diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64617-8.txt | 7844 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64617-8.zip | bin | 139482 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7844 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..fe00b5c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #64617 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64617) diff --git a/old/64617-8.txt b/old/64617-8.txt deleted file mode 100644 index 124c6df..0000000 --- a/old/64617-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7844 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Valkoinen päällikkö, by Mayne Reid, -Translated by Siimes Kanervio - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Valkoinen päällikkö - Kertomus Pohjois-Meksikosta - - -Author: Mayne Reid - - - -Release Date: February 24, 2021 [eBook #64617] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOINEN PÄÄLLIKKÖ*** - - -E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - -VALKOINEN PÄÄLLIKKÖ - -Kertomus Pohjois-Meksikosta - -Kirj. - -KAPTEENI MAYNE REID - -Suomentanut - -Siimes Kanervio - - - - - -Helsingissä, -Yrjö Weilin, -1909. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Meksikolaisia kansanhuveja ja -leikkejä. - 2. Vedonlyönti. - 3. Kansanjuhla. - 4. Cibolero kohtaa villiheimoja. - 5. Valkoinen päällikkö. - 6. Ryöstö. - 7. Löytö. - 8. Linnanpäällikön penkereellä. - 9. Turmiollinen kirje. -10. Jälkien seuraajat. -11. Ihmismetsästäjäin kuolema. -12. Cibolero vangitaan. -13. Carlos täyttää valansa. Loppu. - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - -Meksikolaisia kansanhuveja ja -leikkejä. - - -Seuraavassa kertomuksessa mainitut tapaukset sattuivat jo yli sata -vuotta sitten siinä osassa Pohjois-Amerikaa, joka silloin vielä -kuului Espanjan alusmaihin Uudessa maailmassa, nim. silloin Meksikon -pohjoisimmassa osassa. - -Tämän laajan alueen kautta kulkee Kalliovuorten jatko ja sen -haarautumat, joista erästä sanotaan Sierra Blancaksi. - -Kun vuorivaeltaja siihen aikaan katseli joltakin näistä -vuorenkukkuloista ympäröivää maisemaa, näki hän idässä suunnattoman -tasangon, sen liepeillä laajoja metsäseutuja ja hedelmällisiä -viljelysmaita, niitten joukossa San Ildefonson ihanan laakson, jonka -läpitse juoksi mutkitellen pieni Pecos-joki. - -Astuessaan vuorilta alemmas laaksoon huomasi hän uutisasunnoita, -kyläkuntia, vieläpä väkirikkaan ja kukoistavan kaupunginkin -presidioineen (linnoineen), jonka valleilla liehui Espanjan lippu. -Mainituilta kukkuloilta voi etäämpänä nähdä useita muitakin -kaupungeita, kauppaloita ja kyliä. - -Kaikki ovat ne jo aikoja sitten hävinneet maan päältä; niiden nimet on -unohdettu, ja vähän vaan tunnetaan niiden historiaa, sitä surullista -kohtaloa, mikä tuli näitten kerran niin onnellisten pikkuyhteiskuntien -osaksi. Tarinoita niistä vaan enää kulkee. - -Syynä onnettomuuksiin ja lopulliseen hävitykseen oli intiaaneissa -kauvan kytenyt kostonhimo sortajiaan kohtaan, mikä vihdoin aiheutti -suuren kostosodan koko seudulle. - -Sitä käytiin suurella julmuudella. Kaupungeita, kyliä ja uutisasunnoita -hävitettiin perustuksiaan myöden, onnettomat asukkaat surmattiin, -jolleivät ehtineet paeta, ja niin täydellinen oli hävitys, etteivät -meidänaikuiset tutkijat löydä muuta kuin vähäpätöisiä jälkiä entisistä -asumasijoista. - -Seuraavassa kertomuksessa puhutaan eräistä tapauksista, mitkä sattuivat -tämän kostosodan aikana San Ildefonson laaksossa. Sekin oli onnettoman -sodan alueella. - - * * * * * - -Eräänä juhannuspäivänä olivat el presidio [presidiolla tarkotetaan -kaupunkia, jossa on linnotus, se voi myöskin tarkottaa vaan linnotusta -varustuksineen] de San Ildefonson asukkaat kokoontuneet kaupungin -ulkopuolelle suurelle ruohoiselle tasangolle odotellen alkaviksi niitä -juhlaleikkejä, joita erittäin loistavasti vietettiin juuri San Juanin --- Pyhän Johanneksen -- päivänä. - -Koko seudun väestö näytti kokoontuneen tänne, sillä jokainenhan tahtoi -päästä tai ottaa osaa juhliin. - -Siellä olivat jo molemmat jalosukuiset padres -- siirtokuntaan -kuuluvat munkit -- pitkissä karkeissa viitoissaan, ruususeppele -ja ristiinnaulitunkuva vyöstään roikkuen; heitä seurasi kaupungin -kirkkoherra, joka helposti tunnettiin mustasta viitastaan, -leveälierisestä hatustaan ja mustista silkkisukistaan. Kirkkoherra -hymyilee tapansa mukaan yleisölle, joskus se taas katselee sitä -vakavasti, jopa synkästikin, näyttelee taas väliin valkoisia, -jalokivisormuksilla koristettuja käsiään auttaessaan jotakuta señoraa -paikalleen. - -Vielä eivät ole juhlaleikit alkaneet, sydämiä riemastuttaakseen, mutta -paljon on siltä jo näkemistä. - -Katselkaamme! - -Edessämme on rivi penkkejä, jotka asteettain kohoavat niin, että -etäämpänäkin istuvat voivat hyvin kaikki nähdä. Ne kai ovat las -familias principales-henkilöille -- s.o. ylhäisimmille perheille. - -Ja niin onkin, sillä tuollahan istuu rikas kauppias don José Rincon -rehevän rouvansa rinnalla ja katselee itsetietoisena ja ylpeänä -neljää komeasti puettua ja yhtä hyvinvoivaa tytärtään. Ja tuollahan -tarkastelee el alcalde -- pormestari -- juhlavarusteita arvokkaan -näköisenä! Hänen virka-arvoansa todistavat selvästi virkasauvan tupsut. -Hänkin odottaa perheensä keskuudessa juhlallisuuksien alkamista. - -Toisilla penkeillä on varakkaita tilanomistajia puolisoineen; niistä -on rikkain hacendado, señor Gomez del Monte, jolla on hallussaan -lukemattomia karjalaumoja ja laajoja maita. - -Mutta suurinta huomiota herättää kuitenkin rakastettava ja kaunis -Catalina de Cruces, rikkaan vuorikaivannonomistajan don Ambrosion -tytär, ja moni itserakas nuori herra pitää itseään onnellisena, jos saa -häneltä ystävällisen katseen tai hymyilyn. Sellainen oikea caballero -seisoo nytkin hänen vieressään; se on isän suosima kosija, kapteeni -Roblado, jolle kultaisten olkalappujen ja kultakudosten koristama puku -antaa, yhdessä ylpeän käytöksen kanssa, jonkinlaisen ylhäisen leiman. - -Nyt tunkeutuu koko joukko katselijoita toiselle puolelle, sillä siellä -tulee linnotuksen päällikkö señor Vizcarra. Huojuvine hattutöyhtöineen, -kultakoristeisine takkineen ja ylpeine ryhtineen muistuttaa -suurikokoinen neljänkymmenenvuotias eversti aikalailla riikinkukkoa. -Suopea hymy kohdistuu etupäässä naisiin. Vilkkaasti keskustelee hän -milloin kirkkoherran milloin tuomarin kanssa. - -Linnotuksen sotilaat jäljittelevät lystikkäällä tavalla käynnissään ja -puheessaan upseereitaan, joita on saapuvilla kolme. Kannukset kilisten -ja sapeli maata laahaten pysähtyvät sotilaat milloin minkin ryhmän luo, -missä heitä mielellään kuunnellaan. He ovat varmoja siitä suotuisasta -vaikutuksesta, minkä heidän henkilönsä tekee yleisöön. - -Seudun nuoret tytöt, sekä rumat että kauniit, ovat kaikki juhlissa. -Koreat liivit, lumivalkeat hiat ja kaulukset, kirjavat hameet, helmet -ja hepeneet puhuvat heidän suuresta halustaan miellyttää miehiä. - -Kaupungin miespuolinen nuoriso on sekin juhlapukineissaan lukuisasti -läsnä. Se erkanee suuresti los pueblos-väestä -- köyhät kaivostyöläiset --- ja köyhästä kaupunkilaisväestä, varsinkin lähetysoppilaista. -Meksikon pueblolla on yllään pussinmuotoinen takki, lyhyet nahkahousut, -sandaalit ja leveälierinen hattu. - -Sadottain kuljeskelee täällä noita vähävaraisempia miehiä. Heidän -vaimonsa ja tyttärensä kaupittelevat nurmikolla pienten pöytien ääressä -hedelmiä y.m., ostajia odotellen. -- - -Mutta keitä ovat nuo rohkeat ja ylpeät ratsastajat, joitten hevoset -ovat koreissa hetuleissa tehden kauniita hyppäyksiä? Mainiosti osaavat -he ohjata ratsujaan ja tänään saavat he vielä koetella kilpailuissa -taitoaan. Heitä on useita satoja; kuuluvat eri säätyihin. Useimmat -ovat ilmottautuneet osanottajiksi kilparatsastuksiin y.m. -- Tuolla -tervehtivät toisiaan nuoret hacendadot ja rancherot -- suuret ja -pienet tilanomistajat --; vaquerot -- karjanpaimenet ja cibolerot -- -puhvelinpyydystäjät -- arvioiden tulevien kilpailijoidensa voimia. -Heillä on kaikilla raikasväriset puvut, hyvin erilaiset, ja moni hieno -señorita heitä ihastuksella katselee. - -Ohjelman alussa on n.k. coleo de toros. [Coleo de toros voitanee -parhaiten suomentaa sanalla häränheitto.] Tämä meksikolaisten -mielileikki suoritetaan siten, että ratsastajat nelistäen ahdistavat -pakenevaa härkää, kukin ensimäisenä koettaen saada sitä hännästä kiinni -ja siitä heitetyksi juoksussa nurin. Leikki on aika vaarallista, -sillä usein haavottuu hevonen tai ratsastaja tai molemmatkin. Jos -hevonen kompastuu, joutuu se ratsastajineen armotta päälle ajavien -kilpailijoiden jalkoihin. Koetukseen vaaditaan suurta voimaa, taitoa ja -rohkeutta, ja siitäpä syystä haluaakin nuori meksikolainen tyydyttää -kunnianhimoaan juuri tällaisessa yrityksessä. - -Kun viimeiset juhlavarustukset oli suoritettu, huutaa muuan kuuluttaja -että coleo alkaa. Katsojat peräytyvät nyt sivulle, jotta näyttämöksi -jää suuri ala härän hurjaa pakoa varten. - -Useat naiset rientävät carretaseihin -- kärryihin -- joilla katsojat -ovat saapuneet juhliin. Mutta vähän peläten nousevat niihin señoritat, -sillä voisihan härkä syöksyä yleisön keskuuteen. Ennenkin oli sellaista -tapahtunut. Luonnollisesti tuntevat ylhäiset señorit ja señoritat -itsensä varsin turvatuiksi penkeillään näyttämön sivulla. -- - -Tänään kilpailevista oli kaksitoista parasta valittu ensimäiseen -kilpailuun, ja heidät asetettiin nyt riveihin. Samantekevää on -niissä yhteiskunnallisessa asemassa he ovat; koreapukuinen ranchero -istuu ciboleron rinnalla, jolla on koti aavalla tasangolla; ja -heidän rinnallaan ratsastaa linnotusväen rakuuna, haluten näyttää -ratsastustaitonsa etevämmyyttä. - -Merkki annetaan ja härkä päästetään lähelläolevasta corralista -(talosta), jossa sitä on pidetty. Sen saattajat kulkevat ratsain härän -sivulla, lassoilla pidellen härkää sarvista, valmiina nykäisemään -härän polvilleen, jos se yrittäisi niskotella. Härkä näyttää jo vallan -raivoisalta, sillä sen silmät välähtelevät vihaisina, ja otsalla oleva -tuuhea tukka häilyy kiukkuisesti. Ei sitä näy enää tarvitsevan paljoa -härsyttää, sillä se jo pieksee hännällä kylkiään, puhkoo ilmaa pitkillä -sarvillaan, tohisee pahasti ja kuopii maata jaloillaan. Se on varmaan -hyvärotuinen espanjalainen härkä. - -Kaikki katselevat härkää suurella mielenkiinnolla. - -Puhutaan sen ominaisuuksista, ja kun muutamat katselijoista väittävät -sitä liian lihavaksi voidakseen coleossa juosta tarpeeksi nopeasti, ja -toiset taas ovat päinvastaista mielipidettä, niin lyödään vetoja siitä -ajasta mikä kuluu ennenkuin härkä on hännästä maahan kellistetty. - -Kun ajattelee että tähän kilpakoetukseen oli valittu vahvin, nopein -ja villein härkä, mitä löytää voitiin, niin saattaa käsittää voittoa -vaikeaksi ja suuriarvoiseksi, varsinkin kun ei saanut käyttää edes -lassoa. -- Kun härkä on ärsytetty, niin juoksee se melkein yhtä -nopeasti kuin nelistävä hevonen -- ja mitä taitoa ja voimaa, tottumusta -ja varmuutta tarvitaankaan ennenkuin ratsumies saattaa lähestyä rajua -eläintä, tarttua sen häntään ja temmata se nurin! Mutta kun se onnistuu -niin onkin se leikki lopussa. - -Ainoastaan suurissa Meksikon kaupungeissa on todellinen Plaza de toros --- härkätaistelukenttä --, pienet kaupungit saavat tyytyä avonaiseen -kenttään, jolla taistelut suoritetaan. - -Yleisön jännitettynä katsoessa mitä tuleman pitää, kuljetetaan härkä -muutamia satoja askeleita eteenpäin, pää avonaista kenttää kohden. -Härkään ammutaan vielä pari palavaa nuolta, ja raivoissaan syöksee se -eteenpäin yleisön huutaessa ja melutessa. - -Silloin ratsastavat kisaveikot sen perään vielä huudoillaan härkää -kiihottaen. Aluksi järjestetty ratsastajien rivi hajautuu. Eteenpäin -syöstään hurjaa vauhtia. Kannuksia ja piiskoja käytetään ahkerasti. - -Härkä juoksee sillävälin nopeasti eteenpäin, eivätkä parhaatkaan -ratsastajat saavuta sitä niinkään nopeasti, varsinkin kun härälle on -annettu vähän ennakkoaikaa. - -Silloin vihdoin pääsee muuan vahvalla ruskealla hevosella ratsastava -rakuuna härän sivulle, tarttuu sen häntään lujasti ja koettaa usealla -voimakkaalla heitolla saada härkää nurin. Mutta se ei onnistu. Äkkiä -kääntyy härkä sivullepäin ja jättää petetyn ahdistajan kauvaksi -jälkeensä. - -Lähin seuraaja, muuan nuori hacendado, joka ratsastaa komealla mustalla -hevosella, koettaa sitten vuoroonsa onneaan. Mutta joka kerta kun hän -ojentaa kätensä tekee härkä käänteen. Lopulta saa hacendado otteen -härän häntään, mutta silloinkin vapautuu se ahdistajastaan hacendadon -suureksi kiukuksi. - -Häpeissään ratsastaa hän pois kuten äsken rakuuna, sillä -järjestyssääntöjen mukaan saa tällaisen koetuksen tehdä vaan kerran -kussakin kilpailulajissa. - -Yhä kauvemmaksi juoksee härkä ahdistajien seuraamana. - -Muuan toinen rakuuna koettaa sitten onneaan, mutta yhtä huonolla -menestyksellä kuin edellisetkin. - -Järjestyksessä seuraa sitten kolme vaqueroa. He saavat osakseen vaan -yleisön pilkkanaurua! Ja suurta riemua herättää katsojissa ratsastajan -ja hevosen kaatuminen, vieläpä silloinkin kun härkä niitä puhkoo -sarvillaan. - -Monesta haavasta jo vuotaa veri, eikä kahdestatoista kilpailijasta ole -enää jäljellä muita kuin yksi. Urhealle nelijalkaiselle taistelijalle -huudetaan: "bravo toro! bravissimo!" - -Jo lähestyy ratkaiseva hetki. Yleisö vaikenee. Ylpeänä ratsastaa -viimeinen kilpailija. -- Jo ensi katseella näkee, että siinä on kentän -paras hevonen ja komein ratsastaja. - -Mutta ovatko myöskin paraat kilpailussa? Siitä kysymys. - -Ratsu on pikimusta mustangi, jolla on pitkä ja tuuhea häntä. Komealta -se näyttää vihreällä nurmikolla. Sen kaareva kaula ja jalomuotoinen pää -herättävät yleistä ihastusta, kun se nelistäessään tuskin koskee maahan. - -Ratsastaja on parinkymmenenneljänvuotias mies, jonka vaaleakiharaiset -hiukset ja vaalea kasvonväri suuresti erkanevat muiden kilpailijoiden -tummasta, auringonpolttamasta hipiästä. - -Hänen yllään on täydellinen rancherovaatetus koreine neulouksineen; -purppuranpunainen manga [Manga on yhdenvärisestä vaatteesta -neulottu päällysviitta, jota reunustavat sametti-, kulta-, hopea- -tai silkkitupsut. Sarape on muuten samallainen, on vaan koristettu -kirjavammaksi. Se on aina meksikolaisen yllä paitsi kotona.], -kauniimmasta ja kalliimmasta kankaasta kuin tavallinen sarape, riippuu -miellyttävästi hänen olkapäiltään. Saadakseen kädet vapaiksi on hän -heittänyt rikaspoimuisen viitan päätä taaksepäin, ja kun tuuli avaa sen -poimut ja näyttää katselijalle koko sen väriloisteen, niin mielellään -katselee jokainen tätä uutta kilpailijaa, vierasta ratsastajaa, jolla -on niin uljas ryhti. Haluttiin tietää hänen nimensä. - -"Cibolero Carlos!" Kuului silloin eräs ääni selvästi yli kentän. - -Nähtävästi tunsivat jotkut hänet jo ennestään, mutta useimmat eivät -tunteneet. - -"Miksei hän ole aikaisemmin esiintynyt ahdistamaan härkää?" Kysyi muuan. - -"Carramba! -- Varmasti olisi hän jo ennen voinut sen tehdä!" vastasi -muuan. "Hän on vaan tahtonut antaa muitten ensin koettaa, hyvin tietäen -ettei siitä mitään tulisi!" - -"Mira! Mira! -- Katsokaapas!" -- - -Mainittu arvelu oli epäilemättä oikea. - -Ensi silmäyksellä saattoi arvata, että tämä ratsastaja tulisi -voittamaan härän. Hevonen nelisti tosin vielä lyhyeen, mutta sen -heristetyistä korvista ja pärskyvistä sieramista saattoi päättää, että -sitä jo ajo kiihotti, ja että vaan kireälle vedetyt suitset pidättivät -sen vauhtia. - -Kun huuto "mira!" kuului, niin näytti ratsastajassa tapahtuneen -äkkinäinen muutos. Vielä oli hän noin parinkymmenen askeleen päässä -härästä, mutta silloin syöksyi hepo lujaan vauhtiin ja oli pian -pelättävän vastustajan sivulla; sitten nähtiin ratsastajan tarttuvan -pitkään, ojossaolevaan härän häntään, kumartuvan syvälle eteenpäin, -sitten äkkiä kohoutuvan satulassaan ja heittävän nurmelle kellelleen -härän, joka sätkytteli koipiaan ilmassa. - -Nopeasti, suurella taidolla ja helppoudella näkyi koko temppu -suoritetun. - -Hämmästynyt yleisö puhkesi kovaääniseen ja kestävään hyvähuutoon. -Onnellinen voittaja kumarsi vaatimattomasti joka puolelle. Pian -senjälkeen katosi hän katselijain sekaan. - -Yksi ja toinen oli kyllä huomaavinaan, että cibolero kiittäessään -erittäin haki silmillään kaunista Catalina de Crucea, ja että señorita -vastasi lempeällä silmäniskulla ja suloisella hymyllä. Mutta voiko -se olla mahdollista? Alentuisiko rikkaan don Ambrosion perijätär -palkitsemaan ciboleron kunnioittavaa tervehdystä suosiollisella -hymyllä?! - -Varma oli kuitenkin, että muuan toinen silmäpari, erään viehättävän -valkoverisen naisen, katseli ihastuneena nuorta sankaria. - -Kun cibolero lähestyi sitä carretaa, jossa tyttö oli, ilmeni selvästi -tytön riemu. -- Mutta kun heidät näki rinnakkain, huomasi selvästi, -että he olivat sisarukset -- samat kasvonpiirteet, sama hipiä, sama -ryhti ja vartalo! - -Nuoren tytön takana carretassa istui vanha vaimo, jonka pitkät -alasriippuvat hiukset olivat vallan valkoiset. Ei hän mieltään muuten -ilmottanut, mutta hänen silmistään loisti mitä suurin ilo. - -Muutamat katselivat vanhusta uteliaisuudella, toiset taas kauhulla, -useat olivat kuulleet hänestä merkillisiä juttuja. - -"Esta una bruja -- una hechicera! -- Hän on noita-akka!" kuiskailtiin -siinä; ei kukaan kuitenkaan puhunut siitä niin, että Carlos tai nuori -tyttö olisi sen kuullut. Kaikkien kammoama vanhus oli nuorten äiti. - -Ciboleron kaatamalla härällä ei näyttänyt olevan mitään halua jatkaa -tuimaa juoksuaan. Se ravasi vaan hiljalleen eteenpäin siksi kunnes -se jälleen lassolla pyydystettiin kiinni ja annettiin palkinnoksi -voittajalle. - -Kilpailuja jatkettiin. Uusi härkä tuotiin tantereelle, ja kaksitoista -uutta ratsumiestä koetteli onneaan. Joko heillä sitten oli yhtä hyvät -hevoset kaikilla, tai oli härkä niin väsyksissä, ettei se enään -jaksanut juosta kyllin nopeasti, joka tapauksessa sattui niin, että -kilpailijat saavuttivat härän yhtaikaa, jopa toiset sen sivuttivatkin; -mutta silloinpa kääntyikin härkä äkkiä ympäri ja alkoi katselijain -suureksi kauhuksi juosta suoraan katsojaryhmää kohden. - -Kuului huikeita huutoja. Penkeillä olevat ylimystönaiset huusivat -samoinkuin carretoissa olevatkin, sillä muutamassa sekunnissahan oli -härkä varmaan siellä. Ratsumiehet olivat kaukana härän jäljessä. He -olivat hämmästyneet äkkinäistä käännettä. - -Kaikeksi onnettomuudeksi ei ollut enää kukaan ensimäisistä -kilpailijoistakaan ratsailla, ja kukapa olisi jalkasin uskaltanut käydä -estämään raivostunutta härkää? - -Joka hetki kasvoi hämminki ja neuvottomuus yleisön keskuudessa, -olihan usean henki uhattu. Vaunuissaolijoita uhkasi suurin vaara, -sillä vaunurivi ulottui kauvas kentälle. Mutta härkä näytti syöksyvän -suorastaan penkkejä kohden, aivankuin aikoen siltä kohtaa puhkaista -tien itselleen. - -Mutta juuri silloin nähtiin erään miehen lasso kädessä astuvan ulos -vaunurivistä. Hän oli jalkasin. Päästyään ulommaksi heitti hän lassonsa -kohden härkää. Lasso tarttui sarviin, ja härän juoksu seisahtui. -Hetkeäkään hukkaamatta juoksi mies lähellä olevan puun luo ja kietoi -lasson toisen pään sen ympäri. Heti senjälkeen kuului kumea rusahdus: -härkä oli ehtinyt köyden päähän ja syöksyi nurinniskoin juuri katsojain -lavan eteen. - -"Bravo! Wiva!" kuului sadoista kurkuista kun ihmiset olivat ehtineet -vähän tointua säikähdyksestään. Yhä uudelleen huusivat he: "Wiva! Wiva! -Carlos el cibolero!" - -Sillä hän se oli, joka jo toisen kerran samana päivänä oli osottanut -erinomaista urhoollisuuttaan ja taitavuuttaan pelastaen useita -hengenvaarasta. - -Ei oltu härkää tosin vielä kokonaan voitettu, rajotettu vaan suljettuun -piiriin, mutta se näytti kuitenkin voimattomalta. Ja kun se vielä -kerran koetti rynnätä katsojia vastaan, ja nämä hätääntyneinä -perääntyivät, niin heittivät heti useat ratsumiehet lassoja sen -sarviin ja niskaan vetäen sen maahan niin rajusti, ettei se enään -kilpatantereelle voinut lähteä. -- - -Kun tämän päivän kilpailuita varten oli määrätty vaan kaksi härkää, -niin oli samalla el coleo de toros päättynyt. - - - - -TOINEN LUKU. - -Vedonlyönti. - - -Suoritettiin vielä muutamia vähäpätöisempiä ratsastuskilpailuita -ajan kuluksi varustauduttaessa päivän varsinaiseen juhlaan. Niinpä -koetettiin lasso heittää juoksevan ihmisen tai eläimen jalkaan ja -kaataa maahan. Ratsumiehet ja nuorukaiset jalkasin koettelivat -taitavuuttaan, mutta useat pitivät tällaista kisailua liian helppona. - -Seurasi sitten hatun otto maasta. Ratsastaja heittää sombreronsa -[sombrero on hyvin leveälierinen hattu, joskus on se koristettu hopea- -tai kultasolkisella vyöllä, joskus jalokivilläkin] -- hattunsa -- -maahan ja koettaa temmata sen käteensä ratsastaessaan täyttä nelistä -ohitse. - -Useimmat suoriutuvat hyvin tästä kokeesta, nuoremmat vaan katselevat -ihmetellen sellaista taitavuutta. - -Varsinkin on vaikeata täyttä laukkaa ratsastaen ottaa maasta niin pieni -esine kuin raha, ja parhainkin caballero saa siinä koetuksessa koettaa -parastaan. - -Linnotuspäällikkö Vizcarra astui nyt esiin ja ilmotti kädenliikkeellä -haluavansa sanoa jotakin. Hän laski espanjalaisen dollarin pehmeälle -ruoholle ja sanoi: - -"Tämän rahan saa se, joka sen voi ottaa maasta ensi koetuksella. Lyön -vetoa viisi kulta-unzasta [unza de oro = 16 pesoa; noin 90 mk], että -kersantti Gomez suorittaa sen tempun." - -Syntyi hiljaisuus. Olihan se jo sellainen aarre, että vaan Kroisos -saattoi uhrata sen vedonlyöntiin! Vihdoin huusi muuan nuori ranchero: - -"Eversti Vizcarra!, En tosin halua lyödä vetoa sitä vastaan, ettei -kersantti Gomez voisi sitä temppua suorittaa, mutta siitä uskallan -lyödä vetoa, että täällä on toinenkin joka voi sen tehdä. Mutta siinä -tapauksessa pyydän teitä lisäämään panoksenne kaksinkertaiseksi." - -"Kuka se toinen on?" kysyi Vizcarra. - -"Cibolero Carlos!" - -"Hyvä on, hyväksyn vedon. Mutta älkäämme rajottako kilpailua ainoastaan -häneen," jatkoi eversti kääntyen yleisöön päin. -- "Panen vetoa yhden -peson joka kerta kun palkinto voitetaan, mutta huomattava on, että -kukin ratsastaja saa koettaa vaan yhden kerran!" - -Useita taitavia ratsastajia houkutteli ruoholle laskettu kiiltävä -kultaraha koettelemaan taitoaan. Mutta harvojen onnistui edes koskettaa -siihen tai siirtää sitä syrjään. Silloin tuli vihdoin kersantti -Gomezkin, joka oli ensin yrittänyt härkäottelussa. - -Vielä näytti hän synkältä ensimäisen tappionsa jälkeen. Hän oli -epäilemättä hyvä ratsastaja, ja vaikkei hänen ruumiinrakenteensa -näyttänytkään edellyttävän erityistä notkeutta, niin todisti kuitenkin -varovaisuutta se tapa millä hän kiristi satulavyötään. - -Pian ratsasti hän tasaista ravia rahaa kohden, alkoi sitten nelistää ja -kumartui alas. Hän saikin rahan käteensä ja oikasi jo itsensä suoraksi -satulassa kun samassa raha putosi hänen sormiensa lomitse maahan. - -Voimakas hyvähuuto kajahti kun nähtiin raha rakuunan käsissä. -Joittenkuitten mielestä oli sellainen mielenosotus ehkä mieleinen -siirtokunnan päällikölle, jota enemmän pelättiin kuin rakastettiin. -Useat sentään huusivat tyytymättömyydestä kun näkivät rahan putoavan -nurmelle. - -Gomezin voitonmahdollisuudet olivat nyt menneet, ja odottaen katseli -yleisö kiiltävän mustan hevosen selässä ratsastavaa ciboleroa. - -Tämä nuori mies oli jo herättänyt nuorten neitosten suurta ihastusta, -mutta miehet eivät oikein pitäneet hänen vaaleasta ihostaan; ei ollut -niinkään helppoa voittaa vastenmielisiä ennakkoluuloja tätä vaaleata -nuorukaista kohtaan, joka oli toista rotua kuin he itse, vaikka -amerikalaisen esiintyminen -- sillä se hän oli -- maan alkuasukkaista -syntyneissä, puolivilleissä tagnoissa saattoi ehkä herättää eleille sen -aina kyteneen toivon, että idän vaaleaverisistä miehistä heille vielä -tulee vapauttajat espanjalaisten painavasta ikeestä. - -Cibolero ei katsonut tällaista temppua varten ensinkään tarpeellisiksi -minkäänlaisia ennakkovarusteluita, heitti vaan huolettomasti taaksepäin -komean viittansa liepeet. Nopeasti nelisti ratsu, jota cibolero -ohjasi suureksi osaksi polvillaan, rahaa kohden. Sen kohdalle päästyä -kumartui cibolero, otti rahan ja heitti sen suoraan korkealle ilmaan, -samalla pidättäen hevosensa paikallaan. Raha putosi hänen ojennetulle -kämmenelleen. - -Kaikki tämä suoritettiin niin ilmeisellä helppoudella ja suloudella -että nekin, jotka eivät kilpailijasta pitäneet, yhtyivät toisten kanssa -innokkaasti huutamaan "vivas!" - -Kersantti Gomez -- joka edellisenä vuonna oli voittanut näissä -kilpailuissa -- näytti alakuloiselta; eikä juuri paljoa loistavammalla -tuulella ollut Vizcarra. Häntä ei niin paljoa suututtanut suosikkinsa -häviäminen kuin menetetyt kauniit kultarahansa, ja se, että yleisö -pääsi nauramaan hänelle, vedon ehdottajalle. Siitäpä syystä kasvoi -hänessä yhä suurempi vastenmielisyys juhlapäivän sankaria kohtaan, -kehittyen lopulta todelliseksi vihaksi. - -Seuraavassa kilpailussa vaadittiin ratsastajalta suurta rohkeutta ja -tottumusta hevosen ohjaamisessa. Hänen piti nim. ratsastaa täyttä -nelistä kentän laidassa olevan syvän rotkon, "Zequian", reunalle. - -Zequia -- kanava peltojen kastelemista varten -- oli niin leveä, että -paraskaan hevonen tuskin olisi voinut hypätä sen yli, ja niin syväkin -se oli, ettei suinkaan ollut mieleistä sinne sukeltaa. - -Ratsastajan piti lentää täyttä nelistä kanavan reunalle ja pysäyttää -hevosensa parin hevosen mitan päähän jyrkänteen reunasta. Reunamaa oli -ihan kovaa, muutenhan olisikin yritys ollut mahdoton. - -Useat suoriutuivat kilpailusta hyvin, ja innokkailla hyvähuudoilla -heidät palkittiin. Kaunis oli näky kun eteenpäin lentävä hevonen -silmänräpäyksessä pysähtyi äkkijyrkänteelle pää eteenpäin kurotettuna -ja sieramet pärskyen. - -Suurta naurua sensijaan saivat osakseen muutamat nuorukaiset, jotka -eivät uskaltaneet ratsastaa kyllin lähelle, tai sitten syöksyivät -päistikkaa likavetiseen kanavaan, josta suurella vaivalla saivat rämpiä -kuivalle, vaatteet mudan ja liejun peitossa, yleisön nauraessa. - -"Miksei cibolero kilpaile?" kysyttiin. Hänen ystävänsä selittivät -vallan oikein, ettei sopinut hänen, äsken näytettyään taitavuuttaan -niin loistavalla tavalla, kilpailla tällaisissa vähäpätöisemmissä -koetuksissa. -- Eikä Carlos todella halunnutkaan niin helppohintaisia -voittoja. - -Mutta eversti hautoi mielessään jotain ilkeätä juonta, ja toverin -sai hän pian kapteeni Robladosta. Edellistä suututti rahojensa -menettäminen, jälkimäistä se ilmeisesti suosiollinen tapa, jolla ihana -Catalina katseli voittoisaa ciboleroa. - -Upseerit halusivat jollakin häpeällisellä tavalla nöyryyttää Carlosta. -He tulivat hänen luokseen ja tiedustelivat miksei hän ottanut osaa -kilpailuun, minkä pitäisi olla cibolerolle varsin helppo tehtävä. - -Syvästi loukkasi Carlosta se halveksiva äänen sävy, jolla hänen -toimensa nimi lausuttiin. Aivan kuin olisi ollut jotakin halveksittavaa -siinä, että metsästäjän tavoin etsi puhvelin jälkiä, surmasi niitä ja -myymällä niiden vuotia ja lihoja ansaitsi elantonsa! - -Hilliten kuitenkin kiukkunsa sanoi hän lyhyeen ja tyyneesti: - -"Se ei mielestäni maksa vaivaa." - -"Vai niin, poikaseni!" huudahti Roblado ivallisesti, "luulenpa arvaavani -oikean syyn. Olisi ehkä vähän vastenmielistä sunnuntaihepenissään meloa -kanavan pohjalla, sillä ette kai väitä vähäiseksi tempuksi pysäyttää -hevosta kanavan jyrkänteelle?" - -Tahallaan oli kapteeni puhunut niin kovaa, että kauvempanakin olijat -saattoivat sen kuulla. Vieläpä hän hymyilikin ivallisesti. - -Ja juuri sellaisen likakylvyn olisivat upseerit niin mielellään suoneet -cibolerolle. He toivoivat jonkin sattuman, hevosen kompastumisen tai -muun sellaisen auttavan heidän aikeitaan. Nauruahan synnyttää aina -kurasta maalle kömpivä mies, vaikkapa olisi kuinka monta voittoa -saanut. Ja sitä juuri ne toivoivat "don" Carlokselle! - -Kukapa tietää vaikka cibolero olisi aavistanut heidän kurjat toiveensa? - -Kauvan istui loukattu nuorukainen sanaakaan sanomatta satulassaan. Hän -mietti oliko syytä Robladon ivan tähden ryhtyä tähänkin kilpailuun. -Kielto olisi ehkä taas synnyttänyt pilkkaa muutamissa. - -Vaistomaisesti aavisti hän upseereilla olevan pahaa mielessä. Häntä -suututti kovasti näitten miesten lurjusmaisuus, sillä hän tunsi heidän -entisenkin elämänsä, vaikka olikin heille tuntematon. Tänään olivat he -taas osottaneet halpamielisyyttään, ja vielä kaikui hänen korvissaan -Robladon ivanauru. - -Vihdoin vastasi hän: - -"Kapteeni Roblado, sanoin jo, ettei sellainen kilpailu minusta näytä -maksavan vaivaa. En haluaisi rikkoa hevosen suuta niin turhan tähden. -Kymmenvuotias poikakin saattaisi tuolla kanavan reunalla hevosen -pysäyttää, mutta jos te haluatte --" - -"Mitä sitten?" kysyi Roblado kerkeästi, joka puoleksi näytti aavistavan -ciboleron aikomuksen. - -"Jos te haluatte panna vetoa yhden kultarahan -- sillä olen köyhä -metsästäjä enkä voi enempää siihen uhrata -- niin haluanpa koettaa -jotakin sellaista, mitä ei kymmenvuotias muchachito (pikkupoika) -niinkään helposti uskaltaisi." - -"Mitähän se sitten onkaan, señor cibolero?" kysyi upseeri ivallisesti. - -"Haluan seisauttaa hevoseni tuolla kalliojyrkänteellä!" - -"Pari hevosen mittaa kallion reunasta?" - -"Pari hevosen mittaako? -- Ei, muutamia jalkoja; -- puolta sitä matkaa, -mikä tässä kilpailussa on kanavan reunalla." - -Sellainen ehdotus hämmästytti suuresti kaikkia läsnäolijoita. Se näytti -niin huimapäisen rohkealta, ettei sitä todeksikaan voitu luulla. -Molemmat upseeritkin hämmästyivät ja luulivat ciboleron leikkiä -laskevan. - -Carloksen mainitsema kallionkieleke oli sitä vuorenselkämää, mikä -ympäröitsi laaksoa. - -Se ulottui hyvän matkaa vuorenselkämästä ulos ja näkyi hyvästi -kaikkialle laaksoon. Se kohosi ainakin 1000 jalkaa laaksoa ylemmä -ja oli melkein vuoren korkuinen. Se oli muodostunut kalkki- ja -hietakivikerrostumista. -- Heikkohermoisille oli jo tuskallista -katsellakin sinne ylös; arvata saattaa, että sieltä oli vielä paljoa -kauheampaa katsella alas. - -Ja puhvelinmetsästäjä tarjoutui nyt vedon perästä pysäyttämään ratsunsa -täydestä nelisestä tuon kallionkielekkeen jyrkällä reunalla muutamien -jalkojen päässä reunasta! Eipä siis kummakaan vaikka ihmiset olivatkin -suuresti ihmeissään. Toisilleen huudahtelivat he: - -"Se on mahdotonta, se on hulluutta! Ei kaiketi hän sillä totta -tarkotakaan, tekee vaan pilaa upseereista." - -Carlos istui kuitenkin tyynenä mustanginsa selässä odottaen vastausta. -Vähän aikaa mietittyään sanoi Roblado: - -"Hyväksyn vedon!" - -"Minäkin panen vetoa yhden kultarahan," sanoi eversti. - -"Señores," vastasi cibolero, nähtävästi nyreissään, "ikävä kyllä en -minä voi hyväksyä muuta kuin yhden vedon. Tämä kultaraha on ainoa -rikkauteni, ja kukapa minulle lainaisi onzaakaan?" - -Hän hymyili tätä sanoessaan, mutta ympärilläolijat näyttivät vakavilta, -sillä heitä suretti se julma kohtalo, johon cibolero näytti tahallaan -syöksyvän. - -"Kaksikymmentä kultarahaa, Carlos! Niinpaljo kuin vaan tahdot!" huusi -muuan siinä läheisyydessä, "mutta ei tuollaiseen uhkayritykseen; väärin -olisi auttaa sinua siinä." - -Iloisesti hämmästyen huomasi Carlos puhujan siksi samaksi nuoreksi -rancheroksi, joka jo kerran oli tänään ryhtynyt häntä puolustamaan. - -"Kiitoksia, don Juan", vastasi cibolero, "tiesin teidän tahtonne; -mutta olkaa huoletta, rahoja ette menetä. -- Ha! ha! ha! olisinko -istunut kaksikymmentä vuotta ratsailla antaakseni jonkun gachupinon -pilkata itseäni?" [Gachupino on pilkkanimi espanjalaisista tai heidän -puhdasrotuisista jälkeläisistään. Se on aztekien kieltä. Intiaanit -olivat saaneet sanan espanjalaisten kannuksista.] - -"Hei mies!" kiljasivat Vizcarra ja Roblado yhtaikaa katsellen -uhkaavasti puhujaan ja tarttuen miekankahvaan. - -"Oh, hyvät herrat, älkää pahastuko!" sanoi Carlos heittäen heihin -ivallisen katseen. "Se tuli sanottua vahingossa. Olisin hyvin -pahoillani jos siitä loukkaantuisitte." - -"Hillitse toisten kielesi paremmin, poikaseni!" uhkaili Vizcarra -kiukkuisesti; "saattaisipa arvokas henkilönne muuten joutua -ikävyyksiin." - -"Suuri kiitos, herra eversti!" vastasi cibolero nauraen; "neuvonne -näyttää hyvältä, koetan noudattaa sitä." - -Nuori mies tuskin enää huomasikaan everstin kiukkua ja kirouksia, -kun hänen sisarensa hyvin kiihtyneenä juoksi hänen luokseen. Tieto -uhkayrityksestä oli jo levinnyt koko yleisölle. - -"Voi veli Carlos!" huudahti hän syleillen hänen polveaan. "Onko totta, -ihan totta?" - -"Mikä sitten, hermanita -- pikkusisar --?" kysyi hän nauraen. - -"Että sinä --" - -Eikä hän voinut päättää lausetta, viittasi vaan vuorelle. - -"Totta se on, Rosita -- ja miksei olisi? Vapisethan sinä! Älä pelkää -minun tähteni! Vakuutan sinulle, ettei se ole vaarallista; olenhan -usein suorittanut yhtä vaikeita töitä." - -"Rakas veli, tiedänhän minä, että sinä olet taitava ratsastaja; ei ole -parempaa täällä eikä muuallakaan --, mutta ajattele kuinka suuri vaara -siinä on, -- voi Jumala -- ajattele sitä --" - -"Tyynny, rakas sisareni! Hämmentynyt mielesi sokaisee näkösi. Ethän -tahtoisi ainoan veljesi joutuvan häpeään! Mennäänpä kuulemaan äidin -mieltä; olen varma, ettei hän pane vastaan!" - -Näin sanoen käänsi hän hevosensa ja ratsasti vaunujen luo. Nuori tyttö -kulki sinne hitaasti jäljessä, huomaamatta, että yleisö mielenkiinnolla -katseillaan häntä seurasi. Tuska loi hänen kauniille kasvoilleen -omituisen viehätyksen. Se varsinkin pisti eversti Vizcarran silmiin. -Hän jutteli tunteistaan kapteeni Robladolle, joka oli hänen toverinsa -nautinnoissa niinkuin virkatoimissakin. Mutta kun poika ja äiti -alkoivat keskustella, tulivat he muitten uteliaitten joukkoon vaunujen -luo kuullakseen mitä puhuttiin. - -"Rosita haluaa estää aikeeni, äiti", sanoi Carlos. "Tiedäthän, äiti, -mihin työhön aijon ryhtyä. Luovun siitä vaan sitten jollet sinä sitä -salli. Mutta toivon sinun siihen suostuvan, sillä kunnia-asia on pitää -sanani." - -Viimeiset sanat lausui hän erityisellä ponnella, jottei vaimolta olisi -jäänyt huomaamatta asian pääpaino. - -"Rositako tahtoisi sinua estää! Hän menköön kangaspuilleen ja -laittamaan koruja naisille, siinä hänen tehtävänsä; mutta sinä, -poikani, pystyt suurempiin töihin, sillä suonissasi virtailee -sankarillisen isän verta. Hänpä suoritti aikoinaan tekoja, ha, ha, ha!" - -Tämä merkillinen nauru ja vanhan vaimon villi katse vapisuttivat -kuuntelijoita. - -"Mene vaan!" huudahti hän työntäen hiukset taaksepäin, kohoten -seisomaan ja ojentaen kätensä, "mene, Carlos el cibolero, ja -näytä noille kurjille raukoille, mateleville orjille, mitä vapaa -amerikkalainen kykenee tekemään! -- Kalliolle! Kalliolle!" - -Carlos halusi lopettaa keskustelun, sillä jo näki hän upseerien ja -pappien vaihtavan keskenään merkitseviä silmäyksiä. Vaimon käytös oli -suuresti heitä hämmästyttänyt. - -Puristaen lämpimästi äitinsä kättä ja suudellen häntä jäähyväisiksi -nosti Carlos sisarensa vaunuihin, nousi ratsaille ja kiiruhti kalliota -kohden. Hetkisen tarkasteli hän vielä señorein ja señoritain ryhmiä, -joissa vilkkaasti keskusteltiin uhkayrityksen johdosta. - -Moni tunteellinen sydän sykki jännityksestä kiivaammin ja moni toivoi -ciboleron onnellisesti vaarasta suoriutuvan; mutta pakahtua oli sen -tytön sydän, jota Carlos katseillaan haki. Ei tosin muodossa mitään -erityistä muutosta näkynyt, mutta Carlos arvasi sen. Valkoisella -nenäliinalla heilutti cibolero hyvästiä; sitten kiiruhti hän heponsa -täyteen juoksuun. - -Ei tiedetty ylhäisten eikä alhaisten piirissä ketä tämä tervehdys -tarkoitti, vaikka siitä yhtä ja toista arveltiin. - -Kaikki ratsastajat seurasivat ciboleroa polulla, joka mutkitellen -johti vuorenrinnettä pitkin laaksosta kukkulan laelle. Kun kesti yli -parikymmentä minuuttia ratsastaa kukkulalle ja kilpailukenttä oli -muutenkin loitommalla, seurasivat ainoastaan upseerit ja jotkut harvat -asiaan erittäin kiintyneet polkua ylös. Toiset ratsastivat kukkulan -juurelle ainakin lähempää nähdäkseen itse jännittävää ratsastuskoetta. - -Runsaan tunnin saivat ihmiset odottaa kentällä. Mutta aikaa koetettiin -kuluttaa miten voitiin. Nopeasti pantiin kuntoon pelipöydät ja -montspeli nieli usean taskuista kulta- ja hopearahat siirtäen -ne toisiin taskuihin. Aina kuinka onnikin vaihteli. Toiset taas -kiinnittivät kaiken huomionsa kukkotaisteluun. - -Mutta kun ratsastajat ilmaantuivat vuoren laelle, taukosi leikki -laaksossa. Kaikki katselivat vuorelle. -- - -Päästyään vuorelle määräsi Carlos paikan millä aikoi suorittaa -ratsastusnäytteensä, ja valitsi siksi aikaisemmin mainitsemamme -kallionkielekkeen. Noin sadan askeleen päästä jyrkänteen reunasta oli -kallionharjanteella tasainen kenttä, jolla kasvoi lyhyttä grammaruohoa. -Siellä ei pieninkään kivi voinut vahingoittaa hevosen kavioita. - -Sinne päästyään tutki cibolero ruohokenttää mitä suurimmalla huolella. -Vizcarra ja Roblado olivat aina hänen lähellään. Vaaran pelko pidätti -kuitenkin toiset etäämmällä reunasta huolimatta siitä, että näköala oli -juhlallinen. - -Cibolero istui kuitenkin satulassaan tyyneenä kuin olisi ratsastellut -alhaalla kanavan reunalla ja johti matkan mittausta ja rajaviivan -merkitsemistä. Hevonen tuotti isännälleen kunniaa. Ei sekään mitään -pelännyt, se näytti tottuneelta niinkin vaaralliseen ratsastukseen. -Välistä se kurotti kaulansa ja hirnahti iloisesti huomatessaan alhaalla -laaksossa toisia hevosia. Carlos ohjaili hevostaan joskus hyvin lähelle -reunaa totuttaakseen sitä jyrkänteen näkyyn ennen ratkaisevaa koetta. - -Rajaviiva merkittiin vajaan parin hevosenmitan päähän jyrkänteen -reunasta. Siinä kasvoi vielä ohut nurmikerros. Mutta kun upseerit -tahtoivat vielä siitäkin lyhentää matkaa, vastustivat toiset sitä -yleisesti. - -Nuori ranchero puolusti ystävänsä etuja tässä kauheassa leikissä ja -tahtoi rehellistä peliä. Vaikka hän vaan oli karjanomistaja, kuului -hän kuitenkin varallisuutensa tähden yhteiskunnan etuoikeutettuihin ja -uskalsi siitä syystä, rohkea mies kun muuten oli, puolustaa Carloksen -oikeuksia välittämättä upseerien vihaisista silmäyksistä. - -"Carlos!" huudahti hän mittauksia toimitettaessa, "ottakaa tämä -kukkaroni, huomaan ettette aijo luopua järjettömästä kokeestanne, mutta -en kuitenkaan voi sallia, että niin vähäisestä rahasummasta panette -henkenne alttiiksi! Ottakaa se ja pankaa vetoa niinpaljosta kuin -tahdotte!" - -Carlos silmäili täysinäistä kukkaroa, jossa näytti olevan iso summa, -kuitenkin arveli hän hetkisen. Kiitollisuus loisti hänen silmistään, -mutta tarjousta ei hän silti ottanut vastaan, vaikka ranchero olisi sen -niin mielellään suonut. - -"Ei, hyvä don Juan!" sanoi hän liikutettuna. "Kiitän teitä kaikesta -sydämestäni, mutta apunne täytyy minun kuitenkin hyljätä. Lainatkaa -minulle yksi onza, ei enempää! Sen avulla voin panna vetoa -linnanpäällikön kanssa. -- Ajatelkaapa kuinka äkkiä köyhä cibolero -on tullut varakkaaksi mieheksi! Nyt voi hän jo panna vetoa kaksi -kultarahaa, joista toinen on hänen omansa!" - -"No niin", sanoi don Juan, "jollette te haluakaan koettaa onneanne, niin -minä sen teen. -- Eversti Vizcarra!" sanoi hän tälle, "otaksun teidän -haluavan saada rahanne takaisin? -- Ystäväni panee teidän kanssanne -vetoa kaksi onzaa, minä puolestani panen kymmenen!" - -"Hyväksyn vedon," sanoi linnanpäällikkö ylpeästi. - -"Uskaltaisittekohan panna kahdesti saman summan?" kysyi ranchero. - -"Minäkö uskallan?" kivahti eversti suuttuneena tällaisesta -kysymyksestä. "Vaikka neljästi jos haluatte, hyvä herra!" - -"No niin, siis nelinkerroin!" kuului tyynesti ärsyttävä vastaus. -"Neljäkymmentä onzaa siitä, että Carlos suorittaa ratsastusnäytteensä!" - -"Jo riittää turha löpinä, rahat ulos!" - -Rahat laskettiin. Ne otti haltuunsa eräs läsnäolijoista. -Palkintotuomarit valittiin. -- Kun kaikki valmistukset oli -suoritettu siirtyivät katselijat kauemmaksi jättäen ciboleron -ratsuineen kallionkielekkeen kentälle. Kaikki seurasivat hänen -liikkeitään mielenkiinnolla. -- Ensin astui hän maahan ratsailta ja -ja heitti yltään mangan nurmelle, jottei se häntä haittaisi. Sitten -tarkasti hän kannustensa hihnat, pukunsa ja hattunsa. Piiskansa ja -metsästyspuukkonsa jätti hän don Juanille. - -Sitten kiinnitti hän koko huomionsa hevoseen, joka koko ajan oli -seisonut hiljaa paikallaan, ylpeänä ja kaulaansa kaarehtien kuin -hyvinkin tietäen mitä tapahtuisi. -- Tarkkaan tutki Carlos päitsimet, -suitset ja kuolaimet. Leukahihnan veti hän vähän kireämmälle. Hyvin -tarkasti hän erittäinkin satulahihnat. Mahavyön päästi hän hetkeksi -auki ja asetti satulan oikealle paikalle. Sitten kiristi hän mahavyön -uudelleen, polvella tuupaten sen oikein kireälle. - -Kaiken tämän varovaisuuden saattaa hyvin käsittää. Sillä jos jokin -hihna katkeisi tai jokin solki murtuisi, niin voisi urhea ratsastaja -syöksyä ikuisuuteen. - -Kun kaikki hänen mielestään oli täydessä kunnossa, tarttui hän suitsiin -ja hyppäsi kevyesti satulaan. Ensin ohjasi hän hevostaan hitaasti -pitkin jyrkänteen reunaa, ainoastaan muutamien jalkojen päästä siitä, -totuttaakseen sitä näkyyn ja vahvistaakseen sen hermoja, mutta pian -kiristi hän hevosensa tasaiseen raviin ja siitä neliseen. - -Jo tämä ratsastus oli kauheata katsella, ja alhaalla olijat seurasivat -sitä vavisten ja ihmetellen. - -Sitten kääntyi hän jälleen keskemmälle nurmea ja päästi ratsunsa -nopeaan neliseen -- juuri sellaiseen, jolla hän aikoi kokeensa -suorittaa -- ja veti niin äkkiä suitsista, että mustangi oli pudota -istuvilleen. Sitä koetta jatkoi hän sitten ainakin kymmenisen kertaa, -nelistäen ja pysäyttäen, hevosen pää milloin kentälle päin milloin -jyrkänteelle päin. Tosin olisi hevonen päässyt lujemminkin, mutta -siitä ei oltu ennakolta sovittu, ja mahdotonta olisi ollut vaatiakin -pysäyttää hevosta niin lyhyen matkan päähän jyrkänteestä, jos se olisi -juossut kilpa-ajovauhtia. Vaikka se olisi siihen paikkaan ammuttu, niin -sen vauhtia ei olisi voinut pysäyttää. Reipas nelinen riitti tässä -tapauksessa, ja sitä mieltä olivat palkintotuomaritkin, kun Carlos -heiltä sitä kysyi. - -Vihdoin nähtiin ciboleron kääntävän hevosensa kallionkärkeä kohden -ensin otettuaan varmemman asennon satulassa. Hänen päättävästä -katseestaan saattoi arvata, että nyt se tapahtuu. - -Keveä kannusten isku pani hevosen ripeään juoksuun ja niin nelistikin -se jo täyttä laukkaa suoraan jyrkänteen reunaa kohden. - -Joka silmä tähtäsi rohkeaan ratsastajaan, joka sydän löi kuin -kuumeessa, ei ääntäkään kuulunut suuresta väkijoukosta. Kuului vaan -mustangin tasainen kavionisku kovalla nurmikolla. - -Jännitystä ei kestänyt kauvan. Parikymmentä harppausta toi ratsastajan -jo noin kuuden hevosenmitan päähän reunasta. - -Suitset olivat vielä löysällä -- Carlos ei tahtonut niitä kiristää -- -hän tiesi, että vähänkin niitä nykästessä hevonen pysähtyisi. Ja sehän -olisi vienyt hukkaan koko koetuksen -- hän olisi pysähtynyt ennen -rajaviivaa. -- Vielä harppaus, toinen ja kolmas! -- - -"Voi, hän on mennyt viivan yli, hän syöksyy varmaan alas!" - -Niin huudahdettiin ympärillä. Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä -muuttui katselijain kauhu suureksi iloksi, ja sadoista kurkuista kuului -voimakas "viva!"-huuto sekä alhaalta että ylhäältä. - -Hevonen näytti jo olevan hyppäämäisillään syvyyteen, kun ratsastaja -siinä samassa veti ohjakset kireälle, ja hepo seisahtui heti, iskien -jalkansa tanakasti maahan. -- Sen etujalat olivat kolme jalkaa vaan -jyrkänteen reunasta. - -Tässä asennossa otti ratsastaja sombreronsa, heilutti sitä ilmassa ja -pani jälleen polttavalle otsalleen. Kauniilta näyttivät ratsastaja -ja hevonen sieltä korkeudesta laaksossa olijoille tummansinistä -taivaanlakea vastaan. - -Selvästi näkyi alhaalle voittajan kädet ja jalat samoinkuin hevosenkin -piirteet. Ja kun tämä ryhmä ei hetkiseksi liikahtanutkaan, näytti se -pronssipatsaalta, kallio jalustanaan. - -Ei tämä näky sentään kauvaa pysynyt, sillä hyvähuutojen vielä yhä -kaikuessa käänsi cibolero nopeasti heponsa ympäri ja katosi vuorelle. - -Rohkea teko oli suoritettu, ja äsken vielä ahdistuksesta sykkivät -sydämet pääsivät taas vapaaseen liikkeeseen. - - - - -KOLMAS LUKU. - -Kansanjuhla. - - -Suurella riemulla tervehdittiin laaksossa ciboleroa, mutta eniten -ihastutti häntä kuitenkin niitten silmien ystävällinen välke, joita hän -erityisesti yleisön joukosta etsi, ja suurin palkinto oli hänelle kun -tyttö huiskutti nenäliinaansa. - -Kiireesti halusi hän päästä jälleen näkemään äitiään ja sisartaan. -Päästyään heidän luokseen tervehti hän heitä kättä puristaen ja -suudellen. - -Hänen rinnallaan oli uskollinen ystävä don Juan. Hauska oli nähdä tätä -nelihenkistä ryhmää, jossa näytti vallitsevan luja keskinäinen ystävyys. - -Vaikka don Juan oli rikas, nuori tilanomistaja ja karjatarhojen -omistaja, ja hänen nimensä eteen siitä syystä kohteliaisuudesta -liitettiin sana "don", niin ei hän siitä huolimatta ollut syntyynsä -nähden paljoa ciboleroa korkeammalla. Jollei hän kuulunutkaan seudun -varsinaisiin säätyhenkilöihin -- muuten kunnia josta hän vähät välitti --- niin tunnettiin hänet kuitenkin yleensä rohkeaksi ja rehelliseksi -nuoreksi mieheksi. - -Hän haki parhaillaan juhlapaikalta parhaita virvokkeita vaunuissa -oleville ystävilleen. - -Suuri ero oli rancheron ja linnanpäällikön kasvonilmeissä. Edellinen -oli ollut ystävälleen apuna ja sai sitäpaitsi saaliikseen monta -kultarahaa. Hän oli iloinen ja tyytyväinen. Linnanpäällikkö kulki -ympäri otsa vihaisissa rypyissä, kosto ja kiukku sydämessään! - -Juhlien päättäjäisiksi julistettiin viimeinen kilpailu: "kukon -tempaaminen". - -Tämä kilpailu suoritetaan siten, että täyttä nelistä ratsastaen -temmataan alas kukko, joka jaloistaan on sidottu niin korkeaan oksaan, -että ratsumies siihen juuri ulottuu. Temppua on lisätty vielä sillä, -että kukon kaula voidellaan hyvin rasvalla tai suovalla. - -Kun joku on onnistunut saamaan kukon alas -- hän saa sen myöskin pitää -palkintonaan -- niin koettavat toiset kilpailijat riistää sitä häneltä. -Voittajan pitää kiertää määrätty rata ja palata sitten jälleen sen -puun luo, josta kukko riippui. Joskus sattuu, että voittajalta tällä -matkalla kukko riistetään. Se jää silloin riistäjän haltuun. Näytös -loppuu siten, että voittaja tarjoo saaliinsa lemmitylleen, joka sitten -ilolla tanssiaisissa pitää kukkoa kainalossaan fandangoa tanssiessaan. - -Kolmannen kerran esiintyy rakuuna Gomez kilpailijoiden keskuudessa ja -jo onkin hänen onnistunut saada, pitkä kun on, kukko oksalta. Mutta -mitenkäs kävikään. Muuan nokkela vaquero tempasi sen häneltä piiriä -ympäri ratsastettaessa. - -Carlos ei ollut aluksi enää tässä kilpailussa, sillä hyvin käsitti hän, -vaikkapa olisikin ystäviään ilahuttanut, liiaksi saavansa vihamiehiä -ja kadehtijoita. Eikä hän sitä tahtonut. Mutta kun ympärilläolijat -härnäilivät, ettei hän ehkä enää uskalla, pelkäsi ehkä edellisiä -voittojaan, niin nähtiin sankarimme uudelleen kilpakentällä. - -Tämä kilpailujen viimeinen ohjelmanumero erosi vähän edellisestä. -Maahan kaivettiin pieni kuoppa ja siihen peitettiin lumivalkea haikara -niin että pitkä kaula vaan oli maanpinnan yläpuolella. Kun kilpailijan -piti täyttä laukkaa ratsastaen ohimennessään temmata haikara maasta, -niin se ei ollut ensinkään helppoa kun haikara heilutti kovasti päätään. - -Useat olivat jo turhaan koettaneet. Silloin esiintyi Carlos. Nopeasti -ja taitavasti tempasi hän valittavan linnun pehmeästä mullasta, jolloin -lintu iloisesti räpytteli vapautuneita siipiään. Mutta silloinpa täytyi -suojella itseään toisilta kilpailijoilta. Milloin käänsi hän äkkiä -hevosensa yhtäälle milloin toisaalle, milloin taas sen äkkiä pysäytti, -mestarillisia käänteitä tehden. Ja lopulta onnistui hänen päästä radan -loppuun. - -Jo oli monen sievän kaunottaren poski punastunut toivosta saada -haltuunsa suositun sankarin voitonmerkki, mutta samassa nähtiinkin -linnun vapaana lentävän tiehensä. Carlos oli siitä ottanut vaan pari -sulkaa ja vei ne Catalina de Crucen eteen. - -Tuskin oli hän ehtinyt sen tehdä, ja Ambrosion tytär suosiollisesti -kiittää "gracias caballero" -- kiitos, herra -- kun Ambrosio kiukusta -hypähti pystyyn ja lähellä oleva Roblado heitti sulat nurmelle. -Cibolero otti ne ylös vallan tyynesti ja pisti hattuunsa, jota hän -vielä reippaasti heilautti hyvästiksi señoritalle ja poistui sitten. - -Vähitellen alettiin sitten valjastaa aaseja ja muuleja raskaitten -maalaisvaunujen eteen, ja pian oli koko kenttä autio ja tyhjä. Ennen -niin vilkasliikkeisellä paikalla harhailivat enää aavikon sudet etsien -jotakin syötävää nälkäisiin vatsoihinsa. - -Illalla kokoontuivat kaupungin kaduille ne, jotka halusivat ottaa -osaa pyhän Johanneksen kunniaksi toimeenpantavaan juhlakulkueeseen. -Saattueen etupäässä kantoi viisi nuorta miestä raskasta pyhimyksenkuvaa -suurella vaivalla ja ponnistuksella ympäri kaupunkia. Tämä kuva -oli sangen merkillinen ilmiö. Se oli tehty vahasta ja kipsistä, ja -koristettu kauhtuneilla silkkivaatteilla ja kaikellaisella muulla -sälyllä, niin että se näytti pikemmin joltain intiaanien jumalalta -kuin katoolisen kirkon pyhimykseltä. Vaikka meistä sellainen näytelmä -saattaisikin tuntua sopimattomalta, herätti se kuitenkin silloin San -Ildefonson asukkaissa suurta hartautta. Hurskaasti kumarsivat he -polviaan, rukoilivat innolla hyvää pyhimystä ja saivat uutta halua ja -voimaa hyviin töihin. - -Maallismieliset sitävastoin kiiruhtivat la casa de cabildon -- -raatihuoneen -- tanssiaisiin, missä ei tehty eroa säädyn ja arvon -eri asteitten välillä. Siellä hyörittiin sekaisin, upseerit -täysissä pukineissaan, pormestari juhlatakissaan, ahkerat -kaupunkilaiskutojattaret ja sievät maalaistytöt. - -Kaikki tanssivat halukkaasti, näky oli viehättävä, ja kaikki olivat -huvitettuja. - -Kaunis Catalinakin oli siellä. Hänen silmänsä näyttivät harhaillen -etsivän jotakuta, ja äkkiä ne saivatkin suloisen kiillon, sillä -ovensuussa näkyi nuorukainen, jolla oli valkoisia haikaransulkia -hatussa. - -Carlos tuli tanssisaliin ystävänsä don Juanin seuraamana. Hän tuli näin -myöhään vasta sentähden, että oli ensin käynyt saattamassa kotiinsa -äitinsä ja sisarensa. - -Kun hämärä alkoi peittää maisemia, ja useat jo olivat väsyneitä, -poistui tanssipaikalta jo väkeä, varsinkin hienompaa. Vaan kaikkein -innokkain nuoriso karkeloi aamunkoittoon saakka. - - - - -NELJÄS LUKU. - -Cibolero tapaa villiheimoja. - - -Omituisimpia luonnonmuodostuksia laajoilla amerikkalaisilla tasangoilla -on Llano estacado s.o. paalutettu tasanko, kuten metsästäjät sitä -kutsuvat. - -Se muodostaa ylätasangon, joka on noin 600 m. korkeammalla ympäröivää -seutua ja kulkee etelästä pohjoiseen. Leveimmältä kohdaltaan se on -noin 40 penikulmaa, mutta pituutta on siinä yli 60 penikulmaa. Se on -alaltaan melkein yhtä laaja kuin Irlanti. - -Se on osittain autiota, vallan puutonta tasankoa, paikottain taas -kasvaa siellä kituvaisia akasioita. Joskus sitä taas leikkaavat syvät -rotkot, joita jyrkät kalliot usealta puolen reunustavat. - -Rotkojen pohjalla on suuria murskaantuneita kallionlohkareita; siellä -täällä on suuria rämeikköjä ja kasvullisuus supistuu muutamiin -vaivaisseetreihin. - -Ainoastaan muutamin paikoin voidaan kulkea näitten rotkojen ja -syvänteitten yli, mutta itse ylätasangolla kulkee kautta koko sen -pituuden luotettava tie. Grammaruoho muodostaa vihreän nurmikon. - -Tasangon eteläpäässä herättää huomiotamme muuan omituinen luonnonilmiö. -Siellä on nim. kokonainen vyöhyke hiekkakunnaita. Monet niistä ovat 30 -m korkuisia, mutta kätkevät silti laguneja, joissa vesi säilyy aina. - -Llano estacadoa rajottavat pohjoisessa, lännessä ja etelässä -Kalliovuoret, sekä Canadia- ja Pecosvirrat. Idässä ei ole niin selviä -rajoja. - -Ei yksikään ihmisolento ollut rakentanut asumasijojaan tälle -tasangolle, eivätkä edes intiaanitkaan halunneet sinne pysähtyä -pitemmäksi aikaa kuin mitä oli välttämätöntä lepoon pitkien matkojen -jälkeen; olipa siellä sellaisiakin seutuja, joihin eivät nämäkään -aavikoilla tottuneet kulkijat uskaltaneet mennä. - -Suurimman haitan tuotti matkustavaisille vedenpuute, sillä ruohoa oli -kaikkina vuodenaikoina yltäkyllin, mutta parhaimmankin tien varrella -sai olla joskus ilman vettä penikulmamääriä. Eräs tällainen tie Santa -Fén ja San Antonio de Bexarin kaupunkien välillä Teksasissa oli -viitotettu paaluilla, jotta kulkijat eivät eksyisi. Siitä johtui koko -tasangon nimi. - -Harvoin näki Llano estacadolla kulkijaa; vaan cibolerot ja comancherot --- intiaanikaupustelijat -- siellä liikuskelivat. Suurissa -seurueissa kulkivat he metsästämässä puhveleita tai kaupustelemassa -intiaaniheimojen kanssa, vaikka heitä enemmän houkuttelikin -seikkailurikas elämä kuin saaliintoivo. - -Ciboleron varustukset olivat siihen aikaan yksinkertaiset; hänellä oli -jousi ja nuolia, metsästyspuukko, pitkä keihäs ja lasso. Ampuma-aseelle -ei hän niin erittäin suurta arvoa pannut. Suurta huomiota kiinnitti -hän hevoseen, joka oli aina hyvä ja mikäli mahdollista jalorotuinen. -Tavaroita oli hänellä vähän. Muutamia säkillisiä karkeata leipää, joka -oli intiaanien mieliruokaa, kirjavata ja koreata sälyä yhtä toista, -helakoita viittoja ja kankaita y.m. Niillä vaihtoi hän vaarallisella -matkallaan puhvelinlihaa ja vuotia. Sitäpaitsi hankki hän intiaaneilta -hevosia, muuleja ja aaseja, joita intiaanit ehkä vähää ennen olivat -varastaneet meksikolaisilta. - -Omituinen oli puhvelinmetsästäjän seurue. Sillä useilla oli mukanaan -vaimo ja lapset kuin intiaaneilla. Kullakin joukolla oli johtajansa. -Intiaanit ottivat kyllä mielellään luokseen tällaisia kaupustelijoita, -mutta koettivat samalla pettää ja varastaa minkä suinkin saattoivat. - -Härät tai muulit vetivät tavallisesti raskaita ja kömpelösti tehtyjä -tavaravaunuja. Ne näyttivät suurilta hinkaloilta, jotka oli pantu -soikeitten, melkein nelikulmaisten pyörien päälle. Kulkiessaan -kitisivät ja kolisivat ne vallan tavattomasti. - - * * * * * - -Noin kahdeksan päivää Juhannus-juhlien jälkeen kulki muuan seurue -Pecos-joen erään kaalamopaikan yli. Siinä oli viisi henkilöä, nim. -eräs puoli-intiaani, kolme intiaania, jotka ajoivat härkävaunuja, ja -joukon johtaja cibolero Carlos. Puoli-intiaani, nimeltään Antonio, -oli kulkueen arriero eli muulinajaja, ja johti vaivaloista kulkua -kaalamon yli. Carlos ratsasti joukon edellä tietä tutkistellen. Hän oli -vaihtanut komean mangansa, purppuravyönsä ja koreat samettihousunsa -yksinkertaisempiin vaatteisiin, jottei herättäisi intiaanien ahneutta. -Sillä nämä olisivat varmaan ensi tilassa nylkeneet häneltä päänahan -saadakseen haltuunsa sellaiset aarteet. - -Matka oli Carlokselle hyvin tärkeä. Juhlissa voittamillaan ja don -Juanin auliisti lainaamilla rahoilla oli hän ostanut yhtä ja toista -korusälyä intiaaneja varten, samoin joukon espanjalaisia aseita. - -Päästyään joen yli jatkoi pieni joukkue matkaansa Llano estacadolla. - -Leveätä rotkoa myöten pääsi kulkue ylätasangolle, missä oli edessä -pensaaton tasanko. Ei tarvinnut cibolero opasta. Kukapa olisikaan -tuntenut paremmin paalutetun tasangon kuin hän? Hän käänsi mustan -hevosensa erästä Punaisen virran (Red River) haarajokea kohden -Lousianassa, kun oli kuullut siellä liikuskelevan nykyään suuria -puhvelilaumoja. - -Ensi kertaa oli hän tässä osassa tasankoa, eikä hän nytkään olisi sinne -tullut, jolleivät comanchit liittolaisineen olisi olleet yksinomaisia -valtiaita niillä mailla, joilla hän oli ennen metsästellyt, missä he, -alituisesti ahdistamalla puhvelilaumoja, olivat tehneet ne aroiksi ja -villeiksi. - -Toisin oli laita Punaisen virran seuduilla. Se oli puolueetonta -maata, jossa tosin käytiin verisiä taisteluita waco-, pawnee- ja -cherokesi-intiaanien välillä, kun tahdottiin riistää viholliselta -saalis, mutta siitäpä johtuikin puhvelien suuri lisääntyminen, sillä -villit vainosivat rajummin vihollisiaan kuin puhveleita. - -Carloksella oli hyvät metsästysaseet, samoin Antoniolla, ja -intiaaneista oli pari osottautunut taitaviksi metsästäjiksi. Cibolero -oli vaan täydentänyt asevarastoaan eräällä pitkäpiippuisella -amerikalaisella pyssyllä, joka lienee tarkoitettu jotakin suurempaa -saalista varten, sillä puhvelit olisivat pelästyneet kovia laukauksia. - -Tämä ase oli kallis muisto rakkaasta isästä ja entisestä kodista -Pohjois-Amerikassa. Perhe oli vasta myöhemmin siirtynyt Meksikoon. - -Ei voinut olla parempaa ampujaa kuin cibolero käyttäessään tätä -isävainaansa asetta, joka jo oli tehnyt hänelle useita suuria -palveluksia, kuten rakas mustangikin. -- - -Väsyttävää olisi kuvata yksityisseikoittain matkueen vaivaloista -kulkua aavan tasangon halki. Hyvin oli tarpeen ciboleron erinomainen -tarkkanäköisyys, suuret kokemukset ja taito. Vedenpuutteesta huolimatta -ei yhtään vetojuhtaa kuollut. - -Annettuaan juhtien viimeisellä vesipaikalla juoda kyllikseen, -lähdettiin iltapäivällä matkalle ja kuljettiin koko yö, jolloin -levättiin pari tuntia ja annettiin juhtien syödä kasteesta kosteata -ruohoa, ja sitten jatkettiin matkaa taas uusin voimin iltapäivään -saakka. Levättiin vähän ja taas jatkettiin matkaa. - -Muutamien päivien kuluttua alettiin laskeutua ylätasangon itäistä -rinnettä alangolle, jossa juoksi se aikaisemmin mainitsemamme Punaisen -virran lisäjoki. - -Täällä näytti maisema kokonaan muuttuneen. Heidän edessään oli laaja, -vihreä aro mataline kukkuloilleen ja laaksoineen, joissa kirkasvetiset -joet juoksivat. Kunnaitten rinteillä kasvoi puita. Kasvullisuus oli -yleensä rehevä ja kukkia oli kaikkialla lukemattomia eri lajeja. - -Ei tarvinnut ciboleron kauvan kulkea tässä ihanassa seudussa ennenkuin -huomasi jäljistä, että siellä oli liikkeellä puhvelilaumoja, ja jo -seuraavana aamuna oli hän keskellä suurta puhvelilaumaa, joka rauhassa -käyskenteli nurmella ja söi, välittämättä ensinkään matkamiehistä. - -Matkan päähän oli nyt päästy. Cibolero saattoi jo katsoa edessään -käyskentelevää muhkeata karjaa kuin omakseen. Oli vaan sopivalla -tavalla saatava se kotiin turvaan, ja siitä syystä oli metsästykseen -ryhdyttävä viipymättä. Paljon työtä oli varmaan lihan valmistamisessa -ja kuivaamisessa, ja kauppaan nähden intiaaniheimojen kanssa toivoi hän -saavansa sopivan tilaisuuden seuraavassa kuussa. - -Luonnon kauneutta ihailevana miehenä valitsi Carlos itselleen kauniin -leiripaikan. Hän pysäytti joukkueensa nurmelle erään pienen joen -rannalle. Lehtevät pekani- ja kinapuut tekivät katvea ja pieneen -silkkiäispuulehtoon pystytti toivehikas cibolero telttansa. - -Ripeästi ryhtyivät metsästäjät työhön ja runsaasti tuli saalista. -Kun aurinko toisen kerran laski mailleen, oli heillä jo kaadettuna -parikymmentä muhkeata puhvelia. Carlos ja Antonio olivat ahkerasti -käyttäneet jousiaan. Intiaanit nylkivät ja palottelivat puhvelit. -Lopuksi leikeltiin liha ohuihin viipaleisiin ja jätettiin kuivamaan -päivänpaisteeseen. Carlos arveli tältä samalta paikalta saavansa niin -paljo vuotia ja lihaa kuin suinkin jaksoi kotiin kuljettaa. Ja syyllä -saattoi hän toivoa voivansa edullisesti myydä vuodat San Ildefonsossa -ja muissa uusmeksikolaisissa kaupungeissa. - -Kolmantena päivänä näytti kuitenkin puhvelilauman käytös muuttuneen. -Ne olivat äkkiä tulleet villeiksi ja varovaisiksi. Joskus juoksi niitä -pois laumottain vaikkei Carloksen miehet niitä hätyyttäneetkään. - -Oikein siis arveli cibolero, että joku intiaaniheimo metsästi -läheisyydessä, sillä kun hän eräältä kukkulalta katseli laajemmalle -laaksoon, näki hän verrattain lähellä erään kukkulan takana -intiaanileirin, jossa oli yli viisikymmentä majaa, jonkinlaisessa -leirintapaisessa järjestyksessä. - -Ne olivat keilanmuotoisia, tehty seipäistä, joitten yläpäät oli -sidottu yhteen ja alapäät levitetty piiriin. Päälle oli heitetty -puhvelinnahkoja. - -"Wacomajoja!" huudahti Carlos kohta kun hänen tottunut katseensa sai -eteensä nuo omituiset majat. - -"Mitä sanotte, herra! Olisivatkohan ne niitä! Mistä sen päätätte?" - -Antonion kokemus oli ilmeisesti pienempi kuin hänen herransa, sillä -Carlos oli jo lapsuudestaan saakka elänyt näillä aroilla. - -"Itse majoista juuri sen näen", sanoi Carlos. - -"Minä puolestani pitäisin sitä comancheleirinä", sanoi puoli-intiaani, -"sillä sellaisia juuri olen nähnyt 'puhvelinsyöjillä'". - -"Sinä erehdyt, Antonio", sanoi hänen herransa; "comanchit tosin -pystyttävät telttaseipäänsä samoin kuin wacotkin, mutta edellisillä ei -ole savureikää, ja ne ovat sitäpaitsi kapeampia." - -"Wacot eivät ole vihamielisiä meille", jatkoi cibolero, "ei meillä -liene syytä peljätä heitä. Toivonpa päinvastoin, että voimme tehdä -hyviä kauppoja heidän kanssaan. -- Mutta missä he ovat?" ihmetteli hän, -"enhän näe yhtään miestä enkä naista, lapsia enkä edes eläimiäkään -koko laaksossa. Ei suinkaan leiriä ole jätetty kylmilleen? Eivätkä -intiaanit varmaankaan jätä kulkusalle noin hyviä telttoja kaluineen. --- Varmaankin metsästelevät he jossain tässä lähistöllä ja teurastavat -pian ehkä koko puhvelilauman". - -Vielä tarkasteli cibolero intiaanileiriä, kun samassa kuului kovaa -huutoa. Yhä enemmän läheni melu, ja pian näkyikin suuri joukko, useita -satoja ratsastajia kulkevan hitaasti leiriä kohden. Heidän vaahtoisista -hevosistaan saattoi päättää, että he olivat suorittaneet raskaan -päivätyön ja saaneet hyvän saaliin. - -Heitä seurasi jonkin matkan päässä vielä suurempi joukko. Siinä oli -hevosia ja muuleja kantaen suuria lihataakkoja ja melkein vaipuen -niitten painosta maahan. Ajomiehet hätyyttivät niitä kiiruhtamaan. - -Siinä oli menoa ja mylläkkää: vaimoja, poikanulikoita, parkuvia -kakaroita ja suuret joukot koiria. - -Intiaanit eivät ensin huomanneet Carlosta ja Antoniota, mutta kun -lopulta eräs heidät huomasi, päästi hän kohta kaikuvan varotushuudon, -ja silmänräpäyksessä istuivat sotilaat jälleen satulassa valmiina -mahdolliseen taisteluun. Muuan ratsastajista kiiti heti ilmoittamaan -jälkijoukolle uhkaavasta vaarasta. Intiaanien kasvot näyttivät -säikähtäneiltä. - -He luulivat varmaan verivihollistensa pawneeien olevan niskassaan. - -Carlos päästi heidät kuitenkin pian tästä pelosta ratsastamalla -kukkulalle, niin että he saattoivat nähdä hänet kokonaan. - -Muutamilla jo aikaisemmilla retkillään oppimilla viittauksilla selitti -hän heille rauhalliset aikeensa ja "amigo" -- ystävä -- vielä lisäsi -heidän luottamustaan. Muuan nuori waco ratsasti silloin kukkulaa ylös, -mutta pysähtyi päästyään kuulomatkan päähän cibolerosta. - -Puhe heidän kesken kävi vaillinaisesti, mutta onneksi osasi waco -jonkin sanan espanjaa, ja viittaillen sitten puhettaan täydensivät. -Lähettilään selitykset lienevät hyvin tyydyttäneet intiaaneja, koskapa -he lähettivät hänet toistamiseen neuvottelemaan ja pyytämään ciboleroa -seurueineen vieraakseen. - -Carlos hyväksyi luonnollisesti tarjouksen, ja pian istui hän -kaikessa sovussa punanahkojen keskellä syöden vierasvaraista -puhvelinliha-illallista, iloisesti heidän kanssaan jutellen. - -Ulkomuodoltaan kunnioitusta herättävä ja varmaankin heimon keskuudessa -arvossapidetty päällikkö näkyi suuresti kiintyneen Carlokseen. Hän -puhui sotilaistaan, retkistään ja taisteluistaan, ja halusi puolestaan -mielellään nähdä kaupunkia ja kuunteli jännitettynä vieraansa -kertomusta. Kun hän kuuli vieraalla olevan muassaan kankaita, lupasi -hän seuraavana aamuna tulla niitä ostamaan ja antaa heimonsakin tehdä -kauppaa. - -Intiaanit olivat todella wacoja, kuten cibolero oli arvannut. Heitä -pidettiin yleensä suuressa arvossa. - -Hyvillä mielin palasi Carlos omaan leiriinsä varmasti tietäen -seuraavana päivänä tekevänsä hyviä kauppoja. Päällikkö oli luvannut -muuleja. Ja sehän oli matkan tarkotuskin. - -Seuraavana aamuna tuli intiaanipäällikkö Carloksen leiriin, muassaan -suuri joukko heimolaisia. Pian oli koko ciboleron leirilaakso täynnä -iloista elämää ja häärinää. Naisia ja lapsia tunkeili tavaroitten -ympärillä. Kaikkia he halusivat nähdä. Huudahdellen ihastelivat he -kaunisvärisiä kankaita, eivätkä voineet kyllikseen katsella kiiltäviä -ja välähteleviä helyjä. Sitten saivat miehet valita, ja moni silmä -välähti iloisesti, kun vaatekääröjen keskeltä ilmestyi kalliita -miekkoja ja komeita pikareita. - -Siten kului koko päivä iloisessa häärinnässä, eikä illalla ollut -Carloksen koko varastosta mitään jälellä, mutta sensijaan oli hänen -leirinsä lähellä kokonainen lauma muuleja, ainakin kolmekymmentä, -paaluihin sidottuina. - -Villit olivat kaupanteossa hyvin rehellisiä, petosyritystäkään ei tehty -Hyvin oli kantanut satoa ciboleron 10 onzaa! - -Kotona tiesi hän saavansa muuleista hyvän hinnan, sitäpaitsi aikoi -hän lastata ne puhvelinvuodilla ja kuivatulla lihalla. Tämä aroretki -tulisi kaikesta päättäen luonnistamaan hyvin, ja puoleksi se jo oli -onnistunutkin. Unta odottaessaan kuvitteli cibolero jo mielessään -vastaista rikkautta ja tyyntä kodin onnea. - -Seuraavana päivänä jatkettiin innolla metsästystä. Olihan nyt tarpeeksi -kuormajuhtia, eikä tarvinnut pelätä, että täytyi jättää liikoja lihoja -tai vuotia mätänemään kedolle. Juhtia oli hänellä nyt omiensa kanssa -35 ja sitäpaitsi kahdet vankkurit, joihin mahtui tavaraa ainakin sadan -dollarin arvosta. - -Intiaanien kanssa oli hän vaihtanut muutamia valmiita puhvelinnahkoja. -Vaihtotavaraksi oli kelvannut kaikki: napit, kultahetuleet, hänen -sombreronsa soljet y.m. Hänen miehensä olivat tehneet samoin. Aseet -vaan oli säästetty. - -Wacoilla oli samallaiset aseet, jotenka he eivät niitä halunneet. -Ciboleron pitkän pyssyn he tosin olisivat mielellään ottaneet, mutta -sitä hän ei olisi myynyt vaikka olisi saanut kaksikymmentä muulia siitä. - -Siten jatkettiin metsästystä muutamia päiviä. Mutta puhvelit alkoivat -sillä välin tulla yhä levottomammiksi. Hän huomasi kuljeksivia joukkoja -saapuvan yhä enemmän pohjoisesta päin, vaikka wacot metsästivät etelään -päin. Siihen oli siis toinen syy, mutta mikä? - -Yö tuli, ja metsästäjät panivat maata. Cibolerokin laskeutui makuulle. -Antonion vuoro oli vartioida puoliyöhön, jolloin toinen hänet päästäisi. - -Luja ratsastus ja jännittävä ajojahti olivat kuitenkin niin raukaisseet -puoli-intiaanin, että hän unenvastustuksestaan huolimatta nukahti -vartionsa viimeisellä tunnilla. Mutta sitten hän äkkiä kavahtikin -seisaalleen kun muulilaumasta alkoi kuulua töminää ja korskahduksia. - -Mitähän se oli? Oliko laumassa arosusi vai karhuko? - -"Lähden herättämään Carloksen", ajatteli Antonio. - -Hiljaa meni hän ciboleron makuusijalle ja nykäsi nukkujan kättä. Kohta -oli nuori metsästäjä jalkeilla ja tarttui pyssyynsä. Se varmaan nytkin -pulasta pelastaisi. - -Carlos kuiskasi muutamia sanoja Antoniolle, ja pian oli hän herättänyt -toisetkin miehet aseisiin vaunupiiriin, joka oli kuin pieni linnoitettu -corral, aitaus. Vaunukorit suojelivat heitä kyllä nuolilta. Leirissä ei -palanut tulta, se oli kokonaan pimennossa, varsinkin kun silkkiäispuut -sitä pimittivät. Sen sijaan voivat he nähdä tasangolle. - -Esteenä oli kuitenkin sinnepäin taaja pensaikko. Ja sen takana -saattoivat viholliset piileksiä. - -Metsästäjät olivat vaiti, he kuuntelivat tarkkaan oliko kenties -vihollisia läheistössä. - -Kerran näytti siltä kuin joku ihmisenmuotoinen olento olisi ryöminyt -muulilaumaa kohden, joka oli heistä noin sadan askeleen päässä. Mutta -oli vielä niin hämärä, ettei mitään voinut varmasti nähdä. Liikkuja -eteni niin hitaasti, että se näytti joskus olevan ihan paikallaan. - -Kauvaa ei Carlos odottanut. Hän tahtoi tietää lähestyikö todella joku -elävä olento leiriä. Siitä syystä ryömi hän hiljaa liikkujaa kohden, -pitäen sitä aina silmällä. Antonio seurasi häntä. Lopulta he tarkalla -katseellaan huomasivat sen tosiaan liikkuvaksi olennoksi. - -"Ei epäilystäkään!" kuiskasi cibolero. - -Samassa korskahtelivat muulit vielä entistä kovemmin, ja peloissaan -tömistyttivät maata. - -"Se on varmaankin karhu", kuiskasi Carlos. "Se kömpelys ei näy jaksavan -enää kulkea. Kun se vaan ei säikäyttäisi muulejani. Luulenpa melkein, -että ne eivät laukausta niinkään säikähtäisi". - -Näin sanoen ojensi hän pyssynsä, tähtäsi niin hyvin kuin hämärässä -saattoi ja ampui. - -Laukaus sai varmaan liikkeelle kaikki pahat henget. Sadasta kurkusta -kuului kiljuna, ja sadat kaviot tömistivät maata. Koko muulilauma -joutui liikkeeseen. Ne tempasivat itsensä irti paaluista, ja koko lauma -juoksi ulospäin laaksosta täyttä laukkaa. - -Joukko ratsastajia seurasi niitä ja ajoi armottomasti pimeässä yössä. -Ennenkuin cibolero oli ehtinyt tointua hämmästyksestään, olivat muulit -ja intiaanit jo tiessään. Koko laumasta ei jäänyt paikalle ainoatakaan -eläintä. Niin varmaksi luultu paikka oli nyt autio ja tyhjä. - -"Sepä kävi joutuin", lausui cibolero synkkänä. "Koko kauniista -muulilaumastani ei ole ainoatakaan jälellä. Kirotut intiaaniroistot!" - -Hän oli täysin vakuutettu siitä, että varkaat olivat wacoja, ehkä juuri -samoja, joilta hän oli muulit päivällä ostanut. - -Jo entuudesta muisti hän samallaisia tapauksia. Kauppiaat olivat -saaneet joskus ostaa toiseen kertaan tavarat. - -"Kirotut intiaanilurjukset!" sadatteli Carlos kiukuissaan vielä -toisenkin kerran. "Vieläkö ihme, että he olivat minulle niin -vieraanvaraisia. He olivat varmaan jo etukäteen suunnitelleet -varastavansa kaikki takaisin. Julkisesti eivät he sitä uskaltaneet, -vaan yön turvissa. Nyt olen taas köyhä mies!" - -Viimeiset sanat lausui hän kiukuissaan ja huolestuneena. - -Ihanista tulevaisuudenunelmistaan oli hän täten joutunut äkkiä synkkään -todellisuuteen. Haihtuneet olivat toiveet riippumattomuudesta ja -onnesta. Koko omaisuus ryöstetty! Vaivaloinen aavikkomatka edessään. -Synkkänä tuijotti maahan muutoin niin iloinen cibolero. Pahaksi onneksi -olivat hänen omat kuormamuulinsakin seuranneet muita. Vaunuhärät ja -hänen hevosensa olivat jääneet. - -Mutta saattaisivatko ne edes kuljettaa matkalla välttämättömät -ruokavarat? Köyhempänä kuin tullessaan täytyi hänen lähteä tästä -ihanasta laaksosta, jossa jo oli ehtinyt niin suloisesti unelmoida -tulevaisuudesta! - -Näissä synkissä mietteissä katseli cibolero ryövärien katoamaan -suuntaan. Jo arveli hän lähteä heitä ajamaan takaankin. Pianhan -saavuttaisi hänen nopea hevosensa heidät. Mutta mitä hyötyä siitä -olisi? Henkensä vaan menettäisi? - -Syvään huokaisten palasi hän corralille varustautumaan uusien -hyökkäyksien varalle. Hän käski kuljettaa härät sinne ja sitomaan ne -vaunuihin, etteivät mahdollisesti jälelläolevat intiaanit niitäkin -ryöstäisi. - -Vaikka kaikki olivatkin hyvin väsyksissä, ei kukaan silti voinut -nukkua. Vuorotellen oltiin nyt valppaassa vartiossa. - - - - -VIIDES LUKU. - -Valkoinen päällikkö. - - -Carlos oli viettänyt surullisen yön. Kauhulla ajatteli hän mitenkä -hänen silloin kävisi, jos villit palaisivat vielä laaksoon hänet -lopullisesti ryöstääkseen. Ikävältä tuntui hänestä ajatella sitäkin, -kuinka kotiseutulaiset ottaisivat ivalla vastaan hänet, palatessaan -kotiin keppikerjäläisenä. Ei ollut myöskään ajateltavissa, että -hallitus ryhtyisi puuhaamaan mitään erityistä retkeä muutamien -vaivaisten muulien vuoksi. Ei linnanpäällikkö eikä ylpeä Roblado -varmaankaan auttaisi ciboleroa? - -Mutta eikö hän voisi saada apua muualta? -- Silloin heräsi hänessä -ajatus itse ratkaista kohtalonsa. Päivän koittaessa aikoi hän mennä -wacojen leiriin ja selittää heille ryöstön koko ilkeys. Mutta -epätietoista oli vieläkö intiaanit olivat leirissään. Mutta uudet -ajatukset ponnahuttivat hänet ylös. Jollei hän saanutkaan muulejaan -takaisin, niin kostaa hänen kuitenkin piti. - -Carlos tiesi wacoilla olevan vihollisia, vieläpä ihan rajan takana. -Sellaisia olivat m.m. pawneet. - -"Kova on kohtaloni, mutta kosto on sentään suloinen!" ajatteli -hän. "Jos lähtisin etsimään pawneita ja puhuisin heille -kostosuunnitelmistani? -- Mitähän jos tarjoisin heidän avukseen -keihääni, jouseni ja tarkan pyssyni? En ole tosin ennen tavannut -heitä, enkä tiedä mitenkä he ottaisivat minut vastaan, mutta hyvän -liittolaisen he saisivat minusta. Tiedänpä varmaan miestenikin -seuraavan minua ja taistelevan mielellään herransa puolesta. Menenpä -tosiaankin hakemaan pawneita!" - -Nopeasti teki cibolero yleensä päätöksensä ja pani ne myöskin kohta -täytäntöön. Ei saata ihmetellä hänen päätöstään kun muistaa kuinka -kurjasti intiaanit olivat häntä pettäneet. Sitäpaitsi toivoi hän -saavansa osan muuleistaan takaisin kun vaan saisi apua pawneilta. - -Jo oli hän aikeessa ilmottaa päätöksensä seuralaisilleen; kun samassa -Antonio kiiruhti hänen luokseen. - -"Herra", sanoi arriero, joka oli myöskin vakavasti miettinyt asiaa, -"ettekö ole huomanneet mitään eriskummallista tässä tapauksessa?" - -"Mitä sitten?" - -"Siinä että useat rosvoista olivat jalkaisin." - -"Se on totta, huomasin sen." - -"Usein olen minäkin nähnyt comanchien rosvoavan karjalaumoja, mutta he -liikkuvat aina ratsain." - -"Mitäpä se merkitsee? Meidän rosvomme olivat wacoja eivätkä comancheja." - -"Voi olla, mutta olen aina kuullut wacojen olevan oikeita -hevosintiaaneja, jotka aina suorittavat tällaiset temput ratsain." - -"Asia on tosiaankin niin", vastasi cibolero, ja näytti arvelevan asiaa. -"Minusta tuntui heidän menettelytavassaan poikenneen wacojen tavoista." - -"Sitäpaitsi tuntuu minusta muuan toinen seikka vähän merkilliseltä -tässä hyökkäyksessä", huomautti arriero. "Ettekö ole, herra, sitä -huomannut?" - -"En mitään muuta erityistä. Kaikki tapahtui niin odottamatta. Mitä sinä -huomasit muuta?" - -"Ettekö kuulleet kiljunnan välillä kimeitä pillien ääniä?" - -"Kuulitko sinä?" - -"Useita kertoja." - -"Missä minun korvani ovat olleet?" huudahti cibolero. "Oletko ihan -varma siitä?" - -"Vallan varma, herra!" - -Carlos tuumiskeli asiaa. Lopulta näytti hän päässeen johonkin tulokseen -ja lausui: - -"Niin se on varmaan ollut, totisesti!" - -"Kuinka sitten?" - -"Että juuri pawneepillit niin säikäyttivät muuleja!" - -"Sitäpä minäkin arvelen. Comanchit eivät kilju niin korkealla äänellä, -eivät myöskään kiawait, enkä koskaan ole kuullut wacojen antavan -sellaisia merkkejä. Mikseivät ne olisi voineet olla pawneita? Usein -he kuljeksivat näin retkillään jalkaisin, eivätkä ole yleensä wacojen -tavoin kuin kasvaneet hevosen selkään. Sitäpaitsi on tällainen -salakavala yöllinen hyökkäys hyvin heidän viekkaan luonteensa mukainen." - -Äkkiä oli ciboleron mielipide muuttunut. Antonion otaksuma oli hyvin -todennäköinen. Ensinnäkin on pillienpuhallus pawneitten erityinen -merkinantotapa, ja toiseksi kulkevat he usein retkillään jalkaisin. -Vaikka he yleensä ovatkin ratsastavia intiaaneja, kulkevat he silti -usein jalkaisin pitkiä matkoja etelään, toivoen viekkautensa palkaksi -saavansa ratsut alleen kotiin palatessa, mikä myöskin useimmiten -tapahtuu. - -Carlos katui jo melkein sitä, että oli epäillyt wacoja niin kurjasta -menettelystä, mutta samassa alkoi häntä arveluttaa muuan toinen -seikka. Mitähän jos he olisivat vaan pettääkseen häntä jäljitelleet -pawneepillejä? Pakenivathan he juuri wacoleiriä kohden? Oikein hänen -tuli mielensä pahaksi ajatellessaan, että ihmiset, jotka ystävällisellä -käytöksellään olivat herättäneet hänen myötätuntonsa ja luottamuksensa, -taas niin ilkeällä tavalla olisivat sen menettäneet. Mutta toisaalta -todisti wacojen puolesta se seikka, että he olivat metsästelleet -etelässäpäin, jotavastoin puhveleita ilmeisesti viime päivinä oli -ahdisteltu pohjoisesta päin. - -Mietteet eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään lopulliseen varmuuteen. -Sitävarten täytyi toimia; ja siitä syystä päätti hän ratsastaa -wacoleiriin katsomaan varastettuja muulejaan tai ainakin ottamaan -selvää asiasta. - -Kun auringon ensi säteet valaisivat kukkuloitten huippuja, ja hämärä -alkoi hälvetä, tutkiskeli Antonio jälkiä leirin läheistössä. Ja pian -huomasikin hän merkillisiä asioita. - -Lähellä muulien seisontapaikkaa näkyi maassa jotakin. Se ei voinut olla -pensas. Se oli kuin jokin makaava eläin. Suuremmalta se näytti kuin -susi. - -Arriero näytti herralleen esinettä. Molemmat katselivat sitä. Oli -kuitenkin vielä siksi hämärä ja matka pitkä, etteivät voineet tarkkaan -erottaa mitä se oli. Mielellään olisi cibolero poistunut turvallisesta -vaunuaitauksesta katsomaan esinettä, mutta täytyi olla varoillaan. - -Kun päivä kokonaan valkeni riensivät he paikalle ja saivat -arveluittensa vakuudeksi nähdä kauhean totuuden. - -Heidän edessään makasi ruoholla kuollut intiaani. Kasvot olivat maata -vasten, ja ohauksessa oli haava, josta näkyi verta juosseen kedolle. -Se oli kuulan jälki. Amerikalaisen pyssynlaukaus oli siis osunut. He -kumartuivat katsomaan ruumista ja käänsivät sen selälleen. Villi oli -täydessä sotavarustuksessa, mutta alasti lantioihin saakka. Rinta ja -kasvot oli maalattu hirveillä kuvilla. - -Eniten herättivät ciboleron huomiota pään koristeet. Aina ohauksiin -ja korviin asti oli pää paljaaksi keritty, keskelle vaan oli jätetty -hiustukko, joka oli lujaan palmikoitu. Siihen oli kiinnitetty kirjavia -sulkia, ja se riippui kuin naisten palmikko pitkin selkää. Sellainen -komeapalmikkoinen päänahka on intiaanisoturin suurin ylpeys. Sen -riistäminen viholliselta on sankarityö. - -Tulipunaiset pilkut poskilla ja ohauksilla olivat kauheana vastakohtana -jo ilmenneelle kalmanvärille huulissa ja muualla ruumiissa. Hetkisen -tarkasteli cibolero vielä ruumista ja viitaten päähän ja mokassiineihin -sanoi tyytyväisenä: "pawnee". - -Katkeruus wacoja kohtaan oli hänen mielestään haihtunut. Hän tunsi -heitä kohtaan samaa myötätuntoa kuin ennenkin. Eikä intiaanin kuolema -hänen mieltään painostanut, päinvastoin tunsi hän tyytyväisyyttä kun -tiesi voivansa puolustautua ylivoimaakin vastaan. - -Ihmisen surmaamista olisi hän kyllä muissa olosuhteissa katunut, mutta -olihan tämä heimolaisineen tullut tuhoamaan viattoman miehen onnea. - -Wacot olivat siis viattomia. He ehkä auttaisivat häntä saamaan muulinsa -vielä takaisin. - -Se saattoi hyvinkin olla mahdollista, koska nämä heimot olivat -verivihollisia. He auttaisivat häntä vihollisen ajamisessa jo siitäkin -syystä, että heidän oma leirinsä oli vaarassa. - -Itse aikoi hän lähteä viemään heille sanaa ja samalla lupautua -miehineen liittyä heihin. - -Ensin aikoi hän lähteä kohta, mutta sitten tuli hän ajatelleeksi, että -pawneet jo ehkä olivat ehtineet hyökätä wacojen kimppuun, koskapa yöllä -olivat paenneet juuri sille taholle. - -Se oli hyvinkin todennäköistä. - -Hyökkäys Carloksen leiriin oli tapahtunut ensimäisen yövartion aikana, -ja puolenyön seuduissa olivat villit sitten kiljuen paenneet ajaen -muuleja edellään. Heillä oli siis hyvää aikaa aamuyöllä hyökätä -wacoleiriin. Ja se oli sitäkin luultavampaa kun intiaanit mieluummin -juuri silloin tekevät hyökkäyksensä, vihollisten maatessa raskaassa -unessa. - -Siitä syystä pelkäsikin cibolero myöhästyvänsä ja wacojen jo joutuneen -turmioon. Mutta siitä huolimatta päätti hän lähteä auttamaan heitä. - -Käskettyään miestensä tarkkaan vartioida leiriä ja puolustaa sitä -tarpeen tullen viimeiseen saakka, otti hän pyssynsä ja jousensa, nousi -mustanginsa selkään ja ratsasti wacoleiriä kohden. Matkalla eteni hän -hyvin varovaisesti. Jokaista pensasta, puuta ja lehtoa hän tarkasti, -joka kukkulan rinnettä tähysteli, ettei vihollisnuoli sieltä lentäisi. -Eikä se tarpeetonta ollut, sillä saattoivathan pawneet hyvinkin jossain -tällä matkalla väijyä häntä. - -Ei hän pelännyt. Voimaan ja taitavuuteen nähden olisi hän helposti -suoriutunut mistä vastustajasta tahansa, jopa kolmestakin kerrallaan. -Sitäpaitsi saattoi hän täydellisesti luottaa hyvään hepoonsa, jota -yksikään intiaanihevonen ei olisi voinut nopeudessa saavuttaa. Mutta -saattoihan käydä, että he äkkiä ympäröisivät hänet, ennenkuin hän -ehtisi wacoleiriin! - -Tämä saattoi hänen varovaisuutensa äärimmilleen. Hän epäili -villikalkkunan kuherrusta tammenoksilla, ja kauluskanan kaakatusta -jollain kukkulalla; metsäpeuran vihellys ja arokoiran heikko haukunta -pani hänet pysäyttämään hevosensa, vaikka ne muulloin olivat hänelle -tuttuja ääniä. - -Tänään täytyi epäillä kaikkea, sillä hän tiesi kuinka taitavia -intiaanit ovat luonnonäänien matkimisessa. He antavat niillä merkkejä -toisilleen. - -Selvästi huomasi hän yölliset pawneejäljet. Lukuisat muulinkavion -jäljet nurmikolla ja sandaalien monet jäljet jonkun ylikahlatun joen -rantahiekalla todistivat sotajalalla olevan intiaaniheimon lukuisuutta. - -Hänen kauniit muulinsa veivät seljässään monta miestä, mutta valtavampi -oli vielä jalkamiesten luku. Sitä suuremmalla varovaisuudella kulki -cibolero. Jo oli hän ehtinyt puoliväliin wacoleiriä, ja yhä vaan -kulkivat vihollisjäljet samalle suunnalle. Varmaankin olivat niin -tarkkavainuiset intiaanit kuin pawneet haistaneet hyvän saaliin wacojen -leirissä. Eläimiä oli siellä varsinkin paljo. - -Jo kuvitteli cibolero mielessään intiaanien taistelua. Varmaankin -tapahtui hirmutöitä, kun elämästä ja kuolemasta oteltiin! - -Äkkiä keskeytti kaukainen huuto ciboleron mietteet. Hän pysähtyi heti, -mutta oli vielä niin etäällä, ettei huutoa selvemmin voinut erottaa. -Sekavaa meteliä kuului. Hän säpsähti. Se oli siis tapahtunut! Wacot -ja pawneet taistelivat. Raaka kiljunta todisti, että kamppailu oli -kauheimmillaan. - -Väliin kuului voitonhuutoja ja ilon karjuntaa, väliin taas halkoi ilmaa -ja kuului yli taistelun melun terävä pillin ääni, tietäen kostoa tai -voittoa. - -Vallan hyvin tiesi Carlos mitä nämä äänet merkitsivät. Aikaisemmin -olisi hänen pitänyt rientää auttamaan ystäviään! Pelastus ehkä oli -riippunut vaan muutamista minuuteista. -- "Liian myöhään cibolero", -ajatteli hän, "ystäviäsi et enää voi pelastaa!" - -"Eteenpäin!" huudahti kuitenkin rohkea ratsastaja kannustaen hevostaan. - -Taistelun rymäkkä kuului kukkulan toiselta puolen. Toista puolta -ratsasti hän ylös täyttä nelistä ja sieltä saattoi hän nyt nähdä koko -wacoleirin laaksossa. - -Hänen edessään raivosi villi, eläimellinen taistelu. Hyvin saattoi hän -sitä seurata, nähdä sen kaikki kauhut. - -Noin kuusisataa punaista ratsastajaa kiiti arolla. Keihäät ojossa -syöksyivät he vihollisia vastaan. Ilmassa suhahtelivat nuolet -Toiset iskivät tomahawkeillaan. Kaikkialta kuului kauheata huutoa. -Hyökkäyksiä tehtiin ryhmittäin. Hevosetkin näkyivät purren ja potkien -ottavan osaa taisteluun. Muutamat intiaaneista olivat, saadakseen -varman jalansijan, hypänneet maahan ratsuiltaan ja heiluttivat sieltä -tuhoisia tapparoitaan vihollisen pään menoksi. Jotkut nuoret soturit -piiloutuivat puiden taa ja ampuivat sieltä otollisella hetkellä -nuoliaan, tai lävistivät keihäällä vihollisen selän. - -Siten jatkui kiivas taistelu. - -Ei kuulunut yhtään pyssyn laukausta. Ei torvien räiske eikä -rummunpärinä kiihoittanut taistelijoita; eivät tykit ukkosena -jyrisseet, ei savu taistelukenttää peittänyt. Sellaista ei korvan -tarvinnut kuulla eikä silmän nähdä, jotta katselija olisi tullut -vakuutetuksi siitä, että edessä oli villein näytelmä mitä nähdä voi -- -taistelu tasangolla. - -Hyökkääjien sotahuuto, ja ahdinkoon joutuneitten pillienvihellys, -aaltoilevat soturijoukot, voitto- ja kostohuudot, isännättöminä -laukkaavat hevoset, siellä täällä makaavat intiaanit, joilta oli -päänahka riistetty, ja verinen päälaki auringon valossa loisti, -vierellään verinen keihäs tai kirves. Kaikki tämä todisti taistelun -vakavuutta. -- Cibolero kukkulallaan käsitti koko aseman kauheuden. Jo -ensi silmäys sen sanoi. - -Helppo oli hänen eroittaa pawneet täydellisestä sota-asustaan ja heidän -sulkakoristeisista palmikoistaan. Wacoilla, joitten päälle epäilemättä -oli hyökätty, ei ollut muuta tuntomerkkiä kuin metsästyspaitansa ja -nahkahousunsa. Joiltakuilta puuttuivat nekin. Sitäpaitsi liehuivat -heidän pitkät hiuksensa vapaasti tuulessa. - -Ensin aikoi cibolero ratsastaa alas kukkulan rinnettä ja ryhtyä -taistelemaan wacojen rinnalla. Ystäviensä ankara ahdistaminen ja -niitten rosvojen näky, jotka muutamia tunteja sitten olivat tehneet -hänestä kerjäläisen, saattoi hänen verensä kovaan kuohuntaan ja -kiihotti häntä kostoon. Monet punanahat istuivat juuri häneltä -ryöstämiensä muulien selässä. Carlos tahtoi saada edes osan niistä -takaisin. - -Jo oli hän aikeessa kannustaa vireätä mustangiansa ja sekaantua -taisteluun, mutta se sai silloin sellaisen käänteen, että hän jäi -paikoilleen -- pawneet pakenivat. - -Hän huomasi yhä useampien heistä kääntävän viholliselle selkänsä. - -Samassa näki hän kolmen pawneesoturin rientävän sitä kukkulaa kohden, -jolla hän oli. Suurin osa heimoa pakeni taistellen toiselle suunnalle, -mutta nämä kolme olivat joutuneet erilleen muista. - -Nopeasti kätkeytyi cibolero erään pensaikon taakse odottamaan -intiaaneja. - -Samassa kuului heidän takanaan wacojen sotahuuto ja Carlos näki kaksi -wacoa ajavan takaa pawneita. - -Kun pakenijat huomasivat ahdistajiaan olevan vaan kaksi, pysähtyivät he -ryhtyäkseen taisteluun. - -Ensi kahakassa kaatui jo toinen waco, ja toinen, jonka Carlos tunsi -wacojen päälliköksi, joutui yksin taistelemaan kolmea vastaan. - -Nyt sekaantui cibolerokin verileikkiin. Hänen pyssynsä pamahti, ja -kohta suistui yksi pawnee satulasta. Toiset eivät tietäneet kuka -ampui. Wacopäällikkö hyökkäsi rajusti päälle ja halkaisi valtavalla -sotakirveen iskulla toisen pawneen pään. Mutta kun ei hän kyllin -nopeasti voinut kääntää kovassa vauhdissa olevaa hevostaan, iski -pawnee, jättiläiskokoinen mies, keihään takaapäin hänen selkäänsä. -Kovasti rääkäisten kaatui waco kuolleena maahan. - -Ciboleron nuoli suhahti nyt ilmassa, myöhään tosin pelastaakseen -päällikön, mutta varhain kyllä kostaakseen. Nuoli lävisti pawneen -sydämen melkein samalla hetkellä kun hän heitti keihäänsä, ja -kuolleena vaipui hän wacon viereen. Vielä kaatuessaankin puristi hän -suonenvedontapaisesti keihäsvartta. - -Carlos katseli mielenliikutuksella kaatuneita. Kun oli tarpeetonta -viipyä kukkulalla, ja wacot hyvinkin saattoivat tarvita hänen pyssyään -ja joustaan, riensi hän nopeasti alas laaksoon, missä asema sillävälin -oli huomattavasti muuttunut. - -Pawneet olivat kadottaneet paljo parhaita sotureitaan, ja huomatessaan -kaatuneitten heimolaistensa suuren luvun, peljästyivät he ja syöksyivät -pakoon. - -Sitten alkoi takaa-ajo, johon cibolerokin otti osaa, silloin tällöin -laukaisten pyssynsä ja surmaten ryöstäjiään. - -Hänen tuoma apunsa oli varmaan hyvin tervetullut wacoille, mutta -samalla pälkähti hänen päähänsä, että joku joukko pakenevia pawneita -ehkä menee hänen leirilleen uuteen ryöstöön. - -Hän erosi siitä syystä vainoojista ja ratsasti leirilleen. Antonio oli -hyvin iloinen herransa pikaisesta paluusta. - -Ylpeydellä näytti hän mihin toimeen hän miesten kanssa oli ryhtynyt -corralin suojelemiseksi. Kaikkia täytyi Carloksen katsoa. - -Parvi intiaaneja oli kyllä ratsastanut leirin ohi, mutta tunsivat kai -verisen tappionsa jälkeen haluttomuutta ryöstöön. - -Nämä tiedot vakuuttivat hänelle leirin turvallisuuden, ja kohta -lähtikin hän jälleen taistelukentälle, jättäen arrieron vartioimaan -corralia. - -Äskeisellä kukkulalla pysäytti hän mustanginsa, sillä wacopäällikön -ruumiin ympärillä oli suuri joukko surevia heimolaisia. He alkoivat -laulaa kuolonvirttä, joka soi synkänkamalasti. - -Takaa-ajosta palanneet sotilaatkin yhtyivät toisten lauluun. - -Cibolero laskeutui alas ratsailta ja läheni joukkoa. Toiset katselivat -häntä ihmetellen, toiset taas, jotka olivat nähneet hänet taistelussa, -tulivat häntä tervehtimään. - -Muuan vanha soturi tarttui Carloksen käteen, johdatti hänet ruumiin luo -ja viittasi sen kasvoihin, ikäänkuin aikoen sanoa: "Siinä makaa nyt -kuolleena päällikkömme!" - -Ei hän eivätkä toisetkaan soturit tienneet mitä Carlos oli tehnyt -samalla kukkulalla. Kaikki olivat olleet sellaisessa taistelun -tuoksinassa toisaalla, etteivät olleet sinne katselleet. Sitäpaitsi -esti näkyä taaja pensasto. Vanhus tahtoi siis tavallaan selittää -tapausta, eikä Carlos puhunut mitään. - -Sen hän huomasi, ettei waco voinut selittää tapausta. - -Maassa oli kuolleena viisi intiaania, eikä yhdeltäkään oltu päänahkaa -nyljetty. Sehän oli arvotus. Eihän ne suinkaan olleet toisiaan -tappaneet pawneet? - -Yksi waco ja yksi pawnee olivat vähän erillään muista, mutta kaksi -pawneeta ja wacopäällikkö olivat yhdessä kasassa. - -Päällikön käsi oli vielä lujasti kiinni sotakirveen varressa, ja -pawneen halkaistu pää kyllä osotti kirveen tekemää jälkeä. - -Se oli kyllä selvää. Mutta kuka oli sitten tappanut päällikön -surmaajan? Siinä kysymys. Joku tästä joukosta oli varmaan jäänyt eloon -siitä hirveästä ottelusta, joka muutamissa minuuteissa oli vaatinut -viisi uhria. -- Jos se olisi ollut joku pawnee, olisi hän varmaan -nylkenyt wacopäälliköltä päänahan, sillä se olisi tehnyt hänestä -kuuluisan miehen elinijäkseen. Jos se taas oli joku waco, niin missä -oli hän? Ei kukaan voinut selittää tätä merkillistä tapausta. - -Kun takaa-ajossa oli vielä joitakuita sotureita, päätettiin odottaa -heidän paluutaan. Uudelleen laulettiin kuolonvirttä. Vihdoinkin olivat -kaikki soturit paikalla suuressa kehässä kuuluisan vainajan ympärillä. - -Silloin astui joukosta esiin päällikön arvoinen waco, viittasi -kädellään vaikenemaan ja merkiten haluavansa puhua heimolle. - -Vallitsi hiljaisuus kun soturi alkoi puhua: "Wacot! Keskellä -voitonriemua valittavat teidän huulenne, ja teidän sydämistänne vuotaa -suuri tuska. Emme näe kaatuneita taistelukentällä, sillä emme voi -siirtää katsettamme tästä vainajasta, joka oli isämme ja veljemme. -Kylmänä ja elottomana lepää hän jalkojemme juuressa, tämä kansamme -suuri päällikkö, joka kuoloa silmiin katsoen niin monasti johdatti -meidät ihaniin voittoihin. Voi, miksi juuri voitonpäivä tuli hänen -kuolinpäiväkseen? -- - -"Kuinka olisimmekaan riemuinneet vihollisten tappiosta, jos hän olisi -nyt elävänä joukossamme! -- - -"Surkaa, veljet, kauvan surkaa, mutta lohduttakaa itseänne sillä -tiedolla, ettei hän ole kuollut kostamatta! -- - -"Hänen surmaajansa makaa myöskin kuolleena nuolen lävistämänä. Kuka -teistä on hänet surmannut?" - -Tällä kohtaa puheessaan pysähtyi puhuja kuin vastausta odottaen. Mutta -kaikki vaikenivat. - -"Wacot!" jatkoi hän jälleen, "näettehän, että päällikkömme surmaajalla -vielä on päänahka jäljellä? -- Kenelle teistä, urhoolliset soturit, -kuuluu tämä voitonmerkki? Hän lähestyköön kuollutta ja ottakoon -oikeutensa mukaan päänahan!" - -Taas tuli hiljaisuus. Ei kukaan tullut omistamaan tekoa. Ei puhunut -cibolerokaan mitään. Hän ei ymmärtänyt tarpeeksi wacokieltä, mutta hän -arvasi puhuttavan kuolleesta päälliköstä. - -Puhuja jatkoi uudelleen: - -"Veljet! Vaatimattomuus kaunistaa urhoollista soturia, ja vaiteliaisuus -on hänelle kunniaksi, mutta tänään kehotan päällikkömme puolesta -kostajaa esiintymään saadakseen kiitoksen ansiokkaasta teostaan. Olemme -hänelle ikuisesti kiitollisia!" - -Jatkaessaan puhetta hänen äänensä vapisi: - -"Teen teille erään ehdotuksen" - -Kaikki kuuntelivat jännityksellä. - -Korotetulla äänellä jatkoi nyt waco: - -"Tapa on heimomme keskuudessa sellainen, että päällikkö valitaan -urhoollisimpain joukosta. Ehdotan, että tässä kaatuneen päällikkömme -ruumiin ääressä valitsemme hänen seuraajakseen sen, joka hänen -puolestaan on kostanut." - -Näin sanoen viittasi waco kaatuneeseen pawneesoturiin. -- - -"Minä äänestän sitä, joka on surmannut pawneen", sanoi kohta muuan -soturi. - -"Minä samoin!" huusi muuan toinen. - -"Häntä kaikki äänestämme!" vakuuttivat soturit. - -"Täten siis julistetaan", lausui puhuja, "että jolle pawneen päänahka -kuuluu, hän on wacokansan päällikkö!" - -"Sen vakuutamme juhlallisesti!" sanoivat läsnäolijat, pannen valansa -merkiksi oikean kätensä sydämelleen. - -"Jo riittää!" sanoi vanha soturi, kun muutamat nuoremmat alkoivat kovin -äänekkäästi osottaa suosiotaan. -- "Kuka on siis wacoheimon päällikkö, -astukoon esiin!" - -Seurasi täydellinen hiljaisuus. Miehet katselivat toisiaan että kuka -esiintyisi. Ilolla olisi häntä tervehditty. - -Carlos ei aavistanutkaan sitä kunniaa mikä häntä odotti. Vaiti seisoi -hän punasten soturien keskuudessa ja seurasi uteliaisuudella heidän -toimiaan. Muuan hänen lähellään seisova intiaani, joka osasi vähän -espanjaa, ihmetteli Carlokselle tapausta ja selitti hänelle mitä oli -tapahtunut. - -Jo aikoi metsästäjä esiintyä ja vaatimattomasti tunnustaa ampuneensa -nuolen, kun samassa muuan arvokas soturi lausui: - -"Miksipä olisimme kauvemmin epätietoiset? Helppohan on saada selvä -ampujasta. Jos vaatimattomuus kahlehtii soturin kielen, niin puhukoon -hänen aseensa! -- Kas tässä on vielä hänen nuolensa vihollisen -sydämessä. Se meille kyllä puhuu ampujastaan. Katsokaa, varressa on -merkki?" - -"Todellakin!" huudahti vanha soturi, "siitähän nähdään." - -Hän meni kuolleen pawneen luo, tempasi nuolen hänen ruumiistaan ja piti -sitä korkealla ilmassa. - -Ympärilläolijat huomasivat heti hämmästyksellä, että nuolen kärki oli -rautainen. - -Ei kellään wacolla voinut olla sellaista asetta. Kukapa muu siis olisi -voinut olla ampuja kuin vieras, jonka silmistä loisti tyytyväisyys -nähdessään nuolensa. Häntä katseltiin nyt ihmetellen, ja viimeinenkin -epäilys haihtui, kun muuan waco huomasi toisen pawneen kaatuneen -kiväärin kuulasta. Jokainen siis tiesi, että valkonaama oli kostanut -päällikön kuoleman. Olivathan he kauppaa tehdessään nähneet hänen -pitkän pyssynsä. - -Kun he tahtoivat osottaa hänelle kiitollisuuttaan, astui hän esille ja -kertoi äskeisen tulkin kautta vaatimattomasti päällikön kuolemasta, ja -siitä mitä hän oli tehnyt tässä kahakassa. - -Hyväksymisen hyminä kuului sotilaitten piiristä kertomuksen päätyttyä, -ja monet riensivät osottamaan kiitollisuuttaan cibolerolle, -puristamalla hänen käsiään ja monella muulla tavalla. - -Useimmat punanahat tiesivät ciboleron yöllisen pyssynlaukauksen juuri -olleen heille varotusmerkkinä. Ja se saattoi pawneitten yöllisen -hyökkäyksen epäonnistumaan. Vallan toisin olisi voinut käydä, jollei -tuo varotuslaukaus olisi kajahtanut. Sitäpaitsi oli cibolero auttanut -heitä vielä itse taistelussa, kostaen heidän päällikkönsä kuoleman. - -Kiitollisuus kohosi ihastukseksi, ja hyvähuudot huumasivat korvia. - -Kun melu ja kiihtynyt mieliala olivat jonkun verran asettuneet, astui -taas piiristä esiin se vanha wacosoturi, joka oli esiintynyt puhujana, -ja jota varmaan pidettiin suuressa arvossa, ja lausui Carlokselle -seuraavat sanat: - -"Valkoinen päällikkö! Olen puhunut heimojen urhoollisimpien miesten -kanssa. He ovat minun kanssani yhtä mieltä siitä, etteivät sanat riitä -kylliksi selittämään kiitollisuuttamme. Neuvottelustamme olet jo -saanut tietää, ja olet kuullut, että olemme valinneet itsellemme uuden -päällikön. Emme aavistaneet, että urhoollisin taistelussa oli valkoinen -veljemme. Mutta pitäisikö meidän siitä syystä rikkoa sanamme, että sinä -olet toista heimoa, toisellainen väriltäsi ja muodoltasi? Niin emme -ajattele. Ja tällä samalla paikalla vahvistamme siis valamme!" - -"Vala vahvistetaan!" kuului kaikkialta sotilaitten piiristä samalla -kuin he laskivat kätensä sydämelleen. - -"Valkoinen soturi!" jatkoi wacopuhuja, "vala on meille pyhä. Me -osotamme sinulle korkeinta kunniaa mitä voimme. Ei sitä ole ennen -koskaan osotettu muille kuin wacoheimon omille sankarisotureille. Ei -urhoollisimmankaan päällikön poika, jolta on voimaa ja urhoollisuutta -puuttunut, ole hallinnut wacoheimoa. Emme pelkää jättää kohtaloamme -sinun käsiisi, olemme ylpeitä 'valkoisesta päälliköstä'; ja hän johtaa -meitä ja neuvoo meitä. Johda meitä mihin tahdot, me seuraamme sinua! -- - -"Tunnemme sinut paremmin kuin luuletkaan. Liittolaisemme comanchit ovat -sinusta puhuneet. Tunnemme hyvin cibolero Carloksen. Tiedämme sinut -suureksi soturiksi ja tiedämme senkin, ettei sinua kotiseudullasi -kunnioiteta arvoasi vastaavalla tavalla. Suo meille anteeksi -suorapuheisuutemme. Koettele meidän sanojemme totuutta, äläkä palaja -sinne missä selkääsi tahdotaan nöyryyttää ja missä ahneus ja kateus -estävät miehuullisia tekojasi. Jää meidän joukkoomme, me rakastamme ja -kunnioitamme sinua! -- - -"Sinä olet uskollisten miestesi keskellä, ja jolleivät muut siteet sinua -pidätä kotiseudullasi, niin tule meidän päälliköksemme!" - -Kun puhuja oli vaijennut, kertasivat kaikki piirissäolijat hänen -sanansa. Sitten seurasi täydellinen hiljaisuus. - -Carlos oli niin hämmästyksissään, ettei hän hetkiseksi voinut sanaakaan -sanoa. Tämä omituinen ehdotus, tehtynä niin merkillisissä olosuhteissa, -kummastutti häntä suuresti. Merkillistä oli hänestä sekin, että hänet -tunnettiin, vaikkei hän puolestaan tuntenut ketään koko heimosta. - -Viimemainitusta seikasta sai hän siis kiittää comancheja, joitten -kanssa hän tosiaankin oli tehnyt silloin tällöin kauppoja, ja yleensä -ollut ystävällisessä suhteessa heihin, niin että joku oli käynyt häntä -tervehtimässäkin rauhan aikana San Ildefonsossa. - -Mutta omituista oli se, että villit olivat huomanneet hänen suhteensa -kansaansa, sillä näyttihän tosiaankin siltä kuin eläisi hän maanpaossa. -Tällä hetkellä ei ollut kuitenkaan aikaa miettiä kaikkia merkillisiä -seikkoja, sillä intiaanisoturit odottivat vastausta. - -Ja mitä hän vastaisi? Saattoiko hän, köyhä cibolero, jolla oli omassa -yhteiskunnassaan niin mahtavia vihollisia, hyljätä niin kunnioittavan -tarjouksen? Kotona pidettiin häntä tuskin orjaa parempana, täällä -tulisi hän hallitsijaksi, kokonaisen kansan päälliköksi! - -Vaikka wacoja kutsuttiin villeiksi, niin oli hän huomannut heidät -rehellisiksi ihmisiksi. Ehkäpä haluaisivat hänen äitinsä ja -sisarensakin vaihtaa sivistyneen yhteiskunnan levottoman elämän erämaan -rauhaan? Mutta uskalsiko hän vaatia niin paljon heidän rakkaudeltaan? -Ja Catalina! Väärin olisi temmata häntä toimialaltaan erämaahan villien -keskuuteen! - -Ei hän kauvaa arvellut, hän oli tehnyt päätöksensä. - -"Jalot soturit!" lausui hän. "Käsitän täydellisesti sen suuren kunnian, -jota minulle osotatte. -- En voi sanoin lausua kiitollisuuttani. -Puheeni on siitä syystä lyhyt mutta avomielinen. -- Totta on, etten -juuri suurta kunnioitusta ole saanut osakseni nykyisessä isänmaassani, -asettuessani sinne asumaan. Kaikkein köyhimpien kirjoissa elän kansani -keskuudessa, mutta siitä huolimatta kiinnittävät monet siteet ja pyhät -velvollisuudet minut sinne. Mikään muu ei saattaisi minua hylkäämään -teidän ylevämielistä tarjoustanne. -- Wacot, olen puhunut!" - -"Se riittää, urhea valkoinen päällikkö", sanoi vanha wacosoturi. "Ei -ole meidän asiamme udella sinun syitäsi. -- Jollemme saakaan tervehtiä -sinua päälliköksemme, niin toivomme sinun aina pysyvän ystävänämme, -vaikka oletkin poissa keskuudestamme! Vielä enemmänkin! Suo meidän -jollain tavalla osottaa kiitollisuuttamme! Vähäisen lahjan voivat wacot -tarjota, mutta sitä lahjaa seuraavat sitä runsaammat onnentoivotukset -ystävällemme. -- - -"Iloisen sanoman kerron sinulle. Suuresti sait kärsiä pawneitten -ryöstöstä, omaisuutesi on nyt meidän hallussamme, ja saat sen jälleen -poistuessasi meidän majoistamme. Jos haluat suoda meille suuren ilon, -niin jää vieraaksemme muutamiksi päiviksi nauttimaan yksinkertaista -vieraanvaraisuuttamme! Sano, jääthän?" - -Pyyntöön yhtyivät toiset, ja cibolero otti kutsun vastaan. - - * * * * * - -Noin kahdeksan päivää senjälkeen nähtiin atajon, s.o. muulijonon, -kaikkiaan viiteenkymmeneen, kulkevan raskaasti kuormitettuina -puhvelinnahoilla ja kuivatulla lihalla Llano estacadon itäistä rinnettä -ylös ja suuntaavan matkansa luodetta kohden laajalla ylätasangolla. -Johtajana oli erään muulin selässä ratsastava puoli-intiaani. - -Kolmet härkien vetämät raskaat vankkurit seurasivat muulijonoa. -Intiaanit ajoivat härkiä. Ne peljättivät kauhealla kolinallaan kauvaksi -akasialehdoissa hiiviskelevät arosudetkin. - -Muuan ryhdikäs ratsastaja istui komealla, pikimustalla ratsullaan -kulkueen etupäässä. Silloin tällöin kääntyi hän katsastamaan -tyytyväisyydellä rikkauttaan, lastattuja muulejaan. Se mies oli hyvä -tuttavamme cibolero Carlos. - -Wacot olivat todella suurellisesti osottaneet hänelle kiitollisuuttaan. -He tiesivät hänen matkansa tarkotuksen, he tiesivät mitä kaikkea hän -metsästysretkeltä toivoi. Ja siinä oli nyt heidän jäähyväislahjansa: -raskaasti kuormitetut muulit. - -Mutta vielä arvokkaampi lahja oli ciboleron povitaskussa. Siellä oli -kallista ainetta, jonka intiaaniystävät olivat antaneet, ja uutta -olivat vielä luvanneet lisää, kun hän toisen kerran tulisi heidän -luokseen. - -Mitähän siinä pussissa oli? Ehkä rahoja, ehkäpä jalokiviä? Hiekkaa se -vaan oli, mutta se oli keltaista ja kiiltävää. Se oli kultaa. - - - - -KUUDES LUKU. - -Ryöstö. - - -Olemme nyt seuranneet ciboleron vaivaloista vaellusta asumattomilla -tasangoilla ja nähneet hänen villien vieras-ystävänä syövän heidän -vaatimattomia aterioitaan, etupäässä puhvelinlihaa. - -Siirrymme nyt San Ildefonson linnanpäällikön verrattain uljaisiin -huoneisiin, jossa Juhannuksen jälkeisenä päivänä pieni, valittu seura -koetti herkullisen pöydän ääressä unohtaa murheita ja huoliaan. - -Lukuisat ruokalajit olivat jo vuoronsa pöydässä kulkeneet. - -Meksikolaiset pidot olivatkin siihen aikaan varsin herkulliset monine -kansallisine ruokalaitteineen ja mehukkaine hedelmineen. Vieraat joivat -jo viiniä. - -Aikaa kulutettiin hauskasti juttelemalla, ja puhelu tuli yhä -vilkkaammaksi, kunnes äkkiä sattumalta mainittiin nimi, joka sai -vakaviksi kaikkien kasvot. Se oli cibolero Carlos. - -Sitä nimeä mainittaessa useat kasvot muuttuivat. Kapteeni Roblado -rypisti synkkänä kulmakarvojaan. Linnanpäällikön silmistä välähti -viha ja kostonhimo. Munkit ja kirkkoherra saivat nähtävästi -mitä vastenmielisimpiä tunteita ajatellessaan vääräuskoista -puhvelinmetsästäjää. - -Nimen oli maininnut muuan keikaroiva nuorukainen Echevarria, jonka koko -olento todisti turhamielisyyttä. - -"Ritarisanani kautta tosiaan hävyttömin ihminen, minkä vielä -koskaan olen tavannut. Sellainen retkale -- nahkojen ja suolalihan -kaupustelija, puhveliteurastaja -- uskaltaakin kohottaa katseensa -- -mutta luulenpa, että kauniin señoritan isä pian toimittaa hänelle -matkapassin, hittovieköön!" - -"Tosiaankin on hän sietämättömän hävytön!" sanoivat useat vieraat. - -"Minusta näytti siltä, ettei nuori neiti katsellut häntä ensinkään -epäsuosiollisesti", kuului joku sanovan pöydän alapäässä. - -"Erehdytte", huudahti Roblado kiihkeästi, "hän halveksii ciboleroa -samoin kuin isänsäkin". - -"Mutta kuka se puheenaoleva mies sitten oikeastaan on?" kysyi uteliaana -muuan nuori herra. - -"Oivallinen ratsastaja joka tapauksessa, sitä kaiketi ei herra -linnanpäällikkö voi kieltää!" sanoi don Ramon, muuan vieraista, vähän -ilkeänpisteliäästi vilkaisten everstiin. - -Vizcarran muoto synkistyi vielä enemmän tästä huomautuksesta. - -"Te menetitte koko sievosen rahasumman sen miehen ratsastustemppujen -tähden", huomautti siihen vielä lisäksi kirkkoherra nauraen. - -"En ainakaan hänelle", vastasi eversti koettaen hillitä kiukkuaan, -"vaan sille toiselle lurjukselle, joka kaiketi oli hänen ystävänsä. -Kauniita ystävyksiä tosiaankin!" - -"Kun panee vetoa sellaisten henkilöitten kanssa, niin sillä on se ikävä -puoli, ettei heiltä koskaan voi saada mitään takaisin, kun heitä tapaa -vaan sellaisissa erikoisissa tilaisuuksissa". - -"Mutta kuka se nuori mies sitten oikeastaan on?" kyseltiin taas -uudelleen. - -"Kukako on? Tavallinen cibolero -- puhvelinteurastaja, johan sen -sanoin". - -"Niin kyllä, mutta eikö hänen vaiheissaan sentään ole mitään -merkillistä? Hänellähän on vaalea iho ja vaaleat hiukset, ja sehän on -hyvin harvinaista meksikolaisten keskuudessa. Mitä kansallisuutta hän -on?" - -"Sanotaan hänen olevan amerikalaisen", selitti don Ramon. - -"Se oli hänen isänsä", sanoi eversti. "Mutta yksi täällä seurassa -tietää enemmän cibolerosta. Pater voi kertoa yhtä ja toista siitä -merkillisestä perheestä". - -Yhteisestä vaatimuksesta kertoi pappi sitten vieraille ciboleron -perheestä seuraavaa: - -Carloksen isästä ei juuri paljoa tiedetty ennenkuin hän yhtäkkiä muutti -laaksoon asumaan. Sellaiset tapaukset olivat siihen aikaan harvinaisia -uusmeksikolaisessa siirtolassa; mutta vielä suurempaa huomiota herätti -se, kun amerikalainen toi muassaan amerikalaisen vaimon -- Carloksen -äidin -- saman vanhan vaimon, joka herätti niin suurta huomiota -kansanjuhlilla Juhannuksena. Turhaan oli pater koettanut käännyttää -perhettä ainoaan autuaaksi tekevään uskoon, sillä vanha metsästäjä --- se oli hänen ammattinsa -- kuoli kuten oli elänytkin, pilkaten -pappien oppia; ja hänen leskensä huhuiltiin puuhailevan itse paholaisen -kanssa. Jollei entinen linnanpäällikkö -- Vizcarran edeltäjä -- jostain -tuntemattomasta syystä olisi heitä suojellut, niin varmaan olisivat -papit karkottaneet maasta tämän kerettiläisperheen, joka niin kovasti -suututti seudun oikeauskoisia. - -"Mutta, hyvät herrat", jatkoi kavala pappi, luoden syrjäsilmäyksen -everstiin, "sellaiset uskottomat ihmiset ovat myöskin vaarallisia -kansalaisia. Heissä itää levottomuuden siemeniä, heistä voi koitua -vaara koko yhteiskuntajärjestykselle. Katsokaa vaan ciboleroa! Hän -on oikea isänsä poika, yhtä itserakas ja kavala, mitäpä hän muuten -pitäisi yhtä noitten epäiltävien tagnojen kanssa [tagnot olivat muuan -heimo sivistyneitä intiaaneja], joita hänellä on palveluksessaankin? --- Sellaisia poikia kuin häntä on tarkoin pidettävä silmällä, etteivät -vielä tuota valtiolle suuria huolia". - -"Se on kyllä tosi. Jos asia niin on, niin heitä on valvottava", -sanottiin usealta taholta. Mutta pian alettiin taas puhua hauskemmista -asioista, ja iloista naurua kuului kotiin palatessa, vaikka moni -liikuskelikin hiukan epävarmasti. - - * * * * * - -Useimmat olivat jo lähteneet, mutta linnanpäällikkö pyysi Robladoa -jäämään vielä hetkiseksi juttelemaan erään kolmannen henkilön kanssa. - -Kapteeni katsoi tutkivasti esimieheensä, mutta sytytti samassa uuden -sikaarin ja lausui leikkisästi: - -"Kohta on puoliyö, ja silloinhan tavallisesti kuullaan aaveita. Toivon -sentään, ettei teillä, herra eversti, ole aikomus manata aaveita -esille?" - -Hymyillen siveli eversti partaansa ja maistoi parasta viiniä ikäänkuin -vahvistukseksi suunnitelmalleen, jota oli kauvan hautonut mielessään. -Sitten lausui hän: - -"Ei, kapteeni, se joka nyt tulee, ei kuuluu henkimaailmaan, vaan on -tosiaankin lihaa ja verta. Siirtykääpä tänne vähän lähemmä, jotta -saan selittää teille, mikä on mieltäni painostanut aina sitten sen -juhlapäivän! -- Minun täytyy saada kostaa cibolerolle, joka on -saattanut minut naurunalaiseksi koko siirtokunnan silmissä, ja kostaa -täytyy sille toisellekin, joka narrasi minulta kauniit kultarahani. -Mutta hiljaa, jo kuuluu koputusta!" - -Samassa avautui ovi, ja rakuuna Gomez astui huoneeseen. Levottomana -ja hämillään katsoi hän everstiin, mutta tämä kehotti häntä tulemaan -peremmälle ja esittämään asiansa kapteenista välittämättä. Pian -selveni tämän yöllisen käynnin tarkotus. Gomez oli saanut everstiltä -tehtäväkseen, urkkia ciboleron olosuhteita; rakuuna oli sen tehnyt ja -oli odottanut vaan vieraitten poistumista päästäkseen everstin puheille. - -Nyt sai linnanpäällikkö kuulla, että cibolero asui äitineen ja -sisarineen laakson äärimmäisessä majassa, hyvin erillään muun maailman -elämästä. - -Niin piilossa oli ciboleron pieni talo, etteivät ohikulkijat sitä juuri -huomanneetkaan pensaitten ja kallionkielekkeitten keskeltä. - -Rakuuna tiesi kertoa, että perheellä oli omaisuutta vaan muutamia -eläimiä ja kuormavankkureita, että ciboleron palveluksessa oli neljä -tagno-intiaania, ja että tämä aikoi muutamien päivien päästä matkustaa -Llano estacadolle metsästämään puhveleita. - -Urkkija oli sitäpaitsi saanut tietoonsa mihin linnanpäällikön rahat oli -käytetty, ja että don Juan, jota hän arveli Rositan sulhaseksi, oli -vielä lainannut rahaa cibolerolle vaihtotavaran ostoa varten. - -Hyvin tyytyväisenä urkinnan tuloksiin tarjosi eversti rakuunalle -viiniä, ja kun ei hänellä ollut muuta kerrottavaa sai hän lähteä. - -"No mitäs arvelette, kapteeni, jos käyttäisimme hyväksemme ciboleron -poissaoloa kostaaksemme hänelle? Se olisi nyt varsin helppoa. -Ajatelkaapa hänen kauhistustaan, kun hän palaa pitkältä matkaltaan, -eikä enää tapaakaan kotona rakasta sisartaan! Ja mitä antaisikaan tytön -sulhanen, varakas ranchero, jos vaan löytäisi morsiamensa?" - -"Mitä puhuttekaan, eversti! Aijotteko ryöstää tytön!" huudahti kapteeni -hämmästyneenä. - -"Juuri niin! Ensiksikin saadakseni kostaa, ja toiseksi saadakseni -lunnasrahoja, siksipä pyydänkin teidän apuanne. Mutta mitä näenkään, -tehän näytte vallan säikähtävän, vaikka olette usein ennen olleet -tällaisissa iloisissa seikkailuissa!" - -"En kiellä apuani tälläkään kertaa; mutta kuinka voitaisiin tämä työ -suorittaa? Pientä salassa tehtyä pilaa en säikähtäisi vaikka siihen -tarvittaisiin kaikkien pahojen henkien apu, mutta mitä sanoisikaan -kansa tästä?" - -"Pelkäättekö kansaa? Keksikää vaan jokin nerokas juoni. Teidän täytyy -keksiä jokin suunnitelma, jonka mukaan pääsemme päämääräämme, vieläpä -sen jälkeen näytämme turvattomien pelastajilta. Ajatelkaa sitä, että -cibolero väijyy teidän ihanaa Catalinaanne, ja lopulta sen kultakalan -teiltä tempaakin, jollette toimita hänelle muuta ajateltavaa. Ja siten -juuri jouduttekin ihmisten nalkutettavaksi! Velkojat ahdistavat silloin -yötä ja päivää hienoa caballeroa, jolta köyhä cibolero on vienyt -saaliin ohi suun." - -"Ei sanaakaan enää, herra eversti!" huudahti kapteeni, kauhulla -ajatellen sellaista mahdolliseksi. "Suostun kaikkeen mitä -tahdotte. Eikähän täällä muuten kukaan uskalla käydä ahdistamaan -linnanpäällikköä." - -"Olisipa hauska nähdä rancheron kasvoja kun hän luulee kadottaneensa -pikku morsiamensa!" sanoi eversti ilosta käsiään hykerrellen. -"Kokonaisen pussillisen kultaa on hän uskaltanut ciboleron tähden, -mitenkä paljo uskaltaisikaan hän sisaresta? -- Keksipä nyt, veliseni, -sopiva temppu mitenkä me ensin voisimme ryöstää aarteen ja sitten sen -onnellisina löytäjinä keventää vähän rancheron kultakuormaa!" - -Pelko menettää ihana Catalina ja hänen suuri perintönsä, ja toisaalta -halu ansaita löytörahat vaikutti nopeasti Robladoon. Se mies oli muuten -tottunut kaikellaisiin konnankoukkuihin. Hän oli juuri aikeissa viedä -viinilasin huulilleen kun samassa huudahti: - -"Suurenmoista, Vizcarra! Pyhän neitsyeen nimessä, jopa luulen sen -löytäneeni!" - -"Hyvä, hyvä! Tiesinhän teidät parhaaksi auttajaksi; mutta puhukaa!" -pyysi eversti. - -"Vuorokauden kuluessa voi tyttö olla teidän hallussanne, eikä -viekkainkaan kettu löydä tietä siihen pimeään luolaan. Mikä mainio -ajatus! Niin sen juuri pitää käymän eikä muuten. Asia on selvä, amigo!" - -"Älkää enää kiusatko minua, selittäkää jo suunnitelmanne!" - -"Odottakaahan kunnes ehdin ottaa ryypyn! Janottaa jo pelkkä sellainen -keksintökin." - -"No juokaa sitten!" huudahti eversti täyttäen mielihyvissään toisen -lasin. - -Roblado tyhjensi lasinsa yhdessä siemauksessa, siirtyi lähemmäs -everstiä ja kertoi tälle tuttavallisesti kuiskaillen suunnitelmansa. -Se näkyi suuresti miellyttävän kuulijaa, koskapa tämä äkkiä nousi -seisaalle huudahtaen "bravo!" - -Hetkisen käveli hän sitten edestakaisin huoneessa, puhkesi äänekkääseen -nauruun ja huudahti: - -"Caramba, hyvä veli! Tehän olette vallan nero! Enpä tiedä kuka teidät -voittaisi. Santisima virgen! Suunnitelma on hyvin laadittu ja lupaan -panna sen täytäntöön ensi tilassa!" - -"Miksi viipyä? Miksei kohta täytäntöön?" - -"Olette oikeassa. Kohta se on pantava toimeen tämä pieni huvinäytelmä." - - * * * * * - -Sillä välin tapahtui siirtokunnan sisä- ja ulkopuolella sellaisia -asioita, jotka ehkä saattoivat estää herrojen kaunista hanketta -toteutumasta. - -Jo saman vuorokauden kuluessa levisi huhu, että intiaanit olivat -tehneet hyökkäyksen. Sana levisi talosta taloon. Kerrottiin, että -joukko indios bravos (ryöväri-intiaaneja) -- ei tiedetty varmaan -olivatko ne apacheja, yutaeja vaiko comancheja -- oli näyttäytynyt -täydessä sotamaalauksessa ja muussa asussa siirtokunnan lähettyvillä. - -Hyökkäystä saatettiin odottaa koska tahansa. Vielä varmemmin -kerrottiin, että intiaanit olivat hyökänneet eräitten lammaspaimenien -kimppuun ylängöillä lähellä kaupunkia, surmanneet koirat ja vieneet -paljo lampaita piilopaikkoihinsa. Paimenet olivat vaivoin päässeet -pelastumaan. - -Toiset väittivät näitten intiaanien olevan sotamaalauksista päättäen -yutaeja ja kuuluvan siihen samaan heimoon, joka Pecos-joen itäpuolella -oli ahdistellut kauniin Taos-laakson asukkaita. Mikä oli siis -luonnollisempaa kuin se, että he ennen palaamistaan kotiseuduilleen -Rio del Norten lähteille tekisivät hyökkäyksen San Ildefonsoon, jonka -rikkauksista puhuttiin yli koko maan? Muuten elettiin täällä täydessä -rauhassa apachien ja comanchien kanssa, eikä oltu yleensä annettu -pienintäkään aihetta sotaan. - -Pahaa päivää seurasi vielä kamalampi yö, sillä villit uskalsivat jo -ahdistaa itse kaupunkilaisia. - -Eräältä rancherolta varastivat he kaikki nautaeläimet ihan paimenten -nähden, jotka olivat niin säikähdyksissään, että kiittivät onneansa kun -pelastuivat ehjin nahoin isäntänsä huoneisiin. - -Ei ketään oltu vielä murhattu, luultavasti siitä syystä, ettei kukaan -uskaltanut tehdä vastarintaa. Vielä ei tosin oltu taloja ahdisteltu, -mutta se kai johtui intiaanien vähälukuisuudesta. Pian saattoi heitä -kuitenkin olla kokonaisia laumoja, ja silloin saattoi tapahtua -suurempia väkivaltaisuuksia. - -Kaikki olivat levottomia. Kauvempana yksinäisissä taloissa asuvat -ihmiset siirtyivät lähikartanoihin tai kaupunkiin. Kaupungin portit -suljettiin yön tultua, ja valleilla kävelivät vartijat. - -Oli syytä pelätä pahinta. Ennenkin olivat villit elämöineet mitä -kauheimmalla tavalla, surmanneet miehet ja laahanneet mennessään -naiset ja lapset. Vielä oli moni valkoihoinen heidän vankinaan turhaan -pelastusta odottaen. - -Linnanpäällikkö näytti kuitenkin kokonaan muuttuneen toiseksi mieheksi. -Valppaana kulki hän sotilaineen lähiseuduilla, teki tarkastusmatkoja -aina vuorille asti ja osotti muutenkin sellaista rohkeutta ja -huolellisuutta siirtolaisia turvatakseen, että nämä alkoivat oikein -kunnioittaa häntä ja pitää pelastajanaan. Ne monet jotka ennen olivat -syyttäneet häntä pelkuruudesta, kiittivät nyt häntä ja kehuivat hänen -uhrautuvalla esiintymisellään pelastaneen siirtokunnan perikadosta. - -Ensi kertaa oli hänellä nyt toimessaan tilaisuutta näyttää kuntoaan. - -Kaikkialla valvoi hän asukkaitten turvallisuutta ja neuvotteli heidän -kanssaan ystävällisesti kaikista puolustusta koskevista seikoista. -Tarkasti valvoi hän vartionpitoa. Ei siirtokunnalla vielä milloinkaan -ollut ennen ollut sellaista sotilasturvaa! - -Useita päiviä kesti levottomuutta, mutta suurempaa pahaa eivät -intiaanit sentään tehneet. - -Koko tämän ajan elivät ciboleron omaiset yksinäisessä talossaan kahden, -ilman suojaa, ja pelkäsivät silti ehkä vähemmän kuin muut. - -Siihen oli erityiset syynsä. Nämä naiset olivat jo tottuneet näkemään -vaarallista ja vaivaloista elämää. Sitäpaitsi oli heidän kotinsa köyhä. -Minkäpä vuoksi intiaanit tulisivat sinne ryöstämään, kun läheisessä -naapuristossa oli paljo varakkaampia taloja, joissa oli enemmän -saalista? - -Sitäpaitsi rauhotti heitä vielä muuan toinen seikka. Carlos oli tehnyt -kauppoja kaikkien lähettyvillä olevien intiaaniheimojen kanssa ja tunsi -hyvin heidän päällikkönsä, joilta oli saanut monta ystävyydenosotusta -juuri siitä syystä että hän oli amerikalainen. Amerikalaiset olivat -aina kohdelleet inhimillisesti punanahkoja, ja siitä syystä nämä heitä -kunnioittivatkin enemmän kuin meksikolaisia. -- Vasta myöhempinä -aikoina muuttuivat nämä olosuhteet kokonaan. - -Kun cibolero matkallaan tapasi ryöstöretkellä olevia intiaaneja, -kehotti hän näitä säästämään ranchoaan San lldefonson laidassa. Ja -sen ne olivat luvanneet. Siitä syystä saattoi hänen kotiväkensä olla -rauhassa, punaiset ystävät eivät heille tekisi mitään pahaa. - -Ainoa heimo, jonka kanssa Carlos ei ollut oikein hyvissä väleissä, oli -kurja Jicarilla-heimo Santa Fé-vuorten koillispuolella. - -Se oli muuan haara apacheja, mutta eli erillään siitä ja poikkesi -muutenkin etelän kuuluisien "sudensyöjien" tavoista. - -Nämä seikat etupäässä saattoivat ciboleron kotiväkeä noudattamasta -don Juanin ystävällistä kutsua -- hän ratsasti usein tervehtimään -morsiantaan -- muuttaa näinä levottomina aikoina rancheron lujasti -varustettuun kartanoon, jossa oli paljo suojelusväkeä. - -Äiti vaan hymyili sellaiselle turhalle pelolle, eikä Rosita tahtonut -jättää yksin vanhaa äitiään. - -Mutta hyvä olisi ollut jos eivät olisi niin rohkeasti luottaneet -turvallisuuteensa! - -Oli kulumassa kolmas yö siitä kuin intiaanit alkoivat ryöstönsä San -Ildefonson seuduilla. Naiset olivat jo jättäneet kangaspuunsa lepäämään -ja aikoivat itse lähteä nukkumaan, kun samassa Cibolo -- heidän suuri -susikoiransa -- muristen syöksyi ovelle. Tämä uskollinen eläin oli -heidän paras vartijansa, ja se näytti ciboleron, ainoan miespuolisen -vartijan lähdettyä vielä entistä valppaammalta. Kaikki äänet se kuuli. - -Cibolo oli aina ollut Rositan leikkitoverina, ja tyttö piti hyvää -huolta koirastaan. -- Koira oli nyt levoton. Vihainen murina muuttui -pian kiivaaksi haukunnaksi. Se oli varmaan kuullut jonkun vieraan -lähestyvän asuntoa. Vaistomaisesti tuntui se aavistavan, ettei yöllinen -vierailu merkinnyt hyvää. - -Ovi oli tosin lukittu, mutta vanha rouva, joka ei mitään pahaa -aavistanut, avasi sen, edes kysymättä keitä vieraat olivat. - -Suuresti kauhistuivat naiset kun samassa kuului kamala intiaaniulvonta, -ja nuijanisku kaatoi vanhan vaimon lattialle. - -Vaikka koira raivoisasti hyökkäsi vihollisten päälle, syöksyi ovesta -huoneeseen useita villejä, kauheasti maalattuina, huutaen ja aseitaan -heiluttaen. Kiivaasta vastustuksestaan ja kovasta huudostaan huolimatta -oli tyttö pian sidottuna erään muulin seljässä. - -Huoneesta ryöstivät rosvot kaikki arvoesineet ja sytyttivät talon -tuleen; lähtien nopeasti pakomatkalle. - -Rosita näki liekkien kohoavan pimeälle yötaivaalle, näki äitinsä -makaavan tunnottomana, ja tuli hänet varmaankin pian polttaisi. -- -Tyttö koetti nousta ylös, mutta hän oli lujasti sidottu. Tuskassaan -saattoi hän vaan tukahtuneella äänellä huokasta: "Voi Jumala! Voi -Jumala! Kuinka käy äiti-raukalleni?" - -Melkein samaan aikaan tai ehkä vähän jälkeen tämän ryöstön kävi -intiaaneja myöskin don Juanin talolla. Kiljuivat kauheasti ja -ammuskelivat nuolia oviin ja muualle ja lähtivät sitten pois. - -Don Juan oli suuresti huolissaan ciboleron turvattoman naisväen tähden, -siitä syystä hiipi hän pimeän yön suojassa sinne, kuultuaan intiaanien -jo lähteneen. - -Suuresti kauhistui hän nähdessään eräässä tienkäänteessä etäällä -loimottavat liekit, ajattelematta lähettyvillä mahdollisesti väijyviä -intiaaneja, kiiruhti hän pelastamaan rakkaita tuttujaan. Muutamien -minuuttien kuluttua oli hän, nopeasti juostuaan, jo palopaikalla. -Jo aikoi hän rohkeasti hypätä muutamien alassyöksyvien palavien -hirsien yli, jo oli hän temmannut puukkonsa kostaakseen mahdollisesti -ryöstäjille, kun hän samassa kauhukseen huomasi Rositan äidin makaavan -verissään, kalman kalpeana liekkien kirkkaasti valaisemalla lattialla. - -Vielä eivät olleet liekit häneen tarttuneet, mutta se saattoi tapahtua -koska tahansa, ja savukin voi hänet pian tukahuttaa, jollei hän jo -ollutkin kuollut. - -Voimallisin käsivarsin kantoi ranchero vanhan tajuttoman vaimon pois -liekkien ulottumilta ja riensi uudelleen etsimään rakasta Rositaansa, -epätoivoisena huudellen häntä nimeltä. - -Ei kuulunut ihmisääntä vastaukseksi. - -Vain liekkien räiske, luhistuvan rakennuksen ryske, yötuulen humina ja -huuhkainten huuto vastasi hänelle. Toivo oli loppunut! - -Epätoivoisena, melkein tajuttomana palasi hän vaimon luo ja -kumartui tutkimaan häntä. -- Vielä oli hän hengissä, ehkä oli -pelastettavissakin. Hän kostutti taintuneen huulia ja kohotti -korkeammalle hänen päätään hengityksen helpottamiseksi. Ilo kuvastui -rancheron kasvoista, kun vanhus avasi silmänsä ja liikutti huuliaan. -Isku oli hänet vaan tainnuttanut. Nyt oli hankittava pehmeämpi vuode. -Hän nosti vanhuksen syliinsä ja kantoi tuttua tietä pitkin asunnolleen. - - * * * * * - -Seuraavana aamuna levisi tieto tästä intiaanien uudesta tuhotyöstä -kautta koko siirtolan ja lisäsi vielä enemmän asukkaitten pelkoa. -- -Linnanpäällikkö teki uudelleen urouden ihmeitä. Vahvan sotilasosaston -etunenässä karahutti hän läpi kaupungin, komensi korkealla äänellä ja -osotti muutenkin innostustaan, sitten ratsasti hän samaa tietä pitkin, -jota myöden intiaanit todennäköisesti olivat uhriaan kuljettaneet. - -Jo aikaisin iltapäivällä palasi kuitenkin sotilasosasto, tapansa mukaan -selittäen: - -"Villejä ei ole tavattu". - -He kertoivat olleensa aina Pecos-joen rannalla asti, jonka toisella -rannalla olevat jäljet selvästi osottivat, että yutait olivat jatkaneet -matkaansa Llano estacadolle, jotenka takaa-ajo oli siihen keskeytetty. -Se tieto yleensä rauhotti asukkaita, sillä arveltiin, että intiaanit jo -tyytyivät ryöstämäänsä saaliiseen ja jättäisivät vihdoinkin kaupungin -rauhaan. Intiaanit kaiketi yhtyivät johonkin suurempaan heimoryhmään -läheisyydessä. - -Vähää sen jälkeen kuin urhea isänmaanpuolustaja oli palannut, kulki -samaa tietä siirtolaa kohden toinen kulkue. Se ei kuitenkaan ollut -mikään ratsastajajoukkue, vaan jono raskaasti kuormitettuja muuleja, -joita tomuset ja väsyneet intiaanit ajoivat, ja härkien vetämiä -kuormavankkureita. Sen edellä oli vaan yksi ratsumies, jonka puvusta ja -koko käytöksestä saattoi päättää hänet karavanin omistajaksi. - -Huolimatta retken monista vaivoista ja miestä sekä hevosta peittävästä -hiekasta, oli helppo tuntea ratsastaja. Se oli -- cibolero Carlos. - -Niin lähellä oli hän jo siis retkensä päämäärää. Vielä penikulma matkaa -tasangolla, sitten saisi hän nähdä rakkaan kotinsa ja sulkea syliinsä -omaisensa. - -Unohtuneen tuntuivat kaikki vaivat; sydän löi riemukkaammin hänen -ajatellessaan sitä hetkeä, jolloin muhkea muulijoukko pysähtyisi -vaatimattoman kodin edustalle, ja äiti ja sisar rientäisivät ulos -tervehtimään kauvan kaivattua. Kuinka he ihmettelisivätkään -- ajatteli -hän -- hänen menestystään, rikkauttaan, ja etupäässä sitä, että -neljäviikkoiseksi laskettu matka niin pian oli suoritettu! - -Nyt saisi rakas sisar uuden puvun -- ei yksinkertaista, villaista -naguasta [rimsuilla koristettu alushame], vaan loistavasta ulkomaan -silkistä tehdyn, sievän mantillan, vieläpä silkkikengät ja silkkisukat! - -Ylpeydellä ajatteli hän kuinka korealta pikku sisko näyttäisi ensi -juhlissa, varsin don Juanin silmissä. Vanhalle, hyvälle äidille -katettaisiin pöytään teetä, kahvia ja suklaata, josta hän niin paljo -pitää; atolea [atole on muuan tavallinen meksikolainen juoma] hänen -ei koskaan tarvitsisi juoda. Rancho sitäpaitsi ei sellaisena enää -mitenkään voinut kelvata; uusi rakennus oli rakennettava, somempi -ja mukavampi. Vanhaa majaa voitaisiin sitten käyttää tallina. -Varmaankin saisi hän muuleistaan niin paljo rahaa, että saattoi ostaa -isohkon maapalstan siihen kuuluvine eläimineen. Ja olihan hänellä -vielä sitäpaitsi isot joukot nahkoja ja lihoja; ja kultahietaa! -Mitä saattaisikaan tapahtua, jos cibolerosta tulisi ranchero, joka -itsenäisesti hoitaisi omaa tilaansa? -- Hänen silmänsä loistivat ilosta -sitä ajatellessa! - -Nämä unelmat täyttivät Carloksen mielen kotimatkalla. Ja vielä -suurempia tuloksia toivoi hän uudesta matkasta wacoleiriin. Hän oli -varma siitä, että vaan köyhyys esti häntä naimasta Catalinaa. Jos -hän rikastuisi, niin mikäpä silloin enää häntä estäisi? -- Olihan jo -kaikille tunnettu asia, että don Ambrosio vielä muutamia vuosia sitten -oli köyhä gambucino [kullankaivaja, joka tekee työtä omissa nimissään], -kuten hänkin, kunnes hän sattumalta löysi kultarikasta maata, ja tuli -mahtavaksi kaivosmieheksi. - -Uusissa, muuttuneissa olosuhteissa ottaisi don Ambrosio varmaan -mielellään vastaan Carloksen, josta hän jo pikkupoikana oli pitänyt, -ja joka oli ollut hänen tyttärensä leikkitoverina. Se varmaan -onnistuisi, jos Carlos vaan pääsisi rikkaaksi ja ylhäiseksi. Mikseipä -viimemainituksikin? Olihan äiti usein sanonut hänen verensä olevan yhtä -jalosyntyistä kuin konsanaan jonkun hidalgon -- aatelismiehen! - -Tällaisia kauniita kuvia häälyi ciboleron sielunsilmissä koko -matkan ajan; aina hän niitä ajatteli, päivin ja öin. Kuta enemmän -koti lähestyi, sitä kärsimättömämmäksi hän tuli. Jo aikoi hän usein -iskeä kannukset heponsa kylkiin ja kiiruhtaa kotiin edellä, jättäen -karavaaninsa tulemaan hiljalleen perässä. Mutta hauskemmalta hänestä -tuntui sentään tulla kotiin oikein juhlallisesti koko laumansa -kera ja siten vakuuttaa kotiväelle kaikkea oikein todeksi. -- -Varmaankin he makeasti nauraisivat kuultuaan, että hän oli valittu -intiaanipäälliköksi ja tehnyt reippaine seuralaisineen retken itään! - -Uskollista ystäväänsä don Juania lähtisi hän kohta tapaamaan. Hänen -kanssaan oli onni jaettava. - -"Omituista on kuitenkin", ihmetteli hän, "ettei koko tiellä ole -ketään, eikähän vielä ole niin myöhäinenkään. Missähän kaikki ihmiset -ovat? Jollei tällä tiellä näkyisi niin paljo hevoskavion jälkiä, niin -saattaisipa melkein luulla, että intiaanit ovat peljättäneet siirtolan -asukkaat. Mutta se ei mahda olla asian laita, sillä nämä ovat rakuunain -hevosen jälkiä, eikä se pelkuri linnanpäällikkö varmaankaan uskaltaisi -niin kauvaksi, jos vaan intiaaneja olisi lähiseuduilla. - -"Ehkä vietetään jotain juhlaa, ja kaikki ovat sentähden menneet -kaupunkiin? - -"En kuitenkaan muista mitä pyhimystä tänään juhlittaisiin. -- Antonio -varmaan sen tietää. -- Kuules, Antonio, muistatko mikä juhla tänään on?" - -"En, herra!" kuului väsynyt vastaus. - -"Missä sitten ihmiset ovat?" - -"En tiedä, merkillistä se vaan on", kuului arrieron lyhyt vastaus. - -"Luuletko, että intiaanit ehkä ovat peljättäneet väestöä?" - -"En luule, herra, sillä nämä ovat vallan tuoreita rakuunain hevosten -jälkiä! Ei ole vielä tuntiakaan siitä kuin ovat täällä olleet. -Luuletteko intiaanien silloin uskaltaneen näyttäytyä?" - -Puhujan äänessä ja katseessa oli siksi ivallinen vivahdus, että -cibolero heti arvasi tarkotuksen. - -"Niin, ymmärrän kyllä tarkotuksesi, että linnanpäällikön -hyvinvarustetut miehet pötkisivät pikemmin pakoon nähdessään intiaanien -maalatut kasvot kuin ryhtyisivät taisteluun. Hauska olisi nähdä niin -erilaisten soturien taistelevan keskenään. Kuinkahan siinä kävisi Uuden -Meksikon urhoollisten puolustajien?" - -Molempia nauratti. - -He kulkivat edelleen, mutta ketään ei tullut vastaan isolla tiellä. -Heidän pilapuheensa kuoli, ja alakuloiseksi tuli Carloksen mieli, -ajatellessaan yksinäistä kotiaan ja sitä, etteivät rakkaat omaiset -olisikaan vastassa. Häntä alkoi arveluttaa. - -He eivät olleet vielä nähneet yhtään uutisasuntoa, kun ciboleron -maja oli laaksoon tultaessa ensimäinen; siirtolaisten karjalaumat -kävivät kuitenkin jo täällä saakka laitumella, ja nythän oli jo karjan -kotiinajon aika. Mutta ei näkynyt karjaa eikä paimenia. Autioina olivat -niityt. - -Mitä se merkitsi? - -Joka hetki kasvoi levottomuus, mutta Carlos ja Antonio koettivat sitä -salata, rauhottaakseen toisia. -- Tie ei tuntunut loppuvan ensinkään. -Nyt olivat he erään käänteen kohdalla ja tulivat tammilehtoon. Jo -muutamien askeleitten päästä piti ciboleron majan näkyä. Silloin -säpsähti cibolero äkkiä. Hevonen hypähti sivullepäin; Carlos nousi -seisaalleen jalustimille ja katseli katselemistaan äänettömänä taloa -kohden. - -Rakennusta ei vielä voinut nähdä pensaikolta, mutta sen aukoista näkyi -musta linja, joka näytti luonnottomalta ja kauhealta, ja pensaikon -yläpuolella leijaili jotain savuntapaista utua. - -"Voi, Jumala! Mitä onkaan tapahtunut?" huudahti hän tukahtuneella -äänellä. - -Heti kannusti hän hevostaan; nuolena se kiiti lyhyen matkan. -- -Ratsastaja hyppäsi maahan, tunkeutui kaktusaidan läpi -- ja seisoi -hiiltyneillä raunioilla. - - * * * * * - -Heti perässä tuli muulijono Antonion jouduttamana. Arriero juoksi -majaan ja löysi sieltä herransa hiiltyneillä hirsikerroksilla, pää alas -vaipuneena ja kädet pitkässä tukassa. - -Antonion tulo sai hänet kohottamaan päätään, mutta vaan hetkiseksi. - -"Laupias Jumala! Äitini -- sisareni!" siinä ainoa mitä cibolero -tuskassaan saattoi sanoa. - -"Laupias Jumala!" kertasi hän vieläkin kuin unissaan, ja entistä -syvemmälle painui pää rinnalle, jota raskaat huokaukset tärisyttivät. --- Hän tunsi kuoleman tuskaa, sillä vaistomaisesti aavisti hän koko -tapauksen. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - -Löytö. - - -Niin liikuttava oli tämä näky, että uskollinen palvelija tunsi sen -kovasti koskevan sydäntään. Vaiti ollen kunnioitti hän isäntänsä suurta -tuskaa. Silloin juolahti hänen mieleensä, että ystävän lohdutus olisi -varmaan tässä paras, ja nopeasti hävisi hän. - -Carlos ei huomannut hänen poistumistaan. Ajatukset koettivat päästä -johonkin selvyyteen. Mutta samalla tajusi hän, ettei tällaiseen -saamattomaan toivottomuuteen voinut heittäytyä pitkäksi aikaa. Toimia -täytyi, ja pikainen apu saattoi vielä paljon parantaa. -- - -Hän nousi ylös, kohotti päänsä, ja edessään oli hänen paras ystävänsä -don Juan, joka laski kätensä hänen olalleen. - -Mutta rancheron kasvoilta kuvastui syvä huoli, mikä ei toiveita -herättänyt. Siksipä huokasikin vaan cibolero: - -"Äitini, sisareni?" - -"Äitisi on minun luonani", vastasi don Juan. - -"Missä on Rosita?" - -Don Juan ei voinut heti vastata. Kurkusta ei tuntunut ääntä lähtevän. -Vuolaat kyynelkarpalot virtasivat pitkin hänen poskiaan. Ne puhuivat -selvää kieltä. - -"Ystäväni", sanoi Carlos, "sano kaikki, puhu katkerinkin totuus. Onko -sisareni kuollut?" - -"Ei, ei! Herra siitä hyvin varjelkoon!" - -"No puhu sentään! Onko hän ryöstetty?" - -"On". - -"Kutka sen ovat tehneet?" - -"Intiaanit." - -"Oletko varma siitä, että sen ovat tehneet intiaanit?" kysyi Carlos, -luoden omituisesti tutkivan katseen ystäväänsä. - -"Olen varma siitä. Itse olen heidät nähnyt. Äitisi --" - -"Äitini? Mitenkä hän voi?" - -"Ei hänellä ole enää mitään hätää, mutta kovasti hän on kärsinyt. -- -Kannoin hänet täältä kotiini -- - -"Kerron lyhyesti kuinka kaikki kävi. Muutamia päiviä sitten ovat -intiaanit riehuneet täällä siirtolan läheistöllä; karjalaumoja -ja paimenia ahdistelivat he; suuren osan eläimiäni veivät he, ja -levittivät suurta kauhua kaikkialle. Lähetin tiedustelijoita eri -tahoille ja sain kuulla intiaanien taas uudelleen olevan liikkeessä." - -"Kävivätkö he ranchoni kimppuun; eikö sitä voitu estää?" - -"Ei ehditty. Sanan saatuani intiaanien liikkeistä laitoin meillä -kaikki kuntoon puolustusta varten. Joka hetki odotin hyökkäystä. He -kulkivat tästä ensin ohitse, mutta palasivat pian jälleen. Luulivat -kai olevan helppoa ahdistaa meitä, mutta siinä suuresti erehtyivät, -sillä hacienda oli vahva kuin pieni linna ja kuumat tuliaiset olisivat -ne saaneet. Siitä syystä kai katsoivatkin paraaksi poistua nopeasti. -Silloin tuli mieleeni surullinen aavistus. -- Ajattelin turvatonta -kotiväkeäsi, ja lähdin tänne huolimatta pimeästä ja siitä, että yutaeja -oli lähettyvillä." - -"Sanoit heidän olleen yutaeja; olisivatko he todellakin ryöstäneet -sisareni?" - -"Useat paenneet lammaspaimenet ovat tunteneet heidät -sotamaalauksistaan, ja minäkin olen varma siitä, sillä muuan -tiedustelijoistani on tarkkaan kuvaillut heidän ulkomuotonsa. Kuulin -heidän juuri poistuvan kiiruhtaessani tänne auttamaan kotiväkeäsi. -Kovasti säikähdin nähdessäni talosi liekkien vallassa ja äitisi -makaavan tajuttomana kynnyksellä. -- Sisaresi oli kadonnut." - -"Madre de Dios! -- Jumalan äiti! -- Oliko hän kadonnut?" - -Uudelleen itki ranchero. - -Cibolero koetti lohduttaa ystäväänsä. - -"Don Juan", sanoi hän lujalla äänellä, "tiedän, että olette aina -ollut ystävä ja veli minulle ja omaisilleni. Kärsinyt olette samoin -kuin minäkin; aavistamatta on sattunut onnettomuuden isku. -- Mutta -rohkeutta vaan; kuivatkaa kyyneleenne! Katsokaahan, en minäkään enää -itke. Mutta eivät myöskään väsyneet silmäni unta saa ennenkuin Rosita -on pelastettu tai kostettu. Toimikaamme siis viipymättä! Kertokaa -kaikki mitä tiedätte täällä esiintyneistä intiaaneista. Kaikki haluan -tietää. Ehkä pääsemme piankin jäljille." - -Hätääntynyttä nuorta miestä lohdutti suuresti saada purkaa sydämensä -ja aikalailla vahvisti häntä se, että sai voimakkaasta cibolerosta -seuralaisen morsiantaan etsiessä. Ranchero koetti muistutella -pienimpiäkin yksityisseikkoja viimepäivien tapahtumista, m.m. senkin, -että intiaanit olivat ilmestyneet ylängöille vasta kolme päivää -sitten; ja että senjälkeen alkoivat tuhotyöt siirtolan läheisyydessä, -karjanryöstöt y.m. - -Niinikään kertoi hän sotilaitten uutteruudesta, ja kuinka he joka aamu -kävivät retkeilyllä etsimässä vihollista; -- vieläpä oli hän itsekin -tarjoutunut miehineen seuraamaan linnanpäällikköä, mutta tarjous oli -hylätty. - -"Onko linnanpäällikkö hylännyt sellaisen tarjouksen?" kysyi Carlos -hyvin ihmeissään. - -"Hänen mielestään olimme sotilaille pikemminkin esteeksi kuin hyödyksi. -Lupasin omasta ja väkeni puolesta tarkoin noudattaa hänen määräyksiään, -mutta ei sekään auttanut. Todellisena syynä luulen olevan sen, että hän -on minulle vielä suutuksissaan juhannus-juhlista asti." - -"No mitä sitten tapahtui?" - -"Sotilaat palasivat noin tunnin verran aikaa sitten ja sanoivat -seuranneensa jälkiä Pecos-joelle saakka. Vastaiselta rannalta olivat -he nähneet intiaanien jälkien johtavan laajalle ylätasangolle ja -keskeyttivät siitä syystä takaa-ajon. -- Siten he ainakin selittivät -aikaisen paluunsa." - -"Jos lausun oman mielipiteeni", sanoi don Juan väkinäisesti hymyillen, -"niin luulen kaupunkilaisten olevan hyvinkin mielissään intiaanien -lähdöstä, ja etteivät ryhdy enää mihinkään muihin hommiin. Olen nyt -omasta puolestani koonnut pienen miesjoukon ajaakseni heitä takaa. -Useat kieltäytyvät kauhulla seuraamasta, mutta oma väkeni ainakin on -rohkeata. -- Jumalan kiitos, että te tulitte! Te ryhdytte johtoon, ja -kaikki voi vielä kääntyä hyväksi." - -"Rukoilkaa taivasta", sanoi Carlos, "ettei olisi jo liian myöhäistä -seurata jälkiä. -- Toivokaamme kuitenkin. -- Toissayönähän sanoitte sen -tapahtuneen? No sitten voi vielä toivoa. Ei ole sitten satanut eikä -tuullut kovasti. Jäljet ehkä vielä näkyvät. Olisi vaan hyvä vainukoira. --- Missä on Cibolo?" - -"Koira on meillä. Luulimme ensin, että se oli tapettu tai laahattu -pois, mutta puolenpäivän aikaan se palasi lian peittämänä ja -keihäänhaava ruumiissa. Se on kai päässyt karkuun intiaanien kynsistä." - -"Sepä on hyvin merkillistä. -- Olisiko se jättänyt emäntänsä? -- -Ketähän se etsi? -- Voi, Rosita raukka, uskollisimpasikin ovat sinut -jättäneet! -- Voi sisar raukka! Nähnenkö sinua enää milloinkaan! Voi, -Jumala armahda!" - -Suru murti uudelleen hänen kalpeat kasvonsa, mutta suurella -ponnistuksella voitti hän epätoivonsa. - -Kädet nyrkissä ja silmät tulta iskien hypähti hän seisaalle ja huudahti: - -"Olkoon tasanko kuinka laaja tahansa, ja olkoot jäljet mitenkä -haihtuneet tahansa, ciboleron silmä on tarkka. Hän on löytävä sinut, -rakas sisar! Vaikkapa aamusta iltaan täytyisi vaeltaa niin sinut -löydän. Älä pelkää, Rosita! Veljesi jo rientää sinun avuksesi, ja -armahda sitä heimoa, joka on uskaltanut sinut ryöstää!" - -Pian vaihtui sentään ciboleron kiihtymys vakavaksi harkinnaksi. - -"Yö on jo tullut", sanoi hän ystävällisesti don Juanille, "menkäämme -äitiä katsomaan. Ajo aljetaan huomenna." - -Kauvan istui cibolero kuumetta sairastavan äitinsä vuoteen ääressä -tuskallisissa mietteissä. - -Yön hiljaisuudessa kuului vaan vanhan rouvan huokauksia. Lopulta nousi -Carlos hiljaa ryhtyäkseen varustelemaan seuraavan päivän retkeä. - -Kaikki tarkastettiin huolellisesti, aseet, satulat ja hevoset. -Palvelijain varustaminen kiinnitti koko heidän huomionsa. Muulien -selkään nostettiin eväät, sillä Carlos ei aikonut ennen palata kuin -oli valansa täyttänyt -- joko vapauttanut sisarensa, tai kostanut -hänen puolestaan. Lujasti oli hän päättänyt ahdistaa vihollisia vaikka -tasangon reunoille, heidän salaisimpiinkin komeroihinsa. - -Molempia miehiä painosti sama huoli. Nuori ranchero kärsi yhtä paljo -kuin cibolerokin. Mitä olisi elämä ilman Rositaa? Ei hänkään saanut -unta, ja jos se tuli, oli se lyhyt ja herääminen sitä kauheampi. - -Usein kumartui Carlos katsomaan äitiään. Monia suunnitelmia laati -hän. Vaikeata oli hänen ratkaista sitä kysymystä, mitä heimoa -ryöväri-intiaanit olivat. - -Ne eivät voineet olla apacheja eivätkä comancheja, sillä niitä hän oli -tavannut kotimatkalla; ne olivat ystävällisiä entiseen tapaansa eivätkä -tietäneet mitään hyökkäyksestä San Ildefonsoon. Varmaankaan eivät -ryövärit olleet tehneet niin pitkämatkaista retkeä palatakseen sitten -niin vähäinen saalis mukanaan. Mutta olivatpa he nyt kumpaa heimoa -tahansa -- ajatteli Carlos -- niin varmaan vapauttavat he tytön heti, -kun saavat kuulla, että hän on ciboleron sisar. -- Varmaankaan ne eivät -olleet apacheja eikä comancheja. - -Mutta keitä siis? Yutaejako? Niin luulivat laaksolaiset, ja samaa -mieltä oli don Juan. Jos siinä huhussa oli perää, niin hän saattoi -olla huoleti, sillä hän kävi kauppaa tämän mahtavan ja sotaisen heimon -kanssa, vaikka se nyt oli sotaretkillä pohjoisessa. Mutta toiveitten -sijaan tuli aina uusia huolia kun hän ajatteli jicarilleja. He olivat -arkoja ja julmia, sitäpaitsi vihamielisiä hänelle. He olisivat ilolla -häneltä päänahan nylkeneet. Surullinen oli sisaren kohtalo, jos hän oli -joutunut heidän valtaansa. Se hirvitti Carlosta. - -Aamu jo alkoi valjeta. Seuralaiset olivat jo jalkeilla ja valmiina -lähtöön. Hevoset ja muulitkin olivat jo kunnossa, ja don Juan sanoi -jättävänsä johdon cibolerolle. Carlos meni jättämään hyvästi äitiään. -Tämä viittasi poikansa lähemmäksi kuullakseen hänen heikkoa puhettaan. - -"Poikani," sanoi hän Carloksen kumartuessa vuoteelle, "siunaan -yritystäsi hakea Rositaa; mutta tiedätkö minkälaisia intiaaneja saat -ajaa takaa?" - -"En, äiti, mutta luulen, että he ovat pahimpia vihollisiamme -jicarilleja". - -"Onko niillä partaa ja onko niillä jalokivisormuksia?" - -"Ei, äiti, miksi sitä kysyt, tiedäthän ettei niillä ole. -- Äiti -raukkani", kuiskasi hän huolestuneena don Juanille, "isku on -heikontanut hänen järkeään." - -"No seuraa sitten jälkiä", sanoi hän heikosti, aivan kuin ei olisi -kuullutkaan poikansa kuiskausta, "ne ehkä johtavat --;" hän veti -Carloksen lähemmäksi ja kuiskasi jotakin hänen korvaansa. - -"Mitä, äiti?" kysyi hän hämmästyneenä, "luuletko tosiaankin niin?" - -"Se on vaan arvelu, mutta minulla on siihen syytä. Tyydy siihen! -- -mutta lähde nyt seuraamaan jälkiä, pian huomaat ovatko minun vanhat -silmäni pettäneet". - -"Luota minuun. Olen vannonut. Tässä käteni sen vahvistukseksi!" - -"Lupaa vielä olla varovainen kaikissa toimissasi. Ei hätäillä." - -"Älä pelkää, äiti. Pian palaan. Jumala sinua varjelkoon!" - -Kättä puristettiin, jäähyväissuutelo annettiin, ja sairas jäi yksin. - -Pian senjälkeen kulki ratsastajajoukko ulos talon portista tielle, joka -johti pois laaksosta. - -Vielä peitti hämärä maita, mutta cibolero tunsi hyvin seudun. Ja -pianhan jo koitti päiväkin. - -Lähes penikulman päässä don Juanin talosta haarautui tie. Eteläinen -vei sinne, mistä cibolero eilen palasi, läntinen johti sinne, missä -sotilaat olivat olleet, eräälle Pecos-virran kaalamolle. Sen näki -vieläkin kavionjäljistä. - -Helppoa olisi ollut vaikka nelistäen seurata näitä jälkiä, mutta -cibolero ei pitänyt silmällä ainoastaan isoa tietä; hänen huomionsa -kiintyi myöskin tien ohessa oleviin eläintenjälkiin. Ja se hidastutti -matkaa. Tätä tietä olivat intiaanit epäilemättä ajaneet don Juanin -karjaa, noin viittäkymmentä eläintä. Jäljet olivat arvion mukaan kahden -päivän vanhoja. - -Jo olivat he lähellä jokea, kun Cibolo-koira äkkiä kääntyi vasemmalle -ja pysyi sillä suunnalla. Carlos ymmärsi heti, ettei se ollut sattuma, -vaan että viisaalla eläimellä oli siihen syynsä. Pian huomasi hän -sotilashevosten jäljistä erkanevan toiset jäljet suoraan pohjoiseen. - -Se herätti erityisesti ciboleron ja rancheron huomiota, että koira -kääntyi juuri tälle suunnalle, jossa ei ollut tietä, ei edes polkua, -muutamia hiljantulleita hevosenjälkiä vaan. - -Olisikohan koira ennen ollut täällä? - -Carlos laskeutui hevoseltaan tutkimaan jälkiä. - -"Tästä on kulkenut neljä hevosta ja yksi muuli!" sanoi hän. "Kahdella -hevosella on ollut kengät etujaloissa, toisilla ei ensinkään. Kaikkien -seljässä on ollut ratsastaja; muuli oli ehkä kuormitettu -- sitä -talutettiin -- ei, se ei ollut mikään kuormajuhta!" selitteli cibolero -jälkiä tutkien. - -Muutamissa minuuteissa oli cibolero päässyt näihin tärkeisiin -tuloksiin, eikä hänen johtopäätöksiään saattanut epäillä. - -Kaikki seuraajat ihmettelivät johtajansa tarkkaa huomiokykyä, paitsi -Antonio, joka oli siihen jo tottunut. - -"Aika sopii", sanoi Carlos don Juanille. "He ovat kulkeneet tästä -eilen, aamulla varhain. Oletteko varma siitä, että he jo ennen -keskiyötä lähtivät teiltä?" - -"Vallan varma", vastasi ranchero. "Vasta keskiyöllä minä kannoin -äitinne kotiini. Sen muistan varmaan." - -"Montako intiaania luulette olleen teillä, don Juan?" - -"Montaa ei heitä ollut. Enempää ei selvään näkynyt kuin kolme tai -neljä. Oli pimeä. Muutamat vaan kiljuivat, ja luulen niitten olleen, -jäljellejääneitä, jotka kiljuivat ilosta kun rancho paloi. Retkikunta -ei kaiketi ollut lukuisa." - -"Kaikesta päättäen ovat nämä juuri heidän jälkiään." - -"Luuletteko todella niin?" kysyi ranchero. - -"Niin, katsokaahan, eikö se ole merkillistä?" - -Carlos näytti koiraa, joka palasi takaisin ja vinkui ikäänkuin pyytäen -seuraamaan. - -"Se on merkillistä, varmaankin on koira jo kerran ennen ollut täällä", -huomautti don Juan. - -"Se on minunkin mielipiteeni, mutta jäljet eivät haihdu vielä yhteen -tuntiin, ja me voimme sittekin niitä seurata." - -"Mutta ei sentään, se olisi ajan haaskausta," jatkoi cibolero. -"Sotilaat eivät varmaankaan käyneet kaukana; he olivat jo ennen iltaa -laaksossa; ja minun täytyy tietää minnepäin he ratsastivat ennenkuin -jätän tavallisen kulkutien. Ratsastakaamme vielä eteenpäin tiellä -päästäksemme selville siitä asiasta?" - -Kiihtyneenä kannustivat kaikki hevosiaan ciboleron perään, joka yhä -tarkasteli tien molemmille puolille. - -Vähän ajan päästä olivat he ehtineet Pecos-joelle, sille kaalamolle, -jolta sotilaat olivat kääntyneet takaisin. - -Carlos huomasi, etteivät sotilaat olleet menneet yli, mutta että -siitä sensijaan oli kulkenut joukko eläimiä ajajineen, kuten rannalla -olevista jäljistä saattoi nähdä. - -Hän viittasi muuta väkeä seuraamaan joen yli ja sanoi don Juanille: - -"Amigo, luulenpa, että voitte vielä saada takaisin karjanne." - -"Kuinka niin luulette?" - -"Ajajat ovat olleet täällä vuorokausi sitten. He eivät voi olla -kaukana." - -"Kuinka sen tiedätte?" - -"Oh, se ei ole vaikeata, miehet ovat istuneet juuri niillä hevosilla, -joitten jäljet tässä näkyvät. Eläimet voimme kai nähdä jo tuolla -vuorilla." - -Carlos näytti harjanteita, jotka ulottuivat hyvän matkaa ylätasangolle -ja näyttivät olevan noin kolmannespenikulman päässä kaalamosta. - -"Sinnekö menemme?" kysyi ranchero. - -"Ei ihan vielä", kuului vastaus. Cibolero ei ollut vielä tehnyt varmaa -päätöstä. Hän punnitsi syitä ja vastasyitä. Lopulta näkyi hän päässeen -varmuuteen ja sanoi melkein juhlallisella äänellä: - -"Se lienee varminta. Huolimatta kauheista epäluuloistani voin sentään -olla väärässä; -- mutta olisiko äiti voinut erehtyä? -- Ehkä molemmat -jäljet vielä yhtyvät." Viimeiset sanat lausui hän melkein itsekseen, -ja vaikka don Juan ne kuuli, ei hän niitä ymmärtänyt. Hän aikoi juuri -pyytää cibolerolta selitystä, kun tämä samassa kannusti hevostaan ja -käski miehiä seuraamaan perässään jälkiä. Noin tunnin ratsastettuaan -tuli joukkue erääseen rotkoon. - -Kukapa voisi kuvata heidän hämmästystään rotkossa nähdessään sen täynnä -zopiloteja, korppikotkia joita sadottain istui kallionkielekkeillä tai -maassa siipiään räpytellen. Arosusiakin oli joukossa, samoinkuin muulle -seuralle vastenmielinen karhu, joka oli varmaan tehnyt pitkän matkan -halki ylätasangon. Eläimet taistelivat ruuasta, jota tällä kertaa -kuitenkin oli erittäin runsaasti. Rotkon pohjalla nim. oli neljä tai -viisikymmentä eläimenraatoa, joita don Juan ja hänen paimenensa hyvällä -syyllä uskoivat rancheron karjan jätteiksi. - -"Jopa minä sitä arvelin", sanoi Carlos, jonka äänestä soi synkkä huoli. -"Jo sitä arvelin, mutta en olisi luullut mahdolliseksi sellaista -roistomaisuutta. Mikä kurja teko! Hän pelkäsi, että jos eläimet -olisivat jääneet henkiin, ne olisivat palanneet kotiin, ja koko juoni -olisi paljastunut. Ah sitä konnaa! Hän se on varmaan ollut, äitini on -ollut oikeassa." - -"Mitä, kuka sitten, Carlos?" kysyi don Juan, jota hämmästytti -vaiteliaan johtajan katkonaiset lauseet. - -"Älkää kysykö nyt, don Juan, kaikki selitän myöhemmin; pääni tuntuu -palavan, ja sydän lyö haletakseen. Odottakaahan vähän kunnes ehdin -tyyntyä. Teko on ollut vallan kamala, ihan helvetillinen! Mutta sitä -ei oltu suunniteltu niin viekkaasti, ettei cibolero olisi saanut siitä -selvää. Arvotus on ratkaistu, tiedän jo kaikki! -- Kurja raukka, vielä -kostan sinulle! Don Juan, Antonio, seuratkaa minua, jälkiä on helppo -seurata. Tiedän jo vallan liiankin hyvin mihin ne johtavat. Eteenpäin!" - -Hän iski kannukset heponsa kylkiin, ja nopeasti ratsastettiin jälleen -kaalamolle takaisin. - -Viimeiset tapaukset olivat mitä suurimmassa määrässä hämmästyttäneet -Carloksen seuralaisia. - -Vielä eivät he ymmärtäneet asemaa, mutta viipymättä seurasivat he -johtajaansa Pecos-joelle. Koira kiiruhti edellä. Se haukahti välistä ja -sillä näkyi olevan yhtä suuri kiire kuin herrallaankin. - -Tuskin olivat he kulkeneet jälkiä seuraten neljännestunnin, kun Cibolo -kääntyi äkkiä suoraan kaupunkia kohden. - -Tähän saakka eivät ratsastajat vielä olleet lausuneet ihmettelyään -ciboleron omituisen käytöksen johdosta, mutta nyt vasta he -kummastuivat, kun tunsivat jälleen koiran osottamat jäljet. Carlos -yksin oli vaiti, hän oli odottanut tätä löytöä. Hänen kasvoillaan ei -ollut hämmästyksen vaan hirveän uhan leima. Syvälle päähän painuneet -silmät hehkuivat kamalasti kuin jonkin sisällisen tulen polttamina; -yhteenpuristetut, vaaleat huulet ilmaisivat jyrkkää päättäväisyyttä. -Harvoin hän enää katsahti jälkiin, liiankin hyvin hän tiesi jo minne ne -johtivat. - -Heidän oli kahlattava mutaisen joen yli, josta koira vaivalla raahasi -itsensä kuivalle. Sen pitkiin karvoihin jäi punertavaa savea. "Kas -tuota!" huudahti don Juan ystävilleen. "Väri on aivan samaa, jota -koirassa oli kun se tuli rancholle. Nyt tiedetään missä se on ollut." - -"Tiedän sen, amigo", sanoi Carlos, "mutta suo minun nyt vaieta ja -miettiä." - -Jäljet johtivat edelleen kaupunkiin päin. Ne eivät menneet enää -takaisin laaksoon vaan kiersivät vielä korkeammille seuduille. - -"Herra", sanoi Antonio, ratsastettuaan isäntänsä rinnalle, "nämä eivät -ole intiaanien hevosjälkiä; voinpa panna vetoa, että tästä on kulkenut -upseerien hevosia ennen meitä." - -Cibolero istui satulassaan niin ajatuksiinsa vaipuneena, ettei näkynyt -huomanneen, mitä Antonio sanoi eikä siihen mitään vastannutkaan. - -Tämä luuli siitä syystä ettei herransa ollut häntä kuullut, ja uudisti -siitä syystä huomautuksensa. - -"Rakas Antonio", sanoi cibolero heittäen surullisen ja ystävällisen -katseen vanhaan seuralaiseensa, "pidätkö minua sokeana vaiko tuhmana?" - -Tätä ei lausuttu kiukkuisella äänellä, mutta Antonio huomasi, että -herransa halusi olla yksin, ja peräytyi jälkijoukkoon. - -Ratsastettiin milloin nelistä milloin ravia. Eläimet jo alkoivat väsyä; -mutta vielä ei oltu perillä. - -Vihdoin tultiin sille paikalle mistä polku johti mutkitellen ylängöltä -laaksoon, sama polku, jota myöten Carlos juhannuksena oli ratsastanut -kallion kielekkeelle. Carlos käski silloin muun joukon seisahtua ja -ratsasti Don Juanin kanssa kallion reunalla asti. Kallionkielekettä -sanottiin Nina perfida'ksi s.o. petolliseksi tytöksi. Täältä saattoi -nähdä yli koko lakeuden ja kaupungin. - -Kuinka toisellainen olikaan heidän mielialansa nyt kuin -silloin juhannus-juhlissa, kun Carlos oli suorittanut rohkean -ratsastusnäytteensä! - -"Näettekö tuota rakennusta?" kysyi cibolero viitaten erääseen -yksinäiseen asuntoryhmään heidän ja kaupungin välillä. - -"El presidio." - -"Niin, se on el presidio." - -"Mitä sillä tarkotatte?" - -"Sisareni on siellä." - - * * * * * - -Jätämme nyt hetkiseksi ystävämme mietteisiinsä, ja käymme tervehtimään -miestä, joka samalla hetkellä käveli asuntonsa pengermällä. - -Sen toisella sivulla kulki myöskin pari muuta miestä samaa -yksitoikkoista kävelyään, mutta ne olivat vartiosotilaita karbinit -olalla, jota vastoin edellinen oli korkea-arvoinen upseeri, itse -siirtolan pelätty kuvernööri, linnanpäällikkö eversti Vizcarra. - -Rakennus oli juuri äskenmainittu presidio, ja pengermä oli upseerien -rakennuksen tasaisella katolla. Upseerien asuntoryhmä oli erotettu -muusta linnotuksesta yhtä korkealla muurilla kuin itse suojamuuritkin. -Tämä pengermä oli rauhotettu alue, jonne ei miehistö saanut tulla -muuten kuin jonkin erityisen syyn tähden. - -Eversti oli puettu mitä suurimmalla huolella, ja mielihyvällä katseli -hän kultanyöristä pukuaan, kiiltonahkasaappaitaan ja sormuksilla -koristettuja käsiään. - -Itserakas hymy leikki hänen huulillaan, mutta joskus näkyi huolen -pilvikin kulkevan hänen otsallaan. - -Jokin kalvava ajatus varmaankin häntä vaivasi, sillä hän säpsähti -väliin ja näytti levottomalta joskus, aivankuin joku olisi voinut -kuunnella hänen sisimpiä mietteitään. - -"Oh, sehän oli vaan uni!" mutisi hän. "Mitäpä sitä enää ajattelen? -Miksen iloitsisi menestyksestäni?" Unet vierivät kuin virta, sanoo -sananlasku. "Huoli pois ja ilo sijalle! Elämä on lyhyt!" - -"Mitä se on?" huudahti hän äkkiä, luodessaan sattumalta katseensa Nina -perfidaan. - -Eikö se siis ollutkaan unta; olisivatko unikuvat tulleet tosiksi? - -Tuollahan oli kalliolla ilmielävänä se haamu, joka oli koko yön häntä -vaivannut, eikä nyt päivälläkään suonut hänelle rauhaa! - -Eversti kalpeni säikähdyksestä, vaivoin saattoi hän hengittää; -suonenvetoisesti tarttui hän aitaan. - -Hänen silmänsä tuijottivat kallioon. Siellähän oli elävänä se -ratsastaja, jonka kuva yöllä oli häntä vainonnut. Kuva alkoi elää. - -"Jumalani, Jumalani, hän se on", huokasi eversti. "Hevonen! -- Hän -itse; kaikki! -- Vallan kuin unessa -- Hän se on -- en voi häntä -katsoa, en voi!" Onneton mies käänsi toisaalle päänsä ja peitti -kasvot käsillään, aivankuin olisi tahtonut päästä katsomasta näkyyn. -Mutta hetken päästä pakotti jokin salaperäinen voima häntä katsomaan -uudelleen kalliolle. Näky oli hävinnyt. Kallio oli alaston kuin -ennenkin. - -"Olen varmaan uneksinut valveillani!" mutisi miesraukka itseään -lohdutellen. -- - -"Eihän siellä ketään ole voinut olla, ei ainakaan. -- Ja kuinka -olisikaan se mieslurjus jo ehtinyt palata? Onhan hän monien penikulmien -päässä villien keskuudessa. -- - -"Se oli ilmeisesti vaan näköhairahdus, ha, ha, ha! -- - -"Ihmettelenpä tosiaan mikä minulta on näön vienyt! Olenpa kuin noiduttu. -Ei suinkaan uni ole voinut sitä tehdä! -- Mutta tyttöhän kiljui ja -katseli minua niin kummallisesti kun menin hän luokseen! -- En enää -viitsi ajatella asiaa. Täytyy hakea jotakin huvittavaa!" - -Hänen toiveensa näkyi kohta toteutuvan, sillä portailla tuli jo ylös -penkereelle kapteeni Roblado, joka iloisesti hyvää huomenta toivottaen -tervehti päällikköään. - -"Terve tuloa, amigo, olkaa hetkinen seurassani!" sanoi eversti, joka -tunsi mielensä keventyvän. - -"Voinko todellakaan olla nauramatta", huudahti Roblado. "Naamiaiset -onnistuivat hyvin kai? -- Kaikkea ihomaaliakaan en ole vielä saanut -pois, ja kurkkuni on varmaankin viikon vielä käheänä sellaisen -kiljumisen jälkeen. Syystä voimme ylpeillä yrityksestämme. -- Olihan -vallan naurettavaa tuo hyökkäys paimenten kimppuun; ja ne hajotetut -karjalaumat, mikä oivallinen teurastus kivääreillämme! Ämmälle isku -päähän! talo liekkeihin; sotamaalaukset, ja kiljunta sellainen, ettemme -pitkiin aikoihin voineet puhua; sehän oli vallan suuremmoista! -- -Onnistuimme erinomaisesti, mutta kyllä osamme myöskin hyvin esitimme. -- - -"Viekas Gomez esitti osansa tässä näytelmässä moitteettomasti, ja José -kiljui niin, että varmaan luulivat olleen sata päällehyökkääjää neljän -asemasta. -- Se on paras metku mitä täällä vielä minun ollessani on -tehty. -- Mutta mikä teidän on eversti? Miksi on otsanne synkkä? Mikä -on vienyt hyvän tuulenne jo näin varhain?" - -"Muuan uni", kuului alakuloinen vastaus. "Muuan kauhea uni, joka -kiusasi minua koko viime yön." - -"Tekö, urhea soturi, antaisitte unien peljättää itseänne? -- Leikkiä -kai laskette?" - -"Näin todellakin kauheata unta, Herra varjelkoon sitä toteutumasta!" - -"No kertokaahan se! Minä osaan selittää unia, ehkä voin tämänkin unen -selittää teidän mieliksenne." - -Vakavana alkoi eversti kertoa: - -"Te autoitte minua eilen, ja lähditte kun työ oli suoritettu. Mutta -ette tiedä mitä sitten tapahtui. -- - -"Miehet olivat sitoneet vaatteen tytön silmille palatessaan -Pecos-joelle, -- se tapahtui teidän neuvostanne ja oli älykkäästi -keksitty -- jottei tyttö tietäisi mihin hänet viedään, tai kuka hänet -oli vanginnut. Mutta tyttö näyttää mielipuolelta. Menin häntä katsomaan -siinä intiaanipuvussani; halusin selittää hänelle, ettei ollut mitään -peljättävää, mutta hän ei minua kuunnellut. - -"Kauheata oli nähdä hänen vääntelevän käsiään ja hänen tuijottavaa -katsettaan. Hän pakeni minua kuin käärmettä. Olen jo katunut koko -yritystä. Kun vaan pääsisin häntä näkemästä! Näin ajattelin tytön luota -lähtiessäni, riisuin yltäni ja koetin nukkua." - -"Kuten epäilemättä oli tarpeellistakin, eversti, kolmipäiväisen -ratsastuksen ja häärinän perästä. Mutta entäs se unenne?" - -"Join lasin viiniä poistaakseni tytön aikaansaaman ikävän mielialan. -Mutta se vaan kiihotti minua. En voinut nukkua. Kaikki äsken kertomanne -tapaukset pyörivät elävinä sieluni silmissä. Näin elukanraadot -rotkossa, kuulin liekkien räiskeen ja näin tytön äidin vaipuvan maahan. --- Mutta se oli vasta unen alkua. -- Nukuin. Sitten tuntui minusta -kuin olisin ollut Nina perfidalla kahden ciboleron kanssa. Hän tuntui -saaneen selvän kaikesta ja oli houkutellut minut kalliolle kostaakseen -minulle sisarensa puolesta. Minulla ei ollut voimaa vastustaa häntä, -mutta hän veti minua jättiläisvoimin jyrkänteen reunalle. -- - -"Siinä me sitten taistelimme kauvan, hirveän kauvan, kunnes olin -kokonaan uupunut. Silloin heitti hän minut jyrkänteeltä alas. -- - -"Tunsin putoavani yhä syvemmälle ja syvemmälle. -- - -"Ylhäällä näin ciboleron sisarineen, ja ihan kallion reunalla seisoi se -noitavaimo ja nauroi kamalasti, hullua naurua, ja löi yhteen pitkiä, -luisia käsiään. -- - -"Putosin yhä syvemmälle, mutta pohjaa ei vaan tullut; tätä putoamista -kesti niin kauvan, että lopulta heräsin hirveään tuskaan. -- - -"Herääminen oli niin kamalaa, etten luullut unta nähneenikään. -- - -"Ah, hyvä toveri, se oli kauhea uni!" - -"Mutta joka tapauksessa vaan uni!" sanoi Roblado, joka oli itse tullut -vallan kalpeaksi. - -"Ja kuule edelleen. En ole vielä lopettanut. Tulee vielä kauheampaa. -- - -"Juuri hiljan, noin neljännestuntia sitten, kun tässä penkereellä -kävelin edestakaisin ja mietin kaikkea tätä, väliin naurahdellen -tuskalleni, väliin tehden uusia suunnitelmia vastaisiin nautinnoihin, -tulin sattumalta katsoneeksi ninakalliolle; ajatteles, Roblado, ja -kuvaile kauhuani -- siellä oli kallion reunalla ratsastaja, joka -selvästi näkyi taivasta vasten; ja se oli vallan ciboleron näköinen! -- - -"Tunsin täydellisesti hänen kauniin hevosensa ja amerikalaisen ryhdin. -Olin ihan varma siitä. -- - -"Hämmästyin niin, että luulin näkyjä näkevinäni, katsoin hetkiseksi -muualle -- ja sillävälin oli näky haihtunut. -- - -"Kaikki se kävi niin äkkiä, että luulin sen olevan mielikuvitusta; -eihän ketään juuri voinut olla kalliolla; -- mutta; jollen olisikaan -erehtynyt, Roblado, jos tuo rohkea mies todella asettuisi meidän -tiellemme?" - -"Älkää sellaista ajatelko, eversti, poistakaa mielestänne sellaiset -houreet!" sanoi kapteeni, joka itse tunsi ilkeän mielialan painostusta. - -"Olen samaa mieltä kuin tekin", sanoi eversti, nähtävästi tyyntyneenä; -"se oli varmaankin vaan mielikuvitusta; se on ainakin hyvin -todennäköistä; niin, sehän on vallan luonnollista." - -"Ensiksikin, herra eversti, on täältä hyvästikin viisituhatta askelta -kalliolle; on siis ollut teidänkin tarkalle silmällenne mahdotonta -erottaa ciboleroa muista ratsastajista. Toiseksi on mainittu -puhvelinmetsästäjä kymmenien penikulmien päässä tästä hyvätuoksuisesta -havannasikaaristani, etsimässä henkensä kaupalla pahanhajuisia -puhvelinvuotia ja kuivattua lihaa. Toivokaamme, että hänen -kuparinväriset ystävänsä ryöstävät häneltä ensin meiltä saamillaan -kultarahoilla hankitut korut, ja sitten riistävät häneltä sen ihaillun -vaaleatukkaisen päänahan. -- - -"Ja mitä taas uneen tulee, herra eversti, niin on se luonnollinen -seuraus eräistä tapauksista. Ciboleron ratsastusnäyte oli teillä -mielessä, ja siitä syystä olitte unissa hänen kanssaan tuolla vuorella; -eikä saata luulla häntä erittäin ystävälliseksi teille, jos hän kaikki -tietäisi ja kohtaisi teidät tuolla kalliolla kahdenkesken; -- siinä -unenselitys!" - -"Entäs se vanha rouva? Jos hän haihtuukin teidän mielestänne, niin ei -ainakaan minun." - -"Unohtaisinko minä akan, jonka löin maahan? Ha, ha, ha!" - -Se lurjus nauroi saadakseen toverinsa siihen käsitykseen, että tapaus -oli vähäpätöinen. Se muuten kyllä tuntui hänestä hyvinkin ilkeältä. - -"Ja nyt, rakas ystävä, saatte heittää mielestänne kokonaan pois nuo -ajatukset -- ainaiseksi!" - -"En voi, Roblado. Uni ahdistaa minua alituisesti. Jokin paha aavistus -vaivaa minua, ja toivon jo hartaasti, että olisin jättänyt tytön -majaansa. -- Toivoisinpa totisesti, että hän olisi siellä jälleen. -Ennen en voi olla entinen Vizcarra, ennenkun se tyttö on jälleen -kotonaan." - -"Kuinka voitte puhua niin, eversti, voitteko jättää kostonne niin -vähään? Pääsisikö rikas ranchero niin helpolla, ja hävytön cibolero -ilman muuta? Silloinhan alkaisivat minun huoleni Catalinan suhteen -uudelleen; sillä niinkauvan minulla on vapaat kädet puuhailla don -Ambrosion luona kuin cibolero haeskelee sisartaan." - -"Eihän teidän tarvitse peljätä, että hän antaisi tyttärensä tuolle -kerjäläiselle; ja mitä tulee minun kostooni, niin, hyvä ystävä, kaikki -olisi sovittu, jos vaan pääsisin eroon tytöstä." - -"Jos tällä puheella totta tarkotatte, eversti", sanoi Roblado, -joka näki, ettei mikään vakuuttelu enää auttaisi, ja tahtoi pitää -päällikön ystävänään, "niin voidaanhan asia pian niin järjestää, ettei -kenellekään mitään pahaa tapahdu. -- - -"Viedään hänet vaan takaisin samaa tietä jota tuotiinkin. Meidän täytyy -vaan vielä kerran panna toimeen naamiaiset." - -"Uskotteko niin, kapteeni?" huudahti eversti tarttuen Robladon käteen. - -"Puhun täyttä totta." - -"Selittäkää suunnitelmanne, niin olen hyvin kiitollinen. Mutta -kiiruhtakaa, sillä tätä levottomuutta en voi kauvempaa kestää!" - -"No niin", sanoi Roblado katsellen viekkaasti everstiin, "meidän täytyy -vielä kerran pukeutua intiaaneiksi -- meidän täytyy..." - -Mutta tässä keskeytyi hän äkkiä. - -Vizcarra päästi raskaan huokauksen. Hänen silmänsä näyttivät -pullistuvan ulos päästä, huulet kalpenivat, otsasta kohosi tuskanhiki, -ja koko miehen ruumis tärisi kuin kuumeessa. - -Mitähän se oli? - -Vizcarra seisoi aivan penkereen aitauksen vieressä, josta hän saattoi -nähdä kasarmin pääportille johtavalle tielle. Hän katseli yli -suojamuurin ja viittasi kädellään erääseen suuntaan. - -Roblado, joka oli istuutunut erääseen nojatuoliin, hypähti ylös -nähdessään äkkinäisen mielenliikutuksen, ja katsoi everstin viittaamaan -suuntaan. - -Hiekkainen ja hikinen ratsastaja nelisti tiellä. Hän oli jo niin -lähellä, että hänet saattoi tuntea. - -Oikeassa oli ollut Vizcarra mitä tulee näkyyn Nina perfidalla. - -Se oli cibolero Carlos. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - -Linnanpäällikön penkereellä. - - -Kuultuaan sanan: "Sisareni on tuolla", ja nähtyään el presidion, jossa -hänen morsiamensa oli vangittuna, ei nuori ranchero voinut pidättää -tunteitaan. -- Selväksi kävi hänelle nyt se, minkä cibolero jo oli -arvannut. He eivät olleet seuranneet intiaanien jälkiä, vaan kavalien -upseerien ja näiden apumiesten Gomezin ja Josén. - -Nämä neljä olivat tehneet kaikki edellisenä päivänä tapahtuneet -julmuudet, ja surmattuaan kivääreillään karjan -- nuoren rancheron -ylpeyden aiheen --, jotteivät eläimet palaisi taloon, samalla ryöstivät -he viattoman tytön rauhallisesta kodistaan kätkeäkseen hänet johonkin. -Samalla olivat he teeskennelleet pitävänsä hyvää huolta yleisestä -turvallisuudesta ja hankkineet itselleen kansalaisten suosion. - -Don Juania suututti niin tämä kavaluus, että hänen oli vaikea pysyä -alallaan satulassa kuullessaan Carloksen selityksen. Miksi viipyi hän -vielä kalliolla? Miksei jo rientänyt ryöväreitä vastaan? Olisivatpa -silloin saaneet tuntea, mihin pystyy epätoivoon saatettu urhea mies. - -Ciboleron tarkka silmä keksi penkereellä Vizcarran juuri samalla -hetkellä, kuin linnanpäällikkö tuijotti kalliolle. - -"Kärsivällisyyttä! kärsivällisyyttä!" puhui Carlos itsekseen. "Kosto -lähestyy jo." - -Hän ratsasti jälleen pienen joukkonsa luo ja kehotti Antoniota tulemaan -neuvotteluun hänen ja don Juanin kanssa. Antoniolla oli jo oma -mielipiteensä asiasta, jota ei vielä ollut lausunut, mutta kun Carlos -nyt ehkä aikoi vallottaa tytön takaisin linnasta, sanoi hän: - -"Tiedättehän, herra, etten ole pelkuri; mielellään uhraan vaikka -henkenikin teidän puolestanne, mutta olkaamme varovaisia?" - -Näistä sanoista muisti cibolero äitinsä varotuksen; oli hetki -hiljaisuutta; cibolero näytti tekevän uusia suunnitelmia. -- - -Selvästi älysi hän kaikki vaikeudet sisartaan väkivallalla vallottaessa -linnasta; rakennus oli vahva ja vaikea vallottaa; linnaa, jossa sisar -varmaan oli, ei hän tuntenut; mutta voiko sitäkään toivoa, että ne -roistot päästäisivät sisaren vapaaksi hänen pyynnöstään? - -Epäilemättä kieltäisi eversti hänen olevankaan linnassa; sehän olisi -rikoksen tunnustamista. Sellaista kaiketi ei voinut tehdä se mies, -joka oli asetettu muita suojelemaan; siten menettäisi hän asemansa, -kunniansa, kaikki. Ja mitä todistuksia oli Carloksella tähän -koiranjuoneen nähden? Ainoastaan muutamilla sotilailla oli tieto tästä -ryöstöstä, ja he varmaan olivat uskollisia upseereilleen. - -Eivät San Ildefonson asukkaatkaan uskoisi sitä, jos cibolero sen -kertoisi. Hänelle naurettaisiin, ehkä hänet vielä vangittaisiinkin. - -Saattoiko köyhä puhvelinmetsästäjä syyttää siirtolan kuvernööriä -sellaisesta rikoksesta? Olihan tällä silloin tuhansia keinoja kostaa -hänelle. - -Lopulta keksi hän keinon. - -"Toverit", sanoi hän, "muu ei auta kuin julkisesti vaatia sisartani, ja -heti. Mutta olisi hullua teidän kaikkien seurata minua. Mitäpä voisi -parikymmentä urheatakaan miestä tehdä usealle sadalle asestetulle -sotilaalle? He vaan suotta panisivat henkensä vaaraan. Minä lähden ihan -yksin. -- - -"Toivon sattumalta saavani keskustella everstin kanssa kahden, vaikkapa -vaan hetkisen. Hänhän on päällikkönä linnassa, jos hän siis myöntyy, -onnistuu se. -- - -"Hänen täytyy siis myöntyä." - -Carloksen ääni tätä sanoessaan, ja se, että hän tarttui vyössään olevan -suuren metsästyspuukon varteen, selvästi osotti mitä hän ajatteli. - -"Hänen täytyy siis myöntyä!" toisti cibolero, "ja pian nukkuu hän -ikuista lepoa, jos onni minua suosii. Vaarasta en välitä, mutta kostaa -minun täytyy, ja ihan täydellisesti." - -"Mutta kuinkahan sinä pääset keskustelemaan everstin kanssa. Hän ei -siihen suostu. Eiköhän valepuku auttaisi?" kysyi don Juan. - -"Ihonvärini ja vaaleat hiukseni minut heti ilmaisisivat, ja maalaaminen -vie liian paljon aikaa. Joka hetki on kallis, ja kenties juuri tässä -neuvotellessamme häviää hänen pelastuksensa hetki. Älkää minusta -välittäkö, sallikaa minun vaan mennä; mutta jos haluatte osottaa -ystävyyttänne, niin seuratkaa minua erääseen paikkaan, jossa voitte -odottaa tuloani, ja josta voitte tulla avukseni, jos pako on ainoa -pelastus! Mutta pian! Minulla on kiire, ja aika tulee pitkäksi." - -Näin sanoen hyppäsi cibolero satulaan, ja seuralaiset saattoivat -häntä pitkin jyrkkää, laaksoon vievää polkua. Pian tulivat he eräälle -paikalle, jossa oli taaja lehto tammia ja pensaita. Se oli taaja ja -paha kulkea, mutta se suojeli samalla hyvin vierailta katseilta. Carlos -käski miestensä nousta ratsailta ja sijoitti heidät niin, ettei heitä -presidiosta voitu nähdä. - -"Odottakaa minua täällä, rakas ystävä!" sanoi hän don Juanille. -"Odottakaa minua täällä rauhassa vaikka iltaan asti; minulla on -mukanani talismani, joka varmaan auttaa ja tekee ihmeitä! Katsokaahan -tätä rahakukkaroa, se on täynnä kultaa! Ja tässä on", sanoi hän -mustangiaan näyttäen, "sellainen ystävä, joka tarpeen tullessa tuo -minut tuulen nopeudella jälleen teidän luoksenne." - -Vielä kerran puristi hän rancheron kättä huusi a'dios. Päästyään ulos -lehdosta kannusti hän hevostaan ja ratsasti nopeasti linnan pääporttia -kohden. Uskollinen Cibolo seurasi ratsastajaa, aivankuin ei olisi -uskaltanut jättää häntä. -- - - * * * * * - -"Pyhä neitsyt, hän se on!" huudahti Roblado suuresti hämmästyneenä. "Se -lurjus itse, tosiaankin!" - -Näin huudahti kapteeni, kun eversti näytti hänelle ciboleroa. - -"Tiesinhän sen, tiesinhän sen", huokaili eversti, "hän se istui -ratsunsa seljässä tuolla kalliolla. Se ei siis ollut mitään -mielikuvitusta!" - -"Onko siis tuuli tuonut hänet tänne?" huudahti Roblado hypähtäen -seisaalleen ja koettaen peitellä ilkeätä tunnetta asemasta; "vai -mikä pahahenki on hänelle vienyt sanan tapauksista San Ildefonsossa? -Katsokaapa vaan kuinka pian hän teitä hakee eversti; hän varmaan tietää -jo kaikki!" - -"En voi jäädä tänne. En voi tavata häntä, Roblado. Kysykää mitä hän -tahtoo? Minä menen alas." - -"Se on myöhäistä, hän on jo nähnyt teidät", kuului kapteenin vastaus. -"Se herättäisi varmaan hänen epäluuloaan, jos kieltäytyisitte -puhuttelemasta häntä. Ja kun hän tulee noin yksinään, tulee hän -varmaankin pyytämään apua intiaaneja ajaakseen takaa." - -"Luuletteko niin?" kysyi Vizcarra, jota tämä olettamus hieman rauhotti. - -"Se on ihan varmaa. Totuutta ei hän voi tietää, jollei hän sitten ole -liitossa paholaisen kanssa. - -"Puhukaa hänelle täältä penkereeltä ja antakaa hänen esittää asiansa! -Jos hän tulee hävyttömäksi, niin saa hän katua ajattelemattomuuttaan -calabozossa (vankilassa). Mutta jos hän pyytää avukseen vaan joitakuita -sotilaita, niin parasta on suostua hänen pyyntöönsä. Sillähän saatte -hänestä ystävän, ha, ha, ha!" - -Se ohjelma miellytti Vizcarraa. Hän päätti noudattaa sitä. Ratsastaja -oli jo muuten muurin juurella. - -Loppumatkaa ei cibolero nelistänyt, vaan ratsasti hiljaa, ottaen -kasvoilleen kunnioittavan muodon. Hän näytti sitäpaitsi nöyrältä ja -huolestuneelta. Roblado oli oikeassa; sellaiselta näytti mies, jolla -oli jokin pyyntö tehtävänä. - -Päästyään lähelle otti ratsastaja päästään leveälierisen hattunsa ja -tervehti upseereita, joitten päät ja hartiat näkyivät penkereen aidan -yli. Hän pidätteli hevostaan, tervehti nöyrästi uudelleen odottaen, -että häntä puhuteltaisiin. - -"Mitä haluatte?" kysyi Roblado. - -"Haluaisin saada puhutella herra linnanpäällikköä." - -Tämä pyyntö tehtiin niin nöyrällä äänellä, että se heti rohkaisi -Vizcarraa, ja kapteenikin tuntui päässeen ahdistavasta mielentilasta, -kun peljätty mies oli tuolla alhaalla nyt niin nöyränä. - -"Täällä minä olen", sanoi Vizcarra, "mitäs sinulla on asiaa, poikani?" - -"Pyydän anteeksi teidän ylhäisyydeltänne, jos cibolero raukka pyytää -apuanne sellaisessa tapauksessa, jossa ei voi itse mitään. Te olette -jo osottanut asialle niin suurta huomiota, ja teidän harrastuksianne -kiitetään kaupungissa niin yleisesti, etten luule teillä olevan mitään -pyyntöäni vastaan." - -"Johan sitä sanoin", kuiskasi Roblado esimiehelleen, "kaikki käy hyvin." - -"Antakaas kuulua sitten, jollei pyyntönne ole vallan mahdoton", sanoi -eversti hyväntahtoisesti. "Mitä on tapahtunut?" - -Tarkotuksella lausuttiin nämä sanat niin kovalla äänellä, että -vartiosotilaatkin sen kuulisivat ja huomaisivat mikä tärkeä henkilö -hän oli. Mutta cibolerokin korotti ääntään, vaikka toisesta syystä, ja -sanoi vihaansa hilliten: - -"Pyydän teidän armoanne suosiollisesti kuuntelemaan, kun suoraan kerron -mikä kauhea työ on tapahtunut. Intiaanit ovat toissayönä hyökänneet -köyhän ranchoni kimppuun kylän ulkolaidassa, polttaneet sen, lyöneet -tainnoksiin vanhan äitini. Sisar raukkani --". - -"Olen kuullut jo kaikesta siitä", sanoi eversti lempeällä äänellä; "ja -vielä enemmänkin; lähdin miehineni ajamaan villejä takaa heti kun sain -tiedon tapauksesta; mutta olette kai kuulleet, että etsintäretkemme -meni turhaan." - -"Sen olen kuullut, ja tiedän kaikki mitä teidän armonne on tehnyt asian -hyväksi. Sain kuulla siitä palattuani matkalta, enkä voi kylliksi -lausua kiitollisuuttani." - -"Sitä ei tarvitsekaan, olen vaan täyttänyt velvollisuuteni; valitan -suuresti teidän kohtaloanne; niin, lupaan teille, että kun linnaan -vaan saadaan lisää varustusväkeä, niin minä teen laajan retken villejä -vastaan. -- Mutta mitä te aijoitte pyytää?" - -"Pyytäisin teiltä sitä suurta suosiota, että sallisitte joukkonne -vielä kerran lähteä ajamaan takaa intiaaneja, joko omassa johdossanne -tai jonkun urhoollisen upseerinne. Minä seuraan mielelläni oppaana, -enkä liene liiaksi itserakas, jos sanon parhaiten tuntevani tiet ja -polut näillä seuduilla. Jos siihen suostutte, niin panen vetoa kaiken -kunniani jälkienetsijänä siitä, että voin seurata jälkiä vieköötpä -sitten minne tahansa!" - -"Voisitteko todella tehdä sen?" kysyi Vizcarra luoden katseen -kapteeniin, jolloin molemmat vaan vaivoin saattoivat salata -vastenmielisen tunteensa. - -"Kyllä, teidän ylhäisyytenne, viekööt mihinkä tahansa." - -"Se lienee mahdotonta!" sanoi Roblado kiivaasti. "Jäljethän ovat jo -kahden päivän vanhat, ja sitäpaitsi olemme me seuranneet niitä aina -Pecos-joelle saakka, vaikka turhaan. Olisi siis suotta enää niitä -seurata." - -"Caballeros", jatkoi cibolero itsepäisesti, "minä vakuutan varmaan -löytäväni jäljet. Ei mikään polku ole minulle siinä työssä liian -vaikea, eikä mikään tie liian pitkä. Jollei päivä riitä niin jatketaan -yöllä. Mutta teidänhän ei tarvitse ottaa osaa ajoon, eikä päämäärä ole -ehkä niinkään kaukana kuin näytte luulevan." - -Upseerit kauhistuivat ja ilmeisesti kalpenivat. - -"Se on hulluutta, hyvä ystävä", sopersi Roblado. "Mitä ajattelettekaan? -Villit ovat jo hyvin kaukana, ylätasangolla tai vuorilla." - -"Anteeksi, kapteeni, jos uskallan olla toista mieltä. Heidät voimme -kyllä saavuttaa, sillä luulenpa tietäväni mihin heimoon he kuuluvat!" - -"Mihin heimoon?" kysyivät upseerit melkein yhtaikaa. "Olivatko he -yutaeja?" - -"Eivät", vastasi cibolero hyvin huomaten upseerien hätääntymisen; "ne -olivat jicarilleja, vihollisiani." - -"Sehän voi olla hyvinkin mahdollista", sanoi eversti keventynein -mielin. "Paimenraukat säikähtivät kai niin, etteivät sen tarkemmin -heitä katsoneet. Oli sitäpaitsi yö. Mutta miksi luulette heidän olleen -jicarilleja?" - -"Heitä oli niin vähän, eivätkä yutait kulje niin pienissä joukoissa. -Jos teidän ylhäisyytenne uskoisi johdettavakseni edes pienen -sotilasjoukon, niin löytäisin varmaan heidän jälkensä ja tavottaisin -ryövärit, jollei muualla, niin ainakin heidän piilopaikoissaan -vuorilla?" - -Kapteeni hymyili tyytyväisenä ja veti everstin vähän taaksepäin aidasta. - -"Kaikki käy hyvin!" sanoi Roblado kuiskaten. "Peli on voitettu. Antakaa -vaan sen aasin johdettavaksi pieni miesjoukko, niin teette hänelle -palveluksen ja vielä suuremman itsellenne! Hyvät ildefonsolaiset -kiittävät kuvernööriään, kun hän köyhänkin asiaa niin innokkaasti ajaa." - -"Mutta otaksukaapas, että tuo tarkkasilmäinen mies todella löytää -meidän jälkemme, tai eläinten?" - -"Älkää turhaan olko levoton! Ensiksikään ei hän kulje rotkoon päin, -ja toiseksi tulen minä johtamaan joukkoa. Jollen minä pidä hänen -ehdottamastaan tiestä, niin eihän meidän tarvitse sitä kulkea. Hän -luultavasti tietää vuoristossa jonkin jicarillipesän, jonka tahtoo -hävittää. Auttakaamme häntä siinä, siitähän on meille vaan kunniaa. -Hauskoja koristuksiahan olisivat kasarmin portilla jotkut päänahat, ha, -ha, ha!" - -"Minä puolestani olen tyytyväinen kaikkeen, kun minun vaan ei tarvitse -olla sen miehen seurassa, ja jollei teitäkään se retki huvita, niin -komentakaa sinne Gomez!" - -"Pidän varmimpana itse johtaa retkeä; mutta ei ole hetkeäkään -aikailtava; mitä enemmän harrastusta, sitä suurempi kunnia! Ilmottakaa -nyt, eversti, cibolerolle se hyvä sanoma, minä varustan sillä aikaa -retkeä!" - -Kapteeni kiiruhti penkereeltä alas, ja pian kuului sen jälkeen -torvenääni käskevän satuloimaan hevoset. - -Tämän keskustelun aikana istui Carlos liikkumatta mustan hevosensa -seljässä. Häntä katselivat uteliaina ympärillä olevat joutilaat -rakuunat, mutta pian kutsui torvi heidät talleihin. Sen ääni vaikutti -iloisesti ciboleroon, sillä nyt hän tiesi pyyntöönsä suostutun. - -Hetken päästä ilmestyi eversti penkereen aidan luo ja sanoi -ylpeännäköisenä, että ciboleron pyyntöön oli suostuttu. - -"Kiitän teidän armoanne tästä suuresta suosiosta; haluaisin vaan tietää -tuleeko joukko minun johdettavakseni." - -"Etevin upseerini kapteeni Roblado tulee retken johtajaksi; parhaillaan -varustelee hän matkaa; saatte odottaa häntä", kuului Vizcarran varma -vastaus; hän näytti siihen lopettavan keskustelunsa ciboleron kanssa. - -Ei ollut hetkeäkään hukattava; muuten saattaisi sopiva hetki päämäärän -saavuttamiseksi mennä käsistä. Roblado oli poissa. Kuuluvalla äänellä -jakeli hän määräyksiään. Retkelle määrätyt sotilaat istuivat jo -ratsailla, ja tie penkereelle oli avoinna. - -Tuskin oli eversti jälleen alottanut kävelynsä penkereellä, kun -cibolero äkkiä hyppäsi maahan ratsailta, otti pitkän pyssynsä, jonka -hän tähän asti oli kätkenyt laajan viittansa liepeisiin, sekä vyössään -olevan pitkän veitsen, ainoat aseensa, ja meni portille. - -Muuatta seikkaa hän epäili. Päästäisikö portilla oleva vartija hänet -sisälle? Jollei, niin hänen täytyi kuolla! - -Päätös oli pian tehty, ja lujasti pusertaen puukonpäätä lähestyi hän -porttia. - -Hän meni sisälle, ja se onnistui hyvin, kaikeksi onneksi sekä hänelle -että vartijalle. Vartija näytti uniselta ja huolimattomalta; hän oli -kuullut Carloksen puhuvan upseerien kanssa, eikä siitä syystä mitään -epäillyt, varsinkin kun cibolero kysymykseen: "Kuka siellä?" vastasi, -että päällikkö tahtoi häntä puhutella penkereellä. - -Carlos oli siis päässyt jo pihalle. Nopeasti juoksi hän katolle -johtaville portaille ja nousi ääneti niitä ylös. Mokasinit pitivät niin -vähän ääntä, että Carlos ehti jo kulkea pari askelta penkereelläkin, -ennenkuin eversti huomasi mitään, kulkiessaan siinä edestakaisin niissä -hauskoissa mietteissä, että nyt pääsee mukavasti koko ilkeästä jutusta. - -Siellä siis oli tuskin kuuden jalan etäisyydellä ryöstetyn tyttöraukan -veljestä ryöväri, teeskentelevä roisto -- kuuden jalan päässä ciboleron -tarkasta pyssystä aavistamatta lainkaan uhkaavaa vaaraa. Ei hän nähnyt -paljastettua puukkoa eikä rihlapyssyä. - -Carlos olisi voinut ampua häntä selkään, se jo juolahti hänen -mieleensä, mutta heti hän sen aikomuksen karkotti. Surmata hän oli -tosin päättänyt miehen, mutta ei sillä tavalla. Varovaisuuskin jo -saattoi hänet miettimään jotain muuta tapaa. Puukko tekisi hyvää ja -hiljaista jälkeä, ja helpottaisi siten hänen pakoaan. Siitä syystä -laski hän pyssyn hiljaa lattialle aitaa vasten nojalleen. - -Raudan kalskahdus aitaan, vaikka se heikosti kuuluikin, kantoi sentään -everstin korvaan. Hän kääntyi äkisti ympäri ja näki suureksi kauhukseen -kutsumattoman vieraansa. - -Aluksi aikoi hän pelottaa miehen katseellaan, mutta ciboleron muoto -oli niin uhkaava, ei rukoileva enää kuten äsken, että everstin valtasi -tuska. - -"Kuinka uskallatte tunkeutua tänne, mies, mitä..." - -"Ei niin lujaa, herra eversti" kuului uhkaavansointuinen ääni, "ei niin -lujaa puhetta, eversti, se voitaisiin kuulla." - -Jos jo ääni oli säikäyttänyt pelkuria everstiä, niin sitä enemmän hän -kauhistui, kun ciboleron kädessä välähti pitkä metsästyspuukko; ja -miehen ryhti oli niin kamalan epätoivoisen uhkaava, että se näytti -sanovan: "tottele tai olet ruumiina!" - -Omantunnon soimaama mies menetti kaiken itseluottamuksen, kurkusta -ei ääntä lähtenyt; äkkiä selvisi hänelle koko ciboleron juoni. Hänen -pyyntönsä saada sotilaita oli vaan keino päästä everstin kimppuun. -Cibolero oli päässyt hänen jäljilleen, hänen rikoksensa oli tunnettu, -ja Rositan veli oli nyt tullut joko saamaan hyvitystä tai kostamaan. - -Viimeöiset unikuvat tulivat nyt uudelleen hänen mieleensä, kun kamala -todellisuus oli hänen edessään. Hänen silmänsä harhailivat kaikkialle -apua etsien, mutta lähellä ei ollut yhtään ihmistä, ei laajalla -linnanpihallakaan, ei ollut mitään toivoa, kylmät kivimuurit vaan, ja -edessä säälimätön vastustaja. - -Huutaisiko hän portilla olevalle vartijasotilaalle? -- Ciboleron puukko -näytti sanovan, että jos hän sen tekee, saa hän iskun heti. - -"Mitä tahdotte?" kysyi hän soinnuttomalla äänellä. - -"Sisareni!" - -"Sisarenne?" - -"Vaadin sitä teiltä heti." - -"Carlos, en ymmärrä teitä, ei hän ole täällä, minä..." - -"Valehtelija, eivätkö konnantyönne jo riitä? Kuuletteko kuinka -raivoisasti koirani haukkuu tuolla ovella? Siellä on sisareni." - -Tahdottomana katsoi eversti alas eräälle ovelle, josta koira turhaan -pyrki sisälle, ja uudelleen välähti ciboleron puukko uhkaavasti. - -"Sanokaa mitä se merkitsee! -- Katsokaa!" - -"En voi sitä selittää. Minä -- minä en tiedä. Luuletteko, että...?" - -"Te olette valmis vaikka minkälaiseen konnuuteen! -- Tämän on, Jumala -minua auttakoon, teidän viimeinen hetkenne, jos vielä valehtelette. -- -Petollinen roisto! Tunnen työnne! Tunnustakaa tai! --." - -"Älkää tappako minua! Tunnustan kaikki. Hän, hän on tuolla. Vannon, -ettei hänelle ole tehty mitään pahaa. Pankaa pois puukko, Carlos, -vapisen sen nähdessäni." - -"Tulkaa tänne, ryöväri, ihan muurin viereen! -- Pian!" Cibolero oli -näyttänyt erään paikan, josta näki osan pihaa. Hänen käskyään totteli -eversti kohta, hyvin tietäen muuten kuolevansa. - -"Käskekää nyt heti avaamaan hänen vankilansa, huutakaa se niille -lurjuksille, jotka teitä siinä konnantyössä niin mielellään ovat -auttaneet! Mutta jos sanalla tai viittauksellakaan kehotatte heitä -tulemaan tänne ylös, niin työnnän kohta tämän puukon rintaanne!" - -"Voi, Jumalani -- älkää sitä vaatiko nyt! Hukka minut perii, jos se -saataisiin tietää. Armahtakaa, armahtakaa, Carlos! Vannon henkeni -kautta, että sisarenne vapautetaan. Jo tänä iltana saatte nähdä hänet." - -"Ei, nyt kohta! Totteletteko, roisto! Luuletteko, että cibolero voi -kärsiä ijankaiken? Käskekää miestenne aukaisemaan vankilan ovi, ja -nopeasti! -- Silmänräpäys vaan, ja..." Jo kohotti hän puukkonsa -iskeäkseen. - -"Voi, Jumalani! Hän murhaa minut -- vielä hetkinen -- odottakaa -- -tahdon -- --." - -"No, suostutteko?" - -"Haa!" - -Tämä viimeinen huudahdus oli vallan toisellainen, se oli ilonhuudahdus. - -Kun eversti katseli portaille päin, mutta cibolero oli selin sinne, -ei hän nähnyt sitä muutosta mikä tuli tähän jännittävään asemaan sen -kautta, että kolmas henkilö saapui penkereelle. Äkkiä tarttui vahva -käsi hänen kohotettuun käsivarteensa. Hän kääntyi äkkiä ympäri, kiersi -kätensä vapaaksi ja näki edessään luutnantti Garcian. - -"Teille ei ole minulla mitään asiaa", huusi cibolero, "älkää tulko -lähelle!" - -Upseeri oli jo temmannut pistoolin ja ojentanut sen, viitsimättä -vastata, ciboleron päätä kohden, kun samassa Carlos hyökkäsi hänen -päälleen. - -Kuului laukaus. Molemmat taistelijat peittyivät ruudinsavuun. Kuului -kumea putoaminen lattialle, ja toinen syöksyi ulos savupilvestä, -nähtävästi vahingoittumattomana. Se oli cibolero. Hän oli kaatanut -vastustajansa. Puukko oli verinen. - -Carlos riensi nyt sinne missä oli viimeksi nähnyt everstin, mutta -tämä oli kadonnut. Puolustajansa kaatuessa oli eversti ajatellut vaan -pakoa. Hänen onnekseen oli penkereen toisessa päässä salaportaat. Sinne -syöksyi hän; mutta cibolero huomasi hänestä vielä pään ja hartiat. - -Myöhäistä oli häntä enää saavuttaa, ja vaarallista oli seurata häntä -pihalle saakka, sillä laukaus oli jo varmaankin herättänyt miehistön -huomion. Hän oli vallan epätoivoissaan ajatellessaan, että eversti -pääsisi karkuun, mutta siinä samassa huomasi hän pyssynsä. - -Sillä ehkä vielä ehtisi saavuttaa everstin. - -Hän otti aseen ja ampui. - -Pakenija oli jo ehtinyt kulkea muutamia portaita salaisessa käytävässä, -joka tavallisesti suljettiin luukulla ylhäältä, ja iloitsi jo, että oli -päässyt niin kauheasta vaarasta ehjin nahoin. - -Silloin valtasi hänet äkkiä uteliaisuus; hän tahtoi nähdä mitenkä -luutnantin ja ciboleron taistelu oli päättynyt, hän aikoi vaan -hetkiseksi vilkaista taakseen, mutta juuri everstin päätään kääntäessä -kuului laukaus, ja mies kieri alas pitkin portaita. - -Carlos näki kuulan sattuneen, ja luulipa vielä everstin kuolleeksikin. -Hän kuuli jo kostonhuutoja pihalta ja tiesi olevansa kuoleman oma -jollei ehtisi nopeasti paeta. - -Ensin aikoi hän paeta samaa tietä jota oli tullutkin; mutta piha oli -täynnä aseellisia miehiä; ehkä pääsisi hän pois niitä pieniä portaita, -joilta Garcia oli niin äkkiä ilmestynyt. -- Sieltäkin jo kuului -huutoja ja aseitten kalsketta. Ei siis pelastusta siltäkään taholta. -Aikailematta hyppäsi hän yli ruumiin, juoksi pitkin penkerettä aidan -luo ja katsoi alas. - -Kauhea hyppy olisi tässä ollut, mutta yhtä suurta vaaraa uhkasivat -sotilaat. Jo juoksi muutamia niistä penkerettä pitkin häntä kohden. Jo -kuului karbinien räiskettä, ja kuulia mennä suhisi hänen korviensa ohi; -ei ollut aikaa siekailla. Silloin näki hän kauniin hevosensa nurmella -seisovan kaarevin kauloin. Se oli siis vielä siellä. - -Tämän näyn elähyttämänä hyppäsi Carlos yli aidan ja pääsi onnellisesti -maahan. Kimakka vihellys sai hevosen kohta hänen luokseen; nopeasti oli -hän ratsailla ja samassa jo porhalsi täyttä karkua avonaisella kedolla. - -Kuulat vinkuivat hänen ympärillään, ja muuan asestettu sotilasjoukko -koetti sulkea häneltä tien, mutta molemmista hän pelastui. Parin -loikkauksen päästä oli cibolero jo taajan lehdon suojassa. - -Joukko keihäillä varustettuja rakuunoita Robladon ja Gomezin johdossa -seurasi häntä; ja vaikeata oli hänen varmaankin päästä sellaisen -ylivoiman käsistä; mutta kuka voisikaan kuvailla takaa-ajajien -kauhistusta, kun metsässä äkkiä näkyi joukko päitä ja kamala kiljunta -kuului. - -"Indios bravos, los barbaros! -- Villejä intiaaneja!" -- huusivat -sotilaat, toiset pysähtyen, toiset kääntyen ympäri hakemaan apua -linnasta. - -Vaikka Roblado oli juuri aikonut joukkoineen lähteä ajamaan takaa -intiaaneja, pysähtyi hän kuitenkin nyt hyvin säikähtäneenä odottamaan -apuväkeä linnasta. - -Koko varustusväki lähti liikkeelle, lehto ympäröitiin ja metsään -uskallettiin lopultakin mennä, mutta ei mitään intiaaneja näkynyt. - -Oliko helvetti heidät niellyt, vai oliko se harhanäky? Se ei se -kuitenkaan ollut, koska maassa oli paljo kavionjälkiä kaikkialla. - -Useita tunteja turhaan metsässä etsittyään palasi Roblado sotilailleen. - - * * * * * - -Garcia oli kuollut, mutta Vizcarra eli, vaikkei hänessäkään paljoa -näyttänyt henkeä olevan, kun hänet nostettiin ylös putoamisensa jälkeen -portailta. Itse pelkäsi hän jo viimeisen hetkensä lyöneen. Kasvot -olivat kokonaan veressä. Kuula oli mennyt poskien lävitse ja vienyt -mennessään useita hampaita, niin ettei eversti voinut puhua varmaankaan -moniin aikoihin. Tämä ei kuitenkaan ollut vielä pahin puoli asiassa. - -Huokaillen ja ähisten makasi eversti vuoteessaan; eikä ollut hänen -hauska odottaa nuoren ja kokemattoman lääkärin selitystä, joka vihdoin -monen tunnin kuluttua saapui, ettei haava ollut hengenvaarallinen, vaan -tavallinen lihahaava. Sairasta vaivasi kova kuume, ja se piti häntä -kauhujensa vallassa. - -Cibolero oli päässyt hänen käsistään. Jos hän nyt parhaillaan -suunnitteli uusia hyökkäyksiä? Jos Rositan vangitseminen tulisi -yleisön tiedoksi, ja voitaisiin todistaa hänen osallisuutensa siihen? --- Hän toivoi yön loppuvan, vaikka sen piti suoda hänelle virkistävää -unta; hän pelkäsi yön pimeyttä, sillä sen suojissa saattoi murhamies -helpommin toteuttaa aikeensa. - -Koko päivän vallitsi suuri hämminki kasarmissa ja kaupungissa. Koko -siirtolassa puhuttiin vaan tästä merkillisestä asiasta; se levisi kuin -kulovalkea tasangolla. - -Asiaa kerrottiin kahdella eri tavalla. Toisaalta kerrottiin villien -ciboleron johdolla hyökänneen linnaan, vieläpä suurilukuisena joukkona, -koskapa olivat uskaltaneet hyökätä itse linnaa vastaan, mutta että -urhoolliset sotilaat olivat vimmatun taistelun jälkeen karkottaneet -heidät. Moni oli saanut taistelussa surmansa. Linnanpäällikön -kerrottiin kuolleen, ja oli odotettavissa uusi hyökkäys siirtolaa -vastaan - ehkä vielä samana yönä. - -Toisen kertomuksen mukaan olivat los indios mansos -- tähän saakka -rauhalliset intiaanit -- nousseet kapinaan cibolero Carloksen johdolla, -tehneet epäonnistuneen hyökkäyksen presidioon, siellä taistelussa oli -kaatunut eversti ja muut upseerit ja tulevana yönä tehtäisiin uusi -hyökkäys, johon kaikki tagnos -- rauhalliset intiaanit ja ahkerat -työläiset -- ottaisivat osaa. - -Molemmatkin huhut tuntuivat San Ildefonson tyynistä ja viisaista -asukkaista vallan uskomattomilta. Miksi olisivat intiaanit hyökänneet -linnaa vastaan, kun he olisivat helposti voineet ryöstää turvattoman -kaupungin tai suuret haciendat? Tai miksi olisi cibolero juuri -intiaanien etunenässä ryhtynyt hyökkäykseen, kun oli tunnettua, -että hänen sisarensa juuri vähäistä ennen oli joutunut intiaanien -käsiin? -- Toinen kertomus tuntui pelkältä tarulta, kun tagnojen -nähtiin kaikkialla rauhassa suorittavan peltotöitään. Ei kuulunut -kaivoksiltakaan mitään levottomia tietoja. Mistä siis olisivat -kapinoitsijat tulleet? Kaikki halusivat saada tarkempia tietoja -sotilailta, ja pian kokoontui siitä syystä puolet kaupunkia kasarmien -ympärille. Mutta ei sieltäkään voitu saada tyydyttävää varmuutta. - -Sotilaitten kertomukset olivat salaperäisiä ja sekavia, ja -ristiriitaisia heidän tietonsa ciboleron avunpyynnöstä; toiset heistä -eivät itsekään voineet asiaa ymmärtää, ja ne taas, jotka jotakin -tiesivät, eivät uskaltaneet paljastaa päälliköidensä menettelyä. Ei -uteliaiden siis auttanut muu kuin palata kotiin ja siellä miettiä näitä -merkillisiä tapauksia. - -Muutamat arvelivat, että cibolero oli mustasukkaisuudessaan mennyt -kostamaan kapteeni Robladolle, tullut estetyksi ja käynyt siitä syystä -everstin kimppuun. - -Vaikka liikkeessä olikin näin erilaisia kertomuksia, tuomitsivat ne -kuitenkin kaikki ciboleron. Se niissä oli yhteistä. - -Hirttoköysi oli sellaiselle miehelle melkein liian lievä rangaistus, ja -jos hän vaan olisi saatu kiinni, niin kyllä hän olisi saanut hyvittää -pahat työnsä. - -Olihan sen lurjuksen kiittämättömyys vallan tavaton. Edellisenä -päivänähän olivat juuri samat upseerit käyneet retkellä häntä -auttaakseen! Hän oli varmaan tullut hulluksi, tai oli hänet äiti -noitunut. Oliko nyt laitaa tappaa niin suosittu mies kuin luutnantti -Garcia! - -Kuollut upseeri ei tosin ollut erittäin ylhäinen, mutta ystävällisellä -ja vaatimattomalla käytöksellään oli hän saavuttanut kaupunkilaisten -suosion. - -Sinä yönä ei San Ildefonsossa tunnettu ystävällisyyttä ciboleroa -kohtaan. Oli sentään kaupungissa hänellä yksi ystävätär. Yksi sydän -tunsi häntä kohtaan samaa rakkautta kuin ennenkin. Se oli Catalina, -Crucesin tytär. Mutta ihmetteli hänkin sitä syytä, mikä oli aiheuttanut -ciboleron toimimaan niin omituisesti. - -Mutta oli syy mikä tahansa, missään tapauksessa ei hän olisi tuominnut -Carlosta! Mitäpä välitti hän niistä parjauksista ja solvauksista, joita -syydettiin hänen rakastettunsa niskoille? Vaikkapa hän oli surmankin -tehnyt, niin ei se ollut syyttä tapahtunut. Siitä oli hän vakuutettu. -Tunsihan hän Carloksen jo lapsuudesta, yhteisiltä leikkiajoilta saakka, -ja sitten myöhemmältä nuoruudelta niin jaloksi mieheksi, ettei hänen -viattomuuttaan voinut epäillä! - -Hän oli Catalinan silmissä kuin kirkas tähti pimeällä taivaalla. Ei -mikään voinut riistää siltä valoa. Tuskallista oli kuitenkin tämä -kaikki nuorelle tytölle, ja syvä suru valtasi hänen mielensä, -- se -tiesi pitkää, ehkä ikuista eroa siitä miehestä, jonka läsnäolo oli -hänelle niin mieleinen. - -Carlos ei luonnollisesti uskaltanut enää tulla kaupunkiin, ei koko -siirtolaan; kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän saattoi vaan -onnettomuutta siirtolalle. - -Sentähden ajautui hän erämaahan -- vainottuna kuin susi tai puhveli -- -hänet ehkä vangittaisiin, surmattaisiin! - -Katkeria ja surullisia olivat tyttöraukan mietteet. Koska saisi hän -jälleen nähdä rakastettunsa? Ehkä ei milloinkaan! - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - -Turmiollinen kirje. - - -Kun Carlos pakomatkallaan ehti lehtoon, olivat takaa-ajajat päässeet -vasta vähän matkaa linnasta. Kaukana takanaan kuuli hän aseenkalsketta -ja saattoi siitä syystä jo iloita pelastuksestaan. - -Ei hän lehtoa lähetessään ajatellut enään niinkään paljo omaa -pelastustaan, sillä hän saattoi huoleti luottaa hyvään juoksijaansa, -niin ettei hänen edes olisi tarvinnut mennä metsän kautta pakoon; mutta -paljoa suurempaa huolta tuotti hänelle don Juan ja tämän miehet. Ne oli -saatava turvaan vaarallisesta asemastaan. Mitenkä pelastaisi ystävänsä? - -Ratsastaisiko mahdollisesti suoraan Nina perfidaa kohden ja -houkuttelisi siten rakuunat pois koko metsän läheisyydestä? Siten voisi -don Juan miehineen pelastua. Mutta hän tunsi ystävänsä kiivauden ja -varomattoman uhkarohkeuden, siitä syystä luopui hän tästä aikeesta. -Tämä ehkä olisi lähtenyt väkineen sopimattomaan suuntaan, ja silloin -olisi rauennut tyhjiin Carloksen koko suunnitelma. - -Senvuoksi ratsasti cibolero suoraan kohden lehtoa, missä don Juan -valmiina ratsailla oli väkineen väijyksissä. - -"Jumalalle kiitos, että taas olette turvassa!" huudahti nuori ranchero. -"Tuolla niitä jo tulee tusinoittain; pian olisi voinut käydä niin, -ettemme olisi teitä enää koskaan saaneet nähdä." - -"Niin kyllä," sanoi Carlos, "mutta nyt olen kuitenkin hyvän matkaa -heidän edellään." - -"Mitäs nyt on tehtävä, hajotaanko metsään, vai pysytäänkö yhdessä -koossa? Pian ovat he täällä!" - -Cibolero älysi kohta, ettei pitänyt hajota metsään, sillä sotilaat -saattoivat kiertää metsän, joka ei ollut niin erittäin laaja. Ja -silloin olisi don Juanin miehet helposti voitu vangita yksitellen. Paha -oli myöskin lähteä ratsastamaan yhdessä joukossa, sillä tagnojen muulit -olivat jo väsyneitä, sotilasten sitävastoin virkeitä. - -Mutta oli kolmas tapa, ja sitä päätti Carlos käyttää. - -"Ratsastakaa pensastoon", kuului hänen varma äänensä. "Näyttäkää sieltä -päänne ja olkapäänne sekä jousenne! Kiljaiskaa sotahuuto, mutta älkää -muuten näyttäytykö heille! Tulkaa sitten tänne kohta ja seuratkaa -minua!" - -Näin sanoen ratsasti hän edelleen. Mutta tagnot menivät don Juanin -ja Antonion johdolla pensastoon, heiluttelivat sieltä aseitaan ja -päästivät niin kamalan kiljunnan kuin kokonainen intiaaniheimo. - -Olisi tarvittu hyvin harjaantunut silmä erottamaan sitä kuinka suuri -vaara todella oli. Se näytti pahemmalta kuin se olikaan. - -Useat tagnot olivat avopäin, pitkät hiukset tuulessa hulmuten, ja -erosivat siten hyvin vähän villeistä veljistään aavikoilla. Kaikilla -heillä oli jouset ja nuolet kuin konsanaan sotajalalla olevilla -intiaaneilla. - -Carlos oli oikein laskenut tämän tempun vaikutuksen. Kuultuaan -sotakiljunnan pysähtyivät rakuunat heti, sillä he luulivat kohdanneensa -koko heimon intiaaneja, ehkä juuri samoja, joitten jälkiä edellisenä -päivänä olivat seuranneet. He eivät uskaltaneet tunkeutua pensastoon -ennenkun olivat saaneet lisäväkeä linnasta, vaikkapa silloin jo -olisikin myöhäistä seurata punanahkoja. - -Kun tagnot käskyn mukaan olivat kokoontuneet johtajansa ympärille, -saivat he määräyksen nousta satulaan ja Antonion johdolla lähteä -eräälle polulle, joka johti erästä toista rotkoa pitkin, kuin Nina -perfidalle vievä, ylängölle. - -Täältä korkealta saivat he katsella mitenkä sotilaat piirittivät metsän -ja sieltä haeskelivat vihollisiaan. - -Carlos ratsasti melkein pohjoista kohden ja aikoi tämän kaarron kautta -päästä eräälle rotkolle alangolle. - -Tämä rotko oli erään pienen joen pohjana, jossa sadeaikana oli -runsaasti vettä, mutta joka nyt oli vallan kuivillaan. Pohjalla oli -pieniä piikiviä, jotenka kavioista ei jäänyt mitään jälkiä, vaikka -kivisoraan tulikin lovia monien entisten lisäksi. - -Tässä rotkossa seisautti Carlos joukkonsa esittääkseen seuralaisilleen -erään suunnitelman, jota jo kauvan oli hautonut päässään. - -Koko joukosta eivät sotilaat tunteneet muita kuin hänet. Don Juan ja -Antonio eivät olleet näyttäytyneet, eivätkä tagnotkaan muuta kuin -hetkiseksi päänsä. Jos he siis lähtisivät kotiin, ei heille seuraisi -mitään koko retkestä. - -Ei kukaan tiennyt tästä retkestä. Kotiväkeä oli ankarasti varotettu -vaikenemaan, ja lähtö oli tapahtunut niin varhain, että kyläläiset -vielä silloin nukkuivat. - -Carloksen kotiin tuomat muulit oli viety turvaan vähän matkan päähän -ranchosta, eikä ciboleron paluusta tietäneet ihmiset mitään ennenkuin -kohtauksesta linnanpenkereellä. - -Don Juanin piti siis joukkoineen palata kotiin; Carloksen seuralaisten -piti sitävastoin mennä hänen majalleen, laittaa se uuteen kattoon ja -olla sen läheisyydessä. Eihän heidän tarvinnut olla edesvastuussa -herransa töistä. - -Ciboleron olinpaikkaa ei voitu ilmottaa kuin aniharvoille luotettaville -ystäville. - -Hyvin tiesi hän suojapaikkoja erämaassa; siellä oli hänellä yhtä suuri -suoja kuin vuorenonkaloissa; kattoa hän ei kaivannut, tähtitaivas oli -loistavampi katto kuin ylhäisten saleissa koskaan. - -Pian oli cibolero laittanut kuntoon varustuksensa, ja auringon -laskiessa erottiin. - -Tagnot ratsastivat ulos rotkosta vuorotellen kulkien eri tietä -laaksoon. Lopulta jäi rotkoon vaan cibolero, ranchero ja arriero. - -Ystävykset ratsastivat rotkon päähän, kääntyivät oikealle ja tulivat -San Ildefonson laaksoon etelästäpäin. - -Oli ihan pimeä, mutta ystävykset tunsivat hyvin tien. Puolenyön -seuduissa ehtivät he rancheron kotiin. - -Sitä ennen lähti Antonio tutkimaan oliko tie vapaa, ja eikö sotilaita -ollut väijyksissä läheistöllä. Hän toi rauhottavia tietoja, ja pian oli -Carlos äitinsä luona. - -Hartaan tervehdyksen perästä kertoi Carlos äidilleen kaikki tapaukset, -ja useasti ojensi vanhus kätensä pojalleen osottaen sillä hyväksyvänsä -sen älykkään varovaisuuden, jota Carlos yleensä oli noudattanut. - -Pian päättyi keskustelu, erota täytyi, sillä rancheron koti ei ollut -enää turvallinen cibolerolle. Hänen täytyi lähteä erämaahan. - -Lopuksi pyysi Carlos rancheroa suorittamaan muutamia toimia ja sanomaan -terveisiä Catalina de Crucesille, sanoi liikutettuna jäähyväiset -äidilleen ja ratsasti ulos maailmalle. - -Äiti-vanhus toivotti pojalleen menestystä, ja kyyneleitä vieri pitkin -hänen kurttuisia poskiaan: olihan pojan kohtalo nyt taas niin synkkä. - -Antonio seurasi häntä ajaen muulia, jonka selkään oli sälytetty -ruokavaroja. Matka kulki laakson läpi Llano estacadolle. -- - - * * * * * - -Ciboleron jatkaessa yöllistä ratsastustaan pistäydymme katsomaan -haavotettua Vizcarraa, joka kääntelehti levottomana vuoteessaan, -omantunnontuskissa ja aavistellen pahoja tapauksia. - -Eniten vaivasi häntä se, mitenkä pääsisi eroon Rositasta, josta kaikki -tämä hänen nykyinen kurjuutensa oli johtunut, ja kiihkeästi odotti -hän kapteenin paluuta, sillä tämä älykäs mies varmaan keksisi keinon, -mitenkä saada tyttö jälleen omaistensa luo niin, ettei saataisi tietää -hänen nykyistä olinpaikkaansa. - -Hänen toivonsa toteutui. - -Haettuaan turhaan lehdosta vihollisiaan ja seurattuaan jonkin matkaa -luultujen intiaanien jälkiä, palasi Roblado presidioon kertomaan -päällikölle tapausten kulkua. - -Ei ollut juuri erittäin hauskaa saada kuulla, että murhamies oli -päässyt karkuun. Mieluummin olisi eversti suonut makaavan tikarin -lävistämänä kentällä sen miehen, joka oli niin tuhoisasti rumentanut -hänen kasvonsa, ja saattoi milloin tahansa riistää häneltä aseman ja -hengen. - -Vaikeata oli everstille puhuminen, mutta hänen täytyi saada asiasta -täysi varmuus, ja sentähden kysyi hän suurta kipua tuntien: - -"Luuletko hänellä tosiaan olleen mukanaan intiaaneja?" - -"En", sanoi Roblado. "Aluksi kyllä luulin niin, se on sotilaat uskoivat -sitä, ja se johti minua harhaan. Nyt olen varma siitä, etteivät ne -olleet indios bravos, vaan joitakuita hänen tagnoystäviään". - -"Ja mitä aijotte nyt tehdä?" kysyi sairas, jolla ei ollut voimaa toimia -eikä ajatella. - -"Luulen, että saamme kauvan häntä pyydystellä. Gomez luulee niiden -lurjuksien paenneen ylisen rotkon kautta ja olevan jo matkalla -vuoristoon. Meidän täytyy sentähden kiiruusti ilmottaa toisille -siirtokunnille, että tietävät olla varoillaan ja ottaa hänet kiinni, -jos hän uskaltaisi ilmestyä heidän alueellaan. Mutta sitä hän ei -uskaltane niinkään pian, ja meidän on kai saatava hänet kiinni -viekkaudella." - -"Mitenkä, sanokaa pian, Roblado!" - -"Asia käy helposti. Ensiksikin elää hänen vanha äitinsä vielä, ja on -sairaana tuolla laaksossa. Poika ei jättäne siitä syystä seutua; ja -sitäpaitsi pidättää häntä muuan toinen vanha vetovoima." - -"Tarkotatte kai häntä", sanoi eversti viitaten Rositan vankilaan päin. - -"Aivan niin! Sanotaan veljen pitävän hyvin paljo sisarestaan. Kun -viemme Rositan sellaiseen paikkaan, missä veli voi hänet tavata, niin -varmaan voidaan hänet helposti vangita. Viemme siis tytön jälleen -entisen kotinsa lähelle, ja --" - -"Te nostatte tosiaankin raskaan taakan päältäni, Roblado. Tapahtukoon -se niin pian kuin mahdollista. Mutta mitenkä aijotte menetellä?" - -"Se on varsin helppoa", sanoi kapteeni. "Jo tänä yönä tai varhain -huomenaamuna vievät Gomez ja José, intiaaneiksi puettuina, tytön -sellaiselle paikalle kuin heille käsken. Siellä sidotaan hänet, jotta -näyttää siltä kuin hän tosiaankin olisi ollut punanahkojen vankina. -Sitten joudun minä, ajaessani takaa ciboleroa, sattumalta rosvojen -läheisyyteen, ammun muutamia viattomia laukauksia, vapautan tytön ja -jätän hänet kaupungin viranomaisille. Siinä koko temppu, ha, ha, ha! -Mitäs siitä sanotte, eversti?" - -"Se on kerrassaan mainio!" sanoi eversti keventynein mielin. - -"Niin pääsemme kaikista epäluuloista, vieläpä saamme kiitosta. -- -Vanki on vapautettu ja jätetty ystäviensä haltuun -- ja vieläpä juuri -sen miehen sisar, joka koetti surmata teidät! Sanonpa teille, eversti --- asian pitäisi huvittaman teitä --, että ciboleroa itseä tässä -huiputetaan, ja hänen säikähdyksestä miltei hourupäinen sisarensa -varmaan vannoo olleensa koko ajan intiaanien käsissä; vieläpä -vakuuttaakin, että veli on erehtynyt". - -"Suunnitelma on hyvä, amigo, se pitää toteuttaa jo tänä yönä", selitti -eversti hyvin mielissään siitä, että jo näytti päässeen niin raskaista -huolista. - -Kuu sotilaat jo lepäsivät kasarmeissaan, lähti muuan merkillisesti -puettu seurue ulos kasarminportista kulkien vuoristoon vievää tietä. - -Siinä oli vaan kolme henkilöä. Yksi oli puettu hyvin viittoihin ja -näytti naiselta; toisia olisi sulkakoristeista, maalauksista ja aseista -päättäen voinut luulla intiaanisotureiksi, mutta he olivat vaan -espanjalaisia ratsusotilaita, rakuunat Gomez ja José. - -Seuraavana päivänä sattui sitten taas tapauksia, joista ildefonsolaiset -saivat paljo puhumisen ja ihmettelemisen aihetta. - -Puolenpäivän seuduissa ratsasti nim. joukko sotilaita läpi kaupungin. -He olivat olleet etsimässä murhaajaa -- joksi Carlosta nyt yleensä -nimitettiin. Häntä he tosin eivät olleet tavanneet, mutta sensijaan -kohdanneet indios bravos, joiden kanssa oli kiivaasti taisteltu. - -Intiaanit olivat takaa-ajosta huolimatta voineet pelastaa haavotetut ja -kuolleet, joten niitä ei oltu saatu, mutta sensijaan oli sotilaitten -käsiin joutunut muuan naisraukka. Retken urhea johtaja kapteeni Roblado -otaksui tyttöä samaksi, jonka intiaanit muutamia päiviä sitten olivat -ryöstäneet eräästä ranchosta. - -Tie linnaan ei tosin kulkenut kaupungin läpi, mutta kapteeni tahtoi -ylpeillä retkestä, siitä syystä ratsasti hän torille, pysähtyi la casa -de cabildon -- raatihuoneen -- eteen ja jätti tytön viranomaisten -haltuun. Uteliasta väkeä oli kerääntynyt sinne kuuntelemaan urheiden -sotilaiden kertomuksia. Kun jalo pelastaja sitten nousi ratsaille -palatakseen presidioon, huusi väkijoukko alcaldin -- pormestari ja -tuomari -- kehotuksesta eläköötä kapteenille. - -"Jumala teitä palkitkoon, kapteeni!" huudettiin kaikkialta. - -Vaivoin saattoi tämä ylistetty sankari pidättää nauruaan, ajatellessaan -kuinka hyvin kepponen oli onnistunut, ja kuinka helppo oli pettää -yksinkertaisia ihmisiä. - -Sotilaitten poistuttua kerääntyi yleisö tytön ympärille. Mutta vähän -hänelle osotettiin myötätuntoisuutta. Kaiken sääliväisyyden työnsi -syrjään se tieto, että tämä oli sen saman lurjuksen sisar, joka oli -murhannut Garcian ja niin kiittämättömästi kohdellut everstiä. Rosita -oli yhtä kaunis kuin ennenkin, vaikkei puna hänen poskillaan ollutkaan -yhtä helakka, ja vaikka katse oli omituisen harhaileva. Runsas, -kullankeltainen tukka ja vaalea hipiä ihastutti ihmisiä nyt samoinkuin -juhannuksenakin. Kysymyksiin vastasi hän vaieten tai sitten hyvin -sekavasti. Joskus hypähti hän seisoalleen ja huudahti sekavin lausein -'indios', 'barbaros'. - -"Esta loca! -- Hän on hullu!" kuiskailivat ihmiset toisilleen. "Hän -luulee vielä olevansa villien keskuudessa!" -- Ehkä oli niin! Ei hän -ainakaan ystävien seurassa ollut. - -Alcaldi kysyi oliko läsnäolijoissa keitään tytön sukulaisia tai -muita, jotka halusivat ottaa tytön luokseen. Seurasi hiljaisuus, -kunnes esiintyi juuri paikalle tullut poblana -- kansannainen --, ja -selitti haluavansa viedä la pobrecitan -- pikku raukan -- kotiinsa. -Sanoi tuntevansa tytön. Siihen suostuttiin mielellään. Vaimo tarttui -suojattinsa käteen ja vei pois. Yleisö hajaantui eri tahoille. - -Naiset nousivat lähellä oleville rattaille, joille vaimo oli laittanut -mukavan sijan tytölle, ja ystävällisesti jutellen rohkaisi hän -matkatoveriaan. Mutta ei Rosita häntä tuntenut. Tuskin olivat he -ehtineet kaupungin ulkopuolelle, kun heitä vastaan tiellä tuli hieno -nainen kauniin hevosen seljässä ratsastaen. Tämä kiiruhti heidän -luokseen nähtyään rattaat, ja pian kumartui ylpeän don Ambrosion tytär -katsomaan Rosita raukan harhaileviin silmiin. - -Donna Catalina oli osottautunut uskolliseksi ystävättäreksi hädässä. -Ikkunastaan oli hän nähnyt sotilaitten palaavan retkeltään ja sai pian -selvän siitä mitä oli tapahtunut. Heti päätti hän auttaa vankia. Mutta -itse ei hän uskaltanut hakea ciboleron sisarta kotiinsa, sillä mitä -olisikaan siitä sanonut hänen isänsä, mitä ihmiset? Sentähden lähetti -hän kamaripalvelijansa Josefan noutamaan Rositaa. - -Pian olivat rattaat kunnossa ja hänen oma hevosensa satuloituna. Nuoren -naisen sydän sykki ilosta, kun sai kuulla työnsä onnistuneen ja Rositan -olevan turvassa. Suuresti hän iloitsi nähdessään tytön, mutta tämän -harhaileva katse häntä suuresti huoletti, samoin silmien omituinen -loiste. Rakkaita sanoja hän haasteli, mutta ei Rosita näyttänyt häntä -ymmärtävän; olisivatko ihmiset puhuneet totta? Olisiko hän -- ei, se -ei voinut olla mahdollista! Levottomana koetti hän puhua lempeästi; -hiljaa kuiskasi hän Carloksen nimen ja puhui vanhasta äidistä. -- -Silloin vihdoin näkyi Rosita heräävän kuin unesta, keveä puna tuli -hänen poskilleen, silmiin tuli kyyneleitä, ja samassa jo heittäytyi hän -rakkaan ystävättären syliin, joka oli valaissut hänen sielunsa hämärän. - - * * * * * - -Mutta missä mahtoi nyt olla koditon Carlos? -- Catalina käski Josefan -olla koko yön Rositan luona ja sitten ottaa Antoniolta selvää -cibolerosta, jonka kovaa kohtaloa hän ei itse voinut mitenkään -lieventää. Hyvästiä heittäessään jätti hän Josefalle kalliin sormuksen -Antonion kautta cibolerolle jätettäväksi merkiksi hänen uskollisesta -rakkaudestaan. -- Vielä tervehti hän jäähyväisiksi Rositaa ja palasi -kaupunkiin. - -Kun kirkonkellot seuraavana aamuna kutsuivat jumalanpalvelukseen, -peitti hämärä vielä maisemat. Catalina oli uskovainen ja hartaasti -rukoili hän Jumalalta apua. Rukouksen vahvistamana tunsi hän taas -voivansa kestää elämän koettelemuksia, ja rohkaistunein mielin palasi -hän jälleen kotiin. - -Siellä puuhaili hän kauvan kotoisissa askareissa. Silloin tuli Josefa -hänen luokseen ja sujautti kirjeen emäntänsä kouraan. Antonio oli -jättänyt sen hänelle, ja oltuaan Rositan luona yötä oli hän kiiruhtanut -tuomaan sitä perille. Catalina juoksi huoneeseensa lukemaan kirjettä. -Se oli seuraava: - - "Rakas Catalina! - - Kuinka onnelliseksi olettekaan tehnyt minut! Vielä tunti sitten - olin kurjin ihminen maailmassa. Olin epätoivossa sisareni - kohtalosta ja luulin teidän halveksivan minua. Vallan toisin ovat - asiat nyt: pidän rakkaan Rositan kättä omassani, ja sormessani - välähtelevä sormus todistaa, etteivät parjaukset eikä päälleni - syydetty häpeä ole riistäneet minulta teidän ystävyyttänne. - - Te ette pidä minua salamurhaajana, Jumalan kiitos; ja vannon, - etten ole kunniaton roisto, vaan kostaja. Saatte tietää kaikki - -- kauheat juonet minua ja omaisiani vastaan --, sitä tuskin - saattaisi uskoa, sillä niin suuri on roistomaisuus. Olen - tosiaankin heidän uhrinsa. Viholliset vainoavat minua kuin - verikoirat, en uskalla tulla siirtolaan, minua ahdistetaan kuin - nälkäistä sutta, mutta mistään en välitä, kun vaan te olette - ystävien joukossa. - - Luotan hyvään hepooni ja uhmailen vihollisiani. Vielä kerran - täytyy minun käydä kaupungissa nähdäkseni teidät! Työni ja - ajatukseni selitän teille suoraan; kaikki konnanjuonen seikat - saatte kuulla, en uskalla niistä kirjottaa. Älkää kieltäytykö - kohtaamasta minua. Tahdon vapautua teidän silmissänne kaikista - epäluuloista! Huomenyönä -- puolenyön seuduissa -- olen - puutarhassanne, siinä mielipaikassanne. Älkää antako ystävänne - turhaan odottaa! - - Carlos." - -Onnellisena pani Catalina kirjeen taskuunsa ja askarrellessaan usein -mietti sen sisällystä. Niin kului tunti tunnilta, ja emännän tehtäviä -näkyi riittävän runsaasti. Kaikkialla täytyi hänen olla tarkastamassa, -että kaikki kävi hyvin. Vihdoin tuli ilta, silloin saattoi hän ihailla -kukkien tuoksua, silloin muistella armastaan. - -Hän istuutui eräälle penkille vielä uudelleen lukeakseen Carloksen -kirjeen. Hän pisti kätensä taskuun ottaakseen sen, mutta voi taivas! -Missä se oli? Taskussa se ei ollut enää. Hän hypähti ylös ja haki sitä -kaikkialta missä oli ollut. Mutta ei sitä mistään löytynyt. Hän oli -varmaan vetänyt sen vahingossa ulos taskustaan. Sen täytyi kuitenkin -olla sitten hänen kamarissaan. Levottomuus eneni yhä. Joka paikasta hän -etsi tuota vaarallista kirjettä. Tuskan valtaamana vaipui hän eräälle -tuolille huudahtaen: - -"Madre de dios! Missä se mahtaa olla?" - -"Täytyy kysyäni Vicenzalta", sanoi hän; "sitä en tosin mielelläni -tee kun tyttö on epäluotettava, ja jo kahdesti olen tavannut hänet -petoksen jäljiltä. -- Mutta hätäistä tuomiota ei saa tehdä, enkä -minäkään sitä halua", sanoi hän itsekseen miettien, "mutta tytöltä -täytyy kysyä. Hän on ehkä löytänyt kirjeen, katsonut sen arvottomaksi -ja heittänyt tuleen. Onneksi ei hän osaa lukea! -- Voi, olin unohtaa -hänen sulhasensa, rakuuna Josén! Se kuuluu olevan huono mies, mutta -Robladon ja Vizcarran suuressa suosiossa. Jos tyttö olisi löytänyt -kirjeen ja näyttänyt sen sulhaselleen? Dios de mia alma! -- Jumala -minua armahtakoon!" - -"Se olisi todella kauheata!" huudahti hän epätoivossaan käsiään -väännellen. "Se olisi pahinta mitä Carlosraukalle saattaisi tapahtua! -Mutta tästä epävarmuudesta täytyy päästä! -- Vicenza! Vicenza!" - -"Señorita!" kuului ääni viereisestä huoneesta. - -"Tule tänne!" - -"Kohta, señorita!" - -Huoneeseen astui palvelustyttö, jolla oli yllään lyhyt hame ja -valkoinen liivi ilman hioja. Kasvonväristä näki hänet mestitsiksi, -(valkoihoisen ja intiaanin lapsia). Vaikkei hän suinkaan näyttänyt -rumalta, oli hänen silmissään sentään sellainen viekkauden ja ilkeyden -ilme, ettei hänessä voinut olla hyveitä eikä kunniallisuutta. Hänen -töykeä käytöksensä osotti äärimäistä välinpitämättömyyttä, ja Catalina -olisi jo aikoja ajanut hänet pois palveluksesta, jollei hän säälistä -olisi pitänyt tyttöä, kun tyttö oli yksin maailmassa. - -"Mitä haluatte, armollinen neiti?" kysyi palvelija katsellen arasti -emäntäänsä kuin omantunnonvaivoissa. - -"Vicenza -- olen kadottanut erään paperin -- erään paperilapun, joka -oli kokoontaitettu näin, oletko löytänyt sen?" - -"En, señora!" vastasi tyttö nopeasti. - -"Etkö ole ehkä lakaissut sitä tunkioon tai heittänyt tuleen?" - -"Ei, en ole, vakuutan sen! Lakaissut tai polttanut? En uskalla hävittää -mitään paperia, kun en osaa lukea; voisihan se olla jotain tärkeätäkin." - -Tyttö vastasi varmasti, näyttipä olevan kuin nyreissään siitä, että -häntä uskallettiin epäillä huolimattomuudesta. - -"Uskon sanaasi, Vicenza; ja mikset sitä sanoisikin, jos olisit sen -löytänyt?" - -"Sen olisin varmaan tehnyt". - -"No se ei ollut erittäin tärkeä paperi, saat mennä Vicenza". - -Tyttö poistui ärtyneen näköisenä. - -Catalina koetti yhä vielä muistella mihin se onneton kirje -mahdollisesti oli voinut joutua, siitä syystä ei hän huomannut Vicenzan -kasvojen ilkeätä ilmettä ja ivairvistystä poistuessaan huoneesta. Hänen -katseestaan olisi varmaan nähnyt, että hän tiesi kirjeestä enemmän kuin -tahtoi ilmottaa. - -Catalinan yhä etsiessä oli jo tullut ilta, ja lumihuippuisten vuorten -taakse katoava aurinko täytti Catalinan mielen sillä iloisella -toivolla, että jo muutamien tuntien kuluttua sai lohduttaa armastaan. -Mutta samalla täytti huoli hänen mielensä. - - * * * * * - -Ärtyisellä mielellä oli Vizcarra, kun lääkäri oli lähtenyt hänen -luotaan, osaamatta antaa mitään lievittäviä lääkkeitä. -- Ja ikuisiksi -ajoiksi oli everstin kasvoista kauneus mennyt. Sen sanoi peili. Eiköhän -ollut mitään taidekeinoa tämän vamman koristamiseksi. - -Kiukussaan pui eversti nyrkkiä ja vannoi kalliit valat kostavansa -ilkiölle. Kidutuspenkki ja tuskallinen kuolema odotti pahantekijää! -Mitä äitiin tuli, niin olihan häntä varten häpeäpaalu, vieläpä -roviokin, josta hengenmiehet kyllä pitivät huolta rangaistakseen vanhan -vaimon noituutta. - -Robladokin oli saanut kokea esimiehensä ärtyisyyttä. Koko siirtola -siitä sai kärsiä. - -Kapteeni istui nyt huoneessaan kasarmissa ja hautoi uusia kostojuonia -suositellakseen everstiä. Jo oli hän kuulutuksella julistanut suuren -palkkion annettavaksi sille, joka saisi ciboleron kiinni joko kuolleena -tai elävänä. Tämän kuulutuksen olivat allekirjoituksillaan vahvistaneet -sekä sotilasvallan että kaupungin hallituksen korkein päällikkö, joka -viimemainittu kaikin tavoin koetti suositella yhteiskunnan turvaajaa. -Muutenkin oli ryhdytty kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin ciboleron -kiinnisaamiseksi. - -Kapteeni mietiskeli juuri näitä asioita, kun samassa kuului hiljainen -koputus ovelle. - -"Kuka se on?" kysyi hän ennenkuin käski astua sisälle. - -"Minä, kapteeni", kuului heikko, kimeä ääni. - -Kapteeni kai tunsi äänen, koskapa käski tulijan astua sisälle. - -Ovi avautui, ja huoneeseen tuli kevein, hiipivin askelin pieni mies, -jolla oli ilkeämuotoiset kasvot. Hänellä oli päällään rakuunan -asepuku, miekka ja kannukset, ja näytti muuten sellaiselta kavalalta -lurjukselta, joka pystyi mihin konnantyöhön tahansa. Se oli José, sama -mies, joka oli mukana Rositan ryöstössä, ja sama, jonka Catalina tiesi -Vicenzan sulhaseksi. - -"No mitä asiaa sinulla on José?" kysyi kapteeni. "Oletko nähnyt kauniin -Vicenzasi? Onko sinulla joitakin uutisia?" - -"En tiedä joko teillä, kapteeni, on tietoa siitä", sanoi pieni mies, -joka näytti hyvin nöyrältä; "mutta Vicenza juoksi tänne henkimeneissä -kertomaan eräästä asiasta". - -"Anna kuulua sitten mistä on puhe!" - -"Kun alcaldi eilen torilla kaupitteli sitä tyttöä kuin muutakin -tavaraa, tuli sinne muuan nainen, joka sanoi tuntevansa tytön. Hän -ottikin tytön mukaansa; he nousivat rattaille ja ajoivat eräälle -pienelle rancholle. Nainen, joka sanoi tuntevansa tytön, vaikkei ollut -koskaan häntä nähnytkään, oli señoritan uskottu palvelijatar Josefa". - -"Onko se mahdollista? Onko Vicenza varma siitä asiasta?" - -"Täydellisesti. Hän tietää vielä enemmänkin. Samaan aikaan kun vaunut -lähtivät, antoi señoritakin satuloida hevosensa, ratsasti pois ja -palasi vasta useitten tuntien perästä". - -"Se oli tuhmasti tehty etten käskenyt ketään seuraamaan don Ambrosion -tytärtä tälle ratsastusretkellä." - -"Vicenza luulee, että señorita itse tahtoi ottaa selvän siitä, ettei -villit intiaanit olleet tehneet tytölle mitään pahaa. He näyttävät -olevan hyviä ystävättäriä. Hän tietää enemmän kuin muut cibolerosta ja -mitä tämä puuhailee". - -"Jaha, nyt ymmärrän!" sanoi kapteeni itsekseen. "Siitäpä syystä -näyttikin se kaunis neiti niin vaiteliaalta, kun hänen isänsä -merkitsi puolestaan niin suuren summan ciboleron päästä; nyt ymmärrän -minkätähden hän näytti niin surulliselta eikä näyttänyt kuuntelevan, -kun puhuttiin murhaajasta. Odotappas, kyyhkyläiseni, ehkä juuri itse -aavistamattasi saat sen vaaleakiharaisen amerikalaisen ansaan". - -Kapteeni oli lausunut nämä sanat itsekseen, eikä ensin huomannut, -että José jäi vielä huoneeseen, kumarrellen hyvin nöyrän näköisenä, -aivankuin haluten vielä sanoa jotain. Hän näytti hyvin viekkaalta. - -"Onko sinulla vielä jotain sanottavaa, José?" - -"Minulla on jotain, joka lienee hyvin tervetullutta?" - -"Mitä sinä kouraasi kätket niin salaperäisenä?" - -"Paperiliuskaa vaan", irvisteli sotilas. "Tässä se on!" sanoi hän ja -availi samassa kirjettä, jotta se paremmin näkyi. - -"Mitä se on?" - -"Herra kapteeni kai ymmärtää sen paremmin kuin minä, koska en juuri -paljoa osaa lukea. Señorita pudotti sen aamulla taskustaan, ja Vicenza -tahtoi säästää ylösnostamisen vaivan, ja toi sen tänne. Tässä se on!" - -Roblado ehti tuskin kuuntelemaan rakuunan viimeisiä sanoja kun -jo tempasi kirjeen ja luki sitä ahnaasti. Luettuaan hypähti hän -seisaalleen niin iloisena kuin olisi aarteen löytänyt. - -"Käske pian tänne Gomez, mutta älä puhu tästä mitään kenellekään!" -huudahti hän hämmästyneelle sotilaalle. "Ole valmis itsekin, tarvitsen -sinuakin. Lähetä tänne Gomez heti!" - -Sotilas teki kunniaa ja poistui nopeasti. - -"Sepä oli onnenpotkaus! Vielä tänä yönä! Puolenyön tienoissa! Minulla -on hyvästi vielä aikaa tehdä varustukseni. Jos vaan tietäisin varmaan -paikan. Mutta sitä ei mainita kirjeessä". - -Uudelleen luki hän kirjeen. - -"Niin, mitä on tehtävä?" puheli hän itsekseen. "Señoritaa täytyy -vartioida kunnes hän menee kohtauspaikalle. Sen voi Vicenza suorittaa, -ja minä asetun sillaikaa sotilaineni väijyksiin. Tyttö saa johdattaa -meidät sinne, ja meillä on kyllä aikaa hiipiä sinne niin, etteivät -kynsistämme pääse. -- Jospa vaan saisin käsiini sen miehen, joka aikoo -ryöstää kultakalani!" - -Kuului taas koputus ovelle. - -Kersantti Gomezin käskettiin tulla sisälle. - -"Gomez, laittakaa kuntoon kaksikymmentä parasta miestä! Olkaa valmiina -kello yksitoista! Teillä on vielä tarpeeksi aikaa, mutta olkaakin -sitten heti valmis lähtemään kun käsken! Antakaa ladata karbinit: -saatte ehkä työtä! Lähtekää varustautumaan!" - -Yhtä ääneti kuin oli tullutkin lähti kersantti täyttämään määräystä. - - * * * * * - -Puuttui enää tunti puoliyöstä. Kuu loisti taivaalla ja valaisi -yksinäistä ratsastajaa, joka kulki laaksosta vuoristoon. Hänen -varovainen ratsastuksensa ja tarkastelevat katseensa osotti, että hän -jostain erityisestä syystä halusi pysyä salassa. Samasta syystä kaiketi -hän myöskin mieluummin ratsasti kallion varjossa ja valopaikkaan -päästyään katseli entistä tarkemmin ympärilleen. - -Pitkien kiertoteitten jälkeen tuli hän sellaiselle polulle, missä ei -kallio eikä pensasto häntä suojannut, ja silloin saattoi nähdä hänet -cibolero Carlokseksi. Hänen uljas mustanginsa ravasi reippaasti, ja -sudenkarvainen Cibolo-koira seurasi jäljessä. - -Catalinan rakastettu oli jo ehtinyt erääseen lehtoon lähelle kartanoa. -Oli enää ratsastettava erään niityn poikki. Sitten oli hän myöhäisen -retkensä päämäärässä, don Ambrosion puutarhassa. Leveä joki erotti -niityn puistosta, jossa kasvoi ihania kukkia ja muhkeita puuryhmiä. -Kaksi siltaa kulki veden yli. Toinen oli kauniisti rakennettu, ja -sen keskellä oli portti, joka voitiin lukita. Usein nähtiin Catalina -de Crucesin kulkevan tämän sillan yli kun hän halusi pidentää -kävelymatkaansa aina kauniille nurmikolle asti. - -Lehtoon päästyään hyppäsi Carlos maahan ratsailta ja jätti -hevosen valloilleen sidottuaan ohjakset satulannuppiin. -Puhuteltuaan ystävällisesti uskollista seuralaistaan riensi -cibolero metsänrinteeseen, josta saattoi hyvin nähdä yli niityn -puutarhasilloille. - -Muutamien minuuttien kuluttua oli kaupungin kirkonkellon aika ilmottaa -puoliyön hetken tulleen. - -Silloin näkyi nuori, tiiviisti mantillaansa verhoutunut tyttö tulevan -pitkin komeata, puistoon johtavaa käytävää. Hetkiseksi pysähtyi -hän aivankuin olisi kuullut jostain epäilyttävää ääntä, mutta hän -nähtävästi luuli erehtyneensä koskapa taas jatkoi matkaansa. Päästyään -keskelle siltaa, otti hän taskustaan pienen avaimen, avasi sillä portin -ja palasi jälleen puistoon. - -Tuskin oli Carlos huomannut nuoren tytön ilmestyvän kuuvaloon, kun hän -kiiruhti sillalle päin. Cibolo olisi mielellään seurannut herraansa -pitemmältäkin, mutta silloilla taputti isäntä sen päätä, puhui sille -muutamia sanoja koira laskeutui maahan pitkäkseen. - -Ymmärsiköhän se, että oli vartioitava? - -Seuraavana hetkenä tervehti iloinen metsästäjä ystävätärtään, ja kuukin -näytti hymyilevän ikäänkuin iloissaan nuorten kohtauksesta. - -Muuan ruohopenkki siinä läheisyydessä tarjosi lepoaan. Yö oli hiljainen -ja tyyni. Eivät he aavistaneet kuinka lyhyt tämä rauha tulisi olemaan. -Mistäpä he olisivat vaaraa pelänneet? - -Catalina raukka! Kotoa lähtiessään ei hän tiennyt, että ilkeät silmät -seurasivat jokaista hänen liikettään. Eikä hän ollut erehtynyt -kuullessaan jotakin outoa ääntä lehtokujalla kulkiessaan. -- Vicenza -oli vaan muutamien askeleitten päässä hänestä. - -Kun mestitsityttö oli nähnyt emäntänsä varustautuvan yölliseen -kohtaukseensa, oli hän jo etukäteen hiipinyt kujalle odottamaan. - -Nyt makasi hän piilossa erään pensaan takana ja näki vahingoniloisena -emäntänsä saapuvan. Sanaakaan ei jäänyt häneltä kuulematta ja -katsellakin hän koetti. - -Ensi hetkinä olivat Catalina ja Carlos niin liikutettuja, etteivät -tahtoneet saada sanaa suustaan. Catalina alkoi ensin puhella. - -"Kuinka voi sisarenne?" kysyi hän. "Onko hänen järkensä jälleen selvä?" - -"Hän voi paremmin nyt ja asuu entisessä kodissamme, jossa äiti häntä -hoitelee". - -"Oletteko ollut hänen luonaan? Onko hän kertonut --?" - -"Että muuan hyvä ystävätär on pelastanut hänen sielunsa pimeyden -kahleista ja antanut hänelle uutta rohkeutta elää. Voi, Catalina, -mitenkä voin teitä kyllin kiittää ystävällisyydestänne minua ja -omaisiani kohtaan!" - -"Älkää nyt siitä puhuko, vaan iloitkaa pikemmin siitä, että se -pikkutyttö, jonka kerran pelastitte koskenkuohuista, nyt jo on kasvanut -niin suureksi, että voi teidän esimerkkinne mukaan taistella elämän -myrskyjä vastaan". - -"Kukapa tietää mihinkä Rosita olisi laahattu, jollette olisi suojellut -häntä?" - -"Lapsi raukka! Varmaan on hän saanut kärsiä paljo niitten villien -käsissä!" - -"Raa'at villit tosiaankin! Oikean nimen te heille annoitte, vaikkette -tiedä kestä puhutte. Selittääkseni menettelyäni näinä viime päivinä -ja puolustaakseni itseäni olen uskaltanut ratsastaa tänne. Ei mikään -salaisuus saa erottaa teitä minusta. Kaikki saatte kuulla. Kuulkaa!" - -Carlos kertoi sitten yksityiskohdittain kaikki tapaukset, ja suuresti -ihmetteli Catalina sellaista hävyttömien juonien paljoutta. - -"Voi niitä jumalattomia!" huudahti hän. "Kukapa olisi voinut sitä -aavistaakaan! Asia näyttää uskottavalta vaan kun te sen kerrotte. Olen -tosin kuullut heidän tehneen jo ennenkin monta konnantyötä, mutta tämä -menee jo yli ymmärryksen. Santima madre! -- Pyhä Jumalan äiti! -- Mitä -petoja ne ovat!" - -"Nyt tiedätte millä oikeudella minua on sanottu murhaajaksi!" - -"Voi, Carlos, älkää sitä ajatelko! En ole hetkeäkään pitänyt teitä -syyllisenä; tiesin teidän asianne hyväksi ja oikeaksi. Älkää peljätkö! -Koko maailma saa sen pian tietää." - -"Koko maailma?" toisti Carlos katkerasti. "Minulla ei sitä ole enää -olemassa; ei ole minulla kotia. Ihmiset, joitten keskuudessa olen -elänyt, pitävät minua nyt vieraana, -- maanpakolaisena. Minua ajetaan -kuin metsän petoa, ja päästäni on luvattu suuri palkkio. Kuinka voisin -niinollen jäädä tänne? Kuolema, niin vähintään kuolema minua odottaa. -Minun täytyy lähteä täältä ja palata jälleen sille maalle, josta -vanhempani lähtivät. Siellä ehkä saan uuden kotiseudun. Mutta katkerata -on erota teistä!" - -Catalina oli kyynelsilmin kuunnellut niin suurta tuskienkertomusta, -mutta äkkiä näkyi iloinen toivonväre hänen huulillaan, se näkyi -hajottavan epätoivon synkät pilvet. - -"Varmaankaan ei ole eromme pitkällinen; luotan isäni jaloon mieleen. -Hän on rehellinen mies. Hänen oikeudentuntoonsa luottavat ylhäiset -ja alhaiset. Juuri tämän rehellisyytensä tähden vihaa hän nyt teitä -ja auttaa teidän kiinniottamista, sillä teistä on hänelle puhuttu -tavattomasti pahaa. Kaikkea alhaista moittii ja rankaisee hän, ja -varmaan hän auttaa teitä, jota ennen poikanaan rakasti, saatuaan kuulla -oikean kertomuksen teitä vastaan tehdyistä roistomaisuuksista. Hänestä -saatte oikeutenne parhaan puolustajan ja hyvän nimenne puhdistajan, ja -ilkeät ihmiset saavat nähdä kuinka espanjalaisen tarmokas käsi jaksaa -hankkia oikeudelle voiton. Jos rakastatte Catalina de Crucesia, niin -luottakaa hänen isänsä oikeudentuntoisuuteen --" - -Sanat katkesivat hänen huulilleen. Hänen tarkka korvansa oli kuullut -epäilyttävää kahinaa. Kuului oksien ja lehtien rapinaa, vaikkei -tuulenhenki liikkunut. - -"Mitähän se oli?" - -Pensasto etsittiin kohta, mutta ei siellä huomattu mitään epäilyttävää. -Kuunvalo oli siellä tosin vaan hämärää, mutta siellä oli siltä kylliksi -valoisaa, jotta saattoi nähdä kaikki esineet ympäristöllä. Ei ollut -lähellä ketään. Olikohan se kenties koira? Carlos kävi sillalla. Cibolo -makasi edelleen tyyneesti vartiopaikallaan. Se oli sitten varmaan jokin -sisilisko tai käärme. - -Silloin juolahti Catalinan mieleen äkkiä kauhea ajatus -- hävinnyt -kirje -- tytön merkillinen käytös. -- Jos -- - -Hyvin tottuneena intiaanien viekkauteen tutki Carlos edelleen tarkoin -epäilyttävää paikkaa; täytyihän hänen nykyisissä oloissaan olla -äärimmäisesti varovainen kaikkialla. Vielä kerran meni hän lehdistön -sekaan, laskeutui polvilleen tutkimaan maata ja ruohoa. Heti hypähti -hän seisaalleen hämmästyksestä huudahtaen. - -"Te olette tosiaan oikeassa, Catalina! Epäilemättä on täällä ollut -joku; juuri tässä paikassa on hän maannut. Mihinkähän hän on mennyt? Se -on ollut nainen. Tässä on vielä rintaneula." - -"Vicenza!" huudahti Catalina vapisevin huulin. "Ei kukaan muu ole se -voinut olla. Dios de mia alma! -- Herra armahda! Hän on kuullut joka -sanan. Mikä on saattanut hänet näin katalaan tekoon?" - -Lyhyesti kertoi sitten Catalina, kuinka Vicenzan käytös oli muuttunut -senjälkeen kun hän sai Josén sulhasekseen. Se mies oli usein tuonut -herraltaan kirjeitä hänen isälleen, ja tunsi suurta vastenmielisyyttä -rakuunaa kohtaan. Vicenza oli tullut valheelliseksi ja kavalaksi ja oli -jo aikoja sitten menettänyt emäntänsä luottamuksen. Sitten kertoi hän -kirjeen häviämisestä ja otaksui tytön löytäneen sen. Siitä syystä pyysi -hän ystäväänsä kiireesti poistumaan kohtauspaikalta. - -"Niin, parasta lienee minun lähteä, vaikken pelkääkään vihollisten -karbineja enkä miekkoja niinkauvan kun oivallinen hevoseni on -läheisyydessä." - -Hän ojensi liikutetulle tytölle kätensä jäähyväisiksi ja hiljaa -kuiskattiin "a'dios!" - -Don Ambrosion tytär kiiruhti jälleen kotiinsa ja Carlos meni sillalle. -Sinne ehdittyään kuuli hän Cibolon äkkiä alkavan murista. Hän seisahtui -kohta. Kaikki oli hiljaa; ei lehti liikkunut, ei linnun siipi -rävähtänyt. - -Uudelleen murisi koira yhä vihaisemmin. Sitten alkoi se rajusti haukkua -ensin hiljempaa varotettuaan. Siitä päätti cibolero, että jokin vaara -uhkasi; mutta omasta hengestään välittämättä tahtoi hän nähdä Catalinan -pääsevän turvaan. Hän palasi jälleen puistoon, mutta kun ei enää nähnyt -vilaustakaan armaastaan, palasi hän nopeasti sillalle ja katseli -tarkasti ympärilleen. Mutta mitä se oli? - -Kavionkapsetta kuului puutarha-aidan takaa -- joukko ratsastajia -nelisti esiin molemmilta puolilta. Toinen joukko kuului pysyttelevän -yhdessä koossa, toinen sitävastoin hajonneen. Heti senjälkeen kuuluivat -sillanpalkit natisevan, jolloin koira päästi kamalan haukunnan, ja -sitten näkyi ratsastajanhaamuja rannalla ja puitten välissä. Pakoon ei -enää voinut päästä. Puutarha oli saarrettu. - - - - -KYMMENES LUKU. - -Jälkien seuraajat. - - -Sopimuksen mukaan oli Vicenza väijynyt puistossa siksi kunnes kuu -oli niin paljo laskenut, että hän saattoi vaaratta hiipiä pois. -Hän oli liikkeissään niin varovainen, ettei kukaan huomannut hänen -poistumistaan, ja jollei muuan hänen alleen taipunut oksa olisi -oijetessaan vähän kahahtanut, ei señoritakaan olisi mitään huomannut. - -Nopeasti juoksi mestitsityttö odottavan Robladon luo ja kertoi -kohtauksesta, ja siitäpä sitten johtui, että cibolero muutamissa -hetkissä oli ympäröity. Mitä piti tehdä? - -Jo mietti hän kääntyä rakennukseen päin noustakseen siellä penkereelle -ja hypätäkseen sieltä sopivasta paikasta maahan. Sitten voisi hän -pimeän turvissa päästä kiertoteitä niitylle ja sieltä pakoon. Mutta -pian hylkäsi hän tämän suunnitelman. Pihalta kuului aseitten kalsketta. -Sekin oli siis jo vartioitu. Hänelle tuttu ääni käski sotilaita -hyökkäämään. Puistokäytävälläkin näkyi jo sotilaita. - -Nopeasti katsahti cibolero puutarhan muuriinkin, mutta se oli liian -korkea, jotta sen yli olisi päässyt ilman mitään apuneuvoja. Muuta -tietä ei ollut kuin rynnätä väkivallalla yli sillan. Siinä syntyisi -vimmattu taistelu, mutta hän ei peljännyt. Muutamilla hypyillä oli -Carlos jälleen lehdossa; pieni joki esti hänet siltä kohtaa pakenemasta. - -Äänten sorinasta arvasi hän, että veden toisella puolella oli paljo -vihollisia. Komento-sanoja kuului antavan vihattu Roblado. - -Muutamat sotilaat hyppäsivät nyt alas ratsailta ja hyökkäsivät -sillalle, kapteeni etunenässä. - -Uskaltaisiko pakolainen nyt tulla sillalle? Sehän olisi hänelle varma -kuolema. - -Eikä ollut kuitenkaan enää valitsemisen varaa. Siekailematta hyökkäsi -Carlos pistooli ojossa sillalle. Siellä tuli häntä vastaan mies -toiselta puolen. Portti erotti hänet enää vihollisesta. Se oli Roblado. - -Sanaakaan eivät he lausuneet. Kapteeninkin pistooli oli vireissä. -Hän laukaisi, mutta ei osunut, ja peljäten vihollisensa pyssyä lähti -hän pakoon miestensä luo. Samassa jo laukesi ciboleron pistooli, ja -kapteeni keikahti virtaan. - -Carlos aikoi juuri avata porttia, kun samassa rakuunat tähtäsivät -karbineillaan häneen. - -Äkkiä juolahti hänen mieleensä uusi aije, ja sen pani hän kohta -täytäntöön. - -Kun karbinit olivat paukahtaneet, ja savu haihtunut, ei metsästäjää -näkynyt missään. Puutarhan kautta ei hän ollut voinut paeta, sillä -sillä taholla sulki puolitusinaa rakuunoita häneltä tien. - -"Häneen on sattunut kuula!" huusi useita ääniä. "Hän on pudonnut -jokeen! Mira! -- Katsokaa!" - -Kaikki katselivat veteen. Selvästi oli sinne jotakin pudonnut, sillä -vesi oli sekasin ja pyreili vielä. Mutta mitään ei näkynyt sen pinnalla. - -"Hän on vajonnut ja makaa joen pohjalla", sanoi joku. - -"Jollei vaan ole uimalla päässyt pakoon?" arveli joku. Ja samassa jo -useat ratsumiehet etsivät rannoilta. - -"Ei hän ainakaan tästä ole päässyt sivutse!" huusi muuan vähän etäämpää. - -"Sitten on hän varmaan kuollut ja vajonnut pohjaan." - -"Koetetaan saada ylös." - -Ennenkuin ehtivät ryhtyä niin hyödyttömään toimeen, tuli paikalle -kapteeni, joka oli vironnut joessa. Hän olikin saanut vaan pienen -haavan käsivarteensa. Roblado käski miestensä hajota joen rannoille -kiljaisten: "Mitä siinä töllistelette, kiiruhtakaa, muuten hän pääsee -karkuun!" - -Mutta pian seisahtui pelkästä hämmästyksestä se miesjoukko, joka oli -kulkenut rannalla myötävirran suuntaan. Noin sadan metrin päässä heistä -nousi mies vedestä ja seisoi pian suorana kuivalla rannalla. Ihmetellen -aukoivat sotilaat silmiään paikaltaan liikahtamatta. Mutta heidän -ihmettelemänsä mies juoksi nopeasti yli niityn metsänrinnettä kohden. - -"Halloo!" kiljasi muuan rakuuna täyttä kurkkua. "Tuollahan se mies jo -juoksee! Por todos santos! -- Kaikkien pyhien kautta!" - -Pyssynpaukkeen halki kuului kimakka vihellys, ja ennenkuin rakuunat -vielä olivat ehtineet takaa-ajoon, nelisti viidakosta esiin niitylle -musta hepo. Herransa tekemästä viittauksesta pysähtyi se, nopeasti oli -mies satulassa ja kajahuttaen yli niityn kuuluvan pilkkanaurun nelisti -hän täyttä karkua yli lakeuden ja hävisi pimeyteen. - -Rakuunat ratsastivat heti perään, mutta vaikka he ponnistivat -äärimmilleen hevostensa voimat, jäivät he kauvaksi jälkeen. Heidän -täytyi keskeyttää turha ajo, niin katkeraa kuin olikin tunnustaa -päällikölle huono tulos. - -Sen kuultuaan raivostui Roblado silmittömästi, ja vähäinen oli haavan -tuottama kipu sielun tuskan rinnalla. - - * * * * * - -Linnanpäällikön huono tuuli ei suinkaan parantunut tämän yöllisen -seikkailun huonosta menestymisestä. Ja siitä syytti hän etupäässä -Robladoa. - -Hampaitaan narskuttaen kulki kapteeni huoneessaan edestakaisin, -katkerasti uhkaillen kostaa cibolerolle, eikä ajosta ennen luopuvansa -kuin oli saanut uhrinsa joko elävänä tai kuolleena. - -"Vaikkapa se veisi puolet elämääni, niin kostaa tahdon sille viekkaalle -ketulle!" sanoi hän itsekseen. "Minä tahdon sitä!" - -Seuraavana päivänä oli muutamia asioita suoritettava. Toisista -siirtoloista oli pyydettävä pari upseeria apuun haavottuneitten -paranemisajaksi San Ildefonsoon. - -Senjälkeen kuulutettiin julistus, jossa ciboleron päästä luvattiin -vielä entistä suurempi palkkio. Urkkijoita lähetettiin eri tahoille -hakemaan ciboleroa, ja hänen ranchoansa samoin kun don Juanin haciendaa -vartioitiin tarkasti. - -Otaksuttiin nimittäin, että cibolero saattaisi jonakin yönä hiipiä -sinne ja ryhtyä varustuksiin lähteäkseen omaisineen maasta pois. Se oli -estettävä. Ja siitä syystä vartioitiinkin hänen äitiään ja sisartaan -melkein kuin vankeja. - -Niinpä siis oli ryhdytty kaikkiin mahdollisiin toimiin pakolaisen -kiinnisaamiseksi, ja Roblado oli juuri istuutunut erääseen nojatuoliin -levätäkseen monissa huolissaan, kun samassa kamaripalvelija tuli -ilmottamaan, että ulkona oli muuan henkilö, jolla oli kerrottavana -tärkeitä tietoja pakolaisesta. - -"Päästä hänet sisälle!" sanoi kapteeni ärtyisesti. - -Huoneeseen astui sangen vastenmielisen ja hävyttömän näköinen mies, -jonka seurasta ei kapteenikaan juuri näkynyt pitävän. Mutta mikäs -auttoi? Kostosuunnitelmiinsa täytyi käyttää kaikellaista väkeä. - -"Mitä teillä on asiaa!" kysyi hän karskisti. - -"Haluaisin mielelläni ansaita rahaa. Ciboleron päästä maksetaan -nykyään paljo; ja vaikken itse voikaan teitä johtaa jäljille, niin -tiedänpä pari miestä, jotka siihen pystyvät erinomaisesti. Heitä tulin -suosittelemaan." - -"Kutka vesselit sen ovat saaneet selville, missä se mies piileksii?" - -"Pari jälkien seuraajaa. Ettekö ole kuullut puhuttavan mulatista ja -zambosta?" - -"Olen kuullut kehuttavan heitä hyviksi metsästäjiksi. No mistä ne ovat -löytäneet pakolaisen luolan?" - -"Vielä he eivät ole löytäneet pesää, mutta jäljet sinne. Pelkäämättömiä -lurjuksia he ovat, ja niin taitavia kaikissa intiaanikujeissa, että -ovat toveriensa keskuudessa päässeet siitä suurempaan maineeseen kuin -itse cibolero. Sitäpaitsi vihaavat he pakolaista katkerasti. Mulatti on -ennen ollut amerikalaisen isällä orjana, mutta on karannut, ja vihaa -nyt vaaleatukkaista ciboleroa kuten kaikkea muutakin, mikä muistuttaa -hänen entistä herraansa; ja zambo taas kadehtii ciboleron suurta -metsästäjänmainetta. Molemmat ovat he kykeneviä miehiä, viekkaita ja -väkeviä, mutta mulatti on pääjehu kaikissa koiranjuonissakin. Tarjotkaa -heille hyvä palkkio, niin cibolero on pian teidän vallassanne!" - -"Rahat olisivat he voineet jo aikaa sitten ansaita, onhan palkkiosta -kuulutettu kautta koko siirtolan?" - -"Miehet palasivat vasta eilen Ylätasangolta, ja ovat suoriutuneet -matkaltaan niin hyvin -- tässä iski mies merkitsevästi silmää --, että -ovat saaneet aika lailla kokoon kultaa." - -"Luuletteko heidän sitten ryhtyvän tähän asiaan? Hehän ovat vapaita -miehiä, ja nyt koonneet varojakin, ehkeivät halua antautua näin -vaaralliseen yritykseen?" - -"Vaarasta ei ole heille mitään estettä, siitä uskallan panna pääni -panttiin. He ovat rohkeita ja kavalia. Jos vaan tarjoatte heille -tarpeeksi kultaa, niin tuovat he teille ciboleron korvat, päänahan, tai -vaikkapa koko ruumiinkin, jos niin haluatte, kolmen päivän kuluessa -tästä lukien." - -"Mitäs etua teille sitten on tästä asiasta?" - -"Tapasin heidät eilen puolenpäivän matkan päässä kaupungista -- olin -erään suuren haciendan asioilla. Kerroin silloin heille murhaaja -Carloksesta, ja heillä näytti olevan halua puuttua asiaan. Ehdottelin -siitä syystä, että minä rupeaisin välittäjäksi. Osa voitosta tulee siis -minulle." - -"Minun täytyy joka tapauksessa itse puhua heille. Lähettäkää jompikumpi -heistä tänne!" - -"Anteeksi, kapteeni. Se voisi herättää huomiota, ja silloin voisi -cibolerokin saada tiedon asiasta. Parasta olisi teidän käydä heitä -tapaamassa. Minun luonani asuu eräs pieni intiaanipoika; hän voisi -opastaa teidät heidän luolalleen vuoristossa. Hän tuntee tien ja -vaikenee, sen takaan." - -"Ehkä olisi varminta lähettää joitakuita rakuunoita heidän mukanaan; -cibolero ei varmaankaan ole yksin. Sanotaan erään puoli-intiaanin -olevan hänen luonaan -- hänen oikean kätensä jo pitemmän ajan --, ja se -mies voisi herransa kanssa lähettää hyvät ystävänne toiseen maailmaan -tuossa tuokiossa." - -"Se on heidän asiansa. Pelkään vaan, etteivät he oikein pitäisi teidän -ehdottamastanne hienosta seurasta. Kun he vaan löytävät pakolaisen -pesäpaikan, niin tekee luja käsi ja hyvä puukko parempaa jälkeä, kuin -tusina teidän miehiänne." - -"Lähettäkää sitten intiaanipoika luokseni huomenaamuna. Haluan saada -koko tämän asian päätökseen niin pian kuin mahdollista. Te saatte -runsaan palkkion." - -Ilkeännäköinen mies lähti pois, ja Roblado tunsi itsensä paljo -tyynemmäksi. - -Tuli ilta, tuli yö, ja yhä istui kapteeni vaan nojatuolissaan -lähtemättä makuuhuoneeseen. Verenvuoto oli häntä heikontanut, ja -vaikkei ollutkaan pelkoa käden menettämisestä, tunsi hän olevansa hyvin -levoton ja kiihtynyt. - -Kaikellaiset mielikuvat häiritsivät ajattelemista, ja hän toivoi -jo, että välipuhe salamurhaajien kanssa olisi tehty, sillä häntä -värisytti ajatellessaan toisen vahvaa kättä ja toisen tarkkaa silmää. -Rauhattomasti nukkui hän vähän aikaa, eikä ollut uni virkistävää. - -Varhain seuraavana aamuna oli Robladon hevonen satuloituna. José auttoi -haavan tähden vielä heikkoa herraansa nousemaan ratsaille -- ja niin -lähti hän pientä tammilehtoa kohden. - -Nuori intiaanipoika Esteban juoksi muutamia askelia edellä. -Neljännestunti kuljettiin tavallista tietä, mutta sitten käännyttiin -sivutielle, ja puolisentuntia vielä ratsastettuaan tuli kapteeni erään -kalliorinteen juurelle. - -Hän oli päässyt matkansa päämäärään ja oli nyt metsästäjien majan -edustalla. - -Se oli ränstynyt kota. Muutamat maahan lyödyt paalut kannattivat -kallionkylkeen nojaavaa rimakattoa. Kattona oli juccas-lehtiä, -asetettuina taajaan vierekkäin. Ovena oli vahvoja juccas-lautoja, jotka -oli sidottu vahvoilla puhvelinnahkaköysillä. - -Ikkunana oli aukko seinässä. Se suljettiin luukulla, joka niinikään -roikkui puhvelinnahkaköydessä. Paaluihin kiedotut niiniköynnökset ja -nuoret oksat oli savella muurattu majan kolmeksi seinäksi, neljäntenä -oli jyrkkä kallioseinä. - -Ei vienyt mikään perattu tie tälle kurjalle asunnolle, jonne harvoin -kulkija eksyi, niin hyvin se oli kallion ja pensaitten peitossa. - -Majan toisella sivulla oli kivenlohkareista muurattu aitaus. - -Siinä oli kolme laihaa muulia, seljät täynnä haavoja, ja yhtä monta -mustangia, nekin kurjassa kunnossa. - -Siinä lähellä oli pieni peltotilkkukin, mutta se oli huonossa ruokossa. -Likaheinä tahtoi tukahuttaa vähäiset maissi- ja kalebastaimet. - -Yhtä kurjalta näytti majan sisäpuolikin, joka oli yhtenä huoneena. -Siellä oli vaan muutamia huonoja, kaikkein välttämättömimpiä -talouskaluja, aseita, metsästystarpeita, verkkoja, vuotia ynnä muuta -sellaista yhdessä mylläkässä. - -Kaikkialla oli siivotonta ja likaista, seinät olivat ruokottomat. -Maassa oli kalebassin kuoria ja saviastioita, ja kivikiukaalla -palavasta tulesta nouseva savu haki vaivoin tietään kattoon tehdystä -räppänästä. - -Pari inhottavaa naista puuhaili ateriaa. Jo heidän näöstäänkin -olisi luullut ruokahalun katoavan, mitä sitten puhettakaan puoleksi -pilaantuneen, suolatun puhvelinlihan inhottavasta katkusta. - -Onneksi Robladon ei tarvinnut mennä majaan, kun tapasi metsästäjät -ulkona sen edustalla. - -Mulatti oli kellellään nurmella ja zambo makasi kahden puun väliin -vedetyssä riippumatossa, kuten entisellä kotiseudullaan sierra -calientessa -- kuumassa rantavyöhykkeessä. - -Miehet olivat kauheannäköisiä mutta sitä paremmin näyttivät ne -Robladosta soveltuvan kostotyöhön. - -Tarkastellessaan miesten julkeita, tummia kasvoja ja heidän jänteviä -raajojaan, ei hän hätääntynyt, sillä nepä juuri näyttivät parhailta -miehiltä hänen kataliin tarkotuksiinsa. Kumpikin heistä olisi -huoleti voinut käydä taisteluun ciboleron kanssa, sillä he näyttivät -molemmatkin suuremmilta ja väkevämmiltä kuin hän. - -Mulatti oli toisia etevämpi ruumiin koossa, voimissa, murhanhimossa ja -älykkäisyydessä. - -Koko maasta olisi tuskin voinut löytää kamalampia kasvoja, paitsi -zambon. Ne olivat lähes samallaiset. - -Hänen ihonsa oli vaaleankeltainen ja ohut parta peitti poskia ja -huulia. Hänen huulensa olivat neekerien malliin paksut ja punaiset, ja -niitten takaa välähteli karsina kauheita sudenhampaita. - -Silmät olivat päähän vajonneet ja niiden valkuaisissa oli keltaisia -laikkuja. Kulmakarvat olivat paksut ja tuuheat. - -Nenä oli leveä, sieraimet tavattoman laajat, korvat suuret, tukka paksu -ja kiharainen; likainen, kirjava pumpulihuivi oli käärittynä turbaniksi -pään ympärille. Kasvoilla oli rohkeuden ja villin julmuuden ilme. -- Ne -herättivät kauhua. - -Miehellä oli yllä nahkavaatteet, kuten tavallisesti tasankojen -metsästäjillä. - -Päähine vaan oli erikoinen, se muistutti hänen olostaan etelävaltioissa. - -Zambon kasvot villine ilmeineen olivat yhtä kauhistuttavat. - -Ero oli sentään värissä. Se oli kuparinkarvainen ja hyvin tumma, -yhdistäen itseensä sekä neekerin että intiaanin värin -- ne molemmat -rodut, joista hän oli saanut syntynsä. - -Otsa ja huulet olivat neekerin, mutta suorat, alas hartioille valuvat -hiukset muistuttivat intiaania. - -Yläruumista peitti osittain karkea pumpulipaita, jossa ei ollut hioja, -rinta oli puoleksi paljas. Laajat, karkeakutoiset pumpulihousunsa oli -hän vyöttänyt ylleen kuluneella vyöllä. Pukuun kuului vielä karkea -sarape, mutta sen oli hän nyt heittänyt sivulleen. - -Roblado sattui tulemaan juuri parhaaseen aikaan näkemään erästä -perhekohtausta, joka oli hyvin kuvaava kauhealle zambolle. - -Hän oli kohonnut puoleksi istualleen verkkokeinussaan, mielihyvällä -poltellen paperossia ja hätistellen kärpäsiä muokkaamattomasta -puhvelinnahasta tehdyllä piiskallaan. - -Hän huusi toiselle naiselle, joka juuri oli tullut majan ovelle: -"Nina! Tahdon ruokaa! Joko guisadon on valmista?" (Guisadon on lihasta -valmistettua muhennosta). - -"Ei vielä, saat odottaa hetkisen", vastasi vaimo, aikoen mennä jälleen -sisälle. - -"No anna sitten minulle tortilla (maissileipä) ja chile coloradoa!" -(chilepippuria). - -"Tiedäthän, rakas ukkoseni, ettei chilepippuria ole kotona", kuului -vastaus. - -"Nina, tule tänne, haluan puhua sinulle!" - -Nainen tuli ulos ja lähestyi verkkokeinua, vaikka epäillen. - -Zambo makasi liikkumatta, kunnes nainen oli tullut tarpeeksi lähelle, -sitten iski hän äkkiä viereensä kätkemällään piiskalla vaimoa yli selän -kaikin voimin. - -Naisella ei ollut selkänsä suojana muuta kuin ohut paita, siksi -kiemurteli hän tuskissaan ja koetti päästä pois iskujen alta, mutta -miespeto oli jo ehtinyt saada hänestä kiinni ja iski lakkaamatta -uhriaan, kunnes oli vihansa lauhduttanut. - -"Kas niin, Nina, sydänkäpyseni! Sinulla kai on seuraavalla kerralla -tortilla ja chilepippuria, jos sattuisin niinkuin haluamaan", ivaili -hän vaimoraukalleen, joka lyyhistyi kokoon majan edustalle. - -Senjälkeen laskeutui hän taas pitkälleen keinuunsa, päästäen kaikuvan, -raakamaisen naurunhohotuksen, johon mulattikin yhtyi. - -Samassa tuli Roblado majan edustalle, missä nämä kunnonmiehet ottivat -hänet kunnioittaen vastaan. Äskeisen tapauksen he olivat jo unohtaneet, -sillä olipa nyt hyvää ansiota odotettavissa. - -He kumarsivat syvään, ja kapteeni selitti lyhyesti asiansa. Kapteenia -pyydettiin astumaan majaan, mutta hän katsoi parhaaksi pysyä ulkona, -joko sitten inhoten majan likaa, tai peljäten joutua niin ahtaalle -alalle kahden sellaisen rosvon kanssa. - -Naiset ja intiaanipoika Esteban lähetettiin pois korvankuulomatkalta, -ja kylmäverisesti ehdotti sitten Roblado, että miehet hakisivat -ciboleron ja valtaisivat hänet millä tavalla parhaaksi näkivät. - -Metsästäjät lupasivat toimittaa ciboleron kapteenin haltuun hyvästä -palkkiosta, joka maksettaisiin kaksinkertaisena, jos he saisivat -ciboleron kiinni elävänä. - -Mitä sotilaitten apuun tuli, niin sitä katsoivat sekä mulatti että -zambo arvolleen alentavaksi, eikä heillä sitäpaitsi ollut halua -jakaa toisten kanssa tapporahoja. Kun asia oli siten järjestelty -kaikkien mielen mukaan, ratsasti kapteeni takaisin presidioon. Haavan -kipua ei hän enää juuri tuntenutkaan, ja unohtunut oli eilinenkin -vastoinkäyminen -- ciboleron pelastuminen, sillä nyt ainakin oli hän -varma kostonsa onnistumisesta! - -Ihmismetsästäjät alkoivat heti varustautua kauhealle retkelleen. - - * * * * * - -Puoli tuntia senjälkeen nousivat mulatti ja zambo -- Manuele ja Pepe -- -ratsaille, varustettuina pyssyillä, nuolilla ja jousilla. - -Zambon satulannupista riippui lasso, jolla cibolero aijottiin köyttää. -Sitäpaitsi oli heillä pistooleja ja puukkoja vyössä. Ratsastajia -seurasi kaksi isoa ja julmannäköistä koiraa. - -Viekkaat metsästäjät halusivat kätkeä jälkensä, siitä syystä olivat -he valmiit kulkemaan pitkiä kiertoteitä ja kaalaamaan kaukana -yli Pecos-joen. Sitten kiipesivät he hevosineen ylös jyrkkää -kallionrinnettä ja ratsastettuaan useita tunteja vaivaloisesti -rotkoissa ja jyrkänteissä lähenivät he vähitellen päämääräänsä. - -Sillä missäpä voisi pakolainen olla muualla kuin juuri siinä luolassa, -jonka he vaan tiesivät, ja joka oli varmaan paras kätköpaikka koko -seudulla. - -Carloshan tunsi kaikki polut ja rotkot tällä seudulla niin tarkkaan, -että hänen täytyi tietää tämäkin luola; ja siitä olivatkin -ihmismetsästäjät niin vakuutettuja, että miettivätkin vaan, millä -lailla hänet oli vangittava. Sitä he nyt suunnittelivat. - -Cibolero sitävastoin ei voinut tietää heidän aikeistaan, sillä kaikki -luulivat heidän olevan kymmenien penikulmien päässä erämaassa. Sen -katsoivat he suureksi eduksi asialleen. - -Ja siinä olivat he oikeassa. Sillä jos cibolero olisi tietänyt -heidän palanneen, niin ei hän olisi pitänyt luolaa enää luotettavana -turvapaikkana, eikä koko maatakaan. Palkkio hänen päästään oli jo siksi -suuri, että se varmaan houkuttelisi vainoamiseen sellaiset taitavat -jälkien seuraajat ja muuten niin konnamaiset miehet kuin nämä. - -Ilolla he sentähden näkivät edessään sen luolanoven, johon heidän -uhrinsa todennäköisesti oli kätkeytynyt. - -Tämä luola näytti kuin luonnonoikusta aijotuksi jollekin pakolaiselle. -Kahdelta puolen suojelivat sitä ylipääsemättömät vuoret. Sen suulta -näki kauvaksi laaksoon, jotenka jo etäältä voi nähdä ahdistajat. - -Vizcarrankaan lähettämää sotilasjoukkoa ei ciboleron olisi tarvinnut -peljätä, koskapa hän tiesi salaisen uloskäytävän. Kapea, jyrkkä ja -vaarallinen polku johti nim. luolasta Llano estacadolle. Ja sinne -päästyään ei hänellä olisi ollut hädän pahaistakaan, sillä äärettömällä -ylätasangolla sai turhaan etsiä jälkiä. - -Kirkasta ja puhdasta vettä pureili eräästä pienestä vuorijoesta luolan -sisällä, ja kun sitä oli niin lähellä, niin saattoi luolassa tulla -toimeen isot ajat. - -Jälkien seuraajat olivat sitoneet hevosensa erääseen lehtoon luolan -lähelle ja odottivat kärsimättömästi yön tuloa. Se oli sama rotko, -missä don Juanin karja oli surmattu. Kaikkialla oli jo valkenevia -luita. Korppikotkat, sudet ja karhut olivat kalvaneet niistä lihat. - -Päivällä heidän uhrinsa tuskin uskaltaisi tulla ulos kätköstään, mutta -illalla ja yöllä ei häntä olisi voinut löytää luolan ulkopuoleltakaan. - -Yö oli tullut. Kuu valaisi taivaalta kaikella loistollaan kallioita, -rotkon seinämiä, ja puuryhmiä; vaan silloin tällöin kulki sen yli jokin -pilvenhattara, pimittäen hetkiseksi seudun. - -Valppaina rosvot katselivat ympärilleen. He olivat piilossa -kallionlohkareitten takana ja kuuntelivat jokaista ääntäkin. - -Tällä korkealla seudulla, jossa ilma oli ohutta ja puhdasta, -kuului pieninkin ääni kauvaksi. He kuulivatkin sellaista, mutta -sen aikaansaivat yöllä liikkuvat eläimet. Kuului harmaan karhun -kuorskuntaa, arosuden ulvontaa, huuhkaimen huuhuntaa, ja yökehrääjän -kimeitä ääniä. - -Oli jo kulunut puolisen tuntia, ja he alkoivat peljätä yön kuluvan -ilman saaliin ilmestymistä Silloin kuului joku tulevan rotkon toisesta -päästä. Kuului kavionkapsetta ja kivisoran vierintää. - -Rosvot odottivat liikahtamatta; he tarkastelivat rotkon tietä, joka -kulki pitkin piikivistä muodostunutta pohjaa. - -Tietä pitkin tuli muuan ratsumies. - -"Tuolla hän tulee; se on vaaleatukkainen amerikalainen! Katsohan, -Pepe!" sanoi mulatti. - -"Sinä olit, Manuele, tosiaankin oikeassa otaksumisessasi. Ne olivat -oikeat jäljet, ne veivät luolaan. Otamme hänet kun hän palaa. Tuolla -hän on!" - -Zambon vielä puhuessa näkyi luolasta poistuvan synkkä varjo. Rosvot -olivat vakuutettuja siitä, että se oli heidän uhrinsa. - -"Veli Emanuele", kuiskasi Pepe, "jos hän ratsastaa lähemmä, niin ammu -hevonen! Näin kirkkaassa kuutamossa varmaan osaat hyvin. Kun hevonen on -ammuttu, on mies helppo saada kiinni." - -"Ei käy päinsä, poikani! -- Haluaisitko saada hänet kiinni jalkaisin? --- Hän pääsee kallioitten välistä karkuun ja pysyy siellä monta päivää. --- Hän juoksee nopeammin kuin me. Etkö sitä tiedä? -- Vanha suunnitelma -on paras -- annamme hänen kulkea rauhassa sivutse. -- Kun hän sitten -palaa, saamme hänet varmaan kiinni!" - -"Mutta Manuele!" - -"Oletko sinä minua viisaampi? Sanotko taas mutta?" sadatteli -mulatti ystäväänsä, joka ei enää tehnyt vastaväitteitä. "Ei, Pepe, -kärsivällisyys tässä on paras! -- Mutta katsos!" - -Tällä huudahduksella kiinnitti hän toverinsa huomion siihen, että -hevosen ampuminen oli mahdotonta. - -Ratsastaja ei tullut kantomatkallekaan kulkiessaan heidän sivutseen. -Hän ratsasti keskellä tietä. - -He eivät enää aikoneetkaan ampua. He makasivat aivan ääneti painaen -koiria maahan ja varottaen niitä ääntä päästämästä. - -Hevosen hidas kulku osotti ciboleron varovaisuutta. - -Täydessä kuuvalossa tunsi helposti ciboleron komeasta ryhdistään, -vaaleasta ihostaan ja vaaleista hiuksistaan. Helppo oli myöskin tuntea -hänen kaunis mustanginsa. - -"Mitäs hänen edellään kulkee?" - -"Kas, sitä en ennen huomannutkaan. Kirottua! Se on koira. -- Ja -minkälainen sitten vielä!" - -"Kuinka tavaton kita ja suuret hampaat!" huomautti Pepe julmistuneena. - -"Olen kuullut siitä puhuttavan, Pepe. -- Sen pitäisi olla erinomainen -vainukoira! -- Sanonpa sinulle, että se elukka vielä tekee meille -kolttoset. Onneksi tuulee toisaalle; -- ei hätää. -- Mutta katsos!" - -Samassa pysähtyi ratsastaja ja tähysteli epäluuloisesti sille taholle, -missä rosvot olivat piilossa. - -Koira oli vainunnut jotain ja alkoi hiljaa urahdella. - -"Koiraryökäle pilaa pian koko asiamme! -- Näyttää siltä kuin se -vainuaisi meidät. -- Hyvä on, että tuuli puhaltaa meitä vastaan?" - -Siitä huolimatta ei paljoa puuttunut, ettei cibolero huomannut heitä. - -Jokin heikko kolahdus -- ehkä hevosen kavion tömähdys nurmeen -- oli -herättänyt koiran epäluulon, vaikkei sen herra ollut sitä huomannut. -Ei sentään koirakaan ollut varma huomiostaan, koskapa jo taas lähti -juoksemaan edelleen. Ratsastaja seurasi perässä, ja pian katosivat -molemmat näkyvistä. - -"Nyt, Pepe, luolaan!" - -"Erinomaista! Tästäpä hauskaa tulee." - -Miehet ratsastivat pian senjälkeen luolaa kohden samaa tietä jota -cibolero oli kulkenut. - -Vihdoin näkivät he luolan aukon mustana pilkkuna vuoren kyljessä. -Sanaakaan sanomatta hyppäsi mulatti maahan, viittasi zambon tekemään -samoin ja alkoi tutkia sisäänkäytävää. Voihan joku olla luolassa arveli -varovainen metsästäjä. Kuunneltuaan hetkisen luolan suulla päästi hän -koirat sinne sisälle, ja kun ne eivät haukkuneet eivätkä osottaneet -muitakaan epäluulon merkkejä, oli hän vakuutettu siitä, ettei luolassa -ollut ketään. Hänkin meni luolaan, kulkien pitkin sen pimeintä -seinäviertä. Sitten iski hän valkeata, varjostaen kuitenkin kädellään -niin, ettei liekki näkynyt ulos. Tutkittuaan luolan ja huomattuaan sen -tyhjäksi, meni hän jälleen ulos hakemaan zamboa ja hevosia. - -Hevosille oli siellä hyvästi tilaa. Soihdun valossa tarkastelivat -uudet tulokkaat nyt luolaa ja näkivät ne vähäiset varustukset, joita -cibolero käytti siellä asuessaan. Siellä oli sarape, pieni kirves -puitten hakkausta varten, pata, muutamia saviastioita, kuivattua lihaa -ja leipää. Siinä koko varasto. Parempaa saalista olivat he toivoneet -ja heittivät sentähden kiukkuisesti sivulle sen, mitä eivät katsoneet -tarvitsevansa. - -Sitten hakivat he itselleen sopivat hyökkäyspaikat, sammuttivat -tulisoihtunsa ja odottivat väijyen saalistaan kuin pedot. -- - -Kun Cibolo rosvojen kohdalla oli murahtanut, mutta sitten taas lähtenyt -juoksemaan, seurasi cibolero, kuten mainittiin, koiraansa tietä pitkin -edelleen. - -Aavalle tasangolle päästyään antoi hän mustanginsa juosta nopeammin -ja saapui pian Pecos-joen rannalle. Sieltä ratsasti hän myötävirran -suuntaan ja tuli erääseen taajaan lehtoon. Se oli kohtauspaikka. Kauvan -ei hänen tarvinnut lähettiä odottaa. Muuan mies tuli hiipien yli -kentän. Hän vihelsi hiljaa. Cibolero vastasi siihen sopimuksen mukaan, -ja pian oli Antonio -- hän oli lähetti -- herransa luona. - -"Onko sinua seurattu, Antonio?" kysyi cibolero, mielihyvillään -nähdessään uskollisen ystävänsä kasvot. - -"On kuten tavallisesti, herra, mutta minun oli helppo eksyttää -vakoilijat jäljiltäni." - -"Taivas suokoon, että vielä muutamia päiviä voisimme eksyttää -vainoojiani, kunnes ehtisin pelastaa äitini ja sisareni vaarallisesta -siirtolasta. En voi saada hetkeksikään rauhaa niinkauvan kun he ovat -siellä. Mutta asiat ovatkin sentään jo niin valmiit, ettei vapautukseen -ole kuin muutamia tunteja." - -Antonio katsoi niin kummastuneena isäntäänsä, että tämä puolestaan -ihmeissään kysyi: - -"Onko mitään erinomaista tapahtunut? Minä uskon jo kaikkia. Puhu!" - -"Voi, herra, surullisia uutisia minun täytyy teille kertoa!" - -"Puhu sitten pian. Epätietoisuus kiusaa minua!" - -"Keltainen metsästäjä ja hänen toverinsa ovat taas täällä." - -Ciboleron suu vähän värähti. Ei hän sanaakaan vastannut siihen, mutta -selvästi huomasi hän nyt vaaran entistä uhkaavammaksi, sillä mulatti -ja zambo olivat mainioita metsänkävijöitä ja rahasta valmiit mihin -konnuuteen tahansa. - -"He ovat äkkiarvaamatta palanneet; mutta vielä pahempaakin on -tapahtunut." - -"Pahempaakin? Mitä?" - -"He väijyvät teidän henkeänne." - -"En luullut heillä olevan niin kiirettä siihen. -- Mutta kuinka sen -tiedät, Antonio?" - -"Josefa on ottanut siitä selvää. Hänen veljensä on juoksupoikana -isien luona luostarissa. Tänä aamuna lähetettiin hän näyttämään tietä -keltaisen metsästäjän majalle. Hän palasi hyvin tyytyväisenä saatuaan -hopearahan kapteenilta. Josefa epäili jotain ja koetti pojalta saada -tietoja, vaikka poikaa oli uhkaillen varotettu vaikenemaan. Hän arveli -metsästäjien kohta lähteneen retkelle. Puhelu kapteenin ja metsästäjien -kesken oli ollut salainen. -- Josefa riensi sitten kohta ilmottamaan -asiaa minulle, sillä hän aavisti pahaa. -- Minä luulen heidän -parhaillaan etsivän teidän jälkiänne." - -"Siinä olet oikeassa, en sitä epäilekään. Minä siis karkotetaan -luolastani, se on nyt jotenkin varmaa. He aavistavat kyllä -piilopaikkani. Minun täytyy hakea itselleni uusi. -- Onpa tosiaankin -onni, että sain heistä kuulla. He toivovat saavansa minut kiinni -nukkuessani, mutta sen vaivan cibolero heiltä säästää." - -"Mitä muuta tiedät?" - -"Olen käynyt katsomassa äitiänne ja sisartanne, he ajattelevat aina -teitä ja haluavat kuulla mitenkä voitte." - -"Oletko nähnyt don Juania?" - -"Don Juan vangittiin sen presidiojutun jälkeen, ja senjälkeen on häntä -ankarasti vartioitu. Häntä syytetään osalliseksi teidän töihinne; -tutkinto häntä vastaan aletaan kohta, kun teidät on saatu kiinni." - -"Silloinpa melkein voisin toivoa heidän löytävän kätköpaikkani, -sillä häntä he eivät voi mistään todistaa syylliseksi. Heidän täytyy -vapauttaa hänet, sillä heille ei hän ole tehnyt mitään. Hän on vaan -ollut minun ystäväni." -- - -"Eikö Josefalla ollut mitään sanottavaa neidiltään?" - -"Mielelläni olisin vaijennut siitä, mitä tiedän señoritasta, mutta kun -kerran kysytte, niin vastattava kai on. -- Puutarhakohtauksen perästä -on isä hänet sulkenut haciendaan. Josefa ei ole voinut tavata häntä; -siinä kaikki." - -Carlos oli kauvan synkissä mietteissä, mutta lopulta sanoi hän: - -"Surullisia uutisia sinä tuot minulle tänään, Antonio, mutta kiitän -sinua sentään tulostasi! Aijoin puhua sinulle suunnitelmastani hiipiä -varovasti rancholleni ja vapauttaa omaiseni, mutta kertomasi uutiset -pakottavat minun muuttamaan aikeeni. -- - -"Yksin on vaikeata taistella kahta niin vaarallista vihollista vastaan -kuin mulatti ja zambo. Ja varmaankin he jo ovat jäljilläni. -- - -"Rauhota äitiäni ja sisartani ja tuo parempia uutisia huomenna! Jos -jokin seikka estäisi minua tulemasta tänne, niin tule seuraavana -yönä tai sitä seuraavana! Ratsastan nyt luolalle hakemaan vähät -tavarani viedäkseni ne toiseen piilopaikkaan. -- Kiitos runsaista -ruokavaroistasi! -- Tervehdi kotiväkeä -- buenas noches, amigo -- hyvää -yötä, ystävä!" - -Antonio hiipi jälleen varovaisesti laaksoon, mutta cibolero ratsasti -ylätasangolle luolaansa kohden. - -Arrieron uutiset saattoivat hänet synkälle tuulelle ja olisivat häntä -peljättäneetkin, jollei sellainen tunne olisi ollut hänelle outo. - -Keskustelun johdosta oli Carlos tullut entistään varovaisemmaksi ja -jännitti kaikki aistimensa voidakseen menestyksellä suojella itseään. - -Jos olisikin ollut edessä vaan avoin taistelu, vaikkapa niinkin vahvoja -miehiä vastaan, niin ei hän olisi ollut niin levoton, mutta hän tiesi -heidän tavattoman kavaluutensa. Hän tiesi, etteivät nämä rosvot koskaan -hyökkäisi avoimesti hänen kimppuunsa, jollei heillä ollut suoranaista -etua puolellaan; he mietiskelivät varmaan juonia vangitakseen tai -surmatakseen hänet nukkuessa. Heidän juoniaan vastaan täytyi hänen siis -erikoisesti olla varoillaan. - -"He tietävät luolan", puheli cibolero itsekseen: "Jos he nyt -poissaollessani ovat jo ehtineet sinne, niin mitäs on sitten tehtävä? --- Niin, heillä on tosiaan ollut tarpeeksi aikaa ehtiä sinne, jos vaan -ovat lähteneet retkelleen kohta Robladon keskustelun jälkeen. Onpa, -taivaan kautta, minun aika pitää silmä kovana!" - -Näin miettien kiristi hän ohjaksia niin, että hepo kulki vaan -hiljalleen; hän kurottautui yli hevosen kaulan ja tähysteli pimeään -yöhön. Pian oli hän rotkon alapäässä ja samalla tiellä, jolla rosvot -olivat hänet ensin nähneet. Mutta kuu ei enää loistanut, eikä valaissut -rotkoa. - -"Olisipa juuri heidän kavaluutensa mukaista", ajatteli hän, "jos -olisivat hiipineet rotkon kapeimmalle kohtaa odottamaan luolasta -lähtöäni. Nuoli tai kuula osuu siellä minuun helposti, sillä he ovat -maan parhaita ampujia. Mitäs jos jo olisivat siellä!" - -Hän pysähtyi hetkiseksi, mutta jatkoi sitten taas matkaa. Cibolo saisi -tutkia luolan jo edeltäpäin pyssynkantaman päässä hänestä. - -"Jos he ovat siellä niin piilossa, ettei koirani heitä löydä, niin -ovatpa tosiaan viekkaampia kuin luulinkaan. Jos taas koira heidät -löytää, on minulla aikaa pelastua. -- Tule tänne, Cibolo!" - -Koira juoksi herransa luokse ja katseli häntä älykkäin silmin. Isäntä -viittasi mihin suuntaan oli haettava ja sanoi: "Anda! -- Mene!" - -Se juoksi heti vainuamaan ympäristöä, Carloksen ratsastaessa yhä luolaa -kohden. - -Koira tuli levottomaksi vainutessaan metsästäjien jäljet rotkon -keskellä. - -Kuu valaisi jälleen kirkkaasti, ja Carlos näki, mitenkä koira syöksyi -luolan suuta kohden. - -Carlos aikoi huutaa koiran takaisin, kun se oli jättänyt muutamia -kiviryhmiä tutkimatta, ja oli vaarallista edetä muuten, mutta koiran -kiihko oli tavaton. - -Cibolo oli varmaan päässyt tuoreille jäljille, niin vinhasti se juoksi --- mutta silloinpa juolahtikin ciboleron mieleen, että vihollinen voi -jo olla itse luolassa. - -Jo haukahteli koira useasti, ja vaikkei sitä näkynyt, kuuli cibolero -sen olevan luolan lähellä. - -Heti pysäytti cibolero hevosensa. Edemmäs ei hän uskaltanut ratsastaa, -eikä huutaa koiraakaan takaisin. Rosvot olisivat silloin, jos heitä oli -luolassa, saaneet tietää, millä kohtaa hän oli. - -Hän päätti senvuoksi odottaa, kunnes koira palaisi tai haukunnallaan -osottaisi jotain löytäneensä. Saattoihan siellä olla jokin petokin, -harmaa karhu tai susia. - -Vaiti istui Carlos satulassaan valmiina kaikkeen. Hyvän pyssynsä oli -hän asettanut eteensä poikittain, tarkoin tutkittuaan sytytysruudin. - -Kaikkia ääniä kuunteli hän ja koetteli pimeässä tähystellä ympärilleen. - -Mutta missä oli Cibolo? Odotus oli tosin lyhyt, mutta se alkoi -tuskastuttaa. - -Silloin kuului äkkiä yön hiljaisuudessa niin kamala kiljunta ja elämä -kaikuvassa luolassa, että cibolero säikähti siinä istuessaan varoillaan. - -Kuului siltä kuin koirat olisivat tapelleet, vai olisiko Cibolo -tavannut karhun? -- Ei, amerikalaisen tarkka korva erotti heti -mylläkästä verikoiran haukunnan. - -Heti selvisi hänelle asema -- viholliset odottivat häntä luolassa -- -siitä meteli -- villi meteli lähti keltaisen metsästäjän koirasta. -- - -Pakolainen aikoi ensin kääntää hevosensa ja ratsastaa kiireesti pois -rotkosta, mutta sitten muutti hän mieltä. -- Hän kuunteli. - -Vimmattu taistelu jatkui yhä, ja koirankiljunnan keskeltä kuuli Carlos -miesääniä, jotka kiihottivat koiria ja puhuivat keskenään. - -Vihdoin kuului taistelu päättyneen, verikoira vaan enää sillointällöin -päästi kiukkuisen haukahduksen, mutta sekin jo vaikeni. - -Amerikalainen päätti siitä, että Cibolo oli joko surmattu tai lähtenyt -ihmisten ahdistamana pois luolasta. Edellisessä tapauksessa oli -odottaminen turhaa, jälkimäisessä taas koira kyllä hänet hakisi vaikka -kymmenen penikulman päästä. - -Sentähden käänsi hän hevosensa ja ratsasti kiireesti alas rotkoa. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - -Ihmismetsästäjäin kuolema. - - -Rotkon päähän päästyään pysähtyi Carlos samojen kallionlohkareitten -taa, joilta rosvot ensin olivat häntä väijyneet. - -Yhä edelleen satulassa istuen kuunteli hän ajettaisiinko häntä takaan. - -Pian näki hän mustan esineen lähenevän hitaasti. - -Suuresti iloitsi Carlos huomatessaan sen Ciboloksi. Se seurasi -vaivaloisesti nyt herransa jälkiä. -- Cibolo raukka! Pahasti oli sitä -revitty, ja monista haavoista vuoti runsaasti verta. Kyljistä oli purtu -suuria paloja ja kaulassakin oli iso haava. Koira näytti olevan ihan -uupunut verenvuodosta ja pääsi vaan horjuen kulkemaan. - -"Uskollinen toverini", sanoi Carlos, "sinä olet pelastanut minun -henkeni! Nyt on minun vuoroni auttaa sinua, jos se on enää mahdollista". - -Näin jutellen nelijalkaiselle ystävälleen hyppäsi Carlos maahan, nosti -koiran syliinsä ja nousi jälleen ratsaille. - -Cibolero tiesi nyt varmaan keitä oli hänen piilopaikassaan. - -Verikoiran haukunta todisti keltaisen metsästäjän siellä oloa, eikä -Zambon olosta ollut mitään epäilystäkään. - -"Nyt ratsastan joen lähelle lehtoon odottamaan Antoniota ja kätkeydyn -sinne", puheli hän itsekseen, "eivät ne lurjukset voi kuitenkaan -jälkiäni seurata näin pimeänä yönä. Taivas kai suosii minua, koskapa -ei näy tulevan kuuvaloakaan. Koko huomisen päivän voin piileksiä -siellä, jolleivät näe jälkiäni, ja jos taas löytävät ne ja seuraavat -niitä lehtoon, niin nopea ratsuni minut kyllä pelastaa. -- Voi, Cibolo -raukka, kuinka sinusta vuotaa verta! Kuinka kauheita haavoja! Koeta nyt -kestää. Kohta kun päästään suojaan, koetan parantaa niitä. -- Niin, -lehtoon ratsastan. He eivät luule minun uskaltaneen sinne, kun se on -siirtolassa päin, yöllä he eivät taas voi nähdä jälkiäni. -- Voi, -unohdinhan verikoiran! Jumala minua armahtakoon! Ne voivat nyt seurata -minua yölläkin!" Hänen kasvoilleen ilmestyi pelko, ja osaksi koiran -painon väsyttämänä, osaksi levottomuuden vaivaamana, laski hän päänsä -vaipumaan rinnalle. Ensi kertaa oli pakolainen suurimman epätoivon ja -lannistuksen vallassa. - -Kauvan ratsasti hän siten pää kumarassa, mutta sitten oikaisi hän -itsensä äkkiä. Hän näkyi tehneen jonkin päätöksen, joka herätti hänessä -uutta toivoa ja viritti hänen elintarmonsa. - -"Ratsastanpa sittenkin sinne lehtoon", puheli hän itsekseen, "panen -teidän taitonne koetukselle, verenhimoiset rosvot. Tänään ehkä saatte -palkkanne, vaikka se voi ollakin toisellainen kuin mitä odotitte!" - -Näin miettien kohensi hän ryhtinsä, nosti Cibolon mukavampaan asentoon -ja ratsasti nopeammin. Ei hän kiirehtinyt pelosta joutua kiinni, sillä -hevosensa nopeuteen saattoi hän aina luottaa, mutta Cibololle oli -pikainen apu tarpeen. - -Silloin tällöin puhutteli hän ystävällisesti koiraansa, jonka veri -vuosi hänen reisilleen ja pitkin hevosen kylkiä. Siinä hevosen kaulalla -ja vinhassa juoksussa oli koiralla hyvin tukala olla. - -"Kärsi vielä hetkinen, uskollinen toverini. Tärinä tekee sinulle -kipeätä, mutta pian saat lievitystä". - -Vajaassa tunnissa ehti hän Pecos-virran lehtoon, samaan paikkaan, jossa -hiljan oli Antoniosta eronnut. Sinne pysähtyi hän. - -Se oli toistaiseksi suojapaikkana yön ja seuraavan päivänkin, jollei -häntä häirittäisi. - -Pecos-virran ranta oli tällä kohtaa matalaa; se oli autiota, melkein -puutonta lakeutta; siellä täällä vaan oli joitakuita puuryhmiä. -Rannalla kasvoi pajukkoa. Sen aukoista voi nähdä isot alat virtaa. - -Se lehto, johon cibolero nyt oli tullut, oli vähän erillään muista, -jotenka sieltä näki laajemmalle tasankoa. - -Lehto näytti etäämmälle laajemmalta kun joen pajukko näytti myöskin -kuuluvan siihen. Sen keskellä oli puuton aukko, jossa kasvoi tasainen -grammaheinänurmikko. Se oli noin sadan jalan laajuinen, ja sen toinen -reuna oli ihan lähellä rantaa ja puuton, jotenka sille taholle näki yli -joen kauas tasangollekin. - -Matalaa pensaikkoa ja pientä akasiapuuta kasvoi aukon reunoilla. -Kauvempana oli nuorta tammimetsää. Puitten runkoihin kietoutui -runsaasti lianeja. Pensaitten läpi ei voinut nähdä, vaikka -metsästäjä kyllä saattoi tunkeutua niitten lävitse. Yöllä näytti se -läpipääsemättömältä tiheiköltä. Tasangon puolella aukkoa kasvoi melkein -tammien korkuisia kaktuksia. Maa oli kuivaa ja hiekkaista. Ne seisoivat -yksinään kuin valtavat patsaat -- tai ehkä voisi niitä verrata -pikemminkin jättiläismäisiin kynttilähaarukoihin -- ja tekivät paikan -omituisen näköiseksi. - -Tänne siis oli pakolainen tullut hakemaan yösijaa ja suojaa. - - * * * * * - -Niin varmoja kuin rosvot olivatkin hankkeensa menestymisestä, alkoi -heitä sentään arveluttaa nähdessään Cibolon tulevan luolaan. - -Robladon palkkaamat salamurhaajat olivat ryhtyneet kaikkiin -varokeinoihin. - -Hevosensa olivat he taluttaneet syvälle luolaan ja itse asettuneet -suurien kivien taa luolan seinävierellä, hyökätäkseen sitten sopivana -hetkenä tiikerien tavoin uhrinsa kimppuun. - -Koirat olivat heille suurena apuna. Odottaessa makasivat ne hiljaa, -mutta ensi viittauksesta hyökkäisivät ne uhrinsa kurkkuun. - -Mulatti oli tehnyt tämän nerokkaan suunnitelman, ja Zambokin tunnusti -sen oivalliseksi. - -Heidän salainen lähtönsä siirtolasta, kiertoteitä tulo luolalle, -kärsivällinen odotuksensa, että Carlos lähtisi ulos luolasta, ja luolan -älykäs valtaaminen - sanalla sanoen kaikki varustukset oli suoritettu -hyvin ja älykkäästi. - -Enemmän vielä varmistutti heitä onnistumisestaan se, etteivät luulleet -ciboleron tietävän heidän paluutaan siirtolaan. Sitäpaitsi ei -kivisorassa voinut nähdä heidän jälkiään. - -Lieneekö väijyntää koskaan paremmin suoritettu kuin tämä. - -Kärsimättöminä odottivat he sitä hetkeä, jolloin cibolero tulisi -luolaan, hevostaan taluttaen. - -Silloin aikoivat he kohta hyökätä koirineen hänen niskaansa ja sitoa -hänet, ennenkuin mies ehtisi tarttua pyssyyn tai puukkoonsa. - -Ei heidän uhrillaan näyttänyt olevan mitään pelastumisen -mahdollisuutta. Oli kuitenkin yksi sellainen: se oli koira. Sen tiesi -keltainen metsästäjä. Olihan hän huomannut kuinka se jo päivemmällä -vainusi heidän läsnäoloaan. - -Maine kulki siirtolassa ciboleron taitavuudesta kaikissa miesten -sankarileikeissä, intiaanit kehuivat hänen suurta taitoaan ampua -jousella, mutta harvat tiesivät minkä hyvän opetuksen hän oli antanut -viisaalle koiralleen. - -Metsästäjät ajattelivat näin: joko koira kulkee isäntänsä edellä -luolaan ja haukunnalla ilmottaa siellä olevan vieraita, tai sitten -kulkee se isäntänsä rinnalla tai perässä, jossa tapauksessa voi ampua -ciboleron tai hänen hevosensa. - -Aikansa kuluksi söivät metsästäjät luolasta löytämiään ruokia, -vaikkeivät ne ensin maittaneet. - -Mulatti kääriytyi luolasta löytämäänsä sarapeehen ja avasi muassaan -tuomansa kurbitsisäiliön, jossa oli paloviinaa; sitten viettivät he -yötä koko mukavasti. - -Mutta odotus ei tullutkaan niin pitkäksi kuin olivat luulleet. - -He olivat otaksuneet ciboleron ratsastavan kauvemmaksi -- ehkä aina -siirtolaan saakka -- ja palaavan vasta aamupuoleen yötä. - -Äkkiä säpsähti mulatti, joka alituisesti katseli luolan suusta isolle -rotkotielle -- oli vielä iltayö, -- ja tarttui toverinsa käsivarteen. - -"Katsos tuonne, Pepe poikaseni! -- Tuolla tulee hän". - -Kädellään viittasi hän ratsastajanhaamuun, joka tasangolta tuli -rotkotielle. - -Hämärässä saattoi vaan vaivoin erottaa sen ratsastajaksi. - -"Carraï!" huudahti Zambo, koettaen tähystellä siihen suuntaan. - -"Älä liiku, Pepe! -- Hiljaa! -- Pidätä koiraa! -- Jää tänne, minä menen -tuonne vähän ulommas! -- Hiljaa!" - -Zambo jäi paikalleen, mutta keltainen metsästäjä meni luolan suulle, -taluttaen hihnasta verikoiraansa. - -Sitten näkyi hän äkkiä säpsähtävän. - -"Johan sen sanoin!" huudahti hän. "Kaikki menee helkkunaan! Ole -varoillasi, Pepe! -- Koira on löytänyt jo jälkemme!" - -"Manuele, mitäs tehdään?" kysyi Zambo, levottomana hänkin. - -"Ole piilossa vaan; Antaa sen koiran tulla tänne vaan! Tapetaan se -täällä luolassa!" - -Miehet menivät peremmälle ja jäivät odottamaan. He päättivät ottaa -koiran kiinni ja kuristaa sen. - -Aikomus ei onnistunut, sillä viisas koira ei mennyt liian syvälle -luolaan, jäi vaan eräälle kivelle ja alkoi vimmatusti haukkua. - -Mulatti päästi karkean kirouksen, irrotti verikoiransa ja syöksyi -puukko ojossa Cibolon kimppuun. - -Nyt alkoi koirien kesken raivoisa taistelu, jossa verikoira varmaan -olisi hävinnyt, jollei ylivoima -- mulatti, Zambo, verikoira ja -susikoira -- olisi hyökännyt yhtaikaa sen päälle hampain ja puukoin. - -Koira ymmärsi, ettei se voinut sellaista ylivoimaa vastaan kauvan -taistella, sentähden se, viisaasti kyllä, pakeni ajoissa. Pahoja -haavoja se jo oli sentään ehtinyt saada. - -Rosvot eivät ajaneet sitä takaa, he näet toivoivat, että cibolero -tulisi itse luolaan katsomaan mikä oli syynä meteliin. - -Mutta siinä he erehtyivät, sillä pian näkivät he ratsastajan kiiruusti -katoavan rotkotietä pitkin. - -Karkeasti sadattelivat silloin rosvot, kun saalis näkyi päässeen heidän -käsistään. Sitten menivät he hevostensa luo ja taluttivat ne ulos -luolasta. Luolan suulla he jälleen hetkisen kiroilivat ja mietiskelivät -mitä piti tehdä. - -Ei ollut älykästä kohta ruveta seuraamaan ciboleroa, sillä hän oli jo -päässyt hyvän matkaa edelle. Cibolo oli pelastanut uhrin heiltä. Siksi -he koiraa kovasti kirosivat. Mutta mitäpä se auttoi. - -Zambo arveli, ettei pitäisi enää yöllä seurata ciboleroa. He eivät -saisi kuitenkaan kiinni niin hyvää ratsastajaa. Päivällä oli helppo -seurata hänen jälkiään. - -"Narri sinä olet, poikaseni Pepe!" sanoi mulatti, katsellen melkein -säälien toveriaan. "Seuratako hänen jälkiään päivällä? -- Niin että hän -näkee meidät. -- Mitä mietitkään, poikaseni?" - -"Mitäs tässä sitten tehdään, Manuele?" - -"Onhan meillä verikoira, Pepe. Etsiihän se jäljet yhtä hyvin yöllä kuin -päivälläkin. Varmaan se löytää valkoisen miehen tuossa tuokiossa". - -"Sinä luulet hänen ehkä yöpyvän tässä jossain lähellä. Ei, Manuele, -kyllä hän ratsastaa yhden kymmenisen penikulmaa, ennenkuin yötulensa -virittää; emme häntä tänä yönä tavota, mutta huomenna". - -"Tuhmahan sinä olet taas, Pepe! Väsyttäisikö hän hevosensa sillä -tavalla? -- Ei hän ratsasta pariakaan penikulmaa. -- Ei tiedä olevan -verikoiraa -- ei luule meidän osaavan seurata jälkiä pimeässä. -- -Jollei sitä koiraa olisi ollut. Arvasinhan sen!" - -"Ei se meitä enää häiritse!" - -"Kuinka niin luulet, Pepe?" - -"Minä iskin siihen puukkoni, veli Manuele. Pitkältä se ei linkuta -perässä!" - -"Toivoisin olevasi oikeassa! -- Jollei sitä koiralurjusta olisi ollut, -niin mies olisi köysissä. -- Hän ei epäile mitään -- pysähtyy pian -- -sen vakuutan. Hyökkäämme hänen kimppuunsa nukkuessa!" - -"Eikä hänellä ole enää silloin koiraa, sen takaan". - -"Se olisi hyvä, poikaseni! -- Koetamme joka tapauksessa -- tule!" - -Näin sanoen nousi mulatti satulaan, ja koko seurue kulki rotkotietä -alas. - -Päästyään sille kohtaa, missä olivat nähneet ratsastajan häviävän, -laskeutui mulatti maahan ja kutsui verikoiran luokseen. Muutamat sanat -ja viittaukset riittivät sille selittämään mitä tahdottiin. Heti alkoi -se nuuskia ja juosta. -- Metsästäjä istui jälleen satulaan, ja molemmat -saivat kannustaa hevosiaan voidakseen seurata verikoiraa. - -Kuu ei tosin enää loistanut, mutta valkokarvainen koira oli helppo -nähdä viheriällä nurmella. - -Mulatti oli hyvin opettanut koiransa. Sana tai ääni sai sen hänen -sivulleen, ja vaikka se mielellään kaikin voiminsa olisi halunnut -seurata löytämiään tuoreita jälkiä, oli mulatti opettanut sen yöllä -ajamaan otusta hitaasti eikä haukkumaan; toiset samanrotuiset koirat -olisivat päästäneet kaikuvan haukunnan. - -Pari tuntia kesti metsästäjäin kulkea, ennenkuin näkivät edessään sen -lehdon, jossa cibolero vietti yötä. - -Nähdessään sen viittasi mulatti sitä kohden kädellään ja sanoi -seuralaiselleen: - -"Katsos, Pepe poikaseni, tänne on koira meidät johdattanut! Panenpa -onzan vetoa, että cibolero on täällä! -- Niin totta kuin olen Manuele, -niin täällä hän on!" - -Päästyään noin 500 askeleen päähän lehdosta, huusi mulatti koiran -takaisin jäljiltä ja käski sen seurata perässä. Samantekevää oli oliko -vainottu lehdossa tai ratsastanut läheltä, koiran levoton käytös -osotti, että saalis oli lähellä. Sentähden ei enää tarvittu viisaan -eläimen apua. Nyt tarvittiin kavalaa metsästäjää, ja viekkaasti oli -meneteltävä. - -Keltainen metsästäjä ei ratsastanut suoraan lehtoon, vaan kiersi -kaaressa, aina yhtä etäältä. Zambo ja koirat seurasivat häntä. - -Päästyään rantaan vievän leveän tien aukolle näkivät he äkkiä kirkkaan -valkean, joka sai heidät hämmästyneinä pidättämään hevosensa. He -näkivät nyt selvästi nuotiotulen keskellä lehdon sisällä olevaa aukkoa. - -"Johan sen arvasin, Pepe poikaseni!" sanoi mulatti hiljaa tyytyväisenä. -"Se narri nukkuu kai tuolla -- ei aavistakaan, että me voisimme yöllä -seurata jälkiä -- ei pidä yöilmasta -- on tehnyt tulen -- luulee -olevansa turvassa. -- Tietää paikan -- viekkaasti ajateltu -- tuli -näkyy vaan kahdelta puolen. -- Kas, tuolla on hevonenkin; Nyt se -saadaan!" - -Selvästi näkyi hevonen lähellä nuotiota. - -"Onpa totisesti amerikalainen tuhmempi kuin luulinkaan", jatkoi -mulatti. "Mutta katsos! Tuollahan se mies nukkuu! Tosiaankin!" - -Tyytyväisenä viittasi mulatti mustaan olentoon lähellä tulta. - -Ei epäilemistäkään, cibolero nukkui lähellä tulta. - -"Santisima! Hän se on", selitti Zambo; "vallan tulen vieressä; hän on -tuhma, mutta hän luottaa pimeään yöhön". - -"Siellä ei ole koiraa; oikeassa olit Pepe! Hiljaa -- nyt se ratkee! -- -Ei enää sanaakaan -- seuraa minua!" - -He ratsastivat nyt kaartaen joen rantaa kohden. Suuri halu oli heillä -hyökätä kohta uhrinsa päälle. - -He tunsivat hyvin lehdon, sillä he olivat ampuneet siellä usein -pensastosta hirviä. Lähellä rantaa sitoivat he hevoset ja koirat -pajukkoon ja alkoivat hiipiä tulta kohden. - -Yö oli tyyni. Ei lehtikään värähtänyt, ja pieninkin kahahdus olisi -voinut kuulua tulelle. Kauvempaa kuului veden loiske Pecos-joessa, -arosuden ulvontaa, ja yölinnun valittavaa ääntä. -- Kaikki oli muuten -hiljaa, ja vaikka rosvot kulkivat tiheätä pensastoa, ei risaustakaan -kuulunut. Ei lehtien kahina, ei taittuvien oksien ritinä, eikä kuivan -riisin kahina polven tai käden painosta ilmaissut ihmisten liikkeitä. - -Miehet luikertelivat käärmeinä tiheikössä. Lopulta pääsivät he niin -lähelle, että saattoivat helposti nähdä kaikki esineet tulen lähellä. -Siellä näkivät he ciboleron mangan, sombreron, saappaat kannuksineen. -Hevosen liekana oli lasso, jonka toinen pää varmaan oli sidottu -nukkuvan käteen. Heti tunsivat he varman saalinsa. - -Hevonen näkyi äkkiä säpsähtävän. Se polki maata, mutta oli sitten taas -ihan hiljaa. Mikähän peljästytti valpasta ratsua? Olikohan petoja -läheistöllä? - -Ei, peto se ei ollut -- jokin suurempi vaara uhkasi; onnettomuus uhkasi -nukkuvaa pakolaista, eikä ollut ketään varottamassa häntä. - -Aukon etelänpuolisesta pensaikosta pistihe näkyviin ihmisen kasvot. Ne -näyttäytyivät vaan hetkiseksi, sitten ne jälleen katosivat. Kerran nämä -kasvot nähtyään ei niitä enää saattanut unohtaa. - -Kasvojen keltainen väri ilmaisi, että mies oli Manuele. - -Minkälainen ilme niillä kasvoilla oli? Silmissä oli kauhean ilon ilme -ja huulilla hirvittävä hymy! Se tiesi sitä, ettei onnettomalla uhrilla -ollut armoa odotettavissa. - -Pian ilmestyi mulatin naama uudelleen, ja tällä kertaa Zambonkin. - -Molemmat katselivat nukkuvaa kohden. Menestys näytti varmalta -- uhri -oli heidän vallassaan. - -Jälleen katosivat vakoojat. Mutta pian ilmestyi mulatin pää uudelleen -aukosta ihan lähellä maata. Sitten seurasi koko ruumis. Ja kohta oli -mulatti matkalla nukkujaa kohden. Zambo seurasi jäljessä. Pehmeä ruoho -ei kahissut heidän allaan. He ryömivät vatsallaan ja näyttivät suurilta -sisiliskoilta. He siirtyivät yhä eteenpäin perätysten. - -Keltainen metsästäjä kulki edellä. Oikeassa kädessä oli hänellä -pitkäteräinen metsästyspuukko, vasemmassa pyssy. - -Molemmat olivat valmiit heittäytymään uhrinsa kimppuun, jos hän -sattumalta äkkiä heräisi. - -Vihdoin oli mulatti enää kolmen jalan päässä nukkujasta. Silloin kohosi -hän polvilleen tehdäkseen loppuhyökkäyksen. - -Kun hän oikasi itsensä, valaisi tuli hänen kasvonsa. Mutta silloin -tulikin ratkaiseva hetki. - -Kuului rihlapyssyn laukaus, ja erään lähellä olevan tuuhean tammen -latvasta leiskahti tuli ja hulmahti savua. Mulatti hypähti ilmaan -kauheasti karjaisten, levitti kätensä, horjui muutamia askelia -eteenpäin, pudotti käsistään aseet ja kaatui suulleen tulta kohden. -Zambokin hypähti seisaalleen ja, luullen nukkujan ampuneen, syöksyi -hänen kimppuunsa. Rajusti iski hän puukkonsa nukkujan kylkeen. Mutta -tämä makasi vaan yhtä rauhallisesti. - -Mutta samassa peräytyi hän kauhusta huudahtaen ja pakeni, välittämättä -haavottuneesta toveristaan, suoraa päätä tiheään pensaikkoon. -Merkillinen ruumis makasi nuotion ääressä yhtä rauhallisesti. - -Kun Zambo oli poistunut, kiipesi tammen oksia alas musta olento. Se -oli sama tammi, josta laukaus oli ammuttu. Kuului kimeä vihellys, ja -samassa oli ciboleron mustangi tammen juurella, laahaten lassoa. - -Puolialaston mies pitkä pyssy kädessään istahti kohta sen selkään, -jonka jälkeen ratsastaja kiiruusti katosi tasangolle. - -Kukahan sitten oli se merkillinen olento nuotion ääressä, kun se ei -ollut cibolero Carlos? Olihan siinä hänen mangansa -- saappaansa -- -sombreronsa kaikki vaatteensa! -- Mutta itse ei hän ollut niissä. Sitä -vastoin oli juuri hän se, joka tammesta oli laskeutunut hevosen selkään. - -Katsokaamme mitä hän puuhaili lehdossa yksin ollessaan, sillä aikaa kun -rosvot olivat matkalla sinne. Siitä arvotus selviää. - -Päästyään lehdon aukkoon pysähtyi Carlos ja alkoi kohta vaalia Ciboloa. -Varovasti laski hän koiransa pehmeälle ruoholle, silitti hiljaa sen -karvaa ja jutteli lohduttavasti, kuin koira olisi voinut sitä ymmärtää. - -"Odota vielä hetkinen, vanha ystävä, tehdään olo täällä ensin -turvalliseksi, sitten hoidellaan haavojasi!" - -Mielellään hän ne olisi kohtakin sitonut, mutta ensin oli suoritettava -muutamia tärkeitä töitä. - -Hevosen syödessä nurmiheinää toteutti cibolero matkalla tekemänsä -suunnitelman. - -Ensin viritti hän tulen. Yö oli kylmä, ja niinkin karaistuneelle -miehelle kuin cibolero teki nuotio hyvää. Kuivia oksia ja puunrunkoja -oli kaikkialla, joten niistä helposti sai oivallisen kokon. Liekit -valaisivat kirkkaasti koko aukon. - -Mahtavat pitahayakaktukset kohosivat matalasta pensaikosta kuin -kivipatsaat, ja herättivät hänen huomionsa. - -Hän meni erään kaktuksen luo ja taittoi sen puukollaan. Sitten veisteli -ja lyhenteli hän siitä oksia ja laahasi sen nuotion luo. Ei suinkaan -hän aikonut heittää sitä tuleen? - -Tuore, mehevä puuhan sammuttaisi tulen -- Eikä hän niin aikonutkaan. - -Hän asetti puun muutamien jalkojen päähän tulesta niin ja sovitteli -oksat siten, että se näytti ruumiilta. - -Sitten levitti hän avaran mangansa sen yli. Ei puuttunut kuvalta -muuta kuin pää ja jalat. Ruohoista teki hän pään kokoisen pallon, -kääri kaulahuivinsa taitavasti sen ympärille ja pani sitten hattunsa -sen päälle kuin tahtoisi nukkuja suojella kasvojaan kasteelta tai -moskiitoilta. Ruoholla täytetyt saappaat toimittivat jalkojen virkaa. - -Se työ oli vaikein petoksen peittämiseksi, sillä metsästäjien tapaan -olivat jalat tuleen päin. Varret asetti hän koukkuun kaktusreisiä -vastaan ja jätti kannukset paikoilleen, niin että ne tulen valossa -jo kaukaa välähtelivät. Viitan liepeet heitti hän sopivasti varsien -suitten yli. - -Lopuksi vielä silitteli hän työtään, korjaili viitan poimuja hiukan. Ja -kuva oli tosiaan nukkuvan miehen näköinen. - -Cibolero katseli sitten eri puolilta työtään ja arvattavasti piti sitä -onnistuneena, koskapa huulille tuli tyytyväinen hymy. Jopa häntä vähän -naurattikin. - -Ja jokainen olisi varmaan pitänyt sitä väsyneenä matkamiehenä, joka -nukkui kannukset saappaissa. - -Carlos kutsui sitten luokseen hevosen, joka kohta tulikin; talutti sen -vähään matkaan tulesta ja sitoi suitset satulannuppiin. - -Hyvin opetettu eläin tiesi kyllä mitä tarkotettiin: se ei saisi syödä -ennenkuin herra päästi ohjakset irti. - -Sitten irrotti cibolero lasson; toisen pään solmi hän kuolaimiin, -toisen pään vei kuvan käteen, jotta näyttäisi siltä kuin pitäisi -nukkuja lasson päästä kiinni. - -Vielä ei ollut kaikki kunnossa. Cibolero katseli puita ja huomasi -silloin aukon reunassa suuren tammen, jonka vaakasuorat oksat -ulottuivat kauvas aukolle. Latvapuoli oli taajalehväistä, ja lianit -sitä vielä tihensivät. Tämä puu oli suurempi ja tuuheampi kuin muut. - -"Kuin minua varten luotu", ajatteli cibolero. "Kolmenkymmenen askeleen -päässä. Juuri parhaalla matkalla pyssylleni". - -"He eivät nähtävästi tule isoa tietä joelta, sillä heidät voisi silloin -helposti nähdä -- sellaista varomattomuutta eivät jälkien seuraajat -koskaan tee; siltä taholta he kaiketi tulevat, mutta ryömivät kai -pensastosta ukkoani kohden". - -Cibolero kiipesi sitten tammeen ja teki siellä oksien haarukkaan -sammaleista mukavan sijan ja kiipesi jälleen alas. Sitten otti hän -koiran syliinsä, nosti sen olalleen ja kiipesi jälleen puuhun, laski -koiransa pehmeälle sammalvuoteelle; ja siinä tuntui Cibolo viihtyvän -hyvin. - -Carlos näytti tämän suoritettuaan rauhottuneen. - -Pian löysi hän itselleenkin sopivan oksahaarukan. Hän kävi noutamassa -pyssyn maasta. Selkänsä nojasi hän erääseen vahvaan oksaan, ponnisti -jalkansa toiseen oksaan ja kolmanteen tuki hän käsivarttaan. - -Pyssynpiipun asetti hän erääseen oksanhaaruun pitäen kiinni tukista. -Pyssy oli tosin ladattu, mutta vielä halusi hän sitä tarkastaa. -Olisihan kaste voinut kostuttaa sytytysruudin. Hän pani huolellisesti -uutta ruutia sytykkeeksi. - -Cibolero ei heittänyt mitään sattuman varaan, jo ennestään tiesi hän -varovaisuuden suuren hyödyn. - -Eikä ollut ensinkään ihmeellistä, että hän nyt oli varovainen, sillä -uhkasihan häntä entistä suurempi vaara. Kostean sytytysruudin tai -väärään osuneen laukauksen vuoksi olisi hän voinut menettää henkensä. -Sillä vaikeata oli paeta sellaisia vainoojia kuin mulattia ja zamboa. - -Hyvin hän oli valinnut yösijansa. Sieltä näki hän yli koko aukon. Ei -mitään jäänyt häneltä huomaamatta, ja tavallisella sitkeydellään päätti -hän tyynesti odottaa, eikä suotta olla liiaksi rauhaton. - -Siten kului tunti. Se tuntui hänestä ijankaikkisen pitkältä, sillä joka -hetkihän saattoi varrota vimmattua taistelua. - -Carlos raukka! Olisivatpa vihollisesi presidiossa tietäneet, kuinka uni -karttoi silmääsi, ja kuinka suuria tuskia kärsit, niin ehkä olisivat -heittäneet kostonsa. - -Vihdoin kuitenkin odotus loppui. Hän näki mulatin keltaisen naaman -pilkistävän pensastosta, ja mielellään olisi hän jo silloin laukaissut. -Mutta pää katosi aina yhtä nopeasti. - -Nyt tuli hän taas näkyviin. Jokohan nyt laskisi? - -Lähemmäksi ryömi mulatti yhä toverinsa seuraamana. - -Äärimmäisilleen jännityksissään odotti Carlos, kunnes mulatti kohosi -polvilleen kasvot tulta ja tammea kohden. Se oli ratkaiseva hetki. -Sormi koski liipasinta; tulisuihku suhahti tammen latvasta, ja -ciboleron tarkka kuula oli lävistänyt mulatin pään. - -Kun zambo kauhun vallassa oli poistunut läpi tiheikön, ja cibolero -lähtenyt ratsullaan ajamaan häntä takaan, ei paikalle jäänyt ketään -elävää olentoa. - -Mulatin jättiläismäinen ruumis oli entisessä asennossaan, kädet -levällään ja toinen käsi tulessa. Se sammutti allaan olevat kekäleet. -Tulen valossa näyttivät hänen kasvonsa kamalilta. - -Keltainen metsästäjä oli kuollut. - -Hänen kättään nuoleksivat liekit eivät enää tuottaneet tuskaa. - -Toverinsa hylkäämällä, eikä kenenkään suremana makasi siinä se konna, -joka rahanhimosta oli tarjoutunut salamurhaajaksi. - -Mutta mihinkä olivat toiset joutuneet? He näyttivät syösseen eri -haaralle kuin toisiaan pakoon. Zambo oli juossut sille taholle mistä -oli tullutkin. Ei hetkeksikään hän pysähtynyt, juoksi vaan hengen -tiestä. Oksien kahina ja räiske todisti hänen hurjaa menoaan. Kaikki -oli taas hiljaista. Ei kuulunut edes kaukaista kavionkapsetta. - -Carlos ei ollut suinkaan lähtenyt zamboa pakoon. Zambo kyllä olisi -välttänyt mielelläänkin kohtausta, mutta cibolero tahtoi saada tavata -häntä. - -Hän tiesi zambon nyt menettäneen kaiken rohkeutensa. Toverinsa kuolema -niin merkillisellä tavalla oli saanut mustan miehen ihan kauhusta -hulluksi. - -Hän tahtoi vaan päästä pakoon -- sen tiesi cibolero. - -Carlos oli arvannut vihollisten lähenevän lehdon eteläpuolelta, -senvuoksi olikin hän etupäässä sinnepäin tähystellyt. Hän oli oikein -arvannut. - -Edelleen arveli hän heidän jättäneen hevosensa vähän loitommalle -samalle suunnalle etteivät kavionäänet kuuluisi. Siinäkin oli hän -oikeassa. Ja selvää oli edelleen, että zambo rientäisi suoraa päätä -hevosten luo. Sitä Carlos mietti nähdessään vihollisensa syöksyvän -pensastoon. - -Ja juuri niin menetteli zambo. Nähdessään toverinsa kaatuvan, ajatteli -zambo heti pakoa. - -Hän aikoi juosta hevosten luo niin pian kuin mahdollista, istua -satulaan ja nelistää karkuun. Hän toivoi, ettei cibolero niin pian -löytäisi hänen jälkiään; ja yön pimeydessä toivoi hän pääsevänsä pakoon -lumousta ja näkymätöntä vihollistaan. - -Mutta hän erehtyi. - -Cibolero oli arvannut hänen aikeensa ja ratsasti nyt minkä mustangin -kavioista lähti sinnepäin, missä arveli rosvojen hevosten olevan. - -Tasangolla kääntyi hän oikealle kiertämään lehtoa joelle päin. - -Joelle varmaan zambokin ratsastaisi; siellä voisi hänet ampua. - -Carlos aikoi nyt ladata pyssynsä. Ei ollut ehtinyt ennen. Hän etsi -ruutisarvea. Mutta se oli poissa. Samoin oli poissa kannikehihnakin. -Ne olivat varmaan tarttuneet johonkin tammen oksaan, kun hän laskeutui -alas. - -Kiukussaan tästä seikasta aikoi hän juuri palata hakemaan niitä, kun -samassa tiheiköstä vähän matkan päässä hiipi musta varjo. Se oli zambo. - -Hetkisen oli Carlos epätietoinen. Pitikö hänen palata hakemaan -ruutisarvea ladatakseen pyssyn ja päästää vihollisensa pakoon? Pitkää -aikaa ei zambo tarvinnut päästäkseen hevosten luo. Sitten oli ciboleron -enää vaikeata saavuttaa vihollisensa, kun tämä pääsisi ratsaille ja -niinkin paljo edelle. Sitäpaitsi oli yö. - -Toinen vihollinen oli tosin kuollut, mutta mielellään hän halusi päästä -tästä toisestakin. - -Siihen kehotti häntä viisaus ja kostonhimo, jota vielä oli kiihottanut -salamurhaajien hankkeet. - -Sitäpaitsi tiesi cibolero, ettei hänen henkensä ollut turvassa niin -kauvan, kun vaan toinenkin rosvoista oli elossa. Sentähden ei zambokaan -saanut hengissä lähteä. -- Nopeasti teki Carlos päätöksensä, jätti -pyssynsä maahan, käänsi hevosensa ja ratsasti nopeasti joellepäin. Pian -oli hän vihollisensa luona. - -Kun zambo näki, että tie hevosien luo oli suljettu, päätti hänkin -antautua ratkaisevaan taisteluun. Mutta ennenkuin Carlos ehti hypätä -alas hevoseltaan ja käydä vihollisensa kimppuun, valtasi pelko -uudelleen zambon, ja kiiruusti heittäytyi hän pajukon läpi jokeen. - -Sitä ei Carlos osannut arvatakaan. Hämmästyneenä ja pettyneenä näki hän -vihollisensa pakenevan. - -Seuraisiko hän perässä jalkasin vaiko hevosella? Ei ollut aikaa -pitkältä siekailla, sillä jo nousi zambo vastaiselle rannalle ja juoksi -tasankoa minkä vaan jaloista lähti. - -Hevosen olisi ollut mahdotonta nousta äkkijyrkälle vastaiselle -rannalle, eikä ollut aikaa hakea kaalamoa. Joka hetki oli kallis, ja -zambo pakeni kuin vainottu hirvi. - -"Minäkin koetan", sanoi päättäväinen cibolero ja syöksyi jokeen. - -Pian ui hän toiselle rannalle. Nopeasti kiipesi hän rantatörmää ylös ja -juoksi vihollisensa jälkeen. - -Tämä oli tosin edellä noin pari sataa askelta, mutta cibolero oli -paljoa nopeampi juoksija. Ennenkuin zambo oli ehtinyt juosta vielä -parisataa askelta, oli matka heidän välillään jo lyhentynyt puoleksi. -Selvää oli siis, että cibolero pian saavuttaisi zambon, vaikka tämä -juoksikin hengen tiestä. - -Ajoa kesti tuskin kymmentä minuuttia. Carlos läheni yhä. Zambo kuuli -hänen askeleensa jo ihan takanaan. Hän huomasi, että oli suotta enää -juosta. Sentähden pysähtyi hän odottamaan päällehyökkäävää vihollista. -Seuraavassa hetkessä seisoivat he jo lähekkäin, tuskin kymmenen -askeleen päässä toisistaan. Molemmilla oli käsissään suuret puukot, -joitten terät hämärässä yössä kamalasti välähtelivät. Tuskin ehtivät he -henkeä vetämään. Raivoisasti iskivät he yhteen ja alkoivat hirvittävän -kaksintaistelun. - -Kauvan ei tämä ottelu kestänyt, tuskin minuuttiakaan. Väkevin ottein -pitivät he kiinni toisilla käsillään koettaen väistää iskuja, -hypähtelivät ja kiemurtelivat. Mutta sitten kaatui toinen maahan -raskaasti huokaisten. Zambo kaatui. Hetkisen kiemurteli hän tuskissaan -maassa koettaen päästä jalkeille, mutta kaatui jälleen maahan. Vielä -muutamia sätkähdyksiä, ja sitten makasi hän liikkumatta. Henki oli -lähtenyt. Cibolero kumartui tarkastamaan ruumista. Hämärässä saattoi -hän tuskin nähdä että kuolema jo löi leimansa näille inhottaville -kasvoille. Huulet valkenivat ja silmät kangistuivat. - -Kauvempaa ei tarvinnut Carloksen epäillä, tästä vihollisesta oli hän -päässyt rauhaan elinijäkseen. Tultuaan siitä vakuutetuksi palasi hän -hitaasti Pecos-joelle. Toisin tuntein ui hän nyt joen yli uudelleen, -otti pyssynsä ja meni etsimään ruutisarveaan. Se olikin tammen alla. -Ladattuaan kiväärinsä uudelleen, meni hän rosvojen hevosia hakemaan. - -Ne löysi hän läheltä pajukkoa. Koirat makasivat erään puun juurella -vähässä matkaa sieltä. Ne molemmat hän ampui. Hevoset irrotti hän ja -laski vapaiksi tasangolle. Sitten palasi hän lehtoaukolle. - -Siellä kantoi hän koiran alas puusta ja toi nuotiolle. Tuli oli jo -osittain korventanut keltaisen metsästäjän. Inholla katseli Carlos -tätä kamalaa näkyä, puki ylleen vaatteensa, istui ratsaille ja kulki -mietteisiin vajonneena takaisin luolalle. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - -Cibolero vangitaan. - - -Kolme päivää oli kulunut siitä kun kapteeni Roblado kävi rosvojen -luona, ja nämä hyvän palkkion yllyttäminä lähtivät hyvin toivein -ihmismetsästykseen. - -Aika tuntui upseereista ijankaikkisen pitkältä. Joka tunti odottivat he -uutisia salamurhaajilta. - -He eivät voineet epäillä metsästäjien intoa -- siihen oli tapporaha -liian suuri --, ja keltaisen metsästäjän tunnettu taito taas oli -takeena hankkeen onnistumisesta. - -Mutta kärsimättömästi he sittenkin vartosivat tietoja, ainakin -sitä, että metsästäjät jo olivat jäljillä, vaikkeivät vielä olleet -saavuttaneetkaan ciboleroa. - -Hyvin he siitä syystä hämmästyivät, kun muuan paimen kertoi löytäneensä -tasangolta kaksi miehen ruumista. Toisen oli hän tuntenut mulatti -Manueleksi, toisen hänen arvoisaksi toverikseen Pepeksi. Varmasti -olivat he murhatut. Ruumiit olivat olleet lähellä erästä lehtoa -Pecos-joen rannalla. Sudet ja muut pedot olivat ne jo suureksi osaksi -syöneet. Vaatteenriekaleista ja aseista vakuutti paimen ne tunteneensa. - -Aluksi ei San Ildefonsossa ensinkään voitu selittää tätä merkillistä -murhaa, mutta otaksuttiin, että indios bravos sen olivat tehneet. - -Kuinkapa hyvät ildefonsolaiset olisivatkaan voineet aavistaa, että -heidän oma kuvernöörinsä kapteeni Robladon kautta oli palkannut -ciboleron salamurhaajiksi nämä rosvot, jotka niin arvaamatta nyt itse -olivat joutuneet surman omiksi. - -Luultiin intiaanien metsästysretkellä surmanneen nämä siirtolaiset. - -Vizcarra käski heti rakuunaosaston lähtemään paimenen opastamana -murhapaikalle. Rakuunat palasivat ja kertoivat asian kokolailla toisin -kuin paimen. - -Oli käynyt selville, etteivät intiaanien nuolet olleet surmanneet -metsästäjiä, vaan jonkun valkoisen miehen pyssy. - -Sitä otaksumaa vahvisti sekin seikka, ettei heidän hevosiaan oltu -viety, vaan laskettu vapauteen tasangolle, ja että koirat oli ammuttu. -Se nähtiin niitten raadoista joen rannalla. - -Murhaaja tai murhaajat eivät olleet myöskään huolineet metsästäjien -vaatteista eikä aseista, jota eivät suinkaan intiaanit olisi tehneet. - -Kun koirien raatojen lähellä oli hevosen jälkiä, joista useat -varmuudella sanoivat tuntevansa ciboleron mustangin kaviot, niin jo -arvattiin, että murhaaja oli ollut cibolero. - -Häntä epäiltiin sitäkin suuremmalla syyllä, kun cibolero ja keltainen -metsästäjä aina olivat olleet vihamielisellä kannalla toisiinsa. -Luultavasti oli mulatti ammuttu nukkuessaan nuotion ääressä, koskapa -hänen ruumiinsa oli pudonnut tuleen ja osaksi hiiltynyt; toveri -sitävastoin oli paennut, mutta cibolero oli saavuttanut hänet ja -tappanut puukolla. - -Siirtolaiset sadattelivat yhä kovemmin sitä jumalatonta miestä. Hänen -nimeään mainittaessa ristivät ihmiset itsensä tai lausuivat rukouksen; -äidit pelottivat hänellä pahankurisia lapsiaan. - -Ciboleron nimi herätti laajalti suurempaa kauhua kuin intiaanien -hyökkäys. - -Taikausko sai nyt hyvää vauhtia. - -Ei enää monikaan epäillyt sitä, ettekö hänen äitinsä ollut noita, -ja hänen äitinsä avustamiksi tai yllyttämiksi luultiin ne monet -ihmeelliset teot, joista poikaa syytettiin. - -Jospa se kauhea mies vaan olisi voitu vangita! Mutta kukas paholaisen -kiinni voisi saada ja rangaista? - -Moni hurskas ja kunniallinen porvari ehdotti totuudessa, että Carloksen -äiti -- noita -- vangittaisiin ja poltettaisiin. Jollei sitä tehtäisi, -ei ciboleroa koskaan saataisi kiinni. Vasta kun noita oli poltettu, -voitaisiin poika saada oikeuden rankaiseviin käsiin. - -Todennäköisesti olisi näitten yltiöhaaveksijain mielipide voittanut -rauhallisemmin ajattelevan vähemmistön, jollei samaan aikaan olisi -sattunut tapauksia, jotka kokonaan muuttivat aseman. - - * * * * * - -Eräänä sunnuntai-aamuna tulivat ihmiset juuri ulos kirkosta, kun eräs -hiekkainen ja hikinen ratsastaja nelisti katuja ja pysähtyi plazalle -- -torille. - -Kaikki seisahtuivat ihmettelemään kuka niin meluavasti häiritsi -pyhärauhaa. Miehellä oli yllään rakuunan asepuku, ja hänen kasvoistaan -saattoi päättää hänellä olevan tärkeitä uutisia. - -Ratsastaja oli kersantti Gomez. - -Pian oli uteliaita suuri joukko hänen ympärillään, ja tuskin oli hän -ehtinyt lausua muutaman sanan, kun jo ilo remahti julki väkijoukosta. - -Päivän pyhyys oli unohdettu, hattuja heitettiin ilmaan ja vivat-huutoja -kuului kaikkialla. - -Miehestä mieheen kulki sana: - -"Pakolainen on vangittu!" - -Voiko parempaa uutista odottaa? - -Ratsastaja oli puhunut totta. - -Carlos oli vangittu, ja nyt rakuunain hallussa. - -Ei oltu häntä vangittu väkivallalla eikä viekkaudella. Petos oli -suorittanut asian. Eräs hänen omasta väestään oli hänen pettänyt. - -Mutta kuinka oli muuten niin valpas Carlos joutunut sellaiseen -onnettomuuteen? - -Catalina oli luvannut isälleen selittää asioitten oikean laidan ja -tapausten kulun presidiossa. Siten paljastuisi upseerien katala -menettely. -- Niin toivoi Carlos, mutta siinä hän pettyi. - -Don Ambrosio oli sairastunut, ja tytär pelkäsi hänen kuolevan. - -Cibolero ei tahtonut eikä voinut jättää omaisiaan enää siirtolaan, -mistä hän oli ajettu maanpakoon, ja missä ei heilläkään ollut mitään -turvaa. - -Tilapäinen asunto erämaassakin oli varmempi, kuin asunto vihollisten -keskellä. - -Vaikeata tosin oli kuljettaa pois tarkkaan vartioidut omaiset, mutta -cibolero oli keksinyt siihen keinon. - -Ja se olisi varmaan onnistunut, jollei hänen omassa väessään olisi -petturiksi ruvennut muuan peoni, renki, joka oli ollut muassa -viimeisellä metsästysmatkalla. Tämä mies ilmiantoi hänet vihollisille. - -Carlos oli ranchossa suorittamassa viimeisiä valmistuksia. - -Äiti ja sisar olivat hyvin iloissaan, kun kauvan kaivattu Carlos oli -jälleen kotona. Innolla järjestelivät he asioita kuntoon. Hevosen -oli hän piilottanut pensaikkoon vähän matkan päähän majasta. Koira -ei pahaksi onneksi ollut hänellä mukana. Se sairasti vielä haavojaan -luolassa. - -Eräs hänen rengeistään oli vartioimassa. Koira oli ennen hoitanut sen -tehtävän erinomaisesti. - -Tämän rengin olivat Vizcarra ja Roblado hiljan lahjoneet, ja niinpä -menikin petturi, sensijaan että olisi isäntäänsä suojellut, heti -ilmiantamaan hänet presidioon, sanoen kapteenille: - -"Cibolero on täällä. -- Tulkaa heti!" - -Heti ratsasti asestettu joukko majalle ja piiritti sen. Taistelussa -haavottui ja kuoli usea rakuuna, mutta ylivoimalla sentään Carlos -lopulta voitettiin, vaikka hän tekikin vimmattua vastarintaa. - -Tuskin oli Gomez ollut viittä minuuttia torilla, kun torven ääni -ilmotti sotilasosaston lähestyvän. - -Keskellä sotilasryhmää oli cibolero, lujasti sidottuna muulin selkään -ja lukuisan sotilasjoukon vartioimana. - -Huhu sellaisesta yleistä mielenkiintoa herättävästä tapauksesta levisi -kulovalkean tavoin kaupungissa, ja torille riensi kuka kynnelle kykeni -katsomaan kuuluisaa cibolero Carlosta. - -Ei enää nyt peljätty tätä koko seudun kauhua; hän ei voinut enää -vahingoittaa. - -Mutta ei Carlos yksin kiinnittänyt puoleensa yleisön huomiota. Siellä -oli muutakin merkillistä katseltavaa. - -Hetken päästä nähtiin lähestyvän erään toisen sotilasryhmän. - -Ne kuljettivat hitaasti kahta muuta vankia. - -He olivat naisia. Toinen, vanhempi nainen oli ciboleron äiti, ja nuori -kalvakka tyttö hänen rinnallaan oli ciboleron sisar Rosita. - -Luultuja noitia kuljetettaessa väkijoukon halki, iskivät heihin vaan -tylyt katseet. Ihmiset kammosivat heitä. Sadatellen saatettiin heitä -raskasta tietä vankilaan. - -"Muera la hechicera! Muera!" -- "Kuolemaan noita!" -- kuului huutoja -armottomasta kansajoukosta. - -Ei edes nuori, katkerasti itkevä, hajahapsinen tyttö herättänyt sääliä -tässä intohimojen sokaisemassa väkijoukossa. Kuului vaan kolkkoja -huutoja: - -"Muera las dos! Madre y hija!" -- "Kuolemaan molemmat, äiti ja tytär!" - -Sotilaitten täytyi suojella heitä ihmisten raivolta, kunnes heidät -lopulta työnnettiin vankilaan. - -Onneksi ei Carlos nähnyt sitä. - -Hän ei edes tiennyt heitä vangitun. Hän luuli heidät jätetyn rauhaan -kotiin, ajatteli vihollisten koston rajottuvan vaan häneen. -- Ei hän -tiennyt vihollistensa katalia aikeita. - - * * * * * - -Naiset vietiin calabozoon -- kaupungin vankilaan, -- mutta nuori ja -voimakas cibolero, jonka irtipääsöä peljättiin, vietiin presidion -holveihin, josta hänen oli mahdoton paeta. - -Synkissä mietteissään ei hän huomannut sitä, kuinka illalla myöhään ovi -avautui, ja joku tuli hänen koppiinsa. - -Linnanpäällikkö ja Roblado tahtoivat nauttia kostostaan täydellisesti. - -Yhdessä ystävineen olivat he juoneet iloissaan yrityksensä lopullisesta -onnistumisesta. Nyt tulivat he pilkkaamaan sidottua vankiaan. He -loukkasivat ja häpäisivät häntä kaikin tavoin, ja kauan kuunteli hän -sitä vaieten. - -Vihdoin loppui vangin kärsivällisyys. Vizcarran viimeinen raaka pilkka -sai hänet vastaamaan, ja kun cibolero siinä viittasi muun muassa -everstin kasvoihin saamaan kolahdukseen, oli Vizcarran kiukku vallan -tavaton. Tikari kädessä hyökkäsi hän vangitun uhrin päälle ja olisi -ehkä tappanut hänet, jollei Roblado olisi häntä hillinnyt. - -Hän kuvaili everstille vastaista koston suloisuutta, josta niin paljo -toivoivat. Everstihän aikoi pilata koko huvin. - -"Antakaa sen kurjan raukan elää!" sanoi hän everstille, ivallisesti -silmäillen Carlosta, "huomennahan on hänellä juhlapäivä, olisihan -vahinko, jollei hän saisi myöskin juhlia!" - -Everstikin vähitellen tyyntyi, purettuaan vihansa ukkosta ensin siten, -että iski puolustukseen kykenemätöntä vankia nyrkillä kasvoihin. Sitten -jättivät upseerit vangin yksin miettimään sitä huomenna luvattua -'juhlaa.' - -Carlos saattoi syystä odottaa mitä pahinta. Armoa ei hänen tarvinnut -toivoa kunnan -- eikä sotilashallinnon puolelta. - -Varmaan tarkotettiin 'juhlalla' sitä, että hän vietäisiin mestattavaksi. - -Hänen sielunsa oli suuresti murheissaan, ei niinkään paljo itsensä kuin -vangittujen omaistensa tähden. - -Pitkän yön kuluttua tunkeutui ikkunaluukusta hiukan aamuhämärää. - -Aina vangitsemisestaan asti ei hän ollut saanut syödä eikä juoda. Ei -lohdutuksen sanaa, ei katsettakaan! Ei yksikään ystävä käynyt häntä -katsomassa -- ei näkynyt merkkiäkään siitä, että yksikään sydän sykki -myötätuntoisesti hänelle, tai kärsi hänen puolestaan! - -Tuli puolipäivän aika. - -Hänet laahattiin ulos vankilasta. Sotilaat asettuivat järjestykseen -hänen ympärilleen ja veivät hänet pois. - -Mihin hänet vietäisiin? - -Jokohan mestattavaksi? - -Hänen silmiään ei oltu peitetty, senvuoksi näki hän kuljettavan -torille, joka oli täynnä ihmisiä. - -Ihmisiä oli asettunut niin paljo kuin oli mahtunut. Katoille ja -parvekkeille ympäri torin. Siinä oli hacendadoja, rancheroja, -vuorikaivoksien omistajia, kaivostyömiehiä ja muita. - -Jokin merkillinen tapaus varmaan oli koonnut heidät tänne; ja sen näki -heidän kasvoistaankin, että he odottivat jotakin merkillistä näytelmää, -ehkä juuri sitä, josta Roblado oli puhunut. - -Kaikkialla, missä vanki kulki, pilkattiin häntä. - -Edelleen laahattiin häntä ja paiskattiin lopulta kaupungin vankilan -kovalle lavitsalle. - -Siinä asettui hän pitkälleen, kun lujaan sidotut kädet ja jalat estivät -häntä istumasta. - -Hän jäi yksin. - -Se sotilaspatrulli, joka oli hänet tuonut, jätti vartijat lukituille -oville ja poistui. Sitä todisti aseitten kalina. - -Hetkisen makasi vanki liikkumatta, melkein ajattelematta. - -Onnettomuus oli murtanut hänen voimansa, hän oli epätoivoinen -kohtalostaan. Ei voinut ajatellakaan pääsevänsä täältä vapaaksi. - -Eivät tosin seinät olleet erittäin paksut, eivätkä kiviset, vaan tehdyt -huonosta tiilestä. Mutta hänhän oli vangittu ja sidottu! Sitäpaitsi ei -hänellä ollut aseita eikä aikaa murtautua niitten läpi. - -Varmaankin läheni jo hänen mestauksensa täytäntöönpano. - -Ei hän peljännyt kuolemaa, mutta ero rakkaasta äidistä tuntui -katkeralta; -- hän ajatteli sisartaan ja hänen uhrautuvaista sydäntään; -hän ajatteli lapsuutensa leikkitoveria, ystävätärtään ja rakastettuaan. - -Eikä hän voinut edes heille lähettää mitään jäähyväistervehdystä? - -Näissä synkissä mietteissä ei hän huomannut, kuinka valo kopissa joskus -väheni. - -Joku lepero -- kerjäläinen -- oli kiivennyt toisen hartioille -katselemaan ikkunasta vankia. - -Carlos kuuli naurua, karkeata pilkkaa ja äitinsä nimen. - -Hetkisen päästä avautui ovi, ja Roblado huusi hänelle: - -"Kas niin, tappelukukko, olemme luvanneet teille tänään huvitusta, ja -sana on pidettävä. Nouskaa lavitsalle ja katsokaa torille! Siellä on -erinomainen näky! Nouskaa ylös nopeasti vaan, niin saatte nähdä itse! -Ha, ha, ha!" - -Kapteeni purskahti käheään nauruun, ja siihen yhtyivät toisetkin -käytävässä olijat. Ovi suljettiin jälleen, ja turhaan koetti Carlos -selittää tämän kehotuksen sisällystä. - -Mestattaisiinko torilla hänen viaton ystävänsä don Juan? - -Hänen mietteensä keskeytyivät pian; ikkuna-aukossa näkyi taas pää, ja -raaka ääni huusi: - -"Halloo, Carlos, puhvelinteurastaja, katsokaas tänne torille! Täällä on -teillä nähtävää. Katsokaapa äitiänne, noitavaimoa! Katsokaa kuinka hän -irvistelee! Ha ha, ha!" - -Ei myrkyllisen käärmeen puraisu -- ei vihollisen nyrkinisku kasvoihin -olisi voinut pikemmin ponnahuttaa Carlosta ylös kuin tämä puhe. - -Mutta hän oli unohtanut siteensä; pari kertaa horjahti hän ja kaatui -sitten polvilleen. - -Hän koetti uudelleen ja varovammin; se onnistui. Lopulta pääsi hän -vaivoin penkille ja saattoi katsella ulos ikkunasta. - -Siellä näki hän sellaista, mikä sai melkein jähmettymään hänen verensä -ja pusersi tuskanhien hänen otsalleen. - -Mikä kamala näytelmä! - -Hänen sydäntään ahdisti sanomaton tuska. Oli kuin joku olisi tarttunut -siihen rautakourin ja sitä äkkiä pusertanut. - -Osa toria oli väestä tyhjänä, ja rakuunat ajoivat tungeksijoita -loitommalle. - -Keskelle oli järjestetty istumasijoja upseereille, alcaldille, -kaupungin hallinnon jäsenille ja siirtolan arvohenkilöille. Toisissa -olosuhteissa olisi yleisö katsellut heitä, mutta nyt kiinnitti muu -heidän huomiotaan. Se oli muuan ryhmä lähellä Carloksen vankilaa. Tämän -ryhmän huomasi hän ensin. -- Mutta sitten ei hän muuta nähnytkään, ei -väkijoukkoa, eikä koreapukuisia herroja. - -Hän näki seuraavaa: - -Kahden pörrökarvaisen aasin selkään oli heitetty melkein maahan saakka -ulottuvat karkeat, mustat loimet. Niitä talutti merkilliseen mustaan -pukuun puettu lepero. Pari leperoa huiski piiskalla aaseja. - -Kummankin aasin seljässä oli ihmisolento, jonka jalat oli sidottu -aasin mahan alle. Kädet oli sidottu jonkinlaiseen punikeeseen aasin -kaulalle. Siten tuli istujan selkä kumaraan, ja pää roikkui alaspäin. -Asento oli muutenkin vaikea. He olivat naisia. He olivat paitasillaan -vyötäisille asti, hiukset olivat hajallaan ja roikkuivat aasin -kaulalle. Toinen naisista oli vanha ja harmaa, toinen taas elämänsä -keväässä, hän näytti kauniilta ja hänellä oli runsas kullankeltainen -tukka. - -Voi, Jumala, mikä näky se oli Carlokselle! Nyt ymmärsi hän Robladon -sanat. Uhreina olivat hänen äitinsä ja sisarensa. Hän tunsi heidät heti. - -Ei sydämeen ammuttu nuolikaan olisi tehnyt kipeämpää kuin tämä näky. - -Terävä, puoleksi tukahutettu huuto pääsi hänen huuliltaan, mutta siinä -oli suuren tuskan tuimuus! - -Senjälkeen oli hän vaiti. -- Hän näytti marmorikuvalta, ei käynyt -värähdystäkään kasvoissa -- sydämen tykytys näkyi pysähtyneen, silmien -katse oli tuijottava ja suu oli tiviisti kiinni. - -Vizcarra ja Roblado nauttivat suuresti kostostaan, joka jo näytti -hyvin onnistuneen. He seisoivat keskellä toria ja näkivät Carloksen -vankilanluukusta. He hymyilivät tyytyväisyydestä, mutta cibolero ei -nähnyt heitä. - -Muuan kirkonkello alkoi soida, mutta vaikeni pian. - -Se oli merkkinä kauhean toimituksen alkamiseen. - -Mustapukuiset aasinajajat taluttivat eläimet loitommalle vankilasta. - -Naisten kasvot olivat nyt osittain yleisöönpäin, mutta -hiukset peittivät ne. Kaksi pappia läheni heitä heiluttaen -ristiinnaulitunkuviaan ja mutisten naisille jotakin. Sitten peräytyivät -he jälleen. - -Sitten tulivat piiskamiehet. Merkin saatuaan kiinnittivät he ranteensa -ympärille varren tyvessä olevan hihnanmutkan ja alkoivat voimakkaasti -ruoskia melkein alastomia naisia. - -Iskuja annettiin säännöllisesti, ne laskettiin. Joka iskua seurasi -vako, ja jos siima sattui toisesti samalle kohtaa, tuli verinen viiru -ohueen paidanselkämystään. - -Mutta naiset eivät huutaneet, kummallista kyllä! - -Tyttö vähän kääntelehti iskujen sattuessa ja valitti hiljaa, mutta ei -huutanut. Karaistunut vanha äiti ei liikahtanutkaan. Ei mikään merkki -osottanut hänen kärsivän. - -Kun leperot olivat kukin kymmenen iskuansa jakaneet, kuului ääni -kansanjoukosta: - -"Basta por la nina! -- kylliksi tytölle!" - -Joukko yhtyi siihen, ja se lepero, jonka tehtävänä oli lyödä noidan -tytärtä, kiersi kokoon piiskansa ja astui sivulle. Toinen iski äitiä -täydet kaksikymmentäviisi kertaa. - -Rummunpärrytyksellä annettiin merkki, että ruoskinta keskeytettiin. -Aasit talutettiin torin toiseen kulmaan. - -Siellä alkoi ruoskinta uudelleen, ja julma lepero näytti lyövän entistä -kovemmin, aivan kuin vanhan vaimon selkä ei olisikaan ollut verillä. - -Tällä kertaa pelastui tyttö kidutuksesta väkijoukon vaatimuksesta, -mutta hänen täytyi sitä seurata häpeällisessä kulkueessa. - -Ruoskinnan jälkeen pärrytettiin taas rumpua, ja siirryttiin kolmanteen -ja neljänteen kulmaan, kunnes vaimo oli saanut täyden rangaistuksensa --- sata iskua. - -Kauhea näytelmä oli päättynyt, mutta vieläkään ei yleisö malttanut -poistua. Tunkeuduttiin naisraukkojen ympärille, jotka olivat joutuneet -ilkeän koston ja sokean taikauskon uhreiksi. - -Ihmiset olivat uteliaita. Ja vaikka he juuri olivat päässeet näkemästä -niin kauheaa rääkkäystä, ei sääliä missään näkynyt. - -Uskonkiihko tukahutti ihmisten lempeämmät tunteet. Ei kukaan säälinyt -noitaa eikä vääräuskoista murhaaja-ciboleron sisarta. - -Oli sentään sääliväisiäkin ihmisiä joukossa, koskapa hellät kädet -päästivät siteet, virvottivat vedellä taintuneitten päätä ja huulia. - - * * * * * - -Heitä odottivat yksinkertaiset ja karkeatekoiset rattaat. Ei tiedetty -mistä ne olivat tulleet, eikä siitä välitettykään. Alkoi hämärtää, -ja kun yleisö sai uteliaisuutensa tyydytettyä ja alkoi väsyä ja -nälkiintyä, niin hajosi se vähitellen. - -Vankkurien ääressä seisoi voimakas-vartaloinen mies, joka Josefan -käskystä parin intiaanin avulla nosti naiset rattaille. Sitten nousi -mies itse sinne ja ajoi pois. Josefa ja tagnot seurasivat perässä. - -Päästyään ulos kaupungista poikkesi joukkue eräälle sivutielle, joka -vei sille yksinäiselle rancholle, missä Rosita jo kerran ennen oli -saanut suojaa. - -Avuttomat naiset kannettiin huoneeseen, ja heitä koetettiin kaikin -keinoin herättää henkiin. Lopulta saivat ystävälliset ihmiset Rositan -virkoamaan, mutta hän heräsi vaan näkemään, kuinka hänen äitinsä -rääkätystä ruumiista pakeni viimeinenkin elon kipinä. - -Vanhan vaimon ohimoita hierottiin, huulia kostutettiin, ja verta -koetettiin saada liikkeelle, mutta turhaan. Hänen korvansa eivät -kuulleet rakastetun tyttären tuskanhuutoja, eivätkä hänen silmänsä -nähneet tyttären katkeria kyyneleitä -- kuolema oli vienyt hänen -sielunsa ikuisen rauhan maille. - - * * * * * - -Carlos oli vankilan ikkuna-aukosta nähnyt koko rääkkäyksen. Voimatta -liikkua paikaltaan katseli hän vaieten tätä kauheata näkyä, vaan -sillointällöin, piiskan vinhemmin sattuessa, huokasi hän raskaasti. Se -oli rajatonta sielun tuskaa. - -Kasvot olivat hirvittävästi vääntyneet. Ne kuvastivat hänen sisässään -palavaa tuskan tulta. Joka sattumalta näki vankilan ikkunassa nämä -kasvot, se kauhistui niitten hirvittävää ilmettä. - -Lihakset olivat jännityksestä paisuneet, hampaat karskahtelivat yhteen, -huulet olivat lujasti puristetut yhteen, ja tuskanhiki virtasi otsalla. -Poskien miehuullisen punan sijaan oli tullut kalman kalpeus. - -Ikkunastaan oli hän nähnyt vaan ruoskinnan kahdessa ensimäisessä torin -kulmassa, mutta hän tiesi sitä jatkettavan. - -Kuolema olisi ollut hänelle otollinen; miksei se pelastanutkin häntä -näistä tuskista? -- Epätoivo toi hänelle jättiläisvoimat; hän tunsi -hihnojen ranteitten ympäriltä hien tähden liestyneen. Kaikin voimin -jännitti hän ranteensa auki, ja siteet heltisivät, kädet olivat vapaat. - -Nyt voi hän helpommin liikkua. Ehkä saisi hän vielä kerran nähdä -omaisensa rääkkäyksen jälkeen. - -Mielellään olisi hän heille antanut jonkin merkin, mutta tiesivätköhän -he että hän oli täällä? - -Silloin kuuli hänen herkkä korvansa piiskan viimeiset iskut. Hän oli -kuulevinaan äitinsä huutavan hänen nimeään. - -"Laupias Jumala, armahda minua! Hän kutsuu poikaansa, enkä minä voi -rientää hänen avukseen. Voi minua! Ja minun täytyy elää! Mutta vielä -minä sinun puolestasi kostan niin totta kuin Jumala minua auttakoon!" - -Raivoisasti pudisteli hän rautakalteria ikkunassa. Mutta se ei heilunut --- mutta mitä se oli? -- Raskas esine putosi lavitsalle. - -Hän luuli sitä ensin kiveksi, jonka joku oli heittänyt torilta, mutta -siinä kolahduksessa kuului metallin helinää, ja käärö oli pitkulainen. -Nopeasti otti hän sen ylös. - -Paketti oli kääritty huolellisesti silkkihuiviin. - -Nopeasti avasi hän sen ja katseli sisällystä. - -Saattoiko hän uskoa silmiään? Käärössä oli kultarahoja, pitkä puukko ja -kirje. - -Cibolero nousi lavitsalle lukemaan kirjettä ikkunan hämärässä valossa. -Siinä oli kirjoitettuna: - - "Sinun mestauksesi on päätetty suorittaa huomenna. En tiedä - jätetäänkö sinut yöksi kaupungin vankilaan vai viedäänkö - presidioon. Jos saat jäädä kaupungin vankilaan, voin helpommin - sinua auttaa. - - "Lähetän kaksi asetta: kultaa ja terävän puukon. Käytä kumpaa - tahdot, tai molempia! Seinät ovat savesta, niihin voi helposti - kaivaa aukon, Jos se sinulle onnistuu, on ulkopuolella apua - odottamassa. Jos sinut kuljetetaan presidioon, niin koeta paeta - matkalla; se on ainoa keino! Uskaliaisuutta ei sinulta puutu - ratkaisevalla hetkellä, minä tunnen Carloksen! Riennä Josefan - rancholle, siellä on uskollisia ystäviä odottamassa. -- - - "Voi hyvin, kovaosainen ystäväni, Jumala kanssasi!" - -Kirjeessä ei ollut allekirjoitusta, mutta ilman sitäkin tiesi Carlos, -keneltä se oli. - -"Rohkea, jalo tyttö", ajatteli hän kätkiessään kirjeen povelleen; -"sinun uskollinen rakkautesi antaa minulle uutta voimaa taisteluun. -- - -"Jos kuolen, niin en saa surmaani ainakaan pyövelin kädestä. Käteni -ovat nyt vapaat, eikä niitä sidota niin kauvan kuin vähänkin on eloa -jäljellä. -- Kuolo vaan voi minut lannistaa ja voittaa." - -Näin rohkaistuaan itseään istuutui hän lavitsalle ja katkoi nopeasti -hihnat jaloista. Taas voi hän seisoa varmasti jaloillaan. Puukko -kourassa asteli hän vinhasti edestakaisin kopissaan kiihkoisena. -Kauheita silmäyksiä heitti hän ovelle ja varmaan oli hän päättänyt -surmata ensimäisen tulijan. - -Silloin näkyi hänen mieleensä äkkiä juolahtaneen jotain uutta. - -Hän pujotti jalkansa jälleen siteisiin, pani poveensa rahat ja puukon, -kietoi kätensäkin äskeisiin siteisiin, vaikka lievästi, ja paneutui -pitkälleen penkille. - -Kasvot olivat oveen päin, ja muuten oli hän niin liikkumaton kuin olisi -nukkunut. - -Vanki olisi mieluummin kohta ruvennut murtautumaan ulos, mutta hän piti -viisaampana odottaa vahdinvaihtoa. - -Hän tiesi uuden vartion toimensa alkaessa tulevan tarkastamaan, että -kaikki olisi kunnossa. Ja sitä hän päätti odottaa. - -Sitäpaitsi halusi hän vähän levätä. Nukkua ei voinut, sillä voisivathan -he yöllä kuljettaa hänet presidioon, ja sitä ennen piti paon tapahtua. -Jos hän vaan pääsisi täältä pois, niin takaa-ajajista ei ollut -suurtakaan pelkoa voimakkaalle ja keinokkaalle miehelle. Ainoa pelon -aihe oli karbinit, mutta vaikeata oli niilläkin osata, kun oli pimeä -yö, eivätkä rakuunat muutenkaan olleet hyviä ampujia. - -Runsaan tunnin makasi hän siinä mietteissään, valmiina äärimmäiseen -uhkarohkeuteen, kun samassa kuului askeleita käytävässä. Uusi vartio -oli tullut. - -Hänen sydämensä sykki levottomasti. Veisiköhän tämä vartio hänet jo -presidioon? Levottomana kuunteli hän joka sanaa. Suureksi ilokseen -huomasi hän vartijoitten vaan vaihtuvan, ja ymmärsi joistakuista -sanoista, että häntä vartioitaisiin tässä vankilassa koko yö. Se tieto -oli hänelle arvokas. Heti senjälkeen avautui ovi, ja useita sotilaita -tuli koppiin; eräällä oli kädessään lyhty. Sen valossa he karkeita -pilkkapuheita lasketellen tutkivat vankia, ja huomattuaan hänen -siteensä olevan ennallaan lähtivät pois uskoen hänen olevan varmassa -tallessa. Sitten lukitsivat he oven, ja huone tuli jälleen pimeäksi. - -Cibolero makasi vielä hetkisen hiljaa kunnes oli vakuutettu siitä, -etteivät he enää palaisi. Pari miestä jätettiin vartioimaan ovea, muut -lähtivät pois. Nyt tiesi hän heidän varmaan poistuneen. - -Oli aika käydä työhän. Nopeasti kiskasi hän jälleen vapaiksi kätensä -ja jalkansa, otti esille pitkän puukkonsa ja ryhtyi kaivamaan aukkoa -seinään. - -Jo maatessaan oli hän miettinyt vankilansa asemaa ja sopivaa paikkaa -aukolle. Hän valitsi sen nurkan, joka oli kauvimpana ovesta ja huoneen -peräseinällä. Tosin ei hän varmaan tiennyt, kaivoiko hän aukon ehkä -toisen koppiin, vai pääsisikö ulos. Mutta hän luotti onneensa. Muuten -tiesi hän, ettei muita vankeja tällä kertaa vankilassa ollut. Tämä oli -nimittäin pienempien pahantekijöitten vankila, jossa pidettiin heitä -vaan lyhemmän aikaa. - -Eipä siis hänelle sekään tuottaisi lopullista estettä, että hän -mahdollisesti tulisi aukosta toiseen koppiin. Hän alotti siis työnsä -hyvin toivein. -- Saviseinä mureni verrattain helposti. Se oli tehty -kuivatuista savitiilistä, ja vaikka seinä oli puoli metriä paksu, -onnistui Carloksen puolessa tunnissa saada niin suuri aukko, että -ruumis siitä mahtuisi. Pikemminkin hän sen työn olisi voinut suorittaa, -mutta kun oli työskenneltävä niin varovaisesti, ettei kolinaa yhtään -kuuluisi, hidastutti se työtä. Pari kertaa luuli hän jo vartijoitten -tulevan koppiinsa, ja hypähti jo seisaalle hyökätäkseen heidän -kimppuunsa. - -Se oli onneksi vaan mielikuvitusta. Ei kukaan hänen työtään huomannut. -Vielä viimeiset iskut, ja työ oli valmis. - -Se toi hänelle uutta elinvoimaa. Täysin siemauksin hengitti hän -raikasta ilmaa; kuunteli sentään samalla tarkasti. Kaikki oli hiljaista -tällä puolen vankilaa. Hän pisti päänsä ulos aukosta ja koetti katsella -ympärilleen. Hän näki vaan ruohoa ja villiä kaktuksia seinän vierellä. - -Varovasti ryömi hän ulos aukosta ja nousi seisaalleen puukko kädessä. -Hän oli rakennusten takana pensastossa. Ei ollut enää esteitä. Hän oli -vapaa! - -Varovasti pysytellen pensaitten varjossa hiipi hän eteenpäin. Silloin -huomasi hän mustan olennon lähellään äkkiä kohoavan maasta ja hiljaa -lausuvan hänen nimensä. Hän tunsi Josefan, joka viittasi häntä -seuraamaan. - -Hiljaa kulkivat he rautatammilehtoon ja kääntyivät eräälle sivutielle. -Pian olivat he sen yksinäisen ranchon luona, jota kirjeessä oli -suositeltu. - -Hetkistä senjälkeen katseli Carlos äitivainajansa ruumista. Ei mikään -raju tuskan ääni häirinnyt tätä juhlallista hetkeä. - -Jo ennakolta oli hän aavistanut surua kohtaavansa tavatessaan jälleen -rakkaat omaisensa. Hän polvistui vainajan sivulle, tarttui käteen, joka -niin hellästi oli häntä vaalinut, suuteli vielä kerran kalvenneita -huulia, mutta ei itkenyt. Liiaksi olivat tämän päivän kauheat -koettelemukset häntä murjoneet, jotta mikään uusi suru enää olisi -voinut suoda hänelle itkun lievitystä. Tuskien pikarin oli hän juonut -pohjaan saakka, ja tiesi kaiken tulleen kohtalon kädestä. Äitinsä -ruumiin vieressä rukoili hän Jumalalta uutta voimaa. - -Hän oli juuri noussut seisaalleen, kun samassa koputettiin ovelle. -Itkuun pakahtumaisillaan avasi Rosita oven ja heittäytyi ystävättärensä -Catalinan syliin. Hän oli tulija. Mikä tuskallinen kohtaus! Saattoiko -hän tuoda näille kovanonnen lapsille lohdutusta! - -Tosin oli don Ambrosion tytär tehnyt kaikki voitavansa lievittääkseen -näitten onnettomien naisten tuskia, mutta Josefa oli suorittanut -itse rakkauden työt. Turhaan oli hän koettanut puhdistaa Carlosta -ja paljastaa konnamaisten upseerien työt. Hänen isänsä oli edelleen -sairaana, eikä hän voisi terveeksi tultuaan -- vaikka olisi tahtonutkin --- mitään vallanpitäjille. Sen tiesi Catalina. - -Mutta Catalina sanoi tehneensä päätöksen. Kun isä vaan paranisi, oli -hän päättänyt taivuttaa hänet lähtemään tällaisesta maasta, jossa -väkivalta ja taikausko piti kansaa kahleissaan. Hänen jalomielinen -isänsä varmaan tulisi jälleen Carloksen ystäväksi, ja sitten asuisivat -he kaikessa ystävyydessä. - -Kiitollisena ojensi Carlos rakastettavalle tytölle kätensä, jäähyväiset -sanottiin, ja señorita kiiruhti jälleen isänsä vuoteen luo. - -"Rosita raukka, kuinka paljo oletkaan saanut kärsiä!" sanoi cibolero. -"Kaikki sinun täytyy minulle myöhemmin kertoa! Mutta nyt kiiruusti -pakoon. Missä ovat hevoset?" - -"Ne ovat ihan lähellä -- aitauksessa." - -"Tule sitten, ei ole hetkeäkään aikailtavaa!" - -Näin sanoen käänsi hän sarapeensa äidin ruumiin ympärille, otti sen -syliinsä ja lähti huoneesta. - -Ilo välähti ciboleron silmistä nähdessään muitten hevosten joukossa -ylvään mustan ratsunsa. Antonio oli yleisessä hälinässä saanut sen -kiinni vankeja torille vietäessä. Rosita istui jo satulassa, samoin -Antonio ja pari peonia, jotka halusivat seurata herraansa, kun samassa -don Juan juoksi paikalle ja huusi: - -"Minä olen päässyt vapaaksi, ystävät; eversti on tyytyväinen kostoonsa -ja on laskenut minut vapaaksi, kun pelkäsi todistustani oikeuden -edessä. Ottakaa minut mukaan minne tahansa menettekin, seuraan teitä!" - -"Onhan taivas meille vielä sentään armollinen!" huudahti Carlos. -"Tervetuloa!" - -"Ratsastammeko alas laaksoa, herra?" kysyi Antonio, jolla oli kiire -matkalle. - -"Ei", sanoi Carlos hetken mietittyään; "menemme La Ninan kautta. He -eivät arvaa meidän paenneen sen kautta. -- Aja edellä, Antonio! -- -Eteenpäin!" - -Pieni seurue ratsasti pois, ja tunnin ratsastettuaan, kuiskaillen vaan -keskenään, ehtivät he ylängölle. - -Äkkiä pysähtyi Carlos, ja muut kokoontuivat viittauksesta hänen -luokseen. - -"Täällä voi äitini nukkua rauhassa. Kallioita ei voi kukaan kääntää. -Haudatkaamme hänet tänne!" - -Näin sanoen alkoi hän puukollaan kaivaa hautaa. Toiset auttoivat siinä -vaivaloisessa työssä, ja hartain rukouksin peitettiin vainaja haudan -lepoon. - -Hautakummulle koottiin ruohoisia turpeita, ja Rosita kostutti -kyynelillään nurmen nukkaa. Sitten ratsasti Carlos kallionkielekkeelle, -josta saattoi nähdä yli laakson, presidion ja kaupungin tuikkivine -valoineen. - -Uhkaavin liikkein ja kumealla äänellä huudahti hän: "Äiti, jos vielä -silmäsi näkevät ja korvasi kuulevat, niin kuule valani! Vannon -kostavani puolestasi. Tästä hetkestä asti omistan henkeni ja ruumiini -kostolle. -- Kostolleko?! -- Miksi käytän sitä sanaa? -- Ei kostoa, -vaan oikeutta. Oikeutta heille, jotka ovat tehneet tämän häpeällisen -murhan! Oi, äitini henki, kuule minua! -- Iloitkaa vaan, te kurjat -konnat! Teidän aikanne on tuleva pian! -- Minä lähden nyt -- mutta -palaan ennenkuin aavistattekaan. Vielä kerran näette kasvoista -kasvoihin cibolero Carloksen!" - -Uhaten ojensi hän oikean kätensä kaupunkia kohden, ja voitonvälke -loisti hänen silmistään. Hepo hirnahti rajusti, aivankuin sekin olisi -tahtonut yhtyä herransa sanoihin. Sitten kääntyi ratsastaja ympäri ja -nelisti pois. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU. - -Carlos täyttää valansa. Loppu. - - -Kauhean näytelmän jälkeen torilla olivat upseerit saaneet -onnentoivotuksia San Ildefonson asukkailta, sillä näitä urhoollisia -miehiähän saatiin kiittää siitä, että peljätty cibolero oli vihdoin -vangittu. Päivän kunniaksi oli yhteiskunnan arvohenkilöt kutsuttu -juhlaan presidioon. Se oli loistava. Viini, soitto ja pila kohotti -mielialaa, ja kaikki olivat iloisia. - -Oli jo tullut myöhäinen ilta. Silloin ehdotteli joku vieraista, että -vaarallinen vanki tuotaisiin juhlaan. - -Ehdotus oli tosin omituinen, mutta sitä kannattivat monet, ja eversti -myöntyi lopulta vieraittensa pyyntöön. - -Kersantti Gomez kutsuttiin sisälle, ja hän sai määräyksen hakea vanki. - -Juominkeja jatkettiin sitten, mutta ne saivat äkkiä lopun, kun -kersantti Gomez tuli kiiruusti sisälle ja huusi kovalla äänellä: - -"Vanki on karannut". - -Tämä uutinen teki seurassa pahempaa jälkeä kuin pommin räjähtäminen. -Kaikki hypähtivät seisoalleen, tuolia ja pöytiä kaadettiin, laseja -heitettiin lattiaan, syntyi suuri mylläkkä. - -Sali tyhjeni pian; toiset menivät kotiin katsomaan vieläkö heidän -perheensä oli turvassa, toiset taas riensivät kaupungin vankilaan -ottamaan tarkempaa selvää asiasta. - -Vizcarra ja Roblado olivat raivoissaan. - -Ei kauvan viipynyt kun rakuunat istuivat satulassa ja ratsastivat -kaupunkiin. - -Vankila saarrettiin. - -Seinässä huomattiin silloin tosiaankin se aukko, josta vanki oli -karannut, mutta kuka oli päästänyt hänen siteensä? Mistä oli hän saanut -puukon? Vartijoita tutkittiin ja piestiin -- piestiin ja tutkittiin, -mutta ei siitä asia selvinnyt. Heillä ei ollut aavistustakaan vangin -karkaamisesta ennenkuin Gomez tuli häntä hakemaan. - -Rakuunoita lähetettiin kaikille suunnille, kaikki talot tutkittiin, -mutta jälkiä oli mahdotonta nähdä pimeässä. - -Seuraavana aamuna haettiin karkulaista vielä innokkaammin. Käytiin -ciboleron kodissakin, mutta siellä ei ollut ketään ollut. Tutkittiin -tiet, polut, ja rotkot, mutta turhaan. Lopulta arveltiin hänen jo -päässeen pakoon kauvaksi. - -Tämä arvelu näyttäytyi todeksi. - -Joukko ystävällisiä comancheja, jotka aika-ajoin kävivät siirtolassa, -kertoivat tavanneensa ciboleron joukkueen Llano estacadolla. Siinä -oli ollut muuan nuori tyttö ja useita miehiä, sekä ruokavaroilla -kuormitettuja muuleja. Cibolero oli sanonut matkustavansa kauvaksi, -ylätasangon toiselle puolelle. - -Sellaista uutista ei voitu epäillä. Cibolero oli usein lausunut -aikovansa palata kotimaahaan, Pohjois-Amerikaan. Olihan siis -luonnollista, että hän tällaisissa oloissa etenkin oli pannut tämän -aikeensa täytäntöön. Häntä ei enää voitu ahdistaa, ja useimmat luulivat -päässeensä hänestä ijäksi, sillä ei suinkaan maasta karkotettu -uskaltaisi enää palata Uuteen Meksikoon? - -Kauvan puhuttiin ciboleron töistä, mutta tuli taas uusia tapauksia, -jotka kiinnittivät enemmän ihmisten huomiota, ja niin unohdettiin -noidan perhe. - -Vizcarra vaan ei lakannut muistelemasta sitä miestä, joka oli jättänyt -hänelle muistomarjan elinijäkseen, ja kapteeni Robladon täytyi -suorittaa tavantakaa rahalahjuksia sille miehelle, joka oli välittänyt -kauppoja salamurhaajien kanssa; varsinkin kun hän oli saanut tietoonsa -yksiä ja toisia seikkoja Rositan ryöstöstä ja uhkasi antaa upseerit -ilmi. Petetty kapteeni sadatteli usein maanpakolaista. - -Oli sentään pari rehellistä ihmistä, jotka myötätuntoisesti muistelivat -usein pakolaisia. Kun don Ambrosio useitten viikkojen kuluttua oli -toipunut sairasvuoteeltaan, ilmotti Catalina hänelle, kuinka cibolero -oli päässyt karkaamaan. Aluksi ei vanha herra tahtonut voida uskoa -upseerien kataluutta, mutta lopulta ei hän enää voinut sitä epäillä. -Kun comanchit sitten saapuivat San Ildefonsoon, hämmästyi hän suuresti, -kun comanchien päällikkö halusi puhutella häntä. - -Päällikkö antoi don Ambrosiolle kaksi kirjettä, joista toisessa -vakavasti kehotettiin häntä tyttärineen lähtemään siirtolasta. -Toisen oli lähettänyt don Juan. Siinä jätti don Juan don Ambrosiolle -valtakirjan hänen talonsa myymiseen ja pyysi samalla häntä välittämään -kaupan. Entinen tilanomistaja ilmotti siinä nykyisen asumapaikkansa ja -sanoi hyvin menestyvänsä. - -Saatuaan don Ambrosiolta Carloksen kirjeen punastui Catalina -mielihyvästä, ja sitä suurempi oli hänen ilonsa, kun don Ambrosio sanoi -päättäneensä myydä maatilansa ja siirtyä samalle seudulle, jossa hänen -ystävänsä jo olivat. Catalina oli hyvin kiitollinen isälleen. - -Ei kauvan kestänytkään kun asiat olivat järjestyksessä, ja molemmat -lähtivät San Ildefonsosta. - - * * * * * - -Mitä teki Carlos? Oliko hän tosiaan kulkenut yli ylätasangon? Eikö hän -enää koskaan palaisi? Kuinka kävi San Ildefonson? - -Näin kysyy varmaan lukija, ja niihin vastataan järjestyksessä. - -Niin, Carlos palasi vielä San Ildefonsoon, mutta hän ei tullut yksinään! - -Häntä seurasi viisisataa soturia -- punaista soturia, jotka olivat -valinneet hänet päällikökseen, -- 'valkoiseksi päälliköksi'. Ne olivat -wacoheimon urhoollisia sotureita, jotka olivat saaneet kuulla hänen -kärsimänsä vääryydet ja olivat päättäneet kostaa hänen puolestaan. - -Oli jo myöhäinen syksy, kaunein vuodenaika Amerikassa, aika, jolloin -luonto niin runsaasti jakaa antimiaan. Oli ihana kuutamoyö; vuoret ja -laaksot oli hopeoinut se lempeä valo, josta niin paljo on runoiltu. -Llano estacadon autioille lakeuksillekin loi kuu valoaan. Muuan -lammaspaimen oli siellä laskeutunut yölevolle laumansa lähelle, kun hän -samassa heräsi koiransa vihaiseen murinaan. Hän hypähti äkkiä ylös ja -katseli varovasti ympärilleen. Oliko se susi, harmaa karhu vai punainen -puma? [puma = amerikalainen leijona] -- Ei, muuta hän sai nähdä, -sellaista mikä sai hänet vapisemaan. - -Tasankoa pitkin kulki jono mustia olennoita. Siinä oli paljo hevosia -ja ratsastajia. Hevonen seurasi hevosta pitkänä ketjuna. Se kulki -idästä länteen. Se oli jo parinsadan askeleen päässä paimenesta, mutta -niin hiljaa se kulki, että sitä olisi voinut luulla henkinäyksi. Ei -kuulunut hiljaisessa yössä kuolainten kalinaa eikä aseitten kalsketta. -Kengittämättömien kavioitten kumeat iskut nurmeen ja jokunen hirnahdus -vaan todisti niitten olevan eläviä olennoita. - -Juuri herännyt paimen vapisi nähdessään tämän jonon, sillä pian huomasi -hän, ettei tämä ollut mikään henkinäky, vaan sotajalalla olevia -intiaaneja. - -Kirkkaassa kuunvalossa näki hän heidät vieläkin selvemmin. Hän näki -näitten intiaanien olevan täysissä sotavarusteissa; rinta ja käsivarret -maalattuina, yllään jouset, nuolet ja keihäät -- sanalla sanoen, ne -olivat sotaretkellä olevia intiaanisotureita. - -Merkillisimmältä näytti kuitenkin tämän äänettömän joukon johtaja. -Paimen saattoi tuskin uskoa silmiään huomatessaan tämän päällikön niin -paljo eroavan muista muodoltaan ja varustuksiltaan. Paimen huomasi -hänet selvästi valkoiseksi mieheksi, jolla oli yllään rancheron puku. - -Silloin muisti hän äkkiä ne merkilliset tapaukset, joista pari -kuukautta sitten San Ildefonsossa niin paljo puhuttiin. Hän muisti -maanpakolaisen; eikä enää epäillytkään: - -Cibolero Carlos palasi siirtolaan kostamaan vihollisilleen. - -Osaksi isänmaanrakkaudesta, osaksi suuren palkkion toivossa päätti -paimen ilmaista asian. Hän aikoi lähteä laaksoon ilmottamaan intiaanien -tulosta presidioon. Kun jono oli päässyt hänen ohitseen, aikoi hän -lähteä, mutta hän ei osannutkaan arvata valkoisen päällikön älyä. - -Ennenkuin paimen oli ehtinyt paeta, saarrettiin hän laumoineen. Osa -laumasta paistettiin illalliseksi niille, jotka hän aikoi antaa ilmi. -Paimen vangittiin. - -Vähän matkaa jakaantui tie kahtia. Vaiti ratsasti päällikkö sitten -edelleen, vaiti seurasivat sotilaat. Jono kulki kuin käärme tasangolla. - -Hitaasti kulkivat intiaanit. Tunnin kuluttua saapuivat he tasangon -länsireunalle, sille rotkolle, jossa heidän päällikkönsä oli -piilotellut. Surullisin mielin muisteli Carlos mennyttä aikaa. - -Kuu valaisi kyllä lakeuden, mutta rotkoon se ei enää paistanut. Siellä -oli pimeä. Laskeutuminen sinne oli vaikeata, mutta ei sellaisille -miehille niin taitavan päällikön johdossa. - -Valkoinen päällikkö sanoi hiljaa muutamia sanoja lähimmäiselle wacolle, -ajoi rotkoon ja katosi kallioitten varjoon. - -Intiaani kertasi samat sanat seuraajalleen ja katosi hänkin rotkoon; -samoin tekivät kaikki, ja lopulta olivat kaikki viisisataa soturia -rotkossa. - -Kavionkapse sorassa kuului vielä kauvan; mutta kun ei niitä enää -kuulunut, ääntelivät taas piilopaikkoihinsa paenneet pedot. - -Kuului haukan kimeätä huutoa, kehrääjän valittavaa ääntä ja arosuden -ulvontaa. - - * * * * * - -Vuorokausi oli kulunut. Jälleen oli kuu noussut taivaalle. Silloin -näkyi jälleen sama suuri käärme kiemurtelevan rotkosta ulos tasangolle -Pecos-jokea kohden. Se kulkee joen poikki ja tulee sille ylängölle, -jolle jo näkyy San Ildefonson laakso. - -Ylängölle se seisahtuu -- kuun mentyä pilveen johtaa valkoinen -päällikkö joukkonsa tammilehdon suojaan. Sotilaat laskeutuvat maahan -ratsailta ja sitovat hevosensa puihin. - -Mustalta näyttää presidion laaja rakennusryhmä; torninvartijaa ei näy, -mutta hänen säännöllisesti uusiintuva huutonsa: "centinela alerta!" -- -"vartija, varoillasi!" -- ilmaisee hänen olevan valveilla. - -Huutoon vastaa portinvartija; sen jälkeen on kaikki taas hiljaista. - -Pian on koko linnotusväestö raskaassa unessa. Yövartijakin portilla on -oikassut väsyneet raajansa kivipenkille ja nukkuu makeasti. - -Kaikki silmät ovat sulkeutuneet, ei kukaan aavista vaaran olevan niin -lähellä. - -Taas kuuluu: "centinela alerta!" ja huuto vastaa portilta, mutta ei -kukaan vartijoista huomaa niitä tummia haamuja, jotka matavat maata -pitkin suurien sisiliskojen lailla kohti linnanmuuria. - -Ne luikertelevat ruohikossa yhä lähemmäs linnoituksen porttia. - -Portinpielessä on valaistu lyhty, joka valaisee lähintä ympäristöä, -mutta vartijan selkä on hiipijöihin päin. - -Äkkiä sattuu rasahdus hänen korvaansa. Huudahdus: "quien viva?" -- -"kuka siellä?" häipyy hänen huuliltaan, sillä hän kaatuu kuolleena -maahan. Puolitusinaa nuolia lävistää hänen sydämensä. - -Joukko tummia olennoita syöksyy avonaisesta portista sisälle, ja juuri -unesta herätä sävähtäneet sotilaat surmataan ennenkuin ovat kerinneet -tarttua edes aseisiinsa. - -Kuuluu wacojen kamala sotahuuto, ja sadottain hyökkää intiaaneja -linnaan. He tunkeutuvat pihalle ja sulkevat rakuunoitten kasarmien ovet. - -Säikähtyneinä juoksevat puolialastomat sotilaat ulos ja syöksyvät -intiaanien keihäisiin. Karbinien ja pistoolien laukauksia kuuluu -kaikkialta, mutta ampujat kaatuvat ennenkuin ehtivät ladata uudelleen. - -Taistelu oli lyhyt ja vimmattu. - -Huutoja, laukauksia ja huokauksia kuuluu kaikkialta; ovia lyödään -rikki, sapelit kalisevat, ja ruumiita kaatuu maahan. - -Vihdoin päättyy hirveä verilöyly. Kaikkialla on uudelleen hiljaista. Ei -enään kuulu intiaanien villiä sotahuutoa. Kaikki sotilaat on surmattu. - -Ei sentään ihan kaikkia. Kahden miehen henki on säästetty. - -Vizcarra ja Roblado eivät ole kuolleet. Heitä odottaa kauheampi kuolema -kuin kaatuminen taistelussa. Heidät viedään ylpeästä presidiosta -kamalaa kohtaloaan kohden. - -Sitä ennen oli hävitettävä muurit ja vahvat varustukset. Monet kädet -olivat hävittämässä, mutta pahinta jälkeä tekivät liekit. Kaikkialla ne -roihusivat, ja savu tuprusi esiin joka raosta. Pian on penkere suurena -tulimerenä; palkit palavat ja putoavat ryskyen. Muurit kaatuvat. -Lopulta on presidio vaan tulta ja savua syöksevä raunio. - -Mutta vielä ei ole kauhun mitta täysi. Pakolainen ei halunnut -kostaa ainoastaan rakuunoille, vaan kaupungin asukkaillekin, jotka -sydämettöminä olivat katselleet ja vaatineet vanhan vaimon ruoskimista -aina kuolemaan saakka ja nuoren viattoman tytön häpeällistä rääkkäystä. --- San Ildefonson asukkaatkin saivat tuta cibolero Carloksen kostoa. - -Hän täytti valansa, sillä ennen auringon nousua paloi kaupunki -kaikkialla, ja miehet, naiset ja lapset, nimittäin ne, joita ei kohta -surmattu, pakenivat henkensä tiestä tasangolle, onnellisina kun sen -saivat pelastettua. - -San Ildefonson ihanasta laaksosta oli kadonnut ihmiskätten jälki. - - * * * * * - -Olemme nyt tämän murhenäytelmän loppukohtauksessa, mutta sanoin ei -voi kuvailla todellisuutta, sillä se on julmempi kaikkia tähänastisia -tapauksia. - -Näyttämönä on La Nina, sama kallionkieleke, jolla cibolero Juhannuksena -suoritti loistavan ratsastusnäytteensä. - -Taaskin odottaa jännityksissään utelias katsojajoukko, kuten silläkin -kertaa. Odotetaan uutta näytelmää. Mutta kuinka toisellaiset ovatkaan -nyt osanottajat ja katselijat! - -Kalliolla istuu kaksi miestä hevosten selissä. Mutta he eivät ole -siellä vapaasta tahdostaan. Heidän kätensä on sidottu selän taakse, ja -jalat hevosen mahan alle. Satulat ovat lujasti kiinni. Rajaton epätoivo -ja pelkuruus kuvastuu heidän kasvoistaan! - -He ovat keski-ikäisiä miehiä, molemmat täydessä upseerinpuvussa. Toinen -on linnanpäällikkö, eversti Vizcarra, toinen on kapteeni Roblado. - -Pakolaisen petomaiset vainoojat ovat nyt hänen vankejaan, hänen -vallassaan. -- Mutta mitä varten istuvat he ratsailla juuri täällä? Ja -mitä varten on heidät sidottu? Mikähän näytelmä täällä alkaa? - -Huomatkaa! -- Heidän allaan olevat hevoset ovat villejä mustangeja! -Katsokaa niitä tarkemmin! -- Hevosten silmille on sidottu huivi! - -Kumpaakin hevosta pitelee vaivoin tagno. Hevosten päät on käännetty La -Ninan äkkijyrkännettä kohden. - -Intiaanit muodostavat pitkän rivin vähän matkan päässä ratsastajista. -Villit soturit ovat hiljaa kuin haudassa. Kaikki katsovat valkoiseen -päällikköön, odottavat merkkiä häneltä. Hänen kasvonsa ovat -kalmankalpeat, niitten ilme ankara, hänen siinä istuessaan pikimustan -ratsunsa selässä. - -Sanaakaan ei kostaja lausu uhreilleen valmistaakseen heitä kohtaloonsa. -Se on tehty. He tietävät jo tuomionsa. -- Kamalan hiljaisuuden -vallitessa annetaan merkki. Tagnot juoksevat sivulle ja jättävät -mustangit vapaiksi. - -Uusi merkki annetaan ratsastaville intiaaneille. He ratsastavat -eteenpäin hurjasti kiljuen. He pistävät mustangeja keihäillään. Ne -eivät mitään näe ja syöksyvät suoraan kohti jyrkännettä. - -Sidottujen ratsastajien tuskanhuudot voittaa villien kiljunta. -- Vielä -silmänräpäys -- ja näytös on päättynyt! Säikähtäneet mustangit ovat -syöksyneet jyrkänteeltä alas ja vieneet mennessään ratsastajat. - -Tummat ratsastajat pidättävät hevosiaan jyrkänteen reunoilla ja -katselevat kauhistuneina toisiansa. - -Muuan ratsastaja meni vielä lähemmäs reunaa ja katseli syvyyteen. -- Se -oli valkoinen päällikkö. - -Hetkisen katseli hän ruhjoutuneita ruumiita siellä alhaalla. Ne eivät -liikahtaneet. Hevoset ja miehet olivat murskautuneet kuoliaaksi. - -Syvä huokaus pääsi ciboleron rinnasta, aivan kuin olisi taakka siltä -pois nostettu; sen jälkeen kääntyi hän ympäri ja sanoi vakavasti ja -juhlallisesti ystävälleen: - -"Don Juan! Olen täyttänyt valani! Olen kostanut äitini puolesta!" - - * * * * * - -Ilta-auringon valossa näkyi intiaanijono ratsastavan pois laaksosta -Llano estacadoa kohden; mutta he eivät palanneet kuten olivat tulleet. -Heillä oli nyt runsaasti saalista San Ildefonsosta. - -Edellä ratsasti cibolero, ja hänen rinnallaan don Juan. - -Kauheat tapaukset olivat luoneet synkät varjot heidän otsalleen, mutta -haihtuivat vähitellen ajatellessa uutta, onnellisempaa tulevaisuutta. - -Carlos ei jäänyt pitkäksi aikaa wacoystävien luo. Hän sai runsaasti -lahjoja ja ratsasti sitten itään päin uuteen, rauhalliseen kotiinsa. - -Siellä otti hänet ystävällisesti vastaan don Ambrosio; ja toteen -näkyivät käyneen Catalinan sanat, että don Ambrosio korvaisi entisen -väärinkäytöksensä, kun oli halveksinut Carlosta. - -Kun entinen cibolero pyysi vaimokseen Catalinaa, siunasi isä nuorikoita -ja iloitsi heidän onnestaan. - -Toteutui myöskin don Juanin hartain toive; hän järjesti onnellisen -kodin puolisolleen Rositalle. - -Antonio oli aina tervetullut ystävä molempiin perheisiin, ja kun Carlos -silloin tällöin kävi metsästysretkillä wacoystäviensä luona, oli -Antonio aina mukana. - -Siitä ajasta lähtien ei enää kuultu puhuttavan San Ildefonsosta. Eikä -uuttakaan siirtolaa perustettu tuohon ihanaan laaksoon. - -Sen häviö olisi toisina aikoina ehkä herättänyt suurempaakin huomiota, -mutta se tapahtui aikana, jolloin Espanjan valta Amerikan mantereella -jo oli häviämässä. San Ildefonson hävitys oli vaan yksi monista -samallaisista surullisista tapauksista siihen aikaan. -- Melkein samaan -aikaan joutui sadottain kukoistavia siirtoloita intiaanien käsiin. -Niillä on oma historiansa, ehkä vielä jännittävämpi kuin tämä. - -Carlos ei enää siihen laaksoon palannut, mutta wacointiaanit -muistelivat kauvan kiitollisuudella valkoista päällikköään. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOINEN PÄÄLLIKKÖ*** - - -******* This file should be named 64617-8.txt or 64617-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/4/6/1/64617 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/64617-8.zip b/old/64617-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index ebd6957..0000000 --- a/old/64617-8.zip +++ /dev/null |