NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 13378 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..60bd531
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #65824 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65824)
diff --git a/old/65824-0.txt b/old/65824-0.txt
deleted file mode 100644
index f421308..0000000
--- a/old/65824-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,13378 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Pyhä kukka, by H. Rider (Henry Rider) Haggard
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Pyhä kukka
-       Allan Quatermainin jännittävä seikkailu Afrikassa
-
-
-Author: H. Rider (Henry Rider) Haggard
-
-
-
-Release Date: July 11, 2021  [eBook #65824]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PYHÄ KUKKA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-PYHÄ KUKKA
-
-Allan Quatermain'in jännittävä seikkailu Afrikassa
-
-Kirj.
-
-H. RIDER HAGGARD
-
-Suomennos englanninkielestä
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1923.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-     I. Veli Johannes.
-    II. Huutokauppahuone.
-   III. Sir Alexander ja Stephen.
-    IV. Mavovo ja Hans.
-     V. Hassan.
-    VI. Orjatie.
-   VII. Orjain rynnäkkö.
-  VIII. Taikapeili.
-    IX. Kuningas Bausi.
-     X. Tuomio.
-    XI. Dogeetah saapuu.
-   XII. Veli Johanneksen tarina.
-  XIII. Rican kaupunki.
-   X!V. Kalubin vala.
-    XV. Motombo.
-   XVI. Jumalat.
-  XVII. Pyhän kukan koti.
- XVIII. Kohtalon isku.
-   XIX. Oikea pyhä kukka.
-    XX. Taistelu kaupungin portilla.
-        Epilogi.
-
-
-
-
-I.
-
-VELI JOHANNES.
-
-
-En usko, että kukaan, joka tuntee Allan Quatermain'in nimen, olisi
-taipuvainen ajatuksissaan liittämään sitä kukkiin, varsinkaan
-orkideoihin. Kuitenkin sattuu niin, että jouduin kerran ottamaan osaa
-niin merkilliseen orkidea-retkeen, että olisi mielestäni vahinko, jos
-sen yksityiskohdat joutuisivat unohduksiin. Joka tapauksessa panen ne
-paperille, ja jos joku myöhemmin haluaa ne julkaista, hän saa siihen
-täyden vapauden.
-
-Se tapahtui vuonna -- oh, eihän vuodesta ole väliä, se tapahtui kauan
-sitten, jolloin olin vielä paljon nuorempi, ollessani metsästysretkellä
-pohjoispuolella Limpopo-virtaa, joka on Transvaalin rajalla.
-Seuralaisenani oli eräs herra, jonka nimi oli Scroope, Charles Scroope.
-Hän oli matkustanut Englannista Durban'iin etsimään ajanvietettä. Se
-oli ainakin yksi syy. Toinen oli nainen, jota nimitän nimellä miss
-Margaret Manners, vaikka se ei tosin ollut hänen oikea nimensä.
-
-Luultavasti nuo kaksi olivat kihloissa ja todella kiintyneet toinen
-toiseensa. Mutta pahaksi onneksi he joutuivat kovaan riitaan
-jonkun toisen herran takia, jonka kanssa miss Manners eräissä
-metsästystanssiaisissa Essex'issä, jossa he kaikki asuivat, tanssi
-neljä perättäistä tanssia, joista hän sitäpaitsi kaksi oli jo luvannut
-sulhaselleen. Selvittelyjä tai paremminkin puolusteluja seurasi. Mr.
-Scroope sanoi, ettei hän aikonut suvaita sellaista käytöstä. Miss
-Manners vastasi, ettei hän halunnut elää kenenkään määräysten mukaan;
-hän oli muka oman itsensä herra ja aikoi pysyä sinä. Mr. Scroope
-selitti, että hänen puolestaan neiti kyllä saisi sitä olla. Toinen
-vastasi, ettei hän enää halunnut nähdä häntä kasvojensa edessä.
-Sulhanen lupasi painokkaasti, ettei tytön tarvitsisikaan ja että hän
-aikoi lähteä Afrikkaan metsästämään elefantteja.
-
-Kaiken lisäksi hän todella matkustikin, lähtien kodistaan Essexistä
-seuraavana päivänä jättämättä minkäänlaista osoitetta. Kuten myöhemmin,
-paljon myöhemmin selvisi, hän olisi seuraavassa postissa, jos olisi
-niin kauan odottanut, saanut kirjeen, joka olisi mahdollisesti
-muuttanut hänen suunnitelmansa. Mutta he olivat kumpikin ylpeitä nuoria
-ihmisiä, ja olivat hulluja kuten ainakin rakastuneet.
-
-No niin, Charles Scroope saapui Durban'iin, joka siihen aikaan oli vain
-vähäpätöinen paikkakunta, ja siellä kohtasimme toisemme Royal-hotellin
-tarjoiluhuoneessa.
-
-"Jos haette suurta riistaa", kuulin jonkun sanovan, kuka se oli, sen
-olen todellakin unohtanut, "niin tuossa on mies, joka neuvoo teille
-keinot -- metsästäjä Quatermain, Afrikan paras pyssymies ja sitäpaitsi
-hienoimpia ihmisiä mitä on olemassa."
-
-Istuin hiljaa poltellen piippuani ikäänkuin en kuulisi puhetta. On
-tukalaa kuulla kiitettävän itseään, ja minä olin aina vaatimaton mies.
-
-Sitten kuului kuiskailua, ja mr. Scroope talutettiin eteeni ja
-esitettiin minulle. Kumarsin niin sievästi kuin osasin ja loin häneen
-pikaisen silmäyksen. Hän oli pitkä, tummasilmäinen, romanttisen
-näköinen (sangen sopivaa hänen rakkaustarinaansa) nuori mies, ja minä
-tulin siihen tulokseen, että hänen liikkeensä miellyttivät minua. Kun
-hän puhui, vahvistui tuo mielipide. Minun mielestäni ääni on aina ollut
-hyvin tärkeä tekijä; minä puolestani päätän siitä miltei yhtä paljon
-kuin kasvoista. Hänen äänensä oli erittäin hauska ja miellyttävä,
-vaikka sanoissa, joilla se niin sanoaksemme esitettiin minulle, ei
-ollut mitään erikoista tai huomattavaa. Ne kuuluivat:
-
-"Hyvää päivää, sir. Haluatteko ryypyn?"
-
-Vastasin, etten koskaan juonut väkeviä päiväseen aikaan, tai en
-ainakaan usein, mutta että mielelläni ottaisin pienen pullon olutta.
-
-Kun olut oli juotu, kävelimme yhdessä pienelle talolleni nykyisen
-Berean varrella, jossa myöhemmin m.m. otin vastaan ystäväni Curtis'in
-ja Good'in, ja siellä söimme päivällisen. Todellisuudessa Charles
-Scroope ei enää jättänytkään taloa ennen metsästysretkelle lähtöämme.
-
-Nyt minun on kerrottava tämä juttu lyhyesti, syystä että se on vain
-sattumalta tekemisissä sen tarinan kanssa, jota aion ryhtyä kertomaan.
-Mr. Scroope oli rikas mies, ja kun hän tarjoutui suorittamaan kaikki
-retken kulut, luvaten minulle kaiken voiton mahdollisesti saatavasta
-norsunluusta ja muusta sellaisesta, en luonnollisesti torjunut hänen
-ehdotustaan.
-
-Tällä retkellä kävi kaikki hyvin aina sen onnettomaan loppuun asti.
-Ammuimme vain kaksi elefanttia, mutta muuta riistaa saimme paljon. Se
-tapahtui paluumatkalla, meidän ollessamme lähellä Delagoan lahtea.
-
-Olimme ulkona eräänä iltana ja koetimme ampua jotakin päivälliseksi,
-kun huomasin puiden välissä pienen kauriin. Se katosi näkyvistäni
-pienen kallionkielekkeen taakse, joka työntyi esiin kuilun syrjästä,
-mutta se ei näyttänyt hätääntyneeltä, vaan asteli levollisesti. Me
-seurasimme sitä. Minä kuljin edellä ja olin juuri saanut kierretyksi
-kallion ja huomannut kauriin seisomassa noin kymmenen askeleen päässä
-(se oli pensaskauris), kun kuulin kahinaa pensaikosta kallion huipulta,
-ei kahtatoista jalkaa pääni yläpuolelta, ja Charles Scroope'n äänen
-huutavan:
-
-"Ole varuillasi, Quatermain! Se tulee."
-
-"Mikä tulee?" kysyin närkästyneellä äänellä, sillä ääni oli
-karkoittanut kauriin.
-
-Samassa johtui mieleeni, tietysti silmänräpäyksessä, ettei mies tyhjän
-tähden huutaisi tuolla tavoin, ei ainakaan kun hänen ateriansa oli
-kysymyksessä. Vilkaisin siis taakseni ja pääni yläpuolelle. Aina tähän
-hetkeen asti muistan selvästi mitä näin. Siinä oli veden kuluttama,
-graniitinharmaa vierukivi, tai oikeastaan useampia, joiden raoissa
-kasvoi sanajalkoja, ja useimmilla niistä oli hiusmaiset lehdet, mutta
-muutamain lehdet olivat alta hopeanhohteisia. Muutamalla lehdellä,
-taivuttaen sitä alas, istui iso, punasiipinen, mustaruumiinen
-kovakuoriainen, hangaten etujaloillaan päätään. Ja sen yläpuolella,
-juuri kallion huipulla, pisti esiin harvinaisen komean leopardin pää.
-Vielä tätä kirjoittaessani olen näkevinäni sen neliskulmaisen leuan
-kuvastuvan tyynen iltataivaan lakea vasten, vaahdon valuessa huulilta.
-
-Tämä oli viimeinen seikka, minkä vähään aikaan huomasin, sillä samassa
-hetkessä leopardi -- Etelä-Afrikassa kutsumme niitä tiikereiksi --
-hyppäsi selkääni ja painalsi minut maahan litteäksi kuin pannukakun.
-Luultavasti sekin oli ollut väijymässä kaurista ja oli nyt
-suutuksissaan minun ilmestymisestäni näyttämölle. Kaaduin pitkäkseni,
-onneksi pehmeälle, sammaleiselle maalle.
-
-"Pystyyn vain!" ajattelin mielessäni, sillä tunsin eläimen painon
-selässäni, kun se puristi minua sammalia vasten, ja, mikä pahempi,
-niskassani poltti sen kuuma hengitys, sillä sen hampaat olivat jo
-puraisemaisillaan minua päähän. Samassa kuulin Scroope'n rihlapyssyn
-pamahduksen, jota seurasi leopardin hurja murina, kuula kun nähtävästi
-oli osunut. Se näytti pitävän minua vahingon aiheuttajana, sillä se
-tarttui hartioihini. Tunsin sen hampaat jo pinnallani, mutta onneksi ne
-tarttuivat vain metsästystakkini lujaan korderoi-kankaaseen. Se alkoi
-pudistella minua, mutta hellitti pian tarttuakseen paremmin kiinni.
-Samassa muistin, että Scroope'lIa oli vain kevyt yksipiippuinen
-rihlapyssy ja ettei hän siis enää voinut laukaista, ja silloin tiesin,
-tai luulin tietäväni, että viimeinen hetkeni oli tullut. En oikeastaan
-pelännyt, mutta tietoisuus suuresta, lähestyvästä muutoksesta kävi
-hyvin selväksi. Muistin -- en koko elämääni, mutta pari omituista
-pikkuseikkaa, jotka liittyivät lapsuuteeni. M.m. minusta tuntui kuin
-näkisin itseni istumassa äitini polvella leikkimässä pienellä,
-nivelikkäällä kultakalalla, joka riippui hänen kellonperissään. Sitten
-mutisin pari kolme rukouksen sanaa, ja luultavasti menetin tajuntani.
-Jos niin oli, kesti se vain muutamia sekunteja. Samassa tietoisuus
-palasi, ja minä näin omituisen näyn. Leopardi ja Scroope taistelivat
-keskenänsä. Leopardi seisoi toisella takajalallaan, sillä toinen oli
-taittunut, ja löi Scroope'a käpälillään, Scroope taas koetti iskeä isoa
-metsästyspuukkoaan pedon ruumiiseen. Taistelijat kaatuivat, Scroope
-alle, leopardin raadellessa häntä. Minä kiskaisin itseni irti
-sammaleisesta vuoteestani -- muistan vieläkin mäiskähdyksen, joka
-kuului, kun ruumiini irroittui mudasta. Vieressä oli rihiapyssyni
-vahingoittumattomana ja täydessä vireessä, sellaisena kuin se oli
-pudonnut kädestäni. Tartuin siihen, ja seuraavassa hetkessä olin
-ampunut kuulan läpi leopardin pään, juuri kun se oli hampaillaan
-tarttumassa Scroopea kurkkuun.
-
-Eläin kaatui kuolleena kuin kivi hänen päällensä. Kerran vain se
-värähti, kouristi kynsiään (Scroope-raukan sääreen) ja kaikki oli ohi.
-Siinä se lepäsi kuin unessa, ja alla makasi Scroope.
-
-Vaikeata oli saada sitä siirretyksi pois, sillä se oli hyvin raskas
-eläin, mutta lopulta se onnistui oksan avulla, jonka varmaan jokin
-elefantti oli repäissyt puusta. Sitä käytin vipuna. Siinä makasi
-Scroope kirjaimellisesti veren peittämänä, oliko veri sitten leopardin
-vai hänen, sitä en voinut sanoa. Aluksi pidin häntä kuolleena, mutta
-valeltuani häntä hiukan vedellä, jota sain kalliosta tiukkuvasta
-purosta, hän nousi istumaan ja kysyi aiheettomasti: "Mikä minä nyt
-olen?"
-
-"Sankari", vastasin. (Olen aina ollut ylpeä tuosta sattuvasta
-vastauksesta.)
-
-Siihen lopetin enemmät keskustelut ja ryhdyin työhön saadakseni hänet
-leirille, joka onneksi oli aivan lähellä.
-
-Kun olimme kulkeneet pari sataa kyynärää, Scroope'n jatkuvasti tehdessä
-epäjohdonmukaisia huomautuksia, oikea käsi kaulallani, ja minun
-pidellessäni vasemmalla kädelläni häntä vyötäisistä, hän äkkiä vaipui
-tainnoksiin, ja kun en yksin jaksanut kantaa häntä, sain luvan jättää
-hänet siihen paikkaan ja noutaa apua.
-
-Lopulta sain hänet telttaan kafferien ja huopapeitteen avulla ja
-perillä toimitin tutkimuksen. Hän oli yltä päältä raavittu, mutta
-ainoat vakavat haavat olivat lihaspurema vasemmassa kyynärvarressa ja
-kolme syvää haavaa oikeassa reidessä juuri sillä kohdalla, missä reisi
-liittyy ruumiiseen; haavat olivat leopardin kynnenjälkiä. Annoin
-hänelle annoksen laudanumia vaivuttaakseni hänet uneen ja sidoin haavat
-niin hyvin kuin osasin. Kolmen päivän aikana hän voi varsin hyvin.
-Haavatkin olivat jo alkaneet kokonaan parantua, kun sairas äkkiä sai
-jonkinlaisen kuumeen, jonka arvelen aiheutuneen leopardin kynsien tai
-hampaiden myrkystä.
-
-Oi sitä kauhun viikkoa, joka nyt seurasi! Sairas alkoi hourailla ja
-puhua lakkaamatta kaikenlaisista asioista ja varsinkin miss Margaret
-Manners'ista. Niin hyvin kuin mahdollista koetin ylläpitää hänen
-voimiaan lihaliemellä, johon oli sekoitettu hiukan muassani olevaa
-paloviinaa. Siitä huolimatta hän heikkonemistaan heikkoni. Sen lisäksi
-reidessä olevat haavat alkoivat märkiä.
-
-Kaffereista, jotka olivat mukanamme, oli vähän hyötyä tällaisessa
-tapauksessa, joten sairaanhoito jäi kokonaan minun työkseni. Kaikeksi
-onneksi ei leopardi pudistellessaan ollut tehnyt minulle mitään
-vahinkoa, ja olin siis niinä päivinä hyvin hyvissä voimissa. Levon
-puute oli kuitenkin tuntuva, sillä en uskaltanut nukkua enempää kuin
-noin puoli tuntia kerrallaan. Lopulta valkeni aamu, jolloin olin
-loppuun asti uupunut. Scroope-raukka makasi kääntelehtien ja
-vaikeroiden pienessä teltassa, ja minä istuin hänen vierellään
-tietämättä, eläisikö hän enää seuraavaan aamuun ja kuinka kauan minä
-siinä tapauksessa kykenisin häntä hoitamaan. Kutsuin kafferin tuomaan
-kahvia, ja juuri kun olin vapisevin käsin viemässä tuoppia huulilleni,
-tuli apu.
-
-Se saapui hyvin omituisessa muodossa. Leirinsuun edustalla kasvoi kaksi
-orapihlajapuuta, ja niiden välitse näin oudonnäköisen olennon astelevan
-minua kohti hitain, varmoin askelin, nousevan auringon säteillään
-valaistessa häntä. Se oli mies, jonka ikää oli vaikea arvata, sillä
-vaikka parta ja pitkät hiukset olivat valkeat, näyttivät kasvot
-verraten nuorekkailta lukuunottamatta suun ympärillä olevia juovia, ja
-tummat silmät olivat täynnä eloa ja voimaa. Rääsyinen puku, jonka
-vaikutusta lisäsi repaleina riippuva nahkapeite, verhosi kömpelösti
-hänen pitkää, hoikkaa vartaloaan. Jalkoja suojasivat parkitsemattomasta
-nahasta tehdyt jalkineet, selässä riippui kolhittu metallirasia, ja
-laihassa, jäntevässä kädessään hän puristi pitkää sauvaa, joka oli
-tehty mustan ja valkean kirjavasta puusta, jota alkuasukkaat kutsuvat
-nimellä _umzimbiti_, ja sauvan päähän oli kiinnitetty perhoshaavi.
-Häntä seurasi muutamia kaffereja, kantaen päälaellaan laatikoita.
-
-Tunsin hänet heti, sillä olimme kohdanneet toisemme aikaisemmin,
-nimenomaan eräässä tilaisuudessa Zulu-maassa, jossa hän tyynenä astui
-esille vihamielisten kafferijoukkojen riveistä. Hän oli Etelä-Afrikan
-omituisimpia luonteita. Nähtävästi sivistynyt mies sanan todellisessa
-merkityksessä, vaikka ei kukaan tuntenut hänen tarinaansa (minä tosin
-tunnen sen nyt, ja omituinen tarina se onkin), lukuunottamatta sitä,
-että hän oli syntyjään amerikkalainen, sillä siinä suhteessa hänen
-puheensa väliin antoi hänet ilmi. Sitäpaitsi hän oli ammatiltaan
-lääkäri, ja päättäen hänen erinomaisesta taidostaan hänellä täytyi olla
-paljon kokemusta sekä lääkkeiden käytössä että kirurgiassa. Lopuksi
-hänellä oli varoja, vaikka ei kukaan tiennyt, mistä ne olivat kotoisin,
-ja hän oli vaellellut Etelä- ja Itä-Afrikassa jo vuosikausia perhosia
-ja kukkia kooten.
-
-Alkuasukasten ja voin lisätä valkoihoistenkin kesken häntä yleensä
-pidettiin mielipuolena. Tämä maine yhdessä lääkäritaidon kanssa teki
-hänelle mahdolliseksi vaellella missä ikinä hän halusi ilman
-vähintäkään pelkoa tai vaaraa, sillä kafferit pitävät mielipuolta
-Jumalan innoittamana. Heidän hänelle antamansa nimitys oli "Dogeetah",
-hullunkurinen vääristely englantilaisesta sanasta "doctor", kun taasen
-valkoihoiset kutsuivat häntä nimellä "Veli Johannes", "Setä Jonathan"
-tai "Pyhä Johannes". Keskimmäinen nimitys johtui hänen erinomaisesta
-yhdennäköisyydestään (siistittynä ja sievästi puettuna) sen olennon
-kanssa, joka pilalehdissä edustaa suurta Amerikan kansaa, niinkuin John
-Bull edustaa englantilaisia. Ensimmäinen ja kolmas johtuivat hänen
-luonteensa tunnetusta hyvyydestä ja hänen otaksutusta mieltymyksestään
-heinäsirkkoihin ja metsän hunajaan tai niiden paikallisiin vastineihin.
-Itse puolestaan hän piti nimityksestä "Veli Johannes".
-
-Oi, mitä helpotusta tunsinkaan nähdessäni hänet; taivaan enkeli olisi
-tuskin ollut tervetulleempi. Kaasin toisen annoksen kahvia ja, kun
-muistin hänen pitävän makeasta, panin sekaan runsaasti sokeria.
-
-"Hyvää päivää, Veli Johannes", sanoin tarjoten kahvia.
-
-"Terveheksi, veli Allan", hän vastasi -- siihen aikaan hän käytti
-mielellään vanhaa roomalaista puhetapaa, miksi sitä otaksun. Sitten hän
-otti kahvin, pisti pitkän sormensa tuoppiin koettaakseen lämpöastetta
-ja sekoittaakseen sokeria, kulautti sen pohjaan asti kuin lääkeannoksen
-ja ojensi tuopin täytettäväksi.
-
-"Hyönteisjahdillako?" kysyin.
-
-Hän nyökkäsi. "Niin, kasviretkellä ja tekemässä huomioita
-ihmisluonteesta ja Jumalan ihmeellisistä töistä. Yleensä vain
-vaelluksella."
-
-"Mistä viimeksi?" kysyin.
-
-"Noilta vuorilta noin kahdenkymmenen mailin päästä. Läksin yhdeksän
-aikaan illalla; kuljin koko yön."
-
-"Minkävuoksi?" kysyin häneen katsahtaen.
-
-"Koska minusta tuntui kuin joku kutsuisi minua. Puhuakseni
-suoraan, te, Allan."
-
-"Oi, oletteko kuullut olostani täällä ja hädästäni?"
-
-"En, en ole kuullut mitään. Olin aikeissa matkustaa rannikolle tänä
-aamuna. Tullessani kotiin illalla tasan klo 8.50 sain sananne ja läksin
-matkaan. Siinä kaikki."
-
-"Minun sananiko --" aloitin, mutta pysähdyin samassa ja pyysin häntä
-vertaamaan kelloaan minun kellooni. Omituista kyllä ne osoittivat aivan
-samaa aikaa parin minuutin erotuksella.
-
-"Se on omituista", sanoin hitaasti, "mutta eilen illalla klo 8.50
-koetin todella lähettää sanaa saadakseni apua, sillä pelkäsin
-seuralaiseni kuolevan", ja viittasin peukalollani telttaan päin. "Mutta
-en tarkoittanut sitä teille enkä kellekään ihmiselle, Veli Johannes.
-Ymmärrättekö?"
-
-"Hyvin hyvästi. Sana lähetettiin, siinä kaikki. Lähetettiin ja
-luultavasti merkittiin kirjoihinkin."
-
-Katsoin Veli Johannekseen ja Veli Johannes katsoi minuun, mutta sillä
-kertaa emme tehneet enempää huomautuksia. Tapahtuma oli kovin
-kummallinen, s.o. siinä tapauksessa ettei Veli Johannes valehdellut.
-Mutta ei kukaan ollut milloinkaan kuullut hänen valehtelevan. Hän oli
-totuutta rakastava henkilö, vieläpä kiusallisen turhantarkkakin
-ajoittain. Ja on kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka eivät usko rukouksen
-voimaan.
-
-"Mitä se on?" hän kysyi.
-
-"Leopardin runtelema. Haavat eivät tahdo parantua, ja hänellä on
-kuumetta. En usko hänen kestävän pitkälti."
-
-"Mitä tiedätte asiasta? Näyttäkää hänet minulle."
-
-No niin, hän sai nähdä sairaan ja teki ihmeitä. Hänen metallirasiansa
-oli täynnä lääkkeitä ja kirurgisia instrumentteja, jotka viimemainitut
-hän ennen käyttöä keitti. Käsiänsäkin hän pesi niin perinpohjaisesti,
-että ajattelin niistä nahkan lähtevän, käyttäen enemmän saippuaa kuin
-olisin voinut luovuttaa. Ensin hän antoi Charles-raukalle annoksen
-jotakin, mikä näytti tappavan hänet; hän sanoi saaneensa lääkkeen
-kaffereilta. Sitten hän avasi reidessä olevat haavat, puhdisti ne ja
-sitoi keitetyillä yrteillä. Myöhemmin Scroope'n herättyä hän antoi
-hänelle juomaa, joka pani hänet hikoamaan ja poisti kuumeen. Kaiken
-loppu oli se, että kahden päivän kuluttua sairas nousi istualleen ja
-pyysi vahvempaa ruokaa, ja viikon kuluttua saatoimme lähteä
-kuljettamaan häntä rannikolle.
-
-"Ajatelkaas, että teidän lähettämänne sana pelasti veli Scroope'n
-hengen", virkkoi vanha Johannes katsellessaan sairaan lähtöä.
-
-Minä en vastannut. Tässä saatan kuitenkin tunnustaa, että omain
-miesteni kautta tiedustelin hiukan Veli Johanneksen matkoja sinä
-aikana, jona hän sanoi saaneensa kutsun. Kävi selville, että hän _oli_
-järjestänyt matkan rannikolle seuraavaksi aamuksi, mutta että noin
-tuntia auringonlaskun jälkeen hän äkkiä oli antanut määräyksen panna
-tavarat lähtökuntoon ja seurata häntä. Sen he tekivätkin, ja
-sydämelliseksi harmikseen kafferien täytyi tallustella koko yö
-Dogeetah'in jäljessä, joksi he häntä nimittivät. He olivat todella
-olleet niin väsyksissä, että elleivät olisi pelänneet jäädä yksin
-pimeyteen ja tuntemattomaan seutuun, he olisivat heittäneet maahan
-kuormansa, ja kieltäytyneet lähtemästä eteenpäin.
-
-Tällainen oli tapahtuma, joka, mikäli minä sitä kykenin käsittämään,
-saatetaan selittää telepatian, innoituksen, vaiston tai ajatusten
-yhdenmukaisuuden avulla. Se on yksi niitä, joista lukija saa muodostaa
-oman mielipiteensä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sen viikon aikana, jonka yhdessä vietimme leirissä, ja sitä seuraavalla
-matkallamme Delagoan lahdella ja sieltä laivalla Durban'iin meistä tuli
-Veli Johanneksen kanssa hyvin läheiset ystävykset, tosin määrätyissä
-rajoissa. Menneisyydestään, kuten jo mainitsimme, hän ei milloinkaan
-puhunut, yhtä vähän kuin vaellustensa todellisesta syystä, jonka vasta
-myöhemmin sain tietää, mutta luonnontieteestään ja etnologisista (niin
-kai se sana kuului) tutkimuksistaan hän puhui paljon. Kun itsekin
-omalla vaatimattomalla tavallani olen tehnyt huomioita näistä seikoista
-ja käytännöllisestä kokemuksesta tiedän yhtä ja toista Afrikan
-alkuasukkaista ja heidän tavoistaan, herättivät hänen kertomuksensa
-mielenkiintoani.
-
-Muun muassa hän esitti minulle näytteitä äskeisellä matkallaan
-tekemistään löydöistä: hyönteisiä ja kauniita perhosia, jotka oli
-sievästi neuloilla kiinnitetty rasioihin, joukon kuivattuja, imupaperin
-välissä painettuja kukkia, niitten joukossa muutamia, joita hän nimitti
-minulle orkideoiksi. Nähdessään niiden kiinnittävän huomiotani hän
-kysyi, halusinko nähdä maailman ihaninta orkideaa. Luonnollisesti
-myönsin, jolloin hän kaivoi esille laatikoistaan litteän, noin neljän
-neliöjalan kokoisen käärön. Hän purki sen ympäriltä ruohomatot, joihin
-se oli kääritty; ne olivat juovikkaita, kauniisti kudottuja mattoja,
-joita valmistetaan Zanzibarin lähistöllä. Niitten sisällä oli
-puulaatikon kansi. Sitten tuli taas mattoja ja muutamia _Cape
-Journalin_ numeroita auki levitettyinä. Senjälkeen imupaperiarkkeja ja
-vihdoin viimein kahden hienomman paperipalan välissä kukka ja siihen
-kuuluva varsilehti.
-
-Kuivassakin tilassaan se oli ihana, koko siiven eli terälehden päästä
-toisen päähän oli kaksikymmentäneljä tuumaa ja kuvun syvyys noin
-kaksikymmentä tuumaa. Verhiön mitan olen unohtanut, mutta se oli
-varmasti jalan levyinen. Väriltään se oli, tai oli ollut,
-kullankeltainen, mutta takana oli valkeaa ja sen poikki mustia juovia,
-ja kuvun pohjalla oli yksi ainoa suuren apinan pään muotoinen täplä.
-Siinä näkyivät riippuvat kulmakarvat, syvät, kuopissaan lepäävät silmät,
-vihaisen näköinen suu, valtavat leuat -- kaikki.
-
-Vaikka siihen aikaan en vielä ollut nähnyt elävää gorillaa, olin nähnyt
-siitä värillisen kuvan, ja jos sen piirteet olisi jäljennetty
-kukkalehdelle, yhdennäköisyys ei olisi voinut olla täydellisempi.
-
-"Mikä se on?" kysyin hämmästyneenä.
-
-"Sir", vastasi Veli Johannes, väliin hän kiihoittuneena käytti tuota
-muodollista puhuttelutapaa, "se on maailman ihanin Cypripedium, ja,
-sir, minä olen sen löytänyt. Tämän kasvin täydellinen juuri on varmasti
-£ 20,000 arvoinen."
-
-"Sehän on enemmän kuin kultakaivos", sanoin. "No niin, mutta saitteko
-juuren?"
-
-Veli Johannes pudisti surullisena päätään vastatessaan:
-
-"Sitä onnea en ole saavuttanut."
-
-"Kuinka sitten saitte kukan?"
-
-"Minä kerron teille, Allan. Toista vuotta sitten olin keräysretkilläni
-Kilwan takalistolla ja löysin paljon ihmeellistä, niin, ihmeellistä.
-
-"Lopulta, noin kolmesataa mailia sisämaahan päin, jouduin paikalle,
-jossa asui heimo tai kansa, jonka keskuudessa ei kukaan valkoihoinen
-vielä ollut käynyt. Sitä kutsutaan mazitu-kansaksi ja se on suuri ja
-sotaisa kansa, zulu-kansan sekoitusta."
-
-"Olen kuullut niistä", keskeytin. "Ne muuttivat pohjoisesta ennen
-Senzangakonan päiviä, kaksisataa vuotta sitten tai aikaisemminkin."
-
-"No niin, he ymmärsivät puhettani, sillä he käyttävät itsekin yhä vielä
-jonkinlaista zulu-murretta, niinkuin kaikki heimot niissä osissa maata.
-Ensin he aikoivat tappaa minut, mutta päästivät sitten vapaaksi, pitäen
-minua mielipuolena. Kaikki pitävät minua mielipuolena, Allan; on
-eräänlaista yleistä itsepetosta pitää itseänsä terveenä ja enimpiä
-muita ihmisiä hulluina."
-
-"Yksityinen luulottelu", minä huomautin hätäisesti, sillä en halunnut
-ruveta pohtimaan Veli Johanneksen järjen terveyttä. "No niin,
-jatkakaahan mazitu-kansasta."
-
-"Myöhemmin he tulivat huomaamaan lääketaitoni, ja heidän kuninkaansa
-Bausi tuli luokseni pyytämään, että parantaisin hänestä suuren paiseen.
-Ryhdyin leikkaukseen ja paransin hänet. Se oli vaarallinen tehtävä,
-sillä jos hän olisi kuollut, olisin minäkin kuollut, vaikka ei se tosin
-olisi minua suurestikaan surettanut", hän huokasi.. "Siitä pitäen minua
-tietysti kunnioitettiin suurena taikurina. Vieläpä Bausi teki kanssani
-veriveljeyden liiton sekoittamalla vertansa minun suoniini ja minun
-vertani omiinsa. Toivon vain, ettei hän tartuttanut minuun paiseitaan,
-jotka ovat perinnöllisiä. Siten minä muutuin Bausiksi ja Bausi muuttui
-minuksi. Toisin sanoen minä olin yhtä paljon mazitu-kansan päämies kuin
-hänkin ja olen sitä koko elämäni ajan."
-
-"Siitä saattaa olla hyötyä", sanoin miettiväisesti, "mutta jatkakaa."
-
-"Sain kuulla, että Mazitu-maan länsirajalla oli suuria rämeitä; että
-rämeiden takana oli Kirua-niminen järvi ja sen toisella puolen laaja ja
-hedelmällinen maa, joka luultavasti oli saari ja jonka keskellä oli
-vuori. Tätä maata kutsutaan nimellä Pongo ja samaten kansaa, joka
-siellä asuu."
-
-"Eikö se ole gorillan nimitys alkuasukasten keskuudessa?" kysyin. "Niin
-ainakin sanoi minulle eräs mies, joka oli ollut länsirannikolla."
-
-"Niin kyllä, se onkin omituista, niinkuin saatte kuulla. Tätä
-pongo-kansaa pidetään suurina taikureina, ja jumala, jota he palvelevat,
-on kuuleman mukaan gorilla, joka, jos olette oikeassa, on antanut
-heille nimenkin. Tahi oikeastaan", hän jatkoi, "heillä on kaksi
-jumalaa. Toinen on kukka, jonka tässä näette. Onko kukka, jonka
-lehdellä on gorillan pää, ollut ensimmäinen jumala ja aiheuttanut itse
-eläimenkin jumaloimisen, vai päinvastoin, sitä en tiedä. Itse asiassa
-tiedänkin hyvin vähän, ainoastaan sen, mitä mazitut minulle kertoivat
-ja eräs mies, joka sanoi olevansa pongo-päällikkö, en enempää."
-
-"Mitä he sanoivat?"
-
-"Mazitut sanoivat pongo-kansaa paholaisiksi, jotka ovat ruuhillaan
-soutaneet salateitä kaislikkojen läpi ja ryöstäneet heidän lapsensa ja
-vaimonsa ja uhranneet ne jumalilleen. Väliin he ovat tehneet
-ryöstöretkiä öisinkin ja ulvoneet kuin hyeenat. Miehet he ovat
-tappaneet ja vaimot ja lapset vieneet mukanaan. Mazitu-kansa tahtoisi
-hyökätä heidän kimppuunsa, mutta sitä he eivät voi, koska he eivät ole
-vesikansaa eivätkä omista ruuhia, joten eivät voi päästä saarille, jos
-se on saari. He kertoivat minulle myöskin ihmeellisestä kukasta, joka
-kasvaa samalla paikalla, missä apina-jumalakin asuu, ja jota palvellaan
-jumalana. He olivat kuulleet tarinan eräältä heimolaiseltaan, joka oli
-ollut siellä orjana ja paennut."
-
-"Oletteko koettanut päästä saarelle?" kysyin.
-
-"Olen, Allan. S.o. menin kaislikon reunaan asti, joka on pitkän, loivan
-tasangon alapäässä, mistä järvi alkaa. Siihen pysähdyin joksikin aikaa
-pyydystämään perhosia ja kokoomaan kasveja. Eräänä yönä, ollessani
-yksin leirissä, sillä ei kukaan miehistäni halunnut jäädä niin lähelle
-Pongo-maata auringonlaskun jälkeen, heräsin tunteeseen, että en enää
-ollut yksin. Ryömin ulos teltastani ja kuun valossa, joka aamun
-lähestyessä jo oli laskemassa, näin miehen nojaavan itseään pitemmän,
-leveäteräisen keihäänsä kahvaan, pitkän miehen, luullakseni yli kuuden
-jalan pituisen ja suhteellisesti harteikkaan. Hänellä oli yllään pitkä,
-valkea vaippa, joka ulottui olkapäiltä melkein maahan. Päässä hänellä
-oli päänmukainen, nipukoilla varustettu päähine, myöskin valkea.
-Korvissa oli kupari- tai kultarenkaita ja ranteissa samoin. Hänen
-ihonsa oli hyvin tumma, mutta piirteet eivät olleet ensinkään
-neekerimäiset. Ne olivat ulkonevat ja hienot, nenä terävä ja huulet
-ohuet; selvästi arabialainen tyyppi. Hänen vasen kätensä oli sidottu,
-ja kasvoilla oli sanomattoman pelokas ilme. Ikää näytti hänellä olevan
-noin viisikymmentä vuotta. Hän seisoi niin hiljaa, että aloin pelätä
-häntä yhdeksi niitä haamuja, joita mazitut vakuuttivat pongo-velhojen
-lähettävän ahdistamaan heidän maatansa.
-
-"Pitkän aikaa tuijotimme toinen toiseemme, sillä minä olin päättänyt
-olla puhumatta tai tekemättä minkäänlaista aloitetta. Vihdoin mies
-alkoi puhua matalalla, syvällä äänellä ja käyttäen mazitu-kieltä tai
-jotakin niin samankaltaista, että minun oli sitä helppo ymmärtää.
-
-"'Eikö nimesi ole Dogeetah, oi valkea herrani, ja etkö ole iääketaidon
-mestari?'
-
-"'Olen', vastasin, 'mutta kuka sinä olet, joka uskallat herättää minut!
-unestani?'
-
-"'Herrani, olen Kaluni, Pongon päämies, mahtava mies omassa maassani
-järven tuollapuolen.'
-
-"'Miksi sitten tulet tänne yksin yösydännä, Kalubi, Pongon päämies?'
-
-"'Miksi _sinä_ tulet tänne, valkea herrani?' hän vastasi vältellen.
-
-"'Mitä haluat?' kysyin.
-
-"'Oi, Dogeetah, olen vahingoittanut itseni ja tahtoisin parantua', ja
-hän katsahti sidottuun käteensä.
-
-"'Laske maahan keihääsi ja avaa vaatteesi nähdäkseni, ettei sinulla ole
-veistä.'
-
-"Hän totteli ja heitti keihäänsä matkan päähän.
-
-"'Nyt avaa kääreistä kätesi.'
-
-"Hän teki niin. Minä sytytin tulitikun, mikä näky näytti peloittavan
-häntä suuresti, vaikk'ei hän kysynyt mitään, ja tulitikun valossa
-tutkin kättä. Etusormen ensimmäinen nivelosa oli poissa. Nähdessäni
-tyngän, jota oli poltettu ja sidottu tiukkaan taipuisalla ruoholla,
-saatoin päättää, että sormi oli purtu poikki.
-
-"'Mikä sen on tehnyt?' kysyin.
-
-"'Apina', hän vastasi, 'myrkyllinen apina. Leikkaa pois sormi, oi
-Dogeetah, tai huomenna minä kuolen.'
-
-"'Miksi et antanut omain Iääkäriesi leikata pois sormea, sinä, joka
-olet Kalubi, Pongon päämies?'
-
-"'Ei, ei', hän vastasi, pudistaen päätään. 'Sitä he eivät voi. Se ei
-ole luvallista. Ja minä itse, minä en sitä voi, sillä jos liha on
-mustunut, on käsikin leikattava, ja jos ranne on musta, on koko
-käsivarsi leikattava.'
-
-"Istuuduin kenttätuolilleni ja ajattelin. Todellisuudessa odotin
-auringonnousua, sillä oli hyödytöntä yrittää leikkausta siinä valossa.
-Mies, Kalubi, arveli minun kieltäneen hänen pyyntönsä ja kävi hirveän
-kiihtyneeksi.
-
-"'Ole armollinen, valkea herrani', hän rukoili, 'älä jätä minua
-kuolemaan. Minä pelkään kuolemaa. Elämä on paha, mutta kuolema pahempi.
-Oi, jos kieltäydyt, tapan itseni tähän sinun eteesi, ja minun haamuni
-on ahdistava sinua, kunnes itsekin kuolet pelosta ja tulet sinne, missä
-minä olen. Mitä palkkiota pyydät? Kultaako vai norsunluuta vai orjiako?
-Sano, niin minä annan sinulle.'
-
-"'Rauhoitu', sanoin, sillä ymmärsin, että jos hän jatkaisi sillä tapaa,
-hän voisi saada kuumetta ja aiheuttaa leikkauksen epäonnistumisen.
-Siitä syystä en myöskään kysellyt häneltä paljoa niistä monista
-asioista, joita olisin halunnut tietää. Sytytin tulen ja keitin
-instrumentit -- hän arveli minun tekevän taikoja. Kun kaikki oli
-valmiina, oli aurinkokin jo noussut.
-
-"'Nyt', sanoin, 'näytä, kuinka urhea olet.'
-
-"No niin, Allan, minä toimitin leikkauksen, otin pois sormen kämmentä
-myöten, sillä arvelin, että saattoi olla perää hänen puheessaan
-myrkystä. Tutkiessani leikattua sormea huomasinkin myöhemmin, ja voin
-näyttää teillekin, sillä olen säilyttänyt sen spriissä, että niin
-todella oli asianlaita, sillä mustuminen, josta hän puhui, arvatenkin
-eräänlainen kuoleutuminen, oli levinnyt jo melkein niveleen asti,
-vaikka sen toisella puolen liha oli aivan tervettä. Todella tuo Kalubi
-oli peloton mies. Hän istui vakaana kuin kallio eikä edes vavahtanut.
-Nähdessään vain terveen lihan hän päästi syvän helpotuksen huokauksen.
-Kun kaikki oli ohi, näytti hän kuitenkin hiukan heikolta, jonka vuoksi
-annoin hänelle vähän vedellä sekoitettua väkiviinaa, joka elvytti
-hänet.
-
-"'Oi, herrani Dogeetah', hän lausui minun sitoessani kättä, 'koko
-elämäni ajan olen palvelijasi. Mutta tee minulle vielä yksi palvelus.
-Maassani on hurja peto, sama, joka puraisi poikki sormeni. Se on
-paholainen; se tappaa meidät, ja me pelkäämme sitä. Olen kuullut,
-että teillä valkeilla miehillä on taika-aseita, jotka tappavat
-pamahduksella. Tule maahani ja tapa taika-aseella tuo hurja peto.
-Tule, minä pyydän, tule, sillä minä pelkään kauheasti', ja siltä hän
-todella näyttikin.
-
-"'En', vastasin, 'minä en vuodata verta; en tapa muuta kuin perhosia ja
-niitäkin vain vähän. Mutta jos pelkäät petoa, miksi et sitä myrkytä?
-Teillä mustilla miehillä on monenlaisia myrkkyjä.'
-
-"'Ei se auta, ei se auta', hän vastasi kuin valittaen. 'Peto tuntee
-myrkyt, muutamia se nielee, ja ne eivät vahingoita sitä. Toisiin se
-taas ei koske. Sitäpaitsi ei kukaan musta mies kykene sitä
-vahingoittamaan. Se on itse valkoinen, ja on vanhastaan tunnettua, että
-jos se yleensä kuolee, tapahtuu se valkean miehen käden kautta.'
-
-"'Kummallinen eläin', aloin epäilevästi, sillä luulin hänen varmasti
-valehtelevan. Mutta samassa kuulin miesteni äänet. He kulkivat minua
-kohti jättiläisruohikon läpi, laulaen tullessaan, mutta olivat vielä
-pitkän matkan päässä, Kalubikin kuuli sen ja hypähti pystyyn.
-
-"'Minun on mentävä', hän sanoi. 'Kukaan ei saa nähdä minua täällä. Mikä
-palkinto, oi lääketaidon herra, mikä palkinto?'
-
-"'En ota palkkaa työstäni', vastasin, 'tai -- odotahan. Maassasi kasvaa
-ihana kukka, eikö totta? Kukka, jolla on siivet ja niiden alla syvä
-kupu. Sen kukan tahtoisin.'
-
-"'Kuka sinulle on puhunut kukasta?' hän kysyi. 'Kukka on pyhä.
-Kuitenkin, oi valkea herrani, sinun tähtesi uskallan sen kuitenkin. Oi,
-tule takaisin ja tuo muassasi joku, joka saattaa tappaa pedon, ja minä
-teen sinut rikkaaksi. Tule takaisin ja huuda kaislikon yli Kalubia, ja
-Kalubi on kuuleva ja tuleva luoksesi.'
-
-"Samassa hän juoksi keihäänsä luokse, sieppasi sen maasta ja katosi
-kaislikkoon. Se oli viimeinen, mitä näin, tai luultavasti tulen
-näkemään hänestä."
-
-"Mutta, Veli Johannes, jollain tavoin olette saanut kukan."
-
-"Olen, Allan. Kun noin viikkoa myöhemmin eräänä aamuna astuin ulos
-teltastani, seisoi siinä kukka pantuna vedellä täytettyyn, kapeasuiseen
-saviastiaan. Tarkoitin tietysti, että hänen piti lähettää minulle koko
-kasvi juurineen päivineen, mutta arvattavasti hän ymmärsi minun
-haluavan vain kukkaa. Tai ehkei hän uskaltanut lähettää koko kasvia.
-Joka tapauksessa se on parempi kuin ei mitään."
-
-"Miksi ette ole itse mennyt maahan sitä noutamaan?"
-
-"Monesta syystä, Allan, joista tärkein oli, että se oli mahdotonta.
-Mazitut vakuuttavat, että kuka ikinä kukan näkee, hänen on kuoltava.
-Vieläpä he, saatuaan tietää, että olin saanut kukan, pakottivat minut
-muuttamaan maan toiselle äärelle seitsemänkymmenen mailin päähän.
-Senvuoksi päätin odottaa, kunnes kohtaisin jonkun, joka lähtisi
-toverikseni. Suoraan sanoen, Allan, johtui mieleeni, että te olette
-niitä, jotka ehkä mielellään haluavat nähdä tuon ihmeellisen pedon,
-joka puree ihmisiltä sormet poikki ja peloittaa heidät kuoliaaksi", ja
-Veli Johannes silitti pitkää, valkeata partaansa ja hymyili
-lisätessään: "Eikö ole omituinen sattuma, että kohtasimme toisemme niin
-pian senjälkeen?"
-
-"Niinkö?" vastasin. "Minuako todellakin ajattelitte? Veli Johannes,
-teistä puhutaan monenmoista, mutta minä olen tullut siihen päätökseen,
-ettei teidän järjessänne ole mitään vikaa."
-
-Jälleen hän hymyili ja siveli pitkää, valkeata partaansa.
-
-
-
-
-II.
-
-HUUTOKAUPPAHUONE.
-
-
-Muistaakseni pongon villikansasta, jonka sanottiin palvelevan gorillaa
-ja kultaista kukkaa, ei senjälkeen keskusteltu, ennenkuin olimme
-saapuneet Durban'issa olevalle talolleni. Sinne asti saatoin tietysti
-Charles Scroope'a, ja sinne asti tuli myöskin veli Johannes, joka
-makuuhuoneen puutteessa pystytti telttansa puutarhaan.
-
-Eräänä iltana istuimme tupakoiden parvekkeella. Veli Johanneksen ainoa
-inhimillinen heikkous oli tupakoiminen. Hän ei juonut viiniä eikä
-paloviinaa; lihaa hän ei syönyt muuta kuin pakosta, mutta olen iloinen
-voidessani sanoa, että hän poltti sikareja, kuten useimmat
-amerikkalaiset, milloin vain sai niitä käsiinsä.
-
-"John", sanoin, "olen ajatellut juttuanne ja tehnyt siitä pari
-johtopäätöstä."
-
-"Mitkä ne ovat, Allan?"
-
-"Ensimmäinen on, että olitte suuri aasi, kun ette urkkinut Kalubilta
-enempää tietoja, kun teillä kerran oli tilaisuus."
-
-"Myönnän, Allan, mutta lukuunottamatta muita seikkoja olen lääkäri, ja
-leikkaus oli etualalla ajatuksissani."
-
-"Toinen johtopäätökseni on se, että uskon gorilla-jumalan olevan
-Kalubille vaarallisen, niinkuin tekin epäilemättä olette arvannut, ja
-että gorilla juuri oli purrut poikki hänen sormensa."
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Koska olen kuullut suurista apinoista, joitten nimi on _soko_ ja joita
-tavataan Itä-Afrikan keskiosissa, ja niiden sanotaan purevan ihmisiltä
-poikki varpaat ja sormet. Olen sitäpaitsi kuullut, että ne ovat hyvin
-gorillan näköisiä."
-
-"Nyt kun mainitsette siitä, muistan itsekin kuulleeni. Olenpa kerran
-nähnytkin _sokon_, vaikka tosin jonkin matkan päästä, ja se oli
-suunnattoman suuri, ruskea apina, joka seisoi takaraajoillaan ja löi
-nyrkeillään rintaansa. En voinut katsella sitä kauan, sillä juoksin
-pakoon."
-
-"Kolmas päätelmäni on se, että tuo keltainen orkidea voisi olla suuren
-rahan arvoinen, jos sen saisi kaivetuksi maasta juurineen ja veisi
-Englantiin."
-
-"Muistelen sanoneeni teille, Allan, että arvioin sen 20,000 puntaan,
-joten tämä päätelmänne ei ole alkuperäinen."
-
-"Neljäs johtopäätös on se, että haluaisin kaivaa maasta tuon orkidean
-ja saada osan noista 20,000 punnasta."
-
-Veli Johannes kävi hyvin innostuneeksi.
-
-"Oi", hän virkkoi. "Nyt siis tulemme siihen. Olen ihmetellyt kuinka
-pitkän ajan tarvitsette asian ymmärtämiseen, Allan, mutta jos olette
-hidas, olette myös varma."
-
-"Viides johtopäätös on se", jatkoin, "että sentapainen retki vaatii
-onnistuakseen paljon rahaa, enemmän kuin te tai minä voimme saada
-käytettäväksemme. Osakkaita tarvittaisiin, toimivia tai nukkuvia, mutta
-rahakkaita."
-
-Veli Johannes katsahti akkunaan, jonka takana Charles Scroope lepäsi
-vuoteessaan, hän oli nimittäin vielä siksi heikko, että meni varhain
-levolle.
-
-"Ei", sanoin, "hän on saanut tarpeekseen Afrikasta, ja itsehän
-sanoitte, että kestää kaksi vuotta, ennenkuin hän täydellisesti
-parantuu. Sitäpaitsi tähän asiaan on sekautunut nainen. Kuulkaa nyt.
-Olen rohjennut kirjoittaa tuolle naiselle, jonka osoitteesta sain
-selvän silloin, kun sairas ei tiennyt mitä puhui. Ilmoitin, että hän
-oli kuolemankielissä, mutta että toivoin hänen jäävän henkiin, ja
-arvelin olevan hänelle mieleen tiedon, että sairas ei tehnyt mitään
-muuta kuin houraili hänestä. Sanoin myös, että hän oli sankari, isolla
-S:llä kirjoitettuna ja kahdesti alleviivattuna. Kautta kunniani!
-Kertomuksen hänen sankaruudestaan pistin siihen kuin lusikalla,
-oikealla hotellin kastikelusikalla. Jos Charles Scroope tuntee itsensä
-minun kirjoittamassani kuvauksessa, silloin olen hollantilainen, siinä
-kaikki. Kirje joutui viime laivaan ja joutuu, jos asiat ovat
-oikeallaan, morsiamen käsiin. Sitten kuulkaa vielä. Scroope haluaa
-minua mukaansa Englantiin pitämään huolta hänestä matkalla -- hänen
-omien sanojensa mukaan. Itse asiassa hän tietysti toivoo minun sanovan
-hänestä puolustavan sanan morsiamelleen, jos joutuisin tälle
-esitettäväksi. Hän tarjoutuu suorittamaan kaikki menoni ja korvaamaan
-ajankuluni. Ja minä kun en ole nähnyt Englantia sittenkuin olin kolmen
-vuoden ikäinen, otan luultavasti vastaan tarjouksen."
-
-Veli Johanneksen kasvot synkistyivät. "Kuinka sitten käy retken,
-Allan?" hän kysyi.
-
-"Tänään on marraskuun ensimmäinen päivä", minä vastasin, "ja niitten
-seutujen kostea vuodenaika alkaa suunnilleen nyt ja kestää huhtikuuhun.
-Ei hyödyttäisi siis yrittääkään päästä pongo-ystäväinne luokse
-aikaisemmin, ja niin minulle jää runsaasti aikaa matkustaa Englantiin
-ja tulla takaisin. Jos uskotte kukan haltuuni, vien sen mukanani sinne.
-Ehkä sattuisin löytämään jonkun, joka olisi halukas antamaan rahat
-kasvin saamisen toivossa. Sillävälin olette tervetullut tähän taloon,
-jos haluatte odottaa täällä."
-
-"Kiitos, Allan, mutta en voi istua paikoillani niin monta kuukautta.
-Matkustan jonnekin ja palaan takaisin." Hän pysähtyi, ja tummaan
-silmään ilmeni uinaileva katse, kun hän jatkoi: "Nähkääs, veljeni,
-minun osani on vaeltaa ja vaeltaa kautta tämän laajan maan kunnes --
-tiedän."
-
-"Kunnes tiedätte mitä?" kysyin terävästi.
-
-Hän kokosi voimansa kuin yhdellä nykäyksellä ja vastasi sitten
-väkinäisen huolettomasti:
-
-"Kunnes tunnen joka tuuman, luonnollisesti. On vielä monta heimoa,
-joiden luona en ole käynyt."
-
-"Niiden joukossa pongo", sanoin. "Niin ollen, jos onnistun saamaan
-kokoon rahat retkeä varten, te varmaankin tulette mukaan, eikö totta?
-Ellette, saa asia minun puolestani raueta. Ymmärrätte, että panen
-toivoni teihin ja ystäviinne, mitä tulee läpikulkuun Mazitu-maan kautta
-Pongon rajalle."
-
-"Tietysti aion tulla. Vaikka te ette tulisikaan, lähden yksin. Aion
-tutkia Pongo-maan, vaikk'en ikinä pääsisi sieltä enää takaisin."
-
-Vielä kerran katsahdin häneen ja vastasin:
-
-"Panette paljon alttiiksi yhden kukan vuoksi, John. Vai haetteko
-muutakin kuin kukkaa? Jos on niin, toivon teidän sanovan totuuden."
-
-Tämän sanoin tietoisena siitä, että Veli Johanneksella oli ääretön
-vastenmielisyys puhua tai toimia valheellisesti.
-
-"No niin, Allan, kun lausutte sen tuolla tavalla, totuus on se, että
-kuulin vähän muutakin Pongo-maasta kuin sen, mitä kerroin teille
-sisämaassa. Se oli sen jälkeen kuin olin leikannut Kalubin sormen,
-muuten olisinkin koettanut päästä sinne yksin. Mutta silloin en enää
-voinut sitä tehdä, kuten olen sanonut."
-
-"Ja mitä saitte kuulla?"
-
-"Sain kuulla, että heillä on paitsi valkeaa jumalaa valkea
-jumalatarkin."
-
-"Ja entä sitten? Naarasgorilla luultavasti."
-
-"Ei muuta kuin että jumalat ovat aina kiinnittäneet mieltäni. Hyvää
-yötä."
-
-"Olette vanha, kummallinen otus", huomautin hänen jälkeensä, "ja mikä
-on enemmän, te salaatte jotakin. Mutta eräänä kauniina Päivänä saan
-siitä selvän. Kuitenkin minua ihmetyttää, mahtaako koko juttu olla
-valhetta, ei, ei valhetta vaan harhakuvittelua. Sitäkään se ei voi olla
--- tuon orkidean vuoksi. Eivät mitkään selitykset saa sitä
-olemattomaksi. Hullunkurista kansaa tuo pongo valkeine jumalineen ja
-jumalattarineen ja pyhine kukkineen. Mutta loppujen lopuksi koko
-Afrikka on täynnä hullunkurisia kansoja ja hullunkurisia jumalia."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ja nyt kertomus siirtyy Englantiin. (Älä pelkää, seikkailurakas
-lukijani, jos sellaisen olen saanut, muutaman sivun jälkeen palaamme
-jälleen Afrikkaan.)
-
-Mr. Charles Scroope ja minä matkustimme Durban'ista päivää tai paria
-minun ja Veli Johanneksen viimeisen keskustelun jälkeen. Kapkaupungissa
-saavutimme aluksen, jota nykyaikana pidettäisiin kurjana pikku laivana
-ja joka pitkän ja vaivalloisen matkan jälkeen lopulta toi meidät
-onnellisesti Plymouthiin. Matkatoverimme olivat hyvin ikäviä. Useimmat
-heistä olen unohtanut, mutta yhden naisen muistan vielä. Ajattelen,
-että hän oli varmaankin alkanut elämänsä kamarineitsyenä, sillä hänellä
-oli säännönmukainen korkea tukkalaite ja punakat kasvot. Joka
-tapauksessa hän nyt oli naimisissa erään viinikauppiaan kanssa, joka
-oli Kapkaupungissa hankkinut itselleen omaisuuden. Pahaksi onneksi hän
-kuitenkin oli alkanut pitää liian paljon miehensä kauppatavarasta ja
-kävi päivällisen syötyä tavallisesti puheliaaksi. Syystä tai toisesta
-hän tunsi erikoista vastenmielisyyttä minua kohtaan. Oi, näen hänet
-vieläkin istumassa salongissa öljylampun heiluessa hänen päänsä päällä
-(hän valitsi aina öljylampun alla olevan paikan, syystä että valo antoi
-hänen timanttiensa esiintyä loistossaan). Hänen äänensäkin kuulen vielä
-korvissani. "Älkää vain tuoko tänne elefantinmetsästystapojanne, mr.
-Allan" (korostaen sanaa Allan) "Quatermain, ne eivät sovi
-sivistyneeseen seuraan. Saisitte käydä harjaamassa tukkanne, mr.
-Quatermain." (Voin lisätä selitykseksi, että tukkani seisoo luonnostaan
-pystyssä.)
-
-Sitten kuului tavallisesti hänen miehensä kauhistunut "Hys, hys,
-sinähän käyttäydyt aivan loukkaavasti, rakkaani!"
-
-Oi, minkätähden muistankaan tuon kaiken niin monen vuoden päästä,
-vaikka ihmisten nimetkin olen unohtanut? Se on varmaan noita
-pikkuseikkoja, jotka helposti jäävät mieleen. Ascensionin saari,
-jonnekka poikkesimme, on samoin jäänyt mieleeni valkovaahtoisine,
-pitkine, keinuvine maininkeineen, paljaine, vihreän peittämine
-vuorenhuippuineen ja lammikoissa rypevine merikilpikonnineen.
-Kilpikonnaraukat! Me otimme kaksi mukaamme ja minun oli tapana katsella
-niitä keulakannella, jossa ne makasivat selällään, heikosti eviään
-liikutellen. Toinen niistä kuoli, ja minä sain teurastajan pelastamaan
-itselleni kuoren. Myöhemmin annoin sen somasti kiilloitettuna ja
-verhottuna häälahjaksi mr. ja mrs. Scroope'lle. Tarkoitin sen
-käsityökoriksi ja tulin kovin hämilleni, kun joku typerä nainen sanoi
-häissä sulhasen ja morsiamen kuullen, että se oli sievin kehto, minkä
-hän ikinä oli nähnyt. Tyhmyydessäni koetin tietysti selittää, mistä
-seurasi yleinen nauru.
-
-Mutta minkävuoksi kirjoitan tällaisista turhanpäiväisistä asioista,
-joilla ei ole kertomukseni kanssa mitään tekemistä?
-
-Mainitsin jo, että olin rohjennut lähettää miss Margaret Manners'ille
-kirjeen Charles Scroope'sta, jossa sivumennen mainitsin, että jos
-sankarini sattuisi jäämään eloon, toisin hänet luultavasti seuraavalla
-laivalla kotiin. No niin, saavuimme Plymouthiin kahdeksan aikaan
-aamulla, lauhkeana marraskuun päivänä, ja pian sen jälkeen saapui
-hinaaja noutamaan matkustajia ja postia sekä osan lastia. Minä, joka
-nousen aikaisin aamulla, näin sen tulevan ja huomasin kannella komean,
-turkiksiin verhotun naisen ja hänen rinnallaan hyvin sievän,
-vaaleatukkaisen nuoren neidin, jolla oli yllä siro sarkapuku. Samassa
-joku tarjoilija toi sanan, että minua haluttiin puhutella salongissa.
-Menin sinne ja tapasin nuo molemmat seisomassa käsi kädessä.
-
-"Olette varmaan mr. Allan Quatermain", sanoi komea nainen. "Missä on
-mr. Scroope, jonka, mikäli ymmärsin oikein, olette tuonut kotiin?
-Sanokaa heti."
-
-Jokin hänen olennossaan ja kiihkeä puhuttelutapa saivat minut niin
-hämilleni, että saatoin vain vastata hiljaa:
-
-"Alhaalla, rouva, alhaalla."
-
-"Kas niin, rakkaani", sanoi komea nainen toverilleen, "kehoitin sinua
-odottamaan pahinta. Ole luja; älä laita kohtausta kaikkien näiden
-ihmisten edessä. Kohtalon tiet ovat vanhurskaat ja tutkimattomat. Oma
-oikullisuutesi oli siihen syypää. Sinun ei olisi pitänyt lähettää
-miesraukkaa noihin pakanamaihin."
-
-Sitten hän kääntyi puoleeni ja lisäsi terävästi: "Toivottavasti hän on
-balsamoitu; hautaisimme hänet mielellämme Essex'iin."
-
-"Balsamoituko!" minä läähätin. "Balsamoitu! Mieshän on kylvyssään, tai
-oli ainakin muutama minuutti sitten."
-
-Seuraavassa hetkessä nuori sievä nainen, jolle toinen oli puhunut,
-puhkesi itkuun, nojaten päänsä olkapäähäni.
-
-"Margaret!" hänen seuralaisensa huudahti (hän oli jonkunlainen ankara
-täti), "kielsinhän sinua laittamasta julkista kohtausta.' Mr.
-Quatermain, koska kerran mr. Scroope on elossa, tahtoisitteko pyytää,
-että hän olisi hyvä ja tulisi tänne."
-
-No niin, minä toin hänet paikalle, parta puoleksi ajeltuna, ja asian
-lopun voi kuvitella. On suurenmoista olla sankari, suurella S:llä
-kirjoitettuna. Siitä pitäen se (minun ansiostani) oli Charles Scroopen
-osa elämässä. Hänellä on nyt lastenlapsia, ja he kaikki pitävät häntä
-sankarina. Eikä hän vastusta heitä. Minä tein matkan morsiamen kotiin
-Essex'iin, joka oli suurenmoinen maatila kauniine, vanhoine
-rakennuksineen. Tuloiltanani sinne oli kokoontunut 24-henkinen
-päivällisseura, ja minä sain pitää puheen Charles Scroope'sta ja
-leopardista. Luulen, että se oli hyvä puhe. Joka tapauksessa kaikki
-hurrasivat, myöskin palvelijat, jotka olivat keräytyneet ison hallin
-perälle. Muistan kertomusta täydentääkseni lisänneeni siihen vielä pari
-muuta leopardia, emän ja kaksi puolikasvuista poikasta, sekä
-haavoittuneen puhvelin ja kertoneeni kuinka mr. Scroope lopetti ne
-kaikki yhden toisensa jälkeen metsästyspuukolla. Oli huvittavaa seurata
-hänen ilmeitään kertomuksen kehittyessä. Onneksi hän istui vieressäni,
-joten voin potkaista häntä pöydän alitse. Kaikki oli hyvin hauskaa ja
-hyvin onnellista, sillä nuo kaksi rakastivat todella toinen toistaan.
-Jumalan kiitos, että minun, tai oikeammin Veli Johanneksen, onnistui
-saattaa heidät jälleen yhteen.
-
-Tällä matkallani Essex'iin minä, sivumennen sanoen, kohtasin ensi
-kerran lordi Ragnairin ja kauniin miss Holmes'in, joitten kanssa
-myöhemmin olin joutuva hyvin omituisiin seikkailuihin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tämän välinäytöksen jälkeen ryhdyin tehtävääni. Joku mainitsi minulle,
-että kaupungissa oli kauppahuone, joka myi huutokaupalla orkideoja,
-nämä kukat alkoivat nimittäin sinä aikana tulla muotiin rikasten
-puutarhaviljelijäin keskuudessa. Tämä, arvelin, mahtoi olla paikka,
-jossa minun sopi näyttää aarteeni. Epäilemättä toiminimi May & Primrose
--- se oli liikkeen maailmankuulu nimi -- kykenisi saattamaan minut
-kosketuksiin varakkaiden orkideanviljelijäin kanssa, jotka eivät
-arkailisi pannessaan liikkeelle pari tuhatta toivossa, että saisivat
-osan kukkaan, joka Veli Johanneksen lausuman mukaan oli suuren
-kultamäärän arvoinen. Joka tapauksessa aioin yrittää.
-
-Eräänä perjantaina puoli yhden aikaan etsin siis herrojen May &
-Primrose'n liikkeen, kantaen mukanani kultaista Cypripediumia, joka
-nyt oli litteässä metallirasiassa.
-
-Olin sattunut valitsemaan onnettoman päivän ja hetken, sillä
-saapuessani toimistoon ja kysyessäni mr. May'tä minulle ilmoitettiin
-hänen olevan maanarviointimatkalla.
-
-"Sitten haluaisin puhutella mr. Primrose'a", sanoin.
-
-"Mr. Primrose on huoneella tekemässä kauppoja", vastasi virkailija,
-jolla näytti olevan hyvin kiire.
-
-"Missä huone sitten on?" kysyin.
-
-"Ovesta mennessä käännytään vasemmalle, sitten taas vasemmalle --
-siellä kellon alla", sanoi virkailija ja sulki luukun.
-
-Olin niin harmistunut hänen tylyydestään, että olin vähällä jättää koko
-yrityksen. Mutta kun paremmin asiaa ajattelin, noudatin hänen antamiaan
-ohjeita ja parin minuutin kuluttua löysin itseni kapeasta käytävästä,
-joka vei avaraan huoneeseen. Sellaiselle, joka ei ollut samantapaista
-ennen nähnyt, se tarjosi omituisen näyn. Ensimmäinen, mihin kiinnitin
-huomiota, oli seinälle naulattu julistus, jossa kiellettiin kävijöitä
-polttamasta piippua. Ajattelin mielessäni, että orkideat varmaan olivat
-ihmeellisiä kukkia, jos ne voivat erottaa sikarin savun piipun savusta,
-ja astuin huoneeseen. Vasemmalla puolellani oli pitkä pöytä täynnä
-ruukkuja, joissa kasvoi ihania kukkia, jollaisia en ikinä ollut nähnyt;
-ne olivat kaikki orkideoja. Pitkin sitä ja vastakkaista seinää oli
-toisia pöytiä, joille oli tiukkaan sullottu kuivia juuria, varmaankin
-orkideain. Minun kokemattomaan silmääni koko paljous ei näyttänyt
-viiden shillingin arvoiselta, sillä juuret näyttivät kuihtuneilta.
-
-Huoneen päässä oli koroke, jolla istui erittäin miellyttävän näköinen
-herra. Hän myi huutokaupalla sellaista vauhtia, että hänen vierellään
-istuvan virkailijan oli vaikea merkitä kirjoihin määrät ja summat.
-Hänen edessään oli hevosen korkuinen pöytä, jonka ympärillä ostajat
-istuivat. Pöydän pää oli tyhjä, ja siihen vahtimestarit asettivat
-näytteille kunkin erän ennen myyntiä. Korokkeen alapuolella oli toinen
-vielä pienempi pöytä, ja sillä noin kaksikymmentä kukkaruukkua, vielä
-kauniimpia kuin suurella pöydällä olevat. Yläpuolella oli ilmoitus,
-että ne myydään täsmälleen puoli yhdeltä. Ylt'ympäri huonetta seisoi
-pikku ryhmissä miehiä (läsnäolevat naiset istuivat Pöydän ääressä),
-joista useilla oli kaunis orkidea napinlävessä. Myöhemmin sain kuulla
-niiden olleen kauppiaita ja amatöörejä. Heillä oli kaikilla
-ystävälliset kasvot, ja minä tunsin mieltymystä heitä kohtaan.
-
-Koko paikka oli hauska ja miellyttävä, varsinkin vastakohtana hirveälle
-lontoolaiselle ympäristölle. Tunkien pienen olentoni nurkkaan, jossa en
-ollut kenenkään tiellä, katselin menoa jonkun aikaa. Äkkiä miellyttävä
-ääni vierelläni kysyi, enkö halunnut katsoa luetteloa. Katsahdin
-puhujaan ja miellyin häneen siinä paikassa -- niinkuin edellä olen
-selittänyt, kuulun niihin, joille ensimmäinen vaikutelma merkitsee
-paljon. Hän ei ollut kovin pitkä, mutta vanttera ja sulavaruumiinen. Ei
-hän ollut kovin kaunis, mutta ei niin rumakaan. Hän oli vain tavallinen
-vaaleaverinen nuori englantilainen, kahdenkymmenenneljän tai -viiden
-vuoden ikäinen, hänellä oli hilpeät siniset silmät ja harvinaisen
-hauska kasvojen ilme. Äkkiä tunsin, että hän oli miellyttävä ja
-ihmisystävällinen sielu. Hänellä oli yllään karkea, verraten kulunut
-puku ja napinlävessä orkidea, joka näytti olevan yleinen tunnusmerkki.
-Jollakin tavoin puku sopi hänen hyvin vereviin kasvoihinsa ja vaaleaan,
-aaltoilevaan tukkaansa, joka i oli kokonaan näkyvissä omistajan
-istuessa vaatehattunsa päällä.
-
-"Ei, kiitos", vastasin, "en ole tullut tänne ostamaan. En tiedä mitään
-orkideoista", lisäsin kuin selitykseksi, "tunnen vain muutamia, joita
-olen tavannut Afrikassa ja tämän tässä", ja näpäytin kainalossani
-olevaa metallilaatikkoa.
-
-"Todellako", hän sanoi. "Kuulisin mielelläni Afrikan orkideoista. Mitä
-teillä sitten on tuossa laatikossanne, koko kasviko vai kukkia?"
-
-"Vain kukka. Eikä sekään ole minun. Eräs afrikkalainen ystäväni pyysi
-minua -- tai olkoon, se on pitkä juttu, joka ei mahda teitä huvittaa."
-
-"Enpä tiedä. Arvatenkin se on Cymbidium koosta päättäen."
-
-Pudistin päätäni. "Ystäväni mainitsi toisen nimen. Hän nimitti sitä
-Cypripediumiksi."
-
-Nuori mies alkoi käydä uteliaaksi. "Yksikö Cypripedium koko tuossa
-isossa laatikossa? Sen täytyy olla suuri kukka."
-
-"Niin on, ystäväni sanoi sitä suurimmaksi mitä milloinkaan on löydetty.
-Se on kaksikymmentäneljä tuumaa toisen siiven päästä toisen päähän,
-teriksi muistelen hänen niitä nimittäneen, ja takaosa läpimitaten noin
-jalan levyinen."
-
-"Kaksikymmentäneljä tuumaa terälehtien väli ja selän läpileikkaus jalan
-levyinen!" sanoi nuori mies aivan ällistyneenä. "Ja Cypripedium! Te
-laskette varmaankin leikkiä, sir?"
-
-"Sir", vastasin loukkautuneena, "sitä en tee. Teidän puheenne merkitsee
-samaa kuin sanoisitte minun puhuvan valhetta. Mutta luonnollisestihan
-kukka saattaa olla jotain muutakin lajia."
-
-"Näyttäkää se minulle! Flora-jumalattaren nimessä, näyttäkää minulle!"
-
-Aloin avata laatikkoa. Se olikin jo puoleksi auki, kun kaksi muuta
-herraa, jotka joko olivat kuulleet osan keskusteluamme tai huomanneet
-toverini kiihtyneet kasvot, tunkeutuivat luoksemme. Huomasin heilläkin
-orkideat napinlävessä.
-
-"Halloo, Somers!" sanoi toinen teeskennellyn miellyttävällä äänellä,
-"mitä teillä siellä on?"
-
-"Mitä teidän ystävällänne on siellä?" kysyi toinen.
-
-"Ei mitään", vastasi nuori mies, jota oli puhuteltu nimellä Somers, "ei
-kerrassaan mitään; se on -- ainoastaan laatikollinen etelämaisia
-perhosia."
-
-"Oi, perhosia", sanoi N:o 1 ja käyskenteli tiehensä. Mutta N:o 2,
-teräväkatseinen, haukansilmäinen henkilö, ei tyytynyt niin vähään.
-"Näyttäkää meille perhosenne", hän sanoi minulle.
-
-"Ei niitä voi", huudahti nuori mies. "Ystäväni pelkää tomun
-vahingoittavan niiden värejä. Eikö niin, Brown?"
-
-"Niin kylläkin, Somers", minä vastasin, tarttuen hänen vihjaukseensa ja
-sulkien metallilaatikon yhdellä napsauksella.
-
-Silloin haukansilmäinen lähti tiehensä muristen, sillä puhe tomusta
-takertui hänen kurkkuunsa.
-
-"Orkideain kokoilija!" kuiskasi nuori mies. "Kauheita ihmisiä,
-orkidea-hulluja, niin kateellisia. Sitäpaitsi hyvin rikkaita molemmat.
-Mr. Brown -- toivottavasti se on nimenne, vaikka todennäköisyys on sitä
-vastaan."
-
-"Niin kyllä", vastasin, "nimeni on Allan Quatermain."
-
-"Oi, paljon parempi kuin Brown! No hyvä, mr. Allan Quatermain, täällä
-on yksityishuone, joka on vapaasti käytettävissäni. Olisitteko halukas
-tulemaan noine --", samassa haukansilmäinen herrasmies taasen maleksi
-ohi, "noine perhoslaatikkoinenne?"
-
-"Mielelläni", vastasin ja seurasin häntä huutokauppahuoneen
-vasemmanpuolisesta ovesta pari askelta, jolloin tulimme pieneen,
-astiakaappia muistuttavaan huoneeseen, jonka seinät olivat täynnä
-hyllyjä ja niillä paksuja kirjoja.
-
-Kumppanini sulki oven ja lukitsi sen.
-
-"Nyt", hän virkkoi samanlaisella äänellä kuin kertomuksen roistomainen
-sankari kohdattuaan vihdoinkin kasvoista kasvoihin sievän
-sankarittarensa, "nyt olemme yksin. Mr. Quatermain, näyttäkääpä minulle
--- nuo perhoset."
-
-Minä asetin laatikon honkapöydälle, joka oli kattoakkunan alla. Avasin
-sen; nostin pois vaunupeitteen, ja kahden lasikappaleen välissä
-kuljetuksesta aivan vahingoittumattomana, oli siinä kultainen kukkani
-vielä kuolemassaankin loistavana, ja sen rinnalla leveä, vihreä lehti.
-
-Nuori mies, jota kutsuttiin Somers'iksi, tuijotti siihen niin kauan,
-että pelkäsin hänen silmäinsä aivan pullistuvan ulos päästä. Hän
-kääntyi poispäin, mutisi jotakin ja tuijotti taas.
-
-"Oi taivas!" hän sanoi viimein. "Oi taivas, onko mahdollista, että
-tässä epätäydellisyyksien maassa kasvaa jotain tällaista? Ette suinkaan
-te ole löytänyt sitä, mr. Half -- tarkoitan Quatermain?"
-
-"Sir", vastasin, "jo toisen kerran teette vihjauksia. Jääkää hyvästi",
-ja minä ryhdyin sulkemaan laatikkoa.
-
-"Älkää loukkautuko", hän huudahti. "Säälikää syntisraukan heikkoutta.
-Te ette ymmärrä. Oi jospa ymmärtäisitte, jospa vain koettaisitte
-ymmärtää!"
-
-"En", minä vastasin, "en totisesti ymmärrä."
-
-"No hyvä, sen kyllä opitte, kun alatte koota orkideoja. Minä en
-todellakaan muuten ole hullu muuta kuin ehkä tässä suhteessa, mr.
-Quatermain", sen hän lausui matalalla, värisevällä äänellä -- "tämä
-ihmeellinen Cypripedium -- on kultakaivoksen arvoinen."
-
-"Kultakaivoksista tekemäini kokemusten nojalla", sanoin purevasti ja,
-saatan lisätä, profeetallisesti, "voin sen kyliä uskoa."
-
-"Oi, tarkoitan kultakaivosta kuvaannollisessa merkityksessä,
-arkikielellä lausuttuna, en sellaista, jonka kullankaivajat tuntevat",
-hän vastasi. "Tahdon sillä sanoa, että kasvi on verrattoman arvokas.
-Missä itse kasvi on, mr. Quatermain?"
-
-"Hyvin epämääräisellä paikalla Itä-Afrikan eteläosassa", vastasin. "En
-voi rajoittaa sen paikkaa tarkemmin kuin kolmeensataan mailiin."
-
-"Se on epämääräistä, mr. Quatermain. Minulla ei ole oikeutta sitä
-tiedustella, sillä ymmärrän, että ette tiedä minusta mitään, mutta
-vakuutan teille, että olen kunniallinen, ja, lyhyesti sanoen,
-tahtoisitteko kertoa minulle, mitä tiedätte tästä kukasta?"
-
-"Enpä luule voivani", vastasin hiukan epäröiden. Sitten, luotuani
-häneen toisen silmäyksen, kerroin tarinan ääriviivat, mainiten kaikki
-nimet ja tarkat paikat, ja selitin olevani etsimässä henkilöä, joka
-varustaisi rahalla retkikunnan tuohon kaukaiseen ja romanttiseen
-maahan, jossa harvinaisen Cypripediumimme luultiin kasvavan.
-
-Juuri kun olin lopettanut kertomukseni ja ennenkuin kuulijani vielä
-ehti tehdä ainoatakaan huomautusta, kuului kova naputus ovelle.
-
-"Mr. Stephen", sanoi ääni, "oletteko siellä, mr. Stephen?"
-
-"Kautta Jupiterin, se on Briggs", huudahti nuori mies. "Briggs on isäni
-taloudenhoitaja. Sulkekaa laatikko, mr. Quatermain. Käykää sisälle,
-Briggs", hän jatkoi, hitaasti kiertäen auki lukon. "Mistä on kysymys?"
-
-"Paljostakin", vastasi laiha, kiihtynyt mies, työntyen sisään avatusta
-ovesta, "isänne, tarkoitan sir Alexander, on odottamatta tullut
-toimistoon ja oli kovin suutuksissaan, kun ei löytänyt teitä sieltä,
-sir. Saatuaan kuulla, että olitte lähtenyt orkideamyymälään, hän
-julmistui, sir, julmistui, ja lähetti minut hakemaan teitä."
-
-"Vai niin?" vastasi mr. Somers kevyellä ja järkkymättömällä äänellä.
-"No, sanokaa sitten sir Alexanderille, että tulen heti. Menkää vain
-takaisin, Briggs, ja sanokaa hänelle, että tulen heti."
-
-Briggs lähti vastahakoisesti.
-
-"Minun täytyy jättää teidät, mr. Quatermain", sanoi mr. Somers
-sulkiessaan ovea hänen lähdettyään, "mutta lupaatteko olla näyttämättä
-kukkaa kellekään ennen minun paluutani? Puolen tunnin kuluttua olen
-täällä taas."
-
-"Kyllä, mr. Somers. Odotan teitä puoli tuntia myymälähuoneessa ja
-lupaan, ettei kukaan saa nähdä kukkaa ennen paluutanne."
-
-"Kiitos. Olette hyvä ihminen, ja _minä_ lupaan, ettette menetä mitään
-ystävällisyydellänne, mikäli vain se on voimissani."
-
-Menimme yhdessä myymälähuoneeseen, jossa jokin ajatus äkkiä johtui mr.
-Somers'in mieleen.
-
-"Kautta Jupiterin!" hän sanoi, "olin vähällä unohtaa Odontoglossumin.
-Missä Woodden? Aha, tulkaapa tänne, Woodden, tahdon puhua kanssanne."
-
-Woodden'iksi puhuteltu totteli. Hän oli noin viidenkymmenen iässä oleva
-mies, epämääräistä väriä, sillä hänen silmänsä olivat hyvin vaalean
-siniset tai harmaat ja tukka hiekan ruskea; muuten hän oli sitkeän
-näköinen ja vahvarakenteinen, suurissa käsissä näkyi työn jälkiä,
-kämmenet olivat kovettuneet ja kynnet lyhyiksi kuluneet. Hän oli puettu
-kiiltävän mustaan pukuun, jollaista työtätekevä luokka käyttää
-hautajaisissa. Päätin heti mielessäni, että hän oli Puutarhuri.
-
-"Woodden", virkkoi mr. Somers, "tällä herralla on maailman ihanin
-orkidea. Pitäkää silmällä, ettei kukaan ryövää häntä. Tässä huoneessa
-on sellaisia, mr. Quatermain, jotka tahtoisivat murhata teidät ja
-heittää ruumiinne Thames'iin tuon kukan takia", hän lisäsi synkästi.
-
-Kuullessaan tämän ilmoituksen Woodden liikautti vähän jalkojaan
-ikäänkuin olisi tuntenut maanjäristyksenedellisiä liikkeitä. Se oli
-hänen tapansa, milloin jokin hämmästytti häntä. Sitten hän kiinnitti
-minuun kalpeat silmänsä, jotka sanoivat selvästi, että ulkomuotoni
-ihmetytti häntä, vetäisi hiekanvärisen suortuvan peukalon ja etusormen
-välitse ja sanoi:
-
-"Palvelijanne, sir, ja missähän tuo orkidea on?"
-
-Minä osoitin metallilaatikkoa.
-
-"Siellä se on", jatkoi mr. Somers, "ja sitä teidän tulee vartioida. Mr.
-Quatermain, jos joku yrittää ryövätä teitä, huutakaa Woodden'ia, ja hän
-iskee hänet maahan. Hän on nimittäin puutarhurini ja täydellisesti
-luotettava, varsinkin kun on kysymyksessä jonkun maahan iskeminen."
-
-"Kyllä, varmasti isken hänet maahan", vastasi Woodden, puristaen suurta
-nyrkkiään ja katsellen ympärilleen epäluuloisin silmin.
-
-"Kuulkaapa nyt, Woodden. Oletteko katsonut Odontoglossum Pavo'a ja mitä
-arvelette siitä?" ja hän osoitti kasvia, joka seisoi keskellä pienellä
-pöydällä olevaa ryhmää huutokaupanpitäjän pöydän alapuolella. Sen
-latvassa oli terttu mitä sievimpiä valkeita kukkia. Ylimmässä
-terälehdessä (jos se on terä) ja samoin kunkin pyöreähkön kukan
-huulella oli pilkku ei laikka, joka oli kuin riikinkukon pyrstösulkain
-taivaankaarenvärinen silmä, mistä kukka arvattavasti olikin saanut
-nimensä "Pavo" eli riikinkukko.
-
-"Kyllä, herra, ja minusta se on kaunein mitä eläissäni olen nähnyt. Ei
-ole Englannissa toista 'glossumia, joka vetäisi vertoja tuolle 'glossum
-Paving'ille", hän lisäsi vakaumuksella ja sanottuaan sanan liikahti
-taas vähän. "Mutta monet haluavat saada sen. Näin heidän haistelevan
-kukan ympärillä kuin, kuin -- mäyräkoirat rotan kololla. Ja"
-(riemuitsevalla äänellä) "he eivät tee sitä tyhjän tähden."
-
-"Aivan niin, Woodden, teillä on terävä äly. Mutta nähkääs, meidän on
-saatava tuo 'Pavo' maksoi mitä maksoi. Nyt isäukko on lähettänyt
-hakemaan minua. Tulen heti takaisin, mutta voi sattua este. Jos niin
-on, niin te saatte tarjota puolestani, sillä en uskalla luottaa noihin
-asiamiehiin. Tästä saatte valtakirjan", ja hän kirjoitti kortille:
-'Puutarhurini Woodden saa määräyksen huutaa puolestani. -- S.S.' "Nyt,
-Woodden", hän jatkoi annettuaan kortin palvelijalle, joka vei sen
-huutokaupanpitäjälle, "älkää ruvetko narriksi ja päästäkö 'Pavoa'
-käsistänne."
-
-Seuraavassa hetkessä hän oli mennyt.
-
-"Mitä herra sanoi, sir?" kysyi Woodden minulta. "Ettäkö minun on
-hankittava tuo 'Paving' maksoi mitä maksoi?"
-
-"Niin", vastasin, "niin hän sanoi. Arvaan, että se maksaa paljon --
-monta puntaa."
-
-"Mahdollisesti, sir, en voi sanoa. Kaikki mitä tiedän on, että minun on
-ostettava se, kuten voitte olla todistajani. Herrani -- hän ei nureksi
-rahojen vuoksi. Mitä hän haluaa, sen hän hankkii, tarkoitan, ainakin
-horkideoja."
-
-"Kaiketi tekin pidätte orkideoista, mr. Woodden?"
-
-"Pidänkö, sir? Minä rakastan niitä!" (Taas hän liikahti.) "En rakasta
-mitään muuta niin paljon; en edes vanhaa vaimoani" (sitten
-innostuneena) "enkä edes herraakaan, vaikka Jumala tietää, että
-rakastan häntä paljon! Mutta pyydän anteeksi, sir" (hän vetäisi taas
-otsasuortuvaansa), "ettekö tahtoisi pidellä metallilaatikkoanne vähän
-tiukemmin? Minun on pidettävä silmällä sekä sitä että O'Paving'ia, ja
-huomasin juuri tuon korkeahattuisen miehen katsovan siihen
-epäluuloisesti."
-
-Senjälkeen erosimme. Minä vetäydyin nurkkaani, kun taas Woodden asettui
-pöydän ääreen, toinen silmä kiinnitettynä kukkaan, jota hän kutsui
-nimellä "O'Paving", ja toinen minun metallilaatikkooni. Totisesti
-kummallinen otus, ajattelin mielessäni: positiivi -- vanha vaimo;
-komparatiivi -- hänen herransa; superlatiivi -- orkideanviljelys. Siinä
-hänen rakkautensa asteet. Mutta lyön vetoa, että hän muuten oli
-rehellinen, kunnollinen ja hyvä mies.
-
-Kaupanteko laimeni. Erästä määrättyä lajia kuivattua orkideaa oli niin
-suuri määrä myytävänä, että ei löytynyt ostajia järjellisiin hintoihin,
-ja suuri osa oli ostettava sisään. Lopulta nerokas mr. Primrose kääntyi
-korokkeellaan yleisön puoleen.
-
-"Hyvät herrat", hän lausui, "ymmärrän hyvin, että ette tänään ole
-tulleet tänne ostamaan vähäistä määrää Cattleya Mossiae'ta. Tulette
-ostamaan tai huutamaan tai näkemään kuinka myydään ihanin
-Odontoglossum, minkä on tässä maassa nähty kukkivan. Sen omistaa
-kuuluisa tuontiliike, jonka menestystä tämän jalokiven kuljetuksesta
-saan onnitella. Hyvät herrat, tämän ihmeellisen kukan pitäisi koristaa
-kuninkaallista kasvihuonetta. Ja kuitenkin se on tässä kenen tahansa
-saatavissa, joka haluaa maksaa siitä korkeimman summan, sillä minua on
-pyydetty ilmoittamaan, että se myydään ehdottomasti. Ja nyt
-luullakseni", hän lisäsi, luoden silmäyksen kokoutuneisiin, "useimmat
-suuret kokoilijamme ovat läsnä tässä huoneessa tänä päivänä. Se on
-totta, nuorta, vapaamielistä orkideanviljelijää mr Somers'ia en näe,
-mutta hän on jättänyt arvokkaan ylipuutarhurinsa mr. Woodden'in, sillä
-koko Englannissa ei ole etevämpää orkidean ymmärtäjää (taas Woodden
-liikahti kovasti), huutamaan puolestaan kuten toivon, samaa loistavaa
-kukka, josta olen puhunut. Koska kello on tasan puoli yksi, ryhdymme
-asiaan. Smith, viekää Odontoglossum nähtäväksi, jotta kaikki voivat
-tarkastaa sen ihanuutta ja varokaa pudottamasta sitä. Hyvät herrat,
-minun täytyy pyytää teitä olemaan koskettamatta siihen tai tahraamatta
-sen puhtautta tulipakansavulla. Kahdeksan täydellistä avonaista kukkaa,
-hyvät herrat ja neljä -- ei, viisi nuppua. Voimakas ja täydellisesti
-terve kasvi, kuusi lehtipeittoista sipulia ja kolme lehdetöntä. Kaksi
-jako-osaa, jotka minulle on näytetty, voi irroittaa oikeaan aikaan.
-Mitä tarjotaan Odontoglossum Pavo'sta? Olen utelias näkemään, kuka saa
-kunnian omistaa tämän täydellisen, verrattoman luonnontuotteen. Kiitos,
-sir -- kolmesataa. Neljä. Viisi. Kuusi. Seitsemän (kolmelta suunnalta.)
-Kahdeksan. Yhdeksän. Kymmenen. Hyvät herrat, vähän nopeammin! Kiitos,
-sir -- viisitoista. Kuusitoista. Se oli teitä vastaan, mr. Woodden. Ah,
-kiitos, seitsemäntoista."
-
-"O. Pavon" hurjassa ajossa tuli pysähdys, jonka käytin hyväkseni
-muuttamalla seitsemäntoista sataa shillinkiä punniksi.
-
-Kautta kunniani, ajattelin itsekseni, kyllä 85 puntaa on hyvä hinta
-yhdestä kasvista, vaikka se olisikin harvinainen. Woodden pitää
-vimmatusti kiinni saamistaan määräyksistä.
-
-Mr. Primrose'n vaativa ääni keskeytti mietintäni.
-
-"Hyvät herrat, hyvät herrat", hän sanoi, "ette suinkaan anna tuon
-mitättömän olennon viedä nenänne edestä kukkamaailman ihmeellisintä
-tuotetta, josta sanon toistamiseen, että se on ainoa laatuansa.
-Eteenpäin, eteenpäin! No, jos minun täytyy, niin täytyy, vaikka
-tällaisen onnettomuuden jälkeen en ensi yönä saa unta. Yksi", ja vasara
-iski ensimmäisen kerran. "Ajatelkaa, hyvät herrat, asemaani, ajatelkaa,
-mitä korkeat omistajat, jotka tavallisesta hienotunteisuudestaan ovat
-jääneet pois tilaisuudesta, tulevat minulle sanomaan, kun olen
-pakotettu ilmoittamaan heille surullisen totuuden. Kaksi", ja vasara
-iski toisen kerran. "Smith, pitäkää kädessänne kukkaa. Näyttäkää sitä
-yleisölle. Antakaa heidän nähdä, mitä he ovat kadottamaisillaan."
-
-Smith kohotti kukkaa, johon jokainen tuijotti. Pieni norsunluinen
-vasara heilui mr. Primrose'n pään päällä. Se oli jo putoamassa, kun
-tyyni, pitkäpartainen mies, joka siihen asti ei ollut ottanut osaa
-huutamiseen, nosti päätään ja sanoi hiljaa -- "Kahdeksantoista sataa."
-
-"Oi", huudahti mr. Primrose, "sitä jo arvelinkin. Olin vakuutettu,
-ettei Englannin suurinten kokoelmain omistaja sallisi tämän aarteen
-liukua käsistään ilman taistelua. Teitä vastaan, mr. Woodden."
-
-"Yhdeksäntoista, sir", sanoi Woodden kivenkovalla äänellä.
-
-"Kaksituhatta", kajahdutti pitkäpartainen herra.
-
-"Kaksikymmentäyksi sataa", sanoi Woodden.
-
-"Oikein, mr. Woodden", huusi mr. Primrose. "Totisesti edustatte
-isäntäänne arvokkaasti. Olen varma, ettette pysähdy muutamain kurjain
-puntien vuoksi."
-
-"En, mikäli ymmärrän", pääsi Woodden'ilta. "Olen saanut määräykseni ja
-toimin niiden mukaan."
-
-"Kaksikymmentäkäksi sataa", virkkoi pitkäparta.
-
-"Kaksikymmentäkolme", äännähti Woodden.
-
-"Tuhat tulimmaista!" huusi pitkäparta ja syöksyi ulos.
-
-"'Odontoglossum Pavo' menee kahdestakymmenestäkolmesta sadasta, vain
-kahdestakymmennestäkolmesta sadasta", huusi huutokaupanpitäjä. "Eikö
-lisätä kahteenkymmeneenkolmeen sataan? Mitä? Eikö? Silloin minun on
-tehtävä velvollisuuteni. Yksi. Kaksi. Viimeisen kerran -- eikö lisätä?
-Kolme. Myyty mr. Woodden'ille, joka huusi isäntänsä mr. Somers'in
-puolesta."
-
-Vasara putosi terävästi iskien, ja samassa silmänräpäyksessä nuori
-ystäväni syöksyi huoneeseen.
-
-"No, Woodden", hän virkkoi, "onko 'Pavo' jo ollut myytävänä?"
-
-"Se on ollut myytävänä ja myyty, sir. Minä sen ostin."
-
-"Ostitteko hemmetissä? Mikä oli hinta?" Woodden raapaisi päätään.
-
-"En tiedä oikein, sir, en ole milloinkaan ollut hyvä laskennossa, sillä
-en ole saanut paljoa kirjaoppia, mutta se on kaksikymmentäkolme
-jotakin."
-
-"Kaksikymmentäkolme puntaako? Ei, kyllä sen on täytynyt olla enemmän.
-Jumaliste! Sen täytyy olla 230. On se kaunis summa, mutta kaiketi kukka
-on sen arvoinen."
-
-Samassa hetkessä mr. Primrose, joka kumartuneena pöytänsä yli
-innokkaassa keskustelussa muutamain kiihoittuneiden orkideahullujen
-kanssa, nosti päätään.
-
-"Ah, siinähän olettekin, mr. Somers", hän virkkoi. "Koko yleisön
-nimessä sallikaa minun onnitella itseänne saatuanne omaksenne
-verrattoman Odontogiossum Pavo'n, jonka mielestäni joka suhteessa
-vaatimaton hinta oli 2,300 puntaa."
-
-Todellakin tuo nuori mies osasi hyvin ottaa sen vastaan. Hän vavahti
-vähäisen ja kävi hiukan kalpeaksi, siinä kaikki. Woodden heilahteli
-edestakaisin kuin kaatuva puu. Minä metallilaatikkoineni vetäydyin
-nurkkaani. Niin, olin siksi hämmästynyt, että jalkani eivät tuntuneet
-kantavan. Ihmiset alkoivat puhella, mutta keskustelun huminan yli
-kuulin nuoren Somers'in matalan äänen:
-
-"Woodden, te olette syntynyt hulluksi", ja vastauksen: "Sitä äitinikin
-aina sanoi, herra, ja hän kai sen tiesi, jos kuka. Mutta mitä väärää
-olen nyt tehnyt? Tottelin saamaani määräystä ja ostin 'O'Pavingin'."
-
-"Niin. Älkää olko pahoillanne, miesrukka, oma syyni se on eikä teidän.
-Itse olen hulluksi syntynyt. Mutta voi taivas! Kuinka suoriudun tästä?"
-Sitten hän sai takaisin mielenmalttinsa, asteli korokkeen luo ja sanoi
-pari sanaa huutokaupanpitäjälle. Mr. Primrose nyökkäsi, ja minä kuulin
-hänen vastaavan:
-
-"Oi, kyllä se käy, älkää olko millännekään. Emme voi vaatia, että
-tämäntapainen asia suoritetaan ihan hetkessä. Kuukausi tästä päivästä
-on sopiva."
-
-Sitten hän jatkoi myyntiä.
-
-
-
-
-III.
-
-SIR ALEXANDER JA STEPHEN.
-
-
-Juuri samalla hetkellä näin vierelläni seisomassa hennonnäköisen,
-komean miehen, jolla oli neliskulmainen parta ja kauniit vaikka vähän
-pahantuuliset kasvot. Hän katseli ympärilleen kuin ainakin se, joka on
-joutunut tuntemattomaan paikkaan.
-
-"Ehkä voitte sanoa minulle, sir", hän kääntyi puoleeni, "onko tässä
-huoneessa eräs herrasmies, jonka mini on mr. Somers? Olen hyvin
-lyhytnäköinen ja täällä on paljon väkeä."
-
-"On kyllä", vastasin, "hän osti juuri ihanan orkidean, jonka nimi on
-'Odontogiossum Pavo'. Siitä juuri kaikki puhelevat."
-
-"Niinkö? Ostiko hän todella? Ja voitteko sanoa, paljonko hän siitä
-maksoi?"
-
-"Suunnattoman summan", vastasin. "Luulin sen olevan kaksituhatta
-kolmesataa shillinkiä, mutta se kuulukin olevan 2,300 puntaa."
-
-Kaunis, vanhahko herrasmies kävi aivan punaiseksi kasvoiltaan, niin
-punaiseksi, että luulin hänen saavan kohtauksen. Hetken aikaa hän
-hengitti raskaasti.
-
-"Kilpailija", ajattelin itsekseni, ja jatkoin kertomusta, sillä
-mieleeni välähti, että se saattaisi olla hänelle mielenkiintoinen.
-
-"Nuori mies oli, nähkääs, kutsuttu isänsä puheille. Kuulin hänen
-antavan puutarhurilleen, jonka nimi on Woodden, määräyksen ostaa kasvi
-mihin hintaan tahansa."
-
-"Mihin hintaan tahansa! Todellakin. Hyvin mielenkiintoista; jatkakaa,
-sir."
-
-"No niin, puutarhuri osti sen, hirveän kilpailun jälkeen, siinä kaikki.
-Katsokaa, tuolla hän käärii sitä paperiin. Tarkoittiko hänen isäntänsä,
-että hänen piti mennä niin pitkälle kuin hän meni, sitä suuresti
-epäilen. Mutta tuolla hän tuleekin. Jos tunnette hänet --"
-
-Nuori mr. Somers asteli hieman kalpeana ja hajamielisenä minua kohti
-nähtävästi aikoen puhua kanssani; hänellä oli kädet taskussa ja suussa
-sytyttämätön sikari. Hänen katseensa sattui vanhaan herraan, ja hänet
-nähdessään hänen huulensa suippenivat kuin vihellykseen ja sikari
-putosi suusta.
-
-"Halloo, isä!" hän virkkoi iloisella äänellään. "Sain sanasi ja kävin
-etsimässä sinua, mutta enpä ikinä uskonut löytäväni sinua täältä.
-Orkideat eivät ole sinun kauppatavaraasi, vai mitä?"
-
-"Vai et uskonut!" vastasi isä ääni salpautuen. "Ei, enpä tarvitse
-paljoakaan -- tuota haisevaa roskaa", ja hän heilautti sateenvarjoaan
-kauniita kukkia kohti. "Mutta sinä sitävastoin kyllä, Stephen. Tämä
-herrasmies tässä kertoo sinun juuri ostaneen hyvin hienon lajin."
-
-"Minun täytyy puolustautua", keskeytin puheen ja käännyin mr. Somers'in
-puoleen. "Minulla ei ollut vähintäkään aavistusta, että tämä -- komea
-herra", tässä poika hieman hymyili, "oli teidän läheinen omaisenne."
-
-"Oi, älkää toki, mr. Quatermain. Miksi te ette saisi puhua asiasta,
-josta tullaan lukemaan joka lehdestä. Niin, isä, olen ostanut erittäin
-hienon lajin, hienoimman mitä tunnetaan, tai oikeammin Woodden teki sen
-puolestani sillä aikaa kuin minä olin etsimässä sinua, mikä on tietysti
-sama asia."
-
-"Vai niin, Stephen, ja mitä maksoit kukasta? Kuulin mainittavan summan,
-mutta luulen siinä tapahtuneen erehdyksen."
-
-"En tiedä, mitä olet kuullut, isä, mutta se kuuluu huudetun 2,300
-puntaan. Se on tosin paljoa enemmän kuin mitä voin saada käsiini ja
-aioin tulla pyytämään sinua lainaamaan minulle rahat, ellei oman niin
-perheen luoton vuoksi. Mutta voimme puhua siitä myöhemmin."
-
-"Niin, Stephen, voimme puhua asiasta myöhemmin. Tai oikeastaan, kun nyt
-on enimmän aikaa, voimme puhua siitä heti. Tule toimistooni. Ja, sir",
-(sen hän sanoi minulle), "koska näytte tuntevan yksityiskohtia,
-pyytäisin teitä tulemaan mukaan; ja myöskin teitä, Pölkkypää" (tämä
-sanottiin Woodden'ille, joka juuri silloin lähestyi kukkineen).
-
-Olisin luonnollisesti saattanut kieltäytyä sillä tavalla annetusta
-kutsusta, mutta en kuitenkaan sitä tehnyt. Halusin nähdä asian loppuun
-ja sanoa sanan nuoren Somers'in puolustukseksi, jos sattui tilaisuutta.
-Lähdimme siis huoneesta niiden läsnäolijain naurun saattamina, jotka
-olivat kuulleet keskustelun. Kadulla seisoi loistava parivaljakko;
-puuteroitu lakeija avasi oven. Pilkallisella kumarruksella sir
-Alexander kehoitti minua astumaan vaunuihin, minkä teinkin, valiten
-yhden takaistuimista, syystä että sillä oli enemmän tilaa
-metallilaatikolleni. Sitten astui sisään mr. Stephen, sitten Woodden
-kolisteli vaunuihin, pidellen edessään kallisarvoista kukkaansa kuin
-virkasauvaa, ja kaikkein viimeksi, nähtyään meidät kaikki onnellisesti
-istumassa, sir Alexander itsekin astui sisälle.
-
-"Minne, sir?" kysyi lakeija.
-
-"Toimistoon", hän sähisi, ja samassa lähdettiin liikkeelle. Neljä
-pettynyttä sukulaista hautajaisvaunuissa eivät olisi voinee istua
-äänettömämpinä. Tunteemme näyttivät liian syviltä puhjetakseen
-sanoiksi. Ainoastaan sir Alexander teki huomautuksen ja sen minulle. Se
-kuului:
-
-"Jos tahtoisitte nostaa tuon kirotun metallilaatikkonne painamasta
-kylkiluitani, olisin kiitollinen teille."
-
-"Pyydän anteeksi", minä huudahtin ja koettaessani olla sovitteleva
-pudotin laatikon hänen varpailleen. En huoli toistaa hänen tekemäänsä
-huomautusta, mutta voin mainita, että hän oli julmistunut. Mutta hänen
-poikaansa tilanteen mahdottomuus äkkiä alkoi vaivata. Hän potki minua
-sääreen, tohtipa vielä iskeä silmääkin ja alkoi sitten silminnähtävästi
-paisua tukahdutetusta naurusta. Minä olin tuskassa ja pelossa, sillä
-jos hän olisi purskahtanut, silloin en tiedä, mitä olisi saattanut
-tapahtua. Onneksi ajoneuvot juuri silloin pysähtyivät komean toimiston
-oven eteen. Odottamatta lakeijaa mr. Stephen kömpi vaunuista ja katosi
-rakennuksen sisälle -- arvattavasti nauramaan rauhassa. Sitten minä
-laskeuduin alas metallilaatikko kainalossa; sen jälkeen komennuksesta
-Woodden kukkineen; ja viimeisenä tuli sir Alexander.
-
-"Jääkää tähän", hän sanoi ajajalle; "en viivy kauan. Tehkää hyvin ja
-seuratkaa minua, herra, ja te myöskin, puutarhuri."
-
-Me astuimme hänen jäljestään ja saavuimme isoon, komeasti ja tukevasti
-sisustettuun huoneeseen. Voin sanoa selitykseksi, että sir Alexander
-Somers oli äärettömän rikas kultaharkkomeklari, mikä sitten meklari
-lieneekään. Mr. Stephen oli jo asettunut huoneeseen; hän istui sääriään
-heilutellen ikkunalaudalla.
-
-"Nyt olemme yksin ja mukavasti", ulvoi sir Alexander pilkallisella ja
-julmalla äänellä.
-
-"Sanoi käärmeenkesyttäjä kaniinille", minä lisäsin.
-
-En aikonut sitä sanoa, mutta olin käynyt hermostuneeksi ja ajatus
-livahti huuliltani sanoina. Taas mr. Stephenin kasvot alkoivat paisua.
-Hän käänsi ne akkunaan kuin katsellakseen vastapäistä seinää, mutta
-minä näin hänen hartiainsa hytkyvän. Himmeä älyn välähdys syttyi
-Woodden'in kalpeaan silmään. Noin kolmea minuuttia myöhemmin hän oli
-ymmärtänyt pilan. Hän kulahdutti jotakin käärmeenkesyttäjistä ja
-kaniineista ja päästi lyhyen, äänekkään naurun.
-
-Mitä tulee sir Alexanderiin, hän virkkoi vain:
-
-"En käsittänyt oikein huomautustanne, sir, tahtoisitteko olla
-ystävällinen ja toistaa sen?"
-
-Kun en näyttänyt halukkaalta seuraamaan kehoitusta, hän jatkoi:
-
-"Ehkä siinä tapauksessa tahtoisitte toistaa, mitä kerroitte minulle
-myymälähuoneessa?"
-
-"Minkävuoksi?" kysyin. "Puhuinhan aivan selvästi ja te näytitte
-ymmärtävän."
-
-"Olette oikeassa", sir Alexander vastasi; "ajan hukkaaminen on
-tarpeetonta." Hän kierteli Woodden'in ympärillä, joka seisoi lähellä
-ovea, yhä pidellen edessään paperiin käärittyä kasvia. "No, Pölkkypää",
-hän kiljui, "sanokaa miksi ostitte tuon roskan?"
-
-Woodden ei vastannut, ainoastaan liikahti vähän. Sir Alexander uudisti
-kysymyksensä. Tällä kertaa Woodden asetti kukan pöydälle ja vastasi:
-
-"Jos puhutte minulle, sir, niin se ei ole minun nimeni, ja sitäpaitsi,
-jos nimitätte minua vielä sillä tavalla, niin puhkaisen päänne, vaikka
-olisitte kuka", ja hyvin harkitusti hän kääri ylös hihansa, paljastaen
-ruskeat käsivartensa, minkä nähdessäni minäkin olin tukahtua
-sisälliseen nauruun.
-
-"Kuulkaa nyt, isä", sanoi mr. Stephen, astuen esille. "Mitä tämä kaikki
-hyödyttää? Asia on aivan selvä. Minä käskin Woodden'in ostaa kukan
-mihin hintaan tahansa. Sen lisäksi annoin hänelle kirjallisen
-valtuuden, joka vietiin huutokaupanpitäjälle. Siitä ei pääse yli eikä
-ympäri. Totta kyllä ei koskaan johtunut mieleeni, että hinta nousisi
-2,300 puntaan -- typerä 300 puntaa oli ajatukseni, mutta Woodden täytti
-vain saamansa käskyn, eikä häntä sentakia saa solvata."
-
-"Siinä on herra, jota kelpaa palvella", huomautti Woodden.
-
-"Hyvä on, nuori mies", vastasi sir Alexander, "olet ostanut tavaran.
-Tahdotko nyt olla hyvä ja sanoa, miten ehdotat sen maksettavaksi?"
-
-"Minä ehdotan, isä, että sinä maksat sen", vastasi mr. Stephen
-miellyttävästi. "Kaksituhatta kolmesataa puntaa tai kymmenen kertaa
-niin paljon ei tee sinua huomattavasti köyhemmäksi. Mutta jos, niinkuin
-on luultavaa, sinä katsot asiaa eri kannalta, silloin on ehdotukseni,
-että maksan sen itse. Kuten tiedät, tuli osalleni äitini testamentin
-mukaan määrätty rahasumma, jota sinä vain elinaikasi saat hallita. Aion
-nostaa summan tällä takuulla -- tai muuten."
-
-Jos sir Alexander oli ennestään vihainen, oli hän nyt kuin hullu härkä
-kiinalaisen sananparren mukaan. Hän raivosi ympäri huonetta; hän käytti
-sanoja, joiden ei pitäisi päästä yhdenkään kunniallisen kultakauppiaan
-huulilta, sanalla sanoen, hän teki kaikkea, mitä hänen asemassaan
-olevan henkilön ei olisi pitänyt tehdä. Raivottuaan väsyksiin asti hän
-syöksyi pöydän ääreen, repäisi maksumääräyslipun kirjastaan ja merkitsi
-siihen £ 2,300.--.--. maksettavaksi haltijalle, kuivasi sen
-imupaperilla, rypisti kokoon ja kirjaimellisesti heitti pojalleen
-vasten kasvoja.
-
-"Sinä arvoton nulikka ja tyhjäntoimittaja!" hän jyrisi. "Minä panen
-sinut tänne toimistoon, jotta oppisit arvokkaita ja kunniallisia tapoja
-ja vähitellen pääsisit arvossapidettyyn asemaan. Mitä tapahtuu? Sinä et
-välitä vähääkään kultakaupasta, näytät jäävän koko asiasta aivan
-tietämättömäksi. Et myöskään hävitä rahojasi, tai oikeammin minun
-rahojani, millään hienon miehen tavalla, niinkuin esimerkiksi
-kilpa-ajoissa tai korttipelissä tai edes -- no, olkoon sanomatta. Ei,
-sinä valitset kukat, mitättömät, kurjat kukat, joita lehmä syö ja
-liikeapulaiset kasvattavat takapihoilla."
-
-"Vanha idyllimäinen maku: Aatamin otaksutaan asuneen puutarhassa",
-uskalsin pistää väliin.
-
-"Tahtoisitkohan pyytää pörrötukkaista ystävääsi olemaan hiljaa", ärjyi
-sir Alexander. "Aioin juuri lisätä, vaikkakin oman nimeni vuoksi aion
-vastata veloistasi, että olen tällaisesta saanut kyllikseni. Teen sinut
-perinnöttömäksi, jos elän kello neljään, jolloin asianajajain toimistot
-suljetaan, sillä Jumalan kiitos en omista mitään perittyä, ja minä
-erotan sinut toiminimestä. Saat lähteä ansaitsemaan elatuksesi millä
-tavalla haluat, vaikka orkideanviljelyksellä, jos se sinua miellyttää."
-Hän pysähtyi vetämään henkeä.
-
-"Siinäkö kaikki, isä?" kysyi mr. Stephen ottaessaan taskustaan sikaria.
-
-"Ei vielä, sinä kylmäverinen kerjäläisnulikka. Twickenham'issä oleva
-talosi on minun. Saat olla hyvä ja muuttaa pois; aion ottaa sen
-haltuuni."
-
-"Omasta mielestäni, isä, olen oikeutettu viikon irtisanomisaikaan,
-niinkuin kuka vuokraaja tahansa", virkkoi mr. Stephen ja sytytti
-sikarinsa. "Ja jos sinä vastaat kieltävästi, täytynee minun pyytää
-sinua antamaan häätömääräys. Ymmärrät kai, että minun täytyy
-järjestellä asioitani, ennenkuin voin niin äkkiä astua ulos elämään."
-
-"Suu kiinni, sinä -- sinä -- kurkkukasvi!" raivosi hurjistunut
-kaupparuhtinas. Samassa hän joutui innostuksen valtaan. "Etkö
-ajattelekin enemmän rumaa kukkaa kuin vanhaa isääsi? Joka tapauksessa
-aion tehdä lopun tuosta", ja hän huitaisi pöydällä olevaa kukkaa,
-ilmeisesti aikoen vahingoittaa sitä.
-
-Mutta sen huomasi valpas Woodden. Kuin väijyvä peto hän pujahti suurena
-ja leveänä sir Alexanderin ja hänen vihansa esineen väliin.
-
-"Koskekaapa 'O'Paving'iin', niin isken teidät maahan", hän huusi
-venyttäen.
-
-Sir Alexander katsahti 'O'Paving'iin', sitten Woodden'in lampaanreiden
-levyiseen nyrkkiin ja -- muutti mielensä.
-
-"Kirottu 'O'Paving'", hän sanoi, "ja joka-ikinen, joka on sen kanssa
-tekemisissä", ja syöksyi samassa ulos huoneesta, paukauttaen oven
-jäljestään kiinni.
-
-"No niin, nyt se on ohi", virkahti mr. Stephen, leyhytellen itseään
-nenäliinalla. "Hermostuttava kohtaus, vai mitä, mr. Quatermain -- mutta
-olen nähnyt sen ennenkin, niin sanoakseni. Ja mitä sanoisitte nyt
-aamiaispäivällisistä? _Pym_ on aivan likellä, ja siellä saa hyvin hyviä
-ostereja. Mutta ehkä on parasta ajaa pankin ohi ja nostaa nämä rahat.
-Kun isäni on vihainen, hän saattaa tehdä mitä vain. Hän voi vaikka
-peruuttaa maksumääräyksen. Woodden, lähtekää te Twickenham'iin
-'O'Pavo'n' kanssa. Pitäkää sitä lämpimänä, sillä se on hyvin arka
-kylmälle. Pankaa se lämpöhuoneeseen täksi yöksi ja antakaa sille vähän,
-hyvin vähän haaleaa vettä, mutta varokaa koskemasta kukkaan. Ottakaa
-nelipyöräiset rattaat, ne kulkevat hitaasti mutta varmasti, ja
-muistakaa pitää ikkunat auki ja olla tupakoimatta. Tulen kotiin
-päivälliseksi."
-
-Woodden pyyhkäisi otsasuortuvaansa, otti ruukun vasempaan käteensä ja
-lähti oikea nyrkki pystyssä -- luultavasti siltä varalta että sir
-Alexander odottaisi häntä nurkan takana.
-
-Senjälkeen mekin läksimme ja pysähdyttyämme hetkiseksi pankkiin
-nostamaan rahoja, jotka, kuten huomasin, summasta välittämättä
-maksettiin ilman muuta, söimme ostereja eräässä ravintolassa, joka oli
-niin täynnä, että emme voineet keskustella.
-
-"Mr. Quatermain", sanoi toverini, "on harmillista, ettemme voi puhella
-täällä, vielä vähemmin katsella orkideaanne, jota haluaisin perinpohjin
-tutkia. Ainakin viikon ajan minulla on vielä katto pääni päällä ja,
-lyhyesti sanoen, tahtoisitteko tulla vieraakseni päiväksi tai pariksi?
-Minä en tiedä mitään teistä, ja te tiedätte minusta ainoastaan, että
-olen nuorukainen, jonka isäni on tehnyt perinnöttömäksi, syystä että en
-ole osannut olla hänelle mieliksi. Saattaa kuitenkin olla mahdollista,
-että voisimme viettää yhdessä muutamia hauskoja hetkiä, puhellen
-kukista ja muusta senkaltaisesta; tarkoitan, ellette ole lupautunut
-mihinkään muuhun."
-
-"En ole lupautunut", vastasin. "Olen vain Etelä-Afrikasta tullut
-muukalainen ja asun hotellissa. Jos annatte minulle sen verran aikaa,
-että voin noutaa tavarani, tulen mielelläni yöksi luoksenne."
-
-Mr. Somers'in pienellä koiravaljakolla, joka odotti kaupungin tallissa,
-saavuimme Twickenham'iin noin puoli tuntia ennen auringonlaskua.
-Talo, jonka nimi oli Verbena Lodge, oli pieni, neliskulmainen
-punatiilirakennus, peräisin varhaisemmalta Yrjön-aikakaudelta, mutta
-puutarhat, jotka peittivät yli neljäkymmentä aaria tiIan pinta-alaa,
-olivat hyvin kauniit tai olivat ainakin olleet sitä kesällä.
-Kasvihuoneissa emme käyneet, sillä oli liian myöhäistä nähdä kukkia.
-Juuri meidän tullessamme Wooddenkin saapui nelipyöräisillä rattaillaan
-ja lähti isäntänsä kanssa katsomaan paikkaa "O'Pavo'lIe".
-
-Sitten seurasi päivällinen, hyvin hauska ateria. Isäntäni oli sinä
-päivänä työnnetty ulos maailmaan, mutta tämän seikan hän ei sallinut
-vaikuttaa iloisuuteensa vähääkään. Nähtävästi hän oli päättänyt nauttia
-hyvyyksistään niin kauan kuin niitä riitti, sillä hänen samppanjansa ja
-portviininsä olivat erinomaisia.
-
-"Nähkääs, mr. Quatermain", hän sanoi, "on vain hyvä, että saimme
-ryöpyn, sillä se on kuohunut jo pitkän aikaa. Arvoisa isäni on
-ansainnut niin paljon rahaa, että hän tahtoisi minunkin ryhtyvän samaan
-puuhaan. Mutta minä en ymmärrä sen tarpeellisuutta. Pidän kukista,
-etenkin orkideoista, ja vihaan kultakauppaa. Minun mielestäni ainoa
-säädyllinen paikka Lontoossa on myymälähuone, jossa tapasimme toisemme,
-ja Kukkaviljelystarha."
-
-"Niin", vastasin hyvin epäröiden, "mutta asia näyttää hiukan vakavalta.
-Isänne korosti hyvin aikomuksiaan, ja kuinka aiotte tällaisen elämän
-jälkeen", osoitin kaunista hopeakalustoa ja portviiniä, "tulla toimeen
-kovassa maailmassa?"
-
-"Älkää luulko, että välitän siitä vähääkään, muutos saattaisi olla
-hauskakin. Vaikkakaan isäni ei muuttaisi mieltään, minkä hän kylläkin
-voi tehdä, sillä pohjaltaan hän pitää minusta, koska olen rakkaan
-äitini kaltainen, eivät asiat olisi kovin huonosti. Minulla on
-vähän rahaa äitini perintönä, £ 6,000 tai 7,000, ja sitten myyn
-'Odontoglossum Pavon' sir Joshua Tredgold'ille siitä hinnasta, minkä
-hän antaa -- hän on juuri se pitkäpartainen herra, jonka kerroitte
-kilpailleen Woodden'in kanssa yli kahteentuhanteen puntaan -- tai ellei
-hän enää halua, jollekulle muulle. Kirjoitan asiasta tänä iltana.
-Sanottavia velkoja minulla ei liene, sillä isäukko on antanut minulle
-vuosittain £ 3,000, tai se on oikeastaan osuuteni liikevoitosta ja
-palkka työstäni kultavälitysliikkeessä, ja paitsi kukkia minulla ei ole
-muita kalliita mielitekoja. Siis menneisyys hemmettiin, ja tämä
-tulevaisuudelle ja mitä se mukanaan tuonee", ja hän tyhjensi
-portviinilasinsa ja nauroi hilpeätä nauruaan.
-
-Hän oli todella erittäin miellyttävä nuori mies, tosin hiukan liian
-huoleton, mutta huolettomuus ja nuoruus sopivat yhteen kuin paloviina
-ja soota.
-
-Vastasin maljaan ja join pohjaan viinini, sillä otan mielelläni hyvän
-viinilasin, milloin satun saamaan, niinkuin tekisi kuka tahansa, joka
-on kuukausimääriä saanut vain pilautunutta vettä, vaikka myönnänkin sen
-sopivan minulle paremmin kuin portviini.
-
-"No, mr. Quatermain", hän jatkoi, "jos olette valmis, niin sytyttäkää
-piippunne, ja menkäämme toiseen huoneeseen tutkimaan Cypripediumianne.
-En saa unta yöllä, ellen vielä kerran saa sitä nähdä. Odottakaa
-kuitenkin hetkinen, jotta saamme käsiimme tuon vanhan aasin,
-Woodden'in, ennenkuin hän menee sisään."
-
-"Woodden", virkkoi isäntä, kun puutarhuri saapui, "tämä herrasmies, mr.
-Quatermain, näyttää teille orkidean, joka on kymmentä kertaa kauniimpi
-kuin 'O'Pavo'."
-
-"Pyydän anteeksi, sir", vastasi Woodden, "mutta jos mr. Quatermain
-sanoo niin, hän valehtelee. Sitä ei ole luonnossa; sellaista kukkaa ei
-kasva missään."
-
-Avasin laatikon ja paljastin kultaisen Cypripediumin. Woodden tuijotti
-siihen ja liikahti. Sitten hän tuijotti taas ja koetteli päätään
-ikäänkuin tullakseen vakuutetuksi, että se oli hänen hartioillaan.
-Sitten hän hengähti syvään.
-
-"No niin, jos tuo kukka ei ole tehty, niin se on mestarikukka! Jos
-saisin nähdä tuon kasvin kukkivan, kuolisin onnellisena."
-
-"Woodden, olkaapa vaiti ja istuutukaa", huudahti hänen isäntänsä.
-"Niin, siihen missä voitte katsella kukkaa. Nyt, mr. Quatermain,
-tahtoisitteko kertoa meille tarinan orkideasta alusta loppuun. Tietysti
-mainitsematta paikkaa, jos niin haluatte, siliä ei ole kaunista kysellä
-salaisuuksia. Woodden on luotettava ja osaa pitää suunsa kiinni, ja
-samoin minä."
-
-Huomautin olevani vakuutettu heidän vaitiolostaan, ja senjälkeen puhuin
-puoli tuntia melkein keskeytymättä, salaamatta mitään ja selittäen,
-että hain innokkaasti sellaista henkilöä, joka kustantaisi retkikunnan
-etsimään tätä harvinaista kasvia, joka luullakseni oli ainoa laatuansa
-koko maailmassa.
-
-"Kuinka paljon se maksaa?" mr. Somers kysyi.
-
-"Minä arvioin sen noin 2,000 puntaan", vastasin. "Meillä täytyy,
-nähkääs, olla paljon miehiä, pyssyjä ja ruokavaroja, sitäpaitsi
-kauppatavaraa ja lahjoja."
-
-"Minusta se on vähän. Mutta, mr. Quatermain, jos otaksutaan, että retki
-onnistuu ja kasvi löydetään, mitä sitten?"
-
-"Sitten ehdotan, että Veli Johannes, joka on keksinyt sen ja josta
-kerroin, saa kolmannen osan sen myyntihinnasta, minä retkikunnan
-johtajana samoin kolmannen osan ja se, joka hankkii tarpeelliset rahat,
-jäljellä olevan kolmasosan."
-
-"Hyvä! Se on päätetty."
-
-"Mikä on päätetty?" kysyin.
-
-"No se, että toimitamme jaon teidän ehdottamassanne suhteessa, mutta
-vain sillä ehdolla, että minä saan osani luonnossa -- tarkoitan kasvia,
-ja että loput siitä saan ensimmäisenä ostaa sovitusta hinnasta."
-
-"Mutta, mr. Somers, toivotteko siis saavanne hankituksi nuo 2,000
-puntaa ja aiotteko todella ottaa mieskohtaisesti osaa retkeen?"
-
-"Tietysti aion. Luulin teidän ymmärtäneen. Tarkoitan, siinä
-tapauksessa, että huolitte minut. Vanha mielipuoli ystävänne, te ja
-minä aiomme yhdessä etsiä ja löytää kultaisen kukan. Se on siis
-päätetty."
-
-Seuraavana päivänä päätös vahvistettiin kirjallisesti, kahtena
-kappaleena kirjoitetulla, kummankin allekirjoittamalla sopimuksella.
-
-Ennenkuin kaikki lopullisesti saatiin järjestykseen, vaadin kuitenkin,
-että mr. Somers'in piti puhutella viimeistä kumppaniani Charles
-Scroope'a kahden kesken, jotta viimemainittu voisi antaa hänelle
-täydellisen ja yksityiskohtaisen kuvauksen minusta. Nähtävästi
-keskustelun tulos oli tyydyttävä, niin ainakin päätin siitä hyvin
-sydämellisestä ja kunnioittavasta käytöksestä, jolla nuori Somers
-kohteli minua senjälkeen. Pidin myöskin velvollisuutenani selittää
-hänelle hyvin selvästi ja Scroope'n ollessa todistajana aikomamme
-yrityksen suuret vaarat. Sanoin hänelle suoraan, että hänen piti olla
-valmis kuolemaan nälkään tai kuumeeseen, petojen tai villi-ihmisten
-käsiin, kun taas menestys oli hyvin epätietoinen ja luultavasti
-saavuttamaton.
-
-"Tekin antaudutte samoihin vaaroihin", hän sanoi.
-
-"Niin kyllä", vastasin, "mutta ne kuuluvat siihen kovaan elinkeinoon,
-jota harjoitan metsästäjänä ja tutkimusretkeilijänä. Sitäpaitsi
-nuoruuteni on ohi, ja olen läpikäynyt kokemuksia ja tappioita, joista
-te ette tiedä mitään ja jotka saattavat minut panemaan hyvin vähän
-arvoa elämälle. En pidä paljon väliä, kuolenko vai saanko elää vielä
-muutamia vuosia. Sen lisäksi seikkailun kiihoitus on käynyt minulle
-jonkinlaiseksi välttämättömyydeksi. En usko, että voisin kauan elää
-Englannissa. Olen sitäpaitsi fatalisti. Uskon, että kun aikani tulee,
-minun on lähdettävä, ja että tuo hetki on ennakolta määrätty ja etten
-millään teollani kykene sitä kiirehtimään tai viivyttämään hetkeäkään.
-Teidän olosuhteenne ovat erilaiset. Olette kovin nuori. Jos jäätte
-tänne ja lähestytte isäänne oikeassa hengessä, hän epäilemättä unohtaa
-kaikki kovat sanat, jotka hän äskettäin teille lausui ja joihin todella
-annoittekin hänelle jonkun verran aihetta. Kannattaako hylätä sellaiset
-mahdollisuudet ja antautua sellaisiin vaaroihin yhden harvinaisen kukan
-löytämisen toivossa? Sanon tämän omaksi tappiokseni, sillä mahtanee
-käydä vaikeaksi löytää toista henkilöä, joka olisi halukas antamaan
-£ 2,000 tällaiseen tarkoitukseen, mutta sittenkin vaadin teitä
-punnitsemaan sanojani."
-
-Nuori Somers katsoi minuun hetkisen, puhkesi sitten sydämelliseen
-nauruun ja huudahti: "Mitä muuta lienettekään, mr. Allan Quatermain,
-joka tapauksessa olette hieno mies. Ei ainoakaan kultakauppias koko
-kaupungissa olisi niin kauniisti puhunut omaa etuaan vastaan."
-
-"Kiitos", minä vastasin.
-
-"Sitäpaitsi", hän jatkoi, "minäkin olen kyllästynyt Englantiin ja
-haluan nähdä maailmaa. En etsi ainoastaan kultaista Cypripediumia,
-vaikka senkin kyllä mielelläni haluaisin. Se on vain vertauskuva. Etsin
-seikkailua ja romantiikkaa. Kuten te minäkin olen fatalisti. Jumala on
-valinnut oman aikansa lähettäessään meidät tänne, ja minä luotan
-siihen, että hän valitsee oman aikansa myöskin kutsuessaan meidät
-jälleen pois. Vaarat jätän siis Hänen käteensä."
-
-"Niin, mr. Somers", minä vastasin hyvin juhlallisesti. "Seikkailuja ja
-romantiikkaa saatatte kyllä löytää, niitä on runsaasti Afrikassa, Tahi
-löydätte nimettömän haudan jossain kuumeisessa rämeseudussa, Mutta
-olette itse valinnut ja rohkeutenne miellyttää minua."
-
-Kuitenkin olin niin vähän tyytyväinen tähän asiaan, että noin viikkoa
-ennen lähtöämme rohkaisin pitkän harkinnan jälkeen mieleni ja kirjoitin
-sir Alexander Somers'ille kirjeen, jossa selitin koko jutun niin
-selvästi kuin osasin salaamatta edes yrityksemme vaarallista luonnetta.
-Lopuksi kysyin, pitikö hän viisaana sallia ainoan poikansa lähteä
-sellaiselle retkelle vain vähäisen erimielisyyden vuoksi.
-
-Kun ei kirjeeseen tullut vastausta, jatkoin matkavarustuksia. Rahaa oli
-runsaasti, sillä "O'Pavo'n" jälleenmyynti sir Joshua Tredgold'ille oli
-onnistunut tyydyttävästi vaikkakin pienellä tappiolla, ja niin saatoin
-iloisin mielin käyttää varoja kaikkeen tarpeelliseen, Ei milloinkaan
-ennen minulla ole ollut sellaisia varustuksia kuin ne, jotka
-lähetettiin edeltämme laivaan.
-
-Vihdoin lähtöpäivä tuli. Seisoimme Paddington'in asemasillalla,
-odottaen Dartmouth'in junan lähtöä, siihen aikaan nimittäin Afrikan
-laivat lähtivät tästä satamasta. Minuuttia tai paria ennen junan
-lähtöä, juuri ollessamme astumassa vaunuun, huomasin tutun näköiset
-kasvot, joidenka omistaja nähtävästi etsi jotakuta tungoksesta.
-
-"Mr. Briggs", sanoin hänen ohikulkiessaan, "etsittekö mr. Somers'ia?
-Hän on tuolla sisällä."
-
-Kirjuri hyppäsi vaununosastoon ja ojensi mr. Somers'ille kirjeen.
-Sitten hän taas sukelsi esiin ja odotti. Somers luki kirjeen ja repäisi
-irti puhtaan arkinpuoliskon, jolle hän kiireesti kirjoitti muutaman
-sanan. Hän antoi sen minulle, jotta ojentaisin sen Briggs'il!e, enkä
-voinut olla katsomatta, mitä siihen oli kirjoitettu. Sanat kuuluivat:
-"Liian myöhäistä nyt. Jumala siunatkoon Sinua, rakas isäni.
-Toivon, että tapaamme toisemme taas. Ellemme, niin koeta ajatella
-ystävällisesti paljon vaivaa tuottanutta ja typerää poikaasi, Stephen."
-Hetken kuluttua juna oli lähtenyt.
-
-"Sivumennen sanoen", hän virkkoi, kun puhalsimme asemalta, "sain
-terveisiä isältäni, joka lähettää tämän teille."
-
-Avasin kirjekuoren, jolle osoite oli kirjoitettu rohkealla, pyöreällä
-käsialalla, joka mielestäni oli kuvaavaa kirjoittajalle, ja luin
-seuraavaa:
-
-    "K. Herra!
-
-    Ymmärrän vaikutteenne, jotka saivat Teidät kirjoittamaan minulle
-    ja kiitän Teitä sydämellisesti kirjeestänne, joka todistaa, että
-    olette arvostelukykyinen ja kunniantuntoinen mies. Kuten otaksutte,
-    retki, jolle poikani on lähtenyt, ei mielestäni ole järkevä. Olette
-    huomannut erotuksen hänen ja minun välillä, sillä ne astuivat
-    vastakkain Teidän läsnäollessanne. Itse asiassa tunnen olevani
-    Teille anteeksipyynnön velkaa siitä, että sekoitin Teidät ikävään
-    perheriitaan. Kirjeenne sain vasta tänään, sillä se oli lähetetty
-    minulle toimistosta käsin maatilalleni. Olisin heti tullut
-    kaupunkiin, mutta olen pahaksi onneksi saanut leinikohtauksen,
-    joka tekee minulle mahdottomaksi liikkumisen. Senvuoksi en voi
-    muuta kuin kirjoittaa pojalleni toivoen, että kirje, jonka lähetän
-    erikoisen sanansaattajan mukana, saapuu hänelle ajoissa ja muuttaa
-    hänen päätöksensä matkan suhteen. Samalla saatan lisätä, että
-    vaikka olen eronnut ja eroan hänestä monessa kohdin, kuitenkin olen
-    syvästi kiintynyt poikaani ja toivon vakavasti hänen menestystään.
-    Ilmoitusta hänelle tapahtuneesta vahingosta en jaksaisi
-    ajatellakaan.
-
-    Käsitän, että muutos hänen suunnitelmissaan tällä yhdennellätoista
-    hetkellä saattaisi Teidät vakavaan asemaan ja tukaluuksiin. Pyydän
-    ilmoittaa Teille nimenomaan, että siinä tapauksessa hyvitän Teille
-    kaikki ja poistan tileistäni nuo £ 2,000, jotka kuulen hänen
-    luvanneen yhteiseen yritykseenne. Voi kuitenkin tapahtua, että
-    poikani, jolla on verissä omaa itsepäisyyttäni, kieltäytyy
-    muuttamasta mieltään. Siinä tapauksessa voin vain Korkeimman
-    Voiman suojassa uskoa hänet Teidän huolenpitoonne ja pyytää Teitä
-    holhoamaan häntä kuin omaa lastanne. Minä voin pyytää, ja enempää
-    Te ette voi tehdä. Pyytäkää häntä kirjoittamaan minulle, kun
-    tilaisuutta tarjoutuu, ja ehkä Tekin kirjoitatte; sanokaa hänelle
-    myöskin, että vaikka vihaankin hänen kukkainsa näkemistä, jotka
-    hän jätti taloonsa Twickenham'iin, koetan pitää niistä huolta.
-
-                                          Nöyrä palvelijanne
-                                          Alexander Somers."
-
-Kirje liikutti minua syvästi, vieläpä teki minut hyvin levottomaksi.
-Sanaakaan sanomatta ojensin sen toverilleni, joka luki sen läpi
-huolellisesti.
-
-"Hauska, että hän kirjoittaa tuolla tavoin orkideoista", hän virkahti.
-"Isällä on hyvä sydän, vaikka hän tottuneena kaiken ikänsä saamaan
-tahtonsa täytetyksi antaa kiivautensa voittaa."
-
-"No, mitä aiotte tehdä?" kysyin.
-
-"Tietysti jatkaa matkaa. Olen laskenut käteni auraan enkä aio katsoa
-taakseni. Jos sen tekisin, olisin lurjus ja sitäpaitsi, mitä ikinä hän
-sanookin, silti hän ei ajattelisi minusta parempaa. Älkää siis koettako
-vaikuttaa minuun, se ei hyödyttäisi mitään."
-
-Hetkistä myöhemmin nuori Somers näytti verraten masentuneelta, mikä
-hänelle oli todella harvinainen mielentila. Ainakaan hän ei puhunut
-mitään, katseli vain vaunun akkunasta talvista maisemaa. Vähitellen hän
-kuitenkin tointui ja oli Dartmouth'iin saapuessamme hilpeä kuin
-ennenkin, vaikka minä puolestani en voinut ottaa osaa hänen
-iloisuuteensa.
-
-Ennen laivan lähtöä kirjoitin sir Alexanderille ja kerroin hänelle
-tarkkaan asiain tilan, ja saman lienee tehnyt hänen poikansakin, vaikka
-ei näyttänyt kirjettä.
-
-Durbanissa, juuri ollessamme lähdössä sisämaahan, sain kirjeeseeni
-vastauksen, joka oli lähetetty heti seuraavalla laivalla. Siinä hän
-sanoi täydellisesti ymmärtävänsä aseman ja lupasi, mitä ikinä
-saattaisikin tapahtua, olla syyttämättä minua, jota hän aina vakuutti
-ajattelevansa ystävällisin tuntein. Hän kehoitti minua vaikeuksien tai
-rahanpuutteen sattuessa nostamaan tarvittavan määrän hänen tililtään,
-siliä hän oli antanut siitä ilmoituksen Afrikan Pankille.
-
-Edelleen hän lisäsi, että hänen poikansa oli joka tapauksessa
-osoittanut tarmoa, josta hän kunnioitti häntä.
-
-Ja nyt saan pitkäksi aikaa ottaa jäähyväiset sir Alexanderilta ja
-kaikelta, mikä on tekemisissä Englannin kanssa.
-
-
-
-
-IV.
-
-MAVOVO JA HANS.
-
-
-Maaliskuun alussa saavuimme onnellisesti Durban'iin ja majoituimme
-Berean rannalla olevaan talooni, jossa olin luullut Veli Johanneksen
-meitä odottavan. Mutta Veli Johannesta ei näkynyt. Vanha, ontuva
-griqualainen Jack, joka piti huolta talostani ja ennen oli ollut yksi
-metsästäjiäni, sanoi Dogeetah'in, joksi hän häntä kutsui, heti minun
-lähtöni jälkeen ottaneen metallilaatikkonsa ja haavinsa ja vaeltaneen
-sisämaahan, hän ei tiennyt minne, jättämättä, kuten hän vakuutti,
-minkäänlaista sanaa tai kirjettä jälkeensä. Laatikot, jotka olivat
-olleet täynnä perhosia ja kuivattuja kasveja, olivat niinikään
-kadonneet, mutta sain tietää, että ne hän oli lähettänyt johonkin
-Amerikan satamaan purjealuksella, joka oli matkalla Yhdysvaltoihin ja
-sattui poikkeamaan Durban'iin ottamaan ruokaa ja vettä. Mihin mies itse
-oli joutunut, siitä en päässyt selville. Hänet oli nähty Maritzburgissa
-ja myöhemmin muutamain tuttujen kafferien mukaan Zulu-maan
-rajaseuduilla, missä hän, mikäli ymmärsin, oli hävinnyt kuin ilmaan.
-
-Tämä oli lievästi sanoen hämmästyttävää ja herätti kysymyksen, mitä nyt
-oli tehtävä. Veli Johanneksen piti olla oppaamme. Hän yksin tunsi
-mazitu-kansan, hän yksin oli käynyt salaperäisen Pongo-maan rajoilla,
-ja vaikka olinkin tottunut Afrikan-kulkija, olin tuskin halukas
-yrittämään päästä tuohon maahan ilman hänen apuaan.
-
-Kun kaksi viikkoa oli kulunut eikä vieläkään näkynyt hänestä
-merkkiäkään, Stephen ja minä pidimme juhlallisen neuvottelun. Minä
-osoitin hänelle aseman vaikeudet ja vaarat ja ehdotin, että näissä
-olosuhteissa ehkä tekisimme viisaimmin jättäessämme hurjan
-orkideajahdin ja lähtisimme sen sijaan johonkin Zulu-maan osaan
-ampumaan elefantteja, joita tässä maassa siihen aikaan oli hyvin
-runsaasti.
-
-Hän oli myöntyväinen, sillä elefantin kaatamisen toiveet viehättivät
-häntä.
-
-"Ja kuitenkin", minä sanoin hetken mietittyäni, "on omituinen sattuma,
-mutta muutettuani suunnitelmiani viimeisessä hetkessä muusta syystä
-kuin pakosta en milloinkaan muista tehneeni onnistunutta retkeä."
-
-"Ehdotan, että heitämme arpaa", sanoi Somers; "on olemassa sattuman
-määräämä sallimus. No niin, päät kultaiselle kukalle ja hännät
-elefantille."
-
-Hän pyörähytti puolen-kruunun rahan ilmaan. Se putosi ja vieri
-suuren keltapuisen arkun alle, joka oli täynnä minun kokoamiani
-merkillisyyksiä ja jota siirtämään tarvittiin koko yhteiset voimamme,
-vedimme sen syrjään jonkun verran kiihtyneinä, sillä sattumasta riippui
-todella paljon, minä sytytin tulitikun ja valaisin nurkkaa. Siellä
-tomussa oli raha.
-
-"Mikä siinä on?" kysyin Somers'ilta, joka oli vatsallaan arkulla.
-
-"Orkidea -- pää, tarkoitan", hän vastasi. "No niin, asia on päätetty
-eikä meidän tarvitse enää olla huolissamme."
-
-Seuraavat kaksi viikkoa olivat minulle kiireinen aika. Lahdella sattui
-olemaan noin sadan tonnin vetoinen kuunari. Sen omisti portugalilainen
-Delgado-niminen kauppias, joka myi tavaroitaan Itä-Afrikan eri
-satamissa ja Madagaskarilla. Hän oli roiston näköinen mies, jonka
-epäilin olevan tekemisissä siihen aikaan niin lukuisien ja mahtavien
-orjakauppiaiden kanssa, ehkäpä kuuluvankin heihin. Mutta kun hän oli
-aikeissa purjehtia Kilwaan, josta meidän oli lähdettävä sisämaahan,
-päätin käyttää häntä kuljettamaan meidät ja tavaramme sinne. Asiaa ei
-ollut helppo saada päätetyksi kahdesta syystä. Ensinnäkin hän ei
-näyttänyt suovan, että rupeaisimme metsästämään Kilwan takalistoilla,
-missä hän vakuutti olevan aivan tyhjää riistasta ja toiseksi hän sanoi
-haluavansa purjehtia heti. Kuitenkin voitin hänen esteensä keinolla,
-jota hän ei voinut vastustaa -- nimittäin rahalla, ja lopulta sovimme,
-että hän lykkäisi matkansa kaksi viikkoa eteenpäin.
-
-Sitten ryhdyin kokoomaan miehiämme, joita päätin tarvittavan vähintään
-kaksikymmentä. Olin jo lähettänyt sanansaattajia kokoomaan Durban'iin
-Zulu-maasta ja Natal'in ylängöltä erinäisiä metsästäjiä, jotka olivat
-seuranneet minua muillakin retkilläni. Ennen pitkää heitä saapuikin
-noin kaksitoista. Minulla on aina ollut se onni, että olen ollut mitä
-parhaissa väleissä kafferieni kanssa, ja he olivat aina kysymättä
-valmiit seuraamaan minua minne ikinä meninkin.
-
-Mies, jonka olin valinnut alikapteenikseni, oli zulu nimeltä Mavovo.
-Hän oli lyhyt, suunnattoman leveärintainen mies, yli keski-iän. Hänen
-voimansa oli kuuluisa; sanottiinpa, että hän saattoi sarvista kaataa
-härän, ja itse olen nähnyt hänen pitelevän maassa haavoittuneen
-puhvelin päätä, kunnes ehdin tulla ampumaan.
-
-Kun tutustuin Mavovoon, hän oli taikuri ja vähäinen päällikkö
-Zulu-maassa. Kuten minäkin hän oli taistellut ruhtinas Umbelazi'n
-puolesta suuressa Tugelan taistelussa, mitä rikosta Cetewayo ei koskaan
-antanut hänelle anteeksi. Noin vuotta myöhemmin hän sai varoituksen,
-että häntä epäiltiin noituudesta ja aiottiin tappaa. Hän pakeni kahden
-vaimonsa ja lapsensa kanssa. Murhamiehet saavuttivat heidät, ennenkuin
-he ehtivät Natal'in rajalle, ja lävistivät vanhemman vaimon ja toisen
-vaimon lapsen. Heitä oli neljä miestä, mutta näystä raivostuneena
-Mavovo kääntyi ja surmasi heidät kaikki. Senjälkeen hän melkein
-kappaleiksi hakattuna ryömi jäljelle jääneen vaimonsa kanssa joelle ja
-sen yli Natal'iin. Vähän myöhemmin toinenkin vaimo kuoli, kuten
-kerrottiin, surusta lapsensa menettämisen vuoksi. Mavovo ei ottanut
-enää uutta vaimoa, ehkä syystä että hän oli nyt varaton mies, sen
-jälkeen kuin Cetewayo oli anastanut koko hänen karjansa; sitäpaitsi
-hänellä oli rumentava keihään haava -- oikea sierain oli hakattu pois.
-Pian toisen vaimonsa kuoleman jälkeen hän etsi käsiinsä minut, kertoi
-olevansa viralta pantu kyläpäällikkö ja pyysi päästä palvelukseeni
-metsästäjänä. Minä otinkin hänet enkä ole sitä askelta koskaan katunut,
-sillä vaikka hän olikin äreäluontoinen ja harjoitti väliin kaameita
-taikatemppuja, hän oli mitä uskollisin palvelija ja urhoollinen kuin
-jalopeura, tai ennemminkin puhveli, sillä jalopeura ei aina ole
-urhoollinen.
-
-Toinen mies, jota en lähettänyt hakemaan, vaan joka tuli itsestään, oli
-vanha hottentotti nimeltä Hans, jonka kanssa olen enemmän tai vähemmän
-ollut tekemisissä koko ikäni. Ollessani lapsi hän oli isäni palvelijana
-Kapmaassa ja varhaisimmissa sodissa sotatoverini. Hän sai myöskin jakaa
-kanssani muutamia hyvin hirveitä seikkailuja, joista olen kertonut
-ensimmäisen vaimoni Marie Marais'in tarinassa. Hänen kanssaan me muun
-muassa olimme ainoat henkilöt, jotka pelastuimme Retiefin ja hänen
-kumppaniensa verilöylystä Zulu-kuninkaan Dingaan'in käsistä.
-Seuraavissa taisteluissa, niiden joukossa myöskin Verivirran
-taistelussa, hän seisoi rinnallani ja sai lopuksi suuren osan
-anastettua karjaa. Senjälkeen hän vetäytyi hiljaisuuteen ja perusti
-kauppapuodin alkuasukkaita varten Pinetown-nimiseen paikkaan noin
-viidentoista mailin päähän Durban'ista. Täällä epäilen hänen joutuneen
-huonoille teille ja alkaneen juoda enemmän tai vähemmän; niinikään
-pelata uhkapeliä. Joka tapauksessa hän menetti suurimman osan
-omaisuuttaan tai ainakin niin paljon, ettei enää tiennyt mihin ryhtyä.
-Niin tapahtui eräänä iltana, kun menin ulos talostani, jossa olin ollut
-laskelmia tekemässä, että näin parvekkeella kokoonkyyristyneenä ja
-sarvipiippua poltellen vanhan, keltakasvoisen ja valkotukkaisen miehen.
-
-"Hyvää päivää, baas", hän sanoi, "tässä olen minä, Hans."
-
-"Niinpä näen", minä vastasin hyvin kylmästi. "Ja mitä teet täällä,
-Hans? Kuinka sinulle jää aikaa juopottelultasi ja peluultasi
-Pinetown'issa tulla tänne minua tervehtimään, kun en ole nähnyt sinua
-kolmeen vuoteen?"
-
-"Baas, peluu on lopussa, sillä minulla ei ole enää, mitä panna peliin,
-Ja juopottelu saa myöskin jäädä, sillä yksikin pullollinen Cape Smoke'a
-tekee minut aivan pahoinvoivaksi seuraavaksi aamuksi. Siksi nautin nyt
-ainoastaan vettä ja sitäkin mahdollisimman vähän, ja vähän tupakkaa
-maun peitoksi."
-
-"Hauska kuulla, Hans. Jos isäni, Saarnaaja, joka sinut kastoi, nyt
-olisi elossa, hänellä olisi paljon sanottavaa sinun käytöksestäsi eikä
-minulla ole epäilystäkään, ettei hän sitä tee heti, kun olet mennyt
-kuoppaan (s.o. hautaan). Sillä siellä kuopassa hän odottaa sinua,
-Hans."
-
-"Tiedän, tiedän, baas. Olen ajatellut sitä, ja se surettaa minua.
-Arvoisa isänne, Saarnaaja, on varmaan hyvin vihainen minulle, kun
-tapaan hänet tulisessa paikassa, missä hän meitä odottaa. Mutta
-toivon tekeväni sovinnon hänen kanssaan tekemällä hyvää teidän
-palveluksessanne, baas. Olen kuullut, että baas aikoo lähteä
-metsästysretkelle. Tulin tänne liittyäkseni teidän seuraanne, baas."
-
-"Vai minun seuraani! Sinähän olet vanha, et ansaitse viittä shillinkiä
-kuussa paitsi ruokaasi. Olet kurttuinen vanha viinaleili, joka ei pidä
-edes vettä."
-
-Hans irvisti koko rumalla naamallaan. "Oi, baas! Olen kyllä vanha,
-mutta samalla viisas. Kaikkina näin vuosina olen kerännyt viisautta.
-Olen aivan yhtä täynnä sitä kuin mehiläisen pesä on täynnä hunajaa, kun
-kesä on mennyt. Ja, baas, voin paikata leilissä olevat raot."
-
-"Hans, ei se hyödytä, en halua sinua. Aion mennä suureen vaaraan.
-Minulla täytyy olla ympärilläni sellaisia, joihin voin luottaa."
-
-"Hyvä, baas, ja kuka on luotettavampi kuin Hans? Kuka teitä varoitti
-quabien hyökkäyksestä Maraisfontein'issä ja siten pelasti --"
-
-"Hys!" minä sanoin.
-
-"Ymmärrän. En mainitse nimeä. Se on niin pyhä, ettei sitä saa mainita.
-Se on hänen nimensä, joka seisoo valkoisten enkelien kanssa Jumalan
-edessä; onneton juomari Hans ei saa sitä mainita. Ja kuka seisoi teidän
-rinnallanne siinä suuressa taistelussa? Oi, minä aivan nuorennun, kun
-ajattelen sitä, kuinka katto paloi; kuinka ovi kaatui, kuinka
-kohtasimme keihäillä varustetut quabit; kuinka te ojensitte pistoolin
-tuon Pyhän päätä kohti, jonka nimeä ei sovi mainita, tuon Suuren, joka
-tiesi miten kuolla. Oi, baas, meidän elämämme ovat punoutuneet yhteen
-niinkuin kiertokasvi puuhun, ja minne te menette, sinne minunkin on
-teitä seurattava. Älkää lähettäkö minua pois! En halua palkkaa,
-ainoastaan palan ruokaa, kourallisen tupakkaa ja teidän kasvojenne
-valoa sekä silloin tällöin sanan niistä muistoista, jotka kuuluvat
-meille yhteisesti. Olen vielä aivan vahva. Osaan ampua hyvästi --
-hyvästi. Baas, kuka neuvoi teitä tähtäämään korppikotkain pyrstöihin
-Verilöylyvuorella tuolla kaukana Zulu-maassa ja sillä tavalla pelasti
-koko buuri-kansan ja hänetkin, jonka nimeä ei saa mainita? Baas,
-ettehän lähetä minua pois?"
-
-"En", minä vastasin, "saat tulla. Mutta sinun on vannottava isäni,
-Saarnaajan, hengen kautta olla koskematta mihinkään juomiin sillä
-matkalla."
-
-"Minä vannon hänen henkensä ja tuon Pyhän kuolleen hengen kautta", ja
-hän heittäytyi polvilleen, tarttui käteeni ja suuteli sitä. Sitten hän
-nousi ja sanoi käytännöllisellä äänellä: "Jos baas voi antaa minulle
-kaksi huopapeitettä, niin olen kiitollinen, ja viisi shillinkiä tupakan
-ja uuden veitsen ostoon. Missä baas'in pyssyt ovat? Minun pitää rasvata
-ne. Minä pyydän, että baas ottaisi mukaansa sen pienen rihlapyssyn,
-jonka nimi on _Intombi_ (Neito), sen saman, jolla ammuitte korppikotkia
-Verilöylyvuorella ja joka tappoi hanhet Hanhikuilulla, jolloin minä
-latasin ja te saitte suuren voiton buurista, jota Dingaan nimitti
-Kaksikasvoiseksi."
-
-"Hyvä on", minä sanoin. "Tästä saat nuo viisi shillinkiä, kyllä saat
-huopapeitteet ja uuden pyssyn ja kaikki, mitä tarvitset. Pyssyt löydät
-pienestä takahuoneesta, ja siellä ovat myöskin toisen baas'in, minun
-toverini, pyssyt, joka myöskin on sinun herrasi. Mene katsomaan niitä."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ennen pitkää kaikki oli valmiina, pyssy-, ammus-, lääke-, lahja- ja
-eväslaatikot olivat Maria-laivalla; samoin kaksi aasia, jotka olin
-ostanut siinä toivossa, että saisimme niistä hyötyä joko ratsastus- tai
-vetojuhtina. Huomautettakoon, että aasit ja ihmiset ovat ainoat elävät
-olennot, jotka ovat vastustuskykyisiä tsetsekärpäsen pistoksen
-myrkyllistä vaikutusta vastaan, lukuunottamatta tietysti villieläimiä.
-Oli tullut viimeinen yömme Durban'issa, ihana kuutamoyö maaliskuun
-lopulla; portugalilainen Delgado oli nimittäin ilmoittanut aikovansa
-matkustaa seuraavan päivän iltapuolella. Stephen Somers ja minä
-istuimme parvekkeella poltellen ja jutellen.
-
-"On omituista", minä virkoin, "että Veli Johannes ei ole palannut.
-Tiedän varmasti, että hän oli hyvin halukas lähtemään retkelle, ei
-ainoastaan orkidean vaan myöskin jonkun muun syyn vuoksi, josta hän ei
-halunnut puhua. Vanha mies on varmaan kuollut."
-
-"Hyvin luultavaa", Stephen vastasi (olimme nyt tulleet hyviksi
-ystäviksi, ja minä kutsuin häntä nimeltä), "yksin villien
-keskellä ihminen saattaa helposti joutua onnettomuuteen ja hävitä
-tietymättömiin. Kuule! Mitä tuo on?" ja hän osoitti muutamia varjossa
-talon lähellä olevia gardenia-pensaita, joitten takaa kuului liikuntaa.
-
-"Varmaankin koira tai mahdollisesti Hans. Hän ryömii minne milloinkin
-saadakseen olla lähelläni. Hans, Sinäkö siellä olet?"
-
-Mies nousi pystyyn gardenia-pensaikosta.
-
-"Minä olen, baas."
-
-"Mitä teet siellä, Hans?"
-
-"Teen samaa mitä koirat, baas -- vartioin herraani."
-
-"Hyvä on", vastasin. Samassa jotain välähti mieleeni. "Hans, oletteko
-kuullut valkeasta baas'ista, siitä, jolla on pitkä parta ja jota
-kafferit kutsuvat nimellä Dogeetah?"
-
-"Olen kuullut ja kerran näinkin hänet muutama kuukausi sitten, kun hän
-kulki Pinetown'in kautta. Eräs hänen mukanaan oleva kafferi sanoi
-minulle, että hän aikoi Drakensbergin toiselle puolen pyydystämään
-eläimiä, jotka matelevat ja lentävät, hän on näet aivan huilu, baas."
-
-"No, missä hän nyt on, Hans? Hänen pitäisi olla täällä lähteäkseen
-matkaamme."
-
-"Olenko minä henki, joka tiedän sanoa baas'ille, minne jokin
-valkeaihoinen on vaeltanut? Mutta malttakaas! Mavovo ehkä tietää. Hän
-on suuri tietäjä, hän näkee pitkän matkan päähän ja nytkin, tänä
-iltana hänen ennustaja-käärmeensä on mennyt häneen ja hän katsoo
-tulevaisuuteen, tuolla talon takana. Näin, kuinka hän teki ympyrän."
-
-Käänsin Stephen'ille, mitä Hans oli sanonut, sillä hän oli puhunut
-hollannin kieltä, ja kysyin sitten, halusiko hän nähdä kafferien
-taikatemppuja.
-
-"Tietysti", hän vastasi, "mutta sehän on vain hölynpölyä."
-
-"Niin, on, tai niin ainakin useimmat väittävät", vastasin vältellen.
-"Mutta joskus nuo _inyangat_ puhuvat ihmeellisiä asioita."
-
-Sitten ryömimme Hans'in johdolla talon taakse, missä oli viiden jalan
-korkuinen kiviaita. Tämän aidan takana, avonaisella paikalla kafferieni
-majain keskellä oli muurahaiskeon kokoinen lava, jolla kafferit
-keittivät ruokansa. Lavalla, suoraan meihin päin kääntyneenä istui
-Mavovo ja piirissä hänen ympärillään kaikki metsästäjät, joiden oli
-määrä lähteä mukaamme, sekä ontuva Jack ja molemmat palveluspojat.
-Mavovon edessä paloi useita pieniä tulia. Laskin ne ja sain
-neljätoista, mikä arvioni mukaan oli täsmälleen metsästäjäin ja meidän
-yhteinen lukumme. Yksi metsästäjistä oli lisäämässä tuliin pieniä
-tikkuja ja kuivaa ruohoa, jotta ne palaisivat kirkkaasti. Muut istuivat
-ympärillä aivan hiljaa haltioituneen tarkkaavaisina. Mavovo itse näytti
-olevan kuin unessa. Hän istui kyykkyasennossa, suuri pää melkein
-painuneena polville. Hänen vyötäreillään oli käärmeennahka ja kaulalla
-koristus, joka näytti ihmishampaista tehdyltä. Hänen oikealla
-puolellaan oli pino korppikotkan siipisulkia ja vasemmalla pieni läjä
-hopearahaa -- arvattavasti metsästäjäin taikomisesta suorittamia
-maksuja.
-
-Kun olimme jonkun aikaa katselleet häntä piilostamme aidan takaa, hän
-näytti heräävän unestaan. Ensin hän mutisi; sitten hän katsahti kuuhun
-ja näytti lausuvan rukouksen, jonka sanoja en kuullut. Senjälkeen hän
-pudisti itseään kolme kertaa kouristuksentapaisesti ja huudahti
-kirkkaalla äänellä:
-
-"Käärmeeni on tullut. Se on minussa. Nyt minä kuulen, nyt minä näen."
-
-Kolme tulta, ne, jotka olivat aivan hänen edessään, olivat muita
-suuremmat. Hän otti sulkatukun, valitsi huolellisesti yhden, piti sitä
-taivasta vasten ja kuljetti sitten keskimmäisen tulen läpi, lausuen
-sitä tehdessään alkuasukkaiden minulle antaman nimen Macumazana.
-Otettuaan sulan tulesta hän tutki huolellisesti sen kärventyneitä
-reunoja, mikä toimitus sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni,
-sillä tiesin hyvin, että hän tiedusteli "hengeltään" minun kohtaloani
-retkellä. Mitä se vastasi, en tiedä, sillä hän pani sulan pois ja otti
-toisen, jolle hän teki samat temput. Nimi, jonka hän tällä kertaa
-lausui, oli Mwamwazela, joka lyhennettynä kuului Wazela ja oli
-kafferinkielinen nimi, jonka alkuasukkaat olivat antaneet Stephen
-Somers'ille. Se merkitsee Hymy ja oli epäilemättä valittu hänen
-iloisten, hymyileväin kasvojensa perusteella.
-
-Kuljetettuaan sulkaa oikeanpuoleisen tulen läpi hän tutki sitä ja pani
-pois.
-
-Samaan tapaan toimitus jatkui. Toisen toisensa jälkeen hän mainitsi
-metsästäjäin nimet, alkaen kapteenina omastaan; sitten hän kuljetti
-kunkin sulan hänen oman kohtalontulensa läpi, tutki sitä tarkkaan ja
-pani pois. Senjälkeen hän jälleen näytti vaipuvan uneen muutamaksi
-minuutiksi, heräsi sitten, aivan niinkuin herätään luonnollisesta
-unesta, haukotteli ja venytteli.
-
-"Puhu", sanoi kuulijakunta suuren pelon vallassa. "Oletko nähnyt?
-Kuulitko? Mitä käärmeesi sanoi minusta? Ja minusta? Ja minusta? Ja
-minusta?"
-
-"Olen kuullut ja olen nähnyt", hän vastasi. "Käärmeeni sanoo, että tämä
-matka on hyvin vaarallinen. Niistä, jotka matkalle lähtevät, kuusi
-kuolee kuulaan, miekkaan tai tautiin ja muut haavoittuvat."
-
-"Oh!" sanoi yksi, "mutta kuka kuolee ja kuka pelastuu. Eikö käärmeesi
-sano sitä, oi tietäjä?"
-
-"Kyllä, tietysti käärmeeni sen sanoo. Mutta käärmeeni käskee minun
-myöskin pitää suuni kiinni siitä asiasta, jottei joku meistä kävisi
-pelkuriksi. Hän sanoo edelleen, että ensimmäinen, joka kyselee lisää,
-on oleva yksi niitä, joitten on kuoltava. Kyseletkö nyt? Tai sinä? Tai
-sinä? Kysykää jos tahdotte."
-
-Kumma kyllä kukaan ei seurannut kehoitusta. En koskaan oli nähnyt
-miesjoukkoa, joka olisi ollut niin välinpitämätön tulevaisuuden
-suhteen, ainakin näöstä päättäen. Itsekukin näytti päättäneen, että
-mitä häneen tulee, tulevaisuus sai jäädä omaan varaansa.
-
-"Käärmeeni sanoi minulle muutakin", Mavovo jatkoi, "hän sanoi, että jos
-joukossamme on joku shakaali, joka luulee kuuluvansa noiden kuuden
-kuolemaan määrätyn joukkoon ja uneksii voivansa välttää kohtaloansa
-pakenemalla, niin siitä ei ole hyötyä. Sillä silloin käärmeeni on
-osoittava hänet minulle ja näyttävä, mitä hänelle oli tehtävä."
-
-Nyt kaikki läsnäolevat yhteen ääneen vakuuttivat, että pakeneminen
-Macumazanan, heidän herransa, luota oli viimeinen ajatus, mikä saattoi
-heidän mieleensä johtua. Uskon noiden urhoollisten miesten puhuneen
-totta. Epäilemättä he uskoivat Mavovon taikuuteen rotunsa tavan mukaan.
-Hänen lupaamansa kuolema oli kuitenkin jonkun matkan päässä, ja
-jokainen toivoi olevansa yksi kuudesta pelastuvista. Sitäpaitsi sen
-ajan zulu oli liian tottunut kuoleman ajatukseen pelätäkseen liikaa sen
-kauhuja.
-
-Yksi yritti kuitenkin tehdä ehdotuksen, johon Mavovo suhtautui pelkällä
-ylenkatseella, nimittäin että hän palauttaisi taikomisesta maksetut
-shillingit niitten lähimmille perillisille, jotka sattuisivat
-kuolemaan. Minkävuoksi, hän kysyi, näitten pitäisi maksaa shillinkiä
-siitä, että heille sanotaan, että heidän on kuoltava. Se tuntui hänestä
-järjettömältä.
-
-Zulu-kaffereilla on varmasti omituiset mielipiteet.
-
-"Hans", minä kuiskasin, "onko sinunkin tulesi noitten muitten
-joukossa?"
-
-"Ei ole, baas", hän suhisi vastaan korvaani. "Pitääkö baas minua
-hulluna? Jos minun on kuoltava, minun on kuoltava; jos saan elää, niin
-saan elää. Miksi siis maksaisin shillingin saadakseni tietää, minkä
-aika tuo esille? Sitäpaitsi Mavovo tuolla ottaa shillingin ja säikyttää
-jokaisen, mutta ei sano kellekään mitään. Minusta se on petosta. Mutta,
-baas, ettekö te ja baas Wazela ensinkään pelkää? Te ette maksanut
-shillinkiä, ja senvuoksi Mavovo, vaikka hän epäilemättä onkin suuri
-_Inyanga_, ei osaa oikein ennustaa teistä, sillä hänen käärmeensä ei
-työskentele palkatta."
-
-Johtopäätös näyttää melkoisen mahdottomalta. Mutta tämä käsitystapa
-lienee yleinen, sillä asiaa ajatellessani muistan nyt, ettei kukaan
-mustalainenkaan tahdo ennustaa "oikeata kohtaloa", ellei ensin saa
-kourallista hopeaa.
-
-"Kuulepa, Quatermain", sanoi Stephen ilman aikojaan, "kun ystävämme
-Mavovo näkyy tietävän niin paljon, niin kysy häneltä, mitä Veli
-Johannekselle on tapahtunut, kuten Hans ehdotti. Kerro minulle
-myöhemmin, mitä hän sanoo, sillä minä tahdon mennä katsomaan jotakin."
-
-Pistäydyin siis sisälle muurissa olevasta pienestä veräjästä niin
-luonnollisesti, kuin en olisi nähnyt mitään, ja olin hämmästyvinäni
-nähdessäni pienet tulet.
-
-"Mitä, Mavovo", minä sanoin, "oletko tekemässä tietäjäntemppuja?
-Arvelin sen tuottaneen sinulle kyllin harmia Zulu-maassa."
-
-"Niin kyllä, baba", vastasi Mavovo, jolla oli tapana nimittää minua
-isäksi, vaikka oli minua vanhempi. "Se maksoi minulle päällikönarvoni,
-karjani, kaksi vaimoani ja poikani. Se teki minusta kulkurin, joka on
-iloinen saadessaan seurata muuatta Macumazahn'ia vieraisiin maihin,
-joissa minulle voi tapahtua monenlaista, niin", hän lisäsi
-merkitsevästi, "vieläpä viimeinen kaikista tapahtumista. Mutta lahja on
-lahja, ja sitä on käytettävä. Teillä, baba, on ampumisen lahja, ja
-lakkaatteko ampumasta? Teillä on vaelluksen lahja, ja voitteko lakata
-vaeltamasta?"
-
-Hän otti vieressään olevasta läjästä kärventyneen höyhenen ja katseli
-sitä tarkkaavaisesti. "Ehkä teille, baba, on kerrottu -- minulla on
-hyvin terävät korvat, ja olin juuri kuulevinani ilmassa jotain
-sellaista -- että me onnettomat kafferi-inyangat emme osaa ennustaa
-mitään totta, ellei meille makseta, ja ehkä se tällä kertaa onkin
-totta. Ja kuitenkin _inyangan_ käärme hypätessään nykyisyyttä peittävän
-pienen kallion yli näkee polun, joka kiemurtelee kauas kautta
-laaksojen, yli jokien, ylös vuorille, kunnes katoaa ylös taivaaseen.
-Siten olen tästä taikatulessa kärventyneestä höyhenestä näkevinäni
-jotain teidän tulevaisuudestanne, oi isäni Macumazahn. Tienne kulkee
-tyvin kauas", ja hän siveli sormellaan sulkaa. "Tässä on matka", ja hän
-nykäisi irti hiiltyneen liuskan, "tässä toinen ja toinen ja toinen", ja
-hän irroitti liuskan toisensa jälkeen. "Tässä on yksi, joka onnistuu
-erinomaisesti, se tekee teidät rikkaaksi; ja tässä on vielä yksi
-ihmeellinen matka, jolla näette ihmeitä ja kohtaatte tuntemattomia
-kansoja. Sitten" -- ja hän puhalsi höyhentä niin voimakkaasti, että
-kaikki hiiltyneet säikeet (Veli Johannes sanoo, että _lamina_ on oikea
-sana) irtautuivat -- "sitten ei enää ole jäljellä muuta kuin seiväs,
-jollaisia muutamat kansastani pystyttävät haudoille, muiston paaluksi
-he sitä nimittävät. Oi isäni, te kuolette kaukaisessa maassa, mutta te
-jätätte jälkeenne suuren muiston, joka säilyy satoja vuosia, sillä
-näettehän, miten vahva on tämä säie, johon tuli ei ole ensinkään
-pystynyt. Näitten muiden laita on muutamain aivan toinen", hän lisäsi.
-
-"Mutta minä pyydän, Mavovo", keskeytin hänet, "ole niin hyvä ja jätä
-minut taikojesi ulkopuolelle, sillä en ensinkään halua tietää, mitä
-minulle tulevaisuudessa tapahtuu. Tämä päivä riittää minulle
-tutkistelematta seuraavaa kuukautta ja seuraavaa vuotta. Meidän pyhässä
-kirjassamme on lause, joka kuuluu: Riittää kullekin päivälle
-murheensa."
-
-"Aivan niin, oi Macumazana. Mutta myöskin se on hyvä lause, jota
-muutamat metsästäjistämme nyt ajattelevat. Ja kuitenkin he hetkistä
-sitten väkisin työnsivät minulle shilnnkinsä, jotta ennustaisin heidän
-tulevaisuudestaan. Ja tekin haluatte tietää jotakin. Ette tullut tänne
-tuosta portista puhumaan minulle pyhän kirjanne viisauksia. Mitä se on,
-Baba? Sanokaa pian, sillä käärmeeni alkaa käydä väsyneeksi. Hän haluaa
-mennä takaisin maanalaiseen luolaansa."
-
-"No niin", minä vastasin hyvin häpeissäni, sillä Mavovolla oli
-kammottava taito nähdä ihmisten salaiset vaikuttimet, "tahtoisin
-tietää, jos voisit sanoa minulle, mitä et tietysti voi, mitä on
-tapahtunut sille pitkäpartaiselle valkoihoiselle miehelle, jota te
-mustat kutsutte nimellä Dogeetah. Hänen olisi pitänyt olla täällä
-ottaakseen osaa retkeemme; hänen piti oikeastaan olla oppaanamme, ja
-nyt en häntä löydä. Missä hän on, ja miksi hän ei ole täällä?"
-
-"Onko teillä mukananne mitään, mikä kuului Dogeetah'ille, Macumazahn?"
-
-"Ei", minä vastasin; "tai on", ja otin taskustani kynänpätkän, jonka
-Veli Johannes oli minulle antanut ja jota säästäväisyydestä olin
-tallettanut siitä saakka. Mavovo otti sen ja tarkasteli sitä
-huolellisesti aivan niinkuin oli tehnyt höyhenille, ja kokosi karkealla
-kädellä pienen läjän tuhkaa suurimman tulen ympäriltä, joka oli
-edustanut minua. Tuhkan hän paineli litteäksi. Senjälkeen hän piirsi
-siihen kynänpäällä kuvion, joka minusta näytti kömpelöltä miehen
-kuvalta, jollaisia lapset piirtelevät valkeille seinille. Lopetettuaan
-hän istuutui ja katseli kättensä työtä taiteilijan tyytyväisyydellä.
-Mereltä oli kohonnut tuulenhenki, jonka pyörre hajoitti tuhkan,
-pyyhkien pois kuvan muutamia ääriviivoja ja muutellen ja laajentaen
-toisia.
-
-Hetken aikaa Mavovo istui silmät kiinni. Sitten hän avasi ne,
-tarkasteli tuhkaa ja kuvan jäännöksiä ja otti lähellä olevan
-huopapeitteen, peittäen sillä tuhkan ja oman päänsä. Samassa hän
-jälleen heitti sen pois ja osoitti kuvaa, joka nyt oli kokonaan
-muuttunut. Kuun valossa se oikeastaan oli enemmän maiseman kuin minkään
-muun näköinen.
-
-"Kaikki on selvää, isäni", hän sanoi asiallisella äänellä. "Valkoinen
-vaeltaja Dogeetah ei ole kuollut. Hän on elossa, mutta sairaana. Hänen
-toisessa sääressään on jotakin, mikä estää häntä kävelemästä. Ehkä luu
-on katkennut tai joku peto purrut häntä. Hän makaa majassa, jollaisia
-kafferit rakentavat, mutta majan ympärillä on parveke niinkuin teillä,
-ja seinillä on piirustuksia. Maja on hyvin kaukana, en tiedä missä."
-
-"Siinäkö kaikki?" minä kysyin, kun hän pysähtyi.
-
-"Ei, ei vielä. Dogeetah parantuu. Hän yhtyy meihin siinä maassa, jonne
-olemme matkalla, suuren hädän hetkenä. Siinä kaikki, ja palkka on puoli
-kruunua."
-
-"Tarkoitat kai shillinkiä", minä ehdotin.
-
-"Ei, isäni Macumazahn. Shillinki riittää yksinkertaisista
-taikatempuista, kuten esim. kohtalon ennustamisesta tavallisille
-mustaihoisille, mutta puoli kruunua hyvin vaikeasta taikomisesta, joka
-koskee valkoihoisia ja jota ainoastaan suuret tietäjät, sellaiset kuin
-minä, Mavovo, osaavat tehdä."
-
-Annoin hänelle puoli kruunua ja sanoin: "Katsopas, Mavovo ystäväni,
-minä luotan sinuun soturina ja metsämiehenä, mutta taikomistasi pidän
-puijauksena. Olen siitä niin vakuutettu, että jos Dogeetah löytyy
-suuren hädän hetkenä siitä maasta, jonne aiomme mennä, niin lupaan
-lahjoittaa sinulle kaksipiippuisen rihlapyssyni, jota olet niin
-ihaillut."
-
-Mavovon rumia kasvoja kirkasti harvinainen hymy. "Sitten antakaa se
-minulle nyt, baba", hän sanoi, "sillä olen sen jo ansainnut. Käärmeeni
-ei voi valehdella -- varsinkaan kun palkka on puoli kruunua."
-
-Pudistin päätäni ja kielsin kohteliaasti mutta lujasti.
-
-"Ah", sanoi Mavovo, "te valkoihoiset olette hyvin viisaita ja luulette
-tietävänne kaikki. Mutta niin ei ole, sillä oppiessanne niin paljon
-uutta olette unohtaneet vielä enemmän vanhaa. Kun se käärme, joka on
-teissä, Macumazahn, asui minunlaisessani mustassa pakanassa tuhannen
-tuhatta vuotta sitten, olisitte osannut tehdä ja teitte, mitä minä nyt.
-Mutta nyt voitte vain tehdä pilkkaa ja sanoa: 'Mavovo, tuo urhoollinen
-soturi, suuri metsästäjä, rehellinen mies, tulee valehtelijaksi
-puhaltaessaan palaneeseen höyheneen tai lukiessaan, mitä tuuli
-kirjoittaa lumottuun tuhkaan."
-
-"En sano, että olet valehtelija, Mavovo, vaan sanon, että annat omien
-kuvittelujesi pettää itsesi. Ei ole mahdollista, että toinen tietää
-sellaista, mikä on salattu toiselta."
-
-"Olisiko, todella niin, oi Macumazana, Yön vartija? Annanko minä
-Mavovo, Zikalin oppilas, uranuurtaja, suurin tietäjistä, omain
-kuvittelujeni pettää itseni? Ja eikö ihmisellä ole muita silmiä kuin
-ne, jotka hänellä on päässään, niin ettei hän saata nähdä sellaista,
-mikä on kätketty muilta? No hyvä, te sanotte niin, ja me mustat
-tiedämme kaikki, että olette hyvin viisas, ja kuinka sitten minä,
-zulu-raukka, kykenisin näkemään, mitä te ette näe? Mutta jos
-huomisaamuna teille lähetetään sana laivalta, jolla aiomme purjehtia,
-ja teitä kutsutaan tulemaan nopeasti, syystä että siellä on hätä,
-silloin muistakaa omia sanojanne ja minun sanojani ja päättäkää,
-taitaako toinen nähdä sellaista, mikä on toiselta kätketty
-tulevaisuuden pimeyteen. Oi, rihlapyssynne on nyt jo minun, vaikka ette
-annakaan sitä minulle nyt, kun pidätte minua petkuttajana. No niin,
-isäni Macumazahn, koska pidätte minua petkuttajana, niin en koskaan
-enää puhalla höyheneen enkä lue tuulen kirjoitusta tuhkasta teille enkä
-kenellekään, joka syö teidän leipäänne."
-
-Sitten hän nousi, tervehti minua nostamalla oikean kätensä, kokosi
-rahaläjänsä ja lääkelaukkunsa ja asteli kohti hiljaista majaansa.
-
-Kiertäessämme taloa kohtasimme vanhan ontuvan taloudenhoitajani
-Jack'in.
-
-"_Inkoosi_", hän sanoi, "valkoinen päällikkö Wazela pyysi minua
-sanomaan, että hän ja keittäjä Sam ovat menneet nukkumaan laivalle
-pitääkseen silmällä tavaroita. Sam tuli juuri ja vei hänet mukanaan;
-hän lupaa sanoa syyn huomenna."
-
-Minä nyökkäsin ja jatkoin matkaa, ihmetellen mielessäni, mikä oli
-saattanut Stephen'in äkkiä päättämään viettää yönsä _Marialla_.
-
-
-
-
-V.
-
-HASSAN.
-
-
-Noin kaksi tuntia päivänkoiton jälkeen minut seuraavana aamuna herätti
-kolkutus ovelle ja Jack'in ääni, joka sanoi keittäjä Sam'in haluavan
-puhutella minua.
-
-Olin ihmeissäni, mitä varten hän nyt oli täällä, vaikka luulin hänen
-nukkuvan laivalla, ja käskin hänen siis astua sisään. Huomautan tässä,
-että Sam oli kotoisin Kap'ilta ja sekarotua. Pohjaveri oli kai
-malaijilaista, johon oli sekoittunut intialaista kylmäverisyyttä ja
-tavalla tai toisella tippa valkeaa, mahdollisesti myöskin hiukan
-hottentottia, mutta siitä en ole varma. Tulos oli henkilö, jolla oli
-vähän paheita ja paljon hyveitä. Sammy oli, voin sanoa sen heti, ehkä
-suurin pelkuri minkä milloinkaan olen tavannut. Hän ei voinut sille
-mitään, se oli hänelle myötäsyntyistä, vaikkakaan tämä pelkuruus, kumma
-kyllä, ei milloinkaan estänyt häntä juoksemasta uuteen vaaraan. Siten
-hän esimerkiksi hyvin tiesi, että retki, jolle aioin lähteä, oli
-erittäin uhkarohkea; muistaessani hänen heikkoutensa selitin sen
-hänelle hyvin selvästi. Mutta tämä tieto ei peloittanut häntä
-pyytämästä ja rukoilemasta, että saisi seurata minua. Mahdollisesti syy
-oli siinä, että välillämme, samoinkuin Hansin ja minun, oli olemassa
-molemminpuolinen kiintymys. Kerran, monta vuotta aikaisemmin, olin
-pelastanut Sammyn aika vaikeasta pälkähästä kieltäytymällä todistamasta
-häntä vastaan. On tarpeetonta mennä yksityiskohtiin, mutta eräs hänen
-hallussaan oleva rahasumma oli hävinnyt. Tästä tahdon mainita vain sen,
-että hän oli siihen aikaan kihloissa erään neekerinaisen kanssa, jolla
-oli hyvin kalliita mielitekoja ja jota hän lopultakaan ei nainut.
-
-Tämän jälkeen hän sattumalta joutui hoitamaan minua sairauteni aikana.
-Siitä johtui kiintymys, josta mainitsin.
-
-Sammy oli kristinuskoon kääntyneen alkuasukassaarnaajan poika ja
-kasvatettu, kuten hän sanoi, "Sanalla". Hän oli säätyynsä nähden saanut
-erinomaisen kasvatuksen ja puhui, paitsi monia paikallisia murteita,
-joihin oli tutustunut vaihtelevan elämänuransa tautta, täydellisesti
-englantia, vaikkakin hyvin mahtipontisella tyylillä. Hän ei milloinkaan
-käyttänyt lyhyttä sanaa, jos vain sai käsiinsä, tai paremminkin
-kielelleen, pitkän. Muutamia elinvuosiaan hän oli luullakseni ollut
-opettajana eräässä Kapkaupungin koulussa, joka oli neekerioppilaita
-varten, ja hänen omain sanainsa mukaan hänen "alanaan" oli ollut
-"englannin kieli ja kirjallisuus".
-
-Kyllästyttyään tai saatuaan eron tästä toimesta jostakin syystä, jota
-hän ei koskaan maininnut, hän oli kuljeksinut rannikkoa pitkin
-Zanzibariin, missä suuntasi kielikykynsä arabiankielen opiskeluun ja
-pääsi taloudenhoitajaksi tai ylikeittäjäksi hotelliin. Muutaman vuoden
-kuluttua hän menetti tämänkin paikan, en tiedä, kuinka tai mistä
-syystä, ja ilmestyi Durban'iin "vaatimattomassa asemassa", kuten hän
-itse sanoi. Täällä kohtasimme toisemme uudelleen juuri ennen Ponga-maan
-matkaani.
-
-Käytökseltään hän oli hyvin kohtelias ja luonteeltaan erittäin
-uskonnollinen; luulen, että hän oli uskonnoltaan baptisti. Hän oli
-lyhyt, ruskea, keikarimainen mies, jonka ikää oli vaikea arvata. Tukka
-kammattu keskeltä jakaukselle, ja kaikissa olosuhteissa hän aina oli
-siististi puettu.
-
-Otin hänet palvelukseeni syystä että hän oli suuressa puutteessa ja oli
-erinomainen keittäjä, mitä parahin sairaanhoitaja, ja ennen kaikkea
-syystä että olimme, kuten jo kerroin, tavallaan kiintyneet toinen
-toiseemme. Sitäpaitsi hänen olentonsa huvitti minua suuresti, mikä
-merkitsee paljon pitkällä matkalla, jollaiselle aioin lähteä. Sellainen
-lyhykäisyydessään oli Sammy.
-
-Kun hän astui huoneeseen, näin, että hänen vaatteensa olivat hyvin
-märät, ja kysyin häneltä heti, satoiko ulkona vai oliko hän ollut
-juovuksissa ja nukkunut märässä ruohikossa.
-
-"Ei, mr. Quatermain", hän vastasi, "aamu on erittäin ihana, ja
-hottentottiraukan tavoin olen kieltäytynyt juovutusaineiden käytöstä.
-Vaikka olemme monessa muussa suhteessa erilaiset, tässä asiassa olemme
-yhtä mieltä."
-
-"No, mitä hemmettiä sitten on tapahtunut?" minä keskeytin hän hienojen
-sanojensa tulvan.
-
-"Sir, laivalla on hätä" (minä muistin Mavovoa ja hätkähdin), "olen
-viettänyt siellä yöni mr. Somers'in seurassa hänen erityisestä
-pyynnöstään." (Oikeastaan oli asia juuri päinvastoin.) "Tänä aamuna
-ennen aamunkoittoa, kun portugalilainen kapteeni luuli kaikkien
-nukkuvan, hän alkoi muutamien arabialaisten kanssa aivan levollisina
-nostaa ankkuria ja vetää purjeita tankoon. Mutta mr. Somers ja minä
-olimme aivan hereillä. Me tulimme ulos hytistämme ja mr. Somers
-istuutui vintturille revolveri kädessä ja sanoi -- no niin, sir, en
-tahdo toistaa, mitä hän sanoi."
-
-"Niin, jätä se tekemättä. Mitä sitten tapahtui?"
-
-"Sitten, sir, nousi hirveä melu ja hämminki. Portugalilainen ja
-arabialaiset uhkailivat mr. Somers'ia, mutta, sir, hän vain istui
-edelleen vintturilla lujana ja rohkeana kuin kallio keskellä vuolasta
-virtaa ja huomautti, että hän halusi nähdä heidät kaikki jossakin,
-ennenkuin he saisivat koskea häneen. Senjälkeen, sir, en tiedä mitä
-tapahtui sillä pitäessäni vahtia laivan reunalla joku nakkasi minut
-suinpäin mereen, ja kun onneksi olen hyvä uimari, pääsin rantaan ja
-kiiruhdin ilmoittamaan teille."
-
-"Ja ilmoititko kenellekään muulle, sinä hullu?" minä kysyin.
-
-"Kyllä, sir, juostessani pitkin rantaa ilmoitin eräälle
-satamaupseerille, että Maria-laivalla oli hemmetin kova meteli, josta
-pyysin häntä ystävällisesti ottamaan selkoa."
-
-Samassa minä jo olin vetänyt ylleni paidan ja housut ja olin
-huutelemassa Mavovoa ja muita. Sillä kun Mavovon ja hänen toverinsa
-vaatetuksen muodosti vain moocha ja huopapeite, he eivät tarvinneet
-paljoa aikaa pukeutumiseen.
-
-"Mavovo", minä aloin, "laivalla on meteli --"
-
-"Oi, baba", hän keskeytti, ja kasvoille ilmestyi kuin irvistys, "se on
-hyvin kummallista, mutta uneksin viime yönä sanoneeni teille --"
-
-"Vaiti unistasi", minä sanoin. "Kokoa miehet ja mene -- ei, siitä ei
-ole hyötyä, saattaisi tapahtua miestappo. Joko teko on jo tehty tai
-kaikki on kunnossa. Pidä metsästäjät valmiina; lähden heidän mukanaan.
-Matkatavarat voidaan noutaa myöhemmin."
-
-Vajaassa tunnissa olimme lastaussillalla, jonka ulkopuolella _Maria_
-oli ankkurissa ja jossa kerran oli oleva mainio Durban'in satama,
-vaikka niinä aikoina laivaustoimi siellä oli erittäin alkuperäisellä
-kannalla. Olimme varmaan oudonnäköinen kulkue. Minä täydellisesti ja
-hienosti puettuna marssin etumaisena. Seuraavana tuli Hans päässään
-tahrainen leveälierinen hattunsa, jota hän tavallisesti käytti, ja
-puettuna likaiseen korderoi-pukuun, sitten rasvattu Sammy koristettuna
-eurooppalaiseen tapaan jäykkine huopahattuineen ja sini- ja
-punajuovaisine kaulanauhoineen, mikä vaatetus olisi näyttänyt hyvin
-hienolta, ellei äskeistä kastetta olisi tapahtunut. Häntä seurasi
-julmannäköinen Mavovo ja hänen metsästäjäjoukkonsa, kaikilla "rengas"
-eli _isicoco_, joksi zulut sitä nimittävät, s.o. lyhyeen tukkaan
-kiinnitetty kiiltävä, musta pikirengas. Se oli julmannäköinen joukko,
-mutta kun he uuden lain mukaan eivät saaneet esiintyä asestettuina
-kaupungissa, heidän pyssynsä oli jo lähetetty laivaan, mutta keihäät,
-joidenka terien ympärille oli kierretty kuivaa ruohoa, heillä oli
-mukanaan makuumattoihin käärittyinä.
-
-Kullakin oli kuitenkin kädessään iso punapuinen heittoase, ja he
-marssivat neljä rivissään sotilaalliseen tapaan. On totta, että kun
-astuimme veneeseen soutaaksemme laivalle, suuri osa heidän sotaista
-intoaan haihtui, sillä nämä samat miehet, jotka eivät maalla pelänneet
-mitään, olivat kauhean arkoja tuolla oudolla elementillä vedellä.
-
-Saavutimme _Marian_, joka oli mitättömän näköinen kuin amme, ja
-kiipesimme kannelle. Ensimmäinen, mitä näin katsahtaessani perälle oli
-Stephen istumassa vintturilla pistooli kädessä, niinkuin Sammy oli
-sanonut. Aivan vieressä kaiteeseen nojaten seisoi roistonnäköinen
-portugalilainen Delgado, ilmeisesti hyvin pahalla tuulella, ja hänen
-ympärillään joukko yhtä roistonnäköisiä, likaiseen valkoiseen pukuun
-puettuja arabialaisia merimiehiä. Heidän edessään oli satamakapteeni,
-tunnettu ja arvossa pidetty herrasmies nimeltä Cato, pieni mies kuten
-minäkin ja koeteltu monessa seikkailussa. Muutamain palvelijainsa
-seurassa hän istui kajuutanakkunalla tupakoiden, silmät kiinnitettyinä
-Stephen'iin ja portugalilaiseen.
-
-"Hauska tavata, Quatermain", hän sanoi. "Täällä on jokin riita, mutta
-minä saavuin juuri enkä ymmärrä portugalinkieltä ja tuo herra, joka
-istuu vintturilla, ei tahdo jättää paikkaansa tullakseen selittämään."
-
-"Mikä hätänä, Stephen?" minä kysyin puristettuani mr. Caton kättä.
-
-"Mikako hätänä?" Somers vastasi. "Tuo mies tuossa", ja hän osoitti
-Delgadoa, "aikoi pujahtaa merelle ja viedä mennessään kaikki tavaramme,
-siinä kaikki, puhumattakaan minusta ja Sammysta, jotka hän epäilemättä
-olisi heittänyt mereen heti päästyään etemmäksi maasta. Mutta Sammy,
-joka ymmärtää portugalinkieltä, kuuli heidän pienet suunnitelmansa,
-jotka, niinkuin näette, minä olen estänyt."
-
-No niin, Delgado sai esittää oman kertomuksensa asiasta ja selitti,
-niinkuin olin arvannutkin, aikoneensa vain vähän lähemmäksi aidaketta
-siellä odottaakseen meidän tuloamme. Tietysti hän valehteli ja tiesi
-meidänkin olevan selvillä totuudesta ja siitä, että hänen aikomuksensa
-oli ollut pujahtaa merelle, viedä mukanaan kallis omaisuutemme ja myydä
-se murhattuaan tai heitettyään asumattomalle rannalle Stephen'in ja
-kokkiraukan. Mutta kun mitään ei voitu näyttää toteen ja me olimme nyt
-kyllin voimissamme pitääksemme huolta itsestämme ja omaisuudestamme,
-pidin jutun jatkamisen tarpeettomana. Hyväksyin siis selityksen
-hymyillen ja tarjosin kaikille aamuryypyn.
-
-Myöhemmin Stephen kertoi minulle, että ollessani puheissa Mavovon
-kanssa edellisenä iltana Sammy, joka oli tavaroita vartioimassa
-laivalla, oli lähettänyt sanan, että hän olisi iloinen saadessaan
-seuraa. Tuntiessaan kokin aran luonteen hän oli onneksi heti tehnyt
-päätöksensä ja mennyt nukkumaan laivalle. Aamupuolella syntyi meteli,
-niinkuin Sammy oli kertonut. Sen hän kuitenkin oli salannut minulta,
-ettei häntä heitetty mereen, niinkuin hän sanoi, vaan hyppäsi hän
-kannelta omasta aloitteestaan, kun selkkaus Delgadon kanssa näytti
-uhkaavalta.
-
-"Ymmärrän aseman", minä sanoin, "ja kaikki on hyvin, kun loppu on hyvä.
-Mutta oli onni, että tulit ajatelleeksi nukkumista laivalla."
-
-Tämän jälkeen kaikki meni hyvin. Stephen'in johdolla lähetin muutamia
-miehistä noutamaan jäljelläolevia tavaroitamme, jotka he toivatkin
-onnellisesti perille, ja illalla me lähdimme. Matkamme Kilwaan oli
-ihana, lempeä tuulenhenki kuljetti meitä eteenpäin, ja meri oli tyyni,
-niin ettei edes Hans, jota pidän maailman huonoimpana merimiehenä,
-eivätkä zulu-metsästäjät olleet pahasti sairaina, vaikka he Sammyn
-sanojen mukaan "kieltäytyivät ruoasta".
-
-Matkamme viidentenä iltana, tai mahdollisesti seitsemäntenä, me
-ankkuroimme Kilwan saaren ulkopuolelle, lähelle entistä portugalilaista
-linnaketta. Delgado, jonka kanssa olimme matkan kestäessä hyvin vähän
-tekemisissä, antoi jonkun hullunkurisen merkin. Vastaukseksi rannalta
-saapui vene, ja sillä niin sanotut satamavirkailijat, joukko
-roistomaisia, hurjannäköisiä mustia miehiä, ja heidän päällikkönään
-rokonarpinen, vanhanpuoleinen sekarotuinen mies, joka esitettiin meille
-nimellä bey Hassan-ben-Mohammed. Tämä mr. Hassan-ben-Mohammed
-oli hyvin harmistunut meidän tulostamme laivalla ja varsinkin
-maihinnousuaikeistamme Kilwassa, sen huomasin ensi hetkestä, jolloin
-loin silmäyksen hänen rumiin kasvoihinsa. Neuvoteltuaan kiireesti
-Delgadon kanssa hän astui luokseni ja puhutteli minua arabiankielellä,
-josta en ymmärtänyt sanaakaan. Mutta onneksi keittäjä Sam, josta
-muistaakseni mainitsin, että hän oli suuri kielimies, ymmärsi tätä
-kieltä ihmeen hyvin, sillä hän oli oppinut sitä ollessaan Zanzibarin
-hotellissa; en siis luottanut Delgadoon, vaan kutsuin Sam'in tulkiksi.
-
-"Mitä hän sanoo, Sammy?" minä kysyin.
-
-Hän alkoi puhua Hassanin kanssa ja vastasi heti:
-
-"Sir, hän lausuu teille paljon kohteliaisuuksia. Hän sanoo kuulleensa
-ystävältään Delgadolta, kuinka suuri mies te olette ja että te ja mr.
-Somers olette englantilaisia, mitä kansallisuutta hän ihailee."
-
-"Vai ihailee!" minä huudahdin. "Sitä en ikinä olisi arvannut hänen
-ulkonäöstään. Kiitä häntä ystävällisistä sanoista ja sano, että aiomme
-nousta maihin täällä ja kulkea sisämaahan metsästämään."
-
-Sammy totteli, ja keskustelu jatkui seuraavaan tapaan:
-
-"Kaikkein nöyrimmästi" (se oli Hassan) "en pyydä teitä nousemaa maihin
-täällä. Tämä ei ole sopiva paikka niin ylhäisille miehille Täällä ei
-ole mitään syötävää, ja riistaa ei ole nähty vuosikausiini
-Sisämaalaiset ovat mitä pahimpia villejä, jotka nälkä on tehnyt
-ihmissyöjiksi. En haluaisi saada teidän vertanne pääni päälle. Pyydän
-teitä senvuoksi jatkamaan matkaa tällä laivalla Delagoan lähteeni missä
-löydätte hyvän hotellin, tai minne tahansa muualle."
-
-A.Q.: "Saanko kysyä teiltä, jalo sir, mikä asema teillä on Kilwassa,
-kun pidätte itseänne vastuunalaisena turvallisuudestamme?"
-
-H.: "Kunnianarvoisa englantilainen herra, olen kauppias portugalilaista
-kansallisuutta, mutta syntynyt korkeasukuisesta arabialaisesta äidistä
-ja kasvanut sen kansan keskuudessa. Minä omistan mannermaalla
-puutarhoja, joita hoitavat alkuasukaspalvelijani, jotka ovat minulle
-kuin lapsia. Siellä minulla on kasvamassa palmuja, cassavaa,
-maapähkinöitä ja monenlaisia puutarhatuotteita. Kaikki tämän alueen
-heimokunnat pitävät minua päämiehenään ja kunnioitettuna isänään."
-
-A.Q.: "Sittenhän, jalo Hassan, te voitte saattaa meidät noiden heimojen
-läpi, sillä olemmehan rauhallisia metsästäjiä, jotka emme tahdo
-vahingoittaa ketään."
-
-(Seurasi pitkä neuvottelu Hassanin ja Delgadon välillä, jonka kestäessä
-annoin MavovoIIe määräyksen tuoda zulut pyssyineen kannelle.)
-
-H.: "Kunnianarvoisa englantilainen herra, en voi sallia, että nousette
-maihin."
-
-A.Q.: "Profeetan jalo poika, minä aion ystävineni, seuralaisineni,
-aaseineni ja tavaroineni nousta maihin varhain huomisaamuna. Jos saan
-tehdä sen teidän luvallanne, niin olen iloinen. Ellen --" ja minä loin
-katseen takanani seisoviin julmannäköisiin metsästäjiini.
-
-H.: "Kunnianarvoisa englantilainen herra, olen pahoillani, jos minun on
-käytettävä väkivaltaa, mutta sallikaa minun huomauttaa, että
-rauhaisassa kylässäni rannikolla minulla on vähintään sata
-rihlapyssyillä varustettua miestä, kun taasen täällä en näe
-kahtakymmentäkään."
-
-A.Q., mietittyään hetken ja puhuttuaan pari sanaa Stephen Somers'in
-kanssa: "Voitteko sanoa minulle, jalo sir, oletteko rauhaisasta
-kylästänne käsin nähnyt englantilaista sotalaivaa _Krokodiilia_;
-tarkoitan höyryalusta, jonka tehtävänä on pitää silmällä kurjien
-orjakauppiasten puuhia? Kapteenin kirjeestä ymmärsin, että hänen piti
-olla näillä vesillä eilispäivän seudussa. Mahdollisesti hän kuitenkin
-on myöhästynyt päivän tai pari."
-
-Jos olisin heittänyt räjähtävän pommin arvoisan Hassanin jalkoihin, sen
-vaikutus tuskin olisi ollut valtavampi kuin tämän kysymyksen
-aiheuttama. Hän kääntyi -- ei vain kalpeana vaan keltaisena
-kauhistuksesta ja huudahti:
-
-"Englantilaista sotalaivaako? _Krokodiilia!_ Minä olen luullut sen
-menneen Aden'iin korjattavaksi ja palaavan vasta neljän kuukauden
-kuluttua."
-
-A.Q.; "Teille on annettu vääriä tietoja, jalo Hassan. Se ei mene
-korjattavaksi ennenkuin lokakuussa. Luenko teille kirjeen?" ja vedin
-taskustani esille paperin. "Se saattaa olla teille mielenkiintoista,
-varsinkin kun ystäväni kapteeni, jonka nimen muistanette olevan
-Flowers, mainitsee teitäkin siinä. Hän sanoo --"
-
-Hassan heilautti kättään. "Riittää. Minä näen, kunnianarvoisa herra,
-että olette rohkea mies, jota ei helposti käännytetä aikomuksistaan.
-Armeliaan Jumalan nimessä, nouskaa maihin ja menkää, minne haluatte."
-
-A.Q.: "Luulenpa, että minun on melkein parempi odottaa _Krokodiilin_
-saapumista."
-
-H.: "Nouskaa vain maihin! Nouskaa maihin! Kapteeni Delgado, pankaa
-lasti kuntoon ja miehittäkää venhe. Annan omankin venheeni näitten
-herrain käytettäväksi. Te, kapteeni, olette kai hyvä ja purjehditte
-tiehenne tämän yön kuluessa. On vielä valoisa, herra Quatermain, ja
-minä tarjoan teille kaikkea vieraanvaraisuutta, mitä voin."
-
-A.Q.: "Oi, tiesinhän minä, bey Hassan, että te vain laskitte leikkiä
-sanoessanne, että toivoitte meidän menevän muuanne. Se oli todellakin
-hauska kepponen siltä, jonka vieraanvaraisuus on niin kuulu. No niin,
-tehdäksemme toivomuksenne mukaan me laskemme rantaan tänä iltana, ja
-jos kapteeni Delgado sattuu näkemään kuningattaren laivaa _Krokodiilia_
-ennen lähtöään, ehkä hän tahtoo olla niin hyvä ja ampua raketin meille
-merkiksi."
-
-"Tietysti, tietysti", keskeytti Delgado, joka siihen saakka ei
-ollut ollut ymmärtävinään sanaakaan englantia, jota minä käytin
-puhutellessani tulkkiamme Sammya.
-
-Senjälkeen hän kääntyi ja antoi arabialaisille laivamiehilleen
-määräyksen kantaa tavaramme ylös ruumasta ja laskea _Marian_ venhe
-vesille.
-
-En ole ikinä nähnyt tavaroita liikuteltavan nopeammin. Puolessa
-tunnissa koko omaisuutemme oli ulkona laivasta Stephen Somers'in
-pitäessä lukua niiden määrästä. Meidän mieskohtainen omaisuutemme
-pantiin _Marian_ venheeseen, mutta muut tavarat ja aasit, jotka oli
-pantu päällimmäisiksi, työnnettiin sikin sokin Hassanin lotjamaiseen
-ruuheen. Sinne sijoitettiin minutkin ja puolet miehistämme ja loput
-pienempään venheeseen Stephenin valvonnan alaisina.
-
-Vihdoin kaikki oli valmiina ja me lähdimme liikkeelle.
-
-"Hyvästi, kapteeni", minä huusin Delgadolle. "Jos tulisitte puheisiin
-_Krokodiilin_ --"
-
-Samassa Delgado alkoi puhua sellaisella ryöpyllä sekaisin portugalin,
-arabian ja englanninkieliä, että epäilen tokko hän kuuli huomautustani
-loppuun.
-
-Soutaessamme kohti rantaa minä huomasin Hansin, joka istui lähelläni
-urosaasin vatsan alla, haistelevan ruuhen sivuja ja pohjaa, niinkuin
-koira, ja kysyin, mitä hän oli tekemässä.
-
-"Kovin omituinen haju tässä venheessä", hän kuiskasi vastaan hollannin
-kielellä. "Se haisee kaffereille samoinkuin _Marian_ ruuma, Luulen,
-että _tätä_ venhettä on käytetty kuljettamaan orjia."
-
-"Ole rauhassa", minä kuiskasin takaisin, "ja lakkaa haistelemasta noita
-lautoja." Mutta itsekseni ajattelin, että Hans oli oikeassa, että me
-olimme orjakauppiaspesässä ja että tuo Hassan oli heidän johtajansa.
-
-Me soudimme saaren ohi, jolla huomasin entisten portugalilaisten
-varustusten raunioita ja muutamia pitkiä, ruohokattoisia majoja,
-joissa arvelin orjia pidettävän siihen asti, kunnes ne voitiin
-laivoilla kuljettaa eteenpäin. Huomatessaan katseeni kiintyvän niihin
-Hassan kiiruhti selittämään Sammyn välityksellä, että ne olivat
-varastohuoneita, joissa hän kuivasi kalaa ja nahkoja ja säilytti
-tavaroita.
-
-"Kuinka mielenkiintoista", minä vastasin. "Etelämpänä me kuivaamme
-vuotia auringossa."
-
-Soudettuamme poikki kapean kanavan laskimme kiinni karkeatekoiseen
-laivasiltaan ja nousimme veneestä. Sieltä Hassan vei meidät vasemmalla
-olevan kylän sijasta hauskannäköiseen mutta rappeutuneeseen taloon,
-joka oli noin sadan kyynärän päässä rannasta. Tämän talon ulkomuodossa
-oli jotakin, mikä teki minuun sen vaikutuksen, ettei se ollut
-orjakauppiasten rakentama; koko ympäristö, parveke ja puutarha
-todistivat makua ja sivistystä. Silminnähtävästi sivistyneet ihmiset
-olivat sen rakennuttaneet ja siellä asuneet. Silmäilin ympärilleni ja
-huomasin keskellä hoitamatonta oranssilehtoa, jota ympäröivät
-vanhanpuoleiset palmupuut, kirkon jätteitä. Siitä ei ollut
-epäilystäkään, sillä kivisen ristin alla näkyi sadekatto, ja sen
-suojassa riippui vieläkin kello, joka muinoin oli kutsunut ihmisiä
-jumalanpalvelukseen ja rukoukseen.
-
-"Sanokaa englantilaiselle herralle", Hassan sanoi Sammylle, "että tämä
-rakennus oli kristittyjen lähetysasema, jonka omistajat jättivät yli
-kaksikymmentä vuotta sitten. Tullessani tänne löysin ne tyhjinä."
-
-"Niinkö", minä vastasin, "ja mikä oli entisten asukkaitten nimi?"
-
-"Sitä en ole kuullut", Hassan vastasi; "he olivat menneet paljoa ennen
-minun tuloani."
-
-Sitten menimme taloon ja jonkun aikaa meillä oli tekemistä
-tavaroissamme, jotka oli pantu läjään entiseen puutarhaan, ja
-purkaessamme laatikoita ja pystyttäessämme metsästäjiä varten telttoja,
-jotka määräsin asetettaviksi aivan niiden huoneiden eteen, jotka oli
-annettu meille. Nämä huoneet olivat tavallaan merkillisiä. Minun oli
-nähtävästi ollut seurusteluhuone, minkä päätin muutamista pahoin
-särkyneistä huonekaluista, jotka näyttivät olevan amerikkalaista tekoa.
-Stephen'in hallussa oleva oli ennen ollut makuuhuoneena, sillä
-rautasänky oli vielä jäljellä. Edelleen siellä oli riippuva, seinästä
-irtautunut kirjahylly ja muutamia repaleisia kirjanjätteitä. Yksi
-niistä oli omituista kyllä hyvin säilynyt, ehkä siitä syystä,
-että valkeat muurahaiset ja muut eläimet eivät pitäneet sen
-sahviaanikansista. Se oli Keble'n "Kristityn vuosi", jonka
-kansilehdelle oli kirjoitettu: "Rakkaalle Elisabetilleni
-syntymäpäiväksi mieheltäsi." Otin vapauden pistää sen taskuuni.
-Edelleen seinällä vielä riippui pieni vesivärimaalaus, joka kuvasi
-kaunista, vaaleatukkaista ja sinisilmäistä nuorta naista ja jonka
-nurkassa oli samalla käsialalla kuin kirjassakin: "Elisabet
-kaksikymmenvuotiaana." Senkin otin haltuuni, sillä arvelin, että siitä
-saattaisi olla hyötyä todistuskappaleena.
-
-"Näyttää siltä kuin talon omistajat olisivat jättäneet sen kiireessä,
-Quatermain", sanoi Stephen.
-
-"Niin on, poikaseni. Tai ehkä he eivät ole sitä jättäneetkään; ehkä he
-ovat jääneet tänne."
-
-"Murhattuinako?"
-
-Minä nyökkäsin ja sanoin: "Luulenpa, että ystävämme Hassan tietäisi
-kertoa jotakin asiasta. Kun illallinen ei vielä ole valmiina, niin
-katselkaammepa vähän tuota kirkkoakin, niinkauan kuin on valoisaa."
-
-Astelimme läpi palmu- ja oranssilehdon sinne, missä rakennus seisoi
-sievästi pienellä kummulla. Se oli lujatekoinen ja rakennettu
-jonkinlaisesta korallikivestä, ja yhdellä silmäyksellä saatoimme nähdä,
-että sen oli hävittänyt tuli; seinien turmeltunut väri puhui omaa
-kieltään. Sisältä se oli täynnä pensaita ja kiertokasveja, ja ruma,
-kellertävä käärme luikerteli esille entisen kivialttarin paikalta. Sen
-ympärillä oli hautuumaa, jota ympäröi murtunut muuri, mutta haudoista
-emme nähneet jälkeäkään. Lähellä veräjää oli kuitenkin kömpelötekoinen
-kumpu.
-
-"Jos voisimme kaivaa tuota", minä sanoin, "niin löytäisimme luultavasti
-niiden ihmisten luut, jotka ovat asuneet tällä paikalla. Eikö se herätä
-sinussa mitään ajatusta, Stephen?"
-
-"Ei muuta kuin että heidät on varmaan murhattu."
-
-"Sinun pitäisi oppia tekemään johtopäätöksiä. Se on tarpeellinen taito,
-varsinkin Afrikassa. Minussa se herättää sellaisen ajatuksen, että jos
-olet oikeassa, tekoa eivät ole tehneet alkuasukkaat, jotka eivät
-koskaan ryhtyisi siihen vaivaan, että hautaisivat kuolleen.
-Arabialaiset sensijaan voivat sen tehdä, varsinkin jos heidän
-joukossaan sattuu olemaan sekarotuisia portugalilaisia, jotka
-nimittävät! itseään kristityiksi. Mutta mitä tahansa on tapahtunutkin,
-siitä täytyy olla pitkä aika", ja minä osoitin kummulle itsestään
-kasvanutta puuta, joka tuskin saattoi olla alle kahdenkymmenen vuoden
-vanha. Palatessamme taloon ateria oli valmis. Hassan oli kutsunut meitä
-luokseen päivälliselle, mutta ymmärrettävistä syistä minä pidin
-parempana, että Sammy keitti ruokamme ja Hassan söi meidän luonamme.
-Hän ilmestyikin erittäin kohteliaana, mutta minä huomasin vihaa ja
-epäluuloa hänen silmissään, ja niin kävimme käsiksi vohlaan, jonka
-olimme häneltä ostaneet, kun minä en halunnut ottaa vastaan lahjoja
-tuolta mieheltä. Juomaamme, väkevään katajaviinaan, sekoitettiin vettä,
-jota lähetin Hansin noutamaan talon lähellä juoksevasta virrasta,
-peläten, että se muussa tapauksessa saattaisi olla myrkytettyä.
-
-Aluksi Hassan kunnon muhamettilaisena kieltäytyi koskemasta
-väkijuomiin, mutta antoi aterian kestäessä vähitellen perään, ja minä
-kaasin hänelle runsaan ryypyn. Syödessä ruokahalu kasvaa, kuten,
-ranskalaiset sanovat, ja sama sopii juomiseenkin. Niin kävi ainakin
-Hassan'ille, joka varmaan arveli, ettei juotu määrä lisäisi hänen
-syntiään. Kolmannen ryypyn tyhjennettyään hän kävi kovin
-rakastettavaksi ja puheliaaksi. Minä pidin tilaisuutta sopivana ja
-lähetin noutamaan Sammyn, jonka välityksellä sanoin vieraallemme, että
-meidän pitäisi välttämättä saada vuokratuksi kaksikymmentä kantajaa
-kuljettamaan tavaroitamme. Hän selitti, ettei sadan mailin alueella
-ollut olemassakaan sellaista kuin kantajaa, minkä jälkeen kaasin
-hänelle lisää katajaviiniä. Lopullinen tulos oli se, että teimme
-sopimuksen, jonka mukaan hän lupasi, en muista mistä hinnasta, hankkia
-meille kaksikymmentä kunnon miestä, joidenka piti seurata meitä niin
-pitkälle kuin halusimme.
-
-Sitten kyselin häneltä lähetysaseman hävityksestä, mutta vaikka hän oli
-puolijuovuksissa, siinä suhteessa hän pysyi suljettuna. Hän sanoi
-ainoastaan kuulleensa, että kaksikymmentä vuotta sitten eräs
-mazitu-niminen hyvin julma kansa oli tehnyt ryöstöretken rannikolle ja
-tappanut asukkaat, lukuunottamatta valkoista miestä ja hänen vaimoansa,
-joita ei sittemmin koskaan oltu nähty.
-
-"Montako heistä haudattiin tuon kirkon luona olevan kummun alle?" minä
-kysyin nopeasti.
-
-"Kuka teille sanoi, että heidät on haudattu sinne?" hän vastasi
-säpsähtäen, mutta huomasi samassa erehdyksensä ja jatkoi: "En tiedä,
-mitä tarkoitatte. En ole milloinkaan kuullut heidän hautaamisestaan.
-Hyvää yötä, kunnianarvoisat herrat, minun on mentävä pitämään silmällä
-tavaraini lastaamista _Marialle_." Sitten hän nousi, tervehti ja lähti
-astelemaan tai paremminkin vieriskelemään tiehensä.
-
-"_Maria_ siis ei ole lähtenytkään", minä sanoin ja vihelsin määrätyllä
-äänellä. Samassa Hans ryömi pimeästä huoneeseen, sillä vihellys oli
-minun merkkini hänelle.
-
-"Hans", sanoin, "minä kuulen ääniä tuolta saarelta. Hiivi rannalle
-vakoilemaan, mitä siellä tehdään. Ei kukaan näe sinua, jos olet
-huolellinen."
-
-"Ei, baas", hän vastasi irvistäen, "en usko, että kukaan näkee Hansia,
-jos hän on huolellinen, varsinkaan yöllä", ja hän pujahti ulos yhtä
-äänettömästi kuin oli tullutkin.
-
-Nyt menin puhuttelemaan Mavovoa ja käskin häntä pitämään tarkasti
-vahtia ja huolehtimaan siitä, että joka miehen pyssy oli valmiina;
-epäilin nimittäin, että nämä ihmiset olivat orjakauppiaita ja
-saattoivat yöllä tehdä hyökkäykseen.
-
-Siinä tapauksessa, minä sanoin, heidän oli peräydyttävä majaan, mutta
-eivät saaneet ampua ennen minun antamaani määräystä.
-
-"Hyvä on, isäni", hän vastasi. "Tämä on onnellinen matka; en ikinä
-uskonut saavamme taistelua niin pian. Käärmeeni unhotti mainita siitä
-silloin illalla. Hyvää yötä, Macumazahn. Ei mikään kävelevä olento
-pääse luoksenne, niinkauan kuin me elämme."
-
-"Älä ole niin varma", minä vastasin, ja sitten panimme maata
-makuuhuoneeseen vaatteet yllä ja pyssyt vieressä.
-
-Seuraava, mitä muistan, oli tunne, että joku pudisteli minua
-hartioistani. Luulin, että se oli Stephen, joka oli luvannut valvoa
-iltayöstä ja herättää minut kello yhden aikaan yöllä. Hän olikin
-valveilla, sillä näin hänen piippunsa tulen hehkuvan.
-
-"Baas", kuiskasi Hansin ääni, "olen saanut selville jotakin. He
-lastaavat _Marian_ täyteen orjia, joita he suurilla venheillä
-kuljettavat, saarelta."
-
-"Vai niin", minä vastasin. "Mutta kuinka pääsit tänne? Nukkuvatko
-metsästäjät ulkopuolella?"
-
-Hans nauroi. "Eivät he nuku; he katselevat kaikilla silmillään ja
-kuuntelevat kaikilla korvillaan, mutta vanha Hans pääsi sittenkin
-heidän lävitsensä; ei edes baas Somers kuullut hänen tuloaan."
-
-"En kuullut", Stephen sanoi; "arvelin rotan liikkuvan, siinä kaikki."
-
-Minä astuin oviaukosta pihalle. Metsästäjäin sytyttämän tulen valossa
-näin Mavovon istuvan aivan hereillä pyssy polvilla ja hänen takanaan
-kaksi vartiomiestä. Mainitsin hänen nimensä ja osoitin Hansia.
-
-"Katso", minä sanoin, "kuinka hyviä vartijoita te olette, kun ihminen
-voi teidän päänne ylitse astua huoneeseeni teidän tietämättänne!"
-
-Mavovo katsahti hottentottiin ja koetteli hänen vaatteitaan ja
-saappaitaan nähdäkseen, olivatko ne märkinä yökasteesta.
-
-"Ah", hän huudahti vihaisesti, "minähän sanoin, ettei mikään kävelevä
-olento pääse luoksenne, Macumazahn, mutta tämä keltainen käärme on
-vatsallaan ryöminyt meidän valitsemme. Katsokaa tuota märkää mutaa,
-johon hän on tahrinut takkinsa."
-
-"Mutta käärmeet osaavat purra ja tappaa", Hans vastasi irvistäen. "Oi,
-te zulut pidätte itseänne hyvin urhoollisina ja huudatte ja heilutatte
-keihäitä ja taistelukirveitä. Kuitenkin kurja hottentotti-koira vastaa
-kokonaista joukko-oasatoa zuluja. Ei, älä yritäkään lyödä minua,
-taistelija Mavovo, sillä me palvelemme molemmat samaa herraa omalla
-tavallamme. Kun taisteleminen on kysymyksessä, minä jätän asian sinun
-huostaasi, mutta kun tarvitaan vartioimista tai vakoamista, jätä sinä
-se Hansin tehtäväksi. Katsos, Mavovo", ja hän avasi kätensä, näyttäen
-sarvista nuuskarasiaa, jollaisia zulut joskus pitävät korvissaan.
-"Kenenkä tämä on?"
-
-"Minun", sanoi Mavovo, "ja sinä olet sen varastanut."
-
-"Niin", pilkkasi Hans, "sinun se on. Varastin sen korvastasi
-kulkiessani ohitsesi pimeässä. Etkö muista, että luulit hyttysen siihen
-pistäneen, ja huitaisit kasvojasi?"
-
-"Se on totta", Mavovo ärjyi, "ja sinä hottentotti-käärme olet suuri
-omalla alhaisella tavallasi. Mutta ensi kerran, kun jokin minua
-kutkuttaa, huitaisen keihäällä enkä kädelläni."
-
-Sitten lähetin molemmat ulos ja huomautin Stephen'ille, että tuo oli
-hyvä esimerkki rohkeuden ja taidon ikuisesta taistelusta. Senjälkeen
-panimme maata ja nukuimme vanhurskaan unta, sillä minä olin vakuutettu,
-että Hassanilla ja hänen ystävillään oli tänä yönä liian paljon puuhaa
-tullakseen häiritsemään meitä.
-
-Herätessäni seuraavana aamuna huomasin Stephen Somers'in jo nousseen
-ja menneen ulos, eikä hän palannutkaan, ennenkuin minä jo olin päässyt
-puoliväliin aamiaistani.
-
-"Missä maailmassa olet ollut?" minä kysyin, sillä huomasin, että hänen
-vaatteensa olivat repaleina ja märässä sammalessa.
-
-"Ylhäällä tuossa korkeimmassa palmussa, Quatermain. Näin erään
-arabialaisen kiipeevän köyden avulla ja pyysin erästä toista opettamaan
-minulle tempun. Se ei olekaan ensinkään vaikeaa, vaikka näyttää
-ihmeelliseltä."
-
-"Mitä ihmettä --" minä aloitin.
-
-"Oi", hän keskeytti, "se on minun päähuvini. Akkunasta katsellessani
-luulin näkeväni orkidean aivan likellä latvaa, ja kiipesin siis ylös.
-Mutta se ei ollutkaan orkidea, ainoastaan röykkiö keltaista siitepölyä.
-Mutta vaivani palkaksi sain tietää jotakin. Istuessani palmun latvassa
-näin _Marian_ ponnistelevan merelle saaren suojassa, ja kaukana
-huomasin savujuovan, ja kun katselin sitä kaukoputkella, olin
-näkevinäni jotakin, joka äärettömästi muistutti hitaasti rannikkoa
-pitkin kulkevaa sotalaivaa. Uskon varmasti, että se oli sotalaiva ja
-sitäpaitsi englantilainen. Sitten nousi sumu ja kadotin sen
-näkyvistäni."
-
-"Kautta kunniani", minä sanoin, "se on varmaankin _Krokodiili_. Ei se
-ollutkaan aivan tuulesta temmattua, mitä sanoin Hassanille. Mr. Cato,
-Durban'in satamakapteeni, mainitsi minulle, että _Krokotiilin_ piti
-kahden viikon sisällä tulla sinne noutamaan ruokavaroja palatessaan
-vakoilemasta orjakauppiaita. Olisipa omituista, jos se sattuisi
-kohtaamaan _Marian_ ja pitäisi tarkastuksen sen ruumassa."
-
-"Ei ollenkaan, Quatermain, sillä ellei kumpikaan muuta suuntaa, niiden
-täytyy kohdata noin tunnin kuluessa, ja toivon hirveästi, että niin
-käy. En ole antanut anteeksi tuolle Delgado lurjukselle sitä kepposta,
-jonka hän aikoi tehdä meille pujahtamalla tiehensä tavaroinemme,
-puhumattakaan noista onnettomista orjaraukoista. Olepa hyvä ja anna
-kahvia."
-
-Seuraavain kymmenen minuutin ajan me söimme vaieten, silli Stephen'illä
-oli loistava ruokahalu, ja aamullinen kiipeäminen oli! tehnyt hänet
-nälkäiseksi.
-
-Juuri lopetettuamme ateriamme Hassan ilmestyi eilistäkin
-roistomaisemman näköisenä. Huomasin sitäpaitsi, että hän oli
-hurjalla tuulella, joka varmaan johtui juomingin aiheuttamasta
-päänkivistyksestä. Taikka mahdollisesti se seikka, että hän luuli
-_Marian_ onnellisesti ja meidän huomaamattamme päässeen merille
-orjalasteineen oli syynä hänen muuttuneeseen käytökseensä. Kolmas
-mahdollinen syy saattoi olla se, että hän oli aikonut murhata meidät
-edellisen yönä, mutta ei ollut saanut sopivaa tilaisuutta tuon
-miellyttävän tuumansa toteuttamiseen.
-
-Tervehdimme häntä kohteliaasti, mutta hän ei vastannut siihen, vaan
-kysyi töykeästi Sammyn välityksellä, milloin aioimme lähteä, sillä hän
-halusi saada jälleen haltuunsa talon, jota "kristityt koirat
-saastuttivat".
-
-Minä vastasin, että aioimme lähteä niin pian kuin hänen lupaamansa
-kaksikymmentä kantajaa saapuisivat, mutta ei ennen.
-
-"Te valehtelette", hän sanoi. "En ole koskaan luvannut teille
-kantajoita; minulla ei ole sellaisia."
-
-"Tarkoitatteko, että lähetitte ne viime yönä kaikki pois _Marian_
-orjain mukana?" minä kysyin miellyttävästi.
-
-Lukijani, oletko koskaan kiinnittänyt huomiota kunnioitettavassa iässä
-olevan ja äreäluontoisen koiraskissan ulkomuotoon ja käytökseen, kun
-pieni koira äkkiä häiritsee sitä kesken saaliin pyyntiä? Oletko
-huomannut, kuinka se vetäytyy kaarimaiseen ja luonnottomaan muotoon,
-kuinka se silminnähtävästi paisuu miltei kaksinkertaiseen kokoon,
-kuinka sen karva on pystyssä ja silmät salamoivat, ja oletteko kuullut
-sitä sanatonta ryöppyä, joka purkautuu esille sen avoimesta suusta? Jos
-olet, niin sinulla varmaan on hyvä käsitys siitä vaikutuksesta, jonka
-sanani tekivät Hassaniin. Mies näytti aivan halkeavan raivosta. Hän
-työntyi eteenpäin, verestävät silmät olivat pullistumaisillaan ulos
-päästä, hän kiroili hirveästi, tarttui suuren puukkonsa kahvaan, ja
-lopuksi hän teki samaa mitä kissakin, hän sylki. Stephen seisoi
-vieressäni tyynenä kuin kurkkukasvi ja hyvin huvitettuna, mutta oli
-sattumalta vähän lähempänä Hassania kuin minä ja sai siis osalleen
-koko julmuuden. Kautta kunniani, silloinpa hän heräsi! Hän päästi
-kiivaan huudon ja hyökkäsi samassa sekarotuista vastaan kuin tiikeri ja
-antoi hänelle aimo iskun keskelle nenää. Hassan hoipertui taaksepäin,
-tarttuen puukkoonsa, mutta katsahtaessaan Stephen'iin hän päästi sen ja
-vaipui maahan. Minä sieppasin puukon, ja kun teko oli tehty ja sitä oli
-liian myöhäistä keskeyttää, annoin asian kehittyä ja pidätin zuluja,
-jotka olivat hyökänneet esille kuullessaan melun.
-
-Hassan nousi, ja hänen kunniaksensa minun on sanottava, että hän
-hyökkäsi kuin mies, niska köyryssä. Hänen suuri kallonsa sattui
-keveämmän Stephen'in rintaan ja kaatoi hänet kumoon, mutta ennenkuin
-arabialainen ehti käyttää asemaansa, toinen oli jo jaloillaan. Sitten
-seurasi todella loistava taistelu. Hassan taisteli päällään,
-nyrkeillään ja jaloillaan, Stephen ainoastaan nyrkeillään. Väistäen
-vastustajansa hyökkäyksiä hän antoi iskunsa sivultapäin, ja pian hänen
-tyyneytensä ja taitonsa alkoivat vaikuttaa. Kerran Hassan nakkasi hänet
-nurin iskemällä kumartuneesta asennosta altapäin leukaan, mutta
-seuraavassa hetkessä arabialainen itse kirjaimellisesti lensi nurin.
-Oi, kuinka zulut iloitsivat ja minäkin aivan hypin ihastuksesta. Mutta
-jälleen Hassan nousi, sylkäisi suustaan pari hammasta ja ryhtyi uuteen
-menettelytapaan tarttumalla Stephen'iä vyötäisistä. Ylös ja alas he
-heilahtelivat, arabialainen potki polvillaan ja koetti purrakin
-englantilaista, kunnes tuska muistutti häntä lähteneistä etuhampaista.
-Kerran hän oli vähällä saada Stephen'in maahan -- vähällä, mutta ei
-aivan, sillä kaulus, johon hän oli tarttunut (tarkoitus oli kuristaa)
-ratkesi, ja Hassanin turbaani valahti kasvoille, joten hän ei hetkiseen
-nähnyt mitään.
-
-Samassa Stephen tarttui vasemmalla kädellään hänen vyötäisiinsä ja
-mukiloi uhriansa oikealla kädellään niin armottomasti, että hän vaipui
-istumaan maahan ja kohotti kätensä alistumisen merkkinä.
-
-"Jalo englantilainen herra löi minua", hän läähätti.
-
-"Pyydä anteeksi!" kirkui Stephen ja ottaen kourallisen mutaa lisäsi:
-"Muussa tapauksessa työnnän tämän saastaiseen kurkkuusi."
-
-Hän näytti ymmärtävän. Joka tapauksessa hän kumarsi otsansa aivan
-maahan asti ja pyysi perusteellisesti anteeksi.
-
-"Kun tämä nyt on ohi", minä sanoin hilpeästi, "niin kuinka nyt on
-kantajain laita?"
-
-"Minulla ei ole kantajia", hän vastasi.
-
-"Sinä kurja valehtelija", minä huudahtin; "eräs miehistäni kävi tuolla
-kylässäsi ja kertoo sen olevan täynnä miehiä."
-
-"No, menkää sitten ja ottakaa", hän vastasi viekkaasti, siliä ha tiesi,
-että paikka oli paaluaidan ympäröimä.
-
-Nyt olin pulassa. Oli kyllä hyvä asia, että olimme antaneet
-orjakauppiaalle ansaitun selkäsaunan, mutta jos hän arabialaisineen
-päättäisi hyökätä kimppuumme, olisimme vaikeassa asemassa. Hassan
-tarkkasi minua toisella, ehyellä silmällään ja arvasi vaikean tilani.
-
-"Minua on lyöty kuin koiraa", hän sanoi, ja hengen mukana palasi
-raivokin, "mutta Jumala on armollinen ja vanhurskas, ja hän kostaa
-teille aikanaan."
-
-Sanat olivat juuri ehtineet päästä hänen huuliltaan, kun jostakin
-mereltä päin kajahti kumeana tykin jyminä. Samassa rannalta päin
-syöksyi esille arabialainen, huutaen:
-
-"Missä on bey Hassan?"
-
-"Tässä", minä sanoin ja osoitin häntä.
-
-Arabialainen tuijotti, niin että luulin hänen silmäinsä pullistuvan
-päästä, sillä bey Hassan oli todellakin näkemisen arvoinen. Sitten hän
-huusi säikähtyneellä äänellä:
-
-"Päällikkö, englantilainen sotalaiva ajaa takaa _Mariaa_."
-
-Tykki jylähti toisen kerran. Hassan ei sanonut mitään, mutta hänen
-päänsä painui, ja minä huomasin hänen menettäneen kolme hammasta.
-
-"Se on _Krokodiili_", minä huomautin hitaasti ja pyysin Sammyä
-kääntämään. Sitä sanoessani vedin taskustani esille Englannin lipun,
-jonka olin sinne pannut kuultuani, että laiva oli näkyvissä. "Stephen";
-minä jatkoin levittäessäni sitä, "jos olet jo ennättänyt hengähtää,
-niin tahtoisitkohan kiivetä uudelleen tuonne palmupuuhun antamaan
-merkkiä merelle päin _Krokodiilille_?"
-
-"Kuninkaan nimessä, sepä oiva keksintö", sanoi Stephen hilpeät kasvot
-hymyilevinä, vaikkakin vielä turvoksissa. "Hans, tuo minulle pitkä
-keppi ja nuoran pätkä."
-
-Mutta Hassan ei ensinkään pitänyt sitä hyvänä keksintönä.
-
-"Englantilaiset herrat", hän huohotti, "te saatte kantajat. Minä menen
-niitä noutamaan."
-
-"Et mene", minä sanoin. "Sinä jäät tänne panttivangiksi. Lähetä tuo
-mies."
-
-Hassan antoi muutamia lyhyitä määräyksiä ja lähetti katosi, tällä
-kertaa kohti oikealla olevaa paaluaidan ympäröimää kylää.
-
-Hänen mentyään saapui toinen lähetti, joka sekin näytti hämmästyvän
-päällikkönsä tilaa.
-
-"Bey -- jos olet bey", hän lausui epäilevällä äänellä, sillä Hassanin
-miellyttävät kasvot olivat alkaneet turvota ja saada väriä, "me olemme
-nähneet kaukoputkella, että englantilainen sotalaiva on lähettänyt
-venheen ja laskenut _Marian_ kylkeen."
-
-"Jumala on suuri!" mutisi Hassan neuvottomana, "ja Delgado, joka on
-varas ja petturi aina äitinsä kohdusta, sanoo totuuden. Englantilaiset
-saatananlapset tulevat maihin. Kaikki on lopussa; ei ole muuta
-pelastusta kuin pako. Käske miesten paeta pensaikkoon ja ottaa orjat --
-tarkoitan palvelijansa. Minä lähden heidän kanssaan."
-
-"Ei, sinä et mene", minä keskeytin Sammyn välityksellä; "et ainakaan
-heti. Sinä seuraat meitä."
-
-Onneton Hassan mietti hetken, sitten hän kysyi:
-
-"Lordi Quatermain" (muistan tämän puhuttelusanan, syystä että se on
-lähinnä pääriarvoa kaikista arvonimistä, mitä olen saanut tai
-luultavasti tulen saamaan), "jos annan teille kaksikymmentä kantajaa ja
-seuraan mukananne muutamia päiviä matkallanne sisämaahan, lupaatteko
-olla antamatta merkkiä laivallaoleville maanmiehillenne ja opastamatta
-heitä maihin?"
-
-"Mitä arvelet?" kysyin Stephen'iltä.
-
-"Oi", hän vastasi, "luulenpa, että suostun. Tämä roisto on jo saanut
-aika hyvän opetuksen, ja jos _Krokodiilin_ väki laskee maihin, se on
-oleva retkemme loppu. Yhtä varmasti kuin munat ovat munia he vievät
-meidät Zanzibariin tai muuanne todistajiksi orjaoikeuteen. Emme siis
-saisi mitään aikaan, sillä ennenkuin laivamiehet ehtisivät tänne,
-kaikki nämä konnat, lukuunottamatta ystäväämme Hassania, pötkisivät
-pakoon. Näes, emme ole niinkään varmat, että hän joutuu hirteen.
-Luultavasti hän lopultakin pelastuu. Kansainvälinen laki, ulkovallan
-alamainen, ei suoranaisia todisteita -- ja sensemmoiset seikat,
-tiedäthän."
-
-"Maltahan minuutti tai pari", minä sanoin ja aloin ankarasti miettiä.
-
-Sillävälin tapahtui monenlaista. Näin meitä kohti kuljetettavan
-kahtakymmentä alkuasukasta, luultavasti luvatut kantajat; sitten näin
-suuren joukon muiden alkuasukasten seuraamina pakenevan pensaikkoon.
-Vihdoin saapui kolmas lähetti, joka ilmoitti _Marian_ purjehtivan
-eteenpäin nähtävästi anastajain ohjaamana ja sotalaivan ponnistelevan
-perässä. Ilmeisesti sillä ei ollut aikomustakaan laskea maihin tälle
-rannalle, joka ainakin nimellisesti oli portugalilaisten aluetta.
-Senvuoksi, jos jotain oli tehtävä, meidän piti toimia nopeasti.
-
-No niin, lopputulos oli se, että minä hulluudessani hyväksyin
-Stephen'in neuvon enkä tehnyt mitään. Sellainen on helpoin ja
-tavallisesti enimmän harmia tuottava ratkaisu. Kymmentä minuuttia
-myöhemmin minä muutin mieleni, mutta silloin se oli liian myöhäistä,
-_Krokodiili_ oli jo merkinannon ulottumattomissa. Tämän huomasin
-keskusteltuani Hansin kanssa.
-
-"Baas", hän sanoi arvokkaalla ja veitikkamaisella tavallaan, "luulen,
-että olette tehnyt erehdyksen. Te unohdatte, että nuo valkeihin
-vaatteisiin puetut keltaiset paholaiset, jotka nyt ovat paenneet,
-tulevat takaisin, ja että teidän palatessanne sisämaasta he voivat
-odottaa teitä. Jos nyt englantilainen sotalaiva olisi hävittänyt heidän
-kaupunkinsa ja orjamajansa, he olisivat voineet mennä muuanne. Joka
-tapauksessa", hän lisäsi myöhemmin, katsahtaen pahoinpideltyyn
-Hassan'iin, "meillä on heidän päällikkönsä ja tietystihän te hirtätte
-hänet, baas? Tai ellette itse tee sitä mielellänne, jättäkää se minun
-toimekseni. Osaan hyvin hyvästi hirttää. Kerran nuorempana autoin
-pyöveliä Kapkaupungissa."
-
-"Mene ulos", minä sanoin, mutta tiesin hänen olevan oikeassa.
-
-
-
-
-VI.
-
-ORJATIE.
-
-
-Kun luvatut kaksikymmentä kantajaa olivat saapuneet viiden tai kuuden
-pyssyillä varustetun arabialaisen johdolla, me menimme Hassanin ja
-metsästäjäin kanssa heitä tarkastamaan. Se oli joukko miellyttäviä
-vaikka laihoja ja arannäköisiä miehiä, jotka päättäen ulkomuodosta ja
-hiuksista olivat eri heimojen jäseniä. Kun olimme jättäneet heidät,
-niin arabialaiset tai oikeammin yksi heistä aloitti kiihkeän
-keskustelun Hassanin kanssa. Kun Sammy ei ollut saapuvilla,, niin en
-tiedä mitä he sanoivat, vaikka sen verran sain selville, että he
-neuvottelivat Hassanin pelastuksesta. Joka tapauksessa he hylkäsivät
-ajatuksen ja juoksivat tiehensä, niinkuin heidän kumppaninsakin olivat
-tehneet. Yksi kuitenkin, joka oli muita rohkeampi, kääntyi ja ampui
-kohti minua. Hän ampui muutamia kyynäröitä syrjään, päätin sen kuulan
-äänestä; arabialaiset ovat näet huonoja pyssymiehiä. Murhayritys
-ärsytti minua kuitenkin siinä määrin, että päätin vastata laukaukseen.
-Minulla oli mukanani pieni Intombi-niminen rihlapyssyni, sama, jolla
-Dingaanin kylässä olin ampunut korppikotkia monta vuotta sitten, kuten
-Hans minulle muistutti. Olisin tietysti voinut ampua miehen kuoliaaksi,
-mutta sitä en halunnut. Olisin myöskin voinut ampua häntä sääreen,
-mutta silloin meidän olisi pitänyt joko hoitaa häntä tai jättää
-kuolemaan! Valitsin siis hänen oikean kätensä, joka paetessa oli
-ojennettuna ulospäin, ja noin viidenkymmenen askeleen päästä ammuin sen
-lävitse juuri kyynärpään yläpuolelta.
-
-"Katsokaa", sanoin zuluille nähdessäni käden hervahtavan, "tuo
-halpamainen mies ei koskaan enää ammu ketään."
-
-"Hyvä, Macumazahn, erinomaista!" sanoi Mavovo, "mutta kun tähtäätte
-noin hyvin, miksi ette valinnut päätä? Tuo kuula meni puoliksi
-hukkaan."
-
-Seuraava työni oli päästä yhteyteen kantajain kanssa, jotka onnettomat
-luulivat, että heidät oli myyty uudelle isännälle. Huomautettakoon
-tässä, että he eivät olleet myytäviksi aiottuja orjia, vaan Hassanin
-puutarhain viljelijöitä. Onneksi sain selville, että kaksi heistä
-kuului mazitu-kansaan, joka kuten muistettanee, on samaa verta kuin
-zulut, vaikka se silloin olikin jo monessa sukupolvessa ollut erillään
-emäkansasta. Nämä miehet puhuivat murretta, jota ymmärsin, vaikkakin
-alussa hyvin vaikeasti. Pohjakielenä oli zulu, mutta siihen oli
-sekoittunut paljon muitten heimojen kieliä, joitten naisia mazitut
-olivat ottaneet vaimoikseen.
-
-Joukossa oli sitäpaitsi eräs, joka osasi puhua jonkinlaista
-murteellista arabiankieltä, kuitenkin kyllin hyvin voidakseen
-keskustella Sammyn kanssa.
-
-Kysyin mazituilta, tunsivatko he tien takaisin kotimaahansa. He
-vastasivat myöntävästi, mutta sanoivat maansa olevan hyvin kaukana,
-kokonaisen kuukauden matkan päässä. Sanoin heille, että jos he
-opastaisivat meidät sinne, he saisivat vapautensa ja hyvän palkan, ja
-lisäsin, että kaikki muutkin, jotka palvelisivat meitä hyvin,
-asetettaisiin työnsä tehtyään vapaalle jalalle. Kuullessaan ilmoituksen
-nuo kurjat olennot hymyilivät sairaalloisesti ja katsoivat
-Hassan-ben-Mohammed'iin, joka katseli heitä ja meitä aitiostaan, jossa
-istui Mavovon vartioimana.
-
-Kuinka voimme päästä vapaiksi, niin kauan kuin tuo mies elää, heidän
-katseensa näytti sanovan. Ikäänkuin vahvistaakseen heidän epäilyksiään
-Hassan, joka ymmärsi tai arvasi, mitä oli tapahtumassa, kysyi, millä
-oikeudella me lupasimme vapautta hänen orjilleen.
-
-"Tällä oikeudella", minä sanoin, osoittaen Englannin lippua, jota
-Stephen yhä piti kädessään. "Palatessamme me sitäpaitsi maksamme
-sinulle heistä sen mukaan, miten he ovat meitä palvelleet."
-
-"Niin", hän mutisi, "palatessanne te kyllä maksatte heistä,
-englantilaiset, tai ehkä ennemminkin."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kello oli kolme iltapäivällä, ennenkuin me kykenimme lähtemään
-Järjestettävää oli niin paljon, että olisi ehkä ollut viisaampaa
-odottaa aamuun, ellemme olisi päättäneet, ettemme antaisi minkään
-pakottaa itseämme viettämään toista yötä tuossa paikassa, mikäli se
-meistä riippui. Kullekin kantajalle annoimme huopapeitteen, ja nuo
-alastomat raukat näyttivät aivan liikutetuilta lahjasta; tavarat, jotka
-jo Durban'issa oli pakattu yhden miehen kannettaviin laatikkoihin,
-jaettiin tasapuolisesti kaikille. Neljä aasia saivat satulansa ja
-osoittautuivat pian kestäviksi eläimiksi. Kukin sai noin 100 naulan
-kuorman, joka oli kiinnitetty selkään vettä pitävässä nahkasäkissä, ja
-sen lisäksi keittoastioita ja makuumattoja, jotka Hans jostakin toi
-esille. Luultavasti hän oli varastanut ne autioksi jääneestä kylästä,
-mutta minun täytyy tunnustaa, että kun ne olivat meille tarpeellisia,
-niin en kysynyt mitään. Edelleen otimme kuusi tai kahdeksan irrallaan
-kulkevaa vuohta mukaamme ruoaksi, siksi kunnes saisimme metsänriistaa.
-Näistä tarjosin Hassanille maksua, mutta kun hän ojentaessani rahoja
-heitti ne raivoissaan maahan, niin poimin ne taskuuni hyvällä
-omallatunnolla.
-
-Ennen pitkää kaikki oli enemmän tai vähemmän valmiina, ja heräsi
-kysymys, mitä oli tehtävä Hassanille. Zulut ja Hans olisivat tahtoneet
-surmata hänet, kuten Sammy selitti hänelle parhaalla arabian
-kielellään. Silloin tuo murhamies näytti, mikä raukka hän oli
-sisimmältään. Hän heittäytyi polvilleen, hän itki, hän rukoili meitä
-laupiaan Allahin nimessä, jonka hän nyt selitti samaksi Jumalaksi, jota
-mekin palvelimme, ja vaikeni vasta melusta kärsimättömäksi käyneen
-Mavovon uhkauksista. Kevytmielinen Stephen tahtoi päästää hänet
-vapaaksi, jotta siten ainakin pääsisimme hänen inhoittavasta
-seurastaan. Mietittyäni hetken päätin kumminkin, että oli parempi
-kuljettaa häntä mukanamme panttivankina ainakin päivä tai pari siltä
-varalta, että arabialaiset ajaisivat meitä takaa ja hyökkäisivät
-kimppuumme. Alussa hän kieltäytyi liikahtamasta, mutta kun eräs
-zulumetsästäjistä hiljaa painoi keihäänsä hänen vaipanriekaleitaan
-vasten, silloin hän huomasi, ettei vastustus auttanut.
-
-Vihdoinkin olimme liikkeellä. Minä kuljin edellä kahden oppaan kanssa.
-Sitten seurasivat kantajat, sitten puolet metsästäjistä, sitten neljä
-aasia Hansin ja Sammyn kuljettamina, sitten Hassan ja loput metsästäjät
-paitsi Mavovoa, joka Stephen'in kanssa oli jälkijoukkona. Tarpeetonta
-sanoa, että kaikki pyssymme olivat ladatut ja me valmiina kaiken
-odottamattoman varalta. Ainoa polku, jota oppaat sanoivat meidän
-pitävän seurata, kulki pari sataa kyynärää pitkin merenrantaa ja
-kääntyi sitten sisämaahan, kulkien läpi Hassanin kylän, jossa hän asui;
-kävi nimittäin ilmi, että vanha rukoushuone ei ollutkaan hänen
-hallussaan. Kiivetessämme yli pienen kallion -- se oli vain noin
-kymmenen jalan korkuinen -- sillä kohdalla, missä syvä, noin
-viidenkymmenen kyynärän levyinen kanava erotti mantereen saaresta,
-jolta orjat oli lastattu Maria-laivalle, tahtoivat aasit tehdä tenän.
-Yksi niistä pudotti lastinsa ja toinen alkoi potkia, tahtoen juosta
-veteen kalliine kuormineen. Metsästäjäin jälkijoukko sai sen otetuksi
-kiinni, kun äkkiä kuului loiskahdus.
-
-"Elukka putosi", ajattelin mielessäni, kunnes huuto ilmoitti minulle,
-ettei se ollut aasi, vaan Hassan, joka oli hypännyt veteen kallion
-reunalta. Hän oli nähtävästi ensi luokan uimari ja oli ottanut
-tilaisuudesta vaarin, heittäytynyt keskellä hämminkiä taapäin, pudonnut
-syvään veteen ja nopeasti sukeltanut. Noin kahdenkymmenen kyynärän
-päässä rannasta hän hetkeksi nousi pinnalle, sukelsi sitten taas ja
-suuntasi saarta kohti. Olisin tietysti nopealla laukauksella voinut
-lävistää hänen päänsä, mutta minusta oli jotenkuten vastenmielistä
-ampua henkensä edestä uivaa miestä kuin mitäkin virtahepoa tai
-krokodiilia. Sitäpaitsi tempun rohkeus miellytti minua. Hillitsin siis
-mieleni ja kielsin muitakin ampumasta.
-
-Hassanin lähestyessä saaren rantaa näin, kuinka muutamia arabialaisia
-juoksi kalliota alas auttamaan häntä vedestä. Joko he eivät olleet
-lähteneetkään tai olivat palanneet paikalle heti kun _Krokodiili_
-saaliineen oli häipynyt näkyvistä. Kun oli ilmeistä, että Hassanin
-kiinniottaminen vaatisi hyökkäystä saaren varustuksia vastaan, jotka
-meille olivat liian vahvat, annoin lähtömääräyksen. Aasikin oli jo
-saatu rauhoitetuksi, ja määräystä toteltiin siis heti.
-
-Oli onni, ettemme vitkastelleet, sillä kulkueemme oli tuskin päässyt
-liikkeelle, kun arabialaiset saarelta käsin alkoivat ampua meitä.
-Onneksi kehenkään ei osunut, ja me pääsimme pian niemenkärjen taakse
-piiloon; sitäpaitsi he ampuivat yhtä huonosti kuin tavallisesti. Yksi
-heittoase, padanjalka, kuitenkin sattui aasin kuormaan ja särki pullon
-hyvää viiniä ja voirasian. Tämä suututti minua ja senvuoksi käskin
-muiden marssia eteenpäin, piilouduin itse puun taakse ja odotin, kunnes
-repaleinen ja likainen turbaani, josta tunsin Hassanin, pisti esiin
-kallion takaa. Laskin kuulan läpi turbaanin, siliä näin sen lentävän
-päästä, mutta pahaksi onneksi pää jäi ehyeksi. Jätettyäni isännallemme
-tällaisen käyntikortin hyppäsin alas kalliolta ja tavoitti toiset.
-
-Nyt kuljimme kylän ympäri; en tahtonut marssia sen läpi, sillä pelkäsin
-väijytyksiä. Kylä oli hyvin suuri, ja sitä ympäröi luja aita, mutta
-merelle päin sitä ei näkynyt, sillä sen ja rannan välissä maa muodosti,
-korkeamman kummun. Keskellä sitä oli suuri itämaalaismallinen talo,
-missä epäilemättä Hassan haaremeineen asui. Kuljettuamme jonkun
-matkaa eteenpäin näin hämmästyksekseni liekkien kohoavan talon
-palmunlehtikatosta. Sillä kertaa en ymmärtänyt kuinka se oli
-tapahtunut, mutta kun paria päivää myöhemmin huomasin Hansin korvissa
-parin suuria ja kauniita kultakoruja ja ranteissa kultaisia renkaita ja
-kun huomasin hänet ja erään metsästäjistä runsaasti varustetuiksi
-Englannin rahalla -- silloin minulla oli omat epäilykseni asiasta.
-Ennen pitkää totuus tulikin ilmi. Hans ja yksi metsästäjistä, jolla oli
-seikkailuhaluinen mieli, olivat kenenkään huomaamatta hiipineet aidassa
-olevasta veräjästä autioon kylään, juosseet taloon, varastaneet
-koristeet ja rahat naisten osastosta ja lähtiessään sytyttäneet talon
-tuleen "kostoksi viinipullosta", kuten Hans selitti.
-
-Minun teki mieleni torua, mutta arvelin sitten, että kun meitä ensin
-oli ammuttu, niin Hansin teko oli paremminkin sotatoimi kuin varkaus.
-Määräsin heidät siis vain jakamaan kullan tasaisesti muiden
-metsästäjäin ja Sammyn kanssa, jotka epäilemättä olivat kiltisti
-sulkeneet silmänsä, enkä sanonut muuta. He saivat kahdeksan puntaa
-mieheen ja olivat hyvin tyytyväisiä. Minä puolestani annoin kantajille
-kullekin punnan tai oikeastaan punnan edestä tavaraa heidän osuutenaan
-saaliista.
-
-Hassan harjoitti nähtävästi laajaa maanviljelystä, sillä orjain
-viljelemät puutarhat olivat ihanat ja tuottivat hänelle varmaan suuret
-tulot.
-
-Kuljettuamme puutarhain läpi tulimme kaltevalle pensaikon peittämälle
-maalle. Täällä tie ei ollut kovin hyvä, sillä köynnöskasvit haittasivat
-kulkuamme. Olin hyvin iloinen, kun auringonlaskun aikaan tulimme
-mäenkukkulalle ja huomasimme olevamme ylätasangolla, joka oli melkein
-puuton ja kohosi asteittain aina taivaan rantaan asti. Pensaikossa
-olisimme helposti olleet alttiina hyökkäykselle, mutta lakeudella siitä
-ei ollut niin suurta pelkoa, sillä arabialaisten olisi täytynyt kärsiä
-suuria tappioita, ennenkuin olisivat saaneet meidät valtaansa. Itse
-asiassa ei rynnäkköä yritettykään, vaikka vakoilijat seurasivat
-päiväkausia kintereillämme.
-
-Virran rannalta löysimme sopivan paikan, johon leiriydyimme yöksi,
-mutta kun oli kaunis ilma, emme pystyttäneet telttoja. Myöhemmin olin
-pahoillani, ettemme olleet asettuneet kauemmaksi vedestä, sillä
-rannalla olevista soista nousi miljoonittain moskiittokärpäsiä, jotka
-tekivät yömme kauheaksi. Vasta Englannista tulleen Stephen-raukan
-kimppuun ne kävivät harvinaisella julmuudella, mistä oli seurauksena,
-että hän aamulla Hassanin iskujen ja hyönteisten pistojen jäljeltä oli
-kaunis näytös niinhyvin ihmisille kuin enkeleillekin. Toinen häiriötä
-tuottava seikka oli se, että oli pakko pitää tarkkaa vahtia siltä
-varalta, että orjakauppiaat päättäisivät yön aikana tehdä hyökkäyksensä
-tai että kantajat mahdollisesti karkaisivat, ehkäpä varastaisivat
-tavaraakin. Minä tosin ennen heidän maatapanoaan selitin heille hyvin
-selvästi, että kuka ikinä yrittäisikään paeta, hänet otettaisiin kiinni
-ja ammuttaisiin, kun taas jäädessään meidän luoksemme he saisivat
-osakseen mitä ystävällisintä kohtelua. He vastasivat mazitujen
-välityksellä, ettei heillä ollut paikkaa, minne mennä, eivätkä
-halunneet enää joutua Hassanin valtaan, josta he puhuivat suurella
-kauhulla, näyttäen meille selkänaarmujaan ja orjanikeen jälkiä
-niskassaan. Heidän vakuutuksensa näyttivät ja osoittautuivat
-myöhemminkin tosiksi, mutta siitä emme tietysti silloin voineet olla
-varmoja.
-
-Kun päivännousun aikaan olin pitämässä tarkastusta, etteivät aasit
-olleet päässeet pakoon ja että kaikki muukin oli kunnossa, huomasin
-ohuen sumun läpi jotakin valkeaa noin viidenkymmenen kyynärän päässä
-leiristä ja luulin sitä ensin kepin nenässä istuvaksi pieneksi
-linnuksi. Astuin sitä kohti ja huomasin, ettei se ollutkaan lintu vaan
-taitettu paperilappu pistettynä halaistun kepin nenään, jollaisia
-alkuasukkaat usein käyttävät kirjeiden kuljetukseen. Avasin paperin, ja
-kun kirjoitus siinä oli huonoa portugalinkieltä, sain vaivoin luetuksi
-seuraavat rivit:
-
-    "Englantilaiset paholaiset!
-
-    Älkää luulko pelastuneenne käsistäni. Minä tiedän, minne olette
-    matkalla, ja jos pääsette elossa matkanne loppuun, saatte
-    kuolemanne joka tapauksessa minun kädestäni. Ilmoitan Teille, että
-    minulla on käskettävinäni kolmesataa pyssyillä varustettua
-    urhoollista miestä, jotka palvelevat Allahia ja janoavat
-    kristittyjen koirain verta. Näitten kanssa ajan Teitä takaa, ja
-    jos elävinä joudutte käsiini, niin opitte tietämään, minkälaista
-    on kuoleminen tuleen tai pää alaspäin auringonpaisteeseen
-    ripustettuna. Sitten saamme nähdä, auttaako Teitä englantilainen
-    sotalaivanne tahi väärä Jumalannekaan. Onnettomuus kanssanne,
-    te kunniallisten ihmisten valkoihoiset ryövääjät!"
-
-Tämä huvittava epistola oli allekirjoittamaton, mutta sen nimetöntä
-tekijää ei ollut vaikea arvata. Minä näytin sen Stephen'ille, joka
-raivostui niin sen sisällöstä, että räiskäytti silmäänsä ammoniakkia,
-jolla oli hautomassa moskiiton puremia. Kun tuska saatiin vedellä
-vähitellen lauhtumaan, me sepitimme seuraavan vastauksen:
-
-    "Murhamies, tunnettu ihmisten keskuudessa nimellä
-                 Hassan-ben-Mohammed!
-
-    "Teimme totisesti synnin, kun emme hirttäneet Sinua silloin, kuin
-    olit vallassamme. Sinä susi, joka lihot viattomain verestä, sitä
-    virhettä emme toiste enää tee. Kuolemasi on lähellä, ja me
-    luotamme käsiimme. Tule roistojesi seurassa minne ikinä haluat.
-    Mitä enemmän heitä on, sitä hauskempi meille, jotka mieluummin
-    vapautamme maailman useista vihollisista kuin vain joistakuista.
-    Näkemiin
-
-                             Allan Quatermain. Stephen Somers."
-
-"Hyvä, vaikka ei kristillinen", minä sanoin luettuani kirjeen läpi.
-
-"Niin", vastasi Stephen, "mutta ehkä hiukan mahtipontinen sävyltään.
-Jos tuo herrasmies saapuisi kolmensadan asestetun miehen seuraamana
--- mitä sitten?"
-
-"Silloin, poikaseni", minä vastasin, "tavalla tai toisella me
-antaisimme hänelle kyytiä. En usein näe enteitä, mutta nyt minusta
-tuntuu, että mr. Hassanilla ei ole pitkää aikaa elettävänä ja että me
-olemme läheisesti tekemisissä hänen kuolemansa kanssa. Odota, kunnes
-saat nähdä orjakaravaanin, ja silloin ymmärrät tunteeni. Minä tunnen
-tämän herrasväen. Meidän vähäinen ennustuksemme käy hänen hermoilleen
-ja antaa hänelle hiukan tulevaisten esimakua. Hans, mene panemaan tämä
-kirje tuon halaistun kepin päähän. Kirjeenkantaja kulkee ennen pitkää
-ohitse."
-
-Sattui niin, että muutamia päiviä myöhemmin saimme nähdä
-orjakaravaanin, kunnianarvoisen Hassanin kauppatavaraa.
-
-Olimme kulkeneet hyvän matkaa eteenpäin läpi ihanan ja terveellisen
-seudun, suunnaten melkein suoraan länttä kohti tai oikeammin hiukan
-luoteeseen. Maa oli aaltomaista ja rikasta, runsasvetistä ja ainoastaan
-virtain vierillä pensaikon peittämää, ylämaan ollessa lakeaa ja
-puistomaista, koristeena vain siellä täällä yksinäinen puu. Näkyi
-selvästi, että asutus oli vielä äskettäin ollut tiheä, sillä me
-sivuutimme raunioiksi hävitettyjä kyliä tai oikeammin kaupunkeja,
-joissa oli ollut suuret torit. Nämä kaupungit oli poltettu tai jätetty
-autioiksi, tai niissä asui vain jokunen vanhus, elättäen itseään
-umpeenkasvaneista puutarhoista. Nuo ihmisraukat, jotka istuivat yksin
-ja valittaen auringonpaisteessa tai mahdollisesti koettivat heikosti
-työskennellä muinoin hedelmällisillä pelloilla, juoksivat tavallisesti
-kirkuen pakoon meidän lähestyessämme, sillä asestettuja miehiä he
-luonnollisesti pitivät orjakauppiaina.
-
-Väliin onnistuimme kuitenkin saamaan jonkun heistä kiinni, ja joku
-matkueestamme pääsi aina heidän tarinainsa perille. Oikeastaan se oli
-vain yksi ja sama tarina. Arabialaiset orjakauppiaat olivat milloin
-milläkin tekosyyllä yllyttäneet heimon heimoa vastaan. Sitten he
-asettuivat voimakkaamman puolelle ja kukistivat heikomman kauheilla
-pyssyillään, surmasivat vanhukset ja veivät nuoret miehet, vaimot ja
-lapset (lukuunottamatta pikkulapsia, jotka teurastettiin) myytäviksi.
-Toiminta näytti alkaneen noin kaksikymmentä vuotta sitten, jolloin
-Hassan-ben-Mohammed tovereineen oli saapunut Kilwaan ja karkoittanut
-sieltä lähetyssaarnaajan, joka oli perustanut sinne lähetysaseman.
-
-Alussa tämä kauppa oli äärettömän helppoa ja tuottavaa, sillä
-raaka-ainetta oli runsaasti saatavissa. Mutta vähitellen lähiseudut oli
-tyhjennetty. Lukemattomia heimoja oli surmattu ja valitut niistä
-alistettu orjaikeen alle; ne, jotka näistä jäivät eloon, katosivat
-laivoilla tuntemattomiin maihin. Niin tapahtui, että orjakauppiaat
-olivat pakotetut pyrkimään kauemmaksi ja ulottamaan matkansa aina
-suuren mazitu-kansan, edellämainitsemani zulun-sukuisen sisämaanheimon,
-alueen rajoille. Saamiemme tietojen mukaan oli ollut liikkeellä
-sellainenkin huhu, että heillä oli aikomus piakkoin hyökätä suurella
-voimalla Mazitu-maahan, pyssyjensä avulla voittaa sen kansa ja siten
-avata itselleen uusi ja miltei tyhjentymätön varasto erittäin hyvää
-elävää kauppatavaraa. Sitä ennen he vain puhdistivat muutamia pikku
-heimoja, jotka siihen saakka olivat pelastuneet heidän käsistään sen
-tautta, että heidän asumapaikkansa olivat pensaikoissa tai
-vaikeapääsyisten vuorten takana.
-
-Tien, jota kuljimme, tunsimme heti orjatieksi. Sen huomasimme jo
-lukuisista luurangoista, joita löysimme pitkästä heinikosta sen
-molemmin puolin, muutamilla kun oli vielä paksu orjanies niskassa ja
-palmunkuiturenkaat ranteissa. Nämä olivat luultavasti uupuneet
-matkalla, toiset taas, päättäen, murskatuista kalloista, olivat
-päässeet vaivoistaan valtaajainsa vapauttamina.
-
-Matkamme kahdeksantena päivänä jouduimme odottamatta orjakaravaanin
-jäljille. Se oli ollut matkalla rannikkoa kohti, mutta kääntynyt syystä
-tai toisesta takaisin. Mahdollisesti se oli tapahtunut sen takia, että
-karavaanin johtajia oli varoitettu joukkomme lähestymisestä. Tai ehkä
-he olivat kuulleet, että eräs toinen karavaani, joka toimi toisella
-alueella, oli saaliineen matkalla sinnepäin, ja tahtoivat odottaa sen
-saapumista kulkeakseen eteenpäin yhtynein voimin.
-
-Heidän jälkiänsä oli helppo seurata. Ensin löysimme noin kymmenvuotisen
-pojan ruumiin. Sitten korppikotkat ilmiantoivat meille kahden nuoren
-miehen jäännökset, joista toinen oli ammuttu ja toinen saanut
-kirveeniskun. Heidän ruumiinsa oli huolimattomasti peitetty heinäin
-alle, en tiedä missä tarkoituksessa. Mailia tai kahta etempänä kuulimme
-lapsen valitusta ja löysimme sen seuraamalla itkun ääntä. Se oli noin
-nelivuotias pikku tyttö, joka ennen oli ollut sievä lapsi mutta nyt oli
-enää vain elävä luuranko. Meidät nähdessään se ryömi nelinkontin pakoon
-kuin apina. Stephen seurasi sitä, mutta minä tunsin niin suurta sääliä,
-että kaivoin varastoistamme esille purkin säilykemaitoa antaakseni
-lapselle. Samassa kuulin Stephenin kauhistuneen äänen huutavan minua.
-Arvasin hänen löytäneen jotain kauheaa ja läksin hyvin vastenmielisesti
-pensaikkoon, sinne missä hän oli. Siinä istui puunrunkoon sidottuna
-nuori nainen, nähtävästi lapsen äiti, koska se tarttui kiinni hänen
-jalkaansa.
-
-Jumalan kiitos hän eli vielä, vaikka ennen seuraavan aamun
-koittoa hän olisi varmasti kuollut. Me irroitimme hänet puusta, ja
-zulu-metsästäjät, jotka muulloin kuin sodassa ovat lempeäluontoisia,
-kantoivat hänet leiriin. Loppujen lopuksi me suurella vaivalla saimme
-pelastetuksi äidin ja lapsen hengen. Minä lähetin noutamaan luokseni
-mazitut, joidenka kanssa nyt jo osasin aivan hyvin puhua, ja kysyin
-heiltä, minkä vuoksi orjakauppiaat tekivät tällaisia tekoja.
-
-He kohauttivat olkapäitään ja toinen virkkoi, naurahtaen kaamealla
-tavalla:
-
-"Senvuoksi, päällikkö, että nuo mustasydämiset arabialaiset tappavat
-kaikki, jotka eivät enää jaksa kävellä, tai sitovat heidät puihin
-kuolemaan. Jos he päästäisivät uupuneet menemään, nämä saattaisivat
-tointua ja pelastua, ja arabialaiset ovat pahoillaan, jos joku, joka on
-ollut heidän orjansa, elää ja on vapaa ja onnellinen."
-
-"Niinkö? Niinkö todella?" huudahti Stephen, puhisten raivoa, joka
-muistutti hänen isäänsä. "Hyvä, jos minä vain saan tilaisuuden, niin
-kyllä kostan."
-
-Stephen oli helläluonteinen nuori mies, mutta kiihoitettuna hän oli
-omalla lempeällä ja hitaalla tavallaan kova.
-
-Toivomansa tilaisuuden hän sai kahden vuorokauden kuluttua. Sinä
-päivänä me leiriydyimme varhain kahdesta syystä. Ensimmäinen oli se,
-että pelastamamme äiti ja lapsi olivat niin heikot, että eivät voineet
-kulkea lepäämättä, eikä meillä ollut liikoja miehiä heitä kantamaan;
-toinen oli se, että löysimme ihanteellisen levähdyspaikan. Se oli kuten
-tavallista autioksi jäänyt kylä, jonka läpi juoksi ihana virta. Otimme
-haltuumme muutamia ulommaisia majoja, joita ympäröi aita, ja kun Mavovo
-oli onnistunut ampumaan lihavan antilooppilehmän ja sen puolikasvuisen
-vasikan, me valmistauduimme viettämään tavanmukaista juhlaa. Sammyn
-valmistaessa toipuneelle vaimolle lihalientä ja meidän Stephen'in
-kanssa poltellessa piippujamme häntä katsellen Hans pujahti sisään
-murtuneen orjantappura-aidan eli _boman_ läpi ja ilmoitti, että
-arabialaiset olivat tulossa kahdessa ryhmässä suuri orjajoukko
-mukanaan.
-
-Me juoksimme ulos ja näimme, kuten hän oli sanonut, kaksi lähestyvää
-karavaania, tai oikeammin ne olivat jo saavuttaneet kylän, vaikkakin
-jonkun matkan päässä meistä, ja leiriytyivät parasta aikaa entiselle
-torille. Toinen niistä oli se, jonka jälkiä olimme seuranneet,
-vaikkakin parin viimeisen tunnin ajan olimme kulkeneet toista tietä
-etupäässä siitä syystä, että emme jaksaneet nähdä sellaisia näkyjä,
-joita olen kuvannut. Joukko näytti käsittävän noin kaksisataa
-viisikymmentä orjaa ja yli neljäkymmentä vartijaa, kaikki pyssyillä
-varustettuja mustia miehiä ja useimmat puvustaan päättäen arabialaisia
-tai sekarotuisia arabialaisia. Toisessa karavaanissa, joka lähestyi
-toiselta suunnalta, ei ollut enempää kuin sata orjaa ja kaksi- tai
-kolmekymmentä vartijaa.
-
-"Nyt", minä sanoin, "me syömme ensin päivällisemme ja sitten, jos
-haluatte, menemme tervehtimään noita herroja näyttääksemme vain,
-ettemme pelkää heitä. Hans, hae lippu ja sido se tuon puun latvaan;
-siitä he näkevät, minkä maan kansalaisia me olemme."
-
-Pian kohosikin Englannin lippu, ja samassa näimme kaukoputkillamme
-orjakauppiasten juoksentelevan levottomina ja orjaraukkain kääntyvän ja
-tuijottavan liehuvaan vaatteeseen ja sitten alkavan puhella toinen
-toiselleen. Mieleeni johtui, että mahdollisesti joku joukosta oli
-nähnyt lipun englantilaisen matkustajan kädessä tai kuullut sitä
-pidettävän laivojen mastoissa tai tangoissa rannikolla ja saanut
-tietää, mitä se merkitsee orjille. Tai ehkä he ymmärsivät muutamia
-sanoja arabialaisten keskustelusta, jotka epäilemättä puhuivat viittoen
-ja merkitsevästi. Joka tapauksessa he tuijottelivat siksi, kunnes
-arabialaiset sjambokkeineen, s.o. virtahevon nahkasta tehtyine
-piiskoineen hyökkäsivät heidän joukkoonsa ja tukahduttivat kiihtyneen
-keskustelun iskuihin.
-
-Ensi aluksi luulin heidän purkavan leirin ja marssivan tiehensä
-valmistuksia he todella alkoivat tehdäkin, mutta hylkäsivät sitten
-aikeensa luultavasti siitä syystä, että orjat olivat uuvuksissa ja
-ennen yön tuloa ei ollut muuta vettä löydettävissä. Lopulta he
-istuutuivat ja sytyttivät keittotulia. Huomasin heidän myöskin ryhtyvän
-varokeinoihin hyökkäystä vastaan asettamalla vartijoita ja pakottamalla
-orjat rakentamaan leirin ympärille orjantappura-aidan.
-
-"No", sanoi Stephen lopetettuamme päivällisen, "oletko valmis
-tervehdyskäynnille?"
-
-"En", minä vastasin, "en luule. Olen ajatellut asiaa ja päättänyt, että
-on parasta jättää se sikseen. Nuo arabialaiset tietävät varmasti, mitä
-olemme tehneet heidän arvoisalle herralleen Hassanille, sillä
-epäilemättä hän on lähettänyt heille sanan. Jos siis menemme heidän
-leiriinsä, he saattavat heti nähdessään ampua meidät. Tahi jos he
-ottavat meidät hyvästi vastaan, he voivat tarjota vieraanvaraisuuttaan
-ja myrkyttää meidät tai hakata äkkiä päämme poikki. Asemamme saisi
-kyllä olla parempi, mutta uskon valloituksen käyvän heille kuitenkin
-vaikeaksi. Minun mielestäni on siis parempi jäädä tänne ja odottaa
-asiain kehitystä."
-
-Stephen mutisi jotakin minun liiallisesta varovaisuudestani, mutta en
-välittänyt hänestä. Yhden kuitenkin tein. Kutsutin luokseni Hansin ja
-sanoin hänelle, että hän ottaisi mukaansa toisen mazitun -- en
-uskaltanut panna molempia vaaralle alttiiksi, sillä he olivat oppaitamme
--- ja yhden alkuasukkaista, jotka olimme saaneet Hassanilta,
-urhoollisen miehen, joka ymmärsi kaikkia seudun murteita, ja käskin.
-heidän pimeän tullen ryömiä orjakauppiasten leiriin. Siellä heidän oli
-koetettava urkkia tietoonsa niin paljon kuin voivat ja jos mahdollista
-hiipiä orjain joukkoon ja selittää heille, että me olimme heidän
-ystäviänsä. Hans nyökkäsi, sillä tehtävä oli juuri hänen mieleisensä,
-ja lähti tekemään valmistuksia.
-
-Me Stephen'in kanssa varustelimme itseämme myöskin lujittamalla
-puolustuslaitosta, pystyttämällä isoja vahtivalkeita ja asettamalla
-vartijoita.
-
-Yö tuli, ja Hans tovereineen lähti liikkeelle huomaamatta kuin
-käärmeet. Vallitsi syvä hiljaisuus, jota vain silloin tällöin
-keskeyttivät orjain valittavat, surumieliset äännähdykset: "La-lu,
-la-luá!" vaieten taas, ja arabialaisten ruoskaniskujen aiheuttamat
-kurjain raukkojen kauhunhuudot. Kerran pamahti myöskin pyssy.
-
-"Ne ovat nähneet Hansin", sanoi Stephen.
-
-"En usko", minä vastasin, "sillä siinä tapauksessa olisi kuulunut
-useampia laukauksia. Se oli joko vahinkolaukaus, tahi ammuttiin joku
-orja."
-
-Senjälkeen ei pitkään aikaan tapahtunut mitään, kunnes vihdoin Hans
-tuntui maan sisästä nousevan eteeni ja hänen takanaan mazitu ja hänen
-toinen seuralaisensa.
-
-"Kerro kertomuksesi", minä sanoin.
-
-"Baas, näin se kuuluu. Me olemme saaneet tietää kaikki. Arabialaiset
-tietävät kaiken, mikä koskee teitä ja miehiänne. Hassan on lähettänyt
-heille määräyksen surmata teidät. On hyvä, ettette mennyt heidän
-luokseen, sillä teidät olisi varmasti tapettu. Me ryömimme lähelle ja
-kuulimme heidän keskustelunsa. He aikovat aamunkoitteessa tehdä
-rynnäkön meitä vastaan, ellemme lähde liikkeelle aikaisemmin, mistä he
-vakoojainsa kautta saavat tiedon."
-
-"Ja jos se tapahtuu, mitä sitten?" minä kysyin.
-
-"Silloin he hyökkäävät meidän järjestäessämme karavaania tai heti
-lähdettyämme liikkeelle."
-
-"Vai niin. Mitä vielä, Hans?"
-
-"Niin, baas. Nämä kaksi miestä ryömivät orjain joukkoon ja puhuttelivat
-heitä. Nuo orjat ovat hyvin surullisia, ja moni heistä on kuollut
-sydämenahdistukseen jouduttuaan pois kodeistaan ja tietämättä, minne
-heitä viedään. Näin yhden juuri kuolevan; se oli nuori nainen. Hän
-puheli toisen vaimon kanssa ja näytti aivan terveeltä, ainoastaan
-väsyneeltä, kunnes hän äkkiä sanoi kuuluvalla äänellä: 'Nyt minä kuolen
-mutta palaan takaisin henkenä lumoamaan noita paholaisia, kunnes hekin
-tulevat hengiksi.' Sitten hän kutsui heimonsa päämiestä, pani käden
-sydämelleen ja kaatui kuolleena maahan. Mutta", Hans lisäsi
-miettiväisesti ja sylkäisi, "ei hän päässyt kaatumaan aivan maahan,
-sillä orjamies piti hänen päätään koholla. Arabialaiset olivat hyvin
-vihoissaan sekä siitä, että hän oli kironnut heitä, että hänen
-kuolemastaan. Eräs heistä tuli ja potkaisi hänen ruumistaan ja ampui
-sitten hänen sairaan pikku poikansa, koska äiti oli kironnut heitä.
-Mutta kaikeksi onneksi hän ei nähnyt meitä, sillä me seisoimme varjossa
-kaukana tulesta."
-
-"Entä muuta, Hans?"
-
-"Vielä eräs asia, baas. Nämä miehet lainasivat teidän antamanne veitset
-kahdelle urhoollisimmalle orjalle, jotta nämä voisivat leikata poikki
-orjanikeet ja köydet, joilla heidät oli sidottu, ja lähettää ne
-sitten miehestä mieheen, jotta kaikki voisivat tehdä samoin. Mutta
-mahdollisesti arabialaiset huomaavat sen, ja silloin nämä miehet jäävät
-ilman veitsiä. Siinä kaikki. Onko baas'illa vähän tupakkaa?"
-
-"Nyt, Stephen", minä sanoin Hansin mentyä ja selitettyäni tilanteen,
-"meillä on kaksi mahdollisuutta. Joko livahdamme noiden herrasmiesten
-käsistä heti, missä tapauksessa meidän on jätettävä tuo vaimo lapsineen
-oman onnensa nojaan, tai voimme jäädä tänne odottamaan hyökkäystä."
-
-"Minä en pakenisi", Stephen sanoi synkkänä, "olisi raukkamaista hylätä
-tuo vaimoraukka. Sitäpaitsi marssiessamme saattaisi tapahtua
-pahempaakin. Muista, että Hans sanoi meitä vakoiltavan."
-
-"Tahtoisit siis jäädä odottamaan hyökkäystä?"
-
-"Eikö löydy kolmatta vaihtoehtoa, Quatermain? Jos itse hyökkäisimme?"
-
-"Sepä ajatus", minä sanoin. "Kutsukaamme Mavovo tänne."
-
-Mavovo saapuikin ja istuutui eteemme. Minä selitin hänelle asian.
-
-"Minun kansallani on tapana mieluummin hyökätä kuin odottaa hyökkäystä,
-ja kuitenkin, isäni, tässä tapauksessa sydämeni on sitä vastaan. 'Hans'
-(hän kutsui häntä nimellä _Inhlatu_, joka on zulukielinen,
-pilkkukäärmettä merkitsevä sana ja vastaa hottentotin kafferinkielistä.
-nimeä) sanoo noita keltaisia koiria olevan aina kuuteenkymmeneen, ja
-niillä on kaikilla pyssyt, kun taas meitä on ainoastaan viisitoista,
-sillä orjiin emme voi luottaa. Hän sanoo heidän sitäpaitsi olevan lujan
-aidan suojassa ja valveilla, vakoojain vartioimina, joten emme helposti
-voi heitä yllättää. Mutta nähkääs, isäni, mekin olemme lujan aidan
-suojassa, eikä meitäkään voi yllättää. Ja luulen, että miehet, jotka
-muulloinkin kuin sodassa kiduttavat ja tappavat vaimoja ja lapsia, ovat
-varmasti pelkureita eivätkä uskalla hyökätä, jos ammumme hyvin, jos he
-yleensä tulevat ensinkään. Sentähden sanon: 'Odottakaa kunnes puhveli
-joko hyökkää tai pakenee. Mutta teidän on sananvalta, Macumazahn,
-Vartija yöllä, ei minun, teidän metsästäjänne. Puhukaa te, joka olette
-vanhennut sodassa, ja minä tottelen."
-
-"Sinä puhut viisaasti", minä vastasin; "mieleeni johtuu toisiakin
-syitä. Nuo arabialaiset saattaisivat kätkeytyä orjain selän taa, ja me
-tappaisimme näistä monta vahingoittamatta ensinkään arabialaisia.
-Stephen, luulenpa, että meidän on katseltava asiaa tässä valossa."
-
-"Hyvä juttu, Quatermain. Toivon vain Mavovon siinä suhteessa olevan
-väärässä, että nuo mustat saattaisivat muuttaa mielensä ja paeta."
-
-"Totisesti, nuori mies. Sinähän käyt aivan liian verenhimoiseksi
-ollaksesi orkideainviljelijä", minä huomautin, katsahtaen häneen. "Minä
-puolestani toivon hartaasti Mavovon olevan oikeassa, sillä ellei niin
-ole, niin sanon sinulle, että tämä saattaa olla huono yritys."
-
-"Olen tähän asti aina ollut rauhanmies", Stephen vastasi, "mutta
-nähdessäni noita onnettomia orjaraukkoja murskattuine paineen ja puihin
-nääntymään sidottuja vaimoja --"
-
-"Tahdot anastaa kaikkivaltiaan Jumalan tehtävät", minä sanoin. "Mutta
-se on luonnollinen seuraus ja saattaa näissä olosuhteissa olla Hänelle
-mieleen. Ja nyt, kun olemme päättäneet toiminnastamme, ryhtykäämme heti
-työhön, jotta arabialaiset herrat vierailulle tullessaan löytäisivät
-aamiaisensa valmiina."
-
-
-
-
-VII.
-
-ORJAIN RYNNÄKKÖ.
-
-
-No niin, me teimme voitavamme saadaksemme kaikki valmiiksi.
-Vahvistettuamme orjantappura-aitaamme eli _bomaa_ niin paljon kuin
-mahdollista ja sytytettyämme sen ulkopuolelle muutamia suuria tulia
-määräsin kullekin metsästäjälle paikkansa ja katsoin, että heidän
-pyssynsä olivat kunnossa ja että heillä oli runsaasti ampumavaroja.
-Sitten sain Stephen'in paneutumaan, levolle lupaamalla herättää hänet
-myöhemmin valvomaan. Sitä en kuitenkaan aikonut tehdä, sillä toivoin
-hänen aamulla nousevan reippaana ja vahvoin hermoin ensimmäiseen
-taisteluunsa.
-
-Niin pian kuin näin hänen silmäinsä painuvan umpeen istuuduin
-laatikolle miettimään. Puhuakseni totta en ollut sisällisesti kovin
-rauhallinen. Ensinnäkään en tiennyt, miten kaksikymmentä kantajaamme
-käyttäytyisivät tulessa. He saattaisivat joutua pakokauhun valtaan ja
-hyökätä ulos, missä tapauksessa päätin päästää heidät oman onnensa
-nojaan, sillä pakokauhu on tarttuvaa laatua.
-
-Pahempi asia oli meidän hyvin vaikea asemamme. Leirin ympärillä, oli
-paljon puita, joitten sekaan hyökkääjät saattoivat piilottautua. Mutta
-kaikkein enimmän, vielä enemmän kuin joen kaislaisia rantaäyräitä,
-jonne he voivat ryömiä piiloon kuuliltamme, minä pelkäsin takanamme
-olevaa kaltevaa maata, joka kasvoi tiheää ruohoa ja viidakkoa, ja
-kohosi vähitellen noin kahdensadan kyynärän päässä korkeaksi
-harjanteeksi. Jos nyt arabialaiset kiertäisivät tuon harjun taakse, he
-voisivat ampua suoraan aitaamme ja rikkoa sen. Jos tuulikin vielä olisi
-suosiollinen, he voisivat polttaa sen tai hyökätä kimppuumme
-savupilvien suojassa. Tosiasia on kuitenkin, ettei mikään näistä
-mahdollisuuksista tapahtunut seuraavasta syystä. Yöllisissä tai hyvin
-varhaisissa hyökkäyksissä mielestäni on kaikkein vaikein aika aina
-ollut tuntia ennen taivaan valkenemista. Säännöllisesti kaikki voitava
-on jo tehty, ja ihmisten täytyy istua toimettomina. Silloin
-ruumiilliset ja moraaliset voimatkin ovat alimmillaan niinkuin elohopea
-lämpömittarissa. Yö tekee kuolemaa, päivä ei vielä ole syntynyt. Koko
-luonnossa tuntuu tuon hetken vaikutus. Silloin tulevat pahat unet,
-silloin lapset heräävät itkemään, silloin heräävät muistot niistä,
-jotka olemme kadottaneet, silloin epäilevä sielu usein vaipuu
-tuntemattoman syvyyksiin. Ei ole ihme, että ajan pyörät liikkuivat
-hitaasti sinä yönä. Monesta merkistä huomasin, että aamu oli käsissä.
-Kantajat kääntelehtivät ja mutisivat unissaan, etäällä jalopeura
-lakkasi ulvomasta ja etsi pesäänsä, valpas kukko kiekui jossakin, ja
-aasimme nousivat ja alkoivat tempoa köysiään. Vielä oli kuitenkin aivan
-pimeä. Hans ryömi luokseni; näin hänen ryppyiset, keltaiset kasvonsa
-vahtitulen valossa.
-
-"Tunnen aamun koittavan", hän sanoi ja katosi taas.
-
-Sitten ilmestyi Mavovo, kuvastuen suunnattoman suurena pimeyttä
-vastaan.
-
-"Valvoja yöllä, yö on kulunut", hän sanoi. "Jos viholliset ollenkaan
-tulevat, heidän pitäisi jo olla täällä."
-
-Tervehtien hänkin siirtyi pimeyteen, ja samassa kuulin keihäitten
-kalinaa ja pyssynhanain jännittämistä.
-
-Menin Stephen'in luo ja herätin hänet. Hän nousi haukotellen istumaan,
-mutisi jotakin kasvihuoneista, muisti sitten äkkiä ja sanoi:
-
-"Tulevatko arabialaiset? Saamme siis vihdoinkin taistella. Hauskaa,
-ukkoseni, eikö ole?"
-
-"Olet hauska vekkuli", minä sanoin epäjohdonmukaisesti ja menin
-raivoissani tieheni.
-
-Olin levoton tuon kokemattoman nuorukaisen tähden. Jos hänelle jotakin
-tapahtuisi, mitä sanoisin hänen isälleen? No niin, oli luultavaa, että
-siinä tapauksessa minullekin tapahtuisi jotakin. Mahdollisesti
-kuolisimme samalla hetkellä. Varmaa oli joka tapauksessa, etten aikonut
-elävänä jättäytyä noiden orjakauppias-paholaisten käsiin. Hassanin
-huomautus tulesta ja pää alaspäin hirttämisestä ja auringonpaisteesta
-oli kyllin elävänä jäänyt mieleeni.
-
-Seuraavan viiden minuutin kuluessa kaikki nousivat, vaikka useimmat
-kantajat oli potkaisemalla herätettävä unestaan. Miesraukat olivat
-tottuneet kuoleman läheisyyteen eivätkä antaneet sen häiritä untaan.
-Huomasin heidän kumminkin mutisevan keskenään ja olevan hätäytyneinä.
-
-"Jos he osoittavat kavalluksen merkkejä, heidät on surmattava", sanoin
-Mavovolle, ja tämä nyökkäsi vakavaan, hiljaiseen tapaansa.
-
-Ainoastaan pelastamamme orjavaimon lapsineen jätimme leirin nurkkaan
-makaamaan uupumuksen horroksissa. Mitä hänen häiritsemisensä olisi
-hyödyttänyt?
-
-Sammy, joka näytti kauhean onnettomalta, toi kaksi tuopillista kahvia
-Stephen'ille ja minulle.
-
-"Tämä on kohtalokas hetki, herrat Quatermain ja Somers", hän sanoi
-kahvia tarjotessaan, ja minä näin hänen kätensä vapisevan ja
-hampaiden kalisevan. "Kylmä on ankara", hän jatkoi juhlallisella
-englanninkielellään kuin selittääkseen noita ruumiillisia pelon
-merkkejä, jotka näki minun huomanneen. "Mr. Quatermain, hyvä teidän on
-polkea maata ja vainuta taistelua kaukaa, kuten sanotaan Jobin
-kirjassa. Mutta minua ei ole kasvatettu siihen toimeen ja otan asian
-toisella tavalla. Toivoisin tosiaankin olevani Kapkaupungissa jälleen,
-vaikkapa vain vankilan valkoisten seinäin sisällä."
-
-"Niin minäkin", minä mutisin, pitäen vaivoin oikean jalkani maassa.
-
-Mutta Stephen vain nauroi ja kysyi:
-
-"Mitäs sitten teet, Sammy, kun taistelu alkaa?"
-
-"Mr. Somers", hän vastasi, "olen käyttänyt hyväkseni pari unetonta
-tuntia kaivamalla kolon tuon puunrungon taakse, jonka läpi en usko
-kuulain tunkeutuvan. Siellä minä rauhanmiehenä rukoilen menestyksemme
-puolesta."
-
-"Ja jos arabialaiset tulevat sisään, Sammy?"
-
-"Sitten, sir, minä taivaan avulla panen toivoni jalkaini nopeuteen."
-
-Nyt en enää voinut kestää, oikea jalkani kohosi ja potkaisi Sammya
-juuri siihen paikkaan, mihin olin tähdännyt. Hän katosi, luoden
-taakseen moittivan katseen.
-
-Juuri silloin syntyi kauhea hälinä orjakauppiasten leirissä, missä
-siihen saakka oli ollut hyvin hiljaista, ja samassa aamunkoiton
-ensimmäinen valo alkoi välkkyä pyssyjemme piipuilla.
-
-"Katsokaa!" minä huudahdin, nielaisten kahvini lopun, "tuolla liikkuu
-jotakin."
-
-Melu kävi äänekkäämmäksi ja äänekkäämmäksi, kunnes se tuntui täyttävän
-taivaat kirouksilla ja kimeillä huudoilla. Niiden keskeltä erotin
-selvästi raivoisia hätähuutoja ja sitten kuului pyssyjen pamahduksia,
-tuskan huutoja ja juoksevain jalkain töminää. Nyt valo jo kävi
-kirkkaaksi, kuten tavallisesti tällä leveysasteella. Kolme minuuttia
-vielä, ja harmaan aamusumun läpi näimme tusinoittain mustia olentoja
-ponnistelevan ylös rinnettä meitä kohti. Muutamilla näytti olevan
-puupölkky selkään sidottuna, toiset ryömivät nelin kontin, toiset
-vetivät lapsia käsipuolesta, ja kaikki kirkuivat kaikkein kimeimmillä
-äänillään.
-
-"Orjat hyökkäävät meitä vastaan", sanoi Stephen ja kohotti pyssyään.
-
-"Älä ammu", minä huusin. "Luulen, että he ovat karanneet ja etsivät
-turvaa meidän luotamme."
-
-Minä olin oikeassa. Nuo onnettomat olivat käyttäneet hyväkseen veitsiä,
-jotka miehemme olivat heille salaa vieneet. Katkottuaan yön kuluessa
-kahleensa he nyt juoksivat englantilaisten ja heidän lippunsa turviin.
-Eteenpäin syöksyi tuo hurja joukko, monella vielä orjanies niskassa,
-sillä heillä ei ollut ollut aikaa eikä tilaisuutta irroittaa niitä
-kaikkia, ja arabialaiset ajoivat heitä ampuen takaa. Tilanne oli
-selvästi hyvin vakava, sillä jos orjat pääsisivät tunkeutumaan
-leiriimme, silloin me joutuisimme sekasortoon ja uhriksi heidän
-takaa-ajajainsa kuulille.
-
-"Hans", minä huusin, "ota mukaasi eiliset miehet ja koeta saattaa nuo
-orjat takapuolellemme. Nopeaan! Hyvin nopeaan, ennenkuin jäämme heidän
-jalkoihinsa."
-
-Hans lähti, ja samassa jo näinkin noiden kolmen juoksevan lähestyvää
-laumaa kohti, Hans heiluttaen kädessään paitaa tai jotain muuta valkeaa
-vaatetta kiinnittääkseen pakenevain huomiota. Samassa ensimmäinen
-heistä jo pysähtyikin ja huusi: "Armoa, englantilaiset! Pelastakaa
-meidät!" sillä hän oli huomannut pyssymme.
-
-Se oli todella onnellinen sattuma, sillä muuten Hans tovereineen ei
-olisi ikinä saanut heitä pysähdytetyksi. Seuraavassa silmänräpäyksessä
-näin valkean paidan kääntyvän vasemmalle ohi aitamme eli _boman_ kohti
-leirin takana olevaa viidakkoa ja korkeaa heinikkoa. Sitä seurasi
-ponnistellen ja ryömien orjalauma kuin lampaat kellokastaan. Heille
-Hansin paita oli kuin "Navarran valkea kypäri".
-
-Se pelko siis oli ohi. Arabialaisten kuulat olivat kaataneet muutamia,
-toiset olivat tallautuneet jäljessä tulevain jalkoihin tai vaipuneet
-maahan heikkoudesta, ja eloonjääneitä takaa-ajajat yhä ampuivat. Eräs
-vaimo, joka oli kaatunut raskaan, kurkkuun sidotun ikeen painon alla,
-ryömi nelinkontin eteenpäin. Joku arabialainen ampui häntä, mutta kuula
-osui maahan hänen vatsansa alle vahingoittamatta häntä, sillä hän
-ponnisteli entistä nopeammin eteenpäin. Olin varma, että hän ampuisi
-uudelleen, ja pidin häntä silmällä. Samassa näinkin, sillä valo oli nyt
-kirkas, pitkän, valkopukuisen miehen astuvan esille banaanipuun takaa
-noin sadanviidenkymmenen kyynärän päässä ja tähtäävän huolellisesti
-vaimoa kohti. Mutta minä tähtäsin myös ja -- no niin, tuollaisessa
-tarkka-ammunnassa en ole huono, jos vain koetan. Arabialaisen pyssy ei
-lauennut enää. Hän hyppäsi vain noin kahden jalan korkeuteen ilmaan ja
-kaatui samassa taapäin, sillä kuula oli lävistänyt pään, johon tuota
-henkilöä olin tähdännytkin.
-
-Metsästäjät päästivät matalan "ou" äänen, joka merkitsi hyväksymistä,
-ja Stephen huudahti innostuneena:
-
-"Mikä taivaallinen laukaus!"
-
-"No ei juuri huonokaan, mutta minun ei olisi pitänyt ampua", vastasin,
-"sillä he eivät vielä ole tehneet rynnäkköä. Se on jonkunlainen
-sodanjulistus, ja", vastasin, kun näin Stephen'in aurinkokypärin
-lentävän maahan, "siinä on vastaus. Alas kaikki, ja ampukaa
-ampumarei'istä."
-
-Silloin taistelu alkoi. Ellei oteta huomioon sen loistavaa
-loppunäytöstä, se ei ollut oikea taistelukaan verrattuna pariin
-myöhempään, joita tällä retkellä taistelimme. Mutta toisaalta se oli
-meille hyvinkin vaikea. Aluksi arabialaiset tekivät hyökkäyksen,
-huutaen avukseen Allahin nimeä. Mutta niin hurjanrohkeita kuin he
-olivatkin, uutta yritystä he eivät tehneet. Joko hyvällä onnellaan tai
-hyvällä taidollaan Stephen kaatoi kaksipiippuisella rihlapyssyllään
-kaksi heistä, ja minäkin ammuin tyhjiin isokaliiberisen,
-takaaladattavan pyssyni -- ensimmäisen mitä olen omistanut -- enkä
-suinkaan ilman seurauksia, ja metsästäjätkin osuivat moniaan kerran.
-
-Senjälkeen arabialaiset etsivät suojaa puiden takaa ja, kuten olin
-pelännyt, joen äyräiden kaislikosta. Sieltä käsin he tekivät meille
-paljon kiusaa, sillä joukossa oli hyviäkin pyssymiehiä. Ellemme kaiken
-varalta olisi lujittaneet orjantappura-aitaamme paksulla multa- ja
-turvevallilla, meille olisikin käynyt huonosti. Yksi metsästäjistä oli
-jo saanut surmansa, kuula oli lentänyt ampumareiästä suoraan kurkkuun,
-juuri kun hän oli laukaisemaisillaan, ja onnettomat kantajamme, jotka
-olivat vähän ylempänä, olivat kärsineet enemmänkin vahinkoa, sillä
-kaksi heistä makasi jo maassa ja haavoittuneita oli neljä. Senjälkeen
-komensin eloonjääneet pitkälleen maahan aivan aidan taakse sillä tavoin,
-että me voimme ampua heidän ylitseen.
-
-Pian kävi ilmi, että arabialaisia oli enemmän kuin olimme luulleet,
-sillä noin viisikymmentä ampui eri suunnilta. Sitäpaitsi he vähitellen
-etenivät, ilmeisesti aikoen kiertää meidät ja pyrkiä takanamme olevalle
-harjanteelle. Muutamia me tietysti pysähdytimme heidän juostessaan puun
-takaa toisen taakse, mutta tämä oli yhtä vaikeaa, kuin tiheässä
-metsässä juoksentelevain kaniinien ampuminen, ja ollakseni rehellinen
-minun on sanottava, että olin ainoa, joka sain osumaan, sillä nopea
-silmäni ja pitkä harjaannus auttoivat.
-
-Noin tunnin kuluessa asemamme oli käynyt todella vakavaksi, ja meidän
-täytyi välttämättä ruveta miettimään, mitä oli tehtävä. Minä osoitin,
-että vähäisen joukkomme hyökkäys noita hajaantuneita pyssymiehiä
-vastaan, jotka vähitellen saartoivat meidät, olisi ollut enemmän kuin
-hyödytön, ja toiselta puolen asemamme puolustaminen iltaan asti näytti
-toivottomalta. Jos arabialaiset vain pääsisivät taaksemme, he
-saattaisivat ampua meitä ylhäältä käsin. Viimeisen puolentunnin ajan
-olimmekin käyttäneet kaikki voimamme estämään heitä kiertämästä
-_bomaa_, mikä toisella puolen virtaavan joen ja toisella puolen olevan
-aukean maa-alan vuoksi kaikeksi onneksi kävi heille hyvin vaikeaksi
-suorittaa ilman liian suurta tappiota.
-
-"Luulen, ettemme voi tehdä muuta", minä sanoin lopulta, kun
-arabialaisten ammunta hetkeksi taukosi joko heidän neuvotellessaan tai
-odottaessaan uusia ampumavaroja, "kuin jättää leirin ja kaikki ja
-hyökätä mäenharjalle. Nuo miehet ovat varmaankin kaikki jo väsyksissä,
-ja kun me olemme hyviä juoksijoita, voimme siten pelastaa henkemme."
-
-"Mutta kuinka käy haavoittuneiden", kysyi Stephen, "ja orjavaimon ja
-hänen lapsensa?"
-
-"En tiedä", minä vastasin ja silmäni painuivat alas.
-
-Luonnollisesti tiesin sen vallan hyvin, mutta nyt heräsi kärjistyneessä
-muodossa vanha kysymys: pitikö meidän tuhota itsemme muutamain
-henkilöiden vuoksi, joita kohtaan meillä ei ollut suurta mielenkiintoa
-ja joita emme heidän luokseen jäämälläkään voineet pelastaa? Jos
-jäisimme paikalle, loppumme näytti olevan hyvin varma, kun taas
-pakenemalla oli hyvin mahdollista pelastautua. Mutta silloin meidän
-olisi jätettävä turvattomiksi muutamia haavoittuneita kantajia ja
-nääntyneinä korjaamamme vaimo ja lapsi, jotka kaikki varmasti saisivat
-surmansa, paitsi mahdollisesti nainen lapsineen.
-
-Kun nämä ajatukset olivat lentäneet aivojeni läpi, muistin erään juopon
-ranskalaisen nimeltä Leblanc, jonka olin tuntenut nuoruudessani ja joka
-oli ollut tai ainakin vakuutti olleensa Napoleonin ystävä, kertoneen
-minulle, että suuren valloittajan oli kerran sotaretkellä Pyhässä
-maassa pitänyt peräytyä. Kun hän ei voinut kuljettaa haavoittuneita
-mukanaan, hän jätti ne erääseen luostariin Karmelin vuorelle ja antoi
-kullekin myrkkyannoksen käteen. Nähtävästi he eivät ottaneet myrkkyä,
-sillä Leblanc'in kertomuksen mukaan, joka sanoi olleensa läsnä (vaikka
-ei haavoittuneena), turkkilaiset tulivat ja lävistivät heidät. Siten
-Napoleon pelasti oman ja armeijansa hengen haavoitettujen
-kustannuksella. Mutta, arvelin, hän ei ollutkaan mikään loistava
-kristityn esikuva, ja minulla ei ollut aikaa alkaa etsiä myrkkyä.
-Muutamin sanoin selitin aseman Mavovolle, paitsi kertomusta
-Napoleonista, ja kysyin hänen neuvoaan.
-
-"Meidän on paettava", hän vastasi. "Vaikka en pidä pakenemisesta, elämä
-on kalliimpi kuin varastot, ja joka elää, hän voi kerran vielä maksaa
-velkansakin."
-
-"Mutta haavoittuneet, Mavovo; emme voi viedä heitä mukanamme."
-
-"Menen katsomaan heitä, Macumazahn; se on sodan kohtalo. Taikka jos he
-pitävät parempana, niin voimme jättää heidät -- arabialaisten
-hoidettaviksi", mikä tietysti oli sama asia kuin kertomus Napoleonista
-ja myrkystä.
-
-Myönnän, että olin juuri suostumaisillani, sillä en olisi suonut, että
-me Stephen'in kanssa, että ainakaan Stephen olisi joutunut mihinkään
-hämäräperäisiin tekemisiin kurjain orjakauppiasten kanssa, kun äkkiä
-jotakin tapahtui.
-
-Muistettakoon, että Hans oli kohta aamunkoiton jälkeen, käyttäen paitaa
-lippuna, johtanut paenneet orjat leirin sivu takana olevalle mäelle.
-Sinne he olivat kadonneet, ja siitä hetkestä emme olleet nähneet heistä
-jälkeäkään. Nyt hän äkkiä tuli näkyviin, yhä heiluttaen paitaa. Hänen
-jäljessään syöksyi esille suuri lauma alastomia miehiä, ehkä noin
-kaksisataa luvultaan, käsissään seipäitä, kiviä ja puiden oksia. Kun he
-olivat päässeet melkein _boman_ lähelle, mistä me hämmästyneinä
-katselimme heitä, he jakautuivat kahteen ryhmään,, puolet vasemmalle
-puolellemme nähtävästi mazitun johdolla, joka oli Hansin mukana käynyt
-orjaleirissä, ja toiset puolet oikealle, seuraten vanhaa hottentottia
-itseään. Minä tuijotin Mavovoon, sillä olin liian hämmästynyt
-voidakseni puhua.
-
-"Oi", Mavovo sanoi, "teidän Pilkkukäärmeenne" (hän tarkoitti Hansia)
-"on suuri omalla tavallaan, tai ainakin hän on kyennyt herättämään
-rohkeutta orjainkin sydämissä. Ettekö ymmärrä, isäni, että he
-hyökkäävät arabialaisia vastaan, niin, ja repivät heidät kappaleiksi
-niinkuin villikoira puhvelin vasikan?"
-
-Se oli totta: se oli hottentotin viimeinen suunnitelma. Ja se onnistui.
-Ylhäältä mäenrinteeltä hän oli pitänyt silmällä taistelun kehitystä ja
-nähnyt, miten se oli päättyvä. Sitten hän mukanaan olevan tulkin
-välityksellä piti orjille puheen, selittäen heille, että me, heidän
-valkoiset ystävänsä, olimme kukistumaisillamme ja että heidän piti joko
-taistella puolestaan tai palata ikeen alle. Heidän joukossaan oli
-sellaisia, jotka omissa heimoissaan olivat olleet sotureina, ja näitten
-avulla hän vaikutti muihin. He tarttuivat ikeisiin, joista heidät oli
-vapautettu, kivilohkareihin, kaikkeen, mikä käteen sattui, ja merkin
-saatuaan lähtivät liikkeelle, jättäen vain vaimot ja lapset
-paikoilleen. Nähdessään heidän tulevan hajaantuneet arabialaiset
-suuntasivat tulensa heitä kohti, surmasivat muutamia, mutta samalla
-paljastivat omat piilopaikkansa. Niitä kohti orjat nyt hyökkäsivät. He
-kävivät arabialaisiin käsiksi; he raatelivat heitä, he murskasivat
-heidän aivonsa, kunnes viiden minuutin kuluttua kaksi kolmattaosaa
-heistä makasi kuolleina; ja loput, joita me puolestamme verotimme
-pyssyillämme heidän juostessaan esille piiloistaan, olivat täydessä
-paossa. Kosto oli hirveä. En ole koskaan ollut hurjemman näytelmän
-todistajana kuin tämä, jonka panivat toimeen nuo hurjistuneet miehet,
-kostaen kiduttajilleen kärsimänsä vääryydet. Muistan, kuinka useimpien
-arabialaisten maatessa kuolleina ja muutamain harvain päästyä pakoon
-orjat löysivät yhden, luulen sen olleen joukon johtajan, joka oli
-piiloutunut virran rannalle heittämiin kuivuneisiin kaisloihin. Jollain
-tavoin he onnistuivat sytyttämään kaislat; arvelen Hansin, joka
-varovaisesti jäi taemma heti taistelun alkaessa, tulleen taas esille ja
-antaneen heille tulitikun. Ennen pitkää arabialaisroisto tulikin
-esille. Silloin he kävivät häneen käsiksi, niinkuin muurahaiset tekevät
-kaalimadolle, ja huolimatta hänen armonhuudoistaan repivät hänet
-kappaleiksi, kirjaimellisesti kappaleiksi. He olivat mitä olivat, eikä
-heitä voinut moittia. Jos olisimme nähneet vanhempamme ammuttavan,
-pienokaisemme lävistettävän kuoliaiksi, kotimme hävitettävän ja
-vaimomme ja lapsemme vietävän pois ies niskassa orjuuteen myytäviksi,
-emmekö olisi tehneet samoin? Minä luulen, että olisimme, vaikka emme
-olekaan tietämättömiä villejä.
-
-Siten nuo, joita olimme koettaneet pelastaa, olivat pelastaneet meidän
-henkemme, ja niin oli kerrankin oikeutta tehty noissakin Afrikan
-pimeissä osissa, sillä sinä aikana ne todella olivat pimeitä. Ilman
-Hansia, joka onnistui herättämään rohkeutta noitten poljettujen mustain
-sydämissä, me epäilemättä ennen iltaa olisimme maanneet kuolleina,
-sillä en usko, että peräytymisyritys olisi onnistunut. Ja vaikka
-olisikin, kuinka meidän olisi käynyt tuossa erämaassa vihollisten
-ympäröiminä, hallussamme vain se pieni määrä ampumatarpeita, jonka
-voimme mukanamme kuljettaa?
-
-"Ah, baas", sanoi hottentotti hiukkasta myöhemmin, katsoen kieroon
-helmimäisillä silmillään, "teitte joka tapauksessa hyvin kuullessanne
-pyyntöäni ja ottaessanne minut mukaan. Vanha Hans on juomari, niin
-kyllä, tai ennen ainakin oli, ja vanha Hans pelaa, niin, ja ehkä vanha
-Hans joutuu helvettiin. Mutta kuitenkin vanha Hans osaa ajatella,
-niinkuin hän kerran ajatteli ennen Maraisfontainin hyökkäystä, niinkuin
-hän kerran ajatteli Verilöylyvuorella Dingaan'in kylässä, ja niinkuin
-hän kerran ajatteli tuolla pensaikossa. Oi, hän tiesi, miten se oli
-päättyvä. Hän näki kuinka nuo arabialaiset koirat hakkasivat puuta
-tehdäkseen sillan syvän virran yli ja kiertääkseen ylängölle taaksenne,
-mistä he olisivat voineet ampua teidät kaikki viidessä minuutissa. Ja
-nyt, baas, vatsani tuntuu niin omituiselta. Tuolla mäenrinteellä en
-saanut aamiaista, ja auringonpaiste oli hyvin kuuma. Arvelen, että
-viinaryyppy -- oi, tiedän kyllä, että lupasin olla juomatta, mutta jos
-_te_ annatte sen, niin synti on teidän eikä minun."
-
-No niin, vaikka se oli periaatteitani vastaan, annoin hänelle ryypyn,
-ja hyvän annoinkin, ja hän joi sen aivan pohjaan, ja minä suljin
-pullon. Sitten puristin ukon kättä ja kiitin, mikä näytti kovin
-huvittavan häntä, sillä hän mutisi jotain sinnepäin, ettei se ollut
-mitään, Sillä jos olisin kuollut, hänkin muka olisi kuollut, ja siksi
-hän muka oli ajatellut itseään eikä minua. Samalla vieri kaksi suurta
-kyyneltä alas pitkin lyhyttä nenää, mutta ne saattoivat johtua myöskin
-viinasta.
-
-No niin, me olimme voittajat ja iloitsimme, kuten voi kuvitellakin,
-sillä tiesimme, että ne muutamat orjakauppiaat, jotka olivat
-pelastuneet, eivät enää tekisi hyökkäystä. Ensimmäinen ajatuksemme
-kohdistui ruokaan, sillä nyt oli jo aika kulunut yli puolen päivän, ja
-me olimme aivan näännyksissä. Mutta päivällinen edellytti keittäjää ja
-silloin Sammy muistui mieleeni. Stephen, joka oli sellaisessa
-riemussa, että hän pikemmin tanssi kuin käveli, läpiammuttu kypäri
-hullunkurisesti takaraivolla, lähti häntä etsimään ja alkoi pian
-hätääntyneellä äänellä huutaa nimeäni. Minä menin leirin taakse ja
-löysin Sammyn kokoonkyyristyneenä pienestä kuopasta, joka oli
-kaiverrettu yksinäiseen orapihlajapuuhun. Kaiken todennäköisyyden
-mukaan se oli Sammy. Me tartuimme häneen, ja ylös hän tuli, ontuen
-tajuttomana, mutta yhä pidellen kädessään suurta, paksua, puukantista
-raamattua. Huomasimme, että aivan keskellä raamattua ota kuulan reikä
-tai oikeastaan kuula, joka oli lävistänyt lujan kannen ja tunkeutunut
-takana olevaan paperiin. Muistan sen päässeen aina Samuelin
-ensimmäiseen kirjaan saakka.
-
-Mitä Sammyyn itseensä tulee, hän näytti olevan aivan vahingoittumaton,
-ja kun olimme kaataneet vähän vettä hänen niskaansa -- hän ei ollut
-milloinkaan pitänyt vedestä -- hän virkosi pian. Siiloin saimme tietää,
-mitä oli tapahtunut.
-
-"Hyvät herrat", hän sanoi, "minä istuin turvapaikassani, sillä olen,
-kuten jo sanoin, rauhanmies, iloiten uskonnon lohdutuksista" -- hädän
-hetkellä hän aina oli hyvin hurskas. "Vähitellen ammunta heikkeni, ja
-minä uskalsin vilkaista ulos, ajatellen, että sumu ehkä oli hälvennyt
-pitäen sattumain varalta kirjaa kasvojeni edessä. Senjälkeen en muista
-enää muuta."
-
-"Et", sanoi Stephen, "sillä kuula osui raamattuun ja raamattu sattui
-päähäsi ja löi sinut yksinkertaisesti tiedottomaksi."
-
-"Oi!" sanoi Sammy. "Kuinka totta onkaan, mitä minulle on opetettu, että
-Kirja on oleva suojeleva kilpi vanhurskaille. Nyt ymmärrän, mikä
-saattoi minut ottamaan mukaani paksun, vanhan, äitivainajani entisen
-raamatun eikä sitä ohutta, jonka sain pyhäkoulunopettajaltani ja jonka
-läpi vihollisen kuula varmaan olisi mennyt."
-
-Sitten hän lähti keittämään päivällistä.
-
-Pelastus oli todella ihmeellinen, vaikka on tietysti eri kysymys, oliko
-se suoranainen palkka hänen hurskaudestaan.
-
-Niin pian kuin olimme syöneet me ryhdyimme tarkastamaan asemaa, jonka
-vaikein kysymys oli se, ettemme tienneet, mitä meidän piti tehdä
-orjille. Siellä he istuivat ryhmissä aitauksen ulkopuolella, ja moni
-osoitti vielä äskeisen taistelun jälkiä ja katseli tyhmistyneenä
-meihin. Sitten äkkiä, aivan yhteen ääneen, he alkoivat valittaen pyytää
-ruokaa.
-
-"Kuinka me voimme ruokkia useampia satoja henkiä?" kysyi Stephen.
-
-"Orjakauppiastenkin olisi jotenkin pitänyt se tehdä", minä vastasin.
-"Menkäämme tarkastamaan heidän leirinsä."
-
-Niin me menimmekin koko nälkäisen hoidokkijoukkomme seuraamina ja
-löysimme iloksemme paljon muun lisäksi suuren varaston riisiä, jauhoja
-ja muuta viljaa, josta osa oli jauhettu jauhoksi. Jaoimme kullekin
-runsaasti viljaa ja suoloja, ja pian ruokapadat olivat täydessä
-porinassa. Kautta kunniani, kyllä nuo kurjat olennot söivät, emmekä me,
-vaikka varovaisuus olikin tarpeen, hennoneet rajoittaa tätä ensimmäistä
-runsasta ateriaa, joka tuli heidän huulilleen viikkokausia kestäneen
-nälkäkuurin jälkeen. Kun he lopulta olivat tyydytetyt, me pidimme
-heille puheen, kiittäen heitä heidän urhoollisuudestaan, sanoen, että
-he olivat vapaat, ja kysyen, mitä he aikoivat tehdä.
-
-Tässä suhteessa heillä näytti olevan vain yksi ajatus. He sanoivat
-tahtovansa seurata suojelijoitansa, minne ikinä me menimmekin. Sitten
-seurasi pitkä _indaba_ eli neuvottelu, josta en todellakaan ehdi tehdä
-selkoa. Sen tulos oli, että lupasimme jokaisen, joka halusi, seurata
-meitä, kunnes löytäisivät paikkoja, joita tunsivat, jolloin he olisivat
-vapaat lähtemään kukin koteihinsa. Sillävälin me jaoimme arabialaisten
-huopapeitteitä ja muita varastoja, kuten kauppatavaraa, m.m. helmiä, ja
-jätimme heidät sitten omiin hoteisiinsa asetettuamme vartijan valvomaan
-ruokavaroja. Minä puolestani toivoin hartaasti, että aamulla
-huomaisimme heidän menneen tiehensä.
-
-Tämän jälkeen palasimme _bomaamme_ päästäksemme juuri näkemään
-surullista toimitusta, päähän ammutun metsästäjämme hautaamista. Hänen
-toverinsa olivat kaivaneet syvän kuopan aitauksen ulkopuolelle muutaman
-kyynärän päähän siitä paikasta, johon hän oli kaatunut. Siihen he
-asettivat hänet istuvaan asentoon, kasvot Zulu-maahan päin, ja hänen
-viereensä kaksi kurpitsankuorivatia, jotka kuuluivat hänelle, toisen
-täynnä vettä, toisen täynnä jyviä. Vielä he antoivat hänelle
-huopapeiton ja hänen kaksi keihästään repien peiton ja katkaisten
-keihästen terät "tappaakseen" ne, kuten he sanoivat. Senjälkeen he
-levollisesti peittivät hänet mullalla ja peittivät haudan pinnan
-suurilla kivillä, jotteivät hyeenat saisi kaivetuksi häntä ylös.
-
-Kun tämä oli tehty, he astuivat yksi kerrallaan haudan ohi, pysähtyen
-sanomaan hänelle jäähyväisiä mainiten hänen nimensä. Mavovo, joka tuli
-viimeisenä, piti pienen puheen, toivottaen vainajalle onnellista matkaa
-haamujen maahan (_hamba kachle_, kuten hän sanoi), mikä epäilemättä
-tulisikin hänen osakseen, joka oli kuollut miehekkään kuoleman. Hän
-pyysi vielä, että kuollut palatessaan henkenä toisi meille onnea eikä
-onnettomuutta, muuten hän, Mavovo, tultuaan hänkin vuorostaan hengeksi,
-ottaisi hänet tilille siitä. Lopuksi hän huomautti, että samoinkuin
-hänen Käärmeensä oli ennustanut tämän tapahtuman jo Durban'issa, mikä
-nyt jo mahtoikin olla tiettyä vainajallekin, samoin tämäkään ei enää
-voinut valittaa, että oli maksanut hänelle shillinkinsä tyhjästä.
-
-"Niin", huudahti yksi metsästäjistä, äänessä pelon sävy, "mutta
-Käärmeesi mainitsi sinulle kuusi meistä, oi tietäjä!"
-
-"Niin kyllä", Mavovo vastasi ja veti nuuskaa ehyeen sieraimeensa, "ja
-tämä veljemme oli ensimmäinen niistä kuudesta. Älkää pelätkö, muut
-viisi seuraavat häntä varmasti aikanaan, sillä Käärmeeni puhuu totta.
-Mutta jos jollakulla on kiire", ja hän vilkaisi ympäri pientä piiriä,
-"hän jääköön puhumaan kahden kanssani. Ehkä voisin järjestää niin, että
-hänen mat--" tähän hän pysähtyi, sillä kaikki olivat menneet.
-
-"Olen iloinen, etten maksanut Mavovolle shillinkiä ennustuksesta",
-sanoi Stephen palattuamme _bomaan_, "mutta minkävuoksi he hautasivat
-hänen mukanaan astiat ja keihäät?"
-
-"Jotta henki matkallaan voisi niitä käyttää", minä vastasin.
-"Tietämättään nämä zulut uskovat, niinkuin muukin maailma, että ihmisen
-elämä jatkuu jossakin kuoleman jälkeen."
-
-
-
-
-VIII.
-
-TAIKAPEILI.
-
-
-Sinä yönä en nukkunut oikein hyvin, sillä nyt, kun vaara oli ohi,
-huomasin, että pitkä jännitys oli rasittanut hermojani. Kuului
-sitäpaitsi niin paljon ääniä. Kaatuneet kantajat esimerkiksi oli
-jätetty heidän tovereidensa huostaan, jotka käyttivät yksinkertaista
-menetelmää, nimittäin heittivät heidät pensaikkoon, jonne hyeenat
-keräytyivät ruumiiden ympärille. Edelleen nuo neljä haavoittunutta
-lähelläni valittivat kovin, tai elleivät valittaneet, mutisivat ääneen
-rukouksia omille jumalilleen. Olimme tehneet parhaamme noille
-onnettomille. Hyväsydäminen pelkuriraukka Sammy, joka jonakin
-elämänuransa kautena oli ollut sitojana muutamassa sairaalassa, oli
-hyvin huolellisesti puhdistanut heidän haavansa, jotka eivät olleet
-kuolettavia, ja nousi vähäväliä katsomaan heitä.
-
-Mutta kaikkein enimmän minua häiritsi alhaalta leiristä kuuluva hälinä.
-Monet afrikkalaisista neekeriheimoista ovat todella puoliksi yöeläjiä
-tavoiltaan, luultavasti siitä syystä, että yö siellä on viileämpi kuin
-päivä, ja jokaisessa tärkeämmässä tilaisuudessa tuo taipumus tulee
-näkyviin.
-
-Niinpä nytkin kaikki vapautetut orjat tuntuivat ulvovan minkä
-jaksoivat, säestäen ääniään rumpujen puutteessa lyömällä rämiseviä
-rautapatoja kivillä tai sauvoilla.
-
-Tämän lisäksi he olivat sytyttäneet suuria tulia ja tekivät niiden
-ympärillä kaamean näköisiä liehuvia liikkeitä, niin että koko näytelmä
-muistutti keskiaikaista kuvaa helvetistä, jonka olin nähnyt jossakin
-vanhassa kirjassa.
-
-Lopulta en enää voinut sitä kestää, vaan potkaisin Hansia, joka makasi
-jaloissani käppyrässä kuin koira, ja kysyin, mitä oli tekeillä. Hänen
-vastauksensa saattoi minut katumaan kysymystäni.
-
-"Nuo orjat syövät ihmisiä, baas. Ajatelkaa, he syövät arabialaisten
-ruumiita, ja se maistuu heistä hyvin hyvältä", hän sanoi haukotellen ja
-nukkui uudelleen.
-
-Minä en jatkanut keskustelua.
-
-Kun lopultakin seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, aurinko oli jo
-korkealla päämme päällä. Oli todellakin paljon tekemistä. Oli koottava
-kuolleiden arabialaisten pyssyt ja ampumavarat; heidän mukanaan
-tuomansa suuri norsunluuvarasto piti kaivaa maahan, sillä sen
-kuljettaminen oli mahdotonta, ja taakat oli jaettava tasan. [Suureksi
-surukseni emme tuota norsunluuta koskaan enää nähneet. -- A.Q.]
- Sitäpaitsi piti valmistaa paareja haavoittuneille ja helppoa ei ollut
-myöskään saada orjia luopumaan irstailustaan, jonka laatua en tarkemmin
-tiedustellut. Pitäessäni tarkastusta huomasin, että suuri osa heistä
-oli yön kuluessa kadonnut, en tiedä minne. Yli kaksisataa käsittävä
-joukko oli kuitenkin jäänyt, huomattava määrä, josta osa oli vaimoja ja
-lapsia ja joiden ainoana ajatuksena näytti olevan seurata meitä, minne
-ikinä vaeltaisimmekin. Tuon sekalaisen saattueen seuraamina me siis
-vihdoin läksimme.
-
-Seuraavan kuukauden seikkailujemme kuvaaminen kävisi liian pitkäksi
-ellei mahdottomaksikin, sillä totta puhuakseni ne ovat monien vuosien
-kuluessa jollain tavoin sekaantuneet muistissani. Pahin vaikeutemme oli
-tuon suuren joukon ruokkiminen, sillä emme mitenkään voineet tarkasti
-pitää silmällä riisi- ja jyvävarastoamme, joka pian oli syöty loppuun.
-Kaikeksi onneksi seutu, jonka kautta kuljimme, oli siihen aikaan
-vuodesta (oli näet kostean vuodenajan loppupuoli) täynnä riistaa, jota
-hiljalleen edetessämme voimme runsaasti ampua. Mutta tuo riistan
-ampuminen, niin huvittavaa kuin se saattoikin olla urheilijalle, kävi
-pian ikäväksi, kun se oli pakollista. Puhumattakaan ampumavarain
-tuhlauksesta se vaati yhtämittaista työtä.
-
-Zulu-metsästäjät alkoivat jo napista sitä vastaan, sillä kun Stephen ja
-minä voimme harvoin lähteä leiristä, kuorma jäi kokonaan heidän
-kannettavakseen. Lopulta keksin seuraavan keinon. Valitsin orjain
-joukosta kolme- tai neljäkymmentä sopivinta miestä, annoin heille
-kullekin ampumavaroja ja pyssyn arabialaisten jättämästä varastosta, ja
-sitten opetimme heitä parhaamme mukaan niiden käytössä. Senjälkeen
-sanoin, että heidän piti pitää huolta omastaan ja tovereittensa
-ruoasta. Tietysti sattui yhtä ja toista. Eräs joutui vahinkolaukauksen
-uhriksi ja kolme muuta sai surmansa naaraselefantin ja haavoittuneen
-puhvelin hampaissa. Mutta vähitellen he kuitenkin oppivat käsittelemään
-rihlapyssyjään kyllin hyvin voidakseen ylläpitää joukkomme. Sen lisäksi
-orjia päivä päivältä hävisi luultavasti hakemaan omia kotejaan, niin
-että meidän saapuessamme Mazitu-maan rajoille heitä ei enää ollut
-jäljellä enempää kuin viisikymmentä, niitten joukossa seitsemäntoista
-valittua, jotka olimme opettaneet ampumaan.
-
-Siellä varsinaiset seikkailumme alkoivat.
-
-Eräänä iltana, marssittuamme kolme päivää tiheässä viidakossa, jossa
-jalopeurat kaappasivat meiltä orjanaisen, tappoivat yhden aaseista ja
-raatelivat toista niin pahoin, että se piti ampua, tulimme lopulta
-laajan ruohoisen ylätasangon rajalle, joka laskujeni mukaan oli 1640
-jalkaa merenpinnan yläpuolella.
-
-"Mikä paikka tämä on?" minä kysyin mazitu-oppaitamme, jotka olimme
-saaneet Hassanilta.
-
-"Meidän kansamme maa, päällikkö", he vastasivat, "jota rajoittaa
-toiselta puolen viidakko ja toiselta suuri järvi, missä pongo-velhot
-asuvat."
-
-Katselin ympärilleni autiolle ylängölle, joka jo alkoi käydä ruskeaksi
-ja jolla ei näkynyt mitään muuta kuin etelässä yleisiä melkoisia
-vuohilaumoja. Näköala oli ikävä, sillä paitsi hienoa sadetta oli
-sumuista ja kylmä tuuli.
-
-"Minä en näe ihmisiä enkä heidän kyliään", sanoin, "näen vain
-ruohikkoja ja villejä eläimiä."
-
-"Ihmiset kyllä tulevat", he vastasivat hyvin levottomina. "Epäilemättä
-heidän vakoilijansa nytkin pitävät meitä silmällä pitkästä ruohikosta
-tai jostakin kuopasta."
-
-"Mitä hemmettiä", minä sanoin, tai jotain sinnepäin, enkä ajatellut
-asiaa sen enempää. Sellaisissa olosuhteissa, joissa mitä tahansa
-_saattaa_ tapahtua, jotka, mitä minuun tulee, ovat vallinneet miltei
-koko elämäni ajan, sellaisissa olosuhteissa oppii hiukan huolettomaksi
-tulevaisuuden suhteen. Itse puolestani olen ollutkin kauan aikaa
-jossain määrin fatalisti, s.o. minä uskon, että yksilö eli oikeammin
-se, mikä sitä elähdyttää, on saanut alkunsa kaiken elämän lähteestä
-kauan, ehkä satojatuhansia tai miljoonia vuosia sitten, ja kun sen
-matka on päättynyt, ehkä satojatuhansia tai miljoonia vuosia myöhemmin
-tai ehkä huomenna, silloin se palaa puhdistuneena mutta kuitenkin yhä
-vielä yksilönä saman Elämänlähteen luo. Uskon myös, että sen eri
-olotilat täällä tai muualla ovat ennakolta tunnetut ja määrätyt, vaikka
-hän jossain merkityksessä kyllä voikin muodostella niitä vapaan
-tahtonsa toiminnan kautta, mutta ei pidentää eikä lyhentää ainoatakaan
-niistä edes hetken vertaa. Sentähden minä puolestani olenkin aina
-toiminut Mestarimme kehoituksen mukaisesti huolehtimatta huomisesta
-päivästä.
-
-Tässä tapauksessa kuitenkin, niinkuin monessa muussakin elämäni
-varrella, seuraava päivä itse vaati paljon ajatusta. Hans, joka ei
-koskaan näyttänyt nukkuvan enempää kuin koira, herätti minut ennen
-aamunkoittoa tekemällä tuon kaamean ilmoituksen, että hän kuuli ääniä,
-joitten luuli johtuvan satojen marssivain miesten askelista.
-
-"Mistä?" minä kysyin, koettaen turhaan kuunnella -- tähysteleminen ei
-hyödyttänyt mitään, sillä yö oli pikimusta.
-
-Hän painoi korvansa maahan ja sanoi:
-
-"Tuolta."
-
-Minäkin painoin korvani maahan, mutta vaikka aistimeni ovat aivan
-terveet, en kuullut mitään.
-
-Sitten kutsutin vartijat, mutta hekään eivät kuulleet mitään.
-Senjälkeen hylkäsin koko ajatuksen ja panin jälleen maata.
-
-Pian kuitenkin näyttäytyi, että Hans oli oikeassa; sellaisissa asioissa
-hän oli tavallisesti oikeassa, sillä hänen aistinsa olivat terävät kuin
-metsän eläimen. Aamun valjetessa minut herätettiin uudelleen ja tällä
-kertaa herättäjä oli Mavovo, joka ilmoitti, että olimme saarroksissa ja
-että saartajia oli rykmentti tai useampia. Minä nousin ja tähystelin
-sumun läpi. Toden totta näinkin etäisyydessä hämärin ja juhlallisin
-ääriviivoin asestettuja miehiä rivin toisensa takana ja valon hienosti
-kimmeltävän heidän keihäillään.
-
-"Mitä on tehtävä, Macumazahn?" kysyi Mavovo.
-
-"Syötävä aamiainen, minä arvelen", vastasin. "Jos saamme surmamme, niin
-se voi yhtä hyvin tapahtua aamiaisen syötyä kuin sitä ennen", ja niin
-kutsuin luokseni vapisevan Sammyn ja käskin hänen keittää kahvia.
-Sitten herätin Stephen'in ja selitin hänelle tilanteen.
-
-"Oivallista!" hän sanoi. "Ne ovat epäilemättä mazitu-kansaa, ja me
-olemme löytäneet heidät paljon helpommin kuin olimme luulleet Ihmisiä
-saa tavallisesti hakea niin hirveästi tässä hemmetin suuressa maassa."
-
-"Tuo ei ole hullumpi katsantokanta", minä vastasin, "mutta tahdotko
-olla hyvä ja käydä ylt'ympäri leirissä sanomassa kaikille, ettei
-missään tapauksessa kukaan saa ampua ennen komentoa. Tahi odota, kokoa
-orjilta kaikki pyssyt, sillä taivas tietää, mitä he säikähdyksissään
-saattavat tehdä!"
-
-Stephen nyökkäsi ja lähti liikkeelle kolmen neljän metsästäjän
-seuraamana. Hänen mentyään minä neuvoteltuani Mavovon kanssa tein
-muutamia vähäisiä järjestelyjä, joita ei ole tarvis kuvata. Niitten
-tarkoituksena oli tehdä henkemme piirittäjille niin kalliiksi kuin
-mahdollista, jos asiat menisivät niin pitkälle. Afrikkalaiseen
-viholliseen oli aina koetettava tehdä mahdollisimman syvä vaikutus,
-ellei muun niin vastaisten vaeltajain tähden.
-
-Pian Stephen ja metsästäjät palasivat, tuoden pyssyt, ja ilmoittivat,
-että orjat olivat suuressa pelossa ja osoittivat halua lähteä pakoon.
-
-"Antaa paeta", minä sanoin. "Ei heistä taistelussa olisi mitään hyötyä,
-saattaisivatpa vielä sotkeakin koko asian. Kutsu heti sisälle zulut,
-jotka ovat vahdissa."
-
-Stephen nyökkäsi, ja muutamaa minuuttia myöhemmin -- viidakon edessä
-riippuva sumuharso oli leirin itäpuolella vielä niin tiivis, etten
-voinut nähdä mitään -- kuulin äänten hälinää ja senjälkeen hyppiviä
-askeleita. Orjat olivat joka mies paenneet, niiden joukossa kantajamme.
-Haavoittuneetkin he olivat vieneet mennessään. Juuri kun piiritysjoukko
-oli sulkemaisillaan kehänsä, he olivat hyökänneet ulos molempain päiden
-välitse ja hävinneet pensaikkoon, josta edellisenä iltana olimme
-tulleet. Senjälkeen olen monesti ihmetellyt, miten heille mahtoi käydä.
-Epäilemättä osa sai surmansa, ja loput ponnistelivat takaisin
-koteihinsa tai löysivät uusia koteja toisten heimojen keskuudessa.
-Pelastuneitten kokemukset mahtaisivat olla heille itselleen
-mielenkiintoisia, jos he vielä elävät. Voin hyvin kuvitella mielessäni,
-minkälaisia tarinoita heistä kerrotaan parin kolmen sukupolven aikana.
-
-Ilman orjia ja Hassanilta saamiamme kantajia meitä oli enää vain
-seitsemäntoistamiehinen joukko, nimittäin yksitoista zulu-metsästäjää,
-Mavovo siihen luettuna, kaksi valkoihoista, Hans ja Sammy, ja molemmat
-mazitut, jotka olivat mieluummin jääneet meidän luoksemme, ja
-ympärillämme oli runsaslukuinen, hitaasti supistuva saartorengas
-villejä.
-
-Päivän kirkastuessa -- tänä pilvisenä aamuna se kävi hitaasti -- ja
-sumun hälvetessä minä tarkastelin heitä ja olin ikäänkuin en
-erityisesti olisi kiinnittänyt heihin huomiota. He olivat pitkiä,
-tavallista zulua paljon pitempiä, ja rakenteeltaan hennompia ja
-vaaleaverisempiä. Kuten zuluilla heillä oli nahkainen kilpi ja hyvin
-leveäteräinen keihäs. Heittoaseet näyttivät puuttuvan, mutta sensijaan
-huomasin, että he olivat varustetut lyhyillä kaaripyssyillä ja
-nuoliviinellä, joita he kantoivat selässään. Upseereilla oli yllä lyhyt
-nahkanuttu ja miehistöllä samoin lyhyet nutut, jotka, kuten myöhemmin
-huomasin, olivat valmistetut puun sisäkuoresta.
-
-He etenivät mitä täydellisimmässä hiljaisuudessa ja hyvin hitaasti. Ei
-kukaan sanonut sanaakaan, ja jos määräyksiä annettiin, se tehtiin
-varmaankin merkkikielellä. Ampuma-aseita en nähnyt kenelläkään. "Nyt",
-sanoin Stephen'ille, "jos ampuisimme kuoliaiksi muutamia noista
-miehistä, he saattaisivat säikähtää ja paeta. Tai ehkä eivät; tai jos
-pakenisivatkin, he voisivat tulla takaisin."
-
-"Miten tahansa kävisikin", hän huomautti viisaasti, "me emme
-varmastikaan olisi tervetulleita heidän maahansa jälkeenpäin, ja minä
-arvelen, että on viisainta olla tekemättä mitään, kunnes on pakko."
-
-Minä nyökkäsin, sillä oli selvää, ettemme voineet taistella satoja
-miehiä vastaan, ja käskin Sammya, joka oli aivan harmaana pelosta,
-tuomaan meille aamiaisemme. Ei ihmekään, että miesparka pelkäsi, sillä
-me olimme suuressa vaarassa. Noilla mazituilla oli paha maine, ja jos
-he olisivat päättäneet hyökätä, me olisimme muutamassa minuutissa
-olleet kuoleman omat.
-
-Kahvi ja vähän pukinlihaa oli pantu pienelle leiripöydälle sateen
-varalta pystyttämämme teltan eteen, ja me ryhdyimme syömään.
-Zulu-metsästäjätkin söivät edellisenä yönä keittämäänsä lihakeittoa,
-kullakin ladattu pyssy polvillaan. Menettelymme näytti suuresti
-hämmästyttävän piirittäjiä. He etenivät aivan lähellemme, aina noin
-neljänkymmenen kyynärän päähän meistä ja pysähtyivät siihen kuolleena
-piirinä, tuijottaen meihin suurin, pyörein silmin. Se oli kaikki kuin
-unta; en ikinä unohda sitä.
-
-Kaikki meissä näytti hämmästyttävän heitä, meidän
-välinpitämättömyytemme, Stephen'in ja minun ihonväri (Veli Johannes oli
-siihen saakka ollut ainoa valkoihoinen, jonka he olivat nähneet),
-meidän telttamme ja kaksi jäljelläolevaa aasiamme. Kun nämä alkoivat
-kiljua, he osoittivat pelon merkkejä, vieläpä peräytyivätkin pari
-askelta. Lopulta tilanne alkoi rasittaa hermojani, varsinkin kun näin,
-että muutamat heistä alkoivat hypistellä kaaripyssyjään ja että heidän
-päällikkönsä, pitkä silmäpuoli ukko, oli aikeissa ryhtyä johonkin.
-Kutsuin luokseni toisen mazitu-oppaistamme, joille olimme antaneen
-nimet Tom ja Jerry, vaikka olen unohtanut siitä mainita, ja annoin
-hänelle käteen tuopillisen kahvia.
-
-"Vie tämä päällikölle, Jerry, ja sano terveiseni ja kysy, tahtooko hän
-tulla juomaan kanssamme", minä sanoin.
-
-Jerry, joka oli urhea mies, totteli. Hän astui kapteenin eteen, piti
-höyryävää kahvia hänen nenänsä alla. Nähtävästi hän tiesi miehen nimen,
-sillä kuulin hänen sanovan:
-
-"Oi Babemba, valkoiset herrat Macumazana ja Wazela kysyvät: tahdotko
-jakaa heidän pyhän juomansa heidän kanssaan."
-
-Ymmärsin sanat täydellisesti, sillä tuon kansan kieli oli niin
-zulu-murteen tapaista, että se ei tuottanut minulle minkäänlaista
-vaikeutta.
-
-"Heidän pyhää juomaansa!" huudahti vanha mies, hätkähtäen. "Mies, se on
-kuumaa punavettä. Tahtovatko nuo valkoiset velhot myrkyttää minut
-_mwavilla_?"
-
-Tässä minun on selitettävä, että _mwavi_ eli _mkasa_, miksi sitä joskus
-kutsutaan, on erään mimosalajin sisäkuoresta tai joskus strychnoskasvin
-juuresta puristettua nestettä, jota tietäjävelhot antavat rikoksesta
-syytetylle henkilölle. Jos se tekee heidät sairaiksi, heidät
-julistetaan syyttömiksi. Jos he saavat kouristuksia tai vaipuvat
-horroksiin, he ovat ilmeisesti syyllisiä ja kuolevat joko myrkyn
-vaikutuksesta tai myöhemmin muusta syystä.
-
-"Ei tämä ole _mwavia_, oi Babemba", sanoi Jerry. "Se on jumalallista
-nestettä, jonka voimalla valkoiset miehet ampuvat tarkasti
-ihmeellisillä pyssyillään, jotka kaatavat ihmisen tuhannen askeleen
-päästä. Katso, minä nautin siitä vähän", ja niin hän tekikin, vaikka se
-lienee polttanut hänen kieltään.
-
-Tämä rohkaisi vanhaa Babembaa ja hän haisteli kahvia, jonka tuoksu
-miellytti häntä. Sitten hän kutsui luokseen miehen, jonka arvelen
-omituisesta puvusta päättäen olleen tietäjän, antoi hänelle vähän
-juomasta ja odotti seurauksia, jotka näyttäytyivät siten, että tietäjä
-tahtoi tyhjentää koko tuopin. Babemba sieppasi sen vihastuneena hänen
-kädestään ja joi itse, ja kun olin pannut tuopin puolilleen sokeria,
-maistui seos hänestä hyvältä.
-
-"Se on totisesti pyhä juoma", hän virkkoi huuliaan maiskutellen. "Onko
-sinulla sitä vielä?"
-
-"Valkoisilla miehillä on enemmän", Jerry sanoi. "He kutsuvat sinua
-aterioimaan kanssansa."
-
-Babemba pisti sormensa tuoppiin, pyyhkien sillä pohjalla olevaa
-sokeria, nuoli sormensa ja mietti.
-
-"Hyvin menee", minä kuiskasin Stephen'ille. "En usko, että hän tappaa
-meitä saatuaan kahvia, luulenpa hänen vielä tulevan aamiaisellekin."
-
-"Se saattaa olla ansa", sanoi Babemba ja alkoi kielellään lipoa sokeria
-tuopin pohjalta.
-
-"Ei", Jerry vastasi uskottavalla äänellä, "vaikkakin valkeat herrat
-voisivat helposti tappaa teidät kaikki, he eivät vahingoita niitä,
-jotka ovat tulleet osallisiksi heidän pyhästä juomastaan paitsi siinä
-tapauksessa, että joku yrittää vahingoittaa heitä."
-
-"Etkö voi tuoda pyhää juomaa vielä vähän tänne?" Babemba kysyi, antaen
-kielellään viimeisen puhdistuksen tuopille.
-
-"En", sanoi Jerry, "jos haluat saada sitä, sinun on mentävä sinne. Älä
-pelkää. Tahtoisinko minä, oman kansasi mies, pettää sinua?"
-
-"Se on totta!" huudahti Babemba. "Puheestasi ja kasvoistasi päättäen
-olet mazitu. Kuinka olet joutunut -- no niin, siitä voimme puhua
-myöhemmin. Minun on hyvin jano. Minä tulen. Sotilaat, istuutukaa ja
-olkaa varuillanne, ja jos minulle tapahtuu jotakin, kostakaa ja
-ilmoittakaa kuninkaalle."
-
-Tämän kaiken kestäessä olin antanut Hansin ja Sammyn avata yhden
-laatikoista ja ottaa esille melkoisen suuren, puukehyksisen kuvastimen,
-jonka takana oli tuki, niin että se saattoi seista. Onneksi se oli
-ehyt; pakkauksemme olikin ollut niin huolellista, ettei yksikään
-kaukoputkistamme eikä muista särkyvistä esineistä ollut vahingoittunut.
-Puhdistin kuvastimen nopeasti ja asetin sen sitten melkein pystyyn
-pöydälle.
-
-Vanha Babemba lähestyi hyvin epäluuloisena, mulkoillen ainoalla
-silmällään meitä ja kaikkea omaisuuttamme. Ollessaan jo aivan lähellä
-hän sattui vilkaisemaan kuvastimeen. Hän pysähtyi, hän tuijotti, hän
-peräytyi, mutta sitten uteliaisuus taas voitti, hän astui eteenpäin ja
-pysähtyi jälleen.
-
-"Mikä on hätänä?" huusi järjestyksessä seuraava päällikkö.
-
-"Se", hän vastasi, "että täällä on ihmeellinen taikaesine. Näen, kuinka
-itse kävelen itseäni vastaan. Siinä ei ole erehdystä, sillä toinen
-silmäni on mennyt toisen sisään."
-
-"Astu eteenpäin, oi Babemba", huusi tietäjä, joka oli koettanut juoda
-kahvin loppuun, "ja katso mitä tapahtuu. Pidä keihäs valmiina ja jos
-haamusi koettaa vahingoittaa sinua, niin tapa se."
-
-Rohkaistuneena Babemba kohotti keihästään, mutta laski sen heti
-kiireesti maahan.
-
-"Se ei auta, hullu tietäjä", hän huusi takaisin. "Haamuni nostaa
-myöskin keihäänsä, ja sen lisäksi te kaikki, joitten pitäisi olla
-takanapäin, olette edessäni. Pyhä juoma on juovuttanut minut; olen
-lumottu. Pelastakaa minut!"
-
-Nyt näin, että pila oli mennyt liian pitkälle, sillä sotilaat olivat
-hätäännyksissään alkaneet jännittää jousiaan. Kaikeksi onneksi aurinko
-juuri sillä hetkellä tuli pilvestä aivan meitä vastapäätä.
-
-"Oi Babemba", minä sanoin juhlallisella äänellä, "se on totta, että
-tämä taikakilpi, jonka olemme tuoneet sinulle lahjaksi, loihtii esille
-toisen itsesi. Tästälähin vaivasi tulevat puolta pienemmiksi ja ilosi
-kaksinkertaiseksi, sillä katsoessasi tähän kilpeen et enää ole yksi
-vaan kaksi henkilöä. Sillä on toisiakin ominaisuuksia -- katso", ja
-minä nostin kuvastinta ja käytin sitä heliograafina, suunnaten
-heijastuneen auringon silmästä silmään pitkin edessämme olevaa
-puoliympyrän muotoista miesriviä. Kautta kunniani, kuinka he juoksivat!
-
-"Ihmeellistä!" huudahti vanha Babemba, "ja voinko minäkin oppia sitä
-tekemään, valkea herra?"
-
-"Voit kyllä", minä vastasin, "tule ja koeta. Pidä sitä nyt noin, kunnes
-minä luen loitsun", ja minä mutisin jotakin hölynpölyä ja suuntasin sen
-sitten erääseen mazituista, jotka jälleen kokoontuivat. "Kas noin!
-Katso! Katso! Olet osunut heitä silmiin. Olet loitsutaidon mestari. He
-pakenevat, he pakenevat!" ja totisesti he pakenivatkin. "Onko siellä
-joukossa joku, josta et pidä?"
-
-"Montakin", Babemba vastasi painokkaasti, "etenkin tuo velhotietäjä,
-joka joi pyhän juoman melkein loppuun."
-
-"Hyvä on; vähitellen minä näytän sinulle, kuinka voit polttaa häneen
-reiän tällä taikakeinolla. Ei, ei nyt, ei nyt. Hetkiseksi tämä
-aurinkopeli kuolee. Katso", ja minä pistin kuvastimen pöydän alle ja
-vedin taas esille takapuoli ylöspäin käännettynä. "Nyt et näe mitään,
-vai näetkö?"
-
-"En muuta kuin puuta", vastasi Babemba, tuijottaen honkalautaan, joka
-sitä reunusti.
-
-Sitten peitin sen pöytäliinalla ja muuttaakseni puheenaihetta tarjosin
-hänelle toisen tuopillisen "pyhää juomaa" ja tuolin, jolla istua. Vanha
-mies nousi hyvin varovasti istumaan kokoonkäännettävälle tuolille,
-asetti ison keihäänsä rautaisen kärjen polviensa väliin maahan ja
-tarttui tuoppiin. Tai oikeammin hän tarttui kyllä tuoppiin mutta ei
-oikeaan. Hänen olemuksensa oli niin hullunkurinen, että kevytmielinen
-Stephen, joka unohtaen tilanteen vaarallisuuden oli jo parin minuutin
-ajan taistellut sisällistä naurua vastaan, paiskasi kahvituoppinsa
-pöydälle ja vetäytyi telttaan, missä kuulin hänen tukahduttavan
-sopimatonta iloisuuttaan. Tämän kahvin Sammy hetken hämmennyksessä
-antoi vanhalle Babemballe. Samassa Stephen tuli takaisin ja tarttui
-hämmennystään peittääkseen Babemballe tarkoitettuun tuoppiin ja
-tyhjensi sen tai ainakin suurimmaksi osaksi. Silloin Sammy huomasi
-hänen erehdyksensä ja sanoi:
-
-"Mr. Somers, olen pahoillani, mutta tässä on tapahtunut erehdys. Te
-juotte siitä tuopista, jonka tuo haiseva pakana juuri nuoli puhtaaksi."
-
-Vaikutus oli kauhea ja äkillinen, sillä samassa Stephen tuli kuin
-sairaaksi.
-
-"Minkätähden valkoinen herra tekee noin?" kysyi Babemba. "Nyt näen,
-että te varmasti petätte minua, ja se ei ole mitään muuta kuin
-_mwavia_, jota te annatte minulle juotavaksi, samaa ainetta, joka
-viattomille aiheuttaa oksennusta, mutta niille, jotka aikovat pahaa,
-kuoleman."
-
-"Lopeta tuo hulluttelu, sinä tyhmeliini", minä mutisin ja potkaisin
-Stepheniä sääreen, "taikka muuten saat aikaan sen, että päämme pannaan
-poikki." Sain itseni vaivoin hillityksi ja sanoin sitten:
-
-"Oi, ei suinkaan, kenraali. Tämä valkoinen herra on pyhän juoman pappi
-ja -- tämä mitä näette, on uskonnollinen meno."
-
-"No niin", sanoi Babemba; "sitten toivon, ettei tuo meno ole tarttuvaa
-laatua."
-
-"Ei ole", minä vastasin, tarjoten hänelle korppua. "Ja nyt, kenraali
-Babemba, sano minulle, miksi tulet meitä vastaan viidensadan asestetun
-miehen kanssa?"
-
-"Tappaakseni teidät, valkeat herrat -- oh, kuinka kuumaa tämä pyhä
-juoma on, mutta kuitenkin miellyttävää. Tehän sanoitte, ettei se tartu?
-Sillä minä tunnen --"
-
-"Syö leivosta", minä vastasin. "Ja minkävuoksi haluat tappaa meidät?
-Ole hyvä ja sano minulle heti totuus, muuten luen sen taikakilvestä,
-joka kuvastaa niin hyvin sisä- kuin ulkopuolenkin", ja minä kohotin
-vaatetta ja tuijotin lasiin.
-
-"Jos osaat lukea ajatukseni, valkea herra, miksi vaivaat minua
-kysymällä?" kysyi Babemba johdonmukaisesti suu täynnä korppua. "Mutta
-jottei tuo kirkas kapina valehtelisi, sanon ne sinulle itse. Bausi,
-kansamme kuningas, lähetti minut tappamaan teidät, sillä hän on
-kuullut huhuja, että te olette suuria orjakauppiaita, jotka tulette
-pyssyillänne varustettuina vangitsemaan mazitu-kansaa ja kuljettamaan.
-heidät mukananne Mustan Veden rantaan myytäviksi ja lähetettäviksi sen
-toiselle puolelle suurissa, Itsestään liikkuvissa venheissä.
-Arabialaiset lähettiläät olivat antaneet hänelle tämän varoituksen.
-Tiedämme sen sitäpaitsi itsekin todeksi, sillä viime yönä teidän
-luonanne oli suuri joukko orjia, jotka keihäämme nähdessään pakenivat
-tuskin tunti sitten."
-
-Minä tuijotin tiukasti kuvastimeen ja vastasin tyynesti:
-
-"Tämä taikakilpi kertoo hiukan toisenlaista tarinaa. Se sanoo, että
-kuninkaasi Bausi, jolle sivumennen sanoen meillä on paljon lahjoja
-mukanamme, käski sinun tuoda meidät kunnialla hänen luokseen, jotta
-saisimme neuvotella hänen kanssaan tärkeistä asioista."
-
-Laukaus onnistui. Babemba kävi hämilleen.
-
-"Se on totta", hän änkytti, "että -- tarkoitan, että kuningas jätti sen
-minun päätettäväkseni. Tahdon neuvotella velho-tietäjän kanssa."
-
-"Jos hän jätti sen sinun päätettäväksesi, silloin asia on päätetty",
-minä sanoin, "sillä olet varmasti niin jalo ja ylevä, ettet ikinä koeta
-murhata niitä, joitten pyhästä juomasta juuri olet tullut osalliseksi.
-Jos niin tekisit", lisäsin kylmällä äänellä, "et itsekään saisi elää
-kauan. Yksi salainen sana vain, ja tuo juoma muuttuisi mitä pahimmaksi
-_mwaviksi_ sisälläsi."
-
-"Oi! Kyllä, valkea herra, se on päätetty", huudahti Babemba, "asia on
-päätetty. Älä vaivaa tuota salaista sanaa. Minä vien teidät kuninkaani
-luo, ja saatte puhua hänen kanssaan. Pääni ja isäni hengen kautta
-olette minun puolestani turvassa. Mutta jos sallitte, niin kutsun
-suuren tietäjän Imbozwin ja vahvistan päätöksen hänen läsnäollessaan ja
-näytän hänelle taikakilven."
-
-Jerry sai tehtäväkseen lähteä noutamaan Imbozwia. Tämä saapuikin heti.
-Hän oli roistonnäköinen henkilö, jonka ikää oli vaikea arvata,
-kyttyräselkäinen, ryppyinen ja kierosilmäinen. Hänen pukunsa oli
-tavallinen tietäjänpuku, joka oli tehty käärmeennahasta ja
-kalansuomuista ja jota koristivat paviaanin hampaat ja pienet
-lääkepullot. Hänen suloaan lisäsi leveä, luultavasti punamullalla
-vedetty värijuova, joka kulki yli otsan ja nenän, huulien ja leuan ja
-loppui pennin kokoiseen punaiseen merkkiin juuri kaulan juuressa.
-Villainen tukka, johon oli punottu pieni musta kumirengas, oli voideltu
-talilla ja jauhotettu siniseksi. Se oli pystytetty sarven muotoon, joka
-noin viiden tuuman päässä pääkallosta kapeni teräväksi huipuksi. Kaiken
-kaikkiaan hän muistutti hyvin suuressa määrin paholaista, vieläpä
-pahantuulista paholaista, sillä hänen ensimmäiset sanansa sisälsivät
-moitteen siitä, ettemme olleet kutsuneet häntä Babemban kanssa
-nauttimaan pyhää juomaa.
-
-Tarjouduimme valmistamaan hänelle uutta, mutta hän kieltäytyi, sanoen
-meidän tahtovan myrkyttää hänet.
-
-Senjälkeen Babemba selitti hänelle asian, ilmeisesti hyvin
-hermostuneena, sillä hän näytti pelkäävän tuota vanhaa velhoa, joka
-kuunteli aivan hiljaa. Kun Babemba selitti, että olisi hullua ja
-epäoikeutettua pistää kuoliaiksi sellaisia taikureita kuin me ilman
-kuninkaan suoranaista käskyä, silloin Imbozwi vasta avasi suunsa,
-kysyen, minkävuoksi hän kutsui meitä taikureiksi.
-
-Babemba kertoi tuosta ihmeellisestä loistavasta kilvestä, joka näytti
-kuvia.
-
-"Pyh", sanoi Imbozwi, "eikö tyyni vesi ja kiilloitettu rautakin näytä
-kuvia!"
-
-"Mutta tämä kilpi sytyttää tulen", sanoi Babemba. "Valkeat herrat
-sanovat, että se voi polttaa ihmisenkin."
-
-"Sitten anna sen polttaa minut", vastasi Imbozwi sanomattoman
-halveksivalla äänellä, "niin kyllä uskon, että nämä valkeat miehet
-ansaitsevat jäädä eloon eivätkä ole tavallisia orjakauppiaita, joista
-olemme usein kuulleet."
-
-"Polttakaa hänet, valkeat herrat, ja näyttäkää hänelle, että olen
-oikeassa", huudahti raivostunut Babemba, ja sitten nuo kaksi alkoivat
-riidellä. He olivat nähtävästi kilpailijoita eivätkä tällä kertaa
-jaksaneet hillitä itseään.
-
-Aurinko paistoi nyt hyvin kuumasti, joten voimme hyvin antaa mr.
-Imbozwille taikatemppujemme esimakua, minkä arvelin olevan hänelle
-tarpeellista. En ollut aivan varma, heijastaisiko tavallinen kuvastin
-kyllin paljon kuumuutta, ja otin senvuoksi taskustani hyvin voimakkaan
-polttolasin, jota joskus olin käyttänyt sytyttäjänä säästääkseni
-tulitikkuja, ja pitäen kuvastinta toisessa kädessäni ja polttolasia
-toisessa etsin kokeelle sopivan asennon. Babemba ja tietäjävelho olivat
-niin kiivaassa sanasodassa, ettei kumpikaan näyttänyt huomaavan, mitä
-oli tekeillä. Asetin polttopisteen oikeaan ja suuntasin yhtyneet säteet
-suoraan Imbozwin rasvattuun tukan huippuun, aikoen hänen huomaamattaan
-polttaa siihen reiän. Mutta sattumalta tuo tukkalaite olikin pantu
-kokoon jostakin hyvin helposti syttyvästä aineesta, luultavasti
-kaislasta tai kamferttipuusta. Joka tapauksessa se kolmekymmentä
-sekuntia myöhemmin leimusi kirkkaassa tulessa kuin tuohus.
-
-"Ou!" sanoivat kafferit, jotka sen huomasivat. "Kautta tätini hengen!"
-huudahti Stephen. "Näetkö, näetkö!" hihkui Babemba ihastuneena. "Nyt
-näet, sinä täyteen puhallettu rakko, että maailmassa on suurempiakin
-tietäjiä kuin sinä!"
-
-"Mitä on tapahtunut, sinä koiranpenikka, kun pilkkaat minua?" kirkui
-hurjistunut Imbozwi, joka yksin ei ollut huomannut mitään tavatonta.
-
-Mutta samassa hänessä heräsi epäilys, hän pisti käden tukkaansa, mutta
-vetäisi sen heti pois ulvahtaen. Sitten hän hyppäsi ilmaan ja alkoi
-tanssia, mikä tietysti vain kiihdytti tulta, joka nyt oli päässyt
-sytyttämään talin ja kumin. Zulut riemuitsivat; Babemba taputti
-käsiään; Stephen purskahti tyhmään naurunpuuskaan. Minä puolestani
-säikähdin. Lähelläni oli suuri puuvati, jollaisia kafferit valmistavat
-ja josta kahvipannu oli täytetty, onneksi vielä puolillaan vettä.
-Tartuin siihen ja juoksin häntä kohti.
-
-"Auta minua, valkea herra!" hän ulvoi. "Sinä olet maailman suurin;
-tietäjä ja minä olen orjasi."
-
-Tässä keskeytin puhetulvan kaatamalla vadin ylösalaisin hänen palavaan
-päähänsä, joka katosi vatiin kuin kynttilä sammuttajan alle. Savua ja
-pahaa hajua tuprusi vadin alta, ja vesi kasteli yltyleensä Imbozwin,
-joka seisoi liikkumattomana. Kun olin varma, että tuli oli sammunut,
-nostin vadin neuvottoman noidan päästä, josta ylväs koristus nyt oli
-poissa. Pieniä palohaavoja lukuunottamatta hän ei ollut vahingoittunut,
-sillä olin toiminut oikeaan aikaan; hän oli ainoastaan tullut
-kaljupäiseksi, sillä hiiltyneet hiukset tippuivat koskettaessa juuriaan
-myöten päästä.
-
-"Se on poissa", hän sanoi hämmästyneellä äänellä tunnustellessaan
-päänahkaansa.
-
-"Niin", minä vastasin, "aivan poissa. Taikakilpi toimi hyvin, vai
-mitä?"
-
-"Voitko panna sen takaisin, valkea herra?" hän kysyi.
-
-"Se riippuu omasta käytöksestäsi", minä vastasin.
-
-Sitten hän sanaakaan sanomatta kääntyi ja asteli sotilasten luo, jotka
-ottivat hänet nauruhuudoin vastaan. Imbozwi ei nähtävästi ollut
-suosittu henkilö, ja hänen avuttomuutensa ilahdutti heitä.
-
-Babembakin riemuitsi. Hän ei osannut kyllin kiittää taikatemppuamme ja
-ryhtyi heti valmistuksiin kuljettaakseen meidät kuninkaansa luokse
-pääkaupunkiin, jonka nimi oli Beza, vakuuttaen, ettei meidän tarvinnut
-pelätä mitään vaaraa hänen eikä sotilasten puolelta. Ainoa, joka ei
-näyttänyt antavan arvoa taidollemme, olikin Imbozwi itse. Kun hän
-lähti, huomasin hänen silmässään katseen, joka puhui katkeraa vihaa, ja
-ajattelin jo mielessäni olleeni typerä käyttäessäni polttolasia,
-vaikkakaan en totisesti ollut aikonutkaan sytyttää hänen tukkaansa.
-
-"Isäni", sanoi Mavovo minulle jälkeenpäin, "olisi ollut parempi antaa
-tuon käärmeen palaa kuoliaaksi, sillä siten olisitte tappanut hänen
-myrkkynsä. Olen itsekin jonkinlainen taikuri ja tiedän, ettei
-veljeskuntamme vihaa mitään muuta niin suuresti kuin naurun alaiseksi
-joutumista. Olette pilkannut häntä koko kansan edessä, ja sitä hän ei
-unohda, Macumazahn."
-
-
-
-
-IX.
-
-KUNINGAS BAUSI.
-
-
-Puolen päivän aikaan me läksimme Bezan kaupunkia kohti, missä kuningas
-Bausi asui ja jonne meidän piti ehtiä seuraavana iltana. Muutamia
-tunteja rykmentti marssi edessämme tai oikeammin ympärillämme, mutta
-kun valitimme Babemballe melusta ja tomusta, heti hän aivan liikuttavan
-luottavaisena lähetti sen edemmä. Sitä ennen hän kuitenkin pyysi meitä
-vannomaan "äitimme kautta", mikä oli monille Afrikan heimoille pyhin
-vala, ettemme koettaisi karata. Tunnustan, että epäröin antaessani
-vastausta, sillä en ollut kovin rakastunut noihin mazitu-miehiin ja
-pelkäsin, ettei meillä olisi suuria mahdollisuuksia heidän maassaan,
-varsinkin kun olin Jerryn kautta saanut kuulla, että voitettu Imbozwi
-oli lähtenyt sotilasten joukosta jollekin omalle asialleen. Jos olisi
-ollut vallassani, olisin mieluummin koettanut livahtaa takaisin
-pensaikkoon ja rajan toiselle puolen sekä metsästää siellä muutamia
-kuukausia kuivan vuodenajan kestäessä ja ponnistellessani etelään päin.
-Se oli zulu-metsästäjäinkin ja Hansin toivomus, puhumattakaan Sammysta.
-Mutta kun mainitsin siitä Stephen'ille, hän rukoili minua hylkäämään
-koko ajatuksen.
-
-"Katsos, Quatermain", hän sanoi, "minä olen lähtenyt tähän
-jumalanhylkäämään maahan saadakseni tuon suuren Cypripediumin, ja sen
-tahdon saada tahi kuolla. Mutta", hän lisäsi, katsellen meidän kalpeita
-kasvojamme, "minulla ei ole oikeutta leikitellä teidän hengillänne,
-niin että jos pidätte yritystä liian vaarallisena, minä jatkan matkaa
-yksin tämän vanhan Babemban seurassa. Vaikka kaiken muunkin jättäisimme
-huomioonottamatta, minun mielestäni yhden meistä on joka tapauksessa
-mentävä Bausin kylään saakka siltä varalta, että tuo herrasmies, jota
-nimität Veli Johannekseksi, tulisi sinne. Lyhyesti sanoen olen tehnyt
-päätökseni, joten puhuminen ei enää auta."
-
-Minä sytytin piippuni ja katselin hetkisen tuota itsepäistä nuorta
-miestä sekä ajattelin asiaa joka näkökannalta. Lopulta tulin siihen
-päätökseen, että hän oli oikeassa ja minä väärässä. Oli totta, että
-lahjomalla Babemban tai jollain muulla tavoin olisimme kyllä päässeet
-vielä kauniisti peräytymään ja välttäneet monta vaaraa. Toiselta puolen
-emme olleet tulleet tähän kaukaiseen paikkaan peräytyäksemme. Edelleen,
-kuka oli kustantanut matkamme tänne? Stephen Somers, joka tahtoi jatkaa
-matkaa. Vihdoin, puhumattakaan siitä mahdollisuudesta, että löytäisimme
-Veli Johanneksen, jota kohtaan en tosin enää tuntenut mitään
-velvoituksia, sen jälkeen kuin hän Durban'issa oli jättänyt meidät
-pulaan, en pitänyt siitä ajatuksesta, että joku olisi vienyt minusta
-voiton. Olimme lähteneet liikkeelle matkustaaksemme salaperäisen
-villikansan maahan, joka palveli jumalanaan apinaa ja kukkaa, ja yhtä
-hyvin voimme siis jatkaakin matkaa kunnes olosuhteet kävisivät
-ylivoimaisiksi. Vaaroja on sitäpaitsi kaikkialla; joka kääntyy takaisin
-vaaran pelossa, ei milloinkaan elämässä tule menestymään.
-
-"Mavovo", sanoin nyt, osoittaen Stephen'iin piipullani, "_inkoosi_
-Wazela ei halua paeta. Hän tahtoo jatkaa matkaa pongo-kansan maahan,
-jos suinkin vain sinne pääsemme. Ja sinun tulee muistaa, Mavovo, että
-hän on maksanut kaikki; olemme hänen palkkalaisiaan. Sitäpaitsi hän
-sanoo, että jos me pakenemme, hän aikoo jatkaa yksin eteenpäin näiden
-mazitujen seurassa. Mutta jos joku metsästäjistäsi haluaa livahtaa
-tiehensä, silloin hän ei valitse keinoja, enkä minäkään. Mitä sanot
-siihen?"
-
-"Sanon, että vaikka Wazela on nuori, hän on päällikkö, jolla on suuri
-sydän, ja että minne hän menee, sinne minäkin menen, niinkuin toivon
-muidenkin joukostamme tekevän. Minä en pidä tuosta mazitu-kansasta,
-sillä jos heidän isänsä ovatkin olleet zuluja, äidit ovat olleet
-alhaista kansaa. He ovat sekarotuisia, ja pongoista taas en ole kuullut
-muuta kuin pahaa. Mutta hyvä härkä ei milloinkaan käänny valjaissaan
-yhden mutakuopan takia. Menkäämme eteenpäin, sillä vaikka vajoisimmekin
-suohon, mitä, sillä olisi väliä? Sitäpaitsi Käärmeeni sanoo minulle,
-että me emme vajoa, emme ainakaan kaikki."
-
-Päätimme siis, ettemme koettaisikaan peräytyä. Sammy tosin olisi
-halunnut, mutta kun tosi tuli eteen ja hänelle tarjottiin toinen
-jäljellä olevista aaseista ja niin paljon ruokaa ja ampumavaroja kuin
-hän voi mukanaan kuljettaa, silloin hän muutti mielensä.
-
-"Pidän parempana, mr. Quatermain", hän sanoi, "kohdata loppuni
-jalosyntyisten, ylevien sielujen seurassa kuin tuntemattomissa
-olosuhteissa seurata yksinäistä polkua kohti välttämättömyyttä."
-
-"Viisaasti ajateltu, Sammy", minä vastasin; "ja odottaessasi tuota
-välttämättömyyttä ole hyvä ja mene keittämään päivällistä."
-
-Jätettyämme epäilyksemme me jatkoimme matkaa verraten mukavasti, sillä
-paenneitten kantajain sijasta meillä oli nyt uusia huolehtimassa
-ruoastamme. Babemba kulki kanssamme ainoastaan yhden päivystäjän
-seuraamana, ja häneltä saimme paljon tietoja. Saimme kuulla, että
-mazitu-kansa oli suuri kansa, joka voi saada kokoon viisi- tai
-seitsemäntuhatta keihäsmiestä. Heidän perimätietonsa kertoi, että he
-olivat tulleet etelästä ja olivat samaa heimoa kuin zulut, joista he
-olivat kuulleet huhuja. Monet heidän tavoistaan, puhumattakaan
-kielestä, olivat hyvin samallaisia kuin Zulu-maassa. Sotilasjärjestö ei
-kuitenkaan ollut niin täydellinen, ja muutenkin he tekivät minuun
-alemman heimon vaikutuksen. Eräässä seikassa kuitenkin, nimittäin
-talojen rakentamisessa, he näyttivät edistyneemmiltä, sillä monissa
-kylissä, joiden läpi kuljimme, huomasimme talot paremmiksi. Ovetkin
-olivat kafferien mehiläisen reikäin sijasta niin korkeat, että niistä
-voi astua sisään suorana.
-
-Eräässä tällaisessa talossa nukuimme kerran matkamme varrella ja muuten
-meillä olisi ollut hyvin mukavaa, elleivät lukemattomat kirput ajan
-pitkään olisi ajaneet meitä pihalle. Muuten mazitut olivat hyvin
-zulujen kaltaisia He asuivat kylissä ja harjoittivat karjanhoitoa;
-heitä hallitsivat päämiehet ylipäällikön eli kuninkaan johdolla; he
-olivat taikauskoisia ja uhrasivat esi-isäinsä hengille sekä uskoivat
-jonkinlaiseen hämärästi tunnettuun ja mahtavaan jumalaan, joka johti
-maailman tapahtumia ja ilmaisi tahtonsa tietäjien välityksellä.
-Lopuksi he olivat ja ovat luultavasti vieläkin soturikansa, joka
-rakasti taistelua ja teki kaikenlaisilla tekosyillä ryöstöretkiä
-naapuriheimojen keskuuteen, surmaten miehet ja anastaen vaimot ja
-karjan. Omat hyveensäkin heillä oli, he olivat nimittäin luonnostaan
-ystävällisiä ja vieraanvaraisia, joskin vihollisia kohtaan kovin
-julmia. Sitäpaitsi he inhosivat orjakauppaa ja sen harjoittajia,
-sillä heidän sanojensa mukaan oli parempi tappaa mies kun riistää
-häneltä vapaus. Ihmissyöntiäkin, joka on niin yleinen noissa Afrikan
-pimeissä osissa, he vihasivat ja tunsivat etupäässä juuri sentakia
-suurta vastenmielisyyttä pongo-kansaa kohtaan, jota pidettiin
-ihmissyöjärotuna.
-
-Matkamme toisen päivän iltana, kuljettuamme läpi kauniin ja viljavan
-ylänkömaan, joka oli vesirikasta ja vapaata viidakoista muualla paitsi
-laaksoissa, me saavuimme Bezaan. Kaupunki sijaitsi avaralla tasangolla,
-jota ympäröivät matalat vuoret ja vyöhyke viljeltyä maata kauniine
-maissi- ja muine vainioineen, jotka olivat kypsät leikattaviksi.
-Jollain tavoin se oli varustettukin, s.o. koko kaupunkia ympäröi
-korkea, ylitsepääsemätön hirsiaita, jota vahvistivat molemmin puolin
-istutetut okaiset päärynäpuut ja kaktukset.
-
-Aitauksen sisäpuolella kaupunki oli jaettu kortteleihin, kukin eri
-ammattikuntia varten. Niinpä yhtä osaa nimitettiin Rautasepän
-kortteliksi; toista Sotilaan kortteliksi; kolmatta Maanviljelijän
-kortteliksi; neljättä Nahkaräätälin kortteliksi j.n.e. Kuninkaan, hänen
-vaimojensa ja palvelijainsa asunnot olivat lähellä pohjoista porttia,
-ja niiden edustalla oli puoliympyrään rakennettujen majain
-reunustamana avara piha, johon tarpeen tullen voi ajaa karjan. Meidän
-siellä ollessamme sitä kuitenkin käytettiin markkinatorina ja
-harjoituskenttänä.
-
-Astuimme kaupunkiin, jonka asukasluku lienee ollut hyvin suuri,
-eteläportista. Se oli luja hirsiportti, ja sen sisäpuolella oli
-metsäinen mäki, jonka läpi kulki tie. Juuri auringon laskiessa
-marssimme vierasmajoja kohti pitkin jotakin keskuskatua, jonka vierillä
-seisoi paikkakuntalaisia meitä töllistelemässä. Majamme olivat Sotilaan
-korttelissa lähellä kuninkaan taloa, ja niitä eristi ympäristöstä
-aitaus.
-
-Ohikulkiessamme ei kukaan kansasta puhunut mitään, sillä kansa on
-luonnostaan kohteliasta; minusta näytti sitäpaitsi, että he katselivat
-minua kauhunsekaisella uteliaisuudella. He vain tuijottivat, silloin
-tällöin joku sotilas tervehti kohottamalla keihästään. Babemba, jonka
-kanssa olimme tulleet hyviksi ystäviksi, vei meidät majoihimme, jotka
-olivat hyvät ja siistit.
-
-Siellä kaikki omaisuutemme, m.m. pyssyt, jotka olimme koonneet juuri
-ennen orjain pakoa, pantiin yhteen huoneeseen ja sen eteen
-mazitu-vahti. Aasit sidottiin aitaan vähän matkan päähän. Aitauksen
-ulkopuolella seisoi toinen asestettu mazitu-vahti.
-
-"Olemmeko vankeina täällä?" kysyin Babembalta.
-
-"Kuningas vartioi vieraitaan", hän vastasi arvoituksellisesti. "Onko
-valkeilla herroilla mitään asiaa kuninkaalle, jota tänä iltana menen
-puhuttelemaan?"
-
-"On", minä vastasin. "Sano kuninkaalle, että olemme sen miehen veljiä,
-joka toista vuotta sitten leikkasi ajoksen kuninkaan ruumiista ja jota
-kohtaamaan olemme tänne tulleet. Tarkoitan pitkäpartaista valkoista
-herraa, jota teidän mustain keskuudessa kutsutaan nimellä Dogeetah."
-
-Babemba hätkähti. "Tekö Dogeetah'in veljiä! Minkävuoksi ette sitten
-koskaan ennen ole maininneet hänen nimeään ettekä aikaa, jolloin hän
-tulee kohtaamaan teitä tänne? Tietäkää, että Dogeetah on meidän
-keskuudessamme suuri mies, sillä hän on ainoa mies, jonka kanssa
-kuningas on solminut veriveljeyden liiton. Mitä kuningas on, samaa on
-myöskin Dogeetah mazitu-kansan keskuudessa."
-
-"Emme ole maininneet hänen nimeään senvuoksi, että emme heti halua
-puhua kaikesta, Babemba. Mitä siihen tulee, koska Dogeetah tulee meitä
-kohtaamaan, siitä en ole varma; olen varma vain siitä, että hän tulee."
-
-"Niin, herrani Macumazahn, mutta koska, koska? Sen kuningas varmasti
-tahtoo tietää, ja se teidän on sanottava hänelle. Herra", hän lisäsi
-ääntään alentaen, "te olette suuressa vaarassa täällä, missä teillä on
-paljon vihollisia, sillä valkoihoisten ei ole lupa astua tähän maahan.
-Jos haluatte pelastaa henkenne, ottakaa varteen neuvoni ja valmistukaa
-huomenna sanomaan kuninkaalle, milloin Dogeetah, jota hän rakastaa,
-ilmestyy tänne puhumaan puolestanne, ja pitäkää huolta, että hän
-ilmestyy hyvin pian ja teidän mainitsemananne päivänä. Sillä muuten
-hän tullessaan, jos hän nimittäin tulee, saattaa löytää teidät
-puhumattomassa tilassa. Nyt minä, ystävänne, olen puhunut, ja loppu on
-teidän vallassanne."
-
-Muuta sanomatta hän nousi, hiipi ulos majasta ja läpi aitauksen portin,
-missä vartija väistyi syrjään, antaen hänelle tietä. Samassa minäkin
-nousin tuoliltani ja hypin raivoissani ympäri huonetta.
-
-"Ymmärrätkö, mitä tuo hemmetin" (pelkään, että käytin vahvempaa sanaa)
-"vanha narri sanoi?" huudahdin Stephen'ille. "Hän sanoo, että! meidän
-on valmistuttava määräämään tarkalleen päivä, jona tuo toinen hemmetin
-vanha narri, Veli Johannes, ilmestyy Bezan kaupunkiin, ja ellemme sitä
-voi, hakataan päämme poikki, kuten luultavasti jo kaikki on
-järjestettykin."
-
-"Hyvin tukalaa", Stephen vastasi. "Bezaan ei kulje pikajuna ja vaikka
-kulkisikin, emme voi olla varmat, että Veli Johannes matkustaisi sillä.
-Kai Veli Johannes _on olemassa_?" hän lisäsi miettiväisenä. "Minun
-mielestäni hänellä on paljon yhtäläisyyttä -- mr. Harris'in kanssa."
-
-"Oi, kyllä hän on olemassa, tai oli ainakin", minä selitin. "Minkä
-tähden tuo sekapäinen aasi ei voinut levollisesti odottaa meitä
-Durban'issa, sen sijaan että lähti Zulu-maan pohjoisosiin ajamaan
-perhosia ja taittamaan säärensä tai niskansa, jos nimittäin niin on
-käynyt?"
-
-"Enpä totisesti tiedä. On vaikea ymmärtää omiakaan vaikuttimiaan, saati
-sitten Veli Johanneksen."
-
-Sitten istuuduimme jälleen tuoleillemme ja tuijotimme toinen toiseemme.
-
-Samassa Hans hiipi sisälle ja kyyristyi jalkoihimme. Hän olisi kyllä
-voinut kävelläkin sisälle, kun kerran oviaukko oli olemassa, mutta hän
-ryömi mieluummin nelin kontin, en tiedä miksi.
-
-"Mikä hätänä, sinä ruma sammakko?" kysyin ilkeästi, sillä hän muistutti
-suuresti sammakkoa; leuan alla oleva nahkakin liikkui kuin sammakon.
-
-"Baas on huolestunut", huomautti Hans.
-
-"Luulenpa olevani", vastasin, "ja niin olet sinäkin sinä hetkenä,
-jolloin kiemurtelet mazitu-sotilaan keihään päässä."
-
-"Heillä on leveät keihäät, jotka tekevät suuren reiän", huomautti Hans
-jälleen, mutta silloin minä nousin aikoen potkaista hänet ulos
-huoneesta, sillä hänen keksintönsä olivat epämiellyttäviä kuten
-tavallisestikin.
-
-"Baas", hän jatkoi, "minä olen kuunnellut -- tämän majan seinässä on
-erittäin hyvä kuuntelureikä, jos makaa seinää vasten ja on nukkuvinaan.
-Minä kuulin kaikki ja ymmärsin suurimman osan säitä, mitä puhuitte tuon
-toissilmäisen pakanan ja baas Stephen'in kanssa."
-
-"No niin, sinä pieni käärme, ja entä sitten?"
-
-"Sitä vain, baas, että ellemme halua kuolla tässä paikassa, mistä ei
-ole olemassa pelastumisen mahdollisuutta, on hyvin tarpeellista, että
-hankitte tarkasti tietoonne, minä päivänä ja hetkenä Dogeetah aikoo
-tulla."
-
-"Kuule, sinä keltainen höpäkkö", minä huudahdin, "jos sinäkin alat
-tuota leikkiä, niin --" mutta samassa pysähdyin, kun huomasin, että
-olin antamaisillani kiivaudelleni vallan, ja ajattelin, että minun oli
-parempi kuunnella mitä Hansilla oli sanottavaa, ennenkuin annoin vihani
-purkautua.
-
-"Baas, Mavovo on suuri tietäjä; sanotaan, että Mavovon Käärme on
-rehellisin ja mahtavin koko Zulu-maassa, lukuunottamatta hänen
-opettajaansa, vanhaa Zikalia yksin. Hän on sanonut sinulle, että
-Dogeetah makaa jossakin jalka vioittuneena, mutta tulee tänne meitä
-kohtaamaan; epäilemättä hän voi sanoa senkin, milloinka hän tulee. Minä
-kysyin häneltä, mutta ei hän pane Käärmettään toimimaan minun vuokseni.
-Senvuoksi teidän, baas, on kysyttävä, ehkä hän unohtaa, että nauroitte
-hänen taialleen ja että hän valalla lupasi olla näyttämättä sitä teille
-toiste."
-
-"Sinä sokea", minä vastasin, "mistä tiedän, ettei Mavovon juttu ollut
-kokonaan hölynpölyä?"
-
-Hans tuijotti minuun hämmästyneenä.
-
-"Mavovon juttuko hölynpölyä! Mavovon Käärmekö valehtelija! Oi, baas, se
-johtuu siitä, että olette liian kristitty. Minäkin olen kyllä isänne,
-Saarnaajan, ansiosta kristitty, mutta en niin suuressa määrässä, etten
-osaisi erottaa hyvää taikaa huonosta. Mavovon Käärme valehtelija -- ja
-sen sanotte sen jälkeen kuin olemme jo haudanneet hänet, joka oli
-ensimmäinen metsästäjistä, jonka höyhenet mainitsivat hänelle
-Durban'issa!" ja hän koetti tukahduttaa sisällistä naurua sekä lisäsi:
-"No niin, baas, siinä se on. Teidän on joko kiltisti kysyttävä
-Mavovolta, tai muuten saamme kaikki surmamme. Minä en siitä paljoakaan
-välitä, sillä aloittaisin mielelläni vähän nuorempana jossakin muualla,
-mutta ajatelkaapa, minkä melun Sammy tulee päästämään!" ja hän kääntyi
-ja ryömi ulos ovesta, niinkuin oli ryöminyt sisäänkin.
-
-"Olemmepa somassa asemassa", minä ähkyin Stephen'ille Hansin
-poistuttua. "Minun, valkoihoisen miehen, joka lukuunottamatta muutamia
-satunnaisia tositapauksia tiedän, että kaikki kafferien taikatemput
-ovat pötyä, minun on pyydettävä pakananoitaa sanomaan sellaista, mitä
-hän ei _voi_ tietää. Tarkoitan tietysti, ellemme me sivistyneet olekin
-kokonaan tarttuneet tikun väärään päähän. Se on nöyryyttävää; se ei ole
-kristillistä, ja menen hirteen, jos sen teen!"
-
-"Minäpä luulen, että sinä menet -- hirteen tarkoitan -- joko teet sen
-tai et", Stephen vastasi suloisesti hymyillen. "Mutta kuulepa,
-ukkoseni, mistä tiedät, että se on kaikki pötyä? Meille kerrotaan
-monista ihmeistä, jotka eivät ole pötyä, ja jos ihmeitä on tapahtunut,
-miksei niitä voi tapahtua nyt? Mutta, olkoon, tiedän kyllä, mitä
-tarkoitat, eikä maksa vaivaa puhua siitä enempää. Ja jos sinä olet
-ylpeä, niin minä en ole. Koetan pehmittää Mavovon kivisen sydämen --
-tiedäthän, että olemme hyvin hyvissä väleissä -- ja saada hänet
-avaamaan salaisen viisautensa kirjan", ja niin sanoen hän meni.
-
-Muutamaa minuuttia myöhemmin minut kutsuttiin ulos ottamaan vastaan
-lampaanlihaa, maitoa, kotiolutta, sekä vähän viljaa ja vihreä rehua
-aaseille, minkä kaiken Bausi oli lähettänyt syötäväksemme. Sivumennen
-mainiten me Mazitu-maassa ollessamme elimme kuin taistelukukot. Siellä
-ei tunnettukaan sitä puutetta, joka on tai oli niin yleinen
-Itä-Afrikassa, missä matkustaja usein ei saa ruokaa ei hyvällä eikä
-pahalla -- tavallisesti siitä yksinkertaisesta syystä, ettei mitään ole
-olemassa.
-
-Kun tämä asia oli saatu selväksi minun lähetettyäni kiitoksemme
-kuninkaalle ja ilmoitettuani, että halusimme huomenna tulla häntä
-puhuttelemaan ja tuoda muutamia lahjoja, minä menin etsimään Sammya
-antaakseni hänelle määräyksen teurastaa ja keittää lammas. Jonkun aikaa
-etsittyäni löysin tai oikeammin kuulin hänen äänensä ruokoaitauksen
-takaa, joka erotti kaksi majaa toisistaan. Hän toimi tulkkina Stephen
-Somers'in ja Mavovon välillä.
-
-"Tämä zulu vakuuttaa, mr. Somers", hän sanoi, "että hän ymmärtää hyvin
-kaikki, mitä olette hänelle selittänyt, ja että on luultavaa, että tuo
-Bausi raakalainen surmaa meidät kaikki, ellemme voi sanoa hänelle,
-milloin tuo valkoinen mies Dogeetah, jota hän rakastaa, palaa takaisin.
-Hän sanoo myöskin uskovansa, että hän taitojensa avulla voisi saada
-selville, milloin se tapahtuu -- jos se yleensä tapahtuu -- (mikä
-tietystikin, sanon sen vain teille, mr. Somers, on tuon tietämättömän
-pakanan hävytön valhe). Hän ei kuitenkaan sano välittävänsä
-kuparirovonkaan vertaa -- hänen oikea sanansa, mr. Somers, on
-maissijyvä -- omastaan tai kenenkään muunkaan elämästä, minkä hyvin
-uskon todeksi, päättäen kaikesta, mitä olen kuullut hänen
-menettelytavoistaan. Hän sanoo raa'alla kielellään, ettei ole olemassa
-mitään eroa Mazitu-maan hyeenan tai jonkun muun maan hyeenan vatsan
-välillä ja että Mazitu-maan multa on yhtä tervetullut hänen luilleen
-kuin mikä muu maa tahansa, sillä maa on muka pahempi kuin kaikki
-hyeenat, ja hän on tehnyt sen huomion, että ennemmin tai myöhemmin se
-nielee ikiajoiksi kaikki, mitä se joskus on päällään kantanut. Teidän
-tulee antaa minulle anteeksi, että toistan hänen tyhjänpäiväiset ja
-lapselliset lorunsa, mr. Somers, mutta te pyysitte minua kääntämään
-tuon raakalaisen sanat täsmällisesti. Senlisäksi, mr. Somers, tuo
-häikäilemätön henkilö ilmoittaa, lyhyesti sanoen, että jokin hänelle
-tuntematon voima -- hän nimittää sitä 'Voimaksi, joka antaa auringon
-paistaa ja koristaa yön vaipan tähdillä (pyydän anteeksi, että toistan
-hänen typerät sanansa) -- että tuo voima on antanut hänen syntyä tähän
-maailmaan ja on jonakin määrättynä hetkenä taas kutsuva hänet takaisin
-tummaan, iäiseen kohtuunsa tuudittaakseen hänet uneen tai herättääkseen
-eloon jälleen tuntemattoman tahtonsa mukaisesti -- käännän
-sananmukaisesti, mr. Somers, vaikka en tiedä, mitä tuo kaikki
-merkitseekään -- ja ettei hän välitä vähääkään siitä, milloin tämä
-tapahtuu. Hän sanoo kuitenkin, että vaikka hän on käynyt vanhaksi ja
-kokenut paljon suruja -- ymmärrän hänen tarkoittavan tällä erästä
-neekerivaimoaan, jolta joku toinen villi-ihminen löi pään poikki, ja
-erästä lastaan, johon hän näyttää olleen hyvin kiintynyt -- te
-kuitenkin olette nuori, ja teillä on monta päivää edessänne, ja hän
-toivoo ja iloitsee teidän puolestanne. Sentähden hän ilolla tekisi
-kaiken voitavansa pelastaakseen henkenne, sillä vaikka olettekin
-valkoihoinen ja hän musta, hän on kuitenkin kiintynyt teihin ja pitää
-teitä aivan kuin lapsenaan. Vieläpä hän lisää, että jos se on
-tarpeellista, hän ilolla antaa henkensäkin teidän edestänne ja että
-hänen sydäntänsä viiltää ollessaan pakotettu kieltämään teiltä jotakin.
-Kuitenkin hänen täytyy evätä tämä pyyntönne, että hän kysyisi tuolta
-oliolta, jota hän kutsuu Käärmeekseen -- mitä hän sillä tarkoittaa, mr.
-Somers, sitä en tiedä -- milloinka tuo valkoihoinen mies nimeltä
-Dogeetah saapuu tälle paikkakunnalle. Ja syy on lupaus, jonka hän antoi
-mr. Quatermain'ille, kun tämä nauroi hänen taikuudelleen, ettei hän
-koskaan enää tekisi taikoja hänelle eikä kellekään teistä ja että hän
-ennemmin kuolisi kuin rikkoisi lupauksensa. Siinä kaikki, mr. Somers,
-ja kuten luulen, teidänkin mielestänne tarpeeksi."
-
-"Ymmärrän", vastasi Stephen. "Sano päämies Mavovolle" (huomasin hänen
-korostavan sanaa _päämies_), "että ymmärrän _täydellisesti_ ja että
-kiitän häntä perinpohjaisesta selityksestä. Kysy häneltä sitten, kun
-asia kuitenkin on niin tärkeä, eikö ole mitään keinoa päästä tästä
-pulasta."
-
-Sammy käänsi sanat zulunkielelle, jota hän puhui täydellisesti, kuten
-huomasin, ilman selityksiä tai lisäyksiä.
-
-"Vain yksi keino", Mavovo vastasi nuuskaamisensa välillä. "Keinä on se,
-että Macumazahn itse pyytää sitä minulta. Macumazahn on vanha
-päällikköni ja ystäväni, ja hänen tähtensä tahdon unohtaa senkin, minkä
-muiden suhteen aina muistaisin. Jos hän ilman piikkaa pyytää minua
-harjoittamaan taitoani kaikkien meidän hyväksemme, niin koetan sen
-tehdä, vaikkakin tiedän hyvin, että hän luulee tuhkan hajoavan vain
-tuulen vaikutuksesta, joka puhaltaa sen ilmaan ja antaa sen jälleen
-pudota takaisin ilman tarkoitusta tai merkitystä, unohtaen, niinkuin
-viisaat valkoiset miehet unohtavat, että tuhkaa hajoittava tuuli on
-sama kuin se, joka huokuu sieraimissamme ja että me olemme sen edessä
-samaa kuin tuhka."
-
-Minä, kuuntelija, mietin hetken tai pari. Tuon villin soturin Mavovon
-sanat, nekin, joista olin kuullut vain tuon mahdottoman Sammyn typeräin
-huomautusten tärvelemän käännöksen, liikuttivat mielikuvitustani. Mikä
-minä olin arvostelemaan häntä ja hänen tuntemattomia lahjojaan? Mikä
-minä olin pilkkaamaan häntä ja pilkallani osoittamaan, että pidin häntä
-petturina?
-
-Astuin sisälle aitauksen aukosta ja seisahduin hänen eteensä.
-
-"Mavovo", minä sanoin, "olen kuullut sanasi. Olen pahoillani, että
-nauroin sinulle Durban'issa. En ymmärrä sinun taikojasi. Se on minulle
-vierasta ja saattaa olla totta ja saattaa olla petosta. Olisin sinulle
-kuitenkin kiitollinen, jos koettaisit käyttää voimaasi ottamaan selvää
-siitä, tuleeko Dogeetah, ja jos tulee, milloin. Nyt tee miten haluat;
-olen puhunut."
-
-"Ja minä olen kuullut, Macumazahn, isäni. Tänä iltana kutsun esille
-Käärmeeni. Vastaako se, tai mitä se vastaa, sitä en tiedä."
-
-No niin, hän kutsui Käärmeensä esille asiaankuuluvilla kaameilla
-menoilla, ja Stephen, joka oli läsnä minun kieltäydyttyäni, ilmoitti,
-että tuon salaperäisen matelijan antamien tietojen mukaan Dogeetah eli
-Veli Johannes tulisi Bezan kaupunkiin täsmälleen auringonlaskun aikaan
-kolmantena päivänä tästä lukien. Kun hän siis meidän almanakkamme
-mukaan oli tehnyt taikansa perjantaina, niin saimme toivoa näkevämme
-hänet -- toivoa on juuri oikea sana kuvaamaan minun sieluntilaani sen
-asian suhteen -- maanantai-iltana illallisen aikaan.
-
-"Hyvä on", sanoin lyhyesti. "Ole hyvä, äläkä puhu enää tuosta,
-jumalattomasta moskasta, sillä tahdon panna maata."
-
-Varhain seuraavana aamuna me avasimme laatikkomme ja valikoimme sievän
-kokoelman lahjoja kuningas Bausille, toivoen niillä pehmittävämme hänen
-kuninkaallisen sydämensä. Se sisälsi pakan kalikookangasta, erinäisiä
-veitsiä, soittopelilaatikon, halvan amerikkalaisen revolverin ja nipun
-hammaspuikkoja sekä muutamia nauloja mitä parhaita ja muodikkaimpia
-naisten helmiä. Tämän todella ylevän lahjan me lähetimme kuninkaalle
-mazitu-palvelijaimme Tomin ja Jerryn mukana, jotka marssitettiin
-matkaan useamman vartijan saattamina. Olin lähettänyt heidät siinä
-toivossa, että he puhuisivat maanmiehilleen ja kertoisivat heille,
-kuinka hyviä ihmisiä me olimme. Kehoitinkin heitä niin tekemään.
-
-Kuvitelkaa senvuoksi kauhuamme, kun noin tuntia myöhemmin, juuri kun
-olimme siistimässä itseämme aamiaisen jälkeen, veräjästä ilmestyi Tomin
-ja Jerryn sijasta, jotka olivat kadonneet, pitkä rivi mazitu-sotilaita,
-kukin kantaen yhtä lahjakappaletta. Viimeisellä oli pörröisen päänsä
-päällä hammaspuikkonippu kuin mikäkin risukimppu. Yhden kerrallaan he
-laskivat ne suurimman majan parvekkeen lehmuslattialle. Senjälkeen
-heidän johtajansa lausui juhlallisesti:
-
-"Suuri musta Bausi ei tarvitse valkoisten miesten lahjoja."
-
-"Vai niin", minä vastasin, sillä olin aivan raivoissani. "Silloin niitä
-ei hänelle toista kertaa tarjota."
-
-Miehet menivät enempää puhumatta tiehensä, ja heti ilmestyi Babemba
-noin viisikymmenmiehisen sotiiaskomppanian seuraamana.
-
-"Kuningas haluaa tavata teitä, valkeat herrat", hän sanoi väkinäisen
-iloisella äänellä, "ja minä tulin noutamaan teitä hänen luokseen."
-
-"Minkävuoksi hän ei ota vastaan lahjojamme?" kysyin osoittaen kasaa.
-
-"Oi, se johtuu siitä, että Imbozwi on kertonut taikakilvestä. Hän ei
-sano haluavansa sellaisia lahjoja, jotka polttavat hänen hiuksensa.
-Mutta tulkaa, tulkaa. Hän selittää sen kyllä itse. Jos Elefantti saa
-odottaa, niin hän käy vihaiseksi ja alkaa toitottaa."
-
-"Vai niin hän tekee?" minä sanoin. "Ja kuinka monen meistä on tultava?"
-
-"Kaikkien, kaikkien, valkea herra. Hän haluaa nähdä jokaikisen."
-
-"Minua luultavasti ei", sanoi Sammy, joka seisoi aivan lähellä. "Minun
-täytyy jäädä ruokaa valmistamaan."
-
-"Sinut myöskin", vastasi Babemba. "Kuningas haluaa nähdä pyhän juoman
-valmistajan."
-
-No niin, ei löytynyt pakotietä, ja niin marssimme matkaan, tarpeetonta
-sanoa, hyvin asestettuina, ja jouduimme heti sotilasten piirittämiksi.
-Tehdäkseni kulkueemme tavallisuudesta poikkeavaksi annoin Hansin astua
-etumaisena kantaen päänsä päällä hylättyä soittopelilaatikkoa, josta
-tulvi liikuttavana sävel: "Koti, armas koti." Sitten seurasi Stephen,
-kantaen tangossa Englannin lippua, sitten minä metsästäjäin keskellä ja
-jäljessäni Babemba, sitten vastahakoinen Sammy, ja kaikkein viimeisinä
-mazitujen taluttamina molemmat aasit, näytti nimittäin siltä kuin
-kuningas olisi antanut niidenkin tuomisesta erityisen määräyksen.
-
-Se oli todellakin hämmästyttävä joukkue, joka missä muussa olosuhteissa
-tahansa olisi saanut minut nauramaan. Eikä vaikutusta puuttunutkaan,
-siliä yksinpä vaitelias mazitu-kansakin, jonka lävitse tiemme kulki,
-näytti jonkunlaisia innostuksen merkkejä. "Koti, armas koti" oli heistä
-varmaan taivaallinen, vaikka enimmän heidän huomiotaan ehkä kuitenkin
-kiinnittivät aasimme, etenkin siiloin, kun ne kiljuivat.
-
-"Missä Tom ja Jerry ovat?" kysyin Babembalta.
-
-"En tiedä", hän vastasi; "luultavasti he ovat saaneet luvan käydä
-tervehtimässä ystäviään."
-
-"Imbozwi näyttää ahdistelevan meitä", ajattelin mielessäni enkä puhunut
-enempää.
-
-Samassa saavuimme kuninkaallisen aitauksen portille. Siinä sotilaat
-suureksi harmikseni riisuivat meidät väkisin aseista, ottivat
-rihlapyssymme, revolverimme, vieläpä puukkommekin. Turhaan koetin
-vastustaa sanoen, ettemme olleet tottuneet luopumaan näistä aseista.
-Vastaus kuului, ettei lain mukaan kukaan saanut astua kuninkaan eteen
-asestettuna, ei edes tanssipalikalla. Mavovo ja zulut osoittivat
-vastustelun merkkejä, ja luulin jo syntyvän kahakan, joka tietysti
-olisi päättynyt meidän surmaamiseemme, sillä vaikkakin mazitut suuresti
-pelkäsivät pyssyjä, mitä me olisimme voineet satoja miehiä vastaan?
-Annoin Mavovolle käskyn alistua, mutta hän oli vähällä olla
-tottelematta. Yht'äkkiä johtui mieleeni onnellinen ajatus, ja muistutin
-hänelle, että hänen Käärmeensä ennustuksen mukaan Dogeetah oli saapuva
-ja kaikki siis kääntyvä hyväksi. Silloin hän myöntyi ilkeämielisen
-kohteliaasti, ja pian näimme kallisarvoiset pyssymme vietävän pois,
-minne, sitä emme tienneet.
-
-Sitten mazitu-sotilaat asettivat keihäänsä ja kaaripyssynsä kylän
-portille, ja me astuimme eteenpäin mukanamme vain lippu ja
-pelilaatikko, joka nyt soitti laulua "Britannia, aaltojen valtias".
-
-Kuljimme pihan yli muutamia leveälehtisiä puita kohti, jotka kasvoivat
-suuren alkuasukasmallisen talon edessä. Lähellä talon ovea istui
-tuolilla lihava, keski-ikäinen ja vihaisennäköinen mies, jonka ainoana
-pukuna oli kupeilla riippuva kissannahkaverho ja ketju suuria sinisiä
-helmiä kaulassa.
-
-"Kuningas Bausi", Babemba kuiskasi.
-
-Kuninkaan vierellä kyyrötti pieni kyttyräselkäinen olento, jonka
-helposti tunsin Imbozwiksi, vaikkakin hän oli maalannut kärventyneen
-päänahkansa valkoiseksi ja koristanut sen vaaleanpunaisilla pilkuilla,
-kun taas tylppää nenää kaunisti purppuranpunainen läiskä -- arvatenkin
-hänen juhla-asunsa. Ympärillä ja takana oli useita vaiteliaita
-neuvonantajia. Saatuaan jonkunlaisen merkin tai astuttuaan määrätylle
-paikalle kaikki sotilaat, myöskin vanha Babemba, heittäytyivät
-polvilleen ja ryömivät nelin kontin. He vaativat meitäkin tekemään
-samoin, mutta siihen minä vedin rajan, sillä arvelin, että jos
-ryömisimme kerran, saisimme ryömiä aina.
-
-Komentoni mukaan astuimme siis pystysuorina mutta hitain askelin
-keskellä noita ryömiviä olentoja ja saavuimme ennen pitkää
-kunnioitettavan Bausin, "kauniin mustan", mazitu-kuninkaan, eteen.
-
-
-
-
-X.
-
-TUOMIO.
-
-
-Me tuijotimme Bausiin, ja Bausi tuijotti meihin.
-
-"Olen Musta elefantti Bausi", hän huudahti viimein tuskastuneena
-kiinteään äänettömyyteemme, "ja minä toitotan, toitotan, toitotan!"
-(Nähtävästi tuo oli vanha, pyhä puheenkaava, joll mazitu-kuninkaan oli
-tapa avata keskustelu muukalaisten kanssa.)
-
-Sopivan väliajan jälkeen minä vastasin kylmällä äänellä:
-
-"Me olemme valkeat jalopeurat Macumazana ja Wazela, ja me kiljumme,
-kiljumme, kiljumme!"
-
-"Ja minä osaan polkea", sanoi Bausi.
-
-"Ja me osaamme purra", minä sanoin ylväästi, vaikka en vähääkään
-tiennyt mitenkä olisimme purreet tai tehneet muutakaan vaikuttavaa
-ainoana aseenamme Englannin lippu.
-
-"Mitä tuo on?" Bausi kysyi lippua osoittaen.
-
-"Se on se joka varjostaa koko maailmaa", vastasin ylpeästi ja näin,
-että vastaukseni vaikutti, vaikkakaan hän ei kokonaan sitä ymmärtänyt,
-sillä hän käski erästä sotilasta pitämään hänen päänsä päällä
-palmunlehtivarjostinta, jottei lippumme varjostaisi häntä. "Entä tuo",
-hän taasen kysyi, osoittaen peililaatikkoa, "joka ei elä ja kuitenkin
-ääntelee?"
-
-"Se laulaa kansamme sotalaulua", sanoin. "Me lähetimme sen sinulle
-lahjaksi ja sinä palautit sen. Minkävuoksi et ota vastaan lahjojamme,
-oi Bausi?"
-
-Silloin valtias äkkiä raivostui.
-
-"Mitä varten tulette tänne, valkoiset miehet", hän kysyi,
-"kutsumattomina ja vastoin maani lakeja, jonne ainoastaan yksi
-valkoihoinen on tervetullut, veljeni Dogeetah, joka paransi veitsellä
-sairauteni? Tiedän ketä te olette. Olette ihmiskauppiaita. Tulette
-tänne ryöstämään kansaani ja myymään sen orjuuteen. Teillä oli maani
-rajoilla paljon orjia mukananne, mutta ne te lähetitte pois. Teidän on
-kuoltava, teidän on kuoltava, teidän, jotka nimitätte itseänne
-jalopeuroiksi, ja värjätty rääsynne, jonka sanotte varjostavan
-maailmaa, mätänee teidän luittenne kanssa. Mitä tulee laatikkoon, joka
-laulaa sotalaulua, sen minä muserran; se ei ole lumoava minua, niinkuin
-taikakilpenne lumosi suuren tietäjäni Imbozwin, polttaen hänen
-tukkansa."
-
-Sitten hän hyppäsi pystyyn lihavuuteensa nähden ihmeteltävän
-reippaasti, tyrkkäsi Hansin päästä pelilaatikon, niin että se putosi
-maahan, surisi vähän aikaa ja sitten vaikeni.
-
-"Se on oikein", kirkui Imbozwi. "Tallaa heidän taikuutensa, oi
-Elefantti. Surmaa heidät, oi Musta kuningas; polta heidät, niinkuin he
-polttivat tukkani."
-
-Nyt tunsin, että asia oli vakava, sillä Bausi silmäili jo ympärilleen
-kuin antaakseen sotilailleen murhakäskyn. Sanoin epätoivoissani:
-
-"Oi kuningas, sinä mainitsit muuatta valkoista miestä, tietäjäin
-tietäjää, jonka nimi on Dogeetah ja joka paransi veitsellä sairautesi,
-ja nimitit häntä veljeksesi. Hyvä, hän on meidänkin veljemme, ja hänen
-kutsustaan tulimme sinua tervehtimään, sillä hänkin saapuu piakkoin
-tänne kohtaamaan meitä."
-
-"Jos Dogeetah on ystävänne, silloin olette minunkin ystäviäni", Bausi
-vastasi, "sillä tässä massa hän hallitsee aivan niinkuin minäkin, sillä
-hänen verensä virtaa suonissani, samoinkuin minun vereni hänen
-suonissaan. Mutta te valehtelette. Dogeetah ei ole orjakauppiasten
-veli, hänen sydämensä on hyvä ja teidän paha. Sanotte, että hän tulee
-tänne teitä tapaamaan. Koska hän tulee? Sanokaa, ja jos se tapahtuu
-pian, niin minä pidätän käteni ja odotan hänen lausuntoaan teistä,
-ennenkuin pistän teidät kuoliaiksi, sillä jos hän puhuu teistä hyvää,
-niin teidän ei tarvitse kuolla."
-
-Nyt minä epäröin, niinkuin oli luonnollistakin, siliä katsottuna Bausin
-kannalta, joka piti meitä orjakauppiaina, hän ei ollut vihainen syyttä.
-Etsiessäni aivoistani vastausta, jonka kuningas voisi hyväksyä ja joka
-ei paljastaisi meitä, näin hämmästyksekseni Mavovon astuvan kuninkaan
-eteen.
-
-"Kuka sinä olet, ihminen?" Bausi kiljui.
-
-"Olen soturi, oi kuningas, kuten naarmuni osoittavat", ja hän osoitti
-haavoja rinnassaan ja nenässään. "Olen sen kansan päämiehiä, josta
-sinun kansasi on saanut alkunsa, ja nimeni on Mavovo, Mavovo, joka olen
-valmis taistelemaan sinun tai kenen muun kanssa tahansa, jonka
-mainitset, ja tappamaan hänet tai sinut, jos niin haluat. Onko täällä
-joku, joka haluaa saada surmansa?"
-
-Ei kukaan vastannut, sillä tuo leveärintainen zulu oli kauhistuttavan
-näköinen.
-
-"Olen myöskin tietäjä", Mavovo jatkoi, "yksi suurimpia tietäjiä, jotka
-osaavat avata 'Etäisyyden portit' ja lukea, mitä on kätkettynä
-tulevaisuuden kohtuun. Sentähden tahdon vastata kysymyksiin, jotka teit
-herralleni Macumazanalle, tuolle suurelle ja viisaalle valkoiselle
-miehelle, jota palvelen siitä syystä, että olemme sotineet yhdessä
-monessa taistelussa. Niin, minä olen hänen suunsa, minä vastaan.
-Valkoinen mies Dogeetah, joka on veriveljesi ja jonka sana on
-mazitu-kansan keskuudessa kuin sinun sanasi, saapuu tänne
-auringonlaskun aikaan toisena päivänä tästä lukien. Olen puhunut."
-
-Bausi katsahti minuun kysyvästi.
-
-"Niin", minä huudahdin, sillä tunsin, että minun piti sanoa jotakin,
-mitä tahansa, vain sanoakseni, "Dogeetah saapuu tänne toisena päivänä
-tästä lukien viimeistään puolen tunnin kuluttua auringonlaskun
-jälkeen."
-
-En tiedä, mikä minut pakotti lisäämään tuon ylimääräisen puoli tuntia,
-joka tässä tapauksessa pelasti kaikkein meidän henkemme.
-
-Nyt Bausi neuvotteli hetken inhoittavan Imbozwin ja vanhan,
-toissilmäisen kenraali Babemban kanssa, ja me odotimme tietäen, että
-kohtalomme riippui neuvottelun tuloksesta. Vihdoin hän puhui.
-
-"Valkoiset miehet", hän sanoi, "Imbozwi, täkäläisten tietäjien päämies,
-jonka tukan poltitte pahalla taiallanne, sanoo, että olisi parasta
-surmata teidät heti, koska sydämenne ovat pahat ja te suunnittelette
-onnettomuutta kansalleni. Niin minäkin ajattelen. Mutta kenraalini
-Babemba, jolle olen suutuksissani siitä, ettei hän totellut määräystäni
-ja surmannut teitä maani rajoilla, jossa hän tapasi teidät
-orjakaravaaneinenne, hän ajattelee toisin. Hän rukoilee minua
-hillitsemään kättäni, ensiksikin siitä syystä, että olette lumonneet
-hänet kiintymään itseenne, ja toiseksi siitä syystä, että te
-mahdollisesti satutte puhumaan totta -- mitä me emme usko -- siinä
-nimittäin, että olette tulleet tänne Dogeetah-veljeni kutsusta ja hän,
-Dogeetah, surisi, jos hän saapuessaan tapaisi teidät kuolleina eikä
-kykenisi enää herättämään teitä henkiin jälleen. Näin ollen, koska ei
-ole suurta väliä sillä, kuoletteko nyt tai myöhemmin, minun määräykseni
-on, että teitä pidetään vankeina aina auringonlaskuun saakka toisen
-päivän iltana tästä lukien ja sidotaan sitten paaluihin kauppatorille,
-jossa saatte odottaa pimeyden lähestymistä, jolloin sanotte Dogeetah'in
-olevan täällä. Jos hän saapuu ja omistaa teidät veljikseen, silloin
-kaikki on hyvin; ellei hän saavu tahi tunnusta teitä omikseen -- niin
-vielä parempi, sillä silloin teidät ammutaan kuoliaiksi nuolilla
-varoittavana esimerkkinä kaikille ihmisvarkaille, jotka aikovat
-Mazitu-maan rajojen yli."
-
-Kuuntelin kauhistuneena tuota hirveää tuomiota, sitten sanoin
-hengähtäen:
-
-"Me emme ole ihmisvarkaita, oi kuningas, olemme ihmisten vapauttajia,
-kuten oman kansasi miehet Tom ja Jerry voivat kertoa."
-
-"Keitä Tom ja Jerry ovat?" hän kysyi välinpitämättömänä. "Tai olkoon,
-ei sillä ole väliä, sillä epäilemättä he ovat valehtelijoita niinkuin
-te kaikki muutkin. Olen puhunut. Viekää heidät pois, ruokkikaa hyvin ja
-säilyttäkää turvassa aina auringonlaskun edelliseen tuntiin saakka
-toisena päivänä tästä lukien."
-
-Antamatta meille enää tilaisuutta puhua Bausi nousi ja asteli imbozwin
-ja neuvonantajainsa seuraamana isoon majaansa. Senjälkeen meidätkin
-vietiin pois, tällä kertaa kaksinkertaisen vartiojoukon saattamina,
-jonka komentajaa en ennen ollut nähnyt. Kylän portilla pysähdyimme ja
-kysyimme aseitamme, jotka meiltä oli otettu. Vastausta emme saaneet;
-sotilaat vain laskivat kätensä meidän olkapäillemme ja työnsivät meitä
-eteenpäin.
-
-"Tämäpä on soma juttu", kuiskasin Stephen'ille.
-
-"Oi, ei se mitään", hän vastasi. "Meillähän on vielä paljon pyssyjä
-majassamme. Olen kuullut, että tämä mazitu-kansa pelkää kauheasti
-kuulia. Emme voi muuta kuin hyökätä ulos ja murtaa itsellemme tien
-heidän lävitseen, sillä kun alamme ampua, he tietysti juoksevat
-pakoon."
-
-Minä katsahdin häneen, mutta en vastannut, sillä totta puhuakseni en
-ollut väittelytuulella.
-
-Saavuimme majapaikkaamme, missä sotilaat jättivät meidät ja
-leiriytyivät ulkopuolelle. Täynnä sotasuunnitelmia Stephen riensi heti
-siihen huoneeseen, jonne oli pantu säilöön orjain pyssyt ja omat
-vara-aseemme sekä ampumatarpeet. Näin hänen palaavan aivan kalpeana ja
-kysyin, mitä oli tapahtunut.
-
-"Tapahtunut!" hän vastasi äänellä, joka oli aivan täynnä kauhua. "Sitä,
-että nuo mazitut ovat varastaneet kaikki pyssymme ja ampumavaramme.
-Eivät ole jättäneet ruutia edes hemmetin vertaa."
-
-"Hyvä on", vastasin laskien leikkiä, joka tällaisissa olosuhteissa on
-tavallista, "sensijaan pääsemme itse varmasti hemmettiin."
-
-Asemamme oli todellakin kauhea. Lukija voi itse kuvitella sitä
-mielessään. Vähän yli kahden vuorokauden kuluttua joutuisimme nuolilla
-ammuttaviksi, ellei muuan oikullinen herrasmies, jonka uskoin varmasti
-kuolleeksi, ilmestyisi yht'äkkiä erääseen Keski-Afrikan etäisimpään ja
-vaikeapääsyisimpään paikkaan. Ainoa toivomme sen tapahtumisesta, jos
-sitä yleensä voi toivoksi nimittääkään, perustui sen lisäksi vain
-kafferi-tietäjän ennustukseen.
-
-Siihen luottaminen oli joka suhteessa niin typerää, että hylkäsin koko
-ajatuksen ja aloin miettiä pakenemisen mahdollisuuksia. Mietittyäni
-tuntikausia en ollut keksinyt ainoatakaan keinoa. Eipä edes Hans
-kaikkine kokemuksineen ja lähes yli-inhimillisine taitoineen kyennyt
-ehdottamaan mitään. Olimme aseettomina keskellä tuhatlukuista
-villikansaa, joka Babembaa mahdollisesti lukuunottamatta piti meitä
-orjakauppiaina, jotka olivat tulleet maahan ryöstämään heidän vaimojaan
-ja lapsiaan. Ennakkoluuloinen kuningas Bausi oli kuuro meitä kohtaan.
-Tyhmyydessämme, jota nyt katkerasti kaduin, niinkuin kaduin koko
-retkeäkin tai ainakin sitä, että olimme lähteneet sille ilman Veli
-Johannesta, olimme sitäpaitsi hankkineet leppymättömäksi
-viholliseksemme heidän päätaikurinsa, joka noille kansoille on
-tavallisesti jonkunlainen Canterburyn arkkipiispa. Meillä ei ollut
-mitään toivoa, ellei tapahtuisi jokin ihme. Voimme ainoastaan rukoilla
-ja valmistautua kuolemaan.
-
-Mavovo tosin pysyi hilpeänä. Hänen uskonsa "Käärmeeseen" oli todella
-liikuttava. Hän tarjoutui tekemään taikatemppunsa uudelleen meidän
-läsnäollessamme osoittaakseen, ettei mitään erehdystä ollut tapahtunut.
-Minä kieltäydyin, sillä en uskonut taikoihin, ja Stephenkin kieltäytyi,
-vaikkakin toisesta syystä, nimittäin siitä, että tulos mahdollisesti
-voisi olla erilainen, mikä hänestä olisi ollut masentavaa. Zulut
-horjuivat uskon ja epäuskon välillä niinkuin epäilevä ihminen, joka on
-ryhtynyt tutkimaan kristinuskon totuutta. Sammy sitävastoin ei
-horjunut, hän sananmukaisesti ulvoi ja valmisti ruoan niin huonosti,
-että minun piti kääntyä Hansin puoleen, pyytäen häntä keittämään, sillä
-niin huono kuin ruokahalumme olikin, meidän piti koettaa ylläpitää
-voimiamme syömällä.
-
-"Mikä, mr. Quatermain", Sammy kysyi kyyneltensä lomassa, "olla
-sellainen ravinnonkäyttötapa, joka säilyttäisi elimistömme aina
-vastaanottokykyisenä?"
-
-Ensimmäinen yö kului jotenkuten, ja samoin seuraava päiväkin ja sitä
-seuraava yö, jonka jälkeen valkeni viimeinen aamumme. Minä nousin hyvin
-varhain ja katselin auringon nousua. En luullakseni ole koskaan ennen
-huomannut, kuinka ihana auringonnousu on, en ainakaan niin selvästi
-kuin sinä aamuna, jolloin otin siltä ikuisia jäähyväisiä. Vaikka
-saattoihan kuoleman pimeyden takana tosin olla kauniimpiakin
-auringonnousuja! Sitten menin majaamme, ja kun Stephen, jolla näytti
-olevan sarvikuonon hermot, nukkui sikeätä unta kuin kilpikonna
-talvella, luin vakavasti rukouksiani, kaduin syntejäni, joita näytti
-olevan niin paljon, että lopulta jätin epätoivoisen yrityksen sikseen
-ja koetin sitten kuluttaa aikaani lukemalla Vanhaa Testamenttia, johon
-olen aina ollut kovasti kiintynyt.
-
-Lukiessani erästä sivua, jolla kerrottiin, kuinka profeetta Samuel,
-jonka sijasta ehdottomasti luin "Imbozwi", hakkasi kappaleiksi Agag'in,
-sen jälkeen kuin Bausi -- tarkoitan Saul -- oli armahtanut häntä ja
-säästänyt hänen henkensä, en tuntenut itseäni juuri lohdutetuksi,
-Epäilemättä nämä ihmiset uskoivat minun Agag'in tavoin riistävän
-miekallani vaimoilta heidän lapsensa eivätkä siis voineet muuta kuin
-tuon onnettoman kuninkaan esimerkkiä seuraten ryhtyä "hienotunteisesti"
-tuomioon.
-
-Stephen'in yhä nukkuessa -- en ymmärtänyt kuinka hän _voi_ nukkua --
-ryhdyin sitten laskemaan retkemme tähänastisia kuluja. Se oli maksanut
-jo £ 1,423. Ajatella, että olimme uhranneet £ 1,423 joutuaksemme
-paaluun sidottaviksi ja nuolilla ammuttaviksi! Yhden harvinaisen
-orkidean vuoksi! "Oi", arvelin mielessäni, "jos jonkun ihmeen kautta
-pelastuisin tai jos tulevassa elämässäni joutuisin sellaiseen maahan,
-jossa nuo harvinaiset kasvit kukkivat, en ikinä edes katsoisikaan
-niihin." Todellisuudessa en sitä ole tehnytkään.
-
-Ennen pitkää Stephenkin heräsi ja söi vahvan aamiaisen, niinkuin
-sanomalehdissä kerrotaan rikoksellisten tekevän ennen teloitusta.
-
-"Mitä sureminen hyödyttää?" hän sanoi. "Muuten en surisi ollenkaan
-paitsi vanhan isäraukkani vuoksi. Jonakin päivänä olisimme kuitenkin
-tulleet tähän asemaan, ja mitä pikemmin se on ohi, sitä pikemmin saamme
-nukkua, kuten laulussa lauletaan. Kun ajattelee asiaa, niin unella on
-äärettömän suuria etuja, sillä ainoastaan unessa olemme täydellisesti
-onnellisia. Sitä ennen olisin kuitenkin mielelläni nähnyt tuon
-Cypripeudimin."
-
-"Kirottu Cypripedium!" minä huudahdin ja kolistelin ulos huoneesta
-sanomaan Sammylle, että ellei hän lakkaisi ulvomasta, iskisin häneltä
-pään puhki.
-
-"Aika loikkaus! Kuka olisi uskonut tuota Quatermain'ista!" kuulin
-Stephen'in mutisevan piippuansa sytytellen.
-
-Aamu valkeni "kuin voideltu salama", kuten Sammy huomautti. Kello tuli
-kolme, ja Mavovo ja hänen seurueensa uhrasivat vohlan esi-isäinsä
-hengille, mikä, kuten Sammy taaskin huomautti, oli "kauhea pakanallinen
-meno, joka oli luonnostaan sopiva pahentamaan asiaamme Ylhäisten
-Voimain edessä."
-
-Sen tehtyä ilmestyi Babemba luoksemme suureksi ilokseni. Hän näytti
-niin iloiselta, että päätin heti hänen tuovan mitä parhaita uutisia
-tullessaan. Ehkä kuningas oli armahtanut meidät, tai ehkä -- suloinen
-ajatus -- Veli Johannes oli saapunut jo ennen aikaansa.
-
-Mutta ei sinnepäinkään! Hänellä ei ollut muuta sanottavaa kuin että hän
-oli lähettänyt tiedustelijoita pitkin rannikolle vievää tietä ja ettei
-sadan mailin laajuudella näkynyt jälkeäkään Veli Johanneksesta. Kun
-Musta elefantti senvuoksi oli Imbozwin kiihoituksesta käynyt yhä
-raivoisammaksi, näytti hyvin luultavalta, että illan juhlamenot
-pantaisiin toimeen. Kun sen lisäksi hänen velvollisuuteensa kuului
-valvoa paalujen pystyttämistä, joihin meidät piti sidottaman, ja
-hautojen kaivamista niitten juurelle, niin hän oli tullut laskemaan
-meidät uudelleen ollakseen varma, ettei luvun suhteen ollut tapahtunut
-erehdystä. Jos tahdoimme joitakin esineitä mukaamme hautaan, meidän
-piti vain nimittää ne hänelle, ja hän pitäisi niistä varmasti huolen.
-Kuolema olisi nopea ja tuskaton, hän lisäsi, sillä hän oli valinnut
-Bezan kaupungin parhaat jousimiehet, jotka harvoin ampuivat harhaan ja
-useimmat olisivat osuneet vaikka puhvelihärän töyhtöön.
-
-Sitten hän lörpötteli vähän muista asioista, kysyen muun muassa, mistä
-hän löytäisi taikakilven, jonka olin antanut hänelle ja jota hän aikoi
-aina pitää kunniakkaana muistona j.n.e., nuuskasi Mavovon kanssa ja
-lähti, luvaten varmasti palata oikeaan aikaan.
-
-Kello oli nyt neljä, ja kun Sammy oli aivan kykenemätön, niin Stephen
-laittoi itselleen teetä. Tee oli hyvin hyvää, varsinkin kun meillä oli
-maitoa sekaan, vaikka en muistanut ennenkuin myöhemmin, mille se
-maistui.
-
-Luovuttuani kaikesta toivosta menin yksin sisälle valmistuakseni
-ottamaan vastaan loppuni kuin mies, ja istuessani siellä hiljaisuudessa
-ja puolipimeässä henkeni tyyntyi. Minkävuoksi olisinkaan pitänyt kiinni
-elämästä? Kuten lukija, joka on seurannut seikkailujani, tietää, oli
-maassa, jonne olin matkalla, muutamia henkilöitä, joita kovin
-mielelläni halusin jälleen tavata, ennen kaikkea isäni ja äitini ja
-kaksi jaloa naista, jotka olivat minulle vieläkin enemmän. Poikani
-tosin jäisi jäljelle (hän oli silloin vielä elossa), mutta tiesin hänen
-saavan ystäviä, ja kun siihen aikaan en ollut kovin huonoissa
-varoissakaan, olin voinut varata hänelle kunnollisen toimeentulon. Oli
-ehkä parempikin, että menin, sillä jatkuva elämä olisi vain tuonut
-uusia suruja ja eronhetkiä.
-
-Miten minulle kävisi, en tietystikään voinut sanoa, mutta tiesin,
-niinkuin tiedän nytkin, ettei tuleva olotilani olisi ollut elämän
-sammumista eikä myöskään unta, josta Stephen oli puhunut. Ehkä tulisin
-siihen paikkaan, jossa vihdoinkin pilvet hajoavat ja me näemme
-selvästi, paikkaan, josta näkisin menneisyyden ja tulevaisuuden
-maisemat niinkuin taivaalla liitelevä kotka eikä minun tarvitsisi enää
-ponnistella tiheissä viidakoissa villipetojen ja käärmeiden
-ahdistamana, taivaan rajuilmain ja salamien pelättämänä, tietämättä,
-minne polkuni suuntaisin. Ehkä siinä paikassa ei enää olisi sitä, mitä
-Paavali nimittää lihan laiksi, joka sotii hengen lakia vastaan ja tekee
-minut synnin orjaksi. Ehkä siellä tuo Voima, joka tietää, mitä tekoa me
-olemme, antaisi anteeksi menneisyyteni ja minä tulisin siksi, mitä aina
-olen kaivannut -- hyväksi sanan täydellisessä merkityksessä -- ja
-löytäisin uusia avoimia palveluksen polkuja. Nämä ajatukset poimin sinä
-aikana taskukirjaani tekemistäni merkinnöistä.
-
-Näin minä mietiskelin ja kirjoitin pari jäähyväisriviä siinä
-mielettömässä toivossa, että ne jotenkuten joutuisivat niiden
-henkilöitten käsiin, joille ne olin osoittanut. (Kirjeet ovat vielä
-tallella ja tekevät nykyaikana omituisen vaikutuksen.) Sen tehtyäni
-koetin vaikuttaa ajatuksillani Veli Johannekseen, jos hän vielä eli,
-kuten edellisinäkin päivinä olin tehnyt, ja saattaa hänen tietoonsa
-tukalan tilamme sekä nuhdella häntä siitä, että hän epäterveen
-huolettomuutensa ja uskollisuudenpuutteensa kautta oli saattanut meidät
-tähän tilaan.
-
-Kesken kaiken Babemba saapui sotilaineen noutamaan meitä
-teloituspaikalle. Hans tuli ilmoittamaan minulle hänen saapumisestaan.
-Hottentottiraukka pudisti kättäni ja pyyhki silmiään repaleiseen
-hihaansa.
-
-"Oi, baas, tämä on viimeinen matkamme", hän sanoi, "ja teidät
-surmataan, baas, ja se on kaikki minun syytäni, baas, sillä minun
-velvollisuutenihan olisi ollut keksiä pelastus. Mutta sitä en voi,
-pääni on käynyt niin tyhmäksi. Jos edes saisin käsiini Imbozwin, niin
-en pitäisi väliä, ja sen kyllä teenkin, sen _teen_, vaikka minun olisi
-haamuna palattava sitä tekemään. Tiedättehän, baas, Saarnaaja, teidän
-isänne sanoi meille, että me emme sammu niinkuin tuli, vaan palamme
-ikuisesti jossain muualla --"
-
-"Niin toivon", minä ajattelin itsekin.
-
-"-- ja se palaminen on helppoa, eikä tarvitse maksaa mitään puista.
-Toivon siis, että me aina palamme yhdessä, baas. Ja kunnes se aika on
-käsissä, baas, annan teille jotakin", ja hän veti taskustaan esille
-inhoittavan näköisen, hevoslääkettä muistuttavaa nestettä sisältävän
-pullon. "Kun nielette tämän, ette tunne enää mitään; se on hyvin hyvää
-lääkettä, jota isoisäni isoisä on saanut heimonsa tietäjältä. Te
-vaivutte uneen suloisesti kuin olisitte juovuksissa ja heräätte jälleen
-tuohon ihanaan tuleen, joka palaa ilman puita eikä koskaan sammu
-iankaikkisesta iankaikkiseen, amen."
-
-"Ei, Hans", minä sanoin, "kuolen mieluummin silmät auki."
-
-"Niin minäkin tekisin, baas, jos näkisin, että siitä olisi jotain
-hyötyä, mutta sitä en tee, sillä en voi enää uskoa tuon mustan höperön
-Mavovon Käärmeeseen. Jos se olisi ollut hyvä käärme, niin se olisi
-neuvonut häntä pysyttelemään kaukana Bezan kaupungista, ja senvuoksi
-minä nielaisen toisen näistä ja annan toisen baas Stephen'ille", ja hän
-työnsi inhoittavan sekasotkun suuhunsa ja nieli sen suurella vaivalla
-niinkuin kalkkunanpoika jauhopallon, joka on sen kurkkuun liian suuri.
-
-Minä kuulin Stephen'in huutelevan nimeäni ja jätin Hansin syytämään
-suustaan monipuolisia ja monikielisiä kirouksia Imbozwia vastaan, jonka
-lukuun hän täydellä syyllä pani koko tuskamme.
-
-"Tämä ystävämme tässä sanoo, että on aika lähteä", Stephen sanoi
-kovasti vapisten, sillä tilanne alkoi lopulta vaikuttaa häneenkin, ja
-osoittaen vanhaa Babembaa, joka seisoi siinä iloisesti hymyillen, kuin
-noutaisi hän meitä häihin.
-
-"Niin, valkoinen herra", sanoi Babemba, "on jo aika ja minä olen
-pitänyt kiirettä, jotta teidän ei tarvitsisi odottaa. Siitä tulee
-suurenmoinen näytös, sillä Musta elefantti itse aikoo kunnioittaa teitä
-läsnäolollaan ja samoin koko Bezan kaupunki, vieläpä kansaa monen
-mailin alueelta."
-
-"Suu kiinni, vanha hullu", minä vastasin, "ja lakkaa irvistelemästä.
-Jos olisit ollut mies etkä petollinen ystävä, olisit voinut pelastaa
-meidät tästä, sillä sinä tiedät varsin hyvin, ettemme ole
-ihmiskauppiaita, vaan päinvastoin sellaisten vihollisia."
-
-"Oi, valkeat herrat", sanoi Babemba muuttuneella äänellä, "uskokaa
-minua, että hymyilen vain pitääkseni teitä onnellisina loppuun asti.
-Huuleni hymyilevät, mutta sisällisesti minä itken. Tiedän, että olette
-hyviä, ja olen sanonut sen Bausille, mutta hän ei usko minua, sillä hän
-luulee teidän lahjoneen minut. Mitä minä voin tuota mustasydämistä
-Imbozwia, taikurien päämiestä, vastaan, joka vihaa teitä siitä syystä,
-että luulee teitä itseänsä etevämmiksi, ja joka yötä ja päivää puhuu
-kuninkaan korvaan, että ellei hän tapa teitä, niin koko kansamme joutuu
-surmattavaksi tai myydään orjiksi, sillä te olette muka vain vakoojia,
-joita suuri armeija seuraa. Vasta viime yönä Imbozwi ennusti ja luki
-tämän ja paljon muuta lumotusta vedestä, uskotellen kuninkaalle, että
-hän näki kaiken kuin kuvassa, vaikka minä, joka kurkistin hänen
-olkapäänsä yli, en nähnyt mitään muuta kuin Imbozwin veteen heijastuvat
-rumat kasvot. Hän sanoi henkensä ilmoittavan, että Dogeetah, kuninkaan
-veli, oli kuollut eikä siis voinut enää palata Bezan kaupunkiin. Olen
-tehnyt parhaani. Pidä sydämesi puhtaana minua kohtaan, oi Macumazana,
-äläkä vihaa minua, sillä sanon, että olen tehnyt parhaani, ja jos
-milloin saan käsiini Imbozwin, niin kostan hänelle, eikä hänen
-kuolemansa ole oleva nopea niinkuin teidän. Mutta sitä tilaisuutta en
-luultavasti saa, sillä ennemmin hän myrkyttää minut."
-
-"Toivoisin _itse_ saavani hänet käsiini", minä mutisin, sillä niinkään
-vakavana hetkenä en voinut tuntea kristillisiä tunteita Imbozwia
-kohtaan.
-
-Näin kuitenkin, että vanha Babemba oli rehellinen, ja pudistin hänen
-kättään sekä annoin hänelle kirjoittamani kirjeet, pyytäen, että hän
-koettaisi saada ne rannikolle. Sitten lähdimme viimeiselle matkallemme.
-
-Zulu-metsästäjät istuivat jo maassa aitauksen ulkopuolella lörpötellen
-ja nuuskaten. En ollut selvillä, riippuiko tuo levollisuus todellakin
-uskosta Mavovon Käärmeeseen vai rodun luontaisesta rohkeudesta ja
-uhmasta. Minut nähdessään he hyppäsivät jaloilleen, kohottivat oikean
-kätensä ja päästivät kovaäänisen ja sydämellisen tervehdyksen:
-"Inkoosi! Baba! Inkoosi! Macumazana!" Senjälkeen Mavovo antoi merkin,
-ja he virittivät zulunkielisen sotalaulun ja lauloivat sitä koko matkan
-paaluille asti. Sammykin viritti laulun, mutta aivan toisenlaisen.
-
-"Ole hiljaa", minä sanoin. "Etkö osaa kuolla kuin mies."
-
-"En, en todellakaan", hän vastasi ja ulvoi edelleen ja huusi armoa noin
-kahdellakymmenellä eri kielellä.
-
-Stephen ja minä astuimme ensimmäisinä, Stephen'illä yhä kädessään
-lippu, jota ei kukaan yrittänyt häneltä riistää. Mazitut varmaankin
-arvelivat sitä hänen suojelusesineekseen. Emme puhuneet paljoa, kerran
-hän vain virkkoi:
-
-"No niin, orkidea-rakkaus on saattanut monen miehen pahaan loppuun.
-Mahtaneenkohan isäukko säilyttää kokoelmani tai myydä sen." Senjälkeen
-hän vaikeni, ja kun en tiennyt enkä pitänyt väliä, miten hänen
-kokoelmilleen kävisi, minäkään en vastannut.
-
-Meidän ei tarvinnut kulkea kauas; minä puolestani olisin mieluummin
-valinnut pitemmän matkan. Vartijat kuljettivat meitä jonkinlaista
-sivutietä, ja yht'äkkiä ilmestyimme toiseen päähän toria, jolla
-huomasimme tunkeilevan tuhansittain kansaa kokoontuneena teloitustamme
-katsomaan. Huomasin, että heidät oli järjestetty säännöllisiin ryhmiin
-ja välille jätetty leveä tie, joka kulki torin eteläiselle portille,
-luultavasti suuren joukon liikkumisen helpottamiseksi.
-
-Kansajoukko otti meidät vastaan kunnioittavasti vaieten, vaikkakin
-Sammyn ulina nauratti muutamia, kun taas zulujen sotalaulu näytti
-herättävän heissä ihmettelyä tai ihailuakin. Torin päähän, lähelle
-kuninkaan pihaa, oli pystytetty viidelletoista kummulle yhtä monta
-ylvästä paalua. Kummut, jotka muodosti niiden juurelle kaivetuista
-viidestätoista syvästä haudasta nostettu multa, olivat sellaisessa
-asennossa, että kaikki saattoivat nähdä näytöksen. Paaluja oli
-oikeastaan seitsemäntoista, rivin päissä oli nimittäin kaksi muita
-suurempaa aaseja varten, jotka nähtävästi myöskin piti ammuttaman.
-Suuri määrä sotilaita oli pitämässä tyhjänä paalujen edessä olevaa
-aukeaa. Tälle aukealle olivat kokoutuneet Bausi, hänen neuvonantajansa,
-muutamia hänen päävaimojaan, Imbozwi maalattuna tavallistakin
-kauheammaksi ja noin viisi- tai kuusikymmentä valittua jousimiestä
-jännitettyine jousineen ja runsaine nuolivarastoineen, joittenka osaa
-näytännössä meidän ei ollut vaikea arvata.
-
-"Kuningas Bausi", minä sanoin kulkiessani valtiaan ohi, "sinä olet
-murhamies, ja taivas on kostava sinulle rikoksesi. Jos vertamme
-vuodatat, kuolet itsekin pian ja tulet kohtaamaan meitä sinne, missä
-_meillä_ on valta, ja sinun kansasi tuhotaan."
-
-Sanani näyttivät säikähdyttävän miestä, sillä hän vastasi:
-
-"En ole murhamies. Surmaan teidät senvuoksi, että olette
-ihmisryöväreitä. Minä sitäpaitsi en ole langettanut tuomiotanne. Sen on
-tehnyt Imbozwi, tietäjäin päämies, joka on kertonut minulle teistä ja
-jonka Henki sanoo, että teidän on kuoltava, ellei veljeni Dogeetah
-ilmesty teitä pelastamaan. Jos Dogeetah saapuu, mitä hän ei voi, koska
-on kuollut, puhumaan puolestanne, silloin tiedän, että Imbozwi on
-roisto ja valehtelija, ja niinkuin teidän olisi pitänyt kuolla, niin
-hänen on kuoltava."
-
-"Niin, niin", kirkui Imbozwi. "Jos Dogeetah saapuu, niinkuin tuo väärä
-noita ennustaa", ja hän osoitti Mavovoa, "silloin olen valmis kuolemaan
-sijastanne, te valkoiset orjakauppiaat. Niin, niin, silloin saatte
-ampua nuolilla _minut_."
-
-"Kuningas, ota vaari noista sanoista, ja kansa, ottakaa vaari noista
-sanoista, jotta ne täytettäisiin, jos Dogeetah saapuu", sanoi Mavovo
-kovalla, syvällä äänellä.
-
-"Minä otan niistä vaarin", vastasi Bausi, "ja vannon äitini hengen
-kautta, että koko kansan avulla ne täytetään -- jos Dogeetah tulee."
-
-"Hyvä", huudahti Mavovo ja asteli kohti paalua, joka oli osoitettu
-hänelle.
-
-Mennessään hän kuiskasi Imbozwin korvaan jotakin, mikä näytti
-pelättävän tuota saatanan lasta, sillä huomasin hänen hätkähtävän ja
-vapisevan. Samassa hän kuitenkin tointui ja oli seuraavassa hetkessä jo
-valvomassa niiden työtä, joiden piti köyttää meidät paaluihin.
-
-Köyttäminen toimitettiin yksinkertaisesti ja lujasti sitomalla meidät
-ranteista ruohoköydellä paaluihin, joihin kuhunkin oli kiinnitetty
-kaksi esiinpistävää puupalikkaa, jotka sattuivat kainaloihimme ja
-estivät meidät liikkumasta. Stephen'ille ja minulle annettiin
-kunniapaikat keskellä, ja Stephen'in pyynnöstä kiinnitettiin lippu
-hänen paalunsa päähän. Mavovo oli oikealla puolellani, ja muut zulut
-oli asetettu molemmille puolin. Hans ja Sammy saivat äärimmäiset paalut
-(lukuunottamatta niitä, joihin onnettomat juhtamme oli sidottu).
-Huomasin, että Hans oli jo hyvin uninen ja että paalun sitomisen
-jälkeen hänen päänsä pian painui rinnalle. Lääke oli nähtävästi
-vaikuttanut, ja minä melkein kaduin, etten ollut siitä huolinut, kun
-kerran oli tilaisuus.
-
-Kun kaikki seisoimme paaluissamme, Imbozwi tuli pitämään tarkastusta.
-Samalla hän piirsi valkealla liidulla pyöreän merkin kunkin rintaan
-jonkinlaiseksi maaliksi, johon jousimiehet saivat tähdätä.
-
-"Ähä, valkoinen mies", hän sanoi liidutessaan metsästysnuttuani, "nyt
-et enää polta taikakilvelläsi kenenkään tukkaa. Et koskaan enää, sillä
-pian minä tallaan jaloillani multaa sinun peitoksesi tuohon kuoppaan,
-ja tavarasi kuuluvat minulle."
-
-Minä en vastannut, sillä kun aikani oli niin lyhyt, minun ei mielestäni
-kannattanut puhua tuon inhoittavan otuksen kanssa. Hän siirtyi siis
-Stephen'in eteen ja alkoi liiduta häntä. Mutta Stephen, jossa asusti
-vielä luonnollinen ihminen, huudahti:
-
-"Pois saastainen kätesi!" ja nosti vapaaksi jätetyn säärensä ja antoi
-maalatulle tietäjävelholle niin hirveän potkun vatsaan, että tämä
-putosi päistikkaa takanaan olevaan kuoppaan.
-
-"Au! Hyvin tehty, Wazela", sanoivat zulut, "toivottavasti tapoitte
-hänet!"
-
-"Toivottavasti", sanoi Stephen, ja kansajoukko katsoi hengästyneenä,
-kuinka heidän päätietäjäänsä, jota he nähtävästi suuresti pelkäsivät,
-kohdeltiin noin pahoin. Babemba vain irvisti, ja kuningas Bausikin
-näytti huvitetulta.
-
-Mutta Imbozwista ei niin helpolla päästy, sillä samassa hän jo
-apuriensa, pienempäin velhojen, tukemana kömpi ylös haudasta kiroillen
-ja savisena, sillä haudan pohja oli märkä. Senjälkeen en kiinnittänyt
-enää huomiota häneen enkä muuhunkaan. Kun minulla oli vain puoli tuntia
-jäljellä, on selvää, että käytin tuon ajan toisella tavoin.
-
-
-
-
-XI
-
-DOGEETAH SAAPUU.
-
-
-Sinä iltana auringonlasku oli kuin aamurusko, harvinaisen kaunis,
-vaikka samoinkuin teen makua en muistanut sitäkään ennenkuin vähän
-myöhemmin. Oli tulossa ukkosilma, joka Afrikassa aina luo ihania
-ilmiöitä taivaalle.
-
-Aurinko aleni suurena punaisena silmänä, jonka yli laskeutui äkkiä
-pilvien musta silmäluomi purppuralle hehkuvine ripsineen.
-
-"Tämä on nyt viimeistä, mitä sinusta näen, vanha ystäväni", ajattelin
-mielessäni.
-
-Hehku alkoi tummua. Kuningas katsahti ympärilleen ja ylös taivaalle
-ikäänkuin sadetta peläten, kuiskasi sitten jotain Babemballe, joka
-nyökkäsi ja asteli minun paaluani kohti.
-
-"Valkoinen herra", hän sanoi, "Elefantti haluaa tietää, oletteko
-valmiit, sillä nyt tulee huono valaistus ampumiselle?"
-
-"Emme", minä vastasin päättäväisesti, "emme ennenkuin puoli tuntia
-auringonlaskun jälkeen, niinkuin oli sovittu."
-
-Babemba meni kuninkaan luo ja palasi takaisin.
-
-"Valkoinen herra, kuningas sanoo, että sopimus on sopimus ja että hän
-pitää sanansa. Mutta sitten ette saa moittia häntä, jos ampuminen
-onnistuu huonosti, sillä luonnollisesti hän ei voinut tietää, että tänä
-iltana tulisi tällainen synkkä ilma, joka tähän vuoden aikaan ei ole
-tavallista."
-
-Ilma pimeni pimenemistään, kunnes vihdoin olimme kuin Lontoon sumussa.
-Taajat ihmisjoukot näyttivät valleilta, ja jousimiehet, jotka
-valmistelujaan tehdessään liehuivat sinne tänne, olisivat voineet olla
-haadeksen varjoja. Kerran tai pari salama leimahti ja sitä seurasi
-jonkun ajan kuluttua kaukainen ukkosenjyrähdys. Ilmakin kävi hyvin
-painostavaksi. Vallitsi ääretön hiljaisuus. Ei yksikään koko suuresta
-kansanjoukosta puhunut eikä liikahtanut; yksinpä Sammykin oli lakannut
-ulisemasta, luultavasti siitä syystä, että hän oli uupunut ja
-pyörtymäisillään kuten kuolemaantuomittu usein ennen hirttämistä. Hetki
-oli mitä juhlallisin. Luonto tuntui kuin asettuvan juhlamieleen ja
-valmistavan meille mahtavaa vaippaa.
-
-Lopulta kuulin kuinka jousia jännitettiin ja Imbozwin kimakan äänen:
-
-"Odottakaa vähän, pilvi hajoaa. Sen takana on valoa, ja on hauskempaa,
-jos he näkevät nuolien tulevan."
-
-Pilvi alkoi todellakin hitaasti häipyä, ja sen alta virtasi vihreää
-valoa kuin kissan silmissä.
-
-"Joko me ammumme, Imbozwi?" kysyi jousimiesten kapteenin ääni.
-
-"Ei vielä, ei vielä. Ei ennenkuin kansa voi nähdä heidän kuolemansa."
-
-Pilven reuna kohosi taaskin; vihreä valo muuttui tulipunaiseksi
-laskevan auringon hehkusta ja heijastui takaisin maahan tiheästä,
-tummasta pilvestä. Koko seutu oli kuin syttynyt liekkeihin, mutta
-taivas päämme päällä oli tumma kuin painomuste. Jälleen salama
-leimahti, niin että näimme tuhatlukuisen odottavan joukon kasvot ja
-tuijottavat silmät, vieläpä ohiliiteleväin suurten yölepakkojen
-valkoiset hampaatkin. Leimahdus näytti polttavan pois pilven
-viimeisetkin jätteet, valo vahveni vahvenemistaan ja kävi hetki
-hetkeltä punaisemmaksi.
-
-Imbozwi päästi käärmemäisen vihellyksen. Kuulin jousta jännitettävän,
-ja melkein samassa kumahti nuoli juuri pääni päälle paaluun. Nostamalla
-päätäni saatoin aivan koskettaa sitä. Suljin silmäni ja aloin nähdä
-kaikenlaisia hullutuksia, jotka vuosi vuodelta olen kaikki unohtanut.
-Aivoissani humisi sekavasti. Läpi äärettömän hiljaisuuden olin
-kuulevinani eläimen raskasta juoksua. Se oli kuin hätyytetty härkä.
-Joku päästi hämmästyneen huudahduksen, joka saattoi minut avaamaan
-jälleen silmäni. Ensimmäinen, mitä näin, oli joukko villejä jousimiehiä
-jousipyssyt koholla -- ensimmäinen nuoli oli nähtävästi ollut vain
-koelaukaus. Seuraava näky, joka tuossa kaameassa valaistuksessa
-vaikutti aivan ylimaailmalliselta, oli torin eteläportilta johtavaa
-avonaista kujaa pitkin nopeasti eteenpäin laahustava valkoinen härkä ja
-sen selässä istumassa uljas olento.
-
-Olin luonnollisesti varma, että näin unta, sillä olento oli aivan Veli
-Johanneksen näköinen. Siinä oli hänen pitkä, lumivalkoinen partansa.
-Tuossa perhoshaavi, jonka varrella hän näytti kiirehtivän härkää.
-Mutta hänen vyötäreillään oli kukkaseppeleitä ja samoin härän sarvissa,
-ja molemmin puolin sekä edessä ja takana juoksenteli nuoria tyttöjä
-samoin seppeleihin kiedottuina. Se oli tietysti näky eikä mitään muuta,
-ja minä suljin silmäni jälleen, odottaen kuolettavaa nuolta.
-
-"Ampukaa!" rääkäisi Imbozwi.
-
-"Ei, älkää ampuko", huusi Babemba. "_Dogeetah on tullut_!"
-
-Seurasi hetken hiljaisuus, jonka aikana kuulin nuolien putoilevan
-maahan; senjälkeen kajahti tuhansista kurkuista kuin ulvonta:
-
-"Dogeetah! Dogeetah on tullut pelastamaan valkoisia miehiä!"
-
-Minun täytyy tunnustaa, että tämän jälkeen hermoni, jotka tavallisesti
-ovat aivan vahvat, tuntuivat siinä määrin rasittuneilta, että
-luultavasti vaivuin muutamaksi minuutiksi tajuttomaksi. Tämän
-tajuttomuuden aikana olin keskustelevinani Mavovon kanssa, mutta en ole
-varma, oliko se totta vai vain kuvittelua, sillä en ole koskaan
-muistanut kysyä sitä häneltä.
-
-Hän sanoi minulle, tai luulin hänen sanovan:
-
-"Ja nyt, isäni Macumazahn, mitä teillä on sanottavaa? Seisooko
-Käärmeeni hännällään vai eikö? Vastatkaa, minä kuuntelen."
-
-Tähän minä vastasin tai olin vastaavinani:
-
-"Mavovo lapseni, näyttää todellakin siltä kuin Käärmeesi _seisoisi_
-hännällään. Mutta pidän tätä kaikkea kuitenkin vain kuvitteluna;
-minusta tuntuu, että elämme unimaassa, missä ei muu ole todellista kuin
-ne asiat, joita emme saata nähdä emmekä kuulla emmekä koskettaa; että
-ei ole olemassa minua eikä sinua eikä mitään Käärmettä, ei mitään muuta
-kuin se Voima, jossa liikumme, joka näyttää meille kuvia ja nauraa, kun
-pidämme niitä todellisuutena."
-
-Siihen Mavovo sanoi, tai olin kuulevinani hänen sanovan:
-
-"Te ainakin kosketatte totuutta, oi isäni Macumazana! Kaikki olevainen
-on varjoa, ja me olemme varjojen varjoja. Mutta mikä heittää varjon, oi
-isäni Macumazana? Minkävuoksi Dogeetah näyttää saapuvan, ratsastaen
-valkoisella härällä, ja minkävuoksi kaikki nuo tuhannet ihmiset
-uskovat, että minun Käärmeeni seisoo niin ihmeen tanakasti hännällään?"
-
-"En totisesti tiedä", minä vastasin ja heräsin.
-
-Siinä oli epäilemättä Veli Johannes kukkaköynnöksineen -- huomasin
-inholla, että kukat olivat orkideoja -- köynnöksineen, jotka
-bakkanaaliseen tapaan riippuivat alas hänen vasenta silmäänsä
-varjostavalta kuhmuiselta aurinkokypäriltä. Hän oli kauheassa raivossa
-ja herjasi Bausia, joka sananmukaisesti ryömi hänen edessään, ja minä
-olin myöskin kauheassa raivossa ja herjasin _häntä_. Mitä itse sanoin,
-en muista, mutta hän, valkea parta suuttumuksesta koholla ja uhaten
-Bausia hyönteisverkkonsa varrella sanoi:
-
-"Sinä koira! Sinä raakalainen, jonka pelastin hukkumasta ja jota olen
-kutsunut veljekseni! Mitä olit tekemässä näille valkoisille miehille,
-jotka ovat oikeita veljiäni, ja heidän seuralaisilleen? Olitko
-aikomuksessa surmata heidät? Oi, jos niin on, silloin minä unohdan
-valani, unohdan sen siteen, joka liittää meidät toisiimme ja --"
-
-"Älä toki, älä", sanoi Bausi. "Kaikki on kauheaa erehdystä; minä en
-ansaitse ollenkaan nuhteita. Syyllinen on tuo taikuri Imbozwi, jota
-minun tällaisissa asioissa on maan vanhan lain mukaan toteltava. Hän
-kysyi neuvoa Hengeltään ja sanoi, että sinä olit kuollut ja että nämä
-valkoiset herrat olivat kaikkein suurimpia roistoja, mustasydämisiä
-orjakauppiaita, jotka olivat tulleet tänne vakoilemaan mazitu-kansaa ja
-tuhoamaan sitä taikatempuilla ja kuulilla."
-
-"Silloin hän valehteli", jyrisi Veli Johannes, "ja valehteli
-tietoisesti."
-
-"Niin, niin, on ilmeistä, että hän valehteli", Bausi vastasi. "Tuokaa
-tänne hänet ja ne, jotka häntä palvelevat."
-
-Auringonlaskun viimeisen hehkun mukana ukkospilvetkin olivat hajonneet
-ja taivaalla paistoi kirkas kuu, jonka valossa sotilaat alkoivat etsiä
-Imbozwia ja hänen liittolaisiaan. Viimemainittuja he saivat käsiinsä
-kahdeksan tai kymmenen, kaikki roistonnäköisiä, kamalasti maalattuja ja
-koristeltuja kuin päämiehensäkin, mutta Imbozwia itseään he eivät
-löytäneet.
-
-Aloin jo arvella, että hän oli hämmingissä päässyt pujahtamaan pakoon,
-kun samassa kuulin rivin toisesta päästä -- me olimme yhä pääluihimme
-sidottuina -- Sammyn tosin käheän mutta kuitenkin iloisen äänen
-huutavan:
-
-"Mr. Quatermain, oikeuden nimessä pyydän teitä saattamaan hänen
-majesteettinsa tietoon, että tuo petollinen noita, jota hän etsii,
-itkee ja murisee nyt sen haudan pohjalla, joka oli kaivettu sulkemaan
-syliinsä minun kuolleet jäännökseni."
-
-Minä ilmoitin sen hänen majesteetilleen, ja heti Babemban ja hänen
-sotilastensa voimakkaat kädet tempaisivat Imbozwin ylös haudasta ja
-laahasivat vihastuneen Bausin eteen.
-
-"Päästäkää vapaiksi valkoiset herrat ja heidän seurueensa", Bausi
-sanoi, "ja tuokaa heidät tänne."
-
-Meidän siteemme irroitettiin, ja sitten menimme kuninkaan ja Veli
-Johanneksen luo, missä Imbozwi palvelijoineen makasi maassa yhtenä
-läjänä heidän edessään.
-
-"Kuka tämä on?" sanoi Bausi hänelle, osoittaen Veli Johannesta. "Eikö
-se ole hän, jonka vannoit olevan kuolleen?"
-
-Imbozwin mielestä kysymys ei näyttänyt vaativan vastausta, ja senvuoksi
-Bausi jatkoi:
-
-"Kuinka lauloitkaan äsken korvaamme -- eikö se ollut niin, että olit
-valmis ammuttavaksi nuolilla näiden valkoisten herrain sijasta, jos
-Dogeetah tulisi?"
-
-Taaskaan Imbozwi ei vastannut, vaikka Babemba koetti voimakkaalla
-potkulla kiinnittää hänen huomiotaan kuninkaan kysymykseen. Silloin
-Bausi huusi:
-
-"Oma suusi on sinut tuominnut, sinä valehtelit ja sinulle tapahtuu,
-mitä olet itsellesi säätänyt", ja sitten hän lisäsi melkein Elijan
-sanoilla, kun tämä oli kukistanut Baalin papit: "Viekää pois nämä
-väärät profeetat. Älkää antako yhdenkään paeta. Eikö niin, oi kansa?"
-
-"Niin, niin", ulvoi kansajoukko raivoissaan, "viekää heidät pois."
-
-"Kansan suosikilta hän ei näytä, tuo Imbozwi", huomautti Stephen
-minulle miettiväisellä äänellä. "No niin, oman keittonsa hän saa nyt
-juoda ja kuumana saakin."
-
-"Kuka nyt on väärä tietäjä?" pilkkasi Mavovo Stephen'in sanoja
-seuraavan hiljaisuuden kuluessa. "Kuka saa nyt nauttia nuolenpäistä,
-sinä valkoisten pilkkujen piirustaja?" ja hän osoitti läiskää, jonka
-Imbozwi oli niin riemuiten maalannut hänen rinnalleen jousimiesten
-nuolille maaliksi.
-
-Pieni kyttyräselkäinen roisto huomasi nyt kaiken menetetyksi ja tarttui
-äkillisellä liikkeellä sääreeni, alkaen rukoilla armoa. Hän rukoili
-niin liikkuttavasti, että minä, joka olin jo lauhtunut ihmeellisen
-pelastuksemme tuottamasta ilosta, tunsin sydämeni heltyvän. Käännyin
-kuninkaan puoleen, pyytäen häntä säästämään onnettoman hengen, mutta
-näin heti, ettei siitä ollut paljon toivoa, sillä Bausi vihasi ja
-pelkäsi häntä ja oli iloinen päästessään hänestä. Mutta Imbozwi itse
-suhtautui liikkeeseeni eri tavalla, sillä villien keskuudessa selän
-kääntäminen merkitsee pyynnön hylkäämistä. Raivosta ja epätoivosta
-hänen mustan sydämensä sappi kuohui yli laitojensa. Hän hyppäsi
-jaloilleen, veti taikakalujensa joukosta pitkän, käyrän puukon ja kävi
-kimppuuni kuin metsäkissa huutaen:
-
-"Joka tapauksessa sinä tulet mukaan, valkoinen koira!"
-
-Onneksi Mavovo piti häntä silmällä, sillä zulujen keskuudessa sanoo
-sananlasku, että "noita on noidan tuho". Yhdellä hyppäyksellä hän
-tarttui häneen. Juuri kun veitsi minua kosketti -- se ennätti jo
-raapaista ihoani, vaikka ei verille asti, kaikeksi onneksi, sillä
-luultavasti se oli myrkytetty -- juuri samassa hetkessä hän rautaisella
-kourallaan tarttui imbozwin käsivarteen ja heitti miehen maahan kuin
-lapsen.
-
-Silloin kaikki tietysti oli lopussa.
-
-"Tulkaa pois", minä sanoin Stephen'ille ja Veli Johannekselle; "tämä
-paikka ei ole meitä varten."
-
-Läksimme siis pois ja pääsimme majoihimme häiritsemättä ja kenenkään
-huomaamatta, sillä Bezan kaupungin asukasten huomio oli kiinnitetty
-muualle. Takaamme torilta kuului niin hirveä melu, että syöksyimme
-huoneeseen ja suljimme oven päästäksemme kuulemasta tai hiljentääksemme
-ääniä. Majassa oli pimeä, ja siitä olin todella kiitollinen, sillä
-pimeys tuntui tyynnyttävän hermojani. Kiitollinen olin siitä varsinkin
-kun Veli Johannes sanoi:
-
-"Ystäväni Allan Quatermain ja te, nuori herra, jonka nimeä en tiedä,
-nyt sanon teille, mitä luullakseni en ole ennen maininnut, nimittäin
-että olen, paitsi lääkäri, Amerikan episkopaalisen kirkon pappi. No
-niin, ja pappina kysyn, sallitteko minun kiittää Jumalaa ihmeellisestä
-pelastumisestanne julmasta kuolemasta?"
-
-"Kaikin mokomin", minä mutisin meidän molempain puolesta, ja Veli
-Johannes lausui erittäin vakavan ja kauniin rukouksen. Olipa hän siihen
-aikaan vähän sekapäinen tai ei, joka tapauksessa hän oli kyvykäs ja
-kelpo mies.
-
-Myöhemmin, kun kimakat huudot olivat vaimenneet sekavaan monien äänten
-huminaan, me istuuduimme majan ulkopuolelle räystään alle, missä esitin
-Stephen Somers'in Veli Johannekselle.
-
-"Ja nyt", minä sanoin, "mistä te oikeastaan tulette noin kukkiin
-kiedottuna kuin roomalainen pappi uhrijuhlana ja ratsastaen härällä
-kuin nainen, joka kuvaa Eurooppaa? Ja mitä maailmassa te tarkoititte
-tekemällä meille sellaisen kepposen tuolla Durban'issa jättämättä edes
-minkäänlaista sanaa jälkeenne, vaikka olitte luvannut opastaa meidät
-tähän helvetin koloon?"
-
-Veli Johannes siveli pitkää partaansa ja loi minuun moittivan katseen.
-
-"Luulen, Allan", hän sanoi amerikkalaiseen tapaansa, "että on
-tapahtunut jokin erehdys. Vastatakseni kysymyksenne jälkimmäiseen osaan
-en jättänyt teitä ilman sanaa; jätin tuolle rammalle griqualaiselle
-puutarhurillenne Jack'ille kirjeen, joka hänen piti antaa teille heti
-palattuanne."
-
-"Siinä tapauksessa tuo tyhmeliini oli joko hukannut sen tai valehteli,
-niinkuin griquain tapa on, taikka unohti sen kokonaan."
-
-"Se on luultavaa. Minun olisi pitänyt ajatella sitä, Allan, mutta niin
-en tehnyt. No hyvä, siinä kirjeessäni sanoin, että aioin yhtyä teihin
-täällä, missä minun olisi pitänyt olla teitä odottamassa jo kuusi
-viikkoa sitten. Lähetin sitäpaitsi Bausille sanan, ilmoittaen hänelle
-tulostanne siltä varalta, että myöhästyisin, mutta luultavasti
-sananviejälle on matkalla jotakin tapahtunut."
-
-"Miksi ette odottanut meitä ja matkustanut yhtä matkaa kuten järkevä
-mies?"
-
-"Koska kysytte minulta suoraan, Allan, niin sanon sen teille, vaikka
-asia on sellainen, että en mielelläni puhu siitä. Tiesin, että aioitte
-matkustaa Kilwan kautta; sehän oli ainoa mahdollinen tie niin suuren
-joukon ja paljojen tavarain kanssa, ja minä en halunnut mennä Kilwaan."
-Hän pysähtyi ja jatkoi sitten: "Kauan sitten, tarkkaan sanoen lähes
-kaksikymmentäkolme vuotta sitten, minä asetuin nuoren vaimoni kanssa
-lähetyssaarnaajana asumaan Kilwaan. Rakensin sinne lähetysaseman ja
-kirkon, ja me olimme onnellisia ja työmme kantoi siunausta. Sitten
-eräänä onnettomana päivänä sinne saapui laivoillaan Swaheli ja muita
-arabialaisia perustamaan orjakauppa-asemaa. Minä panin vastaan ja
-seuraus oli, että he hyökkäsivät kimppuumme, surmasivat suurimman osan
-väestäni ja raahasivat orjuuteen loput. Hyökkäyksessä sain miekan iskun
-päähäni -- katsokaa, tässä on arpi", ja hän veti syrjään valkeat
-hiuksensa ja näytti meille pitkän naarmun, joka näkyi selvään
-kuutamossa.
-
-"Isku löi minut tajuttomaksi illalla, juuri auringonlaskun aikaan. Kun
-virkosin, oli kirkas päivä, ja kaikki olivat poissa lukuunottamatta
-erästä vanhaa naista, joka hoiteli minua. Hän oli puolihulluna surusta,
-sillä häneltä oli surmattu mies ja kaksi poikaa, ja kolmas
-täysikasvuinen poika, yksi tytär ja pieni poika oli viety pois. Kysyin
-häneltä, missä nuori vaimoni oli. Hän vastasi, että vaimonikin oli
-viety pois vain kahdeksan tai kymmenen tuntia aikasemmin, sillä
-arabialaiset olivat nähneet laivatulia mereltä ja pelänneet siellä
-tulevan englantilaisen sotalaivan, jonka tiettiin risteilevän
-rannikolla. Tulet nähdessään he olivat kiireesti paenneet sisämaahan,
-jättäneet minut makaamaan, koska luulivat minua kuolleeksi, mutta
-surmanneet haavoittuneet ennen lähtöään. Vaimovanhus oli pelastunut
-kätkeytymällä kallioiden väliin rannalle ja arabialaisten lähdettyä
-ryöminyt takaisin talon luo ja tavannut minut vielä elossa.
-
-"Kysyin häneltä, minne vaimoni oli viety. Hän ei itse sanonut
-tietävänsä, mutta eräs miehistämme oli sanonut hänelle kuulleensa
-arabialaisten puhuvan, että he aikovat johonkin paikkaan noin sadan
-mailin päähän yhtyäkseen siellä johtajaansa, sekarotuiseen roistoon
-nimeltä Hassan-ben-Mohammed, jolle he aikoivat viedä vaimoni lahjaksi.
-
-"Tuon lurjuksen me tunsimme, sillä arabialaisten astuttua maihin
-Kilwassa mutta ennen keskinäisen vihollisuutemme alkua hän oli
-sairastanut rokkoa, ja vaimoni oli ollut avullisena hoitamassa häntä.
-Ilman vaimoani hän olisikin kuollut. Vaikka olikin joukon johtaja, hän
-ei ollut osallisena hyökkäyksessä, sillä hänellä oli tehtävää
-sisämaassa jossakin orjatieasiassa.
-
-"Kuultuani nuo kauheat uutiset vaivuin järkytyksestä tai verenvuodon
-aiheuttamasta heikkoudesta uudelleen tainnoksiin, josta heräsin vasta
-kahta päivää myöhemmin hollantilaisella kauppa-aluksella, joka oli
-matkalla Zanzibariin. Tämän laivan tulet arabialaiset olivat nähneet ja
-pelänneet sitä englantilaiseksi sotalaivaksi. Se oli pistäytynyt
-Kilwassa vettä noutamassa, ja merimiehet, jotka tapasivat minut talon
-parvekkeella vielä hengissä, olivat sydämensä hyvyydessä kantaneet
-minut laivalle. Vanhaa vaimoa he eivät olleet nähneet, tämä oli heidän
-lähestyessään varmaankin piiloutunut.
-
-"Zanzibarissa minut jätettiin melkein kuolemaisillani erään
-lähetyspappimme hoitoon, jonka luona sairastin hyvin huonona kauan
-aikaa. Kului kuusi kuukautta, ennenkuin toivuin entiselleni. Muutamat
-sanovat, etten ole koskaan parantunut entiselleni; ehkä tekin, Allan,
-olette yksi niitä.
-
-"Vihdoin haava päässäni meni umpeen, sen jälkeen kuin eräs taitava
-englantilainen laivastolääkäri oli ottanut pois muutamia luusiruja, ja
-sitten voimanikin alkoivat palata. Olin ja olen vieläkin Amerikan
-kansalainen, mutta siihen aikaan meillä ei ollut siellä konsulia, enkä
-tiedä onko nytkään, ja luonnollisesti ei myöskään sotalaivoja.
-Englantilaiset panivat toimeen tiedusteluja puolestani niin paljon kuin
-voivat, mutta saivat selville vähän tai ei mitään, sillä koko Kilwan
-seutu oli arabialaisten orjakauppiaitten hallussa, joidenka
-roistomainen päämies nimitti itseään Zanzibarin sulttaaniksi."
-
-Kertoja pysähtyi jälleen kuin surullisten muistelmain vallassa.
-
-"Ettekö koskaan enää ole kuullut vaimostanne?" kysyi Stephen.
-
-"Kyllä, mr. Somers; kuulin Zanzibarissa eräältä orjalta, jonka
-lähetyksemme oli ostanut ja vapauttanut, että hän oli nähnyt
-valkoihoisen naisen, joka kuvauksen mukaan saattoi olla vaimoni, elossa
-ja nähtävästi terveenä jossakin paikassa, jota en mitenkään voinut
-tuntea. Hän tiesi vain sen, että jonkin mustan heimon lähettiläät --
-heimon nimeä hän ei tiennyt -- olivat luultavasti löytäneet hänet
-harhailemasta viidakossa. Hän oli huomannut, että mustat kohtelivat
-naista mitä suurimmalla kunnioituksella, vaikka eivät ymmärtäneetkään
-hänen puhettaan. Seuraavana päivänä hän ollessaan etsimässä kuutta
-kadonnutta vuohta oli joutunut arabialaisten vangiksi, jotka, kuten hän
-myöhemmin oli saanut tietää, olivat samaa valkoihoista naista
-takaa-ajamassa. Kertomuksensa jälkeisenä päivänä mies sairastui
-keuhkokuumeeseen ja heikontuneena kärsimyksistään orjuudessa kuoli
-pian. Nyt ymmärtänette, minkävuoksi minun ei erikoisesti tehnyt mieleni
-käydä Kilwassa."
-
-"Kyllä", minä sanoin, "sen ymmärrämme ja paljon muutakin, mistä saamme
-puhua myöhemmin. Mutta, muuttaaksemme puheenaihetta, mistä te nyt
-olette tulossa ja kuinka satuitte saapumaan juuri näin kreivin aikaan?"
-
-"Olin matkalla tänne erästä tietä pitkin, jonka näytän teille
-kartastani", hän vastasi, "mutta satutin jalkani" (Stephen ja minä
-katsahdimme toisiimme) "ja sain maata kuusi viikkoa eräässä
-kafferimajassa. Parannuttuani, kun en voinut kävellä oikein hyvin,
-ratsastin opettamillani härillä. Tämä valkoinen, jonka näitte, on
-niistä viimeinen; muut ovat kuolleet tsetse-kärpäsen puremiin.
-Selittämätön pelko pakotti minut kiirehtimään eteenpäin niin nopeasti
-kuin pääsin; viimeisten kahdenkymmenen neljän tunnin kuluessa olen
-tuskin pysähtynyt syömään tai nukkumaankaan. Saapuessani tänä aamuna
-Mazitu-maahan tapasin kylät tyhjinä lukuunottamatta muutamia naisia ja
-tyttösiä, jotka tunsivat minut ja kietoivat nämä kukkaseppeleet
-ympärilleni. He kertoivat kaikkien miesten menneen Bezan kaupunkiin
-johonkin suureen juhlaan, mutta mikä juhla se oli, sitä he joko eivät
-tienneet tai eivät tahtoneet ilmaista. Minä kiirehdin siis kulkuani ja
-saavuin ajoissa -- Jumalan kiitos ajoissa! Tarina on pitkä;
-yksityiskohdat kerron myöhemmin. Nyt olemme kaikki liian väsyksissä.
-Mitä melua tuo on?"
-
-Minä kuuntelin ja kuulin zulu-metsästäjäin laulavan voittolauluaan
-palatessaan torilta raakaa näytelmää katsomasta. Pian he jo
-saapuivatkin, etunenässä Sammy aivan toisenlaisena kuin se Sammy, joka
-itkien lähti teloituspaikalle paria tuntia sitten. Nyt hän oli
-iloisista iloisin ja kantoi kaulallaan muutamia taikakoruja, jotka
-tunsin Imbozwin henkilökohtaiseksi omaisuudeksi.
-
-"Hyve on voittanut ja vanhurskaus on täytetty, Mr. Quatermain. Nämä
-ovat sotasaalista", hän sanoi ja osoitti kuolleen tietäjä-velhon'
-koristeita.
-
-"Ulos, sinä pikku rakki! Emme halua tietää mitään", minä sanoin. "Mene
-keittämään illallista." Sammy lähti olematta vähääkään hämillään.
-
-Metsästäjät kantoivat välillään jotakin, joka näytti Hansin ruumiilta.
-Ensiksi minä säikähdin, luullen häntä kuolleeksi, mutta tutkimus
-osoitti, että hän oli vaipunut vain tajuttomuuden tilaan, jollaisen
-aiheuttaa laudanum. Veli Johannes määräsi, että hänet piti kääriä
-huopapeitteeseen ja laskea pitkäkseen tulen lähelle, ja me teimme niin.
-
-Samassa Mavovo lähestyi ja kyyristyi maahan eteemme.
-
-"Isäni Macumazahn", hän sanoi levollisesti, "mitä teillä on minulle
-sanottavaa?"
-
-"Kiitoksen sanoja, Mavovo. Ellet olisi ollut niin nopea, niin Imbozwi
-olisi lopettanut minut. Veitsi kosketti vain ihoani, mutta ei tehnyt
-haavaa, Dogeetah on nimittäin tarkastanut sen."
-
-Mavovo heilautti kättään kuin työntääkseen syrjään tuon pikku seikan ja
-kysyi, katsoen minua suoraan silmiin:
-
-"Mitä muita sanoja, Macumazahn? Tarkoitan Käärmeeseeni nähden."
-
-"Että sinä olit oikeassa ja minä väärässä", vastasin häpeissäni. "On
-tapahtunut, niinkuin sinä ennustit, kuinka ja miksi, sitä en ymmärrä."
-
-"Niin, isäni, siitä syystä, että te valkoiset miehet olette niin
-turhamaisia" ("pöyhkeileviä" oli hänen sanansa), "että luulette
-omistavanne kaiken viisauden. Nyt olette nähneet, että niin ei ole.
-Minä olen tyytyväinen. Väärät tietäjät ovat kaikki kuolleet, isäni, ja
-minä luulen, että Imbozwi --"
-
-Minä kohotin kättäni, sillä en halunnut kuulla yksityiskohtia. Mavovo
-nousi ja meni hymyillen asioilleen.
-
-"Mitä hän tarkoittaa Käärmeellään?" Veli Johannes tiedusteli uteliaana.
-
-Kerroin hänelle asian niin lyhyesti kuin osasin ja kysyin, voiko hän
-selittää sen. Hän pudisteli päätään.
-
-"Omituisin esimerkki alkuasukasviisaudesta, mitä milloinkaan olen
-kuullut", hän vastasi, "ja erittäin käyttökelpoinen. Selittääkö! Ei ole
-olemassa muuta selitystä kuin tuo vanha, joka sanoo, että taivaan ja
-maan välillä on enemmän j.n.e. ja että Jumala antaa eri ihmisille
-erilaisia lahjoja."
-
-Senjälkeen söimme illallisemme; luulenpa sen olleen riemullisimpia
-aterioita, mitä milloinkaan olen nauttinut. On ihmeellistä, kuinka
-hyvälle ruoka maistuu sen jälkeen kuin ei ole enää luullut saavansa
-nauttia yhtä suupalaakaan. Sitten muut panivat maata, mutta minä jäin
-vielä, ainoana toverinani yhä tiedottomana makaava Hans, tupakoimaan
-hetkiseksi tulen ääreen, sillä tällä ylänkömaalla ilma oli kolea.
-Minusta tuntui, etten vielä voinut nukkua, ellei muusta syystä niin
-kaupungista kuuluvan melun vuoksi, missä mazitu-kansa juhli hirveiden
-velhojensa teloitusta ja Veli Johanneksen paluuta.
-
-Yht'äkkiä Hans heräsi, kohosi istualleen ja tuijotti minuun kirkkaan
-liekin läpi, jota olin juuri kohentanut lisäämällä tuleen kuivia puita.
-
-"Baas", hän sanoi ontolla äänellä, "siinä olette te ja tässä minä, ja
-tuossa tuli, joka ei koskaan sammu, hyvin hyvä tuli. Mutta, baas,
-minkävuoksi me emme ole sen sisäpuolella, niinkuin isänne, Saarnaaja,
-lupasi, vaan täällä ulkona kylmässä?"
-
-"Senvuoksi, että olet vielä maailmassa, sinä vanha hupakko, etkä
-siellä, missä ansaitsisit olla", vastasin. "Senvuoksi, että Mavovon
-Käärmeellä oli sittenkin totta puhuva kieli ja Dogeetah saapui,
-niinkuin se oli ennustanut. Senvuoksi, että olemme kaikki elossa ja
-terveinä ja että paaluissa riippuvat kuolleina Imbozwi ja hänen
-joukkueensa. Senvuoksi, Hans, niinkuin itsekin olisit nähnyt, jos
-olisit pysytellyt valveilla, sen sijaan että nautit saastaisia
-lääkkeitä kuin arka nainen, senvuoksi, että pelkäsit kuolemaa, jonka
-sinun ikäisellesi miehelle olisi pitänyt olla tervetullut."
-
-"Oi, baas", keskeytti Hans, "älkää sanoko, että asiat ovat niin ja että
-todella elämme vielä siinä maailmassa, jota kunnianarvoisa isänne
-nimitti kyynelten maljaksi. Älkää sanoko, baas, että olin raukkamainen
-ja nielin tuon kurjan aineen -- jos tietäisitte, baas, mistä se oli
-tehty, niin ymmärtäisitte -- vain pahan päänkivistyksen vuoksi. Älkää
-sanoko, että Dogeetah saapui silloin, kun silmäni eivät voineet häntä
-nähdä tai, mikä vielä pahempi, kuinka Imbozwi ja hänen lapsensa
-sidottiin paaluihin juuri silloin, kun minä en kyennyt auttamaan heitä
-tämän kyynelten pullon pohjalta siihen tuleen, joka palaa
-iankaikkisesta iankaikkiseen. Oi, se on liikaa, baas, ja minä vannon,
-että vaikka kuinka monta kertaa kuolisin, tästä puoleen teen sen aina
-avoimin silmin", ja hän piteli käsillään kipeää päätään ja heilutteli
-itseään edestakaisin katkeran surun vallassa.
-
-Hans'illa olikin syytä olla surullinen, kun ei ollut nähnyt tapahtumain
-loppua. Metsästäjät keksivät hänelle uuden, hirveän pitkän nimen, joka
-merkitsi "pieni keltainen hiiri, joka nauttii unesta sillä aikaa kuin
-mustat rotat syövät vihollisensa". Yksinpä Sammykin teki hänestä
-pilkkaa, näytellen saaliitaan, jotka hän vakuutti omin voimin
-riistäneensä mahtavalta tietäjämestarilta Imbozwilta, minkä hän todella
-oli tehnytkin -- samaisen lmbozwin riippuessa kuolleena paalussa.
-
-Tämä oli kaikki hyvin huvittavaa, kunnes asiat menivät niin pitkälle,
-että pelkäsin Hansin tappavan Sammyn ja olin pakotettu lopettamaan
-leikin.
-
-
-
-
-XII.
-
-VELI JOHANNEKSEN TARINA.
-
-
-Vaikka olin pannut myöhään maata, olin valveilla jo ennen
-auringonnousua pääasiallisesti siinä tarkoituksessa, että saisin
-keskustella kahden Veli Johanneksen kanssa, jonka tiesin nousevan
-varhain. En olekaan koskaan tavannut ketään, joka nukkuisi niin vähän
-kuin hän.
-
-Niinkuin olin arvannut, hän oli jo liikkeellä majassaan; kynttilän
-valossa hän asetteli kukkia puristimeen.
-
-"John", sanoin, "olen tuonut teille jotakin, minkä luullakseni olette
-kadottanut", ja ojensin hänelle sahviaanikantisen kirjan ja
-vesivärimaalauksen, jotka olin löytänyt hävitetystä lähetystalosta
-Kilwassa.
-
-Hän katsahti ensin kuvaan ja sitten kirjaan; ainakin luulen hänen niin
-tehneen, sillä itse menin hetkiseksi ulos -- auringonnousua katsomaan.
-Muutaman minuutin kuluttua hän kutsui minua ja, kun ovi oli
-sulkeutunut, sanoi epävarmalla äänellä:
-
-"Kuinka saitte käsiinne nämä pyhäinjäännökset, Allan?"
-
-Kerroin tarinan alusta loppuun. Hän kuunteli sanaakaan sanomatta ja
-lausui lopetettuani:
-
-"Minäkin voin sanoa, minkä ehkä olette arvannutkin, että kuva on
-vaimoni kuva ja kirjakin kuuluu hänelle."
-
-"Kuuluu!" minä huudahdin.
-
-"Niin, Allan. Sanon _kuuluu_ senvuoksi, että en usko hänen kuolleen. En
-voi selittää sitä enempää kuin eilen illalla sitä, kuinka tuo suuri
-zulu-raakalainen osasi ennustaa tuloni. Mutta joskus Tuntematon
-ilmaisee meille salaisuutensa, ja uskon hänen ilmaisseen tämän
-totuuden, että vaimoni yhä elää, vastauksena rukouksiini."
-
-"Kahdenkymmenen vuoden kuluttua, John?"
-
-"Niin, kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Minkävuoksi luulette", hän kysyi
-melkein hurjana, "minun vaellelleen kolmannen osan ihmisikää Afrikan
-raakalaisten parissa, tekeytyen hulluksi siitä syystä, että nämä villit
-kunnioittavat hullua ja antavat hänen kulkea vahingoittamatta häntä?"
-
-"Luulin teidän kokoovan perhosia ja harvinaisia kasveja."
-
-"Perhosia ja harvinaisia kasveja! Ne olivat tekosyynä. Olen etsinyt ja
-etsin vaimoani. Voitte pitää sitä hulluutena, varsinkin katsoen
-olosuhteisiin, joissa erosimme -- hän odotti lasta, Allan -- mutta minä
-en pidä sitä hulluutena. Uskon hänen piileksivän jonkin kaukaisen
-villikansan keskuudessa."
-
-"Siinä tapauksessa saattaisi olla parempi, ettette häntä löytäisikään",
-minä vastasin muistaessani monen valkoihoisen naisen kohtaloa, jotka
-entisinä aikoina olivat pelastuneet haaksirikosta rannikolle ja
-joutuneet kafferien vaimoiksi.
-
-"Ei, Allan. Siinä suhteessa en pelkää mitään. Jos Jumala on suojellut
-vaimoani, Hän on varjellut häntä myöskin kaikesta vahingosta. Ja nyt",
-hän jatkoi, "ymmärtänette, minkävuoksi haluan päästä Pongo-maahan --
-jossa palvellaan valkeaa jumalatarta!"
-
-"Ymmärrän", minä sanoin ja jätin hänet yksin, siliä saatuani tietää
-kaikki pidin parempana olla jatkamatta tuskallista keskustelua. Minusta
-oli uskomatonta, että nainen yhä olisi elossa, ja pelkäsin vaikutusta,
-jonka tieto siitä Johannekseen tekisi. Kuinka paljon romantiikkaa
-onkaan tässä pienessä maailmassamme! Ajateltakoon Veli Johannesta
-(myöhemmin sain tietää, että hänen oikea nimensä oli Eversley) ja hänen
-elämäänsä. Ylevämielinen, sivistynyt mies, joka koettaa säilyttää
-uskonsa maailman pimeimmissä paikoissa ja vie nuoren vaimonsa mukanaan,
-mikä minun mielestäni ei ollut oikein tehty. Ei perimätieto eivätkä
-pyhät kirjoitukset kerro, että apostolit olisivat laahanneet vaimonsa
-ja perheensä mukanaan pakanamaihin saarnamatkoilleen, vaikka
-otaksuttavasti jotkut heistä olivat naineita. Mutta tämä on sivuasia.
-
-Sitten tulee isku; lähetystalo ryöstetään, mies pelastuu kuin
-ihmeen avulla, ja nuori vaimoraukka viedään saaliiksi kurjalle
-orjakauppiaalle. Vihdoin viimein hänet muutaman jo kuoleman varjoissa
-vaeltavan villin epäluotettavain ilmoitusten mukaan on nähty jonkin
-muun tuntemattoman villikansan huostassa. Tämän kertomuksen
-kannustamana mies tekeytyy hulluksi luonnontieteilijäksi ja etsii
-kadonnutta kaksikymmentä vuotta, kestäen uskomattoman kovia kohtaloita,
-ja kuitenkin pyhän uskonsa kannattamana. Tarina oli mielestäni kaunis
-ja liikuttava. Mutta mainitsemistani syistä tunnustan, että toivoin
-naisen jo aikoja sitten palanneen Luojansa käsiin, sillä mihin tilaan
-olisikaan valkoihoinen nainen saattanut joutua oltuaan kaksi
-vuosikymmentä mustain raakalaisten vallassa!
-
-Ja kuitenkaan en Mavovosta ja hänen Käärmeestään tekemäini kokemusten
-jälkeen uskaltanut pitää mitään varmana. Kuka ja mikä minä olin
-muodostamaan tuollaisista asioista omaa mielipidettä, saati sitten
-heittämään sen muille vasten kasvoja? Kuinka ahtaat ovatkaan tiedon
-rajat, joille perustamme tuomiomme. Ehkäpä tuo meitä ympäröivä suuri
-sisäisen havainnon meri on turvallisempi purjehtijalle kuin nuo pienet
-yksilöllisen kokemuksen saaret, joille olemme tottuneet purtemme
-laskemaan.
-
-Mutta minun asiani ei ollut arvostella toisten unelmia ja henkisiä
-mahdollisuuksia, vaan käytännöllisenä metsästäjänä ja kauppamiehenä
-viedä onnelliseen loppuun retkikunta, jonka johtamisesta olin saanut
-hyvän maksun, ja kaivaa juurineen maasta muuan harvinainen kukka, jonka
-huomattavan suuresta arvosta saisin osani, jos sen löytäisin. Olen aina
-ylpeillyt täydellisestä mielikuvituksettomuudestani ja kyvystäni
-ankaraan työhön ja kovaan elämään, joitten kanssa meillä yksinomaan
-onkin tekemistä. Tämä on totta; tai ainakin toivon niin. Sillä jos
-tahtoisin olla _aivan_ rehellinen, mitä yksikään ihminen ei koskaan ole
-ollut lukuunottamatta erästä herrasmiestä nimeltä mr. Pepys, joka
-luullakseni eli Kaarle II:n hallituskaudella ja muistelmistaan
-päättäen, jotka luin myöhemmin, ei aikonut julkaista kirjoituksiaan --
-jos tahtoisin olla niin rehellinen, niin minun olisi lisättävä, että
-luonteessani on toinenkin puoli. Koetan sitä kuitenkin ankarasti
-tukahduttaa ainakin tällä hetkellä.
-
-Meidän ollessamme aamiaisella Hans, joka yhä kärsi päänkivistyksen ja
-katumuksen tuottamia tuskia ja piileskeli veräjän ulkopuolella kaukana
-raivostuttavista arvosteluista, ryömi sisälle nolona kuin piesty koira
-ja ilmoitti, että Babemba oli tulossa useiden kuormia kantavain
-sotilasten seuraamana. Olin aikeissa astua häntä vastaan. Mutta samassa
-muistin, että maan hullunkurisen tavan mukaan -- samanlaisen kuin se,
-jonka vaikutuksesta hyvän tuttavani sir Theophilus Shepstonen
-tunnustettiin omistavan suuren Chakan hengen ja tulleen siten
-zulu-hallitsijain vertaiseksi -- Veli Johannes oli seurueemme todella
-huomattava henkilö. Väistyin siis syrjään ja pyysin häntä
-ystävällisesti ottamaan paikkani ja eläytymään siihen villielämän
-asemaan, johon Jumala oli nähnyt hyväksi kutsua hänet. Minun on
-lisättävä, että hän sopi asemaan erittäin hyvin, sillä hän oli
-luonnostaan ja ulkonäöltään arvokas vanhus. Hän nielaisi kiireesti
-kahvinsa ja asettui vähän matkan päähän meistä ja seisoi siinä kuin
-kuvapatsas. Babemba ryömi ovesta häntä kohti nelin kontin, ja muut
-alkuasukkaat samoin, vieläpä taakkoja kantavat sotilaatkin niin
-nöyrissä asennoissa kuin taakat sallivat.
-
-"Oi kuningas Dogeetah", sanoi Babemba, "veljesi kuningas Bausi
-palauttaa valkoisten miesten, lastesi, pyssyt ja ampumatarpeet ja
-lähettää muutamia lahjoja."
-
-"Iloitsen siitä, kenraali Babemba", sanoi Veli Johannes, "vaikka olisi
-ollut parempi, ettei hän olisi niitä riistänytkään. Pankaa ne maahan ja
-nouskaa jaloillenne. Minua ei miellytä nähdä ihmisten matelevan apinan
-tavoin vatsallaan."
-
-Käskyä toteltiin, ja me tarkastimme pyssyt ja ampumavarat sekä
-revolverit ja muut esineet, mitkä meiltä oli otettu. Ei mitään ollut
-hävinnyt tai vahingoittunut; päinvastoin sinne oli lisäksi ilmestynyt
-neljä kaunista norsunhammasta, jotka oli tarkoitettu lahjaksi
-Stephenille ja minulle ja jotka minä liikemiehenä arvelematta otin
-vastaan; Mavovolle ja metsästäjille siellä oli muutamia vuotia ja
-mazitu-aseita ja Hansille todistuksena hänen kyvystään vetää unia
-jännittävissä olosuhteissa (tämän kuullessaan zulut ulvoivat, ja Hans
-hävisi kiroillen majain taakse) kaunis, maan tavan mukainen,
-norsunluujaloilla ja hienokudoksisilla ruohomatoilla varustettu vuode,
-ja Sammylle kaameaääninen soittopeli, jota seurasi kehoitus, että hän
-tulevaisuudessa käyttäisi sitä julkisilla paikoilla äänensä asemesta.
-
-Voin lisätä, että Sammy ei ymmärtänyt pilaa enemmän kuin Hanskaan,
-mutta meistä muista mazitujen huumori oli erittäin onnistunut.
-
-"Näitten mustain rintalasten, mr. Quatermain", Sammy sanoi, "on hyvä
-istua pilkkaajain istuimella. Mutta tällaisessa tapauksessa hiljaisista
-rukouksista olisi ollut hyvin vähän apua, kun taas olen varma, että
-äänekäs huutoni taivaisiin pelasti teidät kaikki pakanain nuolilta."
-
-"Oi Dogeetah ja valkoiset herrat", sanoi Babemba, "kuningas pyytää
-teitä luokseen voidakseen pyytää anteeksi, mitä on tapahtunut, ja tällä
-kertaa on tarpeetonta ottaa aseita mukaanne, sillä täst'edes ei
-mazitu-kansan puolesta teille voi tapahtua mitään vahinkoa."
-
-Läksimme siis liikkeelle vielä kerran ja veimme mukanamme hylätyt
-lahjat. Kulkumme kuninkaan kortteliin oli todellinen riemukulku. Kansa
-heittäytyi maahan, ja toiset taputtivat hitaasti käsiään meidän
-ohikulkiessamme, ja tytöt ja pikku pojat koristivat meidän kukilla,
-ikäänkuin olisimme olleet morsiuskansaa matkalla häihin. Tiemme kulki
-teloituspaikan ohi, missä patsaat, joitten näkeminen nostatti kylmät
-väreet selkääni, yhä seisoivat, vaikka haudat oli täytetty.
-
-Meidän saapuessamme Bausi ja hänen neuvonantajansa nousivat ja
-kumarsivat meille, tekipä kuningas vielä enemmänkin, hän nimittäin
-astui eteenpäin, tarttui Veli Johanneksen käteen ja tahtoi välttämättä
-hieroa rumaa, mustaa nenäänsä arvokkaan vieraansa nenään. Huomasin,
-että tämä oli mazitu-kansan syleilytapa ja kunnianosoitus, jolle Veli
-Johannes ei ollenkaan näyttänyt antavan arvoa. Sitten seurasi pitkiä
-puheita ja niitten päälle runsas kulaus kotitekoista olutta. Bausi
-selitti, että tapahtunut paha oli kokonaan Imbozwi-vainajan ja hänen
-oppilastensa syytä, joittenka hirmuvallan alla maa jo kauan oli
-huokaillut, syystä että heidän oli uskottu puhuvan "ylhäisen taivaan
-äänellä".
-
-Veli Johannes hyväksyi puolustuksen meidän nimissämme ja luki
-sitten luvun, tai oikeammin piti saarnan, joka kesti täsmälleen
-kaksikymmentäviisi minuuttia (siinä asiassa hän on hyvin
-pitkäveteinen) ja jossa hän osoitti taikauskon vaarallisuuden ja
-viittasi korkeampaan ja parempaan tiehen. Bausi vastasi haluavansa
-kuulla tuosta tiestä enemmän toisella kertaa, hän nimittäin otaksui,
-että me aioimme viettää elämämme loppuosan hänen seurassaan, joten tie
-oli helppo löytää -- esimerkiksi ensi kevännä kylvön tehtyä, kun
-kansalla olisi enemmän joutilasta aikaa.
-
-Senjälkeen me esitimme lahjamme, jotka tällä kertaa otettiin
-halukkaasti vastaan. Sitten minä ryhdyin puhumaan ja selitin Bausille,
-että emme suinkaan aikoneet viettää loppuikäämme Bezan kaupungissa vaan
-kiirehdimme heti jatkamaan matkaamme Pongo-maata kohti. Tämän
-kuullessaan kuningas ja hänen neuvonantajansa kävivät murheellisiksi.
-
-"Kuulkaa, oi herrani Macumazana ja te kaikki muut", hän sanoi. "Nuo
-pongot ovat hirveitä noitia, suuri ja mahtava kansa, joka asuu yksin
-rämeiden keskellä eikä ole tekemisissä muiden kansain kanssa. Jos
-pongot saavat vangiksi mazitun taikka jonkun muun heimon jäsenen, he
-joko surmaavat hänet tai vievät orjana omaan maahansa tai uhraavat
-paholaisille, joita he palvelevat jumalina."
-
-"Niin on", keskeytti Babemba, "sillä nuorena poikana olin itse pongojen
-vankina, ja minut tuomittiin uhrattavaksi Valkealle Paholaiselle.
-Pakomatkallani sieltä kadotin tämän toisen silmäni."
-
-On tarpeetonta sanoa, että panin hänen sanansa muistiin, mutta tällä
-kertaa ei ollut tilaisuutta ajaa asiaa loppuun. "Jos Babemba kerran on
-käynyt Pongo-maassa", ajattelin itsekseni, "niin hän voi lähteä sinne
-uudelleen tai ainakin näyttää meille tien."
-
-"Ja jos me saamme kiinni pongon", Bausi jatkoi, "mikä joskus tapahtuu
-heidän tullessaan orjajahdille, niin me surmaamme hänet. Niin kauan
-kuin mazitut ovat asuneet tällä paikalla, heidän ja pongojen välillä on
-vallinnut viha, ja minä kuolisin onnellisena, jos saisin hävitetyksi
-nuo paholaiset maailmasta."
-
-"Siinä et onnistu, oi kuningas, niin kauan kuin Valkea paholainen
-elää", sanoi Babemba. "Etkö ole kuullut pongojen ennustusta, että niin
-kauan kuin Valkea paholainen elää ja Pyhä kukka kukkii, niin kauan
-heidän kansansa elää. Mutta kun Valkea paholainen kuolee ja Pyhä kukka
-lakkaa kukkimasta, silloin heidän vaimonsa käyvät hedelmättömiksi ja
-heidän loppunsa on käsissä."
-
-"No niin, otaksuttavasti tuo Valkea paholainen jonakuna päivänä
-kuolee", minä sanoin.
-
-"Ei, Macumazahn. Se ei kuole itsestään. Se ja sen jumalaton pappi ovat
-olleet siellä alusta ja pysyvät iankaikkisesti, ellei niitä tapeta.
-Mutta kuka on, joka voi tappaa Valkean paholaisen?"
-
-Ajattelin itsekseni, etten minä ainakaan haluaisi koettaa, mutta
-taaskaan en jatkanut kysymystä.
-
-"Veljeni Dogeetah ja herrat", huudahti Bausi, "te ette voi päästä
-noiden velhojen maahan muuten kuin suuren armeijan turvissa. Mutta
-kuinka minä voin antaa mukaanne armeijan, sillä mazitu-kansahan on
-maakansaa, eikä heillä ole ruuhia, joilla soutaa yli suuren järven,
-eikä puita niiden veistämiseksi?"
-
-Vastasimme, ettemme tienneet, mutta aioimme ajatella asiaa, sillä siinä
-tarkoituksessa olimme lähteneet omasta maastamme ja tahdoimme panna
-aikomuksemme täytäntöön.
-
-Siihen audienssi loppui, ja me palasimme majoihimme, mutta Dogeetah jäi
-keskustelemaan veljensä Bausin kanssa tämän terveyttä koskevista
-kysymyksistä. Kulkiessani Babemban ohi kuiskasin hänelle, että halusin
-puhutella häntä kahden kesken, ja hän lupasi tulla luokseni samana
-iltana illallisen jälkeen. Iltapäivä kului levollisesti, sillä olimme
-pyytäneet, että kansa pysyttelisi kauempana leiristämme.
-
-Hans, joka ei ollut tullut mukaamme, syystä että hän ujosteli vielä
-hiukan julkisissa paikoissa esiintymistä, oli meidän palatessamme
-rihlapyssyjä puhdistamassa, ja siitä minulle johtui jotakin mieleen.
-Otin kaksipiippuisen pyssyn, josta olen puhunut, kutsuin Mavovoa ja
-ojensin sen hänelle sanoen:
-
-"Se on sinun, oi totinen profeetta."
-
-"Niin, isäni", hän vastasi, "se on minun vähän aikaa, sitten ehkä
-jälleen teidän."
-
-Sanat sattuivat minuun, mutta en tahtonut kysyä niiden merkitystä.
-Jostain syystä en enää halunnut kuulla Mavovon ennustuksia. Sitten
-söimme päivällisen ja lopun iltapäivää nukuimme, sillä kaipasimme
-kaikki, myöskin Veli Johannes, suuresti lepoa. Illalla Babemba saapui,
-ja me kolme valkoihoista otimme hänet vastaan yksin.
-
-"Kerro meille pongo-kansasta ja tuosta Valkeasta paholaisesta, jota he
-palvelevat", minä sanoin.
-
-"Macumazahn", hän vastasi, "viisikymmentä vuotta on kulunut siitä, kun
-olin tuossa maassa, ja mitä minulle siellä tapahtui, sen näen kuin
-sumun läpi. Kahdentoista vuotiaana poikasena menin onkimaan
-kaislikosta, ja pitkät, valkoisiin puetut miehet riistivät minut
-ruuheensa ja veivät vangiksi. He veivät minut kaupunkiin, jossa oli
-paljon samanlaisia miehiä, ja kohtelivat minua hyvin ja syöttivät
-makeata ruokaa, kunnes lihoin ja ihoni kävi kiiltäväksi. Eräänä iltana
-he sitten ottivat minut mukaansa, ja me marssimme koko yön ja tulimme
-aamupuolella yötä suuren luolan suulle. Luolassa istui hirmuinen vanha
-ukko, jonka ympärillä tanssi kaapuihin puettuja ihmisiä, suorittaen
-jumalanpalvelusta Valkealle paholaiselle.
-
-"Ukko ilmoitti minulle, että minut aiottiin aamulla keittää ja syödä,
-jota varten minut oli lihotettu. Luolan suulla oli ruuhi ja sen takana
-vettä. Muitten nukkuessa ryömin ruuheen. Irroittaessani köyttä joku
-papeista heräsi ja syöksyi minua kohti. Mutta minä, joka nuoruudestani
-huolimatta olin urhoollinen ja voimakas, löin häntä airolla päähän,
-niin että hän putosi veteen. Päästyään pinnalle jälleen hän tarttui
-ruuhen reunaan, mutta minä löin häntä airolla sormille, kunnes hänen
-täytyi päästää irti. Sinä yönä oli kova tuuli, joka katkoi oksia
-toisella rannalla kasvavista puista. Se pyöritteli ruuhta sinne tänne,
-ja yksi oksista pisti minua silmään. Sillä hetkellä sitä tuskin tunsin,
-mutta myöhemmin silmä oli juossut kuiviin. Tahi en tiedä, vaikka siihen
-mahdollisesti olisi sattunut miekka tai puukko. Soudin kunnes menin
-tainnoksiin, ja tuuli puhalsi yhä. Viimeinen, mitä muistan, oli kahina,
-joka syntyi vihurin työntäessä ruuhta kaislikon läpi. Herätessäni
-löysin itseni läheltä rantaa, kahlasin mudan läpi maihin ja säikytin
-pakoon suuret krokodiilit. Mutta se tapahtui luultavasti muutamia
-päiviä myöhemmin, sillä minä olin nyt aivan laiha. Vaivuin rannikolle,
-ja sieltä muutamat kansamme miehet minut löysivät ja hoitivat minua,
-kunnes toivuin. Siinä kaikki."
-
-"Ja aivan kylliksi", minä sanoin. "Nyt saat vastata. Kuinka kaukana oli
-kaupunki siitä paikasta, jossa sinut Mazitu-maassa vangittiin?"
-
-"Kokonainen päivänmatka ruuhella, Macumazahn. Minut vangittiin varhain
-aamulla, ja illalla saavuimme satamaan, jossa oli paljon ruuhia, ehkä
-viisikymmentä, ja muutamat niistä kantoivat ehkä neljäkymmentä miestä."
-
-"Ja kuinka kaukana kaupunki oli satamasta?"
-
-"Aivan lähellä, Macumazahn."
-
-Nyt Veli Johannes teki kysymyksen.
-
-"Kuulitko mitään siitä maasta, joka oli luolan luona olevan veden
-toisella puolen?"
-
-"Kyllä, Dogeetah. Kuulin silloin, tai jälkeenpäin -- sillä aika ajoin
-on maahamme kulkenut huhuja tuosta pongo-kansasta -- että se on saari,
-jolla kasvaa Pyhä kukka, josta tiedät, sillä viime kerralla täällä
-ollessasi olit saanut siitä yhden kukan. Sitten kuulin vielä, että
-Pyhää kukkaa hoiti papitar, jonka nimi oli Kukan äiti, ja hänen
-palvelijattarensa, jotka kaikki olivat neitseitä."
-
-"Kuka tuo papitar oli?"
-
-"Sitä en tiedä, mutta olen kuullut, että hän oli yksi niitä, jotka
-syntyvät valkoisina, vaikka mustista vanhemmista, ja että kaikki
-naiset, jotka pongo-kansasta syntyvät valkeina tai joilla on punaiset
-silmät, taikka jotka ovat kuuroja tai mykkiä, otetaan erilleen ja
-kasvatetaan papittaren palvelijoiksi. Mutta tuo papitar on nyt varmasti
-kuollut, sillä minun poikana ollessani hän oli jo vanha, hyvin, hyvin
-vanha, ja pongot olivat hyvin huolissaan, kun ei ollut olemassa ketään
-valkoihoista, jota olisi voitu ehdottaa hänen seuraajakseen. Hän on
-_varmastikin_ kuollut, sillä monta vuotta sitten Pongo-maassa oli suuri
-juhla, jossa syötiin paljon orjia sen johdosta että papit olivat
-löytäneet uuden, kauniin papittaren, jolla oli valkoinen iho ja
-keltainen tukka ja oikea kynsien muoto."
-
-Nyt muistin, että tuon papittaren löytö, jota kutsuttiin "Kukan
-äidiksi" ja jolla piti olla erinäisiä määrättyjä ominaisuuksia,
-muistutti suuresti vanhan egyptiläisten Apis-härän löytöä, jolla
-myöskin piti olla määrättyjä pyhiä tuntomerkkejä, kuten Herodotos
-kertoo. Sillä kertaa en kuitenkaan sanonut siitä mitään, sillä samassa
-Veli Johannes kysyi terävästi:
-
-"Ja onko tämäkin papitar kuollut?"
-
-"Sitä en tiedä, Dogeetah, mutta en luule. Jos hän olisi kuollut
-olisimme luultavasti kuulleet huhuja juhlasta, jossa kuollut Äiti olisi
-syöty."
-
-"Kuollut Äiti syöty!" minä huudahdin.
-
-"Niin, Macumazahn. Pongo-maan laki on sellainen, että jostain
-uskonnollisesta syystä niiden, jotka ovat etuoikeutettuja tuohon pyhään
-ateriaan, on nautittava kuolleen Kukan äidin ruumista."
-
-"Mutta Valkea paholainen ei kuole eikä joudu syötäväksi?" kysyin.
-
-"Ei, niinkuin sanoin, hän ei kuole. Hän on se, joka saattaa toiset
-kuolemaan, minkä epäilemättä saatte nähdä, jos menette Pongo-maahan",
-Babemba lisäsi julmasti.
-
-"Kautta kunniani", ajattelin itsekseni, kun Babemban kerrottua tietonsa
-kuulustelu loppui, "jos se olisi minun vallassani, niin jättäisin
-hornan valtaan koko Pongo-maan valkeine paholaisineen." Sitten muistin,
-miten Veli Johannes suhtautui asiaan, ja alistuin huoahtaen kohtalooni.
-Sattuikin niin, että se, tarkoitan kohtalo, oli tässä asiassa aivan
-puolueeton. Varhain seuraavana aamuna Babemba palasi.
-
-"Herrat, herrat", hän sanoi, "on tapahtunut ihmeellinen asia! Illalla
-puhuimme pongoista ja kas, nyt on Pongo-maasta saapunut tänne
-lähetystö; se saapui auringonnousun aikaan."
-
-"Missä tarkoituksessa?" kysyin.
-
-"Ehdottamaan rauhaa oman kansansa ja mazitujen välille, He pyytävät
-Bausia lähettämään lähettiläitä heidän kaupunkiinsa järjestämään
-pysyväistä rauhaa. Ikäänkuin joku lähtisi!" hän lisäsi.
-
-"Ehkäpä joku uskaltaisi", minä vastasin, sillä uusi ajatus johtui
-mieleeni, "mutta menkäämme Bausin luo."
-
-Puolta tuntia myöhemmin istuimme kuninkaan pihassa, nimittäin Stephen
-ja minä, sillä Veli Johannes oli jo sisällä kuninkaallisessa majassa
-keskustelemassa Bausin kanssa. Matkalla olimme puhuneet muutaman sanan.
-
-"Onko johtunut mieleenne, John", minä kysyin, "että jos todella aiotte
-pyrkiä Pongo-maahan, tässä saattaa olla tarjolla tilaisuus, jota te
-sanoisitte salliman määräämäksi. Mazitu-kansasta ei varmasti kukaan
-halua lähteä, sillä he pelkäävät saavansa itse pysyväisen rauhan --
-pongojen vatsassa. No niin, te olette Bausin veli ja voitte tarjoutua
-näyttelemään ylimääräisen lähettilään osaa, ja me voimme olla
-esikuntananne."
-
-"Olen ajatellut sitä, Allan", hän sanoi pitkää partaansa sivellen.
-
-Me istuuduimme muutamain pääneuvonantajain keskelle, ja samassa Bausi
-tuli majastaan Veli Johanneksen seuraamana, tervehti meitä ja käski
-kutsua sisälle pongo-lähetit. Nämä tuotiin heti; he olivat pitkiä,
-vaaleaverisiä miehiä säännöllisine seemiläisine piirteineen ja
-puettuina arabialaiseen tapaan valkeaan liinaan, kaulassa ja ranteissa
-kulta- ja kuparirenkaita.
-
-Sanalla sanoen he olivat arvokkaan näköisiä henkilöitä, aivan erilaisia
-kuin tavalliset Keski-Afrikan alkuasukkaat, vaikka olennossa oli
-jotakin, joka vaikutti minuun jäähdyttävästi ja vieroittavasti. Lisään
-vielä, että heidän keihäänsä oli jätetty ulkopuolelle ja että he
-tervehtivät kuningasta asettamalla käsivartensa ristiin rinnalle ja
-tekemällä arvokkaan kumarruksen.
-
-"Keitä olette", kysyi Bausi, "ja mitä haluatte?"
-
-"Minä olen Komba", vastasi heidän puhemiehensä, aivan nuori,
-välkkyväsilmäinen mies, "jumalain valittu, josta jonakin tulevana, ehkä
-läheisenäkin päivänä tulee pongo-kansan kalubi, ja nämä ovat
-palvelijoitani. Olen tullut, tuoden ystävyyden lahjoja, jotka ovat
-ulkopuolella, pyhän Motombon, jumalain ylipapin --"
-
-"Olen luullut, että kalubi on jumalainne ylipappi", keskeytti Bausi.
-
-"Ei niin. Kalubi on Pongo-maan kuningas, niin kuin sinä olet
-Mazitu-maan kuningas. Motombo, jota harvoin nähdään, on henkien
-kuningas ja jumalten suu."
-
-Bausi nyökkäsi afrikkalaiseen tapaan, s.o. nostamalla leukaansa eikä
-painamalla sitä alas, ja Komba jatkoi:
-
-"Olen antautunut valtaasi, luottaen kunniantuntoosi. Voit tappaa minut,
-jos haluat, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, sillä on monta, jotka
-vain odottavat pääsevänsä kalubiksi minun sijastani."
-
-"Olenko minä pongo, joka tahtoisin tappaa lähettiläitä ja syödä
-heidät?" kysyi Bausi terävästi, ja minä huomasin pongo-lähettilästen
-hiukan hätkähtävän.
-
-"Kuningas, sinä erehdyt. Pongot syövät vain niitä, jotka Valkea jumala
-on valinnut. Se on uskonnollinen meno. Minkävuoksi he, joilla on
-runsaasti karjaa, haluaisivat syödä ihmisiä?"
-
-"Sitä en tiedä", murisi Bausi, "mutta täällä on eräs, joka tietäisi
-kertoa erilaisen tarinan", ja hän katsahti Babembaan, joka kääntelehti
-levottomana.
-
-Kombakin katsahti häneen julmilla silmillään.
-
-"Ei ole luultavaa", hän sanoi, "että kukaan haluaisi syödä noin vanhan
-ja luisevan ukon, mutta se sikseen. Kiitän sinua, kuningas,
-turvallisuuden lupauksesta. Olen tullut pyytämään sinua, että
-lähettäisit lähettiläitä neuvottelemaan kalubin ja Motombon kanssa
-pysyväisen rauhan perustamisesta kansaimme välille."
-
-"Miksi kalubi ja Motombo eivät tule tänne neuvottelemaan?" kysyi Bausi.
-
-"Koska laki kieltää heitä lähtemästä maasta, oi kuningas. Senvuoksi he
-lähettivät minut, joka olen tuleva kalubi. Kuule siis. Kautta
-sukupolvien on sota vallinnut välillämme. Se alkoi niin kauan sitten,
-että vain Motombo tietää sen alkamisesta, jonka jumalat ovat hänelle
-ilmaisseet. Pongo-kansa omisti muinoin koko tämän maan, vain heidän
-pyhät paikkansa olivat veden tuolla puolen. Sitten esi-isäsi tulivat ja
-hyökkäsivät heidän kimppuunsa, surmaten monta vieden toisia orjiksi ja
-ottaen heidän naisensa vaimoikseen. Nyt sanovat Motombo ja kalubi,
-tulkoon sodan sijalle rauha; sinne, miss on vain kuivaa hiekkaa,
-kasvakoot laiho ja kukat; pimeys, jossa ihmiset eksyvät tieltä ja
-menehtyvät, muuttukoon iloiseksi valoksi, jossa voimme istua
-päivänpaisteessa, pidellen toinen toistamme kädestä."
-
-"Kuule, kuule!" minä mutisin aivan liikutettuna hänen
-kaunopuheisuudestaan. Mutta Bausi ei ollut vähääkään liikutettu;
-päinvastoin hän näytti katsovan tuota runollista ehdotusta mitä
-mustimmalla epäluulolla.
-
-"Lakatkaa surmaamasta kansaamme ja pyydystämästä heitä uhriksi
-Valkealle paholaisellenne, niin vuoden tai parin kuluttua voimme
-kuunnella sanojasi, jotka ovat hunajalla voidellut", hän sanoi.
-"Nykyisten olosuhteiden vallitessa pidämme niitä vain kärpäspyydyksenä.
-Mutta jos neuvonantajaimme joukossa on joku, joka on halukas käymään
-Motombon ja kalubin luona ja kuulemaan, mitä heillä on ehdotettavana,
-ja ottamaan omalle vastuulleen kaiken, mitä hänelle siellä voi
-tapahtua, niin minä en pane vastaan. Ja nyt, neuvonantajani, puhukaa,
-ei yht'aikaa vaan yksi kerrallaan, ja olkaa nopeat, sillä joka
-ensimmäisenä puhuu, hän saa tämän kunnian."
-
-En luule koskaan kuulleeni syvempää hiljaisuutta kuin se, joka seurasi
-tätä kehoitusta. Kukin _induna_ katsoi naapuriinsa, mutta ei kukaan
-sanonut ainoatakaan sanaa.
-
-"Mitä!" huudahti Bausi ja oli hämmästyvinään. "Eikö kukaan puhu? No
-niin, no niin, te olette lainoppineita ja rauhan miehiä. Mitä suuri
-kenraalimme Babemba sanoo?"
-
-"Sanon, oi kuningas, että kävin kerran nuorena ollessani Pongo-maassa,
-minut raahattiin sinne pääni hiuksista, ja toisen silmäni jätin sinne,
-ja omin jaloin en sinne halua enää palata."
-
-"Näyttää siltä, oi Komba, että kun kukaan kansani miehistä ei halua
-toimia lähettiläänä, niin Motombon ja kalubin on tultava itsensä
-riittävän henkivartijaväen turvissa, jos mielivät keskustella
-keskinäisestä rauhasta."
-
-"Olen sanonut, että se on mahdotonta, oi kuningas."
-
-"Siinä tapauksessa kaikki on lopussa, oi Komba. Lepää, syö ruokaamme ja
-palaa omaan maahasi."
-
-Silloin Veli Johannes nousi ja sanoi:
-
-"Olemme veri-veljiä, Bausi, ja senvuoksi minä voin puhua puolestasi.
-Jos sinä ja neuvonantajasi suostutte ja näillä pongoilla ei ole mitään
-sitä vastaan, niin minä ystävineni en pelkää lähteä Motombon ja kalubin
-luo neuvottelemaan heidän kanssaan rauhasta kansasi nimessä, sillä me
-haluamme tutustua uusiin maihin ja uusiin ihmisrotuihin. Sano, Komba,
-tahdotko hyväksyä meidät lähettiläiksi, jos kuningas sen sallii?"
-
-"On kuninkaan oma asia nimittää lähettiläänsä", vastasi Komba. "Mutta
-kalubi on kyllä kuullut valkeain herrain olosta Mazitu-maassa ja pyytää
-kauttani sanoa, että jos teitä huvittaa seurata lähetystöä ja tulla
-hänen luokseen, hän lausuu teidät tervetulleiksi. Mutta kun asia
-esitettiin Motombolle, niin oraakkeli puhui näin:
-
-"'Antakaa valkoisten miesten tulla, jos he haluavat tulla, tai antakaa
-heidän olla tulematta. Mutta jos he tulevat, älkää antako heidän tuoda
-mukanaan ainoatakaan rautaputkea, ei suurta eikä pientä, jollaisista
-maa on kuullut ja jotka syöksevät savua ja pamahtavat ja kuolettavat
-kaukaa. He eivät tarvitse niitä tappaakseen riistaa, sillä lihaa
-annetaan heille yllin kyllin; sitäpaitsi he Pongo-maassa ovat turvassa,
-elleivät loukkaa jumalaa.'"
-
-Nämä sanat Komba lausui hyvin hitaasti ja suurella painolla, terävät
-silmät kiinnitettyinä minuun, kuin koettaen lukea salaiset ajatukseni.
-Kun kuulin sanat, rohkeuteni petti täydellisesti. Ymmärsin, että kalubi
-kutsui meitä Pongo-maahan, jotta tappaisimme tuon suuren Valkean
-paholaisen, joka uhkasi hänen henkeään ja oli minun käsitykseni mukaan
-suunnattoman suuri apina. Mutta kuinka saatoimme astua sitä enemmän
-kuin muutakaan petoa vastaan ilman ampuma-aseita? Tein minuutissa
-päätökseni.
-
-"Oi Komba", sanoin, "pyssy on isäni, äitini, vaimoni ja kaikki, mikä
-minulle on läheistä. En liikahda täältä ilman sitä."
-
-"Silloin, valkea herra", vastasi Komba, "teet hyvin, jos jäät tähän
-maahan perheesi keskuuteen, sillä jos koetat tuoda sen mukanasi
-Pongo-maahan, saat surmasi samassa kuin jalkasi rannalle astut."
-
-En ehtinyt löytää vastausta, ennenkuin Veli Johannes sanoi:
-
-"On luonnollista, että suuri metsästäjä Macumazana ei haluaisi luopua
-siitä, mikä hänelle on kuin sauva ontuvalle. Mutta minun laitani on
-toinen. En ole vuosikausiin käyttänyt pyssyä enkä tapa mitään Jumalan
-luomaa lukuunottamatta muutamia koreasiipisiä hyönteisiä. Olen valmis
-tulemaan maahasi aseenani vain tuo", ja hän osoitti takanaan aitausta
-vasten seisovaa hyönteishaavia.
-
-"Hyvä, olet tervetullut", sanoi Komba, ja minä olin näkevinäni hänen
-silmäsään ilkeän ilonloisteen. Seurasi väliaika, jonka kuluessa minä
-selitin Stephen'ille yrityksen mielettömyyden. Mutta silloin tuon
-nuoren miehen härkämäinen itsepäisyys taaskin kauhukseni tuli näkyviin.
-
-"Ymmärrät tietysti, Quatermain", hän sanoi, "ettemme voi antaa tuon
-ukkelin lähteä yksin, tai minä en ainakaan voi. Sinun asiasi on toinen,
-kun sinulla on poika, joka on sinusta riippuvainen. Mutta ottamatta
-lukuun sitä tosiasiaa, että aion saada --" hän oli juuri
-lisäämäisillään "orkidean", kun minä työkkäsin häntä. Se oli tietysti
-naurettavaa, mutta minut valtasi levottomuus ja pelko, että Komba
-jollain salaperäisellä tavalla ymmärtäisi, mitä hän oli sanomassa.
-"Mikä nyt? Ah! Kyllä käsitän, mutta tuo lurjus ei ymmärrä englantia.
-Niin, lukuunottamatta kaikkea muuta syynä ei ole riistanhalu, ja sinä
-olet tietysti oikeassa. Mutta jos mr. Veli Johannes lähtee, niin minä
-lähden mukaan, ja vaikka hän ei menisikään, minä menen yksin."
-
-"Sinä käsittämätön aasinpenikka", minä mutisin vähän syrjässä.
-
-"Mitä tuo nuori valkoinen herra sanoo haluavansa meidän maastamme?"
-kysyi kylmästi Komba, joka pirullisella tarkkuudella oli lukenut
-Stephen'in ajatukset hänen kasvoistaan.
-
-"Hän sanoo olevansa vaaraton vaeltaja, joka tahtoisi katsella seutuja
-maassanne ja tutkia, onko teillä siellä kultaa", minä vastasin.
-
-"Todellakin. Hän voi tutkia seutuja, ja kultaa meillä on", hän kosketti
-rannerenkaitaan, "ja sitä hän saa mukaansa niin paljon kuin jaksaa
-kantaa. Mutta mahdollisesti, valkoiset herrat, te haluatte puhua
-asiasta yksin. Sallitko meidän poistua hetkeksi, oi kuningas?"
-
-Viittä minuuttia myöhemmin me istuimme kuninkaan "suuressa salissa"
-itsensä Bausin ja Babemban kanssa. Siellä pidettiin ankaraa
-neuvottelua. Bausi rukoili Veli Johannesta luopumaan matkasta, ja
-samoin minä. Babemba sanoi yritystä mielettömyydeksi, sillä hän vainusi
-muka taikavoimaa ja kuolemaa ilmassa, hän, joka tunsi pongot.
-
-Veli Johannes vastasi herttaisesti, että hän aikoi varmasti käyttää
-hyväkseen tätä taivaan suomaa tilaisuutta saadakseen nähdä yhden niitä
-harvoja jäljellä olevia seutuja tässä osassa Afrikkaa, jonka läpi hän
-ei vielä ollut vaeltanut. Stephen haukotteli ja leyhytteli itseään
-nenäliinalla, sillä majassa oli kuuma, ja huomautti, että kun hän
-kerran oli tullut näin kauas muutaman harvinaisen kukan takia, hän ei
-aikonut palata tyhjin käsin.
-
-"Minä arvaan, Dogeetah", Bausi virkkoi viimein, "että sinulla on tähän
-matkaan jokin syy, jota salaat minulta. Mutta minulla on aikomus pitää
-sinut väkisin täällä."
-
-"Jos niin teet, se rikkoo veljeytemme", vastasi Veli Johannes. "Älä
-koeta saada tietää, mitä sinulta salaan, vaan odota, kunnes tulevaisuus
-sen näyttää."
-
-Bausi voihkaisi ja myöntyi. Babemba sanoi, että Dogeetah ja Wazela
-olivat lumotut ja että vain minä, Macumazahn, olin säilyttänyt järkeni.
-
-"Se on siis päätetty", Stephen huudahti, "John ja minä matkustamme
-lähettiläinä Pongo-maahan, ja sinä, Quatermain, jäät tänne pitämään
-silmällä metsästäjiä ja varastoja."
-
-"Nuori mies", minä vastasin, "tahdotko loukata minua? Vaikka isäsi
-jätti sinut minun turviini! Jos te molemmat lähdette, minäkin tulen
-mukaan, vaikka sitten saisimme matkustaa ilkosen alasti. Mutta salli
-minun sanoa kerta kaikkiaan niin suurella painolla kuin voin, että
-pidän teitä molempia sekapäisinä järkijättöinä ja että elleivät pongot
-syö teitä, se on enemmän kuin olette ansainneet. Ajatella, että minun
-ikäiseni mies raahataan villien ihmissyöjien joukkoon ilman ainoatakaan
-pistoolia, taistelemaan paljain käsin tuntematonta petoa vastaan! No
-niin, kuolla voimme vain kerran -- tarkoitan nykyisten tietojemme
-mukaan."
-
-"Kuinka totta", huomautti Stephen; "kuinka omituisen ja syvämielisen
-totta!"
-
-Oi, olisin voinut läimäyttää häntä korvalle. Menimme jälleen pihalle,
-minne Komba ja hänen palvelijansa olivat kokoontuneet. Tällä kertaa he
-tulivat kantaen lahjoja, taikka ne kannettiin heidän puolestaan
-paikalle. Lahjain joukosta muistan kaksi kaunista norsun hammasta,
-joista aloin epäillä, ettei maa mahdollisesti ollutkaan kokonaan veden
-ympäröimä, sillä norsut tuskin eläisivät saarella; rasiallisen
-kultahiekkaa ja kuparirenkaita, jotka osoittivat, että maa oli
-kivennäisrikas; valkeata kotikutoista, hienoa; liinaa ja muutamia
-todella kauniisti koristettuja tuoppeja, joista näin, että kansalla oli
-taiteellista makua. Mistä tuo taiteellisuus oli kotoisin, sitä en
-ymmärrä, enemmän kuin koko rodun alkuperääkään. Varmaa selitystä en
-ainakaan tiedä, sillä päteviä todisteita en ole löytänyt. Tuskin he
-tietävät itsekään.
-
-Taas istunto avattiin. Bausi ilmoitti, että me kolme valkoihoista kukin
-yhden palvelijan seuraamana (sen minä olin määrännyt) aioimme lähteä
-lähettiläinä Pongo-maahan, ottamatta mukaamme ampuma-aseita,
-neuvottelemaan siellä molempain kansain välisestä rauhasta ja
-erittäinkin keskinäisestä kaupasta ja avioliittosuhteista. Kahden
-jälkimmäisen pykälän lisäämistä Komba vaatimalla vaati; silloin en
-vielä ymmärtänyt niiksi. Hän, Komba, takasi meille Motombon ja
-kalubin, maansa henkisen ja ajallisen hallitsijan, nimessä
-turvallisuutta sillä ehdolla, että emme koettaisi loukata emmekä
-vahingoittaa jumalia; sopimuksesta ei päässyt mihinkään, vaikka teki
-mieleni sitä kiertää. Vannoen hän vielä vakuutti saattavansa meidät
-vahingoittumattomina takaisin Mazitu-maahan kuuden päivän kuluttua sen
-rannoilta lähdettyämme.
-
-Bausi hyväksyi tämän ja lupasi lähettää viisisataa asestettua miestä
-saattamaan meitä sille paikalle, missä meidän oli astuttava aluksiin,
-ja ottamaan meitä vastaan palatessamme; lisäksi hän uhkasi, että jos
-meille jokin vahinko tapahtuisi, hän ryhtyisi sotaan pongo-kansaa
-vastaan aina siihen saakka, kunnes hän keksisi keinon sen tuhoamiseksi.
-
-Sitten päätettiin, että lähtisimme matkaan seuraavana aamuna, ja sen
-jälkeen hajaannuimme.
-
-
-
-
-XIII.
-
-RICAN KAUPUNKI.
-
-
-Itse asiassa emme kuitenkaan lähteneet Bezan kaupungista ennenkuin
-vuorokautta myöhemmin kuin oli päätetty, sillä vanha Babemba, jonka
-piti johtaa retkeä, tarvitsi aikaa viisisatahenkisen miehistömme
-kokoamiseen ja ruokavaroilla varustamiseen.
-
-Tässä sopii mainita, että majoihin palatessamme tapasimme molemmat
-mazitu-kantajamme Tomin ja Jerryn väsyneen näköisinä, mutta syömässä
-hyvällä ruokahalulla. Kävi selville, että tietäjävainaja Imbozwi, joka
-syystä tai toisesta ei ollut uskaltanut heitä surmata, oli heidän
-suosiollista todistustaan peläten lähetyttänyt heidät johonkin
-kaukaiseen maanääreen, missä heitä oli pidetty vankeina. Kun sitten
-uutiset Imbozwin ja hänen palvelijainsa kukistuksesta ja kuolemasta
-olivat saapuneet, he olivat päässeet heti vapaalle jalalle ja palanneet
-meidän luoksemme Bezaan.
-
-Omille palvelijoillemme meidän tietysti piti selittää aikeemme. He
-käsittivät heti yrityksen luonteen ja pudistivat päitään ja saatuaan
-vielä kuulla, että olimme luvanneet luopua pyssyistämme, he jäivät
-sanattomiksi hämmästyksestä.
-
-"Kransiek! Kransiek!" mikä merkitsee "päästä vialla" tai "hullu",
-huudahti Hans toisille ja näpsäytti merkitsevästi otsaansa. "Tuon on
-Dogeetah pannut heidän päähänsä, hänhän itsekin elää haavilla
-pyydystämistään hyönteisistä eikä kanna pyssyä, jolla voisi ampua
-riistaa. Niin, niin se on varmasti."
-
-Metsästäjät nyökkäsivät hyväksyvästi, ja Sammy kohotti kuin rukoillen
-kätensä taivasta kohti. Mavovo vain näytti välinpitämättömältä. Sitten
-seurasi kysymys, kuka halusi seurata meitä.
-
-"Mitä minuun tulee, se on jo päätetty", sanoi Mavovo. "Minä seuraan
-isääni Macumazahn'ia, sillä ilman pyssyäkin olen vahva ja voin
-taistella yhtä hyvin kuin varustetut esi-isäni keihäillään."
-
-"Ja minä myöskin seuraan baas Quatermain'ia", mutisi Hans, "sillä ilman
-pyssyäkin olen älykäs, niinkuin esiäitini olivat ennen minua."
-
-"Paitsi silloin kun nautit lääkettä, Pilkkukäärme, ja vaivut unien
-hämärään", pilkkasi joku zuluista. "Otatko mukaasi tuon hienon vuoteen,
-jonka kuningas sinulle lähetti?"
-
-"Ei, sinä narrin penikka!" Hans vastasi. "Lainaan sen sinulle, joka et
-ymmärrä, että nukkuessanikin minussa on enemmän viisautta kuin sinussa
-valveilla ollessasi."
-
-Sitten oli päätettävä, kuka tulisi kolmanneksi. Kun ei kumpikaan Veli
-Johanneksen palvelijoista, jotka olivat seuranneet häntä hänen
-kiertomatkoillaan, ollut sopiva -- toinen oli nimittäin sairas ja
-toinen pelkuri -- niin Stephen ehdotti Sammya etupäässä senvuoksi, että
-hän osasi keittää.
-
-"Ei, mr. Somers, ei", Sammy sanoi vakavana. "Siihen minä panen lujan
-vastalauseeni. Vaatia keittotaitoista tulemaan sellaiseen maahan, jossa
-hänet itsensä keitetään, on samaa kuin keittää lapsi äitinsä maidossa."
-
-Jätimme hänet siis rauhaan ja kiinnitimme lyhyen neuvottelun jälkeen
-huomiomme Jerryyn, hentoon mutta urheaan mieheen, joka oli halukaskin
-seuraamaan meitä. Lopun siitä päivästä käytimme valmisteluihin, jotka
-tosin olivat yksinkertaisia, mutta vaativat kuitenkin hyvän joukon
-ajatusta. Olisin halunnut Hansin avukseni, mutta suureksi harmikseni en
-löytänyt häntä. Kun hän lopultakin ilmestyi, kysyin, missä hän oli
-ollut. Hän vastasi käyneensä metsässä veistämässä itselleen sauvan,
-sillä hän oli ymmärtänyt, että meillä oli pitkä matka käveltävänä. Hän
-näyttikin minulle sauvan, ja se oli pitkä ja paksu tanko lujaa ja
-kaunista bamburuokoa, jota kasvaa Mazitu-maassa.
-
-"Mihin aiot käyttää tätä kömpelöä seivästä?" minä sanoin. "Meillähän on
-runsaasti sauvoja."
-
-"Uusi matka, uusi sauva, baas! Tämä puulaji on sitäpaitsi täynnä ilmaa
-ja voi auttaa minua pysymään pinnalla, jos meidät heitetään veteen."
-
-"Mikä keksintö!" minä huudahdin ja heitin asian mielestäni. Seuraavana
-päivänä aamun koittaessa me läksimme Stephen ja minä ratsastaen
-aaseilla, jotka nyt olivat lihavat ja hyvissä voimissa, ja Veli
-Johannes valkealla härällään, joka oli mitä tottelevaisin eläin ja
-erittäin kiintynyt häneen. Kaikki metsästäjät seurasivat meitä täysissä
-aseissa aina Mazitu-maan rajalle asti, missä heidän piti odottaa
-paluutamme mazitu-rykmentin seurassa. Itse kuningaskin saattoi meitä
-kaupungin länsiportille ja otti sieltä kaikilta mutta etenkin Veli
-Johannekselta hellät jäähyväiset. Sen lisäksi hän vielä kutsutti
-luokseen Komban palvelijoineen ja vannoi uudelleen, että jos meille
-tapahtuisi jotain vahinkoa, hän ei lepäisi ennenkuin keksittyään keinon
-pongo-kansan perinpohjaiseen tuhoamiseen.
-
-"Älä pelkää", Komba vastasi kylmästi, "pyhässä Rican kaupungissamme me
-emme sido viattomia vieraita paaluihin nuolilla ammuttaviksi."
-
-Pureva vastaus, joka epäilemättä oli sukkela, kiihdytti Bausia, sillä
-hän ei suvainnut tähän asiaan viittailtavan.
-
-"Jos valkoiset miehet ovat niin hyvässä turvassa, niin miksi
-et anna heidän ottaa pyssyjänsä mukaan?" hän kysyi jotenkin
-epäjohdonmukaisesti.
-
-"Jos aikoisimme pahaa, kuningas, auttaisivatko heitä heidän pyssynsä,
-kun heitä on vain muutamia suuren joukon keskellä? Emmekö esimerkiksi
-voisi varastaa niitä, niinkuin sinä teit suunnitellessasi näiden
-valkoisten miesten murhaa? Pongo-maassa vallitsee sellainen laki, ettei
-tuollaisia taika-aseita saa tuoda sen rajojen sisälle."
-
-"Minkävuoksi?" minä kysyin kääntääkseni keskustelun toiselle tolalle,
-sillä huomasin Bausin julmistuvan yhä enemmän ja pelkäsin selkkauksia.
-
-"Senvuoksi, herrani Macumazahn, että kansastamme on lausuttu ennustus,
-että heti kun Pongo-maassa pyssynlaukaus pamahtaa, jumalamme hävittävät
-maan ja pappimme Motombo kuolee. Ennustus on hyvin vanha, mutta vasta
-äskettäin sen tarkoitus on opittu ymmärtämään, sillä se puhuu 'ontosta
-keihäästä, joka savuaa', ja sellainen ase oli meille ennen tuntematon."
-
-"Todellako", minä sanoin ja mietin itsekseni, että me emme ainakaan
-olleet siinä asemassa, että olisimme voineet aiheuttaa ennustuksen
-täyttymisen, mikä, niinkuin Hans sanoi surullisesti päätään pudistaen,
-oli "sääli, kovin sääli".
-
-Kolmen päivän marssi läpi maan, joka asteittain aleni korkealta
-ylätasangolta, jolla Bezan kaupunki sijaitsi, toi meidät Kirua-nimisen
-järven rantaan. Järveä itseään emme nähneet taajan kaislikon takia,
-jota kasvoi matalassa vedessä aina mailin laajuudelta ja jota vain
-siellä täällä halkoivat uomat, joita virtahevot olivat tehneet
-tullessaan mannermaalle ravintoa etsimään. Korkealta kukkulalta, joka
-oli aivan hautakummun näköinen ja mahdollisesti olikin hautakumpu,
-näkyi kuitenkin sininen vesi, ja hämärässä etäisyydessä saattoi
-kaukoputkella katsoen erottaa puita kasvavan vuorenhuipun. Kysyin
-Kombalta, mikä se oli, ja hän vastasi, että se oli Pomgo-maan jumalain
-koti.
-
-"Minkä jumalain?" kysyin taas, mutta silloin hän vastasi kuin mikäkin
-musta Herodotos, että laki kielsi puhumasta siitä. Olen harvoin
-tavannut ihmistä, jolta olisi vaikeampi urkkia tietoja kuin tuolta
-kylmältä ja epä-afrikkalaiselta Kombalta.
-
-Kummun huipulle me pystytimme Englannin lipun, jonka kiinnitimme
-pisimmän tangon huippuun, minkä löysimme. Komba kysyi epäluuloisesti,
-miksi niin teimme, ja minä, joka olin päättänyt näyttää tuolle
-epämiellyttävälle henkilölle, että muutkin osasivat olla yhtä
-vaiteliaita, vastasin, että se oli heimomme jumala, jonka asetimme
-siihen palveltavaksi, ja että kuka ikinä koetti loukata tai
-vahingoittaa sitä, saisi varmasti surmansa, niinkuin tietäjävelho
-Imbozwi ja hänen lapsensa jo olivat saaneet kokea. Kerrankin Kombaan
-näytti jokin tekevän vaikutuksen, vieläpä niinkin syvän, että hän ohi
-kulkiessaan kumarsi lipulle.
-
-Luonnollisesti en ilmoittanut hänelle, että olimme pystyttäneet lipun
-merkiksi ja majakaksi siltä varalta, että olisimme pakotetut etsimään
-kiireessä ja ilman opasta paluutiemme Pongo-maasta. Tosiasia on, että
-tuo pikku varovaisuus, jonka alkujuurena omituista kyllä oli Stephen,
-koko matkueemme uhkarohkein jäsen, tuli pelastukseksemme, niinkuin
-myöhemmin aion kertoa. Yöksi asetimme leirimme kummun juurelle, mutta
-mazitu-sotilaat Babemban johdolla, joka ei suvainnut moskiittoja,
-leiriytyivät lähemmä järveä aivan vastapäätä leveää virtahepokanavaa,
-joka välkkyi kirkkaana vetenä kaislikon keskellä.
-
-Kysyin Kombalta, koska ja kuinka aioimme pyrkiä yli järven. Hän
-vastasi, että meidän oli lähdettävä seuraavana päivänä aamunkoitteessa,
-jolloin tuuli tähän vuodenaikaan tavallisesti puhalsi rannikolta, ja
-että suotuisan ilman vallitessa saatoimme päästä pongojen kaupunkiin
-Ricaan ennen yön tuloa. Kuinka tämä oli tapahtuva, sen hän oli valmis
-näyttämään minulle,jos viitsin tulla hänen mukaansa. Minä nyökkäsin ja
-hän vei minut neljän- tai viidensadan kyynärän päähän pitkin kaislikon
-reunaa etelään päin.
-
-Tällä matkalla sattui kaksi odottamatonta tapausta. Ensinnäkin i suuri,
-musta sarvikuono, joka oli nukkumassa jonkin pensaan suojassa ja sai
-vainuunsa ihmisten lähestyvän, hyökkäsi niinkuin tavallista suoraan
-meitä kohti noin kuudenkymmenen kyynärän päästä. Minulla sattui olemaan
-mukanani suuri yksipiippuinen rihlapyssy, sillä emme olleet vielä
-luovuttaneet aseitamme. Sarvikuono läheni vinhaa vauhtia, ja Komba
-alkoi pötkiä pakoon, mikä ei ollutkaan ihme, sillä hänellä ei ollut
-muuta asetta kuin keihäs. Minä vedin pyssyni vireeseen ja odotin
-kohtaloani.
-
-Noin viidentoista askeleen päässä sarvikuono kohotti päätään, johon
-sarvien takia olisi tietysti ollut hyödytöntä tähdätä, ja nyt laskin
-luodin suoraan kurkkuun. Se osui hyvin ja tunkeutui luullakseni
-sydämeen saakka. Joka tapauksessa se alkoi kieriskellä maassa kuin
-ammuttu kaniini, ojensi kerran vain jalkansa ja heitti henkensä miltei
-aivan edessäni.
-
-Tämä vaikutti Kombaan. Hän kääntyi; hän tuijotti kuolleeseen
-sarvikuonoon ja sen kurkussa olevaan reikään; hän tuijotti minuun; hän
-tuijotti yhä savuavaan rihlapyssyyn.
-
-"Suuri aavikon peto kuollut pamauksesta!" hän mutisi. "Tuollainen
-valkea apina (minä kiitin kohteliaisuudesta ja panin sen muistiin)
-tappanut sen taiallaan yhdessä hetkessä. Oi! Motombo oli viisas
-määrätessään --" siihen hän vaivoin pysähtyi.
-
-"No, ystäväni, mikä hätänä?" minä kysyin. "Näet, ettei sinun olisi
-tarvinnut paeta. Jos olisit astunut selkäni taakse, olisit ollut yhtä
-hyvässä turvassa kuin nytkin -- pakosi jälkeen."
-
-"Niin on, herrani Macumazana, mutta tapahtuma on minulle outo. Anna
-anteeksi, jos en sitä ymmärrä."
-
-"Oi! Tietysti annan sinulle anteeksi, herrani, tuleva kalubi. On
-selvää, että teillä Pongo-maassa on vielä paljon opittavaa."
-
-"Niin kyllä, herrani Macumazana, ja samoin ehkä teilläkin", hän vastasi
-kuivasti, sillä hän oli jo toipunut järkytyksestä ja saanut takaisin
-purevan puhekykynsä.
-
-Sitten annoin Mavovolle, joka salaperäisellä tavalla ilmestyi paikalle
-kuultuaan laukauksen -- luultavasti hän oli kaiken varalta lähtenyt
-seuraamaan meitä -- määräyksen hakea miehiä paloittelemaan sarvikuonoa,
-ja senjälkeen jatkoimme Komban kanssa matkaa.
-
-Vähän kauempana aivan kaislikon päässä huomasin kivikovassa maassa
-kapean, pitkulaisen ojan ja siinä, puoleksi niukan heinikon peitossa,
-ruosteista metallia.
-
-"Mikä tuo on?" kysyin ollen hämmästyvinäni, vaikka hyvin kyllä arvasin,
-mikä sen täytyi olla.
-
-"Oi!" vastasi Komba, joka ei nähtävästi vielä ollut oikein tointunut,
-"siihen valkoinen herra Dogeetah, Bausin veriveli, oli pystyttänyt
-vaatetalonsa käydessään täällä noin vuosi sitten."
-
-"Todellako!" minä huudahdin, "hän ei ole kertonut käyneensä täällä."
-(Se oli valhe, mutta minulla oli jotenkuten sellainen tunne, ettei
-ollut väärin valehdella Komballe.) "Mistä tiedät, että hän oli täällä?"
-
-"Muuan kansamme miehistä, joka oli kalastamassa kaislikossa, näki
-hänet."
-
-"Vai niin, se selittää asian, Komba. Mutta olipa se omituinen
-kalastuspaikka; niin kaukana kotoa; ja mitähän kaloja hän mahtoi
-pyydystää? Kun sattuu aikaa, Komba, niin saat selittää minulle, mitä
-eläimiä te pyydystätte tiheästä kaislikosta ja näin matalasta vedestä."
-
-Komba lupasi tehdä sen mielellään -- kun sattuisi aikaa. Sitten hän
-ikäänkuin enempää keskustelua välttääkseen riensi eteenpäin, työnsi
-kaislat syrjään ja näytti minulle suuren ruuhen, joka voi kantaa
-kolme-, neljäkymmentä miestä ja joka oli äärettömän suurella työllä
-kaiverrettu yhden ainoan suunnattoman suuren puun rungosta. Se erosi
-niiden veneiden enemmistöstä, joita minä henkilökohtaisesti olen nähnyt
-Afrikan järvissä ja joissa käytettävän, siinä, että siihen kuului
-masto, joka nyt kuitenkin oli irroitettu. Minä katsahdin siihen ja
-sanoin, että se oli erinomaisen hyvä venhe, mihin Komba vastasi Rican
-kaupungissa olevan satakunnan samanlaista, vaikka kaikki eivät yhtä
-suuria.
-
-Astellessamme takaisin leiriin huokasin itsekseni. Pongo-heimo käsitti
-siis, jos venhettä kohti laskettiin keskimäärin kaksikymmentä,
-kaksituhatta soutukykyistä miestä, mikä arvio myöhemmin osoittautuikin
-aivan oikeaksi.
-
-Seuraavana päivänä aamunkoitteessa pääsimme kaikki vaikeudet
-voitettuamme vihdoinkin lähtemään. Aluksi vanha Babemba tuli keskellä
-yötä telttaani, jossa nukuin, herätti minut ja piti pitkän puheen,
-rukoillen minua luopumaan matkasta. Hän sanoi olevansa vakuutettu
-siitä, että pongoilla oli jotakin pahaa mielessä ja että koko puhe
-rauhasta oli vain ansa, jonka tarkoituksena oli houkutella meidät
-valkoihoiset maahan luultavasti uhrattaviksi sen jumalille
-uskonnollisessa tarkoituksessa.
-
-Vastasin, että olin aivan yhtä mieltä hänen kanssaan, mutta etten
-voinut hylätä matkakumppaneitani, kun nämä ehdottomasti tahtoivat tehdä
-matkan. Kaikki mitä voin, oli pyytää häntä pitämään tarkkaa vartiota
-voidakseen auttaa, jos sattuisimme joutumaan hätään.
-
-"Minä jään tänne odottamaan teitä, herrani Macumazana", hän vastasi,
-"mutta jos joudutte ansaan, voinko minä uida veden poikki kuin kala tai
-lentää ilman kautta kuin lintu vapauttamaan teitä?"
-
-Hänen mentyään saapui eräs zulu-metsästäjistä nimeltä Ganza,
-jonkinlainen Mavovon johdon alainen luutnantti, laulamaan samaa laulua.
-Hän sanoi, ettei ollut oikein lähteä ilman pyssyjä kuolemaan
-paholaisten maahan ja jättää hänet ja hänen toverinsa harhailemaan
-yksin vieraassa maassa.
-
-Vastasin, että olin aivan samaa mieltä, mutta että Dogeetah halusi
-välttämättä lähteä, joten minulla ei ollut valinnan mahdollisuutta.
-
-"Siinä tapauksessa surmatkaamme Dogeetah tai ainakin sitokaamme hänet
-kiinni, jotta hän ei voisi saada aikaan vielä suurempaa onnettomuutta
-mielettömyydessään", ehdotti Ganza lempeästi, minkä johdosta minä ajoin
-hänet ulos teltasta.
-
-Vihdoin Sammy saapui ja sanoi:
-
-"Mr. Quatermain, ennenkuin syöksytte tuohon syvään hulluuden kaivoon,
-pyydän teitä ottamaan huomioon vastuunalaisuutenne Jumalaa ja ihmisiä
-ja ennen kaikkea meitä, talonväkeänne kohtaan, jotka nyt olemme
-kadonneita lampaita kaukana kodista, ja edelleen muistamaan, että jos
-jokin ikävyys kohtaa teitä, niin jäätte minulle velkaa kahden kuukauden
-palkan, mitä on mahdoton korvata."
-
-Vedin esille metallilaatikosta pienen nahkakukkaron ja maksoin Sammylle
-hänen saatavansa ja kolmen kuukauden palkan eteenpäin.
-
-Suureksi hämmästyksekseni hän ratkesi itkuun.
-
-"Sir", hän sanoi, "en puhu tätä likaisesta omanvoitonpyynnistä.
-Tarkoitan vain sitä, että pelkään noiden pongojen surmaavan teidät, ja
-vaikka rakastan teitä, sir, olen liian raukkamainen lähteäkseni
-surmattavaksi teidän kanssanne, sillä Jumala on luonut minut
-sellaiseksi. Rukoilen teitä, älkää menkö, mr. Quatermain, sillä sanon
-vielä kerran, että rakastan teitä, sir."
-
-"Sen uskon, poikaparka", minä vastasin, "ja pelkään itsekin, että minut
-surmataan; näytän urhoolliselta vain senvuoksi, että minun täytyy.
-Kuitenkin toivon, että suoriudumme hengissä. Siksi aikaa, Sammy, annan
-sinun haltuusi tämän rasian ja kaiken kullan, mitä se sisältää,
-luottaen sinuun, että teet voitavasi saattaaksesi sen takaisin
-Durban'iin siinä tapauksessa että meille tapahtuisi jotakin."
-
-"Oi, mr. Quatermain", hän huudahti, "rehellinen osaan olla, etenkin kun
-tiedätte minun kerran olleen vankilassa -- kavalluksesta --
-lieventäväin asianhaarain vallitessa, mr. Quatermain. Sen sanon, vaikka
-olenkin raukkamainen, että kuolen mieluummin kuin annan kenenkään
-koskea rasiaan."
-
-"Sen uskon, Sammy-poikaseni", minä sanoin. "Mutta niin hullusti kuin
-asiat näyttävät olevankin, uskon kuitenkin, ettei kenenkään meistä nyt
-vielä tarvitse kuolla."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vihdoinkin aamu valkeni, ja me kuusi marssimme alas venheelle, joka oli
-tuotu kaislikon ympäri avonaiseen väylään. Täällä meidän piti antautua
-jonkinlaiseen tullitarkastukseen, jonka panivat toimeen Komba ja hänen
-toverinsa, jotka näyttivät hirveästi pelkäävän, että koettaisimme salaa
-viedä ampuma-aseita heidän maahansa.
-
-"Tiedättehän, minkä näköisiä rihlapyssyt ovat", sanoin vihastuneena.
-"Näettekö sellaisia käsissämme? Annan sen lisäksi kunniasanani, ettei
-meillä ole mitään."
-
-Komba kumarsi kohteliaasti, mutta arveli, että mahdollisesti --
-sattumalta -- jokin "pieni pyssy", jolla hän tarkoitti pistoolia, oli
-jäänyt matkalaukkuihimme. Komba oli kovin epäluuloinen henkilö.
-
-"Avaa kaikki kollit", sanoin Hansille, ja tämä totteli sellaisella
-innolla, että myönnän sen herättäneen minussa epäilyksiä.
-
-Minä tunsin hänen salaperäisen ja kiemurtelevan luonteensa, joten tuo
-äkillinen avomielisyyden puuska tuntui aivan luonnottomalta.
-Ensimmäisenä hän avasi oman huopapeittomyttynsä, jonka sisässä oli
-sekalainen kokoelma mitä erilaisimpia tavaroita. Muistan niiden
-joukosta parin likaisia varahousuja, kolhitun metallimaljan,
-puulusikan, jollaisia kafferit käyttävät syödessään _seoffiaan_,
-pullon, joka sisälsi jotain epäilyttävää sekoitusta, kuivia juuria ja
-muita alkuasukasten lääkeaineita, vanhan minun lahjoittamani piipun ja,
-paras viimeiseksi, suunnattoman suuren tukun keltaisia tupakanlehtiä,
-samaa lajia, jota mazitut samoinkuin pongotkin jossain määrin
-viljelevät.
-
-"Mitä maailmassa aiot tehdä noin paljolla tupakalla, Hans?" minä
-kysyin.
-
-"Se on meille kolmelle mustalle, baas, piippuun tai nuuskaksi tai
-mälliksi. Ehkä siinä paikassa, minne olemme matkalla, saamme vähän
-ruokaa, ja sellaisessa tapauksessa tupakka on ravintoa, jolla voi elää
-päiväkausia. Yöllä se sitäpaitsi antaa unta."
-
-"Hyvä on, riittää", minä sanoin, sillä pelkäsin Hansin sir Walter
-Raleigh'n tapaan alkavan pitää pitkää esitelmää tupakan hyvistä
-puolista.
-
-"Ei ole ensinkään tarpeellista, että keltaihoinen mies kuljettaa noita
-lehtiä maahamme", keskeytti Komba, "siliä niitä siellä on runsaasti.
-Minkävuoksi lisätä kantamustaan tuollaisella?" ja hän ojensi kättään
-ikäänkuin tarttuakseen siihen ja tutkiakseen sitä tarkemmin..
-
-Mutta samassa Mavovo kiinnitti huomiomme omaan myttyynsä, jonka hän
-juuri oli saanut auki, vartavastenko vai sattumalta, sitä en tiedä, ja
-Komba unohti tupakan ja kääntyi Mavovoon päin. Ihmeellisen nopeasti
-Hans kääri myttynsä jälleen kokoon. Vajaassa minuutissa sidenuorat
-olivat kiinni ja mytty Hansin selässä. Taaskin epäilykseni heräsi,
-mutta samassa Veli Johanneksen ja Komban välinen keskustelu edellisen
-hyönteishaavista, jota Komba epäili uudenlajiseksi pyssyksi tai ainakin
-joksikin vaaralliseksi taikakaluksi, veti huomioni puoleensa. Väittelyn
-loputtua syntyi uusi tavallisen puutarhalapion johdosta, jonka Stephen
-oli keksinyt ottaa mukaansa. Komba kysyi esineen tarkoitusta. Stephen
-vastasi Veli Johanneksen välityksellä, että sellaisella kaivettiin
-kukkia maasta.
-
-"Kukkia!" sanoi Komba. "Yksi jumalistamme on kukka. Aikooko valkoinen
-herra kaivaa jumalamme maasta?"
-
-Sitä juuri Stephen tietysti aikoi, mutta tuon tosiasian hän
-luonnollisesti salasi. Väittely kävi niin kiihkeäksi, että minun
-lopulta täytyi ilmoittaa, että jos meidän vähäistä omaisuuttamme
-kohdeltiin niin suurella epäluulolla, oli varmaan parasta jättää
-sikseen koko matka.
-
-"Olemme antaneet kunniasanamme, ettei meillä ole ampuma-aseita", sanoin
-niin arvokkaasti kuin osasin, "ja sen pitäisi riittää sinulle, oi
-Komba."
-
-Senjälkeen Komba neuvotteli tovereittensa kanssa ja myöntyi. Ilmeisesti
-hän välttämättä halusi meidät Pongo-maahan.
-
-Vihdoinkin pääsimme lähtemään. Me kolme valkoihoista palvelijoinemme
-istuuduimme ruuhen perään varatuille ruohopatjoille. Komba asettui
-keulaan ja hänen miehensä tarttuivat leveihin airoihin, soutivat ja
-sauvoivat venhettä eteenpäin pitkin virtahepojen pitkään ja sotkuiseen
-kaislikkoon tekemää väylää, jonka molemmin puolin pyrähteli lentoon
-sorsia ja muita lintuja, niin että tuntui kuin ukkonen olisi jyrissyt.
-Soudettuamme noin neljännestunnin pääsimme tuosta kaislasotkuisesta
-matalikosta syvälle ja aukealle järvelle. Kaislikon päässä pystytettiin
-mastoksi seiväs ja sitten nostettiin yhteenkudotuista matoista tehty
-nelikulmainen purje. Purjeen täytti maalta käsin puhaltava aamutuuli,
-ja samassa aloimme kiitää eteenpäin noin kahdeksan mailin nopeudella
-tunnissa. Ranta takanamme peittyi hämärään, mutta vielä kauan aikaa
-saatoin sumun yläpuolella erottaa kummulle pystyttämämme lipun.
-Vähitellen se pieneni, kävi yhdeksi ainoaksi pisteeksi ja katosi. Sen
-pienetessä rohkeutenikin väheni, ja kun se oli kokonaan hävinnyt
-näkyvistäni, tunsin itseni todellakin masentuneeksi.
-
-Taaskin olet hullun asialla, Allan-poikani, sanoin itselleni.
-Montakohan samanlaista lienet vielä määrätty suorittamaan?
-
-Eivät muutkaan näyttäneet olevan kovin hilpeällä mielellä. Veli
-Johannes tuijotti taivaanrannalle liikutellen huuliaan kuin
-rukouksessa, vieläpä Stephenkin näytti aika ajoin masentuneelta. Jerry
-oli vaipunut uneen, niinkuin alkuasukas tavallisesti tekee, kun on
-kuuma eikä mitään tekemistä. Mavovo näytti hyvin miettiväiseltä.
-Ihmettelin mielessäni, oliko hän taaskin kysynyt neuvoa Käärmeeltään,
-mutta en kysynyt mitään. Sen jälkeen kuin ihmeellisellä tavalla olimme
-pelastuneet teloituksesta kaaripyssyllä ja nuolilla, olin jotenkuten
-alkanut pelätä tuota kaameata matelijaa. Seuraavalla kerralla se
-saattaisi ennustaa välittömän tuomiomme, ja jos se sen tekisi, silloin
-uskoisin siihen varmasti.
-
-Mitä Hansiin tulee, hän näytti olevan hyvin hämmennyksissään' ja etsi
-kovasti jotakin vanhan korderoiliivinsä taskuista, joka muodostaan
-päättäen oli luultavasti vuosia sitten koristanut jonkin englantilaisen
-metsänvartijan ruumista.
-
-"Kolme", kuulin hänen mutisevan. "Kautta iso-isäni isän hengen! Vain
-kolme jäljellä."
-
-"Kolme mitä?" kysyin hollanninkielellä.
-
-"Kolme taikavälinettä, baas, ja niitä piti olla kaksikymmentäneljä.
-Muut ovat tippuneet ulos reiästä, jonka itse pahahenki on tehnyt tähän
-lahoon kankaaseen. Nyt me emme kuole nälkään, eikä meitä ammuta eikä
-hukuteta, ei ainakaan minulle tapahdu mitään noista kolmesta. Mutta
-voimme saada loppumme kahdellakymmenellä yhdellä muulla tavalla, sillä
-niiltä varjelevat taikaesineet olen hukannut. Siis --"
-
-"Äs, lopeta lorusi", minä sanoin ja vaivuin jälleen epämiellyttäväin
-ajatusteni syvyyksiin. Vähän myöhemmin nukuin. Kun heräsin jälleen, oli
-jo iltapäivä ja tuuli oli tyyntymässä. Kun olimme nauttineet vähän
-eväitämme, joita olimme ottaneet mukaan, tuuli tyyntyi kokonaan ja
-pongot tarttuivat airoihinsa.
-
-Minun ehdotuksestani tarjouduimme auttamaan heitä, sillä minulle johtui
-mieleen, että voisimme siten samalla oppia käyttämään heidän airojaan.
-Saimme siis kuusi airoa, ja Komba, jonka nyt huomasin alkavan puhua
-jonkinlaisessa käskevässä äänilajissa, opetti meitä niiden käytössä.
-Aluksi se kävi hyvin huonosti, mutta kolmen tai neljän tunnin
-yhtämittainen harjoitus sai meidät jo koko lailla oppimaan taidon.
-Ennen matkamme loppua olin jo aivan varma, että kykenisimme käyttämään
-ruuhta, jos se sattumalta kävisi meille tarpeelliseksi.
-
-Noin kolmen aikaan iltapäivällä saaren rannat, jota kohden matkasimme
--- oliko se todella saari, sitä en milloinkaan ole saanut selville --
-olivat jo selvästi näkyvissä, ja vuorenhuippu, joka oli muutamaa mailia
-kauempana sisämaassa, oli näkynyt jo tuntikausia. Kaukoputkellani olin
-itse asiassa nähnyt sen hahmon jo melkein matkamme alusta alkaen. Noin
-kello viiden tienoissa me laskimme sisälle syvään lahteen, jonka
-molemmin puolin kasvoi metsää ja siellä täällä näkyi viljeltyjä
-maatilkkuja ja pieniä kyliä tavallista afrikkalaista mallia.
-Viljelyksien lähellä olevien puiden pienestä koosta huomasin, että
-siellä aikaisemmin oli ollut paljon enemmän maata viljeltynä,
-luultavasti edellisen puoiivuosisadan aikana, ja kysyin Kombalta syytä
-viljellyn maan vähenemiseen.
-
-Hän vastasi minulle arvoituksellisella lauseella, joka vaikutti niin
-syvästi, että huomaan merkinneeni sen sanasta sanaan muistikirjaani.
-
-"Kun ihminen kuolee, niin toukokin kuolee. Ihminen on touko, ja touko
-on ihminen."
-
-Tämän merkinnän alle näen kirjoittaneeni: "Vertaa lauseeseen 'Leipä on
-elämän sauva'."
-
-Sen enempää en saanut hänestä irti. Nähtävästi hän kuitenkin viittasi
-kansan vähenemiseen, josta asianhaarasta hän ei halunnut pitemmältä
-keskustella.
-
-Muutaman mailin kuljettuamme lahti alkoi kaveta jyrkästi, ja sen
-pohjukassa siihen laski kapea joki. Molemmin puolin jokea, jonka yli
-oli rakennettu useita karkeatekoisia siltoja, sijaitsi Rican kaupunki.
-Sen muodosti joukko suuria palmunlehtikattoisia majoja, jotka näyttivät
-valkeasta savesta rakennetuilta, mutta olivatkin, kuten myöhemmin
-huomasimme, järven pohjamutaa, johon oli sekoitettu olkia tai ruohoa.
-
-Me saavuimme jonkinlaiseen lastauspaikkaan, jonka reunoja suojelivat
-vedeltä pienet mutaan vajotetut puupaalut, joihin samalla oli
-kiinnitetty koko ruuhilaivasto, ja nousimme maihin juuri auringon
-laskiessa. Tulomme oli epäilemättä huomattu, sillä meidän
-lähestyessämme satamaa rannalta kuului torven toitotus, ja senjälkeen
-rantaan ilmestyi luultavasti majoistaan suuri joukko miehiä auttamaan
-ruuhen kiinnittämisessä. Panin merkille, että kaikki muistuttivat
-Kombaa vartaloltaan ja piirteiltään; he olivat niin toinen toisensa
-näköisiä, että lukuunottamatta ikäeroa oli vaikea erottaa heitä. He
-olivat ehkä kaikki saman suvun jäseniä; niin itse asiassa olikin
-asianlaita, ja se johtui kautta sukupolvien jatketusta ristinaimisesta.
-
-Noitten pitkien, kylmäin, teräväpiirteisten, valkopukuisten miesten
-olennossa oli jotakin, joka vaikutti minuun jäätävästi, jotakin
-luonnotonta ja miltei epäinhimillistä. Tavallisesta afrikkalaisesta
-hilpeydestä ei näkynyt jälkeäkään. Ei yksikään huudellut, ei yksikään
-nauranut tai lörpötellyt. Ei kukaan tunkeutunut lähellemme tai
-yritellyt hypistellä meitä tai vaatteitamme. Ei kukaan näyttänyt
-pelkäävän eikä edes hämmästyvän. Lukuunottamatta paria kolmea sanaa he
-olivat vaiti, tarkastelivat vain meitä jäätävällä, luotaantyöntävällä
-tavallaan, ikäänkuin kolmen valkoisen miehen saapuminen maahan, jonne
-yksikään valkoihoinen ei ennen ollut jalkaansa astunut, olisi ollut
-jokapäiväinen tapahtuma.
-
-Ei meidän henkilökohtainen ulkonäkömmekään näyttänyt vaikuttavan
-heihin, sillä he hymyilivät hienosti Veli Johanneksen pitkälle parralle
-ja minun sänkimäiselle tukalleni, osoitellen niitä toinen toiselleen
-hoikilla sormillaan tai keihästensä kahvoilla. Panin merkille, että he
-eivät siihen tarkoitukseen koskaan käyttäneet keihäänsä lapaa, ehkä
-siitä syystä, että pelkäsivät meidän pitävän sitä vihamielisenä tai
-sotaliikkeenä. Tuntuu nöyryyttävältä sanoa, että koko seurueestamme
-ainoa, joka näytti herättävän heidän ihmettelyään ja mielenkiintoaan,
-oli Hans. Oli luonnollista, että hänen hyvin rumat ja ryppyiset
-kasvonsa vaikuttivat heihin jossain määrin, ehkä siitä syystä, etteivät
-he ennen olleet nähneet mitään vähääkään samankaltaista, tai ehkä
-eräästä toisesta syystä, jonka lukija ajan pitkään arvaa.
-
-Kuulin joka tapauksessa erään heistä Hansia osoittaen kysyvän Kombalta,
-oliko tuo apina-ihminen meidän jumalamme vai vain päällikkömme.
-Kohteliaisuus näytti huvittavan Hansia, jota ei vielä milloinkaan ollut
-pidetty ei jumalana eikä päällikkönä. Mutta me muut emme tunteneet
-itseämme imarrelluiksi; Mavovo oli aivan vihoissaan ja sanoi Hansille
-suoraan, että jos hän vielä kuulisi sellaista puhetta, hän löisi häntä
-koko kansan nähden, osoittaakseen, ettei Hans ollut jumala eikä
-päällikkö.
-
-"Odota kunnes itse väitän jotakin olevani, sinä zulu-Iahtari, ennenkuin
-uhkaat kohdella minua niin!" Hans huudahti vimmoissaan. Sitten hän
-lisäsi, hihittäen omituista hottentottimaista nauruaan: "Mutta se on
-totta, ennenkuin kaikki liha on syöty (s.o. ennenkuin kaikki selviää)
-saat pitää minua kumpanakin" -- synkkä ennustus, jota silloin emme
-ymmärtäneet.
-
-Kun olimme nousseet maihin ja koonneet tavaramme, Komba käski meidän
-seurata itseään ja johti meidät pitkin leveää tietä, joka oli hyvin
-siisti ja molemmin puolin suurten majain reunustama, joista olen
-puhunut. Kukin maja seisoi keskellä omaa aidattua puutarhaansa, mitä
-Afrikassa olen harvoin nähnyt. Tämän järjestyksen tulos oli se, että
-vaikka kaupungin asukasluku tosiasiallisesti oli verraten pieni, sen
-hallussa oleva maa-ala oli hyvin laaja. Kaupunkia itseään ei sivumennen
-sanoen ympäröinyt muuri eikä muu varustus, mikä osoitti, että,sen
-asukkaat eivät pelänneet hyökkäystä. Järven vesi oli heidän turvansa.
-
-Tämän omituisen paikan päätunnusmerkkejä oli sitäpaitsi hiljaisuus,
-joka siellä vallitsi. Ilmeisesti he eivät pitäneet koiria, sillä
-haukuntaa ei kuulunut, eikä siipikarjaa, sillä en koskaan kuullut kukon
-laulua Pongo-maassa. Nautakarjaa ja lampaita heillä oli runsaasti,
-mutta kun he eivät pelänneet vihollista, ne kävivät laitumella
-kaupungin ulkopuolella, josta maito ja liha kuljetettiin kaupunkiin
-tarvittaessa. Suuri joukko kansaa oli kokoontunut meitä katselemaan, ei
-laumana vaan pieninä tuttavallisina ryhminä kukin puutarhansa portille.
-
-Ryhmä käsitti tavallisesti miehen ja yhden tai useampia vaimoja,
-sirovartaloisia, kauniita naisia. Toisilla oli mukanaan lapsia, mutta
-vain hyvin vähän; suurin määrä, minkä näin yhdellä perheellä, oli
-kolme, ja monella perheellä ei näyttänyt olevan ainoatakaan. Sekä
-vaimot että lapset olivat samoin kuin miehetkin puetut sieviin,
-pitkiin, valkoisiin vaatteihin, mikä omituisuus myöskin todisti, että
-tuo alkuasukasheimo ei kuulunut tavallisiin Afrikan villeihin.
-
-Oi, vielä niin monen vuoden kuluttua näen Rican kaupungin selvästi
-edessäni, näen leveän, lakaistun ja koristetun kadun, näen
-ruskeakattoiset, valkoseinäiset majat viljavain puutarhainsa keskellä,
-pitkät, vaiteliaat asukkaat, keittotulien suorana viivana tyyneen
-ilmaan nousevan savun, sirot palmut ja muut etelän puut ja kaukana
-kadun pohjoispäässä näen häämöttävän pyöreän tornimaisen vuoren, jonka
-nimi on Jumalan koti. Usein tämä näky palaa mieleeni unessa, tai kun
-valvoessani jokin voimakas tuoksu muistuttaa minua noista suurista
-torvimaisista kukista, joita oli aivan tuhlaillen siroteltu
-leveälehtisiin pensaihin miltei joka pihalle.
-
-Marssimme yhä eteenpäin, kunnes saavuimme korkean pensasaidan eteen,
-joka oli kokonaan loistavain, tulipunaisten kukkien peitossa. Päivän
-viimeinen kultainen hehku oli juuri häipymäisillään taivaalta, ja
-pimeys alkoi langeta yli maan. Komba työnsi veräjän auki, paljastaen
-näyn, jota yksikään meistä ei luultavasti unohda. Aitaus käsitti noin
-neljäkymmentä aaria maata, ja sen toisessa päässä oli kaksi suurta
-majaa puutarhainsa keskellä kuten tavallista.
-
-Näiden edessä tuskin viidentoista askeleen päässä veräjästä oli toinen
-kokonaan erimallinen rakennus. Se oli noin viidenkymmenen jalan
-pituinen ja kolmenkymmenen levyinen, ja sen muodosti vain veistettyjen
-paalujen kannattama katto. Paalujen välit oli peitetty ruohomatoilla
-tai luukuilla, joista suurin osa oli kiinni, mutta neljä aivan veräjän
-vastapäistä auki. Katoksen sisällä neljä- tai viisikymmentä miestä,
-yllä valkoiset hameet ja omituiset kaavut, lauloi kaameaa, surumielistä
-laulua kokoontuneina kolmelle puolen suunnattoman suurta tulta, joka
-paloi maahan kaivetussa syvennyksessä. Neljännellä, veräjän
-vastapäisellä sivulla seisoi yksi mies yksin, kädet ojennettuina ja
-selkä meihin päin.
-
-Yhtäkkiä hän kuuli askeleemme ja kääntyi, hypähtäen syrjään, niin että
-valo lankesi suoraan meihin. Suuren tulen valossa näimme nyt, että sen
-yläpuolella riippui pientä sänkyä muistuttava rautaristikko ja sillä
-jotain kaameaa. Stephen, joka kulki hiukan edellä, tuijotti ja huudahti
-sitten kauhistuneella äänellä:
-
-"Hyvä Jumala, se on nainen!"
-
-Seuraavassa sekunnissa luukut laskeutuivat kiinni, joten emme enää
-nähneet muuta, ja laulu lakkasi.
-
-
-
-
-XIV.
-
-KALUBIN VALA.
-
-
-"Olkaa hiljaa!" minä kuiskasin, ja kaikki ymmärsivät ääneni, vaikkeivät
-erottaneetkaan sanoja. Sitten kokosin vaivoin voimani, sillä tuo
-kammottava näky, joka olisi voinut esittää kohtausta helvetistä, oli
-vaikuttanut minuun niin, että tunsin itseni heikoksi. Senjälkeen
-katsahdin Kombaan, joka oli pari askelta edellämme. Hän oli ilmeisesti
-hyvin hämmentynyt -- sen huomasin hänen selkänsä liikkeistä -- sillä
-hän oli huomannut tehneensä kauhean erehdyksen. Hetkisen hän seisoi
-hiljaa, kääntyi sitten ja kysyi olimmeko nähneet mitään.
-
-"Kyllä", vastasin välinpitämättömästi, "näimme joukon miehiä tulen
-ympärille kokoontuneina, siinä kaikki."
-
-Hän koetti tutkia kasvojamme, mutta kaikeksi onneksi täysi kuu pujahti
-juuri paksuun pilveen, joten hän ei voinut hyvin lukea ilmeitämme.
-Kuulin hänen huoahtavan helpotuksesta ja sanovan:
-
-"Kalubi ja hänen päämiehensä ovat keittämässä lammasta, heillä on
-tapana siten juhlia kuunvaihdetta. Seuratkaa minua, valkoiset herrat."
-
-Kiersimme hänen johdollaan pitkän katoksen pään emmekä edes vilkaisseet
-sinnepäin, ja jatkoimme läpi sen edessä olevan puutarhan kohti noita
-kahta kaunista majaa, jotka mainitsin. Lähelle tultuamme hän taputti
-käsiään, ja samassa hänen eteensä ilmestyi nainen, en tiedä mistä. Hän
-kuiskasi jotakin naiselle. Tämä poistui ja palasi samassa neljän tai
-viiden muun naisen seuraamana, kullakin kädessään savilamppu täynnä
-öljyä ja siinä palmunsyinen sydän. Lamput asetettiin majoihin, jotka
-osoittautuivat hyvin puhtaiksi ja mukaviksi, kalustona puutuoleja ja
-matala pöytä, jonka jalat oli veistetty antiloopin jalan muotoisiksi.
-Peräseinällä oli senlisäksi puukoroke ja sillä pehmeästä heinästä
-tehtyjä vuoteita ja niiden peittona mattoja.
-
-"Täällä saatte levätä turvallisina", hän sanoi, "sillä, valkeat herrat,
-ettekö ole pongo-kansan kunnianarvoisia vieraita? Heti teille tuodaan
-ruokaa" (minua puistatti), "ja kun olette syöneet vahvasti, niin kalubi
-ja hänen neuvonantajansa ottavat teidät vastaan tuolla juhlatalossa, ja
-saatte puhella hänen kanssaan jo ennenkuin panette levolle, jos se on
-teille mieleen. Jos tarvitsette jotakin, niin lyökää kepillä tuohon
-saviruukkuun, ja heti joku saapuu", ja hän osoitti astiaa, joka näytti
-suurelta kuparikattilalta ja seisoi majan edessä olevassa puutarhassa
-lähellä naisia, jotka juuri olivat sytyttämässä tulta. "Tässä ovat
-tavaranne; ei mitään ole poissa, ja tässä tulee vettä, jossa saatte
-peseytyä. Nyt minun on mentävä suorittamaan selontekoni kalubille", ja
-hän poistui kohteliaasti kumartaen.
-
-Hetken kuluttua poistuivat myöskin hiljaiset, somat naiset -- ruokaa
-hakemaan, olin kuulevinani jonkun heistä sanovan, ja ennen pitkää
-olimme yksin.
-
-"Kautta tätivainajani!" sanoi Stephen, leyhytellen kasvojaan
-nenäliinallaan, "näittekö tuota naisen paistamista? Olen usein kuullut
-ihmissyöjistä, noista raakalaisista, mutta nähdäpä itse toimitus! Oi,
-kautta tätini hengen!"
-
-"On hyödytöntä huutaa poismennyttä tätiäsi -- vaikka sinulla olisikin
-sellainen. Mitä odotit täältä löytäväsi, kun välttämättä halusit päästä
-tähän helvettiin?" kysyin synkkänä.
-
-"Enpä tiedä, ukkoseni. Älä vaivaa minua ylimalkaisilla odotuksilla. Ne
-olivat syynä siihen, ettemme vanhan isäparkani kanssa koskaan voineet
-tulla toimeen. Mainitsin hänelle aina tuon lauseen: 'Riittää kullekin
-päivälle surunsa', kunnes hän lopulta lähetti noutamaan suuren
-perheraamatun ja viivoitti sen raivoissaan punaisella musteella. Mutta
-kuulepa, luuletko, että me saamme ruveta harjoittelemaan pyhän
-Laurentiuksen osaa tuolla vartaassa?"
-
-"Luulen varmasti", minä vastasin, "ja kuten vanha Babemba sinua
-varoitti, et saa murista."
-
-"Saan kyllä ja tahdonkin. Ja varmaan te myöskin, Veli Johannes?"
-
-Veli Johannes heräsi haaveistaan ja silitti pitkää partaansa.
-
-"Koska kysytte, mr. Somers", hän vastasi miettivästi, "niin en panisi
-vastaan -- en ainakaan teoriassa -- jos olisi kysymyksessä
-marttyyrikuolema uskon puolesta, jollaisen sai pyhimys, johon
-viittasitte.. Mutta tunnustan, että puhuen maalliselta kannalta tunnen
-mitä suurinta vastenmielisyyttä ajatellessani, että joutuisin noiden
-erittäin epämiellyttäväin villien keitettäväksi ja syötäväksi. Ei ole
-kuitenkaan mitään syytä otaksua, että joudumme heidän kotoisten
-tapojensa uhriksi."
-
-Minä olin masennuksissani ja olin juuri aikeissa väittää vastaan, kun
-Hans pisti päänsä ovesta ja sanoi:
-
-"Päivällinen tulossa, baas, hyvin hyvä päivällinen!"
-
-Menimme siis ulos puutarhaan, jossa pitkät tunteettomannäköiset naiset
-järjestelivät puuvateja maahan. Kuu oli nyt tullut esille pilvistä, ja
-sen kirkkaassa valossa me tarkastelimme niiden sisällystä. Muutamissa
-oli keitettyä lihaa ja sen päällä jonkinlaista kastetta, joka teki
-mahdottomaksi tuntea sen luonnollista alkuperää. Tosiasiallisesti
-uskon kyllä, että se oli lammasta, mutta -- kuka tiesi? Muu oli
-ilmeisesti kasvisruokaa, esim. kokonainen vati täynnä ruskeutettuja
-jauhopalleroita ja suuri keitetty kurkku, puhumattakaan useammasta
-kulhollisesta hyydytettyä maitoa. Tämän juhla-aterian nähdessäni minun
-vegetaarisissa periaatteissani, joita Veli Johannes aina oli minulle
-saarnannut, tapahtui äkkiä täydellinen käänne.
-
-"Taidattepa olla aivan oikeassa", sanoin hänelle hermostuneesti,
-"siinä, että kasvisruoka on terveellisintä kuumassa ilmastossa. Joka
-tapauksessa olen päättänyt kokeilla sillä muutamia päiviä", ja käänsin
-siis mieleni tuulen mukaan, siepaten neljä päällimäistä jauhopalleroa
-ja kurkun pään, jonka leikkasin veitsellä. Minusta tuntui jollain
-tavoin vastenmieliseltä koskea niihin palleroihin, jotka olivat
-lautasta vasten, sillä kuka tiesi, mitä nuo vadit olivat ennen
-sisältäneet ja mitenkä usein niitä oli pesty.
-
-Stephenkin näkyi löytäneen saman pelastuksen, sillä hänkin kävi j
-käsiksi jauhopalleroihin ja kurkkuun; samoin teki Mavovo, vieläpä
-piintynyt lihansyöjä Hanskin. Ainoastaan yksinkertainen Jerry nautti
-hyvällä ruokahalulla Egyptin tai oikeammin Pongo-maan lihapadoista,
-kiitellen kovasti ruokaa. Hän kun tuli viimeisenä veräjästä ei
-luultavasti ollut huomannut, mitä ristikolla riippui.
-
-Vihdoinkin lopetimme yksinkertaisen ateriamme -- kun on hyvin
-nälkäinen, tarvitsee pitkän ajan täyttääkseen itsensä hauraalla
-kurkulla; senvuoksi luultavasti märehtijätkin ja muut ruohonsyöjät
-näyttävät lakkaamatta syövän -- ja ruoan päälle ryyppäsimme vettä,
-jättäen tahmeannäköisen maidon alkuasukkaille.
-
-"Allan", sanoi Veli Johannes minulle matalalla äänellä sytytellessämme
-piippujamme, "se mies, joka seisoi selin meihin rautaristikon edessä,
-oli kalubi. Tulenvalossa näin aukon hänen kädessään siinä kohdassa,
-mistä leikkasin pois sormen."
-
-"No niin, jos aiomme päästä eteenpäin, teidän on hoidettava häntä",
-vastasin. "Mutta nyt onkin kysymys siitä, pääsemmekö ensinkään
-etemmäksi kuin tuohon -- vartaaseen. Uskonpa, että meidät on houkuteltu
-tänne syötäviksi."
-
-Ennenkuin Veli Johannes ehti vastata, Komba saapui ja kysyttyään, oliko
-ruokahalumme ollut hyvä, ilmoitti kalubin ja hänen päämiestensä
-odottavan meitä. Läksimme siis liikkeelle muut paitsi Jerry, jonka
-jätimme tavaroitamme vartioimaan, ja otimme mukaamme kalubille
-varaamamme lahjat.
-
-Komba opasti meidät juhlatalolle asti, missä tuli syvennyksessä oli
-sammunut tai peitetty tuhkalla, ja ristikko kaameine sisällyksineen
-hävinnyt. Verhot oli vedetty ylös, joten kirkas kuunvalo pääsi
-virtaamaan sisälle ja valaisemaan huonetta. Puisilla tuoleilla
-puoliympyrässä, kasvot veräjään päin, istuivat kalubi ja hänen
-kahdeksan neuvonantajaansa, kaikki harmaahapsisia miehiä, kalubi itse
-keskellä. Hän oli pitkä, laiha, keski-ikäinen mies, jonka kasvot
-näyttivät minusta niin hermostuneilta, etten sellaisia ennen ollut
-nähnyt. Iho värähteli lakkaamatta, ja kädet eivät olleet hetkeäkään
-liikkumatta. Silmätkin olivat, mikäli tuossa valaistuksessa voin nähdä,
-täynnä kauhua.
-
-Hän nousi seisoalleen ja kumarsi, mutta neuvonantajat jäivät istumaan,
-tervehtien meitä pitkällä ja hiljaisella kättentaputuksella, mikä
-nähtävästi oli pongojen tervehtimistapa.
-
-Me kumarsimme vastaukseksi ja istuuduimme sitten kolmelle meitä varten
-varatulle tuolille, Veli Johannes keskelle. Mavovo ja Hans seisoivat
-takanamme, jälkimmäinen nojaten pitkään bambusauvaansa. Niin pian kuin
-nämä esivalmistelut olivat ohi, kalubi kutsui Kombaa, jota hän
-juhlallisesti nimitti "Jumalan valituksi" ja "Tulevaksi kalubiksi"
-(huomasin hänen lausuvan sanan arastellen), tekemään selkoa tehtävänsä
-onnistumisesta ja siitä, mistä johtui valkoisten herrain läsnäolollaan
-maalle tuottama kunnia.
-
-Komba totteli. Puhuteltuaan kalubia kaikilla mahdollisilla
-kunnianimillä, sellaisilla kuin "Ainoa yksinvaltias", "Herra, jonka
-jalkoja suutelen", "Hän, jonka silmät ovat tulta ja kieli kuin miekka",
-"Hän, jonka viittauksesta ihmiset kuolevat", "Uhrijuhlan herra", "Pyhän
-aterian ensimmäinen maistaja", "Jumalain rakastettu" (tämän kuullessaan
-kalubi hätkähti aivankuin olisi tuntenut keihään piston), "Toinen maan
-päällä paitsi Motomboa, kaikkein pyhintä, kaikkein vanhinta, jonka alku
-on taivaassa ja joka puhuu taivaan äänellä" j.n.e., j.n.e., hän teki
-tarkasti mutta lyhyesti selkoa kaikesta, mitä oli tapahtunut hänen
-matkallaan Bezan kaupungissa.
-
-Erittäin perinpohjaisesti hän kertoi siitä, kuinka hän Motombolta
-saamansa tehtävän mukaisesti oli kutsunut valkeat herrat Pongo-maahan
-ja hyväksynyt heidät samalla mazitu-kansan lähettiläiksi, kun ei kukaan
-ollut vastannut kuningas Bausin tarjoukseen tämän tehtävän suhteen. Sen
-hän vain oli Motombon määräyksestä vaatinut, etteivät vieraat saaneet
-tuoda mukanaan noita taika-aseita, jotka purkavat sisästään savua ja
-kuolemaa. Tämän ilmoituksen kuullessaan kalubi taaskin hämmentyi, minkä
-Komba luultavasti huomasi yhtä hyvin kuin mekin hänen ilmeikkäistä
-kasvoistaan. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, ja hetken vaiettuaan
-Komba jatkoi selitystään, ettei sellaisia aseita oltu tuotu, sillä hän
-ei ollut tyytynyt meidän vakuutukseemme, vaan oli tovereineen
-tarkastanut matkatavaramme ennen lähtöämme Mazitu-maasta.
-
-Senvuoksi, hän lisäsi, ei ollut syytä pelätä, että me aiheuttaisimme
-tuon vanhan ennustuksen täyttymyksen, joka sanoo, että heti kun pyssyn
-laukaus kuuluu pongo-kansan keskuudessa, jumalat tuhoavat maan ja kansa
-lakkaa olemasta kansa.
-
-Puheensa lopetettuaan hän istuutui vaatimattomalle paikalle taaksemme.
-Senjälkeen kalubi tervehti meitä muodollisesti mazitu-kuninkaan Bausin
-lähettiläinä ja alkoi vihdoin puhua niistä eduista, joita pysyväinen
-rauha tuottaisi molemmille kansoille. Lopuksi hän esitti rauhan ehdot.
-Oli selvää, että ne oli huolellisesti valmistettu, mutta niiden
-toistaminen on tarpeetonta, sillä ne eivät koskaan vieneet tulokseen,
-ja epäilen, tokko se lie ollut tarkoituskaan. Riittää, kun sanon, että
-niissä puhuttiin ristiavioliitoista, vapaasta kaupasta, veriveljeydestä
-ja muusta sellaisesta, minkä suurimmaksi osaksi olen unohtanut, ja että
-rauha oli valmistettava siten, että Bausi ottaisi kalubin tyttären ja
-kalubi Bausin tyttären vaimokseen.
-
-Me kuuntelimme vaieten ja hänen lopetettuaan olimme pitävinämme
-neuvottelua, jonka jälkeen minä otin puheenvuoron Veli Johanneksen
-puolesta, joka muka oli liian ylhäinen henkilö puhuakseen itse, ja
-sanoin, että ehdot olivat meistä hyvät ja järkevät ja että aiomme
-mielihyvällä esittää ne Bausille ja hänen neuvonantajilleen kotiin
-palattuamme.
-
-Kalubi ilmaisi suurta tyytyväisyyttään tämän sanani johdosta, mutta
-huomautti sivumennen, että ennen kaikkea asia oli esitettävä Motombolle
-hänen lausuntoaan varten, jota ilman millään valtiollisella päätöksellä
-ei ollut laillista pätevyyttä pongo-kansan keskuudessa. Lisäksi hän
-ehdotti, että jos meillä ei olisi mitään sitä vastaan, niin kävisimme
-huomenna tervehtimässä hänen pyhyyttään, lähtien aamulla auringon
-ollessa kolmen tunnin ikäinen, sillä Motombo asui päivän matkan päässä
-Ricasta. Pidettyämme jälleen neuvottelua me vastasimme, että vaikka
-meillä, valkoisilla herroilla olikin vähän aikaa, aioimme kuitenkin
-koettaa käydä Motombon luona, koska hän kuulemamme mukaan oli liian
-vanha voidakseen tulla meitä tervehtimään. Mutta nyt olimme väsyksissä
-ja halusimme panna maata. Senjälkeen me esitimme lahjamme, jotka
-otettiin armollisesti vastaan selittäen, että vastalahjat annettaisiin
-meille Pongo-maasta lähtiessämme.
-
-Tämän jälkeen kalubi otti pienen kepin ja taittoi sen merkiksi, että
-kokous oli lopussa, ja me toivotimme hänelle ja hänen neuvonantajilleen
-hyvää yötä ja vetäydyimme majoihimme.
-
-Tässä minun on vielä lisättävä, koska asialla on merkitystä seuraaviin
-tapahtumiin nähden, että meitä ei tällä kertaa saattanut Komba, vaan
-kaksi neuvonantajaa. Komba oli poistunut neuvottelusta, vaikka huomasin
-sen vasta noustessani toivottamaan hyvää yötä. Milloin hän oli
-lähtenyt, sitä en tiedä, sillä muistettakoon, että hänen paikkansa oli
-varjossa takanamme, eikä kukaan meistä nähnyt hänen lähtöään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Mitä arvelette tästä kaikesta?" kysyin toisilta, kun ovi oli suljettu.
-
-Veli Johannes pudisti vain päätään sanomatta mitään; hän näytti niihin
-aikoihin elävän jonkinlaisessa unimaailmassa.
-
-Stephen vastasi: "Pyh! Kaikenlaista pötyä! Kautta silmäni ja
-kyynärpääni noilla ihmissyöjä-roistoilla on paha mielessä, ja mitä
-tahansa he aikonevatkaan, rauhaa mazitu-kansan kanssa he eivät ainakaan
-aio."
-
-"Olen samaa mieltä", minä vastasin. "Jos rauhan aikomus olisi ollut
-vilpitön, he olisivat tinkineet enemmän, vaatineet parempia maksuehtoja
-tai panttivankeja tai jotain sentapaista. Motombon suostumuksen he
-myöskin olisivat hankkineet jo edeltäpäin. Ilmeisesti hän kuitenkin on
-aseman herra eikä kalubi, joka on vain hänen välikappaleensa; jos tosi
-olisi kysymyksessä, hän olisi puhunut asian selväksi, jos tuo Motombo
-kerran on olemassa eikä ole vain tarina. Mutta sittenpähän saamme
-nähdä, jos elämme, ja vaikka emme eläisikään, ei sillä ole suurta
-väliä, vaikka minä puolestani pitäisin kyllä viisaampana jättää rauhaan
-koko Motombo ja livistää Mazitu-maahan ensimmäisellä venheellä
-huomisaamuna."
-
-"Minä aion mennä Motombon luo", keskeytti Veli Johannes päättäväisesti.
-
-"Minä myös, minä myös", huudahti Stephen, "mutta väittelemisestä ei ole
-mitään hyötyä."
-
-"Ei", minä vastasin suutuksissani. "Aivan niinkuin huomautat, ei
-hyödytä väitellä hullujen kanssa. Menkäämme siis vuoteeseen, ja kun
-yömme luultavasti on viimeinen, koettakaamme nukkua hyvin."
-
-"No, no!" sanoi Stephen riisuessaan takkiaan ja kääntäessään sitä
-kaksinkerroin päänaluseksi. "Kuulkaa", hän lisäsi, "seisokaapa
-kauempana hetkinen, kunnes saan puistelluksi tätä peitettä. Sillä on
-joitakin murusia", ja hän pudisteli huopapeittoaan.
-
-"Joitakin murusia?" minä virkoin epäluuloisena. "Miksi et odottanut
-vähän, niin että olisin saanut nähdä? Aikaisemmin en huomannut siinä
-mitään muruja."
-
-"Rottia varmaan juoksentelee katolla", Stephen vastasi huolettomasti.
-
-Minä en kuitenkaan ollut tyytyväinen, vaan aloin lampun heikossa
-valossa tutkia kattoa ja saviseiniä, joille oli maalattu jonkinlaisia
-kukkaseppeleitä, vaikka unohdin siitä mainita. Samassa naputettiin
-ovelle. Unohdin muruset ja avasin oven, jolloin Hans ilmestyi
-huoneeseen.
-
-"Eräs noita ihmissyöjä-paholaisia haluaa puhutella teitä, baas.' Mavovo
-ei laske häntä sisälle."
-
-"Antaa hänen tulla", minä vastasin, sillä tässä paikassa pelottomuus
-mielestäni oli paras aseemme, "mutta vartioi tarkoin hänen ollessaan
-täällä."
-
-Hans kuiskasi sanan yli olkansa ja seuraavassa hetkessä pitkä,
-kiireestä kantapäähän valkoiseen vaatteeseen verhottu mies, joka näytti
-melkein aaveelta, astui tai oikeammin syöksyi huoneeseen ja sulki oven.
-
-"Kuka olet?" minä kysyin.
-
-Vastaukseksi hän kohotti kasvoillaan olevaa vaatetta, ja minä näin
-itsensä kalubin seisovan edessämme.
-
-"Haluan puhutella yksin valkoista herraa Dogeetahia", hän sanoi
-käheällä äänellä, "ja sen pitää tapahtua nyt, sillä myöhemmin se on
-mahdotonta."
-
-Veli Johannes nousi ja katsahti häneen.
-
-"Kuinka voit, kalubi ystäväni?" hän kysyi. "Näen, että haava on
-parantunut hyvin."
-
-"Niin, niin, mutta haluan puhutella sinua yksin."
-
-"Ei niin", Veli Johannes vastasi. "Jos sinulla on jotakin sanottavaa,
-sinun on sanottava se meille kaikille tai jätettävä sanomatta, sillä
-nämä herrat ja minä olemme yksi, ja mitä minä kuulen, sen hekin
-kuulevat."
-
-"Voinko luottaa heihin?" kalubi mutisi.
-
-"Yhtä varmasti kuin minuunkin. Senvuoksi puhu tai mene. Mutta, sitä
-ennen, voiko kukaan kuunnella puhettamme tässä majassa?"
-
-"Ei, Dogeetah. Seinät ovat paksut. Katolla ei ole ketään, sillä minä
-katselin tarkkaan ympärilleni, ja jos joku yrittää sinne kiivetä, niin
-kuulemme sen. Ovea vartioivat miehesikin näkisivät hänet. Kukaan ei
-kuule puhettamme, paitsi mahdollisesti jumalat."
-
-"Siinä tapauksessa luotamme jumaliin, kalubi. Jatka, veljeni tuntevat
-tarinasi."
-
-"Herrani", hän alkoi, pyöritellen silmiään kuin uhattu eläin, "olen
-kauheassa ahdingossa. Kerran sen jälkeen kuin kohtasin sinut, Dogeetah,
-minun olisi pitänyt mennä Valkoisen jumalan luokse, joka asuu metsässä
-tuolla vuoren laella, kylvämään pyhää siementä. Mutta olin olevinani
-sairas, ja silloin Komba, tuleva kalubi, jumalain valittu, teki sen
-minun puolestani ja palasi vahingoittumattomana. Ensi yönä, kun on
-täysi kuu, minun en kalubina vielä kerran mentävä jumalan luokse
-taaskin pyhää siementä kylvämään, ja -- Dogeetah, kun hän kerran on
-purrut minua, niin nyt hän minut tappaa. Hän tappaa minut varmasti,
-ellen minä tapa häntä. Sitten Komba hallitsee kalubina minun sijastani,
-ja hän surmaa teidätkin, arvaatte kyllä miten -- 'kuumalla kuolemalla',
-uhrina jumalille, jotta pongo-vaimot vielä kerran tulisivat paljojen
-lasten äideiksi. Niin, niin, ellemme me tapa jumalaa, joka asuu
-metsässä, meidän kaikkien on kuoltava", ja hän pysähtyi vapisten, ja
-hiki tippui lattialle hänen otsaltaan.
-
-"Tämä on mielenkiintoista", sanoi Veli Johannes, "mutta jos otaksutaan,
-että saamme tapetuksi jumalan, kuinka se voi auttaa meitä tai sinua
-pelastumaan Motombon tai murhahaluisen kansasi käsistä? He varmasti
-surmaisivat meidät pyhyydenloukkauksesta."
-
-"Ei niin, Dogeetah, jos jumala kuolee, niin Motombokin kuolee. Se on
-vanhastaan tunnettua, ja senvuoksi Motombo vartioi jumalaa niinkuin
-äiti lastaan. Senjälkeen aina siihen asti kunnes uusi jumala löydetään,
-hallitsee Pyhän kukan äiti, hän joka on armollinen eikä halua
-vahingoittaa ketään, ja minä hallitsen hänen johdollaan ja kukistan
-varmasti viholliseni, ennen kaikkea tuon Komba-roiston."
-
-Olin kuulevinani ilmassa hienon äänen, joka muistutti käärmeen
-vihellystä, mutta kun se ei uudistunut eikä mitään näkynyt, arvelin
-erehtyneeni.
-
-"Senlisäksi", hän jatkoi, "kuormitan teidät kultahiekalla ja muilla
-lahjoilla, mitä vain haluatte, ja saatan teidät turvassa järven yli
-ystäväinne mazitujen luo."
-
-"Kuule nyt", minä keskeytin, "puhukaamme asioista selvästi, ja te,
-John, kääntäkää Stephen'ille. Ensinnäkin, ystäväni kalubi, sano meille
-ennen kaikkea kuka ja mikä tuo jumala on, josta puhut."
-
-"Herrani Macumazana, hän on suunnattoman suuri apina, iästäkö valkoinen
-vai valkeaksi syntynyt, sitä en tiedä. Hän on ihmistä kahta vertaa
-suurempi ja voimakkaampi kuin kaksikymmentä miestä, jotka hän voi
-murskata käsissään, niinkuin minä murran kaislan, tai joiden pään hän
-voi purra poikki, niinkuin hän varoitukseksi puri poikki minunkin
-sormeni. Sillä tavoin hän aina kohtelee kalubeja, kun hän kyllästyy
-heihin. Ensin hän puree poikki sormen ja antaa heidän mennä ja
-seuraavalla kerralla hän murhaa heidät kuin kaislan ja samoin nekin,
-jotka on tuomittu uhrattaviksi tulella."
-
-"Vai niin!" minä sanoin. "Suuri apina! Sitä jo ajattelinkin. No hyvä,
-ja kuinka kauan tuo peto on ollut jumalananne?"
-
-"En tiedä kuinka kauan. Alusta asti. Hän on ollut aina, niinkuin
-Motombokin on ollut aina, sillä he ovat yksi."
-
-"Se ainakin on valhe", sanoin englanninkielellä ja jatkoin sitten: "Ja
-kuka on Pyhän kukan äiti? Onko hänkin ollut aina, ja asuuko hän samassa
-paikassa kuin apina-jumala?"
-
-"Ei niin, herrani Macumazana. Hän kuolee, niinkuin muutkin kuolevaiset,
-ja hänellä on seuraaja, joka astuu hänen paikalleen. Nykyinen äiti on
-valkoinen nainen teidän rotuanne, ja on nykyjään keski-ikäinen. Kun hän
-kuolee, hänen seuraajakseen tulee hänen tyttärensä, joka on myöskin
-valkoinen nainen ja hyvin kaunis. Hänen kuoltuaan löydetään taas uusi
-valkoinen, mahdollisesti sellainen, joka on mustista vanhemmista mutta
-syntynyt valkeana."
-
-"Kuinka vanha tuo tytär on?" keskeytti Veli Johannes omituisen tiukalla
-äänellä, "ja kuka hänen isänsä on?"
-
-"Tytär syntyi kaksikymmentä vuotta sitten, Dogeetah, sen jälkeen kuin
-Kukan äiti oli löydetty ja tuotu tänne. Hän sanoo, että isä oli
-valkoihoinen mies, jonka kanssa hän oli naimisissa, mutta joka nyt on
-kuollut."
-
-Veli Johanneksen pää painui rinnalle ja silmät sulkeutuivat kuin olisi
-hän vaipunut uneen.
-
-"Mitä äidin asumapaikkaan tulee", kalubi jatkoi, "se on järvessä
-olevalla saarella, vuoren huipulla, jota ympäröi vesi. Hänellä ei ole
-Valkoisen jumalan kanssa mitään tekemistä, mutta vaimot, jotka häntä
-palvelevat, soutavat silloin tällöin järven yli hoitamaan peltoja,
-joilla kasvaa kalubin kylvämä vilja, jonka siemenet ovat Valkean
-jumalan ravintoa."
-
-"Hyvä", minä sanoin; "nyt me ymmärrämme -- emme paljoa, mutta vähän.
-Sano sitten suunnitelmasi. Kuinka pääsemme siihen paikkaan, jossa suuri
-apina asuu? Ja jos pääsemme sinne, kuinka meidän on surmattava eläin,
-kun seuraajasi Komba oli kyllin huolellinen estääkseen meitä tuomasta
-ampuma-aseitamme maahasi?"
-
-"Ah, herrani Macumazana, tuosta kepposesta saakoon hän itse tuntea
-jumalan hampaat aivoissaan, niin, saakoon hän sen kuoleman, jonka
-hänelle aion. Ennustus, jonka hän sanoi, ei ole mikään vanha ennustus.
-Se ilmestyi maahan vasta viime kuussa, vaikka en tiedä, onko se
-lähtöisin Kombasta vai Motombosta. Lukuunottamatta minua ei kukaan tai
-ainakin hyvin harvat maassa olivat kuulleet rautaputkista, jotka
-purkavat sisältään kuolemaa, kuinka siis olisi voinut syntyä ennustus,
-joka puhuu niistä?"
-
-"Enpä tiedä, kalubi, mutta vastaa kysymykseni loppuosaan."
-
-"Mitä tulee pääsemiseenne metsään -- Valkea jumala nimittäin asuu
-metsässä vuoren rinteellä -- se on oleva helppoa, sillä Motombo ja
-kansa luulevat, että tuon teidät uhrattaviksi, mitä he monesta syystä
-toivovatkin", ja hän vilkaisi hyvin merkitsevästi pulleaan Stephen'iin.
-"Mitä taasen tulee siihen, kuinka teidän on tapettava jumala ilman
-rautaputkianne, sitä en tiedä. Mutta te olette hyvin urhoollisia ja
-suuria taikureita. Te keksitte varmasti keinon."
-
-Taaskin Veli Johannes näytti heräävän. "Niin", hän sanoi, "kyllä me
-keksimme keinon. Älä huolehdi siitä, oi kalubi. Me emme pelkää tuota
-suurta apinaa, jota nimität jumalaksi. Mutta sen teemme vain yhdellä
-hinnalla. Emme tapa petoa emmekä koeta pelastaa henkeäsi muuta kuin
-yhdellä hinnalla."
-
-"Millä hinnalla?" kalubi kysyi hermostuneesti. "Meillä on vaimoja ja
-karjaa -- ei, te ette halua vaimoja, ja karjaa ei voida kuljettaa
-järven yli. Meillä on kultahiekkaa ja norsunluuta. Sitä olen jo
-luvannut, ja muuta en voi teille antaa."
-
-"Hinta on se, oi kalubi, että luovutat meille mukanamme vietäviksi tuon
-valkoihoisen naisen, jota nimitetään Pyhän kukan äidiksi, ja hänen
-tyttärensä --"
-
-"Ja", keskeytti Stephen, jolle olin kääntänyt edellisen, "ja Pyhän
-kukan itsensä juurineen päivineen maasta kaivettuna."
-
-Kuullessaan nuo vaatimattomat ehdot kalubi-raukka kävi miltei
-mielettömäksi kauhusta.
-
-"Ymmärrättekö", hän huohotti, "ymmärrättekö, että pyydätte maani
-jumalia?"
-
-"Hyvin hyvästi", Veli Johannes vastasi tyynesti; "maasi jumalia, ei
-enempää eikä vähempää."
-
-Kalubi oli vähällä syöksyä ulos majasta, mutta minä tartuin häntä
-käsipuoleen ja sanoin:
-
-"Näetkös, ystäväni, asia on tämä. Sinä pyydät meitä panemalla itsemme
-alttiiksi suurelle vaaralle surmaamaan yhden maasi jumalia, kaikkein
-korkeimman heistä, jotta sinä pelastaisit henkesi. No niin, siitä
-maksuksi me pyydämme sinua lahjoittamaan meille ne maasi jumalat, jotka
-vielä jäävät jäljelle, ja saattamaan meidät heidän kanssaan
-turvallisesti järven yli. Myönnytkö vai etkö?"
-
-"En", kalubi vastasi synkkänä. "Myöntyminen olisi samaa kuin henkeni
-kiroaminen; se on liian kauheaa ajatellakaan."
-
-"Ja kieltäytyminen on samaa kuin ruumiisi kiroaminen; samaa kuin
-jättäisit muutaman tunnin kuluttua ruumiisi murskattavaksi ja
-raadeltavaksi suurelle apinalle, jota nimität jumalaksi. Niin,
-murskattavaksi ja raadeltavaksi ja senjälkeen luultavasti keitettäväksi
-ja syötäväksi uhrina. Eikö asia ole niin?"
-
-Kalubi painoi päänsä ja ähkyi.
-
-"Me puolestamme", minä jatkoin, "iloitsemme siitä, että olet
-kieltäytynyt ja siten päästänyt meidät vaikeasta ja vaarallisesta
-tehtävästä, joten saamme turvallisesti palata Mazitu-maahan."
-
-"Kuinka aiotte päästä palaamaan turvallisesta, oi herrani Macumazana,
-te, jotka on tuomittu 'kuumaan kuolemaan', jos pääsette ehyinä jumalan
-kynsistä?"
-
-"Hyvin helposti, oi kalubi, kertomalla Komballe, tulevalle kalubille,
-juonesi jumalaa vastaan ja kieltäytymisemme noudattamasta kurjaa
-pyyntöäsi. Sehän voikin todella tapahtua nyt heti, ollessasi täällä
-meidän luonamme, oi kalubi, jossa sinun luultavasti ei epäillä olevan.
-Menen vain ja lyön saviastiaan oven ulkopuolella; epäilemättä sen joku
-kuulee, vaikka onkin myöhä. Ei, mies, pysy paikoillasi; meillä on
-puukkoja ja palvelijoillamme on keihäitä", ja niin sanoen olin
-lähtevinäni.
-
-Silloin miesraukka heittäytyi jalkoihini.
-
-"Herrani", hän sanoi, "annan teille Pyhän kukan äidin ja hänen
-tyttärensä; ah, ja itsensä Pyhän kukankin juurineen kaikkineen maasta
-kaivettuna, ja vannon, että jos suinkin voin, koetan saattaa teidät ja
-heidät turvallisesti järven yli, kuitenkin sillä ehdolla, että saan
-tulla mukaanne, sillä tänne en tohdi jäädä. Tietysti kirouskin tulee,
-mutta on kuitenkin parempi kuolla kirottuna jonakin tulevana päivänä
-kuin jumalan käsiin huomenna. Oi! Miksi olenkaan syntynyt! Miksi
-olenkaan syntynyt!" ja hän ratkesi itkuun.
-
-"Se on kysymys, jonka moni on tehnyt, mutta johon ei kukaan ole kyennyt
-vastaamaan, oi ystäväni kalubi, vaikka mahdollisesti vastaus on
-löydettävissä", minä vastasin lempeällä äänellä.
-
-Sydämeni sääli tuota kurjaa olentoa, joka oli niin syvään sotkeutunut
-ja vajonnut taikauskonsa helvettiin, tuota itsevaltiasta, joka ei
-voinut pelastua vihamielisen voiman käsistä muuten kuin kammottavan
-kuoleman kautta, tuota pappia, joka oli tuomittu saamaan kuolemansa
-jumalansa kädestä, niinkuin hänen edeltäjänsä olivat saaneet ja
-niinkuin hänen seuraajansa hänen jälkeensä olivat saavat kuolemansa.
-
-"Kuitenkin", minä jatkoin, "uskon, että olet valinnut viisaasti, ja me
-pidämme kiinni sanastasi. Jos olet uskollinen meitä kohtaan, mekään
-emme sano mitään. Mutta siitä ole varma, että jos koetat pettää meitä,
-mekin, jotka emme ole niin avuttomia kuin miltä näytämme, petämme
-sinut, ja sinä olet itse kuoleva emmekä me. Suostutko sopimukseen?"
-
-"Suostun, valkea herra, mutta älä moiti minua, jos käy huonosti, sillä
-jumalat tietävät kaikki, ja he ovat paholaisia, jotka iloitsevat
-ihmisten tuskasta ja pilkkaavat sopimuksia ja kiduttavat niitä, jotka
-koettavat heitä loukata. Mutta tulkoon mitä tulee, tällä tavalla minä
-vannon uskollisuutta, valalla, jota ei voida rikkoa", ja hän vetäisi
-vyöstään puukon, pisti ulos kielensä pään ja lävisti sen. Haavasta
-tipahti veripisara lattialle.
-
-"Jos rikon valani", hän sanoi, "saa lihani jäähtyä, niinkuin tuo veri
-hyytyy, ja mädätä, niinkuin se mätänee! Ah, ja henkeni joutukoon
-turmioon ja hukkukoon haamujen maailmaan, niinkuin tämä veri haihtuu
-ilmaan ja sekoittuu maailman tomuun!"
-
-Näky oli kaamea ja vaikutti minuun syvästi, varsinkin kun olin
-vakuutettu, että tuo onneton sittenkin oli tuomittu, että hän ei voinut
-välttää uhkaavaa kohtaloansa.
-
-Emme sanoneet mitään, ja seuraavassa hetkessä hän oli vetänyt valkean
-vaippansa kasvoilleen ja pujahtanut ulos ovesta.
-
-"Pelkään, että leikimme vaarallista leikkiä tuon aran miesraukan
-kustannuksella", Stephen sanoi nuhdellen.
-
-"Valkoinen nainen", mutisi Veli Johannes, "valkoinen nainen ja hänen
-tyttärensä."
-
-"Niin", arveli Stephen ääneensä. "Puolustuksenamme on se, että koetamme
-tehdä jotakin pelastaaksemme tästä helvetistä kaksi valkoihoista
-naista, jos he ovat olemassa. Samalla tiellä voimme ottaa orkideankin,
-sillä he tulisivat kaipaamaan sitä, naisparat, ettekö usko? Olen
-iloinen, että keksin tuon, sillä se rauhoittaa omaatuntoani."
-
-"Toivonpa, että se rauhoittaisi teitä silloinkin, kun kaikki makaamme
-tuolla rautaristikolla, joka mikäli huomasin on kyllin suuri kolmelle",
-minä huomautin purevasti. "Nyt olkaa hiljaa, minä tahdon nukkua."
-
-Ikävä kyllä minun on lisättävä, että suurimman osan yötä hätä vei
-unesta voiton. Mutta jos en voinut nukkua, niin voin, tai oikeastaan
-olin pakotettukin ajattelemaan, ja ankarasti ajattelinkin.
-
-Ensin ajattelin pongo-kansaa ja heidän jumaliaan. Mitä ne olivat, ja
-minkävuoksi he niitä palvelivat? Tämän kysymyksen hylkäsin kumminkin
-pian, sillä muistin, että sama kysymys koski kaikkia laajan Afrikan
-mantereen synkkiä uskontoja ja ettei siihen kukaan voinut antaa
-vastausta, vähimmän asianomaiset itse. Vastaus lienee kuitenkin
-löydettävissä pimeän ihmissydämen kauheassa pelossa, joka joka paikassa
-ympärillään näkee kuolemaa, kauhua ja pahaa ja hahmottelee sen milloin
-mihinkin eriskummalliseen muotoon ja luo siitä jumalia, tai oikeammin
-paholaisia, joita on lepytettävä. Sillä itse taikakalu tai eläin, tai
-mikä tahansa se lieneekin, ei aina ole jumaloimisen todellinen esine.
-Esineessä tai eläimessä asuu vain jumalan tai paholaisen henki, se on
-vain temppeli, joka antaa hengelle kodin ja siten itsekin tulee
-pyhäksi. Ja nuo henget ovat hyvin erilaisia, edustaen eri lajeja ja
-luonteenominaisuuksia.
-
-Tuo suuri apina saattoi siis olla saatana, pahuuden ruhtinas. Pyhä
-kukka voi esittää hedelmällisyyttä ja kansan ravinnon kasvua maan
-povesta. Kukan äiti saattoi edustaa armoa ja hyvyyttä, mistä syystä
-hänen piti olla väriltään valkoinen ja asua korkealla vuorella eikä
-varjoisassa metsässä, kuten ainakin valon hengettären vastakohtana
-pimeydelle. Tai mahdollisesti hän myöskin saattoi olla afrikkalainen
-Ceres, sadon ja viljan jumalatar, jonka vertauskuvana oli ihana kukka,
-jota hän hoiti. Kuka tiesi? En ainakaan minä, en silloin enkä
-myöhemmin, sillä en ole koskaan päässyt siitä selville.
-
-Mitä itseensä pongo-kansaan tulee, heidän kohtalonsa oli ilmeinen. He
-olivat kuoleva heimo, jonkun korkeamman rodun viimeisiä jälkeläisiä,
-jotka olivat kuolemassa sukupuuttoon ristiavioliittojen vuoksi.
-Ihmissyöjiä heistä luultavasti oli tullut vain sattumalta tai
-uskonnollisista syistä. Jonakin hedelmättömänä aikakautena he olivat
-käyneet hyvin uskonnollisiksi, ja tapa oli tullut ylivoimaiseksi.
-Ihmissyöjäin keskuudessa, etenkin Afrikassa, mikäli tiesin, tuota
-kaameaa ravintoa pidettiin paljon parempana muuta lihaa. En epäillyt
-vähääkään, että vaikkakin kalubi itse oli tuottanut meidät tänne siinä
-hurjassa toivossa, että pelastaisimme hänet kauheasta kuolemasta heidän
-jumaloimansa beelzebubin käsistä, Komba ja neuvonantajat profeettansa
-Motombon kiihoittamina aikoivat meidät murhattaviksi ja syötäviksi
-uhrina jumalille. Kuinka aseettomina siitä kohtalosta voisimme
-pelastua, sitä en keksinyt, ellemme olleet jossakin erikoisessa
-suojeluksessa. Loppua kohti meidän vain oli mentävä, mikä ikinä se
-sitten olikin.
-
-Veli Johannes eli, antaaksemme hänelle hänen oikean nimensä, pastori
-John Eversley, oli vakuutettu siitä, että vuoren huipulla vankina
-oleva valkoihoinen nainen ei ollut kukaan muu kuin hänen kadonnut
-vaimonsa, jota hän oli etsinyt kaksikymmentä raskasta vuotta, ja että
-tuo toinen valkoihoinen nainen, josta sinä iltana olimme kuulleet, oli
-heidän tyttärensä, niin omituiselta kuin se saattoi tuntuakin.
-Mahdollisesti hän oli oikeassa, mahdollisesti väärässä. Mutta
-jälkimmäisessäkin tapauksessa tiemme oli selvä, jos kerran kaksi
-valkoihoista oli kuihtumassa tässä kauheassa maassa. Meidän oli
-luottaen jatkettava matkaamme, kunnes nuo raukat oli pelastettu tai
-kunnes itse emme enää olleet eläväin joukossa.
-
-    "On elämämme lahja, vaikk'ei riemurikas,
-    Eik' edes lemmen unelmille tilaa suo.
-    Työ, uskollisuus -- siinä tunnussana,
-    Jonk' kaiku sielullemme rauhan suo",
-
-niinkuin joku kerran mielestäni niin ylevästi on kirjoittanut. No niin,
-nykyinen yrityksemme tarjosi vain vähän "riemua", ja ainoa toivo
-"lemmen unelmista" näytti olevan rajoitettu Veli Johannekseen (tämä
-luuloni oli täydellinen erehdys, niinkuin minulle usein sattuu).
-"Kaiut" luultavasti jäisivät minun osakseni, olinpa jo kuulevinani
-niiden pahaenteistä jyminää.
-
-Lopulta vaivuin nukuksiin ja näin hyvin omituisen unen. Olin olevinani
-henki, irrallaan ruumiista, mutta olin säilyttänyt kaikki ajatus- ja
-havaintokykyni voimat, liitelin yläpuolella pongo-kansaa, joka oli
-kokoutunut suurelle tasangolle tummansinisen taivaan alle. He olivat
-tekemässä tavallisia töitään, ja nuo työt olivat enimmäkseen hyvin
-kaameita. Muutamat heistä rukoilivat hämärää olentoa, jonka tiesin
-paholaiseksi; muutamat olivat tekemässä murhia; muutamat viettivät
-juhlaa -- heidän juhlaruokaansa en halunnut katsoa; muutamat tekivät
-työtä tai harjoittivat vaihtokauppaa; muutamat istuivat mietiskellen.
-Mutta minä, jolla oli kyky katsoa heidän sisäänsä, näin jokaisen
-sydämessä miehen tai naisen tai lapsen, minkä milloinkin, nöyrässä,
-polvistuneessa asennossa ja kädet ristittyinä kuin rukoukseen, anovat,
-kyynelten kostuttamat kasvot käännettyinä tummaa taivasta kohti.
-
-Taivaalla näkyi vain yksi ainoa tähti, ja tähdestä virtaili lempeitä
-valojuovia, jotka hajaantuivat ja laajenivat, kunnes koko ääretön
-avaruus oli yhtenä sädeliekkinä. Ja sitten tuon sädekehän sykkivästä
-sydämestä, joka jotenkuten mielestäni muistutti liikkuvia huulia, alkoi
-putoilla lukemattomia lumihiutaleita, jotka kukin seurasivat määrättyä
-polkuaan, kunnes laskeutuivat noihin mustiin sydämiin kätkettyjen
-pienten rukoilevain olentojen otsille ja puhdistivat ne valkoisiksi ja
-kirkkaiksi.
-
-Sitten sädekehä pieneni ja haihtui, kunnes jäljelle jäi vain kaksi
-läpikuultavaa kättä, jotka ojentuivat kuin siunaten -- ja minä heräsin
-ihmetellen, kuinka maailmassa mielikuvitukseni oli pystynyt keksimään
-tuollaisen näyn, ja mahtoiko näyllä olla jotakin merkitystä vai ei.
-
-Myöhemmin kerroin sen Veli Johannekselle, joka oli yhtä henkevä kuin
-hyvä mies -- nuo ovat usein kaksi aivan eri asiaa -- ja pyysin, että
-hän olisi niin ystävällinen ja selittäisi sen. Sillä kertaa hän vain
-pudisti päätään, mutta muutamaa päivää myöhemmin hän sanoi:
-
-"Luulenpa, että olen osannut lukea arvoituksenne, Allan; vastaus tuli
-mieleeni aivan äkkiä. Kaikissa noissa synnin saastuttamissa sydämissä
-on hyvän siemen itämässä ja pyrkimys kohti vanhurskautta. Ja heille
-kullekin on myöskin olemassa armo ja anteeksiantamus, sillä kuinka he
-olisivat voineet mitään oppia, kun ei heillä milloinkaan ole ollut
-opettajaa! Teidän unenne, Allan, viittaa huonoimpainkin ihmisten
-viimeiseen lunastukseen, joka tulee heidän osakseen sen armon kautta,
-joka kerran paistaa läpi sen pimeän yön, jonka varjossa he vaeltavat."
-
-Näin hän sanoi, ja minä voin vain toivoa, että hän olisi ollut
-oikeassa, sillä nykyjään maailma on hyvin väärällä tolalla, eritoten
-Afrikassa.
-
-Mekin moitimme sokeaa pakanaa monesta asiasta, mutta kun otetaan
-huomioon meidän valomme ja mahdollisuutemme, niin painummekohan
-vaa'assa paljonkaan enemmän? Oi, on totta, että paholainen -- hyvin
-sopiva sana -- on hyvä kalamies. Hänellä on suuri varasto kärpäsiä,
-erisuuruisia ja erivärisiä, ja hän osaa kyllä tarjota niitä kullekin
-erilaiselle kalalle. Mutta jokainen kala, olkoon se sitten valkea tai
-musta, tarttuu yhteen tai toiseen kärpäseen, ja sitten seuraa kysymys
--- onko tuo kala, joka nieli tuon suuren, loistavan syötin, niin paljon
-huonompi vai vain niin paljon tyhmempi, kuin tuo toinen, joka takertui
-tuohon pieneen valkoiseen koiperhoseen, jonka pyrstössä on aivan
-samanlainen pieni väkä?
-
-Sanalla sanoen, emmekö ole kaikki kurjia syntisiä, niinkuin
-rukouskirjassa sanotaan, ja onko meidän välillämme kovinkaan suurta
-eroa sellaisen tuomarin silmissä, joka kykenee arvioimaan alkuperäisen
-eron niiden vesien välillä, joissa olemme syntyneet ja joihin meidät on
-määrätty uiskentelemaan? Emmekö kaikki tarvitse noita armon ojennettuja
-käsiä, jotka unessani näin?
-
-Mutta kas niin! Mikä oikeus on vanhalla metsästäjäraukalla pohtia
-asioita, jotka ovat hänelle liian korkeita?
-
-
-
-
-XV.
-
-MOTOMBO.
-
-
-Uneksittuani uneni vaivuin jälleen nukuksiin, kunnes minut vihdoin
-herätti voimakas valonsäde, jos sattui suoraan silmääni.
-
-"Mistä hemmetistä se tulee?" ajattelin mielessäni, sillä nuo majat ovat
-ikkunattomia.
-
-Sitten seurasin sädettä sen lähtökohtaan saakka ja huomasin, että se
-oli pieni, saviseinään kaiverrettu reikä noin viisi jalkaa lattian
-yläpuolella. Nousin tarkastamaan reikää ja panin merkille, että se oli
-äskettäin tehty, sillä savi sen sivuissa ei ollut vielä muuttunut
-väriltään. Johtui mieleeni, että reikä oli sopiva salakuuntelijalle,
-ja menin siis ulkopuolelle tutkimuksiani jatkamaan. Huomasin, että
-majan seinä sijaitsi noin neljän jalan päässä sitä ympäröivän
-kaisla-aitauksen itäosasta, jossa ei näkynyt mitään särkymisen
-merkkejä, mutta seinän ulkopinnassa oli reikä ja sen alla
-savipermannolla murentunutta rappausta. Kutsuin luokseni Hansin ja
-Kysyin, oliko hän pitänyt vahtia silloin, kun tuo kaapuun verhottu mies
-kävi luonamme edellisenä iltana. Hän vastasi myöntävästi ja vannoi,
-ettei kukaan ollut voinut päästä majan likelle, sillä hän oli useampia
-kertoja käynyt takanakin katsomassa.
-
-Jonkun verran lohdutettuna, vaikka en tyydytettynä palasin sisälle
-herättämään toisia, joille en sanonut asiasta mitään, sillä mielestäni
-oli typerää hätyytellä heitä ilman pätevää syytä. Muutamia minuutteja
-myöhemmin pitkät, hiljaiset vaimot toivat kuuman vetemme. Tuntui
-omituiselta, että tällaisessa paikassa tuollaiset harvinaisennäköiset
-palvelijattaret toivat meille kuumaa vettä, mutta niin asia kuitenkin
-oli. Lisäksi voin mainita, että pongot samoinkuin zulutkin olivat hyvin
-puhtaita, vaikka en tiedä, käyttivätkö he kaikki kuumaa vettä. Joka
-tapauksessa sitä varattiin meille.
-
-Puolta tuntia myöhemmin vaimot palasivat, tuoden aamiaisemme. Sen
-muodosti pääasiallisesti paistettu vohla, jota nautimme kiitollisina,
-syystä että se oli kokonainen ja senvuoksi ei voinut herättää
-epäluuloamme. Hetkistä myöhemmin majesteetillinen Komba saapui.
-Lausuttuaan monenlaisia kohteliaisuuksia ja tiedusteltuaan
-yleistä terveydentilaamme hän kysyi, olimmeko valmiit lähtemään
-tervehdyskäynnillemme Motombon luo, joka, kuten hän lisäsi, suurella
-innolla odotti meitä. Kysyin, mistä Komba sen tiesi, kun olimme
-päättäneet matkamme vasta myöhään edellisenä iltana ja minä olin
-käsittänyt, että Motombo asui päivän matkan päässä. Mutta Komba
-suoriutui kysymyksestä hymyillen ja heiluttamalla kättään.
-
-Ennen pitkää läksimme siis matkaan, ottaen mukaamme kaikki tavaramme,
-jotka nyt lahjat annettua olivat suuresti keventyneet.
-
-Astuttuamme viisi minuuttia leveää pääkatua tulimme Rican kaupungin
-pohjoisportille. Siellä meihin yhtyi kalubi itse kolmikymmenmiehisen,
-keihäillä varustetun komennuskunnan saattamana; panin merkille, ettei
-heillä ollut kaaripyssyjä eikä nuolia kuten mazituilla. Hän ilmoitti
-meille kuuluvalla äänellä aikovansa kunnioittaa meitä saattamalla
-meidät Pyhimyksen temppeliin, millä ymmärsimme hänen tarkoittavan
-Motomboa ja hänen asuntoaan. Kun pyysimme häntä kohteliaasti olemaan
-vaivautumatta ärtyneiden hermojensa takia, hän kehoitti meitä
-karkeasti pitämään huolta omista asioistamme. Uskon, että hänen
-hermostuneisuutensa olikin todellista, mikä lukijalle tunnetuissa
-olosuhteissa ei ollutkaan ihmeellistä. Noin tuntia myöhemmin se
-näyttäytyikin suurena julmuutena, joka osoitti meille, kuinka ehdoton
-tuon miehen valta oli kaikissa maallisissa asioissa. Me kuljimme läpi
-pienen pensaikon ja tulimme yksinkertaisen aidan ympäröimälle
-puutarha-alueelle, jonne joukko pienikokoista, siroa karjaa -- suuresti
-jerseyläisen näköistä -- oli murtautunut aitauksen läpi nauttimaan
-tähkäpäitä. Kävi ilmi, että puutarha kuului siihen aikaan kalubille,
-joka raivostui hirveästi nähdessään karjan, joka sekin kuului hänelle,
-sotkevan puutarhaa.
-
-"Missä paimen on?" hän karjui.
-
-Alkoi kiireinen etsintä -- ja pian löydettiinkin miesraukka -- hän oli
-oikeastaan vain nuori poika, nukkumasta pensaan takaa. Hänet laahattiin
-kalubin eteen, joka osoitti hänelle ensin karjaa, sitten särjettyä
-aitaa ja turmeltua puutarhaa. Poika alkoi mutista puolustuksia ja
-rukoilla armoa.
-
-"Tappakaa hänet!" sanoi kalubi, jolloin paimen heittäytyi maahan,
-tarttui häntä nilkkoihin ja alkoi suudella hänen jalkojaan huutaen,
-että hän pelkäsi kuolemaa. Kalubi koetti potkaisemalla irroittaa
-jalkansa, mutta kun se ei onnistunut, nosti suuren keihäänsä ja lopetti
-yhdellä ainoalla iskulla poikaparan rukoukset ja elämän.
-
-Saattue taputti hyväksyen käsiään, minkäjälkeen neljä heistä merkin
-saatuaan tarttui ruumiiseen ja lähti kiireesti takaisin kohti
-Rican kaupunkia, missä se seuraavana yönä luultavasti ilmestyi
-rautaristikolle. Veli Johanneksen pitkä, valkoinen parta kohosi
-suuttumuksesta pystyyn kuin vihaisen kissan selkäkarvat, ja Stephen
-mutisi: "Sinä peto", tai jotain sinnepäin ja kohotti nyrkkiään kuin
-nujertaakseen kalubin. Sen hän epäilemättä olisi tehnytkin, ellen olisi
-saanut pidätetyksi häntä.
-
-"Oi kalubi", sanoi Veli Johannes vaivoin, "etkö tiedä, että veri vaatii
-verta? Kuolemasi hetkellä muista tätä kuolemaa."
-
-"Tahdotko lumota minut, valkoinen mies?" kalubi sanoi, heittäen häneen
-vihaisen katseen. "Jos --" ja taasen hän kohotti keihäänsä, mutta kun
-Veli Johannes ei liikahtanutkaan, piteli sitä epävarmana ylhäällä.
-Komba syöksyi heidän väliinsä huutaen:
-
-"Seis, Dogeetah, joka uskallat sekautua tapoihimme. Eikö kalubi ole
-elämän ja kuoleman herra?"
-
-Veli Johannes aikoi vastata, mutta minä huusin hänelle
-englanninkielellä:
-
-"Taivaan nimessä, olkaa hiljaa, ellette halua seurata poikaa! Me olemme
-noiden miesten vallassa."
-
-Silloin hän malttoi mielensä ja astui syrjään, ja pian jatkoimme matkaa
-kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Mutta uskon, että siitä hetkestä
-alkaen kukaan meistä ei pitänyt väliä kalubista eikä hänen
-kohtalostaan. Mutta nyt taaksepäin katsoessani ajattelen, että miehellä
-oli kuitenkin yksi puolustus. Kuoleman pelko oli tehnyt hänet
-mielettömäksi, eikä hän tiennyt, mitä teki.
-
-Kaiken päivää me vaelsimme kautta hedelmällisen ja tasaisen seudun,
-joka erinäisistä merkeistä päättäen oli muinoin ollut laajalti
-viljeltynä. Nyt peltoja oli harvassa, pitkän matkan päässä toisistaan
-ja pensaikko, enimmäkseen bambuviita, oli jälleen peittämäisillään
-maan. Noin päivällisen aikaan me pysähdyimme pienen lammikon reunalle
-aterioimaan ja lepäämään, sillä aurinko paistoi kuumasti, ja siellä ne
-neljä, jotka olivat vieneet pois kuolleen pojan ruumiin, yhtyivät
-meihin ja tekivät pari ilmoitusta. Vielä kerran läksimme eteenpäin
-kohti omituisennäköistä, mustaa äkkijyrkkää kallionseinämää, jonka
-takana tulivuoren muotoinen vuori kohosi mahtavan suurena. Kello
-kolmen aikaan olimme jo niin lähellä tuota vuorta, joka ulottui
-silmäkantamattomiin idästä länteen, että erotimme seinämässä,
-nähtävästi tien päässä, aukon, joka näytti olevan luolan suu.
-
-Kalubi lähestyi meitä ja koetti arasti saada aikaan keskustelua.
-Luultavasti vuoren näkeminen, joka tuli lähemmä ja lähemmä, kiihoitti
-taas hänen kauhuaan, jonkavuoksi hän koetti lieventää sitä pahaa
-vaikutusta, jonka hän meihin, tuleviin pelastajiinsa, äsken oli tehnyt.
-Muun muassa hän sanoi meille, että aukko, jonka näimme, oli Motombon
-asunnon ovi.
-
-Minä nyökäytin päätäni, mutta en vastannut, sillä tuon
-murhamieskuninkaan näkeminenkin teki minut sairaaksi. Hän poistui siis
-jälleen, katsahtaen meihin nöyrästi ja rukoilevasti.
-
-Senjälkeen ei enää tapahtunut mitään ennen meidän saapumistamme tuon
-merkillisen kallioseinän luokse, joka luultavasti oli jotakin hyvin
-kovaa kivilajia, joka oli jäänyt jäljelle, kun miljoonain vuosien
-kuluessa sade ja järven vesi olivat kuluttaneet pois sitä päällystävän
-pehmeämmän kiviaineen. Tai ehkä se oli laavaa, joka oli purkautunut
-ulos tulivuoren sydämestä sinä aikana, jolloin tulivuori vielä toimi.
-En ole geoloogi enkä senvuoksi voi sanoa mitään varmaa, varsinkaan kun
-minulla ei ollut aikaa tutkia paikkaa. Joka tapauksessa se oli siinä,
-ja siinä oli edessämme suuren luolan suu, joka mikäli ymmärsin oli
-luonnon muodostama ja oli muinoin toiminut jonkinlaisena viemärinä,
-jonka kautta järven vesi virtasi, siihen aikaan, jolloin Pongo-maa oli
-veden peitossa.
-
-Siihen pysähdyimme ja tuijotimme epäluuloisina tuohon tummaan aukkoon,
-joka epäilemättä oli sama, jota Babemba nuorena oli saanut tutkia.
-Sitten kalubi antoi määräyksen, ja pari sotilasta meni majoihin, jotka
-oli rakennettu lähelle luolan suuta ja joissa luultavasti asui
-vartijoita, vaikka sellaisia emme nähneet. Pian he palasivat, tuoden
-muutamia palavia soihtuja, jotka jaettiin meille. Kun se oli tehty,
-asetuimme vapisten (minä ainakin vapisin) tuon suuren luolan pimeisiin
-syvyyksiin, edellämme kalubi ja puolet saattojoukkoa ja jäljessämme
-Komba ja loput sotilaista.
-
-Luolan lattia oli aivan sileä luultavasti veden vaikutuksesta ja samoin
-seinät ja katto, niin pitkälle kuin saatoimme nähdä, sillä se oli hyvin
-avara ja korkea. Se ei ollut suora, vaan mutkitteli sinne tänne
-paksussa kalliossa. Ensimmäisessä käänteessä pongo-sotilaat virittivät
-hiljaisen, kaamean laulun ja jatkoivat sitä koko matkan läpi luolan,
-joka minun askelmääräni mukaan oli noin kolmensadan kyynärän pituinen.
-Eteenpäin vain mentiin, ja soihduista säihkyi valotähtiä syvään
-pimeyteen, kunnes vihdoin käännyimme viimeisestä mutkasta, jossa luolan
-poikki riippui suuri kudottu ruohomatto, ja sen syrjään vedettyä näimme
-omituisen näyn.
-
-Seinäin vieressä paloi molemmin puolin nuotio, joka valaisi koko
-paikkaa. Mutta vielä enemmän valoa virtasi sisälle luolan suusta, joka
-ei ollut kauempana kuin kahdenkymmenen askeleen päässä nuotiosta. Aukon
-takana oli vesi, joka näytti olevan noin kahdensadan kyynärän levyinen,
-ja veden toisella rannalla kohosi vuorenrinne, jota peittivät
-jättiläismäiset puut. Pieni lahti pisti vedestä luolan sisälle aina
-nuotioiden väliin asti. Vesi oli sillä kohdalla vain noin kuuden tai
-kahdeksan jalan levyinen ja matala ja muodosti hyvän ankkuripaikan
-suurelle ruuhelle, joka oli vedetty sen sopukkaan. Luolan seinissä
-mutkan ja lahden kärjen välillä oli neljä ovea, kaksi kummallakin
-puolen, ja arvelen niiden vieneen kallioon hakattuihin huoneisiin.
-Kullakin ovella seisoi pitkä, valkoisiin puettu nainen, pidellen
-kädessään palavaa soihtua. Tein sen johtopäätöksen, että nämä olivat
-palvelijattaria, jotka oli asetettu siihen oppaiksi ja toivottamaan
-meidät tervetulleiksi, sillä meidän ohimentyämme he katosivat
-huoneisiin.
-
-Mutta ei siinä kaikki. Yli kapean lahden juuri sille kohdalle, jossa
-venhe oli, oli rakennettu noin kahdeksan neliöjalan suuruinen puinen
-silta, jonka kullakin sivulla seisoi suunnattoman suuri iästä
-mustunut norsunhammas, suurempi kuin mitä milloinkaan olen nähnyt.
-Norsunhampaiden välissä oli nahkamatoille kyyristyneenä olio, joka
-muodoltaan aluksi muistutti jättiläismäistä sammakkoa. Totisesti se oli
-hyvin pöyhistyneen sammakon näköinen. Siinä oli paksu, ryppyinen nahka,
-siinä ulkoneva selkäranka (sen selkä oli nimittäin meihin päin) ja
-siinä ohuet, retkahtaneet raajat.
-
-Tuijotimme kauan tuohon outoon olioon pääsemättä selville sen laadusta
-tuossa epävarmassa valaistuksessa, niin että lopulta kävin aivan
-hermostuneeksi ja olin kysymäisilläni kalubilta, mikä se oli. Juuri kun
-huuleni aukenivat, se kuitenkin liikahti ja kääntyi meitä kohti
-hitaasti, hyvin hitaasti ja hapuillen. Lopultakin se oli kääntynyt
-ympäri, ja kun pää tuli näkyviin, kaikki pongot ja kalubi lopettivat
-matalan, surumielisen laulunsa ja heittäytyivät kasvoilleen, mutta ne,
-jotka kantoivat soihtuja, pitivät niitä yhä edelleenkin oikeassa
-kädessään.
-
-Oi, mitä saimmekaan nähdä! Olento ei ollut sammakko vaan mies, joka
-liikkui nelin kontin. Suuri paljas pää oli vaipunut syvään hartioiden
-väliin joko vaivaisuudesta tai korkeasta iästä, sillä epäilemättä
-olento oli hyvin vanha. Katsellessani koetin arvata hänen ikäänsä,
-mutta en keksinyt vastausta mielessäni. Suuret kasvot olivat painuneet
-sisään ja kuivettuneet niinkuin nahka auringossa, alahuuli riippui
-lepattaen esiinpistävän, luisevan leuan yli. Kaksi keltaista
-torahampaan muotoista hammasta näkyi leveän suun kummastakin
-suupielestä; kaikki muut hampaat olivat poissa. Aika ajoin se nuolaisi
-valkoista vaahtoa punakärkisellä kielellään niinkuin käärme. Mutta
-kaikkein ihmeellisintä koko olennossa olivat sen suuret, pyöreät
-silmät, jotka luultavasti näyttivät niin suurilta senvuoksi, että liha
-oli paennut pois niiden ympäriltä, niin että ne näyttivät miltei olevan
-pääkallon ontoissa silmäkuopissa. Ne loistivat sananmukaisesti kuin
-tuli; aika ajoin ne näyttivät miltei häikäisevän niinkuin jalopeuran
-silmät pimeässä. Tunnustan, että näky kauhistutti, jopa hetkeksi aivan
-herpaisi minut: ajatus, että olento oli ihminen, tuntui kaamealta.
-
-Vilkaisin toisiin ja näin heidänkin olevan kauhuissaan. Stephen oli
-hyvin kalpea. Pelkäsin, että hän tulisi sairaaksi taas, niinkuin
-silloin kerran juotuaan kahvia väärästä tuopista samana päivänä, jona
-saavuimme Mazitu-maahan. Veli Johannes siveli valkoista partaansa ja
-rukoili puoliääneen taivaan apua. Hans huudahti inhoittavalla
-hollanninkielellään:
-
-"Oh! keek, baas, da is je lelieher oud deel!" ("Kas vain, baas, siinäpä
-on itse ruma vanha paholainen!")
-
-Jerry käveli pongo-sotilasten keskellä nolon näköisenä ja mutisi
-näkevänsä kuoleman edessään. Mavovo yksin pysyi lujana; ehkä hän
-kuuluisana tietäjänä tunsi, ettei hänen sopinut osoittaa arkuutta
-paholaisen läsnäollessa.
-
-Lavalla istuva sammakkomainen olio käänteli suurta päätään hitaasti
-kuin etana ja tarkasteli meitä leimuavilla silmillään. Ennen pitkää hän
-alkoi puhua epäselvällä kurkkuäänellä, käyttäen murretta, joka näytti
-olevan yleinen tässä osassa Afrikkaa ja sillä haaralla bantukansaa,
-johon zulut kuuluvat, mutta mielestäni vieraalla äänenpainolla.
-
-"Te siis olette ne valkoiset miehet, jotka ovat tulleet takaisin", se
-sanoi hitaasti. "Antakaas kun lasken!" ja hän nosti toisen laihan
-kätensä maasta, ojensi etusormensa ja laski. "Yksi. Pitkä ja
-valkopartainen. Aivan oikein. Kaksi. Lyhyt, ketterä kuin apina, tukka
-sellainen, joka ei kaipaa kampaa; ja älykäs niinkuin apinain isä. Aivan
-oikein. Kolme. Pehmeäposkinen, nuori ja tyhmä, niinkuin kylläinen
-lapsi, joka nauraa vasten taivasta hyvillä mielin siitä, että on saanut
-vatsansa täyteen maitoa ja luulee taivaan hymyilevän hänelle. Niin,
-aivan oikein. Kaikki kolme olette juuri samat kuin pitääkin. Muistatko,
-Valkoparta, kun tapoimme sinut, kuinka rukoilit olentoa, joka asuu
-maailman yläpuolella, ja pidit kädessäsi puista ristiä, johon oli
-sidottu orjantappuraseppelettä kantava mies? Muistatko, kuinka keihään
-lävistäessä rintasi suutelit tuota orjantappuraseppelettä kantavaa
-miestä? Sinä pudistat päätäsi -- oi, olet älykäs valehtelija, mutta
-minäpä näytän sinulle, että olet valehtelija, sillä minulla on se vielä
-tallella", ja hän sieppasi nahkamatolta torven ja puhalsi.
-
-Heti kun torven antama omituisen valittava ääni oli hukkunut, syöksyi
-yhdestä seinässä olevista ovista esille nainen ja heittäytyi polvilleen
-hänen eteensä. Olento kuiskasi hänelle jotakin, ja hän katosi jälleen,
-mutta ilmestyi samassa takaisin kädessään keltainen, norsunluinen
-ristiinnaulitun kuva.
-
-"Kas tässä, kas tässä", olento sanoi. "Ota se, Valkoparta, ja suutele
-sitä vielä ehkä viimeisen kerran", ja hän heitti ristiinnaulitunkuvan
-Veli Johannesta kohti, joka sieppasi sen käteensä ja tuijotti siihen
-hämmästyneenä. "Ja sinä, lihava pienokainen, muistatko, kuinka saimme
-käsiimme sinut? Sinä taistelit hyvin, oikein hyvin, mutta lopulta
-saimme sinut tapetuksi, ja sinä olit hyvä, hyvin hyvä; me saimme
-sinusta paljon voimaa.
-
-"Ja muistatko sinä, Apinain isä, kuinka älysi avulla pääsit käsistämme?
-En tiedä, minne menit ja millä tavoin kuolit. Sinua en unohda, sillä
-sinulta sain tämän", ja hän osoitti suurta, valkoista arpea
-olkapäässään. "Olisit tappanut minut, mutta tuo aine rautaputkessasi
-paloi hitaasti, kun koetit sytyttää, joten minulla oli aikaa hypätä
-syrjään ja rautapallo ei sattunut sydämeeni, niinkuin olit aikonut.
-Mutta täällä se on vielä; olen kantanut sitä ruumiissani tähän päivään
-asti, ja nyt, kun olen käynyt laihaksi, saatan tuntea sen sormellani."
-
-Kuuntelin ihmeissäni tuota puhetta, joka, jos se yleensä merkitsi.
-mitään, tahtoi sanoa, että olimme kaikki kohdanneet toisemme ennen --
-Afrikassa ja siihen aikaan, jolloin käytettiin piilukkopyssyjä, jotka
-sytytetään sytytysputkella, siis noin vuonna 1700 tai aikaisemmin.
-Järkevä ajattelu osoitti tuollaisen tulkinnan kuitenkin mahdottomaksi.
-Ilmeisesti tämän vanhan papin esi-isä, tai -- jos otaksuttiin hänen
-iäkseen satakaksikymmentä vuotta, mikä varmasti ei ollut hiukkastakaan
-liian paljon -- hänen isänsä nuorena miehenä oli kohdannut muutamia
-niistä ensimmäisistä eurooppalaisista, jotka olivat tunkeutuneet
-Sisä-Afrikkaan. Luultavasti ne olivat olleet portugalilaisia, joista
-yksi oli pappi ja kaksi muuta nähtävästi vanhempi mies poikansa tai
-nuoremman veljen tai muun toverin seuraamana. Näitten kuoleman tapa ja
-kohtalo oli luonnollisesti, säilynyt perimätietona heimon päällikön tai
-päätietäjän jälkeläisille.
-
-"Missä olemme kohdanneet toisemme ja milloin, oi Motombo?" minä kysyin.
-
-"Ei tässä maassa, ei tässä maassa, Apinain isä", hän vastasi matalalla,
-jyrisevällä äänellään, "vaan kaukana, kaukana lännessä, missä
-aurinko mereen laskee; eikä tänä aikana, vaan kauan, kauan sitten,
-Kaksikymmentä kalubia on hallinnut pongo-kansaa senjälkeen; toiset ovat
-hallinneet monta vuotta, toiset ovat hallinneet muutamia vuosia -- se
-riippuu veljeni tahdosta, joka on jumala ja asuu tuolla", ja hän nauraa
-kaakatti kaameata naurua ja osoitti peukalollaan olkansa yli
-vuorenrinteellä kasvavaan metsään. "Niin, kaksikymmentä kalubia,
-muutamat ovat hallinneet kolmekymmentä vuotta eikä kukaan neljää vuotta
-vähempää."
-
-"Hyvä, sinä siis _olet_ suuri vanha valehtelija", minä ajattelin
-mielessäni, sillä jos otaksutaan kalubien keskimääräiseksi
-hallitusajaksi kymmenen vuotta, meidän olisi siis pitänyt kohdata
-toisemme ainakin kaksi vuosisataa sitten.
-
-"Te olitte silloin toisella tavoin puetut", hän jatkoi, "ja kahdella
-oli päässään rautahattu, mutta Valkoparran pää oli ajettu paljaaksi.
-Annoin tehdä teistä kuvan, jonka mestariseppämme hakkasi kuparilevyyn.
-Minulla on se tallella."
-
-Taaskin hän puhalsi torveensa; taaskin paikalle riensi nainen, jonka
-korvaan hän kuiskasi; taaskin nainen kävi huoneessa ja palasi, tuoden
-esineen, jonka Motombo heitti jalkoihimme.
-
-Me katsahdimme siihen. Se oli nähtävästi iästä mustunut kupari- tai
-pronssilevy, joka muinoin oli ollut naulattuna kiinni johonkin, sillä
-reiät olivat jäljellä. Se esitti kookasta, pitkäpartaista ja
-paljaspäistä miestä, joka piteli kädessään ristiä, ja kahta lyhyempää
-miestä, joilla oli pyöreät metallipäähinet ja yllä hullunkuriset puvut
-sekä jaloissa tasakärkiset saappaat. Miehet kantoivat suuria, raskaita
-piilukkopyssyjä ja toisella oli kädessään savuava sytytysputki. Siinä
-kaikki, mitä piirroksesta erotimme.
-
-"Minkävuoksi jätit tuon kaukaisen maan ja tulit tähän maahan, oi
-Motombo?" kysyin taas.
-
-"Senvuoksi, että pelkäsimme toisten valkoisten miesten seuraavan
-askeleitanne ja kostavan puolestanne. Silloin kalubi sen määräsi,
-vaikka minä panin vastaan tietäen, ettei kukaan voi pelastua siitä mikä
-on tapahtuva, silloin kun se on tapahtuva. Vaelsimme siis eteenpäin ja
-eteenpäin, kunnes löysimme tämän paikan, ja täällä olemme asuneet
-suvusta sukuun. Jumalat tulivat mukanamme; veljeni, joka asuu tuolla
-metsässä, tuli myöskin ja oli täällä jo ennen meitä, vaikka matkalla
-emme häntä nähneet. Pyhä kukka tuli myöskin, ja Kukan valkoinen äiti --
-joku teistä, en tiedä kuka, oli ollut hänen miehensä."
-
-"Sinun veljesikö -- Jumala?" minä kysyin. "Jos Jumala on apina,
-niinkuin olemme kuulleet, kuinka hän voi olla ihmisen veli?"
-
-"Ah, te valkoihoiset ette ymmärrä, mutta me mustat ymmärrämme. Alussa
-apina tappoi veljeni, joka oli kalubi, ja hänen henkensä meni apinaan
-ja teki hänestä jumalan, ja samoin hän tappaa kaikki muutkin kalubit ja
-heidänkin henkensä menevät häneen. Eikö ole niin, oi kalubi,
-joka tänään olet ja jolta yksi sormi on poissa?" ja hän nauroi
-pilkallisesti.
-
-Kalubi makasi maassa vatsallaan, ähkyi ja vapisi, mutta ei vastannut.
-
-"Näin siis kaikki on käynyt toteen, mitä ennustin", jatkoi tuo
-sammakkomainen olento. "Te tulitte takaisin, niinkuin tiesin teidän
-tulevan, ja nyt saamme nähdä, puhuiko tuo Valkoparta totta sanoessaan,
-että hänen jumalansa oli kostava meidän jumalallemme. Saatte mennä
-kostamaan hänelle, jos siihen kykenette; sitten saamme nähdä. Mutta
-tällä kertaa teillä ei olekaan mukananne rautaputkianne, joita yksin
-pelkäämme. Sillä eikö jumala ole minun suuni kautta julistanut meille,
-että kun valkoiset miehet palaavat rautaputkineen, silloin jumala
-kuolee, ja minä, Motombo, jumalan suu, kuolen myös, ja Pyhä kukka
-revitään maasta, ja Kukan äiti menee pois, ja pongo-kansa hajoitetaan
-ja joutuu kulkureiksi ja orjiksi? Ja eikö hän julistanut, että kun
-valkoiset miehet palaavat ilman rautaputkiaan, silloin tapahtuu jotakin
-salattua, -- ah, älkää kysykö mitä, aikanansa sen kyllä saatte tietää,
-ja pongo-kansa, joka on ollut kuihtumaisillaan, tulee jälleen
-hedelmälliseksi ja suureksi kansaksi? Ja senvuoksi me tervehdimme
-teitä, valkoiset miehet, jotka palaatte aaveiden maasta senvuoksi, että
-teidän kauttanne me, pongo-kansa, tulemme hedelmälliseksi ja suureksi
-kansaksi."
-
-Yht'äkkiä hänen römisevä puheensa taukosi, pää vaipui takaisin
-hartioiden väliin, ja hän istui kauan aikaa hiljaa, raivoisasti
-säihkyvät silmät vain tähdättyinä meihin, kuin olisi hän tahtonut lukea
-sisimmät ajatuksemme. Jos se hänelle onnistui, niin minun ajatukseni
-varmaankin miellyttivät häntä. Totta puhuakseni olin täynnä pelkoa,
-raivoa ja inhoa. Vaikka en tietysti uskonut sanaakaan kaikesta tuosta
-lorusta, jota hän oli lasketellut ja joka on niin tavallista noiden
-mustasydämisten afrikkalaisten velhojen keskuudessa, tunsin vihaavani
-tuota olentoa, joka mielestäni oli vain puoleksi ihminen. Hänen
-ulkomuotonsa ja puheensa teki minut aivan sairaaksi.. Ja samalla
-pelkäsin häntä aivan kauheasti. Minusta tuntui kuin olisin unesta
-herättyäni huomannut olevani kahden kesken jonkin inhoittavan haamun
-kanssa. Sitäpaitsi olin vakuutettu, että hänellä oli kauhean pahat
-aikomukset meitä vastaan. Yht'äkkiä hän alkoi uudelleen puhua.
-
-"Kuka tuo pieni keltainen mies on", hän sanoi, "tuo vanhus, jonka pää
-on kuin kallo", ja hän osoitti Hansia, joka oli pysytellyt
-mahdollisimman syrjässä Mavovon takana, "tuo ryppynaamainen tylppänenä,
-joka voisi olla jumala-veljeni poika, jos hänellä yleensä olisi lapsia?
-Ja mitä noin pieni mies tekee noin suurella sauvalla?" Taaskin hän
-osoitti Hansin suurta bambusauvaa. "Uskon, että hän on yhtä täynnä
-viekkautta kuin vasta täytetty vesiastia vettä. Tuota suurta mustaa",
-hän katsahti Mavovoon, "en pelkää, sillä hänen taikataitonsa on
-pienempi kuin minun" (hän näytti tuntevan Mavovossa virkaveljen),
-"mutta tuota pientä keltaista, jolla on tuo iso sauva ja tukku selässä,
-häntä minä pelkään. Arvelen, että hänet pitäisi tappaa."
-
-Hän pysähtyi, ja me vapisimme, sillä jos hänen todellakin olisi
-pistänyt päähänsä surmata hottentottiraukka, kuinka olisimme voineet
-sitä estää? Mutta suuren vaaran nähdessään Hans kutsui taitonsa
-avukseen.
-
-"Oi, Motombo", hän vikisi, "sinun ei pidä tappaa minua, sillä olen
-lähettilään palvelija. Tiedät hyvin, että kaikkien maiden jumalat
-vihaavat ja kostavat niille, jotka satuttavat kätensä lähettiläihin tai
-heidän palvelijoihinsa, joita vain he, jumalat yksin, saavat
-vahingoittaa. Jos tapat minut, tulen henkenä vainoomaan sinua. Tulen
-istumaan olkapäällesi yöllä ja loruilen korvaasi, niin ettet saa
-nukkua, kunnes vihdoin kuolet. Sillä vaikka oletkin vanha, sinun on
-kuoltava lopulta, Motombo."
-
-"Se on totta", Motombo virkkoi. "Enkö sanonut äsken, että hän on täynnä
-viisautta? Kaikki jumalat kostavat niille, jotka tappavat lähettiläitä
-tai heidän palvelijoitaan. Se" -- hän nauroi taaskin kaameata nauruaan
--- "on jumalain erikoisoikeus. Pongo-jumalat vahvistakoot sen."
-
-Päästin helpotuksenhuokauksen, ja hän jatkoi aivan toisenlaisella,
-kumealla ja, jos niin saan sanoa, virallisella äänellä:
-
-"Sano, oi kalubi, missä asiassa olet tuonut nämä valkoiset miehet
-puhuttelemaan minua, Jumalan suuta? Olenko uneksinut, että asia koski
-sopimusta Mazitu-kuninkaan kanssa? Nouse ja puhu."
-
-Kalubi nousi ja esitti nöyrän näköisenä lyhyesti mutta selvästi syyn
-tuloomme Pongo-maahan Bausin lähettiläinä ja sopimuksen pääehdot, jotka
-oli alistettu Motombon ja Bausin hyväksyttäviksi. Panimme merkille,
-että kysymys ei herättänyt Motombossa minkäänlaista mielenkiintoa.
-Puheen kestäessä hän näytti vaipuvan uneen, luultavasti hän oli uupunut
-keksimistään suunnattomista valheista tai jostain muusta syystä. Kun se
-oli päättynyt, hän avasi silmänsä, osoitti Kombaa ja sanoi:
-
-"Nouse, tuleva kalubi."
-
-Komba nousi ja kertoi kylmällä, täsmällisellä äänellään osansa asiassa,
-käyntinsä Bausin luona ja kaiken, mitä hänen lähettilästoimensa
-yhteydessä oli tapahtunut. Jälleen Motombo näytti vaipuvan uneen ja
-raotti silmiään vain kerran Komban kertoessa aseittemme etsinnästä,
-jolloin hän nyökäytti hyväksyvästi suurta päätään ja nuolaisi huuliaan
-ohuella, punaisella kielellään. Komban lopetettua hän sanoi:
-
-"Jumala sanoo minulle, että suunnitelma on hyvä ja viisas, sillä ilman
-uutta verta pongo-kansa kuolee, mutta kuinka asia on päättyvä, sen
-tietää jumala yksin, jos muuten hänkään kykenee katsomaan
-tulevaisuuteen."
-
-Hän pysähtyi ja kysyi sitten terävästi:
-
-"Onko sinulla muuta sanottavaa, oi tuleva kalubi? Aivan yhtäkkiä jumala
-vaatii minua kysymään, onko sinulla mitään muuta sanottavaa."
-
-"On jotakin, oi Motombo. Monta kuukautta sitten jumala puraisi sormen
-korkealta herraltamme kalubilta. Kuultuaan erään valkoihoisen miehen,
-joka on taitava lääkitsijä ja osaa leikata jäsenet irti veitsellä,
-oleskelevan Mazitu-maassa ja leiriytyneen suuren järven toiselle
-rannalle, kalubi otti ruuhen ja souti sinne, missä tuon valkoisen
-miehen teltta oli, tuon saman parrakkaan miehen, joka seisoo edessäsi
-ja jonka nimi on Dogeetah. Minä seurasin häntä toisella ruuhella, sillä
-halusin nähdä, mitä hän aikoi tehdä, ja tahdoin samalla nähdä valkoisen
-miehen. Kätkin ruuheni ja mukanani olleet miehet kaislikkoon, kauas
-kalubin ruuhesta. Itse kahlasin matalan veden läpi ja kätkeydyin
-tiheään kaislikkoon aivan lähelle valkoisen miehen kangasmajaa. Näin,
-kuinka valkoinen mies leikkasi poikki kalubin sormen ja kuulin kalubin
-kutsuvan valkoista miestä tulemaan maahamme ja tuomaan mukanaan
-rautaputkensa, joka savuaa, ja surmaamaan jumalan, jota hän pelkäsi."
-
-Koko kuulijakunta huohotti hämmästyksestä ja kalubi lankesi uudelleen
-kasvoilleen ja makasi aivan hiljaa. Motombo yksin ei osoittanut
-vähääkään ihmetystä, luultavasti hän tunsi tarinan jo ennestään.
-
-"Siinäkö kaikki?" hän kysyi.
-
-"Ei vielä, oi Jumalan suu. Viime yönä sen neuvottelun loputtua, josta
-olet kuullut, kalubi verhosi itsensä valkoiseen vaatteeseen, niinkuin
-kuollut verhotaan, ja meni valkoisten miesten majaan. Arvasin hänen
-niin tekevän ja olin valmistautunut siihen. Terävällä keihäällä olin
-kaivertanut reiän majan seinään aitauksen ulkopuolelta käsin. Sitten
-pujotin kaislan aitauksen ja sen sekä seinän välissä olevan käytävän
-yli reikään, painoin korvani kaislan päähän ja kuuntelin."
-
-"Kuinka kekseliästä, kuinka kekseliästä!" mutisi Hans täynnä ehdotonta
-ihailua. "Ajatella, että minä olin katsovinani ja katsoin liian alas,
-kaislan alitse. Voi, Hans, vaikka oletkin vanha, sinulla on vielä
-paljon opittavaa."
-
-"Muun muassa kuulin tämän", Komba jatkoi niin selvin ja kylmin lausein,
-että ääni muistutti putoilevia rakeita, "mikä mielestäni onkin
-kylliksi, vaikka voin kertoa kaikkikin, jos haluat, oi Suu. Kuulin",
-hän puhui keskellä hiljaisuutta, joka oli sananmukaisesti kaamea,
-"herramme kalubin, jonka nimi on Jumalan lapsi, sopivan valkoisten
-miesten kanssa, että nämä tappaisivat jumalan -- kuinka, sitä en tiedä,
-sillä siitä ei ollut puhetta -- ja saisivat siitä palkaksi Pyhän kukan
-äidin ja hänen tyttärensä, Kukan tulevan äidin, ja saisivat kaivaa
-Pyhän kukan itsensä juurineen maasta ja kuljettaa sen pois järven
-toiselle puolen yhdessä äidin ja tulevan äidin kanssa. Siinä kaikki, oi
-Motombo."
-
-Syvä hiljaisuus vallitsi yhä, ja Motombo katsoi makaavaan kalubiin. Hän
-katsoi kauan aikaa. Sitten hiljaisuus katkesi, sillä onneton kalubi
-kimmahti pystyyn, tarttui keihääseensä ja yritti surmata itsensä.
-Ennenkuin terä ennätti koskea häneen, keihäs kumminkin temmattiin hänen
-kädestään, niin että hän jäi seisoalleen mutta aseettomaksi.
-
-Taaskin seurasi hiljaisuus, jonka lopulta katkaisi Motombo nousemalla
-istuimeltaan jättiläismäisenä, pullistuneena, ja karjuen raivosta. Hän
-karjui todella niinkuin haavoitettu puhveli. En olisi ikinä osannut
-uskoa, että niin paljon ääntä lähtisi yhden ainoan vanhan miehen
-keuhkoista. Kokonaisen minuutin ajan hänen kauhea ulvontansa kaikui
-suuressa luolassa, ja kaikki pongo-sotilaat nousivat kyyristyneistä
-asennoistaan ja osoittivat, muutamat yhä pidellen palavia soihtuja
-käsissään, kurjaa kalubia, johon heidän raivonsa näytti kohdistuvan
-enemmän kuin meihin, ja sähisivät kuin käärmeet.
-
-Näky oli todellakin helvetillinen, ja Motombo kuin saatana itse. Hänen
-pöhöttynyt, ruma ruumiinsa, jota kannattivat ohuet, sammakkomaiset
-raajat, suuret, palavat nuotiot kummallakin puolen, illan kalmankalpea
-heijastus taustalla olevan tyynen veden pinnalla ja rinteellä kohoavain
-puiden latvoissa, valkopukuiset, kookkaat pongo-sotilaat, joka ikinen
-kumartuneena onnetonta syytettyä kohti ja sähisten kuin vihaiset
-käärmeet, kaikki tuo herätti mieleen helvetin äärimmäisen pimeyden,
-jonka vaikuttamaa kauhua voi joskus tuntea painajaisessa.
-
-Sitä kesti jonkun aikaa, en tiedä kuinka kauan, kunnes Motombo taaskin
-otti maasta sarvensa, jollaisista saduissa kerrotaan, ja puhalsi.
-Samassa naiset syöksyivät esille kukin ovestaan, mutta huomatessaan,
-ettei kutsu koskenut heitä, pysähdyttivät vauhtinsa ja jäivät seisomaan
-samanlaiseen asentoon kuin juoksijat ottaessaan vauhtia. Kun torven
-ääni vihdoinkin oli hiljennyt, niin meteliä seurasi taaskin äkkiä
-äärimmäinen hiljaisuus, niin ettei kuulunut muuta kuin tulen rätinä,
-jonka liekit näyttivät olevan ainoat olennot koko paikassa, jotka eivät
-aavistaneet uhkaavaa murhenäytelmää.
-
-"Nyt ylös, ukkoseni!" kuiskasi Stephen korvaani vapisevalla äänellä.
-
-"Niin", minä vastasin, "ylös taivaaseen asti, jonne luultavasti
-pääsemme. Nyt selkä selkään kiinni, ja iskekäämme niin hyvin kuin
-voimme. Onhan meillä keihäät."
-
-Meidän järjestyessämme Motombo alkoi puhua.
-
-"Olet siis suunnitellut jumalan surmaa, sinä kalubi, joka _olit_", hän
-karjui, "yhdessä näiden valkoisten miesten kanssa, joille lupasit
-palkaksi Pyhän kukan ja hänet, joka sitä vartioi. Hyvä! Saatte mennä te
-kaikki, puhumaan jumalan kanssa. Ja minä, joka odotan täällä, saan
-nähdä, kuka kuolee -- tekö vai jumala. Viekää pois heidät!"
-
-
-
-
-XVI.
-
-JUMALAT.
-
-
-Ulvoen pongo-sotilaat kävivät kimppuumme. Olin näkevinäni Mavovon
-kumartuvan ottamaan keihästään luultavasti surmatakseen jonkun, sillä
-eräs mies kaatui taapäin ja jäi liikkumatta pitkälleen. Mutta meille
-muille he olivat liian nopeita. Puolessa minuutissa olimme kaikki
-vankeina, keihäät temmattiin käsistämme ja meidät heitettiin suinpäin
-ruuheen kaikki kuusi tai kalubi mukaan luettuna oikeastaan seitsemän.
-Muutamia sotilaita hyppäsi myöskin venheeseen, Komba perämieheksi, ja
-samassa venhe työnnettiin sillan eli lavan alta, jolla Motombo istui,
-vesille ja eteenpäin pitkin kapeata uomaa kanavan eli lahden suvantoon,
-joka erottaa luolan lävistämän kallioseinän vuoren alaosasta.
-
-Juuri kun olimme solumassa ulos luolan suusta, sammakkomainen Motombo,
-joka oli kääntynyt ympäri istuimellaan, huusi Komballe määräyksen.
-
-"Oi kalubi", hän sanoi, "saata entinen kalubi, kolme valkoista miestä
-ja heidän kolme palvelijaansa sen metsän reunaan, jonka nimi on Jumalan
-koti, ja jätä heidät sinne. Senjälkeen lähde pois ja palaa, sillä minä
-odotan täällä yksin. Kun kaikki on tehty, kutsun teidät kokoon."
-
-Komba nyökäytti kaunista päätään ja antoi merkin, jonka saatuaan kaksi
-miestä -- enempää ei tarvittu -- tarttui airoihin, soutaen meidät
-hitain, hiljaisin vedoin järven yli. Ensimmäinen, mikä tässä järvessä
-pisti silmääni, oli sen veden tumma väri, joka muistutti painomustetta
-ja johtui luultavasti veden syvyydestä ja varjostavasta kalliosta
-toisella ja korkeista puista toisella puolen. Panin myöskin merkille --
-sillä odottamaton asiain käänne piti huomioni hereillä -- että sen
-rantaäyräät olivat molemmin puolin täynnä krokodiileja, jotka makasivat
-liikkumattomina kuin tukit. Edelleen näin vähän alempana, siellä missä
-vesi näytti kapenevan, kyhmyisiä oksia törröttävän veden pinnan
-yläpuolelle, ikäänkuin pohjaan olisi kaatunut tai heitetty suuria
-puita. Muistin hämärästi, kuinka vanha Babemba oli kertonut nuorena
-poikasena paenneensa ruuhella samasta poukamasta ja arvelin mielessäni,
-että nyt se ei olisi hänelle mahdollista tuon risutukon takia; tai
-mahdollisesti hän olikin soutanut sen yli tulvaveden aikaan. Pari
-minuuttia soudettuamme tulimme toiselle rannalle, joka, niinkuin
-muistaakseni jo sanoin, oli vain noin kahdensadan kyynärän päässä
-luolan suusta. Venheen keula karahti rantaäyrääseen, säikähdyttäen
-suunnattoman suuren krokodiilin, joka hävisi äkkiä syvyyksiin.
-
-"Nouskaa maihin, valkoiset herrat, nouskaa maihin", sanoi Komba
-äärimmäisimmän kohteliaasti, "ja menkää tervehtimään jumalaa, joka
-epäilemättä odottaa teitä. Ja nyt, koska emme enää tule kohtaamaan
-toisiamme -- hyvästi. Te olette viisaita ja minä tyhmä, mutta kuulkaa
-kuitenkin neuvoani. Jos milloin sattuisitte palaamaan takaisin
-maanpäälle, niin ottakaa varteen neuvoni. Pitäkää kiinni omasta
-jumalastanne, jos teillä jumalaa on, älkääkä puuttuko toisten kansain
-jumaliin. Hyvästi vielä kerran."
-
-Neuvo oli erinomainen, mutta sillä hetkellä tunsin Kombaa kohtaan
-vihaa, joka oli todella yli-inhimillinen. Motombokin näytti minusta
-häneen verrattuna valkeuden enkeliltä. Jos toivotus olisi voinut
-surmata, jäähyväisemme olisivat todella olleet täydelliset.
-
-Pongo-sotilasten keihäät uudistivat kehoituksen, ja me nousimme
-rannalle. Ensimmäisenä astui Veli Johannes, ja hänen kauniilla
-kasvoillaan loisti hymy, joka näissä olosuhteissa oli mielestäni
-tylsämielinen, vaikka epäilemättä hän itse tiesi parhaiten, milloin
-hänen piti hymyillä. Viimeisenä astui venheestä kurja kalubi. Hänen
-pelkonsa tuota vaarallista rantaa kohtaan oli todella niin suuri, että
-luulen hänen saaneen viimeisen kehoituksen mahtavan seuraajansa Komban
-saappaasta. Mutta rannalle astuttuaan hänessä vielä välähti älyn
-kipinä, sillä hän käännähti ja sanoi Komballe:
-
-"Muista, oi kalubi, että minun tämänpäiväinen kohtaloni on oleva
-sinunkin kohtalosi jonakin tulevana päivänä. Jumala kyllästyy
-pappeihinsa. Tänä vuonna, seuraavana vuonna tai sitä seuraavana, aina
-hän kyllästyy pappeihinsa."
-
-"Siinä tapauksessa, oi entinen kalubi", Komba vastasi pilkallisella
-äänellä työntäessään venhettä jälleen vesille, "rukoile jumalaa
-puolestani, että se tapahtuisi seuraavana vuonna; rukoile sitä silloin,
-kun luusi ruskavat hänen syleilyssään."
-
-Katsellessamme hänen taitavia liikkeitään mieleeni muistui isäni
-vanhasta latinankirjasta kuva, joka esitti erästä Karon-nimistä miestä
-soutamassa vainajien sieluja erään virran yli, jonka nimi oli Styx.
-Takana hehkuivat maailman valot, täällä oli synkkä, tuntematon ranta.
-Ja me, me olimme vainajien sieluja, odottamassa viimeistä tuhoamme
-jonkin oudon hirviön käsissä ja hampaissa, jollaisten egyptiläiset
-kuvittelevat raivoavan helvetin syvyyksissä. Ah, yhdenmukaisuus oli
-kiusallisen tarkka. Mutta mitä arvelette tuon lannistumattoman
-nuorukaisen Stephen'in sanoneen?
-
-"Tässä siis olemme lopultakin, Allan-poikaseni", hän sanoi, "eikä
-meille vielä ole tapahtunut mitään vahinkoa. Minusta tämä on suorastaan
-salliman johdatusta. Oi, eikö olekin hauskaa! Hei vain, eläköön!"
-
-Hän hyppi tuossa likaisessa savessa, heitti ilmaan hattunsa ja hurrasi!
-
-Minä koetin heittää häneen murhaavan silmäyksen ja mutisin yhden ainoan
-sanan:
-
-"Hullu."
-
-Salliman johdatusta! Hauskaa! No niin, onhan kyllä onnellista, että
-muutamain ihmisten hulluus esiintyy iloisuutena. Sitten kysyin
-kalubilta, missä jumala oli.
-
-"Kaikkialla", hän vastasi, heilauttaen vapisevaa kättänsä läheiseen
-metsään päin. "Ehkä tuon puun takana tai ehkä tuon toisen, tai ehkä
-hyvin kaukana. Ennen aamua sen kyllä tiedämme."
-
-"Mitä aiot nyt tehdä?" kysyin raivoissani.
-
-"Kuolla", hän vastasi.
-
-"Kas niin, sinä hullu", minä huudahdin ja ravistelin häntä, "saat
-kuolla, jos haluat, mutta sitä me emme aio. Vie meidät jonnekin, jossa
-olemme turvassa tuolta jumalalta."
-
-"Jumalalta ei voi olla milloinkaan turvassa, herra, ei ainakaan hänen
-omassa kodissaan", ja hän pudisti typerää päätään ja jatkoi: "Kuinka
-voimme etsiä turvaa, kun ei ole mitään paikkaa, minne mennä, ja puutkin
-ovat niin korkeita, ettei niihin voi kiivetä?"
-
-Katsahdin puihin ja näin, että se oli totta. Ne olivat jättiläismäisen
-suuria ja viiden-, kuudenkymmenen jalan korkeuteen oksattomia.
-Sitäpaitsi oli luultavaa, että jumala osasi kiivetä paremmin kuin me.
-Kalubi alkoi epätietoisena suunnata kulkunsa sisämaahan, ja minä
-kysyin, minne hän aikoi mennä.
-
-"Hautauspaikalle", hän vastasi. "Siellä ovat keihäät ja luut."
-
-Minä höristin korviani -- sillä kun miehillä ei ole muuta asetta kuin
-muutamia kääntöpääveitsiä,. heidän ei sovi halveksia keihäitä -- ja
-käskin hänen opastaa meidät sinne. Seuraavassa hetkessä olimmekin jo
-nousemassa vuoren rinnettä läpi kammottavan metsän, jossa valo tänä
-lähestyvän yön hetkenä oli yhtä himmeä kuin englantilainen sumu.
-
-Kolme- tai neljäsataa askelta kuljettuamme saavuimme jonkinlaiselle
-aukeamalle, jonne menneinä vuosina luultavasti oli kaatunut joku noita
-hirviömäisiä puita, joitten ei enää ollut sallittu kasvaa. Maassa oli
-joukko turmeltumattomasta rautapuusta tehtyjä arkkuja, ja joka arkulla
-seisoi tai oikeammin oli kumollaan lahomistilassa oleva murskattu
-pääkallo.
-
-"Entisiä kalubeja!" oppaamme mutisi selitykseksi. "Katsokaa, Komba on
-jo varannut minulle arkun", ja hän osoitti uutta arkkua, jonka kansi
-oli auki.
-
-"Kuinka ajattelevaisesti tehty!" minä sanoin. "Mutta näytä meille
-keihäät, ennenkuin tulee aivan pimeä." Hän astui lähemmä uudempia
-arkkuja ja ilmoitti, että meidän piti itsemme avata kansi, koska hän ei
-sitä uskaltanut tehdä.
-
-Työnsin kannen syrjään. Sisällä olivat luut, kukin erikseen käärittynä,
-lukuunottamatta tietysti kalloa. Luiden joukossa oli muutamia
-saviastioita, jotka nähtävästi sisälsivät kultahiekkaa, ja niitten
-vieressä pitkinpuolin kaksi hyvää keihästä, jotka olivat kuparia ja
-senvuoksi eivät paljoa ruostuneet. Jatkoimme arkulta arkulle ja otimme
-aseita, jotka oli pantu sinne vainajain käytettäviksi heidän matkallaan
-Varjojen maassa, niin paljon, että meillä oli kylliksi. Useimpien
-varret olivat jo jonkunverran ruostuneet kosteudesta, mutta niihin
-kuului onneksi kahden ja puolen tai kolmen jalan pituiset
-kuparihuotrat, joihin varren puuosa sopi, niin että ne olivat vielä
-käyttökelpoiset.
-
-"Vähäpätöisiä nämä ovat aseiksi paholaista vastaan", minä sanoin.
-
-"Niin, baas", virkkoi Hans iloisella äänellä, "kovin vähäpätöisiä. Onni
-on, että minulla on parempi."
-
-Minä tuijotin häneen; me kaikki tuijotimme.
-
-"Mitä tarkoitat, Pilkkukäärme?" kysyi Mavovo.
-
-"Mitä tarkoitat, sinä tulimmaisen tyhmeliini? Onko nyt leikinlaskun
-aika? Eikö yksi pilkkakirves riitä meille?" minä kysyin ja katsahdin
-Stephen'iin.
-
-"Mitäkö tarkoitan, baas? Ettekö tiedä, että minulla on mukanani se
-pieni rihlapyssy, jonka mini on _Intombi_, sama jolla ammuitte
-korppikotkat Dingaan'in kylässä? En ole tullut maininneeksi sitä, kun
-luulin teidän sen tietävän; enkä toiseksi siitä syystä, että oli
-parempi teidän tietää se myöhemmin kuin aikaisemmin, sillä jos
-_olisitte_ sen tiennyt, niin nuo pongo-roistot olisivat myöskin saaneet
-sen tietää. Ja jos _he_ olisivat sen tienneet --"
-
-"Hullu", keskeytti Veli Johannes, naputtaen otsaansa, "aivan hullu,
-miesparka! No niin, tällaisissa vaikeissa olosuhteissa se ei olekaan
-ihmeellistä."
-
-Tarkastin jälleen Hansia, sillä olin yhtä mieltä John'in kanssa. Mutta
-hullulta hän ei näyttänyt, ainoastaan tavallistakin paljoa ovelammalta.
-
-"Hans", virkoin, "sano meille, missä tuo rihlapyssy on, taikka isken
-sinut maahan, ja Mavovo kurittaa sinua."
-
-"Missäkö, baas! No, ettekö näe sitä, vaikka se on silmäinne edessä?"
-
-"Olette oikeassa, John", minä sanoin, "järki on mennyt", mutta Stephen
-kävi Hansiin käsiksi ja alkoi ravistella häntä.
-
-"Päästäkää, baas", hän sanoi, "tai voitte särkeä pyssyn."
-
-Stephen totteli aivan ällistyneenä. Sitten -- sitten Hans pisti jotakin
-suuren bambusauvansa päähän, käänsi sen varovaisesti ylösalaisin, ja
-samassa siitä luisui alas rihlapyssyn piippu, joka oli sievästi
-kääritty rasvattuun vaatteeseen ja suljettu suustaan köydenpätkällä.
-
-Olisin saattanut suudella häntä! Niin, sellainen oli iloni, että olisin
-saattanut suudella tuota rumaa, haisevaa, vanhaa hottentottia.
-
-"Entä perä?" minä huohotin. "Ei piipulla ole mitään virkaa ilman perää,
-Hans."
-
-"Oi, baas", hän vastasi irvistäen, "luuletteko, että olen metsästänyt
-teidän kansanne niin monta vuotta tietämättä, että rihlapyssyyn kuuluu
-perä, jossa se on kiinni?"
-
-Sitten hän laski maahan selässään olevan mytyn, avasi nuorat ja otti
-esille suuren keltaisen tupakanlehtitukun, joka oli herättänyt sekä
-minussa että Kombassa mielenkiintoa silloin tarkastuksessa järven
-rannalla. Hän purki tukun ja veti esille kauniisti puhdistetun
-pyssynperän, jossa oli nalli valmiina sytyttimessä ja hana alhaalla,
-välissä vain vähän vanua estämässä nallia syttymästä äkillisen
-tärähdyksen sattuessa.
-
-"Hans", huudahtin, "Hans, olet sankari ja ansaitsisit saada painosi
-kultaa!"
-
-"Niin, baas, vaikka sitä ette ole ennen sanonut. Oi, sen olin
-päättänyt, etten enää rupeisi nukkumaan Vanhan miehen (kuoleman)
-edessä. Kenenkähän teistä pitäisi nyt saada vuode, jonka Bausi lähetti
-minulle?" hän kysyi pannessaan pyssyä kokoon. "_Sinun_, ajattelen,
-sinun, suuri pöllö Mavovo. _Sinä_ et tuonut pyssyä. Jos olisit nimesi
-arvoinen taikuri, niin olisit lähettänyt pyssyt tänne valmiiksi
-odottamaan meitä. Nyt nauratko minulle vielä, sinä paksupää zulu?"
-
-"En naura", Mavovo vastasi vilpittömästi. "Annan sinulle _sibongan_.
-Niin, tahdon keksiä sinulle kunnianimiä, oi älykäs Pilkkukäärme."
-
-"Ja kuitenkaan", Hans jatkoi, "en ole kokonainen sankari; en ansaitse
-kuin puolen painoni kultaa. Sillä, baas, minulla on kyllä runsaasti
-ruutia ja haulia taskussani, mutta nallit ovat pudonneet liivissäni
-olevasta reiästä. Muistattehan, baas, kun sanoin kadottaneeni
-taikakaluja. Vain kolme on jäljellä; ei, neljä, sillä yksi on jo
-sytyttimessä. Kas niin, baas, tässä on _Intombi_ kunnossa ja ladattuna.
-Kun nyt valkoinen paholainen tulee, voitte ampua sitä silmään, minkä
-osaatte vaikka sadan kyynärän päästä, ja lähettää sen helvettiin
-toisten paholaisten luo. Oi, kyllä pyhä isänne, Saarnaaja, tulisi
-iloiseksi tavatessaan sen siellä."
-
-Sitten hän itsetyytyväisesti hymyillen kohotti vähän pyssyä ja ojensi
-sen käteeni valmiiseen ampuma-asentoon.
-
-"Kiitän Jumalaa", Veli Johannes sanoi juhlallisesti, "joka on neuvonut
-tuolle hottentottiraukalle keinon pelastukseksemme."
-
-"Ei, baas John, ei Jumala minua ole neuvonut, olen sen itse keksinyt.
-Mutta katsokaa, ilma pimenee. Eikö olisi parempi sytyttää nuotio?" ja
-hän unhotti pyssyn ja alkoi etsiä puita.
-
-"Hans", huusi Stephen hänen jälkeensä, "jos vain tästä selviämme, annan
-sinulle 500 puntaa, taikka isäni antaa, mikä on sama asia."
-
-"Kiitos, baas, kiitos, vaikka nyt juuri ottaisin mieluummin tipan
-viinaa ja -- en löydä yhtään puuta."
-
-Hän oli oikeassa. Hauta-aukeaman ulkopuolella oli tosin muutamia
-jättiläismäisiä pudonneita oksia, mutta ne olivat meille liian raskaita
-liikutella tai paloitella. Sitäpaitsi ne olivat niinkuin kaikki muutkin
-tässä metsässä niin lionneita kosteudesta, että olisi ollut mahdotonta
-saada niitä syttymään.
-
-Pimeys yhä synkkeni. Se ei ollut vielä aivan musta, sillä kuu oli juuri
-nousemassa, mutta taivas oli sateinen ja himmensi kuun valon; sen
-lisäksi jättiläismäiset puut ylt'ympärillä näyttivät imevän itseensä
-kaiken valon. Me ryömimme vieri vieressä maata pitkin niin lähelle
-aukeaman keskustaa kuin mahdollista, avasimme kääryistään muutamia
-huopapeittoja suojaksi kosteutta ja kylmää vastaan ja nautimme vähän
-kuivattua lihaa ja paahdettuja jyviä, joita Jerry-pojalla kaikeksi
-onneksi oli mukanaan säkillinen, joka oli jäänyt hänen selkäänsä
-silloin kun hänet heitettiin venheeseen. Oli onnellinen ajatus, että
-olimme ottaneet mukaamme sekä tuota ravintoa että pullollisen viinaa.
-
-Silloin tapahtui jotakin. Kaukana metsässä kajahti kaamea ulvonta, jota
-seurasi mörinä, jollaista kukaan meistä ei ollut ennen kuullut, sillä
-se oli aivan erilaista kuin jalopeuran tai muun tuntemani eläimen ääni.
-
-"Mitä se on?" kysyin.
-
-"Jumala", ähkyi kalubi, "jumala rukoilee kuuta, jonka kanssa se aina
-yht'aikaa nousee."
-
-En vastannut mitään, sillä ajattelin, että ainoat neljä ammustamme
-olivat hyvin vähän eikä mikään saisi minua hukkaamaan ainoatakaan
-niistä. Voi, minkävuoksi Hans olikin ottanut ylleen tuon lahon, vanhan
-nutun sen uuden sijasta, jonka olin antanut hänelle Durban'issa?
-
-Kun ei ulvontaa enää kuulunut, niin Veli Johannes alkoi tiedustella
-kalubilta Kukan äidin asuntoa.
-
-"Herra", mies vastasi hajamielisenä, "tuolla -- tuolla idässä päin.
-Noustaan mäkeä ylös neljännes päivän kiertoaikaa, seuraten polkua, joka
-on viitoitettu puihin veistetyillä merkeillä, kunnes jumalan puutarhan
-takaa vuoren huipulta tulee näkyviin suurempi vesi, joka ympäröi
-saarta. Rantaäyräällä on pensaikkoon kätketty ruuhi, jolla voi soutaa
-veden yli saarelle, ja siellä asuu Kukan äiti."
-
-Veli Johannes ei näyttänyt oikein tyytyväiseltä selitykseen, vaan
-huomautti, että kalubi voisi huomenna näyttää meille tien.
-
-"En usko voivani enää näyttää teille tietä", ähkyi tuo kurja olento
-vapisten.
-
-Samassa jumalan ulvonta kuului uudelleen ja paljon lähempää.
-Silloin kalubin voimat pettivät kokonaan, ja jonkin aavistuksen
-pakottamana hän alkoi kysellä Veli Johannekselta, jonka hän tiesi
-jonkinlaisen tuntemattoman uskonnon papiksi, kuoleman jälkeisen elämän
-mahdollisuuksia.
-
-Veli Johannes, joka -- se muistettakoon -- oli kutsumukseltaan hyvin
-vakava lähetyssaarnaaja, alkoi jakaa hänelle uskonnollista lohdutusta,
-kun jumalan ääni kuului aivan vierestämme matalana ja syvänä kuin
-suuren rummun lyönti. Hän ei ulvonut tällä kertaa, hän vain löi
-jonkinlaista suunnattoman suurta sotilasrumpua. Siltä ääni ainakin
-tuntui, ja kaamealta se kuului tuossa synkässä metsässä ja keskellä
-arkuille asetettuja pääkalloja, sen voin vakuuttaa sinulle, lukijani.
-
-Rummutus taukosi, ja Veli Johannes kokosi voimansa jatkaakseen
-hurskasta opetustaan. Samassa paksu sadepilvi peitti kuun kokonaan,
-niin että pimeys kävi aivan mustaksi. Kuulin, kuinka John selitti
-kalubille, ettei hän oikeastaan ollutkaan kalubi, vaan kuolematon sielu
-(en tiedä, mahtoiko toinen ymmärtää). Sitten tunsin suunnattoman suuren
-varjon lähestyvän -- muuten en voi sitä kuvata -- vielä mustempana kuin
-pimeys ja äärettömällä vauhdilla aukeaman reunalta päin.
-
-Seuraavassa hetkessä kuului muutaman askeleen päästä painin rytäkkää ja
-tukahdutettu kiljahdus, ja näin varjon peräytyvän samaan suuntaan,
-josta se oli tullutkin.
-
-"Mitä nyt?" minä kysyin.
-
-"Raapaiskaa tulta", vastasi Veli Johannes; "luulen, että jotakin on
-tapahtunut."
-
-Minä raapaisin tulitikun, joka paloi hyvin tyynessä ilmassa. Sen
-valossa näin ensin seurueemme kauhistuneet kasvot -- kuinka aavemaiset
-ne olivatkaan! -- ja sitten kalubin, joka oli noussut pystyyn ja
-heilutti ilmassa oikeaa käsivarttaan, joka oli verinen ja josta _käsi
-oli poissa_.
-
-"Jumala kävi ja vei käteni", hän voihki.
-
-Kukaan ei muistaakseni puhunut; tapahtuma ei kaivannut sanoja,
-Tulitikkujen valossa koetimme sitoa miesraukan kädentyngän. Sitten
-istuuduimme jälleen odottamaan.
-
-Pimeys kävi syvemmäksi ja syvemmäksi paksun pilven kulkiessa kuun
-editse, ja hetken aikaa hiljaisuutta, tuota aarniometsän yön
-hiljaisuutta, ei häirinnyt muu kuin hengityksemme ääni,
-moskiittokärpästen surina, veteen hyppäävän krokodiilin kaukainen
-loiskahdus ja haavoitetun tukahdutetut valitukset.
-
-Jälleen näin tai olin näkevinäni -- se saattoi tapahtua puolta tuntia
-myöhemmin -- tuon mustan varjon taas syöksyvän meitä kohti kuin hauki
-pienen kalan kimppuun. Vasemmalta puoleltani -- Hans istui minun ja
-kalubin välillä -- kuului taaskin nujakkaa, jota seurasi yksi ainoa
-pitkä valittava ääni.
-
-"Kuningas on poissa", kuiskasi Hans. "Tunsin hänen lähtevän kuin tuulen
-kiidättämänä. Hänen paikallaan ei ole muuta kuin tyhjä jäljellä."
-
-Äkkiä kuunvalo virtasi esille, pilven takaa. Sen kalpeassa loisteessa
-näin puolitiessä aukeaman reunan ja meidän välillämme, noin
-kolmenkymmenen kyynärän päässä -- voi, mitä näinkään! Näin paholaisen
-tuhoamassa kadotettua sielua. Siltä ainakin näytti. Jättiläismäinen,
-tummanharmaa olento, suunnattoman suuren ihmisen muotoinen, piteli
-vähäistä kalubia syleilyssään. Kalubin pää oli kadonnut sen kitaan, ja
-suurilla mustilla käsillään se näytti olevan repimäisillään hänet
-kappaleiksi.
-
-Ilmeisesti hän jo oli kuollut, vaikka jalat, jotka olivat koholla
-maasta, liikkuivat vielä heikosti.
-
-Minä hyppäsin pystyyn ja suuntasin ladatun pyssyni suoraan pedon
-päähän, joka näkyi selvemmin, vaikkakin yritys oli kovin epävarma, kun
-en erottanut selvästi tähtäintä. Painoin hanaa, mutta joko nalli tai
-ruuti oli kostunut matkalla ja kesti murto-osan sekuntia, ennenkuin
-sain sen syttymään. Tuona mitättömän lyhyenä aikana paholainen -- se on
-sattuvin nimi, mitä voin sille antaa -- huomasi minut, tai ehkä se näki
-vain piipussa hehkuvan tulen. Joka tapauksessa se päästi kalubin irti,
-ja ikäänkuin jokin älyn pilkahdus olisi varoittanut sitä, peitti päänsä
-mahtavalla oikealla käsivarrellaan -- muistan kuinka hirveän pitkältä
-raaja näytti ja paksulta kuin miehen reisi.
-
-Samassa pyssy pamahti, ja kuulin kuulan iskevän. Kipinän välähtäessä
-näin mahtavan käsivarren vaipuvan maahan kuolleena, avuttomana, ja
-samassa koko metsä oli täynnä tuota kauheaa ulvontaa, jota olen
-kuvannut ja joka ulvahdus päättyi kimeään tuskan vingahdukseen, joka
-oli kuin koiran ääni.
-
-"Te osuitte, baas", sanoi Hans, "eikä se näy olevan haamu, koska se ei
-pidä siitä. Mutta se elää vielä."
-
-"Kaikki yhteen", minä vastasin, "ja keihäät ojoon siksi aikaa kunnes
-olen saanut ladatuksi uudelleen."
-
-Pelkäsin, että peto syöksyisi meitä kohti. Mutta sitä se ei tehnyt.
-Koko tuona kauheana yönä emme kuulleet emmekä nähneet siitä jälkeäkään.
-Aloin jo toivoa, että kuula oli sittenkin sattunut johonkin
-kuolettavaan kohtaan ja suuri apina oli kuollut.
-
-Vihdoinkin -- meistä tuntui kuin monen viikon kuluttua -- aamu koitti
-meidän istuessamme kalpeina ja vapisten harmaan sumun keskellä;
-ainoastaan Stephen oli mukavasti vaipunut uneen, pää painuneena Mavovon
-olkapäälle. Hän on niin tyyni ja tervehermoinen mies, että uskon hänen
-varmasti olevan viimeisen, joka hätääntyy arkkienkelin pasuunasta. Niin
-ainakin sanoin hänelle suutukssissani, kun lopultakin herätimme hänet
-hänen sopimattomasta uinailustaan.
-
-"Sinun pitää arvostella kaikkea seurausten mukaan, Allan", hän virkkoi
-haukotellen. "Minä olen raitis kuin omena, kun taas te muut näytätte
-siltä kuin olisitte olleet tanssiaisissa, joissa on tarjottu runsaasti
-ylimääräistä. Joko olette saaneet kalubin takaisin?"
-
-Vähän myöhemmin sumun hiukan hälvettyä lähdimme ketjussa hakemaan
-kalubia ja löysimme -- no niin, en halua kuvata, mitä löysimme. Hän oli
-tosin julma roisto, niinkuin paimenpojan murha oli osoittanut, mutta
-minun tuli kuitenkin häntä sääli. Nyt hänen pelkonsa kuitenkin oli ohi,
-tai niin ainakin toivon.
-
-Me panimme hänet arkkuun, jonka Komba oli ystävällisesti varannut tätä
-välttämätöntä tapahtumaa varten, ja Veli Johannes luki rukouksen hänen
-jäännöstensä ääressä. Neuvoteltuamme hetken ja hyvin pahalla tuulella
-päätimme lähteä etsimään tietä Kukan äidin kotiin. Alku oli helppo,
-sillä selvä vaikkakin hyvin kapea polku johti aukeamalta ylös vuoren
-rinnettä. Vähitellen kulku kävi vaikeammaksi sitä mukaa kuin metsä
-tiheni. Onneksi kuitenkin köynnöskasveja oli vähän, mutta
-jättiläispuiden litteät, yhteen kasvaneet latvat peittivät kokonaan
-taivaan, niin että pimeys oli synkkä, paikoittain miltei kuin yöllä.
-
-Oi, se oli surullinen matka! Kalpeina ja pelokkaina hiivimme puulta
-puulle, etsien niistä merkkejä, jotka olivat tienviittanamme ja puhuen
-vain kuiskaamalla, jottei äänemme kaiku herättäisi kauhean jumalan
-huomiota. Kuljettuamme mailin tai pari saimme nähdä, että sen huomio
-oli jo hereillä vastoin luuloamme, sillä aika ajoin näimme vilahduksen
-suuresta, harmaasta olennosta, joka hiiviskeli eteenpäin samaan
-suuntaan kuin me puunrunkojen takana. Hans kehoitti, että koettaisin
-ampua, mutta minä en halunnut, sillä tiesin, että osumisen
-mahdollisuudet olivat todella pienet. Kun oli vain kolme panosta tai
-oikeammin kolme nallia jäljellä, oli säästäväisyys tarpeen.
-
-Pysähdyimme pitämään neuvottelua, jonka tuloksena oli päätös, että ei
-ollut yhtään vaarallisempaa jatkaa matkaa kuin pysähtyä siihen tahi
-yrittää palata. Jatkoimme siis eteenpäin, astuen vieri vieressä.
-Minulle ainoana pyssymiehenä annettiin kunnia kulkea etumaisena, mille
-kunnialle en osannut antaa sille kuuluvaa arvoa. Kuljettuamme puoli
-mailia kuulimme taaskin tuon omituisen, jyrisevän äänen, jonka arvelen
-pedon synnyttäneen rummuttamalla suurta rintaansa, mutta joka tällä
-kertaa ei ollut yhtä keskeytymätön kuin edellisenä yönä.
-
-"Ähä!" sanoi Hans, "nyt hän ei enää voi rummuttaa kuin yhdellä
-palikalla. Teidän kuulanne, baas, katkaisi toisen."
-
-Vähän kauempana jumala ulvoi jo aivan vieressämme ja niin kovasti, että
-ilma tuntui tärisevän.
-
-"Rumpu on kuitenkin kunnossa, mitä sitten liekään tapahtunut
-palikoille", minä sanoin.
-
-Kuljettuamme vielä noin sata kyynärää tapahtui ratkaisu. Olimme
-saapuneet metsässä paikalle, jossa suuri puu oli kaatunut ja päästi
-vähän valoa alas. Voin vieläkin nähdä kaiken edessäni. Siinä oli tuo
-jättiläismäinen puu, jonka runkoa peitti harmaa sammal ja tukuttain
-suurta mutta hiuksenhienoa sanajalkalajia. Meidän puolellamme oli noin
-neljänkymmenen jalan pituinen aukea, mihin valo lankesi pystysuorana
-säteenä, niinkuin savureiästä tupaan. Katsahtaessani tuohon maassa
-makaavaan runkoon näin ensin kaksi synkkää, raivoisaa silmää,
-jotka hehkuivat punaisina varjossa; ja sitten, melkein samassa
-silmänräpäyksessä, erotin paholaista muistuttavan pään, jota ympäröivät
-köynnöksenä hienot, vihreät sanajalat. En osaa kuvata sitä, voin vain
-toistaa, että se oli kuin hyvin suuren, kalpeakasvoisen paholaisen pää,
-jonka tuuheat kulmakarvat riippuivat yli silmien ja molemmista
-suupielistä pisti esille suuret, keltaiset torahampaat.
-
-Ennenkuin ehdin kohottaa pyssyäni, peto hyökkäsi kauheasti ulvoen meitä
-kohti. Näin sen jättiläismäisen, harmaan hahmon rungon latvapuolella,
-näin sen kiitävän ohitseni salaman nopeudella, juosten pystyssä kuin
-ihminen mutta pää etukumarassa, ja huomasin, että minun puolimmaiseni
-käsivarsi riippui rentona kuin katkennut. Kääntyessäni kuulin kauhun
-huudon ja näin pedon tarttuneen Jerryraukkaan, joka oli lähinnä
-äärimmäinen ketjussamme, hänen takanaan vain Mavovo. Se oli saanut
-hänet käsiinsä ja kantoi häntä nyt pois, puristaen terveellä kädellään
-rintaansa vasten. Kun sanon, että Jerry, joka oli täysikasvuinen mies,
-vieläpä hyvin taipuvainen ylpeyteen, näytti vain lapselta pedon
-hurjassa syleilyssä, niin se antaa jonkinlaisen kuvan eläimen koosta.
-
-Mavovo, joka oli urhea kuin puhvelihärkä, hyökkäsi pedon jälkeen ja
-iski kuparikeihäänsä sen kylkeen. He käyttäytyivät kaikki kuin
-raivohullut, lukuunottamatta minua, jolla taivaan kiitos vielä oli
-parempi keino jäljellä. Kolmessa sekunnissa oli täysi taistelu
-käynnissä keskellä aukeata. Veli Johannes, Stephen, Mavovo ja Hans
-olivat kaikki tuon suuren gorillan kimpussa, sillä gorilla se oli,
-vaikka heidän iskunsa eivät näyttäneet vahingoittavan sitä enempää kuin
-neulanpistot. Heille onneksi peto puolestaan ei halunnut päästää
-Jerryä, ja kun sillä oli vain yksi terve käsivarsi, voi se ainoastaan
-hampaillaan namuilla hyökkääjiä, sillä jos se olisi kohottanut
-jalkaansakaan heitä kohti, sen ruumis olisi menettänyt tasapainonsa ja
-se olisi kaatunut nurin.
-
-Lopulta se näytti huomaavan sen ja nakkasi Jerryn maahan sellaisella
-voimalla, että Veli Johannes ja Hanskin kaatuivat. Sitten se hyökkäsi
-kohti Mavovoa, joka nähdessään sen tulevan asetti keihäänsä
-kuparihuotran rintaansa vasten sillä seurauksella, että kun gorilla
-yritti murskata hänet, keihään kärki tunkeutui sen ruumiiseen.
-Tuntiessaan tuskan se hellitti otteensa ja kaatoi kääntyessään
-Stephen'in. Sitten se kohotti mahtavan käpälänsä murskatakseen yhdellä
-iskulla Mavovon, niinkuin luullakseni gorillain tapa on.
-
-Tätä tilaisuutta olin odottanut. Siihen hetkeen saakka en ollut
-uskaltanut laukaista, peläten satuttavani jotakuta tovereistani. Nyt
-kun he hetkeksi olivat kaikki poissa, minä asetuin seisomaan tanakasti,
-tähtäsin jättiläisen päähän ja laukaisin. Savun hälvetessä näin tuon
-suuren apinan seisovan aivan hiljaa, mietteisiinsä vaipuneen eläimen
-tavoin.
-
-Sitten se heilautti tervettä kättään, käänsi raivoisat silmänsä kohti
-taivasta ja päästäen surkean, hillittömän huudon vaipui kuolleena
-maahan.
-
-Kuula oli mennyt sisään korvan takaa ja tunkeutunut aivoihin asti.
-
-Aarniometsän suuri hiljaisuus valtasi meidät; vähään aikaan ei kukaan
-sanonut eikä tehnyt mitään. Sitten kuulin jostakin sammalten seasta
-vienon äänen, jonka kaiku muistutti kimakkaa ääntä, joka syntyy, kun
-ilmaa puserretaan ulos kumipatjasta.
-
-"Hyvin hyvä laukaus, baas", se piipitti, "yhtä hyvä kuin se, joka
-surmasi kuningas-korppikotkan Dingaan'in kylässä, ja paljoa vaikeampi.
-Mutta jos baas voisi siirtää jumalan minun päältäni, niin sanoisin --
-paljon kiitoksia."
-
-"Paljon kiitoksia" oli miltei kuulumaton, eikä ihmekään, sillä Hans
-parka oli aivan heikkona. Siellä hän makasi gorillan suunnattoman
-raadon alla, suu ja nenä vain hiukan näkyivät pedon ruumiin ja
-käsivarren välistä. Ellei hän olisi sattunut kaatumaan tuolle
-kostealle, pehmoiselle sammalpatjalle, hän olisi varmasti puristunut
-litteäksi. Jotenkuten saimme eläimen vieritetyksi syrjään ja kaasimme
-Hansin kurkkuun vähän paloviinaa, jolla oli ihmeellinen vaikutus, sillä
-tuskin minuutin kuluttua hän nousi istualleen, haukkoen ilmaa kuin
-kuoleva kala, ja pyysi lisää.
-
-Jätin Veli Johanneksen tutkimaan, oliko Hansille tapahtunut mitään
-vakavaa vahinkoa, ja menin katsomaan Jerry-raukkaa, joka nyt muistui
-mieleeni. Yksi silmäys riitti. Hän oli kuollut. Sitäpaitsi hän näytti
-muuttaneen muotoa niinkuin turkiseläin turkkurin kierteisiin
-käärittynä. Veli Johannes sanoi minulle myöhemmin, että mieheltä olivat
-tuossa hirveässä syleilyssä murtuneet molemmat kädet ja miltei kaikki
-kylkiluut, vieläpä selkärankakin oli mennyt sijoiltaan.
-
-Olen monesti ihmetellyt, minkävuoksi gorilla syöksyi eteenpäin pitkin
-riviä koskematta minuun tai meihin muihin kohdistaakseen raivonsa
-Jerryyn. Voin vain otaksua sen johtuneen siitä, että tuo onneton mazitu
-oli edellisenä yönä istunut lähinnä kalubia ja peto oli tuntenut hänet
-hajusta ja luullut papiksi, jota se oli tottunut vihaamaan, ja
-surmannut. Hans oli tosin istunut kalubin toisella puolen, mutta ehkä
-pongo-haju ei ollut tarttunut häneen niin suuressa määrin, tai ehkä
-peto aikoi käydä hänen kimppuunsa selvittyään ensin Jerrystä.
-
-Kun siis näimme, ettei mazitu enää kaivannut ihmisapua, ja kun
-iloksemme tulimme vakuutetuiksi, että lukuunottamatta muutamia naarmuja
-kukaan muu ei ollut todella vahingoittunut, vaikka Stephen'in vaatteet
-olivat niin riekaleina, että tuskin pysyivät yllä, aloimme tutkia
-kuollutta jumalaa. Se oli totisesti kammottava olento.
-
-Sen tarkkaa painoa ja kokoa meillä ei ollut keinoa määritellä, mutta en
-ole koskaan nähnyt enkä kuullut puhuttavankaan niin äärettömän suuresta
-apinasta, jos nimittäin gorilla todella on apina. Tarvittiin meidän
-viiden yhdistyneet voimat nostamaan ruumista suurella vaivalla
-puolikuolleen Hansin päältä, ja yhtä vaikeaa oli nahkaa nyljettäessä
-sen kääntäminen kyljeltä kyljelle. En olisi ikinä uskonut, että sen
-ikäinen ja kokoinen eläin, joka pystyssä seistessään ei voinut olla
-seitsentä jalkaa korkeampi, olisi ollut niin raskas. Sillä vanha se
-epäilemättä oli. Pitkät, keltaiset, koiran hampaita muistuttavat
-torahampaat olivat käytöstä kuluneet puoleen pituuteensa; silmät olivat
-painuneet syvälle pääkallon sisään; pääkarvat, joiden tavallisesti
-pitäisi olla punaiset tai ruskeat, olivat aivan valkoiset, vieläpä
-rintakin, jonka olisi pitänyt olla musta, vivahti harmaaseen. Oli
-luonnollisesti mahdotonta sanoa mitään varmuudella, mutta teki mieli
-kuvitella, että eläin oli vähintään kahdensadan vuoden ikäinen,
-niinkuin sen Motombon väitteen mukaan olisi pitänyt ollakin.
-
-Stephen ehdotti, että nylkisimme sen, ja vaikka meillä mielestäni
-olikin vähän mahdollisuuksia kuljettaa vuotaa mukanamme, suostuin
-siihen kuitenkin ja autoin häntä toimituksessa vain pelkästä halusta
-pelastaa niin suuri harvinaisuus. Vaikka Veli Johannes oli levoton ja
-mutisi jotakin ajan hukkaamisesta, minä pidin tarpeellisena sitäpaitsi
-lyhyttä lepoa, sillä olimme kovin rasittuneita sekä kauheasta pelosta
-että vielä kauheammasta kohtauksesta tuon pyhän hirviön kanssa.
-Ryhdyimme siis työhön ja toista tuntia kestäneen ahkeran työn tuloksena
-saimme irti vuodan, joka oli niin paksu ja luja, että huomasimme
-kuparikeihäiden tuskin tunkeneen lihaan asti. Näimme myös, että
-edellisenä yönä ampumani kuula oli osunut olkavarren luuhun ja
-vioittanut sitä sen verran, että raaja oli käynyt käyttökelvottomaksi,
-ellei murtunut kokonaan. Meille se oli todellakin ollut onni, sillä jos
-peto olisi säilyttänyt molemmat käsivartensa ehyinä, se olisi
-hyökkäyksessä varmasti surmannut useampia meistä. Meidät oli pelastanut
-vain se seikka, että sillä Jerryä pidellessään ei ollut yhtään kättä
-vapaana eikä onneksi myöskään sattunut saamaan ketään hirveisiin
-hampaisiinsa, jotka olivat siepanneet kalubilta käden yhtä helposti
-kuin sakset leikkaavat poikki kukanvarren. Kun nahka oli nyljetty
-lukuunottamatta käsiä, joihin emme yrittäneetkään koskea, levitimme sen
-nurinpuolin kuivumaan keskelle aukeata, johon päivänsäteet sattuivat.
-Haudattuamme Jerryraukan suuren kaatuneen puun onton rungon sisään
-pesimme itsemme kosteilla sammalilla ja nautimme hiukan jäljelläolevaa
-ravintoa.
-
-Sen tehtyämme läksimme eteenpäin jälleen paljon kevyemmällä mielin.
-Jerry tosin oli kuollut, mutta niin oli jumalakin, joka onneksi oli
-jättänyt meidät muut eloon ja miltei koskemattomiksi. Ei koskaan enää
-Pongo-maan kalubin tarvitsisi vapista tuon kauhean jumalan edessä, joka
-ennemmin tai myöhemmin tulisi heidän teloittajakseen, sillä kahta
-lukuunottamatta, jotka pelosta tekivät itsemurhan, ei yksikään kalubi
-ollut kuollut muuten kuin jumalan käsiin tai -- hampaisiin.
-
-Mitä olisinkaan antanut saadakseni tietää tuon eläimen tarinan? Olisiko
-ollut mahdollista, että se, kuten Mavovo oli sanonut, olisi seurannut
-pongo-kansaa heidän kodeistaan Afrikan länsi- tai keskiosista tai
-mahdollisesti tuotu tänne vankina? Kysymykseen en voi vastata, mutta
-merkille pantavaa on, ettei kukaan mazitu-kansasta eikä muista
-alkuasukkaista ollut koskaan kuullut tässä osassa Afrikkaa löytyvän
-muuta oikeaa gorillaa. Jos peto oli paikkakunnalta kotoisin, se oli
-varmaan ollut yksinäisyyttä rakastava tai sukunsa hylkäämä, niinkuin
-joskus käy vanhoille elefanteille, jotka sitten niinkuin tämä gorilla
-tulevat hirveän julmiksi.
-
-Siinä kaikki, mitä eläimestä tiedän sanoa, vaikka pongo-kansalla
-tietysti oli oma tarinansa. Heidän perimätietonsa mukaan se oli apinan
-hahmossa oleva pahahenki, joka muinoin oli asunut jonkun varhaisemman
-kalubin ruumiissa ja siirtynyt apinaan, sen jälkeen kuin tämä oli
-surmannut kalubin. Syyksi, minkävuoksi eläin surmasi kaikki kalubit ja
-paljon muitakin sille uhrattuja ihmisiä, he selittivät sen, että se
-tarvitsi "verestää itseään ihmisten hengillä", jotka tekivät sen
-kykeneväksi vastustamaan iän vaikutuksia. Muistettakoon vielä, että
-Motombokin oli viitannut tähän uskoon, ja myöhemmin kuulin siitä
-Babembalta useampia yksityiskohtia. Mutta vaikka tuossa jumalassa olisi
-ollutkin jotain yliluonnollista, missään tapauksessa sen taikavoima ei
-ollut riittävä kilpi suojaamaan sitä Purdey-pyssyn kuulalta.
-
-Vähän matkan päässä kaatuneesta puusta jouduimme äkkiä suurelle
-aukealle, jonka heti arvasimme tuoksi "jumalan puutarhaksi", johon
-onnettomat kalubit olivat tuomitut kaksi kertaa vuodessa kylvämään
-"pyhän siemenen". Puutarha oli suuri, useampia kymmeniä aareja
-pinta-alaltaan, ja sijaitsi vuoren suojassa, ja läpikulkeva virta
-kasteli sitä. Siinä kasvoi maissia ja muita viljalajeja, ja yltympäri
-oli tiheä vyöhyke istutettuja puita. Pellossa kasvava vilja oli
-nähtävästi ollut jumalan ravintona; milloin sen tuli nälkä, se meni
-sinne ja auttoi itse itseään, niinkuin monesta merkistä voimme päättää.
-Puutarha oli hyvin hoidettu ja verraten puhdas rikkaruohosta. Aluksi
-ihmettelimme, kuinka se oli mahdollista, kunnes muistin kalubin tai
-jonkun muun maininneen, että puutarhaa hoitivat Kukan äidin
-palvelijattaret, jotka tavallisesti olivat albinoja tai mykkiä.
-Kuljimme puutarhan läpi ja nousimme nopeasti vuoren rinnettä, seuraten
-taaskin kapeata mutta selvää polkua, sillä luulimme lähestyvämme
-tulivuoren aukon reunaa. Kiihkomme oli niin suuri, ettemme edes
-puhuneet, ponnistelimme vain ylöspäin. Veli Johannes kipeästä jalastaan
-huolimatta etunenässä niin suurin askelin, että tuskin pysyimme
-tasalla. Hän se ensimmäisenä saavutti maalimmekin ja hänen
-kintereillään Stephen. Näin hänen vaipuvan maahan kuin pyörryksissä.
-Stephenkin näytti hämmästyneeltä, sillä näin hänen levittelevän
-käsiään.
-
-Syöksyin heidän luokseen ja näin seuraavaa. Allamme oli jyrkkä,
-harjalta saakka aivan puuton rinne. Rinne laskeutui noin puolen
-mailia alaspäin kauniin järven rantaan, jonka pinta-ala oli ehkä
-kahdeksankymmenen hehtaarin laajuinen. Keskellä järven sinistä, syvää
-vettä, jonka myöhemmin huomasimme pohjattomaksi, oli korkeintaan 10-14
-hehtaarin suuruinen saari, joka näytti viljellyltä, sillä silmämme
-erotti sillä peltoja, palmuja ja muita hedelmäpuita. Keskellä saarta
-oli pieni, sievä talo, rakennettu maan tavan mukaan, mutta tehden
-ulkonäöltään sivistyneen vaikutuksen, sillä se oli pitkulainen, ei
-pyöreä, ja sitä ympäröi parveke ja kaisla-aita. Jonkun matkan päässä
-majasta oli muutamia alkuasukasmajoja ja sen edessä pieni, korkean
-seinän ympäröimä aitaus, jonka yläpuolelle oli mattoja kiinnitetty
-paaluihin ikäänkuin suojelemaan jotakin tuulelta tai auringolta.
-
-"Lyön vetoa, että siinä asuu Pyhä kukka", Stephen huudahti kiihkeästi
--- hän ei voinut ajatella mitään muuta kuin tuota kirottua orkideaa.
-"Katsokaa, auringon puolelle on pantu mattoja estämään sitä palamasta
-ja ympärille on istutettu palmuja, jotka antavat sille varjoa."
-
-"Ja tuossa asuu Kukan äiti", kuiskasi Veli Johannes taloa osoittaen.
-"Kuka hän on? Kuka hän on? Ajatelkaapa, jos sittenkin erehtyisin.
-Jumala, suo etten ole erehtynyt, sillä se olisi enemmän kuin mitä
-jaksan kantaa."
-
-"On parasta ottaa selvä asiasta", minä huomautin käytännöllisesti,
-vaikka mielessäni yhdyinkin hänen epäilykseensä, ja sitten läksin
-juoksujalkaa rinnettä alas.
-
-Tuskin viisi minuuttia kului, ennenkuin olimme vuoren juurella ja
-aloimme hengästyneinä ja hikisinä etsiä rantaäyräällä kasvavasta
-kaislikosta ja pensaikosta venhettä, josta kalubi oli meille puhunut.
-Mitä jos venhettä ei löytyisikään? Kuinka pääsisimme tuon suuren ja
-syvän järven yli? Samassa jo Hans, joka tottuneilla silmillään oli
-huomannut erinäisiä merkkejä ja poikennut vasemmalle päin, huiskutti
-kättään ja vihelsi. Me juoksimme hänen luokseen.
-
-"Tässä se on, baas", hän sanoi ja osoitti kapeaa risukon peittämää
-solaa, jossa meistä ensin näytti olevan vain koko kuivaa kaislaa.
-Raivasimme itsellemme tien, ja totta totisesti siinä oli venhe, joka
-hyvin kannatti kaksi- tai neljätoista miestä, ja muutama pari airoja.
-Pari minuuttia vielä, ja me olimme soutamassa järven yli. Onnellisesti
-pääsimme rantaan, mistä löysimme pienen venhelaiturin, jota kannattivat
-järven pohjaan upotetut paalut. Sidoimme venheen kiinni, tai oikeastaan
-minä sen tein, sillä muut eivät muistaneet tuota varokeinoa, ja sitten
-suuntasimme heti kulkumme viljeltyjen peltojen läpi vievää tietä myöten
-taloa kohti. Äkillisen hyökkäyksen varalta tahdoin pyssyineni kulkea
-etumaisena. Suuri hiljaisuus ja se seikka, ettei yhtään ihmisolentoa
-näkynyt, herätti mielessäni tuon pelon, sillä tuntui omituiselta, ettei
-meitä olisi nähty järven yli soutaessamme.
-
-Vasta myöhemmin sain tietää, miksi paikka teki niin aution vaikutuksen.
-Se johtui kahdesta syystä. Ensinnäkin oli keskipäivä, johon aikaan
-orjaraukat vetäytyivät majoihinsa aterioimaan ja nukkumaan yli päivän
-kuumimman ajan. Toiseksi, vaikkakin "Vartija", joksi häntä nimitettiin,
-oli huomannut venheen vesillä, hän oli arvellut kalubin tulevan Kukan
-äidin luo ja vetäytynyt syrjään, käskien toisiakin poistumaan, niinkuin
-tällaisissa tilaisuuksissa oli tapana, sillä kalubin ja Kukan äidin
-harvinaiset kohtaukset vietettiin uskonnollisin juhlamenoin ja
-syrjäisten näkemättä.
-
-Ensin tulimme pienen aitauksen luo, jonka ympärille oli istutettu
-palmuja ja jota, kuten mainitsin, matot varjostivat. Stephen juoksi
-lähemmä, kiipesi aidalle ja kurkisti yli.
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä hän istui maassa kuin päähän ammuttuna.
-
-"Oi jumaliste!" hän huusi, "oi jumaliste!" mutta muuta en hänestä irti
-saanutkaan, enkä sillä hetkellä itse asiassa kovin koettanutkaan.
-
-Tuskin viiden askeleen päässä oli korkea kaisla-aita, joka ympäröi
-taloa. Kaislasta tehty veräjä oli hiukan raollaan. Hiivin hyvin
-varovaisesti lähemmä, sillä olin kuulevinani ääniä, ja kurkistin
-puoliavoimesta veräjästä sisään. Noin neljän tai viiden jalan päässä
-oli parveke, ja siltä vei ovi yhteen talon huoneista, jossa oli pöytä
-ja sillä ruokaa.
-
-Parvekkeella oli polvillaan matoilla -- _kaksi valkoihoista naista_ --
-puettuina loistavan valkoisiin, purppurakoristeisiin pukuihin, joissa
-riippui punaisesta, kotimaisesta kullasta tehtyjä renkaita ja muita
-koruja. Toinen heistä näytti noin neljänkymmenen ikäiseltä.
-Hän oli uljas, vaaleaverinen, sinisilmäinen, ja kullankeltaiset
-hiukset aaltoilivat vapaina niskassa. Toinen saattoi olla noin
-kaksikymmenvuotias. Hänkin oli vaalea, mutta silmät olivat harmaat ja
-pitkä tukka pähkinänruskea. Huomasin heti, että hän oli pitkä ja hyvin
-kaunis. Vanhempi naisista rukoili toisen polvillaan vieressä
-kuunnellessa, silmät kiinteästi luotuina taivaalle.
-
-"Oi Jumala", nainen rukoili, "katso Kristuksen tähden armossasi meihin
-kahteen vankiraukkaan ja, jos se on mahdollista, pelasta meidät tästä
-pakanamaasta. Me kiitämme Sinua, että olet suojellut meitä
-vahingoittumattomina ja terveinä niin monta vuotaa, ja me panemme
-turvamme Sinun armoosi, sillä Sinä yksin voit auttaa meitä. Suo, oi
-Jumala, että rakas miehemme ja isämme vielä eläisi ja että saisimme
-kohdata hänet jälleen, kun Sinun hyvä aikasi on tullut. Taikka jos hän
-on kuollut ja meillä ei maan päällä enää ole toivoa, suo, että mekin
-saisimme kuolla ja kohdata hänet taivaassasi."
-
-Näin hän rukoili kirkkaalla, harkitulla äänellä, ja minä huomasin
-kyynelten vierivän hänen poskiansa pitkin. "Amen", hän lopetti, ja
-tyttö hänen rinnallaan toisti hiukan vieraalla äänenpaineella: "Amen."
-
-Käännyin katsomaan Veli Johannesta. Hän oli kuullut jotakin ja oli
-aivan voimatonna. Onneksi hän ei voinut liikahtaa eikä edes puhua.
-
-"Pidättäkää häntä", kuiskasin Stephen'ille ja Mavovolle, "kunnes käyn
-sisällä puhuttelemassa naisia."
-
-Sitten ojensin pyssyni Hansille, otin lakin päästäni ja työnsin veräjää
-vähän auemmaksi, hiivin sen läpi ja rykäisin ilmaistakseni läsnäoloni.
-
-Molemmat naiset, jotka olivat nousseet polviltaan, tuijottivat minuun
-kuin näkisivät he aaveen.
-
-"Hyvät naiset", sanoin kumartaen, "pyydän, ettette hämmästyisi. Te
-näette, että Jumala kaikkivaltias joskus vastaa rukouksiin. Lyhyesti
-sanoen kuulun -- retkikuntaan -- valkoiseen retkikuntaan, joka vähäiset
-vaikeudet voitettuaan on onnistunut pääsemään tähän paikkaan ja -- ja
--- sallitteko meidän tulla luoksenne?"
-
-Yhä vielä he tuijottivat. Lopulta vanhempi naisista avasi huulensa.
-
-"Minua kutsutaan täällä Pyhän kukan äidiksi, ja muukalainen, joka
-puhuttelee minua, on kuoleman oma. Jos siis olette ihminen, kuinka
-olette päässyt luoksemme elävänä?"
-
-"Tarina on pitkä", vastasin hilpeästi. "Saammeko tulla sisälle? Otamme
-vastuun omille niskoillemme, sellaiseen olemme tottuneet, ja toivomme
-voivamme tehdä teille palveluksen. Selitykseksi voin lisätä, että
-kolme meistä on valkoihoista, kaksi englantilaista ja yksi --
-amerikkalainen."
-
-"Amerikkalainen!" huohotti nainen, "amerikkalainen! Minkä näköinen hän
-on, mikä hänen nimensä on?"
-
-"Oi", minä vastasin, sillä hermojännitykseni oli laukeamaisillaan, ja
-olin aivan sekaisin, "hän on vanhanpuoleinen, valkopartainen,
-muistuttaa lyhyesti sanoen suuresti joulu-ukkoa, ja hänen
-ristimänimensä" (en uskaltanut sanoa kaikkea yht'aikaa) "on -- o-on
-John, Veli Johannekseksi me häntä nimitämme. Nyt johtuu mieleeni",
-lisäsin, "että hänessä on jotakin yhtäläisyyttä tämän toverinne
-kanssa." Pelkäsin hänen kuolevan siihen paikkaan ja kirosin
-kömpelyyttäni. Nainen kietoi kätensä tytön vyötäisille, pysyäkseen
-pystyssä -- mutta tuki oli heikko, sillä tyttökin oli ymmärtänyt osan,
-elleikään kaikkea, mitä olin sanonut, ja näytti myöskin kuolemaan
-valmiilta. Muistettakoon, että tuo nuori tyttöraukka ei ollut koskaan
-ennen edes nähnyt valkoihoista miestä.
-
-"Arvoisa rouva", minä pyysin, "olkaa luja. Kestettyään elämässä niin
-paljon surua olisi hullua kuolla -- ilosta. Saanko kutsua sisälle Veli
-Johanneksen? Hän on pappi ja osaa varmaan sanoa jonkun sopivan sanan,
-mihin minä, vanha metsästäjä; en kykene."
-
-Nainen kokosi kaikki voimansa, avasi silmänsä ja kuiskasi:
-
-"Lähettäkää hänet tänne."
-
-Työnsin auki veräjän, jonka taakse toiset olivat kokoontuneet. Tartuin
-käsipuoleen Veli Johannesta, joka nyt oli jonkun verran tointunut, ja
-laahasin hänet esille. Aviopuolisot tuijottivat kauan toinen toiseensa,
-ja nuori tyttökin katsoi suu ja silmät selällään.
-
-"Elisabeth!" sanoi John.
-
-Nainen päästi hiljaisen huudahduksen, huusi sitten ääneensä: "Mieheni!"
-ja heittäytyi hänen rinnalleen.
-
-Pujahdin ulos veräjästä ja suljin sen hyvin.
-
-"Kuulepa, Allan", sanoi Stephen, kun olimme päässeet jonkun matkan
-päähän, "huomasitko häntä?"
-
-"Häntä? Ketä? Kumpaa?" minä kysyin.
-
-"Tuota nuorta naista, jolla on valkoinen puku. Hän on suloinen."
-
-"Suu kiinni, apina!" minä vastasin. "Onko nyt sopiva aika puhua naisten
-kauneudesta?"
-
-Senjälkeen menin etemmäksi seinän taa ja kirjaimellisesti itkin ilosta.
-Hetki oli elämäni onnellisimpia, sillä miten harvoin tapahtuukaan
-maailmassa niin kuin pitäisi!
-
-Tuolla syrjässä tahdoin myöskin rukoilla omasta puolestani, kiittää
-Jumalaa ja pyytää voimaa ja ymmärrystä voittamaan vielä odottavat
-suuret vaarat.
-
-
-
-
-XVII.
-
-PYHÄN KUKAN KOTI.
-
-
-Kului puoli tuntia, jona aikana koetin vuorotellen punnita asemaamme ja
-kuunnella Stephen'in puhetulvaa. Ensin hän kuvasi monisanaisesti Pyhän
-kukan ihanuutta, jonka hän muurille kiivetessään oli vilahdukselta
-nähnyt, ja toiseksi nuoren valkopukuisen naisen kauniita silmiä. Vain
-varoitukseni, että hän murtautumalla kukan pyhättöön voisi loukata
-tuota nuorta naista, sai hänet estetyksi yrittämästä sitä. Meidän juuri
-puhuessamme siitä veräjä aukeni ja nuori nainen itse ilmestyi eteemme.
-
-"Herrat", hän sanoi arvokkaasti kumartaen ja puhuen hitaasti, epäröiden
-hullunkurista englanninkieltään, "äiti ja isä -- niin, isä -- kysyvät,
-tahdotteko ravintoa?"
-
-Vastasimme, että halusimme "ravintoa" hyvin kernaasti, ja hän astui
-edellämme taloon puhellen:
-
-"Älkää ihmetelkö heitä, sillä he ovat hyvin onnellisia, ja antakaa
-anteeksi meidän happamaton leipämme."
-
-Sitten hän tarttui mitä kohteliaimmalla tavalla käteeni ja niin
-astuimme Stephen'in seuraamina sisälle, jättäen Mavovon ja Hansin
-ulkopuolelle vartioimaan.
-
-Talossa oli vain kaksi huonetta, nimittäin oleskelu- ja makuuhuone.
-Edellisestä löysimme Veli Johanneksen ja hänen vaimonsa istumasta
-jonkinlaisessa leposohvassa, tuijottaen hurmaantuneina toinen
-toiseensa. Panin merkille, että he näyttivät molemmat itkeneiltä --
-onnesta luultavasti.
-
-"Elisabeth", sanoi John meidän sisäänastuessamme, "tämä on mr. Allan
-Quatermain, jonka neuvokkuus ja rohkeus on saattanut meidät jälleen
-yhteen, ja tämä nuori herrasmies on hänen toverinsa mr. Stephen
-Somers."
-
-Nainen ei kyennyt puhumaan, hän vain kumarsi ja ojensi kätensä, jota me
-pudistimme.
-
-"Mitä on 'neuvokkuus ja rohkeus'?" kuulin hänen tyttärensä kuiskaavan
-Stephen'ille, "ja minkävuoksi teillä ei ole sitä, oi Stephen Somers?"
-
-"Sen selittäminen veisi hyvin pitkän ajan", vastasi toinen naurahtaen
-hilpeää nauruaan, ja senjälkeen en enää kuunnellut heidän
-lörpöttelyään.
-
-Sitten istuuduimme aterialle, johon kuului vihanneksia ja suuri
-maljallinen kovaksi keitettyjä sorsan munia, jota ruokaa Stephen ja
-Hope kantoivat runsaan annoksen ulos Hansille ja Mavovolle. Nimen Hope
-[Hope merkitsee suomeksi toivo. (Suom. muist.)] äiti oli nähtävästi
-antanut tyttärelleen tämän synnyttyä tuona mustan epätoivon hetkenä.
-
-Mrs. Eversley sai kertoa ennenkuulumattoman mutta lyhyen tarinansa.
-
-Hän _oli_ pelastunut Hassan-ben-Mohammedin ja orjakauppiasten käsistä,
-niinkuin karannut orja Zanzibarissa oli ennen kuolemaansa kertonut
-hänen miehelleen, mutta joutunut muutamia päiviä harhailtuaan
-pongo-sotilasten vangiksi, jotka omissa hämärissä asioissaan
-risteilivät viidakossa luultavasti vankeja etsien. Nämä olivat
-kuljettaneet hänet järven yli Pongo-maahan ja, kun entinen Kukan äiti,
-eräs albino-nainen, oli äskettäin kuollut korkeassa iässä, asettaneet
-hänet virkaa hoitamaan tälle saarelle, jota hän sen päivän jälkeen ei
-ollut kertaakaan jättänyt. Tänne hänet oli tuonut silloinen kalubi
-muutamain muiden "Jumalan valittujen" seuraamana. Petoa hän ei ollut
-koskaan nähnyt ja ainoastaan kerran kuullut sen ulvontaakaan, sillä
-koko matkalla se ei ollut näyttäytynyt eikä ahdistanut heitä.
-
-Pian hänen muutettuaan saarelle tytär oli syntynyt, ja muutamat "Kukan
-palvelijattarista" olivat hoitaneet häntä. Siitä pitäen sekä häntä että
-lasta oli kohdeltu mitä parhaalla huolenpidolla ja kunnioituksella,
-sillä kun Kukkaa ja Kukan äitiäkin jostain omituisesta syystä pidettiin
-luonnonvoimien ja hedelmällisyyden edustajina, niin lapsen syntymää oli
-katsottu mitä parhaaksi enteeksi kuihtuvalle pongo-rodulle. Toivottiin
-sitäpaitsi, että "Kukan tyttärestä" tulisi aikanaan äitinsä seuraaja.
-Siellä he siis olivat asuneet aivan avuttomina ja yksin, johtaen
-viljelystöitä saarella. Kaikeksi onneksi mrs. Eversleyllä oli vangiksi
-joutuessaan ollut mukanaan pieni raamattu, jota hän ei koskaan ollut
-kadottanut. Siitä hän oli voinut opettaa lapselleen lukutaitoa ja
-kaikkea muutakin, mitä pyhän kirjan sivuilla on opittavaa. Olen usein
-ajatellut, että jos minut olisi tuomittu elinkautiseen pakolliseen
-yksinäisyyteen ja saisin ottaa mukaani vain yhden ainoan kirjan,
-niin valitsisin raamatun, sillä lukuunottamatta sen sisältämiä
-historiallisia tietoja ja loistavaa kieltä se tarjoaa ihmiselle toivon
-ja on hänelle senvuoksi kylliksi. Sellaiseksi se ainakin tässä
-tapauksessa oli osoittautunut.
-
-Omituista kyllä mrs. Eversley kertoi, ettei hän enempää kuin hänen
-miehensäkään noitten loppumattomien vuosien kuluessa ollut milloinkaan
-kadottanut uskoa, että hän oli pelastuva jollakin muulla tavoin kuin
-kuoleman kautta.
-
-"Ajattelin aina sinun olevan elossa ja kohtaavani sinut jälleen, John",
-kuulin hänen sanovan miehelleen.
-
-Naisten hengenvoimatkin näyttivät ihmeellisesti säilyneen, sillä kun
-meidän tulomme aiheuttama ensimmäinen säikähdys ja hämminki olivat
-asettuneet, saimme nähdä, että he olivat hilpeää väkeä. Miss Hope oli
-todella iloinen sielu. Mutta hän ei ollutkaan ikänään tuntenut muuta
-elämää, ja ihmisluonto on hyvin mukautuvainen. Edelleen, jos niin saan
-sanoa, hän oli kasvanut neitseenä sanan todellisessa merkityksessä.
-Ja kuinka olisi muuten voinutkaan olla, kun äiti, raamattu ja
-luonto olivat olleet hänen ainoana seuranaan ja oppilähteinään,
-lukuunottamatta orjatarraukkoja, jotka heitä vartioivat ja joista
-useimmat olivat mykkiä.
-
-Mrs. Eversleyn lopetettua tarinansa me kerroimme omamme lyhennetyssä
-muodossa. Oli omituista nähdä ihmettelyä, joka kuvastui naisten
-kasvoilla heidän kuunnellessaan seikkailumme ääriviivoja, joissa
-kuitenkaan nyt emme enää tarvitse viipyä. Sen loputtua kuulin miss
-Hope'n sanovan:
-
-"Näyttää siis siltä, että te, oi Stephen Somers, olettekin meidän
-pelastajamme."
-
-"Todellako", Stephen vastasi, "kuinka niin?"
-
-"Sentähden, että näette kaukana Englannissa kuivatun Pyhän kukan ja
-sanotte: 'Tällä Kukalla täytyy olla myöskin Pyhä isä'. Sitten te
-maksatte rovot" (tässä raamatunluku tuli näkyviin) "matkasta ja
-urhoollisten metsästäjäin palkan paholais-jumalan surmaamisesta ja
-tuotte vanhan, valkohapsisen isäni mukananne. Niin, kyllä te olette
-pelastaja", ja hän nyökäytti somasti päätään Stephen'ille.
-
-"Tietysti", Stephen vastasi innostuneena; "tahi ei juuri aivan, mutta
-se on aivan sama asia, selitän sen myöhemmin. Mutta miss Hope,
-voisitteko nyt näyttää meille Kukan?"
-
-"Oi! Pyhän äidin se on tehtävä. Jos näette sen ilman häntä, niin
-kuolette."
-
-"Todellako!" sanoi Stephen mainitsematta tuota pientä urotyötä, että
-hän jo oli kurkistanut aidan yli.
-
-No niin, loppujen lopuksi Pyhä äiti kotvan epäröityään myöntyi, sanoen,
-että kun kerran jumala oli kuollut, niin ei millään muullakaan varmaan
-ollut väliä. Sitä ennen hän kuitenkin meni talon taakse ja taputti
-käsiään, jolloin vanha kuuromykkä vaimo, mitä täydellisin albino,
-ilmestyi ja tuijotti meihin ihmetellen. Hänelle mrs. Eversley puhui
-sormillaan niin nopeasti, että tuskin ehdin seurata hänen sormiensa
-liikkeitä. Nainen kumarsi niin syvään, että otsa miltei kosketti maata,
-nousi sitten ja juoksi rantaan.
-
-"Lähetin hänet noutamaan airot ruuhesta", mrs. Eversley sanoi, "ja
-lyömään venheeseen leimani. Nyt ei kukaan uskalla ottaa sitä
-soutaakseen järven yli."
-
-"Se on hyvin viisasta", minä vastasin, "sillä emme todellakaan soisi
-uutisten toimistamme tulevan Motombon korviin."
-
-Sitten menimme aitauksen portille, missä mrs. Eversley katkaisi
-veitsellä palmunkuiduista tehdyn nauhan, joka oli savella sinetöity
-kiinni oveen ja ovenpieleen sillä tavoin, ettei kukaan voinut päästä
-sisälle katkaisematta nauhaa. Sinetti oli painettu kömpelötekoisella
-leimasimella, jota mrs. Eversley kantoi kaulassaan virkamerkkinä. Se
-oli kummallinen esine, muovailtu kullasta, ja siihen oli kaiverrettu
-syvin, kömpelöin piirroin apina, joka piteli oikeassa etukäpälässään
-kukkaa. Esine näytti vanhalta ja osoitti sekin puolestaan, että
-pongo-kansan keskuudessa oli apina-jumalaa ja orkideaa alusta alkaen
-palveltu yhteenkuuluvina.
-
-Kun ovi aukeni, näimme aitauksen keskellä mitä ihanimman kasvin. Se oli
-noin kahdeksan jalan laajuinen, ja lehdet olivat tumman vihreät, pitkät
-ja kapeat. Joka latvasta pisti esiin kukanaihe. Ja muutamat kukat, ehkä
-luvultaan noin kaksitoista, olivat nyt parhaana kukinta-aikana
-aukeamaisillaan. Kuivatun kukan mitat olen jo maininnut, joten niitä ei
-enää tarvinne toistaa. Sen voin tässä kuitenkin lisätä, että
-pongo-kansalla oli tapana arvioida seuraavan vuoden hedelmällisyys
-Pyhän kukan kukkaluvun mukaan. Jos kukkia oli paljon, oli odotettavissa
-hedelmällinen aika; jos vähän, niin huonompi; jos taasen, kuten joskus
-tapahtui, kasvi ei kukkinut, sanottiin kuivan ajan ja nälänhädän
-aina seuraavan. Ne olivat totisesti loistavia kukkia, seisoen
-miehenkorkuisen lapakkonsa päässä kirkkaan valkoisina, mustajuovaisine
-terälehtineen, kullankeltaisine nieluineen ja silpineen. Keskellä
-kutakin terälehteä näkyi pikimusta laikka, joka todellakin muistutti
-suuresti apinan päätä. Mutta jos orkidea minussa herätti ihmetystä,
-niin saattaa kuvitella, minkä vaikutuksen se teki Stephen'iin, jossa
-tuon kukkalajin ihailu oli intohimo. Hän käyttäytyi melkein kuin
-mielipuoli. Pitkän aikaa hän ensinnäkin tuijotti kasviin, heittäytyi
-sitten polvilleen, niin että miss Hope huudahti:
-
-"Mitä, oi Stephen Somers! Palveletteko tekin Pyhää kukkaa?"
-
-"Palvelen hyvinkin", hän vastasi, "minä -- minä -- kuolisin saadakseni
-sen!"
-
-"Sen saat luultavasti tehdäkin, ennenkuin kaikki on selvänä", minä
-huomautin painokkaasti, sillä minusta on hyvin vastenmielistä nähdä
-aikamiehen käyttäytyvän mielipuolen tavoin. On vain yksi asia
-maailmassa, joka voi sellaista käytöstä puolustaa, ja se ei ole kukka.
-Mavovo ja Hans olivat seuranneet meitä aitaukseen, ja minä kuulin
-sattumalta heidän välisensä keskustelun, joka huvitti minua suuresti.
-Keskustelun ydinkohta oli se, että Hans selitti Mavovolle valkoihoisten
-palvelevan tuota ruohoa -- hän nimitti kukkaa ruohoksi -- senvuoksi,
-että se muistutti väriltään kultaa, joka oli heidän todellinen
-jumalansa, vaikka tuo jumala tunnettiin heidän keskuudessaan monella
-nimellä. Mavovo, josta asia ei näyttänyt olevan vähääkään
-mielenkiintoinen, vastasi olkapäitään kohauttaen, että saattoi olla
-niinkin, mutta että hän puolestaan piti todellisena syynä sitä, että
-kasvista saatiin jotakin lääkettä, joka antoi rohkeutta tai voimaa.
-Zulut nimittäin eivät välitä kukista muuta kuin hyvien hedelmäin
-vuoksi. Katseltuani kyllikseni ihania kukkia kysyin mrs. Eversleyltä,
-mitä aluetta reunustavat pienet kummut olivat, joita oli useampia
-rivissä orkidean juuria ympäröivän höystetyn turvemullan ulkopuolella.
-
-"Ne ovat Pyhän kukan äitien hautoja", hän vastasi. "Niitä on
-kaksitoista, ja tässä on kolmannentoista paikka, valittu minua varten."
-
-Muuttaakseni puheenaihetta tein toisen kysymyksen, nimittäin kasvoiko
-maassa enemmänkin samanlaisia orkideoja.
-
-"Ei", hän vastasi, "tai en ainakaan ole kuullut. Minulle on päinvastoin
-aina sanottu, että tämä on tuotu kaukaisesta maasta menneiden
-sukupolvien aikana. Jonkin vanhan lain määräyksestä tämän sitäpaitsi ei
-ole annettu lisääntyä. Jokainen vesa, jonka se kasvattaa tämän ympyrän
-ulkopuolelle, minun on leikattava poikki ja hävitettävä määrätyin
-juhlamenoin. Näettekö tuota siemenkotaa, joka on jätetty kasvamaan
-yhteen viimevuotiseen kukkavarteen? Se on nyt kypsä, ja ensi täysikuun
-aikaan, kun kalubi tulee minua tervehtimään, minun on uskonnollisin
-menoin poltettava se hänen läsnäollessaan, ellei se ennen hänen tuloaan
-ole itsestään auennut, missä tapauksessa minun on poltettava kaikki
-siemenistä nousseet taimet melkein samoin juhlamenoin."
-
-"Ei kalubi enää tule, ainakaan teidän täällä ollessanne. Siitä olen
-aivan varma", sanoin.
-
-Paikalta lähtiessämme seurasin tavallista periaatettani, joka kaikissa
-mahdollisissa tilaisuuksissa vaatii varmuutta kaikesta, millä suinkin
-on arvoa, ja nipistin poikki kypsän siemenkodan, joka oli oranssin
-kokoinen. Ei kukaan sattunut katsomaan, ja kun se meni suoraan
-taskuuni, ei sitä huomattu kaivata.
-
-Sitten me vanhemmat jätimme Stephen'in ja nuoren naisen ihailemaan
-Cypripedium'ia -- tai toinen toistaan -- aitaukseen, ja palasimme
-sisälle neuvottelemaan.
-
-"John ja mrs. Eversley", sanoin minä, "taivaan armon kautta olette
-jälleen löytäneet toinen toisenne yli kaksikymmentä vuotta kestäneen
-eron jälkeen. Mutta mitä on tehtävä nyt? Jumala tosin on kuollut, joten
-matka metsän läpi on oleva helppo. Mutta sen takana on vesi, eikä
-meillä ole mitään keinoa päästä sen yli, ja veden takana tuo vanha
-Motombo-velho istuu luolansa suulla niinkuin hämähäkki verkossaan.
-Ja Motombon ja luolan takana on Komba, uusi kalubi, ja hänen
-ihmissyöjäheimonsa --"
-
-"Ihmissyöjä --!" keskeytti mrs. Eversley, "en ole tiennyt heidän olevan
-ihmissyöjiä. Tiedän sitäpaitsi hyvin vähän koko pongo-kansasta, jota
-tuskin olen nähnyt."
-
-"Siinä tapauksessa, arvoisa rouva, saatte uskoa sanaani, että sitä he
-ovat ja että he varmasti aikovat syödä meidätkin. Mutta kun otaksun,
-ettette halua viettää loppuikäänne, joka luultavasti tulisi olemaan
-lyhyt, tällä saarella, pyydän kysyä, millä tavalla luulette meidän
-onnellisesti pääsevän ulos Pongo-maasta?"
-
-He pudistivat päitään, jotka nähtävästi olivat tyhjät suunnitelmista.
-John vain siveli valkoista partaansa ja kysyi lempeästi:
-
-"Mitä olette suunnitellut, Allan? Rakas vaimoni ja minä olemme valmiit
-jättämään asian kokonaan teidän huostaanne, joka olette niin neuvokas."
-
-"Suunnitellut!" minä änkytin. "Todellakin, John, missä muissa
-olosuhteissa tahansa --" Sitten mietiskeltyäni hetken kutsutin luokseni
-Hansin ja Mavovon, jotka tulivat ja lyyhähtivät istumaan parvekkeen
-lattialle.
-
-"No niin", sanoin heille asian selitettyäni, "mitä _te_ olette
-suunnitelleet?" Olin itse aivan tyhjä kaikista mahdollisista
-ehdotuksista ja tahdoin senvuoksi päästä tuosta kiduttavasta
-vastuunalaisuudesta.
-
-"Isäni pilkkaa meitä", sanoi Mavovo juhlallisesti. "Voiko loukussa
-oleva rotta suunnitella ulospääsyn mahdollisuuksia, kun koira odottaa
-oven edessä? Niin pitkälle olemme päässeet ehyinä kuin rotta loukkuun.
-Nyt en näe edessämme muuta kuin kuoleman."
-
-"Tämäpä hauskaa", vastasin. "Sinun vuorosi, Hans."
-
-"Ah, baas", virkkoi hottentotti, "lyhyeksi hetkeksi tulin taas
-viisaaksi keksiessäni pistää _Intombin_ bambusauvaan. Mutta nyt pääni
-on kuin mädännyt muna. Mutta, mutta, yksi ajatus minulla on --
-kysykäämmepä missie'ltä. Hänen aivonsa ovat nuoret ja raittiit ja
-voivat keksiä jotakin; baas Stephen'iltä kysyminen ei hyödyttäisi,
-sillä hän on jo vajonnut muihin ajatuksiin", ja Hans naurahti hiukan.
-
-Etupäässä siinä tarkoituksessa, että saisin enemmän ajatteluaikaa,
-kutsuin luokseni miss Hope'n, joka juuri oli Stephen'in seuraamana
-ilmestynyt pyhätöstä, ja esitin tilanteen hänelle, puhuen hyvin
-hitaasti ja selvästi, jotta hän ymmärtäisi sanani. Suureksi
-hämmästyksekseni hän vastasi heti.
-
-"Mikä on jumala, oi mr. Allan? Eikö se ole enemmän kuin ihminen? Voiko
-jumalan sitoa ja heittää onkaloon tuhanneksi vuodeksi, niinkuin
-saatanasta kerrotaan raamatussa? Jos jumala tahtoo liikkua, nähdä uusia
-maita ja niin edespäin, kuka voi sen kieltää?"
-
-"En ymmärrä oikein", sanoin kiiruhtaakseni häntä, vaikka itse asiassa
-jo hiukan aavistin mitä hän tarkoitti.
-
-"Oi Allan, Pyhä kukka on jumala, ja äitini on papitar. Jos Pyhä kukka
-on väsynyt tähän maahan ja haluaa kasvaa muualla, miksi papitar ei
-voisi viedä sitä pois ja mennä itsekin?"
-
-"Oiva ajatus", minä sanoin; "mutta nähkääs, miss Hope, jumalia on tai
-oli kaksi, joista toinen ei enää voi kävellä."
-
-"Oi, sekin on hyvin helppoa. Pannaan metsän jumalan nahka tuon miehen
-päälle", ja hän osoitti Hansia, "ja kuka taitaa tuntea eron? He ovat
-nytkin samannäköisiä kuin veljekset, tämä vain on pienempi."
-
-"Hänpä sen keksi! Jumaliste, hänpä sen keksi!" huudahti Stephen
-ihastuksissaan.
-
-"Mitä missie sanoo?" kysyi Hans epäluuloisena.
-
-Selitin hänelle.
-
-"Oi, baas", Hans huudahti, "ajatelkaa hajua jumalan nahkan sisällä, kun
-aurinko siihen paistaa. Jumala oli sitäpaitsi hyvin suuri jumala, ja
-minä olen pieni."
-
-Sitten hän käännähti ja ehdotti Mavovoa, selittäen, että hänen
-vartalonsa oli leikkiin paljon sopivampi.
-
-"Ennemmin kuolen", vastasi tuo suuri zulu. "Pitäisikö minun, jonka
-suonissa virtaa jaloa verta ja joka olen soturi, häväistä itseni
-kääriytymällä kuolleen eläimen nahkaan ja esiintymällä ihmisten edessä
-apinana? Teehän uudelleen ehdotuksesi, Pilkkukäärme, niin saamme
-tapella."
-
-"Näetkö, Hans", minä sanoin, "Mavovo on oikeassa. Hän on soturi ja
-hyvin kestävä taistelussa. Sinäkin olet kestävä kekseliäisyydessäsi, ja
-tämän tehdessäsi vetäisit nenästä koko pongo-kansaa. On sitäpaitsi
-parempi, Hans, että sinä kannat muutamia tunteja ylläsi gorillan
-nahkaa, kuin että minä, sinun herrasi, ja kaikki nämä muutkin joutuvat
-surmattaviksi."
-
-"On, baas, se on totta, baas; vaikka itse puolestani ajattelen melkein
-kuin Mavovokin, että mieluummin kuolisin. Mutta voisi olla suloista
-saada petkuttaa noita pongoja vielä kerran, ja, baas, en tahtoisi nähdä
-teitä tapettavan vain säästääkseni itseni pahalta hajulta. Jos siis
-haluatte, niin minä rupean jumalaksi."
-
-Näin siis uhrautuvaisuus, jota Hans-rukka, tarinamme todellinen
-sankari, osoitti, ratkaisi asian, jos yleensä mitään voi pitää
-ratkaistuna meidän olosuhteissamme. Senjälkeen päätimme lähteä
-epätoivoiselle seikkailuretkellemme seuraavana aamuna päivän
-koittaessa.
-
-Sitä ennen oli kuitenkin paljon tehtävää. Ensinnäkin mrs. Eversley
-kokosi palvelijattarensa, luvultaan kaksitoista, jotka heti
-ilmestyivätkin parvekkeen eteen. Näky oli surullinen, sillä naisraukat
-olivat kaikki albinoja ja epämiellyttävän näköisiä ja toinen puoli
-heistä sitäpaitsi kuuromykkiä. Mrs. Eversley puhui heille papittarena
-selittäen, että jumala, joka asui metsässä, oli kuollut ja että hänen
-senvuoksi piti ottaa mukaansa Pyhä kukka, jota kutsuttiin "Jumalan
-vaimoksi", ja lähteä ilmoittamaan Motombolle tuota kauheata
-onnettomuutta. Naisten piti sillä aikaa pysyä saarella ja jatkaa
-viljelysten hoitamista.
-
-Ilmoitus saattoi nuo onnettomat, jotka nähtävästi olivat hyvin
-kiintyneet herrattareensa ja tämän tyttäreen, suuren hämmästyksen
-valtaan. Vanhin heistä, pitkä, laiha nainen, jolla oli valkoinen
-kähärätukka ja punaiset silmät ja joka Stephen'in sanojen mukaan
-muistutti angora-kissaa, heittäytyi maahan pitkäkseen, suuteli Äidin
-jalkoja ja kysyi, koska tämä aikoi palata, sillä "Kukan äiti" ja
-"tytär" olivat ainoat, joita he saattoivat rakastaa, ja ilman heitä he
-kuolisivat suruun.
-
-Hilliten liikutustaan niin hyvin kuin voi äiti vastasi, ettei hän
-tiennyt aikaa; se riippui taivaan ja Motombon tahdosta. Lopettaakseen
-enemmät puheet hän pyysi heitä tuomaan työaseita, sauvoja, mattoja ja
-palmunkuituköyttä auttaakseen Pyhän kukan maasta kaivamisessa. Tämä
-toimitus tehtiin Stephen'in johdolla, joka nyt oli oikeassa
-elementissään, vaikka tehtävä osoittautuikin kaikeksi muuksi kuin
-helpoksi. Sitäpaitsi se oli surullinen toimitus, sillä työtä tehdessään
-naisista jokaikinen itki, jopa muutamat, jotka eivät olleet mykkiä,
-valittivat ääneensä.
-
-Myöskin miss Hope itki, ja hänen äitinsäkin näin olevan jonkinlaisen
-kauhun vallassa. Kaksikymmentä vuotta hän oli hoitanut kukkaa, ja oli
-luonnollista, että hän vähitellen oli alkanut tuntea sitä kohtaan
-samanlaista kunnioitusta kuin koko pongo-kansa.
-
-"Minä pelkään", hän sanoi, "että tämä pyhän häväistys tuo meille
-onnettomuutta."
-
-Mutta Veli Johannes, jolla oli hyvin jyrkkä käsityskanta afrikkalaisten
-ennakkoluulojen suhteen, muistutti häntä toisen kerran, ja hän vaikeni.
-
-Vihdoin viimein saimme sen maasta irti, tai ainakin suurimman osan, ja
-niin paljon multaa, että se hyvin saattoi pysyä elossa, kun olimme
-mahdollisuuden mukaan koettaneet säästää juuria. Kukan alta löysimme
-noin kolmen jalan syvyydestä erinäisiä esineitä. Yksi niistä oli vanha,
-karkeatekoinen taikakalu, joka oli kivestä veistetty kultakruunua
-kantavan apinan muotoon. Tuon pienen esineen olen säilyttänyt tähän
-päivään asti. Toinen oli puuhiilinen vuode, joka sisälsi muutamia
-osittain palaneita luita ja hyvin vähän vioittuneen pääkallon. Kallo
-saattoi olla jonkin hyvin alhaiseen rotuun kuuluvan naisen, ehkä
-ensimmäisen "Kukan äidin", mutta yleensä se mielestäni muistutti
-enimmän gorillan kalloa. Ikävä kyllä ei ollut aikaa eikä valoa, jotta
-olisin voinut tutkia tarkemmin noita jäännöksiä, emmekä mitenkään
-saattaneet kuljettaa niitä mukanamme.
-
-Mrs. Eversley kertoi minulle jälkeenpäin, että kalubien kesken oli
-olemassa perimätieto, jonka mukaan jumalalla muinoin oli ollut vaimo,
-joka kuitenkin oli kuollut jo ennen pongo-kansan asettumista nykyisille
-asuinpaikoilleen. Jos tuossa oli perää, jäännökset saattoivat olla tuon
-jumalan vaimon luita. Kun suuri kasvi lopultakin oli saatu irti maasta,
-jossa se oli kasvanut niin monen sukupolven ajan, nostettiin se
-suurelle matolle, ja Stephen, joka tällaisessa työssä oli täysi
-taituri, kääri sen taitavasti sammaliin ja asetti juuren ympärille
-maton, niin ettei mitään päässyt putoamaan. Jokainen kukkavarsi
-pistettiin erityisesti hienon bamburuovon sisään, joka esti niitä
-katkeamasta matkalla. Koko kääry nostettiin senjälkeen bamburuovoista
-tehdyille paareille ja kiinnitettiin lujasti palmunkuituköysillä.
-
-Kun työ oli tehty, olikin jo pimeä ja me kaikki väsyksissä.
-
-"Baas", sanoi Hans minulle palatessamme sisälle, "eiköhän olisi hyvä,
-että me Mavovon kanssa ottaisimme ruokaa mukaamme ja makaisimme yön
-ruuhessa? Nuo naiset eivät voi meitä siellä vahingoittaa, mutta jos
-emme sitä tee, niin pelkään heidän tekevän seipäistä airoja ja soutavan
-järven yli pongoja varoittamaan, sillä olen pitänyt heitä silmällä."
-
-Vaikka en mielelläni olisikaan jakanut pientä joukkoamme, pidin
-ajatusta siksi viisaana, että suostuin, ja pian Hans ja Mavovo
-keihäillä ja runsaalla ruoka-annoksella varustettuina lähtivätkin
-järven rantaan.
-
-Eräs tapahtuma on vielä painunut mieleeni tämän yön yhteydessä. Se oli
-isän toimittama tyttärensä muodollinen kastaminen. Liikuttavampaa
-juhlallisuutta en ole ikänäni nähnyt, mutta en huoli kuvata sitä
-tarkemmin.
-
-Me Stephen'in kanssa nukuimme aitauksessa lähellä kukkaa, jota hän ei
-tahtonut päästää näkyvistään. Hyvä olikin, että sen teimme, sillä kello
-kahdentoista aikaan näin kuunvalossa oven avautuvan hiljaa ja muutaman
-albino-pään ilmestyvän aukkoon. Epäilemättä he olivat tulossa
-varastamaan meiltä pyhän kasvin, jota he palvelivat jumalanaan. Nousin
-istualleni, viritin ja kohotin rihiapyssyni, jolloin he pakenivat
-tulematta enää takaisin.
-
-Kauan ennen aamunkoittoa Veli Johannes, hänen vaimonsa ja tyttärensä
-olivat valveilla ja matkavalmisteluissa, varustaen mukaamme evästä
-j.n.e. Kuunvalossa söimme aamiaisemme, ja Veli Johanneksen rukoiltua
-Jumalan suojelusta lähdimme matkaan aamun sarastaessa.
-
-Lähtö oli omituinen, ja panin merkille, että sekä mrs. Eversley että
-hänen tyttärensä näyttivät surullisilta ottaessaan jäähyväisiä siltä
-paikalta, jossa he olivat äärimmäisessä yksinäisyydessä ja rauhassa
-viettäneet niin monta vuotta ja jossa toinen heistä oli syntynyt ja
-kasvanut täysi-ikäiseksi naiseksi. Koetin puhua ja keksiä heille muuta
-ajattelemisen aihetta, ja niin pääsimme vihdoin viimein lähtemään.
-Vaikka kasvi olikin raskas, järjestin niin, että molemmat naiset,
-joiden valkeita pukuja peitti omituinen, puunkuoriaineesta valmistettu
-vaippa, kantaisivat sitä venheelle asti, sillä minun mielestäni
-oli parempi, että pyhä kukka näytti lähtevän matkalleen pyhien
-valtijattariensa saattamana. Minä kuljin pyssyineni etumaisena, sitten
-seurasivat paarit ja kukka, ja jälkijoukkona Veli Johannes ja Stephen
-airoja kantaen. Pääsimme rauhassa venheelle, ja suureksi iloksemme
-tapasimme Mavovon ja Hansin meitä odottamassa. Sain kuitenkin kuulla,
-että oli ollut onni, että he olivat asettuneet makuulle venheeseen,
-sillä yöllä sinne oli tullut albinovaimoja ilmeisesti aikoen ottaa
-venheen haltuunsa, ja vasta huomattuaan sen vartioiduksi he olivat
-juosseet tiehensä. Meidän järjestyessämme venheeseen nuo onnettomat
-orjattaret saapuivat joukolla ja heittäytyivät maahan, puhuen
-säälittäviä sanoja taikka tehden merkkejä, ja rukoilivat, ettei Äiti
-hylkäisi heitä, kunnes sekä mrs. Eversley että Hope alkoivat itkeä.
-Mutta asia ei ollut autettavissa, ja työnsimme siis venheen vesille
-niin nopeasti kuin voimme jättäen albinot itkemään ja valittamaan
-rannalle.
-
-Myönnän, että itsekin tunsin tunnonvaivoja siitä, että jätimme heidät
-noin, mutta mitä olisimme voineet tehdä? Lohdutan itseäni vain sillä,
-ettei heille tapahtunut mitään vahinkoa, mutta luonnollisesti emme
-koskaan enää kuulleet mitään heidän kohtalostaan.
-
-Päästyämme järven yli kätkimme venheen pensaikkoon, mistä olimme sen
-löytäneetkin, ja aloitimme marssimme. Stephen ja Mavovo, vahvimmat
-meistä, kantoivat nyt kasvia, ja vaikka Stephen ei koskaan napissut sen
-painon alla, sitä enemmän suuri zulu kiroili jo ensimmäisten tuntien
-kuluttua. Voisin täyttää kokonaisen sivun hänen voimasanoillaan tuon
-keksinnön johdosta, joka hänen mielestään oli mielipuolen teko, ja jos
-minulla olisi aikaa, tekisinkin sen mielelläni, sillä monet niistä
-olivat todella huvittavia. Vain hänen kiintymyksensä Stephen'iin sai
-hänet hillityksi heittämästä kasvia maahan.
-
-Kuljimme läpi jumalan puutarhan, jonne mrs. Eversley, vahvistaen
-kuulemamme tarinan, sanoi kalubin kahdesti vuodessa kylvävän pyhän
-siemenen. Hänen ollessaan tuolla pitkällä matkalla metsässä tuo
-surmansa saanut kauhea peto oli tavallisesti, kyllästyttyään pappiinsa,
-hyökännyt hänen kimppuunsa. Eläimen älyä todisti se seikka, että
-hyökkäys tapahtui aina siemenen kylvön _jälkeen_, joten se aikanaan sai
-kylvöstä ravintonsa. Viimeinen kalubi oli tosin saanut surmansa jo
-ennen meidän käyntiämme puutarhassa, mutta se näyttää olleen poikkeus
-säännöstä. Mahdollisesti gorilla tiesi, ettei kalubin käynnin tarkoitus
-tällä kertaa ollut varustaa sitä ravinnolla, tai ehkä meidän
-läsnäolomme kiihoitti sitä nopeampaan toimintaan. Kuka voi tutkia
-gorillan tekojen vaikuttimia? Hyökkäilyjen aika kesti tavallisesti yli
-puolitoista vuotta. Ensimmäisellä kertaa jumala, joka aina seurasi
-pappia puutarhaan ja sieltä takaisin, osoitti tavallisesti
-vastenmielisyyttään ulvomalla. Toisella kertaa se tavallisesti tarttui
-hänen käteensä ja puraisi poikki sormen, niinkuin kalubillemme oli
-käynyt; tuollainen haava aiheuttaa useimmiten verenmyrkytyksen ja
-kuoleman. Siinä tapauksessa, että pappi kuitenkin jäi eloon, se surmasi
-hänet kolmannella kerralla useimmiten murskaamalla pään mahtavilla
-eturaajoillaan. Näillä käynneillä kalubia seurasi muutamia pyhitettyjä
-nuorukaisia, joista jumala aina tappoi muutamia. Ne, jotka
-vahingoittumatta olivat tehneet matkan kuusi kertaa, määrättiin
-erityisiin uusiin kokeisiin, kunnes viimein jäi jäljelle ainoastaan
-kaksi, jotka julistettiin jumalan "voittajiksi" eli "valituiksi". Näitä
-nuorukaisia kohdeltiin suurella kunnioituksella, niinkuin esimerkiksi
-Kombaa, ja kalubin kuoltu toinen heistä astui hänen virkaansa, hoitaen
-sitä tavallisesti, ellei mitään erityistä tapahtunut, vähintään
-kymmenen vuotta, ehkä kauemminkin.
-
-Mrs. Eversley ei tiennyt mitään kalubin jäännösten syömisjuhlasta eikä
-hänen luittensa hautaamisesta puisiin arkkuihin, jotka olimme nähneet,
-tuo kaikki oli pidetty häneltä salassa, vaikka se epäilemättä tapahtui.
-Hän lisäsi, että kaikki kolme kalubia, jotka hän oli tuntenut, olivat
-lopulta tulleet aivan mielipuoliksi lähestyvän loppunsa pelosta,
-etenkin jumalan annettua siitä ensimmäiset merkit ulvomalla ja
-puremalla poikki sormen. Totta totisesti ei ollut helppoa kantaa
-kruunua Pongo-maassa, kruunua, josta sitäpaitsi kidutuksen ja kuoleman
-tuomion uhalla ei saanut kieltäytyä. Minä puolestani en voi kuvitella
-mitään kauheampaa kuin noiden onnettomain kuningasten uhattu
-olemassaolo, joidenka kunnia ja valta oli tuolla tavoin päättyvä.
-
-Kysyin mrs. Eversley'ltä, kävikö Motombo koskaan jumalan luona. Hän
-vastasi sen tapahtuneen kerran viidessä vuodessa. Siinä tilaisuudessa
-hän oli salaperäisin juhlamenoin viettänyt jumalan luona metsässä
-kokonaisen viikon täysikuun aikaan. Eräs kalubeista oli kertonut
-nähneensä Motombon tuossa tilaisuudessa istumassa kaulakkain jumalan
-kanssa puun suojassa ja puhellen kuin olisivat olleet veljekset.
-Lukuunottamatta tarinoita tuon pongo-jumalan miltei yliluonnollisesta
-viisaudesta en saanut siitä muuta tietää, ja olen usein tuntenut suurta
-kiusausta uskoa, että se todellakin oli suuren, vanhan apinan hahmossa
-esiintyvä paholainen.
-
-Ei, eräs seikka minun kuitenkin on vielä mainittava, syystä että se
-selvittää Babemban tarinaa. Kävi selville, että metsään heitettiin
-joskus muista heimoista ryöstettyjä vankeja, jotta jumala voisi
-huvitella surmaamalla niitä. Tuohon samaan kohtaloon meidätkin oli tuon
-hirveän pongo-tavan mukaisesti tuomittu.
-
-"Totisesti", ajattelin mielessäni kertojan lopetettua, "tein hyvän teon
-lähettäessäni tuon hirviön siihen pimeään paikkaan, joka sen osa oli ja
-jossa vilpittömästi uskon sen kohtaavan valmiina kaikki kuolleet
-kalubit ja muut uhrinsa asianmukaisine tervetuliaisineen."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuljettuamme läpi jumalan puutarhan tulimme kaatuneen puun aukeamalle
-ja löysimme eläimen nahkan levällään, niinkuin olimme sen heittäneet,
-ainoastaan kooltaan kutistuneena. Vain parvi metsämuurahaisia oli
-nähtävästi käynyt siellä tarkastusta pitämässä, puhdistaen Hansille
-onneksi nahkasta jokaisen lihanjätteen, mutta jättäen itse nahkan, joka
-nähtävästi oli ollut niille liian paksu, koskemattomaksi. Puhtaampaa
-jälkeä en ole koskaan nähnyt. Nuo uutterat pikku eläimet olivat
-sitäpaitsi syöneet suuhunsa koko pedonkin. Ei ollut jäänyt jäljelle
-muuta kuin puhtaat, valkoiset luut samaan asentoon johon ruumiin olimme
-heittäneet. Atoomi atoomilta tuo myriaadi-armeija oli syönyt kaikki ja
-jatkanut matkaansa metsän syvyyksiin, jättäen ohikulkunsa merkiksi vain
-tällaiset jäljet.
-
-Olisin niin kovin mielelläni ottanut tuon jättiläisluurangon mukaani
-etelämaisten kokoelmaini lisäksi, mutta se oli mahdotonta. Kuten Veli
-Johannes sanoi, mikä museo tahansa olisi ilolla ostanut sen ja maksanut
-satoja puntia, sillä en luule sen kaltaista löytyvän koko maailmassa.
-Mutta se oli liian raskas; voin vain tutkia noita valtavia luita ja
-painaa mieleeni sen erikoisuudet. Oikeasta käsivarresta kaivoin
-sitäpaitsi esille kuulan, jonka olin ampunut pedon laahatessa mukanaan
-kalubia, ja panin sen talteen. Huomasin sen tunkeutuneen syvälle ja
-vahingoittaneen luuta kuitenkaan murskaamatta sitä pahasti.
-
-Sitten jatkoimme matkaa kantaen mukanamme pedon vuotaa täytettyämme
-ensin pään ja käpälät (nekin, nimittäin käpälät, muurahaiset olivat
-puhdistaneet) kostealla sammalella säilyttääksemme siten niiden muodon.
-Taakka ei ollut kevyt, niin ainakin vakuuttivat Veli Johannes ja Hans,
-jotka kantoivat sitä olkapäillään kuivuneessa oksassa.
-
-Loppumatkastamme järven rantaa kohti ei ole mitään kerrottavaa paitsi
-että kantamuksiamme lukuunottamatta oli helpompi laskeutua alaspäin
-tuota jyrkkää vuorenrinnettä kuin oli ollut nousu ylöspäin. Hitaasti
-kulkumme kuitenkin edistyi, ja kun vihdoin pääsimme hautuupaikalle, oli
-enää vain noin tunti auringonlaskuun. Istuuduimme levähtämään ja
-aterioimaan ja keskustelemaan asemasta.
-
-Mitä oli tehtävä? Edessämme oli seisova vesi, mutta meillä ei ollut
-venhettä, jolla päästä toiselle rannalle. Ja mikä odotti meitä tuolla
-rannalla? Luolansa suulla istui olento, joka näytti vain puoleksi
-ihmiseltä, odottamassa meitä kuin hämähäkki verkossaan. Ei pidä luulla,
-että tämä kysymys oli paetessamme jäänyt meiltä huomaamatta. Olimme
-päinvastoin ajatelleet sitäkin, että koettaisimme kuljettaa mukanamme
-ruuhen, jolla olimme soutaneet Kukan saareen ja sieltä takaisin, metsän
-läpi. Ajatus hylättiin kuitenkin sentakia, että huomasimme
-mahdottomaksi kuljettaa sitä edes viidenkymmenen kyynärän matkaa, sillä
-se oli kaiverrettu yhdestä ainoasta hirrestä ja oli pohjastaan neljän
-tai viiden tuuman paksuinen. Mutta mihin voimme ryhtyä ilman venhettä?
-Uiminen ei näyttänyt tulevan kysymykseenkään krokodiilien takia. Sain
-kyseltyäni sitäpaitsi tietää, että koko joukosta vain Stephen ja minä
-osasimme uida. Ei löytynyt edes puuta, josta olisimme voineet valmistaa
-lauttaa.
-
-Kutsuin Hansin mukaani, ja jättäen muut hautuumaalle, jossa tiesimme
-heidän olevan turvassa, laskeuduimme alas rantaan tutkimaan tilannetta,
-pysytellen kuitenkin huolellisesti rantaa reunustavan kaislikon ja
-mangrove-pensaiden suojassa. Ei ollut tosin paljon pelkoa, että meidät
-nähtäisiin, sillä päivä oli ollut hyvin kuuma, ja nyt illan tullen
-taivaalle kokoontui myrskyä ennustavia paksuja, mustia pilviä, jotka
-varmasti tekivät meidät matkan päähän aivan näkymättömiksi.
-
-Katsahdimme tummaan, mutaiseen veteen ja krokodiileihin, joita istui
-tusinoittain sen partailla odottaen, iankaikkisesti odottaen, emme
-tienneet mitä. Katsahdimme jyrkkänä kohoavaan kallioon, mutta
-lukuunottamatta paikkaa, missä luolan suu ammotti, ei silmän
-kantamattomiin näkynyt vuoriseinämän alla muuta kuin vettä, joka
-suojasi sitä kuin vallihauta linnaa. Ainoa pakotie näytti siis kulkevan
-luolan läpi, sillä kanava, jota myöten Babemba luultavasti oli päässyt
-avoimelle järvelle, oli nähtävästi tukittu. Vihdoin viimein koetimme
-etsiä pudonnutta hirttä, jolla mahdollisesti olisimme voineet
-meloskella toiselle rannalle, mutta emme löytäneet mitään
-käyttökelpoista, emme edes, kuten jo mainitsin, kuivia kaislojakaan tai
-risuja, joista olisimme voineet laatia lautan.
-
-"Ellemme saa venhettä, meidän on jäätävä tänne", huomautin Hansille
-istuessamme pensaan takana rannalla.
-
-Kun en saanut vastausta, syvennyin nähtävästi huomaamattani tarkkaamaan
-pientä murhenäytelmää hyönteismaailmassa. Kahden uljaan kaislan väliin
-oli mahtava metsähämähäkki kutonut verkkonsa, suuren kuin naisen
-avonainen päivänvarjo. Itse se istui keskellä verkkoaan, jonka alareuna
-miltei kosketti vettä, saalistaan odottaen niinkuin krokodiilit
-rantaäyräillä, niinkuin suuri apina oli odottanut kalubeja, niinkuin
-kuolema odottaa elämää, niinkuin Motombokin odotti Jumala tiesi mitä.
-
-Tuo musta jättiläishämähäkki, jolla oli päässä pieni valkoinen laikka,
-muistutti mielestäni suuresti luolassaan istuvaa Motomboa. Tätä
-ajatellessani murhenäytelmä tapahtui. Suuri valkoinen koiperhonen alkoi
-tanssia ylös ja alas kaislikossa, mutta tarttui pian verkkoon pari
-tuumaa vedenpinnan yläpuolella. Salaman nopeudella hämähäkki oli sen
-kimpussa. Pitkillä raajoillaan se sulki uhrin syliinsä hiljentääkseen
-sen kovat ponnistelut. Sen tehtyään se alkoi kietoa uhriaan kiinni, kun
-taas tapahtui jotakin odottamatonta. Tyynen vedenpinnan alta pisti
-esille hyvin suuren kalan suu, joka aivan rauhallisesti sieppasi
-hämähäkin verkostaan ja sukelsi takaisin veteen, vieden mukanaan osan
-verkkoa ja vapauttaen samalla perhosen. Pienellä ponnistuksella se
-irtautui, putosi puupalaselle ja purjehti pois, ilmeisesti saamatta
-taistelusta suurempaa vahinkoa!
-
-"Näettekö, baas?" sanoi Hans ja osoitti rikkonaista, tyhjää verkkoa.
-"Sillä aikaa kuin te istuitte mietteissänne, minä rukoilin
-kunnianarvoisaa isäänne, Saarnaajaa, joka opetti minut sitä tekemään,
-ja hän on lähettänyt meille merkin Tulisesta paikasta."
-
-En edes tässä tilaisuudessa voinut olla naurahtamatta, kun kuvittelin
-mielessäni, minkä näköiset rakkaan isäni kasvot olisivat, jos hän voisi
-kuulla käännyttämänsä huomautuksia. Hansin uskonnollisen kannan
-tutkiminen olisi ollut todella mielenkiintoista, ja olen pahoillani,
-etten koskaan tullut sitä tehneeksi. Pysyin vain asiassa ja kysyin:
-
-"Minkä merkin?"
-
-"Tämän merkin, baas: Tuo verkko on Motombon luola. Suuri hämähäkki on
-Motombo. Valkoinen perhonen olemme me, baas, jotka olemme joutuneet
-verkkoon ja jotka on aiottu syötäviksi."
-
-"Sepä somaa, Hans", minä sanoin, "mutta mikä on sitten kala, joka nousi
-vedestä ja nielaisi hämähäkin, niin että perhonen pääsi putoamaan
-lastulle ja purjehti tiehensä?"
-
-"Baas, _te_ olette kala, joka hiljaa, hiljaa nousette vedestä keskellä
-pimeyttä ja ammutte Motombon pienellä rihlapyssyllä, ja sitten me muut,
-jotka olemme perhonen, putoamme ruuheen ja soudamme pois. On tulossa
-myrsky, baas, ja kuka näkee, jos uitte veden yli myrskyssä ja yössä?"
-
-"Krokodiilit", minä huomautin.
-
-"Baas, en näe krokodiilin syövän kalaa. Luulen, että kala nauraa
-itsekseen tuolla veden pohjassa vatsassaan lihava hämähäkki. Sitäpaitsi
-krokodiilit myrskyssä panevat maata, sillä ne pelkäävät salaman
-tappavan heidät rangaistukseksi heidän synneistään."
-
-Nyt minäkin muistin usein kuulleeni, vieläpä jossain määrin itsekin
-panneeni merkille, että nuo jättiläismatelijat todellakin häviävät
-myrskysäällä luultavasti siitä syystä, että ne silloin eivät löydä
-ravintoa. Mitenkä sen laita lienee ollutkin, samassa silmänräpäyksessä
-tein päätökseni.
-
-Niin pian kuin tulisi kyllin pimeä, aioin, pidellen pientä pyssyäni
-_Intombia_ toisella kädellä pääni päällä, uida toiselle rannalle ja
-varastaa ruuhen. Jos tuo vanha velho oli odottamassa, mitä en
-kuitenkaan luullut, niin siinä tapauksessa minun oli suoriuduttava
-siitä parhaan taitoni mukaan. Tiesin kyllä, että yritys oli toivoton,
-mutta muuta neuvoa ei ollut. Ellemme saisi venhettä, meidän pitäisi
-pysähtyä tähän autioon metsään ja kuolla nälkään. Tahi jos palaisimme
-Kukan saarelle, joutuisimme sielläkin pian hyökkäyksen ja tuhon
-uhreiksi, kun Komba ja pongot tulisivat etsimään ruumiitamme.
-
-"Minä koetan, Hans", sanoin.
-
-"Niin, baas, sen uskoinkin. Minä kyllä tulisin mukaan, mutta en osaa
-uida, ja hukkuessani voisin tehdä melua, sillä silloin voi unohtaa
-itsensä, baas. Mutta näin onkin hyvä, sillä jos olisi muuten, niin
-kunnianarvoisa isänne olisi varmasti näyttänyt sen meille merkissä.
-Perhonen purjehti aivan mukavasti pakoon puupalikallaan, ja nyt juuri
-näin sen levittävän siipensä ja lentävän tiehensä. Ja entä kala! Voi,
-kuinka se nauraakaan makeasti, vatsassaan tuo vanha, lihava hämähäkki!"
-
-
-
-
-XVIII.
-
-KOHTALON ISKU.
-
-
-Palasimme toisten luo, jotka löysimme masentuneen näköisinä
-kyyhöttämästä arkkujen seassa. Eikä ihmekään, yö pimeni pimenemistään,
-ukkosen kaiku alkoi kiiriä läpi metsän ja sade putoilla suurina
-pisaroina. Lyhyesti sanoen toiveet eivät missään suhteessa näyttäneet
-valoisilta, vaikkakin Stephen huomautti, että joka pilvellä on
-hopeareunansa, minkä sananlaskun, kuten hänelle sanoin, muistelin
-kuulleeni jo ennenkin.
-
-"No niin, Allan, mitä olette suunnitellut?" kysyi Veli Johannes,
-koettaen näyttää hilpeältä ja päästäen irti vaimonsa käden. Niinä
-aikoina hän näytti lakkaamatta pitelevän kiinni vaimonsa kädestä.
-
-"Oh!" vastasin, "aion noutaa venheen, jolla pääsemme mukavasti
-soutamaan toiselle puolelle."
-
-He tuijottivat minuun, ja miss Hope, joka istui Stephen'in vieressä,
-kysyi tavallisella raamatullisella kielellään:
-
-"Onko teillä kyyhkysen siivet, jotta voitte lentää, oi mr. Allan?"
-
-"Ei", vastasin, "mutta minulla on kalan evät tai jotain sentapaista, ja
-osaan uida."
-
-Nyt kajahti koko kuoro vastaväitteitä.
-
-"Sitä et saa tehdä", sanoi Stephen, "minä osaan uida yhtä hyvin ja olen
-nuorempi. Minä lähden, tahdon saada kylvyn."
-
-"Sen kyllä saatte, oi Stephen", keskeytti miss Hope mielestäni hiukan
-hätääntyneenä. "Sade taivaasta puhdistaa teidät." (Satoi jo.)
-
-"Kyllä, Stephen, uida kyllä osaat", vastasin, "mutta suonet anteeksi
-jos sanon, ettet ole erittäin tottunut rihlapyssyyn, ja oikeaan
-osuminen lienee tämän tehtävän tärkein puoli. Kuulkaa nyt kaikki. Minä
-lähden. Toivon, että onnistun, mutta jos en, ei sillä ole suurta väliä,
-sillä asemanne ei ole tullut entistä huonommaksi. Teitä on tässä kolme
-paria. John ja hänen vaimonsa; Stephen ja miss Hope; Mavovo ja Hans.
-Jos minä, viides pyörä vaunussa, joudun hukkaan, niin saatte valita
-uuden kapteenin, siinä kaikki. Mutta niin kauan kuin olen johtajana,
-minua on toteltava."
-
-Senjälkeen Mavovo, jolle Hans oli kuiskutellut, alkoi puhua.
-
-"Isäni Macumazahn on uljas mies. Jos hän elää, hän tahtoo tehdä
-velvollisuutensa. Jos hänen on kuoltava, hän tahtoo tehdä
-velvollisuutensa vielä paremmin, ja maan päällä niinkuin tuonelassa
-isäimme henkien luona hänen nimensä on oleva suuri ikuisesti; niin,
-hänen nimensä on oleva laulu."
-
-Veli Johanneksen käännettyä nuo mielestäni kauniit sanat seurasi
-hiljaisuus.
-
-"Nyt" sanoin, "tulkaa kaikki saattamaan minua rannalle asti. Salaman
-vaara on pienempi siellä, missä ei ole suuria puita ja minun
-lähdettyäni pukekaa te, naiset, Hans gorillannahkaan niin hyvin kuin
-osaatte ja kiinnittäkää se hänen ylleen tuolla palmunkuitukoydellä,
-jota toimme mukanamme, ja täyttäkää pää ja muut ontot paikat lehdillä
-Toivon, että hän on valmiina, kun palaan venheineni."
-
-Hans huokasi nöyrästi, mutta ei pannut vastaan, ja niin
-läksimme kaikkine tavaroinamme lahden rantaan ja kätkeydyimme
-mangrovepensaikkoon ja tuuheiden puiden suojaan. Sitten riisuin osan
-vaatteistäni aina flanellisiin ja pumpulisiin alusvaatteisiin asti,
-jotka olivat väriltään harmaat ja senvuoksi miltei näkymättömät yöllä.
-
-Nyt olin valmis, ja Hans ojensi pienen rihlapyssyn käteeni.
-
-"Se on täydessä vireessä, baas, varalukko edessä", hän sanoi, "ja
-huolellisesti ladattuna. Sitten olen käärinyt hattuni reunuksen, joka
-on hyvin rasvainen, hiuksista nimittäin lähtee rasvaa etenkin kuumassa
-ilmassa, baas, lukon ympärille estämään nallia ja ruutia kastumasta. Se
-ei ole sidottu, baas, ainoastaan kierretty. Kun pudistatte hiukan
-pyssyä, niin se irtautuu itsestään."
-
-"Ymmärrän", minä vastasin ja tartuin vasemmalla kädelläni pyssyn
-piippuun aivan läheltä perää, pitäen tuota Hansin hatusta otettua
-rasvaista  räsyä tanakasti lukon ja nallin suojana. Annoin kättä
-toisille ja voin ylpeydellä lisätä, että tullessani miss Hope'n luo hän
-aivan vaistomaisesti ja omasta aloitteestaan painoi suudelman minun
-keski-ikäiselle otsalleni. Tunsin halua vastata suudelmaan, mutta en
-tehnyt sitä.
-
-"Se on rauhan suudelma, oi Allan", hän sanoi. "Menkää ja palatkaa
-rauhassa."
-
-"Kiitos", minä vastasin, "mutta alkakaapas pukea Hansia hänen uusiin
-vaatteihinsa."
-
-Stephen mutisi häpeävänsä itseään. Veli Johannes rukoili voimakkaan ja
-syvän rukouksen. Mavovo teki kunniaa kuparikeihäällään ja alkoi
-hiljaisella äänellä antaa minulle _sibongan_ eli zulun-klelisiä
-kunnianimiä, ja mrs. Eversley sanoi:
-
-"Oi kiitän Jumalaa, että olen saanut elää nähdäkseni vielä kerran
-urhoollisen englantilaisen miehen, mikä mielestäni on suuri
-kohteliaisuus kansalleni ja itselleni, vaikka osa sen loistoa
-haihtuikin myöhemmin, kun sain kuulla hänen itsensä olevan
-englantilaista sukuperää."
-
-Jälleen salama leimahti kirkkaana, sillä myrsky oli nyt todenteolla
-puhjennut, ja samassa minäkin jo riensin rantaan, jäljessäni Hans, joka
-oli päättänyt nähdä viimeisen vilahduksen minusta.
-
-"Mene takaisin, Hans, ennenkuin salama sinut antaa ilmi", sanoin
-laskeutuessani hiljaa mangrove-puun juurelta likaiseen veteen, "ja
-sano, että koettavat, jos mahdollista, pitää nuttuani ja housujani
-kuivina."
-
-"Hyvästi, baas", hän mutisi, ja ääni kuului nyyhkytykseltä.
-"Säilyttäkää uljas mieli, baas. Ei tämä kuitenkaan ole mitään
-verrattuna korppikotkiin Verilöylyvuorella. _Intombi_ auttoi meidät
-suoriutumaan silloin, ja niin se tekee nytkin, sillä se tietää, kuka
-osaa pidellä sitä oikein!"
-
-Nämä olivat Hansin viimeiset sanat, jotka kuulin, sillä jos hän muuta
-sanoikin, rankkasateen kolina vaimensi äänen.
-
-Oi! Toisten edessä olin koettanut säilyttää uljaan mielen, mutta
-voimani eivät riitä kuvaamaan sitä kuoleman kauhua, jota tunsin ja joka
-ehkä oli suurin, mitä olen elämässäni kokenut; ja se merkitsee paljon.
-Olin lähdössä mielettömimpään seikkailuun, mitä ihminen koskaan on
-yrittänyt. En huoli toistaa yksityiskohtia, mutta enimmän vaikuttivat
-mieleeni sillä hetkellä krokodiilit. Siitä pitäen olen aina vihannut
-krokodiileja -- mutta mitäpä siitä -- ja paikka oli niitä niin täynnä
-kuin Taivaaseenastumissaaren lammikot ovat täynnä merikilpikonnia.
-
-Mutta jatkoin uintiani. Lahti oli ehkä tuskin kahdensadan kyynärän
-levyinen, matka siis ei suinkaan ollut pitkä niin hyvälle uimarille
-kuin siihen aikaan olin. Mutta hinnalla millä hyvänsä minun oli samalla
-pideltävä pyssyä vasemmalla kädellä pääni päällä, sillä jos se olisi
-kerrankin painunut veden alle, se olisi ollut käyttökelvoton.
-Sitäpaitsi pelkäsin epätoivoisesti, että minut nähtäisiin salaman
-valossa, vaikkakin tuota vaaraa vähentääkseni olin jättänyt tumman
-vaatehatun päähäni. Loppujen lopuksi piti pelätä itse salamaakin, sillä
-ukkonen oli kauhean kova ja yhtämittainen ja näytti iskevän pitkin
-veden pintaa. Tulipallo tai jokin sen näköinen osui veteen vain
-muutaman kyynärän päähän minusta, aivan kuin se olisi tähdännyt pyssyni
-piippuun ja mennyt vain vähän väärään. Siltä se minusta ainakin näytti,
-vaikka yhtä hyvin se saattoi olla veden alta kohottautuva
-krokodiilikin.
-
-Yhdessä suhteessa, tai oikeastaan kahdessakin, minulla kuitenkin oli
-onni. Ensinnäkään ei ollut tuulta nostattamassa laineita, jotka
-olisivat saattaneet peittää minut tai ainakin kastella pyssyn. Toiseksi
-ei ollut eksymisen pelkoa, sillä luolan suulla näin tulet, jotka
-paloivat Motombon istuimen molemmilla puolin. Ne tekivät minulle saman
-palveluksen kuin Hero-nimisen naisen lamppu hänen rakastajalleen
-Leanderille tämän uidessa Hellesponton yli luvattomille yöllisille
-vierailuille rakastettunsa luokse. Mutta häntä odotti edessäpäin jokin
-ilo, kun taas minua --! Mutta meillä oli vielä muutakin yhteistä. Hero
-oli, jos oikein muistan, kreikkalaisen rakkaudenjumalan papitar, ja
-minua odottava olento oli myöskin jonkinlainen uskonnollinen
-merkkihenkilö. Ero oli vain siinä, että hän kuten varmasti uskon, oli
-paholaisen pappi.
-
-Uintiin meni luullakseni noin neljännestunti, sillä säästääkseni
-voimiani uin hitaasti, vaikkakin krokodiilien takia teki mieleni
-kiirehtiä. Jumalan kiitos ne kuitenkaan eivät saapuneet asiaa
-pahentamaan. Nyt olin jo lähellä luolaa ja seuraavassa tuokiossa
-katoksen alla tuossa matalassa lahdessa, jonne venhe oli vedetty.
-Seisoin jaloillani kalliopohjalla rintaa myöten vedessä ja tähystelin
-ympärilleni, leväten ja taivutellen pyssyn pitelemisestä jäykistynyttä
-vasenta käsivarttani edestakaisin. Tulet olivat palaneet jotenkin
-pieniksi, enkä nähnyt oikein selvästi, ennenkuin silmäni olivat
-vapautuneet sadepisaroista ja tottuneet valoon.
-
-Avasin rätin pyssyni lukon ympäriltä, pyyhkäisin sillä tukkia ja heitin
-sen maahan. Sitten avasin varalukon ja herkistin pyssyn erityisellä
-laitteella erittäin herkäksi. Taasen tähystelin ympärilleni ja koetin
-ottaa selvää tilanteesta. Siinä oli koroke ja siinä -- ah -- siinä
-istui tuo sammakkomainen Motombokin. Mutta hänen selkänsä oli minuun
-päin; hän ei katsonut lahdelle vaan alas luolaan. Epäröin lyhyen,
-ratkaisevan hetken. Ehkä pappi oli unessa, ehkä onnistuisin
-irroittamaan venheen tarvitsematta ampua. Sitä en mielelläni olisi
-tehnyt; hänen päänsä oli sitäpaitsi etukumarassa ja näkymättömissä,
-eikä siis olisi ollut varmaa, että laukaus selkään olisi hänet
-surmannut. Loppujen lopuksi tahdoin välttää laukaisemista, jotta asia
-ei liian aikaisin tulisi ilmi.
-
-Samassa Motombo käännähti. Jokin vaisto lienee varoittanut häntä, sillä
-kaikkialla vallitsi haudan hiljaisuus lukuunottamatta sateen hiljaista
-rapinaa ulkona. Hänen kääntyessään salama leimahti, ja hän näki minut.
-
-"Se on se valkoinen mies", hän mutisi itsekseen hiljaisella,
-sähisevällä äänellä, minun odottaessani välähdystä seuraavassa
-pimeydessä pyssy valmiina, "sama valkoinen mies, joka ampui minua
-kauan, kauan sitten, ja taaskin hänellä on pyssy! Oi, kohtalon isku!
-Epäilemättä jumala on kuollut, ja minunkin pitää kuolla!"
-
-Samassa hän kuin epäilyksen vallassa kohotti sarveaan kutsuakseen apua.
-
-Taaskin salama leimahti ja sitä seurasi hirveä ukkosenjyrähdys. Apua
-rukoillen tähtäsin hänen päähänsä salaman valossa, juuri kun torvi
-kosketti hänen huuliaan. Torvi putosi kädestä. Hän näytti lysähtävän
-kokoon eikä liikahtanut enää.
-
-Jumalan kiitos, jumalan kiitos! Tänä äärimmäisenä koettelemuksen
-hetkenä taitoni, jossa olen mestari, ei ollut pettänyt minua. Jos
-käteni olisi vähääkään vavahtanut, jos äärimmilleen jännitetyt hermoni
-olisivat hiukankin antaneet perään tai jos Hansin hatusta otettu
-riekale ei olisi riittänyt suojaamaan nallia ja ruutia kosteudelta,
-kuinka silloin olisi käynyt? No niin, tätä tarinaa ei ainakaan olisi
-koskaan kirjoitettu, ja kalubien hautuumaa kätkisi muutamia luita
-enemmän, siinä kaikki.
-
-Odotin hetkisen nähdäkseni palvelijattarien syöksyvän esille luolan
-sivuseinissä olevista ovista ja kuullakseni heidän päästävän kimeän
-hätähuudon. Mutta ei näkynyt ketään, ja siitä arvasin, että ukkosen
-jyrinä oli estänyt pyssynpamahduksen kuulumasta, on näet muistettava,
-että kukaan noista ihmisistä ei ollut pyssyn ääntä koskaan kuullut. Tuo
-vanha olento oli varmaan lukemattomia vuosia kyyröttänyt päivää ja yötä
-lavitsallaan, mistä hänen varmasti oli vaikea päästä liikkumaan. Kun
-naiset siis auringonlaskun aikaan olivat käärineet hänet vuotiin ja
-sytyttäneet nuotiot häntä lämmittämään, miksi he olisivat tulleet häntä
-häiritsemään, ellei hän kutsunut torvellaan? Luultavasti laki sen
-kielsikin.
-
-Jonkun verran varmempana kahlasin pari askelta eteenpäin ja päästin
-irti köydellä kiinnitetyn ruuhen. Sitten kömmin itse ruuheen, laskin
-pyssyn kädestäni, tartuin airoon ja aloin meloa ulos lahdesta. Samassa
-salama jälleen välähti, ja sen valossa näin Motombon kasvot, jotka nyt
-olivat vain muutaman jalan päässä minusta. Pää näytti lepäävän melkein
-polvia vasten ja oli kaamean näköinen. Keskellä otsaa oli sininen
-merkki, siinä mistä kuula oli mennyt sisään, sillä siinä asiassa en
-ollut erehtynyt. Pyöreät syvälle painuneet silmät olivat auki, mutta
-niitten tuli oli sammunut, ja ne näyttivät tuijottavan minuun pitkien
-kulmakarvain alta. Suuri leuka oli loksahtanut auki, ja pitkältä
-alahuulelta riippui ulos punainen kieli. Turvonneiden poskien parkittua
-nahkaa muistuttava iho oli käynyt tuhkanharmaaksi ja surkean
-kirjavaksi.
-
-Oi! Näky oli kaamea, ja joskus pahalla tuulella ollessani se vieläkin
-vaivaa minua. Hänen verensä ei kuitenkaan ole raskaana sydämelläni,
-sitä omatuntoni ei pelkää. Hänen loppunsa oli välttämätön viattomain
-pelastamiseksi, ja olen vakuutettu, että se oli hyvin ansaittu. Sillä
-hän oli paholainen ja sukua tuolle suurelle apinajumalalle, jonka
-metsässä olin surmannut ja jota hän sivumennen sanoen kuolleena mitä
-suurimmassa määrässä muistutti. Jos heidän päänsä olisi pantu
-vierekkäin vähän matkan päähän toinen toisestaan, ei olisi ollut
-kovin helppoa erottaa niitä ulkonevine kulmineen, parrattomine,
-sisäänpainuneine leukoineen ja suupielistä törröttävine keltaisine
-torahampaineen.
-
-Nyt olin päässyt jo ulos luolasta. Pysähdyin kuitenkin hetkeksi syrjään
-jyrkän kallioseinämän alle sekä kuunnellakseni, olisiko tekoni
-huomattu, että peläten salaman, joka yhä vielä leimahteli, vaikkakin
-myrskykeskus eteni nopeasti, ilmiantavan minut jollekin vartijalle.
-
-Noin kymmenen minuuttia pysyin piilossani, mutta sitten päätin
-rohkaista mieleni ja läksin hiljalleen soutamaan vastakkaista rantaa
-kohti, suunnaten kuitenkin vähän länteen päin luolasta erästä muita
-pitempää puuta kohti, joka niinkuin olin pannut merkille, kohosi
-taivaalle juuri hautuumaan takana.
-
-Sattumalta olin laskenut aivan oikein, ja loppujen lopuksi ruuheni
-keula sujahti samaan risukkoon, jonka taakse olin toverini jättänyt.
-Samassa kuukin alkoi pilkistellä ohenevien sadepilvien takaa, ja sen
-valossa he näkivät minut, ja minä näin olennon, joka ensi silmäyksellä
-oli aivan gorilla-jumalan itsensä näköinen, laahustavan eteenpäin ja
-tarttuvan keulaan. Kauhea peto oli siinä aivan ilmielävänä, sellaisena
-kuin sen metsässä olimme nähneet, ainoastaan hiukan pienempänä.
-
-Sitten muistin asian ja purskahdin nauruun, ja tuo nauru teki minulle
-äärettömän hyvää.
-
-"Tekö se olette, baas?" sanoi tukahtunut ääni, joka tuntui lähtevän
-gorillan keskeltä. "Oletteko elossa, baas?"
-
-"Tietysti", minä vastasin, "kuinka muuten olisin täällä?" ja lisäsin
-hilpeästi: "Entä onko sinun mukava olla tuon soman, lämpöisen turkin
-sisässä tänä sateisena yönä?"
-
-"Oh, baas", ääni vastasi, "kertokaa, mitä on tapahtunut. Tässä
-hajussakin palan kuulemisen halusta."
-
-"Motombo on saanut surmansa, Hans. Kas niin, Stephen, ojenna minulle
-kätesi ja anna vaatteeni, ja pitele sinä, Mavovo, pyssyä ja venhettä,
-sillä aikaa kuin pukeudun."
-
-Sitten hyppäsin maihin ja kaislikossa riisuin yltäni märät housut ja
-paidan ja sulloin ne metsästystakkini suuriin taskuihin, sillä en
-tahtonut hävittää niitä, ja pukeuduin kuiviin vaatteihin, jotka
-rikkonaisuudestaan huolimatta olivat aivan kylliksi tuossa lämpimässä
-ilmastossa. Sen tehtyäni otin aimo kulauksen taskussani olevasta
-paloviinapullosta ja söin hiukan, sillä tunsin olevani nälkäinen.
-Senjälkeen kerroin heille tarinan ja, lopettaen lyhyeen heidän
-ihailunsa ja ihmettelynsä, pyysin heitä asettamaan Pyhän kukan ruuheen
-ja astumaan itse perästä. Sitten Hans pisti sormensa esille gorillan
-käsivarsista, ja hänen avullaan latasin pyssyn uudelleen viimeisellä
-nallilla. Sen tehtyä astuin viimeisenä venheeseen ja istuuduin keulaan,
-pyytäen Veli Johannesta ja Stephen'iä soutamaan.
-
-Välttääksemme huomion herättämistä teimme kierroksen niinkuin äskenkin,
-ja lyhyessä ajassa pääsimme luolan suulle. Kumarruin eteenpäin ja
-kurkistin läntisen kallioseinämän ympäri. Ei ketään näkynyt liikkeellä.
-Tulet paloivat himmeästi, ja kokoon lysähtänyt Motombo kyyrötti
-lavallaan kuin ennenkin. Hiljaa, hyvin hiljaa nousimme venheestä, ja
-minä järjestin kulkueemme, toisten katsellessa kierosti kuolleen
-Motombon kauheita kasvoja.
-
-Itse asetuin etupäähän, sitten seurasi Kukan äiti ja hänen jäljessään
-Hans metsän jumalana; sitten Veli Johannes ja Stephen Pyhää kukkaa
-kantaen. Kukkaa seurasi Hope ja viimeisenä rivissä Mavovo. Toisen
-nuotion lähellä olin ensimmäisellä läpikulkumatkallamme huomannut läjän
-soihtuja, niinkuin jo mainitsinkin. Sytytimme niistä muutamia, ja
-antamastani merkistä Mavovo veti venheen takaisin pienelle telakalleen
-ja sitoi köydellä paaluun. Arvelin, että kun se löydettäisiin sieltä
-näennäisesti koskemattomana, se saattaisi tehdä kulkumme veden yli
-vieläkin salaperäisemmäksi. Kaiken aikaa minä pidin silmällä luolan
-sivuovia, odottaen joka hetki vaimoja syöksyvän ulos. Mutta ei ketään
-tullut. Ehkä he nukkuivat, tai olivat mahdollisesti poissa; sitä en
-tiedä vielä tänäkään päivänä.
-
-Läksimme liikkeelle ja juhlallisen hiljaisuuden vallitessa etsimme
-itsellemme tien mutkikkaan luolan läpi, sammuttaen soihtumme, niin pian
-kuin näimme valon sen sisämaan puoleiselta suulta. Muutaman askeleen
-päässä sen suulta seisoi vahtisotilas. Hänen selkänsä oli luolaan päin,
-ja pilvien kanssa taistelevan kuun epävarmassa valaistuksessa, sateen
-yhä hienosti tihkuessa hän ei huomannut meitä, ennenkuin olimme aivan
-hänen kohdallaan. Silloin hän kääntyi ja, nähdessään tuon kaamean näyn:
-maansa jumalat kulkueessa, kohotti kätensä ja kaatui sanaakaan
-sanomatta tajuttomana maahan. Vaikka en ole kysynyt, luulen Mavovon
-varmasti tehneen hänen heräämisensä mahdottomaksi. Myöhemmin taakseni
-katsoessani huomasin hänellä joka tapauksessa suuren, pitkävartisen
-pongo-keihään sen kuparisen asemesta, jonka hän oli ottanut arkusta
-hautuumaalla.
-
-Eteenpäin kävi kulkumme Rican kaupunkia kohti, seuraten kapeata polkua,
-jota olimme tulleetkin. Kuten jo sanoin, seutu oli hyvin autiota, ja
-sivuuttamaimme majain asukkaat olivat nähtävästi syvässä unessa. Maassa
-ei sitäpaitsi ollut koiria herättämässä heitä haukunnallaan. Luolan ja
-Rican kaupungin välillä meitä ei luullakseni nähnyt ainoakaan sielu.
-
-Koko pitkän yön kuljimme niin nopeasti kuin jaksoimme, pysähtyen vain
-silloin tällöin muutamaksi minuutiksi lepuuttamaan Pyhän kukan
-kantajia. Väliin mrs. Eversleykin auttoi miestään tässä tehtävässä,
-mutta Stephen, joka oli hyvin vahva, kantoi paarin toista päätä koko
-matkan.
-
-Hansia tietysti rasitti kovasti gorillan nahan paino, joka
-kutistuneenakin oli pysynyt yhtä raskaana kuin ennenkin. Mutta hän oli
-sitkeä vanhus ja jaksoi lopultakin paremmin kuin olimme odottaneet,
-vaikka kaupunkiin päästessämme hän joskus oli pakotettu seuraamaan
-itsensä jumalan esimerkkiä ja auttamaan itseään käsillään nelinkontin
-ryömien, niinkuin gorilla tavallisesti liikkuukin.
-
-Saavutimme Rican kaupungin leveän pääkadun noin puoli tuntia ennen
-aamunkoittoa ja jatkoimme eteenpäin kenenkään huomaamatta vielä ohi
-juhlatalonkin, sillä tänä sateisena aamuna ei ketään vielä ollut
-liikkeellä. Olimme päässeet jo niin kauas, ettei ollut enää kuin sata
-kyynärää satamaan, kun eräs nainen, joka ahkeruudesta -- tai ilkeydestä
--- oli noussut varhain ja tullut puutarhaansa työhön, huomasi meidät ja
-päästi hirveän, korviasärkevän huudon.
-
-"Jumalat!" hän huusi. "Jumalat lähtevät maasta ja vievät valkoiset
-miehet mennessään."
-
-Siinä silmänräpäyksessä syntyi hälinää taloissa. Päitä ilmestyi oviin
-ja ihmiset juoksivat puutarhoihinsa ja kaikki alkoivat kirkua, niin
-että olisi voinut luulla verilöylyn olevan tekeillä. Mutta vielä ei
-kukaan lähestynyt meitä, sillä he olivat pelon vallassa.
-
-"Eteenpäin", minä huusin, "tahi kaikki on hukassa."
-
-He vastasivat suurenmoisesti. Hans ponnisteli eteenpäin nelinkontin,
-vaikka oli melkein näännyksissä tukahduttavan pukunsa painon alla, ja
-Veli Johannes ja Stephen väsyneinä raskaasta taakastaan yrittivät vielä
-hiljaista ravia. Pääsimme satamaan, ja telakkaan sidottuna oli siellä
-sama venhe, jolla olimme tulleetkin Pongo-maahan. Hyppäsimme
-venheeseen, minä leikkasin köyden poikki puukollani, sillä solmujen
-avaamiseen ei ollut aikaa, ja työnsin irti rannasta.
-
-Samassa satalukuinen kansanjoukko, m.m. suuri luku sotilaita, oli aivan
-kintereillämme ja melkein ympärillämme, mutta yhä vielä he näyttivät
-liian säikähtyneiltä voidakseen ryhtyä mihinkään. Niin pitkälle Hansin
-valepuvun vaikutus oli meidät pelastanut. Kansanjoukon keskellä tunsin
-nousevan auringon valossa Komban, joka saapui juosten paikalle
-kädessään suuri keihäs, ja pysähtyi hetkiseksi hämmästyneenä.
-
-Silloin tapahtui onnettomuus, joka oli maksaa meidän kaikkien hengen.
-
-Hans, joka istui perässä, oli menehtymäisillään ja koettaessaan
-kuumuudessa ja pahassa hajussa saada ilmaa keuhkoihinsa pisti päänsä
-ulos nahkassa olevasta raosta kaislalla täytetyn gorillanpään
-alapuolelta, jolloin pää veltosti kaatui hänen hartioilleen. Komba näki
-hänen pienet, rumat kasvonsa ja tunsi ne.
-
-"Petos!" hän kiljahti. "Nuo valkeat paholaiset ovat tappaneet jumalan
-ja ryöstäneet Pyhän kukan ja sen papittaren. Tuo keltainen mies on
-puettu jumalan nahkaan. Venheisiin! Venheisiin!"
-
-"Soutakaa!" minä huusin Veli Johannekselle ja Stephen'ille, "soutakaa
-henkenne edestä! Mavovo, auta minua saamaan purje pystyyn."
-
-Onneksi tuuli tänä myrskyisenä aamuna puhalsi lujasti mannermaan
-suuntaan.
-
-Työskentelimme maston kimpussa ja saimmekin sen pystyyn sekä purjeen
-nostetuksi, mutta hitaasti se kävi, sillä olimme tottumattomia. Kun
-purje alkoi auttaa, airot olivat jo meloneet meidät noin neljänsadan
-kyynärän päähän telakasta, josta samassa monta venhettä, purjeet
-valmiina pystyssä, oli lähdössä meitä takaa-ajamaan. Etumaisen venheen
-keulassa seisoi Komba, uusi kalubi, huutaen kirouksia ja kostoa ja
-heiluttaen suurta keihästä päänsä päällä.
-
-Tiesin, että ellemme mihinkään ryhtyisi, niin nuo taitavat purjehtijat
-piankin saavuttaisivat ja surmaisivat meidät. Tätä ajatellessani
-mieleeni juolahti jotakin. Jätin Mavovon hoitamaan purjetta, ryömin
-perään ja polvistuin pohjalle, työntäen väsyneen Hansin syrjään. Yksi
-panos, tai oikeammin nalli, oli vielä tallella, ja sitä aioin käyttää.
-Asetin pisimmän tähtäimen, kohotin pyssyni ja tähtäsin Komban leukaan.
-_Intombi_ ei ollut tarkistettu eikä aiottu käytettäväksi näin pitkän
-välimatkan päästä, ja vain ottaen lukuun kuulan painumisen voin toivoa
-osuvani hänen ruumiiseensa.
-
-Purje veti hyvin ja piti venhettä tasapainossa. Olimme sitäpaitsi
-vielä maan suojassa, ja vesi oli tyyni kuin lahden vesi, joten
-ampuma-alukseni oli todellakin hyvä. Itse olin tosin väsynyt, mutta
-henkiset voimat näyttivät tarpeen tullen kasvavan, ja tunsin itseni
-lujaksi kuin kuvapatsas. Loppujen lopuksi valokin oli hyvä, sillä
-aurinko oli juuri nousemassa takanani, ja sen tasaiset säteet
-valaisivat suoraan maaliani. Pidätin henkeäni ja kosketin liipaisinta.
-Pyssy laukesi kevyesti ja melkein samassa hetkessä savun painuessa
-syrjään näin Komban kohottavan kätensä ja kaatuvan selälleen venheen
-pohjalle. Vasta paljon myöhemmin, siltä ainakin tuntui, tuulenhenki toi
-korviimme hiljaisen kaiun tuon kohtalokkaan kuulan pamahduksesta.
-
-Vaikka minun ehkä ei pitäisi sitä sanoa, laukaus oli niissä
-olosuhteissa todella ihmeellinen, sillä myöhemmin sain tietää, että
-kuula oli osunut juuri siihen, mihin olin tarkoittanutkin, nimittäin
-keskelle rintaa, lävistäen sydämen. Jos siitä puhe tulee, niin
-oikeastaan kaikkikin neljä laukausta, jotka Pongo-maassa ammuin, olivat
-oikea saavutus tarkka-ampujaurani aikana. Ensimmäinen, yöllä ammuttu
-taittoi gorilla-jumalan käden ja olisi surmannut sen, ellei panos olisi
-syttynyt niin hitaasti, antaen hänelle aikaa peittää päänsä. Toinen
-tappoi sen keskellä pahinta liikuntaa ja kahakkaa. Kolmas, jonka ammuin
-salaman valossa pitkän uinnin jälkeen, surmasi Motombon, ja neljäs,
-jonka laukaisin pitkän matkan päästä ja liikkuvasta venheestä,
-oli kuolemantuomio tuolle kurjalle Komballe, joka oli luullut
-pyydystäneensä meidät Pongo-maahan surmattaviksi ja syötäviksi uhrina.
-Loppujen lopuksi asiaa aina vaikeutti tietoisuus, että tehtyä erehdystä
-ei voisi korvata neljällä nallilla.
-
-Olen varma, etten olisi niin hyvin osannut ampua millään muulla, vaikka
-kuinkakin uudenaikaisella ja tarkalla pyssyllä. Mutta tähän pieneen
-Purdey-aseeseen olin tottunut nuoruudestani asti, ja niinkuin jokainen
-tarkka-ampuja tietää, sillä on suuri merkitys. Minä tunsin sen, ja se
-näytti tuntevan minut. Vielä tänäkin päivänä se riippuu seinälläni,
-vaikka tietystikään en enää käytä sitä tänä takaaladattavain aseiden
-aikakautena. Pahaksi onneksi vain eräs kotiseutuni pyssyseppä, jolle
-lähetin sen lukon puhdistamista varten, maalasi sen uudelleen ja
-puhdisti ja kiilloitti perän j.n.e. kysymättä lupaa, joten ase tuli
-melkein uuden näköiseksi. Olisin mieluummin pitänyt sen kuluneessa ja
-raavitussa tilassaan.
-
-Palataksemme asiaan: laukauksen ääni herätti Hansin unesta niinkuin
-John Peel'in torvi. Hän heilautti päätään jalkaini välissä ja näki
-Komban kaatumisen.
-
-"Oi, ihanaa, baas! Ihanaa!" hän sanoi heikolla äänellä. "Olen
-vakuutettu, ettei teidän arvoisan isänne henkikään osaisi somemmin
-surmata vihollisiaan siellä tulisessa paikassa. Ihanaa!" ja tuo
-ukkohöperö painautui maahan, suudellen saappaitani tai niiden
-jäännöksiä, minkäjälkeen annoin hänelle loput paloviinastani.
-
-Ryyppy toinnutti hänet melkein entiselleen varsinkin sen jälkeen kuin
-hänet oli vapautettu tuosta likaisesta nahkasta ja hän sai pestä
-kätensä ja päänsä.
-
-Komban kuoleman vaikutus pongoihin oli hyvin kummallinen. Kaikki ruuhet
-kokoontuivat sen ruuhen ympärille, jossa hän makasi. Sitten he
-kiireisen neuvottelun jälkeen laskivat purjeensa ja soutivat takaisin
-satamaansa. Miksi he sen tekivät, sitä en tiedä. Ehkä he arvelivat,
-että hän oli lumottu tai ainoastaan haavoittunut ja tahtoivat saattaa
-hänet lääkärin hoitoon. Tahi mahdollisesti laki kielsi heitä jatkamasta
-matkaa ilman jonkun varakalubin johtoa, joka oli "voittanut jumalan" ja
-joka odotti rannalla. Ehkä myöskin uskonnolliset menot vaativat, että
-päällikön ruumis oli saatettava maihin erityisin juhlamenoin. Sitä en
-tiedä. On mahdotonta lausua varmaa arvostelua noitten Afrikan
-kaukaisten heimojen toiminnan salaperäisistä vaikuttimista.
-
-Tulos oli joka tapauksessa se, että me voitimme hyvän joukon aikaa ja
-elämän mahdollisuuden, joka muussa tapauksessa olisi kuollut siihen
-paikkaan. Lahdesta päästyämme tuuli puhalsi iloisesti ajaen meitä
-ripeää vauhtia yli järven aina keskipäivään asti, jolloin se alkoi
-hiljentyä. Kaikeksi onneksi se ei kuitenkaan kokonaan lakannut ennen
-kello kolmea, jolloin jo Mazitu-maan rannikko oli verraten lähellä;
-voimmepa jo erottaa taivaalla pilkun, jonka tunsimme Stephen'in pienen
-kukkulan laelle pystyttämäksi lipuksi.
-
-Tämän rauhanajan kestäessä söimme jäljelläolevat ruokamme, peseydyimme
-niin perinpohjin kuin voimme ja lepäsimme. Hyvä olikin, että saimme
-tämän levonhetken ennen sitä, mikä seurasi. Sillä juuri tuulen
-lakatessa katsoin taakseni, ja siellä tulikin jo, yhä tuulen alla, koko
-pongojen ruuhilaivasto, arviolta kolme-, neljäkymmentä kappaletta,
-kussakin parikymmentä miestä. Purjehdimme eteenpäin niin pitkälle kuin
-pääsimme, sillä vaikka eteneminen kävi hitaasti, se oli kuitenkin
-nopeampaa kuin soutamalla. Oli sitäpaitsi tarpeellista säästää voimiaan
-viimeisen koettelemuksen varalle.
-
-Muistan tuon hetken hyvin selvästi, sillä hermostuneeseen ja
-kiihoittuneeseen mieleen jokainen pikkuseikkakin painui syvälle.
-Muistan päittemme päällä liitelevien pilvien muodonkin, jotka
-osoittivat jälkiä edellisen yön myrskystä. Eräskin oli kuin linna,
-jonka torni oli särkynyt, niin että portaat sisällä näkyivät; eräs
-toinen muistutti suuresti haaksirikkoista laivaa, jonka keulassa oli
-reikä, kaksi mastoa poikki ja kolmas pystyssä riekaleisine purjeineen
-j.n.e.
-
-Sitten muistan tavallisen, suuren järven ja erittäinkin erään paikan,
-jossa kaksi virtaa yhtyi, synnyttäen pieniä laineita, jotka näyttivät
-taistelevan keskenään ja kaatuvan taaksepäin omituisesti murtuen.
-Muistan myöskin parvittain pieniä kaloja, ne muistuttivat suuresti
-säynästä, sillä niillä oli pyöreä suu ja hyvin valkoinen vatsa, ja ne
-ilmestyivät äkkiä veden pintaan, tavoitellen näkymättömiä kärpäsiä.
-Kalat vetivät puoleensa joukon lintuja, jotka olivat lokin näköisiä
-mutta pienempiä. Niillä oli sysimusta pää, valkoinen takaruumis,
-harmahtavat siivet ja korallinpunaisissa jaloissa ohuet räpylät. Ne
-pyydystivät pieniä kaloja, päästäen sitä tehdessään omituisia
-valittavia huutoja, jotka päättyivät pitkään e-e-e ääneen. Parven isä,
-jonka pää oli valkea niinkuin takaruumiskin, mahdollisesti iästä,
-liiteli muiden yläpuolella vaivautumatta pyydystämään kaloja mutta
-pakottaen silloin tällöin jonkun joukosta pudottamaan saaliinsa, jonka
-se sieppasi ilmasta, ennenkuin se ehti vedenpintaan asti. Tällaisia
-olivat ne pikkuseikat, jotka jäivät mieleeni, vaikka luonnollisesti
-niitä oli enemmänkin, mutta ne eivät ole kertomisen arvoisia.
-
-Kun tuuli lopulta kokonaan lakkasi, olimme ehkä noin kolmen mailin
-päässä rannasta, taikka oikeammin kaislavyöhykkeestä, joka tällä
-kohdalla ympäröi Mazitu-rannikkoa noin seitsemän- tai kahdeksansadan
-kyynärän levyisenä, kunnes vesi kävi liian syväksi. Pongot olivat
-silloin noin puoltatoista mailia taempana. Mutta kun heille riitti
-tuulta muutamaa minuuttia kauemmin ja kun he sitäpaitsi tuulen kokonaan
-tyynnyttyä voivat soutaa monella käsiparilla, ei välimatkamme pian
-ollut mailia pitempi. He pääsivät siis eteenpäin neljä mailia samassa
-ajassa kuin me kolme.
-
-Laskin hyödyttömäksi käyneen purjeen ja heittäen sen mastoineen järveen
-keventääksemme venhettä, kun taivaasta näimme, ettei tuulesta enää
-ollut toivoa, aloimme soutaa niin lujasti kuin jaksoimme. Onneksi
-molemmat naiset voivat auttaa meitä, sillä he olivat oppineet soutamaan
-Kukan saarella, missä heillä kalastusta varten oli ollut yksityisvenhe
-saaren toisella rannalla. Hansin, joka yhä oli heikko, asetimme perää
-pitämään, mutta ei hän siihenkään oikein kyennyt.
-
-Mitä tuimempi jahti, sitä kauemmin se kestää, sanoo sananlasku, mutta
-vihollisten taitavat soutumiehet tuntuivat yhä vain lähenevän. Meidän
-ollessamme mailin päässä kaislikosta välimatka ei enää ollut kuin puoli
-mailia, ja sitä mukaa kuin väsyimme, se yhä vain pieneni. Kun
-kaislikkoon ei enää ollut kuin kaksisataa kyynärää, takaa-ajajat olivat
-jo noin viiden-, kuudenkymmenen kyynärän päässä, ja silloin varsinainen
-taistelu alkoi.
-
-Se oli lyhyt mutta hirveä. Heitimme venheestä kaikki, mitä ikinä
-voimme, myöskin pohjakivet ja raskaan gorillan nahkan. Tämän teimme
-onneksemme, sillä se vajosi hitaasti, ja etumaiset pongo-venheet
-pysähtyivät hetkeksi pelastamaan kallista pyhänjäännöstä, pysähdyttäen
-takanakin tulevat, jona aikana voitimme kaksi- tai kolmekymmentä
-kyynärää.
-
-"Kasvi mereen!" minä sanoin.
-
-Mutta Stephen näytti aivan vanhentuvan kauhusta ja huohotti hien
-valuessa pitkin kasvoja ja soutaen voimainsa takaa:
-
-"Ei, taivaan tähden, kun olemme niin paljon vaivaa nähneet sen takia."
-
-En siis uudistanut vaatimustani, sillä ei todellakaan ollut aikaa
-väittelyyn.
-
-Nyt olimme jo kaislikossa, sillä lippu oli ohjannut meidät suoraan
-suuren virtahepojen polkeman uoman päähän, ja pongot, jotka soutivat
-kuin riivatut, olivat kolmenkymmenen kyynärän päässä. Oli hyvä, ettei
-tuo mielenkiintoinen kansa ollut oppinut jousien ja nuolien käyttöä ja
-että heidän keihäänsä olivat liian raskaat heittoaseiksi. Nyt, tai
-oikeastaan vähän aikaisemminkin, vanha Babemba, mazitut ja
-zulu-metsästäjämme olivat nähneet meidät. Suurena laumana he kahlasivat
-meitä kohti pitkin matalikkoa, kirkuen rohkaistukseksi tullessaan.
-Zulut alkoivat kiivaan ammunnan sillä seurauksella, että yksi kuula
-sattui venheeseemme ja toinen hattuni laitaan. Kolmas kuitenkin surmasi
-jonkun pongon, aiheuttaen Tusculumin riveissä hämminkiä.
-
-Mutta me olimme menehtymäisillämme ja he lähenivät säälimättä. Kun
-heidän etumainen venheensä ei enää ollut kuin kymmenen kyynärän päässä
-ja me ehkä kahdensadan kyynärän päässä rannasta, koettelin airollani
-pohjaa, ja kun huomasin, ettei vettä ollut kuin neljän jalan
-syvyydeltä, huusin:
-
-"Kaikki veteen ja kahlatkaa. Se on viimeinen toivomme!" Kömmimme kaikki
-venheestä, jonka keulan minä viimeisenä tullessani pyöräytin ympäri
-pongojen venheiden tielle. Nyt olisi luultavasti kaikki käynyt hyvin,
-ellei Stephen pulikoituaan jo muutamia askeleita eteenpäin olisi äkkiä
-muistanut rakasta orkideaansa. Hän ei ainoastaan itse palannut sitä
-pelastamaan, vaan houkuttelipa vielä ystävänsä Mavovonkin seuraamaan
-mukanaan. He palasivat venheelle ja alkoivat nostaa kasvia, kun pongot
-samassa kävivät heihin käsiksi, iskien keihäillään yli leveän
-venheemme. Mavovo vastasi iskuihin aseella, jonka hän oli riistänyt
-vahtisotilaalta luolan suulla ja surmasi tai haavoitti yhtä heistä.
-Samassa joku heitti häntä venheen pohjakivellä, joka osui päähän ja
-kaasi hänet veteen, mutta hän nousi kuitenkin ja hoiperteli takaisin
-melkein tajuttomana, kunnes joku meikäläisistä tarttui häneen ja
-raahasi rannalle.
-
-Siten Stephen jäi yksin retuuttamaan suurta kukkaansa, kunnes joku
-pongo-sotilas kurottuen venheen ylitse työnsi keihään läpi hänen
-olkapäänsä. Hän päästi orkidean irti, sillä nyt hänen täytyi, ja yritti
-peräytyä. Liian myöhään! Vähintään puoli tusinaa pongoja syöksyi
-kahlaten venheemme keulan ja kaislikon väliin surmatakseen hänet. Minä
-en päässyt apuun, sillä totta puhuakseni olin sillä hetkellä uponnut ja
-tarttunut jalastani sarvikuonon kavion tekemään reikään, kun taas
-zulu-metsästäjät ja mazitut olivat vielä kauempana. Ilman Hope-tytön
-rohkeutta hän varmasti olisi saanut surmansa. Hope oli kahlaamassa
-rantaan päin vähän minun edelläni, mutta sattui kääntymään ja näki
-Stephen'in vaaran. Hän syöksyi takaisin läpi veden kuin leopardi,
-jonka penikat ovat vaarassa.
-
-Hän pääsi Stephen'in luo ennen pongoja, heittäytyi hänen ja heidän
-väliinsä ja alkoi kiivaasti puhutella heitä heidän omalla kielellään,
-jota hän tietysti oli oppinut niiltä albinoilta, jotka eivät olleet
-mykkiä. Hänen sanojaan en etenevien mazitujen huutojen lomassa
-erottanut tarkkaan. Niin paljon kuitenkin käsitin, että hän luki
-jotakin vanhaa, voimakasta loitsua, jota käyttivät vain Pyhän kukan
-vartijat ja joka kirosi heidät ruumiineen sieluineen kauheaan tuomioon.
-Tuo loitsu, jonka sanoja nuori nainen enemmän kuin hänen äitinsäkään
-eivät halunneet toistaa, vaikutti ihmeellisesti. Ne, jotka sen
-kuulivat, m.m. Stephen'in ahdistajat, pysähdyttivät kätensä, vieläpä
-kumarsivat päänsäkin nuoren papittaren edessä kuin kunnioittaen ja
-palvoen ja jäivät siihen asentoon niin kauaksi, että tämä ehti taluttaa
-haavoittuneen Stephen'in pois vaarasta. Tämän hän teki kahlaten
-takaperin nuorukaisen rinnalla silmät yhä kiinnitettyinä pongoihin. Se
-oli omituisin pelastus, mitä ehkä milloinkaan olen nähnyt.
-
-Pyhän kukan viholliset siten kuitenkin saivat takaisin ja veivät sen
-pois, sillä näin yhden ruuhista lähtevän kuljettamaan sitä. Siihen
-orkideametsästykseni loppui ja samaten toivo rahoista, jotka minun piti
-saada osuutenani tuon kalliin kukan myyntihinnasta. Tahtoisin tietää,
-minnekä kukka on joutunut. Minulla on kuitenkin täysi syy otaksua,
-ettei sitä koskaan istutettu takaisin Kukan saarelle, vaan että se
-hävisi tuohon hämärään ja tuntemattomaan maahan Afrikan sydämessä,
-mistä pongojen luullaan sen tuoneenkin muuttaessaan silloisille
-asuinpaikoilleen.
-
-Stephenin haavoittumisen ja pelastuksen jälkeen tuon pelottoman miss
-Hope'n välityksellä, jonka mielenkiinto nuorukaista kohtaan jo oli
-kyllin suuri saattaakseen hänet panemaan henkensä alttiiksi hänen
-tähtensä, me kaikki pakolaiset pääsimme ystäväimme avulla jotenkuten
-rannalle. Täällä Hans, minä ja naiset vaivuimme uupuneina maahan, mutta
-Veli Johannes jaksoi vielä koota voimiaan haavoittuneiden Stephen'in ja
-Mavovon hyväksi.
-
-Samassa alkoi taistelu kaislikossa, ja hurja ottelu se olikin. Pongot,
-joita oli luvultaan yhtä paljon kuin meikäläisiä, tekivät raivoisan
-hyökkäyksen, sillä heidän jumalansa ja pappinsa kuolema --
-otaksuttavasti huhut Motombosta jo olivat ehtineet heidän korviinsa --
-ja äidin ja Kukan ryöstö olivat tehneet heidät mielettömiksi. He
-hyppäsivät venheistään kaislikkoon, sillä uoma oli niin kapea, ettei
-siinä sopinut kävelemään kuin yksi kerrallaan, ja aikoivat nähtävästi
-kahlata rantaan. Rannalta käsin heidän perivihollisensa mazitut
-hyökkäsivät vanhan Babemban johdolla. Ottelu, joka nyt seurasi, oli
-oikeastaan sarja käsikähmä-kahakoita ennemmin kuin oikea taistelu. Oli
-omituista nähdä taistelevien päiden liikkuvan kaislikossa ja keihästen
-iskevän vastatusten, kunnes toinen aina kaatui. Haavoittuneita tästä
-kahakasta jäi vain muutamia, sillä ne, jotka kaatuivat, vajosivat
-mutaan ja veteen ja hukkuivat.
-
-Näytti siltä kuin vedessä liikkumiseen tottuneet pongot olisivat olleet
-voiton puolella ja mazitut peräytymässä. Mutta zulu-metsästäjäimme
-pyssyt ratkaisivat taistelun kuitenkin vihollisten tappioksi. Vaikka en
-itse kyennyt kohottamaan pyssyä, käskin koota pyssymiehet ympärilleni
-johtaakseni heidän ammuntaansa, joka tekikin pongoihin niin
-kauhistuttavan vaikutuksen, että kun kymmenen tai kaksitoista oli
-kaatunut, he alkoivat mielettöminä paeta ja pyrkiä venheisiin laivaston
-vartijain avulla.
-
-Loppujen lopuksi he merkin saatuaan tarttuivat airoihin ja syytäen yhä
-kirouksia ja uhkauksia soutivat tiehensä, kunnes muuttuivat vain
-pilkuiksi suuren järven selällä ja katosivat näkyvistämme.
-
-Kaksi ruuhta olimme kuitenkin saaneet kiinni ja niiden mukana kuusi ja
-tai seitsemän pongoa. Mazitut olisivat halunneet tappaa heidät, mutta
-Veli Johanneksen pyynnöstä, jonka käskyillä, kuten muistettanee, oli
-Mazitu-maassa sama pätevyys kuin kuninkaan käskyillä, heidät sidottiin
-käsistään ja vietiin vangeiksi.
-
-Noin puolessa tunnissa kaikki oli ohi, mutta päivän loppuosasta en osaa
-kirjoittaa, sillä vaivuin luultavasti tainnoksiin äärimmäisestä
-väsymyksestä, mikä ehkä ei ollutkaan ihme, kun otetaan lukuun kaikki
-mitä olimme kokeneet noiden neljän ja puolen päivän kuluessa, jotka
-olivat vierähtäneet meidän ensimmäisestä venheeseen astumisestamme
-Suuren järven rannalla. Koko seikkailurikkaan elämäni varrelta en
-muista tuollaisia yhtämittaisen ruumiillisen ja sielullisen
-jännityksen päiviä. Oli todella ihme, että pääsimme elävinä niiden
-läpi. Viimeinen mitä muistan oli Sammy, joka nyt taistelun loputtua
-ilmestyi jälleen pienenä ja sinisessä pumpulimekossaan kuin perhonen
-auringon pilkistäessä esiin sateen jälkeen.
-
-"Oi, mr. Quatermain", hän sanoi, "toivotan teidät tervetulleeksi kotiin
-voitettuanne vaikeat ponnistukset ja saatuanne katsoa silmästä silmään
-veristä sotaa. Joka päivä teidän poissaolossanne ja suurimman osan
-öitäkin moskiittojen karkoittaessa uneni rukoilin turvallisuutenne
-puolesta, ja ehkä, mr. Quatermain, siitä olikin apua, sillä mitä
-sanookaan runoilija? Ne, jotka palvelevat ja tarjoavat pöydässä, ovat
-melkein yhtä hyvät kuin ne, jotka keittävät päivällistä."
-
-Nuo olivat hänen sanansa, jotka omituista kyllä painuivat pimeneviin
-aivoihini. Tai oikeastaan ne olivat osa hänen sanoistaan, ote pitkästä
-puheesta, jonka Sammy epäilemättä oli huolellisesti valmistanut
-poissaollessamme.
-
-
-
-
-XIX.
-
-OIKEA PYHÄ KUKKA.
-
-
-Kun jälleen heräsin, huomasin nukkuneeni viisi- tai kuusitoista tuntia,
-sillä uuden päivän aurinko oli jo korkealla taivalla. Makasin oksista
-tehdyn suojuksen alla saman kukkulan juurella, jolle pystyttämämme
-lippu oli johtanut meidät takaisin yli Kiruan järven. Lähelläni istui
-Hans suunnattoman suuren liemivadin kimpussa; liemen hän oli keittänyt
-lähellä olevassa tulessa. Hänen vieressään näin ilokseni Mavovonkin pää
-sidottuna, vaikka muuten ei sanottavasti vahingoittuneena. Kivi, joka
-heikkoluisemman valkoihoisen luultavasti olisi surmannut, ei ollut
-tehnyt muuta kuin iskenyt hänet tainnoksiin ja tehnyt haavan
-päänahkaan; sen voimaa oli sitäpaitsi luultavasti vähentänyt kuminen
-päärengas, jota hän, niinkuin useimmat määrättyyn ikään tai arvoon
-päässeet zulut, käytti hiuksiinsa kiedottuna.
-
-Kaksi telttaa, jotka olimme tuoneet mukanamme järvelle asti, oli
-pystytetty aivan lähelle, ja ne tekivät auringonpaisteessa oikein soman
-ja rauhallisen vaikutuksen.
-
-Hans, joka salavihkaa piti minua silmällä, lennätti minulle heti suuren
-tuopillisen kuumaa kahvia, jonka Sammy oli valmistanut heräämiseni
-varalta; sillä he tiesivät, että uneni johtui tai oli johtunut luonnon
-vaatimuksista. Join kahvin viimeiseen pisaraan asti enkä ole koko
-elämässäni mistään nauttinut enemmän. Sitten kävin käsiksi
-paistettuihin lihapalasiin ja kysyin häneltä, mitä oli tapahtunut.
-
-"Ei muuta, baas", hän vastasi, "kuin että me, joiden pitäisi maata
-kuolleina, olemme elossa. Äiti ja missie nukkuvat tuolla teltassa, tai
-ainakin äiti, sillä missie auttaa isäänsä ja hoitaa baas Stephen'iä,
-joka on saanut pahan haavan. Pongot ovat tipo tiessään eivätkä
-luultavasti palaa, sillä he saivat tarpeekseen valkoisten miesten
-pyssyistä. Mazitut ovat haudanneet niin paljon kuolleitaan kuin ovat
-löytäneet ja lähettäneet haavoittuneet, joita oli vain kuusi, paareilla
-Bezan kaupunkiin. Siinä kaikki, baas."
-
-Sitten peseytyessäni -- en ole koskaan ollut niin pesun tarpeessa -- ja
-vetäessäni ylleni alusvaatteitani, joissa olin uinut sinä yönä kuin
-ammuin Motombon ja jotka Hans oli kiertänyt ja kuivannut auringossa,
-kysyin tuolta kunnon mieheltä, kuinka hän jaksoi seikkailujensa
-jälkeen.
-
-"Oh, oikein hyvin, baas", hän vastasi, "nyt kun vatsani on täynnä,
-lukuunottamatta sitä, että käteni ja ranteeni ovat haavoilla paviaanina
-ryömimisestä ja etten saa nenästäni tuota jumalan nahkan hajua. Oi,
-ette tiedä, mitä se oli; jos olisin ollut valkoihoinen, se olisi
-tappanut minut. Mutta, baas, teitte ehkä lopultakin viisaasti
-ottaessanne vanhan juomari-Hansin mukaanne matkalle, sillä olinhan
-älykäs, kun muistin tuon pikku pyssyn, vai mitä? Ja kun keksin, että te
-voisitte uimalla päästä tuon Krokodiilijärven yli, vaikka sen tosin
-opin hämähäkistä ja perhosesta, jotka kunnianarvoisa isänne lähetti
-meille merkiksi. Ja nyt olemme päässeet onnellisesti takaisin,
-lukuunottamatta Jerryä, josta muuten ei ole suurta vahinkoa, sillä
-hänen laisiaan on mazitujen joukossa monta, ja lukuunottamatta haavaa
-baas Stephen'in olkapäässä ja tuota suurta kukkaa, joka oli hänestä
-viinaakin parempi."
-
-"Kyllä, Hans", minä sanoin, "tein viisaasti ottaessani sinut mukaan, ja
-älykäs sinä olet, sillä ilman sinua olisimme nyt keitettyinä ja
-syötyinä Pongo-maassa. Kiitän sinua avustasi, vanha ystävä. Muista ensi
-kerralla, Hans, paikata reiät taskuissasi. Neljä nallia ei ollut
-paljon, Hans."
-
-"Ei, baas, mutta kylliksi; sillä ne olivat kaikki hyviä. Vaikka niitä
-olisi ollut neljäkymmentä, ette olisi voinut tehdä enempää. Oi,
-kunnianarvoisa isänne kyllä tiesi tämän kaiken" (isävainajani oli
-tullut Hansille jonkinlaiseksi suojeluspyhimykseksi) "eikä olisi
-vaatinut vanhaa hottentottia kantamaan enempää kuin oli tarpeen. Hän
-tiesi, ettette ampuisi harhaan, baas, ja että tapettavia oli vain yksi
-jumala, yksi paholainen ja yksi mies."
-
-Minä naurahdin, sillä Hansin selitystapa oli todella omituinen, ja
-saatuani nutun ylleni menin Stephen'iä katsomaan. Teltan ovella tapasin
-Veli Johanneksen, jonka olkapäätä orkideapaarit olivat pahasti
-hanganneet ja käsiin noussut soutamisesta rakot, mutta joka muuten oli
-aivan hyvissä voimissa ja tietysti äärettömän onnellinen.
-
-Hän kertoi puhdistaneensa ja ommelleensa kiinni Stephen'in haavan, mikä
-näytti tehneen sairaalle hyvää, vaikka keihäs oli pistänyt läpi
-olkapään, onneksi kuitenkaan katkaisematta valtimoa. Astuin sitten
-sisälle sairaan luokse ja tapasin hänet aika hilpeänä joskin heikkona
-väsymyksestä ja verenvuodosta. Miss Hope oli syöttämässä hänelle
-lihalientä puulusikalla. En viipynyt kauan etupäässä siitä syystä, että
-hän alkoi puhua kadotetusta orkideasta ja osoittaa kiihtymyksen
-merkkejä. Koetin rauhoittaa häntä niin hyvin kuin voin kertomalla
-hänelle pelastamastani siemenkodasta, mikä uutinen näytti ilahduttavan
-häntä.
-
-"Kas niin!" hän sanoi. "Ajattele, että sinä, Allan, muistit tuon
-varokeinon, kun minä, orkideanviljelijä, unohdin sen kokonaan!"
-
-"Poikaseni", minä vastasin, "olen elänyt kyllin kauan oppiakseni, ettei
-koskaan pidä jättää mitään taaksensa, mitä vain suinkin voi viedä
-mukanaan. Vaikka en olekaan orkideanviljelijä, muistui mieleeni, että
-kasveja voidaan kehittää muullakin tavoin kuin juuresta, joka
-tavallisesti ei mahdu taskuun."
-
-Senjälkeen hän alkoi ladella minulle yksityiskohtaisia neuvoja
-siemenkodan säilyttämisestä täydellisesti kuivassa ja ilmaapitävässä
-metallirasiassa j.n.e., jolloin miss Hope kursailematta työnsi minut
-ulos teltasta.
-
-Samana iltana pidimme neuvottelun, jossa päätimme lähteä paluumatkalle
-Bezan kaupunkia kohti heti, sillä paikka, jossa leirimme sijaitsi, oli
-hyvin kuumeinen, ja pongojen mahdollinen uusi hyökkäys teki olomme
-siellä vaaranalaiseksi.
-
-Valmistimme siis seipäistä ja matosta paarit Stephen'iä varten,
-kaikeksi onneksi näet kantajia oli runsaasti, ja muut vähäiset
-valmistelumme olivat pian suoritetut. Mrs. Eversley ja Hope nousivat
-aasien selkään; Veli Johannes, jonka loukkautunut jalka alkoi taas
-käydä pahemmaksi, ratsasti valkoisella härällään; haavoittunutta
-sankaria Stephen'iä, kuten sanoin, kannettiin; minä astuin jalan,
-vertaillen vanhan Babemban kanssa huomioitamme pongoista, heidän
-käytöksestään, jolle minun on annettava täysi tunnustus, ja heidän
-tavoistaan, jotka, niinkuin sanottiin, olivat "suorastaan petomaiset".
-
-Kuinka iloinen tuo vanha soturi olikaan kuullessaan taaskin pyhästä
-luolasta, Krokodiilijärvestä, sen takana olevasta metsästä ja metsän
-kauheasta jumalasta, mistä samoinkuin Motombon kuolemasta sain kertoa
-hänelle tarinani kolme kertaa. Kolmannen kerran jälkeen hän sanoi
-levollisesti:
-
-"Herrani Macumazana, sinä olet suuri mies, ja olen iloinen, että olen
-elänyt vaikkakin vain oppiakseni tuntemaan sinut. Ei kukaan muu olisi
-tehnyt noita tekoja."
-
-Olin tietysti iloinen kohteliaisuudesta, mutta tunsin velvoitusta
-tehostaa Hansin osaa yhteisessä työssämme.
-
-"Niin, niin", hän vastasi, "Pilkkukäärme, Inhlatu, omistaa
-suunnittelemisen taidon, mutta sinä toimimisen lahjan, ja mitä hyötyä
-on kekseliäistä aivoista ilman voimakasta kättä? Nämä kaksi seikkaa
-eivät käy käsi kädessä, sillä vehkeilijä ei ole taistelija. Hänen
-luontonsa on erilainen. Jos käärmeellä olisi elefantin voima ja aivot
-ja puhvelin raivoisa rohkeus, niin pian ei maailmassa enää olisikaan
-muuta kuin yksi eläin jäljellä. Mutta kaiken Luoja on tämän tiennyt ja
-pitänyt nuo ominaisuudet erillään, herrani Macumazana."
-
-Ajattelin ja ajattelen vieläkin, että hänen huomautuksessaan oli paljon
-viisautta, niin yksinkertaiselta kuin se näyttääkin. Noitten villien
-joukossa, joita me valkoihoiset halveksimme, on varmasti monta
-viisasta.
-
-Marssittuamme noin tunnin leiriydyimme jälleen kuunnousuun asti, mikä
-tapahtui kello kymmenen, ja sitten jatkoimme taas aamuun saakka, sillä
-Stephen'in tähden mielestämme oli parempi kulkea yöllä viileässä.
-
-Muistan vielä, kuinka maalauksellisen, jopa vaikuttavankin näyn tarjosi
-etumaisena kulkeva ratsasjoukkomme, jota edestä ja takaa ja kummaltakin
-sivulta suojasivat pitkillä keihäillä varustetut mazitu-joukot sen
-kulkiessa läpi äärettömän lakeuden lempeässä ja rauhaisassa kuutamossa.
-
-On tarpeetonta kertoa loppumatkan yksityiskohtia, sillä mitään
-tärkeämpää tapahtumaa ei sattunut.
-
-Stephen kesti vaivansa mainiosti, ja Veli Johannes, joka oli parhaita
-lääkäreitä, mitä koskaan olen tavannut, antoi hänestä hyviä lausuntoja,
-mutta minä panin merkille, ettei hän näyttänyt ensinkään vahvistuvan,
-vaikka söi runsaasti. Miss Hopekin, joka sai hoitaa häntä, kun hänen
-äidillään ei näyttänyt olevan siihen taipumuksia, sanoi hänen nukkuvan
-hyvin vähän, minkä muuten itsekin olin huomannut.
-
-"Oi Allan", hän sanoi vähän ennen Bezan kaupunkiin saapumistamme,
-"Stephen poikanne on sairas" (hänellä oli tapana kutsua häntä minun
-pojakseni, en tiedä miksi). "Isä sanoo, että se on vain keihään haava,
-mutta minä sanon teille, että siinä on muutakin kuin keihään naava.
-Hän on sairas sisällisesti", ja kyyneleet, jotka täyttävät hänen
-harmaat silmänsä, osoittivat, että hän puhui mitä ajatteli. Sitäpaitsi
-hän olikin oikeassa, sillä seuraavana yönä kaupunkiin päästyämme
-Stephen sairastui johonkin vaikeaan afrikkalaiseen kuumetautiin, joka
-hänen heikossa tilassaan oli vähällä viedä häneltä hengen ja oli
-epäilemättä tarttunut tuosta epäterveellisestä Krokodiilijärvestä.
-
-Vastaanottomme Bezassa oli erittäin suurenmoinen, sillä koko väestö
-tuli vanhan Bausin johdolla meitä vastaan äänekkäin tervetulohuudoin,
-mistä meidän kuitenkin Stephen'.n tähden piti kieltää heitä.
-
-Menimme majoihimme kiitollisin sydämin. Onnemme olisi hetken aikaa
-ollut täydellinen, ellei olisi ollut pelkoa Stephen'in takia. Mutta
-sellaista on aina maailmassa; kuka on saanut nauttia mesimaljansa
-saamatta suuhunsa kärpästä tai torakkaa?
-
-Kaiken kaikkiaan Stephen'in sairaus kesti noin kuukauden. Päiväkirjani
-mukaan, johon muun tekemisen puutteessa tein siihen aikaan
-säännöllisesti muistiinpanoja, luulimme kymmenentenä päivänä Bezaan
-saapumisemme jälkeen luulimme hänen varmasti kuolevan. Veli
-Johanneskin, joka hoiti häntä mitä suurimmalla huolella ja taidolla ja
-jolla oli käytettävänään runsaasti Durbanista tuomaamme kiniiniä ja
-muita lääkkeitä, menetti kaiken toivon. Yötä päivää miesraukka houraili
-ja aina tuosta onnettomasta orkideasta, jonka menettäminen näytti
-painavan hänen mieltään niinkuin koko säkillinen katumattomia rikoksia.
-
-Olen totisesti sitä mieltä, että hän saa kiittää elämästään Hope'n
-keksintöä tai rohkeata päähänpistoa. Eräänä iltana, kun sairas taas oli
-hyvin huonona ja houraili taaskin raivoisasti kadottamastaan kasvista
--- satuin sillä kertaa saapuville yksin Hope'n kanssa -- tyttö tarttui
-häntä käteen ja sanoi, osoittaen aivan tyhjää paikkaa lattialla:
-
-"Katsokaa, oi Stephen, kukka on tuotu takaisin."
-
-Sairas tuijotti ja tuijotti ja vastasi sitten suureksi
-hämmästyksekseni:
-
-"Kautta Jupiterin, niinpä onkin? Mutta nuo roistot ovat katkaisseet
-kaikki kukat paitsi yhtä."
-
-"Niin", tyttö vastasi, "mutta yksi on jäljellä, ja se on kaikista
-kaunein."
-
-Senjälkeen sairas vaipui uneen ja nukkui levollisesti kaksitoista
-tuntia, nautti sitten vähän ruokaa ja nukkui taas, ja samalla kuume
-laski normaaliasteeseen tai hiukan alemma. Hänen herätessään olin
-taaskin sattumalta Hope'n kanssa läsnä. Tyttö seisoi sillä paikalla,
-missä oli uskotellut orkidean olevan. Sairas tuijotti lattiaan ja
-tuijotti häneen -- minua ei hän nähnyt, sillä olin selkäpuolella -- ja
-sanoi sitten heikolla äänellä:
-
-"Ettekö sanonut, miss Hope, että orkidea oli siinä, missä nyt seisotte,
-ja että kaunein kukista oli jäljellä?"
-
-Olin peloissani, mitä ihmettä hän osaisi vastata. Mutta Hope ei
-joutunut ymmälle.
-
-"Oi Stephen", hän sanoi lempeällä äänellään ja puhuen niin
-luonnollisesti, että sanat eivät tuntuneet liian rohkeilta, "tässä se
-on, sillä enkö minä ole sen tytär?" -- alkuasukkaat näet, kuten
-muistettanee, kutsuivat häntä "Kukan tyttäreksi". "Ja kaunein kukista
-on tässä myöskin, sillä minä olen se kukka, jonka löysitte tuolta
-saarelta järven keskeltä. Oi, Stephen, älkää surko enää kadotettua
-kasvia, josta teillä on runsaasti siemeniä, vaan kiittäkää Jumalaa,
-että olette elossa ja että teidän apunne takia äitini ja minäkin vielä
-elämme, me, jotka itkisimme silmämme puhki, jos te kuolisitte."
-
-"Minunko apuni takia?" hän vastasi. "Tarkoitatte Allania ja Hansia. Ja
-te pelastitte minun henkeni siellä vedessä. Ah, nyt sen muistan! Olette
-oikeassa, Hope; en ole sitä tiennyt, mutta te olette ainoa oikea Pyhä
-kukka, minkä olen nähnyt."
-
-Tyttö riensi hänen luokseen, polvistui vuoteen viereen ja ojensi
-kätensä, jonka sairas painoi kalpeille huulilleen.
-
-Pujahdin ulos majasta ja jätin heidät keskustelemaan kadotetusta ja
-jälleen löydetystä kukasta. Kohtaus oli soma ja antoi mielestäni
-henkistä sisältöä muuten niin mielettömälle retkellemme. Hän oli
-etsinyt kaunista kukkaa ja löytänyt -- elämänsä rakkauden.
-
-Tämän jälkeen Stephen toipui nopeasti, sillä tuollainen rakkaus on
-paras lääke -- jos siihen liittyy vastarakkaus.
-
-En tiedä, mitä nuorten, Veli Johanneksen ja hänen vaimonsa välillä
-tapahtui, sillä sitä en ole koskaan kysynyt. Mutta panin merkille, että
-Hope'n vanhemmat siitä päivästä alkaen rupesivat kohtelemaan Stephen'iä
-kuin omaa poikaansa. Nuorten väliseen suhteeseen ei paljoa kajottu.
-Yksin alkuasukkaatkin suhtautuivat siihen ymmärtämyksellä, sillä vanha
-Mavovo kysyi minulta, milloin he aikoivat mennä naimisiin ja kuinka
-monta lehmää Stephen oli luvannut Veli Johannekselle maksuksi niin
-kauniista vaimosta. "Niitä pitäisi olla suuri lauma", hän sanoi, "ja
-suurikasvuista rotua."
-
-Sammykin viittasi keskustellessaan kanssani "mr. Somers'in kihlattuun".
-Hans yksin ei sanonut mitään. Niin jokapäiväinen asia kuin naiminen ja
-naittaminen ei näyttänyt herättävän hänessä mielenkiintoa. Tahi
-mahdollisesti hän piti asiaa jo ennakolta päätettynä ja katsoi
-senvuoksi tarpeettomaksi puhua siitä.
-
-Bausin kylässä viivyimme kokonaisen kuukauden, jona aikana Stephen'in
-voimat palasivat. Minä tutustuin täydellisesti seutuun, ja samoin
-Mavovo ja zulut, mutta Veli Johannes ja hänen vaimonsa eivät
-välittäneet mistään. Mrs. Eversley oli myöntyväinen olento, joka tyytyi
-ottamaan vastaan tapahtumat sellaisina kuin ne tulivat ja pitkän
-erakkoelämänsä jälkeen odottamaan vielä jonkun aikaa villien maassa.
-Sitäpaitsi hänen luonaan oli nyt rakastettu John, johon hän saattoi
-tuntikausia tuijottaa niinkuin kissa joskus henkilöön, johon se on
-kiintynyt. Hänen puheensakin miehelleen kuului minusta onnelliselta
-hyrinältä. Ja ukkorukka näytti väliin oikein hermostuneelta, sillä
-tunnin ja parin kuluttua hän aina nousi ja lähti pyydystämään perhosia.
-
-Totta puhuen tilanne ennen pitkää alkoi hermostuttaa minua, sillä minne
-tahansa katsoinkin, näin Stephen'in ja Hope'n rakastelemassa tai Veli
-Johanneksen ja hänen vaimonsa ihailemassa toinen toistaan, joten
-minulla ei ollut heistä paljonkaan seuraa. Nähtävästi he ajattelivat,
-että Mavovo, Hans, Sammy, Bausi, Babemba ja Kumpp. olivat minulle
-kyllin -- jos nimittäin asiaa ensinkään ajattelivat. Ja kyllin nuo
-eräässä merkityksessä olivatkin, sillä zulu-metsästäjät alkoivat käydä
-sietämättömiksi tuossa joutilaisuudessa ja yltäkylläisyydessä, syödä
-liian paljon, juoda liian paljon olutta, polttaa liiaksi päihdyttävää
-_dakkaa_, eräänlaista epäterveellistä hamppua, ja rakastella liiaksi
-mazitu-vaimoja, aiheuttaen riitoja, jotka minun oli sovitettava.
-
-Viimein tein tuosta kaikesta lopun ja sanoin, että meidän oli
-lähdettävä liikkeelle, kun Stephenkin jo kykeni kävelemään.
-
-"Aivan niin", sanoi Veli Johannes lempeästi; "mitä olette suunnitellut,
-Allan?"
-
-Vihasin tuota Veli Johanneksen lausetta ja vastasin hiukan
-närkästyneenä, etten ollut suunnitellut mitään, mutta aioin, kun ei
-kellään muullakaan ollut ehdotuksia, mennä ulos neuvottelemaan Hansin
-ja Mavovon kanssa, minkä myöskin tein.
-
-Neuvottelumme tulosta en huoli kertoa, sillä meidän varaltamme oli jo
-tehty muita suunnitelmia, joita en ollut aavistanut.
-
-Kaikki tapahtui hyvin äkkiä niinkuin joskus suuret tapahtumat ihmisten
-ja kansakuntain elämässä. Vaikka mazitut olivat zulujen heimoa, heidän
-sotilasjärjestönsä ei ollut niin täydellinen kuin näiden. Kun
-esimerkiksi keskustelin Bausin ja vanhan Babemban kanssa siitä, ettei
-heillä edes ollut asianmukaisia etuvartijoita eikä tiedonantajia, he
-nauroivat minulle ja sanoivat, ettei hyökkäystä ollut koskaan
-tapahtunut eikä luultavasti vastakaan tulisi tapahtumaan, kun pongotkin
-nyt olivat saaneet opetuksensa.
-
-Huomaan unohtaneeni mainita, että kaislikon taistelussa vangiksi otetut
-pongot oli Veli Johanneksen pyynnöstä saatettu järven rantaan, pantu
-yhteen valloitetuista venheistä ja annettu heille lupa palata omaan
-onnelliseen maahansa. Hämmästykseksemme he kolmea viikkoa myöhemmin
-ilmestyivät takaisin Bezan kaupunkiin ja kertoivat seuraavan tarinan.
-
-He kertoivat soutaneensa järven yli ja löytäneensä Rican kaupungin yhä
-pystyssä, mutta aivan autiona. He olivat vaeltaneet läpi koko maan,
-tutkineetpa vielä Motombon luolankin. Sieltä he olivat löytäneet vain
-Motombon jäännökset läjässä korokkeellaan, ei muuta. Vasta eräässä
-kaukaisessa kylässä he olivat tavanneet majassaan vanhan, kuolevan
-vaimon, joka viimeisiä henkäyksiään vetäessään oli ilmoittanut heille,
-että pongot säikähtyneinä kuolettavista rautaputkista olivat,
-noudattaen jotakin ennustusta, "palanneet sinne, mistä he alussa olivat
-tulleet", ja vieneet takaisinvalloitetun "Pyhän kukan" mukanaan. Vain
-hänet, joka oli liian heikko matkustamaan, oli jätetty paikoilleen
-melkoisilla ruokavaroilla varustettuna. Kukka siis mahdollisesti kasvaa
-jälleen jossakin tuntemattomassa seudussa Afrikkaa, mutta sen
-palvelijain on hankittava itselleen uusi metsän jumala, uusi Kukan äiti
-ja uusi ylimmäinen pappi viimeisen Motombon sijalle.
-
-Pongo-vangit, joilla nyt ei ollut kotia eikä muuta tietoa kansastaan
-kuin että se oli lähtenyt "pohjoiseen päin", pyysivät lupaa saada
-asettua Mazitu-maahan, ja se sallittiin heille. Heidän tarinansa
-vahvisti arveluni, ettei Pongo-maa ollutkaan saari, vaan että sitä
-yhdisti mannermaahan jokin räme tai vuorenharjanne. Jos olisimme olleet
-pakotetut viipymään kauemman Mazitu-maassa, olisin tyydyttänyt
-tiedonhaluni ja käynyt ottamassa siitä selkoa. Siihen minulla
-kuitenkaan ei ollut tilaisuutta ennenkuin muutamia vuosia myöhemmin,
-jolloin omituisissa olosuhteissa jouduin uudelleen samaan osaan
-Afrikkaa.
-
-Mutta palaan kertomukseeni. Seuraavana päivänä lähtöneuvottelumme
-jälkeen söimme varhain aamiaisemme, tekemistä kun oli paljon. Maata
-peitti sakea sumu, joka Mazitu-maan ylängöillä usein tänä vuodenaikana
-ennustaa kuumaa pohjoistuulta, niin sakea, että oli mahdotonta nähdä
-muuta kuin muutamia kyynäröitä eteensä. Sumu nousee luultavasti
-määrättyjen ilmasuhteiden vallitessa suurelta järveltä. Olimme juuri
-päättäneet aamiaisemme hyvin hitaasti, sillä paksu, tukahduttava ilma
-teki minut tarmottomaksi. Annoin eräälle zuluista määräyksen mennä
-katsomaan, olivatko molemmat aasit ja valkoinen härkämme, jotka olin
-haettanut kaupunkiin lähestyvän lähtömme varalta ja sitonut kiinni
-majojemme lähelle, hyvin syötetyt. Sitten menin tarkastamaan pyssyjä ja
-ampumavaroja, joista Hans oli tehnyt luettelon. Samassa kuulin kaukaa
-oudon äänen ja kysyin Hansilta, miksikä hän sitä luuli.
-
-"Pyssy, baas", hän vastasi levottomana.
-
-Eikä hän ollutkaan syyttä levoton, sillä tiesimme kumpikin hyvin, ettei
-lähitienoilla kellään ollut pyssyjä muilla kuin meillä, ja meidän
-pyssymme olivat kaikki luetteloissa. Totta kyllä olimme luvanneet antaa
-enimmät orjakauppiailta saamistamme ennen lähtöämme Bausille, ja minä
-olin opastanut muutamia hänen parhaista sotilaistaan niiden käytössä,
-mutta ei ainoatakaan asetta ollut vielä jätetty heidän haltuunsa.
-
-Riensin veräjälle ja käskin vahtisotilaan juosta Bausin ja Babemban luo
-tekemään ilmoitusta ja tiedustelemaan sekä pyytämään heitä kokoomaan
-sotilaat, joita ei sillä kertaa sattunut olemaan kaupungissa enempää
-kuin kolmesataa. Kun täydellinen rauha vallitsi, oli loput
-tavallisuuden mukaan laskettu kyliinsä peltojaan hoitamaan.
-Epämääräisen hermokiihoituksen vallassa, jolle toiset pyrkivät
-nauramaan, komensin sitten zulut aseisiin ja järjestäydyin muutenkin
-kohtaamaan mitä tahansa odottamatonta käännettä. Tämän tehtyäni
-istuuduin miettimään, mihin olisi parasta ryhtyä, jos sattuisimme
-joutumaan ylivoimaisen hyökkäyksen alaisiksi tässä harvaan asutussa
-neekerikylässä, jonka strateegiset mahdollisuudet olin moneen kertaan
-tutkinut. Tehtyäni päätökseni kysyin Hansin ja Mavovon ajatusta ja sain
-tietää heidän olevan yhtä mieltä kanssani siitä, että ainoa
-puolustuskuntoinen paikka oli kaupungin ulkopuolella, jossa
-eteläportille johtava tie laskeutui alaspäin verraten jyrkkäseinäistä,
-kallioista ja metsäistä rinnettä. Samaa tietä ja saman rinteen yli Veli
-Johannes valkoisen härkänsä selässä oli ilmestynyt silloin, kun
-seisoimme paaluihin sidottuina kauppatorilla valmiina nuolilla
-ammuttaviksi.
-
-Meidän vielä keskustellessamme kaksi mazitu-päällikköä saapui vinhaa
-vauhtia, laahaten mukanaan haavoittunutta karjapaimenta, joka
-ilmeisesti oli saanut kuulan käsivarteensa.
-
-Paimen kertoi seuraavaa. Hän oli kahden muun paimenpojan kanssa ollut
-kaitsemassa kuninkaan karjaa noin puoli mailia pohjoiseen päin
-kaupungista, kun äkkiä heidän eteensä oli ilmestynyt suuri joukko
-valkoisiin vaatteihin puettuja miehiä, kaikki pyssyillä varustettuja.
-Miehet, joita hän arveli olleen noin kolme- tai neljäsataa, olivat
-alkaneet anastaa karjaa, mutta nähneet samassa paimenet, ampuneet ja
-haavoittaneet häntä sekä surmanneet hänen molemmat toverinsa. Hän oli
-juossut niin nopeasti kuin oli voinut tuomaan uutista. Joku miehistä
-oli huutanut hänen jälkeensä ja käskenyt häntä sanomaan valkoisille
-miehille, että he olivat tulleet surmaamaan heidät ja heidän ystävänsä
-mazitut ja ryöstämään takaisin valkoiset naiset.
-
-"Hassan-ben-Mohammed ja orjakauppiaat!" minä sanoin, kun Babemba
-ilmestyi sotilasjoukon etunenässä ja huusi hänkin:
-
-"Arabialaiset orjakauppiaat ovat täällä, herrani Macumazana. Sumussa he
-ovat hiipineet kintereillemme. Heidän lähettiläänsä on tullut
-pohjoisportille vaatimaan, että luovuttaisimme heille teidät
-valkoihoiset ja palvelijanne ja sitäpaitsi sata nuorta miestä ja sata
-nuorta naista orjuuteen myytäviksi. Ellemme sitä tee, he uhkaavat
-tappaa meidät kaikki lukuunottamatta nuoria poikia ja tyttöjä, ja
-teidät valkoiset he uhkaavat surmata polttamalla ja jättää eloon vain
-molemmat naiset, joku Hassan lähettää tuon sanan."
-
-"Vai niin", vastasin levollisesti, sillä tässä pälkähässä tyynnyin
-kuten tavallisesti. "Ja aikooko Bausi luovuttaa meidät?"
-
-"Kuinka Bausi voisi sen tehdä, kun Dogeetah on hänen veriveljensä ja te
-hänen ystäviään?" huudahti vanha kenraali närkästyneenä.
-
-"Bausi lähettää minut veljensä luokse saadakseen häneltä valkoisten
-miesten viisaan neuvon puhuttuna sinun suusi kautta, herrani
-Macumazana."
-
-"Siinä tapauksessa Bausissa on hyvä henki", vastasin, "ja näin sanoo
-Dogeetah minun suuni kautta. Mene Hassanin lähetin luo ja kysy häneltä,
-muistaako hän erästä kirjettä, jonka kaksi valkoista miestä jätti
-hänelle kerran halaistun kepin päähän heidän leirinsä ulkopuolelle.
-Sano hänelle, että aika on tullut, jolloin nuo valkoiset miehet
-täyttävät kirjeessä antamansa lupaukset, ja että hän itse ennen
-aamunkoittoa on riippuva puussa. Sitten, Babemba, kokoa sotilaasi ja
-puolusta kaupungin pohjoista porttia niin kauan kuin voit nuolilla ja
-jousilla. Senjälkeen peräydy kaupungin läpi ja yhdy meihin metsikössä,
-kallioisella rinteellä, vastapäätä eteläporttia. Lähetä muutamia miehiä
-tyhjentämään kaupunkia vanhuksista, naisista ja lapsista ja päästä
-heidät ulos eteläportista etsimään suojaa rinteen takana olevasta
-metsästä. Älä anna heidän vitkastella. Käske heidän lähteä heti.
-Ymmärrätkö?"
-
-"Ymmärrän kaikki, herrani Macumazana. Olen tekevä mitä Dogeetah on
-käskenyt. Kunpa olisimme kuunnelleet sinua ja pitäneet tarkempaa
-vahtia!"
-
-Hän kiiruhti pois vinhaa vauhtia kuin nuorukainen ja huutaen määräyksiä
-mennessään.
-
-"Nyt", sanoin, "nyt mekin liikkeelle!"
-
-Kokosimme pyssyt ja ampumavarat ja vähän muutakin, en muista enää mitä,
-ja Babemban veräjälle jättämäin vartijain avulla kuljetimme ne
-kaupungin läpi, vieden mukanamme myöskin molemmat aasimme ja valkoisen
-härän. Mennessämme muistin vielä huopapeitteet ja pari rautaista
-keittoastiaa, joita saatoimme tarvita, ja käskin onnettoman näköisen
-Sammyn juosta takaisin noutamaan ne majasta.
-
-"Oh, mr. Quatermain", hän vastasi, "minä tottelen, mutta pelolla ja
-vapistuksella."
-
-Hän lähti, mutta kun muutamaa hetkeä myöhemmin huomasin, ettei hän
-ollutkaan palannut, päätin huoaten, sillä tavallaan pidin Sammysta,
-että hän oli joutunut vihollisten käsiin ja saanut surmansa.
-Luultavasti, arvelin, hänen "pelkonsa ja vapistuksensa" on vienyt
-voiton järjestä, ja hän on patoineen juossut väärään suuntaan.
-
-Alkumatkamme kaupungin läpi oli verraten helppo, mutta päästyämme
-kauppatorin yli kapealle tielle, joka pujottelihe majojen välitse kohti
-eteläporttia, se kävi vaikeammaksi, sillä tie oli täynnä satoja pelon
-vallassa olevia pakolaisia, vanhuksia, kannettavia sairaita, pikku
-poikia ja tyttöjä ja naisia pienokaiset rinnoillaan. Oli mahdotonta
-ottaa huomioon noita onnettomia; emme voineet muuta kuin ponnistella
-heidän lävitseen. Lopulta pääsimmekin ulos, kiipesimme rinteelle ja
-etsimme mahdollisimman hyvät asemat sen harjalta ja harjan alta, missä
-puut ja kivimöhkäleet tarjosivat hyvän suojapaikan, jota vielä
-vahvistimme niin hyvin kuin voimme lyhyessä ajassa rakentamalla kivistä
-pieniä rintavarustuksia ja niin poispäin. Mukanamme tulleet pakolaiset
-ja ne, jotka seurasivat, suuri joukko, eivät pysähtyneet tähän, vaan
-syöksyivät tietä pitkin eteenpäin, kadoten takana olevaan metsikköön.
-
-Ehdotin Veli Johannekselle, että hän ottaisi mukaansa vaimonsa ja
-tyttärensä ja kolme juhtaamme ja seuraisi pakolaisia. Hän näyttikin
-taipuvaiselta tekemään niin, tietysti ei itsensä vuoksi vaan heidän,
-sillä hän oli peloton vanhus. Mutta naiset kieltäytyivät jyrkästi. Hope
-sanoi jäävänsä Stephen'in luokse, ja hänen äitinsä vakuutti luottavansa
-minuun täydellisesti ja jäävänsä mieluummin paikoilleen. Ehdotin
-silloin, että Stephenkin menisi mukaan, mutta hän suuttui niin, etten
-uudistanut kehoitusta.
-
-Asetimme heidät lopulta somaan pikku koloon, jonka yläpuolella kasvoi
-pensas aivan rinteen harjalla ja johon rintamamme kääntyessä tai
-hyökkäyksen sattuessa kuulat eivät voineet tunkeutua. Sitäpaitsi
-annoimme ilman enempiä selityksiä kummankin käteen kaksipiippuisen ja
-ladatun pistoolin.
-
-
-
-
-XX.
-
-TAISTELU KAUPUNGIN PORTILLA.
-
-
-Pohjoisportilla oli alkanut kiivas ammunta, jota seurasivat kimeät
-huudot. Sumu oli vielä siksi taaja, ettemme aluksi voineet tarkkaan
-nähdä. Mutta heti ammunnan alettua kuuma tuuli, joka tavallisesti
-seuraa sumua, nousi vihurimaisella voimalla ja hajoitti usvan. Silloin
-Hans, joka oli kiivennyt harjanteella kasvavaan puuhun, ilmoitti
-arabialaisten kiivaan tulen suojassa etenevän pohjoista porttia kohti
-ja mazitujen vastaavan tuleen nuolillaan ja jousillaan kaupunkia
-ympäröivän aidan takaa. Aidan muodosti multapenkere, jonka harjalle oli
-kolme tukkia asetettu päällekkäin. Näistä tukeista moni oli juurtunut
-hedelmälliseen maahan, joten tuo suojavarustus enimmäkseen muistutti
-suunnatonta kasvavaa pensasaitaa, jonka ulko- ja sisäpuolella kasvoi
-runsaasti okaisia päärynäpuita ja korkeita sormihaaraisia kaktuksia.
-Hetkistä myöhemmin Hans ilmoitti, että mazitut peräytyivät ja muutaman
-minuutin kuluttua he jo alkoivatkin saapua luoksemme läpi eteläportin,
-tuoden useita haavoittuneita tullessaan. Heidän päällikkönsä sanoi,
-etteivät he olleet voineet pitää puoliansa pyssyjä vastaan ja olivat
-sentähden päättäneet hylätä kaupungin ja yrittää uudelleen harjun
-rinteellä.
-
-Vähää myöhemmin loputkin mazituista saapuivat ajaen edellään niitä
-kaupunkiin jääneitä, jotka eivät olleet ottaneet osaa taisteluun.
-Näiden joukossa oli kuningas Bausi hirveän kiihoittuneessa tilassa.
-"Enkö ollut viisas, Macumazana", hän huusi, "kun pelkäsin noita
-orjakauppiaita ja heidän pyssyjään? Nyt he ovat tulleet surmaamaan
-vanhukset ja ryöstämään nuorukaiset myytäviksi."
-
-"Kyllä, kuningas", en voinut olla vastaamatta, "sinä olit viisas. Mutta
-jos olisit tehnyt niinkuin sanoin ja pitänyt tarkempaa vahtia, ei
-Hassan olisi päässyt hiipimään kuin leopardi vuohen kimppuun."
-
-"Se on totta", hän ähkyi; "mutta kuka voi tietää hedelmän maun,
-ennenkuin on maistanut sitä?"
-
-Sitten hän lähti tarkastamaan sotilastensa asemaa rinteellä, asettaen
-minun neuvostani suurimman osan rivin kumpaankin päähän estääkseen
-hyökkäysyritykset sivulta päin. Me puolestamme jaoimme sillä aikaa
-ensimmäisessä taistelussa orjakauppiailta anastamamme pyssyt noille
-kolmelle- tai neljällekymmenelle valitulle, joita olin ohjannut
-ampuma-aseiden käytössä. Vaikka he eivät tekisikään paljoa vahinkoa,
-ajattelin, he voisivat ainakin ampumalla herättää vihollisissa
-ajatuksen, että olimme kaikki asestetut.
-
-Noin kymmenen minuutin kuluttua Babemba saapui viidenkymmenen miehen
-seurassa -- siinä olivat kaikki mazitu-sotilaat, jotka oli jätetty
-kaupunkiin. Hän ilmoitti puolustaneensa pohjoista porttia viimeiseen
-asti voittaakseen siten aikaa, mutta arabialaisten nyt olevan
-murtautumaisillaan sisään. Sanoin hänelle, että hän käskisi sotilasten
-kasata kiviä suojaksi kuulia vastaan ja heittäytyä pitkäkseen
-kiviläjäin taakse. Hän seurasi neuvoani.
-
-Hetkisen kuluttua näimme jo suuren arabialaisjoukon tunkeutuneen
-kaupunkiin ja syöksyvän pääkatua pitkin meitä kohti. Muutamilla oli
-sekä pyssyt että keihäät, joiden päässä he voittohuudoin heiluttivat
-noin kymmenkuntaa ihmispäätä, jotka olivat hakanneet ammutuilta
-mazituilta. Näky oli kaamea ja sai minut raivosta kiristelemään
-hampaitani. En voinut olla ajattelematta, että ennen pitkää meidänkin
-päämme saattoivat heilua keihäänkärjessä. No niin, jos pahin oli
-tapahtuva, päätin, etten antaisi ainakaan elävältä kärventää itseäni
-hiljaisella tulella tai ripustaa pää alaspäin aurinkoon. Tässä asiassa
-muutkin olivat kanssani samaa mieltä, vaikka Veli Johannes-raukalla
-tosin oli epäilyksiä epätoivossakin tehdyn itsemurhan suhteen.
-
-Samassa kaipasin Hansia ja kysyin, minne hän oli mennyt. Joku arveli
-nähneensä hänen juoksevan tiehensä, mihinkä Mavovo kiihtyneenä huusi:
-
-"Aha! Pilkkukäärme on etsinyt kolonsa. Käärmeet sähisevät, mutta eivät
-saa mitään aikaan."
-
-"Joskus ne kuitenkin pistävät", minä vastasin, sillä en voinut uskoa
-Hansia pelkuriksi. Joka tapauksessa hän oli poissa, eikä meillä ollut
-tilaisuutta lähettää etsimään häntä.
-
-Viimeinen toivomme oli nyt, että orjakauppiaat menestyksensä
-sokaisemina etenisivät avonaiselle kauppatorille, minne voisimme hyvin
-ampua heitä harjun rinteellä olevista asemistamme. Tämän he todella
-aikoivat tehdäkin, jolloin pyssyillä varustetut mazitut alkoivat
-komentoa odottamatta suureksi kauhukseni ja harmikseni ampua jo noin
-neljänsadan kyynärän päästä ja onnistuivat monen laukauksen jälkeen
-surmaamaan tai haavoittamaan paria kolmea miestä. Silloin arabialaiset
-huomasivat vaaran, peräytyivät ja uudistivat yrityksensä hetken
-kuluttua kahdessa ryhmässä. Tällä kertaa he kuitenkin seurasivat kujaa,
-joka oli rakennettu kaupungin ulkoaidan ja kauppatorin väliin ja jota
-reunusti puinen aita. Kujassa pidettiin joskus tarpeen tullen karjaa,
-ja aita oli siis eläinten sarvien varalta rakennettu kyllin vahvaksi.
-Tällä kertaa kuitenkin, kun mazitut eivät uneksineetkaan hyökkäystä,
-koko heidän laumansa oli jossain kauempana laitumella. Noiden kahden
-aidan välisellä alueella oli monta sataa ruoko- ja turvemajaa, joiden
-katot enimmäkseen olivat palmunlehdistä. Tässä kaupunginosassa
-nimittäin asui Bezan kaupungin väestön enemmistö, kun taas pohjoisosa
-oli kuninkaan, ylimystön ja sotapäällikköjen hallussa. Tämä taloympyrä,
-joka sulki sisäpuolelleen koko torin, paitsi porttien kohdalta, saattoi
-olla noin sadan kahdenkymmenen kyynärän levyinen.
-
-Näiden majojen välissä kulkevia polkuja pitkin arabialaiset ja
-sekarotuiset nyt etenivät sekä itä- että länsipuolitse. Heitä näytti
-olevan noin neljäsataa, kaikki asestettuja ja epäilemättä tottuneita
-sotureja. Ylivoima oli kauhea, sillä vaikka miehiämme olisikin ollut
-likipitäen yhtä paljon, pyssyjä meillä ei ollut yhteensä enempää kuin
-viisikymmentä, ja enimmät pyssymiehistämme olivat aivan tottumattomat
-ampuma-aseiden käyttöön.
-
-Pian arabialaiset avasivat tulen majojen takaa, ja hyvin he
-ampuivatkin, sen osoittivat pian vahinkomme kivisuojuksista huolimatta.
-Pahinta oli se, ettemme voineet juuri vastata tuleen, sillä hyökkääjät,
-jotka askel askeleelta lähenivät, olivat hyvässä suojassa majojen
-takana, eikä meillä ollut kyllin paljon pyssyjä yrittääksemme
-järjestettyä yhteislaukausta. Vaikka koetinkin säilyttää rohkean
-muodon, minun täytyy tunnustaa, että aloin pelätä pahinta, jopa miettiä
-peräytymisenkin mahdollisuuksia. Ajatuksen hylkäsin kuitenkin, sillä
-arabialaiset olisivat heti olleet kintereillämme ja ampuneet joka
-miehen.
-
-Yhden kuitenkin tein. Sain Babemban lähettämään noin viisikymmentä
-miestä vahvistamaan eteläporttia, joka oli hirsistä rakennettu ja
-aukesi ulospäin, mullalla ja suurilla kivillä, joita oli runsaasti
-kaikkialla. Työ kävi nopeasti, sillä mazitu-sotilaat raatoivat kuin
-paholaiset, ja aita suojasi heitä kuulilta. Samassa näin äkkiä neljä
-viisi savutuprua nousevan ilmaan toisen toisensa jälkeen kaupungin
-pohjoispäässä, ja heti näkyi myöskin yhtä monta liekkiä, joita ankara
-tuuli ajoi meitä kohti.
-
-Joku sytytti Bezan kaupunkia tuleen! Vajaassa tunnissa liekit, joita
-pyörre ajoi eteenpäin satalukuisten majojen välitse, jotka olivat
-helteestä kuivat kuin taula, muuttaisivat Bezan kaupungin tuhkaläjäksi.
-Se oli välttämätöntä, paikalle ei ollut pelastusta! Ensi hetkessä
-ajattelin, että se oli varmaan arabialaisten työtä. Mutta kun näin,
-että yhä uusia tulia syttyi jatkuvasti eri paikoissa, ymmärsin, ettei
-se ollut arabilaisten vaan jonkun ystävän työtä, joka oli keksinyt
-tuhota arabialaiset tulella.
-
-Ajatukseni lensi Sammyyn. Epäilemättä hän oli tuon kauhean ja
-mestarillisen suunnitelman takana, joka varmasti ei olisi johtunut
-yhdenkään mazitun mieleen, sillä tekohan käsitti heidän kotiensa ja
-omaisuutensa ehdottoman häviön. Sammy, jota aina olimme pilkanneet, oli
-sittenkin suuri mies, joka pani itsensä tulikuolemalle alttiiksi
-pelastaakseen ystävänsä!
-
-Babemba syöksyi pystyyn ja osoitti keihäällä kohoavia liekkejä.
-
-Nyt minä innostuin.
-
-"Ota kaikki miehesi", sanoin, "paitsi pyssyillä varustettuja. Jaa
-heidät, piiritä kaupunki, vartioi pohjoista porttia, vaikka en usko
-kenenkään enää pääsevän takaisin liekkien läpi, ja jos yksikään
-arabialainen onnistuu murtautumaan aitauksesta ulos, surmaa hänet!"
-
-"Sen teen", huusi Babemba, "mutta voi Bezan kaupunkia, jossa olen
-syntynyt! Voi Bezan kaupunkia!"
-
-"Hemmettiin Bezan kaupunki!" huusin hänen jälkeensä, tai jotain
-sentapaista hänen omalla kielellään. "Minä ajattelen vain meidän
-kaikkien henkiämme!"
-
-Kolmea minuuttia myöhemmin mazitut kahteen joukkoon jaettuina juoksivat
-kuin jänikset kaupunkia piirittämään, ja vaikka muutamat rinteeltä
-laskeutuessaan saivatkin surmansa, useimmat toki pääsivät aidan suojaan
-ja pysähtyivät osastoittain aina määrätyn välimatkan päähän, sillä
-Babemba järjesti piirityksen erittäin hyvin.
-
-Rinteelle jäivät nyt enää vain valkoihoiset ja zulu-metsästäjät Mavovon
-johdolla, kaksitoista kaikkiaan, ja noin kolmekymmentä pyssyillä
-varustettua mazitu-sotilasta.
-
-Ensi hetkessä arabialaiset eivät näyttäneet käsittävän, mitä oli
-tapahtunut, vaan ryhtyivät ampumaan mazitujen jälkeen, joiden arvelivat
-olevan täydessä paossa. Mutta pian he joko näkivät tai kuulivat.
-
-Oi sitä meteliä, mikä nyt seurasi. Kaikki neljäsataa alkoivat yht'aikaa
-kirkua. Muutamat syöksyivät aidan luo ja yrittivät kiivetä sen yli,
-mutta samassa kun he pääsivät aidalle, heidät lävistivät mazitujen
-nuolet, ja he putosivat takaisin maahan, kun taas ne, joiden onnistui
-päästä aidan yli, saivat nopean surman ulkopuolella olevien terävistä
-keihäistä. He hylkäsivät yrityksen ja syöksyivät takaisinpäin kujaa
-pitkin, aikoen pelastautua pohjoisportin kautta. Mutta ennenkuin he
-ehtivät päästä torin päähänkään, ulvovat, pyörteen ajamat liekit,
-hyppien katolta katolle, sulkivat heidän tiensä. He eivät voineet
-syöksyä tuohon kauheaan sulatusuuniin.
-
-Taas he ryhtyivät uuteen yritykseen ja painuivat sekavana laumana toria
-alaspäin murtautuakseen kaupungista läpi eteläportin, ja silloin meidän
-vuoromme tuli. Me suorastaan lakaisimme heitä heidän levitessään
-aukealle. Maali oli hyvä! Muistan, että ammuin minkä ikinä ennätin,
-käyttäen kahta pyssyä ja kiroillen, ettei Hans ollut lataamassa.
-Stephen oli siinä suhteessa saanut paremman osan, sillä kun katsahdin
-ympärilleni, näin hämmästyksekseni, että Hope oli jättänyt äitinsä
-harjun toiselle puolen ja auttoi Stephen'iä lataamisessa. Olimme
-nimittäin Bezan kaupungissa opettaneet häntäkin pyssyä käsittelemään.
-
-Huusin Stephen'ille, että tämä lähettäisi hänet pois, mutta tyttö ei
-tahtonut, vaikka kuula oli jo lävistänyt hänen pukunsakin.
-
-Mutta kiivas tulemmekaan ei voinut pysähdyttää noiden kuoleman pelosta
-epätoivoisten miesten rynnäkköä. Monta heistä oli jo kaatunut. Nyt
-ensimmäinen läheni eteläistä porttia.
-
-"Isäni", kuiskasi Mavovo korvaani, "nyt vasta taistelu oikein alkaa.
-Veräjä on pian kunnossa. _Meidän_ on oltava veräjänä."
-
-Minä nyökkäsin, sillä jos vain arabialaiset pääsisivät läpi, heitä
-olisi vielä kylliksi elossa tuhoamaan meidät vaikka viidesti. Siihen
-mennessä en luule heidän sitäpaitsi menettäneenkään enempää kuin
-nelisenkymmentä miestä. Muutamat sanat selittivät aseman Stephenille ja
-Veli Johannekselle, jota kehoitin viemään tyttärensä äidin luo ja
-odottamaan siellä heidän kanssaan. Mazitut komensin heittämään pois
-pyssynsä, sillä pelkäsin heidän niitä käyttäessään ampuvan jonkun
-meistä, ja seuraamaan meitä vain keihäillä varustettuina.
-
-Sitten syöksyimme rinnettä alas ja pysähdyimme asemiin pienelle
-avonaiselle paikalle veräjän eteen, joka jo oli kaatumaisillaan
-arabialaisten iskuista ja riuhtomisesta. Näky oli kaamea ja
-suurenmoinen, sillä liekit olivat jo päässeet niihin majoihin, jotka
-kahtena puoliympyränä sulkivat sisäänsä kauppatorin, ja syöksyivät
-tuulen lietsomina meitä kohti kuin elävä peto. Yläpuolellamme leijaili
-paksu savuvaippa, jossa uiskenteli tulikielekkeitä, niin taajana, että
-taivas oli kokonaan näkymättömissä, vaikka kaikeksi onneksi se ei
-tuulelta päässyt laskemaan ja tukahduttamaan meitä. Ääniäkään oli
-mahdotonta erottaa, sillä palon rätinään ja paukkeeseen, joka hävitti
-majan toisensa jälkeen, tulivat lisäksi sekarotuisten arabialaisten
-käheät, kirkuvat äänet heidän raivon ja pelon vallassa iskiessään
-porttia ja raadellessaan toinen toistaan, ja pyssyn laukaus silloin
-tällöin, sillä moni yritti vielä ampua, vaikkakin puolittain
-umpimähkään. Me sijoituimme veräjän eteen, zulut Stephen'in ja minun
-johdollani etumaisiksi ja kolmekymmentä keihäillä varustettua
-mazitu-sotilasta itsensä kuningas Bausin komentamina taakse. Kauan ei
-meidän tarvinnut odottaa, sillä veräjä kukistui, ja sen sekä sen taakse
-rakentamamme multa- ja kivivallin yli alkoi yhtenä ryöppynä virrata
-valkopukuinen ja turbaanipäinen lauma, muistuttaen väkivaltaisessa
-sekasorrossaan kypsää granadilia-hedelmää, jonka siemenet ja sydän
-puristetaan ulos kuoresta.
-
-Annoin määräyksen, ja laukauksemme kohti tuota yhteensullottua massaa
-teki kaamean vaikutuksen. Uskon todella, että joka kuula varmaan kaasi
-kaksi tai kolme. Mavovon komennosta zulut sitten heittivät pyssynsä
-maahan ja kävivät leveine keihäineen joukkoon käsiksi. Stephen'kin
-keihäs kädessä seurasi heitä, laukaisten colt-revolverinsa mennessään,
-ja heidän jälkeensä tuli Bausi ja kolmekymmentä pitkää mazitua.
-
-Tunnustan suoraan, etten itse ottanut osaa tuohon hirveään rynnäkköön.
-Tunsin, ettei minulla ollut kyllin voimaa moiseen meteliin ja että ehkä
-käyttämällä järkeäni ulkopuolella ja odottamalla tilaisuutta, jota
-voisin käyttää hyväkseni kuin porttivahti jalkapallopelissä, olisin
-suuremmaksi hyödyksi kuin heittämällä pääni murskattavaksi tavallisessa
-kahakassa. Taikka mahdollisesti rohkeuteni petti ja olin pelkuri. Sitä
-en voi kieltää, sillä en ole koskaan teeskennellyt suurta rohkeutta.
-Joka tapauksessa jäin ulkopuolelle ja ammuin, kun tilaisuutta sattui,
-ja osuin hyvin, täyttäen vaatimattoman mutta ehkä hyödyllisen osani.
-
-Taistelu oli todella suurenmoinen. Zulut hyökkäsivät kuin miehet. Kauan
-aikaa he puolustivat kapeaa veräjäaukkoa ja vallitusta ulvovaa,
-raivoisaa laumaa vastaan, aivan kuin tuo roomalainen, nimeltä Horatius,
-kahden ystävänsä kanssa puolusti jonkun sillan päätä Roomassa kauan
-sitten suurta ylivoimaa vastaan, vaikka en muista kenen. He huusivat
-sotahuutoaan: _Laba! Laba!_ joka luultavasti oli heidän rykmenttinsä
-sotahuuto, sillä he kuuluivat suurimmaksi osaksi samaan ikäkauteen ja
-ponnistivat, taistelivat, iskivät ja kaatuivat yhtenä miehenä.
-
-Loput työnnettiin takaisin, mutta hyökkäsivät uudelleen Mavovon,
-Stephen'in ja Bausin johdolla ja kolmenkymmenen mazitu-keihäsmiehen
-vahvistamina. Tulikielekkeet ulottuivat jo melkein heihin, kasvava
-päärynäpuu- ja kaktusaita käpristyi kokoon ja rätisi, ja yhä he vain
-jatkoivat taistelua tuliholvin alla.
-
-Taaskin heidän piti peräytyä ainoastaan vastustajain suuremman
-miesluvun takia. Näin Mavovon lävistävän erään miehen ja kaatuvan. Hän
-nousi ja lävisti toisen ja kaatui taas, sillä hän oli saanut pahan
-haavan.
-
-Kaksi arabialaista hyökkäsi häntä surmaamaan. Ammuin molemmat, toisen
-toisella piipulla, sillä kaikeksi onneksi rihlapyssyni oli vasta
-ladattu. Mavovo nousi vielä kerran ja surmasi kolmannen miehen. Stephen
-tuli hänelle avuksi, taisteli käsikähmässä erään kanssa ja iski hänen
-päänsä veräjän pieleen, niin että hän kaatui. Vanha Bausi hyökkäsi,
-huohottaen kuin merisika, jäljellejääneiden mazitujen johdolla vielä
-kerran, mutta taistelijat peittyivät savupilven synkkään hehkuun, niin
-että tuskin erotin toista toisesta. Epätoivon vimmailla taistelevain
-arabialaisten oli voitto, muuten ei voinut olla, sillä kuinka olisi
-pieni ja yhä pienenevä joukkomme kyennyt enää vastustamaan rynnäkköä?
-
-Olimme nyt pienessä kehässä, ja itse huomasin istuvani sen keskellä, ja
-viholliset hyökkäsivät joka puolelta. Stephen sai pyssynperästä iskun
-päähänsä ja horjahti minua kohti, melkein kaataen minutkin.
-Toinnuttuani katselin epätoivoisena ympärilleni.
-
-Samassa näin hyvin tervetulleen näyn, nimittäin Hansin, niin, itsensä
-kadonneen Hansin, takaraivolle nahkahihnalla kiinnitettynä likainen
-hattu, jonka kuluneiden strutsinsulkien huomasin vieläkin savuavan. Hän
-laahusti eteenpäin veitikkamaisen näköisenä ja hyvin hitaasti, mutta
-suu auki ja osoittaen suurenmoisella liikkeellä olkansa yli, ja hänen
-takanaan tuli noin sataviisikymmentä mazitu-sotilasta. Nuo mazitut
-sekaantuivat pian leikkiin, uudistivat rynnäkön ja ajoivat ulvoen
-arabialaiset, joilla ei ollut aikaa järjestäytyä, suoraa päätä tuon
-palavan helvetin kitaan. Pian loputkin mazituista Babemban johdolla
-joutuivat avuksi ja tekivät leikistä lopun. Vain muutama arabialainen
-pääsi murtautumaan ulos, mutta he heittivät pyssynsä maahan ja
-antautuivat vangeiksi. Suurin osa peräytyi torin keskustaa kohti, minne
-miehemme heitä ajoivat takaa. Tässä ratkaisevassa ottelussa mazitu-veri
-tuli näkyviin, ja he antoivat iskuja yhtä arvelematta kuin zulutkin.
-
-Se oli ohi! Kautta taivaan, se oli ohi, ja me ryhdyimme laskemaan
-tappioitamme. Neljä zulua makasi kuolleena ja kaksi pahasti
-haavoittuneena -- ei, haavoittuneita oli kolme, Mavovo niihin luettuna.
-Hänet tuotiin luokseni Babemban ja erään toisen mazitu-kapteenin
-hartiain tukemana. Hän oli kaamean näköinen, sillä häntä oli ammuttu
-kolmeen paikkaan, ja sitäpaitsi hän oli täynnä keihäänhaavoja ja
-kuhmuja. Hän katsoi minuun hetken raskaasti hengittäen ja alkoi sitten
-puhua.
-
-"Se oli hyvin hyvä taistelu, isäni", hän sanoi. "En muista ainoatakaan
-parempaa, johon olisin ottanut osaa, vaikka olen ollut paljon
-suuremmissakin. Ja se on hyvä, sillä tämä oli viimeinen taisteluni.
-Tiesin sen edeltäpäin, isäni, sillä vaikka en sanonut teille mitään,
-vedin silloin Durban'issa ensimmäisen kuolemanarvan itselleni. Ottakaa
-takaisin pyssy, jonka minulle annoitte, isäni. Te vain lainasitte sen
-minulle vähäksi aikaa, niinkuin sanoin. Nyt minä menen tuonelaan
-liittyäkseni siellä esi-isäini ja niiden soturien henkiin, jotka ovat
-kaatuneet rinnallani monessa sodassa, ja niiden naisten henkiin, jotka
-ovat synnyttäneet minulle lapsia. Minulla on paljon kerrottavaa heille,
-isäni, ja yhdessä odotamme sitten teitä -- kunnes tekin sodassa
-kaadutte!"
-
-Sitten hän nosti käsivartensa Babemban kaulalta ja tervehti minua
-äänekkäällä huudolla: _Baba! Inkoosi!_ joita hänen antamiaan arvonimiä
-en ole koskaan vähäksyvä, ja vaipui sen tehtyään maahan.
-
-Lähetin erään mazituista noutamaan Veli Johannesta, ja tämä saapuikin
-vaimoineen ja tyttärineen. Hän tutki Mavovoa ja sanoi hänelle sitten
-suoraan, ettei häntä muu voinut auttaa kuin rukous.
-
-"Älkää rukoilko puolestani, Dogeetah", sanoi tuo vanha pakana; "olen
-seurannut tähteäni" (s.o. olen elänyt sen valon mukaan, minkä olen
-saanut) "ja olen valmis syömään kylvämäni hedelmän. Tahi jos puu
-osoittautuu hedelmättömäksi, juomaan sen mehun ja senjälkeen vaipumaan
-uneen."
-
-Hän viittasi Veli Johannesta väistymään ja osoitti Stephen'iä.
-
-"Oi, Wazela", hän sanoi, "te taistelitte hyvin hyvästi tässä
-taistelussa; jos jatkatte niin kuin olette aloittanut, niin teistä
-aikanaan tulee soturi, josta Kukan tytär ja hänen lapsensa laulavat
-lauluja, teidän tultuanne sinne, missä minä, ystävänne, odotan. Siihen
-asti hyvästi! Ottakaa tämä keihääni älkääkä puhdistako sitä, jotta sen
-punainen ruoste herättäisi teissä Mavovon, vanhan zulu-tietäjän ja
-päällikön, mieltä, jonka rinnalla taistelitte suuressa Veräjän
-taistelussa, jossa tuli poltti kuin kuivan talviheinän nuo
-valkopukuiset ihmisvarkaat, joita emme päästäneet keihäittemme läpi."
-
-Sitten hän taaskin viittasi kädellään, ja Stephen astui syrjään
-mutisten jotakin, sillä he olivat Mavovon kanssa olleet hyvin hyvät
-ystävät, ja ääni tukahtui surusta hänen kurkkuunsa.
-
-Nyt vanhan zulun sammuva katse osui Hansiin, joka mateli hänen
-lähellään, luultavasti etsien tilaisuutta ottaakseen viimeiset
-jäähyväiset kuolevalta.
-
-"Ah, Pilkkukäärme!" hän huudahti, "nyt tulen sammuttua olet siis taas
-tullut esille kolostasi syömään tuhkassa paistettuja äyriäisiä. Sääli,
-että sinä, joka olet niin älykäs, olet niin pelkuri, sillä herramme
-Macumazana olisi tarvinnut lataajaa ja olisi tappanut useampia
-hyeenoja, jos sinä olisit ollut apuna."
-
-"Niin, Pilkkukäärme, juuri niin", kertasi vihastunut zulujen kuoro, ja
-Stephen ja minä ja lempeä Veli Johanneskin loimme häneen moittivia
-katseita.
-
-Nyt Hans, joka tavallisesti kuunteli loukkauksia kärsivällisesti kuin
-juutalainen, menetti hänkin kerran malttinsa. Hän paiskasi hattunsa
-maahan ja tallasi sitä jaloillaan; hän sylki zulu-metsästäjiä,
-herjasipa vielä kuolevaa Mavovoakin.
-
-"Sinä hullun penikka", hän sanoi, "olet näkevinäsi sellaista, mikä on
-kätketty muilta, mutta minä sanon, että sinun huulillasi on valheen
-henki. Sanoit minua pelkuriksi senvuoksi, etten ole suuri ja vahva kuin
-sinä enkä jaksa hillitä härkää sarvista, mutta joka tapauksessa minun
-vatsassanikin on enemmän aivoja kuin sinun päässäsi. Missähän te kaikki
-nyt mahtaisitte olla ilman Pilkkukäärmettä, tuota 'pelkuria', joka on
-tämän päivän kuluessa jo kahdesti pelastanut teidät joka ikisen,
-lukuunottamatta niitä, joiden otsalle baas'in isä, Saarnaaja, on pannut
-merkkinsä, kutsuen heidät luokseen siihen paikkaan, joka on vielä
-kuumempi ja valoisampi kuin tämä palava kaupunki?"
-
-Katsahdimme Hansiin ymmärtämättä, mitä hän saattoi tarkoittaa sillä,
-että oli muka kahdesti pelastanut meidät, ja Mavovo sanoi: "Jatka
-nopeasti, oi Pilkkukäärme, sillä haluaisin kovin kuulla tarinasi lopun.
-Kuinka autoit meitä pesästäsi käsin?"
-
-Hans alkoi kaivella taskujaan ja veti lopulta esille tulitikkulaatikon,
-jossa oli enää vain yksi tikku jäljellä.
-
-"Tällä", hän sanoi. "Oi, eikö kukaan teistä huomannut, että Hassanin
-miehet olivat kaikki menneet ansaan? Eikö kukaan teistä tiennyt, että
-tuli polttaa olkikattoiset talot ja että se kovassa tuulessa leviää
-nopeasti ja kauas? Teidän istuessanne päät yhdessä harjanteella kuin
-lampaat kuolemaansa odottaen _minä_ hiivin pensaikon läpi tieheni ja
-kävin työhön käsiksi. En sanonut teille kellekään mitään, en edes
-baas'ille, sillä pelkäsin hänen vastaavan: 'Ei, Hans, jossakin majassa
-saattaa maata vanha, sairas vaimo, ja senvuoksi sinun ei pidä sytyttää
-niitä.' Kuka ei tietäisi, että valkoihoiset sellaisissa asioissa ovat
-hulluja, parhaatkin heistä, ja totta on, että siellä oli useampiakin
-vanhoja vaimoja, sillä näin heidän juoksevan veräjää kohti. No niin,
-ryömin eteenpäin pensasaitaa pitkin, joka ei olisi syttynyt palamaan,
-ja tulin pohjoisportille. Portilla seisoi arabialainen vahtisotamies.
-
-"Hän ampui minua, näettekö! Mutta Hansin onneksi hänen äitinsä synnytti
-hänet pieneksi"; ja hän osoitti reikää likaisessa hatussaan. "Ennenkuin
-arabialainen sitten ehti ladata uudelleen, pelkuri raukka Hans iski
-puukon hänen selkäänsä. Katsokaa!" ja hän otti vyöstään suuren
-veitsenterän, jollaisia teurastajat käyttävät, ja näytti sitä meille.
-"Senjälkeen kaikki kävi helposti, sillä tulen voima on ihmeellinen.
-Sytytät pienen tulen, ja se kasvaa kuin lapsi itsestään suureksi, eikä
-se väsy ensinkään eikä tule kylläiseksi ja juoksee nopeasti kuin
-hevonen. Sytytin ensin kuusi, jotta ne palaisivat nopeammin. Viimeisen
-tikun säästin, kun tiesin, että meillä on niitä vähän, ja itse
-pelastuin pohjoisportin kautta, ennenkuin tuli ehti syödä minutkin,
-isänsä, punaisen viljan kylväjän!"
-
-Tuijotimme ihastuneina vanhaan hottentottiin, yksinpä Mavovokin kohotti
-kuolevaa päätään ja tuijotti. Mutta Hans ei ollut vielä purkanut
-kaikkea harmiaan, vaan jatkoi tasaisella, koneellisella äänellä:
-
-"Palatessani etsimään baas'ia, jos hän vielä eläisi, tulen hehku
-pakotti minut nousemaan pensasaidan länsipuolella olevalle kukkulalle,
-joten näin, mitä tapahtui eteläportilla, nimittäin että arabialaiset
-olivat murtautumaisillaan ulos, kun teitä, jotka veräjää puolustitte,
-oli niin vähän. Juoksin senvuoksi nopeasti Babemban ja muiden
-päällikköjen luo sanomaan, ettei pensasaidan vartioiminen enää ollut
-tarpeellista, vaan että heidän oli riennettävä eteläportille teitä
-auttamaan, sillä muuten saisitte kaikki surmanne ja he myöskin
-perästäpäin. Babemba kuuli minua ja lähti, pannen lähettejä kokoomaan
-loput miehistä, ja niin tulimme ajoissa apuun. Sellaisessa pesässä
-istuin Veräjän taistelun aikana, oi Mavovo. Siinä on koko tarinani,
-jonka toivon sinun heti kertovan baas'in kunnianarvoisalle isälle,
-Saarnaajalle, sillä hänestä on varmasti hauska kuulla, ettei hän
-turhaan neuvonut minua olemaan viisas ja auttamaan kaikkia ja aina
-pitämään huolta baas Allan'ista. Olen vain pahoillani, että tuhlasin
-niin monta tulitikkua, sillä mistä saamme nyt lisää, kun leiri on
-palanut?" ja hän katseli katuvaisena tyhjää tulitikkulaatikkoaan.
-
-Vielä kerran Mavovo alkoi puhua hitaalla, huohottavalla äänellä.
-
-"EI koskaan enää", hän sanoi Hansille, "sinua pidä kutsuttaman
-Pilkkukäärmeeksi, sinä pieni keltainen mies, jolla on niin suuri ja
-valkoinen sydän. Kuuntele! Minä annan sinulle uuden nimen, jolla
-sukupolvi toisensa jälkeen on kunnialla sinua nimittävä. Se on 'Valkeus
-pimeydessä', se on 'Tulen herra'."
-
-Sitten hän sulki silmänsä ja vaipui tajuttomana maahan. Muutaman
-minuutin kuluttua hän oli kuollut. Mutta nuo suuret nimet, jotka hän
-kuolinhetkellään antoi Hansille, tuo vanha hottentotti sai pitää koko
-elämänsä ajan. Siitä päivästä pitäen ei yksikään alkuasukas edes
-uskaltanut mainita häntä muulla nimellä. Ne tunnettiin hänen
-kunnianiminään laajalti ympäristössäkin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Liekkien ulvonta hiljeni ja hälinä niiden raivoisassa piirissä vaimeni.
-Mazitut palasivat juuri viimeisestä taistelustaan kauppatorilta, jos
-sitä enää voi sanoa taisteluksi, kantaen läjittäin pyssyjä, joita
-olivat keränneet kuolleilta arabialaisilta, joista useimmat viimeisessä
-hurjassa pakoyrityksessään olivat heittäneet aseensa maahan. Mutta
-minne he voivat paeta, kun toisella puolen olivat vastassa
-raivostuneiden villien keihäät, toisella puolen kuluttava tuli? Vain
-nuo verentahraamat roistot, jotka olivat jääneet orjakauppiasten
-leireihin tai kaupunkeihin pitkin Afrikan itärannikkoa tai Madagaskarin
-saarelle, he yksin tiesivät, kuinka monta oli kuollut, sillä niistä,
-jotka heidän keskuudestaan olivat lähteneet sotaretkelle mazituja ja
-näiden valkoihoisia ystäviä vastaan tuodakseen mukanaan pitkät rivit
-vankeja, ei palannut ainoatakaan. He olivat päässeet omaan paikkaansa,
-josta tuo palava afrikkalainen kaupunki on usein mielestäni ollut
-vertauskuva. He olivat todellakin roistoja, maan päällä ihmismuodossa
-kulkevia paholaisia, säälimättömiä, häpeämättömiä. Enkä kuitenkaan
-voinut olla tuntematta osanottoa heitä kohtaan, sillä totisesti heidän
-loppunsa oli kaamea.
-
-Mazitut toivat vankinsa mukanaan, ja niiden joukosta tunsin heti
-epämiellyttävän, rokonarpisen Hassan-ben-Mohammedin, jonka palaneesta
-valkeasta puvusta oli enää vain riekaleita jäljellä.
-
-"Olen saanut kirjeesi, jonka kirjoitit kauan sitten ja jossa uhkasit
-meitä tulikuolemalla, ja tänä aamuna, Hassan", sanoin hänelle, "sain
-myöskin sanasi, jonka toi haavoittunut nuorukainen pelastuttuaan
-käsistäsi silloin, kun murhasit hänen toverinsa, ja molempiin olen
-lähettänyt sinulle vastauksen. Jos et ole saanut niitä, niin katsele
-ympärillesi, niin saat lukea vastaukseni sellaisella kielellä, jota
-jokainen ymmärtää."
-
-Epäsikiö -- sellainen hän o!i -- heittäytyi kasvoilleen maahan,
-rukoillen armoa. Nähdessään mrs. Eversley'n hän ryömi häntä kohti,
-tarttui hänen valkoiseen pukuunsa ja rukoili, että hän puhuisi hänen
-puolestaan.
-
-"Teitte minut orjaksi, vaikka olin hoitanut teitä rokossa", tämä
-vastasi, "ja koetitte tappaa mieheni ilman syytä. Teidän tähtenne,
-Hassan, olen viettänyt elämäni parhaat vuodet viilikansan keskellä ja
-epätoivossa. Kuitenkin minä puolestani annan teille anteeksi, mutta ah,
-en tahdo koskaan enää nähdä kasvojanne!"
-
-Sen sanottuaan hän riuhtaisi itsensä irti ja poistui tyttärineen.
-
-"Minä myöskin annan sinulle anteeksi, vaikka murhasit väkeni ja teit
-kaksikymmentä vuotta elämästäni yhtämittaiseksi kidutukseksi", sanoi
-Veli Johannes, yksi todellisimpia kristityltä, mitä milloinkaan olen
-tuntenut. "Antakoon Jumalakin samoin sinulle anteeksi", ja hän seurasi
-vaimoaan ja tytärtään.
-
-Silloin vanha kuningas Bausi, joka oli selviytynyt taistelusta saamatta
-muuta kuin lievän haavan, puhui sanoen:
-
-"Olen iloinen, sinä punainen rosvo, että nämä valkoihoiset ovat suoneet
-sinulle, mitä pyysit -- nimittäin anteeksiantamuksensa -- sillä se teko
-on heille suureksi kunniaksi ja saattaa minut ja kansani pitämään heitä
-vieläkin ylevämpinä kuin ennen. Mutta, sinä miesten ja naisten murhaaja
-ja lasten kauppias, minä olen täällä tuomari eivätkä valkoihoiset.
-Katso tekojasi!" ja hän osoitti ensin kaatuneiden zulujen ja mazitujen
-rivejä ja sitten palavaa kaupunkiansa. "Katso ja muista kohtaloa, jolla
-uhkasit meitä, jotka emme olleet sinulle mitään pahaa tehneet. Katso!
-Katso! Katso, sinä ihmishyeena!"
-
-Nyt minäkin poistuin enkä ole koskaan kysynyt, mitä Hassanille ja hänen
-vankitovereilleen tehtiin. Vieläpä, jos Hans tai joku alkuasukkaista
-yritti minulle siitä kertoa, käskin heitä pitämään suunsa kiinni.
-
-
-
-
-EPILOGI.
-
-
-Tähän kertomukseeni, jonka pelkään jo paisuneen paksuksi kirjaksi,
-minulla on vähän lisättävää. Tahi, vaikkakin muistelmaini
-paperille paneminen on tuottanut minulle paljon iloa Englannin
-loppumattomina, pitkinä talvi-iltoina, olen nyt kevään tullessa väsynyt
-kirjoittamiseen. Sentähden jätän loput sanomatta näitten sivujen
-lukijain oman mielikuvituksen varaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olimme voittaneet, ja meillä, jotka vielä elimme ja näimme auringon,
-oli todellakin syytä kiitollisuuteen. Veräjän taistelun jälkeinen yö
-oli kuitenkin surullinen ainakin minulle, joka surin syvemmin kuin
-sanoin voi lausua ystäväni, kaukonäköisen sankarin Mavovon ja
-mahtipontisen mutta uskollisen Sammyn sekä uljaiden metsästäjäini
-kuolemaa. Vanhan zulun ennustus, että minäkin kuolisin taistelussa,
-painoi sitäpaitsi mieltäni, sillä minusta tuntui, että olin menneinä
-päivinä jo nähnyt kylliksi monen saavan sellaisen lopun ja toivoin
-itselleni rauhallisempaa.
-
-Täällä rauhallisessa Englannissa, missä nyt asun ja aion edelleenkin
-asua, ei näytäkään luultavalta, että tuo ennustus täyttyy. Mutta kun
-muistelen kertomuksiani Mavovon "Käärmeen" ennustajakyvystä, niin nuo
-sanat saattavat minut levottomaksi. Sillä kuka lopultakaan tietää
-mitään tulevaisuudestaan? Sitäpaitsi mahdottomimmalta näyttävä
-tavallisesti tapahtuu.
-
-[Kuten Allan Quatermain'in kertomusten lukijat tietänevät, tämä
-kuolevan zulun ennustus täyttyi. Mr. Quatermain kuoli Zuvendis'issa
-kilpailevain kuningatarten armeijain välisessä taistelussa saamiinsa
-haavoihin. -- Julkaisija.]
-
-Senlisäksi ilmasuhteetkaan eivät ilahduttaneet mieltä, sillä heti
-auringonlaskun jälkeen alkoi sataa ja satoi melkein läpi yön, mikä
-sateensuojan puutteessa oli harmillista sekä meille että noille
-sadoille kodittomille mazituille.
-
-Aikanaan sade kuitenkin asettui, ja seuraavana aamuna tervetullut
-aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Kuivateltuamme ja lämmiteltyämme
-hiukan sen säteissä joku ehdotti, että menisimme käymään palaneessa
-kaupungissa, jossa rankkasade, muutamia savuavia tuhkaläjiä, entisiä
-asuinmajoja, lukuunottamatta, oli tukahduttanut tulen. Enemmän
-uteliaisuudesta kuin muussa tarkoituksessa suostuin, ja niin kiipesimme
-kaikki, lukuunottamatta Veli Johannesta, joka jäi haavoittuneita
-hoitamaan, Bausin, Babemban ja useampien mazitujen seurassa eteläportin
-jäännösten yli ja astelimme majojen mustuneiden raunioiden välitse läpi
-kauppatorin, joka oli täynnä kuolleita, entisiä asuntojamme kohti.
-
-Näky oli surullinen, vain läjä nokista ja vielä savuavaa tuhkaa. Sen
-nähdessäni olisin saattanut itkeä, kun ajattelin runsaita
-kauppatavaroita ja varastoja, jotka olivat tuhoutuneet ja jotka
-enimmäkseen olivat välttämättömän tarpeellisia ja joiden menettäminen
-varmasti oli tekevä paluumatkamme vaikeaksi.
-
-Meillä ei kuitenkaan ollut enää mitään sanomista eikä tekemistä, ja
-läksimme siis hetken mietittyämme jatkamaan kulkuamme entisen
-Kuninkaankaupunginosan läpi pohjoisportille päin. Viimeisinä läksimme
-minä ja Hans, joka näytti salaperäisellä tavallaan vainuavan tai
-etsivän jotakin. Äkkiä hän laski kätensä käsivarrelleni ja sanoi:
-
-"Baas, kuunnelkaa! Kuulen haamun äänen. Varmaankin se on Sammyn henki,
-joka vaatii meitä hautaamaan hänet."
-
-"Loruja", minä vastasin ja kuuntelin sitten niin tarkkaan kuin voin.
-
-Nyt minäkin olin kuulevinani, vaikka en tiennyt miltä suunnalta,
-sanoja, jotka sanottiin useampaan kertaan ja kuuluivat korvissani
-seuraavasti:
-
-"Oi mr. Quatermain, minä pyydän, olkaa niin hyvä ja avatkaa tämän uunin
-ovi."
-
-Hetkisen luulin menettäneeni järkeni. Kutsuin kuitenkin toisia, ja me
-kuuntelimme kaikki. Äkkiä Hans raapaisi maata niinkuin mäyräkoira
-myyrän kololla kuullessaan liikettä maan alta ja alkoi penkoa tai
-oikeammin lapioida edessämme olevaa tuhkaläjää puupalasella, sillä
-tuhka oli vielä liian kuumaa paljaille käsille. Sitten kuuntelimme
-taas, ja tällä kertaa kuulimme äänen aivan selvänä maan alta.
-
-"Baas", virkkoi Hans, "siellä on Sammy jyväkuopassa!"
-
-Nyt muistin, että majojen edessä todella oli ollut sellainen kuoppa,
-vaikkakin tällä kertaa tyhjä, jota, niinkuin on tavallista
-bantu-neekerien keskuudessa, käytettiin sellaisen viljan
-säilytyspaikkana, jota ei lähitulevaisuudessa tarvittu. Minulla on
-itsellänikin kerran ollut hyvin surullinen kokemus tuollaisista
-jyväkuopista, niinkuin jokainen, joka lukee ensimmäisen vaimoni
-tarinan, jolle olen antanut nimen "_Marie_", itse voi nähdä.
-
-Nopeasti tyhjensimme paikan ja nostimme pois ilmanvaihtorei'illä
-varustetun kiven -- nuo ilmanvaihtoreiät olivat Sammyn pelastus,
-samoinkuin se, ettei kivi sopinut suulle aivan tiiviisti. Kiven alla
-oli pullon muotoinen, sementillä sisustettu onkalo, noin kymmenen
-jalkaa syvä ja kahdeksan leveä. Samassa hetkessä reiästä ilmestyi
-esille Sammyn pää, suu auki kuin ilmaa haukkovalla kalalla. Vedimme
-miehen ulos, mikä toimitus pani hänet ulvomaan, kun iho oli käynyt
-kuumuudesta helläksi, ja annoimme hänelle vettä, jota joku mazituista
-nouti lähteestä. Sitten kysyin häneltä harmistuneena, mitä hän oli
-ollut tekemässä tuolla kuopassa sillä aikaa kuin me olimme vuodattaneet
-kyyneleitä, pitäen häntä kuolleena.
-
-"Oi, mr. Quatermain", hän sanoi, "olen uskollisen palveluksen uhri.
-Kaiken arvokkaan omaisuutemme jättäminen saaliinhimoisen vihollisen
-käsiin oli enemmän kuin mitä jaksoin kantaa. Sulloin senvuoksi kaikki
-tyyni tänne kuoppaan, ja kun olin kuulevinani jonkun tulevan,
-pistäydyin itse päällimmäiseksi ja vedin kiven suulle. Mutta, mr.
-Quatermain, pian senjälkeen vihollinen pani murhan ja ryöstön lisäksi
-toimeen murhapolton, ja koko paikka joutui liekkien valtaan. Kuulin
-liekkien ulvovan pääni päältä, ja vähän myöhemmin tuhka oli peittänyt
-piilopaikkani suun, niin etten enää jaksanut nostaa kiveä, kun se
-sitäpaitsi oli liian kuuma koskettaa. Istuin siis täällä koko yön mitä
-tukahduttavimmassa kuumuudessa ja pelkäsin kovasti, mr. Quatermain,
-että nuo kaksi ruutinassakkaa, jotka olivat mukanani, räjähtäisivät,
-kunnes vihdoin, juuri kun olin hylännyt kaiken toivon ja valmistautunut
-kuolemaan kuin buschmannin elävältä paistama kilpikonna, kuulin
-tervetulleen äänen. Ja, mr. Quatermain, jos teillä sattuisi olemaan
-jotakin lauhduttavaa voidetta, niin olisin hyvin kiitollinen, sillä
-olen ylt'yleensä korventunut."
-
-"Oi, Sammy, Sammy", minä sanoin, "nyt näet, mihin raukkamaisuus johtaa.
-Harjanteella meidän luonamme et olisi korventunut, ja vain sattumalta
-Hansin herkkä kuulo pelasti sinut jäämästä surkean tuhon omaksi tuohon
-loukkoon."
-
-"Se on totta, mr. Quatermain. Tunnustan ansainneeni tuon kuuman
-rangaistuksen. Mutta harjanteella olisin saattanut joutua ammutuksi,
-mikä olisi vielä pahempi kuin että ihoni on palanut. Annoitte
-sitäpaitsi omaisuutenne haltuuni, ja minä päätin pelastaa sen oman
-mukavuutenakin uhalla. Vihdoin viimein suojelusenkelini toi teidät
-tänne ajoissa, ennenkuin olin aivan läpi keitetty. Kaikki on siis
-hyvin, kun loppu on hyvä, mr. Quatermain, vaikka totta on, että minä
-puolestani olen saanut kyllikseni verisestä sodasta, ja jos elän niin
-kauan että pääsen takaisin sivistyneisiin seutuihin, niin
-lupaan seurata ruoan valmistajantaipumuksiani turvallisessa
-hotellinkeittiössä, tarkoitan siinä tapauksessa, etten satu saamaan
-tointa englanninkielen opettajana!"
-
-"Niin", vastasin, "kaikki on hyvin, kun loppu on hyvä, Sammy poikaseni,
-ja olethan sinä joka tapauksessa pelastanut varastomme, mistä meidän
-pitäisi olla sinulle kiitollisia. Mene siis mr. Stephen'in mukana
-saamaan hoitoa, sillä aikaa kuin me hinaamme tavarat ylös
-jyväonkalosta!"
-
-Kolmea päivää myöhemmin otimme jäähyväiset vanhalta Bausilta, joka
-miltei itki meistä erotessaan, ja mazituilta, jotka olivat ryhtyneet
-rakentamaan uudelleen kaupunkiansa. Mavovon ja muut Veräjän taistelussa
-kaatuneet zulut me hautasimme kaupungin vastapäätä olevalle rinteelle,
-kohottaen kummun heidän muistokseen tulevia sukupolvia varten ja
-haudaten taistelussa kaatuneet mazitut heidän ympärilleen. Kun
-kotimatkallamme kuljimme kummun ohi, niin eloon jääneet zulut ja kaksi
-haavoittunutta, joita kannettiin paareilla, pysähtyivät ja tervehtivät
-juhlallisesti, ylistäen vainajia äänekkäillä lauluilla. Me
-valkoihoisetkin tervehdimme, mutta vaieten, paljastaen päämme.
-
-Sivumennen voin lisätä, että Mavovon "Käärme" ei tässäkään asiassa
-ollut valehdellut. Hän oli sanonut, että retkellämme kaatuisi kuusi
-joukostamme, ja kuusi oli kaatunut, ei enempää eikä vähempää.
-
-Pitkän neuvottelun jälkeen päätimme valita maatien takaisin Natal'iin,
-ensiksi siitä syystä, että orjakauppiasten ystävät olisivat kauheasta
-tappiosta kuultuaan saattaneet tehdä rannikolle uuden hyökkäyksen, ja
-toiseksi siitä syystä, että joskaan hyökkäystä ei olisi tapahtunut,
-olisi saattanut kulua kuukausia, jopa vuosiakin, ennenkuin tuossa
-huonossa huudossa olevassa Kilwan satamassa olisimme saaneet laivan
-kuljettamaan meidät johonkin sivistyneeseen seutuun. Sitäpaitsi Veli
-Johannes, joka oli ennenkin kulkenut sitä kautta, tunsi hyvästi tuon
-sisämaan tien ja oli ystävällisissä suhteissa niihin heimoihin,
-joidenka maiden kautta meidän oli kuljettava, kunnes pääsisimme
-Zulu-maan rajoille, minne minä aina olin tervetullut. Kun siis mazitut
-varustivat meidät saattojoukolla ja kantajilla alkumatkaa varten ja kun
-meillä Sammyn huolellisuuden tautta oli runsaasti kauppatavaraa uusien
-kantajain palkkaamiseksi, niin päätimme rohkeasti valita tuon pitemmän
-tien.
-
-Päätös osoittautuikin viisaaksi, sillä vaikka matka kesti neljä
-raskasta kuukautta, suoritimme sen lopulta ilman suurempia vahinkoja
-lukuunottamatta lievää kuumetta, jota miss Hope ja minä jonkun aikaa
-sairastimme. Sitäpaitsi meillä oli matkalla hyvä metsäonni. Suurin
-suruni oli, että tämä muutos suunnitelmissamme oli pakottanut meidät
-jättämään orjakauppiailta anastamamme norsuluun piilopaikkaan, jonka
-vain itse olisimme löytäneet.
-
-Minulle aika kuitenkin kävi ikäväksi, sillä erinäisistä ymmärrettävistä
-syistä, joista jo olen puhunut, olin sananmukaisesti viides pyörä
-vaunussa. Hans oli erinomainen mies ja, kuten lukijakin tietää,
-tavallaan nero, mutta yö toisensa jälkeen hänen seurassaan alkoi
-ennen pitkää kyllästyttää minua, vieläpä hänen keskustelunsa
-"kunnianarvoisasta isästäni", jonka henki suorastaan tuntui vainoovan
-häntä, kävi yksitoikkoiseksi. Luonnollisesti meillä oli muitakin
-yhteisiä muistoja, esim. Retiefin verilöylystä, jossa mukanaolleista
-olimme ainoat eloon jääneet, mutta niistä asioista en viitsinyt usein
-puhua. Ne olivat ja ovat vieläkin liian tuskallisia muistoja.
-
-Minä puolestani olin senvuoksi hyvin iloinen, kun Zulu-maahan tultuamme
-vihdoin tapasimme muutamia tuttuja kauppiaita, jotka vuokrasivat meille
-yhdet vaunut. Hyläten uupuneet aasit ja valkean härkänsä, jonka annoin
-lahjaksi eräälle tuntemalleni päällikölle, Veli Johannes ja naiset nyt
-jatkoivat uudella ajopelillä matkaansa Durban'iin Stephen'in seuratessa
-ratsain ostamallaan hevosella ja minun Hansin kanssa liittyessäni
-kauppiaisiin.
-
-Durban'issa meitä odotti yllätys, sillä kaupunkiin ajaessamme, joka
-siihen aikaan oli vain vähäpätöinen paikkakunta, kenenkä tapasimmekaan
-ellei sir Alexander Somers'in, joka kuultuaan vaunujen tulevan
-Zulu-maasta päin oli ratsastanut tulijoita vastaan saadakseen uutisia
-meistä. Näytti siltä, että tuon kiivaan vanhan herran levottomuus
-poikansa puolesta oli niin raskaana painanut hänen mieltään, että hän
-lopulta oli päättänyt matkustaa itse Afrikkaan etsimään Stephen'iä.
-Siinä hän nyt oli. Isän ja pojan kohtaaminen oli hellä mutta omituinen.
-
-"Hei, isä!" sanoi Stephen. "Kukapa olisi uskonut, että tapaisin sinut
-täällä!"
-
-"Hei hei, Stephen", sanoi hänen isänsä. "Kukapa olisi uskonut, että
-löytäisin sinut elossa ja terveen näköisenä -- niin, aivan
-hyvinvoipana! Se on enemmän kuin olisit ansainnut, sinä aasin penikka,
-ja toivottavasti tämä oli viimeinen kerta."
-
-Purettuaan tällä tavalla sydämensä ukko tarttui Stephen'in tukkaan ja
-suuteli häntä juhlallisesti otsalle.
-
-"Kyllä, isä", vastasi poika, "kyllä se saa olla viimeinen kerta.
-Allanin ansio on, että onnellisesti selvisimme kaikesta. Mutta kesken
-kaiken, salli minun esittää sinut morsiamelleni sekä hänen isälleen ja
-äidilleen."
-
-No niin, lopun voi kukin arvata. Heidät vihittiin kahta viikkoa
-myöhemmin Durban'issa, ja juhla oli hyvin hauska, sillä sir Alexander,
-joka sivumennen sanoen rahalliselta kannalta suhtautui minuunkin hyvin
-anteliaasti, kutsui sananmukaisesti koko kaupungin vieraikseen. Pian
-senjälkeen Stephen mr. ja mrs. Eversleyn ja isänsä seurassa vei nuoren
-vaimonsa kotiin "kasvatettavaksi", vaikka en ole koskaan kuullut, mitä
-tuohon toimitukseen sisältyi. Hans ja minä saatoimme heidät satamaan,
-ja ero oli hyvin surullinen, vaikka Hans olikin rikastunut 500
-punnalla, jotka Stephen oli hänelle luvannut. Hän osti rahalla farmin
-ja kohosi urotöittensä perusteella jonkinlaiseksi pikku päälliköksi.
-Josta myöhemmin -- niinkuin sukutauluissa sanotaan.
-
-Sammysta tuli pienen hotellin omistaja ja hän vietti suurimman osan
-aikaansa tarjoiluhuoneessa, kestiten vieraitaan mahtipontisilla
-lauseilla, joittenka tyyli muistutti mielestäni erästä "Tutkielma
-ihmisestä" nimistä runoelmaa (jota kerran koetin lukea mutta en
-voinut), ja kertoen urotöistään soturina mazitu-raakalaisten ja
-ihmissyöjäin, paholaisenpalvelijain pongojen maassa.
-
-Paria vuotta myöhemmin sain Stephen'iltä kirjeen, jossa hän ilmoitti
-pojan ja perillisen syntymästä. Kirjeestä minun täytyy lainata muutama
-sivu:
-
-    "Kuten mainitsin, isäni on antanut mr. Eversley'lle pienen pitäjän,
-    soman pikku alueen, missä papilla ei ole paljoa tehtävää. Se pitää
-    parahiksi yllä kunnioitettavat appivanhempani. Joka tapauksessa
-    'Dogeetah' viettää suuren osan aikaansa kuljeskellen
-    hyönteishaaveineen lähellä olevassa _New Forestissa_ ja koetellen
-    kuvitella olevansa jälleen Afrikassa. 'Kukan äidillä' (joka
-    tottuneena jalkoja suuteleviin mykkiinsä ei tule toimeen
-    englantilaisten palvelijain kanssa) on muunlaista ajanvietettä.
-    Pappilan maalla on pieni järvi ja siinä pieni saari. Saarelle hän
-    on pystyttänyt kaisla-aidan laakerinmuotoisen lumimarjapensaan
-    ympärille, joka kukkii samaan aikaan kuin Pyhä kukka, ja milloin
-    vain ilma sallii, hän istuu aitauksessa luullakseni suorittaen
-    'Kukan pyhiä menoja'. Ainakin eräänä päivänä, kun kävin venheellä
-    hänen luonaan, tapasin hänet valkea puku yllä ja laulaen jotain
-    salaperäistä alkuasukaslaulua."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Siitä on kulunut monta vuotta. Sekä Veli Johannes että hänen vaimonsa
-ovat menneet lepoonsa, ja heidän omituinen tarinansa, miltei omituisin
-maailmassa, on kirjaimellisesti joutunut unhotuksiin. Stephen, jonka
-isä myöskin on kuollut, on varakas baronetti ja tärkeä jäsen
-parlamentissa ja valtuustossa sekä monen kauniin lapsen isä, sillä
-entinen miss Hope on osoittautunut yhtä hedelmälliseksi kuin
-Hedelmällisyyden jumalattaren tyttären -- sehän oli äidin todellinen
-asema -- pitääkin olla.
-
-"Joskus", hän sanoi minulle kerran naurahtaen silmäillessään lukuisaa
-(ja meluavaa) lapsilaumaansa, "joskus, oi Allan" -- tuon puhetavan hän
-on yhä säilyttänyt -- "toivoisin olevani Kukan kodin hiljaisuudessa.
-Ah!" hän lisäsi ääni värähtäen, "en koskaan voi unohtaa pyhän järven
-sineä enkä pilviä aamun koitteessa. Uskotteko, että kuoltuani saan ne
-nähdä, oi Allan?"
-
-Pidin hänen sanojaan sillä kertaa aivan kiittämättöminä, mutta
-ihmisluonto on omituinen, ja me olemme kaikki kiintyneet lapsuutemme
-näkyihin ja ikävöimme aika-ajoin hengittämään synnyinseutumme ilmaa.
-
-Äskettäin kävin sir Stephen'in luona, ja hänen loistavissa
-kasvihuoneissaan hänen ylipuutarhurinsa Woodden, jo iäkäs mies, näytti
-minulle kolme kaunista, pitkälehtistä kasvia, jotka olivat nousseet
-minun taskuuni pelastamista Pyhän kukan siemenistä.
-
-Mutta ne eivät ole vielä kukkineet.
-
-Tunnen omituista pelkoa ajatellessani, mitä silloin tapahtuu, kun ne
-kukkivat. Minusta tuntuu kuin silloin, kun ihmiselämä taaskin saa nähdä
-tuon kultaisen kukan ihanuuden, sitä kunnioittamaan ilmestyisi tuon
-kauhean metsänjumalan sekä helvetillisen ja salaperäisen Motombon,
-ehkäpä itsensä Kukan äidinkin haamu. Ja jos he tulevat, mitä he
-tuovatkaan tullessaan niille, jotka anastivat ja kasvattivat pyhän
-siemenen?
-
-       *       *       *       *       *
-
-J.K. -- Sen saan ennen pitkää kuulla, sillä juuri laskiessani kynän
-kädestäni minulle ojennettiin Stephen'iltä saapunut voitonriemuinen
-kirje, jossa hän kiihtyneenä kertoo, että noista kolmesta kasvista
-kaksi _alkaa kukkia_.
-
-                                        _Allan Quatermain_.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PYHÄ KUKKA***
-
-
-******* This file should be named 65824-0.txt or 65824-0.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/8/2/65824
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/65824-0.zip b/old/65824-0.zip
deleted file mode 100644
index cd3ce19..0000000
--- a/old/65824-0.zip
+++ /dev/null