampaan käpälä t.m.s. Yöksi häntä jokapaikassa -pidätetään -- jos vaan iltapäivällä sattuu tulemaan -- ja illaksi hän -tulonsa varakkaisiin taloihin asettaakin. Tervehtiessään hän oikein -syleilee emäntää, kyselee kymmeniä kertoja, mitenkä he voivat ja -kertoo, että hänen mammansa -- sillä hyväilynimellä hän vaimoansa -kutsuu -- oli hyvin pahoillaan, kun ei voinut matkaan tulla. "Sepä -ikävää, sepä ikävää", sanotaan tavallisesti, mutta todellisuudessa on -asia niin, ett'ei lukkarin mammaa -- tahdomme hänestä puhuessamme -käyttää miehensä hänelle antamaa hyväilynimeä -- paljon kaivatakaan, -sillä hän on ylpeänläntä eukko. Kyllähän se on tosin totta, että hän -lauvantaipäivinä istuu kotinsa rappusilla ja kutsuu ohikulkevia emäntiä -sisään, jopa toruukin, kun muka häntä ei tahdota käydä tervehtimässä, -vaan tämän arvellaan tapahtuvan siitä syystä, että silloin aina jää -jotakin emäntien eväsnyyttien sisällyksestä lukkarin mamman -omaisuudeksi... ilmankos sitä usea emäntä tahtookin ikäänkuin -puikahtamalla päästä lukkarin asunnon sivutse. Itse lukkari sitä -vastoin on tervetullut kaikkialle, vaikkapa poikkeuksiakin on olemassa. -Siksipä hänelle onkin mahdollista niin kodikkaasti useammassa paikassa -olla, kuin hän aprakkamatkoillaan on. Muiden kanssa kylliksi -rupatettuaan, kerää hän lapset, niinkuin kummi konsanaan, ympärilleen, -luettaa heitä ja vakuuttaa, että "kukko munii" heille, jos vaan ovat -ahkeroita. Talosta lähtiessään sitten valittaa tehdyn vääryyttä, kun on -hänen kuormaansa lisätty tavaraa, vaikka hevonen tahtoo entisten tähden -uupua. Niinkuin näkyy, annettiin hänelle kaikellaista kamsua ilman -pyytämättä, koska se on kerran tavaksi tullut, mutta kyllä hän vielä -lisäksi pyytääkin. Jos vaan mieluisensa kappaleen näkee, alkaa hän -isännälle tai emännälle heti haastella: "tuon minä pyytäisin itselleni, -jos vaan -- ilkiäisin." Lapsille hän taas sanoo: "sallithan, että -kummisi tämän saa?" Eikähän häneltä kovinkaan usein kielletä, niin että -kuorma on vörskyä täynnä, kun lukkari aprakkamatkaltaan palajaa. Kotona -sitä sitten parhaan mukaan nautitaan, "mit' tarjona on vaan", kunnes -taas uudelleen tulee samanlaiselle retkelle lähtö. Voisi luulla, että -lukkari on taipuisa juovutusjuomiin, kun hän niin paljon käy pidoissa. -Tämä on erehdys. Ruokapöydässä hän kyllä puolensa pitää niinkuin joku -toinenkin, mutta juomien suhteen on hän kerrassaan ehdottoman -raittiuden mies. Tästä syystä hänellä on useinkin kinaa pitäjän papin -kanssa, jolla on semmoinen mielipide, että juovutusjuomia tulee -kohtuudella nauttia, koska Luoja kerran on luonut aineita, joista -juomia valmistetaan. Eikä pappi anna perään, vaikka lukkari koettaa -selittää, että onhan Luoja luonut hamppuakin, josta voidaan valmistaa -hirttonuoraa, mutta ei suinkaan Luojan tarkoitus liene, että ihmisten -pitäisi hirttäymistä varten nuoraa tehdä. Niin, ei se lukkari -juovutusjuomia suosi, vaan kahvi, tuo armas kahvi on hänen -lempijuomaansa. Oikein uusi elämä näyttää häneen virtaavan, kun hän -höyryävän kahvikupin huulilleen nostaa ja jos hän vielä sen lisäksi saa -sikarin hampaisiinsa, niin sittenkös kelpaa olla ja elää, ja on aivan -yhdentekevää, onko sikari Havanna-sikari vaiko vaan Borgströmin "pruna -prima", sillä hänen mielitekonsa niihin on niin suuri, että hän korjaa -muiden viskaamat sikarin-pätkätkin tieltä ja polttaa ne, pannen paperia -välistä päälle jos muistaa, mutta jos ei muista, niin siltään suuhunsa -pistää ja alkaa vetää, niin että huulet maksahtelee ja että koko mies -on niin onnellisen näköinen, että melkein kateeksi käy. Tästä -sikarihimosta häntä mammansa usein toruu. "Että sinä" -- sanoo mamma -silloin -- "että sinä et lakkaa tieltä löydettyjä sikarinpätkiä -polttamasta, niin vielähän näet, mitä siitä seuraa... tartunnaisen sinä -saat suuhusi kun saatkin, sillä eihän sitä tiedä, minkälainen rapasuu -pätkän on viskannut." Joskus tuosta mamman paapatuksesta syntyy -aviopuolisoiden välille todellinen sanakiistakin, joka kuitenkaan ei -voi liian pitkälle mennä, kun lukkari on oppinut keinon sen -lopettamiseen. "No, sama se" -- lausuu hän päättävästi -- "lakataan -sitten kahviakin juomasta." Sen enempää ei ole tarvis sanoa. "Mitä -sinä, hyvä ihminen" -- alkaa mamma heti laverrella -- "mitä sinä tähän -kahvia sotket... sehän on aivan toista se kahvikulta... Ennenhän minä -syömättä olen, kuin kahvitta." Ja niin on tuuli kääntynyt toiselle -suunnalle, eikä sikarinpätkistä ole enää puhettakaan, vaan muista -asioista ruvetaan juttelemaan. Kun sitten lukkari sanoo: "kaada kahvia -kuppiin", niin hyvin nopeasti mamma leiskahtaa "teeren pesästään" s.o. -kahvipannun liedestä ottamaan ja ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut -istuu kumpikin aviopuoliso onnellisena ja tyytyväisenä höyryävään -kuppiinsa puhallellen, ja lukkari päällepäätteeksi pussahuttelee -sikarinpätkästään niin suuria haikuja kuin heinäleivisköitä. Voi sinua, -sinä armas kahvi, mitä sinä saatkaan aikaan! - -Ei se enää mikään nuorimies tuo lukkari ole. Vuosien taakka jo -hartioita painaa ja ennestäänkin vähäiset äänivarat kutistumistaan -kutistuvat -- seikka, joka oli omansa antamaan aihetta huolehtimaan. -Kumminkin lohduttaa hän itseään sillä, että jos vaan pitäjäläiset ovat -edelleenkin hänen kanssansa yksimielisinä, niin toimeenhan sitä -tullaan. Ja yksimielisiä ne pitäjäläiset ovatkin, sillä ukkann itsensä -ei tarvitse muuta kuin asettaa numerot taululle ja jokaisen värsyn -alussa hojauttaa "huu-aa, huu-aa", niin kyllä seurakunta sitten ottaa -laulamisen hoteilleen. Ei voi kieltää, ett'ei virsiparka ole sillä -tavoin rääkkiin joutunut... saa se senkin seitsemällä polvekkeella -olla, jopa pistäytyä penkinkin alle, mutta kun siihen semmoiseen on -sekä kirkko että kirkossa olijat vuosien kuluessa tottuneet, niin ei -muuta osata kaivatakaan. On kumminkin joku, joka on toista mieltä, ja -se on pappi. Tuon tuostakin hän puhelee lukkarille, että tämän tulisi -ottaa apulainen ja etenkin silloin, kun pappi väitöksissä sattuu -tuskastumaan, lausuu hän sen uhkauksen ja päättää, että sen pitää -piankin tapahtua. Mutta sen mukaan kuin lukkarin äänivarat katosivat, -sen mukaan hän myöskin lakkasi kiistelemästä ja koetti olla -kaikinpuolin niin paljon papin mieliksi kuin mahdollista... ja se -auttoi, sillä apulaisesta ei taasen puhuttu mitään. Kovasti sitä -lukkaria peloittikin ottaa apulaista niin pienelle tulolle, kuin -hänellä on. Sitä paitsi, kuka sen tietää, minkälaisen apulaisen sitä -sitten onnistuisi saamaan. Noista lukkarikoulunkäyneistä ei hän pidä -laisinkaan ja sanoo niillä olevan semmoista uudenaikaista viisautta, -joka ei kelpaa mihinkään -- niiden mielestä on muka epämusikillista -tehdä laulaissaan kiekauksia, vanhat sävelmätkin ne hylkäävät... ei, -niitä miehiä hän ei apulaisiksi tahdo. Ja jos -- ajatteli hän yksinään --- jos sitä nyt tuommoisen nuoren miehen apulaisekseen ottaisikin, niin -sehän voisi iskeä silmänsä hänen Katri-tyttäreensä, joka vasta -äskettäin on rippikoulunsa käynyt, ja ruveta hentomielisiä laulujaan -laulaa lerkuttelemaan ja niillä vielä tyttären pään pyörälle panisi... -Uh! oikein lukkaria värisytti tätä ajatellessaan ja apulaisen ottaminen -pahana painajaisena hänen mielessään kummitteli. - -Vaan jopa on aika kertoa siitäkin, kuinka Metsälammin lukkari torvea -soitti. Tämmöinen se oli se tapaus. - -Maassamme oli herännyt ihana ajatus viettää yleinen laulu- ja -soittojuhla. Se ajatus on todellakin ihana, sillä jos missä, niin juuri -Suomessa on laulujuhlain viettämispaikka, tässä totuuden ja runon -maassa, jonne Väinö jätti kanteleen jälelle, soiton Suomelle sorean... -Ja kun se ajatus kerran heräsi, päätettiin se panna käytännössäkin -toimeen. Kansanvalistusseuran toimistosta lähetettiin kutsumuskirjeitä -ympäri maata, muun muassa Metsälammillekin, jonne se lukkarille -osoitettiin. Lukkari luki kutsumuskirjeen moneen kertaan läpi, istui ja -mietti, mitä olisi tehtävä. Muuta lauluseuraa ei ollut kuin koko -seurakunta, jota tietysti ei voi mitenkään laulujuhlaan viedä. Mutta, -päätti hän viimein, minä itse päälaulaja menen seurakunnan puolesta -sinne -- ja hän menikin, kun aika tuli. - -Kahteenkymmeneen vuoteen ei lukkari ollut kaupungissa käynyt. Paljon -hänellä siis oli näkemistä ja paljon hän näkikin. Kaikista kumminta -hänestä oli se, kun Jyväskylän kirkossa veisattiin torvien -säestyksellä. No, on sitä jotakin! Tuommoinen ihmeellinen vaskikonkelo -pistettiin suun eteen ja kun sitten poskiaan lupsutteli, niin anna vaan -kuulua mitä suloisimpia säveleitä, jotta oikein sydäntä hiipasee ja -helisee Herran huone. Ja entäs nuo juhlan komeudet, puheet, soitot ja -laulut, ihmisten paljous y.m.s. -- ne olivat seikkoja, joista lukkari -luuli saaneensa kertomisen aihetta lopuksi ijäkseen. - -Tuon isänmaallisesta innostuksesta hehkuvan juhlan loputtua matkusti -lukkari niinkuin muutkin kotiinsa. Lieneekö hänen äänensä lamautunut -matkustamisesta vai mikä sille liene tullut, mutta seuraavana -sunnuntaina hän ei voinut sitäkään vähää laulaa, minkä ennen oli -voinut, tuskinpa virttä edes alkuunkaan saattoi panna, vaikka oli -koettanut keittämättömäin kananmunain juomisellakin ääntä irti -liu'oittaa. Pappi sattui hyvin kärkkyiselle tuulelle ja -jumalanpalveluksen loputtua lausui, että lukkarin pitää hankkia -itselleen apulainen mitä pikemmin, sen parempi. Siinä sitä nyt oltiin. -Lukkari tahtoi ihan pakahtua, kun tuo ajatuksissa liikkunut -apulaiskummitus näytti vihdoin muuttuvan täydeksi todeksi. Mutta nytpä -hän luuli keksineensä oivan keinon. Maltas -- ajatteli hän -- minä -ostan itselleni torven ja kun sillä opettelen soittamaan, niin siinähän -sitä apulaista onkin. Tästä keksinnöstänsä ei hän hiiskunut -ainoallekaan ihmiselle, sillä hän päätti tehdä jotain hämmästyttävää. -Kaikessa hiljaisuudessa lähti hän ajaa karittelemaan Jyväskylään. -Siellä hän tapasi erään vapaaehtoisen palokunnan soittajan, joka oli -halukas myömään vanhan bassotorvensa. Hän osasi soittokonettaan -erinomaisen hyvästi kehua ja sai lukkariin istutetuksi niin suuren -soittoinnon, että tämä osti torven. Sitten se palokuntalainen soittaja -vielä opetti lukkaria hieman soittamaankin ja sanoi, ett'ei siinä -tarvitse muuta kuin höröttelee ja henkeä laskee. "No, kyllä täällä -henkeä riittää", puheli lukkari kookasta mahaansa taputellen. -Tyytyväisenä kauppaansa käänsi hän naamansa kotia kohti, jossa oltiin -siinä uskossa, että hän matkusti itselleen apulaista etsimässä. "Kohta -tulee apulainen, kohta", selitti lukkari, kun siitä kyseltiin. - -Jotta hänen aikeistaan ei mitään vihiä saataisi, kuljetti hän torven -tallin ylisille, jossa harjoitukset tulisivat tapahtumaan. Kenenkään -huomaamatta hän sitten aina sinne hiipi ja puhalsi ja puhalsi, niin -että silmät tahtoivat päästä ulos pullistua. Mutta ihmekös nyt kummalla -ajaa! Hän ei saa torvestaan mitään muuta ääntä kuin sihinää -- ei saa -ääntä tänään, ei huomenna, eikä vielä ylihuomennakaan, vaikka huuletkin -ovat puhaltamisen paljoudesta turvota pöklähtäneet. "Petti se peijakas" --- tuumi lukkari "mutta minäpä menen kaupat purkamaan". Kun mamma -huomasi, missä tilassa huulet olivat, niin sittenkös paapatus alkoi. -"Enkös sitä ole monen monta kertaa sanonut -- marmatti mamma -- että -saathan sinä viimein tartunnaisen suuhusi... nythän sen itse näet... -Voi, voi! kenenkähän sikarinpätkän olet polttaa immottanutkaan? Voi -meitä onnettomia"... Ja sikarinpätkät ja kaikki tupakat kuulivat -kunniansa, eikä ollut apua siitäkään, vaikka lukkari oli jo useat erät -lausunut: "kaada kuppiin". Lopulta kuitenkin rakentui kaunis sovinto -aviopuolisoiden välille, mutta sillä ehdolla, että lukkarin pitää mennä -tohtorissa käymään, "koska" -- kuten mamma sanoi -- "ei voi tietää, -mitä niissä huulissa onkaan..." Tämä matka olikin lukkarin mieleen, -sillä nythän hän samalla matkalla saattaa torven kaupankin purkaa. - -Lukkari lähti siis taasenkin kaupunkiin karittelelemaan. "Petittepä te -minua vanhaa kunniallista miestä," sanoi hän palokuntalaisen luo -tultuaan. "Kuinka niin?" kysäsi tämä. "Torvi ei anna ääntä", vastasi -lukkari. Tuo hyvä palokuntalainen otti torven, pisti huulensa -puhaltimeen ja alkoi luritella niinkuin ei mitään. Huomaamattansa hän -soitteli monta kappaletta ja lopuksi virren "Koko maailm' iloit' -mahtaa" niin kauniisti, että lukkari hymyili ensin toisella -suupielellään ja viimein koko suullaan. Loppujen lopuksi ei kaupan -purkamisesta ollut puhettakaan, vaan toivoa täynnä antautui lukkari -kotimatkalleen. Eikä hänen tarvinnut tohtorissakaan käydä, sillä huulet -paranivat matkalla itsekseen. Kotiin päästyä olivat ne niin terveet, -että mamma empimättä suikkasi lukkarille tulomuiskun... miltä se sitten -lienee maistunutkaan, kun kumpaisenkin huulet olivat jo kurttuiset! - -Tallin yliset se lukkari taasenkin harjoituspaikakseen valitsi. Siellä -sitten huuliansa asetteli, puhalteli -- ja eipä aikaakaan, niin jopa -alkaa tulla torvesta ääntä, hirveätä ääntä oikein, semmoista että saisi -kerätä suuren joukon kaikkea maailman rumuutta yhteen, ennenkuin -vivahtaisikaan samanlaiselta. Kuului se asuinhuoneisiinkin. Sielläkös -elämä nousi! Ensin ei ymmärretty, mitä se onkaan, vaan kohta -päätettiin, että navetassa sairaana oleva lehmä on varmaankin joutunut -hengenvaaraan ja nyt kuoleman tuskissaan mölisee. Kuin tulipalossa -juoksi lukkarin mamma palvelijattaren kanssa navettaan. Palvelijattaren -käteen jäi kiehuva kahvipannu, josta kahvi hölkki maahan ja ryvetti -hameen pahanpäiväseksi. Navetassa ei mitään vaaraa ollut, rauhassa -siellä lehmä vaan syödä karskutteli nuorta heinää, jota sille oli eteen -leikattu. Nolona palasi mamma ja palvelijatar kyökkiin. Heidän poissa -ollessaan oli puuropata palanut pohjaan ja ikäänkuin olisi valitellut -päästeli se niin kummallisia suhkuja. Kun tätä päiviteltiin, astui -saunassa asuva loisvaimo pelokkaan näköisenä sisään ja kertoi, että -tähän kartanoon on piru asettunut asumaan, sillä hän kuuli semmoista -hirveätä ääntä, että voi voi... Ja sitten pääsi sekä taika-usko että -mielikuvitus valloilleen ja kummaa kummempia juttuja nyt puhuttiin. Nuo -jo melkein unohduksiin joutuneet Räähkälän pirut, jotka parikymmentä -vuotta tätä ennen hirmua herättivät, tulivat taasenkin esille. Nehän -olivat hirviöitä olleetkin -- ne olivat lehmien edestä ruoat ottaneet -ja vieneet halkoja sijaan, hevoset kääntäneet pilttuissa takaperin -seisomaan ja kaikki työt pilanneet, eikä niitä muut olleet nähneet kuin -pienet lapset. Niitä tämmöisiä nyt haasteltiin -- ja peljättiin. -Lopulta tuli lukkarikin, jonka kartanolla kuuluvan hälinän tähden oli -täytynyt soittonsa keskeyttää, kamariinsa. Heti juoksi mamma hänelle -kertomaan mitä kamalimpia pirujuttuja. "Ole jo" -- sanoi lukkari -- "ei -piru uskalla tulla hengelliseen säätyyn kuuluvan miehen asuntoon." "Vai -ei" -- intti mamma -- "käyhän piru pappilassa ja itse kirkossakin." -Lukkari ei puhunut mitään, istuihan vaan sohvalle. Pyyhkäsi sitten -naamaansa, sylkäsi toisesta suupielestä, asetti kädet ristiin -vatsalleen ja pyöritteli peukaloita toistensa ympäri sekä rupesi -laulamaan: "Vihollinen karkoit' kauvas." Mammakin yhtyi laulua -säestämään ja piruja ei enään muistettu sinä päivänä. Mutta kun lukkari -sitten seuraavana päivänä taasenkin soitteli s.o. päästi hirveätä ääntä -torvestaan, muutti loisvaimo pian koko saunasta piruja pakoon. Hänen -kauttansa levisi pitäjälle outoja uutisia ja pian oli lukkarin koti -verhottu niin peloittavaan huntuun, ett'ei tahdottu uskaltaa sen ohi -kulkea -- ei ainakaan pimeällä. - -Mutta lukkari se yhä edelleenkin kuumeentapaisella ahkeruudella kohti -päämääräänsä pyrki. Milloin suinkin sai sopivan tilaisuuden, silloin -hän pujahti tallin ylisille soittamaan ja soitti niin, että -hikikarpaloita päästä tippui ja posket tekivät työtä kuin pale sepän -pajassa. Pitkien ja vaivaloisten ponnistuksien perästä oli tullut -hedelmäksi se, että lukkari oli oppinut puolineljättä sanaa virrestä -"Koko maailm' iloit' mahtaa", mutta siitä hän ei päässyt eteenpäin -tuosta tavusta "mah", vaikka olisi kuinka koettanut. Hänen malttinsa -loppui viimein ja hän päätti mammaansa ilahduttaa sillä vähälläkin -taidolla, minkä jo oli saavuttanut. Eräänä iltana hän kuljetti torven -kamariinsa ja yht'äkkiä sitten rupeaa tarmonsa takaa puhaltamaan "Koko -maailm' iloit' mah" alkaen aina säkeen alusta uudestaan. "Voi Herra! -armahda meitä... voi, voi... minä ampuan... voi Herra... minä -ampuan..." rupesi silloin toisesta kamarista niin surkeasti, niin -sydäntä särkevästi kuulumaan, että lukkari lähätti torvensa piiloon -ja kiiruhti katsomaan. Täällä näkee hän Katri-tyttärensä ja -palvelijattaren toisiinsa kietoutuneina seisovan nurkassa, mutta mamma -on pyssy kädessä keskellä lattiaa ja huutaa, minkä jaksaa. "Luojan -kiitos" -- änkytti mamma lukkarin huomattuaan -- "että sinä olet -täällä... Herra meitä kaikkia varjelkoon... Tuolla pihalla oli -varmaankin piru jonkin syntisparan sielua myrsyyttelemässä... ah, jos -olisit kuullut sen onnettoman hätähuutoa... Mutta lakkasipas, kun minä -siunasin... Voi, voi... siunaa sinäkin... ja ampua pyssyllä... voi, -voi..." ja mamma vaipui tuolille. Lukkari otti pyssyn, jota ei -kolmeenkymmeneen vuoteen oltu latingissa pidetty, alkoi lohdutella ja -sai säikähtyneet vähitellen tointumaan. Sitten kaadettiin kuppiin ja -oltiin niinkuin ennenkin. Mutta lukkari päätti ruveta entistä enemmän, -soittoa harjoittelemaan, jotta ensimmäisen yrityksen onnistumattomuus -tulisi korvatuksi. - -Kului tuossa muutamia päiviä, niin astua kapsutteleepa pitäjän pappi -erään nuorukaisen kanssa lukkarin luo. Tämä nuorukainen oli äskettäin -Helsingin lukkarikoulusta päässyt ja oli halukas apulaiseksi rupeamaan. -Kun pappi kehoitti, melkeinpä vaatikin, että juuri tämä on apulaiseksi -otettava, niin eipä lukkarin muuta auttanut kuin suostua. Ehdot -olivatkin hyvät, ja pian tuo nuori apulainen muutti lukkariin asumaan. -Hän oli taitava torveakin soittamaan. Tuon tuostakin hän aina -torvestaan sulosäveliä luritteli, jotka sytyttivät semmoisen -innostuksen, että Metsälammille tilattiin torvet ja perustettiin -soittokunta. Taidolla ja innolla on nuori apulainen sitä johtanut ja, -hyvällä edistyksen tiellä kuulutaan jo oltavankin. Itse vanha -lukkarikin se kätköksistänsä toi ihmisten ilmoille torvensa, jota -hänellä ei tiedetty olevankaan. Apulaisensa johdolla on hänkin oppinut -soittamaan tuon yksinään alkamansa säejakson melkein loppuun asti, -jolloin aina ryvittäminen estää jatkamista, kuten lukkari itse sanoo. -Muutoin hänen on nyt hyvä olla, kun ei tarvitse muuta kuin "herrana -elää". Mihinkään viran toimituksiin ei hän ensinkään kajoa. Pitäjällä -hän kumminkin käy aprakan-ajolla, niinkuin ennenkin, ja viipyy niillä -matkoillaan viikkomääriä. - -Lieneekö tuon nuoren apulaisen soitto ja hentomieliset laulun -lerputokset -- hän olikin kaikinpuolin musikalinen nuorukainen -- -panneet lukkarin Katrityttären pään pyörälle vai eikö se liene pyörälle -mennytkään, mutta häitä he kuuluvat -- Katri-tytär ja nuori apulainen --- viettäneen ja kuuluvat olevan niin onnellisia että oikein. Ja -onnellinen kuuluu lukkarikin mammansa kanssa olevan ja sekä toisilleen -että kaikille muillekin kuuluvat he vakuuttavan saaneensa oikein kelpo -vävyn. Metsälampi on tietysti myöskin hyvin tyytyväinen ja -ihmeellisesti siellä sanotaan kirkkolaulun alalla edistyttyneen. "Se on -lukkarin vävypojan ansio", sanotaan. Mutta että Metsälammilla on -torvisoittokunta, sen lukee vanha lukkari omaksi ansiokseen, koska hän -muka kaikkein ensiksi alkoi pitäjässä torvea soittaa. -- Ja eihän -kukaan tahtone tätä ansiota häneltä kieltääkään. - - - - -Keisari tulee! - -(Kohtaus pikku kaupungin elämästä). - - -Miltähän tuntuisikaan tästä nykyisestä maailmasta, jossa -kuumeentapaisella levottomuudella hyöritään ja pyöritään, riehutaan ja -riennetään, jossa vaaditaan ja tahdotaan, vaikka usein ei tiedetä, mitä -sitä oikeastaan tahdotaankaan, niin, -- miltähän siitä tuntuisikaan, -jos se yht'äkkiä muuttuisi X:n kaupungin oloihin "vanhoina hyvinä -päivinä", esim. sinä aikana, jolta tämän vähäpätöisen katkelman aihe on -alkunsa saanut? Ja mitähän taasen toiselta puolen X:n kaupunkilaiset, -nuo hyvänsävyisät ihmiset, jotka suloisessa rauhassa tehtäviään -täyttivät, eivätkä kaikkeen kyllästyneinä tahtoneet maailmaa muka -parantaessaan sitä rikki repiä ja murtaa, mielessään ajattelisivat, jos -heidät asetettaisiin elämään tähän aikakauteen ja sen levottomain -ihmisten keskuuteen? Totta tosiaankin -- siinähän syntyisi aivan -samanlainen hämmästyksen ällistys, kuin "Seitsemässä veljeksessä" -kanttorille kohdatessaan Impivaaralta palaavat Jukolan veljekset, niin, --- melkeinpä varmaa on, että tuskinpa muuta osattaisi sanoa kuin vaan -korkeintaan: "rupeepa tuulemaan". - -Mutta jättäkäämme nämä mietteet ja siirtykäämme pitemmittä puheitta -X:n kaupunkiin tutustuaksemme sen oloihin. Meidän on heti -tunnustettava, ett'ei sallimus ole millään hyväntahtoisella tuulella -silloin ollut, kun se on lahjoittanut asemapaikan tälle kaupungille. -Jos meidän syrjäinen maamme jo itsekin kyllin kyllä syrjässä on, niin -vielä sittenkin sen syrjäisimpään sopukkaan sai X:n kaupunki sijansa. -Näyttää siltä kuin kohtalo olisi ivallaan tuommoisen tepposen tehnyt ja -sen tehtyään ivanaurulla sanonut: "katsotaanpas, mitä tästä lapsesta -tulee?" Ja että lapsiparka tästä kohtalon tepposesta on saanut kitua, -sehän on aivan luonnollista. - -Kyllähän tosin alussa oltiin oltu taipuisat siihen luuloon, että tulee -siitä lapsesta jotain kun tuleekin, sillä kartano toisensa jälkeen oli -kohonnut ja tuo äskeinen kirkonkylä sai kohta ruveta prameilemaan -kaupunkina. Kun sitten talojen välille muodostui katuja, kun -kauppapuoteja sisäänviettelevine ovineen avaantui ja kun käsityöläisiä -y.m.s. entistä enemmän ilmaantui paikkakunnalle, niin eihän ollut -ihmekään, jos jo ihan kaupungilta haiskahti -- ja kuka tiesi, mitä sitä -tulevaisuuden helmoissa piileekään... Mutta nytpä tulikin seisaus, -semmoinen kummallinen taantuminen, ikäänkuin oltaisiin edistysreen -kannaksilta -- niillä sitä vaan seisottiinkin -- tienviereen pudota -muksahdettu. Hiljakseen se putoaminen oli tapahtunut, pehmeä muksaus -se vaan oli ollut, kosk'ei sitä oltu ollenkaan huomattu. Mutta -edistyksen-reki se edelleen riensi, ottaen mukaansa niitä, jotka sen -kiivaassa kulussa ennättivät matkaan joutua -- ne, jotka eivät -etsinko-aikaansa tunteneet, ne jäivät torkuksissa odottamaan, milloin -edistyksen-reki sattuisi niitä seutuja uudestaan kulkea viilettelemään. -Niin se kävi X:n kaupungillekin, ei se sekään etsinko-aikaansa tuntenut -ja heti se lakkasikin sekä suuruudelleen kasvamasta että myöskin -elämisen vilkkautta osoittamasta, ihmisetkin ne vähitellen painuivat -jonkinlaiseen vähäpätöisyyteen -- nukkuivat "vanhurskaan viattomaan -uneen", niinkuin on tapa sanoa. - -Omituiset, melkeinpä voi sanoa patriarkalliset ne olivatkin nuo X:n -kaupungin olot. Tuota äskenmainittua taantumista kaupungin kasvamisessa -ja muussakin vireydessä seurasi taantuminen ihmisienkin suhteen. Ne, -jotka alusta alkaen olivat sinne asettuneet asumaan, ne siellä -edelleenkin pysyivät, mutta uusia, muualta tulevia asukkaita lakkasi -tykkänään tulemasta ja jos joskus sattui tulemaankin, niin se ei -merkinnyt mitään, kun se tapahtui ylen harvoin. Siitä syystä eivät -olevaiset olot voineet olla ulkoa päin virtaavien vaikutusten alaisina. -Kummaa ei ollutkaan, että ihmiset tämmöisissä suhteissa kietoutuivat -välinpitämättömyyteen ja velttouden taikapiiriin, niin että heistä oli -aivan yhdentekevää, mitenkä "maailma menojaan meni", kunhan vaan ei -heidän rauhaansa häiritty. Yhtä vähän kuin muun maailman riennosta, -yhtä vähän pidettiin lukua oman paikkakunnan yhteiskunnallisista -asioista. Johtavat ohjat piti "kaupungin isä", pormestari, hoteissaan. -Hän oli mies, jonka valta oli kerrassaan rajaton ja mitä hän vaan -tahtoi, sitä ei kukaan uskaltanut vastustaa, sillä hänen epäsuosioonsa -jouduttua voi itseänsä melkein "menneenä" pitää. Sentähdenpä sitä -oltiin oikein ilomielellä, kun saatiin hänen tahtoaan täyttää, ja hänen -suosionsa voittamisesta kilpailemalla kilpailtiin. Saada herra -pormestarin ojennettuun käteen tarttua, ottaa häntä vastaan kotonaan, -ne olivat kunnon kaupunkilaisten mielestä verrattomia lahjoja. Viiden -tai kuuden pohatan kanssa, joiden käsissä s.o. rahojen käsissä suurin -osa kaupunkilaisista oli, määräsi pormestari kaikki asiat ja niiden -juoksun. Kun hän yleisissä kokouksissa katseli mustilla silmillään -oikein virkavaltaisesti ja sanoi: "suostuvatko kaupunkikunnan jäsenet -tähän?" niin eipä koskaan muuta kuulunut, kuin: "suostuvat." Kyllähän -tosin aina katseltiin toisiansa silmiin ja etunenässä seisovat -vetäytyivät takapuolelle, mutta kun yksi huusi myöntävästi, niin kaikki -yhtyivät siihen. Monta kertaa sitten jälkeenpäin marmatettiin, että -niin ja niin senkin asian olisi pitänyt ratketa, vaan jos marmattajalle -huomautti, että hänen olisi jo kokouksessa pitänyt suunsa avata, oli -tämä heti valmis vastaamaan: "no, mitäs minä, kun eivät muutkaan." "No -elä sitten nytkään enää talita, sillä kyllähän pormestari paremmin -ymmärtää", oli mahtilause, jolla marmatukset tavallisesti lopetettiin. - -Kun samat ihmiset samassa paikkakunnassa koko ikänsä asuivat, olivat he -toisensa hyvin tarkoin tulleet tuntemaan, niin että melkein olivat kuin -saman perheen jäseniä. Eikä sitä toisessa talossa mitään tapahtunut, -jota ei jo toisessa tiedetty, sillä tuo kaikkien pienten kaupunkien -yhteinen ominaisuus, uteliaisuus, oli niin suuri, että pimeässä -hiivittiin ovien taakse kuuntelemaan, mitä sisällä tapahtui -- ja mitä -ei kuultu, se pantiin arvaamalla. Kihlaukset y.m.s. ne tiedettiinkin -paljoa ennen, kuin asianomaiset itse semmoista aavistivatkaan. Jos joku -outo matkustaja sattui paikkakunnalla liikkumaan, silloin oltiin -melkein pahoinvoipia, ell'ei vaan tiedetty, kuka hän on ja mistä hän -on. Tuon tuostakin naapurien kesken pidetyissä kahvikesteissä tehtiin -arvosteluja toisista kanssaihmisistä ja puhuttiin heistä niin kauan, -kuin mahdollisesti itse sattuivat joukkoon tulemaan, jolloin taas -toisia kiirastuleen pistettiin. Korkeimpina henkisinä nautintoina -seuraelämässä pidettiin tanssia ja -- korttipeliä. Niiden runsauden tai -vähyyden mukaan sitä sitten määrättiin, oliko seuroissa hauskaa taikka -ei. Kansallismielisiä oltiin olevinaan ihan "vereen ja henkeen -asti", mutta ruotsi se kumminkin puhekielenä kaikui. Mikä vähä -kirjallisuuttakin viljeltiin, niin ruotsinkielistä se sekin oli. -Hyväntekeväisyyttäkin koetettiin harrastaa. Niissä puuhissa hommaili -naisväen-yhdistys, jonka tarkoituksena oli puutetta kärsiviä auttaa. -Ompelu-seurain pitämisellä, kuvaelmain esittämisellä -- niitä etenkin -oltiin halukkaat toimeen panemaan -- ja vapaaehtoisien lahjojen -keräämisellä koottiin varoja vähempiosaisten hädän lievittämiseksi. -Välistä tulot olivat hyvätkin, mutta ennenkuin niitä ruvettiin avuksi -jakamaan, pidettiin tavallisesti kekkerit kiitollisuuden ja -kunnioituksen osoitukseksi niille, jotka jollain tavalla olivat -asian hyväksi toimineet, ja keräytyneet varat menivätkin -kekkerikustannuksiin! Mutta mitäpäs siitä, vaikk'ei hätää saatu sen -enempää poistetuksi -- olihan tarkoitus kumminkin ollut jalo ja hyvä... -Noissa ompeluseuroissa saivat ainoastaan kauniimpaan sukupuoleen -kuuluvat olla läsnä sekä sen talon isäntä, jonka perheessä niitä -milloinkin pidettiin. Siinäkös sitten salaperäistä kuiskuttamista ja -parpatosta oli -- ja usein koko ompeleminen meni paljaasen -parpatokseen! Ompelijat istuivat ympäri huonetta asetetuilla tuoleilla, -mutta illan isäntä, niinkuin esim. tuomari P., tuo mahtava, -ylimysvaltainen herra, sijoittihe keskellä lattiaa olevan pyöreän -pöydän ääreen. Kaikessa rauhassa hän siinä äänetönnä istui, käänteli -sanomalehtiä ja sekoitti konjakkia punssiin ja punssia konjakkiin. -Tuota mielijuomaansa hän muutaman tunnin ajalla maisteli noin 16 lasia, -sanoen tuon tuostakin "skål" ompeleville kauniimman sukupolven -jäsenille, jotka silloin aina niin hymysuina vastaan nyökkäsivät. Kun -joku sattui kysymään, mitä ihmeitä sanomalehdillä on nyt kerrottavana, -vastasi hän, ett'ei hän lue niistä muuta kuin katsoo, onko kukaan hänen -tuttavistaan minkäänlaista arvonimeä saanut, pani lehden pois, otti -lasinsa ja sanoi: "skål" sekä rupesi kaikessa äänettömyydessä -tupakoimaan. Sitten ompelemisen loputtua kertoivat naiset kotimatkalla -toisilleen kuinka tuomari P. on alhainen ja hauska mies! Tässä naisista -mainittua, sopii kai kertoa sekin seikka, että lempi tällä -paikkakunnalla ei tahtonut ottaa oikein leimutakseen -- paloi vaan -vaivaisesti, niinkuin märkä palaa. Sentähden avioliitot kaupunkilaisten -kesken olivatkin hyvin harvinaisia, mutta vanhoja piikoja ja vanhoja -poikia oli sitä vastoin tiheässä tavattavana. Eräs iloluontoinon nuori -pappi oli kerran tehnyt kirkonkirjoista edelliseen luokkaan kuuluvista -luvun. Hänen laskunsa mukaan oli kaupungissa vanhan piian -kunnioitettavassa ijässä olevia naisia kokonaista 49 kappaletta, josta -pappi oli päättänyt, että juuri tässä se on se "vanhain piikain luvattu -maa". - -Yleinen toimeliaisuus oli myös nukuksissa, niinkuin muukin elämä. -Vaikka rahamiehiä oli, ei kumminkaan oltu edes omaa laivaa saatu, vaan -liikettä välitti erään tehtaan höyryvenhe, joka kahdesti kuukaudessa -pistäytyi X:n kaupungin rannassa. Niinä aikoina oli kaupunkilaisilla -aivan juhlahetket. Oikein odottamalla sitä laivan tuloa silloin -varrottiin ja kun se viimeinkin tuli, niin vaikka yösijalta sitten -lähdettiin rantaan haahattamaan. Kesäiseen aikaan ei muita riemuja -ollutkaan kuin höyrylaivan vastaanottaminen ja veneretket läheisiin -saariin. Noilta veneretkiltä palattiin hyvin omituisella tavalla. -Kaikki osanottajat nimittäin kulkivat suurissa joukoissa pitkin katuja -ja pitivät semmoista melakkaa, että raskainkin unikeko siihen heräsi ja -toi unisen naamansa ja pöyryisen päänsä akkunaan. Jos jonkun hyvän -ystävän oli täytynyt jäädä retkeltä pois, niin ehdottomasti oli -kuljettava hänen akkunansa ohitse, jotta hän sai nähdä muita ja muut -häntä, vaikk'ei hän voinutkaan itseään kokonaisuudessaan näyttää -- -ollessaan yöpuvussaan! - -Yritti se kerran virkeämpikin henki puhaltaa noihin laimeisiin oloihin. -Kaikkia kaupunkilaisia kutsuttiin, näet, yleiseen kokoukseen tekemään -anomusta, jolla kaupunkiin pyydettäisiin maan korkealta hallitukselta -jotakin koulua. Kokous pidettiin ravintolassa, joka oli osanottajia -aivan täynnä. Mutta ennenkuin kokous alkoi, tapahtui seikka, joka sille -antoi kokonaan toisen suunnan. Eräs läsnä olevista naisista sattui -muistamaan, että nyt oli kruununvoudin syntymäpäivä. Mitäs muuta kuin -hänet ympäröittiin mitä lämpimimmillä onnentoivotuksilla. Niistä herra -kruununvouti, tuo paatunut vanha poika, joka ei mennyt naimisiin, -vaikka häntä sekä kotikaupungissa että muualla monta kymmentä -silmäparia aina vartioitsi, tuo omituinen vanha poika lämpisi -onnentoivotuksista niin, että hän heti ryhtyi syntymäpäiväänsä -viettämään. Ensin toimitettiin ne, joita ei katsottu soveliaiksi -joukossa olemaan, jollain sopivalla tavalla tiehensä ja sitten voitiin -ruveta aivan vapaasti elämään. Mitä parasta talossa suinkin löytyi, -sitä oli tulvaamalla tarjona. Naiset panivat neiti Snabb'in johdolla -toimeen kuvaelman, jossa kuvattiin vanhan pojan tukalaa tilaa. -Kuvaelman aikana taasenkin moni silmäpari vartioitsi kruununvoutia, -tuota omituista vanhaa poikaa. Käsientaputuksista ei tahtonut tulla -loppuakaan. Neiti Snabb'in kekseliäisyyttä ylistettiin ja -kruununvoudille naurettiin ja häntä nostettiin. Hän nauroi itse muiden -mukana, eikä ollut toppanaankaan. Myöhällä yöllä syötiin sitten komea -illallinen. Herrat olivat mitä iloisimmalla tuulella. Vasta -aamupuolella erottiin ja vakuutettiin, että oli ollut hirmuisen -hauskaa. Mutta koulupuuha jäi sikseen ja taasenkin elettiin niinkuin -ennenkin mistään välittämättä. Ja kesäkin joutui, lämmin tuli ja -jokaisen oli niin verrattoman hyvä olla... - -Vaan tulipa sitten tapaus, odottamatoin kuin salama selkeällä -taivaalla. "Keisari tulee, keisari tulee", semmoinen sana kulki nyt -suusta suuhun. Ei ollut sitä ihmistä, joka ei olisi hokenut: "Keisari -tulee, keisari tulee". Ja uteliaisuus ja velttous katosi ja ikäänkuin -mielipuolina häärittiin ja hyörittiin, höpöttäen. "Keisari tulee, -keisari tulee". - -No, oliko keisari sitten todellakin tulossa vai mitä tämä tämmöinen -oli? -- Asian laita oli seuraava. - -Eräs X:n kaupungin kauppias oli kauppa-asioillaan Pietarissa. Siellä -hän oli saanut kuulla, että Keisari Korkean perheensä kanssa on -lähtenyt huvimatkalle. Kun kauppias, niinkuin moni muukin ihminen tässä -matoisessa maailmassa, oli oman paikkakuntansa rajaton ihailija, -pälkähti hänen päähänsä semmoinen ajatus, että varmaankin se keisari -matkustaa hänen kotikaupunkiinsa... Heti riensi hän sähkökonttoriin ja -muutamien minuuttien kuluttua luki hämmästynyt X:n kaupungin pormestari -hämmästyttävän sähkösanoman, jossa lyhyesti sanottiin: "Keisari -perheineen lähtee huvimatkalle. Näinä päivinä tulee sinne". - -Pormestari oli kuin puusta pudonnut ja vähän -- ei vähän, vaan paljon -säikähtänyt. Sähkösanoma putosi hänen kädestänsä. Sitä tavoitellessaan -kaatoi hän sohvan edessä olevan pöydän, jolla täysinäinen karahvi -seisoi. Surkealla helinällä ilmoitti karahvi särkyneensä, mutta kun -vesi vapauteensa pääsi, niin se ensin purskahti iloissaan ylöspäin ja -sitten levitä hölisi lattialle. - -Viereisessä huoneessa oli ompelijatar ahkerassa työssään. Räjähdyksen -kuultuaan hyppäsi hän pormestarin kamariin. Lieneekö hämmästys -tarttuvaa, niinkuin kulkutaudit, en tiedä, mutta niin se vaan kävi, -että pormestarin hämmästys tarttui ompelijattareen, kun hän näki pöydän -olevan kumossa, karahvin särkyneenä ja joukon paperia vedessä -uiskentelemassa. - -Itse pormestari seisoi keskellä lattiaa ja sanoi sammaltamalla: -"Keisari... katso .. tulee tuolla." Ja ompelijattaren hämmästys muuttui -nyt säikähdykseksi. Hän lähti juoksemaan rouvan luo, joka oli -kamarissaan kahvia juomassa. Tyttö parka oli niin pöyristyksissään, -ett'ei hän tietänyt, mitä hänen olisi sanottavakaan. "Voi rouva kulta" --- alkoi hän viimein sopertaa -- "mikähän Herran nimessä pormestarille -on tullut... pöytä on hänet kaatanut ja vesikarahvi... -- ja... -pormestari... on särkynyt... ja lattia... on juossut veteen... ja itse -keisari on niin peloittavan näköinen ja sanoo ja katsoo... ja katsoo ja -sanoo, että, ett'..." - -Ja ennenkuin siitä sen selvempää tuli, oli säikähdys jo ennättänyt -tarttua rouvaankin, joka hyppäsi seisomaan ja sydäntä särkevällä -äänellä parkasi: "Herra Jestan." Kahvikuppi putosi hänen kädestään -villakoiran silmille, joka tapansa mukaan oli rouvan edessä sokeripalaa -odottamassa. "Uuuui, uuuui", ulahti koira mitä kauheimmasti ja pujahti -sängyn alle, jossa suloista volinaansa jatkoi. Jos koirankieltä -voitaisiin ihmiskielelle kääntää, niin varmaankin tuo ulina merkitseisi -valittamista, kun rouvan hyväntahtoisuus yht'äkkiä muuttui häijyydeksi, -niin että sokeripalan sijasta kuumaa kahvia silmille viskasi -- ja -kyllä se koira valittikin, ulvoi ja ulisi, jotta hirvitti oikein. Mutta -eipä rouva joutanut lemmikkinsä -- rouva, näet, omisti kaiken -hellyytensä ja huolenpitonsa tähän koiraan, kun heillä ei ollut yhtään -lasta -- valittavaa ääntä talla kertaa kuuntelemaan, vaan sen mukaan -kuin lihavuus myöten antoi, juosta lönkkäsi hän miestänsä ja herraansa -katsomaan. "För Guds skull", kirkasi hän ja hyppäsi herransa kaulaan -niin voimakkaasti, että he yhdessä rytkähtivät sohvalle pitkäkseen, -rouva päällimmäiseksi. Pormestari oli äskeisestä hämmästyksestään jo -siihen määrään tointunut, että oli käsissään huiskuttaen kuivaamassa -hieman kastunutta sähkösanomaa, joka tässä rouvan syleilyssä meni -ruttuun, jopa yhdestä kohden repesikin. Taisi pormestarille olla -ennestäänkin tuttua, onko vaimon valta raskasta vai ei, mutta juuri nyt -hän siitä oikean käsityksen sai, kun se kolmentoista ja puolen -leiviskän ja viiden naulan painoisena hänen päällään oli painamassa... -ihan hän tahtoi tukehtua. Ankarasti ponnistettuaan pääsi hän siitä -viimeinkin irroilleen, oikoi sähkösanoman ja luki sen sisällyksen -rouvalleen. Ja rouva nytkähti, niinkuin nytkähtää tuulessa ruoho, ja -pormestari vavahti myöskin. - -"Mitäs nyt on tehtävä?" sanoivat he sitten kumpikin yhteen ääneen ja -katsoivat toisiinsa, kuin kysymysmerkit. - -"Mutta eiköhän" -- rupesi rouva puhelemaan jonkun aikaa kestäneen -vaiti-olon perästä -- "eiköhän tästä pitäisi antaa tieto kaikille -kaupunkilaisille, että..." - -"Oikein", huudahti pormestari, eikä kuunnellut, vaikka rouva olisi -haastanut enemmänkin. Kiireesti kuin vaaran edessä juoksi hän eteiseen, -survasi hatun takaperin päähänsä ja kepin asemasta koppasi rouvansa -kesähatun käteensä. Arvattavastikin mahtoi poskeisesta näyttää hieman -hassulta, kun pormestari, jonka hattu oli takaperin ja jonka toisessa -kädessä oli rouvansa hattu ja toisessa sähkösanoma, katua pitkin -hipsasi lähimpään naapuriinsa, tohtoriin. Tämä oli rappusillaan -paitahihaisillaan istumassa ja oli vähällä hämmästyä, kun pormestari -ryntäsi hänen eteensä ja osoitti rouvansa hattua sekä sanoi: "Keisari -tulee... lue... tuosta...." Mutta pian tuo vakava lääkäri, joka monta -kertaa oli taidollaan itse kuolemaltakin voiton ottanut, sai -mielenmalttinsa, ehkä tosin olikin epätiedossa, kuinka asiat -lienevätkään. Arvellen, että pormestari-naapurin kodissa on ehkä jotain -ratkaisevaa tapahtunut ja että pormestari tahtoo nyt voittonsa merkiksi -näyttää rouvansa hattua, niinkuin Indianit voitetun vihollisensa -päänahkaa, lausui tohtori hyvin rauhallisesti: "no, jos sinä olet -kotonasi keisariksi päässyt, niin elä toki valtikkanasi -- naisen -hattua rupea pitämään, vaan ole mies, jolla on miehuutta." Vasta tämän -muistutuksen kuultuaan -- se sattui häneen hyvin pitävästi, hän kun -oli, meidän kesken puhuen, koko avio-aikansa taistellut tohvelivallasta -päästäkseen -- huomasi pormestari erehdyksensä ja ojensi sähkösanoman -tohtorille, mutta rouvansa hatun hän siinä tuokiossa pisti takkinsa -liepeesen kätköksiin ja oli hämmästyksissään. Ja niin vakava lääkäri -kuin tohtori olikin, hämmästyi sitä hänkin. Tapansa mukaan hän vihelsi, -löi näppiä ensin ja sitten paiskasi molemmat kätensä reisilleen. "Mitäs -nyt iloksi pannaan, veli, mitä?" sanoi hän viimein. - -"On kai minun mielestäni... ei, ei... rouvani se sitä arveli, että -tästä pitää antaa tieto kaupunkilaisille ja..." - -"Juuri niin, lausui tohtori", "menkäämme heti asiasta ilmoittamaan, -sillä aika ei anna siekailla." Ja hän sieppasi hattunsa ja lähti -kiivaasti astumaan porttia kohti. Päästyään portille hoksasi hän vasta, -että nuttu se onkin rappusilla. Pyörähti sen ottamaan ja sitten -uudestaan portille päin astumaan, eikä ollenkaan huomannut, että -hänellä oli jalassaan ainoastaan tohvelit, joista toinen oli käynyt -niin väljäksi, että se joka askeleella uhkasi jalasta erota. Pormestari -kiiruhti tohtorin jälkeen. Kulmassa he sitten kääntyivät eri suunnalle -kumpikin. Tohtorin käteen jäi sähkösanoma, ja pormestarinkin -huiskivassa kädessä oli taasen rouvan hattu, jonka hän nutun liepeen -alta oli kiireesti astuessaan näkyviin vetänyt. - -Ei kulunut pitkiä aikoja, ennenkuin koko kaupunki oli vilkkaassa -liikkeessä. Nuo vielä äsken niin rauhalliset ihmiset liikkuivat oikein -juoksujalassa ja jokaisella oli samaa sanottavana -- "Keisari tulee, -keisari tulee." Naapurit kulkivat toistensa luona sanomassa: "Keisari -tulee, keisari tulee". Sanalla sanoen, kaupunkilaiset kertoivat -"Keisari tulee" ja hääräsivät niinkuin hämmästyneet mehiläiset pesänsä -ympärillä. Ja sitten tieto keisarin tulosta lähti liitelemään -maaseuduille. Nuolennopeudella sielläkin kylästä kylään, talosta taloon -levisi sana: "Keisari tulee, keisari tulee". Ja mitä etemmäksi se tieto -siirtyi, sitä kummallisemmaksi se muodostui, kun siihen liittyi jos -jonkinlaisia lisäyksiä. - -Senhän arvaa, että kyllä sitä nyt puuhaa ja hommaa syntyi, vaan ihmekös -tuo, kun itse keisari oli tulossa... Ensi huumauksessa ei tahdottu -ymmärtää, mitä oikeastaan tulisi tehdä. Vähitellen kuitenkin selvittiin -ja ruvettiin vastaanottoa valmistamaan, valitsemalla toimikuntia ja -puuhaajoita, jotka saivat vallan toimia parhaansa mukaan. Kun kaupunkia -rakennettaessa ei alkujaankaan oltu mitään insinöri-tarkkuutta -käytetty, niin että rakennukset olivat saaneet tulla kauniisen -epäjärjestykseen, ja kun tätä epäjärjestystä saatiin pormestarin -suosion nojalla -- ken oli hänen armoissaan, sillä ei ollut koskaan -"syynistä pelkoa", mutta ken ei armoissa ollut, sen kartanoa syynättiin -tarpeettakin --- yhä edelleenkin pitää, arvaa hyvin hyvästi, ett'ei -"suuren maailman" ihmisen silmä voinut täällä viihdyttävää katselemista -löytää. Tuolla oli aitaus kallellaan tai ei sitä ollenkaan ollut, -tuolla yksi osa seinää maalattu, toinen osa vuoraamaton ja maalaamaton, -täällä navetta ja sauna rakennetut asuinpytingin yhteyteen kuin hyvät -ystävät ainakin ja tässä pihamaa törkyä ja roskaa täpösen täynnä. Mutta -kaikki nämä piti nyt tuokiossa saada korjatuksi. Miehiä pantiin niin -paljon työhön, kuin niitä vaan saatiin. Aitauksia nostettiin, ja -pormestarin neuvosta vedettiin lautoja läheiseltä sahalta -vuoraamattomain kartanoiden viereen, niin että näyttäisi siltä, kuin -niitä parast'aikaa rakennettaisiin -- keino, joka muistuttaa kaupungin -päällikön toimenpiteitä näytelmäkappaleessa "Revisori". Etenkin yleisiä -rakennuksia puhdistettiin ja siivottiin. Kerran ihmeesenkin yhdyttiin, -kun n.s. "putkan" ovi oli kadonnut, eikä löytynyt mistään. Lopulta -kuitenkin saatiin tietää, että eräs leipojamuija oli sen vienyt torille --- tiskikseen, jolle myötävät leipänsä ja vehnäisensä levitti. - -Kaupunginpalvelija Piikki oli saanut huolekseen puhdistuttaa pihoja ja -korjauttaa katuja, jotka nekin olivat "semmoiset ja tämmöiset". Hiekkaa -vedettiin ja koloja ja kuoppia täytettiin, mutta ne eivät tahtoneet -täyttyäkään ja jos täyttyivätkin, niin vaarallista niiden kohdalla oli -yhtä hyvin astua. Nuo vuosikausia pihoissa maanneet töryt, kun niitä -ruvettiin pois saattamaan, antoivat hajuaistille selviä huomautuksia -siitä, että ne tahtoisivat pysyä paikoillaan. Työnsä ohella pistäytyi -kaupunginpalvelija Piikki tuon tuostakin taloihin ja sanoi: "nyt se -tulee keisari". "Niin, tulee, niin tulee", annettiin aina vastaukseksi, -jota paitsi kaappi avattiin ja silloin Piikin käsi sai tehdä vatsalle -palveluksen. Viimein vatsa -- vai lieneekö se ollut pää -- kävi niin -raskaaksi, että Piikki painautui erään portin pieleen pitkäkseen. -Ohitse kulkeva pormestari sattui Piikin huomaamaan ja tiedusti, onko -hän uupunut. "Minä katson... yh... tulee... yh... ko katu... yh... -tasaiseksi... yh", vastasi Piikki, vaikk'ei pormestari sitä kuullut. - -Käsityöläiset ne olivat kiireesen tukehtua, sillä jokaisenhan nyt piti -"uuteen karvaan päästä". Ompelijattaret myöskin olivat kuin tulessa. -Muun hyvän lisäksi heitä ahdistettiin vielä silläkin, että heitä -kiellettiin sanomasta, minkälaisen puvun he millekin ovat tehneet, -jotta itsekukin olisi "verraton". Salaisuudet kuuluivat kumminkin ilmi -tulleen -- kenessä syy sitten lienee ollutkaan... Jos taasen kenen ei -kannattanut ompelijatarta hankkia tai jos ei semmoista ollut -tilaisuudessa saamaan, se sai itse vaatteensa valmistaa. Niinpä -mamselli Perpetua Lögner, hän joka aamusta iltaan kahden kissansa -kanssa istui akkunassa, hänkään, vaikka rahakas, ei hennonnut ottaa -ompelijatarta, vaan läpi yön valvoi ja käänsi viheriän leninkinsä itse --- ja se tepponen oli sille lenningille tapahtunut jo viisi kertaa tätä -ennen... Näissä pukuhötäköissä sattui semmoinenkin ihme, että -kauppiasveljesten Narskujen puolisot, jotka kaksitoista vuotta olivat -olleet toisilleen sanaa virkkamatta, tulivat puhelemaan keskenään. -Heidän välinsä oli niin kummallinen, että vaikka asuivatkin samaa -taloutta, jota heidän miehiensä isän testamentin määräyksen mukaan ei -saanut jakaa, eivät he noin pitkään aikaan olleet haastatelleet -toisiaan, kun kerran olivat suuttuneet. Nyt olivat he lähettäneet -samanväriset lenninkinsä korjattavaksi samalle ompelijattarelle ja kun -tämä toisen rouvan lenninkiä toi, ryykäsivät he molemmat sitä -omistamaan. Leningin sai tietysti se, jonka oma se oli, mutta ne sanat, -joita rouvat toisilleen siinä tilaisuudessa lahjoittivat, olivat -omiinsa tukkimaan heidän suunsa vähintäin kahdeksitoista vuodeksi -uudelleen... - -Kyllä sitä oli mellakkaa ja mylläkkää, vaan ihmekös tuo, kun itse -keisari oli tulossa... - -Toimikunnat olivat saaneet kaavansa valmiiksi ja heidän ohjelmiansa -pantiin toimeen. Tohtorin kartanoon, joka oli kaupungin taloista -komein, piti keisarillisten tulla asumaan. Se oli koristettu, miten -suinkin oli voitu niin sisältä kuin ulkoakin. Portti oli laitettu -riemuportiksi. Koko yö oli valvottu kaunistettaessa. Huoneiden -sisustamiseksi oli kerätty kaupunkilaisten kallisarvoisimmat -huonekalut ja taulut, mutta kun vanhan Modenskan "ihmisijän vaiheita" -esittävää taulua, jonka hän ennen oli markkinoilta ostanut ja -puitteisiinkin laitattanut, ei joukkoon huolittu, niin eukko suuttui -pahanpäiväiseksi ja raklatti niin että oikein. Myöskin kukkia -sijoitettiin huoneisiin niin paljon, kuin niitä suinkin mahtui. Väliin -syntyi aika kahakkakin, kun jokainen tahtoi saada kukkansa näkyvimmälle -paikalle -- miekkonen se, jolla oli mahtavia puolustajoita. Luultiin jo -monen monta kertaa, että huoneet ovat kunnossaan, mutta -- silloin aina -jokin vika huomattiin. Kun yksi lähti sitä korjaamaan, niin kaikki -juoksivat perästä -- ja sekasotkuun joutui hyväkin järjestys. Viimein -täytyi miesvoimalla estää, ett'ei kukaan päässyt huoneisin. Mitä -hassunkurisimpia kohtauksia näissä valmistushommissa tapahtui, mutta -niitä on mahdoton ruveta kertomaan. - -Oltiin siinä luulossa, että keisari saapuisi kaupungin rantaan -iltapäivällä. Erään saaren korkealle kalliolle lähetettiin miehiä -vartioitsemaan, joiden sitten tuli antaa merkki niin pian kuin keisarin -laivan huomaavat. Pormestari olisi vastaanottajana ja neiti Snabb -tarjoaisi kukkaisvihkon. Naisväen yhdistys oli päättänyt, että neiti -Snabb on siihen kaikkein soveliain. Hänhän se aina olikin -alkuunpanijana, jos jotakin erinomaista oli hankkeissa. Sitä paitsi -tiedettiin hänen omista kertomuksistaan, että hän oli 21 vuotiaana -ollut hyvin "muodissa", olipa häntä kerran kenralikin tanssittanut, -jolloin hänen kenkänsä olivat puristuneet niin että voi voi... - -Palokunnan tuli olla kunniavahdissa. Kun arveltiin, että keisari -mahdollisesti tahtoo nähdä sitä toimissaankin, katsottiin -tarpeelliseksi, että sammutuskapineetkin olisivat saapuvilla. -Armollinen taivas oli varjellut tätä hyvää kaupunkia valkian vaaroilta, -niin että sammuttimia ei oltu pitkiin aikoihin käytetty. Siitä syystä -ne olivatkin semmoisessa kunnossa, ett'ei niistä ollut minnekään... -olivat ravistuneet, sihisivät ja suhisivat, eivätkä pitäneet vettä. -Tuli hätä. "Mutta kun hätä on suurin, silloin on apukin lähellä". -Muistettiin, näet, että leipurilta oli otettu takavarikkoon taikina, -johon muutaman kissan maallinen matka oli päättynyt... sen verran sitä -tietää, missä sen kuolemansa kohtaa... Pahansuovat ihmiset olivat -huomanneet tämän, ennenkuin leipuri ennätti "kuolleen korjata" -- ja -taikina joutui takavarikkoon. Se oli onneksi, sillä nyt keksittiin, -että taikinalla oli mainio iskostaa ruiskujen kuivaneet letkut, joka -tapahtuikin. -- Viskali, ruotuväessä vääpelinä palvellut mies, oli -ottanut opettaakseen kaupungin 6 polisimiestä sotatemppuihin, jotta he -keisarin vahteina ollessaan osaisivat käyttäytyä niinkuin "asiaan -kuuluu". Tuon tuostakin juoksi viskali pormestarilta tiedustamaan, -opettaako hän polisimiehet tekemään niitäkin temppuja, joita -sota-aikana Haminassa, Englantilaisia vartoessa, neuvottiin. Samalla -hän ryhtyi kertomaan hirmuisen pitkiä sotahistorioita. Hänellä olikin -tapana kertoa kaiken maailman asiat yhteen, kun kerran alun sai. -Päästäkseen hänestä aina erilleen, sanoi pormestari vaan: "hyvä!" Mutta -kun viskali lähti, silloin viskautui vastukseksi palomestari, joka ei -osannut mitään tehdä pormestarilta kysymättä. Paitsi näitä, oli jos -jonkinmoisia muitakin vastuksia häiritsemässä, niin että pormestari -ei saanut peilinsä edessä rauhassa harjoitella lausumaan niitä -ranskalaisia lauseita, joilla hän aikoi keisarin tervetulleeksi -toivottaa. - -Mutta nyt jo oltiin rantaan kokoonnuttu vastaanottoa varten. Kun tätä -rantaa tuskin koskaan oli muuten laitettu kuin roskaa siihen vetämällä, -ei sitä hiekan paljoudellakaan tahdottu saada kelpaavaan kuntoon. Risut -ja lastut eivät tahtoneet mitenkään peittoon joutua. Vaikka niitä -kuinka peitettiin, niin aina niistä joitakuita pilkisti esiin, -ikäänkuin sanoakseen: "mitä te meistä? Antakaa meidän katsella -maailmaa". Sen lisäksi oli niiden alla säästöksiä koirilla, jotka -käpälillään tulivat niitä näkyville raastamaan. Myöskin sinne tänne -juoksentelevat ihmiset tallasivat juuri laitetun hiekoituksen, niin -että piti oikein vahdit asettaa korjatuille paikoille pääsyä estämään. -Punaista verkaa löytyi kaupungissa ainoastaan muutamia kyynäröitä -- -sillä ei siis voitu laivasiltaa peittää. Vaan "hätä keinon keksii". -Ruvettiin purkamaan punaisia peitevaatteita y.m.s. -- ja veralle -saatiin jatkoa kun saatiinkin. Myöskin tuomarin rouvan erästä kuvaelmaa -varten tehty -- hame käytettiin lisäykseksi siltapeitteesen. Kyllähän -jotkut muistuttivat, että "eiköhän se keisari pane pahakseen, jos vaan -huomaa, että sillanpeite on niin monesta kappaleesta tehty". Silloin -eräs sukkelakielinen rouva selitti, ett'ei keisari koskaan katsele -jalkoihinsa. Hänen kodissaan on muka keisarin kuva, jossa keisarin pää -on taivasta kohti kuin tähtientutkijan. Tämän kuultua ei kellään ollut -mitään virkkamista. - -Että ranta tulisi "niin komeaksi ja suurelliseksi kuin mahdollista", -koristettiin sitä siten, että tuoreita koivuja pisteltiin maahan -seisomaan, jotta näytti kuin niitä olisi ollut siinä kasvamassa. -Heinäkuun aurinko paistaa hellitti sinikirkkaalta taivaalta täydellä -terällään ja sen lämmittävää hyväilyä eivät nuo luonnollisilta -sijoiltaan ja juuristaan irroitetut metsän asukkaat kestäneetkään, vaan -nuutuivat ja muuttuivat rumiksi. Kovin kuumana se aurinko sillä kertaa -lieskottikin, ikäänkuin olisi ukkoista ilmassa ollut, eikä koivujen -nuutumista saatu estetyksi, vaikka niitä koetettiin kastellakin. Ainoa -keino oli se, että niin pian kuin joku koivu rupesi nuutumaan, vietiin -se pois ja metsästä tuotiin uusi sijaan. Itse kaupunkikin koreili -lipuissaan. Akkunat ja portit olivat kiehkuroilla ja puilla koristetut. -Vaikka arveltiin, että keisarilla on kyökki mukanaan, pidettiin -kumminkin huolta siitä, että muonavaroja olisi saatavissa, jos niistä -tarvis tulisi. Teurastajalle oli annettu virallinen käsky hankkia -"vasikoita ja härkiä tarpeen varalta" ja ravintolan pitäjällä piti -löytyä "kaikkia laatuja." - -No, niin! Nyt jo oltiin rantaan kokoonnuttu vastaanottoa varten. On kai -tarpeetonta mainita, ett'ei kukaan, jolle suinkin mahdollista oli, -ollut jäänyt tähän tilaisuuteen tulematta. Eivätkä ainoastaan -kaupunkilaiset olleet rantaan tulleet, vaan maaseutulaisiakin oli hyvin -kaukaa rientänyt. Kaikki olivat juhlapuvuissaan. Viskali komenteli -tottuneen sotilaan tavalla kansanjoukkoja ja tuon tuostakin teetti -poliseilla sotatemppuja, jotta nämä eivät niitä unhottaisi. Hän oli -oikein elementissään ja kertoi ja kertoi, kuinka sota-aikaan -Englantilaisia Haminassa odotettiin. Jos joku ei hänen komentoaan -totellut, sen hän vietti kauas kaupungin ulkopuolelle, eikä se saanut -enää takaisin tulla. "Putkaan" kumminkaan ei ketään pantu, sillä se -"tahdottiin pitää siistinä, jos niinkuin keisari haluaisi sitäkin käydä -katsomassa". Pormestari seisoi rouvansa kanssa etumaisinna laivasillan -tapaisella ja heidän takanaan olivat muut kaupunkilaiset "arvonsa -jälkeen". Neiti Snabb oli puettu tilaisuutta varten valmistettuun -komeaan, lukemattomilla rimsuilla -- tournyriä ei siihen aikaan vielä -ollut -- koristettuun leninkiin. Hän oli viehättävän näköinen tuo -rohkean pitkä nainen, kun hän siinä loistava kukkaisvihko kädessään -seisoi ja kohenteli mahtavata pukuaan. Siinä odottaessa vietiin hänet -erääsen makasiniin, jossa sitä varten tuodun peilin edessä saisi -harjoitella, kuinka tulisi notkistautua kukkaisvihkoa antaessaan. Kun -neiti Snabb sitten harjoitellessaan notkuhun painui, silloin toisetkin -makasinissa olevat Evan tyttäret tekivät huomaamattansa samoin, niin -että he nuokkuivat, kuin lainehtiva viljapelto -- näkö, jota mielellään -syrjästä katseli. Snabb'in tavallisesti kiipperä kärsivällisyys sai -olla koetuksessa, kun jokainen tahtoi asettaa hänen rintaansa kukkaista --- ihanhan hän olisi kukkiin peittynyt, jos vaan kaikki olisivat -saaneet halunsa täyttää. "Voi hyvä Petronella, sinä armas Perpetua, -kyllä toiste otan teidän kaikkien kukat", puheli neiti Snabb -- ja -sillä lupauksella hän pääsi rauhaan. - -Mutta päivä kului kulumistaan, eikä mitään kuulunut. Sitä myöten alkoi -myöskin taivaalle kokoontua uhkaavia ukkosen pilviä. Tultiin -levottomiksi. Siinä uskossa ja siinä toivossa oltiin kuitenkin varmat, -ett'ei taivas voi niin ankara olla, että nyt sateen laittaisi, kun itse -keisari on tulossa... Vaan -- "parhaat aikomuksetkaan ei ihmismielen -mukaan käy". Se toteutui tässäkin, sillä ensin välähti kirkkaita -salamoita, jyrähteli, niin että avaruuden luuli halkeavan ja viimein -rupesi sataa rapistamaan taivaan täydeltä. Kynttä kantta lähtivät -ihmiset kotiinsa ja mikä mihinkin sadetta pakoon kapasemaan. Uupuneina -parin vuorokauden kuumeentapaisista ponnistuksista eivät yhdet enempää -kuin toisetkaan huoneisiin päästyänsä jaksaneet valvoa, vaan vaipuivat -heti makeaan uneen. Kun sitten ukkonen oikein jyrähteli, heräsivät he -ja säpsähtivät puoliunissaan, kun luulivat, että nyt se keisari -tulee... Mutta mitään keisaria ei tullut -- ulkona vaan mellasti -myrskyilma, jyrisi ja patoi. Ja he nukkuivat uudelleen ja olivat -unissaan olevinaan keisaria vastaanottamassa... Tuntui niin -sanomattoman hauskalta saada häntä odottaa -- ja nähdä... edes -unissaankin... Niin, -- mitäs ne ihmisten toiveet useinkaan ovat muuta, -kuin vaan ainoastaan pelkkiä unia... - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kynäelmiä II, by Kaarlo Hemmo - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KYNÄELMIÄ II *** - -***** This file should be named 63252-8.txt or 63252-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/3/2/5/63252/ - -Produced by Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/63252-8.zip b/old/63252-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 7ab8fe5..0000000 --- a/old/63252-8.zip +++ /dev/null |