diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65602-0.txt | 5243 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65602-0.zip | bin | 113293 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5243 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..dd92480 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #65602 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65602) diff --git a/old/65602-0.txt b/old/65602-0.txt deleted file mode 100644 index 9f89361..0000000 --- a/old/65602-0.txt +++ /dev/null @@ -1,5243 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kuvauksia Hailuodosta, by Samuli Paulaharju - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kuvauksia Hailuodosta - - -Author: Samuli Paulaharju - - - -Release Date: June 12, 2021 [eBook #65602] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA HAILUODOSTA*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -KUVAUKSIA HAILUODOSTA - -Vanhan väen muistelmain mukaan kirjotti - -SAMULI PAULAHARJU - -Kansanvalistusseuran Toimituksia 167 - - - - - -Helsingissä, -Raittiuskansan Kirjapainossa, -1914. - - - - -SISÄLLYS: - -Aluksi. -Asutustarinoita. -Aluksista ja liikenteestä. -Rakennuksista. -Entisen ajan oloista ja elämäntavoista. -Kotiteollisuus. -Kalanpyynnistä. -Metsästyksestä. -Karjanhoidosta. -Viljelyskasveista. -Nöyrät vuodet. -Viinankeitto. -Juhla- ja merkkipäivät. -Häätapoja. -Pejjaiset. -Haltijoista. -Tietäjiä. -Kansan lääkintätaito. -Kansanrunous ja vanhat leikit. -Luonnonilmiöistä ja ilman ennustamisesta. -Sotatarinoita. -Entisistä rangaistustavoista. -Puumerkit. - - - - -Aluksi. - - -Kaikille lienee ainakin nimeltään tunnettu Hailuodon iso, -paripeninkulmainen saari Oulun edustalla. Lähes nelipeninkulmaisen -selän takana on se Oulusta [Siikajoelle tulee vain toista peninkulmaa], -meren sylissä, aavan, länsipuolella avautuvan ulapan laidassa, -kurottaen peninkulmaa pitkää Santosen nientään manteretta kohden kuin -kättä kiinni tarttuakseen. Elää tällä saarella yli parituhantinen -(2,839) työteliäs väestö, ystävällinen, vieraanvarainen, keskenään -hyvänsopuinen. Siellä on se viettänyt omaa elämäänsä muista erotettuna -kautta aikojen. Siksi siellä onkin paljon säilynyt muistelmia vanhoista -hyvistä tavoista, entisestä yksinkertaisesta elämästä. Monet vanhat -vielä mielellään haastelevat, miten ennen elettiin, mitä silloin -ja silloin tehtiin, miten juhla- ja merkkipäiviä vietettiin, miten -kaukaisilla pyyntiretkillä kulettiin. Kansatieteen tutkijalle ja -keräilijälle on tuo ennen käymätön alue varsin kiitollinen paikka. Voi -siellä taikakokoelman pian tuhantiseksi kartuttaa ja loitsujen luvun -kymmeniksi, samoin sananlaskuja saada satoja sekä arvoituksiakin aika -joukon, lisäksi monet haltijatarinat ja kummitusjutut. - -Seuraavien vanhan kansan tapojen ja elämän kuvausten ainekset on toissa -kesän (1912) aikana kirjoitettu muistiin saaren vanhoilta ukoilta -ja eukoilta. Kertojina olivat useat paikkakunnan vanhoista eläjistä -haastellen, kuka enemmän, kuka vähemmän. Monet tiedot, taijat ja -tapainkuvaukset ovat 70-vuotiaalta _Juho Hentulta_, yhtä monet _Nikun_ -81-vuotiaalta _Anna-Kreeta_-muorilta, paljon on kertonut myöskin -86-vuotias _Kujalan Sipo_. Muista kertojista mainittakoon Heikkalan -muori, 90-v., Kittilän Jussi, 89-v., Kittilän Juhan-Erkki, 84-v., -Frantsin Jaako, 81-v., Ruonalan ukko, 80-v., Prokkalan ukko, 78-v., -Pertaan muori, 75-v., Hentun muori, 68-v., Piekkolan Maijastiina, -68-v., Laurilan Priita, 66-v., Runte-Kreeta, 65-v., Hakmannin Juuso, -64-v., Annus-Jaako, 59-v., Annus-Kaija, 57-v., Töyrän Sipo, 57-v., -Trupukan Pekka, 55-v., Väntelän ja Pietilän isännät sekä Heikkalan, -Töyrän ja Kujalan emännät ja Heikkalan pojat. - - - - -Asutustarinoita. - - -"Hai, luoto näkkyy!" Niinhän se oli ennen mustalainen huudahtanut, kun -oli jäällä eksyksissä sumussa, "meripimiäsä", Oulusta Raahea kohden -ajellut ja sumun aukeamasta nähnyt saaren maan pilkottavan. Ja siitä -on sitten saarelle nimi saatu, _Hailuodoksi_ ruvettu kutsumaan. Näin -kertovat saaren eläjät ["Ennen on Luovon nimenä ollut Ifron-Kaarlöö", -tiesi muuan eukko.] Hailuoto-nimeä ei kyllä paikkakunnalla useastikkaan -käytetä, sanotaan vain _Luoto_ ja _luotolainen_. - -"Jo ainakin neljä-, viissattaa vuotta on täälä Luovosa asuttu", -arvelivat saaren vanhat ukot. Mutta eivät tiedä varmaan enään, mistä -päin mantereelta on tänne ensimäiset eläjät saapuneet. Vain muuan -muisteli sanotun, että lumijokelaiset ovat ennen käyneet kalanpyynnissä -Hailuodon Hanhisessa. Siellä ollut heillä venevalkama Hanhisen -korkeimmalla kohdalla. Näkyy vieläkin siellä kuin valkaman sijoja. -Käyneet lumijokelaiset useampina kesinä pyynnissä, sitten lopulta -muuttaneet varsinaisesti Luodolle asumaan. Toinen Luodon ukko taas -tiesi, jotta; "pohjasesta päin on tänne asukkaat tulleet, ne on olleet -sellaisia kalanpyytäjiä". - -Ensimäinen eläjä on muistotiedon mukaan ollut Marjaniemessä, -"Pooki-Marjaniemesä" Hannuksenperällä. Siellä hietapakkain takana -metsäkankaalla on vieläkin nähtävinä kolme neljä kiuvasrauniota -mustuneine "kuulemakivineen". Raunioista etelään, rantaan päin on -satasen syltä leveä, pari sataa pitkä maakappale, mikä näyttää ennen -olleen peltona. Ojat vielä jotenkin hyvin näkyvät. Sanotaan, että siinä -olisi ennen ollut Marjaniemen talo, toisten mukaan _Sipilä_. [Marjaniemen -talo on nykyään Isossakylässä Äyrään takana, Sipilä Isossakylässä.] -Raunioiden sivutse vie ikivanha, ei enään käytännössä oleva kangastie, -"Marjaniemen tie". - -Toinen talo on sitten ollut Ojakylän _Kuusto_. Tarina tietää kertoa, -että Marjaniemen muori, kun oli pannut savupirttinsä lämpiämään, -oli lämpiämisajaksi juoksaissut naapuriin, Kuustoon "rullaansa -viihtiämään". Tuli sitten taas kotiin, kun pirtti oli lämmennyt ja savu -ulos haihtunut. Toiset taas sanovat, että muori oli niin "visu", jotta -pani pirtin häkineen kiinni ja juoksi naapuriin pakoon. Naapuriin oli -matkaa toista peninkulmaa. - -Kolmas talo oli ollut _Perälä_ Ojakylän lahden pohjukan perässä, -"Perälän äyräällä", nykyisillä Töyrän talojen eteläpuolella -sijaitsevilla hietakummuilla, "tömpillä". Sanotaan, että siinä -on ennen ollut "seittemän talua". Silloin oli ranta ollut samaa -tasaista töyrää, mutta sitten oli vesi puhkaissut ojan töyrän läpi ja -repinyt hiekkaa pois niin, että nyt on suuret haudat ympäri tömppiä, -joilla vielä nähdään talon rauniokiviä. Mainittu vesioja, Isolanoja, -"sisämaan" metsälammeista alkunsa saava, oli ennen virrannut tömppien -eteläpuolitse, mutta sitten oli se johdettu tömppien pohjoispuolelle. -Nykyään on Perälän talo toisessa päässä saaren kyliä, "Kujalan -nurkalla". - -Neljäs talo sanotaan olleen _Kinnari_, Ojakylällä sekin. - -Vanhoja taloja ovat myöskin _Ruonala_ Keskikylällä, samoin saman -kylän _Tero_ eli _Törrö_ sekä _Päärni_ ja _Haapala_ Isollakylällä -"Järventakana" ja _Kujala_ Kujalan nurkalla. - -Ruonalassa kerrotaan ison vihan aikana eläneen 7 parikuntaa samalla -kertaa. Yhdessä elannossa olivat kaikki olleet, samasta pöydästä -sopineet syömään, saman talon töitä yksissä miehissä tehneet. Mutta -sitten ison vihan aikana olivat "hävenneet" kaikki, minne olivat -joutuneetkaan. Vain yksi parikunta oli entiselle kotipaikalleen joutunut -sukuaan jatkamaan. Ja samaa sukujuurta on talossa vielä. Talon "pikku -aitta" oli vihan aikana ollut kehikolla. - -Ennen ihmiseläjien tuloa oli Luodolla olostellut vain -"_vuoripeippoja_", ja oli niitä ollut vielä ihmistenkin eläntäaikoina. -Niitä oli asunut sekä _Hyypänmäessä_ että varsinkin Isossakankaassa. -Hyypänmäki on saaren korkein mäki, moninotkelmainen hiekkatöyrä -Ojakylän pohjoispuolella. Itse mäkikin on vuoripeipon aikaansaama. Oli -näet vuoripeippo lähtenyt Siikajoelta hiekkasäkki selässä Luodolle -"pesänlaittoon". Säkkipä revennyt ja Luodolle remahtanut ja siihen -Hyypänmäki syntynyt. [Toisen tiedon mukaan on Hyypän paikalle kerran -laiva "tullut pois", särkynyt ja hukkunut, ennen kun "koko maailma -ollut yhen aallon seasa".] Isokangas taas on pitkä, leveä hiekkakangas, -joka kyläin takalistoja juoksee halki saaren. Kankaan selkää on jo -entiseen aikaan kulkenut jalkapolku. - -Kinnarin emäntä se oli kerran tullut Kuustosta tyttärensä luota, tytär -kun oli siellä miehelässä. Isoakangasta myöten kun oli kapsutellut, -niin tullut vuoripeippo vastaan, ottanut kädestä kiinni ja pyytänyt, -jotta lähteä hänen kotiinsa, siellä kun akka oli "lapsia saamassa". -Emäntä mennyt ja auttanut, ja kun oli pois lähtenyt, oli vuoripeippo -antanut hänelle palkaksi punaisen verkahameen. "Pitää pitää", sanonut, -"sitä kolome pyhää kirkosa saarnastoolin alla. Muuten se ei sulla -pysy, se kun ei ole siunattu." Emäntä oli tehnyt neuvon mukaan. Ja -kauvan oli se hame hänellä kestänyt, monia kymmeniä vuosia. "Minunkin --- kertojan, 70-vuotiaan eukon -- isäni äitin äiti oli nähänyt, kun -se emäntä oli pitänyt sitä hametta." Hame oli ollut varastettu, siksi -sitä oli pitänyt kirkossa kulettaa. Kaikki varastettu oli näet aina -vuoripeipoille joutunut. - -Kun sitten oli ihmiseläjiä yhä lisäytynyt, oli vuoripeippojen elämä -saarella käynyt lopulta aivan sietämättömäksi, Muuankin peipporukka oli -valitellut: - - "Ei saa rauhaa, - Takaranta pauhaa, - paimenet parkuu, - ja karjankellot soivat." - -Ja pois oli lähtenyt, vaeltanut pohjoista kohden isommille mantereille, -suuremmille salomaille. Kahlomalla vain oli mennyt, ja "hahtiväylälle" -kun oli astunut, niin vasta tupennokka oli veteen koskenut. - -Ei ole Luoto ollut aina samanlainen kuin nykyään. Se on ollut monena -kappaleena ennen, useana saarena, salmia vain välissä. Pitkälle -itään pistäyvä _Santosenniemi_ on ollut eri luotona, Potin talojen -luona ollut salmi, _Niemenkurkuksi_ sanottu. Samoin _Hanhinen_, joka -vielä nyt vain korkeiden vesien aikana on mantereesta erillään, -samoin _Syökari_ kaakkoisrannalla sekä _Munakulju_ Syökarin puolella. -Leveät salmet ovat niitä ennen muusta saaresta erottaneet -- Syökarin -vieressä ollut _Louvekkarin kurkku_ -- ja itse saaret olleet pikkuisia -maapalasia. Syökarille oli vanhaan, vanhaan aikaan soutanut Ruonalan -ukko katsomaan, minkälaista siellä olisi, ja löytänyt hyvän niittymaan -ja omistanut sen talolleen. Kukaan ei ollut siellä vielä ennen käynyt, -eikä se ollut kenenkään oma vielä ollut. Nytkin on Ruonalalla siellä -vielä niittynsä, mutta on muillakin. Sillä Syökari on niin iso, että -siitä saadaan "tuhansia häkkejä heiniä". Munakuljusta oli entisaikaan -saatu kolme häkkiä heiniä. Nyt siellä on useita "kokopaikkoja", sauroja -sekä muutamia latoja. Monta paikkaa, joista ennen, vanhain miesten -nuoruuden aikana, kaloja pyydettiin ja saatiin kovasti, on nyt hyvänä -heinämaana. Niemenkurkkua Ojakylän lahdesta Potinlahteen ovat vielä -nykyisetkin vanhukset monta kertaa nuottaretkille veneillä soudelleet, -samoinkuin taas Salmea ja Louvekkarin kurkkua on "mummovainaan aikana -kulettu nelilaijoilla". Vielä 30-35 vuotta takaperin kulettiin -"syysluoteen" aikana Salmea pikkuveneillä. Trupukan nokassa ja Valpun -rannassa on vanhain muiston aikana vedetty nuottaa ja nyt niistä -paikoin niitetään heinää. - - - - -Aluksista ja liikenteestä. - - -Saarimaan eläjinä, vesikansana, ovat luoto laiset jo aikaisin tottuneet -merellä liikkumaan. Entisaikaan, kun ei vielä ollut rautatietä Ouluun, -oli kesäisin rahtiliike ollut kalastuksen ohella tärkeänä tulolähteenä. -Siksipä oli saarella ollut useita pikku aluksia, jopa mainitaan kerran -jo hyvin vanhaan aikaan olleen oikean laivankin. Sen oli omistanut -vanhan, jo pari-, kolmekymmentä vuotta takaperin kuolleen Piekkolan -vaarin isänisä. Se laivanomistaja oli ollut "ylevä" mies, "pohatta" -mies, "keisariksi" kutsuttu. Laivallaan oli hän "seelannut" Ruotsit ja -Suomet. - -Pienempiä aluksia, _jähtejä_, on sitten ollut etupäässä Ojakylän -miehillä. Niinpä oli "Jähti-äijä"-vainaalla -- kuollut jo 50-60 vuotta -takaperin -- oma jähtinsä, sitten hänen pojillaan, Kujalan miehillä, -oli sekä iso että pieni jähti. Rikas Päätalo omisti myös yksinään -jähdin, ja Pirkolalla oli samanlainen alus toisen miehen kanssa -yhteinen. - -Jähti oli kuin pieni laiva. Se oli tavallisesti Iissä valmistettu. -Isompiin mahtui aina 800 tynnyriä tervaa, taikka yhtä monta tynnyriä -suoloja. Siinä oli kaksi mastoa, isompi, _keula_- eli _fokkamasto_, -ja pienempi, _perä_- eli _kryysmasto_. Päältä oli jähti avonainen, -ei ollut _haltäkkiäkään_. Monen monituiset olivat jähdin, kuten -muidenkin purjealusten, eri osain nimitykset, jotka, samoin kuin -purjehdussanastokin, melkein kaikki olivat vieraskielisiä väännöksiä. -Pohjan, _emän_, alla oli _kööli_, peräpuoli oli _ahteri_, keula -_föri_. Oikea puoli oli _tyyrpuuri_, vasen _paapuuri_. Peräsimen, -_ruorin_, varsi kävi _ruoriskotin_ lävitse niin, että _ahterpeili_ -jäi ulkopuolelle, ja ruoria _tyyrättiin ruorispinnalla_. Purjeita, -_seelejä_, oli neljä viisi kappaletta. Keulamastossa oli alaalla -_isoseeli_, yläällä _topissa_ kolmikulmainen _kliivari_ sekä -_taakseeli_. Isoseili oli alareunasta kiinnitetty _puomiin_, yläältä se -pingotettiin _kaffelilla_. Kliivari ja taakseili olivat alakulmistaan -kiinnitetyt keulasta pistäyvään _puksfröötyyn_. Perämastossa oli -_ahterseeli_ eli _mesaani_ puomeineen ja kahveleineen. - -Mastot olivat 10-12 syltä pitkiä honkia. Ne oli _teijattu_ pystyyn -paksuilla lujilla köysillä. Kaksi köyttä, _vantit_, meni kummallekin -sivulle ja yksi, _taaki_, oli pingotettu keulaan. Taakia myöten -taakseili juoksi ylös. - -Purjeet vedettiin ylös tai laskettiin köysillä, _falleilla_, jotka -juoksivat _flokeissa_, ja _seelatessa_ hoidettiin purjeita nuorilla, -_perä_- ja _keulakuutilla_, jotka olivat kiinnitetyt puomeihin. -Merelle lähdettäessä ensinnä vedettiin ylös mesaani ja isoseilikin, -jos oli _sievä_ ilma. Mesaanilla sitten käännettiin jähti sinne, mihin -tarvittiin, ja "se väänti jo jähin kalappaan, ennenkö _ankkurikaan_ -oli nostettu". Sitten vasta, kun ankkuri oli saatu ylös ja tullut -kaikki _klaariksi_ ja alkoi saada _faarttia_, nostettiin taakseili ja -kliivari. Sitten sitä alettiin kulkea. _Ruorimies_ oli ruorispinnassa -ja toinen mies kuuteissa _ottamassa seeliä sisälle_ taikka _antamassa -ulos_ eli _löysäämässä_. _Tormin_ uhatessa purjeet pienennettiin, -_reivattiin_. Mutta jos jähti _sääti_, niin pian ne taas saatiin -avatuiksi ja pannuiksi _täysiin seeleihin_, jolloin taas saatiin _kova -faartti_. Vastatuulella koetettiin _kryysätä_, vaikka vähän sillä -voitettiin. Kun kovin vastatuuleen pyrittiin, niin se oli _pilivinnisä_ -silloin, ja purjeet alkoivat _flakata_. Vastaisemmalle käännettäessä -_luuvattiin_, käännettiin _luuvartin_ puolelle. -- _Paarlastia_ ei -jäheissä käytetty. Ne olivat niin leveäpohjaisia, etteivät kovin -helposti tuulessa kallistuneet. - -Jäheillään luotolaiset kulettivat hirsiä, lankkuja y.m. puutavaraa -Iistä ja Kemistä Ouluun, Siikajoelle, Pyhäjoelle, Raaheen ja -Kalajoellekin asti. [Metsättömien rantamaiden asukkaat tarvitsivat -puutavaraa rakennuksiinsa.] Ja tervoja veivät Oulusta sekä Iistä -- -tervaa silloin Iijokeakin myöten soudettiin alas -- Haaparannalle -ulkolaisten laivoihin. Sitten taas palatessaan toivat Haaparannalta -suoloja sekä muutakin tavaraa Oulun ja Raahen kauppiaille. Varsinkin -"enkeska-kesänä" (1854) oli suolojen kuletus Haaparannan sataman -ulkolaislaivoista -- niitä siellä toisinaan silloin oli aina kolmatta -sataa -- tärkeimpiä toimia. Oulusta oli silloin hevosella vedätetty -suoloja ympäri Suomen niemen, aina Kuopioon, jopa Viipuriinkin asti. -Muuta tietä kun ei kuulunut Suomeen päästyn. Haaparannalla oli ollut -Viipurista "Pruuke"-niminen välittäjä, joka oli sinne suoloja ja -muuta tavaraa hommannut. Suolatynnyrin "frahtia" Haaparannalta Ouluun -maksettiin 75 kopekkaa ja Raaheen 1 rupla. - -Tuotiin jäheillä hirsiä myös omiksi rakennustarpeiksi. Ennen näet -oli Luodolla ollut kovin huonot metsät. Vanhaan aikaan kun oli ollut -yhteiset metsämaat, oli kyllä mahtavia hongikoita ollut, mutta ne oli -juuri ennen isoajakoa oikein kilvalla aivan peräti hävitetty niin, -ettei enää saatu rakennuspuitakaan omiksi tarpeiksi. - -Pienempiä aluksia olivat _matkaveneet_, joilla Ruotsin puolella ennen -silakan pyynnissä kulettiin. Niissäkin oli 2 mastoa, keulamasto ja -perämasto, mutta vain 3 purjetta, keulapurje, peräpurje ja kliivari. -Niitä sanottiin myös _nelilaijoiksi_, vaikka laitalautoja oli isommissa -aina seitsemän, kahdeksan ja yhdeksänkin. Suureen matkaveneeseen -voitiin lastata 30-40 tynnyriä silakoita. -- Sitten oli -- ja on -vieläkin -- isonlaisia _pauhaveneitä_, joilla _verkkopauhoilla_ eli -_silakkakrunneilla_ kulettiin. Sanottiin niitä myös _krunniveneiksi_ -ja _soutuveneiksi_. Ne myöskin olivat 2-mastoisia, ja niihin voitiin -lastata toista kymmentä tynnyriä silakoita, kun pantiin kahdet varppeet -ja vielä _parraspuut_ päälle. Niillä tehtiin Oulun matkatkin sekä -joskus Ruotsinrannan pyyntiretket. Pienillä yksimastoisilla _salmi_- -eli _harvanverkon-veneillä_ kulettiin lahdissa ja salmea myöten -niitylle heinäntekoon ja lypsylle. Niitä sanottiin myös _niitty_- ja -_lypsyveneiksi_. Pienimmillä _ranta_- eli _pikkuveneillä_ kulettiin -soutamalla, mutta voitiin niihinkin pikku masto purjeineen pystyttää. -Metsäjärvillä kalalla käytäessä meloskeltiin joskus pölkyistä kyhätyllä -_lautalla_. - -Ennen kun ei vielä höyryvenettä, "_pakettia_", kulkenut Oulun ja -Hailuodon välillä, oli tuo 4-peninkulmainen _Oulunselkä_ ollut -purjeveneellä katkaistava. Hyvillä ilmoilla oli se mennyt 5-6:ssa -tunnissa, jopa se oli joskus kovassa myötäisessä lasketettu alle -kahdessa tunnissa, mutta huonoilla säillä, vastatuulilla, oli saanut -samoilla seljillä väliin viivytellä 12-13 tuntia. Ensimäisenä höyrynä -oli näillä taipaleilla kulkenut "Meriteeri", pieni avonainen alus, -sitten oli sijan ottanut "Onni", ja nyt käy joka päivä "Luoto". - -Talvella, kun meren lyö jäähän, on liikenne huonompi, mutta kaikkein -kurjin syksyllä ja keväällä _keliriittoaikana_, jolloin muutamien -viikkojen aikana ei pääse saarelta mantereelle ei veneellä, ei reellä -eikä millään. Keväällä se ei useinkaan hyvin pitkään kiusaa, toisinaan -vain pari viikkoa, kevätjää kun kestää "meleko" heikkona kulkea. Siinä -saa olla reikiä "kuin seulan pohojasa", ja silloinkin se vielä kestää -hevosella laskettaa. [Muuan ukko kertoi: Lähdin kerran Siikajoelle, -enkä tiennyt jään huonoudesta mitään. Mutta kun tulin takaisin toisena -päivänä, oli jää niin huonoa, jotta vesi pulppasi ympärillä kuin -seulan pohjasta. En kumminkaan pudonnut. Ja sitten huomenaamulla oli -meri puhdas.] Mutta syksyllä "tekee jäätä" toisinaan niin kauvan, että -täytyy olla _kuusikin_ viikkoa vankina. Joskus kyllä on päästy _viikon_ -odotuksella venekulusta hevoskyytiin. Lahdelmat, "perät", jäätää ensin, -sitten vasta käy selkiä silloittamaan. Luotolaiset ajavat toisinaan -_parinkin yön_ vanhaa jäätä perissä, ja kahden tuuman vahvuinen jää -kestää jo pikku taipaleita siivosti lasketella. - -Mutta kun meri on kyllin vahvaksi jäätynyt, silloin voidaan huoletta -päästellä manteretta kohden. Viedään Ouluun, mitä itseltä liikenee, -ja tuodaan Oulusta, mitä tarvitaan. Hyvillä tyynillä pakkassäillä -nämä hevosmatkat aika mukavasti sentään menevät, päästellään suoraa -"tikkatietä" ohi Santosen Varjakkaan ja Salonlahden yli Ouluun. Mutta -annas olla, jos sattuu "nöyrä" ilma ja vielä vastatuuli, silloin olet -taipaleella kuormasi kanssa melkein saatuna. Kyllä ovat luotolaiset -tulleet tuntemaan sekä kesäisen myrskyn ja sadesään että talvisen -tuulen ja tuiskunkin. - -Kunnossa pidettäviä maanteitä ei Hailuodossa paljoakaan ole, 6-7 km:n -kappale Ojakylästä kirkolle ja kirkolta sama matka Pöllän satamaan, -toinen vähän pitempi Marjaniemen luotsiasemalle. Siinä kaikki. -Takarannan pyyntipaikoille vievät kärrytiet kulkevat vain omia aikojaan -kohentamatta pitkin surkean pehmeitä hiekkaharjanteita milloin ylös, -milloin alas, milloin pitkin kankaan selkää. Pehmeitä hiekkateitään -ovat luotolaiset ennen ajelleet "puukärryillä", joissa pyöräin -raudoittamattomat kehykset ovat olleet kortteliakin leveät, vanhimmissa -vielä akselikin puinen. Semmoiset puurattaat nähdään vielä esim. -Trupukan talossa, ja Kuustossa on rattaat, joiden akselikin on puusta. -Rautakisko on vain akselin latvain alapuolella. Sanovat, että rattaat -ovat jo toisella sadalla vuodella. - - - - -Rakennuksista. - - -Savutuvat, _uunipirtit_, ne entiseen aikaan haikusivat Hailuodossakin. -Puinen harmaa lakeistorvi, ontelosta hongasta tehty "ymmyrkäinen -pöselö" törrötti usean talon katolla, kertoen lämpöisestä laenalasesta, -nokisesta välikatosta ja savua puskevasta kiukaasta. Noin 40 vuotta -takaperin oli muutamissa uunipirteissä vielä asuttu. Viimeiset -kerrotaan olleen Mattilassa, Perälässä, Sipilässä, Hentulla, Nikulla -sekä Juntilla. Hentun pirtti oli purettu 1876, Mattilan vasta muutamia -vuosia takaperin, vaikka olikin käyttämätönnä ollut jo monia vuosia. -Sipilän vanha uunipirtti on vielä pystyssä, vaikka onkin salvettu jo -1752. Sekin on jo muutettu ulos savuavaksi. - -Maakivistä oli ollut uunipirtin kiuvas, kaksinkertaiselle -hirsisalvokselle, _uuninjalalle_, muurattu. Omalla saarella kun ei -ollut oikein tulenkestävää kiveä saatavana, tuotiin Haukiputaalta, -Putaanjoen suulta, leveitä "lanttikiviä", _Puttaan kivejä_, ja niistä -uuninlakia sekä arinoita rakenneltiin. Ne kestivät miespolvia, vaikka -olivatkin pehmeää, löyhää kiveä. Toisinaan käytettiin myös _Piehingin -kivejä_, joita kuletettiin Raahen eteläpuolelta asti. Sekin oli -kestävää. Kun savukiukaiden aika oli ohi, kelpasivat monet kiukaankivet -vielä saunan- ja riihen-uuneihin lakikiviksi. - -Ovinurkassa oli uuni, suu tavallisesti perälle päin. Mitään -nurkkapatsasta ei muisteta olleen, eikä myöskään ollut kiukaassa -savutorvia käytetty. Leveä, otsasta ulos pistäyvä _lieskakivi_ oli -vain liekkien liikaa loimua laimentanut. Uuninsuun edessä oli liesi -_pankkoineen_. - -Välikatto oli savupirteissä taitteinen, keskiosa sivupuolia -korkeammalla. Kaksi mahtavaa pyöreää hirttä, _lämpymät vuolet_, -kannatti pyöreitä tai puolipyöreitä _laupuuksia_, ja vuolien alla -poikittain oli vahva _piitta_ tukemassa vuolia joko pikku patsasten -avulla taikka suorastaan ilman patsaita. Seinäin vierissä ei ollut -vuolia, vaan laupuuksien päät lepäsivät seinähirsien varaukseen -hakatussa kolossa. Tämmöinen välikatto nähdään Sipilän vanhassa -pirtissä. Vuolien paksut päät vain pistäyvät ulos päädystä, ja keskellä -lakea on vielä entisen savutorven aukko, _räppänä_. Mutta useissa -muissakin vanhoissa pirteissä näemme vielä samanlaisen välikaton. -Semmoinen juhlallisen komea kaartokatto on esim. Kniivilän isossa, 90 -vuotta vanhassa pirtissä, semmoinen samanikäisessä Töyrän pirtissä, -samanlainen vielä Yrjänän 60-vuotiaissa vanhoissa pirteissä sekä -Kittilässä, Kuustolla, Mattilassa, Prokkolassa. - -_Orsia_ oli savupirtissä ainakin ovipuolessa pari yli tuvan ulottuvaa -vahvaa rinnakkaisortta, joita sanottiin _rekiorsiksi_. Peräpuolessa -taas oli _leipätangot_. - -Valoaukkoina oli alkuaan lykkyylaudalla sulettavat _luukuakkunat_. -Semmoiset akkunat on ollut ennenmainitussa Sipilän pirtissä. Siinä -perä- ja uuni-akkunan pielessä vielä näkyy lykkyylaudan sija, kooltaan -0,39 x 1,30 m, joten itse akkuna on ollut n. 30 cm korkea ja 50-55 cm -leveä. Vielä, oli savupirtin oviseinässä ylhäällä päädyssä pieni, pari -kolme desimetrinen _hikoreikä_. -- Myöhemmin, ennenkuin varsinaiset -lasiakkunat tulivat tavallisiksi, käytettiin lauta-akkunoissa -puitteisiin sovitettua _varakruutua_, joka voitiin pistää aukkoon, kun -akkunalauta vetäistiin auki. Tämmöinen oli vielä nykyisten vanhojen -tietämän mukaan ollut joskus käytännössä. Siitä akkunat sitten -vähitellen laajenivat 4-ruutuisiksi, 12- ja 6-ruutuisiksi tavallisiksi -talon akkunoiksi. - -_Laattia_ oli vanhan ajan pirteissä leveistä puolikkaista, jotka joskus -olivat asetetut kahdatyvin, toisen tyvi perään, toisen oveen käsin. -_Multapenkit_ seinäin vieressä estivät kylmää laattian kautta sisään -tulemasta. - -_Vesikatot_ olivat _tuohi-malkakattoja_, joita vieläkin paljon näkee. -Kattovuolille oli ladottu "männynnäreitä" _ruoteiksi_, niiden varaan -tuohia, sitten päälle painoksi _malkoja_ vieri viereen vuoroin -toiselle ja toiselle puolelle kattoharjaa. Harjalla ulottuivat malat -ristiin ja kiinnitettiin toisiinsa _malkurin_ reikiin sovitetuilla -_katajapitusilla_. - -Entisajan asuinrakennukseen kuului tavallisesti kolme suojaa: -_asuinpirtti, porstua ja kylmä tupa_. Porstua oli useasti läpi -kuljettava, _takaoven_ kautta pääsi kartanon puolelle. Sittemmin -saatiin porstuan perään _kamari_, isompaan porstuaan kaksikin kamaria, -joista toista käytettiin _köökinä_. Kylmä tupa oli useasti romuhuoneena -ja kala-aittana. Sitten myöhemmin käytiin kylmän tuvan puolelle -kamareita ja vierashuoneita laatimaan. - -Savukiukaan sijaan laitettiin savunsa suoraan ulos suitsuttava uuni. -Se muistuttaa puujalustaista maakiviuunia, julman suurta kuutiomaista -kivilatomusta [uunin ulkopuoliset mitat: korkeus 1,9, pituus 2,4, levyys -2,1 m], jossa itse tulipesäkin on kuin vuorenonkalo, lähes paria -metriä pitkä, puoltatoista leveä ja melkein metriä korkea. Sitten -ruvettiin muuraamaan uuneja, joiden ulkonurkassa oli eteläpohjalaisen -takkauunin takkaa vastaava holvaus. Siinä talvi-iltasin pystyvalkeaa, -_praasua_, poltettiin ja siitä koko holvauskin sai "praasun" nimen. -Viimeinen muodostus on _hällä-uuni_, missä uunin edusliesi sekä -praasukolo ovat yhdistyneet samaksi holvaukseksi, jonka pohjaan on -sitten _hällä_ sovitettu. - -Puhuessamme muista rakennuksista on mainittava ainakin _sauna_, joka on -luotolaiselle yhtä tärkeä huone kuin muullekin suomalaiselle. Kerran ja -kahdesti viikossa pitää siellä löyly saada, jopa heinänteon aikana joka -päivä. Siellä myös kupparit ja hierojat parantavat toimensa tekevät, -ja entiseen aikaan siellä tietäjät kylvetyksensä, loitsimisensa -toimittivat. Ja saunan lämpöisissä vielä vanhat luotolaiset ovat näille -ilmoille saapuneet. - -Luotolais-sauna on tavallista pohjoispohjalaista mallia: _kiuvas_ -ovinurkassa, suu perälle käsin, _lavo_ peräseinän vieressä, seinästä -toiseen ulottuva. Välikatto on kahtaalle kallistuva taitekatto. -Sivuseinän vieressä on joku _vaateorsi_, ikkunan edessä penkki. Kiukaan -ja peräseinän välistä osaa sanotaan _saunankarsinaksi_. Entisajan -saunoissa oli ollut _mallaslavokin_, missä maltaita imellytettiin, sekä -_lihanpalvausorret_, joihin savustettavat lihakappaleet ripustettiin. - -Saunan luona nähdään joskus vanha, riuvuista ladottu _kota_ -- -ainakin pari semmoista voi Luodosta vielä tavata. Kodan runkona on -neljä latvasta vitsalla yhteen sidottua riukua ja niiden nojalle -sitten muut puut pystytetyt. Pata on sijoitettu kivien varaan. Veneen -puolikkaista tehdyt kodat ovat riukukotia tavallisemmat. Niitä näkee -sekä kartanoilla että kalarannoilla. - -Saunan kaltaisia suojia ovat myös _kalasaunat_, joita vielä muutamilla -pyyntirannoilla nähdään. Niissä on kiuvas kuin saunassa ja akkuna ja -savureikä, mutta lavo on laskettu vähän alemmaksi ja levitetty niin, -että ulottuu lähelle kiuvasta. Siinä voidaan silloin loikoa poikittain -jalat ovea kohden. -- _Kalatuvat_ taas ovat "uloslämpiäviä" pikku tupia. - -_Riihi_ on välttämätön huone maata viljelevän talonpojan -rakennusryhmässä. Vähässä matkaa kartanon takana se erillään seisoo, -useasti ympärillään muutamia olkilatoja. Luuvaa ei ole, sillä -puiminen toimitetaan riihen maalaattialla. Samoin kuin saunan ja -pirtin, on riihenkin välikatto taitteinen. Pienissä riihissä on se -harjasta kahtaalle kallistettu, mutta isompien riihien välikatto on -kolmiosainen. Kiuvas on kuin saunassa maakivistä muurattu ja vain -ympärys osaksi sekä uunin suu tiilistä tehty. Ja mikä omituisinta: -uuninsuu on riihessäkin pimeää peräseinää kohden. Parsia kannattaa -kolme vahvaa parsiortta. Ovi on useimmiten sivuun työntämällä avattava, -harvemmin saranoissa liikkuva. - -Vanhan riihen, kohta puolenkolmatta sadan vuoden myrskyt kokeneen -rakennuksen, näemme Sipilän riihipellolla. Huoneen nurkkaan on -leikattu vuosiluku 1666. Omituisin on riihen välikatto. Se on suora, -vierettäisistä hirsistä ovi- ja peräseinän varaan salvettu. Ison -vihan aikoina on riihi ollut jo paraassa ijässään. Kerrotaan, että -sen pimeässä lakassa ovat silloin muutamat kylän eläjät peljättäviä -vihollisia piileskelleet. - -Oman hauskan ryhmänsä talon kartanossa muodostavat aitat. Niitä voi -toisissa taloissa olla neljä viisikin samassa pitkässä rintamassa, ovi -taloa kohden osoitettuna. Joskus on rintama rikottu ja aitat asetettu -melkein miten vain, yksi siihen, toinen tähän, ovi tuonne, ovi tänne. - -Hauskan muodon antaa useille aitoille niiden ulospistäyvä _kuono_, -etuseinän yläosa, ja varsin keveiltä näyttävät ne aitat, jotka ovat -pikku patsaille rakennetut. Tämmöisiä ovatkin useimmat entiset aitat. -Vahvat _varvaspölkyt_ on ensin salvettu alle neliöön, niiden nurkissa, -joskus sivuseinienkin alla, on parikortteliset patsaat, ja patsasten -nokassa alassuin puolipyöreät vahvat _hiirenlaudat_. Niiden varassa -sitten laattia ja sitten seinät ja koko aitta. - -Aittoja on talossa, vaate-, jyvä-, jauho- ja kala-aitat. Lisäksi -rannoilla on vielä _rantapuoteja_, joissa kalanpyydykset ja veneen -tarpeet säilytetään. - -Monet Luodon aitoista ovat tiesi kuinka vanhoja ovatkaan; ijästä ei -tiedetä, kun ei ole niihin vuosilukua leikattu. Mutta viistokylkinen -nurkkasalvain, oven rakenne ja pitkä "kuono" sekä vierettäisistä -vuolista salvettu tuohikaton aluskerta puhuvat monen aitan monista -kymmenistä vuosista. On sentään Heikkalan talossa vielä muuan -pikkuinen 3-metrinen aitta, jossa on vuosiluku, vieläpä niin ikivanhaa -aikaa osottava kuin 1535, jos luku oikea lienee. Paha vain, että -aitta on aikojen kuluessa niin käännelty ja korjailtu, ettei siitä -enään saa oikein alkuperäistä käsitystä. Jyväaittana on se ainakin -aikoinaan ollut, sillä nurin käännetyissä seinissä näkyy ulkopuolella -laarilautain uurteet. Nykyään on se vaateaittana. - -Aittojen rinnalla voimme mainita entisajan _konkiluhit_, joita oli -ollut useassa talossa. Rakennus käsitti _puoin_ ja _tallin_ sekä -niiden päällä _luhit_, joiden edessä oleva _konki_ pistäytyi "kuonona" -eteenpäin. Konkiin noustiin _trappuja_ myöten. Tämmöisen konkiluhtia -muistuttavan rakennuksen näemme vielä Kittilän talossa. Sen ikää ei -tiedetä, mutta talon 89-vuotias vaari sanoo, että se on "isän isän -tekemä". -- Oli ennen ollut myös konkiluhti-rakennuksia, joissa tallin -ja puodin välissä oli avonainen porttikäytävä, jonka kautta oli ajettu -pihaan. - -Navetoista voimme esittää Yrjänän kivinavetan. Se on vain maakivistä -kasattu ja alkuisin ainakin viime vuosisadan ensi kymmeniltä. - -Luonteenomaisimpia rakennuksia Luodolla ovat tuulimyllyt, joita siellä -on kymmenittäin. [K.E. Rydman mainitsee (Luonnon Ystävä 1901, siv. -131) Hailuodossa olevan 54 tuulimyllyä.] Melkein joka talon pellolla -se nelisiipisenä kummituksena kohoaa, jopa kahtia jakaantuneen talon -kartanolla on niitä kaksittain. Luodolla näet ei ole semmoisia virtoja, -jotka voisivat minkäänlaista vesikiveä pyörittää, siksi on turvauduttu -tuulen voimaan. Tuulimyllyissä sitten on vanhoista ajoista saakka oman -saaren viljat jauhoiksi jyryytetty. Muutamat tuulimyllyt ovat ainakin -1700-luvulta. [Prokkolassa on aikoinaan Päärnistä ostettu tuulimylly, -jossa on vuosiluku 1777.] - -Kaikki Luodon tuulimyllyt ovat jotenkin samaa mallia. Korkeille -kaksinkertaisille hirsiristikoille, _varpaille_, on kohotettu hirsistä -salvettu korkea huone, jonka sisässä kivet, tratit, rattaat, tukit, -lyhdyt sekä muut myllyn värkit ja vehkeet. Vesikatto on melkein -kaikissa myllyissä taitteinen (mansardikatto). Siipien luku on neljä, -ja siivissä on aukot tavallisesti tyvessä ja latvassa. Nimilehdellä -oleva kuva esittää Valpun taloa tuulimyllyineen. - - - - -Entisen ajan oloista ja elämäntavoista. - - -Ei sitä entiseen aikaan niin eletty kuin nykyään. Silloin kun oli -vielä useassa talossa nokilakiset uunipirtit, joiden "puutöötöstä" -savu suitsusi, silloin olivat elämäntavatkin toisenlaiset. Ei tiedetty -nykyisistä mukavuuksista, mutta ei myöskään nykyajan ylellisyydestä -eikä joutavasta koreilusta. - -_Kello_ oli joka talossa, mutta ei joka mökissä. Merkittiin -"kumppassilla" taikka kellon jälkeen _päivänpriimu_ akkunalautaan, ja -siitä nähtiin, milloin kello oli 12. Jossakin kohti taas oli pihamaalla -noin metriä korkea pölkky, _tiimastukki_, "niinkuin talonpojan kirnu -pystysä", ja pölkyn päässä oli kivi- tai puulevy, johon oli tunnin -määrät merkitty. Keskellä levyä oli _napa_, joka päiväpaisteella näytti -ajan. Tällainen aurinkokello oli ollut Raution pihakentällä sekä -Kivipään talon pihalla ynnä Yrjänällä ja Piekkolalla. Ajan kulumista -tarkattiin myös taivaan tähdistä. Silloin kun _kointähti_ nousi, oli -aamu jo lähellä ja oli jo kiire riihelle. _Ehtootähti_ taas ilmotti -illan joutumista. Taivaan merkkeinä tarkattiin myös _seulavaista, -Mooseksen- ja Aaroninsauvaa, Lapin ja Suomen Otavaa, Pohjantähteä_ -sekä valkeaa taivaan vyötä, _talvenrataa_. - -_Päre_ paloi illoin aamuin _pihissä_ uunin kylessä ja valaisi pimeää -pirttiä. Joskus "mäihättiin" nauriista _nauriskuppi_, johon pantiin -sulatettua talia taikka traania. Keskelle kuppia pistettiin pystyyn -puutikku ja sen varaan laitettiin pumpulivaatetta tai -lankaa, johon -tuli sytytettiin. Sen valossa sitten puhdetöitä tehtiin. "Sievillä -ilimoilla" poltettiin praasussa _tervaskantoja_. Ne kun kovasti palaa -roihusivat, ei silloin pärettä tarvinnut polttaa. Näki työskennellä -kyllä etempänäkin ja samalla saatiin lämmintä. Mutta "tormeilla" ei -tervasroihua uskallettu sytyttää, pelättiin tulipaloa. _Päresoitto_ -kädessä käytiin pimeällä navetassa ja tallissa ja päretulen valossa -puiminenkin aamuisin riihessä toimitettiin. Palava päre oli pihdissä -riihen kiukaalla ja päreen alla oli _vesikaara_, iso vesikaukalo. - -Ilmestyi sitten ensimäinen "lamppu" -- erääseen taloon emännän muiston -mukaan 1864. Pikkuiseen pulloon saatiin vähäisen lamppuöljyä, johon -pantiin läkkitorveen pistetty sydän -- _pläkslaakareilta_ saatiin -ostaa torvia. Siinä sitten tuli palaa tuikutti. Semmoista lamppua -haukuttiin myöhemmin _tuijuksi_ ja _kiiluksi_, mutta hyvä sekin -silloin alussa oli. Ei sitäkään paljon raahdittu polttaa, öljy näet -maksoi siihen aikaan "markan halstoopi". Sitten 15-16 vuotta jälkeen -saatiin _loimulamppuja_, joissa oli kaksi "korvallista", jotta ei -"sauvannu", ja siinä voi "valakiaa kruuvata". Sitten taas myöhemmin -tuli "pikkuruiset kattolamput". -- Jouluna ja pyhäaamuina poltettiin -_kynttilöitä_, joita talista _talikirnussa_ itse _kasteltiin_. Niitä -myös lyhdyissäkin toisinaan käytettiin. - -_Tulitikkujakaan_ ei ennen ollut. Tuli iskettiin _tuluksilla_. -_Tulirauvalla_ lipsutettiin _piitä_, kunnes siitä sytyttävä kipuna -lensi _taulaan_, josta itse valmistetuilla tulitikuilla, rikkiin -kastetuilla, 5-6 tuumaisilla puikkosilla otettiin tuli. Taikka jos -satuttiin ulkona olemaan, kaukana kalasaunalla, eikä ollut tuluksia -mukana, ei silloinkaan oltu neuvottomia. Hankittiin pari kuivaa -puukappaletta, toinen _koivua_, toinen _haapaa_, ja hangattiin niitä -vastakkain niin kauvan, että tuleen syttyivät. Näin saatu tuli oli -_kitkanvalkii_. -- Ensimäisiä raapaisutikkuja toivat ruotsalaiset -mukanaan, kun kerran saapuivat Luotoon jyvänostoon. Se oli jo ennen -Krimin sotaa. Ihmeteltiin niitä tikkuja, kun niillä sai tulen, jos -mihin raapaisi. Jotkut niitä ostivat, mutta toiset kalliiksi moittivat: -"oishan niitä pitänyt ostaa, mutta tyyriitä ne on". Mutta Nikun isäntä -se oli saanut hyvin huonon kokemuksen ensimäisestä tulitikkuihin -tutustumisestaan. Oli tullut kerran -- siitä on jo yli 60 vuotta --- kaupungista tulitikku-"toosineen" ja ollut "rehtinä", jotta -"ei tarvitte enää vuolla tulikivitikkuja", jotta "hälläkin on nyt -tämmösiä". Ja oli vetäissyt laatikon ja ruvennut emännälle näyttämään -"ihimeitä". Mutta varomattomasta käsittelystä olivat arat tikut -tömähtäneet tuleen ja polttaneet pahasti ihmeiden näyttäjän kädet. -Isäntä hädissään läimäyttänyt huituastian palaville tikuille ja -päättänyt: "en täsä maailimasa enää noit' osta!" - -Entisaikainen ruoka- ja päiväjärjestys oli jotenkin tämmöinen: - -Aamulla aikaisin, kun oli noustu ylös, syötiin, ennenkun työhön -mentiin, roppaleipää ja piimää. Sitten työstä tultua syötiin 8-9 aikana -_eineeksi_ keittoa: puuroa tai "potturuokia" tai "jankkia". _Puolinen_ -oli 1-2 tienoissa ja syötiin vain kylmää ruokaa: voita, viiliä, leipää -ja suolakalaa. _Iltapuolisena_, 5-6 välillä, oli niinikään kylmää -ruokaa: piimää, leipää, suolakalaa. _Illalliselle_ tultiin, kun aurinko -alkoi laskea, ja saatiin velliä ja suolakalaa. _Lauantai-iltana_ oli -kyllä tavallisesti _puuro_ samoin kuin _keskiviikkoaamuna_. Tavallinen -pyhäaamuruoka oli viili ja voi sekä rieskaleipä ja suolakalana isoa -kalaa. Päivällä taas syötiin lihavelliä tai maitovelliä. - -Omat astiat, "itteppäälliset" puukuppinsa oli jokaisella samoin -kuin lusikkansakin. Kalaa oli kaukaloissa, _troijissa_, ja piimää -kaksikorvaisissa _toopeissa_. _Suuruskippaan_ tehtiin velliin pantava -suurus. - -Nortta, kiiskeä, maivaa, ahventa ja haukeakin kuivattiin ja saatiin -_kapakaloja_ eli _kapoja_. Pienet kalat puhkaistiin kaulasta, vedettiin -sisälmykset pois ja pistettiin leuvasta varpuun ja pantiin seinälle -päivän puolelle. Isot kalat viillettiin pyrstöön saakka halki kahteen -puolikkaaseen ja pantiin seinälle naulaan. Isoimmat puolikkaat vielä -piti tikuilla pingottaa levälleen. Ennen seinälle ripustamista -liotettiin kalat suolavedessä. Pikku kalat seinältä otettua vielä -uunissa kuivattiin, jotta ne tulivat hyvin "mureiksi". - -Kiiskiä ja pikku maivoja sekä ahvenia myös _hapatettiin_. Pantiin vain -vähäisen suolaa, jotta ne "kesäytyi" ja happanivat ja tulivat pehmeiksi -ja makeoiksi. - -Lihaa _palvattiin_ savussa saunanorsilla. Saunaa lämmitettiin katajan -havuilla ja koivuisilla puilla ja lyötiin löylyä ja lämmitettiin. -Sitten myöhemmin opittiin _ulkopalvaus_, seinällä kevätahavassa -kuivaaminen. - -Ja vähäisen jokapäiväisistä ruokalajeista. - -_Velliä_ oli sen seitsemänlaatuista: _piimävellit, heravellit, -nauris-, pottu-, ispinä-, pylsy-, liha-, kala-, hiero- ja kapavellit_. -Piimävelli keitettiin ohrajauhoista veteen ja "klapattiin" -keitettäessä piimää sekaan. Heravelliä keitettiin juustonheraan ja -se oli tavallinen riihipäivän puolisruoka. Naurisvelli keitettiin -lohotuista nauriista ja liemi suurustettiin jauhoilla, joskus -pantiin kalojakin sekaan, ja samalla tavalla keitettiin pottuvelli -perunoista. Ispinävelliin "räyvytettiin" padassa "ispinöitä" -- -suolattuja lampaan taleja -- rasvaksi, lisättiin vettä ja keitettiin -jauhovelli. Pylsyvelli keitettiin pylsymakkara-liemeen ja lihavelli -lihaliemeen. Lihavelliin pantiin useasti kokonaisia rukiita ryyneiksi -ja jauhoilla suurustettiin. Kalavelliä keitettiin kalaliemeen, missä -ensin oli kalat keitetty. Hierovelli taas keitettiin maivoista, jotka -härkkimellä hienoiksi hierottiin ja liemi jauhoilla suurustettiin. Se -oli syksyn ja talven iltasruoka. Kapavelliä valmistettiin kapakaloista. -Nitistettiin päät vain pois ja evät ja pantiin vesipataan ja kovasti -keitettiin. Sekaan pantiin nauristakin ja ryynejä ja maitoa sekä -jauhoilla suurustettiin. Kapavelliä tavattiin useasti keittää keväällä -"peltomiehille". -- _Puuro_ keitettiin tavallisesti ohrajauhoista, -mutta käytettiin myös ruisjauhoja, jolloin keitettiin vetelämpää, -ja syötiin lämpöisen maidon kanssa. _Talkkunaa_, paksua puuroa, -tehtiin kiehuvaan veteen talkkunajauhoista, joita oli varta vasten -ohrista laitettu: ohrat vesipadassa lihaluiden kanssa keitetty, -uunissa kuivattu ja käsikivillä jauhettu. Potuista laitettiin _liha- -ja kalapottuja_, taikka keitettiin kokonaisina, _pallipottuina_. -Syksyisin kiehutettiin nauriista "alavaria" _hauvikkaita_. Padassa -kannen alla keitettiin niin kauvan, että lopulta oli vain joku -kahvikupillinen vettä hauvikkaiden seassa. Veteen, _naurisveteen_, -pantiin sitten voita -- suolaa oli pantu jo hauvikaspataan -- ja siihen -hauvikkaita syötäessä kastettiin. _Paistikkaita_ taas kypsennettiin -uunissa. Nauriit pantiin uunin arinalle "kelteisilleen", ja kun olivat -kypsyneet, otettiin ja pantiin vaatetten sisään hautumaan. - -Leipälajeja oli tavallinen jokapäiväinen hapan, juureen tehty -_reikäleipä_, pyhiksi valmistettu ohut _rieskaleipä_ sekä paksumpi -_knäkkileipä_. Teurastusaikana leivottiin _punasleipää_, josta -keitettiin _jankkia_, sekä _kampsuja_, pieniä makkarataikinan -jäännöksestä tehtyjä, keittämällä kypsennettyjä kyrsäsiä. _Makkara_ -tehtiin veritaikinasta, "punastaikinasta", eläinten suoliin ja -pylsyihin käytettiin kuoreksi lampaiden rapamahaa, joka puhdistettiin, -leikeltiin palasiksi ja palaset täytettiin paksulla veritaikinalla ja -ommeltiin kiinni. -- Useasti laittoivat emännät myös _kalakukkoa_. - -_Käsikivillä_, jotka tavallisesti säilytettiin ladon loukossa, naiset -ennen pyöräyttelivät ohrista _kryynejä_. Kahdeksan yhdeksän kertaa -laskivat ohrat kohotettujen kivien läpi. _Maltaat_ käsikivillä myös -jauhaa kyökytettiin, samoin _rieskajauhot_ ja _puurokset_, joskus -leipäänkin vastinjauhot. - -_Kahvea_ entiseen aikaan ei juotu, pappilassa vain. "Mutta sitten -- -kertoi 90-vuotias Heikkalan muori -- oli krannisa semmonen muori, -joka keitti kaffeja, ja sillä oli kaffepannukin. Siltä mekin saimma -joskus, ja se oli hyvin karvasta ja suolaista. Meijän talosa ei ollut -kaffepannuakaan." Sama kertoja oli sitten miehelään mennessään v. 1849 -ostanut itsekkin kaupungista seitsenkorttelisen kahvipannun sekä muut -kahvitarpeet. Erääseen toiseen taloon oli v. 1850 itse isäntä tuonut -kaupungintulijaisiksi kahvipannun ja sokeria myös, mutta ei vielä -kahvikuppeja. Olipa isäntä opettanutkin, kuinka kahvia laitetaan, mutta -emäntä vain nauranut, jotta kaikkia sitä! Ei ollut isännän kahvi oikein -maittavaa ollut. _Prännäreitä_ ei alussa käytetty, padassa vain kahvit -paahdettiin ja siinä ne myöskin pyöreällä kivellä taikka rautakuulalla -hienonnettiin. Tehtiin sitten _puupötsiköitä_, joissa puupalikalla -survottiin. -- Eikä sitä kahvia niin juotu kuin nyt, monasti päivässä. -"Ei kun pyhänä vain aamulla juotiin, ja siinä oli jo koko saajaiset." -Lapsille ei annettu, sokerikipene vain. Ei kaikille vieraillekaan -tarjottu kuin "joksikin immeeksi, kun harvon arvovierasta tuli". Naula -kahvia riitti "vuojeksi", mutta sokeria meni enemmän, lapsille kun -annettiin ja lapset muutenkin tahtoivat sitä "salaa nokkia". - -Vieraille tarjottiin tavallisesti _viinaryyppy_, niin miehille kuin -naisillekin. Oli hyvissä taloissa oikein hopiapikarit, _vieraspikarit_, -toisissa taas lasipikarit taikka pienet puiset _viinalipit_. Ryyppy -kun kaadettiin, niin sokerikipene oli vieressä, jotta sai sen siitä -ottaa päälle. Naiset tarjosivat joskus vierailleen itse laittamiaan -_tuomiviinoja_. Olivat survoneet tuomenmarjoja ja vähän panneet vettä -sekaan ja antaneet olla muutaman vuorokauden "livosa". Sitten sen -vaatteen läpi puristaneet ja panneet pulloihin ja vielä sekaan vähän -viinaa ja sokeria. - -Kauppiaita ei ollut eikä kauppapuoteja, itse tuotiin Oulusta, mitä -tarvittiin. Ja _Tupu-Jussi_, joka laukku selässä Lössö-Liisan kanssa -kuleksi, piti huolen pikku tarpeista. Tuli taloon, avasi laukkunsa -ja "kuulutti": "kuulkaas nyt, hyvät ihimiset, minä oon isännän -luvalla täsä ja kuulutan teille, jotta saatta ostaa toppineuloja, -preivineuloja, luojineuloja, knuppineuloja, äimiä, naskalia, -plikssyyriä, syyrinkeitä, finkerporia, messinkiknappeja, kamfäärttiä, -pirunpihkaa, tulikiviä, jäärnäriä ja kaikenlaista pikkutavaraaaa!" ---- Syksyisin taas tapasi tulla akkoja -- _ronteiksi_ sanottiin -- -nyytteineen kauppaamaan huiveja, pumpulivaatetta, neuloja, nappeja ja -muuta pikkutavaraa. Semmoisia "rontteja" oli esim. Pellikan Liisa. -- -"Laukkuryssät" myös monasti nousivat Luodon mantereelle. - -Paljoa ei ennen maamiehen tuotteista maksettu. Ruistynnyristä saatiin -3-4 ruplaa, ohrista ei sitäkään. [Ohria ei kyllä myytykään, keitettiin -viinaksi.] Lehmästä maksettiin n. 10 ruplaa ja voinaulasta saatiin 5-10 -kopekkaa. Lampaan "raajalla" saatiin Oulussa yksi rupla. Hyviä nuoria -varsahevosia myytiin 25-30 ruplalla, ajettavia sai jo 20:llä. - -Jos eivät tulot olleet kehuttavat, eivät menotkaan olleet kovin suuret. -Kunnanmaksuja oli talollisillakin vain muutamia ruplia vuodessa. Köyhät -ja vaivaiset hoidettiin _ruoilla_. Olivat vuoroon kussakin talossa -viikkomäärällä, neljä, viisi, kuusikin viikkoa talon suuruuden mukaan. - -Papille maksettiin palkka luonnossa. Kesällä "kesäanteina" -vietiin voita, leipää ja juusto, isosta talosta parikin juustoa. -Silakanpyynnistä oli maksettava _silakkatihunti_, jona oli -"rantanelikko" [veneestä päin täytetty nelikko, silakat perkaamattomia] -silakoita. Muita kaloja veivät "ehostaan". Joku pappi oli kyllä -vaatinut kymmenyksiä kaikista kaloista. Syksyllä Kekrin aikana vietiin -papille lammas. Sitten joulun edellä taas vietiin jyvät, lihat, -kynttilät sekä lisäksi villoja ja vasikannahka, jos ei ollut syksyllä -viety lammasta. -- Luonnossa maksettiin palkka lukkarillekin ja -unilukkarille ja piiskurille sekä muille. - -Ja talon palvelusväki! Maksaahan niillekin piti, vaikka ei suinkaan -mahdottomia. Seitsemänkymmentä vuotta takaperin oli "vätystrenkin", -semmoisen huonommanlaatuisen, palkka kokonaista -- 5 hopiaruplaa. -Hyvälle rengille maksettiin 10-20 ruplaa. Lisäksi annettiin rengille -talon puolesta _kangaströijy_ [kangas = sarka], _kangashousut, liivi_ -ja _lakki_ sekä _saappaat_ ja _kengäkset_ eli kengän pohjanahat, joihin -rengillä oli itsellä varret. Paitsi päivisin ulkotöitä, piti hyvän -rengin osata tehdä pitkinä talvipuhteina puhdetöitä. -- _Piian_ palkka -oli 5-15 ruplaa. "Koulunkäymättömät" s.o. rippikouluikää nuoremmat -palvelivat ruokaa vastaan ja saivat vähän vaatteita. Palkan lisäksi -sai piika kahdet _kengät, huivin, vyöliinan_, pari kyynärää _liinaa_ -"paijan yliseksi" sekä hurstia "alaseksi" ja 3-5 naulaa _villoja_. -"Römppäviikolla" saivat "piikat" itselleen työskennellä, ja sitten -jälkeenkin syksyllä aina silloin tällöin. - - - - -Kotiteollisuus. - - -_Puhettöitä_ tehtiin entisaikaan paljo ahkerammin kuin nykyään. -Päretulen tuikkeessa taikka tervasroihun loimottavassa valossa istui -koko talonväki, sekä miehet että naiset, mikä mitäkin tehden. Naiset -kehräsivät, karttasivat, kutoivat, miehet paraastaan kutoivat tai -korjailivat _verkkoja_, rysiä, nuottia. "Meilläkin kuottiin verkkoja -neljällä haarukalla parassa aikana." Kaikki talossa tarvittavat -astiat, tupa-, karja- ja kala-astiat tehtiin puhdetöinä ja korjattiin. -Samoin laitettiin useasti kaikki _ajo_- ja _työkalut_, re'et, kärryt ja -karhit, puulapiot, haravat ja viikatevarret. Itse myöskin koivusta -taikka haavasta sukset valmistettiin. Kotitulen ääressä myös talossa -tarvittavat kengät, pieksusaappaat ja mustat kengät, sekä _kinttaat_ -suutaroitiin. Pitkinä puhteina toimitettiin useasti vielä monet muut -kotiteollisuustyöt, kuten nahan muokkaus, köysien valmistus j.n.e. - -Lammasnahat, jotka tahdottiin valmistaa turkiksiksi, pantiin -_paittoon_. Tehtiin juurisaaviin _ohrajuuri_ ja hapatettiin. Suolaakin -pantiin hiukan sekaan, mutta liika suola teki nahat kylmillä ilmoilla -kovettuviksi. Juurta siveltiin nahan karvattomalle puolelle ohut, -tasainen kerros ja nahan reunat käännettiin vastakkain niin, että -juuripuoli tuli sisään. Sivellyt nahat ladottiin päällekkäin penkin -nurkalle tai koriin penkin alle. Siitä tällä paittoomistavalla oli -nimenä _penkkipaitto_. Kolmen neljän vuorokauden kuluttua vaihdettiin -nahat niin, että alimaiset tulivat päälle ja päällimäinen alle, jotta -kaikki "yhellä lailla paittuu". Parin viikon kuluttua olivat nahat -paittuneet ja vietiin tuvan luhtiin orsille kylmettymään ja taas jonkun -ajan kuluttua pirtin orsille kuivumaan. Sitten hierottiin paitto pois -ja nahat vietiin ulos tai navettaan lauhtumaan. Tämän jälkeen ei -muuta kun hierottiin nahkoja ja vedettiin ovipieleen kiinnitetyssä -_nahkarauvassa_ siksi, kunnes tulivat pehmeiksi. - -Toinen paittomistapa oli _alunapaitto_. Alunaa liuvotettiin veteen ja -siihen pantiin nahat likoon. Alunalla paitotut nahat eivät niinkään -helposti "raettuneet", vaikka kastuivatkin. - -Paitotuista nahoista sitten ommeltiin turkkeja joko vaatepäällyksen -kera taikka ilman päällystä, _paljaita turkkeja_. Paljaita turkkeja -varten vuoltiin nahan pinnasta kesi ja tali pois ja pinta valkaistiin -_kliitulla_. Jos tahdottiin oikein "pohattaturkkeja", värjättiin nahan -pinta siniseksi tai joskus _pruunehtavaksi_. - -Nahkojen _parkitteminen_ toimitettiin myöskin kotona. Lyötiin -astiaan vettä ja _kalkkia_ ja siihen karvaiset lehmän-, vasikan- ja -lampaannahat upotettiin ja saivat olla siksi, kunnes karva irtausi, -isommat "vuojat" aina pariin viikkoon asti. Jos sattui kalkkia olemaan -vähänlaisesti, käytettiin lisäksi _poroa_. Kun karva oli ajettu pois, -liotettiin ja huuhdottiin nahkoja kovasti vedessä, jotta kalkki -tarkoin niistä eroaisi, ja sitten ne pantiin parkkitynnyriin. Parkkina -käytettiin tavallisesti _pajun ja kuusen_, joskus _koivunkin kuorta_. -Ensin käytettiin pajunparkkia, sitten lopuksi kuusenparkkia, että nahka -tulisi kuohkeammaksi ja vaaleammaksi. Koivunparkki myös antoi nahalle -vaaleamman värin. Parkkiliemi piti olla niin väkevää, että se "aina -kävi", oli "aina vähä vahusa". Hienot nahat parkkiutuivat parissa -kolmessa viikossa, mutta isoja vuotia sai vanhantaa parikin kuukautta, -ennenkuin ne läpi parkituiksi tulivat. Ei kyllä aina haluttukaan aivan -läpitse parkita. Uskottiin, että nahka oli lujempaa kulumista ja vettä -vastaan, jos se oli vähän raakaa sisästä, "ja kyllä ne oli luotolaiset -sen niin pruuvannu, jotta lujempaa se oliki". -- Sitten oli jälellä -_räkkääminen_, kun oli nahat ensin luhilla, sitten tuvassa kuivattu. -_Räkkirauvalla_ ajettiin "ke'et" lihapuolelta pois. Pieniä nahkoja -räkättiin lavitsalla, isompia pöydän reunalla. -- Vuodista sitten -ommeltiin pieksusaappaita, vasikannahat käytettiin saappaiden varsiksi, -lammasnahasta tehtiin kintaita ja naisille kengänvarsia. - -Köydet ja nuorat tehtiin ennen itse. _Juuriköyttä_ valmistettiin -petäjän juurista. Niitä kiskottiin männikkömetsistä äyräspaikoista, -peukalonpaksuisia taikka hienompiakin. Kuokalla kierrettiin mänty, -jotta saatiin juuret esiin ja sitten ruvettiin niitä kaivamaan, ja ne -juoksi toisinaan 4-5, jopa 10:nkin metriä. Muutamassa tunnissa voi -kaivaa semmoisen "kieston", kuin mies jaksoi kantaa. Marjaniemen -kankailta kaivettiin juuria joskus kuormamäärällä. Kotona juuret -kiskottiin hienoiksi suikaleiksi ja keitettiin porovedessä puolisen -päivää ja pantiin sen jälkeen haaleaan veteen likoon muutamaksi -päiväksi. Sitten ne hyppysin puhdistettiin ja pyyhittiin ja sidottiin -kerppuihin. Ennenkuin ruvettiin köysiä kelaamaan, liotettiin niitä -vielä suolavedessä. Sitten kiinnitettiin seinään iso _kela_ ja sen -sekä _värttänän_ avulla kelattiin ja kierrettiin 3-4 säikeinen köysi. -Kelalla ensin kierrettiin yksi säije, laskettiin se värttänälle ja -tehtiin kelalla toinen säije. Sitten värttänältä väännettiin säije -kelan säikeen kanssa yhteen, jotta tuli kaksisäikeistä köyttä. -Kelattiin taas uusi säije ja laskettiin värttänälle ja värttänältä -kierrettiin köyden teelmääseen kolmanneksi säikeeksi. Samoin pantiin -neljäs säije, jos tehtiin nelisäikeistä köyttä. "Syvänjuuret" pantiin -köyden sisään ja sileät "pintajuuret" hyppeellä kelatessa kierrettiin -katteeksi, jotta köysi tuli siistimmän näköistä. Tehtiin kymmen- -ja satasylisiäkin köysiä ja käytettiin niitä verkkojen ja nuottain -pauloina, nuotan taukoina sekä kukkurihmoina, hienoa juuriköyttä vielä -"plihtirihmana". Juuriköysi oli paljon keveämpää kuin hamppuköysi -ja pysyi paremmin veden pinnalla. Ennen tehtiin paljon juuriköyttä -myytäväksikin, vietiin Ouluun ja Raaheen, jopa aina Ruotsiinkin asti. -Taitavia juuriköyden kelaajia oli ennen Rantasuon ukko ja hänen -poikansa Rantasuon Juuso, Nissilän Pekka, Piekko-Jaako ja Annus-Jaako. -Viimemainittu vieläkin väliinsä juuriköyttä valmistelee. - -_Pajuköyttä_ tehtiin pajunkuorista ja saatiinkin vahvaa. "Pajutauvot -kyllä ne kestää puskia", sanottiin. Pajunkuoret halottiin kaistaleiksi -ja keitettiin suolavedessä. "Suolanvoimma se piti ne lujina ja -tuoreina." Kelalla ja värttinällä sitä kehrättiin samoin kuin -juuriköyttäkin. Pajuköyttä käytettiin enimmiten nuotantaukoina. - -_Jouhiköysiä_ kelattiin hevosen harja- ja häntäjouhista sekä -lehmän häntäjouhista. Kartattiin ensin jouhet selville ja pantiin -"rukkipäihin" kääröihin ja lyötiin purasimella läpitse lujasti -penkinreunaan ja vielä päälle purasimen taakse pantiin kivi painoksi. -Siitä sitten alettiin parilla kolmella, neljälläkin kelalla -- kuinka -monisäikeistä köyttä haluttiin, niin monella kelalla kierrettiin -- -pyörittää, joka kelassa eri kiertäjä. Seinään kiinnitettiin sitten -_peräkela_, jonka ympärille säikeet pikku keloilta valmiiksi köydeksi -kiertää vinnattiin. -- Silakkaverkon ja nuotan ylisiksi pauloiksi -jouhiköyttä käytettiin sekä "suittiperiksi". - -_Hamppuköyttä_ tehtiin samalla tavalla kuin jouhiköyttä. - -_Verkkoköyttä_ kelattiin vanhoista verkoista. Leikeltiin niitä pitkiksi -kaistaleiksi ja näistä kelalla kehrättiin köyttä. Rekiköysinä talvella -ja rysänaidan pauloina niitä käytettiin, ja olivat ne parempia kuin -mantereen miesten vitsaköydet ja vitsaruomat, jotka aina vastamäessä -kitkuttivat: "Auta, Jes, mäen päälle! Köyhyys on kotona!" - -_Taulaa_ saatiin koivunkänsästä. Santosen metsistä, jossa oli -äkäisimmät koivikot, joita ei hakattu maailman aikaan, haettiin känsiä. -Päältä vuoltiin parkki pois ja sisus keitettiin porovesipadassa, pari -tuntia piti kovasti kiehuttaa. Sitten sitä vasaralla ankarasti takoa -paukutettiin, jotta se tuli pehmeäksi, ja lopuksi pantiin se uunin suun -päälle kuivamaan. "Siihenkös sitten tuli heleposti tarttui!" Taula ja -tulukset säilytettiin uuninotsalla korissa. - -_Soopaa_ keittivät emännät. Laittoivat _porosta_ ja _kalkista lipeän_, -väkevän, luita leikkaavan lipeän. Sitä pantiin pataan ja sekaan -_luita_ sekä _roskatalia_, "suolten keskustoita" y.m, ja koko päivä -aamusta iltaan asti kattilaa kiehutettiin. Varoa piti keittäessä, -ettei "pahasilmänen" päässyt katsomaan ja "koraamaan", jolloin koko -keitto olisi epäonnistunut. Keiton joutumista tarkasteltiin siten, -että otettiin soopaa lautaselle ja katsottiin, "jos se venyy". -Juoksutettiinpa sitä naapurin eukonkin arvosteltavaksi, Kovinkaan -paljoa ei yhdestä keitosta soopaa saatu. Tavattiinkin sanoa: "Häksää -kun soopankokki, eikä mittää saa aikaan". -- Soopaa käytettiin -kaikenlaisten vaatteiden pesemiseen. - -_Maltaat_ tehtiin syksyllä Mikkelin jälkeen, viljanpuinnin lopetettua, -kun riihi vielä oli lämmin puinnin jäleltä. Vanhimpaan aikaan ne -kyllä oli valmistettu saunassa, jossa sitä varten oli ollut erityinen -mallaslavo sivuseinän vieressä. Talon koko vuotuiset mallasvarat -tehtiin kerralla, pari tynnyriäkin samassa panoksessa. Mallasjyvät, -ohrat, lyötiin saaviin ja vettä päälle ja annettiin niin "livota" -pari kolme vuorokautta. "Lapettiin" sitten ylös ja vietiin riihen -laattialle, jossa saivat ensin paksummassa, sitten ohuemmassa kasassa -itää moniaita vuorokausia, jotta "itu tuli nokasta ulos". Nostettiin -siitä ne pohtimilla parsille ja levitettiin olkien päälle 2-3 -tuumaiseksi kerrokseksi. "Sen päälle" alettiin riihtä lämmittää, ensin -hiljalleen, sitten kovemmin. Katajanhavuja pantiin ensin uuniin, jotta -saatiin maltaisiin parempi maku. Sitten tavallisien puiden savulla -ja kuumuudella "hellyteltiin", jotta ne tulivat hyvin imeliksi. Tuon -tuostakin piti niitä käydä parsilla kohentelemassa, jotta ei "kissa -kuse", etteivät päässeet happanemaan. Mallasriihen lämmittäminen oli -talon tyttöjen työnä. Koko yö kun oli siinä valvottava, kutsuivat -he kylältä tovereitaan, antoivatpa tietoja pojillekin, jotta tulla -viettämään _mallasriihen valvojaisia_. Kutsua noudatettiin ja pidettiin -hauskat valvojaiset. -- Kun maltaat olivat kylliksi imeltyneet ja -sitten kuivaneet, otettiin ne alas, pantiin säkkeihin ja vietiin -aittaan. - -Maltaista laittoivat emännät _sahtia_ ja _jouluolutta_. Pantiin maltaat -"muuriin", muuripataan, vettä päälle ja tuli alle ja keitettiin hyvin -kuumaksi ja _lavanteella_ liikuteltiin, jotta ei pohjaan palaisi. -Alussa oli _imellys_ paksua kuin puuro, mutta sitten lisättiin vettä ja -annettiin vähän kiehahtaa, "ja se imeltyi oikein makiaksi". Otettiin -sitten _tappisaavi_ ja pantiin sen pohjalle puupalikoita, _aluspuut_. -Rukiinolista punottiin kuin olkikuvon side ja se asetettiin saaviin -aluspuiden ympärille uurteen viereen. Vielä sidottiin rukiin olista -_lyhe_, joka asetettiin keskelle saavia aluspuille tyvelleen, tyveä -hajotettiin, että lyhde pysyi pystyssä, ja lyhteen ympärille pantiin -vielä vähän ohran olkia, jotkut panivat katajanoksiakin, "että antaisi -makua". Olille sitten "sievästi" kaadettiin imellys eli _mäski_ ja -maskille valettiin "rakoille" kiehutettua vettä. Kun vesi oli jonkun -ajan hautonut imellystä, laskettiin se uurteessa olevasta tapista pois -ja saatiin _vierrettä_ eli _pellonmaitua_. Samalla tavalla laskettiin -toinenkin kerta, ja niin kauvan kuin imellyksessä voimaa riitti. Alussa -lasketusta tehtiin olutta, loppuvierteestä sahtia. Vierre kiehautettiin -_humalain_ kanssa padassa ja pantiin sitten saaviin jäähtymään. Vähäsen -vierrettä pantiin puukuppiin, sekaan humaloita, entisistä juomisista -otettuja, ja siinä "nuorrutettiin" _käyte_. Kupin sisällys, kun se oli -käynyt, kaadettiin vierreämpäriin, jossa se taas alkoi toimintansa. -Pantiin vielä ämpäriin vispilä, jotta käyminen sitä vasten pääsi -alkamaan, ja "siinä kun se oikein vahtiisi ja pöyrysi". Kun ämpärinkin -sisällys oli kylliksi käynyt, kaadettiin se saaviin ja karjaistiin: - - "Aurinko on noussut, - kuu on noussut, - mutta sin' oot vielä nousematon! Häh!" - -Saavista pantiin olut, kun se oli käynyt, ja humalat oli pois -siivilöity, _uuksuumeihin_ taikka puolikkoihin, jotka tiiviisti -suljettiin. Uurteessa olevasta _hanasta_ voitiin sitä tarvittaessa -laskea ulos, -- Samalla tavalla sahtiakin laitettiin. - -_Kynttilöitä_ valmistettiin talista. Syksyteurastusten jälkeen -joulun edellä niitä _kastettiin_. Tali sulatettiin vesipadassa ja -kaadettiin _talikirnuun_, johon vielä lisättiin varia vettä niin, -että sisällys tuli partaiden tasalle. Pumpulilangasta sidottiin -kynttilän kastopuikkoihin _syämiä_, neljä kuhunkin. Vuoron perään -sitten kastettiin puikon kynttilät kerrallaan, ja asetettiin kahden, -tuolien varaan laitetun vartaan väliin riippumaan. Työn ohella piti -tuon tuostakin lisätä varia vettä, että astia pysyi täytenä ja tali -sulana. Lopuksi, kun talikerros tuli kovin ohueksi, kastettiin -pikkuisia noin puolta lyhyempiä kynttilöitä, _triikuja_, joita talven -kuluessa lyhdyssä poltettiin. Viimeisistä lopputaleista tehtiin -_lehmänemättimeen_, joka varta vasten oli puhuttu "henkiä täyteen" ja -kuivattu, käsivarren paksuinen kynttilä, jota sitten joulupöydässä -poltettiin ja sanottiin _lampuksi_. - -Naiset myöskin kehräsivät lankoja ja kutoivat kankaita. Sarkaa, -_kangasta_, tehtiin sekä _kaksi_- että _nelivartista_, ja väriltään -harmaata, sinertävää taikka mustaa. Entisaikaan sarat toisinaan -_tampattiin_ kotona, lämpöisessä vedessä kasteltiin ja jaloin -sotkettiin, polettiin, potkittiin ja vanutettiin, jotta saatiin -"hamppaumaan". Pyhävaatteiksi aijotut sarat annettiin painaa mustaksi -ja "everseerata" _veraksi_. Kutoivat naiset myös kaikki omat -vaatekankaansa, "väävinsä". Pellavasta kudottiin _liinoja_, "10-, -11- ja 12-sataliinaa", joista tehtiin lakanoita ja paitoja. Häkilä- -ja harjarohtimista kudottiin _alasprostinaa_. Hampuista saatiin -säkkikangasta. Taitavia olivat naiset kutomaan myöskin raitaisia -_villaraanuja_, joita käytettiin sängynpeitteinä. Opittiin myös -- -noin 40 vuotta takaperin oli Pulkkilasta tullut muuan nainen, joka -opetti -- kutomaan kauniita ruutuisia _silmikoita_ sänkyjen peitteiksi. -_Tiuhdoilla_ kudoskelivat naiset hameiden _nostinnauhoja_ ja sormin -nypläilivät _sukkarihmoja_. Leveitä _turkkivöitä_ ja _kaulahuiveja_ -kutoi "kuelmatikkujen" avulla muuan vanha mies, omituinen _Ukkolan -äijä_. "Ukkolan vöiksi" sanottiin äijän kutomia vöitä. - -Kotona ennen _värjäyskin_ toimitettiin, ja monasti kotiväreillä: -maalla, marjoilla, lehdillä, marjanvarvuilla ja muilla. - -_Mustaa_ värjättiin _ojamustalla_. Virtavasta ojasta, mutkapaikkojen -suvannosta otettiin "semmoista limaista kuin saippuaa, ämpärillä -kannettiin". Sitä keitettiin vesipadassa ja langat upotettiin veteen. -Myöskin saatiin mustaa, kun kuivattuja _lepänkuoria_, keitettiin ja -pantiin sekaan _kuparröökiä_, samoin _mustikoilla_ ja kuparröökillä -mustaa värjättiin, sekä _vareksenmarjoilla_ ja _vareksenmarjan -varvuilla_, vielä _koivunkuorilla_ ynnä _kuusenkuorilla_, joita -_lipeässä_ keitettiin. - -_Kellertävää_ värjättiin _aijaksen lupoilla_ taikka _kivenlupoilla_ -eli _kiventiiroilla_, kiven pinnalla kasvavilla harmailla, jäkälän -kaltaisilla kasveilla. - -Keltaista saatiin _löökinkuorilla_ taikka _koivunleheillä_. Saatiin -keltaista myös, kun värjättävä kastettiin vuoroin _lipeään_, vuoroin -_kuparröökiveteen_ siksi, kunnes tuli paraiksi. - -_Pruunia_ painettiin _priseleillä_, joita ostettiin kaupungista, -samoin kuin _santeliväriä, kaneelipruunia, siniväriä_ ja _punaista_. -Oikea _turkinpunainen_ oli ennen hyvin kallista. Yksin värjäys maksoi -4 markkaa naulalta. "Sitte tuli se vähä halavemmaksi, kun Venäjä otti -Turkilta Vähän-Aasian, josa on se turkinpunainen järvi, josta saa'aan -sitä turkinpunaista. Se on sitä ehtafäriä se." - -Oli sitten niinkun ainakin käsityöläisiä, jotka elinkeinokseen tointaan -harjottivat. _Virpi-Heikki_ oli taitava seppä, rautaparta, riski mies, -joka tuhatkunta venenaulaa päivässä nakutteli. Se moikotti kesät -talvet, ja pajamiespojat löivät kun hevoset, väliin kaksikin yhtaikaa. -Ja syntyi kirvestä, sirppiä, viikatetta luotolaisten tarpeiksi. Samoin -myös hän kärryt ja re'et raudalla lujitti. Mutta ennen kaikkea oli -hän taitava "saharaseppä". Eipä kukaan osannut niin hyvin käyvää -sahraa takoa kuin hän. Joutoaikoina kulki Heikki taloja myöten "kuin -veroillaan" saaden ryypyn talosta, kaksi parhaasta, kunnes viimein -jonnekkin väsähti. -- Toinen _rautio_ oli _Kalenius_, joka oli oikein -kaupungin opin käynyt seppä Löökreenillä Oulussa. Hän teki ja korjasi -lukot ja saranat, mutta muissa takomatöissä ei ollut Virpi-Heikin -vertainen. Sitten oli seppänä myös Piekko-Tankka Ojakylän puolessa. - -_Puuseppiä, nikkareita_, oli entisaikaan Virpi-Heikin poika, joka oli -Oulussa opissakin ollut, ja Rautio-vainaja. Ne pitivät luotolaisia -huonekaluissa. - -Oli Luodossa elänyt ennen, jo toista sataa vuotta sitten, -_pilthukarikin_, "Kankaan mestariksi" sanottu. Hän oli Oulun herroille -veistellyt miehenkuvia laivan keulavannaan nokkaan, "jotta se oli -niinkun vahisa siinä". Purjelaivoissa oli ennen ollut tapana pitää -semmoisia kuvia. Taitava veistäjä kuului Kankaan mestari olleen. -"Ahaneesti kun oli päivän tehenyt työtä, niin oli saanut niin paljon -lastuja, jotta kouran silimäsä oli ne vienyt ulos." Oulun herrat -olivat mestarille antaneet vanhan frakin, "jotta saa pitää, niinkun -kunniamerkkinä". Ja aina oli ukko kantanut sitä päällään kirkoissa ja -juhlatiloissa. - -_Varvari-Heikki_ oli taitava _rukkien_ sorvaaja. Kaikenlaatuisia -rukkeja hän sorvasi, isoja kertausrukkejakin, joilla voitiin -monisäikeisiä lankoja kerrata. Rukkeja riitti muillekin kuin -luotolaisille, kuormittain niitä vietiin mantereellekin myytäviksi. -Varvaili hän myös pöydän jalkoja, sängynjalkoja ja muutakin -pyöräytteli. Isä oli myös ollut varvari ja suutari ja tietäjä-mies, -Nilkkusuutariksi kutsuttu. - -_IIves-Heikki_ poikineen oli ahkera _puukuppien_ valmistaja. Tekipä hän -myös lusikoita, kapustoita, kauhoja ja puulapioita. Pojat hankkivat -metsästä puita, hyviä koivuja sekä haapoja, ja niitä osapuille -veistelivät, ukko taas niitä valmiiksi koverteli ja telsosi ja -vuoleksi. Teoksiaan sitten myyskenteli sekä kotiluodolla että Oulussa. -Puukupit maksoivat kaksi täyttänsä rukiita. - -_Kraatareita_ myös oli, jotka vaatteilla luotolaisia verhosivat: _Yyrin -Matti, Kenttäläinen, Fiskin Kreeta_ ja _Asariias_ -- viimemainittu -neulaa käyttäessään oppinut "pännääkin" liikuttelemaan ja päässyt -kunnankirjuriksi. Pitkin kylää, missä milloinkin tarvittiin, -kulkivat kraatarit ja liittivät sarkaa ja verkaa vaatteiksi. Eihän -ne vaatteet ennen niin ruumiinmukaisia tarvinneet olla. Vanhimpaan -aikaan oli sarkatakki ollut vain kuin paita, _umpitakki_: sivuissa -vain ommelsaumat ja hihat, keskessä pääntie, ja vyöllä kiinnitettiin -se keskeltä. Sitten oli ommeltu edestä avonaisia, leveäkaulustaisia, -nappireunaisia, pitkiä _kraitakkeja_ sekä lyhyitä _verka_- ja -_kangaströijyjä_, jotka ulottuivat vain vyötäröön asti. Housut olivat -ennen lyhytvyötäröisiä _prakkuja_, jotka olivat "vähä halaki e'estä". -Sitten tulivat käytäntöön _kaitapeltihousut_, sitten leveäpeltiset ja -viimein _halakohousut_. -- Nappeja tehtiin itse. Puusta vuoltiin sydän, -päälle pingotettiin "lastinkia" taikka, jos oikein komeaa tahdottiin, -kiiltävää, "oikein täyttä silikkiä". - -_Turkkimaakarit_, jotka nahkoja ompelivat turkeiksi, olivat erittäin. -Niitä oli _Jentaalin Juha, Yyrin Samppa_ ja sen poika, _Yyrin Matti_, -joka myös oli räätälinäkin. - -Luvun lopuksi voimme mainita, että _tervaakin_ ovat ennen Luodolla -polttaneet, ja vielä nykymiestenkin muiston aikana on kolme tervahautaa -savunnut. On sitten joitakuita tervahauta-kumpuja niin vanhoja, jotta -ei tiedetä, ken niissä on tervaa polttanut. _Sysimiiluja_ on myös ennen -poltettu. - - - - -Kalanpyynnistä. - - -"Meri on heidän peltonsa", on tavallinen puhetapa saarten ja -rantamaiden asukkaista. Samoin voidaan sanoa luotolaisistakin, vaikka -onhan heillä merensä ohella hyväset maapellotkin saarensa rantamailla, -pellot, jotka nykyään tuottavat enemmän kuin meri. - -Entisaikaan, vielä noin parikymmentä vuotta takaperin, oli käyty -Ruotsin rantasaarilla silahkan pyynnissä. Monet vanhat ukot ovat siellä -kymmenin kesin -- muuankin viitisenkymmentä -- elinaikanaan viettäneet. -Tavallisimmat pyyntisaaret olivat _Maluri, Sanskeri_ [muuanna -kevännä 80-luvun lopulla oli yksin pienellä Malurilla 22 venekuntaa -luotolaisia, mutta sitten 90-luvun puolivälissä vain 4 venekuntaa] -ja _Letto_, jotka ovat noin viiden peninkulman päässä "Kainuun -mantereesta", kuutisen peninkulmaa Haaparannasta. Maluriin tulee -Marjaniemen nokasta 11 peninkulmaa. Sanskeri oli iso, metsäinen saari, -toiset pieniä, metsättömiä, Maluri muodoltaan "kuin hevosenkenkä". -Saaret kuuluivat Haaparannan papille, jolle joka pyytäjän piti maksaa -pyyntiveroa puoli nelikkoa silakoita. Itse kävi pappi toisinaan veronsa -kantamassa. - -Siinä ennen Jaakon päivää Ruotsin rannoille lähdettiin, pari miestä --- jos oli vöyreä nainen, voi se olla toisena henkilönä -- joka -talosta. Isoon matkaveneeseen varattiin eväät ja pyyntitarpeet. Koko -talous otettiin mukaan eväästä ja kaikesta sortista kahdeksaksi, -kymmeneksi viikoksi, kun retkelle lähdettiin. Ottipa joku veneeseen -vielä _kilankin_ kesämaidon antajaksi. Toistakymmentä peninkulmaa oli -matkaa yli aavan meren, joka toisinaan voi aika raivoisena reuhata. -Voi tapahtua, että "tormi" repi purjeet, katkoi mastot ja puomit ja -kuletti purjehtijan, mihin sattui. Mutta sattuipa oikein "tosi hyvä" -tuuli, voi matkan laskettaa kahdeksassa, jopa kuudessakin tunnissa. -Huonoilla säiliä taas meni taipaleella useampia vuorokausiakin. Matka -kävi Haaparannan kautta, piti näet siellä tullissa ottaa "inlaaka" -tavaroille. Saarilla oli pyytäjillä asuntona pienet _kalasaunat_ tai -_kalatuvat_ -- 2-3 joukkokuntaa majaili samassa suojassa -- sekä -_puoit_ kalojen säilyttämistä varten. Pienillä _pyyntiveneillä_, jotka -talveksi jätettiin teloille saaren rannalle, käytiin kalaretkillä, -verkkoja heittämässä ja kokemassa. Hauskasti meni kesä, varsinkin jos -oli hyvät ilmat ja hyvät saaliit. Sillä niinkuin ainakin oli meri hyvin -epävakainen antimiensa jaossa. Hyvällä tuulella ollessaan voi se antaa -100, jopa 120:kin nelikkoa kesän mittaan -- joskus 4-5 tynnyriäkin -kerrallaan --, mutta jos sattui meri pahalle päälle, meni koko kesän -saalis 10:een, jopa joskus vaivaiseen 3:eenkin nelikkoon. - -Pyyntiajan loputtua syyskuulla palattiin takaisin koko kesän saalis -veneeseen lastattuna. Oulun syysmarkkinoille koetettiin ennättää -silakoita rahaksi vaihtamaan. Hyvät olivat hinnat siihen aikaan -silakalla, saatiin 8-10 markkaa, jopa ylikin nelikosta. - -Käytiin pyynnissä myös Suomen puolella _Sarvenkarissa_, joka on yli 10 -peninkulmaa pohjoiseen Hailuodosta. Muutamat olivat käyneet _Kalajoen -Kallassakin_, johon tulee 14-15 peninkulmaa. - -Nykyään ei enää kaukaisilla pyyntiretkillä kuleta, kalastellaan vain -omilla rannoilla. Pyyntipaikkoja kalatupineen ja kala-aittoineen -on ympäri saarta. Niissä miehet viikottain, kuukausittain kevät- -ja syyskesällä majailevat, pyhäaikoina vain kotona pistäytyvät. -Pyyntipaikkoja on _Pöllä, Rautaletto, Suninkari, Mustaletto, -Matikanniemi, Pajuperä, Marjaniemi, Karvo, Itara, Hatara, Hietaniemi, -Hitjenniemi, Pökkö, Potti_ ja Santosen rannoilla muutamia paikkoja, -samoin Hanhisessa. [Verkon heittopaikkoja on etelä- ja länsirannalla -esim. Etelä- ja Välikälmi, Vanha- ja Uusi Seljänsuunmatala, Iso-, -Pikku- ja Reimariluoje, Nokkakrunni, Faala, Mäntymatala.] - -Suninkarissa on Luodon paras siian- ja lohenpyyntipaikka. Siellä -useita Isonkylän ja Äyrääntakustan taloja käy kalastamassa. -Pyytäminen toimitetaan _pitkillä juonilla_, kolme, neljä, kuusikin -rysää pääksyttäin verkoilla toisiinsa yhdistettyinä. Käyttävät -kolmeakin kilometriä pitkiä juonia. Rautaletossa myös pyydetään -lohia ja käytetään pitkiä juonia, mutta muissa etelä- ja länsirannan -pyyntipaikoissa ei niin pitkiä juonia pystytä käyttämään. Pöllässä -on laivaväylä jätettävä avoimeksi, Pajuperässä tahtoo tuuli repiä -pyydykset ja Marjaniemessä on vielä pahempi. Se kun on länsirannan -pisin nokka, niin siellä kovat pohjatuulet voivat esteettömästi -temmeltää. Itara ja Hatara ovat huononlaisia, vähemmän käytettyjä -pyyntipaikkoja. Pohjois- ja itärannan pyyntipaikkoja käyttävät Ojakylän -miehet. Paraita Luodon pyydysrantoja ovat Pöllän ja Suninkaan seudut. -Talvipyyntiä harjotetaan Santosen puolessa ja Oulun selällä. - -Tarkoin tietävät Luodon vanhat, monilla pyyntiretkillä olleet -kalamiehet kalojen elintavat ja niiden pyytämisajat ja -keinot. - -Ahkerimmin pyydetty kala on _silahka_, jota on kolmea laatua, isohko -kovaruotoinen _kirsisilahka_, pienempi pehmeäruotoinen _kesäsilahka_ ja -lihava mäditön _pöklinki_, jota saadaan Mikkelin aikoina. Silakka kutee -Jaakonpäivän ajoista Mikkeliin saakka oleskellen silloin kolmen ja -puolenneljättä "syllän" vesillä. Satojen, jopa tuhansienkin tynnyrien -parvissa se silloin liikehtii. Kun ilma on sievä ja meren pinta valkea -ja tyyni, silloin silakat nousevat ylös, jotta vedenpinta porisee "kuin -raessateella". Ja silloin, kun "viriä tormi" kokoaa kalat parviin ja -sitten tuuli laantuu, on paraita pyyntiaikoja, jolloin pitää arvata -oikealle matalalle mennä. Se pitää myös huomata, "ettei kala aina -yhtäänne päin ui meresä, se uipi toisaannepäinkin". On myös "tutkimaton -kohtalo", että "toisilla tiimoilla" ei silakka käy verkkoon, vyöryy -irtaana vain verkon päältä pois, jotta outo luulisi niitä kuolleiksi. -Mutta vanhat kalamiehet tuntevat "senkin kohan": antavat verkkojen -olla rauhassa, odottavat ja saavat kaloja, kun taas tottumattomat -lappavat pyyntineuvonsa ylös. Ahkeria, oikeita pyytäjiä olivat ne -vanhat kalamiehet, Muuankin kertoi näin: "Seelasin väliin yökauvetkin -krunnilla, seelasin ja seelasin, käänsin perää matala matalalta ja -kattelin merta, ja kun kalaparvi sattui, niin hiljaa laskin seelit pois -ja hiljaa huopasin matalalle, hiljaa laskin ankkurin alas ja heitin -verkot. Ja aamulla oli mulla kalalasti, jotta ei kun vesi ja parras. -Niin ahkera olin yötä päivää, kolomekkin vuorokautta valavoin. Ja oli -mulla yhtaikaa meresä kolomekin kastia, joista sain ['Kastissa' on -peräkkäin kolme 20-sylistä verkkoa. Heitetään ensin 2 kastia, sitten -3:s kasti, 'kuiva kasti', ja vielä löysiä 'jatkoverkkoja' lisäksi, -jos kala näyttää käyvän] kerralla parikin venelastia." Vanhoille -kalamiehille vielä unessakin joskus kala-apajat ilmotettiin. "Kun -siunaa ittensä ja panee maata, niin unesa näkee, mistä saa kaloja", -oli muuan taitava pyytäjä tavannut sanoa. Ja oli hän aina saanutkin -kaloja, jotta vene oli useasti ollut uppolastissa, kun hän oli tullut -rantaan. -- Ja koko kesän ajan "jäästä jäähän" ne vanhat kalamiehet -pyydystelivät. - -Paljon pyydetty arvokas kala on myös siika, jota paraiten -etelärannoilla saadaan. Se kutee loka- ja marraskuulla 1-3 kyynärän -vesillä. Vanhat kalastajat tietävät, jotta "siika elää matalikosa -ja syöpi fiinillaista santamurusta sulatukseksi sekä toukkaa ja -toukankottia ja pikkuista kalankipenettä, kaikkein pienintä, mitä -meresä olla mahtaa. Se on siistinsyöntinen kala." Pohjoisesta kun käy -tuulenhenki, kun on kipenen tuulenhenkeä, jotta "vesi mennee", se tekee -siialle hyvän "uinnin faarttin", jotta se menee verkkoon. Entisaikaan -olivat siian saaliit olleet paremmat, mutta nyt ne ovat siitä paljon -huonontuneet. Sitä kun niin paljon pyydetään. "Talavet ve'etään -nuottaa siian siitysve'ellä, joka juoksee Praahta kohti pisimpään -Luovon kohtaan. On sa'ottain nuottia, joilla lapetaan talavikauvet -kaikki laivaväyläkki. Nuotan pyynnisä on luotolaisia, siikoslaisia, -lumijokisia, salolaisia, oulunsuulaisia, kellolaisia, putaalaisia. -Ja sitten niillä on liika tihjät pyyvykset, jotta vievät penikakki -siioilta. Sanotaan maivaksi, mutta ne on siian penikoita monasti ne -pienet maivat." - -_Lohi_ kutee Jaakon päivän seuduissa ja sitä saadaan enimmin Pöllän -ja Suninkarin puolessa lohiverkoilla ja rysillä jäänlähdöstä Jaakon -päivään. - -_Säynäjää_ pyydetään verkoilla kutuaikoina, kun rannat ovat sulina ja -vesi rannoissa lämpenee, mutta meressä on vielä jäitä. Kutusäynäjät -ovat aika isoja kaloja. Kun on tuulenhenki "lounajassa" [ilmansuunnat -ovat: vanha pohjonen, luue, länsi, merituuli, etelä, lounas, itä -ja itäpohjonen] ja rantavesi lämmin ja kirsijää rannoilta lähtee, -tulee se niin suurissa joukoissa, jotta vesi porisee ja pärisee. Se -nakkaa kuperkeikkaakin, välistä ne ovat oikein läjissä, kun nakkelevat -kuperkeikkoja. Niillä on melkein niin kiivas uinti kuin hauvilla ja ne -menevät pian pois rannoilta. Silloin on kiire saada verkkoja eteen. -Verkon kun vetäisee niiden ympärille ja pitkällä _sauvimella_ säippää -keskelle, jotta antaa aika romauksen, silloin siitä lähtee säynäjätä. - -_Hauki_ kutee keväällä heti, kun maavedet menevät jään alle ja -rannoissa vedet lämpenevät. Sitä saadaan pikku nuotilla, rysillä, -pöhnillä, koukuilla sekä verkoilla. Entisaikaan, kun oli lupa, -pyydettiin haukea _tuohustamalla_. Tervastuli paloi parilaassa veneen -kokassa, jotta näki kymmenenkin sylen päähän kalan. Sitä niskaan -monihaaraisella _arinalla_ iskettiin. - -_Ahven_ kutee samoin kuin haukikin keväällä, heti kun vedet aukeavat. -Pöhnä- ja koukkumiehet saavat sitä paraiten, ja kutusiian verkoilla -saadaan seiven kokoisia pikkuahvenia. Lopulla pyyntiä, kun vedet -lämpenevät, muuttuu koko kalansaanti ahveneksi ja kiiskeksi ympäri -Luodon. - -_Norsi_ on mitä aikuisinta kalaa kutemaan. Se kutee keväällä, kun on -jäässä vielä meri, ja silloin sitä paraiten saadaan. - -_Maiva_, merimuikku, kutee syksyllä. Sitä pyydetään syyskuussa -verkoilla ja sitten isollanuotalla pitkin talvea. Teppo-Tankka, joka -keväällä myi kiiskenmätiä maivanmätinä Oulun emännille, uskotteli -kyllä, kun ostajat kyselivät, milloin se maiva kutee: "maiva kuttee -syystä kevättä". - -_Kiiski_ kutee keväällä jäiden lähdön aikana. Se on arvoton kala, -"paholaisen peijaiskala", joka aina on "näljäsä ja oksennuksesa". Se on -näet ennen lyönyt lohen kanssa veikkaa rommikannusta, jotta kumpi ennen -on kosken päällä, voittanut veikan ja iloissaan juonut itsensä humalaan -ja töhriynyt. Kiiskeä saadaan Ojakylän lahdesta nuotalla ja rysällä. -Ensi jää kun tulee syksyllä lahtivesiin, saadaan kiiskeä toisinaan -hyvin paljon. - -_Harri_ kutee myös jäiden lähtiessä ja vielä Erkin päivän aikana. Se -tulee mataloille kareille ja mennä pörrää niin, että selkä näkyy. -Silloin sitä pyydetään verkoilla. - -_Seipi_ on halpainen kovaruotoinen laiha kala, josta ei makseta paljoa. -Se kutee Erkin päivän ja Juhannuksen välisellä ajalla. Silloin se -hyppii ja roiskii ja menee verkkoon. - -_Särki_ kutee samaan aikaan kuin edellinenkin ja roiskuttaa ja -räiskyttää ja käy verkkoon, mutta ei siitäkään makseta paljoa. - -_Airokas_, ankerias, saadaan joskus rysästä; verkossa se ei pysy. Se -kuuluu kulkevan öisin rannoilla sijaitsevissa "trekooleissa", "maan -he'elmiä mahtanee syyvä". Vahvassa kasteheinikössä se menee täyttä -kyytiä. Sen kutuaikaa ei tiedetä. - -_Kouri_ elelee umpilammikoissa, esim. pitkässä kapeassa Nuottajärvessä -ja syvässä Sunin järvessä, ja kutee keväällä jään lähtiessä. Järvissä -ne kokoutuvat rantavesille päivää paistattamaan ja niitä pyydetään -rysillä. Ennen vanhaan oli Nuottajärvestä koetettu nuotalla koureja -pyydystää, mutta oli aina ollut nuotanperä auki, kun se oli saatu ylös. -Siitä huomattu, jotta haltija ei salli vetää, ja heitetty pois se -pyynti. - -_Lahnaa_ saadaan joskus "joku immeeksi". - -Kalanpyydyksiä on luotolaisilla _verkot, potkut, rysät, rääsyt, pöhnät_ -ja _nuotat_. - -Verkkoja on _maivaverkko_, joka on tavallisesti 3 kyynärää korkea, 20 -syltä leveä ja "12 kertaa korttelia" s.o. 12 solmuväliä korttelissa, -_silahkaverkko_, 6-8 kyyn. kork., 20 s. lev., 9 1/2 sv. kortt., -_siikaverkko_, 2 kyyn. kork. 20 s. lev., 5 sv. kortt., _siikapotku_, -2-3 kyyn. kork., 20 s. lev., 3 1/2 sv. kortt. _Lohiaijat_, 200 s. -pitkät, _lohipotkut_, 10-12 s. pitk., ja _hankarit_, 6-7 s. pitk., -ohjaavat lohia _lohikatiskoihin, -karsinoihin_ ja _-rysiin_. -Rysillä pyydetään kaikkea kalaa, mitä meri voipi antaa. Rääsyt, -_hylkirääsyt_, myös _hylkiverkot_, ovat "4-syltäsiäkin korkeuvesa", -10 s. lev., solmuväli on 6 tuumaa. _Pöhnillä_, rysänkaltaisilla pikku -pyydyksillä, "ei pyyvetä mittää muuta kun ahaventa"; saadaan kyllä myös -särkeä, seipiä ja haukeakin. "Se ei ole pakko pyyvys, eikä sinne ole -pakko mennä. Ahaven menee sinne itestään, miksi se mahtaneekin mennä." --- Isollanuotalla pyydetään talvella jään alta siikaa ja maivaa ja -mitä vain sattuu siihen tarttumaan. Entisaikaan oli isonuotta vain -noin 6 syltä korkea ja satasen syltä "ympäri", ja sitä vedettiin vain -syksyllä, "kun jää alakoi lahtivesisä". Mutta nyt ovat isotnuotat 15 -syltäkin korkeat ja pari sataakin syltä ympäri ja vedetään niillä syvät -ja matalat. Nykyään on Luodolla kaikkiaan 11 isoanuottaa. - - - - -Metsästyksestä. - - -Suuria metsänpetoja ei Luodolla ole. _Karhu_ lienee tuskin -milloinkaan vieraillut. Mutta _susi_ on aina silloin tällöin talven -aikana pistäytynyt luotolaisten navetoita kiertelemässä ja koiria -hätyyttelemässä, noin 4-5 kertaa vanhojen ukkojen muiston aikana. -Vaan luotolaiset eivät ole halunneet sutta kesäasukkaakseen, pois -ovat harmaaturkin ajaneet, ellei itse ole ymmärtänyt lähteä. Pantiin -keväällä, kun meren jäät jo olivat telikkona, toimeen yleinen suenajo. -Nimismies kirkossa kuulutti ja joukottain miehissä ja naisissa -lähdettiin ajoretkelle. Kulettiin ensin Hanhiset, Syökarit, sitten -tultiin pääsaarelle ja yli koko saaren ulottuvassa rivissä, muutama -syli vain ajajan väliä, lähdettiin menemään Santosta kohden. Siinä kun -oli elämää ja meteliä! Huudettiin ja hoilattiin, roilotettiin torvia -ja räikytettiin puita ja koirat haukkuivat ja pyssyt paukkuivat ja -muutamat miehet hevosilla ratsain laukottivat "kahakäteen". Aseina -oli kankea, seivästä, korentoa, kirvestä ja minkä mitäkin, pyssyjä -tietysti niin paljon kuin kylästä löytyi. Melskaten ajettiin susi -Santosen huikkuun -- oli, mokoma, niin viisas, jotta nakkoi mutkia -ja laukkoi puiden ja pensaiden suojissa, ettei saatu ammutuksi --- ja siitä telikkoon meren selälle, "jotta eikö se hukkuisi". -Jäätiin vielä vahtiin, ettei päässyt takaisin. Ja jäniksiä hätäytyi -myös ajajien eteen joukottain. Niitä kun ammuttiin, jopa lopuksi -käsinkin kaappailtiin. Viimeinen susiajo muistellaan tapahtuneen -kuutisenkymmentä vuotta takaperin. Suden oli silloin muuan mantereen -kerjäläisukko noitunut Luodolle. Oli mielestään saanut muka liian -vähän armopaloja, kun oli pois lähtiessään uhkaillut: "kyllä vielä -muistatta... kyllä olisitta paremminkin antaneet!" Ja sitten se olikin -susi saapunut. -- On kyllä sen jälkeenkin susia käynyt, mutta eivät -ole kesäasukkaiksi pyrkineet. - -_Ahmakin_ kuuluu Luodolla useana talvena pistäytyneen, samoin -_ilvessusi_ on joskus käväissyt. -- _Kettuja_ on Luodolla paljonkin. -Pyytävät niitä rautasangoilla. Järvelän Jaako oli aikoinaan ollut -ahkera ketustaja, kymmenenkin kettua oli joskus samana talvena -saanut. Pirkolan äijä, Ketolan Juuso ja Jähti-Sipo olivat myös -monelta ruskeanahalta turkin riistäneet. -- _Jäniksiä_ on ollut aina -varsin runsaasti. Haavikoista ja koivikoista niitä ansoilla poluilta -pyydystettiin talvisin sekä syksyllä aidanraoista "laihomusjäniksiä". --- _Poro_ tulee mantereelta Luodolle "tuhkatiheään". Talvella tulevat -ja menevät, mutta jäävät joskus kesäksikin. -- _Oravaa_ ei ole koko -Luodolla. - -_Hylettä_ tuntee luotolainen kolme eri lajia: isohyle eli _kraaseli, -pikkuhyle ja tavallinen hyle_. Hylkeenpyynti on tuottavimpia pyyntejä. -Sitä on harjotettu jo vanhoista ajoista asti sekä verkoilla, -_hylkiverkoilla_ l. _rääsyillä_ ja _hylkipyssyillä_. - -Tavalliseen verkkoon kun hyle käy tai rysään, repii se ja raastaa -koko pyydyksen sen tuhannen riekaleiksi. Joskus kyllä sattuu, että se -kalojen jälessä rysään joutuessaan ei huomaakaan, mihin on erehtynyt, -vaan innoissaan syödä hoseltaa kaloja sen kun ehtii, niin kauvan kun -huokumisen väliä kestää. Kun se sitten viime hetkessä aikoo nousta -ylös hengittämään, ei sillä enää olekkaan ilmaa rysän repimisajaksi, -ja niin sen täytyy hukkua. Hyleverkot tehdään vahvoista rihmoista, -neljä syltäkin korkeiksi, kymmenisen leveiksi, sillä "sen paree rääsy, -mitä alavampi". Niissä ei ole alasella paulaa eikä painoja, ylisellä -vain paula sekä kohoina parikortteliset kuusiset hiilelle poltetut -puupalikat, _pullokapulat_. Tämmöiseen verkkoon kun hyle menee, -sotkeutuu se moneen silmään, kiertää ja käärii verkon ympärilleen niin, -jotta "se sitten on lujasa". Pullokapulat on se kaikki niskapuolelleen -kasannut. Tottumaton ei osaa verkkoa edes irrottaa saaliista. -Verkkopyyntiä harjoitetaan syksyllä, kun perät jäätää ja hylkeet -"pakkautuvat maihin". Hyle haluaa maata jäällä ja missä se sitä näkee -ensiksi, sinne se ui ja nousee ylös. Sinne viritetään verkot ja saadaan -joskus 5-6, jopa 10:nkin hylettä samalla kertaa. - -Ampumalla pitkillä hylkipyssyillä, joissa on peukalon mentävä reikä ja -jotka kantavat 200 askelta ja ylikin, pyydetään hylkeitä sekä syksyllä -jään tullen että varsinkin keväällä, kun jäät rupeavat sulamaan. -Kun jäät vielä ovat paikoillaan, mutta on jo lumen pinnalta pois -suvennut, varustautuvat pyyntimiehet vaaralliselle retkelleen. Eväitä -varataan useiksi viikoiksi, leivät, lihat, voit, suolat, tupakat. -Leivät ovat paksuja, 3-4 korttelia leveitä merileipiä, vitsoilla -puukehään nidottuina, jotta olisivat mukavammat liikutella. "Kolome -leipää kun oli, niin oli kuukauveks toista syömistä." Ottavatpa vielä -mukaan tervaksia polttopuiksi ja keittovehkeet. Päälle puetaan -valkeat vasikannahkaiset hylkiturkit ja jäniksennahkalakki päähän. -Pyydysvehkeitä varataan paitsi pyssyä, _hylkipiikki_, metrin pituiseen -varteen kiinnitetty keihäs, jossa on litteä, noin 1 1/2 tuumaa leveä, -väkäkylkinen lehtiterä, sekä nelisen metriä pitkä rautapohjainen, -suksen mallinen, 3-4 tuumaa leveä _ajopuu_. Vesillä liikkumista varten -tarvitaan iso _purjevene_, millä voidaan suuret selät halkoa ja -saalis kuletella, sekä pienempi vene, jolla jäiden välissä pyynnissä -kuleskellaan. Varataan vielä parin metrin pituinen, 4-5 korttelin -levyinen vahva, mutta keveä _merikelkka_, jolla saatetaan saalista -jäällä vedätellä. - -Hevosella viedään pyytäjät -- väliin liittyy seitsemänkin miestä samaan -joukkoon -- meren selälle, sulien vesien lähimaille länttä taikka -merituulta kohden. Väliin täytyy kulkea pari peninkulmaa ja ylikin, -ennenkun "säivilöitä" tavataan. Silloin kyytimiehet palaavat takaisin -ja rohkeat pyytäjät jäävät onneansa koettamaan. - -Sinne meren selälle asetutaan. Tuetaan iso vene "kohalleen" ja tehdään -sen päälle purjeista ja telttavaatteista telttapuiden varaan teltta -ja pidetään sitä majapaikkana. Retkeillään siitä ympäri selkiä, -etsitään ja ammuskellaan hylkeitä, joita toisinaan kymmenittäin, joskus -sadottainkin nousee säivilöiden reunoille päivää paistattamaan. Alta -tuulen niitä lähestytään ajopuulla mahallaan maaten, ajopuun kahveliin -kiinnitetyn, valkeasta vasikannahasta tehdyn suojan takana. Pyssy on -haarukkain varassa valmiina suojan tähystysaukossa. Kun vaanija on -päässyt "ampumapuin" päähän, silloin pyssy pamahtaa. Sitten kiireesti -saaliin luo, ettei se ennätä heittäytyä mereen ja upota, jos ei luoti -ole kuolettavasti sattunut. Varrotaan ja etsitään sitten uutta saalista -ja taas pamautetaan. Kelkkaan ladotaan hylkeet ja vedetään "ison turvan -tykö". Säivilöt pikku veneellä soudellaan. - -"Isolle turvalle" jää aina vuorostaan joku miehistä "kojin vahiksi". -Pyssy on hänelläkin, että voi hylkeen kellistää, jos se sattuu -lähimaille erehtymään. - -Kun saalis loppuu yhdeltä paikalta, siirrytään toiseen kohtaan pyyntiä -jatkamaan. Ja niin mennään jääteliltä jäätelille, aina isoimmalla -majapaikkaa pitäen. Joskus voi tapahtua, että saadaan jäätä myöten -vetää isoa venettä pitkät matkat. Kevään kuluessa selkäjäät ajelehtivat -ympäri aavaa merta, milloin sinne, milloin tänne, mihin tuuli -milloinkin työntelee, samalla niitä pienemmiksi palotellen. Ja päiväkin -sulattelee jäitä, ohentelee ja vähentelee. Mutta viikkomääriä kellivät -pyytäjät merellä ja kartuttavat saalistaan. Joskus saadaan hylkeitä -niin runsaasti, että pitää "risata" osan saaliista. Otetaan hylkeestä -vain traani ja nahka, liha heitetään mereen. Osan hylkeenlihaa kyllä -käyttävät pyytäjät ravinnokseen. - -Vasta sulien vesien aikana, kesäkuulla palaavat pyytäjät takaisin. -Hyvin onnistuneelta retkeltä voidaan tuoda kymmeniset saaliit -- -kolmimiehinen joukkue kerran tuonut 90 hylettä. Mutta ovatkin -hylkimiehet olleet jos jossakin. Pohjatuuli on voinut työntää heidät -etelään, jopa niin, jotta "Raumanmeren kurkku näkyy", mutta sitten taas -on etelätuuli saattanut antaa saman kyydin takaisin. - -Kotona vasta rasva nahasta "hyyetään", leikataan irti pitkiin -"teleihin" ja myydään Ouluun. "Päärahaa" saavat hylkeestä nykyään 5 -markkaa kappaleelta. Liha käytetään ruuaksi, paistetaan, kun on ensin -muutamat vuorokaudet vedessä liotettu. Räpylät, kädet ja pää maistavat -parailta. -- Syksyllä on hylkeessä aina 3-4 tuumaa paksu rasvakerros, -4-8 leiviskää painava. Talven kuluessa se paljon laihtuu. - -Metsälintuja, _teerejä, mettoja, koppeloita_ ja _mettikanoja_, -pyydettiin ennen ampumalla, ansoilla ja satimilla. Ansoja viritettiin -puiden alle metsään, yksinkertaisten pystövarpujen väliseen -lankaorteen, taikka kumpulapaikkoihin laitettiin vihejä ja niiden -väliin haarukka ansoineen. Satimia, raskaskattoisia, viritettiin -metsäpoluille. Pyydysten luo ripoteltiin marjoja, koivunurpia, -syöttivarpuja linnuille petteeksi. Hanhinen oli ollut ennen Luodon -paras pyyntimaa. Siellä muutamilla linnustajilla oli ollut ansoja -oikein sadottain. -- _Pyytä_ ei Luodolla enään ole, mutta ennen vanhaan -on sekin ollut. Myös _peltokanoja_ on vielä hiljakkoinkin joku parvi -lennellyt. - -Vesilintuja on Luodon rannoilla ja metsälammissa koko paljon. On -sorsia monenlaisia: _haapanaa, tavia, telkkää, lapasuorsaa, uittia, -punajalkaa eli kirsisuorsaa_. Ja meren rannoilla kahlailee _kukkosia_ -(suokulainen), _tyllejä, kuoveja, pliiskejä_ (rantaharakka), -_kurkejakin_, vesien päällä liitelee kirkuvia _kajavia, loukeita -ja tirroja_, veden pinnalla uiskentelee _meriteerejä, merimettoja, -haahkoja ja koskeloita_ ja silakkamiesten seurassa meren kareilla -viihtyy pieni musta _risko_, silakoita hänkin pyydystellen. Mutta -aavalla meren selällä arkana asuskelee _komohanhi_, jolla juuri -parhaimman kesän aikana on "satoaika". Varkain uskaltaa se vain yön -seutuna käydä rannoilla syömässä. Syksypuoleen, kun Pohjan perän -retkeläislinnut palaavat, on elämä rannoilla vielä vilkkaampaa. -Kiljuhanhet saapuvat suurissa parvissa, viisikymmenisissäkin, ja -edestakaisin rannoilla lentelevät. Muutamia viikkoja viipyvät -ja sitten taas pohjosen puhaltaessa jonakin aikaisena aamuna -lähtevät etelää kohti. Perttulin aikoina tulevat jalot _jouttenet_ -kymmenlukuisissa parvissa ja majailevat varsinkin Takarannan pitkillä -aavoilla hiekkasärkillä. Ne viipyvät myöhäiseen syksyyn saakka. Vielä -myöhäisempään viipyvät pienet haikeaääniset _allit_. Ne vitkailevat -niin hiljasin, kun vain vähänkin on jäätiköillä sulia allikoita, -"semmosia pläsejä". Niissä vielä yrittävät uiskennella ja monasti -jäätyvät siivistä ja jaloista kiinni ja saavat kurjan kuoleman. -Sanovat, jotta lintu on ollut niin lihava, ettei ole päässyt lentoon. - -Keväällä taas, kun valonaika lähestyy ja Lappiin kesä, palaavat -muuttolinnut Pohjolaansa, ja useat käyttävät Luotoa majapaikkaansa. -Joutsenet tulevat jo niin aikasin, ettei meri ole vielä aivan -sulana, ja viipyvät vain vähän aikaa, mutta kiljuhanhet tulevat -pääskysen keralla ja muutaman viikon rannoilla lepäilevät. Samoin -muutkin Lapin matkalaiset, jotka sulan veden aikana ovat liikkeellä. -Keväällä ne saavatkin rauhassa lepäillä, mutta syksyllä on toisin. -Joka niemen nokasta, joka lahden pohjasta on tuliluikku uhkaamassa. -Ja tuon tuostakin pyssy pamahtaa ja surmaava luoti vierailevaan -matkalaisparveen viheltäen lennähtää. Moni komea hanhi henkensä -menettää, moni valkea joutsen joutuu surmilleen, puhumattakaan -pienemmistä vesilinnuista. - -Entiseen aikaan käytiin keväällä hylkipyssyillä joutsenen ammunnassa -oikein hevosissa ja miehissä. Varustettiin korkeat laidat rekeen -ja hevonen eteen ja ajettiin joutsenten lähettyville. Suitsimies -makasi reessä piilossa ja ajoi ja pyssymies makasi reessä piilossa -ja oli valmiina ampumaan. Niin ajettiin ja ajettiin hiljalleen ja -tultiin joutsenia lähemmäksi ja lähemmäksi. Eikä lintu hevosta niin -vaaralliseksi arvannut. Kun oli päästy sopivalle paikalle, pysähtyi -hevonen hiukan ja pyssy pamahti ja valkea lintu, joskus kaksikin kaatui. - - - - -Karjanhoidosta. - - -_Lampaita_ oli luotolaisilla ennen suuret laumat. Isoissa taloissa -oli niitä kuusi-, seitsemän-, kahdeksan-, yhdeksänkymmentä, jopa -pappilassa aina sataan asti. [K.E. Rydman 1901 v:n Luonnon Ystävässä -131:nnellä sivulla mainitsee lampaita saarella olevan "kokonaista -3,000 ja hiukan lisäksikin"] Keväällä juhannuksen aikana laskettiin -lampaat laitumilleen metsään. Siellä ne kankailla, metsäjärvien -rannoilla liikuskelivat, mutta enimmiten sentään oleskelivat lakeilla -nurmisilla meren rannikoilla, missä vireät merituulet karkottivat pois -kiusalliset syöpäläiset. Siellä ne satasissa laumoissa vapaudessaan -liikehtivät syksyyn saakka. [Luotolainen on pannut merkille, että -lammas kulkee aina vastatuuleen. Jo ennen kuin tuuli tuntuukaan, on -lammas sinne päin menossa, mistä tuuli rupee käymään. Pitkällisten -samansuuntaisten tuulien vallitessa, kokoontuu vähitellen suuret -laumat tuulen päälliselle rannalle.] Mikkelin aikana sitten pantiin -kuulutus kirkkoon, jotta sinä ja sinä päivänä mies talosta lampaita -noutamaan. Noutamispaivä, _lammasten kokkous_, oli tavallisesti -Mikkelimaanantaina. Suurissa joukoissa mentiin metsään lampaita -etsimään. Pohjoisrannan lampaat koottiin joukko joukon jälkeen -Ojakylään, _Töyrän_ aitaukseen, ja eteläpuolilta etsityt ajettiin -_Hannille_ Isoonkylään. Seuraavana päivänä, tiistaina, oli sitten -_lammasjako_ eli, kuten leikillisesti sanottiin, "Luovon markkinat", -ja markkinat ne melkein olivatkin. Monisatalukuisena laumana olivat -lampaat aitauksessaan ja kymmenittäin hääri niiden joukossa lähitalojen -eläjiä omiansa etsien. Kun olivat, ainakin osaksi, omansa löytäneet, -ajettiin Töyrän joukko _Heikkiselle_ ja Hännin lauma _Yrjänälle_, missä -taas lähitalojen lampaat erotettiin. Yrjänältä kuletettiin lampaat -_Terolle_, jonne myös pohjoisparvi Heikkiseltä tuotiin. Mutta ennenkuin -viimemainittu joukko maantietä myöten taloon ajettiin, saatettiin -ensin tuotu lauma rantakujia myöten pois ja vietiin Heikkiselle ja -loput sitten Töyrälle. Pohjoisparvi samoin vietiin Terolta Yrjänälle -ja Hännille. Mitä näin lopuksi tuli Hännille ja Töyrälle, ne olivat -_jakoperiä_. Niistä sitten ne, jotka eivät vielä olleet kaikkia -lampaitaan saaneet, kävivät omiansa etsimässä. Ja oli siinä teillä -liikettä. Hevoset pantiin aisoihin ja ajettiin pitkin kylää, jotta -"maantie pomisi". Ojakyläläiset laskettivat Isoonkylään ja Isonkylän -eläjät Ojakylään jakoperiä katsomaan. Lampaat sidottiin, nakattiin -rattaille ja kyydittiin kotiin. Monasti tuli kovia kiistoja ja toria; -varsinkin merkitsemättömät _kesakot_, kesällä syntyneet karitsat, -antoivat usein aihetta suukopuun. - -Mutta aina jäi metsien kätköihin joitakuita lammasparvia, jotka eivät -etsijäin käsiin sattuneet. Niitä kävivät yksityiset omin päinsä -kotiinsa keräämässä. Näitä _rahalampaita_ saivat omistajat sitten -maksua vastaan lunastaa. Ensi päivänä vaadittiin 5 penniä lampaalta, -toisena 10, kolmantena 15 j.n.e. - -Lampaat tunnettiin korviin leikatuista merkeistä. Ja satoja kun -oli omistajia, niin satoja piti olla eri merkkejäkin. Siinä oli -_pykälää, lovia, reikää, neljännestä, kalanleikkoa, kalanpyrstöä, -pääskysenpyrstöä_ y.m. Voi olla esim. "vain vaseman nenästä pala pois", -mutta voi myös olla "vasen poikki, kaks pykälää päällä, laippo alla -ja oikiasa reikä". Merkit tehtiin poltinoralla ja polttoraudoilla. -[Pappilan merkki oli: "korvat juurunni poikki". Ennen kun oli verona -papille joka syksy vietävä lammas, ja lammas oli jo talon merkillä -merkitty, täytyi papin, jos tahtoi omansa pitää, nitistää entiset -merkit pois, sivaltaa koko korva, jotta ei jäänyt "muuta kun tyrät".] - -Kotiin saatua lampaat kerittiin ja saatiin _loimivilloja_. Sitten -kerittiin lampaat taas joulun edellä, jolloin saatiin _jouluvillat_. -Keväällä kerittiin _Matinvilla_ tai _Maarian villa_ ja kesällä -ennen laitumelle laskemista _Juhannusvilla_. Karitsoista kerittiin -_liemingoita_. Kun karitsa oli keritty ensi kerta, kierrettiin se -keritsimillä, annettiin leipää ja sanottiin: - - "Mee Viipuriin villomaan, - Kainuuseen kasvamaan, - tuu tuhean villan kansa - syksyllä syliini kerittäväksi!" - -"Piikaselle" karitsalle heitettiin keritsemättä villatukko, _tuulen -villa_, vasempaan ronkkaan, jäärälle oikeaan. - -Talvella ruokittiin lampaita _mettä_- eli _lehtiheinillä_, -metsäniityiltä kerätyillä vesa- ja lehtisekaisilla heinillä sekä -lehdillä. - -Nykyään ei Luodossa enää semmoisia lammaslaumoja ole. Mutta on vieläkin -isoissa taloissa kolmisenkymmentäkin villanantajaa. Ja vielä nytkin -Mikkelin aikana pidetään "Luovon markkinat". - -_Kilejäkin_ oli ennen useassa talossa ja mökissäkin, muutamissa -kolmekkin elukkaa. Samoin kuin lampaita, ruokittiin niitä talvella -metsäheinillä ja lehdillä, kesät saivat kotivainiolla oleskella. Sen -maitoa, joka oli kovin väkevää, käytettiin lehmän maidon seassa ja -tehtiin siitä myös juustoakin. Kesällä tavattiin se viedä niitylle -_niittylehmäksi_ ja saatiin silloin "iltaa aamua tuore maito". Kilejä -ei ole näkynyt enää yli kymmeneen vuoteen, Marjaniemen luotseilla -oli viimeksi. Ne olivat niin häijyjä pyrkimään pahantekoon, jotta -kyllästyttiin niitä pitämään. Miehet niitä suutuksissaan väliin -pistivät sarvista aidan rakoon, jolloin ne huusivat, jotta "miehe-et, -miehe-et!" Tuli myös tarttuva tauti, _rapatauti_, joka niitä tappoi ja -vähensi niiden lukua. - -_Lehmiä_ ei ennen ollut niin paljon kuin nykyään, kun meijeriliike on -tullut käytäntöön. Metsissä ja merenranta-laitumilla ne käyskelivät -ja tulivat illaksi kotiin _suittun_ ääreen kesantopellolle. Suitsu -oli tehty pellolle ajetuista lastuista ja ojaturppaista. Pantiin myös -siihen vanhoja kenkärajoja ja luudantynkiä, jotta eivät lehmät siinä -polttaisi jalkojaan. [Luotolaisia lehmännimiä on esim.: Helmiki, -Hertta, Hälppä, Hiiliki, Ilonen, Kauniki, Kestiki, Kirjo, Korja, -Kullankukka, Laukanen, Laukki, Lestiki, Lumiki, Lykky, Lylli, Lystiki, -Mustiki, Omena, Palsami, Perjetta, Punakorva, Puniki, Puolukka, -Pulmunen, Rusko, Ruusu, Sankari, Sunteri, Teutari, Tiistiki, Tuoriki, -Tylly, Typykkä, Tähiki, Valkopää, Vatukka, Viljakka, Fiikuna, Fröökynä.] - -Härkää oli ennen käytetty ajojuhtanakin. Noin 60-70 vuotta takaperin -eli - - "Paavon Juho, karvari, - joka härjällä kyntää", - -kuten sen aikuisessa "runossa" sanottiin. Juho kynti sarvekkaalla ja -puita ajeli. Ja kun yksi ajokas tuli vanhaksi, kasvatti karvari toisen. -Toinen härällä ajaja oli Kaitalan Heikki, köyhä mökin mies, joka -toisinaan oli pakotettu jäkälä- ja rahkaleipään turvautumaan. - -_Hevosia_ oli hyvässä talossa kolmekkin, pienemmissä pari ja yksikin. -Kuusi kun oli lehmiä, niin hevosia oli kaksi taikka yksi. Ennen niitä -pidettiin vain omiksi tarpeiksi, mutta sitten on ruvettu varsoja -kasvattamaan "kaupanhevosiksi". Hevosen ikä lasketaan _ajotalvissa_ -niin, että esim. viiden vuoden vanhalla hevosella on 4:s ajotalvi. Ensi -vuonna on hevonen _maitovarsa_, toisena vuonna _rekiveto_. - -Metsä- ja rantalaitumilla hevosetkin kesäisin suurissa laumoissa -ruokailevat. Mantereelta tuodut hevoset ovat useasti uineet yli -peninkulmaisen selän poikki Pöllästä Siikajoelle taikka Santasesta -saari saarelta kolmipeninkulmaisen selän yli Kelloon Haukiputaalle. -Tietävät hevosmiehet kyllä syöttävät ostetun hevosen itseensä. Panevat -halkaistun leipäpalan väliin hikeänsä, luuksiansa, vielä sormesta -vertansa, syöttävät sen hevoselle ja sanovat: "kun sulle tulee mettäsä -ikävä, niin tuu kottiin!" Sitten kyllä ei hevonen karkaa. - -Talvella ruokitaan hevosta tallissa _meri_- ja _rantaheinillä_, jotka -ovat paraita heinälajeja. Tehdään myös apetta silpuista ja ruumenista. - -_Sikoja_ kasvatettiin ennen enemmän kuin nykyään, melkein joka talossa -oli. Vapaasti saivat ne kylän raitilla kuleskella ja yritellä toisten -pottumaihin, "kulukia jornuttivat myötäänsä". Omiksi tarpeiksi siat -teurastettiin, käytettiin keiton höystöksi. Siat olivat ennen laihoja, -pitkäkarvaisia ja porsaat olivat "pikkuisia kuin rohinrukkipäitä", Sika -muuten on "kirottu elävä, kun pirut meni siihen ja mereen syöksi". - -_Kanoja_ ei ennen ollut "olemassakaan", joku ensiksi ilmausi pappilaan. -"Sieltä ensinnä saatiin kuulla kukonlaulua." - -Talven heinävarat karjalleen on luotolainen jo entisistä ajoista -saanut meren rantaniityiltä sekä metsälampien reunamilta. Paraat -niittymaat ovat aina olleet Hanhisessa ja Syökarissa, Salmen rannoilla -ja Santosessa, jotka pitkillä "johteilla", kauvas mereen ulottuvilla -aidoilla, on karjanlaitumista erotettu. Ennen tavattiin heinät -säilyttää pitkähköissä _sauroissa_ ja pyöreissä _suovissa_. Nyt näkee -jo paljon latojakin. Kosteilla rannoilla korotetaan heinäsaurat ja -suovat ylemmäksi maanpinnasta, _jalkopuiden_ varaan. Heinäsaura kun oli -valmiina, sanottiin _vakuleita_ päälle pantaessa: - - "Sivu tuulet, sivu tuiskut, sivu satteet, - pouvat päälle paistakoot, - pouvat ponnettomat päälle paistakoot!" - - - - -Viljelyskasveista. - - -Nykyiselle Luodon eläjälle on peltonsa ja niittynsä parempi tulonantaja -kuin meri. Ennen ovat pellot olleet pienemmät ja huonommin hoidetut, -ja meri taas antanut kaloja runsaammin. Ennen "ei viljelty maata -paljon, ei ollut heinäketoja. Enemmän pantiin kalanpyynnille painoa. -Maantulolla kun ei tahtonut pärjätä, niin pyyntihän se auttoi." - -_Ruista_ ja _ohraa_ on jo vanhastaan viljelty jotenkin saman -verran kumpaakin. Kolmivuoroista viljelystapaa kun on käytetty, on -_kesantoon_ kylvetty ruista, sitten rukiin jälkeen ohraa ja taas -heitetty kesantoon. Noin 6-7 tynnyriä ruista kylvi hyvä talo, taikka -taas kymmenisen tynnyriä ohraa samaan peltoon. Rukiita käytettiin -enemmittäin leipäviljana, ohria puuroaineksina sekä rukiille leivän -lisänä. Useasti leivottiin leipä yksinomaan ohrasta. Viina myös ennen -ohrasta keitettiin. - -_Kauraa_, ei ennen viljelty, "ei sanoksi mittää". "Räknättiin, jotta -menee maa hauskon ja eloa vähä tulee, kun kauraa kylyvää." Nyt -viljellään kauraa "isosa määrin", isot talot kylvävät 8-10 tynnyriä -kerralla. Ja Luodon kaurat ovat hyviksi tunnettuja, "mustia ja -raskaita". - -_Nisuakin_ on Luodolla aikoinaan koetettu viljellä useassa talossa. -Alussa pari kolme kesää olivat nisut kauniisti kasvaneet, tuottaneet -viljelijälleen iloa ja valkeaa leipää, mutta sitten oli vilja -vähitellen muuttunut nokipäiksi enemmän ja enemmän joka seuraavana -kesänä. Sitten 60-luvun katovuodet veivät loputkin, ja niin loppui -nisunviljelys Luodolla. - -_Pottuja_ ei ennen paljon viljelty. ["Klompus se on löytänyt ne potut -ja tuonut Amerikasta".] Vasta viime vuosikymmeninä on potun viljelys -tullut yleiseksi. "Oikeen vähä siihen aikaan viljelivät pottuja -talollisekki. Arveltiin vain: 'ei nämä kuulu ruuaksi, nämä on vain -leivän hukka!' Siinä talosa, misä minä ennen elin, jo viljeltiin -enemmän, mutta naapurisa, joka oli iso talo, oli kerran vain -kahesa pohtimesa potun siemeniä. Meillä oli silloin jo monta koria -potunsiemeniä." "Sakspäkki" kun oli ollut kirkkoherrana [Kustaa Aadolf -Saxbäck Hailuodon kirkkoherrana vv. 1840-57], oli kruunu lähettänyt -pappilaan pottuja kansalle jaettavaksi. Pappilan riihessä oli niitä -idätetty ja jokainen, joka vain oli halunnut, oli saanut noutaa ilman -maksua muutaman kapan siemeneksi. Siitä on noin 70 vuotta jo, ja siitä -alkaen on pottuja vähitellen alettu viljelemään enemmän ja enemmän. - -_Nauris_ se oli sen ajan juurikasvi, pottua korvaava. Sitä viljeltiin -paljon, kuokkamaissa ensi viljana kasvatettiin. Se kylvettiin Pietarin -pävänä. Naiset tavallisesti sen kylvivät sylkemällä sitkaimien väliin. -Nauriin kylväjän piti olla koreaksi vaatetettuna, sitten kasvoi hyviä, -sieviä nauriita. Syksyllä, ennenkuin maa routi, käytiin nauriit ylös -_ruotimassa_, sitten kotona _listittiin kaalet_ pois ja vietiin nauriit -kuoppaan. Koko syyskausi jouluun saakka syötiin nauriita pottujen -kanssa yhtä rintaa, pottuja vain vähemmän. Nauriit kun joululta jo -alkoivat itää ja natistua, eivät keväällä enää olleet niin maistavia. - -_Pellavaa_ viljeli vain jokunen hyvin pikkuisen. Sitä luotolaiset -tapasivat itse noutaa Hämeestä asti, pellavan kotimaasta. Oli useita -ukkoja, jotka syksyllä Mikkelin aikana tapasivat lähteä Hämeen -käyntiin. Menivät ensin _Kuortanteelle_, joka vasta oli "Hämeen -alakua", jatkoivat sieltä matkaa _Orihveelle_, joka oli _valkian -pellavan maata_, ja kulkivat sieltäkin vielä eteenpäin _keltaisen -pellavan maahan_ Orihveden taakse, jopa aina _Mäntyharjulle_ asti. -Matkalla ostivat ukot sekä keltaista että valkeata pellavaa, neljäkin -kuormaa "parraat". Ostivatpa vielä Hämeen hyviä halpoja hevosiakin -kuormainsa eteen -- matkalle näet olivat vain rahat taskussa kaksin -käsin lähteneet. Joulun alla rekikelillä palattiin takaisin ja Oulun -joulumarkkinoilla myytiin sekä hevoset että pellavavarastot. Omiksi -tarpeiksi vain pellavia jätettiin. - -Valkeaa pellavaa käytettiin vankemmiksi verkoiksi ja rysänperiksi, -mutta kalliimmasta keltaisesta pellavasta kehrättiin hienommat -silakka-, siika- ja maivaverkkorihmat sekä ompelulangat ja -vaateainekset. - -Pellavan hakuretkillä kävivät myös ainakin muutamat Limingan, Temmeksen -ja Tyrnävän miehet. - -_Hamppua_ ovat ennen, noin 70-80 vuotta takaperin "hyvinkin -kasvattaneet". On vielä siellä täällä meren rannoilla kuoppia, -_hamppukrooppeja_, joissa asuu vesi. Kerrotaan niissä hamppua -"livotetun". Sitten ne olivat olleet "lyhteisä äijän päällä kelomasa", -sitten saunassa taikka riihessä oli niitä kuivattu ja muokattu. - -_Humalaa_ on "aina kasvatettu" omiksi tarpeiksi. Monissa taloissa on -vieläkin komeat humalamaat jonkun huoneen seinustalla. Sahtiin niitä -käytetään ja ennen myös jouluolueen tarvittiin. - -_Tupakkaa_, "koiranvuoteita", "nurkantakaisia" ennen ukot kasvattivat. -Pirtinlaattian kokoinen maa-ala oli heillä jossakin seinän takana -tupakkaa työntämässä. "Enempi tupakkaa kuin pottuja ennen kasvattivat." -Ja kun oli kaunis ilma, olivat ukot mielissään, jotta "tupakka -työtä tekkee ja nauris kans kasvaa". Syksyllä niitä sitten pirtissä --- taikka saunassa -- kuivattiin. Suuret joukot pikku lyhteitä oli -ripustettu pitkin pirtin seiniä. Kirveellä niistä verkkorukin jalan -kolossa hakattiin "rouheita", joilla täytettiin lehmänrakosta hierottu -suuri kukkaro. Siitä sitten piippuun pistettiin. Oli piiput, suuret -omatekoiset visakopat, joita tuomenoksasta tehdyillä pikkuisilla -varsityrillä imeskeltiin. - -Peltoaan kyntää luotolainen _saharalla_, jossa puuaisoihin on rautaiset -perät, terät ja luottimet ja vannaat laitettu. Entisaikaan oli -käytetty _puusaharoita_, joissa rautaa ei kun kisko vain vannaissa ja -vannaiden välissä luottikin puusta. Käytettiin myös _puukarhia_ -- -"äkeeksi vanhat sanoivat" --, kuusen oksikkaita runkoja tusinan verran -rautapitusilla kolmeen jatkoon yhteen liitettyinä. Vielä viimeaikoina -on sitä käytetty "siemenkarhina". Naurissiementä peitettiin peltoon -siten, että vedettiin pientä petäjää latvasta vastahankaan. - -Kovin hallan arkaa ei Hailuoto ole, joka puolelta kun on meren -ympäröimä. "Ei täällä ole kovin vilun pelekua. Ei ole sattunut -maailiman aikaan, jotta olis aivan siemenettömäksi tehenyt. Oli -parikymmentä vuotta yhteen aikaan, jott'ei ollut syysvilua." - - - - -Nöyrät vuodet. - - -"Nöyriksi niitä sanottiin ja nöyrät ne oliki." Nimittäin katovuodet -50- ja 60-luvulla. Jo viiskymmen-luvulla "enkesmannikesän" jälkeen -sattui kova ruiskato. Tuli rukiita vain vähäisen ja niinkuin -kuminoita, hienoja huiluja vain. Kaksikolmattalyhteiset kuhilaat -olivat niin keveitä, että niitä kerralla koko kuhilaan helposti kantoi -mies selässään rihmalla riiheen. Sitten niitä oli 5-6 nöyrää kesää -peräkkäin. Mutta sitten v. 1867 tuli se kovin katovuosi, kovempi ja -surkeampi kuin koskaan ennen miesmuistiin. - -Talvi 1866-67 oli jo kovin ankara ja paljoluminen. "Viimeisen tuomion -sunnuntaina" oli niin kaunis ilma, kun kirkossa oltiin, mutta sitten -yöllä tuli niin jumalaton sää, löi lunta, jotta ei mitenkään tahdottu -päästä kulkemaan. Ja se lumi sitten pysyi. Ja talvi oli niin lumista ja -kovaa, aivan vainioita ajettiin, ei voinut maanteitä kulkea, korkeita -kinoksia kun oli. Kovin olivat petäjäinoksat aina lumitaakan alla -painuksissa. - -Kevät oli surkea. Tuuli oli miltei yhtä päätä pohjoisessa, kaksikin -viikkoa kesti yhtä "kajotusta". Hanget kantoivat koko keväimen, -päivällä kun sen verran suli, jotta hankikannot pysyivat hyvinä. Vielä -Erkin päivänä ajettiin hevosella selän ylitse Ouluun, ja "tikat", -tienviitat, seisoivat Oulunselällä, niinkuin talvisydännä joka tikka. -Muuta keväänmerkkiä ei ollut kuin "törmärako" selän partaalla. -Urpaanuksen päivänä vielä vedettiin nuottaa jäällä Ojakylän lahdella ja -saatiin norsia. - -Rehunpuute oli kova. Heinäin sijasta monet syöttivät elukoille -suolavedellä kasteltuja kuusenluppoja, kanervia ja jäkälöitä, jopa -useasti purettiin latojen olkikattojakin ja työnnettiin eläinten eteen. - -Pitkään pysyivat hanget aitovierillä ja ruispellot niiden alla -hautuivat paljaiksi. Ei päästy toukokuussa toukopellolle. Juhannuksen -aikana ne, jotka kiirettä olivat pitäneet, saivat ohran peltoonsa, -mutta panivat toiset hiljemminkin. Jälkeen juhannuksen vasta potutkin -peltoon peitettiin. - -Hitaasti kasvoi lehti puuhun. Surkeat olivat lehdet juhannuskoivuissa, -joita vanhan tavan mukaan pihalle pystytettiin kolkkoa juhannusta -ilahuttamaan. "Kun puutkin ovat säikähtäneet, jott'ei ota lehteä", -sanottiin. "Juhannuksena olimma Hyypällä kattomasa, vieläkö näkkyy -jäitä. Aivan mollotti Takarannalla jäitä vielä, ja oli niitä täsä -lahesakin." - -Juhannuksen jälkeen tuli kyllä sitten vähän lämpöisempiä ilmoja. -Mutta niin viileä oli koko kesä, jotta vielä syksyllä aidanpanijat -jyräyttivät rautakankensa kovaan routaan, mikä sammalikon alla männikön -reunassa varjossa piili. - -Mutta peltoon saatu ohra sentään kovin koreasti kasvoi, ja näytti, -jotta siitä ehkä hyvänlainenkin sato saataisiin. Vaan ruis oli kovin -kylmän kevään kuihduttamaa. - -Mutta sitten tulivat syyskylmät, tulivat yöhallat jo ennen Laurin -päivää, kuten aina katovuosina. Hiljaisen kevään takia ei ollut vilja -vielä kovin pitkälle ehtinyt, kun halla tuli ja turmeli kaikki jyvän -parhaillaan kasvaessa. Hallan jälkiä kun katseltiin, huomattiin, että -useimmista tähkistä "jyvien syän oli juossut aivan vetenä olokia myöten -alas". Ei tullut niistä sitten puitaessa kuin kaunoja vain. Ohria ei -saatu siemeneksikään. Rukiista jotkut saivat jonkunlaista siemenviljaa. -Nelikko vain tuli riihestä rukiita, semmoisia kahuja, puoleksi -kasteheiniä seassa. Välistä koko riihen saalis tuotiin pohtimella -aittaan. Pikkuisen laarin pohjassa oli koko vuoden tulo. - -Talvi tuli raskas. Joissakuissa kylän "napataloisa" oli kyllä -entisestään "kasajyviä", joihin täytyi turvautua. Liikeni muutamilta -naapureillekin, ainakin joku vähä siemeneksi. Useiden oli pakko -tyytyä _olki_- ja _tähkä_sekaiseen leipään. Survoruuhissa petkeleillä -olet ja tähkät survottiin hienoiksi, käytettiin myllyssä ja pantiin -jauhojen sekaan. Muutamat taas keittivät, kuivasivat ja jauhoivat -_koivunparkkia_ leivän lisäksi, toiset _kalanruotoja_ kuivasivat ja -hienontelivat ja leipoivat _ruotoleipää_. Jotkut koettivat sekoittaa -leipään _sammalrahkaa_ ja _jäkälää_ -- "olihan se semmonen kirjakin -jäkäläleivästä" --, jotkut _pettuakin_ maistoivat, mutta kovin oli -leipä niistä tullut pahanmakuista, katkeraa ja haperaa. Vilja oli kovin -kallista. Venäjältä tuodut _jauhokulit_ maksoivat aina 40:kin markkaa -ja rukiit maksoivat 25-30 mk, olipa muuan saanut maksaa 40:kin mk -tynnyristä. - -Ja kun olisikin vain saatu huolehtia omasta joukosta. Tavallisten -ruotuvaivaisten, jotka taloissa olivat viikkomäärällä, lisäksi kulki -vielä oman kunnan köyhiä ja avuttomia käyden talo talolta -"ateriarätingillä". - -Ja kerjäläisiä ja anojia, voi, voi kun niitä kulki! Tuli Siikajoelta, -Revonlahdelta, Paavolasta, Pulkkilasta, jopa aina Paltamosta, -Puolangalta, Hyrynsalmelta ja Kiannalta asti. Toisia kulki -jalkasin, toiset oikein hevoskuormittain ajoivat, miehiä, vaimoja -lapsilaumoineen, kolme, neljä, viisikin "sikiää" muassa. Joskus oli -joukossa pikku kapalolapsikin kätkyeineen. Yksi anojajoukko kun ehti -lähtemään, niin toinen jo saapui pihaan. Ja niin nälkäisiä olivat, että -tahtoivat "ylös syyvä huonot talot". Monella oli niin nälkä, jotta -saamansa armopalasen jo söi, ennenkuin ehti uloskaan. Eihän sitä paljon -ollut antamista, mutta ei taas saattanut ketään panna tyhjänäkään -menemään. Varansa jälkeen koetettiin antaa, kelle leipä, kelle puoli ja -kalaa leivälle. Illalla kun rupesit keittoa laittamaan omalle väelle, -et tiennyt, miten monelle siitä sait jakaa. Varsinkin niihin taloihin, -joissa oli isot pirtit, useasti suuret pyytäjäjoukot nälkäisinä -yöpyivät. Eikä niillä raukoilla ollut aina kunnon vaatteitakaan. Oli -yksikin vanha käypäläisäijä, mistähän oli semmoinen puolialaston -ukkorukka. Se lähti, äijä parka, kielloista huolimatta, yksinään -omin tahtoinsa Oulunselälle jalkasin taivaltamaan. Sieltä tavattiin -kuolleena, väsy oli raukan tullut. - -Nälkään kyllä ei ketään Luodolla kuollut, siksi oli sentään varoja, -kasajyviä ja entisiä säästöjä. Mutta tauteja tuli, ja niihin kuoli -ihmisiä paljon. Ja sitten tuli "se kauhia kuumatautivuosi", joka vei -ihmisiä hautaan monesta talosta. "Kuutta, seittemää ruumista monasti -samana pyhänä krooppiin hauvattiin." - -Jo ennen katovuosia oli "Vilkmanni"-pastori tavannut "haukkua", -jotta kansan pahuuden tähden tulevat huonot vuodet ja kovat ajat. Ja -niin ne sitten tulivatkin. Oli myöskin nähty semmoinen "enteilijä". -Etelästäpäin tullut maantietä kuin "transportti", pitkä jono -ruumisarkkuja, ja sitten jälessä ollut joukko viljakuormia, ja oli -sanottu, jotta "nyt tulee tautivuosi ja kuolovuosi ja sitten tulee hyvä -vuosi päällen". - -Ja sitten tulikin jälkeen vähäluminen ja "silo" talvi ja oikein hyvä -vuosi, jotta nälkiintyneet ihmiset taas pääsivät elämään. "Se oli -niinkuin vuojet maksais toisiaan." Jo aikaisin tuleentui vilja, ja -elokuun alkupäivinä päästiin leikkuupellolle. Kova olikin kaikilla -uutisviljan tarve. "Olimma riihellä Laurin päivänä, oli ohria ja -rukiita yhesä riihesä. Kun saatiin jyviä, niin myllyyn heti vietiin ja -tehtiin rieskoja. Ja me jauhoimma kivillä ja keitimmä puurua. Kaikki -niinkun korpit heti pa'asta maistamaan sitä puurua ja itkit oikeen, kun -maistoit sitä puurua. Se oli niin hyvää ja valakiaa se uutispuuro." - - - - -Viinankeitto. - - -Viinan keittolupa oli ennen Luodossakin. Ja viinaa, _omakeittoviinaa_ -eli _sauviinaa_, vahvasti valmistettiin. Kaikilla kyllä ei ollut -keittolupaa, maanomistajilla vain. Muutamat maanomistajat olivat niin -varattomia, etteivät jaksaneet kalliita "viinavärkkejä" lunastaa, -toiset olivat ilman "visuuven tähe", jotkut taas arvelivat: "no, saahan -tuolla elolla rahaa muutenkin". Mutta vähän se elo silloin maksoi. - -Entisaikaan se oli kyllä ollut niin, jotta sai keittää, kuka vain ja -milloin vain, ja tavallisella padallakin keitettiin. Mutta sitten tuli -kielto, jotta ei saanut padalla keittää, piti olla kuparikattila, ja -sitten taas, jotta ei aina saanut keittää, erityisinä lupa-aikoina -vain. Määrättiin vasituiset _keittoluvat_. Syksyllä, joulukuulla, -oli _syyslupa_, jolloin saatiin jouluviinat valmistaa, ja keväällä, -helmikuulla, _kevätlupa_, jolloin keitettiin kesäryypyt. Lupaa oli noin -kuukauden verran alussa, mutta sitten sitä aina vähennettiin, jottei -lopulta ollut kuin pari viikkoa keväällä. Lupa-ajan loppuessa "tuli -faltesmanni ja pitseeras pannut". Pannun hatussa oli reijät ja niihin -nimismies sitaisi messinkilangan, kääräisi paperilapun ympärille, -sulatti lakkaa ja painoi "sikellillä päällen". Ja äläs murra sitten -sitä sinettiä, äläkä yritäkkään viinaa laittaa! Mutta silloin kun lupa -oli, niin yötä päivää keitettiin, ja pyhää ja arkea yhtä menoa pannu -pannun jälkeen päästettiin. - -Viinapannukaan ei saanut olla miten iso tahansa, veron jälkeen ne -määrättiin. Isoimmissa taloissa oli 26-60 kannun kattilat, mutta pikku -taloissa oli vain 10-kannuiset ja pienemmätkin. "Lumerot" oli lyöty -pannun kanteen, jotta näki, paljonko se veti. Isot pannut maksoivat 10 -"hopioruplaa" ja ylikin, ja niissä oli kaksi puoltatoista metriä pitkää -_piippua_. Pannu oli tavallisesti sijoitettu _karjakotaan_. Siellä oli -sillä oma _muurinsa_ karjakodan muurin vieressä, ja pannu oli muuriin -upotettu kantta myöten. Kummallakin muurilla oli yhteinen savupiippu, -mutta eri tulipesä. - -Tavallisesti keitettiin viina _ohrista_, enimmiten huonommista jyvistä. -"Kotiviinaan", kotitarveviinaan, pantiin joskus lisäksi _rukiita_, -jotta viina tuli parempaa. Muutamat, joilla oli kauroja kasvamassa, -käyttivät lisänä _kauroja_. Pottuja ei käytetty. ["Potuista tulee -huonua, pahanmakuista viinaa. Luusit pruukasivat laivoista saada -Tanskin pottuviinaa, joivat sitä ja irvistelivät, kun se oli niin -pahaa".] - -Maltaista tehtiin _mäski_. Maltaiden lisäksi käytettiin, kuka -enemmän, kuka vähemmän, tavallisia ohrajauhoja, "raakoja jauhoja". -Lämmitettiin vettä ja tehtiin seos, ensin vain maltaista, isoon pari-, -kolmetynnyriseen _mäskiammeeseen_. Oli kaksi pitkää _lavannetta_, -joilla "kiireesti klapattiin", jotta saatiin veden lämminnä ollessa -sekoittumaan. Sitten kun seos oli imeltynyt, lisättiin raakoja jauhoja -ja lämmintä vettä. Peittoa pantiin päälle, paksulta raanuja ja takkeja -ja lopuksi köydellä sidottiin ympäri, jotta "taatusti hengen piti". -Muuten olisi viina tullut laimeaa. Toisena päivänä astia aukaistiin -ja seos lyötiin kolmitynnyriseen, kannelliseen, kaksipohjaiseen -_uuksuumiin_ ja _luuku_ tarkasti tukittiin taikinalla kiinni. Siitä -sitten keitettäessä tarpeen mukaan otettiin, laskettiin uurteessa -olevasta _hanasta_. - -Viinapannun hattu "kitattiin" rukiisella taikinalla tarkoin kiinni. -Keitettäessä oli tästä pidettävä huoli "kuin silmäterästä". Kun taikina -kuivui, jotta tuli "pakoja", oli ne heti tukittava. Eikä pannua saanut -panna aivan täyteen asti. Silloin se, jos kuohumaan kävi ja aivan -täynnä oli, lennätti hatunkin pois. Ja alussa piti keittää hiljoilleen, -hiljoilleen vain, vähitellen lisätä tulta, viimein sai jo poruuttaa -kovemminkin. Ja se oli huolehdittava, että _piipputynnyrissä_, jonka -lävitse piiput oli johdettu, oli aina jäätä, jotta kattilasta kohoava -höyry voi vaihtua nesteeksi. - -Ja pian alkoi pannun piipuista liristä kirkasta nestettä, pahanmakuista -kitkerää _sikunaa_. Isoon pataan, isoihin pulloihin taikka muihin -astioihin sitä lasketettiin. Kun oli pannu sakoille saakka keitetty, -puhdistettiin sakat pois, pantiin uusi aines sijaan ja se taas -laskettiin sikunaksi. Sitten kolmas ja neljäs pannu elikkä ainakin niin -paljon, jotta saatiin sikunaa yksi pannullinen. - -Sitten vasta pantiin sikuna uudelleen pannuun ja keitettiin toinen -kerta. Ja se oli _kloorin_ keittämistä se, ja silloin vasta huolella -piti olla, silloin vasta se oikia viina tuli. Lopulle kun rupesi -keitto tulemaan, niin aina sormella maisteltiin, miten väkevää -on; se näet lopulta tuli huonommaksi. Kun ei enään ollut kylliksi -vahvaa, muutettiin toinen astia alle ja keitettiin ja liritettiin -siihen _jälkipylkky_, jota tuli "jonkun toopin verran". Jälkipylkky -ei kelvannut juotavaksi, kun se maistui palaneelle ja kuparille. -Värjätessä pantiin sitä väripataan, jotta väri paremmin tarttui kiinni. - -Mutta viina "kloorin jälkeen" pantiin saaviin ja lisättiin siihen -vettä "pikkusittain" kerralla ja kauhalla sekoiteltiin. Otettiin aina -kahvivadille vähäisen ja koeteltiin tulella. Niin kauvan lisäiltiin -vettä, kun tulella koeteltaessa viina juuri vain otti tulen. Silloin se -oli vielä hyvästi väkevää, jopa väkevämpää kuin nykyinen tehtaanviina. -Maistamalla tietysti myös vahvuutta tutkittiin. Niin oli viina valmista -ja pantiin isoihin lasisiin _potelleihin_ sekä tammisiin lekkereihin, -_ottinkeihin_. - -Mäskiammeeseen pantiin vielä toinen kerta vettä, hapatettiin ja -keitettiin uusi panos. Se, mikä jäi ammeeseen, pantiin yhteen pannun -pohjalta saatujen sakkojen kanssa, ja se oli _trankkia_. Sitä annettiin -elukoille. Hevoset tulivat siitä niin iloisiksi ja lehmät lypsivät -hyvästi, eikä tarvinnut jauhoja panna. Ja trankkia riitti miltei koko -talveksi. - -Viinaa tuli enemmän kuin "halstoopi" viljakappaa kohden. Toisista -"levoista" tuli viinaa enemmän, toiset taas jäivät vähemmälle. - -Joskus isännät omiksi tarpeikseen "tisleerasivat" viinan, keittivät -vielä kerran kloorin jälkeen. Se tuli sen tuimempaa. Mutta sitä sitten -ei kannattanutkaan antaa jokapäiväisille vieraille, annettiin vain -semmoisille "herraskaisille". - -Syrjäisillekin ehdittiin keittoluvan lopulla muutama pannullinen -kiehauttaa, kaikki kun eivät raahtineet kallista kattilaa ostaa, ja -maattomilla ei ollut siihen oikeuttakaan. Toivat sentään viinaviljansa -pannun omistajalle, joka niistä pani mäskin ja laski viinaa. Trankin -sai palkakseen ja parisen markkaa teolta. Sai sitä näet pannun omistaja -lupa-aikana keittää sen kun ennätti. Eihän kukaan käynyt mittaamassa -viinan paljoutta eikä väkevyyttä. - -Vanhat tottuneet talon piiat, joita voitiin uskoa viinan keittohommiin, -kärttivät joskus isännältä, "jotta sais hän yhenkään tevon itselleen -keittää, kun oli talosa viinakokkina". Sen isäntä tavallisesti myönsi. - -Viina myytiin enimmäkseen Ouluun. Kotona tietysti myös myytiin, mitä -saatiin kaupaksi ja otettiin 80 penniä "halstoopilta". Kaupungin -kapakkoihin vietiin joskus 15 kannunkin tammiankkureita viinaa täynnä -ja saatiin "summasa" 3 mk. kannulta, -- Juotiin tietysti itsekkin. -"Sitähän juotiin, jotta miesjoukot oli pyhänaikoina aina taloisa, joisa -isäntä itse ryyppäsi." Maantieltä kuului yhtä päätä hoilotus ja kova -elämä, toisinaan makasi teiden vierissäkin juopuneita. Enimmin joivat -vanhat ukot. Nuoret kyllä eivät niinkään juoneet, ja ne, jotka "pitivät -hyvin ittestään", olivat aivan raittiita. - -Mutta sitten tuli loppu, kiellettiin keitto tykkänään ja otettiin -viinavärkit pois. "Faltesmanni" kuulutti, jotta kaikki pannut on -vietävä pappilan makasiiniin lukkojen taakse. Sieltä ne sitten otettiin -ja myytiin huutokaupalla ja rahat annettiin pannujen omistajille. -Oltiinhan sitä pahoillansa, kun keitto kiellettiin. "Milläs nyt -rahaa saahaan?" arveltiin. Mutta kun moniaita vuosia elettiin, niin -huomattiin, että tultiinkin paremmin toimeen. "Nythän sitä pärjätäänkin -paremmin", täytyi jo tunnustaa. Oli näet ruvettu ahkerammin maata -viljelemään. - -Muutamat olivat keittokiellon ilmestyttyä kovin huolissaan, jotta nyt -ei enää saa viinaa mistään. Ja niin panivat kotikeittoansa talteen -tulevien päivien varaksi. Aitan jyvälaareissa suurissa pulloissa -sitä säilytettiin ja vain tärkeissä tilaisuuksissa maisteltiin. -Säilyttivätpä säästäväisimmät talot "sauviinaansa" kaksinkymmenin -vuosin, varsinkin varakkaat, joilla ei ollut pakkoa sitä myydä. -Monet peijaiset pidettiin keittokiellon jälkeen omakeitto-viinoilla, -"vanhoilla viinoilla". Ja se vanha viina olikin viinaa. Tuli sitä -tuimemmaksi, mitä kauvemmin oli pulloissa. - -Niin muuttui viinan saanti Ouluun. Ennen oli sitä sinne myöty, nyt -ruvettiin sieltä ostamaan. Saatiin taas sinne maksaa 80 penniä -"halstoopilta". - -Koittelivat myös muutamat yritellä salakeittoa. Parikin miestä laittoi -kauvas kylän takalistoille männikköön keittovehkeet ja laskivat viinaa -entiseen tapaan. Mutta useammat kerrat heidän tehtaansa hävitettiin, -ja lopuksi joutuivat keittäjät itsekkin oikeuden käsiin. Tuotiin -myös salakeittoviinaa Lumijoelta ja Siikajoelta, siellä kun suurissa -metsissä entisaikaan viinaa valmistelivat. Paljon myös Ruotsin puolelta -kesällä "luntreijattiin" ruotsalaista viinaa. - - - - -Juhla- ja merkkipäivät. - - -_Tuomaasta_ alotti vanha luotolainen viikottaisen ajanlaskunsa: - - "Tuomaasta kuusi Kyntteliin, - Kynttelistä kolome Mattiin, - Matista neljä Maariaan, - Maariasta viisi Valapuriin, - Valapurista kolme Erkkiin, - Erkistä viisi Juhannukseen. - Juhannuksesta viisi Jaakoon, - Jaakosta viisi Perttuliin, - Perttulista viisi Mikkeliin, - Mikkelistä viisi Kekriin, - Kekristä seittemän jouluun, - -- Praahesta kaheksan Ouluun." - -[Lopussa loppusoinnun aiheuttama leikkisutkautus tarkoittaa: Raahesta -8 penink. Ouluun.] - -Tuomashan se _joulunkin_, vuoden suurimman juhlan, pimeän talven ilon -ja valon juhlan toi tullessaan. Siksipä lapsetkin sitä odottelivat ja -hyppelivät ja lauloivat: - - "Hyvä Tuomas joulun tuopi, - paha Knuuti pois sen viepi." - -Pitkät ajat jo joulua varten tehtiin varustuksia. Kotipolttoviinaa -siksi säästettiin, joulukynttilät kastettiin, lahdit tehtiin, tuoreet -kalat pyydettiin, "prykättiin" jouluoluet ja leivottiin joululeivät ja -joulujuustot aitan laariin tallennettiin. Juustot, leipäjuustot ne piti -olla jouluna joka mökissäkin. Niinpä tavattiin sanoa: - - "Joulu tulla jollottelee - juustokämpäle kainalosa." - -Jokapäiväinen hapan reikäleipä joutui syrjään, leivottiin paksuja -_limppuja_ "sihatuista" jauhoista, imellytettiin ja vielä oluella ja -suolavedellä päältä voideltiin, jotta tulivat "maajaampia". Leivottiin -myös _jästileipiä_, sihdatuista jauhoista nekin, sekä _viskakkuja_, -joihin veden sijasta käytettiin makeaa jouluoluen vierrettä. - -Huoneet tietysti puhdistettiin: laattiat pestiin, seinät, katot -nuohottiin, kaikki "siistattiin". Joskus laitettiin kattoon oljista -lankaan pujoteltu _joulukruunu_, "semmoisia lasten korioja, jotka yhesä -langasa riippu, ja kun puhalsi, niin alko pyöriä". - -Joulun alusviikolla "ajoi" lukkari _kappojaan_. Kapan pari sai talosta, -lisäksi vielä limpun ja ryypyn. Samalla hän myös keräsi joulukirkossa -poltettavat kynttilät, isommista taloista kaksi kynttilää, pienemmistä -yhden. Pikkulukkari eli unilukkari kävi niinikään joulun alla -saataviaan kantamassa. Oli hänellä toisinaan matkoillaan "potelli" -mukana, johon kaadatti talosta tarjotun ryypyn: "mull' ei oo jouluna -viinaa, jos ma nyt kaikki ryyppään. Pankaa tuohon klasiin se ryyppy!" -Ja niin sai jouluviinat. Pappi myös "kuulutti" saataviaan. Ne oli -vietävä pappilaan, kalat, lihat, villat, kynttilät. - -Joulun edellä myös köyhät kulkivat taloissa "jouluvaroillaan" saaden -hyviltä emänniltä lihaa, leipää, kalaa, pylsyä ja muuta hyvyyttä -"oikein töskältä". - -Aattoaamuna noustiin aikaisin ylös, jotta ehdittäisiin kaikki -saada valmiiksi. Miehet lähtivät puiden tai heinäin hakuun, naiset -hääräilivät kotihommissa. Kaikki joulupäiväin tarpeet oli jo aattona -tuotava sisään. Aitasta tuotiin lihat, makkarat, pylsyt, juustot, -leivät, voit, jauhot -- eläintenkin jauhot -- kaikki tuotiin -"kotihuoneisiin". Aitassa ei saanut joulunpyhinä käydä. Potut -"krapattiin" pyhiksi, ei pyhinä saanut veistä pidellä. Puita ja -vettäkin kannettiin sisään, ettei niitäkään tarvinnut pyhinä noutaa. Ja -itse isäntä hakkasi aattona paistilihan kappaleiksi. Karjakodassa myös -jo aattona laitettiin valmiiksi lehmäin jouluruuat, tehtiin ammeeseen -peltoheinistä _hauve_, jotta ei joulupäivänä tarvinnut kodan muurissa -valkeaa polttaa. Aattonakaan ei kodan muurissa poltettu kuin yhdet -puut. Katsottiin vain hyvin pitkiä puita ja niitä sitten sen mukaan -kuin paloivat työnnettiin uuniin. - -Aattoiltana pirtti laastiin ja vietiin rikat lammaskarsinaan. Siitä -lisäysi hyvin lampaita ja, jos rikat olivat kovin mustia, lisäysi -enemmän mustia lampaita. Sitten tuotiin sisään vankka _olkikupo_ -ja levitettiin laattialle, isompiin pirtteihin 2-3:kin kupoa. "Kun -Jeesuskin on pahnain päällä syntynyt, niin se oli sen merkki." -Olkien tuominen oli lapsista varsin hauskaa. Siinä kun "runsuilla -leekattiin" ja temmellettiin! Tehtiin oljista pitkä "patukka" ja oltiin -paistisilla. Yksi kävi tuolille istumaan silmät sidottuina ja koetti -tavata patukalla toisia, jotka kävivät häntä nykkimässä. Keneen patukka -sattui, sen piti vuorostaan käydä tuolille nykittäväksi. Olet saivat -olla laattialla joulu- ja Tapaninpäivän sekä vielä yhden arkipäivänkin. -Sitten ne vietiin lammaskarsinaan. - -Aattoiltana keitettiin _kryynipuuro_ ohraryyneistä. Itse puuro -säästettiin huomiseksi ja piti sitä olla vielä Tapaniksikin, mutta -heitettiin sitä vähän pataan ja keitettiin siitä _maitovelli_, joka -kalakeiton kumppanina aattoiltana syötiin. Syötäessä oli pöydällä -paksu, lehmänemättimeen valettu joulukynttilä, lamppu, "taakana" pyöreä -pölkynpalanen. Pärettä ei jouluna saanut polttaa, jos tahtoi pellon -säästää kesällä nokipäiltä. - -Saunassa käytiin illalla vasta sitten, kun kaikki oli saatu valmiiksi -joulua vastaan ottamaan. Sitten oli juhla ovella, "aatto juhulaa -korkeampi". - -Aikaisin noustiin jouluaamuna ylös ja kynttilät sytytettiin pöydille -akkunain eteen, jopa joskus tuvan lakkaankin akkunalle palava -kynttiläinen vietiin. Emäntä jakoi talonväelle juusto-osat, kelle -puolen, kelle neljänneksen, kelle mitäkin antoi, kuten sanottiin: - - "Osan Ollille, palan Paavolle, - pikku palan Pekka raavolle." - -Antoi emäntä myös kullekin voiosansa, "voikliiningit" lautaselle. -Voiosan, noin "naulan telin", piti riittää joulun pyhät ja sai sen -syödä tai myödä. Lapset sitä kyllä säästellen söivät, jotta kestäisi -kauvemman aikaa ja sen sijaan salaa "krookkivat" toistensa osia. -Karjanviljaa, maitoa, ei jouluaamuna nautittu, olutta otettiin sen -sijaan. Ja "viinaklasi" oli pöydällä, puolen kannun pullo ja pikari -vieressä tai lippi. Viinaryypyn antoi isäntä jokaiselle, "sikiöinkin" -piti maistaa. Isäntä sanoi: "maistetaan nyt Vapahtajan tulijaisia! Nyt -se on syntynyt, joka meijät vapahti." Sitten otettiin ryypyt, ja "ne -oli niinkun Jeesuksen varpaisia". - -Emännät ja isännät muistivat lehmiä ja hevosiaankin, kävivät antamassa -kullekin viinalla voidellun limpunviipaleen ja sanoivat: "nyt on -joulu!" Ja kynttilän sytyttivät palamaan sekä talliin että navettaan. -Koko joulun pyhinä ei piika saanut käydä navetassa, emäntä itse hoiti -eläimensä. Jouluna ei lehmille annettu juotavaa: sitten kesällä on -lehmillä niin halu metsästä kotiin, kuin on jouluna jano. - -Kirkkoon lähdettiin jo klo 5-6 aikana. Läheltäkin, kilometrinkin -päästä piti hevosella komeasti karauttaa kelloissa ja helyissä ja -"silimikot" reen perällä. Joka hevosella oli mentävä kirkolle. Jos ei -ollut ketään lähtijöitä, niin "vaikka tyhyjänä pantiin toinen hevonen -jäläkeen juoksemaan". "Jos ois korpin valta, niin ei ois yhtään hevosta -kirkolla jouluna. Mutta kun menee kirkolle, niin paha poistuu", -oli muuankin isäntä arvellut. Ja kirkossa oli ihanaa. Kynttilät -vilkuttivat kattokruunuissa, seinätaakoissa ja puutaakoissa penkkien -karmilla. [Yöllä kyllä jo 12 aikana olivat männingäiset kirkossa -"ilmineeranneet", kuten heidän tapansa on.] Pappi oli komeimmassa -messukasukassaan, kaksikin pappia yht'aikaa alttarilla, ja väkeä oli -kirkko täynnä. Ja sitten kun kirkosta lähdettiin, niin siinäkös kilpaa -laskettiin, ja mies se, joka meni kaikkien edelle. - -Kotiin oli jäänyt vain vanhat äijät ja ämmät sekä joku nuori ihminen -uunia lämmittämään ja ruokaa laittamaan. Ja vanhat äijät ottivat -virsikirjansa ja veisasivat, jotta "Piltin synnytti Betlehem". -Ruuanlaittaja pani eilisiltaisen puuron paistumaan sekä valmisti -kalakeittoa taikka lihapottuja. Kaikki kyllä eivät oikein joululihoista -välittäneet: "Jeesus kun on syntynyt jouluna, jotta ei häntä sen lihan -nimesä syyvä". Puoliselle käytiin, kun oli kirkosta tultu. Särpimenä -oli taaskin jouluolutta vanhan kansan kannellisissa korvakannuissa, -ja se oli niin väkevää ja vaahtoavaa, että "oikein kähisi ja meinasi -päähän mennä, kun enempi joi". Aamullista juustoansa olivat lapset -säästäneet ja sitä puoliseksi uunissa "kirventelivät". - -Puolisen jälkeen levähdettiin ja luettiin päivän evankeliumia ja -epistolaa. Talon vanhin tavallisesti luki, muut kuuntelivat. Kylään ei -menty eikä vieraita odotettu. - -Iltapuolella emännät pistivät _makkaraa_ uuniin ja kun lypsyltä -tulivat, panivat pataan maitoa ja piimää sekä olutta sekaan, ja se oli -_olutjuustoa_. Sitä sekä makkaraa syötiin iltaseksi. - -Joulukuusi on vasta ollut tunnettu parisenkymmentä vuotta, mutta -nurinturkkiset joulupukit pelottelivat lapsia jo entisaikanakin. - -_Tapaninpäivänä_ taas ajettiin hevosilla helyissä kirkolle. Mutta -sitten iltapäivällä mentiin "Tapania ajamaan". Vanhemmat ensin vähän -lasten kanssa ajelivat, veivät sitten lapset kotiin ja lähtivät -yksikseen ajelulle. Ja nuoret miehet myös ajelivat. Kilpaakin välistä -ajettiin, että "kell' ois paras hevonen". Kirkon ja Kniivilän väliä -taikka Kirkkojärven jäätä "kahtaa kättä" lasketeltiin. Ja kulkusia oli -ja aisakelloja ja pikkutiukuja, "mitä piti löytyä helyjä ihimisellä", -ja niitä oli, "jotta se oli koko remakka se". Taloon kun mentiin, niin -kysyttiin: "löytyykös sitä Tapania?" Isännät taas kehottivat: "tuu -maistaan Tapania! Maista meijän olutta, limppua, viskakkua!" Illalla -sitten nuoret jo saivat "tanssatakkin". - -Tapanin päivänä syötiin aamulla voita, leipää ja olutta, päivällä oli -kryynipuuroa ja lihavelliä, illalla pylsyä. - -Ensi arkena, _viattomain lasten päivänä_, ei hyvinkään vielä työhön -menty, pidettiinhän sekin vielä pyhäpäivänä. "Kujehnansa" ottivat -naiset vain esiin ja navetasta oli palvelijan luotava pyhinä kertynyt -_joulusonta_ ulos. Se peitettiin tarkoin tunkioon varta vasten -kaivettuun hautaan. Seuraavinakaan arkeina ei mitään raskaampia -töitä tehty, "ei kukaan kaatanut puuta pyhäin aikana". Puita oli -metsästä tuotu tarpeeksi sekä heiniä niityiltä. Rukkeja ei myöskään -otettu esiin. Naiset vain kudoskelivat sukkaa, häkläsivät pellavaa ja -korjailivat vaatteita. Miehet kutoivat verkkoa, tekivät astiaa, koria -ja muuta semmoista tupatyötä. - -_Uudenvuoden_ aattoiltana kylvettiin ja varhain aamulla käytiin -kynttilöillä valaistuun kirkkoon. Mutta aattoiltana valvottiin -tavallista myöhempään ja _valettiin tinoja_. Niistä ennustettiin -tulevia tapahtumia, tina kun veteen porahtaessaan muodostui, milloin -millaiseksikin sattui. Joskus tuli ruumiinarkun näköinen ja ennusti -kuolemaa, joskus tuli kruunun kaltainen ja aavisteli häitä. "Toiset -tallettivat näitä valokuvia vuosia, montakin vuotta, jotta miten käy." - -Uutenavuotena kun mentiin taloon, tervehdittiin: "Jeesus tänne uutena -vuotena ja hyvä vuosi vie rahiksi!" Ennen näet oli aivan tavallinen -tervehdys sisään tultaessa: "Jeesus tänne!" - -_Loppiainen_ meni jo, niinkuin muutkin pyhät. Oli siksi jo ollut pyhiä, -jotta sen annettiin mennä tavallisen sunnuntain tavoin. Jouluruuat, -leivät ja muut olivat vain joulua muistuttamassa. Kirkossa vain käytiin -ja vierastelemassa, jotta sitten saatiin kotona enemmän rauhassa -asustella, kun tulivat talven pitkät pakkaskuukaudet. - -Joulunpyhien aikana, varsinkin jouluna ja uunnavuonna, kulkivat -"tiernapojat" taloissa laulamassa: - - "Saapast' tuli kuninkaat, kuninkaat, - lahjoitt' meill', lahjoitt' meill' - kultaa, pyhää savua ja mirhamia, - ja mirhamia" j.n.e. - -Muutamat laulajat olivat aina Oulusta asti, toiset taas oman pitäjän -poikia! - -Joulupöydässä leipäläjän alla alimaisena oli limppu, jota ei syöty. -Sen vei emäntä pyhäin loputtua aittaan, semmoisenaan kätki jyvälaariin -syrjalleen, samoin myös muutaman juuston. Kevääksi touonpanopäiväksi ne -kätkettiin. - -Oli sitten vielä jälellä _Hiiva-Knuuti_, joulun loppujuhla. Silloin -ei työtä tehty, käytiin ajamassa "Hiiva-Knuutia", mentiin naapureihin -"Hiiva-Knuutin päiville", ja juotiin olutta ja viinaa. - -Mutta sitten Hiiva-Knuutilta se alkoi työnteko ja kehrääminen. Jo heti -Loppiaiselta oli rukit tuotu pirttiin lämpenemään. Ne alottivat taas -entisen surinansa ja miehillekin tuli tavalliset talvitoimensa. - -Joululta sitten "talvi tassahti", oli pitkä ja kylmä "talvisyän" -edessä. Mutta "lohutus oli, jotta päivät piteni". Päivä oli jo - - "Jouluna kukon askelta, - Tapanina tamman laukkaa (pitempi), - ja uutenavuotena - jo pirtti lämpes uutta päivää." - -Joulunajan ilmoista ennusti vanha kansa ensi kesän säätä ja vuoden -tuloa. Niinpä "jos on jouluna pakkanen ja vielä luntakin nakkoo, se on -huonon vuojen merkki", ja "jos ei uueksi vuojeksi mettää puhista, niin -tulee huono vuosi". - -_Heikinpäivä_ oli talven harjalla. Silloin "talven selekä katkiaa ja -karhu kääntää kylykiänsä", tiedettiin. - -_Kyntteli_ oli kevään puolen päiviä. Sanottiin: - - "Syystä joulu, kevättä kyntteli, - Paavali parasta talavea." - -Seurasi sitten _laskiainen_, paastonajan alkujuhla. Sitähän sitä -odotettiin kuin päivää pilven raosta. Laskiaisaamulla nousivat -hevosmiehet jo kello kolmelta ylös ja menivät puita noutamaan tai -heinän hakuun ja ajoivat aika kyytiä, "jottei laskiainen vähenisi -heijän puolestaan". Kotiin joutuivatkin paraiksi "rieskoille". -Kovassa kiireessä kotiväkikin oli puuhannut, ensin kehruuhommissa ja -karjanhoidossa, sitten pirtin siivoomisessa ja puolisen laitossa. -Pirtti oli saatava puhtaaksi iltapäiväksi, ja kaikki työt lopetettava, -sillä "iltapuoli laskiaista, se on kuin pyhä". Siksi puolelta päivää -pestiin rukit ja kirnutkin sekä korjattiin karsinaloukkoon yhteen -kasaan, vieläpä pantiin peitto päälle. Valkeata vaatetta jos käytti -peittona, syntyi valkeita karitsoita, musta taas tuotti mustia. -Kirnun jos jätti peittämättä, voi tulla Para ja liata sen. Laskiaisen -iltapuolella ei saanut kehrätä, sanottiin, jotta siitä tulee trulli, -joka kehrää iltapuolella. - -Puoliseksi laitettiin _roppavoit, rasvarieskat_ ja _mämmit_. -Roppavoi oli vastakirnuttua pehmeää vaivaamatonta suolattua voita, -rasvarieskat leivottiin ohrajauhoista ja pantiin "kuin silimiksi" -sormella pistettyihin reikiin "ispinöitä", jotka paistettaessa -sulivat ja tekivät rieskan rasvaisen makeaksi. Mämmiin taas -tehtiin ohrajauhotaikinasta ohut kuori sekä sisus imelletystä -ruisjauhotaikinasta, johon myös ispinöitä pisteltiin. Vielä oli -puoliseksi _pylsyä_. Iltaseksi piti aina olla _lihavelli_. - -Iltapäivällä sitten mäkeen. Jo heti aamusta olisivat lapset sinne -juosseet, mutta eipä laskettu. Sanottiin: "nyt trullit aamupäivästä -liikkeellä". Vaan sitä kiireemmin sitten puolisten jälkeen -kipaistiin Hyypälle, Mustalletöyrälle, Isollejyrkälle, Kirkkomäelle -ja Kestinmäelle. Siellä iltahämäriin lasketeltiin ja useasti oli -aikuisempiakin muassa. - -Laskiasiltana ei saanut ottaa tulta. Päivän aikana piti saada karja -ruokituksi ja lihavelli pöydälle, ja päivän aikana "jouvutettiin" -syömään, jopa kylpemässäkin piti käydä "nävön" aikana. "Se oli -pyhitetty sen kaltaiseksi, jotta aikasin saunaan". Sauna näet kuului -myös laskiaisen viettoon. Jo näön aikana joudutettiin makaamaankin. -Näin kun meneteltiin, tulivat lehmät kesällä laitumelta hyvästi kotiin. - -Ei saanut laskiaisena puolista eikä iltasta syödessä eikä saunassa -ollessa puhua, ei halaistua sanaa, jos tahtoi säilyttää itsensä -sääskien ja "kärvästen" puremilta kesällä. -- _Laskiaisluuta_ ottivat -vanhat lihavellistä talteen, kattoon piitan väliin pistivät. Sitten kun -hammasta pakotti, purtiin sitä luuta, ja pakotus heitti. - -Laskiaisena tekivät emännät _laskiaisvihkon_. Lehmille kun antoivat -heiniä, niin joka lehmän vihosta ottivat pienen "tyllyn" ja niistä -keräytyi laskiaisvihko, joka pantiin talteen pääsiäiseksi ja karjan -uloslaskupäiväksi. Valmistivat emännät myös _laskiaiskakun eli --rieskan_. Se leivottiin kodan pankolla ohrajauhoista ja siihen -sekoitettiin lehmänkarvoja. Leipoessa sanoivat jotkut: - - "Pois, Lempo, lehemän seljästä, - varjele vaaraa karjasta!" - -Rieska säilytettiin uuninkorvalla ja sitä annettiin lehmille samalla -kertaa kuin laskiaisvihkoakin. - -Laskiaisena alkoi pitkä _paastonaika_, jolloin _trullitkin_ -olivat liikkeellä. Laskiaisiltana voitiin ensi kerta käydä niitä -kuuntelemassa. "Pittäis lähtiä kuunteleen laskiaisämmiä", sanottiin. -Piti kaikessa hiljaisuudessa mennä semmoisen huoneen katolle, joka -oli kolmannella sijalla ja istua verisellä vasikannahalla. Käytiin -myös kuuntelemassa kolmen tien risteyksessä ja tunkion harjalla sekä -vanhoissa tuulimyllyissä. Vanhat tuulimyllyt ovat olleetkin oikein -trullien pesäpaikkoja. Sieltä ne aamulla auringon noustessa ovat -kaahaisseet lentoon. - -Laskiaisiltana jotkut emännät kiersivät navetan "rautakankia vettää -köttyyttäen perässään". Navetan oven sen jälkeen lukkosivat ristiä -tehden. Trulleja vastaan siten tekivät varojaan sekä "mavon panoa -vasten". - -Koko paastonaika oli hiljaista aikaa. Lauvantaina aina jo puolelta -päivin heitettiin kehräämiset ja raskaammat työt ja ruvettiin -pyhäsiivoja tekemään. Ja kylpemässä käytiin päivänäöllä. - -Paastonajalla oli merkkipäiviä, _Matinpäivä_ ja _Maarianpäivä_. Matista -alkaen ei enää tarvittu illalla pärettä polttaa eikä Maariasta alkaen -aamulla. Sanottiin: - - "Matista ehtoopihti pirtin päälle, - Maarialta aamupihti pirtin päälle." - -Mattina jo jääpuikot alkoivat räystäisiin ilmestyä. "Matti pitkällä -parralla lapsia seinän taka viettelee", tavattiin sanoa, sekä: "Kukko -laulaa Matin aikana, jos räystäs tippuu: Sota tulee, sota tulee! Akkaa -ammuttiin päähän." - -Maariasta ennustettiin kevään tuloa: - - "Jok' on Maariana malon päällä, - se on Valapurina vaon päällä." - -_Varesta_, ensimäistä kevätlintua, jo Maarian aikana odotettiin. -Sanottiin, varista tarkoittaen: - - "Jos ei miestä Maariana, - niin mies on hukasa." - -_Pääsiäinen_ oli paastonajan loppujuhla, jolloin ilma jo keväälle -hengähteli. Silloin kirkkaassa kevätilmassa ajettiin kirkolle, ja -nuoret iltasin ilakoiden riensivät tanssitaloonsa, jossa myöhään yöhön -iloa pidettiin. - -Pääsiäisen edellisviikon päiviä nimitettiin: _kihla- eli -kiiristuorustai, pitkäperjantai ja lankalauvantai_. Koko viikolla -ei paljoa kehräilty, lauvantaina jo puolelta päivältä tykkänään -lopetettiin. Pitkänäperjantaina oli puoliskeittona _kapavelliä_, -hauvista keitettyä, taikka ohrapuuro ilman maitoa. Ei lihaa syöty koko -päivänä, kun se oli Kristuksen piinapäivä. Lankalauvantaina tapasivat -emännät ennen keittää ja pestä langat, mitä oli kevään kuluessa -kehrätty. - -Tärkeä päivä oli pääsiäinen talon emännälle. Silloin oli karja -suojeltava trulleilta ja muilta pahoilta, silloin oli myös kellokkaalle -kello kaulaan ripustettava. Lauvantaina jo valkealla päivällä toi -emäntä aitasta lehmänkellon pirttiin, kääri hameeseensa ja pani uunin -korvalle lämpenemään. [Toiset asettivat kellon pirtin pöydälle.] Illalla -vielä viime töikseen kävi emäntä kiertämässä navetan, toisinaan koko -kartanonkin. Kuppi, jossa oli tulisia hiiliä, oli hänellä helmassa, -ja kaksi kertaa kulki emäntä myötäpäivään, kerran vastapäivään. Siten -säästyi karja "mavon panolta". Muutamat kiersivät navetan rautakangissa -jo kiiristuorstai-iltana sekä toisen kerran lauvantai-iltana. Joskus -toimitti itse isäntä kiertämisen sekä navetan että tallin ympäri. -Ja navetta lukittiin lujasti, etteivät trullit pääsisi. Aamulla ani -varhain, ennenkuin aurinkokaan oli noussut, otti emäntä kellon, pani -sen sisään "traasun", jossa oli madonkettä ja ampiaispesää sekä lähti, -kello vyöliinassaan, kiertämään navettaa, kuten illallakin. Sitten meni -navettaan ja ripusti kellon, kun oli tukon siitä ottanut pois, lehmän -kaulaan. Osan laskiaisvihkoa sekä -rieskaa emäntä myös samalla kertaa -antoi lehmille. Kun talon muu väki aamulla heräsi ja meni ulos, sai se -kuulla navetasta tuttua kellon kalkahtelua. - -Pääsiäisöinä oli trullien viimeinen liikunta-aika, ja ahkerin -liikunta-aika. Varsinkin pääsiäistä vastaan yöllä ne uutterasti -kulkivat, kävivät naapurien navetoissa ja leikkelivät lampaista, -varsinkin kellolampaasta, villoja otsasta sekä muualtakin. Joskus -silpaisivat korvankin poikki, joskus lehmääkin leikkelivät. Ennen -vanhaan oli ollut oikein _lentotrullejakin_, jotka yhtenä yönä olivat -lentää viheltäneet monet pitäjät. Niinpä oli kerran Luodolla muuan -päivän noustessa haikaillut: - - "Voi päiviäni, kun päivä nousi! - Salot, Kempeleet vielä käymättä, - Kemit, Olhavat vasta kuljettuna, - ja Limingan keolle kenkäni jäi, - ja Luovosa jo päivä nousi." - -Paitsi lentämällä, olivat ne vanhan ajan trullit liikkuneet myös -lehmällä ratsastaen, navetasta ottaneet lehmän ja sillä ajaneet. Ja -hädän tullen olivat ne osanneet muuttaa muotoansa. Muuankin oli, -navetassa kun kähmi ja talon emäntä sattui tulemaan, tekeytynyt -tadikoksi. Emäntä oudolta tadikolta siepannut toisen haaran poikki. -Samalla oli naapurin emännältä jalka katkennut, ja sitä hän saanut -sitten elämänsä nilkuttaa. - -Pääsiäisöinä käytiin vielä trulleja kuuntelemassa. Ja pääsiäisaamulla, -ennenkuin päivä nousi, käytiin _ennustuksia kuulemassa_. Silloin -saatiin kuulla, missä päin ensi aikoina tulee kuolemia tapahtumaan. -Sielläpäin näet paukuteltiin, niinkuin olisi lautoja romisteltu. "Ne -paukuttelee niitä kuoleman ilimoituksia. Ne ittestään ilimoitettiin." - -Kirkossa voi pääsiäisaamuna nähdä "joutavaa väkiä". Piti vain heti, kun -ovet oli avattu, ennen muita ehtiä kirkkoon ja perästä kirkkoa vasemman -kainalon alatse katsoa oveen päin. Silloin näki niitä, mutta heti kun -kello soi, ne katosivat. - -Pääsiäisyönä katsoivat tytöt _onnenpeiliin_. Pantiin kaksi peiliä -vastakkain ja kynttilät kahden puolen ja katsottiin peiliin ja nähtiin -siellä vastainen sulhanen. Vielä kokeilivat tytöt siten, että asettivat -halon yöksi puurantteelle lumeen, jotta se oli juuri näkyvissä, ja -halolle kolme lastua, kullakin oma merkityksensä: häät, sairaus, -kuolema. Mika lastu siitä yöllä katosi, sitä oli odotettavana, mitä se -oli merkinnyt. - -_Suvipäivät_, taikka paremmin niiden väliset yöt, _suviyöt_, olivat -myös vanhan kansan merkkiaikoja. Niitä oli kahdet, ensin _Julius, -Justiinus ja Tipurttus_, sitten _Yrjänä, Alperttiina ja Markus_. -Tiedettiin: "jos suviyöt pakastaa, niin pakastaa joka yölle yheksän -yötä, vaikka sitten keskellä kesää, jos ei ennen". Ja "Tipurttina -pitäisi olla nöyrä suvisää, sitten tulisi hyvä kesä". -- Jotkut vanhat -puhuivat ennen 9:stä suviyöstä. - -_Valpurina_ kävivät tietäjät aamulla varhain lähteestä taikka -"läheojasta" [semmoinen oja on esim. Päätalon luona Ojakylässä, se -alkaa "viijestä suonesta kankaalla ja ne suonet saavat alakunsa -Joortanista"] ottamassa Valpurivettä. Se oli "siunaavaa vettä" ja -sillä monet viat ja taudit pestiin pois. Vettä ottaessa piti heittää -ojaan uhriksi joku pikku raha, ja kun vedellä pestiin, sanottiin m.m.: - - "Vesi vanhin veljeksistä, - tuli nuorin tyttäristä, - mätäs maista, paju puista." - -Tärkeä oli myös se päivä, jolloin keväällä _karja ensikerran laitumelle -laskettiin_. Lehmille syötettiin laskiaisvihkoa ja -rieskaa ja -lehmäin turpaan pyyhkäistiin tervaa sekä tehtiin tervaristi oikealle -ronkalle ja häntäjouhia leikattiin lyhemmiksi. Navetan kynnysalle -turpeen peittoon asetettiin haahlat, aitan avaimia ja viikate, joskus -keritsimet ja rautakankikin. Ulkopuolelle kynnystä pantiin, niinikään -turpeen alle, tulisia kekäleitä. Siitä sitten lehmät laskettiin ulos. -Toisinaan asettui emäntä seisomaan tikapuille navetan oven yläpuolelle -lehmäin ulos käydessä. Ulos laskettaessa sanottiin: - - "Mettä kylmä maataksenne, - koti lämmin tullaksenne!" - -Illalla kun paimen toi lehmät metsästä, annettiin niille tuliaisiksi -suoloilla ja jauhoilla höystettyjä kotavesiä. Samalla toimitettiin -_paimenen valo_. Oli varattu "lämpymät vesimuurit" ja paimen piti saada -valetuksi, ja paimen taas puolestaan yritti valajiaan kastella. Jopa -tuli valaminen lopulta niin äkäiseksi, että vähän ajan päästä oli koko -talon väki saanut keväisen kasteensa. Tätä aavistaen olikin yksi ja -toinen pukenut päälleen huonot vaatteet odotellessaan paimenen tuloa. -Eikä siitä kastumisesta suuttua saatettu. Mitä kovemmat valajaiset -toimitettiin, sitä paremmin lehmät "koko vuojen ajan" lypsivät. - -_Erkki_ ja _Urpaanus_ olivat nekin merkkipäiviä. Vanhoilta oli opittu: - - "Urpaanus paita päällä, - Erkki turjus turkki päällä", - -sekä: - - "Kylymä Erkki, hyvä merkki, - lämmin Erkki, paha merkki." - -_Helatuorustaista_ tiedetään, jotta "se on niin iso juhula, ettei maan -ruohokaan kasva". - -_Helluntai_ oli hupainen kesäjuhla, ja silloin pantiin toimeen "niitä -kaikkein mahtavimpia tansseja", kutsuttiin paraimpia pelimanneja -soittamaan. Pojat kun menivät tanssipirttiin, niin komensivat: -"pelimannit peräseinälle ja purppuri ylös!" - -_Kylvöpäivä_, jolloin ohran siementä ruvettiin peltoon panemaan, -oli myöskin tärkeä päivä. Isäntä, kun aitan laarista mittasi viljaa -säkkeihin, löysi jyväin seasta emännän kätkemän joululimpun, -_kylvölimpun_, piteli sitä ja arveli: "kunhan saataisiin taas tämmöistä -eloa nykki!" -- "Olihan se semmosta pyyvön tapaista jumalalta." Leipä -jaettiin koko talon väelle, samoin juusto sekä makkara, joita emäntä -myös oli jouluvaroista aitan laarissa säilyttänyt. Siitä "siunaus -paremmin koitti kylyvöille". - -_Juhannus_ oli valoisan kesän valoisa juhla. Siksi aina tavattiin -kirkkokin pestä ja puhdistaa. Viime kesänä ripille lasketut nuoret, -sekä pojat ja tytöt, toimittivat pesun lukkarin valvonnalla. -Juhannuksena tavallisesti laskettiin rippilapset ensikerran -ehtoolliselle. -- Juhannuksen ruokalajeihin kuului _makia juusto_ -ja paistetut kalat, jästileipä ja voi. Makea juusto tehtiin vasta -lypsetystä maidosta, siivilöitiin sitä pataan, kiehautettiin ja -"makovedellä" kokkareihin juoksutettiin. - -Kesäjuhlan kunniaksi tuotiin _koivu_, vankka suuri lehtevä koivu -keskelle pihamaata ja koivuun laittelivat nuoret naiset "korioja -huiveja" koristeiksi. Tehtiin myös pienistä koivuista pihamaalle -_lehtimaja_. - -Nuoret valvoivat koko juhannusyön. Pojat löivät palloa kylän kentällä, -jotta kangas kumisi, ja tytöt tuonnempana juoksivat "enkkaa", että -kirjavat vaatteet vilkkuivat. Mutta illan kuluessa kävivät tytöt -kaikessa hiljaisuudessa "rukiin olokia sitomasa". Leikattiin kolme -samasta juuresta kasvanutta kolmisolmuista kortta poikki yhden -tasaisiksi, ja sidottiin yhteen _punainen_, toiseen _krööni_, -kolmanteen _musta_ lanka. Aamulla käytiin katsomassa, minkä langan ruis -oli yöllä pisimmäksi "kasonnut". Punainen tiesi iloa, vihreä häitä ja -musta kuolemaa. [Toiset sitoivat 4 lankaa, jotka merkitsivät: valkea -kuolemaa, punainen iloa, vihreä häitä ja musta murhetta.] - - "Ei tähkätöintä Juhannusta - elikkä hiljastuu vuojentulo", - -olivat vanhat panneet merkille. Samoin myös sen olivat merkinneet, että -"juhannussatteet ne tulee ja niitä on aina peljätty". - -Juhannuksen jälkeen oli sitten _Pietarinpäivä_, joka oli nauriin -kylvöpäivä. Silloin naiset, koreisiin vaatteisiin puettuina, kävivät -nauriin peltoon heittämässä. - -_Jaako_ oli heinäkuun merkkipäivä. Silloin heinätyö piti olla -paraassa käynnissään. Jaakonpäivä-viikko oli hauska "Santos-viikko". -Silloin aina tavattiin olla Santosen niemellä heinänteossa, kaikki -ne, joilla vain siellä niittyä oli. Siellä kun oli silloin hauskaa. -Päivät kun kovasti raadettiin, niin yöllä sitten nuoret ajelivat -pitkin meren niittyrantoja toisen ladolta toisen ladolle, kotukselta -kotukselle. Kuka laski kärryillä, jotta ranta pomisi, kuka taas -ratsain selkähevosella päästeli. Ja tyttöjä kasattiin rattaat täyteen, -ja ratsumiehet ottivat niitä taakseenkin hevosen selkään istumaan. -"Käyväänpä Kellosakin!" huudettiin, ja annettiin mennä kellolaisten -niittykotuksille. Sieltä taas lisäjoukon kanssa tultiin takaisin ja -mentiin toisaalle. Vanhat miehet hääräilivät hevosten kanssa rannalla. -Semmoista se oli, kun oli "Santosen markkinat", kun Santosen niittyä -ennen tehtiin. Päivät heinätyössä heiluttiin, yöt ajella huristeltiin. - -_Lauri_ ja _Perttuli_ olivat syksypuolen merkkipäiviä. Vanhat sanoivat: - - "Laurilta laumaan, - Perttulilta peräti pois." - -Sekä: - - "Perttulina pellolle kuhilas." - "Jos ei jouvu Perttulina pellolle, - niin ei se jouvukkaan." - -Varsinkin Perttuli jo henki synkkää syksyä: - - "Ei halla havosta lähe, - eikä kaste varjosta varise - päivän Perttulin perästä." - -Pahoja ja peljättäviä ovat aina olleet Laurin hallat. "Ne kylymät, ne -tahtoo aina Laurilla rattastaa", sanottiin, sekä: "Jos Jumala vain -Laurin aikana varoisi, niin siemenet ne saataisiin. Jälkeen Laurin -alkaa pelto jo kestää. Se tulee niinkuin turkki päällen." - -Ennen Perttulia piti jo ruis tulla maahan. "Rukiinteon" paras aika oli -_Samulinpäivä_. - -Kun _heinänteko_ saatiin loppuun, antoi emäntä väelle _hankojuustot_, -ja viimeisenä _leikkuupäivänä_ keitettiin ja syötiin _sirppipuuro_, -maitopuuro ohraryyneistä. - -Syyskuussa oli _Mooseksenpäivä_. Siihen asti oli paraat kesän -kalasaaliit saatu Ruotsin rannoilta ja ulkokrunneilta. Siitä alkaen -rupesivat kalamiehet kotirannoille palajamaan. - -_Mikkeli_, "Luovon markkinapäivä", syys- ja lokakuun rajamailla, -oli kesätöitten päättymispäivä. Silloin piti riihet olla puituna, -kesänannit aittoihin korjattuina. Hevoset tuotiin ulkoniityiltä -kotivainioille ja saurojen ympäriltä purettiin aidat pois. - -Mikkelin aattoiltana vei emäntä olkikuvon navetan takaoven taakse -poikittain. Aamulla se sitten jaettiin karjalle, että se talvella -paremmin tyytyisi olkiin. - -Viimeinen riihipäivä, _riihinpuinnin loppiaiset_, oli myös merkkipäivä. -Silloin riihi puhdistettiin, oikein kostealla vihdalla enimmät noet ja -pölyt seiniltä pyyhittiin. Mutta yksi ohralyhde jätettiin puimatta, -seinään vähän latvaa roiskittiin, "lalavattiin", ja nostettiin lyhde -nurkkaan riihen peräparsille. Lyhdettä nimitettiin _ämmänlyhteeksi_, -ja se jätettiin riihen haltialle, _riihenämmälle eli riihimuorille -joululyhteeksi_. Sanottiin: "siin' on riihimuorille joulueine!" -- Oli -myös viimeisenä riihipäivänä tapana yrittää repiä toisiltaan vaatteet, -"riihiryysyt" rikki, ja "se oli koko kaplakkaa se". - -Mikkeliltä alkoi teurastusaika, lampaat kun olivat kotona eikä -lehmiäkään enään niin kauvas laskettu. "Lahtausta" sitten riitti -Kekriin ja ylikin, miten kullekin sopi. Perjantaina ei saanut lahdata, -"kun se on Vapahtaja perjantaina kärsinyt". Ei myöskään maanantaina -teurastusta toimitettu. - -Kekriä on entisaikaan pidetty suurena ja tärkeänä juhlana. Vieläkin -muistelevat vanhojen sanoja: - - "Ei aina Kekriä kestä, - eikä aina tupia pestä. - Ei aina röyky, - eikä aina möyky, - eikä aina viina pikarista läiky." - -Huoneet oli pesty, lammas lahdattu ja tuoretta lihaa syöty. -"Karittainen lammas olis niijen pitänyt tappaa kekripaistiksi. -On uhrattu lammas ja syöty lihaa ja velli keitetty. Olisiko niin -huonua mökkiä ollut, josa ei Kekrinä paistia ja lihavelliä". Entisen -karjanjuhlan muistoa on vielä se, että tavataan Kekrinä ottaa kello -lehmän kaulasta. Vanha sääntö määrääkin: - - "Kekrinä naulaan, - pääsiäissä kaulaan." - -Kekrinä nuoret myös pitivät "kekritansseja". - -Kekri oli jo myöhäisen synkän syksyn juhla. Lyhyet olivat päivät jo -silloin ja yöt pitkät ja pimeät, ja yhä vain yöt jatkuivat, päivät -lyhenivät, tuli syksy synkemmäksi. Pisimmillään sanottiin yön olevan -Annan päivän tienoissa. Vanhat tiesivät: - - "On yötä vyörytellä - Annan päivän aikana; - Kolomasti kukko orrelta putuaa." - -Silloin ei ollut paljon muuta kuin kaksi pimeää yhdessä, vähän vain -harmaata päivää välissä. Mutta silloin jo taas olikin odotettu joulu, -pimeitten päivien valonjuhla lähellä, jolloin taas valon valtakin -rupesi voitolle pääsemään. - - - - -Häätapoja. - - -Tärkeä juhlatilaisuus oli häidenvietto, jolloin kaksi nuorta liitettiin -yhteen toivorikasta tulevaisuutta yhdessä taivaltamaan. Se oli -ilonjuhla, tanssien ja soittaen vietettävä riemunhetki. - -Tavallisesti olivat naimisiin menijät siinä 20-25 välillä ijältään, -joskus harvoin oli morsian 18-19 vuotias. - -Omalta Luodolta sitä useimmiten oma löydettiin, vain harvoin -hairahduttiin mantereelta etsimään. Jokunen emäntä vaan on Putaalta -tuotu, taikka Lumijoelta, tai Siikajoelta, Salosta, taikka Kellosta. -Mutta niinpä onkin sitten aikain kuluessa saaren vähälukuinen (2,389) -väestö seulottu ja sekoiteltu niin, että melkein kaikki ovat tavalla -taikka toisella keskenään sukua ja suvun sukua. - -Tutustuminen oli alettu leikeissä, tansseissa, työmailla ja milloin -missäkin. Ja entiseen aikaan olivat myös pojat ahkeria "yöjalasa" -kävijöitä, kulkivat "friijaamasa". Tytöt kun kesäisin makasivat -aitoissa ja niissä entisissä "konkiluhdeissa", joissa oli kuonokin -edessä, niin pojat siellä kävivät iltasin ja öisin "praakaamasa". Siinä -sitten tutustuttiin ja liitot laadittiin. Laittoi poika kullalleen -"kolomivanteiset kraveerilaitaiset" kultasormukset, -- näet "kulta se -olla pitää, ei saa muulla vihkiä kuin kullalla taikka vittarenkaalla" --- pari-, kolmekymmenmarkkaiset silkkihuivit ja vielä hopeapikarit. -"Varkain" muilta antoi kihlat ja tyttö ne arkkuunsa kätki. Oli kyllä -muuan sulhaskokelas kihlojaan antanut muiden nähden, vieläpä pitänyt -"puheenkin", jotta "kuule sinä, Kaija! Min' oon tuonu sulle kihilat -nyt. Mutta pane, rakkaani, rakkaus syämes loukkoon, niinkuin nämä -kihilat panet arkkus loukkoon!" - -Kävi poika sitten puhemiehineen tytön "vanhuksilta" kysymässä, jotta -"saako?", ja kun vanhemmat lupasivat ja saapuville kutsuttu tyttökin -antoi luvan, kävi poika puhemiehen kanssa lauvantaina pappilassa -kuulutuksille panettamassa. Aina ei kyllä ollut asia niin edeltäkäsin -valmistettu, että olisi näin yksinkertaisesti mennyt. Olipa eräänkin -kosijan pitänyt puhemiestään hoputtaa: "puhu, puhu, kylläs tiijät! En -oo juoppo enkä kylänkävijä, mutta rakastaakseni aivan otan". - -Ja pyhänä kuulutettiin, nostettiin nuori pari "toisesta jalasta -kirkonkattoon", ja siitä ilosta oli morsiamen kotona illalla -_kratulit_. Tuttuja kutsuttiin, viinaa tarjottiin ja tanssittiin. -Toisena sunnuntaina "nostettiin toinenkin jalaka kirkonkattoon" -ja illalla vietiin morsian yrkämiehen taloon ja siellä pidettiin -_kratulatsuunit_. Taas tanssittiin ja otettiin viinaryyppyjä, ja -anoppimuori antoi morsiamelle lahjaksi moniaita nauloja villoja ja -"anoppifaari" jonkun verran rahaa. Kolmantena pyhänä sitten nuoret -"puottaa kolautettiin kirkon katosta alas", ja samaan "kolaukseen" -yhtyivät muutamat sanankuulijatkin joko jalalla kopsauttaen tai kirjan -laattiaan pudottaen. - -"Oois, sin' oot nyt varesten valtakunnas, korpin valtakuntaan olet -menosa", kiusoteltiin tämän jälkeen morsianta. - -Alkoi siitä morsiamelle työ. Kävi hän ensin _morsianveroilla_, -kerjäämässä apua naisseuralaisen, _kaasin_, kera. "Me nyt haemma tälle -nuorelle morsiamelle varustusvärkkiä", pyyteli kaasi, ja sai villoja, -pellavia, vaatekipenettä, kruusikuppeja, rahaa ja muuta. Sitten alkoi -lahjain laittaminen sekä muutenkin miehelään menon valmistaminen. -Lahjoja ei kyllä kovin tavattomasti tarvinnut laitella: anoppimuorille -ja -faarille, kummallekin paita ja nenäliina, sulhasen veljille sukat -ja nenäliina, "systereille" huivi ja nenäliina. Sitten vielä papille ja -papin rouvalle sukat, samoin puhemiehelle ja puhemiehen muorille. Jos -oli kovin kiire, kutsui morsian naapurien tyttöjä auttelemaan, yhdessä -sitte iltasilla kudottiin ja ommeltiin. - -Häät laitettiin, konsa jouduttiin. Sulhasen kotona ne pidettiin. Siellä -olutta tehtiin, leipää leivottiin, teurastettiin ja kylän paras kokki -kutsuttiin ruokaa laittelemaan. Laattiat pestiin, seinät puhdistettiin, -katto havuttiin ja peräseinälle asetettiin suuret peilit. "Kuttujat", -nuoria sukulaismiehiä, kävivät ympäri kylää sukulaisissa ja tuttavissa -kutsuen: "Terveisiä -- sen ja sen -- isännältä ja emännältä, -yrkämieheltä ja morsiamelta ja koko talonväeltä, että teettä nyt niin -hyvin ja tuletta viettämään heijän kunniapäiväänsä, -- silloin ja -silloin -- tuletta puoliselle ja sitten iltaselle." - -Häät alettiin tavallisesti perjantaina. Muutamaa päivää ennen kävi -sulhanen noutamassa morsiamen häätaloon. - -Yöllä useinkin saapuivat, morsian kohta kaikkine kapistuksineen, -_vaatearkkuineen_, "makauksineen", lahjoineen. Vaatearkku -sisälsi m.m. kamplottihameita, poomesängihameita, piikkohameita, -lammasnahkaturkin, pelsin, sukkia, vanttuita, huiveja, paitoja, -ompelutarpeita. Sänkyvaatteita oli verkatäkki, villaraanu, -lammasnahka "feltit", tyynyt ja rydinpää-polsterit. Aamulla jakoi -morsian talonväelle ryypyt ja juusto-osat sekä heille aikomansa lahjat. -Sitten kävi hän myös häävalmistuksia hommaamaan. - -Hääpäivän aattoiltana lähettelivät hyvät naapurit häätaloon voita ja -maitoa. - -Puolissa päivin alettiin häät. Sillä aikaa kun pappia oltiin -noutamassa, laittoi _hankittija_ -- Nuurkreenin Johanna oli ennen -tavallisesti hankitsijana ja hänen sisarensa Lotta _kokkina_ -[sisarukset olivat Luodon entisen nimismiehen, Nordgrenin tyttäriä] --- morsiamen valmiiksi. Omat mustat vaatteet oli morsiamella päällä, -mutta muut koreudet laittoi hankitsija. Asetti päähän korean -"klittermessingistä" tehdyn, tekokukilla ja vaatteilla ja neljällä -mustalla "plyymillä" koristellun _päävärkin_ sekä sen päälle vielä -koreamman _kruunun_, jossa oli messinkilangasta "rinki" ja "kroonista" -silkistä "plajit". [Raskaana oleva morsian ei saanut panna kruunua -päähänsä. Jos pani, niin hän "tervasi kirkon" ja sai maksaa "kirkon -tervaamisesta".] Kaulaan pantiin valkea _kraki_ sekä "komioita" -_helmejä_, vyölle sidottiin _sertti_, pitkä valkea pari tuumaa -leveä silkkisuikale, päät taakse riippumaan. Yrkämies myös pukeusi -paraimpiinsa. Istuivat sitten valmiina odotellen pappia, hääväen -näkyviin eivät saaneet tulla. - -_Vihkimätooli_ laitettiin keskelle pirttiä, joku krenkku pantiin -laattialle ja polsteri päälle ja vielä "hyvin korea" lakana peitoksi -taikka "silkkisaletti". - -Kävi sitten puhemies ilmoittamassa ja yrkämies toi morsianta vihille -ja takana kulki morsiamen äiti sekä puhemies. Äiti koetti pysytellä -lähellä tytärtään, etteivät väliin pahat pääsisi. Vihittäessä seisoi -nuoren parin vieressä kaksi tai neljä _morsianpiikaa_ sekä yhtä monta -_yrjäntrenkiä_, kannattaen heidän päällään _kattona_ isoa silkkihuivia. -Vihillä oltaessa piti morsiamen ja sulhasen olla hyvin lähekkäin, -jotteivät kirot päässeet väliin. Heti kun vihiltä oli päästy ja -sulhanen morsiamen pois taluttanut, ottivat morsianpiiat ja kiireesti -juoksuttivat pois vihkimäpallin laitteineen. Sitten morsian vast'edes -sukkelammin oli selviytyvä "lapsen saaliista". - -Vihkimistoimituksen päätyttyä tarjottiin ruokaa. Isoissa häissä oli -useammat pöydät. Peräpöydän paraimmalla paikalla istui pappi ja hänen -vieressään yrkämies morsiamineen, sitten papinrouva. Toisella puolella -pappia istui puhemies ja muut arvohenkilöt. Eeskäyvät kantoivat pöytiin -kaikenlaisia pitoruokia. Ensin oli kalapottuja, sitten keitettyä -lihaa, "pöystiä" sekä "fiskuja" ja "rusinasoppaa", sitten paistilihaa, -sitten kryynipuuroa ja muuta. Viimeksi annettiin "torttuja". -Peräpöytään vietiin parempia "halamoonitorttuja", mutta sivupöytiin -vain "knyytytorttuja". Viinaa oli pöydällä monta pulloa. Niistä aina -joka ruokalajille maistettiin. Oli pöydällä vielä lautanen, jolle, -kuka tahtoi, sai panna rahaa nuorelle parille. Puulautaset olivat -ennen pitopöydässäkin, tammiset "taltrikit" ja puulusikat ja puukupit. -Veitsiä ja kahveleita ei ollut, veitsen sai, kuka tarvitsi, vetää -tupestaan. - -"Sitten alettiin lykkään fiulua". Ensin tanssittiin _hääpeli_ eli -_hääpolska_. "Se oli niin komia peli, ja sillä morsian otettiin -laattialle." Puhemies se ensin tanssautti morsianta, sitten -yrjäntrengit, sitten vasta yrkä, sitten kuka tahansa. Tanssautti -anoppifaarikin morsianta ja oikein etunenässä, innostuipa itse pappikin -hääpolskan sävelistä ja jonkun kerran morsianta polskan tahdissa -pyöräytteli. Tanssittiin sitten muitakin polskia: _leiposta, varpusta, -vesikesää ja sian maatapanua_. Leiponen oli myös kaunis peli, "se -pelasi niin mutkin kuin leiponen taivaalla, liritteli". Varpunen -niinikään oli oikein sievä peli, ja se alettiin, jotta - - "Varo sinä, varpusrukka, - ettes tulis hukkaan!" - -Mutta vesikesä oli "niin pitkäsivusta, semmosta jötkötystä, vaan -tanssattiin sitä sentään, jotta rahka päästä kävi". Ja sian maatapano -oli myös ikävää, "piti niin harvaan polokia tahtia". Myöhemmin -opittiin tanssimaan valssejakin: _hoppavalssia_ ja _oikiaa valssia_. -Hoppavalssissa mentiin ympäri ja tanssittiin tasakäpälässä vastakkain -kuin "kaksi kukkua, sitä vaille, jott'ei pää kattoon kolokkunut". -Mutta oikeaa valssia "mennä hipsutettiin varpailla niin sievästi". -Tanssittiin myös _morsiusrinkiä_, johon otti osaa niin paljo kuin vain -mahtui, pari paria oli aina sisässä tanssimassa. Sulhanen ja morsian -olivat ensi parina. - -Soittaja, _pelimanni_, pani parastaan. Isoissa häissä oli kaksikin -soittajaa. Pirtin peräpuolessa ne viuluaan vetivät, ja "se oli -hyvä ihiminen, joka vietiin pelimannien nokan eteen tanssaamaan". -_Veesevältti_ oli useasti soittajana, varsinkin silloin kuin hänen -eukkonsa, Elsa oli hankitsijana. Taitavia soittajia olivat _Perälän_ -veljekset, _Kustu ja Matti_. Kustu oli miltei parempi soittaja, mutta -Matti oli innokkaampi, veteli vielä vanhanakin. Sitten soittelivat myös -_Virpin Iikka_ ja _Kujalan Matti_. Virpin Iikka, "sehän se oli hyvä -pelimanni". Kujalan Matti ei viitsinyt enää vanhana soitella. _Asukkaan -Jaako_, kraatari, oli myös hyvä soittaja. Hän ei asunut missään, kulki -ympäri kylää vain ja ompeli ja soitteli. "Kun ryypyn sai, niin se itki, -niin, niin se itki ja sitten taas nauroi ja taas itki ja kysyi, jotta -pelaanko ma leiposta, vai vesikesää, vai varpusta? Sitten se soitti -oikein komiasti." Mutta _Taskis-Heikki_ ei osannut pelata muuta kuin: -"jakkara kaatuu, jakkara kaatuu, kaatuu, kaatuu, kaaatuu", joka oli -hänen polskaansa. Ja _Nikun Juuso_ myös yritteli soitella, mutta siitä -tuli vain: - - "Kikkeri käärää, - kikkeri, kikkeri, käärää." - -Kun pyydettiin jotakin muuta, niin tuli: - - "Tinttu rintun tanttu, - pojat, ryyppy tänne!" - -Kun ei sekään kelvannut, niin: - - "Tenttu teenua nyt, - vieläkö parempata nyt?" - -Sanottiinkin: "yksinkertaista, kuin Nikun Juuson peli". - -Nyt ei enää Hailuodossa viululla häissä soitella. Kuolleet ovat entiset -soittajat. Vain yksi mies, 50-vuotias suutari Kyrölä, hänkään ei -luotolaisia syntyisin, osaa viululla vanhoja hääsäveleitä soitella. - -Iltapäivä kun oli tanssittu, niin illalla taas tarjottiin vieraille -ruokaa ja huomispäivänä, lauvantaina, vielä jatkettiin tansseja, -syömisiä ja juomisia. Toisena päivänä ei morsiamella enää ollut -kruunua päässä. -- Kolmantena päivänä, sunnuntaina, oli _iskijäiset_. -Silloinkin tanssittiin, mutta vieraita ei ruokittu, ryypyillä vain -kohdeltiin. -- Iltapäivisin tuli häätaloon aina kutsumattomia vieraita, -_nurkkavieraita_, "lyöpähti huone täyteen". - -Siihen sitten häät ja häädöt loppuivat, sunnuntai-iltaan. Maanantai toi -arkisen elämän jokapäiväisine puuhineen. Morsian jäi taloon edelleen -elämään _miniänä_, kävi talon töihin: karttaamaan villoja, kehräämään, -harjaamaan pellavaa, hamppua, karjaa hoitamaan. Eikä aina ollut miniän -elämä hauskaa uusissa oudoissa oloissa. - -"Tietäähän sen, jotta miniä on aina miniä." - - - - -Peijaiset. - - -Vanhan kansan vainajain palveluksesta oli Luodon entisissä -peijaismenoissa vielä koko joukko jätteitä. - -Kuoleman lähestyessä otettiin kuolevan alta pois paremmat tilavaatteet -ja pantiin sijaan kuolinvuoteeksi huonoja, mihinkään kelpaamattomia -vaatteita. Kuoleman tapahtuessa vetäistiin uuninpellit auki, jotta -kuolevan sielu pääsisi vapaasti liitämään ulos. Jos kuolleen silmät -jäivät avoimiksi, niin seurasi pian toisia "kuolijoita" jälessä. -Oikea silmä merkitsi miespuolista, vasen vaimonpuolta. "Emäntä oottaa -jäläkeensä, on vasen silimä auki", sanottiin. - -Kutsuttiin sitten heti _pesijä_ eli _hankittija_, jona tavallisesti -oli joku vanhahko eukko, kalmaa pelkäämätön mökin muija. Hän kuolleen -pesi ja "hankitti" arkkuun. Ennenkun pesemään ryhdyttiin, luettiin -"isämeidän" ja siunaus ja veisattiin joku virsi. Sitten vasta käytiin -pesemään. Monet kyllä, kun tunsivat kuoleman lähestyvän, kävivät, jos -vain jaksoivat, itse saunassa peseytymässä, ettei sitten kuoleman -jälkeen enää ollut suuria pesemisiä, kunhan kostealla vaatteella -pyyhittiin. Samoin jo eläessä parta ajeltiin. Pesemättä ei saanut -vainajaa jättää, "se piti pestä jo taivaan valtakunnan vuoksikin". - -Kuolintilalta, missä ruumis pestiin, nostettiin se vieressä valmiina -olevaan arkkuun -- useilla vanhoilla oli tapana jo eläessä laittaa -arkku valmiiksi -- taikka sen puutteessa laudalle. Nostettaessa -"nimeltään puhuteltiin" vainajaa, sanottiin: "Jaako -- jos nimittäin -oli Jaako -- pannaan nyt viimeiseen vuoteeseen. Piä tykönäs kaikki, -mitä on!" Arkussa oli alla höylänlastuja ja joitakin vaatteita sekä -niiden peittona valkea liina. Kuolleen päälle puettiin paita ja -vanhoille äijille pantiin päähän valkea "kampriisinen" _piippa_, -kuin sokeritoppa, vanhoille muoreille taas laitettiin päähän -_krooka_, lakki, jonka reunat otsalta hypisteltiin laskuille, jotta -muori-vainaja sen suojasta "kattoi, kuin hiiri jauhoroppeesta". -Joskus pantiin vaimoille vielä jalkaan sukat. Nuorille tytöille -tehtiin päähän kultapapereista ja langoista korea _kruunu_ ja korea -kukka pantiin rintaan ja vasempaan käteen. Pojille pantiin päähän -_kranssi_, vitsanvarpuihin papereista tehty, ja papereilla koristeltu -_varpusauva_ oikeaan käteen ja kukka rintaan. Ruumiin peittona oli -valkea _katelliina_, joka rinnan päältä laitettiin, jotta se oli kuin -"natkappa". _Saippua_, jota pestäessä käytettiin, sekä _kampa_, millä -päätä suittiin, pantiin tavallisesti arkkuun kuolleen mukaan. Joskus -pistettiin arkkuun vielä _rahaa_, "halapoja, eesmenneitä lantteja, -jotta talo saisi rauhasa olla, jotta ei tultaisi mitään vaatimaan". -Olipa entisiin aikoihin pantu mukaan _viinapullokin_. On näet hautaa -kaivettaessa löydetty vanhoista haudoista arkusta täysinäisiä -viinapulloja, jopa joskus eväslaukkukin. - -Sitten kannettiin kuollut riiheen, tavalliseen vainajain -säilytyshuoneeseen. Laattiaan, sille kohdalle, jossa kuollut oli ollut -laudalla tai arkussa, lyötiin _rautanaula_, jotta ei kalma tarttuisi -eikä napsetta syntyisi. Kuolinvuode _kalmavaatteineen_ kannettiin ulos -pellolle, samoin pesuvedet ja kaikki. Siellä koko vuode olkineen, -vieläpä sänkykin, jos se oli huono, poltettiin tuhaksi. [Eräässä talossa -oli kuolleenoljet kuopattu tunkioon. Siitä talon lehmät tulivat -hulluiksi.] Seuraaraavana päivänä käytiin katsomassa, "jos mitä jäläkiä -näkkyy tuhasa". Jos oli iso jälki, semmoinen "lopsaus", ennusti se -aikuisen kuolemaa, jos pieni, niin lapsen. Sitten tuhkaa teräaseella -"risteiltiin" ja hajotettiin se tuuleen. Vielä pesijä pesi ja puhdisti -tuvan, kulki savuava katajanhako kädessä ympäri pirttiä ja sanoi: "vie -muasas, mitä on!" - -Jos kuollut vietiin laudalla riiheen, niin se sitten kun arkku -valmistui käytiin arkkuun laskemassa. Riiheen mentäessä sanottiin: -"päivää, Jaako -- Jaako jos oli --, me tullaan nyt panemaan viimeiseen -vuoteeseen. Älä tykkää pahaa!" - -Kalman tarttumista pelättiin kovin. Kuolleeseen ei uskallettu juuri -koskeakaan. Eikä ruumiinpesijä saanut sattua oven vetimeen eikä -mihinkään semmoiseen, josta sitten voisi muihin tarttua. Pesuastiat ja -muut tarpeet tuotiin hänelle valmiiksi. Ja ruokaa pesupäivänä annettiin -hänelle niin määrältä, jotta ei siitä juuri jäämään ollut. Sillä hänen -jättämäänsä leipääkään eivät muut syöneet, eikä sitä uskallettu antaa -eläimillekään. "Kalama tarttuu", pelättiin. Pesijäkään ei saanut -kuolleeseen koskea, ennenkuin kuolinkellojen ääni kuului. - -_Soittajat_ ja _haudankaivajat_, neljä lähisukulaismiestä, lähtivät -heti toimeensa. Heille varattiin viinaa mukaan, jotta saivat ottaa -ryypyt, "siunata hauvansijan", ennenkuin alottivat. Sitten taas kun -pohjaan oli päästy, juotiin "pohojaviinat". -- Pesijälle myös annettiin -ryyppy, ennenkuin hän toimeensa ryhtyi. - -_Kuttujat_ kulkivat viikolla, tavallisesti perjantaina, kun hautaus -tapahtui sunnuntaina, jotta oli yksi "rikkomaton" päivä hautauspäivän -edellä. Kutsujia oli tavallisesti kaksi, toinen kulki toisessa, toinen -toisessa päässä "kylää" [Luotolainen tarkoittaa "kylällä" useasti koko -pitäjäänsä. Esim.: Sakspäkki oli monta vuotta täsä kyläsä pappina.] -kutsumassa saattamaan "eesmennyttä vainajaa lepokammioonsa". - -Sunnuntaiaamuna 7-8 aikana saapuivat peijaisvieraat, ja kahvia heille -tarjottiin. Ruumisarkku nostettiin riihestä ajoneuvoihin ja vedettiin -pihamaalle porrasten eteen, kansi avattiin ja pantiin arkun viereen -vasemmalle sivulle. Tuolit, jotka olivat olleet arkun alla riihessä, -viskattiin ulos kumoon ja sanottiin: "menkää kaikki, mitä täällä -on henkiä ja eläjiä, ruumiin jäläkeen!" Jos tuolit olivat huonoja, -jätettiin ne sinne ajelehtimaan "täks maailmaks", eivät edes kelvanneet -karjakotaan muurin alle. Parempia jos olivat, ne kovasti piti pestä ja -puhdistaa. Riihen uuniin pistettiin katajia, laskettiin savua sisään -ja kehoitettiin henkiä ja eläjiä lähtemään vainajan mukaan. Manaaminen -ja savustaminen oli pesijän tehtävä. Ruumiinlauta vietiin aitan alle -varvaspuiden päälle. Siihenkään eivät uskaltaneet muut kuin pesijä -koskea. - -Ennenkuin lähdettiin kirkkoa kohden, annettiin saattojoukolle -viinaryypyt ja ruumiin hankitsija sitoi kateliinasta leikkaamansa -kaistaleen, _luokkaliinan_, hevosen luokkaan, oikealle sivulle, jos -vainaja oli miehenpuolinen, ja vasemmalle, jos se oli vaimonpuoli. -Sitten kun oli ajettu pois pihamaalta, päästy ulos portistakin, -otti hankitsija astiaan tulista tuhkaa ja hiiliä, viskeli niitä -rautalapiolla pihatielle aina portille asti ja vähän siitä uloskin ja -sanoi: "menkää ruumiin ja luokkaliinan mukana kaikki henget hautaan -asti!" Rautalapiolla teki vielä ristejä portille ja tielle. Toiset -hankitsijat tapasivat viskoa kylmää vettä puhtaalla vihdalla ristiin -eteensä, kun portille kävivät, ja vielä portista tielle roiskivat, -jotta "vie kaikki muasas!" Näin meneteltiin, jotta ei kuolleella "olisi -ollut enempi varaa tulla takaisin". Tätä kyllä sitten joskus vainajat -kävivät valittamassa, jotta "ei saa enää käyväkkää kotona, vaikka -täällä on vaikea olla lentohenkenä, jota pahat henget ajelee takaa". -Toiset taas, kun ei oikein osattu saattaa pois hautaan, tulivat kotiin -"möykkäämään", jotta tietäjän voimalla piti ajaa pois. - -Kuolleen jälkeen, kun sitä hautaan lähdettiin viemään, ei saanut -ikkunasta katsoa. Silmät siitä olisivat kipeytyneet. - -Vainajaa vetävä hevonen kulki edellimäisenä, ja ajettiin vain "friskiä -käyntiä", ei juoksua, jotta jalkasin käyvät saattajatkin pysyisivät -mukana. Joskus sattui, että kuollut, joka oli ollut "enämpi pahain -henkein vallan alaisena", oli niin raskas, ettei hevonen jaksanut -vetää. Pahat henget ja ruumiinväki tekivät raskaaksi ja estivät kulun. -Silloin piti pyyhkiä hevoselta "silimät pois", kädellään pyyhkiä, -siunata ja sanoa: "pois liiat henget kristityn tieltä! Tie auki -taivasta myöten!" - -Ruumis kannettiin haudalle _paareilla_. Arkun alla oli musta -valkearistinen _paarivaate_ ja päällä puolipyöreä _häkki_ -paarivaatteella peitetty sekin. _Kantajia_ oli 12, läheisiä sukulaisia --- ei omaisia -- ja naapureita. Kantoivat he paareja olkapäillään ja -olivat "liha lihasa kiinni". Luokkaliina oli irrotettava luokasta ja -vietävä arkun mukana hautaan. - -Osa "höljyväkeä", naisia ja muita, palasi heti haudalta takaisin -peijaistaloon, toiset menivät kirkkoon saarnaa kuulemaan ja tulivat -sitten jumalanpalveluksen jälkeen. Mutta soittajat viipyivät viimeksi, -heidän kun piti jäädä _hauvan peittoa_ soittamaan. Haudanpeittoa -soitettaessa annettiin kellon pyöriä ympärikin, piti "ylikin vettää", -jotta ei kuollut kotiin tulisi. - -Sitten vasta kun soittajat tulivat, tarjottiin puoliset peijaisväelle. -Viinaryypyllä alettiin. Sitten saatiin tavallisia pitoruokia -jälkitorttuineen. Edeskäypä, niinkuin ainakin, oli ruokia pöytään -kantamassa. Pöydällä oli tyhjä lautanen, johon kerättiin vaivaisille -rahaa. Sen jälkeen kävi jälkiväki syömään, ja vielä juostiin poissa -olevia naapurienkin eläjiä pöydän täytteeksi kutsumassa. - -Puolisen jälkeen useat peijaisvieraat lähtivät pois, mutta soittajat -ja kantajat jäivät vielä illalliselle sekä läheisimmät sukulaiset -seuraavaan päivään saakka. - -Pesijälle annettiin palkaksi vainajan vaatteita sekä joku määrä -rahaa. Peijaisissa häntä syötettiin ja juotettiin ja vielä matkalle -evästettiin. Saamansa vaatteet käytti pesijä saunan löylyssä ja sitten -"nosti", punnitsi ne puntarilla katsomatta, paljonko ne painoivat. -Päälle pantaessa piti vielä sylkäistä. Sitten ei kalma tarttunut. - -Talon vanhimmalle, isännälle tai emännälle, kun se kuoli, piti -peijaisiin teurastaa lehmä, lammas ei riittänyt. Jos sen jätti -tekemättä, kävi vainaja ottamassa omansa, surmasi lehmän, joskus -useampiakin. Niinpä oli heitetty lehmä teurastamatta eräässä -talossa, kun äijä oli kuollut. Mutta silloin rupesi talon karja -kuolemaan sukupuuttoon. Oli siitä lehmä teurastettu ja viety sen pää -kirkkomaalle, haudalle, jotta "syö nyt tuo!" Toisessa talossa taas oli -samanlaisessa tapauksessa sairastava lehmä vedetty navetan kynnyksen -luo ja kynnyksellä hakattu kirveellä pää poikki ja pää säilytetty aitan -ylilaattialla. - -Kirkkotarhassa sitten lepäsivät "eesmenneet" vainajat -- jotka saivat -levätä. Sillä kaikki eivät saaneet levätä. Oli kerran pappi mennyt -"veisata hyräten" kirkon sivu: "Autuaat levosa lepäävät ja odottavat -Herran tulua". Siihen oli kirkkomaalta vastattu: - - "Ne lepää, jotka levosa ovat, - ne lentää, jotka lennosa ovat!" - - - - -Haltijoista. - - -Jo peijaisista puhuttaessa mainittiin, että kuolleet voivat tulla -kotiinsa kummittelemaan. Kuollut ei kyllä itse tule, "ei suinkaan se -ruumis pääse, mutta ne on kait manolaiset, jotka tulee". Itse kullakin -kuolijalla on hänen haltijansa, hyvällä on hyvät haltijat, pahalla -pahat. Hyvät haltijat eivät ole liikkeellä, pahojen haltijat vain -liikkuvat, ja ne ovat niitä _manolaisia_ eli _männingäisiä_, jotka -elävät kirkkomaalla "kuolleitten luijen joukosa". Sanotaan niitä myös -_kirkonväeksi, joutavaksi väeksi, joutaviksi ja tyhjiksi_, ja ne -ovat semmoisia pikkuisia eläviä. Niitä on kaikenlaisia: päättömiä, -käsipuolia, jalkapuolia, töppösiä, rukkipäitä ja jos jotakin. Ne -pitävät pikkuista puhetta keskenänsä ja sihisevät ja niiden läsnäolon -voi haistaakin. Niitä eivät tavallisesti muut näe kuin erityiset -"näkijät" ja vaivanalaiset ihmiset. Kirkossa ne jouluyönä 12 aikana -"ilmineeraa" ja pääsiäisaamuna ne voivat myös kirkossa pelehtiä. -Öisin ne ovat aina 12 aikaan liikkeellä, mutta jos ne muuhun aikaan -liikkuvat, niin joku heti kuolee, manolaiset ovat näet lähteneet sitä -noutamaan. Rauhassa pitää antaa kirkonväen olla. Hautausmaan ja kirkon -ohi kulettaessa on tervehdittävä: "Hyvää iltaa Herran temppelille! -Rauha eläville, lepo kuollehille!" Mutta jos ei niille anna rauhaa, -voi saada ne jälkeensä. Niinpä oli muuan renki, kun oli riihelle -menossa, lyönyt hautausmaan aitaan ja sanonut: "nouskaa, homenoukat, -riihelle!" Ja "homenoukat" olivat nousseetkin, tulleet riiheen ja -liikkuneet, jotta sihinä vain oli käynyt, ja yhdeksi pehkuksi olivat -riihen panneet. Kun renki oli heitä kiroillut, olivat sanoneet: "mitäs -herätit, kun et osaa laittaa pois?" Voivat ne joskus ilman syyttäkkin -lähteä seuraamaan, ketä kulloinkin. Pitää silloin teräaseella tehdä -risti jälkeensä, niin heittävät, taikka sanoa: "tphyi, eikö sull' oo -rauhaa? Palaa pois! Mitä sinä mua seuraat?" Jos taas tahtoo kirkonväen -"nostaa" jotakuta vaivaamaan, pitää kaivaa kirkkomaasta luita ja sanoa: -"seuratkaa näitä, eläjät". Mihin sitten ne luut vie, sinne "eläjät" -perässä menevät ja alkavat "möykätä". Paljon on vielä kertomuksia -tämmöisistä kirkonväen möykkäämään nostamisista. - -Haltijoita oli kaikkialla, maassa, metsässä, vedessä oli väkensä ja -haltijansa, huoneilla ja puillakin ja kaikilla hoitajansa. Uuteen -paikkaan muutettaessa asumaan, uhrattiin _maanhaltijalle_ joku neula -tai muuta ja sanottiin: "Terve maa, terve manto, terve maanhaltija, -terve minä!" Maanhaltijan lähettämiä tauteja lienevät olleet "maahiset". - -_Vedenhaltija_ on joskus nähty vesikareilla. Liinaluodolla lähellä -Sarvenkaria oli nähty se pitkissä valkeissa paidoissa, punaliiveissä ja -hameissa kivellä istumassa. Vedenhaltijan joukkoa oli _vedenväki_, joka -voitiin myös "nostaa päälle", taikka saatiin ilman nostamatakkin, jos -esim. varastettiin jotakin veteen hukkuneelta tai säikähdettiin veteen -pudotessa. Vedenväkiä oli varsin vaikea saada päältä pois, siihen eivät -kaikki tietäjätkään pystyneet. - -_Metsänhaltija_ on nähty milloin pitkänä miehenä, milloin taas naisena. -Santosen metsänhaltija on nainen, tunnettu nimeltä "Fruu Vaarastiina". -Entisaikaan olivat kalamiehet sen nähneet harmaissa hameissa, mustissa -röijyissä, mustapohjainen valkearistinen huivi päässä. Ja oli sanottu -kalamiehille metsästä: "Fruu Vaarastiina on tämän mettän haltija!" -Niemen metsänhaltija on taas aivan helmipukuun puettu "Helmi-fröökynä". -Sorron äijävainaa oli sen nähnyt Niemen mökin luona. Metsänhaltijan -alaisia ovat _metsänneidit_ ja _metsänväki_. Ne voivat myös lähettää -tauteja. "Mettännenät" esim. "mettänneiti puhaltaa". Ne voivat saada -ihmisiä ja karjaa "mettänpeittoon", kätketyksi ihan niin, ett'ei elävin -silmin etsimälläkään löydä, vaikka etsittävä voi olla ihan vieressä. -Kätkemäänsä ne puulastuilla syöttävät, lastut kun ovat niiden ruokana. -Kirkonkelloja soittamalla voidaan metsänväki nukuttaa niin, että -heittävät metsänpeittoon joutunutta suojelemasta. - -_Talonhaltijan_ sanotaan asuvan portaiden kynnyksen alla; siksi ei -kynnystä saa kuumalla vedellä pestä eikä muutenkaan pahoin pidellä. -Voi haltija myös asustaa uunin takana. Väliin on se nähty pikkuisena -"noppalakkisena" ukkona, väliin taas vähäisenä turkkipäällisenä akkana. -Se, joka ensin sytyttää tulen vasta tehtyyn uuniin, tulee sen huoneen -haltijaksi. Talonhaltija ei ole paha haltija, jos ei sitä pahasti -kohdella. Se hoitaa tulta ja huolehtii sen palamisesta. On kaunis -kertomus haltijan menettelystä pakolaisia kohtaan ison vihan aikana. -Olivat ihmiset paossa eräässä Ojakylän talossa -- vaiko Pakopirtin -rotkossa -- ja väsyneinä kaikin nukkuivat yöllä. Tuli, kallis tuli, oli -aivan sammumaisillaan liesirupussa. Silloin haltija tuli ja herätti -nukkuvan hoitajan: "voi, nouskaa ylös, tuli sammuu!" - -_Saunanhaltija_ on samoin nähty pikku ämmänä, turkkipäällisenä. -Semmoinen haltija oli esim. Vesan kalasaunassa Takarannalla ennen -ollut. Aina kun menee yöksi outoon kalasaunaan tai muuhun saunaan -taikka riiheenkin, on kysyttävä lupaa haltijalta. "Minä pyyvän -huoneenhaltijalta levähyksen sijaa", on sanottava, sitten saa rauhassa -levätä. - -_Kirkonhaltijaksi_, vanhimmaksi kirkonväen joukossa, tulee se, joka -on ensin haudattu kirkkomaahan, ja kellotapulin haltijaksi se, kelle -ensiksi on kelloilla soitettu. Hailuodon kirkkomaahan on ensiksi -haudattu Lauri-niminen mies; siksi kirkon nimi on Lauri ja Lauri on -kirkonhaltija ja Laurin kuva on ennen kirkossa ollut veistettynäkin, -semmoinen iso puinen miehenkuva, kirja kainalossa. Kelloilla on ensin -soitettu Kaijalle ja tapulin nimi on Kaija. - -_Puuta_ piti luotolainen älyllisenä, tuntevana oliona. Kun aijottiin -esim. kiskoa tuohta, hiveltiin koivun runkoa ja saneltiin: - - "Anna mulle ketes, - piä itte ihos!" - - - - -Tietäjiä. - - -Useita tietäjämiehiä on vielä vanhojen muistonkin aikana Luodossa -elänyt, monet niistä varsin taitavia ja mahtavia. Mutta vanhaan, -vanhaan aikaan oli ollut vielä mahtavampiakin, taitavampiakin. Vaan -nepä ne vanhan kansan vanhat tietomiehet ja velhot olivat käyneetkin -oppinsa saamassa aina Lapissa, kotalappalaisten luona, semmoisten, -jotka olivat maanneet "lovesa" ja olivat osanneet lentääkkin ja tehdä -vaikka mitä. ["Lovesa" olemisesta tiesi Luodon ukko: Noita ensin loihtee -sen näkymättömän hengen apulaisekseen. Se panee nukuksiin se noita, -unnuksissa se on kun se kulkee, peninkulmamääriä kerrassaan kulkeneet. -Niin ne on lovesa lentäneet auttamaan, kuka vain on pyytänyt.] Kovasti -olivat lapinnoidat koetelleet oppilastaan; tulessa makuuttaneet, -käärmettä syöttäneet ja kaikenlaisilla pelotuksilla hirvitelleet. -Lopuksi olivat oppilaansa kanssa lentää kaahanneet ilman halki, -miten vain oppilas halunnut; "vareksen lennon laiila tai meton -lennon lailla taikka niinkun ajatus". Mutta mahtavina tietäjinä -olivat opin kävijät sitten tulleetkin takaisin, viisaampina kuin muut -kotipuolen tietomiehet. Olivat parantaneet, vaikka mitä tauteja, -lähettäneet kipuja, matoja, metsänpetoja ja väkeä nostaneet sekä -sinkautelleet kamalia nuoliansa, milloin varkaan kimppuun, milloin -kostoksi jotakuta henkilöä vaivaamaan. ["Noidannuoli on kirkkaan kuparin -värinen ja kuin miehen peukalo. Se tuli ve'en päällystää ja kivikkoa -niin että tiirot kävi ja halot nakkeli menemään kerrassaan." -- -Toiset taas tietävät, jotta noidannuoli kulkee tuulispäässä "semmosta -houskataa", jotta on paras poiketa syrjään sen tieltä.] - -Vaan olivat ne viimeaikojenkin kotona oppineet tietäjät -- sanottiin -heitä myös myrrysmiehiksi ja loihtijoiksi, joskus velhoiksi, noidiksi, -jopa puoskijoiksi ja poppamiehiksi -- aina jotakin osanneet, yksi yhtä, -toinen toista, kuka enemmän, kuka vähemmän. Muutamat heistä olivat jo -syntymästään saakka aijotut tietäjiksi: olivat hammas suussa tulleet -maailmaan. Ja oli heillä taikapussissaan ollut kaikenlaisia voimallisia -välikappaleita: kuivattua päästäistä ja pääskysen poikaa, tuulenpesää, -kitkanpuuta, puunliikaa, siankärsää, puhumattakaan semmoisista -voimavälineistä kuin ovat madonpäät, -kedet ja -rasvat. Vahvimmat -tietäjät olivat madonlihaa, "kankaan kapahaukia", nauttineetkin -luontoaan nostaakseen. Olipa sanottu joillakuilla tietäjillä olleen -_musta raamattukin_, "jota tohtorit ja papitkin lukee". Siinä kuului -olleen kaikki asiat, joita myrrysmiehet tarvitsivat tietää. Mutta -kirja oli salassa säilytettävä, sillä se oli kielletty "kristinuskon -tähen, kun Lutheeruksen oppi tuli". Taitoaan eivät kernaasti muille -opettaneet. Jos jonkun voimaluvun joskus opettivat, tapahtui se -saunanlavoilla. Istuttiin kahdenkesken lavoilla pitäen hampaissa -punaista lankaa, toinen toisesta, toinen toisesta päästä. Siinä sitten -tietäjä oppiaan saneli. - -Vanhimpia nykyisten vanhojen muistamia tietäjiä oli _Raskin Sipo_, -"Sippalais-aijä", isokokoinen Ojakylän ukko, kuollut jo noin 70-80 -vuotta takaperin vanhana vaarina. Muistelevat äijän olleen entisiä -sotamiehiä. Hän oli ollut taitava tietäjä, parantanut "vaikka mitä". -Lukotkin oli ilman avainta auki räväyttänyt. Olikin ollut tapana -sanoa: "kun tuo Sippalais-äijä kuolee, kuka ne pikku tauvit sitten -puoskii". Isältään oli äijä tietäjätaitonsa perinyt. Yksinään oli -hän elänyt pikku mökissä, "lakeispirtissä" Kaupin talon luona, lehmä -ja koira ollut kotieläiminä. Joskus oli vaari ollut kotoa viikonkin -poissa ja siksi ajaksi vain laittanut lehmälleen vesisaavin eteen sekä -ison korin heiniä, jotta ei nälkään olisi kuollut. Koiraansa oli äijä -kerran jouluna ruokkinut niin vahvasti, että se oli halennut. Vanhoilla -päivillään oli vaari elänyt kyläläisten armopaloilla. - -Samanaikainen vanhan kansan tietäjä oli ollut _Haara-Pekka_ eli -"Haara-vainaja". Kujalan nurkalla, Rautiolla oli hänellä ollut -pikkuinen "uunipirtti", peltotilkku ympärillä. Pienoinen, hoikka, -mustanvihakka, köykkyrä miehenruhjo oli Pekka ollut, harvasanainen, -myrrysluontoinen miehekseen, jolle "henget ja veri kuuliaiset oli". -Kulkiessaan oli äijä aina vähän mutissut loihtujaan. Puusahralla oli -hän peltoaan kynnellyt, ja kun sahra oli kulunut loppuun, oli jättänyt -peltonsa ketoon. [Haara-Pekka lienee ollut viimeinen puusahralla kyntäjä -Hailuodossa.] "Tietäjöimisellä" oli äijä hankkinut lisätuloja sekä -pyytänyt Salmesta kaloja. Saunassa oli Pekka parannellut sairaitaan, -lyönyt löylyä, kylvetellyt ja lukenut loihtujaan. Veren oli hän saanut -pysähtymään, vaikka olisi jalka ollut poikki taikka käsi. Oli vain -sylkäissyt kolmasti ja tuikeasti manannut: - - "Seiso sinä, veri, niinkuin seinä, - niinkuin Pileaamin aasi! - Vaikko oot siitä, - josa korppi korvettiin, - musta lintu murhattiin - ja pahat peot parjattiin?" - -Sen päälle kun vielä oli sylkäissyt, niin veri paikalla pysähtynyt, -vaikka vasta suihkuna päin silmiä "triiskannut". Kirkon väki oli ollut -Pekan vallassa, mieltänsä myöten hän oli saanut sen nousemaan ja -poistumaan. Samoin metsän- ja vedenväen. - -Pekan emäntä, "Raution muori", oli ollut iso muori, pelkäämätön -ruumisten pesijä, johon ei konsana kalma tarttunut. Hätätilassa, -milloin ei Pekka sattunut kotona olemaan, oli muori auttanut avun -hakijoita, etsinyt Pekan taikapussin ja "loihtenut". -- Kerran -pyhänä "kirkonaikana", kun muori oli uunin edessä lihavelliä keittää -tuhraillut, oli itse vihtahousu tullut sisään, kysynyt: "misä Pekka -on?'" Muori, joka oli tuntenut tulijan, kun sillä ollut toinen jalka -kuin hevosenkavio, vaikka muuten oli ollutkin ihmisen haamun näköinen, -joskin 'ryökäleenlainen', oli tiuskaissut: "et Pekkaa saa, Pekka on -Herran temppelisä!" Ja vihtahousu oli mennyt keinoonsa. - -Vanhana oli Haara-Pekka tullut umpisokeaksi. Sokeana oli hän kulkenut -"jalan tarkalla" ulkonakin ja keppiä yhtenään heiluttanut edessään -puolelta toiselle. Hän oli siten ajanut "piruja" pois ympäriltään. Oli -näet saanut kirkonväen päälleen, kun oli mennyt suurempiin töihin, kuin -mitä oli kyennyt vastaamaan. Mutta ei ollut Pekalla enää voimaa saada -niitä pois. - -Kolmas tiejäjä oli _Nilkku-suutari_, Taskinen nimeltään, joka mistä -lie Kellosta tullut, taitava rukkien sorvaaja ja hyvä suutari, eleli -mökissä Askerin luona ja kuoli noin 50 vuotta takaperin 70-vuorisena -ukkona. Kooltaan oli Nilkku-suutari iso, laihankälppä mies, joka -keppi kädessä kulkea nilkutti, ja "ämmä sillä oli pikkuinen kuin -kottarainen". Ihmisiä ja eläimiä äijä paranteli, käytiin äijän -luona apua hakemassa, ja vietiin häntä taloihinkin apua antamaan. -Metsän ja kedon kasveista oli hän keittänyt lääkettä rautakattilassa -rautakepillä hämmennellen. Erääseen lääkkeeseen oli hän käyttänyt -yhdeksänlaista ainetta: muurahaismätästä, männynkerkkiä, kuusenkerkkiä -ja -käpyjä, kanervia, kuolleenkouria, vaivasenvarpuja, pihlajan-, -koivun- ja lepänlehtiä. Sakeaksi, väkevänhajuiseksi velliksi oli äijä -sen keittänyt, sillä sairaan päätä saunassa valellut, siihen vihtaa -kastanut, kylvettänyt sairasta, purrut hammasta, karjahdellut ja -loihtinut: - - "Maanuuhi, mettänneiti, - kukas sinun on tähän käskenyt - ristittyä rikkoon, kastettua kalvaan? - Mene Hiisi helevettihin, - Paha mailles pakene! - Jos oot maasta tahi merestä tahi mettästä, - ota Hiijestä hyvä hevonen, - helevetistä valittu varsa, - aja sillä yli yheksän meren, - yli puolen kymmenettä - yli vuorten, tunturien! - Mene Lapin laajahan kylähän, - kolomikantahan kovahan, - tunturien korkeimmalle kukkulalle! - Siell' on muutkin murhamiehet, - ikuiset pahantekijät. - Mene sinne merenhauvin hartioille, - vaalaan hartiolle, - sill' on leveä niska, - paljon lihanpintaa, rasvaa! - Siell' on hyvät vuotehet, - lempeät leposijasi, - siell' on hyvä ollakses, - ja kaunis kaikahellakses." - -Rämeen Matti, joka eli "Rämmeen tolopasa" maantien vieressä, Kaupin -talon luona, oli tietäjä hänkin, kuollut nelisenkymmentä vuotta -takaperin ikämiehenä. Äijä oli ollut "Puttailta" syntyisin, taitava -muurari, lujien uunien tekijä. Hyvänlainen myrrysukko oli Mattikin -ollut, kykkyräniskainen pienoinen ukko. Hän paranteli etupäässä -eläimiä, mutta myös ihmistenkin vikoja kylvetteli. Saunanlöylyssä kun -kylvetteli, niin kirveen asetti saunankiukaalle löylyä lyötäessä. -"Kuhluloihin" ajettuneen hevosen oli Matti kerran talvella parantanut -nuorilla pajunvesoilla ja kylmällä vedellä hautomalla. - -Nuorempia tietäjiä oli _Pikku-Kauppi_, jota myös sanottiin _Kaupin -ukoksi_ ja _Vanhaksi Kaupiksi_. Hän asui mökissä Väntelän luona, -elellen etupäässä kalanpyynnillä. Oli hiljainen, siivo "lukumies, -enempi pyhyyttä rakastava". Taitoaan ei hän koskaan käyttänyt pahan -tekemiseen, eikä mielellään ryhtynyt hyväänkään apuaan antamaan. Piti -näet sitä vähän "epäjumalanpalveluksena ja synnintekona". Kertoi muuan -ukko poikasena pyytäneensä Kauppia opettamaan hänelle taitoaan, mutta -Kauppi sanonut: "vooi, poika, et sinä semmosia tarvitte, enkä niit' ois -tarvinnut minäkään. Mutta mihinkäpäs tästä menee enää." Kaikki toimensa -ja parantamisensa oli Kauppi tehnyt "Jumalan sanan kautta", ja "se teki -niistä rukouksen". Varkaan oli hän pannut tuomaan tavaran takaisin, -kylvettänyt painajaisista, parantanut tauteja, joita eivät kaupungin -lääkärit voineet parantaa, päästänyt lehmiä metsänpeitosta. Paljon oli -hänelle tuotu "siukkoja". - -Mutta kirkkoherra ei pitänyt Kauppi-ukon tietäjöimisestä. Jopa kerran -hänelle kinkereillä antoi ankarat nuhteet "puoskaroimisistaan". Eihän -Kauppi, kun kuunteli vain. Mutta sitten tapahtui, että kirkkoherran -pikku lapsi tuli kipeäksi, sai painajaisen ja huusi yötä päivää. Ei -saatu apua lääkäreiltä, ei mistään. Jo ehdotti palvelija ja rouvakin, -että kutsuttaisiin Kauppi. Ei kirkkoherra antanut. Vaan viimein, kun ei -apua mistään ollut, rouva pani kutsumaan, mutta Kauppi sanoi: "en lähe, -jos ei kirkkoherra tiiä". Sanottiin kirkkoherralle, ja taas Kauppia -kutsumaan. "En lähe, jos ei kirkkoherra kutsu", sanoi Kauppi taas. -Täytyi mennä sanomaan, jotta kirkkoherrakin kutsuu. "En lähe, jos ei -ole viinaa." Sitäkin täytyi viedä. No, sitten Kauppi viimein meni -- -yöllä, vietiin kamariin, jossa lapsi kehdossa makasi ja huusi. Kauppi -ei muuta, kun meni lapsen luo, katsoi häneen ja huippasi nenäliinallaan -ja meni pois. Ja siitä hetkestä läksi painajainen lapsesta. - -Vanhana miehenä kuoli Pikku-Kauppi Töyrän talon saunaan. Oli yksinään -muiden jälkeen mennyt kylpemään, ja aamulla kuolleena saunan lavolta -löydettiin. Sinne oli äijä väsähtänyt. Siitä on jo noin 30 vuotta. - -Samanaikainen tietäjä kuin Kauppi oli _Ilves-Heikkikin_, puuastiain -veistäjä ja piiskurin viran toimittaja, sekä kylän jykevin sahuri, kun -tukkeja "krenkuilla" laudoiksi ja lankuiksi sahattiin. Kanto-Jaakon -kanssa olivat 50-60 vuotta takaperin Luodon ainoat sahurit. Vaikka -olivat jo vanhoja, eivät nuoremmat niiden rinnalle kyenneet. Pienoinen, -mutta jäntevä ja hartiakas mies oli Heikki ja "raakaluontonen" -(pelkäämätön) sekä sopusa mies, mutta arsti ja kirkas, kun "vähänkin -niin meni". Rantsilasta oli Heikki kotoisin, tuli rengiksi Luotoon ja -pääsi suuren talon vävyksi. [Tytön veljet kyllä olivat olleet naimista -vastaan, jotta "mitä sinä manterelaisesta otat?" Mutta äiti sanonut: -"Ota pois, Kaisu, kun vain saat: suutari, kraatari, muurari, maalari ja -muuten hyvänlaatunen".] Jo perintönä hänellä ehkä oli taikamahti, jota -sitten vielä lisäsi, kun parina kesänä kävi työmiehenä Lapissa, aina -Inarin ja Utsjoen kotalappalaisten luona. - -Kaikenlaisia taikoja teki Heikki. Hän kylvetteli taikavastallaan -painajaisista, kohtauksista, poisti monet tartunnat ja syötökset sekä -"maan vihastumiset", paransi hampaan pakotukset, madon panemat ja monet -muut viat ihmisistä ja eläimistä. Mutta jos hän keneen "tuskausi", -tapatti hän taudilla sen karjaa taikka nosti madon hänen päälleen -taikka lähetti kirkonväkeä tai metsän- tai vedenväkeä häntä vaivaamaan -taikka painajaisella ahdisteli. Kerran oli Heikki suuttunut pappiin, -kun se suorittamattomista päivätöistä oli lähettänyt nimismiehen hänen -luokseen. Heikki manannut: "se vie kuoleeki hevonen ainaki!" Parin -päivän perästä hevonen tullutkin raivoon, hyppinyt, potkinut ja viimein -siihen paikkaan kuollut. - -Rämeen Matin kanssa oli Ilves-Heikki kerran metsänväkeä nostattanut -erään rahojen varkaan päälle. Metsässä olivat petäjänkannon -pihlajaisella, koivuisella ja pajuisella vanteella vyöttäneet ja ne -vanteet koivukiiloilla lujittaneet. Sitten kerran päivässä olivat -käyneet kiiloja tiukkaamassa, ja olipas viimein jo "väki" rahojen -kätkijän lennättänyt sängystä laattialle. - -Vähempiä tietäjiä oli ollut _Paakko-Teemu_, kylvettelijä ja tautien -pesijä. Teemu oli ollut sukkelasanainen mies, jolla mökissään oli -"uusi puoli" ja "vanha puoli" eli turpasmökki ja hirsiröttelö. Pirtin -porstuan "lukkona" oli Teemulla ollut ampiaispesä. Siivosti kulkevalle -vieraalle eivät ampiaiset olleet vihaisia, mutta jos ei siivosti -kulkenut, olivat ne pian kimppuun käyneet. - -Sitten oli ollut _Muuvin-Tiina_, joka oli osannut matojakin nostattaa, -_Varvarin Liisa_, joka siankärsällä oli "maahisia painellut", -"röhelennäisiä" pessyt, paiseita parannellut ja lehmiä metsänpeittoon -laitellut, sekä _Pertaan muori_, joka vieläkin elää ja venymälankoja -kolmivärisestä villalangasta solmielee yhdeksiin solmuihin yhdellä -vetämällä. - -Mutta melkein jokainen ihminen sitä osasi tarpeen tullen aina vähäisen -loihtia ja taikoja tehdä, noin kotitarpeiksi. Metsään lähtiessä -sanottiin: - - "Peitä maa matos, - penner pienet rikkasi" - -Sitten ei mato näyttäytynyt. Jos tämä unehtui sanomatta ja mato -nähtiin, "hävästiin" se niin, jotta sen täytyi pysähtyä: - - "Seiso sinä, helevetin hevonen, - tuli eesä, toinen takana!" - -Ampiainen ei pistänyt, kun sanottiin: - - "Pistä piikkis pihhaan, - älä ihmisen lihhaan!" - -Kuolleita raatoja, luita t.m.s. katseltaessa ja käsiteltäessä piti -poistaa kalma: - - "Tphyi, kalama, tartu puihin ja kiviin, - älä minnuun!" - -Kun "pahasilimäinen", pelättävä ihminen kävi talossa, niin viskattiin -hänen jälkeensä tulista tuhkaa ja sanottiin: - - "Pahas eellä, hyväs jälisä, - käy itte keskivälisä!" - -Sitten vedettiin vielä risti ikkunain ja ovien eteen. - -Jos maitoa annettiin vieraalle, pantiin siihen pikku tilkkanen vettä -taikka kipene suolaa, ettei karjanonni menisi mukana. "Ei veljellekään -maitoa ilman ve'että annettu." - -Tuhkaa kun otettiin liedestä pois, pantiin astiasta sitä jälleen vähän -takaisin lieteen, jotta oli alku uudelle tuhkalle. - -Jos tapasi jonkun jotakin varastamasta ja karjaisi: - - "Työnsä työlle yllyttäköön, - enemmän yöllä kun päivällä!" - -täytyi sen henkilön aina varastaa. - -Vasta poikineelle lehmälle ensimäistä heinävihkoa antaessaan sanoi -emäntä: - - "Syö suen suulla, - haukkaa karhun hampahilla, - pure Lemmon leukaluilla! - Jos sinä hyvin syöt, - niin minä paremmin annan!" - -Toisillekin lehmille antoi emäntä samalla kertaa heinätukon -"varpaisiksi" ja sanoi sille lehmälle, joka oli ensiksi poikiva: "sun -vuoros nyt!" - -Muutamat emännät osasivat _Paran_ synnyttää. Jossakin yksinäisessä -huoneessa, esim. saunassa, he kaikessa salaisuudessa värttänästä, -keträvarresta, puurohärkkimestä ja kapalovyöstä sen pohtimessa -soudatellen synnyttivät, sanellen: - - "Synny Para, synny Para, - ei ole ketään näkemäsä, ei kuulemasa, - saat puolen hengestäni ja sielustani!" - -Siitä Para syntyi, harakan näköiseksi linnuksi muodostui ja kysyi: -"mitä mä kannan?" -- "Kanna voita ja fiilin päällistä!" emäntä käski. -Pirtissä uunin alla sitten Para piti asuntoa, emäntä sitä sinne ruokki, -ja Para kantoi palkaksi emännälle voita ja kirnuun kermaa. Ja talo -rikastui. Mutta paholaisella oli sitten puoli emännän sielua vallassaan. - -Samoin taas isännät voivat "synnyttää" Tontun, joka toisien pelloilta, -peninkulmienkin päästä voi kantaa kuhilaita isäntänsä riiheen. Tontulle -laittoi isäntä riiheen "hyvät evväät". Niitä se yöllä sitten söi, kun -oli kuormineen saapunut, kuljettuaan joskus aina "yheksän peninkulmaa -ja yheksän myttyä seljäsä". - - - - -Kansan lääkintätaito. - - -Eipä ennen sairastettaessa kaupungin tohtoreita kaivattu. Oman saaren -tietäjät ne monet taudit parantelivat, omat kotoiset konstit kyllä -useasti auttoivat, omilla kotoisilla lääkkeillä, neuvoilla ja tiedoilla -tultiin toimeen. Ja elettiin vain kyllä ennenkin, jopa vanhoiksi -elettiinkin. Eikä niin usein sairastettu, kuin nyt. - -_Veren juoksu_, haavan sattuessa, tyrehytettiin sanalla. Mutta jos ei -paikalle sattunut pätevää sulkijaa, painettiin haavaa hopearahalla -taikka tukettiin sitä "nurmennutturalla" eli "ämmäntussulla" tai -taulalla. Haavaa sitten parannettiin poltetulla alunalla, viinalla, -suolattomalla ropalla, tupakinlehdillä. Toiset keittivät ihrasta, -pihkasta ja virtsasta "ploosterin" haavalle, toiset keittivät lääkettä -"suvikuntasista" vesoista. Muutamat käyttivät palsamenrungosta -liuvotettua lääkettä, ja niityllä otettiin heinäsirkka kiinni ja -annettiin sen suustaan tirskauttaa haavaan ruskeaa nestettään. -Haavallisena kylpemään mentäessä loihdittiin: - - "Löyly kulta, lämmin kulta, - tule haavoihini hauteheksi, - kipiöihini paranteheksi!" - -_Loukkaus_, mikä oli tullut esim. peukaloon, jotta oli mustanpuhuva, -parannettiin "loukkausviinalla", jota tietäjät loihtien tekivät. Kun -oli viinalla voideltu, pantiin vielä siihen ihraa ja karvaisella -lampaannahalla käärittiin. Jos loukkaus oli puun satuttama, niin piti -siitä ottaa pois "puun vihat": paineltiin kylmässä vedessä kastelluilla -lastuilla ja loihdittiin. - -_Ajos_ oli alussa punainen, "mutta siihen tuli pian pään paikka". Sitä -paineltiin kolme kertaa raudalla, esim. semmoisella avaimella, jonka -tekijää ei tiedetty, ja sanottiin: - - "Tphyi, jos sinä kasvat, - niin kasva Turun tuomiokirkon kokoiseksi, - jos et kasva, niin painu maahan!" - -_Paleltuneesta_ otettiin ensin pois "kylymän vihat", sitten keitettiin -männynpihkasta ja virtsasta voide ja hakattiin ohut tuohi tai -petäjänkuorilevy puukon kärellä "sen tuhannen seulaksi", siihen -siveltiin voidetta ja pantiin paleltuneelle. - -_Palaneesta_ ottivat loihtijat "tulenvihat" pois ja voitelivat sitä -sorkkarasvalla, jota oli eläinten sorkista uunissa "räyvytetty". -Käytettiin myös kermaa ja sokeria sekä "liintöljyä". - -_Kengänhieromaan_ pyyhittiin tervaa ja paistettiin "valakiapaisteella" -ja pantiin paperia päälle. Poltettiin myös kenkärajaa ja sitä tuhkaa -tervaan tuhrittiin. - -_Klihtuunit_, känsät jaloissa, tervattiin ja tulen loisteessa -kuumennettiin. - -_Madon panemaan_ käytettiin väkevää portaanpäämultaa, johon monasti -vettä oli heitetty. Pantiin myös pahkakuppiin kuparia, hopeaa ja -suoloja veteen ja kierrettiin ja pestiin kipeää kohtaa. - -_Maahisia_ oli _lento- ja tulimaahinen_. Lentomaahinen tarttui -niittymaiden ruostevesistä jalkoihin ja nousi ylemmäksikin. "Sitä -oli ylön paljo seurakunnan keskuuvesa". Siihen käytettiin tervaa ja -pikiöljyä sekä poroa ja hoideltiin tulen paisteessa. Voideltiin myös -ammoniakilla, tärpätillä ja piiköljyllä. Tulimaahinen tarttui liedestä -useasti lapsiin, mutta voi esiintyä myös aikuisissakin. Sitä pestiin -vedellä ja vesi vietiin yhdeksän varaseipään juureen. Paineltiin myös -turpailla, joita varaseipäiden juurista veitsellä leikattiin, ja taas -pantiin paikoilleen. Jotkut painelivat siankärsällä. - -_Ruusuksi_ sanottiin sitä, kun "tulimaahinen ampui pään puoleen". -Siihen tehtiin lääke, jossa oli yhdeksänsistä ainetta: roppavoita, -tulikiveä, nasinanmarjoja, katajanmarjoja, tupakkia, ruutia, alunaa, -merihiiltä eli "vahingonvalakian hiiltä" ja tervaa. Pestiin sitä -myös "ruusuve'eliä", jota oli laskettu 9 kertaa saunankiukaan läpi ja -pantiin päälle "ruusutukko", jossa oli hamppua, tervaa, liitua ja -tiilikivenjauhoa 9 kertaisesti. - -_Koi_ oli joskus sormea syömässä. Silloin tehtiin "kointukko" -eläimen emätinkalvosta tai rakosta ja sen sisään pantiin viinaa ja -nasinanmarjoja. Jotkut pistivät koisormensa kiehuvaan veteen. "Piti -röhki tupata". - -_Syyhy_ voi tarttua toisesta ihmisestä, taikka metsästä ja useasti myös -saunasta, jos ei oltu varoillaan. Pitikin, kun vieraaseen saunaan meni -kylpemään, ottaa 3 vihdan lehteä lavoilta ja viskata laattiaan ja vetää -risti istumakohdalleen. Toiset vielä sylkäsivät lavolle ja sanoivat: - - "Tphyi, pois p--a altani, istun päälles!" - -Syyhyyn keitettiin voidetta "lehemänkengäsä", kynnessä, 9:stä -aineesta: roppavoita, ruutia, lampaan papanoita, katajanmarjoja, -tulikiveä, veneenvoidetta [tervaa ei saanut sanoa tervaksi, vaan -veneenvoiteeksi], tupakkaa, alunaa ja viinaa. Sanottiinkin: -"yheksänlaista kuin syyhynvoiteesa". Saunanlöylyssä sitten syyhyä -voideltiin. - -_Rohtumia_ voideltiin sorkkarasvalla sekä kermalla. Tulesta tulleita -rohtumia, "tulirakkoja",paineltiin tuhkalla. Otettiin kolme kertaa -liedestä tuhkaa, joka kerta eri kohdasta, ja kastettiin veteen, -painettiin rohtunutta ja pantiin tuhka paikoilleen. Kastettiin myös -uuninluuta, kun uunia päästiin luutimasta, vesiastiaan ja sillä vedellä -rohtunutta valeltiin kolme kertaa, välillä aina ilmaa kaapaisten -sanottiin: - - "Jos sin' oot tuulesta, - mene tuuleen!" - -Sitten: - - "Jos sin' oot ve'estä, - mene vetteen!" - -ja: - - "Jos sin' oot maasta, - mene maahan!" - -_Savipuolia_ parannettiin siten, että neulankärellä vetäistiin siihen -"viisloppinen" yhdellä vetämällä, ja viimeisestä sorkasta vedettiin -pitkin ruumista alas saakka ja neula heitettiin menemään. - -_Plaattoja_ eli _överfläkkejä_, kesakoita, pestiin sammakonkudulla. - -_Syylät_ ajettiin pois näin: tehtiin kolmesta lastusta, lepän-, koivun- -ja haavanlastusta tuli ja siinä visapääpuukkoa lämmitettiin. Pestiin -kolmasti syyliä vedellä ja sanottiin: - - "Jos sin' oot maasta, - niin mene maahan! - Jos oot ve'estä, - mene veteen! - Jos oot kuumasta ve'estä, - mene tuohon nuotioon!" - -Sitten pantiin roppavoita päälle ja sillä kuumennetulla puukolla -hangattiin. Sitten taas pestiin ja voideltiin, tehtiin se kolme kertaa. - -_Liika_ oli ihon värinen kuhlu, joka liikkui nahan alla silmälaudoissa -tai muuallakin ihossa. Sitä paineltiin visapäällä puukolla taikka puun -kylestä leikatulla mallukalla, "puunliialla". Puunliikaa lämmitettiin -ja sillä hierottiin kuun 3:na ensimäisenä torstaina. - -_Kissannäppyä_ eli näärännäppyä, mikä oli silmäluomeen tullut, -pyyhittiin kissanhännän nokalla, johon oli sylkäisty. - -_Rikka_ jos meni silmään, otettiin pois nuolemalla, taikka oltiin -hengittämättä, puristettiin toisella kädellä nenästä, toisella -kohotettiin silmälautaa, jolloin rikka tuli itsestään pois. - -_Siikanen_ jos menee silmään riihellä, niin syöpi se itsensä sisään ja -tulee jostakin toisesta paikasta pois. - -_Silmäpaskoon_ käytettiin "tissimaitua". Sitä piti saada semmoiselta -ihmiseltä, joka oli tehnyt jalkalapsen. - -_Hammasta_ kaiveltiin, jos sitä pakotti, "pyhän puun lastulla", jota -saatiin ostaa apteekista. Tehtiin myös "hammassuoloja". Saunankiukaan -päällä kahta kiveä kourasta kouraan vaihdeltiin ja niitä sitten -lavoilla suolain päällä hiottiin vastakkain ja suoloja pantiin -hampaankoloon. - -_Kynsien juuriin_ tulee "lihapistoja", jos pyhänä leikkelee kynsiänsä. -Leikatut kynsien palaset on pilkottava hienoiksi ja heitettävä uuniin, -ett'ei piru saisi niistä tehdä venettä. - -_Niveltyminen_ voi tapahtua kalvosessa tai nilkassa. Sitä hieroskeltiin -ja sitaistiin siihen "venymälanka". Venymälankaan tarvittiin kolme -eriväristä "hikilangan" [pesemätöntä villalankaa] palasta, johon -samalla vetämällä tehtiin 9 solmua. Tekijä istui sitä tehdessään -kynnyksellä -- voi istua vain tuolillakin -- vielä parempi, jos -semmoisella kynnyksellä, jonka ylitse oli vainajaa viety, ja selkänsä -takana teki solmut. Pertaan muori vielä luki luvut ja siunasi langat -polvillaan uunin edessä. Muori loihti: - - "Hiukahtu se Jeesuksella hevosen jalaka - sivulla sen sinisen sillan, - pääsä portaan punasen. - Tuli kolome kunniallista vaimoa: - Suoni-Liisa, Suurus-Marketta - ja Rakennus-Valapuri-vainaja." - -Myös niisiä tai vanhaa verkkoa, missä oli solmuja, käytettiin -venymälankana. - -_Kohtaus_ oli, "kun tuli oikein vilu ja tärisytti ja haukotutti ja teki -pään kipiäksi ja venytytti ja kaskotutti". Pantiin laattiaan selälleen -ja piekalla (leipälapio) mitattiin ristiin oikean käden sormista -vasemman jalan varpaisiin ja sitten päin vastoin. Kumpi puoli oli -lyhyempi, sitä venytettiin, ja taas mitattiin. Kolme kertaa piti mitata. - -_Pistos_ kun oli, niin siihen tehtiin "pistosvettä" siten, että vettä -kaadettiin 9 kertaa läpitse jostakin reijästä, esim. jakkaran istuimen -läpitse, ja juotiin sitä vettä. - -_Reväsin_ saattoi hartiat kipeiksi sekä sydänalan araksi. Siihen -tekivät tietäjät "reväsinviinaa". - -_Rouhaus_ oli selässä ja siihen tarvittiin madonnahka, joka pantiin -airokkaan nahan sisään ja sidottiin paljaalle iholle vyötäisille. - -_Pöhötys_ jos sattui ja "altisti henkiä", keitettiin kuorituista -katajanjuurista vettä ja juotiin. - -_Sisusvikoihin_ ja _vatsankouristuksiin_ keitettiin mustikoita -taikka johanneksenkukan keltaisia nuppuja maidossa. Nautittiin myös -"pursinkurttiviinaa" taikka vettä. [Pursi, eräs juolukannäköinen -väkevähajuinen kostean maan kasvi.] - -_Yskään_ keitettiin ja juotiin "kanervavettä" [kanerva, -suopursu], vatukanlehtiteetä, koivunpakkulavettä. - -_Kylmääntautiin_, vilutautiin keitettiin maidossa "seinäkeltoja", -joita vanhoissa seinissä kasvoi, ja juotiin sitä. Myös kahvin seassa -nautittiin etikkaa. - -_Keltataudin_ lääkkeeksi käytettiin maitoa, jossa oli keitetty -Johanneksen kukkia ja keltakukkia. Ellei se auttanut, keitettiin puuro, -johon ainekset, jauhot, suolat ja voi oli kerjätty 9:stä talosta. Sen -verran vain kerjättiin, jotta kaikki kerralla voitiin keittää ja taas -kaikki kerralla syödä. - -_Rupulia_, isoarokkoa sairastavaa paineltiin sikokarsinan pahnoilla. - -Lastenkin tauteihin ja hoitoon oli lääkkeensä ja neuvonsa. Jo heti, -kun lapsi oli syntynyt, varasivat lastenmuorit sen siunauksella -kolmiyhteisen jumalan nimeen ja panivat sekä lapsen kapalokseen että -äidin päänpieluksiin kirjanlehtiä. Toiset tekivät varoja jo myös -"hammasmatua" vastaan: painelivat lapsukaisen hampaattomia ikeniä -kovasimella, millä teräkaluja hiottiin. Sitten kun lasta kylvetettiin, -piti hänelle erittäin pirauttaa kolmasti pikku tilkkanen "osalöylyä", -jotta ei lasta "umpilöylyssä" kylvetetty, muiden löylyssä pelkästään. -Lapsen pesuveteen "krapattiin" kultaa, hopeaa ja vaskea. Ja pesuvesi -vietiin pihalle aina samaan paikkaan, semmoiseen, mihin ei oltu ruumiin -pesuvesiä kaadettu. - -_Sampailla_ kun lapsi oli elikkä oli _troskisuu_ hänellä, niin -annettiin "troskimaitua". Oli tuotu Oulusta Salmen suusta "troskeja", -näkinkenkiä; niitä "krapattiin" maitoon ja annettiin lapselle. - -Kun suu oli _nahaton_, pantiin sammakko suuhun. - -_Harjaksia_ tuli lapseen, jos äiti "valtavana", raskaana ollessaan -oli pieksänyt sikoja, tuli oikein karjunharjaksia, kovia piikkejä, -jotta lapsi niiden takia kovasti huusi. Tehtiin nisujauhotaikina ja -vähän siirappia pantiin sekaan ja sitä hierottiin lapsen selkään -kiertiäisiksi. Sitten paineltiin vaatteella ja "harjakset" tarttuivat -siihen. - -_Napa_ kävi joskus visvomaan, kun nuora oli leikattu. Silloin äiti -kasteli alunaa suussaan ja pyyhki sillä kipeää kohtaa. Jos napa oli -iso, niin pantiin nasinanmarjoja "kretaan" ja sillä voideltiin. - -Kun lapselle ilmestyi ensimäinen _hammas_, "pieksettiin" lasta niin, -että se kävi itkemään. Siitä ei lapsi enää toisia hampaita saadessaan -ollut kipeä. - -_Hammas_ kun lähti suusta, viskattiin se uunille ja sanottiin: - - "Ota lukki luinen hammas, - anna rau-rautanen sijaan!" - -_Korvat_ kun vuosivat, pantiin niihin rintamaitoa taikka jäniksenvettä. - -_Eltta_ oli lapsessa, kun se oli "väiväröinen, jotta kitui". -Silloin sidottiin hänelle kaulaan "elttapussi". Se tehtiin -punaisesta vaatteesta pikku pussuinen ja sen sisään 9:nlaista -ainetta; pirunpihkaa, kamvärttiä, lukin verkkoa ja elävä hämähäkki -navetankatosta, tulikiveä, mettiäistä, nasinanmarjoja, nokea -saunankatosta ja löökiä. Mustalla nauhalla sidottiin pussi lapsen -kaulaan. - -_Puristustauti_ jos ilmeni lapseen, poltettiin lapsen paita kodassa -padan alla. - -_Painajainen_ ilmestyi useasti jo lapsiinkin "huuattajana". Painajainen -oli semmoinen painava, joka tuli monenlaisista pelästyksistä, taikka -oli taas joku paha ihminen sen lähettänyt, taikka voivat pahat -kuolleet, ja hyvätkin, jos niitä oli pahoin kohdeltu, esiintyä -painajaisena. "Semmoset hurmahenget, kirouksen alla olevat henget lepää -päällä. Ja kun on semmonen ilikiä ihiminen, jolla on paha haltia, niin -se kun kattoo lasta, niin se tarttuu." Jos lapsella oli painajainen, -vedettiin sen ylle kapaloksen päälle isän housut ja pantiin lapsi -vasempaan kainaloon makaamaan. Keitettiin vielä kuparikattilassa vettä, -johon raaputettiin kultaa, hopeaa ja vaskea, ja vedellä pestiin lapsi. -Lopuksi lapsen vuode "tulitettiin". Tehtiin tuli pankolle ja sen -päällä tilavaatteita liikuteltiin ja kätkyt kierrettiin tulella. -- -Painajaista myös loihtimalla ajettiin pois: - - "Kenen oot asiamies, - niin mee isäntäs iltaselle, - emäntäs einehelle, - pahas eillä, hyväs jälisä, - käy itte keskivälisä! - Keuhkonsa kiertyköön, - maksansa maatukoon, - suusta ulos, sieramista sisään, - yheksän kertaa päänsä ympäri." - -Sitten "karehuttiin" ja paukautettiin jollakin aseella oveen. - -Eläinten tauteja oli myös varsin useita. - -_Köhä_ oli tavallisin hevosen tauti. Sitä hoideltiin "kulumuilla", -tallin ylisiltä kerätyillä heinänsiemenillä ja -varisteilla, myös -viinalla sekä ohrilla, joita kiehutettiin vedessä ja säkissä -ripustettiin hevosen päähän. - -_Nori_ oli joskus hevosessa nostaen kuhmuja. Ilves-Heikki oli parantanut -norin vetämällä linnun jouhiansoja kuhmujen läpi niin, että märkä pääsi -pois vuotamaan, sitten vedellä hautomalla. - -_Letty_ oli paha tauti, eläin heittäytyi maahan ja vyörytteli ja -helposti kuolikin. Lääkkeeksi annettiin väkevää kahvia taikka -suolavettä ja suolamaitoa, joskus ampiaiskennoa ja kivihiiltä. Kauvan -kestävään "pitkään lettyyn" tehtiin yhdeksänlainen lääke: poltettuja -hampunrohtimia, pääskysenpesää, käärmeen kettä, kahvia, viinaa, -nasinanmarjoja, maitoa, virtsaa ja pirunpihkaa. - -_Umpitauti_ eli umpiletty, vesiumpi, voitiin paraiten parantaa, kun -noudettiin "pappilan trekoolista päärseliruohoja", joita vedessä -keitettiin ja juotettiin. - -_Ampumatauti_ oli kaikkein pahin. Siihen useasti kuolikin paikalla ja -"paljehtui" kovasti ja sydämen puoli oli musta kuin kuolleella verellä. -"Se oli nuoli, joka ampui syämen kautta." Siihen ei tiedetty mitään -muuta kuin "ommaa vettä astiaan ja kaataa suuhun". - -_Väiveitä_ kun oli eläimissä, niin tuhkaa seulottiin selkään ja sitten -pestiin pois. Myös eläväähopeaa pantiin korvien juuriin sekä poltettiin -päresoitolla korvien neniä ja palanut karsta raaputettiin karvojen -juureen. - -Lampaat ja vasikat kun eräässä talossa kerran olivat sairastelleet -ja kuoleskelleet, tapettiin lammas ja lyötiin pää pois kirveellä ja -verta sivuttiin ovipieliin ja räiskyteltiin ympäri ovipieliä. Toisessa -talossa taas oli talonmuori, kun eläimet eivät tahtoneet menestyä, -kantanut sairaan vasikan pellolle, tehnyt suuren rovion ja polttanut -vasikan, käytellyt polttouhrina. Sitten haudannut tuhan peltoon. - -Oli sitten omat kotoiset hierojat ja kupparit ja suonenavaajat, jotka -monista pahoista päästivät. Kun jäsenet olivat jäykät, niin hierojat -niitä norjentelivat, kun taas hartioita repi, jalkoja pakotti ja -päätä pyörsi, niin imetettiin kuppasarvia milloin mihinkin. Muuan -isäntä oli tavannut panettaa 15 sarvea: niskaan 1, hartioihin 8, -ristiluille 2 ja kumpaankin jalkaan 2. Toinen ukko taas, täysiverinen -vaari, oli tarvinnut -- 32 sarvea. Selkään oli pantu sen kuin mahtui, -sitten niskaan, käsiin ja jalkoihin ja jokapaikkaan. "Nyt onkin -aika lahti eesäs!" olikin tavannut kupparille sanoa. -- Pakottavia -sääriä toisinaan "kassattiin". Kuppiveitsellä hakattiin pitkin -säärtä hienoja haavoja usea rivi, ja niistä tihkuva veri pyyhkittiin -päreen reunalla pois. Suonen avaajat taas suoniraudallaan availivat -veritiehyeitä ja laskivat pois "liikaa verta", kun ensin olivat -sitoneet jäsenen avattavan kohdan yläpuolelta. Suonenavaajia oli ennen -ollut Nilkku-suutari ja Pekkalan Maijastiina, "iso ämmä". Hierojia ja -kuppareita oli useita vanhoja ämmiä. - - - - -Kansanrunous ja vanhat leikit. - - -Pitkinä talvisina iltapuhteina, kun tervasroihun paisteessa taikka -päretulen tuikkeessa pirtissä työskenneltiin, kun lepattava valo -hämärissä nurkissa kummitteli ja naisväen rukit karsinapuolessa -hyrisivät, silloin "iltakauvet vanhat ukotkin istuivat ja arvottelivat -toisiansa ja koettivat saaja Hymälään". Paljon olikin heillä ennen -arvoituksia, yksi keksi yhden kumman, toinen vielä mokomamman muisti. -Käytiin siinä taivaasta alkaen matalaan maantiehen asti kaikki -luotolaisen käsitepiiriin kuuluvat asiat ja esineet. Sille, joka ei -arvannut, sanottiin: - - "Hyh, hyh, hyh, hyh, Hymälään, - Hymälän koirat haukkuu! - Mene, piikani, poikani kattomaan, - misä vieras tulee!" - -Pantiin eteen esim. tämmöisiä arvoituksia: - - "Kamppi seisoo kankaalla, - kaheksalla kantapäällä." - -Se oli tuulimylly, samoin: - - "Neljä neittä perävilikkaa juoksee, - eivätkä koskaan toisiansa sauta." - -Saunan kiukaasta sanottiin: - - "Ämmä loukosa, sata haavaa pääsä." - -Uunin luutimisesta: - - "Lato täynnä lampahia, - pöyrypää ulos ajaa." - -Kuutamosta: - - "Jänes juoksi jäätä myöten, - kultakuppi kainalosa." - -Harjasta: - - "Lyhyt akka lylleröinen, - paksu pää palleroinen, - kaiken kansan korvesta kokuaa." - -Lehmän sarvista: - - "Haapa Hallelan mäellä, - koivu Kollan kankahalla, - juuret yhteen juttaa - eikä latvat laukiakkaa." - -Sormuksesta: - - "Onneton, ponneton, - pohjaton, kanneton, - ja tuoretta lihaa täynnä." - -Vihdasta: - - "Kyynärä karvaista, - pivo paljasta." - -Useasti myös hämärä pirtti ja pienistä ikkunoista tuijottava musta -yö toivat muistoon monet kummitusjutut, kertomukset "joutavan väen" -ja manalaisten liikkumisista, vuoripeippopakinat ja haltijatarinat -sekä muut tarinat ja sadut, joilla iltaa lyhenneltiin. Ulkona -myrskyävä meri ja Takarannalta kuuluva pauhu saattoivat esille taas -monet haaksirikkotarinat sekä kesäiset Ruotsinrannan pyyntiretket -muistoineen. Niitäkin välillä vaihteeksi haasteltiin. - -Mutta muiden työskennellessä ja tarinoidessa soudattelivat äidit -lastaan kätkyessä ja lauloivat tuutilaulun toisensa jälkeen. Olikin -laulavilla äideillä niitä muistossa, jotta laulaakkin: yhden kun -lopettivat, jo toisen alottivat. Vanhaa tuttua "nurmilintua" voivat -laulella: - - "Nuku, nuku, nurmilintu, - väsy, väsy, västäräkki, - kyllä sinun Herra herättää, - Maria maata panettaa, - koivunoksa oikaisee, - vittanvarpu virvottaa, - lämmin leipä lepyttää, - kalakukko kiekuttaa!" - -Lauloivat myös: - - "Uni-Matti ulukua kysyy, - unenpoika porstuasta: - onko lasta kätkyessä, - pientä peitetten sisäsä?" - -Olivatpa oppineet katkelman ikivanhasta luomisrunostakin. Lauloivat -lasta tuudittaessaan: - - "Pääskyläinen päivälintu, - lenti koko kesäsen päivän, - haki lehtua levätäksensä, - mannerta maataksensa, - löyti kiven lipon. - Laiva kaatui kalliolle, - kiven lippo palliolle, - josta kasosi kaunis saari, - uhkea metsä siihen saareen. - Pääskyläinen päivälintu - taas sai hakia pesän sijaa, - taas sai lentää kesäsen päivän, - ennenkuin sai pesän sijan." - -Paikkakunnaisiin aiheisiin oli sovitettu tuttu "pium paum": - - "Poum paum polarinkello, - pium paum pilarin kello, - Kivijärven kirkonkello, - Sunijärven suuri kello, - Läntisjärven lämppäkello, - Kortesjärven koria kello, - papinlesken lehemän kello, - lukkarin muorin Lumikin kello, - Raution muorin mustan kissan tiuku." - -[Tuutulaulussa mainitut pikkujärvet ovat saarella.] - -Isompaa lasta "köröteItiin" polvella ja laulettiin: - - "Körö körö kirkkoon, - pappilan muorin penkkiin, - ruskialla ruunalla, - harmajalla hevosella!" - -Vielä hauskuteltiin lapsia kaikenlaisilla leikkilauluilla. Semmoisten -aiheet olivat usein aivan paikkakunnallisia. Esim.: - - "Ensimäinen oli Eskon Villu, - toinen oli Toikin Ruupe, - kolomas oli Kokki-Olli, - neljäs oli Nevanperä, - viijes oli Virpi-Iikka, - kuuves oli Kuuston Jussi, - seittemäs oli Sepän Heikki, - kaheksas oli Kanto-Aata, - yheksäs oli Yyrin Matti, - kymmenes oli Kynä-Antti." - -Samoin tunnettu "mikä yksi": - - "Mikä yksi? minä täsä. - Mikä kaksi? kaksi silmää pääsä. - Mikä kolome? kolome jalakaa pannusa. - Mikä neljä? Neljä tissiä lehemällä", - -ja sitten: viisi kouraa härkkimessä, kuusi kapulasta reessä, seitsemän -tähteä Otavassa, kahdeksan vannetta tynnyrissä, yhdeksän reikää -ihmisessä, kymmenen kynttä varpaassa. - -Kylän eläjistä oli taas sommiteltu leikkiruno: - - "Pulukkinen pakkari, - Perä-Juho lahtari, - Paavon Erkki porvari, - Juho karvari, - joka harjalla kyntää, - Perttunen kankuri, - äijä katajia hakkaa." - -Mutta kun joutui pyhäpäivä lepohetkineen, riensivät nuoret kylään, -kokoontuivat jonkun hyväntahtoisen naapurin isoon pirttiin kisaamaan. -Tanssittiin piirileikkiä, kätkettiin kiveä, pantiin "aitaa raitaa", -oltiin "ämmä-äijäsillä", "panttisilla". ja monilla muilla. Piirileikissä -laulettiin esim.: - - "Muori meni kaupalle - kaikkein piikain kanssa, - Kaikki piikat kaunihimmat, - oman muorin muotoiset, - lentää kuin taitaa - oman kultansa kanssa. - Avatkaa nyt portin ovi, - että muori pääsee sissään, - ja katto yhtä, katto toista, - mikä niistä paras on." - -Laulettiin myös kaunista somasävelistä: - - "Hyvää iltaa mun kyyhkysen', - ja se ihana kukka, - laske kätes käteni pääll', - tule kanssani rinkiin! - Tule hyppään, tule tanssaan, - tule kansani aina yhesä olemaan! - Tämän maailman ihmiset - on kuin villikarhut. - Mitä me heistä, mieli meillä - aina yhesä olla. - Kun aika tulee, niin kuollaan, - ja kuollut kuunteleepi hauvas. - Sieltä viimein ylös noustaan - ja kunnian kruunuilla koristetaan." - -Kiveä kätkettäessä saneli kätkijä: - - "Sotken saavia, kätken kiinasta. - Arvaa, kellä kulla kivi on! - Ei oo omasa kourasa, - pistin pikku kissan plakkariin." - -"Aitaa-raitaa" pantiin joukon ympäri, joka oli istumassa laattialla -"naureina": - - "Aitaa, raitaa, kivikkohon, kavikkohon, - vaskisilla seipähillä, kultaisilla aijaksilla, - jott'ei nuo Piippolan, Paappolan - pahat akat pääsisi mun naurismaahani." - -Sitten käytiin tutkimassa "naurista". Koeteltiin tukasta: "joko on -kaalella?" ja leuvan alta loskautettiin: "onko raikas?" Hampaat kun -loskahti niin: "raikas on!" - -Hauska näytelmällinen leikki oli "ämmä-äijäiset". Istuttiin ympäri -pirttiä, yksi kulki keppi kädessä nilkuttaen vuoroon jokaisen luona -neuvon kysynnässä: "toisesa talosa on semmonen äijä-käppyrä, kuin min' -oon ämmäkäppyrä, housunperä hommeesa. Se vaatii mua, ja minä sitä. -Saanko minä sen?" Jos kysytty vastasi: "saat!" niin kysyjä tanssi ja -lauloi: - - "Nyt hyppään, nyt tanssaan, - nyt kulutan kultakenkäni kannat." - -Mutta, jos vastattiin: "et saa!" lauloi kysyjä: - - "En hyppää, en tanssaa, - en kuluta kultakenkäni kantaa." - -Sitten kulki kysymässä: "tuutko häihini?" Vastattiin: "tulen!" Kysyjä -neuvoi: "tuo kiffelin kaffelin pöytätuuki tullesas!" Tämän jälkeen -kävi tiedustelemassa: "minkälaisella hevosella tuut?" Vastattiin, kuka -mitäkin: "yksijalkaisella", "kaksi-", "nelijalakaisella" j.n.e. Sitten -jokaista vuoron perään vietiin "häihin" sillä kyydillä, millä kukin -oli sanonut kulkevansa. Ja taas kävi kysyjä tietämässä: "rupiatko -piikaksi?" (tai rengiksi). -- "Rupian." -- "Mitä tahot palakaksi?" -- -"Kymmenen markkaa!" "Piikoille" ja "trenkeille" määräsi "ämmä-käppyrä" -työtä: kenen pani vettä kantamaan, kenen puita pilkkomaan, kenen saunaa -lämmittämään, "saunapiijaksi". Kun "sauna" oli joutunut, vietiin -ämmä sinne, kantaa retuutettiin johonkin nurkkaan, jossa istutettiin -tuolille ja luutatyngällä "kylvetettiin". - -Keväällä heittivät pojat "seinärahaa" ja kesällä "krooppirahaa". Olivat -myös "linnapallosilla" ja heittivät "plootuja". Yhdessä tyttöjen kanssa -oltiin "polttopallosilla", ja väliin taas innostuttiin "hippasille", -"kuuropiilosille" sekä "näkkisille". Näkkisillä oltaessa oli yksi -"isä-äitinä", jolta toiset kävivät kysymässä: - - "Isä-äiti, ammosuu, - pääsenkö mä kyllään?" - -Leikin alkaja määrättiin luvuilla. Semmoisia oli esim.: - - "Uulon, tuulon, helsinkkoo, - kemelistä, kolomioo, - viijenleppä, vilttikoo, - saarnanseppä, sahti, knihti, - ellermiina, maijamaa, - pukkitauti, porttu pois." - -sekä: - - "Ipperi, pipperi, - piiraa, päärää, - puppis." - -Sananparsia laskee luotolainen niinkuin muukin suomalainen aina -tilaisuuden sattuessa. Niitä voisi vielä kertyä satoja, jos kävisi -kirjalle panemaan. Niitäkin muuan näytteeksi: - - "Työ on survanto, työ on jauhanto, - työ seklanto, työ kaikkiappäin. -- - Parempi papin vihoisa, kuin sepän vihoisa. -- - Suo Jumala vihattavaksi, älä voivoteltavaksi: - kyllä vihattava aina pärjää, - vaan voivoteltava se on surukia. -- - Kaipotellen kalansaanti, levitellen lehemänanti. -- - Keppi on kolomeen asiaan tarpeen: - herrain komeutta, vanhan ihimisen turva, - pahan ihimisen kuri. -- - Ei aseppuuta kokematta oteta. -- - Ei tamma niin paljon varsoja tee, - jotta itteltä länget putuaa. -- - Akka hakkaa, puolen taittaa. - Kamalapa on kirnua nuolla: - ei ylety kieli, eikä mahu pää. -- - Siinä tyhymä toimensa näyttää, - josa ei viisas osaa aatellakkaa. -- - Itte kiitän ittiäni, - itte mä tapani tunnen. -- - Tulee vanhuus, - niin ei jää kun rusto jälelle." - - - - -Luonnonilmiöistä ja ilman ennustamisesta. - - -Alituisena "meren hengessä" eläjänä, ahkerana merellä liikkujana on -luotolainen tottunut katselemaan merta ja muutakin luontoa avoimin -silmin, ottamaan selkoa luonnonilmiöistä ja niistä vastaisia ilmoja -ennustamaan. - -On huomattu, jotta merivesi ei ole kauvan "kohallaan", se nousee -tai laskee. Kesäsydämenä se useasti on enemmän aikaa alallaan, mutta -jos on sade uhkaamassa, niin se laskee, ja sitten taas heti nousee, -"käy vettä noutamasa". Kovasti se nousee "tormien" ja pitkällisten -sateitten edellä. Keväällä jäiden lähdön aikana on merivesi aina hyvin -alhaalla, mutta sitten "kesän päällen" se kevätkesällä nousee. Syksyllä -se on korkealla, mutta taas talven tullen se käypi "verraten hyvin -alhaalle". -- Juhannuksen ja Jaakon välillä meri "kukkii". Se nostaa -silloin kaikenlaista roskaa pinnalle: liivaa, papua, ahvenruohoa ja -kaikenlaista merenryömää, jotta aivan on "krööninä" meri, kun on tyven. -Pois se oksentaa kaikki, edellisenä syksynä hukkuneet ihmisruumiitkin -nousevat ylös. Kun tulee vireä tuuli, niin se ajaa kaikki rantaan. -Jos ei meri niin puhdistaisi itseään, niin ei siihen lopulta mahtuisi -mitään. -- Myrskyjen aikana talvella nousee jäälle rantapuoliin -"luojevettä", jää sitä niinkun "pukkaa" maalle. - -Taivaalla on paljon huomioon otettavaa. Talvi-iltoina leimuavat -pohjoistaivaaila komeat _revontulet_, joita luotolainen myös sanoo -"taivaan valakioiksi". Ne syntyvät, kun Ruijan merellä on kova ilma -ja aallot lyövät kallioihin, jotta "suolanen vesi ottaa tommeen -yön pimeyvesä" ja heittää välkkeen pilviin. Kun seisahtuu ja katselee -niitä, niin siitä ne yltyvät ja oikein remahtelevat ja säileet lyövät -taivaan laeile asti. Pakkasiksi ne palaa, mutta kun ne hulmahtelevat -yli taivaan, tulee merituulet. - -_Ruskaa_ kun on iltapäivällä, niin se on merituuleksi ja tulee lauhat -ilmat, kun sitä on aamulla, tahtoo tulla sade. - -_Vesikaari_ muistuttaa sitä Noan aikuista vesitulvaa. Se ottaa vettä -jostakin, taivaalle imee, ja se tietää sadetta. - -Kun _aurinko_ "kahalaa", ei selvästi paista, vähän näkyy, tietää se -sadetta ja nöyrää säätä. Kun taas aurinko "torveilee", ottaa semmoiset -säteet, tietää se nöyrää ilmaa. - -_Päivänsappi_ on, kun "aurinko paistaa kasakkoin kansa". Jos se on -edellä, niin se tietää "entistä", jos jälessä, niin "uutista". - -Pieni _kuun kehä_ ennustaa isoa nöyrää säätä, mutta iso kehä pientä -nöyrää ilmaa. - -Minne käsin _tähti_ lentää, sieltä rupeaa tuulemaan. - -Keväällä saavat luotolaiset useasti ihailla maannousua, toisinaan "kun -maat nousee niin, jotta Kellon karitki näkyy." Se on pakkasten edellä. - -_Ukkonen_ on jumalallinen voima, Herran voima. Eikä se kärsi, jotta -sitä pilkataan. Kun ukkonen lyöpi valkiaa ja jyrisee, pitää siunata -ja olla hiljaa. Eivät lapset saa silloin telmätä eikä juoksennella. -Jota varemmin keväällä ukkonen "panee", sitä lämpöisempi kesä tulee. -Syksyllä "hiljasin" jos ukkonen jyrähtelee, tulee seuraavana kesänä -hyvä vuosi. - -_Yönpimittäjä_ lyödä läväyttelee "pitkät aukeimet" öisin ja myöhäisinä -iltoina, kun kesän valoisat yöt elokuun lopulla alkavat hämärtyä. Sitä -sanotaan yönpimittäjän valkiaksi [Kalevantuli], siitä kun alkavat yöt -sitten pimetä. - -_Tuulista_ tiedetään, että - - "Itä tuopi talaven, itä kesän, - itä viimeisen tuomion." - "Itä ei heitä ennen tuulemasta - kun sattaa." - "Lännestä ei saja päälle kuuen tiiman." - -Kun pohjoisella pauhaa, niin se tietää, että on tulossa pohjatuuli, ja -etelärannan pauhu ennustaa etelätuulta. - -_Sumu_ tekee merellä "meripimeän" ja puskeutuu toisinaan maallekin -paksuna hallavana "pöhkänä". "Syksyllä on sumu suveksi, keväällä -talaven jatkoksi." - -_Pilviä_ putoaa toisinaan taivaalta ja löydetään kedolta limaisina -kappaleina. Sitä otetaan talteen, ja kun sattuu tulipalo, kierretään -sillä palopaikka ja sitten se viskataan tuleen. Siitä tuli talttuu. - -_Lumen_ jos sataa lehdille, tulee pitkä kevät. Jos lumen sataa sulaan -maahan, tulee tautinen vuosi. Jos taas talvella on lunta paljon -oksilla, tulee hyvä ruisvuosi. Keväällä taas jos pelto jo on oraalla, -kun vielä lunta viskaa, tulee sen parempi vuosi. "Kun minkä lumen -huiluttaa äijän ravosta läpi, niin se pyssyy." - -_Hallavuotta_ ennustaa: - -Kun käki tulee lähelle asuntoa kukkumaan. Samoin, jos käki kukkuu -aikaisin keväällä, sillä se kukkuu: - - "Leipää lehteen, hallaa hankeen." - "Kahta hallaa ei ole samana vuonna: - poutaa ja pakkasta." - -Muita _ilman ennustuksia_ on luotolaisella, esim: - -Kun kajavat ja loukeet lentävät maalla, parkuvat ja istuskelevat -kivillä, tulee "tormi". - -Kuovi kun huutaa, se tietää pohjatuulta. - -Kun vitsalintu valittaa, tulee nöyrä sää. - -Kuikka huutaa pahaa ilmaa. - -Kun savu laskeutuu maahan, tulee paha ilma. - -Poudaksi sontiainen pörrää, kun se lentää hurraa iltasella. - -Kun korppi talvella "klonkkuu", niin se tietää lauhaa ilmaa. - - "Pyry pakkasen perästä, - pakkanen pyryn perästä." -- - "Vilu varren kasvattaa, - aurinko terän tekee." - -Jos minkälaista ilmaa on ylikuulla, niin alakuulla on jo erilaista, kun -täysilleen kuu tulee. - - "Västäräkistä vähä kesään, - Pääskysestä ei päivääkään." - - - - -Sotatarinoita. - - -Vanhojen luotolaisten kuulemme vielä haastelevan tarinoita muinaisista -sotatapahtumista. - -_Isonvihan_ ajoista on vielä useita kertomuksia ja muistelmia. -Seitsemän vuotta oli isoa vihaa kestänyt, ja ainakin kolmena vuotena -olivat Hailuodon asukkaat olleet paossa. Monet olivat menneet Ruotsin -puolelle Sanskerin kalasaunoille, ja sieltä käsin salaisin puolin -käyneet kotipeltojaan viljelemässä. Muutamat taas olivat kerran olleet -piilossa kotisaarella, eräässä syvässä suurien mäntyjen, korkeiden -töyrien suojaamassa Hyypänmäen rotkossa, jota vieläkin sanotaan -"Pakopirtin rotkoksi". Kerrotaan, että rotko olisi puilla ja turpeilla -taitavasti katettu niin, ettei ulkoa ensinkään huomannut piilopaikkaa. -Venäläiset olivat kulkeneet siitä ylitsekkin ja arvelleet vain: -"tässähän on suo". Lopulta oli kumminkin pakolaiset löydetty ja kaikki -surmattu. - -Talven ajankin olivat vainolaiset Luodolla oleskelleet, milloin -missäkin yltäisiänsä tehden. Juntin talossa olivat ottaneet emännän -kiinni ja ripustaneet kodan kattoon ja poltelleet selkää, pakottaakseen -häntä ilmaisemaan, mihin talon tavarat ja rahavarat oli kätketty. Mutta -kun ei emäntä tiennyt sitä sanoa, olivat sentään viimein ottaneet -kurjan alas. Arvaahan sen, millainen hän oli, kun nuotion päällä -oli pidetty. Jonkun ryssän oli kuitenkin tullut emäntää sääli ja -luvannut salaa toisilta, jotta "kunhan kuot mulle sukat, niin minä -sun parannan". Emäntä luvannut ja ryssä nylkenyt koiransa ja pannut -vastanyljetyn nahan emännän selkään palohaavoille. Pian oli selkä -parantunut ja parantaja saanut luvatut sukat. - -Haapalassa, joka oli komea talo Kirkkojärven takana, oli talon -miesjoukko, 9 miestä, ollut syömässä, kun venäläinen tuli ja ympäröi -talon. Yksi toisensa jälkeen oli miehet viety ulos ja tapettu. Sitten -käyty etsimään talon rikkauksia, jotta "kyllä kai tällaisesa talosa -pitäisi löytyä". - -Perälässä kerrotaan venäläisten surmanneen 20 miestä, ja Kujalan -pirtissä oli myös koko joukko tavattu tapettuna. - -Talvella olivat venäläiset hiihdellen etsineet pakolaisia metsistä. -Kerran hiihdeliyt Ruohokarin kurkulla koko joukko. Pari miestä ollut -etempänä toisista etsikkomatkalla ja nähneet, kun Juntti hiihtää -kahnutti Liisan, ämmänsä kanssa. Lähteneet niitä takaa ajamaan ryssät, -ja toinen, parempi hiihtäjä, jo saavuttanutkin ja paljaalla miekalla -tavoitellut. Silloin Juntti kääntynyt takaisin ja sommallaan survaissut -ryssän suin päin lumihankeen. - -Helposti ryssä keikahtanutkin, kun sukset olivat kannantakaisilla -jalkoihin kiinnitetyt, miekkansakkin siinä hätäkässä pudottanut. -Juntti, kun oli ryssää hangessa pitänyt, oli sanonut Liisalle: "Liisa, -Liisa, pistä tuota s--naa silimään!" Ryssä hätäillyt: "älä silimään -pistä, älä silimään pistä!" Mutta Liisa oli ryssän omalla miekalla -pistänyt hänet kuoliaaksi. Samalla tavalla olivat toisenkin takaa-ajajan -nutistaneet ja sitten kiireen kyytiä lähteneet hiihtämään. - -Luodolla olivat venäläiset tappaneet ja syöneet kaikki lehmät, yhden -toisensa jälkeen. Lopulta vain yksi ainoa lehmä enää ollut koko -saarella, kaikkein nurkimmaisessa talossa, Äyrään takana Luukkaan -Paavolla. Itse oli talonväki sen "kluvunnut" ja syönyt, ennenkuin -venäläinen sitä ehti ryöstää. - -Kirkonkellot kerrotaan upotetun Kirkkojärveen, ja siellä ne ovat -vieläkin. Ei ole järvi antanut niitä ilmi, vaikka on etsitty. - -Paljon oli Luodolla jäänyt tiloja autioiksi ison vihan aikana, kun -eläjät olivat paenneet, mikä minnekkin, ja monet jääneet sille tielle, -monet taas saaneet surmansa kotitanhuvilla. Nämä autiotilat olivat -joutuneet kruununmaiksi ja niitä oli saanut sitten viljellä, kuka -vain oli halunnut. Ja olivat niihin myöhemmin hankkineet ja saaneet -perintökirjatkin. - -_Suomen sodan_ ajoilta on myös tarinoita. Siikajoen Pietolasta olivat -venäläiset talvella tulleet "tikkatietä" Luotoon. Pappilaan olivat -ensiksi menneet, nälkäisinä kuin sudet. Hentun Riitta Maija oli silloin -ollut pappilassa piikana ja se oli kertonut, jotta yhtäkkiä tullut -kartanolle Venäjän sota-armeija. Heti menneet navettaan, vaikka Maija -sanonut; "ei sinne saa mennä!" Mutta ne työntäneet hänet syrjään ja -menneet vain ja ottaneet navetasta lehmän ja "hajottaneet sen siihen -paikkaan". Sotamiehet ottaneet suolet ja vetäneet niitä kouransa -läpi, "noin vain", ja alkaneet paikalla syödä. Herrat olivat lihoja -"puolustaneet" itselleen, vaikka "huonolle siivolle olivat lihatkin -jääneet. Eihän sitä näläkäinen katto." - -Muuta mainittavaa eivät olleet venäläiset silloin tehneet. Viinaa -vain siellä täällä tahtoneet. Muutamaankin taloon olivat tulleet ja -tahtoneet, jotta "viinuskii"! Mutta eukko oli lyönyt ronkkaansa, jotta -"ei oo!" Ja sillä hyvällä ne menneet taas pois. - -Ruotsin sotajoukkokin oli Hailuodossa käynyt, Väntelän talossa -olleet yötä, "Linsporan" joukko. Oli ollut pirtti täynnä miehiä, kun -palvelustyttö, "isäni äiti", tuli toiselta puolelta pihaa nukkumasta. -Jokaisen isomman talon oven päälle oli se Ruotsin sotapäällikkö -kirjoittanut, jotta "Linspora mars! Linspora mars!" Kahteen kertaan oli -kirjoittanut. Venäläiset kun olivat sitten nähneet sen kirjoituksen, -olivat jättäneet sen talon ja muut kanssa. Ne olivat ajaneet takaa sitä -"Linsporaa". - -Askerin talon lähellä "Sotamännyn" luona oli sitten ollut yhteenotto, -"soittu, jott' oli niitä pääherrojakin muutama ammuttu". Ruotsalaisten -päällikkö oli sanonut ennen tappelua väelleen, jotta "tänäpäivänä -taitaa koira meitä pureskella". Tappelun aikana oli hän noussut -veräjälle katsomaan taistelun menoa, ja siihen oli hän ammuttu. Häneen -kyllä ei ollut tavallinen lyijykuula pystynytkään. Oli viimein keksinyt -joku hopeanapin ja ampunut ja satuttanut. Se lienee jäänyt sitten -siihen se koko "vastaan otto Ruottin puolesta". Mainittu "Sotamänty" -on vielä pystyssä Askerin talon luona. Se on vahva lakkapää petäjä, -yksinäinen aidanvieren seisoja, rosokylkinen, paksukuorinen. Monet -syvät rosot näyttävät syntyneen siten, että on yritetty kaivaa petäjään -ammutuita kuulia. Muuten on petäjän annettu seisoa rauhassa, vanhana -muistona. - -Jotkut kertovat, että "Sotamännyn" luona olisi pikku vihan aikana ollut -tappelu "ja venäläiset hävesivät kovasti siinä". - -Tuoreimmat muistot ovat tietysti "enkesmannikesästä" eli -englantilaisten käynnistä Pohjanlahden perillä Itämaisen sodan aikana. -Monet Luodon nykyiset vanhat ovat silloin jo parasta nuoruuttaan -eläneet. Kahtenakin kesänä liikkui "enkesmanni" näillä main, oli kaksi -"enkesmannikesää". Ensi kesänä - - "vuonna tuhat kaheksansattaa - neljä kuuttakymmentä, - kesäkuusa kuluneesa, - ensipäivän iltpuolla, - tuli tänne tuorustaina, - ennen helluntain pyhiä", - -kuten kertoo tapauksesta eräs luotolainen "runoilija". Jo edeltäkäsin -kuultiin sen käyneen Raahessa, jotta tiedettiin Luotoonkin odottaa. -Ja pelättiin sangen kovasti. [Kellotapulissa on erääseen pylvääseen -leikattu: "1854 K:an esivallan käskystä vartioitiin täällä vihollisen -nimittäin enkesmannin ja frankriikin laivaston maalle tuloa". Joku -vartija kai aikansa kuluksi puukkoaan käytellyt.] - -Monet peittivät tavaroitaan, siemenrukiitaan ja omakeittoviinojaan -maahan taikka kätkivät metsiin, jotta "tänne se nyt ensin tulee, -kun tämä on ihan jaloisa". Vahteja asetettiin kirkon kellotorniin, -Hyypälle ja Marjaniemeen, "sitä kattottiin joka niemen nokasta". -Vuorottain oltiin kellotapulissa vahdissa. Oli annettu tapulivahdille -määrä, että soittaa kellolla heti, kun Marjaniemestä annetaan merkki -"luusipallilla", jotta englantilaiset rupeavat nousemaan maihin. -Oli sitten siellä tapulissa vahdissa Sipon kirkonmies. Sattuivat -silloin Englannin laivat juuri tulemaan näkyviin, rantaa eivät vielä -lähestyneetkään. Sipo kun näki, hätäytyi ja huusi: "nyt on enkesmanni -mais!" ja rupesi lyömään kellonkieltä laitaan. Silloin alkoi ihmistä -juosta tapuliin kovalla kiireellä. Mutta eihän se vielä ollutkaan -maissa, neljä isoa laivaa kellui kaukana selällä. Kävi se "enkesmanni" -kyllä sitten maissakin Marjamemessä, mutta ei mitään kovin erikoista -tehnyt, joitakin veneitä poltti. Piilin Kustu-vainaalta poltti ison -matkaveneen, jolla kulettiin Malurissa, niin poltti, jotta pohja vain -jäi. "Niillä oli semmoset aineet, jotta ne vain suilla veti ympäri -venettä, ja se sitä myöten siinä heti paloi." Muutamilta kalamiehiltä, -jotka olivat menossa Ruotsin puolelle, ryöstettiin "seelit ja viinat". - -Sitten höyrysivät laivat Oulua kohti. Marjaniemestä oli kaikki luotsit -viety pois Oulun taakse Sanginjoelle, ettei niitä vain "enkesmanni" -saisi avukseen. Mutta olivat englantilaiset onnistuneet kaappaamaan -muutamasta iiläisestä Ruotsiin purjehtivasta jähistä -- polttivat sen -Luodon rannalle sekä erään toisenkin, Halosen Jussin jähin -- erään -Pohjanlahden väyliin perehtyneen miehen, Ananias Mikkelssonin, joka -juopottelun takia ei ollut luotsiksi kelvannut. Ananias opasti sitten -englantilaisia Pohjan vesillä, missä vain liikkuivat, ja niiden mukana -hän meni, minnehän meni, ettei sen koommin ole nähty, ei kuultu. - -Laivat kun tulla porhalsivat merelle, niin Oulun rannassa laivamiehet -ja jähtien omistajat kiireesti kokoilivat tavaroitaan talteen ja -jähtejään laskivat rantaan -- kekseliäs Jähti-Sipo väänsi jähtinsä -pohjaan reijän, jotta alus joutui vesilastiin ja laski sitten sen -pohjan alta ankkuriin. Rantaan tuli tykkivene, ja 3-4 miestä sousi -maalle ja polttelivat useita jähtejä, mutta vesilastissa kelluva Sipon -jähti pääsi sillä, että vain mastot kaadettiin. Virpiniemen luona -polttivat englantilaiset oululaisen kuunarin ja Varjakan lähellä -ison 3-mastoisen frekattilaivan sekä toisen keskeneräisen aluksen -telakkaan. Vielä polttivat Oulun tervahovin ja useita makasiinejä. -Kävivät englantilaiset kaupunkiakin katselemassa, ja laivat asettuivat -meren selälle poikkikatujen kohdalle, valmiina ampumaan. Sitten -helluntaimaanantai-iltana lähtivät he matkaansa pohjoista kohden. -Kuivajoen suussa olivat taas yrittäneet maalle, mutta siellä muuan -isäntä hylkipyssyllä ampunut perämiehen veneestä, ja veneessä olijat -häätyneet kääntymään takaisin. Kädet vain olivat vilkkuneet yli laidan, -kun olivat makuultaan yrittäneet soutaa. Tekosestaan ampuja sitten sai -"kunniametaalin rintaansa". Kemissä käynnistä kertoo luotolaisen runo: - - "Kävi konnat Kemisäkin - lankut lauvat polttamasa, - tervan hinnan nostamasa." - -Raahessa olivat englantilaiset aikoneet polttaa kruununmakasiinin, -mutta kun sanottiin: "olla niin hyvä, ei saa koskia, tämä on köyhäin -hyväksi", niin olivat "niin armeliaita", etteivät polttaneet, vaan -"antoivat anteeksi". - -Kolttosistaan sitten jälkeen päin "enkeska-valtio" suoritti korvauksen. -Jahti-Sipokin sai sata markkaa. - -Sitten seuraavana kesänä tulivat englantilaiset taas Pohjanperän -vesille, mutta eivät tulleet maihin, ulompana pysyttelivät. Kävivät -aina Haaparannan "retillä" asti, josta hailuotolaiset suolajähdit -kiireen vilkkaa pujahtivat toisen reijän kautta omille vesilleen. - -Luodon Marjaniemessä käydessään olivat "enkesmannit" ottaneet kiinni -pari luotolaista, Hentun talon rengin "Talakvistin Aatin", joka -juovuksissa ollen meni heille viinaa tarjoomaan, sekä saman talon -12-vuotiaan poikasen, vielä elävän Jussi-vaarin, ja vieneet heidät -veneeseensä, jopa aina sotalaivalle asti. Laivalla käynnistään -osaa vanha Jussi jutella aika eloisan, vilkkaan mielikuvituksen -vahvasti värittämän kertomuksen. Siellä oli kultakaluunaherroja, -kuparilakkimiehiä, kyömynokka "naprieli-amiraali", jolla oli 2 leveää -etuhammasta, siellä messinkikanuunoita ja malmitykkejä, teetä, läskiä, -kahvia ja "Sant-Fransiskon piskettejä", siellä "vankeja" syötettiin, -siellä juotettiin ja varsinkin juopuneen Aatin kera ilvehdittiin. -Lopuksi miehet evästettyinä saatettiin taas kotirannalle. - -"Sen olis pitänyt mennä sen laivan Turkkiin, kun oli sota siellä, -sovan eteen, kun se oli amiraalilaiva ja siinä oli kuninkaanpoikakin -eli mikähän oli everstinpoika. Mutta se kääntyikin ja tuli tänne omin -päinsä ja oli täällä kaaparilaivana. Jotta olihan pois kotoa." - - - - -Entisistä rangaistustavoista. - - -Entisajan julmista rangaistustavoista muistavat Luodon vanhat ihmiset -vielä kertoella yhtä ja toista. - -Kirkon luona oli ennen toimitettu _mestaus_ noin satakunta vuotta -takaperin. Silloin oli päiviltä otettu Huhta-Antti, "Paskolliseksi" -sanottu. Vanhat ihmiset ovat tapauksesta kuulleet "vanhalta äitiltään" -tai "vanhalta isältään", jotka itse olivat olleet näkemässä. Mestattava -oli murhannut miehen, Vanhala-nimisen. Olivat olleet Heikkisen talossa -kortilla "juuston päältä", jotta kumpi sen joutuu maksamaan. Siinä -tullut riita, ja Antti hotaissut toveriaan talon porstuassa kuokalla -päähän niin, jotta oli siihen kuollut. Tapausta oli ennustanut jo se, -että talon lapset -- kertoja-mummon isänäiti oli ollut yksi lapsista --- olivat päivällä nähneet, kun pitkä nainen, jolla oli toinen jalka -kuin hevosella, tullut pihalle ja "kuin maitokänsällä" pyyhkiellyt -ja nuolassutkin nurkalla kuivamassa olevaa juustoa [ennen tavattiin -juustoja nurkalla päiväpaisteessa kuivata], samaa, josta sitten tuli -tora. Outo olento oli sanonut lapsille, jotka olivat kysyneet, kuka hän -on: "minä olen neittyt Maaria". Mutta se oli vihollinen, joka näytti, -jotta sen kautta tulee syntiä. - -Kirkkomaalla oli mestaus toimitettu. Pohjoispuolelle lähelle kirkkoa -oli laitettu mestauspölkky, ja sen luo kaivettu hauta. Suuri joukko -uteliaita ihmisiä oli ollut katsomassa, kun Antti-rukkaa oli tuotu -pappilasta Juolan kujaa myöten. Kahden papin välissä oli hän kulkenut, -ja ympärillä kävi vartiasto kantaen korentoja käsissään siten, että -niistä muodostui "rengas", jonka sisässä Antti ja papit astuivat. -Ja Antti oli itse "pannut" virren, jota oli hänelle veisattu. [Erään -kertojan mukaan vanhan virsikirjan 22:s virsi: "Sull', Jesus, mielest' -nöyrästä, mä kiitoksen nyt kannan".] Näin oli käyty mestauspölkylle, -jonka luona pyöveli oli jo odottamassa punaisine kaapuineen, -leveäteräisine kirveineen. [Sama pyövelin kaapu ja kirves lienee -ollut aina viime aikoihin asti tallella kirkon lakassa.] Siinä oli -Antti vielä, kun mustaa silkkihuivia alettiin sitoa silmille, pyytänyt -armonaikaa, mutta pappi oli sanonut: "ei tarvita, kyllä sinä jo oot -hyvä", ja työntänyt häntä pölkkyä kohden. Miesparka oli ollut niin -kauhuissaan, että oli ollut "enempi kuollut kuin elävä", kun oli -lysähtänyt polvilleen. Pyöveli, vanha hailuotolainen ukko, oli myös -ollut kovin peloissaan. Puolen päivää oli jo kirvestään "hivonut" ja -sitten, kun piti sillä lyödä, oli kaksi kertaa iskenyt eikä sittenkään -saanut kaulaa poikki. Kolmatta kertaa ei enää annettu lyödä, vain -kirveen terällä sahaten sai lopun leikata. "Lain mukaan" olisi kyllä, -kun ei kahdella kerrallakaan saanut kaulaa poikki, ollut häneltä -itseltä "pää poikki pantava", mutta kun oli vanha mies, niin annettiin -armo. [Miehet ne vain ennen mestaamalla päiviltä otettiin, tiesi muuan -luotolainen, mutta naiset surmattiin polttoroviolla. Sentähden vielä: -"miesten tukka tuuleen, vaimon tukka valakiaan".] -- Tämän tapauksen -jälkeen ei Hailuodossa ole miestappoa tapahtunut. - -Raipparangaistusta, _piiskaamista_ eli _roiskimista_, on toimitettu -vielä nykyistenkin vanhojen muiston aikana. Varkaudesta tavallisesti -"roiskimalla" rangaistiin ja väärän rahan teosta. Piiskauspuuna, -_kaakina_, oli viimeksi ollut nimismiehen talon luona seisova mänty, -johon oli lyöty "aspi", mihin rangaistavan käsiin kiinnitetyn -"hanskluvan kettinki" sidottiin. Sen jälkeen, kun vitsomisrangaistus -lopetettiin, hakkautti nimismies männyn maahan, ei halunnut sitä -katsella. Ennen mäntyä oli kaakina ollut "fankfyöräri" Yrjänän liiterin -pyöreä paksu nurkkapatsas. Piiskurina oli viimeksi ollut Kestin Jaako, -jonka ei kyllä ollut tarvinnut ketään roiskia, eikä ollut juuri -kantanut palkkaansakkaan, jona oli ollut leipä talosta. Häntä ennen -oli ollut "viran toimituksessa" Ilves-Heikki, joka oli lyönyt niin, -että "vittan lalavat soi ja liha säpäleiksi meni ja kuolleelle verelle -paikat". Häntä ennen taas oli roiskinut Rantasuon Jussi, kova piiskaaja -sekin ja uskollinen palkkansa kantaja. - -Piiskausvitsat olivat 5-6 korttelisia mustakuorisia koivunvesoja. -Piiskarin ne piti paikalle valmiiksi laittaa, nimismies sitten -"räknäsi" ne ja mittasi ja leikkautti liiat pois. Kovin rangaistus -oli 40 paria, kun annettiin "täyven hengen eestä". Kolme vitsaa oli -kerralla kourassa ja kahdesti aina kourallisella lyötiin. Selän -takana piiskattavan kohdalla seisoi piiskari ja hutki pitkin selkään. -Olan kohdalta löi, olan taakse ei saanut vitsoja viedä. Nimismies -seisoi vieressä kello kädessä, oli määrä, jotta kellon mukaan lyödä. -Mutta eihän ne "iljenneet", koettivat kiiruimman kautta, jotta pian -saataisiin loppuun ja hoputtivat: "lyö pois, lyö pois!" Toimitusta -katsomassa oli aina "hirviän kovasti" ihmisiä. - -Mutta piiskattavat ne olivat toisinaan niin äkäisiä, etteivät ääntä -päästäneet. "Ne piti sen komeuven ittelleen, jott'ei lukkaria heistä -tuu, jotta saivat kerskua: eipä saatu lukkaria!" Vaan kuului olleen -ainakin muutamilla heistä keinonsa. Olivat illalla, kun seuraavana -päivänä vietiin roiskittavaksi, saunassa voidelleet selkänsä "traakin -verellä" ja maistaneetkin sitä vähän, jotta tulisivat sen äkäisemmiksi. -Apteekistako, vai mistä lienevät sitä saaneet. "Sanovat, jotta traakin -veri on kuolleitten veren kautta keitetty apoteekkarein tavan jälkeen, -ja se oli ennen vanhaan ryssän sotaväelle ehtoollisantona, jotta miehet -tulisi pelekäämättömälle luonnolle ja äkäisiksi." - -Vielä elää Hailuodossa pari kolme ukkoa, joita on nuoruuden päivinä -piiskattu. Noin 10-15 vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi on -"roiskittu". - -Roiskimisen jälkeen täytyi rangaistavan istua mustalla toolilla -kirkossa jumalanpalveluksen aikana. Aittarin edessä kirkon perällä -kaikkein nähden piti istua, päin seurakuntaan keskellä kirkko -käytävää. Mustatuoli oli "kuin soututooli", korkeampi vain, jotta -istuja oli seurakuntaa ylempänä. Siinä oli kolme istuinta, toinen -toistaan korkeammalla. Alimmalla istutettiin ensimäisestä pahanteosta, -"kunniastaan pois istutettiin", toisella kerralla nostettiin toiselle -ja kolmannella kerralla täytyi kohota korkeimmalle sijalle. [Muuan -ensi kertaa istutettava oli heti omin ehtoinsa kiipaissut ylimmälle -sijalle.] Siitä heti seurakuntakin näki, kuinka suuri pahantekijä -siinä istui. Kun "kirkonajan" oli siinä ollut katseltavana, tuli pappi -saarnan jälkeen, piti hänelle nuhdesaarnan ja ripitti "kuin pienen -lapsen", ja sanoi: "mene vappauteen! Herra olkoon sinun kansasi" Niin -oli hän synneistään päästetty. "Viljapultit jaloisa kun siinä istui, ja -sitten hypätä rommautti alas niin, jotta min' oikeen säikähin, kun olin -isän kansa kirkosa", kertoi tapauksesta muuan ukko. - -_Jalkapuuta_ säilytettiin kellotapulin alakerrassa. Siinä oli kaksi -paksua tukkia päällekkäin ja niiden välissä viisi pyöreää reikää, -toiset isompia, toiset pienempiä. Siinä istutettiin juopottelemisesta -sekä häiriön tuottamisesta kirkossa jumalanpalveluksen aikana. Kirkon -edessä piti istua, jotta kirkossa kävijät mennen tullen saivat nähdä. -Hyvin vanhaan aikaan oli Kantolan Jaakoa istutettu ihmisten kummana -kolme kertaa jalkapuussa. Oli Jaako-rukka kerta toisensa perään -erehtynyt ja langennut juoppouden paheeseen. - -Kirkon portailla, kirkon ovipielessä oli ennen seisotettu muuatta akkaa --- "isän vanha äiti tapasi kertoa" -- lypsinkiulu käteen sidottuna ja -"lehemän panta" kaulassa. Akka oli varkain kulkenut lypsämässä muiden -lehmiä. - - - - -Puumerkit. - - -Edellä olemme usean luvun alku- ja loppukuvina nähneet kummia -koukerolta: luotolaisia puumerkkejä. Hyvin monessa luotolaistalossa -onkin vielä käytännössä nuo ikivanhat, kautta aikojen polvesta polveen -säilyneet talon merkit. Niitä näkee leikattuina astioiden pohjiin, -haraviin, viikatteiden varsiin, sirppien päihin, verkkopuikkareihin, -auskareihin ja moniin muihin talon puutavaroihin. Ja kirjotusta -taitamattomat isännät piirtävät sen asiakirjoihin nimensä alle. -Niistä tuntee talo tavaransa, jos sattuu sen tarvitsevalle naapurille -kinaamaan, taikka se muuten joutuu ajelulle. Ne ovat kuin talon -vaakunoita, joita ei saa käydä väärentämään, "taikka kunnia pois". - -Onkin siinä kymmenisessä parvessa, jopa lähes sataisessa ryhmässä -koukeroa kaikenlaista, ja paljon siinä on pitänytkin koukerota keksiä, -kun joka talolla on ollut erilaiset merkkinsä. Muutamat ovat tyytyneet -vain yksinkertaiseen ristiin tai haarukkaan, nelosen ja seitikon -malliin, hyvin useat ovat käyneet vinoristiä kehittämään yksi yhteen, -toinen toiseen suuntaan. Joku on ottanut malliksi "variksen varpaan", -joku "käsi pystysä seisovan miehen", muuan taas "tuulimyllyn", ja eräs -näreen. Jopa on joku keksinyt vanhan hakaristimallin ja toinen taas -on leikannut hauskan viisneliöisen. Omituisia ovat Iljanan, Järvelän, -Juntin ja Nissilän puumerkit. Monet merkeistä muistuttavat vanhoja -riimukirjaimia. - -Hyvin harvoissa merkeissä on käytetty käyrää viivaa, huomaamme, että -ne melkein kaikki ovat suoraviivaisia, pysty-, vino- ja vaaka-viivoja, -enimmin ehkä vinoviivoja. Tämä onkin hyvin luonnollista, sillä käyrää -viivaa on koko vaikea leikata puuhun, helpoin on leikata puuta viisto- -ja poikkisyyhyn. - -Merkit ovat tavallisesti kuuluneet talolle, eikä suorastaan talon -asukkaalle. Jos näet talo on oston kautta joutunut toiselle -omistajalle, on hän ruvennut käyttämään ostamansa talon vanhaa -merkkiä. Harvemmin on omistaja vienyt merkkinsä toiseen taloon. Viime -aikoina on kyllä yhä enemmän ostoista ja muutoista ja milloin mistäkin -syystä vanhat merkit ruvenneet häviämään, ja sijaan tulleet omistajan -nimikirjaimet, joko vain yksi kirjain taikka kaksi kolmekin yhteen -sommiteltuina. Joskus taas on entiseen aikaan otettu nimikirjain jäänyt -talon merkiksi. Niin esim. entisen Matti-isännän "ämmä" on jäänyt -Valpulle "elämään", samoin Väntelässä ja Haapalassa. Päärnissä taas -on "A"-alkuinen nimi ollut entisellä isännällä, ja Pillissä on ennen -asunut Kustaa Holma. - -Talojen jakaantuessa on talon vanha merkki jäänyt semmoisenaan -kantataloon, ja uudet osat ovat siihen lisänneet jonkun "sorkan" -oman talonsa merkiksi. Siten on samannimisillä taloilla vain -vähillä eroavaisuuksilla samanlaiset puumerkit. Kuustoilla on -variksenvarpaansa, Hentuilla näreensä, Trupukoilla tuulimyllynsä, -Rantasuolla vinoristinsä, Yrjänän taloilla tadikkonsa j.n.e., kuten -merkkikokoelmaa tarkastaessa huomaamme. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA HAILUODOSTA*** - - -******* This file should be named 65602-0.txt or 65602-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/6/0/65602 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/65602-0.zip b/old/65602-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 03bd439..0000000 --- a/old/65602-0.zip +++ /dev/null |