diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 09:40:22 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 09:40:22 -0800 |
| commit | cc62a505d6c7baf1f09433e140d3656418f726d6 (patch) | |
| tree | f23844901862da59953a0a125f79513607289544 | |
| parent | bebe8c50cd11f15c1a155859082d47a931971efd (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63578-8.txt | 5827 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63578-8.zip | bin | 89120 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5827 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d78c22f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63578 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63578) diff --git a/old/63578-8.txt b/old/63578-8.txt deleted file mode 100644 index 3596566..0000000 --- a/old/63578-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5827 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Lehtori Garthin avioliitto, by Elisabeth -Maria Beskow, Translated by Matilda Siljansaari - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Lehtori Garthin avioliitto - - -Author: Elisabeth Maria Beskow - - - -Release Date: October 30, 2020 [eBook #63578] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LEHTORI GARTHIN AVIOLIITTO*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -LEHTORI GARTHIN AVIOLIITTO - -Kirj. - -RUNA [ELISABETH BESKOW] - -Suomentanut M. S. [Matilda Siljansaari] - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1920. - - - - -I OSA. - - - - -1. - - -Gunnel näki ensi kerran Henning Garthin jokapäiväisissä oloissa, -eikä hänen ulkomuodossaan ollut mitään erikoisen puoleensavetävää, -mutta hänen olentonsa näytti kuitenkin Gunnelista jonkinlaiselta -ilmestykseltä hänen seisoessaan purjeveneessä kimalteleva meri takanaan -ja käsi ojennettuna auttamaan häntä veneeseen. - -Hän oli pikemmin keskikokoista lyhyempi kuin pitempi, ensi näkemältä -hintelä ja vähäpätöinen, mutta voimakas käsi, joka lujasti otti -Gunnelia kädestä, todisti voimaa. Ja välitön katse kulkien hänen -sisimmästään suoraan Gunnelin sisimpään heidän silmiensä kohdatessa -toisensa sekunnin ajaksi, muutti tuon sekunnin yhtäkaikkisuuden -hetkestä kohtalon hetkeksi. - -Laihat kasvot, joissa posken muodosti pikemmin syvennys kuin pyöristys, -olivat sentään terveen näköiset. Sen vaikutti tumman ihon tuoreus. - -Ei parta eivätkä viikset saattaneet salata suun luonteenomaista -ja tuntehikasta piirrettä tai jyrkkää, hieman ulkonevaa leukaa. -Selväpiirteiset kulmakarvat älykkään, sielukkaan otsan alapuolella -varjostivat hallitsevia silmiä. Hiusmarron voimakas viiva samoin kuin -koko kankea leikattu tukka, joka nousi ylöspäin ohimoilta, teki hänet -leijonamaisen voimakkaan näköiseksi. - -Hänen nimestään ei Gunnel ollut saanut selvää esittelyssä, ja -hänen toimestaan hän sai selvän myöhemmin, mutta heti hän tunsi -tavanneensa selväpiirteisen personallisuuden, joka hallitsi hänen -personallisuuttansa. Hän ei ollut koskaan ennen kokenut mitään -sellaista ja hän tunsi olevansa ikäänkuin ihmeellisessä unessa. - -Purjeveneessä oli mukana koko seurue, mutta Gunnel huomasi, että Garth -antoi hänelle parhaan paikan, ja milloin tahansa hän katsoikin tuohon -perässä olevaan hoikkaan olentoon, hän kohtasi tämän välittömän katseen -ja oli huomaavinaan siinä mielenkiintoa, joka vielä lisäsi hänen -omaansa. - -Henning Garth tiesi enemmän Gunnelista kuin tämä hänestä, heidän ensi -kertaa tavatessaan, sillä Gunnel oli edellisenä keväänä julkaissut -novellivihkosen, ja Garth oli lukenut sen. - -Novellit olivat omintakeisia, hyvin realistisia ja kyvykkäästi -kirjoitettuja, ja senvuoksi hän uteliaan mielenkiintoisesti Gunnelin -ensi katseessa kohtasi nuoren naissielun, joka ne oli sepittänyt. - -Niissä oli sellaista, joka oli häntä miellyttänyt, ja sellaista, joka -oli tuntunut poistyöntävältä, mutta hänen mieleensä ei johtunut omasta -aloitteestaan ruveta ilmaisemaan hänelle kiitostaan tai moitettaan. -Hän ei antanut Gunnelin edes tietää, että oli lukenut hänen kirjansa, -vaan hän tahtoi Gunnelin tietämättä tehdä huomioita nähdäkseen, -kuinka paljon hän oli yhtä esikoisteoksensa kanssa. Ja hän huomasi -hänet yhtäpitäväksi sen kanssa. Hänestä Gunnel oli tuossa istuessaan -hänen edessään veneessä ikäänkuin ilmi elävä novelli ja herätti hänen -mielenkiintoaan enemmän kuin mikään kirjoitettu oli koskaan voinut -tehdä. - -Ensiksi Garth oli kiinnittänyt huomionsa Gunnelin silmiin, jotka hän -oli siristänyt pieniksi paremmin nähdäkseen, sillä hän oli selvästi -hyvin likinäköinen. Mutta tultuaan lähemmäksi ja saatuaan nähdä Garthin -tämän seisoessa toinen jalka veneenlaidalla ja toinen laiturilla -valmiina auttamaan häntä veneeseen, olivat hänen silmänsä suurenneet -ja sädehtineet kohteliasta ystävällisyyttä. Miten vähäpätöinen hänen -katseensa säteilyn aihe lie ollutkin, niin oli siinä ollut ihmeellistä -kauneutta, ja se oli merkillisellä tavalla liikuttanut Garthia. - -Gunnelin silmissä oli jotakin erikoista. Hänen katseensa näytti -alinomaa etsivän jotain sen takaa mitä hän katsoi. Kun hän vain sai -nähdäkseen jonkun tai jotain, joka herätti hänen mielenkiintoaan, -sädehti hänen katseensa tyydytyksestä, sähköisenä ja nopeaan, saaden -taas seuraavassa hetkessä tuon kaihoisan ilmeen. Tämä, yhtyneenä -kuumeisen vilkkaaseen käytökseen, nopeaan puheluun, pieneen lyhyeen -nauruun, kiireiseen hengitykseen, näytti Garthista viittaavan sieluun, -joka ei ollut löytänyt perustettansa. - -Mitä hän etsi, mitä hän katseli? Tiesikö hän itsekään jotain -kaipaavansa? - -Henning Garth hymyili itsekseen, kun hän yht'äkkiä tuli tietoiseksi -mietteistään ja huomasi mihin ne olivat suuntautuneet. - -Minkälainen huumaus hänet olikaan vallannut! - -Hän katsoi taasen Gunneliin, nyt arvostelevin katsein saadakseen -selville, mikä häntä saattoi niin kiinnittää. Gunnelhan oli vain aivan -tavallinen nuori tyttö, siinä vaaleassa pumpulipuvussaan istuessaan -paljaspäin, auringon paisteessa päivettyäkseen. - -Päivettyä hänen oli onnistunut siinä määrin, että näytti kuumeiselta. - -Vaikka häneltä nyt oli lakki poissa, oli se päässä ollessa painanut -tukan otsalta niin, että se oli litistynyt ja hieman sotkuinen siitä -kohden. Se oli ohutta ja silkinhienoa kihartuvine pikku suortuvineen, -ja auringon valo antoi sille himmeän kiillon. Tukkalaite ei estänyt -pään muotoa näkymästä, siinä ei ollut hiusmetsää, vaan ihmisen pää -sieluineen viivoissa ja muodoissa. - -Hän oli unohtanut tai ei ollut välittänyt pörröttää tukkaansa otettuaan -lakin päästään ja hän istui huolettomasti ja irvisti ujostelematta -auringon paisteessa. Hän ei kiinnittänyt huomiota ulkomuotoonsa, mutta -kuitenkin se veti puoleensa. Hän ei ollut kuitenkaan mikään tavallinen -nuori tyttö, ajatteli Garth. Hänen ulkomuodossaan oli kuvaamatonta -suloa, ja parasta siinä oli, että se näytti tulevan sisältäpäin. -Hänessä oli sielu, ja Garth kaipasi sen tutkimista. - - - - -2. - - -Heidän ensimäinen purjehdusmatkansa ei ollut heidän viimeisensä. Eikä -viipynyt kauan ennenkuin he äänettömästä sopimuksesta vetäytyivät -muusta seurueesta erilleen ja menivät kahden. - -He purjehtivat kaikissa tuulissa ja ilman tuultakin. Sillä mitäpä he -siitä, jos purjeet riippuivat höllinä ja veneen liukuminen oli niin -hidasta, että sitä tuskin huomasi. Ulkona meren tyvenessä he tulivat -toisiaan lähelle. Ei mikään häirinnyt heitä, ei mikään vetänyt heidän -tarkkaavaisuuttaan muualle. Garth istui veltosti käsivarsi peräsimellä -ja piteli höllää jalusnuoraa. Vain silloin tällöin silmähti hän -merelle, katsoakseen, ettei mikään tuuli tulisi yllättävänä, tai -purjeisiin, pitääkseen huolta, että se henkäys mikä ilmassa oli, kävisi -mihin; muutoin hän esteettömästi sai tutkia vilkkaiden tytönkasvojen -vivahduksia. - -Eikä Gunnel nähnyt mitään muuta kuin taivaan yläpuolellaan ja meren sen -ympärillä, joka istui peräsimen vieressä ja katsoi häneen tiedottoman -hallitsevalla katseellaan ja puhui hänen kanssaan ikäänkuin vertaisensa -kanssa aavistamatta itse, kuinka paljon Gunnelia ylempänä hän oli. -Sillä jos hän ei olisi häntä ylempänä, niin kuinkapa hän, Gunnel, -saattaisi tuntea itsensä niin ylentyneeksi hänen seurassaan? Vai oliko -täällä merellä jokin ihmeellinen voima, voima joka valtasi heidät -molemmat, kietoen heidät hohtavaan pilveen ja kohottaen heitä molempia? -Sillä ehkäpä Garth tunsi häntä kohtaan samaa nöyryyttä kuin hän Garthia -kohtaan. Hän luuli huomaavansa toisinaan jotain sen tapaista hänen -katseestaan ja hänen käytöksestään. - -Gunnel oli muilta saanut tietää Garthin olevan ruotsinkielen, -filosofian ja kristinopin lehtorin ja valmistavan rippilapsia. - -Hänen molemmista ensimäisistä aineistaan, ruotsista ja filosofiasta -Gunnel oli iloinen, mutta kolmas, kristinoppi, hillitsi hänet. Sillä -hän tunsi kristillisyyden vain elämän ilon vihollisena. - -Jos lehtori Garth oli sellainen, joka näki syntiä kaikessa, silloin he -pian olisivat puhuneet puhuttavansa. - -Mutta Gunnel tahtoi ensin nähdä, miten ankara hän oli, ennenkuin hän -puolestaan tuomitsisi tuomitsijan. Hänen tutkimisellaankin voisi olla -oma mielenkiintonsa. - -Eikä Gunnel koskaan ollut antautunut niin kokonaan mihinkään -tutkimukseen kuin hän antautui Henning Garthin tutkimiseen. - - - - -3. - - -Sattumalta Garthilta luiskahti, että oli lukenut Gunnelin novellit. - -Gunnelin silmät välähtivät ja hän pyysi heti kuulla Garthin arvostelun. -Ujostutti häntä hieman pyydettyään sitä, mutta hän tunsi itsensä -sentään aika varmaksi. - -Hän tiesi kirjoittavansa hyvin, sen hän tunsi itsessään, ja -sekä yksityinen että julkinen kiitos oli vahvistanut hänen -itseluottamustaan. Hän oli tietämätön siitä, minkä verran hän jo oli -tullut hemmoitelluksi. Tietämättään hän valmistausi nauttimaan Garthin -hyväksymisen, ehkä ihailunkin suloutta! -- -- -- - --- Jotkut miellyttivät minua, jotkut työnsivät luotaan, sanoi Garth -luonteenomaisen suoraan tapaansa. - -Gunnel hätkähti tahdottomasti. - --- Mikähän niissä saattoi vaikuttaa poistyöntävästi? virkahti hän -ihmetellen. - --- Etsin aina teoksen henkeä, sanoi Garth viivytellen. - -Hän istui ja katsoi Gunneliin rauhallisine tarkkaavine katseineen, ja -Gunnelista tuntui että Garth näki hänessä enemmän kuin mistä hän itse -oli tietoinen. Mutta omituista kyllä tuo tunne oli enemmän miellyttävä -kuin epämieluinen. Hän tunsi vaistomaisesti, että vaikkapa hän -tuomitsisikin, niin hänen tuomiossaan olisi jotain niin hyvää-tekevää, -ettei hän tahtoisi siitä vetäytyä syrjään. - --- Teokseni henki? toisti Gunnel sekä huvitettuna että hämillään. - -Ei hän kirjoittaessaan eikä sittemminkään ollut ajatellutkaan mitään -henkeä. Mutta tottapa hänen teoksessaan täytyy olla henki, hänen oma -henkensä. Ei hän koskaan ollut miettinyt minkälainen se oli. Olisiko -nyt hänen oma teoksensa, tämän miehen arvostelemana, ilmaiseva mitä -henkeä hän oli? - -Miten odottamattoman hauskaksi tämä keskustelu sukeusikaan! - -Garth mainitsi yhden novellin, erään, josta Gunnel oli erikoisen ylpeä, -sillä sen muoto oli täydellistä ja sisältö vapaata ja uhkarohkeaa. - --- Sen henki on vallattomuuden henkeä, sanoi Garth. - -Lieventääkseen ankaraa arvosteluaan hän hymyili Gunnelille erikoisen -ihastuttavaa hymyään. joka säteili hänen kasvoistaan niinkuin -tunturimaisemaa kaunistava auringonpaiste. - --- Vallattomuus voi olla rakastettavaa, mutta se kehittyy pian -häilyväisyydeksi. Totena pitäen, elämässä noudatettuna se novelli -kehittäisi sellaiseen. - -Hänen suoruutensa ei väistynyt, mutta hänen tapansa ja äänensä -lievensivät arvostelua ja tekivät sen vapauttavaksi sen sijaan, että se -olisi masentanut. - --- Kenenkäpä päähän pälkähtäisi noudattaa elämässä minun novelliani? - -Gunnel nauroi sellaiselle otaksumiselle. - -Mutta Garth ei nauranut sille. - --- Se on niin mukaansatempaavasti kirjoitettu, sanoi hän. Siinä on -elämää. Se on senvuoksi kylvöä. - -Gunnel nauroi taasen lyhyttä, kuumeista nauruaan. Ei hänen mieleensä -ollut koskaan juolahtanut katsella novelleitaan ikäänkuin kylvönä! -Hän ei tiennyt, tunsiko hän itsensä enemmän mairitelluksi vai -vaivautuneeksi siitä, että Garth otti asian niin vakavasti. - -Mutta Garth jatkoi: - --- Saatan ymmärtää, että olitte itse niin aineeseen kiintynyt ja -haltioitunut kauniista muodosta, johon mielikuvituksenne pukeutui, että -unohditte edesvastuun. - --- Edesvastuun! - -Gunnel kastoi ihmeissään häneen. - --- Tekijän edesvastuun siitä vaikutuksesta, minkä teos saattaa tehdä -yleisöön, selitti Garth. - -Hän puhui tästä edesvastuusta ikäänkuin luonnollisena ja itsestään -selvänä asiana eikä tiettävästikään otaksunut muuta kuin että Gunnel -tunsi sen. Mutta sellaisen edesvastuun ajatus ei ollut koskaan johtunut -Gunnelin mieleen. Nyt häntä hävetti ja hän oli kiusauksessa antaa -Garthin jäädä hyvään uskoonsa hänestä. - -Mutta Garthin vilpittömyys kohotti Gunnelinkin vilpittömäksi. - --- Ainoa mitä olen ajatellut kirjoittaessani, on ollut saada noudattaa -kirjoittamisen haluani ja saavuttaa kirjailijamainetta. En hetkeäkään -ole tuntenut edesvastuuta. - -Garth katseli häntä välittömin katsein, joita Gunnel sekä rakasti että -arkaili, ja sitten Garth hymyili. -- Te tekeydytte huonommaksi kuin -olette, sanoi hän vain. - -Oli selvää että hän piti Gunnelista senvuoksi. Itsearvostelu, vaikkapa -liioiteltunakin, oli jotain, jolle Garth ymmärsi panna arvoa. - --- Vakuutan -- -- -- aloitti Gunnel, mutta pysähtyi. - -Mitäpä hän uskaltaisikaan vakuuttaa, kun tuo samalla kertaa tutkiva ja -ihannoiva, terävä katse oli häneen luotuna? - --- Edesvastuuntunne on syvemmälle juurtunut olentoomme kuin mitä -ylipäänsä itse tunnemme, kuuli Gunnel Garthin sanovan. Ja luulen, että -se erikoisesti on lahjakkuuteen liittynyt. - -Mutta nyt Gunnel leimahti. Kuinka hän saattoi noin iskeä kiveen? - -Hän mainitsi nimeltä muutamia suuria kykyjä, joiden tuotteet ilmaisivat -kaikkea muuta kuin edesvastuuntunnetta. - -Hän oli varma siitä, että Garthin täytyi antaa myöten näin selvien -todisteiden edessä. - -Mutta Garth näytti voittamattomalta. - --- Mikähän on eniten ominaista näille neroille ihmisinä, jos katsomme -heidän personallisuuteensa? Eiköhän ristiriita? Ja mistä muusta se -johtuu kuin tukahdutetusta edesvastuuntunteesta? - --- Ristiriita voi riippua niin paljosta muusta. - --- Tuskin. Edesvastuuntunne on sydämessä oleva Jumalan laki, ei kukaan -rankaisematta tukahduta sitä. Se on meidän korkeamman luontomme -luonnonlaki, henkinen aateluutemme. Joka sen rikkoo, alentaa itsensä ja -käy katkeraksi ja onnettomaksi. Siitä syyttää mielellään kaikkia muita -enemmin kuin itseään, syyttää eniten Jumalaa. - -Ihmisen aateluus, sydämessä oleva Jumalan laki! Kukaan ei ollut koskaan -puhunut tällä tavoin näistä asioista hänen kanssaan. Vastustamattomasti -tuo Garthin sisäinen tuli veti Gunnelia hänen puoleensa samalla kuin se -herätti hänessä jonkinlaista pelkoa. - -Hänen kirjailijatoimensa realismia oli kiitetty, ja hän oli luullut -koskettaneensa sen täyttä sointua. Mutta tässä hän kuuli kosketuksen -niin paljoa korkeamman ja täysinäisemmän, että hänen oma sointunsa -sumentui siinä. Garthissa, joka lopetettuaan puheensa istui tuossa -ääneti ja mietteissään, kohtasi Gunnel ensi kerran idealismin -todellisena. Tähän saakka hän oli luullut sen olevan vain unelman. - - - - -4. - - -Eräänä päivänä vaara yllätti heidät odottamatta ja valtavana ulkona -merellä, rannasta kaukana. - -Rajumyrskyn tapainen puuska kallisti veneen, niin että siihen tulvahti -vettä ja se oli kaatumaisillaan. - -Jos Henning Garth olisi ollut vähemmän neuvokas ja kömpelö -liikkeissään, ei näistä kahdesta olisi ollut enempää sanomista kuin -että he yhdessä olivat suistuneet tästä olotilasta toiseen, ehkä siellä -jatkaakseen alkamaansa toistensa tutkimista. - -Mutta nyt oli Garth sekä neuvokas, voimakas että nopsa, ja hänen -onnistui kääntää vene niin, että se saattoi kohista myrskyn mukana. Oli -avovettä kauas eteenpäin, eikä mitään kareja. Siitä tuli jännittävä -purjehdusmatka, pitkä matka lyhyessä ajassa myrskyn nopeudella. - -Ei ääntäkään ollut tullut Gunnelin huulilta kumoonpurjehtimisen -uhatessa, vaikka hän täydellisesti oli käsittänyt vaaran, eikä -Henningkään ollut sanonut yhtään sanaa. Mutta kun pahin vaara oli -ohi, etsivät heidän katseensa toisiansa molemminpuolisesti tuntien -yhteenkuuluvaisuutta. - -Ei kumpikaan sanonut mitään ennenkuin he olivat nousseet maihin. - --- Likeltä piti, ettemme jääneet tuonne selälle, sanoi Garth ja ojensi -kätensä auttaakseen Gunnelia veneestä. - --- Se ei olisi tehnyt mitään, vastasi Gunnel ja otti Garthin käden, -vaikka hän helposti olisi voinut hypätä maalle ilman tukea, mutta hän -piti heidän käsiensä kosketuksesta, jopa niin paljon, että hän odotti -sitä joka kerran heidän lähestyessään rantaa. - -Gunnel ei antanut Garthille aikaa vastaamiseen, vaan meni heti -laiturilta niitä vastaan, jotka tulivat kiirehtien rantaan, -helpoittuneena nähdessään kotiin palanneet. - -Garth meni jälleen veneeseen ja kootessaan purjeita hän mietti -herkeämättä mitä Gunnel oli mahtanut tarkoittaa. - - - - -5. - - --- Halveksitteko elämää? - -Näin kysyi Garth yht'äkkiä, kun hän seuraavan kerran oli merellä -Gunnelin kanssa. - -Gunnel naurahti haluten mieluummin käsittää kysymyksen keveästi, mutta -se ei oikein onnistunut Garthin vakavuuden rinnalla. - --- Ei suinkaan kuolemalla niin suurta merkitystä ole, siirtyy vain -toisesta olotilasta toiseen, sanoi hän vallattomalla huolettomuudellaan. - --- Muuttuminen ei toki ole niin helppo asia, että sitä voi pitää -joutavana, sanoi Garth ja katsoi ylös nähdäkseen pullistiko tuuli -purjetta. - --- Ajatelkaahan vain, miten paljon ahdistusta ja tuskaa joka ihmisen -tulo tähän olotilaan maksaa, jatkoi hän. Ja kun toinen on sen -kärsinyt minun tähteni, on minulla vain enemmän syytä pitää arvossa -olemassa-oloani, kuin jos itse olisin kärsinyt tänne tuloni. - -Hän puhui niin luonnollisesti ja oli niin ajatukseensa kiintynyt, että -hän ei heti huomannut punastusta, joka kohosi Gunnelin poskille ja yhä -tummeni. - -Se oli haihtuvaa aluksi ja olisi pian kadonnut jälleen -- kuten -tavallisesti -- jollei hän olisi tullut ajatelleeksi miten tavattoman -tyhmältä sen täytyi näyttää Garthista. Hän saattaisi luulla hänen -olevan turhankainon, ja sitä hän nyt kaikkein vähimmin oli. Garthin -ajatus oli niin hieno, ja se oli sattunut Gunnelin kevytmieliseen -elämän-halveksumiseen ikäänkuin nuhteena. Mutta sitä varten hän ei -ollut punastunut, vaan tietoisena siitä, mitä oli tuntenut kuoleman -vaarassa tuolla ulapalla. Jos he olisivat jääneet sinne, olisivat he -saaneet seurata toisiaan kuolemaan. Se olisi ollut kylliksi Gunnelille. -Mutta Garthille se nähtävästikään ei olisi merkinnyt samaa ja senvuoksi -hän ei millään muotoa suonut, että hän olisi aavistanut, mitä hän oli -tuntenut. Oli sen vuoksi parempi antaa hänen olla siinä uskossa, että -hän piti elämää vähäarvoisena. - -Garth tuli katsoneeksi häneen, huomasi hänen punastumisensa ja -muisteli, mitä oli sanonut. Hänen mieleensä ei ollut juolahtanut, -että siinä olisi jotain sopimatonta, mutta Gunnel näytti pitävän sitä -sellaisena, ja siinä tapauksessa -- -- -- - -Gunnel huomasi hänen ihmettelynsä ja huomasi mikä oli tulossa ja -kiirehti ehkäisemään enemmän kuin tarpeettoman anteeksipyynnön, joka -olisi ollut arvotonta heille molemmille. - --- Te olette antanut minulle opetuksen, sanoi Gunnel hermostuneesti. -Olen tähän saakka ottanut elämän lahjan liian kevyeltä kannalta ja se -on puolustamatonta. - -Punastus tummeni hänen puhuessaan, mutta hän ei luonut katsettaan alas, -Garth saisi lukea siitä, että hän nyt käsitti asian hänen tavallaan. - -Garth oli iloinen siitä mitä näki. Äsken pitäen elämää vähäarvoisena, -oli Gunnel tuntunut hänestä kypsymättömältä, nyt hän näytti hänen -mielestään kypsyvän: ja se, että Gunnel otti vastaan vaikutuksia hänen -sanoistaan, teki hänet juhlallisen onnelliseksi. - - - - -6. - - -Kun he sopivat kumppanuudesta elinajaksi, näytti heistä kaikki -mahdolliselta ja keveältä. Kyllä molemmat tunsivat että heidän -välillään oli melkoisia eroavaisuuksia, mutta mitä ne merkitsevät -rakkauden rinnalla? - -Eikö rakkaus ole suurin kaikesta? Ja tokkopa rakkaus koskaan oli -ehjempää ja epäilyksistä vapaampaa kuin heidän? Kummallakaan ei ollut -mitään epäröivää. - -Ja sitten alkoi kihlausaika lyhyen valoisan ajan jälkeen, jonka -kuluessa rakkaus oli lähentänyt heitä toisiinsa. - - - - -7. - - --- Sinä luulet auttamattomasti minusta liian hyvää, sinä armas, -rakastunut hupsu! Miten sinun rakkautesi käy opittuasi tuntemaan minua -sellaisena kuin olen? sanoi Gunnel hellästi ja hilpeästi, mutta samalla -olennossa hieman todellista levottomuutta. - -Garth nauroi onnellisena. - --- Se on selvää, ettemme lähimainkaan tunne toisiamme. Mutta -mielenkiintoista on juuri tunkeutua toistensa personallisuuteen ja -tehdä havaintoja. - -Hänen silmänsä loistivat lämpimän odottavina. - -Gunnelia oikein kirveli sen nähdessään, ja hän, joka muuten -tavallisesti oli hyvin ylpeä itsestään, tunsi itsensä nyt vain niin -merkillisen nöyräksi. - --- Elä odota pelkkiä valoisia havainnoita! varoitti hän. - --- Etkö sinä tunne mitään levottomuutta niiden havaintojen suhteen, -joita sinä puolestasi tulet tekemään? kysyi Garth. - -Gunnel pudisti päätään. - --- En yhtään. - -Hänen rajaton luottamuksensa liikutti Garthia syvästi, ja hän tunsi sen -jalostavan vaikutuksen. - --- Rakkaus on tuova esiin parhaan mitä meissä on, Gunnelini! sanoi hän -lämpimästi. - - - - -8. - - -Entä Garthin kristillisyys! Minkälaiseksi Gunnel havaitsi sen lähemmin -tutkiessaan häntä? Elämänilon viholliseksiko vai ystäväksi? - -Sitä hän ei tiennyt, hän tiesi vain, että Garthin kristillisyys oli -niin yhtä hänen kanssaan, että Gunnelin olisi ollut vaikea rakastaa -häntä ja olla nurja sitä kohtaan. - -Kuinka hänen kristillisyytensä oli saattanut tulla niin hänen -elämäkseen, että se etsimättä ilmeni koko hänen olennossaan, ilman että -hän näytti ajattelevan sen ilmaisemista? Se oli itse se ilmapiiri, -missä hän eli. - -Gunnel oli utelias ja tahtoi mielellään kysyä häneltä, mutta pidättyi -siitä, sillä Garth oli varovainen sisäisen elämänsä suhteen. - -Minkätähden? Pelkäsikö hän ettei Gunnel ymmärtäisi häntä, ja pelkäsikö -hän, että Gunnel ymmärtämättömän varomattomasti loukkaisi häntä tässä -hänen sisimmässään, joka oli herkästi tunteellinen kuin hermo? - - - - -9. - - --- Sinä tahdot tietää, mitä minä uskon? - -Garth sanoi sen verkalleen, juhlallisesti, eikä Gunnel tahtonut -sanallakaan katkaista ajattelevaa äänettömyyttä, joka seurasi sitä. - -Gunnel ei ollut voinut hillitä uteliaisuuttaan, sillä sehän oli -paljon enemmän kuin sitä. Eikö hänen oikeutensa, niin, hänen -velvollisuutensakin ollut oppia tuntemaan Garthia perin pohjin? Sen -vuoksi hän oli uskaltanut tehdä kysymyksen. - -Uskallettua se oli, sillä hän pelkäsi että vastaus olisi asettava hänen -rakkautensa koetukselle. Gunnel, joka oli sykkivää elämää ja vapautta, -ei tiennyt mitään pahempaa kuin kuivat opinkappaleet. Tähän saakka -Garth oli säästänyt häntä niistä. Nyt hän oli itsestään kysymyksillään -saattanut ne esiin. - -Gunnel terästäysi nyt sen varalle mitä piti tuleman, valmistausi -sisäiseen taisteluun, ettei kadottaisi rakastettuaan näkyvistä tämän -opin kuivan ankaruuden tähden. - -He eivät olleet merellä tässä tilaisuudessa vaan metsässä. Mutta meri -oli lähellä, se avautui heidän edessään ja huokaili kalliorantaa vasten -heidän alapuolellaan. - -Metsä oli tuulen pieksämää ja matalakasvuista. Mutta pienet puut, -jotka vääntyivät ylös maasta pyrkien tarmokkaasti tarttumaan kiinni, -tarjosivat odottamattoman mukavia istumapaikkoja. - -Gunnel istui männyn rungolla, joka oli kiemurrellut tarpeeksi korkealle -maasta muodostaakseen nojatuolin istuimineen ja selkänojineen. -Jalkojaan piti Gunnel käärmeentapaisella juurella, joka kyömyisenä -mutkitteli puusta. - -Selkäänsä nojaten yhteen tämän juuren kyömyyn lojui Henning Garth jalat -ojennettuina pitkin maata. Oikea käsivarsi oli eräällä puunrungolla. -Vasemmassa kädessä hän piti unohtunutta sikaria, josta kohosi häipyvä -savukiemura, osoittaen sen olevan sammumaisillaan. Garthista tuntui -vaikealta muodostella uskonsa sanoihin, lyhyisiin, selviin lauseisiin. -Ja kuitenkin hän oli tottunut tuomaan tämän uskon esiin opetuksessa. -Mutta Gunnel ei ollut mikään oppilas, eikä tämä ollut mikään -opetustunti. - -Garth ei ollut luullut niin vaikeaksi avata sisintään Gunnelille. Hän, -joka oli tunnettu kaunopuheliaaksi, haki nyt sanoja. Ajatusryppy hänen -silmäkulmiensa välissä syveni. - -Nähtyään sen, Gunnel ihmetteli, pitäisikö hänen katua kysymystään, -mutta sitten hän näki Garthin yht'äkkiä kirkastuvan. - -Hän kääntyi Gunneliin eikä tämä ollut koskaan nähnyt hänen kasvojaan -sellaisina. - --- Ota minun uskoni keskitettynä yhteen nimeen, yhteen personaan, -niin sinulla on sen koko pituus ja leveys, korkeus ja syvyys, suurin -piirtein ja yksityiskohdittain. - -Hän pysähtyi hetkiseksi ja sitten hän sanoi nimen -- Jeesus Kristus. - --- Mutta se nimi käsittää niin paljon, muistutti Gunnel. Kaikkein -erilaisimmat uskonnot nojautuvat häneen. _Kuinka_ sinä uskot häneen? -Kuka hän oli? - --- Oli? Uskon häneen, joka _on!_ - -Garth oli kääntänyt päänsä nyt, eikä katsonut Gunneliin, vaan merelle -päin. Ja Gunnel seurasi hänen katseensa suuntaa tiedottoman odottavana. -Garth oli puhunut hänestä, joka on, sillä tavoin että Gunnel siinä -hetkessä odotti saavansa nähdä hänet tuolla valoavaruudessa veden -yläpuolella. - --- Eräänä aikana elämästäni, jatkoi Garth, joka nyt löysi sanoja -murrettuaan jään, rippikouluaikanani ja lähinnä sitä seuraavana -aikana, olin Kristuksen luona autuuden vuorella. Opettajani piti -vuorisaarnaa Raamatun ytimenä ja herätti meissä rakkautta siihen. Elin -siitä ja koetin rehellisesti elää sen mukaan. Se kävi hapuilevasti, ja -minä jouduin hätään sairauden aikana, jolloin kaikki luulivat minun -kuolevan. Opettajani tuli minun luokseni ja nähtyään tuskani, ei -vuorisaarna enää riittänyt, hän vei minut Golgatalle. - -Ja sinne jäin sitten kauaksi aikaa. - -Teurastettu karitsa, joka on poisottanut maailman synnit, oli -minun kaikkeni. Tahdoin kuolla hänen kuolemansa maailmasta ja -itsekkäisyydestäni. Kärsin hänen kärsimisensä ja kuljin hänen -marttyyriaskeleitaan joka paaston aikana ja hengitin vapautuneena hänen -ylösnousemisensa päivänä joka pääsiäisenä. - -Mutta se Kristus, joka oli elänyt ja kuollut maan päällä, on kaukana, -taampana ajassa. Olin lukenut yhä uudelleen kaikki hänen elämästään -ja opistaan, hänen kuolemastaan ja ylösnousemisestaan, ja osasin sen -ulkoa. Ne olivat toteutuneita tosiasioita. Ne olivat tapahtuneet kauan -sitten. Minun tähteni tosin, niin että minulla oli hyötyä niistä, oli -pohja mille rakentaa. Mutta mitä rakentaisin sille perustalle? Voima ja -rohkeus, rakentamisen ilo puuttuivat minulta. - -Olin katsonut niin kauan vain taaksepäin. Vihdoin käännyin ja katsoin -eteenpäin. - -Ja silloin! Silloin hän kohtasi minut uudelleen, ristiinnaulittu -Herra Kristus. Sama ja kuitenkin -- uusi. Kohtasin hänet Patmoksella -Johanneksen ilmestyksessä. Ja sain nähdä hänet elävänä, sellaisena kuin -hän nyt on, pyhässä valkeudessa, silmät kuin tulenliekki ja ääni kuin -suurten vetten kohina. Ja sain kuulla hänen puhuvan siitä ihanuudesta, -missä hän meitä varten istuu Jumalan oikealla puolella. - -"Elä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen ja elävä. Olin kuollut -mutta katso, elän iäisyyksien iäisyydessä ja minulla on kuoleman ja -kuoleman valtakunnan avaimet." - -Silloin rakkaus uudistui minussa. Se oli kuin uusi luominen minussa. -Hän, joka oli, joka on ja joka tulee, hän on minun pelastukseni ja -autuuteni, minun uskoni, elämäni. -- Hengittämättä Gunnel kuunteli eikä -huomannut että kyyneleitä oli kiertynyt hänen silmiinsä. - -Hänellä ei ollut sanaakaan annetun luottamuksen vastineeksi, mutta hän -lukitsi sen sydämensä kaikkein pyhimpään. - -Hän oli pelännyt kuivaa opin rakennetta, mutta Garth oli asettanut -hänet elävän personallisuuden, rakastetun Jumalan eteen. - - - - -10. - - -Seuraavina päivinä oli Gunnel äänetön, apea ja alakuloinen. - -Garth koetti elvyttää häntä, mutta se ei tahtonut onnistua, vaikka se -muutoin oli helppoa. - --- Mikä sinun on, Gunnel? kysyi hän hellästi. - -Ja silloin Gunnelin äänettömyys laukesi, ja kaikki hänen murheensa tuli -esiin. - --- Sinä olet musertanut minut sillä pilkahduksella, jonka annoit -minulle sisimmästäsi. Minun ei olisi milloinkaan pitänyt pyytää sitä, -se häikäisee minua. Olen sinulle arvoton, arvoton. Olen ajattelematon -ja maailmallinen, enkä tunne mitään siitä mikä henkevöittää sinua. -Kuinka me voisimme tulla yhdeksi? - --- Oi rakkahin, rakkaus voittaa kaikki. - --- Mutta minä en voi elää sinun kokemuksestasi eikä minulla ole mitään -omaa. Sinä olet vaativa minua seuraamaan sinua, enkä minä voi. Jos -koettaisin sitä, tulisi siitä teeskentelyä. - -Hän oli niin liikutettu, että sanoja tuskin saattoi ymmärtää. - --- Rakkahin, en tule vaatimaan mitään sinulta, kaikkein vähimmin -teeskentelyä. - --- Meidän välillämme on juopa. Olen kyllä aavistanut sen, mutta nyt -vasta katson alas siihen. Sinä tulet vaatimaan, että minä tulen sen yli -sinun luoksesi -- mutta minä en voi. - --- Etkö sinä tule vaatimaan, että minä tulen sinun puolellesi? - --- En, en koskaan! pääsi häneltä melkein kauhistuneena. - --- Miksi et? - --- Sinä olet oikealla puolella. - --- Jos huomaat sen, niin etkö tahdo tulla minun puolelleni? - -Garthin mielestä Gunnelin olisi pitänyt tulla vakuutetuksi nyt, kun -se oli niin loogillisen selvää. Sillä että joku saattaisi nähdä ja -tunnustaa oikean heti tahtomatta sitä, ei johtunut hänen mieleensäkään, -niin palava oli hänen oma oikeuden-janonsa. - -Mutta Gunnel jäykkeni, jokin hänen sisimmässään asettui vastarintaan. - --- On niin paljon minun puolellani juopaa, niin paljon kauneutta -ja vapautta ja muuta, jota en tahdo jättää, mutisi hän ja katsoi -Garthiin heräävällä uhmalla, ikäänkuin olisi odottanut nuhteita, joita -valmistausi torjumaan. - -Mutta Garth ei nuhdellut. - --- Seuraa sinä haluasi. Et voi tulla minun puolelleni ennenkuin se -muuttuu. - --- Sinä puhut ikäänkuin se tulisi muuttumaan. Mutta jospa se ei koskaan -muutu? kysyi Gunnel melkein uhittelemalla. - --- Niin en kuitenkaan koskaan ryhdy pakottamaan. - --- Lupaatko ettet aseta vähintäkään sidettä minun vapaudelleni? kysyi -Gunnel yhä epäluuloisena. - --- Sen lupaan luottaen siihen, että sinä puolestasi otat huomioon, -minkä minun asemani kristinuskon opettajana voi tehdä sopivaksi tai -sopimattomaksi vaimolleni. - --- Mitä esimerkiksi? - --- Sen sinun hienotunteisuutesi sanoo sinulle, en minä. - -Muuta vastausta hän ei antanut Gunnelille. Gunnelista tuntui niinkuin -Garth tällä vapaudella olisi sitonut häntä enemmän kuin määrätyillä -käskyillä tai kielloilla. Jos hän nyt rikkoisi vähimmässäkin -Garthia vastaan uskonnonopettajana, täytyisi hänen tuntea itsensä -epähienotunteiseksi -- ja se oli pahinta mitä hän tiesi. - -Nyt Garth tiesi, mikä Gunnel oli. Hän tiesi että niin hienotunteisesti -kuin hän vaalisikin Garthin antamaa luottamusta, ei se kuitenkaan ollut -kääntänyt häntä. Gunnel oli pelännyt, että Garth ehkä oli uskotellut -itselleen jotain sellaista. Sen jälkeen mitä Gunnel nyt oli sanonut, ei -Garth enää voisi sitä uskotella. - - - - -11. - - --- Henning, mikä sinua vaivaa! - --- Minuako? - -Hän koetti näyttää tietämättömältä. - --- Niin, sinä olet liikutettu jostain. Mitä se on? Elä luulekaan -voivasi salata minulta mitään! - --- Se -- -- -- - -Garth oli sanomaisillaan "se ei ole mitään", mutta pidätti itsensä. -Silloin hän muutti tapaansa ja koetti laskea leikkiä. - --- Psyken täytyy hihitä uteliaisuuttaan. On toisinaan viisainta olla -valaisematta Amoria lampulla. - --- Oh, elä koeta! Sinä et ole mikään Jumala, olemme kumpikin -samanlaisia kuolevaisia, ja minä aion valaista sinua niin paljon kuin -tahdon. - -He kulkivat metsässä kapeaa polkua, Gunnel hiukan edellä. Nyt hän -kääntyi ympäri ja pani nauraen kätensä Garthin olkapäille ja katsoi -häneen silmät sädehtien vaihtelevia tunteita, eniten vallattomuutta. - --- Anna tulla nyt! komensi hän. - -Hän oli hurmaava tuollaisena, liekehtivä sielu. Garth koetti suudella -häntä. - -Mutta Gunnel piti häntä käsivarren mitan loitolla itsestään. - --- Elähän koetakaan! Sinä tahdot suuteloilla saada minut vaikenemaan, -mutta sepä ei onnistu! - -Silloin Garth mukautui ja seisoi hiljaa. - -Mutta Gunnelin käsien keveä kosketus hänen olkapäillään, hänen eloisat -kasvonsa niin lähellä hänen omiaan, hänen sädehtivä ilmeikäs katseensa -hänen katseessaan hämmensi Garthia, hänen silmissään pyöri kaikki. - --- Heitähän, Gunnel! mutisi hän liikutettuna. Gunnelin katseeseen tuli -ihmettelyä, sitten se tuli araksi ja helläksi. Hän hellitti otteensa, -kääntyi ääneti ympäri ja alkoi kävellä jälleen. - -Garth seurasi jäljessä katse kiintyneenä Gunnelin uhkeaan ja kuitenkin -niin tyttömäiseen olentoon. - -Hänen käyntinsä oli ehkä hänelle eniten luonteenomaista, se kuvasti -hänen mielialaansa ja oli yhtä vaihtelevainen kuin se. Jos hän -oli iloinen ja vallaton, kävi käynti tanssivaksi ja joustavaksi. -Jos hän oli päättäväisellä ja tarmokkaalla tuulella, silloin hän -käveli ikäänkuin koko maailma olisi kuulunut hänelle. Jos hän oli -hellämielinen, tuli hänen käyntiinsä jotain pehmeää ja hyväilevää. -Mutta jos hän ei ollut tasapainossa, niin se kävi epävarmaksi, ja jos -hän oli ujo tai tietoinen itsestään, silloin se jäykistyi. - -Siinä Garthin edessä kulkiessaan Gunnel käveli nyt ikäänkuin olisi -ollut epävarma tiestä, vaikka se oli selvä. Ja hän kompasteli puiden -juuriin, ikäänkuin ei olisi nähnyt niitä. Mutta hänen ryhdissään oli -kuitenkin huomattavaa jäykkyyttä. - -Juuri tuo Gunnelissa oleva pikku puutteellisuus teki Garthin hellyyden -häntä kohtaan syvemmäksi, ja tuntui ikäänkuin hänen rintansa halkeaisi, -kun hän Gunnelia katsellessaan ajatteli muutamia kirjeitä, jotka hän -oli samana päivänä kihlauksen johdosta saanut. - --- -- -- "Elkää kantako iestä yhdessä epäuskoisten kanssa!" -- -- -- -oli yksi hänen ystävistään pitänyt velvollisuutenaan kerrata hänelle. --- -- -- "Olen lukenut hänen novellejaan, mutta en löytänyt mitä -toivoin löytäväni, ja tulin levottomaksi sinun tähtesi. Pidä varasi, -ettet sammuta henkeä, jota sinulla nyt on niin runsaassa -määrin -- -- --" - -Toinen oli varoittanut lempeämmin: - --- -- -- "Tottahan olet toiminut harkiten etkä hätäillen? Tunteesi -ovat niin voimakkaat hillityn kuoren alla, ja ne ovat palaneet niin -jakamattomasti pyhälle asialle -- saattavatko ne pysyä edelleen -samanlaisina, jos hänessä ei pala sama tuli? Mutta ehkä hänessä palaa, -vaikka sinä et koskettanut hänen hengellistä kantaansa sanallakaan -kertoessasi minulle kihlauksestasi ja se -- tarkoitan hänen kantaansa -siinä on toki tärkein -- -- --" - -Nämä molemmat, läheisiltä ystäviltä saadut kirjeet, olivat liikuttaneet -Garthia. - -Miten ne tuomitsivat hänen Gunneliaan, jota eivät tunteneet! Ei ihme -että häntä suututti ja että hän oli järkytetty! Kiusallinen tietoisuus -siitä, ettei heidän arvostelunsa lieventyisi -- pikemmin päinvastoin --- sitten kun he oppivat tuntemaan Gunnelin, kärjisti pistoa ja teki -tuskan kiihkeämmäksi. Mutta kuta kiusallisemmaksi hän tunsi nuo -varoitukset ja arvostelut, sitä kiihkeämmäksi kävi hänen hellyytensä -hänen niin kovasti arvosteltua rakastettuansa kohtaan. - -Oi, kuinka hän tahtoikaan suojella häntä, uskoa häneen, saada -rakkaudellaan esille hänen iäisyyselämänsä, joka niin hätäisesti -häneltä kiellettiin! - -Gunnel kompastui ja olisi ehkä kaatunut, ellei Garth takaapäin olisi -tarttunut häneen kiinni. - -Hän piti häntä edelleen sylissään. Gunnelin niska oli Garthin -olkaa vasten, ja aurinko paistoi puunlatvan läpi Gunnelin ylöspäin -käännettyihin kasvoihin. - -Garth näki hänen värisevässä hymyssään vakavuuden, tunsi kuinka hän -rakasti häntä ja ajatteli, että niitä, jotka Jumala on yhdistänyt -sellaisella rakkaudella kuin heidän, eivät ihmiset saa erottaa. - -Hänen miehekkäät piirteensä jäykistyivät äkillisestä päättäväisyydestä. - --- Gunnel, mikä estää meitä menemästä naimisiin jo tässä kuussa! - -Hänen äänensä oli jäykkä ja ankara ja hän sulki Gunnelin syliinsä -ikäänkuin varjellen häntä näkymättömältä viholliselta. - -Gunnel hengitti nopeaan. - --- Niinkö pian? - --- Niin, minä tahdon. Etkö sinä tahdo? - -Gunnel epäröi. Tämä äkillinen ehdotus, joka esitettiin niin jyrkästi ja -tylysti, vaikutti Gunneliin kuin halla kukkatarhaan. - --- Tämä aika ennen sitä on niin runollista, kuiskasi Gunnel hymyillen -epäröivästi, sillä hän tunsi itsensä epävarmaksi, Garthissa oli jotain -niin suuttunutta. - --- Runolliselta! - -Garth ikäänkuin viskasi luotaan tuon sanan suuttuneen -ylenkatseellisesti. - --- Emme elä novellia, Gunnel, elämme _elämää!_ Gunnel tunsi itsensä -niin pieneksi ja katoavaksi. - -Garthin liekehtivän voiman rinnalla, ja se valtasi hänet ja tempasi -mukaansa. Oli suloista myöntyä antautuvana. - --- Kuten tahdot, rakkahin! kuiskasi hän. - - - - -12. - - -Vasta jälkeenpäin, illalla ollessaan yksin huoneessaan, Gunnel muisti, -ettei hän ollut saanutkaan tietää mikä Garthia oli niin järkyttänyt. -Sen hän oli onnistunut kiertämään äkillisellä esityksellään häistä. - -Mutta Gunnel tahtoi saada selville, mikä hänet oli saattanut -levottomaksi, sillä hänen ristiriitansa oli ollut liian huomattava -joutuakseen mitättömästä asiasta. - -Lähemmin mietittyään Gunnel ihmetteli eikö se mahtanut ollakin tuo -sama -- mikä se nyt lie ollutkin -- joka oli saattanut Garthin niin -odottamatta ehdottamaan pikaista avioliittoa. Hän ei ollut tehnyt -sitä rakkauden hellällä kiihkeydellä, vaan suuttuneesti, tylyllä -ankaruudella, ikäänkuin jotain uhmatakseen. - -Gunnel mietti kovasti mikä tai kuka oli järkyttänyt häntä. - -Hän itse ei ollut sitä tehnyt, sen hän tunsi, sillä Garthin rakkaus -häneen oli ollut jos mahdollista vielä hellempää kuin koskaan ennen. - -Mutta sen täytyi kuitenkin jollain tavoin koskea häntä, sillä se vain, -mikä koski Garthin arimpaan, saattoi järkyttää häntä siinä määrin. Ja -hänhän oli Garthin arin kohta. - -Hän kyllä -- ja toinen lisäksi, Garthin Jumala. - -Gunnel rypisti otsan mietteisiin, siinä istuessaan vuoteen laidalla -puoleksi riisuutuneena ja koneellisesti tukkaansa aukoen. - -Garthin mielentilassa oli ollut jotain ristiriitaa sinä iltana. - -Olivatko hänen Jumalansa ja hän -- Gunnel -- joutuneet vastakkain? - -Se ei ollut mahdollista. Hänhän ei ollenkaan tahtonut olla Garthin -sisäisen elämän tiellä, ja sen hän oli selvästi sanonut Garthille. Hän -tunsi mitä syvintä kunnioitusta Garthin uskonelämää kohtaan, ja sen -Garth tiesi. - -Mutta hän -- Gunnel -- ei elänyt sitä. - -Olisikohan se voinut käydä vaikeaksi Garthille? - -Eihän se kuitenkaan ollut mitään uutta hänelle, senhän hän oli tiennyt -alusta alkaen. - -Ei, heidän välillään ei ollut mitään, mikä olisi Garthia liikuttanut. -Sen oli täytynyt tulla ulkoapäin. - -Gunnelin arvailu harhaili hapuillen sinne ja tänne ja siten yht'äkkiä -osui oikeaan. - -Garthilla oli tietysti ystäviä ja tuttavia. Uskonheimolaisia. Ettei hän -heti tullut ajatelleeksi heitä! He olivat tietenkin olleet esillä. - -Kihlaus oli nyt julkaistu, ja ihmiset pohtivat sitä. Eikähän ihminen -koskaan muulloin ole siinä määrin arvostelun alaisena kuin kihloihin -mennessä, sehän on tunnettu asia. Tietysti oli joku kirjoittanut ja -paheksunut hänen kihlaustaan. Ahdasmielisiä ihmisiähän on niin paljon. -Ja mitä ahtaampia, sitä tuomitsevampia. - -Gunnel hymyili itsekseen. - -Rakas Henning-parka, nyt hän ymmärsi! - -Mutta että hän saattoi välittää niin paljon ihmisten puheista! Gunnel -oli luullut hänen seisovan sellaisen yläpuolella. - -Gunnelille teki oikein hyvää huomata pieni heikkous Garthissa, vaikka -Gunnel olisi suonut sen olevan jotain muuta kuin heikkoutta siihen -nähden, mitä ihmiset sanovat. - -Omasta puolestaan ei Gunnel koskaan pannut pienintäkään huomiota -sellaiseen, pikemmin hän halusi uhmata, ja hän lupasi itselleen -kasvattavansa Garthia siinä suhteessa. - --- Ihmettelen, mitä pahaa he ovat sanoneet minusta. - -Hän nauroi itsekseen. - --- Sillä minusta sen on täytynyt olla, muutoin se ei olisi koskenut -häneen niin. - -Ja hänet valtasi hellä ylpeys tietäessään olevansa niin rakastettu. - - - - -13. - - --- Henning, ovatko sinun ystäväsi onnitelleet sinua kirjoittamalla -pahaa minusta? - --- Kuinka he olisivat voineet tehdä siten? Eiväthän he tunne sinua. - -Garthin lyhyt, katkaiseva ääni ei jäänyt Gunnelilta huomaamatta, ja -hän oli kyllä huomannut, kuinka Garth oli hätkähtänyt kysymyksen -kuullessaan. - -Gunnel nauroi, ja hänen silmissään loisti veitikkamaisuutta. - --- Hehän ovat voineet lukea minun novellejani eivätkä ole pitäneet -niiden hengestä, virkkoi hän kiusoitellen. - -Garth nauroi, mutta Gunnel näki myös, että hän punastui päivetyksenkin -alta. - --- Nyt näen, että osasin naulan päähän! riemuitsi hän. - --- Toivon minun ystävieni tulevan sinunkin ystäviksesi, sanoi Garth -niin hellän vakavana, että se melkein oli saattaa Gunnelin aseettomaksi. - -Mutta hän aloitti uudelleen. - --- Pelkään että he tulevat pitämään minua ylen pakanallisena, sanoi hän -nauraen vallattoman huolettomasti. - --- Toivon ettet löydä huvitustasi uhmailemalla heitä näyttäen -pahemmalta kuin olet, sanoi Garth samanlaisella äänellä kuin ennen. - --- Sitä en toden totta tarvitse, olen kyllin huono sellaisena kuin -olen, hymyili Gunnel iloisesti. - --- Sinä olet mahdoton kun rupeat tuollaiseksi! Garth sai hänet kiinni -ja suuteli häntä. Siinä oli keino erilaisuuden tasoittamiseksi, niin -pian kuin sellaista pisti esiin heidän välillään. - --- Enkö saa lukea heidän kirjeitään? pyysi Gunnel mielistelevästi. - --- Kenen? - -Ikäänkuin hän ei olisi tiennyt mitä Gunnel tarkoitti! - --- Sinun ystäviesi, intti hän. - --- Onko sinulla tapana näyttää saamiasi kirjeitä? - --- Saat lukea kaikki, mitä olen saanut kihlauksemme johdosta. - -Gunnelin pyyntö huolestutti Garthia, sillä sehän oli niin oikeutettu, -mutta Garth ei kuitenkaan tahtonut täyttää sitä. - --- Sinä käsittäisit osittain väärin, sanoi hän vihdoin, hyvin -väkinäisesti. - -Mutta Gunnelilla ei ollut mitään armoa. - --- Voithan selittää vaikeasti tajuttavat kohdat. - -Gunnelin leikillinen tapa teki Garthin vielä haluttomammaksi suostumaan -hänen pyyntöönsä ja sai hänessä nousemaan hieman loukkaantuneen tunteen -Gunnelia kohtaan. - --- Sinä tekisit pilaa heistä -- -- -- ja -- he ovat joka tapauksessa -minun todellisia ystäviäni -- -- -- ja tarkoittavat hyvää. - -Se oli toinen asia. Hymy katosi Gunnelin huulilta, hänen silmänsä -suurenivat ja tummenivat, ja hän vetäytyi pois Garthin sylistä. - -Garth epäili siis hänen hienotunteisuuttaan! - --- Suutuitko, Gunnel? Garthin huoli syveni. - --- En, vastasi hän jäykästi. Luulen vain, etteivät sinun ystäväsi voi -tulla minun ystävikseni, koska he kirjoittavat minusta sinulle sillä -tavalla, ettet voi näyttää sitä minulle. - --- Saat lukea kaikki kirjeet, mitä olen saanut, lupasi Garth puolittain -epätoivoisena, sillä nyt hän ei nähnyt mitään muuta keinoa. - --- Ei, kiitos, en välitä yhtään niistä. Pidä ystäväsi ja heidän -kirjeensä itselläsi! - -Ja niin letkauttaen hän jätti Garthin kiireesti, juoksi pienelle -sivupolulle ja hävisi. - -Garthin ensi mielijohde oli lähteä perästä, mutta hän hillitsi sen ja -jatkoi yksin matkaansa. - -Tultuaan pitkän kävelyn jälkeen kotiin, otti hän kaikki -onnittelukirjeet, asetti ylimmäksi molempien lähimpien ystävien -lähettämät ja vei ne Gunnelin huoneeseen. - -Ei kukaan vastannut hänen koputtaessaan, mutta ovi oli lukitsematta, -jonkatähden hän meni sisään ja pani kirjeet Gunnelin kirjoituspöydälle. - -Garth ei saanut nähdä häntä koko päivänä. Gunnel sovitti niin, etteivät -he kohdanneet ruokalassa, mutta Garth kuuli hänen olleen siellä ja -syöneen ennen kuin hän tuli. - -Illallisen jälkeen Garth meni yksin alas rantakallioille kivipenkille, -missä heidän tapansa oli iltaisin istua kun oli tyyntä, aivan alhaalla -lähellä vettä. - -Oli jo syys käsissä, ja illat alkoivat tulla pimeiksi. Tähdet tuikkivat -avaruudessa meren yllä, ja iltatähti katseli kuvajaistaan ja leikkasi -pitkän väräjävän valojuovan veteen. - -Garth ajatteli Gunnelia ja hänen lapsellisen hillitsemätöntä vihaansa -hänen juostessaan Garthin luota metsään. Hän ei voinut hymyillä sille, -sillä siksi paljon se koski häneen. - -Hänen oli niin ikävä Gunnelia, että häntä särki siinä yksin istuessaan -ja hän ihmetteli kuinka kauan hän aikoi rangaista häntä pysyttelemällä -näkymättömissä. - -Silloin hän kuuli keveitä askelia kalliolta aivan takaansa ja hypähti -ylös. - -Siinä oli todellakin Gunnel, joka tuli häntä vastaan illanhämyssä. -Hänen hameen helmansa hieno kahina hyväili Garthin korvaa, kun hän -ojensi käsivartensa auttaakseen häntä kallion kielekkeeltä alas heidän -penkilleen. - -Jo ensi silmäys oli vakuuttanut Garthille, että tuosta itsepäisestä -lapsesta, joka oli juossut hänen luotaan metsässä, ei ollut nyt -jälkeäkään Gunnelissa. Siinä oli nuori nainen, joka tuli hänen luokseen. - --- Käyttäydyin niin tyhmästi, kuiskasi hän kainosti. - -Garth suuteli noita väriseviä huulia uudelleen ja uudelleen. - --- Miten olen kaivannut sinua! - -Ja Garth painoi Gunnelin lujasti itseään vasten. - -Kun he sitten istuivat käsi kädessä kivellä, käänsi Gunnel suruisen -katseen Garthiin, eikä kaipaus ollut milloinkaan ollut syvempi. - -Mutta hän ei sanonut mitään. - --- Oletko lukenut kirjeet? kysyi Garth. - --- Olen. - --- Mitä ajattelet niistä? - -Gunnel hymyili, vaikka itku värähteli huulilla, - --- Ei tuomitun sovi tuomita tuomareitaan. - --- Gunnel! - -Garthin koko sisin nousi niitä arvosteluja vastaan, joiden edessä -Gunnel taipui noin hienoin, loukatuin itsetunnoin. - --- He ovat oikeassa, me emme ole samaa henkeä, sinä ja minä, sanoi -Gunnel tavattoman hiljaisena. - -Huolimatta hänen tyyneydestään oli hänen ulkonäkönsä kuumeisuus -tavallista huomattavampi. Silmät paloivat kuin tähdet, ja iho liekehti. - -Garth katsoi merelle, joka kimalteli hämärässä, ja hän puristi kovasti -Gunnelin kättä omassaan. - --- Katsokaamme suuresti, Gunnel! Emmekö ole saman Isän lapsia? Eikö -hän ole luonut meitä molempia ja lunastanut meitä? Eikö hänen henkensä -ympäröi kaikkea, sisälly kaikkeen? Sinä, samoin kuin minä, elät ja -liikut ja sinun olentosi on hänessä, vaikkapa se ei sinulle itsellesi -ole vielä selvillä. Hän rakastaa sinua, enkö minäkin sitten saisi tehdä -samoin? - --- Muutamat hengenheimolaisesi eivät ajattele niin. - --- Mutta _Jumalan_ edessähän me seisomme, sinä ja minä, emmekä ihmisten -edessä, sanoi Garth kiivaasti. - --- Me seisomme valitettavasti ihmistenkin edessä, heillä on mielestään -paljonkin sanomista meistä, sanoi Gunnel hieman surumielisen -leikillisesti. - -Gunnel tarkkasi Garthia salaa, ihmetellen kuinka paljon ystävien -käsityksestä oli Garthin omaa, sillä jos hän vain olisi heidän -käsitystään vastaan taistellut, niin tokkopa hän olisi noin kiusallisen -vakavasti sitä tehnyt. - --- Me emme välitä siitä, mitä ihmiset sanovat, sanoi Garth -uhkamielisesti ja veti Gunnelin luokseen. - --- En minä siitä välitäkään, en ole siitä hetkeäkään välittänyt. Mutta -sinä näyt välittävän -- enemmän kuin luulin, kuiskasi Gunnel hieman -nuhdellen. - --- Minä olen omantunnon-ihminen, ja he vetoavat omaantuntooni, tunnusti -Garth. Sellaista vetoamista en koskaan voi sysätä pois ilman muuta. -Minun täytyy koetella itseäni sen edessä. - -Niinpä se oli kuin Gunnel oli luullut, hyökkäystä sisältäpäin eikä vain -ulkoapäin. Rakas Henning-parka, jolle hän tuotti sellaista taistelua! - --- Oletko koetellut? - --- Olen. - --- Ja huomannut? - --- Ettei Jumala olisi pannut minuun tätä ääretöntä rakkautta sinuun, -ellei hän sillä olisi tarkoittanut jotain. - --- Ja mitä luulet hänen tarkoittavan sillä? - --- Että minä rakkaudellani vedän sinut hänen luokseen. - --- Etkä pelkää minun vetävän sinua pois? kysyi Gunnel hetken -äänettömyyden jälkeen. - --- Eikö minun Jumalani olisi sinua voimakkaampi? Garth oli niin tyyni -ja varma nyt, hän oli tullut selvyyteen. Ei käynyt päinsä sovittaa -yleistä sääntöä tällaiseen tapaukseen, kukin erikoinen tapaus oli -arvosteltava erikseen. - -Taasen hetkinen äänettömyyttä, sitten kuului Gunnelin ääni jälleen -hämyssä ja hiljaisuudessa heidän istuessaan siinä toisiinsa -nojautuneina. - --- Mutta pelkään sinun vetävän minut pois. - --- Minäkö sinut? Mistä? kysyi Garth hämmästyneenä. - --- Totuudellisuudesta. Se on koko minun uskontoni -- toistaiseksi. -Minulla ei ole muuta, mutta siihen mikä minulla on, tartun kiinni, -muutoin hukun. - -Garth ei vastannut, painoi häntä vain lujemmin itseään vasten. - --- Pelkään, jatkoi Gunnel, että rakkaus sinuun saattaa minut -kuvittelemaan itselleni ja sinulle ja ehkä muille, että olen -- -- -- -sellainen kuin sinä olet -- olematta sisimmässäni sitä kuitenkaan. -Ymmärrätkö, että pelkään sitä? - --- Rakkahin, ymmärrän, vastasi Garth syvästi liikutettuna. Auttakaamme -toisiamme varomaan sinua siitä. - --- Ymmärrätköhän sinä myöskin, että itsepetoksen pelko voi saattaa -minut -- kuinka sanoisinkaan? -- ulkonaisesti pahemmaksi kuin muutoin -olisin? Sinun ystäväsi tulevat tuomitsemaan minua ja säälimään sinua -sen nähdessään, mutta sinä, sinä ymmärrät? - -Hän katsoi rukoilevasti Garthiin, eikä tämä ollut koskaan nähnyt niin -syvää vakavuutta hänen silmissään. Sen katseen ja ne sanat Garth pani -mieleensä, ne auttaisivat häntä tulevaisuudessa ymmärtämään Gunnelia -oikein eikä tuomitsemaan liian ankarasti. - - - - -14. - - -Kalliolla, veden äyräällä pidetyn likeisen keskustelun jälkeen Garth -vietti unettoman yön, sillä itsekoetus sen askeleen suhteen, jonka hän -oli ottamaisillaan, kävi ankaraksi ja vakavaksi. Siihen hänet olivat -johtaneet ensin hänen hengenheimolaistensa kirjeet, jotka olivat -herättäneet hänen mielipahansa ja vastustuksensa, ja nyt myöskin -Gunnelin sanat, jotka olivat liikuttaneet häntä enemmän kuin mitä hän -oli voinut näyttää hänelle. - -Jos hän oli tuntenut jotain epäröimistä heidän avioliittonsa suhteen, -niin se oli ollut vain hänen itsensä vuoksi, hänen mieleensä ei ollut -johtunut muuta kuin että hän vain saattoi olla vaarassa -- jos mitään -vaaraa nyt olisikaan olemassa -- sillä hänellähän oli hengellinen elämä -kadotettavana seurustellessa sellaisen kanssa, jolla sitä ei ollut. - -Mutta nyt Gunnel oli odottamatta puhunut uskonnostaan ja sen -kadottamisen vaarasta. Ja millä nöyryydellä hän siitä oli puhunut! -Garth tunsi itsensä syvästi nöyryytetyksi siitä huomiosta, että hän -tiedottomasti oli pitänyt itseänsä parhaimpana heistä senvuoksi, että -tunsi enemmän Jumalaa kuin Gunnel. Sellaisen tiedonhan vain pitäisi -yhä enemmän tehdä hänestä Gunnelin palvelijan. Hänen hellyytensä -Gunnelia kohtaan kasvoi taivaisiin saakka, kun hän ajatteli, mihin -itsekkäisyyteen ja ylpeyteen hän oli tehnyt itsensä syypääksi Gunnelia -kohtaan. - -Hän tutki rakkauttaan Gunneliin kutsuen itsessään olevan tutkistelevan -filosofin auttamaan kristittyä. - -Ensimäiseksi hän havaitsi, että hänen rakkautensa oli lämmin tunteesta. -Ja hän tunnusti, että tunne on sitä eksyttävämpi, mitä suloisempi se on. - -Mutta vaikkapa hänen rakkautensa olikin tunnetta täysi, niin ei se -ollut pelkästään sitä. Siinä oli tahtoakin. - -Ja minkälainen hänen rakkautensa tahto oli? Oliko se itsekäs? - -Hän ajatteli rehellisesti. Tosin hän pyysi Gunnelia itselleen niinkuin -sulhanen pyytää morsiantansa. Mutta keventyneenä hän totesi sen -mielijohteen, mikä hänessä oli herännyt Gunnelin kuiskatessa hänelle -vaarasta kadottaa totuudellisuutensa, mielijohteen luopua Gunnelista, -jos hän todellakin saattaisi joutua johonkin sellaiseen mennessään -hänen kanssaan avioliittoon. Niin, mitä tarkemmin hän tutki itseään, -sitä selvemmin hän näki, että juuri tämä levottomuus Gunnelin tähden -teki hänen tutkistelunsa heidän keskinäisestä suhteestaan niin syväksi. -Eikö se osoittanut, että hänen rakkautensa tahto oli pohjaltaan -epäitsekäs? - -Mutta ei Gunnelin tarvitsisi hänen vaimonaan olla missään vaarassa. Ei -mikään ankara vaatimus, ei mikään ahdasmielinen ymmärtämyksen puute -hänen puoleltaan asettaisi siteitä hänen vapaudelleen tahi tuomitsisi -häntä. Hän ymmärsi Gunnelia nyt ja varoisi itseään, niin ettei tämä -rakastava ymmärtämys tylsistyisi. Jos hän sen tekisi, niin ei hänen -ollut mitään syytä seurata mielijohdettaan päästää hänet vapaaksi, hän -kun ei itsekään ollut vapauttaan pyytänyt. - -Garth muisteli, mikä ensin oli herättänyt hänen mielenkiintoaan -Gunneliin. Se oli tuo etsivä, tyydyttämätön, kaihoava ilme hänen -katseessaan, joka alituiseen näytti katsovan jotain näkyväisten -asioiden takaa. Garth ei ollut tutkinut häntä kauan, ennenkuin oli -luullut ymmärtävänsä, että se oli hänen iäisen henkensä jano Jumalan -puoleen. Kaipaus selvittämään sitä hänelle ja johtamaan häntä sen luo, -jota hän tietämättään etsi, oli ollut voima, joka ensin oli saattanut -hänet etsimään Gunnelin seuraa. - -Onhan totta, että joka ihmisen voi otaksua kulkevan samoin henkisesti -isoovana. Mitä varten häntä sitten oli liikuttanut niin valtavasti -juuri Gunnelin kaipuu? - -Garth selitti sen kahdella tavalla. Osaksi tuo jano oli Gunnelissa -silmäänpistävämpi kuin useimmissa muissa, osaksi se oli sattunut juuri -hänen silmiinsä ja liikuttanut hänen sydäntään. Ja eikö se ollut -tapahtunut senvuoksi, että hän oli se, jonka Jumala oli valinnut -tuomaan Gunnelille sitä mitä hän janosi? Täytyy sopia yhteen voidakseen -auttaa toisiaan. Ei kuka tahansa olisi osannut ojentaa hänelle elämän -leipää niin, että hän voi ottaa sen vastaan. Jumala näkee, kuka sopii -toista auttamaan, ja hän vie yhteen juuri sellaisen auttajan ja -autettavan, jotka sopivat toisilleen. Ja nyt Jumala oli siten vienyt -hänet Gunnelin yhteyteen senvuoksi, että hän oli se, joka paraiten voi -auttaa häntä. Hän ei voinut muuta kuin katsoa asiaa tällä tavoin, ja -hänestä oli rakasta katsoa sitä niin. Hän olikin alusta saakka katsonut -sitä näin. - -Senvuoksi hän olikin epäröimättömän avomielisesti etsinyt Gunnelia. - -Kun sitten taipumus oli tullut lähentäen heitä toisiinsa -erityisellä tavalla, ja yhdessäolo nopeasti kehittynyt voimakkaaksi -molemminpuoliseksi rakkaudeksi, mitäpä he olisivat voineet muuta tehdä -kuin ottaa sen askelen minkä olivat ottaneet? - -Hän oli niin rakkauden hurmaama, että hän oli seurannut sitä -epäröimättä, melkein harkitsematta, kunnes se yhdisti heidät toisiinsa. -Rikkoa nyt, kun rakkauden tunnustus ja uskollisuuden lupaus heidän -välillään oli vaihdettu, tämä tunnustus ja tämä lupaus sen takia, että -hän raukkamaisesti pelkäsi Gunnelin vaikutuksesta kadottavansa uskonsa, -se ei olisi ainoastaan epämiehekästä vaan epäkristillistäkin, ajatteli -Garth, liikutettuna pelkästä ajatuksestakin, että hänen ystävänsä -varoituksillaan mahdollisesti olivat tarkoittaneet jotain sellaista. -He eivät ajatelleet ollenkaan Gunnelia, nuo varoittajat. Minkälaisen -vaikutuksen sellainen pelkurimainen teko hänen puoleltaan tekisikään -Gunneliin, miten alhaisen käsityksen hän saisikaan hänen uskostaan ja -Jumalastaan, jonka luo hän tahtoisi viedä hänet! Ei, ja tuhat kertaa -ei sellaista menettelyä! Hän uskoi lujasti, että Jumalan voimassa oli -säilyttää häntä aseenaan Gunnelin voittamiseksi. - -Vaikkapa hän nyt harkinnan vuoksi otaksuisi, että hänen kosintansa oli -ollut punnitsematonta ja hätäiltyä, jopa erehdys, niin eikö kuitenkin -siinäkin tapauksessa hänen velvollisuutensa ollut pysyä siinä ja kantaa -seuraukset, voittaen ne Jumalan anteeksiantavalla voimalla! - -Kiittäen Jumalaa siitä tuloksesta, mihin hän oli itsekoettelemuksessaan -tullut, uskoi hän luottavasti omansa ja Gunnelin tulevaisuuden hänen -käteensä ja tunsi itsensä levolliseksi. - - - - -15. - - -Niin heidät vihittiin sitten. Lyhyt kesä oli nähnyt heidän rakkautensa -synnyn ja kihlausaikansa paratiisin. - -Naimisiin-menostaan Gunnel kirjoitti päiväkirjaansa aivan lyhyesti: - --- Nyt olen päässyt korkean tunturin yli ja näen maailman, joka aukenee -toisella puolen, maailman, johon mieheni ja minä käymme käsi kädessä. - - - - - - -II OSA. - - - - -1. - - -Pehmein liikkein Gunnel kietoi käsivartensa miehensä kaulaan. Hän -odotti sillä tavoin helposti saavansa Henningin jälleen leppyneeksi. - -Mutta hän erehtyi. Henningin tuima ilme ei lauhtunut, se pikemminkin -koveni, ja hän irroitti Gunnelin kädet, jotka tämä oli pannut ristiin -hänen niskansa taa. Hiljaa, mutta päättävästi hän irroitti ne ja päästi -käsistään. - --- Olisi parempi, että ottaisit minut huomioon, sanoi hän lyhyesti. - -Loukattuna sisimmässään ja liikutettuna seisoi Gunnel siinä hehkuvin -poskin ja poiskäännetyin kasvoin tuntien miten armottomasti Henning -katsoi hänen hämmästystään ja nöyryytystään. - -Mutta ylpeys pakotti hänet itsensä-hillitsemiseen. - --- Mitä tarkoitat? kysyi hän hiljaa, jotta äänen värinä ei niin paljon -olisi tullut kuuluviin. - --- Olin toivonut, että sinun hienotunteisuutesi sanoisi sen sinulle. - -Henning katsoi terävästi Gunnelin kumaraista päätä, sitten hän kääntyi -äkisti ja lähti huoneesta. - -Gunnel jäi seisomaan paikoilleen riehuvien tunteiden vallassa. - -Kun he menivät naimisiin, oli kaikki näyttänyt mahdolliselta ja -kevyeltä. Erilaisuus heidän välillään oli näyttänyt mitättömältä heidän -keskinäisen valtaavan rakkautensa rinnalla. - -Mutta alinomaisen ja likeisen yhdessäolon aikana alkoi erilaisuus -vähitellen ilmetä siinä ohella, jopa itse rakkaudessakin. - -Edellä kuvatun erimielisyyden oli aiheuttanut oikeastaan vain -pikkuseikka, jonka merkitys kuitenkin suureni periaatteelliseksi -kysymykseksi muutettuna. Gunnel kävi silloin tällöin teatterissa ja -Henning itsekin meni joskus mukaan, jos esitettiin jotain ylevää ja -hienoa; muutoin Gunnel meni jonkun ystävänsä kanssa eikä Henning -pitänyt sitä pahana. Mutta edellisenä iltana hän oli nähnyt erään -kuuluisan ja epäsiveellisen kappaleen. Hän oli edeltäpäin tiennyt sen -olevan arveluttavan, mutta ei ollut odottanut sen olevan niin huonon -kuin se oli. Nyt hän oli täynnä paheksumista, kertonut kappaleen -sisällön miehelleen odottaen tämän yhtyvän hänen paheksumiseensa sen -siveellisestä kurjuudesta ja ansaitsemattomasta menestyksestä. - -Mutta hänen kummastuksekseen Henningin pahastus oli kääntynyt häntä -vastaan, ja hän oli nuhdellut häntä siitä, että oli tahtonut nähdä -huonon kappaleen. - -Gunnel oli tuntenut itsensä hieman syylliseksi siihen nähden, mikä -oli oikeudenmukaista Henningin nuhteessa ja oli tahtonut ilmaista sen -äänettömästi hyväilyllään ja samalla sovittaa hänet. Mutta Henning -oli tekeytynyt suoraksi ja jäykäksi ja irroittanut hänen kätensä -kaulaltaan, ja kylmä kiilto silmissään hän oli katsellut Gunnelin -nöyryytystä torjuessaan hänet luotaan. - -Gunnelin posket paloivat häpeästä sitä muistaessa, ja lapsellisella -kiihkeydellä hän lupasi itselleen, ettei enää hyväilisi häntä omasta -aloitteestaan. - -Hänen sovinnollinen mielialansa oli aivan haihtunut eikä hän tuntenut -vähintäkään halua antaa myöten Henningille. Hän oli vaatinut syvällistä -parannusta hänessä, olennaista muutosta, mutta tätä hänen vaatimustaan -Gunnelin oli nyt mahdoton täyttää. Täyden vapautensa hän tahtoi pitää. - -Mitä pahaa hän oikeastaan oli tehnyt? Nähnyt huonon kappaleen. Entä -sitten! Eipä hän siitä huonontunut! Hänen siveellinen tunteensahan oli -voimakkaasti noussut sitä vastaan. Sen Henning tiesi, ja kyllä hänen -pitäisi tuntea häntä kylliksi ollakseen pelkäämättä hänen ottavan -vaikutuksia mistään epäsiveellisestä. - -Mutta Henning oli suuttunut ja nuhdellut häntä. Ja minkätähden? Ei se -tapahtunut hänen tähtensä. Ei, tuo pelkurimainen ajatus siitä, mitä -ihmiset sanoisivat, oli Henningiä johtanut siihen. Sen Gunnel oli jo -kihlausaikana huomannut ja päättänyt taistella sitä vastaan. Nyt oli -tilaisuus siihen. Hänen täytyi pitää puolensa Henningiä vastaan. Kun -hän tulee kotiin, ei hän tapaakaan hyväilevää, nöyrää, myöten-antavaa -Gunnelia, jonka hän niin tylysti oli työntänyt pois, hän tapaa naisen, -joka tietää mitä tahtoo ja pitää puolensa täyden personallisen -vapautensa suhteen. - - - - -2. - - -Gunnelin taistellessa tunteidensa kuohua vastaan kodin seinien sisällä, -käveli Henning kouluun kädet takin taskuissa, tarmokkaasti puskien -tuulta vastaan, joka puhalsi teräviä lumikiteitä hänelle vasten kasvoja. - -Oli lumimyrsky. Valkeille kaduille kasaantui kinoksia niin -epätasaisesti, että toisinaan sai kahlata syvässä lumessa, toisinaan -kulkea paljailla kivillä. Puotien ovikilvet kalisivat, ja kokonaisia -lumivieremiä luisui alas katoilta ja tuprusi kadulta ylös. - -Tämä ilma sopi Garthin mielialaan, joka oli käynyt ristiriitaiseksi -Gunnelin ja hänen välisen kohtauksen vaikutuksesta. Hän oli -suutuksissaan sekä hänelle että itselleen. - -Muisto äkillisestä Gunnelin kasvonpiirteissä tapahtuneesta muutoksesta, -kun hän oli irtautunut hänen syleilystään, kiusasi Garthin parempaa -ihmistä samalla kuin jokin ilkeä hänen sisimmässään nautti siitä. Hän -oli ymmärtänyt loukkaavansa Gunnelia sillä menettelyllä, ja hän oli -odottanut sitä hämmästynyttä ilmettä, minkä hän oli saanut nähdäkin. - -Samalla kun hän katui puolustikin hän sitä. Gunnel oli tullut -hemmoitelluksi hänen hellyydestään ja uskoi rajattomaan valtaansa, -joka hänellä muka oli Garthin suhteen. Mutta nyt Garth oli osoittanut -sekä hänelle että itselleen olevansa kyllin voimakas vastustamaan -hänen suloansa, jos tahtoi, ja siinä tietoisuudessa hänen miehekäs -itsetuntonsa nousi ylpeänä ja vahvistettuna. - -Uskoen Gunnelin aistin puhtauteen ja hänen hienotunteisuuteensa, hän -oli luvannut hänelle täyden vapauden. Mutta nyt oli Gunnel hänen -mielestään pettänyt hänen luottamuksensa menemällä ehdoin tahdoin -katsomaan kurjaa kappaletta. Se teko oli sattunut Garthiin kuin -korvapuusti. Ajatus, että Gunnel oli saattanut istua ja katsoa sitä -roskaa loppuun saakka, kuohutti häntä. Ei auttanut, että Gunnel oli -paheksinut kappaletta, hänestä tuntui että se oli heittänyt joka -tapauksessa jotain liastaan Gunneliin. - -Hän ei voinut eikä tahtonut pakottaa Gunnelin sisäistä elämää, mutta -hänen ulkonaisen elämänsä suhteen hänellä oli kuitenkin velvollisuus ja -oikeus vaatia yhtä ja toista. - -Hän oli toivonut Gunnelin, heidän jokapäiväisen yhdessäolonsa -vaikutuksesta, vähitellen tulevan häntä lähemmäksi sisällisessäkin -suhteessa. Koko sielullaan Garth ikävöi sen päivän koittamista, jolloin -hän sen tekisi. Mutta se tuntui hänestä melkein kaukaisemmalta nyt kuin -ennen heidän naimisiinmenoaan. Toisinaan läheisissä keskusteluissa oli -Garthin mieleen iskenyt huomio siitä miten vähän Gunnel ymmärsi sitä -uskoa, jota Garth hehkuvasti ikävöi Gunnelin jakavan hänen kanssaan. -Jos hän kerran tulisi uskoon, niin silloin ulkonaiset kysymykset -ratkeaisivat itsestään. Mutta siihen astihan hänen täytyi, niin -vastahakoista kuin se olikin, vaatia Gunnelia taipumaan muutamiin -periaatteisiin. Eihän esimerkiksi liene ollut liian paljon pyydettyä, -ettei Gunnel menisi katsomaan huonoja näytelmäkappaleita. Sen vaati -hänen oma arvokkaisuutensa naisena ja hänen asemansa Garthin vaimona. -Sen hän sanoisi Gunnelille sitten, kun hän tuntisi itsensä varmaksi -itsestään. Äsken hän oli ollut suuttunut ja kiivas, ja silloin oli -parasta vain mennä menojaan kuten hän oli tehnyt. Mutta kun hän palaa, -silloin hän on tyyni, ja silloin he puhuvat asiallisesti ja sopivat -uudelleen keskinäiset asiansa. - -Nyt hän oli koulussa ja työnsi syrjään ajatuksen Gunnelista -tilapäisesti, mutta se jäi kuitenkin ikäänkuin tunteen pohjavirraksi ja -antoi vauhtia ja eloa hänen opetukseensa. - -Hän piti filosofian tunnin, joka oli täynnä tulta ja nerokkaisuutta. -Ehkä se meni yli poikien käsityksen, mutta opettajassa oli sellaista -mukaansatempaavaa voimaa, että hän jännitti nuorten mielten kyvyt -äärimmilleen ja saattoi heidät henkisesti kasvamaan sillä tunnilla. - -Sitten hän meni kotiin Gunnelin luo. - -Hän kulki kädet takin taskuissa ja hoikka mutta voimakas vartalo -notkeasti kumartuen tuulessa, miltä odottamattomalta taholta se milloin -puhaltelikin. - -Ajatus Gunnelista oli taasen etualalla ja se oli vain käynyt -voimakkaammaksi oltuaan jonkun aikaa muiden ajatusten tieltä syrjään -sysättynä. - -Hän näki Gunnelin edessään sellaisena kuin hänen tapansa oli tulla -häntä vastaan, kuumeisen kiireisesti, täynnä elämää ja tunnetta ja tuo -sähköinen onnen tunne kaihoavassa katseessaan. - -Hän ihmetteli mahtaisiko Gunnel tänäänkin tulla häntä vastaan siten. -Hän tuskin uskoi sitä; he eivät olleet eronneet ystävinä. - -Garth sai pitää kaikin voimin puolensa myrskyä vastaan käännyttyään -kulmasta lähellä kotiporttiaan. - --- Hoo! - -Tuntui helpotukselta saada pysähtyä ja vetää henkeä eteisessä ja -pudistaa lumi itsestään. - -Sitten hän nousi ajatuksissaan ylös portaita. - - - - -3. - - -Arkihuoneessa istui Gunnel kirjoituspöytänsä ääressä ja kuuli miehensä -tulevan, mutta ei hypähtänyt ylös kiiruhtaakseen häntä vastaan, -niinkuin hänen tapansa muulloin oli. - -Gunnel ei ollut istuutunut kirjoituspöydän ääreen ennenkuin saattoi -odottaa Henningiä kotiin, ja vaikka hän näytti olevan työhönsä -syventynyt, ei hän sitä kuitenkaan ollut. - -Henning tuli sisään. - -Hänen silmissään välkehti puolittain hellä, puolittain huvitettu -vilahdus kun hän näki Gunnelin istuvan kumartuneena kirjoituspöytään -päin, näköjään tietämättömänä hänen kotiintulostaan. Vaikka hän huomasi -Gunnelin teeskentelyn, ei hän osoittanut sitä, vaan meni ja pani -kätensä hänen olalleen ikäänkuin herättääkseen hänen huomaavaisuuttaan. - -Gunnel katsahti ylös kohtaamatta Henningin katsetta. Hänelle ominaista -oli voida olla katsomatta sitä henkilöä silmiin, jota kohtaan hänellä -oli jotain kaunaa. - --- Oletko jo kotona? huudahti Gunnel kaksinaisessa tarkoituksessa: -näyttää yllättyneeltä ja näyttää Garthille, että aika oli kulunut pian -tämän poissaollessa. - --- Etkö kuullut tuloani? kysyi Garth ikäänkuin sivumennen, mutta -itsekseen ihmetellen jatkaisiko Gunnel välinpitämättömyytensä -näyttelemistä niin pitkälle että suorastaan kiertäisi totuutta. - -Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, hän jätti kysymyksen vastaamatta. - --- Eikö ole vaikeaa kulkea kadulla tässä myrskyssä? kysyi Gunnel jotain -sanoakseen. - --- Ei, vastasi Garth ja istuutui tuolille, joka oli kirjoituspöydän -vieressä selkänoja seinää vasten. - -Hän saattoi nähdä Gunnelin kasvot ja katseli häntä tarkasti. Gunnel -karttoi itsepintaisesti katsomasta Garthiin. - --- Olin suutuksissani lähtiessäni luotasi. Voitko antaa sen minulle -anteeksi, Gunnel? - -Gunnel ei ollut valmistunut tähän ja punastui kovasti. Hänen vaivoin -saavutettu arvokkaisuutensa oli menemäisillään. - -Garth istui hiljaa ja odotti vastausta, eikä Gunnel tiennyt mitä olisi -pitänyt vastata, sillä se mitä Garth pyysi anteeksi ei ollut enimmin -loukannut häntä. - --- Sinulla on kai yhä sama syy olla suuttunut, singahutti hän viimein -ja hypisteli hermostuneesti kynää, jota piteli kädessään. - --- Sinä tunnustat siis, että minulla oli syytä suuttua? - -Kysymys pisti Gunneliin ikäänkuin todisteena siitä, että Garth ei ollut -tarkoittanut totta anteeksipyynnöllään. - --- Omasta mielestäsi sinulla kai on, kivahti Gunnel. - --- Eikö sinun mielestäsi minulla sitten ollut syytä? - -Hänen levolliset kysymyksensä kuohuttivat Gunnelia. Hän puri huultaan, -jottei kadottaisi malttiaan, ja kului hetkinen, ennenkuin hän -saattoi vastata. Garthin väistymätön katse, jonka Gunnel tunsi sitä -kohtaamatta, lisäsi vielä hänen hermostuneisuuttaan. - --- Olin käyttänyt vain vapautta, josta kerran olemme keskenämme -sopineet. Sehän minun piti saada pitää ja sitä en aio antaa itseltäni -viedä, vastasi Gunnel vihdoin nopeaan ja kuumeisesti. - -Garth rypisti silmäkulmiaan niin, että poimu niiden välissä syveni, ja -pani kätensä Gunnelin kädelle pitääkseen sitä hiljaa ja estääkseen sitä -leikkimästä niin levottomasti kynänvarrella. - --- Siitä vapaudesta tahtoisin juuri puhua kanssasi nyt, jos olet kyllin -tyyni minua kuullaksesi ja koettaaksesi ymmärtää, mitä tarkoitan, sanoi -Garth ja katsoi tutkivasti Gunneliin. - --- Olen aivan tyyni, vakuutti tämä. - -Mutta hänen ulkomuotonsa ilmaisi aivan toista, siinä määrin, että -Garthin piti hymyillä. - --- Sinä olet kaikkea muuta, sanoi hän. - -Tuo pieni suora huomautus pisti Gunneliin, ja hymy, jonka hän huomasi -vaikkei katsonutkaan Garthiin, ärsytti häntä vielä enemmän. Henningillä -oli sydäntä hymyillä, kun hän oli valmis purskahtamaan itkuun! - -Gunnel tempasi kätensä, jota Garth piti oman kätensä alla ja voimatta -hillitä enää itseänsä, nousi nopeasti ylös kiiruhtaakseen huoneesta, -mutta ei ehtinyt ovelle, ennenkuin tunsi itsensä Garthin käsivarsien -ympäröimäksi ja pidättämäksi. - -Gunnel taisteli päästäkseen irti, mutta se oli hyödytöntä. - --- Gunnel! sanoi Garth rauhoittavasti ja tahtoi suudella häntä. - -Se oli nöyryytyksen huippu! Luuliko hän Gunnelin ikävöivän hänen -hyväilyjään? Gunnel purskahti voimakkaaseen itkuun ja vapisi -suuttumuksesta ja nöyryytyksestä. - --- Gunnel! Gunnelin kiihkeä itku pelästytti Garthia. Hän vei hänet -sohvalle ja polvistui itse hänen viereensä. - --- Gunnel, rakkahin, mitä se on? Mitä olen tehnyt sinulle? - -Uusi itkun puuska vastasi hänelle. Garth odotti, kunnes Gunnel hieman -tyyntyi, ja uudisti kysymyksensä. - -Gunnel oli niin kuohuksissa ja senvuoksi pääsi esille se, josta hänen -ylpeytensä oli päättänyt olla välittämättä. - --- Sinä voit mielestäsi torjua minun hyväilyni, kun ne eivät sinua -miellytä, ja sitten ottaa ne väkisin, kun päähäsi pistää! - -Garth kävi kalpeaksi tämän hänelle heitetyn syytöksen edessä ja Gunnel -tunsi miten hänen kätensä, joka piteli hänen kättään, vavahti. Hän -huomasi että isku oli sattunut ja se yllytti häntä. - --- Sinä _nautit_ työntäessäsi minut pois, sen näin silmistäsi. Oi, en -hyväile sinua _koskaan_ enää! - -Gunnelille teki oikein hyvää saada loukata Garthia, siinä oli -jonkinlaista hyvitystä, mutta kuitenkin tunsi hän itsensä niin kurjaksi. - -Hän odotti, että Garth sanoisi jotain, puolustaisi itseään, syyttäisi -häntä liioittelusta. Mutta hän ei sanonut mitään. Hän päästi Gunnelin -käden ja nousi ylös. - -Menikö hän? - -Gunnel katsoi salaa ylös. Ei, Garth ei lähtenyt huoneesta. Hän seisoi -selin häneen ja katsoi ulos ikkunasta. - -Mitähän se vaikutti häneen, mitä Gunnel oli sanonut? - -Mitävarten hän saattoikaan hänet niin kuohuksiin? Miksei hän saattanut -antaa hänen mennä pois ja tyyntyä rauhassa! Nyt oli niin kiihkeä -kohtaus tullut heidän välilleen. Saattoiko sitä koskaan poistaa? - -Hän saattoi nyt katsoa Garthiin, koskapa tämä seisoi selin häneen -eikä huomannut hänen katsettaan. Tuo rohkea, kaunis niska, hintelä -vartalo lujine ja voimakkaine ryhtineen, täynnä virkeyttä hiljaisenakin -ollessa kuten nyt -- oi, hän rakasti häntä ja tunsi itsensä sairaaksi -surusta niiden katkerien sanojen tähden, jotka oli lausuttu. Mutta hän -tunsi itsensä sairaaksi nöyryytyksestäkin koirankaltaisen uskollisen, -riippuvaisen rakkautensa vuoksi, joka vain veti häntä Garthin puoleen -vielä enemmän senjälkeen kun tämä oli osoittanut voivansa suuttua -häneen. Kuinka hän saattaisi pysyttää mitään arvokkuutta häntä kohtaan, -kun hänen valtava rakkautensa vain veti häntä Garthin jalkojen juureen, -niin pian kuin tämä yritti nousta häntä vastaan. - -Garth kääntyi niin yht'äkkiä, että hänen katseensa ennätti iskeä -suoraan Gunnelin katseeseen, ennenkuin tämä ennätti kääntää katsettaan -pois. - -Hämillään Gunnel painoi kasvonsa jälleen pielukseen. - -Hän kuuli kuinka Garth tuli lattian yli ja istuutui hänen viereensä. - -Hän pelkäsi, mitä Garth sanoisi. Hänet valtasi syvä katumus sen kiivaan -purkauksen tähden, joka oli paljastanut sen, mikä paraiten olisi -unohtunut, kun ei siitä koskaan olisi ollut tietävinään. Ja mihin oli -tuo arvokas itsetietoisuus joutunut, jolla hän oli aikonut oikeuttaan -puolustaa? - --- Etkö koskaan voi antaa minulle anteeksi sitä, että olin niin paha? -kysyi Garth surullisesti. - -Hän ei siis kieltänyt, hän tunnusti. Gunnel oli ajatellut että -tyydytys, jonka hänen silmiensä välke oli ilmaissut, oli ollut hänelle -tiedoton. Mutta nyt hän ymmärsi, että hän oli ollut tietoinen siitä ja -sen johdosta hänen mielestään hänen nöyryytyksensä kasvoi. - --- Sinä et rakasta minua, virkahti hän katkerasti ja tuskaisesti. - --- Sinä tiedät kyllä, Gunnel. - -Garthin surullisessa äänessä oli vakuuttavaa tyyneyttä, joka vaikutti -Gunneliin vastoin hänen tahtoaan, joka tilapäisesti oli sairaalloisesti -puolueellinen. - --- Ei voi nauttia siitä, että hetkeksikään loukkaa ja nöyryyttää sitä, -jota rakastaa, sanoi Gunnel valituksen ja uhman sekaisella äänellä. - --- Kyllä sitä voi. Sentähden että on sillä tavoin kokoonpantu. - -Gunnel tuli niin hämilleen tästä odottamattomasta lausunnosta, että -katsoi ylös unohtaen kätkeä kasvonsa. - -Garth nojasi eteenpäin Gunnelia kohti ja jatkoi: - --- Mitä sanonetkaan loukataksesi minua; niin koko ajan tiedät että -rakastan sinua. Ja kuitenkin tahdoin loukata sinua tehdessäni sen. -Jopa nautinkin sitä tehdessäni. Mutta se ei todista sitä, että olisin -lakannut rakastamasta sinua, vaan sitä vain, että minun rakkauteni, -kuten minä itsekin, on yhdistelmä pahasta ja hyvästä. Kaikki ei ole -puhdasta siinä. Synti on mukana kaikessa. Paras ja puhtainkin elämässä -tarvitsee jokapäiväistä puhdistusta. - -Hän puhui hiljaa, mutta kiihkeästi. Se oli hänelle palavaa vakavuutta. -Hän kärsi iäisyysolennossaan. - -Syvempää katumusta siitä, mitä hän oli tehnyt Gunnelille, ei tämä olisi -koskaan osannut pyytää. Se pelästytti häntä ja hänen mielestään se -ampui yli maalin. - --- Saatatko antaa minulle anteeksi, Gunnel, ja auttaa minua! - -Se oli enemmän kuin sovintoa rakkauskinastuksen jälkeen, hänen -kysymyksessään oli jotain synnin sovituksesta. Gunnel tunsi itsensä -ymmärtämättömäksi ja kypsymättömäksi eikä tiennyt mitä olisi vastannut. - -Mutta hän oli käynyt hiljaiseksi ja häpesi myrskyävän kuohuisia -tunteitaan ikäänkuin pelkkää lapsellisuutta. - -Hän pani kainosti kätensä Garthin käteen. - --- Sinä tahdot minun kanssani taistella rakkautemme puhtauden puolesta, -Gunnel? - -Garth katsoi Gunneliin niin vakavasti ja tutkivasti ja niin nöyrästi, -että hänen oli pakko vastata ja vastauksessaan osoittaa itsensä juuri -sellaiseksi kuin hän oli. - --- Ymmärrän niin vähän tuota, sopersi hän hämillään. En ymmärrä -ajatella rakkautta uskonnollisesti. En ole koskaan ajatellut olevan -syntiä siinä. - -Garth hymyili surullisesti. - --- Mutta nyt olet tuntenut sen, rakas, sinä olet tuntenut synnin minun -rakkaudessani ja tullut loukatuksi siitä. - --- Oi, elä sano niin! pyysi Gunnel. - -Kuohuksissaan äsken, vain puoli tuntia sitten, ei hän ollut luullut -mahdolliseksi tulla koskaan niin täydellisesti sovitetuksi, kuin hän -nyt jo oli. - --- En mene enää katsomaan mitään epäsiveellisiä kappaleita, Henning, -lupasi hän ja katsoi häneen hennosti hymyillen. - --- Enkä minä enää salli itseni ärtyä kiusaamaan sinua ehdoin tahdoin, -lupasi Garth ja vastasi Gunnelin hymyyn. - -Ei kumpikaan ollut sanonut mitään siitä, mitä kumpikin puolestaan -oli päättänyt sanoa, mutta he olivat päässeet toivottuun selvyyteen -kuitenkin, ja heidän rakkautensa oli kohonnut askeleen ylöspäin. - - - - -4. - - -Kun Gunnel naimisiin menonsa jälkeen alkoi uudelleen -kirjailijatoimintansa, huomasi hän itsessään tapahtuneen muutoksen. -Henningin vaikutus tuli näkyviin siten, että hän tahdottomasti katseli -omia ajatuksiaan ja mielialojaan hänen silmillään. Huomattuaan tämän, -Gunnel teki kaikkensa irtautuakseen sellaisesta epäitsenäisyydestä. Hän -työnsi itsepäisesti syrjään ajatuksen siitä, mitä Henning, ajattelisi, -ja koetti unohtaa hänet niinä hetkinä, jolloin istui kirjoituspöytänsä -ääressä. Hän onnistui näissä yrityksissään sen verran, että hän -todellakin tuli vapaaksi kirjoittaessaan, mutta Henning oli kuitenkin -mukana Gunnelin kirjoittaessa sillä tavoin, että hän tuli Gunnelin -innostuksen sieluksi ja antoi eloa ja voimaa kuvaukseen. Siitä -rakkaustarinasta, jota hän kuvaili, henki hänen oma rakkautensa -Henningiin ja se antoi kuvaukselle sen vaikuttavan todellisuussävyn. -Niin vilkkaasti hän kuvaili itsellensä sen kauhun, että Henning -kohtelisi häntä samoin kuin hänen romaaninsa sankaritarta kohteli tämän -sankari, että hänen kuvauksensa nuoren naisen sieluntaisteluista ja -kohtalosta teki todellisuus-kuvauksen vaikutuksen. - -Kuvattu elämänkohtalo päättyi sankarittaren itsemurhaan. Gunnel ei -ollut alusta pitäen aikonut antaa sen päättyä siihen, mutta kertomuksen -edistyessä hän itse suli niin yhdeksi sankarittarensa kanssa, kärsi -hänen tuskiaan niin todellisesti, tunsi hänen kanssaan maailman niin -tyhjäksi ja elämän niin sietämättömäksi, kuin hän olisi tuntenut, jos -hän olisi pettynyt niin perinpohjin Henningin suhteen, kuin hänen -sankarittarensa oli pettynyt oman rakastettunsa suhteen. Senvuoksi hän -ikäänkuin etsi lohtua ja lepoa itselleen sankarittarensa itsemurhasta, -ja sitten hän loukatun rakkauden voimalla hekumoitsi sankarin liian -myöhäisessä katumuksessa. - -Niinä tunteina, jolloin hän kirjoitti, eli hän niin kokonaan -kuvittelujensa maailmassa, että se ei kokonaan haihtunut pois -sittenkään, kun hän palasi todellisuuden maailmaan. Hän hymyili sille -itse, mutta ei voinut täydellisesti vapautua siitä mielikuvituksen -tunteesta, että Henning oli tehnyt hänelle vääryyttä ja tuottanut -hänelle kärsimystä. Mutta ei hän näyttänyt sitä käytöksessään eikä -hän antanut sen kuvittelun saada mitään valtaa itsessään; senvuoksi -hän hämmästyi, kun Henning eräänä päivänä kysyi, oliko hän tyytymätön -häneen. - --- Enhän toki. Miksi sitä kysyt! - --- Minusta tuntuu ikäänkuin sinä olisit loukkaantunut, mutta minä en -tiedä mitään syytä. - -Henning katsoi tarkkaavasti ja hieman levottomasti häneen ja etsi -rehellisesti omastatunnostaan jotain syytä. - -Gunnel purskahti nauruun. - --- Sanon sinulle, mitä se on. Olen parhaillaan kirjoitusinnossa. Ja -sinulla on suuri osa siinä mitä kirjoitan. Mutta sinä käyttäydyt siinä -hyvin pahasti. - -Garth näytti sekä huvitetulta että hämmästyneeltä. - --- Kuvailetko minua? Mutta miksi teet minusta heittiön? - --- En ensinkään kuvaile sinua, sinä et ole rahtuakaan kaltaisesi. -Muutoin ei sankari ole mikään heittiö, vaikka sankaritar pettyy hänen -suhteensa. Sankaritarkaan ei ole yhtään minun kaltaiseni. - --- Mutta kuinka voit sitten sanoa minulla olevan osaa siinä mitä -kirjoitat? - --- Sankarittaren rakkaus sankariinsa on minun rakkauteni sinuun. - --- Tuleeko se pian valmiiksi? Tottahan luet sen minulle? - --- Tulee, pian. - -Kun se valmistui, luki Gunnel käsikirjoituksensa Garthille muutamina -iltoina. - -Garth kuunteli kasvavalla mielenkiinnolla, mutta ei sanonut mitään -luetusta. Hän tahtoi kuulla ensin lopun, ennenkuin lausui mitään -arvostelua. - -Päivillä, heidän puhuessaan muita asioita, oli kummankin ajatuksissa -Gunnelin kirja ja toisinaan huomasi Gunnel Henningin katseen olevan -kiinnitettynä itseensä sellaisin ilmein, kuin hän näkisi hänet uudessa -valossa. - -Myöhään eräänä iltana puoliyön jälkeen Gunnel lopetti käsikirjoituksen -lukemisen. - -Henningillä oli ollut paljon tekemistä sinä päivänä ja hän oli hyvin -väsynyt, ja hänen piti tavallisuuden mukaan nousta varhain seuraavana -aamuna, minkävuoksi he olivat päättäneet lukea vain hetkisen. Mutta -niin pian kuin Gunnel oli tahtonut lopettaa, oli Henning pyytänyt -häntä jatkamaan. Kolmannen kerran kun Gunnel oli yrittänyt keskeyttää -lukemisen, oli Henning käynyt kärsimättömäksikin. - --- Lue vain! Minun täytyy saada kuulla loppu tänä iltana, muuten en -saata nukkua. - -Gunnel hymyili ylpeänä Garthin kärsimättömyydestä, joka oli paras -todistus hänen kertomakyvystään. Sitten hän luki romaanin loppuun -keskeyttämättä. - -Henning oli aikaa sitten unohtanut väsymyksensä ja eli kokonaan -Gunnelin kertomuksessa. Mutta se oli saattanut hänet synkkään ja -liikutettuun mielentilaan. Hän oli niin kiinni elämän kohtalossa, jonka -kehitystä oli seurannut surulliseen loppuun saakka, että hän unohti sen -olevan vain mielikuvituksen luoma. - --- Eikö hän olisi löytänyt jotain muuta keinoa kuin itsemurhan? Joku -olisi toki voinut tulla ajoissa pelastamaan hänet! - -Gunnel hymyili nähdessään, miten se oli vaikuttanut Henningiin aivan -kuin äsken luettu olisi ollut todellisuus-kuvaus. Se hymy herätti -Henningin, niin että hän muistikin Gunnelin olevan vastuunalaisen -sankarittaren surullisesta lopusta. Ja hän näki kirjan Gunnelin työnä. - --- Tuo romaani on valtava edistys. Saattaisi luulla monivuotisen -kirjailijatoiminnan olevan sen ja sinun ensimmäisen kirjasi välillä, -niin suuren edistyksen olet saavuttanut. - --- On enemmänkin noiden kahden kirjan välillä, sanoi Gunnel hienolla -viittauksella, ja hänen katseensa täydensi lauseen ja antoi Henningin -ymmärtää, että se jokin oli Henning ja heidän rakkautensa. - -Henning veti hänet luokseen ja vähään aikaan ei kumpikaan sanonut -mitään. - --- Etkö voinut löytää mitään parempaa keinoa Ellen-raukallesi kuin -itsemurhan? kysyi hän sitten. - --- _Hän_ ei löytänyt muuta, vastasi Gunnel. - --- Mutta sinä? Etkö sinä voi nähdä mitään muuta? Mietihän! - -Gunnel mietti, mutta sitten hän pudisti päätään. - --- Ihmiset tekevät usein itsemurhan joutuessaan epätoivoon. Eihän se -voine vaikuttaa luonnottomalta, että annoin Ellenin tehdä niin. - --- Ei luonnottomalta. Sitä en ole sanonutkaan! Juuri tuo kuvaus -hänen epätoivoisesta sieluntilastaan ja kuolemastaan on kaamean -luonnollinen. Mutta minä näen korkeamman tarkoituksen kirjailijan -kutsumuksessa kuin jäljentää vain synkkää todellisuutta. On olemassa -valo, joka voi valaista pimeässä, ja kyllä kai kirjailijan pitää -katsoa tehtäväkseen antaa ainakin jonkin säteen siitä valosta päästä -paistamaan todellisuuskuvaukseensa. Sen ei tarvitse kadottaa silti -todellisuuttaan, sillä valo, jota tarkoitan, on todellisin mitä on -olemassa. - --- Sinulle se on sellainen, mutta unohdat, ettei se ole samalla tavoin -minulle, sanoi Gunnel hiljaa. - -Hänen vastauksensa koski ilmeisesti Garthiin. Hän katsoi Gunneliin -ikäänkuin hänen olisi ollut vaikea käsittää sellaista tilaa kuin -Gunnelin. Into, jolla hän äsken oli puhunut, laimeni häneltä. - --- Onko mahdollista ettet ollenkaan näe mitään siitä valosta? kysyi hän -surullisesti. - --- Näenhän sen sinussa. Mutta en ymmärrä sitä. - -Gunnelista oli aina vaikeaa olla vilpitön nähdessään, miten Henning -kaipasi keskinäistä ymmärrystä hengellisissä asioissa, mutta Gunnelin -pelko teeskennellä vahvisti häntä. - --- Mitä pidät kirjastani yleensä? kysyi Gunnel hetkisen äänettömyyden -jälkeen. Luuletko sen saavuttavan menestystä? - --- Mitä tarkoitat menestyksellä? - --- Tuleeko se miellyttämään? Onko sillä menekkiä? - --- Sen kyllä luulen. - -Gunnel järjesti käsikirjoituksen niin, että lehdet olivat tasan, -ja Henning istui mietteissään katsellen. Yht'äkkiä Gunnel katsoi -Henningiin hiukan hymyillen. - --- Mitä _sinä_ tarkoitat menestyksellä? kysyi Gunnel. - --- Hyötyä. - --- Luuletko sen sitten hyödyttävän? kysyi Gunnel mielistelevästi. - --- En tiedä oikeastaan, miten se voi hyödyttää, vastasi Henning -suoraan, mutta aivan ilman mitään tuomitsevaa terävyyttä. - -Gunnel punastui, ja hänen silmänsä ympärykset kävivät punaisiksi kuten -aina, kun häneen koski. - --- Onko se sitten niin huono sinun mielestäsi? - --- Ei, ei suinkaan huono. Mutta se ei anna mitään. Se ei katsele -korkeammalta kannalta todellisuutta, se ei kohota ainoatakaan kertaa -katsetta maasta ylöspäin. - --- Eikö mikään voi olla hyvää, joka ei sitä tee? - --- Tavallaan ehkä, minä en tiedä. Mutta minusta se on niinkuin työ -ilman päämäärää, suola ilman suolaisuutta... - --- Etkö nyt ole hieman yksipuolinen? - --- En hieman, vaan paljon, vastasi Henning ja hymyili voimakasta pientä -hymyä, joka osoitti, ettei hän hävennyt sitä yksipuolisuutta. - - - - -5. - - -Garth oli noussut paikaltaan ja puhui mukaansatempaavia sanoja. - -Hän näytti ruumiillistuneelta älyltä, innostuksen henkevöittämältä -siinä seisoessaan ja puhuessaan, eikä kuulijoiden joukossa ollut -ainoatakaan, jota hänen tulensa ei olisi sytyttänyt. - -Kuulijakunta hänen ympärillään oli yksinomaan miehiä, suurimmaksi -osaksi kristillisiä ylioppilaita. He olivat yhtyneet liikkeeseen, jolla -oli korkea ja laajakantoinen päämäärä. Kaikki nämä nuoret miehet, -jotka nyt kuuntelivat Garthia, tunsivat olevansa yhden kansan jäseniä. -Tämän kansansa keskuudesta he tunsivat tulleensa valituiksi erityiseen -tehtävään kansansa hyväksi. "Ruotsin kansa Jumalan kansa." Se oli -heidän tunnuslauseensa, ja tämän tunnuslauseen toteuttaminen oli heidän -kutsumuksensa. - -Garth ei ollut ollut mukana heidän liikkeessään alusta saakka, mutta se -oli vetänyt hänet mukaansa heti kun hän oli kuullut siitä, ja nyt hän -kuului siihen ruumiineen ja sieluineen. Hän piti palavia esitelmiä ja -kirjoitti heidän lehteensä kirjoituksia, älyä säkenöiviä ja henkeviä. -Tuntui niinkuin liike olisi saanut siivet senjälkeen kun hän oli tullut -mukaan. Ja kuitenkin hän piti itseään enemmän liikettä kannattavana -ystävänä kuin sen johtajana. - -Hän tunsi ikäänkuin eduksi saada kohdata näitä nuoria innostuksen -miehiä heidän kokouksissaan ja saada työskennellä yhdessä heidän -kanssaan puhein ja kirjoituksin. Jos he tunsivat saavansa Garthista -sytykettä, niin Garthkin puolestaan tunsi saavansa sitä heiltä. Halko -palaa huonosti yksin, mutta useat yhdessä muuttuvat humisevaksi -tuleksi. Ruotsinmaan herätyksen vartiotulena olisi heidän yhdistyksensä -palava. - -Lämmenneenä ja avartunein rinnoin Garth läksi sinä iltana kokouksesta. -Kädenlyöntejä, jotka olivat sisältäneet paljon, hän oli saanut ja -antanut, ja ne tuntuivat koko hänen olennossaan. Hänen katseensa -säteili sen suuren päämäärän kajastusta, josta he olivat puhuneet -keskenään. Heitä ei oltu jätetty yksikseen kokouksessa, jossa olivat -olleet. He kaikki olivat tunteneet hänen läsnäoloaan, joka kristinuskon -ensimmäisenä sankarikautena oli tärisyttänyt huonetta, mihin -opetuslapset olivat kokoontuneet. Nyt ei tärisytetty huonetta, vaan -heitä itseään. Ja siinä hengen liikutuksessa oli kaikki vähäpätöinen -häipynyt syrjään, ja vain suuri pääasia seisonut elävänä heidän -kaikkien edessä. - -Täynnä näitä kokemuksia Garth tuli kotiin vaimonsa luo. Ja hän rupesi -puhumaan hänen kanssaan siitä, mikä täytti hänen sydämensä. - -Gunnel, joka aina oli huvitettu siitä, mikä Garthin mieltä kiinnitti, -kuunteli nyt eloisasti ja tarkkaavasti. Garthin intomielisyys miellytti -häntä. - -Mutta se ei voinut temmata häntä mukaansa. Ja hän tunsi ihmettelyä -sen suhteen, mikä innostutti Garthia. Päämäärä, joka Garthista näytti -niin suurelta ja todelliselta, teki Gunneliin haaveillun ihanteen -vaikutuksen. Kuinkapa kourallinen ylioppilaita saattaisi kääntää -koko kansan! Ja mihin he kääntäisivät kansan, joka jo oli kastettu -kristinuskoon? Gunnel ei tahtonut tunnustaa sitä itselleenkään, mutta -hän ei tosiaankaan ymmärtänyt Garthin innostusta. - -Ei auttanut, että hän kätki ymmärryksen puutteen mielenkiintoisen -kuuntelemisen taa, ei auttanut, että hän hymyili myötätuntoisesti -Garthin innostukselle ja koko tahdollaan koetti antaa hänen innostuttaa -itseään. Tukahduttava kylmyys hiipi Garthiin, ja vilkas kuvaus laimeni, -ja sitten hän lakkasi puhumasta ikäänkuin hänellä ei olisi ollut -enää mitään sanomista. Surumielin Gunnel huomasi tämän ja tarttui -hermostuneesti ensimäiseen sanaan, mikä mieleen johtui, näyttääkseen -Garthille haluavansa olla hänen mukanaan. - --- Kuinka toivonkaan teidän onnistuvan! virkahti hän, mutta huomasi -itse huudahduksensa niin typeräksi, että punastui. - --- Mutta sinä et luule, että onnistumme? sanoi Garth kysyvällä -äänellä ja melkein hämillään hymyillen, sillä hän näki kuinka Gunnel -ikäänkuin molemmin käsin koetti pitää kiinni heidän välisestä toistensa -ymmärtämisestä, mutta se särkyi häneltä -- ja hänen kävi sääliksi -Gunnelia. - -Silloin Gunnel luopui kaikesta teennäisestä yrityksestä ja palasi -tavalliseen totuudellisuuteensa. - --- Teidän päämääränne on niin korkealla -- mutta eiköhän se ole liian -korkealla? Voitteko saavuttaa sen? - --- Ei kukaan meistä odota saavuttavansa sitä yhdellä kertaa, niin, ei -elämämme aikana. Mutta jos otamme askelenkaan sitä kohti, niin se on -meidän -- hengessä, lupauksessa. - -Hän puhui jälleen tuolla tyynellä, mutta palavalla voimalla, joka -vaikutti Gunneliin, vaikka hän ei ymmärtänytkään sitä. Hän mietti -Garthin sanoja, ikäänkuin hän olisi puhunut vierasta kieltä. Garth -huomasi sen. - --- Sinä et ymmärrä minua? Ainoa tapa toteuttaa ihannetta on sen -toteuttaminen nykyhetkellä, niin pitkälle kuin voin. Koko elämäntyöni -ei tule olemaan enemmän kuin yksi rengas ketjussa. Rengas yksinään ei -ole mitään, mutta ketjussa se tulee osaksi siitä. Ketju on ihanne. -Minun koko elämäntehtäväni on vain rengas siinä. Ymmärrätkö minua? - --- Ymmärrän. - -Gunnel pujotti kätensä Garthin käteen ja painautui häntä lähelle -ahdistavin tuntein ikäänkuin jokin olisi uhannut erottaa heidät. - -Olivatko heidän elämäntehtävänsä saman ketjun renkaita? - -Garthilla oli ihanne, Jumala, johon hänen koko olentonsa yhtyi. Hän oli -sovitettu ketjuun, joka kulki läpi ajan ja iankaikkisuuden. - -Entä hän -- Gunnel! Mitä varten hän eli? Onneaan varten Garthin kanssa. -Kirjailijana menestyäkseen. Oliko hän vain hyödytön rengas, joka oli -yksin? Eikö häntä koskaan voinut sovittaa samaan ketjuun kuin missä -Garth oli? - - - - -6. - - -Garthilla oli paljon tekemistä talven kuluessa. Paitsi lehtorin -virkaansa ja rippilapsiansa hänellä oli tyttökoulu, minkä rehtori -hän oli, ja hän opetti myöskin ylioppilaspiireissä. Hänen lahjansa -ja personallisuutensa olivat sellaisia, että kilpailtiin hänen -saamisestaan yhdistyksiin, johtokuntiin ja hengellisiin yrityksiin. -Ja hän kun ei mielellään kieltäytynyt, niin hänelle kasautui sangen -paljon ylityötä. Mutta hänestä oli rakasta antaa itsensä Jumalansa -palvelemiseen ja hän teki työtä ilolla, sillä ensi rakkauden tuli paloi -yhä hänen sydämensä alttarilla. - -Garth ei koskaan tehnyt yritystä vetääkseen Gunnelia mukaan -harrastuksiinsa. Hän pelkäsi niin pakottaa Gunnelia, että hän pikemmin -meni vastakkaiseen liiallisuuteen ja piti sisäisen maailmansa -suljettuna häneltä. - -Hän ei kuitenkaan voinut olla vaikuttamatta Gunnelin sielunelämään, -siihen hänen personallisuutensa oli liian voimakas. Huolimatta -perhosmaisen kevyestä ja jonkunverran pinnallisesta mielestään ei -Gunnel voinut olla ottamatta vaikutteita Garthin vakavuudesta. -Huvitukset, jotka ennen ehkä olivat olleet hänelle hyvinkin pääasia, -kävivät tarpeettomammiksi, ja hän alkoi tuntea halua olla hyödyksi -maailmassa. Hänellähän oli jo kaksinkertainen tehtävä, koti ja -kirjailijatoimi. Edellistä hän hoiti keveästi rakkauden innostamana. -Jälkimmäisen hän oli tähän saakka pitänyt enimmin huvina sekä keinona -tunnetuksi ja huomatuksi tulemiseen. Mutta jokapäiväinen yhdessäolo -sellaisen elämänkäsityksen mukaan elävän miehen kanssa, kuin Garth oli, -vaikutti, että Gunnel tunsi tarpeen tuottaa kirjailijatoiminnallaan -hyötyäkin. Kun se käsikirjoitus, jonka hän oli lukenut Henningille, -oli painettu, alkoi hän uuden työn, ja siitä tuli laaja-aiheinen -yhteiskunnallinen romaani, jonka tarkoitus oli palvella työväen luokkaa -ja naisia, jotka esitettiin yhteiskunnan lapsipuolina vuosisataisten -vääryyksien ja ansaitsemattomien kärsimysten uhrina. - -Pääasiallisesti saadakseen aineistoa romaaniinsa, yhtyi Gunnel -äänioikeusnaisiin ja niihin, jotka työskentelivät yhteiskunnallisella -työvainiolla, ja hän solmi monta uutta tuttavuutta, jotka kiinnittivät -hänen mieltään ja avarsivat hänen näköpiiriänsä. Hän otti myöskin -paljon vaikutuksia sekä mistä että inhimillisistä olosuhteista, joita -hän tutki, ja tämä painoi leimansa hänen kirjaansa. Hän kirjoitti sen -suuttumuksen innoittamana. Hän tuli niin kuohuksiinsa yhteiskunnan -vääryyksistä, että hän itse tuli vääräksi. Mutta sitä hän ei itse -huomannut ja hän olisi hyvin vimmastunut, jos joku olisi sanonut sen -hänelle. - --- Sinulla taitaa olla tekeillä uusi romaani! sanoi Garth, kun hän -eräänä iltapäivänä tuli Gunnelin huoneeseen ja löysi tämän niin -syventyneenä kirjoitukseensa, ettei ollut huomannut hänen tuloaan. - -Gunnel katsoi ylös loistavin katsein ja hymyili puoleksi hajamielisenä. - --- Niin, se laajenee ja tulee niin valtavaksi, etten tiedä miten jaksan -sen kanssa, sanoi Gunnel onnellisesti nauraen ja ojentausi, ylpeänä -siitä näkymättömästä kuormasta, jonka hän, huolimatta sen painosta, -keveästi ikäänkuin nosti hennoille olkapäilleen. - -Entistä enemmän hän näytti liekehtivältä sielulta. - --- Mitä sinun uusi romaanisi käsittelee? - --- Ihmisjoukkoa. - --- Minuako myöskin? - --- Ei, sinä et ole ollenkaan siinä. - --- Vai niin, minä en enää kelpaa innostajaksi? Olen tullut vanhaksi ja -tutuksi nyt, niinkö? - -Hän koetti salata pettymystään leikillisen äänen suojaan. - -Gunnel huomasi sekä yrityksen että epäonnistumisen ja kävi niin -ylpeäksi ja helläksi. - --- Oo, sinä kuljet kerjuulla! virkkoi hän, ja hänen silmänsä sädehtivät -kauniisti. Minun on kai annettava sitten jotain. Tule! - -Hän veti Garthin pään luokseen ja sanoi hiljaa ja lämpimästi: - --- Innostus tulee ja menee. Rakkaus pysyy. Sinä olet minun rakkauteni. - --- Se oli aitoa kultaa! - --- Oletko nyt tyytyväinen, sinä kerjäläinen? - --- Olen, niinkuin kuningas valtakunnassaan. - - - - -7. - - -Gunnel istui kirjoituspöytänsä ääressä ja kirjoitti yhteiskunnallista -romaaniansa. Aurinko paistoi lämpimästi hänen miellyttävälle -vartalolleen ja loisti silkkihiuksissa, jotka näyttivät kiertyvän sitä -kiharaisemmiksi mitä enemmän hän ajatteli. - -Ikkunan vieressä olevalta paikaltaan hänellä oli näköala kattojen -ja savupiippujen yli, ja taivastakin näkyi laajalti, sillä asunto -oli uudenaikaisen talon viidennessä kerroksessa alemmassa Vaasan -kaupunginosassa ja oli täynnä aurinkoa. Katuelämän pauhu kuului -hillittynä tänne ylös, ja avaruus oli lähellä. - -Gunnelin innostus vei hänet kuitenkin siinä hänen kirjoittaessaan läpi -pimeiden solien täysinäisiin taloihin ja huoneisiin, joissa ihmisiä -vilisee. Jos hän joskus kirjoituksestaan katsahti ylös ja hänen -katseensa osui ikkunan ulkopuolella aukenevaan avaruuden sineen, näki -hän sen avaruuden ikäänkuin tulevaisuuden vertauskuvana, jossa kaikki -väärä on oleva oikaistuna. Mutta nykyhetken tehtävänä on kääntää se -oikeaksi, ja sentapaiseksi kokeeksi oli hänen uusi kirjansakin tuleva. - -Luonteenomaisella pikaisuudellaan hän nousi yht'äkkiä ylös ja meni -Garthin huoneeseen ja rupesi etsimään hänen salkustaan uutista, jonka -oli nähnyt Garthin leikkaavan ja pistävän sinne. Hänen mieleensä -nimittäin johtui ottaa yhteiskunnalliseen romaaniinsa tapaus, joka -liittyisi tähän uutiseen. - -Salkun lehtien välissä oli aloitettu käsikirjoitus. Henningin -kirjoittama. Gunnel luki sivumennen muutamia lauseita, kiintyi -tahdottomasti, otti paperin esille ja luki kirjoituksen loppuun. Se oli -uskonnollinen, luultavasti johonkin aikakauskirjaan aiotun kirjoituksen -alku, ja se käsitteli Jumalan rakkautta. Sitä rakkautta nimitettiin -tässä ensimmäiseksi rakkaudeksi, joka tekee ensimmäisiä tekoja. Tänä -aikana on olemassa taipumus, joka tarttuu valittuihinkin, kirjoitti -Garth, taipumus antaa lähimmäisen rakkauden tunkea syrjään rakkauden -Jumalaan. Ja eikö siinä ole syy siihen, että on niin paljon toimintaa, -joka kantaa vähän hedelmää? Rakkaus Jumalaan on kuitenkin ensimmäinen -käsky, rakkaus lähimmäiseen toinen, joka on sen kaltainen. Jos toinen -käsky asetetaan ensimmäiseksi ja se saa himmentää ensimmäisen, silloin -on seurauksena se, että rakkaus kylmenee ja työ lähimmäisen hyväksi -- -vaikkapa innokas ja itsessään hyvä -- kadottaa siunauksensa. Kristuksen -seuraajia varoitettiin siitä vaarasta, että uusisuuntaiset yhteiskunnan -parantajat, jotka vain näkevät lähimmäisen eivätkä Jumalaa, voivat -houkutella pois heidät ensimmäisen käskyn ensimmäisestä rakkaudesta ja -ensimmäisistä teoista. - -Väri kohosi Gunnelin poskille hänen lukiessaan, ja hänen rintansa nousi -levottomasti. Hän ihmetteli, oliko Henning ajatellut häntä mainitessaan -uusisuuntaisia yhteiskunnan parantajia ja varoittaessaan heistä. -Hän tunsi itsensä ja toimintansa Garthin kuvauksessa, ja hän tuli -liikutetuksi ikäänkuin loukkaavan syytöksen edessä. - -Garth varoitti hengenheimolaisiaan sellaisista kuin hänestä. Eikö -sen täytynyt merkitä, että hän omasta puolestaan tunsi Gunnelin -vaikutuksessa vaaran? - -Miettiväisenä hän seisoi Garthin keskeneräinen kirjoitus kädessä ja -tuijotti tuomitseviin sanoihin, jotka olivat tuon tutun käsialan -kirjoittamia. - -Garthin käsiala ei ollut kaunis, mutta luonteenomainen, suurine, -kulmikkaine, epätasaisine pystyine kirjaimineen. Selvää se oli, sanat -tulivat häntä vastaan paperilta tarvitsematta vaivautua niitä lukemaan. - -Pikaisin liikkein hän pisti paperin salkkuun ja meni takaisin -huoneeseensa. - -Mutta täällä hän istui kauan kynä kädessä kirjoittamatta. - -Kun hänen sisimpänsä niin odottamatta oli tullut liikutetuksi niistä -sanoista, missä Henning puhuu ensi rakkaudesta, oli eräs muisto -Henningin ja hänen ensi rakkaudesta noussut hänen eteensä äkillisen -selvästi. Se oli muisto siitä hetkestä, jolloin Henning antoi hänen -ensikertaa silmätä sisäiseen elämäänsä. Miten häneen olikaan silloin -vaikuttanut luottamus, jota Henning oli osoittanut häntä kohtaan! Hän -muisti kuinka hän oli lukinnut sen kuin pyhäinjäännöksen sydämensä -kaikkein pyhimpään. - -Mitenkä hänen laitansa olikaan nyt sen luottamuksen suhteen? Eikö hän -ollut antanut pölyä ja hämähäkin verkkoa kasautua sen yli, ja eikö hän -ollut kadottanut avaintakin pyhän lippaan suulta? - -Miltä hänestä olikaan tuntunut äsken taas kohdatessaan tämän Henningin -ehdottaman Jumalalle-antaumisen, joka kerran oli vaikuttanut häneen -niin voimakkaasti, että hän oli ikävöinyt voivansa ymmärtää sitä ja -jakaa se hänen kanssaan? Nyt se oli liikuttanut häntä ja herättänyt -hänessä suuttumusta, vieläpä pahempaakin -- sääliä. Hänestä Henning -näytti ahtaalta, ja hänen elämänkatsomuksensa epäkäytännölliseltä ja -yltiöpäiseltä eikä hän nyt enää tahtoisi tulla hänen kannalleen, vaikka -olisi voinutkin. Siihen suuntaan heidän suhteensa siis oli kehittynyt, -he olivat kasvaneet erilleen sen sijaan että olisivat kasvaneet yhteen! -Kenen oli syy, hänenkö vai Henningin? Ehkei kummankaan. He olivat -kumpikin hengen luonnonlain uhreja. - -Hän ajatteli kiinteästi, istuessaan leikitellen kynällä sen sijaan että -olisi kirjoittanut sillä. Mutta hän ei ajatellut yhteiskunnallista -romaaniansa, vaan Henningiä ja itseään. -- - -Saman päivän iltana, kun Garth oli istunut kirjoituspöytänsä ääressä -pitemmän aikaa, tuli Gunnel sisään. - -Henning istui nojaten taaksepäin kirjoitustuolin selkään ja luki juuri -valmistunutta kirjoitustaan. Gunnel näki hänen olkansa takaa, että se -oli sama kirjoitus, jonka hän aamupäivällä oli lukenut puolivalmiina. - -Henning oli kokonaan kiinni siinä mitä oli kirjoittanut. Mutta hän -huomasi Gunnelin heti. Nojaten niskansa korkeaan tuolin selustaan hän -käänsi kasvonsa vähän sivulle ylös Gunneliin päin ja katsoi häneen -kysyvin, vielä puoleksi hajamielisin katsein. - --- Häiritsenkö sinua? kysyi Gunnel. - --- Luin parsillaan muuatta kirjoitusta, jonka juuri olen -saanut valmiiksi. Sinä tiedät, millaista silloin on, sanoi hän -anteeksipyytävästi hymyillen. - --- Sitten menenkin heti, sanoi Gunnel, mutta Henning pani nopeasti -kätensä Gunnelin käsivarrelle, joka oli hänen tuolinsa selustalla. - --- Ei, ei, sanoi hän sydämellisesti. En koskaan tahdo, että menet -luotani. - -Siispä Gunnel jäi. - --- Luin aamupäivällä tuon kirjoituksen puolivalmiin alun, tunnusti hän. - --- Vai niin, vai käyt sinä nuuskimassa minun kätköjäni, kun olen ulkona! - -Henning uhkasi häntä leikillisesti nyrkillä. - --- Hain erästä ilmoitusta, mutta löysin tuon ja luin sen. - -Henningin katse kysyi häneltä mitä hän oli, pitänyt siitä. - --- Olinko minä ja minun ystäväni sinun ajatuksessasi kirjoittaessasi -maailman parantajista, jotka näkevät vain lähimmäisen, mutta eivät -Jumalaa? - --- Tietoisesti en ajatellut sinua ja ystäviäsi, vastasi Garth. - -Yht'äkkiä iski hänen katseensa suoraan Gunnelin katseeseen tavalla, -joka oli hänelle ominaista ja minkä kautta hän ikäänkuin tarttui toisen -sisimpään. - --- Otitko itseesi minun määritelmäni uudensuuntaisesta -maailmanparantajasta? - --- Otin, vastasi Gunnel ja jäykistyi. - -Garthin katse syveni eikä hän siirtänyt sitä Gunnelin kasvoista. -Se vaivasi Gunnelia, mutta hän oli liian ylpeä ollakseen siitä -tietävinäänkään. - --- Eikö Raamatussa sanota, että ellei rakasta veljeään, jonka näkee, ei -voi rakastaa Jumalaa, jota ei näe? kysyi Gunnel samalla, hieman ylpeän -uhmaavalla äänellä, jolla äsken oli antanut myöntävän vastauksen. - --- Sanotaan kyllä, vastasi Garth. - -Gunnel kuvitteli, että Garthissa oli jotain ylimielistä, kun hän odotti -Gunnelin todisteen jatkoa, ikäänkuin hän olisi odottanut Gunnelin -sotkeutuvan. - --- Eikö siinä sanassa sitten aseteta rakkautta lähimmäiseen ensi -sijalle? kysyi Gunnel vieläkin lyhyemmällä äänellä. - -Garth pudisti päätään. - --- Sentähden, että Jumala kohtaa minua minun veljessäni, pitää minun -rakastaa veljeäni. Siinäkin on ensimmäinen käsky ensi sijassa. Se on -aina ensi sijassa -- ja huonosti käy rakkauden, jos työnnän sen syrjään -toisenkaan edestä, joka on sen kaltainen. - -Mutta Gunnel ei tahtonut antaa myöten. - --- Luulen kuitenkin, että koska te uskovaiset -- niinkuin sinä -mielelläsi nimität teitä -- yksipuolisesti olette syventyneet -rakkauteen Jumalaa kohtaan ja laiminlyöneet ihmisrakkauden, niin -senvuoksi teidän kristillisyytenne on joutunut huonoon valoon monien -ajattelevien ihmisten silmissä. - -Hän puhui kiihkeästi ja terävämmin kuin olisi tahtonut. - -Garth hymyili ikäänkuin jollekin liian hullulle väitteelle. - --- Ainakaan se ei ole mikään Jumalaa kohtaan tunnettavaan rakkauteen -vaipuminen, joka on aiheuttanut vahingon! sanoi hän. - --- _Yksipuolinen_ vaipuminen, tarkoitan, selitti Gunnel. - --- Se rakkaus ei _voi_ olla yksipuolista. - -Tämä tyyni, varma väite ällistytti Gunnelia, ja hän kiehui -vastustamishalua. - --- Mistä sitten johtuu, ettei ole olemassa yksipuolisempia ihmisiä kuin --- -- -- kuin -- oikein äärimmäisen uskonnolliset? - -Garth kohotti silmäkulmiaan, mutta ei vastannut mitään. - -Hänen äänettömyytensä laimensi Gunnelin kiihkoa, ja hän häpesi sitä -vähän. - --- Miksi et vastaa minulle? Oletko suuttunut? Olenko loukannut sinua! -kysyi Gunnel hermostuneesti. - -Garth ojensi kätensä, ja Gunnel istui hänen tuolinsa käsipuulle. - --- Ei kaikki, mikä tahtoo näyttää rakkaudelta Jumalaan, sitä ole. Elä -tuomitse lajia muunnoksen mukaan! sanoi hän. - --- Minä olen viimeinen niin menettelemään, minä, jonka silmien edessä -sinä olet joka päivä, sanoi Gunnel lämpimästi ja pani kätensä Garthin -kaulalle. Et saa uskoa minun tarkoittavan sinua. - --- Minulta puuttuu niin paljon, sen kyllä tiedän, mutta _tahdon_ -ainakin olla rehellinen, sanoi Garth. - --- Tahdotko todellakin? - --- Epäiletkö sitä? - --- En tahtoasi. Mutta -- _jos_ todellakin olisit niin rehellinen kuin -tahdot olla, et voisi vastustaa niitä monia oikeutettuja vaatimuksia, -joita tänä aikana on olemassa. - --- Niinkuin esimerkiksi? - --- Sorrettujen vapauden taistelua. - --- En tiedä olevani sitä vastaan. - --- Sinä olet sosialismia vastaan. - --- En saata käsittää, että sosialismi on mikään vapauspuolue, -päinvastoin, se paljastuu yhä enemmän pakkopuolueeksi. - --- Sinä et käsitä sitä yhtään! - --- Tottapa en ymmärrä sitten, koska sinä sen sanot. - -Gunnel huomasi taas liiaksi kuumenneensa ja oli hetkisen hiljaa -tyyntyäkseen. - --- Taistelun aikana vain täytyy olla pakkoa. Kun sosialismi on -voittanut, niin silloin tulee vapaus kaikille, sanoi Gunnel sitten -tyynemmin, mutta hyvin varmasti. - --- Luuletko? kysyi Garth tyynesti ja lisäsi ikäänkuin itsekseen: "Te -tulette ymmärtämään totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi." - --- Ehkäpä sosialismissa juuri on se totuus, joka on tekevä ihmiset -vapaiksi. - --- "Jokainen, joka syntiä tekee, on synnin orja. -- -- -- Jos nyt -poika teidät vapaiksi tekee, niin te olette totisesti vapaat." Katsele -sosialismia sen sanan valossa! - --- Kuinka tiedät, eikö Poika ole juuri sosialismissa? - --- Tahtooko sosialismi vapauttaa ihmiset heidän synneistään? - --- Vallassaolijoiden itsekkäisyydestä, joka on toki syntiä, jos mikä! - --- Pojan opetuslapset alkavat taistelun _omaa_ syntiään vastaan. -Tekeekö sosialismi sen? - -Gunnel ei tiennyt, mitä vastaisi. Garthin kanssa ei ollut helppo -väitellä, hän kun näki kaikki toiselta näkökannalta ja puhui toisen -hengen kieltä. - -Gunnel otti käsivartensa hänen kaulaltaan ja nousi ylös. - --- Voisimme väitellä vaikka kuinka kauan tästä tulematta mihinkään -tulokseen, sanoi hän hieman naurahtaen puoleksi suuttuneesti, puoleksi -surullisesti. Nyt en häiritse sinua enää kauemmin. Syvenny sinä jälleen -tuomitsemaan meitä syntisiä, jotka vain näemme lähimmäisen emmekä -Jumalaa! - -Tämän viimeisen hän sanoi katsahtaen Garthin käsikirjoitukseen, jonka -hän oli asettanut kirjoituspöydälle. - -Gunnel aikoi mennä, mutta Garth otti hänen kätensä ja pidätti hänet. - --- Gunnel, etkö tosiaankaan ymmärrä minua yhtään? - -Gunnel näki hänen katseessaan tuon palavan, hänen sieluansa ja -hengellistä yhteyttä janoavan ikävän, ja se koski häneen. Mutta hän -hymyili hiukan. - --- Niin kauan kuin elämme ja rakastamme, voithan toivoa voittavasi -minut lopulta. - --- Sinä et usko sitä itse, sinä et tahdo sitä, sanoi Garth surullisesti. - --- Mitä minua hyödyttää ajan pitkään ponnistella vastaan? Jos sinulla -on sinapin siemenen verran uskoa, niin onhan sinulla lupaus lopuksi -voittaa pahempia vuoria kuin mitä minä olenkaan. - -Vakavasti ja tutkivasti Garth katsoi häntä silmiin ja luki rakkautta -niistä, mutta sisimmässään ne ikäänkuin hymyilivät hellää pilaa. - - - - -8. - - -Garthilla oli jumalainen lahja voida toimia sisäisen innostuksen -sytyttämänä. Mutta hänen elämässään tuli myöskin aikoja, jolloin -elvyttävä voima petti, jolloin hänen sisimpänsä ikäänkuin kuivettui ja -toiminta tuntui vastavirtaan soutamiselta. Hänen työnsä oli kuitenkin -sitä lajia, että hänen piti jatkuvasti tehdä sitä päivittäin ja -tunnittain, riippumatta sisäisestä tilasta. Senvuoksi, kun tämä petti, -tuntui työ ylen raskaalta. - -Niin kiinni kuin Gunnel olikin omassa työssään, huomasi hän kuitenkin, -että hänen miehensä oli alakuloinen, ja hän kysyi syytä siihen. - -Garth näytti olevan haluton sitä ilmaisemaan. - --- Ei maksa siitä puhua, sanoi hän. - -Mutta tähän karttelevaan vastaukseen ei Gunnel tyytynyt. - --- Sinä et voi auttaa minua. Sinä et ole milloinkaan tuntenut sitä -murhetta, joka painaa minua. Luulen että sinä tuskin pitäisit sitä -todellisena, jos puhuisin siitä. - -Jos Garth oli luullut tyydyttävänsä häntä sellaisella vastauksella, -erehtyi hän perin pohjin. - -Garthin umpimielisyys loukkasi Gunnelia niin syvästi, että Garth -huomasi olevansa pakotettu voittamaan vastenmielisyytensä ja avaamaan -sisimpänsä toivomatta tulevansa ymmärretyksi. - --- Hengellinen elämäni on kuivaa ja voimatonta, ja Jumala on ikäänkuin -pilven peitossa, sanoi hän väkinäisesti. - -Gunnel katsoi ihmetellen häneen, sekä hämillään että nolona tästä -odottamattomasta tunnustuksesta. - -Niinkuin Garth oli sanonut, ei Gunnel ymmärtänyt häntä. - --- En olisi koskaan luullut sinun voivan tuntea siten, sanoi hän -epävarmasti. - -Garth hymyili surullisesti, mutta ei sanonut mitään. Vaikka Garth -Gunnelin pyynnöstä oli avannut itsensä hänelle, tunsi Gunnel olevansa -vailla Garthin luottamusta, sillä mitä se auttoi, että hän antoi sen -hänelle, kun hän ei voinut ymmärtää sitä? - -Garth katsoi kelloa ja nousi ylös. - --- Tänä iltana on kokous Brattien luona, luulen että menen sinne, sanoi -hän huolettomasti. - -Garth ja muutamat hänen lähimmät hengenheimolaisensa kokoontuivat -toistensa kodeissa joskus läheisiin kokouksiin. Gunnel ei ollut koskaan -ollut mukana eikä ollut näyttänyt mitään harrastusta asiaan. - --- Miksi sinä et pidä niitä koskaan täällä omassa kodissasi? kysyi hän -nyt hieman ujona laiminlyömisestään tässä suhteessa ja saattoi Garthia -eteiseen. - --- Eikö sinulla olisi mitään sitä vastaan, että he tulisivat tänne? -kysyi hän. - --- Minun tähtenikö sinä et ole pyytänyt; heitä tänne? - -Garth pani juuri päällystakkia ylleen eikä senvuoksi tarvinnut olla -kuulevinaan hänen kysymystään. Mutta Gunnel ei hellittänyt niin pian. -Hän pani kätensä Garthin olalle, niin että tämän täytyi kohdata hänen -katseensa. - --- Häpeätkö minua heidän edessään vai heitä minun edessäni? kysyi hän. - --- En kumpaakaan. - --- Miks'et sinä sitten ole pyytänyt heitä tänne? - --- Enhän tiennyt, mitä pitäisit siitä. - --- Olisithan voinut kysyä minulta. - -Garth hymyili hiukan. - --- Niin, olisinpa kyllä. Kysyn sinulta nyt: onko sinulla mitään sitä -vastaan, että pyydän heitä kokoontumaan täällä joskus? - -Gunnel katsoi moittivasti häneen ja hänen silmiensä ympärykset kävivät -punaisiksi. - --- Niin ilkeät kysyä, onko minulla mitään sitä vastaan! Sinä et näy -voivan ajatella mahdolliseksi, että tahtoisin sitä. - --- Tahdotko sitten? kysyi Garth katuvasti. - --- Kyllä tahdon. Onko naisia mukana? - --- Niillä, jotka ovat naimisissa, on vaimot mukanaan. - --- Kaikilla paitsi sinulla! - -Garth suuteli häntä ja tahtoi mennä, mutta Gunnel pidätti häntä pitäen -kätensä hänen olkapäillään. - --- Ovatko he sitten kaikki, paitsi sinä, menneet naimisiin -"uskonsisarien" kanssa? - -Taasen hänen silmissään hymyili tuo hellä pila, jonka Garth oli -huomannut viime aikoina. - --- Ovat, kaikki paitsi minä, vastasi Garth ja koetti katseensa -vakavuudella kohdata Gunnelin katseen ilvettä. - --- Rakas Henning-parkani, miten he mahtavatkaan tuomita sinua! Että ne -eivät sulje sinua pois piiristään jumalattoman vaimosi tähden! - -Nyt hänen huulensakin hymyilivät, kuten hänen silmänsä. - --- Jos olet noin ilvehtivä, en voi pyytää heitä tänne, sanoi Garth -hellällä ja hieman loukkaantuneella vakavuudella. - --- Ymmärrän kyllä käyttäytyä vakavasti. Garth katsoi viivytellen häneen. - --- Tahdotko olla mukana, jos he tulevat tänne! - --- Jos saan. Ettekö tule häirityksi hengessä sellaisen muukalaisen kuin -minun tähteni? - -Garth ei huolinut vastata siihen kysymykseen. - -Hän otti Gunnelin kädet olkapäiltään, suuteli ensin toista ja sitten -toista ja jätti hänet sitten. - -Gunnel seisoi miettiväisenä paikallaan. Häneen koski niin nähdä Garthia -alakuloisena. Hän tunsi itsensä valmiiksi rukoilemaan Garthin Jumalaa -ottamaan pois tuon mikä pimitti, ja tulemaan häntä lähelle jälleen. -Mutta hänellä ei mielestään ollut oikeutta rukoilla. Hänhän aina oli -niin valmis miehensä edessä asettautumaan ulkopuolelle, että hänen -pitää pitää varansa, että hän todellakin oli ulkopuolella. - - - - -9. - - -Garth oli tavallisesti se, jolla eniten oli antamista likeisissä -kokouksissa; sentähden herätti jonkinlaista alakuloisuutta, kun hän -tänä iltana istui ääneti. Hän istui pää kumarassa, kuuli kyllä mitä -sanottiin, mutta se ei tehnyt mitään vaikutusta häneen. - -Yht'äkkiä hän eräänä välihetkenä kohotti päänsä. Nähtiin, että hän -aikoi puhua, ja kaikki kuuntelivat odottavina. Mutta hän toi esiin -vain lyhyen kysymyksen. -- Tahtoisin kuulla teidän ajatuksenne siitä, -mitä voi tehdä tullakseen jälleen lämpimäksi, kun tuntee sisimpänsä -kylmenevän? - -Siinä kaikki, mutta se kysymys antoi keskustelulle uutta virikettä, -kävipä se läheisemmäksi kuin tavallisesti. Garth sai vastauksen. Sekä -hän että muut lämpenivät. - -Keskustelu ei kuitenkaan jäänyt ihan soraääntä vaille. Muuan -läsnäolijoista, tunnettu säälimättömästä, terävästä suoruudestaan, -puhui ikeen kantamisesta uskottomien kanssa yhtenä laimentumisen -syynä. Hän ei maininnut Garthin nimeä, mutta kaikki ymmärsivät häntä -tarkoitettavan ja Garth itse jäykistyi. Häntä liikutti tämä salattu -Gunnelin tuomitseminen, ja kuten aina sellaisissa tilaisuuksissa hänen -hellyytensä Gunnelia kohtaan suureni. - -Hän vastasi heti lausuntoon. - --- Meidän luonteemme ovat niin erilaisia, sanoi hän. Toinen on -sellainen, että hänet painaa alas ies, joka on omiaan vain enemmän -terästämään toisen voimia. - -Hän lakkasi puhumasta ja ajatellessaan taaksepäin avioliittoaikaansa, -huomasi hän miten kasvattavaa oli ollut, kun oli täytynyt elää -kristillisyyttään päivittäin ei-uskovaisen kanssa, jonka hän ikävöi -saada voitetuksi. Se oli terästänyt hänen rehellisyyttään, hänen -itsearvosteluaan, ja se oli tehnyt hänet riippuvammaksi Jumalan -voimasta enemmän kuin mikään muu oli voinut tehdä. Mutta sitä hän ei -voinut sanoa edes tässä likeisessä piirissä, sillä silloinhan hän -olisi vetänyt Gunnelin esiin; senvuoksi hän oli ääneti. Ja saattoihan -ajatella, ettei häntä olisi uskottu. Kuten hän itse oli sanonut: -luonteet ovat niin erilaisia; ja hän tunnusti myös, että ehkei moni -hänen tavallaan olisi lähentynyt Jumalaa sellaisessa avioliitossa kuin -hänen, vaan joutunut kauemmaksi. Mistä se johtui, että se oli käynyt -kiihoittimeksi syvempään kristilliseen elämään hänessä, ei hän voinut -sanoa, hän tiesi vain että niin oli. - - - - -10. - - --- No? kysyi Garth. - -Yksi noista likeisistä kokouksista oli pidetty hänen kodissaan, ja -Gunnel oli ollut mukana. Nyt vieraat olivat menneet, ja he kaksi olivat -taasen yksin. - -Gunnel hymyili hieman ylpeästi ja ylenkatseellisesti. - --- Luulen heidän tulleen siinä aikomuksessa, että olisivat -käännyttäneet minut, sanoi hän. - --- Miksi sitä luulet? - -Gunnel seisoi selin Garthiin ja järjesteli pöydällä olevia tavaroita, -niin ettei Garth voinut nähdä hänen kasvojaan, mutta hän ymmärsi -Gunnelin mielentilan hänen äänensä soinnusta. - --- He eivät voineet juuri tarkoittaa muita kuin minua puhuessaan -esimerkiksi ratkaisevan askeleen ottamisen välttämättömyydestä. He kun -tietysti kaikki otaksuvat sen ottaneensa. - --- Ei todellakaan kuljeta tuota pitkää tietä täydellisyyteen vain -yhdellä askelella, huomautti Garth. - -Gunnel liikahti hermostuneesti ja naurahti puolittain suuttuneesti, -puolittain surullisesti jollekin, josta hän ei ollut aikonut puhua, -mutta jonka hän nyt yht'äkkiä päätti tehdä Garthin tiettäväksi. - --- Muuan heistä, en nyt muista hänen nimeään, kysyi minulta, olenko -Jumalan lapsi. - --- Mitä sinä vastasit? kysyi Garth. - -Gunnel huomasi hänen äänessään jotain kiusaantunutta, ja kääntyessään -hän näki Garthin punastuvan hiukan. - --- En ollut kuulevinani sitä, vastasi hän ylpeästi ja lisäsi -heti toisella äänellä: Pidätkö sinä tuollaisesta tavasta ihmisiä -puhuteltaessa? - --- En. - --- Jumalalle kiitos siitä! virkkoi Gunnel. Etkö voi sanoa sitä tuolle -herralle? Sinä tiedät kyllä, kuka se oli, etkö tiedäkin? - --- Kyllä, voin kyllä arvata kuka se oli. Mutta minkätähden sanoisin -hänelle jotain tuosta hänen tavastaan? Sehän loukkasi vain minun -makuani, ei minun omaatuntoani. - --- Minä voin vain sanoa, että _minut_ se työnsi pois, selitti Gunnel -pontevasti. - --- Mistä? kysyi Garth tyynesti. - --- Kristinuskosta, vastasi Gunnel, ollen yhä taistelutuulella. - --- Tunsitko sitten itsesi muuten vedetyksi siihen tänä iltana? - -Gunnelin mielestä Garthin äänessä oli ivaa ja hänen masentavan tyynessä -käytöksessään ylimielisyyttä, ja hän kuohahti. - --- Se on varmaa, selitti hän kiihkoissaan, etten koskaan enää ole -mukana tällaisessa kokouksessa. Jos sinä joskus vielä pidät niitä -täällä, menen minä pois. - --- En koskaan pidä niitä enää täällä, selitti Garth hieman terävästi. - -Gunnel katsoi nopeasti ja hieman epävarmasti häneen. - --- Oletko vihainen minulle nyt? kysyi hän. - --- En vihainen, mutta pettynyt. - --- Mitä olit odottanut? Luulitko että tulisin kääntyneeksi? - -Garth viivytti hiukan vastaustaan. - --- En voi auttaa sitä, että pidän sinua vähän pikkumaisena, kun et voi -nähdä muuta kuin puutteet, sanoi hän vihdoin. Kaikki, mitä puhuttiin -tänä iltana, oli totuutta, mutta sinä olet kiintynyt vain siihen -ainoaan typerään, mitä sanottiin. - --- Jos yht'äkkiä saa iskun päähän, eikö ole puolustettavissa, jos -kiinnittää eniten huomiota siihen? - --- Ei kannata keskustella enää tästä asiasta, sanoi Garth -kylmentyneenä. Me saamme tyytyä siihen, ettemme ymmärrä toisiamme -tärkeimmässä. Arkielämän sillalla voimme kohdata toisemme sen kuilun -yläpuolella, joka erottaa meidät. - --- Etkö liioittele nyt? Onko meidän välillämme kuilu vain senvuoksi, -etten saata ymmärtää tällaisia kokouksia? - -Hän koetti tehdä asian joutavaksi, mutta ei onnistunut. - --- Sinä tiedät hyvin hyvästi, ettei kysymyksessä ole kokoukset. Sinä -tiedät yhtä hyvin kuin minä, että eroavaisuus meidän välillämme on -sisäistä laatua ja että se on syvällä, sanoi Garth enemmän surullisesti -kuin katkerasti. - -Gunnel ei vastannut ja hänestä tuntui kaikki käyvän harmaata -harmaammaksi. Vain arkielämän pikkuseikat yhdistivät heitä; jos -toinen tahtoi viettää juhlaa, täytyi toisen olla syrjäytettynä. -Oliko todellakin niin, vai kuvailiko Garth sen vain sellaiseksi -pettymyksessään, kun ei Gunnel sokeasti taipunut hänen ja hänen -hengenheimolaistensa mukaan tunnustamaan heidän henkistä ylemmyyttään. - -Gunnel tunsi itsensä uhmailevaksi ja liikutetuksi. Garth sai liittyä -ystäviinsä niin paljon kuin häntä halutti, hän liittyisi omiinsa. -Elleivät he voineet elää samassa henkisessä elämän-piirissä, saanevat -he elää kumpikin omassaan vielä enemmän kuin näihin saakka ja kohdata -toisensa vain arkielämän jokapäiväisyydessä, kuten Garth oli ehdottanut. - - - - -11. - - -Tuon kokousillan jälkeen liittyi Gunnel kokonaisemmin uusiin ystäviinsä -ja alkoi ottaa toimivampaa osaa heidän yhteiskunnalliseen työhönsä. -Tähän saakka hän oli enemmän ollut huomioiden tekijänä, joka oli -katsonut oppiakseen ja saadakseen aiheita, mutta nyt hän tahtoi toimia -suoranaisesti henkilönä eikä vain kirjailijana. - -Hän ajatteli näitä kahta käskyä: rakkautta Jumalaan ja rakkautta -lähimmäiseen. Ensimmäistä hän ei voinut pitää, senvuoksi hän yritti -toista. Garth piti ensimmäisen käskyn tärkeimpänä, piti sen toisen -perustana ja edellytyksenä. Mutta Gunnel ei voinut seurata häntä siinä, -ja he olivat avoimesti eikä ilman tuskaa ja katkeruutta sopineet siitä, -että heidän siinä kohden täytyi kulkea eri teitä. - -Mutta hänen -- Gunnelin -- elämän ei tarvinnut enemmän kuin Garthinkaan -olla silti vailla ihanteellisuutta. Hän tahtoi hankkia sille sisällön, -joka saattaisi vetää vertoja Garthin elämän sisällölle. Hän ei tahtonut -elää itsekkäästi vain personallisen onnensa vuoksi, hän tahtoi elää -muita varten. - -Toiminnallaan hän tahtoi viedä voiton Henningin ja hänen -hengenheimolaistensa toiminnasta ja hän valitsi sentähden työalakseen -sen, jonka he olivat laiminlyöneet: yhteiskunnallisen. He tekivät kyllä -paljon köyhän yksilön hyväksi, mutta eivät mitään luokan hyväksi, -senvuoksi hän liittyi niihin, jotka tekivät työtä luokan kohottamiseksi. - -Henning ja hänen aatetoverinsa ajattelevat enimmin sieluja. Jos he -antavat lahjan toisella kädellä, antavat he mielellään toisella -kirjasen. Gunnel tahtoi jättää köyhien vakaumuksen rauhaan auttaakseen -vain heitä maallisessa tarkoituksessa. Hänen mielestään oli niin -epäkäytännöllistä panna pääpaino iäisyyteen, siitä kun ei voi mitään -tietää. Hänen mielestään oli esimerkiksi se, että köyhille tarjottiin -tilaisuus viattomaan huvitukseen tai yleishyödyllisen luennon -kuulemiseen, tärkeämpää kuin se että saarnan, hengellisten laulujen tai -kirjasten avulla koetettiin heissä herättää ohimenevää tunteiden kuohua -tai epävarmaa iäisyystoivetta. - -Senvuoksi hän liittyi niihin, jotka tekevät yhteiskunnallista työtä -ei-kristillisellä pohjalla. - -Yhdessä muutamien muiden samoin ajattelevien yhteiskunnallisten -intomielisten henkilöitten kanssa hän perusti klubin nuorisoa varten, -perusti yhdistyksiä, lukutupia lainakirjastoineen y.m. - -Miellyttävine käytöksineen ja kuumeisine intoineen hän pian tuli näiden -kokousten sieluksi, klubin jäsenluku kasvoi ja sen toiminta-ala laajeni. - -Ruumiineen ja sieluineen hän antautui uuteen työhönsä ja osasi -innostuttaa muitakin siihen. - -Hän tunsi saavansa hyvitystä Henningin ja tämän ystävien loukkaamalle -itsetunnollensa. He saivat tuomita häntä niin paljon kuin halusivat ja -surra hänen tähtensä -- toiset kannattivat häntä nyt ja hän tiesi nyt -olevansa hyödyksi yhteiskunnassa. - -Hänellä oli Jumalansa nyt kuten Henningillä oli omansa. Hän palvoi -toimialaansa. Hän rakasti niitä, kaikkia noita nuoria työläisiä, jotka -tulivat iltaisin saadakseen virkistystä tai tietoja ja jotka katsoivat -häneen ja joita hänen miellyttävä personallisuutensa innostutti. Hän -tutustui heidän oloihinsa ja ajatusjuoksuunsa ja oli heidän puolestaan -yhtä sosialistisesti luokkatietoinen kuin punaisin heidän joukostaan. -Työväenluokan kohottaminen, siinä suuri uudenaikainen aate, jonka -hyväksi hän nyt tahtoi elää. - -Garth ei ollut iloinen Gunnelin lisääntyneestä työstä kodin -ulkopuolella, sillä se riisti häneltä paljon Gunnelin seuraa, mutta hän -ei asettunut sitä vastaan. Itsekseen hän kuitenkin toivoi kesää. - -Hän oli lupa-ajoiksi vuokrannut pienen tuvan saaristossa, ja sinne hän -ja Gunnel muuttivat heti koulun loputtua. - -Sireenit olivat kukassa, ja kaikki linnut lauloivat, ja yöt olivat -valoisia. Ei voinut muuta kuin olla onnellinen siellä, ja kaikki mitä -oli yhteistä pyrki esiin kaksinkertaisena. Garth ja Gunnel lähenivät -vastustamattomasti toisiaan lämpimästi kuten ensi aikoina. - -He olivatkin nyt yksin toistensa kanssa, ei kummallakaan ollut -ympärillään toiselle vastenmielisiä ystäviä. - -Gunnel kirjoitti innokkaasti yhteiskunnallista romaaniansa, joka alkoi -olla loppupuolillaan, ja se kiinnitti hänen mieltään enemmän kuin -mikään muu näinä aikoina. - -Garth puolestaan kirjoitti uskonnollista tutkielmaa, joka vei hänen -mielenkiintonsa. - -Työn väliaikoina he tekivät purjehdusmatkoja ja kävelivät yhdessä. -Joskus he keskustelivat innokkaasti, mutta pitkät ajat he saattoivat -kulkea ääneti tai istua hiljaa purjeveneessä, kumpikin mietteissään. -Äänettömyydenkin vallitessa ja heidän erilaisista ajatuksistaan -huolimatta heillä oli toveruuden tunne, joka lämmitti heitä. He -molemmat tekivät ajatustyötä ja molemmat halusivat olla hyödyksi. - --- Ja saatpa nähdä, sanoi Gunnel kerran eräänä herkkänä ja tuttavana -hetkenä, että kun kohtaamme toisemme määränpäässä, huomaamme, että -meidän erilaisissa pyrkimyksissämme on ollut enemmän yhtäläisyyttä kuin -olemme luulleetkaan. - - - - -12. - - -Garth eli rikasta ja onnellista sisäistä elämää tänä kesänä, ja ehkä -juuri sen syrjäisyys lisäsi sen voimakkuutta. - -Pitkinä, yksinäisinä työhetkinä, jotka hän tavallisesti vietti jossain -havuntuoksuisella metsämäellä kimaltelevan veden partaalla, tuli -ajatuksiin pulpahtavaa elämää, ne tulivat syviksi ja toivorikkaiksi. -Hän etsi ja löysi Jumalansa tuntuvammin kuin konsanaan, sai ikäänkuin -ilmestyksessä tunkea hänen syvyyteensä. Hän ajatteli hedelmää -tuottavasti ihmiselämää profetallisessa valossa, ja toisinaan hän näki -pyhään ja salaperäiseen vievän verhon liikahtavan. Siinä oli verho, -jonka takana tuo kuvaamaton oli. - -Siihen, mitä hän näiden kokemuksien alaisena kirjoitti, valui henki -voimaa, jonka täytyi kannustaa sekä häntä itseään että lukijoita -korkeampaan elämään. - -Kun hän työajan kuluttua tuli Gunnelin seuraan, tuntui hänestä -haikealta, ettei voinut sanoa hänelle sanaakaan siitä, mitä hän -sisimmässään sai kokea. Gunnel ei olisi ymmärtänyt sitä. - -Mutta sen äänettömyyden johdosta, mikä hänen täytyi ottaa huomioon -näiden pyhien kokemuksiensa suhteen, syvenivät nämä vain ja niiden -voima kasvoi. - -Mitä onnellisempi hän oli elämässään Jumalan kanssa, sitä enemmän hänen -kävi sääliksi Gunnelia, joka oli vieras kaikelle sellaiselle, ja tämä -hänen säälinsä ilmeni lämpimämmässä hellyydessä Gunnelia kohtaan. - -Gunnel puolestaan oli avomielisempi siinä, missä hänen ajatuksensa -askartelivat. Hän saattoi keskustella milloin mistäkin asiasta, jota -hän aikoi käsitellä kirjassaan. Ellei hän aina voinutkaan odottaa -miehensä myötätuntoa, ei hänen koskaan tarvinnut pelätä, ettei hän -voisi ymmärtää, sillä se, mikä hänen mieltään kiinnitti, ei ollut -sellaista, että se vaati erikoista taipumusta tullakseen ymmärretyksi. - --- Sinun kanssasi on niin hyvä keskustella, saan siten keskustelut -kirjaan paljon luonnollisemmiksi. Saan vastustajien väitteet -oikeammiksi kuin jos itse kuvittelisin ne. - --- Vai niin! Sinä annat minulle kunnian edustaa vastustajia! - --- Joissakuissa asioissa! - --- Minä tulen luultavasti aika tavalla kolhituksi, vai kuinka? - --- Missä tapauksissa, joissa sinä minun mielestäni olet väärässä, -tietysti. Toisinaan sinä tulet kumotuksi keskusteluissa, toisinaan -tapausten avulla. - --- Kuvitteletko tapaukset, vai otatko ne todellisuudesta? -- Miten -milloinkin. Mutta sen uskon, että kuvitelluissakin tapauksissa on -totuudenmukaisuutta ja että ne ovat johdonmukaisia. Oi, on hauskaa -runoilla! On omassa maailmassaan, missä kaikki käy niinkuin tahtoo! -Tuntee itsensä pieneksi jumalaksi! - -Ja Gunnel ojensi, täynnä elämän riemua, käsivartensa päänsä yli -ja hymyili. Hänen tukkansa kiilsi kuin kulta auringossa ja silmät -kimaltelivat kuin tummansiniset järvet aurinkoisena kesäpäivänä. Hän -venytti veltosti notkeaa vartaloaan, mutta hän oli luomistarun ja -voiton rauhan tunnelman vallassa. - -Garth katseli häntä ääneti ja hän näytti hänestä lumoavammalta kuin -konsanaan. - - - - - - -III OSA. - - - - -1. - - -Kun syksy tuli, alkoi Garth koulunsa, ja Gunnel ryhtyi jälleen -yhteiskunnalliseen työhönsä. Hänen romaaninsa oli valmiiksi kirjoitettu -ja painettavana, ja senvuoksi hän nyt saattoi antautua esteittä -yhteiskunnalliseen tehtäväänsä. Tyydytyksellä hän ajatteli talvea ja -ahkeraa työtä yhteiskunnan lapsipuolten keskuudessa, kuten hän nimitti -työväen luokkaa. Hän katseli aatteellisesti tehtäväänsä ja oli ylpeä -tuntiessaan itsensä siihen kutsutuksi. Toverien ihailu ja ilo siitä, -että hän oli mukana työssä, vahvisti häntä tuntemaan olevansa melkein -välttämätön. - -Mutta syksy ei ollut pitkälle kulunut, ennenkuin tapahtui jotain, joka -teki tyhjäksi hänen suunnitelmansa. - -Eräässä kokouksessa Gunnel äkkiä tuli pahoinvoivaksi. Naislääkäri, joka -oli saapuvilla, saattoi hänet kotiin. Heillä oli keskustelu, josta kävi -selville, mitä pahoinvointi merkitsi. - -Tämä havainto sattui Gunneliin kuin isku, hän ei ollut ajatellutkaan -mitään sellaista. - --- Kun ei sitä ole niin pitkään aikaan tullut, luulin ettei sitä tulisi -ollenkaan, sanoi hän sellaisella äänellä kuin olisi puhunut jostain -onnettomuudesta. - --- Siitähän on vain syytä iloita, sanoi naislääkäri hymyillen ja -äänessä jotain lempeän oikaisevaa. - -Iloita! Se ei johtunut Gunnelin mieleenkään. Hän hillitsi itsensä -kuitenkin tohtorin läsnä ollessa, joka nähtävästikään ei hyväksynyt -hänen tapaansa suhtautua kohtaloonsa, mutta niin pian kuin tohtori oli -mennyt, laukesi jännitys ja hän itki hillittömästi. Hänellä oli monta -syytä olla pahoillaan siitä, mihin hänen nyt piti alistua. - -Useampi kuin yksi oli nimittänyt häntä elvyttäväksi päivänpaisteeksi ja -sanonut, että hänen personansa tuotti juhlatunnelman nuhin kokouksiin, -joihin hän otti osaa, ettei kukaan puhunut niin mukaansatempaavasti -kuin hän y.m.s. Ei kukaan voinut täyttää sitä paikkaa mikä hänellä -oli niin hyvin kuin hän. Se oli sanottu hänelle, ja hän tiesi itse -että niin oli. Ja nyt! Nyt hänen täytyi pitkäksi ajaksi jättää paikka, -missä hän olisi voinut hyödyttää niin monia, vain synnyttääkseen lapsen -maailmaan -- minkä kuka tahansa lahjatonkin nainen voi tehdä. Hän ei -tahtonut sitä ensinkään, mutta siitä ei ollut mitään pääsyä. - -Häntä kauhistutti myös pahoinvointi ja kivut. Niin ne olivat aina -tehneet, mutta näihin saakka hän ei ollut paljon kokenut siinä -suhteessa. Hänhän oli kyllä tietänyt panevansa itsensä alttiiksi -"ruumiillisille huolille" mennessään naimisiin, senvuoksi hän ei -koskaan olisi tehnyt sitä, ellei suuri rakkaus olisi tullut ja -pakottanut häntä. - -Salaisesti iloiten hän oli huomannut ajan kuluvan yhä pitemmälle -minkään merkin ilmaisematta hänen äidiksi tulemistaan. Ja hän oli -lakannut pelkäämästä mitään sen tapaista, kun isku yht'äkkiä kohtasi -häntä. - -Hän itki katkerasti siinä maatessaan sohvalla. Tuntui niinkuin elämä -yht'äkkiä olisi muuttunut ahtaaksi, auringottomaksi ja ilmattomaksi -vankilaksi ja aika, joka oli edessä, näytti hänestä mahdottomalta -voittaa. - -Tässä tilassa tapasi hänet Garth, tullessaan kotiin päivällä. Ensin -hän säikähti tavatessaan hänet sairaana, mutta saatuaan tietää syyn, -muuttui hänen säikähdyksensä suureksi iloksi. - -Tämä ilo pisti Gunneliin ikäänkuin se olisi ollut itsekästä -tunteettomuutta häntä kohtaan. - --- Sinun, jonka ei tarvitse tuntea pienintäkään pahoinvointia eikä -tarvitse keskeyttää työtäsi tai mitään muuta, on hyvä olla iloinen! -Tämä maailma harjoittaa hirveää vääryyttä naista kohtaan kaikissa -suhteissa, mutta kaikkein pahimmin avioliitossa. Kaikki kärsimys hänen -osallaan miehen kulkiessa aivan vapaana! Hän painoi kasvonsa pielukseen -ja ratkesi uudelleen itkuun. - -Garth istui hiljaa, hämmästyksestä sanatonna tämän odottamattoman -purkauksen tähden. Hän ei ollut otaksunut muuta kuin että Gunnelin -täytyi olla yhtä iloinen kuin hän, ellei iloisempikin siitä, mitä -heille annettaisiin. Gunnelin käsitys asiasta oli Garthille katkera -pettymys ja hän aleni hänen silmissään. Mutta se oli jotain, johon -Garth ei voinut mukautua. Hän koetti senvuoksi kaikin voimin asettautua -Gunnelin asemaan ja ymmärtää häntä. Sitä myöten kuin hän onnistui -siinä, kävi hän lempeämmäksi häntä kohtaan ja saattoi tuntea sääliä. - -Hän otti Gunnelin toisen käden. Tämä koetti vetäistä sen pois, mutta -Garth piti siitä tyynesti ja lujasti kiinni, ja silloin Gunnel antoi -hänen pitää sen. Hetkisen kuluttua Gunnel tunsi Garthin huulet -kädellään ja värähti kuullessaan hellän, liikuttavan sävyn hänen -äänessään. - --- Gunnel, rakkahin! - -Gunnel oli tuntenut itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi epätoivon -syvyydessä, missä hän oli kadottanut kaiken itsehallintansa. Mutta -yht'äkkiä Garth seisoi nyt siinä hänen vieressään häntä tukien. Ensin, -hänen tullessaan, ei ollut tuntunut siltä, hänen ilonsa oli vain -sysännyt Gunnelin syvemmälle kurjuuteen ja saattanut hänet tuntemaan -vielä auttamattomammin olevansa yksin. Mutta näine sanoineen ja -lämpimine äänensävyineen Garth ikäänkuin tuli Gunnelin luo ja syleili -häntä, niin että hän tunsi hänen läsnäolonsa lohdutukseksi ja tueksi. - -Gunnel ei vastannut kuitenkaan mitään, eikä Garth tiennyt, mitä hän -enää sanoisi, sillä hän pelkäsi vain enemmän liikuttavansa häntä siinä -hermostuneen herkässä mielentilassa, jossa hän oli. - -Tuokion kuluttua, kun Gunnel tuntui olevan tyynempi, koetti Garth puhua -taas hänelle. - --- Gunnel, rakkaani, eikö se voi lieventää sinun kärsimystäsi, jos -ajattelet, että se menee ohi ja että sillä on tarkoitus. Sinä et kärsi -turhaan, vaan suuren tarkoituksen tähden. Eikö se voi auttaa sinua -kantamaan kärsimystä? - -Gunnelille teki hyvää kuulla Garthin ääntä ja tuntea kätensä hänen -kädessään, mutta hän ei ollut sellaisessa mielentilassa, että olisi -antanut Garthin tietää, että tämä oli hänelle avuksi. Hän oli -päinvastoin sellaisessa mielentilassa, että tahtoi kiusata häntä -omalla kivullaan, ja Garthin rakastettavuuskin yllytti häntä hänen -kohtuuttomassa halussaan. - --- Ei siinä ole mitään tavattoman suurta. Samaahan tapahtuu jokaikinen -minuutti kaikkialla maailmassa -- ja useinkaan ei niistä monestakaan, -jotka syntyvät tänne kurjuuteen ja kiusaan, ole mihinkään. Se tuntuu -niin äärettömän hyödyttömältä. Ja minä, jolla oli niin paljon -hyödyllistä työtä! - -Garth vastasi hänelle vain hiljaa hyväillen häntä. Mutta tämä hyväily -ei rauhoittanut häntä, kuten Garth oli tarkoittanut, vaan yllytti vain -jatkamaan valitusta. - --- En voi nyt jatkaa luentoja, joita olin aikonut pitää tänä talvena -työväen klubi-iltoina ja jotka kiinnittivät niin minun mieltäni. - --- Sitä kai et voine, myönsi Garth. Mutta yhtä ja toista voit tehdä -edelleen. - --- Enpä paljoa. Muutoin nuo klubi-illat kiinnittivät minua enemmän kuin -mikään muu työ. Ja sitten kun tämä onneton aika on ohi, valitti hän, -niin sitten olen niin sidottu, etten silloinkaan voi mitään tehdä. - -Garth jäykistyi sen kuullessaan, ja hänen kätensä päästi tahdottomasti -Gunnelin käden. Hellyys ja osanotto sitä pientä elämää kohtaan, joka -läheni ja jota tervehdittiin niin tylysti, valtasivat Garthin. Hänen -sydämensä pyhäkkö avautui ja avartui lapselle, joka oli tuleva, ja hän -toivoi, että olisi nyt jo voinut ympäröidä hänet isän-rakkaudellaan, -ettei äidin itsekkyys vahingoittaisi sitä. - -Mutta jos hän tahtoi tehdä jotain sen lapsen hyväksi, jota hän jo -helli, täytyi hänen tehdä sitä sen äidille. - --- Siihen on pitkältä vielä aikaa, Gunnel. Jos voisit ottaa vain päivän -kerrassaan, niin se kävisi paljon helpommaksi sinulle. - -Hän koetti puhua ystävällisesti, mutta Gunnel huomasi kuitenkin -erilaisuuden hänen äänessään, ja hän ihmetteli, mitä hän oli voinut -sanoa, joka oli loukannut häntä. Mutta hän oli liian kiinni omassa -onnettomuudessaan, jona hän sitä piti, miettiäkseen kauan Garthin -tunteen vivahduksia. Hän jatkoi valitustaan ja antoi kohtuuttomia -vastauksia Garthin lohdutusyrityksiin. - -Kaikin voimin Garth piti kiinni siitä ajatuksesta, että Gunnel oli -sairas eikä hermostuneessa tilassaan oikein vastuunalainen, sillä -muuten hän olisi kadottanut kärsivällisyytensä, ja sen hän oli -päättänyt joka tapauksessa säilyttää sinä aikana, joka oli edessä. - -Vastahakoisuus, mitä Gunnel osoitti äidiksitulemiselleen, vaikutti -hänen miehessään yhä lisääntyvää hellyyttä tulevaa lasta kohtaan, ja -itse sitä huomaamatta -- niin luonnon välttämättömyydellä se tapahtui --- siirsi hän lapseen, jo ennen sen syntymistä, hellimmän ja hienoimman -Gunneliin kohdistuvasta rakkaudestaan. - - - - -2. - - -Lampun valo lankesi takaa vasemmalta kirjalle, jota Garth luki ääneen. -Hän luki hyvin, ja hänellä oli tavattoman kaunis ja taipuisa ääni. -Olisi ollut nautinto kuulla hänen lukevan mitä tahansa, mutta kun siinä -nyt oli erikoisen hieno ja hyvin kirjoitettu kirja, oli niiden kahden -nautinto, jotka kuuntelivat, täydellinen. - -Gunnel makasi sohvalla. Hänen ja lampun välillä oli varjostin, niin -että hän makasi hämärässä. Hänen mielensä kiintyi niin lukemiseen, että -hän hetkiseksi ainakin unohti tilan, jonka hän piti niin onnettomana. -Kolmas huoneessaolijoista oli tohtori Hilma Grot, naislääkäri, joka -oli saattanut Gunnelin kotiin siitä kokouksesta, jossa hän oli -ruvennut voimaan pahoin. Tuttavuus hänen ja Gunnelin välillä oli -tämän tilaisuuden järkeen pian kasvanut ystävyydeksi. Hermostuneen -oikullisessa mielentilassaan sieti Gunnel tuskin ketään muita ystäviään -kuin Hilma Grotia, mutta häntä hän tarvitsi alinomaa. Kun tohtori Grot -mielellään meni sinne, missä hän tunsi olevansa kaivattu, oli hän -tullut jokapäiväiseksi vieraaksi nuoressa lehtorin perheessä. - -Hän oli ensimmäinen ystävä, joka Gunnelilla ja Garthilla oli -yhteisesti, he pitivät molemmat hänestä yhtä paljon, ja molemmat -tunsivat yhtä suuresti tuon sydämenlämmön ja rattoisuuden ja mieluisan -levollisuuden, joka hänen mukanaan tuli heidän kotinsa kynnyksen yli. - -Hilma Grot oli tanakka ja leveä eikä hänen pienessä, kovassa, -jäntereisessä olennossaan ollut mitään suloa. Hänen kasvonsa olivat -pyöreät ja sangen rumat. Mutta hänellä oli älykkään tarkkaava ja hyvä -katse pienissä harmaansinisissä silmissään ja suun ympärillä myhäilevä -piirre, joka todisti sydämellisyyttä ja huumoria. Ylväs ja itsensä -unohtava hän oli ja täynnä tyyntä ja elävää mielenkiintoa kaikkeen mikä -ihmiseen kuului. - -Tänä talvena, jolloin Garthin päähuolena oli Gunnel, jonka tähden hän -syrjäytti kaiken muun paitsi vakinaista työtään, kuitenkaan tulematta -palkituksi sillä menestyksellä, minkä hän olisi voinut ansaita -väsymättömästä kärsivällisyydestään, oli hänellä kuitenkin tohtori -Hilma Grotissa verraton liittolainen. Kun hän vain näyttäytyi, tunsi -Garth voimakkaan auttavan otteen kuormassaan, ja hänen rohkeutensa sen -kantamisessa elpyi. - -Garthin seurassa Gunnel oli ärtyinen, vaativainen ja täynnä itsesääliä. -Mutta niin pian kuin Hilma tuli, muuttui hän toisenlaiseksi. - -Näytti ikäänkuin hän olisi saanut lievitystä miehensä kiusaamisesta. -Garth ihmetteli toisinaan, oliko Gunnel tietoinen siitä ja kiusasiko -hän häntä tahallaan vai eikö hän voinut auttaa sitä. Mutta miten sen -asian laita he ohutkin, ei Garth koskaan yrittänyt vetäytyä syrjään, -vaan omisti uskollisesti Gunnelille kaiken joutoaikansa. Usein jäi -hän Gunnelin tähden kirkosta pois sunnuntaisin, sillä hän huomasi -yksinäisyyden vahingoittavan häntä. Hän oli aina alakuloinen, jopa -synkkä ja toisinaan katkerakin jäätyään yksin, etenkin jos Garth oli -ollut poissa hänen luotaan jostain muusta syystä kuin välttämättömän -työn vuoksi. Oli ikäänkuin hän ei olisi sallinut Garthin hetkeksikään -vetäytyä luotansa lepäämään. - -Joskus Gunnelin parempina hetkinä sattui, että Garth saattoi nähdä -hänen silmissään katseen, joka ilmaisi itsensä raatelemaa surkeaa -mieltä, ja se sattui Garthiin ikäänkuin äänetön rukous, ettei hän -väsyisi Gunneliin. Garth otti huomioonsa nämä vilahdukset ja kätki ne -muistiin, sillä ne pitivät vireillä hänen hellyyttään ja olivat ainoana -kehoituksena, mitä hän sai näköjään niin epäkiitollisessa tehtävässään -koettaa ylläpitää Gunnelin rohkeutta. - -Vaikka Gunnel oli aivan toisenlainen miestäänkin kohtaan Hilma Grotin -läsnäollessa, näytti hän kuitenkin tarpeeksi mielialaansa häntä -kohtaan silloinkin, niin että tarkkanäköinen tohtori ymmärsi, mitä -Garthin oli kestettävä. Hän näki myöskin Garthin kärsivällisyyden ja -teki mitä voi keventääkseen hänen kuormaansa. Yksi keino oli tulla -usein ja viipyä heidän luonaan. Toinen oli saada Gunnelin mielenkiinto -irti omasta itsestään. Koettaa lohduttaa häntä suoranaisesti teki -vain pahan pahemmaksi ja hänen miehensä kehuminen ei olisi myöskään -ollut viisasta, eikä tuo viisas pieni tohtori ollut koskaan sitä -koettanutkaan. - -Garthin lukiessa lepäsi Gunnel kädet joutilaina ja kuunteli. Oh aivan -kuin hänet olisi sidottu jonkinlaiseen kykenemättömyyden tilaan, -niin ettei hän voinut ryhtyä mihinkään; hän saattoi vain odottaa -ajan kulumista. Hänen odotuksensa oli liian täynnä kärsimättömyyttä -antaakseen hänelle rauhaa mihinkään työhön. - -Tohtori sitä vastoin istui ja virkkasi pientä villaista hametta. - --- Minulla on köyhiä potilaita ja useilla heistä on _lapsia_, oli hän -vastannut, kun Gunnel nauraen oli kysynyt, mitä hän tuolla pienellä -hameella tekisi. - -Tohtorilla oli erikoinen tapa lausua sana _lapsi_, se kuului -ikäänkuin lämpimältä ja iloiselta hyväilyltä, lapsuuden herttaisuuden -ymmärtämiseltä. Garth oli katsonut ylös ja hymyillyt hänelle -selvittämättä itselleen mitä varten, ja Gunnel oli -- myöskin -ymmärtämättä miksi -- tuntenut hänen äänensävynsä tiedottomaksi -nuhteeksi. - -Garth luki nykyjään aina ääneen iltaisin ja oli tullut tavaksi, että -Hilma tuli kuuntelemaan. Se oli tullut niin tavaksi, että odotettiin -hänen aina telefonoivan, milloin hän oli estetty tulemasta. - -Garth valitsi luettavan Gunnelin maun mukaan, kuitenkin jonkun verran -hänen omansa järjestämänä. Sillä hänellä oli mielessä se vaikutus mikä -Gunnelin henkisellä ravinnolla tänä tärkeänä kautena täytyi olla siihen -tulevaan. - -Gunnel itse ei tuntunut ajattelevan sitä, hän ei näyttänyt ollenkaan -tuntevan edesvastuutansa. - -Eräänä päivänä, kun Garth löysi hänet vastustamattomasti antautuneena -epätoivoon tilansa tähden, puhui hän vakavasti hänen kanssaan, hänen -edesvastuustaan sen elämän suhteen, jonka hän tuli luomaan. Tuollainen -vastustuksetta antautuminen synkkiin mielialoihin ei voinut muuta kuin -vaikuttaa arveluttavasti lapsen sieluun. - --- Sinun täytyy ajatella sitä, Gunnel, ja pakottaa itsesi, päätti hän. - -Hän ei ollut puhunut Gunnelin kanssa tästä ennen, ja Gunnelin -hämmästynyt katse osoitti paraiten, miten vieras hän tähän saakka oli -ollut tälle Garthin käsitykselle. - -Hän ei vastannut mitään, ja Garth jatkoi hyvin lempeästi, peläten ehkä -olleensa liian ankara. - --- Eiköhän sinua auttaisi, jos tekisit työtä lapsen hyväksi? Eikö olisi -aika ruveta ompelemaan esimerkiksi lapsen vaatteita? - --- Ne olen jo tilannut, vastasi Gunnel. - --- Etkö aio ommella niitä itse? kysyi Garth hämmästyneenä, sillä niiden -tekemisen hän oli aina luullut olevan tulevan äidin ylpeytenä ja ilona. - --- Minusta ompeleminen on ikävää. Sitäpaitsi annanhan nyt köyhälle -ompelijalle ansiota, ja sinä aikana, joka menisi ompelemiseen, jos sen -itse suorittaisin, voin kirjoituksella ansaita paljon enemmän kuin -ompelupalkan. - -Hän oli kieltämättä oikeassa näissä perusteluissaan, mutta Garthista se -ei haihduttanut kylmyyden tunnetta. Hän kaipasi lapsensa puolesta äidin -hellyyden hienotunteisuutta. - - - - -3. - - --- Hilma, sen sanon sinulle, että tähän kurjuuteen en enää koskaan aio -antautua. - -Oli aamupäivä, Garth oli koulussa, ja Hilma oli pistäytynyt Gunnelin -luo ja tapasi hänet nyt hyljättynä ja kohtaloaan vastaan kapinoivana. - -Hilma kohotti hieman silmäkulmiaan ikäänkuin kysyen ja katsoi Gunneliin. - --- Henning saa tyytyä, sen olen sanonut hänelle, jatkoi Gunnel -ikäänkuin vastaukseksi kohotettujen silmäkulmien äänettömään -kysymykseen. - -Hilma ei nytkään sanonut mitään. Hän otti vain toisen Gunnelin -hienoista, kapeista käsistä omaan pieneen lyhyeen, leveään kouraansa. -Se oli niin kultainen kädenpuristus, ja Gunnel tunsi sen ja antoi -kätensä mielellään olla siinä. Mutta hänen mielensä ei kuitenkaan -tyyntynyt. - --- Miksi sinä et vastaa mitään? kysyi hän kärsimättömästi. - --- Mitäpä minä vastaisin? Sehän on sinun ja miehesi välinen asia. - --- Sinä voit kyllä sanoa mitä ajattelet. Tiedän sen kuitenkin. Sinun -mielestäsi minä olen hirmuinen. - -Hilma hymyili hiukan ja katsoi lempeine katseineen Gunnelin levottomiin -silmiin. - --- Oletko omasta mielestäsi sellainen? kysyi hän. - -Gunnel hämmästyi kysymystä, mutta ei tahtonut vastata siihen. - --- Sinun mielestäsi olen luonnoton, jatkoi hän. Ja itsekäs. Sinä -ajattelet, että minä kidutan kuoliaaksi enkelin kaltaisen mieheni. -Sillä sen kyllä huomaan, että pidät häntä enkelinä. - --- En luule, että hän on muuta kuin mies, vastasi pikku tohtori -tyynesti ja lisäsi hieman hyväntahtoisen leikkisästi: Vaikka sinä aiot -kohdella häntä, ikäänkuin hän olisi enkeli. - -Gunnel nauroi, puolittain hämillään, puolittain huvitettuna. - --- Sinä osaat aina tulla niin kumoavasti pikku vastauksinesi, sanoi hän. - -Gunnelin mielialat olivat aina olleet helposti muuttelevat, mutta tänä -talvena ne vaihtelivat tavallista nopeammin, ja hänen ajatuksensa lensi -kuin levoton lintu asiasta toiseen silloinkin, kun se itsepintaisesti -pyöri hänen itsensä ympärillä. - --- Tiedätkö, että minun mieheni on pyhimys? kysyi hän yht'äkkiä ja -kiinnitti ystäväänsä selittämättömän katseen. - --- En tiennyt pyhimyksiä olevan muualla kuin legendoissa, sanoi tämä. - --- On niitä. Henning on yksi. - --- Minun täytynee kai uskoa sinua, koska väität sitä niin varmasti. - --- Onko sinun helppo uskoa, Hilma? - -Gunnelin katse oli tutkivin ilmein kiinnitetty tohtorin kasvoihin. - --- Uskon mitä tiedän. - --- Etkö mitään muuta? - -Hilma kohotti hieman silmäkulmiaan -- hänellä ilmehikäs ele, mihin hän -saattoi panna hyvinkin erilaisen merkityksen. - --- Kukapa voi uskoa muuta? sanoi tämä elo niin selvästi nyt, ettei hän -välittänyt antaa huulten sanoa samaa. - --- Henning uskoo paljon enemmän kuin hän voi tietää. Etkö ole huomannut -sitä? Hän uskoo Jumalaan, taivaaseen ja helvettiin. Mitä sinä sanot -siitä? - --- Hän tietää sen kaiketi, koska hän uskoo sen, mitä sanot. - --- Kuinka hän voi tietää sen? Eihän hän ole nähnyt Jumalaa. Ei hän ole -ollut taivaassa, vielä vähemmän helvetissä. Hän -- -- -- - -Hän keskeytti yht'äkkiä. - --- Minkätähden puhua Henningistä ja hänen uskostaan, kun tahdon sinusta -ja sinun uskostasi puhua. Sinä -- hän katsoi ystäväänsä palavasti -haluten saada tietää -- sinä olet lähinnä Henningiä enimmin kristitty -ihminen mitä tiedän, olennostasi ja elämästäsi päättäen. Mutta oletko -kristitty? Uskotko kuten Henning esimerkiksi? Suo anteeksi Hilma, että -kysyn näin tunkeilevasti! Mutta se ei ole tunkeilemista. Se tapahtuu -minun itseni tähden. Katsohan, minä olen tyytymätön itseeni ja koko -maailmaan tätä nykyä. Tahtoisin tulla paremmaksi. Mutta en tiedä, miten -osaisin. Henningin usko on liian korkea minulle. Senvuoksi tahtoisin -tietää sinun uskosi. Jokin sanoo minulle, että sen täytyy olla -yksinkertainen ja suurenmoinen ja lempeä kuten sinä itse. Sano minulle -mitä sinä uskot, Hilma! - -Gunnel oli liikutetussa, kuumeisessa mielentilassaan ja hänessä oli -jotain sanomattoman miellyttävää. - -Pikku tohtori katsoi häneen silmissä lämmintä, avaraa ihmisrakkautta. - --- Luulen, että olemme täällä rakastaaksemme ja auttaaksemme toisiamme, -sanoi hän yksinkertaisesti. - -Gunnel katsoi häneen ja veti syvään henkeä. - --- Siinäkö kaikki? - --- Ajattele, eikö kaikki sisälly siihen. - -Gunnel mietti ja hänen mielestään se kävi suureksi ja yksinkertaiseksi. - --- Mutta Jumala? Ja rakkaus Jumalaan? sanoi hän. - --- Eikö Jumala ole kaikessa? - -Hetkisen Gunnel näytti vapautuneelta, mutta sitten tuli varjoa hänen -katseeseensa. - --- Ei hän ole esimerkiksi minun kärsimättömyydessäni? - -Hän katsoi kysyvästi pikku tohtoriin. Tämä hymyili. - --- Anna sitten rakkauden voittaa kärsimättömyytesi! sanoi hän ja -puristi kätensä Gunnelin kapeiden sormien ympärille. - --- Anna! Ei se niin helposti käy. Jos tietäisit miltä tuntuu. Se käy -yli voimien. - --- Pakene sitten vain rakkauden turviin, sillä se on kaikki ja voi -kaikki. - --- Samaa Henning sanoo Jumalasta, kuiskasi Gunnel. - --- Jumala on rakkaus. - --- Onko se sinun uskosi? - --- Luja uskoni -- ja koko uskoni. - -Gunnel nojasi otsansa ystävänsä lujaan olkapäähän ja tunsi olonsa -turvalliseksi. - --- Mutta synti, tuomio, sovitus? Kaikki tuo, josta pitää niin paljon -uskoa, mitä uskot siitä? kuiskasi hän. - --- Luulen että kaikki tuo saa sijan Jumalassa, rakkaudessa. En ajattele -sitä koskaan teoriassa. Siihen minulla ei ole aikaa. - -Gunnel nosti pikaisesti päänsä ystävänsä olalta ja katsoi noihin -pyöreisiin, hyviin kasvoihin, joissa oli niin lämmin katse. - --- Sinä et mietiskele etkä puhu, sinä vain elät rakkaususkoasi, sanoi -hän, innostuksissaan ystävänsä puolesta. - -Mutta se oli liikaa pikku tohtorille, joka ei pitänyt -huomion-herättämisestä. - -Hän katsoi kelloaan ja sitten Gunnelia surullisen hupaisin katsein. - --- Minäpä vasta olen aikamoinen! Tässä minä istun ja juttelen ja -unohdan vastaanottoni! Se on sitten rakkaususkon elämistä! - -Hän nousi ripeästi, ravisti itseään, suuteli Gunnelia ja kiiruhti pois. - -Mutta Gunnel istui paikallaan miettivin hymyin, täynnä lämpöä. Ja sinä -hetkenä tuli hänelle yksinäisyydessä ihmeellinen uusi kokemus. Hänen -lapseensa tuli elo ja se liikahti ensimmäisen kerran. - -Gunnel tuli levottomaksi ja ihmetteli mitä se oli. Mutta sitten hän -ymmärsi. Hänen ystävänsä, tohtori, oli valmistanut häntä siihen. Se -oli uuden elämän ihmeellinen alku hänessä, jota hän koki. Hänen oman -lapsensa elämän alku! - -Kuinka vähän hän olikaan ajatellut lastansa! Vain itseänsä. Kaukana hän -oli rakkauden Jumalasta. Hänen päänsä painui ikäänkuin häpeän tunteesta -näkymättömän läsnä-olon, lapsen majesteettisuuden edessä. - -Kaikki oli hiljaa hänen ympärillään, hänen siinä istuessaan -ihmeellisine kokemuksineen. - -Jonkinlainen pyhyyden tunne tuli häneen, ja hän muisti piirteitä -hienosta ja puhtaasta kertomuksesta, jota hän oli kuullut luettavan -joulun aikaan. - -Yksinäisyydestä huolimatta ujoillen harvinaista aikomustaan, hän nousi -ja meni miehensä huoneeseen ja otti hänen teologiselta hyllyltään uuden -Raamatun. Hän sai etsiä hetken ennenkuin löysi haettavansa Luukkaan -ensimmäisestä luvusta. Siitä hän luki kuinka kaksi äidiksi tulevaa -naista kohtasi ja tervehti toisiansa. Siinä luvussa oli ylistystä ja -ylentynyttä äidintunnetta. - -Gunnel luki herttaisen, ylvään kertomuksen kyyneleisin silmin. - - - - -4. - - -Kun vihdoin aika täyttyi ja pieni tyttö syntyi, yllätti Gunnel miehensä -selittämällä, että hän tahtoi itse imettää lapsensa. - --- Mutta sittenhän sinä tulet niin sidotuksi? virkkoi Garth huolimatta -ilostaan odottamattoman ehdotuksen tähden. - -Hän pelkäsi sen olevan hätäisen päätöksen ja Gunnelin katuvan sitä, -sillä hän muisti vain liiankin hyvin, kuinka Gunnel oli valitellut sitä -tulevaisuuden aikaa. - --- Olen vapaa kolme tuntia kerrallaan ja niinä tunteina ehdin paljon, -vastasi Gunnel hieman entiseen tarmokkaaseen tapaansa. Sitäpaitsi, --- hän lisäsi veitikkamaisesti vilkaisten Hilma Grotiin -- on äidin -puolelta rikos olla imettämättä lastansa, jos hän voi tehdä sen. - -Garth katsoi iloisesti pikku tohtoriin. - --- Oletteko te sanonut niin? kysyi hän hymyillen. - -Hilma Grot nyökkäsi. - --- Niin se on minun mielestäni, vahvisti hän. - --- Niin, siinä näet, mikä ankara ystävä hän on, valitti Gunnel -sydämellisesti katsoen tuohon ankaraan. - -Lapsi kuului kitisevän viereisessä huoneessa, ja Hilma meni sinne, -vaikka hoitaja jo oli siellä, mutta pienokainen veti luokseen -lapsirakasta tohtoria. - -Kun Gunnel jäi yksin miehensä kanssa, pani hän kätensä tämän käteen, -katsoi häneen melkein ujosti ja hymyili hiukan. - --- Tiedätkö, Henning, häpeän ajatellessani, kuinka ilkeä olen ollut -koko tämän ajan. Tunsin sen joskus silloinkin, mutta olin ikäänkuin -sidottu, en päässyt siitä tarpeeksi irti sanoakseni sinulle, että olin -pahoillani ollessani niin häijy ja sietämätön. Mutta sinä, sinä olit -enkeli minua kohtaan koko ajan. Tiedätkö sen? - -Hän teki liikkeen nojatakseen Garthiin, ja tämä puristi häntä lujasti -itseään vastaan ja suuteli häntä kerran toisensa jälkeen, syvästi -liikutettuna ja riemuisan kiitollisena saadessaan takaisin entisen -Gunnelinsa. - - - - -5. - - -Tohtori Grot tuli mielellään iltaisin edelleenkin, mutta nyt ei luettu -enää, vaan palvottiin lasta, kuten Garth sanoi. - -Hilma pyysi ikäänkuin suosionosoituksena itselleen saada joskus -kylvettää pienokaista. Vaikka tämä taito ei ollut kuulunut hänen -tohtoritutkintoonsa eikä hänellä myöskään ollut ollut paljon -harjoitusta siinä taidossa, osoittautui hän kuitenkin olevansa kuin -luotu siihen tärkeään tehtävään. - -Hän näytti säteilevän onnelliselta käsitellessään pienokaista, ja oli -aivan kuin hänen kosketuksessaan olisi ollut jotain taikavoimaa, sillä -jos lapsi oli ärtyisä, kävi se heti rauhallisemmaksi kun tohtori otti -sen. - --- Minun pikku tyttöni kaunistaa sinut, huomautti Gunnel hymyillen. -Sinun kasvoihisi tulee häntä pidellessäsi ilme, jota ei sinulla koskaan -muulloin ole. - --- Sen tekee tuo pieni, liikuttava avuttomuus, näetkös, selitti Hilma -ja jokelteli lapsen kanssa, joka makasi hänen polvillaan. - -Gunnel katseli mielenkiintoisena ystävätään. - --- Sinussa menee ihanteellinen äiti hukkaan, ellet mene naimisiin, -sanoi hän. - --- Minä naimisiin! - -Hilma nauroi ikäänkuin jollekin mahdottomuudelle. - --- Etkö tahtoisi omia lapsia! - --- Tahtoisin, niin mielelläni kuin elän, vastasi tuo pieni äidillinen -olento avomielisesti. - --- Mutta miksi et sitten mene naimisiin? - --- Siihen täytyisi olla mies. - --- No niin, tottahan niitä on, hymyili Gunnel. Pikku tohtori katsoi -Gunneliin viisaine, leikillisine katseineen. - --- Olenko minä sinun mielestäsi sitä lajia, joka vaikuttaa mieheen -puoleensavetävästi! kysyi hän ilman katkeruuden vivahdustakaan. - --- Jos hän oppii tuntemaan sinua, sanoi Gunnel vakaumuksella. - --- Niin hän pitää minusta kuin ystävästä ja toverista, lisäsi tohtori. -Mutta hänelle ei johdu mieleenkään haluta minua vaimokseen. Minä en -herätä mitään lempeä miehessä -- eikä minussakaan ole sellaista. Niin -että minä en sure. Minä olen vihkiytynyt työhön. - --- On sääli sinun lapsiasi, huomautti Gunnel. - --- Niillä on parempi siellä missä ovat, toivon minä. - --- Missä ne ovat? kysyi Gunnel haaveillen. - --- Olemassaolon arvoituksessa, vastasi tohtori hymyillen ja nousi ylös -pienokaisen kanssa pannakseen sen Gunnelin luo. - - - - -6. - - -Vaikka Garth laski leikkiä Hilmalle tämän lapsenpalvonnasta, ei hän -itse ollut rahtuakaan parempi. Pienokainen oli hänen silmäteränsä, ja -hän seurasi sen kehitystä mielenkiinnolla, jonka Gunnel nauraen väitti -lähenevän hartautta. - --- Te olette niin hassuja tuon pikku olennon vuoksi, sanoi hän eräänä -päivänä miehelleen ja Hilmalle, kun he kumpikin omalla puolellaan -kylpyammetta viettivät iltakylvyn suurta hetkeä. Teillä kummallakaan ei -ole enää ajatustakaan omistaa minulle poloiselle. - --- Silloin en tiedä muuta neuvoa kuin että "minä poloinen" ottaa -myöskin osaa palvontaan, vastasi Garth iloisesti. - --- Sitä en voi. Teidän liioittelevan ihailunne täytyy tehdä minut -ankaraksi, niin ettei pienokainen tule siveellisesti turmelluksi. - -Kun kastamisen aika tuli, kysyi Gunnel Hilmalta, tahtoisiko hän ruveta -kummiksi ja kantaa pienokaisen kasteelle. - -Hilma näytti hämmästyneeltä. - --- Etkö mieluimmin tahdo kantaa häntä itse? Gunnel punastui. - --- Sinä pidät ehkä minua pikkumaisena, mutta en tunne olevani -totuudellinen jos vien hänet kasteelle, kun en voi ymmärtää, että se -mitään merkitsee. - -Hilma näytti miettivältä. - --- Se kai merkitsee niin paljon kuin itse panee sen merkitsemään, -arveli hän. - --- Anna sen sitten merkitä jotain hyvää ja kanna pienokaista, pyysi -Gunnel. - -Hilma kohotti silmäkulmiaan tuolle, hänen mielestään hieman -kevytmieliselle äänelle, mutta suostui rupeamaan kummiksi ja kantamaan -pienokaista. - --- Minkä ajatuksen sinä panet siihen toimitukseen? kysyi Gunnel -uteliaana. - --- Kannan pienokaisen äärettömän rakkauden luo. Garth kastoi itse -tyttönsä. Hänelle kaste oli pyhä sakramentti, ja hän toimitti sen -uskossa. - -Kun hän valoi vettä tytön päähän ja lausui nuo juhlalliset sanat: "Minä -kastan sinut, Estrid, Isän Jumalan, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen", -silloin hän itse oli ottanut lapsen kummilta. He kaksi, isä ja tytär, -olivat erikseen Jumalan kanssa. - -Kun Estrid tunsi veden, katsoi hän ylös hapuilevine katseineen ja -näytti olevan epätietoinen siitä, oliko siinä jotain huutamista vai -eikö. Mutta vesi oli haaleaa ja se tuntui hyvältä päälaella. Käsivarsi, -joka piteli häntä, oli luja ja sen kosketus täynnä hellyyttä, ja ääni, -joka kaikui hänen korvissaan, oli kaunis ja hyvä ja rauhoittava. Hän ei -huutanut. - - - - -7. - - --- On hauska nähdä isä, joka on niin ihastunut lapseensa kuin sinun -miehesi on Estridiin, sanoi Hilma Grot arvoa-antavasti. - --- Jaa-a, niiden välit ovat kuumat, myönsi Gunnel. Henningin ensi -ajatus, kotiin tultuaan, on Estrid. Ja hän, tuo pikku olento, -on sellainen hänen kanssaan, että kun hän vain saa kuulla isän -äänen eteisestä, kierii hän alas polvelta ja jättää mitä hänellä -hekin askaroimista, tepastellakseen isää vastaan. Ja siitä tulee -rakkauskohtaus, sen saat uskoa! On niinkuin he eivät olisi nähneet -toisiaan vuosikauteen. Sentähden olen päättänyt, että jos meille tulee -vielä lapsi, pitää sen olla _minun_ ja saada nimeensä minun, vokaalini. - --- Estrid -- Henning, niinpä tosiaan, niissähän on samat vokaalit! -Ajattelitteko sitä? - --- Emme. Mutta se kävi niin. Siinä oli kai enne lämmöstä, joka olisi -vallitseva heidän välillään. Jos meille tulee vielä lapsi, pitää sen -nimessä olla minun nimeni ensi tavu. Se kai tepsii, etkö luule? - --- Ehdottomasti, hymyili Hilma. Mutta niitähän ei koskaan pitänyt tulla -enää? muistutti hän. - --- Ei pidä koskaan sanoa "ei koskaan", sanoi Gunnel huokaisten. - --- Muistatko, jatkoi hän hetken vaitiolon jälkeen, kun kerran puhuit -minulle uskonnostasi? Kaikki, mihin sanoit uskovasi oli se, että olemme -täällä rakastaaksemme ja auttaaksemme toisiamme. Sitä olen usein -ajatellut sen jälkeen. Luulin silloin tietäväni, mitä rakastaminen -on, mutta nyt vasta olen alkanut tavailla rakkauden aakkosia. Alan -ymmärtää, että rakkaus on itsensä antamista. Mutta olen tavattoman -heikko siinä taidossa. - - - - -8. - - --- Henning, sinä et saa hemmoitella minua kuten teet! - -Gunnel sanoi sen puoleksi leikillisellä äänellä, mutta siinä oli -surumielisyyttä ohella. Garth vastasi vain hyväilyllä. - --- Sinä kärsit kaikkea minun puoleltani, luonteeni saa olla miten huono -tahansa, sinä et moiti minua kuitenkaan. Etkö ymmärrä, että sinun on -pidettävä minua kovilla? virkkoi Gunnel. - -Garth hymyili vain ja silitti hellästi hänen kättään. - -Gunnel oli katuvaisella mielellä, sillä hän oli ollut kiihkeä ja -kiukkuinen Garthia kohtaan aikaisemmin päivällä. Nyt Garth oli tullut -kotiin useita tunteja kestäneen koulutyön jälkeen ja näytti niin -väsyneeltä, että Gunnelin sydäntä särki. - --- Kadehditko minulta taistelua itseäni vastaan? jatkoi Gunnel. -Tahdotko yhä olla minun yläpuolellani siinä kuten kaikessa muussa? -Sillä ollaksesi sellainen kuin olet, täytyy sinun taistella, sen kyllä -ymmärrän, sinä et ole kärsivällinen luonteeltasi enemmän kuin minäkään. - -Garth veti Gunnelin polvelleen, ja pitäen kättään hänen niskallaan hän -käänsi hänen kasvonsa niin, että saattoi lukea niistä. - -Gunnel kiersi käsivartensa Garthin kaulaan ja painautui häntä lähelle. - --- Tahdon että olet ankara minulle, sillä näetkös, tahdon tulla -paremmaksi, tahdon... - --- Tahdon? - --- Etten jää liian paljon jälkeen! - -Garth hyväili hänen päätään. - --- Mitä tarkoitat jälkeen-jäämisellä? kysyi Garth hellästi. - --- Sinä olet hyvä, mutta minä en ole. Mutta tahtoisin tulla hyväksi. -Koetan, mutta olen niin hirveän itsekäs. Se on kuin vuoren halkomista. -Ajoittain se sujuu, mutta sitten se tekee tenän, kiven kovaan. - -Garth oli niin liikutettu tästä tunnustuksesta ja niin onnellinen, -ettei hän löytänyt sanoja ilmaistakseen sitä mitä tunsi. Täyttyisikö -nyt vihdoinkin hänen pitkällinen kaipauksensa? - -Gunnel katsoi ylös kyyneltynein silmin. - --- Etkö vastaa minulle mitään? - --- Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta, sanoi Garth hiljaa äänen -värähtäessä merkitsevästi. - -Gunnel hätkähti ikäänkuin liian suurta valoa. - --- Olen vielä kaukana siitä! sanoi hän. - --- Ei, sinä olet lähellä... alkoi Garth. - -Mutta Gunnel pani estäen kätensä Garthin suulle ja sitten huulensa. - --- Elä sano enempää! pyysi hän. - -Ja Garth oli ääneti, mutta säilytti toivon, jonka Gunnelin luottava -tunnustus oli sytyttänyt hänen sydämessään. - - - - -9. - - --- Olen iloinen, että minulla on _omani_ nyt, niin ettei minun tarvitse -tuntea itseäni niin yksinäiseksi kun sinulla ja Estridillä on toinen -toisenne, sanoi Gunnel siinä istuessaan pieni Gunvorinsa polvellaan. - -Garth katsoi ylös hieman yllättyneenä, mutta hymyili. - --- Tarkoitatko tosiaankin, että meillä pitää olla kummallakin omamme? -Eikö ole oikeampaa, että otamme kumpikin osamme molemmista? sanoi Garth -leikillisesti. - --- Kyllä kai sinä olet jättänyt minulle osuuteni Estridistä, vai mitä? -Hänet sinä olet ottanut omalle osallesi, sentähden on pikku Gun minun! - -Garth nauroi uhmaavalle tavalle, jolla Gunnel painoi pienen -jokeltelevan lapsensa itseään vastaan. - --- Elä uskokaan, että minä luovutan osuuttani tuosta! kiusoitteli hän. - --- Luovutatko sitten minun osuuteni Estridistä? kysyi Gunnel äänellä, -joka ilmaisi hänen odottavan kieltävää vastausta. - --- En tahdo mitään mieluummin, kuin että pidät kiinni osuudestasi, -vastasi Garth. - -Garth oli tuskin itse tietoinen siitä, miten paljon totta hänen viime -lausunnossaan oli, sillä hän ei tähän saakka ollut tahtonut tunnustaa -itselleen, että Gunnel tuntui hänestä kylmältä Estridiä kohtaan, -varsinkin sen jälkeen kun pikku tyttö oli tullut. - -Gunnel katsoi miettiväisenä Estridiä, joka istui matolla isänsä -jalkojen vieressä ja oli kokonaan kiintynyt tämän kengännauhojen -vetämiseen, jotka Garth oli avannut hänen niillä leikkiäkseen. - --- Luulen Estridin itsensä kyllä tekevän sen oikeuden vaikeaksi, pääsi -Gunnelilta. - -Garth katsoi pikaisesti häneen. - --- Olisiko tuntehikas pikku lapsi äitiänsä vastaan? Ei ikinä! sanoi -Garth pontevasti. - -Sitten hän kumartui alas katsoakseen oliko pienokaisen onnistunut -sotkea hänen kengännauhansa, ja hän huomasi hänen onnistuneen oikein -hyvin. Se ilahdutti häntä, sillä sehän osoitti, ettei lapsi ollut -kömpelö pienistä sormistaan. Jos hän nyt osasi hyvin sotkea, kun hän ei -paremmin ymmärtänyt, osaisi hän kyllä selvittää saatuaan ymmärrystä, -ajatteli hän. - -Mutta oikeastaan hänen ajatuksensa askartelivat muussa. - --- Gunnel, tarkoititko totta silloin kerran pyytäessäsi minun olemaan -ankaran sinulle? kysyi hän katsomatta ylös. - --- Kyllä silloin tarkoitin totta, mutta en tiedä, tahdonko, että -olet nyt, vastasi Gunnel hermostunein elein yrittäen ottaa asian -leikillisesti. - -Garth oli ääneti ja tarkkasi yhä pikku Estridin leikkiä. - --- Mitä aioit sanoa minulle? kysyi Gunnel pikaisesti. - --- Tahdoin pyytää sinua, ettet tekisi erotusta lasten välillä, sanoi -Garth samalla matalalla äänellä ja vakavuudella, joka tunki Gunneliin. - --- Sehän lankeaa luonnostaan, että minun täytyy omistaa itseni enemmän -pienimmälle, puolustihe Gunnel. - --- Sitähän en tarkoitakaan. Ja sen sinä tiedät. En pidä siitä -aikomuksestasi, että tahdot tehdä Estridistä minun ja Gunvorista sinun. - --- Oo, sehän oli vain leikkiä, sanoi Gunnel ja koetti nauraa. - --- Oliko se? - -Gunnel punastui Garthin tutkivan katseen edessä ja peitti huultensa -värinän pikku Gunvorin vaaleihin ohuihin kiharoihin. - --- Olet todellakin ankara, mutisi hän. - - - - -10. - - -Varoitus, jonka Gunnel oli saanut mieheltään lasten suhteen, liikutti -häntä. Totuuden sananahan se oli selviö. Äiti ei saa tehdä erotusta -lastensa välillä. Sen Gunnel tiesi hyvin hyvästi, ja hän ajatteli -itsekin niin. Mutta se, että Henning oli sanonut sen hänelle, suututti -häntä. Eihän hän tehnyt muuta erotusta heidän välillään kuin mikä -oli välttämätöntä, kun toinen oli pieni ja kokonaan riippuvainen -hänestä, ja toinen alkoi tulla toimeen aika hyvin. Mutta Garthin sanat -ahdistivat häntä kuitenkin. - -Gunnel alkoi olla harmissaan itsetiedottomalle Estridille ikäänkuin -sellaiselle, joka asettaa liiallisia vaatimuksia toiselle. Ja hän alkoi -puolustella itseään sisäisen syyttäjän edessä. - -Ei pienenäkään Estrid ollut koskaan ollut niin kiintynyt äitiinsä kuin -pikku Gun. Kun äiti vain näyttäytyi, säteili ja nauroi pienokainen, ja -kun äiti meni pois, itki hän lohduttomasti. Ei kukaan voinut korvata -äitiä hänelle. Sellainen ei Estrid ollut koskaan ollut. Mikä oli -siis luonnollisempaa, ajatteli Gunnel, kuin että hän kiintyi enemmän -pienokaiseen kuin Estridiin? Hän ei tehnyt ensimäiselle pikku tytölleen -sitä oikeutta, että olisi muistanut, ettei ollut koskaan totuttanut -häntä niin yksinomaan äitiinsä kuin pikku Gunin. Kun Estrid oli pieni, -oli Gunnelilla ollut yhtä ja toista työtä kodin ulkopuolella ja -senvuoksi hän oli jättänyt lapsen usein palvelustytön huostaan. Mutta -nyt hän oli enimmäkseen kotona ja omisti itsensä Gunvorille. Sillä -tästä pienokaisesta piti tulla hänen, sen hän oli päättänyt, ja siinä -päätöksessään hän pysyi huolimatta miehensä varoituksesta. Hän ei -tahtonut nähdä tällä tekevänsä Estridille mitään vääryyttä. Ja häntä -suututti edelleen miehensä sanat sen sijaan että olisi myöntänyt hänen -olevan oikeassa. - -Gunvor oli ihastuttava lapsi. Hän jokelteli niin herttaisesti ja alkoi -katsella ympärilleen pienessä maailmassaan iloisin, sinisin silmin. -Pehmeä ja pullea hän oli ja niin hyväilevä äidilleen. Hän opetti -Gunnelille, mitä äidin ilo on. - -Mutta pikku Gun sai myöskin opettaa äidilleen, mitä äidin suru on. -Juuri sillä herttaisella iällä, jolloin hän opetteli kävelemään ja -hänen jokelluksensa alkoi muodostua sanoiksi, hän sairastui. Ja nyt -tuli pitkä, vaikea aika. Toinen sairaus seurasi toista ja riudutti -hitaasti pienen lapsenruumiin. - -Hellintä hoitoa sai pikku Gunvor, ja voimakas hän oli luonnostaan, -mutta nämä edut ikäänkuin vain olivat omiaan lisäämään tuskia ja -tekemään vaikeammaksi kuoleman. Sillä kuolemaa kohti kulku kävi -kaikesta huolimatta. Niin vaikeaa oli pienen elinvoimaisen lapsen -kuolema, että niille kaikille, jotka häntä rakastivat, oli kevennys, -kun hän vihdoin lepäsi hiljaa kuolon rauhassa. - -Garth itki kyyneleitä pienokaisen paarien ääressä, Gunnel ei. Garthin -suru oli valoisaa, Gunnelin oli raskasta ja katkeraa, ja molemmat -ymmärsivät väärin syyn toistensa surun erilaisuuteen. - --- Hän ei ollut koskaan kiintynyt Gunniin niinkuin minä, ja hänellä on -lemmikkinsä jäljellä, ajatteli Gunnel katkerasti ja käsitti Garthin -surussa olevan toivon todisteeksi hänen surunsa köykäisyydestä. - --- Hänellä ei ole mitään lujaa uskoa kuolemattomuuteen, ajatteli Garth -sääliväisesti nähdessään Gunnelin surun raskauden. Hän ei ymmärrä -vielä, että silloinkin, kun Jumala lyö, tekee hän sen rakkaudesta, -ajatteli hän, nähdessään Gunnelin katkeruuden. - -Tuo muuten niin vilkas Gunnel kulki äänetönnä ja suljettuna surussaan -ja osoitti selvään tahtovansa olla itsekseen, niin että hänen miehensä -antoi hänen olla rauhassa ensimäisinä päivinä, niin kauan kuin hänellä -oli vielä pieni ruumis, jonka luokse voi mennä. - -Mutta pienokaisen hautajaispäivän illalla hän meni Gunnelin luo, -vaikka tämä oli vetäytynyt syrjään selvään osoittaen haluavansa olla -häiritsemättä. - -Hänen huoneensa oli pimeä, eikä Garth tahtonut sytyttää tulta, vaan -meni sohvan luo, jossa hän otaksui Gunnelin lepäävän. Ja hän löysi -hänet siitä ja kumartui hänen puoleensa. - -Gunnel liikahti levottomasti ikäänkuin Garthin läsnäolo olisi kiusannut -häntä. - -Garth ei antanut kuitenkaan työntää itseään pois, vaan nosti tuolin -sohvan viereen ja istuutui Gunnelin viereen. - --- Gunnel, miksi pakoilet minua? Eikö meidän surumme ole yhteinen! - -Gunnel ei vastannut eikä antanut Garthille mitään todistetta -myötämielisyydestään. Se hämmästytti ja suretti Garthia. - --- Eikö sinulla ole sydäntä minua varten, Gunnel? Etkö luule minunkin -surevan? - --- Sinun? - -Katkeruus hänen äänessään oli ilmeinen. Garth ihmetteli sitä ja koetti -arvata syytä siihen. - --- Enkö minä sinun mielestäsi näytä ehkä niin syvästi surevalta? Mutta -se johtuu siitä, että minulla on suuri lohdutus. - -Hän pysähtyi hetkeksi ikäänkuin olisi toivonut Gunnelin kysyvän hänen -lohdutustaan, mutta tämä oli edelleen ääneti. - --- Minun lohdutukseni on se, jatkoi Garth pyytämättä, että minulla on -luja toivo siitä, että hän elää ja on hyvässä turvassa. Pienet lapset -kuuluvat taivaan valtakuntaan. Jeesus ottaa heidät siunaten syliinsä. -Niin hän on ottanut meidän pienen Gunvorimmekin. Sentähdenhän en voi -surra ikäänkuin olisin ilman toivoa. - -Tuntui ikäänkuin hän olisi puolustautunut Gunnelin edessä, ja Gunnel -huomasi, miten hän oli ymmärtänyt väärin hänen huudahduksensa. Ja -hetkisen hän häpesi pikkumaista käsitystään Garthista. Mutta hänen -oman tappionsa katkeruus valtasi hänet uudelleen, ja hän jätti -huomioonottamatta Garthin surun ja lohdutuksen omaan lohduttomuuteensa. - --- Hän oli minun, minun omani, ja juuri hänen piti kuolla! Ja kuolla -niin vaikealla tavalla! - -Se purkausi esiin kuin valitus täynnä katkeraa tuskaa. - -Garthiin koski tämä sieluun saakka, se ilmaisi Gunnelin sieluntilan -hänelle ja hän näki, että hänen surunsa pimeys oli tiheämpi kuin hän -oli aavistanut. - -Hän ei tiennyt mitä olisi sanonut Gunnelille, hän istui -rukoustaistelussa Jumalan kanssa hänen tähtensä. - -Yht'äkkiä Gunnel liikahti. Hän kääntyi Garthiin päin. Nyt, kun Garthin -siimat olivat tottuneet huoneen pimeään, saattoi hän nähdä Gunnelin -kasvot. Ne olivat kalpeat, ja hänen silmänsä paloivat kuumeisesti. - --- Oliko syntiä rakastaa häntä niinkuin tein, koska hänen piti kuolla? - -Siinä oli kärsimyksen tulen koskettama sielu, joka kysyi siten -tuskaisen kapinallisena. - -Garth otti hänen kylmät, vapisevat kätensä rauhoittaviin omiin käsiinsä. - --- Käy niin, että hyvä Paimen ottaa karitsan syliinsä ja menee kotiin -sen kanssa toivoen äidin seuraavan, sanoi hän sydämeen tunkevasti. - -Gunnel veti kiivaasti henkeään. - --- Mutta mitä varten hänen sitten tarvitsi kiduttaa karitsaa niin -kauheasti kuin hän kidutti minun pikku karitsaani ottaessaan sen! -virkkoi hän riuhtaisten kätensä irti ja kätkien kasvonsa niihin -ja valitti ääneen muistaessaan lemmikkinsä vaikeaa sairautta ja -kuolonkamppailua. - -Garth istui ääneti tämän tuskan ääressä. Hänenkin sieluansa kosketti -kärsimyksen hehku, hänenkin sydämestään nousi Jumalalle kysymys -"miksi", mutta hänen kysymyksensä oli täynnä uskon luottamusta. Ei edes -tänä hetkenä hän epäillyt Jumalansa ihanaa vastausta "senvuoksi" kaiken -kärsimyksen kysymykseen "minkä vuoksi". Hän vain ihmetteli, minkätähden -tuon "senvuoksi" piti olla niin salattua, että vain koeteltu usko -käsittää sen eikä sekään juuri koskaan kykene käsittämään sen sisältöä, -vaan ainoastaan sen olemassaolon. - -Heikon uskonhan tarvitsi kyllä ymmärtää, hän ajatteli, se olisi niin -suuri apu sille, mutta sen sijaan se usein jätetään kamppailemaan -pimeässä. Mutta tässäkin kysymyksessä "minkä vuoksi" hän luotti Jumalan -vastaukseen "senvuoksi". - -Hänen vastauksensa Gunnelille tuli hyvin yksinkertaiseksi. - --- Jumala ei koskaan voi kieltää itseänsä. Hän on rakkaus kaikessa -mitä hän tekee, silloinkin kun vähimmin voimme ymmärtää häntä. Sen -uskomisessa on pelastus. - -Gunnel ei vastannut, mutta hänen valituksensa lakkasi, ja hän makasi -hiljaa. - -Pieniä, keveitä askeleita kuului ulkopuolelta. Garth nousi ylös ja meni -nopeasti ovelle, jonka hän avasi. - -Siinä seisoi Estrid ja tahtoi sisään. - -Garth otti hänet käsivarrelleen, kiersi sähkön auki ja meni Estridin -kanssa Gunnelin luo. - -Kun yht'äkkiä huone tuli valoisaksi, nousi Gunnel kiivaasti istumaan ja -piti käsiään silmiensä edessä. - -Garth istuutui hänen luokseen Estrid polvella. - --- Meillä on tämä jäljellä, Gunnel, sanoi hän lempeästi. - --- _Sinulla_ on kyllä! pääsi Gunnelilta. - -Garth tunsi sen ikäänkuin pistona sydämessään. Hän kumarsi päänsä -Estridin pään lähelle. - --- Äiti on niin pahoillaan, hänellä on ikävä pikku Gunnia, sanoi -hän äänensävyllä, joka ei voinut olla vaikuttamatta herkkään lapsen -sydämeen. - -Mutta mitä Garth oli toivonut, ei tapahtunut. Estrid pisti sormen -suuhun, katsoi suurin silmin äitiin, mutta nojautui vain lähemmä -isäänsä. - -Gunnel oli paremmin ymmärtänyt, mitä Garth oli tarkoittanut -Estridille lausumillaan sanoilla, ja hän hymyili katkerasti hänen -epäonnistumiselleen. Vihlovan kaipauksen aalto, hänen ajatellessaan -pienokaistansa, joka oli ollut kokonaan hänen ja joka ei ollut -tarvinnut mitään kehoitusta ojentamaan pieniä käsivarsiaan häntä kohti, -kuohahti hänen ylitseen niin valtavasti, ettei hän voinut sitä hillitä -ja pyyhkäisi onneksi katkeruuden mukaansa. Hän purskahti äänekkääseen -itkuun. - -Garthia liikutti hänen epätoivoinen itkunsa. Hänen omat silmänsä -kostuivat. - --- Me kaksi olemme sinun luonasi, Gunnel, sanoi hän lämpimästi. Etkö -tahdo tietää meistä mitään? - -Gunnel vastasi vain itkemällä vielä äänekkäämmin. - -Garth ei sanonut enää mitään, istui vain hiljaa hänen vieressään -kärsien hänkin ottaen osaa hänen suruunsa. - -Mitä Estridin pienessä sydämessä liikkui, ei ollut helppo sanoa, mutta -tuokion kuluttua hän nojautui eteenpäin ja kosketti äitiä, ujosti ja -hellästi. - --- Äiti! sanoi hän pelokkaalla äänellä. - -Gunnel hätkähti, mutta ei katsonut ylös eikä ottanut käsiä kasvoiltaan. - -Garth nosti silloin pienokaisen omalta polveltaan äidin polvelle. - --- Äiti, pikku äiti! sanoi Estrid rukoilevasti ja hellästi, nojasi -pienillä käsillään äidin ranteisiin ja koetti kohottautua polvilleen -äidin polvella. Elä itke! Äiti! - -Tämä oli enemmän kuin mitä Gunnel saattoi vastustaa, sillä tämän Estrid -teki itsestään, ilman kehoitusta. Hän otti kädet kasvoiltaan ja sulki -tytön syliinsä niin kiivaasti, että se oli melkein pelästyttää lapsen, -ja itki edelleen, mutta vähemmän katkerasti. - -Garth nousi hiljaa ylös ja jätti heidät, peläten, että Estrid -mahdollisesti loukkaisi äitiään jollain tavoin yrittäen tulla jälleen -isänsä luo. - - - - - - -IV OSA. - - - - -1. - - -Neljä vuotta oli kulunut pikku Gunnin kuolemasta, ja Gunnel oli -päässyt surunsa katkeruuden ohi, vaikka hänet joskus vielä saattoi -vallata viiltävä kaipaus pienokaiseen, joka oli ollut kokonaan hänen, -sillä miten paljon tuo lämminsydäminen Estrid pitikin äidistään, oli -hän yhä kuitenkin eniten ihastunut isäänsä. Niiden kahden välillä -oli olemassa erikoinen keskinäinen ymmärtämys, ja niin pieni kuin -Estrid olikin, näytti hän jo paremmin kuin äiti voivan käsittää sitä -henkistä maailmaa, missä hänen isänsä eli. Hän oli ilmeisesti syntynyt -senmielisenä. Molemmat vanhemmat huomasivat sen, isä ilolla, äiti -levottomuudella, sillä hän piti sen äkkikypsyytenä ja oli senvuoksi -iloinen, että Estrid pian ei olisi enää ainoana lapsena. - -Tänä aikana kuohahti yli Ruotsinmaan kansallisen heräämisen, -innostuksen ja isänmaanrakkauden aalto. Niiden välillä, joita sama -henki innostutti, muodostui yhteenliittyminen, mutta ne, jotka eivät -tunteneet ja ajatelleet samalla tavalla, kiihoittuivat ja riitautuivat -keskenään. - -Henning Garth kulki isänmaanystävien eturivissä, lauloi vanhoja -ruotsalaisia lauluja kaikesta sydämestään ja hurrasi äänensä käheäksi -kuninkaan ja maan kunniaksi. Hänellä oli voimakas vastenmielisyys niitä -kohtaan, jotka saattoivat olla penseitä silloin kun isänmaa vaati -voimakasta puolustusta vapautensa suojaksi. - -Gunnelinkin vei innostus mukaansa, vaikka ei niin kokonaan kuin -hänen miehensä. Hän ei ollut luopunut toiminnastaan sosialistien -keskuudessa, ja siellä häntä kohtasi henki, joka vei kokonaan toiseen -suuntaan kuin se, mikä henkevöitti hänen miehensä. Täällä luokan -edut olivat etusijassa, eivät isänmaan. Gunnel, joka piti kunnianaan -ymmärtää yhteiskunnan tyytymättömiä, puolusteli heidän puutteellista -isänmaanrakkauttaan ja hänen omansa laimeni siten. Hänen mielestään -hänen miehensä meni liian pitkälle omassa innostuksessaan ja kävi -yksipuoliseksi. - --- Sinä puhut ikäänkuin sota olisi ovella, sanoi Gunnel. Diplomatia voi -kyllä ohjata sodan syrjään vastaisuudessa niinkuin tähänkin saakka. -Euroopassa ei ole yhtään hallitusta, joka tahtoisi sotaa. - --- Ei, kukaan ei tahdo sitä, mutta se voi yllättää meidät käden -käänteessä kuitenkin, sanoi Garth. - -Hänen sanansa toteutuivat ennenkuin hän aavistikaan. Sodan ukkospilvet, -joita huolettomat eivät olleet tahtoneet nähdä ja joiden valveutuneet -olivat toivoneet hälvenevän, laukesivat kauhistavan nopeasti yli -Euroopan ja levittivät pian palon muihin maanosiin. Kansa nousi kansaa -vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. - -Ruotsissa soivat mobilisoimiskellot, ja miehet kokoontuivat lippujen -alle, sillä koska tahansa saattoi maailmanpalon kipinä sytyttää palon -täälläkin. - -Gunnel kuuli kellojen soiton ja joutui pois suunniltaan. Ne kaikuivat -kuin kuolinkellot hänen korvissaan, ja ne kutsuivat hänen miestänsä -pois hänen luotaan. Hän ei _voinut_ päästää häntä. Hänen tyyni -rohkeutensa, hänen intonsa lähteä maataan puolustamaan saattoi Gunnelin -epätoivoon. - -Garthilla oli vain muutama tunti käytettävänään ja Gunnelin piti auttaa -häntä valmistuksissa. Eihän hän voinut, sehän olisi ollut samaa kuin -auttaa häntä kurjuuteen ja kuolemaan. - -Kuohuvassa mielentilassaan Gunnel ei nähnyt mitään erotusta -liikekannallepanon ja sodan välillä. Jos hän antaisi Garthin nyt mennä, -ei hän koskaan saisi enää nähdä häntä, siitä hän oli varma. - -Hän joutui niin pois suunniltaan, ettei tiennyt mitä teki, hän ei -laskenut tekonsa seurauksia, tiesi vain, että hänen _täytyi_ estää -hänet menemästä, että hänellä oli vähän aikaa eikä ketään liittolaista --- kaikkein vähimmin Garthissa, -- ja että hänen täytyi toimia ripeästi -ja rohkeasti. - -Hän tuskin tiesi, mitä oli tehnyt, ennenkuin Garth makasi jalkaan -ammuttuna. Ja kuitenkin Gunnel oli tähdännyt tarkkaan harkiten, ja -käsi, joka oli pidellyt revolveria, ei ollut vavissut. Oli ollut -tarkoitus haavoittaa Garth vaikeasti, mutta ei hengenvaarallisesti. - -Gunnel oli kaamean levollinen epätoivoisen teon jälkeen, sai Garthin -vuoteeseen ja lähetti noutamaan Hilma Grotia. He eivät sanaakaan -vaihtaneet, mies ja vaimo. Gunnel näki kyllä Garthin luulevan hänen -menettäneen järkensä. Se oli hänestä yhdentekevää, mitä Garth luuli -siitä, hänestä oli yhdentekevää, vaikka hän todellakin olisi kadottanut -järkensä, kunhan hän vain sai pitää Garthin. - -Hilma Grot tuli, ja Gunnel vei hänet haavoittuneen luo. - --- Hänelle on sattunut tapaturma, sanoi hän tyynesti. - -Hän osoitti tohtorin tutkiessa ja käsitellessä haavaa sellaista -mielenmalttia, neuvokkaisuutta ja käsitystä, että Garthin pelko -hänen järkensä suhteen haihtui ja hän alkoi käsittää, mikä oli ollut -varsinaisena syynä hänen menettelyynsä. - -Silloin hänet valtasi syvä viha ja hän piti katseensa itsepintaisesti -Gunnelista pois käännettynä eikä sanonut sanaakaan enemmän kuin mihin -hän oli pakotettu. - -Pikku tohtoriakin kohtaan hän oli harvasanainen ja nurja. - -Tohtori ei tehnyt mitään ikäviä kysymyksiä eikä osoittanut -uteliaisuutta "tapaturman" suhteen. - -Hän tahtoi lähettää noutamaan kirurgia, mutta se kohtasi niin -hermostunutta vastustusta sekä Garthin että Gunnelin puolelta, että -hänen täytyi tyytyä yksin kantamaan edesvastuu haavan hoidosta. - -Hän ei kysynyt, mitä varten he olivat niin sitä vastaan, että joku muu -kuin hän näkisi haavan, sillä hän aavisti totuuden. Mutta siitä, mitä -hän aavisti, hän ei ollut tietääkseenkään. - -Ennen lähtöään hän kirjoitti lääkärintodistuksen, että lehtori Garth -oli kykenemätön saapumaan sotapalvelukseen. Riemastus Gunnelin -silmissä, kun hän vastaanotti tämän todistuksen, ei jäänyt tohtorilta -huomaamatta. Mutta varjoa, joka samalla laskeutui hyväntahtoisiin -piirteisiin, ei Gunnel ollenkaan huomannut. Nyt hän saisi pitää -Henninginsä luonaan, nyt ei kukaan voisi ottaa häntä häneltä, riemuitsi -hänen sisässään niin valtavasti, ettei hän kuullut mitään muuta. - -Jäätyään nyt yksin miehensä kanssa, hän odotti, että tämä sanoisi -jotain siitä, mitä Gunnel oli tehnyt hänelle, ja hän valmistautui -vastaamaan nuhteisiin. - -Mutta Garth ei sanonut sanaakaan, makasi vain hiljaa kasvot seinään -päin. - -Gunnelkin pysytteli hiljaa luullen Garthin nukkuvan. Huomattuaan hänen -olevan valveilla, hoiteli Gunnel häntä ja kysyi eikö hän tahtoisi sitä -tai sitä. Mutta Garth ei tahtonut mitään. Ei hän edes tahtonut antaa -Estridin tulla sisään. - -"Ei" tai "kyllä", vastasi hän vain, eikä hän kertaakaan katsonut -Gunneliin. - -Tätä jatkui. Ja mitä kauemmin sitä kesti, sitä enemmän se koski -Gunneliin. Ensimmäisessä ilossaan, kun sai pitää Henningin -luonaan. Gunnel tuskin oli huomannut Garthin äänettömyyttä muuna -kuin odotettujen nuhteiden enteenä. Mutta kun tätä äänettömyyttä -jatkui, alkoi se jäädyttää häntä. Uusi pelko hiipi häneen ja otti -hänet valtoihinsa. Oliko hän säilyttänyt miehensä itselleen vain -kadottaakseen hänet toisella tavalla. - -Oi, jospa hän tahtoisi moittia häntä, torua häntä, raivostua häneen! -Kaikki olisi parempaa kuin tämä alituinen äänettömyys ja tämä ainainen -poiskäännetty katse. Hänestä alkoi tuntua ikäänkuin sen täytyisi -merkitä sitä, että Garthin sydän kääntyi hänestä pois. - -Se oli niin kauheaa. - -Pelossaan hän koetti pehmittää häntä keskittämällä hienoimmalla tavalla -kaiken hellyytensä siihen hoitoon, jonka hän omisti hänelle. - -Garth ei edelleenkään sanonut mitään, ja kasvavalla pelolla luuli -Gunnel huomaavansa, että hänen hellyytensä vain vaivasi Garthia. - -Usein hän oli jo kysymäisillään siitä, mitä Garth maatessaan ajatteli, -mutta juuri kun hänen piti se tehdä alkoi hänen sydämensä tykyttää -pelosta eikä hän uskaltanut tuoda esiin kysymystä. Gunnel ikävöi -saada puhua Garthille, miten epätoivoissaan hän oli siitä, mitä oli -tehnyt hänelle sekä puolustautua sillä, miten epätoivoinen hän oli -ollut sen tehdessään. Mutta hän ajatteli, että tuon kaiken Garth kyllä -ymmärsi kuitenkin eikä pehmenisi siitä, että hän sen sanoisi. Hän -tahtoi kerjätä hänen anteeksiantoaan, mutta pelko saada kuulla hänen -vastaavan, ettei hän voi anteeksi antaa, pidätti häntä. - -Ja kun hän ei mitään uskaltanut sanoa siitä, mikä poltti häntä yhä -kiivaammin, kävi hänelle vaikeaksi puhua muusta, ja senvuoksi hän pian -kävi yhtä äänettömäksi kuin Garth. - -Ja tässä kiusallisessa molemminpuolisessa äänettömyydessä tuli ja meni -pikku tohtori, uskollisena kutsumuksessaan ja ystävyydessään. Hän hoiti -haavaa huolellisesti, mutta hänen tarkkaavaisuutensa oli yhtä valpas -sekä potilaan että hoitajan sieluntilaan nähden ja hän oli huolissaan -kummastakin. - -Hän tunsi Gunnelin ja hän olisi ilman tuota silminnähtävää -todistettakin, jonka haavan laatu samoinkuin molempien olento antoi -hänelle, voinut laskea minkälaiseen tekoon sellainen itsekäs, välitön -ja intohimoinen luonne kuin Gunnel saattaisi ryhtyä sinä epätoivoisena -hetkenä, jolloin hänen rakastettunsa piti lähteä hänen luotaan -- jos -hän voi lähteä. Ja hän tunsi Garthiakin tarpeeksi ymmärtääkseen hänen -suuttumuksensa sellaisen kohtelun alaiseksi joutumisesta. Häneen koski -niin kipeästi noiden kumpaisenkin takia, ja hän tunsi itsensä syvästi -huolestuneeksi heidän tähtensä. - -Hän huomasi vaarallisen äänettömyyden heidän välillään ja odotettuaan -turhaan, että jompikumpi itsestään katkaisisi sen, käsitti hän, että -hänen oli käytävä asiaan. - -Jos hän olisi ollut sellainen, joka antaa sattumien johtaa itseään, -olisi hän, valitessaan kummanko kanssa hänen ensiksi pitäisi puhua, -tullut valinneeksi Gunnelin, sillä hänen kanssaan hänen oli helppo -päästä kahden kesken. Mutta hän neuvotteli tapansa mukaan viisautensa -kanssa, ja hänen viisautensa sanoi hänelle, että se, jonka kanssa hänen -pitäisi puhua, oli Garth. - -Ei ollut helppoa päästä kahdenkeskiseen keskusteluun Garthin kanssa, -sillä Gunnel oli aina sairaan huoneessa, eikä tohtorin suunnitelmaan -kuulunut että Gunnel aavistaisi hänen miehensä saaneen mitään ulkoapäin -tulevaa sysäystä äänettömyytensä katkaisemiseen. - -Vihdoinkin eräänä päivänä olot olivat suotuiset pikku tohtorille. Hänen -käyntinsä aikana kutsuttiin Gunnelia ottamaan vastaan vieraita, joita -ei voitu palauttaa takaisin. - -Garth makasi silmät ummessa eikä osoittanut huomanneensa vaimonsa -poistumista huoneesta. - -Hilma Grot asetti sormensa hänen valtimolleen. Hänellä oli virallinen -ilmeensä eikä hänen kosketuksessaan ollut mitään, joka oli aiottu -ilmaisemaan hänen toivomustaan puhua Garthin kanssa. Mutta kuitenkin -tämä katsoi pikaisesti ylös ja kiinnitti kysyvän katseen tohtorin -kasvoihin aivankuin tämä olisi sanonut jotain. - -Tohtori ei muuttanut virallista ilmettään. - --- Puhu Gunnelin kanssa, sanoi hän hiljaa. - -Garthin katse tuli terävän tutkivaksi, ikäänkuin hän olisi tahtonut -lukea toisen ajatukset. - --- Mistä? kysyi hän pikaisesti. - --- -- "Tapaturmasta". - -Äänenpaino sitä sanoessa ilmaisi yhtä ja toista. - --- Mitä sinä siitä tiedät! kysyi Garth terävästi. - --- Totuuden. - -Garthin hengitys kävi nopeammaksi, ja tohtori huomasi selvästi, että -hän tunsi helpotusta. - --- Onko hän puhunut siitä, miten se tapahtui? - --- Ei. Mutta tunnen Gunnelin, ja voin ymmärtää. - -Kiihkeydessään Garth teki liikkeen ikäänkuin kohotakseen ylös, mutta -tohtori painoi hänet alas pielusta vasten ja käski hänen maata -hiljaa. Garth totteli ja antoi lihastensa laueta jännityksestä, mutta -katseesta, jonka hän piti kiinnitettynä tohtorin kasvoihin, näkyi tulva -tunteita, näkyi koko hänen kiehuva suuttumuksensa Gunneliin. - -Pikku tohtori ymmärsi hänet niin hyvin, olisi hänen sijassaan tuntenut -samaa ja senvuoksi hänen pyynnössään oli yhtä paljon myötätuntoa häntä -kuin Gunnelia kohtaan, jonka hyväksi hän pyynnön teki. - --- Gunnelia ei saa liian paljon sääliä, sillä silloin se voi käydä -vaaralliseksi hänelle, sanoi hän liikuttavalla äänensävyllä. - -Garth liikahti levottomasti. Hilma Grot luki hänestä kuin avoimesta -kirjasta ja ymmärsi sovittaa neuvonsa Garthin voimien mukaan. - --- Ellet voi antaa anteeksi hänelle, niin nuhtele häntä, mutta elä ole -enää noin murhaavan äänetön häntä kohtaan. - -Nyt kuuluivat Gunnelin askeleet viereisestä huoneesta. - -Hilma ehti mennä ikkunan luo ja istui siellä kirjoittamassa reseptiä, -kun Gunnel tuli sisään, ja Garth oli seinään päin kääntyneenä kuten -tavallisesti, joten Gunnel ei saanut aavistustakaan siitä, että nuo -kaksi olivat puhuneet keskenään. - -Samana iltana, kun Gunnel hämärissä tuli miehensä luo tuoden kahvia, -jonka hän asetti hänen vuoteensa viereen pöydälle, kääntyi Garth ja -katsoi häneen ensimmäisen kerran "tapaturman" jälkeen. - -Se tuli niin odottamatta, että se tärisytti Gunnelia ja kaikki väri -pakeni hänen poskiltaan, jotka seuraavana hetkenä sävähtivät taas -punaisiksi. - -Garth huomasi hänen kovan liikutuksensa, mutta ei heltynyt. - --- Gunnel, minkätähden sinä teit sen? - -Hänen äänensä oli matala ja hillitty, mutta siinä kiehui. Gunnel alkoi -vavista ja vaipui polvilleen Garthin vuoteen viereen, koetti vastata, -mutta ei voinut ja kätki kasvonsa avuttomuudessaan peittoon. - -Garth ei sanonut mitään, eikä hän pannut kättään Gunnelin päälaelle, -niinkuin Gunnel vaistomaisesti oli odottanut. - -Äänettömyys tuntui laskeutuvan heidän välilleen uudelleen. Oi, vaikka -mitä tahansa, mutta ei sitä! Gunnel pakottautui katsomaan ylös ja -vastaamaan. - --- En voinut kestää sitä, että sinä menisit luotani pois ja sotaan. - -Hänen äänensä ja huulensa vapisivat, ja hänen silmiänsä poltti. -Mutta Garth ei heltynyt. Hän noudatti kuitenkin pikku tohtorinsa -neuvoa ja nuhteli, kun ei voinut anteeksi antaa. Se olisi parempaa -kuin äänettömyys, oli hän sanonut. Hän puhui tohtorin edesvastuulla, -huolimatta seurauksista. - --- Sinä olit pelkuri ja velvollisuudesta piittaamaton ja pakotit minun -vasten tahtoani menettelemään niin kuin minäkin olisin samanlainen. Ja -sinä olet tehnyt minut _naurettavaksi_. - -Hän puhui armottoman selvästi, ja koko hänen pidätetty vihansa kiehui -hillityssä, matalassa äänessä. - -Gunnel vääntelihe kuin piiskan iskujen satuttamana, ja kuitenkin oli -siinä jonkinlaista helpotusta, että Garth vihdoinkin puhui. Hänen -äänettömyytensä oli sanonut samaa ennen, nyt Gunnel sai edes koettaa -puolustautua. - --- Niin, olen ollut pelkuri ja velvollisuuteni unohtava ja itsekäs ja -kurja, tunnusti hän. Mutta minähän vain olen ollut sellainen, et sinä. -Ei kukaan voi soimata sinua siitä, mitä minä olen tehnyt. - --- Vaikkapa syy onkin sinun, niin tosiasia on, että minä makaan tässä -toimettomana toverieni kokoontuessa maata puolustamaan. Minun paikkani, -siellä, missä minun pitäisi olla, on tyhjänä. Ja se surettaa minua, oi, -se _surettaa_ minua. - -Gunnel nyyhkytti ilman kyyneliä ja liitti kätensä -kouristuksentapaisesti yhteen. - --- Eikö sinun paikkasi sitten ole täälläkin Estridin ja -- ja -- sen -luona, joka tulee? kysyi hän tukahdutetulla äänellä. - -Hän olisi tahtonut lisätä: ja minun luonani? Mutta hän ei voinut. - -Garth huomasi tämän, mutta ei heltynyt hänen nöyryydestään. - --- Ei, kun isänmaa kutsuu, vastasi hän lyhyesti. - --- Mutta sotaahan ei tullut, kuten luulimme. Sitä ei ehkä tulekaan, ja -silloinhan et ole laiminlyönyt mitään, sanoi Gunnel ahdistuksessaan. - -Garth ei välittänyt vastata tuohon typerään väitteeseen, ja Gunnel -punastui häpeästä hänen ylenkatseensa edessä. Mutta tämä ylenkatse -sattui kiihoittavasti hänen ylpeyteensä. Hän, joka tuokio sitten -oli vain janonnut Garthin anteeksiantoa, yltyi nyt puolustamaan -menettelyään. - -Hän nosti päänsä sillä kauniin ylpeällä liikkeellä, joka oli hänelle -ominaista, ja katsoi Garthiin katseessa rukousta ja uhmaa. - --- Se ei ollut vain itsekkäisyyttä, sanoi hän kiireiseen, kuumeiseen -tapaansa. Tahdoin myöskin pelastaa sinut jumalattomuudesta mennä sotaan -surmaamaan. - -Garth ei vastannut, katsoi vain häneen. Gunnel huomasi, ettei hän -uskonut hänellä olleen sellaista tarkoitusta, ja hän puolusti itseään -heti sitä epäluuloa vastaan. - --- En ollut ehkä täysin tietoinen siitä tarkoituksesta, järkytetty -ja epätoivoinen kun olin, mutta se oli olemassa ikäänkuin vaistona -minussa. Sinun intosi lähteä sotaan ei sopinut yhteen kristillisyytesi -kanssa. - --- Ei kristillisyydelle vastakkaista ole maansa lakien ja hallituksen -totteleminen, vastasi Garth katkaisevalla äänellä. - -Gunnelin silmät liekehtivät. Hän nousi polvistuneesta asennostaan. - --- Voitko sinä kristittynä hyväksyä sodan? kysyi hän kiivaasti. - --- En, en hyväksy sitä, se on välttämätön paha, vastasi Garth -pikaisesti. - --- Paha! Ja sinä tahdot ehdoin tahdoin, vieläpä innostuneena olla -mukana! virkahti Gunnel intohimoisesti. - --- Sinä et saa kiihoittaa itseäsi noin, Gunnel! Istu ja koeta olla -tyyni. - --- Oh, sinä et halua vastata minulle! Sinä et osaa vastata! virkkoi hän -voitonriemuisesti. - -Gunnelilla ei ollut todellakaan rauhaa istuutuakseen, hän seisoi siinä -joustavana, elämää ja liikettä joka jäntereessä. - -Hänen kiintymyksensä teki Garthin tyyneksi ja hän vastasi maltillisesti. - --- Jos menisin sotaan innostuneena, olisi minun innostukseni sellaista, -jota tuntee mennessään uhrautumaan sen puolesta, jota rakastaa enemmän -kuin elämää -- _isänmaan_ ja kaiken sen puolesta, mitä siihen kuuluu: -lähimpien, kodin, uskonnon, kulttuurin, maitten ja merien, isien -perinnön puolesta, joka pitää jakamattomana jättää tuleville polville. - -Suuttumus väistyi hänen kasvoistaan, hänen puhuessaan, -isänmaanrakkauden tulen tieltä. - -Mutta se ei vaikuttanut Gunneliin. - --- Jos menet sotaan, et mene sinne vain uhraamaan itseäsi, vaan -tehdäksesi kaiken, mikä on sinun vallassasi, uhrataksesi vihollisesi. -Onko se Kristuksen tottelemista? Eikö hän sano: "rakasta vihollistasi". - --- Voin rakastaa vihollistani, vaikka tapankin hänet. - --- Sepä oli merkillistä! - --- Jos minun pitää valita toinen kahdesta: joko tappaa viholliseni tai -antaa hänen tappaa ystäväni ja vallata ja sortaa maatani, en voi valita -jälkimmäistä, sillä siihen sisältyy paljon enemmän kuolemaa. - --- Miten sinä puhut ja lasket! Luulin, ettei se soveltuisi Kristuksen -rakkauskäskyyn. Mutta senvuoksi te kristityt teette niin, että se käsky -on kadottanut kaiken voimansa maailmassa. - -Hän seisoi siinä ivallisena ja voitonriemuisena. Hänen sanansa ja -asentonsa kiusasivat Garthia. Tämä ei huomannut itse, että hänen -suuttumuksensa Gunnelia kohtaan, joka ei ollut lauhtunut hänen -mielipahastaan, nyt väistyi tämän kiihkeän hyökkäyksen tähden -kristinuskoa vastaan. Voiko siinä olla jotain perää, mitä hän sanoi? - -Yht'äkkiä Gunnel huomasi, että Garth makasi siinä niin kalpeana ja -ääneti, ja heti upposi kaikki hänen kiihkeytensä katumuksen hyökyyn. - --- Oi Henning, olenko tehnyt sinulle pahaa sillä mitä sanoin? - -Hän kumartui hänen puoleensa täynnä levottomuutta ja nöyryyttä. - --- Ei se tee mitään, mutisi Garth. - -Gunnel huomasi, ettei hän enää tuntunut suuttuneelta, ja hänen -sydämensä löi voimakkaasti toivosta. Hän polvistui taas vuoteen viereen -ja otti Garthin käden molempien omiensa väliin, epäröiden, ikäänkuin -hän tuskin olisi uskaltanut. - --- Oi Henning, alkoi hän rukoilevasti, mutta ei päässyt pitemmälle. - -Garth käänsi päätään pieluksella ja katsoi kysyvästi häneen. Katseessa -ei ollut enää kaunaa. Gunnel huomasi sen ja sai rohkeutta jatkaa. - --- Oi Henning, jos tahtoisit... jos voisit... Onko se liian paljon -pyydetty! - -Garthin käsi lepäsi liikkumattomana hänen kädessään ja hän katsoi -vakavasti häneen. Hän aavisti, mitä Gunnel tahtoi, mutta vastaus -viipyi, epävarma kun hän oli siitä, minkälaisen vastauksen hän saattoi -antaa. - -Gunnelin huulet vapisivat, hän hengitti kiivaasti, ja hänen silmissään -oli nöyrä katse, täynnä katumusta ja surua. - --- En pyydä sinua antamaan minulle anteeksi, ymmärrän, ettet voi sitä -vielä, pyydän vain että koettaisit. Oi Henning, -- hän käänsi kasvonsa -pois ja hänen äänensä hiljeni melkein kuiskaukseksi -- etkö tahdo -rukoilla Jumalaa, että hän auttaa sinua antamaan minulle anteeksi? - -Se vaikutti vihdoinkin, tuo viimeinen rukous, intohimoinen -nöyryydessään, se sattui häneen ja liikutti häntä. Hänen käteensä, joka -oli ollut velttona Gunnelin molempien käsien välissä, tuli eloa ja se -vapautui Gunnelin hermostuneesta otteesta, mutta vain ottaakseen heti -hänen toisen kätensä ja puristaakseen sitä. - -Gunnel uskalsi katsoa häneen ja kohtasi arasti hänen tyynen, vakavan -katseensa. - --- _Tahdon_ antaa sinulle anteeksi, Gunnel, sanoi hän. - -Hänen anteeksiannossaan oli enemmän tahtoa kuin tunnetta, sen Gunnel -huomasi salaisella tuskalla, mutta hän sanoi itselleen, ettei hän voi -pyytää enemmän nyt, siinähän oli kylliksi jo, että Garth ainakin tahtoi. - - - - -2. - - -Garthin tahto antaa anteeksi Gunnelille oli vilpitön, mutta se ei -käynyt kuitenkaan helpoksi hänelle. Ei kaikilla ystävillä ja tuttavilla -ollut Hilma Grotin hienotunteisuutta. Kun he tulivat vieraisille, oli -heidän ensimmäinen kysymyksensä, miten tapaturma oli tapahtunut. He -odottivat saavansa kuulla seikkaperäisen kuvauksen. Koska Garth ei -tahtonut totta puhumalla paljastaa Gunnelia ja koska hän ei tahtonut -myöskään valehdella eikä hänellä ollut mitään harjaantumista kierrellä, -kävi hänen asemansa vaikeaksi. Hän vastasi ratkaisevasti, että hän -mieluimmin olisi puhumatta tapaturmasta. Ja siihen täytyi tyytyä. - -Kun Gunnelilta kysyttiin, vastasi hän osaksi totuudenmukaisesti. - --- Minä olin kömpelö, ja onnettomuus tapahtui minun tähteni. Siitä -puhuminen kiusaa minua, niin että antakaa minun olla puhumatta. - -Tietysti ei kukaan enää tahtonut kysyä sellaisten vastausten jälkeen, -mutta uteliaisuus oli vain yltynyt. Ihmeteltiin ja pohdittiin ja -arvailtiin, vaikka ei sanottu mitään enää Garthille tai Gunnelille -suoraan. - -He tunsivat kuitenkin, mitä oli ilmassa, ja Garthia se kiusasi kaikkein -enin sen vuoksi, että se uudelleen herätti hänen mielipahansa Gunnelia -kohtaan, joka oli aiheuttanut heille tämän pulmallisen aseman. - -Hän teki kuitenkin kaikki mitä voi, salatakseen näitä suuttumuksen -leimahduksia ja voittaakseen ne. - -Hän pakotti itseään, ettei vaipuisi takaisin äänettömyyteensä Gunnelia -kohtaan, hän puhui hänen kanssaan ja onnistuipa toisinaan puhumaan -ystävällisestikin. Hänen tahtonsa anteeksiantamiseen oli rehellinen, -mutta tunnettaan hänen oli vaikea saada mukaan. - -Gunnel tunsi tämän ja kärsi sanomattomasti, vaikka hän puolestaan -teki kaikki salatakseen kärsimyksensä, niinkuin Garth teki kaikki -salatakseen mielipahansa. Gunnel ymmärsi tekevänsä helpommaksi -Garthille anteeksiantamisen, jos hän voisi näyttää uskovansa hänen -anteeksiantoonsa. - -Sellainen oli heidän suhteensa kun Gunnelin vaikea hetki tuli. Se -tuli aikaisemmin kuin hän oli odottanut, mutta hän oli kuitenkin -tehnyt valmistelujansa. Miehensä tietämättä hän oli tilannut itselleen -huoneen eräästä yksityisestä sairaalasta. Kun hän nyt odottamatta tunsi -tulevansa sairaaksi, telefonoi hän ensin sinne ja sai vastauksen, että -hän saisi tulla heti. Sitten hän soitti Hilma Grotille ja pyysi, että -tämä tulisi saattamaan häntä sairaalaan, minkä tämä lupasikin. - -Kun Gunnel tämän jälkeen oli pannut kuulotorven paikoilleen, seisoi -hän epätietoisena. Oliko hänellä voimaa mennä sisään sanomaan hyvästiä -miehelleen? Saattoiko hän tehdä sen hänen miehensä epäilemättä mitään? -Sillä hän oli päättänyt, ettei hän, jos mahdollista, saisi tietää -mitään ennenkuin kaikki oli ohi. - -Hän meni epäröiden miehensä huoneeseen ja seisoi muutaman minuutin oven -ulkopuolella kahdenvaiheilla. - -Mutta sitten hän tuli ajatelleeksi, ettei hänellä ollut kuin noin -neljännestunti ennenkuin Hilma saapuisi autolla. Kukapa tietäisi, -milloin hän saisi ja saisiko hän koskaan tilaisuutta enää nähdä -miestään? Hänenhän saattaisi käydä pahasti ja silloin hän ei koskaan -enää saisi nähdä häntä, ei ikinä, sillä eihän hän saisi tulla siihen -taivaaseen, joka oli valmistettu Garthille. - -Hänen silmänsä punertuivat siitä ajatuksesta, mutta hän voitti itsensä -heti. Tyyneyttä, tyyneyttä! - -Hän avasi oven ja meni hiljaa huoneeseen, niin hiljaa, että se herätti -Garthin huomiota. Garth katsoi kysyvästi häneen. - -Gunnel järjesti hänen peittonsa ja lakanansa, jotka olivat liukuneet -syrjään. Garth katsoi yhä häneen, hän näytti erilaiselta. - --- Onko jotain tapahtunut! kysyi hän. - --- Ei. Ei meidän maailmassamme ainakaan. Muuallahan tapahtuu kauhean -paljon joka hetki. Onko jotain, jota voin tehdä hyväksesi? - -Hänessä oli jotain niin pehmeää ja hiljaista, hänen äänensä kuului -ikäänkuin hyväilyltä, ja hän katsoi Garthiin erikoisella tavalla. - -Hänessä oli ollut, hänen ollessaan Garthia vastaan tekemänsä synnin -painon alla, jotain masentuneen nöyrää, nyt häneen oli tullut yht'äkkiä -jotain uutta arvokkaisuutta, joka miellytti Garthia. - -Gunnel taputti keveästi hänen kättään, joka oli peitolla. Jos hän -jonkun kerran viimeksi kuluneina päivinä oli uskaltanut hyväillä häntä, -oli hän tehnyt sen niin arasti kuin olisi kerjännyt saada tehdä sitä. -Nyt hän teki sen ikäänkuin tahtoen antaa jotain. Ja siitä Garth piti. - -Garth käänsi kätensä ja tarttui Gunnelin käteen ja veti sen itseään -kohti ojentaen samalla toisen käsivarren häntä kohti. Gunnel ymmärsi, -mitä hän tahtoi ja kumartui hänen ylitseen, ja he suutelivat toisiaan -sydämellisesti. Se suutelo sanoi Gunnelille, että nyt tuli tunnekin -anteeksiantoon. Hänen lävitseen virtasi onnen tunne, joka teki hänet -voimakkaaksi. - -Hän suuteli Garthia vielä kerran ja katsoi lämpimästi häneen. Hänen -katseessaan oli jotain äidillistä. Hän ajatteli, että Garth kyllä -jälkeenpäin olisi kiitollinen näistä hetkistä. - -Kello soi, ja Gunnel ymmärsi, että sen täytyi olla Hilma Grot. - --- Menen katsomaan kuka tuli, sanoi hän tyynesti, korjaili yhtä ja -toista Garthin ympärillä ja nosti kirjan, jota tämä oli alkanut lukea, -hänen saatavilleen, nyökkäsi hänelle iloisemmin hymyillen kuin pitkiin -aikoihin ja jätti hänet sitten. - -Istuessaan autossa Hilman vieressä, puristi hän kovasti ystävänsä -pientä lujaa, leveää kättä. - --- Henning oli sydämellinen minulle, hän katsoi minuun kuten ennen, -vaikka hän ei tiennyt minun olevan tulemaisillani sairaaksi ja -lähtemäisilläni kotoa! Hän pitää minusta jälleen! riemuitsi Gunnel. Se -tekee minut niin onnelliseksi, niin että nyt en välitä yhtään kivuista, -en välitä edes siitä, jos kuolen. Sano se hänelle, kun kaikki on ohi. - - - - -3. - - -Kun Gunnel oli jättänyt hänet, otti Garth kirjan, jonka Gunnel oli -pannut esille, ja alkoi lukea. - -Mutta kirja ei kiinnittänyt hänen mieltään, hän pani sen pian pois. - -Hän ihmetteli kuka oli tullut Gunnelin luo. Se oli pitkä vierailu, -koska Gunnel viipyi niin kauan. - -Garthiin oli tehnyt hyvän vaikutuksen se lyhyt hetki, jonka Gunnel -viimeksi oli viettänyt hänen luonaan. Oliko hän tosiaankin ollut -erilainen, vai oliko hänen omassa tunteessaan tapahtunut jokin muutos, -joka oli täyttänyt ne minuutit yhteensulautumisen lämmöllä? Min hän -kysyi itseltään ja totesi ilolla, että hän tunsi ihan toista Gunnelia -kohtaan nyt kuin ennen. Hän ei vain säälinyt häntä, Gunnel oli taasen -herättänyt hänen hellyytensä. - -Hän ikävöi Gunnelin tulevan takaisin. - -Minkätähden hän viipyi niin kauan? Hän tahtoi ainakin tietää, kuka -hänen luonaan oli. Hän soitti kelloa, joka oli hänen vieressään -pöydällä. Lapsentyttö tuli sisään. - --- Missä rouva on! - --- Rouva on mennyt ulos tohtori Grotin kanssa. - --- Merkillistä, sanoi Garth. - -Ei Hilma koskaan tavallisesti tullut heille, käymättä hänen luonaan. - --- Lähetä Estrid tänne, sanoi Garth. - -Lapsentyttö meni, ja heti senjälkeen tuli Estrid juosten, iloisena ja -tärkeänä, kun häntä oli lähetetty hakemaan. Hän oli seitsenvuotias, -pehmeä ja keveä ruumiiltaan, valpas ja eloisa sielultaan, raskaiden -silmäripsien varjostamissa silmissään tunteellinen ja varhaiskypsynyt -katse. - -Nyt hän istuutui toimekkaasti vuoteen viereen, ja saattoi huomata, -miten halukas hän oli näyttäytymään oikein vanhalta ja ymmärtäväiseltä. - -Garth hymyili hänelle ja silitti hänen silkinhienoa poskeaan. - --- Tiedätkö, mihin äiti on mennyt? kysyi hän. - --- Hän meni autolla tohtori-tädin kanssa, minä en saanut mennä mukaan. - -Garth ei oikeastaan ymmärtänyt, mitä varten hän tunsi itsensä -levottomaksi, mutta Gunnelin ja Hilman tapaista ei ollut mennä ulos -sanomatta hänelle mitään. Ja Gunnelia ajatellessaan, sellaisena kuin -hän oli ollut hänen luonaan, oli se hänestä vielä merkillisempää. Hän -oli varmaankin odottanut Hilmaa, koskapa hän oli mennyt ulos heti, kun -kello soi. Ei hän tavallisesti jättänyt häntä, mennäkseen katsomaan -kuka tuli. Hänen levottomuutensa yltyi. - --- Eikö äiti sanonut sinulle mitään lähtiessään? kysyi hän Estridiltä. - --- Kyllä hän sanoi, että hoitaisin hyvin isää, vastasi pikku tyttö -hyvin tärkeänä tehtävästä. - -Hän oli niin ihastunut saadessaan pitää isän aivan itsekseen, sitä ei -ollut tapahtunut ennen isän sairauden aikana. Hän autteli isää niin -näppärästi, ja kun päivällisaika tuli eikä äitiä kuulunut, söi hän isän -kanssa tämän huoneessa ja auttoi häntä hyvin hyvästi. - -Oli tullut telefonitieto, ettei Gunnelia pitäisi odottaa päivälliselle. -Garth ei voinut ymmärtää sitä. Tämä salaperäisyys ei ollut ollenkaan -Gunnelin tapaista, ja Garth alkoi tuntea itsensä kapinalliseksi. - -Vihdoinkin avautui ovi, mutta sisääntulija ei ollut Gunnel, vaan Hilma -Grot. - --- Voin kertoa terveisiä Gunnelilta, sanoi hän. - -Garth hätkähti. Tervehdys ja iloinen pilke harmaansinisissä silmissä -sanoi hänelle kaikki. Mutta hän ei saanut sanaakaan huuliltaan. - --- Niin, sanoi Hilma, joka näki, että Garth ymmärsi, se on onnellisesti -ohi. - -Hän otti Estridin syliinsä ja rutisti häntä. - --- Kerro isällesi, pienokainen, että nyt sinulla on veli! - --- Veli! virkahti Estrid ja tuli punaiseksi ihastuksesta. Oi, missä hän -on? - --- Minulla ei ole sitä taskussa, sanoi Hilma nauraen, hän makaa -pienessä kopassa ja nukkuu. - -Hän askarteli Estridin kanssa antaakseen Garthille aikaa tointumaan. - --- Miten Gunnelin laita on? kysyi tämä käheästi. - --- Niin hyvin kuin olla voi. Kaikki meni erinomaisesti, ja poika on -pirteä ja tukeva. - --- Missä Gunnel on? kysyi Garth. Hilma sanoi sen. - --- Ja siitä en minä ole saanut tietää mitään. - --- Gunnel ei tahtonut antaa sinun tietää mitään ennenkuin kaikki oli -ohi. Hän oli niin reipas. Hän sanoo sinulle terveisiä, ettei hän -välittänyt kivuista mitään sentähden, että sinä olit niin sydämellinen -hänelle ennen hänen lähtöään. - -Garthin kasvoissa värähti, hän pani kiireesti käsivarren kasvoillensa, -ja Hilma Grot, joka ymmärsi että hän tahtoi olla rauhassa -liikutuksineen, otti Estridin kanssaan ikkunan luo, missä he alkoivat -keskenään arvailla, mikä pikku veljen nimeksi pantaisiin. - - - - -4. - - -Kun Gunnel tuli kotiin pienen poikansa kanssa, oli Garth jalkeilla ja -saattoi tulla kävellen heitä vastaan. - -Ilossaan saada nähdä hänet jälleen ja näyttää hänelle heidän pientä -poikaansa ei Gunnel huomannut, että hänen miehensä ontui. - -Kun hän sittemmin huomasi sen, tunsi hän pistoksen kulkevan lävitseen. -Mutta hän tyyntyi ajatellen, että Garth niin hiljakkoin oli noussut -ylös, tietysti ontuminen menisi ohi, kun hän tottuisi enemmän -nojautumaan jalkaan. Jäätävä pelko, jota hän ei tahtonut tunnustaa -itselleen, esti häntä kuitenkin kysymästä häneltä tai Hilma Grotilta -asiasta. - -Hän tarkkasi Garthia innokkaasti, mutta salaa, hänen noustessaan -ja kävellessään huoneen poikki. Hän koetti vakuuttaa itselleen, -että hän oli nähnyt väärin tai että ontuminen väheni. Toisinaan hän -melkein luuli erehtyneensä, mutta toisena hetkenä taas oli vika hänen -käynnissään niin huomattava, ettei hän voinut pettää itseään. - -Muutamia päiviä kului ilman että sanottiin mitään siitä, jota kumpikin -kuitenkin ajatteli, ja Gunnelin salainen ahdistus lisääntyi. - -Eräänä päivänä, kun he istuivat yhdessä, ja Garth meni huoneen poikki -noutamaan kirjaa hyllyltä, kääntyi hän odottamatta ja huomasi Gunnelin -levottoman katseen. - --- Sinä huomaat, että minä onnun? sanoi hän keveästi, ikäänkuin olisi -puhunut jostain mitättömästä asiasta. - -Gunnelkin koetti ottaa sen siltä kannalta. - --- Sitä tuskin huomaa ja se menee tietysti ohi, sanoi hän enemmän -vakuuttavasti kuin kysyen. - --- Niin, eihän sitä paljon huomaa, sanoi Garth lohduttavalla äänellä. - --- Ja tietysti se menee ohi, lisäsi Gunnel vielä varmemmalla -vakuutuksella kuin ennen. - -Garth otti kirjan hyllyltä ja tuli takaisin paikalleen Gunnelin viereen -ja rupesi selailemaan kirjaa löytääkseen paikan, mitä etsi. - -Gunnelia huolestutti se, ettei Garth vastannut. - --- Mutta joka tapauksessa sinun pitäisi kysyä spesialistilta, eihän se -haittaisi, sanoi Gunnel pakottaen äänensä rauhalliseksi. - --- Sen olen tehnyt. - -Gunnel katsoi pelokkaana häneen. Garth hymyni rauhoittavasti hänelle ja -silitti hiljaa hänen kättään. - --- Eihän se nyt liene mikään valtio-onnettomuus, että minä olen käynyt -hieman ontuvaksi, sanoi hän huolettomasti. - -Mutta Gunnel ymmärsi, että hänen huolettomuutensa oli teeskenneltyä -hänen rauhoittamisekseen. Hän tunsi Garthin liian hyvin antaakseen -pettää itseään, hän tiesi kuinka tunteellisesti häneen vaikutti kaikki -viallisuus. Ja nyt hän itse oli eliniäkseen jäänyt ontuvaksi, ja hän -- -Gunnel -- oli sen aiheuttanut! Hänestä se oli enemmän kuin hän jaksoi -kantaa. - --- Eikö voi mitään tehdä? kysyi hän viimeiseen asti toivoen. - --- Voi kyllä: olla ajattelematta sitä, sanoi Garth. - --- Olla ajattelematta sitä, mistä sinä joka päivä ja hetki kiusaannut! -virkkoi Gunnel. - --- Joutavia! sanoi Garth hymyillen. - -Mutta sitten hän tuli vakavaksi. - --- Olisi ruikutusta sääliä itseään vähäisen ontumisen vuoksi. Ajattelen -niitä kaikkia, jotka tulevat vaivaisiksi tässä kauheassa sodassa. -_Niitä_ on sääli, mutta ei yhtään minua. Senhän toki ymmärrät, Gunnel, -jos olet järkevä, etkä antaudu surun valtaan. - --- Mutta että minä olen tehnyt sinulle tuon! - --- No, No! sanoi Garth tyynnyttäen. Otaksukaamme että sinä et sitä -tehnyt. Jokin meni sinuun, niin ettet tiennyt mitä teit. Sinä et nähnyt -itseäsi niinä hetkinä. Mutta minä näin. Ja minä vakuutan sinulle, että -sinä olit vaihdettu. - -Gunnel kuunteli tulematta lohdutetuksi hänen sanoistaan, sillä hän -ajatteli sitä, mitä Garth muulloin tavallisesti sanoi. - --- Sinä sanot tavallisesti muulloin, että ihmisen teot tulevat -sisältäpäin niinkuin hedelmä puusta. Minä mahdan olla kauhea, koska -saatoin tehdä sinulle jotain sellaista. - -Häntä värisytti. - -Garth veti hänet luokseen hyvin hellästi. - --- Olkoon, että olet "kauhea", mutta minä rakastan sinua kuitenkin, -sanoi hän raikkaan lämpimästi. - -Gunnel nojasi päänsä hänen rintaansa vasten ja puristi kovasti hänen -kättään. - --- Kuinka sinä saatat, kuinka sinä saatat? mutisi hän. - -Garth naurahti hiukan salatakseen liikutustaan. - --- En voi olla rakastamatta, sanoi hän yksinkertaisesti, niinkuin -totuus oli. - -Gunnel painautui häntä lähemmä, järkytettynä. - --- Sinä annat enemmän kuin anteeksi minulle -- sinä rakastat minua! -mutisi hän, ikäänkuin hänen olisi ollut vaikea käsittää niin -uskomatonta. - --- Niin, sanoi Garth yksinkertaisesti, eikä siinä ollut hituistakaan -epäröimistä. - -Gunnel ei voinut epäillä ja hän sai kokea sanoin kuvaamatonta. - --- Henning, alan ymmärtää, miten sinä mahdat rakastaa Jumalaa... -Jos hän on yhtä todellinen sinulle kuin sinä minulle... ja hänen -anteeksiantonsa sinun anteeksiantosi kaltaista... - --- Minun! - -Hänen äänensä ilmaisi taivaan korkuista erotusta hänen vaillinaisen, -inhimillisen anteeksiantonsa ja Jumalan anteeksiannon välillä. - -Gunnel istui ääneti painautuneena miestänsä vasten, ja hänen kaipaava -katseensa katsoi huoneeseen näkemättä mitään, mutta ensimmäisen kerran -huomaten jotain siitä todellisuudesta, joka on näkymättömissä ja -täyttää maailman kaikkeuden. - - - - -6. - - -Avioliittonsa alussa Gunnel ja hänen miehensä olivat sopineet siitä, -etteivät pidä yhteisiä aamu- tai iltarukouksia, sillä Gunnel oli -turhanarka kaikesta, joka mahdollisesti voisi kehittyä tyhjäksi -tavaksi, ja teeskentelyn pelosta hän tahtoi välttää kaikkea, missä hän -ei voinut olla kokonaan mukana. - -Mutta sen päivän illalla, jolloin Gunnel oli tullut kotiin sairaalasta -pikku poikineen, oli Garth tuntenut niin välttämätöntä tarvetta -perheensä kanssa kiittää Jumalaa, että hän välittömästi oli antanut -myöten sille. Kun lapsentyttö tuli sisään hakemaan Estridiä, ja -Hilma Grot nousi ylös lähteäkseen, pyysi Garth heitä jäämään. -Keittiöpalvelijaa lähetettiin hakemaan, ja kun kaikki olivat koolla, -otti Garth Raamattunsa ja luki kappaleen. Se oli kiitospsalmi. Hänen -sydämensä oli lämmin, ja hän puhui luonnollisella ja miellyttävällä -tavalla luetun johdosta, ennenkuin hän lopetti lyhyeen rukoukseen. -Eivät kotitapahtumat vain olleet hänen sydämellään, se sykki vielä -enemmän ihmiskunnalle yleensä, ja hän kantoi yksinkertaisessa palavassa -rukouksessaan maailman hädän Jumalan eteen. - -Palvelijat menivät jälleen toimiinsa kyynelsilmin, pikku Estrid puristi -isäänsä lujemmin kuin tavallisesti yöhyvästiksi, ja Hilma Grotin -kädenpuristuksessa oli jotain erikoisen lämmintä hänen sanoessaan -hyvästiä. - --- Gunnel, onko sinulla mitään sitä vastaan, että pidämme kotihartautta -tästälähin? kysyi Garth, kun hän ja Gunnel olivat jääneet kahden. -Tahtoisin niin mielelläni sitä. - -Gunnel suostui heti hänen toivomukseensa, hän ei enää voinut kieltää -häneltä mitään. - -Ja niin tuli kotihartaus jokapäiväiseksi tavaksi heidän kodissaan, -mutta siitä ei tullut mitään tyhjää tapaa. - -Garth tunsi välttämättömän tarpeen yhdessä koko kotikuntansa kanssa -lähestyä Jumalaa tänä aikana, kun maailman valtakunnat vapisivat ja -horjuivat, hän tahtoi saada heidät kaikki mukanaan siihen valtakuntaan, -joka ei voi vavista, senvuoksi että se ei ole tästä maailmasta, vaikka -se on maailmassa. - -Gunnel unohti vanhan teeskentelyn pelkonsa, ei mikään ollut hänestä -kauempana kuin se, hänen istuessaan ja kuunnellessaan miehensä sanoja -iltarukouksessa. Hän ei itse huomannut, millä uudella harrastuksella -hän odotti saavansa kuulla ensin tekstin, jonka hän oli valinnut, ja -sitten mitä hän löytäisi siitä. - -Garth toi esiin kalleuksia loppumattomasta aartehistosta, joka tähän -saakka oli ollut salattu Gunnelilta. Hengelliset asiat, joista Garth -puhui, kävivät yhä vähemmän abstraktisiksi hänelle, hän alkoi voida -käsittää niiden todellisuutta. Tiedottomasti alkoi hän nähdä Garthin -silmillä ja seurata hänen ajatuksensa suuntaa. - -Hartaammin kuin konsanaan kuunteli hän miestään nyt. kun hän, tätä -kohtaan tekemänsä rikkomuksen syvyyden takia, oli saanut kokemusta -siitä, miten kokonaan hän saattoi antaa anteeksi. Se antoi elämää hänen -sanoilleen enemmän kuin mikään muu oli voinut tehdä. Gunnelin silmät -alkoivat aueta synnin todellisuudelle ja armon huimaavalle syvyydelle. - -Tämä ei tapahtunut Gunnelille minään pikaisena kääntymyksenä, -vaan jokapäiväisenä vaikutuksena, jolle hän omien personallisten, -viimeviikkoisten kokemustensa samoinkuin ajan pelottavan vakavuuden ja -tärisyttävien tapausten johdosta oli tullut vastaanottavaksi. - - - - -6. - - -Gunnel piti oviverhoa syrjässä ja seisoi huomaamattomana oviaukossa ja -katsoi miestänsä. - -Tämä oli kääntänyt kirjoitustuolin niin, että hän istui ikkunaan -päin ja katsoi ulos. Aurinkoinen sumunsekainen marraskuun päivä -heitti kalpeaa kultahohdetta hänen kasvoilleen. Gunnel näki hänet -vain profiilissa, mutta hänen ilmeensä saattoi Gunnelin pysähtymään. -Toisessa kädessä hän piti avattua kirjaa, jonka hän oli antanut -painua alas polvelle istuessaan siinä katse ulos avaruuteen luotuna -ja ajatellessaan luettua. Gunnelin ensimmäinen mielijohde oli lähteä -pois huomaamatta kuten oli tullut, ettei häiritsisi Garthia. Mutta -hänen kasvojensa ilme kiinnitti Gunnelin huomiota, hän isosi päästä -osalliseksi siitä, mikä saattoi niin henkevöittää Garthia, ja se -pidätti hänet. - -Ja eikö hänellä ollutkin täysi oikeus saada tämä kaipauksensa -tyydytetyksi? Hehän olivat mies ja vaimo ja he olivat luvanneet -toisilleen pitää kaikki yhteisesti. - -Se ajatus antoi hänelle rohkeutta menemään Garthin luo. - -Tämä ei huomannut häntä ennenkuin hän pehmein liikkein polvistui -hänen viereensä ja pani ristiin asetetut käsivartensa hänen tuolinsa -nojapuulle. - --- Mitä sinä luet? - -Kysymys tuli luonnollisesti, ja Garth vastasi siihen yhtä -luonnollisesti nostamalla kirjan, jonka Gunnel nyt huomasi Uudeksi -Testamentiksi, ja lukemalla muutamia säkeistöjä. - -"-- -- -- Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan -saadakseen itselleen kuninkaallisen vallan ja sitten palatakseen." - -"Ja hän kutsui tykönsä kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen -puntaa ja sanoi heille: 'Asioitkaa näillä, kunnes tulen'." - -"Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähetystön -hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tätä kuninkaaksemme'." - -"Ja tapahtui kun hän oli saanut kuninkaallisen vallan ja palasi, että -hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille oli antanut rahat, -saadakseen tietää mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut -- -- --." - -Tässä Garth pysähtyi, vaikka vertaus ei ollut loppunut, mutta Gunnel -luki ääneti eteenpäin tilinteosta palvelijoiden kanssa, kuinka -uskolliset asetettiin kymmenen tai viiden kaupungin hallitsijoiksi ja -kuinka laiskat rangaistun, ja siitä kuinka ne surmattiin, jotka eivät -tahtoneet kuningastaan kuninkaaksi. - --- Katsohan, luen Uutta Testamenttia uusimman käännöksen mukaan, ja -silloin vanhat tutut paikat tulevat ikäänkuin uusiksi minulle. Tämä on -yksi sellainen kohta, sanoi Garth. - -Hän oli niin kiinni tässä vanhassa, joka oli vaikuttanut häneen uuden -voimalla, ja hänen tarpeensa ilmaista ajatuksensa oli niin voimakas, -että hän tykkänään unohti Gunnelin todennäköisen puutteellisuuden -ymmärtää häntä ja tuntea myötätuntoa. - -Gunnel huomasi sen ja pelkäsi millään tavoin muistuttaa häntä siitä, -että hän puhui juuri hänelle. Hän ei olisi nyt voinut kestää sitä, että -näkisi Garthin yht'äkkiä keskeyttävän itsensä ja sulkeutuvan häneltä, -kuten hän ennen oli saattanut tehdä, sillä Gunnelin heräävä janoaminen, -mistä hän ei vielä itsekään ollut täysin tietoinen, pyysi sitä, mitä -Garthilla oli annettavana. - -Luettu selvitti myöskin uuden puolen asiasta, joka hänestä aina oli -ollut itsestään selvä. - --- Eikö Kristuksella sitten vielä olisi kuninkaallista arvoa yli -maailman? kysyi hän ihmetellen, sillä kyllä hän aina oli luullut, että -kaikki kristityt otaksuivat niin olevan. - --- Elämme ajassa, jolloin hän vielä on poissa saadakseen sitä -itselleen, vastasi Garth ajatuksissaan. En ole koskaan ennen ajatellut -sitä. - --- Ajattele, jos hän ei saisi sitä? huomautti Gunnel. - --- Hän on jo saanut sen, kaikki on selvää siellä kaukaisessa maassa. -Jumala on asettanut hänet maailman kuninkaaksi. Mutta ihmiset...! - -Hänen äänenpainonsa täydensi keskeytetyn lauseen. - --- He eivät tahdo, että hän olisi heidän kuninkaansa, tarkoitat? - -Garth käänsi miettivän vakavan katseensa häneen. - --- Maailman, joka on niin täynnä vihaa ja väkivaltaa ja valhetta -kuin meidän, ei voi juuri sanoa kunnioittavan häntä -- rakkautta, -hiljaisuutta, totuutta, -- kuninkaanaan. Vai mitä sinä arvelet? - --- Mutta kaikki taistelevathan rukoilevat Jumalaa, vastasi Gunnel -hieman ivallisesti. - --- Sanoilla, mutta totisesti eivät teoissa. Maailman teot huutavat -kanuunanjyrinän voimalla: "Emme tahdo tätä kuninkaaksemme." Mutta -- -ja tässä tuli hänen liekehtivään katseeseensa lämpimämpää kiiltoa -- -maailman _hätä_ huutaa aivan päinvastaista. - -Hän katsoi jälleen ulos avaruuteen ja Gunnel tarkkasi jännittyneenä -hänen kasvojaan, onnellisesti tietoisena siitä, mitä Garth ei näyttänyt -huomaavan: että hän puhui hänen kanssaan avomielisesti ja luottavasti, -ikäänkuin hän olisi varma tulevansa ymmärretyksi. - --- Miten luulet käyvän! kysyi Gunnel. Tuleeko hän takaisin ja tekeekö -hän itsensä kuninkaaksi väkivallalla? - --- Hän tekee itsensä kuninkaaksi _oikeudella_, vastasi Garth pikaisesti. - -Sitten hänen kasvonsa kirkastuivat sydämellisestä ilosta. - --- Hän tulee! Meillä on oikeus odottaa häntä millä hetkellä tahansa! - -Gunnel katsoi häntä ihmetellen. Oli selvää, että se, mistä hän puhui, -oli hänelle elävää todellisuutta. - -Häntä ahdisti, kun hän näki sen, ja hänen mieleensä muistuivat nuo -sanat, että kaksi ovat yhdessä, mutta Herran tullessa toinen otetaan -ylös ja toinen jätetään. - -Kuinka Garth saattoi niin kokonaan iloita jostain sellaisesta, jolla -oli myös niin kauhistava puoli? Eikö se ollut itsekästä? Eikö hänellä -ollut ajatustakaan häntä varten, joka jätettäisiin? - -Mutta jos hän saattoi tuntea itsekästä iloa, ei hän ehkä ollutkaan -kypsä otettavaksi. Se ajatus tuli lohdutuksena hänelle. - -Ennenkuin hän tuli sanoneeksi mitään siitä, mitä ajatteli, puhui Garth -jälleen. - --- Maailma ei sentään ole niin hylätty hänen poissa ollessaan, kuin -miltä voi näyttää. Hän on jättänyt leiviskänsä palvelijoilleen. Niitä -on hoidettava uskollisesti ja ahkerasti. - --- Sinä olet yksi niistä, sanoi Gunnel hiljaa. - -Garth ei vastustanut häntä, sillä hän tiesi olevansa maailmassa -kuninkaansa palvelijana. Mutta, hänen kasvojensa vakavuus osoitti, -miten syvästi hän tunsi edesvastuunsa ja rakasti sitä. - --- Ensimmäinen, mitä hän tekee, kun hän tulee, on tilinteko meidän -kanssamme, sanoi hän miettivänä. - --- Silloin sinut asetetaan viiden tai kymmenen kaupungin haltijaksi, -sanoi Gunnel hiljaa. - -Hän puhui lämpimästi, mutta hänen sanoissaan oli kuitenkin jotain -ylpeyden viettelystä, hänen sitä tarkoittamattaan. - -Garth ei huomannut sitä, se rakkaus, joka täytti hänet ja kävi -palavaksi Herran tuloa ajatellessa, oli hänen paras turvansa. - --- Siitä en tiedä mitään, vastasi hän, mutta yhden tiedän: nimittäin -sen, että jos palvelen häntä uskollisesti nyt, saan tilaisuutta ja -voimaa palvella häntä vielä paljon enemmän silloin suurena hetkenä: -"Tästälähin." - -Gunnel katseli häntä tarkkaavasti ja näki, että hän huolimatta syvästä -vakavuudestaan tulevan tilinteon suhteen, ei näyttänyt tuntevan mitään -pelkoa siitä. - --- Oletko aivan varma tulevasi valituksi hänen tullessaan? - -Lehtori Garthin avioliitto -- 12 - -Gunnel ei voinut olla tekemättä sitä kysymystä. Hän ei tiennyt itse -kysyvänsä siten senvuoksi, että toivoi löytävänsä Garthissa jotain -hengellistä itserakkautta, joka voisi aiheuttaa sen, että hänet -jätettäisiin hänen luokseen. - --- Kun katson itseäni, käsitän hyvin selvästi, että olen kaukana -kypsyydestä mihinkään sellaiseen, sanoi Garth itsetuntemuksella. Mutta --- ja tässä hänen vakavuutensa säteili oppilaan ihailua -- ajattelen -Hänen voimaansa, joka kykenee _muuttamaan_ minut! - -Gunnelin toivo häipyi. Garth oli kyllä kypsä, mutta hän -- -- --! - -Sanomaton tuska valtasi hänet ikäänkuin välttämättömän eron edessä. - -Mutta sitten hänen luonteensa joustavuus pääsi esiin. Kuka voi -todistaa, että puhe Herran tulemisesta oli tosi, ja jos se tulisikin -tapahtumaan, saattoi siihen kulua vielä vuosisatoja. Johan apostolitkin -olivat odottaneet häntä elinaikanaan, eikä hän vieläkään ollut tullut. - -Hän lohduttautui ja nosti päänsä, jonka hän äsken oli antanut painua -toivottomuutensa raskauttamana. - -Mutta hänen tarvitsi vain katsoa miehensä kasvoja, niin tuska kirveli -uudelleen. - -Se, joka Herran tullessa erottaisi heidät, erotti heidät nyt jo: Hän -pelkäsi sitä, mitä Garth ikävöi! Hän tahtoi päästä uskomasta sitä, mitä -Garth rakasti! Niinkuin kaksiteräinen miekka viilsi se totuus häntä, -ja hänen sisimpänsä vuoti verta, ja hänen henkensä valitti parantavaa -kättä ikävöidessään. - -Hän ei luullut miehensä huomaavan miten liikutettu hän oli, tai -aavistavan syytä, mutta hän erehtyi siinä, sillä Garth huomasi sen. -Hän oli keskustelunkin aikana ollut täysin tietoinen siitä, miten -avomielisesti hän oli puhunut sisimmästään Gunnelille. Mutta hän -ei ollut ollut tietävinään mistään eikä nytkään kääntynyt Gunnelin -puoleen suoranaisin sanoin peläten varomattomuudella ehkä sammuttavansa -sen liekin, joka oli alkanut kyteä. Hän tyytyi siihen, että antoi -yksinkertaisesti vain valonsa loistaa hänelle, tyynesti luottaen sen -sytyttävään voimaan, joka ei ollut hänen omaansa, vaan Jumalan. - - - - -7. - - -Toisinaan saattoi kummallinen alakuloisuus vallata Estridin. Silloin -hän aina mielellään vetäytyi yksinäisyyteen, kunnes se oli ohi. Mutta -hänen ei aina onnistunut piilottautua. Gunnel oli enemmän kuin yhden -kerran huomannut sellaista, ja eräänä päivänä, kun hän tapasi Estridin -sellaisena alakuloisuuden hetkenä, ei hän antanut pikku tyttönsä hiipiä -pois. - --- Mikä sinun on, Estrid? kysyi hän ja veti vastustelevan tytön -luokseen. - --- Ei mikään, vastasi Estrid. - --- Oletko sairas? - --- En. - --- Oletko pahoillasi? - --- Olen. - --- Minkätähden sitten? - --- En tiedä. - -Ilman kyyneliä, mutta alakuloisuuden varjo silmissään hän istui äidin -polvella, vaikka hän mieluimmin olisi mennyt menojaan. - -Gunnel katseli häntä tarkkaavasti ja ihmetellen eikä tiennyt mitä olisi -tehnyt hänelle. - -Hän oli aina tuntenut Estridin enemmän Henningin lapseksi kuin -omakseen, mutta tämä aiheeton alakuloisuus ei ollut isän perintöä. Se -muistutti Gunnelia siitä mielialasta, joka toisinaan oli vallannut -hänet itsensä vähän ennen Estridin syntymistä. - -Oliko todellakin mahdollista, että se tilapäinen raskasmielisyys oli -periytynyt lapselle? - -Gunnel nousi kapinaan sitä vastaan, se oli hänestä julmaa. - --- Etkö voi sanoa minulle, mikä sinun on, lapsi? Hänen levottomuutensa -teki hänet kärsimättömäksi. - --- En tiedä mikä minulla on, sanoi Estrid väsyneesti ja yksikantaan. - -Silloin Gunnel tuli ajatelleeksi, kuinka paljon Garthia hän -tavallisesti näki pienokaisessa: hänen lämpöään, hänen rakkauttaan -Jumalaan. Hänen uskonsa tuntui olevan myötäsyntynyttä Estridissä. Ja -neuvottomuudessaan hän vetosi tähän lapsessa olevaan isänperintöön. - --- Etkö voi puhua Jeesukselle, mikä sinulla on? kysyi hän, puoleksi -arasti. - --- Hän tietää sen paremmin kuin minä, vastasi Estrid, ikäänkuin se -ajatus olisi antanut hänelle lohdutusta. - -Hän nojasi päänsä äitiä vasten eikä enää näyttänyt haluavan lähteä -tiehensä. - -Gunnel hyväili häntä hiljaa ja hellästi. - -Vähitellen Estrid kirkastui ilman nähtävää aihetta. Silloin hän katsoi -ylös, hymyni Gunnelille ja kiersi kätensä hänen kaulaansa. - --- Nyt se on ohi, sanoi hän. - --- Tuleeko sinulle usein tällaista? kysyi Gunnel. - --- Toisinaan vain. - --- Mitä sinä silloin tavallisesti teet? - --- Menen piiloon. - --- Jeesuksenko luo? - -Estrid mietti hetkisen ennenkuin vastasi. - --- En, sitä en voi, mutta hän löytää aina minut sitten vähitellen. - -Gunnel ymmärsi, että pienokainen piti luonteensa kirkastumisen -Jeesuksena, joka tuli hänen luokseen, ja syvästi liikutettuna hän -ajatteli, että se kyllä olikin niin. - -Myöhemmin illalla, kun lapset makasivat, ja Gunnel oli yksin miehensä -kanssa, puhui hän miehelleen Estridistä. - --- Minun pimeyteni ja sinun valosi taistelevat lapsestamme, sanoi hän -hieman värisevin hymyin. - -Garth ei vastannut, mutta hänen katseensa, vakava ja hellä, näytti -tahtovan tunkeutua Gunnelin sisimpään ja hakea sieltä sitä salattua, -jota hän aina kaipauksella oli odottanut. - -Gunnel veti nyyhkyttävän hengähdyksen ja nojautui Garthiin. - --- Sinä olet käynyt minulle ylivoimaiseksi, sanoi hän. - --- Minäkö? - -Gunnel ymmärsi, että Garth tahtoi toisen käyvän hänelle ylivoimaiseksi. - --- Hän on niin abstraktinen minulle vielä, kuiskasi hän. Mutta alan -aavistaa häntä. Hän on sinussa, Estridissä, kaikkialla ympärillä -- ja -suurissa, kauheissa maailmantapauksissa... - --- Entä sinussa itsessäsi, Gunnel? - -Gunnel ei uskaltanut vastata. Hän pelkäsi Garthin äänessä kuuluvaa -hillittyä riemua, pelkäsi lausua sanaa, joka ehkä olisi sanonut enemmän -kuin totuuden. Hän ei tiennyt itse, miten hänen laitansa oli -- aivan -samoinkuin Estrid aikaisemmin päivällä. Ja hänen mielestään se vastaus, -minkä Estrid oli antanut, sopi nyt häneenkin. - -Hän painoi päänsä miehensä rintaa vasten ja kuiskasi aran -tunnustuksensa. - --- Ehkä hän löytää minut vähitellen. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LEHTORI GARTHIN AVIOLIITTO*** - - -******* This file should be named 63578-8.txt or 63578-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/5/7/63578 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/63578-8.zip b/old/63578-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a962aa3..0000000 --- a/old/63578-8.zip +++ /dev/null |