diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63595-8.txt | 6655 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63595-8.zip | bin | 122711 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6655 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..45a7ac9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63595 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63595) diff --git a/old/63595-8.txt b/old/63595-8.txt deleted file mode 100644 index c3e5eac..0000000 --- a/old/63595-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6655 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Syntymä, lapsuus ja kuolema, by Samuli -Paulaharju - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Syntymä, lapsuus ja kuolema - Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia - - -Author: Samuli Paulaharju - - - -Release Date: November 1, 2020 [eBook #63595] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYNTYMÄ, LAPSUUS JA KUOLEMA*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -SYNTYMÄ, LAPSUUS JA KUOLEMA - -Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia - -Kirj. - -SAMULI PAULAHARJU - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1924. - - - - -SISÄLLYS: - -Alkusanat. - -Syntymä ja lapsuus. - 1. "Pesemiset". - 2. Sukupuolien väliset suhteet. - 3. Sikiäminen. - 4. Raskauden aika. - 5. Synnytys. - 6. Lapsivuode. - 7. Lapsen ensi hoito. - 8. Synnytyksen jälkiaika. - 9. Vakka, kätkyt. -10. Nimenanto. -11. Lapsuus. - -Kuolema. - 1. Taudeista. - 2. Hengenlähtö ja haudalle laitto. - 3. Arkkuunpano. - 4. Ruumiin kotonaoloaika. - 5. Varautuminen vainajaa vastaan. - 6. Hautaansaatto. - 7. Haudalta paluu. - 8. Maahanpaniaiset. - 9. Muistoateriat ja muistinpäivät. -10. Muita merkkipäiviä. -11. Vainajan sureminen. -12. Kalmisto. -13. Tuonela ja vainajat. - -Loppusanat. - - - - -Alkusanat. - - -Seuraavan esityksen ainekset on, prof. U.T. Sireliuksen -kysymyssarjaa "Syntymään, lapsuuteen ja kuolemaan liittyvät tavat -ja uskomukset" ohjeena käyttäen, kirjoitettu muistiin osittain -v. 1915 Vienan-Karjalaan tehdyllä matkalla, etupäässä kuitenkin -Suomessa vienankarjalaiselta vaimolta _Anni Lehtosella_. Tämä n. -50-vuotias, Vuonnisesta kotoisin oleva köyhä leskivaimo kävi -takavuosina useina talvina Oulussa työansioilla, suurilukuiselle -perheelleen elatusta hankkimassa. Sattumalta kohtasi kirjoittaja hänet -ja sai pakinoilleen, ja kohta kävi ilmi, että tuolla juuri ensi -päiväänsä oudossa kaupungissa harhailevalla kaukaisen Karjalan aralla -eläjällä oli yhtä ja toista tallelle otettavaa. Pian selvisi, että Anni -Lehtonen oli harvinaisen laajatietoinen ja älykäs kansanrunouden -taitaja ja kaikenlaisen kansantietouden muistaja. Hän onkin -Vienan-Karjalan suurten runolaulajain jälkeläisiä, vuonnislaisen -_Ontrei Malisen_ pojan tyttärentytär ja isän puolelta _Homasen Ohvon_ -vaimon _Matrjon_ sekä lonkkalaisen _Martiska Karjalaisen_ sukua. Eikä -hän ole vain verijälkeläinen, hän on myös mainioiden taattojensa ja -maamojensa oikea runoperillinen. Helposti häneltä herahtaa runo, mitä -laatua tahansa: kertovaa, laulurunoutta ja loitsua, sananlaskuja, -sananparsia ja arvoituksia, satuja, tarinoita ja taikatemppuja. Ja -itkuvirsiä hän voi vaivatta lasketella vaikka päiväkausin. -Hyvämuistisena hän on jo pienestä pitäen sekä äidiltään _Okahvie -Maliselta_ (Bogdanov), entiseltä itkuvirsien laulajalta, että monilta -muilta Vuonnisen ja naapurikylien tietäjiltä ja laulajilta (Mironain -Makarielta, Joakon naiselta y.m.) oppimansa virret ja taidot -tallettanut. Samoin koko korpikunnan vanhat tavat ja uskomukset ovat -Annilla aivan verissä. - -Mainittakoon, että Anni Lehtonen on kirjoittajalle sanellut n. 10,000 -sananlaskua ja sananpartta, laulanut yli 200 itkuvirttä, useita -kymmeniä vanhoja runoja, sanellut yli 100 loitsua, kertonut kymmeniä -satuja ja tarinoita, satoja taikoja, joukon arvoituksia, häätapoja -itkuineen ja runoineen sekä suuren määrän muita kansantapoja ja -uskomuksia. - - - - - - -SYNTYMÄ JA LAPSUUS - - - - -1. "PESEMISET". - - -Koko sinä aikana, jona naisilla on kuukautiset, "peshömiset", on heidän -varsin varoen elettävä, olkootpa he naimattomia tyttäriä tai naituja -vaimoja. Muun rahvaan seurassa he kyllä liikkuvat kuten ainakin, -eivätkä tee ruokajärjestykseensäkään muutoksia, paitsi että juovat -teetä ja kahvia vähemmän. Jos nauttisi tavallisia karjalaisten -teenääriä -- useita laseja perättään -- panisi se veret enemmän -liikkeelle. Kisoista pysyvät tytöt silloin yleensä poissa. - -"Pesemisten" aikana on varsinkin varottava vettä ja kalmistoa sekä -pyhäkköä, _tshässöynää_ ja kirkkoa. Silloin ei saa mennä järven rantaan -pesuille, sillä siitä kävisivät vuodot runsaammiksi, ja lisäksi vielä -voisi vedestä tarttua, "hinkautua", kirot, vesihiisi, vesikalma. Jos -"pesemisten" aikoina hinkautuu, niin "se ei katoa milloinkaan"; jos -vähäksi aikaa katoaakin, niin jo taas pian uudestaan alkaa vaivata. -Kalmistosta hinkautuvat kuolleet helposti, kun niiden päällitse -kävelee, ja silloin voi kalma tarttua. Mutta jos välttämättä on mentävä -kalmismaalle -- omaista saattamaan taikka kun muuten mieli tekee --, -pitää ottaa palosavea pirtinkiukaan pohjasta ja pistää poveensa. -Kalmistossa sitten pitää löyhdyttää vyötä ja vaatteita, niin että -savipalanen solahtaa salaa maahan. Siitä eivät vainajat saa selvää, -"jotta minkäläini imehnini siintä kulki". Jos kalmismaalta hinkautuu, -eivät sitä kaikki tietäjät kykene parantamaan, mutta Vuonnisen Okku -Lehtonen, vanha vaimo, osaa siitäkin päästää: noutaa rannasta vettä, -lämmittää sen ja panee siihen elohopeaa, ja sillä valaa hinkautuneen, -joka seisoo alastomana jossakin astiassa, niin ettei vesi voi valua -lattialle. Valaessaan Okko lukee: - - "Mäne, kalma, karsinahan, - kylmä, kylmähän kylähän, - alle kylmän kynnyshirren, - alle kauhien katajan, - ihosta imehnisraukan, - karvoista emokapehen, - emon tuoman ruumehesta, - vaimon kantaman ihosta, - vaivaisesta vartalosta." - -Yöllä, kun muut nukkuvat, on vesi vietävä kalmistoon ja sitä sinne -kaadettaessa on sanottava: - - "Manalaiset moatukkah, - kalmalaiset koatukkah!" - -Sieltä pois lähdettäessä on hiirtyisellä vyöllä lyötävä jälelleen ja -sanottava samalla tavalla kuin vettä kaadettaessa. Tämän jälkeen on -otettava kolme askelta, lyötävä vyöllä ja samoin sanottava ja vielä -kerran kolmen askeleen päässä tehtävä sama temppu. Vasta sitten on -poistuttava taakseen katsomatta. - -Jos menee kirkkoon tai tshässöynään "pesemisten" aikana, voi saada -hinkautuman jumalankuvista. Kirkon eteiseen saa käydä, mutta kynnyksen -yli kirkon puolelle ei ole lupa astua, ei suutelemaan ristiä eikä -herranehtoolliselle. - -Vielä on "pesemisten" aikana varottava astumasta miesten jalkojen -päällitse, kun miehet lattialla loikoilevat; ei saa edes niin lähitse -kulkea, että helmat koskettavat miehen vaatteita tai kenkiä; sille -sijallekaan, millä miehet makaavat, ei pitäisi silloin istua. - -Kylyyn ei saa mennä yht'aikaa toisen naisen kanssa, jolla myös sattuu -olemaan "pesemiset". Ne saattavat "vajehtautua", niin että tulee vaiva -molemmille. Toiselle ne käyvät runsaammiksi, toiselta taas kokonaan -tyrehtyvät. Semmoisen kanssa, jolla ei samalla kertaa ole "pesemisiä", -saattaa kyllä kylpeä. - -Kun "pesemiset" ensi kerran ilmestyvät, ei niistä pitäisi puhua -kenellekään. Ne pysyvät tasaisempina eivätkä niin vaivaa, kun ei kukaan -saa niistä tietää. Varsinkin jos vanhemmat ihmiset tietävät, vaivaavat -ja juoksevat ne enemmän. - -Minkäänlaista sidettä ei ole tapana käyttää "pesemisten" -pidättämiseksi. On vain muistettava, ettei niiden aikana saa riisua -hameita eikä muita vaatteita alaspäin jalkojen kautta. Se on tehtävä -ylöskäsin pään ylitse, jotta "pesemiset" olisivat tasaisemmat. - -Joskus sattuu semmoinen onnettomuus, että "pesemiset" jäävät -luonnottoman vähäisiksi taikka seisahtuvat tykkänään ilman tiedettyä -syytä. Silloin taas Okku osaa olla apuna. Hän käy rannasta vettä -noutamassa ja jakaa sen kylyssä kolmeen samamääräiseen osaan. -Vaivanalaisen itsensä on se "kahmaloilla" jaettava. Joka osan Okku -käyttää hoitoonsa kylyssä, kuukausi aina välillä: ensi osan heti, -toisen osan kuukauden kuluttua, kolmannen taas seuraavan kuukauden -päästä. Kylvyn jälkeen hän valaa potilaansa taikavedellään ja sanoo: - - "Veri ta vesi on veljekset, - vesi verta tuopi. - Min lienöö vereni vierryt, - kyllä vesi tietää. - Veri ta vesi on veljekset." - -Mutta joskus "pesemiset" tulevat liian runsaiksi ja uuvuttaviksi. -Silloin ne ovat vaihtuneet jonkun toisen "pesemisten" kanssa, muuten ne -eivät niin vuotaisi. Silloinkin on Okku apuna. Noudetaan taas rannasta -vettä ja kahmaloitetaan se kolmeen astiaan, yhtä paljon kuhunkin. Ensi -osa heitetään löylyksi kiukaalle, jossa löylyssä kylvetään, toisella -osalla pestään kylyn lauteilla ja kolmannella osalla valetaan, ja se -viedään tämän jälkeen läävään lammaskarsinaan. Näin menetellen on -"pesemiset" "jaettu" takaisin, niin että liiat ovat joutuneet pois, -menneet sinne, mistä lienevät tulleetkin. Liiat "pesemiset" voidaan -jakaa myös siten, että pestään paidanalukset ja viedään pesuvesi -raja-aidan yhdeksään varaseipään reikään, seiväs otetaan pois ja -painetaan jälleen paikoilleen. Jos ei tästä tule apua, viedään toisella -kerralla kolmen yhdeksän varaseipään reikään. - - - - -2. SUKUPUOLIEN VÄLISET SUHTEET. - - -Kaikki tyttäret eivät ole "tykättäviä"; "toinen on karjaviero, toinen -kansantyttö". Poikien katse, suosio ja lempi eivät kohdistu heihin, -mikä siihen sitten lieneekin syynä. Joskus koettavat tytöt pelastautua -tämmöisestä huomaamattomuuden tilasta, koettavat nostaa poikien lempeä -ja taivuttaa puoleensa. Tähän taasen tarvitaan tietäjän apua. -Lämmitetään kyly puiden kyljissä kasvaneilla puunliioilla eli -_poikapuilla_ sekä kesunkannoista veistetyillä kotkauksilla, ja vesi -noudetaan hetteestä taikka kuohuvasta koskesta. Kylyssä sitten kosken -vesillä kylvetellään ja valellaan. Tällöin luetaan: - - "Nousoo tällä neitosella - vielä lempi liehumah, - nousoo auvo astumah, - kunnivo kuulumah. - Tämä neito mieholah, - mieholasta Tuonelah. - Kun ei ole tännempänä, - niin tuloo tuonnempoa. - Tulkah venehellä vettä myöten, - eli telikällä tietä myöten, - suksella mäkie myöten. - Kuuluu suolta ruosan roimet, - rannasta rejen ratshina, - tuloo sulhaset suvesta, - kosjoväki koillisesta. - Vielä tästä neitosesta - juopi suku suuret sarkat, - heimokunta hempiet pikarit, - hyvänsuovan mieltä myöten, - pahansuovan päitshe mielen." - -Taikka taas jonkin suuren juhlapäivän, _proasniekan_, huomenessa, kun -pirtti on lämmennyt, hosutaan tyttöä selkäpuoliin tulisella -kiuashavulla, jolla on juuri uunia luudittu, ja sanotaan: - - "Tuloo meijän neitosella - lempi liehumah, - kunnivo kuulumah, - auvo astumah. - Niin kirkkahasti - kuin tulihiilet kiukoast paistaa, - niin kirkkahasti lempi liehukkah - tämän tytön peräh! - Silmät vihmuu viijeltä, - kupu kuhkaa kuuvelta, - säkähinä seän palaa, - vatsa tuiskuu tulena, - tämän peipposen peräh, - tämän sotkan suojuksih." - -Monia muitakin keinoja on tietäjillä tyttärille, vanhoilta viisailta -opittuja. Niinpä juhlapäivän huomenessa aikaisin, kun ei ole vielä -kukaan noussut tilaltaan -- mitä "kalliimpi" juhla, sen tehoisampi --, -sukivat tytöt päänsä avatun reppänän alla ja irtautuneet hiuksensa -polttavat kiukaan edessä liedellä, "hinkalolla", joten aamun -ensimäisenä savuna hiusten kärty nousee taivaalle ja hajautuu -juhlaisaan ilmaan. Siitä alkavat sulhaset talossa käydä. Taikka menevät -tyttaret juhla-aamuna _tanhuaan_ ja sukivat tukkansa hevosen -- -mieluimmin oriin -- seimiloukossa, niin että hiukset kirpoavat ja -tarttuvat hevosen harjaan. Kun ne ajettaessa siinä hulmuavat, niin -tytönkin maine nousee ja vetää luokseen poikia. Taikka kiipeävät -neitoset kirkonkellojen äärelle ja laskevat hiuksiansa kellon kielen -kantaan, että kello kuuluttaisi hiuksien omistajan mainetta poikain -korviin. Voivatpa tytöt myös mennä saunaan kylvettämään itseään sillä -vastalla, jolla on kylvetetty ensimäisen poikalapsensa saanutta vaimoa. - -Mutta jos neidot taasen ovat mieltyneet johonkuhun poikaan, jonka -haluaisivat suostuttaa itseensä, on heillä siihenkin keinonsa. He -pesevät kaikessa salaisuudessa hikeytyneen otsa-huivinsa ja keittävät -sen pesuveden teeksi ja kutsuvat mielimänsä nuoren miehen maistelemaan -heidän makeita "kunkka-vetysiänsä". Mutta moni "priha" osaa olla -varuillaan. Ennenkuin hän juo tarjottuja vesiä, ottaa hän kolme kertaa -vasemmalla sakarisormellaan teetä suuhunsa ja sylkäisee samassa maahan, -tallaa vasemmalla kantapäällään ja sanoo: - - "Ruhka moah luuvah, - ruoka suuh syyväh." - -Silloin on taika menettänyt mahtinsa. - -Mutta jos jokin keino on pettänyt, on neidoilla toinen varalla. He -hankkivat jollakin tavalla pojan nenäliinan ja pesevät sen oman -nenäliinansa kanssa samassa vedessä, niin että hiet menevät sekaisin. -Sitten he valavat vettä kolmen oven sakaran reiästä läpi -- ovet -otetaan saranoiltaan -- astiasta toiseen, viimeisellä kerralla maahan. -Kun näin hiet ovat sekautuneet, menevät asiatkin sekaisin, pojan -mielikin sekautuu, niin että se alkaa palaa tyttöön. Taitava neito voi -tehdä toisenkin yhtä tehoisan taian. Kun mielitty poika joskus sattuu -yöpymään taloon, levittää hän "pesemisien" värittämän paitansa vuoteen -pohjalle makauksien alle. Se nostaa pojan lemmen häneen. - -Pojatkin puolestaan joskus koettavat suostuttaa tyttösen lempeä. -Niinpä, jos onnistuu, he vetäisevät salaa tytön palmikon, _kassan_, -kolmesti kouransa läpi, ja silloin syttyy tytön lempi poikaan. - -Mutta lempeä saatetaan myös sortaa, niin tyttöjen kuin poikien. Jos -tytöiltä saadaan salaa leikatuksi palanen otsa-huivia tai palmikkoa -taikka vain muutamia hiuksia, ja ne heitetään jonnekin ihmisten -istumasijoille taikka jalkoihin lattialle, niin ei siitä tytöstä enää -pidetä, hän kun on joutunut jaloin poljettavaksi ja istuimien -paineltavaksi. Varsinkin rukkaset, "aparat", saanut sulhaskansa on -hyvin halukas turhaan kosimansa tytön lempeä sortamaan, jottei tälle -enää toisiakaan kosijoita tulisi. Siksi pitääkin neitojen olla -varuillaan, kun sulhaskansa lähtee talosta pois. Kosittava tyttö menee -eteisen ylisille, "potvalkkaan", pirtin oven yläpuolelle, niin että -lähtijät joutuvat astumaan hänen alitseen. Heti kun kosijain joukko on -mennyt, tulee tyttö pois, sipaisee kiireesti joutsenen siivellä pirtin -lattian vastahakaan, ovesta perään päin, lennättää ruhkat sulhasjoukon -jälkeen ja sanoo: - - "Vie vintiet mukahas! - Toiset tulkah niinkuin tukka tuulessa - elikkä rikka ilmassa!" - -Siitä toiset sulhaset tulevat oikein joutsenina kiireesti lentäen. -Vieläpä varmuudeksi pannaan vaskikattilaan vettä tulelle ja sillä -vedellä valetaan tytär, ennenkuin sulhaskansa ehtii kotiinsa. Silloin -ei tytön lempeä ole saatu sorretuksi. - -Siveellisessä suhteessa ei Karjalan tyttäristä juuri saata sanoa pahaa. -Heidät on kasvatettu näkemään "huikieta" kaikenlaisissa pienissäkin -asioissa. Niinpä he eivät saa esiintyä "tukkasillaan", ilman -otsahuivia, miesten nähden, niinkuin "vetehisen akka, joka ei -miehiäkään häpeä". Veljienkään nähden, jos he ovat aikuisia, ei tyttö -saa tukkaansa sukia, eikä äiti aikuisien poikiensa läsnäollessa. -- -Poikia eivät tytöt saa tervehtiä, jos tahtovat pitää hyvän nimen -eivätkä juuri vastatakaan pojan tervehdykseen, kädenannosta -puhumattakaan, tulee vain katsoa alas. Pitkiin pakinoihin eivät naiset -ulkosalla eivätkä pirtissäkään saa puuttua vierasten miesten kanssa, -enempää kuin myöskään katsoa kovin miestä silmiin. Jos oma mies sen -näkee, niin voisi vaikka mitä ajatella ja moittia: "mitä sie katselet -silmiin?" Ja vieraalle "pakauttelijalle" saattaa mies tulistua: "mitä -huolta sinulla on minun naiseeni? Kysy mieheltä eläkä miehen naiselta, -tarvitsitpa mitä tahansa!" Tytärtä taikka vaimoa, joka kovin rohkeasti -katsoo miestä silmiin ja puhuttelee ja vastaa tervehdykseen, jopa -kättäkin käpsäyttää, pidetään hiukan pilalle menneenä ja miehien -mielijänä. Eikä ole soveliasta, että tytöt kävelevät poikien kanssa -rinnan, ei kisoistakaan joukolla tultaessa. Ken tytöistä alkaa enemmän -seurustella poikien kera, "se ei ole enää tyttö". Hän menettää -maineensa, sillä "yksi on kunnia tytöllä, se kun katoo, ei toista -tule." - -Jos joku sanoo naimisissa olevaa naista "huoraksi", niin siitä ei juuri -sovi suuttua, "tshikastua", mutta jos ken uskaltaa sanoa "portoksi", -niin siitä jo saa "tshikastua", voipa saattaa sanojan vastaamaan -soimauksesta. Sillä "huorat on hyvätkin vaimot, vain ei portot -puoletkana". Mutta jos haukkuu tyttöjä huoriksi, joutuu heti syyhyn. Ei -myöskään lapsia saa sanoa "äpärehiksi", jos ne ovat vihityn miehen kera -saatuja, mutta niitä, jotka on saatu "tuulelta", voi kyllä äpäriksikin -sanoa. - -Entiseen aikaan on ollut tapana -- vanhat ovat niin haastaneet --, että -häitä vietettäessä on puhemies-tietäjä, "patvaska", saanut maata ensi -yön morsiamen kera. Vieläkin joskus ilvehditään: "Kyllä kai sitä -patvaskaksi menisi, kun olisi vanha tapa", sekä: "tuopa tyttö on -hekumallinen (kaunis), sille mielellään patvaskaksi läksisi, kun olisi -vanha tapa". - -Tshenanniemessä oli ennen ollut omituinen eläjä, joka käveli -naishenkilön vaatteissa. Heinäladossa yhdessä lepoaikoja loikoiltaessa -oli nainen alkanut ahdistella toisia naisia. Olipa viimein otettu ja -katsastettu ja huomattu, että ahdistaja oli _kaksineuvoinen_. - - - - -3. SIKIÄMINEN. - - -Vaimoa, joka ei saa lapsia, ei pidetä oikein arvossa; sanotaan sen -olevan hevosen sukua, kellä ei ole hedelmää. Luullaan, että hänellä on -"vasakotta kuivunut", joten on täytynyt jäädä _martaaksi_. [Marras on -esim, semmoinen kala, jolla ei ole määhnää eikä maitia Samoin myös -lehmä ja lammas, jotka eivät koskaan saa sikiöitä.] Mutta taas toiselta -puolelta katsotaan Jumalan antaneen hyvän osan vaimolle, jolla ei ole -paljon lapsia, hän kun saa olla väliin _martonakin_. - -Jos lapseton pariskunta haluaa saada perillisiä, pitää panna -pirtinkiuas lämpiämään. Tänne kiukaalle on pariskunnan mentävä -makaamaan ja lapsisarjaa saamaan. - -Joillakuilla vaimoilla on tapana tehdä kaksosia. Tämmöinen "sukujuoni" -menee äidistä tyttäreen aina kolmanteen polveen asti. Pojat hiukan -pelkäävät naida semmoisesta suvusta, epäilevät: "kenpä häntä ottaa -hanhenpoikuetta munimaan... munii kuin hanhi... poikii myötäänsä". -Luullaan myös kaksosten syntymisen aiheutuvan siitä, että on sattunut -syömään viljaa semmoisista tähkistä, jotka ovat kasvaneet kaksittain -samassa korressa. [Kaksihaaraisia tähkiä poimitaan ja syötetään -lampaille, jotta ne karitsoisivat kaksosia.] Joku pahansuopa on voinut -ilkeyksissään syöttää. - -Lapsivaimo-tietäjät, _poapot_, voivat kyllä saada aikaan sen, että -vaimon _lapsisarja_ vaihtuu. Kun äiti on saanut ensimmäisen lapsensa, -esim. tytön, ja sitten haluttaisiin saada toiseksi poika, kääritään -vastasyntynyt semmoisenaan isän likaiseen paitaan synnyntäsijalla ja -sanotaan: - - "Anna, Jumala, poikuo ison sijalla, - lasta vanhemman jälillä!" - -_Istumet_ kääritään valkeaan vaatteeseen ja haudataan lammaskarsinaan -selälleen, napapuoli alaskäsin. Ja ensimäistä keittoa, jota äidille -laitetaan, hämmennetään verkonkävyllä, ja annetaan sitten saman kävyn -kärjellä äidin suuhun kolmesti ja lapselle samoin. Mutta jos tyttöä -halutaan pojan synnyttyä mikä on harvinaista, sillä pojat ovat aina -mieluisampia, kääritään lapsi äidin paitaan ja pyydetään "tyttöä emon -sijalla"; istumet haudataan kohdalleen ja keittoa sekoitellaan -värttinällä. - -[Kun lehmä saa härkävasikoita, niin ensimmäistä juomaa hämmennetään -läävälapiolla ja sanotaan: - - "Lehmät soamah lehmie, - emännät tyttärie!" - -Sitten pirtissä huhutaan savupiippuun: - - "Meillä on kiukoa lehmie!"] - -Pahat ihmiset voivat myös kademielin muuttaa vaimon lapsisarjan -tuomalla _rikkiet_ makauksien alle, kun vaimo lepää lapsivuoteessa. -Niin oli Maksiman nainen Vuonnisessa naapuritalon emännältä rikkonut -poikasarjan -- emäntä oli unessa nähnyt, että olisi vielä saanut viisi -poikaa -- ja upottanut järveen nuottakorvakon alle sekä pannut sijaan -tyttö-sarjan, joten emäntä sai viisi tyttöä. - -Vanhat viisaat poapot kyllä jo veristä näkevät, milloin vaimo kantaa -tyttöä, milloin poikalasta. Kenellä on tyttö kannettavana, hänellä aina -karkelehtavat veret kasvoilla, vuoroin aina "kavahtaa ta katoo". Mutta -poikaa kantava on aina kalpea. Myöskin vatsasta päätellään, sillä -tyttöä kantavalla on mara enemmän kylkiä myöten, kun taas pojan -laatijalla on "tshoherona", pystympänä. Jos vaimo kantaa kuolijaa, -_marrasta_ lasta, joka on jo syntyessään kuollut taikka heti kuolee, -voidaan se huomata kasvoista, jotka tällöin ovat aina puhalluksissa ja -niin _martahan_ näköiset. - -Joskus voivat martaana olevat vaimot lapsettomuudessaan turvautua -Tuonelaan menneisiin vanhempiinsa ja muihin vainajiinsa. He pyytelevät -joko kalmistossa taikka vain kotona: - - "Toattoseni Tuonelasta, - moamoseni moaemästä, - kaikki suuri sukukunta, - helie heimokunta, - yheksästä polvesta yheksäh polveh, - muistetut ta i muistamattomat, - tiijetyt ta i tietämättömät, - kaikki milma auttoat ta armastoat, - kun miula mieli loatiu lapsie." - -Jos vanhemmat, varsinkin - - "moamoseni rodiiteli (roditeli = ven. vanhemmat), - kallis kantajaiseni" - -ovat kuolleet hyvällä sydämellä, niin he kyllä auttavatkin vielä tuolta -ilmalta, tuonelasta. Mutta jos vaimo on mennyt naimisiin vastoin -vanhempiensa tahtoa, ei pyytämisestä eikä rukouksista ole apua. -Vaimon oleminen martaana onkin monesti seurauksena semmoisesta -tottelemattomuudesta. [Häissä lakkia morsiamen päähän laitettaessa -antoi äiti tyttärelleen _lapsilykyn_ siten, että riitsi oman -hiusrihmansa ja sitoi sillä tyttärensä hiukset.] - -Sukupuoliyhteydestä miehen kanssa on vaimon ehdottomasti -pysyttäydyttävä "pesemisten" aikana, samoin myöskin lapsen saannin -jälkeen kuusi viikkoa, jos tahtoo "reähkeä" välttää. Vanha rahvas pitää -lisäksi vielä, ja on varsinkin ennen pitänyt, luvattomina öitä -keskiviikkoa, perjantaita ja maanantaita eli kirkon jokaviikkoisia -paastopäiviä vasten. Samoin vanha rahvas on myös "paastonnut" kaikki -kirkolliset paasto- ja pyhäajat, suuret pyhät, Petrun pyhät, Spoassun -pyhät ja joulut, rostuot. [Suuri pyhä l. pääsiäispaasto kestää 7 -viikkoa, Petrun pyhä 2-6 v., Spoassun pyhä 2 v. ja rostuon pyhä 6 v.] - -Vanha kansa on vielä pannut merkille kuun vaikutuksen ihmislapsen -sikiämiseen. Kuuttomalla ajalla ei pitäisi siittää lapsia, sillä niistä -lapsista, jotka silloin "kohteutuvat", tulee hölmöjä ja lyhytjärkisiä. -Eikä kulullakaan kuulla ole hyvä vaikutus, silloin alkuun pannut lapset -ovat sairaalloisia ja lyhytikäisiä. Uudenkuun aika on paras aika, -uudenkuun lapset ovat terveitä ja pitkäikäisiä, viisaita ja hyväpäisiä. - - - - -4. RASKAUDEN AIKA. - - -Raskauden aika on "sukua myöten": poikaa pitää kantaa hiukan kauemmin -kuin tyttölasta. "Pesemisistä" ei oikein tarkoin saata laskea -synnytyshetkeä, sillä ne voivat monesti käydä "kohunkin peällitshi". - -Raskaana, _paksuna eli vatshan keralla_ ["vatshan kerallini naini" -sanotaan monesti raskaasta vaimosta] ollessaan on vaimon kaikin tavoin -huolehdittava elämästään ja toimistaan, jottei hänelle eikä varsinkaan -pienokaiselle sattuisi mitään vaaraa ja vahinkoa. On ehdottomasti -vältettävä kaikkia semmoisia vaikeita töitä, joista suorastaan olisi -pienelle ruumiillista vahinkoa. Niinpä ei saa kangasta kutoa, koska -pitäisi istua ahtaissa kangaspuissa, ei myöskään tunkeutua ahtaaseen -kiukaaseen uunia saveamaan eikä liioin lampaita keritä, lampaat kun -saattaisivat ketturoidessaan pahasti satuttaa. - -Lisäksi ovat varsin monet seikat kiellettyjä, koska niistä saattaa olla -vahingolliset seuraukset. Niinpä ei saa siekloa (seulaa) käyttää, koska -lapsi tulisi siitä kipeäsilmäiseksi. Ei saa _leikata hiuksia_, ei -itseltä eikä toiselta, silloin lyhentäisi lapsensa ikää. Ei saa _sitoa -vastaa, ei uunihavua_, ei lattialuutaakaan, sillä siitä olisi -seurauksena vaikeat synnytykset. Ei saa istua _kynnyksellä_, siitä -tulisi lapsi kateeksi ja pahaveriseksi, ei myöskään _tulipuulla_ -(palavalla puunrungolla), koska lapsi tulisi mustapäiseksi. Ei saa -astua _aisojen_ ylitse, kun reki on pihalla aisat maassa -- lapsi -tulisi siitä väärä-sääriseksi. Kylyssä käydessään ei vaimo saa _kylpeä -maassa_. vaan lauteilla, jottei synnytys tulisi olemaan vaikea. Kylystä -tultua ei saa _kasvojaan kuivata_ minkäänlaisiin pyyhkeisiin, silloin -saa verevämmän lapsen. Ei seulan eikä kankaiden alitse saa kontata, -muuten lapsi jää pienikasvuiseksi. Vaimon on myös varottava silmiään. -Ei saa kynnyksen yli katsoa huoneeseen, jossa on raskaana olevia -naisia, muuten synnytykset tulisivat olemaan vaikeat. Ei saa katsoa -jäniksen turpaa, koska lapsesta tulisi pahannäköinen. Sama seuraus on, -jos katsoo _peiliin_. Jos katsoo eläimien teurastusta taikka tulipaloa, -tulee lapsesta "tainnehtelija", kaatuvatautinen. Niin käy myös, jos -katsoo _kuolevan_ hengenlähtöä taikka on vain samassa huoneessakin, -samoin vielä, jos katsoo hautaan vainajaa sinne laskettaessa. Eikä ole -hyvä ensinkään mennä hautausmaalle, voi tarttua lapseen kalma. Vielä on -vaimon varottava, ettei mene metsään, missä saattaisi _kontion_ -kohdata. Kontio hyökkäisi ja tappaisi heti, varsinkin jos vaimolla on -poikalapsi kannettavana. Sillä karhu kyllä tietää, kuka kantaa -poikalasta, sen vastaista vihamiestä. - -"Vatsan kerallisen" vaimon pitää myös muistaa, ettei saa riidellä eikä -kiroilla, muuten tulee lapsesta pahantapainen ja kiroilija. Laulamista -ja pajattamista on myös vältettävä, siitä kun saa itkijän lapsen. Ja -pitää aina koettaa olla puhtaissa vaatteissa, jotta lapsikin tulisi -puhdasluontoinen. - -Ruokiinsa ja syötäviinsä sekä syömistapoihinsa nähden on raskaalla -vaimolla paljon vaarinotettavaa. Jos hän syö kalanpäitä, tulevat lapset -isopäisiä, jos paistettuja perunoita, tulee lapsesta pahannäköinen. Jos -taas syö lautaselta, tulee lapsesta suurisuinen, jos keittäessään -maistelee kattilasta keittoa, tulee lapsesta varas, taikka jos -kattilasta suolaa maistelee, tulee lapsesta kärkäs. Ei liioin saa syödä -mitään "sisälöstäh", povestaan, eikä muuten salaisesti mitään suuhunsa -pistellä, siitä alkaa lasta "vihoamah". Hääpöytään ei "vatsan -kerallinen" saa ensinkään istua, koska se on varotettu pöytä, siitä -voivat helposti pahat tarttua. - -Maatessaan ei vaimo saa nukkua selällään, koska silloin voisi -paholainen vaihtaa lapsen vatsasta. Eikä pidä koskaan nukkua yksin, -sillä paha helposti "pristaaniu" [tarttuu], pääsee lähemmäksi ja -vaihtaa lapsen. Miehensä kanssa kun makaa, pitää miehen käden olla -vaimon vyötäröllä tai kaulalla taikka säärivarren vaimon jaloilla, -jottei paha pääse pillojaan tekemään. - -Kun vaimo tuntee lapsen ensimmäisen elämänilmauksen, pitää hänen heti -katsoa miestään silmiin. Siitä tulee lapsi isänsä näköiseksi ja vaimo -saa enemmän poikalapsia kuin tyttöjä. - -Mitä vaimo kannanta-aikanansa tekee taikka vain aikoo tehdä, se tulee -lapselle tavaksi. -- Ne pahat, jotka lapsi äidin kannanta-aikana saa, -eivät korjaudu millään keinoin eikä taioin. - -Ensimmäistä lasta kantaessaan vaimo varsin kovasti "häpieu". Hän ei -tahdo kehdata näyttää silmiänsä kellekään tutulle, moni ujostelee omaa -miestäänkin, varsinkin kun kuorma alkaa tulla kovin näkyväksi. Kun -vaimo alkaa "häpiellä", niin siitä jo huomataankin, että "ei ole oikein -tolkussa tuo imehnini, kun niin häpielöö". Mutta se on aivan "ilkie -imehnini ta ymmärtämätön", ken ei osaa hävetä, vaan silloin vielä -miehensäkin mukana lähtee jonnekin, "kävelöö Piiterih (Pietari) -näyttelömäh... ei häpietäh tunne." Kun sitten lapsi syntyy, niin ei -sitä "kehata näyttöä ni millänä". "Huikie" on antaa sitä isän "yskäh", -syliin, taikka siitä ottaa. - -Jos vaimo raskaana ollessaan "pelästyy" ankarasti, mitä sitten -säikähtäneekin, voi sikiö _murentautua_ eli syntyä niin aikaisin, -"ettei ole vielä kovossa". Taikka voi vaimo silloin saada -"kesenaikusen". kesken syntyneen, kuolleen lapsen. - - - - -5. SYNNYTYS. - - -Poapona, lapsen synnyttäjän hoitajana, on tavallisesti joku vanhahko -naishenkilö, useastikin leskiakka, joka on niihin toimiin tottunut ja -tietää, mitä milloinkin pitää tehdä, osaa kylyssä käytellä, kylvetellä, -valella, tehdä tarpeelliset varaus-temput ja loitsut lukea. Joskus vain -hätätilassa ottavat vaimot nuoren naisen, jonkun hyvän tuttavansa -poapoksi, mutta silloin pitää olla synnyttäjän äiti tai anoppi poapoa -opastamassa hänen toimiessaan. Mikään pahantapainen taikka pahasanainen -ihminen ei poapo saa olla, sillä - - "Puoli lasta poapohos, - toini ristimoamohos." - -Poapoksi pyydetty ei saa kieltäytyä, sillä se on niin arvokas, "kallis" -toimi. Jopa pitäisi mennä niin kiireesti, että "puoli jalkoa kengässä, -toinen kengättä." - -Synnyttäminen toimitetaan tavallisesti _läävässä_ ja useinkin -_lammaskarsinassa_, joka on "aivan niinkuin sitä varten". Siellä on -lämmin talvellakin, ja sinne saavat synnytysliat jäädä. Synnyttävät -eräät kyllä nykyään pirtissäkin ja gornitsassa. Mutta monesti tapahtuu -kesäiseen aikaan synnyttäminen myös metsässä, joko lehden riivinnässä -taikka heinäniityllä oltaessa, usein myös järvellä kalalla oltaessa -taikka kalasaunalla, jopa joskus talvellakin kalanpyynnissä järven -selällä jääverkkoja kokemassa. Useasti ovat lapsensaajat _yksinään_ -synnytyshetkellään, ja pitäisikin silloin olla yksinään. Lapsi pitäisi -saada niin huomaamatta, "salakkah", ettei kukaan, varsinkaan miehet, -siitä tietäisi, ennenkuin se on syntynyt. Sen helpommaksi käy silloin -lapsensaanti. Siksi pistäytyvätkin vaimot kaikessa hiljaisuudessa -lammaskarsinaan ja palaavat sieltä pienen itkevän tulokkaan kanssa. -Mutta jos on vaikeat lapsensaannot, silloin täytyy ilmoittaa asia -muille, jotta tiedetään olla apuna. Synnyttäessään on vaimo maassa -polvillaan ja nojaa ryntäillään johonkin käsien alle asetettuun -korokkeeseen. - -Synnyttäessä on avattava kaikki napit vaatteissa sekä umpisolmut, ja -palmikot on riitsittävä hajalleen. Sillä umpitukkaisena ja vaatteet -napitettuina on synnytys vaikeampi, ja se voi aiheuttaa, että -lapsestakin tulee huonopuheinen eikä se rupea niin ruttoon pakajamaan. -Mutta vyölle on paljaalle iholle kiinnitetty miehen tuppivyö (ei -tuppea) miehen tietämättä, vieläpä vanhaa nuotanpoven latvaa. Jo jonkin -aikaa ennen synnytystä on vaimo niitä salaa kantanut sekä pitänyt, -niinikään salaa, vasempaa hiuspalmikkoaan hajallaan lakin alla -ohimollaan. Siitä ei kukaan tiedä eikä osaa vahingoittaa synnyttäjää -eikä syntyvää. - -Mutta kun synnyttäminen on vaikea ja käy kovin pitkälliseksi, ovat -poapot ja muut apuna, ja silloin käytetään monen monituisia keinoja -sekä tapoja, loitsuja ja taikoja. - -Niinpä otetaan leipätaikinasta palanen kolmesta kohden, niistä -leivotaan kaksi rieskaa, jotka uunin jouduttua hiilille uunin suussa -paistetaan; niitä sanotaan _rehennysrieskoiksi_. Ne kierretään -_vajojen_, rappusten kolmannen askelman ympäri kolmesti, kaksi kertaa -myötäpäivään, yksi kerta vastapäivään. Kun sitten rieskat syötetään -lapsensaajalle, on synnyttäminen helpompi. Mutta jos tämä keino ei -auta, noudetaan rannasta vettä synnyttäjän miehen vasemman jalan -kengällä. Vesi lämmitetään ja valetaan läpi kolmesta oven sakaran -reiästä, sitä annetaan vaimolle kolme ryyppyä ja häntä valellaan sitten -samalla vedellä. Tämä temppu on vielä tehoisampi, jos valettaessa on -asetettu vaimon pään yläpuolelle tammahevosen länget vastahakaan, -patjapuolet ylöskäsin, rinnus avattuna. Ellei tästäkään ole apua, -käydään riihen perästä kolmas _laihopartinen_ sekä periseinän raosta -kolme jyvää. Sitten haetaan rannasta vettä, veistetään riihenparresta -kolme lastua, yksi paikastaan, ja ne pannaan veteen, joka kiehautetaan -samasta parresta pilkotuilla puilla. Sen jälkeen lasketaan vielä vesi -kolme kertaa pirtin savutorven lävitse; joku kiipeää katolle kaatamaan, -toinen pitää astiaa alla. Riihen seinästä otetut jyvät annetaan -lapsivaimolle suuhun, sitten hänen on juotava päälle kolme kulausta -tätä vettä, jolla vielä lopuksi valellaan vaimoa ja loitsitaan: - - "Ken lienöö katehin katshon, - silmin kieroin keksin? - Kenen ollet mielin smietinnöissä, - ajatuksin arveluissa, - kielet, mielet kotih, ajatukset alla vyön! - Onnakko silma on - sijottu sijarikoilla -- - pantu naisen palmikoilla? - Vain kun peäsnen peästämäh. - selkien selittämäh, - kyllä peäset päästämättä, - selkiet selittämättä, - keriet kerittäjittä. - Ken lienöö siton, - se selittäköh! - Oi ukko, ylijumala, - voari vanha taivahaini, - taivahallini jumala, - tuo miekka mieluhini - käteheni oikiehe, - jolla liiat leikkoalen, - kaikki pahat pois panen. - Ukko pilvien pitäjä, - hattarojen hallitsija, - tuo'os kultani kurikka - käteheni oikiehe, - revi reikä reppänäksi - niinkuin ilman ikkunaksi, - käyvä suuren, käyvä pienen, - kulkie vähäväkisen. - Ota luukku luhtin suilta, - takasalpa pois porota, - peästä mailla matkamiestä, - pikkusormista pihalla! - Neitsyt Moarie emoni, - rakas äiti armollini, - koprin helmas kokuo, - käsin keäri voatteheis, - riehto aituja revitä, - viieltä vitshasväliltä. - Tule tänne tarvittaissa, - käy tänne kutshuttaessa! - Ei tänne kutshuta syyttä, - ei tahota tarpehetta, - kun asjoih avullisih, - töihe tarpehellisih. - Tuo viikate Virosta - käteheni oikiehe, - millä neien sivuja sivellä, - käyvä suuren, käyvä pienen, - kulkie vähäväkisen. - Pois poikani povesta, - lapsi vaimon lantehesta - niin kiukoin kirvokkah, - kuin vesi kiukoasta kirpuou, - eli vesi korvosta koatuu. - Neitshyt Moarie emoni, - rakas äiti armollini, - tuo sie kiiskiltä kinuo, - matikalta nuljuksie, - kontin kielellä lipuo - tämän pulman purkajaksi, - rietteien revittäjäksi, - kivun kiinniottajaksi, - ylitse katehen mielen, - hyvänsuovan mieltä myöten, - pahansuovan päitshe mielen. - Jumala peästä kahta huonuo erilläh, - kuun tieten, päivän tieten, - imehnisten tietämättä!" - -Synnytyksen pitkästyessä valmistetaan väkivesiä monella muullakin -tavalla. Lasketaan vettä _käärmeen ketun_ lävitse, _pissalin_ [pyssy] -lävitse, _umpipuun_ lävitse, _loukkoskammin_ lävitse, kolmen _skeäkän_ -[ovenvedin] lävitse, _pöydän jaloista_, rukin _rullanrauvoista [rukin -nukkahaarukka] ja kylyn kiukaasta_. Kylyn kiukaan läpi valeltaessa -asetetaan kiukaalle kivien väliin kaivettuun reikään vasta tyvelleen, -side irroitettuna, ja siitä vastan lävitse vesi kolmesti vuodatetaan. -Kaikkia näitä vesiä käytetään, kuten riihenparsivettäkin: -juotetaan ja valetaan loitsujen kera. - -Kun vaimo riisuutuu valettavaksi, ei hän saa ottaa vaatteitaan -ylöskäsin pään ylitse, vaan alaspäin jalkojen kautta. Sitten on -synnyttäminen helpompi. - -Mutta kun ei apua tahdo tulla, voidellaan vaimon peräosia _mer'ajulla_. -Taikka voi joku hyökätä äkkiä sisään "kiivahalla luonnolla" ja -"pelästyttää" lapsensaajan sanoa paukauttaen jonkin kamalan tapauksen, -jonkin oman keksimänsä valheen. Kun synnyttäjä siitä pelästyy, tapahtuu -asian kehitys nopeammin. [Nykyään isä toisinaan perillisensä tuloa -odotellessa panee samovaarin kiehumaan ja keitonkin tulelle ja -kehoittelee tulijaa: "Ku lienet miehenpuoli, ni kiirehi yksillä ruoilla -ta tshäijyillä!"] - -Kun lapsi on syntynyt ja otetaan ylös, sanotaan: - - "Elä kuren iät, karen iät, - harmoan havukan iät! - Kasva pinon pituoks, - hoasjan korkevuoks! - Poikie ison sijalla, - lasta vanhemman jälillä!" - -Tämän jälkeen kääritään lapsi isän likaiseen paitaan, jotta hänestä -tulisi hyväntapainen ja isän luontoinen. Varoiksi pahaa vastaan pannaan -kääröön _keritshimet_ sekä pyhän _Pohorotshan_ kuva [Neitsyt Marian -kuva]. Sitten lasta _suulassutetaan_ [lapsen suuta painetaan -kantapäähän] äidin vasempaan kantapäähän kolme kertaa, jotta lapsesta -tulisi äidilleen kuuliainen. Ja vielä kierretään pienoista äidin jalan -ympäri kolme kertaa, jotta se seuraisi äitiänsä. Tämän jälkeen pannaan -käärö äidin viereen ja kierretään sekä äiti että lapsi _tuleen -sytytetyllä lapintorvella_ [kolme selkäpärettä asetettu torvelle], -_kirveellä_ (tai viikatteella) ja _Pohorotshan_ kuvalla, jotka kaikki -ovat samalla kertaa samassa kädessä. Kolme kertaa tavallisin menoin -kierretään ja sanellaan: - - "Aian rautaisen rakennan, - teräksiset panen seipähät - varomah, varjelomah - vassen kohti vassuksie, - kohti kaikkie kovie. - Neitsyt Moarie emoni, - rakas äiti armollini, - sie olet vanhin vaimoloista, - ennustaja ensimäini, - varo kaikki vahinkoista, - varo ta i varjele! - Tule huonon hoitajaksi, - viallisen voitajaksi!" - -Pyhänkuva ja kirves (tai viikate) pannaan äidin pääpohjiin pieluksiin, -jotta ei paholainen voisi tehdä tuhojaan. Äiti kun on silloin -"hel'l'immyölläh". - -Vielä pitää äidin itsensäkin varata lastaan silmäyksiä vastaan. Kolme -kertaa hivelee hän oikealla kädellään lapsen kasvoja ylös käsin. Sitten -tiristää äiti rintamaitoa pienille kasvoille. Siitä lapsi kasvaa -kauniiksi ja kaikille mieluisaksi. Samalla on maidolla peseminen -varauksena pahoilta silmiltä. Ei synnyntäsijalla eikä kohta jälkeenkään -saa pienoista näyttää muille kuin hyville tutuille. Pahaverisille ja -pahantapaisille ei ensinkään uskalleta näyttää, sillä kun -synnyntäsijalla silmätään, niin siitä ei ole päästäjää. Monet uskovat -vielä, että lapsesta tulee sen vieraan ihmisen luontoinen, joka on -lapsen ensimmäiseksi nähnyt. - -Synnytyksen tapahtuessa puhutaan vain hiljaa "tshuhuttamaila", jotta -lapsesta tulisi vakavaluontoinen ja hyvänlaatuinen. Jos synnyttäminen -tapahtuu pirtissä, ei siinä saa silloin tehdä mitään semmoista työtä -kuin kerimistä, kehräämistä, tikuttamista, vitsanvääntöä. Ne -vaikeuttaisivat asiaa. Mutta semmoisia, jotka helpottavat, saa tehdä, -esim. purkaa ja riitsiä saa kyllä ja repiä vanhaa vaatetta sekä lappaa -lankaa rullalta. Vieläpä saa puuta särkeä, katkoa, polveaan vasten -rutjoa, niin että sälöt lentelevät. - -_Napanuorasta_ ja sen asennosta tutkitaan lapsen kohtaloa. Kenellä on -syntyessä napanuora ympäri kaulan, se viedään sotapalvelukseen ja -sotaan. Jos se lisäksi on niin tiukalla, että jää sija kaulaan, niin -lapsi kuolee sotaan. Sotapalvelukseen viedään sekin, jolla napanuora on -sujahtanut jalan taikka käden ympäri. Mutta jos napanuora on ikäänkuin -surman silmukalla [surman silmukka: nuoranmutka kääntynyt -hirttosilmukalle], niin joutuu lapsi aikoinaan vankeuteen. Myös -vastaiset lapsensaannit nähdään ensimmäisen lapsen napanuorasta: -vaimolle syntyy vielä yhtä monta lasta kuin on "solmua" napanuorassa, -siinä kun on niinkuin oljessa solmuja. -- Kun vaimo on saanut kaksoset -ja on kahdet istuimet, tiedetään, että hän saa vielä toiset kaksoset, -mutta jos on vain yhdet istuimet, ei hänen enää tarvitse odottaa toista -kaksosparia. Istuimet kuopataan lammaskarsinaan, jottei niitä kukaan -saa käsiinsä, niillä kun pahansuopa voisi ilkeyttä tehdä, muuttaa -lapsisarjan taikka muuten rikkoa. - -Jos lapsi syntyy takaperin, niin siinä on _paha puul'l'i_, silloin on -jotakin "liikoa tarttunut", kirot tai muut pahan rahvaan rikkiet. -- -Jos lapsella, varsinkin pojalla, on heti synnyttyä kova ääni, oikein -"urohoini eäni", tulee hänestä väkevä ja "lujaluontoni". - -Mies ei saa olla synnytystilaisuudessa läsnä, ellei se ole aivan -välttämätöntä. Synnytys on vaikeampi silloin, kun mies, _umpitukka_, on -saapuvilla. Siksi ei miehelle synnytyshetken tullessa asiaa -ilmoitetakaan. - -Kun pienoinen on saatu kääröihinsä, niin häntä toisinaan vielä -_tervehytetään maalla_, jotta maanhaltiakin olisi hänelle aina -suosiollinen: - - "Terveh moa, terveh manner, - terveh piha, terveh pelto, - terveh tervehyttäjällä, - tälläkin tulokkahalla! - Akka manteren alani, - poika pellon pohjimmaini, - suo maillas matelijii, - soillas sotelijii, - pihoillas pikkusii, - tämän kunnahan kukulla, - tämän harjun hartehilla, - tämän lanton päälaella, - läkseh isännäksi, - elinajakseh emännäksi!" - - - - -6. LAPSIVUODE. - - -_Roshentsha-sijalla_ makaa lapsivaimo varojaan ja terveyttään myöten, -toiset enemmän, toiset vähemmän aikaa. Synnyttämisen tapahduttua on -kyly heti pantu lämpiämään ja _roshentsha_ [ven. rozhenitsa = lapsen -synnyttäjä], lapsi-vaimo, muuttaa pienoisineen sinne. Poapo on häntä -saattamassa, ja vaimolla on senpäiväinen kokonainen _leipä_ oikeassa -kainalossa. Kylyn kynnyksillä haukkauttaa poapo, seisoen saunan -sisäpuolella, leipää kolme kertaa lapsivaimolla, joka seisoo kynnyksen -ulkopuolella. Vaimon haukatessa sanoo poapo "löylyö vassaten": - - "Löylyni, Jumalan luoma, - hiki vanhan Väinämöisen, - sala nuoren Joukahaisen, - elä, löyly, luokseni tule, - lämpöni lähellä käy! - Mie olen, raukka, roajanaini, - vierona, vianalani. - Mäne simoina sisällä, - mennä vatshah vajuo, - kipehillä voitehiksi, - vammoilla valinvesiksi, - pahoilla parentimiksi." - -Kylyyn tehdään äidille makuutila _lattialle_ taikka _lautshalle_, -sitten yöksi _lauteille_, jos kyly alkaa jäähtyä. Olkia ja muita -vaatteita, mikäli niitä on, pannaan vuoteeksi, joskus vielä alle -_miehen paita tai alushousut_, jotta vasta sikeytyisi etupäässä -poikalapsia. Lapsen sija laitetaan vakkaan äidin "reunaan" taikka, jos -kyly ei ole oikein lämmin, lautsalle. Tilalle pääpohjiin pistetään -keritsimet. Heti kun äiti lapsineen on saatu saunaan, on se -"varotettava"; kierretään koko kyly, samoin kuin edellä synnytyssijalla -äiti ja lapsi, tulisin lapintorvin, kirvein ja Neitsyt Marian kuvin ja -luetaan samat varaussanat. Sen jälkeen asetetaan kirves kynnyksen -eteen, kylyn "seämeh", terä ulospäin, ja sanotaan: - - "Hospodi plahoslovi, - Spoassu ta pyhä Pohorotsha, - olkah yöllä ympärillä, - päivällä peän peällä, - varomah, varjelomah, - vassen kohti vassuksie, - kohti kaikkie kovie." - -Kylyssä heti äiti lapsineen kylvetetään, ennenkuin pannaan makaamaan. -Kylpyvettä ottaa poapo ensin kolmasti kädellään äidin päähän ja sanoo: - - "Vesi puhas, Jumalan luoma - pesömäh, puhastamah!" - -Sitten poapo ropsaa kolmesti veteen kastetulla vastalla vaimoa sivuille -ja sanoo: - - "Löylyni, Jumalan luoma, - hiki vanhan Väinämöisen j.n.e." - -minkä jälkeen jatkaa: - - "Puun löyly, kivosen lämmin - monesi' on hyvästä tehty, - usiasta siunoailtu, - havupuista hakkoailtu, - puhki lautojen lioista, - puhki lattian lioista, - puhki kiukuon kivistä, - puhki saunan sammalista. - Yks on loukko ikkunassa, - toini reikä reppänässä, - kolmas olkohot ovessa. - Mäne tuulen tuuviteltavaks, - vilun ilman vietäväks, - ahavan ajeltavaks!" - -Sen jälkeen kylvetetään lapsi samalla tavalla. - -Jos hoidettavat ovat tavallisessa kunnossa ja nukkuvat rauhallisesti, -niin voi poapokin yöllä nukahtaa. Mutta _yksin_ ei saa hoidettavia -koskaan kylyyn jättää, _ei hetkeksikään_. Kun ei pienoistakaan ole -vielä "rissitty", ja äiti myös on "vian alani", ovat he molemmat -"hellimmyölläh", joten paha heihin helposti tarttuu, "pristaaniu". Jos -poapon on poistuttava kylystä, on jonkun muun tultava siksi ajaksi -sijaan. Kolme vuorokautta on äidistä näin huolehdittava, sillä sen ajan -kuluttua käy pappi kylyn ovelta hänelle antamassa _malitun_, lukemassa -siunauksen. Mutta pienokaista on vielä edelleen vartioitava. - -Tämän jälkeen muutetaan pirttiin. Sinne tultaessa on kysyttävä -olinsijaa talon taatolta ja maamolta, kydyiltä ja nadoiltakin, kaikilta -muilta aikuisilta, paitsi lapsen isältä (puhe on miniästä). Poapo, joka -kantaa lasta ja astuu edellä, sanoo: - -"Meillä on teällä perehen liseä. Sopiuko tänne? Suvaitshooko -vanhemmat?" Sitten vie poapo lapsen anopille syliin ja lapsen äiti -kumartaa hänelle jalkaan ja sanoo: "Rupie, moamosen, hoitamah ta -katsomah niinkuin omoa lastas!" Samoin kumartaa nuori äiti talon -taatollekin, jopa kydyille ja nadoillekin. - -Pirtissä saa lapsivaimo sijan sängyssä taikka lattialla -_tshuppupuolessa_. [uuniseinän puoli pirttiä] Lapsivasun nostaa anoppi -"kivikiukaijen korvasilla" _kosinolle_ [kiukaan kupeessa kaappi, josta -rappuset sillan alle karsinaan] taikka, jos pirtti on kylmä, kiukaalle. -Talvisaikaan laitetaan äidillekin makuusija kosinolle. Ennen -savupirteissä oli tapana asettaa lapsi vakkasineen kiukaan eteen -hinkalolle [liedelle] lattianpuoleiseen päähän. Siitä vanha -arvoituskin: "Mi on heikko hinkalolla?" - -Kuuteen viikkoon ei lapsen eikä äidinkään vaatteita saa _ulkona_ -kuivata eikä _järvessä_ huuhtoa. Ilmassa kun kaikki pahat "vintiet ta -kirot" kulkevat, niin voivat ne tarttua vaatteisiin ja niistä ihmisiin. -Samoin taas järvestä saattaa kaikenlainen paha hinkautua, vesien mukana -kulkeneet kirot ja muut. Vaatteet kuivataan joko pirtissä, taikka -useimmin kylyssä, jota ensi viikolla lämmitetään joka päivä kahdesti, -ja samoin kahdesti maamoa lapsineen käytetään kylyssä [toisella -viikolla kerran päivässä]. Mutta äkkilämpimässä, "äkiessä", ei lapsen -vaatteita saa kuivata, muuten tulee ajoksia ihoon; ne kuivataan vain -vienossa lämpöisessä. - -Ihan ensimäiseksi synnytyksen jälkeen annetaan äidille rommia, jonka -sekaan pintapäreellä poltetaan _sokeria_. Sitten kiehautetaan maitoa -sekä keitetään rossalaa, kalalientä. - -Jos vaimo kuolee lapsivuoteeseen, ei hänelle _tsharstvoa_ eli taivasta -näytetä, hän kun on "reähkähini", mutta ei hän kadotukseenkaan joudu. -Eikä häntä haudattaessa käytetä kirkossa. Omat itkuvirretkin hänelle -valitetaan. Esim: - - "Ei annas Spoassusen onnakko - autuohie avoeloksie asettelis armahissa syntylöissä, - kun alahaisilla sijoilla oloaikasina - armas Spoassusen ilmojen peältä alennutteli, - kun äijän pikkaraisie aikomaisie - armahien ilmojen peällä asetteli ta äijän seäteli. - - Ei asninnun niiltä alahaisilta sijasilta - aijan yleneksennellä aijan pikkaraisie - aikomaisie aijan silmittelömäh. - - Niin ouvoilta osutteloo onehesta vartuostani - ottamaiseni olkasijaiset, - kun oimun alahaisilla olkasijasilla olo-aikasina oimun puuvutteli - orhie Spoassusen ilmojen peältä. - En voi oivellella, oneh vartuoni, onnakko - orhie Spoassusen ei antele oimun avokkahie - osaeloksie orheis syntylöis oloaikasina, - kun oimun pikkaraisie ottamaisie - ilmojen peällä oimun seätelyaikasina - orhie Spoassusen ilmojen peältä - oimun puuvutteli orheih syntylöih." - - - - -7. LAPSEN ENSI HOITO. - - -Napanuora leikataan keritsimillä [niitä keritsimiä ei saa milloinkaan -laskea pöydälle, pöytä kun on "jumalan kämmen"], ja jätetään tynkää -noin pari tuumaa. Se sidotaan noin tuumaa etäältä ihosta -- "siltä niin -ylähäkkäli leikatah ta sivotah, jotta tuloo tervehemp vatsa lapsella" ---, ja siteeksi otetaan kolme liinankuitua sekä kolme moamon hivusta, -yksi otsalta ja yksi kummaltakin ohimolta. Kun side on hieno, lähtee -tynkä rutompaan irti. Irtautunut tyngänpätkä on pantava semmoiseen -paikkaan, jota ei koskaan liikutella, sillä jos navantynkä joutuu -liikuteltavaksi, rupeaa sen entisen omistajan napakin liikkumaan ja -tuottaa hyvin ankarat vatsanvaivat. Tavallisesti kätketään navanpätkä -multimuksiin karsinaan pirtin alle. - -Lapsen ensimmäisissä pesuissa tehdään monet varokeinot ja taikomiset, -jotta pienoinen vastedes elämässä menestyisi. Synnyntäsijalla lasta ei -pestä, vaan pesut ja kylvetykset toimitetaan vasta saunassa samalla -kertaa äidin kanssa. - -Ensimmäiseen pesuveteen pannaan kolme viiden kopekan hopearahaa ja -kolme rautanaulan kantaa, kolme ohran jyvää sekä kolme koiranpaskaa -poimittuna kolmelta mättäältä. Jokaisella näistä on oma tarkoituksensa. -Rahat saattavat rikkaaksi, rahan viljelijäksi eikä hävittäjäksi, -rautanaulain kannat tekevät tavaran tallettajaksi ja ohranjyvät -kasvattavat lihavaksi ja terveeksi, ja mättäältä poimitut aineet -suojelevat kaikelta pahalla ja kadehtimiselta. Eikä lapsen pesuvesiä -saa ilmitulolla kiehutella, jos tahtoo huolehtia, ettei pestävästä tule -pahantapainen. Sitten pikkuista kylvetellään ja valellaan. Vastasta -taitellaan pehmeitä latvalehviä pikkuiseksi _lapsenvastaksi_, jota ei -saa väännetyllä vitsalla sitoa. Ennen kylvettämistä ottaa poapo vettä -kolme kertaa kouraansa ja valuttaa kyynärvartta myöten kyynärpäästä -polvilla makaavan lapsen selkään ja sanoo: - - "Laps' ylähäks, - ves' alahaks, - pyhä Pohorotsha peän peällä!" - -Kylvettämään ruvetessaan nostaa poapo vastalla kolmasti vettä lapsen -selkään ja sanoo: - - "Vasta selän peällä, - pyhä Pohorotsha peän peällä. - vassan lehti vahvistamah, - koivun lehti kossuttamah! - Neitsyt Moarie emoni, - rakas äiti armollini, - tuo hiemalla hikie, - kanna kauhalla väkie, - väkie väsymätöintä, - polveh puutumatointa, - jotta jalka jaksais käyvä, - polvi polkie kykenis - luillah lutelomah, - suonillah soutamah, - jaloillah japsamah -- - ihoh alatshomah, - varsin voattehittomah." - -Samalla varatulla vedellä pestään lapsi kolme kertaa, jäännös vain -jätetään tallelle altaaseen, ja seuraavalla kerralla lisätään siihen -uutta. Lopuksi pesuvesi kaadetaan saunan lattian alle. Jalkoihin -tallattavaksi ei lapsen pesuvettä saa heittää muulloinkaan, vaan -viskataan se jonnekin huoneiden sillan alle. Jos äidillä on semmoinen -vaiva, että "pojat järkiäh kuollah", pitää lapsen pesualtaana käyttää -_tervarenkiä_, sankoa, jossa on pidetty tervaa. Jotkut pesevät lasta -_lehmänrieskalla_ [rieskalla maidolla], jotta pienoisesta kasvaisi -"lauhaluontoni". - -Ensi kerran pestessään on poapon myös huolehdittava pienoisen pään -muodosta. Muutamilla "on peä niinkuin neliönä palana olis", ja se pitää -koota. Toisilla taas on syntyessä pää pitkä ja vielä otsapuolella -päälaessa oleva _sulavaini_ on "kokonah kahallah, ni jotta sormi -mänöö." [Kun sulavainen on iso, ei lapsi rupea kotvaan puhumaan. Sitten -vasta kun sulavainen on kasvanut umpeen, alkaa lapsi puhua. Eikä -sulavainen saa jäähtyä. Pelkästään siitä, että sulavainen pääsee -jäähtymään, saa lapsi kovan taudin. Pitää sentähden aina pitää katetta -sen peittona.] Siksi pitääkin poapon joka suunnalta käsin hiljalleen -painella, jotta pää ei jäisi "levälläh", vaan tulisi siitä "tasani ja -pyörie niinkun nyplä. Se on siitä kaunis". Samalla lapsesta myös tulee -"lujapäini, jottei kohtoa ni mikänä kohelma". Pyöreäksi ja kauniiksi -muovaeltu pienokaispää kääräistään sitten _paikkaan_, huiviin, -huivinkolkat asetetaan lapsen rinnalle ja lapsi kapaloidaan. - -Ensi pesua toimitettaessa on lapsi myös _mitattava_; pienoisen pituus -määrätään vaaksoin ja koetellaan kyynäsvarrella. Terve täysiaikainen -lapsi on poapon _käsikyynärän_ pituinen. Samalla myöskin _vartaloa -mitelläh_, jotta lapselle saataisiin sekä vasen että oikea puoli yhtä -pitkäksi. Mittaillessaan asettaa poapo pienokaisen poikkipuolin -polvilleen, selkä ylöspäin, ja koettaa, ulottuvatko taakse taivutetun -vasemman jalan kantapää sekä oikean käden etusormi kosketuksiin -keskenään. Samalla tavalla taas tarkastetaan vasenta kättä ja oikeaa -jalkaa. Jos jommankumman puolen jäsenet eivät yletä toisiinsa, -hierotaan saippualla, "mudan kera", ja venytellään jäseniä, kunnes ne -käyvät yhteen. - -Sen jälkeen on vielä _vatsha kohoteltava_. Lapsi käännetään selälleen -ja vatsaa kohotellaan käsin joka suunnalta "napah päin", "jotta napah -kokoutuu kaikki suonet, jotta napa peäshöy löyhemmällä ta napanahat -liikkumah". - -Sitten saatetaan lapsi vaatteisiin. Jos lapsi on huononnäköinen, -_huonokuntoni_, niin sitä kädellä taputellaan, kun se on saatu -vaatteisiin, jotta veret pääsisivät liikkeelle. Suustakin imetään -henkeä, jos lapsi on tupehuksissa. Ensi kerran paitaa päälle puettaessa -käärii poapo sen käteensä "tukkuh", sylkäisee kauluksen reiästä paidan -läpi lattialle ja sanoo: - - "Uusi uuveks, - voate vanhaks, - lapsi terveheks!" - -[Uudesta kankaasta ei lapselle tehdä paitaa eikä muitakaan vaatteita, -muuten tulisi lapsesta paha vaatteen kuluttaja. Mutta kun tehdään -vanhasta vaatteesta, tulee lapsesta vaatteen säästäjä, varova -käyttäjä.] - -Poikalapsen kapalovyöksi pitäisi panna isän _paitavyö_, ihopaidan -päällä pidettävä vyö. Siitä se paremmin miestyisi, sillä - - "Millä vyöll' on iso vyötty, - sill' on poikakin kapaloitu." - -[Arkaa miestä kiusoitellaan: "Eipä silma olekana miehen vyöllä -vyötty."] - -Mutta naisen vaatteisiin ei millään ehdolla saa poikalasta laittaa, ei -varsinkaan naisen liinaa eikä lakkia asettaa päähän. Siitä tulisi niin -arkaluontoinen, että jäniksiäkin pelkäisi. Tyttölapsi taas kapaloidaan -äidin _kuosalirihmalla_ taikka _hivusrihmalla_, jotta tyttö tulisi -äitiinsä. - -Lapsen kynsiä ei saa siihen asti, kun se rupeaa kävelemään ja -puhelemaan, millään teräkalulla leikata, muuten lapsen ikää lyhentäisi. -Äidin on tapana vain puremalla nitistää ne lyhemmiksi ja sylkeä -suustaan lapsen "sisälöh", poveen, josta saavat karista lattialle. Eikä -lapsen hiuksia saa leikata, ennen kuin lapsi rupeaa puhelemaan; näin -alkaa se sukkelammin puhella. Joskus pidetään pitkätukkaisena -kolmivuotiaaksikin. Ei myöskään saa pienen lapsen päästä tappaa täitä; -jos tappaa, ei lapsi opi puhumaan, vaan jää mykäksi. - -Kun lapselle ensi kerran annetaan rintaa, sanotaan: - - "Tätä on syönyn sukus, syntys - ta helie heimokuntas, - tätä rupie siekin syömäh!" - -Kuusi pyhää vain saa lasta rinnoillaan ruokkia -- vuodessa on neljä -pyhää eli paastoaikaa: joulu, suurpyhä, Petriin pyhä ja Spoassun pyhä -mutta seitsemänneksi, siis noin puolentoista vuoden kuluttua, on jo -_vierautettava_; mutta jos lapsi on syntynyt juuri suuren pyhän edellä, -saa imettää vain vuoden verran, sillä kahden suuren pyhän yli ei lasta -saa imettää. Jos imettää yli määrän, tekee niin suuren synnin kuin -syöttäisi lapselle omaa vertansa, sillä maito on silloin jo muuttunut -vereksi. Saadakseen vierauttamisen jälkeen maidon erittymisen loppumaan -menee äiti katajikkomäelle, kohottaa kolmen yksikantaisen katajan -juuren ylös, ripsuttaa rinnoistaan sen alle maitotilkkasen ja jalallaan -painaa juuren paikoilleen. Sitten ei enää "täyvy" rinnat. -- Kolmea -vuotta nuoremmalle lapselle ei saa antaa lihaa, sillä se on synti, -räähkä, ja lisäksi siitä on seurauksena, että lapsesta tulee -pehmeäkielinen ja huonopakinainen. - -Mutta äidille on vaarallista, jos lapsi sattuu kuolemaan _maitosuulla_, -s.o. kuolee saamatta suuhunsa mitään sen jälkeen, kun on rintaa annettu --- siksi pitääkin heikolle lapsukaiselle, jonka kuolemista pelätään, -aina heti imettämisen jälkeen antaa suuhun vettä. Muussa tapauksessa -voi lapsi viedä äidin maidon mukanaan manalle, niin ettei sitä enää jää -vasta syntyville siskoille ja veljille. [Samoin vie lapsi lehmän maidon -manalle, jos sitä on viimeksi jäänyt suuhun kuoleman sattuessa eikä ole -huomattu antaa vettä.] Jos on näin ikävästi sattunut, on maito -päästettävä manalta. Käydään rannasta vettä noutamassa, valetaan sitä -seulan läpi kolme kertaa astiasta toiseen kolmella kynnyksellä, vajan, -sintshin ja pirtin, sitä juotetaan, sillä valellaan ja sanellaan: - - "Tule, maitoni, manalta, - tavoin toisin tuonelasta, - torvin toisesta talosta, - alta kylmän kynnyshirren, - alta kauhien katajan! - Ei maito manalla jouva, - emon tuoma tuonelahan, - maito moalla tarvitahan, - emon tuoma tässä moassa, - tuolta tuonelan kojista, - kalmalaisen karsinasta." - -Sitten kun lapsi alkaa "kyhöytyö käsih", päästetään hänet eikä "enämpi -kapaloija". Jo pienenä saattaa huomata, mitä lapsesta on tuleva. Mitä -lapsi itsestään alkaa "kysyö ta loatie" taikka mitä pakinaa -ensimmäiseksi pitää, niin sen työn raataja hänestä tulee. -- Jos taas -lapsi oppii "moamon" sanomaan ensiksi, saa äiti seuraavalla kerralla -tytön, mutta pojan, jos lapsi "toattoa" ensiksi yrittelee. - - - - -8. SYNNYTYKSEN JÄLKIAIKA. - - -Kuusi viikkoa on lapsen saaja _saastaisena rosentshana_, joka ei saa -miehensä kanssa samalla sijalla maata, ei käydä kylässä vieraisilla, -"kosteissa", eikä muiden kanssa samoista astioista syödä; eikä -poapokaan saa kolmeen vuorokauteen olla muiden kanssa yksillä kupeilla. -Näin varsinkin ennen, mutta nyt pappi tavallisesti lasta ristimässä -käydessään antaa äidille semmoisen rukouksen, "malitun", että hän saa -syödä muiden keralla, ja ne astiat, joita synnyttäjä on käyttänyt, -puhdistetaan siunatulla ristivedellä. Mutta epäpuhdas on vaimo silti. -Ei hän saa mennä tsässöynän eikä kirkon pyhyyttä loukkaamaan, vasta -kuuden viikon päästä saa käydä, mutta pitää seisahtua pyhäkön sintshiin -siksi, kunnes pappi tulee rukoussanoineen päästämään ja viemään -sisälle. Siitä pitäen on vaimo vasta muiden arvoinen. -- Mutta ennen, -kun ei ollut pappia kylässä, piti itse lukea rukouksensa, taikka, jos -ei itse jaksanut, palkata joku vanha akka puolestaan lukemaan. Tuhat -kertaa piti pyhänkuvalle kumartaa ja lausua rukoussanat, ja siksi -ajaksi piti asettaa leipäpalanen pyhänkuvan eteen. Tämän leipäpalasen -syötyään oli saastainen "rosentsha" puhdistunut. Rukouksien luku -laskettiin _tsholkilla_, nauhaan pujotetuilla nahka- tai puuhelmillä. -Poapo ei kelvannut "rosentshan" puolesta kumartajaksi, sillä hänen oli -itse puolestaan kumarrettava 500 kertaa. Kumarteluun meni useita -päiviä, sillä hyväkään rukoilija ei jaksanut samana päivänä ristiytyä -enempää kuin 300 kertaa. - -Varoen on vaimon nämä kuusi viikkoa elettävä, ettei mikään paha -kohtaisi. Pitää välttää tielle ja varsinkin teiden risteykseen -seisahtumista, samoin räystään alle asettumista. Ei myöskään saa -käyttää räystäsvettä pesemiseen. [Maassa käymätön räystäsvesi on taas -hyvä lääke, jos on pahoja ja liikoja tarttunut.] Siitä voivat vuodot -yltyä, ja teiltä ja teiden risteyksistä saattavat pahat tarttua. -[Samoja paikkoja pitää naisten varoa myös silloin, kun on "pesemiset".] -Vielä pitää vaimon varoa menemästä miestä vastaan, varsinkin kun huomaa -hänen pirttiä kohti tulevan, "jottei sattuis päinvassen vallahie". - -Jo heti, kun on saatu kuulla, että on pikku _tussa_ (ven. dyssha = -sielu, kultanen) saatu, rupeavat naapurin naiset käymään lapsensaajaa -ja lasta katsomassa, _hammasta kantamassa_. Kylyssä jo käydään -kantamassa _kylyhampaita_ ja sitten pirtissä toinen kerta, jolloin -tuodaan _pirttihampaita_. Sekä äidille että lapselle tuodaan -"hampahie", äidille kalakukkoa, kalittaa, kakkaraa, piirakkaa, -tshäijyheinää ja sokeria, lapselle kaikenlaista vaatetavaraa. Tuttavat -miehetkin pistäytyvät katsomassa ja antavat rahaa, _rahahampaiksi_. - -Lapsille, kun ne utelevat, mistä pikku sisko tai veikko on ilmestynyt, -on tapana sanoa, että se on löydetty joko lammaskarsinasta taikka -läävästä, metsästä, lehden leikkaannasta, kalasaunalta taikka järven -selältä, aina sen mukaan, missä lapsi on maailmaan saatu. - - - - -9. VAKKA, KÄTKYT. - - -Ensimmäiset elinpäivänsä saa pienokainen viettää _vakassa_, päreistä -punotussa korissa. Isän on laadittava vakka, mutta jos isä ei ole -kotosalla, pyydetään risti-isää taikka isoisää taikka jotakin muuta -sukulaista sen punojaksi. Vierailla ei lapsen vakkaa juuri mielellään -teetetä, sillä jos tekijä sattuu olemaan pahantapainen mies, tulee sen -laatimassa vakassa makaajastakin samanlainen. Nuoret äidit voivat myös -noutaa ensimmäiselle lapselleen kotoaan omalta äidiltään vakan, jossa -tämä on pienoisiaan tuuditellut. Tätä tapaa ei kyllä oikein mielellään -käytetä, siitä kun on seurauksena, että nuorille syntyy enemmän -tyttölapsia. Jos taas lasta nukutetaan lapsen isänäidin vakassa, -saadaan enemmän poikia. Vakkaa ei saa punoa selkä- eikä sydän päreistä, -sillä niistä tulee makuusija "kateellini", niin ettei lapsi kasva, vaan -tehdään se sydän- ja selkäpäreitten välisistä hyvistä, tasaisista -päresuikaleista. Ne, jotka osaavat, kutovat viistopujotusta, -_sipalisteille_, tuohikontin tapaan, ja reunustavat vielä -yläsyrjän kahden puolen tuohinauhalla, jonka ompelevat kiinni -petäjänjuurisiteellä. - -Vakassa makuutetaan pientä tavallisesti kuusi viikkoa. Sen jälkeen -vaihdetaan vakka _kätkyeen_, joka on matala neliskulmainen laatikko, -laudoista tehty. Nuorilla taikka hihnoilla ripustetaan se orteen -heilumaan. [Nykyään käytetään jo myöskin lattialla heilutettavia -jalaksellisia kehtoja.] Kätkyt, samoin kuin vakkakin, on tehtävä isän -taikka edellämainittujen sukulaisten. Heiniä taikka olkia käytetään -"perinöissä", patjoissa, pehmikkeinä. Kun lapsi otetaan kätkyestä, -pannaan patjain sisus kuivumaan ja sijaan työnnetään uusia. - -Kätkyen jalkapuoleen pistetään kolme kiveä, valkeita tiellä löydettyjä -"sälöjä, joita on ukonpilvistä kirvonnut". Silloin ei kätkyen eläjään -tartu paha. Kun lapsi rupeaa ymmärtämään, "malttamah", sidotaan hihnaan -kätkyen yläpuolelle leluiksi, "kukkasiksi", tiukuja sekä muita helyjä, -mitä sattuu olemaan. Niillä lapsi "kukaisteloo ta viihtyy". Mutta jos -luullaan lapsella olevan _itettäjän_, pitää kätkyeen asettaa hänen -varalleen erikoisia esineitä. Poikalapsen pieluksiin pistetään -verkonkudelma pärepuun sydämestä tehtyine pikkuisine kalvosimineen ja -käpyineen sekä pieni jousipyssy pulikkoineen viritettynä, valmiina -ampumaan. Tyttölapselle taas laitetaan pieni päreestä tehty kuosali -[kehräpuu] värttinöineen ja kuosalin päävaatteineen. Nämä laitetaan -illalla muiden maatessa, ja vielä ripustetaan isän housut, puksut, -pirtin oven yläpuolelle. Kun sitten paha "itettäjä" saapuu, rupeaakin -se aseilla työskentelemään, ja silloin itkettämishomma unohtuu. Kun -itkettäjää näin pidetään kolme yötä muussa toimessa, ei se enää saavu. -Jos pienoinen on otettava mukaan naapuriin taikka työmaille taikka -etemmäksi vierailulle, kuljetetaan häntä makuuvakassa kainalossa. Vielä -puolivuotisenakaan ei uskalleta vakatta kuljetella, kun pelätään, että -nivelet menevät sijoiltaan. - - - - -10. NIMENANTO. - - -Nimetönnä ei lasta saa kauan pitää, eikä nimetöntä voi lapseksi -sanoa, "Nimettömäksi" vain tai "Nimettömäksi Niikkanaksi". [Vrt. -"Nurmi-Niikkana" = Tuonen Tuomas.] Syntynyt lapsi ikävöi heti nimeä, -sillä - - "Kun lapsi syntyy, - ni nimi syntyy." - -[Kesken syntyneellekin lapselle pitää antaa nimi haudattaessa.] - -Mutta lapsen nimi ei ole kokonaan vanhempain määrättävissä, vaan on -valittava joku niistä kolmesta nimestä, jotka "nousoo annakasta", kun -käydään papilla tai jollakulla muulla kirja-miehellä heti lapsen -synnyttyä katsottamassa. Vaikka syntymäpäivä määrää ja rajoittaa nimen -etsimistä -- on nimittäin asetettava joko syntymäpäivän nimi tai -jompikumpi kahden edellisen päivän nimestä, mutta ei seuraavien päivien --- "nousevat" nimet kuitenkin "sukujuonta myöten", eli samaan sukuun -aina samoja nimiä. Nimen katsottajaksi ei saa mennä kuka tahansa, vaan -tämän pitää olla "viisaspäini ta lujaluontoni", sillä lapsi usein tulee -nimensä katsottajaan. Lapsen isä tai hänen poissa ollessaan risti-isä -tai -äiti kelpaavat siihen toimeen. Paras tietysti on isä, sillä - - "Kenen laps', sen nimi." - -Kun nousee sukulaisien nimiä, niin niitä valitaan, kuolleittenkin -nimiä, samoin isän. Mutta äidin nimeä ei niinkään mieluisasti oteta, -sillä "moämolla on häpie kutsuo lasta omalla nimelläh". Se nimi kyllä, -mikä nousee ensinnä, eli syntymäpäivän nimi, olisi aina lapselle -annettava, sillä "nimi kun muuttuu, ta osa muuttuu" ja "lapsen nimen -kun vaihat, ta osan vaihat". Katsottua lapsen nimeä - - "ei pie huhuten tuuva - eikä karjuen katshella", - -jotta sen saajasta tulisi "tasapäini, hyvämielini eikä mikänä -rämykesseli". Heti kun nimi on katsottu, aletaan lasta sillä nimellä -puhutella, vaikka tämä ei vielä ole ristittykään. - -Kreikanuskoiset karjalaiset ovat, kuten tunnettua, saaneet -ristimänimivarastonsa kirkkonsa välityksellä kreikkalaisesta -nimistöstä. Mutta tämän nimistönsä ovat karjalaiset muodostaneet oman -kielensä mukaiseen asuun, keksien monesti hyvinkin hauskoja, -onnistuneita sekä sointuvia puhuttelunimiä. Niinpä esiintyy -karjalaisina miehenniminä: - - Akiima Jeku Lari Mitro - Ananie Jeremie Levo Moissei - Harittana Jehu Leva Oleksei - Hermana Jepu Lemetti Alekki - Hemma Joako Leenter' Omelie - Hilippa Jaska Levonttie Onukkaini - Hilppa Jouhko Loasari Ontippa - Hilvana Jouna Lokiina Oppa - Himppa Jyrki Lukka Ontrei - Homa Jogori Luukas Onu - Huohvana Kalina Maksima Onttoona - Huokka Karppa Makarie Ontto - Huotari Kassan Maikku Onuhrie - Huoti Kauro Markki Nuhri - Iivana Kirilä Matvei Nuhriaini - Iipi Kiija Meku Ossippa - Ilja Kliimo Miina Pankro - Ilju Lemetti Miihkali Parppei - Ipatti Kontratta Miikkula Pekko - Ippi Komi Miitrei Petri - Ipu Kormila Mihheil Petter - Jarassima Komi Mikihvoora Pekko - Jana Kostja Mikittä Poavila - Jehhimä Kristana Mirona Poavo - Jeppi Krista Mikki Poavuska - Jessu Kusma Mikko Prokko - - Riiko Semenä Tshanu Triihvo - Risto Siitari Tanila Trohkima - Romana Simppa Tonu Vasko - Roupe Simana Tero Vaslei - Rotjo Simo Teppana Vatshu - Sahharei Semena Teppo Vatjei - Savina Sinkki Timo Vavuli - Savasti Soava Tiitus Voassila - Samppa Samuli Torohvei Varahvontta - -Naisten nimistö on niukempi. Siihen kuuluvat esim: - - Anni Julia Okahvi Souhja - Annu Katti Akahvi Stepanie - Annikka Liisaveta Olka Stepu - Arhippina Malanie Onu Stepukkaini - Auvuusa Malu Tsholgana Tatjana - Hoto Malukkaini Oljona Toarie - Hotora Manukka Onju Vassi - Houri Marppa Onessa Varvana - Iro Matro Outi Veera - Jelenä Mauro Paraske Vieruska - Jeli Moarie Seluhviina Vietossa - Jeliita Natalie Sevi Uljana - Joukenie Natu Sikli Ulitta. - Jouki - -Jos vasta syntynyt lapsi huomataan kovin heikoksi, kastetaan hänet -paikalla, joku eukoista tekee parhaansa mukaan toimituksen. Mutta jos -lapsi on terve, kastetaan hänet vasta viikon tai parin kuluttua, vaikka -"käsky" kyllä olisi kastaa kolmiöisenä, jos vain pappi on saatavilla. - -Pienoista kastamaan tuodaan pappi kotiin. Ristille kannetaan lapsi -aivan alasti, "ripo rihman kiertämättä", vain vaatepalasella -peitettynä. Kun pappi on kastanut pienoisen veteen, panee hän paidan -hänen ylleen, sitoo vyön paidan ympäri uumille ja ripustaa ristin -kaulaan. Niinkuin sanotaankin: - - "Laps ristih, nahmo [nauha] rintah, - ja siitä risti kaklah, - rinta umpeh, vyö vyölle." - -Sillä ristimättömälle lapselle ei saa panna ristiä kaulaan eikä vyötä -vyölle. - -Siitä lapsesta, joka päristelee, kun on otettu vedestä, niin että vesi -räiskyy ympärille, tulee virkku eläjä. Mutta siitä, joka itkee kovin -toimituksen tapahtuessa, ei tule eläjää enempää kuin siitäkään, joka -ristivedestä otettuna nukahtaa äitinsä syliin. - - "Oli, mäni, suli, palo - niinkun ristivesi", - -sanotaan. Toimituksen jälkeen viedään ristivesi ulos ja heitetään -jonkun huoneen alle, jottei joutuisi tallattavaksi. Se on ristiäidin -tai risti-isän vietävä. Ensin sillä kuitenkin puhdistetaan lapsivaimon -"pakanat" (saastaiset) ruokailuastiat. - -Kummeja kutsutaan kaksi: mies ja nainen, eli _ristitoatto ja -ristimoamo_. Näiden pitää olla aikuista rahvasta ja sukua sekä -keskenään että lapsen vanhemmille. Sillä kastetilaisuus saattaa -vieraatkin toisilleen niin sukulaisiksi, etteivät nämä esim. enää, -vaikka mielikin tekisi, voi mennä toistensa kanssa naimisiin. Kummit -ovat sitten kuomia lapsen vanhemmille, eikä niin läheisiä sukulaisia -ole ketään kuin _kuomakset_. [Kuomaksia ovat keskenään lapsen vanhemmat -ja kummit.] Nämä ovat niin läheisiä, ettei heidän pitäisi milloinkaan -keskenään riidelläkään, sillä jos he riitelevät, joutuvat toisessa -maailmassa kiveä nuolemaan. [Nykyään myös useasti poapo pitää lasta -ristillä ja vain yksi kummi on läsnä, pojalla risti-isä, tytöllä -risti-äiti.] Lahjaksi kuomilleen antavat lapsen vanhemmat sukkia, -kintaita, paidan, pyyhinliinan, housut, ja kuomat taas puolestaan -antavat lapselle lahjojaan, risti-isä pitovaatetta ja risti-äiti -paitavaatetta. Mutta kun lapsi jo rupeaa kävelemään, tuo risti-isä -lapselle kaulaan _hopearistin_ ja risti-äiti antaa _koko puvun_. Kun -lapsi on jo isohko, muistaa hän tästä itsekin, että "ristimoamo toi -miula voattiet peällä, ta ristitoatto toi rissin kaklah". Jos risti -äiti ei ristilapselleen lahjoittaisi pukua, tulisi tämä toisessa -elämässä häntä vastaan alastomana. Kuomain tuomat lahjat on -vanhempain taas "vastattava" pukuvaatteella, paikalla (liinalla), -vartukolla [esiliina], sukalla, kintaalla, miten kukin mielii. Ja niin -käy, että - - "Kohallah on kuoman lahjat, - parissoiksi poapon lahjat." - -Sillä poapolle on myös lahjoitettava palkkioksi hänen avustaan ja -hoidostaan, eikä hänen tietysti tarvitse antaa vastalahjoja. Poapo -onkin lahjottava hyvästi, hänelle pitää antaa mekkoa, paitaa, liinaa, -takkia ja kinnasta sekä leipää, suolaa sokeria, rinkeliä, tshäijyheiniä -ja saippuaa. Erityisesti on annettava _kintaat_. Sillä poapo ne hyvin -tarvitsee käsiensä suojaksi toisessa elämässä, jossa hänen pitää -_tshiilahaisia_ [nokkosia] nyhtää. Ja kun poapo on hoitanut kolme yötä -vaimoa ja lasta, pitää vaimon pestä hänen kätensä saippualla ja vedellä -ja "ruotshinsuolalla" [ruotshinsuola, Suomesta ostettu, on väkevämpää -kuin muu suola]. Muuten poapon pitäisi toisessa elämässä olla aina -kädet kyynäspäitä myöten verissä. Pesun jälkeen kumartaa vaimo poapolle -jalkaan ja sanoo: - - "Spassipo, poaposein, hoitamoas!" - - - - -11 LAPSUUS. - - -Monet vaivat voivat pientä lapsukaista kiusata. Ellei hän ole kyllin -vahvasti suojattu varauksin, saattavat pahat ihmiset hänet helposti -silmätä. Jos pienokaiseen ovat _silmäykset_ tarttuneet eli hänet on -_suuveltu_, jolloin hän on aivan äkkiä tullut kovin kipeäksi, voidaan -hänet päästää esim, siten, että hänet asetetaan synnyntäsijalleen ja -siinä, jos hän on tyttö, astuu äiti hänen ylitseen ja sanoo: - - "Kun suulla suuvellah, - ni persiellä peässetäh!" - -Multa jos lapsi on poika, tekee taatto nämä temput. "Suudeltu" lapsi -voidaan parantaa myös siten, että hänet asetetaan pöydän jalkojen -"keselle" ja niskaan valetaan vettä seulan läpi; seulaan on pantu -lusikka, härkin, kauha ja piirainpaalikka. Saman seulan läpi valetaan -vettä vielä _karsinaovilla ja pirtin kynnyksillä_. Valettaessa -sanellaan: - - "Kenen ollet keksinnöissä? - Kun ollet sulasanoissa, - naisten noarojen sanoissa, - hivuspitkän pinnehissä, - miesten mieliarveluissa, - jouhileukojen joruissa, - kusisuijen suuteluissa, - ken lienöy katehin katshon, - silmin kieroin keksin, - silmät vettä vuotoa, - rasvana rapettoa, - tuoh tuimaseh tuleh." - -Tavallisesti saa maitoa imevä pieni lapsi suuhunsa valkean _talman_. -Sitä parannetaan siten, että pannaan marjavettä lapsen suuhun. Monesti -myös pienoisen _korvaan pistää_. Siihen on hyvä apu, kun pannaan -kaulaan _piissarinauha_ (lasihelminauha) ja kolme _liinankuitua_, -joihin on kiinnitetty _sulkkua_ (silkkiä) sekä neljä _mavonhammasta_. -Terveeksi tekevä vaikutus on myös semmoisen vaimon nännimaidolla, joka -ei ole saanut muuta kuin yhden poikalapsen. Kun lapsella kipeytyy _suun -seutu_ kiukaan hinkalon sopriskelemisesta, on tapana ottaa tulisia -hiiliä _luotaselle_ (lautaselle) ja niitä siinä puohdella. Silloin -toinen kysyy: "Mitä puohat?" Puohtaja vastaa: "Puohan mie tulta tulen -lentimeh!" Kolmeen kertaan näin kysytään ja vastataan ja puohdetaan -tulta. - -_Vihoaja_ kun on lapsessa, tehdään syöjän eli vihaajan voidetta, -pannaan yhdeksää laatua: "keänmarjoja" (näsiänmarjoja), lamppuöljyä, -nännimaitoa, lampaan kakaroita, tupakkaa, ruutia, "mer'ajua", viinaa ja -kanverttia _suleikkaan_ (lasipulloon) ja tällä sekoituksella voidellaan -alakuulla kolmella kynnyksellä toisen ja neljännen arjen (tiistain ja -torstain) iltana. Muuna aikana ei syöjää saata lumota. Vihaaja voidaan -ajaa pois myös siten, että synnyntäsijalla vasta mainittuina iltoina -painellaan alastonta lasta isän lusikalla ja sanellaan: - - "Hympyräini, sympyräini, - liinansiemen suurukaini, - heröä pois, Hiien hakki, - syömästä, kaluomasta, - veriluita louhtamasta! - Elä syö syntynyttä, - elä kaluo kasvanutta, - syö syntymättömie, - kaluo kasvamattomie! - Lihansyöjä kuivakkah, - luunpurija puuttukkah, - lihansyöjä, luunpurija, - jäsenien järkyttäjä!" - -Toiset painelevat samoja lukuja lukien kolmella saunankiukaasta -otetulla kivellä, jotka sitten haudataan pirtin sillan alle karsinan -multimuksiin. - -_Eltta_ kasvattaa lapsen ranteisiin sekä jalkojen niveliin patit. Sen -lääkkeiksi noudetaan hiirenkorvalla olevia koivunlehtiä, joita -keitetään vedessä. Lasta hierotaan sitten keitetyillä lehdillä ja -haudotaan vedellä. Lopuksi sidotaan lehtikääreet kipeisiin niveliin. - -_Harjaksia_ poistetaan lapsen selästä siten, että selkää kylyssä -hierotaan nännimaidolla ja vehnäjauhoilla. Sitten sidotaan päälle -sulkkupaikka (silkkiliina) ja lapsi lasketaan levolle. Siinäpä -"harjakset" irtautuvat selästä sulkkupaikkaan. - -_Napaa syöpi_ silloin, kun napa avautuu ja alkaa visvoa. Siihen on -syöjänvoide hyvä lääke, sekä lisäksi piipunöljy. Voitelemisen jälkeen -sidotaan navan peitoksi puolen kopekan raha. Varsinkin silloin, kun -napa rupeaa kovin nousemaan, painetaan sitä alas tällä keinoin. - -Mutta napa voi joskus joutua _liikkumaan_, jos irtautunut navantynkä on -huolimattomasii kätketty. Siitä tulee ankara kipu vatsaan, ihmisellä -kun on "valtio" (valtasuoni) navan edessä, ja se rupeaa liikkumaan. -Eikä terveys palaa ennenkuin "napa ta valtio" on laitettu entisille -asemilleen. Vanhaan aikaan oli eräänlaisia _napapatasia_, varta vasten -tehtyjä pieniä, noin juomalasin kokoisia savikuppeja. Niillä vedettiin -napa paikoilleen sillä keinoin, että pantiin navalle pari pyöreätä -paperipalasta ja paperipalasille liinankaavetta, joka sytytettiin -palamaan; palanen painallettiin samalla kumolleen tulen yli. Tulen -palaessa veti palanen napaa sisäänsä päin puristuen ihoon kiinni ja sai -olla siinä siksi kunnes itse irtautui. - -Kolme kovaa saa joka lapsi kokea. Ensimmäinen on _hammastauti_, toinen -on _jalkatauti_ ja kolmas kova on silloin, kun rinnasta _vierautetaan_. - -Kun lapselle alkaa puhjeta _hampaita_, lämmitetään kyly ja hampaiden -saajaa kylvetetään vienossa löylyssä. Monella lapsella silloin onkin -kova vaiva, vaikka ei saata sitä puhumalla valittaa. Sanotaankin: "Kun -moamo tietäis sen tauvin, mi lapsella on, kun hampahat alkaa tulla, nin -värttinöillä kylyn lämmittäis". Jos lapselle tulee hampaita nuorena, -oppii hän jo nuorena puhumaankin. Silloin vasta, kun on "täyvet" -hampaat, rupeaa lapsi puhumaan. Ken taas syntyy hammas suussa, siitä -tulee kaiken maailman tietäjä. Kun maitohammas lähtee suusta, heitetään -se kiukaalle ja sanotaan: - - "Hiirillä sittahammas, - miula kultani!" - -_Jalkatautia_ potee lapsi siihen aikaan, kun hän alkaa opetella -kävelemään. Vatsa on raukalla silloin kipeänä ja useasti hän antaa -ylen. Sairaan tuskia koetetaan helpottaa siten, että hänet viedään -saunaan, kylvetellään ja jalkavarsia ojennellaan. Pienoista autetaan -vaikeassa kävelytaidon oppimisessa myöskin _loukkoskammilla_ eli -_elämänlaudoilla_ [elämänlauvat on vanhan rahvaan käyttämä nimitys -"Lase laps' elämänlautoih"], reikäjakkaralla. Siinä saattaa lapsi, -äidin puuhaillessa muuta, seisoskella ja ympäri lattiaa hiihdellen -panna toimeen kävelyharjoituksia. - -Kuuden viikon ikäisenä kielas lapsi jo "malttaa", tajuaa puheen ja -alkaa nauraa vastaan puhuttelijalle. Monesti lapsi kätkyessä maatessaan -itsekseen omia aikojaan ääntelee sekä hymyilee ja askartelee käsillään. -Silloin hän "anhelin kera nakraa ta pyhän Pohorotshan kera pakajaa". -Sitä lasta eivät ole vanhemmat vielä kirosanoilla käsitelleet. Kun -vanhemmat kirosanoja käyttäen käsittelevät lasta, vetävät he -pienoistaan kädestä kadotukseen. - -Kun lapsi varttuu niin isoksi, että osaa leikkikaluja käsitellä, -valmistellaan niitä hänelle kaikenlaatuisia. Isä huolehtii pikku -poikansa, äiti tyttösensä leluista, "kukkasista", nuoremmille lapsille -laittavat myös vanhemmat siskot ja veljet yhtä ja toista. Poikalapselle -vuollaan puusta _heposia, rekiä ja pissaleja, seppiä_ [meilläkin hyvin -yleiset parivasarat] ja _Loasareita_ [Sahuriukko], taivutellaan -päreestä kierukoita, _krinkelejä_, valmistetaan _verkonkuvelmoja_. -Sitten isompana tehdään monenlaisia pelausesineitä: _juria_ [Meillä -ainakin poikain keskuudessa "jurkan" niinellä tuttu nelisivuinen -napinpeluunaappero. Yhdellä sivulla risti, joka merkitsee: "soa", -toisella piste "panna", kolmannella ristikko l. pelto "kaikki", neljäs -sivu on tyhjä "ei mitään"], _poaskoja_ [lehmän kynsikoperoista tehdyt -pelauspalikat], _kyykkipoalikoita_ [Leikkipaikat, joita lapset -käyttävät pirtin lattialla, aikuiset pelaavat kesällä ulkona] ja -_valopuikkoja_ [pärepuikkoja, joita pudotetaan kourasta koko kasa -kerralla lattialle ja siitä koetetaan onkia erilleen, niin etteivät -toiset puikot liikahda. Toiset puikot lovettomia, toisissa lovia 1-25. -Puikko, jossa on 10 loukkua, on keisari, 15-loukkuinen on Iivana, -25-loukkuinen kuningas] sekä konstiesineitä, _vanginlukkoja_. Tytöille -taas laitetaan vaatteista nukkia, joilla he aikaansa kuluttelevat. -Isompana saavat he neulan ja rihmaakin, jotta voivat itse opetella -ompelemaan "kukkasilleen" pukuja. Poikasienkin peleihin he saattavat -ottaa osaa: poaskoilla leikkimiseen, valopuikkojen onkimiseen, -rinkeleillä kaupantekoon ja muihin -- Leikkikalujaan säilyttävät lapset -tuohesta tehdyissä _lapin vakoissa_ sekä tuohesta taikka päreestä -valmistetuissa vakkasissa, _kukaisskorpissa_. - -Lapset ovat vanhempien käskyvallan alaisia. "Sitä vassehan se moamo -lapsen soa, jotta iestäh käsköy" ja "toatto on lapsen herra", sanotaan. -Äiti onkin lapselle "puoli jumaloa" eli "moallini jumala". Lapsen pitää -niin kuulla äitiä ja uskoa, että "min moamo lupaa, sen Jumala antaa, -mutta mitä moamo ei lupoa, sitä jumalakana ei anna." Niin "kal'l'is" on -äiti. Mutta isä ei ole niin arvokas, vaikka onkin "lapsen herra". -Lasten pitää häntä taas pelätä, sillä "toatto on päivästoarosta" -(staarosta, kylänvanhin) eli jokapäiväinen "sutja", tuomion antaja ja -toimeenpanija. Lasten täytyy aina pelätä, "kun on päivästoarosta -koissa". Vastoin vanhempain tahtoa ei ole hyvä tehdä milloinkaan, ei -aikuisenakaan. Sillä vielä kolmekymmentä vuotta kuolemansa jälkeen -saattavat vanhemmat "moaemästä" vaikuttaa lapsen elämään joko auttaen -tai häiriten. Varsinkin tottelematonta lasta he "upottavat". Sillä -"verivanhemman kosto on niin kova, se kolmekymmentä vuotta voi -upottaa... veri kostuo huutoa". - -_Ohranjyvän_ päivässä lapsi kasvaa ja jykenee, samoin taas ihminen -vanhetessaan ohranjyvän päivässä vanhenee ja kepenee, "ku imehnini -alkaa vanheta ta lihat lanketa". - -Kahteentoista vuoteen asti pidetään lapsia tavallaan sukupuolettomina -olentoina. Sillä siihen asti voidaan antaa siskojen ja veljien nukkua -samoilla sijoilla, mutta kaksitoista vuotta täyttäneitä ei enää saa -samalla tilalla makuuttaa. Äiti taas ei saa kuutta vuotta vanhempaa -poikalasta vieressään vuoteella lepuuttaa. - -Kuuteentoista vuoteen saakka on lapsi alaikäinen, hänellä on vielä -"moamon nännimaito suupuolessa". Siihen asti pitää vanhempien vastata -hänen tekemistään synneistä ja pahoista töistä. Isä ja äiti joutuvat -niistä tilille, sillä - - "Min laps' loatiu, - sen vanhempi vastoau." - -Mutta kuusitoistavuotiaasta lähtien on lapsi itse teoistaan -vastuunalainen. - -Vasta viidenkolmatta ikäisenä on "naisimehnini täyvessä mielessä ta -kasvussa". Mutta miehellä on täysi voimansa ja vartensa jo -kaksikolmattavuotisena, joskin hänellä on täysi mieli vasta -kolmikymmenvuotiseksi päästyään. - -"Siitä ei enämpi tarvitse vuottoakkana, jotta mieli lisäytyy". - - - - - - -KUOLEMA - - - - -1. TAUDEISTA. - - -Ihminen vaeltaa maan päällä kuin ainaisen vihollisjoukon ympäröimänä, -hänet voi tavata tauti täällä taikka saavuttaa surma tuolla. Hänellä on -aina "surma olkapäillä, kalmalauvat hartioilla". Sillä "imehnisellä on -kakstoista surmoa ta siitä vielä päällä se surma, kun toini hengen -ottau". Ken kuolee tautiin, ken hukkuu veteen, ken sortuu puun alle, -ken minkä tapaturman kohtaa, jonka Jumala on "suutin", säätänyt, jo -syntymypäivänä. "Vain se on suutimaton surma, kun toini toisen tappaa. -Se on smert [ven. smert = kuolema], se ei ole Jumalan sallima". - -Tauteja on kahdenlaatuisia: on _oikeita jumalan tauteja_ sekä _pahasta -rahvaasta lähteneitä_ taikka muuten _poikintoimin hinkautuneita_ eli -tarttuneita. Jumalan lähettämiä ovat _ruvet_ ja kaikki muut -_maankulkijat taudit_, kuten _kuumatauti eli lavantauti_ ja -_kulkkutauti_ sekä _hinku_ ja _toppa_ (yskä), vielä _moru_ [tauti, joka -liikkuu ilmassa, tukkii joka nivelestä ja niinkuin kissa kynsii -nahkaa], _kohelma_ [sekin liikkuu ilmassa, se katkoo joka paikan, pitää -nivelet kipeinä ja hellinä] ja _romuska_ [se pitää kipeänä pari kolme -päivää, on pahoinvointi, pää kipeänä, ei voi syödä]. Myös se, joka -muuten tulee "kipieks, läsii läsittäväh ta kuoloo", sortuu "jumalan -tautiin". Sanotaankin, että hän kuoli oikeaan jumalan tautiin. - -Taudit kulkevat ilmassa taikka matkalaisten mukana. Sentähden ei -koskaan pitäisikään, kun joku tulee pitkältä matkalta, mennä häntä -vastaan eikä katsoa tulijaa. Siitä voi tauti tarttua. - -Rupia on _kolme sisarusta; suur'rupi, hernehrupi ja tuhkarupi_; -Suurrupi on vanhin ja vihaisin, keskimmäinen on hernehrupi ja nuorin -sisar on tuhkarupi. Sisaruksia, varsinkin vanhinta, pidetään Karjalassa -hyvin "palviesella ta lyylitelläh". Vanhimmalla on oma nimensäkin, jopa -oikein isän nimellä mainittu. "Ospitsha Ivanovnaksi" sitä nimitellään. -Kun kuullaan sen saapuneen naapuriin vierailulle, mennään sitä -kutsumaan omaankin kotiin "kostih". Laitetaan talossa kaikki kuntoon, -pestään pirtin lattiat, lautshat, laavosniekat, pannaan puhtaat päälle -ja hankitaan parasta pöytään. Sitten käydään oikein lasten kera -naapuriin, ristitään silmiä, kumarretaan sairasta ja sanotaan: - - "Ospitsha Ivanovna, - rupi jumalan luoma, - lähe meillä kostih! - Myö läksimmä silma käymäh meillä kostih." - -Kun näin hyvitellen käydään kutsumassa, niin "Ospitsha Ivanovna" sitten -kostiin tultuaan paljon kepeämmästi pitelee sairaita. - -Mutta vasta sen jälkeen, kun rupi on taloon tullut, on sitä oikein -mielin kielin pidettävä, jottei se pääsisi "seäntymäh". Koko sinä -aikana, minkä se on talossa, ei saa riidellä eikä nauraa, ei viinaa -viljellä, ei pestä pirttiä eikä vaatteita, ei saveta pirtin kiuasta, ei -keritä lampaita eikä teurastaa eläimiä. Metsänkävijä ei saa mennä -metsälle eikä surmata hiirtäkään. Ei myöskään saa lehmää käyttää -härällä. Eivätpä pariskunnatkaan, oli heitä talossa kuinka monta -tahansa, vaikkapa vieraitakin, sivullisia, saa silloin yksillä -vuoteilla levätä. Kaikki eri sukupuolien välinen yhdyselämä on siksi -ajaksi kerrassaan lopetettava. Muuten "Ospitsha Ivanovna" vasta oikein -sydäntyy. - -Sairasta, jota mukautetaan _tshupussa_ (uuniseinän puolessa pirttiä) -_saviessan_, uutimen, takana, ei saa näyttää vieraille, ei varsinkaan -naineille miehille eikä vaimoille; vain nuorille pojille ja tytöille -sekä siivoille leskille voidaan näyttää. Kun syötävää viedään -sairaalle, puhutellaan kumartaen: - - "Ospitsha Ivanovna, - rupi jumalan luoma, - nouse murkinalla!" - -Saunassakin sairasta käytetään, kuljetetaan "Ospitshaksi" kutsuen -kylyyn ja kylvetetään oikein jumalan sanoin. Vain lesket kelpaavat -kylyssä käyttäjiksi. Samaan kylyyn ei saa sitten lapsivaimo suinkaan -mennä kylpemään, ei myöskään karhun repimää lehmää [Karjalassa on -tapana käyttää karhun repimää lehmää kylyssä] saa sinne viedä, ellei -tahdo rupea suututtaa. - -Jos "Ospitsha" on saanut jostakin syystä aihetta sydäntyä, pitää häntä -koettaa hyvitellä. Pirtin pöydälle laitetaan murkina. Kolmea yhdeksää -lajia ruokaa pitää siihen saada, kaikkea mitä vain suinkin on talossa -ja mitä voidaan hankkia. Sitten sairas "Ospitsha" nostetaan syömään ja -joka lajia ruokaa annetaan suuhun, ristitään ja kumarretaan, syötetään -ja juotetaan, palvellaan kuin parasta vierasta. Samoin sitten talon -muitakin lapsia syötetään ja palvellaan. Vieläpä kutsutaan -naapureistakin lapsia samaan pöytään osaansa ottamaan. - -Kun sitten rupi rupeaa lähtemään pois, _kaimataan_, saatetaan häntä: - - "Nyt on syöty syömät, juotu juomat, - pietty piot parahat. - Kun hyvänä vierahana tulit, - ta parempana mäne!" - -Entisaikaan oli "Ospitshan" tapana vierailla joka seitsemäs vuosi. -Hänellä oli määrätty piirinsä, ja sitä kiertäessään hän viipyi juuri -sen ajan. - -Nuoremmat rupisiskot eivät ole niin vihaisia, mutta lyylillä on -niitäkin pidettävä, jotteivät "seäntyis". Ainakin tuhkarupea eli pientä -rupea. "Ospitsha Ivanovniksi" niitäkin pitäisi puhutella. Vieläpä -_panorupeakin_ on samoin "varotettava". - -Tuhkaruvella on sama piiri käytävänä kuin suurellakin ruvella, mutta -kun se toimittaa vierailunsa joutuisammin, saa se pikemmin piirinsä -kierretyksi. Hänen vierailukiertonsa kestääkin vain kolme vuotta. - -Milloin taas muut maankulkijataudit, varsinkin kuumatauti eli -_suurtauti_ -- sen kiertoaika on seitsemän vuotta, kuten suuren -ruvenkin -- uhkaavat kylää, koetetaan niitä karkoittaa _tulella_. -Poltetaan pihalla, vajojen kynnyksillä, sintshissä, pirtissä ja pirtin -kiukaassa kaikenlaisia karkeita aineita: tervaa, tervariepua, -pirunpaskaa, mer'ajoa, kenkirajoja, katajan-, kuusen- ja petäjänhavuja, -kesunkantoa. Tervalla tehdään risti pirttiin oven kamanaan; -ulkopuolelle sintshin taikka pirtinoven kamanaan maalataan tervalla -hevosen kuva ja mies hevosen selkään pyssyineen ja miekkoineen, -keihäineen. Se on siinä vartioimassa pahoja pirttiin pääsemästä. - -Mutta jos tauti on taloon ennättänyt eikä ala pois hankkiutua, -lakaistaan pirtin lattia, pyyhitään kaikki paikat ja rikat lennätetään -pellolle, poltetaan tervarättien mukana ja manataan: - - "Mäne tuonne tulen tuimasen sekah, - pahan vallan valkieh! - Kun olet tuulin tullun, - ni tuulih ni mäne! - Onnakko sie tähän taloh tulit - ikuisilla istuimilla, - polvisilla portahilla? - Mäne huuten helvettih, - parkuon pahah moah! - Mäne, konna, kotih, - ilkie, isäntihis, - paha, maillas pakene!" - -Useasti on jo sairaalla itsellä "tojistus" sydämessään, että tauti on -jumalan tauti. Mutta ei sentään aina. Silloin on turvauduttava -tietäjiin, joita on aina joku joka kylässä. Tietäjät arvottelevat, onko -tauti _peästämätön_ jumalan tauti, vai _peässettäävä_ panentatauti. -Arvoitteleminen tapahtuu siten, että katsotaan viinapikariin taikka -teevadille kaadettuun elohopeaan taikka kaadellaan vettä astiasta -toiseen ja siitä tutkitaan. - -Mutta tietäjä ei saa aina selville panentataudin oikeaa syytä ja -syntyä. Silloin luettelee hän kaikki mahdolliset tuskien _synnyt_: - - "Mist' on pulmat puuttun, - taikiet tapahtun: - kivestäkö, kannostako, - vaiko vatturauniosta - vaiko kuollehen kojista - eli männehen majasta, - satalauvan lappiosta? - Vaiko lummehkorjuhun kojista, - vesihiien hinkalosta, - limaparran liepiestä? - Elikkä onko tuska tuulin tullun, - eli onko kiihtyn kiroista - poahtun pahoista sanoista?" - -Sen jälkeen manaa tietäjä pahat takaisin lähtöpaikkoihinsa. - -Taudit ja sairaudet saattavat siis hinkautua neljältä eri suunnalta: -_maasta, kalmasta, vedestä ja kiroista_, siis kaikkialta, missä ihminen -joutuu liikkumaan: nurmilta, pelloilta, vesiltä, rannoilta, metsistä, -hetteistä, vuorisia, vaaroista, kiviraunioista, kalmistoista, jopa -ilmasta ja tuulistakin, puhumattakaan siitä, että pahat ihmiset voivat -nostaa kontion, käärmeen, sammakon, sisiliskon, herhiläisen, -"ampujaisen", hammasmadon, raudan, tulen, veden, puun, kiven, pakkasen -ihmistä vihaamaan ja vahingoittamaan. Mitkään näin saadut taudit eivät -ole Jumalan sallimia sairauksia, vaan ne ovat kaikki poikentoimisia -kipuja. Jos ihminen _pölästyy_, säikähtää, jotakuta laikka jossakin -paikassa, on hinkautuminen herkempi ja niin saatu tauti pahempi. Mutta -pitää aina säikähdettyään, kun pelkää hinkautumista, katsahtaa vasemman -olan yli sylkäistä ja sanoa: - - "Muissan mie tämän paikan, - ta i tämän päivän." - -Varsinkin _meltoluontoiseen_ ihmiseen, joka on hyvin pelokas, tarttuu -kaikki helposti, mutta jäykkäluontoiseen, joka ei niinkään pelkää, -eivät niin helposti pahat tartu. - -_Maasta_ voi saada hinkautuman monella tavalla. Pellosta esim, saattaa -paneutua maahinen, _moahini_. Sitä manataan: - - "Moan tyttikö olet, vai mannun tytti, - pihan tyttikö olet, vai pellon tytti?" - -Vetisestä paikasta, savikosta, likarapakosta, hetteestä taikka kaivosta -saattaa tarttua _vesimoahini_, jonka synty on - - "Vesihiitto Väinön poika, - syöviitto Kalevan poika." - -Kuivilta mailta taas takeltuu _kuivamoahini_, minkä eno on. - - "akka manteren alani, - poika pellon pohjimmaini." - -Vielä kylystäkin voi maahinen, _kylymoahini_, hinkautua. Sen emo on - - "rupi-tyttö. ruskie neiti". - -Kylyn vesikaukalosta, johon kuumennuskiviä on laskettu, taikka -lautasien rikoista se tarttuu ja rökähyttää ihon tuville. - -Metsä saattaa hinkautua, jos siellä ollessa pelästyy jotain, samoin -myös, jos säikähtää nähdessään karhun repimän lehmän taikka -metsästäjäin tuoman karhun, linnun, jäniksen tai muun metsänelävän. -Siitä voi _metshännenä_ tarttua ja vaivata varsinkin yöllä. Se on - - "Mielikki metosen tyttö, - salakoaren vaimo kaunis", - -joka käy vaivaamaan. Sen kivuista päästetään siten, että valetaan -vedellä, joka on kolmesti kiehutettu -- pitää kiehuttaa kolme kertaa, -sillä _metshänemä_ on äkäisin haltia --, ja vesi viedään metsään kolmen -tapionkannon juurelle. [Tapionkannoksi sanotaan tuoreen puun juuresta -kohoavaa n. parin korttelin korkuista _tuoretta kantoa_.] Metsä saattaa -myös hinkautua metsäpirtistä yhdessä maahisen ja veden kanssa. - -Toisinaan on myös _moanpaikka_ semmoinen, ettei se suvaitse asujaa. -Siinä voi eläjä tulla kipeäksi: rupeaa vähitellen nuurumaan ja -nuurumaan, ei maistu ruoka, ei tiedä, mikä lienee vaivana. _Moanemäntä_ -ja _moanhaltie_ on toisin paikoin niin "tshippus", juonikko ja helposti -sydäntyvä. Silloin pitää maan-emäntää tervehyttää: - - "Terveh moa, terveh manto, - terveh piha, terveh pelto, - terveh tervehyttäjälle!" - -_Kalma_ taas tarttuu, kun pelästyy kuollutta taikka sellaista, mikä on -jossakin yhteydessä kuolleen kanssa, esim, arkunlastuja ja kuolleen -vaatteita. Voipa se myös tarttua, jos kuulee äkkiä kuolinsanoman. -Samoin hinkautuu kalma helposti kalmistosta, jopa siitäkin, että menee -kalmiston kyljitse ristimättä silmiänsä. _Vesikalman_ saa, kun pelästyy -kuolleen vaatteita rannassa pestäessä, ja ristimättömänä kuolleesta -lapsesta voi tarttua _ristimätön kalma_. Kalmasta päästettäessä -valellaan vedellä ja vesi viedään kalmistoon. - -_Vedestä_ voi helposti saada hinkautuman, jopa siitäkin, että -_kuvahaistaan_ katselee joko kasvojaan pestessä laikka juodessa tai -muuten vettä silmätessä. Vesillä liikkuessa, kalalla käydessä, voi -kaikkein helpommin saada tartunnan. Vesiltä muuten on hinkautuminen -herkempi kuin mistään muualta, sillä _vejenemä ja vetehini_ ovat hyvin -kärkkäitä tartuttamaan ja toteuttamaan kaikenlaisia kiroja, joita on -vesillä lausuttu. Kun vesillä noidutaan, on teko niin voimakas, että -noiduttu tulee hulluksi. Kiroihin tarttuu näet silloin sekä vesi että -metsä. Niistä kiroista ei siksi kykenekään ken tahansa päästämään. -Pitää olla tietäjillä - - "tulini turkki ta tulini tupa" - sekä "valta vanhemmista, - lupa luonnon tyttäristä", - -ennenkuin kykenee näiden pahojen päälle nousemaan. Jos heikkoluontoinen -yrittelee päästää, voi saada pahat itseensä. Eikä niitä saata -päästääkään juuri muuhun kuin _umpilampiin tai hetteeseen_. Sillä - - "Umpilammen lainehet, - heravat hettiet, - miss' on voije voimallisin, - kasse kaikkien paras." - -Pitää vain olla semmoinen umpilampi, johon ei ole ennen päästetty, ei -monta ainakaan. Sillä vain kolme voidaan samaan umpilampeen päästää. -[Umpilammen vettä ei saakaan juoda, eikä sen kaloja syödä; niistä -tarttuvat lampeen viedyt kirot.] - -Helpommat vesiltä saadut kivut voidaan parantaa siten, että pannaan -_lahjat veteen ja prostiuvutaan_ järven rannalla, mistä tauti on -tarttunut: - - "Meren Ahti armollini, prosti milma, - kun lienen pahoin loatin, - siun koissa käyvessäin! - Ota pois omat hyväs, - anna pois omat pahani!" - -_Kiroista_ voi vielä saada tartunnan, jos kuuntelee, kun toiset ihmiset -riitelevät ja kiroilevat. Kesäisenä aikana varsinkin ovat kirot herkkiä -tarttumaan, erittäinkin _rieskahenkiseen_, herkkäluontoiseen ihmiseen. -Riitelijöihin eivät toistensa kirot tartu, siinä kun kumpainenkin on -_luonnon nojassa_, vihoissaan, vaan kirot kirpoutuvat ilmaan ja siitä -iskeytyvät syyttömään kuuntelijaan. Ne saattavat uhrinsa kovin -heikoksi, rankaisevat kaikki jäsenet ja tekevät elämän tukalaksi, kuin -olisi "moa peällä". Varsinkin juuri siihen aikaan vuorokautta, jolloin -kirot ovat tarttuneet, on sairaalla vaikea olla. Kiroja manaavat -tietäjät - - "Turjan koskehen kovahan, - pyhän virran pyörtiehen, - kunne puut tyvin mänöö, - latvoin lakkapeät petäjät", - -ja vievät sairaan _koskeen vesikivelle_ kolmen puun lehvistä tehdyllä -vastalla kylvetettäväksi. - -Hyvin helposti saattavat kirot iskeytyä _tuulista_ ja -_tuuliaisnenistä_. Varsinkin tuuliaisnenissä kaikenlaiset _vintiet, -strelat, nenät ja noijannuolet_ sekä pahan rahvaan pakinat kulkea -vihkaisevat, vieläpä tietäjien tuuleen työntämät tuskat, joita on -manattu: - - "Mäne tuulen tuuviteltavaksi, - vilun ilman vietäväksi, - ahavan ajeltavaksi!" - -Siksi pitääkin tuulispään kohti yllätellessä hosua jollakin -teräastalalla vastaan ja sanoa: - - "Ei kohti, ei kohti! - Mäne sinne, kunne ollet - työnnön työntöihini - ta pannen palkkalaini!" - -Mutta paitsi maasta ja vedestä, kalmasta ja kiroista voi vielä saada -hinkautuman itse _jumalistakin_, kun niitä välinpitämättömästi -kohtelee, sekä oman että toisen kylän jumalista taikka oman pirtin -pyhänkuvista. Näin on laita, jos esim, ei risti silmiään jumalien ohi -käydessään taikka jättää pyhänkuvan kylmään huoneeseen. Lapsivaimo saa -jumalista vian, jos menee kirkkoon ennenkuin on kulunut kuusi viikkoa -synnytyksestä. Jos tauti on jumalista hinkautunut, tietää sen siitä, -että näkee unissa olevansa hevosen hätyytettävänä. Minkä kylän -jumalista tauti on tarttunut, sen kylän hevosen näkee, ja sen kylän -jumalia on sitten mentävä lepyttämään. Hinkautuneet jumalat lepytetään -siten, että ostetaan _tuohukset_ pyhänkuville, ristitään silmiä ja -kumarrellaan ja viedään kirkkoon tai tshässöynään lahjoja, esim, -parimetrinen "siitshainen", aivinainen _pelenävoate_. - -Jumalista hinkautunut kipu alkaa vaivata puoliyöstä lähtien ja kestää -huomeneen ja puolipäivään saakka. Mutta puoleltapäivin se rupeaa -helpottamaan. Kalmasta tarttunut tuska rupeaa rasittamaan iltapäivällä -ja pitää kovilla puoliyöhön asti, jonka jälkeen se alkaa lieventyä. -Samoina aikoina ovat myöskin maasta, vedestä ja kiroista saadut tuskat -kovimmillaan. Päivä on nimittäin jumalien aika, yö kalmalaisten. - -Mutta pahimpia pahan rahvaan panemia tauteja ovat _rikkiet_, oikein -vartavasten kitumiseksi ja kuolemaksikin laaditut panokset. Jos on -rikkeitä -- kalmanmultia, kuolleen peukaloa tai muuta kuolleelle -kuulunutta -- saatu jollekulle syötetyksi, niin on hän ehdottomasti -manalle pantu. Ja siitä ei ole päästäjää. Ei ole sitä tietäjää, ei -Tuli-Lapillakaan käynyttä, joka voisi manalle pannun parantaa. -Koetetaan kyllä kaikenlaisia kylvetyksiä, valeluja ja pesemisiä, mutta -kun ei mikään auta, niin siitä arvataan, että manalle on pantu. - -Pahat ihmiset koettavat rikkeiksi varastaa vahingoitettavasta itsestään -joko _hiuksia_ taikka tilkkusen alusvaatetta, mihin on omistajan -_hikeä_ hieroutunut. Kun panee nämä _muurahaiskekoon, kitujaan puuhun, -yksikantaiseen pihlajaan, koskeen tai meltoon veteen_ (esim, järveen), -rupeaa niiden omistaja sairastamaan, kovimmin, jos rikkeet on viety -kituliaaseen puuhun taikka koskeen. Eikä sairas pääse vaivoistaan -ennenkuin rikkeet on poistettu niiden kätköpaikasta. - - - - -2. HENGENLÄHTÖ JA LAUDALLELAITTO. - - -Hengenlähtö on kovin tärkeä tapahtuma. Kun tiedetään, että joku on -_lähtemäisilläh_, että hänellä jo on - - "suussa surman suitset, - kaklassa manalan kahlis", - -kokoonnutaan kaikin joukoin naapureista kuolintaloon. Pirtit, -eteisetkin, ovat täytenään rahvasta odottamassa suurta hetkeä. - -Onnellinen se kuolija, jolle lähdön hetki sattuu _rostuon_ (joulun) ja -_vierissän_ (loppiaisen) välillä. Silloin ovat _tsharstvan_ (taivaan) -ovet ja _roajun_ (paratiisin) veräjät selällään, silloin ei kuollutta -oaluun (helvettiin) viedä. Myös _roatintshojen_ [juhla n. viikkoa -jälkeen pääsiäisen] keskellä kuolija pääsee taivaaseen, samoin uudella -kuulla pois mennyt. Myös veteen hukkunut viedään taivaan iloihin, sillä -hänellä on ollut "puhas kuolema". Mutta sille onnettomalle, ken kuolee -kuuttomalla ajalla, ei "tsharstvoa" näytetä. Jos taas kuolinhetkellä -sattuu kova sadeilma ja tuima tuuli, on se hyväksi, sillä tuuli -kiidättää henkeä taivaaseen ja sade kattaa jäljet. - -Muuten sairas, joka on kauan aikaa kitunut, useinkin kuolee samalla -aikaa kuuta, jona on syntynytkin, jopa samalla vuorokauden hetkelläkin. -Esim, jonakin iltapäivänä alakuulla syntynyt myös kuolee jonakin -alakuun iltapäivänä. - -Kuolinhetken lähestyessä nostetaan sairas _kuolentarikoille_ lattialle, -peränurkkaan, _perälautshan_ [peräpenkki] eteen, pöydän ja sivulautshan -välille. Jos pirtti on pieni, siirretään pöytää vähän syrjemmäksi. -_Olkia_ pannaan alustaksi, olille joku huonohko lakana sekä -päänalaiseksi _heinävärtshi_ (heinäsäkki). _Sulkaperinöitä_ -(höyhenpolstereja) ja _sulkapoluskoita_ (höyhentyynyjä) ei panna -kuolijan alle, sillä lähtevä henki voi _peitteliytyä_ höyheniin, ja -silloin on kuolema vaikeampi. Kuolinsijan yläpuolella nurkassa on -pyhänkuvilla paikkansa. Siksi sanotaankin kuolijasta: "Niin on jo -huono, jotta rikoilla on kuolentaa vailla, oprasojen alla". - -Kun kuolija alkaa katsella "päähänsä päin", silloin ovat hänen -noutajansa jo saapuneet. Toiset kuolijat näkevätkin noutajansa ja -mainitsevat niitä nimeltäänkin, jotta "tuoss' on taatto, tuossa setä". -Pääpohjissa perälautshalla istuvat Tuonen ukot, jotkut _peräorrellakin_ -[orsi pirtin perässä poikki tuvan] sekä _loavusniekalla_ [lautaset -seinäin vierillä ikkunain yläpuolella] peräseinän vieressä. Sentähden -ei kuoleman saapuessa -- eikä muulloinkaan -- saa kukaan istua -perälautshalla kuolijan pääpohjissa. Mutta _jalkapuolesta_ saapuu -_surma_ vasemmasta kantapäästä, ja viikatteellaan leikkaa elämänlangan. -Siksi ei hengen lähtiessä saa olla jalkopuolessakaan, vaan istutaan tai -seisotaan sivuilla molemmin puolin. - -[Surma ajaa viikatteineen harmaalla hevosella ja on hyvin laiha, koska -elää syömättä. Sanotaankin: - - "Surma syömättä elää, - sekin päitä tappeloo."] - -Mutta jos kuolija on kauan aikaa kitunut huonona, ja luullaan, että -_henki_ on _karkautunut_, josta syystä ei pääse kuolemaan, pannaan -lattialle olkien alle pari hyvin kulunutta _viikatetta tai sirppiä_ -ristiin. Sitten mennään ulos ja heitetään _kirves_ pirtin otsapuolesta -yli koko rakennuksen sekä sen jälkeen sivuittain yli pirtin, niin että -heitot muodostavat ristin. Vielä otetaan pitkä seiväs, jolla -lomahutellaan _pirtin kattolautoja_. Kolmea vesikaton lautaa kohotetaan -kolmasti pyhäsnurkan kohdalla. Toisinaan taas kiivetään katolle ja -taotaan kirveellä kattolautoja. Nämä temput vaikuttavat sen, että -kituja kuolee nopeampaan. Jos kuolija on lapsi, joka tekee kauan -kuolemaa, ei elä, ei kuole, etsitään kolmesta rajapientareesta heinää -ja pannaan lapsen tilan alle. Kun sairas on siinä levännyt kolme -vuorokautta, paranee hän tai kuolee. - -Kuolinhetkellä pitää kaikkien olla aivan ääneti, ei saa pakista eikä -ovissa kolata. Siitäkin voi henki karkautua. Juuri ennen hengen -heittymistä avataan ovi tai ikkuna taikka reppänä, jotta hengellä olisi -huokeampi lähtö. Jos ei mitään reikää olisi auki, veisi henki -lähtiessään pirtin peräseinän kerallaan. Peitto otetaan myös pois -päältä, sillä lähtevä henki voisi peitteliytyä katteen alle, varsinkin -jos se on villainen ja kirjava vaippa. - -Toisilla kuolijoilla on hengenlähtö kovin vaikea, tällaisesta sanotaan, -että hän on ollut _reähkähinen_ eläjä ja hänelle siinä juuri näytetään -kaikki pahat työt, mitä hän on tehnyt, seka osoitetaan se sija, minne -hän on joutumassa. Vieläpä kuolija saa siinä pahoista teoistaan kärsiä -siten, että esim, heinäinvaras saa kuolinhetkellään syödä varastamansa -heinät. Mutta jos kuolija on rauhallinen ja tuskaton, on hänellä hyvä -sija tiedossa. - -Eläessä keskenjääneet työt ovat kuolinhetkellä haittana. Kuolija voi -ajatella ja kiusautua siitä, että "nekin jäivät kesken". Siksipä -käsillä olevat keskeneräiset teelmät on ennen kuolinhetkeä poltettava, -jotta sairas saisi rauhassa täältä erota. Mutta jo terveenä, eläessä, -on jokaisen muistettava, ettei saa heittää mitään työtä vajanaiseksi. -eipä mitään asian kertomistakaan pohjilleen puhumatta, se kun jää -muuten kuolinhetkelle _hengen painoksi_. - -Mitään kerrattua ja umpeen solmittua ei kuoleman tapahtuessa saa olla -kuolijan päällä. Solmut avataan ja _kaklaristi_ ripustetaan -yksinkertaiseen rihmaan, samoin vyölle sidotaan yksisäikeinen rihmavyö. -Kaikkoava henki saattaisi helposti rihman kierroksiin tai solmuihin -kätkeliytyä. - -Kuolinvuoteen vieressä itkeminen tekee myös hengenlähdön vaikeaksi. -Silloin ei pitäisi kyyneleenkään tipahtaa. Kyyneleet kirpoavat näet -kuolinhetkellä tulikipunoina kuolijan iholle, ja kuta enemmän itketään, -sitä vaikeampi on kuolevalle. Lapsen tehdessä loppua eivät vanhemmat -saa olla saapuvilla, lapsen hengenlähtö on vaikeampi, kun hän näkee -siinä isänsä ja äitinsä. Samasta syystä eivät lapset saa olla -vanhempainsa loppua katsomassa. - -Vaikein on kaikenlaatuisia pahoja aikaansaaneiden noitien, tietäjien -ja velhojen kuolema. Niinpä muuankin Vuonnisen tietäjä-ukko, -Ontro-vainaja, oli kiroillen ilmoittanut kohta kuolevansa. Sitten oli -ukko kaatunut lattialle ja siinä itsekseen kiroillen kuollut. Ja -Hämeenkylässä oli toisen tietäjän, Visan Miihkalin, tehdessä kuolemaa -koko rakennus roskahdellut ja hevoset hyppineet tanhuassa ja lehmät -reuhtoneet läävässä. Roskumista oli jatkunut siksi kunnes ukon -sisarenpoika, Huotari-tietäjä, oli halteutunut, ottanut kirveen ja -ajanut pahat pois. - -Jos hengenlähtö tapahtuu yöllä, herätetään, _nossatetahylähäksi_, -kaikki talon eläjät, lapsetkin, samoin toisissa pirteissä ja aitoissa -makaajat. Naapuritkin kehoittavat: "tuokaa sana, kun rupee kuolemaan!" -Kuolijan henki heittäytyy niin nukkujan päälle ja painaa, että on -vaikea olla. Voi käydä niinkin, ettei nukkuja enää herääkään unestaan, -vaan kuolee siihen, nukkuu iäksi. - -Kohta kun kuolija on huokaissut viimeisen henkäyksensä, lasketaan hänen -suunsa peitoksi _ripakko_, valkea vaatepalanen, jopa hyvin kiireesti, -ettei _toispuolehini_, paholainen, ehtisi pujahtaa kuolleen sisään, -Sillä jos näin kävisi, alkaisi vainaja liikkua ja hänestä tulisi -_manalaini_, jota ei saisi pysymään haudassakaan. Sieltäkin se nousisi -pahojaan tekemään ja häiritsemään. Ripakko on suun peittona aina siihen -saakka, kunnes kuollut lasketaan hautaan. Kohta kuoleman tapahduttua -toimitetaan myös _koalimini_ (pyhän savun suitsuttaminen). Pannaan -_loatanaa_ (suitsutuspihkaa) koalelitshaan (suitsutusastiaan) ja sen -suitsuttaessa pyhää savua jokainen omainen ja sukulainen ja tuttava -vuoron perään _koatii_ sillä vainajan pään ja rinnan kohdalla lukien -rukouksia. - -Kuolinsijalta siirretään vainaja vähän alemmaksi ovipuoleen lattialle -tuoduille puhtaille oljille, _pesurikoille_. Siinä kaksi tai kolmekin -pesijää hänet puhdistaa tämänilmaisista lioista. Yksi valaa vettä -kauhalla, toinen pesee _muilalla_ (saippualla) ja _rätillä_ tai -_vastalla_, kolmas on apumiehenä liikuttelemassa pestävää. Likaisena ei -kuollutta saa haudata. Sillä millaisena vainaja täältä lähetetään -tuonelaan, semmoisena pitää hänen siellä esiintyä. Jos pannaan matkaan -likaisissa vaatteissa ja pesemättä, otetaan hänet siellä semmoisena -vastaan ja pannaan seisomaan _pohjoisveräjän_ korvaan, mikä on -emäpohjoista kohti tuonelassa, ja siinä seisotetaan kunnes puhdistuu ja -vaikenee. Jos vainajalla on tummaa vaatetta päällä, niin saa seisoa -siksi kunnes ilma valkaisee. - -Pesijöinä käytetään vanhoja ihmisiä, miehet pesevät miehiä, naiset -naisia. Näitä samoja rohkealuontoisia henkilöitä käydään aina -kyläkunnasta noutamassa heti, kun kuolema on tapahtunut. [Vuonnisessa -on vanhoja ruumiinpesijä-naisia: Jarassiman leski, Triihvon leski ja -Petrin leski, sekä miehiä: Soavan Iivana, yli 80-vuotias haudankaivaja. -Iivana Lehtonen ja Jyrki-pokoiniekka ovat jo kuolleet.] Mutta jos -vainaja jo eläessään on pyytänyt jotakuta tuttavaansa ruumiinsa -pesijäksi, on pyydetyn se sitten myös tehtävä. Monet henkilöt ovat niin -heikkoluontoisia, etteivät uskalla ryhtyä kuollutta käsittelemään, -varajavat "pölästymistä" ja kalman tartuntaa. Peseminen toimitetaan -ennenkuin ruumis ehtii jäykistyä, jotta se paremmin sujuu suoraksi ja -paremmin saadaan vaatteet päälle pujotelluksi. Jalat ja kädet sidotaan, -jotta ne jäykistyisivät asemiinsa, mutta sitten arkkuun asetettaessa ne -jälleen päästetään irti. Kolme henkilöä pitäisi ihmisen "pessä ilmah, -kolme kalmah", sitten hänen olisi helppo päästä Tuonelanjoen poikki. Ne -pestyt ovat nimittäin pesijäänsä auttamassa vaikealla jokimatkalla. - -Kuollutta pestäessä _itketään pesuvirttä. Sanalta eli eäneltä_ itketään -eikä _kyyneleltä_. Omaiset itkevät, jos osannevat ja kykenevät. Jos -esim. isä-vainajaa pestään, valittelee tytär: - - "Valkoalkoa valkeijen valtajoutshenuisien vallallisiks valkie - hyväseni, jotta ei valkuolentasien vaivasissa valkeijen ilmojen - peältä vallan puutuis valkeih syntysih. - - Kaunisselkoa kaunehien karjalintusien kajollisiks kaunis hyväseni, - jotta ei likojen kaihosissa koaloaltais kaunehien ilmojen peältä - kaunehih syntysih. - - Eikö valkie hyväseni vallan ensimäisinä kevätvarreksuisina - valkiena valtajoutshenuisena vallan koalelis vallan ensimäisih - valvatusvanapaikkasih. Mie hotj, vaimala vartuoni, niistä hänen - valkehuisie vallan silmittelisin. - - Niin jäin, vaimala vartuoni, vallan armottomiks valkeijen ilmojen - peällä vallaiksentelomah, kun valkie Spoassusen valkien hyväseni - valkevuot vaivutteli peällä valkeijen ilmasien. - - Eikö armas hyväseni armahina aunaotuksina aijan koalelis aijan - ensimäisinä kevätarveksuisina, kun annahan Spoassusen aunaotuksiset - alta armahien ilmasien aijan koaleloo. - - Mie kun, ankeh vartuoni, armahien ilmasien peällä armottomina aijan - koalelen, mie aunaotus-artteliloista armahan hyväseni armahuisie - aijan silmittelen, hotj niillä aikasin kevät-arveksuisina. - Toivelisin, jotta armahan hyväseni armahuot aijan koaleli näillä - puolin armahie ilmasie. - - Voi, sukie hyväseni, suimun ensimäisinä kevätsulasina suoreina - somerolintusina suimun koalella suimun ensimäisih sulapaikkasih. - Mie, surento vartuoni, hotj niistä siun sulavuisies suimun - silmittelisin, hotj niillä aikasin kuin jäin aivan armottomiks - sukeijen ilmojen peällä suimun koalelomah. - - Ei ole suimunkana ainusien sulavampien sanasien suimun - seätelijäisie surennolla vartuollani sukeijen ilmasien peällä, - kun sukie Spoassusen' sukien hyväseni sulavuot sukeijen ilmojen - peältä suimun puuvuttel'. - - Aivan anhiittomiks armas Spoassusen' armahan hyväseni armahuot - aijan puuvutteli peältä armahien ilmasien. - - Aivan jäin armottomiks, ankeh vartuoni, armahien ilmasien peällä - aijan koalelomah. - - Ei ole ainusienkana armahien sanasien asettelijaisie ankehella - vartuollani, kuihe loatusie alkanen, ankeh vartuoni, armahien - ilmasien peällä assuksentelomah. - - Niin tuusitteloo turtivolla vartuollani näinä päivätuomeksuisina. - Kuihe loatusie alkanen tuvehien ilmojen peällä tunnon koalella, - kun jäin tunnon armottomiks? - - Ei ole onehella vartuollani opastelijaisie orheijen ilmojen peällä - oloaikasenani, kun orhie hyväseni orheijen sanasien kera opasteli - orheijen ilmojen peällä oloaikasenah onehta varruttani kaiken - oimullisih hyvih oppisih. - - Mairis hyväseni manun ensimäisiks manun aikusina - huomenesmalitvuisina mairehien malitvusanasien kera manun - ylennytteli malkivoa varruttani ta omilla manu-työhysillä - manun asetteli. - - Kuihe loatusie alkanen nyt, malkivo vartuoni, manun aivosina - huomenesmalitvuisina mairehilta makuusijasilta manun yletä, - kun ei ole mairesta hyvästäni manun ylennyttelömäs eikä omilla - manutyöhysilläh manun loajittelomas. - - Aivan jäin, oneh vartuoni, oksilla istujien orpolintusien - oimullisiks orheijen ilmojen peällä oimun koalelomah." - - * * * * * - - Peskää valkeiden valtajoutsenien kaltaiseksi armas taattoseni, - jotta ei puhdistamisen puutteessa näiltä kirkkailta ilmoilta aivan - joutuisi tulevaan elämään. - - Kaunistelkaa kauniiden parvilintusien (pulmusien) kaltaiseksi - kaunis taattoseni, ettei likojen mielipahoissa saatettaisi - näiltä kauniilta ilmoilta tuleviin kauniisiin olosijoihin. - - Eikö valkea taattoseni vallan ensimäisinä kevätkoittoina valkeana - valtajoutsenena saapuisi ehon ensimäisiin sulapaikkoihin. Minä - silloin, kurja raukka, sieltä hänen kauneuttaan katselisin. - - Niin jäin, kurja raukka, aivan orpona näillä ilmoilla oleskelemaan, - kun valkea Vapahtajani valkean taattoni kasvot kadotteli näiltä - valkeilta ilmoilta. - - Eikö armas taattoseni armaina untuvalintusina lentäisi aivan ensi - kevätaikasina, kun armaan Vapahtajan untuvalintuset kerran saapuvat - alta armaiden ilmojen. - - Minä kun, kurja raukka, näillä ilmoilla orpona oleskelen, minä - untuvalintu-joukkueista armaan taattoseni armasta olentoa - katselisin, silloin kevätaikasina. Luulisin, että armaan taattoseni - armas olento taas saapui näille armaille ilmoille. - - Voi, lempeä taattoseni, ihan ensimäisillä kevätsulilla soreina - somerolintusina saapua aivan ensimmäisiin sulapaikkoihin. Minä, - osaton olento, silloin niistä sinun kauneuttasi katselisin, aivan - niinä aikoina, kun jäin aivan orpona näillä ilmoilla oleskelemaan. - - Ei ole yhden ainoankaan hyvän sanan sanojaa osattomalla raukalla - näillä ilmoilla, kun hyvä Vapahtajani hyvän taattoseni olennon - näiltä hyviltä ilmoilta kadotteli. - - Aivan yhdettömiin armas Vapahtajani armaan taattoseni armaudet - kadotteli näiltä armailta ilmoilta. - - Aivan jäin orpona, kurja raukka, armailla ilmoilla kuljeskelemaan. - Ei ole ainoankaan armaan sanan antajaa kurjalla raukalla, millä - tavalla alkaisin, kurja raukka, näillä armailla ilmoilla oleskella. - - Niin tuskaiselta tuntuu kurjasta raukasta näinä aikoina. Millä - tavoin alkanen näillä ilmoilla eleskellä, kun jäin aivan orvoksi? - - Ei ole orpo-raukalla enää neuvonantajaa näillä ilmoilla, kun - lempeä taattoseni hyvillä sanoilla opetti näillä hyvillä ilmoilla - oleskellessaan minulle raukalle kaikenkaltaisia hyviä oppeja. - - Armas taattoseni aina ensimäisenä aikaisina aamurukous-hetkinä - lempeillä rukoussanoilla herätteli minua raukkaa ja omiin töihinsä - sääteli. - - Millä lailla alkanen nyt, minä raukka, aikaisina aamurukous-hetkinä - maireilta makuusijoiltani kohota, kun ei ole lempeää taattoani - herättämässä eikä omiin töihinsä säätelemässä? - - Aivan jäin, orpo raukka, oksilla istuvien orpolintusien kaltaisena - näillä hyvillä ilmoilla oleskelemaan. - -Mies-vainajaa pestäessä itkee vaimo: [Edellinen itku on "vanhempaa -sananpolvesta", tämä on nuorempaa, nykyaikaisia Anni Lehtosen "omaa -itkua"]. - - "Minne varoin valkuoletta voimalan vartuoni vallan kohtalahista - [vallan kohtal. tarkoittaa miestä], kun varsisijasien - [makuutilojen] peällä valkoaletta? - - Niin alkoa vaimalaisikseni [mielipahoikseni] vallan loajittautuo, - kun ei ole varsisijojen peällä valkoaltu kuillana aikasin näihe - loatusie. - - Niin ouvoilta osutteloo näijen oimulliset olkisijaset - [pesentärikat], kun on outojen olkisijasien peällä oimun - loajiteltu otsostuitavaisiks [pestäväksi], kun ei ole koko - orhiessa ikäsessäni näihe loatusie otsostuiksenneltu. - - Onnakko [kenties] orhie Spoassusen' on orheijen ilmojen peältä - oimun puuvutellun onehen vartuoni oimun kohtalahisen sulat - omuot [lämpöisen olennon]. - - Voikoa kaunissella kaunehien karjalintusien kajollisiks kajon - kohtalahisen kasvopuoluot. Eikö kajon ensimäisinä kevätkaunehuisina - kajon koalelis alla kaunehien ilmasien kajollisina karjalintusina. - - Mie, kaiho vartuoni, kajon pikkaraisien kahenloatusien - kannettuisieni ['kajon pikkaraisien kahenloatusien kannettuisieni' - = lapsieni, sekä poikien että tyttöjen] kera niistä hänen - kallehuisie kajon silmiltelisin." - -Pikku tyttöä pestäessä itkee äiti: - - "Mintäh valkoalet, valkieni sorsaseni [Valkie sorsa tark. pesijää. - Lasta pesee vain yksi henkilö], miun vallan hulluista [aivan - pientä] vaklonimyön [neitosen] alkuista voalimaistani [= lastani], - valkeijen ilmojen malttelematonta? [ei vielä osaa puhua, eikä - mitään tehdä.] - - Mie toivelen [luulen], kurja vartuoni, jotta, kuulu - sorsaseni, miun kujin hullusella kuklanimyöllä [neitosella] - kuvoamaisellani [kuvoamaisellani = lapselleni] lapsien kumma - kukkasie [kummia leikkikaluja] kujin loajittelet. - - Onnakko miun kujin helppoista [aivan pientä] kuklanimy(ö)ttä - kuvoamaistatani kuulu syntysih varoin [Tuonelaan varoin] kujin - loajitteletta? - - Voi, miun kuklanimyöt kuvoamaiseni, kuulu ilmojen malttelematoin, - kuulu hyväseh kuuritshaikkunoijen [kuuritsha = katonharjalla - piipottava koristettu harjahirren naula] peällä kujin pikkaraisiks - kummalintusiks [oudoiksi, monennäköisiksi, kauniiksi lintusiksi] - kujin koetella kujertelomah lapsien kummakielysillä [oudoilla - kielillä]. - - Mie toivelen, jotta miun kujin hulluni kuklanimyöt kuvoamaiseni - kujin koaleli kujertelomah kuulu hyväseh kuuritshaikkunoijen - peällä. - - Mie niistä kuvoamaiseni kuminakielysie kuuloistelen [kuuntelen], - kun kaksien kuuluhyväsies kujin assuntasijasissa [vanhempien - asunnossa, kodissa] kuuritshaikkunoijen korvasissa [vierillä] - kujin loajittelen jos min kujillisie [laatuisia] kujin - avotyöhysie [töitä]. - - Niin kun kuvoamaiseni kujerteloo lapsien kummakielysillä, mie - niih kurjasieni [suuret mielipahani] kujin alentolen [poistan, - lasken, unhotan] niillä aikasin, kurja vartuoni, kun niitä - kuuloistelen. - - Voi, innon pieni impimarja [neitonen] itvomaiseni [lapseni] - ilmauvuksennella ihaloista syntysistä [kauniista synnyistä, - Tuonelasta] innon pieninä ilman lintusina iluolemah kaksien - ihaloijen hyväsieh ilma-ikkunoijen [pirtin ikkunain] alla lapsien - ilokielisillä. - - Mie kun, inhu vartuoni, ihalan hyväses ilma-ikkunaisista innon - silmittelen innon pientä impimarjoa itvomaistani lapsien - ilokielisillä, mie niih inhusieni [suuret mielipahani] ta innon - suurie ikäväisieni innon alentelen [poistan, lasken, unhotan]. - Kun impimarja itvomaiseni innon helpposeh ilokielisie ihaloina - ilman lintusina iluoloo ihalan hyväses iltapihasilla ta - ilma-ikkunoijen alla." - -Mutta täysikasvuisena kuolleelle pojalle itkee äiti: - - "Min vakallisia varsityöhysie valmisteletta näinä - päivävarreksuisina? - - Miun valivoihoista [tarkoitetaan poikaa] täysivartista - [täysikasvuista] voalimaistani kuin että ole näihe loatusie koko - voalimaiseni vallan ylenentäaikasena [kasvuaikana] valkoallun, - ettekä valmistellun. - - Itse on miun valivokasvoni [kauniskasvuinen] voalimaiseni - valkoallun valivopuoluot [kasvot] omilla valivokätysilläh. - - Minne varoin oimun kohtalahisen oimulliset miun - omena-ihoista ottamaistani otshostuiksenteletta näinä - päiväoprennaisina [päiväaikoina], kuin että ole näihe loatusie - koko ottamaiseni ortunta-aikasena [kasvanta-aikana] - otshostuiksennellun? - - Otshostuiksentelettako ottamaistani yksih omenapolkkasih - [poikajoukoissa] oimun koalelomah? Kun on ottamaiseni oimun - ylenentäaikaisina yksissä omenaopossaisissa [poikajoukoissa] - oimun koalellun. - - Vai valmistelettako vallan kohtalahisen vallalliset voalijaiset - miun täysivartista voalimaistani yksih valivovatoatkaisih - [poikajoukkoihin (ven. vataga = joukkio)] vallaiksentelomah. - - Niin alkoa äijiksi vaimalaisikseni vallan loajittautuo vaimalolla - vartuollani. Onnakko näihe loatusie miun täysivartista - voalimoistani valkeih syntysih valmisteletta ta valkuoletta? - - Valkoalkoat miun täysikasvoni [täysikasvuinen] voalimaiseni - valivokuitriset [kauniit kutrit] valkeijen voahtimuilasien - [vaahtisaippuain] keralla, jotta ei valkuolentasien vaivasissa - valkeih syntysih vallan koalateltais. - - Vet [kyllä] se lienöy vaimalolla vartuollani vallan suuret ikävien - vaimalaiset voalimaistani, kun valkie Spoassusen' vallan puuvuttel' - valkeih syntysih valkeijen ilmojen peältä. - - Voi, ihalakasvoni [kauniskasvuinen] ikona [poika (ven. ikona = - pyhimyksenkuva)] itvomaiseni, ilmauvuksennella ihaloista syntysistä - ihaloina ilman lintusina ihaloijen ijoisvetysien [iloisten, - kauniiden vesien] peällä iluolemah. - - Kun ihalan Spoassusen' ilman lintuset ilmauvuksenteloo innon - ensimäisinä kevätihalmoisina iluolemah, niin mie toivelen, inhu - vartuoni, jotta miun ikona itvomaiseni siellä iluoloo ihaloina - ilman lintusina. Niin mie, inhu vartuoni, niitä vassen hotj - innon suurimpie ikävieni alentelisin ta inhuja mielalasieni. - - Voi, kultani [kultainen] omena kuvoamaiseni, kuulu syntysistä - kujin koalella kukkahien [kaunisten] kuvasvetysien [kuvastimena - loistavien vesien] peällä kultakielysies kujertelomah. Mie hotj, - kurja vartuoni, niistä kuuloistelisin siun kukkahuisies, ta - toivelen, kun kuulun Spoassusen kummalintuset kujerteloo: siellä - miun kultani omena kuvoamaisenikin kujerteloo kummalintusina. - - Kun on kuulu Spoassusen' kuulu ilmojen peältä kujin puuvutellun - miun kultasen omenan kuvoamaiseni, niistä on kaiken kuulu ikäseni - piettävät kurjaset akkiloitavana kurjalla vartuollani." - -Heti pesemisen jälkeen puetaan ruumis _kuolienvoatteisiin_. -Naispuolille pannaan päälle rätsinä [paita], pitkä laajaharteinen -paidantapainen hame, kosto, sukat ja kengät jalkaan, kintahat käteen -sekä lakki päähän. Rätsinä ja kosto tehtiin ennen kotikutoisesta -valkeasta vaatteesta, yksipiisestä tai pellavahisesta, mutta nykyään ne -ommellaan ostetusta pumpulivaatteesta, _kisseistä_. Miehille puetaan -alusvaatteiksi rätsinä ja liinapuksut -- ennen kotivaatetta ja näiden -päälle täysi puku: liivit, puksut, lakit sekä sukat ja kengät jalkaan, -kintaat käteen ja lakki päähän. Entiseen aikaan oli vielä tapana sekä -miehille että naisille panna päälle pitkä valkea päähinevarusteinen -viitta, _soahvana taikka kukkeli_, valkea päätä ja hartioita verhoava -liinavaate, joita ennen käytettiin sääskien suojana. Niinpä vanhassa -itkuvirressä valitetaan: - - "Elköä soahvanavoattehuisitta soavista hyvästäni soavehih syntysih - soarnan loajitelko näinä päiväsoalostisina, jotta ei soavista - hyvästäni soavehissa syntysissä sammujen peähysissä soarnan - silmiteltäis [ettei halveksittaisi]." - -Kukkelia päähän asetettaessa itkettiin: - - "Mintäh oletta kuulu hyväseni kukkelipeähisiks kujin loajitellun - näinä päiväkuuroksuisina omissa kujin assuntasijasissah? - - Niin kurjasikseni kujin loajittautuo, kun on kuulu hyväseni - kukkelipeähysiks kujin loajiteltu kuurtosijasien [ruumisarkku, - kuolinsija] peällä omissa kujin assuntasijasissah." - -Kuolijan vaatteita, paitaa, mekkoa ja liinapuksuja ommeltaessa ei saa -panna lankaan solmua, sillä se voi toisessa elämässä tulla heille, -ompelijalle, kun hän vasta kuolee, sekä vainajalle, esteeksi, minkä -takia he eivät saa nähdä toisiaan. Ompeleminen on tehtävä -yksinkertaisella rihmalla _roslannan_ tavoin eli _läpiluoheh_, neula -on aina pistettävä iestäpäin, ei takaapäin, joten ommel tulee -yksinkertaista, helposti repeytyvää. Näin vaatteet toisessa elämässä -menevät helposti rikki ja vainaja saa sijaan uudet. Siitä syystä ei -ommelta myöskään päärmätä. Hampain ei saa ompelurihmaa katkaista, koska -kalma voi tarttua hampaisiin. Eikä vaatetta saa ommeltaessa panna -polven alle, sillä tulee "reähkä", kun vaate siitä likautuu. Kuolijan -kenkien pohjaan leikataan reikä, "halataan pohja". Muuten vainaja ei -niitä ikinä saisi kuluksi eikä näin ollen annettaisi uusia toisessa -maailmassa. Samasta syystä myöskin pannaan vyöksi uumenille paidan ja -mekon siteeksi sekä kaulaan _rissinkoittanaksi_ [ristinnauha] vain -yksinkertaista rihmaa, pellavasta taikka liinasta kehrättyä. Eikä sitä -myöskään sidota umpisolmuun, vain vetosolmuun. - -Ennen aikaan oli vanhoilla vaimoilla tapana -- niin tehdään vieläkin -toisinaan -- jo eläessään laittaa itselleen kuolinpuku: sukat, lakit -ja kukkelit, läpituoheen vain ommellut. He ompelivat ne itse -joutoaikoinäan. ["Ämmä-pokoiniekalla" (Ohkemie Malinen) oli valmiina -'kuolinvoattiet' jo kymmenen vuotta. "Moamolla (Okahvi Bogdanov) on myös -jo kaikki valmiina".] Muuten eivät omaiset saa vainajan kuolinvaatteita -ommella. Itkiessään siinä he saattaisivat ompelukselle kirvotella -kyyneleitä, jotka sitten toisessa elämässä tulikipunoina polttelisivat -vainajaa. Tehokkaimmat verhoiksi "tsharsvan" tielle olisivat -semmoiset kuolinvaatteet, joissa vainaja on eläessään kolme kertaa -käynyt _pokalenjassa_ [vastaa meidän rippisaarnan kuulentaa -t. synnintunnustusta (ven. poklonenie = hartaus, rukous)] ja -_pritshästiellä_ [Herran ehtoollinen (ven. pritshastie)]. -Kuolinvaatteet pitäisi silloin, kun morsiamen _pritaniela_ [myötäjäisiä -(ven. pridanoe)] käydään miehelään noutamassa, panna ensimäiseksi -_luku-stolalle_ [pöydälle, johon morsiamen vaatteet y.m. luettuina -asetellaan], kuitenkin lukematta, lukuun ottamatta, -- muut nuorikolle -annettavat vaatteet luetaan --, joten miehelään menijällä jo toisinaan -on valmiina kuolinpuku. Joskus vanhat akat ompelevat vanhoille -ukoilleenkin manan matkalle päälle pantavaksi paidan ja housut. - -Puettuna lasketaan vainaja _kuolienlauvalle_, peitoksi pannaan -_katevaate_, valkeata pellavaista kangasta, ja kuollut nostetaan -sivulautsalle peräikkunan kohdalle, päin perään, pää pyhäinkuvan alle. -Laudalle aseteltaessa itketään: [Seuraava itku samoin kuin vastaiset, -ellei erittäin mainita, esittävät tyttären itkuja taatolle]: - - Mintäh se on vetrehen hyväseni vierisijaset [makuusijat; vert. - kuurtosijaset] verran aivosina huomenesvesalmoisina [aikaisena - aamuna, vert. vesa = puunalku)] vestolautasien [veistetty lauta] - peällä verran loajiteltu? - - Mintäh se on kaunehen hyväseni katesijaset [kate = peitto, peite] - yksien kaitojen lautojen peällä kajon loajiteltu kaksien kuivien - lautshojen katkientahisilla [sivu- ja perälautsan yhtymillä] - kallehien kultakoave ikonaisien [kultakuvaisten jumalankuvien] alla - ta kallehien koatelitshasavusien [pyhänsavun] alla. - - Niin alkaa kaihosikseni kaiholla vartuollani kajon loajittautuo, - kun ei ole koko kaunehessa ikäsessäni näijen kajollisilla - [kaltaisilla] katesijasilla kajon loajiteltu. - - Onnakko kajon ylenemättömien katesijasien peällä kajon loajittelija - kallehien koatelitshasavusien alla? - - Niin se kamaloilta koavasteliutu [kuvastautuu], kaunis hyväseni, - kaihosta vartuostani, jotta on kajon polvuhisilla Tuonelan - katesijasilla kajon loajiteltu. - - Anna valveuttelen [herättelen], vaimalan vartuoni, valkieta - hyvästäni vallan jälkimäiset [viimeiset] kertaset voimalojen - vetysieni [kyyneleitteni] kera! - - Etkö voi, valkie hyväseni, miun vaimaloih eänisih [vaikeroiviin - ääniini, itkuihini] hotj valveuvuksennella [herätä] näijen - vallallisilla [laatuisilla] varsisijasilla? - - Vai oletko vaimaloijen seämies olevaisissa varusteliutun ["Oletko - vaimaloijen -- -- -- varusteliutun" = oletko vihaisin sydämin - asettautunut?] näijen vallallisilla varsisijasilla? - - Ei ole, onnakko, valkie hyväseni vaimaloijen seämien olovuisissa - varusteliutun näijen vallallisilla varsisijasilla. - - Vain on valkie Spoassusen' vakautellun [asetellut] valkeijen - ilmojen peältä valkien hyväseni valkevuot vallan yhettömiks - alasvaluvien vahasauvasien [tuohuksien] alla. - - Kaunis Spoassusen' on kajon loajitellun kaunehen hyväseni kallehuot - kallehien pappien koatelitshasavusien alla ta kaksien lauttojen - katkientahisilla kajon ylenemättömillä katesijasilla. - - Ei voi, kaunis hyväseni, kaihon vartuoni kaihoih vetysih kajon - yletä eikä kaihoja eänisieni vassen. - - Mie jäin, kaiho vartuoni, kajon armottomiks kaunehien ilmojen - peällä koalelomah kaikeks kauneheks ikäseksen' kaunehen hyväseni - sulitta kallehuisitta. - - - - -4. ARKKUUNPANO. - - -Heti kun henki on paennut, lähdetään noutamaan arkuntekijää, _krovun -loatijaa_ [kropu, ven. grobj] -- sekä pesijää --, jotakuta läheistä -heimolaista naapurista. Omaiset eivät arkkua valmista eivätkä ota osaa -muihinkaan toimiin vainajan hankkimiseksi hautaan, enempää kuin -kuolinvaatteittenkaan ompelemiseen. Siitä olisi vainajalla paha mieli, -omaiset kun muka halukkaasti toimittaisivat hänet hautaan. - -Jotkut vanhat _pohmolitshat_ [hurskaat, "jumalalliset" (ven. -bogomolets)] ovat kyllä joskus jo eläessään laittaneet itselleen arkun. -Niinpä Jyvöälahdessa oli Tshulein Olekseilla arkku jo kauan aikaa -valmiina. Ukko riiputteli sitä nuorissa ulkona pirtin leveän räystään -alla ja kävi joka juhlapäivänä pyhällä savulla "koatimassa". Samoin oli -satavuotiaalla Miina-ukolla Vuonnisessa arkku kuolinhetkeä vartomassa. -Itse olivat äijät kuolinkomeronsa valmistaneet, koska muka oman vaivan -ala on otollisempi eikä tunnu niin vieraalta kodilta. - -Arkku valmistetaan useasti _podvalkka_- [pirtin sintshin ylinen (ven. -podvalj)] ja _tshunalalauvoista_ [aitta sintshin perässä "mustan aitan" -vieressä (ven. tshulanj)], ne kun ovat kuivia ja omia vaivanaloja. -Mutta jos ei näitä ole eikä muitakaan lautoja eikä lainaksikaan saada -naapureilta, niin mennään metsään, kaadetaan iso mänty ja siitä -halotaan ja veistetään arkkulaudat. Varsinkin vanhaan aikaan, kun ei -ollut _piloja_ [saha (ven. pila)], laadittiin näin. Kirveellä veistetyt -ja kaplilla [vuolin] silitetyt laudat vain vitsastettiin -- näin -tehtiin tavallisesti talvella, kun ei saanut tuohta -- taikka -tiukattiin lujasti tuohisiteillä. Nurkkiin vain pantiin sisäpuolelle -pystyyn _salmulauta_, jonka ympäri kiristeltiin kiiloilla tuohi- taikka -vitsasiteet. Joka nurkkaan iskettiin kolme neljä sidettä. Kantena oli -vain tasainen lauta, ja se kiinnitettiin puunauloilla. Nyt tehdään -arkunkansi harjalliseksi, se tehdään, kuten itkuvirressäkin sanotaan: - - "solomoijen [harjakouru] keralliset ta viilojen [päätyseinän - viistetty, kahtaalle kallistuva yläosa] keralliset visan - assuntasijaset." - -Sivuun oikealle puolelle silmien kohdalle sahataan pieni ikkuna, -n. 10 x 10 sm, ja siihen sovitetaan lasipalanen. Siitä voi vainaja -pitää silmällä ulkomaailmaa. Jotkut maalaavat arkun mustaksi, mutta -tavallisesti on se maalaamaton, vain kirveen ja vuolimen jäljeltä. -Arkku valmistetaan talvella tai vilulla ilmalla pirtissä, mutta suvella -ulkona, vajojen edessä pihamaalla. Arkun laatijoille itketään: - - "Mitä valmistelette, vallan olovat omakuntaseni ta valivot - voalimaiset ['Omakuntasilla' ja 'vahvoilla voalimaisilla' - tarkoitetaan arkun laatijoita sukulaisia ja poikia naapureista] - näinä päivävarreksuisina valkiella hyväselläni, kuin että ole - näihe loatusie valmistellun valkien hyväseni varsityöhysie? - - Min oimullisie olkatyöhysie [Töitä, yleensä ulkotöitä. Pirttityöt - ovat 'vallan kepiempie tupatyöhysie'] oimun loajitteletta, olovat - oma-kuntaset omenat ottamaiset [= 'valivot voalimaiset']? - - Niin outosikseni osutteloo onehella vartuollani, jotta onnakko - orhiella hyväselläni oimun polvuhisie [ikuisia] Tuonelan - ontturikotisie ['ontturi on kirikössä pyhä paikka, missä pappi - on, missä ei riehkeä tehä' (ven. altarj = alttari)] oimun - loajitellah. - - Voikoa oksattomista oikeista oijuslautasista [suorista, - suorasyisistä laudoista] oimun loajitella. jotta ei orheis - syntysissä oksien nenissä ohahtelis [huokaelisi] orhie hyväseni, - oimun puutuvaikäni [ikäloppu]. Kuin oli olovat aikasie orheijen - ilmojen peällä, oimun vaikeijen ohkoaloksien [huokailujen ja - kipujen] alla olevaisilla ohahteli. - - Elköä, verran olovat omakuntaseni, venkkien [järvenlahden kauruma, - lisämutka] pohjissa venynehistä vesilautasista vetrehellä - hyväselläni verran polvuhisie [ikuisia] Tuonelan katesijasie - verran loajitelko. - - Voikoa veräjien [pukeilla ulkona kuivatut] peällä kuivanehet kepiet - vestolautaset verran etshitellä vetrehellä hyväselläni verran - polvuhisiks Tuonelan ikisijasiks, jotta ei pitäis vetrehen hyväseni - vettynehissä verran assuntasijasissa vetrehis syntysissä verran - koalella. Kun oli vetres hyväseni verran puutuvaikäni vetrehien - ilmojen peällä verran olovat aikasie [pitkät ajat] vieronoijen - eloksien ['Vieronoijen eloksien' = kovien kipujen] visan - akkiloitshijaisena (tässä: kärsijänä). - - Elköä, oimun olovat omakuntaseni, ovettomie olentosijasie - [ovettomia arkkuja] orhiella hyväselläni oimun loajitelko! Voikoa - ovien keralliset olentosijaset orheih syntysih oimun loajitella. - - Elköä, innon olovat omakuntaset, ikkunattomie ikisijasie - [ikkunattomia arkkuja] innon loajitelko ihalalla hyväselläni! - Voikoa ikkunoijen keralliset ikisijaset ihaloih syntysih innon - loajitella. - - Voikoa, kajon olovat omakuntaseni, kamaijen [arkussa on kamoa, - kamana, kuten huoneessakin] keralliset Tuonelan katesijaset - kaheksien kultakaplisien keralla kaverrella kaunehien ilmojen - peällä. - - Eikö kaunis hyväseni kaunehista syntysistä koalelis kamaijen - nenissä istujiks krassuinta-lintusiks [laululintusiksi, kuten - 'västäräkki, peipponi, peäskyni'. Ven. krasivyj = kaunis, korea] - kaunehie krassuinta-virtysie [kauniita lauluja] krassuiksentelomah - [kauniisti laulamaan]. - - Mie, kaiho vartuoni, niistä hänen kallehuisie kajon silmittelisin - hotj niillä aikasin. - - Voikoa, kultaset omenat kuvoamaiset ta hyvin olovat omakuntaset, - kuuritshoijen [Kuuritshat, naulat, joilla 'soloma' on harjalla - isketty harjariukuun, piipottavat yli harjan. Sanotaan paikoin - 'harakoiksi' (ven. kuritsa = kana)] keralliset Tuonelan - kuurtosijaset kujin loajitella kuulu hyväselläni kuulu ilmojen - peältä kujin puuvunta-aikasina. - - Eikö kuulu hyväseni kuuritsoijen nenissä istujiks kummalintusiks - kujertelomah kujin koalelis kuulu syntysistä. - - Mie, kurja vartuoni, hotj niillä aikasin kuulu hyväseni - kukkahuisie [kaunehuisia, kaunista, miellyttävää olentoa] kujin - sihnittelisin, kun jäin, kurja vartuoni, kuulu hyväseni - kukkahuisitta kujin koalelomah kuulu ilmojen peällä kaikeks - kuuluks ikäseksen'." - -Arkun pohjalaudaksi pannaan vainajan alle asetettu kuolinlauta. -Sivulautain alareunoihin on naulattu pari kolme yli ulottuvaa -poikkipuuta, joiden varaan sitten pohjalauta lasketaan. Pehmikkeiksi -pannaan arkkuun lehtiä. Vastoista hakataan tyvet pois ja pehmeät -latvalehvät silputaan hienoiksi ja levitetään arkkuun: peitoksi -lasketaan jokin valkea vaate. - -Sitten heti, kun arkku on valmis, nostetaan vainaja siihen ja arkku -asetetaan pyhäinkuvan alle pirtin perälle sivulautsan viereen kahdelle -skammille (rahille), pää perään päin. Vainajaa arkkuun laskettaessa -taas itketään: - - "Elköä, kujin olovat omakuntaset, kylmiä kynnyskertasih - [huoneisiin] kyhän loajitelko kyllä hyvästäni näinä - päiväkypenyisinä. - - Niin äijiksi kyhelmäisikseni [mielipahoikseni] kyhän loajittautuo - kyhelmällä vartuollani. Kyhän yhettömiks lietäneh kyhän puutumah - kyllä hyväseni kylläsyöt [hyvät olennot], kun kylmiä kynnyskertasih - kyhän loajitteletta. - - Elköä, visan olovat omakuntaset, viilottomih [päädyttömiin, - kattoharjattomiin] visan assunta-sijasih visan loajitelko - vieslövän hyväseni vieslövyisie näinä päivävierennäisinä. - - Niin viluilta viimoaloo ne visan assuntasijaset vieronasta - vartuostani. - - Visan yhettömiks lietäneh vieslövän hyväseni vieslövyöt visan - puutumah vieslövien ilmojen peältä. - - Elköä ovettomih olentosijasih oimun loajitelko orhieta hyvästäni - näinä päiväoprennaisina. Anna olovammat aikasie orhie hyväseni - orheijen ilmojen peällä oimun elostelisi. Vet tuloo äijät ikävien - opoalaiset [mielipahat, kaihoset] onehella vartuollani. - - Elköä, kajon olovat omakuntaset, kaunehen hyväseni kallehuisie - näinä päiväkaunistoisina katottomih Tuonelan katesijasih kajon - loajitelko. Anna kaunis hyväseni kaunehien ilmojen peällä kajon - koaleloo. - - Hos oli kaunis hyväseni, katoovaikäni [vanha] kajon vaikeijen - kaihojen eloksien [pitkien vaikeiden sairauksien] kannattelijani - [kärsijä], hotj toisin aikasin kaunehempie sanasie kajon loajitteli - kaiholla vartuollani. - - Elköä, kajon olovat omakuntaset, kaunista hyvästäni kainoattomih - kajon assuntasijasih kajon loajitelko näinä päiväkaunistoisina. - Vet jeän, kaiho vartuoni, kajon armottomiks kaunehien ilmojen - peällä koalelomah kaikeks kauneheks ikäseksen. - - Ei jeä onehella vartuollani aijankana ainusie urohien - [miespuolisten] armosanasien asettelijaisie koko armahassa - ikäsessäni." - -Vainajalle pannaan arkkuun mukaan _käspaikka_ (pyyhinliina), oikeaan -käteen, palanen _muiloa_ pielukseen sekä _suka_ (kampa) ja _nästyyki_ -(nenäliina) kormanoon (taskuun), naisille kainaloon. Näitä voi vainaja -toisessa elämässä tarvita. Lapselle, "mikä on jo kukaistelija", pannaan -mukaan leikkikaluja, pojille hevonen, reki, jousi, jura, tytöille -vaatenukkeja, joilla he eläessään ovat "kukoistellun". Itkuvirressäkin -kehoitellaan: - - "Voi ilokukkaset itvomaisellani - ihaloih syntysih innon loajitella." - -Kun lapsi näin saa "perinnön" mukaansa, ei hänen ole sitten niin ikävä -täältä lähteä. -- _Obraza_ pannaan vainajalle käsien varaan rinnalle. -Sitä "suulassutah" kirkossa -- kun vainaja sinne kannetaan -- ja -kalmismaalla se otetaan ja isketään hautapatsaaseen. Hopeata, esim, -_hopearistiä_, ei saa panna arkkuun. Jos niin tehdään, ei kuollutta -"moa suvaitse". Hänellä ei ole maassa sijaa eikä taivaassa, vaan hänen -pitää rauhatonna huojua ja kulkea siksi kunnes hopea otetaan arkusta -pois. -- Peitoksi pannaan vainajalle valkea _katevaate_. - -Ennen oli kyllä vanhoilla tapana kerätä talteen kaikki _hiukset_, jotka -päätä sukiessa irtautuivat, sekä _partajouhet_, ja kaikki pantiin -_kasnah_ [kassaan]. Vanhat mummot säilyttelivät hiuksiaan lippaassa -valkeassa värtsissä. [Hiukset ovat muuten vaarallisia säilytettäviä ja -hoideltavia. Jos hiiri saa niitä pesäänsä, tulee niiden omistaja niin -kivuloiseksi, ettei näe enää tervettä päivää; jos hiuksia joutuu -järveen ja kala saa suuhunsa, koituu siitä semmoinen tuska omistajan -vatsaan, että pitää koukerrella aivan kuin mato. Vaivasta ei pääse -ennenkuin kala on joutunut hengiltä. Jos taas tuuli saa hiuksia -lennätetyksi huojuvaan puuhun, tulee hiuksien omistajan mieli -häilyväksi ja rauhattomaksi. Sentähden on parasta polttaa irtautuvat -hiukset]. Sieltä ne pantiin mummolle arkkuun pielukseen pään alle, -jotta tulisi kaikki matkaan eikä mitään jäisi maan päälle. Kuolleen -partaa ei toki pidä ajaa enempää kuin elävänkään, sillä "se on -yhennäköni, jos peän leikkoa, kun partajouhet leikkoa". - -Omaiset varovat, etteivät vaatteetkaan pääse kuollutta koskettamaan. -Jos kyynel putoaisi arkkuun, tulisivat itkijän silmät kipeiksi, niin -kipeiksi, etteivät parantuisi, vaikka kävisi Tuli-Lapin tietäjissä. -[Sieltä ne ovat Tuli-Lapista, missä Lappi elää, kaikki tiedot. Lappi -kun on niin _läpi-tulini tietäjä_, niin siitä se on nimikin tullut, -Tuli-Lappi. Se joka asian tietää, niin ettei ole päälle pääsijää, on -läpitulinen tietäjä. Mironain Makarie oli käynyt Tuli-Lapissa]. Samoin -tapahtuisi, jos kyyneleitä kirvottelisi arkun lastuille. Jos taas -jonkun hiuksia joutuisi kuolleen arkkuun, rupeaisi siitä niiden -omistaja kitumaan ja lopulta menisi auttamattomasti manalle koko -ihminen. - -Vainajan ylle arkkuun vältetään panna vierasta vaatetta taikka -semmoista, mistä ei ole maksua suoritettu. Jos niin tekisi, joutuisi -vainaja aina olemaan _alatshi_ [alasti] tulevassa elämässä. Eikä niitä -jälkeenpäin voi enää "maksaa" millään hinnalla. Niinpä pitääkin jo -eläessään koettaa säästää sen verran, että voi omin varoin päästä -hautaan. - -Jos taas tahtoo tehdä toiselle pahaa, saattaa häneltä varastaa esineen, -millä hän on vasta "työjellyn" (työskennellyt), niin että se vielä -käden kosketuksilta on hikinen ja lämmin, ja sen työntää salaa arkkuun. -Tällöin katoaa esineen omistajalta onni ja menestys. Mutta jos esinettä -on ehtinyt jo "ves' lyyvä, vihma vikoa", ei sen avulla enää saata -toiselta onnea riistää. - -Jos sattuu paraillaan olemaan jokin kulkutauti liikkeellä, esimerkiksi -"moru", ja on "tautihisia" talossa, otetaan suoloja, pyyhitään niillä -sairaan kipeitä kohtia ja sanellaan - - "Mäne alle kynnyshirren, - alle kauhien katajan, - tuonne kalman karsinah, - manalaisen moaemäh!" - -Sitten suolat, _tautisuolat_, sekä sairaan sijalta otettuja rikkoja -pannaan valkeassa vaaterievussa arkkuun kuolleen vasemman kantapään -alle ja sanotaan samat sanat kuin suoloilla pyyhittäessäkin. Näin tauti -"porotetah" pois talosta kalman karsinaan, manalaisen maaemään. Jos -taas joku kuolee "kulkijah tautih", haudataan hänet semmoisenaan, -vaatteineen kaikkineen, ja niin kuolee se tautikin. - -Pesijöille ja arkun tekijöille annetaan palkkioksi minkä niitäkin, sen -mukaan mitä kukin haluaa: vaatetta, ruokaa taikkapa rahaakin. Pesijän -palkka on maksettava, ennenkuin ruumis on _ehtinyt kuivua_ pesun -jäleltä. Sen perästä ei sitä enää saata suorittaa, silloin on se jo -niin kallis, ettei sitä saata maksaa millään. Arkun laatijoita ja -pesijöitä talossa syötetään ja juotetaan ja lopuksi sanellaan -_spassipot_ [kiitokset] itkuvirsin: - - "Spassipot, vallan olovat omakuntaset, kun omat varsityöhyönnä - vallan loajittelitta valmistelusien vaivasih ['Kun omat -- -- - valmistelusien vaivasih' = kun omat työnne heititte kesken] ta - valkiella hyväselläni Tuonelan vallan assuntasijasie vallan - loajittelomah vallan olovan narotan sakonaisie myöten valivo - kätysiennä keralla. - - Spassipo, hyvin olovat omakuntaset, kujin omat avotyöhyönnä - [omat osakkaat työt] asetteluisien kurjasih niiks aikasiks kujin - loajittelitta, kujin kuulu hyväselläni kujin polvuhisie Tuonelan - assuntasijasie loajittelitta. - - Että kummien peähysie ['kummien peähysie' = pilkaten] kujin - loajitellun; kujin olovan narotan sakonaisie myöten kujin - loajittelitta kuulu hyväselläni kujin polvuhiset assuntasijaset." - - - - -4. RUUMIIN KOTONAOLOAIKA. - - -Kuollutta pidetään pirtissä _kolmet sutkat_, kolme vuorokautta. Kansi -avoinna on arkku vainajineen rahien varassa pyhäsnurkassa, vain -katevaate kuolleen peittona. Kansi on vieressä pystyssä sivu- tai -peräseinää vasten. - -Kuolintaloon kokoontuu naapureita, tuttavia ja sukulaisia vainajaa -katsomaan. Jokainen kyläläinen ja vieras, joka tulee pirttiin, käy -pyhällä savulla "koatimassa" vainajaa, ristii silmiään ja kumartaa -kolme kertaa lattiaan saakka sanoen: - - "Prosti milma, pokoiniekka - kaikista reähistä, reähkähistä, - muistetut ta i muistamattomat, - tietyt ta i tietämättömät." - -Kävijöitä syötetään ja juotetaan talossa varojen mukaan, heille -annetaan mitä talossa sattuu olemaan: jos on pyhäaika, tarjotaan -pyhäruokia, arkena taas arkiruokia. Vieraatkin tuovat mukanaan yhtä ja -toista, sillä häihin ja lapsivaimolle ja vainajan läksiäisiin on -tuotava kaikenlaisia jumalanhyviä. Ristiäidin on vielä vietävä -kuolleelle ristilapselleen katevaate, muuten tämä tuonelassa tulee -vastedes alastonna risti-äitiään vastaan. - -Vainajan hyvälle tuttavalle itketään: - - "Voi yksie urohien tuumasie tunnon yleneksennellä - tuumaiksentelomah, tuvehen hyväseni tunnollini [samanikäinen - hyvä tuttava]. - - Vet [kas], min tuvelmisista tunnon koaleli silma tunnon - silmittelömäh niin tunnon rikenih kertasih, tuumaiksentelomah - kaiken tunnollisie tuumasie, tuvehien ilmojen peällisie yksie - urohien tukkutuumasie [joukkoarveluita, puheita, joita yhdessä - pakinoidaan, tuumitaan]. - - Voi, sukie hyväseni, suimun yleneksennellä näinä päiväsulavuisina - yksillä sulavilla suusoviettaisilla ['sulavilla suusoviettaisilla' - = sovinnollisilla pakinoilla]. Vet olija yksillä sulavilla - suusoviettaisilla suimun rikenih kertasih sukeijen ilmojen peällä - oloaikaisina. - - Eikö voi, paras hyväseni, panun yleneksennellä pakauttelomah - parahan hyväseni panullista, kun siun panun assuntasijasih panun - koaleli näinä päiväpatseroisina siun parahnisies silmittelömäh. - - Ei voi, valkie hyväseni, vahveuvuksennella kenenkänä valkehuisie - [olentoa] vassen kokonaisina näinä päivävarreksuisina. - - On valkie Spoassusen' vakautellun valkien hyväseni vallan - ylenemättömillä varsisijasilla. - - Niin toivelen, vaimala vartuoni, jottei niin kuillana aikasin - ['kuillana aikasin' = milloinkaan] liene vallan yleneksentelömäh - näijen vallallisilla varsisijasilla. - - Olen, vaimala vartuoni, kaikkien loatusih valveutellun valkieta - hyvästäni kokonaiset päivä varreksuiset eänien katkoalemattomien - [katkeamattomien] vaimaloijen vetysieni keralla." - -Vieläpä itkijä heittäytyy vieraalle kaulaan, kaulaan, ja jatkaa -valitustaan: - - "Elä, orhien hyväseni oimullini, vielä omattomiks otlessiu - ['omattomiks otlessiu' = aivan vieraudu] näistä orhien hyväseni - omista olentosijasista, jos orhie Spoassusen' on orhien hyväseni - orheijen ilmojen peältä oimun puuvutellun. - - Rupiele oimun rikenih kertasih ['rikenih kertasih' = useasti] - näihin orhiesta hyväsestäni jeänehih olentosijasih oimun - koalelomah, kun alamma orhien hyväseni omusitta oimun elossella - näissä olentosijasissa. - - Mie toivelen, oneh vartuoni, jotta orhie hyväseni niillä aikasin - koaleloo omih olentosijasih. - - Rupiele, armahan hyväseni aijallini ['armahan hyväseni aijallini' - = taaton hyvä ikätoveri, samoin kuin edellä 'orhien hyväseni - oimullini'] armassanasiks vassen ankehta varruttani, kuin alamma - näissä armahan hyväseni assuntasijasissa armahan hyväseni - armahaisitta aijan elossella. - - Mie toivelen, ankeh vartuoni, jotta armassanani armas hyväseni on - niillä aikasin asettelomassa armahien armosanasien keralla, kun - armahan hyväseni aijallini asetteloo armahie armosanasie vassen - ankehta varruttani. - - Jos, valkien hyväseni vallallini, siun vallan assuntasijasih - koalelen, vaimala vartuoni, vallan suurissa Tuonelan - vaimalaisissani vajauttelomah siun valkevuisie vassen, voi, - hotj vallan ainusien valkeijen sanasien kera vallan seäjellä. - - Niin mie toivelen, vaimala vartuoni, jotta valkie hyväseni - valkeijen sanasien keralla on vallan seätelömässä valkeista - syntysistä. - - Voi, armahan hyväseni aijallini, rupiele armahien armosanasien - kera asettelomah ankehta varruttani, jos siun assuntasijasih - kuillana aikasin koalelen, ankeh vartuoni. - - Mie toivelen, niillä aikasin hotj armas hyväseni armahie - armosanasie asetteloo ankehella vartuollani. Eikö hotj niillä - aikasin ankehella vartuollani aijan suuret Tuonelan apieset - alentelisi ankehista seänalasistani. - - Rupiele, orhien hyväseni oimullini, opastelomah onehta varruttani - kaiken oimullisilla olkatyöhysillä oimun koaleluaikasina. Vet en - voi, oneh vartuoni, omista oimun nuoriikkaisista osratuumasistani - ['nuorukkaisista osratuumasistani' = nuorista tyttöarveluistani] - oivellella. Mie toivelen. jotta orhie hyväseni on niillä aikasin - opastelemassa omilla olkatyöhysillä. - - Rupiele, mairehen hyväseni manullini. kaiken manullisie mahtisie - mahittelomah malkivoa varruttani, kun olen mairehen hyväseni - mahtisien takana manun elossellun mairehien ilmojen peällä. - Vet en voi, malkivo vartuoni, omista marjamahtisistani - [tyttövoimistani] maltella [ymmärtää]. Mie toivelen, jotta - mairissanani mairis hyväseni on niillä aikasin mahittelomassa - mairehista syntysistä kaiken mairehillisih mahtisih." - -Toiset sukulaisista, tuttavista ja naapureista, ketkä vain haluavat, -jäävät vainajan taloon _pimien yön valvontah_. Ne kolme yötä, jotka -ruumis on pirtissä, valvotaan kuolleen ääressä. Vainajaa ei saa jättää -yksin koskaan, ei yöllä eikä päivällä, se kun saattaa nousta ylös ja -tehdä vaikka mitä pahaa. Kerran entisaikaan oli vainaja jätetty -yksinään, ja tämä oli noussut ja pureskellut orret ja laavusniekat, -pöydät, lautsat ja skammit ja kaikki tuhannen rieskaksi ja pillan -päreiksi -- kuolleella kun on rautaiset hampaat. Sitten oli pureskelija -jälleen mennyt arkkuunsa makaamaan. - -Pimeän yön valvonta on _kallis_ (tärkeä) _valvonta_, niin kallis, että -se, joka valvoo kolme pimeätä yötä kolmessa paikassa, pääsee -"tsharsvah", kun taas sille, joka ei ole eläessään valvonut yhtään -pimeätä yötä, ei tsharsvaa näytetä. [Ristityn pitäisi iässään ainakin -kolme pimeätä yötä valvoa, olla apuna kolmeen lapsen synnytyksessä ja -kolmella olla kummina.] Sekä miehet että naiset käyvät valvomassa, -naisrahvas kuitenkin enemmän naisvainajaa. Pimeiden öiden valvontaan -eivät tosin kykene muut kuin terveluontoiset henkilöt, se -"toispuolehini" kun koettaa kovasti väsyttää valvojaa. Mutta nukkumaan -ei saa ruveta. Mitään työtäkään ei valvottaessa tehdä, ei -käsitöitäkään, ei myös meluta, leikkiä lasketa eikä naureta. Sillä -"pokoiniekan pirtissä ei pitäis suu muhahtaa." Istutaan vain ja -ristitään silmiä. Mutta _puoliyön_ aikana ei pidä silmiä ristiä, sillä -silloin on kaikki paha liikkeellä, illasta puoliyöhön saakka. - -Pyhäinkuvain edessä, kuolleen pään yläpuolella, palaa _tuohus_ ja -pöydällä _kyntteli_, jos on pimeä aika. _Ventshätuohus_ (vihkituohus), -joka on vainajalla ventshätessä [Vihittäessä. Kumman tuohus -ventshäämisaikana on lyhyemmäksi palanut, se kuolee ensin] ollut -kädessä, on tavallisesti pyhäinkuvilla palamassa. Sitä on pidetty -tallessa, poltettu hiukan ensimmäistä lasta ristittäessä ja nyt -kuolintuohuksena se saa palaa loppuun. - -Pimeän yön valvonnasta ei saa ottaa maksua, vaikka tarjottaisiinkin. - -Mitään työtä ei pokoiniekkapirtissä koko aikana saa tehdä; ken raataa, -hän lyhentää omaa ikäänsä. Toisissakaan huoneissa ei tehdä mitään -suurempia töitä eikä koko talossa, sillä työn raadannalla ei silloin -ole _svjätenjöä_, siunausta. - -Tänä aikana jakavat perilliset keskenään vainajan jättämät vaatteet ja -muut tavarat. Sillä ennen hautaan viemistä on kuolleen omaisuus -jaettava. Jos tavarat jäävät jakamatta, niin - - "kyllä on niistä puoli tuulen, - toini tuiskun, - kolmansi pahan pitäjän." - -Niistä ottaa osansa ken ehtii, saa ja sattunee. Mutta vasta sen -jälkeen, kun vainaja on pesty ja laskettu arkkuun, saa jakamispuuhiin -ruveta. Tavarat pitää kaikki kantaa kuolleen pirttiin: "siitä heän -näköy, jotta ne on joattu, kun ne joatah hänen itsheh aikana". Omaisuus -jaetaan "verrotellen" ja sovitellen, miten paraiten osataan, toiselle -tuo, toiselle tämä. Jos vainaja on eläessään jollekin jotain luvannut -lahjaksi, on se hänelle annettava, jottei lupaaja pahastuisi. - -Aamulla, huomeneksella, herätellään vainajaa, itkien _valveillellah_ -yksille teevesille yhteisen samovoarastolan, tee-pöydän, ääreen, johon -hänelle on jätetty lyhjä sija teelaseineen. Itketään: - - "Etkö voi, soavis hyväseni, soarnan yleneksennellä soarnan - polvuhisilta Tuonelan sijasilta soarnan aivosina - huomenes-soalostisien soarnan ylenentä-aikasina yksillä - sakonovoiloilla [tavanmukaisilla (ven. zakon = laki)] - samovoaravetysillä omien soahkunastolasies [ruokapöytien] peällä - omien kahenloatusien soarnumaisies ['kahenloatusien soarnumaisien' - poikien ja tyttärien] keralla ta i sammu vartuoni keralla. - Vet kun kaiken aikasie olit soarnan ensimäisinä yksillä - samovoaravetysillä omien soahkunastolasies peällä. - - Niin sammulla vartuollani äijiksi sammusikseni soarnan loajittautuo - näinä huomenessoalostisien soarnan ylenentäaikasina. - - Etkö voi, soavis hyväseni, miun sammuih eänisieni soarnan - yleneksennellä? Mie kun, sammu vartuoni, sammujen vetysieni - keralla soarnan ylentelen. - - Kaikki on, soavis hyväseni, siun soahkunastolaseskin sammujen - vetysien valloissa näinä huomenessoalostisina. - - Kaikki soarnumaises [lapsesi] ta i soarnajaisen [äitini] sammujen - vetysien keralla soarnan koalellah näinä huomenessoalostisina, - kun ei ole siun sulie soavehuisies näissä soarnan assuntasijasissa - soarnan koalelomassa. - - Etkö voi, kuulu hyväseni, kujin aivosien huomeneskuuroksuisien - kujin ylenentä-aikasina kujin polvuhisilta Tuonelan - kuuritshasijasilta [arkusta] kujin yleneksennellä yksillä - kuumilla kunkkavetysillä [teevesille] omien kujin tovolnoisien - [kylläisten] kunnivostolasies [arvopöytiesi, pyhien pöytiesi] - peällä. - - Mie kun, kurja vartuoni, kujin loajittelin kuumat kunkkavetyöt, - kun olit kaikin aikasin kujin ensimäisinä omien kunnivostolasies - peällä ta omien kahenloatusien kuvoamaisies [lapsiesi, sekä poikien - että tyttärien] keralla ta i kaksien kujin olovien omakuntasies - keralla ta i kurjan vartuoni keralla. - - En voi, kurja vartuoni, kujinkana vähäsie kunkkavetysie kujin - alennutella näinä huomenes-kuuroksuisina kunnivostolasies - peällä, kun ei ole kuulu hyväseni sulie kukkahuisie omissa - kunnivostolasissa yksillä kuuluilla kunkkavetysillä. - - Etkö voi, kuulu hyväseni, hotj kujin vereksih ilmojen peällä - puutuneihien [kadonneiden] kyynärpäijes varasih hotj kujin - vähäsiks aikasiks miun kurjie eänisieni vassen [kurjan, vaikeroivan - ääneni johdosta] kujin yleneksennellä, kun mie, kurja vartuoni, - kurjien vetysieni kera siun kukkahuisies kujin ylentelen? - - Kaikeks kuulu ikäsekseni lienöy kurjalla vartuollani näijen - kujilliset kurjaset kujin akkiloitavaisiks. - - En liene, kuulu hyväseni, koko kuulu ikäsessäni kujin - yleneksentelömäh. kun ei voimin näinä huomeneskuuroksuisina kujin - yleneksennellä miun kurjie eänisieni vassen yksillä kuumilla - kunkkavetysillä. - - On kuulu Spoassusen' kujin puuvutellun kuulu hyväseni sulat - kukkahuot kuulu ilmasien peältä kujin yhettömiks. - - Niin se lienöy kurjan vartuoni kurjat seänalaset [suuret - mielipahat, sydänalaan koskevat] kuleksentelomah näistä kurjasista - kurjien vetysien valtasista, niinkuin kuulu Spoassusen' kujin - ankarimmat kuuroseähyöt [kuurosäät] kuleksenteloo toisin aikasin. - - Niin lienöy sammun vartuoni sammut seänalaset sataiksentelomah - [monia mielipahoja toisensa jälkeen] sammujen vetysien valtasissa, - niinkuin soavehen Spoassusen' soarnan ankarimmat sajeseähyöt - soarnan koaleloo." - -Sitten taas samaan tapaan valveutellaan vainajaa _murkinalle_, -"valjuskaverosille": - - "Etkö voi, valkie hyväseni, valveuvuksennella yksillä - valjuskaverosilla [ruoka-aterioille (ven. valenets = pieni - nisuleipä)] näinä vallan auvosina huomenes-varreksuisina omien - voalimaisies keralla ta i voalimaiseni keralla? - - Emmä voi yksillä valjuskaverosilla valmisteliutuo kokonaisina - huomenesvarreksuisina siun valkehuisittas. - - Etkö voi, kaunis hyväseni, hotj kaitojen kalovehkätösies - [kalvehtuneiden käsiesi] varasih kajon yleneksennellä omien - kannikkastolasies peäh, hotj kajon vähäsiks aikasiks? - - Ei voi kannettuises eikä kantajaiseni enkä kaiho vartuoni kajon - loajittautuo siun kallehusittas näinä huomeneskaunistoisina - kannikkastolasih [pöytään, jossa on leipäkannikoitakin]. - - Etkö voi, orhie hyväseni, hotj olkapeähysies varasih oimun - yleneksennellä omien opinjastolasies [ruokapöytiesi (ven. - obulnyj = ylellinen, runsas)] peällä yksillä opinjaverosilla - [ruoka-aterioille] oimun aivosina huomenesoprennaisina omien - kahenloatusien ottamaisies keralla ta orheih ilmoih - seätelijäisiin ottajaiseni keralla? - - Vet, ei voija siun omusittas, orhiesanani orhie hyväseni, oimun - loajittautuo näinä huomenesoprennaisina. Kaikki ollah onehien - vetysien valloissa kokonaiset huomenesoprennaiset. - - Koko orhien ikäseni piettävät tuli opoalaiset, kun ei ole orhien - hyväseni omusie yksillä opinjaverosilla. - - Ei kuillana aikasin koko orhiessa ikäsessäni ole enämpi orhien - hyväseni omusie yksillä opinjaverosilla." - -Vainajan tilasta sekä hänen pirtissä olonsa aikana tapahtuneista -seikoista voidaan todeta ja ennustaa tulevia kuolemantapauksia sekä -muita seikkoja. Niinpä jos vainaja on pitemmän aikaa sulana eikä -jäykisty, vaatii hän toisia vainajia jälkeensä. Samoin myös, jos -kuoltua hänen silmänsä jäävät raolleen; vasen avoimeksi jäänyt silmä -kutsuu naishenkilöä, oikea taas miespuolista. Jos kuolijassa -hengenlähdön jälkeen, pesemisen päätyttyä, tavataan täi, joka mataa -jalkoihin päin, kuolee talosta pian toinenkin henkilö, mutta jos -syöpäläinen yrittää päähän päin, ei kuolema ole niin lähellä. Toisinaan -tuohuksien tuli kuolinpirtissä häilää ja liehuu aivan omia aikojaan. -Silloin muka _anhelit_ liikkuvat vainajan ympärillä. - -Joskus ilmestyy kuoliotalon pihalle pikkuisia _lintuja_ [harmaita -pieniä lintuja niinkuin "punaskarja", pulmusparvi]. Silloin ovat muka -toiset vainajat tulleet tuolta ilmalta ottamaan vainajaa vastaan. - -Jos joku pelkää kovasti vainajaa, kehoitetaan häntä nipistämään -kuolleen vasenta kantapäätä kolmesti taikka kohottamaan kolmesti -arkkua. Se karkoittaisi pelon. Mutta kovin arkaluontoisen ei pidä mennä -sitä tekemään, eipä katsomaankaan vainajaa, sillä hän voisi silloin -pelästyä ja saada ikuisen kalman. Lapsia ei uskalleta laskea kuolleen -lähelle. - -Mutta jos sattuu _ukonilma_ nousemaan, kun ruumis on pirtissä, aletaan -sitä kiireesti toimittaa hautaan, vaikkei kolmea vuorokautta vielä ole -kulunutkaan. Ikkunat kuolleen kohdalla peitetään silloin vaatteella ja -ikkunalaudalle lasketaan jokin kulunut _rauta-ase_ -- veitsi, -keritsimet, vasara tai viikatteen kappale -- ja kulunut viikatteen -_liippakivi_. Mutta sittenkin voi ukkonen toisinaan vainajan panna, -jopa niin, että hän _halkieu ja rupieu vuotamah_. [Ukonilmalla ei -muuten pitäisi kenenkään olla pitkällään, ukkonen kun silloin helpommin -iskee]. - - - - -5. VARAUTUMINEN VAINAJAA VASTAAN. - - -Sitä pirttiä, missä vainaja on kuollut ja sitten kolme yötään levännyt, -on jälkeenkinpäin varoen käytettävä. _Kuuteen viikkoon_ ei siinä saa -mitään iloa pitää eikä meluta. Ei myöskään saa pirttiä koko sinä aikana -jättää _puustaksi_, tyhjäksi: vainaja voisi silloin palata sinne -takaisin ja saada aikaan pahaa. - -Mutta varsin vaarallisia ovat ne esineet, jotka ovat hengenlähdön -aikana taikka heti sen jälkeen koskettaneet vainajaa, vieläpä jotkut -semmoisetkin, jotka eivät ole kosketuksissakaan olleet. Niistä näet -pelätään _kalman_ tarttuvan. - -Kaikki vainajan alla olleet vuodeoljet, _kuolentarikat_, sekä huonot -_vaatteet_ on ennen kuolleen hautaamista poltettava, samoin _pesurikat, -pesuvastat ja pesuripakot_ (rievut), vieläpä arkkua laadittaessa -syntyneet _lastutkin_. Kaikki ne kannetaan loitos järven rantaan -lietteelle taikka metsään alangoille, missä ei ole tapana liikuskella, -ja sytytetään palamaan. Talvella ne poltetaan järven jäällä. Järven -lietteelle taikka metsäalangolle, missä kalmajätteitä on poltettu, ei -uskalleta mennä kävelemään. Moni on niistä paikoista saanut -kuolemantaudin ja mennyt manalle, kun ei ole tästä taudista päästäjää. --- Pirtin lattiasta, niin kauan kuin se on ruumiin jäleltä pesemättä, -saattaa myös kalma tarttua, jos siinä kävelee paljain jaloin. - -Ruumiin _pesuvesi_ viedään ulos ja kaadetaan maahan semmoiseen -paikkaan, missä ei voida liikkua, esim, jonkin huoneen salvoksen alle. -_Pesentäsaippuaa_ ei saa enää tavallisiin pesuihin käyttää; jos sillä -pesisi itsensä, alkaisi vapisuttaa, niin ettei mikään jäsen pysyisi -alallaan. Toiset pistävät sen kuolleen mukaan, mutta toiset panevat -talteen taikavälineeksi, jolla voidaan aiheuttaa pahaa. Samoin myös -sillä neulalla, jolla vainajan kuolinvaatteita on ommeltu, saatetaan -tehdä pahaa, etenkin, jos sillä on ommeltu kolmet kuolijan verhot. -Tytöt voivat pistää sen salaa tungettelevan nuorukaisen vaatteisiin, ja -siitä tungettelijan luonto lankeaa; tuntuu kuin olisi aina "moa -peällä". Se rihmakin, joka on jäänyt vaatteita ommeltaessa, on -poltettava. Jos sillä ompelisi vaatteensa, saisi siitä itseensä tuskan, -ikäänkuin kalman. - -Ne kuolleen vaatteet, jotka ovat kuoleman hetkellä olleet vainajan yllä -ja ovat liian hyviä poltettaviksi, viedään ulos ja pestään. Ensin ne -huuhdotaan kolmessa vedessä, ja vesi aina kaadetaan maahan; sen jälkeen -ne vasta virutetaan järvessä. Pestyä vaatteet asetetaan aidan nurkille -kuivumaan ja ne saavat siellä tuulettua kuusi nedälie (viikkoa). - -Monet varat on tehtävä, kun lähdetään viemään kuollutta pirtistä pois. - -Sille sijalle, jossa arkku on ollut, heitetään heti _kylmää vettä ja -suolaa_ ("ruotshin-suolaa"), lisäksi vielä jokin _rauta-esine_: -hiilihanko tai uhvatta, keittokoukku tai patahanko. _Skammit_, rahit, -jotka ovat olleet arkun alla, polkaistaan kylelleen, jotta talossa ei -vasta heti surma vierailisi. Vainaja viedään ulos _jalat iellä-päin_ ja -kun on ovesta päästy, ei lasketa sisään eikä uloskaan ketään, ennenkuin -pirtin ovea on yhteen kyytiin kolmasti paiskattu hyvin kovasti kiinni. -Sitten ei manan matkalainen voi palata takaisin. Kuollutta ulos -vietäessä ei saa pirtin ikkunasta katsoa jälkeen. Siitäkin voi vainaja -myöstyä takaisin. Ulkona taas, kun kuollutta tuodaan vastaan, ei saa -katsoa vastaantulijaan, vaan pitää kääntyä takaisin päin ja -"prostiutua". Sitten saa kyllä katsoa jälkeen. Ellei näin menetellä, -hinkautuu kalma ja silmät tulevat kipeiksi. - -[Silmiä, joihin kalma on hinkautunut, pestään vedellä, vesi viedään -kolmen tien haaraan ja manataan: - - "Mäne, kalma, karsinah, - kylmä, kylmäh kyläh, - alla kylmän kynnyshirren, - alla kauhien katajan, - karvoista emo- (t. iso-) kapehen, - emon tuoman ruumehesta, - vaimon kantaman ihosta, - vaivasesta vartalosta!"] - -Vaikka tuntematontakin vainajaa tuodaan vastaan, on prostiuduttava. -Sillä "kuollehelle kuninkaskin lakkiah nostaa". - -Koko sinä aikana, jonka vainaja on pirtissä, ei pirtin lattiaa -kertaakaan lakaista eikä muutenkaan siivota. Mutta heti kun kuollut on -viety pois, lakaistaan lattia, pyyhitään vastoilla, ja rikat viedään -ulos ruumiin jälkeen ja poltetaan samalla rantalietteellä, missä -vuoileoljetkin. Tällöin manataan: - - "Kaikki ruhkat myötähäs, - kaikki pahat matkahas! - Siipines, sulkines, - luines, lutehines, - ynnä ytimines, - mäne myötä möykkyines!" - -Silloin on vainaja "hieritty pois siltä paikalta eikä se enää siitä -takaisin tule". [Samoin häiden aikana ei myöskään pirttiä lakaista. -Vasta häiden loputtua lakaistaan, ja rikat työnnetään morsiamen -jälkeen, jottei hän ikävöisi entiseen kotiinsa.] Lakaisemisen jälkeen -lattia vielä pestään vihkolla, ja _kolikalla_ (luudalla) vettä -valelemalla lykätään. _Kuolentasijalle_ lattiaan isketään kolme -_rautanaulaa_, jottei sillä sijalla ketään varauttaisi. Jollei -rautanauloja lyötäisi, kummittelisi kuolinpaikka, niin ettei kukaan -voisi siihen panna pitkäkseen. - -Viimeksi _savustetaan_ pirtti _katajoilla_. Hinkalolle (arinalle) -työnnetään katajia palamaan, ja palavalla havulla _tulitellaan_ ympäri -pirttiä, eniten kuolinsijoja, niin että huone tulee savua täyteen. Näin -kalmanhaju kaikkoaa kuolinpirtistä, ja paholainenkin pelkää katajaa, -kun se palaessaan rätisee. - -Kyläläiset toimittavat kaikki nämä pesu- ja varaustyöt. Lopuksi on -heidän itsensäkin puhdistauduttava. Heillä on pesuhommissaan ollut -yllään huonot vaatteet, semmoiset, joita ei muissa toimissa käytetä. Ne -riisutaan pois, peseydytään ja pukeudutaan puhtaisiin vaatteisiin. -Sitten vielä savustaudutaan katajankatkussa taikka poltetaan -vaateriepua arinalla, ja siitä nousevassa savussa pidetään käsiä ja -vaatteita. - -Aina ei kuollutta osata niin toimittaa pois pirtistä, ettei hän palaisi -takaisin. On usein sattunut, että kuollut on vielä kalmistostakin -kulkenut kotonaan peloittelemassa ja kummittelemassa. Niin oli esim. -Rotioni Huotari, vanha vuonnislainen patvaska ja tietäjä, kulkenut -kotonaan, kävellyt huoneissa ja ryskänyt ovissa ja kysellyt rahojaan. -Kummittelija voidaan karkoittaa siten, että isketään kolmasti _pirtin -kynnykseen kirveen hamaralla_ [sama temppu tehdään, jos vainaja -pirtistä ulos kannettaessa "jyventäytyy", niin että on kovin raskas -kantaa], taikka taas häädetään korennolla tantereelle, heitetään vielä -korento jälkeen ja uhkaillaan: - - "Tule toini kerta, soat paremman kyyvin! - Pisy tilallas, minne olet viety, - missä olet olija! - Ei ole tänne työn tekuo, - eikä tilankana tarpehella! - Männyt on männyn, - jälkeh jeänehet elää!" - -Joskus voi vainaja ilmestyä kotitanhuilleen oikein näkyväisenä -_hoamunakin_. Silloin pitäisi olla _suvikkovarsan suitset_ -- varsan -joka ei ole vielä ollut reen edessä; kun lyö niillä haamua, niin tämä -katoaa. Jos taas vainaja on niin itsepintainen, ettei sitäkään säiky, -pitää tehdä _leppäni jousi_ ["Leppä on lemmon lessyttäjä, hoapa on -piessan puu."] ja ampua sillä _leppäni pulikka_ vainajan vasempaan -kantapäähän. Vielä on käytävä kalmistossa lyömässä viisi leppänoaklaa -(naulaa) vainajan kropnitshaan, hautakammioon, kaksi jalkopuoleen, -kaksi käsien kohtaan sivuihin ja yksi pääpuoleen. Lyötäessä sanotaan: - - "Pisy paikallas, mihin olet pantu!" - -Voipa kuollut pistäytyä entiseen kotiinsa ihan ilmihaamussaankin ja -elellä kuin eläessään: tehdä talon työtä, maata naisensa vieressä, -käydä naapurissa vieraissa. Mutta jos hän nauraa tai vihastuu, niin -hänellä näkyy rautahampaat, ja siitä hänet tunnetaan tuonelan -asukkaaksi. - -Hyvin helposti saattavat manalaiset tulla tyhjäksi jätettyyn pirttiin --- jos kuoleman jälkeisillä viikoilla on erehdytty jättämään pirtti -asumattomaksi. Silloin häädetään manalaiset kirveellä ja korennolla -pois ja manataan: - - "Manalaiset moatukkah, - kalmalaiset koatukkah - pois elävien imehnisten sejasta! - Teät on pois hieritty elävien kirjoista!" - - - - -6. HAUTAANSAATTO. - - -Kun ruumista on pidetty kolme vuorokautta pirtissä, saatetaan se -_kalmismoahan_. - -Jo aamulla aikaisin ovat _hauvankaivajat_ lähteneet hautausmaalle -haudan tekoon. Hautaa ei näet saa kaivaa yöksi avoimena olemaan. Ei -myöskään saa jättää kaivettua hautaa yksikseen; jos hauta tulee -valmiiksi, ennenkuin kuollut tuodaan siihen, pitää jonkun jäädä sen luo -vartioimaan. Arat henkilöt eivät uskalla jäädä, mutta rohkealuontoiset -eivät pelkää, kun asettavat pari lapiota ristiin haudan yli. -- Kun -haudankaivajat lähtevät työhönsä, itketään heille: - - "Elköä viluilla pohjolan viimapuolusilla visan loajitelko - vieslöveä hyvästäni Tuonelan vierisijasilla [tark. hautaa] näinä - päivävierennäisinä. - - Voikoa lämpimillä puolusilla vieslövie ilmasie visan loajitella, - jotta ei vieslövän hyväseni pitäis vieslövis syntysis viluilla - viimapuolusilla kaiken aikasin visan koalella. - - Elköä, kyhän olovat omakuntaset, kylmillä kyytäpuolusilla - [kyytäilma = pohjoinen tuima viima] kyhän asetelko kyllä hyvästäni - kyhän polvuhisilla kylkisijasilla [ikuisilla makuusijoilla], - jotta ei pilaisi kyllä hyväseni kyhän alituisista [alituisesti, - aina] kyytäpuolusilla kyllä ilmasie kyhän koalella kuulu - syntysissä. - - Voikoa lämpymillä puolusilla kyllä ilmasie kyhän asetella, jotta - ei niistä tulis kyhelmäiset [suuret mielipahat] kyhelmällä - vartuollani kaikeks kyllä ikäseksen' kyhän alenneltavaisiks. - - Voikoa, oimun olovat omakuntaset, oikiella puolella orhien - Spoassusen Otavatähtösie ['oikiella -- -- -- Otavatähtösie' = - suvipuolelle Otavaa] orhien hyväseni olentosijaset oimun - loajitella orheih syntysih näinä päiväoprennaisina. - - Eikö orhie Spoassusen' orhieta hyvästäni orheis syntysissä oikiella - puolella Otavatähtösie oimun asettelis oimun eloistelomah. Kun oli - osien alla ['osien alla' = hyväosainen, varakas] ilmojen peällä - koalelijaini, jotta ei orhie Spoassusen' orheis syntysissä - osattomih osaeloksih ['osattomih osaeloksih' = huonoille - osille] oimun otplahoslovis [asettelisi] orhieta hyvästäni." - -Kuolleen kantajiksi rupeavat ketkä vain ovat saapuvilla. Nuoret -kantavat nuoria, vanhat vanhoja, miehet miehiä, jopa naiset naisia, -tytöt tyttöjä. Mutta läheiset sukulaiset eivät ota kantamiseen osaa. -Siitä vainaja taas olisi pahoilla mielin, luulisi, että "he niin -suvaitshisivat hänen moah mänövänsä". Myöskään ne, jotka ovat -heikkoluontoisia ja pelkäävät, eivät mene kantamaan; jotkut eivät -uskalla mennä vainajaa _kaimoamahkana_, saattamaankaan. Niinpä esim, -raskaana olevat vaimot pysyvät pois koko kuolinkulkueesta. Vainajan -leski kyllä saattaa miestään kalmistoon, jos kykenee. - -Jo aamupäivällä on ruumis saatettava kalmistoon, ennen puoltapäivää. -Iltapäivällä, sen jälkeen, kuu päivä kääntyy luoteelle [länteen], ei -vainajaa enää saa panna hautaan, sillä jälkeen puolen päivän haudatulle -ei näytetä päivää tuonelassa, vaan vainaja saa olla ainaisessa -pimeydessä. Muuten ei kalmistoonkaan saa iltapäivällä mennä, eikä sitä -uskalletakaan tehdä. Sillä kalmiston asukkaille on iltapäivällä -annettava rauha. Häiritsijälleen, puolenpäivän jälkeen kävijälle, ne -voivat suuttua, jopa saattaa hinkautuman, ellei kävijä osaa väkeä -asettaa. - -Ennen hautausmaalle lähtöä on jo toimitettu _lähtöstola_, katettu -pöytä, jossa on syötäviä kaikenkaltaisia, teetä ja kahviakin, -jollakulla viinaakin. Mutta ennen kalmistossa käyntiä ei pöydän antimia -nautita. - -Arkkua kannetaan _orrella_. Arkun kumpaankin pääpuoleen sidotaan nuorat -ja nuoriin mutkat, joihin pujotetaan orsi arkun pituussuuntaan. Orsi on -niin pitkä, että kuusi henkeä voi yhtaikaa olkapäillään olla -kantamassa, kolme kumpaisestakin päästä. Arkkua matkaan laiteltaessa -itketään: - - "Min vallallisilla vasrityöhysillä [töihin, ulkotöihin] - valmisteleka valkieta hyvästäni, vallan olovat omakuntaseni ta - valivot voalijaini lapset, kuin että ole näihe loatusie eloksie - koko valkiessa ikäsessäni minkänä vallallisilla varsityöhysillä - valmissellun? - - Min tunnollisilla tuontatiehysillä [kauppamatkoille, ansiotöihin] - tunnon loajitteletta tuvista hyvästäni, tunnon olovat omakuntaseni - ta tuomekset [pojat] tuuvittajaini lapset, kuin että ole näihe - loatusie koko tuvehessa ikäsessäni tunnon loajitellun? - - Niin alkoa äijiksi tuhmasikseni tunnon loajittautuo turtivolla - vartuollani. Onnakko tulemattomilla Tuonelan tuontatiehysillä - tunnon loajitteletta tuvista hyvästäni tunnon jälkimäiset - kertaset." - -Sitten otetaan orsi olkapäille ja lähdetään kantamaan. Ovesta vietäessä -_prostiudutaan_ (pyydetään anteeksi) vainajan puolesta. Hän on ehkä -eläessään ovissa pahoin sanoin liikuskellut. sentähden on anteeksi -aneltava. Se toimitetaan itkusanoin: - - "Prostikkoa [antakaa anteeksi] valkieta hyvästäni nämä omat vallan - assuntasijaset vallan jälkimäiset kertaset! - - Et tiijä, valkeijen ilmojen peällä oloaikasina, on niin - vallallisien vaimaloijen sanojen ['vaimaloijen sanojen' = - kirosanojen] keralla vallan koalellun omissa vallan - assuntasijasissah. - - Elköä kiirähäisistä [kiireesti] kirasta [armollinen, hyvä] - hyvästäni omista kiran assuntasijasistah kiran koalatelkoa! - - Anna ois kiras hyväseni omissa kiran assuntasijasissah omien - kiiromaisieh keralla kiran olovammat aikasie. - - Voikoa aikoja alennellen ['aikoja alennellen' = hitaasti] - assutella armasta hyvästäni omista assuntasijasistah aijan - polvuhisilla Tuonelan tiehysillä. - - Anna visan olovammat aikasie ['visan -- -- -- aikasie' = kauan - aikaa] omissa visan assuntasijasissah omien viihyttämäisieh - keralla visan koalelis. - - Vet, tuloo viihyttämäisilläh visan suuret ikävien vieronaiset - hänen vieslövyisieh kuin jeähäh visan armottomiks vieslövien - ilmojen peällä visan koalelomah." - -Samoin prostiudutaan _sintshissä_; - - "Prostikkoa vetristä hyvästäni nämä omat vestokattoset - [veistetyistä laudoista tehdyt katot], sadoin verskoin - vejetyt [sadoin verskoin vedetyt = monista laudoista laaditut], - verran jälkimäiset kertaset! - - Et tiijä on vetrehien ilmojen peällä oloaikasina min visallisien - vieronoijen sanojen [vieronoijen sanojen = kirosanojen] keralla - visan koalellun näitä vestokattosie visan loajitellessah." - -Ulos vietäessä lasketaan arkku kolmannelle kynnykselle, _vajan_ -kynnykselle. Vainajalla voisi olla paha mieli, jos häntä kulotettaisiin -vallan kiireesti, pysähtymättä. Täällä taas vajoilla, sintshin edessä -olevilla katosrappusilla, pyydetään _proskenietä_ (anteeksi): - - "Prostikkoa valkieta hyvästäni omat vajovieryöt vallan jälkimäiset - kertaset valkeijen ilmojen peällä oloaikasina! - - Et tiijä, on omilla vajovierysilläh min vallallisien vaimaloijen - sanojen keralla vallan koalellun valkeijen ilmojen peällä - oloaikasinah." - -Sitten taas _pihamaalle_ päästyä: - - "Prostikkoa loatu hyvästäni nämä lastupihaset [pihalla on - tavallisesti kaikenlaisia lastuja, varsinkin syrjäpuolessa - veisto- ja pinopaikalla] loavun jälkimäiset kertaset, kun loatu - syntysih loavun koalellah! - - Et tiijä, min laittojen sanojen ['laittojen sanojen' = kirosanojen] - kera on loavun koalellun omilla lastupihasillah loatu ilmojen - peällä oloaikasinah." - -Arkku viedään kantamalla hautausmaalle asti, ellei kalmisto ole varsin -kaukana, -- se onkin tavallisesti kylän laidassa. Välillä vain -käytetään ruumista kirikössä, jossa arkku keritetään nuorista, -lasketaan lattialle papin käsiteltäväksi ja sitten taas toimituksen -päätyttyä uudestaan nuoritetaan ja otetaan kanto-orteen, jonka jälkeen -lähdetään hautausmaata kohden. Mutta ne, jotka asuvat etempänä, tuovat -vainajansa talvella hevosella ja reellä. Silloin sidotaan vempeleeseen -valkea vaate ja hevosen kaulaan asetetaan kello, mistä nähdään, että -siinä viedään vainajaa. Sillä kelloissa ei muuten saa ajella. - - "Tshillissä [pieni tiuku] mieholah, - kellossa Tuonelah". - -sekä: - - "Tshipi tshillissä ajaa, - kuoloma ajaa kulkusessa" - -sanotaan. Kellona käytetään isoa hevosen tai lehmän kelloa. Kun vainaja -on viety kelloissa, ei hän palaa enää takaisin, sillä - - "Kerta on kelloissa viety, - ei tule takaisin enää." - -Ajeltaessa istuvat vainajan lähimmät sukulaiset arkun kannella -jalkapuolessa, pääpuolessa ei saa istua, vainajalla kun on pyhäinkuva -ryntäillä. Miestä hautaan saatettaessa istuu vaimo arkun kannella, ja -isän tai äidin arkulla istuvat tavallisesti lapset. Jos taas on -järvimatkaa kalmistolle, viedään arkku kesällä veneellä. Tällöin -asetetaan kaksi venettä rinnakkain yhteen, koska pelätään, että vainaja -voi vesillä heittäytyä kovin painavaksi; toiseen veneeseen lasketaan -arkku ja kumpaistakin soudetaan ulkolaidalta. - -Vainaja voi joskus heittäytyä hyvin painavaksi, _jyventäytyö_ niin -_jykieksi_, ettei saadakaan liikkeelle. Jotkut painavat niin paljon, -että pitää olla neljä, viisi kantomiestä orren kummassakin päässä. -Ennen vanhaan oli Nokeuksessa suurtietäjä, Noki-Jussi, heittäytynyt -niin painavaksi, että oli pitänyt monella hevosella vedättää -kalmistoon, ja hautaan laskettaessa oli arkku pudonnut pohjaan, niin -että koko hautausmaa oli tärähtänyt. Vainajan näin "jyventäytyessä" -pitää vasemman jalan kantapäällä taaksepäin "potata" (potkaista) arkun -pääpuolta kolme kertaa taikka yhtä monesti paukauttaa kirvespohjalla, -jopa oikein vihapäissään. Silloin kaikkoavat painajaiset ja muut pahat -vintiöt. "Jyventäytyvän" vainajan on kovin vaikea lähteä täällä toiseen -elämään, siksi hän heittäytyy niin painavaksi. Vainaja saattaa myös -"jyventäytyä", jos jälkeen puolenpäivän lähdetään ruumista viemään. - -Jos kuollutta hautaan saatettaessa sattuu sade- tai pyryilma, on se -hyvä merkki: vainaja viedään silloin "tsarsvah", koska jumalat näin -"jälet kallah". Ken kuollutta pelkää, voi vainajaa hevosella vietäessä -katsoa hevosen jalkojen välitse arkun yli, sitten ei enää peloita. - -Vainajan pihasta lähdettäessä prostiudutaan _nurmilla_: - - "Prostikkoa vieslöveä hyvästäni omat viikatehvainivoiset visan - jälkimäiset kertaset vieslövih syntysih visan assutteluaikasina! - - Et tiijä, min visallisien vieronoijen sanojen [kirosanojen] - kera on visan koalelluh omilla viikatehvainivoisillah omien - viihyttämäisieh keralla." - -Ja taas peltojen laitoja kuljettaessa: - - "Prostikkoa kyllä hyvästäni omat kylvöpeltosieh laitaset kyhän - jälkimäiset kertaset kyllä syntysih kyhän assutteluaikasina! - - Et tiijä, on kyllä ilmojen peällä oloaikasina min kyhällisien - kyhelmöijen sanojen ['kyhelmöijen sanojen' = kirosanojen] - keralla kyhän koalellun omilla kylvöpeltosillah. - - Prostikkoa valkien hyväseni omat vakopeltoset vallan jälkimäiset - kertaset! - - Et tiijä, min vallallisien vaimaloijen sanojen kera on vallan - koalellun omien vakopeltosieh peällä valkeijen ilmojen peällä - oloaikasinah." - -Vainajaa kuljetetaan samoja polkuja ja samoja kylän kujasia myöten, -joita rahvas tavallisesti liikkuu. Etumaisena kannetaan ristiä ja arkun -kantta -- jotkut läheiset miessukulaiset ovat niitä kantamassa --, -niiden jälessä arkkua, ja perässä käyvät _kaimoajat_, saattajat, miehet -ja poikaset edellä, naisrahvas jälessä [naiset eivät saa milloinkaan -kulkea edellä], sukulaiset etupäässä. Astutaan rinnakkain "kuin -kuolienkaimoajat" ainakin. Kaikki, jotka vain pääsevät, liittyvät -ruumissaattoon. Sillä niin monta kuin kaimaat tuonelaan, niin monta -tulee siellä sinua vastaan ottamaan, kun sinne kerran joudut. Jos et -ole ketään kaimannut, niin ei kukaan tule sinua vastaankaan tuonelan -porteilla. - -Kujasia käytäessä anellaan jumalan ilmoiltakin anteeksi: - - "Prostikkoa kuulu hyvästäni kaikki kuulu ilmojen alustaiset kujin - jälkimäiset kertaset, kukali lienöy kuulu ilmojen alustaisie - kuleksennellun kuulu ilmojen peällä oloaikasinah! - - Et tiijä, on min kujillisien kurjien sanasien ['kurjien sanasien' = - kirosanojen] kera kujin koalellun kuulu ilmoja myöten." - -Naapurien _aitoperiä_ [aitojen vieriä] astuskeltaessa valitellaan: - - "Voi suojauvuksennella [piilottautua], sukie hyväseni, näihe - suventamien [naapurien] suimun assuntasijasih ta i suimun - olovien omakuntasien [naapurien] suimun assuntasijasih, jottei - sukeih syntysih suimun assuteltais siun sulavuisies näinä - päiväsuoveroisina! - - Mie, surento vartuoni, hotj toisin aikasin käisin siun sulavuisies - suimun silmittelömäs suventamien suojapuolusista [piilopaikoista]. - - Voi, armas hyväseni, asetteliutuo salapuolusih [salaisin puolin] - aikomien [naapurien] aitovierysillä, hotj ei armahih syntysih - siun armahuisies assuteltais näinä päiväarveksuisina! - - Mie, ankeh vartuoni, hotj aikomien aitojen alasin puolusin - [aitojen vierillä piilotellen] kävisin siun armahuisies aijan - silmittelömässä hotj toisin aikasin." - -Mutta saateltaessa _lasta_, joka eläessään on jo kyennyt ulkona -juoksentelemaan, prostiudutaan: - - "Prostikkoa nämä kujavieryöt kuvoamaistani kujin jälkimäiset - kertaset! - - Et tiijä, on kummakukkasieh kera kujin koalellun näillä - kujavierysillä [kujavieret]. - - Voi soarnumaisen salmojen [nurkkien] suojasih salauvuksennella - [piilottautua], jottei soavehih syntysih soarnan assuteltais - näinä päiväsoalostisina! - - Mie, sammu vartuoni, siun soavehuisies salapuolusista soarnan - silmittelisin. - - Prostikkoa aikomien aitovieryöt aikomaistani aijan jälkimäiset - kertaset! - - Et tiijä, on aikomaiseni näillä aitovierysillä aijan koalellun, - hos aijan vähäset aikaset ilmojen peällä assuksenteli." - -Naapurien _ikkunoin alatse_ vainajaa vietäessä valitellaan: - - "Elköä kylkipuolusin [ohitse käyden, pysähtymättä] kuletelko - kuulu hyvästäni kuvoamien kujin assuntasijasista tai omien - kujin olovien omakuntasien kujin assuntasijasista! - - Voikoa kuletella kuvoamien kujin assuntasijasih kujin jälkimäiset - kertaset! - - Vet, kujin rikenih kertasih kuulu ilmojen peällä oloaikasina - näissä kuvoamien kujin assuntasijasissa kuleksenteli - kutsuvierahaisena. - - Elköa aitojen alasin puolin armasta hyvästäni assutelko aikomaisien - assuntasijasista tai olovien omakuntasien assuntasijasista! - - Voikoa aikoja alennellen assutella armasta hyvästäni armahih - syntysih!" - -Saapuvaa hautajaissaattoa kohti ei kylän ikkunoistakaan saa katsoa eikä -saaton jälkeenkään, jollei lähdetä saattamaan. Ikkunalle, sille -puolelle, josta kuollutta kuletetaan, asetetaan jokin rautakapine, -jottei vainajasta kalma hinkautuisi. - -Arkkua kuletetaan hiljalleen, kuollutta ei pidä kiireesti viedä maahan. -Joka veräjällä, mistä mennään, pysähdytään ja suitsutetaan, joka talon -pihallakin, jonka läpi käydään, seisahdutaan, lasketaan arkku maahan ja -suitsutetaan. Teiden risteykseen jos joudutaan, pysähdytään niinikään -ja suitsutetaan. Kun vainaja on siitä kulkenut monet kerrat ennen, niin -siinä heitellään hyvästit sekä tielle että tien kävijöille. -- -Jälelleen eivät saattajat saa katsoa; jos katsoo, niin vainaja ikävöi -pahemmin kotiin. [Samoin, jos pitkälle matkalle lähtiessä katsoo -taakseen, tulee kovemmin koti-ikävä.] - -Kun hautajaissaatto saapuu rantaan -- jos nimittäin on venematkaa --, -prostiudutaan _venevalkamoilla_: - - "Prostikkoa valkieta hyvästäni omat venevalkamoisetki vallan - jälkimäiset kertaset, kun on vallan rikenih kertasih näihih - venehvalkamoisih vallan koalellun vallan myöhäsien - iltavarreksuisien vaivunta-aikasinakin [auringon laskeutuessa, - yön joutuessa]. - - Et tiijä, on min vallallisien vaimaloijen sanasien kera vallan - koalellun omissa venehvalkamoisissah, kun on vakavien - valtavetysien [järvien] peältä omilta varsityöhysiltäh vallan - koalellun vallan myöhäsien iltavarreksuisien vaivunta-aikasina - omih venehvalkamoisih, kun oli omilla varsityöhysilläh - vaivuksennellun [väsynyt] ta voatehuksennellun [uupunut], kun - oli valkie hyväseni vaipuva ikäni [ikäloppu]. - -Kun sitten päästään _vesille_, niin sielläkin anellaan anteeksi: - - Prostikkoa nämä vieslövän Spoassusen viljavetyötkin [kalavedetkin], - kun visan jälkimäiset kertaset vieslövän Spoassusen viljavetysie - vieslövih syntysih visan assutellah näinä päivävierennäisinä! - - Et tiijä, on vieronoijen sanojen kera visan koalellun näijen - viljavetysien peällä, kun on visan rikenih kertasih näijen - viljavetysien peällä visan koalellun. - - Prostikkoa kaunehen Spoassusen kaunehet karivetyöt [kariset, - karirantaiset vedet] kaunista hyvästäni kajon jälkimäiset kertaset, - kuu kaunehih syntysih kaunehie karivetysie kajon koalatellah - kaheksikoarisilla vesien kannatuksilla! [Veneillä. Voi veneissä - muuten olla enemmänkin kuin kahdeksan kaarta.] - - Vet on kajon rikenih kertasih kaunis hyväseni niitä kaunehie - karivetysie myöten kaheksikoarisilla vesien kannatuksilla koalellun - kaunehien ilmojen peällä oloaikasinah. - - Et tiijä, on min kaihojen [pahojen] sanojen kera seäjellyn kaunehen - Spoassusen karivetysien peällä. - - Prostikkoa kuulu hyvästäni kuulu Spoassusen kuvasvetyöt kujin - jälkimäiset kertaset, kun kuulu syntysih kuvasvetysie myöten kujin - assutellah kuusikoarisilla vesien kuplatuksilla! [Veneillä, jotka - 'kupluavat' veden pinnalla.]" - -_Veneestä_ pois astuttaessa itketään: - - "Prostikkoa kaunehempiosasien [parempiosaisien, onnellisempien] - kannettuisien kaheksikoariset vesien kannatuksuot kajon jälkimäiset - kertaset! - - Prostikkoa voalimien venehvalkamoisetkin vallan jälkimäiset - kertaset, kun valkeih syntysih vallan assutellah valkieta hyvästäni - vallan jälkimäiset kertaset! - - Voikoa, tunnon olovat omakuntaseni, yksillä tukkusilla ['yksilllä - tukkusilla' = yhteen joukkoon] tunnon koalella tuvista hyvästäni - tuvehih syntysih tunnon assuttelomah!" - -Entiseen aikaan oli tapana soittaa kuolinkelloja, _svonie_, koko ajan -kun kuollutta kannettiin kotoa kalmistoon, kunnes ruumis saatiin -hautaan peitetyksi. Nykyään aletaan soittaa vasta sitten kun kirkosta -lähdetään, ja soittajina, on läheisiä sukulaisia, joko miehiä taikka -naisia. Kelloja soitetaan sen takia, että sanoma kuuluisi taivaaseen. -Soittoa "käsetäh" (käsketään) itkuvirsin: - - - "Voikoa, vallan olovat omakuntaseni, vaskipankasie voakahutella - [kelloja liikutella, 'vaskipankasie' = kelloja] vallan jälkimäiset - kertaset, jotta vallan olova narotakuntani [heimokuntani (ven. - narod = kansa)] niistä kaikki vaimalaisikseh vallan silmittelis, - jotta valkieta hyvästäni nyt valkeih syntysih vallan koalatellah - vallan jälkimäiset kertaset valkeijen ilmojen peältä. - - Voikoa, kujin olovat omakuntaseni, kuusikielisie kultapankasie - kutvahutelia [heilautella] näinä päiväkuuroksuisina, jotta kaikki - kuulu narotakuntani niistä kummasikseh kuuloistelis, jotta kuulu - hyvästäni kuulu ilmojen peältä kujin koalatellah kuulu syntysih - kujin jälkimäiset kertaset." - -Kuolinkellojen "kutvahellessa" muistetaan myös niitä vainajan omaisia, -jotka ovat niin etäisien matkojen takana, etteivät ole voineet saapua -vainajaa kalmistoon saattamaan, eivätkä monesti ole ennättäneet saada -edes sanomaakaan. Niinpä kehoitetaan _svonijoita_ [soittajia]: - - "Voikoa, kujin olovat omakuntaseni, kultapankasie kutvahutella! - Anna kuvoamaiseh niistä kuuloistelis, jotta kuulu hyvästäh kuulu - syntysih näinä päiväkuuroksuisina kujin assutellah. Eikö niistä - hotj kummasikseh kujin silmittelis? - - Voikoa, kajon olovat omakuntaseni eli kalevat kantajaini lapset, - kaheksikielisie ilokanteluisie [kelloja] kajahutella näinä - päiväkaunistoisina! Eikö kajon olovan tshoarisen kansakuntasissa - koalelija kannettuiseh ['kajon olovan tshoarisen -- -- -- - kannettuiseh' tarkoittaa keisarin sotaväessä palvelevaa poikaa] - niistä kaihosikses katshahtelisi, jotta kaunehen hyväseh - kallehuisie näinä päiväkaunistoisina kaunehih syntysih kaunehien - ilmojen peältä koalatellah. - - Voi, kuulu Spoassusen' kumeita kuusikkometshäsie kutvahutella - niillä paikkasin kuin hänen kuvoamaiseh kujin koaleloo näinä - päiväkuuroksuisina! Eikö niistä kummasikseh kujin silmittelis. - - Et tiijä, ei voi näitä kultapankasien kutvahuksie kuuloistella, - kun on kujin etähäisien matkojen peässä. - - Voi, kaunis Spoassusen' kaunehie katajikkometshäsie - kaltauvuksennella [kallistella, heilutella] kahtoanne kolmienne - peähysie niillä paikkasin kuin hänen kannettuiseh koaleloo näinä - päiväkaunistoisina kajon etähäisien matkojen peässä! Eikö niistä - kaihosikseh kajon silmittelis, jotta kaunehen hyväseh kallehuisie - kaunehih syntysih koalatellah näinä päiväkaunistoisina. - - Ei asninnun [tietää, käsittää] kaunehen hyväseh ilmojen peältä - puuvunta-aikasina näillä puolin kaunehie ilmasie koalella. - - Ei tiijä, ei voi kaheksikieliset ilokantelehuot kajahella kajon - etähäisien matkojen peähysih." - -Kirkossa panee pappi vainajalle _ventshän_ otsalle ja _molivanan_ -käteen. [Vainaja näin "ventshätäh", vihitään, toiseen elämään, ilman ei -siellä otettaisi häntä vastaan. Molivana = paperi, jossa on rukouksia.] -Kirkossakin vainaja _hyväisselläh_, pappi hyvästelee ensin, sitten -saattajat; ruumiin rinnalla olevaa pyhäinkuvaa suulassetah ja sanotaan: -"prossi milma, pokoiniekka!" Arkku viedään hautausmaalle avoimena, -siellä vasta pannaan kansi kiinni. Kirkosta lähdettäessä on kaikilla -saattojoukossa kulkevilla vainajan sukulaisilla palava tuohus kädessä --- jos on niin vakava ilma, että tuohus voi palaa. Niitä kannetaan ja -niiden annetaan palaa, kunnes hauta on luotu umpeen. - -Kalmistoa lähestyttäessä kutsutaan siellä lepääviä vainajia tulijaa -vastaan ottamaan: - - "Tulkoa valkeista syntysistä vastoalomah valkieta hyvästäni, - vallan olova omakuntaseni ta i kaikki Tuonelan valaistikuntaset - [Tuonelan eläjät (ven. volost = hallintopiiri, kunta)], omih - valkevuisihih näinä päivävarreksuisina! - - Tulkoa kaikki tuvehista syntysistä, tunnon olovat omakuntaseni, - tuvista hyvästäni tunnon silmittelömäh yksillä tukkusilla omih - tuvehuisihih! - - Tulkoa omastelomah [omaiseksi tuntemaan], kaikki olovat Tuonelan - omakuntaset, orhieta hyvästäni omih omusih, omat ottamaiseh ['omat - ottamaiseh' = omat lapset, jotka jo ovat kuolleet] oimun - ensimäisiks orheijen ilmojen peältä!" - -Jos vainaja on pieni lapsi, niin kalmistoa lähestyttäessä kutsutaan -vastaan ottajia: - - "Tulkoa miun voalimaistani vallan silmittelömäh omih valkevuisih - omat voalimaiseni vallan ensimäisinä, kun on valkie Spoassuni - vaivutellun valkeijen ilmojen peältä voalimaiseni sulat valkevuot! - - Voi, valkeih ilmoih seätelijä voalijaiseni, valkeista syntysistä - valveuvuksennella vastoalomah miun voalimaistani ['Voi valkeih - -- -- -- voalimaistani' = Maamoni, tule ottamaan vastaan - vaalimaistani] omih valkevuisih, kun valkie Spoassusen' vallan - hullusina ['vallan hullusina' = aivan pienenä] vaivutteli valkeijen - ilmojen peältä sulat valkevuot miun voalimaiseltani. - - Voi, kauneih ilmoih seätelijä kantajaiseni, kaunehista syntysistä - kajon yleneksennellä ta kaikki kajon olovat Tuonelan kansakuntaset - miun kannettuistani katsahtelomah omih kallehuisih kaunehien - ilmojen peältä, kun kaunis Spoassusen' miun kannettuiseni kallehuot - kajon puuvutteli kajon yhettömiks." - -Avonaisena odottaa Tuonelaan tulijaa jo kalmistoon kaivettu hauta. Sitä -lähestyttäessä kuullaan itkijän valittavan: - - "Voi kuin viluilta viimoaloo vieronasta vartuostani vieslövän - hyväseni Tuonelan visan assuntasijaset! - - Voi kuin kylmiltä kyettelöö kyhelmästä vartuostani kyllä - hyväseni kyhän assuntasijaset näinä päiväkypenyisinä!" - -Aivan haudan vierellä oltaessa itketään: - - "Katshokkoa kuin kamaloilta koavasteloo kaihosta vartuostani - kaunehen hyväseni kajon assuntasijaset näinä päiväkaunistoisina! - - Voi, kuin ouvoilta osutteloo onehesta vartuostani orhien - hyväseni olentosijaset, kuihe orhie hyväseni oimun loajitellah - näinä päiväoprennaisina oimun polvuhisih Tuonelan olentosijasih! - - Katshokkoa, kuin ikäväisiltä innon silmittelöö inhusta vartuostani - istarinnoitta [oikein ikivanhat] ikipolven aikuhiset Tuonelan - ikisijaset!" - -Hauta on kaivettu _koillini--luuve_ [itä--länsi. Pääilmansuunnat: -pohjoni, suvi, koillini, luuve] suuntaan, jalkopuoli koilliseen käsin. -Niin tulee kuollut katsomaan koilliseen päin ja olemaan kohti -kesäpäivän nousua, päivä kun kesällä nousee koillisen pohjoiskorvasta. -Ja koillisessa se on myös kallehin risti, "kultani risti". Lisäksi -siellä ovat pyhät manasterit (luostarit) ja kaikki kalleimmat jumalat: -"Isossima, Savatei ta Solovetshkoi". Hauta on kaivettu kolmea kyynärää -syväksi, pituutta ja leveyttä on tarpeen mukaan. Ennen kyllä jätettiin -hauta paljon matalammaksi, jopa tuskin parin kyynärän syvyiseksi. -Avonaiseen hautaan on ennen joskus heitetty jokin raha, ennenkuin -ruumis siihen laskettiin. Maa on siten tullut ostetuksi kuolleen -sijaksi, ja näin hän saa siinä vapaasti ja rauhassa levätä. Väliin ovat -vainajat näet tulleet unissa valittamaan, ettei saa haudassa lepoa, -vaan pitää olla vieraassa kodissa, kun ei ole maata ostettu. - -Haudan yli asetetaan poikittain kanget taikka lapiot, joilla on hautaa -kaivettu, ja arkku lasketaan niiden varaan. Siinä se saa olla avoimena -siksi kunnes _muisteliaiset on jaettu_. Vainajan kotiväki ja muutkin -sukulaiset, ketkä vain ovat saattamassa kuollutta, ovat varanneet -mukaansa kaikenmoisia antimia: piirakkaa, kalittaa, sankeja, -kalakukkoa, leipää, suolaa -- suola se onkin kaikkein "kallehinta" -- -rinkilöitä, ruista, ohraa, sen mukaan kuin varat sallivat, jopa -vaatetta ja rahaakin. Jotkut varakkaat voivat vainajansa -muisteliaisiksi jakaa, paitsi muuta hyvää, noin puolisen tynnyriä -rukiita sekä ohria. Ne jaetaan vähävaraisille ja köyhille -- itse kukin -antaa omille sukulaisilleen ja tuttavilleen -- ja antaessa aina -kehoitetaan muistelemaan vainajaa. Tarkoitus on etupäässä juuri jakaa -omille köyhille sukulaisille, mutta kun yhdelle omaiselle antaa, saa -samalla osittaa yhdeksälle vieraalle. Vähintäänkin kolmelle henkilölle -pitää olla jotakin antamista, vaikka jakaja olisi kuinkakin köyhä. -Muisteliaiset viedään kalmistoon _savipatasilla, tuohiropeilla ja -vakkasilla_. Kun ne tulevat tyhjiksi, eikä kukaan niitä halua, -heitetään ne kalmistoon, asetetaan pohja puhkaistuna tai kylki -rikottuna kumolleen haudalle. Kalmistosta ei pidä mitään tuoda takaisin -siitä, mikä on vainajan varaksi pantu matkaan. Astiat rikotaan, koska -vainaja ei muuten koskaan saisi niitä rikki. Muisteliaisia ei -kalmistossa syödä, vaan ne viedään kotiin ja nautitaan siellä omaksi -tyydytykseksi ja vainajan muistoksi. - -Paitsi vainajan sukulaisia ottavat muutkin saattajat mukaansa -hautausmaalle ruokatavaraa, vaatetta ja rahaa, joita he sitten vainajan -mukana lähettävät tuonelaan tuomisiksi sinne jo joutuneille -omaisilleen. Nämäkin muisteliaiset jaetaan vain tuttaville ja köyhille, -ja samalla pyydetään muistelemaan niitä vainajia, joiden takia tavarat -on annettu. Tuonelassa tämä kaikki mainitaan, "on niinkuin kirja -työnnettäis, jotta teällä häntä mainitah hyvällä... jotta heänkin siitä -voipi auttoa, kun myö lähetäh kaloa pyytämäh ta lintuo metshästä ta -mihin vain". - -Voidaanpa vainajan mukana lähettää tuonelaan oikein suullisiakin -terveisiä. Itkien valitetaan terveisvirsi: - - "Voikoa viestisie vieritellä vieronasta vartuostani vieslövih - syntysih, sen visallisie, kuihe loatusie, vierona vartuoni, - vieslövien ilmasien peällä visan elostelen! - - Et tiijä, tuloo vieslövien ilmojen peällisie viestisie - vietuvoiksentelomah [kyselemään] vieronasta vartuostani. - - Voi sateijen lyömättömie soavehien ilmojen peällisie vereksie - sanomaisie soatella! [Niin tuoreita, ettei ole vesisade turmellut.] - - Et tiijä, tuloo vereksie sanomaisie soahustelomah [kyselemään] - soavehis syntylöissä sammusta vartuostani. - - Voi valkeista syntylöistä valivopolkkasista vallan etshitellä - vaimalan vartuoni vallan kohtalahista! Niin, vaimala vartuoni, - olen valkeijen ilmojen peällä vallan monenloatusien Tuonelan - vaimalaisien valtivoiksentelijaisina [kärsijänä]. - - Ei ole ollun minkänä vallallisien vaimaloijen miel'alasien - valotuksie [vaimennuksia] niistä aijoista soahen, kun on hänen - valkehuot valkehih syntylöih valkie Spoassusen' vallan puuvutellun. - - En ole kuitana voalimaisieni vassen voinun valotella [vaimennella] - vaimaloita miel'alasieni enkä ole voinun valitella kuillana - voalimaisilla. - - Anna, vaimala vartuoni, hotj siun valkeih syntysih vallan - puuvunta-aikasina valittelen vaimaloijen vetysieni keralla! - - Etkö valkeis syntysissä miun vaimalan vartuoni vallan - kohtalahisella valittelis näihe loatusie, kun vaimalan vartuoni - valkeijen ilmojen peällä valittelen siun valkehuisie vassen." - -Kun sitten muisteliaiset on jaettu ja pappi haudan siunannut sekä -vainajan _pokrepainnut_, valmistanut hautaan, otetaan aluskanget pois -ja arkku lasketaan nuorilla hautaan. Silloin itketään: - - "Elköä, tunnon olovat omakuntaseni ta i tuvis narotakuntani, - tuvista hyvästäni tuhansien Tuonelan turpeiden turvutuksiks - [turvotettavaksi] tunnon loajitelko! - - Voikoa turpiet tuomituhjuset [tuomipehkot] tunnon etsitella - tuvehen hyväseni sijoih tuvehih syntysih! - - Anna miun tuvis hyväseni tunnon elosteloo tuvehien ilmojen - peällä tunnon olovat aikasie. - - Voikoa, vallan olovat omakuntaseni, voara voaroilta valitut - valivokivyöt [valitut, tasaiset kivet, joita voi liikutella] - valkeihsyntysih valkien hyväseni sijoih vallan loajitelia! - - Voikoa, verran olovat omakuntaseni ta versojaini lapset, vesien - vellomat venkkien pohjissa venynehet vesihakoset verran loajitella - vetrehen hyväseni sijoih vetrehih syntysih! - - Anna vetrehen hyväseni vetrehien ilmojen peällä verran elossella - verran olovammat aikaset." - -Kun arkku on laskettu hautaan ja joku läheinen sukulainen naapurista, -vävy tai joku muu, on laskeutunut naulaamaan kantta kiinni, itketään: - - "Elköä soavehen hyväseni soavehuisie satojen Tuonelan - tshasohka-rautojen [salpojen] toakse salpoalko soavehih syntysih! - - Elköä, tunnon olovat omakuntaseni ta i tuvis narotakuntani, - tuvista hyvästäni tuhansien Tuonelan kriepostirautasien [lukkojen] - toakse tunnon loajitelko näinä päivätuomeksuisina! - - Voikoa tuomiset tulostupenjaiset [tulorappuset (ven. stupenj = - porras)] tunnon loajitella tuvehella hyväselläni näinä - päivätuomeksuisina, kuita myöten tuvis hyväseni tuvehista - syntysistä tunnon yleneksentelis turtivoa varruttani ta i - tuuvittamaisieh tunnon silmittelömäh hotj tunnon ainuot kertaset! - - Voikoa, vallan olovat omakuntaseni ta i valkie narotakuntani, - valmissella vaskiset Tuonelan tulentovajaset [tulorappuset, - karjalan 'vajaset' = rappuset talon edessä] valkeista syntysistä - valkiella hyväselläni! - - Eikö niitä myöten valkie hyväseni vallan yleneksentelis valkeijen - ilmojen peällä valkeista syntysistä hotj vallan ainuot kertaset - vaimaloa varruttani ta omie voalimaisieh silmittelömäh." - -Kun arkun kansi on naulattu, ladotaan arkun peitoksi _tuohi- taikka -petäjänkuorilevyjä_, jottei multa pääsisi suorastaan arkkua -koskettamaan. - -Joskus on, niin kerrotaan, joku vainaja haudattu _kumollah_ eli -kasvoilleen. "Onnakko on, jotta kun rupieu hyvin paljo kuolomah väkie, -elikkä ken naini lapsie soa ta kaikki järkieh kuoloo, niin kumollah kun -lapsi hauvatah, niin siitä jeä toiset elämäh." - -Ennenkuin ruvetaan luomaan hautaa umpeen, heittävät saattajat arkun -kannelle multaa, taittavat puusta oksan, jolle kolmasti sirauttavat -sitä haudan reunalta. Paljaalla kädellä ei uskalleta kalmiston multia -kosketella. Kun multaa on näin pirautettu vainajan "silmille", ei siitä -ole enää tuonelasta tulijaa, ja hänet on helpompi silloin unohtaakin. -Saattajat, naisetkin, ellei ole tarpeeksi miehiä matkassa, täyttävät -haudan. Hautaa umpeen luotaessa itketään viimeinen itku: - - "Elköä kaunehen hyväseni kallehuisie kauheijen kalmamultasien - kaunistoisiks kajon loajitelko näinä päiväkaunistoisina. Voikoa - katajapehkoset niih sijoih kajon etshitellä! - - Niin alkaa kamaloilta koavassella kaihosta vartuostani, kun - kaunehen hyväseni kallehuot kauheijen kalmamultasien kaunistoisiks - kajon loajitteletta. - - Voi, kaunis hyväseni, kaislapeä-heinäsiks [kaislankaltainen - nurmella kasvava heinä] kajon yleneksennellä kaunehien ilmasien - peällä! Mie niistä hotj siun kallehuisies koalelisin katsahtelomah - toisin aikasin kajon suurissa ikävien kaihosissa. - - Voi, kuulu hyväseni, kuulu syntysistä kukkapeä-heinäset kujin - ylenneitä kurjista seänalasistas kuulu ilmojen peällä! Mie, - kurja vartuoni, niistä siun kukkahuisies kävisin hotj kujin - silmittelömäh kuulu Spoassusen kesäkuuroksuisina, kun - kukkapeä-heinäset kukiksenteloo kurjista seänalasistas. - - Mie, kurja vartuoni, niitä kukkapeä-heinäsie vassen kuulu - ilmojen peällisie kurjasieni kujin alennuttelisin. - - Voi, ihala hyväseni, innon aivosina, huomenesihalmoisina - ilmanvuksennella ihaloina ilman lintusina omilla iltapihasilla - iluolemah! Enkö niitä vassen vois, inhu vartuoni, iltasijasilta - innon yletä, kun ei ole innon ylentelijäisie iltasijasilta, kun - ihalan hyväseni ihaluot ihaloih syntysih innon loajiteltih. - - Voi, kuulu hyväseni, kuulu syntysistä kuuritsoijen nenissä istujiks - kummalintusiks kujertelomah kujin yleneksennellä! Enkö, kurja - vartuoni, vois kuuritshasijasilta kujin yletä, kun kummalintusina - kujertelet, kun kuulu Spoassusen' siun kukkahuot kujin puuvuttel' - kuulu ilmojen peältä." - -Pitkän itkuvirren aikana on hauta täytetty ja jalkopuoleen on asetettu -risti seisomaan. Lopuksi mullat silitellään ja tasoitellaan kummuksi. - -Arkun laatija tekee myös ristin, mutta sen voivat valmistaa kyllä -omaisetkin, m.m. pojat vanhemmilleen. Risti koetetaan tehdä "kelle vain -min kaunehempi osattais". Varsinkin ennen aikaan pantiin niiden -valmistamiseen vaivaa ja huolta, niihin tehtiin silloin viilot ja -katot, "solomat" ja "kuuritshat", sekä koristellut tuulilaudat katon -reunoihin. Pari kolmekin poikkipuuta salvettiin päärunkoon, alimmainen -venäläiseen tapaan viistoon. Nykyään ei hautapatsaita enää viitsitä -veistoksilla kaunistella, enimmäkseen ne tehdään vain aivan sileät, -joskus maalataankin. Vainajan puumerkki leikataan patsaaseen, toisinaan -kuolinvuosikin. Ristin juuren ympärille maahan kääräistään tuohi -lahoamista hidastuttamaan. - -Pyhäinkuva, joka on ollut vainajan ryntäillä, kiinnitetään ristin -päärunkoon vainajan puoleiselle sivulle. Ristin poikkipuille asetetaan -ne tuohuksien palaset, jotka saattajilta ovat jääneet palamatta. -_Tuulipaikkoja_ (liinoja) sitovat naiset heti ristiin, jotta tämä olisi -"kaunehempi". Tavallisesti ovat ne valkeita, noin puolen korttelin -levyisiä, uudesta, "solkivaatteesta" poikkisarkaan leikattuja -vaatesuikaleita. Tuulipaikat sidotaan ristin poikkipuuhun -vaatenauhalla; niiden sanotaan olevan pokoiniekan _käspaikkoja_ -(pyyhinliinoja). Orsi, jolla arkku on kannettu hautausmaalle, asetetaan -ristin viereen haudalle pitkälleen. - -Myöhemmin rakennetaan haudalle _kropnitsha_, pienoinen hautakammio. Se -on tehtävä pian, jottei vesi pääse valumaan hautaan ja mädättämään -arkkua ennen vainajaa, koska ruumis silloin joutuisi lahoamatonna -multien sekaan. [Jos hautakummussa mullat painuvat maaemään, on vainaja -onneton kuolija, joka joutuu oatuun. Mutta jos kummulla mullat kohoavat -ylös ja heinittyvät, on kuolija onnellinen, hänellä on tsharsvan elos.] - -Kropnitshan laativat sukulaiset taikka omaiset. Ennen se -tehtiin hirsistä, salvettiin pyöreistä hirren kappaleista pari-, -kolmekerrokselliseksi ja _viiloniekaksi_ niinkuin huone. Lautakatto oli -kahtaalle kallistuva, harjalla soloma kuuritshoineen. Tehtiinpä -sivuseinän pääpuoleen pieni ikkunakin lasiruutuineen, kuten arkkuunkin. -Siitä saattoi vainaja "silmitellä valkeih ilmoih" taikka tulla ulos -"kuuritshoijen nenissä istujiks kummalintusiks kujertelomah". - -Nykyään tehdään kropnitshoita myös turpeista. Kropnitsha tehdään haudan -pituinen ja levyinen, ja se on hautakummulla kuin vainajan suojaksi ja -kodiksi tehty pikkuinen pirtti. Se estää myös kalmistossa kävijöitä -tallaamasta hautakumpua ja suojelee hautaa sadevedeltä. - - - - -7. HAUDALTA PALUU. - - -Niin on vainaja kätketty "kauheijen kalmamultien kaunistoisiks" ja -"tuhansien tuonelan tshasohkarautojen toakse". Hautakumpu on tasoitettu -ja risti saatu pystyyn. Sitten lähdetään takaisin kotia kohti. -Kalmistosta palattaessa ei kukaan saa katsoa taaksensa. Kalma voisi -silloin hinkautua ja vasta hautaan saatu vainaja palata takaisin -tuonelasta. - -Jos kuollut on viety kalmistoon reellä, käännetään reen pohjaliisteet -_muurnin_, [nurin] ennenkuin niille palattaessa uskalletaan -istuutua. Rekeä ei ajeta pihaan, vaan se jätetään kartanon taakse, -_pohjoissalmoh_, käännetään kylelleen ja siitä kopistellaan -kirvespohjalla lumet ja rikat pois. Pohjaliisteet heitetään salvoksen -korvalle tuulettumaan, lapiot ja kirveet, joita on käytetty hautaa -kaivettaessa, jätetään pitkälleen maahan talon pohjoispuolelle, jotta - - "tuuli tuuloo ta vesi lyö, - pohjaisilma poltteloo, - vilu ilma vierauttau." - -Seinää vasten pystyyn ei niitä saa asettaa. Jos sen tekisi, saattaisi -surma ottaa lisää talosta väkeä. Samoin myös reki vaatisi uutta -viemistä, jos se liisteineen heitettäisiin kohdalleen. - -Koko saattojoukko savustelee itsensä katajalla kalmistosta palattuaan -samalla kuin kuolinpirttiäkin kalmanhajun karkoittamiseksi -savustellaan. Ne, jotka ovat kaivaneet haudan, kantaneet vainajaa -taikka muuten kuollutta lähemmin käsitelleet, savustelevat lisäksi -kätensäkin. Jotkut saattavat lämmittää saunankin ja käydä kylyssä. -Mutta niin kauan kuin vainaja on ollut maan päällä, ei talossa ole -saanut saunaa lämmittää eikä kylyssä käydä, sillä tällöin voisi saada -kalman tartunnan. - -Isännättömiksi jääneiden kotipeltojen pientareita palattaessa muistuu -vainaja mieleen. Itkuvirttä valitellen niitä katsellaan: - - "Katshokkoa, kun on valkiesta hyväsestäni jeänehet kaikki - vakovainivoisetkin vaimaloijen vetysien valtasissa näinä - päivävarreksuisina! - - Kaikki kyllä hyväsestäni jeänehet kylvöpeltosien laitasetki ovat - kyhelmöijen vetysien valtasissa näinä päiväkypenyisinä. - - Niin olen, kyhelmä vartuoni, kyhelmöijen vetysien valtasissa - kaiken kyllä ikäseni kyhän eloistelomah. - - Kaikki on vieslövästä hyväsestäni jeänehet viikatehvainivoisetkin - vieronoijen vetysien valtasissa visan olovaisilta ["visan - olovaisilta" = kovin paljon, ylt'yleensä] näinä päivävierennäisinä. - - Niin se lienöy, vierona vartuoni, kaiken vieslövän ikäseni - vieronoijen vetysien valloissa koalelomassa näijen - viikatehvainivoisien peällä." - -Oudolta tuntuu tuttu kotipihakin ja itkuvesien valloissa olevalta: - - "Katshokkoa, kun on loatu hyväseni lastupihasilla loajat - vesi-lampiset loajitteliutunna näinä päivä-lapovehusina, kun on - loatu hyväseni loaskavuot loatu syntysih loavun assuteltu näinä - päivä-lapovehusina. - - Niin se lienöy, laitto vartuoni, koko loatu ikäseni laittojen - vetysien valloissa loavun koalelomah näillä lastupihasilla koko - loatu ikäseni." - -Samoin näyttävät monasti edestakaisin kuletut rappusetkin surevan. -Niitä lähestyessä huomataan: - - "Kaikki on valkien hyväseni vajovieryöt vaimaloijen vetysien - valtasissa näinä päivävarreksuisina, kun on valkien hyväseni - valkevuot valkeih syntysih vallan assuteltu. - - Niin se lienöy, vaimala vartuoni, koko valkien ikäseni vallan - koalelomah näitä vajovierysie vaimaloijeh vetysien keralla." - -Mutta kamalan kylmiltä ja kolkoilta tuntuvat tyhjiksi jääneet -asuinhuoneet, kun sinne kalmistosta vainajan "kallehuisitta" takaisin -palataan. Niinpä jo sintshissä ja pirtissä tunnetaan: - - "Voi kuin viluilta viimoaloo vieronasta vartuostani viestivästä - hyväsestäni jeänehet visan assuntasijaset näinä päivävierennäisinä. - Kaikki on vieronoijen vetysien valtasissa nämä visan - assuntasijaset. - - Niin se lienöy vierona vartuoni vieronat seänalaset viluja - virvettelömäh ["viluja virvettelömäh" = mielipahasta värisemässä] - koko vieslövän ikäseni, kun ei ole vieslövän hyväseni vieslövyisie - visan elostelemassa omissa visan assuntasijasissah. - - Voi kuin kamaloilta koavasteloo kaunehesta hyväsestäni jeänehet - kajon assuntasijaset näinä päiväkaunistoisina, kun ei ole - kaunehen hyväseni kallehuisie näissä kajon assuntasijasissa. - - Kaikki on kaunehen hyväseni kamoaikkunoijen korvasetkin - kaljamojeähysien [jääkaljamien] kajollisiks kaljamoittun näinä - päiväkaunistoisina. - - Niin lietäneh koko kauneheks ikäseksen' kamoaikkunoijen - korvasetkin kaljamoittun. - - Kaikki ne on ihalasta hyväsestäni jeänehet isveskarauvoilla - issutetut [saranoilla kiinntetyt] ilmaikkunoijen korvalliset - iljenjeähysien [jääiljamien] innollisiks innon loajittautun näinä - päiväihalmoisina. - - Niin lienöy inhu vartuoni kaikeks ihalaks ikäseksen' inhojen - vetysieni Valtasissa, kun alan ihalan hyväseni ihaluisitta innon - elossella näissä ihalasta hyväsestäni jeänehissä innon - assuntasijasissa." - -Ei tahdota pirttiin päästyä oikein uskoa, ettei vainaja todellakaan -enää ole "assuntasijasissah". Kaikkialla näkyy tuttuja todisteita -hänestä. Ehkäpä hän on vain jonnekin pistäytynyt, piiloutunut? Siksipä -aletaan häntä pirtistä ja jokapaikasta "etshitellä" (etsiskellä) -itkuvirsiä valitellen: - - "Anna rupielen, kiero vartuoni, kirasta hyvästäni kiran - etshittelömäh omista kiran assuntasijasistah. - - Eikö ole hotj omien kivikiukaijen [uunien] korvasilla kiran - loajitteliutun, kun kiran rikenih kertasih kiroijen ilmojen peällä - oloaikasina omilla kivikiukaijen korvasilla kiran koaleli. - - Ei ole kirahan hyväseni kirahuot omilla kivikiukaijen korvasilla - kiran koalelomassa. - - Kaikki on nämä kivikiukaijen korvasetkin kierojen vetysien - valtasissa näinä päiväkiekkosina. - - Kuihe loatusih alan, kiero vartuoni, kiran elossella näissä kiran - assuntasijasissa kirahan hyväseni sulitta kirahuisitta? - - Anna, paljo vartuoni, parahan hyväseni parahuisie panun etshittelen - omien patvipatshahuisien takoa. - - Vet, se panun rikenih kertasih patsherteli [puheli, pakisi - hiljaisella äänellä] omieh patvipatshahaisieh [kiukaan patsaan] - takana panun myöhäsien iltapatsheroisien panun alenenta-aikasina. - - Niin se lienöy paljolla vartuollani kaikeks parahaks ikäsekseni - panun suuret paljoset [mielipahat] panun alenneltavaisiks, kun on - nämä patvipatshahaisetki paljojen vetysien valtasissa näinä - päiväpatsheroisina." - -Mutta kun ei pirtistä löydy vainajan "valkehuisia", käväisee itkijä -häntä toisistakin huoneista etsimässä: - - "Anna rupielen, sammu vartuoni, omista salmojen suojasista soavehen - hyväseni soavehuisie soarnan etshittelömäh. - - Eikö ole hotj omih salmojen suojasih salauvuksennellun?" - -Mutta kun ei sielläkään löydy, täytyy palata pirttiin takaisin, -valitellen: - - "Ei ole hotj soavis hyväseni omih salmojen suojasih voimin - salauvuksennella kuihe paikkasih. - - Aivan on soavehih syntysih soavis Spoassusen' hänen soavehuot - soarnan puuvutellun. - - Kuihe loatusih alkanen, sammu vartuoni, soavehesta hyväsestäni - jeänehissä soarnan assuntasijasissa soarnan elossella soarnan - armottomina soavehien ilmojen peällä. - - Niin äijiksi sammusikseni soarnan loajittautuu soarnan polvuhiset - Tuonelan sammuset. - - Niin se alkaa turtivolla vartuollani tuhansin tulikypenyisin - tuisaella [poltella, pistellä tuskaisesti, tuiskaella] tuhmat - miel'alaseni. - - Ei ole tuvehen hyväseni tuvehuisie enämpi omissa tunnon - assuntasijasissah näinä päivätuomeksuisina. Ei ni kuillana aikasin - enämpi tunnon koalele omih tunnon assuntasijasih. - - Niin alkaa tunnon äijiksi tukelaisikseni [tukalaksi olokseni] - tunnon loajittautuo, kun en voi ni kuihe loatusih aikasieni tunnon - alennella tuhmilta vetysiltä." - -Viimein joku itkijää säälien rupeaa häntä lohduttelemaan ja -tyynnyttelemään ja kehoittelee häntä jättämään jo etsintänsä ja itkunsa -ja rauhoittumaan. Itkijä heittäytyy tyynnyttelijän kaulaan ja -valittelee: - - "Elköä kiellelköä kieroa varruttani! - - Anna mie, kiero vartuoni hotj kierojen vetysieni kera kiran - koalelen ta kiran etshittelen kirahan hyväseni kirahuisie. - - En voi vakautella [tyynnytellä] vaimaloita miel'alasieni näinä - päivävarreksuisina, niin vaimalan vartuoni vaimalat seänalaset - vallaiksenteloo [oleskelee] vaimaloijen vetysien valloissa. - - Kuihe loatusie rupielen aikasieni vallan alentelomah näissä - valkiesta hyväsestäni jeänehissä vallan assuntasijasissa? - - Ei ole ni kuihe valkehuisie vassen valutella [itkien, kyynelin - alennella] vaimaloita miel'alasieni kuillana aikasin." - -Vielä seuraavanakin päivänä herähtää valitusvirsi. Aamulla herättyä -muistuu taas mieleen vainajan tyhjä sija, vainajan poissaolo ja ikävä -on taas entisellään ja itkuvirsi valmiina: - - "Näihe ikäväisih lienen, inhu vartuoni, ihaloijen ilmojen peältä - innon puutun, kun on kaiken ikäseni piettävät innon polvuhiset - Tuonelan ikäväiset innon alenneltavaisina inhulla vartuollani. - - Olen katshahellun, kaiho vartuoni, eikö kaunehen hyväseni kallehuot - kajon koalele omih kajon assuntasijasih. - - Jos kuillana aikasin katesijasilta kajon yleneksentelisin, kaiho - vartuoni, ei ole kaunehen hyväseni kallehuisie omissa kajon - assuntasijasissah. - - Kaunis hyväseni kun kaikin aikasin huomeueskaunistoisina omilla - kajotyöhysilläh kajon asetteliutu kaihon vartuoni keralla. - - Vet, ei ole kajonkana ainusie kertasie yksillä kajotyöhysillä kajon - koalelomassa. - - Mie vain, kaiho vartuoni, kaihojen vetysieni keralla koalelen kajon - armottomina kaunehesta hyväsestäni jeänehillä kajon avotyöhysillä. - - En voi, kaiho vartuoni, kaunehesta hyväsestäni jeänehien - kannikkastolasien peällä koalella kaihoitta vetysittä, kun ei ole - kaunehen hyväseni kallehuisie yksillä kannikkaverosilla kajonkana - ainusie kertasie. - - Kaikki on kaiholla vartuollani kajon prostoisien [huonojen] - kaklussomasien [vaatteiden] täytehiset, kaiken kaunehen ikäseni - piettävät kaihoset kannettavana ["Kun on oikein suuri mielipaha, - niin eivät vaatteetkaan päällä mahu", on tapana sanoa], kun ei ole - kaunehen hyväseni kallehuisie kuillana aikasin omissa kajon - assuntasijasissa koalelomassa. - - Ei ole sukie hyväseni yksillä sulavilla suusoviettaisilla suimun - koalelomassa suimunkana ainusie kertasie niistä aijoista soahe - kuin on sukeih syntysih suimun assuteltu. - - Jos min kajolliset kaihopaikkaset [mielipahat] kajon loajittautuu, - ei ole kenenkänä kallehuisie vassen kajon kavotella, kun on - kaunehen hyväseni kallehuot kaunis Spoassusen' kallehien ilmojen - peältä kajon puuvutellun kajon yhettömiks. - - Ei ole vaimalan vartuoni varsisomasien [vaatteiden] vallan - assuttelijaisie voatejarmantkaisista [vaatekaupoista, markkinoilta - ven. jarmarka = markkinat]. Kuin oli valkie hyväseni valkeijen - ilmojen peällä vallan koalelomassa, niin vallan rikenih kertasih - varsisomasie voakanmaista voatejarmantkaisista voimalalla - vartuollani assutteli. - - Kujin rikenih kertasih kuulu hyväseni kuulu ilmojen peällä - oloaikasinah kuulusista kuptshien [kauppiaiden ven. kupets = - kauppias] lauhkasista [kauppapuodeista] kuletteli kaiken - kujillisie kuitusomasie kurjalla vartuollani. - - Ei ole niistä aijoista soahe ollun kurjalla vartuollani - kuitusomasien kulettelijaisie. - - Aivan se on kurja vartuoni kujin prostoisissa kuitusomasissa - kuleksennellun. - - Niistä on kurjalla vartuollani mielistä alenemattomat kaiken kuulu - ikäseni piettävät kurjaset kujin alenneltavaisina." - - - - -8. MAAHANPANIAISET. - - -Aamulla sinä päivänä, jona vainaja saatetaan kalmistoon, ei maisteta -ensinkään mitään syötävää, teetä vain juodaan ja vieraillekin -tarjotaan. Jos saattajat nauttisivat suurusta, niin ei vainajalle -loisessa elämässä sinä päivänä annettaisi syötävää. Vasta kun -hautausmaalta palataan, syödään ja juodaan. Koko saattoväki kokoontuu -kuolintaloon viettämään _moahanpaniaisia_. [Nykyään myös _hautajaiset_. -Tunnetaan myös sana _peijaiset_. Sanotaan esim.: "En lähe häihen enkä -peijahaisih", ja "En ole kaynyn häissä enkä peijahaisis."] - -Syömiset ja juomiset laitetaan valmiiksi jo vainajaa hautaan -hankittaessa. Jokainen koettaa varojensa mukaan saada kaikenmoista -parempaa syötävää siksi kerraksi. Pöydällä on silloin _leipää_, sekä -ohuempaa että paksumpaa, ja vielä erittäin ohraista _rieskaa_. -Leivän rinnalla on _kakkaraa, sultshinaa, kalittaa, sankia ja -rieskaista_. [Kaikki karjalaisia leipä- ja piirakkalajeja.] Sitten on -kalakukkoa monista kaloista: lohesta, siiasta, säynäästä, harjuksesta, -ahvenesta ja mujeesta, joka kalalajista, mitä on, varsinkin parhaista. -_Lihaakin_ on keitetty, ja lopuksi on suurimoista monenlaatuista -_putroa_, [suurimoista (ryyneistä) on keitetty putroa, mutta jauhoista -keitetty huttua] lisäksi vielä _lintaa_ [maitovelliä]. Näin on arkena, -kun ei tarvitse paastota, mutta _pyhäissä aikana_ on pöydällä vähän -erilaatuiset suurukset: _kolatshut_ [rinkeli], _potakkapiiraat, -suurimopiiraat, nakrispiiraat, kohahuspiiraat_ [hapatetut piiraat, -ohrasta sydän, ruistaikinasta "suoravaiset", kuoret] vielä -_potakkakukkoa, nakriskukkoa, marjakalittaa, hautasankia -[naurishaudikkaista], mämmisankia_, rieskaista, kalakukkoa sekä -potakkaa kapakalan kera. Siis tavallisia karjalaisia arkiajan juhlan -antimia taikka pyhäisen paastoajan syötäviä. - -Mitään eläintä ei tavallisesti maahanpaniaisiksi teurasteta, ellei satu -juuri olemaan syksyinen teurastusaika. Mutta papille antavat ne, joilta -vain liikenee, lampaan tai vasikan, jopa pohatat lehmänkin taikka -härän; tämä lahja annetaan kuin vainajan muisteliaisiksi. Pappi -tavallisesti teurastaa sen heti. Myös on papille maksettava -laulantapalkka, jopa heti kirkossa, toimituksen päätyttyä. Sillä -vainajalla ei ole maassa sijaa, ellei hänelle ole laulettu ja -laulantapalkkaa maksettu. [Rauhattomasta ihmisestä sanotaankin: -"kävelöö kuin laulamaton kuolija."] Jos papille annetaan jokin eläin, -viedään se hänelle samoin heti haudalta kotiin päästyä. - -Ruokapöytään on vainajalle varattu tyhjä istuinsija ja sen kohdalle -pöydälle asetettu lusikka. Sukulaiset ja vieraat suurustavat ensin, -vasta sen jälkeen talonväki, viimeksi köyhät ja halpa-arvoiset vieraat. -Miehet anastavat aina pöydässä samoin kuin muuallakin -- ensi vuoron ja -ensi sijan. Syömään ruvetessa _pominaijah_ eli muistellaan vainajaa: - - "Pominoi, Hospod', pokoiniekkoa! - Antoah, Jumala, tsharsvoa nepesnöitä - [ven. nebesnyj = taivaallinen], - roajuo spassenjoa - [ven. spasenie = autuus], - tuon ilmaista lämmintä sijoa, - tuon ilmasie metisie ruokasie!" - -Myös voidaan sanoa: - - "Anna, Jumala, tuon ilmasiks hyvikseh, - ja tuon ilmasiks metisikse ruokasikseh, - tänäi peänä, tälläi tsheässyllä!" - [Ven. tshas = hetki, tunti.] - -Maahanpaniaisiin kutsutaan sukulaisia ja tuttavia, sekä naapureita että -etempääkin toisista kylistä. Jos joku jää pois eikä tule saattamaan -vainajaa eikä maahanpaniaisiin, niin se on hänen oma "reähkänsä". Siitä -saattaa kyllä joskus olla ikävät seuraukset, jos nimittäin vainaja -panee sen pahakseen. Siitä voi terveys vioittua, voi ruveta -_pakottamaan hammasta_, taikka alkaa _verissä kuvatella_ taikka tarttua -jokin muu tauti: _päätä alkaa humata, jalkaa kolottaa, kättä pakottaa_. -Nämä taudit ja kivut alkavat sillä lailla, että yöllä unissa näyttäytyy -vainaja ja on vastuksina, päivällä taas varauttelee ja muistuu mieleen, -että tuolta ja tuolta tulee vainaja. Siitä voi arvata, että vainaja -vaatii "käymäh peälläh" taikka antamaan muisteliaisia. Vaivanalaisen -täytyy silloin antaa muisteliaisia sukulaisille sekä käydä haudalla -suitsuttamassa ja sitomassa _tuulipaikka_ hautaristiin. Tuulipaikkaa -asetettaessa anellaan: - - "Prosti, milma, pokoiniekka, - mitä lienen pahoin loatin, - veärin ajatellun! - Milma kun lienet voatin peälläs käymäh." - -Sen, joka on niin heikko, ettei kykene haudalle käymään, täytyy luvata: - - "Milma kun vaivannet, pokoiniekka, - ni prosti milma, pokoiniekka! - Niin kun voatinet, - niin tulen peälläs käymäh - ta tuon tuulipaikan, - ta annan muisteliaisie - ta koajin mullillas. - Vain ei ole aijalla meäreä, - ei päivällä liittuo, - tulen konsa kyhöytynen." - -Vainaja voi hyvin helposti ruveta vaivaamaan, jos hänen suhteensa -jotakin lyödään laimin. Niinpä muuan vanha Vuonnisen ukko-vainaja kävi -vuosittain aina talostaan lehmän surmaamassa. Perilliset eivät olleet -raskineetkaan antaa lehmää papille, vaikka olivat luvanneet, kun vaari -oli kuolinvuoteellaan määrännyt. Vasta kun vainaja alkoi ahdistella, -tulivat omaiset huomaamaan, että "kyllä kuollut omansa perii", ja -lupasivat teurastaa lehmän _muissinsuovatuksi_ sekä kutsua sukulaiset, -rikkaat ja köyhät _muissinlehmämurkinalle_. Nyt vasta vanha vaari -leppyi. - -Joskus, varsinkin sananparsin puhuttaessa, mainitaan maahanpaniaisia -häiksi. Sanotaan esim. "Kahitsi häitä pietäh: kerta männessä mieholah, -toini hautah pannessa", sekä: "Yhet heät on pietty, toiset on vielä -pitämättä". Puhutaan myös "iloisista häistä" ja "surullisista häistä". -Niinpä sanotaan: "Iloiset on elävän heät, surulliset kuollehilla", ja -"Ennen oisin elävän häissä, ennenkuin kurja kuollehilla". Vieläpä -nimenomaan sanotaan hautajaisista: "Ne heät on pietty, toista kertoa ei -niitä enää pietä." Jos häitä joku tahtoo moitiskella, voi toinen -huomauttaa: "Heät piettih! toini kerta vielä pietäh, ei kavokkana. Ei -auta moittimiset toisih häiheh", tai: "No kerta heät on pietty, toini -kerta ammoin pietäh, ei auta moittimiset." Tytölle, joka kuolee, tulee -"Nurmi-Niikkanan poika sulhasiks". - - - - -9. MUISTOATERIAT JA MUISTINPÄIVÄT. - - -_Kuuteen netäliin_ (viikkoon) ei vainajaa oikeastaan saisi vielä -pokoiniekaksi sanoa, sillä hän on siihen asti vain _pokoitussa_ -(vainajan sielu tai -henki) [ven. dyssha = sielu, henki(lö). Sanotaan -myös esim.: "Montako tussaa teill' on verolla? Paljoko tussalta -maksetah?"]. Ei häntä myöskään saa enää entisellä nimellään mainita, -koska hän on jo poistunut näiltä ilmoilta. Kuuden viikon kuluttua vasta -saa sanoa pokoiniekaksi. - -Tänä kuuden viikon aikana voi vainaja silloin tällöin käydä kotonakin, -häntä kun näinä aikoina käytettään joka paikassa, missä hän on -eläessään liikkunut ja toiminut, ja samalla hänelle näytetään ja -muistutetaan kaikki, mitä hän on eläessään tehnyt ja raatanut. -Tulevasta tilastaan ei vainaja vielä tiedä. Vasta kuuden viikon -kuluttua se hänelle "valkeutetah". - -Ensi viikolla on vainajaa muisteltava joka aamu, on leivottava kolme -_möykkyistä_ eli pientä ohrarieskaa ja ne annettava "lesk'akoille". -Seuraavilla viikoilla on samana päivänä, kun vainaja on kuollut, -annettava _kuolientapäivän muisteliaisia_. [Sitä, jolle jää talonpito -vainajan jälkeen, muistutetaan: "Pie muistossa kuolientapäiveä!"] -Vainajan muistoksi laitetaan murkina ja kutsutaan muutamia sukulaisia -ja tuttavia ja annetaan ainakin kolmelle, ellei useammalle riitä, niitä -ruokalajeja, joita siksi päiväksi on tehty. Annettaessa kehoitetaan: -"Täss' on, muistele pokoiniekkoa!" tai: "Mainitse pokoiniekkoa!" - -Mutta kuuden viikon kuluttua laitetaan kuolentapäivänä _kuuen netälin -murkina_. Silloin pannaan pöytään parasta mitä voidaan hankkia, samoin -kuin maahanpaniaisissakin, kaikenlaisia karjalaisia ruokia, pyhäisenä -aikana rasvattomia ja lihattomia pyhäruokia, arkena arkisia syötäviä. -Päivä otetaan vastaan parhaan praasniekan tavoin. Jos on pimeä aika, -niin kynttilöitäkin joaloihin [kynttilän valukaavoihin] valetaan -juhlapäivää varten. Pirtit ja muut huoneet pestään ja puhdistetaan. -Aattoiltana lämmitetään kyly ja käydään itsekin peseytymässä ja sitten -suoriudutaan parhaisiin vaatteisiin. Koko heimokunta kutsutaan -pitoihin, samoin hyvät tuttavat, ja erityisesti on kutsuttava leskiä. -Sillä "ei kenenkänä molinta ole niin tehoisa kuin leskien." -Miesvainajaa muistelemaan tulee tavallisesti enemmän miehiä, -naiskuolijaa taas enemmän naisväkeä. Mutta jos murkinanpitäjä on niin -köyhä, ettei voi koko heimokunnalleen laatia ateriaa, on ainakin kolme -lesk'akkaa kutsuttava molimaan ja pöydälle pantava edes vettä, leipää -ja suolaa. Vieraatkin tuovat kyllä mukanaan ruoka-aineita ja juomista, -varsinkin varakkaammat köyhemmille. - -Jo puoliyön aikaan aletaan ruokia asetella ruokapöydälle -- toiset -laittavat ruokia, toiset ristivät silmiään ja muistelevat vainajaa. -Sillä nyt tulee hän viimeisen kerran käymään kotonaan ja ottamaan osaa -yhteiseen murkinaan ja olemaan yhdessä koko heimokuntansa kanssa. Siksi -onkin kuuden viikon murkina _kallis murkina_, ja silloin pitää ainakin -jotakin olla pöydällä. Jos vainaja tullessaan näkisi pöydän tyhjänä, -lähtisi hän verisiä kyyneleitä itkien pois. Mutta jos pöytä on katettu -hyvin, lähtee vainaja nauraen ja hyvällä mielellä. Vainaja tulee -näkymättömänä _lintuna_ ja kolme "anhelia" on häntä kuljettamassa. Hän -saapuu juuri kun päivänkoite on alkamassa. - -Pöytään jätetään vainajalle tyhjä sija, pöydän päähän _ylikolkkaan_ eli -pyhäinkuvain puoleiseen kulmaan. Siihen asetetaan lusikka ja käspaikka -(pyyhinliina), ja pannaan parasta mitä pöydässä on [veistä ei panna, -sillä pidetään suurena räähkänä, jos veitsi on pöydässä]. Kukaan -vieraista ei asetu siihen istumaan. Pyhäinkuvain edessä palavat -tuohukset, ja pöydällä, jos valoa tarvitaan, on kynttilöitä -tuikuttamassa. Pöydässä istutaan hiljaisina, samoin koko yökin -vietetään väliin puhein ja kovaa ääntä pitämättä. Syömään ruvettaessa -"loaitah risti" ensimäiselle leipäpalaselle, joka käteen otetaan. -Silmiään ristien jokainen leipäpalansa "ristii" ja samalla mainitsee -vainajaa: - - "Pominoi, Hospod', pokoiniekkoa! - Anna tsarsvoa nepesnöitä, - roajuo spassenjoa! - Peässä, Hospod', tänäi peänä - tuon ilmasih metisiä ruokasih - meän kera yhteh stolah, - yhellä murkinalla! - Nyt olemma pokoiniekan kera - viimeisellä murkinalla yhessä stolassa. - Heän näköy meät, myö emmä häntä." - -Tämän jälkeen vasta käydään ruokiin käsiksi. Ja kiirekin on. Sillä -ennen päivän tuloa on "pokoiniekan" poistuttava, päivällä ei hänen enää -ole lupa liikkua. Juuri kun päivänkoite alkaa, täytyy hänen lähteä, ja -hän menee nyt tuolle ilmalle määrättyyn paikkaansa eikä enää palaa -takaisin. - -Murkinapöytää hankittaessa ja vainajan tuloa odottaessa jo taas -vierähtää itkuvirsikin: - - "Voikoa, kaikki vallan alovat omakuntaseni, varusteliutuo - valkiesta hyväsestäni jeänehien valjuskastolasien peällä yksillä - valjuskaverosilla! - - Mie toivelen, vaimala vartuoni, eikö valkie hyväseni vallan - koalelis vallan jälkimäisillä valjuskaverosilla. - - Mie hotj niillä aikasin hänen valkehuisie vallan silmittelisin - vallan jälkimäiset kertaset omissa vallan assuntasijasissah. - - Voikoa, kujin olovat kahenpuoliset omakuntaseni, kujin - loajitteliutuo kujin aivosina huomeneskuuroksuisien kujin - ylenentäaikasina kuulu hyväsestäni jeänehien kujin - tovolnoisien kunnivostolasien peällä kunnivoverosilla - [hyvillä ruoka-aterioilla]. - - Eikö kuulu hyväseni kujin koalelis yksillä kunnivoverosilla, - kuin olen, kurja vartuoni, niitä varten kujin loajitellun - kuusitoistakymmen-loatuset kujin tovolnoiset kunnivoveroset. - - Mie niillä aikasin hotj hänen kukkahuisie kujin silmittelisin - kujin jälkimäiset kertaset omissa kujin assuntasijasissah kujin - olovien aikojen oltuo. - - Voikoa, visan olovat omakuntaset, viljatteliutuo [ravita itsensä. - Sanotaan joskus: "ei ole nälkä eikä kovin viljakana."] visan - aivosien huomenesvierentäisien visan ylenentäaikasina. - - Eikö vieslövä hyväseni ilmauvuksentelis vieslövistä syntysistä, - visan koalelis omien viljastolasieh peällä yksillä viljaverosilla. - - Mie hotj niillä aikasin, vierona vartuoni, hänen vieslövyisieh - visan silmittelisin visan jälkimäiset kertaset." - -Aamulla päivän saapuessa käydään kirkossa rukoilemassa ja sitten -mennään hautausmaalle. Pappikin tulee laulamaan, mutta jos pappia ei -ole saatavilla, käydään haudalla ilman häntä, ristitään silmiä, -suitsutetaan ja heitetään haudalle kaatuneesta puusta katkottuja oksia. -Suitsuttamista varten viedään kalmistoon savipatasella hiiliä, ja -palaset, pohja puhkaistuna tai laita lohkaistuna, heitetään haudalle. -Kalmistossa taas jaetaan muisteliaisia varojen mukaan; köyhille -sukulaisille ja tuttaville annetaan rahaa, vaatetta ja kaikenlaatuista -syötävää, ja heitä kehoitetaan mainitsemaan vainajaa. Kun näin annetaan -muisteliaisia ja vainajaa mainitaan, ei tälle tule toisessa elämässä -puutetta rahasta, ravinnosta eikä vaatteista. - -Kalmistossa vainajaa "nossatetah" valitusvirsin: - - "Kajon vähäsen aikoo oltuo lähin, kaiho vartuoni, kaunehen - hyväseni kallehuisie katsahtelomah, kuin et kuillana aikasin - omih kajon assuntasijasih koalellun näinä kajon monina - netälikaunis-toisina. - - Niin olen toivellun, kaiho vartuoni, hotj olen kajon monet - vuosikaunistoiset siun kallehuisittas kajon elossellun. Kuin - et ole omissa kajon assuntasijasissas koalellun ni kuillana - aikasin, hos minun kaiho vartuoni kajon rikenih kertasih on - katshahellun siun kallehuisies kamoaikkunaisien korvasissa - kaihojen vetysieni keralla. - - En ni kuihe loatusih voimin, kaiho vartuoni, aikasieni kajon - alennella. Läksin siun kallehuisies kajon etshittelömäh kauheista - kalman multasista kaihojen vetysieni keralla. - - Etkö voi, kaunis hyväseni, kajon yleneksennellä kaihoja - vetysieni vassen kaunehista syntysistä kajon vähäsiks aikasiks - kalovehkätysies varasih? - - Mie hotj, kaiho vartuoni, niistä siun kallehuisies silmittelisin, - kajon monenloatusien ikävieni kaihosie kajon alennuttelisin. Eikö - hotj niiks aikasin alettais minun kaihoista miel'alasistani kajon - suuret Tuonelan kaihoset." - -Puolisen tuntia, tuntikin viivytään haudalla. Pois lähdettäessä -ristitään silmiä ja prostiudutaan: - - "Prosti milma, pokoiniekka!" - -Kun murkinat on syöty, kalmistot käyty ja vieraat lähtevät pois, -kiitellään heitä käymästä ja osanotosta: - - "Spassipo, kun että osattomien peähysin ['osattomien peähysin' = - halveksien] oimun silmitellyn orhien hyväseni opinjastolasie. - - Mie toivelen, oneh vartuoni, jotta orhie hyväseni oli niillä - aikasin yksillä opinjaverosilla oimun koalelomassa omissa - olentosijasissah. - - Oli orhiemmat miel'alaset niillä aikasin onehella vartuollani. - - Spassipo, visan olovat kahenpuoliset omakuntaseni, kun - visan koalelija kaksien vieslövästä hyväsestäni jeänehien - visan omattomien visan assuntasijasih visan aivosina - huomenesvierennäisien visan ylenentäaikasina yksillä - viljaverosilla. - - Mie toivelen, jotta vieslövä hyväseni oli niillä aikasin - omien viljastolasieh peässä viljatteliutumassa visan olovien - omakuntasien kera visan jälkimäiset kertaset. - - Oli niillä aikasin niinkuin vieslövämmät miel'alaset näinä - huomenesvierennäisinä." - -Pois lähtiessä sanotaan: "Viimeiset heät on pietty, ei enämpi enää sen -häitä pietä." - -Kuuteen viikkoon ei vainajalle toisessa elämässä anneta ruokaa, vaan -hän saa olla nälissään, ellei täältä käsin ruokita. Siksi juuri -jaellaan muisteliaisia: ruokitaan vainajaa. Vasta sitten, kun vainaja -kuuden viikon murkinalta palattuaan saatetaan hänelle määrättyyn -sijaan, saa hän siellä ruokinnankin. - -Mutta jos äidiltä kuolee rintalapsi, ei äiti saa kuuteen viikkoon -maistaa suuruksia ennen päivän nousua. Jos hän syö vähänkin, ei -lapselle toisessa elämässä anneta sinä päivänä ruokaa. Vielä pitää -äidin antaa rintaa joka päivä toisien vaimojen pikku lapsille, jotta -hänen lastaan tuonelassa samalla lailla kohdeltaisiin. -- Jos äiti -makaa unissaan lapsensa kuoliaaksi, tuodaan hänelle toisessa elämässä, -kun hän aikoinaan sinne joutuu, lapsensa ruumis "rautakalakukkona" -[rautaisena kalakukkona] syötäväksi. Syötävä on vaikka hampaat eivät -pystykään. - -Kuuden viikon murkinan jälkeen on vainajan erikoinen muistopäivä vasta -vuoden kuluttua, kuolinpäivän vuosipäivänä, jolloin taas syödään -murkina ja muistellaan vainajaa, vaikka ei niin suurta juhlaa pidetä -kuin kuuden viikon päivänä. Samoin taas muistellaan kahden, kolmen ja -neljänkin vuoden kuluttua ja niin edelleen, joskus aina kymmeniinkin -vuosiin. Niinpä yhdeksissäkymmenissä elävä Saaren Okahvie [Okahvie -Bogdanov, kuulun runolaulajan Ontrei Malisen pojantytär, Anni Lehtosen -äiti] on jo neljättäkymmentä vuotta "vallan kohtalahistaan" joka vuosi -muistellut ja murkinoinut sekä heimokuntaansakin kutsunut. Ja niin -pyhänä pitää mummo muistipäivää, että pukeutuu parhaisiin vaatteisiinsa -eikä tee silloin mitään työtä. - -Paitsi kunkin vainajan erikoista kuusiviikkoismuistopäivää ja -vuosipäiviä, on karjalaisilla vielä vuoden varrella useita yhteisesti -kaikkien vainajien muistoksi vietettäviä muissinpäiviä. Suurin niistä -on muissinsuovalla, syksyllä vietettävä vainajain juhla, meidän vanhaa -kekriämme sekä viettämistavaltaan että -ajaltaan vastaava merkkipäivä. - -Muistinsuovatta vietetään, kuten nimikin ilmoittaa, suovattana, -lauantaina, lokakuun lopulla vanhaa lukua [meidän marraskuun -alkupäivinä]. Mutta jo sen edellisetkin päivät ovat "kalliita" pyhiä -sekä tärkeitä valmistuspäiviä. Maanantaista asti aletaan suovattaa -varten tehdä valmistuksia. Pestään huoneet, pestään vaatteet, kaikki -puhdistetaan ja ruokavaroja hankitaan, syötäviä varustetaan, "mitä vain -parahie, mitä henkivallasta löytyy". Edellisellä viikolla jo on -laitettu talkkunajauhoja, sillä _talkkunaa_ pitää muistinsuovattana -olla. Vähistäkin ohravaroista koetetaan saada säästetyksi edes -muistinpäivän talkkunukset. Samoin _maitoa ja voita_ säästetään siksi -päiväksi. Vielä pitää muistinsuovatan pöydällä olla _lihaa_ ja -kaikenlaista _kalaa_, sekä tietysti myöskin kaikkia edellä lueteltuja -piirakka-, leipä- ja kakkulajeja. - -Syysteurastukset toimitetaan juuri muistinpäiväksi. Kukin teurastaa -mitä hänellä on teurastettavaa: lammasta, pokkoa (pässiä), lehmää, -härkää. Ainakin ne eläimet, jotka on vainajille uhriksi luvattu, on -teurastettava, jos oma ja karjan menestys on kallis. Sillä jos jättää -lupauksensa täyttämättä, voi menettää koko karjansa. Ja sille aterialle -on kutsuttava sekä heimolaiset että kylän köyhät, heitä pitää ensin -syöttää, sitten vasta saa itse käydä ruokiin käsiksi. Vuotta nuorempia -eläimiä ei teurasteta, semmoisen lihan syömistä kun pidetään -"reähkänä". - -Serola [ven. sreda = keskiviikko] ja peätintshä [ven. pjätnitsa = -perjantai] eli keskiviikko ja perjantai muistinsuovattaviikolla ovat -kallehet päivät, varsinkin viimemainittu, muistinsuovatan synninpäivä. -Silloin ei pestä eikä kylvetä, ei jauheta eikä kehrätä, ei sahata eikä -tehdä yleensä mitään rysketöitä. Naiset tekevät vain hiljaisia -käsitöitä, ompelevat, tikuttavat [kutovat kudinta] ja miehet kutovat -verkkoa taikka käyvät kylää. Jos näinä päivinä toimitettaisiin -pesuloita, joutuisi likavesi "iesmännehillä sukulaisilla tuolla ilmalla -juotavaksi". Samoin kehrätessä sylki, jolla näppejä kostutetaan, -päräjäisi vainajain silmille. Maanantaina, tiistaina ja torstaina sen -sijaan kyllä tehdään töitä ja toimitetaan pesuja. Kylyssä käydään -tiistai- tai torstai-iltana. - -Muistinsuovattana noustaan jo puolelta yöltä ylös ja aletaan laittaa -syötävää pöydälle, lusikat ja stuulat (tuolit) ja kaikki laitetaan -paikoilleen. Keskelle pöytää asetetaan kaksi pientä _rehennysrieskaa_ -päällekkäin. Rieskoille pannaan muutamia kourallisia suoloja ja sitten -peitoksi _skoalteri_ (pöytäliina). Huomenkoiton lähestyessä aletaan -sitten pyhäinkuvain edessä muistella vainajia: "keillä mitä olloo -sukulaisia pokoiniekkoja, niitä muissellah". Ensin muistellaan talon -vanhinta eli ensimäistä kuolijaa, "ken on sen moan haltia", sitten -järjestään kaikkia, koko heimokuntaa: - - "Pominoi, Hospod', pokoiniekkoi, - moan soajie, kojin kokuojie, - pellon hankkijie, - yheksäst polvest yheksäh polveh! - Muistetut ta i muistamattomat, - tietyt ta i tietämättömät, - ruven rutjomat, tauvin tappamat, - vejen viemät, sovan sortamat, - ospitshan ottamat, - kaikki suurta sukukuntaa, - helietä heimokuntaa!" - -Tunnin verran kestää muisteleminen, jokainen muistelee ja "pominoi", -ainakin silmiään ristien "molii". - -Mutta sillaikaa kun heitä muistellaan, käyvät vainajat suurustamassa -valmiiksi varatussa ruokapöydässä, johon ei kukaan ole vielä saanut -koskea. Vasta muistelemisen loputtua ja vainajien suurustettua käyvät -talon eläjät murkinalle. Murkinalta päästyä, päivän koitteessa, -korjataan ruuat pois ja pöydälle jääneet murut pyyhitään pöytäliinalle -ja pannaan _ropeeseen_ tallelle patsaan päähän, kesällä lehmille -annettaviksi. - -Jo ennen murkinaa juoksutetaan lähimpiin naapuritaloihin lämmintä -rieskaa muisteliaisiksi. Murkinan jälkeen käydään töihin, verkon -kudontaan ja muihin tupatöihin, jotkut ulkopuuhiinkin. Päivän tultua -käydään kalmistolla ja sielläkin "muissellah ta pominoijah". - -Kun köyhiä käy muistinpäivänä talossa, tarjotaan heille joka laatua -syötävää ja kehoitetaan muistelemaan vainajia. - -Seuraava muistinpäivä on _vieristänä_, vanhan luvun loppiaisena. -[Meidän ajanlukumme mukaan 19:ntenä tammikuuta]. Silloin on vainajain -_rostuo_ eli joulupäivä, ja muistinsuovattana oli heillä _pyhänlasku_. -Vainajain ajanlasku nimittäin liikkuu aina viikkoa, paria -jälempänä ristirahvaan ajanlaskua. He näet seuraavat vanhaa -juhlapäiväjärjestystä, jolloin pyhät olivat pitempiä kuin nykyään, ne -kun on "uuven testamentin aikah lyhennetty". - -Vieristää vietetään samalla tavalla kuin muistinsuovattaakin. Sen -"synninpäivä" on jo hyvin "kallis" päivä, jopa yhtä "kallis" kuin -"äijänpäivän peätintshä" [pitkäperjantai. Äijäpäivä = pääsiäinen]. -Vieristäksi tehdään juhlavarustukset samoin kuin muistinsuovataksikin, -ja samoin puolelta yöltä laitetaan ruokapöytä valmiiksi vainajille, -jotka sillä aikaa murkinoivat, kun talon rahvas muistelee heitä -tuohuksilla valaistujen pyhäinkuvain edessä. Ja päivän tultua käydään -taas kirkossa ja kalmistossa. Samalla tavalla menetellään sitten -muinakin vainajien muistinpäivinä: jo puolelta yöltä noustaan ylös ja -murkina syödään ennen päivän tuloa, muistellaan vainajia, poltetaan -tuohuksia pyhäinkuvain edessä ja pimeänä aikana kynttilää pöydällä, ja -päivän tultua käydään kalmistossa. Eläintä vain ei täksi päiväksi -teurasteta eikä laiteta talkkunaa kuten muistinsuovataksi. - -Kolmas muistinpäivä on _lihanpyhänlaskuna_, joka on seitsemisen viikkoa -ennen pääsiäispäivää ja vastaa meidän läskisistämme. Silloin alkaa -pitkä pyhäaika, jolloin ei saa liha- eikä maitoruokia syödä. Neljäs -vainajainpäivä on _roatintshoina_, jolloin _suovattana_ "roatintshojen -kesellä", viikkoa jälkeen äijänpäivän, vainajia muistellaan ja -murkinoitetaan. Tämän jälkeen vasta alkaa vainajoille arki, kun -on kahdeksan, yhdeksän viikkoa kestänyt yhtämittaista pyhää -lihanpyhänlaskusta asti. Viides vainajain päivä on _troitshan_, -helluntain, _suovatta_ (lauantai) kevätkesällä ja kuudes keskikesällä -heinäkuussa, _petrunpäivä_ [uuden luvun 12. heinäk.], joka on vainajain -juhannus, sekä seitsemäs syyskesällä elokuulla, _pohorotshanpäivä_ -[uuden luvun 28. elok.]. Kolmena viimeksi mainittuna pyhänä, jotka ovat -kesäjuhlia, mennään pyhänä varsin isoin joukoin hautausmaalle vainajia -muistelemaan ja muisteliaisia jakelemaan. Troitsana viedään haudalle -_virvonvitshoja_. [Haudalle mentäessä pitää aina olla jotakin viemistä, -jollei muuta, niin on oksa puusta katkaistava ja heitettävä haudalle -merkiksi siitä, että on käyty.] Ne ovat papin kirkossa siunaamia ja -niillä on seuraavana aamuna toisiaan vuoteelle käsin virvottu sanellen: - - "Virvon, varvon, tuoreheks, terveheks, - vuueks vapahaks, netäliks velkapääks! - Siulla vitsa, miulla kakkara!" - -Vitsat pistetään haudalla ristiin "tuulipaikan" alle. Ennen noudettiin -vitsat itse metsästä ja ne pyhitettiin asettamalla peränurkkaan -pyhäinkuvien alle. - -Petrunpäivänä viedään hautausmaalle _huttua_ ja muuta ravintoa. -_Pohorotshana_, pyhän äidin päivänä, taas kannetaan uutisesta keitettyä -huttua sekä monenlaisia uutisista, ohrasta ja rukiista, laitettuja -piiraita ja leivoksia kaksin kolmin lautasin kutakin. Jo aikaisin -aamulla ennen murkinaa mennään kalmistoon, sinne mennään koko -kyläkunnin, perhe kokonaisuudessaan, kukin omille haudoilleen. -Ruokalautaset asetetaan haudan mullille lasketulle pöytäliinalle. Koko -pyhä kalmalehto on täytenään ristirahvasta. Toiset syövät, toiset -suitsuttavat, toiset itkevät "eänellä", toiset silmiään ristien -muistelevat vainajia. Jos "kylkehisie", sivullisia, joille voisi -muisteliaisia antaa, ei ole niin paljoa, että tuomiset tulisivat kaikki -jaetuksi, syödään ne mitä jää, itse kalmistossa. Ennenkuin itse mitään -maistetaan, on syötävistä kumminkin jaettava osa sivullisille -vieraille. - -Haudalla aterioitaessa rupeaa joku vainajaakin ruokaveroille -herättelemään ja hän valveuttelee itkuvirsin valittaen: - - "Anna rupielen, vaimala vartuoni, valkieta hyvästäni vaiveuttelomah - vallan polvuhisilta Tuonelan varsisijasilta ta valkeista - syntysistä. - - Etkö voi vallan yletä, valkie hyväseni, hotj vallan vähäsiksi - aikasiks vaimaloa varruttani vallan silmittelömäh ta vallan - olovie omakuntasieni? - - Myö läksimmä siun valkehuisies vallan etshittelömäh. - - Voi, kaunis hyväseni, kamalat kalmamultaset kahtoanne kolmionne - peähysie kahoalla ta voi kajon yleneksennellä hotj kajon - vähäsiksi aikasiks kajon silmittelömäh kaihuo varruttani! - - Mie, kaiho vartuoni, kannikkaverosie kajon koalattelin. - Eikö ole kaunehella hyväselläni kannikkaverosien kaihoset - ['kannikkaverosien kaihoset' = ruuan mielihalu], kun et ole - kajon olovih aikasih koalellun omissa kajon assuntasijasissas? - - Niin on ikävien kaihoset kaiholla vartuollani siun kallehuisies. - - Läksin, kaiho vartuoni, kajon etshittelömäh ta katshahtelomah siun - kallehuisies ta kannikkaverosie koalattelomah. - - Etkö hotj kannikkaverosien kaihosissa koaloale? - - Anna mie, kurja vartuoni, kymmenien kyynelvetysieni keralla kyhän - ylentelen kyllä hyvästäni kyllä syntysistä. - - Etkö voi kylmänehien kyynäspeähysies varoih kyhän yleneksennellä - miun kyhelmöitä eänysieni vassen? - - Etkö voi, kaunis hyväseni, kaunehista syntysistä kajon - yleneksennellä kalovehtuneijen kantapyöräsies varoih - ['kalovehtuneijen kantapyöräsies varoih' = kalvenneiden - kantapäittesi varaan] kajon vähäsiks aikasiks? - - Mie läksin, kaiho vartuoni, siun kallehuisies kajon etshittelömäh - kaihojen vetysieni kera. - - En ni kuihe loatusie voinun aikasieni kajon alennutella, kun - ei ole siun kallehuisies ollun kajon Olovien aikojen oltuo. - - Ei voi vieslövä hyväseni visan yleneksennellä vieslövistä - syntysistä vieroneita vetysieni vassen. - - Voi, vieslövä Spoassusen', vilujen merien peältä visan ankarat - viimatuuluot visan loajitella ta Tuonelan vierimultaset - vieslövän hyväseni peältä vierrätellä, hotj visan vähäsiks - aikasiks! Mie hotj niillä aikasin vieslöveä hyvästäni - silmittelisin vieslövistä syntysistä. - - Enämmiksi kaihosikseni kajon loajittautuu kaiholla vartuollani, - kun ei kaunis hyväseni kajon yleneksennellyn kaunehista syntysistä. - - Enämmiksi tuhmasikseni tunnon loajittautuu turtivolla vartuollani, - kun on tuvis Spoassusen' tulomattomilla Tuonelan tiehysillä tunnon - loajitellun tuvehen hyväseni. - - Ei ni kuillana aikasin valveuvuksentele valkieni hyväseni valkeista - syntysistä, jos kuihe loatusih, vaimala vartuoni, valveuttelisin." - -Petrunpäivä ja pohorotsha ovat niin "kalliita" juhlapäiviä, ettei niinä -päivinä tehdä mitään työtä. Pohorotsha on viimeinen vainajain -muistinpäivä. Siitä taas syksyiseen muistinsuovattaan saakka - - "muinoiset on muissinpäivät, - ollehet ta männehet." - - - - -10. MUITA MERKKIPÄIVIÄ. - - -Paitsi varsinaisina muistinpäivinä osoitetaan vainajille kunnioitusta -ja näitä palvotaan monina muinakin merkkipäivinä. Ja monesti liittyy -merkkipäivän viettoon paljon tapoja ja taikoja, jotka johtuvat -vainajain palvonnasta. - -Varsin useat taiat ja uskomukset liittyvät _rostuon_ (joulun), -_uudenvuoden ja vieristän_ (loppiaisen) viettoon, päiviin, joita -juhlitaan talven pimeimpänä aikana, jolloin aurinko on "yheksän sutkoa -aseuksissah". Se on ensin kolme vuorokautta haudassaan, sitten nousee -haudan laidalle ja itkee [päivä itkee sentähden, että pitää niin -paksuja lumikinoksia lähteä sulattelemaan] toiset kolme vuorokautta, ja -sen jälkeen lepää vielä kolme vuorokautta ennenkuin lähtee jatkamaan ja -jatkumaan. - -Koko pimeää joulunaikaa sanotaan _vierissän keseksi_. Se alkaa kolme -päivää ennen joulua _Tuomaan päivänä_ ja päättyy _tuuhhunpäivänä_ -[ven. dyhov denj], viimeisenä joulunajan merkkipäivänä. Sinä aikana on -varoen elettävä. Silloin pitää antaa metsän olla rauhassa, ei saa -tuoretta puuta hakata eikä kontion nimeä mainita. Jos mainitsee, niin -"metsä" kesällä ankarammin liikkuu, tekee elukoille vahinkoa, tulee -miestäkin vastaan ja varauttelee. Sen lähettää metsänhaltia. Ei -myöskään saa karistaa karstoja katoista eikä viedä tuhkia pirtistä -pihalle, muuten kasvaa kesällä tuliheiniä peltoon. Eikä liioin saa -päretulitorvin ilta- ja aamupimeillä liikkua ulkona, koska siitä kasvaa -peltoon hiilipäitä [nokineniä, mustia tähkiä]. Myöskään ei saa kehrätä, -pestä poropyykkiä [lipeäpyykkiä], keritä lampaita, purkaa -lammaskarsinaa eikä noutaa vettä avannolta pimeän aikana, se kun voisi -saada aikaan vaikka minkälaisia vahinkoja. Kaikki unet, joita vieristän -keskellä näkee, ovat hyvin merkitseviä. - -Vieristän keskellä on vierissän akka liikkeellä, pahannäköinen, -pörröpäinen, hajahapsinen eläjä -- "vierissän akka ta turjushärkin", -sanotaan -- se laskeutuu taivaasta ennen joulua ja nousee ylös -tuuhhunpäivänä. Akka asuu avannossa, mutta nousee sieltä silloin -tällöin maalle jalkaisin liikkumaan. Riihessä akka pui, läävässä lehmiä -silittelee, aitassa purnuja kolistelee, kylyssä kylpeä tassuttelee, -pirtissä pöydän alla kupsehtii. Akan toimia käydään salassa -kuulostamassa joulun, uudenvuoden ja vieristän huomenessa, ne kun -ennustavat tulevia tapahtumia. Kylystä kuuluva voihkiminen ennustaa -sairautta, riihen lattian ja aitan purnujen tyhjä kolisteleminen tietää -katovuotta. Läävän oven takana kuunnellaan, mitä vieristän akka karjan -menestymisestä sanoo. Pirtin pöydän alla pöytäliina korvissa istuen -saadaan kuulla sanomia pirtin eläjäin vastaisesta voinnista ja teiden -risteyksissä ilmoitetaan, mitä teiden varsien eläjille tulee -tapahtumaan. Pojat ja tytöt varsinkin käyvät teiden risteyksissä -hankkimassa tietoja tulevasta elämäntoveristaan. - -Avannon reunalle järvelle on tapana vieristää vasten pystyttää -_vierissän akan risti_. Se on noin 60-70 cm korkea, aisapuun -paksuisesta pärepuun sydämestä tehty. Keskellä on "vinahvoittain" -poikkipuu, ja sen ylä- ja alapuolelle on vuoleksittu käpertyneitä -lastunotteita. - -Vieristän keskellä tehdään kaikenlaisia ennustustaikoja. Joulua, -uuttavuotta ja vieristää vasten ladotaan illalla luetut puut kiukaaseen -ja huomenissa ne taas katsotaan, ennenkuin tuli sytytetään. Jos yöllä -on puita uunista kadonnut, katoaa talosta sinä vuonna yhtä monta henkeä -joko kuoleman taikka naimisiin menon johdosta. Jos halkojen määrä -kasvaa, niin rahvaskin lisääntyy. Kuutamossa taas katsotaan yöllä -peiliin seisoen selin ikkunaan, ja peilissä nähdään koko tulevaisuus; -siellä on hevosta, lehmää, huonetta ja kaikenlaista tavaraa, jopa -"väkeäkin" liikkeellä. Erittäinkin ovat nuoret halukkaita saamaan -etukäteen tietoa tulevasta mielitietystään. He koettavat monin tavoin -sitä tiedustaa. Niinpä he muiden nukkuessa ristivät pirtin ovea -piirainpaalikalla, ja millainen henkilö huomenaamuna ensiksi astuu -pirttiin, sen luontoinen on tuleva mielitoveri. Taikka lukevat tytöt -samalla paalikalla pirtin siltalautoja: "leskikö? holostoi?" [naimaton -mies] ja kumpi sattuu viimeiselle siltapalkille, sepä tulee osaksi. -Taikka noutavat tyttäret ummessa silmin umpimähkään naapurin pinosta -halon: minkänäköisen sattuvat saamaan, sen näköisen saavat miehenkin: -oksikkaan lurjuksen, vänkyrän vätyksen taikka suorean sievän -prihatshun. Taikka katsotaan pyhäinkuvain edessä "silkkaroon" -(peiliin), ja kuinka monena tuohus siinä kuvastuu, niin monen veljeksen -joukosta sulhanen saapuu. Taikka lukitaan tytön palmikko illalla ja -sulhanen saapuu sitä unissa avaamaan, taikka seulotaan lunta, ja -aamulla etsitään siitä jälkiä, taikka tekevät tyttäret tahtaasta pikku -koiria kynnykselle kykkimään ja kutsuvat talon hallin katsomaan näitä -laitoksia. Kenen pennun halli ensin sieppaa suuhunsa, se ensinnä joutuu -miehelään. Taikka survaisevat tyttäret silmättömän neulan käsikivien -väliin ja alkavat jauhaa kieputtaa. Muuan istuu kiven lautasien alla -pöytäliina korvissa kuuntelemassa, mitä nimeä neula-raiska kivenraossa -kitkuttaa: Iivana?... Vaslei?... Huotari?... Kirilä? - -Jouluna, uutenavuotena ja vieristänä pitää lehmillä olla rauhanaika: -emäntä ei saa käydä läävässä ennenkuin on syöty murkina, ja vasta -sitten, kun päivä on kääntynyt luoteelle, viedään lehmille vettä. Kun -lehmät läävään mentäessä ovat vielä rauhallisesti makuulla, antaa -niille metsäkin kesällä rauhan. - -Varsin tavallinen uudenvuoden yön taikomistapa on _tinanvalaminen_. -Tinaa sulatetaan koatelitsalla (suitsutuslaitteessa) ja se kaadetaan -kasarikattilaan pantuun veteen. Kun on ensin _pakana tina valettu pois_ --- sulatettu tina porautettu veteen --, valetaan _tshoarille_ ja -sanotaan: - - "Kun soat nousoo, - ni tulkah stilkkoo [pistin (ven. sshtylk)], miekkoo, sapelie, - kaikkie sotatarpehie, - vain kun rauha olloo, - ni tina tulkah tasani!" - -Sitte valetaan vuuelle: - - "Kun vuosi hyvä tulloo, - ni tina hyötykkäh, - vain kun vuosi köyhä tulloo, - ni tina köyhtykkäh! - Tulkah jyväpurnuja, - aittoja, amparie [iso aitta (ven. ambar)]!" - -Sen jälkeen kaadetaan itselle: - - "Kun mie hyötynen, - ni tina hyötykkäh, - kun mie köyhtynen, - ni tina köyhtykkäh, - kun mie kuolen, - ni kropu tulkah, - jos tervehnä olen, - ni tina tulkah kirkas, - vain kun läsinen, - ni tina tulkah musta!" - -Tytöt tähän vielä lisäävät: - - "Jos mieholah joutunen, - ni tulkah huiluo [vaimon huivi]!" - -ja pojat: - - "Kun soltataks joutunen - ni tulkah stiikkoo, miekkoo, sapelie, - vain kun nainen, - ni tulkah morsian rinnalla!" - -Kun tina on jäkälässä, tulee valaja elämään pohattana, jos se on kirkas -ja helisevä kuin läkkipelti, tulee köyhyyttä, mutta jos se on musta, -ennustaa se murhetta ja tautia. Sormenmentävät koperot tinassa ovat -viljapurnuja, ja erilliset kappaleet ennustavat lapsia. Yläpuoli tinaa -merkitsee alkuikää, alapuoli loppua. - -Tinanvaluvettä käytetään taas monella tavalla taikomiseen. Pöytäliina -korvissa siitä mielitiettyä etsitään, siihen kastetaan hihansuu ja -sitten unissa nähdään, minne joudutaan kastunutta kuivailemaan, vettä -otetaan naperkallinen [sormustimellinen] ja siihen taikina valmistetaan -toisesta naperkallisesta suoloja ja kolmannesta jauhoja, taikina -syödään ja nukutaan ja tullaan janoisiksi ja nähdään unissa -mielessäpidettävä juoman tuojana. - -_Lihanpyhänlasku_, laskiainen, on ilojuhla, jolloin - - "pyhänlasku pyöritäh, - päivä kaikki kapsetah." - -Ja puoliyöhön saakka kävellään ja ajellaan kylillä suuressa tshillissä -(kulkusessa). Tänä pyhänä talon emäntä tekee varojaan, jotta karja -kesällä metsässä pysyisi yhdessä joukossa. Lehmille antamistaan -heinävihkoista hän ottaa pikku tukun kustakin, sitoo ne hiusnauhallaan -yhteen, panee talteen ja sitten taas antaa karjalle pääsiäispäivänä. - -Pyhänlaskusta alkaa seitsenviikkoinen _suuri pyhä_, jolloin taas on -varoen elettävä. Kontiota ei saa mainita eikä syötäessä mitään pakista. -Suuren pyhän aikana _plahvessenjana_, vanhan luvun maarianpäivänä, ei -pitäisi kenenkään maata. Siitä tulee "lahokessel selkäh", semmoinen -laiskuus, että aina tekisi mieli loikoa, kun "rapa raukoa, paska painoa -niin" ettei esim. metsänkävijä metsonkiiminnässä ollessaan kuule -metsonlaulua eikä kalanpyytäjä saa kutukalaa. _Virposuovattana_, -palmusunnuntain lauantaina, käydään virpivitsoja noutamassa, yksi -jokaiselle talon eläjälle, elukoillekin, ja vitsat pannaan hyllylle -pyhäinkuvain alle. Seuraavana aamuna se, joka ensiksi ennättää, nousee -virpomaan toisia, jotka vielä makaavat, virpoen kumminkin ensinnä -itsensä. Sitten isännät käyvät hevosiaan, emännät lehmiään virpomassa. -Näin kaikki pysyvät terveinä koko vuoden, eikä heihin tartu tauti. -Äijänpäivän _peätintshänä_ (pitkänäperjantaina) ei pitäisi sen vertaa -pakista eikä nauraa, että hampaat näkyvät, muuten tulee "reähkä". -Äijänpäivän _tshetvorkkana_ (torstaina) taas pitäisi käydä kylyssä. -Siellä saa silloin selästään pois "neljänkymmenen vuuven netuukat" -(kivulloisuuden), joskin voi myös saada yhtä monen vuoden "netuukat" -selkäänsäkin. Kylvettäessä manataan: - - "Mänkäh tuonne, kaikki - nellänkymmenen vuuven netuukat - ta nesvotat, - alla mustien mutien, - liikkumattomien likojen!" - -_Äijänpäivän_ yönä ei taas kenenkään tulisi maata eikä nukkua. Silloin -ei pitäisi jalkojaankaan "jaksaa" (riisua) eikä olla paljain jaloin, -koska muuten jalat sattautuvat kesällä. Jos joku silloin yrittää -nukahtaa, pistävät toiset savuavan vaaterievun nenän alle. -Pääsiäisaamuna vie emäntä leipomiaan rehennysrieskoja lehmille, murtaa -vasemmasta kainalostaan murenen jokaiselle, mutta loput tuo takaisin -patsaan päähän ropeeseen. Samalla jakaa emäntä lehmilleen -laskiaisvihkot. - -Pääsiäispäivää seuraa _roatintshat_, vainajain pääsiäispäivä, ja -silloin, roatintshojen keskellä, tulisi kaikkien tuottaa toisilleen -iloa eikä saattaa ketään itkemään, ellei tahdo joutua kärsimään -toisessa elämässä. - -_Jyrinpäivä_ on hevosien _henkäyspäivä_, pyhä Jyrki kun on _heposien -jumala_. Jyrinpäivän aamulla kuljetetaan lämmitettyä kelloa hevosen -ympäri ja rukoillaan: - - "Pyhä Jyrki, kormelitsha, [ven. kormilets = hyväntekijä] - Suomen suomie jumala, - kuuluo kulettamah, - kajuo koalattamah - tänä Iesuksen kesänä, - Moarien sulana syyssä! - Niin ole lämmin isäntähäs - kuin on tämä kello lämmin!" - -Jyrinpäivänä ei hevosella saa ajaa, muuten kontio kesällä varauttelee. -Myöskään ei saa huoneissa kolkata eikä pahaa pauketta pitää, jottei -kesällä ukkonen niissä huoneissa jyryäisi. - -Tärkeä päivä on keväinen _karjanlaskupäivä_. Silloin syötetään lehmille -niitä murusia ja ruoanjätteitä sekä rehennysrieskoja, joita talven -kuluessa aina juhlina ja merkkipäivinä on patsaan päähän ropeeseen -kerätty karjalle ollosiksi. Aamulla emäntä kiertää kantaen -rieskarovetta, jossa on lisäksi pyhän jumalanäidin kuva, koko karjansa -myötä- ja vastapäivään. Sirppi on emännällä vielä vasemman käsivarren -koukussa ja rove samassa kädessä, oikeassa on lypsinkiulu, jossa on -vettä. Kiertäessään lukee emäntä pitkän metsänemännän loitsun: - - "Mielikki metsänemäntä, - salakoaren vaimo kaunis, - sivo kiinni koirias, - rakentele rakkias" j.n.e. - -Niinä viikonpäivinä, joina on ollut joulu, vieristä taikka plahvessenja -(Maarian ilmestys), ei karjaa saa ensi kertaa läävästä ulos laskea, ei -myöskään lauantaina eikä ensimmäisenä arkena (maanantaina). Ne päivät -eivät tuota karjalle menestystä. - -Ottosia annetaan karjalle illalla, kun se palaa metsästä kotiin, ja -sitten pitkin kesää, mikäli niitä riittää, joka ilta. Ottosia kerätään -ja rehennysrieskat paistetaan jokaisena vainajain muistinpäivänä sekä -useimpina juhlina: jouluna, laskiaisena, sporupyhänä [uuden luvun -mukaan helmik. lopulla], Maarian ilmestyspäivänä, pääsiäispäivänä, -roatintshoina, jyrinpäivänä, kevät- ja syysmiikkulana. - -Toinen tärkeä kevätpäivä on _kylvöpäivä_ taikka oikeastaan kylvön -lopettamispäivä. Silloin siemenistä jääneistä viljoista tehdään -suurimoita ja keitetään maitoon _kylväjäisputro_ illalliseksi. Puuroa -viedään maisteliaisiksi naapureillekin ja heitä kehoitetaan -mainitsemaan vainajia. Ja ennenkuin kukaan on puuroa maistanut pannaan -sitä vielä kahdelle lautaselle, toinen hyvälle vuodelle, toinen -huonolle. Sitten kutsutaan koira ottamaan, ja kumman puuron se ensin -syö, semmoinen vuosi tulee. Mutta jos koira ensin toista haistelee, ja -kuitenkin toisen ensinnä syö, tulee semmoinen _räväsvuosi_, ei hyvä -eikä huono. - -Rukiin siemenjäännöksistä keitetään samoin myös _huttu_ ja annetaan -muisteliaisia. Mutta vielä tehdään niistä _savarnieta_ (mämmiä), -kiukaassa imellytetään ja muijotetaan; ennen maistamista sitä viedään -palasella _tshässöynään_, jossa sitä syödään; _miehet_ vain syövät, ei -naiset. - -_Lehti-Iivanan_ päivä eli juhannus on kesällä [uuden luvun mukaan 7. -heinäkuuta]. Sitä ennen ei saa lehteä teräkalulla leikata eikä -kaislaa, heinää, ruokoja tahi lumpeita teräasein katkoa taikka nyhtää -kasaan. Siitä metsä alkaisi liikkua. Vasta juhannukselta on lupa -lehdentaittoon. Seuraavana päivänä heti oikein joukolla lähdetäänkin -vastalehden leikkuuseen. - -Suuri merkkipäivä on taas silloin, kun ensi kerran _uutisviljaa_ -maistetaan, varsinkin jos uutinen joutuu tavallista aikaisemmin. Kun -ensimmäinen riihi on puitu, viedään uutisviljaa säkissä pirtin -peräpenkeille pyhäinkuvain alle. Sitten uutisesta keitetään _puuroa_, -jota viedään _tshässöynään_ jumalia muistellen, kun he ovat niin hyvin -viljankasvua jouduttaneet. Viedäänpä puuroa palasella _kalmismaallekin_ -sekä lautasilla uutisesta laitettua sankia, kalittaa, kakkaraa ja -rieskaa vainajain muisteliaisiksi, kun he ovat niin hyvän _palven_ -(asuinpaikan) hankkineet, jossa vilja niin kauniisti menestyy. Syötäviä -ei itse maisteta, vaan ne jaetaan niin tshässöynässä kuin -hautausmaallakin naapureille, etupäässä köyhälle rahvaalle. -Hautausmaalla jaettaessa kehoitetaan syötävien saajia muistelemaan: - - "Pellon kuokkijie, - harjun hankkijie, - vanhoja halteita." - -Sitten vasta, kun uutiset on tshässöynässä ja hautausmaalla käytetty, -saadaan niihin itse ryhtyä. - -Kaikki leipävilja on _pyhän Iljan_ kaitsennassa. Ilja onkin viljan ja -_taikinan haltia_, ja riihi on "pyhän Iljan sporkkosa [varakas, -karttuisa] koti", pyhä, arvokas huone, jossa jumalanantimia puidaan -pyhän Iljan lattialla. Viimeisestä riihestä heitetään puimatta riihen -perinurkkaan perimäiselle partiselle lyhde, _pyhän Iljan_ parta. Se saa -olla toiseen vuoteen asti riihen nurkassa, sitten taas seuraavana -kesänä viljat menestyvät hyvästi. Muuten on riihen haltiana -_riihenakka_, joka asuu riihen sillan alla. Sitä rukoillaan, kun riihtä -laitetaan lämpiämään: - - "Riihenakka, rikka akka, - akka manteren alani, - savun läpi läikyttäjä, - soata savun läpi viljat, - Jumalan hyvät, - niinkuin olet ennenkin soattan!" - -Juuri tämän, riihenhaltian, hyväksi se pyhän Iljan parta heitetään. -Itse pyhää Iljaa taas rukoillaan taikinaa alustettaessa: - - "Pyhä Ilja, kormelitsha, - liitä sormes lihah, - pane paksu peikalos! - Nouse kuuta katshomah, - päiveä tähystämäh, - jotta tulis leipä lempehes, - taikina hyväh nimeh. - Pyhä Ilja, kormelitsha, - anna taikinan hapata, - leivän juuren jumputella!" - -[Entisaikaan oli Vuokkiniemessä pyhälle Iljalle uhrattu Iljan päivänä -härkä.] - -_Pokrovan_ pyhä on syksyllä lokakuun puolivälissä (uutta lukua). Sen -jälkeen ei saa enää maata liikuttaa, ei kyntää, ei kaivaa, ei kuokkia. -Pellot pitää jättää levähtämään, samoin muukin maa levolle. Jos vielä -jälkeen pokrovan maata liikuttaa, ei se ensi kesänä enää kasva. Pokrova -on myös _kalanjumala_, se antaa "pohjimmaiset kutumujehet". Pokrova -"jakaa vuuven kaheksi". Pokrovan nojalla voidaan laskea vuoden -seuraavat juhlapäivät. - -_Metsänjumala on Miikkula_, joka "metson tuopi". _Kevätmiikkulana_ -[uuden luvun mukaan 22. toukokuuta] pitäisi jokaisella olla lintukeitto -kattilassa. Tällöin on paras metson kiimintäaika; sanotaankin: - - "Miikkula, kuukkula, - pane metso kattilah!" - -Tunnettu on Venehjärven _pokkouhri_ [pokko = pässi] pyhälle -Miikkulalle. Jos vain pässejä tuodaan, toimitetaan se vieläkin joka -vuosi _syysmiikkulana_, elokuun lopulla [uuden luvun 27. elok.]. Sitä -"kun on niin ijäst impehest eletty, ni eletäh vastakin." Uhrattavia -pässejä tuodaan naapurikylistäkin, Vuonnisesta, Vuokkiniemestä, -Pirttilahdesta, Mölkystä, Ponkalahdesta, Ajuolahdesta, Tshenasta, -Kivijärvestä, Lapukasta ja Latvajärvestä asti. Tavallisesti ne pässit, -jotka käyvät "läsimäh" (sairastuvat), luvataan Venehjärven pyhälle -Miikkulalle, ja siitä ne heti alkavat tervehtyä. Viisin kuusinkin voi -samalla kertaa pässejä karttua. Alle kaksivuotista eläintä ei Miikkula -ota vastaan. Pässit teurastetaan kylän laitapuolessa pyhässä -tshässöynämännikössä [ei "kalmistolehdossa", kuten Inha mainitsee. -Kylän kalmisto on toisessa paikassa, pitkän, järveen pistäytyvän niemen -nenässä]. Miikkulalle pyhitetyn vanhan tshässöynän rappusilla. -Vanha Jyri-ukko ne tavallisesti tappaa ja laskee "lepän" [veren] -vartavastisesta rappussillan aukosta maahan sillan alle, jotta se ei -joutuisi jalkoihin tallattavaksi. Samassa männikön aitauksessa -tshässöynän luona keitetään sitten pässien lihat isolla kattilalla ja -syödään yhteisesti nurmella tshässöynän edessä. Miehet vain syövät, -naisille ei anneta -- naiset saavat vain katsoa vierestä miesten -syöntiä. Nahka joutuu pyhälle Miikkulalle, mutta pässin tuoja saa sen -lunastaa takaisin 15-20 kopekalla, ja raha joutuu tshässöynän "kasnah", -rahastoon. - -Samoin kuin pyhä Jyrki on hevosien jumala, on lehmillä ja lampaillakin -jumalansa. Niinpä on lehmien kaitsija pyhä Olassie, jota rukoillaan: - - "Spoassu ta pyhä Olassie kormelitsha, - kaitse miun lehmiäin, - tuo uhkuset utaret, - kanna maitoset maruhut - nännit näpisijät, - emännällä kyllin syyvä, - kyllin syyvä, kyllin juuva, - kyllin antoa kylähän!" - -Lampaiden jumala on pyhä _Nastassie_, jolle vuonan ensimmäiset lieminät -(villat) uhrataan; ne myydään ja rahat annetaan kirkon hyviksi. - -On sitten lopuksi _nauriillakin_ oma ikivanha jumalansa, _pyhä -Äkrässie_, sama ikäloppu vanhus, joka jo Agricolan aikana "hernet, -Pavudh, Naurit loi". Äkrässietä rukoillaan naurista kylvettäessä: - - "Pyhä Äkrässie, kasvattele - osalla olemattomien, - varalla viljasien ta vaivasien, - ta i varkaiden varalla! - Kasvattele kallellah, - veännyttele veärälläh, - syvi syrjälläh, - lomatusten lonkuttele - ylitse katehen mielen, - hyvänsuovan mieltä myöten, - pahansuovan päitse mielen." - -Ja naurista kylvettäessä muistetaan osa antaa vainajillekin. Siementä -heitetään kolmelle suunnalle, koilliseen, luoteelle ja etelään, ja -sanotaan: - - "Tuosta tulkah varkahalla, - tuosta tulkah pokoiniekoilla, - ta tuosta tulkah itshellä!" - -Nauriilla on toinenkin huolehtija, ristitty _Nakres-Iivana_, joka on -"nakrehen lupoaja", kun taas Äkrässie on "kasvattaja". Nakres-Iivanan -pyhityspäivä on syksyllä, syyskuun alkupuolella [uuden luvun mukaan 11. -syyskuuta], jota ennen ei naurista saa syödä, muuten mato alkaa syödä -hammasta, mato kun on siihen asti nauriissa, vasta Iivanalta poistuu. -Mutta kun Nakres-Iivana joutuu, niin sinä päivänä ei sitten muuta -syödäkään kuin naurista, ei lihaa eikä kalaa, ei voita eikä maitoa. Se -on niin "kallis" päivä, ettei saa syödä muuta kuin naurista ja -suurusta. Puolanmarjankin syöminen olisi yhtä kuin jos söisi jumalan -verta. Nauriista laitellaan kaikenlaisia syötäviä, piirasta, kukkoa, -hautaa [naurishaudikasta], paistikasta, rokkaa, joilla kukin päivän -kunniaksi itseään ravitsee. Vainajiakin muistellaan; paistikasta, -kukkoa ja piiraita annetaan naapureillekin, kehoitellen: - - "Muistele toattojan ta moamojan, - suurta sukukuntaani, - helietä heimokuntaani, - iesmännehie esivanhempie!" - -_Potakkapäivä_ (perunapäivä) taas on _Spoassunpäivä_ elokuun lopulla. -Jos sitä ennen syö perunaa, tulee "reähkä". Mutta potakkapäivänä -syödään sitten taas monenlaiset perunaruoat samoin kuin Nakres-Iivanana -nauriista valmistettuja herkkuja. - - - - -11. VAINAJAN SUREMINEN. - - -Kuten jo edellä olemme huomanneet, valitetaan vainajaa itkuvirsin -varsin paljon ja varsin monissa tilaisuuksissa, pesemään rupeamisesta -kalmistoon kätkemiseen asti, vieläpä senkin jälkeen monet monituiset -kerrat päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosienkin kuluttua. Omaiset -itse itkevät, jos vain osaavat: vaimo itkee miestään, tytär isäänsä tai -äitiään taikka isovanhempiaan, sisar veljeään tai siskoaan, äiti -lastaan. Mutta ellei asianomainen itse omin päin taida itkeä, voi hän -ottaa vieraan osaajan avukseen; tälle vieraalle annetaan sitten -palkkioksi minkä mitäkin: mekko, vaatetta, paita, esiliina taikka -rahaa. - -Joka tilaisuuteen on aina itkunsa, joka lauletaan omalla valittavalla -sävelellään. Itkijällä on kädessään valkea "paikka", liina, jota hän -pitää kasvojensa eteen painettuna. Jos hänellä on apulainen, ovat he -kaulakkain, kumpikin vapaalla kädellään silmiään liinalla peittäen. -Kuollutta pestäessä istuu itkijä -- tai itkijät -- rahilla vainajan -pääpohjissa. Kun kuollut on pantu laudalle sivupenkille, istuu itkijä -peräpenkillä kyljittäin kumartuneena vainajan puoleen. Arkkuun -pantaessa itkijä seisoo oviorren alla jalkapuolessa, ja ulos -hankittaessa on itkijä niinikään oviorren alla, ulos vietäessä taas -seuraa jäljessä valitusvirttään laulaen. Kalmistossa itkijä seisoo -pääpuolessa hautaa, ja lähimmät omaiset ja tuttavat ovat häntä kahden -puolen tukemassa, muutamat kun itkevät, niin että oikein menehtyvät ja -kaatuvat pitkäkseen, jolloin heitä on vedellä virvoitettava. - -Määrätyt _sakonavirret_ pitäisi jokaiselle vainajalle itkeä, ne virret, -jotka kuhunkin tilaisuuteen kuuluvat. Itkemättä ei kuollutta saa -hautaan panna, -- jos panisi, olisi se "yhtä kun nakrehen kuoppais". -Mutta ylitse "sakonavirsistä" ei pitäisi itkeä eikä kyyneleitä -vuodatella. Jos kovin itketään, ei vainaja saa maaemässä eikä toisessa -elämässä rauhaa, kyyneleet kun häntä tulikipunoina polttelevat. Ja -vainaja voi tulla vielä itkijän luokse yöllä unissa, jopa ruveta -päivälläkin peloittelemaan. Varsinkaan ei saa itkeä illalla, jälkeen -puolenpäivän, sillä silloin on vainajille annettava rauha. Niitä, jotka -ovat kovin herkkiä itkemään, ei lasketa hengenlähtöä katsomaan. Niitä -taas, jotka jälkeenpäinkin vielä kovin useasti ja kovin surkeasti -valittelevat, koettavat toiset lohdutella ja tyynnytellä sekä -kiellellä, koska liika suru voi saattaa vainajan peloittelemaan -surevia. - -Itkuvirsien sisältö on erinomaisen kaunis. Ne ilmaisevat tavattoman -herkkää, hellää ja syvää tunnetta, toivotonta ikävää ja lohdutonta -tuskaa. Miten hellänä kuvastuukaan niissä itkevän tyttären suhde -kuolleeseen isään taikka äidin suhde manalle menneeseen pienokaiseensa! -Miten verrattoman kauniisti kuvaileekaan itkijä "toivelevansa", että -näkee kauheiden kalman multien alle kätketyn rakkaan vainajan kohoavan -ylös nurmelle kukkapääheinäsenä taikka ilmestyvän iltapihlajaan ihalana -ilman lintusena laulelemaan! Niitä kuullessamme saamme ihmetellen -katsahtaa karjalattaren erinomaisen tunneherkkään sieluun. Mutta -samalla saamme itkuvirsissä tutustua moniin vanhoihin esi-isiltä -perittyihin vainajainpalvomistapoihin ja uskomuksiin. Kuulemme, miten -vainajaa pestäessä on meneteltävä, miten ja millaisesta puusta arkku on -valmistettava, millaiseen paikkaan hauta kaivettava, miten vainaja -hautaan saatettava, miten hautaan laskettava, miten haudalta kotiin -palattua vainajaa tyhjistä "assuntasijasistah" etsittävä j.n.e. miltei -loppumattomiin. Mutta tottumattomalle korvalle on itkuvirren sisältö -a;van käsittämätön, koska siinä on niin paljon outoja sanoja ja vielä -enemmän outoja kuvia ja vertauksia. Koko virsi onkin miltei -yhtämittaista kuvakieltä monituisine mainesanoineen. Isä on esim, -"hyväseni", "kaunis hyväseni", "valkie", "vieslövä", "sukie", "tuvis -hyväseni". Äiti on "kantajaiseni", "ottajaiseni", "soarnajaiseni", -"tuuvittajaiseni", tyttäret "kanammyöni", "sora-", "vakio-", "lakia-" -ja "kuklanimyöni", pojat ovat "kalevoita", "omenoita", "valivoita", -lapset "ottamaisie", "soarnumaisie", "kannettuisie". Miestään mainitsee -vaimo nimellä "kohtalahiseni", ja sukulaisia sanotaan "omakuntasiksi". -Itse on itkijä "vartuoni": "vaimala", "vierona", "kaiho", "kurja", -"oneh", "inhu vartuoni". Nopeana virtana vierivä aika rientää -"kypenyisinä" ja "kuuroksuisina", "vierennäisinä" ja "oprennaisina", -"kevätsulasina" ja "kesäkaunistoisina", "iltaihalmoisina" ja -"huomenessoalostisina". Miltei joka esineellä, asialla, toiminnalla ja -tilaisuudella on oma kuvaannollinen, tavallisesti diminutiivi-muodossa -ilmaistu nimityksensä. - -Ne karjalattaret, jotka osaavat itkeä ja joilla on aihetta -ja mielipahaa itkuvirsin valiteltaviksi, ovat hyvin herkkiä -itkuvirrelle herahtamaan. Niinpä vanha Stepanie, Hökkä-Iivanan leski -Venehjärveltä [Stepanie on 70-vuotias, kuulun Jamani Poavilan tytär -Uhtualta], herahti itkemään, kun tuli puhe lähes vuosi takaperin -kuolleesta Iivana-ukosta: - - "Sanon mie ukostani oimun polvuhisie Tuonelan opoalaisie, kun - olen jeänyn oimun armahat orpo-otuksuiset, kun ei ole onehella - vartuollani omakuntasie näillä puolin orheita ilmasie. - - Yksi oli oimun ainuo osramarja [tytär] ottamaiseni, oimun - etähäisillä ottamaisilla oimun nuorukkaisilla osraohvottuisilla - olkuoli. ['Oimun nuorukkaisilla -- -- -- olkuoli' = omin nuorin - mielihaluin meni.] - - Enkä voi onehilla mielialasillani oivallella, jotta min oimullisie - loatusie rupien oimun astumah, kun ei ole omie omenoita ottamaisie, - kun olen vierahien omenoijen ottamaisien kera oleksentelomassa. - - Hotj vielä soanen orhiesta narotakuntasestani [heimokunnastani] - opinjapalasia [kerjuupalasia] oimun etshittelömäh. - - Hotj en ole niin oimullisien opoalaisissa oleksennellun oimun - orhiessa ikäsessäni, enkä olkasomasien [vaatteiden] - opoalaisissa [puutteessa] oleksennellun, enkä kaunehien - karskukantasien [narskuvien kenkien] kaihosissa ole oleksennellun. - - Kaunehet karskukantaset kajon kohtalahisen' kajon assutteli - kaiholla vartuollani ta kajon ainuolla kannettuisellani. - - Kaihojen maijen vierysillä ['kaihojen maijen' ja 'onehien maijen - vierysillä': Suomen rajamailla. Tytär naimisissa Kivijärvellä] - miun kannettuiseni kajon olkuoli. - - Onehien maijen vierysillä miun oimun ainuo osramarja ottamaiseni - olkuoli. - - Mintähen mie en voinun kajon ylisiltä kauneilta Spoassusilta - asnita [saada, ansaita] kajon omie kalevoita [poikia] kannettuisie, - kun vierahien kalevoijen kannettuisien kera kajon puutuvoa kaihoa - ijäistäni sain kajon alentelomah? - - Omilla kaihoilla miel'alasillani mie olen kajon olkuollun karhujen - lihoilla kasvaneitten kannettuisilla. Susien lihoilla suorinnehilla - suorimaisilla omilla suurenkoisilla miel'alasillani suimun - koalellun. [Eukon poikapuolet ja ukkovainaja ahkeria metsämiehiä]. - - Ei olis suimun omat sukukuntaset milma tänne suimun oloteltu. Eikä - armahat omakuntaset milma tänne aseteltu. - - Mie omilla paljoilla mielalasillani [ylpein mielin] panun - olkuolin. - - Pahoilla paljoilla sanaraisoilla [kovilla sanoilla] paras hyväseni - milma panun loajitteli, kun mie näillä etähäisillä parnumaisilla - rupesin panun olkuolemah." - -Ja vuonnislainen Anni Lehtonen voi jo vuosia takaperin tuonen tuville -mennyttä miestään muistellessaan sekä tukalaa toimeentuloaan -ajatellessaan puhjeta haikeisiin valitusvirsiin: - - "Kun sukien Spoassusen suimun ensimäiset kevätsulaset suimun - koaleloo, mie toivelen, jotta suimun kohtalahisen' suorehina - somerolintusina suimun koaleloo suimun ensimäisih sulapaikkasih. - - Mie niistä kahenloatusien kannettuisieni keralla hänen sulavuisie - suimun silmittelisin, surento vartuoni, kun suimun olovoa - karjoa ['suimun olovoa karjoa' = kovin isoa joukkoa] - suventamaisieni [lapsiani] suimun ylentelen sukeijen ilmojen - peällä. - - Ei ole suimunkana ainusien sulavampien sanasien suimun - seätelijäisie surennolla vartuollani eikä kahenloatusilla - suventamaisillani. - - Aivan soan, surento vartuoni, yksissä armosissa suimun ylennellä, - kuin on sukie Spoassusen' sukien hyväseh sulavuot suimun - puuvutellun. - - Ei ole minkänä suimun urohien suojapaikkasie ['urohien - suojapaikkasie' = miespuolista turvanantajaa] eikä sulapaikkasie - suventamaisillani sukeijen ilmojen peällä. - - Aivan soan, oneh vartuoni, olovan karjan ottamaisieni kera oksilla - olijien orpolintusien oimullisista oimun koalella ympäri orheita - ilmasie myöten. - - Pitelee oneh vartuoni omista omusistanikin ['omista omusistanikin' - = omista hoivistani] olotella [laskea menemään] ottamaiseni alla - orheijen ilmasien. Kun en voi orsipeähysien ottelijaisiks - ['orsipeähysien ottelijaisiks' = täysikasvuiseksi] omissa - omusissani ortutella [kasvatella], pitää olovampiosasien - [parempiosaisten] olkatyöhysih olotella kaikki ottamaiseni oimun - helpposina [pieninä]. - - Siellä onehien sanasien keralla oimun rikenih kertasih - opisaiksennellah [kohdellaan]. - - Niistäkin on onehella vartuollani olkasomasien täytohiset - opoalaiset muijen opoalaisien peällä. - - Kun on orhie Spoassusen' kaiken orhien ikäseni piettävät Tuonelan - opoalaiset oimun loajitellun. Kaiken aikaseni pitäy onehen vartuoni - olkapäijen takoa ohahella ['olkapäijen takoa ohahella' = huokailla, - niin että olkapäät kohoilevat] niitä opoalaisieni. - - En voi ni kuillana aikasin olotella hotj oimunkana vähäsiks - aikasiks kenenkänä omusie vassen ['en voi ni -- -- -- vassen' = en - voi kenellekään koskaan valitella], niistä aijoista soahen kun on - orhie Spoassusen' oimun kohtalahiseni oinuot oimun puuvutellun. - - Kaikki olen onehet seänalaseni oimun alennutellun opoalavetysinä. - - Niin on suuret opoalaiset, jotta en voi ni kuillana aikasin - olkuolla onehista miel'alasistani, kun olen orhien Spoassusen - opinjavetysien [viljavesien] peällä oimun koalatellun. - - Niillä aikasin on orhiemmat miel'alaset oimun vähäset aikaset, - kun orhien Spoassusen opinjavetysie oimun silmittelen. - - Niiks aikasin kaihosen' kavoksenteloo kajon vähäsiks aikasiks, - kun kaunehen Spoassusen karivetysien peällä koalelen ta kaunehie - karjalintusie katshahtelen, kaiho vartuoni, kun niitä vassen - kaihoja miel'alasieni alentelen." - -Suruaikana käytetään mustia tai tummavärisiä vaatteita, tarkemmin -sanoen naiset käyttävät, mutta miehet eivät niin paljoa välitä. Vieläpä -pitää suruvaatteet olla huonot, kuluneet ja muoto murheenalaisen -näköinen, sillä - - "Ei mahu hyvä voate peällä, - ken oikein murehtiu." - -Rikkinäiset eivät vaatteet kuitenkaan saa olla, ainoastaan vanhat, -kuluneet ja paikatut. Semmoisissa pukimissa käyminen pyhäpäivänäkin on -murheen ja huolen merkki. Jos joku alkaa vanhoissa vaatekuluissa -useasti esiintyä, sanotaan heti: "mi on hällä mureh?" _Ruskieta_ -[punaista] vaatetta ei kukaan pane päällensä murheen aikana. - -Lesken, jolta mies on kuollut, pitää käydä suruvaatteissa, vaikka olisi -kuinkakin nuori, siksi kunnes hän menee toiselle miehelle. Eikä vaimon -_lakkia_ -- ennen _sorokkaa_ -- leski saa enää pitää, mustaa lesken -_lakkipaikkaa_, lakkiliinaa, vain. [Jos vaimolla on kovin kovat päivät, -kun mies on häijy tai pahatapainen, rupeaa hän joskus miehen eläessä -pitämään lakkiliinaa.] Jouduttuaan uusiin naimisiin saa leski taas -panna lakin päähänsä sekä verhoutua värikkäämpiin vaatteisiin. Jos isä -tai äiti on kuollut, käyvät tyttäret vuoden ajan mustissa. - -Naimisiin eivät pojat eivätkä tyttäret saa mennä vuoteen sen jälkeen, -kun isä tai äiti on joutunut hautaan, eikä myöskään sinä aikana saa -kisapirttiin astua. Samoin pitää myös lesken ainakin yksi vuosi olla -naimatonna. - - - - -12. KALMISTO. - - -Tunnettuja ovat karjalaiset _kalmismoat_, keskellä kylää taikka kylän -laidassa kohoavat komeat kuusikot tai männiköt, nämä muinaisia pyhiä -uhrilehtoja muistuttavat tummat metsäsaarekkeet. Ne näkyvät jo etäälle -ja kyläaukeamaan metsästä saavuttaessa ne ensiksi silmään sattuvat. - -Joka kylällä on oma kalmistonsa, johon kukin saa omat vainajansa omiin -multiin kätkeä. - -_Vuonnisen_ kalmisto on kylän keskellä korkealla kummulla, peltojen -kolmelta puolelta ympäröimällä ylänteellä; neljännellä sivulla on -harvaa matalaa metsämaata ja vähän matkan päässä on korkea metsätön -Ruokovaara. Lähimpänä kalmistoa on kirkko sekä sen lähitienoilta -pappila. Vanha, kuvistakin tuttu kallellinen pöngitetty tsässöynä on -etempänä Kyläsalmen rannalla. Mustaa, synkkää, tuuheaa kuusikkoa -kasvaa kalmistossa, jota ympäröi puuaita. Maa on miltei täynnään -hautakammioita, joita on rakennettu toinen toisensa viereen, joten -siellä ei enää ole paljoakaan sijaa uusille tuonelan tulokkaille. -Varsinkin länsiosa kalmistoa on vanhojen hautakammioiden täyttämä. -Muutamat hautakammiot ovat vain tasakattoisia, pitkittäin kulkevilla -vierettäisillä riuvuilla peitettyjä. Mutta useimmissa on harjakatto -joko pitkittäisistä laudoista taikka poikittaisista lautapalasista. -Muutamissa on tuohikatto, muutamissa pärekatto. Jalkopuolessa -"kropnitsaa" on hautapatsas, puusta veistetty risti. Ristit ovat -melkein järjestään vanhaa tuttua karjalaismallia: neliskulmaisia taikka -pyöreitä, enemmän tai vähemmän veistoksilla koristeltuja patsaita, -joiden päähän on naulattu kattolaudat sekä "solomat", joskus -"kuuritsat" ja tuulilaudatkin. Muutamissa on lisäksi poikkipuu, -parikin, toinen vaakasuorassa, toinen "vinahvoittain" venäläiseen -tapaan. Monet vanhoista hautapatsaista ovat varsin kauniita ja -huolitellen veistettyjä. Usean solomapuu on leikattu linnun -muotoiseksi. Sen levitettyinä siipinä ovat patsaan kattolaudat, joiden -alapää on leikattu harotettuja siipisulkia muistuttavaksi. Kuin turvaa -tarjoten lepää lintu -- entisaikojen kuolinlintujen muisto -- patsaan -päässä ja levittää suojelevat siipensä vainajan yli. Nuoremmat -hautapatsaat ovat useinkin kiireesti kyhättyjä ja niukasti -koristeltuja, muutamat maalattujakin. Maassa hautojen luona näkee -rikkinäisiä ropeita, vakkasia, läkkiastioita ja savivateja, joilla -vainajille on tuotu muisteliaisia. Vateja on myös käytetty hiilien -tuomiseen pyhän savun suitsuttamista varten. Sammuneet hiilet vateineen -on sitten heitetty haudalle. - -Vuonnisessa on toinenkin hautauspaikka, vanha kalmisto, johon on ennen -haudattu. Se on vähän matkaa Kyläsalmesta alaspäin Kuittijärvelle päin -Haapaselän rannalla, Mironain Vaslein pellon alla. Siinä ei tosin enää -ole ainoatakaan ristiä, sillä Vaslei on kuokkinut kalmiston pelloksi. - -_Ajuolahden_ kalmisto on kylän laidassa järvenlahteen viettävällä -kanervikkokankaalla. Särkällä kasvaa tuuheata männikköä ja männikön -suojassa lepäävät pienen kylän kalmalle joutuneet. Aitausta ei -kalmiston ympärillä ole. - -_Ponkalahden_ kylässä on kaksi kalmistoa. Vanha kalmisto on pienen -Ponkajärven rannalla keskellä kylää, mutta hiukan syrjässä -ihmisasunnoista, tiheässä männikössä. Järvessä hautausmaan vieressä -versoo tiheä _ruokosikko_, kaislikko, joka saa vainajain valvonnan -alaisena rauhassa rehoittaa. Kukaan ei uskalla käydä sitä niittämään. -Lukkani-Huolari oli kerran uhmaillen sen viikatteella kaatanut, mutta -saman päivän iltana oli karhu kaatanut häneltä neljä eläintä. Samasta -järvestä oli siihen samaan kaislikkoon entisaikoina noussut vetehisen -lehmä laitumelle, erehtynyt nousemaan rannallekin ja saatu kiinni. -Vanhassa kalmistossa on vielä muutamia ristejä sekä hautakammioita. -Kylän uusi kalmisto on lähellä entistä, puron takana lahden toisella -rannalla, koko korkealla männikkösärkällä, joka ojentuu kapeana harjuna -pitkät matkat kahden järven välissä. - -_Korpijärvellä_ on niinikään kaksi kalmistoa, vaikka kylä onkin vain -pienoinen ja vähäväkinen. Toinen on järven, toinen joen rannalla -kankaalla. Kumpainenkin kasvaa männikkömetsää. Kyläläiset ovat olleet -niin riitaisia, etteivät ole sopineet samaan kalmistoon makaamaan. He -ovat toranneeet: "et sie meän kalmismoah soa tulla!" Näin ovat toiset -hankkineet oman hautausmaansa. - -_Jyvöälahdessakin_ on kaksi hautausmaata; ne ovat aivan lähekkäin -keskellä kylää korkealla kankaalla järven rannalla. Kalmiston suojana -un komea kangasmännikkö, suoria, oikein paksuja silomäntyjä. Aivan -kalmiston laidassa on erisuuntaisia taloja. - -_Hämeenkylän_ kalmistokin on järven rannalla, kylän reunassa; se kasvaa -nuorta männikköä. - -_Vuokkiniemen_ kalmisto on keskellä kylää korkealla kuusia ja mäntyjä -kasvavalla kummulla. - -_Pirttilahdessa_ on keskellä kylää vähän matkan päässä järvestä kaunis -kalmisto, joka kasvaa isoa, komeaa mäntymetsää. - -_Latvajärven_ kalmisto sijaitsee tuuheassa kalmistosaaressa -- täällä -on Miihkali Arhippaisen hauta ja hautapatsas, -- samoin _Vuokinsalmen_ -kalmisto. _Hieta- ja Kuivajärven_ yhteinen kalmalehto on saarella -Vuokinjärvessä, Suomen ja Venäjän rajalla, -- raja käy halki -hautasaaren. Saarella on myöskin _Akonlahden ja Sappuvaaran_ kalmisto. -_Venehjärven_ kalmisto taas on pitkän niemen laajahkossa kärjessä -komealla männikkökummulla. Kalmistoon voidaan mennä joko veneellä -soutaen taikka maisin kävellen niemenkaulan kapeaa pitkää -hiekkasärkkää. _Niskajärven_ kalmalehto, tuuhea tumma ikikuusikko -vanhoine hautakammioineen, on pienen Niskajärven rannalla aivan lähellä -ihmisasuntoja. Mutta _Pienen Lapukan_ pieni kalmakenttä on -kaksitaloisen kyläaukeaman laidassa metsän reunassa männikkökankaalla -pellon aidan takana. Siihen haudataan myöskin muutaman virstan päässä -olevan _Suuren Lapukan_ vainajat. - -Papin siunaamassa hautausmaan mullassa on joka suvulla oma paikkansa, -johon se hautaa kuolleensa. Toisilla on toinen kolkka, toisilla toinen, -toisilla taas on sijansa keskimailla, riippuen siitä, mihin kukin on -ensiksi alkanut vainajiaan sijoittaa. Niinpä on Vuonnisen hautausmaalla -suurella _Malisten_ suvulla lepopaikkansa kirkon puoleisen laidan -suuresta veräjästä mentäessä oikealla pohjoisreunassa, koilliskolkassa, -ja Lehtosten niinikään isolla sukukunnalla on osansa Malisten rajalla -Ruokovaaran puolella, luodekolkassa _kujaveräjillä_, mistä Tshärkkelän -laksove kulkee. _Pohutannoit_ -- Bogdanovit -- lepäävät koillislaidalla -suurveräjillä Malisten eteläpuolella, ja näiden rinnalta, -keskeltä kalmistoa on _Kossisten_ pätinäkunta ottanut paikkansa. -Viimeksimainittujen naapureina, Lehtosten eteläpuolella, lepäävät -Ahoset, joiden vieressä kalmiston laidalla papilla on joku vainajansa. -_Ahosten_ eteläpuolella, luodelaidalla, on _Tervosien_ haudat ja heidän -tovereinaan kalmiston suvireunalla _Korkkosien_ vainajat, _Holoraisten_ -suvulla on leposijansa Korkkosten koillispuolella ja _Kielöväisillä_ -Holoraisten ja Pohutannoiden välissä koillisreunalla, suuren veräjän -vasemmalla puolella. -- Jokainen haluaa tulla omalle alueelleen -haudatuksi, omien isiensä ja äitiensä viereen, oman heimokuntansa -seuraan. Mutta kun tytär menee miehelään, haudataan hänet kuoltuaan -miehensä suvun kalmistoon. Lapset ja nuoret haudataan kalmistosijan -keskipuolille, vanhemmat, taas ikäänkuin turvan ja suojan antajiksi -laitamaille. - -Jos syrjäisiä vierasuskolaisia sattuu seudulla kuolemaan, voidaan -heidät haudata kalmistoon, mutta laitapuoleen, _ristimättömien -kalmismaahan_ -- Vuonnisen kalmistossa luodelaidalla. Useasti heidät -mullataan kokonaan kalmiston _ulkopuolelle_ siunaamattomaan maahan. - -Jos joku sattuu kuolemaan metsään, kun ollaan "kasenajossa" taikka -heinäniityllä, taikka jos muuten metsätaipaleella kaukana kotoa sattuu -surma kohtaamaan, haudataan kuolija surmapaikalleen, "se kun on siihen -katsonut kalmismoan itshelleh". Ja lisäksi "sakona kieltää", ei anna -muualle kulottaa. Tehdään vain arkku metsässä, siihen pannaan vainaja -vaatteineen ja peitetään maan multiin. Lisäksi pannaan risti -ohikulkijalle kalmanpaikkaa osoittamaan. Siitä sivuitse sattuessa -ristii kulkija silmänsä sekä "prostiutuu", jottei kalma hinkautuisi -peloittavalta paikalta. Kun sukulaiset osuvat paikalle, taittavat he -oksan, jolla lakaisevat hautakumpua, ja heittävät sen sitten haudalle. -Jos joku sattuu kuolemaan metsäpirtille, haudataan hänet pirtin -lähimaille ja risti pystytetään paikalle. Metsään sortuneen kovaa -kohtaloa valitetaan itkuvirressä: - - "Kaunehien katajikkometshäsien seämillä [sydämillä] kavoksenteli - kajon yksinäh kauneijen ilmojen peältä. - - Ei ollun kenenkänä kallehuisie katshahtelomassa kaunehien ilmojen - peältä kajon puuvunta-aikasina. - - Kumeijen kuusikkometshäsien seämillä kujin puuvuksenteli kujin - yksinäh kuulu ilmojen peältä. - - Ei asnin kenenkänä kukkahuisie niillä aikasin, kun kuulu ilmojen - peältä kujin puuvuksenteli. Jos ois min kujilliset oltu kurjaset - kujin alenneltavaisina, ei ollut kenenkänä kukkahuisie vassen - kujin puolennella. - - Ohtojen polettavien orpo-metsäsien seämillä oimun aleneksenteli - peältä orheijen ilmasien oimun yksinäh. - - Ei asnin kenenkänä omusie orheijen ilmojen peältä oimun - puuvunta-aikasina oimun silmittelömäh." - -Veteen hukkunut, metsäjärvellä taikka tukkijoella surmansa tavannut, -haudataan myös metsään, rantaan sen paikan luo, josta hänet on -löydetty. Hänet lasketaan vaatteineen arkkuun ja peitetään multiin; -mullille pystytetään risti. Omaan kotirantaan hukkunut haudataan -kalmistoon. Veteen hukkunutta itketään: - - "Ei asnin valkeijen ilmojen peällä vaivuksennella valkeijen - ilmojen peältä. - - Vakavih valtavetysih valkie Spoassusen' hänen valkevuot vaivutteli - valkeijen ilmojen peältä. - - Ei asnin kenenkänä valkehuisie vassen minkänä vallallisie vaivasie - valitella. - - Ankaroih oaltovetysih piti armahien ilmavien peältä alennella. - - Ei asnin armahalta Spoassuselta niitä avosie [osia, kohtaloita], - jotta olis armahien ilmojen peällä aleneksennellun armahien - ilmojen peältä. - - Kuvasvetysih kuulu ilmojen peältä kujin puuvuksenteli. - - Ei asnin kuulu Spoassuselta niitä avosie, jotta olis kuulu ilmojen - peällä kujin puuvuksennellun kuulu ilmojen peältä. - - Totta on kuulu Spoassusen' kuulu ilmojen peällä kujin - seätelyaikasina ne avoset kujin loajitellun, jotta kukkahih - kuvasvetysih piti kuulu ilmojen peältä kujin puuvuksennella. - - Sen oimullisilla on orhie Spoassusen' osa-utshoaskaisilla - [kohtaloille] oimun seäjellyn, jotta piti orhien Spoassusen' - opinjavetysih orheijen ilmojen peältä oimun puuvuksennella." - -Metsään sortuneelle ja haudatulle pidetään kyllä kotona maahanpaniaiset -itkuineen ja muisteliaisineen, ja muistinpäivinä muistellaan häntä -kuten muitakin vainajia. Samoin on laita myös vainajan, joka on kuollut -ja haudattu vieraalla maalla. - -Muun ristikansan joukkoon ei saa haudata vaimoa, joka on kuollut -lapsivuoteeseen, vaan hänet peitetään laitapuolelle ristimättömään -kalmistoon. Samaan nurkkaan haudataan myöskin kuolleena taikka kesken -syntyneet ja kastamatta kuolleet lapset, aivan pienet "kesenaikuset" -tuohikäppyrään kääräistynä taikka parin lautapalasen väliin sitaistuna. - -Kalmisto on pyhä paikka. Sinne ei saa mennä pilkaten ja uhmaillen eikä -siellä saa pienintäkään ilkeyttä tehdä, ei suotta edes oksaa ottaa, ei -lehvää leikata, ei ruohojakaan nyhtää, eikä mitään sieltä pois -kuljettaa. Kaikki, mitä siellä on, on vainajain omaisuutta, jonka -turmelemisesta taikka ryöstämisestä kuolleet voivat kovin suuttua ja -pahointekijälle kostaa milloin milläkin tavalla, kaikenlaisilla -kivuilla ja vaivoilla ja kalman tartunnalla. Iltapäivisin ei -kalmistoon saa mennä, jälkeen puolenpäivän on kalmanväelle annettava -rauha. Kalmiston ohi kuljettaessa on aina silmiä ristittävä ja -"prostiuduttava". Ja kalmistoon käytäessä on omaisten haudalle vietävä, -ellei muuta, niin joku oksa, jolla sivellään hautaa ja joka sitten -lasketaan hautakummun mullalle. Pois lähdettäessä on silmiä ristien -prostiuduttava ja sanottava: - - "Jeäkeä tervehiks, - kylän kuollehet, - mieron männehet, - ruven rutjomat, - tauvin tappamat, - soan sortamat, - tutut ta i tuntemattomat!" - - - - -13. TUONELA JA VAINAJAT. - - -Ihmisessä on karjalaisen käsityksen mukaan kaksi osaa: näkyväinen, -kuolevainen _ruumis_ ja näkymätön, kuolematon _henki_. Sielusta ei -karjalainen tiedä haastaa. ["Vejä sielullasi" -- "Elä toivo sielullas -painuo tulevan." -- "Kun sielus peällä tahtonet, ni ota!" sanotaan -sille, joka aikoo jotakin rehellisyyteen nähden epäilyttävin keinoin.] -Hengen olinpaikka on rinnan alla, "luijen seämessä", jossa se "luita -lämmittää", jotta "luut sulana pysyvät" [Sanotaan: "Sini mie olen -hyvänä, kuni henki luita lämmittää." -- "Sini mie silma rakastan, kuni -henki rinnan alla olloo ta luita lämmittää." -- "Ei ole henki pinnassa, -kun on omassa rinnassa".] Jos ihminen pelästyy taikka muuten saa niin -kovan kosketuksen, että menee tiedottomaksi, tainioksi, sanotaan, että -hän _vieri hengeltä_. Henki on silloin kyllä sisässä, mutta on -salpautunut eikä siksi pääse kulkemaan. Jos taas ihminen on yrittänyt -hukkua veteen, on henki tupehuksis eli ihmisen sisällä piilossa. -Ihminen kyllä silloin kuulee kaikki, mitä ympärillä puuhataan, mutta -hänen on vaikea olla. Jollei hukkunutta saada virkoamaan, eroaa henki -vasta, kun veri alkaa valua suusta ja nenästä, kun on "seänkäpy -halennun". Jos ankara isku sattuu _hengen paikalle_, voi siitä helposti -seurata kuolema. Jos esimerkiksi "sulavaiseh isetäh" tai "seänkäpyh -koskoo" taikka "vierömih" [ohimoihin], jotka ovat hellimmät kohdat, -kuolee siitä heti. - -Kun ihminen kuolee, eroaa henki "ta lähtöö rinnan alta luijen -seämestä"; kun kuolija lakkaa hengittämästä, "ni henki lähtöö". Juuri -silloin, kun _surmarökkö eli perelloala_ [vaahto] kohoaa kuolevan -suusta, irtautuu henki. Surmarökkö kyllä jo aina kolmekymmentä vuotta -ennen kuolemaa karhistaa kurkkua. - -Henki, joka on ruumiista eronnut, "ei enää tunne sitä ruumista, mistä -on lähtenyt". Se asettuu _kiukoan patshahan peäh_ ja siinä "istuu ta -katshoo, kun vainajaa pessäh ta kropuo hankitah, jotta mitä siinä -roatah". Kolme vuorokautta henki istuu patsaan päässä "da vuottaa, -mihih käsky tulou, kun ei ole vielä tuomittu, mihih männä." -[Toisen tiedonannon mukaan "istuu ta nakraa, kun hyvän sijan on soanun, -vain kun on pahan sijan soanun, ni istuu ta itköö."] Patsaan pää on -hengelle rauhallinen istuinsija. Siinä emäntä säilyttää vain -ottosrovetta sekä talvella kiukaan korvalla patsaan vieressä -lehmänkelloa, eikä silloin, kun kuollut on pirtissä, kukaan saa mennä -patsaan päähän koskemaan. [Jos äidiltä on jäänyt pieni rintalapsi, -hoitelee ja vaalii äiti sitä niin kauan kuin lapsi on maan päällä, ja -lapsi on koko ajan hyvin levollinen. Sitten vasta, kun äiti on viety -hautaan, tulee lapsi levottomaksi, "kun moamon maito leuvalta lähtöö".] -Sen ajan, jonka henki patsaan päässä istuu eli kolme vuorokautta, se -kyllä kuulee ja näkee kaikki, mitä pirtissä puuhataan. Sentähden ei -kuolleesta saa puhua mitään pahaa, kuollut kuulisi sen ja olisi -pahoillaan, täytyisipä hänen suorastaan vajota läpi "yheksäst -moaemäst". Samoin kävisi sitten myös pahaa puhuneen. - -Hautajaisissaan, kalmistoon lähdettäessä vainaja kumartaa kaikille -maahan saakka ja pyytää anteeksi elämänsä aikana mahdollisesti -tuottamiaan ikävyyksiä ja loukkauksia. Samoin vainaja pyytää -"proskenieta" myös mailta ja vesiltä, ja saattajat luvatessaan -anteeksiannon pyytävät itse "proskenieta" ja anovat, että maat, ja -vedetkin "prostisivat", jotta "eivät millään pahalla mainitsisi". -Silloin on tapana sanoa: - - "Prosti milma, pokoiniekka! - Moat ta vejet miun puolesta prostikkah!" - -Jokaiselta hautaussaattoa vastaan tulevaltakin vainaja pyytää anteeksi. -Samoin on myös vastaantulijan pyydettävä vainajalta. - -Kalmistoon saattamisen jälkeen on vainajan henki, kuten edellä jo on -mainittu, kuusi viikkoa liikkeellä, kunnes kuuden viikon murkinalta -palattua asettuu määrätylle sijalleen. Kolme enkeliä, "anhelie", on -häntä kuljettelemassa, sillä "kolme anhelie sen tuopi, hengen -imehniseh, ta kolme sen käypi, kun kuoloo." - -Toisessa elämässä ovat vainajat kaikki määrätyissä tiloissaan. Jo heti -kun vainaja sinne saapuu, tuntevat siellä olevat sukulaiset, isät, -äidit ja muut vastatulleen. Mutta kun kaikki alkavat itkeä Tuonelassa -tuntiessaan toisensa, otetaan "tunti" pois, niin ettei kukaan enää -toistansa tunne, vaikka ihan samoilla sijoilla ollaan. - -_Tuolla ilmalla_, Tuonelassa eli Manalassa on kalmiston multiin -peitetty vainaja: - - "Tuonelassa turpehessa. - Manalassa moaemässä." - -Tuonelan paikasta tiedetään: - - "Tuonela on turpehessa, - Manala moan sisässä." - -Tuonela on kuolleitten asuinpaikka. Jossakin maan alla, kalmistossa sen -luullaan olevan, kylmässä vilussa mullassa. ["Siellähän se onkin -Tuonela kalmismoassa."] Kalmistosta tulija tuo terveisiä: "Tervehyisie -kylmästä kylästä!" Kalmistossa nimittäin asuu "kylmä kansa", sillä - - "Kylmä on kuollehen koti, - ikimännehen maja." - -Jo täällä loppua tehdessä on sairaalla - - "Suussa surman suitset, - kaklassa Manalan kahlis." - -[Manalan eli tuonelan kahlis, punainen vanne ympäri kaulan.] - -Jo hänen ollessaan tämän elämän oloista aivan tietämätönnä horroksissa -on Tuonelan rahvas hänen ympärillään puhuttelemassa; parhaat tuttavat -ja sukulaiset, joita kuolija on eläessään eniten kaivannut, tulevat -häntä tervehtimään taloon saapuvien hyvien vieraiden tavoin. Ja samalla -ovat Tuonelan miehet ottamassa kuolijaa vastaan. - -Mutta Tuonelaan täältä mentäessä on välillä _tulini Tuonelan joki_, -jonka ylitse vainajan on kuljettava. Joko saatetaan veneellä sen yli -taikka on kuljettava hienoa lankaa myöten sen toiselle rannalle, taikka -on sen poikki kahlattava, tahi vihdoin kuletetaan toiselle puolelle -kantamalla. Tuonelanjoella on venettä huhuttava. Joskus korva soi -niinkuin tiuku, siitä arvaa, että joku sukulaisista huhuaa -Tuonelanjoella venettä, ja silloin pitää heti nousta pyhäinkuvain eteen -rukoilemaan: - - "Peässä, Jumala, huhuajoa - Tuonelan joesta poikki!" - -Hienoa rihmaa myöten on kovin vaikea yrittää Tuonelan joen ylitse, eikä -siitä avutta pääsisikään. Ne lapset, joita asianomainen on eläessään -auttanut syntymään, "poapoinut", ovat "poapoansa" joen yli -pingoitetulla langalla pitelemässä. Muuten on jo täällä elämän aikana -muistettava, etteivät vyyhden pitelijä ja kerijä saa olla etäällä -toisistaan. Muussa tapauksessa pitää sitten sitä lankaa myöten kulkea -Tuonelan-joen poikki. - -Toisien täytyy käydä joen poikki kahlaamalla. Jos kenessä on luomi, -_synnyntähti_, tietää hän, miten syvältä pitää Tuonelan-joessa kahlata. -Sillä juuri luomeen saakka ulottuu joen vesi, ei ylemmä. Jos merkki on -sääressä, niin vain sääriä myöten vajoaa veteen, jos vyötäisissä, -ulottuu vesi vyötäisiin asti, jos poskessa, niin poskeen saakka, mutta -jos merkki on sormessa, pitää kahlata umpipäässä, kädet pystyssä. - -Lapsivaimolla taas on semmoinen tehtävä, että hänen pitää kantaa -"poaponsa" selässään Tuonelan joen poikki, poapo kun on niin "kallis". - -Tuonelan oloista ei paljoa tiedetä, se vain, mitä vainajat siellä -kotona käydessään ovat omaisilleen ja tuttavilleen unissa taikka muuten -haastelleet. Toisilla on siellä parempi, toisilla pahempi olo. -Joitakuita siellä tuonenkoirat purevat. Siksi vainajaa hautaan -laskettaessa pitääkin itkeä "eänellä", etteivät tuonenkoirat saisi -purra vainajaa. -- Vainajat ovat Tuonelassa niissä vaatteissa, joihin -heidät täällä puetaan. Ei ole siellä vilu eikä nälkä muilla kuin -niillä, jotka eivät ole täällä köyhiä ruokkineet ja vaatettaneet. Ei -siellä kuolla eikä vanheta eikä siellä lopu elämä. Mutta häitä siellä -pidetään toisinaan. Kun aikuisia tyttöjä ja poikia joutuu Tuonelaan, -niin "niistä pietäh siellä häitä". Kun kesällä sataa vettä ja samalla -kertaa paistaa päivä ja on hyvin lämmin ja tyyni ilma, sanotaan -tuonelassa pidettävän häitä. - -Tuonelasta voivat vainajat käydä muistinpäivinä entisessä kodissaan -murkinoilla, ja kuten jo mainittiin, omaisen kuolinhetkellä häntä -vastaanottamassa. Muistinpäivän lähestyessä nähdään vainajia monesti -unissa ja siitä huomataan, että he jo ovat liikkumassa. - -Ihmisten elämään täällä maan päällä, työhön ja toimintaan, voivat -vainajat vaikuttaa joko asianomaisen eduksi tahi vahingoksi: -terveyteen, kalastukseen, metsänkäyntiin, karjanhoitoon, -maanviljelykseen. Kaikki kalmistosta taikka kuolleista saadut -tartunnat, hinkautumat, sekä kalmantaudit ovat vainajista johtuneita. -Varsinkin semmoiset vainajat, jotka ovat täältä vihamielin eronneet, -ovat pelättäviä, sillä toisestakin elämästä, tuonelasta, ne voivat -aivan hyvin toimittaa kostonsa. Tämä vaikutus ulottuu aina -kolmeenkymmeneen vuoteen asti. Mutta sen ajan kuluttua ei vainajasta -enää ole kostajaa, eikä häntä enää tarvitse varata. Ei ole hänellä enää -voimia, kun hänen ruumiinsa on jo lahonnut ja kalmautunut. Myöskin ne -kuolijat, jotka ovat kovasti kiintyneet tähän elämään ja varsin -vastenmielisesti täältä lähteneet, ovat kotiin jäävien vastuksina ja -pelkona. Mutta muutkin vainajat, leppoisinkin mielin täältä lähteneet, -voivat tulla vihamielelle, ellei heitä kohdella hyvin ja suopeasti. -Muistinpäivät muistomurkinoineen vietetäänkin juuri siinä -tarkoituksessa ja muisteliaisia jaetaan, "jotta ne eivät mitä pahoa -loatis, jotta mänestyis hyvin karja ta kaikki elos ta imehnisen -tervehys kaikki myöten kävis" Jos ei muistinpäiviä pidetä, tulee heti -vahingoita. Mutta muutenkin on vielä monesti ja monessa tilaisuudessa -varottava, ettei vainajia vihastuteta. Kun esimerkiksi lehmä poikii, ei -kuuteen viikkoon pidä sen maidolla viettää vainajan muistajaisia. Jos -viettää, tulee lehmälle vahinkoa: eläin alkaa kuihtua, "kujua", maito -ehtyä, saattaisipa koko lehmä kadota korpeen metsän hyviksi. - -Viljan kasvamista voivat hyvät vainajat jouduttaa. Kun ohrapellon -valmistuessa alkaa viljaan ilmestyä semmoisia tähkiä, joista vihneet -kirpoavat pois, niin että jyvät vain jäävät -- tällaiset tähkät ovat -hyvin satoisia -- arvataan siitä, että vainajat ovat huolehtineet ohran -kasvusta ja vaativat muisteliaisia. Kiireesti leikataan osa ohrasta, se -kuivataan pirtin kiukaalla taikka kylyssä ja puidaan, jolloin saadaan -noin nelikollinen uutisia. Vilja jauhetaan käsikivillä ja siitä sitten -paistetaan kakkua, "sankia" ja rieskaa sekä keitetään huttua, ja niitä -viedään tshässöynään. Sinne kutsutuille sukulaisille ja tuttaville -jaetaan sitten uutisviljasta valmistettuja antimia muisteliaisiksi ja -kehoitetaan: - - "Mainikkoa pokoiniekkoja, - moansoajie, pellonhalteitä, - perinnön hankkijie, - iesmännehie esivanhempia!" - -Tshässöynässä syödään ja maistellaan uutisruokia itsekin, kun on ensin -toisille annettu. Kaikki ovat puhtaissa pukimissa. Siitä vainajat -vastakin antavat pellonviljan hyvästi menestyä. -- Muu ohra leikataan -vasta sitten, kun se on täysin tuleentunut. - -Kalalla oltaessa on muistettava kutsua vainajia avuksi, jotta pyytö -paremmin onnistuisi. Niinpä voitiin rukoilla: - - "Toattoseni Tuonelasta, - moamoseni moaemästä, - kaikki suuret sukukunnat, - heliet heimokunnat, - kallehet rotiitelit, - antakoa hyveä kaloa, pokoiniekat, - myö sitten muissinpäivinä - muistelemma teitä - ta annamma muisteliaisie." - -Kun sitten pyydykset lasketaan, saa hyvästi kalaa. Se vainaja, jota -eniten kaipaa, on ensiksi mainittava. Samalla tavalla myös metsänkävijä -rukoilee eräretkillään vainajilta ja pyytää saattamaan - - "-- sille soarekselle, - miss' on soalis saotavana, - eräntoimi tuotavana." - -Toisinaan voivat vainajat ilmestyä painajaisena vaivaamaan ihmistä -yöllä, varsinkin silloin, kun on pelästynyt kuollutta, kuolleen -vaatteita taikka muuta kuolleelle kuulunutta kappaletta. -- Voi -painajaisen saada siitäkin, että pelästyy pahan ihmisen kiroja. -[Eläimien painajaisena esiintyy maanhaltia silloin kun se ei tahdo -suvaita eläintä paikallaan.] Painajaisen saa parhaiten karkotetuksi, -kun oikein "seäntyy", heittää vettä painajaisen ahdistaman henkilön -korville ja ottaa kirveen, jolla paukauttaa ensin makuusijan paikalle -lattiaan, sitten joka kynnykseen pihalle asti ja tiuskaisee: - - "Tule toini kerta, - kun on sepän takoma talossa!" - -Makuusija on vielä lattialla siirrettävä toiseen kohtaan ja kirves -pistettävä pieluksiin. Silloin ei painajainen enää uskalla tulla -sisälle. [Kun mennään metsäpirttiin yöksi nukkumaan, pannaan kirves -kynnysalle terä ulospäin. Silloin ei painajainen pääse sisään.] -Kalmiston kätkössä elävät kalmalaiset lukemattomin laumoin. Ne ovat -juuri kuolleitten henkiä, ja niitä sanotaan myös kalman väeksi. -Rauhassa ne lepäävät ja haluavat levätä kalmistoina joissaan eivätkä ne -kenellekään mitään pahaa tee, kun niille vain annetaan rauha, kun niitä -ei vain liikutella. Mutta jos pahat ihmiset nostavat niitä liikkeelle, -lähtee koko kalmiston väki liikkeelle. Ja siinä on - - "ruhuo, rampoa, - perisokieta, silmäpuolta, - suurta, pientä, - kerran keskikertaistakin." - -Vainajain _haamut_ lähtevät näin haudoistaan vaeltamaan ja tekemään -pahaa. Haamut liikkuvat näkymättöminä, mutta joskus voidaan niiden -varjo, kuvahaini, nähdä, ja siitä arvataan, että kalmalaiset ovat -liikkeellä, kun ei ketään näy, vaikka kuvainen liikehtii. - -Tietäjät kyllä näkevät kaikenlaista väkeä: _kalman, veden ja -metsänväkeä_. [Samoin kuin kalmalaisille on metsän ja vedenkin väelle -annettava rauha. Ei sitäkään saa suotta liikuttaa eikä syyttä nimeä -mainita. Sinä päivänä, jona niin tekee, ei anneta "proskenieta" -synneistä.] He ovat pesseet silmänsä semmoisella saippualla, jolla ovat -kolme vainajaa puhdistaneet, ja siitä he ovat "ruvenneet näkemään". -Kalmanväen he näkevät liikkuvan valkeissa vaatteissa "kukkeli" päässä, -vedenväki taas kulkee harmaissa vaatteissa, mutta metsänväki käy -hiilimustassa puvussa, mustine, korkeine, karvaisine "tshoholakkeineen" -ja kiiltonappeineen. Metsänväki on enimmäkseen isoa miespuolista -kansaa, mutta vedenväki taas on tyttäriä "rumantyylisie, -pahannäköisie", kalmalaiset ovat sekä miehiä että naisia. Sanotaan: - - "Metshän miehet, vejen tytöt, - kalmassa kaikki asuu." - -Vainajain henkiä ovat myöskin _manalaiset_, jotka liikkuvat yksinään -eivätkä parvissa, kuten kalmanväki. Ne ovat pahoin eläneiden ihmisten -sekä pahojen _tietäjien, velhojen, noitien ja koltunain_ [noita (ven. -koldunja)] henkiä, joilla ei ole maassa sijaa, kun ovat myyneet itsensä -"toispuoleiselle". Kun manalaisilla ei ole sijaa maassa eikä taivaassa, -joutuvat he alinomaiseen liikkeeseen maan ja taivaan välille. -Tuonelassa muiden vainajain seurassa he eivät saa oleskella. He -kulkevat aina toimittamassa pahaa, voivatpa syödä ihmisen ja elukan ja -mitä vain heidän tielleen sattuu. Ne voivat esiintyä painajaisenakin, -saattavatpa palata kotiinsakin, kun ei ole oikein osattu saattaa pois, -ja syödä suuhunsa koko sukunsa, niin ettei jää muuta kuin luut -lattialle. Entisaikoihin on kyllä semmoista tapahtunut. Manalaisen -muuten tuntee tulennasta: kun se tulee taloon, astuu se pirttiin -takaperin. Varsinkin öisin ovat ne liikkeellä. Päivän laskeuduttua -lähtevät manalaiset maaemästään, ja kukon laulaessa, ennenkuin päivä -nousee, on niiden palattava takaisin. Ne eivät koskaan jätä -liikkumista, vasta sitten, kun tulee "yheksän talven pakkani", joka -"kylmää manalaisetkin moaemiih", täytyy niiden pysyä paikoillaan. - -Joskus puhutaan myös _keijulaisista_, jotka ovat samaa väkeä kuin -manalaisetkin, samanlaisia rauhattomia olentoja, joiden täytyy aina -olla liikkeellä. Sanotaankin rauhattomasta ja levottomasta henkilöstä: -"hänell' ei ole sijaa -- -- -- yhen verta kuin keijulaisilla". - -Sitten on vielä ristirahvaan rauhan häiritsijöinä _vajehuksia ja -kummituksia_, jotka nekin lienevät manalaisten ja paholaisten sukua. -Vajehus on jokin paholaisen, "toispuolehisen", sukuinen olio, siitä -merkillinen, ettei sillä ole ensinkään varjoa, kuvahaista, -- se -liikkuu kuin "kuvahaiseton imehnini". Kummitukset taas "verissä -varautteloo"; näkee, että se on tuossa, mutta kun "mänöö ta katshoo, ni -ei olekkana". Kun näkee kummituksen, pitää mennä takaperin sitä -"sepöämäh" [syleilemään, käymään syliksi] ja sanoa: "Tervehen elät? -Tässäkös sie olet? Tavotinpas siun! Silmahan mie etshinkin!" Sitten se -ei enää säikäytä. Kummitus on vain haamu, kuolleen haamun tapainen. Se -ei tee pahaa, se vain peloittaa. - - - - -Loppusanat. - - -Edelläolevassa kuvauksessa on esitetty runsaasti Vienan Karjalan -tapoihin ja uskomuksiin liittyvää sanastoa ja kielennäytteitä. Mitä -tämän aineiston foneettiseen asuun tulee, käy jo teoksessa käytetystä -karkeasta transskriptsionista ilmi, ettei tekijä ole pyrkinyt -foneettiseen tarkkuuteen. Äännehistoriallisena materiaalina voi teosta -vain hyvin varovaisesti käyttää. - -Kuten esipuheessa mainitaan, on esityksen ainekset koottu etupäässä -Vuonnisesta kotoisin olevalta vienankarjalaiselta vaimolta Anni -Lehtoselta. Vuonnisen murre kuuluu alueeseen, jossa suomen s:n -vastineena useimmissa asemissa on sh. Teoksessa esiintyy sh:n sijalla -kuitenkin miltei säännöllisesti suomen kielen mukaan s. Siitä -huolimatta on t'sh-äänne yleensä merkitty tsh:llä eikä ts:llä; tämän -äänteen eri pituusasteita ei oikeinkirjoituksessa ole erotettu. -Muljeerausta ei yleensä myöskään merkitä -- tämä koskee t, d, l, r, s, -ja n äänteitä. Venäläisissä lainoissa tuntuu merkintä joskus sotivan -Vuonnisen murteen äännelakeja vastaan, kun on originaalin mukaan -merkitty g, d, b sanoihin, joissa varmaankin todellisuudessa esiintyy -k, t, p. Eräissä taivutusmuodoissa -- väliin myös sanastossa -- ilmenee -suomen kielen vaikutusta. -- Osa epäjohdonmukaisuuksista perustunee -kielenoppaan puheeseen. - - _J. Kalima_. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYNTYMÄ, LAPSUUS JA KUOLEMA*** - - -******* This file should be named 63595-8.txt or 63595-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/5/9/63595 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/63595-8.zip b/old/63595-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index dcd8709..0000000 --- a/old/63595-8.zip +++ /dev/null |