NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1461 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3a04674
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #65353 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65353)
diff --git a/old/65353-0.txt b/old/65353-0.txt
deleted file mode 100644
index 2e4633f..0000000
--- a/old/65353-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1461 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Hyvässä turvassa, by Johanna Spyri
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Hyvässä turvassa
-
-Author: Johanna Spyri
-
-Release Date: May 15, 2021 [eBook #65353]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-Produced by: Jari Koivisto
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HYVÄSSÄ TURVASSA ***
-
-
-
-
-HYVÄSSÄ TURVASSA.
-
-Kirj.
-
-Johanna Spyri
-
-
-Suomennos 7:stä saksalaisesta painoksesta
-
-
-
-Kertomuksia lapsille I.
-
-
-
-
-
-
-Kuopiossa
-U. W. Telén & Co,
-1894.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-   I. Ennen matkalle lähtöä.
-  II. Gemmillä.
- III. Tuttavuutta tehdään.
-  IV. Hirmuyö.
-   V. Seuraavana aamuna.
-
-
-
-
-Ensimäinen luku.
-
-Ennen matkalle lähtöä.
-
-
-Dresdenissä, lähellä Elben rantapenkereitä, on iso kivitalo. Siellä
-istui kirkkaana heinäkuun aamuna herra Miller nojatuolissaan ja piti
-edessään niin suurta sanomalehteä, ettei hänen kasvojaan ensinkään
-näkynyt.
-
-Vastapäätä häntä istui talon rouva valkosessa aamumyssyssään ja kaatoi
-hyvälle tuoksuavaan kahvikeittiöön vähän väliin vettä porisevasta
-kattilasta. Pian oli aamiainen alkava.
-
-Silloin aukeni ovi: kaksi pientä tyttöä astui sisään ja heidän
-perässään pitkä ja hoikka neiti, joka näkyi huolestuneena seuraavan
-pikku Elsan vilkkaita liikkeitä, kun tämä juoksi huoneen läpi ja
-vihdoin ketterästi hypätä kiepsahti isän polvelle. Notkeasta
-hyppäyksestä näki selvään, ettei sitä nyt ensikertaa tehty. Riemuiten
-katseli Elsa nyt ympärilleen, niin kuin hän olisi tahtonut sanoa:
-"Nytpä minä istun taas lujassa linnassani, jossa minua ei voi mikään
-onnettomuus kohdata!"
-
-Sitte pisti hän kiharaisen päänsä suuren sanomalehden alle ja huudahti
-veitikkamaisesti: "Oi, jopa löysin sinut, isä! Milloin lähdemme
-Gemmille?"
-
-Isä pani pois sanomalehden, suuteli pienokaista ja sanoi: "Ensiksi
-hyvää huomenta, pikku heinäsirkka; sitte vasta matkasuunnitelmat."
-Kepeiden hyppäystensä tähden nimitti häntä isänsä pikku heinäsirkaksi.
-Kun iso sanomalehti ei ollut enää isän ja Elsan välissä, kiersi tämä
-kätensä isän kaulan ympäri ja sanoi hänelle sydämellisesti hyvää
-huomenta. Sillä aikaa seisoi Ella sisko aivan hiljaa isän tuolin
-vieressä odottaen hänen aamutervehdystään. Nyt suuteli hän vanhempaakin
-tytärtään, joka sitte istuutui hiljaa pöydän ääreen.
-
-"Jospa sinäkin nyt siirtyisit sinne, jossa sinun olla pitäisi", sanoi
-isä Elsalle, joka ei vielä ollut aikeissakaan lähteä korkealta
-istuimeltaan.
-
-"Minä menen heti, isä", vakuutti Elsa, mutta kohensi itseään samalla
-vakavammin istumaan; "minä tahdoin vaan odottaa, kunnes sanot, milloin
-lähdemme Gemmille."
-
-"Niin pian kun äiti on saanut tavarat matkaa varten järjestetyiksi",
-vastasi isä.
-
-Nyt hyppäsi Elsa alas ja sitten suoraa päätä äidin polvelle.
-
-"Oi, äiti, järjestämmehän sitte tänään tavarat! Nyt, heti paikalla",
-pyysi Elsa hyväillen äitiänsä. "Minä tahdon auttaa sinua, ja Ella voi
-myös auttaa ja neiti Hellmer myöskin, ja sitte voimme huomenna lähteä
-ja sitte --"
-
-"Nyt juomme ensin maitomme ja istumme hetkisen aivan kelvollisina
-pöydässä, lapsi kulta", oikaisi häntä äiti ja Elsa, joka huomasi
-saavansa tyytyä tähän vastaukseen, istuutui nyt paikalleen isän ja
-äidin väliin ja aamiainen alkoi.
-
-Jo kauan aikaa oli Elsa heti herättyään kysynyt, koska Gemmille
-lähdettäisiin; hänen päähänsä tuskin enää muuta ajatusta mahtuikaan.
-Tämä matkatuuma oli seuraavalla tavalla kiintynyt pikku Elsan mieleen.
-
-Menneenä kesänä olivat isä ja äiti matkustelleet Sveitsissä. Gemmin
-vuorisola, jonka kautta he olivat kulkeneet Wallis'ista Bernin
-kanttooniin, oli miellyttänyt heitä niin, että he päättivät tulla sinne
-uudestaan seuraavana kesänä, ottaa lapset ja neiti Hellmerin mukaansa
-ja viipyä siellä jonkun aikaa. He olivat matkalla tutustuneet opas
-Kasperiin ja kertoneet hänelle aikeensa ja toivonsa saada vuokratuksi
-niillä seuduin huoneuston, jossa voivat järjestää olonsa kodikkaaksi,
-eivätkä tarvitseisi asua ravintolassa. Silloin oli Kasper ehdoitellut
-heille että asettuisivat hänen omaan majaansa, joka oli Gemmin
-vuorisolan lähellä, vihreällä rinteellä vuorille johtavan polun
-vieressä. Tähän aikaan sopi hänelle parhaiten luovuttaa heille pikku
-talonsa; hän itse oli silloin aina muukalaisten kanssa matkoilla, hänen
-molemmat poikansa paimensivat alpeilla suuria karjoja, ja hänen
-vaimonsa voi asua ylhäällä pikku ullakkokamarissa ja tehdä Millerin
-perheen askareita. Heitä varten voitiin sitte järjestää iso tupa ja
-molemmat makuuhuoneet. Tämä ehdotus miellytti hyvin herra Milleriä ja
-hänen rouvaansa ja katseltuaan taloa, päättivät he vuokrata sen tulevan
-vuoden kesäkuukausiksi. Tieto tästä tuumasta ja vanhempien kertomukset
-kauneista niityistä, korkeista lumivuorista, vihreistä alppilaitumista
-ja suurista karjalaumoista, olivat tehneet lapsiin syvän vaikutuksen,
-ja jo kauvan aikaa sitte oli Elsa tuskin enää voinut odottaa
-lähtöpäivää. Jo talvella oli tuskin päivääkään kulunut ilman että Elsa
-kysyi: "Äiti, joko nyt kesä pian tulee?"
-
-Nyt oli kesä todellakin tullut ja Elsan kysymykset tulivat yhä
-kiihkeämmiksi. Joka aamu ilmaisivat tuota pitkällistä odotusta nuo
-sanat: "Milloin lähdemme Gemmille?" Päivä päivältä kasvoi lapsen
-malttamattomuus ja yhä tihenivät nuo ahdistavat kysymykset ja pyynnöt,
-sillä nytpä Elsa tuskin enää jaksoi odottaa, että noustaisiin vaunuihin
-ja lähdettäisiin ajamaan noita korkeita vuoria ja vihreitä niittyjä
-kohti.
-
-Vihdoin tuli se päivä, että koko Millerin talo oli kuin suuri
-markkinapaikka. Joka huone oli niin täynnä kaikellaisia vaatteita,
-ettei sopinut minnekkään istumaan. Mutta vähitellen katosivat ne kaikki
-kolmeen summattomaan matkakirstuun, ja pari päivää myöhemmin istui koko
-Millerin perhe matkavaunuissa: Ella hiljaisesti iloiten äidin ja neiti
-Hellmerin välissä; Elsa isän vieressä, jota hän syleili alinomaa
-tulisella ihastuksella, sillä nythän lähdettiin pitkälle matkalle,
-nythän matkustettiin Gemmille!
-
-
-
-
-Toinen luku.
-
-Gemmillä.
-
-
-Gemmin vuorisolan lähellä kääntyy kapea polku synkkään metsään ja
-johtaa pian niille paikoille, jossa matkustaja kauhulla näkee allansa,
-jyrkkien kallioseinämien välissä pohjattoman kuilun. Tätä polkua tuli
-eräänä kauniina kesäiltana pieni poikanen. Hänellä oli kädessään suuri,
-punainen kukka, jonka hän varmaankin oli löytänyt tuolta metsiköstä ja
-jota hän vähän väliin ihastellen katseli.
-
-Nyt saapui hän metsän laidassa olevalle aukealle paikalle ja katseli
-ympärilleen, mutta kun hän ei näyttänyt huomaavan mitään erinomaisempaa
-katseltavaa, jatkoi hän matkaansa. Nyt kulki hän niityn läpi kapeaa
-polkua, joka johtaa vasemmalla puolen olevalle vihreälle kukkulalle.
-Siellä oli lähellä toisiaan kaksi majaa, joiden takapuolelle oli tehty
-pieni lisärakennus, nähtävästi karjaa varten. Toinen näistä navetoista
-oli isompi ja näyttipä itse majakin uudenuutukaisine ovineen paremmalta
-ja suuremmalta. Sen omistaja oli opas Kasper, joka asui siinä vaimonsa
-ja kahden poikansa kanssa ja voi joka vuosi sitä hiukan korjaella,
-hänellä kun matkustajain oppaana oli kesät läpeensä hyvä ansio. Hänen
-navetassaan ei ollut ainoastaan kaksi kiliä, niinkuin kaikilla hänen
-naapureillaankin, vaan siellä oli ollut jo kaksi vuotta komea lehmäkin,
-josta hän sai kunnon maitoa ja voita. Tuo pienempi maja vanhoine
-madonsyömine ovineen ja rikkinäisine pärekattoineen oli kantaja Martin
-oma, jota jykevän ruumiinrakennuksensa vuoksi kutsuttiin "vahvaksi
-Martiksi". Siinä asui hän vaimonsa ja neljän pienen lapsensa kanssa ja
-tuvan takana olevassa pikku navetassa oli kaksi kiliä, joiden maidon
-täytyi riittää kaikkiin tarpeisiin.
-
-Vahvalla Martilla oli tosin koko kesän, varsinkin silloin, kun oli
-kaunis sää, säännölliset tulot; hän kantoi matkustajain tavaroita
-Gemmin vuoren yli, mutta hän ei kuitenkaan sillä ansainnut läheskään
-niin paljon, kuin naapurinsa Kasper, joka oli usein päiväkausia
-matkustajain mukana vuorilla.
-
-Kasperin uuden tuvanoven edessä seisoivat nyt juuri hänen kaksi
-poikaansa ja heillä oli nähtävästi tärkeä asia keskusteltavana. He
-katselivat, koettelivat ja vertailivat hyvin toimessaan kahta esinettä,
-jotka olivat heidän käsissään ja kun he vihdoinkin näyttivät saaneen
-vertailemisensa päättymään, alkoivat he taas alusta. Poikanen joka
-samassa tuli metsästä majalle, pysähtyi nyt ja katseli ihmeissään tuota
-toimitusta majan ovella.
-
-"Samuli tule, katso, katso", huusi hänelle nyt toinen pojista.
-Räpäyttämättä silmiään ja ihmetellen katseli hän nyt sitä, mitä hänelle
-näytettiin.
-
-"Katso, nämä on isä tuonut meille Bernin markkinoilta", huusi suurempi
-pojista taaskin Samulille ja molemmat pitivät lahjaansa korkealla
-ilmassa. Mikä ihmeellinen näky tämä olikaan Samulille! Taneli ja Janne
-pitivät molemmat kädessään suurta ruoskaa. Lujan ja samalla notkean
-varren ympäri oli kierretty punainen nahkahiihna. Pitkä, valkoinen
-siima oli kierrelty pyöreistä nahkahihnoista; sen päässä riippui lujaan
-kierretty, pyöreä punonnainen keltaisesta silkistä, muodostaen kauniin
-tupsun. Tätä päätä, joka lyödessä antoi aika paukauksen nimitettiin
-"nystyräksi". Sanatonna katseli Samuli ruoskia; jotakin näin ihanaa ei
-hän ollut nähnyt koskaan elämässään!
-
-"Kuulehan nyt", sanoi Taneli ja nyt alkoivat he Jannen kanssa heiluttaa
-ruoskiansa. Nytpä paukkui ja jymisi koko laakso ja kaikuivat kaikki
-vuoret, niin että Samulista tuntui siltä, ettei koko maailmassa voisi
-olla mitään suuremmoisempaa ja ihanampaa.
-
-"Jospa minullakin olisi keltatupsuinen ruoska!" sanoi hän syvään
-huoaten, kun molemmat pojat vihdoinkin olivat paukkeensa lopettaneet.
-
-"Niin, sinä voit odottaa", vastasi Taneli ylpeästi ja paukauttaen
-ruoskallaan vielä kerran juoksi hän pois; pitihän hänen sitä näyttää
-vielä muillekin ihmisille. Janne juoksi hänen perässänsä; mutta Samuli
-katseli heidän jälkeensä ja jäi liikkumattomana seisomaan. Hänen
-murheettomalle sydämelleen oli nyt pudonnut raskas taakka. Hän oli
-nähnyt jotakin, jota hän nyt halusi enemmän kuin mitään muuta koko
-maailmassa ja Taneli oli vielä sanonut nuo masentavat sanat: "Niin,
-sinä voit odottaa!" Samulista tuntui niinkuin nyt olisi mennyttä
-kaikki, mikä häntä voisi ilahduttaa. Hän puristi kokoon punaisen
-kukkansa ja kiidätti sen menemään, sillä tuo, että pitäisi tyytyä
-punaiseen kukkaan, eikä saisi koskaan tuollaista keltatupsuista
-ruoskaa, se harmitti Samulia; suuttuneena katseli hän miten kukka kiisi
-kauas niitylle. Tiesi kuinka kauan hän siinä olisi vielä seisonut, jos
-ei ovi hänen takanansa olisi avautunut ja siitä astunut ulos vaimo
-suuri luuta kädessä.
-
-"Missä pojat ovat, Samuli", kysyi hän pikaisesti.
-
-"Ne juoksivat pois ruoskinensa", vastasi tämä, sillä yhä olivat ruoskat
-hänen mielessään.
-
-"Juokse kutsumaan heitä kotiin, ja pian", käski häntä vaimo. "Huomen
-aamuna varhain pitää heidän joutua lähtemään alpeille ja huomisiltana
-tulee herrasväki ja siihen pitää ennättää tehdä vielä paljo. Sano niin
-heille, juokse Samuli!"
-
-Poika läksi juoksemaan kaikin voimin sinne päin, jonne molemmat pojat
-olivat kadonneet. Vaimo alkoi nyt laista kaaputella luudallaan joka
-nurkassa. Hän oli Kasperin vaimo ja Tanelin ja Jannen äiti.
-
-Tänä aamuna oli saapunut herra Milleriltä kirje, jossa hän ilmoitti
-saapuvansa tänne seuraavana iltana, -- siitä johtuivat nyt nuo suuret
-valmistukset ja puhdistelut, jotka kyllä tarpeen olivatkin, sillä
-Taneli ja Janne kuljettivat monenlaista roskaa suurissa kengissään
-huoneeseen. Nyt saapuivat he molemmat juostessaan hirveästi läjäytellen
-ruoskiansa ja naapurin Samuli heidän perässänsä, sillä ruoskat vetivät
-häntä vastustelemattomalla voimalla mukanansa. Mutta kun nyt äitinsä
-huusi heidät sisään, heidän kun piti vielä auttaa häntä kaikellaisissa
-toimissa, kääntyi Samuli vihdoin takaisin ja astui vastapäätä olevaa
-majaa kohti, mutta hyvin hitaasti, niinkuin joku, jota on suuri suru
-painamassa. Ja suru painotkin Samulin mieltä, sillä keltatupsuiset
-ruoskat väikkyivät alinomaa hänen silmissään ja lisäksi kuuluivat vielä
-yhä hänen korvissaan Tanelin masentavat sanat' "Niin, sinä voit
-odottaa!"
-
-Vanhan tuvan oven edessä, sillä paikalla, joka oli polettu kovaksi
-tantereeksi, seisoi isä Martti ja koetti raskaalla kirveellään halkoa
-juurta, puhkaista puupölkkyä pienemmiksi kappaleiksi, että äidillä
-olisi taas jotakin lieteen pantavaa. Rivissä, isän edessä seisoivat
-Martta, Otto ja Betty ja katselivat hänen työtänsä suurilla, vakavilla
-silmillään. Vanhin heistä, Samuli, liittyi heihin, asettui riviin ja
-jäi seisomaan silmät selällään, sillä aina oli hän siellä mukana, missä
-oli jotakin katsottavaa. Mutta pian osoitti isä maassa olevia
-puukapuloita ja sanoi niin lempeällä ja ystävällisellä äänellä, ettei
-sitä olisi voinut odottaakaan tuolta suurelta, vahvalta mieheltä: "No,
-Samuli, otappa noista aina pari kerrallaan syliisi ja vie ne äidille
-keittiöön, niin saa hän keitetyksi meille perunat." Samuli teki heti
-niinkuin häntä käskettiin ja työssä haihtui hänen suuri surunsa. Mutta,
-kun hän myöhemmin makasi pikku Oton vieressä kapeassa sängyssään,
-silloin ei hän voinut, niinkuin tavallisesti, heti nukkua, tuo hänen
-suuri surunsa täytti taas hänen mielensä ja hänen täytyi huoahtaa: "Oi,
-jospa minullakin olisi keltatupsuinen ruoska!"
-
-
-
-
-Kolmas Luku.
-
-Tuttavuutta tehdään.
-
-
-Jo aikaiseen seuraavana aamuna kuultiin hirveätä ruoskan läiskettä,
-sillä Taneli ja Janne seisoivat jo neljän aikaan tuvan oven edustalla
-odottamassa lehmiä, joita tuotiin ympäristöltä vietäviksi alpeille,
-jossa suuret karjalaumat olivat. Sitten piti heidän molempain jäädä
-syksyyn asti sinne paimenpojiksi ja siitä olivat he niin iloissaan,
-etteivät voineet siitä kyllin meluta, sillä olihan tuo heille
-molemmille ihana toivo, saada olla siellä kahdenkesken, eikä tarvita
-koko kesänä tehdä mitään muuta, kuin juosta ruoskinensa lehmien
-perässä.
-
-Kun äiti vielä oli sitonut reput heidän selkäänsä ja neuvonut heitä
-tekemään aina oikein ja kun he olivat lähteneet lehmineen, silloin
-palasi äiti majaan takaisin ja nytpä alkoi ylt'yleensä joka nurkassa
-sellainen lakaseminen ja siistiminen, josta ei ollut loppua tulla koko
-päivänä. Aurinko oli jo vaipunut kuusten taa, kun vaimo vielä kerran
-hankasi kaikkia ikkunoita ja sitte tutkistelevasti tarkasteli. Nytpä
-välkkyikin joka paikka, kaikki ikkunat, pöytä, sekä pöytälautana oleva
-kiviliuska, penkit seinämillä, sekä lattiakin. Nytpä näkikin vaimo
-kuinka laaksosta päin tulevaa tietä lähestyi koko jono kantajoita,
-hevosia ja ratsastajoita. Hän juoksi kiireesti yliselle, sitoi puhtaan
-esiliinan vyöllensä ja asettui tuvan ovelle vastaanottamaan
-vieraitansa. Jono pysähtyi ja herra Miller auttoi ensin vaimonsa ja
-neiti Hellmerin, sitte lapset hevoisten selästä. Tuskin oli Elsa
-päässyt alas maahan, kun hän ihastuksesta alkoi juoksennella
-edestakaisin, eikä tiennyt oikein, mikä kauneinta oli, tuoko
-paimenmaja, jonka seinustalla tuo pieni penkki oli, nuoko vihreät
-niityt puroineen ja kukkasineen, vaiko tuo kultainen hohde tuolla
-vuorilla ja kuusten latvoissa; kaikki oli niin uutta, niin kaunista!
-Ellakin oli ihastuksissaan ja katseli ympärilleen ihmetellen hiljaa
-itsekseen. Mutta nyt astuivat äiti ja isä majaan ja täälläpä oli
-Elsalle taas uutta nautintoa, sillä täällä oli taas kaikki aivan
-erilaista, kun hän koskaan elämässään oli nähnyt. Hän tarttui Ellan
-käteen ja juoksenteli hänen kanssaan joka kolkassa. "Katso, katso,
-täällä voi istua ympäri tuvan joka seinämällä ja katsoppa vaan mihin
-täältä voi kiivetä." Näin sanoen kapusi Elsa nopeasti ylös
-portaita, jotka johtivat uunin takana olevaan aukkoon, josta pääsi
-makuuhuoneeseen. Se vasta oli hauska keksintö. Sieltä taas päästiin
-toiseen huoneeseen, jossa oli myöskin kaksi vuodetta ja täältä päästiin
-pieneen yliskamariin ja toiselta puolen puisia portaita myöten alas
-tupaan. Tämä oli hauska kiertokulku, jonka voi tehdä monta kertaa
-päivässä, ja kaikki sekä ulkona että täällä majassa näytti niin uudelta
-ja oudolta ja lupaavalta! Elsa ei tiennyt oikein mistä hän kaikkein
-enin iloitsi. Kun hän vihdoin makasi suuressa vuoteessaan tuolla
-ylhäällä kamarissa ja Ella hänen vieressään ja kun äiti oli
-iltarukouksen perästä sanonut lapsille hyvää yötä, silloin Elsa huokasi
-syvään ja sanoi täysin tyydytettynä: "Oi, nythän olemme Gemmillä!"
-
-Nyt seurasivat mitä ihanimmat kesäpäivät; niityt heloittivat hohtavassa
-auringon paisteessa, raitis tuuli puhalteli tuolla ylhäällä kuusikossa
-ja taivas oli niin tummansininen ja ulottui niin kauas yli kukkuloiden
-ja valkoisten lumivuorten. Muutamissa päivissä olivat Ella ja Elsa jo
-löytäneet kaikki läheisyydessä olevat kauniit paikat, joissa voi
-hupaisesti viettää päivän kuumimmat hetket, kunnes iltaisin aina
-lähdettiin kävelemään isän ja äidin kanssa. Mutta Elsasta oli hauskempi
-etsiä kauneita paikkoja, kuin niissä oleskella, ja kun Ella istuutui
-pehmeälle mättäälle kuusen juurelle tai rinteen vihreälle nurmikolle ja
-odotti, että neiti Hellmer nyt vaan tulisi ja lukisi, tai kertoisi
-jonkun kauniin kertomuksen, silloin oli jo Elsa saanut päähänsä uuden
-tuuman, joka hänet ehdottomasti vei mukanaan. Sill'aikaa istuivat äiti
-ja isä majassa ja monta kertaa piti äidin paneutua lepäämäänkin, sillä
-hänen terveytensä oli hyvin heikontunut. Kun Elsa näki neiti Hellmerin
-astuvan ulos majasta kädessään iso kori, jossa käsityöt olivat, silloin
-vasta johtui hänen mieleensä monta kaunista paikkaa, jonne olisi voinut
-mennä ja ennenkun neiti Hellmer ennätti istuutuakkaan, selitti Elsa
-hänelle, että hänen piti pian joutua sisään isän luo, sillä hänellä oli
-paljo puhumista isälle. Hui vaan, niin oli hän majassa, kiepsahti isän
-polvelle ja teki hänelle koko joukon ehdotuksia, kuinka voisi kiivetä
-kuusten luo tuonne korkealle vuorelle ja katsella sieltä sitte kauas
-ympäristölle, tai kulkea kauas, kauas tuonne synkkään metsään niiden
-suurten lintujen luo, jotka monasti rääkyivät niin hirvittävästi. Isä
-kuunteli silloin mieltymyksellä noita rohkeita ehdoituksia, mutta
-arveli kuitenkin, että nyt pitäisi vielä tyytyä lyhyempiin kävelyihin
-ja että Elsan nyt pitäisi jo palata taas Ellan ja neiti Hellmerin luo.
-
-Elsa oli juuri päässyt isän polvelle. Tänään oli hänellä taas tehtävä
-uusi ehdotus ja se oli hyvin kiireellinen.
-
-"O, isä, pane nyt tuo kirja vaan hyvin pieneksi hetkeksi pois", pyysi
-hän, "minulla on sinulle vähän sanottavaa." Isä myöntyi ja kuunteli
-tarkkaavaisesti. "Katsoppas, isä", jatkoi Elsa, "eilen jo ja tänään
-taas on eräs pieni poika seisonut tuolla vastapäätä, majan edessä ja
-silmät suurina lakkaamatta katsellut tänne. Minun täytyy todellakin
-mennä sinne ja kysyä, minkä tähden hän niin tekee ja mikä hänen nimensä
-on."
-
-Isä oli siinä hänen kanssaan yhtä mieltä ja Elsa läksi heti matkalleen.
-Siellä seisoi Samuli vielä aivan samalla paikalla, kuin hetki sitte ja
-katsoi tuonne toiselle puolen naapuritaloon, sillä aina siellä oli
-uutta ja ihmeellistä nähtävää, sitte kun nuo vieraat ihmiset viivat
-sinne tulleet. Kun Elsa oli saapunut hänen luokseen, asettui hän kädet
-selän takana seisomaan aivan hänen eteensä, niin kuin isä teki silloin,
-kun hän aikoi keskustella äidit: kanssa jostain tärkeästä asiasta.
-
-"Mitä sinä olet tahtonut nähdä, kun olet alinomaa katsellut tuonne
-toiselle puolelle", kysyi hän.
-
-"En mitään", vastasi Samuli.
-
-Tämä vastaus ei näyttänyt oikein tyydyttävän Elsaa.
-
-"Oletko tarkoittanut jotakin, meillä on myöskin pieni poika, ja oletko
-tahtonut nähdä, miltä hän näyttää", tutkisteli hän yhä.
-
-"En", vastasi Samuli lyhyesti.
-
-"Sinä olet nyt varmaankin unohtanut, mitä sinä tahdoit nähdä", sanoi
-nyt Elsa, selittäen siten asian sekä itselleen että Samulille. "Mikäs
-sinun nimesi on?"
-
-"Samuli."
-
-"Kuinka vanha olet?"
-
-"En tiedä."
-
-"Se pitää tietää. Tule, asetu minun viereeni, noin" -- ja Elsa asettui
-Samulia vasten selin ja katsoi häntä yli olkansa. Hän oli hiukan
-pienempi, mutta paljo tukevampi ruumiiltaan kuin Elsa.
-
-"Sinä et ole vielä niin iso, kuin minä", sanoi hän, "sinä olet vielä
-jokseenkin pieni. Katsoppas, minä tulen seitsemän vuoden vanhaksi,
-sillä minä olen täyttänyt jo kuusi vuotta, juuri syntymäpäivänäni, sen
-minä tiedän aivan hyvin, sillä silloin sain minä hyvin paljo lahjoja.
-Sinä täytät ehkä vasta kuusi vuotta, koska sinä olet vielä noin pieni."
-
-Samuli uskoi tämän selityksen, sillä hän ei tiennyt, että hän jonkun
-aikaa sitten oli täyttänyt seitsemän vuotta, ja että hän oli vaan
-lisääntynyt enemmän terveydelleen kuin pituudelleen.
-
-"Mitä sinä toimitat kaiket päivät, Samuli", kysyi Elsa.
-
-Samulin piti miettiä kauan. Vihdoin sanoi hän: "Minä tiedän, missä on
-punaisia kukkia."
-
-Tämä oli Elsalle kuin sytykettä. Samassa silmänräpäyksessä oli hän
-näkevinään pensaan täynnä heloittaivia, punaisia kukkia jossakin
-paikassa tuolla metsässä ja koko sydämestään halusi hän noita punaisia
-kukkia.
-
-"Missä, missä? Samuli, missä on niitä kukkia? Tule, mennään sinne
-pian!" Ja Elsa oli jo tarttunut Samulin käteen ja veti häntä muassaan.
-Samuli seurasi, mutta hitaasti.
-
-"Tuolla", sanoi hän vihdoin ja osoitti sormellaan ylös metsikköön.
-
-"Oi, tuonneko sitä mennään, tuohon suureen metsään", huudahti Elsa
-toimehikkaana, vetäen Samulia kaikin voimin eteenpäin.
-
-"Sinne, ja sitte yhä eteenpäin", vastasi Samuli ajattelevasti ja
-kiirehtimättä askeleitaan; hänellä olikin jalassaan raskaat puukengät.
-Mutta Elsa veti Samulia yhä kovemmin. Hän oli näkevinään polun joka
-kulki synkän metsän läpi sekä nuo suuret punaset kukat loistaen ja
-heloittaan puiden takaa.
-
-"Tule toki, Samuli, tule", huusi hän ja veti Samulia yhä kiivaammin
-eteenpäin.
-
-Nyt kulkivat he Kasperin majan ohitse. Isä seisoi ovella. Hän oli
-tullut katsomaan, missä hänen pienokaisensa niin kauan viipyi, ja eikö
-tuo myönnetty vierailu jo ollut toimitettu. Juuri kun hän astui ulos,
-kulki tuo kummallinen pari ohitse, Elsa, vetäen Samulia kaikin voimin
-perässään.
-
-"No, no! Ei nyt niin kiirettä ole, pikku heinäsirkka", huusi isä!
-"Minne sitä uutta ystävää nyt kuljetetaan?"
-
-"Oi, isä", huusi Elsa innoissaan, "hän sanoo tuolla metsässä oleman niin
-kauniita, punaisia kukkia, me tahdomme hakea niitä."
-
-"Ei, ei", sanoi isä, ottaen Elsaa kädestä, "ei se käy päinsä. Nyt me
-menemme kävelemään äidin kanssa ja tuo pikku ystävä saa joskus hakea ne
-kukkaset ja tuoda sinulle, sitten hän saa ison voileivän." Näin sanoen
-vei isä lapsensa mukanaan huoneeseen ja vähän ajan perästä tulivat he
-kaikki yhdessä, äiti ja isä, neiti Hellmer, Ella ja Elsa takaisin ulos
-ja kulkivat yhdessä päivänpaisteista polkua alas laaksoon. Samuli jäi
-seisomaan paikalleen, siksi kuin seuruetta ei ensinkään näkynyt, sitten
-vasta kääntyi hän ja meni takaisin mökkinsä ovelle.
-
-
-
-
-Neljäs luku.
-
-Hirmuyö.
-
-
-Seuraavana päivänä, siihen aikaan, kun rouva Feland tavallisuuden
-mukaan oli lepäämässä, astui neiti Hellmer suurine vasuineen lähellä
-majaa olevalle kauniille varjopaikalle, viettääkseen siellä tuon
-hupaisen neulomis- ja lukuhetken. Ella istui jo levollisena
-sammalmättäällään; Elsa seisoi hänen edessään ja kertoi tulisella
-innostuksella eräästä metsässä olevasta pensaasta, jossa oli
-heloittavat punaiset kukat, jotka loistavat kauvas puiden välitse.
-Hänen silmänsä tulivat, hänen tätä kertoessaan, yhä suuremmiksi ja
-loistavammiksi, sillä, kuta enemmän hän siitä puhui, sitä selvemmin
-näki hän kaikki edessänsä ja olipa kuin olisi hän jo ollut tuolla
-tiellä metsän keskellä.
-
-Neiti Hellmer asetti juuri suuren korinsa maahan ja sanoi: "Istuuduppa
-nyt, Elsa ja ole hiljaa, minulla on teille jotakin hauskaa luettavaa."
-Mutta Elsan mieli oli niin kiintynyt noihin kukkasiin ja metsään, että
-tuo kehoitus meni aivan hukkaan. "Minun täytyy juosta hyvin sukkelaan
-isän luo, minulla on niin paljo sanomista hänelle", vakuutti Elsa ja
-juoksi majaa kohti. Tämä temppu uudistui joka päivä: aina kun Elsan
-piti asettua jonnekin istumaan arveli hän, että hänellä oli jotakin
-aivan välttämätöntä puhumista isälle; mutta tänään hänellä kuitenkin
-oli vielä kiireempi kuin tavallista. Kun nyt jo oli kulunut hyvän
-aikaa, eikä lapsi palannutkaan takaisin, tuli neiti Hellmer
-levottomaksi ja sanoi: "Mene pian huoneeseen, Ella, ja huuda Elsaa
-sieltä pois, ettei hän herättäisi äitiä. Isä on varmaankin jo mennyt
-ulos, sanoihan hän aamiaispöydässä, että hän aikoi mennä pitkälle
-kävelylle." Ella juoksi sisään, mutta kun hän ei heti sieltä
-palannutkaan, meni neiti Hellmer häntä etsimään. Tuvassa ei näkynyt
-yhtään ihmistä, eikä keittiössäkään! Neiti nousi pieniä portaita ja
-avasi hiljaa lasten kamarin oven, sielläkään ei ollut ketään! Ovi
-vanhempien huoneeseen oli auki. Hän katsoi sinne, mutta sielläkään ei
-ollut muita kuin rouva Miller yksinänsä; hän makasi silmät kiini
-vuoteellaan.
-
-Neiti Hellmer astui taaskin ulos. Nyt tuli Ella alas yliseltä ja kertoi
-kuinka hän oli etsinyt Elsaa läpi koko talon joka nurkasta, viimeiseksi
-vielä aitan yliseltä ja Kasperin vaimon kamaristakin; mutta Elsaa ei
-ollut löytynyt mistään. Neiti juoksi portaita myöten alas talliin,
-sieltä kuului jotakin ääntä. Siellä oli Kasperin vaimo vuohille heiniä
-antamassa. Kysymykseen: missä pikku Elsa oli, vastasi hän vaan, että
-oli nähnyt hänen vähän aikaa sitten menevän huoneeseen. Mutta minne oli
-Elsa sitte joutunut? Neiti Hellmer ja Ella etsivät vielä kerran koko
-talon läpeensä, sitte ympäristöltä joka nurkasta ja sopukasta. Vaimo
-auttoi myöskin heitä tässä, oikein reippaasti, sillä hän näki kuinka
-hätäiseksi neiti Hellmer jo alkoi tulla; mutta lapsesta ei näkynyt
-jälkeäkään. Vaimo juoksi toiselle puolelle naapurimajaan, ehkenpä he
-siellä olivat nähneet Elsaa; mutta siellä ei näkynyt ketään, ovi oli
-suljettu, kaikki oli hiljaa. Silloin johtui vaimon mieleen, että Martti
-oli tänään tekemässä heinäänsä ylhäällä vuorilla, ja että hänellä oli
-koko joukkonsa mukanaan; tämän tiedon toi hän neiti Hellmerille.
-Neiti Hellmer oli muutenkin arkaluontoinen, nyt hän tuli yhä
-kelvottomammaksi. "Oi, jospa vaan heti olisin juossut tuon lapsen
-perästä", vaikeroi hän satoja kertoja; mutta eihän siitä nyt lähtenyt
-mitään apua. Mitä nyt oli tehtävä? Mistä piti Elsaa etsiä? Oliko hän
-juossut heinäväen perästä tuonne kalliolle; tai tuon pikku pojan
-mukana, jonka kanssa hän eilen oli? Kuta enemmän neiti Hellmer sitä
-ajatteli, sitä todennäköisemmältä se hänestä näytti. Jospa vaan voisi
-lähettää nyt heti jonkun sinne ylös, arveli hän, ennen kuin tarvitseisi
-puhua äidille tästä asiasta. Tuo avulias vaimo tarjoutui menemään sinne
-ja niin pian kuin mahdollista palaamaan takaisin; mutta hän sanoi tien
-sinne olevan pitkän ja vaivaloisen ja siihen menevän enemmän aikaa,
-kuin täältä katsoen voi arvatakaan. Neiti Hellmer lupasi hänelle mitä
-parhaimman palkinnon, jos hän vaan tahtoisi juosta ja siten säästää
-rouva Feland'in säikähdyksestä; hän uskoi aivan varmaan, että vaimo
-toisi Elsan mukanaan kotiin. Mutta tie oli pitempi, kuin neiti Hellmer
-luulikaan ja aikaa ennen kuin sanantuoja ennätti kotiin, astui rouva
-Feland ulos huoneestaan ja tahtoi lähteä lasten kanssa pienelle
-kävelylle. Nyt piti tunnustaa kaikki. Ensi säikähdyksessään tahtoi äiti
-heti itse lähteä etsimään lastansa, vaikka se olisi ollut missä asti;
-mutta neiti Hellmer oli niin varma siitä, että Elsa muka oli juossut
-tuon pienen pojan mukana ja että vaimo hänet toisi takaisin, että rouva
-Feland'kin tyyntyi ja sanoi tahtovansa odottaa vaimon takaisintuloa.
-Hän ei tosin voinut pysyä hetkeäkään levollisena: toisesta ikkunasta
-juoksi hän toiseen, sitte taas ulos ovelle, sitte majan ympäri, aika
-tuli hänelle niin pitkäksi, niin pitkäksi! Vihdoinkin, kahden pitkän
-tunnin kuluttua tuli vaimo takaisin läähättäen ja kuumuudesta
-hehkuvana; mutta. -- Hän tuli yksin, ilman Elsaa. Martti oli mennyt jo
-aikaiseen aamulla koko perheineen tuntureille kokoomaan heiniäkin ja
-jäänyt sinne koko päiväksi. Ei kukaan heistä ollut nähnyt lasta
-eilisestä asti. Vaimo oli tielläkin kysellyt häntä, mutta ei vaan
-saanut hänestä mitään selkoa.
-
-Äiti rupesi nyt ääneen valittamaan: "Oi, jospa mieheni vaan olisi
-täällä", huusi hän. "Mistä saamme ihmisiä etsimään lasta? Mitä meidän
-pitää tehdä? Hyvä vaimo mitä me voimme tehdä?"
-
-Vaimo tarjoutui juoksemaan ympäristöllä olevissa majoissa kutsumassa
-kokoon ihmisiä, jotta he läksisivät etsimään, ennen kuin ennättäisi
-tulla pimeä; pitäisi kulkea pitkin metsäpuron rantaa ylös metsikköön.
-"Jos nyt vaan ei kaikki olisi tuntureilla heinässä", valitteli hän.
-Mutta hän lähti kuitenkin heti paikalla asialleen. Ella, joka nyt
-huomasi, mitä Elsalle oli voinut tapahtua, alkoi itkeä katkerasti: "Oi,
-äiti, jos Elsa olisi vielä pudonnut tuonne jokeen, joka pauhaa niin
-hirveästi, taikka jos hän olisi metsässä, eikä löytäisikään enää tietä
-kotiin", nyyhkytti hän; "oi, me tahdomme mennä heti sinne metsään,
-häntä peloittaa varmaankin hirveästi."
-
-Sitäpä juuri äitikin ajatteli. Hän otti Ellaa kädestä ja riensi ylös
-metsikköön kiireemmästi, kuin koskaan muulloin olisi voinut. Neiti
-Hellmer juoksi heidän perässänsä, hädissään ei hän enää tiennyt, mitä
-teki. Hetki toisensa perästä kului. Vaimoja ja lapsia juoksi etsimään
-joka suunnalle, mutta Elsasta ei näkynyt jälkeäkään. Yö oli jo tullut.
-
-Rouva Miller oli tähän asti, pitäen yhä Ellaa kädestä, juoksennellut
-metsässä ristiin rastiin, nyt ei hän enää jaksanut. Hän palasi Ellan
-kanssa takaisin majalle ja vaipui voimatonna maahan. Neiti Hellmer,
-joka oli seurannut heitä aivan kantapäillä, seisoi neuvottomana ja
-näytti hänkin olevan kumoon kaatumaisillaan. Ella istui hiljaa itkien
-äidin vieressä.
-
-Nyt palasi herra Miller kotiin. Kun hänen vaimonsa oli kertonut hänelle
-lyhyesti kaikki, mitä oli tapahtunut, kantoi hänen miehensä hänet ylös
-makuukamariin ja käski hänen olemaan aivan levollisena, sillä hän oli
-tekevä kaikki, mitä voi, löytääkseen lapsen. Hän käski myöskin neiti
-Hellmerin ja Ellan mennä levolle; heille ilmoitettaisiin kyllä heti,
-kuin Elsa oli löytynyt.
-
-Nyt lähti herra Miller vastapäätä olevaan Martin majaan, sillä hänkin
-arveli heti, että Elsa oli mennyt uuden ystävänsä mukana metsään.
-Martti astui juuri ulos; hän oli jo kuullut, että eräs lapsi oli
-kadonnut ja oli nyt tulossa auttamaan etsinnässä. Herra Millerin
-kysymyksiin vastasi hän, että oli ollut vaimoineen ja lapsineen poissa
-kotoa jo varhaisesta aamusta asti ja että he siis eivät olleet
-nähneetkään tyttöstä.
-
-Herra Miller ajatteli nyt, että Elsa oli lähtenyt yksin kävelemään,
-niin kuin hän itse oli ehdoitellut, joko ylös vuorille tai kauvas
-metsään. Hän määräsi nyt että Martin piti hakea kokoon kaikki
-ympäristön miehet ja antaa heille hyvät lyhdyt ja sitte piti toisten
-nousta vuorille ja etsiä sieltä joka paikasta ja toisten kuljeskella
-metsikkö ristiin rastiin. Näiden viimemainittujen seuraan tahtoi herra
-Miller itsekin liittyä ja hän oli päättänyt jatkaa etsimistä, kunnes
-hänen lapsensa oli löytynyt. Niin lähtivät sitte miehet ulos yön
-selkään ja rouva Miller kuuli, kuinka vanha seinäkello löi kerta
-toisensa perästä; mutta hitaasti, niin hitaasti kului yö, ettei tuo
-hellä äiti ollut vielä koko elämässään niin pitkää yötä valvonut. Hän
-ei ummistanutkaan silmiänsä. Jos hänen korvansa eroitti vaikka kuinka
-kaukaista ääntä, hypähti hän pystyyn ja sanoi itsekseen' "Nyt he
-tulevat ja tuovat minun lapseni! Mutta minkälaisena, elävänäkö vai
-kuolleena?" Mutta he eivät tulleetkaan. Vähän väliin tulla sipsutteli
-Ella hiljaa äidin luo; hän tahtoi nähdä josko äiti nukkuisi, sillä
-hänkään ei ollut pelon tähden saanut unta. Kun hän sitten tapasi
-äidinkin valvomasta, pyysi hän yhä uudestaan: "Oi, äiti, emmekö
-rukoilisi vielä kerta, että rakas Jumala suojelisi Elsaa ja saattaisi
-hänet pian kotiin?" Siihen äiti mielellään myöntyi ja silloin Ella
-polvistui hänen vuoteensa viereen ja rukoili, että hyvä Jumala
-varjelisi Elsaa ja neuvoisi isälle tien hänen luokseen. Sitten Ella
-meni taas hiljaa takaisin kamariinsa.
-
-Yö kului. Loistavana nousi aurinko vuorien takaa ja valaisi metsät ja
-niityt kirkkaiksi, niinkuin se olisi tahtonut julistaa pelkkää iloa.
-
-Rouva Miller vaipui uupuneena vuoteelleen. Vihdoin voitti väsymys
-huolet ja surut; vieno uinahdus vapautti huolestuneen äidin hetkeksi
-tuosta tuskallisesta epävarmuudesta ja odotuksesta.
-
-
-
-
-Viides luku.
-
-Seuraavana aamuna.
-
-
-Kalpeana ja murtuneena astui herra Miller aamuauringon kultaisessa
-loisteessa asuntoaan kohti, ja hänen vaatteistaan näkyi että hän oli
-samoillut monien orjantappurapensaiden ja piikkisten risukkojen läpi.
-Rouva Miller oli heti kuullut hänen askeleensa ja hätäisenä huusi hän:
-"Tuotko sinä lapsen mukanasi?" Hän astui lähemmäksi, istuutui vaimonsa
-vuoteen viereen, kätki kasvonsa käsiinsä ja sanoi tuskin kuuluvasti:
-"Minä tulen yksin. Minä en voi enää toivoa, en jaksa sitä enää
-ajatellakaan. Missä tilassa on lapsi tämän pitkän yön jälkeen, jos
-hänen löydämmekin, kuolleenako vai puolikuolleena?"
-
-"Oi, ei, isä", huusi nyyhkien Ella, joka oli hiljaa hiipinyt
-huoneeseen, "rakas Jumala on varmaan suojellut meidän Elsaamme; äiti ja
-minä rukoilimme sitä häneltä niin paljo viime yönä."
-
-Isä nousi: "Me olemme koko yön kävelleet metsikössä ristiin rastiin,
-siellä ei lapsi voi olla; nyt koetamme laskeutua alas tuonne alppijoen
-rotkoihin."
-
-Vapisevalla äänellä lausui isä tämän; yhä varmemmalta alkoi hänestä
-tuntua, että lapsi oli pudonnut alas virtaavaan jokeen. Herra Miller
-oli käskenyt valmistaa miehille kunnon aamiaisen Martin luona, sitten
-piti heidän kaikkien vielä auttaa etsimisessä. Nyt, kun oli päivä,
-voikin helpommin laskeutua alas syvyyksiin ja rotkoihin. Kun herra
-Miller astui Martin tupaan, istuivat miehet vielä pöydässä ja
-keskustelivat innokkaasti, siitä mitä nyt oli tehtävä. Samuli seisoi
-isänsä vieressä silmät suurina ja pörhössä korvin kuunnellen.
-
-Herra Miller istuutui Martin viereen. Kaikki vaikenivat, sillä he
-näkivät kuinka suuri hänen surunsa ja tuskansa oli. Yht'äkkiä sanoi
-Samuli toimessaan: "Nyt minä tiedän, missä hän on."
-
-"Ei sinun pidä puhua joutavia, Samuli", neuvoi häntä isänsä lempeällä
-tavallansa, "sinähän olit vuorilla heinässä, silloin kun hän oli
-eksynyt, ethän sinä voi siitä tietää mitään."
-
-Herra Miller kyseli köysiä ja muita tarvekaluja, ja niistä
-keskusteltaessa sanoi Samuli puoliääneen, mutta kuitenkin aivan
-kuuluvasti: "Mutta minäpä tiedän kuitenkin, missä hän on."
-
-Herra Miller nousi, tarttui hänen käteensä ja sanoi ystävällisesti:
-"Poika, katso minua silmiin ja sano minulle suoraan: Tiedätkö jotakin
-lapsesta?"
-
-"Tiedän", vastasi hän lyhyesti.
-
-"Niinpä puhu toki, poika! Oletko nähnyt lasta? Minne hän on mennyt",
-kysyi herra Miller kiihkeämmin.
-
-"Minä tulen näyttämään", vastasi Samuli ja läksi oveen päin. Kaikki
-nousivat seisomaan; he katselivat toisiinsa. Ei kukaan tiennyt, josko
-todella pitäisi lähteä tälle, heidän mielestään turhalle retkelle.
-Mutta herra Miller meni arvelematta pojan perästä.
-
-"Samuli, Samuli", sanoi Martti isä varoittaen, "minä uskon varmasti,
-että sinä lupaat enemmän, kuin voit täyttää."
-
-Mutta Samuli astui empimättä eteenpäin, herra Miller seurasi häntä,
-miehet tulivat hidastellen perässä.
-
-Kun poika kääntyi metsikköön päin, pysähtyivät he ja eräs sanoi: "Onhan
-se aivan turhaa, seurata poikaa sinne; me olemme etsineet joka paikan,
-emmekä löytäneet. Me emme lähde sinne." Martti ilmoitti sen herra
-Millerille ja sanoi, ettei hän itsekään luottanut poikaan. Sill'aikaa
-Samuli astuskeli yhä eteenpäin ja herra Miller ja Marttikin päättivät
-seurata häntä. Samuli kulki suoraan eteenpäin, suurimpaan metsään;
-äkkiä poikkesi hän vasemmalle vanhoja kuusia kohti, josta päin pian
-alkoi välähdellä jotakin punaista. Samuli juosta viiletti suoraan sitä
-kohti pistävien orjantappurapensaiden ja risukkojen poikki eräälle
-aukeammalle paikalle, jossa kasvoi suuria pensaita, kaikki täynnä
-punaisia kukkia. Tässä pysähtyi hän ja katseli hiukan hämmästyneenä
-ympärilleen. Nähtävästi hän oli odottanut löytävänsä Elsan täältä.
-Sitten jatkoi hän päättäväisesti matkaansa eteenpäin. Kukkaspensaita
-oli yhä harvemmassa, mutta ne tulivat yhä suuremmiksi. Jokaisen luona
-pysähtyi Samuli hetkiseksi ja katseli ympärilleen, sitten meni hän
-eteenpäin, poiketen yhä enemmän vasemmalle.
-
-"Ei, Samuli, nyt et saa mennä enää etemmäksi", huusi isä, "sieltä tulee
-eteen tuo kapea äkkijyrkänne". Mutta samassa silmänräpäyksessä välähti
-niinkuin tulta puiden lomitse; aurinko paistoi erääseen pensaaseen joka
-oli täpösen täynnä punaisia tukkia. Samuli juoksi sinne kiireesti,
-mutta olikin jo samalla aivan tuon kallion reunalla, joka äkkijyrkkänä
-syöksyi alas syvyyteen. Samuli katseli ympärilleen ja kurkisti kukkien
-yli seinämätä alas. Sitte kääntyi hän takaisin. Herra Miller seisoi
-epätoivoisena hänen takanansa: tässä loppui tie, eikä lapsi ollutkaan
-löytynyt! Martti tarttui poikansa käteen vetääksensä häntä pois tuosta
-vaarallisesta paikasta, silloin sanoi Samuli yksivakaisena, niinkuin
-tavallisesti: "Tuolla alhaalla makaa hän." Herra Miller ryntäsi
-esiin, kumartui kuilun reunaman yli -- -- hänen kasvonsa tulivat
-kalmankalpeiksi; hän peräytyi, hänen polvensa vapisivat niin että hänen
-täytyi tarttua läheisimpään puuhun. Hän viittasi Marttia luokseen. Tämä
-piteli vielä Samulia lujasti kädestä. Nyt hän astui jyrkänteen
-partaalle ja katsoi alas syvyyteen. Siellä, täällä, kasvoi kallion
-raosta joku pensas; alhaalla, kammottavan etäällä, ulkoni
-kallionseinämästä kapea kiven liuska. Sillä aivan kallioon kiini
-hivuttautuneena makasi liikkumattomana pieni olento, kasvot kiveä
-vasten painettuina.
-
-"Taivaan Jumala se on totta, tuolla makaa hän", sanoi Martti
-liikutettuna, "mutta elävänäkö, vaiko --"; hän ei lausunut lausettaan
-loppuun, yksi katse herra Milleriin sulki hänen suunsa. Tämä näytti
-näet siltä, kuin olisi hän voinut kaatua kuolleena maahan. Hän rohkaisi
-kuitenkin mieltänsä.
-
-"Martti", sanoi hän hiljaa, "nyt emme saa hukata yhtään silmänräpäystä;
-jos lapsi vaan liikahtaa paikaltaan niin on se syvyydessä. Kuka
-laskeutuu tuonne alas? Kuka noutaa sen sieltä?"
-
-Toiset miehet saapuivat samassa myöskin paikalle; toivottomina, mutta
-uteliaina olivat he kuitenkin seuranneet pikku opastajaa. Toinen
-toisensa perästä hekin menivät jyrkänteen reunalle katsomaan alas.
-
-"Kuulkaa, miehet", sanoi herra Miller vapisevalla äänellä, "emme saa
-hukata silmänräpäystäkään. Kuka tahtoo sen tehdä? Kuka tahtoo auttaa?
-Kuka uskaltaa?"
-
-Miehet katselivat toisiinsa, kaikki vaikenivat. Taaskin astui joku
-kuilun partaalle, katsoi alas, kääntyi sitte takaisin, kohautti
-olkapäitään ja meni pois.
-
-"Jospa vaan varmasti tietäisi, että hän elää", sanoi toinen. "Mutta
-siinä täytyy panna henkensä alttiiksi, ja ehkenpä vaan noutaakseen
-kuollutta."
-
-"Mutta entäs jos lapsi vielä eläisi", huusi herra Miller kiivastuneena,
-"ja jos hän liikauttaa itseänsä, niin on hän hukassa! Oi, eikö se sitte
-ole mahdollista?"
-
-"Se olisi ollut tuolla syvyydessä jo aikaa sitte, jos se vielä olisi
-ollut elossa, noin liikkumatta ei kukaan voi maata", sanoi muuan. "Ja,
-herra, jos vyöryy tuonne alas, silloin ei auta enää parainkaan
-palkinto."
-
-Olkapäitään kohauttaen toinen toisensa perästä väistyi syrjään. Herra
-Miller katseli epätoivoisena ympärilleen. Apua ei näyttänyt saatavan
-mistään. "Minä teen sen itse", huusi hän epätoivoissaan, "mutta
-neuvokaa, miten?" Martti astui nyt hänen luokseen. "Ei, herra", sanoi
-hän levollisesti, "se ei käy laatuun, silloin olette molemmat hukassa,
-se on varma. Mutta minä tahdon tehdä sen. Jumalan avulla. Minulla on
-myöskin tuollaisia pienokaisia, minä tiedän, miltä Teistä mahtaa
-tuntua." Jo ennenkuin hän oli tämän sanonut, oli hän kiinnittänyt
-paksun köyden vanhaan petäjään; sillä hän oli päättänyt tuoda lapsen
-isällensä, joko elävänä tai kuolleena. Nyt paljasti hän päänsä, rukoili
-hiljaa, tarttui lujasti köyteesi ja liukui alas kallion seinämää
-myöten.
-
-Hän tuli kapean kallioluiskan kohdalle; vasemmalla kädellään piti hän
-tiukasti köydestä, paljailla jaloillaan koetti hän pysyttäytyä kallion
-kielekkeellä. Voidakseen oikealla kädellään tarttua lapseen ja nostaa
-sen syliinsä. Hiljaa, hyvin hiljaa lähestyi hän, sillä jos lapsi oli
-elossa ja häntä säikähti -- yksi ainoa ripeä liike ja se olisi vielä
-viimeisessä silmänräpäyksessä ollut hukassa. Lapsi makasi
-liikkumattomana. Martti kumartui ja laski suuren, vankan kätensä hänen
-päälleen. Samassa silmänräpäyksessä aikoi lapsi kääntyä ja silloin se
-olisi auttamattomasti syöksynyt alas. Mutta Martin käsi painoi häntä
-lujasti. Lapsi sai käännetyksi päätään; kaksi suurta silmää tuijotti
-ihmeissään mieheen.
-
-"Jumala olkoon kiitetty", sanoi Martti syvään huoaten. "Sano sinäkin
-lapsi niin, jos vielä voit puhua!"
-
-"Niin, voinhan minä toki vielä puhua! Jumala olkoon kiitetty", sanoi
-lapsi aivan selvällä äänellä.
-
-Martti katsoi ihmetellen lasta, joka oli aivan vahingoittumatta.
-
-"Sinua mahtaa Herramme pitää erittäin rakkaana, hän on tehnyt sinua
-kohtaan suuren ihmeen; sitä sinä, pienoiseni, et saa koko elämäsi ikänä
-unhottaa", sanoi hän hartaasti. Sitte nosti hän vahvalla kädellään
-lapsen luokseen. "No, nyt sinun täytyy pitää kiini minun kaulastani
-molemmin käsin, mutta oikein lujasti, niinkuin minä olisin sinun oma
-isäsi; sillä katsoppas, minä en voi pitää sinusta kiini; minun pitää
-molemmin käsin tarttua köyteen, että pääsisimme ylös."
-
-"No, kyllä minä pidän lujasti kiini", vakuutti Elsa ja tarttui Martin
-kaulaan niin lujasti, että hän tuskin voi hengittääkään. Mutta
-iloissaan se Martti siltä oli!
-
-Nyt alkoi hän kiivetä kallion seinämää ylös. Sepä ei ollutkaan helppoa;
-hänen käsistään ja jaloistaan juoksi veri. Väliin piti hänen levähtää
-hetkinen. Miehet ja herra Miller seisoivat ylhäällä ja katselivat
-melkein hengittämättä, kuinka mies häilyi tuon pohjattoman syvyyden
-kohdalla. Jaksaako hän kestää ponnistusta? Pääseekö hän ylös? Vai
-loppuivatko hänen voimansa kesken. Hellittääkö hän ja syöksyy lapsen
-kanssa syvyyteen?
-
-Yhä lähemmä kohosivat he -- nyt vielä tuo viimeinen peloittavan jyrkkä
-kalliorinne -- silloin --
-
-"Jumala olkoon kiitetty", huudahti Martti, kun hän astui ylös
-reunamalle. Hän irroitti lapsen kaulastaan ja laski hänet vapisevan
-isän syliin.
-
-Herra Millerin täytyi istuutua. Hän piti lastaan sylissään ja katseli
-sitä vaieten, niinkuin hän ei olisi vielä oikein voinut käsittää
-onneansa.
-
-"Oi, isä, minä olen niin iloinen" sanoi Elsa ja kietoi hyväillen
-kätensä isänsä kaulan ympäri. "Mutta kyllähän minä tiesinkin, että sinä
-aamun tullen minut noutaisit."
-
-Martti oli astunut syrjään; ristissä käsin katseli hän nyt isää ja
-lasta ja ilokyyneleet juoksivat pitkin hänen päivettyneitä kasvojansa.
-Samuli oli hiipinyt hänen viereensä ja piti hänestä lujasti kiini,
-sillä hän oli ymmärtänyt, että isä oli ollut suuressa vaarassa.
-
-Nyt astui herra Miller lapsi sylissään Martin luo. Hän ojensi kätensä
-lapsensa pelastajalle: "Te, Martti, käsitätte kyllä, miksi minä nyt
-vasta teen sitä, jota minun kaikkein ensiksi olisi pitänyt tehdä",
-sanoi hän liikutetulla äänellä. "Minä kiitän Teitä, niinkuin se, jonka
-henki on pelastunut. En unhota sitä koskaan, että Te panitte henkenne
-alttiiksi, pelastaaksenne minun lastani."
-
-Molemmat miehet puristivat toistensa kättä ja Martti sanoi
-avosydämisesti: "Se on minulle suuri palkinto, että voin tuoda teille
-lapsen vahingoittumattomana."
-
-"Tapaamme toisiamme vielä kerran tänään, nyt täytyy meidän joutua äidin
-luo", sanoi herra Miller ja kääntyi palausmatkalle pitäen pienoistansa
-lujasti sylissään. Martti kulki hänen perästänsä pitäen Samulia kädestä
-ja toiset seurasivat perässä.
-
-Kun nyt Martti kulki poikineen metsän poikki, sanoi hän tälle: "Sanoppa
-nyt minulle, Samuli, mistä sinä tiesit, että pienokainen oli juuri
-tänne eksynyt?"
-
-"Kun hän tahtoi noita punaisia kukkia", vastasi Samuli.
-
-"Vai niin, mutta mistä sinä sitte sen tiesit, että hän oli juuri tuolla
-kallionjyrkänteellä?"
-
-"Kun häntä ei näkynyt ensimäisen pensaan luona, niin oli hän varmaankin
-mennyt etemmäksi, koska etempänä on yhä kauniimpia kukkia ja kaikista
-kaunein pensas on juuri kallion luona. Mutta en minä sitä tiennyt, että
-hän oli pudonnut alas", selitti Samuli.
-
-Nyt herra Miller oli saapunut asuntonsa luo. Hän astui sisään ja avasi
-makuuhuoneen oven. Ella istui vielä äitinsä vuoteen vieressä ja piteli
-hänen kädestään. Äiti nojasi uupuneena päätään päänalukseen, hänen
-silmänsä olivat kiini. Herra Miller astui sängyn luo ja laski Elsan
-keskelle äidin vuodetta.
-
-"Hyvää huomenta, äiti! Oletko sinäkin nukkunut hyvin", huudahti Elsa
-aivan iloisesti, niinkuin hänen tapansa oli tehdä joka aamu tullessaan
-äitiä syleilemään. Tämä avasi silmänsä ja katsoa tuijotti lapseensa.
-Sitte tarttui hän siihen äkkiä, painoi sitä sydämelleen, niin
-voimakkaasti kuin jaksoi ja sanomattoman ilon kyyneleet virtasivat
-hänen poskilleen. Hän ei voinut puhua sanaakaan, ainoastaan kiittää
-sydämessään rakasta Jumalaa uudestaan ja yhä uudestaan. Ella piti
-lujasti pikku sisartaan kädestä ja sanoi kerta toisensa perästä:
-"Siinäkö sinä taas olet, Elsa? Missä sinä sitte olit koko yön niin
-yksinäsi?" Isä kertoi sitte, kuinka ja mistä Elsa oli löytynyt, ja
-kuinka Martti oli uskaltanut henkensä pelastaakseen lasta. Äitiä aivan
-värisytti tätä kuullessaan. Hän painoi lasta vielä kerran lujasti
-sydämelleen, kun hän kuvaili mielessään sitä hirveätä vaaraa, missä
-lapsi oli ollut koko yön.
-
-"Oi, etkö sinä ole hirveästi peljännyt", kysyi Ella, jonka kävi Elsaa
-niin sääliksi, että kyyneleet väkisinkin tahtoivat tulla silmiin.
-
-"Ei toki, minua ei ole ensinkään peloittanut", sanoi Elsa iloisesti.
-"Nyt minä tahdon kertoa, kuinka se kävi. Ensin juoksin minä sisään isän
-luo kysymään häneltä, josko nyt olisin saanut mennä Samulin kanssa
-hakemaan niitä punaisia kukkia. Mutta isä oli poissa. Silloin minä
-ajattelin, että hän kyllä lupaisi, kun jo eilenkin olisin mennyt niin
-mielelläni, enkä saanut silloin, ja niin minä menin Samulin luo. Mutta
-hänkin oli poissa. Silloin minä ajattelin: kyllä minä löydän ne
-punaiset kukat yksinänikin, sanoihan Samuli jo minne päin pitää mennä.
-Sitte minä menin ylös tuonne metsään ja etsin, enkä löytänyt. Mutta
-yht'äkkiä näin minä jotakin punaista välkkyvän puiden takaa ja minä
-juoksin sinne. Mutta ensin löysin minä vaan vähän kukkia, eikä ne
-olleet oikein helakan punaisia, mutta Samuli oli sanonut, että piti
-mennä syvälle metsään ja sitte yhä eteenpäin. Sitten minä menin vielä
-etemmäksi, ja siellä oli yhä enemmän kukkia ja vihdoin tuli suuri,
-hyvin suuri pensas ja siinä oli niin paljo kauniita punaisia kukkia; ne
-loistivat niin komeasti ja minä tahdoin saada ne kaikki, aivan kaikki
-ja silloin minä putosin yht'äkkiä alas eräälle kivelle. Mutta se oli
-hyvin kapea, ja sentähden minä vetäysin hyvin likelle kalliota ja
-ajattelin: minä tahdon maata hyvin hiljaa, isä kyllä tulee sitte minua
-noutamaan. Mutta sitten minua rupesi väsyttämään -- ja jo oli tullut
-pimeäkin --, ja minä ajattelin, nyt minun varmaankin pitää nukkua, ja
-aamulla tulee sitte isä ja noutaa minut. Sitten minä ajattelin: nyt
-minun pitää vielä rukoilla, että rakas Jumala lähettäisi enkelinsä,
-että he suojelisivat minua, kun minä nukun ja sitten minä rukoilin:
-
-    "Oi Jeesus, avun tuoja,
-    Levitä siipeis suoja,
-    Niin olen turvassa!
-    Valvokoon enkelisi.
-    Ettei mua turmelisi
-    Pauloillaan viekas saatana!"
-
-"Sitte minä nukuin makeasti, kunnes mies tuli, ja minä tiesin heti,
-että isä oli hänet lähettänyt."
-
-Äiti oli vavistuksella seurannut kertomusta. "Mutta nyt ei minun pikku
-heinäsirkkani enää mene yksikseen askeltakaan", sanoi isä, niin
-vakavasti, kuin hän suinkin voi, sydämensä ilossa.
-
-Mutta äiti ei ollut vielä kuullut, kuka etsijät oli vihdoinkin oikeille
-jälille johtanut; mutta hän tahtoi tietää kaikki tarkkaan. Nyt muisti
-isä Samulin, ja että se oli oikeastaan hän, joka oli päässyt Elsan
-jälille.
-
-"Tuota kunnon poikaa tulee meidän erityisesti muistaa", sanoi hän, ja
-Elsa, jota tämä ajatus erityisesti innotutti, kapusi samassa alas
-sängystä, pannakseen tuuman heti toimeen.
-
-Mutta minkä palkinnon saisi Samuli? Mitä saisi hän heti viedä hänelle?
-
-"Hän saa pyytää mitä vaan tahtoo", sanoi isä, "katsotaanpa, mikä häntä
-enin ilahuttaisi."
-
-"Voinko heti mennä hänen luokseen", kysyi Elsa kiireesti.
-
-Isä sanoi tahtovansa tulla mukaan, keskustellaksensa Martin kanssa ja
-saadaksensa maksaa muillekin miehille heidän palkkansa. Elsa hyppeli
-ilosta; hänen päänsä oli täynnä uusia tuumia Samulia varten.
-
-"Isä hoi, mutta jos hän pyytää eläintarhan, täynnä suurimpia eläimiä,
-mitä olla voi", kysyi hän.
-
-"Niin hän saa sen", vastasi isä varmasti.
-
-"Isä, mutta jos hän toivoisi turkkilaispukua ja käyrää sapelia,
-niinkuin Kaarlo serkulla on", kysyttiin taas.
-
-"Saa hän sen myös", kuului vastaus.
-
-"Mutta, isä", jatkettiin vielä, "jospa hän tahtoisi suuren linnoituksen
-ja kaksitoista laatikollista sotamiehiä, niinkuin Kaarlolla on?"
-
-"Niin saa hän ne", vastasi isä vielä kerran.
-
-Nyt ryntäsi Elsa Samulin luo, joka seisoi tuvan oven edessä.
-
-"Tule, Samuli", huusi hän, "nyt saat sinä toivoa kauneinta, mitä
-maailmassa on."
-
-Samuli katseli Elsaa otsa rypyssä; oli niinkuin hänen sanansa olisivat
-hänessä eloon herättäneet jotakin, joka kovin painoi hänen mieltänsä.
-Vihdoin sanoi hän alakuloisesti: "Ei siitä ole mitään hyötyä."
-
-"On siitä toki hyötyä", vastasi Elsa; "kun sinä löysit minut, niin sinä
-voit pyytää, mitä tahdot ja sinä saat sen; isä on sen sanonut. Ajattele
-nyt oikein tarkkaan ja sano sitte."
-
-Vähitellen Samuli alkoi käsittää asiaa. Hän katsoi Elsaa vielä kerran
-tutkivasti; josko sitä todella oli tarkoitettu; sitten hän huokasi
-syvään ja sanoi: "Keltatupsuisen ruoskan."
-
-"Ei, Samuli, sehän ei ole mitään", vastasi Elsa aivan pahoillaan, "ei
-sinun pidä pyytää sellaista. Ajattele nyt vielä kerta, mikä olisi
-kaikkein kauneinta, ja sitä sinun pitää pyytää."
-
-Samuli totteli, mietti hetkisen, huokasi vielä kerran syvään ja sanoi:
-"Keltatupsuisen ruoskan."
-
-Nyt astui herra Miller miesten kanssa ulos tuvasta; miehet läksivät
-pois kiitellen, Martti jäi seisomaan ovelle.
-
-"Teille, Martti, minä en ole vielä tarjonnut mitään", sanoi herra
-Miller. "Teille minun olisi pitänyt ensiksi osottaa kiitollisuuttani ja
-sellaisella tavalla, että siitä olisi teille tosi-iloa. Sanokaa
-toivoisitteko jotain erityistä?"
-
-Martti pyöritti lakkiaan käsissään, sitte hän sanoi hidastellen: "Johan
-minä olen kauankin toivonut erästä asiaa, mutta en minä sitä uskalla
-sanoa; senhän ei olisi pitänyt johtua nyt mieleenikään."
-
-"Sanokaa vaan pois", kehoitti herra Miller, "kenties minä voin auttaa."
-
-"Minä olen aina ajatellut", jatkoi Martti hitaasti, "että, jospa
-minäkin kerran pääsisin niin pitkälle, kuin naapurini tuolla
-vastapäätä, että uskaltaisin ruveta lehmän ostoa tuumaamaan. Minulla on
-jokseenkin paljon heiniä ja sitten me tulisimme huoletta toimeen."
-
-"Se on hyvä, Martti", sanoi herra Miller, "me tapaamme pian toisemme."
-Sitten hän otti Elsaa kädestä ja lähti hänen kanssaan palausmatkalle.
-
-"Ja mitä ystävämme Samuli sitte haluaa", kysyi hän.
-
-"Oi, hän on tyhmä", huusi Elsa, "hän tahtoo vaan keltatupsuisen
-ruoskan! Sehän ei ole mitään."
-
-"Onhan toki, onhan se jotakin", vakuutti isä. "Näetkö, jokaisella
-lapsella on omat ilonsa; Samulille tuottaa tuollainen ruoska aivan yhtä
-suuren ilon, kuin sinulle kaikkein komein nukkikamari."
-
-Elsa tyytyi tähän selitykseen ja nyt hän tuskin malttoi odottaakaan,
-että tuo toivottu esine saapuisi.
-
-Seuraavana päivänä herra Millerillä oli tehtävä matka alas laaksoon.
-Elsa tiesi kyllä syyn siihen ja hyppeli ilosta koko aamun. Mutta isä ei
-lähtenyt, ennen kuin hän oli oikein teroittanut pikku "heinäsirkkansa"
-mieleen, ettei hän saisi yksin mennä ainoatakaan askelta majasta ja
-neiti Hellmer sai ankaroita määräyksiä. Tämä oli tuona hirmuyönä ollut
-sellaisessa tuskassa, ettei noita neuvoja olisi tarvittukaan. Hän
-aikoi nyt päin vastoin niin vahtia Elsaa, ettei päästäisi häntä
-silmänräpäykseksikään näkyvistä, mutta se taisi kuitenkin käydä liian
-vaikeaksi.
-
-Kaksi päivää sen jälkeen, juuri kun Martti perheineen oli istuutunut
-pöytään syömään höyryäviä perunoita, kajahti majan edessä kova ammunta
--- ja vielä toisen kerran ja kolmannen.
-
-"Kasperilta on varmaankin lehmä karannut", sanoi Martti ja nousi ylös
-mennäkseen sitä kiinni ottamaan. Sitäpä piti Samulinkin nähdä.
-Sukkelasti juoksi hän isän perästä, Martta, Otto ja Betty seurasivat
-häntä ja heidän perässään tuli äiti, noutaakseen heitä kaikkia
-takaisin.
-
-Mutta ulkona seisoi Martti aivan liikkumattomana hämmästyksestä, ja
-kaikki muut seisoivat hänen ympärillään silmät selällänsä. Mutta äiti,
-joka nyt saapui paikalle, löi kätensä yhteen, eikä voinut ihmetyksestä
-saada sanaa suustaan. Seinään kiinnitettynä seisoi kiiltävän ruskea
-lehmä, niin iso ja komea, ettei sellaisia ollut kuin muutamilla
-rikkaimmilla talollisilla. Toiseen sarveen oli sidottu iso ruoska,
-jossa oli valkoinen, luja nahkahihna, paksu silkkitupsu päässä; sepä
-kimalteli kuin kulta auringon paisteessa!
-
-Ruoskan varteen oli sidottu paperilappu, jossa seisoi suurilla
-kirjaimilla: "Samulille."
-
-Martti irroitti ruoskan ja antoi sen pojalle. "Se on sinun", sanoi hän.
-
-Samuli piti ruoskaa kädessään: mitä kauneinta ja ihaninta hän oli
-nähnyt, se oli nyt hänen omansa! Ja lisäksi oli tuossa vielä lehmä,
-jota voi ajaa laitumelle paukutellen ruoskalla niin kuin Janne ja
-Tanelikin.
-
-Samuli tarttui loistavin silmin ruoskaansa, syleili sitä ja piti sitä
-niin lujasti kiini, kuin hän olisi tahtonut sanoa: "Ei mikään voima
-koko maailmassa voi minua tästä eroittaa!" Martti ja hänen vaimonsa
-eivät voineet kyllikseen katsella tuota komeaa eläintä; mutta, että se
-oli oleva heidän omansa, sepä heistä vasta ihme oli.
-
-Vihdoin sanoi Martti: "Se ammuu, sen lähden, että se tahtoisi antaa
-maitoansa. Samuli, tuo maljoja, tänään tahdomme herkutella."
-
-Kaksi suurta maljaa tuli täyteen vaahtoavaa, lämmintä maitoa ja ne
-vietiin pöydälle perunoiden viereen, sitte saattoivat kaikki
-riemukulussa "Ruunikkia" navettaan.
-
-Vastapäätä, naapurimajan edustalla seisoi herra Miller lapsineen; he
-tahtoivat nähdä, miten "Ruunikkia" vastaanotettaisiin; Elsa tahtoi
-myöskin kaikella muotoa tietää minkä vaikutuksen tuo ruoska tekisi,
-jonka hän itse oli suurilla kirjaimilla merkinnyt annettavaksi
-Samulille.
-
-Kun rouva Miller oli toipunut tuosta suuresta jännityksestä, kulki koko
-perhe ylös kalliojyrkänteen luo, kiittääkseen ja ylistääkseen vielä
-kerran sydämen pohjasta hyvää Jumalaa itse sillä paikalla, jossa Hän
-niin huomattavasti oli kädellään suojellut lasta.
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HYVÄSSÄ TURVASSA ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/65353-0.zip b/old/65353-0.zip
deleted file mode 100644
index a4ee9da..0000000
--- a/old/65353-0.zip
+++ /dev/null