diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65353-0.txt | 1461 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65353-0.zip | bin | 29214 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 1461 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3a04674 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #65353 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65353) diff --git a/old/65353-0.txt b/old/65353-0.txt deleted file mode 100644 index 2e4633f..0000000 --- a/old/65353-0.txt +++ /dev/null @@ -1,1461 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Hyvässä turvassa, by Johanna Spyri - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Hyvässä turvassa - -Author: Johanna Spyri - -Release Date: May 15, 2021 [eBook #65353] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Jari Koivisto - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HYVÄSSÄ TURVASSA *** - - - - -HYVÄSSÄ TURVASSA. - -Kirj. - -Johanna Spyri - - -Suomennos 7:stä saksalaisesta painoksesta - - - -Kertomuksia lapsille I. - - - - - - -Kuopiossa -U. W. Telén & Co, -1894. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Ennen matkalle lähtöä. - II. Gemmillä. - III. Tuttavuutta tehdään. - IV. Hirmuyö. - V. Seuraavana aamuna. - - - - -Ensimäinen luku. - -Ennen matkalle lähtöä. - - -Dresdenissä, lähellä Elben rantapenkereitä, on iso kivitalo. Siellä -istui kirkkaana heinäkuun aamuna herra Miller nojatuolissaan ja piti -edessään niin suurta sanomalehteä, ettei hänen kasvojaan ensinkään -näkynyt. - -Vastapäätä häntä istui talon rouva valkosessa aamumyssyssään ja kaatoi -hyvälle tuoksuavaan kahvikeittiöön vähän väliin vettä porisevasta -kattilasta. Pian oli aamiainen alkava. - -Silloin aukeni ovi: kaksi pientä tyttöä astui sisään ja heidän -perässään pitkä ja hoikka neiti, joka näkyi huolestuneena seuraavan -pikku Elsan vilkkaita liikkeitä, kun tämä juoksi huoneen läpi ja -vihdoin ketterästi hypätä kiepsahti isän polvelle. Notkeasta -hyppäyksestä näki selvään, ettei sitä nyt ensikertaa tehty. Riemuiten -katseli Elsa nyt ympärilleen, niin kuin hän olisi tahtonut sanoa: -"Nytpä minä istun taas lujassa linnassani, jossa minua ei voi mikään -onnettomuus kohdata!" - -Sitte pisti hän kiharaisen päänsä suuren sanomalehden alle ja huudahti -veitikkamaisesti: "Oi, jopa löysin sinut, isä! Milloin lähdemme -Gemmille?" - -Isä pani pois sanomalehden, suuteli pienokaista ja sanoi: "Ensiksi -hyvää huomenta, pikku heinäsirkka; sitte vasta matkasuunnitelmat." -Kepeiden hyppäystensä tähden nimitti häntä isänsä pikku heinäsirkaksi. -Kun iso sanomalehti ei ollut enää isän ja Elsan välissä, kiersi tämä -kätensä isän kaulan ympäri ja sanoi hänelle sydämellisesti hyvää -huomenta. Sillä aikaa seisoi Ella sisko aivan hiljaa isän tuolin -vieressä odottaen hänen aamutervehdystään. Nyt suuteli hän vanhempaakin -tytärtään, joka sitte istuutui hiljaa pöydän ääreen. - -"Jospa sinäkin nyt siirtyisit sinne, jossa sinun olla pitäisi", sanoi -isä Elsalle, joka ei vielä ollut aikeissakaan lähteä korkealta -istuimeltaan. - -"Minä menen heti, isä", vakuutti Elsa, mutta kohensi itseään samalla -vakavammin istumaan; "minä tahdoin vaan odottaa, kunnes sanot, milloin -lähdemme Gemmille." - -"Niin pian kun äiti on saanut tavarat matkaa varten järjestetyiksi", -vastasi isä. - -Nyt hyppäsi Elsa alas ja sitten suoraa päätä äidin polvelle. - -"Oi, äiti, järjestämmehän sitte tänään tavarat! Nyt, heti paikalla", -pyysi Elsa hyväillen äitiänsä. "Minä tahdon auttaa sinua, ja Ella voi -myös auttaa ja neiti Hellmer myöskin, ja sitte voimme huomenna lähteä -ja sitte --" - -"Nyt juomme ensin maitomme ja istumme hetkisen aivan kelvollisina -pöydässä, lapsi kulta", oikaisi häntä äiti ja Elsa, joka huomasi -saavansa tyytyä tähän vastaukseen, istuutui nyt paikalleen isän ja -äidin väliin ja aamiainen alkoi. - -Jo kauan aikaa oli Elsa heti herättyään kysynyt, koska Gemmille -lähdettäisiin; hänen päähänsä tuskin enää muuta ajatusta mahtuikaan. -Tämä matkatuuma oli seuraavalla tavalla kiintynyt pikku Elsan mieleen. - -Menneenä kesänä olivat isä ja äiti matkustelleet Sveitsissä. Gemmin -vuorisola, jonka kautta he olivat kulkeneet Wallis'ista Bernin -kanttooniin, oli miellyttänyt heitä niin, että he päättivät tulla sinne -uudestaan seuraavana kesänä, ottaa lapset ja neiti Hellmerin mukaansa -ja viipyä siellä jonkun aikaa. He olivat matkalla tutustuneet opas -Kasperiin ja kertoneet hänelle aikeensa ja toivonsa saada vuokratuksi -niillä seuduin huoneuston, jossa voivat järjestää olonsa kodikkaaksi, -eivätkä tarvitseisi asua ravintolassa. Silloin oli Kasper ehdoitellut -heille että asettuisivat hänen omaan majaansa, joka oli Gemmin -vuorisolan lähellä, vihreällä rinteellä vuorille johtavan polun -vieressä. Tähän aikaan sopi hänelle parhaiten luovuttaa heille pikku -talonsa; hän itse oli silloin aina muukalaisten kanssa matkoilla, hänen -molemmat poikansa paimensivat alpeilla suuria karjoja, ja hänen -vaimonsa voi asua ylhäällä pikku ullakkokamarissa ja tehdä Millerin -perheen askareita. Heitä varten voitiin sitte järjestää iso tupa ja -molemmat makuuhuoneet. Tämä ehdotus miellytti hyvin herra Milleriä ja -hänen rouvaansa ja katseltuaan taloa, päättivät he vuokrata sen tulevan -vuoden kesäkuukausiksi. Tieto tästä tuumasta ja vanhempien kertomukset -kauneista niityistä, korkeista lumivuorista, vihreistä alppilaitumista -ja suurista karjalaumoista, olivat tehneet lapsiin syvän vaikutuksen, -ja jo kauvan aikaa sitte oli Elsa tuskin enää voinut odottaa -lähtöpäivää. Jo talvella oli tuskin päivääkään kulunut ilman että Elsa -kysyi: "Äiti, joko nyt kesä pian tulee?" - -Nyt oli kesä todellakin tullut ja Elsan kysymykset tulivat yhä -kiihkeämmiksi. Joka aamu ilmaisivat tuota pitkällistä odotusta nuo -sanat: "Milloin lähdemme Gemmille?" Päivä päivältä kasvoi lapsen -malttamattomuus ja yhä tihenivät nuo ahdistavat kysymykset ja pyynnöt, -sillä nytpä Elsa tuskin enää jaksoi odottaa, että noustaisiin vaunuihin -ja lähdettäisiin ajamaan noita korkeita vuoria ja vihreitä niittyjä -kohti. - -Vihdoin tuli se päivä, että koko Millerin talo oli kuin suuri -markkinapaikka. Joka huone oli niin täynnä kaikellaisia vaatteita, -ettei sopinut minnekkään istumaan. Mutta vähitellen katosivat ne kaikki -kolmeen summattomaan matkakirstuun, ja pari päivää myöhemmin istui koko -Millerin perhe matkavaunuissa: Ella hiljaisesti iloiten äidin ja neiti -Hellmerin välissä; Elsa isän vieressä, jota hän syleili alinomaa -tulisella ihastuksella, sillä nythän lähdettiin pitkälle matkalle, -nythän matkustettiin Gemmille! - - - - -Toinen luku. - -Gemmillä. - - -Gemmin vuorisolan lähellä kääntyy kapea polku synkkään metsään ja -johtaa pian niille paikoille, jossa matkustaja kauhulla näkee allansa, -jyrkkien kallioseinämien välissä pohjattoman kuilun. Tätä polkua tuli -eräänä kauniina kesäiltana pieni poikanen. Hänellä oli kädessään suuri, -punainen kukka, jonka hän varmaankin oli löytänyt tuolta metsiköstä ja -jota hän vähän väliin ihastellen katseli. - -Nyt saapui hän metsän laidassa olevalle aukealle paikalle ja katseli -ympärilleen, mutta kun hän ei näyttänyt huomaavan mitään erinomaisempaa -katseltavaa, jatkoi hän matkaansa. Nyt kulki hän niityn läpi kapeaa -polkua, joka johtaa vasemmalla puolen olevalle vihreälle kukkulalle. -Siellä oli lähellä toisiaan kaksi majaa, joiden takapuolelle oli tehty -pieni lisärakennus, nähtävästi karjaa varten. Toinen näistä navetoista -oli isompi ja näyttipä itse majakin uudenuutukaisine ovineen paremmalta -ja suuremmalta. Sen omistaja oli opas Kasper, joka asui siinä vaimonsa -ja kahden poikansa kanssa ja voi joka vuosi sitä hiukan korjaella, -hänellä kun matkustajain oppaana oli kesät läpeensä hyvä ansio. Hänen -navetassaan ei ollut ainoastaan kaksi kiliä, niinkuin kaikilla hänen -naapureillaankin, vaan siellä oli ollut jo kaksi vuotta komea lehmäkin, -josta hän sai kunnon maitoa ja voita. Tuo pienempi maja vanhoine -madonsyömine ovineen ja rikkinäisine pärekattoineen oli kantaja Martin -oma, jota jykevän ruumiinrakennuksensa vuoksi kutsuttiin "vahvaksi -Martiksi". Siinä asui hän vaimonsa ja neljän pienen lapsensa kanssa ja -tuvan takana olevassa pikku navetassa oli kaksi kiliä, joiden maidon -täytyi riittää kaikkiin tarpeisiin. - -Vahvalla Martilla oli tosin koko kesän, varsinkin silloin, kun oli -kaunis sää, säännölliset tulot; hän kantoi matkustajain tavaroita -Gemmin vuoren yli, mutta hän ei kuitenkaan sillä ansainnut läheskään -niin paljon, kuin naapurinsa Kasper, joka oli usein päiväkausia -matkustajain mukana vuorilla. - -Kasperin uuden tuvanoven edessä seisoivat nyt juuri hänen kaksi -poikaansa ja heillä oli nähtävästi tärkeä asia keskusteltavana. He -katselivat, koettelivat ja vertailivat hyvin toimessaan kahta esinettä, -jotka olivat heidän käsissään ja kun he vihdoinkin näyttivät saaneen -vertailemisensa päättymään, alkoivat he taas alusta. Poikanen joka -samassa tuli metsästä majalle, pysähtyi nyt ja katseli ihmeissään tuota -toimitusta majan ovella. - -"Samuli tule, katso, katso", huusi hänelle nyt toinen pojista. -Räpäyttämättä silmiään ja ihmetellen katseli hän nyt sitä, mitä hänelle -näytettiin. - -"Katso, nämä on isä tuonut meille Bernin markkinoilta", huusi suurempi -pojista taaskin Samulille ja molemmat pitivät lahjaansa korkealla -ilmassa. Mikä ihmeellinen näky tämä olikaan Samulille! Taneli ja Janne -pitivät molemmat kädessään suurta ruoskaa. Lujan ja samalla notkean -varren ympäri oli kierretty punainen nahkahiihna. Pitkä, valkoinen -siima oli kierrelty pyöreistä nahkahihnoista; sen päässä riippui lujaan -kierretty, pyöreä punonnainen keltaisesta silkistä, muodostaen kauniin -tupsun. Tätä päätä, joka lyödessä antoi aika paukauksen nimitettiin -"nystyräksi". Sanatonna katseli Samuli ruoskia; jotakin näin ihanaa ei -hän ollut nähnyt koskaan elämässään! - -"Kuulehan nyt", sanoi Taneli ja nyt alkoivat he Jannen kanssa heiluttaa -ruoskiansa. Nytpä paukkui ja jymisi koko laakso ja kaikuivat kaikki -vuoret, niin että Samulista tuntui siltä, ettei koko maailmassa voisi -olla mitään suuremmoisempaa ja ihanampaa. - -"Jospa minullakin olisi keltatupsuinen ruoska!" sanoi hän syvään -huoaten, kun molemmat pojat vihdoinkin olivat paukkeensa lopettaneet. - -"Niin, sinä voit odottaa", vastasi Taneli ylpeästi ja paukauttaen -ruoskallaan vielä kerran juoksi hän pois; pitihän hänen sitä näyttää -vielä muillekin ihmisille. Janne juoksi hänen perässänsä; mutta Samuli -katseli heidän jälkeensä ja jäi liikkumattomana seisomaan. Hänen -murheettomalle sydämelleen oli nyt pudonnut raskas taakka. Hän oli -nähnyt jotakin, jota hän nyt halusi enemmän kuin mitään muuta koko -maailmassa ja Taneli oli vielä sanonut nuo masentavat sanat: "Niin, -sinä voit odottaa!" Samulista tuntui niinkuin nyt olisi mennyttä -kaikki, mikä häntä voisi ilahduttaa. Hän puristi kokoon punaisen -kukkansa ja kiidätti sen menemään, sillä tuo, että pitäisi tyytyä -punaiseen kukkaan, eikä saisi koskaan tuollaista keltatupsuista -ruoskaa, se harmitti Samulia; suuttuneena katseli hän miten kukka kiisi -kauas niitylle. Tiesi kuinka kauan hän siinä olisi vielä seisonut, jos -ei ovi hänen takanansa olisi avautunut ja siitä astunut ulos vaimo -suuri luuta kädessä. - -"Missä pojat ovat, Samuli", kysyi hän pikaisesti. - -"Ne juoksivat pois ruoskinensa", vastasi tämä, sillä yhä olivat ruoskat -hänen mielessään. - -"Juokse kutsumaan heitä kotiin, ja pian", käski häntä vaimo. "Huomen -aamuna varhain pitää heidän joutua lähtemään alpeille ja huomisiltana -tulee herrasväki ja siihen pitää ennättää tehdä vielä paljo. Sano niin -heille, juokse Samuli!" - -Poika läksi juoksemaan kaikin voimin sinne päin, jonne molemmat pojat -olivat kadonneet. Vaimo alkoi nyt laista kaaputella luudallaan joka -nurkassa. Hän oli Kasperin vaimo ja Tanelin ja Jannen äiti. - -Tänä aamuna oli saapunut herra Milleriltä kirje, jossa hän ilmoitti -saapuvansa tänne seuraavana iltana, -- siitä johtuivat nyt nuo suuret -valmistukset ja puhdistelut, jotka kyllä tarpeen olivatkin, sillä -Taneli ja Janne kuljettivat monenlaista roskaa suurissa kengissään -huoneeseen. Nyt saapuivat he molemmat juostessaan hirveästi läjäytellen -ruoskiansa ja naapurin Samuli heidän perässänsä, sillä ruoskat vetivät -häntä vastustelemattomalla voimalla mukanansa. Mutta kun nyt äitinsä -huusi heidät sisään, heidän kun piti vielä auttaa häntä kaikellaisissa -toimissa, kääntyi Samuli vihdoin takaisin ja astui vastapäätä olevaa -majaa kohti, mutta hyvin hitaasti, niinkuin joku, jota on suuri suru -painamassa. Ja suru painotkin Samulin mieltä, sillä keltatupsuiset -ruoskat väikkyivät alinomaa hänen silmissään ja lisäksi kuuluivat vielä -yhä hänen korvissaan Tanelin masentavat sanat' "Niin, sinä voit -odottaa!" - -Vanhan tuvan oven edessä, sillä paikalla, joka oli polettu kovaksi -tantereeksi, seisoi isä Martti ja koetti raskaalla kirveellään halkoa -juurta, puhkaista puupölkkyä pienemmiksi kappaleiksi, että äidillä -olisi taas jotakin lieteen pantavaa. Rivissä, isän edessä seisoivat -Martta, Otto ja Betty ja katselivat hänen työtänsä suurilla, vakavilla -silmillään. Vanhin heistä, Samuli, liittyi heihin, asettui riviin ja -jäi seisomaan silmät selällään, sillä aina oli hän siellä mukana, missä -oli jotakin katsottavaa. Mutta pian osoitti isä maassa olevia -puukapuloita ja sanoi niin lempeällä ja ystävällisellä äänellä, ettei -sitä olisi voinut odottaakaan tuolta suurelta, vahvalta mieheltä: "No, -Samuli, otappa noista aina pari kerrallaan syliisi ja vie ne äidille -keittiöön, niin saa hän keitetyksi meille perunat." Samuli teki heti -niinkuin häntä käskettiin ja työssä haihtui hänen suuri surunsa. Mutta, -kun hän myöhemmin makasi pikku Oton vieressä kapeassa sängyssään, -silloin ei hän voinut, niinkuin tavallisesti, heti nukkua, tuo hänen -suuri surunsa täytti taas hänen mielensä ja hänen täytyi huoahtaa: "Oi, -jospa minullakin olisi keltatupsuinen ruoska!" - - - - -Kolmas Luku. - -Tuttavuutta tehdään. - - -Jo aikaiseen seuraavana aamuna kuultiin hirveätä ruoskan läiskettä, -sillä Taneli ja Janne seisoivat jo neljän aikaan tuvan oven edustalla -odottamassa lehmiä, joita tuotiin ympäristöltä vietäviksi alpeille, -jossa suuret karjalaumat olivat. Sitten piti heidän molempain jäädä -syksyyn asti sinne paimenpojiksi ja siitä olivat he niin iloissaan, -etteivät voineet siitä kyllin meluta, sillä olihan tuo heille -molemmille ihana toivo, saada olla siellä kahdenkesken, eikä tarvita -koko kesänä tehdä mitään muuta, kuin juosta ruoskinensa lehmien -perässä. - -Kun äiti vielä oli sitonut reput heidän selkäänsä ja neuvonut heitä -tekemään aina oikein ja kun he olivat lähteneet lehmineen, silloin -palasi äiti majaan takaisin ja nytpä alkoi ylt'yleensä joka nurkassa -sellainen lakaseminen ja siistiminen, josta ei ollut loppua tulla koko -päivänä. Aurinko oli jo vaipunut kuusten taa, kun vaimo vielä kerran -hankasi kaikkia ikkunoita ja sitte tutkistelevasti tarkasteli. Nytpä -välkkyikin joka paikka, kaikki ikkunat, pöytä, sekä pöytälautana oleva -kiviliuska, penkit seinämillä, sekä lattiakin. Nytpä näkikin vaimo -kuinka laaksosta päin tulevaa tietä lähestyi koko jono kantajoita, -hevosia ja ratsastajoita. Hän juoksi kiireesti yliselle, sitoi puhtaan -esiliinan vyöllensä ja asettui tuvan ovelle vastaanottamaan -vieraitansa. Jono pysähtyi ja herra Miller auttoi ensin vaimonsa ja -neiti Hellmerin, sitte lapset hevoisten selästä. Tuskin oli Elsa -päässyt alas maahan, kun hän ihastuksesta alkoi juoksennella -edestakaisin, eikä tiennyt oikein, mikä kauneinta oli, tuoko -paimenmaja, jonka seinustalla tuo pieni penkki oli, nuoko vihreät -niityt puroineen ja kukkasineen, vaiko tuo kultainen hohde tuolla -vuorilla ja kuusten latvoissa; kaikki oli niin uutta, niin kaunista! -Ellakin oli ihastuksissaan ja katseli ympärilleen ihmetellen hiljaa -itsekseen. Mutta nyt astuivat äiti ja isä majaan ja täälläpä oli -Elsalle taas uutta nautintoa, sillä täällä oli taas kaikki aivan -erilaista, kun hän koskaan elämässään oli nähnyt. Hän tarttui Ellan -käteen ja juoksenteli hänen kanssaan joka kolkassa. "Katso, katso, -täällä voi istua ympäri tuvan joka seinämällä ja katsoppa vaan mihin -täältä voi kiivetä." Näin sanoen kapusi Elsa nopeasti ylös -portaita, jotka johtivat uunin takana olevaan aukkoon, josta pääsi -makuuhuoneeseen. Se vasta oli hauska keksintö. Sieltä taas päästiin -toiseen huoneeseen, jossa oli myöskin kaksi vuodetta ja täältä päästiin -pieneen yliskamariin ja toiselta puolen puisia portaita myöten alas -tupaan. Tämä oli hauska kiertokulku, jonka voi tehdä monta kertaa -päivässä, ja kaikki sekä ulkona että täällä majassa näytti niin uudelta -ja oudolta ja lupaavalta! Elsa ei tiennyt oikein mistä hän kaikkein -enin iloitsi. Kun hän vihdoin makasi suuressa vuoteessaan tuolla -ylhäällä kamarissa ja Ella hänen vieressään ja kun äiti oli -iltarukouksen perästä sanonut lapsille hyvää yötä, silloin Elsa huokasi -syvään ja sanoi täysin tyydytettynä: "Oi, nythän olemme Gemmillä!" - -Nyt seurasivat mitä ihanimmat kesäpäivät; niityt heloittivat hohtavassa -auringon paisteessa, raitis tuuli puhalteli tuolla ylhäällä kuusikossa -ja taivas oli niin tummansininen ja ulottui niin kauas yli kukkuloiden -ja valkoisten lumivuorten. Muutamissa päivissä olivat Ella ja Elsa jo -löytäneet kaikki läheisyydessä olevat kauniit paikat, joissa voi -hupaisesti viettää päivän kuumimmat hetket, kunnes iltaisin aina -lähdettiin kävelemään isän ja äidin kanssa. Mutta Elsasta oli hauskempi -etsiä kauneita paikkoja, kuin niissä oleskella, ja kun Ella istuutui -pehmeälle mättäälle kuusen juurelle tai rinteen vihreälle nurmikolle ja -odotti, että neiti Hellmer nyt vaan tulisi ja lukisi, tai kertoisi -jonkun kauniin kertomuksen, silloin oli jo Elsa saanut päähänsä uuden -tuuman, joka hänet ehdottomasti vei mukanaan. Sill'aikaa istuivat äiti -ja isä majassa ja monta kertaa piti äidin paneutua lepäämäänkin, sillä -hänen terveytensä oli hyvin heikontunut. Kun Elsa näki neiti Hellmerin -astuvan ulos majasta kädessään iso kori, jossa käsityöt olivat, silloin -vasta johtui hänen mieleensä monta kaunista paikkaa, jonne olisi voinut -mennä ja ennenkun neiti Hellmer ennätti istuutuakkaan, selitti Elsa -hänelle, että hänen piti pian joutua sisään isän luo, sillä hänellä oli -paljo puhumista isälle. Hui vaan, niin oli hän majassa, kiepsahti isän -polvelle ja teki hänelle koko joukon ehdotuksia, kuinka voisi kiivetä -kuusten luo tuonne korkealle vuorelle ja katsella sieltä sitte kauas -ympäristölle, tai kulkea kauas, kauas tuonne synkkään metsään niiden -suurten lintujen luo, jotka monasti rääkyivät niin hirvittävästi. Isä -kuunteli silloin mieltymyksellä noita rohkeita ehdoituksia, mutta -arveli kuitenkin, että nyt pitäisi vielä tyytyä lyhyempiin kävelyihin -ja että Elsan nyt pitäisi jo palata taas Ellan ja neiti Hellmerin luo. - -Elsa oli juuri päässyt isän polvelle. Tänään oli hänellä taas tehtävä -uusi ehdotus ja se oli hyvin kiireellinen. - -"O, isä, pane nyt tuo kirja vaan hyvin pieneksi hetkeksi pois", pyysi -hän, "minulla on sinulle vähän sanottavaa." Isä myöntyi ja kuunteli -tarkkaavaisesti. "Katsoppas, isä", jatkoi Elsa, "eilen jo ja tänään -taas on eräs pieni poika seisonut tuolla vastapäätä, majan edessä ja -silmät suurina lakkaamatta katsellut tänne. Minun täytyy todellakin -mennä sinne ja kysyä, minkä tähden hän niin tekee ja mikä hänen nimensä -on." - -Isä oli siinä hänen kanssaan yhtä mieltä ja Elsa läksi heti matkalleen. -Siellä seisoi Samuli vielä aivan samalla paikalla, kuin hetki sitte ja -katsoi tuonne toiselle puolen naapuritaloon, sillä aina siellä oli -uutta ja ihmeellistä nähtävää, sitte kun nuo vieraat ihmiset viivat -sinne tulleet. Kun Elsa oli saapunut hänen luokseen, asettui hän kädet -selän takana seisomaan aivan hänen eteensä, niin kuin isä teki silloin, -kun hän aikoi keskustella äidit: kanssa jostain tärkeästä asiasta. - -"Mitä sinä olet tahtonut nähdä, kun olet alinomaa katsellut tuonne -toiselle puolelle", kysyi hän. - -"En mitään", vastasi Samuli. - -Tämä vastaus ei näyttänyt oikein tyydyttävän Elsaa. - -"Oletko tarkoittanut jotakin, meillä on myöskin pieni poika, ja oletko -tahtonut nähdä, miltä hän näyttää", tutkisteli hän yhä. - -"En", vastasi Samuli lyhyesti. - -"Sinä olet nyt varmaankin unohtanut, mitä sinä tahdoit nähdä", sanoi -nyt Elsa, selittäen siten asian sekä itselleen että Samulille. "Mikäs -sinun nimesi on?" - -"Samuli." - -"Kuinka vanha olet?" - -"En tiedä." - -"Se pitää tietää. Tule, asetu minun viereeni, noin" -- ja Elsa asettui -Samulia vasten selin ja katsoi häntä yli olkansa. Hän oli hiukan -pienempi, mutta paljo tukevampi ruumiiltaan kuin Elsa. - -"Sinä et ole vielä niin iso, kuin minä", sanoi hän, "sinä olet vielä -jokseenkin pieni. Katsoppas, minä tulen seitsemän vuoden vanhaksi, -sillä minä olen täyttänyt jo kuusi vuotta, juuri syntymäpäivänäni, sen -minä tiedän aivan hyvin, sillä silloin sain minä hyvin paljo lahjoja. -Sinä täytät ehkä vasta kuusi vuotta, koska sinä olet vielä noin pieni." - -Samuli uskoi tämän selityksen, sillä hän ei tiennyt, että hän jonkun -aikaa sitten oli täyttänyt seitsemän vuotta, ja että hän oli vaan -lisääntynyt enemmän terveydelleen kuin pituudelleen. - -"Mitä sinä toimitat kaiket päivät, Samuli", kysyi Elsa. - -Samulin piti miettiä kauan. Vihdoin sanoi hän: "Minä tiedän, missä on -punaisia kukkia." - -Tämä oli Elsalle kuin sytykettä. Samassa silmänräpäyksessä oli hän -näkevinään pensaan täynnä heloittaivia, punaisia kukkia jossakin -paikassa tuolla metsässä ja koko sydämestään halusi hän noita punaisia -kukkia. - -"Missä, missä? Samuli, missä on niitä kukkia? Tule, mennään sinne -pian!" Ja Elsa oli jo tarttunut Samulin käteen ja veti häntä muassaan. -Samuli seurasi, mutta hitaasti. - -"Tuolla", sanoi hän vihdoin ja osoitti sormellaan ylös metsikköön. - -"Oi, tuonneko sitä mennään, tuohon suureen metsään", huudahti Elsa -toimehikkaana, vetäen Samulia kaikin voimin eteenpäin. - -"Sinne, ja sitte yhä eteenpäin", vastasi Samuli ajattelevasti ja -kiirehtimättä askeleitaan; hänellä olikin jalassaan raskaat puukengät. -Mutta Elsa veti Samulia yhä kovemmin. Hän oli näkevinään polun joka -kulki synkän metsän läpi sekä nuo suuret punaset kukat loistaen ja -heloittaan puiden takaa. - -"Tule toki, Samuli, tule", huusi hän ja veti Samulia yhä kiivaammin -eteenpäin. - -Nyt kulkivat he Kasperin majan ohitse. Isä seisoi ovella. Hän oli -tullut katsomaan, missä hänen pienokaisensa niin kauan viipyi, ja eikö -tuo myönnetty vierailu jo ollut toimitettu. Juuri kun hän astui ulos, -kulki tuo kummallinen pari ohitse, Elsa, vetäen Samulia kaikin voimin -perässään. - -"No, no! Ei nyt niin kiirettä ole, pikku heinäsirkka", huusi isä! -"Minne sitä uutta ystävää nyt kuljetetaan?" - -"Oi, isä", huusi Elsa innoissaan, "hän sanoo tuolla metsässä oleman niin -kauniita, punaisia kukkia, me tahdomme hakea niitä." - -"Ei, ei", sanoi isä, ottaen Elsaa kädestä, "ei se käy päinsä. Nyt me -menemme kävelemään äidin kanssa ja tuo pikku ystävä saa joskus hakea ne -kukkaset ja tuoda sinulle, sitten hän saa ison voileivän." Näin sanoen -vei isä lapsensa mukanaan huoneeseen ja vähän ajan perästä tulivat he -kaikki yhdessä, äiti ja isä, neiti Hellmer, Ella ja Elsa takaisin ulos -ja kulkivat yhdessä päivänpaisteista polkua alas laaksoon. Samuli jäi -seisomaan paikalleen, siksi kuin seuruetta ei ensinkään näkynyt, sitten -vasta kääntyi hän ja meni takaisin mökkinsä ovelle. - - - - -Neljäs luku. - -Hirmuyö. - - -Seuraavana päivänä, siihen aikaan, kun rouva Feland tavallisuuden -mukaan oli lepäämässä, astui neiti Hellmer suurine vasuineen lähellä -majaa olevalle kauniille varjopaikalle, viettääkseen siellä tuon -hupaisen neulomis- ja lukuhetken. Ella istui jo levollisena -sammalmättäällään; Elsa seisoi hänen edessään ja kertoi tulisella -innostuksella eräästä metsässä olevasta pensaasta, jossa oli -heloittavat punaiset kukat, jotka loistavat kauvas puiden välitse. -Hänen silmänsä tulivat, hänen tätä kertoessaan, yhä suuremmiksi ja -loistavammiksi, sillä, kuta enemmän hän siitä puhui, sitä selvemmin -näki hän kaikki edessänsä ja olipa kuin olisi hän jo ollut tuolla -tiellä metsän keskellä. - -Neiti Hellmer asetti juuri suuren korinsa maahan ja sanoi: "Istuuduppa -nyt, Elsa ja ole hiljaa, minulla on teille jotakin hauskaa luettavaa." -Mutta Elsan mieli oli niin kiintynyt noihin kukkasiin ja metsään, että -tuo kehoitus meni aivan hukkaan. "Minun täytyy juosta hyvin sukkelaan -isän luo, minulla on niin paljo sanomista hänelle", vakuutti Elsa ja -juoksi majaa kohti. Tämä temppu uudistui joka päivä: aina kun Elsan -piti asettua jonnekin istumaan arveli hän, että hänellä oli jotakin -aivan välttämätöntä puhumista isälle; mutta tänään hänellä kuitenkin -oli vielä kiireempi kuin tavallista. Kun nyt jo oli kulunut hyvän -aikaa, eikä lapsi palannutkaan takaisin, tuli neiti Hellmer -levottomaksi ja sanoi: "Mene pian huoneeseen, Ella, ja huuda Elsaa -sieltä pois, ettei hän herättäisi äitiä. Isä on varmaankin jo mennyt -ulos, sanoihan hän aamiaispöydässä, että hän aikoi mennä pitkälle -kävelylle." Ella juoksi sisään, mutta kun hän ei heti sieltä -palannutkaan, meni neiti Hellmer häntä etsimään. Tuvassa ei näkynyt -yhtään ihmistä, eikä keittiössäkään! Neiti nousi pieniä portaita ja -avasi hiljaa lasten kamarin oven, sielläkään ei ollut ketään! Ovi -vanhempien huoneeseen oli auki. Hän katsoi sinne, mutta sielläkään ei -ollut muita kuin rouva Miller yksinänsä; hän makasi silmät kiini -vuoteellaan. - -Neiti Hellmer astui taaskin ulos. Nyt tuli Ella alas yliseltä ja kertoi -kuinka hän oli etsinyt Elsaa läpi koko talon joka nurkasta, viimeiseksi -vielä aitan yliseltä ja Kasperin vaimon kamaristakin; mutta Elsaa ei -ollut löytynyt mistään. Neiti juoksi portaita myöten alas talliin, -sieltä kuului jotakin ääntä. Siellä oli Kasperin vaimo vuohille heiniä -antamassa. Kysymykseen: missä pikku Elsa oli, vastasi hän vaan, että -oli nähnyt hänen vähän aikaa sitten menevän huoneeseen. Mutta minne oli -Elsa sitte joutunut? Neiti Hellmer ja Ella etsivät vielä kerran koko -talon läpeensä, sitte ympäristöltä joka nurkasta ja sopukasta. Vaimo -auttoi myöskin heitä tässä, oikein reippaasti, sillä hän näki kuinka -hätäiseksi neiti Hellmer jo alkoi tulla; mutta lapsesta ei näkynyt -jälkeäkään. Vaimo juoksi toiselle puolelle naapurimajaan, ehkenpä he -siellä olivat nähneet Elsaa; mutta siellä ei näkynyt ketään, ovi oli -suljettu, kaikki oli hiljaa. Silloin johtui vaimon mieleen, että Martti -oli tänään tekemässä heinäänsä ylhäällä vuorilla, ja että hänellä oli -koko joukkonsa mukanaan; tämän tiedon toi hän neiti Hellmerille. -Neiti Hellmer oli muutenkin arkaluontoinen, nyt hän tuli yhä -kelvottomammaksi. "Oi, jospa vaan heti olisin juossut tuon lapsen -perästä", vaikeroi hän satoja kertoja; mutta eihän siitä nyt lähtenyt -mitään apua. Mitä nyt oli tehtävä? Mistä piti Elsaa etsiä? Oliko hän -juossut heinäväen perästä tuonne kalliolle; tai tuon pikku pojan -mukana, jonka kanssa hän eilen oli? Kuta enemmän neiti Hellmer sitä -ajatteli, sitä todennäköisemmältä se hänestä näytti. Jospa vaan voisi -lähettää nyt heti jonkun sinne ylös, arveli hän, ennen kuin tarvitseisi -puhua äidille tästä asiasta. Tuo avulias vaimo tarjoutui menemään sinne -ja niin pian kuin mahdollista palaamaan takaisin; mutta hän sanoi tien -sinne olevan pitkän ja vaivaloisen ja siihen menevän enemmän aikaa, -kuin täältä katsoen voi arvatakaan. Neiti Hellmer lupasi hänelle mitä -parhaimman palkinnon, jos hän vaan tahtoisi juosta ja siten säästää -rouva Feland'in säikähdyksestä; hän uskoi aivan varmaan, että vaimo -toisi Elsan mukanaan kotiin. Mutta tie oli pitempi, kuin neiti Hellmer -luulikaan ja aikaa ennen kuin sanantuoja ennätti kotiin, astui rouva -Feland ulos huoneestaan ja tahtoi lähteä lasten kanssa pienelle -kävelylle. Nyt piti tunnustaa kaikki. Ensi säikähdyksessään tahtoi äiti -heti itse lähteä etsimään lastansa, vaikka se olisi ollut missä asti; -mutta neiti Hellmer oli niin varma siitä, että Elsa muka oli juossut -tuon pienen pojan mukana ja että vaimo hänet toisi takaisin, että rouva -Feland'kin tyyntyi ja sanoi tahtovansa odottaa vaimon takaisintuloa. -Hän ei tosin voinut pysyä hetkeäkään levollisena: toisesta ikkunasta -juoksi hän toiseen, sitte taas ulos ovelle, sitte majan ympäri, aika -tuli hänelle niin pitkäksi, niin pitkäksi! Vihdoinkin, kahden pitkän -tunnin kuluttua tuli vaimo takaisin läähättäen ja kuumuudesta -hehkuvana; mutta. -- Hän tuli yksin, ilman Elsaa. Martti oli mennyt jo -aikaiseen aamulla koko perheineen tuntureille kokoomaan heiniäkin ja -jäänyt sinne koko päiväksi. Ei kukaan heistä ollut nähnyt lasta -eilisestä asti. Vaimo oli tielläkin kysellyt häntä, mutta ei vaan -saanut hänestä mitään selkoa. - -Äiti rupesi nyt ääneen valittamaan: "Oi, jospa mieheni vaan olisi -täällä", huusi hän. "Mistä saamme ihmisiä etsimään lasta? Mitä meidän -pitää tehdä? Hyvä vaimo mitä me voimme tehdä?" - -Vaimo tarjoutui juoksemaan ympäristöllä olevissa majoissa kutsumassa -kokoon ihmisiä, jotta he läksisivät etsimään, ennen kuin ennättäisi -tulla pimeä; pitäisi kulkea pitkin metsäpuron rantaa ylös metsikköön. -"Jos nyt vaan ei kaikki olisi tuntureilla heinässä", valitteli hän. -Mutta hän lähti kuitenkin heti paikalla asialleen. Ella, joka nyt -huomasi, mitä Elsalle oli voinut tapahtua, alkoi itkeä katkerasti: "Oi, -äiti, jos Elsa olisi vielä pudonnut tuonne jokeen, joka pauhaa niin -hirveästi, taikka jos hän olisi metsässä, eikä löytäisikään enää tietä -kotiin", nyyhkytti hän; "oi, me tahdomme mennä heti sinne metsään, -häntä peloittaa varmaankin hirveästi." - -Sitäpä juuri äitikin ajatteli. Hän otti Ellaa kädestä ja riensi ylös -metsikköön kiireemmästi, kuin koskaan muulloin olisi voinut. Neiti -Hellmer juoksi heidän perässänsä, hädissään ei hän enää tiennyt, mitä -teki. Hetki toisensa perästä kului. Vaimoja ja lapsia juoksi etsimään -joka suunnalle, mutta Elsasta ei näkynyt jälkeäkään. Yö oli jo tullut. - -Rouva Miller oli tähän asti, pitäen yhä Ellaa kädestä, juoksennellut -metsässä ristiin rastiin, nyt ei hän enää jaksanut. Hän palasi Ellan -kanssa takaisin majalle ja vaipui voimatonna maahan. Neiti Hellmer, -joka oli seurannut heitä aivan kantapäillä, seisoi neuvottomana ja -näytti hänkin olevan kumoon kaatumaisillaan. Ella istui hiljaa itkien -äidin vieressä. - -Nyt palasi herra Miller kotiin. Kun hänen vaimonsa oli kertonut hänelle -lyhyesti kaikki, mitä oli tapahtunut, kantoi hänen miehensä hänet ylös -makuukamariin ja käski hänen olemaan aivan levollisena, sillä hän oli -tekevä kaikki, mitä voi, löytääkseen lapsen. Hän käski myöskin neiti -Hellmerin ja Ellan mennä levolle; heille ilmoitettaisiin kyllä heti, -kuin Elsa oli löytynyt. - -Nyt lähti herra Miller vastapäätä olevaan Martin majaan, sillä hänkin -arveli heti, että Elsa oli mennyt uuden ystävänsä mukana metsään. -Martti astui juuri ulos; hän oli jo kuullut, että eräs lapsi oli -kadonnut ja oli nyt tulossa auttamaan etsinnässä. Herra Millerin -kysymyksiin vastasi hän, että oli ollut vaimoineen ja lapsineen poissa -kotoa jo varhaisesta aamusta asti ja että he siis eivät olleet -nähneetkään tyttöstä. - -Herra Miller ajatteli nyt, että Elsa oli lähtenyt yksin kävelemään, -niin kuin hän itse oli ehdoitellut, joko ylös vuorille tai kauvas -metsään. Hän määräsi nyt että Martin piti hakea kokoon kaikki -ympäristön miehet ja antaa heille hyvät lyhdyt ja sitte piti toisten -nousta vuorille ja etsiä sieltä joka paikasta ja toisten kuljeskella -metsikkö ristiin rastiin. Näiden viimemainittujen seuraan tahtoi herra -Miller itsekin liittyä ja hän oli päättänyt jatkaa etsimistä, kunnes -hänen lapsensa oli löytynyt. Niin lähtivät sitte miehet ulos yön -selkään ja rouva Miller kuuli, kuinka vanha seinäkello löi kerta -toisensa perästä; mutta hitaasti, niin hitaasti kului yö, ettei tuo -hellä äiti ollut vielä koko elämässään niin pitkää yötä valvonut. Hän -ei ummistanutkaan silmiänsä. Jos hänen korvansa eroitti vaikka kuinka -kaukaista ääntä, hypähti hän pystyyn ja sanoi itsekseen' "Nyt he -tulevat ja tuovat minun lapseni! Mutta minkälaisena, elävänäkö vai -kuolleena?" Mutta he eivät tulleetkaan. Vähän väliin tulla sipsutteli -Ella hiljaa äidin luo; hän tahtoi nähdä josko äiti nukkuisi, sillä -hänkään ei ollut pelon tähden saanut unta. Kun hän sitten tapasi -äidinkin valvomasta, pyysi hän yhä uudestaan: "Oi, äiti, emmekö -rukoilisi vielä kerta, että rakas Jumala suojelisi Elsaa ja saattaisi -hänet pian kotiin?" Siihen äiti mielellään myöntyi ja silloin Ella -polvistui hänen vuoteensa viereen ja rukoili, että hyvä Jumala -varjelisi Elsaa ja neuvoisi isälle tien hänen luokseen. Sitten Ella -meni taas hiljaa takaisin kamariinsa. - -Yö kului. Loistavana nousi aurinko vuorien takaa ja valaisi metsät ja -niityt kirkkaiksi, niinkuin se olisi tahtonut julistaa pelkkää iloa. - -Rouva Miller vaipui uupuneena vuoteelleen. Vihdoin voitti väsymys -huolet ja surut; vieno uinahdus vapautti huolestuneen äidin hetkeksi -tuosta tuskallisesta epävarmuudesta ja odotuksesta. - - - - -Viides luku. - -Seuraavana aamuna. - - -Kalpeana ja murtuneena astui herra Miller aamuauringon kultaisessa -loisteessa asuntoaan kohti, ja hänen vaatteistaan näkyi että hän oli -samoillut monien orjantappurapensaiden ja piikkisten risukkojen läpi. -Rouva Miller oli heti kuullut hänen askeleensa ja hätäisenä huusi hän: -"Tuotko sinä lapsen mukanasi?" Hän astui lähemmäksi, istuutui vaimonsa -vuoteen viereen, kätki kasvonsa käsiinsä ja sanoi tuskin kuuluvasti: -"Minä tulen yksin. Minä en voi enää toivoa, en jaksa sitä enää -ajatellakaan. Missä tilassa on lapsi tämän pitkän yön jälkeen, jos -hänen löydämmekin, kuolleenako vai puolikuolleena?" - -"Oi, ei, isä", huusi nyyhkien Ella, joka oli hiljaa hiipinyt -huoneeseen, "rakas Jumala on varmaan suojellut meidän Elsaamme; äiti ja -minä rukoilimme sitä häneltä niin paljo viime yönä." - -Isä nousi: "Me olemme koko yön kävelleet metsikössä ristiin rastiin, -siellä ei lapsi voi olla; nyt koetamme laskeutua alas tuonne alppijoen -rotkoihin." - -Vapisevalla äänellä lausui isä tämän; yhä varmemmalta alkoi hänestä -tuntua, että lapsi oli pudonnut alas virtaavaan jokeen. Herra Miller -oli käskenyt valmistaa miehille kunnon aamiaisen Martin luona, sitten -piti heidän kaikkien vielä auttaa etsimisessä. Nyt, kun oli päivä, -voikin helpommin laskeutua alas syvyyksiin ja rotkoihin. Kun herra -Miller astui Martin tupaan, istuivat miehet vielä pöydässä ja -keskustelivat innokkaasti, siitä mitä nyt oli tehtävä. Samuli seisoi -isänsä vieressä silmät suurina ja pörhössä korvin kuunnellen. - -Herra Miller istuutui Martin viereen. Kaikki vaikenivat, sillä he -näkivät kuinka suuri hänen surunsa ja tuskansa oli. Yht'äkkiä sanoi -Samuli toimessaan: "Nyt minä tiedän, missä hän on." - -"Ei sinun pidä puhua joutavia, Samuli", neuvoi häntä isänsä lempeällä -tavallansa, "sinähän olit vuorilla heinässä, silloin kun hän oli -eksynyt, ethän sinä voi siitä tietää mitään." - -Herra Miller kyseli köysiä ja muita tarvekaluja, ja niistä -keskusteltaessa sanoi Samuli puoliääneen, mutta kuitenkin aivan -kuuluvasti: "Mutta minäpä tiedän kuitenkin, missä hän on." - -Herra Miller nousi, tarttui hänen käteensä ja sanoi ystävällisesti: -"Poika, katso minua silmiin ja sano minulle suoraan: Tiedätkö jotakin -lapsesta?" - -"Tiedän", vastasi hän lyhyesti. - -"Niinpä puhu toki, poika! Oletko nähnyt lasta? Minne hän on mennyt", -kysyi herra Miller kiihkeämmin. - -"Minä tulen näyttämään", vastasi Samuli ja läksi oveen päin. Kaikki -nousivat seisomaan; he katselivat toisiinsa. Ei kukaan tiennyt, josko -todella pitäisi lähteä tälle, heidän mielestään turhalle retkelle. -Mutta herra Miller meni arvelematta pojan perästä. - -"Samuli, Samuli", sanoi Martti isä varoittaen, "minä uskon varmasti, -että sinä lupaat enemmän, kuin voit täyttää." - -Mutta Samuli astui empimättä eteenpäin, herra Miller seurasi häntä, -miehet tulivat hidastellen perässä. - -Kun poika kääntyi metsikköön päin, pysähtyivät he ja eräs sanoi: "Onhan -se aivan turhaa, seurata poikaa sinne; me olemme etsineet joka paikan, -emmekä löytäneet. Me emme lähde sinne." Martti ilmoitti sen herra -Millerille ja sanoi, ettei hän itsekään luottanut poikaan. Sill'aikaa -Samuli astuskeli yhä eteenpäin ja herra Miller ja Marttikin päättivät -seurata häntä. Samuli kulki suoraan eteenpäin, suurimpaan metsään; -äkkiä poikkesi hän vasemmalle vanhoja kuusia kohti, josta päin pian -alkoi välähdellä jotakin punaista. Samuli juosta viiletti suoraan sitä -kohti pistävien orjantappurapensaiden ja risukkojen poikki eräälle -aukeammalle paikalle, jossa kasvoi suuria pensaita, kaikki täynnä -punaisia kukkia. Tässä pysähtyi hän ja katseli hiukan hämmästyneenä -ympärilleen. Nähtävästi hän oli odottanut löytävänsä Elsan täältä. -Sitten jatkoi hän päättäväisesti matkaansa eteenpäin. Kukkaspensaita -oli yhä harvemmassa, mutta ne tulivat yhä suuremmiksi. Jokaisen luona -pysähtyi Samuli hetkiseksi ja katseli ympärilleen, sitten meni hän -eteenpäin, poiketen yhä enemmän vasemmalle. - -"Ei, Samuli, nyt et saa mennä enää etemmäksi", huusi isä, "sieltä tulee -eteen tuo kapea äkkijyrkänne". Mutta samassa silmänräpäyksessä välähti -niinkuin tulta puiden lomitse; aurinko paistoi erääseen pensaaseen joka -oli täpösen täynnä punaisia tukkia. Samuli juoksi sinne kiireesti, -mutta olikin jo samalla aivan tuon kallion reunalla, joka äkkijyrkkänä -syöksyi alas syvyyteen. Samuli katseli ympärilleen ja kurkisti kukkien -yli seinämätä alas. Sitte kääntyi hän takaisin. Herra Miller seisoi -epätoivoisena hänen takanansa: tässä loppui tie, eikä lapsi ollutkaan -löytynyt! Martti tarttui poikansa käteen vetääksensä häntä pois tuosta -vaarallisesta paikasta, silloin sanoi Samuli yksivakaisena, niinkuin -tavallisesti: "Tuolla alhaalla makaa hän." Herra Miller ryntäsi -esiin, kumartui kuilun reunaman yli -- -- hänen kasvonsa tulivat -kalmankalpeiksi; hän peräytyi, hänen polvensa vapisivat niin että hänen -täytyi tarttua läheisimpään puuhun. Hän viittasi Marttia luokseen. Tämä -piteli vielä Samulia lujasti kädestä. Nyt hän astui jyrkänteen -partaalle ja katsoi alas syvyyteen. Siellä, täällä, kasvoi kallion -raosta joku pensas; alhaalla, kammottavan etäällä, ulkoni -kallionseinämästä kapea kiven liuska. Sillä aivan kallioon kiini -hivuttautuneena makasi liikkumattomana pieni olento, kasvot kiveä -vasten painettuina. - -"Taivaan Jumala se on totta, tuolla makaa hän", sanoi Martti -liikutettuna, "mutta elävänäkö, vaiko --"; hän ei lausunut lausettaan -loppuun, yksi katse herra Milleriin sulki hänen suunsa. Tämä näytti -näet siltä, kuin olisi hän voinut kaatua kuolleena maahan. Hän rohkaisi -kuitenkin mieltänsä. - -"Martti", sanoi hän hiljaa, "nyt emme saa hukata yhtään silmänräpäystä; -jos lapsi vaan liikahtaa paikaltaan niin on se syvyydessä. Kuka -laskeutuu tuonne alas? Kuka noutaa sen sieltä?" - -Toiset miehet saapuivat samassa myöskin paikalle; toivottomina, mutta -uteliaina olivat he kuitenkin seuranneet pikku opastajaa. Toinen -toisensa perästä hekin menivät jyrkänteen reunalle katsomaan alas. - -"Kuulkaa, miehet", sanoi herra Miller vapisevalla äänellä, "emme saa -hukata silmänräpäystäkään. Kuka tahtoo sen tehdä? Kuka tahtoo auttaa? -Kuka uskaltaa?" - -Miehet katselivat toisiinsa, kaikki vaikenivat. Taaskin astui joku -kuilun partaalle, katsoi alas, kääntyi sitte takaisin, kohautti -olkapäitään ja meni pois. - -"Jospa vaan varmasti tietäisi, että hän elää", sanoi toinen. "Mutta -siinä täytyy panna henkensä alttiiksi, ja ehkenpä vaan noutaakseen -kuollutta." - -"Mutta entäs jos lapsi vielä eläisi", huusi herra Miller kiivastuneena, -"ja jos hän liikauttaa itseänsä, niin on hän hukassa! Oi, eikö se sitte -ole mahdollista?" - -"Se olisi ollut tuolla syvyydessä jo aikaa sitte, jos se vielä olisi -ollut elossa, noin liikkumatta ei kukaan voi maata", sanoi muuan. "Ja, -herra, jos vyöryy tuonne alas, silloin ei auta enää parainkaan -palkinto." - -Olkapäitään kohauttaen toinen toisensa perästä väistyi syrjään. Herra -Miller katseli epätoivoisena ympärilleen. Apua ei näyttänyt saatavan -mistään. "Minä teen sen itse", huusi hän epätoivoissaan, "mutta -neuvokaa, miten?" Martti astui nyt hänen luokseen. "Ei, herra", sanoi -hän levollisesti, "se ei käy laatuun, silloin olette molemmat hukassa, -se on varma. Mutta minä tahdon tehdä sen. Jumalan avulla. Minulla on -myöskin tuollaisia pienokaisia, minä tiedän, miltä Teistä mahtaa -tuntua." Jo ennenkuin hän oli tämän sanonut, oli hän kiinnittänyt -paksun köyden vanhaan petäjään; sillä hän oli päättänyt tuoda lapsen -isällensä, joko elävänä tai kuolleena. Nyt paljasti hän päänsä, rukoili -hiljaa, tarttui lujasti köyteesi ja liukui alas kallion seinämää -myöten. - -Hän tuli kapean kallioluiskan kohdalle; vasemmalla kädellään piti hän -tiukasti köydestä, paljailla jaloillaan koetti hän pysyttäytyä kallion -kielekkeellä. Voidakseen oikealla kädellään tarttua lapseen ja nostaa -sen syliinsä. Hiljaa, hyvin hiljaa lähestyi hän, sillä jos lapsi oli -elossa ja häntä säikähti -- yksi ainoa ripeä liike ja se olisi vielä -viimeisessä silmänräpäyksessä ollut hukassa. Lapsi makasi -liikkumattomana. Martti kumartui ja laski suuren, vankan kätensä hänen -päälleen. Samassa silmänräpäyksessä aikoi lapsi kääntyä ja silloin se -olisi auttamattomasti syöksynyt alas. Mutta Martin käsi painoi häntä -lujasti. Lapsi sai käännetyksi päätään; kaksi suurta silmää tuijotti -ihmeissään mieheen. - -"Jumala olkoon kiitetty", sanoi Martti syvään huoaten. "Sano sinäkin -lapsi niin, jos vielä voit puhua!" - -"Niin, voinhan minä toki vielä puhua! Jumala olkoon kiitetty", sanoi -lapsi aivan selvällä äänellä. - -Martti katsoi ihmetellen lasta, joka oli aivan vahingoittumatta. - -"Sinua mahtaa Herramme pitää erittäin rakkaana, hän on tehnyt sinua -kohtaan suuren ihmeen; sitä sinä, pienoiseni, et saa koko elämäsi ikänä -unhottaa", sanoi hän hartaasti. Sitte nosti hän vahvalla kädellään -lapsen luokseen. "No, nyt sinun täytyy pitää kiini minun kaulastani -molemmin käsin, mutta oikein lujasti, niinkuin minä olisin sinun oma -isäsi; sillä katsoppas, minä en voi pitää sinusta kiini; minun pitää -molemmin käsin tarttua köyteen, että pääsisimme ylös." - -"No, kyllä minä pidän lujasti kiini", vakuutti Elsa ja tarttui Martin -kaulaan niin lujasti, että hän tuskin voi hengittääkään. Mutta -iloissaan se Martti siltä oli! - -Nyt alkoi hän kiivetä kallion seinämää ylös. Sepä ei ollutkaan helppoa; -hänen käsistään ja jaloistaan juoksi veri. Väliin piti hänen levähtää -hetkinen. Miehet ja herra Miller seisoivat ylhäällä ja katselivat -melkein hengittämättä, kuinka mies häilyi tuon pohjattoman syvyyden -kohdalla. Jaksaako hän kestää ponnistusta? Pääseekö hän ylös? Vai -loppuivatko hänen voimansa kesken. Hellittääkö hän ja syöksyy lapsen -kanssa syvyyteen? - -Yhä lähemmä kohosivat he -- nyt vielä tuo viimeinen peloittavan jyrkkä -kalliorinne -- silloin -- - -"Jumala olkoon kiitetty", huudahti Martti, kun hän astui ylös -reunamalle. Hän irroitti lapsen kaulastaan ja laski hänet vapisevan -isän syliin. - -Herra Millerin täytyi istuutua. Hän piti lastaan sylissään ja katseli -sitä vaieten, niinkuin hän ei olisi vielä oikein voinut käsittää -onneansa. - -"Oi, isä, minä olen niin iloinen" sanoi Elsa ja kietoi hyväillen -kätensä isänsä kaulan ympäri. "Mutta kyllähän minä tiesinkin, että sinä -aamun tullen minut noutaisit." - -Martti oli astunut syrjään; ristissä käsin katseli hän nyt isää ja -lasta ja ilokyyneleet juoksivat pitkin hänen päivettyneitä kasvojansa. -Samuli oli hiipinyt hänen viereensä ja piti hänestä lujasti kiini, -sillä hän oli ymmärtänyt, että isä oli ollut suuressa vaarassa. - -Nyt astui herra Miller lapsi sylissään Martin luo. Hän ojensi kätensä -lapsensa pelastajalle: "Te, Martti, käsitätte kyllä, miksi minä nyt -vasta teen sitä, jota minun kaikkein ensiksi olisi pitänyt tehdä", -sanoi hän liikutetulla äänellä. "Minä kiitän Teitä, niinkuin se, jonka -henki on pelastunut. En unhota sitä koskaan, että Te panitte henkenne -alttiiksi, pelastaaksenne minun lastani." - -Molemmat miehet puristivat toistensa kättä ja Martti sanoi -avosydämisesti: "Se on minulle suuri palkinto, että voin tuoda teille -lapsen vahingoittumattomana." - -"Tapaamme toisiamme vielä kerran tänään, nyt täytyy meidän joutua äidin -luo", sanoi herra Miller ja kääntyi palausmatkalle pitäen pienoistansa -lujasti sylissään. Martti kulki hänen perästänsä pitäen Samulia kädestä -ja toiset seurasivat perässä. - -Kun nyt Martti kulki poikineen metsän poikki, sanoi hän tälle: "Sanoppa -nyt minulle, Samuli, mistä sinä tiesit, että pienokainen oli juuri -tänne eksynyt?" - -"Kun hän tahtoi noita punaisia kukkia", vastasi Samuli. - -"Vai niin, mutta mistä sinä sitte sen tiesit, että hän oli juuri tuolla -kallionjyrkänteellä?" - -"Kun häntä ei näkynyt ensimäisen pensaan luona, niin oli hän varmaankin -mennyt etemmäksi, koska etempänä on yhä kauniimpia kukkia ja kaikista -kaunein pensas on juuri kallion luona. Mutta en minä sitä tiennyt, että -hän oli pudonnut alas", selitti Samuli. - -Nyt herra Miller oli saapunut asuntonsa luo. Hän astui sisään ja avasi -makuuhuoneen oven. Ella istui vielä äitinsä vuoteen vieressä ja piteli -hänen kädestään. Äiti nojasi uupuneena päätään päänalukseen, hänen -silmänsä olivat kiini. Herra Miller astui sängyn luo ja laski Elsan -keskelle äidin vuodetta. - -"Hyvää huomenta, äiti! Oletko sinäkin nukkunut hyvin", huudahti Elsa -aivan iloisesti, niinkuin hänen tapansa oli tehdä joka aamu tullessaan -äitiä syleilemään. Tämä avasi silmänsä ja katsoa tuijotti lapseensa. -Sitte tarttui hän siihen äkkiä, painoi sitä sydämelleen, niin -voimakkaasti kuin jaksoi ja sanomattoman ilon kyyneleet virtasivat -hänen poskilleen. Hän ei voinut puhua sanaakaan, ainoastaan kiittää -sydämessään rakasta Jumalaa uudestaan ja yhä uudestaan. Ella piti -lujasti pikku sisartaan kädestä ja sanoi kerta toisensa perästä: -"Siinäkö sinä taas olet, Elsa? Missä sinä sitte olit koko yön niin -yksinäsi?" Isä kertoi sitte, kuinka ja mistä Elsa oli löytynyt, ja -kuinka Martti oli uskaltanut henkensä pelastaakseen lasta. Äitiä aivan -värisytti tätä kuullessaan. Hän painoi lasta vielä kerran lujasti -sydämelleen, kun hän kuvaili mielessään sitä hirveätä vaaraa, missä -lapsi oli ollut koko yön. - -"Oi, etkö sinä ole hirveästi peljännyt", kysyi Ella, jonka kävi Elsaa -niin sääliksi, että kyyneleet väkisinkin tahtoivat tulla silmiin. - -"Ei toki, minua ei ole ensinkään peloittanut", sanoi Elsa iloisesti. -"Nyt minä tahdon kertoa, kuinka se kävi. Ensin juoksin minä sisään isän -luo kysymään häneltä, josko nyt olisin saanut mennä Samulin kanssa -hakemaan niitä punaisia kukkia. Mutta isä oli poissa. Silloin minä -ajattelin, että hän kyllä lupaisi, kun jo eilenkin olisin mennyt niin -mielelläni, enkä saanut silloin, ja niin minä menin Samulin luo. Mutta -hänkin oli poissa. Silloin minä ajattelin: kyllä minä löydän ne -punaiset kukat yksinänikin, sanoihan Samuli jo minne päin pitää mennä. -Sitte minä menin ylös tuonne metsään ja etsin, enkä löytänyt. Mutta -yht'äkkiä näin minä jotakin punaista välkkyvän puiden takaa ja minä -juoksin sinne. Mutta ensin löysin minä vaan vähän kukkia, eikä ne -olleet oikein helakan punaisia, mutta Samuli oli sanonut, että piti -mennä syvälle metsään ja sitte yhä eteenpäin. Sitten minä menin vielä -etemmäksi, ja siellä oli yhä enemmän kukkia ja vihdoin tuli suuri, -hyvin suuri pensas ja siinä oli niin paljo kauniita punaisia kukkia; ne -loistivat niin komeasti ja minä tahdoin saada ne kaikki, aivan kaikki -ja silloin minä putosin yht'äkkiä alas eräälle kivelle. Mutta se oli -hyvin kapea, ja sentähden minä vetäysin hyvin likelle kalliota ja -ajattelin: minä tahdon maata hyvin hiljaa, isä kyllä tulee sitte minua -noutamaan. Mutta sitten minua rupesi väsyttämään -- ja jo oli tullut -pimeäkin --, ja minä ajattelin, nyt minun varmaankin pitää nukkua, ja -aamulla tulee sitte isä ja noutaa minut. Sitten minä ajattelin: nyt -minun pitää vielä rukoilla, että rakas Jumala lähettäisi enkelinsä, -että he suojelisivat minua, kun minä nukun ja sitten minä rukoilin: - - "Oi Jeesus, avun tuoja, - Levitä siipeis suoja, - Niin olen turvassa! - Valvokoon enkelisi. - Ettei mua turmelisi - Pauloillaan viekas saatana!" - -"Sitte minä nukuin makeasti, kunnes mies tuli, ja minä tiesin heti, -että isä oli hänet lähettänyt." - -Äiti oli vavistuksella seurannut kertomusta. "Mutta nyt ei minun pikku -heinäsirkkani enää mene yksikseen askeltakaan", sanoi isä, niin -vakavasti, kuin hän suinkin voi, sydämensä ilossa. - -Mutta äiti ei ollut vielä kuullut, kuka etsijät oli vihdoinkin oikeille -jälille johtanut; mutta hän tahtoi tietää kaikki tarkkaan. Nyt muisti -isä Samulin, ja että se oli oikeastaan hän, joka oli päässyt Elsan -jälille. - -"Tuota kunnon poikaa tulee meidän erityisesti muistaa", sanoi hän, ja -Elsa, jota tämä ajatus erityisesti innotutti, kapusi samassa alas -sängystä, pannakseen tuuman heti toimeen. - -Mutta minkä palkinnon saisi Samuli? Mitä saisi hän heti viedä hänelle? - -"Hän saa pyytää mitä vaan tahtoo", sanoi isä, "katsotaanpa, mikä häntä -enin ilahuttaisi." - -"Voinko heti mennä hänen luokseen", kysyi Elsa kiireesti. - -Isä sanoi tahtovansa tulla mukaan, keskustellaksensa Martin kanssa ja -saadaksensa maksaa muillekin miehille heidän palkkansa. Elsa hyppeli -ilosta; hänen päänsä oli täynnä uusia tuumia Samulia varten. - -"Isä hoi, mutta jos hän pyytää eläintarhan, täynnä suurimpia eläimiä, -mitä olla voi", kysyi hän. - -"Niin hän saa sen", vastasi isä varmasti. - -"Isä, mutta jos hän toivoisi turkkilaispukua ja käyrää sapelia, -niinkuin Kaarlo serkulla on", kysyttiin taas. - -"Saa hän sen myös", kuului vastaus. - -"Mutta, isä", jatkettiin vielä, "jospa hän tahtoisi suuren linnoituksen -ja kaksitoista laatikollista sotamiehiä, niinkuin Kaarlolla on?" - -"Niin saa hän ne", vastasi isä vielä kerran. - -Nyt ryntäsi Elsa Samulin luo, joka seisoi tuvan oven edessä. - -"Tule, Samuli", huusi hän, "nyt saat sinä toivoa kauneinta, mitä -maailmassa on." - -Samuli katseli Elsaa otsa rypyssä; oli niinkuin hänen sanansa olisivat -hänessä eloon herättäneet jotakin, joka kovin painoi hänen mieltänsä. -Vihdoin sanoi hän alakuloisesti: "Ei siitä ole mitään hyötyä." - -"On siitä toki hyötyä", vastasi Elsa; "kun sinä löysit minut, niin sinä -voit pyytää, mitä tahdot ja sinä saat sen; isä on sen sanonut. Ajattele -nyt oikein tarkkaan ja sano sitte." - -Vähitellen Samuli alkoi käsittää asiaa. Hän katsoi Elsaa vielä kerran -tutkivasti; josko sitä todella oli tarkoitettu; sitten hän huokasi -syvään ja sanoi: "Keltatupsuisen ruoskan." - -"Ei, Samuli, sehän ei ole mitään", vastasi Elsa aivan pahoillaan, "ei -sinun pidä pyytää sellaista. Ajattele nyt vielä kerta, mikä olisi -kaikkein kauneinta, ja sitä sinun pitää pyytää." - -Samuli totteli, mietti hetkisen, huokasi vielä kerran syvään ja sanoi: -"Keltatupsuisen ruoskan." - -Nyt astui herra Miller miesten kanssa ulos tuvasta; miehet läksivät -pois kiitellen, Martti jäi seisomaan ovelle. - -"Teille, Martti, minä en ole vielä tarjonnut mitään", sanoi herra -Miller. "Teille minun olisi pitänyt ensiksi osottaa kiitollisuuttani ja -sellaisella tavalla, että siitä olisi teille tosi-iloa. Sanokaa -toivoisitteko jotain erityistä?" - -Martti pyöritti lakkiaan käsissään, sitte hän sanoi hidastellen: "Johan -minä olen kauankin toivonut erästä asiaa, mutta en minä sitä uskalla -sanoa; senhän ei olisi pitänyt johtua nyt mieleenikään." - -"Sanokaa vaan pois", kehoitti herra Miller, "kenties minä voin auttaa." - -"Minä olen aina ajatellut", jatkoi Martti hitaasti, "että, jospa -minäkin kerran pääsisin niin pitkälle, kuin naapurini tuolla -vastapäätä, että uskaltaisin ruveta lehmän ostoa tuumaamaan. Minulla on -jokseenkin paljon heiniä ja sitten me tulisimme huoletta toimeen." - -"Se on hyvä, Martti", sanoi herra Miller, "me tapaamme pian toisemme." -Sitten hän otti Elsaa kädestä ja lähti hänen kanssaan palausmatkalle. - -"Ja mitä ystävämme Samuli sitte haluaa", kysyi hän. - -"Oi, hän on tyhmä", huusi Elsa, "hän tahtoo vaan keltatupsuisen -ruoskan! Sehän ei ole mitään." - -"Onhan toki, onhan se jotakin", vakuutti isä. "Näetkö, jokaisella -lapsella on omat ilonsa; Samulille tuottaa tuollainen ruoska aivan yhtä -suuren ilon, kuin sinulle kaikkein komein nukkikamari." - -Elsa tyytyi tähän selitykseen ja nyt hän tuskin malttoi odottaakaan, -että tuo toivottu esine saapuisi. - -Seuraavana päivänä herra Millerillä oli tehtävä matka alas laaksoon. -Elsa tiesi kyllä syyn siihen ja hyppeli ilosta koko aamun. Mutta isä ei -lähtenyt, ennen kuin hän oli oikein teroittanut pikku "heinäsirkkansa" -mieleen, ettei hän saisi yksin mennä ainoatakaan askelta majasta ja -neiti Hellmer sai ankaroita määräyksiä. Tämä oli tuona hirmuyönä ollut -sellaisessa tuskassa, ettei noita neuvoja olisi tarvittukaan. Hän -aikoi nyt päin vastoin niin vahtia Elsaa, ettei päästäisi häntä -silmänräpäykseksikään näkyvistä, mutta se taisi kuitenkin käydä liian -vaikeaksi. - -Kaksi päivää sen jälkeen, juuri kun Martti perheineen oli istuutunut -pöytään syömään höyryäviä perunoita, kajahti majan edessä kova ammunta --- ja vielä toisen kerran ja kolmannen. - -"Kasperilta on varmaankin lehmä karannut", sanoi Martti ja nousi ylös -mennäkseen sitä kiinni ottamaan. Sitäpä piti Samulinkin nähdä. -Sukkelasti juoksi hän isän perästä, Martta, Otto ja Betty seurasivat -häntä ja heidän perässään tuli äiti, noutaakseen heitä kaikkia -takaisin. - -Mutta ulkona seisoi Martti aivan liikkumattomana hämmästyksestä, ja -kaikki muut seisoivat hänen ympärillään silmät selällänsä. Mutta äiti, -joka nyt saapui paikalle, löi kätensä yhteen, eikä voinut ihmetyksestä -saada sanaa suustaan. Seinään kiinnitettynä seisoi kiiltävän ruskea -lehmä, niin iso ja komea, ettei sellaisia ollut kuin muutamilla -rikkaimmilla talollisilla. Toiseen sarveen oli sidottu iso ruoska, -jossa oli valkoinen, luja nahkahihna, paksu silkkitupsu päässä; sepä -kimalteli kuin kulta auringon paisteessa! - -Ruoskan varteen oli sidottu paperilappu, jossa seisoi suurilla -kirjaimilla: "Samulille." - -Martti irroitti ruoskan ja antoi sen pojalle. "Se on sinun", sanoi hän. - -Samuli piti ruoskaa kädessään: mitä kauneinta ja ihaninta hän oli -nähnyt, se oli nyt hänen omansa! Ja lisäksi oli tuossa vielä lehmä, -jota voi ajaa laitumelle paukutellen ruoskalla niin kuin Janne ja -Tanelikin. - -Samuli tarttui loistavin silmin ruoskaansa, syleili sitä ja piti sitä -niin lujasti kiini, kuin hän olisi tahtonut sanoa: "Ei mikään voima -koko maailmassa voi minua tästä eroittaa!" Martti ja hänen vaimonsa -eivät voineet kyllikseen katsella tuota komeaa eläintä; mutta, että se -oli oleva heidän omansa, sepä heistä vasta ihme oli. - -Vihdoin sanoi Martti: "Se ammuu, sen lähden, että se tahtoisi antaa -maitoansa. Samuli, tuo maljoja, tänään tahdomme herkutella." - -Kaksi suurta maljaa tuli täyteen vaahtoavaa, lämmintä maitoa ja ne -vietiin pöydälle perunoiden viereen, sitte saattoivat kaikki -riemukulussa "Ruunikkia" navettaan. - -Vastapäätä, naapurimajan edustalla seisoi herra Miller lapsineen; he -tahtoivat nähdä, miten "Ruunikkia" vastaanotettaisiin; Elsa tahtoi -myöskin kaikella muotoa tietää minkä vaikutuksen tuo ruoska tekisi, -jonka hän itse oli suurilla kirjaimilla merkinnyt annettavaksi -Samulille. - -Kun rouva Miller oli toipunut tuosta suuresta jännityksestä, kulki koko -perhe ylös kalliojyrkänteen luo, kiittääkseen ja ylistääkseen vielä -kerran sydämen pohjasta hyvää Jumalaa itse sillä paikalla, jossa Hän -niin huomattavasti oli kädellään suojellut lasta. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HYVÄSSÄ TURVASSA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/65353-0.zip b/old/65353-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a4ee9da..0000000 --- a/old/65353-0.zip +++ /dev/null |