NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 6655 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..45a7ac9
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #63595 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63595)
diff --git a/old/63595-8.txt b/old/63595-8.txt
deleted file mode 100644
index c3e5eac..0000000
--- a/old/63595-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6655 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Syntymä, lapsuus ja kuolema, by Samuli
-Paulaharju
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Syntymä, lapsuus ja kuolema
-       Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia
-
-
-Author: Samuli Paulaharju
-
-
-
-Release Date: November 1, 2020  [eBook #63595]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYNTYMÄ, LAPSUUS JA KUOLEMA***
-
-
-E-text prepared by Jari Koivisto
-
-
-
-SYNTYMÄ, LAPSUUS JA KUOLEMA
-
-Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia
-
-Kirj.
-
-SAMULI PAULAHARJU
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1924.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Alkusanat.
-
-Syntymä ja lapsuus.
- 1. "Pesemiset".
- 2. Sukupuolien väliset suhteet.
- 3. Sikiäminen.
- 4. Raskauden aika.
- 5. Synnytys.
- 6. Lapsivuode.
- 7. Lapsen ensi hoito.
- 8. Synnytyksen jälkiaika.
- 9. Vakka, kätkyt.
-10. Nimenanto.
-11. Lapsuus.
-
-Kuolema.
- 1. Taudeista.
- 2. Hengenlähtö ja haudalle laitto.
- 3. Arkkuunpano.
- 4. Ruumiin kotonaoloaika.
- 5. Varautuminen vainajaa vastaan.
- 6. Hautaansaatto.
- 7. Haudalta paluu.
- 8. Maahanpaniaiset.
- 9. Muistoateriat ja muistinpäivät.
-10. Muita merkkipäiviä.
-11. Vainajan sureminen.
-12. Kalmisto.
-13. Tuonela ja vainajat.
-
-Loppusanat.
-
-
-
-
-Alkusanat.
-
-
-Seuraavan esityksen ainekset on, prof. U.T. Sireliuksen
-kysymyssarjaa "Syntymään, lapsuuteen ja kuolemaan liittyvät tavat
-ja uskomukset" ohjeena käyttäen, kirjoitettu muistiin osittain
-v. 1915 Vienan-Karjalaan tehdyllä matkalla, etupäässä kuitenkin
-Suomessa vienankarjalaiselta vaimolta _Anni Lehtosella_. Tämä n.
-50-vuotias, Vuonnisesta kotoisin oleva köyhä leskivaimo kävi
-takavuosina useina talvina Oulussa työansioilla, suurilukuiselle
-perheelleen elatusta hankkimassa. Sattumalta kohtasi kirjoittaja hänet
-ja sai pakinoilleen, ja kohta kävi ilmi, että tuolla juuri ensi
-päiväänsä oudossa kaupungissa harhailevalla kaukaisen Karjalan aralla
-eläjällä oli yhtä ja toista tallelle otettavaa. Pian selvisi, että Anni
-Lehtonen oli harvinaisen laajatietoinen ja älykäs kansanrunouden
-taitaja ja kaikenlaisen kansantietouden muistaja. Hän onkin
-Vienan-Karjalan suurten runolaulajain jälkeläisiä, vuonnislaisen
-_Ontrei Malisen_ pojan tyttärentytär ja isän puolelta _Homasen Ohvon_
-vaimon _Matrjon_ sekä lonkkalaisen _Martiska Karjalaisen_ sukua. Eikä
-hän ole vain verijälkeläinen, hän on myös mainioiden taattojensa ja
-maamojensa oikea runoperillinen. Helposti häneltä herahtaa runo, mitä
-laatua tahansa: kertovaa, laulurunoutta ja loitsua, sananlaskuja,
-sananparsia ja arvoituksia, satuja, tarinoita ja taikatemppuja. Ja
-itkuvirsiä hän voi vaivatta lasketella vaikka päiväkausin.
-Hyvämuistisena hän on jo pienestä pitäen sekä äidiltään _Okahvie
-Maliselta_ (Bogdanov), entiseltä itkuvirsien laulajalta, että monilta
-muilta Vuonnisen ja naapurikylien tietäjiltä ja laulajilta (Mironain
-Makarielta, Joakon naiselta y.m.) oppimansa virret ja taidot
-tallettanut. Samoin koko korpikunnan vanhat tavat ja uskomukset ovat
-Annilla aivan verissä.
-
-Mainittakoon, että Anni Lehtonen on kirjoittajalle sanellut n. 10,000
-sananlaskua ja sananpartta, laulanut yli 200 itkuvirttä, useita
-kymmeniä vanhoja runoja, sanellut yli 100 loitsua, kertonut kymmeniä
-satuja ja tarinoita, satoja taikoja, joukon arvoituksia, häätapoja
-itkuineen ja runoineen sekä suuren määrän muita kansantapoja ja
-uskomuksia.
-
-
-
-
-
-
-SYNTYMÄ JA LAPSUUS
-
-
-
-
-1. "PESEMISET".
-
-
-Koko sinä aikana, jona naisilla on kuukautiset, "peshömiset", on heidän
-varsin varoen elettävä, olkootpa he naimattomia tyttäriä tai naituja
-vaimoja. Muun rahvaan seurassa he kyllä liikkuvat kuten ainakin,
-eivätkä tee ruokajärjestykseensäkään muutoksia, paitsi että juovat
-teetä ja kahvia vähemmän. Jos nauttisi tavallisia karjalaisten
-teenääriä -- useita laseja perättään -- panisi se veret enemmän
-liikkeelle. Kisoista pysyvät tytöt silloin yleensä poissa.
-
-"Pesemisten" aikana on varsinkin varottava vettä ja kalmistoa sekä
-pyhäkköä, _tshässöynää_ ja kirkkoa. Silloin ei saa mennä järven rantaan
-pesuille, sillä siitä kävisivät vuodot runsaammiksi, ja lisäksi vielä
-voisi vedestä tarttua, "hinkautua", kirot, vesihiisi, vesikalma. Jos
-"pesemisten" aikoina hinkautuu, niin "se ei katoa milloinkaan"; jos
-vähäksi aikaa katoaakin, niin jo taas pian uudestaan alkaa vaivata.
-Kalmistosta hinkautuvat kuolleet helposti, kun niiden päällitse
-kävelee, ja silloin voi kalma tarttua. Mutta jos välttämättä on mentävä
-kalmismaalle -- omaista saattamaan taikka kun muuten mieli tekee --,
-pitää ottaa palosavea pirtinkiukaan pohjasta ja pistää poveensa.
-Kalmistossa sitten pitää löyhdyttää vyötä ja vaatteita, niin että
-savipalanen solahtaa salaa maahan. Siitä eivät vainajat saa selvää,
-"jotta minkäläini imehnini siintä kulki". Jos kalmismaalta hinkautuu,
-eivät sitä kaikki tietäjät kykene parantamaan, mutta Vuonnisen Okku
-Lehtonen, vanha vaimo, osaa siitäkin päästää: noutaa rannasta vettä,
-lämmittää sen ja panee siihen elohopeaa, ja sillä valaa hinkautuneen,
-joka seisoo alastomana jossakin astiassa, niin ettei vesi voi valua
-lattialle. Valaessaan Okko lukee:
-
-    "Mäne, kalma, karsinahan,
-    kylmä, kylmähän kylähän,
-    alle kylmän kynnyshirren,
-    alle kauhien katajan,
-    ihosta imehnisraukan,
-    karvoista emokapehen,
-    emon tuoman ruumehesta,
-    vaimon kantaman ihosta,
-    vaivaisesta vartalosta."
-
-Yöllä, kun muut nukkuvat, on vesi vietävä kalmistoon ja sitä sinne
-kaadettaessa on sanottava:
-
-    "Manalaiset moatukkah,
-    kalmalaiset koatukkah!"
-
-Sieltä pois lähdettäessä on hiirtyisellä vyöllä lyötävä jälelleen ja
-sanottava samalla tavalla kuin vettä kaadettaessa. Tämän jälkeen on
-otettava kolme askelta, lyötävä vyöllä ja samoin sanottava ja vielä
-kerran kolmen askeleen päässä tehtävä sama temppu. Vasta sitten on
-poistuttava taakseen katsomatta.
-
-Jos menee kirkkoon tai tshässöynään "pesemisten" aikana, voi saada
-hinkautuman jumalankuvista. Kirkon eteiseen saa käydä, mutta kynnyksen
-yli kirkon puolelle ei ole lupa astua, ei suutelemaan ristiä eikä
-herranehtoolliselle.
-
-Vielä on "pesemisten" aikana varottava astumasta miesten jalkojen
-päällitse, kun miehet lattialla loikoilevat; ei saa edes niin lähitse
-kulkea, että helmat koskettavat miehen vaatteita tai kenkiä; sille
-sijallekaan, millä miehet makaavat, ei pitäisi silloin istua.
-
-Kylyyn ei saa mennä yht'aikaa toisen naisen kanssa, jolla myös sattuu
-olemaan "pesemiset". Ne saattavat "vajehtautua", niin että tulee vaiva
-molemmille. Toiselle ne käyvät runsaammiksi, toiselta taas kokonaan
-tyrehtyvät. Semmoisen kanssa, jolla ei samalla kertaa ole "pesemisiä",
-saattaa kyllä kylpeä.
-
-Kun "pesemiset" ensi kerran ilmestyvät, ei niistä pitäisi puhua
-kenellekään. Ne pysyvät tasaisempina eivätkä niin vaivaa, kun ei kukaan
-saa niistä tietää. Varsinkin jos vanhemmat ihmiset tietävät, vaivaavat
-ja juoksevat ne enemmän.
-
-Minkäänlaista sidettä ei ole tapana käyttää "pesemisten"
-pidättämiseksi. On vain muistettava, ettei niiden aikana saa riisua
-hameita eikä muita vaatteita alaspäin jalkojen kautta. Se on tehtävä
-ylöskäsin pään ylitse, jotta "pesemiset" olisivat tasaisemmat.
-
-Joskus sattuu semmoinen onnettomuus, että "pesemiset" jäävät
-luonnottoman vähäisiksi taikka seisahtuvat tykkänään ilman tiedettyä
-syytä. Silloin taas Okku osaa olla apuna. Hän käy rannasta vettä
-noutamassa ja jakaa sen kylyssä kolmeen samamääräiseen osaan.
-Vaivanalaisen itsensä on se "kahmaloilla" jaettava. Joka osan Okku
-käyttää hoitoonsa kylyssä, kuukausi aina välillä: ensi osan heti,
-toisen osan kuukauden kuluttua, kolmannen taas seuraavan kuukauden
-päästä. Kylvyn jälkeen hän valaa potilaansa taikavedellään ja sanoo:
-
-    "Veri ta vesi on veljekset,
-    vesi verta tuopi.
-    Min lienöö vereni vierryt,
-    kyllä vesi tietää.
-    Veri ta vesi on veljekset."
-
-Mutta joskus "pesemiset" tulevat liian runsaiksi ja uuvuttaviksi.
-Silloin ne ovat vaihtuneet jonkun toisen "pesemisten" kanssa, muuten ne
-eivät niin vuotaisi. Silloinkin on Okku apuna. Noudetaan taas rannasta
-vettä ja kahmaloitetaan se kolmeen astiaan, yhtä paljon kuhunkin. Ensi
-osa heitetään löylyksi kiukaalle, jossa löylyssä kylvetään, toisella
-osalla pestään kylyn lauteilla ja kolmannella osalla valetaan, ja se
-viedään tämän jälkeen läävään lammaskarsinaan. Näin menetellen on
-"pesemiset" "jaettu" takaisin, niin että liiat ovat joutuneet pois,
-menneet sinne, mistä lienevät tulleetkin. Liiat "pesemiset" voidaan
-jakaa myös siten, että pestään paidanalukset ja viedään pesuvesi
-raja-aidan yhdeksään varaseipään reikään, seiväs otetaan pois ja
-painetaan jälleen paikoilleen. Jos ei tästä tule apua, viedään toisella
-kerralla kolmen yhdeksän varaseipään reikään.
-
-
-
-
-2. SUKUPUOLIEN VÄLISET SUHTEET.
-
-
-Kaikki tyttäret eivät ole "tykättäviä"; "toinen on karjaviero, toinen
-kansantyttö". Poikien katse, suosio ja lempi eivät kohdistu heihin,
-mikä siihen sitten lieneekin syynä. Joskus koettavat tytöt pelastautua
-tämmöisestä huomaamattomuuden tilasta, koettavat nostaa poikien lempeä
-ja taivuttaa puoleensa. Tähän taasen tarvitaan tietäjän apua.
-Lämmitetään kyly puiden kyljissä kasvaneilla puunliioilla eli
-_poikapuilla_ sekä kesunkannoista veistetyillä kotkauksilla, ja vesi
-noudetaan hetteestä taikka kuohuvasta koskesta. Kylyssä sitten kosken
-vesillä kylvetellään ja valellaan. Tällöin luetaan:
-
-    "Nousoo tällä neitosella
-    vielä lempi liehumah,
-    nousoo auvo astumah,
-    kunnivo kuulumah.
-    Tämä neito mieholah,
-    mieholasta Tuonelah.
-    Kun ei ole tännempänä,
-    niin tuloo tuonnempoa.
-    Tulkah venehellä vettä myöten,
-    eli telikällä tietä myöten,
-    suksella mäkie myöten.
-    Kuuluu suolta ruosan roimet,
-    rannasta rejen ratshina,
-    tuloo sulhaset suvesta,
-    kosjoväki koillisesta.
-    Vielä tästä neitosesta
-    juopi suku suuret sarkat,
-    heimokunta hempiet pikarit,
-    hyvänsuovan mieltä myöten,
-    pahansuovan päitshe mielen."
-
-Taikka taas jonkin suuren juhlapäivän, _proasniekan_, huomenessa, kun
-pirtti on lämmennyt, hosutaan tyttöä selkäpuoliin tulisella
-kiuashavulla, jolla on juuri uunia luudittu, ja sanotaan:
-
-    "Tuloo meijän neitosella
-    lempi liehumah,
-    kunnivo kuulumah,
-    auvo astumah.
-    Niin kirkkahasti
-    kuin tulihiilet kiukoast paistaa,
-    niin kirkkahasti lempi liehukkah
-    tämän tytön peräh!
-    Silmät vihmuu viijeltä,
-    kupu kuhkaa kuuvelta,
-    säkähinä seän palaa,
-    vatsa tuiskuu tulena,
-    tämän peipposen peräh,
-    tämän sotkan suojuksih."
-
-Monia muitakin keinoja on tietäjillä tyttärille, vanhoilta viisailta
-opittuja. Niinpä juhlapäivän huomenessa aikaisin, kun ei ole vielä
-kukaan noussut tilaltaan -- mitä "kalliimpi" juhla, sen tehoisampi --,
-sukivat tytöt päänsä avatun reppänän alla ja irtautuneet hiuksensa
-polttavat kiukaan edessä liedellä, "hinkalolla", joten aamun
-ensimäisenä savuna hiusten kärty nousee taivaalle ja hajautuu
-juhlaisaan ilmaan. Siitä alkavat sulhaset talossa käydä. Taikka menevät
-tyttaret juhla-aamuna _tanhuaan_ ja sukivat tukkansa hevosen --
-mieluimmin oriin -- seimiloukossa, niin että hiukset kirpoavat ja
-tarttuvat hevosen harjaan. Kun ne ajettaessa siinä hulmuavat, niin
-tytönkin maine nousee ja vetää luokseen poikia. Taikka kiipeävät
-neitoset kirkonkellojen äärelle ja laskevat hiuksiansa kellon kielen
-kantaan, että kello kuuluttaisi hiuksien omistajan mainetta poikain
-korviin. Voivatpa tytöt myös mennä saunaan kylvettämään itseään sillä
-vastalla, jolla on kylvetetty ensimäisen poikalapsensa saanutta vaimoa.
-
-Mutta jos neidot taasen ovat mieltyneet johonkuhun poikaan, jonka
-haluaisivat suostuttaa itseensä, on heillä siihenkin keinonsa. He
-pesevät kaikessa salaisuudessa hikeytyneen otsa-huivinsa ja keittävät
-sen pesuveden teeksi ja kutsuvat mielimänsä nuoren miehen maistelemaan
-heidän makeita "kunkka-vetysiänsä". Mutta moni "priha" osaa olla
-varuillaan. Ennenkuin hän juo tarjottuja vesiä, ottaa hän kolme kertaa
-vasemmalla sakarisormellaan teetä suuhunsa ja sylkäisee samassa maahan,
-tallaa vasemmalla kantapäällään ja sanoo:
-
-    "Ruhka moah luuvah,
-    ruoka suuh syyväh."
-
-Silloin on taika menettänyt mahtinsa.
-
-Mutta jos jokin keino on pettänyt, on neidoilla toinen varalla. He
-hankkivat jollakin tavalla pojan nenäliinan ja pesevät sen oman
-nenäliinansa kanssa samassa vedessä, niin että hiet menevät sekaisin.
-Sitten he valavat vettä kolmen oven sakaran reiästä läpi -- ovet
-otetaan saranoiltaan -- astiasta toiseen, viimeisellä kerralla maahan.
-Kun näin hiet ovat sekautuneet, menevät asiatkin sekaisin, pojan
-mielikin sekautuu, niin että se alkaa palaa tyttöön. Taitava neito voi
-tehdä toisenkin yhtä tehoisan taian. Kun mielitty poika joskus sattuu
-yöpymään taloon, levittää hän "pesemisien" värittämän paitansa vuoteen
-pohjalle makauksien alle. Se nostaa pojan lemmen häneen.
-
-Pojatkin puolestaan joskus koettavat suostuttaa tyttösen lempeä.
-Niinpä, jos onnistuu, he vetäisevät salaa tytön palmikon, _kassan_,
-kolmesti kouransa läpi, ja silloin syttyy tytön lempi poikaan.
-
-Mutta lempeä saatetaan myös sortaa, niin tyttöjen kuin poikien. Jos
-tytöiltä saadaan salaa leikatuksi palanen otsa-huivia tai palmikkoa
-taikka vain muutamia hiuksia, ja ne heitetään jonnekin ihmisten
-istumasijoille taikka jalkoihin lattialle, niin ei siitä tytöstä enää
-pidetä, hän kun on joutunut jaloin poljettavaksi ja istuimien
-paineltavaksi. Varsinkin rukkaset, "aparat", saanut sulhaskansa on
-hyvin halukas turhaan kosimansa tytön lempeä sortamaan, jottei tälle
-enää toisiakaan kosijoita tulisi. Siksi pitääkin neitojen olla
-varuillaan, kun sulhaskansa lähtee talosta pois. Kosittava tyttö menee
-eteisen ylisille, "potvalkkaan", pirtin oven yläpuolelle, niin että
-lähtijät joutuvat astumaan hänen alitseen. Heti kun kosijain joukko on
-mennyt, tulee tyttö pois, sipaisee kiireesti joutsenen siivellä pirtin
-lattian vastahakaan, ovesta perään päin, lennättää ruhkat sulhasjoukon
-jälkeen ja sanoo:
-
-    "Vie vintiet mukahas!
-    Toiset tulkah niinkuin tukka tuulessa
-    elikkä rikka ilmassa!"
-
-Siitä toiset sulhaset tulevat oikein joutsenina kiireesti lentäen.
-Vieläpä varmuudeksi pannaan vaskikattilaan vettä tulelle ja sillä
-vedellä valetaan tytär, ennenkuin sulhaskansa ehtii kotiinsa. Silloin
-ei tytön lempeä ole saatu sorretuksi.
-
-Siveellisessä suhteessa ei Karjalan tyttäristä juuri saata sanoa pahaa.
-Heidät on kasvatettu näkemään "huikieta" kaikenlaisissa pienissäkin
-asioissa. Niinpä he eivät saa esiintyä "tukkasillaan", ilman
-otsahuivia, miesten nähden, niinkuin "vetehisen akka, joka ei
-miehiäkään häpeä". Veljienkään nähden, jos he ovat aikuisia, ei tyttö
-saa tukkaansa sukia, eikä äiti aikuisien poikiensa läsnäollessa. --
-Poikia eivät tytöt saa tervehtiä, jos tahtovat pitää hyvän nimen
-eivätkä juuri vastatakaan pojan tervehdykseen, kädenannosta
-puhumattakaan, tulee vain katsoa alas. Pitkiin pakinoihin eivät naiset
-ulkosalla eivätkä pirtissäkään saa puuttua vierasten miesten kanssa,
-enempää kuin myöskään katsoa kovin miestä silmiin. Jos oma mies sen
-näkee, niin voisi vaikka mitä ajatella ja moittia: "mitä sie katselet
-silmiin?" Ja vieraalle "pakauttelijalle" saattaa mies tulistua: "mitä
-huolta sinulla on minun naiseeni? Kysy mieheltä eläkä miehen naiselta,
-tarvitsitpa mitä tahansa!" Tytärtä taikka vaimoa, joka kovin rohkeasti
-katsoo miestä silmiin ja puhuttelee ja vastaa tervehdykseen, jopa
-kättäkin käpsäyttää, pidetään hiukan pilalle menneenä ja miehien
-mielijänä. Eikä ole soveliasta, että tytöt kävelevät poikien kanssa
-rinnan, ei kisoistakaan joukolla tultaessa. Ken tytöistä alkaa enemmän
-seurustella poikien kera, "se ei ole enää tyttö". Hän menettää
-maineensa, sillä "yksi on kunnia tytöllä, se kun katoo, ei toista
-tule."
-
-Jos joku sanoo naimisissa olevaa naista "huoraksi", niin siitä ei juuri
-sovi suuttua, "tshikastua", mutta jos ken uskaltaa sanoa "portoksi",
-niin siitä jo saa "tshikastua", voipa saattaa sanojan vastaamaan
-soimauksesta. Sillä "huorat on hyvätkin vaimot, vain ei portot
-puoletkana". Mutta jos haukkuu tyttöjä huoriksi, joutuu heti syyhyn. Ei
-myöskään lapsia saa sanoa "äpärehiksi", jos ne ovat vihityn miehen kera
-saatuja, mutta niitä, jotka on saatu "tuulelta", voi kyllä äpäriksikin
-sanoa.
-
-Entiseen aikaan on ollut tapana -- vanhat ovat niin haastaneet --, että
-häitä vietettäessä on puhemies-tietäjä, "patvaska", saanut maata ensi
-yön morsiamen kera. Vieläkin joskus ilvehditään: "Kyllä kai sitä
-patvaskaksi menisi, kun olisi vanha tapa", sekä: "tuopa tyttö on
-hekumallinen (kaunis), sille mielellään patvaskaksi läksisi, kun olisi
-vanha tapa".
-
-Tshenanniemessä oli ennen ollut omituinen eläjä, joka käveli
-naishenkilön vaatteissa. Heinäladossa yhdessä lepoaikoja loikoiltaessa
-oli nainen alkanut ahdistella toisia naisia. Olipa viimein otettu ja
-katsastettu ja huomattu, että ahdistaja oli _kaksineuvoinen_.
-
-
-
-
-3. SIKIÄMINEN.
-
-
-Vaimoa, joka ei saa lapsia, ei pidetä oikein arvossa; sanotaan sen
-olevan hevosen sukua, kellä ei ole hedelmää. Luullaan, että hänellä on
-"vasakotta kuivunut", joten on täytynyt jäädä _martaaksi_. [Marras on
-esim, semmoinen kala, jolla ei ole määhnää eikä maitia Samoin myös
-lehmä ja lammas, jotka eivät koskaan saa sikiöitä.] Mutta taas toiselta
-puolelta katsotaan Jumalan antaneen hyvän osan vaimolle, jolla ei ole
-paljon lapsia, hän kun saa olla väliin _martonakin_.
-
-Jos lapseton pariskunta haluaa saada perillisiä, pitää panna
-pirtinkiuas lämpiämään. Tänne kiukaalle on pariskunnan mentävä
-makaamaan ja lapsisarjaa saamaan.
-
-Joillakuilla vaimoilla on tapana tehdä kaksosia. Tämmöinen "sukujuoni"
-menee äidistä tyttäreen aina kolmanteen polveen asti. Pojat hiukan
-pelkäävät naida semmoisesta suvusta, epäilevät: "kenpä häntä ottaa
-hanhenpoikuetta munimaan... munii kuin hanhi... poikii myötäänsä".
-Luullaan myös kaksosten syntymisen aiheutuvan siitä, että on sattunut
-syömään viljaa semmoisista tähkistä, jotka ovat kasvaneet kaksittain
-samassa korressa. [Kaksihaaraisia tähkiä poimitaan ja syötetään
-lampaille, jotta ne karitsoisivat kaksosia.] Joku pahansuopa on voinut
-ilkeyksissään syöttää.
-
-Lapsivaimo-tietäjät, _poapot_, voivat kyllä saada aikaan sen, että
-vaimon _lapsisarja_ vaihtuu. Kun äiti on saanut ensimmäisen lapsensa,
-esim. tytön, ja sitten haluttaisiin saada toiseksi poika, kääritään
-vastasyntynyt semmoisenaan isän likaiseen paitaan synnyntäsijalla ja
-sanotaan:
-
-    "Anna, Jumala, poikuo ison sijalla,
-    lasta vanhemman jälillä!"
-
-_Istumet_ kääritään valkeaan vaatteeseen ja haudataan lammaskarsinaan
-selälleen, napapuoli alaskäsin. Ja ensimäistä keittoa, jota äidille
-laitetaan, hämmennetään verkonkävyllä, ja annetaan sitten saman kävyn
-kärjellä äidin suuhun kolmesti ja lapselle samoin. Mutta jos tyttöä
-halutaan pojan synnyttyä mikä on harvinaista, sillä pojat ovat aina
-mieluisampia, kääritään lapsi äidin paitaan ja pyydetään "tyttöä emon
-sijalla"; istumet haudataan kohdalleen ja keittoa sekoitellaan
-värttinällä.
-
-[Kun lehmä saa härkävasikoita, niin ensimmäistä juomaa hämmennetään
-läävälapiolla ja sanotaan:
-
-    "Lehmät soamah lehmie,
-    emännät tyttärie!"
-
-Sitten pirtissä huhutaan savupiippuun:
-
-    "Meillä on kiukoa lehmie!"]
-
-Pahat ihmiset voivat myös kademielin muuttaa vaimon lapsisarjan
-tuomalla _rikkiet_ makauksien alle, kun vaimo lepää lapsivuoteessa.
-Niin oli Maksiman nainen Vuonnisessa naapuritalon emännältä rikkonut
-poikasarjan -- emäntä oli unessa nähnyt, että olisi vielä saanut viisi
-poikaa -- ja upottanut järveen nuottakorvakon alle sekä pannut sijaan
-tyttö-sarjan, joten emäntä sai viisi tyttöä.
-
-Vanhat viisaat poapot kyllä jo veristä näkevät, milloin vaimo kantaa
-tyttöä, milloin poikalasta. Kenellä on tyttö kannettavana, hänellä aina
-karkelehtavat veret kasvoilla, vuoroin aina "kavahtaa ta katoo". Mutta
-poikaa kantava on aina kalpea. Myöskin vatsasta päätellään, sillä
-tyttöä kantavalla on mara enemmän kylkiä myöten, kun taas pojan
-laatijalla on "tshoherona", pystympänä. Jos vaimo kantaa kuolijaa,
-_marrasta_ lasta, joka on jo syntyessään kuollut taikka heti kuolee,
-voidaan se huomata kasvoista, jotka tällöin ovat aina puhalluksissa ja
-niin _martahan_ näköiset.
-
-Joskus voivat martaana olevat vaimot lapsettomuudessaan turvautua
-Tuonelaan menneisiin vanhempiinsa ja muihin vainajiinsa. He pyytelevät
-joko kalmistossa taikka vain kotona:
-
-    "Toattoseni Tuonelasta,
-    moamoseni moaemästä,
-    kaikki suuri sukukunta,
-    helie heimokunta,
-    yheksästä polvesta yheksäh polveh,
-    muistetut ta i muistamattomat,
-    tiijetyt ta i tietämättömät,
-    kaikki milma auttoat ta armastoat,
-    kun miula mieli loatiu lapsie."
-
-Jos vanhemmat, varsinkin
-
-    "moamoseni rodiiteli (roditeli = ven. vanhemmat),
-    kallis kantajaiseni"
-
-ovat kuolleet hyvällä sydämellä, niin he kyllä auttavatkin vielä tuolta
-ilmalta, tuonelasta. Mutta jos vaimo on mennyt naimisiin vastoin
-vanhempiensa tahtoa, ei pyytämisestä eikä rukouksista ole apua.
-Vaimon oleminen martaana onkin monesti seurauksena semmoisesta
-tottelemattomuudesta. [Häissä lakkia morsiamen päähän laitettaessa
-antoi äiti tyttärelleen _lapsilykyn_ siten, että riitsi oman
-hiusrihmansa ja sitoi sillä tyttärensä hiukset.]
-
-Sukupuoliyhteydestä miehen kanssa on vaimon ehdottomasti
-pysyttäydyttävä "pesemisten" aikana, samoin myöskin lapsen saannin
-jälkeen kuusi viikkoa, jos tahtoo "reähkeä" välttää. Vanha rahvas pitää
-lisäksi vielä, ja on varsinkin ennen pitänyt, luvattomina öitä
-keskiviikkoa, perjantaita ja maanantaita eli kirkon jokaviikkoisia
-paastopäiviä vasten. Samoin vanha rahvas on myös "paastonnut" kaikki
-kirkolliset paasto- ja pyhäajat, suuret pyhät, Petrun pyhät, Spoassun
-pyhät ja joulut, rostuot. [Suuri pyhä l. pääsiäispaasto kestää 7
-viikkoa, Petrun pyhä 2-6 v., Spoassun pyhä 2 v. ja rostuon pyhä 6 v.]
-
-Vanha kansa on vielä pannut merkille kuun vaikutuksen ihmislapsen
-sikiämiseen. Kuuttomalla ajalla ei pitäisi siittää lapsia, sillä niistä
-lapsista, jotka silloin "kohteutuvat", tulee hölmöjä ja lyhytjärkisiä.
-Eikä kulullakaan kuulla ole hyvä vaikutus, silloin alkuun pannut lapset
-ovat sairaalloisia ja lyhytikäisiä. Uudenkuun aika on paras aika,
-uudenkuun lapset ovat terveitä ja pitkäikäisiä, viisaita ja hyväpäisiä.
-
-
-
-
-4. RASKAUDEN AIKA.
-
-
-Raskauden aika on "sukua myöten": poikaa pitää kantaa hiukan kauemmin
-kuin tyttölasta. "Pesemisistä" ei oikein tarkoin saata laskea
-synnytyshetkeä, sillä ne voivat monesti käydä "kohunkin peällitshi".
-
-Raskaana, _paksuna eli vatshan keralla_ ["vatshan kerallini naini"
-sanotaan monesti raskaasta vaimosta] ollessaan on vaimon kaikin tavoin
-huolehdittava elämästään ja toimistaan, jottei hänelle eikä varsinkaan
-pienokaiselle sattuisi mitään vaaraa ja vahinkoa. On ehdottomasti
-vältettävä kaikkia semmoisia vaikeita töitä, joista suorastaan olisi
-pienelle ruumiillista vahinkoa. Niinpä ei saa kangasta kutoa, koska
-pitäisi istua ahtaissa kangaspuissa, ei myöskään tunkeutua ahtaaseen
-kiukaaseen uunia saveamaan eikä liioin lampaita keritä, lampaat kun
-saattaisivat ketturoidessaan pahasti satuttaa.
-
-Lisäksi ovat varsin monet seikat kiellettyjä, koska niistä saattaa olla
-vahingolliset seuraukset. Niinpä ei saa siekloa (seulaa) käyttää, koska
-lapsi tulisi siitä kipeäsilmäiseksi. Ei saa _leikata hiuksia_, ei
-itseltä eikä toiselta, silloin lyhentäisi lapsensa ikää. Ei saa _sitoa
-vastaa, ei uunihavua_, ei lattialuutaakaan, sillä siitä olisi
-seurauksena vaikeat synnytykset. Ei saa istua _kynnyksellä_, siitä
-tulisi lapsi kateeksi ja pahaveriseksi, ei myöskään _tulipuulla_
-(palavalla puunrungolla), koska lapsi tulisi mustapäiseksi. Ei saa
-astua _aisojen_ ylitse, kun reki on pihalla aisat maassa -- lapsi
-tulisi siitä väärä-sääriseksi. Kylyssä käydessään ei vaimo saa _kylpeä
-maassa_. vaan lauteilla, jottei synnytys tulisi olemaan vaikea. Kylystä
-tultua ei saa _kasvojaan kuivata_ minkäänlaisiin pyyhkeisiin, silloin
-saa verevämmän lapsen. Ei seulan eikä kankaiden alitse saa kontata,
-muuten lapsi jää pienikasvuiseksi. Vaimon on myös varottava silmiään.
-Ei saa kynnyksen yli katsoa huoneeseen, jossa on raskaana olevia
-naisia, muuten synnytykset tulisivat olemaan vaikeat. Ei saa katsoa
-jäniksen turpaa, koska lapsesta tulisi pahannäköinen. Sama seuraus on,
-jos katsoo _peiliin_. Jos katsoo eläimien teurastusta taikka tulipaloa,
-tulee lapsesta "tainnehtelija", kaatuvatautinen. Niin käy myös, jos
-katsoo _kuolevan_ hengenlähtöä taikka on vain samassa huoneessakin,
-samoin vielä, jos katsoo hautaan vainajaa sinne laskettaessa. Eikä ole
-hyvä ensinkään mennä hautausmaalle, voi tarttua lapseen kalma. Vielä on
-vaimon varottava, ettei mene metsään, missä saattaisi _kontion_
-kohdata. Kontio hyökkäisi ja tappaisi heti, varsinkin jos vaimolla on
-poikalapsi kannettavana. Sillä karhu kyllä tietää, kuka kantaa
-poikalasta, sen vastaista vihamiestä.
-
-"Vatsan kerallisen" vaimon pitää myös muistaa, ettei saa riidellä eikä
-kiroilla, muuten tulee lapsesta pahantapainen ja kiroilija. Laulamista
-ja pajattamista on myös vältettävä, siitä kun saa itkijän lapsen. Ja
-pitää aina koettaa olla puhtaissa vaatteissa, jotta lapsikin tulisi
-puhdasluontoinen.
-
-Ruokiinsa ja syötäviinsä sekä syömistapoihinsa nähden on raskaalla
-vaimolla paljon vaarinotettavaa. Jos hän syö kalanpäitä, tulevat lapset
-isopäisiä, jos paistettuja perunoita, tulee lapsesta pahannäköinen. Jos
-taas syö lautaselta, tulee lapsesta suurisuinen, jos keittäessään
-maistelee kattilasta keittoa, tulee lapsesta varas, taikka jos
-kattilasta suolaa maistelee, tulee lapsesta kärkäs. Ei liioin saa syödä
-mitään "sisälöstäh", povestaan, eikä muuten salaisesti mitään suuhunsa
-pistellä, siitä alkaa lasta "vihoamah". Hääpöytään ei "vatsan
-kerallinen" saa ensinkään istua, koska se on varotettu pöytä, siitä
-voivat helposti pahat tarttua.
-
-Maatessaan ei vaimo saa nukkua selällään, koska silloin voisi
-paholainen vaihtaa lapsen vatsasta. Eikä pidä koskaan nukkua yksin,
-sillä paha helposti "pristaaniu" [tarttuu], pääsee lähemmäksi ja
-vaihtaa lapsen. Miehensä kanssa kun makaa, pitää miehen käden olla
-vaimon vyötäröllä tai kaulalla taikka säärivarren vaimon jaloilla,
-jottei paha pääse pillojaan tekemään.
-
-Kun vaimo tuntee lapsen ensimmäisen elämänilmauksen, pitää hänen heti
-katsoa miestään silmiin. Siitä tulee lapsi isänsä näköiseksi ja vaimo
-saa enemmän poikalapsia kuin tyttöjä.
-
-Mitä vaimo kannanta-aikanansa tekee taikka vain aikoo tehdä, se tulee
-lapselle tavaksi. -- Ne pahat, jotka lapsi äidin kannanta-aikana saa,
-eivät korjaudu millään keinoin eikä taioin.
-
-Ensimmäistä lasta kantaessaan vaimo varsin kovasti "häpieu". Hän ei
-tahdo kehdata näyttää silmiänsä kellekään tutulle, moni ujostelee omaa
-miestäänkin, varsinkin kun kuorma alkaa tulla kovin näkyväksi. Kun
-vaimo alkaa "häpiellä", niin siitä jo huomataankin, että "ei ole oikein
-tolkussa tuo imehnini, kun niin häpielöö". Mutta se on aivan "ilkie
-imehnini ta ymmärtämätön", ken ei osaa hävetä, vaan silloin vielä
-miehensäkin mukana lähtee jonnekin, "kävelöö Piiterih (Pietari)
-näyttelömäh... ei häpietäh tunne." Kun sitten lapsi syntyy, niin ei
-sitä "kehata näyttöä ni millänä". "Huikie" on antaa sitä isän "yskäh",
-syliin, taikka siitä ottaa.
-
-Jos vaimo raskaana ollessaan "pelästyy" ankarasti, mitä sitten
-säikähtäneekin, voi sikiö _murentautua_ eli syntyä niin aikaisin,
-"ettei ole vielä kovossa". Taikka voi vaimo silloin saada
-"kesenaikusen". kesken syntyneen, kuolleen lapsen.
-
-
-
-
-5. SYNNYTYS.
-
-
-Poapona, lapsen synnyttäjän hoitajana, on tavallisesti joku vanhahko
-naishenkilö, useastikin leskiakka, joka on niihin toimiin tottunut ja
-tietää, mitä milloinkin pitää tehdä, osaa kylyssä käytellä, kylvetellä,
-valella, tehdä tarpeelliset varaus-temput ja loitsut lukea. Joskus vain
-hätätilassa ottavat vaimot nuoren naisen, jonkun hyvän tuttavansa
-poapoksi, mutta silloin pitää olla synnyttäjän äiti tai anoppi poapoa
-opastamassa hänen toimiessaan. Mikään pahantapainen taikka pahasanainen
-ihminen ei poapo saa olla, sillä
-
-    "Puoli lasta poapohos,
-    toini ristimoamohos."
-
-Poapoksi pyydetty ei saa kieltäytyä, sillä se on niin arvokas, "kallis"
-toimi. Jopa pitäisi mennä niin kiireesti, että "puoli jalkoa kengässä,
-toinen kengättä."
-
-Synnyttäminen toimitetaan tavallisesti _läävässä_ ja useinkin
-_lammaskarsinassa_, joka on "aivan niinkuin sitä varten". Siellä on
-lämmin talvellakin, ja sinne saavat synnytysliat jäädä. Synnyttävät
-eräät kyllä nykyään pirtissäkin ja gornitsassa. Mutta monesti tapahtuu
-kesäiseen aikaan synnyttäminen myös metsässä, joko lehden riivinnässä
-taikka heinäniityllä oltaessa, usein myös järvellä kalalla oltaessa
-taikka kalasaunalla, jopa joskus talvellakin kalanpyynnissä järven
-selällä jääverkkoja kokemassa. Useasti ovat lapsensaajat _yksinään_
-synnytyshetkellään, ja pitäisikin silloin olla yksinään. Lapsi pitäisi
-saada niin huomaamatta, "salakkah", ettei kukaan, varsinkaan miehet,
-siitä tietäisi, ennenkuin se on syntynyt. Sen helpommaksi käy silloin
-lapsensaanti. Siksi pistäytyvätkin vaimot kaikessa hiljaisuudessa
-lammaskarsinaan ja palaavat sieltä pienen itkevän tulokkaan kanssa.
-Mutta jos on vaikeat lapsensaannot, silloin täytyy ilmoittaa asia
-muille, jotta tiedetään olla apuna. Synnyttäessään on vaimo maassa
-polvillaan ja nojaa ryntäillään johonkin käsien alle asetettuun
-korokkeeseen.
-
-Synnyttäessä on avattava kaikki napit vaatteissa sekä umpisolmut, ja
-palmikot on riitsittävä hajalleen. Sillä umpitukkaisena ja vaatteet
-napitettuina on synnytys vaikeampi, ja se voi aiheuttaa, että
-lapsestakin tulee huonopuheinen eikä se rupea niin ruttoon pakajamaan.
-Mutta vyölle on paljaalle iholle kiinnitetty miehen tuppivyö (ei
-tuppea) miehen tietämättä, vieläpä vanhaa nuotanpoven latvaa. Jo jonkin
-aikaa ennen synnytystä on vaimo niitä salaa kantanut sekä pitänyt,
-niinikään salaa, vasempaa hiuspalmikkoaan hajallaan lakin alla
-ohimollaan. Siitä ei kukaan tiedä eikä osaa vahingoittaa synnyttäjää
-eikä syntyvää.
-
-Mutta kun synnyttäminen on vaikea ja käy kovin pitkälliseksi, ovat
-poapot ja muut apuna, ja silloin käytetään monen monituisia keinoja
-sekä tapoja, loitsuja ja taikoja.
-
-Niinpä otetaan leipätaikinasta palanen kolmesta kohden, niistä
-leivotaan kaksi rieskaa, jotka uunin jouduttua hiilille uunin suussa
-paistetaan; niitä sanotaan _rehennysrieskoiksi_. Ne kierretään
-_vajojen_, rappusten kolmannen askelman ympäri kolmesti, kaksi kertaa
-myötäpäivään, yksi kerta vastapäivään. Kun sitten rieskat syötetään
-lapsensaajalle, on synnyttäminen helpompi. Mutta jos tämä keino ei
-auta, noudetaan rannasta vettä synnyttäjän miehen vasemman jalan
-kengällä. Vesi lämmitetään ja valetaan läpi kolmesta oven sakaran
-reiästä, sitä annetaan vaimolle kolme ryyppyä ja häntä valellaan sitten
-samalla vedellä. Tämä temppu on vielä tehoisampi, jos valettaessa on
-asetettu vaimon pään yläpuolelle tammahevosen länget vastahakaan,
-patjapuolet ylöskäsin, rinnus avattuna. Ellei tästäkään ole apua,
-käydään riihen perästä kolmas _laihopartinen_ sekä periseinän raosta
-kolme jyvää. Sitten haetaan rannasta vettä, veistetään riihenparresta
-kolme lastua, yksi paikastaan, ja ne pannaan veteen, joka kiehautetaan
-samasta parresta pilkotuilla puilla. Sen jälkeen lasketaan vielä vesi
-kolme kertaa pirtin savutorven lävitse; joku kiipeää katolle kaatamaan,
-toinen pitää astiaa alla. Riihen seinästä otetut jyvät annetaan
-lapsivaimolle suuhun, sitten hänen on juotava päälle kolme kulausta
-tätä vettä, jolla vielä lopuksi valellaan vaimoa ja loitsitaan:
-
-    "Ken lienöö katehin katshon,
-    silmin kieroin keksin?
-    Kenen ollet mielin smietinnöissä,
-    ajatuksin arveluissa,
-    kielet, mielet kotih, ajatukset alla vyön!
-        Onnakko silma on
-    sijottu sijarikoilla --
-    pantu naisen palmikoilla?
-    Vain kun peäsnen peästämäh.
-    selkien selittämäh,
-    kyllä peäset päästämättä,
-    selkiet selittämättä,
-    keriet kerittäjittä.
-    Ken lienöö siton,
-    se selittäköh!
-        Oi ukko, ylijumala,
-    voari vanha taivahaini,
-    taivahallini jumala,
-    tuo miekka mieluhini
-    käteheni oikiehe,
-    jolla liiat leikkoalen,
-    kaikki pahat pois panen.
-    Ukko pilvien pitäjä,
-    hattarojen hallitsija,
-    tuo'os kultani kurikka
-    käteheni oikiehe,
-    revi reikä reppänäksi
-    niinkuin ilman ikkunaksi,
-    käyvä suuren, käyvä pienen,
-    kulkie vähäväkisen.
-    Ota luukku luhtin suilta,
-    takasalpa pois porota,
-    peästä mailla matkamiestä,
-    pikkusormista pihalla!
-        Neitsyt Moarie emoni,
-    rakas äiti armollini,
-    koprin helmas kokuo,
-    käsin keäri voatteheis,
-    riehto aituja revitä,
-    viieltä vitshasväliltä.
-    Tule tänne tarvittaissa,
-    käy tänne kutshuttaessa!
-    Ei tänne kutshuta syyttä,
-    ei tahota tarpehetta,
-    kun asjoih avullisih,
-    töihe tarpehellisih.
-    Tuo viikate Virosta
-    käteheni oikiehe,
-    millä neien sivuja sivellä,
-    käyvä suuren, käyvä pienen,
-    kulkie vähäväkisen.
-        Pois poikani povesta,
-    lapsi vaimon lantehesta
-    niin kiukoin kirvokkah,
-    kuin vesi kiukoasta kirpuou,
-    eli vesi korvosta koatuu.
-        Neitshyt Moarie emoni,
-    rakas äiti armollini,
-    tuo sie kiiskiltä kinuo,
-    matikalta nuljuksie,
-    kontin kielellä lipuo
-    tämän pulman purkajaksi,
-    rietteien revittäjäksi,
-    kivun kiinniottajaksi,
-    ylitse katehen mielen,
-    hyvänsuovan mieltä myöten,
-    pahansuovan päitshe mielen.
-        Jumala peästä kahta huonuo erilläh,
-    kuun tieten, päivän tieten,
-    imehnisten tietämättä!"
-
-Synnytyksen pitkästyessä valmistetaan väkivesiä monella muullakin
-tavalla. Lasketaan vettä _käärmeen ketun_ lävitse, _pissalin_ [pyssy]
-lävitse, _umpipuun_ lävitse, _loukkoskammin_ lävitse, kolmen _skeäkän_
-[ovenvedin] lävitse, _pöydän jaloista_, rukin _rullanrauvoista [rukin
-nukkahaarukka] ja kylyn kiukaasta_. Kylyn kiukaan läpi valeltaessa
-asetetaan kiukaalle kivien väliin kaivettuun reikään vasta tyvelleen,
-side irroitettuna, ja siitä vastan lävitse vesi kolmesti vuodatetaan.
-Kaikkia näitä vesiä käytetään, kuten riihenparsivettäkin:
-juotetaan ja valetaan loitsujen kera.
-
-Kun vaimo riisuutuu valettavaksi, ei hän saa ottaa vaatteitaan
-ylöskäsin pään ylitse, vaan alaspäin jalkojen kautta. Sitten on
-synnyttäminen helpompi.
-
-Mutta kun ei apua tahdo tulla, voidellaan vaimon peräosia _mer'ajulla_.
-Taikka voi joku hyökätä äkkiä sisään "kiivahalla luonnolla" ja
-"pelästyttää" lapsensaajan sanoa paukauttaen jonkin kamalan tapauksen,
-jonkin oman keksimänsä valheen. Kun synnyttäjä siitä pelästyy, tapahtuu
-asian kehitys nopeammin. [Nykyään isä toisinaan perillisensä tuloa
-odotellessa panee samovaarin kiehumaan ja keitonkin tulelle ja
-kehoittelee tulijaa: "Ku lienet miehenpuoli, ni kiirehi yksillä ruoilla
-ta tshäijyillä!"]
-
-Kun lapsi on syntynyt ja otetaan ylös, sanotaan:
-
-    "Elä kuren iät, karen iät,
-    harmoan havukan iät!
-    Kasva pinon pituoks,
-    hoasjan korkevuoks!
-    Poikie ison sijalla,
-    lasta vanhemman jälillä!"
-
-Tämän jälkeen kääritään lapsi isän likaiseen paitaan, jotta hänestä
-tulisi hyväntapainen ja isän luontoinen. Varoiksi pahaa vastaan pannaan
-kääröön _keritshimet_ sekä pyhän _Pohorotshan_ kuva [Neitsyt Marian
-kuva]. Sitten lasta _suulassutetaan_ [lapsen suuta painetaan
-kantapäähän] äidin vasempaan kantapäähän kolme kertaa, jotta lapsesta
-tulisi äidilleen kuuliainen. Ja vielä kierretään pienoista äidin jalan
-ympäri kolme kertaa, jotta se seuraisi äitiänsä. Tämän jälkeen pannaan
-käärö äidin viereen ja kierretään sekä äiti että lapsi _tuleen
-sytytetyllä lapintorvella_ [kolme selkäpärettä asetettu torvelle],
-_kirveellä_ (tai viikatteella) ja _Pohorotshan_ kuvalla, jotka kaikki
-ovat samalla kertaa samassa kädessä. Kolme kertaa tavallisin menoin
-kierretään ja sanellaan:
-
-    "Aian rautaisen rakennan,
-    teräksiset panen seipähät
-    varomah, varjelomah
-    vassen kohti vassuksie,
-    kohti kaikkie kovie.
-    Neitsyt Moarie emoni,
-    rakas äiti armollini,
-    sie olet vanhin vaimoloista,
-    ennustaja ensimäini,
-    varo kaikki vahinkoista,
-    varo ta i varjele!
-    Tule huonon hoitajaksi,
-    viallisen voitajaksi!"
-
-Pyhänkuva ja kirves (tai viikate) pannaan äidin pääpohjiin pieluksiin,
-jotta ei paholainen voisi tehdä tuhojaan. Äiti kun on silloin
-"hel'l'immyölläh".
-
-Vielä pitää äidin itsensäkin varata lastaan silmäyksiä vastaan. Kolme
-kertaa hivelee hän oikealla kädellään lapsen kasvoja ylös käsin. Sitten
-tiristää äiti rintamaitoa pienille kasvoille. Siitä lapsi kasvaa
-kauniiksi ja kaikille mieluisaksi. Samalla on maidolla peseminen
-varauksena pahoilta silmiltä. Ei synnyntäsijalla eikä kohta jälkeenkään
-saa pienoista näyttää muille kuin hyville tutuille. Pahaverisille ja
-pahantapaisille ei ensinkään uskalleta näyttää, sillä kun
-synnyntäsijalla silmätään, niin siitä ei ole päästäjää. Monet uskovat
-vielä, että lapsesta tulee sen vieraan ihmisen luontoinen, joka on
-lapsen ensimmäiseksi nähnyt.
-
-Synnytyksen tapahtuessa puhutaan vain hiljaa "tshuhuttamaila", jotta
-lapsesta tulisi vakavaluontoinen ja hyvänlaatuinen. Jos synnyttäminen
-tapahtuu pirtissä, ei siinä saa silloin tehdä mitään semmoista työtä
-kuin kerimistä, kehräämistä, tikuttamista, vitsanvääntöä. Ne
-vaikeuttaisivat asiaa. Mutta semmoisia, jotka helpottavat, saa tehdä,
-esim. purkaa ja riitsiä saa kyllä ja repiä vanhaa vaatetta sekä lappaa
-lankaa rullalta. Vieläpä saa puuta särkeä, katkoa, polveaan vasten
-rutjoa, niin että sälöt lentelevät.
-
-_Napanuorasta_ ja sen asennosta tutkitaan lapsen kohtaloa. Kenellä on
-syntyessä napanuora ympäri kaulan, se viedään sotapalvelukseen ja
-sotaan. Jos se lisäksi on niin tiukalla, että jää sija kaulaan, niin
-lapsi kuolee sotaan. Sotapalvelukseen viedään sekin, jolla napanuora on
-sujahtanut jalan taikka käden ympäri. Mutta jos napanuora on ikäänkuin
-surman silmukalla [surman silmukka: nuoranmutka kääntynyt
-hirttosilmukalle], niin joutuu lapsi aikoinaan vankeuteen. Myös
-vastaiset lapsensaannit nähdään ensimmäisen lapsen napanuorasta:
-vaimolle syntyy vielä yhtä monta lasta kuin on "solmua" napanuorassa,
-siinä kun on niinkuin oljessa solmuja. -- Kun vaimo on saanut kaksoset
-ja on kahdet istuimet, tiedetään, että hän saa vielä toiset kaksoset,
-mutta jos on vain yhdet istuimet, ei hänen enää tarvitse odottaa toista
-kaksosparia. Istuimet kuopataan lammaskarsinaan, jottei niitä kukaan
-saa käsiinsä, niillä kun pahansuopa voisi ilkeyttä tehdä, muuttaa
-lapsisarjan taikka muuten rikkoa.
-
-Jos lapsi syntyy takaperin, niin siinä on _paha puul'l'i_, silloin on
-jotakin "liikoa tarttunut", kirot tai muut pahan rahvaan rikkiet. --
-Jos lapsella, varsinkin pojalla, on heti synnyttyä kova ääni, oikein
-"urohoini eäni", tulee hänestä väkevä ja "lujaluontoni".
-
-Mies ei saa olla synnytystilaisuudessa läsnä, ellei se ole aivan
-välttämätöntä. Synnytys on vaikeampi silloin, kun mies, _umpitukka_, on
-saapuvilla. Siksi ei miehelle synnytyshetken tullessa asiaa
-ilmoitetakaan.
-
-Kun pienoinen on saatu kääröihinsä, niin häntä toisinaan vielä
-_tervehytetään maalla_, jotta maanhaltiakin olisi hänelle aina
-suosiollinen:
-
-    "Terveh moa, terveh manner,
-    terveh piha, terveh pelto,
-    terveh tervehyttäjällä,
-    tälläkin tulokkahalla!
-    Akka manteren alani,
-    poika pellon pohjimmaini,
-    suo maillas matelijii,
-    soillas sotelijii,
-    pihoillas pikkusii,
-    tämän kunnahan kukulla,
-    tämän harjun hartehilla,
-    tämän lanton päälaella,
-    läkseh isännäksi,
-    elinajakseh emännäksi!"
-
-
-
-
-6. LAPSIVUODE.
-
-
-_Roshentsha-sijalla_ makaa lapsivaimo varojaan ja terveyttään myöten,
-toiset enemmän, toiset vähemmän aikaa. Synnyttämisen tapahduttua on
-kyly heti pantu lämpiämään ja _roshentsha_ [ven. rozhenitsa = lapsen
-synnyttäjä], lapsi-vaimo, muuttaa pienoisineen sinne. Poapo on häntä
-saattamassa, ja vaimolla on senpäiväinen kokonainen _leipä_ oikeassa
-kainalossa. Kylyn kynnyksillä haukkauttaa poapo, seisoen saunan
-sisäpuolella, leipää kolme kertaa lapsivaimolla, joka seisoo kynnyksen
-ulkopuolella. Vaimon haukatessa sanoo poapo "löylyö vassaten":
-
-    "Löylyni, Jumalan luoma,
-    hiki vanhan Väinämöisen,
-    sala nuoren Joukahaisen,
-    elä, löyly, luokseni tule,
-    lämpöni lähellä käy!
-    Mie olen, raukka, roajanaini,
-    vierona, vianalani.
-    Mäne simoina sisällä,
-    mennä vatshah vajuo,
-    kipehillä voitehiksi,
-    vammoilla valinvesiksi,
-    pahoilla parentimiksi."
-
-Kylyyn tehdään äidille makuutila _lattialle_ taikka _lautshalle_,
-sitten yöksi _lauteille_, jos kyly alkaa jäähtyä. Olkia ja muita
-vaatteita, mikäli niitä on, pannaan vuoteeksi, joskus vielä alle
-_miehen paita tai alushousut_, jotta vasta sikeytyisi etupäässä
-poikalapsia. Lapsen sija laitetaan vakkaan äidin "reunaan" taikka, jos
-kyly ei ole oikein lämmin, lautsalle. Tilalle pääpohjiin pistetään
-keritsimet. Heti kun äiti lapsineen on saatu saunaan, on se
-"varotettava"; kierretään koko kyly, samoin kuin edellä synnytyssijalla
-äiti ja lapsi, tulisin lapintorvin, kirvein ja Neitsyt Marian kuvin ja
-luetaan samat varaussanat. Sen jälkeen asetetaan kirves kynnyksen
-eteen, kylyn "seämeh", terä ulospäin, ja sanotaan:
-
-    "Hospodi plahoslovi,
-    Spoassu ta pyhä Pohorotsha,
-    olkah yöllä ympärillä,
-    päivällä peän peällä,
-    varomah, varjelomah,
-    vassen kohti vassuksie,
-    kohti kaikkie kovie."
-
-Kylyssä heti äiti lapsineen kylvetetään, ennenkuin pannaan makaamaan.
-Kylpyvettä ottaa poapo ensin kolmasti kädellään äidin päähän ja sanoo:
-
-    "Vesi puhas, Jumalan luoma
-    pesömäh, puhastamah!"
-
-Sitten poapo ropsaa kolmesti veteen kastetulla vastalla vaimoa sivuille
-ja sanoo:
-
-    "Löylyni, Jumalan luoma,
-    hiki vanhan Väinämöisen j.n.e."
-
-minkä jälkeen jatkaa:
-
-    "Puun löyly, kivosen lämmin
-    monesi' on hyvästä tehty,
-    usiasta siunoailtu,
-    havupuista hakkoailtu,
-    puhki lautojen lioista,
-    puhki lattian lioista,
-    puhki kiukuon kivistä,
-    puhki saunan sammalista.
-    Yks on loukko ikkunassa,
-    toini reikä reppänässä,
-    kolmas olkohot ovessa.
-    Mäne tuulen tuuviteltavaks,
-    vilun ilman vietäväks,
-    ahavan ajeltavaks!"
-
-Sen jälkeen kylvetetään lapsi samalla tavalla.
-
-Jos hoidettavat ovat tavallisessa kunnossa ja nukkuvat rauhallisesti,
-niin voi poapokin yöllä nukahtaa. Mutta _yksin_ ei saa hoidettavia
-koskaan kylyyn jättää, _ei hetkeksikään_. Kun ei pienoistakaan ole
-vielä "rissitty", ja äiti myös on "vian alani", ovat he molemmat
-"hellimmyölläh", joten paha heihin helposti tarttuu, "pristaaniu". Jos
-poapon on poistuttava kylystä, on jonkun muun tultava siksi ajaksi
-sijaan. Kolme vuorokautta on äidistä näin huolehdittava, sillä sen ajan
-kuluttua käy pappi kylyn ovelta hänelle antamassa _malitun_, lukemassa
-siunauksen. Mutta pienokaista on vielä edelleen vartioitava.
-
-Tämän jälkeen muutetaan pirttiin. Sinne tultaessa on kysyttävä
-olinsijaa talon taatolta ja maamolta, kydyiltä ja nadoiltakin, kaikilta
-muilta aikuisilta, paitsi lapsen isältä (puhe on miniästä). Poapo, joka
-kantaa lasta ja astuu edellä, sanoo:
-
-"Meillä on teällä perehen liseä. Sopiuko tänne? Suvaitshooko
-vanhemmat?" Sitten vie poapo lapsen anopille syliin ja lapsen äiti
-kumartaa hänelle jalkaan ja sanoo: "Rupie, moamosen, hoitamah ta
-katsomah niinkuin omoa lastas!" Samoin kumartaa nuori äiti talon
-taatollekin, jopa kydyille ja nadoillekin.
-
-Pirtissä saa lapsivaimo sijan sängyssä taikka lattialla
-_tshuppupuolessa_. [uuniseinän puoli pirttiä] Lapsivasun nostaa anoppi
-"kivikiukaijen korvasilla" _kosinolle_ [kiukaan kupeessa kaappi, josta
-rappuset sillan alle karsinaan] taikka, jos pirtti on kylmä, kiukaalle.
-Talvisaikaan laitetaan äidillekin makuusija kosinolle. Ennen
-savupirteissä oli tapana asettaa lapsi vakkasineen kiukaan eteen
-hinkalolle [liedelle] lattianpuoleiseen päähän. Siitä vanha
-arvoituskin: "Mi on heikko hinkalolla?"
-
-Kuuteen viikkoon ei lapsen eikä äidinkään vaatteita saa _ulkona_
-kuivata eikä _järvessä_ huuhtoa. Ilmassa kun kaikki pahat "vintiet ta
-kirot" kulkevat, niin voivat ne tarttua vaatteisiin ja niistä ihmisiin.
-Samoin taas järvestä saattaa kaikenlainen paha hinkautua, vesien mukana
-kulkeneet kirot ja muut. Vaatteet kuivataan joko pirtissä, taikka
-useimmin kylyssä, jota ensi viikolla lämmitetään joka päivä kahdesti,
-ja samoin kahdesti maamoa lapsineen käytetään kylyssä [toisella
-viikolla kerran päivässä]. Mutta äkkilämpimässä, "äkiessä", ei lapsen
-vaatteita saa kuivata, muuten tulee ajoksia ihoon; ne kuivataan vain
-vienossa lämpöisessä.
-
-Ihan ensimäiseksi synnytyksen jälkeen annetaan äidille rommia, jonka
-sekaan pintapäreellä poltetaan _sokeria_. Sitten kiehautetaan maitoa
-sekä keitetään rossalaa, kalalientä.
-
-Jos vaimo kuolee lapsivuoteeseen, ei hänelle _tsharstvoa_ eli taivasta
-näytetä, hän kun on "reähkähini", mutta ei hän kadotukseenkaan joudu.
-Eikä häntä haudattaessa käytetä kirkossa. Omat itkuvirretkin hänelle
-valitetaan. Esim:
-
-    "Ei annas Spoassusen onnakko
-    autuohie avoeloksie asettelis armahissa syntylöissä,
-    kun alahaisilla sijoilla oloaikasina
-    armas Spoassusen ilmojen peältä alennutteli,
-    kun äijän pikkaraisie aikomaisie
-    armahien ilmojen peällä asetteli ta äijän seäteli.
-
-    Ei asninnun niiltä alahaisilta sijasilta
-    aijan yleneksennellä aijan pikkaraisie
-    aikomaisie aijan silmittelömäh.
-
-    Niin ouvoilta osutteloo onehesta vartuostani
-        ottamaiseni olkasijaiset,
-    kun oimun alahaisilla olkasijasilla olo-aikasina oimun puuvutteli
-          orhie Spoassusen ilmojen peältä.
-    En voi oivellella, oneh vartuoni, onnakko
-    orhie Spoassusen ei antele oimun avokkahie
-    osaeloksie orheis syntylöis oloaikasina,
-    kun oimun pikkaraisie ottamaisie
-    ilmojen peällä oimun seätelyaikasina
-    orhie Spoassusen ilmojen peältä
-    oimun puuvutteli orheih syntylöih."
-
-
-
-
-7. LAPSEN ENSI HOITO.
-
-
-Napanuora leikataan keritsimillä [niitä keritsimiä ei saa milloinkaan
-laskea pöydälle, pöytä kun on "jumalan kämmen"], ja jätetään tynkää
-noin pari tuumaa. Se sidotaan noin tuumaa etäältä ihosta -- "siltä niin
-ylähäkkäli leikatah ta sivotah, jotta tuloo tervehemp vatsa lapsella"
---, ja siteeksi otetaan kolme liinankuitua sekä kolme moamon hivusta,
-yksi otsalta ja yksi kummaltakin ohimolta. Kun side on hieno, lähtee
-tynkä rutompaan irti. Irtautunut tyngänpätkä on pantava semmoiseen
-paikkaan, jota ei koskaan liikutella, sillä jos navantynkä joutuu
-liikuteltavaksi, rupeaa sen entisen omistajan napakin liikkumaan ja
-tuottaa hyvin ankarat vatsanvaivat. Tavallisesti kätketään navanpätkä
-multimuksiin karsinaan pirtin alle.
-
-Lapsen ensimmäisissä pesuissa tehdään monet varokeinot ja taikomiset,
-jotta pienoinen vastedes elämässä menestyisi. Synnyntäsijalla lasta ei
-pestä, vaan pesut ja kylvetykset toimitetaan vasta saunassa samalla
-kertaa äidin kanssa.
-
-Ensimmäiseen pesuveteen pannaan kolme viiden kopekan hopearahaa ja
-kolme rautanaulan kantaa, kolme ohran jyvää sekä kolme koiranpaskaa
-poimittuna kolmelta mättäältä. Jokaisella näistä on oma tarkoituksensa.
-Rahat saattavat rikkaaksi, rahan viljelijäksi eikä hävittäjäksi,
-rautanaulain kannat tekevät tavaran tallettajaksi ja ohranjyvät
-kasvattavat lihavaksi ja terveeksi, ja mättäältä poimitut aineet
-suojelevat kaikelta pahalla ja kadehtimiselta. Eikä lapsen pesuvesiä
-saa ilmitulolla kiehutella, jos tahtoo huolehtia, ettei pestävästä tule
-pahantapainen. Sitten pikkuista kylvetellään ja valellaan. Vastasta
-taitellaan pehmeitä latvalehviä pikkuiseksi _lapsenvastaksi_, jota ei
-saa väännetyllä vitsalla sitoa. Ennen kylvettämistä ottaa poapo vettä
-kolme kertaa kouraansa ja valuttaa kyynärvartta myöten kyynärpäästä
-polvilla makaavan lapsen selkään ja sanoo:
-
-    "Laps' ylähäks,
-    ves' alahaks,
-    pyhä Pohorotsha peän peällä!"
-
-Kylvettämään ruvetessaan nostaa poapo vastalla kolmasti vettä lapsen
-selkään ja sanoo:
-
-    "Vasta selän peällä,
-    pyhä Pohorotsha peän peällä.
-    vassan lehti vahvistamah,
-    koivun lehti kossuttamah!
-    Neitsyt Moarie emoni,
-    rakas äiti armollini,
-    tuo hiemalla hikie,
-    kanna kauhalla väkie,
-    väkie väsymätöintä,
-    polveh puutumatointa,
-    jotta jalka jaksais käyvä,
-    polvi polkie kykenis
-    luillah lutelomah,
-    suonillah soutamah,
-    jaloillah japsamah --
-    ihoh alatshomah,
-    varsin voattehittomah."
-
-Samalla varatulla vedellä pestään lapsi kolme kertaa, jäännös vain
-jätetään tallelle altaaseen, ja seuraavalla kerralla lisätään siihen
-uutta. Lopuksi pesuvesi kaadetaan saunan lattian alle. Jalkoihin
-tallattavaksi ei lapsen pesuvettä saa heittää muulloinkaan, vaan
-viskataan se jonnekin huoneiden sillan alle. Jos äidillä on semmoinen
-vaiva, että "pojat järkiäh kuollah", pitää lapsen pesualtaana käyttää
-_tervarenkiä_, sankoa, jossa on pidetty tervaa. Jotkut pesevät lasta
-_lehmänrieskalla_ [rieskalla maidolla], jotta pienoisesta kasvaisi
-"lauhaluontoni".
-
-Ensi kerran pestessään on poapon myös huolehdittava pienoisen pään
-muodosta. Muutamilla "on peä niinkuin neliönä palana olis", ja se pitää
-koota. Toisilla taas on syntyessä pää pitkä ja vielä otsapuolella
-päälaessa oleva _sulavaini_ on "kokonah kahallah, ni jotta sormi
-mänöö." [Kun sulavainen on iso, ei lapsi rupea kotvaan puhumaan. Sitten
-vasta kun sulavainen on kasvanut umpeen, alkaa lapsi puhua. Eikä
-sulavainen saa jäähtyä. Pelkästään siitä, että sulavainen pääsee
-jäähtymään, saa lapsi kovan taudin. Pitää sentähden aina pitää katetta
-sen peittona.] Siksi pitääkin poapon joka suunnalta käsin hiljalleen
-painella, jotta pää ei jäisi "levälläh", vaan tulisi siitä "tasani ja
-pyörie niinkun nyplä. Se on siitä kaunis". Samalla lapsesta myös tulee
-"lujapäini, jottei kohtoa ni mikänä kohelma". Pyöreäksi ja kauniiksi
-muovaeltu pienokaispää kääräistään sitten _paikkaan_, huiviin,
-huivinkolkat asetetaan lapsen rinnalle ja lapsi kapaloidaan.
-
-Ensi pesua toimitettaessa on lapsi myös _mitattava_; pienoisen pituus
-määrätään vaaksoin ja koetellaan kyynäsvarrella. Terve täysiaikainen
-lapsi on poapon _käsikyynärän_ pituinen. Samalla myöskin _vartaloa
-mitelläh_, jotta lapselle saataisiin sekä vasen että oikea puoli yhtä
-pitkäksi. Mittaillessaan asettaa poapo pienokaisen poikkipuolin
-polvilleen, selkä ylöspäin, ja koettaa, ulottuvatko taakse taivutetun
-vasemman jalan kantapää sekä oikean käden etusormi kosketuksiin
-keskenään. Samalla tavalla taas tarkastetaan vasenta kättä ja oikeaa
-jalkaa. Jos jommankumman puolen jäsenet eivät yletä toisiinsa,
-hierotaan saippualla, "mudan kera", ja venytellään jäseniä, kunnes ne
-käyvät yhteen.
-
-Sen jälkeen on vielä _vatsha kohoteltava_. Lapsi käännetään selälleen
-ja vatsaa kohotellaan käsin joka suunnalta "napah päin", "jotta napah
-kokoutuu kaikki suonet, jotta napa peäshöy löyhemmällä ta napanahat
-liikkumah".
-
-Sitten saatetaan lapsi vaatteisiin. Jos lapsi on huononnäköinen,
-_huonokuntoni_, niin sitä kädellä taputellaan, kun se on saatu
-vaatteisiin, jotta veret pääsisivät liikkeelle. Suustakin imetään
-henkeä, jos lapsi on tupehuksissa. Ensi kerran paitaa päälle puettaessa
-käärii poapo sen käteensä "tukkuh", sylkäisee kauluksen reiästä paidan
-läpi lattialle ja sanoo:
-
-    "Uusi uuveks,
-    voate vanhaks,
-    lapsi terveheks!"
-
-[Uudesta kankaasta ei lapselle tehdä paitaa eikä muitakaan vaatteita,
-muuten tulisi lapsesta paha vaatteen kuluttaja. Mutta kun tehdään
-vanhasta vaatteesta, tulee lapsesta vaatteen säästäjä, varova
-käyttäjä.]
-
-Poikalapsen kapalovyöksi pitäisi panna isän _paitavyö_, ihopaidan
-päällä pidettävä vyö. Siitä se paremmin miestyisi, sillä
-
-    "Millä vyöll' on iso vyötty,
-    sill' on poikakin kapaloitu."
-
-[Arkaa miestä kiusoitellaan: "Eipä silma olekana miehen vyöllä
-vyötty."]
-
-Mutta naisen vaatteisiin ei millään ehdolla saa poikalasta laittaa, ei
-varsinkaan naisen liinaa eikä lakkia asettaa päähän. Siitä tulisi niin
-arkaluontoinen, että jäniksiäkin pelkäisi. Tyttölapsi taas kapaloidaan
-äidin _kuosalirihmalla_ taikka _hivusrihmalla_, jotta tyttö tulisi
-äitiinsä.
-
-Lapsen kynsiä ei saa siihen asti, kun se rupeaa kävelemään ja
-puhelemaan, millään teräkalulla leikata, muuten lapsen ikää lyhentäisi.
-Äidin on tapana vain puremalla nitistää ne lyhemmiksi ja sylkeä
-suustaan lapsen "sisälöh", poveen, josta saavat karista lattialle. Eikä
-lapsen hiuksia saa leikata, ennen kuin lapsi rupeaa puhelemaan; näin
-alkaa se sukkelammin puhella. Joskus pidetään pitkätukkaisena
-kolmivuotiaaksikin. Ei myöskään saa pienen lapsen päästä tappaa täitä;
-jos tappaa, ei lapsi opi puhumaan, vaan jää mykäksi.
-
-Kun lapselle ensi kerran annetaan rintaa, sanotaan:
-
-    "Tätä on syönyn sukus, syntys
-    ta helie heimokuntas,
-    tätä rupie siekin syömäh!"
-
-Kuusi pyhää vain saa lasta rinnoillaan ruokkia -- vuodessa on neljä
-pyhää eli paastoaikaa: joulu, suurpyhä, Petriin pyhä ja Spoassun pyhä
-mutta seitsemänneksi, siis noin puolentoista vuoden kuluttua, on jo
-_vierautettava_; mutta jos lapsi on syntynyt juuri suuren pyhän edellä,
-saa imettää vain vuoden verran, sillä kahden suuren pyhän yli ei lasta
-saa imettää. Jos imettää yli määrän, tekee niin suuren synnin kuin
-syöttäisi lapselle omaa vertansa, sillä maito on silloin jo muuttunut
-vereksi. Saadakseen vierauttamisen jälkeen maidon erittymisen loppumaan
-menee äiti katajikkomäelle, kohottaa kolmen yksikantaisen katajan
-juuren ylös, ripsuttaa rinnoistaan sen alle maitotilkkasen ja jalallaan
-painaa juuren paikoilleen. Sitten ei enää "täyvy" rinnat. -- Kolmea
-vuotta nuoremmalle lapselle ei saa antaa lihaa, sillä se on synti,
-räähkä, ja lisäksi siitä on seurauksena, että lapsesta tulee
-pehmeäkielinen ja huonopakinainen.
-
-Mutta äidille on vaarallista, jos lapsi sattuu kuolemaan _maitosuulla_,
-s.o. kuolee saamatta suuhunsa mitään sen jälkeen, kun on rintaa annettu
--- siksi pitääkin heikolle lapsukaiselle, jonka kuolemista pelätään,
-aina heti imettämisen jälkeen antaa suuhun vettä. Muussa tapauksessa
-voi lapsi viedä äidin maidon mukanaan manalle, niin ettei sitä enää jää
-vasta syntyville siskoille ja veljille. [Samoin vie lapsi lehmän maidon
-manalle, jos sitä on viimeksi jäänyt suuhun kuoleman sattuessa eikä ole
-huomattu antaa vettä.] Jos on näin ikävästi sattunut, on maito
-päästettävä manalta. Käydään rannasta vettä noutamassa, valetaan sitä
-seulan läpi kolme kertaa astiasta toiseen kolmella kynnyksellä, vajan,
-sintshin ja pirtin, sitä juotetaan, sillä valellaan ja sanellaan:
-
-    "Tule, maitoni, manalta,
-    tavoin toisin tuonelasta,
-    torvin toisesta talosta,
-    alta kylmän kynnyshirren,
-    alta kauhien katajan!
-    Ei maito manalla jouva,
-    emon tuoma tuonelahan,
-    maito moalla tarvitahan,
-    emon tuoma tässä moassa,
-    tuolta tuonelan kojista,
-    kalmalaisen karsinasta."
-
-Sitten kun lapsi alkaa "kyhöytyö käsih", päästetään hänet eikä "enämpi
-kapaloija". Jo pienenä saattaa huomata, mitä lapsesta on tuleva. Mitä
-lapsi itsestään alkaa "kysyö ta loatie" taikka mitä pakinaa
-ensimmäiseksi pitää, niin sen työn raataja hänestä tulee. -- Jos taas
-lapsi oppii "moamon" sanomaan ensiksi, saa äiti seuraavalla kerralla
-tytön, mutta pojan, jos lapsi "toattoa" ensiksi yrittelee.
-
-
-
-
-8. SYNNYTYKSEN JÄLKIAIKA.
-
-
-Kuusi viikkoa on lapsen saaja _saastaisena rosentshana_, joka ei saa
-miehensä kanssa samalla sijalla maata, ei käydä kylässä vieraisilla,
-"kosteissa", eikä muiden kanssa samoista astioista syödä; eikä
-poapokaan saa kolmeen vuorokauteen olla muiden kanssa yksillä kupeilla.
-Näin varsinkin ennen, mutta nyt pappi tavallisesti lasta ristimässä
-käydessään antaa äidille semmoisen rukouksen, "malitun", että hän saa
-syödä muiden keralla, ja ne astiat, joita synnyttäjä on käyttänyt,
-puhdistetaan siunatulla ristivedellä. Mutta epäpuhdas on vaimo silti.
-Ei hän saa mennä tsässöynän eikä kirkon pyhyyttä loukkaamaan, vasta
-kuuden viikon päästä saa käydä, mutta pitää seisahtua pyhäkön sintshiin
-siksi, kunnes pappi tulee rukoussanoineen päästämään ja viemään
-sisälle. Siitä pitäen on vaimo vasta muiden arvoinen. -- Mutta ennen,
-kun ei ollut pappia kylässä, piti itse lukea rukouksensa, taikka, jos
-ei itse jaksanut, palkata joku vanha akka puolestaan lukemaan. Tuhat
-kertaa piti pyhänkuvalle kumartaa ja lausua rukoussanat, ja siksi
-ajaksi piti asettaa leipäpalanen pyhänkuvan eteen. Tämän leipäpalasen
-syötyään oli saastainen "rosentsha" puhdistunut. Rukouksien luku
-laskettiin _tsholkilla_, nauhaan pujotetuilla nahka- tai puuhelmillä.
-Poapo ei kelvannut "rosentshan" puolesta kumartajaksi, sillä hänen oli
-itse puolestaan kumarrettava 500 kertaa. Kumarteluun meni useita
-päiviä, sillä hyväkään rukoilija ei jaksanut samana päivänä ristiytyä
-enempää kuin 300 kertaa.
-
-Varoen on vaimon nämä kuusi viikkoa elettävä, ettei mikään paha
-kohtaisi. Pitää välttää tielle ja varsinkin teiden risteykseen
-seisahtumista, samoin räystään alle asettumista. Ei myöskään saa
-käyttää räystäsvettä pesemiseen. [Maassa käymätön räystäsvesi on taas
-hyvä lääke, jos on pahoja ja liikoja tarttunut.] Siitä voivat vuodot
-yltyä, ja teiltä ja teiden risteyksistä saattavat pahat tarttua.
-[Samoja paikkoja pitää naisten varoa myös silloin, kun on "pesemiset".]
-Vielä pitää vaimon varoa menemästä miestä vastaan, varsinkin kun huomaa
-hänen pirttiä kohti tulevan, "jottei sattuis päinvassen vallahie".
-
-Jo heti, kun on saatu kuulla, että on pikku _tussa_ (ven. dyssha =
-sielu, kultanen) saatu, rupeavat naapurin naiset käymään lapsensaajaa
-ja lasta katsomassa, _hammasta kantamassa_. Kylyssä jo käydään
-kantamassa _kylyhampaita_ ja sitten pirtissä toinen kerta, jolloin
-tuodaan _pirttihampaita_. Sekä äidille että lapselle tuodaan
-"hampahie", äidille kalakukkoa, kalittaa, kakkaraa, piirakkaa,
-tshäijyheinää ja sokeria, lapselle kaikenlaista vaatetavaraa. Tuttavat
-miehetkin pistäytyvät katsomassa ja antavat rahaa, _rahahampaiksi_.
-
-Lapsille, kun ne utelevat, mistä pikku sisko tai veikko on ilmestynyt,
-on tapana sanoa, että se on löydetty joko lammaskarsinasta taikka
-läävästä, metsästä, lehden leikkaannasta, kalasaunalta taikka järven
-selältä, aina sen mukaan, missä lapsi on maailmaan saatu.
-
-
-
-
-9. VAKKA, KÄTKYT.
-
-
-Ensimmäiset elinpäivänsä saa pienokainen viettää _vakassa_, päreistä
-punotussa korissa. Isän on laadittava vakka, mutta jos isä ei ole
-kotosalla, pyydetään risti-isää taikka isoisää taikka jotakin muuta
-sukulaista sen punojaksi. Vierailla ei lapsen vakkaa juuri mielellään
-teetetä, sillä jos tekijä sattuu olemaan pahantapainen mies, tulee sen
-laatimassa vakassa makaajastakin samanlainen. Nuoret äidit voivat myös
-noutaa ensimmäiselle lapselleen kotoaan omalta äidiltään vakan, jossa
-tämä on pienoisiaan tuuditellut. Tätä tapaa ei kyllä oikein mielellään
-käytetä, siitä kun on seurauksena, että nuorille syntyy enemmän
-tyttölapsia. Jos taas lasta nukutetaan lapsen isänäidin vakassa,
-saadaan enemmän poikia. Vakkaa ei saa punoa selkä- eikä sydän päreistä,
-sillä niistä tulee makuusija "kateellini", niin ettei lapsi kasva, vaan
-tehdään se sydän- ja selkäpäreitten välisistä hyvistä, tasaisista
-päresuikaleista. Ne, jotka osaavat, kutovat viistopujotusta,
-_sipalisteille_, tuohikontin tapaan, ja reunustavat vielä
-yläsyrjän kahden puolen tuohinauhalla, jonka ompelevat kiinni
-petäjänjuurisiteellä.
-
-Vakassa makuutetaan pientä tavallisesti kuusi viikkoa. Sen jälkeen
-vaihdetaan vakka _kätkyeen_, joka on matala neliskulmainen laatikko,
-laudoista tehty. Nuorilla taikka hihnoilla ripustetaan se orteen
-heilumaan. [Nykyään käytetään jo myöskin lattialla heilutettavia
-jalaksellisia kehtoja.] Kätkyt, samoin kuin vakkakin, on tehtävä isän
-taikka edellämainittujen sukulaisten. Heiniä taikka olkia käytetään
-"perinöissä", patjoissa, pehmikkeinä. Kun lapsi otetaan kätkyestä,
-pannaan patjain sisus kuivumaan ja sijaan työnnetään uusia.
-
-Kätkyen jalkapuoleen pistetään kolme kiveä, valkeita tiellä löydettyjä
-"sälöjä, joita on ukonpilvistä kirvonnut". Silloin ei kätkyen eläjään
-tartu paha. Kun lapsi rupeaa ymmärtämään, "malttamah", sidotaan hihnaan
-kätkyen yläpuolelle leluiksi, "kukkasiksi", tiukuja sekä muita helyjä,
-mitä sattuu olemaan. Niillä lapsi "kukaisteloo ta viihtyy". Mutta jos
-luullaan lapsella olevan _itettäjän_, pitää kätkyeen asettaa hänen
-varalleen erikoisia esineitä. Poikalapsen pieluksiin pistetään
-verkonkudelma pärepuun sydämestä tehtyine pikkuisine kalvosimineen ja
-käpyineen sekä pieni jousipyssy pulikkoineen viritettynä, valmiina
-ampumaan. Tyttölapselle taas laitetaan pieni päreestä tehty kuosali
-[kehräpuu] värttinöineen ja kuosalin päävaatteineen. Nämä laitetaan
-illalla muiden maatessa, ja vielä ripustetaan isän housut, puksut,
-pirtin oven yläpuolelle. Kun sitten paha "itettäjä" saapuu, rupeaakin
-se aseilla työskentelemään, ja silloin itkettämishomma unohtuu. Kun
-itkettäjää näin pidetään kolme yötä muussa toimessa, ei se enää saavu.
-Jos pienoinen on otettava mukaan naapuriin taikka työmaille taikka
-etemmäksi vierailulle, kuljetetaan häntä makuuvakassa kainalossa. Vielä
-puolivuotisenakaan ei uskalleta vakatta kuljetella, kun pelätään, että
-nivelet menevät sijoiltaan.
-
-
-
-
-10. NIMENANTO.
-
-
-Nimetönnä ei lasta saa kauan pitää, eikä nimetöntä voi lapseksi
-sanoa, "Nimettömäksi" vain tai "Nimettömäksi Niikkanaksi". [Vrt.
-"Nurmi-Niikkana" = Tuonen Tuomas.] Syntynyt lapsi ikävöi heti nimeä,
-sillä
-
-    "Kun lapsi syntyy,
-    ni nimi syntyy."
-
-[Kesken syntyneellekin lapselle pitää antaa nimi haudattaessa.]
-
-Mutta lapsen nimi ei ole kokonaan vanhempain määrättävissä, vaan on
-valittava joku niistä kolmesta nimestä, jotka "nousoo annakasta", kun
-käydään papilla tai jollakulla muulla kirja-miehellä heti lapsen
-synnyttyä katsottamassa. Vaikka syntymäpäivä määrää ja rajoittaa nimen
-etsimistä -- on nimittäin asetettava joko syntymäpäivän nimi tai
-jompikumpi kahden edellisen päivän nimestä, mutta ei seuraavien päivien
--- "nousevat" nimet kuitenkin "sukujuonta myöten", eli samaan sukuun
-aina samoja nimiä. Nimen katsottajaksi ei saa mennä kuka tahansa, vaan
-tämän pitää olla "viisaspäini ta lujaluontoni", sillä lapsi usein tulee
-nimensä katsottajaan. Lapsen isä tai hänen poissa ollessaan risti-isä
-tai -äiti kelpaavat siihen toimeen. Paras tietysti on isä, sillä
-
-    "Kenen laps', sen nimi."
-
-Kun nousee sukulaisien nimiä, niin niitä valitaan, kuolleittenkin
-nimiä, samoin isän. Mutta äidin nimeä ei niinkään mieluisasti oteta,
-sillä "moämolla on häpie kutsuo lasta omalla nimelläh". Se nimi kyllä,
-mikä nousee ensinnä, eli syntymäpäivän nimi, olisi aina lapselle
-annettava, sillä "nimi kun muuttuu, ta osa muuttuu" ja "lapsen nimen
-kun vaihat, ta osan vaihat". Katsottua lapsen nimeä
-
-    "ei pie huhuten tuuva
-    eikä karjuen katshella",
-
-jotta sen saajasta tulisi "tasapäini, hyvämielini eikä mikänä
-rämykesseli". Heti kun nimi on katsottu, aletaan lasta sillä nimellä
-puhutella, vaikka tämä ei vielä ole ristittykään.
-
-Kreikanuskoiset karjalaiset ovat, kuten tunnettua, saaneet
-ristimänimivarastonsa kirkkonsa välityksellä kreikkalaisesta
-nimistöstä. Mutta tämän nimistönsä ovat karjalaiset muodostaneet oman
-kielensä mukaiseen asuun, keksien monesti hyvinkin hauskoja,
-onnistuneita sekä sointuvia puhuttelunimiä. Niinpä esiintyy
-karjalaisina miehenniminä:
-
-    Akiima        Jeku           Lari          Mitro
-    Ananie        Jeremie        Levo          Moissei
-    Harittana     Jehu           Leva          Oleksei
-    Hermana       Jepu           Lemetti       Alekki
-    Hemma         Joako          Leenter'      Omelie
-    Hilippa       Jaska          Levonttie     Onukkaini
-    Hilppa        Jouhko         Loasari       Ontippa
-    Hilvana       Jouna          Lokiina       Oppa
-    Himppa        Jyrki          Lukka         Ontrei
-    Homa          Jogori         Luukas        Onu
-    Huohvana      Kalina         Maksima       Onttoona
-    Huokka        Karppa         Makarie       Ontto
-    Huotari       Kassan         Maikku        Onuhrie
-    Huoti         Kauro          Markki        Nuhri
-    Iivana        Kirilä         Matvei        Nuhriaini
-    Iipi          Kiija          Meku          Ossippa
-    Ilja          Kliimo         Miina         Pankro
-    Ilju          Lemetti        Miihkali      Parppei
-    Ipatti        Kontratta      Miikkula      Pekko
-    Ippi          Komi           Miitrei       Petri
-    Ipu           Kormila        Mihheil       Petter
-    Jarassima     Komi           Mikihvoora    Pekko
-    Jana          Kostja         Mikittä       Poavila
-    Jehhimä       Kristana       Mirona        Poavo
-    Jeppi         Krista         Mikki         Poavuska
-    Jessu         Kusma          Mikko         Prokko
-
-    Riiko         Semenä         Tshanu        Triihvo
-    Risto         Siitari        Tanila        Trohkima
-    Romana        Simppa         Tonu          Vasko
-    Roupe         Simana         Tero          Vaslei
-    Rotjo         Simo           Teppana       Vatshu
-    Sahharei      Semena         Teppo         Vatjei
-    Savina        Sinkki         Timo          Vavuli
-    Savasti       Soava          Tiitus        Voassila
-    Samppa        Samuli         Torohvei      Varahvontta
-
-Naisten nimistö on niukempi. Siihen kuuluvat esim:
-
-    Anni          Julia          Okahvi        Souhja
-    Annu          Katti          Akahvi        Stepanie
-    Annikka       Liisaveta      Olka          Stepu
-    Arhippina     Malanie        Onu           Stepukkaini
-    Auvuusa       Malu           Tsholgana     Tatjana
-    Hoto          Malukkaini     Oljona        Toarie
-    Hotora        Manukka        Onju          Vassi
-    Houri         Marppa         Onessa        Varvana
-    Iro           Matro          Outi          Veera
-    Jelenä        Mauro          Paraske       Vieruska
-    Jeli          Moarie         Seluhviina    Vietossa
-    Jeliita       Natalie        Sevi          Uljana
-    Joukenie      Natu           Sikli         Ulitta.
-    Jouki
-
-Jos vasta syntynyt lapsi huomataan kovin heikoksi, kastetaan hänet
-paikalla, joku eukoista tekee parhaansa mukaan toimituksen. Mutta jos
-lapsi on terve, kastetaan hänet vasta viikon tai parin kuluttua, vaikka
-"käsky" kyllä olisi kastaa kolmiöisenä, jos vain pappi on saatavilla.
-
-Pienoista kastamaan tuodaan pappi kotiin. Ristille kannetaan lapsi
-aivan alasti, "ripo rihman kiertämättä", vain vaatepalasella
-peitettynä. Kun pappi on kastanut pienoisen veteen, panee hän paidan
-hänen ylleen, sitoo vyön paidan ympäri uumille ja ripustaa ristin
-kaulaan. Niinkuin sanotaankin:
-
-    "Laps ristih, nahmo [nauha] rintah,
-    ja siitä risti kaklah,
-    rinta umpeh, vyö vyölle."
-
-Sillä ristimättömälle lapselle ei saa panna ristiä kaulaan eikä vyötä
-vyölle.
-
-Siitä lapsesta, joka päristelee, kun on otettu vedestä, niin että vesi
-räiskyy ympärille, tulee virkku eläjä. Mutta siitä, joka itkee kovin
-toimituksen tapahtuessa, ei tule eläjää enempää kuin siitäkään, joka
-ristivedestä otettuna nukahtaa äitinsä syliin.
-
-    "Oli, mäni, suli, palo
-    niinkun ristivesi",
-
-sanotaan. Toimituksen jälkeen viedään ristivesi ulos ja heitetään
-jonkun huoneen alle, jottei joutuisi tallattavaksi. Se on ristiäidin
-tai risti-isän vietävä. Ensin sillä kuitenkin puhdistetaan lapsivaimon
-"pakanat" (saastaiset) ruokailuastiat.
-
-Kummeja kutsutaan kaksi: mies ja nainen, eli _ristitoatto ja
-ristimoamo_. Näiden pitää olla aikuista rahvasta ja sukua sekä
-keskenään että lapsen vanhemmille. Sillä kastetilaisuus saattaa
-vieraatkin toisilleen niin sukulaisiksi, etteivät nämä esim. enää,
-vaikka mielikin tekisi, voi mennä toistensa kanssa naimisiin. Kummit
-ovat sitten kuomia lapsen vanhemmille, eikä niin läheisiä sukulaisia
-ole ketään kuin _kuomakset_. [Kuomaksia ovat keskenään lapsen vanhemmat
-ja kummit.] Nämä ovat niin läheisiä, ettei heidän pitäisi milloinkaan
-keskenään riidelläkään, sillä jos he riitelevät, joutuvat toisessa
-maailmassa kiveä nuolemaan. [Nykyään myös useasti poapo pitää lasta
-ristillä ja vain yksi kummi on läsnä, pojalla risti-isä, tytöllä
-risti-äiti.] Lahjaksi kuomilleen antavat lapsen vanhemmat sukkia,
-kintaita, paidan, pyyhinliinan, housut, ja kuomat taas puolestaan
-antavat lapselle lahjojaan, risti-isä pitovaatetta ja risti-äiti
-paitavaatetta. Mutta kun lapsi jo rupeaa kävelemään, tuo risti-isä
-lapselle kaulaan _hopearistin_ ja risti-äiti antaa _koko puvun_. Kun
-lapsi on jo isohko, muistaa hän tästä itsekin, että "ristimoamo toi
-miula voattiet peällä, ta ristitoatto toi rissin kaklah". Jos risti
-äiti ei ristilapselleen lahjoittaisi pukua, tulisi tämä toisessa
-elämässä häntä vastaan alastomana. Kuomain tuomat lahjat on
-vanhempain taas "vastattava" pukuvaatteella, paikalla (liinalla),
-vartukolla [esiliina], sukalla, kintaalla, miten kukin mielii. Ja niin
-käy, että
-
-    "Kohallah on kuoman lahjat,
-    parissoiksi poapon lahjat."
-
-Sillä poapolle on myös lahjoitettava palkkioksi hänen avustaan ja
-hoidostaan, eikä hänen tietysti tarvitse antaa vastalahjoja. Poapo
-onkin lahjottava hyvästi, hänelle pitää antaa mekkoa, paitaa, liinaa,
-takkia ja kinnasta sekä leipää, suolaa sokeria, rinkeliä, tshäijyheiniä
-ja saippuaa. Erityisesti on annettava _kintaat_. Sillä poapo ne hyvin
-tarvitsee käsiensä suojaksi toisessa elämässä, jossa hänen pitää
-_tshiilahaisia_ [nokkosia] nyhtää. Ja kun poapo on hoitanut kolme yötä
-vaimoa ja lasta, pitää vaimon pestä hänen kätensä saippualla ja vedellä
-ja "ruotshinsuolalla" [ruotshinsuola, Suomesta ostettu, on väkevämpää
-kuin muu suola]. Muuten poapon pitäisi toisessa elämässä olla aina
-kädet kyynäspäitä myöten verissä. Pesun jälkeen kumartaa vaimo poapolle
-jalkaan ja sanoo:
-
-    "Spassipo, poaposein, hoitamoas!"
-
-
-
-
-11 LAPSUUS.
-
-
-Monet vaivat voivat pientä lapsukaista kiusata. Ellei hän ole kyllin
-vahvasti suojattu varauksin, saattavat pahat ihmiset hänet helposti
-silmätä. Jos pienokaiseen ovat _silmäykset_ tarttuneet eli hänet on
-_suuveltu_, jolloin hän on aivan äkkiä tullut kovin kipeäksi, voidaan
-hänet päästää esim, siten, että hänet asetetaan synnyntäsijalleen ja
-siinä, jos hän on tyttö, astuu äiti hänen ylitseen ja sanoo:
-
-    "Kun suulla suuvellah,
-    ni persiellä peässetäh!"
-
-Multa jos lapsi on poika, tekee taatto nämä temput. "Suudeltu" lapsi
-voidaan parantaa myös siten, että hänet asetetaan pöydän jalkojen
-"keselle" ja niskaan valetaan vettä seulan läpi; seulaan on pantu
-lusikka, härkin, kauha ja piirainpaalikka. Saman seulan läpi valetaan
-vettä vielä _karsinaovilla ja pirtin kynnyksillä_. Valettaessa
-sanellaan:
-
-    "Kenen ollet keksinnöissä?
-    Kun ollet sulasanoissa,
-    naisten noarojen sanoissa,
-    hivuspitkän pinnehissä,
-    miesten mieliarveluissa,
-    jouhileukojen joruissa,
-    kusisuijen suuteluissa,
-    ken lienöy katehin katshon,
-    silmin kieroin keksin,
-    silmät vettä vuotoa,
-    rasvana rapettoa,
-    tuoh tuimaseh tuleh."
-
-Tavallisesti saa maitoa imevä pieni lapsi suuhunsa valkean _talman_.
-Sitä parannetaan siten, että pannaan marjavettä lapsen suuhun. Monesti
-myös pienoisen _korvaan pistää_. Siihen on hyvä apu, kun pannaan
-kaulaan _piissarinauha_ (lasihelminauha) ja kolme _liinankuitua_,
-joihin on kiinnitetty _sulkkua_ (silkkiä) sekä neljä _mavonhammasta_.
-Terveeksi tekevä vaikutus on myös semmoisen vaimon nännimaidolla, joka
-ei ole saanut muuta kuin yhden poikalapsen. Kun lapsella kipeytyy _suun
-seutu_ kiukaan hinkalon sopriskelemisesta, on tapana ottaa tulisia
-hiiliä _luotaselle_ (lautaselle) ja niitä siinä puohdella. Silloin
-toinen kysyy: "Mitä puohat?" Puohtaja vastaa: "Puohan mie tulta tulen
-lentimeh!" Kolmeen kertaan näin kysytään ja vastataan ja puohdetaan
-tulta.
-
-_Vihoaja_ kun on lapsessa, tehdään syöjän eli vihaajan voidetta,
-pannaan yhdeksää laatua: "keänmarjoja" (näsiänmarjoja), lamppuöljyä,
-nännimaitoa, lampaan kakaroita, tupakkaa, ruutia, "mer'ajua", viinaa ja
-kanverttia _suleikkaan_ (lasipulloon) ja tällä sekoituksella voidellaan
-alakuulla kolmella kynnyksellä toisen ja neljännen arjen (tiistain ja
-torstain) iltana. Muuna aikana ei syöjää saata lumota. Vihaaja voidaan
-ajaa pois myös siten, että synnyntäsijalla vasta mainittuina iltoina
-painellaan alastonta lasta isän lusikalla ja sanellaan:
-
-    "Hympyräini, sympyräini,
-    liinansiemen suurukaini,
-    heröä pois, Hiien hakki,
-    syömästä, kaluomasta,
-    veriluita louhtamasta!
-    Elä syö syntynyttä,
-    elä kaluo kasvanutta,
-    syö syntymättömie,
-    kaluo kasvamattomie!
-    Lihansyöjä kuivakkah,
-    luunpurija puuttukkah,
-    lihansyöjä, luunpurija,
-    jäsenien järkyttäjä!"
-
-Toiset painelevat samoja lukuja lukien kolmella saunankiukaasta
-otetulla kivellä, jotka sitten haudataan pirtin sillan alle karsinan
-multimuksiin.
-
-_Eltta_ kasvattaa lapsen ranteisiin sekä jalkojen niveliin patit. Sen
-lääkkeiksi noudetaan hiirenkorvalla olevia koivunlehtiä, joita
-keitetään vedessä. Lasta hierotaan sitten keitetyillä lehdillä ja
-haudotaan vedellä. Lopuksi sidotaan lehtikääreet kipeisiin niveliin.
-
-_Harjaksia_ poistetaan lapsen selästä siten, että selkää kylyssä
-hierotaan nännimaidolla ja vehnäjauhoilla. Sitten sidotaan päälle
-sulkkupaikka (silkkiliina) ja lapsi lasketaan levolle. Siinäpä
-"harjakset" irtautuvat selästä sulkkupaikkaan.
-
-_Napaa syöpi_ silloin, kun napa avautuu ja alkaa visvoa. Siihen on
-syöjänvoide hyvä lääke, sekä lisäksi piipunöljy. Voitelemisen jälkeen
-sidotaan navan peitoksi puolen kopekan raha. Varsinkin silloin, kun
-napa rupeaa kovin nousemaan, painetaan sitä alas tällä keinoin.
-
-Mutta napa voi joskus joutua _liikkumaan_, jos irtautunut navantynkä on
-huolimattomasii kätketty. Siitä tulee ankara kipu vatsaan, ihmisellä
-kun on "valtio" (valtasuoni) navan edessä, ja se rupeaa liikkumaan.
-Eikä terveys palaa ennenkuin "napa ta valtio" on laitettu entisille
-asemilleen. Vanhaan aikaan oli eräänlaisia _napapatasia_, varta vasten
-tehtyjä pieniä, noin juomalasin kokoisia savikuppeja. Niillä vedettiin
-napa paikoilleen sillä keinoin, että pantiin navalle pari pyöreätä
-paperipalasta ja paperipalasille liinankaavetta, joka sytytettiin
-palamaan; palanen painallettiin samalla kumolleen tulen yli. Tulen
-palaessa veti palanen napaa sisäänsä päin puristuen ihoon kiinni ja sai
-olla siinä siksi kunnes itse irtautui.
-
-Kolme kovaa saa joka lapsi kokea. Ensimmäinen on _hammastauti_, toinen
-on _jalkatauti_ ja kolmas kova on silloin, kun rinnasta _vierautetaan_.
-
-Kun lapselle alkaa puhjeta _hampaita_, lämmitetään kyly ja hampaiden
-saajaa kylvetetään vienossa löylyssä. Monella lapsella silloin onkin
-kova vaiva, vaikka ei saata sitä puhumalla valittaa. Sanotaankin: "Kun
-moamo tietäis sen tauvin, mi lapsella on, kun hampahat alkaa tulla, nin
-värttinöillä kylyn lämmittäis". Jos lapselle tulee hampaita nuorena,
-oppii hän jo nuorena puhumaankin. Silloin vasta, kun on "täyvet"
-hampaat, rupeaa lapsi puhumaan. Ken taas syntyy hammas suussa, siitä
-tulee kaiken maailman tietäjä. Kun maitohammas lähtee suusta, heitetään
-se kiukaalle ja sanotaan:
-
-    "Hiirillä sittahammas,
-    miula kultani!"
-
-_Jalkatautia_ potee lapsi siihen aikaan, kun hän alkaa opetella
-kävelemään. Vatsa on raukalla silloin kipeänä ja useasti hän antaa
-ylen. Sairaan tuskia koetetaan helpottaa siten, että hänet viedään
-saunaan, kylvetellään ja jalkavarsia ojennellaan. Pienoista autetaan
-vaikeassa kävelytaidon oppimisessa myöskin _loukkoskammilla_ eli
-_elämänlaudoilla_ [elämänlauvat on vanhan rahvaan käyttämä nimitys
-"Lase laps' elämänlautoih"], reikäjakkaralla. Siinä saattaa lapsi,
-äidin puuhaillessa muuta, seisoskella ja ympäri lattiaa hiihdellen
-panna toimeen kävelyharjoituksia.
-
-Kuuden viikon ikäisenä kielas lapsi jo "malttaa", tajuaa puheen ja
-alkaa nauraa vastaan puhuttelijalle. Monesti lapsi kätkyessä maatessaan
-itsekseen omia aikojaan ääntelee sekä hymyilee ja askartelee käsillään.
-Silloin hän "anhelin kera nakraa ta pyhän Pohorotshan kera pakajaa".
-Sitä lasta eivät ole vanhemmat vielä kirosanoilla käsitelleet. Kun
-vanhemmat kirosanoja käyttäen käsittelevät lasta, vetävät he
-pienoistaan kädestä kadotukseen.
-
-Kun lapsi varttuu niin isoksi, että osaa leikkikaluja käsitellä,
-valmistellaan niitä hänelle kaikenlaatuisia. Isä huolehtii pikku
-poikansa, äiti tyttösensä leluista, "kukkasista", nuoremmille lapsille
-laittavat myös vanhemmat siskot ja veljet yhtä ja toista. Poikalapselle
-vuollaan puusta _heposia, rekiä ja pissaleja, seppiä_ [meilläkin hyvin
-yleiset parivasarat] ja _Loasareita_ [Sahuriukko], taivutellaan
-päreestä kierukoita, _krinkelejä_, valmistetaan _verkonkuvelmoja_.
-Sitten isompana tehdään monenlaisia pelausesineitä: _juria_ [Meillä
-ainakin poikain keskuudessa "jurkan" niinellä tuttu nelisivuinen
-napinpeluunaappero. Yhdellä sivulla risti, joka merkitsee: "soa",
-toisella piste "panna", kolmannella ristikko l. pelto "kaikki", neljäs
-sivu on tyhjä "ei mitään"], _poaskoja_ [lehmän kynsikoperoista tehdyt
-pelauspalikat], _kyykkipoalikoita_ [Leikkipaikat, joita lapset
-käyttävät pirtin lattialla, aikuiset pelaavat kesällä ulkona] ja
-_valopuikkoja_ [pärepuikkoja, joita pudotetaan kourasta koko kasa
-kerralla lattialle ja siitä koetetaan onkia erilleen, niin etteivät
-toiset puikot liikahda. Toiset puikot lovettomia, toisissa lovia 1-25.
-Puikko, jossa on 10 loukkua, on keisari, 15-loukkuinen on Iivana,
-25-loukkuinen kuningas] sekä konstiesineitä, _vanginlukkoja_. Tytöille
-taas laitetaan vaatteista nukkia, joilla he aikaansa kuluttelevat.
-Isompana saavat he neulan ja rihmaakin, jotta voivat itse opetella
-ompelemaan "kukkasilleen" pukuja. Poikasienkin peleihin he saattavat
-ottaa osaa: poaskoilla leikkimiseen, valopuikkojen onkimiseen,
-rinkeleillä kaupantekoon ja muihin -- Leikkikalujaan säilyttävät lapset
-tuohesta tehdyissä _lapin vakoissa_ sekä tuohesta taikka päreestä
-valmistetuissa vakkasissa, _kukaisskorpissa_.
-
-Lapset ovat vanhempien käskyvallan alaisia. "Sitä vassehan se moamo
-lapsen soa, jotta iestäh käsköy" ja "toatto on lapsen herra", sanotaan.
-Äiti onkin lapselle "puoli jumaloa" eli "moallini jumala". Lapsen pitää
-niin kuulla äitiä ja uskoa, että "min moamo lupaa, sen Jumala antaa,
-mutta mitä moamo ei lupoa, sitä jumalakana ei anna." Niin "kal'l'is" on
-äiti. Mutta isä ei ole niin arvokas, vaikka onkin "lapsen herra".
-Lasten pitää häntä taas pelätä, sillä "toatto on päivästoarosta"
-(staarosta, kylänvanhin) eli jokapäiväinen "sutja", tuomion antaja ja
-toimeenpanija. Lasten täytyy aina pelätä, "kun on päivästoarosta
-koissa". Vastoin vanhempain tahtoa ei ole hyvä tehdä milloinkaan, ei
-aikuisenakaan. Sillä vielä kolmekymmentä vuotta kuolemansa jälkeen
-saattavat vanhemmat "moaemästä" vaikuttaa lapsen elämään joko auttaen
-tai häiriten. Varsinkin tottelematonta lasta he "upottavat". Sillä
-"verivanhemman kosto on niin kova, se kolmekymmentä vuotta voi
-upottaa... veri kostuo huutoa".
-
-_Ohranjyvän_ päivässä lapsi kasvaa ja jykenee, samoin taas ihminen
-vanhetessaan ohranjyvän päivässä vanhenee ja kepenee, "ku imehnini
-alkaa vanheta ta lihat lanketa".
-
-Kahteentoista vuoteen asti pidetään lapsia tavallaan sukupuolettomina
-olentoina. Sillä siihen asti voidaan antaa siskojen ja veljien nukkua
-samoilla sijoilla, mutta kaksitoista vuotta täyttäneitä ei enää saa
-samalla tilalla makuuttaa. Äiti taas ei saa kuutta vuotta vanhempaa
-poikalasta vieressään vuoteella lepuuttaa.
-
-Kuuteentoista vuoteen saakka on lapsi alaikäinen, hänellä on vielä
-"moamon nännimaito suupuolessa". Siihen asti pitää vanhempien vastata
-hänen tekemistään synneistä ja pahoista töistä. Isä ja äiti joutuvat
-niistä tilille, sillä
-
-    "Min laps' loatiu,
-    sen vanhempi vastoau."
-
-Mutta kuusitoistavuotiaasta lähtien on lapsi itse teoistaan
-vastuunalainen.
-
-Vasta viidenkolmatta ikäisenä on "naisimehnini täyvessä mielessä ta
-kasvussa". Mutta miehellä on täysi voimansa ja vartensa jo
-kaksikolmattavuotisena, joskin hänellä on täysi mieli vasta
-kolmikymmenvuotiseksi päästyään.
-
-"Siitä ei enämpi tarvitse vuottoakkana, jotta mieli lisäytyy".
-
-
-
-
-
-
-KUOLEMA
-
-
-
-
-1. TAUDEISTA.
-
-
-Ihminen vaeltaa maan päällä kuin ainaisen vihollisjoukon ympäröimänä,
-hänet voi tavata tauti täällä taikka saavuttaa surma tuolla. Hänellä on
-aina "surma olkapäillä, kalmalauvat hartioilla". Sillä "imehnisellä on
-kakstoista surmoa ta siitä vielä päällä se surma, kun toini hengen
-ottau". Ken kuolee tautiin, ken hukkuu veteen, ken sortuu puun alle,
-ken minkä tapaturman kohtaa, jonka Jumala on "suutin", säätänyt, jo
-syntymypäivänä. "Vain se on suutimaton surma, kun toini toisen tappaa.
-Se on smert [ven. smert = kuolema], se ei ole Jumalan sallima".
-
-Tauteja on kahdenlaatuisia: on _oikeita jumalan tauteja_ sekä _pahasta
-rahvaasta lähteneitä_ taikka muuten _poikintoimin hinkautuneita_ eli
-tarttuneita. Jumalan lähettämiä ovat _ruvet_ ja kaikki muut
-_maankulkijat taudit_, kuten _kuumatauti eli lavantauti_ ja
-_kulkkutauti_ sekä _hinku_ ja _toppa_ (yskä), vielä _moru_ [tauti, joka
-liikkuu ilmassa, tukkii joka nivelestä ja niinkuin kissa kynsii
-nahkaa], _kohelma_ [sekin liikkuu ilmassa, se katkoo joka paikan, pitää
-nivelet kipeinä ja hellinä] ja _romuska_ [se pitää kipeänä pari kolme
-päivää, on pahoinvointi, pää kipeänä, ei voi syödä]. Myös se, joka
-muuten tulee "kipieks, läsii läsittäväh ta kuoloo", sortuu "jumalan
-tautiin". Sanotaankin, että hän kuoli oikeaan jumalan tautiin.
-
-Taudit kulkevat ilmassa taikka matkalaisten mukana. Sentähden ei
-koskaan pitäisikään, kun joku tulee pitkältä matkalta, mennä häntä
-vastaan eikä katsoa tulijaa. Siitä voi tauti tarttua.
-
-Rupia on _kolme sisarusta; suur'rupi, hernehrupi ja tuhkarupi_;
-Suurrupi on vanhin ja vihaisin, keskimmäinen on hernehrupi ja nuorin
-sisar on tuhkarupi. Sisaruksia, varsinkin vanhinta, pidetään Karjalassa
-hyvin "palviesella ta lyylitelläh". Vanhimmalla on oma nimensäkin, jopa
-oikein isän nimellä mainittu. "Ospitsha Ivanovnaksi" sitä nimitellään.
-Kun kuullaan sen saapuneen naapuriin vierailulle, mennään sitä
-kutsumaan omaankin kotiin "kostih". Laitetaan talossa kaikki kuntoon,
-pestään pirtin lattiat, lautshat, laavosniekat, pannaan puhtaat päälle
-ja hankitaan parasta pöytään. Sitten käydään oikein lasten kera
-naapuriin, ristitään silmiä, kumarretaan sairasta ja sanotaan:
-
-    "Ospitsha Ivanovna,
-    rupi jumalan luoma,
-    lähe meillä kostih!
-    Myö läksimmä silma käymäh meillä kostih."
-
-Kun näin hyvitellen käydään kutsumassa, niin "Ospitsha Ivanovna" sitten
-kostiin tultuaan paljon kepeämmästi pitelee sairaita.
-
-Mutta vasta sen jälkeen, kun rupi on taloon tullut, on sitä oikein
-mielin kielin pidettävä, jottei se pääsisi "seäntymäh". Koko sinä
-aikana, minkä se on talossa, ei saa riidellä eikä nauraa, ei viinaa
-viljellä, ei pestä pirttiä eikä vaatteita, ei saveta pirtin kiuasta, ei
-keritä lampaita eikä teurastaa eläimiä. Metsänkävijä ei saa mennä
-metsälle eikä surmata hiirtäkään. Ei myöskään saa lehmää käyttää
-härällä. Eivätpä pariskunnatkaan, oli heitä talossa kuinka monta
-tahansa, vaikkapa vieraitakin, sivullisia, saa silloin yksillä
-vuoteilla levätä. Kaikki eri sukupuolien välinen yhdyselämä on siksi
-ajaksi kerrassaan lopetettava. Muuten "Ospitsha Ivanovna" vasta oikein
-sydäntyy.
-
-Sairasta, jota mukautetaan _tshupussa_ (uuniseinän puolessa pirttiä)
-_saviessan_, uutimen, takana, ei saa näyttää vieraille, ei varsinkaan
-naineille miehille eikä vaimoille; vain nuorille pojille ja tytöille
-sekä siivoille leskille voidaan näyttää. Kun syötävää viedään
-sairaalle, puhutellaan kumartaen:
-
-    "Ospitsha Ivanovna,
-    rupi jumalan luoma,
-    nouse murkinalla!"
-
-Saunassakin sairasta käytetään, kuljetetaan "Ospitshaksi" kutsuen
-kylyyn ja kylvetetään oikein jumalan sanoin. Vain lesket kelpaavat
-kylyssä käyttäjiksi. Samaan kylyyn ei saa sitten lapsivaimo suinkaan
-mennä kylpemään, ei myöskään karhun repimää lehmää [Karjalassa on
-tapana käyttää karhun repimää lehmää kylyssä] saa sinne viedä, ellei
-tahdo rupea suututtaa.
-
-Jos "Ospitsha" on saanut jostakin syystä aihetta sydäntyä, pitää häntä
-koettaa hyvitellä. Pirtin pöydälle laitetaan murkina. Kolmea yhdeksää
-lajia ruokaa pitää siihen saada, kaikkea mitä vain suinkin on talossa
-ja mitä voidaan hankkia. Sitten sairas "Ospitsha" nostetaan syömään ja
-joka lajia ruokaa annetaan suuhun, ristitään ja kumarretaan, syötetään
-ja juotetaan, palvellaan kuin parasta vierasta. Samoin sitten talon
-muitakin lapsia syötetään ja palvellaan. Vieläpä kutsutaan
-naapureistakin lapsia samaan pöytään osaansa ottamaan.
-
-Kun sitten rupi rupeaa lähtemään pois, _kaimataan_, saatetaan häntä:
-
-    "Nyt on syöty syömät, juotu juomat,
-    pietty piot parahat.
-    Kun hyvänä vierahana tulit,
-    ta parempana mäne!"
-
-Entisaikaan oli "Ospitshan" tapana vierailla joka seitsemäs vuosi.
-Hänellä oli määrätty piirinsä, ja sitä kiertäessään hän viipyi juuri
-sen ajan.
-
-Nuoremmat rupisiskot eivät ole niin vihaisia, mutta lyylillä on
-niitäkin pidettävä, jotteivät "seäntyis". Ainakin tuhkarupea eli pientä
-rupea. "Ospitsha Ivanovniksi" niitäkin pitäisi puhutella. Vieläpä
-_panorupeakin_ on samoin "varotettava".
-
-Tuhkaruvella on sama piiri käytävänä kuin suurellakin ruvella, mutta
-kun se toimittaa vierailunsa joutuisammin, saa se pikemmin piirinsä
-kierretyksi. Hänen vierailukiertonsa kestääkin vain kolme vuotta.
-
-Milloin taas muut maankulkijataudit, varsinkin kuumatauti eli
-_suurtauti_ -- sen kiertoaika on seitsemän vuotta, kuten suuren
-ruvenkin -- uhkaavat kylää, koetetaan niitä karkoittaa _tulella_.
-Poltetaan pihalla, vajojen kynnyksillä, sintshissä, pirtissä ja pirtin
-kiukaassa kaikenlaisia karkeita aineita: tervaa, tervariepua,
-pirunpaskaa, mer'ajoa, kenkirajoja, katajan-, kuusen- ja petäjänhavuja,
-kesunkantoa. Tervalla tehdään risti pirttiin oven kamanaan;
-ulkopuolelle sintshin taikka pirtinoven kamanaan maalataan tervalla
-hevosen kuva ja mies hevosen selkään pyssyineen ja miekkoineen,
-keihäineen. Se on siinä vartioimassa pahoja pirttiin pääsemästä.
-
-Mutta jos tauti on taloon ennättänyt eikä ala pois hankkiutua,
-lakaistaan pirtin lattia, pyyhitään kaikki paikat ja rikat lennätetään
-pellolle, poltetaan tervarättien mukana ja manataan:
-
-    "Mäne tuonne tulen tuimasen sekah,
-    pahan vallan valkieh!
-    Kun olet tuulin tullun,
-    ni tuulih ni mäne!
-    Onnakko sie tähän taloh tulit
-    ikuisilla istuimilla,
-    polvisilla portahilla?
-    Mäne huuten helvettih,
-    parkuon pahah moah!
-    Mäne, konna, kotih,
-    ilkie, isäntihis,
-    paha, maillas pakene!"
-
-Useasti on jo sairaalla itsellä "tojistus" sydämessään, että tauti on
-jumalan tauti. Mutta ei sentään aina. Silloin on turvauduttava
-tietäjiin, joita on aina joku joka kylässä. Tietäjät arvottelevat, onko
-tauti _peästämätön_ jumalan tauti, vai _peässettäävä_ panentatauti.
-Arvoitteleminen tapahtuu siten, että katsotaan viinapikariin taikka
-teevadille kaadettuun elohopeaan taikka kaadellaan vettä astiasta
-toiseen ja siitä tutkitaan.
-
-Mutta tietäjä ei saa aina selville panentataudin oikeaa syytä ja
-syntyä. Silloin luettelee hän kaikki mahdolliset tuskien _synnyt_:
-
-    "Mist' on pulmat puuttun,
-    taikiet tapahtun:
-    kivestäkö, kannostako,
-    vaiko vatturauniosta
-    vaiko kuollehen kojista
-    eli männehen majasta,
-    satalauvan lappiosta?
-    Vaiko lummehkorjuhun kojista,
-    vesihiien hinkalosta,
-    limaparran liepiestä?
-    Elikkä onko tuska tuulin tullun,
-    eli onko kiihtyn kiroista
-    poahtun pahoista sanoista?"
-
-Sen jälkeen manaa tietäjä pahat takaisin lähtöpaikkoihinsa.
-
-Taudit ja sairaudet saattavat siis hinkautua neljältä eri suunnalta:
-_maasta, kalmasta, vedestä ja kiroista_, siis kaikkialta, missä ihminen
-joutuu liikkumaan: nurmilta, pelloilta, vesiltä, rannoilta, metsistä,
-hetteistä, vuorisia, vaaroista, kiviraunioista, kalmistoista, jopa
-ilmasta ja tuulistakin, puhumattakaan siitä, että pahat ihmiset voivat
-nostaa kontion, käärmeen, sammakon, sisiliskon, herhiläisen,
-"ampujaisen", hammasmadon, raudan, tulen, veden, puun, kiven, pakkasen
-ihmistä vihaamaan ja vahingoittamaan. Mitkään näin saadut taudit eivät
-ole Jumalan sallimia sairauksia, vaan ne ovat kaikki poikentoimisia
-kipuja. Jos ihminen _pölästyy_, säikähtää, jotakuta laikka jossakin
-paikassa, on hinkautuminen herkempi ja niin saatu tauti pahempi. Mutta
-pitää aina säikähdettyään, kun pelkää hinkautumista, katsahtaa vasemman
-olan yli sylkäistä ja sanoa:
-
-    "Muissan mie tämän paikan,
-    ta i tämän päivän."
-
-Varsinkin _meltoluontoiseen_ ihmiseen, joka on hyvin pelokas, tarttuu
-kaikki helposti, mutta jäykkäluontoiseen, joka ei niinkään pelkää,
-eivät niin helposti pahat tartu.
-
-_Maasta_ voi saada hinkautuman monella tavalla. Pellosta esim, saattaa
-paneutua maahinen, _moahini_. Sitä manataan:
-
-    "Moan tyttikö olet, vai mannun tytti,
-    pihan tyttikö olet, vai pellon tytti?"
-
-Vetisestä paikasta, savikosta, likarapakosta, hetteestä taikka kaivosta
-saattaa tarttua _vesimoahini_, jonka synty on
-
-    "Vesihiitto Väinön poika,
-    syöviitto Kalevan poika."
-
-Kuivilta mailta taas takeltuu _kuivamoahini_, minkä eno on.
-
-    "akka manteren alani,
-    poika pellon pohjimmaini."
-
-Vielä kylystäkin voi maahinen, _kylymoahini_, hinkautua. Sen emo on
-
-    "rupi-tyttö. ruskie neiti".
-
-Kylyn vesikaukalosta, johon kuumennuskiviä on laskettu, taikka
-lautasien rikoista se tarttuu ja rökähyttää ihon tuville.
-
-Metsä saattaa hinkautua, jos siellä ollessa pelästyy jotain, samoin
-myös, jos säikähtää nähdessään karhun repimän lehmän taikka
-metsästäjäin tuoman karhun, linnun, jäniksen tai muun metsänelävän.
-Siitä voi _metshännenä_ tarttua ja vaivata varsinkin yöllä. Se on
-
-    "Mielikki metosen tyttö,
-    salakoaren vaimo kaunis",
-
-joka käy vaivaamaan. Sen kivuista päästetään siten, että valetaan
-vedellä, joka on kolmesti kiehutettu -- pitää kiehuttaa kolme kertaa,
-sillä _metshänemä_ on äkäisin haltia --, ja vesi viedään metsään kolmen
-tapionkannon juurelle. [Tapionkannoksi sanotaan tuoreen puun juuresta
-kohoavaa n. parin korttelin korkuista _tuoretta kantoa_.] Metsä saattaa
-myös hinkautua metsäpirtistä yhdessä maahisen ja veden kanssa.
-
-Toisinaan on myös _moanpaikka_ semmoinen, ettei se suvaitse asujaa.
-Siinä voi eläjä tulla kipeäksi: rupeaa vähitellen nuurumaan ja
-nuurumaan, ei maistu ruoka, ei tiedä, mikä lienee vaivana. _Moanemäntä_
-ja _moanhaltie_ on toisin paikoin niin "tshippus", juonikko ja helposti
-sydäntyvä. Silloin pitää maan-emäntää tervehyttää:
-
-    "Terveh moa, terveh manto,
-    terveh piha, terveh pelto,
-    terveh tervehyttäjälle!"
-
-_Kalma_ taas tarttuu, kun pelästyy kuollutta taikka sellaista, mikä on
-jossakin yhteydessä kuolleen kanssa, esim, arkunlastuja ja kuolleen
-vaatteita. Voipa se myös tarttua, jos kuulee äkkiä kuolinsanoman.
-Samoin hinkautuu kalma helposti kalmistosta, jopa siitäkin, että menee
-kalmiston kyljitse ristimättä silmiänsä. _Vesikalman_ saa, kun pelästyy
-kuolleen vaatteita rannassa pestäessä, ja ristimättömänä kuolleesta
-lapsesta voi tarttua _ristimätön kalma_. Kalmasta päästettäessä
-valellaan vedellä ja vesi viedään kalmistoon.
-
-_Vedestä_ voi helposti saada hinkautuman, jopa siitäkin, että
-_kuvahaistaan_ katselee joko kasvojaan pestessä laikka juodessa tai
-muuten vettä silmätessä. Vesillä liikkuessa, kalalla käydessä, voi
-kaikkein helpommin saada tartunnan. Vesiltä muuten on hinkautuminen
-herkempi kuin mistään muualta, sillä _vejenemä ja vetehini_ ovat hyvin
-kärkkäitä tartuttamaan ja toteuttamaan kaikenlaisia kiroja, joita on
-vesillä lausuttu. Kun vesillä noidutaan, on teko niin voimakas, että
-noiduttu tulee hulluksi. Kiroihin tarttuu näet silloin sekä vesi että
-metsä. Niistä kiroista ei siksi kykenekään ken tahansa päästämään.
-Pitää olla tietäjillä
-
-    "tulini turkki ta tulini tupa"
-    sekä "valta vanhemmista,
-    lupa luonnon tyttäristä",
-
-ennenkuin kykenee näiden pahojen päälle nousemaan. Jos heikkoluontoinen
-yrittelee päästää, voi saada pahat itseensä. Eikä niitä saata
-päästääkään juuri muuhun kuin _umpilampiin tai hetteeseen_. Sillä
-
-    "Umpilammen lainehet,
-    heravat hettiet,
-    miss' on voije voimallisin,
-    kasse kaikkien paras."
-
-Pitää vain olla semmoinen umpilampi, johon ei ole ennen päästetty, ei
-monta ainakaan. Sillä vain kolme voidaan samaan umpilampeen päästää.
-[Umpilammen vettä ei saakaan juoda, eikä sen kaloja syödä; niistä
-tarttuvat lampeen viedyt kirot.]
-
-Helpommat vesiltä saadut kivut voidaan parantaa siten, että pannaan
-_lahjat veteen ja prostiuvutaan_ järven rannalla, mistä tauti on
-tarttunut:
-
-    "Meren Ahti armollini, prosti milma,
-    kun lienen pahoin loatin,
-    siun koissa käyvessäin!
-    Ota pois omat hyväs,
-    anna pois omat pahani!"
-
-_Kiroista_ voi vielä saada tartunnan, jos kuuntelee, kun toiset ihmiset
-riitelevät ja kiroilevat. Kesäisenä aikana varsinkin ovat kirot herkkiä
-tarttumaan, erittäinkin _rieskahenkiseen_, herkkäluontoiseen ihmiseen.
-Riitelijöihin eivät toistensa kirot tartu, siinä kun kumpainenkin on
-_luonnon nojassa_, vihoissaan, vaan kirot kirpoutuvat ilmaan ja siitä
-iskeytyvät syyttömään kuuntelijaan. Ne saattavat uhrinsa kovin
-heikoksi, rankaisevat kaikki jäsenet ja tekevät elämän tukalaksi, kuin
-olisi "moa peällä". Varsinkin juuri siihen aikaan vuorokautta, jolloin
-kirot ovat tarttuneet, on sairaalla vaikea olla. Kiroja manaavat
-tietäjät
-
-    "Turjan koskehen kovahan,
-    pyhän virran pyörtiehen,
-    kunne puut tyvin mänöö,
-    latvoin lakkapeät petäjät",
-
-ja vievät sairaan _koskeen vesikivelle_ kolmen puun lehvistä tehdyllä
-vastalla kylvetettäväksi.
-
-Hyvin helposti saattavat kirot iskeytyä _tuulista_ ja
-_tuuliaisnenistä_. Varsinkin tuuliaisnenissä kaikenlaiset _vintiet,
-strelat, nenät ja noijannuolet_ sekä pahan rahvaan pakinat kulkea
-vihkaisevat, vieläpä tietäjien tuuleen työntämät tuskat, joita on
-manattu:
-
-    "Mäne tuulen tuuviteltavaksi,
-    vilun ilman vietäväksi,
-    ahavan ajeltavaksi!"
-
-Siksi pitääkin tuulispään kohti yllätellessä hosua jollakin
-teräastalalla vastaan ja sanoa:
-
-    "Ei kohti, ei kohti!
-    Mäne sinne, kunne ollet
-    työnnön työntöihini
-    ta pannen palkkalaini!"
-
-Mutta paitsi maasta ja vedestä, kalmasta ja kiroista voi vielä saada
-hinkautuman itse _jumalistakin_, kun niitä välinpitämättömästi
-kohtelee, sekä oman että toisen kylän jumalista taikka oman pirtin
-pyhänkuvista. Näin on laita, jos esim, ei risti silmiään jumalien ohi
-käydessään taikka jättää pyhänkuvan kylmään huoneeseen. Lapsivaimo saa
-jumalista vian, jos menee kirkkoon ennenkuin on kulunut kuusi viikkoa
-synnytyksestä. Jos tauti on jumalista hinkautunut, tietää sen siitä,
-että näkee unissa olevansa hevosen hätyytettävänä. Minkä kylän
-jumalista tauti on tarttunut, sen kylän hevosen näkee, ja sen kylän
-jumalia on sitten mentävä lepyttämään. Hinkautuneet jumalat lepytetään
-siten, että ostetaan _tuohukset_ pyhänkuville, ristitään silmiä ja
-kumarrellaan ja viedään kirkkoon tai tshässöynään lahjoja, esim,
-parimetrinen "siitshainen", aivinainen _pelenävoate_.
-
-Jumalista hinkautunut kipu alkaa vaivata puoliyöstä lähtien ja kestää
-huomeneen ja puolipäivään saakka. Mutta puoleltapäivin se rupeaa
-helpottamaan. Kalmasta tarttunut tuska rupeaa rasittamaan iltapäivällä
-ja pitää kovilla puoliyöhön asti, jonka jälkeen se alkaa lieventyä.
-Samoina aikoina ovat myöskin maasta, vedestä ja kiroista saadut tuskat
-kovimmillaan. Päivä on nimittäin jumalien aika, yö kalmalaisten.
-
-Mutta pahimpia pahan rahvaan panemia tauteja ovat _rikkiet_, oikein
-vartavasten kitumiseksi ja kuolemaksikin laaditut panokset. Jos on
-rikkeitä -- kalmanmultia, kuolleen peukaloa tai muuta kuolleelle
-kuulunutta -- saatu jollekulle syötetyksi, niin on hän ehdottomasti
-manalle pantu. Ja siitä ei ole päästäjää. Ei ole sitä tietäjää, ei
-Tuli-Lapillakaan käynyttä, joka voisi manalle pannun parantaa.
-Koetetaan kyllä kaikenlaisia kylvetyksiä, valeluja ja pesemisiä, mutta
-kun ei mikään auta, niin siitä arvataan, että manalle on pantu.
-
-Pahat ihmiset koettavat rikkeiksi varastaa vahingoitettavasta itsestään
-joko _hiuksia_ taikka tilkkusen alusvaatetta, mihin on omistajan
-_hikeä_ hieroutunut. Kun panee nämä _muurahaiskekoon, kitujaan puuhun,
-yksikantaiseen pihlajaan, koskeen tai meltoon veteen_ (esim, järveen),
-rupeaa niiden omistaja sairastamaan, kovimmin, jos rikkeet on viety
-kituliaaseen puuhun taikka koskeen. Eikä sairas pääse vaivoistaan
-ennenkuin rikkeet on poistettu niiden kätköpaikasta.
-
-
-
-
-2. HENGENLÄHTÖ JA LAUDALLELAITTO.
-
-
-Hengenlähtö on kovin tärkeä tapahtuma. Kun tiedetään, että joku on
-_lähtemäisilläh_, että hänellä jo on
-
-    "suussa surman suitset,
-    kaklassa manalan kahlis",
-
-kokoonnutaan kaikin joukoin naapureista kuolintaloon. Pirtit,
-eteisetkin, ovat täytenään rahvasta odottamassa suurta hetkeä.
-
-Onnellinen se kuolija, jolle lähdön hetki sattuu _rostuon_ (joulun) ja
-_vierissän_ (loppiaisen) välillä. Silloin ovat _tsharstvan_ (taivaan)
-ovet ja _roajun_ (paratiisin) veräjät selällään, silloin ei kuollutta
-oaluun (helvettiin) viedä. Myös _roatintshojen_ [juhla n. viikkoa
-jälkeen pääsiäisen] keskellä kuolija pääsee taivaaseen, samoin uudella
-kuulla pois mennyt. Myös veteen hukkunut viedään taivaan iloihin, sillä
-hänellä on ollut "puhas kuolema". Mutta sille onnettomalle, ken kuolee
-kuuttomalla ajalla, ei "tsharstvoa" näytetä. Jos taas kuolinhetkellä
-sattuu kova sadeilma ja tuima tuuli, on se hyväksi, sillä tuuli
-kiidättää henkeä taivaaseen ja sade kattaa jäljet.
-
-Muuten sairas, joka on kauan aikaa kitunut, useinkin kuolee samalla
-aikaa kuuta, jona on syntynytkin, jopa samalla vuorokauden hetkelläkin.
-Esim, jonakin iltapäivänä alakuulla syntynyt myös kuolee jonakin
-alakuun iltapäivänä.
-
-Kuolinhetken lähestyessä nostetaan sairas _kuolentarikoille_ lattialle,
-peränurkkaan, _perälautshan_ [peräpenkki] eteen, pöydän ja sivulautshan
-välille. Jos pirtti on pieni, siirretään pöytää vähän syrjemmäksi.
-_Olkia_ pannaan alustaksi, olille joku huonohko lakana sekä
-päänalaiseksi _heinävärtshi_ (heinäsäkki). _Sulkaperinöitä_
-(höyhenpolstereja) ja _sulkapoluskoita_ (höyhentyynyjä) ei panna
-kuolijan alle, sillä lähtevä henki voi _peitteliytyä_ höyheniin, ja
-silloin on kuolema vaikeampi. Kuolinsijan yläpuolella nurkassa on
-pyhänkuvilla paikkansa. Siksi sanotaankin kuolijasta: "Niin on jo
-huono, jotta rikoilla on kuolentaa vailla, oprasojen alla".
-
-Kun kuolija alkaa katsella "päähänsä päin", silloin ovat hänen
-noutajansa jo saapuneet. Toiset kuolijat näkevätkin noutajansa ja
-mainitsevat niitä nimeltäänkin, jotta "tuoss' on taatto, tuossa setä".
-Pääpohjissa perälautshalla istuvat Tuonen ukot, jotkut _peräorrellakin_
-[orsi pirtin perässä poikki tuvan] sekä _loavusniekalla_ [lautaset
-seinäin vierillä ikkunain yläpuolella] peräseinän vieressä. Sentähden
-ei kuoleman saapuessa -- eikä muulloinkaan -- saa kukaan istua
-perälautshalla kuolijan pääpohjissa. Mutta _jalkapuolesta_ saapuu
-_surma_ vasemmasta kantapäästä, ja viikatteellaan leikkaa elämänlangan.
-Siksi ei hengen lähtiessä saa olla jalkopuolessakaan, vaan istutaan tai
-seisotaan sivuilla molemmin puolin.
-
-[Surma ajaa viikatteineen harmaalla hevosella ja on hyvin laiha, koska
-elää syömättä. Sanotaankin:
-
-    "Surma syömättä elää,
-    sekin päitä tappeloo."]
-
-Mutta jos kuolija on kauan aikaa kitunut huonona, ja luullaan, että
-_henki_ on _karkautunut_, josta syystä ei pääse kuolemaan, pannaan
-lattialle olkien alle pari hyvin kulunutta _viikatetta tai sirppiä_
-ristiin. Sitten mennään ulos ja heitetään _kirves_ pirtin otsapuolesta
-yli koko rakennuksen sekä sen jälkeen sivuittain yli pirtin, niin että
-heitot muodostavat ristin. Vielä otetaan pitkä seiväs, jolla
-lomahutellaan _pirtin kattolautoja_. Kolmea vesikaton lautaa kohotetaan
-kolmasti pyhäsnurkan kohdalla. Toisinaan taas kiivetään katolle ja
-taotaan kirveellä kattolautoja. Nämä temput vaikuttavat sen, että
-kituja kuolee nopeampaan. Jos kuolija on lapsi, joka tekee kauan
-kuolemaa, ei elä, ei kuole, etsitään kolmesta rajapientareesta heinää
-ja pannaan lapsen tilan alle. Kun sairas on siinä levännyt kolme
-vuorokautta, paranee hän tai kuolee.
-
-Kuolinhetkellä pitää kaikkien olla aivan ääneti, ei saa pakista eikä
-ovissa kolata. Siitäkin voi henki karkautua. Juuri ennen hengen
-heittymistä avataan ovi tai ikkuna taikka reppänä, jotta hengellä olisi
-huokeampi lähtö. Jos ei mitään reikää olisi auki, veisi henki
-lähtiessään pirtin peräseinän kerallaan. Peitto otetaan myös pois
-päältä, sillä lähtevä henki voisi peitteliytyä katteen alle, varsinkin
-jos se on villainen ja kirjava vaippa.
-
-Toisilla kuolijoilla on hengenlähtö kovin vaikea, tällaisesta sanotaan,
-että hän on ollut _reähkähinen_ eläjä ja hänelle siinä juuri näytetään
-kaikki pahat työt, mitä hän on tehnyt, seka osoitetaan se sija, minne
-hän on joutumassa. Vieläpä kuolija saa siinä pahoista teoistaan kärsiä
-siten, että esim, heinäinvaras saa kuolinhetkellään syödä varastamansa
-heinät. Mutta jos kuolija on rauhallinen ja tuskaton, on hänellä hyvä
-sija tiedossa.
-
-Eläessä keskenjääneet työt ovat kuolinhetkellä haittana. Kuolija voi
-ajatella ja kiusautua siitä, että "nekin jäivät kesken". Siksipä
-käsillä olevat keskeneräiset teelmät on ennen kuolinhetkeä poltettava,
-jotta sairas saisi rauhassa täältä erota. Mutta jo terveenä, eläessä,
-on jokaisen muistettava, ettei saa heittää mitään työtä vajanaiseksi.
-eipä mitään asian kertomistakaan pohjilleen puhumatta, se kun jää
-muuten kuolinhetkelle _hengen painoksi_.
-
-Mitään kerrattua ja umpeen solmittua ei kuoleman tapahtuessa saa olla
-kuolijan päällä. Solmut avataan ja _kaklaristi_ ripustetaan
-yksinkertaiseen rihmaan, samoin vyölle sidotaan yksisäikeinen rihmavyö.
-Kaikkoava henki saattaisi helposti rihman kierroksiin tai solmuihin
-kätkeliytyä.
-
-Kuolinvuoteen vieressä itkeminen tekee myös hengenlähdön vaikeaksi.
-Silloin ei pitäisi kyyneleenkään tipahtaa. Kyyneleet kirpoavat näet
-kuolinhetkellä tulikipunoina kuolijan iholle, ja kuta enemmän itketään,
-sitä vaikeampi on kuolevalle. Lapsen tehdessä loppua eivät vanhemmat
-saa olla saapuvilla, lapsen hengenlähtö on vaikeampi, kun hän näkee
-siinä isänsä ja äitinsä. Samasta syystä eivät lapset saa olla
-vanhempainsa loppua katsomassa.
-
-Vaikein on kaikenlaatuisia pahoja aikaansaaneiden noitien, tietäjien
-ja velhojen kuolema. Niinpä muuankin Vuonnisen tietäjä-ukko,
-Ontro-vainaja, oli kiroillen ilmoittanut kohta kuolevansa. Sitten oli
-ukko kaatunut lattialle ja siinä itsekseen kiroillen kuollut. Ja
-Hämeenkylässä oli toisen tietäjän, Visan Miihkalin, tehdessä kuolemaa
-koko rakennus roskahdellut ja hevoset hyppineet tanhuassa ja lehmät
-reuhtoneet läävässä. Roskumista oli jatkunut siksi kunnes ukon
-sisarenpoika, Huotari-tietäjä, oli halteutunut, ottanut kirveen ja
-ajanut pahat pois.
-
-Jos hengenlähtö tapahtuu yöllä, herätetään, _nossatetahylähäksi_,
-kaikki talon eläjät, lapsetkin, samoin toisissa pirteissä ja aitoissa
-makaajat. Naapuritkin kehoittavat: "tuokaa sana, kun rupee kuolemaan!"
-Kuolijan henki heittäytyy niin nukkujan päälle ja painaa, että on
-vaikea olla. Voi käydä niinkin, ettei nukkuja enää herääkään unestaan,
-vaan kuolee siihen, nukkuu iäksi.
-
-Kohta kun kuolija on huokaissut viimeisen henkäyksensä, lasketaan hänen
-suunsa peitoksi _ripakko_, valkea vaatepalanen, jopa hyvin kiireesti,
-ettei _toispuolehini_, paholainen, ehtisi pujahtaa kuolleen sisään,
-Sillä jos näin kävisi, alkaisi vainaja liikkua ja hänestä tulisi
-_manalaini_, jota ei saisi pysymään haudassakaan. Sieltäkin se nousisi
-pahojaan tekemään ja häiritsemään. Ripakko on suun peittona aina siihen
-saakka, kunnes kuollut lasketaan hautaan. Kohta kuoleman tapahduttua
-toimitetaan myös _koalimini_ (pyhän savun suitsuttaminen). Pannaan
-_loatanaa_ (suitsutuspihkaa) koalelitshaan (suitsutusastiaan) ja sen
-suitsuttaessa pyhää savua jokainen omainen ja sukulainen ja tuttava
-vuoron perään _koatii_ sillä vainajan pään ja rinnan kohdalla lukien
-rukouksia.
-
-Kuolinsijalta siirretään vainaja vähän alemmaksi ovipuoleen lattialle
-tuoduille puhtaille oljille, _pesurikoille_. Siinä kaksi tai kolmekin
-pesijää hänet puhdistaa tämänilmaisista lioista. Yksi valaa vettä
-kauhalla, toinen pesee _muilalla_ (saippualla) ja _rätillä_ tai
-_vastalla_, kolmas on apumiehenä liikuttelemassa pestävää. Likaisena ei
-kuollutta saa haudata. Sillä millaisena vainaja täältä lähetetään
-tuonelaan, semmoisena pitää hänen siellä esiintyä. Jos pannaan matkaan
-likaisissa vaatteissa ja pesemättä, otetaan hänet siellä semmoisena
-vastaan ja pannaan seisomaan _pohjoisveräjän_ korvaan, mikä on
-emäpohjoista kohti tuonelassa, ja siinä seisotetaan kunnes puhdistuu ja
-vaikenee. Jos vainajalla on tummaa vaatetta päällä, niin saa seisoa
-siksi kunnes ilma valkaisee.
-
-Pesijöinä käytetään vanhoja ihmisiä, miehet pesevät miehiä, naiset
-naisia. Näitä samoja rohkealuontoisia henkilöitä käydään aina
-kyläkunnasta noutamassa heti, kun kuolema on tapahtunut. [Vuonnisessa
-on vanhoja ruumiinpesijä-naisia: Jarassiman leski, Triihvon leski ja
-Petrin leski, sekä miehiä: Soavan Iivana, yli 80-vuotias haudankaivaja.
-Iivana Lehtonen ja Jyrki-pokoiniekka ovat jo kuolleet.] Mutta jos
-vainaja jo eläessään on pyytänyt jotakuta tuttavaansa ruumiinsa
-pesijäksi, on pyydetyn se sitten myös tehtävä. Monet henkilöt ovat niin
-heikkoluontoisia, etteivät uskalla ryhtyä kuollutta käsittelemään,
-varajavat "pölästymistä" ja kalman tartuntaa. Peseminen toimitetaan
-ennenkuin ruumis ehtii jäykistyä, jotta se paremmin sujuu suoraksi ja
-paremmin saadaan vaatteet päälle pujotelluksi. Jalat ja kädet sidotaan,
-jotta ne jäykistyisivät asemiinsa, mutta sitten arkkuun asetettaessa ne
-jälleen päästetään irti. Kolme henkilöä pitäisi ihmisen "pessä ilmah,
-kolme kalmah", sitten hänen olisi helppo päästä Tuonelanjoen poikki. Ne
-pestyt ovat nimittäin pesijäänsä auttamassa vaikealla jokimatkalla.
-
-Kuollutta pestäessä _itketään pesuvirttä. Sanalta eli eäneltä_ itketään
-eikä _kyyneleltä_. Omaiset itkevät, jos osannevat ja kykenevät. Jos
-esim. isä-vainajaa pestään, valittelee tytär:
-
-    "Valkoalkoa valkeijen valtajoutshenuisien vallallisiks valkie
-    hyväseni, jotta ei valkuolentasien vaivasissa valkeijen ilmojen
-    peältä vallan puutuis valkeih syntysih.
-
-    Kaunisselkoa kaunehien karjalintusien kajollisiks kaunis hyväseni,
-    jotta ei likojen kaihosissa koaloaltais kaunehien ilmojen peältä
-    kaunehih syntysih.
-
-    Eikö valkie hyväseni vallan ensimäisinä kevätvarreksuisina
-    valkiena valtajoutshenuisena vallan koalelis vallan ensimäisih
-    valvatusvanapaikkasih. Mie hotj, vaimala vartuoni, niistä hänen
-    valkehuisie vallan silmittelisin.
-
-    Niin jäin, vaimala vartuoni, vallan armottomiks valkeijen ilmojen
-    peällä vallaiksentelomah, kun valkie Spoassusen valkien hyväseni
-    valkevuot vaivutteli peällä valkeijen ilmasien.
-
-    Eikö armas hyväseni armahina aunaotuksina aijan koalelis aijan
-    ensimäisinä kevätarveksuisina, kun annahan Spoassusen aunaotuksiset
-    alta armahien ilmasien aijan koaleloo.
-
-    Mie kun, ankeh vartuoni, armahien ilmasien peällä armottomina aijan
-    koalelen, mie aunaotus-artteliloista armahan hyväseni armahuisie
-    aijan silmittelen, hotj niillä aikasin kevät-arveksuisina.
-    Toivelisin, jotta armahan hyväseni armahuot aijan koaleli näillä
-    puolin armahie ilmasie.
-
-    Voi, sukie hyväseni, suimun ensimäisinä kevätsulasina suoreina
-    somerolintusina suimun koalella suimun ensimäisih sulapaikkasih.
-    Mie, surento vartuoni, hotj niistä siun sulavuisies suimun
-    silmittelisin, hotj niillä aikasin kuin jäin aivan armottomiks
-    sukeijen ilmojen peällä suimun koalelomah.
-
-    Ei ole suimunkana ainusien sulavampien sanasien suimun
-    seätelijäisie surennolla vartuollani sukeijen ilmasien peällä,
-    kun sukie Spoassusen' sukien hyväseni sulavuot sukeijen ilmojen
-    peältä suimun puuvuttel'.
-
-    Aivan anhiittomiks armas Spoassusen' armahan hyväseni armahuot
-    aijan puuvutteli peältä armahien ilmasien.
-
-    Aivan jäin armottomiks, ankeh vartuoni, armahien ilmasien peällä
-    aijan koalelomah.
-
-    Ei ole ainusienkana armahien sanasien asettelijaisie ankehella
-    vartuollani, kuihe loatusie alkanen, ankeh vartuoni, armahien
-    ilmasien peällä assuksentelomah.
-
-    Niin tuusitteloo turtivolla vartuollani näinä päivätuomeksuisina.
-    Kuihe loatusie alkanen tuvehien ilmojen peällä tunnon koalella,
-    kun jäin tunnon armottomiks?
-
-    Ei ole onehella vartuollani opastelijaisie orheijen ilmojen peällä
-    oloaikasenani, kun orhie hyväseni orheijen sanasien kera opasteli
-    orheijen ilmojen peällä oloaikasenah onehta varruttani kaiken
-    oimullisih hyvih oppisih.
-
-    Mairis hyväseni manun ensimäisiks manun aikusina
-    huomenesmalitvuisina mairehien malitvusanasien kera manun
-    ylennytteli malkivoa varruttani ta omilla manu-työhysillä
-    manun asetteli.
-
-    Kuihe loatusie alkanen nyt, malkivo vartuoni, manun aivosina
-    huomenesmalitvuisina mairehilta makuusijasilta manun yletä,
-    kun ei ole mairesta hyvästäni manun ylennyttelömäs eikä omilla
-    manutyöhysilläh manun loajittelomas.
-
-    Aivan jäin, oneh vartuoni, oksilla istujien orpolintusien
-    oimullisiks orheijen ilmojen peällä oimun koalelomah."
-
-       *       *       *       *       *
-
-    Peskää valkeiden valtajoutsenien kaltaiseksi armas taattoseni,
-    jotta ei puhdistamisen puutteessa näiltä kirkkailta ilmoilta aivan
-    joutuisi tulevaan elämään.
-
-    Kaunistelkaa kauniiden parvilintusien (pulmusien) kaltaiseksi
-    kaunis taattoseni, ettei likojen mielipahoissa saatettaisi
-    näiltä kauniilta ilmoilta tuleviin kauniisiin olosijoihin.
-
-    Eikö valkea taattoseni vallan ensimäisinä kevätkoittoina valkeana
-    valtajoutsenena saapuisi ehon ensimäisiin sulapaikkoihin. Minä
-    silloin, kurja raukka, sieltä hänen kauneuttaan katselisin.
-
-    Niin jäin, kurja raukka, aivan orpona näillä ilmoilla oleskelemaan,
-    kun valkea Vapahtajani valkean taattoni kasvot kadotteli näiltä
-    valkeilta ilmoilta.
-
-    Eikö armas taattoseni armaina untuvalintusina lentäisi aivan ensi
-    kevätaikasina, kun armaan Vapahtajan untuvalintuset kerran saapuvat
-    alta armaiden ilmojen.
-
-    Minä kun, kurja raukka, näillä ilmoilla orpona oleskelen, minä
-    untuvalintu-joukkueista armaan taattoseni armasta olentoa
-    katselisin, silloin kevätaikasina. Luulisin, että armaan taattoseni
-    armas olento taas saapui näille armaille ilmoille.
-
-    Voi, lempeä taattoseni, ihan ensimäisillä kevätsulilla soreina
-    somerolintusina saapua aivan ensimmäisiin sulapaikkoihin. Minä,
-    osaton olento, silloin niistä sinun kauneuttasi katselisin, aivan
-    niinä aikoina, kun jäin aivan orpona näillä ilmoilla oleskelemaan.
-
-    Ei ole yhden ainoankaan hyvän sanan sanojaa osattomalla raukalla
-    näillä ilmoilla, kun hyvä Vapahtajani hyvän taattoseni olennon
-    näiltä hyviltä ilmoilta kadotteli.
-
-    Aivan yhdettömiin armas Vapahtajani armaan taattoseni armaudet
-    kadotteli näiltä armailta ilmoilta.
-
-    Aivan jäin orpona, kurja raukka, armailla ilmoilla kuljeskelemaan.
-    Ei ole ainoankaan armaan sanan antajaa kurjalla raukalla, millä
-    tavalla alkaisin, kurja raukka, näillä armailla ilmoilla oleskella.
-
-    Niin tuskaiselta tuntuu kurjasta raukasta näinä aikoina. Millä
-    tavoin alkanen näillä ilmoilla eleskellä, kun jäin aivan orvoksi?
-
-    Ei ole orpo-raukalla enää neuvonantajaa näillä ilmoilla, kun
-    lempeä taattoseni hyvillä sanoilla opetti näillä hyvillä ilmoilla
-    oleskellessaan minulle raukalle kaikenkaltaisia hyviä oppeja.
-
-    Armas taattoseni aina ensimäisenä aikaisina aamurukous-hetkinä
-    lempeillä rukoussanoilla herätteli minua raukkaa ja omiin töihinsä
-    sääteli.
-
-    Millä lailla alkanen nyt, minä raukka, aikaisina aamurukous-hetkinä
-    maireilta makuusijoiltani kohota, kun ei ole lempeää taattoani
-    herättämässä eikä omiin töihinsä säätelemässä?
-
-    Aivan jäin, orpo raukka, oksilla istuvien orpolintusien kaltaisena
-    näillä hyvillä ilmoilla oleskelemaan.
-
-Mies-vainajaa pestäessä itkee vaimo: [Edellinen itku on "vanhempaa
-sananpolvesta", tämä on nuorempaa, nykyaikaisia Anni Lehtosen "omaa
-itkua"].
-
-    "Minne varoin valkuoletta voimalan vartuoni vallan kohtalahista
-    [vallan kohtal. tarkoittaa miestä], kun  varsisijasien
-    [makuutilojen] peällä valkoaletta?
-
-    Niin alkoa vaimalaisikseni [mielipahoikseni] vallan loajittautuo,
-    kun ei ole varsisijojen peällä valkoaltu kuillana aikasin näihe
-    loatusie.
-
-    Niin ouvoilta osutteloo näijen oimulliset olkisijaset
-    [pesentärikat], kun on outojen olkisijasien peällä oimun
-    loajiteltu otsostuitavaisiks [pestäväksi], kun ei ole koko
-    orhiessa ikäsessäni näihe loatusie otsostuiksenneltu.
-
-    Onnakko [kenties] orhie Spoassusen' on orheijen ilmojen peältä
-    oimun puuvutellun onehen vartuoni oimun kohtalahisen sulat
-    omuot [lämpöisen olennon].
-
-    Voikoa kaunissella kaunehien karjalintusien kajollisiks kajon
-    kohtalahisen kasvopuoluot. Eikö kajon ensimäisinä kevätkaunehuisina
-    kajon koalelis alla kaunehien ilmasien kajollisina karjalintusina.
-
-    Mie, kaiho vartuoni, kajon pikkaraisien kahenloatusien
-    kannettuisieni ['kajon pikkaraisien kahenloatusien kannettuisieni'
-    = lapsieni, sekä poikien että tyttöjen] kera niistä hänen
-    kallehuisie kajon silmiltelisin."
-
-Pikku tyttöä pestäessä itkee äiti:
-
-    "Mintäh valkoalet, valkieni sorsaseni [Valkie sorsa tark. pesijää.
-    Lasta pesee vain yksi henkilö], miun vallan hulluista [aivan
-    pientä] vaklonimyön [neitosen] alkuista voalimaistani [= lastani],
-    valkeijen ilmojen malttelematonta? [ei vielä osaa puhua, eikä
-    mitään tehdä.]
-
-    Mie toivelen [luulen], kurja vartuoni, jotta, kuulu
-    sorsaseni, miun kujin hullusella kuklanimyöllä [neitosella]
-    kuvoamaisellani [kuvoamaisellani = lapselleni] lapsien kumma
-    kukkasie [kummia leikkikaluja] kujin loajittelet.
-
-    Onnakko miun kujin helppoista [aivan pientä] kuklanimy(ö)ttä
-    kuvoamaistatani kuulu syntysih varoin [Tuonelaan varoin] kujin
-    loajitteletta?
-
-    Voi, miun kuklanimyöt kuvoamaiseni, kuulu ilmojen malttelematoin,
-    kuulu hyväseh kuuritshaikkunoijen [kuuritsha = katonharjalla
-    piipottava koristettu harjahirren naula] peällä kujin pikkaraisiks
-    kummalintusiks [oudoiksi, monennäköisiksi, kauniiksi lintusiksi]
-    kujin koetella kujertelomah lapsien kummakielysillä [oudoilla
-    kielillä].
-
-    Mie toivelen, jotta miun kujin hulluni kuklanimyöt kuvoamaiseni
-    kujin koaleli kujertelomah kuulu hyväseh kuuritshaikkunoijen
-    peällä.
-
-    Mie niistä kuvoamaiseni kuminakielysie kuuloistelen [kuuntelen],
-    kun kaksien kuuluhyväsies kujin assuntasijasissa [vanhempien
-    asunnossa, kodissa] kuuritshaikkunoijen korvasissa [vierillä]
-    kujin loajittelen jos min kujillisie [laatuisia] kujin
-    avotyöhysie [töitä].
-
-    Niin kun kuvoamaiseni kujerteloo lapsien kummakielysillä, mie
-    niih kurjasieni [suuret mielipahani] kujin alentolen [poistan,
-    lasken, unhotan] niillä aikasin, kurja vartuoni, kun niitä
-    kuuloistelen.
-
-    Voi, innon pieni impimarja [neitonen] itvomaiseni [lapseni]
-    ilmauvuksennella ihaloista syntysistä [kauniista synnyistä,
-    Tuonelasta] innon pieninä ilman lintusina iluolemah kaksien
-    ihaloijen hyväsieh ilma-ikkunoijen [pirtin ikkunain] alla lapsien
-    ilokielisillä.
-
-    Mie kun, inhu vartuoni, ihalan hyväses ilma-ikkunaisista innon
-    silmittelen innon pientä impimarjoa itvomaistani lapsien
-    ilokielisillä, mie niih inhusieni [suuret mielipahani] ta innon
-    suurie ikäväisieni innon alentelen [poistan, lasken, unhotan].
-    Kun impimarja itvomaiseni innon helpposeh ilokielisie ihaloina
-    ilman lintusina iluoloo ihalan hyväses iltapihasilla ta
-    ilma-ikkunoijen alla."
-
-Mutta täysikasvuisena kuolleelle pojalle itkee äiti:
-
-    "Min vakallisia varsityöhysie valmisteletta näinä
-    päivävarreksuisina?
-
-    Miun valivoihoista [tarkoitetaan poikaa] täysivartista
-    [täysikasvuista] voalimaistani kuin että ole näihe loatusie koko
-    voalimaiseni vallan ylenentäaikasena [kasvuaikana] valkoallun,
-    ettekä valmistellun.
-
-    Itse on miun valivokasvoni [kauniskasvuinen] voalimaiseni
-    valkoallun valivopuoluot [kasvot] omilla valivokätysilläh.
-
-    Minne varoin oimun kohtalahisen oimulliset miun
-    omena-ihoista ottamaistani otshostuiksenteletta näinä
-    päiväoprennaisina [päiväaikoina], kuin että ole näihe loatusie
-    koko ottamaiseni ortunta-aikasena [kasvanta-aikana]
-    otshostuiksennellun?
-
-    Otshostuiksentelettako ottamaistani yksih omenapolkkasih
-    [poikajoukoissa] oimun koalelomah? Kun on ottamaiseni oimun
-    ylenentäaikaisina yksissä omenaopossaisissa [poikajoukoissa]
-    oimun koalellun.
-
-    Vai valmistelettako vallan kohtalahisen vallalliset voalijaiset
-    miun täysivartista voalimaistani yksih valivovatoatkaisih
-    [poikajoukkoihin (ven. vataga = joukkio)] vallaiksentelomah.
-
-    Niin alkoa äijiksi vaimalaisikseni vallan loajittautuo vaimalolla
-    vartuollani. Onnakko näihe loatusie miun täysivartista
-    voalimoistani valkeih syntysih valmisteletta ta valkuoletta?
-
-    Valkoalkoat miun täysikasvoni [täysikasvuinen] voalimaiseni
-    valivokuitriset [kauniit kutrit] valkeijen voahtimuilasien
-    [vaahtisaippuain] keralla, jotta ei valkuolentasien vaivasissa
-    valkeih syntysih vallan koalateltais.
-
-    Vet [kyllä] se lienöy vaimalolla vartuollani vallan suuret ikävien
-    vaimalaiset voalimaistani, kun valkie Spoassusen' vallan puuvuttel'
-    valkeih syntysih valkeijen ilmojen peältä.
-
-    Voi, ihalakasvoni [kauniskasvuinen] ikona [poika (ven. ikona =
-    pyhimyksenkuva)] itvomaiseni, ilmauvuksennella ihaloista syntysistä
-    ihaloina ilman lintusina ihaloijen ijoisvetysien [iloisten,
-    kauniiden vesien] peällä iluolemah.
-
-    Kun ihalan Spoassusen' ilman lintuset ilmauvuksenteloo innon
-    ensimäisinä kevätihalmoisina iluolemah, niin mie toivelen, inhu
-    vartuoni, jotta miun ikona itvomaiseni siellä iluoloo ihaloina
-    ilman lintusina. Niin mie, inhu vartuoni, niitä vassen hotj
-    innon suurimpie ikävieni alentelisin ta inhuja mielalasieni.
-
-    Voi, kultani [kultainen] omena kuvoamaiseni, kuulu syntysistä
-    kujin koalella kukkahien [kaunisten] kuvasvetysien [kuvastimena
-    loistavien vesien] peällä kultakielysies kujertelomah. Mie hotj,
-    kurja vartuoni, niistä kuuloistelisin siun kukkahuisies, ta
-    toivelen, kun kuulun Spoassusen kummalintuset kujerteloo: siellä
-    miun kultani omena kuvoamaisenikin kujerteloo kummalintusina.
-
-    Kun on kuulu Spoassusen' kuulu ilmojen peältä kujin puuvutellun
-    miun kultasen omenan kuvoamaiseni, niistä on kaiken kuulu ikäseni
-    piettävät kurjaset akkiloitavana kurjalla vartuollani."
-
-Heti pesemisen jälkeen puetaan ruumis _kuolienvoatteisiin_.
-Naispuolille pannaan päälle rätsinä [paita], pitkä laajaharteinen
-paidantapainen hame, kosto, sukat ja kengät jalkaan, kintahat käteen
-sekä lakki päähän. Rätsinä ja kosto tehtiin ennen kotikutoisesta
-valkeasta vaatteesta, yksipiisestä tai pellavahisesta, mutta nykyään ne
-ommellaan ostetusta pumpulivaatteesta, _kisseistä_. Miehille puetaan
-alusvaatteiksi rätsinä ja liinapuksut -- ennen kotivaatetta ja näiden
-päälle täysi puku: liivit, puksut, lakit sekä sukat ja kengät jalkaan,
-kintaat käteen ja lakki päähän. Entiseen aikaan oli vielä tapana sekä
-miehille että naisille panna päälle pitkä valkea päähinevarusteinen
-viitta, _soahvana taikka kukkeli_, valkea päätä ja hartioita verhoava
-liinavaate, joita ennen käytettiin sääskien suojana. Niinpä vanhassa
-itkuvirressä valitetaan:
-
-    "Elköä soahvanavoattehuisitta soavista hyvästäni soavehih syntysih
-    soarnan loajitelko näinä päiväsoalostisina, jotta ei soavista
-    hyvästäni soavehissa syntysissä sammujen peähysissä soarnan
-    silmiteltäis [ettei halveksittaisi]."
-
-Kukkelia päähän asetettaessa itkettiin:
-
-    "Mintäh oletta kuulu hyväseni kukkelipeähisiks kujin loajitellun
-    näinä päiväkuuroksuisina omissa kujin assuntasijasissah?
-
-    Niin kurjasikseni kujin loajittautuo, kun on kuulu hyväseni
-    kukkelipeähysiks kujin loajiteltu kuurtosijasien [ruumisarkku,
-    kuolinsija] peällä omissa kujin assuntasijasissah."
-
-Kuolijan vaatteita, paitaa, mekkoa ja liinapuksuja ommeltaessa ei saa
-panna lankaan solmua, sillä se voi toisessa elämässä tulla heille,
-ompelijalle, kun hän vasta kuolee, sekä vainajalle, esteeksi, minkä
-takia he eivät saa nähdä toisiaan. Ompeleminen on tehtävä
-yksinkertaisella rihmalla _roslannan_ tavoin eli _läpiluoheh_, neula
-on aina pistettävä iestäpäin, ei takaapäin, joten ommel tulee
-yksinkertaista, helposti repeytyvää. Näin vaatteet toisessa elämässä
-menevät helposti rikki ja vainaja saa sijaan uudet. Siitä syystä ei
-ommelta myöskään päärmätä. Hampain ei saa ompelurihmaa katkaista, koska
-kalma voi tarttua hampaisiin. Eikä vaatetta saa ommeltaessa panna
-polven alle, sillä tulee "reähkä", kun vaate siitä likautuu. Kuolijan
-kenkien pohjaan leikataan reikä, "halataan pohja". Muuten vainaja ei
-niitä ikinä saisi kuluksi eikä näin ollen annettaisi uusia toisessa
-maailmassa. Samasta syystä myöskin pannaan vyöksi uumenille paidan ja
-mekon siteeksi sekä kaulaan _rissinkoittanaksi_ [ristinnauha] vain
-yksinkertaista rihmaa, pellavasta taikka liinasta kehrättyä. Eikä sitä
-myöskään sidota umpisolmuun, vain vetosolmuun.
-
-Ennen aikaan oli vanhoilla vaimoilla tapana -- niin tehdään vieläkin
-toisinaan -- jo eläessään laittaa itselleen kuolinpuku: sukat, lakit
-ja kukkelit, läpituoheen vain ommellut. He ompelivat ne itse
-joutoaikoinäan. ["Ämmä-pokoiniekalla" (Ohkemie Malinen) oli valmiina
-'kuolinvoattiet' jo kymmenen vuotta. "Moamolla (Okahvi Bogdanov) on myös
-jo kaikki valmiina".] Muuten eivät omaiset saa vainajan kuolinvaatteita
-ommella. Itkiessään siinä he saattaisivat ompelukselle kirvotella
-kyyneleitä, jotka sitten toisessa elämässä tulikipunoina polttelisivat
-vainajaa. Tehokkaimmat verhoiksi "tsharsvan" tielle olisivat
-semmoiset kuolinvaatteet, joissa vainaja on eläessään kolme kertaa
-käynyt _pokalenjassa_ [vastaa meidän rippisaarnan kuulentaa
-t. synnintunnustusta (ven. poklonenie = hartaus, rukous)] ja
-_pritshästiellä_ [Herran ehtoollinen (ven. pritshastie)].
-Kuolinvaatteet pitäisi silloin, kun morsiamen _pritaniela_ [myötäjäisiä
-(ven. pridanoe)] käydään miehelään noutamassa, panna ensimäiseksi
-_luku-stolalle_ [pöydälle, johon morsiamen vaatteet y.m. luettuina
-asetellaan], kuitenkin lukematta, lukuun ottamatta, -- muut nuorikolle
-annettavat vaatteet luetaan --, joten miehelään menijällä jo toisinaan
-on valmiina kuolinpuku. Joskus vanhat akat ompelevat vanhoille
-ukoilleenkin manan matkalle päälle pantavaksi paidan ja housut.
-
-Puettuna lasketaan vainaja _kuolienlauvalle_, peitoksi pannaan
-_katevaate_, valkeata pellavaista kangasta, ja kuollut nostetaan
-sivulautsalle peräikkunan kohdalle, päin perään, pää pyhäinkuvan alle.
-Laudalle aseteltaessa itketään: [Seuraava itku samoin kuin vastaiset,
-ellei erittäin mainita, esittävät tyttären itkuja taatolle]:
-
-    Mintäh se on vetrehen hyväseni vierisijaset [makuusijat; vert.
-    kuurtosijaset] verran aivosina huomenesvesalmoisina [aikaisena
-    aamuna, vert. vesa = puunalku)] vestolautasien [veistetty lauta]
-    peällä verran loajiteltu?
-
-    Mintäh se on kaunehen hyväseni katesijaset [kate = peitto, peite]
-    yksien kaitojen lautojen peällä kajon loajiteltu kaksien kuivien
-    lautshojen katkientahisilla [sivu- ja perälautsan yhtymillä]
-    kallehien kultakoave ikonaisien [kultakuvaisten jumalankuvien] alla
-    ta kallehien koatelitshasavusien [pyhänsavun] alla.
-
-    Niin alkaa kaihosikseni kaiholla vartuollani kajon loajittautuo,
-    kun ei ole koko kaunehessa ikäsessäni näijen kajollisilla
-    [kaltaisilla] katesijasilla kajon loajiteltu.
-
-    Onnakko kajon ylenemättömien katesijasien peällä kajon loajittelija
-    kallehien koatelitshasavusien alla?
-
-    Niin se kamaloilta koavasteliutu [kuvastautuu], kaunis hyväseni,
-    kaihosta vartuostani, jotta on kajon polvuhisilla Tuonelan
-    katesijasilla kajon loajiteltu.
-
-    Anna valveuttelen [herättelen], vaimalan vartuoni, valkieta
-    hyvästäni vallan jälkimäiset [viimeiset] kertaset voimalojen
-    vetysieni [kyyneleitteni] kera!
-
-    Etkö voi, valkie hyväseni, miun vaimaloih eänisih [vaikeroiviin
-    ääniini, itkuihini] hotj valveuvuksennella [herätä] näijen
-    vallallisilla [laatuisilla] varsisijasilla?
-
-    Vai oletko vaimaloijen seämies olevaisissa varusteliutun ["Oletko
-    vaimaloijen -- -- -- varusteliutun" = oletko vihaisin sydämin
-    asettautunut?] näijen vallallisilla varsisijasilla?
-
-    Ei ole, onnakko, valkie hyväseni vaimaloijen seämien olovuisissa
-    varusteliutun näijen vallallisilla varsisijasilla.
-
-    Vain on valkie Spoassusen' vakautellun [asetellut] valkeijen
-    ilmojen peältä valkien hyväseni valkevuot vallan yhettömiks
-    alasvaluvien vahasauvasien [tuohuksien] alla.
-
-    Kaunis Spoassusen' on kajon loajitellun kaunehen hyväseni kallehuot
-    kallehien pappien koatelitshasavusien alla ta kaksien lauttojen
-    katkientahisilla kajon ylenemättömillä katesijasilla.
-
-    Ei voi, kaunis hyväseni, kaihon vartuoni kaihoih vetysih kajon
-    yletä eikä kaihoja eänisieni vassen.
-
-    Mie jäin, kaiho vartuoni, kajon armottomiks kaunehien ilmojen
-    peällä koalelomah kaikeks kauneheks ikäseksen' kaunehen hyväseni
-    sulitta kallehuisitta.
-
-
-
-
-4. ARKKUUNPANO.
-
-
-Heti kun henki on paennut, lähdetään noutamaan arkuntekijää, _krovun
-loatijaa_ [kropu, ven. grobj] -- sekä pesijää --, jotakuta läheistä
-heimolaista naapurista. Omaiset eivät arkkua valmista eivätkä ota osaa
-muihinkaan toimiin vainajan hankkimiseksi hautaan, enempää kuin
-kuolinvaatteittenkaan ompelemiseen. Siitä olisi vainajalla paha mieli,
-omaiset kun muka halukkaasti toimittaisivat hänet hautaan.
-
-Jotkut vanhat _pohmolitshat_ [hurskaat, "jumalalliset" (ven.
-bogomolets)] ovat kyllä joskus jo eläessään laittaneet itselleen arkun.
-Niinpä Jyvöälahdessa oli Tshulein Olekseilla arkku jo kauan aikaa
-valmiina. Ukko riiputteli sitä nuorissa ulkona pirtin leveän räystään
-alla ja kävi joka juhlapäivänä pyhällä savulla "koatimassa". Samoin oli
-satavuotiaalla Miina-ukolla Vuonnisessa arkku kuolinhetkeä vartomassa.
-Itse olivat äijät kuolinkomeronsa valmistaneet, koska muka oman vaivan
-ala on otollisempi eikä tunnu niin vieraalta kodilta.
-
-Arkku valmistetaan useasti _podvalkka_- [pirtin sintshin ylinen (ven.
-podvalj)] ja _tshunalalauvoista_ [aitta sintshin perässä "mustan aitan"
-vieressä (ven. tshulanj)], ne kun ovat kuivia ja omia vaivanaloja.
-Mutta jos ei näitä ole eikä muitakaan lautoja eikä lainaksikaan saada
-naapureilta, niin mennään metsään, kaadetaan iso mänty ja siitä
-halotaan ja veistetään arkkulaudat. Varsinkin vanhaan aikaan, kun ei
-ollut _piloja_ [saha (ven. pila)], laadittiin näin. Kirveellä veistetyt
-ja kaplilla [vuolin] silitetyt laudat vain vitsastettiin -- näin
-tehtiin tavallisesti talvella, kun ei saanut tuohta -- taikka
-tiukattiin lujasti tuohisiteillä. Nurkkiin vain pantiin sisäpuolelle
-pystyyn _salmulauta_, jonka ympäri kiristeltiin kiiloilla tuohi- taikka
-vitsasiteet. Joka nurkkaan iskettiin kolme neljä sidettä. Kantena oli
-vain tasainen lauta, ja se kiinnitettiin puunauloilla. Nyt tehdään
-arkunkansi harjalliseksi, se tehdään, kuten itkuvirressäkin sanotaan:
-
-    "solomoijen [harjakouru] keralliset ta viilojen [päätyseinän
-    viistetty, kahtaalle kallistuva yläosa] keralliset visan
-    assuntasijaset."
-
-Sivuun oikealle puolelle silmien kohdalle sahataan pieni ikkuna,
-n. 10 x 10 sm, ja siihen sovitetaan lasipalanen. Siitä voi vainaja
-pitää silmällä ulkomaailmaa. Jotkut maalaavat arkun mustaksi, mutta
-tavallisesti on se maalaamaton, vain kirveen ja vuolimen jäljeltä.
-Arkku valmistetaan talvella tai vilulla ilmalla pirtissä, mutta suvella
-ulkona, vajojen edessä pihamaalla. Arkun laatijoille itketään:
-
-    "Mitä valmistelette, vallan olovat omakuntaseni ta valivot
-    voalimaiset ['Omakuntasilla' ja 'vahvoilla voalimaisilla'
-    tarkoitetaan arkun laatijoita sukulaisia ja poikia naapureista]
-    näinä päivävarreksuisina valkiella hyväselläni, kuin että ole
-    näihe loatusie valmistellun valkien hyväseni varsityöhysie?
-
-    Min oimullisie olkatyöhysie [Töitä, yleensä ulkotöitä. Pirttityöt
-    ovat 'vallan kepiempie tupatyöhysie'] oimun loajitteletta, olovat
-    oma-kuntaset omenat ottamaiset [= 'valivot voalimaiset']?
-
-    Niin outosikseni osutteloo onehella vartuollani, jotta onnakko
-    orhiella hyväselläni oimun polvuhisie [ikuisia] Tuonelan
-    ontturikotisie ['ontturi on kirikössä pyhä paikka, missä pappi
-    on, missä ei riehkeä tehä' (ven. altarj = alttari)] oimun
-    loajitellah.
-
-    Voikoa oksattomista oikeista oijuslautasista [suorista,
-    suorasyisistä laudoista] oimun loajitella. jotta ei orheis
-    syntysissä oksien nenissä ohahtelis [huokaelisi] orhie hyväseni,
-    oimun puutuvaikäni [ikäloppu]. Kuin oli olovat aikasie orheijen
-    ilmojen peällä, oimun vaikeijen ohkoaloksien [huokailujen ja
-    kipujen] alla olevaisilla ohahteli.
-
-    Elköä, verran olovat omakuntaseni, venkkien [järvenlahden kauruma,
-    lisämutka] pohjissa venynehistä vesilautasista vetrehellä
-    hyväselläni verran polvuhisie [ikuisia] Tuonelan katesijasie
-    verran loajitelko.
-
-    Voikoa veräjien [pukeilla ulkona kuivatut] peällä kuivanehet kepiet
-    vestolautaset verran etshitellä vetrehellä hyväselläni verran
-    polvuhisiks Tuonelan ikisijasiks, jotta ei pitäis vetrehen hyväseni
-    vettynehissä verran assuntasijasissa vetrehis syntysissä verran
-    koalella. Kun oli vetres hyväseni verran puutuvaikäni vetrehien
-    ilmojen peällä verran olovat aikasie [pitkät ajat] vieronoijen
-    eloksien ['Vieronoijen eloksien' = kovien kipujen] visan
-    akkiloitshijaisena (tässä: kärsijänä).
-
-    Elköä, oimun olovat omakuntaseni, ovettomie olentosijasie
-    [ovettomia arkkuja] orhiella hyväselläni oimun loajitelko! Voikoa
-    ovien keralliset olentosijaset orheih syntysih oimun loajitella.
-
-    Elköä, innon olovat omakuntaset, ikkunattomie ikisijasie
-    [ikkunattomia arkkuja] innon loajitelko ihalalla hyväselläni!
-    Voikoa ikkunoijen keralliset ikisijaset ihaloih syntysih innon
-    loajitella.
-
-    Voikoa, kajon olovat omakuntaseni, kamaijen [arkussa on kamoa,
-    kamana, kuten huoneessakin] keralliset Tuonelan katesijaset
-    kaheksien kultakaplisien keralla kaverrella kaunehien ilmojen
-    peällä.
-
-    Eikö kaunis hyväseni kaunehista syntysistä koalelis kamaijen
-    nenissä istujiks krassuinta-lintusiks [laululintusiksi, kuten
-    'västäräkki, peipponi, peäskyni'. Ven. krasivyj = kaunis, korea]
-    kaunehie krassuinta-virtysie [kauniita lauluja] krassuiksentelomah
-    [kauniisti laulamaan].
-
-    Mie, kaiho vartuoni, niistä hänen kallehuisie kajon silmittelisin
-    hotj niillä aikasin.
-
-    Voikoa, kultaset omenat kuvoamaiset ta hyvin olovat omakuntaset,
-    kuuritshoijen [Kuuritshat, naulat, joilla 'soloma' on harjalla
-    isketty harjariukuun, piipottavat yli harjan. Sanotaan paikoin
-    'harakoiksi' (ven. kuritsa = kana)] keralliset Tuonelan
-    kuurtosijaset kujin loajitella kuulu hyväselläni kuulu ilmojen
-    peältä kujin puuvunta-aikasina.
-
-    Eikö kuulu hyväseni kuuritsoijen nenissä istujiks kummalintusiks
-    kujertelomah kujin koalelis kuulu syntysistä.
-
-    Mie, kurja vartuoni, hotj niillä aikasin kuulu hyväseni
-    kukkahuisie [kaunehuisia, kaunista, miellyttävää olentoa] kujin
-    sihnittelisin, kun jäin, kurja vartuoni, kuulu hyväseni
-    kukkahuisitta kujin koalelomah kuulu ilmojen peällä kaikeks
-    kuuluks ikäseksen'."
-
-Arkun pohjalaudaksi pannaan vainajan alle asetettu kuolinlauta.
-Sivulautain alareunoihin on naulattu pari kolme yli ulottuvaa
-poikkipuuta, joiden varaan sitten pohjalauta lasketaan. Pehmikkeiksi
-pannaan arkkuun lehtiä. Vastoista hakataan tyvet pois ja pehmeät
-latvalehvät silputaan hienoiksi ja levitetään arkkuun: peitoksi
-lasketaan jokin valkea vaate.
-
-Sitten heti, kun arkku on valmis, nostetaan vainaja siihen ja arkku
-asetetaan pyhäinkuvan alle pirtin perälle sivulautsan viereen kahdelle
-skammille (rahille), pää perään päin. Vainajaa arkkuun laskettaessa
-taas itketään:
-
-    "Elköä, kujin olovat omakuntaset, kylmiä kynnyskertasih
-    [huoneisiin] kyhän loajitelko kyllä hyvästäni näinä
-    päiväkypenyisinä.
-
-    Niin äijiksi kyhelmäisikseni [mielipahoikseni] kyhän loajittautuo
-    kyhelmällä vartuollani. Kyhän yhettömiks lietäneh kyhän puutumah
-    kyllä hyväseni kylläsyöt [hyvät olennot], kun kylmiä kynnyskertasih
-    kyhän loajitteletta.
-
-    Elköä, visan olovat omakuntaset, viilottomih [päädyttömiin,
-    kattoharjattomiin] visan assunta-sijasih visan loajitelko
-    vieslövän hyväseni vieslövyisie näinä päivävierennäisinä.
-
-    Niin viluilta viimoaloo ne visan assuntasijaset vieronasta
-    vartuostani.
-
-    Visan yhettömiks lietäneh vieslövän hyväseni vieslövyöt visan
-    puutumah vieslövien ilmojen peältä.
-
-    Elköä ovettomih olentosijasih oimun loajitelko orhieta hyvästäni
-    näinä päiväoprennaisina. Anna olovammat aikasie orhie hyväseni
-    orheijen ilmojen peällä oimun elostelisi. Vet tuloo äijät ikävien
-    opoalaiset [mielipahat, kaihoset] onehella vartuollani.
-
-    Elköä, kajon olovat omakuntaset, kaunehen hyväseni kallehuisie
-    näinä päiväkaunistoisina katottomih Tuonelan katesijasih kajon
-    loajitelko. Anna kaunis hyväseni kaunehien ilmojen peällä kajon
-    koaleloo.
-
-    Hos oli kaunis hyväseni, katoovaikäni [vanha] kajon vaikeijen
-    kaihojen eloksien [pitkien vaikeiden sairauksien]  kannattelijani
-    [kärsijä], hotj toisin aikasin kaunehempie sanasie kajon loajitteli
-    kaiholla vartuollani.
-
-    Elköä, kajon olovat omakuntaset, kaunista hyvästäni kainoattomih
-    kajon assuntasijasih kajon loajitelko näinä päiväkaunistoisina.
-    Vet jeän, kaiho vartuoni, kajon armottomiks kaunehien ilmojen
-    peällä koalelomah kaikeks kauneheks ikäseksen.
-
-    Ei jeä onehella vartuollani aijankana ainusie urohien
-    [miespuolisten] armosanasien asettelijaisie koko armahassa
-    ikäsessäni."
-
-Vainajalle pannaan arkkuun mukaan _käspaikka_ (pyyhinliina), oikeaan
-käteen, palanen _muiloa_ pielukseen sekä _suka_ (kampa) ja _nästyyki_
-(nenäliina) kormanoon (taskuun), naisille kainaloon. Näitä voi vainaja
-toisessa elämässä tarvita. Lapselle, "mikä on jo kukaistelija", pannaan
-mukaan leikkikaluja, pojille hevonen, reki, jousi, jura, tytöille
-vaatenukkeja, joilla he eläessään ovat "kukoistellun". Itkuvirressäkin
-kehoitellaan:
-
-    "Voi ilokukkaset itvomaisellani
-    ihaloih syntysih innon loajitella."
-
-Kun lapsi näin saa "perinnön" mukaansa, ei hänen ole sitten niin ikävä
-täältä lähteä. -- _Obraza_ pannaan vainajalle käsien varaan rinnalle.
-Sitä "suulassutah" kirkossa -- kun vainaja sinne kannetaan -- ja
-kalmismaalla se otetaan ja isketään hautapatsaaseen. Hopeata, esim,
-_hopearistiä_, ei saa panna arkkuun. Jos niin tehdään, ei kuollutta
-"moa suvaitse". Hänellä ei ole maassa sijaa eikä taivaassa, vaan hänen
-pitää rauhatonna huojua ja kulkea siksi kunnes hopea otetaan arkusta
-pois. -- Peitoksi pannaan vainajalle valkea _katevaate_.
-
-Ennen oli kyllä vanhoilla tapana kerätä talteen kaikki _hiukset_, jotka
-päätä sukiessa irtautuivat, sekä _partajouhet_, ja kaikki pantiin
-_kasnah_ [kassaan]. Vanhat mummot säilyttelivät hiuksiaan lippaassa
-valkeassa värtsissä. [Hiukset ovat muuten vaarallisia säilytettäviä ja
-hoideltavia. Jos hiiri saa niitä pesäänsä, tulee niiden omistaja niin
-kivuloiseksi, ettei näe enää tervettä päivää; jos hiuksia joutuu
-järveen ja kala saa suuhunsa, koituu siitä semmoinen tuska omistajan
-vatsaan, että pitää koukerrella aivan kuin mato. Vaivasta ei pääse
-ennenkuin kala on joutunut hengiltä. Jos taas tuuli saa hiuksia
-lennätetyksi huojuvaan puuhun, tulee hiuksien omistajan mieli
-häilyväksi ja rauhattomaksi. Sentähden on parasta polttaa irtautuvat
-hiukset]. Sieltä ne pantiin mummolle arkkuun pielukseen pään alle,
-jotta tulisi kaikki matkaan eikä mitään jäisi maan päälle. Kuolleen
-partaa ei toki pidä ajaa enempää kuin elävänkään, sillä "se on
-yhennäköni, jos peän leikkoa, kun partajouhet leikkoa".
-
-Omaiset varovat, etteivät vaatteetkaan pääse kuollutta koskettamaan.
-Jos kyynel putoaisi arkkuun, tulisivat itkijän silmät kipeiksi, niin
-kipeiksi, etteivät parantuisi, vaikka kävisi Tuli-Lapin tietäjissä.
-[Sieltä ne ovat Tuli-Lapista, missä Lappi elää, kaikki tiedot. Lappi
-kun on niin _läpi-tulini tietäjä_, niin siitä se on nimikin tullut,
-Tuli-Lappi. Se joka asian tietää, niin ettei ole päälle pääsijää, on
-läpitulinen tietäjä. Mironain Makarie oli käynyt Tuli-Lapissa]. Samoin
-tapahtuisi, jos kyyneleitä kirvottelisi arkun lastuille. Jos taas
-jonkun hiuksia joutuisi kuolleen arkkuun, rupeaisi siitä niiden
-omistaja kitumaan ja lopulta menisi auttamattomasti manalle koko
-ihminen.
-
-Vainajan ylle arkkuun vältetään panna vierasta vaatetta taikka
-semmoista, mistä ei ole maksua suoritettu. Jos niin tekisi, joutuisi
-vainaja aina olemaan _alatshi_ [alasti] tulevassa elämässä. Eikä niitä
-jälkeenpäin voi enää "maksaa" millään hinnalla. Niinpä pitääkin jo
-eläessään koettaa säästää sen verran, että voi omin varoin päästä
-hautaan.
-
-Jos taas tahtoo tehdä toiselle pahaa, saattaa häneltä varastaa esineen,
-millä hän on vasta "työjellyn" (työskennellyt), niin että se vielä
-käden kosketuksilta on hikinen ja lämmin, ja sen työntää salaa arkkuun.
-Tällöin katoaa esineen omistajalta onni ja menestys. Mutta jos esinettä
-on ehtinyt jo "ves' lyyvä, vihma vikoa", ei sen avulla enää saata
-toiselta onnea riistää.
-
-Jos sattuu paraillaan olemaan jokin kulkutauti liikkeellä, esimerkiksi
-"moru", ja on "tautihisia" talossa, otetaan suoloja, pyyhitään niillä
-sairaan kipeitä kohtia ja sanellaan
-
-    "Mäne alle kynnyshirren,
-    alle kauhien katajan,
-    tuonne kalman karsinah,
-    manalaisen moaemäh!"
-
-Sitten suolat, _tautisuolat_, sekä sairaan sijalta otettuja rikkoja
-pannaan valkeassa vaaterievussa arkkuun kuolleen vasemman kantapään
-alle ja sanotaan samat sanat kuin suoloilla pyyhittäessäkin. Näin tauti
-"porotetah" pois talosta kalman karsinaan, manalaisen maaemään. Jos
-taas joku kuolee "kulkijah tautih", haudataan hänet semmoisenaan,
-vaatteineen kaikkineen, ja niin kuolee se tautikin.
-
-Pesijöille ja arkun tekijöille annetaan palkkioksi minkä niitäkin, sen
-mukaan mitä kukin haluaa: vaatetta, ruokaa taikkapa rahaakin. Pesijän
-palkka on maksettava, ennenkuin ruumis on _ehtinyt kuivua_ pesun
-jäleltä. Sen perästä ei sitä enää saata suorittaa, silloin on se jo
-niin kallis, ettei sitä saata maksaa millään. Arkun laatijoita ja
-pesijöitä talossa syötetään ja juotetaan ja lopuksi sanellaan
-_spassipot_ [kiitokset] itkuvirsin:
-
-    "Spassipot, vallan olovat omakuntaset, kun omat varsityöhyönnä
-    vallan loajittelitta valmistelusien vaivasih ['Kun omat -- --
-    valmistelusien vaivasih' = kun omat työnne heititte kesken] ta
-    valkiella hyväselläni Tuonelan vallan assuntasijasie vallan
-    loajittelomah vallan olovan narotan sakonaisie myöten valivo
-    kätysiennä keralla.
-
-    Spassipo, hyvin olovat omakuntaset, kujin omat avotyöhyönnä
-    [omat osakkaat työt] asetteluisien kurjasih niiks aikasiks kujin
-    loajittelitta, kujin kuulu hyväselläni kujin polvuhisie Tuonelan
-    assuntasijasie loajittelitta.
-
-    Että kummien peähysie ['kummien peähysie' = pilkaten] kujin
-    loajitellun; kujin olovan narotan sakonaisie myöten kujin
-    loajittelitta kuulu hyväselläni kujin polvuhiset assuntasijaset."
-
-
-
-
-4. RUUMIIN KOTONAOLOAIKA.
-
-
-Kuollutta pidetään pirtissä _kolmet sutkat_, kolme vuorokautta. Kansi
-avoinna on arkku vainajineen rahien varassa pyhäsnurkassa, vain
-katevaate kuolleen peittona. Kansi on vieressä pystyssä sivu- tai
-peräseinää vasten.
-
-Kuolintaloon kokoontuu naapureita, tuttavia ja sukulaisia vainajaa
-katsomaan. Jokainen kyläläinen ja vieras, joka tulee pirttiin, käy
-pyhällä savulla "koatimassa" vainajaa, ristii silmiään ja kumartaa
-kolme kertaa lattiaan saakka sanoen:
-
-    "Prosti milma, pokoiniekka
-    kaikista reähistä, reähkähistä,
-    muistetut ta i muistamattomat,
-    tietyt ta i tietämättömät."
-
-Kävijöitä syötetään ja juotetaan talossa varojen mukaan, heille
-annetaan mitä talossa sattuu olemaan: jos on pyhäaika, tarjotaan
-pyhäruokia, arkena taas arkiruokia. Vieraatkin tuovat mukanaan yhtä ja
-toista, sillä häihin ja lapsivaimolle ja vainajan läksiäisiin on
-tuotava kaikenlaisia jumalanhyviä. Ristiäidin on vielä vietävä
-kuolleelle ristilapselleen katevaate, muuten tämä tuonelassa tulee
-vastedes alastonna risti-äitiään vastaan.
-
-Vainajan hyvälle tuttavalle itketään:
-
-    "Voi yksie urohien tuumasie tunnon yleneksennellä
-    tuumaiksentelomah, tuvehen hyväseni tunnollini [samanikäinen
-    hyvä tuttava].
-
-    Vet [kas], min tuvelmisista tunnon koaleli silma tunnon
-    silmittelömäh niin tunnon rikenih kertasih, tuumaiksentelomah
-    kaiken tunnollisie tuumasie, tuvehien ilmojen peällisie yksie
-    urohien tukkutuumasie [joukkoarveluita, puheita, joita yhdessä
-    pakinoidaan, tuumitaan].
-
-    Voi, sukie hyväseni, suimun yleneksennellä näinä päiväsulavuisina
-    yksillä sulavilla suusoviettaisilla ['sulavilla suusoviettaisilla'
-    = sovinnollisilla pakinoilla]. Vet olija yksillä sulavilla
-    suusoviettaisilla suimun rikenih kertasih sukeijen ilmojen peällä
-    oloaikaisina.
-
-    Eikö voi, paras hyväseni, panun yleneksennellä pakauttelomah
-    parahan hyväseni panullista, kun siun panun assuntasijasih panun
-    koaleli näinä päiväpatseroisina siun parahnisies silmittelömäh.
-
-    Ei voi, valkie hyväseni, vahveuvuksennella kenenkänä valkehuisie
-    [olentoa] vassen kokonaisina näinä päivävarreksuisina.
-
-    On valkie Spoassusen' vakautellun valkien hyväseni vallan
-    ylenemättömillä varsisijasilla.
-
-    Niin toivelen, vaimala vartuoni, jottei niin kuillana aikasin
-    ['kuillana aikasin' = milloinkaan] liene vallan yleneksentelömäh
-    näijen vallallisilla varsisijasilla.
-
-    Olen, vaimala vartuoni, kaikkien loatusih valveutellun valkieta
-    hyvästäni kokonaiset päivä varreksuiset eänien katkoalemattomien
-    [katkeamattomien] vaimaloijen vetysieni keralla."
-
-Vieläpä itkijä heittäytyy vieraalle kaulaan, kaulaan, ja jatkaa
-valitustaan:
-
-    "Elä, orhien hyväseni oimullini, vielä omattomiks otlessiu
-    ['omattomiks otlessiu' = aivan vieraudu] näistä orhien hyväseni
-    omista olentosijasista, jos orhie Spoassusen' on orhien hyväseni
-    orheijen ilmojen peältä oimun puuvutellun.
-
-    Rupiele oimun rikenih kertasih ['rikenih kertasih' = useasti]
-    näihin orhiesta hyväsestäni jeänehih olentosijasih oimun
-    koalelomah, kun alamma orhien hyväseni omusitta oimun elossella
-    näissä olentosijasissa.
-
-    Mie toivelen, oneh vartuoni, jotta orhie hyväseni niillä aikasin
-    koaleloo omih olentosijasih.
-
-    Rupiele, armahan hyväseni aijallini ['armahan hyväseni aijallini'
-    = taaton hyvä ikätoveri, samoin kuin edellä 'orhien hyväseni
-    oimullini'] armassanasiks vassen ankehta varruttani, kuin alamma
-    näissä armahan hyväseni assuntasijasissa armahan hyväseni
-    armahaisitta aijan elossella.
-
-    Mie toivelen, ankeh vartuoni, jotta armassanani armas hyväseni on
-    niillä aikasin asettelomassa armahien armosanasien keralla, kun
-    armahan hyväseni aijallini asetteloo armahie armosanasie vassen
-    ankehta varruttani.
-
-    Jos, valkien hyväseni vallallini, siun vallan assuntasijasih
-    koalelen, vaimala vartuoni, vallan suurissa Tuonelan
-    vaimalaisissani vajauttelomah siun valkevuisie vassen, voi,
-    hotj vallan ainusien valkeijen sanasien kera vallan seäjellä.
-
-    Niin mie toivelen, vaimala vartuoni, jotta valkie hyväseni
-    valkeijen sanasien keralla on vallan seätelömässä valkeista
-    syntysistä.
-
-    Voi, armahan hyväseni aijallini, rupiele armahien armosanasien
-    kera asettelomah ankehta varruttani, jos siun assuntasijasih
-    kuillana aikasin koalelen, ankeh vartuoni.
-
-    Mie toivelen, niillä aikasin hotj armas hyväseni armahie
-    armosanasie asetteloo ankehella vartuollani. Eikö hotj niillä
-    aikasin ankehella vartuollani aijan suuret Tuonelan apieset
-    alentelisi ankehista seänalasistani.
-
-    Rupiele, orhien hyväseni oimullini, opastelomah onehta varruttani
-    kaiken oimullisilla olkatyöhysillä oimun koaleluaikasina. Vet en
-    voi, oneh vartuoni, omista oimun nuoriikkaisista osratuumasistani
-    ['nuorukkaisista osratuumasistani' = nuorista tyttöarveluistani]
-    oivellella. Mie toivelen. jotta orhie hyväseni on niillä aikasin
-    opastelemassa omilla olkatyöhysillä.
-
-    Rupiele, mairehen hyväseni manullini. kaiken manullisie mahtisie
-    mahittelomah malkivoa varruttani, kun olen mairehen hyväseni
-    mahtisien takana manun elossellun mairehien ilmojen peällä.
-    Vet en voi, malkivo vartuoni, omista marjamahtisistani
-    [tyttövoimistani] maltella [ymmärtää]. Mie toivelen, jotta
-    mairissanani mairis hyväseni on niillä aikasin mahittelomassa
-    mairehista syntysistä kaiken mairehillisih mahtisih."
-
-Toiset sukulaisista, tuttavista ja naapureista, ketkä vain haluavat,
-jäävät vainajan taloon _pimien yön valvontah_. Ne kolme yötä, jotka
-ruumis on pirtissä, valvotaan kuolleen ääressä. Vainajaa ei saa jättää
-yksin koskaan, ei yöllä eikä päivällä, se kun saattaa nousta ylös ja
-tehdä vaikka mitä pahaa. Kerran entisaikaan oli vainaja jätetty
-yksinään, ja tämä oli noussut ja pureskellut orret ja laavusniekat,
-pöydät, lautsat ja skammit ja kaikki tuhannen rieskaksi ja pillan
-päreiksi -- kuolleella kun on rautaiset hampaat. Sitten oli pureskelija
-jälleen mennyt arkkuunsa makaamaan.
-
-Pimeän yön valvonta on _kallis_ (tärkeä) _valvonta_, niin kallis, että
-se, joka valvoo kolme pimeätä yötä kolmessa paikassa, pääsee
-"tsharsvah", kun taas sille, joka ei ole eläessään valvonut yhtään
-pimeätä yötä, ei tsharsvaa näytetä. [Ristityn pitäisi iässään ainakin
-kolme pimeätä yötä valvoa, olla apuna kolmeen lapsen synnytyksessä ja
-kolmella olla kummina.] Sekä miehet että naiset käyvät valvomassa,
-naisrahvas kuitenkin enemmän naisvainajaa. Pimeiden öiden valvontaan
-eivät tosin kykene muut kuin terveluontoiset henkilöt, se
-"toispuolehini" kun koettaa kovasti väsyttää valvojaa. Mutta nukkumaan
-ei saa ruveta. Mitään työtäkään ei valvottaessa tehdä, ei
-käsitöitäkään, ei myös meluta, leikkiä lasketa eikä naureta. Sillä
-"pokoiniekan pirtissä ei pitäis suu muhahtaa." Istutaan vain ja
-ristitään silmiä. Mutta _puoliyön_ aikana ei pidä silmiä ristiä, sillä
-silloin on kaikki paha liikkeellä, illasta puoliyöhön saakka.
-
-Pyhäinkuvain edessä, kuolleen pään yläpuolella, palaa _tuohus_ ja
-pöydällä _kyntteli_, jos on pimeä aika. _Ventshätuohus_ (vihkituohus),
-joka on vainajalla ventshätessä [Vihittäessä. Kumman tuohus
-ventshäämisaikana on lyhyemmäksi palanut, se kuolee ensin] ollut
-kädessä, on tavallisesti pyhäinkuvilla palamassa. Sitä on pidetty
-tallessa, poltettu hiukan ensimmäistä lasta ristittäessä ja nyt
-kuolintuohuksena se saa palaa loppuun.
-
-Pimeän yön valvonnasta ei saa ottaa maksua, vaikka tarjottaisiinkin.
-
-Mitään työtä ei pokoiniekkapirtissä koko aikana saa tehdä; ken raataa,
-hän lyhentää omaa ikäänsä. Toisissakaan huoneissa ei tehdä mitään
-suurempia töitä eikä koko talossa, sillä työn raadannalla ei silloin
-ole _svjätenjöä_, siunausta.
-
-Tänä aikana jakavat perilliset keskenään vainajan jättämät vaatteet ja
-muut tavarat. Sillä ennen hautaan viemistä on kuolleen omaisuus
-jaettava. Jos tavarat jäävät jakamatta, niin
-
-    "kyllä on niistä puoli tuulen,
-    toini tuiskun,
-    kolmansi pahan pitäjän."
-
-Niistä ottaa osansa ken ehtii, saa ja sattunee. Mutta vasta sen
-jälkeen, kun vainaja on pesty ja laskettu arkkuun, saa jakamispuuhiin
-ruveta. Tavarat pitää kaikki kantaa kuolleen pirttiin: "siitä heän
-näköy, jotta ne on joattu, kun ne joatah hänen itsheh aikana". Omaisuus
-jaetaan "verrotellen" ja sovitellen, miten paraiten osataan, toiselle
-tuo, toiselle tämä. Jos vainaja on eläessään jollekin jotain luvannut
-lahjaksi, on se hänelle annettava, jottei lupaaja pahastuisi.
-
-Aamulla, huomeneksella, herätellään vainajaa, itkien _valveillellah_
-yksille teevesille yhteisen samovoarastolan, tee-pöydän, ääreen, johon
-hänelle on jätetty lyhjä sija teelaseineen. Itketään:
-
-    "Etkö voi, soavis hyväseni, soarnan yleneksennellä soarnan
-    polvuhisilta Tuonelan sijasilta soarnan aivosina
-    huomenes-soalostisien soarnan ylenentä-aikasina yksillä
-    sakonovoiloilla [tavanmukaisilla (ven. zakon = laki)]
-    samovoaravetysillä omien soahkunastolasies [ruokapöytien] peällä
-    omien kahenloatusien soarnumaisies ['kahenloatusien soarnumaisien'
-    poikien ja tyttärien] keralla ta i sammu vartuoni keralla.
-    Vet kun kaiken aikasie olit soarnan ensimäisinä yksillä
-    samovoaravetysillä omien soahkunastolasies peällä.
-
-    Niin sammulla vartuollani äijiksi sammusikseni soarnan loajittautuo
-    näinä huomenessoalostisien soarnan ylenentäaikasina.
-
-    Etkö voi, soavis hyväseni, miun sammuih eänisieni soarnan
-    yleneksennellä? Mie kun, sammu vartuoni, sammujen vetysieni
-    keralla soarnan ylentelen.
-
-    Kaikki on, soavis hyväseni, siun soahkunastolaseskin sammujen
-    vetysien valloissa näinä huomenessoalostisina.
-
-    Kaikki soarnumaises [lapsesi] ta i soarnajaisen [äitini] sammujen
-    vetysien keralla soarnan koalellah näinä huomenessoalostisina,
-    kun ei ole siun sulie soavehuisies näissä soarnan assuntasijasissa
-    soarnan koalelomassa.
-
-    Etkö voi, kuulu hyväseni, kujin aivosien huomeneskuuroksuisien
-    kujin ylenentä-aikasina kujin polvuhisilta Tuonelan
-    kuuritshasijasilta [arkusta] kujin yleneksennellä yksillä
-    kuumilla kunkkavetysillä [teevesille] omien kujin tovolnoisien
-    [kylläisten] kunnivostolasies [arvopöytiesi, pyhien pöytiesi]
-    peällä.
-
-    Mie kun, kurja vartuoni, kujin loajittelin kuumat kunkkavetyöt,
-    kun olit kaikin aikasin kujin ensimäisinä omien kunnivostolasies
-    peällä ta omien kahenloatusien kuvoamaisies [lapsiesi, sekä poikien
-    että tyttärien] keralla ta i kaksien kujin olovien omakuntasies
-    keralla ta i kurjan vartuoni keralla.
-
-    En voi, kurja vartuoni, kujinkana vähäsie kunkkavetysie kujin
-    alennutella näinä huomenes-kuuroksuisina kunnivostolasies
-    peällä, kun ei ole kuulu hyväseni sulie kukkahuisie omissa
-    kunnivostolasissa yksillä kuuluilla kunkkavetysillä.
-
-    Etkö voi, kuulu hyväseni, hotj kujin vereksih ilmojen peällä
-    puutuneihien [kadonneiden] kyynärpäijes varasih hotj kujin
-    vähäsiks aikasiks miun kurjie eänisieni vassen [kurjan, vaikeroivan
-    ääneni johdosta] kujin yleneksennellä, kun mie, kurja vartuoni,
-    kurjien vetysieni kera siun kukkahuisies kujin ylentelen?
-
-    Kaikeks kuulu ikäsekseni lienöy kurjalla vartuollani näijen
-    kujilliset kurjaset kujin akkiloitavaisiks.
-
-    En liene, kuulu hyväseni, koko kuulu ikäsessäni kujin
-    yleneksentelömäh. kun ei voimin näinä huomeneskuuroksuisina kujin
-    yleneksennellä miun kurjie eänisieni vassen yksillä kuumilla
-    kunkkavetysillä.
-
-    On kuulu Spoassusen' kujin puuvutellun kuulu hyväseni sulat
-    kukkahuot kuulu ilmasien peältä kujin yhettömiks.
-
-    Niin se lienöy kurjan vartuoni kurjat seänalaset [suuret
-    mielipahat, sydänalaan koskevat] kuleksentelomah näistä kurjasista
-    kurjien vetysien valtasista, niinkuin kuulu Spoassusen' kujin
-    ankarimmat kuuroseähyöt [kuurosäät] kuleksenteloo toisin aikasin.
-
-    Niin lienöy sammun vartuoni sammut seänalaset sataiksentelomah
-    [monia mielipahoja toisensa jälkeen] sammujen vetysien valtasissa,
-    niinkuin soavehen Spoassusen' soarnan ankarimmat sajeseähyöt
-    soarnan koaleloo."
-
-Sitten taas samaan tapaan valveutellaan vainajaa _murkinalle_,
-"valjuskaverosille":
-
-    "Etkö voi, valkie hyväseni, valveuvuksennella yksillä
-    valjuskaverosilla [ruoka-aterioille (ven. valenets = pieni
-    nisuleipä)] näinä vallan auvosina huomenes-varreksuisina omien
-    voalimaisies keralla ta i voalimaiseni keralla?
-
-    Emmä voi yksillä valjuskaverosilla valmisteliutuo kokonaisina
-    huomenesvarreksuisina siun valkehuisittas.
-
-    Etkö voi, kaunis hyväseni, hotj kaitojen kalovehkätösies
-    [kalvehtuneiden käsiesi] varasih kajon yleneksennellä omien
-    kannikkastolasies peäh, hotj kajon vähäsiks aikasiks?
-
-    Ei voi kannettuises eikä kantajaiseni enkä kaiho vartuoni kajon
-    loajittautuo siun kallehusittas näinä huomeneskaunistoisina
-    kannikkastolasih [pöytään, jossa on leipäkannikoitakin].
-
-    Etkö voi, orhie hyväseni, hotj olkapeähysies varasih oimun
-    yleneksennellä omien opinjastolasies [ruokapöytiesi (ven.
-    obulnyj = ylellinen, runsas)] peällä yksillä opinjaverosilla
-    [ruoka-aterioille] oimun aivosina huomenesoprennaisina omien
-    kahenloatusien ottamaisies keralla ta orheih ilmoih
-    seätelijäisiin ottajaiseni keralla?
-
-    Vet, ei voija siun omusittas, orhiesanani orhie hyväseni, oimun
-    loajittautuo näinä huomenesoprennaisina. Kaikki ollah onehien
-    vetysien valloissa kokonaiset huomenesoprennaiset.
-
-    Koko orhien ikäseni piettävät tuli opoalaiset, kun ei ole orhien
-    hyväseni omusie yksillä opinjaverosilla.
-
-    Ei kuillana aikasin koko orhiessa ikäsessäni ole enämpi orhien
-    hyväseni omusie yksillä opinjaverosilla."
-
-Vainajan tilasta sekä hänen pirtissä olonsa aikana tapahtuneista
-seikoista voidaan todeta ja ennustaa tulevia kuolemantapauksia sekä
-muita seikkoja. Niinpä jos vainaja on pitemmän aikaa sulana eikä
-jäykisty, vaatii hän toisia vainajia jälkeensä. Samoin myös, jos
-kuoltua hänen silmänsä jäävät raolleen; vasen avoimeksi jäänyt silmä
-kutsuu naishenkilöä, oikea taas miespuolista. Jos kuolijassa
-hengenlähdön jälkeen, pesemisen päätyttyä, tavataan täi, joka mataa
-jalkoihin päin, kuolee talosta pian toinenkin henkilö, mutta jos
-syöpäläinen yrittää päähän päin, ei kuolema ole niin lähellä. Toisinaan
-tuohuksien tuli kuolinpirtissä häilää ja liehuu aivan omia aikojaan.
-Silloin muka _anhelit_ liikkuvat vainajan ympärillä.
-
-Joskus ilmestyy kuoliotalon pihalle pikkuisia _lintuja_ [harmaita
-pieniä lintuja niinkuin "punaskarja", pulmusparvi]. Silloin ovat muka
-toiset vainajat tulleet tuolta ilmalta ottamaan vainajaa vastaan.
-
-Jos joku pelkää kovasti vainajaa, kehoitetaan häntä nipistämään
-kuolleen vasenta kantapäätä kolmesti taikka kohottamaan kolmesti
-arkkua. Se karkoittaisi pelon. Mutta kovin arkaluontoisen ei pidä mennä
-sitä tekemään, eipä katsomaankaan vainajaa, sillä hän voisi silloin
-pelästyä ja saada ikuisen kalman. Lapsia ei uskalleta laskea kuolleen
-lähelle.
-
-Mutta jos sattuu _ukonilma_ nousemaan, kun ruumis on pirtissä, aletaan
-sitä kiireesti toimittaa hautaan, vaikkei kolmea vuorokautta vielä ole
-kulunutkaan. Ikkunat kuolleen kohdalla peitetään silloin vaatteella ja
-ikkunalaudalle lasketaan jokin kulunut _rauta-ase_ -- veitsi,
-keritsimet, vasara tai viikatteen kappale -- ja kulunut viikatteen
-_liippakivi_. Mutta sittenkin voi ukkonen toisinaan vainajan panna,
-jopa niin, että hän _halkieu ja rupieu vuotamah_. [Ukonilmalla ei
-muuten pitäisi kenenkään olla pitkällään, ukkonen kun silloin helpommin
-iskee].
-
-
-
-
-5. VARAUTUMINEN VAINAJAA VASTAAN.
-
-
-Sitä pirttiä, missä vainaja on kuollut ja sitten kolme yötään levännyt,
-on jälkeenkinpäin varoen käytettävä. _Kuuteen viikkoon_ ei siinä saa
-mitään iloa pitää eikä meluta. Ei myöskään saa pirttiä koko sinä aikana
-jättää _puustaksi_, tyhjäksi: vainaja voisi silloin palata sinne
-takaisin ja saada aikaan pahaa.
-
-Mutta varsin vaarallisia ovat ne esineet, jotka ovat hengenlähdön
-aikana taikka heti sen jälkeen koskettaneet vainajaa, vieläpä jotkut
-semmoisetkin, jotka eivät ole kosketuksissakaan olleet. Niistä näet
-pelätään _kalman_ tarttuvan.
-
-Kaikki vainajan alla olleet vuodeoljet, _kuolentarikat_, sekä huonot
-_vaatteet_ on ennen kuolleen hautaamista poltettava, samoin _pesurikat,
-pesuvastat ja pesuripakot_ (rievut), vieläpä arkkua laadittaessa
-syntyneet _lastutkin_. Kaikki ne kannetaan loitos järven rantaan
-lietteelle taikka metsään alangoille, missä ei ole tapana liikuskella,
-ja sytytetään palamaan. Talvella ne poltetaan järven jäällä. Järven
-lietteelle taikka metsäalangolle, missä kalmajätteitä on poltettu, ei
-uskalleta mennä kävelemään. Moni on niistä paikoista saanut
-kuolemantaudin ja mennyt manalle, kun ei ole tästä taudista päästäjää.
--- Pirtin lattiasta, niin kauan kuin se on ruumiin jäleltä pesemättä,
-saattaa myös kalma tarttua, jos siinä kävelee paljain jaloin.
-
-Ruumiin _pesuvesi_ viedään ulos ja kaadetaan maahan semmoiseen
-paikkaan, missä ei voida liikkua, esim, jonkin huoneen salvoksen alle.
-_Pesentäsaippuaa_ ei saa enää tavallisiin pesuihin käyttää; jos sillä
-pesisi itsensä, alkaisi vapisuttaa, niin ettei mikään jäsen pysyisi
-alallaan. Toiset pistävät sen kuolleen mukaan, mutta toiset panevat
-talteen taikavälineeksi, jolla voidaan aiheuttaa pahaa. Samoin myös
-sillä neulalla, jolla vainajan kuolinvaatteita on ommeltu, saatetaan
-tehdä pahaa, etenkin, jos sillä on ommeltu kolmet kuolijan verhot.
-Tytöt voivat pistää sen salaa tungettelevan nuorukaisen vaatteisiin, ja
-siitä tungettelijan luonto lankeaa; tuntuu kuin olisi aina "moa
-peällä". Se rihmakin, joka on jäänyt vaatteita ommeltaessa, on
-poltettava. Jos sillä ompelisi vaatteensa, saisi siitä itseensä tuskan,
-ikäänkuin kalman.
-
-Ne kuolleen vaatteet, jotka ovat kuoleman hetkellä olleet vainajan yllä
-ja ovat liian hyviä poltettaviksi, viedään ulos ja pestään. Ensin ne
-huuhdotaan kolmessa vedessä, ja vesi aina kaadetaan maahan; sen jälkeen
-ne vasta virutetaan järvessä. Pestyä vaatteet asetetaan aidan nurkille
-kuivumaan ja ne saavat siellä tuulettua kuusi nedälie (viikkoa).
-
-Monet varat on tehtävä, kun lähdetään viemään kuollutta pirtistä pois.
-
-Sille sijalle, jossa arkku on ollut, heitetään heti _kylmää vettä ja
-suolaa_ ("ruotshin-suolaa"), lisäksi vielä jokin _rauta-esine_:
-hiilihanko tai uhvatta, keittokoukku tai patahanko. _Skammit_, rahit,
-jotka ovat olleet arkun alla, polkaistaan kylelleen, jotta talossa ei
-vasta heti surma vierailisi. Vainaja viedään ulos _jalat iellä-päin_ ja
-kun on ovesta päästy, ei lasketa sisään eikä uloskaan ketään, ennenkuin
-pirtin ovea on yhteen kyytiin kolmasti paiskattu hyvin kovasti kiinni.
-Sitten ei manan matkalainen voi palata takaisin. Kuollutta ulos
-vietäessä ei saa pirtin ikkunasta katsoa jälkeen. Siitäkin voi vainaja
-myöstyä takaisin. Ulkona taas, kun kuollutta tuodaan vastaan, ei saa
-katsoa vastaantulijaan, vaan pitää kääntyä takaisin päin ja
-"prostiutua". Sitten saa kyllä katsoa jälkeen. Ellei näin menetellä,
-hinkautuu kalma ja silmät tulevat kipeiksi.
-
-[Silmiä, joihin kalma on hinkautunut, pestään vedellä, vesi viedään
-kolmen tien haaraan ja manataan:
-
-    "Mäne, kalma, karsinah,
-    kylmä, kylmäh kyläh,
-    alla kylmän kynnyshirren,
-    alla kauhien katajan,
-    karvoista emo- (t. iso-) kapehen,
-    emon tuoman ruumehesta,
-    vaimon kantaman ihosta,
-    vaivasesta vartalosta!"]
-
-Vaikka tuntematontakin vainajaa tuodaan vastaan, on prostiuduttava.
-Sillä "kuollehelle kuninkaskin lakkiah nostaa".
-
-Koko sinä aikana, jonka vainaja on pirtissä, ei pirtin lattiaa
-kertaakaan lakaista eikä muutenkaan siivota. Mutta heti kun kuollut on
-viety pois, lakaistaan lattia, pyyhitään vastoilla, ja rikat viedään
-ulos ruumiin jälkeen ja poltetaan samalla rantalietteellä, missä
-vuoileoljetkin. Tällöin manataan:
-
-    "Kaikki ruhkat myötähäs,
-    kaikki pahat matkahas!
-    Siipines, sulkines,
-    luines, lutehines,
-    ynnä ytimines,
-    mäne myötä möykkyines!"
-
-Silloin on vainaja "hieritty pois siltä paikalta eikä se enää siitä
-takaisin tule". [Samoin häiden aikana ei myöskään pirttiä lakaista.
-Vasta häiden loputtua lakaistaan, ja rikat työnnetään morsiamen
-jälkeen, jottei hän ikävöisi entiseen kotiinsa.] Lakaisemisen jälkeen
-lattia vielä pestään vihkolla, ja _kolikalla_ (luudalla) vettä
-valelemalla lykätään. _Kuolentasijalle_ lattiaan isketään kolme
-_rautanaulaa_, jottei sillä sijalla ketään varauttaisi. Jollei
-rautanauloja lyötäisi, kummittelisi kuolinpaikka, niin ettei kukaan
-voisi siihen panna pitkäkseen.
-
-Viimeksi _savustetaan_ pirtti _katajoilla_. Hinkalolle (arinalle)
-työnnetään katajia palamaan, ja palavalla havulla _tulitellaan_ ympäri
-pirttiä, eniten kuolinsijoja, niin että huone tulee savua täyteen. Näin
-kalmanhaju kaikkoaa kuolinpirtistä, ja paholainenkin pelkää katajaa,
-kun se palaessaan rätisee.
-
-Kyläläiset toimittavat kaikki nämä pesu- ja varaustyöt. Lopuksi on
-heidän itsensäkin puhdistauduttava. Heillä on pesuhommissaan ollut
-yllään huonot vaatteet, semmoiset, joita ei muissa toimissa käytetä. Ne
-riisutaan pois, peseydytään ja pukeudutaan puhtaisiin vaatteisiin.
-Sitten vielä savustaudutaan katajankatkussa taikka poltetaan
-vaateriepua arinalla, ja siitä nousevassa savussa pidetään käsiä ja
-vaatteita.
-
-Aina ei kuollutta osata niin toimittaa pois pirtistä, ettei hän palaisi
-takaisin. On usein sattunut, että kuollut on vielä kalmistostakin
-kulkenut kotonaan peloittelemassa ja kummittelemassa. Niin oli esim.
-Rotioni Huotari, vanha vuonnislainen patvaska ja tietäjä, kulkenut
-kotonaan, kävellyt huoneissa ja ryskänyt ovissa ja kysellyt rahojaan.
-Kummittelija voidaan karkoittaa siten, että isketään kolmasti _pirtin
-kynnykseen kirveen hamaralla_ [sama temppu tehdään, jos vainaja
-pirtistä ulos kannettaessa "jyventäytyy", niin että on kovin raskas
-kantaa], taikka taas häädetään korennolla tantereelle, heitetään vielä
-korento jälkeen ja uhkaillaan:
-
-    "Tule toini kerta, soat paremman kyyvin!
-    Pisy tilallas, minne olet viety,
-    missä olet olija!
-    Ei ole tänne työn tekuo,
-    eikä tilankana tarpehella!
-    Männyt on männyn,
-    jälkeh jeänehet elää!"
-
-Joskus voi vainaja ilmestyä kotitanhuilleen oikein näkyväisenä
-_hoamunakin_. Silloin pitäisi olla _suvikkovarsan suitset_ -- varsan
-joka ei ole vielä ollut reen edessä; kun lyö niillä haamua, niin tämä
-katoaa. Jos taas vainaja on niin itsepintainen, ettei sitäkään säiky,
-pitää tehdä _leppäni jousi_ ["Leppä on lemmon lessyttäjä, hoapa on
-piessan puu."] ja ampua sillä _leppäni pulikka_ vainajan vasempaan
-kantapäähän. Vielä on käytävä kalmistossa lyömässä viisi leppänoaklaa
-(naulaa) vainajan kropnitshaan, hautakammioon, kaksi jalkopuoleen,
-kaksi käsien kohtaan sivuihin ja yksi pääpuoleen. Lyötäessä sanotaan:
-
-    "Pisy paikallas, mihin olet pantu!"
-
-Voipa kuollut pistäytyä entiseen kotiinsa ihan ilmihaamussaankin ja
-elellä kuin eläessään: tehdä talon työtä, maata naisensa vieressä,
-käydä naapurissa vieraissa. Mutta jos hän nauraa tai vihastuu, niin
-hänellä näkyy rautahampaat, ja siitä hänet tunnetaan tuonelan
-asukkaaksi.
-
-Hyvin helposti saattavat manalaiset tulla tyhjäksi jätettyyn pirttiin
--- jos kuoleman jälkeisillä viikoilla on erehdytty jättämään pirtti
-asumattomaksi. Silloin häädetään manalaiset kirveellä ja korennolla
-pois ja manataan:
-
-    "Manalaiset moatukkah,
-    kalmalaiset koatukkah
-    pois elävien imehnisten sejasta!
-    Teät on pois hieritty elävien kirjoista!"
-
-
-
-
-6. HAUTAANSAATTO.
-
-
-Kun ruumista on pidetty kolme vuorokautta pirtissä, saatetaan se
-_kalmismoahan_.
-
-Jo aamulla aikaisin ovat _hauvankaivajat_ lähteneet hautausmaalle
-haudan tekoon. Hautaa ei näet saa kaivaa yöksi avoimena olemaan. Ei
-myöskään saa jättää kaivettua hautaa yksikseen; jos hauta tulee
-valmiiksi, ennenkuin kuollut tuodaan siihen, pitää jonkun jäädä sen luo
-vartioimaan. Arat henkilöt eivät uskalla jäädä, mutta rohkealuontoiset
-eivät pelkää, kun asettavat pari lapiota ristiin haudan yli. -- Kun
-haudankaivajat lähtevät työhönsä, itketään heille:
-
-    "Elköä viluilla pohjolan viimapuolusilla visan loajitelko
-    vieslöveä hyvästäni Tuonelan vierisijasilla [tark. hautaa] näinä
-    päivävierennäisinä.
-
-    Voikoa lämpimillä puolusilla vieslövie ilmasie visan loajitella,
-    jotta ei vieslövän hyväseni pitäis vieslövis syntysis viluilla
-    viimapuolusilla kaiken aikasin visan koalella.
-
-    Elköä, kyhän olovat omakuntaset, kylmillä kyytäpuolusilla
-    [kyytäilma = pohjoinen tuima viima] kyhän asetelko kyllä hyvästäni
-    kyhän polvuhisilla kylkisijasilla [ikuisilla makuusijoilla],
-    jotta ei pilaisi kyllä hyväseni kyhän alituisista [alituisesti,
-    aina] kyytäpuolusilla kyllä ilmasie kyhän koalella kuulu
-    syntysissä.
-
-    Voikoa lämpymillä puolusilla kyllä ilmasie kyhän asetella, jotta
-    ei niistä tulis kyhelmäiset [suuret mielipahat] kyhelmällä
-    vartuollani kaikeks kyllä ikäseksen' kyhän alenneltavaisiks.
-
-    Voikoa, oimun olovat omakuntaset, oikiella puolella orhien
-    Spoassusen Otavatähtösie ['oikiella -- -- -- Otavatähtösie' =
-    suvipuolelle Otavaa] orhien hyväseni olentosijaset oimun
-    loajitella orheih syntysih näinä päiväoprennaisina.
-
-    Eikö orhie Spoassusen' orhieta hyvästäni orheis syntysissä oikiella
-    puolella Otavatähtösie oimun asettelis oimun eloistelomah. Kun oli
-    osien alla ['osien alla' = hyväosainen, varakas] ilmojen peällä
-    koalelijaini, jotta ei orhie Spoassusen' orheis syntysissä
-    osattomih osaeloksih ['osattomih osaeloksih' = huonoille
-    osille] oimun otplahoslovis [asettelisi] orhieta hyvästäni."
-
-Kuolleen kantajiksi rupeavat ketkä vain ovat saapuvilla. Nuoret
-kantavat nuoria, vanhat vanhoja, miehet miehiä, jopa naiset naisia,
-tytöt tyttöjä. Mutta läheiset sukulaiset eivät ota kantamiseen osaa.
-Siitä vainaja taas olisi pahoilla mielin, luulisi, että "he niin
-suvaitshisivat hänen moah mänövänsä". Myöskään ne, jotka ovat
-heikkoluontoisia ja pelkäävät, eivät mene kantamaan; jotkut eivät
-uskalla mennä vainajaa _kaimoamahkana_, saattamaankaan. Niinpä esim,
-raskaana olevat vaimot pysyvät pois koko kuolinkulkueesta. Vainajan
-leski kyllä saattaa miestään kalmistoon, jos kykenee.
-
-Jo aamupäivällä on ruumis saatettava kalmistoon, ennen puoltapäivää.
-Iltapäivällä, sen jälkeen, kuu päivä kääntyy luoteelle [länteen], ei
-vainajaa enää saa panna hautaan, sillä jälkeen puolen päivän haudatulle
-ei näytetä päivää tuonelassa, vaan vainaja saa olla ainaisessa
-pimeydessä. Muuten ei kalmistoonkaan saa iltapäivällä mennä, eikä sitä
-uskalletakaan tehdä. Sillä kalmiston asukkaille on iltapäivällä
-annettava rauha. Häiritsijälleen, puolenpäivän jälkeen kävijälle, ne
-voivat suuttua, jopa saattaa hinkautuman, ellei kävijä osaa väkeä
-asettaa.
-
-Ennen hautausmaalle lähtöä on jo toimitettu _lähtöstola_, katettu
-pöytä, jossa on syötäviä kaikenkaltaisia, teetä ja kahviakin,
-jollakulla viinaakin. Mutta ennen kalmistossa käyntiä ei pöydän antimia
-nautita.
-
-Arkkua kannetaan _orrella_. Arkun kumpaankin pääpuoleen sidotaan nuorat
-ja nuoriin mutkat, joihin pujotetaan orsi arkun pituussuuntaan. Orsi on
-niin pitkä, että kuusi henkeä voi yhtaikaa olkapäillään olla
-kantamassa, kolme kumpaisestakin päästä. Arkkua matkaan laiteltaessa
-itketään:
-
-    "Min vallallisilla vasrityöhysillä [töihin, ulkotöihin]
-    valmisteleka valkieta hyvästäni, vallan olovat omakuntaseni ta
-    valivot voalijaini lapset, kuin että ole näihe loatusie eloksie
-    koko valkiessa ikäsessäni minkänä vallallisilla varsityöhysillä
-    valmissellun?
-
-    Min tunnollisilla tuontatiehysillä [kauppamatkoille, ansiotöihin]
-    tunnon loajitteletta tuvista hyvästäni, tunnon olovat omakuntaseni
-    ta tuomekset [pojat] tuuvittajaini lapset, kuin että ole näihe
-    loatusie koko tuvehessa ikäsessäni tunnon loajitellun?
-
-    Niin alkoa äijiksi tuhmasikseni tunnon loajittautuo turtivolla
-    vartuollani. Onnakko tulemattomilla Tuonelan tuontatiehysillä
-    tunnon loajitteletta tuvista hyvästäni tunnon jälkimäiset
-    kertaset."
-
-Sitten otetaan orsi olkapäille ja lähdetään kantamaan. Ovesta vietäessä
-_prostiudutaan_ (pyydetään anteeksi) vainajan puolesta. Hän on ehkä
-eläessään ovissa pahoin sanoin liikuskellut. sentähden on anteeksi
-aneltava. Se toimitetaan itkusanoin:
-
-    "Prostikkoa [antakaa anteeksi] valkieta hyvästäni nämä omat vallan
-    assuntasijaset vallan jälkimäiset kertaset!
-
-    Et tiijä, valkeijen ilmojen peällä oloaikasina, on niin
-    vallallisien vaimaloijen sanojen ['vaimaloijen sanojen' =
-    kirosanojen] keralla vallan koalellun omissa vallan
-    assuntasijasissah.
-
-    Elköä kiirähäisistä [kiireesti] kirasta [armollinen, hyvä]
-    hyvästäni omista kiran assuntasijasistah kiran koalatelkoa!
-
-    Anna ois kiras hyväseni omissa kiran assuntasijasissah omien
-    kiiromaisieh keralla kiran olovammat aikasie.
-
-    Voikoa aikoja alennellen ['aikoja alennellen' = hitaasti]
-    assutella armasta hyvästäni omista assuntasijasistah aijan
-    polvuhisilla Tuonelan tiehysillä.
-
-    Anna visan olovammat aikasie ['visan -- -- -- aikasie' = kauan
-    aikaa] omissa visan assuntasijasissah omien viihyttämäisieh
-    keralla visan koalelis.
-
-    Vet, tuloo viihyttämäisilläh visan suuret ikävien vieronaiset
-    hänen vieslövyisieh kuin jeähäh visan armottomiks vieslövien
-    ilmojen peällä visan koalelomah."
-
-Samoin prostiudutaan _sintshissä_;
-
-    "Prostikkoa vetristä hyvästäni nämä omat vestokattoset
-    [veistetyistä laudoista tehdyt katot], sadoin verskoin
-    vejetyt [sadoin verskoin vedetyt = monista laudoista laaditut],
-    verran jälkimäiset kertaset!
-
-    Et tiijä on vetrehien ilmojen peällä oloaikasina min visallisien
-    vieronoijen sanojen [vieronoijen sanojen = kirosanojen] keralla
-    visan koalellun näitä vestokattosie visan loajitellessah."
-
-Ulos vietäessä lasketaan arkku kolmannelle kynnykselle, _vajan_
-kynnykselle. Vainajalla voisi olla paha mieli, jos häntä kulotettaisiin
-vallan kiireesti, pysähtymättä. Täällä taas vajoilla, sintshin edessä
-olevilla katosrappusilla, pyydetään _proskenietä_ (anteeksi):
-
-    "Prostikkoa valkieta hyvästäni omat vajovieryöt vallan jälkimäiset
-    kertaset valkeijen ilmojen peällä oloaikasina!
-
-    Et tiijä, on omilla vajovierysilläh min vallallisien vaimaloijen
-    sanojen keralla vallan koalellun valkeijen ilmojen peällä
-    oloaikasinah."
-
-Sitten taas _pihamaalle_ päästyä:
-
-    "Prostikkoa loatu hyvästäni nämä lastupihaset [pihalla on
-    tavallisesti kaikenlaisia lastuja, varsinkin syrjäpuolessa
-    veisto- ja pinopaikalla] loavun jälkimäiset kertaset, kun loatu
-    syntysih loavun koalellah!
-
-    Et tiijä, min laittojen sanojen ['laittojen sanojen' = kirosanojen]
-    kera on loavun koalellun omilla lastupihasillah loatu ilmojen
-    peällä oloaikasinah."
-
-Arkku viedään kantamalla hautausmaalle asti, ellei kalmisto ole varsin
-kaukana, -- se onkin tavallisesti kylän laidassa. Välillä vain
-käytetään ruumista kirikössä, jossa arkku keritetään nuorista,
-lasketaan lattialle papin käsiteltäväksi ja sitten taas toimituksen
-päätyttyä uudestaan nuoritetaan ja otetaan kanto-orteen, jonka jälkeen
-lähdetään hautausmaata kohden. Mutta ne, jotka asuvat etempänä, tuovat
-vainajansa talvella hevosella ja reellä. Silloin sidotaan vempeleeseen
-valkea vaate ja hevosen kaulaan asetetaan kello, mistä nähdään, että
-siinä viedään vainajaa. Sillä kelloissa ei muuten saa ajella.
-
-    "Tshillissä [pieni tiuku] mieholah,
-    kellossa Tuonelah".
-
-sekä:
-
-    "Tshipi tshillissä ajaa,
-    kuoloma ajaa kulkusessa"
-
-sanotaan. Kellona käytetään isoa hevosen tai lehmän kelloa. Kun vainaja
-on viety kelloissa, ei hän palaa enää takaisin, sillä
-
-    "Kerta on kelloissa viety,
-    ei tule takaisin enää."
-
-Ajeltaessa istuvat vainajan lähimmät sukulaiset arkun kannella
-jalkapuolessa, pääpuolessa ei saa istua, vainajalla kun on pyhäinkuva
-ryntäillä. Miestä hautaan saatettaessa istuu vaimo arkun kannella, ja
-isän tai äidin arkulla istuvat tavallisesti lapset. Jos taas on
-järvimatkaa kalmistolle, viedään arkku kesällä veneellä. Tällöin
-asetetaan kaksi venettä rinnakkain yhteen, koska pelätään, että vainaja
-voi vesillä heittäytyä kovin painavaksi; toiseen veneeseen lasketaan
-arkku ja kumpaistakin soudetaan ulkolaidalta.
-
-Vainaja voi joskus heittäytyä hyvin painavaksi, _jyventäytyö_ niin
-_jykieksi_, ettei saadakaan liikkeelle. Jotkut painavat niin paljon,
-että pitää olla neljä, viisi kantomiestä orren kummassakin päässä.
-Ennen vanhaan oli Nokeuksessa suurtietäjä, Noki-Jussi, heittäytynyt
-niin painavaksi, että oli pitänyt monella hevosella vedättää
-kalmistoon, ja hautaan laskettaessa oli arkku pudonnut pohjaan, niin
-että koko hautausmaa oli tärähtänyt. Vainajan näin "jyventäytyessä"
-pitää vasemman jalan kantapäällä taaksepäin "potata" (potkaista) arkun
-pääpuolta kolme kertaa taikka yhtä monesti paukauttaa kirvespohjalla,
-jopa oikein vihapäissään. Silloin kaikkoavat painajaiset ja muut pahat
-vintiöt. "Jyventäytyvän" vainajan on kovin vaikea lähteä täällä toiseen
-elämään, siksi hän heittäytyy niin painavaksi. Vainaja saattaa myös
-"jyventäytyä", jos jälkeen puolenpäivän lähdetään ruumista viemään.
-
-Jos kuollutta hautaan saatettaessa sattuu sade- tai pyryilma, on se
-hyvä merkki: vainaja viedään silloin "tsarsvah", koska jumalat näin
-"jälet kallah". Ken kuollutta pelkää, voi vainajaa hevosella vietäessä
-katsoa hevosen jalkojen välitse arkun yli, sitten ei enää peloita.
-
-Vainajan pihasta lähdettäessä prostiudutaan _nurmilla_:
-
-    "Prostikkoa vieslöveä hyvästäni omat viikatehvainivoiset visan
-    jälkimäiset kertaset vieslövih syntysih visan assutteluaikasina!
-
-    Et tiijä, min visallisien vieronoijen sanojen [kirosanojen]
-    kera on visan koalelluh omilla viikatehvainivoisillah omien
-    viihyttämäisieh keralla."
-
-Ja taas peltojen laitoja kuljettaessa:
-
-    "Prostikkoa kyllä hyvästäni omat kylvöpeltosieh laitaset kyhän
-    jälkimäiset kertaset kyllä syntysih kyhän assutteluaikasina!
-
-    Et tiijä, on kyllä ilmojen peällä oloaikasina min kyhällisien
-    kyhelmöijen sanojen ['kyhelmöijen sanojen' = kirosanojen]
-    keralla kyhän koalellun omilla kylvöpeltosillah.
-
-    Prostikkoa valkien hyväseni omat vakopeltoset vallan jälkimäiset
-    kertaset!
-
-    Et tiijä, min vallallisien vaimaloijen sanojen kera on vallan
-    koalellun omien vakopeltosieh peällä valkeijen ilmojen peällä
-    oloaikasinah."
-
-Vainajaa kuljetetaan samoja polkuja ja samoja kylän kujasia myöten,
-joita rahvas tavallisesti liikkuu. Etumaisena kannetaan ristiä ja arkun
-kantta -- jotkut läheiset miessukulaiset ovat niitä kantamassa --,
-niiden jälessä arkkua, ja perässä käyvät _kaimoajat_, saattajat, miehet
-ja poikaset edellä, naisrahvas jälessä [naiset eivät saa milloinkaan
-kulkea edellä], sukulaiset etupäässä. Astutaan rinnakkain "kuin
-kuolienkaimoajat" ainakin. Kaikki, jotka vain pääsevät, liittyvät
-ruumissaattoon. Sillä niin monta kuin kaimaat tuonelaan, niin monta
-tulee siellä sinua vastaan ottamaan, kun sinne kerran joudut. Jos et
-ole ketään kaimannut, niin ei kukaan tule sinua vastaankaan tuonelan
-porteilla.
-
-Kujasia käytäessä anellaan jumalan ilmoiltakin anteeksi:
-
-    "Prostikkoa kuulu hyvästäni kaikki kuulu ilmojen alustaiset kujin
-    jälkimäiset kertaset, kukali lienöy kuulu ilmojen alustaisie
-    kuleksennellun kuulu ilmojen peällä oloaikasinah!
-
-    Et tiijä, on min kujillisien kurjien sanasien ['kurjien sanasien' =
-    kirosanojen] kera kujin koalellun kuulu ilmoja myöten."
-
-Naapurien _aitoperiä_ [aitojen vieriä] astuskeltaessa valitellaan:
-
-    "Voi suojauvuksennella [piilottautua], sukie hyväseni, näihe
-    suventamien [naapurien] suimun assuntasijasih ta i suimun
-    olovien omakuntasien [naapurien] suimun assuntasijasih, jottei
-    sukeih syntysih suimun assuteltais siun sulavuisies näinä
-     päiväsuoveroisina!
-
-    Mie, surento vartuoni, hotj toisin aikasin käisin siun sulavuisies
-    suimun silmittelömäs suventamien suojapuolusista [piilopaikoista].
-
-    Voi, armas hyväseni, asetteliutuo salapuolusih [salaisin puolin]
-    aikomien [naapurien] aitovierysillä, hotj ei armahih syntysih
-    siun armahuisies assuteltais näinä päiväarveksuisina!
-
-    Mie, ankeh vartuoni, hotj aikomien aitojen alasin puolusin
-   [aitojen vierillä piilotellen] kävisin siun armahuisies aijan
-   silmittelömässä hotj toisin aikasin."
-
-Mutta saateltaessa _lasta_, joka eläessään on jo kyennyt ulkona
-juoksentelemaan, prostiudutaan:
-
-    "Prostikkoa nämä kujavieryöt kuvoamaistani kujin jälkimäiset
-    kertaset!
-
-    Et tiijä, on kummakukkasieh kera kujin koalellun näillä
-    kujavierysillä [kujavieret].
-
-    Voi soarnumaisen salmojen [nurkkien] suojasih salauvuksennella
-    [piilottautua], jottei soavehih syntysih soarnan assuteltais
-    näinä päiväsoalostisina!
-
-    Mie, sammu vartuoni, siun soavehuisies salapuolusista soarnan
-    silmittelisin.
-
-    Prostikkoa aikomien aitovieryöt aikomaistani aijan jälkimäiset
-    kertaset!
-
-    Et tiijä, on aikomaiseni näillä aitovierysillä aijan koalellun,
-    hos aijan vähäset aikaset ilmojen peällä assuksenteli."
-
-Naapurien _ikkunoin alatse_ vainajaa vietäessä valitellaan:
-
-    "Elköä kylkipuolusin [ohitse käyden, pysähtymättä] kuletelko
-    kuulu hyvästäni kuvoamien kujin assuntasijasista tai omien
-    kujin olovien omakuntasien kujin assuntasijasista!
-
-    Voikoa kuletella kuvoamien kujin assuntasijasih kujin jälkimäiset
-    kertaset!
-
-    Vet, kujin rikenih kertasih kuulu ilmojen peällä oloaikasina
-    näissä kuvoamien kujin assuntasijasissa kuleksenteli
-    kutsuvierahaisena.
-
-    Elköa aitojen alasin puolin armasta hyvästäni assutelko aikomaisien
-    assuntasijasista tai olovien omakuntasien assuntasijasista!
-
-    Voikoa aikoja alennellen assutella armasta hyvästäni armahih
-    syntysih!"
-
-Saapuvaa hautajaissaattoa kohti ei kylän ikkunoistakaan saa katsoa eikä
-saaton jälkeenkään, jollei lähdetä saattamaan. Ikkunalle, sille
-puolelle, josta kuollutta kuletetaan, asetetaan jokin rautakapine,
-jottei vainajasta kalma hinkautuisi.
-
-Arkkua kuletetaan hiljalleen, kuollutta ei pidä kiireesti viedä maahan.
-Joka veräjällä, mistä mennään, pysähdytään ja suitsutetaan, joka talon
-pihallakin, jonka läpi käydään, seisahdutaan, lasketaan arkku maahan ja
-suitsutetaan. Teiden risteykseen jos joudutaan, pysähdytään niinikään
-ja suitsutetaan. Kun vainaja on siitä kulkenut monet kerrat ennen, niin
-siinä heitellään hyvästit sekä tielle että tien kävijöille. --
-Jälelleen eivät saattajat saa katsoa; jos katsoo, niin vainaja ikävöi
-pahemmin kotiin. [Samoin, jos pitkälle matkalle lähtiessä katsoo
-taakseen, tulee kovemmin koti-ikävä.]
-
-Kun hautajaissaatto saapuu rantaan -- jos nimittäin on venematkaa --,
-prostiudutaan _venevalkamoilla_:
-
-    "Prostikkoa valkieta hyvästäni omat venevalkamoisetki vallan
-    jälkimäiset kertaset, kun on vallan rikenih kertasih näihih
-    venehvalkamoisih vallan koalellun vallan myöhäsien
-    iltavarreksuisien vaivunta-aikasinakin [auringon laskeutuessa,
-    yön joutuessa].
-
-    Et tiijä, on min vallallisien vaimaloijen sanasien kera vallan
-    koalellun omissa venehvalkamoisissah, kun on vakavien
-    valtavetysien [järvien] peältä omilta varsityöhysiltäh vallan
-    koalellun vallan myöhäsien iltavarreksuisien vaivunta-aikasina
-    omih venehvalkamoisih, kun oli omilla varsityöhysilläh
-    vaivuksennellun [väsynyt] ta voatehuksennellun [uupunut], kun
-    oli valkie hyväseni vaipuva ikäni [ikäloppu].
-
-Kun sitten päästään _vesille_, niin sielläkin anellaan anteeksi:
-
-    Prostikkoa nämä vieslövän Spoassusen viljavetyötkin [kalavedetkin],
-    kun visan jälkimäiset kertaset vieslövän Spoassusen viljavetysie
-    vieslövih syntysih visan assutellah näinä päivävierennäisinä!
-
-    Et tiijä, on vieronoijen sanojen kera visan koalellun näijen
-    viljavetysien peällä, kun on visan rikenih kertasih näijen
-    viljavetysien peällä visan koalellun.
-
-    Prostikkoa kaunehen Spoassusen kaunehet karivetyöt [kariset,
-    karirantaiset vedet] kaunista hyvästäni kajon jälkimäiset kertaset,
-    kuu kaunehih syntysih kaunehie karivetysie kajon koalatellah
-    kaheksikoarisilla vesien kannatuksilla! [Veneillä. Voi veneissä
-    muuten olla enemmänkin kuin kahdeksan kaarta.]
-
-    Vet on kajon rikenih kertasih kaunis hyväseni niitä kaunehie
-    karivetysie myöten kaheksikoarisilla vesien kannatuksilla koalellun
-    kaunehien ilmojen peällä oloaikasinah.
-
-    Et tiijä, on min kaihojen [pahojen] sanojen kera seäjellyn kaunehen
-    Spoassusen karivetysien peällä.
-
-    Prostikkoa kuulu hyvästäni kuulu Spoassusen kuvasvetyöt kujin
-    jälkimäiset kertaset, kun kuulu syntysih kuvasvetysie myöten kujin
-    assutellah kuusikoarisilla vesien kuplatuksilla! [Veneillä, jotka
-    'kupluavat' veden pinnalla.]"
-
-_Veneestä_ pois astuttaessa itketään:
-
-    "Prostikkoa kaunehempiosasien [parempiosaisien, onnellisempien]
-    kannettuisien kaheksikoariset vesien kannatuksuot kajon jälkimäiset
-    kertaset!
-
-    Prostikkoa voalimien venehvalkamoisetkin vallan jälkimäiset
-    kertaset, kun valkeih syntysih vallan assutellah valkieta hyvästäni
-    vallan jälkimäiset kertaset!
-
-    Voikoa, tunnon olovat omakuntaseni, yksillä tukkusilla ['yksilllä
-    tukkusilla' = yhteen joukkoon] tunnon koalella tuvista hyvästäni
-    tuvehih syntysih tunnon assuttelomah!"
-
-Entiseen aikaan oli tapana soittaa kuolinkelloja, _svonie_, koko ajan
-kun kuollutta kannettiin kotoa kalmistoon, kunnes ruumis saatiin
-hautaan peitetyksi. Nykyään aletaan soittaa vasta sitten kun kirkosta
-lähdetään, ja soittajina, on läheisiä sukulaisia, joko miehiä taikka
-naisia. Kelloja soitetaan sen takia, että sanoma kuuluisi taivaaseen.
-Soittoa "käsetäh" (käsketään) itkuvirsin:
-
-
-    "Voikoa, vallan olovat omakuntaseni, vaskipankasie voakahutella
-    [kelloja liikutella, 'vaskipankasie' = kelloja] vallan jälkimäiset
-    kertaset, jotta vallan olova narotakuntani [heimokuntani (ven.
-    narod = kansa)] niistä kaikki vaimalaisikseh vallan silmittelis,
-    jotta valkieta hyvästäni nyt valkeih syntysih vallan koalatellah
-    vallan jälkimäiset kertaset valkeijen ilmojen peältä.
-
-    Voikoa, kujin olovat omakuntaseni, kuusikielisie kultapankasie
-    kutvahutelia [heilautella] näinä päiväkuuroksuisina, jotta kaikki
-    kuulu narotakuntani niistä kummasikseh kuuloistelis, jotta kuulu
-    hyvästäni kuulu ilmojen peältä kujin koalatellah kuulu syntysih
-    kujin jälkimäiset kertaset."
-
-Kuolinkellojen "kutvahellessa" muistetaan myös niitä vainajan omaisia,
-jotka ovat niin etäisien matkojen takana, etteivät ole voineet saapua
-vainajaa kalmistoon saattamaan, eivätkä monesti ole ennättäneet saada
-edes sanomaakaan. Niinpä kehoitetaan _svonijoita_ [soittajia]:
-
-    "Voikoa, kujin olovat omakuntaseni, kultapankasie kutvahutella!
-    Anna kuvoamaiseh niistä kuuloistelis, jotta kuulu hyvästäh kuulu
-    syntysih näinä päiväkuuroksuisina kujin assutellah. Eikö niistä
-    hotj kummasikseh kujin silmittelis?
-
-    Voikoa, kajon olovat omakuntaseni eli kalevat kantajaini lapset,
-    kaheksikielisie ilokanteluisie [kelloja] kajahutella näinä
-    päiväkaunistoisina! Eikö kajon olovan tshoarisen kansakuntasissa
-    koalelija kannettuiseh ['kajon olovan tshoarisen -- -- --
-    kannettuiseh' tarkoittaa keisarin sotaväessä palvelevaa poikaa]
-    niistä kaihosikses katshahtelisi, jotta kaunehen hyväseh
-    kallehuisie näinä päiväkaunistoisina kaunehih syntysih kaunehien
-    ilmojen peältä koalatellah.
-
-    Voi, kuulu Spoassusen' kumeita kuusikkometshäsie kutvahutella
-    niillä paikkasin kuin hänen kuvoamaiseh kujin koaleloo näinä
-    päiväkuuroksuisina! Eikö niistä kummasikseh kujin silmittelis.
-
-    Et tiijä, ei voi näitä kultapankasien kutvahuksie kuuloistella,
-    kun on kujin etähäisien matkojen peässä.
-
-    Voi, kaunis Spoassusen' kaunehie katajikkometshäsie
-    kaltauvuksennella [kallistella, heilutella] kahtoanne kolmienne
-    peähysie niillä paikkasin kuin hänen kannettuiseh koaleloo näinä
-    päiväkaunistoisina kajon etähäisien matkojen peässä! Eikö niistä
-    kaihosikseh kajon silmittelis, jotta kaunehen hyväseh kallehuisie
-    kaunehih syntysih koalatellah näinä päiväkaunistoisina.
-
-    Ei asninnun [tietää, käsittää] kaunehen hyväseh ilmojen peältä
-    puuvunta-aikasina näillä puolin kaunehie ilmasie koalella.
-
-    Ei tiijä, ei voi kaheksikieliset ilokantelehuot kajahella kajon
-    etähäisien matkojen peähysih."
-
-Kirkossa panee pappi vainajalle _ventshän_ otsalle ja _molivanan_
-käteen. [Vainaja näin "ventshätäh", vihitään, toiseen elämään, ilman ei
-siellä otettaisi häntä vastaan. Molivana = paperi, jossa on rukouksia.]
-Kirkossakin vainaja _hyväisselläh_, pappi hyvästelee ensin, sitten
-saattajat; ruumiin rinnalla olevaa pyhäinkuvaa suulassetah ja sanotaan:
-"prossi milma, pokoiniekka!" Arkku viedään hautausmaalle avoimena,
-siellä vasta pannaan kansi kiinni. Kirkosta lähdettäessä on kaikilla
-saattojoukossa kulkevilla vainajan sukulaisilla palava tuohus kädessä
--- jos on niin vakava ilma, että tuohus voi palaa. Niitä kannetaan ja
-niiden annetaan palaa, kunnes hauta on luotu umpeen.
-
-Kalmistoa lähestyttäessä kutsutaan siellä lepääviä vainajia tulijaa
-vastaan ottamaan:
-
-    "Tulkoa valkeista syntysistä vastoalomah valkieta hyvästäni,
-    vallan olova omakuntaseni ta i kaikki Tuonelan valaistikuntaset
-    [Tuonelan eläjät (ven. volost = hallintopiiri, kunta)], omih
-    valkevuisihih näinä päivävarreksuisina!
-
-    Tulkoa kaikki tuvehista syntysistä, tunnon olovat omakuntaseni,
-    tuvista hyvästäni tunnon silmittelömäh yksillä tukkusilla omih
-    tuvehuisihih!
-
-    Tulkoa omastelomah [omaiseksi tuntemaan], kaikki olovat Tuonelan
-    omakuntaset, orhieta hyvästäni omih omusih, omat ottamaiseh ['omat
-    ottamaiseh' = omat lapset, jotka jo ovat kuolleet] oimun
-    ensimäisiks orheijen ilmojen peältä!"
-
-Jos vainaja on pieni lapsi, niin kalmistoa lähestyttäessä kutsutaan
-vastaan ottajia:
-
-    "Tulkoa miun voalimaistani vallan silmittelömäh omih valkevuisih
-    omat voalimaiseni vallan ensimäisinä, kun on valkie Spoassuni
-    vaivutellun valkeijen ilmojen peältä voalimaiseni sulat valkevuot!
-
-    Voi, valkeih ilmoih seätelijä voalijaiseni, valkeista syntysistä
-    valveuvuksennella vastoalomah miun voalimaistani ['Voi valkeih
-    -- -- -- voalimaistani' = Maamoni, tule ottamaan vastaan
-    vaalimaistani] omih valkevuisih, kun valkie Spoassusen' vallan
-    hullusina ['vallan hullusina' = aivan pienenä] vaivutteli valkeijen
-    ilmojen peältä sulat valkevuot miun voalimaiseltani.
-
-    Voi, kauneih ilmoih seätelijä kantajaiseni, kaunehista syntysistä
-    kajon yleneksennellä ta kaikki kajon olovat Tuonelan kansakuntaset
-    miun kannettuistani katsahtelomah omih kallehuisih kaunehien
-    ilmojen peältä, kun kaunis Spoassusen' miun kannettuiseni kallehuot
-    kajon puuvutteli kajon yhettömiks."
-
-Avonaisena odottaa Tuonelaan tulijaa jo kalmistoon kaivettu hauta. Sitä
-lähestyttäessä kuullaan itkijän valittavan:
-
-    "Voi kuin viluilta viimoaloo vieronasta vartuostani vieslövän
-    hyväseni Tuonelan visan assuntasijaset!
-
-    Voi kuin kylmiltä kyettelöö kyhelmästä vartuostani kyllä
-    hyväseni kyhän assuntasijaset näinä päiväkypenyisinä!"
-
-Aivan haudan vierellä oltaessa itketään:
-
-    "Katshokkoa kuin kamaloilta koavasteloo kaihosta vartuostani
-    kaunehen hyväseni kajon assuntasijaset näinä päiväkaunistoisina!
-
-    Voi, kuin ouvoilta osutteloo onehesta vartuostani orhien
-    hyväseni olentosijaset, kuihe orhie hyväseni oimun loajitellah
-    näinä päiväoprennaisina oimun polvuhisih Tuonelan olentosijasih!
-
-    Katshokkoa, kuin ikäväisiltä innon silmittelöö inhusta vartuostani
-    istarinnoitta [oikein ikivanhat] ikipolven aikuhiset Tuonelan
-    ikisijaset!"
-
-Hauta on kaivettu _koillini--luuve_ [itä--länsi. Pääilmansuunnat:
-pohjoni, suvi, koillini, luuve] suuntaan, jalkopuoli koilliseen käsin.
-Niin tulee kuollut katsomaan koilliseen päin ja olemaan kohti
-kesäpäivän nousua, päivä kun kesällä nousee koillisen pohjoiskorvasta.
-Ja koillisessa se on myös kallehin risti, "kultani risti". Lisäksi
-siellä ovat pyhät manasterit (luostarit) ja kaikki kalleimmat jumalat:
-"Isossima, Savatei ta Solovetshkoi". Hauta on kaivettu kolmea kyynärää
-syväksi, pituutta ja leveyttä on tarpeen mukaan. Ennen kyllä jätettiin
-hauta paljon matalammaksi, jopa tuskin parin kyynärän syvyiseksi.
-Avonaiseen hautaan on ennen joskus heitetty jokin raha, ennenkuin
-ruumis siihen laskettiin. Maa on siten tullut ostetuksi kuolleen
-sijaksi, ja näin hän saa siinä vapaasti ja rauhassa levätä. Väliin ovat
-vainajat näet tulleet unissa valittamaan, ettei saa haudassa lepoa,
-vaan pitää olla vieraassa kodissa, kun ei ole maata ostettu.
-
-Haudan yli asetetaan poikittain kanget taikka lapiot, joilla on hautaa
-kaivettu, ja arkku lasketaan niiden varaan. Siinä se saa olla avoimena
-siksi kunnes _muisteliaiset on jaettu_. Vainajan kotiväki ja muutkin
-sukulaiset, ketkä vain ovat saattamassa kuollutta, ovat varanneet
-mukaansa kaikenmoisia antimia: piirakkaa, kalittaa, sankeja,
-kalakukkoa, leipää, suolaa -- suola se onkin kaikkein "kallehinta" --
-rinkilöitä, ruista, ohraa, sen mukaan kuin varat sallivat, jopa
-vaatetta ja rahaakin. Jotkut varakkaat voivat vainajansa
-muisteliaisiksi jakaa, paitsi muuta hyvää, noin puolisen tynnyriä
-rukiita sekä ohria. Ne jaetaan vähävaraisille ja köyhille -- itse kukin
-antaa omille sukulaisilleen ja tuttavilleen -- ja antaessa aina
-kehoitetaan muistelemaan vainajaa. Tarkoitus on etupäässä juuri jakaa
-omille köyhille sukulaisille, mutta kun yhdelle omaiselle antaa, saa
-samalla osittaa yhdeksälle vieraalle. Vähintäänkin kolmelle henkilölle
-pitää olla jotakin antamista, vaikka jakaja olisi kuinkakin köyhä.
-Muisteliaiset viedään kalmistoon _savipatasilla, tuohiropeilla ja
-vakkasilla_. Kun ne tulevat tyhjiksi, eikä kukaan niitä halua,
-heitetään ne kalmistoon, asetetaan pohja puhkaistuna tai kylki
-rikottuna kumolleen haudalle. Kalmistosta ei pidä mitään tuoda takaisin
-siitä, mikä on vainajan varaksi pantu matkaan. Astiat rikotaan, koska
-vainaja ei muuten koskaan saisi niitä rikki. Muisteliaisia ei
-kalmistossa syödä, vaan ne viedään kotiin ja nautitaan siellä omaksi
-tyydytykseksi ja vainajan muistoksi.
-
-Paitsi vainajan sukulaisia ottavat muutkin saattajat mukaansa
-hautausmaalle ruokatavaraa, vaatetta ja rahaa, joita he sitten vainajan
-mukana lähettävät tuonelaan tuomisiksi sinne jo joutuneille
-omaisilleen. Nämäkin muisteliaiset jaetaan vain tuttaville ja köyhille,
-ja samalla pyydetään muistelemaan niitä vainajia, joiden takia tavarat
-on annettu. Tuonelassa tämä kaikki mainitaan, "on niinkuin kirja
-työnnettäis, jotta teällä häntä mainitah hyvällä... jotta heänkin siitä
-voipi auttoa, kun myö lähetäh kaloa pyytämäh ta lintuo metshästä ta
-mihin vain".
-
-Voidaanpa vainajan mukana lähettää tuonelaan oikein suullisiakin
-terveisiä. Itkien valitetaan terveisvirsi:
-
-    "Voikoa viestisie vieritellä vieronasta vartuostani vieslövih
-    syntysih, sen visallisie, kuihe loatusie, vierona vartuoni,
-    vieslövien ilmasien peällä visan elostelen!
-
-    Et tiijä, tuloo vieslövien ilmojen peällisie viestisie
-    vietuvoiksentelomah [kyselemään] vieronasta vartuostani.
-
-    Voi sateijen lyömättömie soavehien ilmojen peällisie vereksie
-    sanomaisie soatella! [Niin tuoreita, ettei ole vesisade turmellut.]
-
-    Et tiijä, tuloo vereksie sanomaisie soahustelomah [kyselemään]
-    soavehis syntylöissä sammusta vartuostani.
-
-    Voi valkeista syntylöistä valivopolkkasista vallan etshitellä
-    vaimalan vartuoni vallan kohtalahista! Niin, vaimala vartuoni,
-    olen valkeijen ilmojen peällä vallan monenloatusien Tuonelan
-    vaimalaisien valtivoiksentelijaisina [kärsijänä].
-
-    Ei ole ollun minkänä vallallisien vaimaloijen miel'alasien
-    valotuksie [vaimennuksia] niistä aijoista soahen, kun on hänen
-    valkehuot valkehih syntylöih valkie Spoassusen' vallan puuvutellun.
-
-    En ole kuitana voalimaisieni vassen voinun valotella [vaimennella]
-    vaimaloita miel'alasieni enkä ole voinun valitella kuillana
-    voalimaisilla.
-
-    Anna, vaimala vartuoni, hotj siun valkeih syntysih vallan
-    puuvunta-aikasina valittelen vaimaloijen vetysieni keralla!
-
-    Etkö valkeis syntysissä miun vaimalan vartuoni vallan
-    kohtalahisella valittelis näihe loatusie, kun vaimalan vartuoni
-    valkeijen ilmojen peällä valittelen siun valkehuisie vassen."
-
-Kun sitten muisteliaiset on jaettu ja pappi haudan siunannut sekä
-vainajan _pokrepainnut_, valmistanut hautaan, otetaan aluskanget pois
-ja arkku lasketaan nuorilla hautaan. Silloin itketään:
-
-    "Elköä, tunnon olovat omakuntaseni ta i tuvis narotakuntani,
-    tuvista hyvästäni tuhansien Tuonelan turpeiden turvutuksiks
-    [turvotettavaksi] tunnon loajitelko!
-
-    Voikoa turpiet tuomituhjuset [tuomipehkot] tunnon etsitella
-    tuvehen hyväseni sijoih tuvehih syntysih!
-
-    Anna miun tuvis hyväseni tunnon elosteloo tuvehien ilmojen
-    peällä tunnon olovat aikasie.
-
-    Voikoa, vallan olovat omakuntaseni, voara voaroilta valitut
-    valivokivyöt [valitut, tasaiset kivet, joita voi liikutella]
-    valkeihsyntysih valkien hyväseni sijoih vallan loajitelia!
-
-    Voikoa, verran olovat omakuntaseni ta versojaini lapset, vesien
-    vellomat venkkien pohjissa venynehet vesihakoset verran loajitella
-    vetrehen hyväseni sijoih vetrehih syntysih!
-
-    Anna vetrehen hyväseni vetrehien ilmojen peällä verran elossella
-    verran olovammat aikaset."
-
-Kun arkku on laskettu hautaan ja joku läheinen sukulainen naapurista,
-vävy tai joku muu, on laskeutunut naulaamaan kantta kiinni, itketään:
-
-    "Elköä soavehen hyväseni soavehuisie satojen Tuonelan
-    tshasohka-rautojen [salpojen] toakse salpoalko soavehih syntysih!
-
-    Elköä, tunnon olovat omakuntaseni ta i tuvis narotakuntani,
-    tuvista hyvästäni tuhansien Tuonelan kriepostirautasien [lukkojen]
-    toakse tunnon loajitelko näinä päivätuomeksuisina!
-
-    Voikoa tuomiset tulostupenjaiset [tulorappuset (ven. stupenj =
-    porras)] tunnon loajitella tuvehella hyväselläni näinä
-    päivätuomeksuisina, kuita myöten tuvis hyväseni tuvehista
-    syntysistä tunnon yleneksentelis turtivoa varruttani ta i
-    tuuvittamaisieh tunnon silmittelömäh hotj tunnon ainuot kertaset!
-
-    Voikoa, vallan olovat omakuntaseni ta i valkie narotakuntani,
-    valmissella vaskiset Tuonelan tulentovajaset [tulorappuset,
-    karjalan 'vajaset' = rappuset talon edessä] valkeista syntysistä
-    valkiella hyväselläni!
-
-    Eikö niitä myöten valkie hyväseni vallan yleneksentelis valkeijen
-    ilmojen peällä valkeista syntysistä hotj vallan ainuot kertaset
-    vaimaloa varruttani ta omie voalimaisieh silmittelömäh."
-
-Kun arkun kansi on naulattu, ladotaan arkun peitoksi _tuohi- taikka
-petäjänkuorilevyjä_, jottei multa pääsisi suorastaan arkkua
-koskettamaan.
-
-Joskus on, niin kerrotaan, joku vainaja haudattu _kumollah_ eli
-kasvoilleen. "Onnakko on, jotta kun rupieu hyvin paljo kuolomah väkie,
-elikkä ken naini lapsie soa ta kaikki järkieh kuoloo, niin kumollah kun
-lapsi hauvatah, niin siitä jeä toiset elämäh."
-
-Ennenkuin ruvetaan luomaan hautaa umpeen, heittävät saattajat arkun
-kannelle multaa, taittavat puusta oksan, jolle kolmasti sirauttavat
-sitä haudan reunalta. Paljaalla kädellä ei uskalleta kalmiston multia
-kosketella. Kun multaa on näin pirautettu vainajan "silmille", ei siitä
-ole enää tuonelasta tulijaa, ja hänet on helpompi silloin unohtaakin.
-Saattajat, naisetkin, ellei ole tarpeeksi miehiä matkassa, täyttävät
-haudan. Hautaa umpeen luotaessa itketään viimeinen itku:
-
-    "Elköä kaunehen hyväseni kallehuisie kauheijen kalmamultasien
-    kaunistoisiks kajon loajitelko näinä päiväkaunistoisina. Voikoa
-    katajapehkoset niih sijoih kajon etshitellä!
-
-    Niin alkaa kamaloilta koavassella kaihosta vartuostani, kun
-    kaunehen hyväseni kallehuot kauheijen kalmamultasien kaunistoisiks
-    kajon loajitteletta.
-
-    Voi, kaunis hyväseni, kaislapeä-heinäsiks [kaislankaltainen
-    nurmella kasvava heinä] kajon yleneksennellä kaunehien ilmasien
-    peällä! Mie niistä hotj siun kallehuisies koalelisin katsahtelomah
-    toisin aikasin kajon suurissa ikävien kaihosissa.
-
-    Voi, kuulu hyväseni, kuulu syntysistä kukkapeä-heinäset kujin
-    ylenneitä kurjista seänalasistas kuulu ilmojen peällä! Mie,
-    kurja vartuoni, niistä siun kukkahuisies kävisin hotj kujin
-    silmittelömäh kuulu Spoassusen kesäkuuroksuisina, kun
-    kukkapeä-heinäset kukiksenteloo kurjista seänalasistas.
-
-    Mie, kurja vartuoni, niitä kukkapeä-heinäsie vassen kuulu
-    ilmojen peällisie kurjasieni kujin alennuttelisin.
-
-    Voi, ihala hyväseni, innon aivosina, huomenesihalmoisina
-    ilmanvuksennella ihaloina ilman lintusina omilla iltapihasilla
-    iluolemah! Enkö niitä vassen vois, inhu vartuoni, iltasijasilta
-    innon yletä, kun ei ole innon ylentelijäisie iltasijasilta, kun
-    ihalan hyväseni ihaluot ihaloih syntysih innon loajiteltih.
-
-    Voi, kuulu hyväseni, kuulu syntysistä kuuritsoijen nenissä istujiks
-    kummalintusiks kujertelomah kujin yleneksennellä! Enkö, kurja
-    vartuoni, vois kuuritshasijasilta kujin yletä, kun kummalintusina
-    kujertelet, kun kuulu Spoassusen' siun kukkahuot kujin puuvuttel'
-    kuulu ilmojen peältä."
-
-Pitkän itkuvirren aikana on hauta täytetty ja jalkopuoleen on asetettu
-risti seisomaan. Lopuksi mullat silitellään ja tasoitellaan kummuksi.
-
-Arkun laatija tekee myös ristin, mutta sen voivat valmistaa kyllä
-omaisetkin, m.m. pojat vanhemmilleen. Risti koetetaan tehdä "kelle vain
-min kaunehempi osattais". Varsinkin ennen aikaan pantiin niiden
-valmistamiseen vaivaa ja huolta, niihin tehtiin silloin viilot ja
-katot, "solomat" ja "kuuritshat", sekä koristellut tuulilaudat katon
-reunoihin. Pari kolmekin poikkipuuta salvettiin päärunkoon, alimmainen
-venäläiseen tapaan viistoon. Nykyään ei hautapatsaita enää viitsitä
-veistoksilla kaunistella, enimmäkseen ne tehdään vain aivan sileät,
-joskus maalataankin. Vainajan puumerkki leikataan patsaaseen, toisinaan
-kuolinvuosikin. Ristin juuren ympärille maahan kääräistään tuohi
-lahoamista hidastuttamaan.
-
-Pyhäinkuva, joka on ollut vainajan ryntäillä, kiinnitetään ristin
-päärunkoon vainajan puoleiselle sivulle. Ristin poikkipuille asetetaan
-ne tuohuksien palaset, jotka saattajilta ovat jääneet palamatta.
-_Tuulipaikkoja_ (liinoja) sitovat naiset heti ristiin, jotta tämä olisi
-"kaunehempi". Tavallisesti ovat ne valkeita, noin puolen korttelin
-levyisiä, uudesta, "solkivaatteesta" poikkisarkaan leikattuja
-vaatesuikaleita. Tuulipaikat sidotaan ristin poikkipuuhun
-vaatenauhalla; niiden sanotaan olevan pokoiniekan _käspaikkoja_
-(pyyhinliinoja). Orsi, jolla arkku on kannettu hautausmaalle, asetetaan
-ristin viereen haudalle pitkälleen.
-
-Myöhemmin rakennetaan haudalle _kropnitsha_, pienoinen hautakammio. Se
-on tehtävä pian, jottei vesi pääse valumaan hautaan ja mädättämään
-arkkua ennen vainajaa, koska ruumis silloin joutuisi lahoamatonna
-multien sekaan. [Jos hautakummussa mullat painuvat maaemään, on vainaja
-onneton kuolija, joka joutuu oatuun. Mutta jos kummulla mullat kohoavat
-ylös ja heinittyvät, on kuolija onnellinen, hänellä on tsharsvan elos.]
-
-Kropnitshan laativat sukulaiset taikka omaiset. Ennen se
-tehtiin hirsistä, salvettiin pyöreistä hirren kappaleista pari-,
-kolmekerrokselliseksi ja _viiloniekaksi_ niinkuin huone. Lautakatto oli
-kahtaalle kallistuva, harjalla soloma kuuritshoineen. Tehtiinpä
-sivuseinän pääpuoleen pieni ikkunakin lasiruutuineen, kuten arkkuunkin.
-Siitä saattoi vainaja "silmitellä valkeih ilmoih" taikka tulla ulos
-"kuuritshoijen nenissä istujiks kummalintusiks kujertelomah".
-
-Nykyään tehdään kropnitshoita myös turpeista. Kropnitsha tehdään haudan
-pituinen ja levyinen, ja se on hautakummulla kuin vainajan suojaksi ja
-kodiksi tehty pikkuinen pirtti. Se estää myös kalmistossa kävijöitä
-tallaamasta hautakumpua ja suojelee hautaa sadevedeltä.
-
-
-
-
-7. HAUDALTA PALUU.
-
-
-Niin on vainaja kätketty "kauheijen kalmamultien kaunistoisiks" ja
-"tuhansien tuonelan tshasohkarautojen toakse". Hautakumpu on tasoitettu
-ja risti saatu pystyyn. Sitten lähdetään takaisin kotia kohti.
-Kalmistosta palattaessa ei kukaan saa katsoa taaksensa. Kalma voisi
-silloin hinkautua ja vasta hautaan saatu vainaja palata takaisin
-tuonelasta.
-
-Jos kuollut on viety kalmistoon reellä, käännetään reen pohjaliisteet
-_muurnin_, [nurin] ennenkuin niille palattaessa uskalletaan
-istuutua. Rekeä ei ajeta pihaan, vaan se jätetään kartanon taakse,
-_pohjoissalmoh_, käännetään kylelleen ja siitä kopistellaan
-kirvespohjalla lumet ja rikat pois. Pohjaliisteet heitetään salvoksen
-korvalle tuulettumaan, lapiot ja kirveet, joita on käytetty hautaa
-kaivettaessa, jätetään pitkälleen maahan talon pohjoispuolelle, jotta
-
-    "tuuli tuuloo ta vesi lyö,
-    pohjaisilma poltteloo,
-    vilu ilma vierauttau."
-
-Seinää vasten pystyyn ei niitä saa asettaa. Jos sen tekisi, saattaisi
-surma ottaa lisää talosta väkeä. Samoin myös reki vaatisi uutta
-viemistä, jos se liisteineen heitettäisiin kohdalleen.
-
-Koko saattojoukko savustelee itsensä katajalla kalmistosta palattuaan
-samalla kuin kuolinpirttiäkin kalmanhajun karkoittamiseksi
-savustellaan. Ne, jotka ovat kaivaneet haudan, kantaneet vainajaa
-taikka muuten kuollutta lähemmin käsitelleet, savustelevat lisäksi
-kätensäkin. Jotkut saattavat lämmittää saunankin ja käydä kylyssä.
-Mutta niin kauan kuin vainaja on ollut maan päällä, ei talossa ole
-saanut saunaa lämmittää eikä kylyssä käydä, sillä tällöin voisi saada
-kalman tartunnan.
-
-Isännättömiksi jääneiden kotipeltojen pientareita palattaessa muistuu
-vainaja mieleen. Itkuvirttä valitellen niitä katsellaan:
-
-    "Katshokkoa, kun on valkiesta hyväsestäni jeänehet kaikki
-    vakovainivoisetkin vaimaloijen vetysien valtasissa näinä
-    päivävarreksuisina!
-
-    Kaikki kyllä hyväsestäni jeänehet kylvöpeltosien laitasetki ovat
-    kyhelmöijen vetysien valtasissa näinä päiväkypenyisinä.
-
-    Niin olen, kyhelmä vartuoni, kyhelmöijen vetysien valtasissa
-    kaiken kyllä ikäseni kyhän eloistelomah.
-
-    Kaikki on vieslövästä hyväsestäni jeänehet viikatehvainivoisetkin
-    vieronoijen vetysien valtasissa visan olovaisilta ["visan
-    olovaisilta" = kovin paljon, ylt'yleensä] näinä päivävierennäisinä.
-
-    Niin se lienöy, vierona vartuoni, kaiken vieslövän ikäseni
-    vieronoijen vetysien valloissa koalelomassa näijen
-    viikatehvainivoisien peällä."
-
-Oudolta tuntuu tuttu kotipihakin ja itkuvesien valloissa olevalta:
-
-    "Katshokkoa, kun on loatu hyväseni lastupihasilla loajat
-    vesi-lampiset loajitteliutunna näinä päivä-lapovehusina, kun on
-    loatu hyväseni loaskavuot loatu syntysih loavun assuteltu näinä
-    päivä-lapovehusina.
-
-    Niin se lienöy, laitto vartuoni, koko loatu ikäseni laittojen
-    vetysien valloissa loavun koalelomah näillä lastupihasilla koko
-    loatu ikäseni."
-
-Samoin näyttävät monasti edestakaisin kuletut rappusetkin surevan.
-Niitä lähestyessä huomataan:
-
-    "Kaikki on valkien hyväseni vajovieryöt vaimaloijen vetysien
-    valtasissa näinä päivävarreksuisina, kun on valkien hyväseni
-    valkevuot valkeih syntysih vallan assuteltu.
-
-    Niin se lienöy, vaimala vartuoni, koko valkien ikäseni vallan
-    koalelomah näitä vajovierysie vaimaloijeh vetysien keralla."
-
-Mutta kamalan kylmiltä ja kolkoilta tuntuvat tyhjiksi jääneet
-asuinhuoneet, kun sinne kalmistosta vainajan "kallehuisitta" takaisin
-palataan. Niinpä jo sintshissä ja pirtissä tunnetaan:
-
-    "Voi kuin viluilta viimoaloo vieronasta vartuostani viestivästä
-    hyväsestäni jeänehet visan assuntasijaset näinä päivävierennäisinä.
-    Kaikki on vieronoijen vetysien valtasissa nämä visan
-    assuntasijaset.
-
-    Niin se lienöy vierona vartuoni vieronat seänalaset viluja
-    virvettelömäh ["viluja virvettelömäh" = mielipahasta värisemässä]
-    koko vieslövän ikäseni, kun ei ole vieslövän hyväseni vieslövyisie
-    visan elostelemassa omissa visan assuntasijasissah.
-
-    Voi kuin kamaloilta koavasteloo kaunehesta hyväsestäni jeänehet
-    kajon assuntasijaset näinä päiväkaunistoisina, kun ei ole
-    kaunehen hyväseni kallehuisie näissä kajon assuntasijasissa.
-
-    Kaikki on kaunehen hyväseni kamoaikkunoijen korvasetkin
-    kaljamojeähysien [jääkaljamien] kajollisiks kaljamoittun näinä
-    päiväkaunistoisina.
-
-    Niin lietäneh koko kauneheks ikäseksen' kamoaikkunoijen
-    korvasetkin kaljamoittun.
-
-    Kaikki ne on ihalasta hyväsestäni jeänehet isveskarauvoilla
-    issutetut [saranoilla kiinntetyt] ilmaikkunoijen korvalliset
-    iljenjeähysien [jääiljamien] innollisiks innon loajittautun näinä
-    päiväihalmoisina.
-
-    Niin lienöy inhu vartuoni kaikeks ihalaks ikäseksen' inhojen
-    vetysieni Valtasissa, kun alan ihalan hyväseni ihaluisitta innon
-    elossella näissä ihalasta hyväsestäni jeänehissä innon
-    assuntasijasissa."
-
-Ei tahdota pirttiin päästyä oikein uskoa, ettei vainaja todellakaan
-enää ole "assuntasijasissah". Kaikkialla näkyy tuttuja todisteita
-hänestä. Ehkäpä hän on vain jonnekin pistäytynyt, piiloutunut? Siksipä
-aletaan häntä pirtistä ja jokapaikasta "etshitellä" (etsiskellä)
-itkuvirsiä valitellen:
-
-    "Anna rupielen, kiero vartuoni, kirasta hyvästäni kiran
-    etshittelömäh omista kiran assuntasijasistah.
-
-    Eikö ole hotj omien kivikiukaijen [uunien] korvasilla kiran
-    loajitteliutun, kun kiran rikenih kertasih kiroijen ilmojen peällä
-    oloaikasina omilla kivikiukaijen korvasilla kiran koaleli.
-
-    Ei ole kirahan hyväseni kirahuot omilla kivikiukaijen korvasilla
-    kiran koalelomassa.
-
-    Kaikki on nämä kivikiukaijen korvasetkin kierojen vetysien
-    valtasissa näinä päiväkiekkosina.
-
-    Kuihe loatusih alan, kiero vartuoni, kiran elossella näissä kiran
-    assuntasijasissa kirahan hyväseni sulitta kirahuisitta?
-
-    Anna, paljo vartuoni, parahan hyväseni parahuisie panun etshittelen
-    omien patvipatshahuisien takoa.
-
-    Vet, se panun rikenih kertasih patsherteli [puheli, pakisi
-    hiljaisella äänellä] omieh patvipatshahaisieh [kiukaan patsaan]
-    takana panun myöhäsien iltapatsheroisien panun alenenta-aikasina.
-
-    Niin se lienöy paljolla vartuollani kaikeks parahaks ikäsekseni
-    panun suuret paljoset [mielipahat] panun alenneltavaisiks, kun on
-    nämä patvipatshahaisetki paljojen vetysien valtasissa näinä
-    päiväpatsheroisina."
-
-Mutta kun ei pirtistä löydy vainajan "valkehuisia", käväisee itkijä
-häntä toisistakin huoneista etsimässä:
-
-    "Anna rupielen, sammu vartuoni, omista salmojen suojasista soavehen
-    hyväseni soavehuisie soarnan etshittelömäh.
-
-    Eikö ole hotj omih salmojen suojasih salauvuksennellun?"
-
-Mutta kun ei sielläkään löydy, täytyy palata pirttiin takaisin,
-valitellen:
-
-    "Ei ole hotj soavis hyväseni omih salmojen suojasih voimin
-    salauvuksennella kuihe paikkasih.
-
-    Aivan on soavehih syntysih soavis Spoassusen' hänen soavehuot
-    soarnan puuvutellun.
-
-    Kuihe loatusih alkanen, sammu vartuoni, soavehesta hyväsestäni
-    jeänehissä soarnan assuntasijasissa soarnan elossella soarnan
-    armottomina soavehien ilmojen peällä.
-
-    Niin äijiksi sammusikseni soarnan loajittautuu soarnan polvuhiset
-    Tuonelan sammuset.
-
-    Niin se alkaa turtivolla vartuollani tuhansin tulikypenyisin
-    tuisaella [poltella, pistellä tuskaisesti, tuiskaella] tuhmat
-    miel'alaseni.
-
-    Ei ole tuvehen hyväseni tuvehuisie enämpi omissa tunnon
-    assuntasijasissah näinä päivätuomeksuisina. Ei ni kuillana aikasin
-    enämpi tunnon koalele omih tunnon assuntasijasih.
-
-    Niin alkaa tunnon äijiksi tukelaisikseni [tukalaksi olokseni]
-    tunnon loajittautuo, kun en voi ni kuihe loatusih aikasieni tunnon
-    alennella tuhmilta vetysiltä."
-
-Viimein joku itkijää säälien rupeaa häntä lohduttelemaan ja
-tyynnyttelemään ja kehoittelee häntä jättämään jo etsintänsä ja itkunsa
-ja rauhoittumaan. Itkijä heittäytyy tyynnyttelijän kaulaan ja
-valittelee:
-
-    "Elköä kiellelköä kieroa varruttani!
-
-    Anna mie, kiero vartuoni hotj kierojen vetysieni kera kiran
-    koalelen ta kiran etshittelen kirahan hyväseni kirahuisie.
-
-    En voi vakautella [tyynnytellä] vaimaloita miel'alasieni näinä
-    päivävarreksuisina, niin vaimalan vartuoni vaimalat seänalaset
-    vallaiksenteloo [oleskelee] vaimaloijen vetysien valloissa.
-
-    Kuihe loatusie rupielen aikasieni vallan alentelomah näissä
-    valkiesta hyväsestäni jeänehissä vallan assuntasijasissa?
-
-    Ei ole ni kuihe valkehuisie vassen valutella [itkien, kyynelin
-    alennella] vaimaloita miel'alasieni kuillana aikasin."
-
-Vielä seuraavanakin päivänä herähtää valitusvirsi. Aamulla herättyä
-muistuu taas mieleen vainajan tyhjä sija, vainajan poissaolo ja ikävä
-on taas entisellään ja itkuvirsi valmiina:
-
-    "Näihe ikäväisih lienen, inhu vartuoni, ihaloijen ilmojen peältä
-    innon puutun, kun on kaiken ikäseni piettävät innon polvuhiset
-    Tuonelan ikäväiset innon alenneltavaisina inhulla vartuollani.
-
-    Olen katshahellun, kaiho vartuoni, eikö kaunehen hyväseni kallehuot
-    kajon koalele omih kajon assuntasijasih.
-
-    Jos kuillana aikasin katesijasilta kajon yleneksentelisin, kaiho
-    vartuoni, ei ole kaunehen hyväseni kallehuisie omissa kajon
-    assuntasijasissah.
-
-    Kaunis hyväseni kun kaikin aikasin huomeueskaunistoisina omilla
-    kajotyöhysilläh kajon asetteliutu kaihon vartuoni keralla.
-
-    Vet, ei ole kajonkana ainusie kertasie yksillä kajotyöhysillä kajon
-    koalelomassa.
-
-    Mie vain, kaiho vartuoni, kaihojen vetysieni keralla koalelen kajon
-    armottomina kaunehesta hyväsestäni jeänehillä kajon avotyöhysillä.
-
-    En voi, kaiho vartuoni, kaunehesta hyväsestäni jeänehien
-    kannikkastolasien peällä koalella kaihoitta vetysittä, kun ei ole
-    kaunehen hyväseni kallehuisie yksillä kannikkaverosilla kajonkana
-    ainusie kertasie.
-
-    Kaikki on kaiholla vartuollani kajon prostoisien [huonojen]
-    kaklussomasien [vaatteiden] täytehiset, kaiken kaunehen ikäseni
-    piettävät kaihoset kannettavana ["Kun on oikein suuri mielipaha,
-    niin eivät vaatteetkaan päällä mahu", on tapana sanoa], kun ei ole
-    kaunehen hyväseni kallehuisie kuillana aikasin omissa kajon
-    assuntasijasissa koalelomassa.
-
-    Ei ole sukie hyväseni yksillä sulavilla suusoviettaisilla suimun
-    koalelomassa suimunkana ainusie kertasie niistä aijoista soahe
-    kuin on sukeih syntysih suimun assuteltu.
-
-    Jos min kajolliset kaihopaikkaset [mielipahat] kajon loajittautuu,
-    ei ole kenenkänä kallehuisie vassen kajon kavotella, kun on
-    kaunehen hyväseni kallehuot kaunis Spoassusen' kallehien ilmojen
-    peältä kajon puuvutellun kajon yhettömiks.
-
-    Ei ole vaimalan vartuoni varsisomasien [vaatteiden] vallan
-    assuttelijaisie voatejarmantkaisista [vaatekaupoista, markkinoilta
-    ven. jarmarka = markkinat]. Kuin oli valkie hyväseni valkeijen
-    ilmojen peällä vallan koalelomassa, niin vallan rikenih kertasih
-    varsisomasie voakanmaista voatejarmantkaisista voimalalla
-    vartuollani assutteli.
-
-    Kujin rikenih kertasih kuulu hyväseni kuulu ilmojen peällä
-    oloaikasinah kuulusista kuptshien [kauppiaiden ven. kupets =
-    kauppias] lauhkasista [kauppapuodeista] kuletteli kaiken
-    kujillisie kuitusomasie kurjalla vartuollani.
-
-    Ei ole niistä aijoista soahe ollun kurjalla vartuollani
-    kuitusomasien kulettelijaisie.
-
-    Aivan se on kurja vartuoni kujin prostoisissa kuitusomasissa
-    kuleksennellun.
-
-    Niistä on kurjalla vartuollani mielistä alenemattomat kaiken kuulu
-    ikäseni piettävät kurjaset kujin alenneltavaisina."
-
-
-
-
-8. MAAHANPANIAISET.
-
-
-Aamulla sinä päivänä, jona vainaja saatetaan kalmistoon, ei maisteta
-ensinkään mitään syötävää, teetä vain juodaan ja vieraillekin
-tarjotaan. Jos saattajat nauttisivat suurusta, niin ei vainajalle
-loisessa elämässä sinä päivänä annettaisi syötävää. Vasta kun
-hautausmaalta palataan, syödään ja juodaan. Koko saattoväki kokoontuu
-kuolintaloon viettämään _moahanpaniaisia_. [Nykyään myös _hautajaiset_.
-Tunnetaan myös sana _peijaiset_. Sanotaan esim.: "En lähe häihen enkä
-peijahaisih", ja "En ole kaynyn häissä enkä peijahaisis."]
-
-Syömiset ja juomiset laitetaan valmiiksi jo vainajaa hautaan
-hankittaessa. Jokainen koettaa varojensa mukaan saada kaikenmoista
-parempaa syötävää siksi kerraksi. Pöydällä on silloin _leipää_, sekä
-ohuempaa että paksumpaa, ja vielä erittäin ohraista _rieskaa_.
-Leivän rinnalla on _kakkaraa, sultshinaa, kalittaa, sankia ja
-rieskaista_. [Kaikki karjalaisia leipä- ja piirakkalajeja.] Sitten on
-kalakukkoa monista kaloista: lohesta, siiasta, säynäästä, harjuksesta,
-ahvenesta ja mujeesta, joka kalalajista, mitä on, varsinkin parhaista.
-_Lihaakin_ on keitetty, ja lopuksi on suurimoista monenlaatuista
-_putroa_, [suurimoista (ryyneistä) on keitetty putroa, mutta jauhoista
-keitetty huttua] lisäksi vielä _lintaa_ [maitovelliä]. Näin on arkena,
-kun ei tarvitse paastota, mutta _pyhäissä aikana_ on pöydällä vähän
-erilaatuiset suurukset: _kolatshut_ [rinkeli], _potakkapiiraat,
-suurimopiiraat, nakrispiiraat, kohahuspiiraat_ [hapatetut piiraat,
-ohrasta sydän, ruistaikinasta "suoravaiset", kuoret] vielä
-_potakkakukkoa, nakriskukkoa, marjakalittaa, hautasankia
-[naurishaudikkaista], mämmisankia_, rieskaista, kalakukkoa sekä
-potakkaa kapakalan kera. Siis tavallisia karjalaisia arkiajan juhlan
-antimia taikka pyhäisen paastoajan syötäviä.
-
-Mitään eläintä ei tavallisesti maahanpaniaisiksi teurasteta, ellei satu
-juuri olemaan syksyinen teurastusaika. Mutta papille antavat ne, joilta
-vain liikenee, lampaan tai vasikan, jopa pohatat lehmänkin taikka
-härän; tämä lahja annetaan kuin vainajan muisteliaisiksi. Pappi
-tavallisesti teurastaa sen heti. Myös on papille maksettava
-laulantapalkka, jopa heti kirkossa, toimituksen päätyttyä. Sillä
-vainajalla ei ole maassa sijaa, ellei hänelle ole laulettu ja
-laulantapalkkaa maksettu. [Rauhattomasta ihmisestä sanotaankin:
-"kävelöö kuin laulamaton kuolija."] Jos papille annetaan jokin eläin,
-viedään se hänelle samoin heti haudalta kotiin päästyä.
-
-Ruokapöytään on vainajalle varattu tyhjä istuinsija ja sen kohdalle
-pöydälle asetettu lusikka. Sukulaiset ja vieraat suurustavat ensin,
-vasta sen jälkeen talonväki, viimeksi köyhät ja halpa-arvoiset vieraat.
-Miehet anastavat aina pöydässä samoin kuin muuallakin -- ensi vuoron ja
-ensi sijan. Syömään ruvetessa _pominaijah_ eli muistellaan vainajaa:
-
-    "Pominoi, Hospod', pokoiniekkoa!
-    Antoah, Jumala, tsharsvoa nepesnöitä
-            [ven. nebesnyj = taivaallinen],
-    roajuo spassenjoa
-            [ven. spasenie = autuus],
-    tuon ilmaista lämmintä sijoa,
-    tuon ilmasie metisie ruokasie!"
-
-Myös voidaan sanoa:
-
-    "Anna, Jumala, tuon ilmasiks hyvikseh,
-    ja tuon ilmasiks metisikse ruokasikseh,
-    tänäi peänä, tälläi tsheässyllä!"
-            [Ven. tshas = hetki, tunti.]
-
-Maahanpaniaisiin kutsutaan sukulaisia ja tuttavia, sekä naapureita että
-etempääkin toisista kylistä. Jos joku jää pois eikä tule saattamaan
-vainajaa eikä maahanpaniaisiin, niin se on hänen oma "reähkänsä". Siitä
-saattaa kyllä joskus olla ikävät seuraukset, jos nimittäin vainaja
-panee sen pahakseen. Siitä voi terveys vioittua, voi ruveta
-_pakottamaan hammasta_, taikka alkaa _verissä kuvatella_ taikka tarttua
-jokin muu tauti: _päätä alkaa humata, jalkaa kolottaa, kättä pakottaa_.
-Nämä taudit ja kivut alkavat sillä lailla, että yöllä unissa näyttäytyy
-vainaja ja on vastuksina, päivällä taas varauttelee ja muistuu mieleen,
-että tuolta ja tuolta tulee vainaja. Siitä voi arvata, että vainaja
-vaatii "käymäh peälläh" taikka antamaan muisteliaisia. Vaivanalaisen
-täytyy silloin antaa muisteliaisia sukulaisille sekä käydä haudalla
-suitsuttamassa ja sitomassa _tuulipaikka_ hautaristiin. Tuulipaikkaa
-asetettaessa anellaan:
-
-    "Prosti, milma, pokoiniekka,
-    mitä lienen pahoin loatin,
-    veärin ajatellun!
-    Milma kun lienet voatin peälläs käymäh."
-
-Sen, joka on niin heikko, ettei kykene haudalle käymään, täytyy luvata:
-
-    "Milma kun vaivannet, pokoiniekka,
-    ni prosti milma, pokoiniekka!
-    Niin kun voatinet,
-    niin tulen peälläs käymäh
-    ta tuon tuulipaikan,
-    ta annan muisteliaisie
-    ta koajin mullillas.
-    Vain ei ole aijalla meäreä,
-    ei päivällä liittuo,
-    tulen konsa kyhöytynen."
-
-Vainaja voi hyvin helposti ruveta vaivaamaan, jos hänen suhteensa
-jotakin lyödään laimin. Niinpä muuan vanha Vuonnisen ukko-vainaja kävi
-vuosittain aina talostaan lehmän surmaamassa. Perilliset eivät olleet
-raskineetkaan antaa lehmää papille, vaikka olivat luvanneet, kun vaari
-oli kuolinvuoteellaan määrännyt. Vasta kun vainaja alkoi ahdistella,
-tulivat omaiset huomaamaan, että "kyllä kuollut omansa perii", ja
-lupasivat teurastaa lehmän _muissinsuovatuksi_ sekä kutsua sukulaiset,
-rikkaat ja köyhät _muissinlehmämurkinalle_. Nyt vasta vanha vaari
-leppyi.
-
-Joskus, varsinkin sananparsin puhuttaessa, mainitaan maahanpaniaisia
-häiksi. Sanotaan esim. "Kahitsi häitä pietäh: kerta männessä mieholah,
-toini hautah pannessa", sekä: "Yhet heät on pietty, toiset on vielä
-pitämättä". Puhutaan myös "iloisista häistä" ja "surullisista häistä".
-Niinpä sanotaan: "Iloiset on elävän heät, surulliset kuollehilla", ja
-"Ennen oisin elävän häissä, ennenkuin kurja kuollehilla". Vieläpä
-nimenomaan sanotaan hautajaisista: "Ne heät on pietty, toista kertoa ei
-niitä enää pietä." Jos häitä joku tahtoo moitiskella, voi toinen
-huomauttaa: "Heät piettih! toini kerta vielä pietäh, ei kavokkana. Ei
-auta moittimiset toisih häiheh", tai: "No kerta heät on pietty, toini
-kerta ammoin pietäh, ei auta moittimiset." Tytölle, joka kuolee, tulee
-"Nurmi-Niikkanan poika sulhasiks".
-
-
-
-
-9. MUISTOATERIAT JA MUISTINPÄIVÄT.
-
-
-_Kuuteen netäliin_ (viikkoon) ei vainajaa oikeastaan saisi vielä
-pokoiniekaksi sanoa, sillä hän on siihen asti vain _pokoitussa_
-(vainajan sielu tai -henki) [ven. dyssha = sielu, henki(lö). Sanotaan
-myös esim.: "Montako tussaa teill' on verolla? Paljoko tussalta
-maksetah?"]. Ei häntä myöskään saa enää entisellä nimellään mainita,
-koska hän on jo poistunut näiltä ilmoilta. Kuuden viikon kuluttua vasta
-saa sanoa pokoiniekaksi.
-
-Tänä kuuden viikon aikana voi vainaja silloin tällöin käydä kotonakin,
-häntä kun näinä aikoina käytettään joka paikassa, missä hän on
-eläessään liikkunut ja toiminut, ja samalla hänelle näytetään ja
-muistutetaan kaikki, mitä hän on eläessään tehnyt ja raatanut.
-Tulevasta tilastaan ei vainaja vielä tiedä. Vasta kuuden viikon
-kuluttua se hänelle "valkeutetah".
-
-Ensi viikolla on vainajaa muisteltava joka aamu, on leivottava kolme
-_möykkyistä_ eli pientä ohrarieskaa ja ne annettava "lesk'akoille".
-Seuraavilla viikoilla on samana päivänä, kun vainaja on kuollut,
-annettava _kuolientapäivän muisteliaisia_. [Sitä, jolle jää talonpito
-vainajan jälkeen, muistutetaan: "Pie muistossa kuolientapäiveä!"]
-Vainajan muistoksi laitetaan murkina ja kutsutaan muutamia sukulaisia
-ja tuttavia ja annetaan ainakin kolmelle, ellei useammalle riitä, niitä
-ruokalajeja, joita siksi päiväksi on tehty. Annettaessa kehoitetaan:
-"Täss' on, muistele pokoiniekkoa!" tai: "Mainitse pokoiniekkoa!"
-
-Mutta kuuden viikon kuluttua laitetaan kuolentapäivänä _kuuen netälin
-murkina_. Silloin pannaan pöytään parasta mitä voidaan hankkia, samoin
-kuin maahanpaniaisissakin, kaikenlaisia karjalaisia ruokia, pyhäisenä
-aikana rasvattomia ja lihattomia pyhäruokia, arkena arkisia syötäviä.
-Päivä otetaan vastaan parhaan praasniekan tavoin. Jos on pimeä aika,
-niin kynttilöitäkin joaloihin [kynttilän valukaavoihin] valetaan
-juhlapäivää varten. Pirtit ja muut huoneet pestään ja puhdistetaan.
-Aattoiltana lämmitetään kyly ja käydään itsekin peseytymässä ja sitten
-suoriudutaan parhaisiin vaatteisiin. Koko heimokunta kutsutaan
-pitoihin, samoin hyvät tuttavat, ja erityisesti on kutsuttava leskiä.
-Sillä "ei kenenkänä molinta ole niin tehoisa kuin leskien."
-Miesvainajaa muistelemaan tulee tavallisesti enemmän miehiä,
-naiskuolijaa taas enemmän naisväkeä. Mutta jos murkinanpitäjä on niin
-köyhä, ettei voi koko heimokunnalleen laatia ateriaa, on ainakin kolme
-lesk'akkaa kutsuttava molimaan ja pöydälle pantava edes vettä, leipää
-ja suolaa. Vieraatkin tuovat kyllä mukanaan ruoka-aineita ja juomista,
-varsinkin varakkaammat köyhemmille.
-
-Jo puoliyön aikaan aletaan ruokia asetella ruokapöydälle -- toiset
-laittavat ruokia, toiset ristivät silmiään ja muistelevat vainajaa.
-Sillä nyt tulee hän viimeisen kerran käymään kotonaan ja ottamaan osaa
-yhteiseen murkinaan ja olemaan yhdessä koko heimokuntansa kanssa. Siksi
-onkin kuuden viikon murkina _kallis murkina_, ja silloin pitää ainakin
-jotakin olla pöydällä. Jos vainaja tullessaan näkisi pöydän tyhjänä,
-lähtisi hän verisiä kyyneleitä itkien pois. Mutta jos pöytä on katettu
-hyvin, lähtee vainaja nauraen ja hyvällä mielellä. Vainaja tulee
-näkymättömänä _lintuna_ ja kolme "anhelia" on häntä kuljettamassa. Hän
-saapuu juuri kun päivänkoite on alkamassa.
-
-Pöytään jätetään vainajalle tyhjä sija, pöydän päähän _ylikolkkaan_ eli
-pyhäinkuvain puoleiseen kulmaan. Siihen asetetaan lusikka ja käspaikka
-(pyyhinliina), ja pannaan parasta mitä pöydässä on [veistä ei panna,
-sillä pidetään suurena räähkänä, jos veitsi on pöydässä]. Kukaan
-vieraista ei asetu siihen istumaan. Pyhäinkuvain edessä palavat
-tuohukset, ja pöydällä, jos valoa tarvitaan, on kynttilöitä
-tuikuttamassa. Pöydässä istutaan hiljaisina, samoin koko yökin
-vietetään väliin puhein ja kovaa ääntä pitämättä. Syömään ruvettaessa
-"loaitah risti" ensimäiselle leipäpalaselle, joka käteen otetaan.
-Silmiään ristien jokainen leipäpalansa "ristii" ja samalla mainitsee
-vainajaa:
-
-    "Pominoi, Hospod', pokoiniekkoa!
-    Anna tsarsvoa nepesnöitä,
-    roajuo spassenjoa!
-    Peässä, Hospod', tänäi peänä
-    tuon ilmasih metisiä ruokasih
-    meän kera yhteh stolah,
-    yhellä murkinalla!
-    Nyt olemma pokoiniekan kera
-    viimeisellä murkinalla yhessä stolassa.
-    Heän näköy meät, myö emmä häntä."
-
-Tämän jälkeen vasta käydään ruokiin käsiksi. Ja kiirekin on. Sillä
-ennen päivän tuloa on "pokoiniekan" poistuttava, päivällä ei hänen enää
-ole lupa liikkua. Juuri kun päivänkoite alkaa, täytyy hänen lähteä, ja
-hän menee nyt tuolle ilmalle määrättyyn paikkaansa eikä enää palaa
-takaisin.
-
-Murkinapöytää hankittaessa ja vainajan tuloa odottaessa jo taas
-vierähtää itkuvirsikin:
-
-    "Voikoa, kaikki vallan alovat omakuntaseni, varusteliutuo
-    valkiesta hyväsestäni jeänehien valjuskastolasien peällä yksillä
-    valjuskaverosilla!
-
-    Mie toivelen, vaimala vartuoni, eikö valkie hyväseni vallan
-    koalelis vallan jälkimäisillä valjuskaverosilla.
-
-    Mie hotj niillä aikasin hänen valkehuisie vallan silmittelisin
-    vallan jälkimäiset kertaset omissa vallan assuntasijasissah.
-
-    Voikoa, kujin olovat kahenpuoliset omakuntaseni, kujin
-    loajitteliutuo kujin aivosina huomeneskuuroksuisien kujin
-    ylenentäaikasina kuulu hyväsestäni jeänehien kujin
-    tovolnoisien kunnivostolasien peällä kunnivoverosilla
-    [hyvillä ruoka-aterioilla].
-
-    Eikö kuulu hyväseni kujin koalelis yksillä kunnivoverosilla,
-    kuin olen, kurja vartuoni, niitä varten kujin loajitellun
-    kuusitoistakymmen-loatuset kujin tovolnoiset kunnivoveroset.
-
-    Mie niillä aikasin hotj hänen kukkahuisie kujin silmittelisin
-    kujin jälkimäiset kertaset omissa kujin assuntasijasissah kujin
-    olovien aikojen oltuo.
-
-    Voikoa, visan olovat omakuntaset, viljatteliutuo [ravita itsensä.
-    Sanotaan joskus: "ei ole nälkä eikä kovin viljakana."] visan
-    aivosien huomenesvierentäisien visan ylenentäaikasina.
-
-    Eikö vieslövä hyväseni ilmauvuksentelis vieslövistä syntysistä,
-    visan koalelis omien viljastolasieh peällä yksillä viljaverosilla.
-
-    Mie hotj niillä aikasin, vierona vartuoni, hänen vieslövyisieh
-    visan silmittelisin visan jälkimäiset kertaset."
-
-Aamulla päivän saapuessa käydään kirkossa rukoilemassa ja sitten
-mennään hautausmaalle. Pappikin tulee laulamaan, mutta jos pappia ei
-ole saatavilla, käydään haudalla ilman häntä, ristitään silmiä,
-suitsutetaan ja heitetään haudalle kaatuneesta puusta katkottuja oksia.
-Suitsuttamista varten viedään kalmistoon savipatasella hiiliä, ja
-palaset, pohja puhkaistuna tai laita lohkaistuna, heitetään haudalle.
-Kalmistossa taas jaetaan muisteliaisia varojen mukaan; köyhille
-sukulaisille ja tuttaville annetaan rahaa, vaatetta ja kaikenlaatuista
-syötävää, ja heitä kehoitetaan mainitsemaan vainajaa. Kun näin annetaan
-muisteliaisia ja vainajaa mainitaan, ei tälle tule toisessa elämässä
-puutetta rahasta, ravinnosta eikä vaatteista.
-
-Kalmistossa vainajaa "nossatetah" valitusvirsin:
-
-    "Kajon vähäsen aikoo oltuo lähin, kaiho vartuoni, kaunehen
-    hyväseni kallehuisie katsahtelomah, kuin et kuillana aikasin
-    omih kajon assuntasijasih koalellun näinä kajon monina
-    netälikaunis-toisina.
-
-    Niin olen toivellun, kaiho vartuoni, hotj olen kajon monet
-    vuosikaunistoiset siun kallehuisittas kajon elossellun. Kuin
-    et ole omissa kajon assuntasijasissas koalellun ni kuillana
-    aikasin, hos minun kaiho vartuoni kajon rikenih kertasih on
-    katshahellun siun kallehuisies kamoaikkunaisien korvasissa
-    kaihojen vetysieni keralla.
-
-    En ni kuihe loatusih voimin, kaiho vartuoni, aikasieni kajon
-    alennella. Läksin siun kallehuisies kajon etshittelömäh kauheista
-    kalman multasista kaihojen vetysieni keralla.
-
-    Etkö voi, kaunis hyväseni, kajon yleneksennellä kaihoja
-    vetysieni vassen kaunehista syntysistä kajon vähäsiks aikasiks
-    kalovehkätysies varasih?
-
-    Mie hotj, kaiho vartuoni, niistä siun kallehuisies silmittelisin,
-    kajon monenloatusien ikävieni kaihosie kajon alennuttelisin. Eikö
-    hotj niiks aikasin alettais minun kaihoista miel'alasistani kajon
-    suuret Tuonelan kaihoset."
-
-Puolisen tuntia, tuntikin viivytään haudalla. Pois lähdettäessä
-ristitään silmiä ja prostiudutaan:
-
-    "Prosti milma, pokoiniekka!"
-
-Kun murkinat on syöty, kalmistot käyty ja vieraat lähtevät pois,
-kiitellään heitä käymästä ja osanotosta:
-
-    "Spassipo, kun että osattomien peähysin ['osattomien peähysin' =
-    halveksien] oimun silmitellyn orhien hyväseni opinjastolasie.
-
-    Mie toivelen, oneh vartuoni, jotta orhie hyväseni oli niillä
-    aikasin yksillä opinjaverosilla oimun koalelomassa omissa
-    olentosijasissah.
-
-    Oli orhiemmat miel'alaset niillä aikasin onehella vartuollani.
-
-    Spassipo, visan olovat kahenpuoliset omakuntaseni, kun
-    visan koalelija kaksien vieslövästä hyväsestäni jeänehien
-    visan omattomien visan assuntasijasih visan aivosina
-    huomenesvierennäisien visan ylenentäaikasina yksillä
-    viljaverosilla.
-
-    Mie toivelen, jotta vieslövä hyväseni oli niillä aikasin
-    omien viljastolasieh peässä viljatteliutumassa visan olovien
-    omakuntasien kera visan jälkimäiset kertaset.
-
-    Oli niillä aikasin niinkuin vieslövämmät miel'alaset näinä
-    huomenesvierennäisinä."
-
-Pois lähtiessä sanotaan: "Viimeiset heät on pietty, ei enämpi enää sen
-häitä pietä."
-
-Kuuteen viikkoon ei vainajalle toisessa elämässä anneta ruokaa, vaan
-hän saa olla nälissään, ellei täältä käsin ruokita. Siksi juuri
-jaellaan muisteliaisia: ruokitaan vainajaa. Vasta sitten, kun vainaja
-kuuden viikon murkinalta palattuaan saatetaan hänelle määrättyyn
-sijaan, saa hän siellä ruokinnankin.
-
-Mutta jos äidiltä kuolee rintalapsi, ei äiti saa kuuteen viikkoon
-maistaa suuruksia ennen päivän nousua. Jos hän syö vähänkin, ei
-lapselle toisessa elämässä anneta sinä päivänä ruokaa. Vielä pitää
-äidin antaa rintaa joka päivä toisien vaimojen pikku lapsille, jotta
-hänen lastaan tuonelassa samalla lailla kohdeltaisiin. -- Jos äiti
-makaa unissaan lapsensa kuoliaaksi, tuodaan hänelle toisessa elämässä,
-kun hän aikoinaan sinne joutuu, lapsensa ruumis "rautakalakukkona"
-[rautaisena kalakukkona] syötäväksi. Syötävä on vaikka hampaat eivät
-pystykään.
-
-Kuuden viikon murkinan jälkeen on vainajan erikoinen muistopäivä vasta
-vuoden kuluttua, kuolinpäivän vuosipäivänä, jolloin taas syödään
-murkina ja muistellaan vainajaa, vaikka ei niin suurta juhlaa pidetä
-kuin kuuden viikon päivänä. Samoin taas muistellaan kahden, kolmen ja
-neljänkin vuoden kuluttua ja niin edelleen, joskus aina kymmeniinkin
-vuosiin. Niinpä yhdeksissäkymmenissä elävä Saaren Okahvie [Okahvie
-Bogdanov, kuulun runolaulajan Ontrei Malisen pojantytär, Anni Lehtosen
-äiti] on jo neljättäkymmentä vuotta "vallan kohtalahistaan" joka vuosi
-muistellut ja murkinoinut sekä heimokuntaansakin kutsunut. Ja niin
-pyhänä pitää mummo muistipäivää, että pukeutuu parhaisiin vaatteisiinsa
-eikä tee silloin mitään työtä.
-
-Paitsi kunkin vainajan erikoista kuusiviikkoismuistopäivää ja
-vuosipäiviä, on karjalaisilla vielä vuoden varrella useita yhteisesti
-kaikkien vainajien muistoksi vietettäviä muissinpäiviä. Suurin niistä
-on muissinsuovalla, syksyllä vietettävä vainajain juhla, meidän vanhaa
-kekriämme sekä viettämistavaltaan että -ajaltaan vastaava merkkipäivä.
-
-Muistinsuovatta vietetään, kuten nimikin ilmoittaa, suovattana,
-lauantaina, lokakuun lopulla vanhaa lukua [meidän marraskuun
-alkupäivinä]. Mutta jo sen edellisetkin päivät ovat "kalliita" pyhiä
-sekä tärkeitä valmistuspäiviä. Maanantaista asti aletaan suovattaa
-varten tehdä valmistuksia. Pestään huoneet, pestään vaatteet, kaikki
-puhdistetaan ja ruokavaroja hankitaan, syötäviä varustetaan, "mitä vain
-parahie, mitä henkivallasta löytyy". Edellisellä viikolla jo on
-laitettu talkkunajauhoja, sillä _talkkunaa_ pitää muistinsuovattana
-olla. Vähistäkin ohravaroista koetetaan saada säästetyksi edes
-muistinpäivän talkkunukset. Samoin _maitoa ja voita_ säästetään siksi
-päiväksi. Vielä pitää muistinsuovatan pöydällä olla _lihaa_ ja
-kaikenlaista _kalaa_, sekä tietysti myöskin kaikkia edellä lueteltuja
-piirakka-, leipä- ja kakkulajeja.
-
-Syysteurastukset toimitetaan juuri muistinpäiväksi. Kukin teurastaa
-mitä hänellä on teurastettavaa: lammasta, pokkoa (pässiä), lehmää,
-härkää. Ainakin ne eläimet, jotka on vainajille uhriksi luvattu, on
-teurastettava, jos oma ja karjan menestys on kallis. Sillä jos jättää
-lupauksensa täyttämättä, voi menettää koko karjansa. Ja sille aterialle
-on kutsuttava sekä heimolaiset että kylän köyhät, heitä pitää ensin
-syöttää, sitten vasta saa itse käydä ruokiin käsiksi. Vuotta nuorempia
-eläimiä ei teurasteta, semmoisen lihan syömistä kun pidetään
-"reähkänä".
-
-Serola [ven. sreda = keskiviikko] ja peätintshä [ven. pjätnitsa =
-perjantai] eli keskiviikko ja perjantai muistinsuovattaviikolla ovat
-kallehet päivät, varsinkin viimemainittu, muistinsuovatan synninpäivä.
-Silloin ei pestä eikä kylvetä, ei jauheta eikä kehrätä, ei sahata eikä
-tehdä yleensä mitään rysketöitä. Naiset tekevät vain hiljaisia
-käsitöitä, ompelevat, tikuttavat [kutovat kudinta] ja miehet kutovat
-verkkoa taikka käyvät kylää. Jos näinä päivinä toimitettaisiin
-pesuloita, joutuisi likavesi "iesmännehillä sukulaisilla tuolla ilmalla
-juotavaksi". Samoin kehrätessä sylki, jolla näppejä kostutetaan,
-päräjäisi vainajain silmille. Maanantaina, tiistaina ja torstaina sen
-sijaan kyllä tehdään töitä ja toimitetaan pesuja. Kylyssä käydään
-tiistai- tai torstai-iltana.
-
-Muistinsuovattana noustaan jo puolelta yöltä ylös ja aletaan laittaa
-syötävää pöydälle, lusikat ja stuulat (tuolit) ja kaikki laitetaan
-paikoilleen. Keskelle pöytää asetetaan kaksi pientä _rehennysrieskaa_
-päällekkäin. Rieskoille pannaan muutamia kourallisia suoloja ja sitten
-peitoksi _skoalteri_ (pöytäliina). Huomenkoiton lähestyessä aletaan
-sitten pyhäinkuvain edessä muistella vainajia: "keillä mitä olloo
-sukulaisia pokoiniekkoja, niitä muissellah". Ensin muistellaan talon
-vanhinta eli ensimäistä kuolijaa, "ken on sen moan haltia", sitten
-järjestään kaikkia, koko heimokuntaa:
-
-    "Pominoi, Hospod', pokoiniekkoi,
-    moan soajie, kojin kokuojie,
-    pellon hankkijie,
-    yheksäst polvest yheksäh polveh!
-    Muistetut ta i muistamattomat,
-    tietyt ta i tietämättömät,
-    ruven rutjomat, tauvin tappamat,
-    vejen viemät, sovan sortamat,
-    ospitshan ottamat,
-    kaikki suurta sukukuntaa,
-    helietä heimokuntaa!"
-
-Tunnin verran kestää muisteleminen, jokainen muistelee ja "pominoi",
-ainakin silmiään ristien "molii".
-
-Mutta sillaikaa kun heitä muistellaan, käyvät vainajat suurustamassa
-valmiiksi varatussa ruokapöydässä, johon ei kukaan ole vielä saanut
-koskea. Vasta muistelemisen loputtua ja vainajien suurustettua käyvät
-talon eläjät murkinalle. Murkinalta päästyä, päivän koitteessa,
-korjataan ruuat pois ja pöydälle jääneet murut pyyhitään pöytäliinalle
-ja pannaan _ropeeseen_ tallelle patsaan päähän, kesällä lehmille
-annettaviksi.
-
-Jo ennen murkinaa juoksutetaan lähimpiin naapuritaloihin lämmintä
-rieskaa muisteliaisiksi. Murkinan jälkeen käydään töihin, verkon
-kudontaan ja muihin tupatöihin, jotkut ulkopuuhiinkin. Päivän tultua
-käydään kalmistolla ja sielläkin "muissellah ta pominoijah".
-
-Kun köyhiä käy muistinpäivänä talossa, tarjotaan heille joka laatua
-syötävää ja kehoitetaan muistelemaan vainajia.
-
-Seuraava muistinpäivä on _vieristänä_, vanhan luvun loppiaisena.
-[Meidän ajanlukumme mukaan 19:ntenä tammikuuta]. Silloin on vainajain
-_rostuo_ eli joulupäivä, ja muistinsuovattana oli heillä _pyhänlasku_.
-Vainajain ajanlasku nimittäin liikkuu aina viikkoa, paria
-jälempänä ristirahvaan ajanlaskua. He näet seuraavat vanhaa
-juhlapäiväjärjestystä, jolloin pyhät olivat pitempiä kuin nykyään, ne
-kun on "uuven testamentin aikah lyhennetty".
-
-Vieristää vietetään samalla tavalla kuin muistinsuovattaakin. Sen
-"synninpäivä" on jo hyvin "kallis" päivä, jopa yhtä "kallis" kuin
-"äijänpäivän peätintshä" [pitkäperjantai. Äijäpäivä = pääsiäinen].
-Vieristäksi tehdään juhlavarustukset samoin kuin muistinsuovataksikin,
-ja samoin puolelta yöltä laitetaan ruokapöytä valmiiksi vainajille,
-jotka sillä aikaa murkinoivat, kun talon rahvas muistelee heitä
-tuohuksilla valaistujen pyhäinkuvain edessä. Ja päivän tultua käydään
-taas kirkossa ja kalmistossa. Samalla tavalla menetellään sitten
-muinakin vainajien muistinpäivinä: jo puolelta yöltä noustaan ylös ja
-murkina syödään ennen päivän tuloa, muistellaan vainajia, poltetaan
-tuohuksia pyhäinkuvain edessä ja pimeänä aikana kynttilää pöydällä, ja
-päivän tultua käydään kalmistossa. Eläintä vain ei täksi päiväksi
-teurasteta eikä laiteta talkkunaa kuten muistinsuovataksi.
-
-Kolmas muistinpäivä on _lihanpyhänlaskuna_, joka on seitsemisen viikkoa
-ennen pääsiäispäivää ja vastaa meidän läskisistämme. Silloin alkaa
-pitkä pyhäaika, jolloin ei saa liha- eikä maitoruokia syödä. Neljäs
-vainajainpäivä on _roatintshoina_, jolloin _suovattana_ "roatintshojen
-kesellä", viikkoa jälkeen äijänpäivän, vainajia muistellaan ja
-murkinoitetaan. Tämän jälkeen vasta alkaa vainajoille arki, kun
-on kahdeksan, yhdeksän viikkoa kestänyt yhtämittaista pyhää
-lihanpyhänlaskusta asti. Viides vainajain päivä on _troitshan_,
-helluntain, _suovatta_ (lauantai) kevätkesällä ja kuudes keskikesällä
-heinäkuussa, _petrunpäivä_ [uuden luvun 12. heinäk.], joka on vainajain
-juhannus, sekä seitsemäs syyskesällä elokuulla, _pohorotshanpäivä_
-[uuden luvun 28. elok.]. Kolmena viimeksi mainittuna pyhänä, jotka ovat
-kesäjuhlia, mennään pyhänä varsin isoin joukoin hautausmaalle vainajia
-muistelemaan ja muisteliaisia jakelemaan. Troitsana viedään haudalle
-_virvonvitshoja_. [Haudalle mentäessä pitää aina olla jotakin viemistä,
-jollei muuta, niin on oksa puusta katkaistava ja heitettävä haudalle
-merkiksi siitä, että on käyty.] Ne ovat papin kirkossa siunaamia ja
-niillä on seuraavana aamuna toisiaan vuoteelle käsin virvottu sanellen:
-
-    "Virvon, varvon, tuoreheks, terveheks,
-    vuueks vapahaks, netäliks velkapääks!
-    Siulla vitsa, miulla kakkara!"
-
-Vitsat pistetään haudalla ristiin "tuulipaikan" alle. Ennen noudettiin
-vitsat itse metsästä ja ne pyhitettiin asettamalla peränurkkaan
-pyhäinkuvien alle.
-
-Petrunpäivänä viedään hautausmaalle _huttua_ ja muuta ravintoa.
-_Pohorotshana_, pyhän äidin päivänä, taas kannetaan uutisesta keitettyä
-huttua sekä monenlaisia uutisista, ohrasta ja rukiista, laitettuja
-piiraita ja leivoksia kaksin kolmin lautasin kutakin. Jo aikaisin
-aamulla ennen murkinaa mennään kalmistoon, sinne mennään koko
-kyläkunnin, perhe kokonaisuudessaan, kukin omille haudoilleen.
-Ruokalautaset asetetaan haudan mullille lasketulle pöytäliinalle. Koko
-pyhä kalmalehto on täytenään ristirahvasta. Toiset syövät, toiset
-suitsuttavat, toiset itkevät "eänellä", toiset silmiään ristien
-muistelevat vainajia. Jos "kylkehisie", sivullisia, joille voisi
-muisteliaisia antaa, ei ole niin paljoa, että tuomiset tulisivat kaikki
-jaetuksi, syödään ne mitä jää, itse kalmistossa. Ennenkuin itse mitään
-maistetaan, on syötävistä kumminkin jaettava osa sivullisille
-vieraille.
-
-Haudalla aterioitaessa rupeaa joku vainajaakin ruokaveroille
-herättelemään ja hän valveuttelee itkuvirsin valittaen:
-
-    "Anna rupielen, vaimala vartuoni, valkieta hyvästäni vaiveuttelomah
-    vallan polvuhisilta Tuonelan varsisijasilta ta valkeista
-    syntysistä.
-
-    Etkö voi vallan yletä, valkie hyväseni, hotj vallan vähäsiksi
-    aikasiks vaimaloa varruttani vallan silmittelömäh ta vallan
-    olovie omakuntasieni?
-
-    Myö läksimmä siun valkehuisies vallan etshittelömäh.
-
-    Voi, kaunis hyväseni, kamalat kalmamultaset kahtoanne kolmionne
-    peähysie kahoalla ta voi kajon yleneksennellä hotj kajon
-    vähäsiksi aikasiks kajon silmittelömäh kaihuo varruttani!
-
-    Mie, kaiho vartuoni, kannikkaverosie kajon koalattelin.
-    Eikö ole kaunehella hyväselläni kannikkaverosien kaihoset
-    ['kannikkaverosien kaihoset' = ruuan mielihalu], kun et ole
-    kajon olovih aikasih koalellun omissa kajon assuntasijasissas?
-
-    Niin on ikävien kaihoset kaiholla vartuollani siun kallehuisies.
-
-    Läksin, kaiho vartuoni, kajon etshittelömäh ta katshahtelomah siun
-    kallehuisies ta kannikkaverosie koalattelomah.
-
-    Etkö hotj kannikkaverosien kaihosissa koaloale?
-
-    Anna mie, kurja vartuoni, kymmenien kyynelvetysieni keralla kyhän
-    ylentelen kyllä hyvästäni kyllä syntysistä.
-
-    Etkö voi kylmänehien kyynäspeähysies varoih kyhän yleneksennellä
-    miun kyhelmöitä eänysieni vassen?
-
-    Etkö voi, kaunis hyväseni, kaunehista syntysistä kajon
-    yleneksennellä kalovehtuneijen kantapyöräsies varoih
-    ['kalovehtuneijen kantapyöräsies varoih' = kalvenneiden
-    kantapäittesi varaan] kajon vähäsiks aikasiks?
-
-    Mie läksin, kaiho vartuoni, siun kallehuisies kajon etshittelömäh
-    kaihojen vetysieni kera.
-
-    En ni kuihe loatusie voinun aikasieni kajon alennutella, kun
-    ei ole siun kallehuisies ollun kajon Olovien aikojen oltuo.
-
-    Ei voi vieslövä hyväseni visan yleneksennellä vieslövistä
-    syntysistä vieroneita vetysieni vassen.
-
-    Voi, vieslövä Spoassusen', vilujen merien peältä visan ankarat
-    viimatuuluot visan loajitella ta Tuonelan vierimultaset
-    vieslövän hyväseni peältä vierrätellä, hotj visan vähäsiks
-    aikasiks! Mie hotj niillä aikasin vieslöveä hyvästäni
-    silmittelisin vieslövistä syntysistä.
-
-    Enämmiksi kaihosikseni kajon loajittautuu kaiholla vartuollani,
-    kun ei kaunis hyväseni kajon yleneksennellyn kaunehista syntysistä.
-
-    Enämmiksi tuhmasikseni tunnon loajittautuu turtivolla vartuollani,
-    kun on tuvis Spoassusen' tulomattomilla Tuonelan tiehysillä tunnon
-    loajitellun tuvehen hyväseni.
-
-    Ei ni kuillana aikasin valveuvuksentele valkieni hyväseni valkeista
-    syntysistä, jos kuihe loatusih, vaimala vartuoni, valveuttelisin."
-
-Petrunpäivä ja pohorotsha ovat niin "kalliita" juhlapäiviä, ettei niinä
-päivinä tehdä mitään työtä. Pohorotsha on viimeinen vainajain
-muistinpäivä. Siitä taas syksyiseen muistinsuovattaan saakka
-
-    "muinoiset on muissinpäivät,
-    ollehet ta männehet."
-
-
-
-
-10. MUITA MERKKIPÄIVIÄ.
-
-
-Paitsi varsinaisina muistinpäivinä osoitetaan vainajille kunnioitusta
-ja näitä palvotaan monina muinakin merkkipäivinä. Ja monesti liittyy
-merkkipäivän viettoon paljon tapoja ja taikoja, jotka johtuvat
-vainajain palvonnasta.
-
-Varsin useat taiat ja uskomukset liittyvät _rostuon_ (joulun),
-_uudenvuoden ja vieristän_ (loppiaisen) viettoon, päiviin, joita
-juhlitaan talven pimeimpänä aikana, jolloin aurinko on "yheksän sutkoa
-aseuksissah". Se on ensin kolme vuorokautta haudassaan, sitten nousee
-haudan laidalle ja itkee [päivä itkee sentähden, että pitää niin
-paksuja lumikinoksia lähteä sulattelemaan] toiset kolme vuorokautta, ja
-sen jälkeen lepää vielä kolme vuorokautta ennenkuin lähtee jatkamaan ja
-jatkumaan.
-
-Koko pimeää joulunaikaa sanotaan _vierissän keseksi_. Se alkaa kolme
-päivää ennen joulua _Tuomaan päivänä_ ja päättyy _tuuhhunpäivänä_
-[ven. dyhov denj], viimeisenä joulunajan merkkipäivänä. Sinä aikana on
-varoen elettävä. Silloin pitää antaa metsän olla rauhassa, ei saa
-tuoretta puuta hakata eikä kontion nimeä mainita. Jos mainitsee, niin
-"metsä" kesällä ankarammin liikkuu, tekee elukoille vahinkoa, tulee
-miestäkin vastaan ja varauttelee. Sen lähettää metsänhaltia. Ei
-myöskään saa karistaa karstoja katoista eikä viedä tuhkia pirtistä
-pihalle, muuten kasvaa kesällä tuliheiniä peltoon. Eikä liioin saa
-päretulitorvin ilta- ja aamupimeillä liikkua ulkona, koska siitä kasvaa
-peltoon hiilipäitä [nokineniä, mustia tähkiä]. Myöskään ei saa kehrätä,
-pestä poropyykkiä [lipeäpyykkiä], keritä lampaita, purkaa
-lammaskarsinaa eikä noutaa vettä avannolta pimeän aikana, se kun voisi
-saada aikaan vaikka minkälaisia vahinkoja. Kaikki unet, joita vieristän
-keskellä näkee, ovat hyvin merkitseviä.
-
-Vieristän keskellä on vierissän akka liikkeellä, pahannäköinen,
-pörröpäinen, hajahapsinen eläjä -- "vierissän akka ta turjushärkin",
-sanotaan -- se laskeutuu taivaasta ennen joulua ja nousee ylös
-tuuhhunpäivänä. Akka asuu avannossa, mutta nousee sieltä silloin
-tällöin maalle jalkaisin liikkumaan. Riihessä akka pui, läävässä lehmiä
-silittelee, aitassa purnuja kolistelee, kylyssä kylpeä tassuttelee,
-pirtissä pöydän alla kupsehtii. Akan toimia käydään salassa
-kuulostamassa joulun, uudenvuoden ja vieristän huomenessa, ne kun
-ennustavat tulevia tapahtumia. Kylystä kuuluva voihkiminen ennustaa
-sairautta, riihen lattian ja aitan purnujen tyhjä kolisteleminen tietää
-katovuotta. Läävän oven takana kuunnellaan, mitä vieristän akka karjan
-menestymisestä sanoo. Pirtin pöydän alla pöytäliina korvissa istuen
-saadaan kuulla sanomia pirtin eläjäin vastaisesta voinnista ja teiden
-risteyksissä ilmoitetaan, mitä teiden varsien eläjille tulee
-tapahtumaan. Pojat ja tytöt varsinkin käyvät teiden risteyksissä
-hankkimassa tietoja tulevasta elämäntoveristaan.
-
-Avannon reunalle järvelle on tapana vieristää vasten pystyttää
-_vierissän akan risti_. Se on noin 60-70 cm korkea, aisapuun
-paksuisesta pärepuun sydämestä tehty. Keskellä on "vinahvoittain"
-poikkipuu, ja sen ylä- ja alapuolelle on vuoleksittu käpertyneitä
-lastunotteita.
-
-Vieristän keskellä tehdään kaikenlaisia ennustustaikoja. Joulua,
-uuttavuotta ja vieristää vasten ladotaan illalla luetut puut kiukaaseen
-ja huomenissa ne taas katsotaan, ennenkuin tuli sytytetään. Jos yöllä
-on puita uunista kadonnut, katoaa talosta sinä vuonna yhtä monta henkeä
-joko kuoleman taikka naimisiin menon johdosta. Jos halkojen määrä
-kasvaa, niin rahvaskin lisääntyy. Kuutamossa taas katsotaan yöllä
-peiliin seisoen selin ikkunaan, ja peilissä nähdään koko tulevaisuus;
-siellä on hevosta, lehmää, huonetta ja kaikenlaista tavaraa, jopa
-"väkeäkin" liikkeellä. Erittäinkin ovat nuoret halukkaita saamaan
-etukäteen tietoa tulevasta mielitietystään. He koettavat monin tavoin
-sitä tiedustaa. Niinpä he muiden nukkuessa ristivät pirtin ovea
-piirainpaalikalla, ja millainen henkilö huomenaamuna ensiksi astuu
-pirttiin, sen luontoinen on tuleva mielitoveri. Taikka lukevat tytöt
-samalla paalikalla pirtin siltalautoja: "leskikö? holostoi?" [naimaton
-mies] ja kumpi sattuu viimeiselle siltapalkille, sepä tulee osaksi.
-Taikka noutavat tyttäret ummessa silmin umpimähkään naapurin pinosta
-halon: minkänäköisen sattuvat saamaan, sen näköisen saavat miehenkin:
-oksikkaan lurjuksen, vänkyrän vätyksen taikka suorean sievän
-prihatshun. Taikka katsotaan pyhäinkuvain edessä "silkkaroon"
-(peiliin), ja kuinka monena tuohus siinä kuvastuu, niin monen veljeksen
-joukosta sulhanen saapuu. Taikka lukitaan tytön palmikko illalla ja
-sulhanen saapuu sitä unissa avaamaan, taikka seulotaan lunta, ja
-aamulla etsitään siitä jälkiä, taikka tekevät tyttäret tahtaasta pikku
-koiria kynnykselle kykkimään ja kutsuvat talon hallin katsomaan näitä
-laitoksia. Kenen pennun halli ensin sieppaa suuhunsa, se ensinnä joutuu
-miehelään. Taikka survaisevat tyttäret silmättömän neulan käsikivien
-väliin ja alkavat jauhaa kieputtaa. Muuan istuu kiven lautasien alla
-pöytäliina korvissa kuuntelemassa, mitä nimeä neula-raiska kivenraossa
-kitkuttaa: Iivana?... Vaslei?... Huotari?... Kirilä?
-
-Jouluna, uutenavuotena ja vieristänä pitää lehmillä olla rauhanaika:
-emäntä ei saa käydä läävässä ennenkuin on syöty murkina, ja vasta
-sitten, kun päivä on kääntynyt luoteelle, viedään lehmille vettä. Kun
-lehmät läävään mentäessä ovat vielä rauhallisesti makuulla, antaa
-niille metsäkin kesällä rauhan.
-
-Varsin tavallinen uudenvuoden yön taikomistapa on _tinanvalaminen_.
-Tinaa sulatetaan koatelitsalla (suitsutuslaitteessa) ja se kaadetaan
-kasarikattilaan pantuun veteen. Kun on ensin _pakana tina valettu pois_
--- sulatettu tina porautettu veteen --, valetaan _tshoarille_ ja
-sanotaan:
-
-    "Kun soat nousoo,
-    ni tulkah stilkkoo [pistin (ven. sshtylk)], miekkoo, sapelie,
-    kaikkie sotatarpehie,
-    vain kun rauha olloo,
-    ni tina tulkah tasani!"
-
-Sitte valetaan vuuelle:
-
-    "Kun vuosi hyvä tulloo,
-    ni tina hyötykkäh,
-    vain kun vuosi köyhä tulloo,
-    ni tina köyhtykkäh!
-    Tulkah jyväpurnuja,
-    aittoja, amparie [iso aitta (ven. ambar)]!"
-
-Sen jälkeen kaadetaan itselle:
-
-    "Kun mie hyötynen,
-    ni tina hyötykkäh,
-    kun mie köyhtynen,
-    ni tina köyhtykkäh,
-    kun mie kuolen,
-    ni kropu tulkah,
-    jos tervehnä olen,
-    ni tina tulkah kirkas,
-    vain kun läsinen,
-    ni tina tulkah musta!"
-
-Tytöt tähän vielä lisäävät:
-
-    "Jos mieholah joutunen,
-    ni tulkah huiluo [vaimon huivi]!"
-
-ja pojat:
-
-    "Kun soltataks joutunen
-    ni tulkah stiikkoo, miekkoo, sapelie,
-    vain kun nainen,
-    ni tulkah morsian rinnalla!"
-
-Kun tina on jäkälässä, tulee valaja elämään pohattana, jos se on kirkas
-ja helisevä kuin läkkipelti, tulee köyhyyttä, mutta jos se on musta,
-ennustaa se murhetta ja tautia. Sormenmentävät koperot tinassa ovat
-viljapurnuja, ja erilliset kappaleet ennustavat lapsia. Yläpuoli tinaa
-merkitsee alkuikää, alapuoli loppua.
-
-Tinanvaluvettä käytetään taas monella tavalla taikomiseen. Pöytäliina
-korvissa siitä mielitiettyä etsitään, siihen kastetaan hihansuu ja
-sitten unissa nähdään, minne joudutaan kastunutta kuivailemaan, vettä
-otetaan naperkallinen [sormustimellinen] ja siihen taikina valmistetaan
-toisesta naperkallisesta suoloja ja kolmannesta jauhoja, taikina
-syödään ja nukutaan ja tullaan janoisiksi ja nähdään unissa
-mielessäpidettävä juoman tuojana.
-
-_Lihanpyhänlasku_, laskiainen, on ilojuhla, jolloin
-
-    "pyhänlasku pyöritäh,
-    päivä kaikki kapsetah."
-
-Ja puoliyöhön saakka kävellään ja ajellaan kylillä suuressa tshillissä
-(kulkusessa). Tänä pyhänä talon emäntä tekee varojaan, jotta karja
-kesällä metsässä pysyisi yhdessä joukossa. Lehmille antamistaan
-heinävihkoista hän ottaa pikku tukun kustakin, sitoo ne hiusnauhallaan
-yhteen, panee talteen ja sitten taas antaa karjalle pääsiäispäivänä.
-
-Pyhänlaskusta alkaa seitsenviikkoinen _suuri pyhä_, jolloin taas on
-varoen elettävä. Kontiota ei saa mainita eikä syötäessä mitään pakista.
-Suuren pyhän aikana _plahvessenjana_, vanhan luvun maarianpäivänä, ei
-pitäisi kenenkään maata. Siitä tulee "lahokessel selkäh", semmoinen
-laiskuus, että aina tekisi mieli loikoa, kun "rapa raukoa, paska painoa
-niin" ettei esim. metsänkävijä metsonkiiminnässä ollessaan kuule
-metsonlaulua eikä kalanpyytäjä saa kutukalaa. _Virposuovattana_,
-palmusunnuntain lauantaina, käydään virpivitsoja noutamassa, yksi
-jokaiselle talon eläjälle, elukoillekin, ja vitsat pannaan hyllylle
-pyhäinkuvain alle. Seuraavana aamuna se, joka ensiksi ennättää, nousee
-virpomaan toisia, jotka vielä makaavat, virpoen kumminkin ensinnä
-itsensä. Sitten isännät käyvät hevosiaan, emännät lehmiään virpomassa.
-Näin kaikki pysyvät terveinä koko vuoden, eikä heihin tartu tauti.
-Äijänpäivän _peätintshänä_ (pitkänäperjantaina) ei pitäisi sen vertaa
-pakista eikä nauraa, että hampaat näkyvät, muuten tulee "reähkä".
-Äijänpäivän _tshetvorkkana_ (torstaina) taas pitäisi käydä kylyssä.
-Siellä saa silloin selästään pois "neljänkymmenen vuuven netuukat"
-(kivulloisuuden), joskin voi myös saada yhtä monen vuoden "netuukat"
-selkäänsäkin. Kylvettäessä manataan:
-
-    "Mänkäh tuonne, kaikki
-    nellänkymmenen vuuven netuukat
-    ta nesvotat,
-    alla mustien mutien,
-    liikkumattomien likojen!"
-
-_Äijänpäivän_ yönä ei taas kenenkään tulisi maata eikä nukkua. Silloin
-ei pitäisi jalkojaankaan "jaksaa" (riisua) eikä olla paljain jaloin,
-koska muuten jalat sattautuvat kesällä. Jos joku silloin yrittää
-nukahtaa, pistävät toiset savuavan vaaterievun nenän alle.
-Pääsiäisaamuna vie emäntä leipomiaan rehennysrieskoja lehmille, murtaa
-vasemmasta kainalostaan murenen jokaiselle, mutta loput tuo takaisin
-patsaan päähän ropeeseen. Samalla jakaa emäntä lehmilleen
-laskiaisvihkot.
-
-Pääsiäispäivää seuraa _roatintshat_, vainajain pääsiäispäivä, ja
-silloin, roatintshojen keskellä, tulisi kaikkien tuottaa toisilleen
-iloa eikä saattaa ketään itkemään, ellei tahdo joutua kärsimään
-toisessa elämässä.
-
-_Jyrinpäivä_ on hevosien _henkäyspäivä_, pyhä Jyrki kun on _heposien
-jumala_. Jyrinpäivän aamulla kuljetetaan lämmitettyä kelloa hevosen
-ympäri ja rukoillaan:
-
-    "Pyhä Jyrki, kormelitsha, [ven. kormilets = hyväntekijä]
-    Suomen suomie jumala,
-    kuuluo kulettamah,
-    kajuo koalattamah
-    tänä Iesuksen kesänä,
-    Moarien sulana syyssä!
-    Niin ole lämmin isäntähäs
-    kuin on tämä kello lämmin!"
-
-Jyrinpäivänä ei hevosella saa ajaa, muuten kontio kesällä varauttelee.
-Myöskään ei saa huoneissa kolkata eikä pahaa pauketta pitää, jottei
-kesällä ukkonen niissä huoneissa jyryäisi.
-
-Tärkeä päivä on keväinen _karjanlaskupäivä_. Silloin syötetään lehmille
-niitä murusia ja ruoanjätteitä sekä rehennysrieskoja, joita talven
-kuluessa aina juhlina ja merkkipäivinä on patsaan päähän ropeeseen
-kerätty karjalle ollosiksi. Aamulla emäntä kiertää kantaen
-rieskarovetta, jossa on lisäksi pyhän jumalanäidin kuva, koko karjansa
-myötä- ja vastapäivään. Sirppi on emännällä vielä vasemman käsivarren
-koukussa ja rove samassa kädessä, oikeassa on lypsinkiulu, jossa on
-vettä. Kiertäessään lukee emäntä pitkän metsänemännän loitsun:
-
-    "Mielikki metsänemäntä,
-    salakoaren vaimo kaunis,
-    sivo kiinni koirias,
-    rakentele rakkias" j.n.e.
-
-Niinä viikonpäivinä, joina on ollut joulu, vieristä taikka plahvessenja
-(Maarian ilmestys), ei karjaa saa ensi kertaa läävästä ulos laskea, ei
-myöskään lauantaina eikä ensimmäisenä arkena (maanantaina). Ne päivät
-eivät tuota karjalle menestystä.
-
-Ottosia annetaan karjalle illalla, kun se palaa metsästä kotiin, ja
-sitten pitkin kesää, mikäli niitä riittää, joka ilta. Ottosia kerätään
-ja rehennysrieskat paistetaan jokaisena vainajain muistinpäivänä sekä
-useimpina juhlina: jouluna, laskiaisena, sporupyhänä [uuden luvun
-mukaan helmik. lopulla], Maarian ilmestyspäivänä, pääsiäispäivänä,
-roatintshoina, jyrinpäivänä, kevät- ja syysmiikkulana.
-
-Toinen tärkeä kevätpäivä on _kylvöpäivä_ taikka oikeastaan kylvön
-lopettamispäivä. Silloin siemenistä jääneistä viljoista tehdään
-suurimoita ja keitetään maitoon _kylväjäisputro_ illalliseksi. Puuroa
-viedään maisteliaisiksi naapureillekin ja heitä kehoitetaan
-mainitsemaan vainajia. Ja ennenkuin kukaan on puuroa maistanut pannaan
-sitä vielä kahdelle lautaselle, toinen hyvälle vuodelle, toinen
-huonolle. Sitten kutsutaan koira ottamaan, ja kumman puuron se ensin
-syö, semmoinen vuosi tulee. Mutta jos koira ensin toista haistelee, ja
-kuitenkin toisen ensinnä syö, tulee semmoinen _räväsvuosi_, ei hyvä
-eikä huono.
-
-Rukiin siemenjäännöksistä keitetään samoin myös _huttu_ ja annetaan
-muisteliaisia. Mutta vielä tehdään niistä _savarnieta_ (mämmiä),
-kiukaassa imellytetään ja muijotetaan; ennen maistamista sitä viedään
-palasella _tshässöynään_, jossa sitä syödään; _miehet_ vain syövät, ei
-naiset.
-
-_Lehti-Iivanan_ päivä eli juhannus on kesällä [uuden luvun mukaan 7.
-heinäkuuta]. Sitä ennen ei saa lehteä teräkalulla leikata eikä
-kaislaa, heinää, ruokoja tahi lumpeita teräasein katkoa taikka nyhtää
-kasaan. Siitä metsä alkaisi liikkua. Vasta juhannukselta on lupa
-lehdentaittoon. Seuraavana päivänä heti oikein joukolla lähdetäänkin
-vastalehden leikkuuseen.
-
-Suuri merkkipäivä on taas silloin, kun ensi kerran _uutisviljaa_
-maistetaan, varsinkin jos uutinen joutuu tavallista aikaisemmin. Kun
-ensimmäinen riihi on puitu, viedään uutisviljaa säkissä pirtin
-peräpenkeille pyhäinkuvain alle. Sitten uutisesta keitetään _puuroa_,
-jota viedään _tshässöynään_ jumalia muistellen, kun he ovat niin hyvin
-viljankasvua jouduttaneet. Viedäänpä puuroa palasella _kalmismaallekin_
-sekä lautasilla uutisesta laitettua sankia, kalittaa, kakkaraa ja
-rieskaa vainajain muisteliaisiksi, kun he ovat niin hyvän _palven_
-(asuinpaikan) hankkineet, jossa vilja niin kauniisti menestyy. Syötäviä
-ei itse maisteta, vaan ne jaetaan niin tshässöynässä kuin
-hautausmaallakin naapureille, etupäässä köyhälle rahvaalle.
-Hautausmaalla jaettaessa kehoitetaan syötävien saajia muistelemaan:
-
-    "Pellon kuokkijie,
-    harjun hankkijie,
-    vanhoja halteita."
-
-Sitten vasta, kun uutiset on tshässöynässä ja hautausmaalla käytetty,
-saadaan niihin itse ryhtyä.
-
-Kaikki leipävilja on _pyhän Iljan_ kaitsennassa. Ilja onkin viljan ja
-_taikinan haltia_, ja riihi on "pyhän Iljan sporkkosa [varakas,
-karttuisa] koti", pyhä, arvokas huone, jossa jumalanantimia puidaan
-pyhän Iljan lattialla. Viimeisestä riihestä heitetään puimatta riihen
-perinurkkaan perimäiselle partiselle lyhde, _pyhän Iljan_ parta. Se saa
-olla toiseen vuoteen asti riihen nurkassa, sitten taas seuraavana
-kesänä viljat menestyvät hyvästi. Muuten on riihen haltiana
-_riihenakka_, joka asuu riihen sillan alla. Sitä rukoillaan, kun riihtä
-laitetaan lämpiämään:
-
-    "Riihenakka, rikka akka,
-    akka manteren alani,
-    savun läpi läikyttäjä,
-    soata savun läpi viljat,
-    Jumalan hyvät,
-    niinkuin olet ennenkin soattan!"
-
-Juuri tämän, riihenhaltian, hyväksi se pyhän Iljan parta heitetään.
-Itse pyhää Iljaa taas rukoillaan taikinaa alustettaessa:
-
-    "Pyhä Ilja, kormelitsha,
-    liitä sormes lihah,
-    pane paksu peikalos!
-    Nouse kuuta katshomah,
-    päiveä tähystämäh,
-    jotta tulis leipä lempehes,
-    taikina hyväh nimeh.
-    Pyhä Ilja, kormelitsha,
-    anna taikinan hapata,
-    leivän juuren jumputella!"
-
-[Entisaikaan oli Vuokkiniemessä pyhälle Iljalle uhrattu Iljan päivänä
-härkä.]
-
-_Pokrovan_ pyhä on syksyllä lokakuun puolivälissä (uutta lukua). Sen
-jälkeen ei saa enää maata liikuttaa, ei kyntää, ei kaivaa, ei kuokkia.
-Pellot pitää jättää levähtämään, samoin muukin maa levolle. Jos vielä
-jälkeen pokrovan maata liikuttaa, ei se ensi kesänä enää kasva. Pokrova
-on myös _kalanjumala_, se antaa "pohjimmaiset kutumujehet". Pokrova
-"jakaa vuuven kaheksi". Pokrovan nojalla voidaan laskea vuoden
-seuraavat juhlapäivät.
-
-_Metsänjumala on Miikkula_, joka "metson tuopi". _Kevätmiikkulana_
-[uuden luvun mukaan 22. toukokuuta] pitäisi jokaisella olla lintukeitto
-kattilassa. Tällöin on paras metson kiimintäaika; sanotaankin:
-
-    "Miikkula, kuukkula,
-    pane metso kattilah!"
-
-Tunnettu on Venehjärven _pokkouhri_ [pokko = pässi] pyhälle
-Miikkulalle. Jos vain pässejä tuodaan, toimitetaan se vieläkin joka
-vuosi _syysmiikkulana_, elokuun lopulla [uuden luvun 27. elok.]. Sitä
-"kun on niin ijäst impehest eletty, ni eletäh vastakin." Uhrattavia
-pässejä tuodaan naapurikylistäkin, Vuonnisesta, Vuokkiniemestä,
-Pirttilahdesta, Mölkystä, Ponkalahdesta, Ajuolahdesta, Tshenasta,
-Kivijärvestä, Lapukasta ja Latvajärvestä asti. Tavallisesti ne pässit,
-jotka käyvät "läsimäh" (sairastuvat), luvataan Venehjärven pyhälle
-Miikkulalle, ja siitä ne heti alkavat tervehtyä. Viisin kuusinkin voi
-samalla kertaa pässejä karttua. Alle kaksivuotista eläintä ei Miikkula
-ota vastaan. Pässit teurastetaan kylän laitapuolessa pyhässä
-tshässöynämännikössä [ei "kalmistolehdossa", kuten Inha mainitsee.
-Kylän kalmisto on toisessa paikassa, pitkän, järveen pistäytyvän niemen
-nenässä]. Miikkulalle pyhitetyn vanhan tshässöynän rappusilla.
-Vanha Jyri-ukko ne tavallisesti tappaa ja laskee "lepän" [veren]
-vartavastisesta rappussillan aukosta maahan sillan alle, jotta se ei
-joutuisi jalkoihin tallattavaksi. Samassa männikön aitauksessa
-tshässöynän luona keitetään sitten pässien lihat isolla kattilalla ja
-syödään yhteisesti nurmella tshässöynän edessä. Miehet vain syövät,
-naisille ei anneta -- naiset saavat vain katsoa vierestä miesten
-syöntiä. Nahka joutuu pyhälle Miikkulalle, mutta pässin tuoja saa sen
-lunastaa takaisin 15-20 kopekalla, ja raha joutuu tshässöynän "kasnah",
-rahastoon.
-
-Samoin kuin pyhä Jyrki on hevosien jumala, on lehmillä ja lampaillakin
-jumalansa. Niinpä on lehmien kaitsija pyhä Olassie, jota rukoillaan:
-
-    "Spoassu ta pyhä Olassie kormelitsha,
-    kaitse miun lehmiäin,
-    tuo uhkuset utaret,
-    kanna maitoset maruhut
-    nännit näpisijät,
-    emännällä kyllin syyvä,
-    kyllin syyvä, kyllin juuva,
-    kyllin antoa kylähän!"
-
-Lampaiden jumala on pyhä _Nastassie_, jolle vuonan ensimmäiset lieminät
-(villat) uhrataan; ne myydään ja rahat annetaan kirkon hyviksi.
-
-On sitten lopuksi _nauriillakin_ oma ikivanha jumalansa, _pyhä
-Äkrässie_, sama ikäloppu vanhus, joka jo Agricolan aikana "hernet,
-Pavudh, Naurit loi". Äkrässietä rukoillaan naurista kylvettäessä:
-
-    "Pyhä Äkrässie, kasvattele
-    osalla olemattomien,
-    varalla viljasien ta vaivasien,
-    ta i varkaiden varalla!
-    Kasvattele kallellah,
-    veännyttele veärälläh,
-    syvi syrjälläh,
-    lomatusten lonkuttele
-    ylitse katehen mielen,
-    hyvänsuovan mieltä myöten,
-    pahansuovan päitse mielen."
-
-Ja naurista kylvettäessä muistetaan osa antaa vainajillekin. Siementä
-heitetään kolmelle suunnalle, koilliseen, luoteelle ja etelään, ja
-sanotaan:
-
-    "Tuosta tulkah varkahalla,
-    tuosta tulkah pokoiniekoilla,
-    ta tuosta tulkah itshellä!"
-
-Nauriilla on toinenkin huolehtija, ristitty _Nakres-Iivana_, joka on
-"nakrehen lupoaja", kun taas Äkrässie on "kasvattaja". Nakres-Iivanan
-pyhityspäivä on syksyllä, syyskuun alkupuolella [uuden luvun mukaan 11.
-syyskuuta], jota ennen ei naurista saa syödä, muuten mato alkaa syödä
-hammasta, mato kun on siihen asti nauriissa, vasta Iivanalta poistuu.
-Mutta kun Nakres-Iivana joutuu, niin sinä päivänä ei sitten muuta
-syödäkään kuin naurista, ei lihaa eikä kalaa, ei voita eikä maitoa. Se
-on niin "kallis" päivä, ettei saa syödä muuta kuin naurista ja
-suurusta. Puolanmarjankin syöminen olisi yhtä kuin jos söisi jumalan
-verta. Nauriista laitellaan kaikenlaisia syötäviä, piirasta, kukkoa,
-hautaa [naurishaudikasta], paistikasta, rokkaa, joilla kukin päivän
-kunniaksi itseään ravitsee. Vainajiakin muistellaan; paistikasta,
-kukkoa ja piiraita annetaan naapureillekin, kehoitellen:
-
-    "Muistele toattojan ta moamojan,
-    suurta sukukuntaani,
-    helietä heimokuntaani,
-    iesmännehie esivanhempie!"
-
-_Potakkapäivä_ (perunapäivä) taas on _Spoassunpäivä_ elokuun lopulla.
-Jos sitä ennen syö perunaa, tulee "reähkä". Mutta potakkapäivänä
-syödään sitten taas monenlaiset perunaruoat samoin kuin Nakres-Iivanana
-nauriista valmistettuja herkkuja.
-
-
-
-
-11. VAINAJAN SUREMINEN.
-
-
-Kuten jo edellä olemme huomanneet, valitetaan vainajaa itkuvirsin
-varsin paljon ja varsin monissa tilaisuuksissa, pesemään rupeamisesta
-kalmistoon kätkemiseen asti, vieläpä senkin jälkeen monet monituiset
-kerrat päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosienkin kuluttua. Omaiset
-itse itkevät, jos vain osaavat: vaimo itkee miestään, tytär isäänsä tai
-äitiään taikka isovanhempiaan, sisar veljeään tai siskoaan, äiti
-lastaan. Mutta ellei asianomainen itse omin päin taida itkeä, voi hän
-ottaa vieraan osaajan avukseen; tälle vieraalle annetaan sitten
-palkkioksi minkä mitäkin: mekko, vaatetta, paita, esiliina taikka
-rahaa.
-
-Joka tilaisuuteen on aina itkunsa, joka lauletaan omalla valittavalla
-sävelellään. Itkijällä on kädessään valkea "paikka", liina, jota hän
-pitää kasvojensa eteen painettuna. Jos hänellä on apulainen, ovat he
-kaulakkain, kumpikin vapaalla kädellään silmiään liinalla peittäen.
-Kuollutta pestäessä istuu itkijä -- tai itkijät -- rahilla vainajan
-pääpohjissa. Kun kuollut on pantu laudalle sivupenkille, istuu itkijä
-peräpenkillä kyljittäin kumartuneena vainajan puoleen. Arkkuun
-pantaessa itkijä seisoo oviorren alla jalkapuolessa, ja ulos
-hankittaessa on itkijä niinikään oviorren alla, ulos vietäessä taas
-seuraa jäljessä valitusvirttään laulaen. Kalmistossa itkijä seisoo
-pääpuolessa hautaa, ja lähimmät omaiset ja tuttavat ovat häntä kahden
-puolen tukemassa, muutamat kun itkevät, niin että oikein menehtyvät ja
-kaatuvat pitkäkseen, jolloin heitä on vedellä virvoitettava.
-
-Määrätyt _sakonavirret_ pitäisi jokaiselle vainajalle itkeä, ne virret,
-jotka kuhunkin tilaisuuteen kuuluvat. Itkemättä ei kuollutta saa
-hautaan panna, -- jos panisi, olisi se "yhtä kun nakrehen kuoppais".
-Mutta ylitse "sakonavirsistä" ei pitäisi itkeä eikä kyyneleitä
-vuodatella. Jos kovin itketään, ei vainaja saa maaemässä eikä toisessa
-elämässä rauhaa, kyyneleet kun häntä tulikipunoina polttelevat. Ja
-vainaja voi tulla vielä itkijän luokse yöllä unissa, jopa ruveta
-päivälläkin peloittelemaan. Varsinkaan ei saa itkeä illalla, jälkeen
-puolenpäivän, sillä silloin on vainajille annettava rauha. Niitä, jotka
-ovat kovin herkkiä itkemään, ei lasketa hengenlähtöä katsomaan. Niitä
-taas, jotka jälkeenpäinkin vielä kovin useasti ja kovin surkeasti
-valittelevat, koettavat toiset lohdutella ja tyynnytellä sekä
-kiellellä, koska liika suru voi saattaa vainajan peloittelemaan
-surevia.
-
-Itkuvirsien sisältö on erinomaisen kaunis. Ne ilmaisevat tavattoman
-herkkää, hellää ja syvää tunnetta, toivotonta ikävää ja lohdutonta
-tuskaa. Miten hellänä kuvastuukaan niissä itkevän tyttären suhde
-kuolleeseen isään taikka äidin suhde manalle menneeseen pienokaiseensa!
-Miten verrattoman kauniisti kuvaileekaan itkijä "toivelevansa", että
-näkee kauheiden kalman multien alle kätketyn rakkaan vainajan kohoavan
-ylös nurmelle kukkapääheinäsenä taikka ilmestyvän iltapihlajaan ihalana
-ilman lintusena laulelemaan! Niitä kuullessamme saamme ihmetellen
-katsahtaa karjalattaren erinomaisen tunneherkkään sieluun. Mutta
-samalla saamme itkuvirsissä tutustua moniin vanhoihin esi-isiltä
-perittyihin vainajainpalvomistapoihin ja uskomuksiin. Kuulemme, miten
-vainajaa pestäessä on meneteltävä, miten ja millaisesta puusta arkku on
-valmistettava, millaiseen paikkaan hauta kaivettava, miten vainaja
-hautaan saatettava, miten hautaan laskettava, miten haudalta kotiin
-palattua vainajaa tyhjistä "assuntasijasistah" etsittävä j.n.e. miltei
-loppumattomiin. Mutta tottumattomalle korvalle on itkuvirren sisältö
-a;van käsittämätön, koska siinä on niin paljon outoja sanoja ja vielä
-enemmän outoja kuvia ja vertauksia. Koko virsi onkin miltei
-yhtämittaista kuvakieltä monituisine mainesanoineen. Isä on esim,
-"hyväseni", "kaunis hyväseni", "valkie", "vieslövä", "sukie", "tuvis
-hyväseni". Äiti on "kantajaiseni", "ottajaiseni", "soarnajaiseni",
-"tuuvittajaiseni", tyttäret "kanammyöni", "sora-", "vakio-", "lakia-"
-ja "kuklanimyöni", pojat ovat "kalevoita", "omenoita", "valivoita",
-lapset "ottamaisie", "soarnumaisie", "kannettuisie". Miestään mainitsee
-vaimo nimellä "kohtalahiseni", ja sukulaisia sanotaan "omakuntasiksi".
-Itse on itkijä "vartuoni": "vaimala", "vierona", "kaiho", "kurja",
-"oneh", "inhu vartuoni". Nopeana virtana vierivä aika rientää
-"kypenyisinä" ja "kuuroksuisina", "vierennäisinä" ja "oprennaisina",
-"kevätsulasina" ja "kesäkaunistoisina", "iltaihalmoisina" ja
-"huomenessoalostisina". Miltei joka esineellä, asialla, toiminnalla ja
-tilaisuudella on oma kuvaannollinen, tavallisesti diminutiivi-muodossa
-ilmaistu nimityksensä.
-
-Ne karjalattaret, jotka osaavat itkeä ja joilla on aihetta
-ja mielipahaa itkuvirsin valiteltaviksi, ovat hyvin herkkiä
-itkuvirrelle herahtamaan. Niinpä vanha Stepanie, Hökkä-Iivanan leski
-Venehjärveltä [Stepanie on 70-vuotias, kuulun Jamani Poavilan tytär
-Uhtualta], herahti itkemään, kun tuli puhe lähes vuosi takaperin
-kuolleesta Iivana-ukosta:
-
-    "Sanon mie ukostani oimun polvuhisie Tuonelan opoalaisie, kun
-    olen jeänyn oimun armahat orpo-otuksuiset, kun ei ole onehella
-    vartuollani omakuntasie näillä puolin orheita ilmasie.
-
-    Yksi oli oimun ainuo osramarja [tytär] ottamaiseni, oimun
-    etähäisillä ottamaisilla oimun nuorukkaisilla osraohvottuisilla
-    olkuoli. ['Oimun nuorukkaisilla -- -- -- olkuoli' = omin nuorin
-    mielihaluin meni.]
-
-    Enkä voi onehilla mielialasillani oivallella, jotta min oimullisie
-    loatusie rupien oimun astumah, kun ei ole omie omenoita ottamaisie,
-    kun olen vierahien omenoijen ottamaisien kera oleksentelomassa.
-
-    Hotj vielä soanen orhiesta narotakuntasestani [heimokunnastani]
-    opinjapalasia [kerjuupalasia] oimun etshittelömäh.
-
-    Hotj en ole niin oimullisien opoalaisissa oleksennellun oimun
-    orhiessa ikäsessäni, enkä olkasomasien [vaatteiden]
-    opoalaisissa [puutteessa] oleksennellun, enkä kaunehien
-    karskukantasien [narskuvien kenkien] kaihosissa ole oleksennellun.
-
-    Kaunehet karskukantaset kajon kohtalahisen' kajon assutteli
-    kaiholla vartuollani ta kajon ainuolla kannettuisellani.
-
-    Kaihojen maijen vierysillä ['kaihojen maijen' ja 'onehien maijen
-    vierysillä': Suomen rajamailla. Tytär naimisissa Kivijärvellä]
-    miun kannettuiseni kajon olkuoli.
-
-    Onehien maijen vierysillä miun oimun ainuo osramarja ottamaiseni
-    olkuoli.
-
-    Mintähen mie en voinun kajon ylisiltä kauneilta Spoassusilta
-    asnita [saada, ansaita] kajon omie kalevoita [poikia] kannettuisie,
-    kun vierahien kalevoijen kannettuisien kera kajon puutuvoa kaihoa
-    ijäistäni sain kajon alentelomah?
-
-    Omilla kaihoilla miel'alasillani mie olen kajon olkuollun karhujen
-    lihoilla kasvaneitten kannettuisilla. Susien lihoilla suorinnehilla
-    suorimaisilla omilla suurenkoisilla miel'alasillani suimun
-    koalellun. [Eukon poikapuolet ja ukkovainaja ahkeria metsämiehiä].
-
-    Ei olis suimun omat sukukuntaset milma tänne suimun oloteltu. Eikä
-    armahat omakuntaset milma tänne aseteltu.
-
-    Mie omilla paljoilla mielalasillani [ylpein mielin] panun
-    olkuolin.
-
-    Pahoilla paljoilla sanaraisoilla [kovilla sanoilla] paras hyväseni
-    milma panun loajitteli, kun mie näillä etähäisillä parnumaisilla
-    rupesin panun olkuolemah."
-
-Ja vuonnislainen Anni Lehtonen voi jo vuosia takaperin tuonen tuville
-mennyttä miestään muistellessaan sekä tukalaa toimeentuloaan
-ajatellessaan puhjeta haikeisiin valitusvirsiin:
-
-    "Kun sukien Spoassusen suimun ensimäiset kevätsulaset suimun
-    koaleloo, mie toivelen, jotta suimun kohtalahisen' suorehina
-    somerolintusina suimun koaleloo suimun ensimäisih sulapaikkasih.
-
-    Mie niistä kahenloatusien kannettuisieni keralla hänen sulavuisie
-    suimun silmittelisin, surento vartuoni, kun suimun olovoa
-    karjoa ['suimun olovoa karjoa' = kovin isoa joukkoa]
-    suventamaisieni [lapsiani] suimun ylentelen sukeijen ilmojen
-    peällä.
-
-    Ei ole suimunkana ainusien sulavampien sanasien suimun
-    seätelijäisie surennolla vartuollani eikä kahenloatusilla
-    suventamaisillani.
-
-    Aivan soan, surento vartuoni, yksissä armosissa suimun ylennellä,
-    kuin on sukie Spoassusen' sukien hyväseh sulavuot suimun
-    puuvutellun.
-
-    Ei ole minkänä suimun urohien suojapaikkasie ['urohien
-    suojapaikkasie' = miespuolista turvanantajaa] eikä sulapaikkasie
-    suventamaisillani sukeijen ilmojen peällä.
-
-    Aivan soan, oneh vartuoni, olovan karjan ottamaisieni kera oksilla
-    olijien orpolintusien oimullisista oimun koalella ympäri orheita
-    ilmasie myöten.
-
-    Pitelee oneh vartuoni omista omusistanikin ['omista omusistanikin'
-    = omista hoivistani] olotella [laskea menemään] ottamaiseni alla
-    orheijen ilmasien. Kun en voi orsipeähysien ottelijaisiks
-    ['orsipeähysien ottelijaisiks' = täysikasvuiseksi] omissa
-    omusissani ortutella [kasvatella], pitää olovampiosasien
-    [parempiosaisten] olkatyöhysih olotella kaikki ottamaiseni oimun
-    helpposina [pieninä].
-
-    Siellä onehien sanasien keralla oimun rikenih kertasih
-    opisaiksennellah [kohdellaan].
-
-    Niistäkin on onehella vartuollani olkasomasien täytohiset
-    opoalaiset muijen opoalaisien peällä.
-
-    Kun on orhie Spoassusen' kaiken orhien ikäseni piettävät Tuonelan
-    opoalaiset oimun loajitellun. Kaiken aikaseni pitäy onehen vartuoni
-    olkapäijen takoa ohahella ['olkapäijen takoa ohahella' = huokailla,
-    niin että olkapäät kohoilevat] niitä opoalaisieni.
-
-    En voi ni kuillana aikasin olotella hotj oimunkana vähäsiks
-    aikasiks kenenkänä omusie vassen ['en voi ni -- -- -- vassen' = en
-    voi kenellekään koskaan valitella], niistä aijoista soahen kun on
-    orhie Spoassusen' oimun kohtalahiseni oinuot oimun puuvutellun.
-
-    Kaikki olen onehet seänalaseni oimun alennutellun opoalavetysinä.
-
-    Niin on suuret opoalaiset, jotta en voi ni kuillana aikasin
-    olkuolla onehista miel'alasistani, kun olen orhien Spoassusen
-    opinjavetysien [viljavesien] peällä oimun koalatellun.
-
-    Niillä aikasin on orhiemmat miel'alaset oimun vähäset aikaset,
-    kun orhien Spoassusen opinjavetysie oimun silmittelen.
-
-    Niiks aikasin kaihosen' kavoksenteloo kajon vähäsiks aikasiks,
-    kun kaunehen Spoassusen karivetysien peällä koalelen ta kaunehie
-    karjalintusie katshahtelen, kaiho vartuoni, kun niitä vassen
-    kaihoja miel'alasieni alentelen."
-
-Suruaikana käytetään mustia tai tummavärisiä vaatteita, tarkemmin
-sanoen naiset käyttävät, mutta miehet eivät niin paljoa välitä. Vieläpä
-pitää suruvaatteet olla huonot, kuluneet ja muoto murheenalaisen
-näköinen, sillä
-
-    "Ei mahu hyvä voate peällä,
-    ken oikein murehtiu."
-
-Rikkinäiset eivät vaatteet kuitenkaan saa olla, ainoastaan vanhat,
-kuluneet ja paikatut. Semmoisissa pukimissa käyminen pyhäpäivänäkin on
-murheen ja huolen merkki. Jos joku alkaa vanhoissa vaatekuluissa
-useasti esiintyä, sanotaan heti: "mi on hällä mureh?" _Ruskieta_
-[punaista] vaatetta ei kukaan pane päällensä murheen aikana.
-
-Lesken, jolta mies on kuollut, pitää käydä suruvaatteissa, vaikka olisi
-kuinkakin nuori, siksi kunnes hän menee toiselle miehelle. Eikä vaimon
-_lakkia_ -- ennen _sorokkaa_ -- leski saa enää pitää, mustaa lesken
-_lakkipaikkaa_, lakkiliinaa, vain. [Jos vaimolla on kovin kovat päivät,
-kun mies on häijy tai pahatapainen, rupeaa hän joskus miehen eläessä
-pitämään lakkiliinaa.] Jouduttuaan uusiin naimisiin saa leski taas
-panna lakin päähänsä sekä verhoutua värikkäämpiin vaatteisiin. Jos isä
-tai äiti on kuollut, käyvät tyttäret vuoden ajan mustissa.
-
-Naimisiin eivät pojat eivätkä tyttäret saa mennä vuoteen sen jälkeen,
-kun isä tai äiti on joutunut hautaan, eikä myöskään sinä aikana saa
-kisapirttiin astua. Samoin pitää myös lesken ainakin yksi vuosi olla
-naimatonna.
-
-
-
-
-12. KALMISTO.
-
-
-Tunnettuja ovat karjalaiset _kalmismoat_, keskellä kylää taikka kylän
-laidassa kohoavat komeat kuusikot tai männiköt, nämä muinaisia pyhiä
-uhrilehtoja muistuttavat tummat metsäsaarekkeet. Ne näkyvät jo etäälle
-ja kyläaukeamaan metsästä saavuttaessa ne ensiksi silmään sattuvat.
-
-Joka kylällä on oma kalmistonsa, johon kukin saa omat vainajansa omiin
-multiin kätkeä.
-
-_Vuonnisen_ kalmisto on kylän keskellä korkealla kummulla, peltojen
-kolmelta puolelta ympäröimällä ylänteellä; neljännellä sivulla on
-harvaa matalaa metsämaata ja vähän matkan päässä on korkea metsätön
-Ruokovaara. Lähimpänä kalmistoa on kirkko sekä sen lähitienoilta
-pappila. Vanha, kuvistakin tuttu kallellinen pöngitetty tsässöynä on
-etempänä Kyläsalmen rannalla. Mustaa, synkkää, tuuheaa kuusikkoa
-kasvaa kalmistossa, jota ympäröi puuaita. Maa on miltei täynnään
-hautakammioita, joita on rakennettu toinen toisensa viereen, joten
-siellä ei enää ole paljoakaan sijaa uusille tuonelan tulokkaille.
-Varsinkin länsiosa kalmistoa on vanhojen hautakammioiden täyttämä.
-Muutamat hautakammiot ovat vain tasakattoisia, pitkittäin kulkevilla
-vierettäisillä riuvuilla peitettyjä. Mutta useimmissa on harjakatto
-joko pitkittäisistä laudoista taikka poikittaisista lautapalasista.
-Muutamissa on tuohikatto, muutamissa pärekatto. Jalkopuolessa
-"kropnitsaa" on hautapatsas, puusta veistetty risti. Ristit ovat
-melkein järjestään vanhaa tuttua karjalaismallia: neliskulmaisia taikka
-pyöreitä, enemmän tai vähemmän veistoksilla koristeltuja patsaita,
-joiden päähän on naulattu kattolaudat sekä "solomat", joskus
-"kuuritsat" ja tuulilaudatkin. Muutamissa on lisäksi poikkipuu,
-parikin, toinen vaakasuorassa, toinen "vinahvoittain" venäläiseen
-tapaan. Monet vanhoista hautapatsaista ovat varsin kauniita ja
-huolitellen veistettyjä. Usean solomapuu on leikattu linnun
-muotoiseksi. Sen levitettyinä siipinä ovat patsaan kattolaudat, joiden
-alapää on leikattu harotettuja siipisulkia muistuttavaksi. Kuin turvaa
-tarjoten lepää lintu -- entisaikojen kuolinlintujen muisto -- patsaan
-päässä ja levittää suojelevat siipensä vainajan yli. Nuoremmat
-hautapatsaat ovat useinkin kiireesti kyhättyjä ja niukasti
-koristeltuja, muutamat maalattujakin. Maassa hautojen luona näkee
-rikkinäisiä ropeita, vakkasia, läkkiastioita ja savivateja, joilla
-vainajille on tuotu muisteliaisia. Vateja on myös käytetty hiilien
-tuomiseen pyhän savun suitsuttamista varten. Sammuneet hiilet vateineen
-on sitten heitetty haudalle.
-
-Vuonnisessa on toinenkin hautauspaikka, vanha kalmisto, johon on ennen
-haudattu. Se on vähän matkaa Kyläsalmesta alaspäin Kuittijärvelle päin
-Haapaselän rannalla, Mironain Vaslein pellon alla. Siinä ei tosin enää
-ole ainoatakaan ristiä, sillä Vaslei on kuokkinut kalmiston pelloksi.
-
-_Ajuolahden_ kalmisto on kylän laidassa järvenlahteen viettävällä
-kanervikkokankaalla. Särkällä kasvaa tuuheata männikköä ja männikön
-suojassa lepäävät pienen kylän kalmalle joutuneet. Aitausta ei
-kalmiston ympärillä ole.
-
-_Ponkalahden_ kylässä on kaksi kalmistoa. Vanha kalmisto on pienen
-Ponkajärven rannalla keskellä kylää, mutta hiukan syrjässä
-ihmisasunnoista, tiheässä männikössä. Järvessä hautausmaan vieressä
-versoo tiheä _ruokosikko_, kaislikko, joka saa vainajain valvonnan
-alaisena rauhassa rehoittaa. Kukaan ei uskalla käydä sitä niittämään.
-Lukkani-Huolari oli kerran uhmaillen sen viikatteella kaatanut, mutta
-saman päivän iltana oli karhu kaatanut häneltä neljä eläintä. Samasta
-järvestä oli siihen samaan kaislikkoon entisaikoina noussut vetehisen
-lehmä laitumelle, erehtynyt nousemaan rannallekin ja saatu kiinni.
-Vanhassa kalmistossa on vielä muutamia ristejä sekä hautakammioita.
-Kylän uusi kalmisto on lähellä entistä, puron takana lahden toisella
-rannalla, koko korkealla männikkösärkällä, joka ojentuu kapeana harjuna
-pitkät matkat kahden järven välissä.
-
-_Korpijärvellä_ on niinikään kaksi kalmistoa, vaikka kylä onkin vain
-pienoinen ja vähäväkinen. Toinen on järven, toinen joen rannalla
-kankaalla. Kumpainenkin kasvaa männikkömetsää. Kyläläiset ovat olleet
-niin riitaisia, etteivät ole sopineet samaan kalmistoon makaamaan. He
-ovat toranneeet: "et sie meän kalmismoah soa tulla!" Näin ovat toiset
-hankkineet oman hautausmaansa.
-
-_Jyvöälahdessakin_ on kaksi hautausmaata; ne ovat aivan lähekkäin
-keskellä kylää korkealla kankaalla järven rannalla. Kalmiston suojana
-un komea kangasmännikkö, suoria, oikein paksuja silomäntyjä. Aivan
-kalmiston laidassa on erisuuntaisia taloja.
-
-_Hämeenkylän_ kalmistokin on järven rannalla, kylän reunassa; se kasvaa
-nuorta männikköä.
-
-_Vuokkiniemen_ kalmisto on keskellä kylää korkealla kuusia ja mäntyjä
-kasvavalla kummulla.
-
-_Pirttilahdessa_ on keskellä kylää vähän matkan päässä järvestä kaunis
-kalmisto, joka kasvaa isoa, komeaa mäntymetsää.
-
-_Latvajärven_ kalmisto sijaitsee tuuheassa kalmistosaaressa -- täällä
-on Miihkali Arhippaisen hauta ja hautapatsas, -- samoin _Vuokinsalmen_
-kalmisto. _Hieta- ja Kuivajärven_ yhteinen kalmalehto on saarella
-Vuokinjärvessä, Suomen ja Venäjän rajalla, -- raja käy halki
-hautasaaren. Saarella on myöskin _Akonlahden ja Sappuvaaran_ kalmisto.
-_Venehjärven_ kalmisto taas on pitkän niemen laajahkossa kärjessä
-komealla männikkökummulla. Kalmistoon voidaan mennä joko veneellä
-soutaen taikka maisin kävellen niemenkaulan kapeaa pitkää
-hiekkasärkkää. _Niskajärven_ kalmalehto, tuuhea tumma ikikuusikko
-vanhoine hautakammioineen, on pienen Niskajärven rannalla aivan lähellä
-ihmisasuntoja. Mutta _Pienen Lapukan_ pieni kalmakenttä on
-kaksitaloisen kyläaukeaman laidassa metsän reunassa männikkökankaalla
-pellon aidan takana. Siihen haudataan myöskin muutaman virstan päässä
-olevan _Suuren Lapukan_ vainajat.
-
-Papin siunaamassa hautausmaan mullassa on joka suvulla oma paikkansa,
-johon se hautaa kuolleensa. Toisilla on toinen kolkka, toisilla toinen,
-toisilla taas on sijansa keskimailla, riippuen siitä, mihin kukin on
-ensiksi alkanut vainajiaan sijoittaa. Niinpä on Vuonnisen hautausmaalla
-suurella _Malisten_ suvulla lepopaikkansa kirkon puoleisen laidan
-suuresta veräjästä mentäessä oikealla pohjoisreunassa, koilliskolkassa,
-ja Lehtosten niinikään isolla sukukunnalla on osansa Malisten rajalla
-Ruokovaaran puolella, luodekolkassa _kujaveräjillä_, mistä Tshärkkelän
-laksove kulkee. _Pohutannoit_ -- Bogdanovit -- lepäävät koillislaidalla
-suurveräjillä Malisten eteläpuolella, ja näiden rinnalta,
-keskeltä kalmistoa on _Kossisten_ pätinäkunta ottanut paikkansa.
-Viimeksimainittujen naapureina, Lehtosten eteläpuolella, lepäävät
-Ahoset, joiden vieressä kalmiston laidalla papilla on joku vainajansa.
-_Ahosten_ eteläpuolella, luodelaidalla, on _Tervosien_ haudat ja heidän
-tovereinaan kalmiston suvireunalla _Korkkosien_ vainajat, _Holoraisten_
-suvulla on leposijansa Korkkosten koillispuolella ja _Kielöväisillä_
-Holoraisten ja Pohutannoiden välissä koillisreunalla, suuren veräjän
-vasemmalla puolella. -- Jokainen haluaa tulla omalle alueelleen
-haudatuksi, omien isiensä ja äitiensä viereen, oman heimokuntansa
-seuraan. Mutta kun tytär menee miehelään, haudataan hänet kuoltuaan
-miehensä suvun kalmistoon. Lapset ja nuoret haudataan kalmistosijan
-keskipuolille, vanhemmat, taas ikäänkuin turvan ja suojan antajiksi
-laitamaille.
-
-Jos syrjäisiä vierasuskolaisia sattuu seudulla kuolemaan, voidaan
-heidät haudata kalmistoon, mutta laitapuoleen, _ristimättömien
-kalmismaahan_ -- Vuonnisen kalmistossa luodelaidalla. Useasti heidät
-mullataan kokonaan kalmiston _ulkopuolelle_ siunaamattomaan maahan.
-
-Jos joku sattuu kuolemaan metsään, kun ollaan "kasenajossa" taikka
-heinäniityllä, taikka jos muuten metsätaipaleella kaukana kotoa sattuu
-surma kohtaamaan, haudataan kuolija surmapaikalleen, "se kun on siihen
-katsonut kalmismoan itshelleh". Ja lisäksi "sakona kieltää", ei anna
-muualle kulottaa. Tehdään vain arkku metsässä, siihen pannaan vainaja
-vaatteineen ja peitetään maan multiin. Lisäksi pannaan risti
-ohikulkijalle kalmanpaikkaa osoittamaan. Siitä sivuitse sattuessa
-ristii kulkija silmänsä sekä "prostiutuu", jottei kalma hinkautuisi
-peloittavalta paikalta. Kun sukulaiset osuvat paikalle, taittavat he
-oksan, jolla lakaisevat hautakumpua, ja heittävät sen sitten haudalle.
-Jos joku sattuu kuolemaan metsäpirtille, haudataan hänet pirtin
-lähimaille ja risti pystytetään paikalle. Metsään sortuneen kovaa
-kohtaloa valitetaan itkuvirressä:
-
-    "Kaunehien katajikkometshäsien seämillä [sydämillä] kavoksenteli
-    kajon yksinäh kauneijen ilmojen peältä.
-
-    Ei ollun kenenkänä kallehuisie katshahtelomassa kaunehien ilmojen
-    peältä kajon puuvunta-aikasina.
-
-    Kumeijen kuusikkometshäsien seämillä kujin puuvuksenteli kujin
-    yksinäh kuulu ilmojen peältä.
-
-    Ei asnin kenenkänä kukkahuisie niillä aikasin, kun kuulu ilmojen
-    peältä kujin puuvuksenteli. Jos ois min kujilliset oltu kurjaset
-    kujin alenneltavaisina, ei ollut kenenkänä kukkahuisie vassen
-    kujin puolennella.
-
-    Ohtojen polettavien orpo-metsäsien seämillä oimun aleneksenteli
-    peältä orheijen ilmasien oimun yksinäh.
-
-    Ei asnin kenenkänä omusie orheijen ilmojen peältä oimun
-    puuvunta-aikasina oimun silmittelömäh."
-
-Veteen hukkunut, metsäjärvellä taikka tukkijoella surmansa tavannut,
-haudataan myös metsään, rantaan sen paikan luo, josta hänet on
-löydetty. Hänet lasketaan vaatteineen arkkuun ja peitetään multiin;
-mullille pystytetään risti. Omaan kotirantaan hukkunut haudataan
-kalmistoon. Veteen hukkunutta itketään:
-
-    "Ei asnin valkeijen ilmojen peällä vaivuksennella valkeijen
-    ilmojen peältä.
-
-    Vakavih valtavetysih valkie Spoassusen' hänen valkevuot vaivutteli
-    valkeijen ilmojen peältä.
-
-    Ei asnin kenenkänä valkehuisie vassen minkänä vallallisie vaivasie
-    valitella.
-
-    Ankaroih oaltovetysih piti armahien ilmavien peältä alennella.
-
-    Ei asnin armahalta Spoassuselta niitä avosie [osia, kohtaloita],
-    jotta olis armahien ilmojen peällä aleneksennellun armahien
-    ilmojen peältä.
-
-    Kuvasvetysih kuulu ilmojen peältä kujin puuvuksenteli.
-
-    Ei asnin kuulu Spoassuselta niitä avosie, jotta olis kuulu ilmojen
-    peällä kujin puuvuksennellun kuulu ilmojen peältä.
-
-    Totta on kuulu Spoassusen' kuulu ilmojen peällä kujin
-    seätelyaikasina ne avoset kujin loajitellun, jotta kukkahih
-    kuvasvetysih piti kuulu ilmojen peältä kujin puuvuksennella.
-
-    Sen oimullisilla on orhie Spoassusen' osa-utshoaskaisilla
-    [kohtaloille] oimun seäjellyn, jotta piti orhien Spoassusen'
-    opinjavetysih orheijen ilmojen peältä oimun puuvuksennella."
-
-Metsään sortuneelle ja haudatulle pidetään kyllä kotona maahanpaniaiset
-itkuineen ja muisteliaisineen, ja muistinpäivinä muistellaan häntä
-kuten muitakin vainajia. Samoin on laita myös vainajan, joka on kuollut
-ja haudattu vieraalla maalla.
-
-Muun ristikansan joukkoon ei saa haudata vaimoa, joka on kuollut
-lapsivuoteeseen, vaan hänet peitetään laitapuolelle ristimättömään
-kalmistoon. Samaan nurkkaan haudataan myöskin kuolleena taikka kesken
-syntyneet ja kastamatta kuolleet lapset, aivan pienet "kesenaikuset"
-tuohikäppyrään kääräistynä taikka parin lautapalasen väliin sitaistuna.
-
-Kalmisto on pyhä paikka. Sinne ei saa mennä pilkaten ja uhmaillen eikä
-siellä saa pienintäkään ilkeyttä tehdä, ei suotta edes oksaa ottaa, ei
-lehvää leikata, ei ruohojakaan nyhtää, eikä mitään sieltä pois
-kuljettaa. Kaikki, mitä siellä on, on vainajain omaisuutta, jonka
-turmelemisesta taikka ryöstämisestä kuolleet voivat kovin suuttua ja
-pahointekijälle kostaa milloin milläkin tavalla, kaikenlaisilla
-kivuilla ja vaivoilla ja kalman tartunnalla. Iltapäivisin ei
-kalmistoon saa mennä, jälkeen puolenpäivän on kalmanväelle annettava
-rauha. Kalmiston ohi kuljettaessa on aina silmiä ristittävä ja
-"prostiuduttava". Ja kalmistoon käytäessä on omaisten haudalle vietävä,
-ellei muuta, niin joku oksa, jolla sivellään hautaa ja joka sitten
-lasketaan hautakummun mullalle. Pois lähdettäessä on silmiä ristien
-prostiuduttava ja sanottava:
-
-    "Jeäkeä tervehiks,
-    kylän kuollehet,
-    mieron männehet,
-    ruven rutjomat,
-    tauvin tappamat,
-    soan sortamat,
-    tutut ta i tuntemattomat!"
-
-
-
-
-13. TUONELA JA VAINAJAT.
-
-
-Ihmisessä on karjalaisen käsityksen mukaan kaksi osaa: näkyväinen,
-kuolevainen _ruumis_ ja näkymätön, kuolematon _henki_. Sielusta ei
-karjalainen tiedä haastaa. ["Vejä sielullasi" -- "Elä toivo sielullas
-painuo tulevan." -- "Kun sielus peällä tahtonet, ni ota!" sanotaan
-sille, joka aikoo jotakin rehellisyyteen nähden epäilyttävin keinoin.]
-Hengen olinpaikka on rinnan alla, "luijen seämessä", jossa se "luita
-lämmittää", jotta "luut sulana pysyvät" [Sanotaan: "Sini mie olen
-hyvänä, kuni henki luita lämmittää." -- "Sini mie silma rakastan, kuni
-henki rinnan alla olloo ta luita lämmittää." -- "Ei ole henki pinnassa,
-kun on omassa rinnassa".] Jos ihminen pelästyy taikka muuten saa niin
-kovan kosketuksen, että menee tiedottomaksi, tainioksi, sanotaan, että
-hän _vieri hengeltä_. Henki on silloin kyllä sisässä, mutta on
-salpautunut eikä siksi pääse kulkemaan. Jos taas ihminen on yrittänyt
-hukkua veteen, on henki tupehuksis eli ihmisen sisällä piilossa.
-Ihminen kyllä silloin kuulee kaikki, mitä ympärillä puuhataan, mutta
-hänen on vaikea olla. Jollei hukkunutta saada virkoamaan, eroaa henki
-vasta, kun veri alkaa valua suusta ja nenästä, kun on "seänkäpy
-halennun". Jos ankara isku sattuu _hengen paikalle_, voi siitä helposti
-seurata kuolema. Jos esimerkiksi "sulavaiseh isetäh" tai "seänkäpyh
-koskoo" taikka "vierömih" [ohimoihin], jotka ovat hellimmät kohdat,
-kuolee siitä heti.
-
-Kun ihminen kuolee, eroaa henki "ta lähtöö rinnan alta luijen
-seämestä"; kun kuolija lakkaa hengittämästä, "ni henki lähtöö". Juuri
-silloin, kun _surmarökkö eli perelloala_ [vaahto] kohoaa kuolevan
-suusta, irtautuu henki. Surmarökkö kyllä jo aina kolmekymmentä vuotta
-ennen kuolemaa karhistaa kurkkua.
-
-Henki, joka on ruumiista eronnut, "ei enää tunne sitä ruumista, mistä
-on lähtenyt". Se asettuu _kiukoan patshahan peäh_ ja siinä "istuu ta
-katshoo, kun vainajaa pessäh ta kropuo hankitah, jotta mitä siinä
-roatah". Kolme vuorokautta henki istuu patsaan päässä "da vuottaa,
-mihih käsky tulou, kun ei ole vielä tuomittu, mihih männä."
-[Toisen tiedonannon mukaan "istuu ta nakraa, kun hyvän sijan on soanun,
-vain kun on pahan sijan soanun, ni istuu ta itköö."] Patsaan pää on
-hengelle rauhallinen istuinsija. Siinä emäntä säilyttää vain
-ottosrovetta sekä talvella kiukaan korvalla patsaan vieressä
-lehmänkelloa, eikä silloin, kun kuollut on pirtissä, kukaan saa mennä
-patsaan päähän koskemaan. [Jos äidiltä on jäänyt pieni rintalapsi,
-hoitelee ja vaalii äiti sitä niin kauan kuin lapsi on maan päällä, ja
-lapsi on koko ajan hyvin levollinen. Sitten vasta, kun äiti on viety
-hautaan, tulee lapsi levottomaksi, "kun moamon maito leuvalta lähtöö".]
-Sen ajan, jonka henki patsaan päässä istuu eli kolme vuorokautta, se
-kyllä kuulee ja näkee kaikki, mitä pirtissä puuhataan. Sentähden ei
-kuolleesta saa puhua mitään pahaa, kuollut kuulisi sen ja olisi
-pahoillaan, täytyisipä hänen suorastaan vajota läpi "yheksäst
-moaemäst". Samoin kävisi sitten myös pahaa puhuneen.
-
-Hautajaisissaan, kalmistoon lähdettäessä vainaja kumartaa kaikille
-maahan saakka ja pyytää anteeksi elämänsä aikana mahdollisesti
-tuottamiaan ikävyyksiä ja loukkauksia. Samoin vainaja pyytää
-"proskenieta" myös mailta ja vesiltä, ja saattajat luvatessaan
-anteeksiannon pyytävät itse "proskenieta" ja anovat, että maat, ja
-vedetkin "prostisivat", jotta "eivät millään pahalla mainitsisi".
-Silloin on tapana sanoa:
-
-    "Prosti milma, pokoiniekka!
-    Moat ta vejet miun puolesta prostikkah!"
-
-Jokaiselta hautaussaattoa vastaan tulevaltakin vainaja pyytää anteeksi.
-Samoin on myös vastaantulijan pyydettävä vainajalta.
-
-Kalmistoon saattamisen jälkeen on vainajan henki, kuten edellä jo on
-mainittu, kuusi viikkoa liikkeellä, kunnes kuuden viikon murkinalta
-palattua asettuu määrätylle sijalleen. Kolme enkeliä, "anhelie", on
-häntä kuljettelemassa, sillä "kolme anhelie sen tuopi, hengen
-imehniseh, ta kolme sen käypi, kun kuoloo."
-
-Toisessa elämässä ovat vainajat kaikki määrätyissä tiloissaan. Jo heti
-kun vainaja sinne saapuu, tuntevat siellä olevat sukulaiset, isät,
-äidit ja muut vastatulleen. Mutta kun kaikki alkavat itkeä Tuonelassa
-tuntiessaan toisensa, otetaan "tunti" pois, niin ettei kukaan enää
-toistansa tunne, vaikka ihan samoilla sijoilla ollaan.
-
-_Tuolla ilmalla_, Tuonelassa eli Manalassa on kalmiston multiin
-peitetty vainaja:
-
-    "Tuonelassa turpehessa.
-    Manalassa moaemässä."
-
-Tuonelan paikasta tiedetään:
-
-    "Tuonela on turpehessa,
-    Manala moan sisässä."
-
-Tuonela on kuolleitten asuinpaikka. Jossakin maan alla, kalmistossa sen
-luullaan olevan, kylmässä vilussa mullassa. ["Siellähän se onkin
-Tuonela kalmismoassa."] Kalmistosta tulija tuo terveisiä: "Tervehyisie
-kylmästä kylästä!" Kalmistossa nimittäin asuu "kylmä kansa", sillä
-
-    "Kylmä on kuollehen koti,
-    ikimännehen maja."
-
-Jo täällä loppua tehdessä on sairaalla
-
-    "Suussa surman suitset,
-    kaklassa Manalan kahlis."
-
-[Manalan eli tuonelan kahlis, punainen vanne ympäri kaulan.]
-
-Jo hänen ollessaan tämän elämän oloista aivan tietämätönnä horroksissa
-on Tuonelan rahvas hänen ympärillään puhuttelemassa; parhaat tuttavat
-ja sukulaiset, joita kuolija on eläessään eniten kaivannut, tulevat
-häntä tervehtimään taloon saapuvien hyvien vieraiden tavoin. Ja samalla
-ovat Tuonelan miehet ottamassa kuolijaa vastaan.
-
-Mutta Tuonelaan täältä mentäessä on välillä _tulini Tuonelan joki_,
-jonka ylitse vainajan on kuljettava. Joko saatetaan veneellä sen yli
-taikka on kuljettava hienoa lankaa myöten sen toiselle rannalle, taikka
-on sen poikki kahlattava, tahi vihdoin kuletetaan toiselle puolelle
-kantamalla. Tuonelanjoella on venettä huhuttava. Joskus korva soi
-niinkuin tiuku, siitä arvaa, että joku sukulaisista huhuaa
-Tuonelanjoella venettä, ja silloin pitää heti nousta pyhäinkuvain eteen
-rukoilemaan:
-
-    "Peässä, Jumala, huhuajoa
-    Tuonelan joesta poikki!"
-
-Hienoa rihmaa myöten on kovin vaikea yrittää Tuonelan joen ylitse, eikä
-siitä avutta pääsisikään. Ne lapset, joita asianomainen on eläessään
-auttanut syntymään, "poapoinut", ovat "poapoansa" joen yli
-pingoitetulla langalla pitelemässä. Muuten on jo täällä elämän aikana
-muistettava, etteivät vyyhden pitelijä ja kerijä saa olla etäällä
-toisistaan. Muussa tapauksessa pitää sitten sitä lankaa myöten kulkea
-Tuonelan-joen poikki.
-
-Toisien täytyy käydä joen poikki kahlaamalla. Jos kenessä on luomi,
-_synnyntähti_, tietää hän, miten syvältä pitää Tuonelan-joessa kahlata.
-Sillä juuri luomeen saakka ulottuu joen vesi, ei ylemmä. Jos merkki on
-sääressä, niin vain sääriä myöten vajoaa veteen, jos vyötäisissä,
-ulottuu vesi vyötäisiin asti, jos poskessa, niin poskeen saakka, mutta
-jos merkki on sormessa, pitää kahlata umpipäässä, kädet pystyssä.
-
-Lapsivaimolla taas on semmoinen tehtävä, että hänen pitää kantaa
-"poaponsa" selässään Tuonelan joen poikki, poapo kun on niin "kallis".
-
-Tuonelan oloista ei paljoa tiedetä, se vain, mitä vainajat siellä
-kotona käydessään ovat omaisilleen ja tuttavilleen unissa taikka muuten
-haastelleet. Toisilla on siellä parempi, toisilla pahempi olo.
-Joitakuita siellä tuonenkoirat purevat. Siksi vainajaa hautaan
-laskettaessa pitääkin itkeä "eänellä", etteivät tuonenkoirat saisi
-purra vainajaa. -- Vainajat ovat Tuonelassa niissä vaatteissa, joihin
-heidät täällä puetaan. Ei ole siellä vilu eikä nälkä muilla kuin
-niillä, jotka eivät ole täällä köyhiä ruokkineet ja vaatettaneet. Ei
-siellä kuolla eikä vanheta eikä siellä lopu elämä. Mutta häitä siellä
-pidetään toisinaan. Kun aikuisia tyttöjä ja poikia joutuu Tuonelaan,
-niin "niistä pietäh siellä häitä". Kun kesällä sataa vettä ja samalla
-kertaa paistaa päivä ja on hyvin lämmin ja tyyni ilma, sanotaan
-tuonelassa pidettävän häitä.
-
-Tuonelasta voivat vainajat käydä muistinpäivinä entisessä kodissaan
-murkinoilla, ja kuten jo mainittiin, omaisen kuolinhetkellä häntä
-vastaanottamassa. Muistinpäivän lähestyessä nähdään vainajia monesti
-unissa ja siitä huomataan, että he jo ovat liikkumassa.
-
-Ihmisten elämään täällä maan päällä, työhön ja toimintaan, voivat
-vainajat vaikuttaa joko asianomaisen eduksi tahi vahingoksi:
-terveyteen, kalastukseen, metsänkäyntiin, karjanhoitoon,
-maanviljelykseen. Kaikki kalmistosta taikka kuolleista saadut
-tartunnat, hinkautumat, sekä kalmantaudit ovat vainajista johtuneita.
-Varsinkin semmoiset vainajat, jotka ovat täältä vihamielin eronneet,
-ovat pelättäviä, sillä toisestakin elämästä, tuonelasta, ne voivat
-aivan hyvin toimittaa kostonsa. Tämä vaikutus ulottuu aina
-kolmeenkymmeneen vuoteen asti. Mutta sen ajan kuluttua ei vainajasta
-enää ole kostajaa, eikä häntä enää tarvitse varata. Ei ole hänellä enää
-voimia, kun hänen ruumiinsa on jo lahonnut ja kalmautunut. Myöskin ne
-kuolijat, jotka ovat kovasti kiintyneet tähän elämään ja varsin
-vastenmielisesti täältä lähteneet, ovat kotiin jäävien vastuksina ja
-pelkona. Mutta muutkin vainajat, leppoisinkin mielin täältä lähteneet,
-voivat tulla vihamielelle, ellei heitä kohdella hyvin ja suopeasti.
-Muistinpäivät muistomurkinoineen vietetäänkin juuri siinä
-tarkoituksessa ja muisteliaisia jaetaan, "jotta ne eivät mitä pahoa
-loatis, jotta mänestyis hyvin karja ta kaikki elos ta imehnisen
-tervehys kaikki myöten kävis" Jos ei muistinpäiviä pidetä, tulee heti
-vahingoita. Mutta muutenkin on vielä monesti ja monessa tilaisuudessa
-varottava, ettei vainajia vihastuteta. Kun esimerkiksi lehmä poikii, ei
-kuuteen viikkoon pidä sen maidolla viettää vainajan muistajaisia. Jos
-viettää, tulee lehmälle vahinkoa: eläin alkaa kuihtua, "kujua", maito
-ehtyä, saattaisipa koko lehmä kadota korpeen metsän hyviksi.
-
-Viljan kasvamista voivat hyvät vainajat jouduttaa. Kun ohrapellon
-valmistuessa alkaa viljaan ilmestyä semmoisia tähkiä, joista vihneet
-kirpoavat pois, niin että jyvät vain jäävät -- tällaiset tähkät ovat
-hyvin satoisia -- arvataan siitä, että vainajat ovat huolehtineet ohran
-kasvusta ja vaativat muisteliaisia. Kiireesti leikataan osa ohrasta, se
-kuivataan pirtin kiukaalla taikka kylyssä ja puidaan, jolloin saadaan
-noin nelikollinen uutisia. Vilja jauhetaan käsikivillä ja siitä sitten
-paistetaan kakkua, "sankia" ja rieskaa sekä keitetään huttua, ja niitä
-viedään tshässöynään. Sinne kutsutuille sukulaisille ja tuttaville
-jaetaan sitten uutisviljasta valmistettuja antimia muisteliaisiksi ja
-kehoitetaan:
-
-    "Mainikkoa pokoiniekkoja,
-    moansoajie, pellonhalteitä,
-    perinnön hankkijie,
-    iesmännehie esivanhempia!"
-
-Tshässöynässä syödään ja maistellaan uutisruokia itsekin, kun on ensin
-toisille annettu. Kaikki ovat puhtaissa pukimissa. Siitä vainajat
-vastakin antavat pellonviljan hyvästi menestyä. -- Muu ohra leikataan
-vasta sitten, kun se on täysin tuleentunut.
-
-Kalalla oltaessa on muistettava kutsua vainajia avuksi, jotta pyytö
-paremmin onnistuisi. Niinpä voitiin rukoilla:
-
-    "Toattoseni Tuonelasta,
-    moamoseni moaemästä,
-    kaikki suuret sukukunnat,
-    heliet heimokunnat,
-    kallehet rotiitelit,
-    antakoa hyveä kaloa, pokoiniekat,
-    myö sitten muissinpäivinä
-    muistelemma teitä
-    ta annamma muisteliaisie."
-
-Kun sitten pyydykset lasketaan, saa hyvästi kalaa. Se vainaja, jota
-eniten kaipaa, on ensiksi mainittava. Samalla tavalla myös metsänkävijä
-rukoilee eräretkillään vainajilta ja pyytää saattamaan
-
-    "-- sille soarekselle,
-    miss' on soalis saotavana,
-    eräntoimi tuotavana."
-
-Toisinaan voivat vainajat ilmestyä painajaisena vaivaamaan ihmistä
-yöllä, varsinkin silloin, kun on pelästynyt kuollutta, kuolleen
-vaatteita taikka muuta kuolleelle kuulunutta kappaletta. -- Voi
-painajaisen saada siitäkin, että pelästyy pahan ihmisen kiroja.
-[Eläimien painajaisena esiintyy maanhaltia silloin kun se ei tahdo
-suvaita eläintä paikallaan.] Painajaisen saa parhaiten karkotetuksi,
-kun oikein "seäntyy", heittää vettä painajaisen ahdistaman henkilön
-korville ja ottaa kirveen, jolla paukauttaa ensin makuusijan paikalle
-lattiaan, sitten joka kynnykseen pihalle asti ja tiuskaisee:
-
-    "Tule toini kerta,
-    kun on sepän takoma talossa!"
-
-Makuusija on vielä lattialla siirrettävä toiseen kohtaan ja kirves
-pistettävä pieluksiin. Silloin ei painajainen enää uskalla tulla
-sisälle. [Kun mennään metsäpirttiin yöksi nukkumaan, pannaan kirves
-kynnysalle terä ulospäin. Silloin ei painajainen pääse sisään.]
-Kalmiston kätkössä elävät kalmalaiset lukemattomin laumoin. Ne ovat
-juuri kuolleitten henkiä, ja niitä sanotaan myös kalman väeksi.
-Rauhassa ne lepäävät ja haluavat levätä kalmistoina joissaan eivätkä ne
-kenellekään mitään pahaa tee, kun niille vain annetaan rauha, kun niitä
-ei vain liikutella. Mutta jos pahat ihmiset nostavat niitä liikkeelle,
-lähtee koko kalmiston väki liikkeelle. Ja siinä on
-
-    "ruhuo, rampoa,
-    perisokieta, silmäpuolta,
-    suurta, pientä,
-    kerran keskikertaistakin."
-
-Vainajain _haamut_ lähtevät näin haudoistaan vaeltamaan ja tekemään
-pahaa. Haamut liikkuvat näkymättöminä, mutta joskus voidaan niiden
-varjo, kuvahaini, nähdä, ja siitä arvataan, että kalmalaiset ovat
-liikkeellä, kun ei ketään näy, vaikka kuvainen liikehtii.
-
-Tietäjät kyllä näkevät kaikenlaista väkeä: _kalman, veden ja
-metsänväkeä_. [Samoin kuin kalmalaisille on metsän ja vedenkin väelle
-annettava rauha. Ei sitäkään saa suotta liikuttaa eikä syyttä nimeä
-mainita. Sinä päivänä, jona niin tekee, ei anneta "proskenieta"
-synneistä.] He ovat pesseet silmänsä semmoisella saippualla, jolla ovat
-kolme vainajaa puhdistaneet, ja siitä he ovat "ruvenneet näkemään".
-Kalmanväen he näkevät liikkuvan valkeissa vaatteissa "kukkeli" päässä,
-vedenväki taas kulkee harmaissa vaatteissa, mutta metsänväki käy
-hiilimustassa puvussa, mustine, korkeine, karvaisine "tshoholakkeineen"
-ja kiiltonappeineen. Metsänväki on enimmäkseen isoa miespuolista
-kansaa, mutta vedenväki taas on tyttäriä "rumantyylisie,
-pahannäköisie", kalmalaiset ovat sekä miehiä että naisia. Sanotaan:
-
-    "Metshän miehet, vejen tytöt,
-    kalmassa kaikki asuu."
-
-Vainajain henkiä ovat myöskin _manalaiset_, jotka liikkuvat yksinään
-eivätkä parvissa, kuten kalmanväki. Ne ovat pahoin eläneiden ihmisten
-sekä pahojen _tietäjien, velhojen, noitien ja koltunain_ [noita (ven.
-koldunja)] henkiä, joilla ei ole maassa sijaa, kun ovat myyneet itsensä
-"toispuoleiselle". Kun manalaisilla ei ole sijaa maassa eikä taivaassa,
-joutuvat he alinomaiseen liikkeeseen maan ja taivaan välille.
-Tuonelassa muiden vainajain seurassa he eivät saa oleskella. He
-kulkevat aina toimittamassa pahaa, voivatpa syödä ihmisen ja elukan ja
-mitä vain heidän tielleen sattuu. Ne voivat esiintyä painajaisenakin,
-saattavatpa palata kotiinsakin, kun ei ole oikein osattu saattaa pois,
-ja syödä suuhunsa koko sukunsa, niin ettei jää muuta kuin luut
-lattialle. Entisaikoihin on kyllä semmoista tapahtunut. Manalaisen
-muuten tuntee tulennasta: kun se tulee taloon, astuu se pirttiin
-takaperin. Varsinkin öisin ovat ne liikkeellä. Päivän laskeuduttua
-lähtevät manalaiset maaemästään, ja kukon laulaessa, ennenkuin päivä
-nousee, on niiden palattava takaisin. Ne eivät koskaan jätä
-liikkumista, vasta sitten, kun tulee "yheksän talven pakkani", joka
-"kylmää manalaisetkin moaemiih", täytyy niiden pysyä paikoillaan.
-
-Joskus puhutaan myös _keijulaisista_, jotka ovat samaa väkeä kuin
-manalaisetkin, samanlaisia rauhattomia olentoja, joiden täytyy aina
-olla liikkeellä. Sanotaankin rauhattomasta ja levottomasta henkilöstä:
-"hänell' ei ole sijaa -- -- -- yhen verta kuin keijulaisilla".
-
-Sitten on vielä ristirahvaan rauhan häiritsijöinä _vajehuksia ja
-kummituksia_, jotka nekin lienevät manalaisten ja paholaisten sukua.
-Vajehus on jokin paholaisen, "toispuolehisen", sukuinen olio, siitä
-merkillinen, ettei sillä ole ensinkään varjoa, kuvahaista, -- se
-liikkuu kuin "kuvahaiseton imehnini". Kummitukset taas "verissä
-varautteloo"; näkee, että se on tuossa, mutta kun "mänöö ta katshoo, ni
-ei olekkana". Kun näkee kummituksen, pitää mennä takaperin sitä
-"sepöämäh" [syleilemään, käymään syliksi] ja sanoa: "Tervehen elät?
-Tässäkös sie olet? Tavotinpas siun! Silmahan mie etshinkin!" Sitten se
-ei enää säikäytä. Kummitus on vain haamu, kuolleen haamun tapainen. Se
-ei tee pahaa, se vain peloittaa.
-
-
-
-
-Loppusanat.
-
-
-Edelläolevassa kuvauksessa on esitetty runsaasti Vienan Karjalan
-tapoihin ja uskomuksiin liittyvää sanastoa ja kielennäytteitä. Mitä
-tämän aineiston foneettiseen asuun tulee, käy jo teoksessa käytetystä
-karkeasta transskriptsionista ilmi, ettei tekijä ole pyrkinyt
-foneettiseen tarkkuuteen. Äännehistoriallisena materiaalina voi teosta
-vain hyvin varovaisesti käyttää.
-
-Kuten esipuheessa mainitaan, on esityksen ainekset koottu etupäässä
-Vuonnisesta kotoisin olevalta vienankarjalaiselta vaimolta Anni
-Lehtoselta. Vuonnisen murre kuuluu alueeseen, jossa suomen s:n
-vastineena useimmissa asemissa on sh. Teoksessa esiintyy sh:n sijalla
-kuitenkin miltei säännöllisesti suomen kielen mukaan s. Siitä
-huolimatta on t'sh-äänne yleensä merkitty tsh:llä eikä ts:llä; tämän
-äänteen eri pituusasteita ei oikeinkirjoituksessa ole erotettu.
-Muljeerausta ei yleensä myöskään merkitä -- tämä koskee t, d, l, r, s,
-ja n äänteitä. Venäläisissä lainoissa tuntuu merkintä joskus sotivan
-Vuonnisen murteen äännelakeja vastaan, kun on originaalin mukaan
-merkitty g, d, b sanoihin, joissa varmaankin todellisuudessa esiintyy
-k, t, p. Eräissä taivutusmuodoissa -- väliin myös sanastossa -- ilmenee
-suomen kielen vaikutusta. -- Osa epäjohdonmukaisuuksista perustunee
-kielenoppaan puheeseen.
-
-                                                 _J. Kalima_.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYNTYMÄ, LAPSUUS JA KUOLEMA***
-
-
-******* This file should be named 63595-8.txt or 63595-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/5/9/63595
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/63595-8.zip b/old/63595-8.zip
deleted file mode 100644
index dcd8709..0000000
--- a/old/63595-8.zip
+++ /dev/null