diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-22 23:04:25 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-22 23:04:25 -0800 |
| commit | 005ffa974344f60fd3161c36646c5e539522a50f (patch) | |
| tree | 2c7076a72976daed0703fbe62ccd64b3fab6ea5d | |
| parent | 010eb314faa086cd8339a4f7a244bf182c66f3d3 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65611-0.txt | 2133 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65611-0.zip | bin | 42928 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2133 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c1ccc50 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #65611 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65611) diff --git a/old/65611-0.txt b/old/65611-0.txt deleted file mode 100644 index 1b93927..0000000 --- a/old/65611-0.txt +++ /dev/null @@ -1,2133 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Reservikasarmista, by Santeri Ivalo - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Reservikasarmista - Muistoja sotamiesajoiltani - - -Author: Santeri Ivalo - - - -Release Date: June 13, 2021 [eBook #65611] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RESERVIKASARMISTA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -RESERVIKASARMISTA - -Muistoja sotamiesajoiltani - -Kirj. - -SANTERI INGMAN [IVALO] - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1913. - - - - - -SISÄLLYS: - -Muistoja sotamiesajoiltani. -Onko reservimies sotamies? -Ensi ilta. -Kaksi rakastunutta. -Kolme sankaria. -Hyvä mies. -Tukio. -Yksi mies jälelle. -Kappale sisäharjotusta. -Parooni tulee. -Hallayö kasarmissa. -Öinen retki. - - - - -Muistoja sotamiesajoiltani. - - -Toisinaan, kun päivän paahtavimmassa helteessä seisottiin kuivalla -hiekkakentällä ja tehtiin kivääritemppuja uudelleen ja uudelleen ja -aurinko suoraan paistaa porotti suojattomiin silmiin ja hiki valui -pitkin kylkiä ja sääriä, tuntui tuo soturikomento kaikkein -tuskastuttavimmalta, naurettavimmalta ja inhottavimmalta laitokselta, -johon ihmisjärki voisi hairahtua. Taikka kun ihanimpana kesäiltana, -nojautuneina kasarmia kiertävää aitaa vastaan, katsottiin päivän laskua -metsän taakse ja muistettiin kuinka suloisia hetkiä nyt voisi viettää -jos olisi omassa vapaudessaan, jos saisi istua jonkun viileän kuistin -portailla ja laskea leikkiä toisten nuorten kanssa ja nauttia -iltahetken herttaisuutta, -- silloin tuli toisinaan kirastuksikin ja -sadatelluksi sen miehen muistoa, joka ensimäisenä keksi riistää -ihmisiltä heidän persoonallisuutensa ja vapautensa, tehdäkseen heistä -koneita sotamiehen muodossa. - -Mutta ne viikot menivät, enkä jälestäkäsin kadu sitäkin koulua -käyneeni. Niiden viikkojen ajoilta on jäänyt niin monta huvittavaa ja -muistettavaa pikkuseikkaa mieleeni, että nyt melkein voin käsittää -miten vanhoilla sotureilla vielä elämänsä ehtoolla voi olla nautintoa -muistaissaan ja kertoessaan tapauksia entisiltä sotamiesajoiltaan. -Totta tosiaankin, jos olisin runoilija, voisin kirjottaa kokonaisen -runovihon olostani reservikasarmissa, ja jos olisin hyvä runoilija, -tulisi siitä mainio parodia "Vänrikki Stoolin tarinoista"; taikka -kenties mieluummin kuusmittainen eepillinen runo kahdessatoista -kirjassa. Toivottavasti joku vastainen Suomen suuri Runeberg ottaa -huomioonsa tämän kiitollisen aiheen. Sitä odotellessani pyydän kaikessa -suorasanaisessa, vaatimattomuudessani ystävällisiä lukijoita seuraamaan -minua takaisin 33:nnen Suomen reservikomppanian kasarmiin, märehtimään -sieltä muutamia muistoja sotamiesajoiltani. - - - - -I. Onko reservimies sotamies? - - -Kerron "sotamiesajoiltani", vaikka minun kenties oikeammin pitäisi -kertoa vain "reservimiesajoiltani", sillä mielipiteet siitä, onko -reservimies sotamies, ovat tietääkseni erilaiset. - -Ainakin "lähin päällikköni", ensi plutoonan toisen osaston päällikkö, -tarkka-ampuja Makkonen, oli sitä mieltä että sotamies ja reservimies -ovat aivan eri asioita, ja vaikka tuo tieto hieman lannisti -kunniantuntoani, kun näet minäkin olisin tahtonut kehuskella olleeni -sotamiehenä, -- niin ketäpä reservimies uskoo ellei päällikköään. - -Seikka oli näet semmoinen, että osastopäällikkö Makkosella ei -ollut velvollisuutta -- tuskin oikeuttakaan -- pitää niitä -"sisäharjoituksia", joissa nämä soturielämän tärkeät arvoasteet tyystin -ja tarkoin opetetaan ylimmästä alimpaan saakka. Mutta hän halusi itse -antaa alamaisilleen juuri siitä pienen erityisläksyn. - -Hän oli näet, kuten jo mainitsin, pelkkä tarkka-ampuja, vaikka -päällikkönä olikin, ja tuo seikka tuntui häntä itseään hiukan -huolettavan. Jos olisi ollut edes jefreitteri, jos olisi ollut yksi -ainoa vaatimaton nauha olkapäillä, niin hän jo olisi ollut oikea -oikeutettu päällikkö. Mutta ei. Hänen ei ollut onnistunut saada yhtään -nauhaa, hän oli pelkkä sotamies, ja siitä syystä hän käsitti, että -tuhman reservimiehen on vaikea huomata antaa hänelle, niinkuin -päällikölle, hänelle tuleva arvonsa ja kunnioituksensa. - -Sentähden hän, kun kerran levättiin "volnassa" jostakin ankarasta -ampuma-asennosta, yhtäkkiä asettui hyvin vakavan ja opettavan näköisenä -hajasäärin rivin eteen ja alkoi: - --- Kostamo. - -(Kostamo oli osaston ainainen syntipukki. Hänestä saan vielä myöhemmin -kirjoittaa erityisen kuvauksen.) - --- Kostamo! - -Ei vastausta. - --- Kos-ta-mo!! - --- Minä... herra... herra... - --- Sinä herra! Eläkä nosta kättä ohimoille kun rivissä seisot -- -tolvana! Kuinka vastaat päälliköllesi jos hän, niin kuin nyt -esimerkiksi minä, sattuu sinulta jotain kysymään? Hä? Kostamo! - --- Juu... herra... aliupseeri. - --- Niin, juuri niin, jos minä nyt satun olemaan aliupseeri. Mutta -olenko minä aliupseeri? - --- Ette... herra... - --- No kun mulle vastaat, niin miten silloin sanot? - --- Sanon että... ette ole... - --- Voi sun siunattu sitä tyhmyyttä. Siinä sen kuulette muutkin kuinka -tökerö voi olla Jumalan luoma ihminen. -- Kostamo: mikä minä olen? - --- Makkonen. - --- Niin, vaan puhutteletko sinä minua vain niinkuin tuota Tikkaa, että -kuule sinä Makkonen? Mikä minun arvoni on ja arvonimeni? - --- Herra. - --- Herra kyllä, vaan mikä muu? Olenko minä aliupseeri, vai olenko -reservimies, vai olenko torvensoittaja, vai mikä minä olen...? Ei -ymmärrä pukki venättä. Sano sinä, Tikka, mikä minä olen? - --- Sotamies. - --- Niin, se lähti yhdellä kertaa, kun oikeasta miehestä lähti. -Sotamies, eli tarkka-ampuja Suomen tarkka-ampujapataljoonassa. Vai -oletko sinäkin Kostamo sotamies? - --- Olen. - --- Oho, siinäpä se juuri olikin erehdys. Sinäkö sotamies, siis aivan -samanarvoinen kuin minä, että jos minä astun riviin ja sinä tähän -komentamaan, niin ykskaikki, sama juttu. Olisiko se niin -- hä? Minä -kävisin oikein pataljoonassa oppia kolme vuotta ja sinä täällä kuusi -viikkoa, ja sitten me olisimme yhden arvoisia -- hä? Ei siitä -puhettakaan. Teistä ei ole sotamies yksikään eikä yhdestäkään koskaan -tule, vaan mitä te olette? - -Makkonen kysyy puolen riviä järjestään joka mieheltä, mutta ei kukaan -tiedä. Kaikki ovat luulleet olevansa sotamiehiä, ja kun he sitä eivät -ole, niin muuta he eivät tiedä. - --- Ette te ole sotamiehiä, vaan reservimiehiä te olette, muistakaa se. -Sotamiehen ja reservimiehen välillä on erotus suuri, se on yhtä suuri -kuin jefreitterin ja luutnantin välillä, taikka niinkuin minun ja -teidän välillä. -- No, Kostamo, miten vastaat siis minulle, kun sinulta -kysyn? - --- Minä, herra sotamies. - --- Niin, herra sotamies, taikka paremmin herra tarkka-ampuja, sillä -minä olen oikea tarkka-ampuja, jommoista sinusta ei eläissäsi tule. -Muista se toiseksi kertaa, kun sinulta kysyn. - -Alettiin taas tehdä ampuma-asentoja. Makkonen komensi ja huusi jos -mahdollista vielä kovemmin kuin ennen, tuntien syvästi oman arvonsa. - - - - -II. Ensi ilta. - - -Mieliala kasarmissa oli apea, hitaasti kuluivat ne autiot tunnit. - -Oltiin ensi iltaa reservimiehenpuvussa. Jo edellisenä iltana oli tosin -saavuttu kasarmiin, mutta silloin oli vielä saanut omissa vaatteissaan -liikuskella vapaasti pihalla ja maantielläkin ja omissa vaatteissaan -myös viskautua nukkumaan kasarmin kylmästi tervehtiville lavereille, -uneksimaan alkavista vaivoista ja päättyneestä vapaudesta. - -Niin eilen vielä, mutta nyt oltiin jo sotapuvussakin, leveät -hurstihousut jalassa, lianharmaja virkatakki hartioilla ja päässä pieni -soikea kairalakki. Oltiin reservimiehiä, kaikki yhdennäköisiä. Jo tuota -pukua katsellessaan kävi miehille ikäänkuin selvemmäksi ja syvemmäksi -se haikea tunne mikä sydämessä asui. Heiltä oli riistetty se -persoonallisuuden, se itsemäärääväisyyttä leimaavan vapauden -tunnusmerkki, minkä ehonvaltainen vaatetus suopi jokaiselle, -hienoimmalle ja ryysyhimmälle, kauppapalvelijalle ja kivityömiehelle. -Tukat oli keritty, korkosaappaat pantu kaikille jalkoihin, ja -pituutensa mukaan olivat miehet mitatut ja numeroidut. Ja heistä -tuntui, -- joskin useista hämärästi ja epäselvästi -- etteivät he enää -olleet omia itsiään, eivät enää Pekkoja, Paavoja eikä Jusseja, vaan -että olivat pelkkiä -- numeroita. - -Ruunun velli oli syöty ja iltahuutoa odoteltiin, -- eli yleensä illan -kulua. Samanpuolelaiset pysyttelivät yksissä ryhmissä, istuskelivat -enimmäkseen ääneti mikä missäkin; väliin vain joku virkahti sanasen, -pari, matalalla äänellä, mutta varsinaista keskustelua ei syntynyt. -Muutamat olivat viskautuneet nurmikolle maantienpuolisen aidan kupeelle -ja katselivat siitä edes kaihoten sitä vapautta, joka heiltä oli -katkaistu. Mutta siihenkin tuli aliupseeri ja komensi aitoviereltä -pois: nurmikolla loikominen on kovasti kielletty, siitä ankarasti -rangaistaan. - --- Ota hänestä sitten selvä mistä ei rangaista... ja sekin rangaistus -tuo jaksettanee kärsiä. - --- Jo vain nuokin nurmet saatanee miehissä maksetuksi, minkä siinä -lienevät pilaantuneet. - -Niin murahtelivat miehet, vääntäytyen siitä verkalleen -hiekkakäytävälle. Vaan kun upseeri kääntyi päin ja rääkäsi että: mitä? -niin kävelivät he sanaa puhumatta pihallepäin. - -Ruokasuojassa piti vääpeli haluttomasti kuuntelevalle miesjoukolle -kansantajuista esitelmää, miten heidän tulisi menetellä takapihalla -kulkiessaan, ja miten eivät saisi -- rangaistuksen uhalla -- menetellä. -Siitä annettiin vielä virallisesti iltahuudossa kaikille tarkat -säännöt. - -Muutamat hyvästelivät portilla jotain toveriaan, joka -lääkärintarkastuksessa oli päästetty vapaaksi ja nyt iloisin mielin -teki lähtöä kasarmista. - --- Ja sanohan terveisiä, ettei täällä ole hätää mitään, vähän työtä ja -paljo palkkaa. - --- Sanotaan, sanotaan. - -Tuollaisella rohkaisevalla sukkeluudella koetti eräs evästää lähtevätä. -Mutta kun tämä aidannurkasta oli kääntynyt oikealle, kääntyivät jälelle -jääneet vitkalleen pois portilta, eivätkä uskaltaneet toisiaan kohti -katsoa, maahan vain tähystivät. - --- Sillä se onni oli tuolla Heikillä, kun talvella särki käsivartensa -halkopinon alle. - --- Kaatui minunkin olalleni tässä keväillä ranka, mutta kestipähän... - -Kasarmissa katselivat toiset kummissaan yksitoikkoisia, autioita seiniä -ja kaksikerroksisia, liistapuilla miehittäin paistatettuja lavereita, -jotka heidän mieleensä niin ehdottomasti muistuttivat tallin pilttuita, -ja he tunsivat jo melkein olevansakin ilkeästi luontokappaleen -kaltaisia... Tuollaiseen parteenhan sitä nyt kesäkseen on kytketty... - -Joku rohkeampi uskalsi ajankuluksi ehdottaa kellon huikkausta, mutta -toisilla ei nyt sydän antanut myötä sellaiseen leikkiin ja ehdottajakin -pisti nolostuneena kellonsa ruunun takin alla olevan liivinsä taskuun. -Hän istui laverin laidalle ja katseli siinä pitkin leveitä -housunlahkeita alas kenkiään, jotka hänellä oli omat jalassa. Ne -tuntuivat nyt niin omituisen rakkailta ja kauniilta nuo omat kengät... - -Jo se aika osasi käydä pitkäksi! Tunnit tuntuivat päiviltä. Tekemistä -ei ollut miehillä mitään, ja jo kymmeneen kertaan olin minäkin ehtinyt -päivän kuluessa käydä ympäriinsä jokapaikassa kasarmiaituuksen sisässä. -Ajatuskin tuntui kulkevan niin työläästi, yksi ainoa mielle siinä -pyörieli, nimittäin että milloinkahan tämän surkeuden viime päivä -koittanee, -- koittaneeko koskaan! Tähän se nyt kuluu paras puoli -kesää, ja sittenkin on vielä toinen puoli palvelusaikaa jälellä. - -Sitä miettien nousin taas pienelle kivikunnaalle, joka kohosi päällikön -talon takana, ja josta näkyi maailmaa kasarminaituutta hiukan -avarammin. Kapusin katajikkojen lomitse ja kuulin samassa pehkon -juurelta hiljaista puhetta. Katsoin; näin kaksi kohtalotoveriani -istumassa kylikkäin kiven kupeella. He keskustelivat hekin verkalleen -siitä, mikä sydäntä painoi, ja -- söivät. Eväslaukku oli heillä -välissään, siitä leikkasivat vuoron päältä leipäpalan, vääntivät voita -päälle, ja toisessa kädessä pitivät läskiviipaletta, josta aina palan -purasivat. - --- Jotta kuus viikkoako sanot, minusta sitä tulee enemmänkin, tulee -kolme päivää seitsemättä, virkkoi toinen -- Mölsäksi opin hänet -sittemmin tuntemaan -- palaa pureskellen. - ---- Seitsemättäkin taitaa tulla, vastasi toveri, Pekka Kokkonen, ja -leikkasi laukusta läskiä uuden viipaleen, ikäänkuin lohdutukseksi -niiden kolmen päivän varalle, joita hän ei ollut ottanutkaan lukuun. -- -Eikä siitä mitenkään vähemmällä pääse. - --- Eihän siitä nyt enää miten pääse... näkemättä se nyt koti jäi -seitsemäksi viikoksi. - -Jo leikkasi Mölsäkin taas viipaleen, kohotti sen päänsä tasalle, avasi -suuren kitansa ja solautti sinne makupalan. En voinut olla hymähtämättä -noille alakuloisille aterioijille. Nälkäänsä he eivät syöneet, vasta -olivat pistelleet ruunun velliä. He söivät vain viihdyttääkseen -ikävätään ja lohduttaakseen masentunutta mieltään. Tuo kotoinen eväs -muistutti näissä oudoissa oloissa sentään jonkun verran kaivattuja -kotoisia tiloja. Pekka tuntui jo saaneen kyllänsä, pyyhkäsi -halveksivasti ruunun housuihin puukkonsa terää ja rupesi työntämään -sitä housunkauluksen sisäpuolelle kätkettyyn tuppeen. - --- Syö, veli, syö, kehotti vielä Mölsä, mitäpä näistä säästää, eipä -täällä kuuluta kumminkaan suvaittavan omia ruokia. Syödään pois! - --- Milloin häntä taas omaa ruokaa saaneekaan nähdä, tuumi siihen -Pekkakin, levitti vielä kerran voita leivän levylle ja leikkasi tukevan -kaistaleen. - --- Ja ensi päivähän se on pahin hirressäkin... - -Varusmestarin pieni poika juoksi siitä ohi rinnettä pitkin ja pysähtyi -kummissaan katsomaan suruisen näköisiä ruokailijoita. - -Tuo lapsi tavallisessa lapsenpuvussaan ja leppeine lapsenkasvoineen -tuntui Pekasta niin kodikkaalta ja tyynnyttävältä, että hän heti -iloisempana virkahti: - --- Poika hoi, paiskaapas kättä. Tahotko voileivän...? Mikä on nimesi -Santtuko...? Vai varusmestarinpoika, vai... Siitä saat piirakkaa, syö -pois ujostelematta. Pieni oletkin vielä, raukka... mutta vielä se -sinunkin vuorosi tulee hypätä ruunun housuihin kun elänet, vielä -tulee... jos et ajoissa pitäne varaasi... He, tuossa saat läskiäkin... -Vaan jos viisas lienet, menet ajoissa merelle, menet Amerikkaan, menet -vaikka minne. Sillä tämä on hiiestä heitettyä tämä sotameininki... - -Poika katseli kummissaan puhujaa -- ei nähtävästi ymmärtänyt puhetta -- -ja lähti siitä juosta viilettämään alas mäkeä. Kävelin jo minäkin taas -kasarmia kohden, ja mietiskelin mielessäni sitä paljo laulettua -suomalaista urhoollisuutta ja soturimainetta... - -Samassa soitettiin iltahuutoon, ja miehet keräysivät ryhmittäin mikä -miltäkin puolen, ja asettuivat riviin, kuten heidät päivällä oli -mitattu ja numeroitu. - -... Niin, ensi päivähän se taitaa olla pahin -- hirressäkin. - - - - -III. Kaksi rakastunutta. - - -Kauan pysyvät muistossani Jaakko Lamperi ja Iskos-Paavo, molemmat ensi -plutoonan tunnollisimpia sotureita. Edellinen näistä oli kihloissa, -jälkimäinen oli vasta mennyt naimisiin, kun tuli kasarmiin lähtö. - -Eräänä iltapäivänä, kun miehet istuivat uutterimmillaan puhdistamassa -sateen kastelemia kiväärejään, tuotiin sana portilta, että "siellä -muuan naiseläjä kysyy Jaakko Lamperia ensimäisestä lutuunasta". Jaakko -vilkasi ikkunasta ulos, pisti rauhallisesti kaikki "sulkulaitokset" ja -"pistimet" ja "pesutangot" paikoilleen kivääriinsä, asetti kiväärin -koloonsa, vei öljyt ja räsyt laudalleen, haki hetkisen lakkiaan ja -lähti niin verkalleen kävelemään kasarmista portille päin. Siellä -seisoi aitaan nojautuneena nuori tyttö, pullea ja punaposkinen, jonka -silmät kiilsivät niin herttaisen onnellisesti, kun erottivat Jaakon -tulevaksi sieltä valkopaitaisten sihisevästä joukosta. - -Jaakko astui vitkaan, melkein hiljensi vauhtiaan kun lähemmäs tuli. -Mutta tytöllä paloivat silmät yhä enemmän, käsivarret oikenivat -vaistomaisesti eteenpäin, näytti siltä kuin hän olisi tahtonut hypätä -aidan yli ja lennähtää siitä Jaakkonsa kaulaan. Portin läpi ei näet -laskettu, kun kello ei vielä ollut seitsemän. - --- Mitäs lähit, kysyy Jaakko puolittain hämillään, puolittain -tyytymättömänä. Kielsinhän minä tulemasta. - --- Kielsit, vaan minä lähin. Äitisi pani voita ja tässä olisi piiraita. - -Tyynesti ojensi Jaakko kätensä aidan yli ja tyttö tarttui siihen, eikä -laskenutkaan heti irti. Hän ei ollut viiteen viikkoon nähnyt sulhastaan -ja oli nyt asiata tehden lähtenyt kävelemään neljän peninkulman matkaa -tavatakseen sitä, jota sydämensä kaipasi. Senpätähden hän ei -välittänytkään -- eikä voinutkaan -- aivan peittää tunteitaan, vaikka -siihen heidän ympärilleen keräysi puoliympyrään parikymmentä uteliasta -reservimiestä katsomaan ja laskemaan pilaansa, joka ei aina ollut aivan -hienoa. Hän puristi Jaakon kättä ja hymyili niin herttaisesti. Mutta -Jaakko oli hämillään, häntä vaivasivat ympäröivien katseet ja hänestä -koko tuo tilaisuus oli kiusallinen, oli liian hellätunteinen. - -Ja siitä meni tyttökin vähitellen hämilleen. Keskustelusta ei tahtonut -tulla mitään. Jaakko otti vastaan aidan ylitse mytyn, jossa voit ja -piirakat olivat ja kysyi hyvin tyynesti, että "terveenäkö siellä -kotipuolessa oltiin?" Ja taas jäi suu umpeen aidan molemmilla puolin. - -Siihen tuli vielä luutnanttikin katsomaan, että mikä tungos siinä aidan -kupeella on. Hän käsitti heti aseman ja päätti auttaa noita nuoria -rakastavaisia. Meillä oli hyvin kelpo luutnantti, oikea kansan mies, -joka, vaikka esimies olikin, kumminkin aina oli ystävällinen -reservimiehiä kohtaan, väliin leikillinenkin. - -Miehet hajausivat, kääntyivät päin ja tekivät kunniaa. - --- Onko se Lamperin muija tuo korea tyttö? - --- Ei ole, herra luutnantti. - --- No morsiankos sitten on? - -Lamperi vitkasteli vastatessaan, vaan tyttö ilmoitti empimättä että -"niin on". - --- Ja sinä lähdit katsomaan, miten Jaakko täällä sotaväessä jaksaa? - --- Niin lähdin. - --- Saat lähteä, Lamperi, maantielle kävelemään tyttösi kanssa aina -tuonne ruutikellariin saakka, niin saatte olla kahdenkesken. No, ala -mennä! - -Portti aukeni, Jaakko teki vielä kerran kunniaa ja lähti niin tyttönsä -rinnalla kävelemään maantietä pitkin. Vaan tyttö katsoi taakseen -luutnanttia kiitollisuudesta kiiluvin silmin, ja kuului Jaakolle -supattavan että "sepä vasta mies on miehekseen, vaikka lie kuinka -korkea herra". - -Puolentuntisen perästä palasi Lamperi kasarmiin ja jaellessaan -piiraitaan hiukan häpeissään tovereilleen, selitti hän, että "ne ovat -sellaisia hätiköitä nuo naiset. Viikon perästähän täältä olisi päästy, -mutta ei malttanut sitä odottaa". - - * * * * * - -Iskos-Paavo oli harteikas, jykevä, vakavapiirteinen, romuluinen -metsäkylän mies. Hän oli ainoa työhön kykenevä miehenpuolinen -talossaan, eikä naisväkeäkään ollut muuta kuin äiti raihnainen ja -sairaaloinen, sekä puolikasvuinen sisar; muut kaikki pahanpäiväisiä -tenavoita. Kovin huolettavalta oli tuntunut, kun aika läheni Paavon -lähteä kasarmiin. Miten kävisi kesätöiden kotona, kuka hoitaisi kynnöt -ja niitot ja yleensä isännyyden? Varoja ei ollut palkata päiväläistä -töihin, eikä oman talon väestä ollut paljo muuhun kuin lehmiä hoitamaan -ja kotiaskareita tekemään. Vaan kaikki maantyöt...! - -Sitä oli tuumattu äidin kanssa tyystin pääsiäispyhinä ja tultu siihen -päätökseen, että Paavon pitäisi mennä naimisiin, muuten ei tullut -mitään. Ja Paavo oli miettinyt asiata ja oli huomannut itsekin -välttämättömäksi kosia. Eihän se tosin nainen, vaikka terve oli ja -rotevakin, vastannut miehistä miestä, mutta parempi oli sittenkin, -kunhan oli talossa jokukaan työhön pystyvä. - -Paavo kosi naapurikylästä, pantiin kuulutukseen ja kolmen viikon -perästä vietettiin häät. Mutta silloin olikin aika lähteä kasarmiin. -Pyhänä vihittiin ja maanantai-iltana piti jo lähteä liikkeelle. Yhden -ainoan yön sai Paavo maata nuorikkonsa vieressä, yksi ainoa päivä oli -aikaa neuvoa töitä ja taloudenhoitoa. - -Miehen voimalla oli Paavo tottunut raatamaan kivikkomaassaan, ja miehen -voimalla teki hän temppujaan sotaväessäkin. Kankeat olivat jäsenet, -hidas ajatuksenjuoksu, mutta tahto oli hyvä eikä voimia puuttunut, ja -niin suoriusikin Paavo kutakuinkin tehtävistään. Mutta kun lomahetki -tuli ja miehet istuivat lavereillaan puhellen koti-oloistaan ja -töistään, näkyi aina huolestuneen ikävöimisen leima hänen kasvoillaan; -mitenhän siellä kotona vain työt suoriutunevatkaan, näytti hän -ajattelevan, kuinka perehtynee nuorikko puutteellisiin oloihin, miten -jaksanee äitimuorikin. Paavo puhui usein, kenen pariin vain sattui, -noista koti-oloistaan ja lausui usein hartaan kaipauksensa päästä -kotonaan käymään. - -Ja niin tuli toinen sunnuntai, jolloin miehiä ensi kerran laskettiin -pyhälomalle kokonaiseksi vuorokaudeksi. Iskos-Paavo kirjoitutti -- itse -ei osannut kirjoittaa -- lomalipun, pyysi lupaa kaikilta päälliköiltään -ja toimitti ensimäisenä lappunsa kapteenin allekirjoitettavaksi. Hän -otti hartiavoimalla osaa kasarmin kuuraamiseen, että pikemmin -jouduttaisiin, laittoi myttynsä huolellisesti kokoon, pani tavarat -kaikki paikoilleen ja odotti tuskallisesti hetkeä, jolloin lomaliput -jaettaisiin. - -Kului vielä tuntinen, niin jo tuli vääpeli lippuja tuoden. Hän piti -tilapäisen puheen lomalle lähteville, varotti heitä käyttäytymään -siivosti ja arvokkaasti kotipuolessaan ja ennen kaikkea tekemään -kunniaa päälliköille, jos jossain sattuivat niitä tapaamaan. Jakoi -sitten liput; Iskos-Paavokin sai omansa, laski sen huolellisesti kokoon -ja pisti taskuunsa ja lähti reippaasti astumaan maantielle. - -Mutta portilla hän muisti sittenkin unhottaneensa piippunsa kasarmiin -ja lähti juosta sävöttämään sitä noutaakseen. Ilossaan ja sokeassa -innossaan ei hän joutunut vilhumaan ympärilleen, ei huomannut että -kapteeni silloin juuri laskeusi sivukäytävää kasarmiin päin, ei -pysähtynyt, ei tehnyt kunniaa. Tuosta tehtiin muistutus, se joutui heti -vääpelin korviin ja juuri kun Iskos-Paavo palasi piippu kourassa -kasarmista, pysäytettiin hänet siihen. - -Miksei tehnyt kunniaa kapteenille? Eikö oltu opetettu? Miten -sellaista voisi laskea lomalle, joka ei tuon enempää pidä huolta -velvollisuuksistaan! -- Lomalippu otettiin pois, sinellirulla -viskattiin naulaan. Iskos-Paavo sai jäädä kasarmiin, hänelle määrättiin -kolme viikkoa kotiarestia. Siihen ei ollut mitään vastaansanomista. - -En ole koskaan nähnyt surkeampia enkä enemmän masentuneita kasvoja kuin -Iskos-Paavon, hänen seisoessaan siinä kasarmin seinustalla katsellen -kun muut lappoivat portista ulos lomalle. Niskat olivat painuneet -kyyryyn hartioiden väliin, leuka lomotti velttona ja silmät tuijottivat -katuvina ja katkerina ja näyttipä melkein kuin kyynel olisi pyrkinyt -tunkeutumaan luomen nurkasta karkealle poskelle. Kasvojen äskeisen -jäntevyyden ja pirteyden sijalla näkyi nyt pettymystä, nolostumista ja -alakuloista veltostumista. - -Siinä hän seisoi lyyhyssä polvin, varsi koukussa seinän vierustalla ja -katseli tuikeasti eteensä. Ajatteliko hän sitä häpeätä, kun toiset -kotikylässä kertoisivat, että "Iskos-Paavoa ei laskettu lomalle, kun -oli kovin tuhma kunnianteossa"; semmoista ne tietysti kertoisivat hänen -nuorelle eukolleen, joka parhaillaan odotti miestään kotiin? Vai -ajatteliko hän peltojaan ja niittyjään, miten nuo olivat ottaneet -kasvaakseen siinä kuivuudessa; rukiinlaihoaan, joka vasta oli -tuoreimmillaan alkanut vihannoida kun hän lähti sotaväkeen, ja -suvi-oraitaan, jotka silloin vielä tuskin olivat nousseet päälle? -Miettikö, miten nuorikko malttaisi vanhalla, laiskalla ruskolla -lannoittaa ja kyntää kesantopeltoa syysviljaa varten, tai muistaisiko -tuo ojittaa sitä suopalstaa, jota hän oli neuvonut kuivaamaan? -Kaihoiliko niitä hukkaan menneitä iloja, joita oli toivonut saavansa -viettää kotipellon pientareella pyhäaamuna nuoren vaimonsa, vanhan -äitinsä, pienten siskojensa ja "hallikoiran" parissa, kun he olisivat -kertoneet hänelle tapauksista kotona ja hän taas olostaan -kasarmissa...? - -En tiedä. Hän ei puhunut mitään, eikä ollut kellään meistä lomalle -lähtevistä mieltä mennä häntä siinä puhuttelemaankaan. Mutta näin, että -monelle kävi sääliksi Iskos-Paavon kova kohtalo, ja olisi joku -hellämielinen kenties taipunut vaihtamaan oman onnensa hänen -onnettomuuteensa, jos se olisi käynyt päinsä, vaikka kaikki tiesivät, -kuinka pitkäksi pyhäpäivä voi käydä reservikasarmissa. - -Mutta se ei käynyt päinsä. Eikähän sotamies sitäpaitsi saa näyttää -olevansakaan sääliväinen eikä hellämielinen, jos olisikin. - - - - -IV. Kolme sankaria. - - -Kun ei annettaisi tuota pikommia, niin minä olisin syömättä kaksi -päivää, huoahti Kaipio, pyyhkäsi hien otsaltaan ja ryyppäsi vielä -kauhallisen vettä. - -[Pikommi: Minun tuskin tarvinnee lähemmin selittää tätä sotaväessä yhtä -tunnettua kuin kammottua sanaa. Kun sotamies ei voi oppia tekemään -jotain temppua, tekee sen väärin, juonittelee, ei pysy tahdissa taikka -muuten on "mahdoton", silloin hänelle -- tai heille, jos heitä on -useampia -- komennetaan "pikom" (bjegom, juoksuun) ja juoksutetaan niin -rangaistukseksi ja opetukseksi puolituntinen tai enemmän tai vähemmän -levähtämättä yhteen kyytiin, kunnes hänellä jäsenet vetreytyvät -taipuvammiksi tai uppiniskainen luonto laimentuu. Muutamat sankarit -saavat nauttia tällaista opetusta harva se päivä.] - --- Mutta mitenpä sitä muuten voitaisiin niin korkeat asiat matkaan -saattaa, lausui siihen Tikka hiukan toivottomana, ja otti kauhan -toverinsa kädestä. - -Kostamo hyväksyi nähtävästi molempien edellisten puhujain lausunnot, -koska hänellä ei ollut siihen mitään muistuttamista. Hän seisoi tapansa -mukaan siinä viimeisenä tyynesti odotellen milloin hänen vuoronsa -tulisi kostuttaa vedellä tulisesti polttavaa kurkkuaan. - -He olivat taas, senjälkeen kun muilta harjoitus oli loppunut, saaneet -kolmenkesken juoksennella kentällä erään puolentuntisen, ja kun päivä -sattui harvinaisen helteinen, juoksi hiki virtanaan tavallista -runsaammin, iho hehkuili tavallista punaisempana ja keuhkot läähättivät -tavallista valtavammin. Eipä kumma jos siis kurkku kaipasi vettä ja jos -"pikommi"-käsite tuntui nälkääkin kamalammalta. - -Siinä oli kolme sankaria, joille muistot heidän sotamiesajoiltaan -varmaankaan eivät ole kovin hauskoja. Missä vain joku moite kuultiin -lausuttavan, milloin vain joku päälliköistä tuskastui ja kauhtui, -silloin kuultiin heidän nimensä tavallisesti mainittavan -asianmukaisilla lisäkkeillä, jos ei yhden niin ainakin toisen. He -tottatosiaankin saivat kuulla kunniansa, saivat tietää mikä arvo heillä -oli ihmisinä ja sotamiehinä, ja saivat kokea sen arvonsa mukaista -kohtelua. - --- Jos tuo Kostamo ei minusta tänä kesänä tee hullua, niin olen hitto -soikoon nyt jo hullu, vaikeroi usein osastopäällikkö. - --- Katsokaa te, katsokaa te tuota Kaipiota, kun se kävelee. Onko tuo -lehmä vai etana? ihmetteli toinen. - --- Tikka sinä, varo koipiasi. Kun pitää mies olla sydämikkö, -pahasisuinen ja uppiniskainen, eikä sille tepsi pikommit eikä putkat. -Vaan vielä minä sinun niskasi taivutan kiukussanikin, jotta nähdään, -kuka tässä määrää... - -Tuommoista kuultiin pitkin päivää harjotuksissa ja kasarmissa, aina -aamunoususta iltahuutoon asti. Mutta eihän siitä apua. Yhtä syntisiä he -olivat nuo kolme kasarmista lähtiessään kuin sinne saapuessaankin. - -He olivat järjeltään jääneet köykäsiksi, olivat hitaita ja tuhmia -kaikki kolme. Mutta muuta heillä ei ollutkaan yhteistä. Päinvastoin -olivat he toistensa vastakohtia niin täydellisesti kuin olla voi. - -Tikka oli pitkä ja paksu ja tanakka, toinen mies rivissä pituudeltaan, -painoltaan epäilemättä ensimäinen. Hän oli jäseniltään kuin karhu, -mutta liikkeiltään kuin aasi. Hänen leveät, paksut hartionsa olivat -kuin puusta veistetyt, niin jykeät ja taipumattomat ne olivat, ja jalat -kankeat ja raskaat kuin pölkyt. Jos hän oikein tahtoi ja viitsi, sai -hän kyllä jalkansa pyörähtämään vaikeissakin käännöksissä ja ruumiinsa -taipumaan niinkuin muutkin, mutta se näytti vaativan liian suurta -voimanponnistusta, liian paljo tahdon tarmoa, niin että hän -tavallisesti katsoi parhaaksi olla jöröttää vain semmoisena kuin oli, -nivelettömänä ihmispatsaana, joka oman painonsa ja kankeutensa nojalla -pysyi pystyssä ja liikkui, mutta johon muut luonnon lait eivät -vaikuttaneetkaan. Hän oli hirmuisen laiska, oikein hermostuttavan -laiska ja hidas, välinpitämätön, veltto ja huoleton ihan äärimmilleen. -Jos hän sattui pihalla istumaan, kun rupesi ankarasti satamaan, niin ei -hän viitsinyt nousta siitä astuakseen viittä, askelta katon alle; istui -vain, antoi kastua. Aamusilla, kun hänet piti herättää, sai häntä -pistimen kärellä pyöräyttää pari kertaa ympäri laverilla, ennenkuin hän -katsoi ajan olevan avata silmänsä ja laiskasti kynsästä korvallistaan. -"Pikomminsakin" hän tavallisesti otti yhtä itsetiedottomalta kannalta -kuin kaiken muunkin, hän hölkkäsi vain vetelästi ja verkalleen -eteenpäin, ja näytti siltä kuin hän voisi tuota työtä tehdä yhden -vuorokauden umpeensa herkeämättä ja rasittumatta. Ja tuohan se juuri -eniten päälliköitä pisteli. - -Omasta ehostaan, paritta kolmetta kovatta sanatta, häntä ei saanut -mihinkään. Kerran hänet pantiin niskottelemisesta putkaankin. Aamulla -pantiin, ja kun illalla mentiin noutamaan, makasi hän vielä samassa -asennossa laverilla, johon oli vietäessä laskeutunut, erinomaisen -tyynenä ja tyytyväisenä. - -Ei hänelle ollut semmoisesta rangaistuksesta; se oli hänestä parasta -nautintoa. - -Tikka ei suuttunut koskaan, ei koskaan innostunut... Vaan sanonko: ei -koskaan. Se on väärin, hän innostui todellakin kolme kertaa päivässä, -kun näet syömään kutsuttiin. - -Silloin vilkastuivat eloisiksi nuo kankeat jäsenet ja puoliumpinaiset, -tahmeat silmät kirkastuivat. Jokainen tietää, ettei ruunun kannata -poikiaan herkuilla syöttää, varsinkin aamuksi ja illaksi on -reservipojilla leipä pääravintona. Mutta leipää se Tikka juuri söikin. -Hän söi oman osansa ja kaikki mitä jäi muilta tähteeksi. Siellä oli -kasarmissa kolme miestä, n.k. "herrasmiestä", jotka olivat omissa -ruuissaan eivätkä siis koskeneet ruunun antamiin osuuksiinsa. Nämä söi -Tikka kaikki, ja nähtiinpä sittenkin tavallisesti illoilla, kun kaikki -muut jo olivat poistuneet ruokasuojasta, Tikan hiipivän ruuanlaittajan -luo ja pyytävän: "vähäsen leipää". - -En uskalla sanoa montako naulaa hän söi päivässä, sanon vain, että jos -kaikki sotamiehet söisivät kuin Tikka, niin korkea ruunu ennen pitkää -saisi "luovuttaa omaisuutensa velkojilleen". Mutta sen ravinnon edestä -hän sitten makasikin, ja sen edestä hän myös päivällä otti "pikommia". - -Usein kiisteltiin kasarmissa siitä, oliko Tikka niin perin tyhmä, vai -oliko hän niin kirotun läpeensä laiska. Siitä asiasta minä en rupea -väittelemään, sillä minä voin vakuuttaa, että hän oli yhtä tyhmä kuin -laiskakin. - - * * * * * - -Kaipio ei ollut näöltään kaunis. Hänellä oli jalat lyhyet ja käsivarret -pitkät ja ruumis oli suhteettoman paksu jokapaikasta. Kasvot olivat -- -tupakanpuremisestako vai muusta syystä -- vinot, niin että alaleuka -aina tähtäsi toista olkapäätä kohden. Tukka oli hänellä takkuinen ja -harjainainen niinkuin Nummisuutarin Eskolla; muutenkin luulen, että jos -Esko-vainajan jalkoihin olisi vedetty reservimiehen lianharmajat leveät -housut, hartioille nukkavieru "virkatakki" ja päähän soikea -lakinlatuska, olisi hän ollut aivan Kaipion kaltainen. -- Todellakaan -ei hänessä ollut kaunista mikään muu kuin nimi. - -Ei ollut Kaipio hidas eikä kankea kuin Tikka, päinvastoin ei löytynyt -koko komppaniassa toista niin liikkuvaa miestä kuin hän; vaan hän oli -malttamaton ja höplä ja teki kaikki, mitä hänen oli tehtävä, väärin. -Jos hän ollenkaan ajatteli -- sitä tuskin olisi voinut uskoa -- -ajatteli hän aina jälestäkäsin, kun jotain oli tehnyt. Ja mitään -sellaista ominaisuutta kuin muistia hänellä ei ollut ensinkään. Jos -sanoit Kaipiolle asian, yksinkertaisimman, ja heti kysyit mikä se oli, -ei hän sitä tiennyt, eli oikeammin, hän tiesi kaiken muun paitsi ei -sitä. Sillä tuppisuuksi Kaipio ei koskaan jäänyt, hänen suunsa kävi -kuin mylly ja leveä leuka väkätti alinomaa edestakaisin sillaikaa kuin -huulet lappoivat sanoja. - -En viitsi nyt kertoa sitä, että Kaipiolta vielä soturiaikansa viime -päivinä meni "ljevo" ja "pravo" aivan jumalan sallimuksesta, oikein tai -väärin, miten sattui; en siitä, miten hänen oli mahdoton astua kymmentä -askelta jalkaan toisten kanssa, enkä kuinka harmillisesti hän aina -sotki rivit kun "stroissattiin" tai käännyttiin. Se oli jokapäiväistä -ja on liian tavallista, että siitä kannattaisi mainita. Sitäpaitsi hän -aina koetti korjata erehdyksensä niin vikkelästi kuin mahdollista ja -kun hän siten lakkaamatta tuli omissa tempuissaan pyörineeksi ja -tanssineeksi rivissä, oli se niin hullunkurisen näköistä, etteivät -suuret sotaherratkaan -- tarkastuksissakaan -- voineet olla sille -tanssille nauramatta. Se huvitti heitä, ei kiukuttanut. En ole vielä -tuntenut yhtään ihmistä, joka todenpäältä olisi Kaipioon voinut kauaksi -aikaa suuttua. - -Mutta hänen pistintaistelunsa sietää mainitsemista, koska tuo oli -jotain, jota koko komppania välistä keräysi kehään katselemaan, -niinkuin jotain näytelmää tai muuta kummaa. Siinä taistelussa oli niin -paljo tulta ja intoa ja voimaa, että jos sota joskus syttyisi niin -siunatkoon itsensä se, joka joutuu Kaipion pistimen eteen. Ja -vierustoverit rivissäkin saavat kyllä siunata itseään, sillä Kaipiolle -on pääasia että hän pistää. Liikkeet eivät ole säännönmukaiset, mutta -sitä pontevammat; Kaipiosta ei ole niin tärkeää tietää mitä -komennetaan: jos huudetaan taaksepäin, hyökkää hän eteen, jos käsketään -seisattua, niin hän pistää empimättä ja miettimättä... Sven Tuuva, -sanotte te. Niin juuri, Sven Tuuva ilmielävänä reservimiehen valkeissa -housuissa. Muinoisella Sven Tuuvalla oli kumminkin yksi etu Kaipion -rinnalla: häntä komennettiin kielellä, jota hän ymmärsi, Kaipiota -komennetaan vieraalla kielellä, ja -- kummakos tuo -- Kaipio on hyvin -heikko venäjänkielessä. - -Alussa häntä oikastiin usein, oikastiin vihasesti, oikastiin -lepposesti: hän tunnusti erehdyksensä ja nauroi niin herttaisesti, että -toinenkin viehtyi nauramaan. Ja kun taas komennettiin, teki hän kaikki -päin seiniä. Lopulta huomattiin, ettei se ole muuta kuin mielensä -ärsyttämistä, jos Kaipiota rupeaa oikasemaan; hän sai tehdä temppunsa -miten teki. - -Ampumaradalla oli Kaipio myös yksin laatuaan. Hän ei koskaan malttanut -nostaa kivääriä oikeaan tähtäysasentoon ennenkuin laukasi, ja siksipä -hänen kuulansa viilettelivätkin milloin missäkin päin lepikossa. Kun -viittaajat taululla osottivat, oliko osunut tauluun vai eikö, piti -ampujan itsensä ilmoittaa korkealla äänellä sattuiko vai menikö ohi. Ja -Kaipio huusi aina: valkeata vilkkaa, valkeata vilkkaa! Oli kumminkin -kerran luoti -- Kaipion omako vai jonkun erehtyneen vierustoverinko, -sitä en tiedä -- sattunut Kaipionkin tauluun. Punasta näytettiin. Se -oli merkillinen tapaus, se vaikutti mahtavasti Kaipioon. Hän juoksi -tuiskuna paikaltaan, tarttui vänrikin käteen ja huudahti: - --- Katsokaa te, katsokaa te herra... Jo vilkkaa punainen puoli. - -Hikeensä asti Kaipio aina muokkasi, oltiinpa sitten keveämmissä -harjotuksissa taikka vaikeammissa. Tyynesti ja verkalleen hän ei voinut -tehdä mitään. Mutta silti oli hän aina ensi mies paininlyönnissä -harjoitusten jälkeen, ensi mies ja viime mies. Kun yksi oli hänet -kaatanut vaati hän toista kamppailemaan ja muistanpa kauan, kuinka hän -aina ohi astuessaan töykkäsi kylkeen, kohautti housujaan ja virkahti: - --- Tuleppa voittosille. - -Yhden ainoan kerran muistan Kaipion lausuneen järkevän sanan ja -- niin -se käy tässä maailmassa! -- juuri sen sanan johdosta häntä rangaistiin. - -Oltiin sisäharjotuksissa. Oli puhe sotamiesten vaatteista, m.m. -"virkatakista". - --- Miksi sitä kutsutaan virkatakiksi, kysyttiin Kaipiolta. Onko -sotamiehellä mitään virkaa? - --- On virka, koiran virka, vastasi hän hätäisesti kuten ainakin. - -Luultiin, kumma kyllä, Kaipion lausuneen tämän jossain tarkotuksessa. - - * * * * * - -Mutta mitäpä sanoisin sinusta, Kostamo, sinä vierustoverini rintamassa -aikoina kuumina ja viileinä, leppoisina ja tylyinä. Sinun kohdallesi -tultuani täytynee minun vaihtaa pehmoisempi terä kynääni ja piirtää -lempeämmällä kädellä ja tasottavalla siveltimellä se kuva, jonka -sinusta aion tehdä. Sillä sinä todellakaan et pilkkaamistakaan siedä. -Olosi reservikasarmissa oi ollut riemuisa aika sinulle, sen tiedän minä -paremmin kuin kukaan, enkä tahtoisi asettaa sinua enää halvempaan -valoon kuin missä olit ja olet. Sydämesi oli vilpitön ja nöyrä, mielesi -herkkä ja taipuisa, sinussa ei ollut merkkiäkään ivasta eikä sapesta, -olit laakea kuin lammas ja hiljainen kuin karitsa. Ei, sinua en ikänäni -raskisi ivata, sillä sinussa ei ollut muuta vikaa, kuin huono pää ja -voimain puute, -- Kostamo raukka! - -Kostamo raukka! nuo sanat olen kuullut niin usein huudahdettavan, että -ne ovat muistossani aivan sulautuneet yhteen sen kuvan kanssa, mikä -minulle on säilynyt sivustoveristani sotamiesajoilta. Kostamo raukka! -virkkoivat päälliköt harjoituksissa ja toverit väliajoilla, virkkoivat -äänellä niin halveksivalla, säälivällä ja valittavalla, että se -erittäin sattuvasti kuvasi miehen luonnetta. - -Hän oli näet todellakin raukka, raukka ruumiillisesti ja henkisesti. -Vartaloltaan oli Kostamo pitkänhoikkanen, pehmeä ja vetelä; pää oli -etukumarassa, rinta sisään painuneena, hartiot kyyryssä, polvet -notkussa. Näytti usein siltä, ettei hänen luustossaan ollut luuta -murustakaan, ei muuta kuin pehmeätä, taipuvaa rustoa. Hipiä oli hienoa -ja herkkätuntoista, sormet pitkät ja hoikkaset, jalat pienet ja sievät -kuin neitosella. Kasvoiltaan hän kenties olisi ollut sieväkin, jos -olisi ollut panna naisen huivi päähän; ne harvat haituvat, joita kasvoi -leuassa siellä täällä, eivät olisi pystyneet rumentamaan noita -leppoisia tytönkasvoja. "Hameet sillä pitäisi olla päällään eikä -sotatakki", kuultiin usein sanottavan, ja kenties se niinpäin olisi -sopinutkin paremmin. - -Oletteko nähneet sotamiehen itkevän rivissä? Se on samalla -hullunkurisinta ja surkeinta mitä voi nähdä. Kun niin tapahtuu, niin -sen täytyy jo tietää, että asia on koskenut syvästi sydämelle. Mutta -Kostamolla oli herkkä, naisellinen sydän, hän ei voinut pidättää -kyyneleitään, kun häntä ankarammin kohdeltiin. Ja häntä kohdeltiin -usein ankarasti. - -Sillä sotaväessä annetaan mielellään anteeksi sille, joka reippaasti -tunnustaa erehdyksensä ja ravakasti koettaa pitää puolensa vaikka -huonollakin menestyksellä. Vaan jos ken heikkona heittäytyy -mahdottomaksi ja vetelänä, valitellen ja tuskissaan tekee tehtävänsä -siitä päästäkseen, se voi olla varma joutuvansa äitipuolen lapseksi. -Mitäs sitten Kostamo, joka ymmärsi vähän eikä jaksanut mitään! - -Ja hän hätäysi. Aina kun häntä erityisemmin muistutettiin, -- vaikk'ei -alusta äreästikään, -- kangistuivat hänen jäsenensä ja ajatus tuntui -seisattuneen siihen paikkaan. Silloin hän ei kyennyt mihinkään. Ja -silloin se alkoi aina juttu ja tora. -- - -Mutta miksikäs luettelisin hänen heikkouksiaan? Olihan hän kauttaaltaan -heikko, ruumiiltaan nainen, mieleltään lapsi. Ja koettihan hän herättää -niin vähän huomiota kuin mahdollista, vetäysi johonkin syrjäiseen -nurkkaan milloin vain jouti, ettei joutuisi muiden kanssa tekemiseen, -sillä hänellä oli aina huono onni, milloin vain mihinkin ryhtyi. Hän -tahtoi pysyä huonoudessaan huomaamattomana, kehahtelematta ja -nurkumatta tahtoi hän vaiti olla ja elää semmoisena kuin oli, kunhan -vain muut eivät olisi pakkauneet häntä parantelemaan. - -Hän todella antoi muille rauhan, eikä toivonut mitään sen hartaammin -kuin että muutkin antaisivat rauhan hänelle. - -Miksikäs en jo minäkin sitten jättäisi sinua rauhaan -- Kostamo raukka! - - - - -V. Hyvä mies. - - -Niinkuin kaikilla muilla ihmiselämän aloilla, niin löytyy sotaväessäkin -miehiä hyviä ja huonoja, eteviä ja hylkyjä, -- sotaväessä varmaankin -suuremmassa määrässä kuin missään muualla, koska siellä kaikki -edistyminen ja eteväksi pääseminen riippuu yksinomaan pakon ja -kunnianhimon vaikuttimista, eikä mistään muusta. Toiset joutuvat siellä -seisomaan vuohina oikealla, toiset lampaina vasemmalla, ja se on -ainoastaan päällikköjen yksityinen mieltymys ja mieliteko, joka määrää -kummalleko puolelle siinä joutuu asetetuksi. Lampaita löytyy aina -runsas valikoima -- minunkin muistossani sotamiesajoilta on niitä -useita erilaisia näytteitä, -- vuohet sitävastoin ovat kaikki enemmän -samanlaisia, yhden kaavan mallisia. Tässä pyydän nyt saada esittää -oikean loistokappaleen vuohista, ihan täydellisen, lihavan, paksu -villaisen, mehevän ja makean vuohen. - -Hänen nimensä oli Olli Komonen, ensimäinen mies ja sivustamies -kolmannessa plutoonassa. Hän lienee ollut jotenkin pitemmältä taholta -herrassekalia, koska hän, vaikka talonpoikaismies olikin, kulki -patiinikengissä ja siviilipuvussaan käytti kankeata kaulusta ja -kirjavaa rinnustinta. Samasta syystäkö hänellä lienee ollut harvinaisen -suuri määrä kunnianhimoa, sillä jo ensi päivänä harjoituskentällä -huomasi hän, että tässä on jotain voitettavana, tässä voipi niittää -etevänkin nimen. Ja hän rupesi sitä niittämään. Teki temppuja, marssi -marsseja loistavammin kuin kukaan muu joukossaan; hän osasi tehdä ne -kaikkein loistavimmin juuri silloin, kun joku esimies oli katsomassa, -ja pääsi siten hetikohta, jo ennenkuin tarkempaa jakoa voitiinkaan -tehdä, luetuksi vuohien puolelle. Ja täällä hän sittemmin tiesikin -pysyä, ja nauttia kaikkia niitä etuisuuksia, kiitoksia ja helpotuksia, -mitä tämä hänen asemansa tuotti, nauttia niitä kaikella sillä -arvokkaisuudella ja huomattavaisuudella, mikä oli hänelle omituista ja -luontaista. - --- Katsokaa te kuinka Komonen tekee, sanottiin usein, tai: tehkää te -niin kuin Komonen! Asetettiinpa hän toisinaan ihan rivin eteenkin -malliksi taistelemaan kivääritaistelua taikka tekemään ampuma-asentoja, -ja silloin hän, suu autuaassa hymyssä ja pää lengosti pystössä, näytti -mihin hän pystyi, kehahti sitten että "eihän tämä mitä vaikeata ole", -teki "napletsoon" päällikölleen ja astui niin takaisin kunniapaikalleen -rivin sivustalle. - --- Siinä se on hyvä mies, kehuivat päälliköt. Jos te kaikki noin -tekisitte, mutta mitäs te härät... - -Komonen asettui silloin arvokkaaseen "voina" asentoon katsomaan -kuinka muita "huonoja miehiä" opetettiin, kuinka heitä komennettiin -uudelleen, nimitettiin yhä pontevammilla ja karmivammilla nimityksillä, -kuinka heille karjuttiin, kuinka uhattiin, kuinka kirottiin... -Ylenkatseellisesti silmäili hän noita kehnoja, kunnes halveksivasti -käänsi katseensa pois. - --- Ei noista näy tulevan tolkkua, virkkoi hän ääneensä, ja vaikka -ääneen puhuminen rivissä oli meiltä kovasti kielletty, ei Komosta siitä -koskaan muistutettu. Hänhän oli "hyvä mies". - -Usein tapahtui illoilla, että kun paremmat miehet määräaikana tuotiin -harjoituskentältä pois, jätettiin huonompia joukko -- suurempi tai -pienempi -- vielä hetkeksi hikoilemaan ja oppimaan sitä, mikä heihin ei -ollut ajoissa pystynyt. Silloin seisoi Komonen mielellään portilla ja -katseli voitonriemuisena, kuinka nuo raukat rääkkäysivät ja väsyneinä -tekivät temppunsa vielä entistä huonommin. "Hyvää se tekee noille -paksupäille", lausui hän kehahtaen, "siinäpä jäsenet liukastuvat ja pää -selkiää". Jos silloin joku uskalsi virkahtaa, että "mitähän jos kerran -jättäisivät Komosenkin sinne juoksemaan", vilkasi hän halveksuen -olkansa takaa puhujaa ja lausui tavattomalla varmuudella: "sepä ei -jää". - -Mutta harvoin uskalsi joku tuonkaan verran hypätä Komosen nokalle. -Kerran kun kuulin hänen kasarmissa mahtailevan muutamille kovapäille, -joille muun rääkkäyksen lisäksi vielä oli määrätty rangaistukseksi -ylimääräisiä työvuoroja, etteivät suinkaan koskaan saisi tilaisuutta -leväyttää jäseniään, huomautin hänelle, että joutavahan noita raukkoja -vielä on härnätä ja pistellä, eihän noilla ilmankaan ole kovin iloista -olo. Mutta sitä minun ei olisi pitänyt tehdä: hän seisoi siksi varmalla -pohjalla, että häntä ei tarvinneet tulla komentelemaan kaikenlaiset, -joilla ei ollut sananvaltaa enemmän kun hänellä itsellään, hän tiesi -minkä teki ja sanoi ja oli siksi hyvissä väleissä päällikköjenkin -kanssa... - -Hyvissä väleissä hän oli, se oli totta, ja tiesi ylläpitää tätä väliään -johdonmukaisesti. Hän osasi pistää tupakan ja tarjota päälliköllekin -silloin, milloin hetki oli sopiva, ja keskustelussa sattuivat hänen -sanansa aina niin, että ne hykäyttivät esimiestä. Hairahtumaton hän ei -ollut rivissä eikä ampumapaikalla, ja toiset sanoivat hänen -sisäharjoituksissa väliin vastanneen hyvinkin typerästi ja -tietämättömästi. Mutta ne viat pyyhkäistiin pois jäniksenkäpälällä, -- -ei pantu naurunalaiseksi kuten muita, -- sillä Komonenhan oli "paraita -miehiä koko komppaniassa", kuten usein sanottiin. - -Kun muut harjoitusten loputtua saivat passinsa käsiinsä ja pääsivät -omissa vaatteissaan vapaina kulkemaan vapaata tietään, silloin loisti -riemu ja tyytyväisyys voitettujen vaivojen johdosta useimpain silmistä, -ja kernaina käännettiin selät kasarmille. Komosen silmässä sitä vastoin -näkyi selvää kaipausta ja vastenmielisesti lähti hän poistumaan tuosta -paikasta, jossa hän oli päässyt luettavaksi ensimäisten ja etevimpäin -joukkoon. Kenties hän ei muuten tosielämän mutkittelemattomassa -rintamassa pystynytkään olemaan ensimäisten luvussa? - - - - -VI. Tukio. - - -Tukio oli 33:nnen reservikomppanian viimeinen mies, s.o. lyhin mies. -Sanon valehtelematta, että minä itse en ole mikään kovin pitkä mies, -mutta kerran kun olin pyytänyt Tukiota panemaan laskokselle sinellini -kaulustan, katselin ihmeessäni taakseni että mitä se siellä ähertää, -kun ei saa kaulustaa käännetyksi. Mitä? Miesparka ei ylettynyt! Seisoi -varpaillaan ja koetti tapailla, mutta ei. No, minä lyyhästin pikkusen -ja hän sai sen tehdyksi. - -Siitä sen voipi suunnilleen arvata minkä näköinen hän oli, kun hän -koetti marsissa tallustella muitten matkassa. Tosin olivat useimmat -varsinkin neljännen plutoonan miehistä semmoisia kääpiömäisiä -nassakoita, nälkävuosien näivettyneitä sikiöitä, ettei noille mitkään -reservivaatteet sopineet, vaan lyhimmätkin housunlahkeet piti kääriä -aivan kaksinkerroin, etteivät olisi jalkain alla astuissa. Muut -kumminkin pinnistämällä kutakuinkin pysyivät marssin tahdissa. Tukiolle -se oli miltei mahdotonta. - -Seisoin kerran portinvahtina syrjässä ja siitä minun oli hyvä seurata, -kun toiset harjottelivat edessäni kentällä kaunomarssia. Mutta en -malttanut koko aikana seurata muita kuin Tukiota. Hän potkasi aina -toisella jalkavähäisellään itsensä kohoksi, saadakseen sillä tempulla -toisen jalkansa lennätetyksi vähänkään samalle tasalle kuin muut -rivissä. Ja taas sillä toisella jalalla epätoivoinen potku maasta, ja -lennätys eteenpäin. Siinä pelissä tietysti kivääri hoippuili kahta -puolta kuin vivussa, käsivarret sinkoilivat sinne tänne ja koko tuo -ruumiskipene vavahteli yhtenä pallerona. Mutta eihän semmoista -luonnotonta ponnistusta kauan voinut kestää varsinkaan hänen vaivanen -ruumiinsa. Hän jäi jälelle. Päälliköt huusivat ja komensivat pysymään -rivissä ja Tukio ponnautti taaskin tarmonsa takaa, mutta jäi taaskin. - -Jo tuota katsellessa nauratti hyväsestikin, niin se oli hullunkurisen -näköistä; mutta toisakseen ei naurattanutkaan. Sääliksi kävi tuon -pikkuihmisen kuljettaminen toisten, päälle kolmenkyynäräisten, -askeleissa, se tuntui melkein eläinrääkkäykseltä. - -Mutta Tukio ei napissut eikä vastustellut. Häntä ei koskaan näkynyt -joutavastaan paininlyönneissä, ei voimisteluissa, hän lepäili -väliaikoina tarkoin ja koetti kerätä kaikki voimansa harjoituksia -varten. Niitä hänen kyllä tarvitsikin kerätä. Hän koetti parastaan, -pienuudellaankin isänmaata palvellessaan. - -Toisena kesänä häntä ei enää näkynyt harjoituskentällä. Liekö hän ensi -kesänä saanut ponnistaneeksi jotkut paikat sisälmyksissään repeämään, -vai mikä lie miesvähäiselle tullut. Kun silloin lääkärintarkastuksen -jälkeen meidät muut komennettiin ruunun housuissa ja paidoissa -marssimaan harjoituskentälle alkamaan temppuja uudestaan, marssi Tukio -yksin maantietä pitkin omissa vaatteissaan pois kasarmilta -kotipitäjäänsä kohden. - -Mutta en luule kenenkään kadehtineen hänen vapaaksi pääsemistään. Hänen -paikkansa ei totta tosiaankaan ollut sotamiesten riveissä. - - - - -VII. Yksi mies jälelle. - - -"Rjema po isgoroti", ampukaa suoraan -- aitaa vastaan, komennettiin -meille, kun me olimme harjoituskentälle levitetyt ketjuun ja mahallaan -maaten nurmikossa ojan partaalla naksauttelimme vieteripatruuneja minkä -ennätimme. Vihollinen oli olevinaan jossain siellä aidan takana, sieltä -sen muka luultiin ampuvan, hyökkäilevän ja tiesi mitä peliä pitävän. Ja -meidän piti maata ojan partaalla, ettei se meitä pystyisi ampumaan. - -Tämä oli harvinaisen helppo temppu ja me sotamiehet olisimme suoneet, -että sitä hyvin usein olisi uudistettu kuumina kesäpäivinä. Muutamat -tekivät lataustemput peukalolla ja etusormella oikein säännöllisesti, -lukivat ras, tva, tri, setir niinkuin käsketty oli, ottivat patroonan -pois ja panivat uudestaan. Mutta toiset eivät viitsineet nähdä niin -paljo vaivaa, he vain vetivät lukon auki ja lupsauttivat kiinni, jotkut -eivät huolineet tehdä sitäkään, ei muuta kun makasivat vain mahallaan. - -Se oli hyvin mukavaa äksiisiä, ja kauanhan sitä nyt kestikin. -Varajoukkojen kanssa vänskäsivät siellä taaemmalla. -- Jo vihdoin -komennettiin ylös ja juoksumarssissa eteenpäin. - -Mutta yksi mies jäi jälelle. Se oli Pekka Kokkonen toisesta -plutoonasta. Hän jäi makaamaan suulleen kiväärinsä viereen, vaikka -varmuuden vuoksi komennettiin uudelleen ja kovemmalla äänellä, että -ylös. - -Tämä oli hyvin sotaisen näköistä. Yksi mies jäi jälelle. Niinhän se -käypi sodassakin, että kun toiset lähtevät edelleen, aina yksi siellä, -toinen täällä jää jälelle vihamielisen luodin lävistämänä. - -Pekka Kokkonen makasi suullaan ojan partaalla, ei liikuttanut -niveltäkään; lakki oli luistanut päästä pois, jäntereet roikkuivat -hervottomina, hän oli aivan kuin kuollut. - -Mentiin katsomaan lähempää, potkastiin pikkusen. Ei hievahtanutkaan. -Käännettiin selälleen, jotta päivä paistoi suoraan silmiin. Jo aukasi -Pekka silmänsä ja suuren suunsa ja haukotteli. Se oli ilahduttava -merkki: hän siis ei ollut kuollut, ainoastaan nukkunut. - -Elköön sitä luettako hänelle kovin suureksi synniksi. Pekka Kokkonen -oli muuten mies, joka täytti paikkansa missä tahansa, siinä jossa -toinenkin; tämä oli tapahtunut ainoastaan erehdyksestä. Marssi -keskipäivän kuumassa helteessä oli ollut rasittava ja painostava, -nurmikko ojan partaalla oli ollut pehmeä ja viekotteleva ja päivä -paistoi siinä selkään niin lempeän lämpöisesti ja uuvuttavasti. Pekka -oli koiruuksillaan vain pannut silmänsä hetkeksi kiinni, -- ja siinä -olikin uni voittanut. Eikähän tuo niin kumma ollut. - -Tältä lievemmältä kannalta ottivat asian päällikötkin, ja hoputtivat -vain Pekkaa että joutuisi muitten mukaan. Mutta kyllä Pekka, kun oli -kerran saanut raapastuksi korvaansa, pyhkästyksi silmiään ja sitten -saanut aseman itselleen täydellisesti selville, kyllä hän silloin -sivaltikin pyssyn maasta, oikaisi jalkansa ja harppasi juoksemaan -toisten jälkeen niin että sitä oli oikein ilo nähdä. - --- Nukuppa vain toinen kerta, niin minä annan sulle työvuoroja jotta -kyllä uni lähtee, uhitteli osastopäällikkö, hölkätessään jälestä pitkin -kenttää. Eikä Pekka nukkunutkaan. Valppaimpana joukosta latasi, tähtäsi -ja laukasi hän nyt, ja kun taas siitä ylös komennettiin, oli hän -ensimäinen mies juoksussa. - - - - -VIII. Kappale sisäharjotusta. - - -Me istuimme sisäharjotuksissa ahtaalle sulloutuneina ja lakit kourassa. -Jo kolme kertaa oli sillä tunnilla kerrottu reservimiehen suoranaiset -päälliköt, osastopäälliköistä sotaministeriin asti, ja nyt kerrottiin -niitä neljättä kertaa. Tämä rupesi käymään hyvin nukuttavaksi, ja -suurin työ oli niillä, jotka eivät seisoneet vastaamassa, pitäessään -silmiään auki. - -Ei Mikko Tyyskäkään sentään nukkunut, kaukana siitä, mutta hänen -ajatuksensa pyörivät syrjässä sotapäälliköistä, missä lienevät -pyörineet kaukana kotiahojen liepeillä. Hän ei aavistanut ensinkään -missä oltiin ja mihin mentiin, kun häntä äkkiä huudettiin nimeltään. - -Tyyskä kavahti pystyyn kuin ammuttuna. - --- Kuka sitten tulee? - -Jaa, sitäpä oli vaikea sanoa. Tyyskä katsoi kattoon ja katsoi lattiaan -ja kupeelleen kummallekin. - --- Eikö mies vielä tiedä, kuka tulee sitten? - --- Kapteeni, vastasi Tyyskä summassa, arvellen kai, että vieköön nyt -puuhun tai petäjään, mutta vastata tässä täytyy. - --- Vai kapteeni, niinkö on opetettu? Vai niinkö, että se on kapteeni -joka komentaa Suomen sotaväen päällikköä miten tahtoo. Ja kun ollaan -suurissa leirikokouksissa, niin kapteeniko siellä on ylinnä ja häntäkö -ne tottelevat piiriesiupseerit ja pataljoonan päälliköt ja kaikki -- -hä? Kuka sitten tulee, sano sinä Ijäs? - --- Kenraalikuvernööri. - --- Sano selvemmin, sano koko nimeltään ja kaikilta arvonimiltään alusta -loppuun. - --- Kenraalikuvernööri, reivi Höiten. - --- Ei riitä. Sano näin: Hänen ylhäisyytensä, kenraali-ajutantti, -jalkaväen kenraali, kreivi Höiden -- sano! - --- Ylhäisyytensä kenraali ja jalkaväen reivi Höiten. - --- Ei hetikään, ei lähestulkoonkaan. Siihen jäi jo niin monta läpeä, -ettei se pysy koossa ensinkään. Tyyskä, sano sinä koko juttu -täydelleen. - --- Hänen ylhäisyytensä, jalkaväen ajutantti, kenraali Höiten. - --- Ei sittenkään, siihen jäi taaskin niin suuria rakoja, että siat -juoksevat läpi ihan iltikseen. -- Pekuri, sano sinä. - -Sanoi Pekurikin, mutta eihän se tullut koko juttu häneltäkään koskaan -yhdellä kertaa. Aina jäi joku mutka pois, jos ei jäänyt ajutantti, niin -jäi reivi, taikka ylhäisyys taikka jalkaväki, taikka useammat yhdellä -kertaa. Ja opettaja yritti jo tuskastumaan. Hän kertoi nimen itse, -kertaan ja toiseen kertaan, vaan ei sittenkään. Ja hän tulistui yhä -enemmän. - --- No Mölsä, anna tulla kuin turkin hiasta. Mutta miten sinä nouset: -vääntäypi kuin riien syömä rapu. Oikase suoraksi selkäsi, ja rinta -ulos; sotamiehellä pitää olla rinta kuin ison talon emännällä taikka -niinkuin Hahden rovastin maha -- laske tulemaan! - --- Ylhäisyytensä kenraaliluutnantti... - --- Luutnantti, kyllä minä sulle näytän hänen ylhäisyyttään luutnanttia. -Minä vetelen viistoista teidän luutnanteista, jätän teidät siihen -seisomaan siksi kuin sammalet päähän kasvaa, mokomat mouriaiset... - -Me levättiin hetkinen. Opettaja kävi tyynnyttämässä liian kiihottunutta -mieltään ja saamassa kuivaksi käyneeseen kurkkuunsa piipullisen -mahorkkaa. Miehet sillävälin opettelivat toisiltaan minkä ennättivät. - --- Tässä täytyy niin perhanasti suuttua teidän takia ja kirota niin -helvetisti, että Jumalakin taivaassa siitä itkee ja repii hiukset -päästään, kun te olette niin turkasen tuhmat. Tyyskä, sano selvästi ja -harvaan, mutta sano oikein. - -Tyyskä mietti minuutin ajan joka sanan välissä ja pyöritteli hetkisen -kielellään jokaista tavua, ennenkuin sen päästi huuliltaan. Mutta -oikein se vihdoinkin lähti. Ja kun "reivi Höiten" oli saapunut loppuun -asti ihan kompastelematta, pääsi meiltä kaikilta helpotuksen huokaus. - -Nyt päästiin siirtymään seuraavaan. - - - - -IX. Parooni tulee. - - -Reservimiehen takkia kannattaa tarkastaa monelta kannalta. Sitä voi -tarkastaa terveysopilliselta kannalta ja lainopilliselta, käytännön -kannalta sitä tietysti voi tarkastaa ja myös tieteen, sotatieteen, -kannalta. Vielä sitä voi tarkastaa valtiotaloudelliselta kannalta ja -- -miks'ei? -- kaunoaistin kannalta. Mutta sitä voi myös joskus tarkastaa, --- suokaa anteeksi -- eläintieteelliseltä kannalta, jos se esimerkiksi -sattuu olemaan kelpo ruotutoverini Mölsän hartioilla. - -Aina kun tehtiin ampuma-asentoja tai muita temppuja asennossa -"takarivin päälle" ja minä niinmuodoin jouduin seisomaan Mölsän takana, -olin tilaisuudessa eri kannoilta tarkastamaan hänen takinselkäänsä -kaikenmoisissa eri valaistuksissa. Kaikissa muissa asennoissa sai hän -tarkastaa minun takinselkääni. - -Tavallisesti oli Mölsän takki minusta karvaltaan likaveden harmaja; -joskus, esimerkiksi iltahämärässä tai jos se oli kastunut sateesta, oli -se hiukan mustanpuhuva. Mutta nyt se minusta omituisesti vivahti -tiilenruskealle. Sen mahtoi vaikuttaa päivä, joka siihen kuumasti ja -kuivasti paistoi hienon autereen lävitse. Mutta sitä värivivahdusta -tarkasti nyt silmäni itsepintaisen piintyneesti, joskin sieluttomasti -ja tylsästi, ja temput menivät tavallista enemmän koneellisesti ja -kankeasti. Toistenkin jäseniä näytti päivällisuni vielä raskaasti -painostavan ja tempunteettäjä haukotteli joka komennushuudon välissä. --- "Astavit", temppu uudestaan! Tehtiin ja tehtiin... - -Silloin kajahti äkkiä portilta huuto: - --- Pois miehet kentältä kasarmiin. Parooni tulee! - -Jo virkosi miesjoukko. Tuossa tuokiossa oltiin kasarmissa. -- Parooni -tulee, Suomen sotaväenpäällikkö. Tulee vihoviimein se odotettu otus -itse, tulee laivalla kello viisi. Ja se on nyt vihdoinkin varma. Tunnin -perästä hän on kasarmilla. - -Se kiirettä oli, mikä siitä loihe. Ensi hädässä juostiin, -- miehet ja -esimiehet toistensa jaloissa -- edestakaisin kuin suuressa tulipalossa, -juostiin kasarmilta varushuoneelle ja varushuoneelta keittiöön, eikä -tullut toimista mitään tolkkua, ei kukaan tiennyt mitä oli tehtävä. Kun -vähän selviydyttiin, ajettiin toiset teitä lakasemaan, toiset kasarmia -puhdistamaan, toiset varushuoneesta vaatteita kantamaan. Pari taatuinta -miestä laitettiin rantaan paroonia vastaan. - -Kuin voideltuina luistivat kankeat jäsenet ja kukin piti -velvollisuutenaan panna parastaan. Kasarmi pölysi yhtenä pilvenä ja -miestä kihisi kuin muurahaiskeossa. Siihen kannettiin vaatetta -sylillinen toisensa perästä, housuja, takkeja, lakkeja, ja miehet -komennettiin riisumaan vanhat arkivaatteet yltään ja pukeutumaan uusiin -ja komeihin, joita heille nyt tinkimättä annettiin minkä vain kukin -halusi. Vaatteen paljoudella ei tuntunut olevankaan määrää ja toiset -niistä olivat toisiaan uudemmat ja paremmat. - --- Kolmas plutoona, housut pois jalasta, tästä saadaan uusia! - --- Missä ensi plutoonan miehet? Tässä lakkeja, valitkaa ja vaihtakaa. - --- Kostamo hoi, välemmin joudu, välemmin. Niin pujottaupi housuihinsa -kuin etana kuoreensa. -- Ka Kaipiota, ka, se kun vääntää vyötä takkinsa -päälle, niin on selässä kuin olisi kuuden leiviskän kuhmu! - -Mutta pulskiksi kävivät miehet uusissa puvuissaan, eihän noita enää -olisi tahtonut uskoakaan äskeisiksi ryysyjätkiksi. Mölsänkin, saman -ruotutoverini, jonka selästä juuri äsken olin tehnyt havaintoja, näin -seisomassa kasarmin ovella enkä tuntenut; katsoin, kuka en tuo puhdas -ja komea poika, -- vasta silmänluonnisia hänet Mölsäksi tunsin. Sen -vaatteet tekivät, ja -- uusia yhä kannettiin. - --- Onko Tikalla lakkia? - --- Ei ole kuin... - --- No, tuosta saat. - -Tikka oli aikonut sanoa ettei hänellä vasta ole kuin kolme. Otti -neljännenkin. - -Kesken touhua kuultiin laivan vihellys ja se toi uutta tulta. Suolivyöt -piti kiilloittaa ja kiväärit, ja kaikki kapineet, vanhat ja uudet -vaatteet oli pantavat säntillisesti paikoilleen. Laiva oli jo laskenut -laituriin, sieltä saattoi hevoskuorma herroja ajaa minä hetkenä -tahansa. - --- Ja muistakaakin vastata, jos parooni mitä sanoo, että: "raadi -staratsa vaasse..." Ja yhteen ääneen kuin pyssyn suusta. - --- Ja tahdissa pysykää marssittaissa ja silmiin tuikeasti katsokaa. Ja -jos ken tekee temput väärin, niin... - --- Ja ei hätäillä... - -Tavattoman lyhyessä ajassa saatiin kasarmi ja miehet juhlakuntoon. Kun -viimeiset vielä viimeistelivät valmistuksiaan, ompelivat nappeja -sinelleihinsä ja nypliä voimistelupaitoihinsa, istuivat muut jo -ahtaalle sulloutuneina laverien laidalla, niinkuin heidät oli käsketty -istumaan. Ja he muistuttelivat vielä mieleensä sitä mitä heidän tuli -tietää. - --- Mitkä merkit ne taas kenraalilla olikaan, ruutukkaiset poletitko ja -punajuovaiset housut...? - -Mutta eipäs kuulunut paroonia. Istutaan, odotetaan. Huhua kuuluu, ettei -parooni muka olisi tullutkaan... Mutta sehän ei ole mahdollista... -Onpahan, miehet ovat palanneet laivalta, eikä siellä mitä paroonia -näkynyt. - --- No voi sun..., suottako sitten tämmöinen touhu on pidetty, suottako -juostu ja puhdistettu ja kannettu vaatteita? Mutta tullapa sen piti, -sähkösananhan sanovat saapuneen. - --- Vaikka lie, vaan eipähän näkynyt. - --- Ja se ukko se näkyisi jos tulisi, selitti eräs torvensoittaja, joka -oli ennenkin nähnyt paroonin. - -Uskoa se täytyi. Eikä muuta kuin ala riisua päältä mustia virkanuttuja -ja puhtaita housuja, ja vanhat liankarvaiset päälle. Ja ennenkuin torvi -soi illallispuurolle, olivat juhlavaatteet taas ladotut varushuoneen -lavitsoille ja arkitamineissaan tallustivat miehet pettyneinä ja -nyrpeänenäsinä pihalle, ja tuumailivat, että olipa sekin koko trivooka. -Mutta tunnin se helpotti iltaharjotuksista... - -Iltahuuto pidettiin ja miehet laittausivat makuulleen ja juttelivat -riisuessaan päivän tapahtumasta. Nyt se parooni ei enää tule tällä -muutolla, päättelivät he. Viimeiset tupakoitsijat keräysivät pihalta -kasarmiin, äänettömyys vallitsi pian yli lepäävien tilojen, ei kuulunut -muuta kuin lähetin tasaista astuntaa ovensuusta. - -Silloin vääntäypi yhtäkkiä yön pimeästä musta, paksu varjo, työntyy -ovesta sisään, toinen hoikempi perässä. Alkaa kuulua sipsutusta ja -supatusta, päivystäjät ja muut aliupseerit juoksevat varpaillaan ja -kuin sähkövirta kulkee tieto läpi nukkuvien rivien, ala- ja ylärivien: -parooni on kasarmissa. Päät kohoavat peittojen alta, katsotaan, -kurkistellaan: siinäpähän se nyt on, onpa hitto soi, onpa miestä -kappaleen verran. Ka, nyt se lähtee tulemaan, katselee vuoteita, lukee -nimiä ja numeroita, puhuu ruotsia... Päivystäjä kulkee lyhty kädessä -edellä. Miehet ovat nukkuvinaan; joku todella nukkunut herää äkkiä, -kavahtaa säikähtyneenä istualleen, tuijottaa, ei tiedä onko se unta vai -tottako se on... - -Jo tulee kapteenikin, astuu paroonin luo niin että kilistimet kalskaa, -sopottaa raportin, käsi koko ajan lakinponnessa kiinni. Onpahan -herrallakin herra... Parooni kysyy kaikenlaista, kysyy ammattia -eräänkin miehen, jolla on tavallista valkeampi paita päällä ja -tavallista hienommat patiinikengät vuoteen vieressä. - --- Suutari se on, herra parooni. - -Eihän se mikä suutari ollut, kauppapalvelija se oli, joka ei eläissään -ole yhtään plikiä osannut lyödä. Mutta oli menneeksi suutari. - -Jo nousevat yläkertaan. - --- Soittaakoon tuo hälytyksen,... olisiko vetää housut jalkaan -varoiksi. - --- Eihän se miten pimeässä... Mutta tulipahan ukko, miten lie tullut, -etteivät hakijat nähneet. - --- Hevosellahan se onkin tullut, maantietä. Vaunut pysäytti tuonne -kappaleen matkan päähän ja sieltä jalan toikkuroi. - -Piisasi nyt puhetta miehillä, eikä sinä yönä paljo nukuttu. Kukin -kertoi, miten oli nähnyt työntyvän oventäydeltä... kukin kertoi eikä -kukaan joutanut kuuntelemaan. Uni kaikkosi ja aamulla ajettiin jo -neljältä jalkeille. Pitihän tarkastuksen tapahtua sinä päivänä. Piti -taas kantaa varushuoneelta kaikki ne eiliset kuormat ja pukeuta -uudelleen juhlapukuihin, ja jo seitsemän aikana seisottiin rintamassa. -Varoiksi ja muistoksi oli näet pidettävä pieni kertaus. - -Se päivä meni kuin yhdessä huumauksessa, -- tietäähän jokainen miten -tarkastuspäivä menee. Parooni tuli, tarkasti ja kiitti. Juhlapäivähän -se onkin tarkastuspäivä sotamiehille, -- reservimiehillekin, -- hauska -juhlapäivä, jolloin he näyttävät mitä ovat oppineet. Jos tulee kiitosta -ja kunniaa, niin he saavat lukea sen hyväkseen, vaan jos moitetta ja -häpeätä tulee, niin se luistaa heistä ohi kohti esimiehiä ja -päälliköitä. Näille, ylimmistä alimpiin, se on edesvastuun päivä, -tilinteon päivä, ja tuskallisesti he seuraavat rakentamainsa -sotakoneiden liikkeitä: onnistuukoon tuo nyt vai meneeköhän -hullusti...? - -Mutta parooni kiittää, kiittää päälliköitä ja kerää sotamiehet -ympärilleen, puhuu jotain oudolla kielellä ja se hoikempi herra sanoo -sen suomeksi, ja me huudamme kuin pyssyn suusta: "raadi staratsa -vaasse..." Ja hurraten riennämme kasarmiin. - -Me pidettiin pimeään asti juhlatakit yllämme ja saimme ylimääräisen -annoksen teetä. Ja koko iltapäivän vallitsi kasarmissa sopuisa, hilpeä -mieli, tyyntä tyytyväisyyttä kuvastui kaikkien puheista ja käytöksestä. -Tuntui melkein kuin koko kasarmi olisi hyvillään hymyillyt, tietäen -itsessään kunnialla suorittaneensa tulikoetuksensa. - - - - -X. Hallayö kasarmissa. - - -Ainoastaan maanviljelijä voi täysin käsittää ja tuntea kuinka tyly ja -karvas ja musertava käsite tuo hallayön käsite on. Muista ihmisistä se -enemmän on jokin etäisempi kansantaloudellinen kysymys tai ilmatieto, -tai merkki viljan ja senkautta yleensä elintarpeiden kallistumisesta, --- enintään se voi herättää jonkinverran sääliä ja armeliaisuuden -tunnetta. Ainoastaan maanviljelijälle on hallayö elinkysymys, kysymys -toimeentulosta ja kurjuudesta, se on jyrkkä ja ratkaiseva käännekohta, -jossa salliman lahjomaton pakko pyöräyttää tien tasaiselta taipaleelta -puutteiden louhikkoon ja rämeikköön. Sehän on luonnollista, ja sehän on -tunnettua, onhan sen aikoja sitten jo tiennyt joka ihminen, minäkin. -Mutta selvimmän käsityksen sain siitä -- omituista kyllä -- -reservikasarmissa. - -Olin määrätty vuorostani komppanian lähetiksi. Siinä toimessa oli -tärkein ja raskain velvollisuuteni valvoa, ja siinä yhteydessä katsella -ympärilleni minkä näin. Katsoa, että lamput paloivat, että ovet olivat -kiinni, ja ettei kukaan miehistä lähtenyt omin lupinsa yönaikana -liehkaan. Kovin vähän tehtävätä, sillä paloivathan ne kaksi lamppua kun -ne kerran olivat sytytetyt, pysyiväthän ovet kiinni kun ne pantiin -kiinni, ja mitä siihen tulee, että miehet olisivat lähteneet omin -lupinsa kylillä juoksemaan niin -- oho! Kyllähän minä sen tiesin, että -kun kerran iltahuuto oli pidetty ja pojat pääsivät lavereilleen -pitkälleen, niin ei niillä siitä tehnyt mielikään nousta jalottelemaan -vaikka olisi käsketty, ei ennenkuin heidät aamulla viiden aikaan hyvin -suurella vaivalla saatiin ajetuksi ylös ampumaan. Sinelleihinsä -kääriytyneinä he makasivat kuin porsaat pahnoissaan. Niin ne tekivät -tavallisesti, mutta merkillistä kyllä, tänä yönäpä olivat harvinaisen -valppaita ja liikkuvia, niin että se minua ensi aluksi melkein -huoletti. Olin valinnut valvontapaikakseni pihamaan kasarmin oven -edessä. Oikeastaanhan se olisi tainnut kuulua asiaan että olisi pitänyt -valvoa sisällä komppaniassa, mutta kun siellä -- syistä, joita jokainen -lähemmittä selityksittä käsittää -- ilma ei pysynyt aivan puhtaana, -asetuin ulkopuolelle, koska sitäkään kumminkaan ei aivan suorastaan -oltu kiellettykään. Sinne tulivat nyt miehet yksi toisensa perästä -yökylmään lepäämästä vaatimattomilta vuoteiltaan. - -Uni ei ollut maistanut, mieltä painoi huoli. Päivä oli ollut selkeä ja -illalla oli tuuli kääntynyt pohjoiseen. Se oli nostanut mukaansa -muutamia hataroita ja kylmännäköisiä pilvenhattaroita, oli ajellut -niitä aikansa taivaalla, vaan juuri illan suussa, kun päivä laskeusi -piiloon kasarmin kupeisen kukkulan taakse, olivat nekin pilvet -häipyneet tiehensä. Tuuli tyyntyi, ilma kolkkoni. - -Jo iltaspuuroa syömästä palatessaan olivat miehet päätään punoen -vetäneet keuhkoihinsa kuivanraakaa ilmaa, ja katselleet huolestuneina -läntistä taivaanrantaa, joka päivänlaskun jälkeen punotti pelottavan -kelmeänruskoisena. - --- Siitä se voipi hallan nostaa, sanoivat toisilleen näennäisellä -tyyneydellä. - --- Vilusennäköistä on, on liian puhdas taivas. Se on hallayö käsissä, -jos vaan ei tuulemaan ruvennc. -- Ihanhan jo näppejä puree. Kun -kääntyisi tuuli toiselle kupeelle, niin pilvethän se nostaisi... - -Menivät kasarmiin, pukivat sinellit päälleen ja valmistausivat -iltahuutoon. Tuo tunti iltasen jälkeen oli tavallisesti hyvin hilpeä ja -äänekäs tunti kasarmissa. Töitä ei ollut mitään, täysi vapaus vallitsi. -Viulut ja käsihanurit soivat kilpaa, laulajapojat vetelivät iloisia -virsiään ja opettivat toisilleen oman kylänsä lauluja, toiset pistivät -polkaksi, toiset ponnistelivat sylipainissa. Niin tavallisesti, mutta -ei nyt. Kasarmi oli melkein äänetön; hiljaista supatusta ja vakavata -pakinaa kuului tuon tuostaankin nurkista, joihin miehet olivat -keräyneet keskustelemaan yhteisestä asiasta. - -Tulikoon tuosta hallayö? - -Pidettiin iltahuuto, miehet komennettiin makuulleen, lamput väännettiin -palamaan puoliliekillä. Unen helmoihin vaipuivat ne onnelliset, -jotka eivät olleet riippuvaisia luonnon pelottavasta oikusta. Mutta -toisten silmiä vältti uni, he eivät voineet rauhallisina pysyä -lavereillaan; huoli veti heitä ulos. Sillä siellä uhkasi tuho. - -Sieltä tuli Iskos-Paavo, loi tutkistelevana katseensa taivaalle -ja koetti epätoivoisena kämmenellään maanpintaa: taivas oli -harmajansinervä, jäänkarvainen; maanpinnalla oli vielä lämpöä vähäsen, -mutta yö ei ollutkaan hetikään puolessa. Annas nähdään aamuyöllä tuossa -päivännoustessa... - -Sieltä vääntäysi Veripää, tuo ainainen iloinen veitikka, joka ei voinut -kolmea sanaa puhua laskematta sukkeluutta, jolle hän itse leveimmin -nauroi. Ei nyt naurattanut, ei keksinyt mieli mitään hauskaa puolta -tässä näytelmässä. - -Tuli Torikkakin, kynsäsi ensiksi yhtä korvallistaan ja sitte toista ja -pakisi puoliääneen itsekseen tupakkaa pistäessään. Vieläpä Kaipiokin -pilkisti arasti oven raosta ja asteli hiljaa miesten parveen. - -Siinä he seisoivat äänettöminä yhdessä kohden, joukko lisäysi myötään, -mutta pakina ei tuntunut luistavan. Yö kävi pimeäksi, vilu värisytti -ruumista ja he seisoivat siinä yhä. - -Muuan asteli aitavierelle, jossa pieni kaurapelto oli, ja puhui melkein -kuin itsekseen: - --- Taitavat nyt tareta tänä yönä nuokin kaurat, vaikka ovatkin siinä -penkereellä ja huoneitten suojassa. - -Siitä pääsi juttu alulleen. - --- Kyllä ne siinä nyt kypsyvät, jos vielä päivällä olivatkin vihantina. - --- Valkenevat ne nyt. Eikä ne säily viljat ylevämmilläkään mailla, -saatikka sitten alavissa korpipelloissa semmoisissa, jommoisia enimmät -ovat meidän paikoillakin. - --- Entä sitten meidän. Suot kylmät ympärillä eikä vesiä äärilläkään. -Tässä jo Laurin hallat näpistelivät potaatin varret ihan puhtaiksi ja -veivät ne hernevähäiset ja lantut, mitä lie ollut. Rukiit toki saatiin -leikatuiksi, mutta siitä ei epäilystä, etteivät ohrat ja kaurat tänä -yönä ole meidän kylässä järjestään kuitit. - --- Jos vain lie ilma tämmöinen meidänkin paikoilla, niin vähällä -leikkuulla ja puimisella siitä suviviljasta tänä syksynä päästään. Enkä -mene takuusen, ovatko rukiitakaan kaikkia saaneet talteen, eikähän ne -tietenkään ole saaneet, kun ei pätöstä työmiestä yhtään ole koissa, ei -kun akkoja ja lapsia. - --- Meillä ovat taatusti rukiit vielä leikkaamatta. - --- Ja taitavat saada ollakin. Huih! ihanhan tuo sinellin läpi kylmää... - -Muutamat menivät sisälle, arvellen etteipä tuo halla huvenne jos -tässäkin kärvistelemme, viepi se meittä vietävänsä. Mutta toiset eivät -malttaneet maata mennä, eivät voineet. Heissä oli vielä rahtunen -toivoa, mikä, joskin heikosti, taisteli voittoisan epätoivon kanssa. -Kenties rupeaisi armelias tuulen henki hienosti heiluttelemaan lepän -oksia ja viljan tähkiä, ja karkottaisi vielä viime hetkenä hyisen -kylmän maanpinnasta. Kenties nousisi luoteesta pelastava pilven lonka, -joka pyyhkäisisi lauhkeamman viiman yli hallaisen maan. Kenties... - -Mutta ei. Taivas oli selkeä kaikilta kulmiltaan ja savu, jota miehet -tupruttivat lyhvistä piipunnysistään, jäi itsepintaisesti yhteen kohti -leviämään. Tuuli nukkui, halla herrasteli.. Jo heti puolenyön jälkeen -kangisti se heinän kasarmin pihalla ja löi nurmikot harmajaan -riitteeseen ja valoi kuuraa katoille. Kylmä mieli kangistelemaan -jäseniäkin, kun yhdessä kohden seisoi. - --- Valvoo se nyt vaarikin kotona ja kokoilee kaurojaan, tuumaili taas -eräs miehistä pitkän äänettömyyden jälkeen. - --- Jos tästä olisi kotipaikoille satuttu, niin ihan yötä myöten olisi -nyt komennettu väki leikkuuseen, jotta yksikään riihellinen puhdasta -viljaa olisi saatu, vaikka kesken kypsynyttäkin. - --- Vaikkapa yksin olisin minä katkonut muutaman saran, jossa mitä -ihanin ohra kasvoi. Sen saran olen itse kivikkoon muokannut ja -muokannutkin hyväksi. - -Taas pysähtyi keskustelu ja miehet hajausivat taas kävelemään erikseen -ja yksikseen. Kaikilla oli heillä elävästi mielessään kotoiset olonsa, -armaat työpaikkansa, joita säälimätön vihollinen nyt tuhoili heidän -ollessa poissa ruunua palvelemassa. Minkäpä he juuri olisivat voineet -kotonakaan tehdä, mutta kumminkin tuntui, että siellä, juuri siellä -sitä nyt pitäisi olla. - -He kävelivät äänettöminä edestakaisin, menivät kasarmiin, paneusivat -makuulleen, mutta uni ei tullut. Viruivat hetkisen, nousivat taas ja -kävelivät ulos katsomaan, miltä nyt ilma näytti, miten halla edistyi. -Yö kului ja vilu kävi yhä purevammaksi. Se oli jo iskenyt rapakkoihin -hienon jääriitteen, märkä maa oli kovettunut kankeaksi ja tönköiksi -olivat kylmettyneet viljankin tähkät. - -Päivä kävi nousemaan. Itäinen ranta punotti, ja valkasi valkean maan. -Kylmä huuru lähti nousemaan maanpinnasta sitä myöten kuin päivän säteet -alkoivat siihen paistaa. Mutta silloin se oli juuri kylmimmillään, -tuntui siltä kuin pakkanen olisi tahtonut vielä kerran ja vihaisimmasti -piirasta, ennenkuin väistyi pois koittavan päivän alta. - --- Nyt se on valmis. Tuskin paraimmat rantapellot ovat tänyönä -säästyneet jäätymästä. - --- Valmista se nyt on. Ja talvi on elettävä edessä. - --- Eipähän se ruunu ruoki, elettävähän se on... Jo tästä nyt joutaa -makaamaan, kyllä tämän nyt jo tietää... - -Minunkin muutto-aikani oli tullut, toinen mies nostatettiin seisomaan -lähettinä. Mutta ei nukuttanut minuakaan. Vilkasin ympärilleni -harmajaan, riitteiseen luontoon, jota kylmä usva sakeana peitti. Päivä -nousi, mutta senkin valo oli niin kylmää, niin armotonta ja -säälimätöntä, kuin sekin olisi tahtonut vielä masentaa voitettua -luontoa. Se valaisi vain, näyttääkseen, mitä yö oli tehnyt, mutta ei -lämmittääkseen. - -Miehet tulivat kasarmiin yksitellen, allapäin ja äänettöminä. -Viskausivat lavereilleen, sinellin heittivät hartioilleen. Nuo hauskat -toverit, joissa en ollut ennen muita huolia nähnyt, kuin että saisivat -"rukomminsa" ja "stroissansa" kutakuinkin välttävästi suoriamaan, ne -olivat tänä yönä silmissäni saaneet aivan toisen muodon. Nyt eivät -heitä soturitemput huolettaneet, nyt painoi mieltä raskaampi huolen -taakka, huolet tempuista ja suoriutumisesta elämän kovassa, -todellisessa taistelussa. - - - - -XI. Öinen retki. - - -Onko miestä sellaista, joka uskaltaisi lähteä? - -Kului hetkinen, kaikki katselivat toisiaan äänettöminä. - --- Lähde Sorri toiseksi, minä en sääli, puhui vihdoin Tuiran Heikki, ja -silmistä kiilsi miehuuden tulta. - --- No tuohon käpälään. - -Sorri oli torvensoittaja, vakinaiseen väkeen kuuluva siis, joka -temput osasi ja tiet tunsi. (Nyt hän on jo aikoja sitten pannut -sotapillit pussiin ja vetää lantaa kotipellolle.) En luule että ilman -hänen yhtymistään tuumasta olisi tullutkaan mitään, sillä -reservimieheltä puuttuu tavallisesti se rohkeus ja päättäväisyys ja -elämänhalveksiminen, jota tällaiseen yritykseen tarvitaan, jos sen -mieli onnistua. Tuira oli siinä suhteessa yksin poikkeus. - -Se oli näet rohkea ja vaarallinen yritys. - -Puolentunnin perästä heidän tuli lähteä, silloin oli jo kyllin pimeä ja -silloin nukuttiin jo kylässä ja kasarmissa. Ja vielä kerran otettiin -puheeksi kaikki keinot ja mahdollisuudet, keskusteltiin supattamalla -nurkassa, arasti varoen, jos ken liittoon kuulumaton tuli kuulomatkan -päähän. - --- Ja tapahtukoon kelle tahansa mitä tapahtukoon, suu kiinni niistä. - --- Kukin vastatkoon itsestään. Parempi, että yksi kärsii kuin kaikki -kuusi. - -Se päätös meitä vielä vahvisti ja rohkaisi. Ja asiamiehet lähtivät. -Sorri puki ylälaverilla sinellin päälleen ja veti kaikki remmit -kiinteälle, jotta hän olisi notkea ja liikkeissään vapaa. Viiden -minuutin perästä läksi Tuira; hän viskasi sinellin vain irti -hartioilleen. Ulommas päästyään aikoi hän sen korjata ja tukkia -valkoset housunlahkeet saapasvarsiin. - -Sorrin piti kiertää hovinpellon piennarta pitkin ja aidan kuvetta, -Tuiran taas toiselta puolen rukiin läpi ojanpohjaa pitkin ja maantien -yli, ja vesakossa punasen ruununaitan takana piti heidän tavata -toisensa. Sitten kulkisivat rohkeasti kylän lävitse kuin jos ainakin -lomalla olisivat. - -He lähtivät ja me muut laskeusimme lavereillemme maata, vedimme peitot -yllemme kuin yöksi konsaankin. Vaan unta ei tapailtukaan. Päät -ojennettiin kaidepuitten yli vastakkain ja kuiskaten keskusteltiin -salaisin sanoin tuosta tekeillä olevasta tuumasta, joka oli niin rohkea -ja jännittävä. - -Olimme päivällä pyytäneet iltalomaa, vaan meille ei oltu sitä annettu. -Oli ollut niin kuuma, niin hiki, niin jano, lasi olutta olisi maistanut -niin mainiolta, -- vaan ei päästetty kylälle. Se oli meistä vääryyttä, -sortoa, se pisteli meitä ja me päätimme kiusallakin saada olutta -- -omin neuvoimme. Siitä oli tuumittu koko iltapäivä. Me tiesimme miten -ankarasti tuollainen oli kielletty, vaan se juuri meitä kiihoitti, se -teki asian jännittäväksi. Me halusimme kerrankin puijata tuota ankarata -sotakuria ja naureskella sille. Tässä tuli kysymykseen olla yhtaikaa -rohkea ja viekas... meistä tuntui kuin olisimme antautuneet -vaaralliselle partioretkelle, kauas suojelevista joukoista, ja me -tiesimme nyt menettelevämme ominpäin ja vastoin kaikkia käskyjä. -Mielikuvitus rakenteli tuossa tuumattaissa kaikenmoisia vaaroja ja -mahdollisuuksia, pelottavia ja viekottelevia. Jano oli jo aikoja mennyt -menojaan illan viileässä, eikä mitään retkeilyn tarvetta ollut -olemassa, päinvastoin oli ruumis väsynyt päivän vaivoista ja kaipasi -unta ja lepoa. Mutta nyt ei ollutkaan enää kysymys muusta kuin: -onnistuako vai eikö? - --- Jos nuo tapaisivat luutnantin kylällä ja tämä kysyisi heiltä -lomalippua... - --- Silloin ne olisi pojat helisemässä, varsinkin jos tapaisivat hänet -olutkoria kantaessaan. - --- Vaan nepä eivät kylän läpi sitä tuokaan vaan kantavat törmän alustaa -pitkin sillan alatse ja hevoshaan poikki rukiiseen. Ja kun ne kerta -rukiissa lienevät, niin silloin, -- ota kiinni! - --- Ota kiinni tässä pimeässä... - -Hyvin hämärästi valaisi pienelle liekille väännetty kattolamppu suuren -kasarmin ja ulkona oli musta pimeys, niin musta kuin voi olla elokuun -yönä kun taivas on pilvessä. Raskasta unenhengitystä ja kuorsausta -kuului kaikkialta ympäristöstä, lähetin astuntakin oli tauvonnut, -hänkin kai oli voipunut johonkin istualleen nukkumaan, -- vastoin -kaikkia asetuksia. - --- Mutta jos se heittiö herää ja rupee meiltä kyselemään että mihin ne -miehet lappaa. Kuka siellä lie lähettinä? - --- Vihelä, nukkuu kuin porsas,... kun vain ei päivystäjä heränne, -- -mutta silloin se myrkyn lykkäisikin! - --- Eihän se mitä,... ja mennään yksitellen. - -Hitaasti kuluivat tunnit. Kello kasarmin seinällä löi puoli kakstoista, -kun jo luultiin yön kuluneen ohi puolesta. Kävi kuumaksi maata täysissä -tamineissa. Noustiin hiljaa, avattiin sinellirullat... vaan ylikerrasta -kuuluu astuntaa... ja jo heräsi Viheläkin... - -Odoteltiin tuskallisesti, milloin Sorri sopimuksen mukaan tulisi hiljaa -koputtamaan ikkunaan. Mutta eihän ne vielä heti joudu... Liittolaisilta -loppuivat pakinat, toiset makasivat ja tupakoivat, toiset olivat -vaipuneet puoliuneen, -- niinkö lie raukaissut, vai jänestämäänkö lie -ruvennut... Tarpeetontahan se oikeastaan olikin antautua vaaran -alaiseksi noin joutavan asian takia,.. -- oluen juonnin, vaikkei ollut -vähääkään janoa... hyvin se olikin poikamaista, jos sitä oikein -ajatteli... Ja huomennahan sitä taas pyhälomalle päästäisiin... kun ei -satimeen jouduttane... Jos vain asia ilmi tulee, niin siitä syntyy -tutkimukset... ja kotiarestit ja putkat, -- hyvä jos ei sotaoikeuteen -menne... - --- Ehkeivät olutta saakaan näin sydänyöllä. - --- Yhden kai minulle tekee... rankaisemaankin rupeaa. - -Kaikilla tuntui jo mieliala vähän raskaalta, vaan myöhää nyt oli -peräytyä. Koetettiin rohkaista mieliä... Mutta missä ne miehet niin -vitkaan viipyvätkään? Joku kasarmissa nousi vuoteeltaan, veti saappaat -jalkaansa ja lähti ulos... Hiekkakäytävä kumahteli hänen -askeleistaan... Kunhan vain ei nyt sattune Sorri tulemaan... -Kuunnellaan. Ei, mies astuu jo takaisin, astuu kasarmiin. Mutta samassa -helähtääkin ikkuna hienosti... - --- Hiljaa, hiljaa ja yksitellen, ettei lähetti huomaa! Hiivittiin ulos, -haparoitiin edelleen. Oli niin pimeää, että tuskin osattiin vanhalta -muistilta kiertää keittiön taitse ja saunan kupeitse aidan luo ja siitä -vesakon halki ruispeltoa kohden. Oksat risahtelivat edelläkulkijan -jalkain alla ja opastivat seuraaville tietä. Maa oli kasteesta -likomärkä ja tuuli repi sadetta. Jalat kastuivat heinikossa reisiä -myöten ja unenarkaa ruumista puistatti. Päästiin pellonojaan, käveltiin -sitä pitkin kappaleen ja jo oltiin perillä. - -Joku repäsi tulta tupakkiinsa: näkyi ojassa olutkori, ojanpartaalla sen -ympärillä istui miehiä sinelleihinsä kääriytyneinä. Sorri ja Tuira -pyhkivät hikeä otsaltaan. Tiheänä kasvoi kahden puolen korkea ruis. - -Sitämyöten oli siis retki onnistunut. Pistettiin tupakat, alettiin -rupatella. Kukin otti oman pullonsa, työnsi tulpan sisälle ja imi -pullonsuusta. Olisihan sen nyt pitänyt maistua kun se oli niin suurella -vaivalla ja vaaralla saatua, mutta eipähän. Oli niin kylmää ja -kosteata, muutenkin vilusti ja nukutti. -- Into oli kuin vireestään -lauennut. - --- Kunhan vain ei päivystäjä kävisi vuoteita katsomassa. - --- Eihän se mistä arvaa. Koetettiin rohkaista arkailevia mieliä; Sorri -kertoi, miten he pataljoonassa kantoivat olutta aivan kasarmiin sisälle -eikä ilmi tullut kuin joskus ihmeeksi... tämä ei ollut mitään sen -rinnalla. Ja Tuira kerskasi, kuinka he nytkin olivat kulkeneet kylän -läpi ihan luutnantin akkunan alatse, miten olivat väkisin ajaneet -olut-ukon vuoteeltaan ja sitten pimeän päässä kantaa retuuttaneet -rantakiviä pitkin. - --- Rohkea se rokan syö, ja aina sitä pelastuu kun vain lie uskallusta. - -Vaan ei tepsinyt sekään keskustelua vilkastuttamaan. Miehiä arasti ja -kyllästytti. Yksi hätäili, että mihinkähän se olutkori siitä -peitetään... muutenhan sen vääpeli tietysti löytää kun käypi -nuuskimassa. Toinen huomautti, että aamulla pitää viideltä lähteä -ampumaan ja kolmas ehdotti jo poislähtöä. - -Rupesi tuntumaan niin lapselliselta, että aikamiehet lähtevät -vuoteiltaan yönselkään ikäänkuin naurisvarkaat, ja ihan ääneen -ihmeteltiin siinä haukotellen, että mikähän oli viekotellut tuollaiseen -poikamaisuuteen... miltei jo hävettänyt. - -Ei se ollut oluenjano eikä seikkailuhalukaan. Ei mikään muu kuin juuri -kasarmielämä ja sotakurimeininki voinut tehdä noin lapselliseksi, -pääteltiin. Kaikki mahdollinen ja enemmänkin kuin mahdollinen oli -kiellettyä -- rangaistuksen uhalla, -- mutta mitä joku osasi tehdä -vastoin kieltoa ja kiinni joutumatta, sen lukekoon omaan -ansioluetteloonsa. Sen vuoksi jo pelkkä tieto että asianomaisten -luvatta oli voinut jotain tehdä ominpäin ja pelastua pulasta oli -kuoletettavaksi aiottua itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä siihen määrään -hivelevää, että sen eteen saattoi uskaltaa paljo, ruveta -lapselliseksikin. - -Niin sitä tuumittiin, kun eri joukoissa hiivittiin heinikon läpi ja -aitojen yli kasarmiin, vieläpä kun väsyneinä laskeuduttiin vuoteillekin -ja muistettiin, että siitä parin tunnin perästä ajetaan ylös ampumaan. -Ei huvittanut nyt Sorrin sukkeluuskaan; kun lähetti, jota sillä välin -oli vaihdettu, ihmetteli, että mistä ne miehet työntyvät, kun hän ei -muista ulos menneiksi, torui häntä Sorri, että vai sinä et muista, olet -nukkunut... tästähän tuota vasta mentiin... varo vain, ettet toista -kertaa nuku...! - -Mutta aamulla sekin jo huvitti, oikein nauratti, ja seuraavina päivinä -keskusteltiin tuosta retkestä paljo ylpeydellä ja mielihyvällä. Silloin -taas tuntui, että oli sitä sentään oltu poikia, kun uskallettiin panna -toimeen juomingit ihan kasarmin ääressä ja keskellä yötä. Ja vähitellen -levisi tieto siitä retkestä laajemmallekin, ihmetellen kuuntelivat sitä -muut toverit, ja tuumivat hekin, että poikia ne nuo sentään olivat. Ja -jonkunlaisena sankaritaruna kulkee kertomus tuosta öisestä retkestä -reservipolvesta reservipolveen kasvaneena ja kaunistuneena, ja -toinenkin sitä kuullessaan virkahtaa: - -Ne ne on olleet poikia! - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RESERVIKASARMISTA*** - - -******* This file should be named 65611-0.txt or 65611-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/6/1/65611 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/65611-0.zip b/old/65611-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4451842..0000000 --- a/old/65611-0.zip +++ /dev/null |