NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2137 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..89bd755
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #65612 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65612)
diff --git a/old/65612-0.txt b/old/65612-0.txt
deleted file mode 100644
index 0a6ef73..0000000
--- a/old/65612-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2137 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Yllätys, by Kaarlo Asp
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Yllätys
-       Yksinäytöksinen näytelmä
-
-
-Author: Kaarlo Asp
-
-
-
-Release Date: June 13, 2021  [eBook #65612]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YLLÄTYS***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-YLLÄTYS
-
-Yksinäytöksinen näytelmä
-
-Kirj.
-
-KAARLO ASP
-
-
-
-
-
-Jyväskylässä,
-K. J. Gummerus Osakeyhtiö,
-1918.
-
-
-
-
-HENKILÖT:
-
-PASTORI KANTOLA,
-VILJO, hänen poikansa, insinööri
-AINI, hänen tyttärensä
-ANTTI FORSSELL, ylioppilas
-AARNE FORSSELL, taiteilija
-UKKO BERGMAN
-ROUVA BERGMAN
-HILMA, palvelijatar.
-
-Tapahtuu pienessä rannikkokaupungissa syksyllä v. 1916.
-
-
-
-Näyttämönä on pastori Kantolan olohuone. Vasemmalla on ovi eteiseen,
-oikealla kaksi sisähuoneisiin, perällä suuri akkuna. Huonetta valaisee
-pöytälamppu.
-
-HILMA (kattaa kahvipöytää ja koristelee sitä kukilla.)
-
-AARNE (kävelee levottomana edestakaisin.)
-
-HILMA. Kyllä nyt on kukat kalliita. Ei niitä juuri raskitse ostaa.
-
-AARNE. Sota-aika!
-
-HILMA. Koskahan sekin kurjuus loppuu?
-
-AARNE. Ei se enää kauan kestä. Nykyajan sodat ovat lyhytaikaisia.
-
-HILMA. Semmoistahan ne ihmiset hokivat jo sodan alussa, mutta nyt on jo
-kulunut kaksi vuotta eikä lopusta ole vieläkään tietoa.
-
-AARNE. Kyllä se jo pian loppuu.
-
-HILMA. Kunpa loppuisi! -- Johan miesväkikin kuolee vallan sukupuuttoon.
-
-AARNE. Kai ne sentään Hilmalle yhden säästävät, paksun, punapartaisen
-ryssän.
-
-HILMA. On niitä suomalaisiakin vielä suku!
-
-AARNE. Hilmapa sen tietää.
-
-HILMA. Yhtäkaikki koko miesväki! En minä heistä mitään piittaa.
-
-AARNE. No, no!
-
-HILMA. Enkä piittaa! Surkuni vain muuten tulee. -- Ja kai nämä
-suomalaisetkin vielä siihen leikkiin joutuvat?
-
-AARNE. Kukapa sen tietää.
-
-HILMA. Sinne niitä kuuluu menevän rajojen taakse, minnekkä sitten
-mahtanevat mennä.
-
-AARNE. Vai niin.
-
-HILMA. Sinne niitä menee, ja kyllä mekin tässä vielä koville joudumme.
-Sen saa uskoa.
-
-AARNE. Ehkä.
-
-HILMA. Ja kai niitä sinne jääkin.
-
-AARNE. Hm!
-
-HILMA. On se ihan ihmeellistä, että se Antti-herrakin niiltä
-matkoiltaan palasi. Ja me jo luulimme, että sinne se ikipäiviksi jäi.
-
-AARNE. Kuka Hilmalle on puhunut Antin matkoista?
-
-HILMA. Neitihän sitä puhui. -- Enkä minä ole siitä sanaakaan hiiskunut
-kenellekään, vaikka minä sitä nyt tässä herralle ihmettelen.
-
-AARNE. Parasta onkin, että olette siitä asiasta vaiti.
-
-HILMA. Tottakai! Johan nyt minä semmoisia rupeaisin kylälle
-kanniskelemaan.
-
-AARNE (Koputtaa perällä olevalle oikeanpuoliselle, Viljon kamarin,
-ovelle.)
-
-VILJO. Sisään!
-
-AARNE. Eikö sinun työsi jo ole valmis?
-
-VILJO (aukaisee oven.) Odotahan nyt vielä hetkinen! -- Isäkin tulee
-aivan kohta kotiin.
-
-AARNE. Enkö saa tulla huoneeseesi istumaan?
-
-VILJO. Sinä häiritsisit minua niin riivatusti. -- Sinä et kuitenkaan
-osaisi olla vaiti.
-
-AARNE. Niin, oikeastaan ei minulla olekkaan aikaa olla täällä aivan
-kauan tänä iltana, pistäydyin vain hetkeksi.
-
-VILJO. Kyllä sinulla aikaa on. Istu nyt siellä vaan kaikessa rauhassa,
-minä tulen kohta.
-
-    (Painaa oven kiinni.)
-
-AARNE (jatkaa kävelyään, sytyttää savukkeen, ottaa pöydältä kirjan ja
-rupeaa sitä selailemaan. Hetken kuluttua katsoo kelloaan ja, ikäänkuin
-jonkun päätöksen tehtyään, heittää kirjan takaisin pöydälle.)
-Olisikohan Hilma niin hyvä ja sanoisi nuorelle herralle terveisiä ja
-että minä en enää mitenkään ehtinyt odottaa. Minulla on kiireellisiä
-tehtäviä.
-
-HILMA. Mitäs herra nyt oikein tarkoittaa? -- Eikös herra oikein
-tulemalla tullut tänne kihlajaiskahvia juomaan?
-
-AARNE. Tulinhan minä, mutta minä en muistanut silloin... Minun täytyy
-nyt todellakin lähteä.
-
-HILMA. Ei luulisi semmoisia kiireitä olevankaan, ettei joutuisi
-veljensä kihlajaisissa olemaan. -- Minä olen suora ihminen ja puhun
-aina suoraan.
-
-AARNE. Kyllähän se niinkin on, mutta -- - minulla on aivan erikoisia
-tehtäviä. Palaan ehkä tunnin tai parin kuluttua. Hyvästi nyt vaan!
-
-    (Menee eteiseen.)
-
-HILMA. Hyvästi.
-
-    (Juuri Aarnen mentyä tulee Viljo olohuoneeseen.)
-
-VILJO. Eikö Aarne olekkaan enää täällä?
-
-HILMA. Tuolla se on kai vielä eteisessä.
-
-VILJO (menee eteiseen ja taluttaa käsipuolesta Aarnen takaisin.) Mies
-hoi! mitä sinä oikein ajattelet? Ei sinulla, laiskurilla, ole niin
-mitään tehtävää. Pysy sinä vaan koreasti täällä.
-
-HILMA. Niin juuri! Älkää päästäkö sitä menemään.
-
-VILJO. Enhän minä! Takin minä riisun poikaressun päältä tällä tavalla
-ja noin minä sieppaan hatun. -- Veisiköhän Hilma nämä eteiseen. --
-(Hilma ottaa vaatteet ja vie ne eteiseen.) -- Istu nyt tuohon ja ole
-siivosti alallasi. Noin! Vastaa minulle: mikä on tuo nelijalkainen
-esine, jota nyt osoitan sormellani.
-
-    (Osoittaa kahvipöytää.)
-
-AARNE. Tiedä huutia!
-
-VILJO. Väärin arvasit. Koetahan uudestaan. -- No, no! Sano pois vaan.
-
-AARNE. Pöytä.
-
-    (Hilma tulee.)
-
-VILJO. Niin, ja vieläpä vallan määrätynlainen pöytä: kahvipöytä,
-katettu kahvipöytä. Kaiken tuon ja paljon muuta olisit menettänyt, jos
-olisit lähtenyt pois. Mutta nyt kun jäit, saat kaksinkerroin. -- Hilma,
-tuokaahan meille hiukan etukäteen.
-
-HILMA. Kyllähän minä.
-
-    (Menee oikealle.)
-
-VILJO. Katsos nyt, kuinka hyvin sinun kävi.
-
-AARNE. Älä sinä härnää minua!
-
-VILJO. Voi, voi, poikaa!
-
-    (Taputtaa Aarnea kiusoitellen olalle.)
-
-AARNE. Sinä olet pähkähullu!
-
-VILJO. (vakavasti, aivan toisella äänenpainolla kuin äsken.) Mikä sinua
-vaivaa?
-
-AARNE (tiuskaisten.) Ei mikään!
-
-VILJO. Mikä sinua vaivaa?
-
-    (Vaitiolo.)
-
-AARNE. Etkö sinä sitä tiedä?
-
-VILJO. Tiedän. -- Mutta sinähän sanoit jo unohtaneesi kaiken.
-
-AARNE. Minä luulin unohtaneeni kaiken, mutta juuri äsken huomasin,
-etten ole unohtanut mitään. Kotoa lähtiessäni ajattelin: kiirehdippähän
-poikaseni, tänään on veljesi Antin kihlajaiset. Mutta tänne saavuttuani
-selveni minulle ikäänkuin uutena totuutena: tänäänhän onkin Ainin
-kihlajaiset. Tämä ajatus kohtasi minua kuin yllättävä isku ja minä
-tahdoin paeta kätkemään sen tuottamaa tuskaa. Miksi kiusaisin itseäni
-enemmän kuin on välttämätöntä? Parempi on minun kuulla heidän onnestaan
-kuin olla itse sen murheellisena todistajana. -- Älä pakoita minua
-jäämään, anna minun mennä!
-
-VILJO. Sinä jäät! Sinusta täytyy tulla mies!
-
-AARNE. Niin. Minä jään. -- Minä tahtoisin lähteä, mutta kuitenkin jään.
-Tahtoisin kuolla, mutta elän yhä.
-
-VILJO. Oikeastaan sinä tarvitsisit selkääsi!
-
-AARNE. Mitä on minulla tekemistä tässä maailmassa? Minä en kelpaa
-mihinkään. Minusta ei tule mitään.
-
-VILJO. Sinä olet naurettava! Aina sinä siihen lempilauseeseesi pääset!
-Alat sinä mistä hyvänsä, niin loppuna on tuo ikuinen: minusta ei tule
-mitään.
-
-AARNE. Minä olen väärällä uralla.
-
-VILJO. Sepä se!
-
-AARNE. Minusta olisi pitänyt tulla jonkunlainen kone, joka päivittäin
-uudelleen vedetään vireeseen ja asetetaan työnsä ääreen.
-
-VILJO. Ja mikä sinusta olisi pitänyt tulla! -- Maalaile sinä vain
-koreasti edelleen, siihen sinä parhaiten pystyt.
-
-AARNE. Minä tahtoisin maalata, minä rakastan taidettani, mutta, --
-kuitenkaan en minä maalaa. Minä katselen ja nautin. Luomistyön
-ponnistus on minulle vastenmielinen. Se varastaa minulta tuhansittain
-riemullisia hetkiä ja turmelee minun puhtaan iloni.
-
-VILJO. No älä maalaa sitten!
-
-AARNE. Muuhun en kykene.
-
-VILJO. Sinähän haastelet vallan merkillisiä tänä iltana. Hohhoh! sinun
-juttujasi.
-
-AARNE. Niin se kuitenkin on. Olen sen kokenut. -- Saatan innostua
-johonkin muuhun, mutta pian palaavat ajatukseni taas taiteeni pariin.
-Tulen työssäni huolimattomaksi, kaipaan värejäni, kangastani, minussa
-herää palava halu maalata jotakin ja niin antaudun taas kokonaan omiin
-harrastuksiini. Mutta loppujen lopuksi en kuitenkaan tee mitään. Minua
-painaa outo kirous. Minä olen luotu katselemaan, aina vaan katselemaan,
-katselemaan elämän ihmeellistä juhlaleikkiä, johonka en voi ottaa osaa.
-
-VILJO. Äh, tuo on kaikki penikkatautia.
-
-AARNE. Minä tunnen, että minä kykenen johonkin, mutta minulta puuttuu
-elämän voimaa ja minä joudun perikatoon.
-
-VILJO. Sinulta ei puutu niin mitään.
-
-AARNE. Suuri tunne, joka yllättävänä tempaisi minut mukaansa, suuri
-antaumus, suuri rakkaus voi pelastaa minut.
-
-VILJO. Jaha! Nyt me sitten taas olemme onnellisesti siinä
-lähtöpisteessä.
-
-AARNE. Sinä olet hävytön!
-
-VILJO. Ja sinä olet ämmä!
-
-AARNE. Sinä luulet, että minä leikin.
-
-VILJO. Salli minä kysyn sinulta erästä asiaa: miksi on juuri Aini tuo
-pelastava enkeli, miks'ei joku toinen?
-
-AARNE. Minä tunnen; että se on Aini.
-
-VILJO. Ihminen tuntee niin monenlaista, tänään yhtä, huomenna toista.
--- Sinä et tiedä, että se on juuri Aini.
-
-AARNE. Sinä tahtoisit kai, että minä sen oikein järkisyillä sinulle
-osoittaisin?
-
-VILJO. Vaikkapa niin!
-
-AARNE. Mihinkä ihmeelliseen varmuuteen sinä sen kautta luulisit
-pääseväsi? Luuletko sinä, että niin sanotuilla järkisyillä voi osoittaa
-toisen olevan väärässä. Ei sinä ilmoisna ikänä! Aina vaan jää
-kaikenlaisia aukkoja. Se sinun rakas totuutesi on niin kovin
-epämääräinen.
-
-VILJO. Meneppäs rakentamaan tunteella rautatiesiltoja!
-
-AARNE. Kloaakki-insinööri!
-
-VILJO. Meille kaikille iloksi ja onneksi ei sinua ole pantu siihen
-virkaan.
-
-AARNE. Minua ei valitettavasti ole pantu mihinkään virkaan.
-
-VILJO. Kas niin! Kauniistippa sinä pyöräytit taas sen loppulauseen.
-
-AARNE. Huviksesiko sinä minua härnäät?
-
-VILJO. Huvikseni!
-
-AARNE. Älä pidätä minua, anna minun mennä. Minä en jaksa katsella
-veljeni suurta onnea ja Ainin --.
-
-    (Hilma tulee oikealta kantaen kahvitarjotinta.)
-
-VILJO. Terve tuloa! Hilmasta olemme koko ajan kaivaten haastelleet.
-
-HILMA. No sen minä arvaan!
-
-    (Asettaa kahvitarjottimen sohvapöydälle.)
-
-VILJO. Mihinkä se isä oikein meni. Olisihan hän voinut tämän illan
-kotonakin istua.
-
-HILMA. Lindgrenille käytiin hakemassa.
-
-VILJO. Mikä siellä on hätänä!
-
-HILMA. Mamselli halusi tavata pastoria. Kuulu sairastuneen.
-
-VILJO. Vanhahan se vaimo-raasu jo onkin. Kai se pian kuolee.
-
-HILMA. Sanotaan sille kerrotun pahoja uutisia, joista se sitten kävi
-levottomaksi ja vallan sairastui.
-
-VILJO. Vai niin! -- Mitä Aini hommailee?
-
-HILMA. Hän on pukemassa.
-
-VILJO. Kylläpä häneltä menee aikaa siihen työhön. Hilma pyytää häntä
-vähän kiirehtimään.
-
-HILMA. Kyllähän minä.
-
-AARNE. Antaa hänen nyt rauhassa valmistautua.
-
-VILJO. Käskekää tulemaan vaan!
-
-HILMA. Olkaa hyvä ja ottakaa kahvia, se jäähtyy jo pian.
-
-    (Menee )
-
-VILJO. Mitä sinä nyt taas murjottelet noin allapäin?
-
-AARNE. Olisit antanut Ainin olla omissa oloissaan.
-
-VILJO. Bäää!
-
-AARNE. Sinä olet raaka!
-
-VILJO. Juo kahvia!
-
-AARNE. Juo itse!
-
-    (Vaitiolo.)
-
-VILJO. Sinun pitäisi lähteä matkoille, jonnekin huvittelemaan.
-
-AARNE. Matkoille, huvittelemaan! -- Millä ihmeellä minä matkustelisin?
-Tuskin kohta enää kykenen hankkimaan kakkua suuhuni ja verhoja ylleni.
-
-VILJO. Sinä liioittelet!
-
-AARNE. Totisesti en liioittele! -- Tuohan on juuri yhtenä minun
-painajaisenani. En ymmärrä, millä minä elän tässä maailmassa.
-
-VILJO. Teet työtä.
-
-AARNE. Siihen en minä kykene.
-
-VILJO. Maalaat.
-
-AARNE. Katselen ja nautin -- toisin sanoen. Sillä ei eletä.
-
-VILJO. Sinä olet onneton nahjus! Sinua täytyisi... täytyisi jollakin
-tavoin ravistaa, että sinä siitä uneliaisuudestasi heräisit.
-
-AARNE. No niin! Nyt sinä jouduit ansaan. Nyt me olemme aivan samaa
-mieltä. Minua täytyisi ravistaa. Täytyisi sattua jotakin, joka minut
-kokonaan tempaisi mukaansa, joka minua ravistaisi. Semmoista halaan ja
-toivon, se minut pelastaisi.
-
-VILJO. Ovatko sinun raha-asiasi todellakin niin huonolla tolalla?
-
-AARNE. Valitettavasti!
-
-VILJO. Kahvi taitaa jo olla vallan kylmää.
-
-    (Juovat kahvia.)
-
-AARNE (ivaten itseään.) Tämmöiseksi olen kuvitellut tulevaisuuteni:
-muutan asumaan johonkin saastaiseen vinttikamariin, joka on löyhkäävien
-portaitten yläpäässä, lämmitän huonettani taulujeni puitteilla,
-kankailla puhdistan lattiaa. Kaupungilta tullessani on minulla kakku
-paperissa kainalossani, kädessäni heiluu maitopullo, jonka kaulaan on
-sidottu lanka, pihassa tapaan talon piiat, joita kaikkia sinuttelen....
-Istun väsyneenä huoneessani, katselen mitään ajattelematta naapuritalon
-kattoa ja imeskelen piippuani, jossa on inhoittavasti käryävää
-tupakkaa, jotakin turvetta... Tunnen halua heittäytyä vuoteeseeni
-täysissä vaatteissa, kuraisin saappain niinkuin työstä tuleva renki ja
-nukkua, turtua, kaivautua olkien sekaan ja vihdoin niitten kanssa
-maatua.
-
-VILJO. Miks'et ole puhunut minulle raha-asioistasi aikaisemmin?
-
-AARNE. Siihen ei minulla oikeastaan ole ollut mitään syytä. Muistathan
-että kerrottiin ryssien ampuneen Antin, jossakin rajalla, hänen
-yrittäessään palata kotiin. Olisin perinyt hänet.
-
-VILJO. Oletko nyt pahoillasi?
-
-AARNE. Viljo, sinä olet minun ystäväni, sinulle kerron sen synkän
-ajatuksen, jota olen mielessäni hautonut. -- Niin, minä toivoin, että
-Antti olisi kuollut.
-
-VILJO. Rahojenko tähden?
-
-AARNE. Äh! Ostaisin niillä ruusuja ja heittäisin akkunastani lokaiselle
-kadulle. En rahojen tähden, vaan Ainin tähden. Minä rakastan häntä yli
-kaiken. Hän on minun elämäni ja -- kuolemani.
-
-VILJO. Poika parka!
-
-HILMA (tulee oikealta.) Neiti pyysi ilmoittamaan, että hän tulee aivan
-kohta. Hän lepää vielä hetkisen.
-
-    (Menee.)
-
-VILJO. Te olette kummallista väkeä, sinä ja minun sisareni. Aini
-sairastui hengenvaarallisesti kuultuaan, että Antti muka oli kuollut
-eikä hän vieläkään ole aivan toipunut. -- Sinä taas olet vallan
-päästäsi pyörällä ja niin turhasta, lapsellisesta syystä. On
-ihmeellistä, ettei aurinko ja raikas tuuli ole teitä jo lapsena
-tuhonnut, on ihmeellistä, että teidän kaltaisianne ylimalkaan ollenkaan
-on olemassa.
-
-AARNE. Ja kuitenkin niitä on.
-
-VILJO. Surullista kyllä! Teidän henkenne on raajarikkoinen ja ruma,
-teidän ruumiissanne on kuoleman merkki ja te ehkäisette uuden, terveen
-ja elämäniloisen ihmissuvun syntymistä.
-
-AARNE. Et voi uskoa, kuinka minä kaipaan kuolemaa. Mutta minulla ei ole
-voimaa --.
-
-VILJO. Kyllä sinä noista sekasotkuisista ajatuksistasi kerran selviät.
-
-AARNE. Koska?
-
-AINI (tulee oikealta.) Eikö Antti olekkaan täällä?
-
-VILJO. Mutta sinunhan piti levätä?
-
-AINI. En minä viitsinytkään -- luulin kuulleeni täältä Antin äänen.
-Mitä sinulle kuuluu, Aarne? Minä en ole sinua pitkään aikaan
-nähnytkään. Ennen sinä kävit niin ahkerasti meillä. Sinä olet semmoinen
-jöröjukka, että tuskin uskallan sinua puhutella. -- Sano nyt edes
-kauniisti päivää. -- Sinun kätesi on pehmeämpi kuin Antin, mutta muuten
-sinä olet vallan tavattomasti hänen näköisensä. Eikö niin, Viljo?
-
-VILJO. Sinä olet semmoinen kana!
-
-AINI. Kuules Aarne, aja pois nuo huonot viiksesi ja harva poskipartasi,
-niin olet aivan Antin näköinen ja minäkin pidän sinusta paljon, paljon
-enemmän. -- Mutta sanohan nyt toki jotakin!
-
-AARNE. Saanhan minä nuo ajella.
-
-AINI. Oletko sinä maalaillut ahkerasti? -- Minäkin niin kernaasti
-tahtoisin oppia maalaamaan. Etkö sinä neuvoisi minua?
-
-AARNE. En minä osaa opettaa.
-
-AINI. Maalaappa minulle -- kihlajaislahjaksi -- taulu, jossa on pieni
-lintu ja --
-
-VILJO (keskeyttäen.) Jossa on pieni kananpoika.
-
-AINI. Noo, Viljo!
-
-AARNE. En minä osaa maalata lintuja.
-
-AINI. Ethän sinä sitten osaa yhtään mitään.
-
-AARNE. En.
-
-AINI. Sinä et vaan tahdo. Anttipa maalaisi, jos olisi harjoitellut! --
-Kello on jo kuusi ja puoli seitsemältä lupasi Antti tulla. -- Voi, voi,
-kuinka minä olen onnellinen ja iloinen! (Aarnelle.) Ajatteles, miten
-minä olen ollut tyhmä: luulin, että Antti olisi kuollut.
-
-VILJO. Tuonhan Aarne tietää aivan yhtä hyvin kuin sinäkin.
-
-AINI. Minä en voi olla puhumatta siitä uudelleen ja yhä uudelleen. Minä
-olen niin --
-
-VILJO (keskeyttäen.) Onnellinen.
-
-AINI. Hyi sinua!
-
-VILJO. Sinä saatat tuolla pärpätykselläsi vielä Antin pulaan.
-
-AINI. Enhän minä kenellekään vieraalle koskaan mitään puhu. En yhtään
-mitään. -- Sanon vain, että Antti on ollut Venäjällä kieltä oppimassa.
--- Etkö sinäkin, Aarne, pidä Antista enemmän kuin kestään muusta?
-
-AARNE. Pidän.
-
-AINI. Tietysti! Toisin ei voisikaan olla. Ja minä pidän hänestä enemmän
-kuin kukaan muu. -- Voi, voi, kun ei se isäkään tule kotiin! Kello on
-jo niin paljon.
-
-VILJO. Ethän sinä tänään vielä oikeastaan isää tarvitsekaan.
-
-AINI. Mitä sinä nyt taas tarkoitat? Sinä olet aina niin paha. Älä
-viitsi pilkata minua tänään!
-
-VILJO. Enhän minä pilkkaa.
-
-AINI. Ja se Anttikin on oikein paha, kun ei luvannut tulla aikaisemmin.
-Olisihan hän voinut jättää kaikki työnsä huomiseksi.
-
-AARNE. Jos minä menisin Anttia hakemaan.
-
-VILJO. Mitä sinä nyt taas höpiset? Pysy sinä vaan aloillasi! Kyllä hän
-aikanaan tulee!
-
-AINI. Mutta, jos minä soittaisin Antille!
-
-VILJO. Soita, soita. Ei sinua siitä kukaan estä.
-
-AINI. Sen minä teenkin! (Menee puhelimeen eteiseen, puhuu seisten
-olohuoneen kynnyksellä.) 1497, olkaa hyvä! Kiitos!... Päivää, Antti!
-Etkö sinä jo tule!... Vai niin! Kauanko se vielä kestää?... Hyi! Jätä
-ne hommasi nyt edes tänä päivänä... Jätä nyt! Aarnekin on jo täällä.
-Ja, ajatteles, Viljokin on tullut kamaristaan ihmisten ilmoille... Ei!
-isä ei ole vielä tullut kotiin... Mutta hän tulee aivan kohta... Et voi
-uskoa, kuinka kauniin kahvipöydän Hilma on laittanut.... Tiedätkö sinä
-edes, mikä päivä tänään on?... No sanohan!.... Miksi et vastaa?...
-Haloo, haloo!... Haloo!... Mikähän tälle puhelimelle nyt tuli?...
-Haloo!... Tule sinäkin, Viljo, koettamaan.
-
-VILJO (menee puhelimeen.) Haloo!... Koetetaanpahan päästä uudestaan
-keskusasemalle... 1497, olkaa hyvä!.... Haloo!... Haloo!... No sepä nyt
-on merkillistä! Eikö se peijakas vastaa!... Tämähän on vallan
-ihmeellinen rukki!... Haloo!... 1497, olkaa hyvä! Kuinka? 1497
-epäkunnossa? Vai niin! Kiitos!... Antin kone on epäkunnossa.
-
-AINI. Voi, voi! Mitähän se merkitsee? Ei suinkaan Antille vaan ole
-tapahtunut mitään onnettomuutta?
-
-VILJO. Se merkitsee, että Antin kone on joutunut epäkuntoon eikä yhtään
-mitään muuta.
-
-AINI. Minä niin pelkään!
-
-VILJO. Tietysti!
-
-AINI. Minä aavistan jotakin pahaa! Antinhan on niin vaarallista
-oleskella täällä. Voi, voi, Viljo! Jotakin tapahtuu! Ja minä kun olin
-juuri niin onnellinen.
-
-    (Pyyhkii kyyneliä.)
-
-VILJO. Mutta sinähän olet vallan mahdoton! Kerrankos nyt puhelin joutuu
-epäkuntoon. Ei semmoinen mitään merkitse. Sinä säikyt vallan turhia.
-
-    (Painaa sähkökellon nappulaa.)
-
-AARNE. Koeta nyt rauhoittua! Ei sinun ole syytä ollenkaan pelätä. Antti
-tulee kohta terveenä ja reippaana luoksesi. Usko minua.
-
-AINI. Kunpahan tulisi!
-
-AARNE. Tulee, aivan varmasti. Mene nyt hiukan lepäämään. Me kyllä
-sitten ilmoitamme sinulle, kun Antti on tullut.
-
-HILMA (tulee oikealta.) Soittiko herra?
-
-VILJO. Hilma on hyvä ja vie neitiä hieman lepäämään. Hän on kovin
-väsynyt.
-
-HILMA. Ei ole vielä jättänyt tauti, kyllä sen huomaa.
-
-    (Aini ja Hilma menevät oikealle.)
-
-AARNE. Olisikohan sille Antille jotakin tapahtunut?
-
-VILJO. Rupeatko sinäkin sitä virttä vetämään?
-
-AARNE. Mene ja tiedä! Santarmit ovat ylen tarkkavainuisia. Kukaties on
-joku heidän urkkijoistaan päässyt Antin ulkomaanmatkojen perille?
-
-VILJO. Älä sinä turhia kuvittele. Kyllä se mies osaa asiansa hoitaa.
-
-AARNE. Onhan Antti varovainen, mutta mikä vahingon estää. Sattuu joku
-erehdys.
-
-VILJO. Mitä vielä!
-
-AARNE. Se olisi Ainille kauhea isku. -- Se olisi hänen loppunsa. Ja
-mitä arvoa olisi sen jälkeen minun elämälläni.
-
-VILJO. Nyt sillä siis on arvoa?
-
-AARNE. Antaisin henkeni, jos voisin säästää häneltä sen tuskan.
-
-VILJO. Sinäpä olet erinomaisen antelias -- ja päättäväinen.
-
-AARNE. Etkö sinä edes hetkeksi voi lakata tuosta puhumistavastasi!
-
-VILJO. Totta puhuen: minä luulen, että sinä petät itseäsi, että sinä
-näyttelet itsellesi.
-
-AARNE. Tuo on yksi niitä sinun patentteerattuja insinööriajatuksiasi.
-
-VILJO. Niitä juuri!
-
-AARNE. Totta puhuen: minä luulen, että sinun perusominaisuuksiasi on
-ilkeys ja pahansuopuus. -- Minä tunnen itseni tuskastuneeksi ja
-onnettomaksi sinun ja sinun kaltaistesi parissa. Teillä on olevinaan
-yksinkertaisia ajatuksia ja selviä neuvoja, joita te tyrkytätte
-jokaiselle. Itse te kykenette niitä suututtavan hyvin seuraamaan. Mutta
-kun te tapaatte ihmisen jollekka ne eivät sovi, nimitätte te kernaasti
-häntä vaikka hupsuksi näyttelijäksi. -- Teidän omat härkämäiset
-kaavanne, neuvonne ja ajatuksenne ovat koskemattomia. -- Te olette
-konipuoskareita, joiden rohtoihin ihmiset kuolevat. -- Annan sinulle
-neuvon: jos sairastut, niin mene -- eläinlääkärille!
-
-VILJO. Kiitos vaan hyvästä neuvosta!
-
-AARNE. Ei kestä!
-
-    (Vaitiolo.)
-
-VILJO. Sinä olet hermostunut.
-
-AARNE. Minä olen onneton.
-
-VILJO. Koetan ymmärtää sinua.
-
-AARNE. Kiitos!
-
-    (Eteisestä kuuluu kolinaa.)
-
-VILJO. Isä siellä taitaa tulla kotiin.
-
-PASTORI (tulee vasemmalta.) Hyvää iltaa!
-
-VILJO. Aini täällä jo niin kaipasi.
-
-PASTORI. Kuulin uutisia ja jäin juttelemaan. -- Onko Antti käynyt
-täällä?
-
-VILJO. Ei ole. Aini juuri haasteli hänen kanssaan puhelimessa, mutta ei
-ehtinyt lopettaa laverrustaan, kone joutui epäkuntoon.
-
-PASTORI. Vai niin. (Huomaa kahvipöydän.) Kylläpä Hilma on tämän
-kahvipöydän koristellut. -- Kunpahan se Antti nyt vaan pian tulisi!
-
-AARNE. Jos minä kävisin häntä hakemassa?
-
-VILJO. Joko taas? Sinäpä olet vallan ihmeellisen poispyrkiväinen.
-
-PASTORI. Kyllä kai se sieltä jo piakkoin tulee.
-
-    (Kävelee miettiväisenä edestakaisin.)
-
-VILJO. Isä on kovin ajattelevainen tänään.
-
-PASTORI. Niin.
-
-VILJO. Ei tästä, totisesti, näytä syntyvän mitään kihlajaistunnelmaa!
-Minäkin olen jo ollut Aarnen kanssa tukkanuottasilla hyvän tovin.
-
-PASTORI. No mikä teillä on ollut riidan syynä?
-
-VILJO. Aarne hakee virkaa.
-
-PASTORI. Mikä virka sille Aarnelle nyt taas sopisi?
-
-VILJO. Hän aikoo ruveta teatterilaiseksi.
-
-AARNE. Tuo on Viljon omaa keksintöä!
-
-PASTORI. Teatterilaiseksi? Näyttelijäksikö?
-
-VILJO. Ei, vaan katsojaksi.
-
-PASTORI. Mitä sinä nyt ilveilet?
-
-VILJO. Tosissani minä puhun. Aarne haluaa kaikin mokomin ruveta
-katsojan edesvastuulliseen virkaan, ja minä olen koettanut tarjoilla
-hänelle kulissimaalarin edullista ammattia. Siitä kina.
-
-PASTORI. Minä en nyt oikeastaan ole leikinlaskutuulella.
-
-AARNE. Onko pastori kuullut ikäviä uutisia?
-
-PASTORI. Minä en ole kuullut mitään uutisia, joitakin huhuja vain kulki
-korvaani. -- Kuulin, että santarmit olisivat pohjoisessa pitäneet
-joukon kotitarkastuksia ja ehkä vanginneet ja surmanneetkin jonkun.
-
-AARNE. Surmanneet!
-
-VILJO. Nyt on paha merrassa!
-
-PASTORI. Eihän minulle sitä kukaan totena kertonut, ikäänkuin huhuna
-vaan. -- Ja sitä se pianaikaa onkin.
-
-VILJO. No jopa nyt jotakin!
-
-AARNE. Aini parka!
-
-PASTORI. Ainin kohtalo minuakin surettaa. -- Antti on tiensä valinnut,
-koettakoon sillä pysyä.
-
-VILJO. Meidän on tehtävä jotakin, meidän on varoitettava Anttia.
-
-PASTORI. Mamselli Lindgren kyllä uskoi vahvasti kertomansa
-todenperäisyyteen ja oli kovin murheissaan miespoloisten kohtalosta,
-mutta ei hänkään ollut saanut tietojaan mistään varmasta lähteestä. --
-Kohta me Antin tapaamme ja saammehan hänelle niistä silloin huomauttaa.
-
-AARNE. Jollei meidän varoituksemme tule liian myöhään.
-
-PASTORI. Miksi sinä niin ajattelet?
-
-AARNE. Antin puhelinkeskustelu katkesi niin omituisesti.
-
-VILJO. Olisikohan siinä koneen särkymisessä sittenkin jotakin takana?
-
-PASTORI. Älkäämme nyt liiaksi hätääntykö. Enhän minäkään ole kuullut
-mitään varmaa -- ja vallan toisesta kaupungista. Sattuuhan niille
-puhelimillekin kaikenlaisia vahinkoja.
-
-VILJO. Minä käväisen katsomassa Anttia!
-
-PASTORI. Annahan olla menemättä nyt vielä. Odotetaan ensin hetkinen.
-Jollei Anttia kuulu, niin voithan sitten lähteä.
-
-AARNE. Hänen pitäisi nyt jo olla täällä.
-
-PASTORI. Kaiketi hän kohta tulee.
-
-VILJO. Kyllä nämäkin ovat kihlajaiset!
-
-PASTORI. Omatuntoni nuhtelee minua. Kuinka saatoinkaan johdattaa
-lastani tämmöisen myrskyn pyörteisiin. Ja minä sen olen itse tehnyt.
-Minun olisi pitänyt suojella ja varjella häntä parhaani mukaan. Jos
-hänelle sattuu joku onnettomuus, olen minä siihen vikapää.
-
-VILJO. Johan te itsekin, isä, hätäännytte, vaikka juuri äsken koetitte
-meitä rauhoittaa.
-
-PASTORI. En minä tästä hätäänny, ajattelen tulevaisuutta. Tällä kertaa
-saattaa kaikki olla vain aiheetonta huhua, mutta onko seuraavalla
-kerralla? Alituinen uhka vainoaa Anttia ja rauhan satama on
-kaukaisuudessa, läpinäkymättömien sumujen peitossa. Pienessä purressa,
-aavalla merellä on minun tytärparkani eikä hänen vanha isänsä voi
-yhtään, yhtään auttaa.
-
-AARNE. Me hukumme kaikki samaan pyörteeseen.
-
-VILJO. Mutta eihän vielä ole mitään tapahtunut! Kaikkihan on
-toistaiseksi vain huhua!
-
-PASTORI. Jumalan kiitos! että kaikki on edes toistaiseksi huhua.
-
-    (Eteisestä kuuluu ovikellon soittoa.)
-
-AARNE. Nyt Antti tulee!
-
-    (Menee avaamaan ovea.)
-
-VILJO. Vihdoinkin!
-
-PASTORI. Sanoinhan minä, että hän tulee.
-
-ROUVA BERGMAN (eteisessä.) Hyvää iltaa! Onko pastori kotona?
-
-AARNE (eteisessä.) Kyllä hän on kotona. Olkaa hyvä ja astukaa sisään.
-
-UKKO BERGMAN (eteisessä.) Hyvää iltaa.
-
-VILJO. Mikähän nuokin juuri nyt tänne toimitti!
-
-    (Painaa sähkönappulaa.)
-
-ROUVA BERGMAN (eteisessä.) Meillä olisi pastorille hieman asiaa.
-
-AARNE (eteisessä.) Vai niin.
-
-    (Hilma tulee oikealta.)
-
-UKKO BERGMAN (eteisessä.) Kiitos! Kyllä minä itse saan. Joo, kyllä minä
-itse saan.
-
-VILJO. Hilma on hyvä ja vie pois kahvivehkeet tuosta sohvapöydältä. --
-Kuinka Aini jaksaa?
-
-HILMA. Hän nukkui itkuunsa.
-
-    (Menee tarjottimineen oikealle.)
-
-ROUVA BERGMAN (tulee vasemmalta, hänen perässään ukko Bergman ja
-Aarne.) Hyvää iltaa, pastori!
-
-PASTORI. Hyvää iltaa.
-
-    (Tervehtii heitä molempia.)
-
-ROUVA BERGMAN (tervehtien Viljoa.) Ei sitä Viljo-herraakaan missään
-näe.
-
-VILJO. Minulla on ollut kiireellisiä töitä.
-
-UKKO BERGMAN. Joo, ei näe. Hyvää iltaa.
-
-PASTORI. Olkaa hyvä ja käykää istumaan.
-
-ROUVA BERGMAN. Kiitos! Meillä olisi hieman asiaa pastorille ja
-senvuoksi päätimme pistäytyä. Eihän tämmöisinä aikoina tee mieli edes
-vierailulle lähteä. Kotona mekin istumme kaiket päivät.
-
-UKKO BERGMAN. Kotona.
-
-ROUVA BERGMAN. Ja eihän -- (Huomaa kahvipöydän.) Mutta me taisimmekin
-tulla vallan sopimattomana aikana. Pastori näyttää odottavan vieraita.
-
-PASTORI. Pientä perhejuhlaa me tässä vain aijoimme viettää, Ainin
-kihlajaisia.
-
-ROUVA BERGMAN. Pyydän tuhannesti anteeksi, että tulen näin
-häiritsemään. Minä jo ukolle sanoinkin: kyllä me varmaankin tulemme
-sopimattomaan aikaan. Minä sitä jo aavistelin.
-
-UKKO BERGMAN. Niinhän sinä sanoit.
-
-PASTORI. Eivät herrasväet ollenkaan häiritse meitä. Kyllähän me vielä
-ehdimme. Ei Anttikaan ole vielä saapunut.
-
-ROUVA BERGMAN. Antti-herran tähden me juuri tulimmekin. (Istuutuvat.)
-Hänestä minä haluaisin vähän puhella pastorin kanssa.
-
-UKKO BERGMAN. Niin, Antti-herran tähden me tulimme.
-
-ROUVA BERGMAN (alentaen ääntään.) Ei suinkaan täällä vain ole ketään
-kuuntelijoita?
-
-PASTORI. Ei täällä muita ole kuin me.
-
-ROUVA BERGMAN. Minä tarkoitan: vaarallisia ihmisiä.
-
-UKKO BERGMAN. Joo, vaarallisia.
-
-PASTORI. Ei ole.
-
-ROUVA BERGMAN. Entäs Hilma?
-
-PASTORI. Hän on kyökissä.
-
-ROUVA BERGMAN. Olisikohan Viljo-herra niin hyvä ja katsoisi, onko ovien
-takana ketään.
-
-VILJO (katsoo ovien taakse.) Tyhjää on joka paikassa.
-
-ROUVA BERGMAN. Onkos tämä nyt laita aikaa! Eihän nyt uskalla edes
-ajatella, saati sitten puhua.
-
-UKKO JBERGMAN. Paha on aika.
-
-PASTORI. Kyllä rouva voi meillä puhua, mitä tahansa.
-
-ROUVA BERGMAN. Ja nämä herrathan tietävät kaikki. -- Täytyy olla
-kovasti varovainen.
-
-UKKO BERGMAN. Joo, varovainen.
-
-ROUVA BERGMAN. Voi, voi sentään! Ihan kyyneleet tulevat silmiini, kun
-minä taas muistelen sitä.
-
-PASTORI. Onko joku onnettomuus tapahtunut?
-
-ROUVA BERGMAN. On, suuri onnettomuus. Yrjö on vangittu.
-
-    (Pyyhkii kyyneliä.)
-
-VILJO. Onko Yrjö vangittu?
-
-ROUVA BERGMAN. Vangittu on poikaparka. Eikä ollenkaan tiedetä minnekkä
-hänet on viety.
-
-UKKO BERGMAN. Joo, ei tiedetä.
-
-AARNE. Tästä täytyy heti ilmoittaa Antille. Juuri hänen kanssaanhan
-Antti palasi.
-
-VILJO. Mutta, jos se onkin vain huhua!
-
-PASTORI. Mistä rouva Bergman on tämän kuullut?
-
-ROUVA BERGMAN. Niin minäkin ensin ajattelin. Ja minä sanoin ukolle:
-matkusta sinä ottamaan selvä asiasta, emme me tämmöisessä
-levottomuudessa ja epätietoisuudessa voi olla. -- No, ukko matkusti.
-
-UKKO BERGMAN. Joo, minä matkustin
-
-ROUVA BERGMAN. Ja totta se oli. Siellä on meidän pojanpoikamme,
-jossakin ryssien tyrmässä.
-
-UKKO BERGMAN. Siellä on.
-
-PASTORI. Tämä tapaus ei varmaankaan jää ainoaksi.
-
-VILJO. Ne lurjukset ovat jollakin tavoin päässeet jäljille.
-
-AARNE. Kunpahan ei vaan Anttikin. --
-
-PASTORI (keskeyttäen.) Minulle kerrottiin, että siellä pohjoisessa
-olisi joku ammuttu?
-
-ROUVA BERGMAN. Niin! Voi, voi sentään! Kaikkia minunkin vielä pitää
-kuulemani. Mutta oli se onni sentään, että Yrjö pelastui. Onhan nyt
-edes jotakin toivoa. Vaikka Herra yksin sen tietää! -- Samalla kertaa
-kuin Yrjön vangitsivat, ampuivat ne hänen toverinsa. Yritti,
-poikaparka, pakoon ja siihen ne sen sitten lopettivat. -- Jaa, jaa!
-Kyllä nyt aikoja eletään.
-
-UKKO BERGMAN (huokaisten.) Eletään, joo, eletään!
-
-VILJO. Mutta kerran on kostonpäiväkin tuleva!
-
-ROUVA BERGMAN. Eivät taida enää näin vanhat ihmiset sitä hetkeä elää.
-
-PASTORI. Kaikki onkin siis totta, mitä minulle vain huhuna kerrottiin.
-
-AARNE. Onnettomuus on tulossa.
-
-ROUVA BERGMAN. Sen Antti-herran tähden me tätä juuri tulimme puhumaan.
-Kyllä hänenkin nyt on parasta olla varuillaan, ettei käy niin
-onnettomasti kuin Yrjön.
-
-PASTORI. Olen teille erittäin kiitollinen.
-
-ROUVA BERGMAN. Ukko kyllä tahtoi mennä suoraan Antti-herran puheille,
-mutta minä en päästänyt sitä.
-
-UKKO BERGMAN. Joo, mutta eihän se nyt --
-
-ROUVA BERGMAN (keskeyttäen.) Ole sinä nyt vaiti vaan ja anna minun
-selittää! -- Niin, sinne Antti-herran luokse sen ukon piti oitis mennä,
-mutta silloin minä sanoinkin: Vilhelm, älä sinä sekaannu politiikkaan!
-
-UKKO BERGMAN. Joo, politiikkaan, mutta --
-
-ROUVA BERGMAN (keskeyttäen.) Tuommoinen se on meidän ukko! Ei se yhtään
-ajattele eikä pelkää. Siperiaan sekin vielä joutuisi vanhoilla
-päivillään, jos saisi oman päänsä pitää. Ja mitä minusta sitten tulisi!
-On tässä jo surua ilmankin. On, on. Yrjönkin jo veivät. -- Ettei vaan
-kävisi toisten samalla lailla!
-
-PASTORI. Meidän on ilmoitettava tästä Antille. Hänen pitäisi aivan
-kohta tulla tänne.
-
-ROUVA BERGMAN. Niin, tieto on toimitettava, että osaa edes vähän
-väistää. Ukolle minä juuri sanoin: Olisipa se Yrjökin edes kuullut
-jotakin etukäteen, ehkä olisi pelastunut.
-
-UKKO BERGMAN. Joo, pelastunut olisi.
-
-ROUVA BERGMAN. Kyllä nämä ovat ikäviä aikoja Aini-neidille. Ovat
-niinkin!
-
-UKKO BERGMAN. Ovat.
-
-PASTORI. Toivokaamme, ettei tapahdu mitään onnettomuutta. Ja ovathan
-nämä ikävät enteetkin vallan toiselta paikkakunnalta.
-
-ROUVA BERGMAN. Sitä minäkin sydämestäni toivon. -- Mutta se on se
-politiikka semmoista, että kyllä se uhrinsa ottaa. Minä olen sen niin
-monta kertaa nähnyt ja minä olen koettanut sitä ukonkin mieleen
-teroittaa. Ei siinä ikä tule kysymykseen.
-
-UKKO BERGMAN. Mutta olenhan --
-
-ROUVA BERGMAN (keskeyttäen.) Sanokaa minun sanoneeni! Kyllä tuo meidän
-ukko vielä kiinniottoon joutuu. Sanokaa minun sanoneeni!
-
-VILJO (teeskennellyn vakavasti.) Olkaa te vain varuillanne, Bergman.
-Voi vielä käydä hassusti.
-
-UKKO BERGMAN. Joo, mutta --
-
-ROUVA BERGMAN (keskeyttäen.) Siinä sen nyt kuulit!
-
-PASTORI. Tokkopa ne Bergmania veisivät!
-
-ROUVA BERGMAN. Kuka niitten, hylkyjen, tietää! -- Aijai, mutta me
-viivymme vallan kauvan. Kyllä meidän nyt täytyy lähteä, johan me nyt
-asiammekin toimitimme. Hyvästi, herra pastori, ja suokaa anteeksi, että
-me näin tulimme häiritsemään.
-
-PASTORI (hyvästellen heitä molempia.) Te teitte erinomaisen
-ystävällisesti tullessanne varoittamaan meitä.
-
-ROUVA BERGMAN. Sehän oli meidän velvollisuutemme lähimmäistämme
-kohtaan.
-
-UKKO BERGMAN. Joo, velvollisuus -- Hyvästi.
-
-ROUVA BERGMAN (hyvästellen Viljoa ja Aarnea.) Nuoret herrat käyvät nyt
-joskus meilläkin. -- Vaikka eihän meistä vanhoista seuraksi ole, mutta
-onhan siellä Liisakin kotona.
-
-VILJO. Kiitos kutsusta.
-
-UKKO BERGMAN. Joo, kotona on. Hyvästi.
-
-PASTORI. Käykää vastakin talossa.
-
-ROUVA BERGMAN. Kiitos.
-
-    (Eteisestä kuuluu kiivasta ovikellon soittoa.)
-
-VILJO. Nyt se on varmasti Antti!
-
-    (Menee avaamaan ovea.)
-
-ROUVA BERGMAN (hätääntyneenä). Nyt on meidän, Vilhelm, paras lähteä.
-(Ukko Bergman yrittää vitkastella ja puhua vielä jotakin.) Vilhelm,
-minä olen sanonut sinulle, että sinä et saa sekaantua politiikkaan!
-
-    (Vetää ukon eteiseen.)
-
-ANTTI. (syöksyy kiihottuneena, päällysvaatteissaan huoneeseen; Viljo
-seuraa häntä.) Minut on ilmiannettu!
-
-AARNE. Mitä sinä sanot!
-
-ANTTI. Santarmit ovat kintereilläni!
-
-PASTORI. Tätä minä juuri pelkäsin.
-
-VILJO. Mistä sinä sen tiedät? Kuka sinulle semmoista sanoi? Sinua on
-suotta säikytetty!
-
-ANTTI. Omin silmin minä heidät näin. -- He olivat tulossa minua
-vangitsemaan.
-
-AARNE. Silloinko, kun sinä olit puhelimessa?
-
-ANTTI. Silloin.
-
-VILJO. Kerro, kerro!
-
-ANTTI. Olin kuullut kaikellaisia huhuja Yrjö Bergmanin vangitsemisesta.
-Päätin olla varuillani ja suunnitella pakoa. Piiloitin paperini ja
-hankin nopeakulkuisen moottoriveneen. Se on joka hetki valmiina
-lähtöön. No niin! -- Puhelin juuri iloisesti Ainin kanssa, kun
-telefoonilanka yht'äkkiä napsahti poikki. Minut valtasi salainen
-aavistus: lanka katkaistaan, jotta en voisi varoittaa muita. Antauduin
-vaistoni ohjattavaksi ja pakenin. Kiipesin vintille, pujottauduin
-sieltä katolle, ryömin kissana kattoa myöten, hyppäsin naapurin katolle
-ja vihdoin maahan. Lähdin sitten turvallisesta paikasta katsomaan
-tapahtumain kehitystä. Aivan oikein: oveni edustalla saapasteli pari
-miestä. Silloin tulin suoraapäätä tänne -- hyvästijättämään.
-
-VILJO. Sinun olisi pitänyt lähteä heti matkalle.
-
-ANTTI. Viljo, tänään on minun -- kihlajaispäiväni.
-
-VILJO. Olkoon! Se on tällä kertaa toisarvoinen asia. Sinä et saa
-semmoisia nyt ajatella etkä saa antaa turhien tunteitten vaikuttaa
-tekoihisi. Kohta voivat santarmit olla täällä. -- Ajattele Ainia!
-
-ANTTI. Häntä minä juuri ajattelinkin.
-
-PASTORI. Voi, mihinkä onnettomuuteen minä olen joutunut!
-
-ANTTI. Minä olen kaikkeen syypää.
-
-PASTORI. Itseäni minä syytän.
-
-VILJO. Sinun täytyy kiirehtiä!
-
-ANTTI. Anna minun olla vielä hetkinen. -- En voi heti lähteä.
-
-VILJO. Kadutko töitäsi?
-
-ANTTI. En! En vähääkään! -- Mutta tunnen samaa lämpimän, rauhallisen
-kotilieden kaipuuta, joka valtasi minut ensi matkallani nähdessäni
-kaupunkini valojen haipuvan taivaanrannan taakse. -- Kaikki näytti
-käyvän niin hyvin ja nyt minun taas täytyy lähteä.
-
-PASTORI. Koska sinä palaat?
-
-ANTTI. En tiedä.
-
-AARNE. Minä lähden sinun kanssasi!
-
-ANTTI. Sinä! Mitä sinä siellä tekisit?
-
-AARNE. Samaa kuin sinäkin.
-
-ANTTI. Turhaa on sinun sieltä hakea ilmeistä turmiotasi. Elämä on
-siellä kovaa ja sinä -- suo anteeksi veljeni! -- kuljet aina ikäänkuin
-unissasi. Onnettomuus sinut pian yllättäisi.
-
-AARNE. Niinkö sinäkin sanot.
-
-ANTTI. Sinä kelpaat paljoon muuhun, mutta et juuri tähän.
-
-VILJO. Aiotko sinä tahallasi antautua vangiksi?
-
-ANTTI. Mistäpä ne vainukoirat tänne eksyisivät?
-
-VILJO. Lähde!
-
-ANTTI. Näin kerran unta, että olin jäämäisilläni junan alle. Koetin
-paeta, mutta jalkani eivät minua totelleet.
-
-VILJO. Oletko sinä tullut hulluksi!
-
-ANTTI. En, mutta lapselliseksi. Minusta tuntuu siltä kuin olisi tänään
-jouluilta ja minun täytyisi lähteä pois ennenkuin kuusen kynttilät
-sytytetään.
-
-AARNE. Veliparka!
-
-VILJO. Onko miessuku kuollut, hävinnyt maan päältä! Minne ikinä katson,
-kohtaan samaa laimeutta ja haaleutta. Imeliä ruikutuksia kuulen, turhia
-vaikerteluja tarmon, mielenlujuuden ja elämänuskon innoittamien sanojen
-asemasta. -- Häpeän kuulla sinun raukkamaisia puheitasi. Sinä pelkäät!
-
-ANTTI. Jumal'auta! en pelkää. -- Enkä kadu mitään!
-
-VILJO. Minun täytyy toimia puolestasi. (Painaa sähkökellon nappulaa.)
-Sinä sanot nyt hyvästi Ainille ja lähdet.
-
-ANTTI. Olen valmis.
-
-    (Hilma tulee.)
-
-VILJO. Hilma on hyvä ja menee pihaportille hetkeksi tähyilemään. Jos
-Hilma huomaa siellä joitakin outoja miehiä, niin Hilma on hyvä ja tulee
-ilmoittamaan siitä heti.
-
-HILMA. Mitäs tämä nyt taas merkitsee?
-
-PASTORI. Hilma menee nyt vaan!
-
-    (Hilma menee vasemmalle.)
-
-VILJO. Sinä, Aarne, menet katuovelle. Ja muista pysyä hereillä! Mars!
-(Aarne menee vasemmalle.) Ja nyt minä menen Ainia hakemaan. (Menee
-oikealle.)
-
-PASTORI. Mitä sinä aijot Ainille sanoa, Antti?
-
-ANTTI. Juuri äsken en sitä tiennyt, mutta nyt olen taas oma itseni.
-
-PASTORI. Mutta, jos sinä kerran väsyt.
-
-ANTTI. Silloin kuolen.
-
-PASTORI. Äsken sinä olit väsynyt.
-
-ANTTI. Minussakin on veljeni unitautia, mutta kohtaukset ovat lieviä ja
-niitten jälkeen tunnen itseni monin kerroin voimakkaammaksi.
-
-    (Aini ja Viljo tulevat oikealta.)
-
-AINI. Johan sinä vihdoinkin tulit! Minä jo niin pelkäsin. -- Mutta
-miksikä sinä olet niin vakava, niin oudon näköinen?
-
-ANTTI. Rakas tyttöni, meidän täytyy taas erota. Minä lähden matkalle.
-
-AINI. Sinua on kohdannut joku onnettomuus? -- Sitähän minä aavistin!
-
-ANTTI. Sinä et saa antautua surun valtaan. Minä palaan pian taas sinun,
-luoksesi ja sitten on meidän niin hyvä olla.
-
-AINI. Koska sinä palaat?
-
-ANTTI. Ensi keväänä minä palaan.
-
-AINI (hyrähtää itkuun.)
-
-ANTTI. Älä itke, rakas lapsi, älä itke. -- Jotta voisin palata, täytyy
-minun nyt lähteä. Älä itke. Ole luja. Me elämme kaukana toisistamme,
-mutta pitkä välimatka vain yhdistää meitä lähemmin toisiimme. Sinun
-kirkas kuvasi seuraa minua elämäni kaikkina hetkinä. Ajatuksillani olen
-aina sinun luonasi.
-
-AINI. Miksi piti näin käydä!
-
-ANTTI. Rohkaise mielesi, rakas lapseni, ja ole tyyni.
-
-VILJO (on mennyt akkunan luo tähyilemään.) Kiirehtikää, aika joutuu!
-
-ANTTI. Aini, minä olen nyt taas maailmanrannan matkalainen --.
-
-AINI (painautuu hänen syliinsä.)
-
-ANTTI. Sinä olet minun rakas tyttöni.
-
-PASTORI. Tänään on teidän kihlajaispäivänne. Onnittelen teitä molempia
-ja toivon teidän kanssanne uutta, valoisampaa aikaa. -- Kullakin
-kovuudella on loppunsa tässä maailmassa.
-
-VILJO. Onnea vaan teille kummallekin -- mutta kyllä nyt jo on aika
-sinun lähteä, Antti.
-
-ANTTI. Minä lähden! -- Hyvästi Aini! -- Minä palaan! Hyvästi setä. Olen
-tuonut paljon tuskaa ja levottomuutta kattonne alle, mutta tämmöistä on
-minun elämäni.
-
-PASTORI. Hyvästi! -- Älä väsy.
-
-ANTTI. En! -- Hyvästi Viljo.
-
-VILJO. Mene nyt vaan jo, minä tulen sinua saattamaan.
-
-PASTORI (tyynnytellen Ainia.) Rauhoituhan nyt tyttöseni! Keväällä Antti
-palaa.
-
-ANTTI. Näkemiin, Aini! Odota luottaen kevään --
-
-AARNE (syöksyy huoneeseen.) Rientäkää! Kadulla on epäilyttäviä miehiä!
-
-VILJO. Tuli ja leimaus! Me myöhästymme! Tule!
-
-HILMA (tulee ovessa heitä vastaan.) Tulin sanomaan, että siellä
-pihaportilla päin käyskentelee vieraita miehiä.
-
-VILJO. Nyt me olemme koreasti satimessa.
-
-ANTTI. Eikö ole mitään muuta tietä?
-
-VILJO. Ei. -- Kattojenkaan kautta et nyt pääse. Talomme on aivan
-yksinään.
-
-ANTTI. Minä olen hukassa!
-
-AINI. Voi hyvä Jumala!
-
-    (Pyörtyy. Hilma ja pastori kantavat hänet pois.)
-
-VILJO. Niin, ripeästi sinä nyt toteat olevasi hukassa, mutta oletko
-sinä ollenkaan koettanut kohtaloasi välttää? Sinä olet itse
-onnettomuuteesi syypää. Sinua minä kaikesta syytän. Miksi oleskelit
-sinä kaupungissa, jossa joka talon piiat puhuivat sinun
-ulkomaanmatkoistasi? Mitä tekemistä oli sinulla enää meillä, kun jo
-kerran huomasit joutuneesi ilmi? No niin! Miksi sinua moittisin, kun
-asiat eivät enää siitä parane.
-
-AARNE. Meidän on pian keksittävä jotakin. -- Sinä piiloudut vintille!
-
-ANTTI. Äh! Ei se vähääkään auta! Kyllä ne osaavat nuuskia.
-
-VILJO. Sinun täytyy päästä pakenemaan!
-
-PASTORI (tulee oikealta.) Voi, tätä onnettomuuden päivää! -- Antti,
-sinä et saa joutua vangiksi! Neuvoa en sinua osaa, mutta sinä et saa
-joutua vangiksi!
-
-ANTTI. Minä olen satimessa, mutta vähät siitä! Tyynenä alistun
-kohtalooni. Sen suuren päämäärän edestä, jolle niin monet ovat
-kaikkensa uhranneet, olen minäkin valmis kärsimään.
-
-VILJO. Alistumisesta ja antautumisesta me emme vielä saa puhua
-sanaakaan. Meillä on vielä tuhansia mahdollisuuksia.
-
-ANTTI. Elävänä ne eivät missään tapauksessa saa minua kynsiinsä.
-
-AARNE. Ole huoletta, Antti, me kyllä vielä keksimme jotakin.
-
-PASTORI (kiihtyneenä.) Sinun täytyy pelastua, ymmärrätkö, sinun
-täytyy...
-
-ANTTI. Tässä seison neuvotonna.
-
-PASTORI. Ainin tähden... Aini ei kestä tätä enää.
-
-VILJO. Tämä on kirottua!
-
-    (Käy akkunan luona tähyilemässä.)
-
-PASTORI. Sinun täytyy pelastua muuten minun rangaistukseni on liian
-suuri. Minä olen tähän kaikkeen syypää. Minä olen sinua kiihoittanut.
-
-ANTTI. Te ette ole rikkonut yhtään mitään, rakas setä.
-
-PASTORI. Minä olen miekkaan tarttunut ja nyt minä miekkaan hukun.
-
-ANTTI. Minua ei ole kukaan kiihoittanut, olen tehnyt kaiken omasta
-vapaasta tahdostani, vain vakaumukseni pakoittamana. -- Ettehän te edes
-tiennytkään mitään minun aikeistani. Enhän minä puhunut teille
-menostani mitään.
-
-PASTORI. En tiennyt mitään varmaa, mutta minä aavistin. Keskustelin
-kanssasi, ohjasin ajatuksiasi, kypsytin aikomuksiasi. Minusta tuntui
-kaikki niin puolustettavalta. Mahtavat tulevaisuuden näyt huikaisivat
-minua... Enkä minä nytkään, rangaistuksen hetkellä -- Jumala minua
-armahtakoon! -- voi katua ja näyistäni vapautua... Ihailin sinun
-uljuuttasi ja intoasi. -- Lähdettyäsi huomasin sinun vieneen myötäsi
-seikkailujen teille minun tytärparkani sydämen. Silloin minun
-rangaistukseni alkoi ja nyt on sen täyttymisen hetki läsnä.
-
-VILJO. Mutta rakas isä, eihän tässä nyt ole kysymys mistään rikoksesta
-tai rangaistuksesta. -- Antti on saatu ilmi, häntä vainotaan ja hänen
-täytyy pelastua.
-
-PASTORI. Sinusta on, poikani, maailma hyvin yksinkertainen ja selvä.
-
-VILJO. Maailma on hyvä ja kaunis ja te olette kaikki onnettomia
-raajarikkoja. -- Emmekö me nyt huomaa mitään keinoa, mitään ratkaisua.
-
-AARNE. Kumpahan saisi nuo urkkijat edes hetkeksi poistumaan jommalta
-kummalta ovelta.
-
-VILJO. Niin silloin pääsisi Antti pakenemaan. -- Jospa voisi jollakin
-tavoin eksyttää heidät! -- Nyt minä tiedän! Minä pelastan sinut, Antti!
-
-ANTTI. Sinä? Millä tavoin?
-
-VILJO. Katsos näin: menemme yhdessä katuovelle, minä pukeutuneena sinun
-viittaasi ja hattuusi. Sopivana hetkenä hyökkään ulos ovesta ja alan
-juosta kaupungille päin. Vartijat tietysti luulevat minua sinuksi ja
-koettavat tavoittaa minua. Silloin on sinun pakotiesi vapaa. Pujahdat
-kadulle, kiiruhdat rantaan, astut veneeseesi ja lasket kohti aavoja
-ulapoita, kohti vapautta ja uusia ponnistuksia.
-
-AARNE (innostuen.) Viljo, suo minun tehdä tuo työ, suo minun pelastaa
-Antti ja meidät kaikki. Sinä olet tien osoittanut, anna minun kulkea
-sitä!
-
-ANTTI. Semmoinen yritys olisi vallan turha.
-
-VILJO. Et sinä siihen kykene.
-
-ANTTI. Minä en missään tapauksessa voi suostua siihen, että joku toinen
-antautuisi vaaraan minun edestäni.
-
-AARNE. Tämä ajatus tuli minulle yllätyksenä ja minun mieleni kävi niin
-iloiseksi. Huomasin, että minäkin voin tehdä jotakin, minustakin on
-hyötyä. Antti, veljeni, älä riistä minulta tätä onnea tuottavaa
-yllätystä. Minä pelastan sinut, pelastan Ainin, pelastan myöskin
-itseni.
-
-ANTTI. Parempi on, että minä menen yksin kadulle, alan ampua ja koetan
-pelastua miten parhaiten taidan. Ja, jos täältä tulevat minua hakemaan,
-niin ristikööt silmänsä.
-
-VILJO. Jos ne tulevat sinua täältä hakemaan, niin me kaadumme yhdessä.
-
-PASTORI. Minä kiellän teitä ampumasta minun kattoni alla. Kadulla
-saatte menetellä, miten haluatte.
-
-VILJO. Semmoisia ei tarvitse ajatella, jos me panemme heti minun
-suunnitelmani täytäntöön. Anna minulle viittasi, niin lähdemme.
-
-AARNE. Ne voivat tuntea sinut ja silloin on kaikki mennyttä. Mutta
-Antti ja minä olemme samannäköiset.
-
-PASTORI. Sinä olet todellakin suuressa määrässä Antin näköinen.
-
-AARNE. Jos minä ajan pois partani ja puen ylleni Antin viitan ja hatun,
-niin ei minua hänestä eroita.
-
-VILJO. Tuota kannattaa ajatella. Mutta oletko sinä punninnut sitä
-seikkaa, että tämä oivallinen tuuma voi viedä sinut -- hirteen.
-
-AARNE. Minut lasketaan vapaaksi. Voinhan minä todistaa, etten ole Antti
-Forssell.
-
-ANTTI. Ei se käy niin yksinkertaisesti. Sinua uhkaa kaikessa
-tapauksessa vaara ja minä en voi semmoista sallia.
-
-AARNE. Mistäpä ne voisivat minua syyttää. Kyllä minä selityksiä keksin.
-
-VILJO. Et sinä siitä sentään niin ehjin nahoin selviä. Kyllä ne sinut
-panevat telkien taakse joksikin aikaa.
-
-AARNE. No eihän se olisi niin vaarallista. Istuisin sitten aikani. On
-sieltä moni muukin palannut.
-
-ANTTI. Minä en voi suostua semmoiseen.
-
-AARNE. Miksi et voi? -- Jos sinä nyt joudut vangiksi, olet sinä mennyt
-mies. Jollet sinä itsestäsikään välitä, niin ajattele Ainia ja hänen
-isäänsä. Sinä voit pelastua, kaikki voi taas palata hyvälle tolalle.
-Olet usein sanonut: Aarne elää ikäänkuin unissaan. Se on totta, se on
-minun suuri onnettomuuteni, se on minun kiroukseni. Mutta nyt minä
-tiedän, mitä minun tulee tehdä ja minä tahdon panna sen täytäntöön.
-Elämä on minulle nyt niin selvä, ettei se vielä koskaan ole ollut.
-Yllätyksenä tuli minulle tämä voima ja kirkkaus. Älä ota sitä pois
-minulta, Antti.
-
-VILJO. Antti, sinun on harkittava tätä tarjousta.
-
-PASTORI. Sinä tahdot uskaltaa paljon.
-
-AARNE. Minä voitan myös paljon.
-
-ANTTI. Mutta voihan sattua, että nuo urkkijat viis välittävät sinun
-juoksemisistasi.
-
-AARNE. Niin voi sattua. -- Mutta sattuuko, sitä emme tiedä. Ja eihän
-yritys silloin ainakaan asiaa pahenna.
-
-PASTORI. Te olette jotakuinkin saman kokoisetkin.
-
-ANTTI. Ei, ei! Kiitän sinua, rakas veljeni, mutta en voi ottaa vastaan
-uhriasi.
-
-AARNE. Sinun täytyy tehdä se. Tämä on minun onnettoman elämäni
-käännekohta. Minä tunnen ihmeellisen voiman virtaavan suonissani,
-tunnen intoa ja tarmoa, jota en vielä koskaan ole kokenut. Olen aivan
-varma menestyksestäni, tiedän osaavani loistavasti osani. -- Rakas
-veljeni, tahdon tehdä tämän sinun tähtesi, mutta myöskin Ainin tähden,
-sillä hänen henkensä on minullekin kallis.
-
-VILJO. Anna Aarnen yrittää. Panemme heti kaikki voimamme liikkeelle
-hänen vapauttamisekseen. -- Jollemme itse ole telkien takana. -- Ja
-ethän sinä muutakaan nyt keksi.
-
-ANTTI. En keksi.
-
-AARNE. Anna minun siis koettaa!
-
-PASTORI. En kiellä enkä käske. Uhraus on liian suuri.
-
-ANTTI. Sinä voit menettää henkesi siinä leikissä.
-
-AARNE. Sen varmemmin sinä pelastut.
-
-ANTTI. Mitä sinä sanot?
-
-AARNE. Vastasin vain sinun sanaasi. -- Ei se niin vaarallista ole.
-Istun siellä hiukan aikaa heidän kopeissaan, pääsen vapaaksi! -- Ja
-entäs sitten, jos kuolisin! Ei minua täällä kaivata eikä mihinkään
-tarvita.
-
-VILJO. Älä nyt taas ala noita juttujasi! -- Mehän voimme ensiksi
-koettaa, tuleeko sinusta edes sinnepäinkään Antin näköistä. -- Menehän
-tuonne minun huoneeseeni ajamaan pois viiksesi ja poskipartasi. Tässä
-on Antin viitta ja hattu. Pue ne päällesi ja tule sitten näyttämään
-itseäsi meille.
-
-    (Aarne menee oikealle.)
-
-PASTORI. Jos Aarnen yritys onnistuu, olet sinä pelastunut.
-
-ANTTI. Niin, jos se onnistuu olen minä pelastunut, mutta Aarne
-satimessa. Ilmankin häntä vaara väijyy. Hänhän on minun veljeni. Hänen
-on tietystikin täytynyt olla selvillä minun matkoistani.
-
-VILJO. Mutta mitään muuta me emme nyt, kerta kaikkiaan, keksi! --
-Sitäpaitsi: jos Antin onnistuu aivan huomaamattomasti paeta, niin
-luulisipa Aarnen helposti pääsevän pälkähästä. Mistä ne häntä
-syyttäisivät? Kadullako juoksemisesta? Vai partansa ajelemisesta? -- Ja
-jos hänet vangitaan, niin istukoon, hänellä on hyvää aikaa. Minusta
-näyttää Aarnen seikkailu vallan lapsenleikiltä siihen vaaraan nähden,
-joka Anttia uhkaa. Jos Antti joutuu kiinni, niin -- lakkaa hän jonkun
-ajan kuluttua kokonaan olemasta.
-
-PASTORI. Onko sinun veneesi valmis lähtemään?
-
-ANTTI. Minua ei mikään muu pidätä kuin nuo miehet tuolla kadulla.
-
-VILJO. Heti kun ovi jää edes silmänräpäykseksi vartioimatta on sinun
-pujahdettava kadulle ja juostava rantaan. Sinä et saa hetkeäkään
-vitkastella etkä ajatella minkäänlaisia hyvästijättelyjä.
-
-ANTTI. Te voitte joutua ikävyyksiin minun tähteni.
-
-PASTORI. Kunpahan sinä vain pelastut!
-
-VILJO. Mistä ihmeestä ne heti tiesivät tulla sinua täältä meiltä
-hakemaan?
-
-ANTTI. Ne ovat kaiketikin pitäneet silmällä Aarnea. Tai ovat kenties
-kysyneet keskusasemalta, mistä minulle viimeksi soitettiin. -- Ja
-eiväthän ne voi olla varmoja siitä, että minä olen täällä! Tuolla ne
-kävelevät ja vaanivat. Jos ne olisivat vallan selvillä asioista, niin
-ne olisivat jo aikoja sitten tämän asunnon nuuskineet.
-
-PASTORI. Mutta, jos ne lähtevätkin pois mitään sen enempää tekemättä.
-
-ANTTI. Sitä eivät ne lurjukset kesken tee. Niillä on tietystikin monta
-rautaa tulessa. Kerran tämäkin apaja vedetään, kenties jo tänä yönä.
-
-    (Aarne tulee oikealta.)
-
-AARNE. No, miltäs minä näytän?
-
-ANTTI. Ne tuntevat sinut!
-
-VILJO. Kyllä sinusta hyvä tuli. Ja pimeys auttaa vielä lisäksi.
-
-PASTORI. Kyllä te olette ihmeellisesti toistenne näköiset nyt kun
-sinäkin ajoit partasi.
-
-VILJO. No, no, isäkulta! Onhan siinä sentään eroa. -- Mutta kyllä sinä
-niille Antista käyt sen verran kuin tarvitaan.
-
-ANTTI. Eivät ne huoli sinusta ollenkaan.
-
-AARNE. Anna minun edes koettaa, anna minun heittää arpaa. Kenties on
-onni minulle suosiollinen ja silloinhan on kaikki taas hyvin.
-
-VILJO. Anna pojan mennä.
-
-ANTTI. Veljeni, sinä tahdot tehdä suuren uhrauksen minun puolestani.
-
-AARNE. Minä olen niin iloinen kyetessäni tekemään jotakin.
-
-    (Vaitiolo.)
-
-ANTTI (hitaasti.) En minä itseni tähden, mutta --.
-
-AARNE. Sinä suostut?
-
-ANTTI. Suostun.
-
-    (Syleilevät.)
-
-VILJO. No niin! Se oli ainoa mahdollisuus.
-
-PASTORI. Kiitos sinulle, Aarne!
-
-VILJO. Ja nyt tarkkaa taistelusuunnitelmaa tekemään! Me tässä olemme
-hyökkäävänä puolena.
-
-AARNE. Antti ja minä menemme yhdessä ulko-ovelle ja odotamme siellä
-kunnes vartijat ovat kulkeneet ohitse. Silloin minä syöksyn kadulle ja
-alan juosta voimaini takaa, vartijat seuraavat minua ja Antti pelastuu.
--- Siinähän se on koko juttu!
-
-ANTTI. Kun sinä sitten joudut kiinni, niin sanot että... No, kyllähän
-sinä osaat niille jollakin tavoin juoksemistasi selitellä.
-
-VILJO. Paina ennen kaikkea mieleesi tämä varoitus: pysähdy oitis, kun
-ne ovat ampuneet ensimäisen varoituslaukauksen, jos haluat säilyttää
-henkesi. Ja juttele sitten koreasti heidän kanssaan äläkä yritäkään
-karata. Jos lähdet juoksemaan, niin olet mennyt mies. Kuulat
-saavuttavat sinut karkuteiltäsi.
-
-AARNE (ikäänkuin ajatuksiinsa vaipuneena.) Ne ampuvat, jos minä yritän
-karata.
-
-ANTTI. Ole aivan rauhallisesti heidän kanssaan, tottele heti vaikka se
-ehkä tuntuisikin vaikealta.
-
-VILJO. Kyllä me vielä keinot keksimme sinun pelastamiseksesi. Älä
-missään tapauksessa tee vastarintaa, se olisi sinun turmiosi.
-
-AARNE (hitaasti.) En. -- En tee.
-
-PASTORI. Aarne, me olemme kaikki itsekkäitä ja julmia antaessamme sinun
-mennä. Tunnustan sinulle: mieleni kävi kevyemmäksi kuultuani Viljon
-ehdotuksen. Kaikki näytti niin onnettoman toivottomalta, mutta silloin
-ilmaantui yhtäkkiä mahdollisuus, edes jonkunlainen mahdollisuus
-pelastukseen. Takerruin siihen kuin hukkuva oljenkorteen. -- Ja nyt,
-kun sinä aiot täyttää tämän suunnitelman, niin nytkään en minä sinua
-kiellä. Minä olen huono, itsekäs ihminen. Anna minulle anteeksi.
-
-AARNE. Rakas setä, vakuutan teille, että olen onnellinen tehtävästäni.
-Tästä on tuleva koko minun elämäni ihanin päivä. Kaikesta surkeasta ja
-tuskallisesta haparoimisesta on nyt tullut loppu. Minä tunnen itseni
-kykeneväksi ja voimakkaaksi tekemään sen, mikä on välttämättömyys, sen
-mikä on tehtävä ja minä olen onnellinen. Kiitän teitä kaikkia siitä,
-että olette valmistaneet minulle tämän voiton hetken.
-
-PASTORI. Me olemme tekevä voitavamme vapauttaaksemme sinut vankilastasi
-niin pian kuin suinkin.
-
-VILJO. Luota meihin ja pidä minun varoitukseni tarkasti mielessäsi.
-
-AARNE. Niin, minä tiedän vapautuvani vankeudesta, minä pelastun, minä
-vapaudun siitä jo tänään. -- Lähtekäämme! (Hyvästellen Viljoa.) Viljo,
-sinä olet minun parhain ystäväni. Älä muista minua pahalla.
-
-VILJO. Älähän nyt noin haastele! Kyllä sinä vapaaksi pääset. Emme me
-iäksi eroa.
-
-ANTTI. Olenko minä ollut valveilla! Olenko minä todellakin antanut
-suostumukseni! Ei, ei! Tämä on kaikki erehdystä! Sinä et saa lähteä,
-Aarne. Minä menen yksin. Itse minä tahdon teoistani vastata. Sinä et
-ole syypää mihinkään, minä en saa uhrata sinua, minä en saa piiloutua
-sinun selkäsi taakse.
-
-VILJO (tuskastuneena.) Minä en ollenkaan ymmärrä tätä äkkikäännettä!
-
-ANTTI. Se olisi raukan teko, se olisi kurjaa vaihtokauppaa! Veljeni
-veren hinnalla ostaisin oman onneni. Ei! Semmoista minä en tee!
-
-AARNE. Se on ainoa pelastuksen tie. Sen varassa on monien onni ja
-elämä, ei yksistään sinun.
-
-VILJO. Se on ainoa järkevä teko.
-
-PASTORI. Ei vaara ole niin suuri kuin sinä kuvittelet.
-
-AARNE. Sinun täytyy alistua!
-
-ANTTI. Olkoon, kuinka järkevä teko tahansa, mutta raukan teko se
-ainakin on.
-
-VILJO. Tuo sinun puheesi on kyllä komeata kuulla, mutta se on --
-tyhmää. Voithan myöhemmin osoittaa urhoollisuuttasi vaikka hyppäämällä
-joltakin katolta pää edellä kiviseen katuun.
-
-AARNE. Minä pyydän sinua, minä rukoilen sinua, tule minun kanssani!
-Juuri näin on sinun tehtävä, näin sinä menettelet jalomielisesti, näin
-sinä ajattelet minuakin.
-
-ANTTI. Kiitän sinua veljeni, kiitän sinua rakkaudestasi, hyvistä
-sanoistasi, mutta minä en voi, minä en saa antaa sinun täyttää
-tahtoasi. -- Hyvästi, setä. Tervehtikää Ainia minun puolestani.
-
-VILJO. Eikö nyt meitä kukaan voi pelastaa tuosta päähänpistosta.
-
-    (Menee oikealle.)
-
-PASTORI (murtuneena.) Sinä siis menet.
-
-ANTTI. Minun täytyy.
-
-PASTORI. Hyvästi.
-
-ANTTI. Hyvästi, Aarne. -- Anna minulle viittani ja hattuni.
-
-AARNE. Kuule minua, Antti! Sinä et saa lähteä yksinäsi!
-
-ANTTI. Minä menen yksinäni.
-
-    (Aarne antaa viitan ja hatun, Antti pukee ne päällensä).
-
-AARNE. Sinä et pelastu.
-
-ANTTI (ovella.) Hyvästi.
-
-    (Aikoo mennä, mutta juuri silloin tulevat Aini ja Viljo oikealta.)
-
-AINI (heittäytyy polvilleen Antin eteen ja koettaa estää häntä
-menemästä.) Antti, älä lähde, älä jätä minua!
-
-ANTTI (koettaa lempeästi irroittautua hänestä.) Rakas lapseni, päästä
-minut, näin on pakko.
-
-AINI. Sinä et saa lähteä, sinä et saa hyljätä minua, kuuletko, sinä et
-saa hyljätä minua! Tee niinkuin Aarne tahtoo!
-
-ANTTI. Sinä olet julma.
-
-AINI. Minä rakastan sinua.
-
-ANTTI. Päästä minut! Minun täytyy lähteä! Minä en voi muuta! Minä en
-saa antaa surmata Aarnea puolestani.
-
-AINI. Minä rakastan sinua. Tahdotko sinä surmata minut.
-
-ANTTI. Voi hyvä Jumala!
-
-AINI. Kuule minun rukoustani!
-
-VILJO. Me pyydämme sinua kaikki.
-
-AARNE. Salli minun lähteä kanssasi.
-
-ANTTI (taisteltuaan itsensä kanssa.) Tule!
-
-    (Riisuu yltään viitan ja hatun, joihin Aarne nopeasti pukeutuu.)
-
-PASTORI. Kiitos, Antti.
-
-VILJO (akkunan luota.) Nyt ne juuri tulevat ovelle päin.
-
-ANTTI. Hyvästi, Aini.
-
-    (Suutelee Ainia.)
-
-AARNE. Hyvästi setä!
-
-PASTORI. Jumala siunatkoon sinua!
-
-AARNE. Amen!
-
-    (Antti ja Aarne menevät.)
-
-VILJO (akkunan luota.) Nyt ne taas kääntyivät tänne päin.
-
-    (Kaikki menevät akkunan luo. Vaitiolo.)
-
-PASTORI. Nyt on otollinen hetki!
-
-VILJO. Katsokaa!... Tuolla on Aarne!... Hän juoksee... vahdit
-seuraavat!... Eläköön! Kaikki menestyy hyvin!...
-
-PASTORI. Missä viipyy Antti!
-
-VILJO. Hän myöhästyy!... Vihdoinkin!
-
-AINI. Hän pakenee... hän pelastuu! Antti pelastuu!
-
-VILJO. Nyt ne saivat Aarnen kiinni, mutta Antti on turvassa. Kaikki käy
-erinomaisesti! (Kauhistuu äkkiä.) Aarne!... älä!... Tulkaa pois
-akkunasta!... tulkaa... minä rukoilen teitä!... Aini, tule pois
-akkunasta!... (Suurimmassa epätoivossa.) Aarne! pysähdy!... Aarne!...
-Rakas ystäväni!... pysähdy!... pysähdy... Aarne!... pysähdy!... Sinä et
-saa!... Aarne!... Aarne!...
-
-    (Kuuluu huutoja ja useita kovia laukauksia.)
-
-PASTORI. Jumalani, anna anteeksi minun rikokseni.
-
-VILJO. Tuskallisesta haparoimisesta on tullut loppu... Niinhän sinä
-sanoit...
-
-    Esirippu.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YLLÄTYS***
-
-
-******* This file should be named 65612-0.txt or 65612-0.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/6/1/65612
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/65612-0.zip b/old/65612-0.zip
deleted file mode 100644
index 8ffc6ad..0000000
--- a/old/65612-0.zip
+++ /dev/null