NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3891 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..afa873e
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #63774 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63774)
diff --git a/old/63774-8.txt b/old/63774-8.txt
deleted file mode 100644
index e9677bc..0000000
--- a/old/63774-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3891 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Sanajalkoja, by Kustaa Killinen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Sanajalkoja
-       Vihkonen runoelmia
-
-
-Author: Kustaa Killinen
-
-
-
-Release Date: November 15, 2020  [eBook #63774]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SANAJALKOJA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-SANAJALKOJA
-
-Vihkonen runoelmia
-
-Kirj.
-
-KUSTAA KILLINEN
-
-
-
-
-
-Kuopiossa,
-Kuopion Uudessa Kirjapainossa,
-1885.
-
-
-
-
-SISÄLTÖ:
-
-Sanajalka.
-Suomen saloilta.
-Maanmies halla-yönä.
-Talvi-ilta Pohjolassa.
-Armas Suomenmaa.
-Vanha Matti ja nuori Matti.
-Aurinko ja kuu.
-Tuulet.
-Totti.
-Morsiusvuori.
-Aarno ja Aino.
-Lapsuuden muisto.
-Erästä Suomenkielistä alkeis-opistoa avattaessa.
-Johan Wilhelm Snellman'in 76:na syntymäpäivänä 12.5.1881.
-Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 50:nä vuosipäivänä.
-Elias Lönnrotin täyttäessä 80 vuotta.
-Kuopion kaupungin satavuotis-juhlassa 10.9.1882.
-Kuopion juna.
-Kalevala.
-Kun Uno Cygnaeus täytti 75 vuotta.
-Pohjanmaan naisten valtiopäivä-anomuksia.
-Eräälle kihlatulle.
-Rekiretkellä Toivolaan.
-Alla Annin akkunan.
-Kuopion Vap. Palokunnan marssi.
-Kolmenlaiset lasisilmät.
-Laula, laula!
-Ihanteeni.
-Haavalle.
-Sitävarten varmaan.
-Laulakaa!
-Epätoivoisen jäähyväis-laulu.
-Kullalle.
-Ah, mun kultani.
-Kaikki kuiskan kullastani.
-Niskani syy.
-Maanviljelystä.
-Ikävissä.
-Murhe ja lempi.
-Tytön laulu kesällä.
-Kehtolaulu.
-Kanteleelle.
-Siunaus ja kirous.
-Minkäpä voipi.
-Nälkävuodelta.
-Koulu-elämästä.
-Venelaulu.
-Polska.
-Rakastunut.
-Herra Tuulihatun elämäkerta.
-Niitä näitä.
-
-
-
-
-Sanajalka.
-
-
-    Metsän synkän siimehessä
-    Sakeassa sammalessa
-    Sanajalka kaino kasvaa;
-    Juuret kiertelee kiviä
-    Varret varpuja sepävi;
-    Ei ole mullat muhkeaiset,
-    Eikä mannut mahtavaiset
-    Vartta vahvistelemassa
-    Eikä juurta juottamassa;
-    Ei se suureksi sukeu,
-    Eikä kasva kaunihiksi,
-    Kukkaa ei se kulloinkana
-    Sanajalka kaino kanna.
-    Tuomp' on tähden sanajalka
-    Harvoin huomiota saapi,
-    Usein unhotukseen jääpi;
-    Ei se onni ollenkana
-    Koita sille konsanahan,
-    Että kauno-kiehkurassa,
-    Soreassa sommelossa.
-    Kera nurmen nunnusien,
-    Kultapäiden kukkasien
-    Käessä immen käydä saisi
-    Taikka päätä kaunistaisi;
-    Saloilla sanajaloilla
-    Koto ompi koivikossa;
-    Paimen pieni piipatellen,
-    Ikävissä istuskellen
-    Joskus tuota katselevi
-    Joskus lehvän leikkoavi;
-    Kaskimies sen poies perkaa
-    Kasken kuivan kaltahalta,
-    Ettei sankka sanajalka
-    Tulta veisi viidakkohon,
-    Kulettaisi kuusikkohon.
-    Muut ne tuota tuskin tuntee,
-    Tuskin tuntee, harvoin huomaa.
-    Uskallanko nyt utala
-    Sulon Suomeni sylihin,
-    Jalon kansan jalkatielle
-    Viedä vihkosen vähäisen
-    Solmitun _Sanajaloista_?
-
-
-
-
-Suomen saloilta.
-
-
-    Armas maani, valkeutta
-    Kansallesi tarvitaan!
-    Tulta koitan tehdä, mutta --
-    Tumma, heikko on se vaan;
-    Tääll' ei loista sähkövalot,
-    Täällä paukkuilee vaan halot
-        Suomen saloilta.
-
-    Kuinka voisi korven lapset
-    Kalliit' antaa lahjoja:
-    Harvoin halla säästää kasket,
-    Työ on raskas, vaikea;
-    Leip' ei suurin suurustettu,
-    Usein on vaan purra pettu
-        Suomen saloilta.
-
-    Vaan, jos Suomi haluaisit
-    Korviasi kallistaa,
-    Hetkisen nyt kuulla saisit
-    Kuinka raikuin rallattaa
-    Karjankelloin kalkatukset,
-    Paimentorvein toitotukset
-        Suomen saloilla.
-
-[Painettu albumissa "Suomen Saloilta".]
-
-
-
-
-Maanmies halla-yönä.
-
-
-    Päivän liekkunut tuuli on Pohjolan puolla,
-    Illalla taukovi, lainekin kuoli jo tuolla.
-    "Miks' et sä tuulonen tuudita peltoni viljaa!"
-    Niinkuin kuolohon vaipuen kaikki on hiljaa;
-    Pohjolan silmä on kirkas ja selkeä ohta;
-    "Laske sä Pilvetär liepehes, laske ne kohta!
-    Muuten mun viljani vie vilu, vie tänä yönä".
-
-    Yö tuli selkeä, tyyn' oli luonto kuin hauta,
-    Kolkk' oli ilma ja maa niin kylmä kuin rauta;
-    Jäihin nestehet kasvien suonissa käivät,
-    Ruis, joka heiluen kasvanut ol' kesäpäivät
-    Juur' oli tähkähän nyt jyvän pienosen saanut,
-    Tähkät ne seisovi nyt kuni vaaleat haamut.
-    Maanmies unta ei saanut, ei koko yönä.
-
-    Aamulla, auringon kehän käytyä ilmi,
-    Maanmies käy ulos, otsallaan suru-pilvi;
-    Täälläpä hirmuinen näky häntä nyt kohtaa:
-    Yllähän kuurava kauhtana vilja se hohtaa!
-    Jäätäkin kylmempi nuoli se mieltä nyt viilsi,
-    Kuuma ja katkera kyynele silmässä kiilsi,
-    Riehuen rintakin löi ja hän huoaten lausui:
-
-    "Taivahan Luoja! nyt työni on tyhjähän mennyt!
-    Kolkkohon korpehen täss' olen peltoja tehnyt,
-    Niistä nyt onneton korjata saan tulon karvaan:
-    Milläpä raukka nyt ruokin ma perheeni armaan?
-    Oi minun lapseni, oi! joko täytyvi teidän
-    Lähteä mieroa käymähän, pyyntöhön leivän,
-    Itse mun maan tämän hyljätä, etsiä toista?" --
-
-    "Ei toki! Vielä on vilja jot' ei ole halla
-    Koskenut, vielä on mäntyjä tuoll' ahon alla,
-    Kaikkia vielä ei voitturin kirvehet kaanneet,
-    Niistä on ihmiset ennenkin einehen saaneet;
-    En siis hylkää maatani, en kotipaikkaa,
-    Vaikka se joskus on tuima ja huolia laittaa,
-    Armas on kuitenkin tääll' petäjäistäkin taittaa."
-
-
-
-
-Talvi-ilta Pohjolassa.
-
-
-    Pohjan pitkä kesäpäivä päättyy,
-    Syksyn tullen synkeäksi käy,
-    Huuru kattaa kentät, järvet jäätyy,
-    Eikä luonnoss' elämätä näy;
-    Kaksi pimeätä toisellensa
-    Mustaa, kylmää kättä oientaa,
-    Pois on kesän lämmöt seuroinensa,
-    Kylmän kahleiss' huokaa meri, maa.
-
-    Myrskyt rajut, raatavaiset tuulet
-    Kylmän kanssa kilvan temmeltää;
-    Petoin ulvonnankin hurjan kuulet,
-    Ihmismajoille ne rynnältää. --
-    Lumi taasen tuima tuiskullansa
-    Tukkii tiet ja polut peittää pois,
-    Tahtois, että talven majoissansa
-    Varsin vangittuna kansa ois.
-
-    Tällaiset kun kummat vieras kuulee
-    Viestin Pohjolasta kertovan,
-    Karvaturkin karhun lailla luulee
-    Pohjan kansan kaiken nukkuvan,
-    Luulee taidon, toimen tyrehtyvän,
-    Neron, lemmen jääksi jäätyvän,
-    Kaiken ilon, kaiken jalon, hyvän
-    Luulee kylmän käsiss' häätyvän.
-
-    Mutta, katso meidän talvisäitä,
-    Mit' on mieluisampaa, armaampaa!
-    Katso Pohjan läikkyviä jäitä,
-    Revontulten loistett' ihanaa,
-    Tähtitaivastamme, sekä kuuta,
-    Joka lailla kainon impyen
-    Talvimaisemalle suihkaa suuta,
-    Valollansa yönkin lumoten.
-
-    Taikka, voisko kylmän valta täällä
-    Pohjan kansaa uljast' uuvuttaa,
-    Vaikka kokee lumellaan ja jäällä
-    Elon kaiken sortaa, turruttaa:
-    Kankaillamme kasvaa hongat sankat,
-    Joista taidokkaasti raketaan
-    Pirtit lämpimät ja varsin vankat
-    Kylmän kolkon valtaa torjumaan.
-
-    Olkoon ilta synkeämpi syttä,
-    Lämmin toivon tunne vahvistaa
-    Matkamiestä, tiellä väsynyttä,
-    Kun hän ihmis-asunnosta saa
-    Nähdä lampun valon tuikkavaisen,
-    Joka uuraan työhön valon luo,
-    Taikka oppivan ja tutkivaisen
-    Päivätyötä pitkitellä suo.
-
-    Taikka käy, ja katsokaamme tuonne,
-    Missä takkatuli loimottaa!
-    Siell' on kuvattuna Pohjan luonne,
-    Jolle vertoja et nähdä saa.
-    Onnellisna siellä toimissansa
-    Illan pitkän perhe kuluttaa,
-    Vaikk' on synkkä syys ja raivossansa
-    Kylmä maita, puita puristaa.
-
-    Rattosasti rukki hyrrää, pyörii,
-    Langaks' saapi villat, pellavat,
-    Lapset laattialla telmää, hyörii,
-    Toiset a:ta, p:tä oppivat,
-    Siinä neula lentää, liikkuu kartta,
-    Matti veistää, laulaa rallattaa,
-    Toiset vuolee kauhaa, kirvesvartta;
-    Kirkkahasti tuli loimottaa.
-
-    Perheen äiti ilta-ruoan laittaa,
-    Sekä vallatonten poikien
-    Rikkunehet housunpolvet paikkaa.
-    Isä-ukko istuu miettien:
-    Uutiseen jos ulttuu leivän aines,
-    Ruunun rahat niistä saada vois; --
-    Nousee, piipun täyttää, savu saines
-    Huolet kaikki häätää, kantaa pois. --
-
-    Kellon kalke kuuluu tanhualta,
-    Jalas ruskaa, hepo hirnahtaa;
-    Kiireest' Anni nousee jakkaralta,
-    Äiti akkunasta katsahtaa.
-    Pirttihin nyt astuu nuori miesi,
-    Tukka huurtehesta kimaltaa,
-    Mutta poski punertaa kuin liesi.
-    Veri lämmin suoniss' uhkuaa.
-
-    "Terve, tervetullut!" lausutahan
-    Tulijalle, kättä annetaan,
-    Mutt' ei Annin kättä omastahan
-    Vieras irti laske ollenkaan,
-    Annin viereen käypi istumahan,
-    Kuiskaa: "kohta oot sa armas mun,
-    Jo on mulla mitä tarvitahan,
-    Vihille ma viedä saan jo sun."
-
-    Pankaa vielä, pankaa uuniin tulta!
-    Takkatulen loiste, lämmin on
-    Pohjan kirkkahin ja kallein kulta,
-    Kansan kasvattaja verraton:
-    Uskollisuus, miehuus, mainehemme
-    Takkatulen luon' on kasvaneet,
-    Siin' on ensin soinut kanteleemme,
-    Suomen suuret laulut syntyneet.
-
-    Onnellisna säilyy Suomen kansa
-    Jos se aina suosii, rakastaa,
-    Perheen pyhää tulta, kotoansa
-    Paikaks' armaimmaksi arvostaa;
-    Vaan, jos kerran täällä jäähtyy liesi,
-    Perheen pyhä piiri hajoaa,
-    Silloin yksinänsä Luoja tiesi,
-    Mitkä vaiheet Suomen kansa saa. --
-
-
-
-
-Armas Suomenmaa.
-
-
-    Kun kevät kukkalaumallansa,
-    Pois talven meiltä karkoittaa,
-    Kun taivas kultaloistossansa
-    Ja leuto päivä helottaa,
-    Kun käki kuusissamme kukkuu
-    Ja leivo luonnon iloittaa,
-    Niin rinta riemuellen hehkuu
-    Vaan sulle, sulle armas Suomenmaa!
-
-    On syyskin raitis Pohjolamme,
-    Ja talvi luonnon kaunistaa,
-    Kun lumi-kuuset kukkii maamme
-    Ja pohja liehuin leimuaa;
-    Ja vaikka kylmä raivoin riehuu
-    Ja aallot kahleihinsa saa,
-    Niin suonissamme veri kiehuu,
-    Vaan sulle, sulle armas Suomenmaa!
-
-    Sa kansan olet kasvattanut
-    Niin kestävän ja vakavan,
-    Ett'ei oo sorretuksi saanut
-    Sen kieltä valta vierahan;
-    Pois poikas torjuu sortopaulan
-    Ja vapauden valloittaa,
-    Siis riemuellen näin mä laulan
-    Vaan sulle, sulle armas Suomenmaa!
-
-    Ei maata mointa maailmassa,
-    Ei löytyne niin suotuisaa,
-    Miss' lempi niinkuin Pohjolassa
-    Lumenkin loistoss' leimuaa;
-    En lausua ma taida kielin,
-    Kuin Pohjola mun lumoaa!
-    Ma elää, kuolla aina mielin
-    Vaan sulle, sulle armas Suomenmaa!
-
-
-
-
-Vanha Matti ja nuori Matti.
-
-
-    Vanha Matti visapiipun täyttää,
-    Kotinurkan-takaista hän käyttää,
-    Sitte kädet polvill' istahtaapi,
-    Savut paksut ilmaan puhaltaapi.
-
-    Nuori Matti tullutupakkata
-    Tupruttaapi, paljo kalliimpata,
-    Ahkerasti sitte liikkuu parta.
-    Kun hän lukee Uutta Suometarta.
-
-    Vanha Matti tekee puusta auran,
-    Kyntää pellon, kylvää ohran, kauran,
-    Joskus viepi siihen havulantaa,
-    Tyytyy, vaikka vähäkin se antaa.
-
-    Nuori Matti rauta-auran ostaa,
-    Sillä niityt, nurmet ylös nostaa;
-    Heinäks' kylvää vanhat peltonsakin,
-    Aivan ällistyttää vanhan Matin.
-
-    Vanha Matti vielä lapsiansa
-    Kouluttaapi työssä pellollansa;
-    A:n kun tuntee, tuoll' on toimeen tultu,
-    Lukemattakin on leiväss' oltu.
-
-    Nuori Matti kanssa naapureinsa
-    Kansakoulun laitti lapsillensa,
-    Kirjat, kartat heille vielä ostaa,
-    Jotka kulut suuremmiksi nostaa. --
-
-    Vanha Matti kokouksiss' aina
-    Vastalauseet laskee voimakkaina,
-    Uudet verot näin hän tahtoo estää,
-    Pelkää, ettei niitä voi hän kestää.
-
-    Jumalinen myös on vanha Matti,
-    Käypi kirkoss' aivan ahkerasti,
-    Vaan kun lehmä, hepo taudin saapi,
-    Poppamiestä silloin kuulustaapi.
-
-    Nuori Matti ei niin hurskahalta
-    Näytä, eikä varsin vakavalta;
-    Mutt' ei myös hän usko vanhaan tapaan
-    Haltioita eikä noitiakaan.
-
-    Vanha Matti selkä köyryllänsä
-    Kumartaa, kun virkamiehiltänsä
-    Ruti-ruotsalaiset kirjat saapi,
-    Jotka komisarjus suomentaapi.
-
-    Nuori Matti tuosta nostaa melun,
-    Sanomiinkin laittaa "panettelun",
-    Jos ei virkamiehet mielellänsä
-    Toimi hälle, hänen kielellänsä.
-
-    Vanha Matti kyllä aikanansa
-    Kelpo miesi oli paikallansa,
-    Vaan kun aika uusi yllättääpi,
-    Rauhaan silloin vanha Matti jääpi.
-
-
-
-
-Aurinko ja kuu.
-
-
-    Kun Luoja laati luomansa,
-    Taivaan ja kaiken elon loi,
-    Ne lemmestä sai alkunsa.
-    Hän luoduilleen myös lemmen soi:
-    Kaikillen, mitkä luotihin
-    Loi Herra, kullan, kumppanin.
-
-    Sai Aatamikin Eevansa,
-    Niin kaikki luotiin kaksittain,
-    Merestä maa sai kultansa
-    Ja tähdet loisti rinnakkain,
-    Kuu kullakseen sai auringon,
-    Joll' ompi loisto verraton.
-
-    Ne hetken aikaa eleli
-    Niin armaast', onnellisesti,
-    Aurinko kuulle hymyili
-    Sulosti, uskollisesti.
-    Vaan -- kenpä tyytyy onneensa,
-    Vaikk' ois se suurin mailmassa!
-
-    Aurinko erään' iltana
-    Kun laskeusi levolle,
-    Ja tähtijoukko ihana
-    Nyt astui taivaslaelle,
-    Niin kuu jo jätti kultansa,
-    Yön vietti tähtein tanssissa.
-
-    Taas aurinko, kun aamulla
-    Kohotti kauniit kasvonsa
-    Hän huomasi nyt kauhulla
-    Petoksen kurjan kultansa:
-    Hän tuosta tuiki murehtui
-    Ja kasvonsa noin punehtui.
-
-    Ja usein aina vieläkin
-    Aurinko kasvons' armahat
-    Kätkeepi pilvi-liepeihin
-    Ja kyyneleensä vuotavat,
-    Mutt' elons' ei oo onneton
-    Kun sydän puhdas, lämmin on.
-
-    Vaan kuu nyt öillä yksinään
-    Ja kalveana kasvoiltaan
-    Murehtii, katuu töitähän
-    Ja muille muistuttaapi vaan:
-    "Näin yksin jääköön, vaaletkoon
-    Ken rakkaallens' on uskoton."
-
-
-
-
-Tuulet.
-
-
-    Tuulen suhistessa
-    Synkeällä yöllä
-    Aattelin ma tuota
-    Murheisella miellä:
-    Miksi Luoja loikin,
-    Hänet tänne toikin
-    Kulkemahan aina
-    Ilman tiellä? --
-
-    Vastauksen tuohon
-    Tuuli mulle tuiskaa:
-    "Yöt ja päivät tulee
-    Jumalata muistaa;
-    Yö kun luopi rauhaa,
-    Silloin tuuli pauhaa,
-    Elost' ihmisille
-    Näin hän kuiskaa."
-
-    Vielä tuuli mulle
-    Muuta julisteli,
-    Neljän tuuli-veljen
-    Vaiheet kertoeli:
-    Kuinka Luoja kaikki
-    Paikallensa laitti,
-    lloss' elämähän
-    Asetteli.
-
-    Yhdelle hän puhui:
-    "Koissa sulle paikan
-    Asunnoksi aivan
-    Armahaksi laitan,
-    Kullaks' sulle uskon
-    Armaan Aamuruskon,
-    Avaan ihanimman
-    Onni-aitan."
-
-    Toiselle hän lausui:
-    "Siellä saat sa olla,
-    Miss' on valta-istuin
-    Itsell' auringolla,
-    Miss' ei kasvikunta
-    Kanna koskaan lunta.
-    Sieltä saat sa suven
-    Puhallella."
-
-    Kolmannelle taasen
-    Luoja lausueli:
-    "Päivän lasku-mailla
-    Aina asuskele;
-    Sieltä ihmisille
-    Töistä vaipuville
-    Uni-virsi vieno
-    Laulaele!"
-
-    Viel' on viimeiseksi
-    Paikatonna yksi;
-    Pohjolaan hän kauvas
-    Tuli määrätyksi;
-    Jään, ja lumen kylmän,
-    Pimentolan jylhän --
-    Luoja hänet vaati
-    Vartiaksi.
-
-    Näin oli omituisen
-    Kukin saanut sijan;
-    Vaan he myöskin saivat
-    Ihmislasten vian:
-    Tyytymättömyyttä,
-    Inhaa ikävyyttä
-    Tunsivatkin tuulet
-    Aivan pian.
-
-    Luojan määräykset,
-    Armahansa lempi
-    Heiltä unehtuivat,
-    Himollinen henki
-    Levotonna leyhkyi
-    Sijaltansa syöksyi,
-    Vankkana vaan oli
-    Pohjan henki.
-
-    Niin he öisilläkin
-    Lähdit kulkemahan
-    Paikkaa parempata
-    Muka, katsomahan;
-    Vaan kun Herra armas
-    Moisen elon arvas
-    Näin hän silloin loihe
-    Lausumahan:
-
-    "Kosk' ei lause Luojan,
-    Eikä koti hellä
-    Teitä uskollisna
-    Voinut pysytellä,
-    Niinpä kulkekaatte,
-    Riehuin pauhatkaatte
-    Öin ja päivin, maalla
-    Ja merellä."
-
-   "Kun te myrskysäillä
-    Mailmaa kauhutatte,
-    Niin te ihmisille
-    Sillä muistutatte
-    Kuink' on palkka kurjan
-    Teillä, jotka hurjan
-    Mielen ajelulle
-    Antautte."
-
-    "Vaan sä, Pohjan henki,
-    Sull on sydän jalo,
-    Vaik' on asuntosi
-    Jäinen, synkkä salo;
-    Uskollisuus lämmin
-    Leimuu väkevämmin
-    Rinnassass' kuin kuuma
-    Päivänpalo."
-
-    "Siis sa rauhas asu,
-    Pohjolata lemmi!
-    Pohjan armahille
-    Asukkaille hengi
-    Kestäväisyys, kunto,
-    Totuus, puhdas tunto. --
-    Ken ne hylkää, sitä
-    Älä hemmi." --
-
-    Nytpä, huomannette
-    Miksi taukoaapi
-    Pohjatuuli aina
-    Yö kun maalle saapi:
-    Luokse armahansa
-    Päivän puuhistansa
-    Aina illan tullen
-    Kiiruhtaapi.
-
-    Autuaana aivan
-    Lumimajassansa
-    Yön hän armastelee
-    Kultasensa kanssa:
-    Heidän lemmestänsä
-    Syttyy säihkyhynsä
-    Taivahalle jalo
-    _Pohjanpalo_.
-
-       *   *   *
-
-    Armaat Suomen lapset!
-    Onhan Pohjatuuli
-    Meidät tuuditellut,
-    Kasvatellut juuri:
-    Olkoon meissä voima
-    Valon vartijoina
-    Seista Pohjolassa
-    Niinkuin muuri!
-
-    Suomen maasta kerran
-    Koittakohon muille
-    Kirkas hengen valo
-    Kaukaisille maille!
-    Suomen sulo kieli,
-    Suomen runo-mieli
-    Loistakoon kuin meille
-    Pohjanpalo!
-
-
-
-
-Totti.
-
-
-[Kansan mukaan. Muinaisjäännöksiä Ulvilan kihlakunnassa. Suomen
-Tiede-Seuran Bidrag till känned. af Finlauds natur och Folk. XXXIII.]
-
-    Uljas urho oli Totti,
-    Sodassa hän muurit murti,
-    Mutta myöskin kansaa sorti,
-    Hien, väen siltä otti.
-
-    Urhotöiden palkinnoksi
-    Paljo kuninkaalta maita
-    Lahjaks' sai tuo Totti saita,
-    Linnat suuret asunnoksi.
-
-    Kurjuudessa, köyhyydessä
-    Elää Tott'in alammaiset,
-    Orjan' ovat miehet, naiset,
-    Työtä tehden nöyryydessä.
-
-    Sorrettuna turvaa kansa
-    Auttajahan ainoahan,
-    Turvaa taivon Jumalahan,
-    Häntä etsii vaivassansa.
-
-    Kun on päässä päivän helle,
-    Hirttä viepi vaimot, lapset,
-    Niistä rakentaapi miehet
-    Herranhuoneen Irjanteelle.
-
-[Irjanne on kylä, Eurajoen pitäjässä, jossa Tott'in maat olivat.
-Irjanteella on vielä pieni puu-kirkko.]
-
-    Vaan kun huomas hurja Totti,
-    Että ahkerasti kansa
-    Rukoileepi kirkossansa,
-    Pois hän tuonkin turvan otti:
-
-    Syksyn saapuessa kerran
-    Kirkon täytti oljillansa,
-    Herranhuoneen heinillänsä,
-    Herjaten näin nimen Herran.
-
-    Mutta silloin kosto koitti,
-    Tuli makso mahtavalta,
-    Palkka pantiin taivahalta:
-    Herrain Herra Tott'in voitti.
-
-    Henget hänet aina yöllä
-    Kirkkoon häväistyhyn heitti,
-    Onnettoman olkiin peitti;
-    Siin' on Totti tuskan työllä.
-
-    Päästäksensä pälkähästä
-    Herranhuoneen tyhjäs Totti,
-    Oljet, heinät poies otti,
-    Mutta vähä apu tästä.
-
-    Joutuu tuosta kesä toinen,
-    Korttakaan ei kasva noissa
-    Tott'in vilja-vainioissa,
-    Niin on kosto suurenmoinen.
-
-    Itse Totti taudin saapi,
-    Kansan vaivat tuon on tuonut:
-    Kansan hiki, jot' on juonut,
-    Pahoin hänet paisuttaapi.
-
-    Lainehittain lasketahan
-    Vettä reivin ruumihista
-    Varsin paljo paisuneesta,
-    Vaan ei parantajaa pahan.
-
-    Vihdoin kuolo kurjan otti.
-    Asunnoksi antoi haudan;
-    Sorretuille saatti rauhan;
-    Vihattuna vaipui Totti.
-
-    Hautahan nyt hankitahan
-    Reivin ruumis raskas, suuri,
-    Jota vetämähän juuri
-    Härät, hevot tarvitahan.
-
-    Kalmamaa kun lähestyypi,
-    Purskahtaapi veritulva
-    Ruumihista varsin julma.
-    Jota kaikki hämmästyypi.
-
-    Täst' on vielä muisto musta
-    Kirkon luona "Verikivi",
-    Jolle verivirta kävi
-    Ruumihista runnellusta. --
-
-    Maahan siunattuun ei tullut
-    Veri, koottu katkeroista
-    Kansan hikipisaroista. --
-    Näin on kansa kertoellut.
-
-
-
-
-Morsiusvuori.
-
-
-[Kansan mukaan. _Morsiusvuori_ on jyrkkä kallio meren salmen rannalla
-noin 1/4 virstaa Naantalin kaupungista Turkuun päin. _Kauneuslähde_,
-jonka vedellä luultiin olevan ihmeitä tekevä voima, on Naantalin
-kaupungin lähellä. K:so "Kiinteitä muin. jäännöksiä Maskun
-kihlakunnassa."]
-
-    Luostari-kirkon torniss' korkeassa
-    Kellot ne kumeasti kajahtaa,
-    Purressa uudessa ja uhkeassa
-    Morsiusseura kirkkoon kiiruhtaa.
-
-    Suottapa purjehet on pullollansa,
-    Suottapa suovat kellot kaikuaan:
-    Vihkimä-alttarille konsanansa
-    Ei tämä morsiusseura saavukaan.
-
-    Tuuli se vielä suruisasti kuiskaa,
-    Vieläpä lainehitten laulelo
-    Kertoa meille murehella muistaa,
-    Kuink' oli kolkko kahden kohtalo.
-
-    Walpuri oli impi ihanainen,
-    Mutt' oli köyhä, halpa arvoltaan;
-    Kellänä katse ei niin lumoovainen,
-    Ykskähän ei niin kaunis kasvoiltaan.
-
-    Kuink' ol' luonto neidon halvan suonut
-    Kauneuden niin suuren saavuttaa?
-    _Kauneuslähteen_ lumo on sen luonut, --
-    Niinpä se tietää kansa ilmoittaa.
-
-    Tuuhean lehdon liepeell' lumovainen
-    Kauneuslähteen silmä pulppuaa,
-    Kenpä sen vettä taiten käyttää vainen,
-    Siitä hän ihme ihanuuden saa.
-
-    Siitä on ennen nunnat pyhät juoneet,
-    Siin' ovat kostutelleet kasvojaan,
-    Sillä he ihmeellisen lumon luoneet
-    Lähtehen veelle ovat, voimakkaan.
-
-    Kauneuslähteen luona istuskeli
-    Walpuri impi usein, aikojaan,
-    Lähtehen silmää tyyntä katsasteli,
-    Lauleli äänin vienoin laulujaan.
-
-    Antero, nuori urho linnassansa
-    Uhkeass', lähimailla asustaa,
-    Hänpä se metsämailla kulkeissansa
-    Walpuri immen täällä nähdä saa.
-
-    Rientävi riemussansa immen luoksi
-    Huutaen: "suonet mulle suutelon!"
-    Walpuri silloin kiiruhusti juoksi
-    Huipulle jyrkän Rantakallion.
-
-    Antero sinne jäljes kiiruhtaapi,
-    Tahtoen immen kauniin saavuttaa,
-    Hältäpä silloin korvapuustin saapi,
-    Että hän ällistyy ja -- seisahtaa.
-
-    Luostari-kammionsa akkunasta
-    Tutkiva munkki tämän nähdä saa,
-    Parta sen harmaa heiluu nauramasta;
-    Voipihan myöskin munkki naurahtaa.
-
-    Antero urho tottunut on kyllä
-    Linnoja vahvojakin voittamaan,
-    Eikä hän heitä ensi rynnäköllä
-    Piiritystointaan tyhjään raukeemaan.
-
-    Rakkaus, tulinen ja polttavainen
-    Syttynyt ompi hänen rinnassaan,
-    Walpuri impi kaunis, lumovainen
-    Anteron vallannut on kokonaan.
-
-    Niinkuni kipunainen hehkullansa
-    Kuivahan käyden leimun virittää,
-    Niinpä se miehen lempi voimallansa
-    Neidossa voipi lemmen sytyttää.
-
-    Tuntehet uudet, oudot, voimakkaina
-    Walpurin mielen myöskin valloittaa:
-    Antero-urhoaan hän muistaa aina,
-    Pelkävi, suosii, vihaa, -- rakastaa.
-
-    Jyrkällä Rantakalliolla impi
-    Istuvi taasen, vettä tuijottaa
-    Antero urho tuulta notkeampi
-    Walpurin luokse sinne kapsahtaa.
-
-    Laskevi polvilleen ja tuntehensa
-    Polttavat tunnustaa hän immellen,
-    Pyytävi, vaatii häntä omaksensa,
-    Vannoen hälle lemmen ijäisen.
-
-    "Säätyni halpa on ja koto köyhä",
-    Vastasi Walpur' impi suruissaan,
-    "Lempesi vaan on hetken tunne löyhä,
-    Taikkapa se petost' ompi kokonaan." --
-
-    "Rakkaus, joka etsii rikkautta,
-    Taikkapa ylhäisyyttä tavoittaa.
-    Rakkaus sellainen on viekkautta,
-    Muotoa pettäväistä verhoaa."
-
-    "Oikea rakkaus ei sukujuurta
-    Katsele, eikä toivo kunniaa,
-    Eikä se vaadi rikkautta suurta,
-    Ihmistä yksin vaan se rakastaa."
-
-    "Nouskohon miesi itse voimallansa
-    Arvohon, rikkauteen ja kunniaan;
-    Kenpä ne keinottelee vaimollansa,
-    Lempi on hällä leikkikalu vaan."
-
-    "Kuntoa, voimaa jos vaan ompi mulla
-    Töilläni nousta onneen, kuuluhun,
-    Arvoa, rikkautt' on myöskin sulla,
-    Jos olet liittynyt sa minuhun." --
-
-    Tuntehen hurmaavaisen valtaamana
-    Walpuri vaipuu armaans' sylihin,
-    Uinuen siinä, yhtyy polttavana
-    Anteron huulet immen huulihin. --
-
-    Luostari-kammionsa akkunasta
-    Tutkiva munkki tämän huomajaa,
-    Rinta sen riehuu tunteest' ihanasta;
-    Voipihan myöskin munkki rakastaa. --
-
-    Uinailustahan taasen, ihanasta
-    Walpuri hämmästyksin kavahtaa:
-    "Oi mua hullua, pettynyttä lasta,
-    Et sinä voi mua aina rakastaa!"
-
-    Antero silloin vannoi kautta Herran,
-    Walpuri myöskin yhtyi valahan:
-    "Jos sinut hylkään, toiseen liityn kerran
-    Syösköhön vuori tää mun surmahan."
-
-    Antero sitte sotatanterille
-    Matkasi kohta kauvas kotoaan:
-    Kaiho ja kaipuu jäi nyt Walpurille,
-    Itkien vuotti vuodet sulhoaan.
-
-    Vierivi vuodet, pitkät vaiheinensa,
-    Antero kaukomailta tullut ei,
-    Walpuri kuolleen luuli sulhasensa,
-    Luuli jo että Tuoni hänet vei.
-
-    Niin tuli loistoinensa Turun saksa
-    Kihloja Walpurille tarjoillen,
-    Walpuri valojaan ei muistaa jaksa, --
-    Vastahan otti kihlat tullehen.
-
-    Häitä jo valmistellaan loistavia;
-    Walpuri kuulu kauneudeltaan,
-    Sulholla tavaroita kallihia,
-    Onni ja loisto heitä vartoo vaan.
-
-    Häihinpä, vieras joukkoon ratsastaapi
-    Ritari uljas, umpi-kypärin,
-    Morsianta hän tarkoin katsahtaapi,
-    Synkkänä kulkee raskain askelin.
-
-    Morsiusseura merellen jo ehti,
-    Kulkien kirkkoon kuuluun vihillen;
-    Ritari myöskin ratsain poies lähti,
-    Rientäen Rantavuoren huipullen.
-
-    Täällä hän riisui sotavarustukset,
-    Taivasta koht' on kädet nostetut:
-    "Muistatko, suuri Luoja lupaukset?
-    Muistanet valat tässä vannotut!" --
-
-    Temppelin torniss' uppo uljahassa
-    Kellot ne kumeasti kajahtaa,
-    Purressa uudessa ja uhkeassa
-    Morsiusseura kirkkoon kiiruhtaa.
-
-    Mutta, nyt pilvet taivaan mustentaapi,
-    Raivona alkaa aallot kuohumaan,
-    Morsiusseura pelvoin kiiruhtaapi
-    Suojahan Rantavuoren purrellaan.
-
-    Ukkonen paukahtaa ja taivas aukee,
-    Kirkkaus huikaavainen leimahtaa,
-    Kallion kyljest' irti paasi laukee,
-    Morsiusparin paikall' upottaa.
-
-    Luostarin akkunasta katsoissansa
-    Kauhean turman huomas' munkkikin,
-    Hän teki ristinmerkit rintahansa,
-    Lausuvi myöskin _Paternosterinkin_.
-
-    Morsiusvuoren alle aaltoon kuoli
-    Walpuri, kuulu kauneudeltaan,
-    Antero urho luostarissa huoli
-    Kaivaten kadonnutta armastaan.
-
-
-
-
-Aarno ja Aino.
-
-
-    Aallot aivan levotonna
-    Järven rantaa huuhteli,
-    Siinä kera kultasensa
-    Kaunis Aarno asteli;
-    Kaunis oli katsehensa,
-    Mutta heidän rinnassansa
-    Sydän sykki levotonna.
-
-    "Oi, mun armas Aarnoseni!
-    Oi, en voi ma milloinkaan
-    Sulle omaksi ma tulla, --
-    Verhonan' on ryysyt vaan.
-    Kihlasormust' ei oo mulla
-    Sulle antaa, eikä sulla
-    Mulle, armas Aarnoseni."
-
-    "Hylkäs sun jo sukus suuri.
-    Ylön antoi kokonaan,
-    Kun se kuuli, että toisit
-    Vaimokses' mun raukan vaan:
-    Vielä mieles' muuttaa voisit,
-    Ikäs' onnetonna oisit,
-    Kun sun hylkäs sukus suuri."
-
-    "Kuules, armas Ainoseni,
-    Paikan tiedän rauhaisen,
-    Jossa häämme viettää saamme,
-    Kodin saamme turvaisen;
-    Sinne, sinne astukaamme,
-    Häät ja koto laittakaamme
-    Kohta, armas Ainoseni!"
-
-    "Siellä meill' on rikkautta, --
-    Uudet vihkivaattehet
-    Saat sa ylles kohta siellä,
-    Sormuksetkin kultaiset;
-    Siell' ei heimon' ole tiellä,
-    Eikä tarvitse sun niellä
-    Ylönkatseen karvautta."
-
-    Saivat rantakalliolle,
-    Jota aallot vahtopäät
-    Roiskuttavat raivossansa.
-    "Aino, Aino, tokko näät!
-    Kuinka tuolla iloissansa
-    Valkeoita vaippojansa
-    Ahdin immet tarjoo sulle."
-
-    "Katsos, kuinka kaunihisti
-    Ahdin aarteet välkähtää!
-    Kuules, kuules kuinka meitä
-    Vellon joukko tervehtää!
-    Hyvästit jo maalle heitä!
-    Wellamoinen meidät peitä
-    Vaipallasi kaunihisti!" --
-
-    "Kauhistus mun murtaa, Aarno,
-    Herra taivaan auttakaan!
-    Näinkö tahdot meidät syöstä
-    Kadotukseen kauheaan?
-    Elämäämme älä ryöstä,
-    Meidät säästä synnin yöstä
-    Kauheasta, armas Aarno!"
-
-    "Haa, nyt tunnen sydämesi!
-    Noinko on se arvoton?
-    Lempeäni kallihimpi
-    Sulle herja henkes' on. --
-    Oi, sa armas Ahdin impi!
-    Sun on kenties kestävämpi
-    Lempesi ja sydämesi."
-
-    "Syöksyn sinun sylihisi,
-    Neito vieno Wellamon,
-    Näin sun säästän, päästän Aino,
-    Elämään ja ilohon.
-    Ahdin impi mull' on vaimo,
-    Jot' ei riistä riita, vaino,
-    Kohta syöksyn sylihisi." --
-
-    "Ei, en laske sulhoani
-    Toisen syliin milloinkaan!
-    Armast' ompi mulle kuolla,
-    Kun sun kanssas kuolla saan.
-    Riennä siis jo, tahdon tuolla
-    Haudan kolkon tuolla puolla
-    Syleillä mä sulhoani!"
-
-    "Oi, nyt tunnen lempes oivan,
-    Aarre on se verraton!
-    Pois jo tästä joutukaamme
-    Elämään ja taistohon!
-    Laaja ompi armas maamme,
-    Kyllä siinä sijan saamme;
-    Lempi meille antaa voiman."
-
-
-
-
-Lapsuuden muisto.
-
-
-    Kun kuljen koti-kankaitain
-    Ja astun synty-paikoillain.
-    Niin luonto kaikki kasvineen
-    Ja lehdon linnut lauluineen
-    Ne mua tervehtii.
-
-    Tuo mätäs pieni, nukkapää,
-    Tuo kivi huutaa: etkö nää!
-    Mä olin ennen pöytänäs
-    Ja lehto leikkikenttänäs
-    Sun poika-päivinäs.
-
-    Ja koivut, lepät lehdikon
-    Ne kuiskaa: kas jo tullut on
-    Tuo armas kasvikmnppali,
-    Hän seurassamme soitteli
-    Suloiset suvensa.
-
-    Ja lahden laine läikähtää,
-    Niin iloisesti hymähtää:
-    No, tullos vanha tuttavain
-    Ja loiski, läiski helmassani,
-    Niinkuin sa ennen teit!
-
-    Ja puro se huutaa pulputtaa:
-    Voit vielä myllyt rakentaa,
-    Mä niitä väännän ahkeraan,
-    Kun kohdata sun taasen saan,
-    Sa, armas ystävä!
-
-    On hellä mieli mullakin
-    Kun näitä katson, tervehdin,
-    Kun mennyt aika armas näin
-    On iloinensa edessäin
-    Ja sulo-muistoineen.
-
-    Se aika oli armainen,
-    Ma laulelin kuin leivonen;
-    Ei ollut huolet seurassa,
-    Kun vaan ol' leipää kontissa
-    Ja lähde lehdossa.
-
-    Niin kevyt sydän sykkäili
-    Ja mieli raitis liiteli,
-    Kuin perho puhdas ilmassa; --
-    Niin -- miks'ei oisi muistissa
-    Ne aiat armahat!
-
-
-
-
-Erästä Suomenkielistä alkeis-opistoa avattaessa.
-
-Syyskuun 1 p. 1879.
-
-
-    I.
-
-    Luojan armaan antimia
-    Maanmies ahtaa aittahansa,
-    Hedelmiä kallihia
-    Kokoo, korjaa pelloltansa.
-
-    Ilo säihkyy silmistänsä,
-    Riemusasti sykkää sydän.
-    Kansa kaikk' on mielissänsä:
-    Herra antoi sadon hyvän.
-
-    Toista taasen kylvetähän,
-    Hyvin muokatahan multa.
-    Siemen siihen peitetähän.
-    Uusi kasvaa viljakulta.
-
-    Luojan armaan antimia
-    Nauttimaan on kansa luotu,
-    Luonnon suuren aartehia
-    Iloks' ihmisille suotu. --
-
-    "Syö nyt, juo nyt Suomen miesi,
-    Nuku sitte tiedotonna!
-    Sull' on pirtti, lämmin liesi,
-    Ole muusta huoletonna!"
-
-    Näinhän sulle kuiskaellut
-    "Ystäväis", on ahkerasti; --
-    Vaan etp' enää uinahdellut,
-    Toimeen tartuit pontevasti.
-
-    Toimeen tartuit, kasvattamaan
-    Viljaa kaikkein kallihinta,
-    Tiedonpuuta istuttamaan,
-    Hengen kukkaa kaunihinta.
-
-    Huomasit ett' arvotonna
-    Tiedott' ompi riista, kulta,
-    Kolkko elo valotonna,
-    Jota kadehdittiin sulta.
-
-    Riemustapa sydän sykkii
-    Tällä kylvöpellollamme.
-    Innollisna suonet tykkii
-    Kun on voitto puolellamme.
-
-    Kasva tässä kaunis touko
-    Kunniaksi Suomen sulon!
-    Riennä pois sa musta kouko,
-    Joka kansalt' estit valon!
-
-
-    II.
-
-    Veno pieni lasketahan lainehille,
-    Siin' on pientä seuraa, kallist' omaisille,
-    Joiden onnentoivotukset hartahasti
-    Lähtijöitä seuraa matkan päähän asti.
-
-    Perään istuu miesi, mela kätehensä,
-    Soutamahan toiset, hänen etehensä,
-    Aallot telmii, hyrskii, paljo kuorma painaa,
-    Paljo, tarvitahan soutaessa voimaa.
-
-    Tie on pitkä, sill' on salakarejakin,
-    Tyyntä, tuulta saatte, joskus sadettakin;
-    Hämäräkin teidät usein yllättääpi,
-    Epäilyksen vesihiisi peljättääpi.
-
-    Voima vankka tarvitahan soutajissa,
-    Ahkeruus ja into purres' istujissa,
-    Perämiehen ansioksi arvatahan
-    Kunnolla kun matkan päähän saavutahan.
-
-    Mutta vankkaa varustettu matkallanne
-    Evästä ja virvokett' on vakkahanne:
-    Se on Suomen kansan voimaa, ystävyyttä,
-    Siitä nauttikaatte voimaa, kestävyyttä.
-
-    Minne matkan suunta, siit' ei myöskään huolta,
-    Vastahanne johtotähti tuikkaa tuolta:
-    Siihen satamaan se teidät johdattaapi,
-    Josta Suomen kansa valistuksen saapi.
-
-    Teitä Suomen kansa seuraa silmillänsä,
-    Matkakustannukset maksaa hiellänsä;
-    Muistakaa te työllä uutteralla aina
-    Maksaa kansallenne tämä kallis laina!
-
-    Onnella jos vihdoin saatte satamahan.
-    Mahtavasti matkavaivat palkitahan:
-    Kunnioitus teille kansaltanne kaikuu.
-    Jos vaan teistä kerran kelpomiehet paisuu.
-
-
-    III.
-
-    Vahvisti vankin patsahin
-    Muinainen Hellaan kansa
-    Kaunisti templit, huoneetkin,
-    Joiss' iki-oppejansa
-    Jakoivat kuulut viisahat,
-    Nuo aatteen miehet mahtavat.
-
-    Patsasta neljä kohottaa
-    Nyt myöskin Suomen kansa,
-    Tueksi vahvaks' asettaa
-    Ne pyhään linnahansa.
-    Mi vahvan varjeluksen suo
-    Ja kansallisen valon luo.
-
-    Ne patsahat, ne kohoaa
-    Hetkellä tällä juuri,
-    Niist' yhden nosti Turunmaa,
-    Kaks' Karjalamme suuri,
-    Ja yhden Satakunta loi
-    Lahjansa runsaat sille soi. --
-
-[Edellämainittuna päivänä avattiin neljä vapaaehtoisilla varoilla
-kannatettavaa Suomenkielistä alkeis-opistoa: Wiipurissa,
-Lappeenrannassa, Turussa ja Porissa.]
-
-    Tokk' ootte miehet huomannut,
-    Te, päässä valtapöydän,
-    Ett' innostus on vallannut
-    Tään kansan, köyhän, nöyrän!
-    Se esteet tieltään raivajaa,
-    Ken voi sen voimaa vastustaa?
-
-    Ja ken nyt enää epäilee
-    Suomemme vastaisuutta;
-    Jo kirkas toivo valaisee
-    Sen tietä, aikaa uutta.
-    Kun vankan valon tielle näin
-    Astuvi nuoret rivittäin.
-
-    Vaan, turhaan valvoo vartijat
-    Ja turhaan rakennetaan,
-    Jos turva kaikkivaltias
-    Vaan poies unhotetaan;
-    Siis: Herra meitä auttakoon.
-    Niin, Herra työmme siunatkoon!
-
-
-
-
-Johan Wilhelm Snellman'in 76:na syntymäpäivänä 12.5.1881.
-
-
-    Hanget haihtuu, kinos katoo, sulaa jänkät järven jäät.
-    Lehti puhkee, nurmikosta nousee kukat kultapäät.
-    Luonnon lauluparvet saapuu, kohta rastas rallattaa,
-    Kaikki tointuu, kaikki elpyy, armas, kaunis taas on maa.
-
-    Pimentolan pitkät yöt jo kirkkahiksi valkenee,
-    Pilvet paksut taivahalta lämmin leyhkä ajelee:
-    Selkeänä, lämpimänä, armas päiväntähti saa.
-    Valaa maalle valoansa, talven vallan karkoittaa. --
-
-    Hanget, jäät jo sulanut on hengen tanterilta myös,
-    Valistuksen vainiolla koko Suomi ryskää työs:
-    Kansallisen sivistyksen valo valtaa voimallaan
-    Mielet ennen eksynehet, ennen pimitetyn maan. --
-
-    Mutta, -- ken on herättänyt kansan ennen uinuvan?
-    Ken on pilvet hajottanut, jotka äsken mustahan
-    Varjoon peitti Suomen kielen, kansan hengen kahlehti, --
-    Kenpä epäilyksen hanget sydämmistä sulatti? --
-
-    Mies sen teki, -- suuri miesi, jonka kunniaksi nyt
-    Kiitollisna Suomen kansa juhlimaan on yhtynyt;
-    Jonka harmaantuneet hapset suomalainen innossaan,
-    Rientää riemutuntehin nyt kunnialla kruunaamaan.
-
-    Niinkuin muinen Wäinämöinen luonnon loihti laulullaan,
-    Niinpä suuri Snellman'imme pontevalla sanallaan,
-    Mielet untunehet uuteen intohonsa virkisti,
-    Suomen kieltä, Suomen kansaa lempimähän opetti.
-
-    Katso! kuinka kade Louhi kallioilla, kareilla
-    Koitti suuren Saiman aallot vangita ja sorrella:
-    Vankat hankki harjantehet vankiansa vahtimaan,
-    Luuletellen: sielt' et pääse vapahaksi konsanaan.
-
-    Mutta silloin voimakasna Saiman rinta riehahti:
-    Syrjään syöksyi salvat, auki kalliotkin kimmahti,
-    Uran uursi uljahasti: tie on auki avara,
-    Mahtavasti voitonvirttä laulaa kuulu Imatra. --
-
-    Niinpä Snellman'inki "Saima" estein monin kahlittiin,
-    Jalot aatteet turpehesen tukahduttaa aiottiin,
-    Mutta, mikä valta voisi maailmassa vastustaa
-    Neroa ja oikeutta, kun ne ryntää, ponnistaa!
-
-    Mahtavasti "Saiman" sanat syöksyi yli sulkujen,
-    Imatrana kuohumahan veren saatti tuhanten:
-    Järkähytti vanhat voimat; Suomen kielen sorrostaan
-    Kutsui luomaan valistusta, arvohonsa astumaan.
-
-    Tässä totta tarvittihin into, kunto, kestävyys,
-    Tukena ei ollut vielä kansan voima, ystävyys,
-    Usein nousi sarjat sankat, laati vankat vastukset,
-    Mutta murrettu on monet, murretaan myös vastaiset.
-
-    Niinpä Snellman nerollansa hiihti ladun lavean,
-    Jota astuin armas Suomi entää onnen, kunnian. --
-    Vielä vanhuksena voimin uusin tarttuu tapparaan,
-    Ankarana tieltä liiat kasvannaiset karsimaan.
-
-    Suuri mies! sun aattehesi Suomen kansan jalostaa,
-    Jalo henkes' voimallansa aattehemme kohottaa
-    Kestävänä, uskollisna eestä kansan, kielen, maan,
-    Eestä valon, vapauden, uutterana raatamaan!
-
-    Ja ne syvät syntysanat "Saiman" ilmi kantamat,
-    Kaikuvat niin kauvan kuni Saiman aallot loiskivat.
-    Kallihina Suomen kansan rinnas iki-aikoihin
-    Elää nimi "herättäjän" Johan Wilhelm Snellman'in!
-
-
-
-
-Suomal. Kirjallisuuden Seuran 50:nä vuosipäivänä.
-
-
-    Siunattu se aate aina olkoon,
-    Joka, niinkuin taivahasta tullen,
-    Iski mielihin ja lausui: tulkoon
-    Armas Suomen kansa myöskin sullen
-    Kirjat kielelläsi luettavat,
-    Laulut omin äänin laulettavat,
-    Sortumaan ei sovi kieli moinen,
-    Jolla kerran lauloi Wäinämöinen.
-
-    Aattehesta paisui miesi oiva,
-    Kasvoi hoitain hyväin holhojainsa,
-    Verraton on ollut into, voima
-    Hengen vainiolla raataissansa, --
-    Päätä viel' ei peitä harmaat hapset
-    Kuitenkin nyt kaikki Suomen lapset
-    Seppelettä hälle solmiavat,
-    Syntypäivän riemuin juhlistavat.
-
-    "KuItala", sen ensimäinen lapsi
-    Nimellään jo merkillinen enne,
-    Että perhe kasvaa Kultalaksi,
-    Valon Kultalaksi kansallemme,
-    Että vyötteleepi kultavöihin
-    Kielen kauniin, joka iki-öihin
-    Unhottua oli, hoitamatta
-    Opin, tiedon tielle auttamatta.
-
-    Vielä aarteet kultaa kallihimmat
-    Kaivoi, kansan sydämehen mennen,
-    Sieltä loihti ilmi ihanimmat
-    Laulut sankareista, laulut lemmen,
-    Sananlaskut, sadut, arvoitukset,
-    Näillä aukaisten ne umpi-ukset,
-    Joiden kautta Suomenkieli julki
-    Ansaittuhun arvohonsa kulki.
-
-    Jos nyt vaikka sortuis Suomen kansa,
-    Vaikka vaipuis kohtaloiden alle,
-    Iäti se eläis lauluissansa,
-    Iäti ne kertois maailmalle:
-    Kerran eli kansa Pohjanmailla;
-    Joka lauluillansa mahdikkailla
-    Mainehensa maailmalle soitti,
-    Vaan -- sen kohtaloiden kovuus voitti.
-
-
-
-
-Elias Lönnrotin täyttäessä 80 vuotta.
-
-
-(Kuopiossa Huhtik. 9 p. 1882.)
-
-    Raikui kannel muinen meillä
-    "Vanha Wäinämö" kun soitti,
-    Kun hän snlosäveleillä
-    Luonnon lumos, mielet voitti;
-    Kuus oli Suomen soittimessa
-    Kultakieltä kantelessa,
-    Kukin eri säveltä
-    Kaikui kansan hengestä.
-
-    Mutta sitte oudot tuulet
-    Rannoillemme puhalteli,
-    Sulki suuret lauluhuulet,
-    Virret vanhat viskoeli:
-    Sorti sointumahan soille,
-    Kantoi kauvas salomaille;
-    Siellä vanha kannel myös
-    Piilopirtin pienen löys'.
-
-    Kauvan oli kannel tuolla
-    Piilossansa pitkät aiat,
-    Moni ehti laulu kuolla,
-    Monet muuttui vanhat tai'at:
-    Joskus kuitenkin kajahti
-    Soinnut saloilta solahti,
-    Moni nuolle nauroi vaan,
-    Toiset viihtyi kuulemaan.
-
-    Nousi mökkisestä miesi,
-    Kuuli kaukaa soinnut somat,
-    Hänpä tajus, hän se tiesi;
-    Nuo on äänet Suomen omat.
-    Astui tuosta ääntä kohti,
-    Jonne sydän lämmin johti,
-    Sieltä aarteet ilmi toi,
-    Joista Suomen soiton loi.
-
-    Tämän aarteen nostajiksi,
-    Eip' ois mahdolliset olleet
-    Miehet, jotk'ei tuttaviksi
-    Kansan tunteiden oo tulleet,
-    Joit' on vierain kasvateltu,
-    Kultakehdoiss' keikuteltu,
-    Sellainen ei konsaan tie
-    Kansan sydämehen vie.
-
-    Tämän työn vaan taisi tehdä
-    Suuri Lönnrotimme yksin,
-    Kansan sydämehen nähdä
-    Vaan hän, joka käsityksin
-    Kansan kanssa lauleskeli,
-    Tuohikkaissa astuskeli,
-    Sai niin kansan tuttunaan
-    Laulujansa laulamaan.
-
-           *   *   *
-
-    Katsopa kuinka mestari oiva
-    Kannelta uudeksi loihtii ja laittaa:
-    Kohta se kielin seitsemin soiva
-    Kieltämme kietovat paulat jo taittaa.
-    _Kalevalaulut_ kieli on vahvin,
-    Jok' on jo tuottanut maallemme mahdin,
-    Kansamme mainehen kauas se soitti,
-    Kätköistään "tuli, näki ja voitti."
-    _Kanteletarpa_ toinen on kieli,
-    Suloa, lempeä hehkuen laulaa,
-    Joskuspa myöskin auvoinen mieli
-    Soittaen sillä huolia huokaa. --
-    Mestari viel' asuhunsa vyöttyy,
-    Korpien kätköstä tuomahan syöksyy
-    Myös _Sananlaskut_ ja _Arvoitukset_,
-    Näistäpä uutta kieltä hän kaksi
-    Soittohon suoritti sointuvaksi.
-    Sitte hän kielen kaunihin liitti,
-    _Virsin_ vienoisin Herraa kiitti. --
-    Vielä ei kantele seitsemin soiva,
-    Mutt' eipä murru mestarin voima:
-    Kielemme arvokkaat sanasarjat
-    Yhtehen sai kuni kultaiset marjat,
-    Niin _Sanakirjan_ rikkahan, suuren
-    Kieleksi kiersi hän kantelon uuden;
-    Vihdoinpa kielen tenhoa soivan
-    _Loihtumalaulut_, -- velhojen voiman --
-    Kätköistään iki-ankarat poimi,
-    Kaiken tään teki Lönnrotin toimi. --
-    Niinpä on kantele valmis nyt aivan.
-    Millä me maksamme mestarin vaivan?
-
-           *   *   *
-
-    Kaikuu taasen kannel meillä.
-    Seitsenkielisenä soipi;
-    Suomi, kohtaloides teillä
-    Tää sun ohjas olla voipi.
-    Katso, suuri Suomen suku!
-    Tämä sulle "pyhä luku"
-    Kallis tuki turva on,
-    Voi sun viedä voittohon!
-
-    Kurja oisi Suomen kansa
-    Jos ei aineksilla näillä
-    Kieltään saisi arvohonsa
-    Astumahan valtateillä.
-    Näissä Suomi, sulla ovat
-    Perukirjat verrattomat,
-    Joit' ei mikään valta saa
-    Sortaa, eikä kukistaa.
-
-
-
-
-Kuopion kaupungin satavuotis-juhlassa 10.9.1882.
-
-
-[Suomalaisessa teaatterissa lausui neiti K. Avellan.]
-
-
-    I.
-
-    Nousee niemekkeeltä savu sankka,
-    Liekki liehuin roivioita syö.
-    Onko taasen maassa sota rankka? --
-    Ei, nyt täss' on huima kasken työ.
-    Uutterana tässä korvenpoika
-    Tuhkaan valaa hikikarpaloita,
-    Siemenen hän siihen sitten lyö.
-
-    Kas, jo kasvaa vilja notkuvainen,
-    Ihanasti pelto kellertää
-    Leikkiellen kanssa rannan laineen. --
-    Halla Pohjolasta peljättää,
-    Mutta aallost' Ahti nostaa päätä
-    Häätämähän hyisen Pohjan jäätä;
-    Täytelääksi varttuu tähkäpää.
-
-    Pirtti pieni pellon penkerelle
-    Ihmis-asunnoksi kohoaa;
-    Ilmestyypi lauma laitumelle,
-    Paimentorvi korven kai'uttaa.
-    Lahden vettä viiltää ruuhellansa
-    Miesi, laskee, nostaa verkkojansa;
-    Lapset rannikolla rallattaa.
-
-    Aiatarpa valpas tämän huomaa,
-    Luokse luontelihe lausuen:
-    "Täs'pä tannert' ompi Luojan luomaa
-    Asemaksi ihmisrientojen.
-    Aavat aallot, salmet tässä hohtaa,
-    Jotka avaralta voivat johtaa
-    Korven kansan näille rannoillen."
-
-    "Iki-kaski tässä kasvakohon
-    Hengen viljojakin kantaen!
-    Tähän kirkot, koulut kohotkohon
-    Valistusta maalle antaen!
-    Kauas tästä siirry korpi musta.
-    Väisty ihmisvoiman ponnistusta!
-    Nöyrry auttajaksi ihmisen!" --
-
-    Näin se lausui Aiatar, ei suotta,
-    Kaikki voimat häntä tottelee;
-    Työtä johti tässä sata vuotta,
-    Siitäpä nyt kansa riemuitsee,
-    Ett' on työ ja vaiva siunattuna,
-    Hedelmän on kauniin kantanunna
-    Kaski kallahalla Kallaveen.
-
-
-    II.
-
-    Kaunis, armas on syntymä-seutusi sulla,
-    Kaupunki rannall' uljahan Kallaveen!
-    Viehkeät on, kuni immellä on valitulla,
-    Rintasi, kaulasi kallihit kaunisteet.
-    Missä niin nousevi kukkulat korkeat, jalot,
-    Missäpä mieluimmat ovat vaarat ja salot,
-    Kuin ovat kaltailla kaunihin Kallaveen!
-
-    Vetten liepehet hohtohopeisena vyönä
-    Helmaas kirjailee sata saarineen,
-    Välkkyen niinkuni Pohjolan selvänä yönä
-    Tähtöset taivon kannella tuikkaelee;
-    Joskuspa taasen ne yltyvät tanssihin tuimaan,
-    Yhtyen tuulten ja metsien lauluhun huimaan,
-    Luonnon ankaran ääniä kai'uttain.
-
-    Katsopa! Puijo kuin puhdasna päätähän nostaa
-    Korkeuteen yhä selvään katsellen;
-    Aina sen uhkeat rintehet raitisna hohtaa
-    Virvoitust' yhä ilmaan henkäillen.
-    Ah, jos ihmismieli sen vertainen oisi,
-    Ain' ylevyytehen toivoa, pyrkiä voisi,
-    Niinpä se rauhan ja lemmen maahan lois!
-
-    Kaunis, raitis on syntymä-seutusi sulla
-    Kaupunki rannalla kaunihin Kallaveen!
-    Tahdo sa kilvaten sille vertana olla,
-    Ain' elos riennot ohjata oikeuteen!
-    Eihän tok' epäkelvoksi vaipua saata
-    Kansa, joll' onni on raataa tällaista maata!
-    Kaunihin vaativi kauneus rinnalleen. --
-
-    Jos, Savon armahan syän, sinä sykkiä voisit,
-    Vaan jalotoimihin, tietohon, puhtauteen,
-    Silloin sa astenna Suomen kunnian oisit,
-    Tähtenä vilkkuisit polo-Pohjolan myös.
-    Silloin astuissas satavuosien tietä,
-    Et eloas epäkelpona, kurjana vietä,
-    Vaan jalon tahdon täytät Taivaisen.
-
-
-
-
-Kuopion juna.
-
-
-[Lausuttu Kuopiolaistren rautatiejuhlassa Huhtikuun 16 p:nä 1885.]
-
-        (Junan vihellys.)
-    "Kaipiainen!"
-    Joill' on matka Kuopioon,
-    Kohta junaa muuttakoon!
-
-(Kellon soitto, asemapäällikön ja junan vihellys ja sitte junan
-kulkua matkiva rautatiemarssi.)
-
-    Höyryhepo raskahasti
-    Ähkää, puhkaa vaikeasti:
-    Raskas onpi kuorma tässä
-    Kuopiohon menemässä.
-    Tavarata kaikenlaista
-    Omasta ja muista maista:
-    Kahvia ja sokeria,
-    Viiniä ja konjakkia,
-    Pippurit ja öljyt, maalit,
-    Kaunihit myös silkkisaalit:
-    Tampereelt' on palttinata,
-    Oulun nahkaa tanakkata,
-    Tervakosken paperia,
-    Bruna-prima sikaria,
-    Tammisaaren sormikkaita,
-    Silliä ja silakoita
-    Aivan ahdinkohon asti
-    Tukittu on juna-lasti. --
-    Siin on miestä sekä naista:
-    Sotilaita, kauppiaita,
-    Neito-ylioppilaita,
-    Kyntäjiä ja mestareita,
-    Taitureita, teikareita;
-    Siin' on miestä Pietarista,
-    Wienistä ja Parisista,
-    "Ruuvi-herrat" saksalaiset,
-    Meijeristit tanskalaiset;
-    Kaikki nämä matkaa vaan
-    Kuopiohon kuuluisaan;
-        (Juuan vihellys.)
-    "Sant Mickel, tiie minuut!"
-
-(Kellon soitto, vihellys ja sitte Mikkelin pataljonan marssi.)
-
-    Toinen juna Pieksämäellä
-    Tulee vastahamme tiellä:
-    Siinäkös on tavaroita!
-    Katsokaatte! voita, voita!
-    Yksi, kaksi, -- -- kaksitoista,
-    Vaunullista täynn' on voista,
-    Savon voista kuuluisasta,
-    Primasta ja sekundasta,
-    Siin' on herkut Helsingille,
-    Pietarille, Lontonille;
-    Lihasta on monet vaunut
-    Kukkuraisen kuorman saanut,
-    Tali taas ja metsänriista,
-    Nahka, vuolukivet, pihka,
-    Tulitikut, olut, kalkit,
-    Tupakat ja honkapalkit
-    Monta vaunullista täyttää,
-    Oikein hirveältä näyttää!
-    Kuopiopa nämä kaikki
-    Mailman markkinoille laitti.
-    "Suonenjoki!"
-    Siin' on liiket' oivalailla
-    Niinkuin kelpo markkinoilla:
-    Voita, viljaa suuret kuormat
-    Rautalammin ukot tuovat;
-    Iisveen laajan lainehilla
-    Laivoilla ja venehillä
-    Aina kilvan kiidetään
-    Rautatielle riennetään;
-    Wiitasaaren kymmenhangat
-    Rantahan on käännettynä,
-    Muikkuloilla täytettynä,
-    Karttulast' on kauheasti
-    Rautaa junaan pantavaksi.
-    Katsos tuonne metsän alle,
-    Missä pölyääpi mäki,
-    Leppävirran herrasväki
-    Sieltä ajaa "tatsuunalle".
-    "Wehmasmäki!"
-    Siell' on liikkehellä väki:
-    Maitokannut, piimäpunkat,
-    Perunoita säkit vankat,
-    Kaloja ja naurihia,
-    Lihaa, voita, kaaliksia,
-    Junaan kiireest' työnnetähän
-    Kuopiohon kyyditähän. --
-    Puijo näkyy! kaikkein silmät
-    Junan akkunoihin käyvät
-    Kukkulata kurkistavat
-    Seutuloita tarkastavat:
-    Kyll' on tässä kauneutta,
-    Maisemalla mahtavuutta!
-    Eikös lienekin nyt jo
-    Lähimailla "Kuopio!"
-
-(Savolaisen laulu).
-
-
-
-
-Kalevala.
-
-(Kalevala-juhlassa 1885.)
-
-
-    Kolkkohon korpehen Suomalainen
-    Raivasi asuntonsa.
-    Luonto on jäykkä ja uhkaavainen,
-    Leppyä ei taho konsa;
-    Ankara haltia Pohjolasta
-    Vainovi, torjuvi tulokasta,
-    Vaan tämä haltian voittaa,
-    Laulaen kannelta soittaa.
-
-    Metsissä jylhissä isännöivät
-    Kontiot seuroinensa,
-    Karjoa kaasivat, riistaa söivät
-    Kansalta herkuiksensa.
-    Vaan eipä säikähdy Suomen miesi,
-    Rohkeudella ja taiten tiesi
-    Kontion vallankin voittaa,
-    Laulaen kannelta soittaa.
-
-    Ahdinkin aartehet valloittaapi
-    Saaliiksi itsellensä,
-    Tapion tavarat myöskin saapi
-    Leiväksi perheellensä;
-    Lehtohon laajahan kasken kaatoi,
-    Perkasi peltoja, niityt raatoi,
-    Työstäkin tauottuansa
-    Soitteli kanteloansa.
-
-    Aina hän lauleli, aina soitti
-    Kainoa kanneltansa,
-    Murhe jos vallata mielen koitti,
-    Huolissa, iloissansa,
-    Lauleli, soitteli Suomalainen,
-    Varsin on laulelo lumovainen:
-    Kaikki hän laululla voitti,
-    Tenhoten kannelta soitti.
-
-    Äiti se lapsensa laulelolla
-    Unehen uuvuttaapi,
-    Taattopa poikansa kantelolla
-    Taistohon innostaapi,
-    Sankari soitteli voitollensa,
-    Lempivä lauleli armaallensa,
-    Taudit ja Tuonenkin voitti,
-    Loihtien kannelta soitti.
-
-    Tuskin on luonnossa ilmausta,
-    Josta ei laulaa voinut,
-    Eik' elämäs sitä tapausta,
-    Jost'ei jo kannel soinut;
-    Vieläpä jutteli jumalista,
-    Lauleli urhoista mahtavista,
-    Taivahat tutkia koitti;
-    Laulaen kannelta soitti.
-
-    Näin eli, laulaen laulujansa,
-    Kannelta helkytellen,
-    Aikoja pitkiä Suomen kansa,
-    Korpia raivaellen;
-    Lempivi armasna emonansa
-    Maatansa, lauluja, kanneltansa,
-    Sortajat vierahat voitti,
-    Urhona kannelta soitti.
-
-    Vihdoinpa tunkesi vieras tänne
-    Uusine tapoinensa.
-    Montapa meidän miehiämme,
-    Voitti se puolellensa,
-    Ei nämä laulele äidin kanssa,
-    Holho ei armasta emonansa,
-    Murhe nyt äidin voitti,
-    Itkien kannelta soitti.
-
-    Soittaen kieliä sortuneita
-    Äiti nyt huolissansa,
-    Kaipasi kotoa luopuneita
-    Armaita lapsiansa,
-    Joista jo muutamat loistossansa
-    Inhosi entistä kotoansa,
-    Vieläpä nauroi ja moitti,
-    Äiti kun kannelta soitti.
-
-    Vihdoinpa kuulivat poiat oivat,
-    Kuulivat millä lailla
-    Kummasti laulut ja soitot soivat
-    Kaukana salomailla:
-    Sinne he rientävät katsomahan
-    Laulua, soittoa kuulemahan,
-    Ihmetys heidät jo voitti,
-    Äiti kun kannelta soitti.
-
-    Riemuten laulut nyt kätköstänsä
-    Ihmeeksi ilmi tuodaan,
-    Niitä jo kuullahan mielellänsä,
-    Kantelon soida suodaan.
-    Mieliin virkeys uusi saapi
-    Kalevan laulut kun kajahtaapi;
-    Ihmetys vierahat voittaa,
-    Väinämön kannel kun soittaa.
-
-    Laulele, soittele, Suomalainen
-    Kielesi kanteloista!
-    Silläpä säilyä voit sinä vainen
-    Kolkoista kohtaloista;
-    Laulusi laajat on sulle muuri,
-    Miss' on se tenho ja voima suuri,
-    Joita ei sortajat voita;
-    Suomi, sa kannelta soita!
-
-
-
-
-Kun Uno Cygnaeus täytti 75 vuotta.
-
-
-    Tiellä lapsilauma vilkas
-    Riemusasti vaeltaa,
-    Käynti reipas, silmä kirkas,
-    Posket hohtaa, punertaa.
-
-    Siin' on lapset suurten taloin,
-    Sekä köyhäin mökkien,
-    Jotkut juoksee avojaloin,
-    Keveästi keikkuen.
-
-    Saapui matkamiesi tähän
-    Ja hän kysyi kummastuin:
-    "Metsähänkö telmimähän
-    Joukko juoksee naurusuin?"
-
-    "Ei -- me kouluun kiiruhdamme,
-    Kello soi jo, kukaties; --
-    Hyvän päivän toivotamme
-    Teille vieras matkamies!" --
-
-    "Kouluhunko? -- Eihän köyhät
-    Kouluun pääse milloinkaan!
-    Köyhän varat vähät, löyhät,
-    Rikasten on koulut vaan." --
-
-    "Eipä niin, nyt koulun ovet
-    Ovat auki kaikillen,
-    Auki Tiedon, Taidon povet
-    Ovat Suomen lapsillen." --
-
-    "Viipykääs, niin puhelemme,
-    Vastatkaatte mulle vaan:
-    Mikä mies se Suomellemme
-    Kansakoulun laittoikaan?"
-
-    "Sen me juttelemme teille" --
-    Kuului vahva vastaus --
-    "Tiedon, opin ovet meille
-    Avas' Uno Cygnaeus." --
-
-    "Hän se huomas' ettei kanna
-    Pelto hyvää hedelmää,
-    Jos ei orahat jo anna
-    Toivon syytä syvempää."
-
-    "Eikä metsä ole tuoret,
-    Vaan se kuivuu kokonaan,
-    Jos ei myöskin taimet nuoret
-    Pääse valoss' varttumaan."
-
-    "Eikä kansa ole vankka.
-    Turvass' ei oo isänmaa,
-    Jos ei kansan sarja sankka
-    Valistuksen voimaa saa."
-
-    "Cygnaeus näin tunsi, tiesi,
-    Ja hän lausuu, kehoittaa:
-    'Tehtävä on suuri liesi.
-    Joka kansan valistaa!'"
-
-    "Ja hän itse valppahinna
-    Lieden ääres ollut on,
-    Uupumatta, uutterinna
-    Tulta luonut kuntohon."
-
-    "Vaan nyt -- kenties ystävämme
-    Käypi kohta lepohon,
-    Mutta meidän mielessämme
-    Hänen nimens' aina on." --
-
-    Näin ne pienokaiset tiesi,
-    Juoksit koulukartanoon. --
-    Hiljaa huokas' matkamiesi:
-    "Herra teitä siunatkoon!"
-
-
-
-
-Pohjanmaan naisten valtiopäivä-anomuksia.
-
-
-[Leikillinen nimipäivä-tervehdys eräälle naisvapauden
-harrastajalle Savossa.]
-
-    Oi terve, jalo naisten ruhtinas!
-    Ja sorrettujen eestä sotilas. --
-    Ma tulen sulon Suomen urholasta,
-    Siis huomannette: tulen Pohjolasta;
-    Tuon tervehdykset sieltä missä Franzén,
-    Tuo kuulu lauloi, syntyi suuri Castrén,
-    Ja missä Suomenkielin ammoin jo
-    Suloiset laulut laski Kallio;
-    Ja lyhyesti, on, se huomatkaa:
-    Se Runeberg'in, Topelius'en maa,
-    Siell' on myös suku suuren Snellman'in
-    Ja kehto kelpo Yrjö Koskisen,
-    Ja monta muuta miestä kuuluisaa,
-    On kasvattanut meille Pohjanmaa.
-    Ja otetaanpa esiin naisten haara:
-    Näät, sielt' on kotoisin Wacklinin Saara.
-    Ja siellä Pohjan ilo-leivoset
-    Iidalle neuvoi lumo-sävelet.
-    Ja Pohjan virtain pauhu, koskein nuotti
-    Emmylle jalon laululahjan tuotti,
-    Ja siellä kolkko halla harmaaparta
-    Soitolle neuvoi Haapasalotarta.
-    Maakunta, jok'on moista antanut,
-    Näin suurta Suomellemme kantanut,
-    Lie toki ansiokas saamaan ne
-    Pykälät, joita tässä pyydämme;
-    Kun jäsenenä sääty-salissa
-    Te vanhain viisas-partain parissa
-    Maan asioita käytte pohtimaan,
-    Niin näitä toivoo naiset Pohjanmaan:
-    Ensiksi, että mekin naiset siellä,
-    Jotk' oomme aivan aseettomat vielä,
-    Saisimme joka aika, jouten, työllä
-    Kävellä tuppi sekä puukko vyöllä;
-    Ja toinen toivo, että ain'iaan,
-    Kun raisu ranskantanssi tanhutaan,
-    Nais-suku vallan sitä johtaa saisi,
-    Mies punastuisi, nainen kuiskuttaisi;
-    Ja sitte toivoo Pohjan vaimo-väki,
-    Ett' uljas, Kuopiosta Puijonmäki
-    Nyt kauniin Waasan viereen siirrettäisiin
-    Ja siihen tähtitorni rakettaisiin,
-    Ja siinä tähtein tutkijoina oisi
-    Vaan naiset, jotka paljain silmin voisi
-    Tarkemmin taivaan merkit tarkastella,
-    Kuin miehet koneilla ja kiikareilla;
-    Ja kosk' ei naisill' ole sitä hintaa.
-    Ett' tähdet kaunistaisi niiden rintaa,
-    Me, vaikka Otavasta ottaisimme
-    Upeimman tähden silloin rintahamme;
-    Myös voisi täällä tarkoin tietoon panna,
-    Kuink' elustelee länness' vanha mamma.
-    Savohon kyllä kukkuloita jää,
-    Jos siirretäänkin poies kumpu tää. --
-    Ja viel' on pyyntö, suuri arvost' aivan:
-    Ett' antaisitte meille kelpo laivan,
-    Joll' etsittäisiin käsiin Pohjoisnapa;
-    Ei kelpaa tässä kehnoin miesten tapa,
-    He sinne, tänne Pohjoismerta liekkuu,
-    Ei löytäin paikkaa, jossa napa kieppuu,
-    Ja senpätähden mailma nurin kasvaa.
-    Kun kukaan ei nyt Pohjoisnapaa rasvaa;
-    Mutt' jospa nainen laivan ohjat saisi,
-    Hän oitis napapiikkiin johdattaisi;
-    Ja että naiskysymys myöskin täällä
-    Sais jalansijan, napapiirin jäällä,
-    Niin sinne hankittaisiin "tidning" uusi,
-    Jok' ilmestyisi viikoss' kertaa kuusi,
-    Ja meistä jäisi yksi taikka kaksi
-    Nord-Pol Tidningin redaktörerskaksi.
-
-
-
-
-Eräälle kihlatulle.
-
-
-    Kevähästä lauletaan,
-    Kukkasista iloitaan,
-    Vaikka vaan ne ovat katoovaiset;
-    Yhden tiedän keväimen,
-    Yhden kulta-kukkasen,
-    Jotka eivät katoa, kuin maiset.
-
-    Kultaa täällä halutaan,
-    Tavaroita tahdotaan,
-    Vaikk' usein ne kylmän ilon tuopi;
-    Yhden tiedän tavaran
-    Kallihin ja parahan,
-    Joka autuuden jo maassa luopi.
-
-    Yhtä, toista tapailee,
-    Sinne, tänne hapuilee
-    Ihmis-sydän täällä yksinänsä,
-    Eikä löydä kuitenkaan
-    Tyydytystä milloinkaan,
-    Kurjaks' luulee mailman, elämänsä.
-
-    Vasta, kun on pyhillä
-    Tosi-lemmen siteillä
-    Sydämehen sydän liittynynnä,
-    Vasta silloin kalleimman,
-    Ikuisen ja ihanan
-    Aarteen on se täällä löytänynnä.
-
-    Usein kyllä lausutaan:
-    Aivan arvoton on vaan,
-    Löyhä tunne, korusana, "lempi",
-    Kuitenkin se suuresta
-    Luojan iki-aarteesta
-    Kallihin ja suurin osa ompi.
-
-    Ystävä, kun olet nyt
-    Vasta-lemmen löytänyt,
-    Sydämesi aarteen armahimman,
-    Muista, että lempi vaan,
-    Jos se pahoin kohdellaan
-    Saattaa myöskin huolen karvahimman.
-
-
-
-Rekiretki Toivalaan.
-
-(Jouluna 1882.)
-
-    Joulu joutui iloinensa,
-    Kemuinensa, kestineen;
-    Maakin peittyi seutuinensa
-    Valkeahan pukimeen;
-    Jalas liukkahasti liitää,
-    Hausk' on maita, jäitä kiitää.
-    Kuu kun luopi valoaan
-    Savon talvi-maisemaan.
-
-    Asetappas etehesi
-    Virkku varsa, vaahtosuu,
-    Kumppaniksi rekehesi
-    Ota kultas, taikka, muu!
-    Kas, jo joukko kilparintaa
-    Kiitää pitkin järven pintaa.
-    Minne matka kulkeekaan? --
-    _Toivolahan_ ohjataan.
-
-    Näinpä joukko joutui tänne
-    Tällä rekiretkellään;
-    Mutta, katsokaamme minne
-    Kansa kaikki rientääkään:
-    Ihmis-elo joka hetki
-    Myöskin pitkä rientoretki
-    Toivojen on valkaamaan,
-    Siis, on retki _Toivolaan_.
-
-    Minne immen mieli palaa,
-    Minne silmät luopi hän?
-    Minne nuorukainen halaa
-    Miehen teille päästyään?
-    Sinne, missä lempi luopi
-    Kodin, armahaisen suopi:
-    Nuoret kaikki matkallaan
-    Ovat _Lemmen Toivolaan_.
-
-    Maanmies vankka, astuissansa
-    Auran peräss' pellollaan
-    Kulkee, pyrkii puuhissansa
-    _Viljavuuden Toivolaan_.
-    Niinpä virkku virkamieskin
-    (Usein kumarrellen) myöskin
-    Rientää arvon onnelaan,
-    _Paksun leivän Toivolaan_.
-
-    Ahnehet ne kannustaapi
-    Joka päivä ratsuaan,
-    Kulkuansa suunnittaapi
-    _Rakkaan rahan Toivolaan_.
-    Kirjakoit ja taidesuku
-    Ain' on yllään matkapuku
-    Uupumatta astuissaan
-    _Laakeritten Toivolaan_.
-
-    Vihdoin kaikki vaeltajat
-    Silmät sinne kohottaa,
-    Miss' on onnen ikimajat,
-    Missä rauha odottaa;
-    Sinne suurin rientää retki.
-    Lähtee, saapuu joka hetki
-    Asukkaita aavan maan
-    Tuonne _Iki-Toivolaan_.
-
-    Mutt' ei kaikki, jotka kulkee,
-    Toivolaansa saavukaan,
-    Onnen oikut suunnan sulkee.
-    Moni uupuu matkallaan. --
-    Mutta meistä, kaikki tänne
-    Suorin saapui määrällämme,
-    Tien kun viittoi vesat puun,
-    Valon antoi loiste kuun.
-
-    Niinpä ain' ois astuttava
-    Tietä, opin viittomaa,
-    Sitä tietä kuljettava,
-    Jota totuus valistaa.
-    Ken ei tuota tietä jätä
-    Sit'ei konsaan toivo petä,
-    Kell' on rauha rinnassaan,
-    Saapuu totta _Toivolaan_.
-
-
-
-
-Alla Annin akkunan.
-
-
-    Lunta, lunta taaskin lunta
-    Tuiskii, tulla tupruaa,
-    Kyynärää jo kolmikunta
-    Kantaa lunta jää ja maa.
-    Kadut, kujat lumi täyttää,
-    Tuskin päästään kulkemaan,
-    Luutaa, lapiota käyttää
-    Täytyy aivan ahkeraan.
-
-    Mutta, tuosta huolimatta
-    Lumitulvast' ollenkaan
-    Polku vahva lakkaamatta
-    Johtaa Annin akkunaan,
-    Vaik' ei siinä luudin luoda,
-    Lapioin ei laisinkaan,
-    Eikä lumiauraa tuoda
-    Tietä auki raivaamaan.
-
-    Mikäs taikavoima tässä,
-    Mikäs totta käypikään
-    Tietä auki pitämässä
-    Aamuin illoin yhtenään? --
-    Ei oo taikavoiman työtä,
-    Eikä ihmeet tässä näy,
-    Mutta -- kuules: päivää, yötä
-    Tässä Annin sulhot käy.
-
-    Siinä Pekka poikkeaapi
-    Aamuin työhön mennessään,
-    Siihen Tahvo tallustaapi
-    Päivätyöstä päästyään;
-    Sotamiehet myöskin tässä
-    Käyvät ohikulkeissaan
-    Akkunasta pilkkimässä
-    Armast' Anni kultaistaan.
-
-    Kaikillen on Annill' antaa
-    Hellä sana, silmäys,
-    Kunkin sydämehen kantaa
-    Sulo toivon viritys. --
-    Mutt' ei ykskään sulholoista
-    Tohdi kyökkiin astahtaa,
-    Sillä, siellä seuraa toista: --
-    Rouvan rautahaarukkaa!
-
-    Toisinansa ratoksensa
-    Pidemmänkin pakinan
-    Kuiskaa kanssa kultasensa
-    Anni, läpi akkunan;
-    Mutta, saiskos kauvan rauhaa, --
-    Äkin kuiske katkeaa:
-    Pata kuohuu, liesi pauhaa,
-    Annin täytyy kiiruhtaa.
-
-    Joskus myöskin sattuu illoin,
-    Että tässä yhtyvät
-    Sulhomiehet, mutta silloin
-    Syntyy kovat kähäkät:
-    Kilpaveljet raivosasti
-    Pieksää, sättii toisiaan,
-    Anni silmin hartahasti
-    Seuraa heidän taistoaan.
-
-    Mutta vihdoin täytyy tuosta
-    Yöhön kylmään, synkiään,
-    Jonkun raukan pakoon juosta,
-    Runneltuna yksinään;
-    Eipä toki Anni hylkää
-    Myötä- vastoin-käynniskään
-    Syämestänsä yhtään ylkää,
-    Kaikk' on hällä mielessään.
-
-    Lunta, lunta yhä heittää,
-    Tuiskii, tulla tupruaa,
-    Tiet se täyttää, polut peittää,
-    Vaikea on vaeltaa,
-    Mutt' ei lumi, tuisku sulje
-    Tietä Annin akkunaan;
-    Jos et tuota usko, kulje
-    Vaikka itse katsomaan! --
-
-
-
-
-Kuopion Vap. Palokunnan marssi.
-
-
-    Jo temppelin kellot ne soivat
-    Ja taivas se ruskoittaa:
-    On raivossa taas tulen voimat,
-    Kotimme ne vaaraan saa.
-    Me riennämme vastahan tulta,
-    Sen raivon me murramme,
-    Niin vaaran me poistamme sulta
-    Sa kallihin kotimme.
-
-    Mutt' rinnassa liekkivä, pyhä
-    Meill' on tuli valloillaan,
-    Se syntymämaallemme yhä
-    Ja kansalle hehkuu vaan.
-    On kurja ja kunnoton poika,
-    Ken Suomen ei kunniaa,
-    Sen kieltä ja kansaa koita
-    Ain' innolla puollustaa.
-
-    Ja jos tätä armasta maata,
-    Ken tahtoisi sortamaan,
-    Ei tuota me kärsiä saata
-    Vaan voimamme ainiaan,
-    On turvana sorretulle,
-    Ja sortaja koston saa,
-    Näin seisomme suojana sulle,
-    Sa armias synnyinmaa!
-
-    Nuo katsehet neitoni armaan
-    Ain' intoni vahvistaa,
-    Kun tiedän ja tunnen ma varmaan:
-    Hän mulle ne lahjoittaa;
-    Ma sammuta en sitä tulta,
-    En konsana rinnastain,
-    Min siihen sa loit, sulo kulta,
-    Vaan sulle se hehkuu ain'!
-
-    Myös suojaamme ain' sitä tulta
-    Mi kansamme valistaa,
-    Se tiedon ja taidon kulta,
-    Pois raakuuden karkoittaa.
-    Niin, sen tulen varjelijoina
-    Me seisoa tahdomme.
-    Ett' onnehen veisi sen voima
-    Tään armahan kansamme!
-
-
-
-
-Kolmenlaiset lasisilmät.
-
-
-    Kolmet mull' on lasisilmät,
-    Kolmet oivat, kirkkahat,
-    Jotka vuoroin tahdottani
-    Nenälleni saapuvat.
-
-    Yhdet niist' on vaaleaiset,
-    Valkolasit kiillokkaat,
-    Ne kun saavat silmilleni,
-    Pois on murheet mutkikkaat.
-
-    Silloin maa on mielestäni
-    Aivan armas asua:
-    Ahmaten ja sykkein sydän
-    Juopi elon riemua.
-
-    Mutt' on toiset nokimustat,
-    Pikimustat, tosiaan,
-    Usein saan ma niiden kautta
-    Kurkistella kurja vaan.
-
-    Mielestäni mailma ompi
-    Silloin, kurja, katala;
-    "Syän ei syttä valkeampi,
-    Miel' ei paree tervoa."
-
-    Kolmannet taas sinisilmät,
-    Toivon silmät sievät saan:
-    Toivon siivet silloin vievät
-    Sielun, uumenista maan:
-
-    Vievät toivoa kukkulalle
-    Kaunihille katsomaan,
-    Innot, voimat virkistyypi,
-    Surut suistuu unholaan.
-
-    Rikki löisin jos ma voisin,
-    Lasit mustat, mokomat,
-    Rojukopsaan unhottaisin
-    Myöskin lasit vaaleat.
-
-    Mutta toivon sinisilmät
-    Päässäni jos aina ois,
-    Toivo kulta kulutella
-    Aijan armahasti vois. --
-
-
-
-
-Laula, laula!
-
-
-    Miksi riudut ihmisrinta
-    Elon huolista?
-    Soita kieltä suloisinta
-    Luojan luomista!
-    Laula, laula surevainen!
-    Se on riemus' ensimäinen:
-    Piennä sun jo, itkeväisen
-    Kehdossasi keikkuen,
-    Äidin laulu lumoovainen
-    Siirsi helmaan unosen.
-    Helky laulu, sävel soi!
-    Rauhoittaa se rinnan voi;
-    Laula, laula vaan!
-
-    Mutta muista, ettei aina
-    Rinnan sävel soi,
-    Eikä kieli laulavaisna
-    Ikäs' olla voi.
-    Laula, laula nuorukainen,
-    Neito hellä hempukkainen!
-    Ruusu-hohdon poskiltasi
-    Huolten halla haalentaa,
-    Sävelehet rinnassasi
-    Vanhuus vihdoin rusentaa.
-    Nyt on rintas lempein,
-    Nyt on laulus' ihanin;
-    Laula, laula vaan!
-
-    Päivän paiste korven jylhän
-    Lämpimäksi saa,
-    Lauha tuuli jäänkin, kylmän
-    Voipi sulattaa.
-    Niinpä valjun vanhuksenki
-    Virkistääpi laulun lempi:
-    Elost' entisestä armaat
-    Muistot taasen uudistuu,
-    Sydän synkkä, hapset harmaat
-    Kaunihisti kirkastuu. --
-    Laulu, liekkuiss' kehtomme,
-    Laulu vihkii hautamme:
-    Laula, laula vaan!
-
-
-
-
-Henkeni.
-
-
-    Kun ma kauniin laulun kuulen,
-    Enkeleiden luovan luulen
-    Ihmisrinnoin riemua;
-    Lempi rientää rintahani,
-    Sointuisuus on sielussani.
-    Sydän täynnä suloa.
-
-    Helkkyessä sulon soiton
-    Tunnen itselläni voiton
-    Halvoist' elon suruista.
-    Säveleiden lumovoimat
-    Myrskyssäkin tyyntä soivat,
-    Hengen kieltä suloista.
-
-    Vaan kun immyt ihanainen
-    Hymyileepi, enpä vainen
-    Tiedä mihin vertaisin:
-    Hän on somin soitto, laulu,
-    Hän on kaunein kuvataulu,
-    Ihanteeni korkein.
-
-
-
-
-Haavalle.
-
-
-    Miks' noin surren suhahtelet,
-    Miks' on lehtes' levottomat,
-    Vaikk' on tyyni maailma?
-    Ei voi kastepisaraiset,
-    Eikä linnut laulavaiset
-    Lehdillesi istua. -- --
-
-    Niin, -- mun synkkä sydämeni
-    Myös on aina rauhatonna,
-    Aina riehuu, raivoaa:
-    Ei voi ilon kiiltohelmet,
-    Eikä riemun kultakäet
-    Siinä loistaa, kukahtaa. --
-
-
-
-
-Sitävarten varmaan.
-
-
-    Sitävarten varmaan
-    Tuli rinnassani
-    Liehuu lakkaamatta,
-    Että sydämein se
-    Saisi puhtahaksi,
-    Niinkuin kulta kallis
-    Tuless' puhdistuupi. --
-    Vaan, jos sydämeni
-    Lienee kokonansa
-    Kuonaa, eikä kultaa,
-    Silloin tuima tuli
-    Poroksi sen polttaa,
-    Kuluttaa ja kalvaa,
-    Niinkuin aina saapi
-    Kukistuksen kurja,
-    Hävityksen halpa.
-
-
-
-
-Laulakaa!
-
-
-    Katsokaa, katsokaa!
-    Kuinka kirkas lahden laine,
-    Hopealta hohtavainen
-    Rannan hiekkaa läikyttää,
-    Laulun siinä synnyttää:
-    Laine laulaa armahasta
-    Suomenmaasta ihanasta.
-
-    Kuunnelkaa, kuunnelkaa!
-    Kuinka kosket mahtavasti,
-    Virrat vierein vilppahasti
-    Halki sulon Suomen maan,
-    Kuohullaan ja pauhullaan
-    Laulelevat armahasta
-    Suomenmaasta ihanasta.
-
-    Kuunnelkaa, kuunuelkaa!
-    Kuinka kuuset kunnahalla,
-    Vankat hongat kankahalla,
-    Haavat, koivut kohisee
-    Tuulen tullen suhisee.
-    Puutkin laulaa armahasta
-    Suomenmaasta ihanasta.
-
-    Kuunnelkaa, kuunnelkaa!
-    Kuinka linnut iloissansa
-    Aina laskee laulujansa,
-    Kun he jätit kaukomaan,
-    Tulit tänne Pohjolaan
-    Laulamahan armahasta
-    Suomenmaasta ihanasta.
-
-    Laulakaa, laulakaa!
-    Ihmislapset, iloitkaamme,
-    Luonnon kanssa nauttikaamme
-    Kauneutta Pohjolan,
-    Isänmaamme ihanan!
-    Laulakaamme armahasta,
-    Synnyinmaasta ihanasta!
-
-
-
-
-Epätoivoisen jäähyväis-laulu.
-
-
-    On kylmät Pohjanmailla yöt
-    Ja usein paksut lumivyöt
-    Tääll' luonnon kapaloipi,
-    Vaan kylmempi kuin lumi, jää,
-    On sydämeltä neito tää,
-    Jolle nyt lauluin soipi.
-
-    Tää kylmyys minut karkoittaa
-    Ja jättämähän pakoittaa
-    Nyt rakkaat syntyseudut.
-    Ma raivoin riennän sinne nyt,
-    Miss' kaikki lempi on kylmennyt,
-    Ja pauhaa sodan meurut.
-
-    Ja suurin on se toivoni,
-    Ett' rauhattoman rintani
-    Lävistäis' tuima luoti;
-    Oi neito, jos sa kerrankaan
-    Muistaisit, että tähtes vaan
-    Tää sydänveri vuoti! --
-
-
-
-
-Kullalle.
-
-
-    Suutele kulta.
-    Pois kevyt mieli multa,
-    Pois kehnot poikamaisuudet
-    Ja halvat halut, tuhmuudet,
-      Ja miehistä mieleni,
-      Mun lempeä kultani!
-
-    Suutele kulta,
-    Pois kurja ulkokulta
-    Mun sydämestäin, huuliltain,
-    Ja rehellisyys lietso vain
-      Mun rintahan' asumaan
-      Ja tietäni viittomaan!
-
-    Suutele kulta,
-    Tuo vihan kyinen multa
-    Mun povestani kurja pois!
-    Niin että rauhan ruusut vois
-      Siell' armahat asua
-      Ja kukkien tuoksua.
-
-    Suutele kulta,
-    Kun leimut lemmentulta,
-    Pois multa kylmyys, kankeus,
-    Ja musta mielen sankeus:
-      Sun silmäsi loihtikaan
-      Mun henkeni palamaan!
-
-    Suutelot, kulta,
-    Kun sulot saan ma sulta,
-    Mull' armain elon onni on
-    Ja rakkautes' verraton
-      Mun onneni, voimani,
-      Sä, lempeä kultani!
-
-
-
-
-Ah, mun kultani.
-
-
-[Ensimäinen värsy on vanha kansanlaulu.]
-
-    Ah muu kultani, kussa olet!
-    Kaukan' olet ja harvoin tulet,
-    Sydämest' sua rakastan!
-    Jos ma joskus sun unhotan,
-    Taikka muille sun ilmoitan,
-    Kostakoon mun Jumala!
-
-    Ah mun kultani, aina soisin,
-    Että luonasi olla voisin,
-    Sua suuresti ikävöin!
-    Olet aatteeni päivin, öin;
-    Jos en oisi mä siivitöin
-    Heti luokses lentäisin.
-
-    Vaikka kaukana toisistamme
-    Viettää täytyyvi nuoruuttamme,
-    Kerran yhdymme yhtehen,
-    Jos on lempemme totinen, --
-    Silloin oiva on onnemme
-    Aivan autuas elomme!
-
-
-
-
-Kaikki kuiskaa kullastani.
-
-
-    Kun on kaunis kesä-ilta
-    Kuulen lehtokummuilta
-    Lempilaulut lintujen:
-    Näiltä luonnon laulajilta
-    Kuulen, armas neitonen,
-    Kai'un äänes suloisen.
-
-    Aurinkoinen taivahalta,
-    Kuukin pilven paltahalta
-    Lempeyttäs loistavat,
-    Tuulet tullen tuntureilta,
-    Taikka mistä tulevat,
-    Kullastani kuiskuvat.
-
-    Tulten loisto taivainen
-    Aivan on kuin vienosien
-    Hohde kullan poskien,
-    Säihky tähtein tuikkavien
-    Taasen tuopi mielehen,
-    Sulosilmät kultasen.
-
-    Niin on mulla aina varmass'
-    Muistossani neito armas, --
-    Toivon, pelvon vaikuttaa:
-    Sillä, myöskin aate karvas
-    Joskus mulle kuiskuttaa:
-    Omakses et häntä saa.
-
-
-
-
-Niskani syy.
-
-
-    Kankeat on niskat mulla
-    Niinkuin puusta muokatulla
-    Kirkkokuvalla,
-    Senpätähden ei se mullen
-    Kovan-onnen kohdatullen
-    Virka ylene,
-    Leipä levene.
-
-    Tuopa mulle huolta tuopi,
-    Valottoman varjon luopi
-    Vastaisuutehen.
-    Ja ma tutkistelen noita,
-    Kuinka muita kankeoita
-    Aina aikanaan
-    Saadaan taipumaan:
-
-    Nahkuri se kankeata
-    Nahkaa jäykkää, puutavata
-    Voitaa rasvalla;
-    Koneseppä jäykennehet
-    Konehensa jäsenehet
-    Öljynestein vaan
-    Saapi taipumaan.
-
-    Maa kun vankka kankeaksi
-    Kuivettuupi kamaraksi
-    Pouta-ilmalla,
-    Vasta vettä saatuansa,
-    Ahnehesti juotuansa
-    Pinta jäykän maan
-    Alkaa taipumaan.
-
-    Viisaat meitä muistuttavat
-    Ottamahan luonnon tavat
-    Elon ohjeiksi;
-    Siis on mulla syytä kyllä
-    Niskaluuta liestytellä
-    Voitein väkevin,
-    Voima-nestehin.
-
-    Neuvotahan kyllä, että
-    Pitäis juoda pelkkää vettä,
-    Mutta, -- uskokaa:
-    Vesi täss' ei mitään auta,
-    Kuivaks' käypi niinkuin lauta
-    Ruumis, sielu, vaan
-    Vettä saatuaan.
-
-    Kun ma ryypyt otan oivat
-    Ihmeitä ne tehdä voivat
-    Jäykäss' rungossa:
-    Pää se keikkuu notkeasti,
-    Nöyryys käypi polviin asti,
-    Kumarrukset saa
-    Silloin vaikka maa.
-
-    Kukin täällä hyväksensä
-    Käyttää keinot keksimänsä
-    Hyvin voidakseen;
-    Ken siis pitäis' kummanansa,
-    Jos mä täällä toisinansa
-    Voidan kautta suun
-    Jäykän niskaluun.
-
-
-
-
-Maanviljelystä.
-
-
-    Ennen aina aattelin ja luulin,
-    Ettei mull' oo mitään viljelystä,
-    Ettei ole niitun niemekettä,
-    Pienintänä pellon penkerettä,
-    Eikä kylväjöitä, kyntäjöitä
-    Eikä miestä työtätekeväistä.
-    Vaan nyt olen kyllä kummakseni
-    Totisesti tullut tuntemahan,
-    Ett' on mulla oikein "mallitalo",
-    Jossa aina varsin vireästi
-    Miehet mahtavasti mullistavat,
-    Varsin ravakasti raatavatkin,
-    Väsymättömänä vääntävätkin:
-    Kyntömies se aina ahkerasti
-    Otsahani uurtaa uriansa,
-    Poskiani pitkin piirujansa
-    Kavertelee kanssa karhillansa;
-    Niittomies se häärii häiläkästi
-    Tukka-niitussani niittelevi,
-    Pääni pintaa paha paljastaapi
-    Leikkaajapa aivan ankarasti
-    Innossansa iskee sirpillänsä
-    Aina asti syvään sydämehen;
-    Kydön-polttomies ja kaski-ukko
-    Poron, pölynsä ja savun sankan
-    Varsin syytävät mun silmihini,
-    Niinpä näkö-neuvot himmentävät;
-    Puramies se houkko hommissansa
-    Luulee luitan' ehkä kallioksi.
-    Koska niitä aina kaluaapi,
-    Hampahani varsin hajottaapi;
-    Mutta kaikist' on se kummempata,
-    Että rautatienkin rakentavat,
-    Pitkin runkoani rustoavat:
-    Usein junat juosta jyristävät
-    Pitkin selkäpiitä pinnistävät,
-    Taikka säärivartta säilöstävät. --
-    Mitä miekkoset he toivonevat,
-    Mitä halunnevat hyötyvänsä
-    Tästä työstänsä ja toimestansa?
-    Muuta tuskin saavat tuloksensa
-    Kuni kunnottoman, kuivunehen,
-    Laihan makupalan matosille.
-
-
-
-
-Ikävissä.
-
-
-    Linnut puissa laulelee,
-    Hausk' on aika heillä,
-    Toinen toista vastailee
-    Sulo-säveleillä;
-    Heillä hetket riemuiset,
-    Mulla pitkät, suruiset.
-
-    Olin ennen minäkin
-    Lintu laulu-puussa,
-    Ystäviä ympärin
-    Riemulaulut suussa,
-    Nyt mä ypö-yksin vaan,
-    Kurja, kukkuella saan.
-
-    Nyt on lauleloni vaan
-    Yksi-äänellistä,
-    Koitan, jos ma huvin saan
-    Soiton sävelistä:
-    Nekin suruisesti soi,
-    Ikävää ei poistaa voi.
-
-    Yhdy vieno tuulonen,
-    Yhdy laulamahan!
-    Ettei mieli murheinen
-    Varsin vaivu maahan;
-    Lauleluista kumppanein,
-    Kanna kaiku kuullaksein!
-
-
-
-
-Murhe ja lempi.
-
-
-    Haamussa lemmen laskee
-    Hengetär usein ihmislasten luo,
-    Riemua armahinta
-    Nautita ensin heidän hetken suo,
-    Mutta se sitte muuttuu:
-    Muuttuvi mureheksi lempi tuo,
-    Kauheat, tuimat tuskat
-    Rintahan äsken riemuiseen se luo,
-    Karvahat kaihon kalkit
-    Sortuva sydän raukka silloin tyhjiin juo. --
-
-    Muodossa murheen joskus
-    Lemmetär ihmis-rintaan luikahtaa.
-    Polttoa, tuskaa ensin,
-    Outoja tuntehia vaikuttaa
-    Mutta se polo poltto
-    Liekiksi lemmen sitte leimahtaa.
-    Riemua armahinta
-    Nautita silloin sydän kyllin saa; --
-    Näinpä se Hengetär voipi
-    Murheeksi lemmen, lemmeksi murheen vaihettaa.
-
-
-
-
-Tytön laulu kesällä.
-
-
-[M. Canth'n näytelmässä: "Roinilan talossa".]
-
-    Metsän puita tuuli tuudittaa,
-    Joka lehti liikkuu,
-    Oksat keinuu, kiikkuu,
-    Karjankellot kilvan kalkattaa
-    Ja linnut livertävät la la la la lallaa!
-      Niinpä neidon mieli nuorell' iällä
-      Lentää kuni lehti ilman tiellä,
-        Näin iloiten
-        Vain ma laulelen,
-        La la la la...
-    Karjankellot kilvan kalkattaa
-    Ja linnut livertävät la la la la lallaa!
-
-    Sunnuntaina taasen kiikuttaa
-    Poiat iloissansa
-    Kukin neitoansa,
-    Korkealle keinu heilahtaa
-    Ja tytöt laulelevat la la la la lallaa!
-      Niinpä neidon mieli nuorell' iällä
-      Heiluu kuni keinu ilman tiellä,
-        Näin iloiten
-        Vain ma laulelen
-        La la la la...
-    Korkealle keinu heilahtaa
-    Ja tytöt laulelevat la la la la lallaa!
-
-
-
-
-Kehtolaulu.
-
-
-[Näytelmässä: "Koinilan talossa".]
-
-    Pium, paum! kehto heilahtaa,
-    Kun lapsi viattomana nukahtaa,
-    Pium, paum, äiti laulahtaa
-    Ja sydänkäpyänsä tuudittaa.
-
-    Pium, paum! sävel kajahtaa
-    Ja nuoret karkelohon kiiruhtaa,
-    Pium, paum, viulu vingahtaa
-    Ja joukko tanssissa jo tanhuaa.
-
-    Pium, paum! nauti elämää
-    Sa silloin kun se sulle hymyää!
-    Pium, paum: onni häilyää,
-    Se luopi valoa ja pimeää. --
-
-    Pium, paum! kerran kajahtaa
-    Tuo kylmä kellon ääni ilmoittaa,
-    Pois, pois henki vaeltaa
-    Ja ruumis mullan alla majan saa.
-
-
-
-
-Kanteleelle.
-
-
-    Nyt kaiu kanteleeni
-    Ja mielein rauhoita!
-    Ja sulo säveleilläs kauvas
-    Kaihoni karkoita!
-
-    Kun säveleesi soipi
-    Se rinnan rauhoittaa,
-    Ja mielen murheisen se voipi
-    Lumollaan virvoittaa.
-
-    Niin kaiu kannel armas!
-    Jo rinta rauhan saa,
-    Jo tunnen kuinka kaiho karvas
-    Sointuihin katoaa.
-
-    Ja, tuulen tuohku vieno,
-    Vie sävel armaallen!
-    Hänelle kuiskaa kuoloon asti
-    Mä häntä muistelen. --
-
-
-
-
-Siunaus ja kirous.
-
-
-    On ihanaa
-    Ja korkeaa
-    Kun itse siunausta haluaa,
-    Vaan vielä ihanampaa
-    Ja paljo kallihimpaa,
-    Kun toisen esirukous
-    Ja vilpittömin hartaus
-    Sinulle siunausta toivottaa.
-
-    On kauheaa
-    Ja ankaraa
-    Kun lähimäinen meitä kiroaa,
-    Vaan vielä ankarampaa
-    Ja kahta kauheampaa.
-    Kun jonkun täytyy itseään
-    Ja syistä synkkää sydäntään
-    Kiroilla, tuomita ja sadattaa.
-
-
-
-
-Minkäpä voipi.
-
-
-    Minkäpä voipi järven tyyni pinta,
-    Myrsky kun kuohuttaa sen pauhinaan?
-    Minkäpä voipi myöskään ihmisrinta
-    Kun himot yllyttää sen kuohunaan?
-
-    Minkäpä voipi metsän vankka honka
-    Tuuli jos pois sen työntää juuriltaan?
-    Minkäpä voipi ihmissydän, jonka
-    Kiusaus poijes syöksee suunniltaan?
-
-    Minkäpä voipi sirot siemenjyvät,
-    Vaikka ne louhikkohon heitetään,
-    Jossa ne kuivuvat ja näivettyvät? --
-    Toisia mustaan multaan peitetään. --
-
-    Minkäpä voipi, jospa himot voittaa,
-    Kiusaus ihmis-mielen harhaan saa?
-    Vaikkapa kyllä kaikin voimin koittaa
-    Vastahan taistella ja ponnistaa.
-
-    Minkäpä voipi, vaikk'ei maailmassa
-    Viel' ole hyvä pahaa voittanut?
-    Vaikka ne taistelussa ankarassa
-    Ain' ovat toistaan kaataa koittanut.
-
-    Minkäpä voit sa jospa vikas kurjat
-    Täällä jo kaikki julki ilmestyy?
-    Vaikkapa toisten pahatteot nurjat
-    Kätköhön tarkoin aivan kääriytyy.
-
-    Minkäpä voit sa, vaikka mailma sitten
-    Ilkkuen näyttää sulle sormeaan,
-    Vaikkapa sitte joukko "ystävitten"
-    Inhoen pois sun hylkää seurastaan?
-
-    Minkäpä voipi, että ihmis-hurjat
-    Kerskuvat ylvästellen voimistaan?
-    Vaikka he lankeevat kuin rammat kurjat
-    Horjuen täällä käyvät ainiaan.
-
-    Minkäpä voipi, että alituista
-    Täällä on lankeemus ja taistelo?
-    Eikä me kuitenkaan tääll' usein muista
-    Ohjetta oivaa: "Älkäät tuomitko".
-
-
-
-
-Nälkävuodelta.
-
-(Mukaelma.)
-
-
-    Hän mökkihin pienenen kiiruhtaa,
-    Tuo Pietari pettua tuoden,
-    Ja siitä hän leipiä valmistaa
-    Vaikk' ei ole jauhoja sekoittaa,
-    Ei olkia joukkohon kuoren.
-
-    Ja lapsoset horjuvat isän luo,
-    He kalveat on kuni haamut:
-    "No, etkö jo leipää meille tuo?
-    Oi kohta jo hiukkanen maistaa suo!"
-    "Oi armahat, -- en ole saanut" --.
-
-    "Kun äitimme hautahan kannettiin,
-    Tuon multavan peittehen ala,
-    Meill' leikkale leipää annettiin,
-    Se kyynelehilläsi kastettiin;
-    Se oliko viimeinen pala?"
-
-    "Nyt ruokia ei ole minulla,
-    Vaan Luojahan turvaukaamme;
-    Kentiesi Hän antavi aamulla,
-    Jos toivoa voimme me uskolla,
-    Niin varmahan lahjoja saamme."
-
-    Hän kantelon ottavi naulastaan,
-    Sen kieliä sormien soittaa,
-    Ja pienoset taukovi itkustaan
-    On rauha ja tyyneys kasvoillaan,
-    Pois soitanto puuttehet poistaa.
-
-    Vaan pois isä kääntyi ja -- lymmyttää
-    Nuo tulvivat kyynelet koitti;
-    Ja riemusa polska se helkähtää,
-    Se pienoset hyppyhyn viehättää,
-    Vaan uupumus kohta ne voitti.
-
-    Ja olkisen vuotehen laidalla
-    Hän siunavi heitä ja huokaa,
-    Mutt' päivä kun alkavi aamulla,
-    Kaikk' aivan on kalpeat vuoteella. --
-    Ei pyydä he koskana ruokaa.
-
-
-
-
-Koulu-elämästä.
-
-
-    Päivä koittelee
-    Kaunis kultainen,
-    Äiti huutelee.
-    "Nouse lapsonen,
-    Siunaa itsesi,
-    Lue läksysi!"
-
-    Uni ahdistaa
-    Pienen silmiä,
-    Huoli haihduttaa
-    Unen pilviä:
-    Nousee vuoteeltaan,
-    Koht' on vaatteissaan.
-
-    Sitte ahkeraan
-    Luvut lukeepi,
-    Laskee laskujaan,
-    Karttaan katsoopi;
-    Näin on valmis hän
-    Kouluun lähtemään.
-
-    Siellä kunnolla
-    Kaikki vastailee,
-    Iloll', innolla
-    Neuvot kuuntelee:
-    Saapi kymmenen
-    Todistuksehen.
-
-    Mutta Matti on
-    Kauvan nukkunut,
-    Läksyin luennon
-    Laimin lyönyt, mutt'
-    Nyt se raukka saa
-    Nurkass' mokottaa.
-
-
-
-
-Venelaulu.
-
-
-(Mukaelma. Flyt min snäcka...)
-
-    Viillä venhein vettä sukkelaan,
-    Niinkun jalo joutsen uidessaan!
-    Kun me kullan luokse ennätämme,
-    Levähdämme.
-
-    Kirkas kuu, mun tieni valaise!
-    Venhettäni aalto ajaise!
-    Kiirehesti vene joudu, juokse!
-    Kullan luokse.
-
-    Näin mun mailman' aalto tuudittaa,
-    Venhe tää on armas isänmaa,
-    Taivas kattoni ja aallot aavat
-    Haudaks' saavat.
-
-    Niissä kerran kun ma levännen,
-    Muisteletko mua neitonen? --
-    Vaiko mulle laulaa laine musta
-    Unhotusta?
-
-
-
-
-Polska.
-
-
-[Suoni. Klara stjernor små...]
-
-    Tähdet pienet pilkkii taivahalla,
-    Lalla la la la...
-    Onko kultaa nähty kulkusalla?
-    Laila la la la...
-    Lehdon kukat untuu,
-    Vieno tuuli tuntuu,
-    Mikäs viivyttää nyt minun ystävääni?
-    Jos mun pettää poika,
-    Eipä suru voita,
-    Eikä vaalistu mun poskipääni!
-
-    Kultani ei ole vielä tullut,
-    Lalla la la la...
-    Surisinko tuota, oisin hullu!
-    Lalla la la la...
-    Eipä itke neitti
-    Vaikka yksi heitti
-    Saan ma kyllä vaikka sata samallaista,
-    Mutt' en huoli noista
-    Mailman veitikoista
-    Heiss' on kavaluutta kaikenmoista.
-
-
-
-
-Rakastunut.
-
-
-    Oi armas neito kulta!
-    Sun silmäs lempeät
-    Mun sydämeeni tulta
-    Nyt virittelevät.
-    Hei rallallaa ja rattattaa,
-    Ja markkaa satatuhatta!
-
-    Niin sulot silmäs' loistaa,
-    Kuin isäs' arkussa
-    Hopeiset markat paistaa
-    Ja kultaa joukossa,
-    Hei rallallaa ja rattattaa,
-    Kuin markkaa satatuhatta.
-
-    Ja puna-huules' somat
-    Niin sini-keltaiset.
-    Kuin seteleissä ovat
-    Nuo kuvat herttaiset,
-    Hei rallallaa ja rattattaa,
-    Kuin markkaa satatuhatta.
-
-    Ja poskes' pulleroiset,
-    Ne totta tosiaan
-    On rahamassin moiset
-    Kun siihen tukitaan --
-    Hei rallallaa ja rattattaa --
-    Noin markkaa satatuhatta.
-
-    Ja poves' korkealla
-    On sulo kaaressa,
-    Niinkuin sen armaan alla
-    Jo oisi tallessa,
-    Hei rallallaa ja rattattaa.
-    Ne markkaa satatuhatta.
-
-    Sun sormesi niin vienot
-    Kuin veksel-paperin
-    On viivat suorat, hienot,
-    Sun nimes kallihin,
-    Hei rallallaa kun sillä saa
-    Ne markkaa satatuhatta!
-
-    Jos omaksen' en saisi
-    Sua kulta ollenkaan,
-    En koskaan toista naisi
-    Jos häll' ei oisi vaan,
-    Hei rallallaa ja rattattaa,
-    Noin' markkaa satatuhatta.
-
-
-
-
-Herra Tuulihatun elämäkerta.
-
-
-    Jo lapsena ma raukka totuin niin,
-    Ett' yhä uutta himosin:
-    Ma leikkikalut nurkkiin heittäelin,
-    Kun päivä paistoi, sitä tavottelin
-    Ja illan tullen kuuta kurkottelin.
-
-    Kun nuorukaiseks' sitte kohouin,
-    Niin kaikkihin ma ihastuin:
-    Mun viehätteli narrein kiiltonapit
-    Ja papin livut, halkihäntä-takit
-    Ja sotamiesten somat suippolakit.
-
-    Vaan näihinkin ma kohta tuskastuin
-    Ja taiteihisin harrastuin.
-    Ma soittotaitohon jo opein siksi,
-    Ett' oisin kenties pääsnyt rumpaliksi:
-    Vaan kohta taasen taivuin maalariksi.
-
-    Ma sitte laulajaksi laukesin
-    Ja kuulijoita huvitin.
-    Vaan arvostelmaa tuskin kuullaan moista,
-    Kuin mulle lausui eräs kuulijoista:
-    "Jaa ah, hän -- luulen matkii kurkeloista".
-
-    Kun sitte lempi liehui hymysuin
-    Sen seurahan ma antauin:
-    Jos missä sitte näinkin tyttö-typyn,
-    Ma kohta leimahdan ja liekkiin sytyn
-    Ja jälkehensä otan oivan hypyn.
-
-    Ja rakkauten' oitis tunnustin,
-    Vaan tuskin vielä ennätin
-    Tuon uuden ulpukaisen nimen kuulla,
-    Niin vanhaksi jo alkoi tuokin tulla
-    Ja toista mieless' oli taasen mulla.
-
-    Nyt, -- huomatkaatte -- runottaren sain
-    Ma onnen-poika seurahain!
-    Sai silloin runoloita mailma kuulla,
-    Ja mittaa oli runon sääriluulla,
-    Ett' arvostella voisi kyynärpuulla.
-
-    Ja niin ma lauluihini ihastuin,
-    Ett' innossani, hymysuin
-    Ma ryypyn otin niiden kunniaksi,
-    Ja toisna päivänä jo otin kaksi,
-    Ja, -- noh, -- ne tuli lukemattomaksi.
-
-    Ja siten sain ma viimein armahan
-    Sen ansaitun ja parahan.
-    Ei halut voi nyt lailla virvan viedä
-    Ma valveillakin olless' torkun vielä
-    Ja herännenkö milloinkaan -- en tiedä.
-
-
-
-
-Niitä näitä.
-
-
-I. Kilpailijat.
-
-    Kun Kari ja Tuomas kilvan virkaa veti
-    9:n merkin Tuomon niska teki,
-    Vaan Kaarlo seisoi aivan suorana;
-    Ja tuosta viran-antaja jo huomas,
-    Ett' yhdeksänteen luokkaan kuuluu Tuomas
-    Ja ett' on Kaarlo vasta alkava:
-    Ja Tuomas saikin kelpo viran heti,
-    Vaan Kaarlolle se pahan tempun teki,
-    Kun seisoi houkko aivan suorana.
-
-
-II. Eskon mietteet.
-
-    Älkäätte luulko, ihmishoukot tuota,
-    Ett' Eskoll' ei oo mitään miettehiä,
-    Kun kuuluville niit' ei koskaan joudu:
-    Häll' ajatuksia on aivot täynnä,
-    Ne vaan niin maailman mahtavat ja suuret,
-    Ja pääluun luukut ovat liian pienet,
-    Niin ettei järjen jäykät järkälehet
-    Pois mahdu hänen aivo-aitastansa.
-
-
-III. Pulma.
-
-    Antti armahaisellensa
-    Kerran kirjeen kirjoitti,
-    Vaan hän lempi-innossansa
-    Nimens' alta unhoitti:
-    Armas pulmaan joutui tästä,
-    Kun ei voi hän käsittää,
-    Kelle _nuosta seitsemästä_
-    Vastauksen lähettää.
-
-
-IV. Kelpaa naida.
-
-    Pojallenpa neito
-    Kerran virkkoi näin:
-    "Tule kullaks' mulle.
-    Ole miehenäin!
-    Sen mä sulle kyllä
-    Taidan vakuuttaa,
-    Ett' on eessä meillä
-    Pelkkä myötämaa:
-    Kyöpeliltä vaan
-    Alas lasketaan".
-
-
-V. Iidan suru.
-
-    Iida itki nyyhkytteli
-    Aivan kasvot kalvasna,
-    Äiti hältä tutkaeli:
-    "Mikä sull' on vaivana?"
-    "Niin, kun naapurimme Kyöstin
-    Sanat saa mun hirtehen,
-    Kun hän sanoo, että ryöstin
-    Hältä hellän sydämen.
-    Tään kun saapi mailma kuulla
-    Aivan oon ma onneton,
-    Kaikkihan nyt alkaa luulla,
-    Ett' oon varas verraton;
-    Aivan olen viattomasti
-    Tähän pulmaan joutunut,
-    En oo vielä tähän asti
-    Neulan vertaa ottanut,
-    Enkä Kyöstiäkään milloin
-    Sormellani koskenut,
-    Paitsi, -- kun hän joskus illoin
-    Suudelman on suihkannut."
-
-
-VI. Ryökynän vaiva.
-
-    Vaiva ompi tällä
-    Meidän ryökynällä,
-    Rinnan polte hällä
-    Parattava ois.
-    Liekö tohtoreita
-    Siksi oppineita,
-    Että paranteita
-    Hälle antaa vois?
-    Ehkä suvisella
-    Veden juomisella
-    Sekä uimisella
-    Vaiva syöntyis pois?
-
-    Oh ho! mamma kulta
-    Mitä kuulen sulta!
-    Eihän lemmen tulta
-    Veet saa sammumaan!
-    Nähtyäni Pietin
-    Rintani sai liekin,
-    Sydämeni vietin
-    Häneen ainoaan;
-    Hänen silmäins' sini
-    Paras lääkärini,
-    Uima lampyeni
-    Pietin helma vaan.
-
-
-VII. Neuvo.
-
-    Kun veikko sa vieraaksi joudut
-    Ja tarjon' on juomiset maukkaat,
-    Niin sillä sä täytehen saadut
-    Jos maljasi pohjahan naukkaat
-    Jo kohta kun muut vaan maistaa.
-    Taas toiset kun maljahan tarttuu,
-    Isännälle nyt onnea juovat,
-    Sun maljasi pohja jo paistaa:
-    Taas sullekin nestettä tuovat,
-    Ett' onnea viljemmin karttuu;
-    Muut maistavat niukemmasti,
-    Juo taas sinä pohjahan asti!
-    Näin mie olen ainakin tehnyt
-    Ja vaillen ma en ole jäänyt.
-    Kuu vieraisill' olen käynyt.
-
-
-VIII. Sähkön aikakaudella.
-
-    Äsken rakastuin ma Saarallani
-    Ja hän samoin myöskin minuhun;
-    Hän oli aatteheni, unelmani,
-    Oi, min sulon loi hän sieluhun!
-    Eilein vielä istui sylissäni,
-    Kutrillani armas leikiten,
-    Painoin häntä vasten sydäntäni
-    Lemmen kulta kieltä kuiskaten;
-    Aamulla hän vielä suudelmansa
-    Suihkas polttavilla huulillansa,
-    Waan jo iltasella toisen kanssa
-    Kihlattuna keikkui iloissansa.
-
-
-IX.
-
-    Liekö lemmen käsihin
-    Täällä monikaan
-    Henkeänsä heittänyt?
-    Waan kyll' ompi ainakin
-    Lempi monen kynsihin,
-    Totta tosiaan,
-    Päivänsä jo päättänyt.
-
-
-X. Varovaisuutta.
-
-    Risto raukka rakastuu,
-    Innokkaasti ihastuu,
-    Kuu hän näkee neitosen.
-    Sievän punaposkisen,
-    Sekä kulta-kutrisen:
-    Neidon kuvaa kymmenkunta
-    Häiritsee jo Riston unta;
-    Mutt' ei mustakulmaisista
-    Eikä tummatukkaisista
-    Risto huoli ensinkään;
-    Suojellakseen sydäntään
-    Risto keinon huomajaa:
-    Rillit mustansiniset
-    Nenällensä asettaa,
-    Nytpä kaikki neitoset
-    Riston silmiss' mustat ovat,
-    Siniset ja muodottomat;
-    Näinpä säilyy vaarasta,
-    Raskahasta taakasta
-    Riston arka sydän parka.
-
-
-XI. Käymätöntä viiniä.
-
-    Nyt oppinehet oivat väittelee
-    Ja varsin kiivahasti kiistelee:
-    Voik' olla koskaan käymätöntä viini,
-    Jollaista juoda voisi kansa "fiini".
-
-    Vaan, kuules kuinka kerran olikaan,
-    Kun Pekka pääsi aittaan kauppiaan,
-    Niin viinitynnyristä ahnehesti,
-    Niin paljo Pekka joi kun nahka kesti.
-
-    Ja hetken päästä, totta tosiaan.
-    Ei käynyt viini, eikä Pekkakaan,
-    Vaan liikkumatta makas' kartanolla,
-    Siis: viini käymätöntä voipi olla.
-
-
-XII.
-
-Pieni pakina Pakkasesta.
-
-(P-puustavin pitämä pilapuhe.)
-
-    Pohjan Pakkasen pahimman
-    Puuhkean Puhurin pojan
-    Pisti päähän pälkähytti
-    Palellutella pahasti
-    Peltopaaden pitkän Pentin
-    Pekka pojan pikkaraisen:
-    Pakkas-poika pauhaeli,
-    Puhalteli puuhkeasti,
-    Paksut puuhkat puhkueli
-    Pitkän Pohjolan periltä,
-    Pekan pienen, Pentin pojan
-    Poskipäitä pulleroita
-    Pisti, pinnisti pahasti;
-    Pahoillansa Pekka parka
-    Pivohonsa puhalteli,
-    Pusertavi, painelevi
-    Poskipäitä polttavia;
-    Pakkanenpa pakkausi
-    Pekka paran paitahankin,
-    Puri, pisteli peräti
-    Pekan pintaa pehmeätä,
-    Poika polon polviakin
-    Petomaisesti pureksi:
-    Pekka painuvi pulahan,
-    Perätikin peljästyvi
-    Pauloissa pahan Puhurin,
-    Pälkähti pätevä päätös
-    Päähän Pekka poloiselle:
-    Pekka poika pistäysi
-    Pirtin pankolle pakohon!
-    Pakkanen Puhurin poika
-    Pötki pirttihin perässä,
-    Pistävi pakena päänsä,
-    Partansakin pakkoavi
-    Porstuasta pirttisehen;
-    Pekka puita paiskoavi
-    Pesään paksusti panevi,
-    Puhaltipa palamahan
-    Pölkyt paukkuvat pesässä;
-    Pakkasen pahalla päällä
-    Pian pirtistä pihalle
-    Piti painua pakohon,
-    Potkaistuna polttavilta
-    Puilta, pölkyiltä pesässä;
-    Pilkahtipa päivänenkin
-    Pilven päältä paistamahan:
-    Pakkaselle paha pulma,
-    Päivää pelkäsi peräti,
-    Piti paha parhaimpana
-    Pian pötkiä pakohon
-    Pimeähän Pohjolahan. --
-    Pikku Pekka piehtaroivi,
-    palavissaan paisteleihe
-    Pesän pielessä palavan,
-    Piittaamatta pientäkänä
-    Puuhista Puhurin pojan
-    Pakkas-paran päätöksistä.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SANAJALKOJA***
-
-
-******* This file should be named 63774-8.txt or 63774-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/7/7/63774
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/63774-8.zip b/old/63774-8.zip
deleted file mode 100644
index f4a0ce8..0000000
--- a/old/63774-8.zip
+++ /dev/null