NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 5104 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..7fae419
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #65529 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65529)
diff --git a/old/65529-0.txt b/old/65529-0.txt
deleted file mode 100644
index 6e58b51..0000000
--- a/old/65529-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5104 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Susi-veikot, by H. Rider (Henry Rider)
-Haggard, Translated by O. E. Nyman
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Susi-veikot
-       Umslopogaasin ja Galazin seikkailuja
-
-
-Author: H. Rider (Henry Rider) Haggard
-
-
-
-Release Date: June 6, 2021  [eBook #65529]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUSI-VEIKOT***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-SUSI-VEIKOT
-
-Umslopooaasin ja Galazin seikkailuja
-
-Kertomus zulukaffereista
-
-Kirj.
-
-H. RIDER HAGGARD
-
-
-Englanninkielestä Suomentanut
-
-O. E. N. [O. E. Nyman]
-
-(Edellinen Osa Ilmestynyt Nimellä "Musta sankari")
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1922.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-
-
-    I. Mopo lähtee etsimään Tappajaa.
-   II. Mopo ilmaisee itsensä.
-  III. Buurien murha.
-   IV. Sota halakazeja vastaan.
-    V. Nada.
-   VI. Tulikoe.
-  VII. Liljan luovutus.
- VIII. Umslopogaas saa tietää, kuka hän on.
-   IX. Nadan tulo.
-    X. Naisten sota.
-   XI. Zinita kuninkaan luona.
-  XII. Harmaan ja mustan väen viimeinen taistelu.
- XIII. Liljankukan jäähyväiset.
-  XIV. Mopon ja hänen kasvattipoikansa kosto.
-   XV. Mopo lopettaa tarinansa.
-
-
-
-
-I.
-
-MOPO LÄHTEE ETSIMÄÄN TAPPAJAA.
-
-
-Dingaan ei viihtynyt Duguzassa, vaan muutti takaisin Zulu-maahan
-rakentaen Mahlabatinen luo suuren kaupungin, jolle hän antoi nimen
-"Umgugundhlovu" eli "elefantin toitotus." Samalla hän määräsi että maan
-kauneimmat tytöt täytyi etsiä hänelle vaimoiksi, ja vaikka sellaisia
-tavattiin paljonkin, vaati hän yhä enemmän. Hän oli myös kuullut, että
-Swazi-maan halakazien heimon luona oli eräs ihmeen ihana tyttö,
-Liljankukka-niminen, jonka iho oli paljon vaaleampi kuin meidän, ja
-Dingaan alkoi kiihkeästi himoita tuota tyttöä vaimokseen. Hän lähetti
-halakazien päällikölle käskyn luovuttaa tyttö hänelle, mutta
-sanansaattajat palasivat kertoen, että heitä oli kohdeltu huonosti
-halakazien luona, lyöty ja pieksetty, ja kuninkaan vaatimukseen oli
-vastattu törkeästi solvaten.
-
-Halakazien päällikön tervehdys Dingaanille zulujen kuninkaalle kuului
-näin: Tyttö, jota sanotaan Liljankukaksi, on todellakin ihmeen ihana ja
-vielä naimaton, sillä tähän saakka ei ole vielä ilmestynyt ketään,
-johon hän olisi mielistynyt, ja hänen omaisensa rakastavat häntä niin
-suuresti, ettei voi tulla kysymykseenkään pakottaa häntä menemään
-naimisiin vastoin tahtoaan. Vielä sanoi päällikkö, että halakazit
-halveksivat Dingaania ja hänen zulujaan, niinkuin heidän isänsä olivat
-Chakaa halveksineet ja uhmanneet, että he sylkevät Dingaanin nimen
-kuullessaan ja ettei heidän tyttöjään anneta ainoatakaan kenenkään
-zulu-koiran vaimoksi.
-
-Päällikkö oli sitten käskenyt tuoda tytön Dingaanin lähettilästen
-eteen, joiden mielestä hän oli todellakin ihmeteltävän kaunis, koska he
-kertoivat, että hän oli solakka kuin kaisla ja muistutti käydessään
-kaislan notkeata huojumista tuulessa. Hiukset aaltoilivat pitkinä
-kiharoina olkapäille saakka, ruskeat silmät olivat suuret ja lempeät
-kuin metsäkauriin, huulten hymy johdatti mieleen kirkkaana päilyvän
-veden, ja kun hän puhui, oli hänen äänensä suloisempi kuulla kuin
-soittokoneiden helke. He sanoivat myös, että tyttö oli halunnut puhella
-heidän kanssaan, mutta päällikkö ei ollut sallinut mitään keskustelua,
-vaan käskenyt viedä tytön omaistensa luo.
-
-Kuullessaan selostuksen Dingaan hurjistui kuin leijona verkossa, ja nyt
-hän vasta oikein himoitsi tyttöä omakseen. Tyttöä hän ei kuitenkaan
-saanut, vaikka hän olikin maailman mahtavin. Hän käski koota suuren
-armeijan, joka piti lähetettämän Swazi-maahan hävittämään koko
-halakazien heimon ja ottamaan tytön vangiksi. Mutta kun asia otettiin
-esille suuressa neuvottelussa, vastustin minä sotavoimien päällikkönä
-hanketta sanoen, että halakazien heimo oli suuri ja mahtava, jota
-vastaan sotiminen aiheuttaisi sodan swazejakin vastaan. Halakazit
-asuivat sitäpaitsi suurissa luolissa, joita oli melkein mahdoton
-valloittaa. Aikakin oli sopimaton lähettää kokonainen armeija sotaan
-vain yhden tytön takia. Chakan kuolemasta oli kulunut vain pari kolme
-vuotta, ja vihollisia oli paljon; soturien rivit olivat arveluttavasti
-harvenneet monissa sodissa, ja Limpopon soille oli sortunut enemmän
-kuin puolet koko armeijasta. Nyt oli elettävä rauhassa, kunnes rivit
-olivat jälleen eheät, sillä nyt oli armeijamme heikko kuin pieni lapsi,
-kuin nälän näännyttämä mies. Eihän tytöistä ollut puutetta; ottakoon
-kuningas niitä niin monta kuin hänen sydämensä halasi, mutta älköön
-alkako sotaa tämän yhden takia.
-
-Sanoin sanani rohkeasti kuninkaalle päin silmiä, mitä ei kukaan olisi
-tohtinut Chakalle tehdä, ja rohkeuteni tarttui toisiinkin, niin että
-kaikki kannattivat minua. He tiesivät kaikki aivan hyvin, että sota
-swazeja vastaan olisi sillä hetkellä ollut mitä mielettömin ja
-onnettomin yritys.
-
-Dingaan kuunteli kulmat rypyssä, mutta hän ei istunut valtaistuimella
-vielä niin lujasti, että olisi tohtinut olla välittämättä meidän
-lausunnoistamme. Maassa oli vielä paljon sellaisia, jotka rakastivat ja
-kunnioittivat Chakan muistoa eivätkä unhottaneet, että Dingaan ja
-Umhlangana olivat yksissä tuumin murhanneet hänet. Chakan kuoltua kansa
-unhotti, miten julma ja paha hän oli ollut; häntä muistettiin vain
-suurena miehenä, joka oli koonnut zulut mahtavaksi kansaksi
-mitättömästä alusta alkaen, kuten seppä, joka takoo teräsharkosta
-kiiltävän keihään. Ies ei ollut liioin keventynyt, vaikka
-valtaistuimella istui toinen, sillä Dingaan tappoi kuten Chakakin oli
-tappanut, ja Dingaan sorti kuten Chaka oli sortanut. Sentähden Dingaan
-myöntyi neuvonantajainsa vaatimukseen, eikä armeijaa lähetetty
-halakazeja vastaan, tuota Liljankukka-nimistä tyttöä hakemaan. Mutta
-hänen himonsa saada tyttö omakseen ei sammunut, ja siitä lähtien hän
-vihasi minua verisesti, kun olin vastarinnallani tehnyt tyhjäksi hänen
-toiveensa.
-
-Sanottakoon jo tässä, vaikka minä en tiennyt sitä silloin, ettei tuo
-Liljankukka-niminen tyttö ollut kukaan muu kuin Nada-tyttäreni.
-Mieleeni juolahti kyllä useinkin, ettei kukaan toinen voinut olla niin
-kaunis kuin Nada. Mutta minähän tiesin varmasti, että Nada ja hänen
-äitinsä olivat kuolleet, sillä mies, joka oli tuonut surusanoman, oli
-itse nähnyt heidät, ruumiit toisiaan syleillen, ikäänkuin sama pisto
-olisi surmannut heidät molemmat. Hän oli kuitenkin väärässä. Vaimoni
-Macropha oli kyllä surmattu, mutta tyttö, joka lepäsi verisään hänen
-vierellään, ei ollut Nada, vaan eräs toinen. Heimo, jonka luo olin
-lähettänyt Macrophan ja Nadan, maksoi veroa halakazeille, ja tuo
-halakazien päällikkö, joka oli anastanut Susi-Galazin paikan, oli
-riitaantunut yllämainitun heimon kanssa, jonka kimppuun hän oli sitten
-karannut eräänä yönä tuhoten sen kokonaan.
-
-Myöhemmin sain kuulla, ettei riidan ja hävitysretken todellinen syy
-ollut mikään muu kuin Nadan kauneus, joka vihdoin koitui halakazienkin
-turmioksi. Huhu hänen kauneudestaan oli levinnyt kaikkialle, ja
-halakazien vanha päällikkö oli käskenyt tuoda tytön hänen luokseen
-asumaan ja kauneutensa auringolla häntä ja hänen ympäristöään
-ilahduttamaan, ja jos hän sitten huomaisi sopivaksi, naittaisi hän
-tytön jollekin ylhäiselle halakazille. Mutta vaatimukseen vastattiin
-kieltävästi, sillä ei kukaan, joka on nähnyt Nada Liljankukan, luovu
-vapaaehtoisesti nautinnosta saada ihailla hänen kauneuttansa, vaikka
-tytön laita olikin siten, ettei kukaan tahtonut pakottaa häntä
-naimisiin vastoin hänen tahtoaan. Kosijoita oli kyllä paljonkin niin
-siellä kuin halakazienkin keskuudessa, mutta hän pudisti vain päätään
-sanoen: "Ei, en mene naimisiin", ja sillä hyvä.
-
-Miesten kesken syntyi ikäänkuin yhteinen sopimus, joka vakiintui
-viimein aivan sananlaskuksi, että Nadan oli parempi jäädä
-naimattomaksi, jolloin he kaikki saisivat ihailla häntä, kuin häipyä
-heidän näkyvistään miehensä majaan; hänen kauneutensahan oli suotu
-kaikille suloksi niinkuin aamunkoiton ja illan ihanuus. Nadan kauneus
-oli kuitenkin monen murheen ja itkun aihe, kuten saat kuulla.
-Kauneutensa ja suloutensa tähden täytyi liljan itsensä kuihtua ja
-tyhjentää murheen malja pohjaa myöten; sentähden joutui Umslopogaasin
-Chakan pojan sydän autioksi ja tyhjäksi kuin kulovalkean hävittämä
-tasanko. Niin oli sallittu, isäni, ja niin kävikin. Kaikki ihmiset,
-sekä valkoiset että mustat, etsivät aina sitä, mikä on kaunista, ja kun
-he vihdoin löytävät sen, häviää se äkkiä tahi koituu ehkä heidän
-kuolemakseen. Ilolla ja kauneudella on siivet, eivätkä ne viihdy kauan
-maan päällä. Ne ilmestyvät äkkiä kuin kotka pilvestä ja katoavat yhtä
-nopeasti.
-
-Sitten aloin minä hiukan aavistaa, isäni, että Nada-tyttäreni, jonka
-olin luullut kuolleeksi, olikin juuri tuo halakazien luona asuva
-Liljankukka-niminen tyttö, jonka Dingaan-kuningas tahtoi saada
-vaimokseen.
-
-Tehtyäni siten turhaksi hänen aikeensa lähettää armeija poimimaan
-Liljan halakazien puutarhasta hän alkoi vihata minua. Hänen
-salaisuutensa tiesin myös, Chakan ja Umhlanganan olimme yhdessä
-surmanneet, ja minä olin pelastanut Pandan, kun hän aikoi murhata
-tämänkin, niin että hän vihasi minua kaiken tuonkin takia, kuten
-pikkusielut usein vihaavat niitä, jotka ovat auttaneet heitä eteenpäin.
-Hän ei tahtonut kuitenkaan vahingoittaa minua, sillä ääneni kaikui yli
-koko maan, ja kansa kuunteli kun minä puhuin. Hän alkoi etsiä jotakin
-tekosyytä päästäkseen minusta hetkeksi eroon, kunnes hän olisi tullut
-kyllin mahtavaksi tohtiakseen surmata minut.
-
-"Mopo", sanoi hän minulle eräänä päivänä istuessani hänen edessään
-neuvonantajiensa ja sotapäälliköiden joukossa, "muistatko suuren
-elefantin viimeiset sanat?" Hän tarkoitti Chaka-veljeään, vaikka ei
-maininnut nimeä, sillä Chakaa pidettiin nyt maassa pyhänä, _hlonipa_ --
-kuten kaikkia kuolleita kuninkaita -- jonka nimen mainitseminen oli
-lainrikkomus.
-
-"Muistan, oi kuningas", vastasin minä. "Kerrassaan omituiset sanat,
-sillä nehän sisälsivät merkillisen ennustuksen. Kuningasten valtaistuin
-ei ole kauan sinun ja sinun huoneesi hallussa; valkoiset miehet
-riistävät kuninkuutesi ja jakavat maasi. Niinhän zulujen leijona
-ennusti kuollessaan; mitä hyödyttää puhua siitä? Olen kuullut hänen
-ennustavan kerran ennenkin, ja hänen sanansa toteutuivat. Olkoon tuo
-ennustus kuin tyhjä muna, jota ei milloinkaan haudota, älköönkä sen emo
-milloinkaan sinun katollesi pesikö, oi kuningas."
-
-Dingaan vapisi pelosta, sillä Chakan sanat vaivasivat häntä yötäpäivää;
-sitten hän julmistui ja ärjäisi huultaan puraisten:
-
-"Sinä hullu! Etkö sinä voi kuulla korpin koikkuvan jonkun majan katolla
-voimatta olla menemättä sanomaan sisällä olijoille, että se odottaa
-saavansa nokkia silmät heidän päästään? Sellaisten pahan ilman lintujen
-voi käydä hyvin huonosti, Mopo!" Hän katsahti minuun uhkaavasti ja
-jatkoi: "En tarkoittanut noita kuoleman hämärtämistä aivoista
-sattumalta lähteneitä sanoja, vaan niitä, jotka lausuttiin eräästä
-Bulalio-nimisestä päälliköstä, joka hallitsee kirveskansan heimoa
-kaukana pohjoisessa Kummitusvuoren varjossa. Kuulin sanat varmasti
-kaisla-aitauksen varjossa istuessani, ennenkuin ehdin veljeni apuun
-tuota Masiloa vastaan, jonka keihäs iski kuninkaan kuoliaaksi."
-
-"Nekin sanat muistan, oi kuningas", sanoin minä. "Tahtooko kuningas,
-että soturit lähetetään kurittamaan tuota niskuria? Viimeisellä
-hetkellään antoi eräs, joka on kuollut, sellaisen käskyn."
-
-"Ei, Mopo, sitä en tahdo. Kun ei ollut armeijaa lähettää tuhoamaan
-halakazit ja noutamaan erästä, jota ikävöin silmäini iloksi, ei
-varmasti löydy nytkään sotureita, jotka tarvitaan tuon Tappajan ja
-hänen heimonsa tuhoamiseen. Tämä Bulalio ei ole sitäpaitsi loukannut
-minua, vaan erästä elefanttia, jonka toitotukset ovat vaienneet. Nyt
-tahdon, että sinä, Mopo-palvelijani, menet vain muutamien sotureiden
-kanssa ystävällisesti tuon Bulalion luo ja sanot hänelle: 'Elefantti,
-jonka askeleet vapisuttavat nyt maata, on suurempi kuin se, joka on
-vaipunut unen helmoihin, ja hänen korvansa ovat kuulleet, ettet sinä,
-kirveskansan päällikkö, maksa mitään veroa. Olet myös sanonut, ettet
-välitä rahtuakaan hänestä, jonka varjo pimittää maan, erään Mopon
-tähden. Eräs Mopo on nyt saapunut luoksesi, Tappaja, kuulemaan, onko
-puheessa perää, sillä jos niin on laita, saat pian tuntea, kuinka
-musertavan raskas Umgugundhlovussa toitottavan elefantin jalka on.
-Ajattele ja punnitse tarkoin sanasi, ennenkuin vastaat, Tappaja!'"
-
-Kuulin kuninkaan käskyn, joka ei antanut minulle paljonkaan miettimisen
-aihetta, sillä tiesinhän aivan hyvin hänen tahtovan vain päästä minusta
-joksikin ajaksi saadakseen punoa rauhassa juonia minun kukistamiseksi
-eikä oikeastaan välittävän vähääkään tuosta kaukana asuvasta
-mitättömästä päälliköstä, joka oli tohtinut uhmata Chakaa. Halusin
-kuitenkin mennä, sillä minussa oli herännyt kiihkeä toivo saada nähdä
-tuo Bulalio, joka oli sanonut kostavansa jonkun Mopon kuoleman ja jonka
-urotyöt olivat sellaisia, joita Umslopogaaskin olisi tehnyt, jos olisi
-saanut elää. Sentähden vastasin:
-
-"Kuulin käskysi, oi kuningas. Käskysi täytetään, vaikka lähetätpä
-suuren miehen pienelle asialle, oi kuningas."
-
-"Ei suinkaan, Mopo", vastasi Dingaan. "Tunnen sisimmässäni, että tuosta
-kukonpojasta paisuu vielä peloittavan suuri kukko, ellei hänen
-helttaansa typistetä aikanaan, ja sinä, Mopo, osaat kyllä helttoja
-leikellä, suurempiakin."
-
-"Kuulin käskysi, oi kuningas", vastasin toistamiseen.
-
-Valikoituani mukaani kymmenen luotettavaa miestä minä, Mopo, lähdin
-sitten seuraavana aamuna taivaltamaan Kummitusvuorta kohti muistellen
-kulkiessani matkaa, jonka olin tehnyt kauan sitten tuota samaa tietä
-pitkin. Silloin kävelivät vaimoni Macropha, Nada-tyttäreni ja
-Umslopogaas Chakan poika, jota luultiin minun pojakseni, vierelläni.
-Nyt he olivat jo kaikki kuolleet, kuten luulin, ja minä taivalsin tietä
-yksinäni -- kuollakseni pian minäkin. Siihen aikaan eivät ihmiset
-eläneet kauan, mutta mitäpä siitä. Olinhan kostanut Chakalle ja
-tyydyttänyt sydämeni.
-
-Vihdoin saavuimme eräänä iltana tuohon yksinäiseen seutuun, johon
-olimme kerran yöpyneet tuona murheen iltana, jolloin Umslopogaas joutui
-naarasleijonan saaliiksi; kävin katsomassa luolaakin, josta hän oli
-penikat löytänyt, ja loin silmäyksen ylhäällä iäisesti istuvan
-kivivelhottaren kammottaviin kasvoihin. Olin niin murheissani, etten
-voinut nukkuakaan, vaan istuin koko yön valveilla katsellen kirkkaassa
-kuutamossa tuon kivikuvan jylhiä piirteitä ja polvien tasalle ulottuvaa
-synkkää metsää ihmetellen itsekseni, mahtoiko tuo metsä kätkeä
-Umslopogaasin ruhjotut luut.
-
-Matkan varrella oli minulle kerrottu monta tarinaa tuosta
-Kummitusvuoresta, jonka rinteillä kaikki sanoivat aaveiden mellastavan
-sutten haahmossa, ja olivatpa toiset kuulleet siellä olevan ihmistenkin
-kaltaisia aaveita, _esemkofuja_ -- kuolleita, jotka oli noituuden
-avulla palautettu elämään jälleen. Nämä esemkofut olivat kielettömiä,
-sillä muuten ne olisivat huutaneet julki kaikille kuolevaisille
-kuoleman hirveät salaisuudet, minkätähden ne saattoivat vain itkeä ja
-valittaa pienten lasten lailla. Metsien hiljaisten puiden pimennoissa
-kuuli öisin varmasti niiden valittavan vaikerruksen: "Ai -- ah! Ai
--- -- ah!"
-
-Sinä naurat, isäni, mutta minä en nauranut muistellessani kaikkia noita
-tarinoita; jos ihmisellä on kerran kuolematon henki, niin mihin tuo
-henki joutuu ruumiin kuoltua? Jonnekinhan sen täytyy mennä, ja olisiko
-niin kummallista, että se palaa katsomaan synnyinseutujaan? Noilla
-asioilla en ole kuitenkaan milloinkaan päätäni vaivannut, vaikka
-olenkin lääkäri ja tiedän yhtä ja toista aaveväestä, _amatongosta_.
-Totta puhuen minä olen nähnyt niin monta hengenlähtöä ja ollut niin
-monessa avullisenakin, etteivät kuolleet ole enää kyenneet herättämään
-minussa sen suurempaa mielenkiintoa; sittenpähän saan nähdä kaikki, kun
-itse astun heidän joukkoonsa.
-
-Istuin ja katselin vuorta ja sen rinteillä kasvavaa metsää, ja
-yht'äkkiä kuulin kaukaa jotakin heikkoa ääntä, joka kuulosti tulevan
-aivan tuon metsän sydämestä. Ääni oli ensin heikko kuin kaukaa kuuluva
-lapsen itku, mutta paisui paisumistaan minun voimatta kuitenkaan sanoa,
-mitä se oli; nyt se läheni, ja samassa asia selvenikin -- jotakin
-riistaa ajavien villipetojen ulvontaahan se oli.
-
-Kaiku kiiriskeli rinteeltä toiselle ja sydämeni löi haljetakseen. Tuo
-hiljaisessa yössä kirmaava lauma ei voinut olla pieni, nyt se oli jo
-kunnaan toisella puolella, ja rähinä yltyi niin, että seuralaisenikin
-havahtuivat unestaan ja katsahtivat ympärilleen.
-
-Samassa ilmestyi näkyviin muhkea koodoo-härkä, joka pysähtyi hetkeksi
-kunnaan laelle näkyen selvästi taivasta vasten ja kadoten sitten
-varjoon alempana. Kaikesta päättäen riensi eläin meitä kohti, ja
-hetkisen kuluttua me näimmekin sen laukkaavan eteenpäin pitkin hypyin.
-Tämän näimme myös -- kunnaan laelle ilmestyi lukematon joukko harmaita
-ja laihoja olentoja, jotka syöksyivät eteenpäin nopeasti kuin hornan
-henget, kadoten varjoon, ilmestyen jälleen kuutamoon ja kadoten taas
-laakson pimentoon, ja lauman jäljessä juoksi kaksi toisenlaista olentoa
--- kaksi ihmistä.
-
-Härkä riensi ohitsemme tuskin puolen keihäänheiton päästä, ja sen
-jäljessä syöksyi suunnaton lauma suuria susia, joiden kidasta tuo
-hirveä ulvonta kaikui. Mutta ketä olivat nuo molemmat rotevan ja
-jäntevän näköiset ihmismäiset olennot, jotka metsästivät sutten
-keralla? He juoksivat nopeasti ja äänettömästi suden hampaat otsalla
-hohtaen, ja suden talja hartioilla häilyen. Toisella oli kirves
-kädessään -- terä välkkyi kuutamossa -- ja toisella raskas nuija. En
-ole milloinkaan nähnyt kenenkään juoksevan niin nopeasti. Katso, he
-riensivät rinnettä alas meitä kohti, sudet jäivät jälkeen paitsi
-neljää; kuulimme jalkojen töminän: he tulivat, syöksyivät ohi ja
-häipyivät näkyvistämme lauma jäljessään. Ulvonta heikkeni metsästyksen
-edetessä ja häipyi viimein kuulumattomiin; ympärillämme vallitsi
-jälleen tyynen yön syvä rauha.
-
-"No toverit", sanoin minä kumppaneilleni, "mikä oli tämä näky?"
-
-Joku vastasi: "Olemme nähneet tuon vanhan velhottaren helmassa
-oljentelevat aaveet sekä Susi-veikot, nuo noidat -- kummitusten
-kuninkaat!"
-
-
-
-
-II.
-
-MOPO ILMAISEE ITSENSÄ.
-
-
-Valvoimme koko yön, mutta emme nähneet enää vilahdukseltakaan noita
-susia tahi niiden keralla olleita miehiä. Aamun sarastaessa lähetin
-sanan Bulaliolle, kirveskansan päällikölle, että hänen luoksensa oli
-tulossa kuningas Dingaanin sanansaattaja, joka halusi rauhallisesti
-keskustella hänen kanssaan hänen majassaan. Sanoin sananviejälle, ettei
-hän saanut ilmoittaa nimeäni, vaan oli hänen mainittava minua vain
-nimellä "Dingaanin suu." Sitten lähdin miehineni liikkeelle, sillä
-matkaa oli vielä pitkälti, ja lähetti oli saanut käskyn heti palata
-minua kohtaamaan saadakseni tietää, mitä Tappaja, tapparan haltija, oli
-sanonut.
-
-Taivalsimme auringon laskuun saakka seuraten jokea, joka virtasi
-Kummitusvuoren juurella. Ketään emme tavanneet, mutta kerran yhdytimme
-erään raunioiksi sortuneen kylän, jossa oli runsaasti ruhjotuita
-ihmisluita, ruostuneita keihäitä, ja mustan ja valkean kirjavien
-häränvuotakilpien jätteitä. Tarkastelin niitä ja päättelin väreistä,
-että ne olivat kuuluneet sotureille, jotka Chaka oli vuosia sitten
-lähettänyt Umslopogaasia etsimään, mutta jotka eivät olleet milloinkaan
-palanneet.
-
-"Kylläpä kävi huonosti noiden Elefantti-vainajan sotureiden", sanoin
-minä, "sillä luulenpa varmasti näiden kilpien olevan heidän ja heidän
-silmäinsä katselleen maailmaa noiden pääkallojen tyhjistä
-silmäkuopista."
-
-"Nämä ovat heidän kilpiään ja nuo varmasti heidän pääkallojaan",
-virkkoi joku. "Mopo Makedaman poika, tämä ei ole ihmiskätten työtä.
-Ihmiset eivät ruhjo vihollistensa luita niin kuin nämä on ruhjottu.
-Wow! ei ihmiset, vaan sudet! Ja viime yönä näimme sutten metsästävän,
-eivätkä ne metsästäneet yksin, Mopo! Wow! Tämä maa on aaveiden
-temmellyspaikka!"
-
-Jatkoimme vaieten matkaamme, ja tuon vuoren huipulla istuvan
-kivivelhottaren kasvot tuijottivat meihin koko ajan. Vihdoin saavuimme
-aukealle tasangolle ja näimme joen toisella puolella kirveskansan kylän
-erään kunnaan laella. Kylä oli suuri ja hyvin rakennettu, ja tasangolla
-käyskentelevän karjan määrää en voinut lukeakaan. Menimme joen poikki
-kahlaamon kohdalta, ja sitten odotimme, kunnes näimme lähettämäni
-miehen kiiruhtavan meitä kohti. Hän tervehti, ja minä tiedustelin
-kuulumisia.
-
-"Tämän tiedän kertoa, oi Mopo", vastasi mies: "Olen nähnyt hänet, jonka
-nimi on Bulalio -- hän on iso mies, pitkä ja jäntevä; kasvot ovat
-tuimat ja hänellä on aina peloittavan suuri tappara kädessään --
-samanlainen kuin sillä, jonka näimme viime yönä. Kun minut vietiin
-hänen eteensä, tervehdin minä häntä ja sanoin sanat, jotka minulle
-sanelit. Hän kuunteli ja purskahti sitten nauruun sanoen: 'Vie hänelle,
-joka lähetti sinut, terveiseni, että 'ingaanin suu' on tervetullut ja
-saa esittää turvallisesti Dingaanin asian. Mieluummin kuitenkin
-näkisin, että tulija olisi Dingaanin pää eikä vain suu, sillä silloinpa
-puuttuisi Itkuntekijäkin keskusteluun -- erään Mopon tähden, jonka
-hänen veljensä Chaka murhasi. Itkuntekijällä voisi olla jotain
-sanomista Dingaanillekin! Mutta suu ei ole pää, niin että tulkoon suu
-rauhassa.'"
-
-Hätkähdin kuullessani, että Mopon nimi oli jälleen ollut Bulalion
-huulilla. Oliko ketään toista, joka olisi rakastanut Mopoa noin
-hellästi, paitsi erästä, joka oli kuollut kauan sitten? Ehkä Bulalio
-puhui jostakin toisesta Moposta, sillä minä en ollut ainoa sen niminen
--- suuressa surujuhlassaan oli Chaka todellakin murhannut erään
-samannimisen päällikön syystä -- kuten hän sanoi -- ettei maassa
-tarvittu kahta Mopoa, vaikka tuo toinen Mopo itki vielä norosenaan, kun
-toisten silmät olivat jo kuivuneet. Miehilleni sanoin vain, että onpa
-tuolla Bulaliolla sisua, ja niin me sitten astuimme kylän portille.
-Siellä ei ollut ketään meitä vastaanottamassa, ja sisäpuolella olevat
-majatkin näyttivät autioilta, mutta etempää karja-aitauksesta, joka oli
-kylän keskellä, nousi tomua ja kuului melua, kuin siellä olisi ollut
-miesjoukko sotaan lähdössä. Muutamat mieheni pelästyivät luullen
-joutuneensa johonkin ansaan ja tahtoivat kääntyä takaisin, mutta sitten
-he vasta säikähtyivät, kun tullessamme karja-aitauksen portille näimme
-viisisataa miestä aseissa komppania komppanian vieressä, joita kaksi
-rotevaa miestä komensi rivien edessä häärien ja komentosanoja
-huudellen.
-
-Mutta minä huusin: "Ei, ei! Älkää paetko! Rohkea esiintyminen lannistaa
-vihollisia. Ja jos tuo Bulalio olisi tahtonut surmata meidät, ei hänen
-olisi tarvinnut kutsua koolle noin suurta joukkoa. Hän on ylpeä ja
-tahtoo näyttää mahtiaan tietämättä, että kuninkaalla, jota me
-palvelemme, on komppania hänen jokaista soturiaan kohti. Astukaamme
-vain rohkeasti esiin!"
-
-Jatkoimme siis matkaamme aitauksen toisessa päässä seisovaa joukkoa
-kohti. Meidät huomattiin samassa, ja nuo sotureitaan harjoittavat
-miehet tulivat meitä vastaan toistensa jäljessä kulkien. Etumaisella
-oli tappara olkapäällään ja toinen heilutti suurta nuijaa. Katselin
-tapparan kantajaa, ja, isäni, ilo kouristi sydäntäni, sillä minä tunsin
-hänet, vaikka siitä oli kulunut vuosia, kun hänet viimeksi näin.
-
-Umslopogaashan se oli -- kasvattini Umslopogaas eikä kukaan muu! -- hän
-oli nyt mies parhaassa iässään, mies, jonka kaltaista ei ollut toista
-koko Zulu-maassa. Hän oli roteva ja tuiman näköinen, hieman hoikka
-varreltaan, mutta hartiat olivat leveät ja rinta muhkean kaareva. Kädet
-olivat pitkät ja kohtalaisen paksut, mutta nahkaa pingoittavat lihakset
-olivat kuin köydensolmuja; jalat olivat myös pitkät ja hyvin paksut
-pohkeiden kohdalta. Katse oli kuin kotkan, nenä hiukan kyömy, ja
-päätään hän piti hieman eteenpäin kurkotettuna kuten mies, joka aina
-vaanii jotakin kätkeytynyttä vihollista. Hän näytti kävelevän verraten
-hitaasti, mutta läheni kuitenkin yllättävän nopeasti, askel oli
-merkillisen liukuva muistuttaen sutta tahi leijonaa, ja Itkuntekijän
-sarvivartta pitelevät sormet liikkuivat koko ajan. Hänen seuralaisensa
-oli häntä puolta päätä lyhyempi, roteva mies hänkin, mutta varreltaan
-tukevampi kuin Umslopogaas. Silmät olivat pienet ja vilkuilivat
-taukoamatta kuin pienet tähdet, ja kasvojen ilme oli sangen hurja,
-etenkin kun hän irvisti tämäntästä, niin että valkoiset hampaat
-loistivat.
-
-Nähdessäni Umslopogaasin olin suuressa ilossani rientää syleilemään
-häntä, mutta minä hillitsin mieleni, sillä hetki oli sopimaton, ja
-estääkseni häntä tuntemasta minua vetäisin vaippani liepeen
-kasvoilleni. Samassa hän seisoi edessäni tarkastellen minua terävällä
-katseellaan, ja minä astuin tervehtimään häntä.
-
-"Terve sinulle, Dingaanin suu!" lausui hän kaikuvalla äänellä. "Pienipä
-olet niin suuren päällikön suuksi."
-
-"Suurenkin kuninkaan ruumiissa on suu niitä pienempiä osia, oi
-päällikkö Bulalio, kirveskansan hallitsija, Kummitusvuoren sutten
-kuningas, jota muinoin sanottiin Umslopogaasiksi, Makedaman pojan Mopon
-pojaksi."
-
-Kuullessaan sanat Umslopogaas hätkähti kuin yön ääniä pelkäävä lapsonen
-ja tuijotti minuun silmiään räpäyttämättä.
-
-"Tiedät paljon asioita", sanoi hän.
-
-"Kuninkaan korvat ovat pitkät, vaikka suu onkin pieni, oi päällikkö
-Bulalio", vastasin minä.
-
-"Mistä tiedät oloni Kummitusvuoren sutten luona, oi suu?" kysyi hän.
-
-"Kuninkaan silmät näkevät kauas, oi päällikkö Bulalio. Viime yönä ne
-näkivät erään metsästyksen, joka oli sekä peloittava että kaunis. Suuri
-koodoo-härkä tuli juosten henkensä edestä jäljessään lukematon joukko
-ulvovia susia sekä kaksi aivan teidän näköistä miestä, joilla oli
-sudentaljat yllään."
-
-Umslopogaas kohotti tapparaansa aivan kuin hän olisi aikonut murskata
-pääni, mutta antoi sitten aseensa vaipua, Susi-Galazin tuijottaessa
-meihin suurin silmin.
-
-"Mistä tiedät, että nimeni oli kerran Umslopogaas, minkä itse olen jo
-melkein unhottanut? Puhu, oi Suu, tahi tapan sinut!"
-
-"Tee niinkuin tahdot, Umslopogaas", vastasin minä, "mutta tiedä myös,
-että kun aivot ovat mäsänä, on suukin mykkä. Aivojen tuhoaminen on
-tietojen hävittämistä."
-
-"Vastaa!" sanoi hän.
-
-"En. En ole siihen velvollinen. Elämäkertasi tiedän ja sillä hyvä. Nyt
-asiaani."
-
-"Minulle ei röyhkeillä omalla alueellani", ärjäisi Umslopogaas
-hampaitaan kiristellen; "sano joutuin asiasi, Suu pahainen!"
-
-"Tämä on asiani, piskuinen päällikkö: Suuren Elefantin vielä eläessä
-sinä lähetit hänelle terveisiä erään Masilon mukana -- terveisiä,
-joiden kaltaisia hänen korvansa eivät olleet milloinkaan kuulleet, ja
-jotka olisivat koituneet kuolemaksesi, sinä kopeuden pöyhistämä hullu,
-ellei kuolema olisi samassa korjannut suurta Elefanttia. Nyt tahtoo
-Dingaan-kuningas, jota minä palvelen ja jonka varjo nyt pimittää maan,
-puhua sinulle minun kauttani. Hän tahtoo tietää, onko totta, ettet
-tunnusta hänen ylivaltaansa etkä aio luovuttaa hänelle sotureita,
-tyttöjä ja karjaa veronmaksuksi ja auttaa häntä sodankäynnissä? Vastaa,
-päällikkö -- vastaa lyhyesti ja kohdalleen!"
-
-Umslopogaas aivan läähätti raivosta ja sormeili kiukkuisesti
-kirvesvartta. "Kiitä onneasi, oi Suu", kirahti hän vihdoin, "että
-lupasin olla koskematta sinuun, sillä muutenpa et olisi päässyt täältä
--- sinun olisi käynyt kuten kauan sitten muutamien sotureiden, jotka
-tulivat etsimään erästä Umslopogaasia. Vastaan sinulle lyhyesti ja
-kohdalleen. Katso noita keihäitä -- ne ovat vain neljäsosa joukkojeni
-koko lukumäärästä -- siinä vastaukseni. Näetkö tuota vuorta, tuota
-sutten ja aaveiden tyyssijaa -- sitä ei kukaan tunne eikä sinne pääse
-kukaan muu kuin minä ja eräs toinen -- siinä vastaukseni. Keihäät ja
-vuori yhtyvät -- keihäät ja sutten iskuhampaat panevat vuoren elämään.
-Hakekoon Dingaan veronsa sieltä! Olen puhunut!"
-
-Nauroin ivallisesti koetellakseni vielä enemmän Umslopogaasin,
-kasvattini, kärsivällisyyttä.
-
-"Sinä hullu!" sanoin minä; "poika, jolla on apinan aivot. Dingaan, jota
-palvelen, voi lähettää sata jokaista keihästäsi kohti; vuoresi
-tallataan maan tasalle, ja sutesi ja aaveesi -- Dingaanin suulla minä
-sylkäisen niitä päin silmiä!" Ja minä sylkäisin maahan.
-
-Umslopogaas aivan vavahteli raivosta, niin että tapparakin tärisi.
-"Hoi, Susi-Galazi!" ärjäisi hän takanaan seisovalle miehelle,
-"tapammeko tuon ja hänen seuralaisensakin?"
-
-"Ei", vastasi Galazi irvistäen, "lupasit heille rauhan. Palatkoot he
-kuningas-koiransa luo, niin että hän lähettää sitten nukkensa susiemme
-kanssa tappelemaan. Sitäpä kelpaakin katsella!"
-
-"Mene, oi Suu", sanoi Umslopogaas, "häviä väleen, ettei sinulle mitään
-onnettomuutta tapahtuisi! Porttieni ulkopuolella löydät syötävää, millä
-voit nälkäsi tyydyttää. Syö ensin ja lähde sitten nopeasti kotiasi
-kohti, sillä jos teidät tavataan huomenna keskipäivän hetkellä
-keihäänheiton päässä kylästäni, niin sinä ja seuralaisesi saatte jäädä
-siihen iäksi, oi Dingaan-kuninkaan suu!"
-
-Liikahdin ikäänkuin olisin aikonut lähteä, mutta käännyin äkkiä
-takaisin ja sanoin:
-
-"Suurelle Elefantti-vainajalle lähettämissäsi terveisissä puhuit
-eräästä miehestä -- mikä hänen nimensä nyt olikaan -- niin, eräästä
-Moposta?"
-
-Umslopogaas hätkähti kuin keihäänpiston saanut ja tuijotti minuun.
-
-"Moposta! Mitä sinä Moposta tiedät, oi Suu, jonka silmät ovat peitetyt?
-Mopohan on kuollut -- olen hänen poikansa!"
-
-"Vai sillä tavalla!" sanoin minä. "Niin, Mopo on kuollut -- suuri
-Elefantti-vainaja tappoi erään Mopon. Miten on ymmärrettävissä, että
-sinä, Bulalio, olet hänen poikansa?"
-
-"Hän on kuollut", toisti Umslopogaas, "hän ja hänen koko huoneensa!
-Sentähden vihasin suurta Elefanttia ja sentähden vihaan Dingaania,
-hänen veljeään, ja käyköön minun yhtä onnettomasti kuin Mopon,
-ennenkuin luovutan hänelle härkääkään veronmaksuksi."
-
-Olin tähän saakka muuttanut ääntäni, mutta nyt lausuin tavallisella
-äänelläni:
-
-"Ohoh! Nuo sanat tulivatkin suoraan sydämestäsi, nuori mies, ja nytpä
-olenkin saanut selville, missä paha piilee. Tuon kuolleen Mopo-koiran
-takia sinä siis uhmaat kuningasta?"
-
-Umslopogaas kuuli äänen ja hänen vihansa muuttui peloksi ja
-hämmästykseksi. Hän katsoi minuun tutkivasti, mutta ei virkkanut
-mitään.
-
-"Onko sinulla tässä joku maja lähellä, oi päällikkö Bulalio, sinä
-Dingaanin vihollinen, jossa minä, kuninkaan Suu, voin puhella kanssasi
-hetkisen kahdenkesken oppiakseni vastauksesi sana sanalta, niin että
-voin toimittaa sen perille alkuperäisessä muodossaan. Älä pelkää,
-Tappaja, olla kanssani kahdenkesken tyhjässä majassa! Olen vanha ja
-aseeton, ja sinulla on kädessäsi ase, jota pelkään", ja minä viittasin
-tapparaan.
-
-"Seuraa minua, oi Suu, ja jää sinä, Galazi, näiden miesten luo",
-vastasi Umslopogaas lähtien kulkemaan edellä.
-
-Pian tulimme suurelle majalle. Hän viittasi oviaukkoon, ja minä ryömin
-sisään hänen seuratessa jäljessäni. Sisällä oli hämärää, sillä aurinko
-alkoi jo laskea, joten minä odotin, kunnes silmämme tottuivat. Sitten
-minä heitin äkkiä vaipan kasvoiltani ja katsoin Umslopogaasia silmiin.
-
-"Katso minuun nyt, oi päällikkö Bulalio, jota kerran sanottiin
-Umslopogaasiksi -- katso minuun ja sano, kuka olen?" Hän katsoi ja
-hänen suunsa aukeni hämmästyksestä.
-
-"Olet isäni Mopo vanhoilla päivillään -- Mopo, joka on kuollut, tahi
-sitten Mopon henki", vastasi hän matalalla äänellä.
-
-"Olen isäsi Mopo, Umslopogaas", lausuin minä. "Viipyi kauan, ennenkuin
-tunsit minut, vaikka minä tunsin sinut heti."
-
-Umslopogaas hellitti Itkuntekijän, ja heittäytyi syliini purskahtaen
-itkuun. Minäkin itkin.
-
-"Oi isäni!" nyyhkytti hän. "Luulin sinun kuolleen toisten mukana, ja
-nyt olet palannut luokseni, ja minä kun aioin hulluudessani kohottaa
-tapparani sinua vastaan. Onpa hyvä, että olen saanut elää -- elää
-nähdäkseni vielä kerran kasvosi, joita en luullut enää milloinkaan
-näkeväni. Ne ovat suuresti muuttuneet -- ikä ja murheetko ovat niihin
-leimansa painaneet?"
-
-"Niin, Umslopogaas-lapseni. Minäkin luulin sinun kuolleen. Luulin tuon
-leijonan tappaneen sinut, vaikka totta puhuen minusta tuntui sangen
-kummalliselta, että joku toinen kuin sinä, Umslopogaas, olisi kyennyt
-suorittamaan urotyöt, joita Bulalion, kirveskansan päällikön,
-kerrottiin tehneen -- uhmata Chakaakin päin silmiä. Mutta sinä et ole
-kuollut, enkä minäkään -- Chakan surmaama Mopo oli eräs toinen
-samanniminen; minä tapoin Chakan eikä päinvastoin!"
-
-"Entä missä on Nada-sisareni? Oi, sano joutuin!" kyseli Umslopogaas
-kiihkeästi.
-
-"Äitisi Macropha ja Nada-sisaresi ovat kuolleet, Umslopogaas.
-Swazi-maassa asuvat halakazit ovat tappaneet heidät."
-
-"Olen kuullut tuosta heimosta", sanoi hän, "ja niin on Galazikin. Hän
-on vannonut heille kostoa -- he tappoivat hänen isänsä, ja samoin
-vannon nyt minäkin heille kostoa, koska he ovat surmanneet äitini ja
-sisareni. Oi Nada-sisareni, oi Nada-sisareni!" ja tuo suuri mies peitti
-kasvonsa käsillään ja huojutti ruumistaan lohduttomassa surussaan.
-
-Ajattelin jo ilmaista Umslopogaasille totuuden ja kertoa hänelle, ettei
-Nada ollut hänen sisarensa eikä hän minun poikani, vaan Chakan, jonka
-olin surmannut. En sanonut kuitenkaan mitään, vaikka nyt soisin, että
-olisin sen tehnyt. Huomasin nimittäin, kuinka ylpeä ja kunnianhimoinen
-Umslopogaas oli. Jos hän olisi saanut tietää, että Zulumaan valtaistuin
-oli oikeastaan hänen, ei mikään olisi voinut häntä hillitä nousemasta
-ennen pitkää ilmikapinaan Dingaan-kuningasta vastaan, mihin yritykseen
-ei aika ollut mielestäni vielä sovelias. Olisinpa totisesti tiennyt
-vuotta ennen Umslopogaasin olevan vielä elossa, niin hän olisi tänään
-istunut istuimella, jolla Dingaan nyt istui, mutta minä en tiennyt, ja
-tilaisuus oli toistaiseksi mennyt. Dingaan oli nyt kuningas kokoamaan
-monta rykmenttiä, sillä minä olin vastustanut kaikkia sotia, kuten
-silloinkin, kun oli puhe sotaretkestä swazeja vastaan. Tilaisuus oli
-mennyt ohi, mutta saattoi jälleen ilmestyä, ja siihen saakka minun
-täytyi vaieta. Arvelin olevan parasta saada Umslopogaas ensin
-liittymään Dingaaniin, niin että hän saavuttaisi kaikkialla maassa
-suuren ja pysyväisen maineen mahtavana päällikkönä ja soturien
-ensimmäisenä. Sitten huolehtisin, että hän ylenisi neuvonantajaksi ja
-vihdoin sotavoimien päälliköksi, sillä sotavoimien päällikkö on jo
-puoleksi kuningas.
-
-En siis virkkanut asiasta mitään, vaan päivänkoittoon saakka me
-istuimme ja puhelimme kertoen toisillemme kaikki, mitä oli tapahtunut
-senjälkeen kuin leijona ryösti hänet minulta. Minä kerroin miten kaikki
-vaimoni ja lapseni oli murhattu, miten minua oli kidutettu, ja näytin
-hänelle kuihtuneen käteni. Baleka-sisareni ja koko langenien heimon
-kuolemasta kerroin myös ja miten olin kostanut Chakalle kaikki
-kärsimäni vääryydet ja nostanut Dingaanin valtaistuimelle, ollen nyt
-itse valtakunnan ensimmäinen mies kuninkaan jälkeen, vaikka kuningas
-pelkäsi minua suuresti. Mutta sitä minä en kertonut, että
-Baleka-sisareni oli hänen oma äitinsä.
-
-Lopetettuani tarinani kertoi Umslopogaas omansa! kuinka Galazi oli
-hänet pelastanut leijonan hampaista, ja miten hänestä tuli toinen
-Susi-veikko; ottelusta, jossa hän voitti Jikizan poikineen päästen
-siten kirveskansan päälliköksi ja ottaen Zinitan vaimokseen sekä kuinka
-hänestä oli sitten tullut mahtava mies.
-
-Kysyin häneltä, mistä johtui, että hän vieläkin metsästeli sutten
-keralla, kuten hän oli tehnyt viime yönäkin? Hän vastasi, että nyt kun
-hän oli mahtava mies eikä hänellä ollut enää mitään voitettavaa,
-kyllästyi hän välistä kaikkeen, jolloin hänen täytyi päästä hiukan
-jaloittelemaan Galazin ja sutten keralla, sillä se ainoastaan soi
-hänelle viihtymystä ja lievitti jäytävää kaipausta.
-
-Sanoin saattavani hänet paremman otuksen jäljille ennenpitkää ja kysyin
-sitten, rakastiko hän Zinita-vaimoaan. Umslopogaas vastasi, että hän
-rakastaisi Zinitaa paljon enemmän, jos tämä rakastaisi häntä hiukan
-vähemmän, sillä Zinita oli mustasukkainen ja äkkipikainen saattaen
-hänelle paljon harmia. Nukuttuamme hiukan hän vei minut ulos, ja minua
-ja miehiäni kestittiin nyt mitä parhaiten, ja minä puhuttelin Zinitaa
-ja Susi-Galazia. Siitä miehestä minä pidin aivan ensi silmäyksellä.
-Sellainen toveri oli hyvä olemassa vierellä taistelun riehunnassa,
-mutta Zinitaa kohtaan tunsin suurta vastenmielisyyttä. Hän oli kyllä
-kaunis ja soreavartaloinen, mutta mustien silmien katse oli äkäinen ja
-pistävä eikä jättänyt hetkeksikään kasvattipoikaani rauhaan; hän, joka
-ei pelännyt mitään auringon alla, näytti pelkäävän Zinitaa. Eikä
-Zinitakaan pitänyt minusta; nähdessään miten Umsiopogaas koetti kaikin
-tavoin olla mielikseni, hän tuli heti mustasukkaiseksi -- Galazi oli jo
-tottunut siihen -- ja halusi päästä minusta mahdollisimman pian.
-
-En pitänyt hänestä ja sydämessäni aavistin, että hän saisi vielä paljon
-pahaa aikaan, mikä pelkoni toteutuikin täydellisesti.
-
-
-
-
-III.
-
-BUURIEN MURHA.
-
-
-Aamulla vein Umslopogaasin syrjään ja sanoin: "Poikani, eilen kun pidit
-minua vain Dingaanin suuna, sinä annoit minulle erinäisiä terveisiä
-Dingaan-kuninkaalle vietäviksi -- terveisiä, jotka olisivat varmasti
-tuottaneet kuoleman sekä sinulle että kansallesi, jos ne olisivat
-saapuneet kuninkaan korviin. Aavikon yksinäinen puu on mielestään
-hyvinkin suuri, Umslopogaas, ja luulee, ettei sen luomalla varjolla ole
-vertaistakaan. Mutta on toisia suurempiakin puita. Sinä esimerkiksi
-olet tuollainen yksinäinen puu, mutta palvelemani puun latvaoksatkin
-ovat paksummat kuin sinun runkosi, ja sen varjossa majailee paljon
-puunhakkaajia, jotka lähetetään typistämään toisia liian korkeiksi
-pyrkiviä puita. Et voi mitellä voimiasi Dingaanin kanssa, vaikka täällä
-kaukaisessa maassa yksinäsi asuessasi olet omasta ja ympäristösi
-mielestä hyvinkin suuri ja mahtava mies. Paina sitäpaitsi mieleesi
-tämä, Umslopogaas: Dingaan vihaa sinua jo noiden terveisien takia,
-jotka lähetit tuon Masilo-houkkion mukana suurelle Elefantille, ja
-aikoo tuhota sinut. Minut hän lähetti tälle matkalle vain päästäkseen
-minusta joksikin ajaksi, ja on oikeastaan aivan samantekevää, minkä
-vastauksen vien hänelle -- päivä, jonka iltana näet hänen soturiensa
-parveilevan porttiesi edustalla, valkenee varmasti."
-
-"Mitäpä tämä asia sitten puhumalla paranee?" kysyi Umslopogaas. "Mikä
-on kerran tullakseen, se tulee. Odotan täällä Dingaanin _impiä_ ja
-taistelen kunnes kuolen."
-
-"Ei niin, poikani Umslopogaas, ei niin; mies kuolee muutenkin kuin vain
-keihäällä pistäen, ja mutkalle painuneen sauvan voi vielä höyryssä
-oikaista. Toivoisin Dingaanin vihan sinua kohtaan muuttuvan rakkaudeksi
-ja sinun vaurastuvan hänen varjossaan -- saavuttavan mainetta ja
-valtaa. Kuule! Dingaan ei ole Chakan veroinen, vaikka kyllä yhtä julma
-kuin Chaka. Dingaan on houkka, ja voi aivan hyvin sattua, että joku
-hänen varjossaan ylennyt mies lopulta pimittää hänet varjollaan. Voisin
-tehdä sen milloin hyvänsä -- niin, juuri minä, mutta olen jo liian
-vanha ja murheiden murjoma halutakseni hallita. Mutta sinä olet nuori,
-Umslopogaas, ja maassa ei ole toista sinun laistasi. On toisiakin
-tärkeämpiä syitä, joista en voi vielä puhua, mutta jotka antavat
-sinulle aina vain uusia voimia."
-
-Umslopogaas katsahti minuun tutkivasti, sillä silloin hän oli
-kunnianhimoinen ja tahtoi olla aina ensimmäinen. Ja saattoiko olla
-toisin, kun hänen suonissaan virtasi Chakan veri?
-
-"Mikä on suunnitelmasi, isäni", kysyi hän. "Kuinka olet ajatellut saada
-kaiken tuon suoritetuksi?"
-
-"Keinot ovat monenlaiset, Umslopogaas. Swazi-maassa asuvan
-halakazi-heimon luona elelee eräs Liljankukka-niminen tyttö, joka on
-kuulemma vallan verrattoman kaunis ja jota Dingaan himoitsee palavasti
-vaimokseen. Vähän aikaa sitten Dingaan lähetti lähetystön halakazien
-päällikön luo pyytämään tyttöä vaimoksi kuninkaalle, mutta halakazien
-päällikkö vastasi sangen loukkaavasti, ettei maailman kaunotarta anneta
-kellekään zulu-koiralle. Dingaan julmistui ja olisi lähettänyt armeijan
-hävittämään koko halakazien heimon, mutta minä iskin vastaan sanoen,
-ettei nyt ollut sovelias aika sotia käydä; sentähden Dingaan vihaa
-minua; hän on vannonut poimivansa tuon swazi-liljan. Ymmärrätkö, mitä
-tarkoitan, Umslopogaas?"
-
-"Jotakuinkin. Mutta voithan puhua peittelemättä."
-
-"Wow! Umslopogaas. Tässä maassa ovat puolet sanat kokonaisia paremmat.
-Kuule siis! Näin olen asian tuuminut: sinä karkaat halakazien heimon
-kimppuun ja tuhoat sen ja tuot tytön Dingaanille sovinnon ja ystävyyden
-merkiksi."
-
-"Jotensakin hyvä suunnitelma. Tytön koetan saada, mutta en välitä,
-vaikka en onnistuisikaan; saammehan ainakin tapella ja jakaa saalista
-taistelun jälkeen."
-
-"Voita ensin ja huolehdi sitten saaliista, Umslopogaas."
-
-Hän mietti hetkisen ja sanoi sitten: "Salli minun käskeä Galazi tänne.
-Hän on luotettava ja harvasanainen mies, niin että älä pelkää."
-
-Galazi tulikin heti, ja minä selitin hänelle asian siihen suuntaan,
-että Umslopogaas tahtoi hyökätä halakazien kimppuun ja viedä
-Dingaanille lahjaksi ja lepytykseksi tytön, jota tämä ikävöi, mikä
-suunnitelma oli mielestäni kuitenkin kovin vaarallinen, kun halakazien
-heimo oli tunnetusti suuri ja mahtava. Puhumalla noin varasin
-itselleni takaportin sen varalta, että Galazi pettäisi meidät, minkä
-tarkoitukseni Umslopogaaskin huomasi, mutta varovaisuuteni oli
-tarpeeton, sillä Galazi oli luotettava.
-
-Hän kuunteli vaieten, kunnes olin lopettanut, ja virkkoi sitten
-rauhallisesti, vaikka minusta näytti, että hänen silmänsä välähtivät:
-
-"Niin, oikeuden mukaan olen halakazien päällikkö, oi Dingaanin suu, ja
-tunnen heidät hyvin. Heimo on suuri ja voi panna liikekannalle kaksi
-täyttä rykmenttiä, kun taas tällä Bulaliolla on käytettävänään vain
-yksi ja pieni sekin. Niillä on sitäpaitsi vahdit ulkona yötä päivää
-ja maa täynnä urkkijoita, niin että yllätys voi tuskin tulla
-kysymykseenkään; heidän päävarustuksensakin on tavallista vahvempi,
-suuri, keskeltä avonainen luola, jota ei ole kukaan vielä kyennyt
-valloittamaan ja jonka sisäänkäytävän vain harvat tietävät. Minä olen
-yksi, sillä isäni näytti sen minulle poikana ollessani. Ymmärrät siis,
-ettei tämä sotaretki halakazeja vastaan, jota Umslopogaas suunnittelee,
-ole niinkään pieni asia. Bulalioon nähden on asian laita kuten sanoin,
-mutta minun on toisin, oi Dingaanin suu. Vuosia sitten vannoin
-kuolevalle isälleni, jolle eräs tuon heimon tytär, eräs noita oli
-juottanut myrkkyä, kostavani hänen kuolemansa enkä lepääväni ennenkuin
-olin tuhonnut koko heimon, tappanut miehet, raastanut naiset vieraisiin
-maihin ja lapset orjuuteen! Elellessäni yksinäni tuolla Kummitusvuoren
-rinteillä olen vuosia, kuukausia ja öitä miettinyt keinoa, millä
-täyttää valani, mutta en ole keksinyt mitään. Nyt on tilaisuus vihdoin
-tullut, ja minä olen iloinen. Aikeemme on kylläkin vaarallinen, sen
-täyttäminen voi pyyhkäistä koko kirveskansan olemattomiin." Hän vaikeni
-ja otti hyppysellisen nuuskaa tarkaten meitä rasian yli.
-
-"Minuun nähden on asianlaita kuitenkin toisin, kuin mitä näytät
-luulevan, Susi-Galazi", sanoi Umslopogaas. "Nuo halakazi-koirat
-tappoivat isäsi ja äitisi, mutta he ovat surmanneet, kuten vasta eilen
-sain tietää, myös minun äitini ja Nada-sisarenikin, jota rakastin yli
-kaiken koko maailmassa ja joka myös rakasti minua. Tuo mies, Dingaanin
-suu", hän viittasi minuun, "sanoo, että saavutan Dingaanin suosion, jos
-voin tuhota halakazit ja vangita tuon Liljankukka-nimisen tytön. Eipä
-silti, että välittäisin Dingaanista. Omia teitäni kuljen, elän niin
-kauan kuin elän ja kuolen kun hetkeni tulee, mutta kostaakseni äitini
-ja rakkaan sisareni kuoleman minä tahdon voittaa ja tuhota nuo
-halakazit tahi tuhoutua itse. Ehkäpä näet minut piankin, oi Dingaanin
-suu, kuninkaan luona Mahalabatinessa Lilja-tyttö ja halakazien karja
-mukanani. Ellet, niin tiedät, että olen kaatunut sotureineni."
-
-Galazin läsnäollessa Umslopogaas puhui niin, mutta kahdenkesken
-jäätyämme hän syleili minua ja sanoi minulle hellät jäähyväiset, sillä
-jälleennäkemisen toiveet olivat vähäiset. Mutta useinhan käy niin, että
-rohkea voittaa. Sitten erosimme -- minä palatakseni Dingaanille
-kertomaan, että Bulalio, kirveskansan päällikkö, oli lähtenyt
-halakazeja vastaan tuodakseen tuon Lilja-nimisen tytön kuninkaalle
-sovintolahjaksi, Umslopogaasin jäädessä valmistautumaan sotaan.
-
-Riensin Kummitusvuorelta nopeasti takaisin Umgugundhlovuun ja menin
-heti Dingaanin puheille, joka katseli minua ensin sangen karsaasti.
-Mutta hänen käytöksensä muuttui heti, kun kerroin terveiseni, kuinka
-Bulalio-päällikkö oli lähtenyt sotapolulle Lilja-tyttöä kuninkaalle
-valloittamaan. Hän kiitteli minua oikein kädestä pitäen ja sanoi
-olleensa tyhmä epäillessään minua, kun olin tehnyt voitavani saadakseni
-hänet luopumaan sotatuumista halakazeja vastaan. Nyt hän näki
-tarkoitukseni olleen sytyttää tuo palo toisella kädellä ja pelastaa
-hänen kätensä palamasta.
-
-Hän sanoi myös, että jos tuo kirveskansan päällikkö tuo hänelle tytön,
-antaa hän anteeksi suurelle Elefantille lähetetyt terveiset. Hän lupasi
-antaa halakazeilta ryöstetyn karjankin palkinnoksi Bulaliolle ja tehdä
-tästä mahtavan miehen. Vastasin, että kaikki käyköön niin kuin kuningas
-tahtoo. Olin vain tehnyt velvollisuuteni toimimalla niin, että eräs
-kopea päällikkö oli nöyrtynyt ja yksi vihollinen kukistettaisiin --
-kuninkaan tarvitsematta menettää mitään. Voisipa vielä käydä niinkin
-hyvin, että Liljankukka olisi piankin kuninkaan luona.
-
-Sitten odotin tapahtumain kehitystä.
-
-Nyt, isäni, alkavat myös valkoiset miehet, joista me käytämme nimeä
-amaboona ja te nimeä buurit, esiintyä kertomukseni yhteydessä. Ou! En
-ajattele mitään hyvää noista amabooneista, vaikka minähän se olin, joka
-autoin heitä voittamaan Dingaanin -- minä ja Umslopogaas.
-
-Muutamia harvoja valkoisia miehiä oli tosin jo aikaisemmin välistä
-saapunut Chakan ja Dingaanin luo, mutta ne tulivat enimmäkseen,
-muutamia metsästäjiä lukuunottamatta, vain rukouksia lukemaan eivätkä
-taistelemaan. Nämä buurit sitävastoin sekä rukoilevat että tappelevat
-ja varastavatkin, mitä minä en taas voi lainkaan ymmärtää, kun teidän
-omat rukoilijanne julistavat sellaisen olevan syntiä.
-
-No niin, oltuani matkani jälkeen kotona kuukauden päivät, saapui
-Dingaanin puheille noin kuusikymmentä buuria erään Retief-nimisen
-mahtavan miehen johdolla aseinaan _ärjyjät_ -- tarkoitan noita pitkiä
-pyssyjä, joita buureilla oli siihen aikaan -- tahi ehkä heitä oli
-kaikkiaan sata henkeä palvelijat ja apulaiset mukaanluettuina. Heidän
-tarkoituksensa oli ostaa Tugela ja Umzimoubujokien välinen maakaistale
-Natalissa. Mutta minun ja toisten neuvonantajien kehoituksesta Dingaan
-teki heidän kanssaan sellaisen sopimuksen, että he ensin karkaisivat
-erään Sigomyela-nimisen päällikön kimppuun, joka oli varastanut
-kuninkaan karjaa, ja toisivat karjan takaisin. Buurit myöntyivät, eikä
-kauan viipynytkään, ennenkuin he palasivat ajaen sekä Sigomyelaa että
-kuninkaalta varastettua karjaa edellään.
-
-Dingaanin kasvot loistivat, kun hän näki saaliin, ja jo samana iltana
-hän kutsui koolle suuren neuvoston, _amakapatin_, käsittelemään
-maanluovutuskysymystä. Sanoin heti, ettei merkinnyt mitään, myöntyikö
-hän vai ei, sillä suuri Elefantti-vainaja oli jo luovuttanut maan
-englantilaisille, Yrjö-kuninkaan lapsille. Tekipä Dingaan mitä hyvänsä,
-käy lopulta kuitenkin niin, että englantilaiset ja amaboonat sotivat
-maan omistuksesta. Suuren Elefantin ennustus alkoi toteutua, sillä nyt
-jo saatoimme kuulla rientävien askelten töminää, kun valkoinen kansa
-lähestyi, joka oli valtaava kuningaskuntamme.
-
-Dingaanin kasvot synkistyivät, sillä sanani olivat haavoittaneet häntä
-kuin väkäkeihäs, ja hän lopetti kokouksen vastaamatta mitään.
-
-Seuraavana aamuna kuningas lupasi allekirjoittaa luovutussopimuksen,
-joka takasi buureille heidän pyytämänsä alueen omistusoikeuden, ja
-kaikki oli rauhallista kuin tyynenä päilyvä järvi. Mutta ennenkuin
-paperi allekirjoitettiin, piti kuningas suuret tanssipidot, jotka
-kestivät kolme päivää, sillä kaupunki oli tulvillaan sotaväkeä, mutta
-kolmantena päivänä saivat rykmentit käskyn poistua, paitsi yhtä,
-nuorukaisista kokoonpantua, joka sai käskyn jäädä. Ihmettelin koko
-ajan, mitä Dingaanilla oikein mahtoi olla mielessä, ja pelkäsin
-vieraiden puolesta. Rykmentti oli saanut salaiset määräykset, joista ei
-ilmaistu sanaakaan kenellekään -- ei minullekaan. Tiesin hänen hautovan
-pahaa ja aioin jo puhua asiasta kapteeni Retiefillekin, mitä en
-kuitenkaan tehnyt peläten joutuvani naurunalaiseksi. Ah, isäni, kuinka
-monta olisikaan säästynyt, jos olisin puhunut! Mutta mitäpä siitä! Joka
-tapauksessa olisi heistä vain joku harva enää elossa. Varhain neljännen
-päivän aamuna lähetti Dingaan sanan buureille pyytäen näitä tulemaan
-karja-aitaukseen, jossa paperi piti allekirjoitettaman. Ja buurit
-tulivat jättäen pyssynsä portille, sillä ei kukaan, olipa hän valkoinen
-tahi musta, saanut kuoleman uhalla tulla kuninkaan eteen asestettuna.
-Umgugundhlovu oli rakennettu kuten kuninkaalliset kaupungit
-tavallisesti suuren ympyrän muotoon, ja sen monet tuhannet majat oli
-sijoitettu kolmeen riviin korkean sisäaitauksen väliin, jonka
-sisäpuolella olevalle suurelle avoimelle kentälle olisi mahtunut vaikka
-viisi rykmenttiä yhdellä kertaa. Kaaren muotoisella aitauksella
-eroitettu karja-aitaus oli kentän toisessa päässä porttia vastapäätä,
-ja sen takana olivat _emposeni_, kuninkaan vaimojen asunto, sekä
-varastohuoneet ja _intunkulu_, kuninkaan asunto. Kuninkaalle oli
-varattu istuin karja-aitauksen edustalle, johon Dingaan heti
-saavuttuaan istahti, ja eräs palvelija piteli kilpeä hänen yllään,
-ettei aurinko vaivaisi häntä. Me neuvonantajat olimme myös läsnä, ja
-rykmentti, joka oli saanut käskyn jäädä, oli järjestetty riviin kahden
-puolen. Sotureilla oli vain lyhyet kepit -- ei nuijat, isäni -- ja
-päällikkö seisoi Dingaanin lähellä oikealla puolella.
-
-Buurit tulivat jalkaisin ja astuivat yhdessä joukossa kuninkaan eteen,
-joka tervehti heitä ystävällisesti ojentaen kätensäkin kapteeni
-Retiefille. Sitten Retief otti nahkasalkusta sopimuskirjan, jossa
-alueen rajat oli tarkoin määrätty ja jonka eräs tulkki käänsi
-kuninkaalle. Dingaan sanoi kaiken olevan niinkuin pitikin ja piirsi
-puumerkkinsä paperin laitaan, ja Retief ja buurit olivat kovasti
-hyvillään. He olisivat nyt tahtoneet sanoa jäähyväiset samalla, mutta
-Dingaan pyysi heitä jäämään sanoen, että ensin heidän täytyi syödä ja
-katsella hetkinen soturien tanssia. Hän käski tuoda vieraille keitettyä
-lihaa ja maitoa, mutta buurit sanoivat jo syöneensä. Maidon he
-kuitenkin joivat antaen kulhojen kulkea miehestä mieheen.
-
-Soturit alkoivat tanssia laulaen _Ingomo'a_, zulujen sotalaulua, ja
-buurit vetäytyivät kentän keskustaa kohti valmistaakseen sotureille
-enemmän tilaa. Samassa kuulin Dingaanin käskevän erään lähetin
-kiiruhtaa valkoisen rukoilijataikurin luo sanomaan, ettei tämän
-tarvinnut olla peloissaan, ja minä ihmettelin suuresti, mitä tuo mahtoi
-merkitä; miksi olisi valkoinen rukoilija nyt pelännyt tanssia, jonka
-hän oli ennenkin nähnyt? Sitten Dingaan nousi ja meni kaikkien
-seuraamana joukon läpi Retiefin luo sanoen tälle kädestä pitäen
-jäähyväiset ja toivottaen onnellista matkaa, _hambla gachle_. Buurit
-heiluttivat hattujaan, ja kuningas lähti omaa asuntoaan kohti, jonka
-portilla minä näin rykmentin päällikön seisovan ikäänkuin jotakin
-käskyä odottaen.
-
-Äkkiä kuningas pysähtyi ja huusi kaikuvalla äänellä: "Bulalani
-abatakati!" (tappakaa nuo noidat) ja poistui aitauksen taakse peittäen
-kasvonsa vaippansa liepeellä.
-
-Me neuvonantajat seisoimme paikoillamme kuin kivettyneet, ja ennenkuin
-kerkesimme sanoa tahi tehdä mitään, oli rykmentin päällikkö kaikuna
-toistanut sotureilleen huudon: "Bulalani abatakati!" Kuului eteenpäin
-hyökkäävien jalkojen töminää, jota tärisyttävä karjunta säesti, ja
-taivaalle nousevan tomupilven läpi me näimme soturien syöksyvän
-amaboonain kimppuun ja kuulimme kepiniskujen viuhinan. Vieraat
-sieppasivat puukkonsa ja puolustautuivat urhoollisesti, mutta
-vastarinta murrettiin, ennenkuin olisi ehtinyt laskea kahdesti sataan,
-ja heidät raahattiin suurin osa vielä hengissä portin ulkopuolelle,
-Surmankukkulalle, jossa heidät kaikki julmasti teloitettiin. Mitenkäkö?
-Ah, sitä en tahdo sinulle kertoa -- kaikki murhattiin yhteen kasaan, ja
-siinä oli heidän tarinansa loppu. Joukosta pelastui vain yksi, eräs
-nuorukainen nimeltään Macumazana, eli Valvoja, tulkki, jonka ainoan
-Dingaan säästi ja myöhemmin kokonaan vapauttikin luullakseni sentähden,
-että nuorukainen oli englantilainen.
-
-Minä ja toiset neuvonantajat lähdimme vaieten kuninkaan majalle. Hän
-seisoi ovensa edessä, ja kohottaen kätemme me tervehdimme häntä
-sanaakaan virkkamatta. Hän naurahti hermostuneesti kuten henkilö, jolla
-on huono omatunto, ja sanoi, katsahtaen meihin röyhkeästi:
-
-"Kun korppikotkat tänä aamuna sukivat sulkiaan ja kirkuivat syötävää,
-eivät ne aavistaneetkaan tällaisen juhlan olevan tulossa kuin minkä
-minä niille valmistin, kunnon neuvonantajani. Ettekä tekään, kunnon
-neuvonantajani, näytä tienneen, minkä suuren kuninkaan taivas on pannut
-teitä hallitsemaan tahi kuinka syvät tuon kansansa parasta valvovan
-kuninkaan aivoitukset oikeastaan ovat. Nyt on maani vapaa noista
-valkoisista noidista, joiden askelista suuri Elefantti-vainaja
-lörpötteli kuolinhetkellään, tahi on ainakin pian oleva, sillä tämä on
-vasta alkua. Te sanansaattajat!" huusi hän muutamille takanaan
-seisoville miehille, "rientäkää viemään kuninkaan sana rykmentille
-harjanteen toisella puolella. Kuningas käskee armeijan hyökätä heti
-Nataliin ja tappaa kaikki siellä asuvat buurit, naiset ja lapsetkin.
-Menkää!"
-
-Miehet tervehtivät kuningasta _bayéte_-huudolla ja kiiruhtivat tiehensä
-nopeasti kuin heittäjän kädestä singahtaneet keihäät kadoten samassa
-näkyvistämme. Mutta me neuvonantajat, _amapakatin_ jäsenet, seisoimme
-yhä vaiti.
-
-"Oletko nyt tyytyväinen, Mopo Makedaman poika?" jatkoi Dingaan minuun
-kääntyen. "Olethan alinomaa määkinyt korvaani tästä valkoisesta
-kansasta ja teoista, joita se tulee tekemään, ja katso, puhalsin heidän
-päällensä ja he katosivat. Sanohan, Mopo, ovatko kaikki nuo
-amaboonanoidat kuolleet? Jos joku on vielä elossa, niin tahdon puhella
-hänen kanssaan."
-
-Katsoin Dingaania silmästä silmään ja sanoin:
-
-"He ovat kaikki kuolleet, ja sinä olet myös kuollut, oi kuningas."
-
-"On parempi sinulle, sinä koira", sanoi Dingaan, "että lausut selvemmin
-ajatuksesi."
-
-"Suokoon kuningas minulle anteeksi", vastasin minä, "mutta tarkoitin
-mitä sanoin. Sinä et voi tappaa näitä valkoisia miehiä sukupuuttoon,
-sillä heitä on monta rotua eikä vain yksi, ja meri on heidän kotinsa;
-he ilmestyvät mustien vetten helmasta. Tuhoa ne, jotka ovat jo täällä,
-niin saat nähdä, että toisia tulee kostamaan yhä enemmän ja enemmän.
-Nyt iskit sinä, mutta seuraavalla kerralla iskevät he. He ovat nyt
-nöyrtyneet veriin saakka eteesi, mutta päivä valkenee, jolloin sinä
-saat vuorostasi virua verissäsi heidän edessään. Olet varmaankin
-menettänyt järkesi, oi kuningas, kun teit tämän, sillä tämä koituu
-kuolemaksesi. Minä, kuninkaan palvelija, olen puhunut. Täyttyköön
-kuninkaan tahto."
-
-Odotin surmaniskua heti, sillä sydämeni raivossa tapahtuneen katalan
-rikoksen johdosta minä en säästellyt sanojani. Dingaan katsahti minuun
-kolmasti ja hänen kasvonsa olivat hirveän näköiset raivon vääristämine
-piirteineen, raivon, johon sekoittui pelkoakin, ja minä odotin
-rauhallisesti, kumpi voittaisi, raivo vai pelko. Kun hän vihdoin kykeni
-puhumaan, lausui hän vihdoin ainoan sanan, "mene!" eikä kahta,
-"tappakaa hänet!" Ja me lähdimme heti jättäen kuninkaan yksin.
-
-Sydämeni oli hyvin raskas, isäni, sillä kaikista näkemistäni pahoista
-hankkeista oli tämä amaboonain petollinen murhaaminen vaimoineen ja
-lapsineen mielestäni kaikkein katalin. Niin, maassa, jonka nimi on
-Weenen eli Itkun tanner, murhattiin silloin noin kuusisataa buuria --
-vaimot ja lapsetkin.
-
-Sanohan, isäni, miten voi ylhäällä taivaissa asuva Umkulunkulu sallia
-sellaista tapatuvan alhaalla maan päällä? Olen kuullut valkoisten
-miesten rukoilevan Jumalaansa. He sanovat tuntevansa hänet kaikin
-puolin -- että hän on nimeltään Voima, Armo ja Rakkaus. Minkätähden
-sallii hän sitten sellaista tapahtua -- miksi saavat sellaiset henkilöt
-kuin Chaka ja Dingaan kiusata ja kiduttaa ihmiskuntaa ja kuitata
-aiheuttamansa monien tuhansien ihmisten kuoleman vain yhdellä? Ihmisten
-pahuuden tähden, sanot, mutta niin ei voi olla, sillä eivätkö syyttömät
-saa kärsiä syyllisten keralla -- eikö viattomia lapsiakin kuole
-sadoittain? Ehkäpä on toinenkin vastaus, mutta mikä olen minä, isäni,
-että koettaisin tunkeutua noiden suurten ihmisiltä salattujen asioiden
-perille. Wow! Minä, joka olen vain sivistymätön raakalainen, en sitä
-ymmärrä, enkä ole liioin tavannut syvempää tietoa ja viisautta
-teidänkään, valkoisten miesten sydämissä. Paljon asioita tiedätte, se
-on totta, mutta tätä ette; te ette voi kertoa meille, missä olimme
-ennen syntymäämme ja mihin menemme kuoltuamme tahi miksi elämme ja
-miksi kuolemme. Te vain toivotte ja uskotte -- ja siinä kaikki; kenties
-olen jo muutaman päivän kuluttua teitä kaikkia viisaampi. Olen hyvin
-vanha ja elämäni liekki heikkenee joka päivä -- se lepattaa enää vain
-aivoissani, joissa on vielä kirkasta ja valoisaa, mutta pian se
-sieltäkin sammuu, ja silloin minä ehkä käsitän kaikki.
-
-
-
-
-IV.
-
-SOTA HALAKAZEJA VASTAAN.
-
-
-Nyt tahdon kertoa sinulle, isäni, miten Umslopogaasin ja Susi-Galazin
-sota halakazeja vastaan onnistui. Lähdettyämme kotimatkalle oli
-Umslopogaas heti kutsunut koolle heimon kaikki johtomiehet ja
-selittänyt näille hartaimman toivonsa olevan, ettei kirveskansan
-tarvitsisi aina olla vain pieni ja mitätön heimo; siitä piti paisua
-mahtava kansa, jonka karjakin laskettaisiin kymmenissä tuhansissa.
-
-Häneltä kysyttiin, miten tämä voitaisiin toteuttaa -- aikoiko hän
-ryhtyä sotaan itseään Dingaania vastaan? Umslopogaas vastasi, ettei se
-ollut hänen tarkoituksensa, hän oli päinvastoin päättänyt koettaa
-päästä kuninkaan suosioon. Hän kertoi miehille Swazi-maan
-halakazi-heimosta ja Lilja-tytöstä ja selitti aikomuksensa olevan
-lähteä sotaretkelle tuota heimoa vastaan. Toiset myöntyivät heti, mutta
-toiset panivat vastaan, ja kysymyksestä sukeutunut kiihkeä keskustelu
-kesti myöhäiseen iltaan. Vihdoin Umslopogaasin kärsivällisyys loppui ja
-hän nousi sanoen, että hän oli tapparan haltijan oikeudella
-kirveskansan päällikkö eikä kukaan muu, ja kun hän oli päättänyt alkaa
-sodan, oli kaikkien tyydyttävä siihen ja sillä hyvä. Jos joku tahtoi
-vielä vastustaa häntä, astukoon esiin taistelemaan hänen kanssaan ja
-ratkaiskoon sitten voittaja asian. Kukaan ei vastannut, sillä
-saapuvilla ei ollut ketään, joka olisi halunnut astua Itkuntekijän
-tielle. Niinpä sitten tultiin siihen, että päätettiin ryhtyä sotaan
-halakazeja vastaan, ja Umslopogaas lähetti sananviejät kutsumaan koolle
-kaikki taistelukuntoiset miehet.
-
-Mutta kun Zinita, hänen vaimonsa, kuuli asiasta, joutui hän aivan vihan
-vimmoihin, ärhenteli kiukkuisesti Umslopogaasille ja kirosi minua,
-Mopoa, Dingaanin suuta, koska olin, kuten hän aivan oikein sanoi,
-pannut nuo houreet Tappajan päähän. "Miksi et voi elää täällä rauhassa
-ja yltäkylläisyydessä, kumma mies, vaan tahdot lähteä sotimaan ihmisiä
-vastaan, jotka eivät ole sinulle mitään pahaa tehneet, mille matkalle
-vielä itsekin sorrut tahi ainakin saatat kärsimyksiä toisille? Sanot
-tahtovasi viedä tytön Dingaanille saavuttaaksesi siten tämän suosion.
-Eikö Dingaanilla ole tyttöjä enemmän kuin hän voi lukeakaan? Eiköhän
-olekin vain niin, että sinä olet kyllästynyt meihin nykyisiin
-vaimoihisi ja tahdot saada tytön haltuusi vain itseäsi varten? Suosiota
-saavuttaaksesi! Pysymällä rauhassa saavutat kaikista parhaiten
-suosiota, Bulalio. Jos kuningas lähettää soturinsa sinua vastaan, niin
-tappele silloin, sinä heikkoymmärryksinen houkka!"
-
-Noin loukkaavasti Zinita puhui -- vihoissaan hän syyti suustaan kaikki,
-mitä hänellä oli sydämellään, ja häntä ei Umslopogaas voinut haastaa
-taisteluun. Umslopogaas sai luvan kuunnella niin kärsivällisesti kuin
-hän suinkin taisi, sillä useinhan käy siten, isäni, että suurimmatkin
-miehet ovat usein, mitättömiä oman kattonsa alla. Hän tiesi sitäpaitsi,
-että Zinita puhui noin katkerasti vain rakkaudesta häneen.
-
-Kolmantena päivänä olivat kaikki taistelukuntoiset miehet koolla, ja
-heitä oli noin parituhatta, kaikki urhoollisia ja kelpo sotureita.
-Umslopogaas astui majastaan Susi-Galazin keralla ja piti rykmentilleen
-kiihoittavan puheen selittäen samalla retken tarkoituksen. Soturit
-kuuntelivat vaitiollen, ja näki aivan selvästi, että yksi oli yhtä
-mieltä ja toinen toista, kuten oli ollut johtomiestenkin laita
-neuvottelussa. Sitten astui Galazi esiin ja kertoi tuntevansa
-halakazien luolat ja salatiet ja karjankin lukumäärän, mutta miehet
-näyttivät yhä empivän, jolloin Umslopogaas lisäsi seuraavat sanat:
-
-"Huomenna päivän sarastaessa lähden minä, Bulalio tapparan haltija ja
-kirveskansan päällikkö, halakazeja vastaan veljeni Susi-Galazin
-keralla. Jos kymmenenkin miestä lähtee mukaamme, niin me menemme. Nyt
-valitkaa, soturit! Ne tulkoot, jotka tahtovat, muut jäävät kotiin
-akkojen ja lasten luo!"
-
-Riveistä kajahti vastaan jyrisevä huuto:
-
-"Tulemme mukaasi, Bulalio, voittoon tahi kuolemaan!"
-
-Aamulla joukot sitten lähtivät kirveskansan naisten haikeiden
-valitusten saattamina. Zinita yksin ei kyynelöitynyt, vaan murjotti
-vihaisesti ja ennusteli kaiken loppuvan onnettomasti. Hän ei sanonut
-edes miehelleen jäähyväisiä, mutta purskahti kuitenkin itkuun tämän
-mentyä.
-
-Umslopogaas riensi armeijoineen nopeasti eteenpäin nähden nälkää ja
-kärsien janoakin, kunnes vihdoin saavuttiin Umswazi-maahan ja jonkun
-ajan kuluttua erään ahtaan ja korkean vuorensolan läpi halakazien
-alueelle. Susi-Galazi oli pelännyt solan olevan miehitetyn, sillä hän
-tiesi, että sananviejiä oli joukoittain kiiruhtanut varoittamaan
-halakazeja, vaikka he eivät olleet matkan varrella häirinneet ketään;
-karjaakin he olivat ottaneet vain niin paljon kuin tarvittiin soturien
-muonaksi. Mutta solassa ei ollut ketään, ja kun oli päästy läpi,
-levähdettiin, sillä ilta oli jo kulunut myöhäiseen. Päivänkoitteessa
-Umslopogaas silmäili edessä leviävää aukeata tasankoa, ja Galazi näytti
-hänelle pitkähköä matalaa kukkulaa, jonne oli noin parin tunnin matka.
-
-"Tuolla, veljeni", sanoi hän, "on halakazien kaupunki, jossa olen
-syntynyt, ja tuossa kukkulassa on se suuri luola."
-
-Matkaa jatkettiin, ja ennenkuin aurinko oli ehtinyt korkeallekaan,
-saavuttiin erään kunnaan laelle, jonka toiselta puolelta kuului torvien
-toitahduksia. Halakazien koko sotajoukko -- oikein suuri _impi_ --
-hyökkäsi tasangon yli heitä kohti!
-
-"Ovatpa ne ehtineet koota väkensä", virkkoi Galazi. "Niitä on ainakin
-kolme jokaista meikäläistä kohti!"
-
-Soturit olivat myös huomanneet vihollisen, ja monen rohkeus alkoi
-pettää. Silloin huusi Umslopogaas:
-
-"Halakazi-koirat ovat tuolla, lapseni, niitä on paljon ja meitä vähän,
-mutta saako kukaan kertoa, että me, uljaan zulukansan pojat, olisimme
-paenneet halakazi-koirain tieltä? Sallimmeko vaimojemme ja lastemme
-laulaa sitä laulua korviimme, oi te tapparan soturit?"
-
-Toiset huusivat: "Ei konsanaan!" mutta toiset vaikenivat, minkä tähden
-Umslopogaas jatkoi:
-
-"Kääntykää takaisin kaikki, jotka tahdotte; vielä on aikaa, mutta ne,
-jotka ovat miehiä, seuraavat minua. Tahi menkää kaikki, jos haluatte,
-ja jättäkää tämän asian ratkaisu Itkuntekijän ja Kahlaamon Vartijan
-huoleksi."
-
-Nyt kajahti mahtava huuto:
-
-"Kuolemme yhdessä niinkuin olemme eläneetkin!"
-
-"Vannotteko?" huusi Umslopogaas kohottaen Itkuntekijän korkealle.
-
-"Sen vannomme tapparan nimeen", vastasivat soturit.
-
-Sitten valmistauduttiin taisteluun. Nuoremmat sijoitettiin rinteelle,
-joka oli sangen louhikkoinen, sillä oli parasta uhrata heidät ensin, ja
-Susi-Galazi määrättiin heidän päällikökseen, mutta Umslopogaas jäi
-vanhempien ja kokeneempien soturien kanssa kunnaan laelle.
-
-Halakazit olivatkin jo lähellä ja heitä oli neljä täyttä rykmenttiä;
-koko tasanko oli mustanaan sotureita, ilma vapisi ärjynnästä, ja
-keihäät välähtelivät kuin sinkoilevat salamat. He pysähtyivät rinteen
-alle ja lähettivät airueen kysymään, mitä kirveskansa tahtoi. Bulalio
-vastasi tahtovansa nämä kolme asiaa: päällikön pään; siitä lähtien
-olisi Galazi heidän päällikkönsä, Lilja-nimisen tytön ja tuhat nautaa.
-Jos vaatimuksiin myönnyttäisiin, säästäisi hän halakazit, ellei,
-tuhoaisi hän heidät kokonaan.
-
-Airut palasi omiensa luo ja julisti kaikuvalla äänellä saamansa
-vastauksen. Halakazien riveistä kajahti hillitön nauru, joka pani
-tantereen vapisemaan. Umslopogaasin otsalla paloi vihan lieska ja hän
-heristi Itkuntekijää vihollista kohti.
-
-"Laulatte vielä toista laulua, ennenkuin aurinko on laskenut!" huusi
-hän ja kulki riviltä toiselle puhutellen miehiä nimeltä ja rohkaisten
-heitä uljain sanoin.
-
-Halakazit vastasivat raivoisalla huudolla ja hyökkäsivät Galazin
-johtamia nuorukaisia kohti, mutta pehmeä maanlaatu kunnaan juurella
-vaikeutti kulun, niin että Galazi iski miehineen täydellä voimalla
-heitä vastaan tappaen suuren joukon vihollisia. Mutta vihollinen oli
-niin ylivoimainen, että hänen vastarintansa murrettiin pian, ja ennen
-pitkää riehui taistelu joka taholla. Tehtävänsä hoiti Galazi kuitenkin
-niin taitavasti ja hänen nuoret soturinsa tappelivat sellaisella
-raivolla, että ennenkuin he kaatuivat tahi pakotettiin perääntymään,
-oli koko vihollisarmeija taistelussa vain heidän kanssaan. Kaksi kertaa
-Galazi kokosi miehensä hyökkäykseen, aiheuttaen vihollisen keskuudessa
-sellaisen hämmingin, että kaikki komppaniat ja rykmentit olivat lopulta
-aivan sekaisin. Hänen täytyi kuitenkin vihdoin väistyä, sillä miehistä
-oli enemmän kuin puolet kaatunut ja loput työnnettiin raivoisasti
-tapellen rinnettä ylös.
-
-Umslopogaas katseli miehineen kunnaan laelta taistelun menoa ja
-huudahti nähdessään vihollisen sekasorron: "Onpa tuo halakazi-koirain
-komentaja aika pässinpää! Ei yhtään miestä varaväkeä, ja Galazi on jo
-murtanut hänen taistelujärjestyksensä ja sekoittanut rykmentit
-toisiinsa kuin maljassa maidon ja kerman. Ne eivät ole enää _impi_,
-vaan lammaslauma."
-
-Soturit nostelivat jalkojaan, nojailivat keihäisiinsä ja vaihtoivat
-keskenään silloin tällöin jonkun sanan. "Hyvin isketty, Galazi! Wow!
-Siinä keikahti taas yksi mies! Urhoollinen poika! Vietävän hyvä ase tuo
-sinun nuijasi!" Taistelu alkoi lähetä ja soturien kasvot tuimenivat.
-Sormet kiertyivät yhä tiukemmin keihäänvarren ympärille.
-
-Eräs päällikkö huusi vihdoin Umslopogaasille:
-
-"Sanohan, Bulalio, eikö ole jo aika meidänkin ryhtyä työhön? Jalkamme
-kangistuvat paljaasta seisomisesta."
-
-"Odota hiukan vielä", vastasin Umslopogaas. "Väsyttäkööt nuo koirat
-ensin itsensä. Riehukoot aivan uuvuksiin, sanon minä."
-
-Hänen vielä puhuessaan järjestäytyivät halakazit hyökkäykseen ja
-pakottivat Galazin perääntymään. Niin, hänen täytyi viimein väistyä
-joukkonsa rippeiden kanssa, ja halakazit syöksyivät heidän jäljessään
-rinnettä ylös päällikkö etunenässä urhoollisimpiensa ympäröimänä.
-
-Umslopogaas hypähti mörähtäen kuin härkä. "Nyt, sudet!" karjaisi hän.
-
-Rivit huojahtivat eteenpäin valtavan aallon tavoin ja alkoivat vyöryä
-vastustamattomalla voimalla rinnettä alas. Tappaja kiiruhti edellä
-Itkuntekijä koholla, ja hänen askeleensa oli nopea -- niin nopea, että
-hän jätti soturinsa pitkän matkan jälkeensä. Galazi tunsi tantereen
-tärisevän, kuuli jalkojen töminän ja kääntyi katsomaan, ja samassa
-syöksähti Bulalio kuin hirvi hänen ohitseen. Galazi pyörähti hänen
-jälkeensä, ja Susi-veikot riensivät rinnettä alas noin neljän
-keihäänpituuden välimatkalla toisistaan.
-
-Halakazit koettivat järjestäytyä torjuakseen hyökkäyksen ja heidän
-keihäin ja kiivin saarrettu päällikkönsä sattui juuri vihurina
-eteenpäin ryntäävän Umslopogaasin tielle. Tämä painalsi suoraan kohti,
-ja parikymmentä keihästä suuntautui häntä vastaanottamaan, ja
-parikymmentä kilpeä kohosi ilmaan -- aitaus, jonka läpi ei kukaan
-voinut elävänä tunkeutua. Mutta Bulalio oli sankari, joka kykeni
-suoriutumaan siitäkin -- ja aivan yksinään! Katsokaa, kuinka hänen
-askeleensa terästyy, hän kumartuu ja nyt hän hyppää -- korkealle
-ilmaan; hänen jalkansa hipaisevat soturien päätä ja kumahtavat
-kohotettuihin kilpiin. Soturit iskevät ylöspäin keihäillään, mutta hän
-on lennähtänyt heidän ylitseen kuin iskevä kotka -- keihäiden ja
-kilpien muodostamassa aitauksessa on nyt kaksi päällikköä. Mutta ei
-kauan -- Itkuntekijä on koholla, se putoaa, eikä kilpi tahi tapparakaan
-voi torjua sen iskua, molemmat murskautuvat ja halakazit ovat ilman
-päällikköä.
-
-Kilvet kääntyvät nyt keskustaan päin. Te hullut! Galazihan on
-kimpussanne! Mitä se oli? Kääntykää ja katsokaa, soturit, montako luuta
-on ehyenä hänessä, johon Vartija osuu täydellä voimallaan. Mitä! Nyt
-kaatui jo toinen! Painautukaa lähemmäksi toisianne, kilpiniekat --
-lähemmäksi! Ah, te pakenette!
-
-Aalto on vyörähtänyt rannalle. Kuule sen pauhua -- kuule kilpien
-kumahtelua! Seisokaa lujina, halakazit -- seisokaa lujina! Heitähän on
-vain kourallinen. Kas noin! Mitä! Kautta Chakan pään! Tehän väistytte,
-teidät työnnetään takaisin -- surmanlaine leviää kohisten hietikolle --
-vihollinen häilyy sinne tänne kuin juuriltaan irtautunut rikkaruoho, ja
-joka taholta kuulunut pauhu alkaa vaimentua hiljaiseksi kohinaksi.
-"_S'gee_!" kuiskaa kohina. "_S'gee! S'gee_!"
-
-Suo anteeksi, isäni. Mitä on minulla vanhalla miehellä enää tekemistä
-sodan hurman ja taistelun melskeen kanssa? Mutta sellaiseen taisteluun
-kuoleminen on kuitenkin elämää ihanampi. Olen nähnyt sellaisia
-taisteluja -- olen nähnyt niitä paljonkin, isäni. Kylläpä siihen aikaan
-osattiin tapella, osattiinpa totisesti, mutta ei kukaan vetänyt
-vertoja Umslopogaasille, Chakan pojalle, ja hänen veriveljelleen
-Susi-Galazille! No niin, he pyyhkäisivät halakazit tieltään yhtä
-helposti kuin tyttö pyyhkii pölyn majastasi, kuin tuuli lennättelee
-kuihtuneita lehtiä. Taistelu ratkaistiin, ennenkuin se oli ehtinyt
-kunnollisesti alkaakaan, sillä vihollinen kääntyi pakoon.
-
-Voitto ei ollut kuitenkaan vielä saavutettu. Halakazit oli lyöty
-avoimella kentällä, mutta heitä oli vielä elossa niin paljon, että he
-kykenivät puolustamaan suurta luolaa, jossa lopullisen ratkaisun täytyi
-niin ollen tapahtua. Sinnepä Bulalio kiiruhtikin jäljellä olevien
-miestensä keralla. Häneltä oli valitettavasti paljon kaatunut; mutta
-voisiko soturin kuolema olla sen ihanampi? Ja jäljelläolevat olivatkin
-oikein valioväkeä, sillä nyt he tiesivät, ettei heitä voitu helposti
-voittaa niin kauan kuin tappara ja nuija johtivat heitä.
-
-He seisoivat nyt katsellen edessään kohoavaa kukkulaa, joka oli noin
-kolmetuhatta askelta ympärimitaten. Kukkula ei ollut korkea, mutta
-luoksepääsemätön, jonka äkkijyrkillä seinämillä vain kalliokaniinit ja
-sisiliskot saattoivat kiipeillä. Ketään ei näkynyt. Lähellä oleva
-kaupunkikin oli aivan autio ja kuitenkin oli maa täynnä eläinten ja
-ihmisten jalanjälkiä, ja vuoren sisältä kuului karjan ammumista.
-
-"Tässä halakazien pesä nyt on", virkkoi Susi-Galazi.
-
-"Pesäpä todellakin", sanoi Umslopogaas; "mutta miten pääsemme muniin
-käsiksi? Puu on oksaton."
-
-"Mutta rungossa on reikä", vastasi Galazi.
-
-Hän lähti kulkemaan edellä ja pian tultiin paikkaan, jossa maa oli
-tallattu liejuksi kuten ainakin karja-aitauksen veräjällä. Vuoren
-seinässä oli matalahko luolan tapainen aukko, teidän valkoisten miesten
-rakentamain holvien kaltainen. Mutta nyt oli aukko täytetty suurilla
-kivilohkareilla kattoon saakka, niin ettei ollut ajattelemistakaan
-koettaa pyrkiä siitä sisälle. Käytävä oli täytetty sen jälkeen kun
-karja oli ajettu sisään.
-
-"Tästä emme pääse", sanoi Galazi. "Seuratkaa minua."
-
-Kierrettiin vuoren pohjoispuolelle ja siellä seisoi parin keihäänheiton
-päässä vahdissa eräs soturi, joka katosi heti tulijat huomattuaan.
-
-"Tuolla on reikä, josta kettu on pujahtanut luolaansa", sanoi Galazi.
-
-He kiiruhtivat paikalle ja keksivät kalliossa reiän, joka oli tuskin
-muurahaiskarhun koloa suurempi. Reiästä kajasti valoa ja kuului ääniä.
-
-"Missä on nyt hyeena, joka etsii itselleen uutta pesää?" huusi
-Umslopogaas. "Sata nautaa sille, joka ryömii lävitse ja avaa tien!"
-
-Kaksi nuorukaista, jotka voiton hurmaamina eivät halunneet mitään muuta
-kuin mainetta ja saalista, hypähti esiin huudahtaen:
-
-"Tässä ovat hyeenat, Bulalio."
-
-"Koloon sitten!" sanoi Umslopogaas, "ja pitäköön hän, joka pääsee läpi,
-puoliaan niin kauan, että toiset ehtivät apuun."
-
-Molemmat hyökkäsivät reiälle, ja ensiksi paikalle ehättänyt heittäytyi
-polvilleen ja ryömi sisään kilpeen nojaten ja keihäs eteenpäin
-ojennettuna. Reikä pimeni hetkeksi ja miehen liikehtiminen kuului
-selvästi. Sitten kuului pari kumeata iskua, ja valo ilmestyi jälleen.
-Mies oli saanut surmansa.
-
-"Hänellä oli huono suojelushenki", virkkoi toinen; "katsotaanpa, onko
-minun parempi."
-
-Hän laskeutui polvilleen ja ryömi sisään kuten toinenkin, mutta sillä
-erotuksella, että hän piti kilpeä päänsä päällä. Hetkisen kuluttua
-kuultiin iskujen satavan kumahdellen häränvuotakilpeen ja sitten kuului
-tukahdettua vaikerrusta. Hän oli myöskin saanut surmansa, mutta näytti
-siltä, että hänen ruumiinsa oli jäänyt reikään, sillä mitään valoa ei
-näkynyt. Niin oli käynytkin. Iskun saatuaan oli mies vetäytynyt
-takaisin reikään kuollen sinne, eikä toiselta puolelta tullut kukaan
-vetämään häntä pois.
-
-Soturit tuijottivat aukkoon neuvottomina ja ymmällä, sillä olihan
-surullista kuolla noin. Umslopogaas ja Galazikin katselivat reikää
-synkän näköisinä.
-
-"Susi olen nimeltäni", sanoi Galazi, "eikä susi saa pelätä pimeätä;
-sitäpaitsi ovat nuo tuolla sisäpuolella heimolaisiani, joten
-velvollisuuteni on rientää ensimmäisenä heitä tervehtimään", ja hän
-heittäytyi polvilleen pitemmittä puheitta. Mutta Umslopogaas, joka oli
-kurkistanut aukkoon vielä kerran, huudahti: "Odotahan, Galazi! Olen
-keksinyt keinon, ja tahdon mennä edellä. Seuraa sinä jäljessäni. Ja te,
-lapseni, huutakaa huikeasti, niin ettei kukaan voi kuulla meidän
-liikkuvan, ja jos pääsemme läpi, seuraatte te nopeasti jäljessämme,
-sillä emme jaksa pitää aukon suuta kauankaan hallussamme. Jos minä
-kuolen, niin valitkaa itsellenne toinen päällikkö -- Susi-Galazi, jos
-hän on silloin vielä elossa."
-
-"Älä puhu minusta, Bulalio", sanoi Galazi, "sillä me kuolemme yhdessä
-niinkuin olemme eläneetkin."
-
-"Olkoon niin, Galazi. Valitkaa sitten joku toinen ja älkää koettako
-enää pyrkiä tätä tietä sisälle, sillä jos meidän käy onnettomasti,
-eivät tästä toisetkaan pääse. Hankkikaa itsellenne syötävää ja
-odottakaa, kunnes nuo sakaalit tuskastuvat -- olkaa silloin
-varuillanne. Hyvästi lapseni!"
-
-"Hyvästi, isä! Ole varovainen, ettei meidän tarvitse jäädä tänne
-harhailemaan hylättyinä kuin paimeneton karja."
-
-Umslopogaas irroitti kilpensä ja ryömi reikään pitäen tapparaa
-edessään, ja Galazi seurasi hänen kintereillään. Kun oli päästy
-eteenpäin noin kuusi keihäänmittaa, ojensi Umslopogaas kätensä ja
-kosketti, niinkuin hän oli arvannutkin, äsken surmansa saanutta miestä
-jalkaan. Tuo aina neuvokas Umslopogaas teki nyt näin: hän työnsi päänsä
-miehen reisien alle ja pujottelihe vähitellen eteenpäin, niin että
-miehen ruumis oli vihdoin kokonaan hänen selässään, ja estääkseen sitä
-putoamasta hän piteli sitä toisella kädellään nilkoista kiinni. Sitten
-hän ryömi jälleen eteenpäin ja huomasi lähestyvänsä reiän suuta, jota
-suunnattomat kallionlohkareet varjostivat, niin että paikka oli melkein
-pimeä. "Tämäpä sopiikin hyvin", tuumi Umslopogaas, "sillä tässä ei voi
-erottaa kuollutta elävästä. Saan ehkä nähdä auringonkin vielä." Samassa
-hän kuuli halakazisoturien puhelevan reiän suulla.
-
-"Tämä ei taida miellyttää noita zulu-rottia", virkkoi joku, "he
-pelkäävät rotanpyydystäjän keppiä. Kerrassaan hienoa urheilua", ja joku
-nauroi.
-
-Umslopogaas työntyi eteenpäin mahdollisimman nopeasti pitäen kuollutta
-selässään ja tuli äkkiä reiän suulla olevalle avonaiselle paikalle
-erään suuren kivilohkareen synkkään varjoon.
-
-"Kautta ihanan Liljamme!" huusi eräs soturi, "tuossa on kolmas! Tässä
-sinulle, sinä zulu-rotta!" Ja hän iski kuollutta tuimasti nuijallaan.
-"Ja tässä!" huusi toinen syösten keihäänsä kuolleen läpi sellaisella
-voimalla, että kärki haavoitti Umslopogaasiakin. "Ja tässä! Ja tässä!
-Ja tässä!" toistivat toiset lyödessään ja pistäessään.
-
-Umslopogaas päästi nyt valittavan äänen ja makasi sitten hiljaa. "Kyllä
-riittää", sanoi soturi, joka oli iskenyt ensin. "Tuo ei palaa enää
-milloinkaan Zulu-maahan ja minä luulen, että vain harvat haluavat tulla
-katsomaan, mihin hän on joutunut. Lopettakaamme jo tämä leikki.
-Rientäkää hakemaan kiviä, joilla tukimme reiän."
-
-Hän kääntyi poispäin kuten toisetkin ja juuri sitä oli Umslopogaas
-odottanutkin. Hän pudotti ruumiin selästään ja ponnahti seisoalleen.
-Miehet kuulivat jotakin ja kääntyivät päin, mutta samassa Itkuntekijä
-välähti, ja mies, joka oli vannonut Liljan nimeen, valahti maahan. Ja
-ennenkuin toiset olivat ehtineet ajatellakaan, seisoi Umslopogaas jo
-eräällä suurella kivilohkareella kuin hirvi taivasta vasten.
-
-"Zulu-rottaa ei tapeta niinkään helposti, te kärpät!" huusi hän, kun
-sotureita alkoi parveilla joka taholta häntä kohti. Hän iski oikealle
-ja vasemmalle ja niin nopeasti, että iskuja tuskin erotti, sillä hän
-nokki jälleen vain tapparansa piikillä. Ja vaikka iskijä tuskin
-näkikään, kaatuili miehiä joka taholla, isäni. Nyt olivat viholliset
-saartaneet hänet kokonaan koettaen kavuta lohkareita ylös kiveä vasten
-hyrskyvän virran lailla. Häntä kohti suunnattiin iskuja joka taholta,
-mutta edestä ja sivuilta tulevat kykeni Itkuntekijä helposti torjumaan.
-Suurin vaara uhkasi takaapäin. Umslopogaas oli jo saanut haavan
-kaulaansa ja keihäs kohosi jo lävistääkseen hänen selkänsä, kun samassa
-sitä pitelevä käsi herpaantui ainiaaksi.
-
-Galazi oli kiiruhtanut apuun ja joutui ajoissa. Vartija heilui
-vimmatusti ja iskuja sateli niin tiheästi, että Umslopogaasin selkä oli
-pian vapaa. Veikot huhtoivat ja riehuivat kuin pahathenget, ja hetkisen
-kuluttua alkoi aukosta ilmestyä kirveskansan soturien töyhtöjä toinen
-toisensa jälkeen, ja levänneitä käsivarsia sekaantui taistelun
-melskeeseen. Miehet ilmestyivät nopeasti kuin aaveet syöksyen otteluun
-niinkuin muut syöksyvät veteen -- nyt niitä oli kymmenen, nyt
-parikymmentä -- ja halakazit kääntyivät pakoon, sillä vastarinta ei
-hyödyttänyt mitään. Loput tapparan sotureista ryömivät sisään rauhassa,
-ja ilta alkoi jo pimetä, ennenkuin kaikki olivat sisäpuolella.
-
-
-
-
-V.
-
-NADA.
-
-
-Umslopogaas tarkasti väkensä, ja virkkoi sitten:
-
-"On jo kovin pimeä, mutta meidän täytyy karkoittaa nuo kaniinit
-piilopaikoistaan. Sinä tiedät heidän kolonsa ja tunnet tiet, Galazi,
-astu sinä tilalleni ja johda meitä."
-
-Galazi noudatti kehoitusta ja kääntyi vasemmalle, jolloin saavuttiin
-laajalle aukeamalle, jonka keskellä oli kaivo ja joka oli täynnä
-karjaa. Hetkisen kuluttua hän kääntyi jälleen vasemmalle ja nyt tultiin
-suuren luolan suulle, joka oli aivan pimeä, mutta lähellä oli suuri
-kasa kuivia risuja, joista voitiin tehdä soihtuja.
-
-"Tuossa on meille valoa", sanoi Galazi kasaa osoittaen, ja joka toinen
-mies sieppasi käteensä soihdun, jotka sytytettiin lähellä loimuavasta
-nuotiosta. Sitten hyökättiin sisään soihtuja heilutellen ja keihäät
-koholla. Halakazit iskivät vastaan viimeisen kerran, ja pian riehui
-luolassa raivoisa taistelu, jota ei kestänyt kuitenkaan kauan, sillä
-vihollisen rohkeus oli mennyt. Wow! En tiedäkään, kuinka monta
-vihollista tuossa taistelussa surmattiin, mutta paljon niitä oli.
-Umslopogaasin sotaretken jälkeen oli halakazien heimosta vain nimi
-jäljellä -- niin perinpohjin heidät kukistettiin. Kirveskansan soturit
-kaahasivat vihollisen luolasta tuolle avoimelle paikalle, johon karja
-oli ajettu, ja siellä eläinten keskellä taistelu vihdoin taukosi.
-
-Umslopogaas näki joukon miehiä ryhmittyneen erääseen luolan
-nurkkaukseen ikäänkuin suojellakseen jotakin. Hän hyökkäsi kohti
-Galazin ja toisten seuratessa ja näki ryhmän hajauduttua pitkän ja
-solakan miehen, joka nojasi kallioseinään pitäen kilpeä kasvojensa
-edessä.
-
-"Pelkuri raukka!" ärjäisi hän ja löi. Tappara puhkaisi kilven, mutta ei
-osunut takana olevaan päähän, vaan iski helähtäen kallioon, niin että
-säkenet sinkoilivat. Samassa lausui suloinen ääni:
-
-"Ah, älä tapa minua, soturi! Miksi olet minulle vihainen?"
-
-Kilpi oli tarttunut tapparan terään ja luiskahti pitäjän kädestä, mutta
-äänen soinnussa oli jotakin, mikä vaikutti, ettei Umslopogaas iskenyt
-toistamiseen; oli kuin tuon äänen soinnahdus olisi herättänyt eloon
-jonkun lapsuudenmuiston hänen sydämessään. Soihtu paloi himmeästi,
-mutta hän ojensi sen eteenpäin voidakseen tarkastaa lähemmin tuota
-seinää vasten painautuvaa miestä. Puku oli miehen, mutta tuo vartalo ei
-ollut miehen vartalo, vaan paremminkin nuoren, kauniin naisen, joka oli
-väriltään melkein valkoinen. Kasvoja peittävät kädet vaipuivat hitaasti
-ja nyt saattoi Umslopogaas nähdä hänet selvästi. Silmät olivat kirkkaat
-kuin tähdet, kihara tukka aaltoili olkapäillä saakka, ja tytön koko
-olemus oli niin kaunis ja viehättävä, ettei sellaista ole kansamme
-keskuudessa toista nähty. Ja niinkuin tuo äänen sointu oli palauttanut
-Umslopogaasin mieleen muiston jostakin, jonka hän oli kauan sitten
-kadottanut, niin näyttivät nuo säteilevät silmätkin katsovan häneen
-Vuosikausia kestäneen pimeyden halki, ja tuo kauneus palauttavan
-hänelle, hän ei tiennyt oikein itsekään, mitä.
-
-Hän katseli tyttöä, joka seisoi siinä kaikessa viehkeydessään, ja tämä
-tuijotti tuohon voimakkaaseen, veren punaamaan, hirveän näköiseen
-soturiin. He katselivat toisiaan kauan soihdun häilyvän liekin
-valaistessa heitä, luolan seinää ja Itkuntekijän leveätä terää
-taistelun riehuessa heidän ympärillään.
-
-"Mikä on nimesi, joka olet niin kaunis katsella?" kysyi Umslopogaas
-vihdoin.
-
-"Liljankukka on nimeni nyt, mutta minulla oli ennen toinenkin nimi.
-Olin kerran Nada, Mopon tytär, mutta sekä nimi että kaikki, joita
-rakastin, ovat kuolleet, ja minä menen heidän luokseen. Tapa minut ja
-lopeta tuskani. Suljen silmäni, etten näe suuren tapparasi välähtävän."
-
-Umslopogaas katsoi häneen jälleen ja Itkuntekijä heltisi hänen
-kädestään.
-
-"Katso minuun, Nada Mopon tytär", sanoi hän matalalla äänellä, "ja
-sano, kuka olen."
-
-Tyttö katsoi ja kumartui kiihkeästi eteenpäin ja katsoi toistamiseen.
-Kasvojen piirteet jäykistyivät, ja niille kuvastui sanoin kuvaamaton
-hämmästys. "Kautta sydämeni", huudahti hän, "sinä olet Umslopogaas,
-veljeni, joka on kuollut ja jota ainoata minä olen rakastanut niin
-kuolleena kuin elävänäkin."
-
-Umslopogaas painoi hänet povelleen ja suuteli häntä, sisarta, jonka hän
-oli jälleen monien vuosien kuluttua löytänyt, ja Nada suuteli häntä.
-
-"Nyt suutelet minua", sanoi Nada, "ja äsken leikkasi tapparasi kiemuran
-hiuksistani hairahtuen päästäni vain sormen leveyden verran -- ja
-vieläkin kaikuu taistelunmelske korvissani! Esitän sinulle pyynnön,
-veljeni, vain yhden pyynnön: anna surmaamisen tauota, kun olemme
-jälleen löytäneet toisemme. Halakazit on voitettu, mikä on heille aivan
-oikein, sillä juuri samoin hekin surmasivat ne, joiden luona ennen
-olin. He ovat kuitenkin kohdelleet minua hyvin pakottamatta minua
-naimisiin ja suojellen minua Dingaanilta, niin että säästä heidät,
-veljeni, jos vain voit."
-
-Umslopogaas kääntyi ja huusi kaikuvalla äänellä, että surmaaminen sai
-loppua, ja seuraava käsky lähetettiin kiireesti joka taholle:
-"Taistelun piti heti tauota, ja jokainen, joka sen jälkeen
-nosti kätensä jotakin halakazia vastaan, sai maksaa hengellään
-tottelemattomuutensa." Soturit tottelivat, vaikka käsky annettiinkin
-hiukan liian myöhään, ja jäljellä olevat halakazit saivat olla rauhassa
-ja paeta minne tahtoivat, paitsi osa naisia ja lapsia, jotka oli
-päätetty viedä mukana vankeina. Ja halakazit kiiruhtivat kauas sinä
-yönä yhtymättä enää milloinkaan yhdeksi heimoksi, sillä he pelkäsivät
-Susi-Galazia, joka olisi tullut heidän päällikökseen. He hajautuivat
-avaraan maailmaan muukalaisten keskuuteen.
-
-Kun soturit olivat syöneet itsensä kylläisiksi halakazien varastoista,
-ja karja ajettu kokoon ja vartijat sijoitettu kaikkien yllätysten
-varalta, keskusteli Umslopogaas kauan kahdenkesken Nada Liljan kanssa
-kertoen tälle kaikki kohtalonsa. Nada kertoi myös tarinansa, jonka jo
-tiedät, isäni, kuinka hän oli elellyt äitinsä keralla eräässä pienessä
-kylässä, joka maksoi veroa halakazeille, ja kuinka hänen kauneutensa
-maine oli levinnyt kaikkialle. Hän kuvasi, miten halakazit olivat
-vaatineet häntä haltuunsa ryöstäen hänet viimein asevoimalla, jolloin
-kylä hävitettiin ja asukkaat surmattiin, niiden mukana hänen
-äitinsäkin. Siitä lähtien hän oli ollut halakazien luona, jotka olivat
-antaneet hänelle nimen Lilja ja jotka olivat aina kohdelleet häntä
-hyvin ja kunnioittavasti hänen kauneutensa tähden, pakottamatta häntä
-naimisiin.
-
-"Ja miksi et tahdo mennä naimisiin Nada-sisareni?" kysyi Umslopogaas.
-"Olethan jo kauan sitten ollut naimaiässä."
-
-"En tiedä", vastasi Nada katsoen maahan. "Minulla ei ole siihen halua.
-Tahdon olla yksin."
-
-"Tiedätkö, Nada", sanoi Umslopogaas hetkisen kuluttua, "miksi lähdin
-tälle retkelle ja miksi halakazit on tuhottu ja hajoitettu ja heidän
-karjansa minun saaliinani? Sanonpa sen sinulle: olin kuullut huhun
-kertovan eräästä Lilja-nimisestä tytöstä, naisten ihanimmasta, ja minä
-tulin hakemaan häntä vaimoksi Dingaanille. Saamalla sinut haltuuni
-tahdoin päästä sovintoon Dingaanin kanssa, ja nyt olen toteuttanut
-suunnitelmani."
-
-Kuullessaan tämän Nada alkoi vavista ja purskahti itkuun. Hän vaipui
-maahan ja syleili Umslopogaasin polvia rukoillen liikuttavasti: "Oi,
-älä kohtele niin julmasti minua, omaa sisartasi. Ota tapparasi ja tapa
-minut, tee loppu kauneudestani, joka on niin paljon pahaa aiheuttanut,
-eniten kuitenkin minulle itselleni! Soisinpa, etten olisi liikauttanut
-päätäni kilven takana, vaan antanut tapparan tärähtää täydeltä terältä.
-Olenhan miehen puvussa, niin että olisin voinut kuoliakin miehen
-lailla. Ah! Olkoon naisellinen heikkouteni kirottu, joka pelasti minut
-kuolemasta häpeään!"
-
-Niin hän rukoili Umslopogaasia liikuttavan suloisella äänellä, ja
-Umslopogaasin sydän värähti, vaikka hän ei aikonutkaan luovuttaa Nadaa
-Dingaanille, niinkuin Baleka oli annettu Chakalle, saamaan ehkä lopulta
-Balekan kohtalon.
-
-"Niitä on paljon, Nada", sanoin hän, "joiden mielestä ei olisi mikään
-onnettomuus joutua päälliköistä ensimmäisen vaimoksi."
-
-"Minun laitani on toisin", vastasi Nada. "Ei, ennen kuolen; omalla
-kädelläni surmaan itseni, jos niin tarvitaan."
-
-Umslopogaas ihmetteli suuresti, miksi Nadalla oli sellaiset ajatukset
-avioliitosta, mutta ei ilmaissut mietteitään sanallakaan, virkkoipahan
-vain: "Sanopas nyt sitten, Nada, miten minä tästä selviän? Minun täytyy
-mennä Dingaanin luo niinkuin lupasin isälleni Mopolle, ja mitä minä
-sanon, kun Dingaan tiedustelee Liljaa, jota lähdin poimimaan ja jota
-hänen sydämensä halajaa? Mitä minä sanon torjuakseni päältäni Dingaanin
-vihan ja pelastaakseni henkeni?"
-
-"Sano näin, veljeni", vastasi Nada hetkisen mietittyään: "Sano, että
-Lilja, joka oli pukeutunut soturiksi, sai erehdyksessä surmansa
-taistelussa. Miehistäsi ei tiedä kukaan, että olet löytänyt minut;
-näetkös, voittonsa hetkellä heillä on muutakin ajattelemista kuin
-tytöt. Suunnitelmani on tämä: lähdemme nyt tähtien valossa etsimään,
-kunnes löydämme jonkun kauniin tytön ruumiin, sillä taistelun
-kuumuudessa surmattiin epäilemättä naisiakin, ja puetamme sen soturin
-tamineisiin ja vedämme jonkun kaatuneen soturisi lähelle. Aamulla, kun
-on valoisa, näytät ruumista, jonka kätkemme johonkin synkkään
-pimentoon, ohimennen päälliköllesi ja sanot, että siinä lepää Lilja,
-jonka eräs soturisi iski kuoliaaksi. Miehen nujersit sitten vihan
-vimmassa tytön viereen. Näky ei herätä sen suurempaa mielenkiintoa
-kaikkien kaatuneiden keskellä, ja jos he sattumalta tarkastaisivatkin
-tyttöä lähemmin, ajattelisivat he, että kuolema on jo ehtinyt turmella
-piirteiden kauneuden. Siten voivat monet silminnäkijät vahvistaa
-selostuksesi oikeaksi ja Dingaan on uskova sanasi."
-
-"Mutta miten sitten käy, Nada", kysyi Umslopogaas, "kun mieheni näkevät
-sinut vankein joukossa ja tuntevat sinut kauneudestasi? Onko tässä
-maassa sitten kaksi sinun laistasi Liljaa?"
-
-"Minua ei tunneta, sillä minua ei nähdä toisten joukossa, Umslopogaas.
-Sinun täytyy toimittaa minut täältä jo tänä yönä. Pukeudun
-nuorukaiseksi ja kääriydyn peitteeseen, ja jos kohtaamme jonkun, niin
-kuka voi sanoa, että olen Lilja?"
-
-"Entä minne aiot mennä, Nada? Kuollaksesiko? Täytyykö meidän sitten,
-kohdattuamme toisemme vuosien kuluttua, erota jälleen iäksi?"
-
-"Missä sanoitkaan nykyisin asuvasi, veljeni? Erään Kummitusvuoren
-juurella, joka tunnetaan siitä, että sen huippu on vanhan naisen
-muotoinen, vai mitä? Neuvo minulle tie sinne."
-
-Umslopogaas selitti tien tarkkaan ja Nada kuunteli vaieten.
-
-"Hyvä on", sanoi hän. "Olen vahva ja jalkani ovat nopeat; ehkäpä ne
-jaksavat viedä minut niin kauas, ja jos pääsen tuon vuoren varjoon,
-niin ehkäpä löydät sieltä jonkun majan, johon voit kätkeä minut,
-Umslopogaas veljeni."
-
-"Varmasti, sisareni", vastasi Umslopogaas. "Tie on pitkä, ja monet
-vaarat vaanivat yksin vaeltavaa tyttöä, jolla ei ole ruokaa eikä
-turvapaikkaa", ja puhuessaan hän ajatteli Zinitaa, sillä hän arvasi,
-ettei tämä rakastaisi Nadaa, vaikka Nada olikin vain hänen sisarensa.
-
-"Taival on kuitenkin käveltävä ja vaarat voitettava", vastasi Nada
-hymyillen. "Muuta keinoa ei valitettavasti ole."
-
-Umslopogaas kutsui luokseen Susi-Galazin ja kertoi tälle kaikki, sillä
-Galazi oli ainoa, johon hän empimättä luotti. Galazi kuunteli vaieten
-ja katseli ihmeissään tähtien himmeässä valossa Nadan viehättävää
-kauneutta. Kun kaikki oli kerrottu, sanoi hän vain, ettei hän lainkaan
-ihmetellyt, miksi halakazit olivat uhmanneet Dingaania ja aiheuttaneet
-oman tuhonsa. Omasta puolestaan hän ei ollut kuitenkaan tyytyväinen
-tilanteeseen, sillä kuolema ei ollut vielä kylläinen; sen tähti loisti
-aivan heidän edessään, ja hän viittasi Nadaan.
-
-Nada värisi nuo pahaa ennustavat sanat kuullessaan ja Umslopogaas
-närkästyi, mutta Galazi ei peruuttanut sanojaan. "Olen puhunut, mitä
-sydämeni sanoo", vastasi hän.
-
-Sitten he lähtivät etsimään ruumista, joka olisi tarkoitukseen sopiva,
-ja pian he löysivätkin, mitä hakivat, erään solakan ja kauniin tytön,
-jonka Galazi kantoi suureen luolaan. Siellä oli nyt vain kuolleita,
-jotka lepäsivät sikin sokin viimeistään untaan nukkuen.
-
-"He nukkuvat rauhassa", sanoi Nada katsahtaen kaatuneisiin, "niin on
-suloista saada levätä."
-
-"Sen saamme mekin pian kokea, tyttö", murahti Galazi, ja Nada värisi
-jälleen.
-
-Tuo kuollut tyttö puettiin sitten soturin tamineisiin ja kannettiin
-luolan pimeimpään kolkkaan. Keihäs ja kilpi asetettiin viereen ja eräs
-kirveskansan kaatunut soturi kiskaistiin lähelle. Umslopogaas ja Galazi
-lähtivät nyt muka vahteja tarkastamaan kiertäen paikasta toiseen Nadan
-seuratessa heitä vartijana. Hänellä oli keihäs ja kilpi, jolla hän
-varjosti kasvojaan, ja selässä pieni mytty, jossa oli jauhoja ja
-kuivattua lihaa.
-
-Vihdoin he saapuivat aukolle, josta karja oli ajettu sisään. Kivet oli
-raivattu pois, niin että nuo Nadan pyynnöstä säästetyt halakazit olivat
-saaneet paeta rauhassa ja esteettömästi, mutta nyt oli käytävä
-miehitetty yllätysten varalta. Umslopogaas huusi vartijasotureille,
-jotka tervehtivät häntä, mutta hän huomasi miesten olevan niin
-väsyksissä, että oli melkein sama, mitä heille sanoi, tahi mitä he
-näkivät. Hän meni edellä ja pian oltiin tasangolla aukon ulkopuolella.
-
-Umslopogaas ja Nada sanoivat toisilleen jäähyväiset Galazin seisoessa
-taampana, ja kun Umslopogaas palasi hetkisen kuluttua, huomasi Galazi,
-että hän oli murheellinen ja synkän näköinen. Galazi katsahti aavikolle
-ja näki Nadan häipyvän yöhön nopeasti kuin pääskynen.
-
-"En tiedä, milloin taas toisemme kohtaamme", sanoi Umslopogaas Nadan
-häivyttyä pimeään.
-
-"Soisin, ettette näkisi toisianne enää milloinkaan", vastasi Galazi.
-"Olen varma, että sisaresi aiheuttaa paljon suuremman tapon kuin mitä
-hänen kauneutensa on nyt aikaansaanut, jos te kohtaatte toisenne. Hän
-on kuolontähti, joka saa ilmestyessään taivaan punoittamaan."
-
-Umslopogaas ei vastannut, vaan astui hitaasti aukon läpi.
-
-"Kuinka tämä on käsitettävissä?" sanoi vahtipäällikkö. "Kolme meni
-ulos, mutta vain kaksi palasi."
-
-"Vaiti!" ärjäisi Umslopogaas. "Oletko humaltunut halakazien oluesta vai
-oletko sokea tahi nukuksissa? Kaksi meni ja kaksi tuli. Mukanamme
-olleen soturin palautin leiriin!"
-
-"Olkoon niin, isä", vastasi soturi. "Kaksi meni ja kaksi tuli. Kaikki
-hyvin!"
-
-
-
-
-VI.
-
-TULIKOE.
-
-
-Aamulla soturit heräsivät unen virkistäminä, ja kun aamiainen oli
-syöty, tarkasti Umslopogaas joukot. Melkein puolet miehistä, jotka
-olivat eilen nähneet auringon nousevan, nukkuivat ikuista unta.
-Umslopogaas kulki riviltä toiselle kiittäen hyvin suoritetusta työstä,
-joka oli tuottanut tekijälleen mainetta ja kunniaa ja arvokkaan
-saaliin. Soturit virittivät molempien päälliköitten kunniaksi laulun,
-joka vyöryi mahtavana kentän yli, ja kun laulu oli vaiennut, puhui
-Umslopogaas jälleen. Voitto oli suuri ja kunniakas, sanoi hän, ja
-saaliiksi saadun karjan lukumäärä suunnaton, mutta jotakin puuttui --
-tyttö, jota hän oli tullut hakemaan lahjaksi Dingaanille ja jonka takia
-tämä sota oli alettukin. Mihin oli Liljankukka joutunut? Vangit
-sanoivat hänet nähdyn eilen muiden joukossa miehen asussa ja kilpi
-kädessä -- mihin oli hän sitten nyt hävinnyt?
-
-Kaikki soturit sanoivat, ettei kukaan ollut nähnyt häntä. Silloin astui
-Galazi esiin ja puhui niin kuin he olivat Umslopogaasin kanssa
-edeltäpäin sopineet. Kun oli rynnätty luolaan, oli eräs hänen miehensä
-hyökännyt erään vihollissoturin kimppuun tappaakseen tämän, mutta juuri
-kun keihäs kohosi iskuun, oli tuo vihollissoturi pudottanut kilpensä ja
-rukoillut armoa, jolloin Galazi oli nähnyt, ettei hän ollutkaan mies,
-vaan nuori ja kaunis tyttö. Galazi oli huutanut soturille käskien
-jättämään tytön rauhaan, sillä olihan jyrkästi kielletty tappamasta
-naisia, mutta tuo verenvuodatuksesta ja voitonriemusta huumaantunut
-soturi oli karjaissut vastaan, että mies tahi nainen, mitä sillä oli
-väliä, kaikkien täytyi kuolla, ja tappanut tytön. Silloin oli Galazi
-raivoissaan kohottanut nuijansa ja iskenyt miehen hengettömäksi, ja
-pyysi nyt anteeksi, jos hän oli tehnyt väärin.
-
-"Teit aivan oikein, veljeni", sanoi Umslopogaas.. "Menkäämme katsomaan
-tuota tyttöä. Ehkä se on Liljankukka ja onpa onnetonta, jos niin on,
-sillä minä en totisesti tiedä, miten selittää asian Dingaanille."
-
-Joukko päälliköitä seurasi Umslopogaasia ja Galazia paikalle, johon
-tyttö ja eräs kaatunut kirveskansan soturi oli yöllä kannettu.
-
-"Kaikki näkyy olevan niin kuin Galazi veljeni on kertonut", virkkoi
-Umslopogaas heilauttaen soihtua ruumiiden yläpuolella. "Tämä on
-epäilemättä Liljankukka, jonka tähden lähdimme tälle retkelle, ja tuo
-tuossa on Galazin mainitsema itsensä tapattanut hullu. Onneton paikka!
-Miten tämä nyt Dingaanille selitetään? Mutta minkäpä sille mahtaa;
-tyttö, joka oli kauneista kaunein, ei ole enää juuri katsomisen
-arvoinen. Menkäämme!" Ja hän kääntyi sanoen mennessään:
-
-"Kietokaa tyttö häränvuotiin ja peittäkää suolalla; viemme hänet
-mukanamme!" Ja niin tehtiinkin.
-
-"Niin ikävästi näkyy käyneen, isä", puuttuivat nyt päälliköt puheeseen,
-"mutta minkäpä sille enää mahtaa, tehtyä ei voi tekemättömäksi saada,
-ja Dingaanin täytyy olla ilman morsiantaan." Mies, joka oli ollut
-vahtipäällikkönä, kun Umslopogaas, Galazi ja eräs kolmas olivat
-kulkeneet holvikäytävän läpi, ei virkkanut sanaakaan, mutta hänellä oli
-siitä huolimatta omat ajatuksensa asiasta, sillä hänestä oli näyttänyt,
-että menijöitä oli kolme eikä kaksi. Hän oli sitäpaitsi ollut
-näkevinään, että tuo kolmas oli nuori, kaunis tyttö, sillä tämän
-mennessä oli hän nähnyt kilven takaa viehättävät kasvot ja naisen
-silmän välkähdyksen, silmän, joka oli suuri ja tumma muistuttaen
-hirveä. Hän pani myös merkille, ettei Bulalio kutsunut paikalle ketään
-vankeja toteamaan, oliko ruumis Lilja-tytön, ja sitäpaitsi oli Bulalio
-heiluttanut soihtua sinne tänne ruumiita katsellessaan -- Bulalio,
-jonka käsi oli aina kaikista vakavin. Mies painoi kaikki nämä seikat
-tarkoin mieleensä unhottamatta mitään.
-
-Kotimatkalla sattui vielä niin, isäni, että Umslopogaas julmistui kovin
-tuolle samalle miehelle, koska tämä oli koettanut anastaa itselleen
-erään toverinsa osan saaliista. Mies alennettiin ja menetti
-saalisosuutensakin, minkä johdosta, vaikka tuomio oli ollutkin aivan
-oikea, hän alkoi yhä enemmän ajatella tuota kolmatta, joka oli mennyt
-holvikäytävän läpi palaamatta takaisin ja joka oli hänestä näyttänyt
-nuorelta kauniilta naiselta. Silmätkin olivat olleet niin naiselliset.
-
-Umslopogaas oli päättänyt marssia suoraan kuninkaan puheille
-Umgugunhdlovuun, mutta ennenkuin hän lähti liikkeelle, kysyi hän
-soturien kuullen Susi-Galazilta, tulisiko tämä mukaan, vai haluaisiko
-hän jäädä halakazien päälliköksi, mikä oli hänen syntyperäinen
-oikeutensa. Galazi vastasi naurahtaen, ettei hän ollut lähtenyt
-retkelle päällikkyyttä tavoitellakseen, vaan koston tähden.
-Halakazejahan oli jäänyt niin vähän jäljellekin, ettei heidän
-päällikkönään olo merkinnyt juuri mitään. Ja sitäpaitsi, lisäsi hän,
-olivat he, hän ja Umslopogaas, kasvaneet yhdessä kuin kaksi puuta,
-joiden juuret ovat toisiinsa punoutuneet, ja hän pelkäsi, että jos
-toinen kiskaistaisiin ylös ja istutettaisiin Swazi-maan multaan,
-kuihtuisivat molemmat; ainakin hän, Galazi, kuihtuisi, joka rakasti
-vain yhtä ihmistä ja eräitä susia.
-
-Umslopogaas ei puhunut Galazin päällikkyydestä sen enempää, vaan antoi
-lähtömerkin. Hänellä oli mukanaan suuri karja-lauma ja paljon vankeja,
-nuoria naisia ja lapsia, tuliaislahjaksi Dingaanille, jonka suosion hän
-tahtoi saavuttaa ja jonka sydämen hän toivoi siten lepyttävänsä, kun
-hän ei tuonut sitä, jota Dingaan toivoi -- Liljaa, kukkaisten kukkaa.
-Mutta ollen varovainen mies, joka ei juuri luottanut kuningasten
-ystävällisyyteen, Umslopogaas lähetti Zulu-maan rajalle tultuaan
-parhaan osan karjasta ja kauneimmat tytöt ja lapset kirveskansan
-hoiviin, Kummitusvuoren luo. Ja tuo entinen päällysmies ja nykyinen
-tavallinen soturi pani tämänkin mieleensä.
-
-Istuin ja odottelin eräänä aamuna kuningasta Umgugundhlovussa,
-odottelin, vaikka Dingaan ei ollut virkkanut minulle sanaakaan
-eilispäivästä lähtien, ei hyvää eikä pahaa, kun olin sanonut hänelle,
-että hänen murhaamainsa valkoisten miesten verestä versoisi hänen oman
-kuolemansa kukka. Asianlaita oli nimittäin siten, isäni, että
-Umslopogaas saapui Umgugundhlovuun amaboonain murhaamisen jälkeisenä
-aamuna.
-
-Dingaan oli hyvin synkkä ja koetti keksiä jotakin mielenviihdykettä.
-Hänen mieleensä juolahti äkkiä, että kaupunkiin oli saapunut eräs
-valkoinen rukoilijamies, joka tahtoi opettaa meitä zuluja
-kunnioittamaan muitakin jumalia kuin assegaita ja kuningasta. Tuo
-muukalainen oli muuten hyvä ja kunnon mies, mutta hänen opetuksensa,
-jota oli sangen vaikea ymmärtää, ei ottanut oikein menestyäkseen.
-Johtomiehet eivät pitäneet hänen opistaan, koska se näytti tahtovan
-asettaa herrallekin herran ja kuninkaallekin kuninkaan ja vaatia
-rauhantoimia niiltä, joiden jalat oli luotu sotapolkua varten. Dingaan
-kutsutti miehen luokseen saadakseen väitellä hänen kanssaan, sillä
-Dingaan oli mielestään nerokkaista nerokkain.
-
-Valkoinen mies tuli, mutta oli sangen kalpea nähtyään miten buurien
-kävi, sillä hän oli lempeäluonteinen ja vihasi sellaisia tekoja ja
-näkyjä. Kuningas pyysi häntä istumaan ja sanoi:
-
-"Kerroit minulle kerran, oi valkoinen mies, eräästä tulipätsistä, johon
-kaikki sellaiset joutuvat, jotka ovat harjoittaneet vääryyttä
-eläissään. Sanopas nyt suuressa viisaudessasi, ovatko isäni tuossa
-paikassa?"
-
-"Kuinka minä sen tietäisin, oi kuningas", vastasi mies, "enhän voi
-tuomita ihmisten tekoja! Tiedän vain tämän: kaikki ne, jotka murhaavat,
-ryöstävät, sortavat viattomia ja todistavat väärin, joutuvat tuohon
-tulipätsiin."
-
-"Luulenpa, että isäni ovat tehneet tuota kaikkea", vastasi Dingaan, "ja
-jos he ovat nyt tuossa paikassa, niin tahdon minäkin mennä sinne, sillä
-haluan olla isäini luona viimeiseen saakka. Kuitenkin luulen keksiväni
-keinon, miten päästä pois tuosta tuskan paikasta, jos sinne kerran
-joutuisinkin."
-
-"Kuinka sitten, oi kuningas?"
-
-Dingaan oli valmistanut vieraalleen tämmöisen ansan. Tuon suuren
-avoimen paikan keskelle, jossa buurien kimppuun oli hyökätty, oli
-kyhätty suunnaton rovio kuivista pensasrisuista, joiden päälle oli
-ladottu valtava pino tukevia, rutikuivia hirsiä. Roviossa oli
-polttopuuta ehkä noin kuusikymmentä täyttä kuormaa.
-
-"Sen saat pian nähdä omin silmin", vastasi Dingaan ja käskien sytyttää
-rovion tuleen hän kutsui paikalle tuon nuorukaisrykmentin, joka oli
-jätetty kaupunkiin, -- saman, joka oli murhannut buurit. Siinä oli ehkä
-noin puolitoistatuhatta miestä.
-
-Rovio paloi pian ilmitulessa, joka kiihtyi joka hetki, niin että
-rykmentin saavuttua paikalle kohosi valtava yhtenäinen liekki humisten
-korkeuteen, ja vaikka me istuimme verraten kaukana, oli kuumuus melkein
-sietämätön, tuulen kääntyessä meitä kohti.
-
-"No, rukoilijamies, onko pätsisi kuumempi kuin tuo?" sanoi kuningas.
-
-Mies vastasi, ettei hän tiennyt, mutta kuuma se varmasti oli.
-
-"Näytänpä sinulle, miten minä pääsen sieltä pois, jos kerran sinne
-joutuisinkin, vaikkapa tulesi olisi tätä kymmenen kertaa suurempi ja
-kuumempi. Hoi, lapset!" huusi hän sotureihin kääntyen ja ylös
-hypähtäen, "näette tuon rovion. Hyökätkää ja polkekaa tuli sammuksiin.
-Liekkien paikalle jääköön vain tuhka ja musta hiilos!"
-
-Valkoinen mies kohotti kätensä ja rukoili kuningasta peruuttamaan
-käskyn, joka ajaisi niin monta kuolemaan, mutta kuningas käski hänen
-olla vaiti! Silloin mies loi katseensa ylöspäin taivasta kohti ja
-rukoili jumaliaan. Hetkisen katselivat soturitkin toisiaan aivan
-ymmällä, sillä liekit hulmusivat raivoisasti singahdellen korkealle ja
-pannen ilman väräjämään kuumuudesta.
-
-Mutta rykmentin päällikkö huusi kaikuvalla äänellä: "Kuulkaa ja
-täyttäkää käsky, jolla kuningas meitä kunnioittaa! Suuri on kuningas!
-Eilen tuhosimme amaboonit, mikä ei ollut mitään, sillä he olivat
-aseettomat, mutta tuossa on vastustaja, joka on meidän veroinen.
-Tulkaa, lapseni, peseytykäämme tulessa, me, jotka olemme tultakin
-tulisemmat! Suuri on meitä kunnioittava kuninkaamme!"
-
-Hän syöksähti eteenpäin ja soturit seurasivat jäljessä hurraten, että
-ilma vavahteli. Rohkeutta ei puuttunut, ja sitäpaitsi tiesivät kaikki,
-että kuolema odotti niitäkin, jotka jäivät jälkeen, ja olihan parempi
-kuolla kunnialla kuin joutua häpeään. Eteenpäin he ryntäsivät
-päällikkönsä johdolla, iloisina kuin taisteluun rientäessä ja lauloivat
-Ingomoa, zulujen sotalaulua. Päällikkö oli jo aivan liekkien lähellä ja
-me näimme hänen kohottavan kilpensä suojakseen; sitten hän katosi --
-hyppäsi suoraan tuleen, eikä kukaan voi sanoa, jäikö hänestä mitään
-jäljelle.
-
-Ensimmäinen komppania seurasi heti hänen jäljessään. Soturit syöksyivät
-tuleen pieksäen liekkejä häränvuotakilvillään, polkien niitä paljailla
-jaloillaan ja heitellen palavat hirret sinne tänne. Heistä ei jäänyt
-ainoatakaan eloon, isäni; he nujertuivat maahan kuin perhonen
-kynttilänliekkiin, ja mihin he kaatuivat, siihen he menehtyivätkin.
-Mutta uusia tuli tilalle, komppania toisensa jälkeen hyökkäsi
-liekkeihin ja tässä taistelussa oli niiden hyvä olla, jotka joutuivat
-viimeisiksi vihollisen kanssa ottelemaan. Paksu savu, joka tiheni
-tihenemistään, kietoi vihdoin rovion verhoonsa, liekit painuivat yhä
-matalammiksi, ja hiuksettomiksi palaneita, tulen valkoisiksi
-kärventämiä ja sokaisemia olentoja alkoi ilmestyä savusta rovion
-toiselta puolelta kaatuillen sinne ja tänne. Toisia seurasi jäljessä,
-liekkejä ei näkynyt enää, paksua savua vain, jonka keskeltä hämärästi
-häämötti tummia liikkuvia olentoja. Työ oli tehty, isäni; he olivat
-voittaneet tulen ja seitsemän viimeistä komppaniaa oli selvinnyt
-liekeistä melkein ilman mitään vaurioita, vaikka jokainen soturi oli
-kulkenut rovion poikki. Montako miestä tuhoutui? Sitä en tiedä, sillä
-niitä ei laskettu milloinkaan, mutta tuon rykmentin miesluku vähentyi
-ainakin puoleen, kun otetaan vahingoittuneetkin lukuun, ja sellaisena
-se pysyi kauan aikaa, kunnes kuningas täydensi sen jälleen.
-
-"Siinä näet, rukoustaikuri", sanoi Dingaan nauraen. "Noin minä aion
-selvitä puhumastasi pätsistä, jos nyt sellaista edes onkaan; käsken
-sotureideni sammuttaa tulen."
-
-Silloin rukoilijamies lähti luotamme sanoen, ettei hänellä ollut enää
-halua tyrkyttää oppiaan zuluille, ja myöhemmin minä kuulin hänen
-poistuneen maasta iäksi. Hänen mentyään raivattiin nuotion jätteet ja
-kuolleet pois, vahingoittuneet saivat hoitoa tahi tapettiin aina sen
-mukaan, minkälainen vamma oli, vioittuneet astuivat kunninkaan eteen
-ylistyssanoja huudellen.
-
-"Saatte uudet kilvet ja uudet töyhdöt, lapseni", sanoi Dingaan, sillä
-kilvet olivat mustuneet ja rypistyneet, ja vain muutamilla harvoilla
-olivat tukka ja töyhdöt jäljellä.
-
-"Wow!" jatkoi Dingaan katsellen eloonjääneitä sotureita, "parranajo
-käynee sangen huokeasti tuossa valkoisen miehen mainitsemassa
-pätsissä."
-
-Sitten hän käski tuoda miehille olutta, sillä kuumuus oli aiheuttanut
-polttavan janon.
-
-Olen kertonut tämän tapauksen sentähden, isäni, että se kuuluu myös
-tavallaan kertomukseeni, vaikka et taida sitä arvatakaan. Kuningas oli
-tuskin ehtinyt antaa käskyn oluen tarjoilusta, kun eräs sanansaattaja
-tuli ilmoittamaan, että kirveskansan päällikkö, joka oli palannut
-sotaretkeltään halakazeja vastaan, odotteli sotureineen porttien
-ulkopuolella paljon saalista mukanaan. Kuullessani tämän hypähti
-sydämeni ilosta, sillä olin ollut suuresti peloissani kasvattipoikani
-puolesta. Dingaankin riemastui ja hypähti ylös tanssien kuin pieni
-lapsi.
-
-"No, vihdoinkin saamme hyviä uutisia", sanoi hän unhottaen äskeisen
-tulikokeen kokonaan. "Vihdoinkin saan nähdä tuon Liljan, jota olen niin
-kauan ikävöinyt. Käskekää Bulalion tulla väkineen heti luokseni."
-
-Hetken hiljaisuus seurasi. Sitten alkoi kaukaa korkean ympärysaitauksen
-takaa kuulua laulua, ja kaksi rotevaa miestä syöksähti portista sisään.
-Molemmilla oli sudentalja hartioilla ja musta töyhtö päässä ja toisella
-oli kädessä suuri tappara ja toisella nuija. He juoksivat pää alhaalla
-ja kilvet eteenpäin ojennettuina niinkuin koiran ankarasti ahdistamat
-hirvet, eikä Umgugundhlovussa oltu milloinkaan nähty Susi-veikkojen
-juoksun veroista. Päästyään kentän puoliväliin he pysähtyivät äkkiä,
-niin että äskeisen rovion tuhka pölähti pienenä kiehkurana ilmaan.
-
-"Kautta pääni! katsohan, nuo tulevat eteeni aseistettuina", sanoi
-Dingaan kulmiaan rypistäen, "ja sehän on kuoleman uhalla kielletty.
-Kuka on tuo peloittavan suuri mies, joka nyt kohottaa tapparaansa?
-Ellen tietäisi veljeni suuren Elefantin kuolleen, niin voisinpa melkein
-vannoa, että se on hän niiltä ajoilta, jolloin hän kukisti Zwiden.
-Tuommoinen hän oli vartaloltaan ja noin juuri hänkin käänteli päätään
-silmäillen ympärilleen kuin leijona."
-
-"Hän on luullakseni Bulalio, kirveskansan päällikkö, oi kuningas",
-vastasin minä.
-
-"Entä tuo toinen? Iso mies hänkin. Enpä ole milloinkaan nähnyt
-tuommoista paria!"
-
-"Olenpa melkein varma, että se on Susi-Galazi, Bulalion veriveli ja
-lähin mies", vastasin minä jälleen.
-
-Heidän jäljessään tulivat kirveskansan soturit, aseinaan nyt vain
-lyhyet kepit. He tulivat nelimiehisissä riveissä päät alhaalla ja
-mustat kilvet eteenpäin ojennettuina, ryhmittyen Susi-veikkojen taakse,
-kunnes kaikki olivat saapuvilla. Halakazi-vangit tuotiin viimeiseksi --
-suuri joukko naisia, poikia ja tyttöjä, jotka painautuivat sotureiden
-taakse kuin pelästynyt vasikkalauma.
-
-"Komea näky totisesti", sanoi Dingaan katsellessaan tuota
-mustakilpisten ja mustatöyhtöisten soturien jylhää joukkoa.
-"Minullakaan ei ole rykmenteissäni uljaampaa väkeä ja kuitenkin minä
-näen nämä vasta nyt ensi kerran", ja hän rypisti jälleen kulmiaan.
-
-Umslopogaas kohotti äkkiä tapparansa ja syöksähti täyteen juoksuun
-komppaniat jäljessään. He tulivat aivan kohti töyhdöt ilmanvedosta
-taaksepäin taipuneina, kunnes minä luulin heidän aikovan polkea meidät
-mäsäksi, mutta päästyään kymmenen askeleen päähän kuninkaasta
-Umslopogaas kohotti jälleen Itkuntekijän ja Galazi Vartijan, jolloin
-jokainen pysähtyi paikalleen tomun tuoksiessa. Soturit olivat
-pysähtyneet pitkiin suljettuihin riveihin päät alhaalla ja kilvet
-eteenpäin ojennettuina. Seisottuaan niin noin minuutin verran
-Umslopogaas kohotti Itkuntekijän kolmannen kerran, jolloin joka mies
-ponnahti varpailleen sysäten kilven korkealle ilmaan ja joka kurkusta
-kajahti: "_Bayéte_!"
-
-"Komea näky, komea näky", sanoi Dingaan jälleen, "mutta nämä soturit,
-jotka eivät ole tehneet minulle tahi edeltäjälleni, suurelle
-Elefantille, pienintäkään palvelusta, on liian hyvin harjoiteltu, ja
-tuo Bulalio on, sanon minä, liian etevä päällikkö. Tulkaa tänne, te
-kaksi!" huusi hän sitten.
-
-Susi-veikot astuivat esiin aivan kuninkaan eteen, joka katseli heitä
-hetkisen silmää rävähdyttämättä, noiden molempien katsoessa yhtä
-tiukasti takaisin.
-
-
-
-
-VII.
-
-LILJAN LUOVUTUS.
-
-
-"Mitkä ovat nimenne?" kysyi Dingaan.
-
-"Bulalio Tappaja ja Susi-Galazi, oi kuningas", vastasi Umslopogaas.
-
-"Sinäkö siis lähetit kerran terveisiä suurelle Elefantille, joka on
-kuollut, Bulalio?"'
-
-"Aivan niin, oi kuningas. Minä lähetin terveiset, mutta mikäli olen
-kuullut, teki sanansaattajani Masilo enemmänkin kuin mitä terveiseni
-sisälsivät, sillä hänhän murhasi suuren Elefantin. Tuo Masilo oli hyvin
-ilkeäsydäminen mies."
-
-Dingaan hätkähti hiukan, sillä hän tiesi itse aivan hyvin asian oikean
-laidan, kun oli ollut itse teossa mukana, mutta hän luuli, ettei tuo
-kaukaisilta seuduilta tullut päällikkö ollut kuullut mitään sellaista,
-minkä vuoksi hän ei virkkanut terveisistä sen enempää.
-
-"Kuinka rohkenette astua eteeni asestettuina? Ettekö tiedä, että se on
-kuoleman uhalla kielletty?"
-
-"Emme, oi kuningas", vastasi Umslopogaas. "Sanottakoon sitäpaitsi, että
-vain tämä tappara, eikä mikään muu, oikeuttaa minut hallitsemaan
-kansaani. Jos minut nähdään ilman tätä, voi jokainen, joka kykenee,
-anastaa paikkani, sillä tämä tappara on kirveskansan kuningatar, ja sen
-hallitsija on sen palvelija."
-
-"Kumma tapa", sanoi Dingaan, "mutta olkoon. Entä sinä, Susi, miten on
-sinun aseesi laita?"
-
-"Tämä nuija on henkivartijani, oi kuningas", vastasi Galazi. "Jos minut
-nähdään ilman tätä nuijaa, voi jokainen, joka kykenee, ottaa henkeni,
-sillä tämä nuija on minun vartijani enkä minä sen."
-
-"Et ole kuunaan ollut lähempänä menettää sekä nuijaa että henkeäsikin",
-sanoi Dingaan tuimasti.
-
-"Voipa niin olla, oi kuningas", vastasi Galazi. "Kun hetki on tullut,
-lopettaa Vartija epäilemättä vartioimisensa."
-
-"Olette outo pari", sanoi Dingaan. "Missä olette nyt olleet ja mitä
-asiaa teillä on tänne Elefantin kaupunkiin?"
-
-"Tulemme kaukaa, oi kuningas!" vastasi Umslopogaas. "Olemme vaeltaneet
-pitkän matkan etsiessämme erästä kukkaa eräälle kuninkaalle, millä
-retkellä tallasimme erään puutarhan Swazi-maassa, jonka hoitajat ovat
-tuolla" -- hän viittasi vankijoukkoon -- "ja jossa käyskennellyt karja
-on porttiesi edessä."
-
-"Hyvä on, Bulalio! Puutarhurit näen ja karjan ammumisen kuulen, mutta
-missä on tuo kukka? Missä on kukka, jota lähditte Swazi-maan mullasta
-etsimään? Oliko etsimänne kukka ehkä joku lilja?"
-
-"Niin oli -- Liljahan se oli, oi kuningas, ja nyt on tuo Liljankukka
-valitettavasti kuihtunut, oi kuningas! Jäljellä on vain varsi,
-kuihtunut ja kellastunut sekin, kuin ihmisen luuranko."
-
-"Mitä sinä tarkoitat?" huudahti Dingaan kavahtaen ylös.
-
-"Sen saa kuningas pian nähdä", vastasi Umslopogaas, kääntyen takanaan
-seisovien päälliköittensä puoleen, joille hän sanoi pari sanaa. Rivit
-aukenivat, ja neljä soturia astui esiin kantaen olkapäillään paareja,
-joilla lepäsi jokin raakoihin härän vuotiin kiedottu esine. Soturit
-tervehtivät ja laskivat taakkansa kuninkaan eteen.
-
-"Avatkaa!" käski Umslopogaas. Vuodat kierrettiin auki ja näkyviin tuli
-suolaan peitetty nuoren tytön ruumis, tytön, joka oli kerran ollut
-kaunis ja suloinen.
-
-"Tuossa on Liljankukan varsi, oi kuningas", sanoi Umslopogaas viitaten
-tapparallaan ruumiiseen, "kukka on kuihtunut aikansa kukoistettuaan."
-
-Dingaan tuijotti eteensä ja syvä katkeruus valtasi hänen mielensä,
-sillä hän ei ollut toivonut mitään niin hartaasti ja kiihkeästi kuin
-saada Lilja omakseen.
-
-"Viekää haaska pois ja heittäkää koirille!" huusi hän. "Joutuin! Tahdon
-saada heti tietää, miten tyttö sai surmansa, josta rikoksesta minä
-vaadin sinut tilille, Bulalio. Punnitse tarkoin sanasi ja vastaa hyvin,
-sillä nyt on henkesi vastauksesi varassa."
-
-Umslopogaas kertoi sepittämänsä jutun, jonka tiedät, isäni, ja kun hän
-oli lopettanut, astui Galazi esiin ja kertoi, mitä hän tiesi
-tapahtumasta, kuinka hän oli nähnyt erään soturinsa iskevän tytön
-kuoliaaksi, minkä soturin hän oli vihansa vimmassa sitten itse iskenyt
-kuoliaaksi. Ja muutamat päälliköt, jotka olivat nähneet sekä tytön että
-soturin, todistivat Umslopogaasin ja Galazin puhuneen totta.
-
-Dingaan oli sangen vihastunut, mutta tehtyä ei voinut kukaan
-tekemättömäksi saada. Lilja oli kuollut ja ainoa syyllinen oli jo
-saanut hengellään vastata teostaan ollen siten Dingaanin käden
-saavuttamattomissa.
-
-"Lähtekää täältä, te molemmat", sanoi hän Susi-veikoille, "ja viekää
-soturinne mukananne. Minä otan karjan ja vangit. Ja olkaa sangen
-kiitolliset, että säästän kurjan henkenne, sillä te olette
-käyttäytyneet sangen sopimattomasti. Lähditte luvattani sotapolulle
-sillä seurauksella, että tyttö, jota sydämeni niin hartaasti ikävöi,
-sai surmansa. Toitte tosin hänen ruumiinsa minulle, mutta ette hänen
-henkeään."
-
-Kun kuningas sanoi säästävänsä heidän henkensä, hymyili Umslopogaas
-julmasti katsahtaen sotureihinsa. Sitten hän tervehti kuningasta ja
-kääntyi mennäkseen. Mutta samassa juoksi riveistä eräs soturi Dingaanin
-eteen ja huudahti:
-
-"Salliiko kuningas, että sanon kuninkaalle totuuden, ja saanko sitten
-levätä kuninkaan suojeluksessa?"
-
-Soturi oli sama, joka oli ollut vahtipäällikkönä sinä yönä, jolloin
-kolme henkilöä meni holvikäytävän läpi ja vain kaksi palasi, sama mies,
-jonka Umslopogaas oli sitten alentanut tavalliseksi soturiksi.
-
-"Puhu ja ole hyvässä turvassa", vastasi Dingaan.
-
-"Oi kuningas", sanoi soturi, "korvasi on täytetty valheilla. Yönä,
-jolloin halakazit lyötiin, olin minä vahtipäällikkönä heidän
-luolavarustuksensa portilla. Yö oli hiljainen ja tähtikirkas ja minua
-alkoi jo väsyttää päivän rasitusten jälkeen, kun samassa kuulin
-askeleita ja portille ilmestyi kolme henkeä -- Bulalio, Susi-Galazi ja
-eräs kolmas, joka oli pitkä ja solakka ja kantoi kilpeään korkealla --
-näin. He menivät nopeasti ohitseni, mutta tuon kolmannen vaippa hipaisi
-minua sysäytyen hiukan sivulle, ja vaipan alla ei ollut miehen rinta,
-oi kuningas, vaan naisen -- naisen, joka oli melkein valkoinen
-väriltään ja sangen ihana. Ja vetäistessään vaipan paikoilleen tuo
-kolmas liikahdutti kilpeään. Kilven takana eivät olleet miehen kasvot,
-oi kuningas, vaan tytön -- tytön, joka oli kuuta kauniimpi ja jonka
-silmät olivat tähtiä kirkkaammat. Portista meni kolme, mutta vain kaksi
-palasi, oi kuningas, ja kurkistaessani heidän jälkeensä minusta näytti,
-että tuo kolmas kiiruhti nopeasti ulkopuolella näkyvälle tasangolle
-juosten niinkuin tytöt juoksevat. Tiedustellessani vahtipäällikkönä
-elefantti Bulaliolta, mihin tuo kolmas oli joutunut, vastasi Bulalio,
-että heitä oli ollutkin vain kaksi. Vangeista ei sitäpaitsi käsketty
-ketään toteamaan, kuka tuo kuollut tyttö oli, mikä oli nyt myöhäistä,
-ja soturi, joka oli maannut kuolleena tytön vieressä, ei ollut saanut
-surmaansa Galazin nuijasta. Hänet oli eräs halakazi tappanut luolan
-ulkopuolella. Näin omin silmin hänen kaatuvan ja tapoinpa vielä hänen
-surmaajansakin. Ja vielä yksi seikka, oi sinä maailman valtias,
-arvokkaimmat vangit ja parhain karja eivät ole täällä, vaan Bulalion,
-kirveskansan päällikön suuressa kylässä. Olen puhunut, oi kuningas,
-koska sydämeni ei siedä valhetta. Olen sanonut sinulle totuuden, oi
-kuningas, niin että suojele sinä nyt minua noiden Susi-veikkojen
-raivolta, sillä he eivät tunne sääliä."
-
-Petturin puhuessa oli Umslopogaas siirtynyt tuuma tuumalta aivan
-huomaamatta yhä lähemmäksi, kunnes hän olisi voinut ulottua mieheen
-keihäällä. Kukaan ei huomannut tätä, paitsi minä ja ehkä Galazikin,
-sillä kaikki tuijottivat Dingaanin kasvoihin kuin lähenevään
-myrskypilveen.
-
-"Älä pelkää, soturi", sähähti Dingaan pyöritellen silmiään; "leijonan
-käpälä suojelee sinua, palvelijani."
-
-Kuningas ei ollut ehtinyt sanoa sanottavaansa loppuun saakka, kun
-Umslopogaas ponnahti ääntä päästämättä petturin kimppuun. Umslopogaasin
-katse oli kauhea nähdä, kun hän iskeytyi paljain käsin mieheen kiinni
-vääntäen hirveällä voimallaan silmänräpäyksessä niskat nurin niinkuin
-lapsi taittaa kepakon. Kaikki kävi niin nopeasti, etten ehtinyt nähdä,
-mitä oikein tapahtui -- kuulin vain ilkeän rasahduksen ja miehen
-hengetön ruumis lennähti korkeassa kaaressa Dinganin jalkojen juureen
-Umslopogaasin huudahtaessa kaikuvalla äänellä:
-
-"Siinä on palvelijasi, kuningas! Totisesti saa hän nyt levätä
-suojeluksessasi!"
-
-Sanoja seurasi syvä hiljaisuus, sillä kaikki olivat aivan tyrmistyneet
-pelosta ja hämmästyksestä. Olihan tapahtunut jotakin ennenkuulumatonta.
-
-"Tappakaa hänet!" sähähti Dingaan vihdoin raivosta vavisten. "Tappakaa
-tuo koira ja kaikki hänen seuralaisensakin!"
-
-"Nytpä sitten alkaakin peli, jota minäkin osaan", vastasi Umslopogaas.
-"Hei, te kirveskansan soturit! Aiotteko sallia noiden merkittyjen
-rottain tappaa teidät?" ja hän viittasi Itkuntekijällä sotureihin,
-jotka olivat selvinneet hengissä roviosta, mutta joiden kasvoja tuli
-oli kärvennellyt.
-
-Riveistä kajahti hillitön naurunrähäkkä, jota seurasi jymisevä huuto:
-
-"Emme suinkaan, Bulalio!"
-
-Soturit kääntyivät vihollisiinsa päin, ja kaikkialta kuului kilpien
-kuminaa.
-
-Umslopogaas oli samassa miestensä luona, ja kuninkaan soturit
-hyökkäsivät eteenpäin täyttämään kuninkaan käskyä. Mutta silloin
-syöksyi Susi-Galazi kuninkaan eteen ja ärjäisi heilauttaen nuijansa
-korkealle:
-
-"Seis!"
-
-Huutoa seurasi haudanhiljaisuus, sillä kaikki näkivät, että Dingaanin
-pää oli nyt Vartijan synkässä ja uhkaavassa varjossa.
-
-"On aivan turhaa uhrata kuolemalle niin monta miestä, kun yksikin
-riittää", huusi Galazi jälleen. "Jos näen keihään välähdyksenkään, niin
-Vartija putoaa siihen, jossa sen varjo nyt on, ja katso! maailmassa on
-yhtä kuningasta vähemmän. Yksi sana, kuningas!"
-
-Dingaan katsahti tuohon edessään seisovaan rotevaan mieheen ja tunsi
-nuijan viileän varjon otsallaan. Hän alkoi vavista -- mutta nyt pelosta
-ja kauhusta. "Menkää rauhassa!" sanoi hän.
-
-"Hyvin sanottu, kuningas", virkkoi Galazi irvistäen ja vetäytyi
-hitaasti miestensä luo huudahtaen: "Ylistetty olkoon kuningas! Kuningas
-käskee lastensa poistua rauhassa!"
-
-Mutta kun Dingaan tunsi kuoleman varjon siirtyvän otsaltaan, aikoi hän
-raivoissaan sittenkin antaa käskyn sotureilleen käydä vieraiden
-kimppuun, ja minä sain vain suurella vaivalla hänet hillityksi.
-
-"Lausut oman kuolemantuomiosi, jos annat hyökkäyskäskyn, oi kuningas",
-sanoin minä. "Bulalio murskaa kantapäällään tuommoiset miehet kuin mitä
-sinulla nyt on käytettävänäsi, ja Vartija kääntyy vielä kerran
-katsomaan sinua."
-
-Dingaan ymmärsi tämän ja hillitsi mielensä, sillä kaupungissa ei ollut
-muita rykmenttejä kuin tuo tulen korventama. Muut oli lähetetty
-Nataliin buureja murhaamaan. Mutta hänen täytyi saada verta, ja hän
-kääntyi minuun päin karjaisten:
-
-"Sinä olet kurja petturi, Mopo, minkä olen jo tiennyt kauan, ja minä
-teen sinulle saman, minkä tuo koira teki äsken palvelijalleen!" Ja hän
-iski keihäällään minua kohti.
-
-Mutta minä arvasin hänen tarkoituksensa ja väistin iskun hyppäämällä
-korkealle ilmaan. Sitten käännyin ja pakenin nopeasti muutamien
-soturien kiiruhtaessa jälkeeni. Kirveskansan viimeiset komppaniat
-olivat vielä lähellä ja huomasivat sitäpaitsi tuloni, niin että
-viimeisenä kulkeva Umslopogaas riensi heti minua vastaan, jolloin
-takaa-ajajani seisahtuivat tohtimatta tulla tapparan ulottuville.
-
-"Minulla ei ole enää sijaa täällä kuninkaan luona, poikani"; sanoin
-minä Umslopogaasille.
-
-"Älä pelkää, isäni, kyllä minä sinulle sijan löydän", vastasi
-Umslopogaas.
-
-Huusin sotureille, jotka olivat minua takaa-ajaneet, seuraavat
-terveiset kuninkaalle vietäviksi:
-
-"Sanokaa kuninkaalle, että hän teki kovin pahasti ajaessaan minut
-luotaan, sillä minä, Mopo, autoin hänet valtaistuimelle ja vain minä
-voin hänet siellä pysyttääkin. Sanokaa hänelle myös, että hän tekee
-vielä pahemmin, jos hän lähtee minua tavoittelemaan, sillä päivä,
-jolloin jälleen kohtaamme, on oleva hänen kuolinpäivänsä. Niin sanoo
-Mopo, _inyanga_, Mopo tietäjä, joka ei ole milloinkaan ennustanut
-väärin."
-
-Lähdimme liikkeelle ja kun minä palasin Umgugundhlovuun, tulin
-polttamaan kaikki, mitä Dingaan oli jättänyt polttamatta, ja kun
-seuraavan kerran näin Dingaanin, niin -- ah, siitä kerron tuonnempana.
-
-Kukaan ei estänyt lähtöämme, ja kun olimme kulkeneet hetkisen, pysähtyi
-Umslopogaas ja sanoi:
-
-"Haluaisinpa palata sinne, josta tulimme, ja tappaa tuon Dingaanin,
-ennenkuin hän tappaa minut."
-
-"On kuitenkin parempi jättää pelästynyt leijona rauhaan tiheikköönsä,
-poikani", sanoin minä, "sillä ahdistettu leijona on hyvin vaarallinen.
-Voit olla varma, että Umgugundhlovussa ovat nyt kaikki aseissa, sekä
-nuoret että vanhat, ja vaikka Dingaan pelkäsi äsken, iskee hän nyt
-henkensä edestä. Et tappanut häntä, kun olisit voinut sen tehdä, ja nyt
-on tilaisuus mennyt."
-
-"Järkevästi sanottu", virkkoi Galazi. "Soisinpa, että olisin antanut
-Vartijan pudota siihen, johon sen varjo lankesi."
-
-"Mikä on neuvosi siis nyt, isä?" kysyi Umslopogaas.
-
-"Tämä: te molemmat kokoatte väkenne ja karjanne ja lähdette
-Kummitusvuoren varjosta ja tunkeudutte pohjoiseen Mosilikatze Leijonan
-jälkiä seuraten, joka väistyi pois Chakan tieltä. Siellä sitten
-hallitsette yhdessä tahi erillänne tarvitsematta uneksiakaan
-Dingaanista."
-
-"Ei käy laatuun, isä", vastasi Umslopogaas. "Tahdon olla Kummitusvuoren
-vaiheilla niin kauan kuin suinkin voin."
-
-"Niin minäkin", sanoi Galazi, "ja mieluummin aivan sen kallioiden
-keskellä. Mitä! Pitäisikö susieni metsästää yksin? Antaisinko
-Harmaakuonon, Valkohampaan, Verenjuojan ja Kuoleman kutsua tovereineen
-minua turhaan?"
-
-"Olkoon niin, lapset. Te olette nuoria ettekä välitä vanhemman
-neuvoista. Heittäkäämme siis kaikki sallimuksen huomaan."
-
-Sanoin niin, sillä en tiennyt, miksi Umslopogaas ei tahtonut jättää
-majaansa. Syy oli se, että hän oli käskenyt Nadan kiiruhtaa sinne häntä
-odottamaan.
-
-Myöhemmin Nadan tavattuaan hän olisi lähtenyt mielelläänkin, mutta
-silloin oli taivas taas kirkas ja pilvetön; myrskyä ennustavat pilvet
-olivat hajautuneet joksikin ajaksi.
-
-Oi, jos Umslopogaas olisi noudattanut neuvoani! Hän hallitsisi nyt
-kuninkaana tarvitsematta harhailla henkipattona vieraissa maissa, en
-tiedä missä; ja Nada eläisi ja kirveskansa olisi vieläkin olemassa.
-
-Kun Dingaan sai terveiseni, pelästyi hän suuresti, sillä hän tiesi,
-etten milloinkaan valehdellut.
-
-Hän hillitsi kätensä hetkeksi eikä lähettänyt armeijaa Umslopogaasia
-tuhoamaan, sillä saattoihan käydä niin, kuin olin ennustanut, että se
-koituisi hänen kuolemakseen. Ja ennenkuin pelko oli ehtinyt hävitä, oli
-Dingaanilla täysi työ amaboonain kanssa, jotka olivat murhista
-raivostuneina alkaneet sodan häntä vastaan. Hän tarvitsi kaikki
-soturinsa tuohon sotaan voimatta ajatellakaan kostoretkeä jotakin
-vähäpätöistä kaukana pohjoisessa asuvaa päällikköä vastaan.
-
-Hän oli kuitenkin äärimmilleen hirmustunut sen johdosta, mitä oli
-tapahtunut, ja murhasi tapansa mukaan suuren joukon viattomia ihmisiä
-kostonhimoaan tyydyttääkseen.
-
-
-
-
-VIII.
-
-UMSLOPOGAAS SAA TIETÄÄ, KUKA HÄN ON.
-
-
-Umslopogaas kertoi matkan varrella sotaretkestään kaikki, minkä
-kannatti kertoa,'ja kuinka hän oli löytänyt Nadan.
-
-Kuullessani, että Nada-tyttäreni oli vielä elossa, minä itkin ilosta,
-mutta olin samoinkuin Umslopogaaskin pelon ja epäilysten vallassa,
-sillä matka Swazi-maasta Kummitusvuorelle on kovin pitkä yksinäisen
-ja turvattoman tytön kulkea. En maininnut vielä toistaiseksi
-Umslopogaasille mitään hänen syntyperästään, sillä matkalla saimme vain
-harvoin olla kahdenkesken, ja puillakin on korvat, ja tuuli, joka olisi
-kuullut kuiskauksemme, olisi voinut kuiskata samat sanat kuninkaan
-korvaan. Tiesin kyllä, että aika oli tullut ilmaista salaisuus, sillä
-aikeeni oli saada Umslopogaas julistetuksi Chakan pojaksi. Mutta kaikki
-nuo tuumat raukesivat tyhjiin, koska oli niin määrätty, isäni.
-
-Olisinpa tiennyt silloin, kun tapoin Chakan, että Umslopogaas
-eli vielä, niin luultavasti olisin ajanut tahtoni perille ja
-Umslopogaasista olisi tullut kuningas. Tahi jos Dingaan olisi saanut
-Liljan ja Umslopogaasista olisi tehty mahtava mies, niin suunnitelmani
-olisivat ehkä toteutuneet. Mutta kaikki kävi toisin. Tuo Lilja-tyttö ei
-ollut kukaan muu kuin Nada, ja kuinka olisi Umslopogaas voinut
-luovuttaa Dingaanille Nadaa, minun tytärtäni, jota hän luuli
-sisarekseen, vastoin tämän tahtoa? Nadan takia olivat Umslopogaas ja
-Dingaan nyt veriviholliset ja samasta syystä olin minäkin joutunut
-epäsuosioon ja pakolaiseksi, jonka neuvot eivät enää kelvanneet
-kuninkaalle.
-
-Kaikki täytyi siis alkaa alusta, ja kävellessäni soturien keralla
-Kummitusvuorta kohti, minä ajattelin asiaa usein ja kiinteästi,
-puhumatta kuitenkaan mitään vielä.
-
-Vihdoin saavuimme eräänä päivänä Kummitusvuoren juurelle, nähden
-jälleen tuon vuoren huipulla istuvan vanhan velhottaren kivikasvot, ja
-jo samana iltana me marssimme laulaen kirveskansan kaupunkiin. Mutta
-Galazi ei ollut silloin enää mukanamme; hän oli kiitänyt vuorelle
-suttensa luo, ja kun sivuutimme vuoren, kuulimme jo kaukaa
-tervetulotoivotuksen, jonka sudet ulvoivat hänelle. Lähestyessämme
-kaupunkia, tulivat kaikki naiset ja lapset Zinitan johdolla meitä
-vastaanottamaan. Riemuiten ja iloiten he tulivat, mutta kuullessaan ja
-nähdessään, kuinka monta puuttui niistä, jotka olivat kuukausi sitten
-lähteneet retkelle, muuttui heidän ilonsa murheeksi ja itku ja
-valitukset kuuluivat taivaaseen saakka.
-
-Umslopogaas tervehti ystävällisesti Zinitaa, ja kuitenkin tuntui
-minusta niinkuin jotakin olisi puuttunut. Zinita puheli ensin hyvin
-lempeästi, mutta kuultuaan kaikki, mitä oli tapahtunut, hänen sanansa
-muuttuivat koviksi ja katkeriksi.
-
-"Näetkös nyt, Bulalio", sanoi hän, "miten kävi, kun kallistit korvasi
-tuon vanhan hupakon jaaritteluille, joka sanoo olevansa nimeltään
-'suu'!" -- Hän tarkoitti minua, isäni. -- "Niin, suu hän onkin, suu,
-josta purkautuu vain järjettömyyksiä ja valheita! Minkä neuvon antoi
-hän sinulle -- että lähtisit sotaretkelle halakazeja vastaan ja
-toimittaisit erään tytön Dingaanille! Ja mitä teit sinä -- hyökkäsit
-halakazein kimppuun, ja olet tuolla suurella tapparallasi epäilemättä
-murhannut paljon viattomia ihmisiä, ja melkein puolet kirveskansan
-sotureista olet jättänyt Swazi-maan luoliin mätänemään, tuoden
-ikäänkuin korvaukseksi pienen lauman mitätöntä ja pienikasvuista karjaa
-sekä joukon tyttöjä ja lapsia, joita meidän täytyy nyt elättää.
-
-"Eikä siinä kaikki. Sanoit meneväsi hakemaan erästä tyttöä Dingaanille,
-mutta kun löysit tytön, annoit hänen mennä, koska hän oli, kuten
-sanoit, sisaresi eikä huolinut Dingaanista, niinkuin kuningas ei olisi
-kyllin hyvä tuolle sisarellesi. Sitten koetit kieräillä kuninkaalle
-suojellaksesi sisartasi, mutta kepposesi huomattiin, jolloin surmasit
-erään miehen Dingaanin silmien edessä ja pakenit tuoden tämän vanhan
-hullun mukanasi, että hän neuvoisi sinulle kaikki juonensa.
-Olet menettänyt puolet miehistäsi, vähämielisen olet ottanut
-neuvonantajaksesi, ja ärsyttämällä kuninkaan olet hankkinut itsellesi
-vihollisen, joka tappaa meidät kaikki. Wow! Bulalio! Jatka niinkuin
-olet alkanutkin, ja olkoot suunnitelmasi aina yhtä nerokkaat."
-
-Zinitalla oli terävä kieli, ja minun täytyy sanoa, että hänen
-sanoissaan oli hiukan perääkin. Istuin vaiti ja kuuntelin
-kärsivällisesti loppuun saakka, ja Umslopogaas oli myös vaiti, vaikka
-hän olikin äärimmäisen närkästynyt, sillä sanat tulivat niin kiivaasti
-ja keskeytymättä, ettei siinä olisi toinen saanut ääntään kuuluviin,
-vaikka olisi kuinka koettanut.
-
-"Hiljaa, vaimo!" sanoin minä vihdoin. "Älä puhu pahaa viisaista
-ihmisistä, jotka olivat saaneet kokea paljon, ennenkuin sinä olit
-syntynytkään."
-
-"Äläkä puhu pahaa miehestä, joka on isäni", ärjäisi Umslopogaas. "Niin,
-tämä Suu, jota haukut ja soimaat, on isäni Mopo, vaikka et sitä tiedä."
-
-"Sitten on keskuudessamme mies, jonka isä on tavallista hassahtavampi.
-Tämäpä oli uutisista pahin."
-
-"Ja edessämme on nainen, jonka kieli olkoon iäisesti kirottu", karahti
-Umslopogaas hypäten ylös. "Ulos majastani, Zinita, ja paina tämä
-visusti mieleesi. Jos kuulen sinun vielä kerran herjaavan isääni, niin
-saat mennä omaa majaasi hiukan etemmäksi. Hylkään sinut ja karkoitan
-luotani. Kärsivällisyyteni on nyt lopussa."
-
-"Minä menen", sanoi Zinita. "Kaunista kohtelua todellakin! Tein sinusta
-päällikön ja nyt sinä uhkaat hylätä minut."
-
-"Käteni teki minusta päällikön", sanoi Umslopogaas tyrkäten Zinitan
-ulos.
-
-"On surkeata joutua naimisiin tuommoisen äkäpussin kanssa", lisäsi hän
-sitten huoaten raskaasti.
-
-"Onpa niinkin, Umslopogaas, onpa niinkin, mutta sellaisia taakkojahan
-me miehet saamme useinkin kantaa raahustaa. Ota opiksi, poikani, ja ole
-niin vähän kuin suinkin naisten kanssa tekemisissä. Älä ainakaan
-rakasta niitä liiaksi, niin saat olla paremmin rauhassa." Sanoin
-sanottavani hymyillen ja toivoin, että Umslopogaas olisi pannut sanat
-mieleensä, sillä rakkaus naisiin vei Umslopogaasin turmioon!
-
-Siitä on jo kauan, mutta aivan nykyisin kuulin, että Umslopogaas oli
-paennut pohjoiseen kodittomana henkipattona erään naisen tähden, joka
-petti hänet katalasti punoen sellaisen juonen, että Umslopogaasia
-syytettiin erään Lousta-nimisen miehen murhasta, joka oli Umslopogaasin
-veriveli niinkuin Galazikin oli ollut. En tiedä asiaa sen tarkemmin,
-mutta sen tiedän, etten näe Umslopogaasia enää milloinkaan. Häntä
-vaivasi sama heikkous kuin setäänsä Dingaaniakin, ja tuo heikkous on
-nyt saattanut hänet lopullisesti turmioon.
-
-Kahden kesken jäätyämme istuimme hetkisen hiljaa ja minä olin
-kuulevinani rotan rapisuttavan katto-olkia. Sitten sanoin:
-
-"Umslopogaas, vihdoinkin on hetki tullut ilmaista sinulle eräs
-salaisuus, jota olen säilyttänyt syntymästäsi saakka."
-
-"Puhu, isäni", sanoi hän ihmetellen.
-
-Hiivin ovelle ja katsoin ulos. Ulkona oli pimeä enkä nähnyt tahi
-kuullut mitään, mutta ollen varovainen mies, minä kiersin majan ympäri.
-Ah, isäni, kun tahdot kertoa salaisuuden, niin älä varmistu niin
-helposti. Ei ole kylliksi, että katsot ulos ja kierrät majasi ympäri.
-Tutki permanto ja tarkasta kattokin, ja kun olet tehnyt kaiken tuon,
-mene muualle ja kerro vasta sitten asiasi. Nainen oli oikeassa,
-valkoisista hiuksistani ja kaikesta viisaudestani huolimatta minä olin
-ajattelematon narri. Ellen olisi ollut niin typerä kuin olin, olisin
-savustanut katto-olkiin piiloutuneen rotan ulos, ennenkuin avasin
-suuni. Sillä tuo rotta oli Zinita, isäni -- Zinita, joka oli pimeän
-suojassa kiivennyt katolle ja makasi nyt siellä korva räppänän suulla
-kuullen jokaisen sanamme. Oli konnantyö tehdä niin ja tekijälleen mitä
-turmiotatuottavin enne, mutta eiväthän naiset välitä kunniasta
-halutessaan saada tietää toisten salaisuuksia, ei kunniasta eikä
-enteistä.
-
-Kun en nähnyt mitään, palasin majaan ja kerroin tarkasti kaikki
-aavistamatta, että kuolema piti meitä koko ajan silmällä naisen
-haahmossa majan katolla maaten. "Kuule", sanoin minä, "sinä et ole
-minun poikani, Umslopogaas, vaikka oletkin aina sanonut minua isäksesi.
-Olet arvokkaamman puun vesa."
-
-"Isyyteesi olen aina ollut tyytyväinen", vastasi Umslopogaas, "ja
-sukusi on minulle kyllin hyvä. Kenen poika olen sitten?"
-
-Kumarruin eteenpäin ja kuiskasin, mutta kuiskasin valitettavasti
-kuitenkin liian kovasti: "Suuri Elefantti, joka on kuollut, oli isäsi.
-Olet Chakan ja sisareni Balekan poika."
-
-"Olen siis kuitenkin sukulaisesi, Mopo, mistä olen sangen iloinen.
-Wow! Kukapa olisi voinut arvata, että olen tuon _Silwanan_, tuon
-hyeena-miehen poika? Siitä syystä minä ehkä rakastankin Galazin
-tavoin sutten seuraa, vaikka sydämessäni ei ole rakkauden hiventäkään
-isääni tahi ketään hänen omaistaan kohtaan."
-
-"Eipä sinulla ole syytäkään rakastaa häntä, Umslopogaas, sillä hän
-murhasi äitisi ja olisi murhannut sinutkin. Mutta Chakan poika olet
-etkä kenenkään muun."
-
-"Miehellä, joka voi erottaa isänsä väkijoukosta, täytyy olla terävät
-silmät. Mutta salaisuuden, jonka nyt ilmaisit, olen ennenkin kuullut,
-vaikka olin unhottanut sen."
-
-"Keneltä, Umslopogaas? Tunti sitten se oli vain yhden henkilön
-tiedossa; kaikki muut, jotka kerran tiesivät sen, ovat kuolleet. Nyt on
-kaksi, jotka tietävät asian" -- ah, isäni, minä luulin meidän olevan
-kahdenkesken -- "niin että keneltä siis saatoit kuulla sen?"
-
-"Eräältä vainajalta. Galazi kuuli sen eräältä kuolleelta, joka istui
-Kummitusvuoren luolassa. Vainaja oli sanonut, että Galazi saa
-veljekseen erään Umslopogaas Bulalio-nimisen miehen, Chakan pojan,
-jonka leijona tuo hänelle. Galazi toisti tarkalleen sanat minulle,
-mutta olin unhottanut ne."
-
-"Näyttää siltä kuin kuolleetkin tietäisivät jotakin", sanoin minä.
-"Katso, tänään olet nimeltäsi Umslopogaas Bulalio ja tänään minä
-julistan sinut Chakan pojaksi. Mutta kuule kertomukseni."
-
-Kerroin hänelle kaikki hänen syntymästään lähtien, ja kun mainitsin,
-mitä Baleka, hänen äitinsä, oli sanonut uneni kuultuaan ja kuinka
-sankarillisesti hän oli kuollut, purskahti Umslopogaas itkuun,
-Umslopogaas, jonka silmissä kyyneleet olivat outo näky. Mutta kun
-kertomukseni alkoi lähetä loppuaan, huomasin minä, että hänen
-ajatuksensa harhailivat muualla, hän kuunteli kuin mies, jonka mieltä
-painoi jokin raskas taakka, ja ennenkuin olin lopettanutkaan, keskeytti
-hän:
-
-"Jos olen Chakan ja Balekan poika, niin Nada ei olekaan sisareni,
-Mopo-setä?"
-
-"Hän on serkkusi, Umslopogaas."
-
-"Läheinen sukulainen siis, mutta se ei merkitse mitään", ja hänen
-kasvonsa kirkastuivat. Katsoin häneen kysyvästi.
-
-"Menit niin synkän näköiseksi, setäni. Tarkoitukseni on mennä naimisiin
-Nadan kanssa, jos hän vielä elää, sillä minulle selviää nyt, etten ole
-milloinkaan rakastanut ketään naista niinkuin rakastan Nadaa." Hänen
-puhuessaan minä kuulin jälleen rapinaa katosta.
-
-"Nai hänet, jos tahdot, Umslopogaas", vastasin minä, "mutta luulenpa,
-että eräs Zinita, sinun _inkosikasi_, tahtoo myös sanoa jonkun sanan
-tässä asiassa."
-
-"Zinita on kylläkin ensimmäinen vaimoni, mutta voiko hän estää minua
-ottamasta toisia vaimoja maan tavan mukaan?" vastasi Umslopogaas
-vihaisesti, ja hänen ärtyisyytensä ilmaisi minulle, että hän pelkäsi
-Zinitan vihaa.
-
-"Hyvä ja kannatettava tapa", sanoin minä, "mutta tapa, joka on aina
-aiheuttanut paljon selkkauksia. Ehkä Zinita on hyvinkin tyytyväinen,
-jos hän saa edelleenkin pysyä entisessä asemassaan ja sinä rakastat
-häntä kuten ennenkin. Mutta hänestä jo kylliksi. Nada ei ole vielä
-luonasi ja ehkä emme löydäkään häntä milloinkaan. Katsos, Umslopogaas,
-hartain toivoni on, että sinä olisit syntyperäsi oikeudella Zulu-maan
-hallitsija, ja vaikka asianhaarat ja olosuhteet näyttävät viittaavan
-toisaalle, luulen kuitenkin voivani toteuttaa toiveeni."
-
-"Miten?" kysyi Umslopogaas.
-
-"Monet mahtavat päälliköt, jotka ovat minun ystäviäni, vihaavat
-Dingaania, eikä muuta tarvittaisi kuin että he saisivat tietää Chakalta
-jääneen pojan, joka elää vielä. Silloin voisi tuo poika yht'äkkiä
-nousta heidän hartioillaan isänsä valtaistuimelle. Soturit rakastavat
-myös Chakan nimeä, sillä Chaka oli urhoollinen ja antelias, vaikka hän
-olikin julma. Dingaania he vihaavat, sillä hänen taakkansa ovat Chakan
-taakkoja, mutta hänen lahjansa ovat Dingaanin lahjoja, ja Chakan poika
-otettaisiin riemuiten vastaan, jos he olisivat varmat asiasta. Siinähän
-pulma juuri onkin, sillä minä olen ainoa, joka voi todistaa, ken olet.
-Koettaa kuitenkin aion."
-
-"Niin, voithan koettaa. Ehkäpä se kannattaa ja ehkä ei, setä", vastasi
-Umslopogaas. "Mutta mieluummin tahdon nähdä Nadan luonani tänä iltana
-kuin kuulla maan kaikkien päälliköiden huutavan: 'Terve, kuningas!'"
-
-"Ajattelet vielä toisin, Umslopogaas. Nyt meidän täytyy heti lähettää
-urkkijoita Umgugundhlovuun saadaksemme tietää, mitä Dingaan aikoo,
-ettei hän voi äkkiarvaamatta karata kimppuumme. Ehkäpä hän ei jouda
-meitä ajattelemaankaan, sillä nuo amaboonat ovat uhanneet kostaa
-heimolaistensa julman kuoleman ja vastaavat luodeilla Dingaanin
-keihäisiin. Ja muista tämä: älä mainitse kellekään sanaakaan
-syntyperästäsi, kaikista vähimmän vaimollesi Zinitalle tahi muille
-naisille."
-
-"Älä pelkää sitä. Osaan olla vaiti." Umslopogaas poistui hetkisen
-kuluttua ja meni Zinitan majaan, jossa Zinita lepäsi peitteisiinsä
-kietoutuneena ja näytti nukkuvan.
-
-"Tervetuloa, mieheni", sanoi hän unisesti niinkuin unesta heräten.
-"Olen nähnyt sinusta merkillisen unen. Sinua sanottiin kuninkaaksi ja
-kaikki Zulu-maan rykmentit kulkivat ohitsesi huutaen: _Bayéte_!"
-
-Umslopogaas katsahti häneen tutkivasti ihmetellen, oliko Zinita
-mahtanut kuulla jotakin äskeisestä keskustelusta, vai oliko hän
-todellakin nähnyt vain unta. "Sellaiset unet ovat sangen vaarallisia",
-sanoi hän, "ja niiden näkijä tekee viisaimmin lukitsemalla ne sydämensä
-sisimpään sopukkaan, kunnes ne unhottuvat."
-
-"Tahi täyttyvät", lisäsi Zinita, ja Umslopogaas katsoi häneen jälleen
-tutkivasti.
-
-Aloitin työni heti ja lähetin urkkijat Umgugundhlovuun. Heiltä sain
-sitten kuulla kaikki, mitä siellä oli tapahtunut.
-
-Dingaan oli jo käskenyt koota sotajoukon kirveskansaa vastaan tehtävää
-sotaretkeä varten, mutta samassa tuotiin sana, että viisisataa
-ratsastavaa buuria oli matkalla Umgugundhlovua kohti. Soturit
-tarvittiin nyt kotona ja me saimme elellä rauhassa Kummitusvuoren
-varjossa. Sillä kerralla buurit voitettiin, sillä Bogoza, eräs
-Dingaanin vakoilija, houkutteli heidät ansaan, josta he kuitenkin
-selvisivät verraten vähäisin vaurioin. Muutamia miehiä kaatui ja toiset
-pääsivät peräytymään yrittääkseen pian uudelleen, minkä Dingaan kyllä
-tiesi. Natalin englantilaiset ahdistivat samaan aikaan Dingaania
-Tugela-joella, mutta heidät lyötiin perinpohjin.
-
-Muutamien tietäjien ja Zikali Polunaukaisijan [Zulu-kuningasten
-salaperäinen vihollinen, noita] kanssa minä täytin maan huhuilla,
-ennustuksilla ja hämärillä puheilla, ja viekkaasti menetellen minä
-valmistelin tuntemiani päälliköitä jotakin suurta tapahtumaa
-varten, joka oli pian tapahtuva. Lähettelin heille salaperäisiä,
-vaikeastiymmärrettäviä tervehdyksiä, jotka antoivat paljon miettimisen
-aihetta, ja sain heidät suostumaan tuumiini. Mutta työni sujui verraten
-hitaasti, sillä ystäväni asuivat useinkin kaukana toisistaan, ja toiset
-olivat lähteneet sotaan.
-
-Aika kului, kunnes oli mennyt monen monta päivää siitä kun saavuimme
-Kummitusvuoren juurelle. Umslopogaas ei puhunut sanaakaan Zinitalle,
-joka piti häntä alituisesti silmällä, ja tuli päivä päivältä yhä
-synkemmäksi. Hän odotti Nadaa eikä Nadaa kuulunut. Vihdoin Nada
-kuitenkin tuli.
-
-
-
-
-IX.
-
-NADAN TULO.
-
-
-Eräänä iltana -- ulkona oli kirkas kuutamo -- istuimme minä ja
-Umslopogaas majassani kahdenkesken ja juttelimme yhteisistä
-puuhistamme. Keskusteltuamme niistä kylliksi rupesimme puhelemaan
-Nadasta.
-
-"Nadaa emme saa enää milloinkaan nähdä, setäseni", virkkoi Umslopogaas
-surullisesti. "Hän on joko kuollut tahi vankina jossakin, sillä muussa
-tapauksessa hän olisi ollut täällä jo kauan sitten. Olen etsinyt
-läheltä ja kaukaa, mutta en ole kuullut enkä löytänyt mitään."
-
-"Ei kaikki ole menetetty, mikä on kadoksissa", vastasin minä, mutta
-olin sisimmässäni kuitenkin varma, että Nada oli kuollut.
-
-Istuttuamme vaiti pitkän tovin, kuulimme äkkiä koiran haukahtavan.
-Nousimme ja menimme katsomaan, mikä oli havahduttanut koiran, sillä
-ilta oli jo myöhäinen, joten täytyi olla varuillaan. Koirahan oli
-voinut haukkua lepattavaa lehteä tahi yhtä hyvin voinut kuulla yön
-hiljaisuudessa armeijan astunnan.
-
-Meidän ei tarvinnut kauan etsiä rauhanhäiritsijää, sillä aivan lähellä
-seisoi pitkä solakka mies kädessään keveä assegai ja pieni kilpi
-toisessa katsellen arasti ympärilleen, ikäänkuin hän olisi pelännyt
-herättävänsä huomiota. Kasvoja emme eroittaneet, sillä hän seisoi selin
-kuutamoon. Hartioilla oli repaleinen vaippa, ja jalat näyttivät olevan
-haavoittuneet, koska hän lepuutti niitä vuorotellen. Itse olimme majan
-varjossa, joten hän ei huomannut meitä. Katseltuaan hetkisen vaitiollen
-ympärilleen sanoi hän itsekseen omituisen sointuvalla ja pehmeällä
-äänellä:
-
-"Täällä on niin paljon majoja. Mistä minä nyt tiedän, mikä on veljeni?
-Jos huudan, rientävät ehkä soturit paikalle, jolloin minun täytyy
-jälleen näytellä miehen osaa, mihin olen niin kyllästynyt. Lepään
-tässä aitauksen suojassa aamuun saakka; viimeaikoina olen maannut
-kovemmillakin vuoteilla, ja olen nyt niin matkasta väsynyt." Vieras
-huokaisi ja kääntyi, niin että kuu valaisi häntä suoraan kasvoihin.
-
-Isäni, kasvot olivat Nadan, tyttäreni, jota en ollut nähnyt niin moneen
-vuoteen. Tunsin hänet heti, vaikka nuppu oli nyt puhjennut täyteen
-kukkaan. Kasvot olivat laihat ja väsyneet, mutta kauniit -- niin
-kauniit, etten ole milloinkaan toisia sellaisia nähnyt. Nadan kauneuden
-laita oli nimittäin siten, että se näytti säteilevän ikäänkuin
-sisältäpäin, niinkuin valo kuultaa ohuen maljan läpi, ja juuri siinä
-hän erosikin kansamme muista naisista, jotka ollessaan kauniit ovat
-sitä vain lihallisesti.
-
-Sanomaton ilo ja sääli täyttivät sydämeni katsellessani Nadaa hänen
-seistessään siinä kuutamossa orpona ja heikkona, jolla ei ollut
-paikkaa, mihin päänsä kallistaa -- Nadaa, joka oli kaikista lapsistani
-ainoa eloonjäänyt. Viittasin Umslopogaasia pysymään piilossa ja astuin
-esiin.
-
-"Hoi, mies!" huudahdin minä töykeästi, "ken olet, ja mitä tahdot?"
-
-Nada hätkähti kuin pelästynyt lintu, mutta rohkaisi samassa mielensä ja
-kääntyi minuun päin ylevän arvokkaasti.
-
-"Kuka kysyy?" sanoi hän miehen ääntä jäljitellen.
-
-"Eräs, joka voi hyvin pian koetella keppiään varkaiden ja yökulkijoiden
-selkään, poika. Sano joutuin asiasi tahi paina jalkoihisi. Et ole
-meikäläisiä. Voin vaikka lyödä vetoa, että tuo lannevyösi on halakazien
-tekemä, ja täällä ei suvaita halakazeja."
-
-"Ellet olisi niin vanha, niin peittoaisinpa sinusta hävyttömyytesi",
-sanoi Nada koettaen näyttää rohkealta ja vaanien koko ajan
-pakotilaisuutta. "Minulla ei ole sitäpaitsi keppiäkään, tämä keihäs
-vain, ja keihäät ovat sotureita varten eikä tuommoista vanhaa
-_umfagozanaa_."
-
-Niin, isäni, niin pitkälle oli eletty, että tyttäreni haukkui minua
-_umfagozanaksi_, orjan arvoiseksi mieheksi.
-
-Olin suuttuvinani ja hyökkäsin häntä kohti nuija koholla, jolloin hän
-rohkeutensa unhottaen pudotti keihäänsä ja huudahti heikosti kohottaen
-kilven kasvojensa eteen. Tartuin häntä käsivarteen ja iskin kilpeen
-nuijallani -- isku olisi tuskin rusentanut kärpästäkään, mutta tämä
-urhoollinen vapisi surkeasti.
-
-"Missä on nyt miehuutesi, nallikka, joka sanoit minua _umfagozanaksi_?"
-äyhkäisin minä. "Sinähän itket kuin tyttö ja käsivartesikin on
-tyttömäisen pehmeä?"
-
-Hän ei vastannut mitään, vaan haparoi repaleisen vaippansa tiukemmin
-ympärilleen. Hellitin otteeni ja riuhtaisin vaipan hänen yltään, niin
-että rinta ja olkapäät paljastuivat; sitten päästin hänet ja sanoin
-ivallisesti nauraen:
-
-"Tämmöinenkö tämä soturi onkin, joka sanoi peittoavansa hävyttömyyden
-eräästä vanhasta _umfagozanasta_? Sotaan kuin luotu, näen minä! No,
-kaunokaiseni, joka kuljeskelet yöllä miehen asussa, mitä tämä oikein
-merkitsee? Totuus esiin ja sukkelaan tahi muutenpa joudut päällikkömme
-saaliiksi! Vanhus kuuluu etsiskelevän uutta vaimoa itselleen."
-
-Nähdessään, että olin keksinyt hänen salaisuutensa, Nada heitti kilven
-keihään viereen, kuin esineen, josta ei ollut enää mitään hyötyä, ja
-antoi päänsä vaipua. Mutta uhattuani viedä hänet päällikön luo hän
-heittäytyi maahan ja syleili polviani. Olin sanonut päällikköä
-vanhaksi, joten hän oli varma, etten tarkoittanut Umslopogaasia.
-
-"Oi, isäni", rukoili Nada, "ole armelias, ole armelias! Niin, olen
-nainen, tyttö -- en vaimo -- ja sinulla, joka olet jo vanha, on ehkä
-minun Iaisiani tyttäriä. Rukoilen, sääli minua heidän tähtensä. Olen
-kulkenut pitkän matkan, isäni, ja saanut paljon kärsiä päästäkseni
-veljeni luo, joka on päällikkö, ja nyt näyttää siltä kuin olisin tullut
-harhaan. Suo minulle anteeksi äskeiset sanani; koetin pettää sinua
-salatakseni olevani nainen, sillä tiedäthän, isäni, ettei nuoren,
-yksinäisen tytön ole hyvä joutua outojen miesten pariin!"
-
-En puhunut mitään. Kuullessani Nadan sanovan minua isäkseen, tuntematta
-minua, ja rukoilevan minua polviani syleillen tyttäreni nimessä olin
-minä, jolla ei ollut enää muita lapsia kuin hän, purskahtaa itkuun.
-Mutta hän luuli minun vaikenevan sentähden, että olin suuruksissani, ja
-aikovan viedä hänet tuon tuntemattoman päällikön luo, minkä tähden hän
-rukoili yhä kiihkeämmin kyyneleitä vuodattaen.
-
-"Isäni", sanoi hän, "älä kohtele minua niin julmasti Anna minun mennä,
-ja neuvo minulle tie. Sinä, joka olet niin vanha, ymmärrät kyllä, että
-olen liian kaunis raastettavaksi tuon vanhan päällikkönne suojaan.
-Kaikki rakkaani ovat kuolleet, ja minulla on vain tuo veli, jonka luo
-pyrin. Jos täytät uhkauksesi, niin kohdatkoon sama kohtalo omaa
-tytärtäsikin! Saakoon hänkin maistaa, miltä orjuudessaolo tuntuu ja
-mitä on rakkaus, jota inhoaa." Ja hän vaikeni nyyhkyttäen katkerasti.
-
-Käännyin majaa kohti ja huudahdin: "Päällikkö, suojelushenkenne on
-teille tänään hyvin suosiollinen, sillä hän on antanut teille tytön,
-joka on yhtä kaunis kuin halakazien Lilja." -- Nada hätkähti ja
-katsahti minuun hätääntyneesti. "Tulkaahan katsomaan."
-
-Nada kääntyi ja hypähti sieppaamaan pudottamaansa keihästä. En tiedä,
-aikoiko hän surmata minut vai tuon päällikön, jota hän pelkäsi, vai
-itsensä, mutta kuulin hänen suuressa hädässään huudahtavan
-Umslopogaasin nimen. Saatuaan keihään käteensä hän kääntyi ja
-suoristausi, ja katso, hänen edessään seisoi roteva mies tapparaan
-nojaten. Vanhus, joka oli uhkaillut häntä, oli kadonnut -- pujahtanut
-piiloon lähimmän majan varjoon.
-
-Nada katsoi, hieroi silmiään ja katsoi jälleen.
-
-"Näen varmaankin unta", virkkoi hän vihdoin. "Puhelin juuri erään
-vanhuksen kanssa, ja nyt seisoo hänen paikallaan mies, joka on aivan
-kaipaamani veljen näköinen."
-
-"Olin kuulevinani, tyttö, että erään Nadan ääni kutsui erästä
-Umslopogaasia", sanoi tapparaan nojaava.
-
-"Niin, häntä juuri kutsuin, mutta mihin joutui tuo vanhus, joka kohteli
-minua niin ilkeästi? Mutta mitäpä siitä -- olkoon hän, missä haluaa.
-Tapparastasi ja koostasi päättäen lienet varmasti veljeni Umslopogaas.
-Kasvojasi en oikein erota, mutta tapparasi tunnen, sillä se suhahti
-kerran aivan silmieni editse."
-
-Hän puheli näin voittaakseen aikaa tarkastellen koko ajan
-Umslopogaasia, kunnes hän oli varma, että mies oli Umslopogaas eikä
-kukaan muu, jolloin hän vaikeni ja lennähti Umslopogaasin kaulaan
-suudellen häntä.
-
-"Toivonpa Zinitan nukkuvan hyvin", mutisi Umslopogaas muistaen samassa,
-ettei Nada ollutkaan hänen sisarensa, niinkuin luuli.
-
-"Käy sisälle, sisareni", sanoi hän siitä huolimatta tarttuen Nadan
-käteen. "Maailman kaikista tytöistä olet tänne tervetullein, sillä
-tiedä, että minä luulin sinun jo menehtyneen matkalle."
-
-Minä pujahdin majaan Nadan edellä ja istuin tulen ääressä hänen
-astuessaan sisään.
-
-"Kas tuossa hän on, veljeni", huudahti Nada osoittaen minua sormellaan,
-"tuo vanha _umfagozana_, joka aivan äsken, ellen ole nähnyt unta,
-kohteli minua kovin julkeasti ja hävyttömästi. Iskipä hän minua,
-avutonta tyttöä, nuijallaankin, kun uhkasin tappaa hänet hänen
-hävyttömyytensä tähden. Ja mikä vielä pahempaa, hän sanoi raastavansa
-minut jonkun vanhan päällikkönsä luo tämän vaimoksi ja aikoi juuri
-täyttää uhkauksensa, kun sinä tulit. Sallitko näin meneteltävän
-rankaisematta, veljeni?"
-
-Umslopogaas hymyili julmasti ja minä vastasin: "Miksi sinä sanoitkaan
-minua äsken, Nada, kun rukoilit minua suojelemaan sinua? Isäksesi, eikö
-niin?" Ja minä käännyin tuleen päin, niin että valo lankesi
-kasvoilleni.
-
-"Niin, sanoin sinua isäkseni, vanhus. Eikö olekin omituista, että
-koditon kulkuri löytää isiä kaikkialla -- ei mutta -- voisiko se olla
-mahdollista -- niin muuttunut -- ja tuo valkoinen käsi? Ken olet, oi,
-ken olet? Oli kerran Mopo-niminen mies, jolla oli pieni Nada-niminen
-tytär -- oi, isäni, isäni, nyt tunnen sinut!"
-
-"Tunsin sinut heti, Nada, miehen asusta huolimatta tunsin sinut heti,
-vaikka siitä on niin pitkä aika, kun sinut viimeksi näin."
-
-Nada heittäytyi syliini ja nyyhkytti povellani, ja minä muistelen myös
-itkeneeni.
-
-Kun Nada oli kyynelin keventänyt sydäntään, joka oli ilosta
-pakahtumaisillaan, toi Umslopogaas hänelle ruokaa. Hän joi hiukan
-maitoa, mutta e: välittänyt puurosta sanoen olevansa niin väsynyt.
-
-Sitten hän kertoi kaikki, mitä hänelle oli tapahtunut halakazien
-varustuksesta paettuaan, mutta hänen kertomuksensa oli niin pitkä,
-etten voi sitä tässä toistaa. Sanon vain, että Nada oli joutunut
-ryövärien kynsiin, jotka pitivät häntä kauan aikaa nuorukaisena. Mutta
-lopulta he huomasivat asian oikean laidan, ja olisivat naittaneet hänet
-väkisellä päällikölleen, ellei hän olisi vietellyt heitä tappamaan tuon
-päällikön ja valitsemaan hänet hallitsijakseen. He olivat niin Nadan
-lumoissa, että he tekivät mitä ikinä hän tahtoi, sillä Nada hallitsi
-heitä niinkuin hän oli hallinnut halakazeja. He rakastivat häntä
-kaikki, ja hän oli luvannut ottaa vahvimman heistä miehekseen, mikä
-aiheutti ensin kiihkeän riidan, joka päättyi pian hurjaan tappeluun.
-Nujakan kestäessä, jossa moni sai surmansa -- kaikkialla oli kuolema
-Nadan liittolainen -- Nada pakeni sanoen, ettei hän tahtonut nähdä
-verenvuodatusta, vaan odotti ratkaisua jossakin rauhallisemmassa
-paikassa.
-
-Hän joutui senjälkeen vielä moneen seikkailuun, mutta vihdoin hän
-kohtasi erään vanhan vaimon, joka opasti hänet Kummitusvuoren tielle.
-Ei saatu milloinkaan selville, kuka tuo vaimovanhus oli, mutta Galazi
-väitti, että se oli ollut vuoren kivinen velhotar, joka itse oli vanhan
-naisen haahmossa opastanut Nadaa Umslopogaasin luo ja kirveskansan sekä
-iloksi että murheiksi. Minä en tiedä, oliko hän oikeassa, mutta minusta
-tuntuu, ettei tuo vanha noita olisi välittänyt herätä eloon niin pienen
-asian takia.
-
-Nadan lopetettua tarinansa kertoi Umslopogaas omansa, kuinka asiat
-olivat luonnistaneet Dingaanin luona. Hänen kuvatessaan, kuinka hän oli
-luovuttanut tytön ruumiin Dingaanille sanoen sen olevan Liljankukan
-kuihtuneen varren, sanoi Nada hänen toimineen mainiosti, ja kun
-Umslopogaas kertoi petturin kohtalosta, taputti Nada käsiään, vaikka
-hän, helläsydäminen kun oli, inhosi kuulla veritöitä kuvailtavan.
-Umslopogaasin vaiettua oli Nada hiukan alakuloinen ja sanoi, että hänen
-kohtalonsa näytti seuraavan häntä kaikkialle. Nyt oli kirveskansakin
-joutunut suureen vaaraan hänen tähtensä.
-
-"Ah, veljeni!" huudahti hän tarttuen Umslopogaasin käteen, "olisi
-parempi, että kuolisin, ennenkuin saatan sinullekin murhetta."
-
-"Eihän se mitään hyödyttäisi", vastasi Umslopogaas. "Dingaan ei lepy
-enää, olitpa elävä tahi kuollut. Ja tiedä Nada: _minä en ole sinun
-veljesi_!"
-
-Kuullessaan nuo sanat Nada kavahti luokseni hellittäen Umslopogaasin
-käden.
-
-"Mitä tämä tarkoittaa?" kysyi hän. "Hän, kaksoisveljeni, jonka kanssa
-olemme yhdessä kasvaneet, sanoo pettäneensä minua tähän saakka; kuka
-hän on sitten, isä?"
-
-"Serkkusi, Nada."
-
-"Ah, niinkö", vastasi Nada, "sittenpä olen iloinen. Olisin ollut sangen
-pahoillani, jos hän, jota niin rakastan, olisi ollut minulle aivan
-vieras", ja suupieliin ja silmiin ilmestyi heikko hymy. "Mutta
-kerrohan, miksi häntä on aina sanottu veljekseni?"
-
-Ilmaisin hänelle Umslopogaasin syntymän salaisuuden, sillä luotin
-häneen.
-
-"Olet julmaa sukua, vaikkakin kuninkaallista, Umslopogaas", virkkoi hän
-lopetettuani. "En pidä sinusta niinkuin ennen, sinä hyeenamiehen
-poika."
-
-"Huonoja uutisia", sanoi Umslopogaas, "sillä tiedä, Nada, että nyt
-tahdon sinun rakastavan minua enemmän kuin milloinkaan ennen -- tahdon,
-että tulet vaimokseni minua puolisonani rakastaaksesi!"
-
-Nadan suloiset kasvot muuttuivat surullisiksi ja äskeinen tuskin
-huomattava leikillisyys häipyi samassa olemattomiin, sillä Nada ei
-pitänyt leikistä, kun oli tosi kysymyksessä.
-
-"Ollessamme halakazien luolassa mainitsit eräästä Zinitasta,
-Umslopogaas, joka on sinun vaimosi ja kirveskansan _inkosikasi_?"
-
-Umslopogaasin otsalle kohosi synkkä pilvi. "Mitäpä Zinitasta?" sanoi
-hän. "Hän on kylläkin puolisoni, mutta eikö miehellä ole oikeus ottaa
-useampaa kuin yksi vaimo?"
-
-"Eiköhän", vastasi Nada hymyillen, "muutenpa te miesraukat saisitte
-olla kovin kauan naimattomina. Kukapa tyttö huolisi teistä siinä
-tapauksessa saadakseen sitten raataa yksin kaiken ikänsä? Mutta,
-Umslopogaas, vaikka vaimoja olisi parikymmentäkin, täytyy yhden olla
-ensimmäinen. Minun laitani on ollut tähän saakka siten, että missä
-hyvänsä minä olen ollut, on minua aina pidetty ensimmäisenä -- ja
-niinhän voi vieläkin käydä -- kuinka sitten, Umslopogaas?"
-
-"Anna hedelmän kypsyä, ennenkuin noukit sen, sanotaan", vastasi
-Umslopogaas. "Jos rakastat minua ja tahdot mennä kanssani naimisiin,
-niin muusta ei väliä, Nada."
-
-"Jospa niin olisikin", vastasi Nada ojentaen kätensä Umslopogaasille.
-"Kuule, Umslopogaas, kysy isältäni, mitä sanoin hänelle kerran kauan
-sitten, ollessani vielä melkein lapsi, kun minä ja äitisi Macropha
-lähdimme hänen luotaan Swazi-maahan. Vannoin hänelle sinun jouduttua
-leijonan hampaisiin, että eläisin naimattomana kaiken ikäni, koska
-rakastan sinua, joka olit kuollut. Isäni nuhteli minua sanoen, ettei
-sopinut puhua siten veljestään, mutta minä en voinut hillitä sydämeni
-ääntä, ja sydämeni puhui totta, sillä, näetkös, Umslopogaas, sinähän et
-olekaan veljeni! Valani olen pitänyt. Kuinka monet ovatkaan kosineet
-minua naiseksi vartuttuani, Umslopogaas! Voin sanoa sinulle, että niitä
-on kuin lehtiä puussa. Kenestäkään en ole kuitenkaan huolinut ja
-minulla on ollut aina se hyvä onni, ettei minua ole pakotettu. Nyt olen
-saanut palkinnon, sillä olen löytänyt hänet jälleen, jonka kerran
-menetin, ja vain hänelle minä annan rakkauteni. Mutta ole varuillasi,
-Umslopogaas! Niitä, jotka ovat minua rakastaneet, on kohdannut aina
-joku onnettomuus samoinkuin niitäkin, jotka ovat tahtoneet vain nähdä
-minut."
-
-"Minä en pelkää, Nada", vastasi Umslopogaas ja suuteli Nadaa painaen
-tytön hellästi leveätä rintaansa vasten. Nada irroittautui samassa
-hänen syleilystään ja pyysi häntä poistumaan, sanoen olevansa väsynyt.
-Ja Umslopogaas meni.
-
-
-
-
-X.
-
-NAISTEN SOTA.
-
-
-Seuraavana aamuna päivän sarastaessa saapui Galazi luoksemme jätettyään
-sutensa Kummitusvuorelle.
-
-Majani edessä hän näki Nadan ja tervehti, sillä molemmat muistivat
-toisensa hyvin. Sitten hän tuli neuvottelupaikalle ja virkkoi minulle:
-
-"Kuolontähti on siis koittanut kirveskansalle, Mopo. Hänenkö tulonsa
-tähden harmaa väkeni ulvoi niin oudosti viime yönä? En tiedä, mutta kun
-tuo tähti oli ensimmäinen, jonka näin portista sisään astuessani,
-merkitsee se kuolemaani. Niin, hän on kyllin kaunis aiheuttamaan monen
-kuoleman, Mopo", ja hän naurahti poistuen luotani nuijaansa heiluttaen.
-Mutta hänen sanansa eivät antaneet minulle rauhaa, vaikka niissä ei
-ollutkaan mitään järkeä, sillä minä en voinut muistaa muuta, kuin että
-missä Nadan kauneus oli hurmannut miehet, siellä oli kuolema aina sadon
-korjannut.
-
-Sitten menin hakemaan Nadaa neuvottelupaikalle ja tapasin hänet minua
-odottamassa. Hänellä oli nyt yllään naisen puku, jonka olin tuonut
-hänelle, kihara tukka aaltoili valtoimenaan olkapäille, kaulaa,
-ranteita ja pohkeita koristivat norsunluiset koristeet, ja kädessä
-hänellä oli lumpeenkukka, jonka hän oli taittanut uimassa käydessään.
-Hän oli tehnyt sen ehkä sentähden, että hän toivoi täällä niinkuin
-muuallakin tulevansa tunnetuksi Liljana, ja zulujen tapanahan on antaa
-nimet sen mukaan mitä kukin muistuttaa. Mutta kukapa ne naisen syyt
-tietää, isäni.
-
-Hän pyysi minulta vaippanikin, joka oli basutojen tekemä valkeimmista
-strutsinsulista ja joka ulottui hänen vyötäisilleen saakka. Nada oli
-ollut lapsuudestaan saakka erilainen kuin muut tytöt, joilla ei ollut
-muuta ruumiinverhoa kuin lannevyönsä; hänellä oli aina jokin nahka
-rinnan ja olkapäiden ympärillä. Tämä johtui ehkä siitä, että hänen
-hipiänsä oli tavallista kauniimpi. Tahi ehkä hän tiesi, että henkilö,
-joka tahtoo salata kauneutensa, näyttää usein muita suloisemmalta. Vai
-olisiko tuossa tarinassa hänen valkoisesta äidinisästään ollut
-sittenkin perää, niin että hänen häveliäisyytensä oli jokin peritty
-ominaisuus. Sitä en tiedä, isäni, mutta sellainen hän oli. Otin häntä
-kädestä, ja sitten kävelimme yhdessä aamun viileän ilman hyväillessä
-poskiamme neuvottelupaikalle, ja, ah, hän oli aamuilmaa suloisempi ja
-aamuruskoa kauniimpi. Väkeä oli jo paljon koolla, sillä oli päivä,
-jolloin päälliköt kokoontuivat kerran kuussa yhteiseen neuvotteluun, ja
-kaikki naisetkin olivat saapuvilla Zinita etunenässä. Tieto, että
-tyttö, jota Bulalio oli lähtenyt halakazeilta ryöstämään, oli saapunut
-kirveskansan luo, oli jo levinnyt kaikkialle, ja jokainen tahtoi nähdä
-hänet.
-
-"Wow!" sanoivat miehet, kun Nada kulki heidän ohitseen hymyillen
-katsomatta oikeaan tahi vasempaan, mutta kuitenkin huomaten kaikki.
-"Wow, tämä kukkahan onkin ihana! Ihmekös, että halakazit olivat valmiit
-kuolemaan hänen puolestaan!"
-
-Naiset tarkkasivat häntä myös, mutta eivät virkkaneet sanaakaan hänen
-kauneudestaan; he näyttivät sitä tuskin huomaavankaan.
-
-"Tuoko se on, jonka tähden niin moni meikäläinen saa nyt levätä
-hautaamattomana?" sanoi joku.
-
-"Mistä hän on saanut noin hienon asunkin?" lisäsi toinen, "hän, joka
-saapui eilen repaleissa ja jalat haavoja täynnä?"
-
-"Eikä hänelle riitä strutsinsulatkaan, näettekös, hänellä täytyy olla
-kukkiakin. Ne sopivat hänen käteensä varmaankin paremmin kuin
-kuokanvarsi", säesti kolmas. "Luulenpa kirveskansan päällikön tavanneen
-nyt erään, jota hän jumaloipi enemmän kuin tapparaa, ja että eräs saa
-pian tuta, miltä murhe maistuu", jatkoi neljäs katsahtaen Zinitaan ja
-Bulalion huoneen muihin naisiin.
-
-Niin he puhelivat sinkautellen sanoja kuin keihäitä, ja Nada kuuli
-kaikki ja ymmärsi myös kaikki, mutta ei tauonnut hymyilemästä. Zinita
-ei puhunut mitään, vaan katseli Nadaa alta kulmain pidellen lastaan,
-Umslopogaasin pientä tytärtä, kädestä ja hypistellen toisella kädellään
-kaulakoristettaan. Menimme samassa hänen ohitseen ja Nada, joka arvasi
-heti, kuka tuo nainen oli, katsahti häntä suoraan silmiin kohdaten
-aivan rauhallisesti Zinitan vihaisen katseen. En tiedä, mikä voima
-Nadan katseessa piili, mutta sen tiedän, että Zinita, joka ei juuri
-vähästä säikähtänyt, kävi nyt oudon araksi. Hän painoi katseensa maahan
-ja Nada kulki hymyillen edelleen tervehtien Umslopogaasia kevyellä
-päännyökkäyksellä.
-
-"Terve, Nada!" lausui Umslopogaas ja kääntyi sitten heimon vanhimpien
-puoleen. "Tässä on nyt tyttö, jota lähdimme Dingaanille hakemaan. Ou!
-Salaisuus on nyt kaikkien tiedossa: eräs, joka ei lörpöttele enää,
-kertoi sen Umgugundhlovussa. Tyttö rukoili minua, etten veisi häntä
-Dingaanin luo. Noudatin hänen pyyntöään, ja kaikki olisi mennyt hyvin,
-ellei erästä petturia olisi ollut, sillä minä vein Dingaanille erään
-toisen. Katsokaa häntä nyt, ystäväni, ja sanokaa, enkö tehnyt hyvin
-saadessani hänet saaliikseni itselleni vaimoksi, ja kirveskansalle
-iloksi -- hänet, Liljankukan, jonka veroista ei ole toista koko
-maailmassa."
-
-Päälliköt vastasivat yhtenä miehenä: "Hyvin teit, Bulalio", sillä Nada
-oli jo voittanut heidät kaikki ja oli nyt heidän lemmikkinsä niinkuin
-hän oli ollut muidenkin. Galazi ei virkkanut sanaakaan, sillä minkäpä
-sanat kohtalolle mahtavat, pudistipahan vain päätään. Saatuaan
-selville, mitä lähtöä Umslopogaas oikeastaan oli, tiesi Zinita jo,
-ettei Nada ollut Umslopogaasin sisar, minkä kaiken sain vasta myöhemmin
-tietää, mutta siitä huolimatta kysyi hän nyt kuullessaan Umslopogaasin
-aikovan ottaa Nadan vaimokseen:
-
-"Kuinka sellainen voisi tulla kysymykseen, mieheni?"
-
-"Miksi niin kysyt, Zinita?" sanoi Umslopogaas. "Eikö miehellä ole
-oikeus ottaa toinenkin vaimo, jos tahtoo?"
-
-"On kyllä", vastasi Zinita, "mutta eiväthän miehet voi naida sisariaan.
-Tätä Nadaa et luovuttanut Dingaanille sentähden, kerrottiin, että hän
-on sisaresi, saattaen siten kirveskansan Dingaanin vihalle alttiiksi,
-vihalle, joka ennen pitkää tuhoaa sen."
-
-"Niin luulin silloin, Zinita", vastasi Umslopogaas, "mutta nyt on
-toisin. Nada on tämän Mopon tytär, joka ei olekaan isäni, vaikka on
-aina niin luultu, eikä Nadan äiti ollut minun äitini. Niin on asian
-laita, miehet."
-
-Zinita katsahti minuun ja mutisi: "Sinä kirottu suu; en erehtynyt kun
-pelkäsin sinun puoleltasi pahaa."
-
-En ollut kuulevinani sanoja, ja Zinita jatkoi: "Tässä piilee jotakin,
-Bulalio. Ole hyvä ja sano meille, kuka sitten on isäsi?"
-
-"Olen isätön", vastasi Umslopogaas vihan alkaessa kiehua hänen
-sydämessään; "yllämme kaartuva taivas on isäni. Olen siinnyt tulesta ja
-verestä, ja tämä Nada-lilja tässä on kauneuden lapsi, vaimokseni
-syntynyt. Ja nyt vaiti, vaimo!" Hän tuumi hetkisen ja lisäsi sitten:
-"Jos nyt tahdot niin tarkkaan tietää, oli Indabazimbi Arpin poika, tuo
-kuuluisa taikuri ja kuninkaiden suojelija, minun isäni." Tämän
-Umslopogaas sanoi umpimähkään, koska hänen, minut kiellettyään,
-täytyi jotenkin selittää asia, kun ei tohtinut mainita suurta
-Elefantti-vainajaa. Mutta hänen selityksensä meni täydestä, ja joitakin
-vuosia myöhemmin sanottiin yleisesti, että hän oli Indabazimbin poika,
-taikurin, joka oli paennut maasta jo ammoin sitten. Kun tämä peli oli
-kokonaisuudessaan pelattu loppuun, ei hän tahtonut, että kukaan olisi
-tiennyt hänen olevan Chakan poika, sillä hän ei tahtonut Pandan vihaa
-päällensä. Hän ei silloin enää välittänyt kuninkuudesta.
-
-Kuullessaan tämän luulivat läsnäolijat ensin Umslopogaasin tahtovan
-vain pilkata Zinitaa, ja kuitenkin puhui hän totta, kun hän vihoissaan
-sanoi, että "yllämme kaartuva taivas oli hänen isänsä", sillä me zulut
-käytämme kuninkaasta puhuessamme usein sitä nimitystä. Niinhän oli
-Indabazimbikin sanonut Chakasta tuona suuren vainuamisen päivänä. Mutta
-he eivät ottaneet lausetta siltä kannalta, vaan uskoivat hänen puhuvan
-totta, kun hän sanoi, että Indabazimbi-taikuri, joka oli paennut
-maasta, oli hänen isänsä.
-
-Nyt kääntyi Nada Zinitaan päin ja lausui lempeästi: "En ole Bulalion
-sisar, mutta pian olen sinun sisaresi, Zinita, joka olet päällikön
-_inkosikasi_. Etkö voi tyytyä tähän ja tervehtiä minua ystävällisesti
-rauhan suudelmalla, minua, joka olen saapunut kaukaa saadakseni olla
-sisaresi, Zinita?" ja hän ojensi kätensä Zinitalle. En tiedä, tekikö
-hän sen sydämensä pakottamana vai sentähden, että hän tahtoi kaikkien
-nähden puhdistautua kaikista mahdollisista aikeisiinsa kohdistuneista
-epäluuloista.
-
-Mutta Zinita kyräsi häneen kiukkuisesti nykäisten kaulakoristettaan
-niin rajusti, että nauha, johon helmet oli pujoteltu, katkesi, jolloin
-helmet sinkoilivat sinne tänne kovaksi tallatulle tantereelle.
-
-"Säästä suutelosi miehellesi, tyttö", sanoi Zinita töykeästi. "Niinkuin
-helmeni ovat sinkoilleet joka taholle, niin sinäkin pirstoat
-kirveskansan."
-
-Nada kääntyi huoaten poispäin, ja väkijoukosta kuului mutinaa, että
-Zinita oli kohdellut häntä kovin halpamaisesti. Sitten hän ojensi
-jälleen kätensä ja antoi lumpeenkukan Umslopogaasille sanoen: "Tämä
-olkoon liittomme merkki, herrani ja mieheni, sillä ei isälläni eikä
-minullakaan, jotka olemme molemmat vain kodittomia kulkureita, ole
-karjaa myötäjäisiksi luovuttaa; karjasta saa nyt sulhanen pitää huolen.
-Suokoon kohtalo, että tuon rauhan ja onnen majaasi, mieheni!"
-
-Umslopogaas otti kukan, ja näytti sangen kömpelöltä sitä pidellessään
--- hän oli tottunut kantamaan tapparaa eikä kukkaa, ja niin oli asia
-päätetty.
-
-Nyt sattui niin, että kaikki tämä tapahtui sinä vuodenpäivänä, jolloin
-tapparan haltijan täytyi vanhan tavan mukaan haastaa kaikki kanssaan
-kaksintaisteluun Itkuntekijän omistamisesta ja kirveskansan
-päällikkyydestä. Kun avioliitto oli vahvistettu, nousi Umslopogaas ja
-julisti haasteensa kaikuvalla äänellä uskomatta lainkaan, että ketään
-halukkaita ilmestyisi, sillä oli jo kulunut monta vuotta kenenkään
-tohtimatta astua hänen eteensä. Mutta nyt astui kolme miestä heti
-esiin, joiden joukossa oli kaksi päällikköäkin, miehiä, joita
-Umslopogaas sekä rakasti että kunnioitti. Hän katsoi heihin
-hämmästyneenä.
-
-"Mitä tämä merkitsee?" kysyi hän lähimmältä mieheltä, joka oli
-ilmoittautunut taisteluun.
-
-Vastauksen asemasta viittasi mies Nadaan, joka oli lähellä. Silloin
-Umslopogaas ymmärsi, että Nadan kauneus oli hurmannut kaikki niin, että
-jokainen tahtoi saada tytön omakseen, ja koska se, joka kykenisi
-voittamaan tapparan, saisi samalla tytönkin, täytyi Umslopogaasin olla
-valmis taistelemaan monen kanssa. Niin, hänen täytyi joko taistella
-tahi joutua häpeään.
-
-Taistelusta ei ole paljonkaan sanottavaa. Umslopogaas surmasi kaksi
-vastustajaa melkein ensi iskulla, ja kolmas pelästyi niin, ettei
-tohtinut tulla näkyviinkään enää.
-
-"Mitä minä sanoin sinulle, Mopo", virkkoi Galazi ottelua seuratessaan.
-"Kirous alkaa vaikuttaa. Kuolema seuraa tytärtäsi kaikkialle, vanhus."
-
-"Pelkäänpä niin olevan", vastasin minä, "ja kuitenkin on tyttäreni yhtä
-hyvä kuin hän on kaunis ja suloinenkin."
-
-"Ei vaikuta asiaan", murahti Galazi.
-
-No niin, Umslopogaas otti siis Nada Liljankukan vaimokseen ja jonkun
-ajan oli kaikki hyvin. Mutta Umslopogaasissa tapahtui se onneton
-muutos, että siitä päivästä lähtien, jolloin hän nai Nadan, hän ei
-sietänyt Zinitaa lähelläänkään, eikä muitakaan vaimojaan. Galazi sanoi
-Nadan noituneen Umslopogaasin, mutta minä tiesin aivan hyvin, että
-ainoat noitakeinot, mitä Nada käytti, olivat hänen syvät silmänsä,
-hänen kauneutensa ja lämmin rakkautensa. Kävipä vielä niinkin, että
-Umslopogaas rakasti vain häntä hänen kuoltuaankin, eikä milloinkaan
-ketään toista, mikä on sentään sangen omituista miesten keskuudessa.
-
-Kuten voinet arvatakin, isäni, närkästyivät Zinita ja toiset vaimot
-aivan peräti. He odottelivat kyllä jonkun ajan toivoen Umslopogaasin
-lemmenhuuman hiukan jäähtyvän, mutta kun niin ei käynyt, alkoivat he
-napista sekä Umslopogaasille että muillekin, kunnes kaupungissa oli
-vihdoin kaksi puoluetta. Toiset puolsivat Nadaa, toiset Zinitaa.
-
-Zinitan puolella olivat kaikki naiset ja muutamia vaimojensa valtikan
-orjuuttamia miehiäkin, mutta Nadan puolue oli kaikin puolin suurempi ja
-mahtavampi, sillä siihen kuuluivat kaikki miehet, Umslopogaas
-ensimmäisenä. Tämä kahteen leiriin jakautuminen aiheutti paljon riitaa
-ja katkeruutta. Mutta Nada ja Umslopogaas eivät siitä paljoakaan
-välittäneet, niin, tuskinpa ollenkaan, sillä keskinäisen rakkautensa
-onnessa he unhottivat koko maailman.
-
-Eräänä aamuna heidän oltuaan naimisissa noin kolme kuukautta, astui
-Nada miehensä majasta, kun aurinko oli jo korkealla taivaalla, ja meni
-joelle uimaan ja peseytymään. Tien oikealla puolella oli päällikön
-laaja vihannestarha, jossa Zinita ja Umslopogaasin muut vaimot
-parhaillaan työskentelivät. He katsahtivat ylös Nadan kulkiessa ohi ja
-jatkoivat sitten kyräten työtään. Hetkisen kuluttua he näkivät Nadan
-palaavan kylvyn virkistämänä, kukkia hiuksissa ja säteilevän kauniina,
-ja he kuulivat hänen laulavan kävellessään jotakin lemmenlaulua. Zinita
-hellitti kuokan kädestään.
-
-"Onko tämä laitaa, sisareni?" tiuskaisi hän.
-
-"Ei", vastasi eräs hänen vierustoverinsa, "tämä ei käy laatuun. Mitä
-teemme -- karkaammeko hänen kimppuunsa ja tapamme hänet?"
-
-"Olisi oikeammin tehty, kun tappaisimme itse Bulalion, meidän
-isäntämme", vastasi Zinita. "Hän on sen kyllä ansainnut, mutta Nada on
-vain nainen, joka naisten tavoin anastaa kaikki, mitä hän suinkin voi.
-Bulalio on mies ja sitäpaitsi päällikkö, jonka pitäisi tietää, mikä on
-oikeus ja kohtuus."
-
-"Nada on lumonnut hänet kauneudellaan. Tappakaamme hänet", sanoivat
-toiset naiset.
-
-"Ei", vastasi Zinita; "puhelenpa hänen kanssaan hiukan", ja hän meni
-tielle odottamaan Nadaa, joka lähestyi hyräillen kädet rinnoilla.
-
-Huomattuaan Zinitan, Nada herkesi laulamasta ja ojensi kätensä, sanoen:
-"Huomenta, sisareni."
-
-Mutta Zinita ei ollut kättä huomaavinaankaan, vaan vastasi: "Eihän ole
-soveliasta, sisareni, että tahraisella kourallani likaan sinun hienon
-ja pehmoisen, vielä kukille tuoksuvan kätesi. Minulla on sinulle hiukan
-terveisiä niin omasta kuin herramme Bulalion toistenkin vaimojen
-puolesta: tarhassa rehoittaa rikkaruoho ja meitä on liian vähän
-saadaksemme työn kunnollisesti tehdyksi, jonkatähden kysymme, etkö
-tulisi auttamaan meitä, kun kuherruskuukautesikin ovat jo ohi? Ellet
-tuonut kuokkaa mukanasi Swazi-maasta, lainaamme sinulle kernaasti
-sellaisen."
-
-Nada ymmärsi tarkoituksen ja veri tulvahti hänen päähänsä, mutta siitä
-huolimatta hän vastasi rauhallisesti:
-
-"Auttaisin teitä mielelläni, sisareni, vaikka en olekaan milloinkaan
-ollut ulkotyössä, sillä missä hyvänsä olen ollutkin, ei minun ole
-sallittu tehdä muita töitä kuin sitoa kukkia ja pujotella helmiä. Mutta
-nyt on asian laita siten, että Umslopogaas, joka on mieheni, on
-kieltänyt minua tekemästä työtä käsilläni, enkähän minä voi olla
-hänelle tottelematon."
-
-"Onko isäntämme sanonut sinulle niin, Nada? Sepä oli merkillistä.
-Katsos nyt, minä olen hänen ensimmäinen vaimonsa, hänen _inkosikasinsa_
--- minä neuvoin hänelle, miten tappara oli voitettavissa -- eikä hän
-ole kieltänyt minuakaan työskentelemistä toisten naisten lailla, minua,
-joka olen synnyttänyt hänelle lapsiakin, eikä hän ole tietääkseni
-toisillekaan mitään sellaista sanonut. Rakastaako Bulalio sitten sinua
-enemmän kuin meitä muita?"
-
-Nada huomasi joutuneensa ansaan, mutta rohkaisi mielensä.
-
-"Yhden täytyy olla muita rakkaampi, Zinita", vastasi hän, "niinkuin
-joku on aina toisia kauniimpi. Sinä olet onnesi hetken elänyt, anna
-siis minun viettää rauhassa omani, joka on kenties hyvinkin lyhyt. Minä
-ja Umslopogaas olemme sitäpaitsi lempineet toisiamme jo vuosia ennen
-kuin sinä ja hänen toiset vaimonsa olitte nähneetkään häntä, ja meidän
-rakkautemme kestää hautaan saakka. Enempi puhuminen tästä asiasta on
-turhaa sanojen tuhlausta."
-
-"Eipä suinkaan, Nada, tämän tahdon sinulle vielä sanoa: Valitse
-jompikumpi. Joko lähdet luotamme ja annat meidän elää onnellisina
-herramme luona tahi jäät tänne ja saatat meidät kaikki turmioon."
-
-Nada mietti hetkisen ja vastasi sitten: "Jos voisin uskoa, että
-rakkauteni saattaa turmioon hänet, jota rakastan, niin lähtisin heti,
-vaikka se olisikin kuolemani, mutta, Zinita, minä en usko sitä. Kuolema
-suosii heikkoja ja jos hän ojentaa kätensä, niin hän taittaa
-Liljankukan tarttumatta Tappajaan", ja Nada pujahti Zinitan ohi
-poistuen kiireesti, mutta ei laulanut enää.
-
-Zinita tuijotti hänen jälkeensä kasvoillaan pirullinen ilme. Sitten hän
-palasi toisten luo.
-
-"Liljankukka uhmaa meitä kaikkia, sisareni", sanoi hän. "Nyt ehdotan,
-että me naiset julistamme pidettäväksi suuren naisten juhlan ensi uuden
-kuun aikana, kaukana jossakin salaisessa paikassa. Juhlaan saapuvat
-kaikki naiset ja lapset, paitsi Nadaa, joka ei poistu lemmittynsä
-luota, ja jos täällä on vielä joku toinen jonkun naisen rakastama mies,
-niin olisi tuolle miehelle parempi, että hän lähtisi jollekin matkalle
-ensi uuden kuun aikana, sillä kirveskansan kaupungissa voi tapahtua
-kamalia asioita meidän ollessa juhlaamme viettämässä."
-
-"Mitä sitten, sisareni?" kysyi joku.
-
-"Kukapa sen tiennee!" vastasi Zinita. "Sanon vain, että mehän tahdomme
-kaikki päästä Nadasta, ja samalla kostaa miehelle, joka on loukannut
-rakkauttamme -- niin, jokaiselle, joka on antanut Nadan kauneuden
-hurmata itsensä. Eikö niin, sisaret?"
-
-"Aivan niin", vastasivat toiset.
-
-"Olkaamme siis vaiti ja valmistautukaamme juhlaamme."
-
-Nada kertoi Umslopogaasille väittelystään Zinitan kanssa, ja
-Umslopogaas kävi sangen vakavaksi. Hän oli niin Nadan lumoissa, että
-hänen oli mahdotonta enää peräytyä, ja hän oli aina Nadan luona
-välittämättä muista rahtuakaan. Ja kun Zinita tuli hänen luoksensa
-pyytämään lupaa juhlan viettoon, myöntyi hän heti ollen iloinen
-päästessään hetkeksi näkemästä Zinitaa ja tämän vihaista katsetta,
-epäilemättä lainkaan mitään salajuonta. Hän sanoi vain, ettei Nada
-tulisi olemaan juhlassa saapuvilla, jolloin molemmat naiset vastasivat
-yhteen ääneen hänen tahtonsa olevan heidänkin tahtonsa, niinkuin
-olikin.
-
-Olin jo pitemmän ajan seurannut levottomuudella, kuinka Umslopogaas,
-minun kasvattipoikani, vaipui yhä syvemmälle rakkauden aiheuttamaan
-huumaustilaansa, ja vihdoin minä uskoin huoleni Galazillekin sanoen,
-että meidän täytyy keksiä jokin keino, millä saada hänet hereille
-jälleen. Kerroin Galazille kaikki, mitä tiesin Umslopogaasista, mikä ei
-ollut suinkaan vähän. Sanoin aikovani saattaa Umslopogaasin
-valtaistuimelle ja kerroin juurtajaksain, mitä olin jo tehnyt, asiani
-hyväksi ja mitä vielä aioin tehdä, ilmoittaen samalla, että olin
-päättänyt lähteä henkilökohtaisesti tervehtimään useampia mahtavia
-päälliköitä voittaakseni heidät puolelleni.
-
-Galazi kuunteli sanomatta juuri sitä tahi tätä. Omasta puolestaan hän
-oli varma, että tytär purkaisi nopeammin kuin isä kykenisi rakentamaan,
-ja hän viittasi Nadaan, joka kulki juuri ohitsemme Umslopogaasin
-jäljessä.
-
-Olin kuitenkin päättänyt lähteä ja olin tehnyt päätökseni jo päivää
-ennen kuin Zinita sai luvan naisten juhlan viettoon. Menin
-Umslopogaasin luo ja puhuin suunnitelmistani, mutta hän kuunteli
-välinpitämättömästi, sillä hänellä oli ikävä Nadaa, ja keskusteluni
-väsytti häntä.
-
-Sanoin hänelle jäähyväiset ja jätin hänet, ja Nadalle heitin myöskin
-hyvästit. Nada suuteli minua, mutta jäähyväisiä lausuessaankin hän
-mainitsi useamman kerran lemmittynsä nimen.
-
-"Nuo molemmat ovat aivan kuin he olisivat järjiltään", sanoin
-itsekseni, "mutta kylläpähän ajanoloon tasaantuvat. Kun tulen takaisin,
-ovat he jo selvinneet huumauksestaan."
-
-Enhän voinut arvatakaan, isäni, että toivomani muutos tulisi olemaan
-niin järkyttävä, kuten piakkoin saat kuulla.
-
-
-
-
-XI.
-
-ZINITA KUNINKAAN LUONA.
-
-
-Pääkaupungissaan Umgugundhlovussa odotteli Dingaan-kuningas eräänä
-päivänä sotureitaan palaaviksi Income-virran rannoilta, jota nyt
-sanotaan Veriseksi joeksi. Hän oli lähettänyt armeijansa tuhoamaan
-buurien leirin ja uskoi sen palaavan heti voitonsanoma mukanaan. Hän
-istui majansa edustalla silmäillen laiskasti kuolonkukkulalla
-parveilevia korppikotkia ja hänen ympärillään seisoi yksi rykmentti.
-
-"Lintuni ovat nälissään", virkkoi hän eräälle neuvonantajalle.
-
-"Niillä on epäilemättä pian viljalti ruokaa, oi kuningas", vastasi
-tämä.
-
-Hänen vielä puhuessaan tuli joku sanomaan, että eräällä naisella oli
-kuninkaalle tärkeätä asiaa.
-
-"Tuo hänet tänne", vastasi Dingaan. "Kaipaan uutisia ja ehkäpä hän
-tietää jotakin armeijastani."
-
-Nainen saapui heti. Hän oli solakka ja kaunis ja talutti kahta
-pienokaista kädestä.
-
-"Mitä tahdot?" kysyi kuningas.
-
-"Oikeutta, oi kuningas", vastasi nainen.
-
-"Vaadi verta, niin saat helpommin, mitä haluat."
-
-"Verta vaadinkin, oi kuningas."
-
-"Kenen?"
-
-"Bulalion, kirveskansan päällikön, sekä Nada Liljankukan ja kaikkien
-hänen puoltajainsa."
-
-Dingaan kavahti ylös ja vannoi suuren Elefantin nimeen.
-
-"Mitä?" ärjäisi hän. "Onko Liljankukka sittenkin elossa, niinkuin tuo
-soturi väitti?"
-
-"Onpa niinkin, oi kuningas. Hän on nyt Bulalion vaimo ja on
-noitakeinoillaan syrjäyttänyt minut, Bulalion ensimmäisen vaimon,
-vastoin lakeja ja kaikkia kunniallisia tapoja. Sentähden vaadin kostoa
-tuolle noidalle ja samalla hänellekin, joka oli mieheni."
-
-"Olet kunnollinen vaimo", sanoi kuningas. "Valpas suojelushenkeni
-pelasti minut sellaisen kynsiin joutumasta. Pyyntöösi suostuisin
-kernaasti, sillä minäkin vihaan tuota Bulaliota ja tahtoisin mielelläni
-rusentaa Liljankukankin. Mutta sinä tulet sopimattomaan aikaan, vaimo.
-Minulla on täällä vain yksi rykmentti, mikä on luullakseni liian vähän,
-mutta odotahan, kunnes soturini palaavat amaboonat tuhottuaan, niin
-silloin voin täyttää toivomuksesi. Kenen ovat lapset?"
-
-"Minun ja Bulalion, joka oli mieheni."
-
-"Siis hänen lapsiaan, jonka henkeä nyt vaadit."
-
-"Niin, kuningas."
-
-"Olet yhtä hyvä äiti kuin puolisokin", sanoi Dingaan. "Olen puhunut --
-mene!"
-
-Mutta Zinitan sydän himosi kostoa, äkillistä ja hirmuista kostoa tuolle
-Liljankukalle, joka oli vallannut hänen paikkansa, ja miehelleen, joka
-oli syrjäyttänyt hänet Liljankukan takia. Zinita ei tahtonut odottaa --
-ei hetkeäkään.
-
-"Kuule, oi kuningas", huudahti hän, "en ole vielä kertonut kaikkea. Tuo
-Bulalio vehkeilee sinua vastaan Mopo Makedaman pojan kanssa, joka oli
-ennen neuvonantajasi."
-
-"Vehkeileekö hän minua vastaan, vaimo? Sisiliskoko vehkeilee kalliota
-vastaan, jolla se paistattaa päivää? Vehkeilköön hän rauhassa; Moposta
-pidän kyllä huolen."
-
-"Niin, oi kuningas, mutta ei siinä kaikki. Bulaliolla on toinenkin nimi
--- häntä sanotaan Umslopogaasiksi, Mopon pojaksi. Mutta hän ei olekaan
-Mopon poika, vaan suuren Elefantti-vainajan, tuon mahtavan kuninkaan,
-joka oli veljenne, ja Mopon sisaren, Balekan. Kuulin sen Mopolta
-itseltään. Tiedän kaikki. Syntyperänsä nojalla on Bulalio
-valtaistuimesi laillinen omistaja, ja sinä olet anastanut hänen
-paikkansa, oi kuningas."
-
-Dingaan istui hetkisen hämmästyksestä aivan sanattomana. Sitten hän
-käski Zinitan astua lähemmäksi ja kertoa kaikki, mitä tiesi.
-
-Dingaanin istuimen takana seisoi kaksi neuvonantajaa, ylimyksiä, joita
-Dingaan rakasti ja vain he olivat kuulleet Zinitan sanat. Hän käski
-heidän asettua eteensä korvakuulon ulkopuolelle ja muista erilleen.
-Zinita astui lähemmäksi ja kertoi Umslopogaasin syntymän yhteydessä
-olleet seikat ja paljon muitakin tapahtumia, joista Dingaan ymmärsi,
-että kertomuksen täytyi olla tosi.
-
-Kun kaikki oli kerrottu, käski Dingaan ympärillään seisovan rykmentin
-komentajan luokseen. Tämä oli roteva Faku-niminen mies. Dingaan sanoi
-hänelle tuimasti:
-
-"Ota kolme komppaniaa ja oppaita mukaasi ja hiivi yöllä kirveskansan
-kaupunkiin, joka on Kummitusvuoren juurella. Polta kaupunki ja tapa
-kaikki sen konnamaiset asukkaat, äläkä missään tapauksessa laske
-kynsistäsi Bulaliota, kirveskansan päällikköä, jota sanotaan myös
-Umslopogaasiksi. Kiduta hänet kuoliaaksi, jos vain voit, ja tuo hänen
-päänsä minulle, ja ota hänen vaimonsa, joka tunnetaan nimellä
-Liljankukka, elävänä vangiksi, jos suinkin voit, ja tuo hänet tänne,
-sillä tahdon nähdä hänen kuolevan täällä. Ja ota karja myös mukaasi.
-Lähde heti ja kiiruhda, mies. Jos palaat voitettuna tahi laiminlyötyäsi
-jonkun kohdan, niin kuolet heti. Tapan teidät kaikki ja voitte olla
-varmat siitä, että kuolemanne tulee olemaan sangen pitkällinen. Mene!"
-
-Mies tervehti ja kiiruhti soturiensa luo toistaen käskyn. Kolme
-komppaniaa syöksyi esiin ja kiiruhti hänen jälkeensä Umgugundhlovun
-porttien läpi Kummitusvuorta kohti.
-
-Sitten viittasi Dingaan kätyrinsä paikalle ja sanoi ylimyksiä
-osoittaen, jotka olivat kuulleet Zinitan sanat, että noiden kahden
-täytyi kuolla!
-
-Molemmat tervehtivät ja peittivät sitten kasvonsa, tietäen hyvin, että
-heidän täytyi kuolla, koska he olivat kuulleet liian paljon. Heidät
-surmattiin, ja sattui niin, että neuvonantaja, joka oli ennustanut
-korppikotkain saavan pian ruokaa, oli heistä toinen.
-
-Sitten käski kuningas riistää Zinitalta lapset ja toimittaa heidätkin
-päiviltä.
-
-Mutta kun Zinita kuuli tämän, alkoi hän valittaa surkeasti, sillä hän
-rakasti lapsiaan. Dingaan pilkkasi häntä sanoen:
-
-"Mitä? Oletko sinä sitten yhtä hassu kuin kunnotonkin? Sanothan, että
-miehesi, jonka olet nyt saattanut kuolemaan, on erään vainajan
-jälkeläinen ja valtaistuimeni perillinen. Sanoit myös, että nämä lapset
-ovat hänen ja hänen kuoltuaan siis myös valtaistuimeni perillisiä.
-Olisinko niin hullu, että antaisin heidän elää? Vaimo, sinä olet
-joutunut omaan ansaasi. Ottakaa lapset!"
-
-Nyt sai Zinita juoda kalkin, jonka hän oli toisille valmistanut, ja
-joutui aivan pois suunniltaan. Hän vannoi itkien ja käsiään väännellen
-katuvansa kunnotonta tekoaan ja sanoi lähtevänsä varoittamaan
-Umslopogaasia ja Liljankukkaa uhkaavasta vaarasta. Hän kääntyikin ja
-kiiruhti nopeasti portille, mutta kuningas nauroi ja nyökäytti päätään,
-ja pian oli Zinitakin saanut seurata lapsiaan.
-
-Niin, sellainen oli hedelmä, isäni, jonka Zinitan, kasvattipoikani
-Umslopogaasin ensimmäisen vaimon ilkeys kantoi.
-
-Nämä olivatkin viimeiset Umgugundhlovussa tehdyt murhat, sillä juuri
-kun Zinitan viimeinen kuolinhuuto oli vaiennut, nähtiin etempänä olevan
-kukkulan rinteellä parveilevan miehiä mustanaan; puvuista päättäen ne
-kuuluivat Dingaanin armeijaan, jonka hän oli lähettänyt buureja
-vastaan.
-
-Mutta mihin olivat korskea käytös, moitteeton järjestys, töyhdöt ja
-kilvet joutuneet, ja miksi ei kajahdellut voittokulu? Soturit
-lähestyivät pienissä ryhmissä kuin naiset ja kulkivat päät riipuksissa
-kuin nuhteita pelkäävät lapset.
-
-Totuus ilmeni pian. Armeija oli lyöty perinpohjin Incomen rannalla
-buurien leirin läheisyydessä. Buurien tuli oli tappanut tuhansia, ja
-tuhansia oli sortunut Incomen aaltoihin, kunnes vesi oli ruvennut
-verestä punoittamaan, ja hukkuneita oli lopulta niin paljon, että
-toiset pääsivät kuivin jaloin joen poikki ruumiiden yli kulkien.
-
-Dingaan tyrmistyi pelosta, sillä pakolaiset sanoivat vielä, että
-amaboonat olivat aivan heidän kintereillään.
-
-Hän pakeni ja kätkeytyi Umfolozi-joen rannan tiheikköön, ja sinä yönä
-hehkui taivas veripunaisena Umgugundhlovun palosta. Sen muurien
-sisäpuolella ei kuultu enää Elefantin toitahduksia, ja liekkien räiske
-karkoitti korppikotkatkin kuolon kukkulalta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Galazi istui kivisen velhottaren polvella ja tuijotti alhaalla
-leviäville aavikoille, joita kuu vielä kirkkaasti valaisi, vaikka yö
-alkoikin jo kallistua aamuun. Harmaakuono vinkui hiljaa hänen
-vieressään ja Kuolema oli työntänyt kuononsa hänen käteensä. Mutta
-Galazi ei välittänyt heistä, sillä hän mietiskeli parhaillaan
-Umslopogaasin kohtaloa, kuinka tämä oli sortunut naisen veltoksi
-orjaksi ja kuinka Nadan tulo oli pirstannut kirveskansan yhtenäisyyden.
-Kaikki naiset ja lapset olivat menneet naisten juhlaan, ja viipyisivät
-kauan poissa, ja Galazista oli näyttänyt, että miehiäkin oli paljon
-pujahtanut tiehensä ikäänkuin jotakin vaaraa peläten.
-
-"Ah, Kuolema", virkahti hän vieressään loikovalle pedolle, "veljeni on
-suuresti muuttunut ja vain naisen suudelmain vaikutuksesta. Hänen
-metsästyksensä on loppunut eikä Itkuntekijä nouse enää, hän ikävöi vain
-naisen huulia eikä sinun karkean kielesi kosketusta. Hän, miesten
-ensimmäinen, hyväilee nyt vain naisen kättä, eikä tapparansa sileätä
-sarvivartta; hän on sortunut velttouteen ja häpeään. Chaka oli kuin
-olikin suuri kuningas kaikessa pahuudessaan, kun hän kielsi soturinsa
-menemästä naimisiin, sillä avioliitto heikontaa tarmon ja miedontaa
-veren vedeksi."
-
-Galazi vaikeni ja tuijotti rävähtämättä kirveskansan kaupunkia kohti ja
-hänestä näytti kuin jotakin olisi välähdellyt Kummitusvuoren luoman
-varjon reunassa. Oli aivan kuin olisi katsellut neulaa, joka nahkaa
-ommeltaessa vuoroin katoaa, vuoroin ilmestyy taas näkyviin.
-
-Hän hätkähti ja katsoi tarkemmin. Ah, varjon reunassa näkyi nyt
-useampia kirkkaita välähdyksiä. Keihäitä, kautta Chakan pään!
-
-Galazi odotti hievahtamatta ja näki soturijoukon, jossa oli noin
-parisataa miestä, rientävän äänettömästi ja juoksujalkaa eteenpäin.
-Soturit, vaikka heillä ei ollutkaan töyhtöjä, olivat sotapolulla, sillä
-he olivat järjestyneet säännöllisiin ryhmiin ja jokaisella oli keihäs
-ja kilpi.
-
-Galazi oli kuullut kerrottavan tuollaisten joukkojen yöllisistä
-metsästysretkistä, ja hän tiesi aivan hyvin, että alhaalla rientävät
-soturit olivat kuninkaan koiria, jotka olivat ihmisriistaa
-pyydystämässä. Päämaali oli jokin suuri nukkuva kaupunki, sillä muussa
-tapauksessa ei koiria olisi ollut niin paljon. Galazi ihmetteli,
-kenestä nyt mahtoi olla kysymys? Samassa joukko kääntyi kahlaamolle ja
-silloin hän ymmärsi. Hänen veljensä Umslopogaas ja Nada Liljankukka ja
-kirveskansa olivat riista, jota pyydystettiin. Nuo soturit olivat
-kuninkaan koiria, jotka Zinita oli päästänyt valloilleen. Siitä syystä
-hän oli järjestänyt naisten juhlan ja vienyt lapset mukanaan ja siitä
-syystä oli niin moni mies poistunut kaupungista, mikä milläkin
-tekosyyllä säästyäkseen verilöylystä.
-
-Galazi hypähti ylös ja tuumi silmänräpäyksen. Mahtoikohan noita
-metsästäjiä voida metsästää? Eivätkö hänen sutensa voisi tuhota tuota
-joukkoa niinkuin ne olivat kerran ennen tuhonneet erään kuninkaan
-lähettämän soturijoukon? Kyllä, jos hän olisi keksinyt sen hiukan
-aikaisemmin. Silloin olisi tuskin yhtään soturia päässyt hengissä
-joelle saakka, sillä hän olisi iskenyt susineen heidän kimppuunsa. Nyt
-se ei käynyt enää päinsä, sillä joukko läheni jo kahlaamoa, ja Galazi
-tiesi, ettei hänen harmaa väkensä metsästänyt kahlaamon toisella
-puolella, sillä suunnalla, syystä, jonka eräs vainaja oli hänelle
-unessa ilmoittanut.
-
-Mitä oli siis tehtävä? Hänen täytyi varoittaa Umslopogaasia. Mutta
-miten? Paikasta, jossa Galazi oli, oli kirveskansan kaupunkiin sen
-verran lyhyempi matka kuin jousessa on jänne kaarta lyhyempi, ja
-soturit olivat jo melkein kaaren puolivälissä. Mutta hän kykeni heidät
-sivuuttamaan hän, Susi-Galazi, jolla Umslopogaasia lukuunottamatta ei
-ollut vertaistaan nopeudessa. Hän tahtoi ainakin yrittää. Ehkä joukko
-pysähtyisi kahlaamolle juomaan.
-
-Niin Galazi ajatteli ja oli samassa tuulen vauhdilla vuorenrinnettä
-alas menossa. Hän hyppeli kuin kauris kiveltä toiselle, tunkeutui kuin
-härkä tiheikköjen läpi ja kiiti pääskysen nopeudella tasaisemmalla
-maaperällä Vuori oli jo takana, ja edessä hyrskyi tulviva joki
-vaahdossaan, yhtä raivokkaana kuin silloin, kun hän oli mennyt
-kuollutta etsimään. Joustava hyppy lennätti hänet klivaimpaan virtaan,
-hän taisteli hetkisen ja seisoi pian toisella rannalla pudistaen veden
-yltään kuin koira. Samassa kiiti hän jo eteenpäin nopeinta vauhtiaan
-juosten matalana suden tavoin.
-
-Kaupunki näkyi edessäpäin. Toinen puoli oli vielä kirkkaassa
-kuutamossa, mutta toista hyväili jo idän taivaalla näkyvä
-aamunkajastus. Ah, soturit olivat jo perillä, hän näki murhamiesten
-hiipivän aitauksen luo ja jakautuvan oikealle ja vasemmalle. Kuinka
-päästä perille ennenkuin kuolon rengas oli kokonaan sulkeutunut? Matkaa
-oli vielä kuusi keihään heittoa! Ruoho oli pitkää ja ulottui eräässä
-kohden melkein aitauksen puoliväliin. Eteenpäin vain! Mahtaisikohan
-Umslopogaas, hänen veljensä kyetä juoksemaan nopeammin, ihmetteli
-Galazi, kun hän juoksi rientäessään veljeään pelastamaan. Hän oli nyt
-pitkässä ruohikossa aitauksen luona, ja murhamiehet lähestyivät
-oikealta ja vasemmalta.
-
-"Wow! Mikä se oli?" huudahti eräs soturi kumppanilleen samassa kun kehä
-sulkeutui. "Wow! Jokin suuri ja tumma olento syöksyi aitauksen yli
-aivan nenäni edessä."
-
-"Kuulin rusahduksen, veljeni", vastasi toinen "mutta en nähnyt mitään.
-Ehkä se oli koira, sillä eihän kukaan ihminen voi hypätä niin
-korkealle."
-
-"Tahi susi", sanoi toinen. "Rukoilkaamme joka tapauksessa, ettei se
-ollut _Esedowa_ [satu-eläin, jonka sanotaan ahdistaneen zuluja, pannen
-uhrit selässään olevaan reikään], joka tuli pistämään meidät selässään
-olevaan reikään. Palaako tulesi, veljeni? Wow! Kohtapa nuo konnat
-saavat paistua, merkki annetaan pian."
-
-Silloin kajahti yön hiljaisuudessa kaikuva huuto: "Herätkää, herätkää,
-vihollinen on portilla!"
-
-
-
-
-XII.
-
-HARMAAN JA MUSTAN VÄEN VIIMEINEN TAISTELU.
-
-
-Galazi syöksyi huutoaan huudellen kaupungin läpi ja hänen takanaan
-nousi levoton hälinä. Kaikki nukkuivat, eikä vartijoita näkynyt
-missään, sillä Umslopogaas oli niin vaipunut Liljankukan
-jumaloimiseensa, että hän unhotti kaiken varovaisuuden, muistamatta
-enää Dingaanin vihaa, sotaa ja kuolemaa. Galazi riensi pysähtymättä
-eteenpäin ja saapui hetkisen kuluttua Nada Liljankukan suurelle
-majalle, jonka Umslopogaas oli lemmitylleen rakennuttanut. Hän syöksyi
-sisään tietäen tapaavansa siellä veljensä Bulalion. Majassa oli vielä
-melkein pimeä, mutta Galazihan näki pimeässäkin, ja hän keksi heti
-Nadan ja Umslopogaasin, jotka nukkuivat majan toisella puolella ovea
-vastapäätä, Umslopogaasin pää Nadan rintaan nojaten. Tappara
-Itkuntekijä kimalteli hänen vieressään.
-
-"Herätkää!" kiljaisi Susi-Galazi.
-
-Umslopogaas kavahti ylös tapparaansa tarttuen, mutta Nada mutisi
-unisesti: "Anna minun nukkua, lepo on suloinen."
-
-"Nukuttepa pian tavallista sikeämmin, ellette kiiruhda!" huohotti
-Galazi. "Joutuun nyt, veljeni, kiinnitä sudentaljasi ja ota kiipesi!
-Joutuin, sanon minä, sillä kuninkaan koirat ovat portillasi!"
-
-Nada kavahti myös seisoalleen ja molemmat alkoivat pukeutua
-vaistomaisesti kuin unissakävijät ymmärtämättä vieläkään, mitä Galazi
-oikein tarkoitti. Galazi joi siemauksen olutta ja oli taas entisellään,
-nopea ja tarmokas. Samassa seisoivat he jo majan edessä. Taivas oli
-harmaa, mutta idässä ja lännessä, pohjoisessa ja etelässä hulmusivat
-liekit jo taivaalle, sillä sytytysmerkki oli annettu.
-
-Umslopogaas näki tulen ja käsitti. Hänen tarmonsa palasi. "Mihin
-suuntaan, veljeni?" kysyi hän.
-
-"Liekkiin ja piirittäjien läpi vuorelle harmaan väkemme luo", vastasi
-Galazi. "Jos pääsemme perille, niin siellähän saamme apua."
-
-"Entä kaupunkini asukkaat?" kysyi Umslopogaas.
-
-"Naiset ja lapset ovat tiessään, ja miehet olen hätyyttänyt -- he
-selviävät kyllä jotenkuten pälkähästä. Pois täältä, ennenkuin palamme!"
-
-He kiiruhtivat ympärysaitausta kohti, ja tiellä liittyi heihin
-kymmenkunta säikähtynyttä ja unenpöpperöistä soturia, aseinaan millä
-keihäs, millä nuija -- ja kaikki melkein alasti. Joukko kiiruhti
-pysähtymättä eteenpäin aitausta kohti, joka paloi jo kauttaaltaan
-ilmitulessa, Umslopogaas ja Galazi etunenässä pitäen kumpikin Nadaa
-kädestä. He olivat nyt aivan lähellä ja ulkopuolelta kuului
-piirittäjien huutoja. Nada kavahti kauhistuneena takaisin, mutta
-Umslopogaas ja Galazi eivät hellittäneet otettaan, vaan raahasivat
-hänet mukanaan. Tappara ja nuija heilahtivat, palava aitaus murtui, ja
-he syöksyivät ulos melkein vahingoittumattomina. Kuumuus oli
-karkoittanut vihollisen hiukan etemmäksi, mutta vartioiminen oli sitä
-valppaampaa. Pakenijat huomattiinkin heti ja samassa kajahti huuto:
-"Bulalio! Bulalio! Tappakaa se konna!" ja sotureita hyökkäsi heitä
-kohti keihäät koholla. Miehet asettuivat piiriin Nadan ympärille ja
-sitten rynnättiin eteenpäin, Umslopogaas ja Galazi etunenässä.
-Itkuntekijä ja Vartija heilahtivat salamannopeasti ja Dingaanin miehet
-hajautuivat kuin tuhka tuuleen, katosivat kuin ruoho kulovalkean
-tieltä.
-
-Yksi mies pakenevista kaatui, mutta takana syntyi hillitön melu.
-Kaikkialta kaikui huuto, että konnien päällikkö oli paennut vaimonsa
-Liljankukan keralla. Kuullessaan tämän kokosi vihollisjoukon komentaja
-heti väkensä ja lähti ajamaan paenneita takaa, sillä noiden henkilöiden
-surmaaminenhan oli koko retken päätarkoitus. Hyökkääjiä oli siihen
-kaatunut noin viisikymmentä ja kaupunkilaisia ehkä sata, sillä Galazin
-huutojen herättäminä olivat kirveskansan miehet tapelleet raivoisasti
-kukin henkensä edestä tietämättä, oliko heidän päällikkönsä paennut vai
-surmattu nukkuessaan.
-
-Susi-veikot olivat seuralaisineen jo pitkän matkan päässä, ja helppohan
-heidän olikin päästä pakoon, maan nopeimmat juoksijat kun olivat. Mutta
-niinkuin rykmentin täytyy sovittaa vauhtinsa hitaampien soturien mukaan
-niin heidänkin täytyi nyt juosta tavallista hitaammin Nadan tähden.
-Nopeus oli kuitenkin riittävä ja he olivat jo joelle johtavan ahtaan
-solan puolivälissä, kun Dingaanin soturit saapuivat solan suulle. He
-pääsivät solan päähän, ja vihollinen läheni nopeasti -- solan
-joenpuoleinen pää on hyvin ahdas, isäni, kuin kapean ruukun kaula.
-Galazi pysähtyi ja sanoi:
-
-"Seis, miehet. Puhelkaamme hetkinen noiden kanssa, jotka seuraavat
-jäljissämme; samalla hengähdämme hiukan. Mutta kiiruhda sinä, veljeni,
-joen yli Liljankukan keralla. Yhdymme teihin metsässä, ja ellei meitä
-sattuisi kuulumaan, niin tiedäthän, mitä sinun pitää tehdä. Sulje
-Liljankukka luolaan ja kutsu harmaa väkemme koolle. Wow! veljeni, minun
-täytyy päästä luoksesi, jos suinkin voin, sillä jos nuo Dingaanin
-koirat pitävät metsästyksestä, niin nyt pannaan Kummitusvuorella
-toimeen sellainen ajo, ettei tuo vanha velhotar ole kuunaan moista
-nähnyt. Kiiruhda nyt, veljeni."
-
-"Eipä ole tapani rientää pois toisten jäädessä tappelemaan", kiljahti
-Umslopogaas, "mutta nyt sen ihmeen täytynee tapahtua Nadan tähden."
-
-"Älä välitä minusta, oi rakkaani", sanoi Nada. "Olen saattanut sinut
-tähän pulaan -- olen niin väsynyt -- anna minun kuolla. Tapa minut ja
-pelasta itsesi!"
-
-Vastauksen asemesta tarttui Umslopogaas hänen käteensä ja syöksyi
-joelle, mutta ennenkuin hän pääsi sinne saakka, alkoi taistelun melske
-kuulua. Takana kajahti Dingaanin soturien sotahuuto heidän iskiessä
-kirveskansan miesten kimppuun ja Susi-Galazin ulvonta, hänen yhtyessä
-otteluun -- kuuluipa Vartijan mäjähdyskin iskun sattuessa kohdalleen.
-
-"Hyvin purtu, Susi!" huudahti Umslopogaas pysähtyen; "se mies ei
-tarvitse enempää; oh! jospa voisin" -- hän katsahti Nadaan ja kiiruhti
-jälleen eteenpäin.
-
-He kamppailivat jo vaahtoavassa virrassa, ja oli hyvä, että Nada osasi
-uida, sillä muutenpa he olisivat menehtyneet. Toiselle rannalle
-saavuttiin onnellisesti ja pian oltiin nopeasti matkalla vuorta kohti.
-Metsä oli jo melkein läpäisty, kun Umslopogaas vihdoin kuuli suden
-ulvahduksen.
-
-Hänen täytyi nyt ottaa Nada olkapäilleen ja kantaa häntä niinkuin
-Galazi oli kerran kantanut erästä toista, sillä sutten ollessa
-valveilla odotti Kummitusvuorella kuolema kaikkia muita paitsi
-Susi-veikkoja.
-
-Pian parveilivat sudet hänen ympärillään hypellen iloissaan häntä
-vastan ja katselivat palavin silmin taakkaa hänen olkapäillään. Nada
-oli melkein pyörtyä pelosta, sillä pedot olivat hirveitä ja niitä oli
-paljon, ja kun ne ulvoivat, jähmettyi hänen verensä kauhusta.
-
-Mutta Umslopogaas lohdutti häntä selittäen, että pedot olivat hänen
-koiriaan, joiden keralla hänellä oli tapana metsästää. Pian alkaisikin
-metsästys, jonka vertaista ei oltu ennen nähty. Vihdoin saavuttiin
-vanhan velhottaren polville ja luolan suulle. Pari sutta majaili nyt
-luolassa, joka oli muuten autio, sillä Galazi ei asunut siellä enää;
-ollessaan vuorella hän nukkui metsässä, joka oli lähempänä hänen
-veljensä Bulalion kaupunkia.
-
-"Sinun täytyy nyt jäädä tänne, armaani", sanoi Umslopogaas sudet
-karkoitettuaan. "Lepää täällä, kunnes olemme näyttäneet kuninkaan
-miehille. Soisinpa ottaneeni hiukan ruokaa mukaani, mutta eihän siinä
-kiireessä ollut aikaa mitään hakea. Nyt näytän sinulle tuon ovikiven
-salaisuuden, ettet väännä sitä milloinkaan tätä etemmäksi. Nyt sen voi
-sysätä sormenpäällä perille saakka, mutta silloin tarvitaan parikin
-vahvaa miestä työntämään se takaisin jälleen. Älä sentähden koske
-kiveen sormellasikaan paitsi suurimmassa hädässä; liikaa kierrettyään
-se pysyy järkähtämättä paikallaan sinun voimatta sille mitään. Täällä
-olet turvassa, niin että älä yhtään pelkää, paikkaa ei tiedä kukaan,
-paitsi Galazi, minä ja sudet, ja vieraan on mahdotonta päästä tänne.
-Nyt minun täytyy palata Galazin luo, ja jos hän on kuollut, tuhoan
-vainoojat yksin sutteni avulla."
-
-Nada hyrskähti itkuun sanoen pelkäävänsä jäädä yksin ja ettei hän
-näkisi lemmittyään enää milloinkaan, ja hänen surunsa vihloi
-Umslopogaasin sydäntä. Umslopogaas suuteli häntä hellästi ja kiiruhti
-sitten nopeasti ulos vääntäen kiven aukon eteen mainitsemaansa tapaan.
-Luolassa oli nyt melkein pimeä, vain heikko valonsäde tunkeutui sisään
-eräästä miehen kättä ehkä hiukan suuremmasta reiästä, joka oli
-sisältäkatsoen ovikiven oikealla sivulla. Nada istahti maahan, niin
-että valokimppu sattui häntä suoraan kasvoihin, sillä hän rakasti
-valoa, jota ilman hän olisi kuihtunut kukkaisten lailla. Hämärässä
-luolassa vallitsi haudan hiljaisuus ja Nada vaipui ajatuksiinsa pelon
-ja murheen vielä kouristaessa hänen sydäntään. Äkkiä valonsäde katosi
-ja hän kuuli ulkopuolelta hiipiviä askeleita ikäänkuin jokin eläin
-olisi vaaninut jotakin riistaa. Hän katsahti reikään ja näki selvästi
-suden terävän kuonon ja julmat iskuhampaat, jotka hohtivat hämärässä.
-
-Hän huudahti kauhusta ja hampaat katosivat, mutta samassa kuului
-ulkopuolelta kyntten raaputusta, ja hän näki kiven huojahtavan. Hän
-luuli hädissään suden osaavan kiertää kiven pois ja hyökkäävän hänen
-kimppuunsa, sillä hän oli kuullut, että kaikki nuo sudet olivat pahojen
-ihmisten henkiä, joilla oli ihmisen ymmärryskin. Peloissaan hän siis
-tarttui kiveen ja väänsi sitä kuten Umslopogaas oli sanonut, jolloin
-kivi luiskahti tasapainostaan ja solahti aukkoon tukkien sen kuin
-pyöreä kivi ahtaan ruukun suun.
-
-"Nyt olen turvassa susilta", sanoi Nada. "Ulkopuolelta ei kiveä hevin
-liikuteta, kun en minäkään, vaikka olen sisäpuolella, saa sitä
-hievahtamaankaan." Hän naurahti, mutta meni samassa vakavaksi ja
-lisäsi: "Olisipa onnetonta, ellei Umslopogaas palaisikaan kiveä
-siirtämään, sillä silloinpa olisin todellakin kuin haudassa --
-suljettuna hautaan elävänä ja voimakkaana."
-
-Ajatus sai hänet värisemään, mutta samassa kavahti hän ylös ja painoi
-korvansa reikään, sillä kaukaa oli kajahtanut hirveä ulvonta, ja nyt
-kuului raivoisan taistelun melske.
-
-Suljettuaan luolan kiiruhti Umslopogaas rinnettä alas mukanaan joukko
-susia, ei kaikki, sillä hän ei ollut vielä kutsunut niitä. Hänen
-sydämensä oli raskas, sillä hän luuli Galazin kaatuneen. Hän oli myös
-suunniltaan raivosta ja vannoi tuhoavansa vihollisen viimeiseen
-mieheen, mutta ensin hänen täytyi saada hiukan tietää, mitä vihollinen
-aikoi tehdä. Samassa kajahti kaukaa metsän peitosta pitkä, matala
-ulvonta, ja Umslopogaasin sydän vavahti ilosta; hän tunsi merkin --
-Galazihan se oli, joka oli selvinnyt hengissä ottelusta.
-
-Umslopogaas ulvahti vastaan ja kiiruhti vihurina eteenpäin. Galazi
-istui jalkojaan lepuuttaen eräällä suurella kivellä, ja sudet loikkivat
-iloissaan hänen ympärillään. Hän näytti hiukan uupuneelta. Rinnassa ja
-käsivarsissa oli haavoja, pieni kilpi on melkein riekaleina, ja
-Vartijassakin saattoi huomata taistelun jättämiä jälkiä. Umslopogaas
-astui hänen luoksensa luoden häneen rakkautta uhkuvan katseen.
-
-"Kuinka on laitasi, veljeni?" kysyi hän.
-
-"Eipä kovinkaan huonosti", vastasi Galazi, "mutta kaikki kumppanini
-kaatuivat iskettyämme maahan monta vihollista. Minä yksin lähdin pakoon
-kuin joku pelkuriraukka. Kimppuumme hyökättiin kolme kertaa, mutta me
-seisoimme paikallamme, kunnes arvelimme Liljankukan päässeen turvaan,
-ja kun vihdoin kaikki mieheni olivat kaatuneet, lähdin pakoon ja uin
-virran poikki, sillä minä halusin kuolla täällä omalla alueellani,
-Umslopogaas."
-
-Minun täytyy sanoa sinulle, isäni, että Galazi oli taistellut
-verrattomalla urheudella solan suulla, vaikka hän ei itse puhunut siitä
-juuri mitään. Kävin myöhemmin paikalla ja laskin kaatuneet; niitä oli
-niin paljon, ettei noita yhdeksää kirveskansan soturia näkynyt niiden
-alta.
-
-"Ehkäpä onnistumme tuhoamaan vihollisen, veljeni."
-
-"Ehkäpä. Suuren joukon ainakin tapamme. Minusta tuntuu kuitenkin, että
-veljeytemme lähenee loppuaan, Bulalio, sillä Vartijan kantajan
-lopullinen kohtalo, josta isänikin minulle puhui, on nyt edessäni. Jos
-niin on, niin hyvästi, veljeni. Ystävyytemme on ollut aina vilpitön ja
-hyvä, ja sen loppu on vielä parempi. Se olisi sitäpaitsi voinut jatkua
-vuosia vielä, ellet sinä, veljeni, olisi koettanut tehdä hyvää
-paremmaksi ja täydentää toveruutemme meille suomaa iloa naisen
-rakkaudella. Siitä lähteestä on kaikki tämä paha alkunsa saanut, kuin
-joki pienestä purosta, mutta minkäpä kohtalolle mahtaa. Jos kaadun,
-niin elä sinä vielä kauan ja taistele monessa uljaassa taistelussa
-kuoliaksesi viimein sankarina tappara koholla; toivon, että saat toisen
-ystävän, minua urhoollisemman ja rivakamman, ja paremman, Vartijan,
-joka on aina valmis auttamaan sinua hädän hetkellä. Jos sinä kaadut ja
-minä jään eloon, niin minä vannon sinulle tämän valan. Kuolemasi kostan
-viimeiseen verenpisaraani saakka ja suojelen Liljankukkaa, jota
-rakastat. Annan hänelle kaikki, mitä hän tarvitsee elääkseen
-huoletonna; mutta en enempää. Vihollinen on jo lähellä. He kiersivät
-kahlaamon kautta, kun eivät tohtineet uida virran poikki, ja huusivat
-minulle, että he olivat vannoneet surmaavansa meidät tahi kuolevansa,
-kuten Dingaan kuningas oli käskenyt. Tästäpä sukeutuukin verraton
-taistelu, elleivät he todellakaan aio väistyä suttemme tieltä. Mitä
-siis käsket, päällikkö, jotta palvelijasi tietää totella?"
-
-Umslopogaas kuunteli Itkuntekijään nojaten, sutten liikehtiessä
-ympärillä, ja itki, sillä Liljankukan ja minun jälkeeni hän rakasti
-Galazia enimmin koko maailmassa. Kun Galazi oli lopettanut, vastasi
-hän:
-
-"Ellei minulla olisi tuolla ylhäällä erästä heikkoa ja avutonta
-olentoa, niin minä vannoisin sinulle, Susi, että heittäisin henkeni
-sinun ruumistasi syleillen, jos kaadut ennen minua. Ja jos kaadut ja
-minä jään eloon, niin minä vannon, ettei Itkuntekijä lepää, ennenkuin
-jokainen noista sotureista on henkensä heittänyt. Se on heiluva
-vuodesta vuoteen, kunnes viimeinen lepää yhtä hiljaa kuin sinä
-kuoltuasi. Ehkä tein väärin, Galazi, kun kuuntelin Zinitan houkutuksia
-ja annoin naisten tunkeutua väliimme. Toivokaamme, että löydämme kerran
-maan, jossa ei ole naisia, sotia vain, sillä siinä maassa me tulemme
-mahtaviksi.
-
-"Nyt lopetamme toveruutemme hyvin ja komeasti, ja harmaa väkemme saa
-tapella tarpeekseen, ja ellei tuo vanha velhotar, joka istuu tuolla
-ylhäällä, ole milloinkaan ennen hymyillyt, niin nyt hän on hymyilevä
-taisteluamme katsellessaan. Tämä on suunnitelmani; käymme vihollisen
-kimppuun kaksi kertaa. Ensin metsässä, ja jos meidät työnnetään
-takaisin, niin sitten velhottaren polvilla luolan edustalla, jossa Nada
-on. Sanohan Susi, tahtooko harmaa väki tapella?"
-
-"Viimeiseen saakka, veljeni, niinkauan kuin joku on niitä johtamassa,
-sitten en tiedä! Mutta niillä on vain hampaat keihäitä vastaan.
-Ehdotuksesi on hyvä, Bulalio. Lähtekäämme, olen levännyt."
-
-He nousivat ja kutsuivat laumansa. Kaikki olivat saapuvilla, mutta
-lauma ei ollut hetikään niin suuri kuin muutamia vuosia sitten, jolloin
-Susi-veikot metsästivät ensi kerran Kummitusvuoren rinteillä; monet
-hillittömät hävitysretket olivat harventaneet lukumäärän eikä näille
-susille syntynyt penikoita. Lauma jakautui kahtia kuten ennenkin;
-naaraat seurasivat Umslopogaasia ja urokset Galazia.
-
-He tunkeutuivat metsään ja kätkeytyivät tiheikköön hämärän notkon
-kahdenpuolen. Siinä he odottivat lähestyvää vihollista, jonka askeleet
-alkoivat vihdoin kuulua. Edellä hiipi kaksi tiedustelijaa väijytyksen
-varalta, ja nuo soturit sattuivat olemaan samat, jotka olivat puhelleet
-keskenään aamun sarastaessa, kun Galazi loikkasi heidän välistään
-aitauksen yli. He puhelivat nytkin sinne tänne kurkistellessaan,
-pysähtyen vihdoin notkon suulle toisia odottamaan, ja Umslopogaas
-kuuli, mitä he sanoivat.
-
-"Mikä kamala paikka tämä onkaan, veljeni", sanoi toinen; "paikka, joka
-on täynnä aaveita, outoja ääniä, käsiä, jotka tuntuvat työntävän meitä
-takaisin, ja näkymättömien sutten vinkumista. Kummitusvuoreksihan tätä
-sanotaankin, ja nimi on kylläkin paikallaan. Soisinpa, että kuningas
-olisi antanut meille jonkun muun tehtävän -- nämähän ovat noitia, ja
-tämä paikka on oikein heidän tyyssijansa. Sanopas, veljeni, mikä se
-oli, joka loikkasi aamupimeässä aitauksen yli? Noitapa tietenkin! Wow!
-ne ovat kaikki noitia. Voisiko kukaan oikea ihminen tehdä sitä, minkä
-tuo Susi-niminen mies teki joelle pyrkiessämme? Olisipa Itkuntekijä
-ollut nuijaa tukemassa, niin joukkomme olisi huvennut siihen paikkaan."
-
-"Itkuntekijällä oli nainen vartioitavana", murahti toinen. "Mutta olet
-oikeassa, tämä paikka on todellakin noitien ja pahojen henkien pesä.
-Olin näkevinäni tuolla puiden pimennossa _esedowanien_ silmien kiiluvan
-ja niiden hajukin tuntuu nenääni. Mutta nuo noidat meidän täytyy
-kuitenkin saada hengiltä, sillä jos palaamme Umgugundhlovuun tyhjin
-toimin, niin pianpa kuumennetaan rautoja, joiden kärkeä me saamme
-maistaa. Lähdemmekö liikkeelle, veljeni. Joukkomme on jo lähellä.
-Soisinpa, että Faku vaihtaisi tilallemme toiset, sillä tässä tiheikössä
-kävelen mieluimmin viimeisenä kuin ensimmäisenä. Kas, tässähän näkyy
-jälkiä -- lukematon joukko sudenjälkiä ja siellä täällä joku
-ihmisjälkikin; he ovat ehkä milloin sitä ja milloin tätä -- kukapa sen
-tiennee? Tämä on totisesti aaveiden ja noitien maa."
-
-Susi-veikoilla oli ollut täysi työ hillitä väkeänsä soturien tullessa
-näkösälle, ja raivo kiihtyi joka hetki. Kidoista valui kuola, silmät
-kiiluivat ahnaasti ja äkkiä ponnahti eräs naarassusi korkealle ilmaan
-ja iskeytyi ulvahtaen soturin kurkkuun, joka oli viimeksi puhunut.
-Molemmat suistuivat tantereeseen painiskellen raivoisasti, kunnes
-kumpikin oli heittänyt henkensä.
-
-"_Esedowanit! Esedowanit_ ovat kimpussamme!" huusi toinen tiedustelija
-lähtien juoksemaan toveriensa luo. Mutta hän ei päässyt milloinkaan
-sinne saakka, sillä nyt syöksähtivät kaikki sudet kätköistään oikealta
-ja vasemmalta hänen kimppuunsa, ja parin silmänräpäyksen kuluttua oli
-miehestä vain keihäs jäljellä.
-
-Soturit päästivät huikean hätähuudon ja toiset kääntyivät rientääkseen
-pakoon, mutta Faku, heidän päällikkönsä, joka oli roteva ja urhoollinen
-mies, karjaisi: "Seisokaa lujina, kuninkaan lapset, seisokaa
-lujina! Edessänne ei ole ainoatakaan esedowania, vaan Susi-veikot
-roskajoukkoineen. Mitä! Pelkäättekö koiria, te, jotka olette nauraneet
-miesten keihäillekin? Piiriin, lapset, ja seisokaa lujina!"
-
-Soturit kuulivat päällikkönsä äänen ja tottelivat heti muodostaen
-kaksinkertaisen suljetun kehän. Katsahtaessaan oikealle he näkivät
-Bulalion suden hampaat kulmilla hohtaen ja kulunut sudentalja
-olkapäillä liehuen hyökkäävän heitä kohti kuin myrskytuuli Itkuntekijä
-ylhäällä punasilmäisen lauman seuratessa kintereillä. He katsahtivat
-vasemmalle -- ah, Vartijan he kyllä tunsivat. He olivat kuulleet sen
-iskujen rasahdukset alhaalla joen äyräällä ja tunsivat kyllä
-jättiläisen, joka heilutteli sitä kuin sauvaa, sutten kuninkaan, jolla
-oli käsivarsissaan kymmenen miehen voima. Wow! Tuossa he tulevat. Katso
-tuota joukkoa, mustaa ja harmaata, kuule sotalaulua, jota se ulvoo!
-Katso kuinka se syöksyy keihäitä vasten kuin veriryöppy kosken
-kallioon, vaahtona iskuhampaiden välke! Kehä on murtunut! Itkuntekijä
-on murtanut sen! Haa! Galazi on myöskin murtanut rivit; nyt täytyy
-heidän tapella selkä selkää vasten tahi menehtyä!
-
-Kuinkako kauan ottelu kesti? Kukapa sen tiennee? Aika kuluu joutuin,
-kun iskut satelevat tiheästi. Vihdoin täytyi ystävysten peräytyä; he
-murtautuvat ulos samoinkuin he olivat murtautuneet sisäänkin ja
-katoavat metsän helmaan jäljellä olevine susineen. Soturijoukosta oli
-jäänyt eloon vain kolmasosa; toiset makasivat kuolleina, silvottuina ja
-muodottomiksi raadeltuina surmansa saaneiden petojen ruumisröykkiöiden
-alla.
-
-"Olemme joutuneet taisteluun pahojen henkien kanssa, jotka käyvät
-kimppuumme sutten haahmossa", sanoi Faku. "Susi-veikot ovat varmasti
-noitia, mutta noitia, joista minä pidän; he taistelevat kuin leijonat
-ja osaavat taidon. Mutta heidät tapan tahi sitten kuolen itse. Meitä on
-tosin enää hyvin vähän, mutta paljonhan on susiakin kaatunut ja enkäpä
-noiden konnien käsivarret uupuvat kerran."
-
-Hän lähti siis kapuamaan vuoren rinnettä ylös jäljellä olevine
-sotureineen, ja koko ajan ahdistivat sudet heitä kaataen miehen siellä
-ja toisen täällä, mutta vaikka he kuulivat ja näkivätkin Susi-veikkojen
-rohkaisevan uskollisiaan, eivät Susi-veikot käyneet heidän kimppuunsa,
-sillä he säästivät voimansa viimeiseen ratkaisevaan otteluun.
-
-Matka oli pitkä ja vaivalloinen, eivätkä soturit tunteneet tietä ja
-kummitussudet ahdistivat heitä alituisesti. Oli jo ilta, kun he
-saapuivat tuon vanhan velhottaren jalkojen juurelle ja alkoivat kavuta
-tasanteelle.
-
-"Mikä ihmeellinen, pari!" huudahti iso Faku. "Taistelisinpa mieluummin
-heidän mukanaan kuin heitä vastaan. Mutta heidän täytyy kuolla!" Ja hän
-alkoi kiivetä velhottaren polville.
-
-Umslopogaas seisoi ja katseli ylhäällä istujan kasvoja, joita
-ilta-aurinko valaisi.
-
-"Enkö sanonut, että tuo vanha velhotar hymyilisi taistelumme
-nähdessään?" huudahti hän. "Katso! Hän hymyilee! Hei, Galazi,
-usuttakaamme loput väestämme vihollista vastaan, ja taistelkaamme tämä
-ottelu loppuun mies miestä vastaan antamatta petojen turmella sitä
-kokonaan! Hei, Verenjuoja ja Harmaakuono! Hei, Kuolema ja kaikki te
-metsän asukkaat, mustat ja harmaat, vihollisen kimppuun, lapseni!"
-
-Sudet kuulivat; ne olivat säälittävässä kunnossa, täynnä haavoja ja
-väsyksissä, ja niitä oli vain pieni ryhmä jäljellä, mutta luontoaan ne
-eivät olleet vielä menettäneet. Ulvahtaen ne hyökkäsivät viimeisen
-kerran vihollisen kimppuun, riuhtoillen, repien ja tappaen, kunnes ne
-olivat kaikki saaneet keihäistä surmansa, kaikki paitsi Kuolema, joka
-ryömi pahoin haavoittuneena Galazin luo kuollakseen tämän jalkojen
-juureen.
-
-"Nyt olen päällikkö ilman heimoa", huudahti Galazi. "Mutta sellainenhan
-on kohtaloni. Niin oli halakazienkin luona ja niin kävi lopulta
-Kummitusvuorellakin. Sano, Bulalio, missä tahdot seisoa, oikeallako vai
-vasemmalla?"
-
-Alhaalta tuleva polku jakautui nimittäin kahtia erään suuren
-kallionlohkareen tähden, joten velhottaren polville päästiin kahta
-kaitaista polkua pitkin, joiden väliä oli noin kymmenen askelta.
-Umslopogaas astui vasemmalle, Galazi oikealle ja siinä he odottivat
-keihäät varalla. Soturit ilmestyivätkin pian lohkareen takaa ja
-hyökkäsivät tasannetta kohti, toiset toista polkua pitkin ja toiset
-toista. Ylhäältä singahtaneet keihäät tappoivat kolme, mutta soturit
-eivät pysähtyneet, vaan ryntäsivät urhoollisesti eteenpäin. Umslopogaas
-kumartui, hänen pitkä käsivartensa ojentui, tappara välähti ja yksi
-vihollinen vierähti alas.
-
-"Yksi!" huudahti Umslopogaas.
-
-"Yksi, veljeni!" toisti Galazi heilauttaen nuijaansa uuteen iskuun.
-
-Eräs soturi hyökkäsi laulaen kaatuneen toverinsa paikalle ja hypähteli
-sinne tänne Umslopogaasin edessä keihäs valmiina iskemään. Itkuntekijä
-heilahti, mutta mies kavahti samassa takaisin, niin että isku meni
-harhaan.
-
-"Huonostipa iskit, noita!" huusi mies syöksähtäen antamaan
-surmanpiston, mutta, katso, tappara kiertää pientä kehää aivan maan
-pinnassa iskien äkkiä ylöspäin ja ennenkuin soturi ehti pistää, oli
-Itkuntekijä halaissut hänen päänsä, leuasta aivoihin saakka.
-
-"Mutta nyt sitä paremmin, sinä houkka!" sanoi Umslopogaas.
-
-"Kaksi!" huudahti Galazi oikealta.
-
-"Kaksi, veljeni!" toisti Umslopogaas.
-
-Kaksi vihollista syöksyi jälleen esiin yksi kumpaakin vastaan toivoen
-onnistuvansa paremmin. Huuto "_kolme_!" kajahti samassa oikealta ja
-vasemmalta ja heti senjälkeen "_neljä_!"
-
-Faku käski nyt jäljelläolevien miesten painaa kilvet yhteen ja työntää
-siten nuo kaksi polkujen päistä kauemmaksi tasanteelle. Temppu
-onnistuikin, mutta neljä soturia kaatui jälleen, ennenkuin Susi-veikot
-väistyivät.
-
-"Saartakaa ja tappakaa heidät!" karjaisi Faku.
-
-Mutta ken voi saartaa Itkuntekijän, joka välähtelee yht'aikaa joka
-taholle, Itkuntekijän, joka ei putoile enää raskaasti, vaan nokkii,
-nokkii kuin tikka, eikä kertaakaan turhaan? Ken voi saartaa miehen,
-joka on tasankojen antilooppia nopeampi? Wow! Hän on tässä! Hän on
-tuossa! Hän on noita! Kuolema piilee hänen kädessään, ja kuolema
-tuijottaa hänen silmistään!
-
-Galazi on myöskin vielä hengissä, sillä Vartija nousee ja laskee
-kilpiin kumahdellen, ja hänen käheä huutonsa kajahtaa tämän tästä
-kaatuneiden lukumäärän ilmoittaen. Hän tappelee kuin leijona, vaikka
-hän on haavoja täynnä; tapparan isku on melkein katkaissut hänen
-reitensä, mutta hän riehuu yhä. Hänellä on enää vastassaan vain kaksi
-vihollista, joista toinen pyörähtää äkkiä hänen taaksensa ja haavoittaa
-häntä selkään. Galazi iskee edessään seisovan soturin tantereeseen ja
-kääntyy sitten toista kohti. Vartija heilahtaa korkealle ja putoaa
-rusentaen miehen kuin munankuoren.
-
-Galazi pyyhkäisi veren kasvoiltaan ja katsahti ympärilleen. "Kaikki!
-Bulalio", huudahti hän.
-
-"Kaikki, paitsi kahta, veljeni", kajahti vastaan teräksen helähdyksen
-ja kilven kumahduksen säestämänä.
-
-Susi-Galazi tahtoi mennä veljeänsä auttamaan, mutta ei voinut, sillä
-hänen voimansa alkoivat pettää; hän oli taistelunsa taistellut.
-
-"Jää hyvästi, veljeni! Nytpä kelpaakin kuolla; ruumisvuoteelle, jonka
-olen itse valmistanut!" huusi hän kaikuvalla äänellä.
-
-"Jää hyvästi! Nuku hyvin, Susi!" vastattiin. "Kaikki paitsi _yksi_!"
-
-Galazi vaipui ruumiskasalle, mutta oli vielä hengissä. "Kaikki, paitsi
-yksi", toisti hän. "Ha! ha! tuon yhden ei ole hyvä olla, kun
-Itkuntekijä heiluu vielä. Kannattipa elää, kun saa näin ihanasti
-kuolla! Voitto! Voitto!" Ja Susi-Galazi nousi horjuen polvilleen
-heiluttaen Vartijaa viimeisen kerran päänsä yläpuolella. Sitten hän
-vaipui maahan jälleen ja heitti henkensä.
-
-Umslopogaas Chakan poika ja Faku Dingaanin soturi katselivat toisiaan.
-Vain he kaksi olivat jäljellä, sillä kaikki muut olivat kaatuneet.
-Umslopogaasilla oli paljon haavoja, mutta Faku oli vahingoittumaton, ja
-Faku oli miesten vahvimpia ja osasi käytellä tapparaa, mikä ase
-hänelläkin oli nyt kädessään.
-
-Hän nauroi röyhkeästi. "On siis tultu niin pitkälle, Bulalio", sanoi
-hän, "että meidän täytyy nyt kahdenkesken ratkaista, saako kuningas
-tahtonsa perille vai ei. Mutta miten hyvänsä ottelumme päättyneekin, on
-mielestäni suuri onni, että olen saanut nähdä tämän taistelun; olla
-tekemisissä kahden sellaisen soturin kanssa on mitä suurin kunnia.
-Levähdä hetkinen, Bulalio, ennenkuin lopetamme. Veljesi kuoli
-sankarina, ja jos minun on suota voittaa, niin tarinaa hänen
-kuolemastaan kerrotaan pian kaikkialla, sen milloinkaan unhottumatta."
-
-
-
-
-XIII.
-
-LILJANKUKAN JÄÄHYVÄISET.
-
-
-Umslopogaas kuunteli, mutta ei vastannut, vaikka Fakun sanat
-miellyttivätkin häntä, sillä hän ei tahtonut tuhlata voimiaan turhiin
-puheisiin ja ilta alkoi jo hämärtää.
-
-"Olen valmis, Dingaanin mies", sanoi hän ja kohotti tapparansa.
-
-He kiersivät hetkisen toistensa ympäri vaanien sopivaa tilaisuutta
-iskeä. Faku suuntasi äkkiä tuiman iskun Umslopogaasin päätä kohti, ja
-Umslopogaas kohotti tapparansa vastaan, mutta ei saanut iskua täysin
-väistetyksi; rengas hänen päänsä ympärillä katkesi ja ihoonkin tuli
-haava.
-
-Kipu sai Bulalion valveille, niin sanoaksemme. Hän tarttui
-Itkuntekijään molemmin käsin ja iski kolmasti. Ensimmäinen isku
-katkaisi Fakun päätöyhdön ja lennätti kilven menemään pakottaen Fakun
-peräytymään keihään pituuden verran, toinen meni harhaan, ja
-kolmannella iskulla tapparan varsi luiskahti hiukan Umslopogaasin
-hikisissä käsissä, niin että terä osui lappeettain Fakun rintaan. Isku
-osui kuitenkin täydellä voimallaan murskaten rintakehän ja lennättäen
-Fakun tasanteelta vuoren viettävälle rinteelle, johon hän jäi
-liikkumattomana makaamaan.
-
-"Hyvä päivätyö", sanoi Umslopogaas julmasti hymyillen. "No, Dingaan,
-lähetä nyt toinen joukko kuolleitasi korjaamaan", ja hän kääntyi
-mennäkseen luolaan Nadan luo.
-
-Mutta Faku ei ollut vielä kuollut, vaikkakin kuolettavasti
-haavoittunut. Hän kohottautui ja sinkosi viimeisillä voimillaan
-tapparansa Umslopogaasia kohti, joka oli hänet voittanut. Umslopogaas
-ei aavistanut mitään ja isku oli niin hyvin suunnattu, että tappara
-sattui häntä vasempaan ohimoon murtaen luun ja tehden suuren reiän.
-Faku vaipui kuolleena maahan, ja Umslopogaas heitti kätensä ylös
-kaatuen kuin isketty härkä ja jääden ovikivien varjoon liikkumattomana
-makaamaan.
-
-Nada istui kokoonkyyristyneenä luolassa kuunnellen taistelun melskettä,
-joka läheni vitkalleen, sutten ulvontaa, soturien huutoja ja teräksen
-kalsketta. Hän istui siten koko päivän ja kuuli illalla taistelun
-riehuvan aivan luolan edessä, vaimentuvan ja vihdoin taukoavan
-kokonaan. Hän kuuli Susi-veikkojen huudot, kun he ilmoittivat
-toisilleen kaatuneiden lukumäärän, ja Galazin kuolinhuudon: "Voitto!"
-Hänen sydämensä vavahti ilosta, vaikka hän tunsi, että huudossa oli
-ollut kuoleman kaiku. Heikkoa aseiden kalsketta kuului vielä, mutta
-sitten hiljeni kaikki, ja valonsäde katosi.
-
-Kaikkialla vallitsi haudan hiljaisuus. Ei kuulunut enää miesten huutoja
-eikä teräksen helinää, ei sutten ulvontaa eikä riemun tahi tuskan
-huutoja -- kaikki oli hiljaa kuin haudassa, sillä kuolema oli korjannut
-kaikki.
-
-Pimeässä luolassa istuessaan koetti Nada Liljankukka rohkaista mieltään
-sanomalla itsekseen: "Kyllä mieheni tulee pian, tulee varmasti.
-Murhamiehet on tapettu -- hän sitoo ensin haavansa, joita hän on ehkä
-saanut jonkun naarmun. Sitten hän tulee, ja hyvä onkin, että hän tulee,
-sillä olen jo kyllästynyt yksinäisyyteeni, ja tämä paikkakin on niin
-kaamea."
-
-Mutta mitään ei kuulunut. Hän jatkoi yksinpuheluaan huutaen nyt sanat,
-niin että luola kaikui: "Nyt olen rohkea enkä pelkää mitään, työnnän
-kiven sivulle ja lähden häntä hakemaan. Tiedän aivan hyvin, ettei hän
-viivyttelisi, ellei hänen täytyisi hoitaa jotakin haavoittunutta,
-ehkäpä Galazia. Niin, Galazi on varmasti haavoittunut. Minun täytyy
-mennä häntä hoitamaan, vaikka hän ei pitänytkään minusta enkä minäkään
-hänestä, sillä hänhän tahtoi aina tunkeutua minun ja mieheni väliin.
-Tuo hurja susimies on naisten vihollinen, enimmän kuitenkin minun,
-mutta siitä huolimatta minä tahdon häntä hoitaa. Lähdenkin heti", ja
-hän nousi ja työnsi kiveä.
-
-Mutta mitä tämä merkitsi? Kivihän ei hievahtanutkaan. Samassa hän
-muisti, että hän oli sutta pelätessään koskettanut kiveen, jolloin se
-oli hiukan luiskahtanut ja solahtanut syvemmälle sisäänkäytävään.
-Umslopogaas oli kyllä kieltänyt häntä koskemasta kiveen, mutta Nada oli
-hädissään unhottanut varoituksen. Ehkäpä hän kuitenkin jaksaa vääntää
-kiven sivulle. Turha toivo! Kivi ei liikahtanut edes hiuksen vertaa.
-Hän oli vanki ilman ruokaa ja juomaa, kunnes Umslopogaas tulisi hänet
-vapauttamaan. Entä, jollei Umslopogaas tulisikaan? Silloin hänen täytyi
-varmasti kuolla.
-
-Hän alkoi huutaa peloissaan mainiten Umslopogaasin nimeä.
-"_Umslopogaas! Umslopogaas_!" vastasi kaiku luolan seinistä ja siinä
-kaikki.
-
-Niin, Umslopogaasia ei kuulunut, ja ravinnon puutteessa Nada heikontui
-päivä päivältä, kunnes kärsimykset vihdoin ikäänkuin pimensivät hänen
-järkensä. Tuo vainaja, josta Galazi oli kertonut hänelle, istui jälleen
-kolossaan lähellä luolan kattoa ja puhui hänelle, sanoen: "Galazi on
-kuollut! Häntä on kohdannut Vartijan kantajan kohtalo. Ja kuolleet ovat
-kummitussudetkin! Minä kuolin nälkään tässä luolassa, ja niinkuin
-minä kuolin, niin täytyy sinunkin kuolla, Nada Liljankukka! Nada
-Kuolontähti, jonka kauneus ja kopeus ovat kaiken tämän murhaamisen
-aiheuttaneet!"
-
-Nada oli näkevinään puhujan ja kuuli nuo sanat aina tämän tästä.
-
-Houreistaan huolimatta pani Nada merkille, että valo tunkeutui reiästä
-kaksi kertaa, jolloin hän tiesi ulkona olevan päivän, ja katosi kaksi
-kertaa, jolloin ulkona oli yö. Kun valo ilmestyi kolmannen kerran ja
-katosi vihdoin, havahtui hän täyteen tietoisuuteen ja tunsi olevansa jo
-kuolemaisillaan. Ulkopuolelta kantautui hänen korviinsa -ääni, jota hän
-rakasti, ja se kysyi ontosti: "Nada! Elätkö vielä, Nada?"
-
-"Kyllä", kuiskasi hän käheästi. "Vettä, anna minulle vettä!"
-
-Ulkopuolelta kuului rahinaa ikäänkuin suuri käärme olisi vaivalloisesti
-laahautunut tiehensä, ja hetkisen kuluttua ojensi vapiseva käsi reiästä
-pienen maljan täynnä vettä. Nada joi ja kykeni jo puhumaan, vaikka vesi
-tuntui polttavan kuin tuli.
-
-"Sinäkö se todellakin olet, Umslopogaas?" sanoi hän. "Vai oletko
-kuollut, ja minä näen vain unta sinusta?"
-
-"Minä se olen Nada", vastasi ääni. "Kuule, oletko koskenut kiveen?"
-
-"Olen, valitettavasti. Mutta ehkä me saamme sen yhteisvoimin
-siirtymään."
-
-"Kyllä, jos olisin entisissä voimissani, mutta voimmehan koettaa."
-
-He ponnistivat voimansa äärimmilleen, mutta kivi ei liikahtanutkaan.
-
-"Herkeä jo, Umslopogaas", sanoi Nada; "tuhlaamme vain aikaa, mikä
-minulla on vielä jäljellä. Puhelkaamme."
-
-Vastausta ei kuulunut, sillä Umslopogaas oli pyörtynyt, ja Nada löi
-rintoihinsa luullen hänen kuolleen.
-
-Umslopogaas virkosi kuitenkin ja sanoi hetkisen kuluttua: "Emme mahda
-sille mitään, menehdymme molemmat tähän, sinä sille puolelle ja minä
-tälle, voimatta nähdä toisiamme, sillä olen niin heikko, etten jaksa
-edes nousta jotakin syötävää hakemaan."
-
-"Oletko haavoittunut, Umslopogaas", kysyi Nada.
-
-"Olen, Nada, sain suuren reiän päähäni Dingaanin päällikön tapparasta,
-jolla hän heitti minua takaapäin luullessani häntä kuolleeksi. Kaaduin,
-enkä tiedä, kuinka kauan olen maannut tämän kiven suojassa. Päiviä
-luullakseni, sillä jäseneni ovat aivan puuduksissa, ja korppikotkat
-ovat jo raadelleet kaikki taistelussa kaatuneet, paitsi Galazin, jonka
-rinnalla kuoleva Kuolema lepää, hengissä vielä, nuollen veljeni haavoja
-ja karkoittaen korppikotkat. Korppikotkan nokkaisu herätti minut
-vihdoin tajuntaan, ja silloin minä laahauduin tähän. Soisinpa, etten
-olisi herännytkään. Makaisin mieluummin niinkuin makasin, kuin että
-elän juuri niinkauan kuin sinä näännyt noin, Nada, loukkuun joutuneen
-ketun lailla. Seuraan sinua pian, Nada."
-
-"On kovaa kuolla näin, Umslopogaas", vastasi Nada. "Olenhan nuori ja
-kaunis, rakastan sinua ja toivoin saavani synnyttää sinulle lapsia,
-mutta kohtalo lienee näin sallinut, ja sillehän ei mitään mahda.
-Voimani ovat pian lopussa, kauhu ja pelko ovat jäätäneet vereni, mutta
-mitään tuskia en tunne. Älkäämme puhelko enää kuolemasta, muistelkaamme
-mieluummin lapsuutemme onnellisia päiviä, kun kuljimme käsikädessä, ja
-rakkauttamme, tuota onnellista aikaa sen jälkeen kuin suuri tapparasi
-helähti kallioon halakazien luolassa, jolloin pelkoni ilmaisi sinulle
-salaisuuteni. Katso, minä pujotan käteni reiästä, etkö voi suudella
-sitä, Umslopogaas?"
-
-Umslopogaas taivutti haavoittunutta päätään ja suuteli Liljankukan
-pienoista kättä, jota hän sitten piti omassaan -- loppuun saakka. He
-puhelivat rakkaudestaan koettaen siten unhottaa surullisen toivottoman
-tilansa -- hän istuen ulkopuolella selkä kiveä vasten ja Nada leväten
-sisäpuolella kyljellään käsi reiästä pujotettuna. Umslopogaas kertoi
-myös taistelusta ja miten siinä oli käynyt.
-
-"Ah!" sanoi Nada, "tämä on Zinitan työtä, Zinitan, joka vihasi minua
-niin katkerasti ja syystä kylläkin. Hän on varmasti käynyt Dingaanin
-puheilla."
-
-"Aivan äsken toivoin vielä, että saisimme kuolla yhdessä, Nada", sanoi
-Umslopogaas, "päästäksemme yhdessä suuren Galazin luo, sinne, jossa hän
-nyt on. Mutta nyt on toisin. Nyt toivon, että joku löytää minut. Tahdon
-elää vielä hetkisen saadakseni kostaa eräälle konnalle -- kostaa
-hirmuisesti."
-
-"Älä puhu kostosta, armaani", sanoi Nada, "olen jo lähellä maata, jossa
-tappajat ja tapetut verenvuodattajat ja kostajat ovat kaikki samassa
-pimeydessä. Tahdon kuolla lemmen sanat korvissani ja sydämessäni
-helkkyen ja sinun nimesi huulillani, niin että missä hyvänsä me jälleen
-toisemme kohtaammekin, on lempeni heti sinua riemuiten tervehtimässä.
-Mutta sydämeni ääni kuiskaa minulle, ettet seuraa minua tälle viime
-matkalleni. Sinä elät vielä kauan kuollaksesi voittamattomana sankarina
-kaukana täältä erään toisen naisen puolesta. Tässä synkässä pimeydessä
-levätessäni näyttää minusta kuin näkisin sinun, Umslopogaas, seisovan
-kuolettavasti haavoittuneena, harmaantuneena ja jäntevänä Itkuntekijä
-korkealla, jollakin hohtavan valkoisella tiellä, joka on täynnä
-ruumiita. Ympärilläsi näkyy valkoihoisten naisten kauniita kasvoja ja
-sinulla on suuri haava pääsi vasemmalla puolella, armaani."
-
-"Näkysi on kyllä toteutuva, jos elän", vastasi Umslopogaas, "sillä
-päässäni on paha murtuma vasemman ohimon lähellä."
-
-Nada vaikeni ja oli kauan hiljaa. Umslopogaaskin oli vaiti surun ja
-tuskan raadellessa hänen sydäntään, kun hänen täytyi näin menettää
-Liljankukkansa ja vain siitä syystä, että Fakun heitto oli vienyt
-häneltä voimat. Hän, suurten urotöiden tekijä, ei kyennyt nyt
-pelastamaan lemmittyään; hän jaksoi tuskin istua selkä kiveä vasten.
-Suru ja epätoivo pusersivat kyyneleet hänen silmiinsä ja pari helmeä
-vierähti Liljankukan kädellekin. Nada tunsi niiden poltteen ja sanoi:
-
-"Älä itke, mieheni; en ole sen arvoinen, äläkä sure kuolemaani, vaan
-muistele, että rakastin sinua hellästi."
-
-Oltuaan vaiti pitkän tovin hän jatkoi, ja hänen äänensä kuului
-katkonaisina huohottavina kuiskauksina:
-
-"Jää hyvästi, Umslopogaas, mieheni ja veljeni. Kiitän sinua
-rakkaudestasi, Umslopogaas. Nyt uinahdan viimeiseen uneeni."
-
-Umslopogaas ei voinut vastata, vaan katseli hentoa kättä, joka lepäsi
-hänen omassaan. Sormet aukenivat kahdesti ja kiertyivät kahdesti hänen
-sormiensa ympärille, sitten käsi aukeni kolmannen kerran, muuttui
-väriltään harmahtavaksi, värähti ja herpaantui iäksi!
-
-Idässä alkoi taivaanranta vaaleta. Aamu koitti.
-
-
-
-
-XIV.
-
-MOPON JA HÄNEN KASVATTIPOIKANSA KOSTO.
-
-
-Samana päivänä kun Nada kuoli, saavuin minä matkalta palatessani aamun
-sarastaessa kirveskansan kaupunkiin. Matkani oli onnistunut hyvin,
-sillä eräs mahtava päällikkö innostui heti asiaani ja lupasi tukea
-minua kaikin tavoin. Auringon noustessa saavuin sitten perille, ja
-katso, kaupunki oli autio ja tuhkana.
-
-"Tämä on Dingaanin jälkeä", lausahdin ja kuljin sinne tänne hävitystä
-katsellen ja tuskasta vaikeroiden. Äkkiä kohtasin joukon miehiä, jotka
-olivat pelastuneet verilöylystä. He lymysivät maissivainiossa peläten
-vihollisen mahdollisesti palaavan, ja heiltä minä kuulin kaikki,
-mitä oli tapahtunut. Kuuntelin vaieten, sillä olin jo tottunut
-onnettomuuksiin; sitten kysyin, mihin vihollinen oli mennyt. He
-vastasivat, että soturit olivat kiiruhtaneet Kummitusvuorelle
-Susi-veikkojen ja Liljankukan jäljessä. Metsästä oli kuulunut sitten
-ulvontaa ja taistelun melskettä ja sitten oli kaikki hiljentynyt eikä
-vuorelta ollut ketään palannut; korppikotkain oli vain nähty liitelevän
-koko päivän vuoren vaiheilla.
-
-"Menkäämme vuorelle", sanoin minä.
-
-Ensin he pelkäsivät tulla, kun paikka oli niin pahamaineinen, mutta
-lähtivät kuitenkin vihdoin mukaani, ja me seurasimme vihollisen jälkiä
-arvaten pian, miten joukon oli käynyt. Vihdoin saavuimme tasanteelle
-velhottaren polvilla nähden paikan, jossa Susi-veikot olivat
-taistelleet viimeisen uljaan taistelunsa. Kaatuneista olivat vain luut
-jäljellä, sillä korppikotkat olivat saaneet rauhassa pitojaan pitää,
-tohtimatta kuitenkaan koskea Galaziin, jonka rinnan päällä tuo vanha
-Kuolema vielä hengissä lepäsi. Lähestyessäni ruumista nousi tuo suuri
-susi horjuen jaloilleen, syöksyi minua kohti harjakset pystyssä ja kita
-auki, mutta suistui samassa kuolleena maahan, sillä ponnistus oli ollut
-ylivoimainen.
-
-Katselin ympärilleni etsien Itkuntekijää luiden joukosta, mutta kun en
-nähnyt sitä, virisi sydämessäni toivo, että Umslopogaas oli pelastunut.
-Menimme vaieten sinnepäin, missä luolan piti olla, ja siellä näimme
-maassa aivan sisäänkäytävän suulla miehen ruumiin. Kiiruhdin lähemmäksi
->-- se oli Umslopogaas, nälkään nääntyneenä ja ohimossa ammottava
-haava. Rinnassa, käsivarsissa ja jaloissakin oli paljon haavoja, ja
-kädessään hän piteli pienoista kättä -- jäykistynyttä kättä, joka näkyi
-kiven sivulla olevasta reiästä. Tunsin käden hyvin -- se oli tyttäreni
-Nada Liljankukan pienoinen käsi.
-
-Nyt ymmärsin ja kumarruin tunnustelemaan Umslopogaasin sydäntä pannen
-samalla kotkan sulasta nykäisemäni untuvan hänen huulilleen. Sydän löi
-vielä heikosti ja untuva liikahti.
-
-Pyysin seuralaisiani vääntämään kiven sivulle, mikä vihdoin
-onnistuikin. Valo virtasi luolaan ja siinä aivan kiven takana lepäsi
-tyttäreni eloton ruumis. Hiukan kuihtunut hän oli, mutta vielä
-kuolemassakin kaunis ja suloinen. Tunnustelin hänenkin sydäntään; se
-oli hiljaa, ja rintakin oli jo kylmä.
-
-"Kuollut on kuollut", sanoin; "huolehtikaamme elävästä."
-
-Kannoimme Umslopogaasin luolaan ja murennettuani hiukan leipää veteen
-minä kaasin liemen hänen kurkkuunsa. Sitten puhdistin tuon suuren
-haavan hänen päässään poistaen luunsirut ja asettaen vihdoin
-parantavista yrteistä valmistamani kääreen haavan päälle pannen kaiken
-taitoni liikkeelle. Olinhan parantajista taitavin, ollen izinyangain,
-kuninkaan lääkärein ensimmäinen, ja ellei minua olisi ollut, olisi
-Umslopogaas kuollut siihen paikkaan, sillä hänen loppunsa oli jo hyvin
-lähellä. Samassa paikassa, jossa Galazi oli häntä kerran hoidellut,
-minäkin palautin hänet toistamiseen henkiin. Hän ei puhunut kolmeen
-päivään, ja ennenkuin hän heräsi tajuntaan, kaivatin minä syvän haudan
-luolan permantoon. Siihen sitten hautasin Nada-tyttäreni. Peitimme
-hänet liljankukilla, ettei multa koskettaisi häneen, ja sitten loimme
-haudan umpeen. En nimittäin tahtonut, että Umslopogaas näkisi hänet
-kuolleena, sillä tuon näyn aiheuttamalla mielenliikutuksella olisi
-voinut olla mitä vakavimmat seuraukset. Umslopogaashan olisi voinut
-ruveta halajamaan, että hän saisi seurata lemmittyään, mikä olisi
-saanut kaikki ponnistukseni varmasti raukeamaan. Susi-Galazin hautasin
-myös luolaan ja sovitin Vartijan hänen käteensä, ja siellä he nukkuvat
-molemmat, Liljankukka ja Susi, viimeinkin ystävinä. Ah! Milloinkahan
-maailmaan ilmestyy toinen sellainen mies ja toinen sellainen tyttö?
-
-Kolmantena päivänä Umslopogaas vihdoin avasi silmänsä ja kysyi Nadaa.
-Sitten alkoivat voimat vähitellen palautua, ja päässä olevan haavan
-päälle kasvoi nahka. Mutta hänen hiuksensa olivat harmaantuneet eikä
-hän hymyillyt enää juuri milloinkaan, vaan tuli entistä julmemmaksi ja
-tuimemmaksi.
-
-Saimme pian kuulla kaikki, mitä Zinita oli tehnyt, sillä naiset ja
-lapset kotiutuivat jonkun ajan kuluttua. Mutta Zinitaa ja hänen
-lapsiaan ei kuulunut. Eräs vakoojakin saapui luokseni Mahlabatinesta ja
-kertoi minulle Zinitan kohtalosta ja Dingaanin paosta.
-
-Umslopogaasin toivuttua minä kysyin häneltä, mihin hän aikoi ryhtyä ja
-jatkaisinko suunnitelmani toteuttamista tehdä hänestä kuningas vai en.
-
-Umslopogaas pudisti päätään ja vastasi, ettei hänellä ollut enää
-sellaisia pyyteitä. Yhden kuninkaan hän kylläkin tuhoaisi, mutta ei
-himoinnut enää päästä itse kuninkaaksi. Hän tahtoi vain kostaa. En
-ruvennut häntä suostuttelemaan, mikä olisi ollut hyödytöntä,
-sanoinpahan vain, että minäkin himosin kostoa. Yhdessä toimien
-onnistuisimme kyllä.
-
-Kertomista olisi vielä paljonkin, isäni, mutta en tiedä, jatkanko enää?
-Lumi on sulanut ja juhtasi ovat täällä, löydettyinä paikasta, johon
-sanoin niiden kätkeytyneen, joten halunnet jatkaa matkaasi. Samoin
-haluan minäkin, mutta matkani on hiukan pitempi.
-
-Kerron kuitenkin muutamin sanoin, mitä sitten tapahtui. Kuten muistanet
-pelastin kerran Dingaanin veljen Pandan hengen ajatellen tarvitsevani
-häntä tulevaisuudessa, ja nyt päätin kiihoittaa hänet Dingaania
-vastaan. Verisen joen taistelun jälkeen oli Dingaan kutsunut Pandan
-metsästysretkelle. Minä ja Umslopogaas olimme jo silloin Pandan luona
-hänen kylässään alisen Tugelan varrella, ja minä varoitin Pandaa
-noudattamasta kutsua, sillä hän itse oli riista, jonka tuhoamiseksi
-metsästys toimeenpantiin. Kehoitin häntä pakenemaan Nataliin kaikkine
-väkineen, minkä hän tekikin. Sitten aloitin neuvottelut buurien kanssa
-keskustellen pääasiallisesti vain heidän päällikkönsä kanssa, jonka
-nimi oli Ungalunkulu eli Suuri käsi. Todistin ja osoitin hänelle,
-kuinka roistomainen ja kavala Dingaan oli, kun taas kaikkialla
-tiedettiin Pandan olevan kaikinpuolin kunnollinen ja luotettava
-henkilö. Neuvottelujen tulos oli se, että buurit ja Panda julistivat
-yhdessä sodan Dingaania vastaan, minkä sodan minä aiheutin vain
-saadakseni kostaa Dingaanille.
-
-Olimmeko mukana Magongon suuressa taistelussa? Olimme kyllä, isäni. Kun
-Dingaanin joukot työnsivät meidät takaisin, kiiruhdin minä, Mopo,
-Nongalazan luo, joka johti joukkojamme, ja neuvoin häntä lähettämään
-sanan buureille, että nyt oli niiden vuoro hyökätä. Amaboonat eivät
-olleet ottaneet osaa taisteluun, vaan jättivät sen meidän mustien
-huoleksi. Umslopogaas otti viedäkseen sanan perille ja hän raivasi
-Itkuntekijällä tien erään Dingaanin rykmentin sivustan halki, kunnes
-saapui buurein päällikön Ungalunkulun luo, ja kehoitti tätä murtamaan
-Dingaanin armeijan sivustan. Taistelu loppui siihen, sillä vihollinen
-menetti heti rohkeutensa kuullessaan valkoisten miesten yhtyneen
-meihin. Dingaanin joukot kääntyivät pakoon, ja me ajoimme niitä takaa
-surmaten vihollisia suuren joukon. Siihen loppui myös Dingaanin
-kuninkuus.
-
-Mutta hän eli vielä, vaikka ei ollutkaan enää kuningas, ja niin kauan
-kuin hän oli elossa, ei kostonhimomme ollut tyydytetty. Lähdimme siis
-buurien päällikön ja Pandan puheille ja sanoimme kohteliaimmin: "Olemme
-palvelleet teitä hyvin ja taistelleet puolestannekin ja sallipa kohtalo
-vielä, että teidän suotiin voittaa. Sallikaa meidän siis lähteä ajamaan
-takaa Dingaania, joka on kätkeytynyt johonkin ja tappaa hänet, missä
-ikinä hänet kohtaammekin, sillä hän on tehnyt meille vääryyttä, ja me
-tahdomme kostaa."
-
-Ungalunkulu ja Panda vastasivat hymyillen: "Menkää, lapset, ja
-onnistukoon etsintänne. Mikään ei voisi meitä enemmän ilahduttaa kuin
-sanoma, että Dingaan on kuollut." Ja he antoivat meille joukon
-sotureita mukaamme.
-
-Sitten metsästimme kuningasta monta viikkoa paikasta toiseen kuten
-metsästetään haavoittunutta puhvelia. Kaahasimme hänet Umialozin
-viidakkoihin, joista hän kuitenkin pakeni edelleen tietäen, että
-verikostajat olivat häntä takaa-ajamassa. Kadotimme joksikin ajaksi
-hänen jälkensä, mutta sitten kuulimme hänen menneen Pongolojoen yli
-mukanaan pieni joukko sotureita, jotka olivat vielä pysyneet hänelle
-uskollisina. Seurasimme hänen jälkiään Kwa Myawo-nimiseen paikkaan,
-jossa kätkeydyimme pensaikkoon ja odotimme. Kauan ei meidän
-tarvinnutkaan odottaa, ennenkuin näimme hänen kulkevan ohitsemme
-mukanaan vain kaksi soturia. Tapoimme soturit ja otimme hänet vangiksi.
-
-Dingaan tunsi meidät heti, ja hänen jalkansa alkoivat vavista pelosta.
-Minä lausuin:
-
-"Enkö lähettänyt sinulle terveisiä, oi Dingaan, joka et ole enää
-kuningas, että teit sangen pahasti karkoittaessasi minut luotasi,
-minut, joka olin nostanut sinut valtaistuimelle?"
-
-Hän oli vaiti ja minä jatkoin:
-
-"Niin, minä, Mopo Makedaman poika, nostin sinut valtaistuimelle, oi
-Dingaan, joka olit kuningas, ja minä, Mopo, olen syössyt sinut sieltä.
-Mutta terveiseni eivät päättyneet siihen. Sanoinhan vielä, että
-päivänä, jolloin jälleen näet kasvoni, kohtaat tuomiosi."
-
-Hän vaikeni yhä. Silloin sanoi Umslopogaas:
-
-"Olen Bulalio, oi Dingaan, joka et ole enää kuningas, Bulalio, jota
-murhaamaan sinä lähetit suuren joukon urhoollisia sotureita. Missä ovat
-nuo soturisi nyt, oi Dingaan?"
-
-"Tappakaa minut heti; nyt on teidän hetkenne", sanoi Dingaan.
-
-"Eipä hätäillä, oi Senzangaconan poika", vastasi Umslopogaas;
-"haudallesi on täältä pitkä matka. Muistatko erään tytön, jonka nimi
-oli Nada Liljankukka? Hän oli Mopon tytär ja minun vaimoni. Mutta hän
-on kuollut -- nälkään nääntyi poloinen, kärsittyään kolme päivää ja
-kolme yötä. Näytämme sinulle paikan, jossa hän kuoli. Sydämesi, joka on
-aina ollut niin hellä, pakahtuu surusta ja säälistä tarinan kuultuasi.
-Muistatko, kun eräs Zinita-niminen nainen tuli luoksesi taluttaen
-kädestä kahta herttaista ja suloista pienokaista? Minä olin noiden
-lasten isä, ja eräs Dingaan murhasi heidät. Mutta heistä saat myös
-vielä kuulla. Nyt tielle, sillä matka on pitkä!"
-
-Parin päivän kuluttua istui Dingaan yksinään ja kahleissa
-Kummitusvuoren luolassa. Olimme saaneet hänet työläästi sinne
-raahatuksi, sillä hän oli raskas kuin härkä. Kolme miestä työnsi häntä
-takaapäin ja kolme kiskoi köydestä, joka oli sidottu hänen
-vyötäisilleen, ja silloin tällöin pysähdyttiin näyttääksemme hänelle
-niiden luita, jotka hän oli lähettänyt meitä surmaamaan. Samalla
-kerroimme myös taistelun vaiheista.
-
-Vihdoin olimme luolassa ja minä lähetin pois soturit, sillä me
-tahdoimme olla Dingaanin kanssa yksin. Hän istui luolan permannolle, ja
-minä kerroin hänelle, että hän istui Nadan, jonka hän oli murhannut, ja
-Susi-Galazin haudalla.
-
-Sitten väänsimme kiven luolan suulle ja jätimme hänet Galazin ja Nadan
-henkien pariin.
-
-Kolmantena päivänä tulimme aamun sarastaessa häntä katsomaan.
-
-"Tappakaa minut", pyysi, hän, "sillä aaveet ahdistavat minua!"
-
-"Etpä ole sitten väkevä enää, oi kuninkaan varjo", sanoin minä, "kun
-vapiset kahden uhrisi edessä, sinä, joka olet murhannut tuhansia.
-Sanopas siis, miten sinun nyt käy, kun joudut heidän pariinsa
-kokonaan?"
-
-Dingaan alkoi rukoilla armoa.
-
-"Armoako sinulle, hyeena!" vastasin minä. "Rukoiletko sinä armoa, joka
-et ole itse milloinkaan ketään armahtanut! Anna minulle takaisin
-tyttäreni! Ja anna tälle miehelle takaisin hänen lapsensa; sitten
-voimme puhua armahtamisesta. Ulos, heittiö, ja kuole niinkuin konnan
-pitääkin!"
-
-Raastoimme hänet luolasta hänen surkeasti ruikuttaessa vanhan velhon
-rinnassa olevan kuilun reunalle, saman kuilun, jossa Galazi oli nähnyt
-luut, ja odotimme auringon nousua, hetkeä, jolloin Nada oli kuollut.
-Sitten huusimme hänen korvaansa Nadan ja Umslopogaasin lasten nimet, ja
-tyrkkäsimme hänet syvyyteen.
-
-Niin kuoli Dingaan, isäni -- Dingaan, jolla oli Chakan julma sydän,
-mutta ei hänen suuruuttaan.
-
-
-
-
-XV.
-
-MOPO LOPETTAA TARINANSA.
-
-
-Siinä kuulit Nada Liljankukan tarinan, isäni, ja kuinka me kostimme
-hänen kuolemansa. Surullinen kertomus -- hyvin surullinen kertomus,
-isäni, mutta siihen aikaan oli kaikki surullista. Myöhemmin, Pandan
-hallitessa, oli toisin, sillä Panda oli rauhan mies.
-
-Pari sanaa vielä. Jätin Zulu-maan, jossa en voinut enää olla kaksi
-kuningasta surmattuani, ja muutin asumaan tänne Nataliin muinaisen
-Duguzan läheisyyteen.
-
-Dingaanin kuoleman jälkeen tulin sokeaksi, aivan umpisokeaksi, voimatta
-nähdä aurinkoa enää milloinkaan tahi muutakaan valoa -- en tiedä,
-miksi; ehkäpä liian paljosta itkemisestä, isäni. Muutin nimenikin,
-ettei joku keihäs löytäisi tietään sydämeen, joka oli suunnitellut
-kahden kuninkaan ja yhden prinssin kuoleman -- Chakan, Dingaanin ja
-Umhlanganan.
-
-Eräänä yönä saatteli kasvattipoikani Umslopogaas minut salavihkaa rajan
-yli tuoden minut tänne Stangeriin, jossa olen sitten elellyt monta
-vuotta vanhana Zweete-nimisenä taikurina. Olen rikas. Umslopogaas vaati
-Pandalta takaisin Dingaanin minulta riistämän karjan, jonka hän ajoi
-sitten tänne. Täällä ei ole enää ketään muinaisen Duguzan asukkaita,
-eikä kukaan voisi tuntea vanhassa sokeassa Zweetessä Mopoa, taikuria,
-joka tappoi Chakan, zulujen leijonan. Kukaan ei tiedä sitä enää. Sinä
-vain olet kuullut tarinani, isäni. Älä kerro sitä kenellekään ennen
-kuolemaani.
-
-Umslopogaasko? Hän palasi kirveskansan luo ja hallitsi heimoaan, joka
-ei kuitenkaan milloinkaan enää tullut niin voimakkaaksi kuin mitä se
-oli ennen halakazien sotaretkeä. Panda antoi hänen olla rauhassa ja
-piti hänestä, sillä Panda ei tiennyt, että Bulalio oli Chakan poika, ja
-Umslopogaas antoi tuon koiran hallita häiritsemättä, sillä Nadan
-kuoleman jälkeen hän oli menettänyt vallanhimonsa. Myöhemmin hänestä
-tuli Nkomabakosin rykmentin päällikkö ja otti hän osaa moneen suureen
-taisteluun suorittaen paljon mainehikkaita urotöitä. Hän oli mukana
-Tugelan verisessä taistelussa, jossa Cetywayo löi veljensä Umbulazin
-Pandan pojan.
-
-Sen jälkeen hän alkoi vehkeillä Cetywayoa vastaan, jota hän vihasi, ja
-ellei eräs valkoinen mies, eräs Macumazana-niminen metsästäjä, sama,
-joka pelastui, kun Retiefin johtama buurijoukko murhattiin, olisi
-auttanut häntä pälkähästä, olisi hänet surmattu. Välistä kävi
-Umslopogaas minuakin katsomassa, sillä hän rakasti minua yhä, mutta nyt
-hän on paennut pohjoiseen, enkä minä saa kuulla hänen ääntään enää
-milloinkaan. En tiedä varmaan, mikä hänen pakonsa aiheutti, mutta
-minulle on kerrottu, että se tapahtui erään naisen takia. Niin, naiset
-ovat aina olleet Umslopogaasin turmio. Tapahtuman kyllä kuulin, mutta
-olen sen unhottanut, sillä minä muistan nyt vain tapaukset, jotka
-sattuivat kauan sitten, aikoina ennen tuloani näin vanhaksi.
-
-Katsele tätä oikeata kattiini, isäni! En näe sitä itse, mutta olen
-kuitenkin näkevinäni sen sellaisena kuin minä Mopo Makedaman poika sen
-kerran näin -- punaisena kahden kuninkaan verestä. Katsele sitä ja --
-
-Vanhus vaikeni samassa ja hänen päänsä nyökähti kuihtuneelle rinnalle.
-Kun valkoinen mies, jolle vanhus oli tarinansa kertonut, kohotti hänen
-päätään, näki hän hänen kuolleen.
-
-_Loppu_.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUSI-VEIKOT***
-
-
-******* This file should be named 65529-0.txt or 65529-0.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/5/2/65529
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/65529-0.zip b/old/65529-0.zip
deleted file mode 100644
index d8aef6f..0000000
--- a/old/65529-0.zip
+++ /dev/null