NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 9900 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..744cb09
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #66675 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66675)
diff --git a/old/66675-0.txt b/old/66675-0.txt
deleted file mode 100644
index 8017cb6..0000000
--- a/old/66675-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,9900 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Välkehtivä rubiini, by J. S. Fletcher
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Välkehtivä rubiini
-
-Author: J. S. Fletcher
-
-Translator: Jussi Tervaskanto
-
-Release Date: November 5, 2021 [eBook #66675]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-Produced by: Sirkku-Liisa Häyhä-Karmakainen and Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄLKEHTIVÄ RUBIINI ***
-
-
-
-
-VÄLKEHTIVÄ RUBIINI
-
-Kirj.
-
-J. S. Fletcher
-
-
-Englanninkielestä suomentanut
-
-Jussi Tervaskanto
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
-1925.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-     I. Sekatavarakauppias
-    II. Kiinalainen
-   III. Päivänkoittareni
-    IV. Liitukaivos
-     V. Vanha näyttämökuningatar
-    VI. Kolme outoa miestä
-   VII. Kymmenentuhannen punnan maksuosoitus
-  VIII. Ensimmäinen murha
-    IX. Keskiöinen vieras
-     X. Quartervayne
-    XI. Juna lähtee
-   XII. Toinen murha
-  XIII. Neiti Hepple puuttuu asiaan
-   XIV. Kolmas murha
-    XV. Amerikkalainen matkailija
-   XVI. "Admiral's Folly"
-  XVII. Kädet ylös!
- XVIII. Kädet esille!
-   XIX. Neljäs murha
-    XX. Park Lanen taloudenhoitaja
-   XXI. Varoitus
-  XXII. Marengo-huvila
- XXIII. Birmalainen rubiini
-  XXIV. Satuloimisaitaus
-   XXV. Kiinalainen voittaa
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LUKU
-
-Sekatavarakauppias
-
-
-Tarpeetonta on kertoa, mistä syystä eräänä kevätaamuna olin päätynyt
-Portsmouthin Clarence-laiturille, sananmukaisesti muutamia pennyjä
-taskussani; tärkeämpi kertomuksessani on vain se tosiasia, että
-olin siellä noin tukalassa asemassa, ilman ketään, jonka puoleen
-olisin voinut kääntyä pikaista apua saadakseni, ja kerrassaan
-käsittämättä, mitä lähinnä olisi tehtävä. Olin antanut pari viimeistä
-kuparikolikkoani päästäkseni tuolle laiturille -- mielessäni
-epämääräinen ajatus, että sieltä ehkä sattuisin saamaan jotakin
-kantohommaa, joka tuottaisi shillingin.
-
-Shillingillä voisin lähettää sähkösanoman sille ainoalle tuntemalleni
-miehelle, joka luultavasti sähköttäisi minulle rahaa -- hän
-oli viimeinen hätävarani, sillä olin jo pantannut kelloni ja
-päällystakkini, ja kun joka hetki odotin muuatta rahalähetystä, jota
-ei tähän mennessä ollut saapunut, olin ollut haluton kirjeellisesti
-pyytämään sitä, mitä nyt olin niin kiihkeän innokas sähköteitse
-pyytämään. Joku voisi laivasta tulla laiturille ja antaa shillingin
-laukkunsa kantamisesta -- minä ottaisin sen hyvin halukkaasti
-tehdäkseni. Mutta tunnin kuluttua olin yhä työtönnä ja mietin jo
-lähteä koettamaan onneani rautatien asemalla; silloin, aivan äkkiä,
-näyttämölle ilmestyi mies, joka suin päin syöksi minut toimintaan ja
-seikkailuihin.
-
-Mies oli tulossa pilettitoimiston ikkunan luota, josta sai ostaa
-matkalippuja Rydeen ja Cowesiin ja Southamptoniin, ja kädessä hänellä
-oli lippu, vaikka hän tuskin itse siitä oli tietoinen. Tämä kookas,
-tanakkatekoinen mies, oli puettu siniseen sarssipukuun, jonka päällä
-oli urheilutakin tapainen päällysnuttu, ja katseli minua kuin mikäkin
-hyvinvoipa tullimies tai ehkä vedonvälittäjä. Niin ainakin minusta
-tuntui. Mutta olihan mikä oli, tällä hetkellä hänet näytti valtaavan
-yksi ainoa suuri ajatus. Tehdä jotakin tai päästä jonnekin hirveän
-kiireesti. Avonaiselle laiturille päästyään hän silmänräpäyksessä
-tarkasti koko ympäristön, vastapäisen, sumuisen rannikon ja itse
-vedenkin, aivan kuin olisi etsinyt Ryden laivaa, joka juuri paraillaan
-puski meitä kohden, ja katseli sitten ensin toisen ja taas toisen
-olkansa yli aivan kuin olisi joko odottanut tai peljännyt tapaavansa
-jonkun.
-
-Siinä kiireessään tai kenties hermostuneisuudessaan hän nosti lihavat
-tylppäpäiset sormensa poskelleen ja huomasi silloin pitelevänsä
-kädessään matkalippua. Olen aivan varma, että hän siihen hetkeen asti
-oli peräti unohtanut sen ostaneensa. Mutta nyt hän sen pisti sukkelaan
-liivintaskuunsa ja löysi silloin jotakin muuta, minkä hän ilmeisesti
-myöskin oli unohtanut. Taskusta ilmestyessään sormet pitelivät kolmion
-muotoiseksi kokoon taitettua paperinpalasta. Ja tällöin varmistuin
-siitä, että mies oli hirveän mielenliikutuksen vallassa, sillä
-tuijoteltuaan tyrmistyneenä tähän löytöönsä, hän teki kiusaantuneen
-eleen ja katseli ympärilleen tavalla, josta erehtymättömän selvästi
-ilmeni, että häneltä oli unohtunut tekemättä jotakin, mikä pitäisi
-saada viipymättä suoritetuksi. Mutta hädänalainen tilani, jossa kahtena
-viime päivänä olin ollut, oli teroittanut älyäni ja empimättä astuin
-hänen luokseen.
-
-"Saanko minä toimittaa sen perille, hyvä herra?" sanoin minä osoittaen
-paperinpalasta, jota hän sormissaan hypisteli ja käänteli. "Te
-nähtävästi haluatte sen vietäväksi jollekulle."
-
-Hän säpsähti enemmän kuin olisi luullut mahdolliseksi noin jykevissä,
-lihakkaissa puitteissa -- ja katsahti minuun tiukasti ja epäilevästi,
-mutta sittenkin mielestäni melko lailla rauhoittuneena.
-
-"Häh, mitä?" hän huudahti, tarkastaen minua kiireestä kantapäähän.
-"Tekö -- työn puutteessa?" Ymmärsin mitä hän tarkoitti. Ulkonainen
-ihmiseni oli ilmeisesti kunnioitusta herättävä: hyvät vaatteet, hyvät
-jalkineet ja moitteettoman puhtaat liinavaatteet. Mutta laiva oli
-rantaan saapumassa, enkä minä siis epäröinyt.
-
-"Olisin iloinen, jos pääsisin tilaisuuteen ansaita muutaman
-shillingin", vastasin kiireesti. "Joutunut tuuliajolle -- odottamatta
--- ymmärrättehän. Minä toimitan kirjelippunne perille -- ja voitte
-luottaa minuun."
-
-Hän oli nähtävästi tehnyt päätöksensä, sillä sanaakaan sanomatta hän
-upotti toisen kätensä -- paksuissa sormissa oli pari kolme jykevää
-timanttisormusta -- housuntaskuunsa, ja veti sen ulos sieltä kultaa
-täynnänsä. Ja poimittuaan siitä punnan rahan yhtä huolettomasti kuin
-se olisi ollut shillingi, pisti hän minulle käteen sen ja taitetun
-paperilipun.
-
-"Kuulkaahan", sanoi hän tuttavallisesti, "tuossa paperissa on nimi --
-Holliment. Sen nimiselle miehelle se on tuleva -- Holliment. Menkää
-sinne jonnekin High- ja Hard-katujen välimaille -- tiedättehän,
-kysykää Hollimentia -- sekatavarakauppiasta -- ihmiset kyllä neuvovat.
-Ja antakaa tuo hänelle. Menkää nyt, ja tuossa on punta itsellenne.
-Laivani! -- Toimitatteko heti asian?"
-
-"Heti paikalla!" sanoin. "Hän saa sen muutaman minuutin kuluttua. Olen
-teille hyvin kiitollinen."
-
-"Hyvä on!" vastasi hän kummasti irvistäen. "Samat sanat!"
-
-Hän lähti laivaa kohden, ja taakse katsomatta minä kiiruhdin pois
-tuolta laiturilta, tuntien mieleni keveämmäksi kuin se oli ollut
-neljäänkymmeneenkahdeksaan tuntiin. Punta! -- kymmenen minuutin
-kävelystä. Lähdin Highkadulle päin, ja minusta tuntui kuin olisin
-yhtäkkiä tullut Englannin pankin omistajaksi. Eräästä kadunkulmasta
-kääntyessäni ja sattumalta katsahtaessani merelle päin, näin
-höyrylaivan savua tuprutellen poistuvan rannasta -- siellä oli minun
-mieheni, kiitäen iloisesti vettä pitkin. Minne? -- ja miksi niin
-kiireesti! -- niin kovassa kiireessä todellakin, että oli unohtanut
-lähettää sen paperinpalasen, joka nyt oli kädessäni -- mikä lähetys
-ilmeisesti oli siksi tärkeä, että hän maksoi mitä tahansa sen perille
-saattamisesta. Nälkä oli teroittanut havaintokykyäni (en ollut
-syönyt aamiaista, ja edellinen päivä oli myöskin ollut kovin kehno),
-ja arvasin, että mies tunsi suurta huojennusta päästessään tuosta
-kirjelipusta ja luopui varsin mielellään punnastaan.
-
-Aloin käydä uteliaaksi tuon taitetun, rypistyneen paperin johdosta.
-Kuka oli Holliment? Mitä sisälsi tämä ylen tärkeä kirje? Mitä kaikki
-tämä tarkoitti? Ennenkuin saavuin High-kadulle, oli uteliaisuuteni
-käynyt ylivoimaiseksi; vedin kirjelipun taskustani ja kääntelin
-sitä käsissäni pari kolme kertaa. Huomasin silloin, että se oli
-halpahintaisesta tilikirjasta kiireessä reväisty paperinpala -- kehnoa
-paperia, mitä oli ensinnä käteen sattunut. Enkä minä tämän kaltaisissa
-olosuhteissa tuntenut kovinkaan suuria omantunnon vaivoja aukaistessani
-sen ja katsoessani, mitä siihen ehkä oli kirjoitettu. Tämä seikkailuni
-tuntui jo jonkun verran salaperäiseltä ja salaperäisyys tietää aina
-vaaraa; halusin saada edes jossakin määrin tietää, minkälaiseen asiaan
-olin sekaantunut.
-
-Pysähdyin hetkeksi avoimelle kadulle ja luin sanat, jotka siihen oli
-kirjoitettu. Kaksi sanaa, paksusti alleviivattuina:
-
-_Lähtö eteen_.
-
-Siinä kaikki. Ei nimeä, ei osoitetta, ei mitään. Olin yhtä viisas kuin
-ennenkin. Taitoin siis paperinpalasen entiselleen, pistin sen taas
-taskuuni ja kuljettuani High-kadun poikki tunkeusin sen ja Hardin
-välisille syrjäkaduille.
-
-Portsmouthissa on kummallisia paikkoja, ja minusta tuntui, että
-Holliment, kuka hän sitten olikin, asui kaikkein kummallisimmassa
-osassa. Hän oli ilmeisesti hyvin tunnettu, ja käännyttyäni eri kertoja
-oikealle ja taas vasemmalle, näin hänen nimensä likaisen valkeilla
-kirjaimilla maalattuna mustaan nimikilpeen, joka oli huomattavimpia
-tienviittoja tällä omituisen likaisella kadulla. Tämä nimikilpi oli
-asetettu matalakattoisen, yksikerroksisen rakennuksen ikkunoiden
-yläpuolelle, joka näytti puoleksi kaupalta puoleksi vajalta; tästä
-jatkui toinen, paljon korkeampi, tornin tapainen rakennus, jonka
-minä arvioin vanhaksi purjeneulomoksi; tämänkin rakennuksen kyljessä
-oli hänen nimensä, vaikka pienemmillä kirjaimilla ja pienemmässä
-nimikilvessä.
-
-Matalamman rakennuksen seinässä oli kaksoisovi, joka oli sepposen
-selällään kadulle, ja kun astuin siitä sisään, näin heti, että
-Hollimentin sekatavarakauppa käsitti paljon ja hyvin vaihtelevaa
-tavaraa, sillä en ollut omin silmin vielä milloinkaan ennen nähnyt
-sellaista romutavaravarastoa, kuin minkä hän oli ympärilleen koonnut;
-huone oli oikea rikkatunkio, kaikenlaisen töryn kaatopaikka, alkaen
-aikoinaan koreanvärisistä kokkakuvioista ruostuneisiin rautanauloihin.
-
-Ainoa esine, mikä näytti kaikin puolin uudenaikaiselta, oli
-vasta maalattu ilmoitustaulu, joka oli ripustettu jonkinlaisen
-toimistontapaisen luukkuun; se teki tiettäväksi, että siellä otettiin
-vastaan hiilitilauksia, ja sisälsi hintaluettelon. Mutta sillä hetkellä
-ei ollut toimistossa ketään eikä tilavan, vajan tapaisen huoneen
-pimennossa, ja useita minuutteja sain odottaa ja kolkutella ennenkuin
-ilmestyi pimennosta mies, joka lähestyi minua, lyhyt, lihavahko,
-salamyhkäinen, paitahihasillaan oleva mies, joka selvästi näytti
-ihmettelevän, mitä minulla saattoi olla asiaa.
-
-Vedin paperin taskustani.
-
-"Herra Holliment?" kysyin.
-
-"Minä se olen", vastasi mies.
-
-"Eräs herrasmies, jonka tapasin Clarencen laiturilla ja jolla oli kiire
-joutua laivaan, pyysi minua antamaan tämän teille", jatkoin minä.
-"Tulin tänne oikopäätä; hän näytti pitävän tärkeänä, että saisitte sen
-niin pian kuin suinkin."
-
-Pistin kirjelipun hänen likaiseen kouraansa ja silmäilin häntä
-tarkasti, kun hän jonkun verran kömpelösti sen aukaisi. Voin vakuuttaa,
-että hän näytti mieheltä, joka tavallisissa oloissa kykeni hallitsemaan
-kasvojensa ilmeet ja hyvin salaamaan tunteensa, mutta tällä kertaa
-hän nähtävästi tuli liian voimakkaasti yllätetyksi kyetäkseen mitään
-salaamaan. Hänen pöhöttynyt naamansa kävi kalmankalpeaksi -- se toi
-minulle hetkeksi mieleen teurastajan myymäkojuissa olevia vasikanpäitä
--- ja kun siihen taas tuli jonkun verran väriä, oli se likaisen
-harmaata. Hänen kätensä vapisivat aivan silminnähtävästi, ja hän sai
-huudahduksen tuskin pidätetyksi. Minä en ollut mitään näkevinäni, vaan
-käännyin poispäin. Mutta samassa tunsin, että hän katseli minua.
-
-"Tunnetteko miehen, joka tämän teille antoi?" kysyi hän hätäisesti.
-
-"En vähääkään", vastasin. "Outo minulle -- ja minä hänelle. Mutta
-nähkääs, etsin tointa, ja kun näin, että hän halusi tuon paperin
-viedyksi jonnekin, tarjouduin sitä kuljettamaan."
-
-"Antoiko hän teille mitään?" kysyi hän katsoen minua melkein
-samanlaisella katseella kuin oli tuo toinenkin mies katsellut.
-
-"Jos teidän on tarpeellista se tietää", vastasin, "niin antoi kyllä.
-Hän antoi minulle punnan."
-
-Hän ei näyttänyt vähintäkään hämmästyvän. Sen sijaan hän äkkiä meni
-takkinsa luo, joka riippui seinällä aivan hänen vieressään. Hän rupesi
-kopeloimaan sitä.
-
-"Kuulkaapas!" sanoi hän. "Minun täytyy lähteä kaupungille -- asialle,
-tuon takia!" Hän osoitti paperinpalasta, jonka oli puristanut kokoon ja
-viskannut lattialle. "Minun täytyy viipyä poissa joitakin tunteja --
-aivan välttämätöntä. Tehän sanoitte olevanne työtä vailla? Jääkää tänne
-ja hoitakaa kauppaa siihen asti kun minä palaan -- illalla palaan.
-Saatte toisen punnan -- eikä työtä ole mitään."
-
-"Mitä täällä on tehtävää?" kysyin. "Pystynkö siihen?"
-
-"Ei ole mitään tekemistä -- olette vain täällä", vastasi hän kiireesti.
-"Pidätte vain asioita silmällä. Jos joku tulee hakemaan joitakin noista
-vanhoista tavaroista, antakaa heille, mitä he haluavat, ja kysykää
-heidän nimiään ja merkitkää muistiin, mitä he ovat ottaneet. Jos joku
-tilaa hiiliä, niin merkitkää se tuohon kirjaan. Palaan siinä seitsemän,
-kahdeksan seuduissa, että saatte rahanne."
-
-Vain hetkisen epäröin -- kannattihan toki uudesta punnasta muutaman
-tunnin ajan noin helppoa työtä tehdä.
-
-"Olkoon menneeksi", sanoin. "Minä olen täällä siihen asti kun te
-palaatte. Mutta on eräs asia."
-
-"No?" sanoi hän, edeten ovelle päin ilmeisesti hyvin kärsimättömänä.
-"Mikä on asia?"
-
-"Päivällinen!" sanoin. "Olen sen tarpeessa."
-
-"Ei siitä hätää", hän vastasi. "Muuan mies tuo minun päivälliseni tänne
-täsmälleen kello yhdeltä -- ottakaa se. Saatte nähdä, että se välttää
-teille. No, näkemiin sitten iltaan asti."
-
-"Minä hoidan asiat", vakuutin hänelle.
-
-Sen pitemmittä puheitta hän meni ovelle -- mutta ennenkuin astui
-kadulle kurkisteli varovasti pielien takaa kumpaankin suuntaan; koko
-hänen esiintymisensä sai minut vakuutetuksi siitä, että hän oli hyvin
-hermostunut Sitten hän töytäsi tiehensä, ja minäkin katselin ovesta
-kadulle, nähdäkseni minne hän meni Ulkona ei satanut, mutta hän hiipi
-nopeasti seinänviertä pitkin, niin kuin olisi ollut aivan rankkasade,
-ja pää kumarassa, hatun lieret silmille vedettyinä ja koko ryhtinsä sen
-näköisenä kuin olisi lähtenyt pakoon.
-
-Samassa hän kääntyi yhteen niistä kapeista kujista, joita niillä
-seuduin on niin paljon, enkä häntä enää nähnyt. Mutta olin nähnyt
-tarpeeksi asti päästäkseni varmuuteen siitä, että jos oli ollut tuon
-salaperäisen paperin lähettäjä kovin hermostunut, niin kylläpä oli
-vastaanottajakin melkein suunniltaan pelästynyt, enkä tiennyt miksi.
-
-Mitä oli sinä aamuna tapahtunut noiden kahden miehen asioissa, joka
-sai heidät noin suin päin pakenemaan? Jotakin ilmeisesti -- mutta en
-kaikella järkeilylläni kuitenkaan olisi pystynyt arvaamaan, mitä se
-oli. Vaan olihan mitä oli, minä ainakin olin romukaupan hoitajana,
-jossa hommassa minun oli kulutettava koko iltapäivä, ja toinen punta
-oli toivossa. Ainakin oli näin parempi kuin kuljeskella Portsmouthissa
-ja miettiä, mitä sitten tekisin, kun ensimmäinen punta oli kulutettu.
-
-Kello oli jo yli kahdentoista, eikä ennen kello yhtä tapahtunut mitään.
-Istuin pienessä toimistossa ja luin sanomalehteä. Ei kuulunut ostajia;
-ei tullut ketään. Mutta täsmälleen kello yhdeltä astui huoneeseen mies,
-joka ilmeisesti oli jonkun läheisen ravintolan viinuri. Hän kantoi
-tarjotinta, jolla oli vaatteen alla tinalautasten peitossa olevia
-erilaisia astioita, puolikas paahdettua leipää ja pullo vaahtoavaa
-olutta. Hänen tarjottimeltaan tuli hyvä tuoksu, ja minä siunasin
-häntä mielessäni. Hän tuijotti minuun hämmästyneenä, ja minä riensin
-helpottamaan hänen huolestumistaan.
-
-"Herra Holliment on lähtenyt pois täksi iltapäiväksi", sanoin minä.
-"Hän on jättänyt kaupan minun hoitooni, ja minun oli määrä saada hänen
-päivällisensä."
-
-"Hyvä on", vastasi hän ja asetti tarjottimensa läheiselle pöydälle, "ja
-hyvä on päivällinen, ja toivotan hyvää ruokahalua teille".
-
-"Samat sanat", vastasin kohteliaasti.
-
-Hän irvisteli tuttavallisesti vastaan ja meni matkoihinsa, ja minä
-olin riuhtaissut sekä vaatteen että tinalautaset tarjottimen päältä
-ennenkuin hänen jykevien jalkainsa astunta oli lakannut kuulumasta
-katukäytävältä. Herra Hollimentilla oli ilmeisesti hyvin ilahduttava
-käsitys kodikkaasta päivällisestä, ajattelin. Siinä oli käristettyä
-siankinkkua siihen kuuluvine omenakastikkeineen, perunoineen ja
-vihanneksineen; oli luumupiirakkaa ja munakakkua; oli iso kimpale
-hyvää juustoa. Ja sitten oli olutta -- koko pullollinen parasta
-lajia, vaahtokukkuraista. Tunsin itseni aivan uudeksi ihmiseksi, kun
-olin lopettanut Hollimentin päivällisen. Seikkailuni kävi perältäkin
-miellyttäväksi. Niin ylellisesti en ollut useaan päivään aterioinut, ja
-taskussa minulla oli punta ja toinen toivossa. Kykenisin kustantamaan
-itselleni säädyllisen majapaikan ensi yöksi ja seuraavana päivänä
-matkustamaan rautateitse Lontoota kohden, sen sijaan että olisin
-maantietä sinne tallustellut. Kaikki tuntui todellakin sillä hetkellä
-ruusunhohteiselta, ja kun vielä toimiston pöydältä löysin laatikon,
-jossa oli aika hyviä sikaareja, sytytin niistä yhden ja valmistauduin
-vastaanottamaan iltapäivän liiketoimia tyynenä ja hyvillä mielin.
-
-Kun olin saamassa sikaarini poltetuksi, tuli minulle mieleen, että
-Holliment olisi yhtä hyvin voinut lukita koko liikehuoneustonsa kuin
-jättää minut tai ketään muutakaan sitä hoitamaan. Kello oli jo yli
-kahden, eikä yksikään elävä sielu ollut astunut kynnyksen yli siitä
-lähtien kun Holliment siitä oli mennyt -- paitsi tuota tervetullutta
-viinuria. Aloin pitkästyä olooni. Ja ajan kuluksi tein kierroksen
-huoneustossa tutkien sitä itseään ja sen sisältöä.
-
-Matalan, majamaisen rakennuksen romurautakasoineen, köysikierukkoineen
-hylkytavaraläjineen tarkastin yhdellä silmäyksellä; siinä ei ollut
-juuri mitään mielenkiintoista. Mutta mielenkiintoisempi oli vieressä
-oleva suurempi rakennus. Se näytti olevan korkea, pimeän kolkko
-huone, joka suuresti muistutti kirkontornin sisustaa ja oli melkein
-yhtä huonosti valaistu En saanut selville, mihin tarkoitukseen se
-aikoinaan oli rakennettu. Sen lattialla oli vielä enemmän romua, tai
-ainakin minusta siltä näytti, ja seinät olivat paksunaan pölyä ja
-lukinverkkoja. Eräästä nurkasta alkoivat kapeat, kehnossa kunnossa
-olevat portaat, joissa oli sillakkeet ja jotka kiersivät ympäri
-huoneen ja häipyivät vihdoin holvin korkeimpaan pimentoon. En jaksanut
-käsittää, mihin täällä rappuja tarvittiin; ei ollut mitään ovia niillä
-kolmella tai neljällä sillakkeella, jotka näin, eikä näkynyt mitään
-merkkiä siitä, että olisi milloinkaan ollut välikattoja kivilattian ja
-tuon korkealla pääni päällä olevan laudoittamattoman katon välillä.
-
-Mutta kun silmäni olivat ehtineet tottua tähän pimeyteen, huomasin,
-että rappujen yläpäässä, ihan karkeatekoisen seinän ylärajan ja siitä
-alkavan paanukaton alapuolella, oli ovi tai ainakin joku aukko -- musta
-luolamainen paikka.
-
-Ja mietin itsekseni, mitä sen takana mahtoi olla ja minne se mahtoi
-viedä, kun samassa kuulin jonkun tulevan kauppaan ja lattiaan
-kolkutettuaan huutavan ääneen kaupan omistajaa.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU
-
-Kiinalainen
-
-
-Tämä oli ensimmäinen ostaja, minkä olin nähnyt -- mies, joka halusi
-jotakin vanhaa rautaa ja jolla oli vähäiset rattaat kadulla, joilla
-hän aikoi kuljettaa sen pois. Itse hän sitä haki, kun olin kertonut
-miten asiat olivat, ja huomautettuaan, että nimensä oli Toller ja että
-herra Holliment hänet hyvin tunsi, vei hän ostoksensa ulos ja meni
-menojansa. Tämä antoi alkusysäyksen alkoi tulla muitakin ihmisiä.
-Kaikki näyttivät tuntevan talon tavat ja olivat valmiit mainitsemaan
-nimensä; sitä eniten kummastelin, mihin he oikeastaan tarvitsivat noita
-tuollaisia esineitä, joita valitsivat varastosta ja veivät mukanaan.
-Kukaan ei näyttänyt olevan siitä kummissaan, että Holliment oli poissa;
-eikä tuntunut kukaan ihmettelevän sitä, että minä häntä edustin. Sain
-sen käsityksen, että tämä oli omituista kauppaa, mutta iltapäivän
-kuluessa tein vähin hiilikauppojakin: muuan mies tilasi vaununlastin,
-toinen halusi neljä tonnia; ennen pimeän tuloa olin ehtinyt merkitä
-näitä hiilitilauksia pitkän luettelon, joka edusti huomattavaa
-rahaerää. Niin kului aika puoli viiteen, kun taas astui sisälle tuo
-ystävällinen viinuri mukanaan uusi tarjotin. Aika tilava teekannu tällä
-kertaa, kiehuvan kuuma, sen vieressä läkkiastia, jossa oli iso kasa
-voipiiraita. Tulin uudestaan varmuuteen siitä että Holliment osasi elää
-mukavasti.
-
-Viinuri vei päivällisastiat mennessään; niitä kootessaan hän ilmoitti
-minulle tulleensa "Amiraali Hawkesta", joka oli seuraavassa kulmassa,
-ja kysyi, olisinko ehkä tässä virassa huomennakin, sillä huomenna
-tarjottiin häränpaistia ja viiniä, ja hän huolehtisi siitä, että saisin
-runsaan annoksen. Sanoin hänelle, että minun tietääkseni pitäisi
-Hollimentin jo kohta palata, ja minun väliaikainen toimeni oli silloin
-päättynyt, mutta, sanoin, jos vielä seuraavana päivänä puolen päivän
-tienoissa olisin Portsmouthissa, tulisin käymään "Amiraali Hawkessa"
-ja söisin siellä päivälliseni, jos sinne vain sopi tulla. Hän vastasi,
-että sopi hyvinkin; kello yhdeltä siellä tarjottiin puolen kruunun
-ateria, jolloin sai paljon parempaa ruokaa, kuin hotelleista, joissa
-isoiset ihmiset kävivät.
-
-Sitten hän meni tiehensä kilisevine tarjoittimineen ja astioineen, ja
-minä join teetä ja söin kuumia piiraita tyytyväisenä elämääni. Ja pian
-sen jälkeen alkoi hämärtää ja sitten pimetä, ja avonaisista kaupan
-kaksoisovista näin tulien alkavan loistaa kadun poikitse. Vastapäätä
-olevien talojen välistä kujaa pitkin, josta pilkisti satama ja
-kaukainen Gosportin ranta, näin toisten tulien välkehtivän, punaisten,
-viheriäin ja keltaisten, jotka lankesivat ohikulkevien laivojen
-raakapuille. En tiedä, miksi noiden valojen näkeminen sai minut
-toivomaan, että Holliment palaisi ja maksaisi minulle palkkani tästä
-valvonnasta ja laskisi minut menemään.
-
-Toimistopahasen karkealla pöydällä oli lamppu, ja heti kun olin teeni
-ja piirakkani nauttinut, sytytin sen -- pimeys alkoi käydä liian
-kiusoittavaksi. Katuovesta tuleva ilmanveto pani lampun savuamaan.
-Lähdin sitä sulkemaan. Samassa kulki katua poika huudellen jonkun
-sanomalehden kello viiden painosta; ostin yhden ja palasin toimistoon,
-ja koska minulla ei ollut omaa tupakkaa, otin Hollimentin varastosta
-uuden sikaarin ja istuin kehnoon nojatuoliin lukemaan ja tupakoimaan.
-
-Kului näin tavoin noin kymmenen tai ehkä viisitoista minuuttia -- kun
-katsahtaessani sattumalta sanomalehden yli likaisiin ikkunaruutuihin
-päin, näin lasia vastaan puristuneina keltanaamaisen kiinalaisen
-litistyneen nenän ja vinot silmät.
-
-Tuo inhoittava ja vastenmielinen näky katosi yhtä pian kuin oli
-ilmestynytkin -- niin äkkiä todellakin, että hetkisen epäröin, olinko
-nähnyt harhanäyn. Mutta samassa riensin kaupasta kadulle ja katsahdin
-sinnepäin, missä kiinalaisen olisi pitänyt olla. Siellä häntä ei ollut;
-siellä ei ollut ketään, katu oli siltä kohdalta aivan tyhjä. En nähnyt
-edes vaatteen vilahdusta sen kujan kulmasta, mihin Holliment oli
-muutamia tunteja aikaisemmin hävinnyt. En muuta nähnyt kuin heikot,
-himmeät valot, joita oli tuon likaisen kadun varrella, ja toisia
-valoja, vihreitä ja punaisia, jotka liukuivat tumman vesikaistaleen
-pinnalla.
-
-Palasin toimistoon ja sen lampun ystävälliseen seuraan ja tunsin, että
-sydämeni tykytti tavallista nopeammin. Olin pelästynyt. Eikä ollut
-ihmekään. Mitä tuo pergamenttinaamainen kiinalainen tahtoi? Miksi hän
-kurkisti ikkunan ruudun kulmasta sisään sen sijaan että olisi tullut
-kauppaan? Jo paljas tietoisuus siitä, että oli tarkastelun alaisena,
-oli ilkeätä, mutta noiden silmien ilme sai minut varmaksi siitä, että
-niiden omistaja urkki. Miksi? Ketä hän haki? Totta Hollimentia. Toivoin
-kaikesta sydämestäni, että Holliment tulisi. Eihän ollut sopimukseemme
-sisältynyt, että minun tuommoisen ilkeänaamaisen itämaalaisen
-tarkastuksen alaisena piti istua tällaisessa kehnossa, pimeässä
-luolassa. Ja välittämättä sen enempää mahdollisista ostajista palasin
-heti katuovelle ja tutkittuani sen sulkemislaitteita panin jykevän
-teljen paikoilleen. Kolkuttakoon Holliment, kun palasi; sitä ennen ei
-tarvinnut yhdenkään elävän olennon yrittää tuon likaisen kynnyksen yli.
-
-Sen ikkunan yläpuolella, josta kiinalainen oli kurkistanut, oli
-kaihdin, ja kun palasin toimistoon, tartuin sen nuoraan vetääkseni
-sen alas. Koko vehje lähti käteeni vanhuuttaan ja käyttämättömyyttään
-mädäntyneenä. Mutta olin lujasti päättänyt, etteivät enää mitkään
-kasvot tulisi kurkistamaan ikkunastani; löydettyäni muutamia
-nauloja, kiipesin Hollimentin pulpetille ja naulasin kaihtimen
-ikkunan puitteisiin, estäen siten pimeyden ja vastapäisten talojen
-valontuikkeet näkymästä. Tämän tehtyäni yritin taas lukea sanomalehteä.
-
-En ehtinyt lukea monta riviä, kun kuulin äänen -- hiljaisen, mutta
-selvän -- sen oven ulkopuolelta, jonka juuri olin sulkenut. Hiivin
-lattian poikki ja kuuntelin. Ensin oli kaikki hiljaista, mutta viimein
-kuulin liikettä ulkoa -- hyvin hiljaista tassutusta. Ja sitten
-väännettiin oven ripaa, hiljaa ja hitaasti. Näin messinkisen rivan
-liikkuvan, mutta kuka siellä lieneekään ulkoripaa pidellyt, huomasi kai
-pian, että huone oli häntä vastaan turvattu, ja kohta kuulinkin noiden
-hiiviskelevien askelien poistuvan. Epäilemättä se taas oli kiinalainen.
-
-Olisin mielelläni lähtenyt pois ja jättänyt nämä tämmöiset hommat
-sikseen; olin saanut tästä kylläkseni. Mutta tuntui vastenmieliseltä
-poistua huoneesta, kun ei omistaja ollut saapuvilla. En myöskään
-ymmärtänyt, miten olisin oven lukinnut ulkopuolelta -- jos siihen oli
-olemassa avain, oli Holliment luultavasti pistänyt sen taskuunsa. Olisi
-sopimatonta heittää kauppa oman onnensa nojaan. Ja sitäpaitsi halusin
-saada puntani. Ja mieshän oli sanonut palaavansa sinä iltana, ja
-kellohan oli jo paljon yli kuuden.
-
-Istahdin taas ja taas yritin lukea. Se oli kurjaa hommaa; hetket
-kuluivat kovin hitaasti. Mutta vihdoin kuulin läheisen tornikellon
-lyövän seitsemän ja heti sen jälkeen kuulin jotakin muuta -- hiljaista,
-hiipivää liikettä kaupan vieressä olevasta tornimaisesta rakennuksesta.
-Mutta tuskin ennätin sen huomata, kun se jo taukosi. Minuutin tai parin
-kuluttua kuulin sen taas -- ja taas se taukosi. En tosin epäillyt sitä,
-että talossa oli rottia, mutta hillityssä äänessä oli jotakin, joka sai
-minut varmaksi siitä, että sen aiheutti ihmisolento.
-
-Ei minua haluttanut siinä istua kuuntelemassa ja miettimässä, mitä se
-oli, vaan otin lampun ja menin huoneeseen. Lamppu vaikutti siellä yhtä
-mitättömästi kuin yksinäisen tulitikun valo pimeässä luolassa; sen
-valossa näin vain pienen alueen jalkojeni ympäriltä, mutta päälläni
-oleva avara tila oli pimeänä. En tietenkään nähnyt enkä kuullut mitään.
-Mutta olin aivan varma siitä, että jokin taikka joku siellä oli. Ja kun
-palasin toimistoon, olin tehnyt päätökseni, että jos Holliment ei ollut
-palannut siihen mennessä kun tornikello seuraavan kerran löisi niin
-minä lähtisin.
-
-Kahden tai kolmen viime päivän tapahtumat -- huoli ja levottomuus sen
-johdosta, että olin joutunut tuuliajolle ja että olin epätietoinen
-tulevaisuudestani -- nämä seikat eivät suinkaan olleet hermojeni tilaa
-parantaneet, ja tunsin, että jos vielä kauan viipyisin tässä paikassa
-kuvittelemassa, miten kiinalainen nuuskien kierteli taloa, niin
-menisivät hermoni vielä paljoa pahemmin pilalle kuin suinkaan olisin
-halunnut. Punta, jonka poismenemällä kadottaisin, ei suinkaan ollut sen
-arvoinen -- lähtisin siis varmasti, jos ei Holliment äkkiä ilmestyisi.
-
-En kuullut enää tuota liikehtimistä isosta rakennuksesta, ja aika
-raahusti hitaasti eteenpäin, kunnes ensimmäinen kahdeksanlyönti
-katkaisi vallitsevan hiljaisuuden. Sen kuullessani hyppäsin tuoliltani,
-viskasin sanomalehden kädestäni ja hain kynän ja paperinpalasen. Aioin
-jättää lipun pöydälle, jossa ilmoittaisin Hollimentille, etten jaksanut
-olla kauempaa. Tunsin itseni sillä hetkellä aivan välinpitämättömäksi
-siitä, löytäisikö hän lipun sinä iltana vai vasta seuraavana aamuna.
-Puntaani en myöskään surrut. Halusin päästä ulos siellä raitista
-ilmaa hengittämään. Mutta tuskin olin ehtinyt kahta riviä kirjoittaa,
-kun kuulin hiljaisen suhisevan merkkiäänen ja pyörähtäen ympäri
-paikallani aivan kuin luodin osaamana näin sen miehen, jolle paraillaan
-kirjoitin, seisovan kaupan pimennossa kuuden metrin päässä toimiston
-oven ulkopuolella ja nyökkäävän minulle. Miten hän minun huomaamattani
-siihen oli tullut, sitä en ruvennut miettimään, vaan olin sanomattoman
-iloinen hänet nähdessäni ja lähdin melkein riemumielin astumaan häntä
-kohden. Hän kohotti kätensä selvän varoittavasti.
-
-"Vetäkää toimiston kaihdin alas!" hän kuiskasi. "Aivan alas, niin ettei
-kukaan näe huoneeseen!"
-
-"Se on alhaalla", vastasin. "Se on ollut alhaalla jo kello kuudesta
-alkaen."
-
-"Hyvä on, vääntäkää lamppukin alas", hän jatkoi. "Ja teljetkää katuovi.
-Sukkelaan."
-
-"Sekin on ollut teljettynä jo kello kuudesta alkaen", sanoin, tarttuen
-samassa lampun ruuviin. "Kyllä se on hyvästi kiinni."
-
-Hän odotti kunnes liekki oli alentunut himmeäksi hehkuksi, niin että
-parahiksi erotimme toinen toistemme kasvot, ja tuli sitten varjossa
-pysytellen lattian poikki asettui toimiston nurkkaan ja katsahti
-kysyvästi minuun.
-
-"Onko käynyt ketään?" kysyi hän merkitsevästi.
-
-Osotin muistilistaa, jonka olin valmistanut ja pannut kirjoituspöydälle.
-
-"Kaikki on merkitty tuohon", vastasin. "Siinä on kaikki, mikä kauppaa
-koskee."
-
-Vastaukseni oli tahallisen tarkoittava, ja kohta hän sen huomasi.
-
-"Ja -- mitä muuta?" sanoi hän huolekkaana. "Entä -- kauppaa
-koskematonta."
-
-"En tiedä, koskeeko se kauppaa, vai eikö koske, herra Holliment",
-vastasin, "mutta pimeän tultua, ja ennenkuin olin tuon kaihtimen
-paikoilleen kiinnittänyt, satuin katsomaan tuohon ikkunaan ja näin
-rumat kiinalaiskasvot niitä vastaan painautuneina."
-
-Tarkastin häntä. Toistamiseen minä sinä päivänä näin hänen kasvojensa
-käyvän kalmankalpeiksi -- se vain erotusta, että ne tällä kertaa,
-mikäli tässä himmeässä valaistuksessa saatoin nähdä, olivat vielä
-entistäkin kalpeammat -- ja hän veti henkeä aivan kuin nyyhkyttäen.
-
-"Kii-kiinalainen!" hän kuiskasi "Oletteko varma?"
-
-"No en ole vielä eläissäni ollut mistään niin varma", vastasin.
-"Kerrassaan varma!"
-
-"Entä sitten?" sai hän vaivoin kysytyksi.
-
-"Sitten -- kun olin kaihtimen kiinnittänyt ja teljennyt oven -- kuulin
-hiipiviä askelia ulkoa ja näin jonkun koettelevan oven ripaa", jatkoin.
-"Sen jälkeen minä -- vähän ennen teidän tuloanne -- kuulin merkillisiä
-ääniä tuosta teidän tornihuoneestanne, mutta kun menin sinne, en nähnyt
-mitään. Kummallisia asioita, herra Holliment."
-
-Kädet hänellä oli ristissä rinnalla, ja minä huomasin, että sormet
-olivat kovassa puuhassa. Jos lienevät olleet vialliset minun hermoni,
-niin kylläpä hänen olivat aivan pilalla.
-
-"On kyllä", myönsi hän päätään nyökäyttäen. "Te -- te ette tietenkään
-käsitä --"
-
-"En käsitä vähääkään enkä haluakaan, herra Holliment", keskeytin
-minä. "Mutta olisin kiitollinen, jos antaisitte minulle punnan, jonka
-lupasitte, ja laskisitte minut menemään. Haluan pois täältä."
-
-Hän veti heti paikalla rahaa taskustaan ja hämmästyksekseni antoi
-minulle kaksi puntaa ja työnsi ne tulemaan pöytää pitkin luokseni
-eleellä, joka ilmeisesti tarkoitti, että ne minä kyllä sain aivan
-kernaasti.
-
-"Niin", sanoi hän puoleksi hajamielisesti, "tietenkin haluatte lähteä
-täältä. Mutta -- tuosta ovesta ette voi kadulle mennä! Voisi maksaa
-teidän henkenne -- kenen hyvänsä hengen -- mennä tuosta ovesta ulos
-tänä iltana."
-
-Olin jälkeenpäin iloinen siitä, että hän sen sanoi. Se reipastutti
-minua, tyynnytti hermojani. Sen sijaan että minulla tähän asti oli
-ollut vain epämääräisiä arveluja ja epäilyksiä, ininä nyt tiesin, että
-meitä todellakin väijyi jokin tosivaarallinen, ja käteni oli aika
-vakava, kun otin pöydältä nuo kaksi puntaa ja pistin ne taskuuni.
-
-"Kiitos", sanoin. "Paljon kiitoksia. Tuosta luettelosta saatte kyllä
-kaikki kauppa-asiat selville. Mutta -- entä nuo muut seikat, herra
-Holliment? Mitä tuo kaikki oikein tarkoittaa?"
-
-Näin, että hänen korvansa olivat kaiken aikaa olleet valppaat. Mies
-kuunteli niin tarkkaan kuin suinkin; ja kun hän taas puhui, tapahtui se
-vieläkin hiljaisemmalla äänellä.
-
-"Sanoinhan -- että te ette käsitä", vastasi hän. "Mutta minä selitän
-teille vähäsen. Se kirjelippu, jonka minulle aamulla toitte -- senhän
-olitte saanut eräältä toveriltani, kookkaalta, komealta mieheltä, eikö
-niin? Ja se oli varoitus. Hän ja minä -- me olemme vaarassa. Täällä
-Portsmouthissa on liikkeellä niitä, jotka tahtovat omansa takaisin --
-ymmärrätte hän."
-
-"Tuo kiinalainen!" sanoin.
-
-"Niin, hänkin on niitä, vaikka en oikein odottanut kuulevani hänen
-ryhtyneen toimeen", vastasi hän. "Kuuluu niihin -- niitä on enemmän.
-Laittautua tiehensä -- se on tunnussana, kun tuo saki on lähellä.
-Quartervayne -- hän, jonka näitte -- hän on kyllä poistunut johonkin
-rauhalliseen Paikkaan, vesimatkan taa, ja saman teen itsekin, kunhan
-täältä pääsemme. Tietäkää -- minä olen ollut pakosalla kaiken aikaa,
-minkä te olette täällä ollut -- niin, vaan en ole ollut sadankaan
-metrin päässä! Lymyillyt hiljaisuudessa -- turvallisessa paikassa --
-tämän kadun varrella. Ja -- meidän täytyy täältä lähteä aivan heti!"
-
-"Mistä kautta te sisään pääsitte?" kysyin.
-
-"Samaa tietä, jota nyt lähdemme täältä", hän vastasi. "Emme ainakaan
-tuon katuoven kautta, olkaa siitä varma! En halua puukkoa pistetyksi
-kylkiluitten lomaan. Kuulkaas nyt -- vääntäkää tuon lampun liekki ylös!
-Jättäkää se palamaan. Siinä ei ole paljon öljyä, ja se kyllä pian palaa
-loppuun. Kun jätämme sen palamaan -- niin he luulevat, että me olemme
--- ainakin, että minä olen -- täällä vielä. Ja nyt seuratkaa minua."
-
-Hän pujahti taas kaupan pimentoon, viitaten minua seuraamaan itseään
-viereiseen tornimaiseen rakennukseen. Siellä hän pysähtyi, tarttuen
-minua käsivarteen. Siihen kohtaan sattui vähän valoa ulkopuolella
-olevasta katulampusta juuri sen verran, että näimme ne raput, joita
-olin iltapäivällä katsellut. Hän osoitti niitä ja viimeisen sillakkeen
-yläpuolella olevaa pimeyttä.
-
-"Tuonne -- noita rappuja ylös -- tuon oven kautta tuolla korkealla ja
-naapuritaloon, joka on tyhjänä", hän kuiskasi. "Mutta raput eivät kestä
-kahta! Lahot! -- mutta yhden kerrallaan ne kyllä kestävät; tulin vasta
-äsken niitä alas. Minä menen edellä -- kun pääsen ylös, niin vihellän,
-lähtekää te sitten ylös. Pysytelkää hyvin lähellä seinää -- nojatkaa
-sille puolelle, ymmärrättekö? Silloin ei ole mitään vaaraa."
-
-"Minua ei haluta niskaani taittaa, herra Holliment", huomautin. "Eikö
-ole muuta pääsyä täältä -- mitään takaovea?"
-
-"No jos ette puukkoa pelkää, niin onhan tuolla toisella puolella",
-sanoi hän. "Tulkaa vain, kyllä se kestää. Minähän painan kaksin
-verroin kuin te!"
-
-Samassa hän hellitti otteeni käsivarrestani, ja minä huomasin hänen
-pujottavan kätensä lanteilleen, ja kohta kuulin jotakin metallin
-kilkettä.
-
-"Mikä se on?" kysyin.
-
-"Revolveri", hän kuiskasi, "ei silti, että luulisin sitä tarvittavan,
-mutta -- no niin, nyt sitä mennään! Pysykää poissa portailta siihen
-asti, että vihellän."
-
-Hän livahti pois viereltäni ja hävisi pimentoon; kohta sen jälkeen
-kuulin hänen varovasti hiipivän portaita ylös. Ne äänet, jotka hän
-tällöin aiheutti, muistuttivat minulle niitä, joita olin tästä
-huoneesta kuullut aikaisemmin illalla. Mutta kovin hän liikkui
-hiljaa, sillä nuo äänet olivat kovin heikkoja, ja ensimmäiselle
-porrassillakkeelle päästyä ne kokonaan lakkasivat kuulumasta -- siellä
-oli nähtävästi pölyä niin paksulti, että se pehmeän maton tavoin peitti
-paikat.
-
-Kerran näin hänet välähdykseltä, kun hän meni erään toisen sillakkeen
-poikki -- siihen kohtaan sattui nimittäin seinään valoa katulyhdystä.
-Hän hiipi seinän viertä pitkin, niin kuin oli kehoittanut minua
-tekemään, ja hänellä oli enää vain yhdet portaat kiipeämättä,
-päästäkseen katon alla olevalle mustalle oviaukolle. Jännittyneenä jo
-valmistausin häntä seuraamaan.
-
-Mutta juuri kun hapuillen tavoittelin mädänneitä käsipuita ja
-työntäysin niistä poispäin likelle seinää, kuulin kolkutusta
-katuovelta, mikä ääni sai hermoni värähtelemään äkkiä näpäytetyn
-viulunkielen tavoin.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU
-
-Päivänkoittareni
-
-
-Tuo kolkutus oli jossakin suhteessa omituinen. Se ei ollut yhden nyrkin
-hellittämätöntä sisäänpääsyvaatimusta, vaan monen -- säännöllistä ja
-ehdottoman vaativaa rystyjen taontaa. Holliment kuuli sen yhtä hyvin
-kuin minäkin, ja kesken kaiken hän korotti äänensä, joka tähän asti oli
-ollut aika hiljainen, melkeinpä huudon tapaiseksi.
-
-"Tulkaa toki sieltä!" hän huusi. "Tulkaa -- sukkelaan. Kulkekaa seinän
-puolta -- aivan läheltä!"
-
-Ja toistamiseen ja ehkä kolmannenkin kerran hän näin muistutti
-seinästä, ja uskokaa pois, etten minä suinkaan tälläkään vaaran
-hetkellä sitä varoitusta halveksinut. Mutta itse seinä oli melko
-inhottava, eikä ollut hauska sitä liiaksi lähestyä. Se oli niitä
-seiniä, jotka tuntuvat -- jos todella on pakko niihin koskea -- siltä
-kuin olisi vuosisatojen pöly ja törky asettunut niiden pinnalle;
-siinä oli ihan paksunaan sellaista kerrostumaa, ja kun minä kiireesti
-kiertelin sen kaikki mutkat, luikerrellen halki pimeyden kuin
-pakeneva varas ja peläten joka hetki, että nuo vanhat ja selvästi
-lahonneet portaat romahtaisivat altani maahan, tuntui kuin olisi
-lukinverkkosuikaleita tarttunut minua olkapäihin ja kuin olisi joitakin
-elollisia olentoja liukunut yli kasvojeni ja sormieni ympäri.
-
-Kolkutus ovelle kävi joka hetki kovemmaksi, ja se kannusti minua,
-sillä siinä oli jonkinlainen pahaenteinen, ehkei kuitenkaan aivan
-henkeä uhkaava tuntu, ja minä kiipesin yhä ylemmäs -- kunnes vihdoin
-huohottavana ja hermot pilalla kaikesta tästä saavuin Hollimentin luo
-ylimmälle sillakkeelle, ja samassa silmänräpäyksessä kolkutus taukosi
-ja aivan yhtä äkkiä kuin se oli tauonnut, kaikui korviimme toinen ääni,
-joka oli vähällä säikäyttää meidät peräti tolkultamme, ja tämän äänen
-aiheutti katuoven murtuminen.
-
-Olen jo maininnut, että olimme jättäneet lampun, sydän korkealle
-kierrettynä, palamaan tuohon pieneen toimistopahaseen ja että ulkona
-oli jossakin kaasulamppu, joka jonkun verran valaisi tornin alaosan
-ikkunan läpi, niin likainen kuin se olikin. Kun Holliment ja minä tässä
-valaistuksessa levottomina tuijotimme korkealta orreltamme allamme
-olevaan syvyyteen, näimme sekavan joukon, jossa oli kolme, ehkä neljä,
-ehkä viisi tai ehkä kuusikin miestä ryntäävän murretusta ovesta läpi
-kaupan ja peräkaupan torniin johtavaan holvikattoiseen käytävään,
-melkein samalla tavalla kuin koirat hyökkäävät kaadetun ketun kimppuun.
-
-Minusta nähden nämä miehet luultavasti olivat joutoväkeä ja katujätkiä,
-jotka maksusta avustivat tänne aiottua ryöstöretkeä, kavereita, jotka
-olivat vetäneet lakinreuhkansa silmilleen, ynnä muuta sellaista;
-olin myöskin näkevinäni puukon välkehtivän siellä täällä, kun he yhä
-uudestaan kulkivat valojuovien poikki. Tietenkin Holliment näki kaiken
-sen, minkä minäkin -- mutta erään heistä varsinkin kumpikin meistä
-epäilemättä näki.
-
-Kun tuo roskaväki romukasojen joukosta siirtyi torniin, sattui
-keltainen valojuova suoraan kiinalaisen kasvoille. Ja tämän nähdessään
-ja pikemmin kuin minä ennätin tarttua häntä käsivarteen ehkäistäkseni
-häntä, sieppasi Holliment revolverinsa ja laukaisi yhdesti, kahdesti,
-kolmasti vainoojiemme joukkoon.
-
-Sitä seurasi kaksi huudahdusta -- toinen oli kova tuskan parahdus,
-samanlainen, mikä pääsee ihmiseltä, kun häntä ampiainen pistää; toinen
-oli paremminkin yltyvää murinaa. Mutta olen varma, ettei yksikään
-miehistä kaatunut, ja kuten olin aavistanut, eivät nämä laukaukset
-suinkaan hidastuttaneet takaa-ajoa, vaan paremminkin kiihdyttivät.
-Hetken aikaa näimme ylöspäin suunnattuja kasvoja, ja seuraavassa
-silmänräpäyksessä koko joukko syöksyi vanhoille portaille ja ryntäsi
-niitä ylös. Kuulin heidän jalkojensa jyskeen ja töminän; mutta samalla
-kuulin likeltäni Hollimentin naurua. Se ei ollut hyvänsuopaa naurua;
-naurun sävyssä oli jotakin, mikä sai minut pelästymään pahemmin kuin
-vielä tähän asti olinkaan peljästynyt, ja minä siirryin loitommas
-hänestä, mutta juuri nauraessaan hän äkkiä tarttui lujasti ja vavisten
-käsivarteeni.
-
-Juuri sillä hetkellä vanhat portaat romahtivat. Luulen, että miehet
-sillä hetkellä olivat puolitiessä ylös, rynnäten raivohuudoin
-eteenpäin. Ne hajosivat äkkiä pauhulla ja ryskeellä lahopuiksi
-ja ruostuneiksi rautapulteiksi sekä mahtavaksi ja tukahuttavaksi
-pölypilveksi, ja samassa tunsin myöskin, että Holliment veti minua
-jonkun takanamme olevan käytävän läpi ja että seisoimme pilkkosen
-pimeässä lujalla ja kestävällä alustalla.
-
-Mutta Holliment ei ilmeisesti myöskään aikonut sallia meidän
-vitkastelevan; oli myös selvää, että joko hän näki tässä pimeydessä
-taikka sitten tunsi tämän uuden alueen kuin viisi sormeaan. Tässä
-pölypilven alta kuuluvassa huutojen, voihkinain ja kirousten
-sekamelskassa hän tiukensi otettaan käsivarrestani ja lähensi huulensa
-minun korvaani.
-
-"Joutukaa!" hän kuiskasi. "Tuosta joukosta olemme nyt selviytyneet!
-Joutukaa -- astukaa vain eteenpäin älkääkä pelätkö. Tämä kyllä kestää
--- suoraan tätä käytävää pitkin -- sitten rappuja alas! Juotavaa!
-Jumal'avita -- toivoisinpa, että jotkut noista olisivat niskansa
-taittaneet, toivoisin, että kaikki olisivat! Joutukaa!"
-
-Annoin hänen kuljettaa itseäni halki pimeyden ja pitkin lattiaa,
-joka noiden lahonneiden portaiden perästä tuntui oikein virkistävän
-tukevalta, ja heittäydyin hänen johtoonsa siinä mielessä, että tuli
-mikä tuli, pahempaa ei ainakaan voisi tulla kuin se, mistä vastikään
-olimme selviytyneet.
-
-Kymmenkunta askelta astuttuaan hän pysähtyi, hellitti käsivarteni,
-aukaisi oven, työnsi minut siitä läpi, heitti minut taas ja väänsi
-salalyhdyn valaisemaan, joka hänellä luultavasti oli ollut kaiken
-aikaa taskussaan. Huomasin silloin, että seisoimme aivan tavallisten
-portaitten yläpäässä. Se seikka, että ne näyttivät niin jokapäiväisen
-tavallisilta, viihdytti mieltäni, vaikka ne ilmeisesti olivat aika
-ränstyneet.
-
-Ensi töikseen Holliment asetti paikoilleen kaksi tukevaa salpaa siihen
-oveen, mistä juuri olimme tulleet; sitten hän kohotti vapautuneen
-kätensä ja pyyhkäisi hihan laskoksella otsaansa. Tässä hänen
-menetelmässään oli jotakin, mikä sai minut seuraamaan esimerkkiä;
-huomasin silloin, että kasvoni valuivat hikeä -- isoja, raskaita
-karpaloita -- ja samassa huomasin, että kieleni ei vain tuntunut liian
-suurelta suuhuni, vaan että se oli kuiva ja halkeillut kuin ikivanha
-nahka. Katsahdimme merkitsevästi toisiamme silmiin; hän pudisti vain
-päätään, mutta minun onnistui saada soperretuksi pari sanaa.
-
-"Sanoitteko -- juotavaa?" minä änkytin "Juotavaa --"
-
-Hän osoitti rappuja alas ja alkoi laskeutua viitaten minua seuraamaan
-itseään.
-
-"Kyllä vain -- juotavaa täällä alhaalla", sanoi hän vapisevalla
-äänellä olkansa yli. "Turvallinen paikka, tämä. Tyhjä talo -- minun
-omaisuuttani sekin. Olen piileillyt täällä kaiken päivää. Tulkaa!
-Jumal'avita! -- olisipa vain tuo joukko hyökännyt kimppuumme, ennen
-kuin ennätimme nousta noita vanhoja portaita! Tulevaisessa elämässä
-oltaisiin tällä haavaa molemmin! Mutta -- täällä ollaan turvassa. Eipä
-turvallisempaa paikkaa voisi löytää."
-
-Laskeusimme useita porrasjaksoja -- montako lieneekään ollut?
-Sivuutettiin monta sillaketta; kuljettiin monesta ovesta. Niistä toiset
-olivat kiinni, toiset auki. Ovet aukenivat aina tyhjään, luolamaiseen
-huoneeseen. Vaikka vapisinkin, koetin kuitenkin pysytellä valppaana ja
-tehdä huomioita kaikesta näkemästäni.
-
-Vanha talo; aikoinaan komea; veistellyt pilariaidakkeet; koristellut
-katot; rakennustaiteellista aistikkuutta; kaikesta näkyi, että se
-oli aikoinaan ollut jonkun varakkaan kauppiaan talo. Samoin näkyi
-kaikesta, ettei siinä ollut asuttu pitkiin vuosiin; viiteen-,
-kuuteen-, seitsemäänkymmeneen vuoteen -- häviö, rappeutuminen, lika,
-pöly kaikkialla. Ja hiljaisuus, jonkalainen vallitsee vain autioissa
-taloissa, ja samanlainen haju kuin jonkun vanhan kirkon alaisessa
-syvässä holvissa. Saavuimme vihdoin suureen, kolkkoon huoneeseen,
-joka nähtävästi oli talon eteissali -- mikäli nimittäin minä kykenin
-erottamaan, sillä siellä Holliment piteli salalyhtyään vielä entistäkin
-varovammin, niin että näin vain epämääräisiä välähdyksiä ympäristöstäni.
-
-Taas hän pysähtyi ovelle, aukaisi sen ja viittasi minua menemään
-siitä sisään. Taas oli edessämme rappuja, jotka nähtävästi
-veivät kellarikerrokseen, mutta niiden alapäässä oli valoa, mikä
-tuli avonaisesta ovesta. Ja tämän oven sisäpuolella näin tuossa
-valaistuksessa lämminvärisen maton reunan, punaisen luullakseni, mutta
-ainakin se oli viihdyttävä ja kodikas -- todella outo ja odottamaton
-näky tässä muuten niin autiossa talossa! Hetkistä myöhemmin -- kun tämä
-viimeinen ovi vielä oli lukittu ja teljetty -- olimme näiden portaiden
-juurella, ja siellä oli sanomattomaksi hämmästyksekseni sievä ja
-viihtyisä arkihuone, joka oli siististi kalustettu vanhanaikaisilla,
-hyvillä huonekaluilla, ja pesässä paloi kirkas tuli.
-
-Vasta tämän tulen hehkun nähdessäni tunsin, että minun oli kylmä --
-hirveän kylmä, mutta samalla oudon kylmä. Hollimentilla oli nähtävästi
-sama tunne; ainakin hän, heti kun oli laskenut lyhdyn luotaan ja
-vääntänyt isommaksi pöydällä olevan lampun liekin, meni oikopäätä
-nurkkakaapille, otti sieltä pullon ja laseja ja kääntyen päin viittasi
-minua tuomaan osoittamaltaan sivupöydältä vesiastian. Annoin sen
-hänelle, että hän pääsi juomaa sekoittamaan; ei huvittanut minua tällä
-hetkellä muu kuin saada juotavaa ja väkevää sittenkin. Ja sainkin --
-aika väkevää.
-
-Hän huokasi syvään nielaistuaan puolet lasinsa sisällöstä ja
-laskettuaan sen pöydälle, ja kun hän vielä oli huokaissut, pudisti hän
-minulle päätään ja nyökkäsi pulloon päin.
-
-"Konjakkia!" sanoi hän. "Tuskin sitä ainetta milloinkaan maistan --
-whisky on minun juomani, enkä sitäkään paljoa ryyppää -- olen kohtuuden
-mies, periaatteellisista syistä. Mutta tällaisen seikkailun jälkeen
-on konjakki paikallaan. Kelpasipas minulle nyt hyvin- ja kelpasipa
-teillekin, nuori mies! Miltä tuntuu nyt?"
-
-"Paljon paremmalta, herra Holliment", vastasin minä, kun olin
-kulauttanut kurkkuuni saman verran kuin hänkin, "niin paljon
-paremmalta, että olen tarpeeksi ujostelematon uudestaan kysymään
-samaa, mitä jo -- oliko se kymmenen minuuttia sitten vai sata vuotta
-aikaisemmin? -- ennen teiltä kysyin. Mitä tämä nyt kaikki tietää?"
-
-"Ja minä vastaan teille, kuten ennenkin, nuorimies", vastasi hän aivan
-hyväntuulisena, "te ette kuitenkaan ymmärrä. Mutta olen pahoillani,
-että olette sattunut sekaantumaan asiaan. Teillä ei kuitenkaan ole
-mitään vaaraa. Olemme molemmat turvassa -- täällä. Mutta juuri
-paraaseen aikaan pelastuimme. Mutta toistan vieläkin -- olemme
-turvassa! Vieläpä ehjin nahoin!"
-
-Join loput konjakista ja laskin lasin pois.
-
-"Annatte minun nyt siis mennä, herra Holliment?" sanoin minä. "Te
-luultavasti osaatte neuvoa jonkun turvallisen tien tästä talosta pois,
-ja --"
-
-Hän tuijotti minuun ikään kuin olisin esittänyt jotakin erinomaisen
-haaveellista ja mahdotonta asiaa, ja näin heti, että jo olin tuomittu
-johonkin arvaamattomaan paljastukseen.
-
-"Turvallisen tien tästä talosta!" hän toisti. "Ei ole mitään
-turvallista pääsytietä tästä talosta, nuori mies, muutamaan tuntiin,
-jos mahdollisesti loppuyöllä! Viimeisen penninne voitte siitä veikata!
-Olkaa tyytyväinen! Kuten sanoin, olemme turvassa täällä. Mutta
-ulkopuolella --"
-
-Hän irvisteli merkitsevästi, samaan aikaan survaisten vapaata kättään
-ulos puukoniskua muistuttavalla tavalla. Ja taas hän joi, ja minusta
-näytti, että toiseen kertaan lasi vähän kalisi hänen hampaitaan
-vastaan. Katsoin epäilevästi.
-
-"Tarkoitatteko -- noita kavereita?" kysyin.
-
-"Niitä heistä, jotka eivät ole taittaneet kirottuja niskojaan tai
-jalkojaan tai käsiään", vastasi hän julmasti. "Jotkut kyllä pääsivät
-vahingoittumattomina, siitä voi vaikka vetoa lyödä -- sellaiset
-paholaisen sikiöt aina pääsevät. Ja niitä on varmasti väijyksissä
-joka haaralla tässä ympäri, enkä minä antaudu mihinkään vaaraan enää
-tänä yönä. Ne eivät voi päästä tänne sisään -- mutta, kuten sanoin,
-ulkopuolella -- huu!"
-
-"Mutta poliisi, herra Holliment?" sanoin. "Varmaankin tuollainen nielu
-on herättänyt heidän huomionsa, puhumattakaan katuoven rikkomisesta ja
-kaikesta muusta? Luulisin heidän tällä haavaa olevan huoneustossanne."
-
-"Ei ole niinkään varmaa vastasi hän". "Tämä on autiota seutua, niin
-sanoakseni -- ei paljon väkeä ulkona öisin, ja lähin poliisi on
-saattanut olla monen kadunkulman päässä, neljännestunti sitten. Ainakin
--- turha heittäytyä vaaraan! Sitä paitsi, mikä teillä täällä on hätänä?
-Ottakaa vielä tilkkanen konjakkia, kuten minäkin aion, ja pankaa
-sauhuksi -- tuolla on sikaareja, hyvää laatua, tuossa laatikossa -- ja
-kun olemme pikkusen rauhoittuneet, haemme esille vähän illallista, ja
-sitten tuumimme edelleen. Tärkein asia, nuori mies, on ettemme viru
-selällämme varastohuoneessa, muutama tuuma kylmää terästä kurkussamme!
-Kaatakaa itse tällä kertaa."
-
-Minä kaadoin itse ja tarpeen se olikin, sillä olin vielä järkytetty, ja
-sytytin sikaarin, ja istuuduin sohvalle tulen läheisyyteen. Holliment
-seurasi esimerkkiä ja vaipui vastapäätä olevaan nojatuoliin; jonkun
-aikaa istuimme maistellen laseistamme ja tupakoiden -- äänettöminä.
-Kului ehkä kokonainen tunti, ennenkuin kumpikaan meistä puhui tai
-liikkui; silloin Holliment äkkiä nousi ja heitti sikaarin pätkän uuniin.
-
-"Olen kunnossa taas!" hän sanoi. "Aivan entiselläni! Sen se konjakki
-tekee. Miltä teistä itsestänne tuntuu nyt?"
-
-"Siltä kuin en olisi mitään juonutkaan", sanoin. "Mutta ellei tuota
-tappelua olisi ollut lähellä, olisin tällä hetkellä päihdyksissä."
-
-"Juuri niin -- juuri niin!" hän vakavana myönsi. "Samanlaiselta minusta
-itsestänikin lie tuntunut. Jotakin hermostosta riippuvaa, epäilemättä
--- lääkärin asioita, sellaiset, enkä minä ole mikään lääkäri. Mutta
-asiasta toiseen, minun on -- nälkä. Haemme esille vähän syötävää --
-minulla on maukas kimpale kylmää häränlihaa ja lohkare oivallista
-vanhaa juustoa -- miltä se kuuluu? Oluen kanssa tietysti. Minulla on
-runsaasti pullo-olutta täällä."
-
-"Kuuluu tavattoman houkuttelevalta, herra Holliment", vastasin. "No
-toimeen sitten", hän sanoi, "alanpa valmistella". Hän alkoi hyöriä ja
-pyöriä ja minä jäin sohvalle istumaan häntä joutilaana tarkastellen.
-Näin heti, että hän oli järjestyksen mies, kuten myöskin mies, joka
-oli tarkkatapainen, mitä syömiseen ja juomiseen tulee. Pöydän keskellä
-olevasta laatikosta hän otti esille puhtaanvalkoisen pöytäliinan
-ja ruokaliinoja sekä huolellisesti puhdistettuja ja kiilloitettuja
-veitsiä ja haarukoita; hän otti alas lautasia telineeltä ja puhtaita
-laseja sivupöydältä, ja oli tuota pikaa järjestänyt pöytänsä yhtä
-sievästi ja näppärästi kuin harjaantunut sisäkkö. Ja tuotuaan
-jonkinlaisesta huoneen perällä olevasta ruokakaapista kimpaleen kylmää
-näränpaistia, mainion juustokappaleen, leipää, voita ja ruukullisen
-säilykepähkinöitä, hän veti korkit parista olutpullosta, tyhjensi
-niiden sisällön laseihin ja nyökäten minua tulemaan pöydän ääreen, kävi
-käsiksi paistihaarukkaansa ja veitseensä.
-
-"Te olette nälissänne tähän aikaan - niin kuin luonnollista on", hän
-jutteli. "Nyt onkin jo kenen hyvänsä illallis- tai päivällisaikaa
-myöhempi, eikö niin?"
-
-"Minun on nälkä, herra Holliment", myönsin. "Ja paistinne näkeminen
-tekee minut nälkäisemmäksi."
-
-"Minulla on aina varattuna muutamia ruokapaloja tänne", hän sanoi,
-leikaten herkullisia viipaleita. "Tulee hyvään tarpeeseen. Mutta saitte
-päivällisenne kunnollisesti, vai miten?"
-
-"Ja teetä, kiitos", vastasin. "Molemmat oikein hyvää ja runsasta.
-'Amiraali Hawken' tarjoilija toi ne -- kuten olitte luvannut."
-
-"Jim", hän nyökäten huomautti. "Niin, siivo, kohtelias poika, tuo
-Jim. On ollut viinurina siellä monta vuotta. Te ette tunne tätä osaa
-kaupunkia?"
-
-"En", sanoin. "Mutta löysin aivan helposti talonne -- ystävänne, herra
-Quartervaynen, antamien ohjeitten mukaan."
-
-Hän säpsähti vähän tätä sanoessani, antaen paistiveitsensä pysähtyä.
-
-"Niin, tietysti!" hän mutisi. "Quartervaynepa tietenkin teidät lähetti.
-Olin hetkeksi unohtanut, kuinka tulitte luokseni -- kumma kyllä. Ja --
-ellette pane pahaksi kysymystäni -- missä hommissa olitte kohdatessanne
-Quartervaynen?"
-
-"Jos tahdotte tietää, herra Holliment, olin Clarence-laiturilla,
-tuuliajolle joutuneena", vastasin. "Pari päivää olin oleskellut täällä
-Portsmouthissa odottaen erästä rahalähetystä, joka ei ollut saapunut --
-ainakaan sitä ei ollut saapunut Quartervaynen tavatessani."
-
-"Muistan -- muistan!" hän sanoi. "Hän antoi teille punnan. Ja mihin nyt
-oli aikomuksenne mennä?"
-
-"Lontooseen", vastasin. "Olisin lähtenyt Lontooseen Quartervaynen
-punnalla, jollette te olisi pyytänyt minua huolehtimaan liikkeestänne."
-
-Hän oli jo alkanut syödä, mutta tämän kuullessaan hän, posket paistia
-pullollaan, laski pois veitsensä ja haarukkansa ja tuijotti hetken
-suoraan eteensä.
-
-"Lontooseen?" hän äkkiä mutisi. "Lontooseenko nyt? Se ei ole
-tosiaankaan hullumpi tuuma. Jos maailmassa on olemassa turvallista
-paikkaa --"
-
-Hän keskeytti lauseensa kääntyen minuun päin.
-
-"Yhäkö haluatte mennä Lontooseen?"
-
-"Ensimmäisellä junalla, jonka tavoitan päästyäni täältä", vastasin.
-
-Hän otti käsiinsä veitsen ja haarukan taas ja alkoi syödä tasaisesti.
-
-"Kuulkaahan!" sanoi hän hetken kuluttua. "Minä vien, teidät Lontooseen
-ja lähden sinne itsekin! Paras paikka. Niin kauan kuin tuo kirottu
-kiinalainen on hengissä -- jos on -- ja yhtä hyvin voi koettaa
-myrkyttää paholaista -- ei tule olemaan... mutta välipä tuolla!
-Lontooseen piletti! Nyt kuulkaa. Minulla on auto -- ei uusi, mutta
-hyvä tässä aivan lähellä, ja siinä on vielä runsaasti petrolia, kaikki
-valmiina. Kun olemme illallisemme lopettaneet, käyn huolellisesti
-tarkastamassa ympäristöä, ja jos asiat näyttävät selviltä, pujahdamme
-ulos, menemme autooni ja sitten matkaan. Vai mitä arvelette?"
-
-"Mikään ei minulle paremmin sopisi, herra Holliment", vastasin. "Minä
-olen mukana!"
-
-"Asia on siis päätetty, ja syökääkin vankasti illallista, sillä meillä
-on edessämme kylmä ajo kautta loppuyön", hän sanoi. "Enemmän paistia
-nyt!"
-
-Molemmat söimme hyvän illallisen -- vankan illallisen. Sitten
-me korjasimme hänen pöytänsä, pesimme lautaset ja muut tavarat
-sinkkikulhossa ja asetimme ne kaikki paikoilleen taas. Ja sen jälkeen
-hän, kehoittaen minua olemaan pelkäämättä hänen poissa ollessaan, lähti
-portaita ylös ja meni ulos. Hän ei ollut ulkona kymmentä minuuttia
-kauemmin, ja palattuaan hän ensi töikseen otti alas kaksi raskasta
-päällystakkia, antoi toisen niistä minulle samalla nyökäten merkiksi,
-että kaikki oli hyvin. Sitten hän sammutti lampun, johdatti minut ulos
-ja ylös eteissaliin, josta jo olen puhunut. Menimme ulos jollakin
-hänelle tietyllä tavalla ja sitten lehtikäytävien ja pihojen kautta
-aitaukseen, jossa pimeässä törrötti auto. Aivan vieressä oli puoliavoin
-ovi, josta loisti valo -- Holliment poikkesi sinne sisään ja tuli
-heti takaisin kädessään kaksi lasia, joista hän toisen ojensi minulle
-huomauttaen, että se oli tilkkanen whiskyä kylmää vastaan. Me joimme
--- ja sitten hän käski minun mennä autoon sisään ja jos halusin ruveta
-nukkumaan. Hän itse ajaisi, ja minä noudatin hänen kehoitustaan... ja
-ennenkuin olimme kaupungista päässeet, olin jo vaipunut sikeään uneen.
-
-Heräsin äkkiä kovasti säikähtäen. Keltanaamainen kiinalainen oli ollut
-iskevinään puukon kylkiluitteni väliin. Mutta huomasin, etten ollutkaan
-Hollimentin autossa. Sen sijaan huomasin makaavani laajan nummen
-ylimmällä huipulla. Kaikkialla ympärilläni oli keväisen päivänkoiton
-täysi kirkkaus ja vieressäni, pidellen tulista oritta kuolaimista ja
-uteliaasti katsellen säikähtyneisiin silmiini, seisoi viehättävin
-tyttö, minkä kaksikymmentäkolme-vuotisen elämäni aikana olin nähnyt.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU
-
-Liitukaivos
-
-
-Niin perin hämmennyksissä kuin tällaisesta heräämisestä olinkin,
-oli minulla kuitenkin tarpeeksi ymmärrystä käsittääkseni mitä näin.
-Ja tärkein asia oli tyttö. Hän oli jotenkin pitkä ja hoikka olento,
-puettuna ratsastustakkiin ja polvihousuihin ja sievästi viimeistelty
-aina valkoiseen kravattiin ja kiilloitettuihin saappaisiin asti,
-huolimatta varhaisesta aamuhetkestä; jonkinlainen amatsoonityttö,
-vaikkakin perin naisellinen; hänen hiustensa kullanpuna hämmästytti
-minua samoin kuin ruskeitten silmien välke ja poskien ja huulten lämmin
-väri, ja hänen huulensa olivat juuri silloin vakavat, melkeinpä kovat,
-ja hänen hienosti kaartuvien kulmakarvojensa välissä oli vähän ryppyjä,
-ilmeisesti todistaen, että hän oli melkein kiihtyneessä mielentilassa.
-Näin myöskin, mikä oli saattanut minut ajattelemaan kiinalaisen veistä
-kylkiluitteni yhteydessä. Tytöllä oli kädessään tukeva ratsupiiska,
-ja löydettyään minut nukkumasta hän oli puskenut sillä minua, kunnes
-heräsin. Paraikaa hän oli työntämässä sitä jotenkin pontevasti
-kainalokuoppaani, kun alistuin sen kutsuun ja aukaisin silmäni häntä
-kohden.
-
-Ponnistelin istuma-asentoon ja katsoin pitkään häntä ja hänen
-orittansa, ja nurmea ja kanervikkoa ympärilläni. Kun silmäni taas
-kohdistuivat häneen, alkoi hän puhua.
-
-"Mitä teette täällä? Puhukaa suunne puhtaaksi!"
-
-Hänellä oli miellyttävä ääni, mutta milloinkaan en ole kuullut
-koulunopettajan puhuvan vaativammin, ja juuri hänen sanontansa jyrkkyys
-selvitti pääni -- jotakuinkin.
-
-"Sitäpä juuri haluaisin itsekin tietää", vastasin minä.
-
-Ryppy kulmakarvojen välissä syveni ja minä näin hänen hoikkien
-sormiensa lujemmin puristavan ratsupiiskaa.
-
-"Älkää siinä omianne panko!" huusi hän. "Olette nukkunut täällä ulkona.
-Mutta uni tietenkin petti, ja minä sain teidät kiinni ennenkuin ehditte
-herätä ja piiloutua. Älkää siinä valehdelko tai tehkö verukkeita
-minulle. Olette nukkunut täällä ulkona vakoillaksenne noita!"
-
-Äkkiä hän kohotti ratsupiiskansa ja pyörittäen sitä vähän ympäri
-osoitti pitkin takanansa olevaa nummea. Ja silloin minä näin
-ylängöllä olevalla tasaisella paikalla jonon kilpa-ajohevosia
-käyntiharjoituksessa. Koneellisesti laskin ne -- yksi, kaksi,
-kolme, neljä, viisi. Ja minä käsitin hänen tarkoituksensa. Hän
-oli luullut minua joksikin vakoilijaksi, joka hiiviskeli ympäri
-saadakseen kilpa-ajojen vedonlyöntiä varten varkain silmäillä jotakuta
-arvattavasti hyvinkin kallisarvoista hevosta.
-
-"Vastatkaa!" tiukkasi hän. "Eikö olekin asia niin?"
-
-Minä puistelin päätäni, epäilemättä hyvin vaisusti hymyillen.
-
-"Ei sinne päinkään!" sanoin minä. "Hevosiako? Hyvä Jumala! Tuskin
-hevosta kameelista erotan! Ovatko nuo kilpa-ajohevosia? Niin kai --
-vaan minä en ole milloinkaan edes kilpa-ajoja nähnyt! Ei, sen vuoksi en
-ole täällä!"
-
-"No, miksi sitten olette täällä?" hän tiedusti, tarkastaen minua yhä
-enemmän kummastuen. "Puhutte kuten herrasmies -- olette hyvin puettu
--- olette -- niin, mitä tämä kaikki tietää? Tämä on yksityisaluetta
-nummella -- minun omaisuuttani. Mitä teette täällä -- nukkumassa
-maaliskuun aamuna? Katsokaa -- vaatteenne ovat kasteen peittämät!"
-
-Se oli minusta hyvin vähäpätöinen seikka. Katselin asuani ja näin, että
-siisti sininen verkapukuni näytti siltä kuin olisi hämähäkin verkkoja
-kudottu siihen. Yritin nyt nousta -- pääsin polvilleni -- sitten
-jaloilleni -- ja samassa hoipertelin kuin juopunut. Tuota pikaa tyttö
-kietoi käsivartensa ympärilleni, ja hänen äänensä muuttui naisellisen
-huolestuneeksi.
-
-"Mikä nyt tuli?" hän pelästyneenä huudahti. "Oletteko -- sairas?"
-
-Minä tein nyt lujan ponnistuksen ja sain kiinni oriin satulasta. Se
-oli vankka elukka, ja siihen nojaamalla tunsin itseni turvalliseksi.
-Silloin tyttö äkkiä pisti kätensä lievetakkinsa taskuun, otti esiin
-pienen hopeapullon, kiersi sen pään auki ja työnsi pullon vapaaseen
-käteeni. "Juokaa!" hän käski.
-
-Minä join. Konjakkia -- hyvää vanhaa konjakkia. Se johdatti mieleeni
-Hollimentin ja viime yön, ja se vahvisti minua. Työnsin hänelle pullon
-takaisin nyökäten ja katselin hitaasti ympärilleni. Tuolla puolella maa
-aleni laaksoksi; laakson toisella puolen näkyi harjuja loppumattomana
-jonona, siellä täällä kohosi joku torni ja toisaalla kartanoitten ja
-maatalojen päätyjä ja savupiippuja ja siintävässä etäisyydessä häämötti
-jonkun kaupungin rakennuksia ja torneja; sen takana oli meri. Osoitin
-kaupunkia. "Mikä paikka tuo on?" kysyin häneltä. "Tuoko?" huudahti hän.
-"Portsmouth!" Oikaisin itseni oriin lapoja vastaan. "Hyvä on!" sanoin
-minä. "Viimeinen asia, jonka muistan ennen kuin herätitte minut, on
-se, että ajoin ulos Portsmouthista autossa! Minulla ei ole sen enempää
-käsitystä kuin teilläkään siitä, miten tänne olen joutunut. Mutta
-minulle on juotettu unijuomaa. Missä minä olen?"
-
-Hänen silmänsä olivat tällä hetkellä hämmästyksestä sepposen selällään;
-kuitenkin hän vastasi melko nopeasti:
-
-"Missäkö olette? Tämä on Chilverton-nummi -- kahden penikulman päässä
-Portsmouthista", hän sanoi. "Sanoitteko, että lähditte sieltä autossa?
-Milloin?"
-
-"Puoliyön seutuvilla", vastasin minä. "Mutta minkä puoliyön, sitä en
-tiedä. Olipa nyt minkä hyvänsä -- aivan varmaan minulle on juotettu
-unijuomaa. Nukahdin oitis autoon mentyäni enkä sen jälkeen enää tiedä
-mistään mitään. Kulkeeko mikään tie Portsmouthista Lontooseen tämän
-nummen kautta?"
-
-"Ei mikään suora tie", vastasi hän, "mutta vähän matkan päässä tästä,
-missä seisomme -- juuri tuon suuren keltatappuraviidakon takana kulkee
-tie. Kuka teitä kuljetti?"
-
-"Hm!" sanoin minä. "Sitä itsekin ihmettelen! En ole asiasta varma.
-Luulin -- mutta ei kannata aprikoida. Nukuttamisen vaikutti tietenkin
-viimeinen ryyppy."
-
-"Olitteko -- juovuksissa?" kysyi hän äkkiä suorasukaisesti.
-
-"Juovuksissako? En ollut!" vastasin nauraen. "Jos tietäisitte --"
-
-Mutta siihen paikkaan minä pysähdyin. Tarvitsin nenäliinaa ja olin
-pistänyt käteni povitaskuuni ottaakseni sen esiin. Sielläpä oli
-muutakin kuin nenäliina. Rahaa! Sormeni koskettivat jotakin kovaa,
-metallimaista.
-
-"Hyvä Jumala!" sanoin minä. "Mitä ihmettä tämä on?"
-
-Aloin lappaa niitä taskusta, syytäen kädestä toiseen -- puntia! --
-loputtomasti: viimein oli minulla koura täynnä, aivan kukkuroillaan.
-Niihin aikoihin ei punnan näkeminen yleensä ketään ihmetyttänyt; siitä
-huolimatta tyttö huudahti hämmästyksestä.
-
-"Niin!" sanoin minä. "Olenpa totisesti itsekin ihmeissäni. Mutta --
-heipä hei, täällä on vielä jotakin!"
-
-Taskun pohjassa oli paperi, jotenkuten mykerrettynä. Vedin sen esiin
-ja koetin parhaani mukaan aukaista sitä. Vain kolme lyijykynällä
-töherrettyä sanaa siinä oli:
-
-_Pitäkää kielenne kurissa!_
-
-Tiesin, että tytön teki mieli nähdä tuota paperia. Enkä minä aikonut
-sitä näyttää hänelle. Pistin sen takaisin, pistin rahatkin taskuuni ja
-ponnistin kaiken ajatusvoimani. Sitten minä katsoin häneen.
-
-"Olen hyvin pahoillani, että minut on löydetty teidän yksityiseltä
-alueeltanne", sanoin niin kohteliaasti kuin suinkin, "ja olen
-kiitollinen teille konjakista ja -- ja osanotostanne. Totta puhuen,
-olin sattumalta sekaantunut mitä harvinaisimpaan seikkailuun viime yönä
-Portsmouthissa. Se mies, joka oli ollut osatoverinani, lupasi ajaa
-minut Lontooseen ja antoi minulle väkevän ryypyn juuri ennen lähtöä.
-Hän on selvästikin antanut minulle unijuomaa ja tänne tultuaan jättänyt
-minut siihen, mistä minut löysitte. Nyt minä lähden. Mutta olen vielä
-vähän sekaisin ja heikkona -- voitteko sanoa minulle jotakuta majataloa
-tai mökkiä, mihin voisin mennä hetkeksi levähtämään?"
-
-Hän oli kuunnellut kaikkea tätä hyvin hartaasti, tarkastaen minua
-läheltä, ja nyt hän sanaa sanomatta veti hopeapillin taskustaan ja
-puhalsi siihen kimakasti. Mies, jonka olin nähnyt istuvan liikkumatta
-hevosen selässä vähän matkan päässä, kääntyi nopeasti tämän äänen
-kuullessaan ja tuli nelistäen luo. Hän oli perikuvallista hevosmiehen
-lajia, rohkeakasvoinen, teräväsilmäinen, ja lähestyessään hän
-tarkasteli minua kysyvästi.
-
-"Bradgett!" sanoi tyttö. "Lähden alas kartanoon. Pidäpä kaikesta huolta
--- en tule enää tänä aamuna tänne." Mies kosketti lakkiaan tallirengin
-tapaan ja poistui yhtä äänettömänä kuin oli tullutkin, ja tyttö kääntyi
-minuun. "Tulkaa mukaan minun talooni", hän sanoi. "Annan teille vähän
-aamiaista. Pitäkää kiinni oriin satulasta, niin teidän on helpompi
-kävellä."
-
-Siitä olin varsin iloinen, sillä tällä haavaa tunsin oloni oudommaksi
-kuin tuntoihin tullessani.
-
-"Te olette kovin hyvä aivan oudolle -- joka on tavattu omituisissa
-olosuhteissa", sanoin minä, kun hän johdatti minua mäenrinnettä alas.
-"Saisinko tietää, kenelle olen niin suuressa kiitollisuudenvelassa?"
-
-Hän katseli minua omituisesti, hymykuoppien alkaessa ilmestyä hänen
-poskilleen.
-
-"Sanoitte, muistaakseni, ettette ole milloinkaan nähnyt kilpa-ajoja",
-hän huomautti.
-
-"En milloinkaan", vastasin minä. "En tiedä kilpa-ajoista mitään -- en
-kerrassaan mitään."
-
-"Ette kai", vastasi hän naurahtaen. "Muussa tapauksessa olisitte
-tuntenut minut. Olen neiti Margaret Manson, valmentaja. Ettekö ole
-kuullut puhuttavan suuresta Kit Mansonista, joka valmensi viisi Derby-
-ja kuusi Sr. Leger-ajojen voittajaa? Hän oli isäni, ja hänen kuoltuaan
-perin minä hänen ammattinsa. Ja syynä siihen, että niin tiukasti
-tahdoin tietää, miten olitte tänne tullut ja mitä olitte tekemässä,
-oli se, että olen saanut Derby-ehdokkaan vaimennettavakseni, enkä
-kärsi mitään vieraita ihmisiä ympärilläni kurkkimassa ja nuuskimassa,
-ymmärrättekös? Luulin teitä vakoilijaksi."
-
-"Viaton olen minä, neiti Manson", vastasin. "Nimeni on Cranage, James
-Cranage -- ammatiltani olen oikeastaan näyttelijä, mutta viimeksi olen
-ollut Barret Oliverin, tuon kuuluisan teatterinjohtajan, sihteerinä;
-Oliver on mennyt Australiaan, kiertueelle, eikä minua haluttanut
-mennä hänen mukanansa, ja olen etsimässä itselleni jotakin muuta
-tointa. Ehkäpä tässä kerron teille, miten satuin sekaantumaan vasta
-mainitsemaani seikkailuun --" "Odottakaa, kunnes olette saanut vähän
-aamiaista", keskeytti hän. "Näytätte vielä kehnonlaiselta. Mutta meillä
-ei ole pitkä matka -- vain tuon metsikön ympäri."
-
-Kohta tulivatkin näkyviin talo ja tallit, jotka siihen saakka olivat
-olleet hänen juuri osoittamansa tiheän metsikön peitossa. Kun en
-milloinkaan ollut nähnyt valmennuslaitosta, hämmästytti minua
-rakennusten koko ja laajuus sekä melkein palatsimainen yksityisasunto,
-johon minut nyt johdettiin. Ja kynnyksellä minä pysähdyin.
-
-"Palvelijanne", sanoin minä, "luulevat, että olette tuonut aamiaiselle
-jonkun maankiertäjän".
-
-"Eivät luule, kun olette kunnollisesti peseytynyt!" vastasi hän
-naurahtaen. "Vain sen puutteessa te näytätte olevan -- ensi hätään.
-Mutta tulkaa ensin ruokahuoneeseen." Hän oli ilmeisesti ymmärtäväinen
-ja neuvokas tyttö. Hän vei minut hienoon ruokahuoneeseen, johdatti
-sivupöydän ääreen ja otti pullokaapista pienen samppanjapullon, jonka
-hän sitten hyvin näppärästi aukaisi hennoilla sormillaan.
-
-"Te juotte tämän!" sanoi hän käskevästi, kaataen lasiin kuohuvaa
-nestettä. "Ja tunnette itsenne uudeksi ihmiseksi. Sitten saatte mennä
-kylpyhuoneeseen, ja aamiaisen aikana kerrotte, -- eikö niin?"
-
-Hän nauroi iloisesti ojentaessaan minulle lasin, ja minäkin nauroin
-tyhjentäessäni sen.
-
-"Terveydeksenne!" sanoin minä. "Olette oikeaa lajia joka tapauksessa.
-Pitkää ikää ja paljon onnea teille!"
-
-Tunnin kuluttua tunsin itseni uudeksi ihmiseksi -- hän oli varustanut
-minulle kylpyhuoneeseen partaveitset ja muut, ja kun minä pestynä
-ja puhdistettuna palasin alas aamiaiselle, saatoin tuskin todeksi
-uskoa, että minut pari tuntia sitten oli hylkytavarana korjattu
-avonaiselta kedolta. Näin hänenkin hyväksyvästi katsovan minuun,
-kun astuin huoneeseen, jossa hän odotti minua miellyttävän näköisen
-vanhanpuoleisen naisen seurassa, jonka hän esitti minulle tädikseen,
-neiti Millie Heppleksi.
-
-"Voitteko paremmin?" kysyi hän aamiaiselle ruvetessamme.
-
-"Totta kai, muuten olisin kiittämättömämpi ja säädyttömämpi kuin
-olenkaan!" sanoin. "Kiitos teille, voin nyt niin paljoa paremmin, että
-jos teitä haluttaa kuulla, saatan kertoa teille eilispäiväiset ja
-viimeöiset seikkailuni."
-
-"Enpä tahdo kieltää, että olen aivan naisellisen utelias niitä
-kuulemaan", nauroi hän, leikatessaan edessään olevaa hienoa yorkilaista
-lampaanpaistia. "Kertokaa minulle kaikin mokomin -- jos vain teitä
-huvittaa."
-
-"Huvittaa hyvinkin!" vastasin päättävästi. "Olette arvostelukykyinen
-ja järkevä nainen, ja mielisinpä tietää teidän ajatuksenne asiasta.
-Sillä se käy kerrassaan yli minun ymmärrykseni, enkä tiedä, eikö minun
-oikeastaan pitäisi palata Portsmouthiin ja asettua yhteyteen poliisin
-kanssa. Kuitenkin..."
-
-Aamiaisen aikana minä kerroin noille kahdelle naiselle koko jutun,
-alkaen kohtauksestani Quartervaynen kanssa Clarence-laiturilla,
-siihen asti kun heräsin Chilverton-nummen ylimmällä huipulla. En
-säästänyt yksityiskohtia kertoessani heille sanasta sanaan sen, mitä
-olen tässä kirjoittanut. Kertominen vaikutti eri tavalla kumpaankin
-kuulijaan. Neiti Hepple, joka myöhemmin myönsi minulle, että hän piti
-jännitysromaaneista, oli ihmeissään siitä, että todellisessa elämässä
-tapahtui sellaisia asioita, jotka olivat ainakin yhtä merkillisiä
-kuin mitä ammattikirjailijat kuvittelivat mielessänsä; hän ahmi
-kaikki halulla ja nautinnolla. Mutta neiti Mansonin mielenkiinto oli
-laadultaan käytännöllisempää; hän näytti harkitsevan asiaa, laskien
-mahdollisuuksia, miettien todennäköisyyksiä; kuta enemmän kerroin, sitä
-miettivämmäksi hän kävi.
-
-"Ja tämä on lorun loppu", päätin minä äkkiä.
-
-"Tarkoitatte -- asian alku", sanoi hän. "Tai jos se on loppu, on se
-vain ensi luvun loppu. Asia on tietenkin vasta alkanut. Esirippu
-laskenut ensi näytöksen jälkeen -- siihen asti olette tullut. Nyt
-seuraa -- toinen näytös."
-
-"Jossa minä en esiinny!" sanoin päättävästi.
-
-"Mistä sen tiedätte?" kysyi hän. "Saattaa olla, että te joudutte --
-teidät pakotetaan -- siihen! Oli miten oli, kuten sanoin, on tämä vasta
-alkua."
-
-"Minä taas tahtoisin tietää", huomautti neiti Hepple teetarjottimensa
-takaa, "mitä tämä kaikki merkitsee? Te ette tietystikään tiedä, sir?"
-
-"En sen enempää, neiti Hepple", vastasin minä, "kuin Bacon-Shakespeare
--väittelyn merkityksestä. Kaikki minkä tiedän -- olen teille jo
-kertonut. Tähän asti on koko asia salaperäisyyden peitossa."
-
-"Oletteko laskenut nuo rahat?" kysyi neiti Manson äkkiä.
-
-"Olen kyllä! Niitä on sata puntaa kultarahoina", vastasin.
-
-"Vaikenemisen palkaksi tietysti", hän huomautti.
-
-"Jotakin sen tapaista epäilemättä", sanoin minä. "Kuitenkin luulen,
-ottaen huomioon viimeöiset kärsimykseni, olevani oikeutettu niihin."
-
-"Pitämään ne ainakin", hän sanoi. "Mutta mitä tulee poliisille
-kertomiseen, arvelen, että teidän pitäisi odottaa asiain kehitystä.
-Odottakaa seuraavia uutisia. Ei koskaan tiedä --"
-
-Hänen vielä puhuessaan tulivatkin jo seuraavat uutiset, asia joutui
-uuteen vaiheeseen. Ovelle ilmestyi palvelijatar kertomaan, että
-Bradgett oli eteishuoneessa ja että hänellä oli tärkeää asiaa. Neiti
-Manson nousikin heti paikalla aamiaispöydästä. Näin, että hän oli
-jo levoton ja että hän pelkäsi jotakin tapahtuneen kallisarvoisille
-suojateilleen. Mutta parin minuutin kuluttua hän katsahti sisään
-huoneen avoimesta ovesta ja nyökkäsi minulle. "Herra Cranage", sanoi
-hän, "tulisitteko tänne ulos?" Minä menin. Bradgett seisoi avaran
-eteishuoneen ovipuolessa; neiti Manson vei minut päinvastaiseen
-suuntaan. "Onko teillä mitään käsitystä siitä, minkälainen se auto
-oli, jossa teitä viime yönä kuljetettiin?" kysyi hän kuiskaten.
-"Minkälainen? Tarkoitatteko minkä tehtaan?" vastasin minä. "Ei minulla
-ole siitä aavistustakaan. Aitauksessa, josta lähdimme, oli pimeä, aivan
-pilkkopimeä. Muuta en tiedä kuin että se oli auto -- melko ränsistynyt
--- mielestäni? Mutta miksi?"
-
-"Odottakaa hetkinen", vastasi hän. Sitten hän kääntyi Bradgettiin.
-"Hyvä on, Bradgett", puhui hän. "Lähden sinne itse. Sanoitteko: ylempi
-liitukaivos?"
-
-"Niin, ylemmässä liitukaivoksessa se on", vastasi Bradgett. "Pohjalla
-tietysti."
-
-"No niin -- nyt minä lähden", sanoi hän. Kun mies oli poistunut
-eteishuoneesta, kääntyi hän taas minuun. "Muuan tallirengeistämme on
-juuri tullut sellaisia uutisia tuoden, että kilometrin päässä olevan
-liitukaivoksen pohjalta on tänä aamuna löydetty auto, kerrassaan
-murskana tietenkin. -- On suoraan porhaltanut yli reunan -- ehkä
-seitsemän tai kahdeksankymmenen jalan putous!"
-
-"Oliko siinä ketään?" huudahdin. "Seitsemän- tai kahdeksankymmentä
-jalkaa! No sitten --"
-
-"Se juuri onkin merkillinen seikka", sanoi hän. "Ei löydy jälkeäkään
-kenestäkään. Tietenkin, jos joku olisi ollut siinä sisässä, niin
-kahdeksankymmenen jalan syöksyminen --"
-
-Hetken aikaa seisoimme molemmat äänettöminä toisiimme tuijottaen.
-Sitten hän sieppasi vieressä olevasta telineestä saarnipuisen
-kävelykepin ja viitaten minua tekemään samoin lähti eteishuoneen ovea
-kohden.
-
-"Lähtekää mukaan!" sanoi hän. "Olemme kumpikin jo lopettaneet
-aamiaisemme, ja nyt lähdemme sitä katsomaan. Sillä olisipa hauska
-tietää -- onko tämä se auto, joka teidät toi nummen huipulle?"
-
-"Ja jos on", sanoin minä, "niin missä on Holliment? Sillä Holliment
-varmasti sitä kuljetti. Ja jos tämä on hänen autonsa ja hän sen mukana
-meni yli reunan --"
-
-"Se on aivan mahdotonta", selitti hän. "Ei kukaan ihminen voi ajaa
-tuon liitukaivoksen reunan yli, pudota kahdeksankymmentä jalkaa ja
-sitten hengissä lähteä laputtamaan. Mutta ei kannata miettiä -- sittepä
-nähdään."
-
-Hän johti minut talosta mäenrinnettä pitkin ja ylöspäin jonkinlaista
-vuoritietä noin puolen kilometrin verran. Äkkiä hän poikkesi siitä ja
-kuljettuaan vähän matkaa sitkeää ruohoturvetta vei minut suoraa päätä
-aitaamattoman ja kerrassaan suojaamattoman liitukaivoksen äärimmäiselle
-reunalle. Kun katselimme alas, näimme auton, Hyvinkin kahdeksankymmentä
-jalkaa alempana. Minusta auto näytti särkyneen yhtä moneksi sirpaleeksi
-kuin maailmassa on päiviä. Sen ympäri oli kokoontunut väkeä, paimenia,
-renkipoikia, töllistelijöitä läheisestä kylästä, ja me menimme
-alas mäenrinnettä lammaspolkua pitkin ja liityimme heihin. Muuan
-poliisikin oli siellä; hän kertoi meille, että asian oli täytynyt
-tapahtua varhain aamulla, sillä hän oli itse käynyt liitukaivoksessa
-erään metsänvartijan kanssa puoliyön seutuvilla, eikä siellä silloin
-ollut mitään näkynyt; hän sanoi myöskin, että se renki, joka ensiksi
-oli löytänyt hylyn kello seitsemältä, ei ollut huomannut ketään
-ihmisolentoa siinä läheisyydessä. Ja sitten hän kiinnitti huomiomme
-tärkeään seikkaan -- sirpaleiden joukossa ei ollut mitään, josta autoa
-olisi voinut tuntea -- kaikki sellaiset osat oli poistettu.
-
-"Ja asiasta voi tulla vain yhteen johtopäätökseen", hän selvitteli.
-"Autosta on kuljettaja poistunut ylhäällä tuolla, pannut sen käyntiin
-ja laskenut menemään reunan yli! Mutta miksi?"
-
-
-
-
-VIIDES LUKU
-
-Vanha näyttämökuningatar
-
-
-Tämä luonnollinen kysymys epäilemättä askarrutti niiden parinkymmenen
-paikkakuntalaisen ajatuksia, jotka seisoivat siinä ympäri, vuoroon
-katsellen murskaantunutta autoa ja vuoroon meitä itseämme.
-
-Mutta poliisi tiesi vielä jotakin ja hän oli innokas kertomaan sitä.
-"Olen käynyt tuolla huipulla, neiti Manson", hän jatkoi, osoittaen
-liitukaivoksen reunaa korkealla yläpuolellamme. "Niin, lähdin sinne
-ylös heti tämän sekasotkun nähtyäni, vaikka tietysti ensin otin tarkan
-selon, ettei mitään ruumista tai sellaisen osaa ollut täällä alhaalla.
-Ja minä tarkastin huolellisesti ympäristöä, en ainoastaan tuota paikkaa
-juuri tuolla ylhäällä, vaan myöskin sen takana kulkevaa maantietä.
-Tietysti minunlaiseni harjaantunut silmä näkee sellaista, mitä -- no
-niin, mitä eivät muut ihmiset näe. Ymmärrättekö minua?"
-
-"Täydellisesti, Roberts", vastasi neiti Manson. "Ja mitä te näitte?"
-
-"Saattepa kuulla", vastasi poliisi ylpeällä itseluottamuksella.
-"Tuo auto on tullut tietä myöten, joka kulkee teidän talonne takaa,
-mäenrinnettä pitkin ja etelästä päin; se ei ole tullut vastaiselta
-suunnalta. No, miksei? Jo ennenkuin menin tuonne ylös, tarkastin
-huolellisesti pyöränrenkaita -- voitte huomata niiden olevan erikoista
-mallia ja sen tähden jättävän erikoiset jäljetkin.
-
-"No niin, huomaatte noiden jälkien tulevan ylös teidän taloltanne
-päin eikä alas, ja jos te ja tuo herrasmies menette tuonne ylös,
-niin huomaatte, että juuri tämän liitukaivoksen kohdalla nuo tiellä
-olevat jäljet loppuvat -- äkkiä! Kerronpa teille, neiti, mitä tapahtui
--- se kaveri, joka ohjasi tuota autoa, pysähtyi siihen. Sitten hän
-luultavasti kävi tarkastamassa tätä hirveätä rotkoa puolelta ja
-toiselta, vaikka hän nähtävästikin tunsi sen ennestään. Sitten hän vei
-autonsa ruohikolle tuon ulkoneman kohdalle, hyppäsi itse pois silloin
-kun se lähti liikkeelle ja antoi sen -- huilata. Mies seisoi ylhäällä
-vahingoittumattomana ja auto meni yli reunan -- murskaksi. Miltä
-selitys kuuluu -- neiti?"
-
-"Se on todistus siitä, että teillä on erinomainen kyky tehdä huomioita
-ja johtopäätöksiä, Roberts", sanoi neiti Manson.
-
-"Teidän sijassanne, niin nuori kuin te vielä olette, rupeisin
-salapoliisiksi."
-
-"No niin, olen sitä jo ennemminkin ajatellut, neiti", huomautti
-poliisi mielissään. "Mutta muuan seikka minua oudostuttaa tässä
-asiassa, nimittäin -- mitä syytä saattaisi kellään ihmisellä olla
-tuolla lailla särkeä autonsa -- ehdoin tahdoin. Se ei ollut niin
-sanottu ensiluokkainen eikä toisluokkainenkaan auto, eipä edes
-keski-ikäinenkään, mutta se oli kuitenkin vielä käyttökelpoinen ja
-rahan arvoinen se oli. Te kai ajattelette, että tuo tuommoinen oli
-hullun työtä, neiti, eikö niin?"
-
-Neiti Manson vastasi olevansa aivan samaa mieltä kuin poliisikin, ja
-sitten hän ja minä palasimme Iiitukaivoksen huipulle ja huomasimme
-todeksi poliisin kertomuksen mäkitiellä näkyvistä pyörän jäljistä.
-
-Ei ollut epäilystäkään siitä, että auto oli tullut tähän paikkaan sen
-paikan läheisyydestä, johon minut oli yöksi jätetty, eikä siitäkään,
-että sen syöksyminen Iiitukaivoksen reunan yli oli ollut harkittu teko,
-sillä ajotietä huolellisemmin tarkastaessamme huomasimme paikan, missä
-se oli käännetty melkein suorakulmaisesta ja toisen paikan, missä se
-nähtävästi oli seisonut, ennenkuin se oli taas pantu liikkeelle ja
-lähetetty turmioonsa.
-
-"Auto on sama, jolla teidät viime yönä tuotiin Portsmouthista!" selitti
-kumppanini lujalla vakaumuksella. "Aivan varmasti."
-
-"Niin", myöntelin minä. "Mutta missä on kuljettaja? Ja minkä tähden hän
-tämän teki? Ja ettekö luule, että minun olisi parempi mennä takaisin
-Portsmouthiin ja kertoa poliisille kaikki mitä tiedän?"
-
-"Ei, enpä tiedä, että teidän sijassanne tekisin niin", vastasi hän. "Te
-ette ole tehnyt mitään, olette vain sattumalta sekaantunut omituisiin
-tapauksiin. Teidän sijassanne odottaisin nähdäkseni, miten asia
-kehittyy."
-
-"Ja pitäisittekö nämä rahat?" kysyin minä, taputtaen taskuani, jossa
-kulta ilkeästi painoi.
-
-"Miksei? Ne on pistetty sinne", hän sanoi. "Ainakin minä ne pitäisin!
-Mutta saattepa kuulla jotakin -- ennemmin tai myöhemmin. Kaikessa tässä
-piilee joku salaisuus. Ja -- mihin nyt aiotte ryhtyä?"
-
-"Mennä Lontooseen kai", vastasin minä. "Missä on lähin asema?"
-
-"Kahdeksan tai yhdeksän kilometrin päässä", vastasi hän. "Mutta --
-minullapa on eräs tuuma teihin nähden."
-
-"Tuuma -- minuun nähden?" huudahdin, osoittaen hämmästystäni. "Mikä
-sitten?"
-
-"Haluaisitteko uutta sihteerin paikkaa?" kysyi hän.
-
-"Haluan mitä tahansa hyvää ja kunnollista -- senlaatuista tointa",
-vastasin minä. "Totta puhuakseni, ei minulla näyttämöllä juuri ollut
-menestystä -- luulen paremminkin sopivani tuohon toiseen toimeen. Mutta
--- onko teillä tiedossa ketään, joka tarvitsee sihteeriä?"
-
-"Onko teillä suosituksia ja todistuksia?" tiedusteli hän asiallisesti.
-"Oikein hyviä?"
-
-Vastaukseksi vedin esille taskukirjani, otin siitä muutamia kirjeitä ja
-papereita ja ojensin vaieten hänelle. Äänettömänä hän luki ne kaikki,
-sitten hän antoi ne takaisin, osoitti yli laakson erästä puoleksi
-puitten peitossa olevaa suurta taloa pienen kylän yläpuolella, jonka
-olin huomannut liitukaivoksella käydessämme.
-
-"Näettekö tuota kartanoa?" sanoi hän. "Se on Renardsmere House; lady
-Renardsmere asuu siinä -- silloin kun hän ei ole kaupungissa. Ehkä te
-ette tunne häntä sillä nimellä. Hän oli -- joku aika sitten -- hyvin
-tunnettu näyttelijätär -- Helena Reading. Tunnettehan sen nimen. Hän
-meni naimisiin sir William Renardsmeren kanssa, joka on nyt kuollut, ja
-rouva on saanut kaikki hänen maansa ja kaikki hänen rahansa -- ja niitä
-on loputtomasti. Ja viimeisten viiden vuoden kuluessa hän on innostunut
-kilpa-ajoihin, ja minä olen saanut talliini hänen Derby-ehdokkaansa --
-Välkehtivän Rubiinin..."
-
-"Välkehtivän Rubiinin!" huudahdin minä. "Niin, sen nimen minä tietysti
-tunnen. Siitä lyödään suuria vetoja, eikö niin?"
-
-"Kolme yhtä vastaan tällä hetkellä", vastasi hän melkein
-välinpitämättömästi. "Mutta nousee se vieläkin, niin totta kuin nimeni
-on Peggie Manson! Välkehtivä Rubiini tulee voittamaan Derbyn yhtä
-varmasti, kuin tuo on minun taloni ja nuo minun tallejani ja tämä tässä
-minun maatani. Mutta se sikseen. Tärkeintä teille tällä hetkellä on
-se, että lady Renardsmere, joka inhoo kirjelappusenkin kirjoittamista
-ja vihaa tilejä -- hakee sihteeriä. Luullakseni te todistustenne
-ja suositustenne sekä erikoisesti tuon Barrett Oliverin kirjeen
-perustuksella olette juuri hänelle sopiva mies!"
-
-"Olette erinomaisen ystävällinen huolehtiessanne minusta!" sanoin minä.
-"Olette laupias samarialainen, neiti Manson."
-
-"Enpä tiedä!" sanoi hän nauraen. "Aina kuitenkin halukas tekemään
-hyvän palveluksen. Kuulkaahan nyt -- mikään ei ole sen parempi kuin
-toimittaa asiat heti. Vanhalla isäkullallani oli tapana sanoa, että
-kolme hienointa sanaa maailmassa oli -- tee se nyt! Lähden kanssanne
-lady Renardsmeren luo -- minun täytyy tavata hänet tänä aamuna, niin
-että me lyömme kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mutta tulkaa ensin
-talleja katsomaan, niin minä näytän teille sen pikku ladyn, joka tulee
-voittamaan Derbyn."
-
-Hän johdatti minut taloaan ympäröivien puutarhojen kautta aivan
-vieressä olevalle valmennuslaitokselle. Minulle, joka en milloinkaan
-ennen ollut nähnyt tällaista laitosta ja jolla ei ollut minkäänlaista
-käsitystä siitä, millä tavoin täysiverisiä valmennetaan, oli koko
-paikka ihme; vielä ihmeellisemmältä näytti, että nuori tyttö vain sitä
-kykeni johtamaan. Mutta kohta näin, ettei neiti Margaret Manson ollut
-ainoastaan johtaja, vaan täydellinen itsevaltias; kokonainen armeija
-miehiä ja poikia, joiden sivu kuljimme tarkastusretkellämme, nähtävästi
-vapisivat hänen viittauksestaan ja kuuntelivat hänen pienintäkin
-sanaansa -- suuremmalla kunnioituksella ja kuuliaisuudella ei
-komentavaa upseeria kasarmin tarkastuksessa vastaanotettu kuin häntä,
-kun hän kuningattaren tavoin kulki pienen valtakuntansa läpi.
-
-Yhtäläiseltä kuningattarelta näytti Välkehtivä Rubiinikin ylen tarkasti
-suojatussa ja erityisesti vartioidussa asunnossaan, johon hänen
-valmentajansa minut nyt johti. En tietänyt mitään hevosista silloin ja
-olin hirveän tietämätön täysiveristen erikoisista tuntomerkeistä; ainoa
-minkä tiesin oli, että erinomaisen kaunis nainen omasta maailmastamme
-oli kutsunut minua katsomaan vastinettaan hevosmaailmassa, hienosti
-muodostunutta olentoa, kaikki pelkkää elämää ja tulta, jonka kiiltävän
-ruskea karva, säihkyvät silmät, herkät sieraimet ja täydellisen
-siromuotoiset jäsenet olivat minusta jotakin aivan yliluonnollista.
-Ja kun neiti Manson käsi eläimen kaulalla, parin tallirengin
-kunnioittavasti vierestä katsoessa, kysyi minulta, eikö tämä ollutkin
-kaunotar, en voinut muuta tehdä kuin -- kuvaannollisesti puhuen --
-langeta maahan ja palvella.
-
-"Onko -- onko se milloinkaan ottanut osaa kilpa-ajoihin?" kysyin arasti.
-
-Yhden hirvittävän sekunnin ajan palvelijat töllistelivät minua suut
-ammollaan, voiden tuskin korviaan uskoa; seuraavana ne jo taas
-seisoivat tylsän kunnioittavina. Neiti Manson nauroi.
-
-"On toki, on se ottanut osaa kilpa-ajoihin!" vastasi hän. "Kahdesti jo.
-Se voitti Champagne-palkinnon viime vuonna Doncasterissa, kahden vuoden
-vanhana, kolmella pituudella. Ja viime viikolla se vast'ikään voitti
-tuhannen punnan palkinnon Newmarket'issa, neljällä pituudella. Tässä
-ovatkin sen pienet saavutukset! Niin -- on se siis juossut... vähäisen!"
-
-"Minähän kerroin teille, etten tiedä mitään kilpa-ajoista", sanoin
-nöyrästi. "No niin -- toivotan siis vain parasta onnea ja menestystä
-sille! Ja minäpä menen Epsom'iin katsomaan, miten se voittaa Derbyn."
-
-"Enpä luule, että teidän menoanne sinne tarvitsee epäillä", huomautti
-neiti Manson hetkistä myöhemmin, kun hän ja minä lähdimme pilttuusta,
-"se on jotenkin varmaa!"
-
-"Miten niin?" kysyin katsellen häntä ihmeissäni.
-
-"Sentähden, että luulen lady Renardsmeren antavan sen teille toimeksi",
-vastasi hän kerkeästi. "Hän on hyvin mieltynyt kaikkiin tai kaikkeen,
-millä on tai on ollut jotakin tekemistä hänen vanhan virkansa kanssa,
-ja se tärkeä seikka, että olette polkenut näyttämöpalkkeja ja ollut
-tekemisissä Barrett Oliverin kanssa, tulee olemaan suunnaton suositus.
-Mutta tulkaa -- lähdetään Renardsmere Houseen."
-
-Hän johti minut -- tällä kertaa eri polkua -- takaisin laakson ja
-sitten kylän kautta, jonka jo olin mäenrinteeltä nähnyt. Se oli soma,
-vanhanaikainen paikka harmaine kirkkoineen, olkikattoisine majoineen
-ja puitten keskellä olevine talonpoikaistaloineen, kaikissa tyynen
-onnellisuuden leima. Pienuudestaan huolimatta huomasin siellä tilavan
-näköisen vanhanaikaisen majatalon; ulkona riippuvalla kyltillä näkyi
-nimi "Renardsmeren Vaakuna".
-
-"Kaikki täällä on Renardsmereä", huomautti neiti Månson, nähdessään
-minun katsovan sitä. "Kylän nimi on Renardsmere; majatalo on
-Renardsmere; iso kartano on Renardsmere. Mutta otaksun, että te
-ajattelette lady Renardsmereä Helena Readinginä, vai kuinka?"
-
-"Olen nähnyt kuvia hänestä Helena Readinginä", sanoin minä. "Mutta
-tietysti minä en koskaan ole nähnyt häntä näyttämöllä. Hän oli kuuluisa
-kaunotar muistaakseni."
-
-"Totisesti, ei hän ainakaan enää ole!" huudahti neiti Manson. "Ehkäpä
-joitakin jälkiä siitä -- mutta olkoon nyt miten hyvänsä. Viiden
-minuutin kuluttua te näette hänet."
-
-Tapasimme lady Renardsmeren muutamassa laajan puutarhansa kolkassa.
-Kulkiessamme sen läpi oli minusta tuntunut päivänselvältä, että hän
-pitää palveluksessaan suuren joukon puutarhureita, mutta itse asiassa,
-kun me tapasimme hänet, puettuna karkeaan ja hyvin tahraantuneeseen
-puutarhapukuun ja vanha hattu sidottuna päähän yhtä kehnolla nauhalla,
-oli hänen armonsa juuri kaivamassa viisihaaraisella tadikolla lantaa
-multapenkkiin, jonka tarkoituksen hän itse paraiten tiesi. Hän suoristi
-kookkaan vartalonsa, kun lähestyimme, ja laskien toisen kätensä
-lanteille tarkasti kiinteästi minua -- vierasta. Yhtä kiinteästi
-minäkin tarkastelin häntä. Merkillinen nainen! ajattelin minä --
-syvävakoinen, omituisen uurteinen suu ja tummat, vielä tulta säihkyvät
-silmät.
-
-"Kuka on tuo nuori mies?" tiukkasi hän, ennenkuin olimme päässeet
-kuuden askeleen päähän hänestä. "Onko hän teidän ystäviänne, Peggie
-Manson? Pulska poika, niin -- hänessä on ryhtiä -- hm!"
-
-"Tämä on muuan nuori herrasmies, lady Renardsmere, joka on saanut
-kuulla, että te tarvitsette sihteeriä, ja hän luulee sopivansa teille
-hyvin", vastasi neiti Manson, kun minä tein kumarrukseni. "Hän on
-jo ollut kuuluisan teaatterijohtajan Barrett Oliverin sihteerinä ja
-hänellä on erinomaiset todistukset."
-
-Näin ihmeellisen loiston syttyvän tuon vanhan naisen silmiin.
-
-"Barrett Oliver! Hyvä Jumala -- hän oli juuri alkamassa, kun minä
-lopetin!" hän sanoi. "Hm! -- ja mikä on teidän nimenne, nuori mies!"
-
-"Minun nimeni, lady Renardsmere, on James Cranage", vastasin minä.
-
-"Itsekin ollut näyttelijänä, vai kuinka?" hän tuikeasti tiedusteli.
-"Sitä ajattelinkin. Siltä näytättekin. Osaatte pitää leukanne pystyssä
-ja puhua äidinkieltänne. Hm!"
-
-Hän riisui puutarhakäsineensä ja nakkasi ne menemään.
-
-"Missä ovat teidän paperinne?" kysyi hän. "Katsotaanpa niitä."
-
-Ojensin hänelle suositukset ja todistukset, jotka jo olin näyttänyt
-neiti Mansonille.
-
-Vanha rouva luki ne kaikki, muuttamatta kasvojensa ilmettä; lopuksi hän
-erotti kaksi kirjettä ja osoittaen nimikirjoituksia ja osoitteita kysyi:
-
-"Tunsivatko nämä kaksi herrasmiestä teidät henkilökohtaisesti?"
-
-"Aivan läheisesti -- lapsuudesta asti, lady Renardsmere", vastasin minä.
-
-"Tiedustelen puhelimitse heiltä tämän päivän kuluessa", sanoi hän.
-"Te tulette tänne huomenaamulla kello kymmeneltä. Silloin me sovimme
-asiasta. Minä pidän teidän paperinne siihen asti -- selvä on siis. No,
-Peggie Manson, mitä asiaa teillä on?"
-
-Kumarsin lady Renardsmerelle ja vetäydyin sen puutarhanurkkauksen
-päähän, jossa tuleva mahdollinen työnantajani ahersi kuin mikäkin
-päiväpalkkalainen. Viidessä minuutissa neiti Manson yhtyi minuun, ja me
-lähdimme pois.
-
-"Kummallinen nainen!" huomautin, kun olimme poissa hänen kuuluviltaan.
-
-"Kummallinenko? Odottakaa, kunnes tunnette hänet!" huudahti neiti
-Manson. "Sen kuitenkin saatan kertoa teille -- hän on lämminsydämisin
-nainen Englannissa."
-
-"Niitä näyttää siis täällä olevan aika tiheässä", sanoin minä arasti.
-"Tai sitten minulla on aivan erikoinen onni!"
-
-"Ei mitään kohteliaisuuksia!" sanoi hän käskevästi. "No niin, teidän
-on siis mentävä sinne kello kymmenen huomenaamulla. Millä kulutatte
-aikanne siihen saakka?"
-
-"Missä on lähin kaupunki -- jossa olisi laatuun käypiä kauppoja?"
-sanoin minä.
-
-"Ei ole mitään kaupunkia lähellä", vastasi hän. "Mutta suuri kylä on --
-Chilbourne -- kolme kilometriä tietä alas Renardsmerestä -- ja siellä
-on hyviä kauppoja."
-
-"Sitten minä lähden sinne, hankin itselleni muutamia tarpeellisia
-tavaroita, tulen takaisin ja menen 'Renardsmeren Vaakunaan'
-yöksi", vastasin. "Ja jos lady Renardsmere huomenaamulla on
-minulle suosiollinen ja ottaa minut palvelukseensa, niin pyydän
-kahdenkymmenenneljän tunnin loman, voidakseni mennä kaupunkiin
-noutamaan tavaroitani."
-
-"Hän kyllä ottaa teidät", vastasi neiti Manson varmana. "Tunnen hänet,
-hän mieltyi teihin heti kun hänen terävät, vanhat silmänsä sattuivat
-teihin. Olette onnen poika."
-
-"Niin, ollut aivan määrättömästi onnellinen kello kuudesta asti tänä
-aamuna, enkö olekin?" sanoin minä. "Nyt ei enää luullakseni muuta puutu
-kuin että haalin kokoon niin paljon rahaa kuin suinkin ja uskallan ne
-Välkehtivän Rubiinin puolesta ensi Derbyssä."
-
-"En koskaan kehoita poikia lyömään vetoa", keskeytti hän melkein
-ankarasti. "Antakaa vedonlyönnin olla! Ja kun nyt olemme majatalon
-luona, on teidän paras mennä sisään ja ryhtyä hommiinne -- minä lähden,
-sillä minulla on paljon tekemistä." Hän hymyili ja nyökkäsi minulle ja
-lähti mäenrinteelle johtavaa polkua, kun rohkenin kutsua häntä takaisin.
-
-"Mikä on?" kysyi hän yhä hymyillen.
-
-"Tuota -- saanhan minä nähdä teitä taasen, enkö saakin?" pyysin minä.
-
-"Jos te sovitte asioista lady Renardsmeren kanssa -- kuten jotenkin
-varmasti teettekin -- niin saatte ehkä aivan väsyksiin asti minua
-tavata!" vastasi hän. "No, menkää nyt sisään ja ryhtykää hommiinne."
-
-Tämän sanottuaan hän päättävästi lähti taakseen katsomatta, ja minä
-menin "Renardsmeren Vaakunaan" ja ilmoitin sen emännälle, että koska
-minulla oli asioita kartanon armon kanssa, oli minun välttämätön
-yöksi jäädä kylään. Tämä ilmoitus hankki minulle parhaimman huoneen:
-nähtyäni sen menin tarjoiluhuoneeseen saamaan lasin juotavaa ennen
-Chilbournen-matkaani. Siellä oli kyläläisiä miehiä päivällistuikkuaan
-ottamassa, ja he puhuivat liitukaivoksessa murskaantuneesta autosta.
-Ja kuten tämmöisissä tilaisuuksissa ja paikoissa on tavallista, oli
-sielläkin mies, joka esiintyi muita tietävämpänä. Hän istui nurkassa
-olutpullo edessään ja esiintyi mahtavasti.
-
-"Älkkän tulkk kukka sanoma mnul, ettei tua asjan takan oi paljonki
-rötöksi!" sanoi hän paraillaan, kun minä astuin huoneeseen. "Mont
-sortti puhett o liikkel tost autost, ko on tual vanha liitukaivoksen
-pohjal. Polisi ny höpisevä yht ja toist, mutt uskokkan pois, kyll mnää
-tiädä, mikä tämä asjan takan oikke on!" "No, mikä sen takan sitt on?"
-kysyi eräs joukosta. "No, mikäst muu ko semne murtovarkkaus taas, ko
-lehdist olett luken", selitti oraakkelimme. "Murtovarkkautt -- sitä se
-just tiätä! Joku noit herrasvarkkait, kon tleeva Lontost päi. Odottakka
-vaa ehtosse astik, nii jollet saa kuul, ett johonkki isson taloho on
-murrett just viime yö aikan ja viätty kaikk kultkello ja hoppikaffeli,
-nii mnuu nimen ei ol se ko mnää se luulisi oleva! Nii varastett --
-kultkelloi ja hoppikaffelei."
-
-"Mit tekemist sill o auton kanss, ko o löydett liitukaivoksen pohjast?"
-kysyi epäilevä ääni. "En ymmär --"
-
-"No, kyll snuu järjejuoksus lait o sitt vähä nii ja näi", keskeytti
-oraakkeli. "Mnuu miälestän asi o valla yksinkertane. Täll tavall mnää
-sen käsitä. Nua kaveri -- herrassakiks kai semssi sanota -- tleeva
-Lontost tänn vanhall autoll. He murtava ja varastava, niinko sanas
-sanota. Sitt he lähtevä matkoihis nummi pitkin. Ja peittäkses jälkes
-antava auto huilat liitukaivokse syrjä yli tuhansiks säpäleiks ja
-paserava itt vallan toisse suuntta. Nii siin käyn on. Pois he ova
-pasaran muin miähin, hulla ja hopja plakrisas."
-
-Tätä mielenkiintoista kekseliästä selitystä seurasi kuolonhiljaisuus.
-Sen keskeytti lopulta miettivän näköinen mies, joka oli hartaana
-kuunnellut.
-
-"Ei se valla hullump selitys ollukka", huomautti hän. "Eik ol viäl
-tunttiakan kulun siit ko mnää tual alhal Chibournes kuuli, ett siäl oi
-ensmätteks tänäp aamust enne auringo noussu näht kaks viarast miäst
-astumas lähimppä rauttiäasemat päi. Toine oi pitk ja paks ja toinen
-piän ja paks..."
-
-Join olutlasini loppuun ja lähdin ulos. Quartervayne ja Holliment ilman
-epäilystä! Toinen pitkä; toinen lyhyt; kumpikin aika paksuja. Mitä tämä
-tarkoitti? Sen saatoin käsittää, että he juottivat minulle unijuomaa
-ja jättivät minut nummelle, saatoin käsittää kultarahat taskussani
-ja äkkiä töherretyn kirjelipun, kaikki se oli selitettävissä heidän
-kannaltaan katsoen. Mutta miksi rikkoivat auton?
-
-Olipa nyt miten hyvänsä, hyödytöntä oli tällä hetkellä aprikoida
-niitä asioita: minun oli ajateltava omia asioitani! Kävin ulkona
-sinä iltapäivänä, vietin yön mukavasti "Renardsmeren Vaakunassa" ja
-seuraavana aamuna täsmälleen kello kymmeneltä olin lady Renardsmeren
-luona. Viisi minuuttia myöhemmin hän oli ottanut minut sihteerikseen.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU
-
-Kolme outoa miestä
-
-
-Asema, johon häilyväisen kohtalon oikku oli minut näin viskannut,
-ei ensii aluksi millään tavalla näyttänyt muodostuvan ikäväksi
-tai epämiellyttäväksi. Todella näytti siltä, että saisin oikeat
-kissanpäivät. Lady Renardsmere, joka ottaessaan minut palvelukseensa
-itse oli määrännyt minulle paljoa suuremman palkan kuin olin aikonut
-pyytää, antoi minulle pari huonetta yksityisesti käytettäväkseni,
-asetti yhden monista palvelijoistaan minua palvelemaan ja ilmoitti
-minulle, että saisin käyttää sihteerintoimiltani liikenevän ajan
-vapaasti oman mieleni mukaan ja pitää omaa erikoisnurkkaani hänen
-suuressa talossaan omana linnanani.
-
-Minä noudin tavarani Lontoosta ja asetuin taloon. Ensi tehtäväni oli
-saada selville uuden työnantajani toivomukset. Niistä pääsin pian
-varmuuteen. Hänen armollaan oli kaksi kammoa -- hän inhosi kirjeitten
-kirjoittamista ja hän vihasi itse pitää kirjaa. Mutta kummallista kyllä
-vaati hän hyvin täsmällisesti kaikkiin kirjeisiin vastattavaksi samana
-päivänä, jolloin oli ne saanut, ja mitä kirjanpitoon tulee, oli hän
-tavattoman tarkka siitä, että hänen menonsa pennilleen kirjattiin.
-
-Minun tehtävänäni niin ollen oli vastata hänen saamiinsa kirjeisiin
--- yksityisiinkin, joita ei ollut monta -- ja hoitaa hänen
-tilikirjojaan. Koko aikana, ollessani hänen palveluksessaan, en
-milloinkaan nähnyt hänen tarttuvan kynään, paitsi maksuosoituksia
-allekirjoittaakseen, ja hyvä olikin, että hän säästi kynäilyään, sillä
-suurempaa ja epätasaisempaa käsialaa en ole eläissäni nähnyt -- hänen
-nimikirjoituksensa täytti maksuosoituksen etusivun alaosan kokonaan
-ja näytti ennemmin olevan töherretty puutarhurin kepillä kuin niillä
-suurilla kynillä, joista hän piti.
-
-Hän oli omituinen nainen monessa suhteessa -- äärimmäisen yltiöpäinen
-ja huoleton, missä tuhannet punnat olivat kysymyksessä; pikkumainen
-ja saita mitä suurimmassa määrässä, kun oli penneistä kysymys. Näin
-tapauksia, jolloin hän oli mielettömän tuhlaavainen rahojen puolesta
--- toisaalta ei viikkoakaan kulunut rähinättä, jos tuore liha nousi
-puoli pennyä naulalta, taikka lohen hinta kohosi kahdesta ja puolesta
-shillingistä kolmeen. Raakapuheisena, paremmin miesmäisenä kuin
-naisellisena, jota huvitti enemmän kova ruumiillinen ahertaminen
-puutarhoissaan kuin kirjat, musiikki ja muut elämän taiteelliset
-asiat, oli tämä vanha näyttämökuningatar kummallinen olento, mutta
-kuten Peggie Manson oli sanonut, oli hän tavattoman lämminsydäminen,
-eikä lähikylässä ollut ristinsielua, joka ei olisi hyötynyt hänen
-ihmisystävällisyydestään.
-
-Mitä palvelijoihin tulee, joita hänellä minun mielestäni oli liikaa,
-kunnioittivat he häntä suuresti ja rakastivat yhtä paljon. Luulen
-myöskin, että he pitivät häntä jotensakin äkkiarvaamattomana henkilönä,
-jonka seuraavasta teosta ei koskaan ollut varma, ja minäkin pian
-huomasin, ettei milloinkaan voinut tietää, mitä lady Renardsmere
-seuraavassa hetkessä tekisi: hän saattoi lähteä kaupunkiin jollakin
-monista komeista autoistaan (niitä oli ainakin puolisen tusinaa ja
-monta eri lajia autotallissa) äkkiä, edeltäpäin ilmoittamatta ja palata
-takaisin mihin aikaan hyvänsä yöllä, ja voi kokkiparkaa, muuatta
-ranskalaista, joka aina oli huolestuneen näköinen jos hänellä ei ollut
-päivällistä tarjota kello kaksi aamulla. Omituinen totisesti! --
-mutta helppo hänen kanssaan oli toimeen tulla -- sen ainakin omasta
-kohdastani huomasin, kun vain sukkelaan arvasi hänen toivomuksensa ja
-teki juuri niin kuin hän tahtoi, ilman hälinää ja kysymättä.
-
-Kaikesta tästä pääsin selville ensimmäisen kahden viikon aikana
-Renardsmeressä. Samaan aikaan en kuullut mitään Portsmouthin asiasta.
-En koskaan nähnyt sanomalehdissä mitään siitä, vaikka minä lähetin
-noutamaan Portsmouthista sikäläisiä sanomalehtiä. Minä en tietenkään
-kuullut mitään Quartervaynesta enkä Hollimentista. Eikä Renardsmeressä
-kukaan -- eipä edes viisas poliisikaan -- kuullut tai saanut selville
-mitään murskaantuneesta autosta. Kylän salvumies, huomauttaen, että
-oli synti ja häpeä antaa hyvän tavaran virua ulkona, korjasi kaikki,
-mikä korjaamisen arvoista oli, johonkin omaan vajaansa -- ellei
-ketään omistajaa ilmaantuisi, saattaisi hän käyttää sitä itse, sanoi
-hän. Minä puolestani uskoin, että hän olisi saattanut huoletta heti
-paikalla käyttää, mitä vain halutti -- hyljätessään auton oli Holliment
-heittänyt tuon tapauksen yli verhon, jota hän ei enää aikonut nostaa.
-Minun ajatukseni mukaan oli hänen onnistunut lähteä maasta, enkä siis
-milloinkaan enää kuulisi mitään hänestä ja hänen oudoista hommistaan.
-
-Mutta toisen viikon lopulla esirippu vielä kerran nousi -- alkoi toinen
-näytös.
-
-"Renardsmeren Vaakunan" isäntänä oli muuan Holroyd niminen mies -- Ben
-Holroyd, kotoisin Yorkshirestä, joka nuorempina päivinään oli renkinä
-tai ajajana sortunut etelään, säästänyt rahaa eri palveluspaikoistaan
-ja vihdoin, oltuaan muutamia vuosia sir William Renardsmeren
-palveluksessa, oli muuttanut alaa ja saanut kylän majatalo-oikeudet.
-Hän oli viekas, älykäs mies; toimessaan häntä taitavasti avusti
-vaimonsa, joka oli ollut keittäjänä eräässä lähiseudun suuressa
-kartanossa; paitsi ravintola-oikeudet omaavana majatalonisäntänä
-oli hänellä toinenkin homma: hän kävi kauppaa heinillä, viljalla
-ja kauroilla. Lady Renardsmere oli juuri näiden tavarain ostajana
-laajoissa liikesuhteissa hänen kanssaan, ja minun tehtäviini kuului
-mennä sinne maksamaan viikon lasku joka lauantaiaamuna. Kolmantena
-lauantaina Renardsmereen tuloni jälkeen, ollessani sitä tarkoitusta
-varten majatalossa ja kun jo olin suorittanut Holroydille, loi hän
-minuun silmäyksen, joka näytti ilmoittavan, että hänellä oli jotakin
-yksityistä ja salaperäistä asiaa.
-
-"Herra Cranage!" sanoi hän, kumartuen tarjoilupöytänsä yli, "minulla
-olisi jotakin sanottavaa teille kahdenkesken".
-
-"Niinkö?" vastasin minä. "Mitä sitten?"
-
-Meitä paitsi ei ollut ketään ravintolahuoneessa, sillä oli vielä
-varhainen aamu, mutta hän alensi äänensä melkein kuiskaukseksi, samalla
-vilkuillen ovelle, kuten sellainen mies tekee, joka ei tahdo, että
-häntä salaa kuunnellaan.
-
-"Eilen kävi täällä mies", aloitti hän, "joka tunsi teidät!"
-
-Hän pysähtyi äkkiä viime sanaan, katsoen vielä entistäkin
-salaperäisemmin minuun päin. Mutta minä tekeydyin välinpitämättömäksi,
-vaikka aavistin jotakin erikoista olevan tulossa.
-
-"Niitä on paljon, jotka tuntevat minut, Holroyd", vastasin minä. "Ja
-itsekin tunnen koko joukon ihmisiä. Kuka oli sitten tämä erikoinen
-henkilö?"
-
-"Hän oli Jim niminen mies", vastasi hän, katsoen minua tutkivasti.
-"Hän on tarjoilijana 'Amiral Hawkessa' -- se on hotelli jossakin
-Portsmouthissa."
-
-"Hm!" sanoin minä. "Todellako! Ja hänkö tunsi minut?"
-
-"Kerron teille koko asian", vastasi hän. "Näin se oli. Tällä pojalla,
-Jimillä, on joku sukulainen täällä, tässä kylässä. Sain selville, että
-hän oli tullut Portsmouthista, viettääkseen päivän maaseudulla. Hän
-poikkesi tänne noin puolenpäivän seuduissa saadakseen lasin juotavaa,
-ja me jouduimme juttusille. Seisoimme tuon ikkunan luona tuossa
-katsellen maantielle, ja te menitte ohi. Hän näki teidät -- ja hätkähti
-vähän. 'Hei!' sanoi hän. 'Kuka on tuo nuori herrasmies, joka menee
-tuolla?' 'Entä sitten', sanoin minä, 'tunnetteko hänet?' 'Tunnen hänet
-ulkonäöltä hyvästikin', sanoi hän, 'olen nähnyt hänet Portsmouthissa,
-niinpä niin, mutta en tiedä hänen nimeään enkä kuka hän on'. 'No
-niin, se on herra Cranage, lady Renardsmeren sihteeri tuosta isosta
-kartanosta.' 'Oo!' sanoi hän, 'sekö hän on? Täälläkö hän asuu?' 'Ei ole
-ollut täällä kauan kuitenkaan', sanoin minä. Sitten hän näytti aivan
-kuin vaipuvan synkkiin ajatuksiin. 'Niin', sanoi hän vihdoin, 'se on
-merkillinen asia!' 'Mikä on merkillinen asia!' sanoin minä. 'Mikä --
-se että hän on täällä!' sanoi hän. 'Onko teillä mitään sitä vastaan?'
-sanoin minä. 'Ei minulla ole, isäntä. Mutta kerronpa teille', sanoi hän
-tutunomaisesti, 'kerronpa teille näin meidän kesken -- tunnen sellaisia
-Portsmouthissa, jotka olisivat erinomaisen iloisia, kun tietäisivät,
-missä hän on! -- Niin on asia!' 'Niinkö?' sanoin minä, 'no miksi?'
-'Kysyäkseen häneltä jotakin!' sanoi hän. 'Ettekö te voi kysyä sitä?'
-sanoin minä. 'En!' sanoi hän. Ja samalla hän joi loppuun olutlasinsa
-ja sanaa puhumatta lähti matkoihinsa. Hän ei tullut enää tänne, herra
-Cranage. Ja -- minä ajattelin, että kerronpa teille kaikki."
-
-"Olette hyvin ystävällinen, Holroyd", vastasin minä. "Te kai
-päättelitte, että kun viinuri Jim viime yönä palasi Portsmouthiin,
-hän suoraa päätä meni niiden henkilöiden luokse -- keitä he sitten
-lienevätkin -- jotka niin kiihkeästi haluavat kysyä minulta jotakin?
-Eikö niin?"
-
-"Niin, siten juuri päättelin, herra Cranage", hän vastasi. "Ja --
-ajattelin, että minäpä ilmoitan teille kaikki. Ne saattavat olla
-henkilöitä, joita ette tahdo tavata -- ette ainakaan tuolla kartanossa."
-
-"Minulle on kerrassaan samantekevää, Holroyd, kohtaanko minä heidät
--- keitä he sitten ovatkin, mistä minulla ei ole aavistustakaan
--- Renardsmeren kartanossa, vai teidän vierastuvassanne taikka
-maantiellä", vastasin minä. "Jos teille tänne tulisi joitakin vieraita
-minua kysymään, niin lähettäkää heidät tuonne kartanoon."
-
-"Tunnetteko siis tämän Jimin?" kysyi hän tutkivasti.
-
-"Hän toi minulle kerran päivällistä erääseen kauppahuoneustoon
-Portsmouthissa" vastasin minä ajatellen, että paras oli olla vilpitön.
-"Mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä hänen keskustelunsa
-teidän kanssanne tarkoittaa -- se on, erikoiskohdissa, vaikka ehkä
-yleisesti. Mutta kuten sanoin -- jos joku kysyisi minua, lähettäkää
-tuonne kartanoon."
-
-Tämän jälkeen jätin hänet ja lähdin pois, ihmetellen. Asioita
-harkitsemalla tulin erääseen päätökseen. Holliment oli ilmeisesti
-peräti hävinnyt liikepaikaltaan. Todennäköisesti poliisi oli löytänyt
-todistuksia siitä, että hänen asuntoonsa oli hyökätty -- särkyneet
-tikapuut, murrettu ovi ja muuta. He olivat ryhtyneet tiedusteluihin
--- viinuri Jim oli tietenkin kertonut heille vieraasta, jonka oli
-nähnyt siellä, ja he tahtoivat kiihkeästi tavata tuota vierasta ja
-kysyä häneltä hänen suhteistaan Hollimentiin. Nyt oli Jim sattumalta
-päässyt selville olinpaikastani. Tietenkin hän ilmoittaisi. Kaiken
-tuon huomioon ottaen päätin, että minulla oli odotettavissa poliisin
-vierailu.
-
-Mutta viikko kului loppuun, eikä mitään tapahtunut. Silloin,
-maanantaiaamuna, lady Renardsmerelle äkkiä pälkähti päähän lähteä
-kaupunkiin, ja kuten tavallista, edeltäpäin ilmoittamatta.
-
-Ennen lähtöään antoi hän minun tehtäväkseni toimittaa eräs Välkehtivän
-Rubiinin hoitoa koskeva ilmoitus Peggie Mansonille, ja kun puolenpäivän
-seutuvilla olin lopettanut kirjevaihtoni, lähdin minä laakson poikki
-sitä perille viemään. Kohtasin Peggien nummella, jossa muutamat hänen
-kallisarvoiset suojattinsa juuri olivat kävelyharjoituksissa. Seisoimme
-niitä katsomassa jonkun aikaa; kun Bradgett lopulta oli ohjannut ne
-tallejaan kohden, kutsui Peggie minut syömään aamiaista kanssaan, ja me
-vaelsimme hitaasti taloon päin pakisten lady Renardsmerestä ja hänen
-omituisuuksistaan, kun kylän ja meidän välillämme olevan pensaikon
-nurkitse tuli kolme outoa miestä, jotka luotuaan silmäyksen meihin
-päin suuntasivat kulkunsa suoraan minua kohden. Olin nähnyt Peggien
-edellisenä päivänä, jumalanpalveluksen jälkeen, ja kertonut hänelle,
-mitä Holroyd oli kertonut minulle viinuri Jimistä, ja hän oli ollut
-minun kanssani yhtä mieltä siitä, että ennemmin tai myöhemmin joku
-tulisi minun luonani käymään.
-
-Tässä epäilemättä olivat odotetut kävijät -- ja Peggie kääntyi minuun
-päin huudahtaen ääneen:
-
-"Salapoliiseja!"
-
-Kaksi miestä noista kolmesta epäilemättä olikin salapoliiseja. Mutta
-vain se seikka, että tunsimme tuon jutun, saattoi meitä pitämään heitä
-salapoliiseina. Yksistään ulkonäöstä päättäen olisivat he voineet olla
-mitä hyvänsä -- kauppamatkustajia, hyvin kunnioitettavia ammattilaisia,
-sotamiehiä tai merisotilaita siviilipuvussa: heissä ei ollut mitään
-erikoista huomattavaa. Muuan heistä, nuorenpuoleinen mies, harmaassa
-kesäpuvussa, heiluttaen ohutta keppiä, näytti pikemmin perikuvalliselta
-kriketinpelaajalta; toisesta taas, keski-ikäisestä tummaan silkkiseen
-päällystakkiin ja piippahattuun puetusta miehestä oli vaikeampi
-arvata, mutta molempia olisi voinut pitää huvikävelijöinä nummella; he
-näyttivät viattomilta ja vaarattomilta kylläkin astuessaan lyhyeksi
-leikattua ruohikkoa pitkin meitä kohden. Mutta...
-
-"Salapoliiseja -- niin varmaa kuin kuolema!" toisti Peggie. "Olkaa
-varovainen! Entä tuo kolmas mies!"
-
-Kun he nyt olivat lähempänä, kiintyivät katseeni kolmanteen mieheen.
-
-Ensimmäinen ja toinen olivat ilmeisesti englantilaisia. Mutta tämä oli
-kiinalainen. Ja sen mukaan kuin eri kertoja olin nähnyt kiinalaisia
-Lontoossa, otaksuin hänet kiinalaiseksi herrasmieheksi. Hän oli hyvin
-täsmällisesti ja moitteettomasti puettu viimeisen muodin mukaan --
-sanoisinpa hänen vaatteensa olleen lähtöisin jostakin Savile Rowin
-vaatetusliikkeestä; kaikki hänessä, alkaen silkkihatusta ja kiiltävistä
-kengistä, todisti hienostuneisuutta, ja sirosti käärittyä sateenvarjoa
-pitelevässä kädessä oli aivan uusi hansikas. Katsoin tarkasti hänen
-kasvojaan kultasankaisine silmälaseineen, noiden kolmen miehen
-lähestyessä, ja heti olin varma eräästä asiasta -- näitä kasvoja en
-ollut nähnyt Hollimentin ikkunassa.
-
-Kaikki kolme nostivat hattua ja kumarsivat kohteliaasti, kun he tulivat
-meidän luoksemme, ja nuorin noista kolmesta, katsoen kysyvästi minuun,
-hymyili.
-
-"Oletteko herra Cranage?" hän kysyi. "Herra James Cranage? Aivan niin
--- saisimmeko puhua muutaman sanan teidän kanssanne? Me olemme tulleet
-Portsmouthista sitä varten."
-
-"Tietysti, jos tahdotte kertoa keitä olette ja miksi haluatte puhua
-jonkun sanan kanssani", vastasin minä.
-
-"Nimeni on Spiller, sir", hän auliisti vastasi, jälleen hymyillen.
-"Salapoliisi Spiller Portsmouthin poliisilaitokselta. Tämä on
-salapoliisi-kersantti Jifferdene Scotland Yardin rikosasiainosastolta
--- otaksun teidän kuulleen puhuttavan hänestä, herra Cranage. Ja tämä
-herrasmies on herra Shen, Kiinan lähetystöstä Lontoossa."
-
-"Hyvä on, herrat", sanoin minä. "Tahdotteko puhutella minua
-kahdenkesken, vai?-"
-
-"Meillä ei ole mitään sellaista kysyttävää, jota ei neiti saattaisi
-kuulla, herra Cranage", vastasi Spiller, tehden kohteliaan kumarruksen
-Peggieen päin. "Ei mitään -- jos hän välittää kuunnella."
-
-"Kaikki mitä tahdomme, herra Cranage", lisäsi Jifferdene meitä
-kumpaakin katsoen, "on saada vähän selvitystä eräisiin tapauksiin,
-jotka sattuivat eräänä päivänä -- Portsmouthissa." "No!" sanoin minä.
-"Antakaa kuulua." Salapoliisit katsoivat toisiinsa. Jifferdene nyökkäsi
-Spillerille.
-
-"Niin, asia on tällainen, herra Cranage", aloitti Spiller. "Teidän ei
-tarvitse ensinkään olla levoton tänne tulostamme tai pelätä vastata
-kysymyksiimme -- teitä emme tahdo, sir, emmekä tiedä mitään teitä
-vastaan -- me tahdomme tietoja, ja teidän sijassanne antaisin niitä.
-No niin, vietittekö vähän enemmän kuin pari viikkoa sitten suuremman
-osan päivää Hollimentin kaupassa -- se on sekatavara- ja hiilikauppa
-Portsmouthissa?"
-
-"Vietin kyllä", sanoin minä.
-
-"Toiko viinuri 'Amiral Hawkesta' teille päivällistä sinne?" "Toi!"
-vastasin.
-
-"Ja teetä, vai kuinka?" jatkoi hän. "No, herra Cranage, tahtoisitteko
-nyt kertoa minulle, miten ensinkään tulitte olleeksi siellä ja mitä
-tapahtui teidän siellä ollessanne?"
-
-Katsoin Peggieen. Hän ymmärsi nopeasti tarkoitukseni ja oli yhtä nopea
-vastaamaan. "Minä kertoisin heille kaikki!" sanoi hän. "Hyvä neuvo,
-neiti!" huudahti Spiller. "Paremmin ei herra Cranage voisi tehdä."
-
-"Siihen menee jonkun verran aikaa", huomautin minä. "Tapahtui koko
-joukon asioita. No niin..."
-
-Seisoin siinä nummella, Portsmouthin siintäessä aavemaisena ja
-sumuisena etäisyydessä, minä kerroin heille koko jutun, siitä hetkestä
-asti kuin kohtasin Quartervaynen Clarance-laiturilla, siihen saakka
-kun heräsin neiti Mansonin piiskan sysäykseen. Molemmat salapoliisit
-tekivät tuon tuostakin muistiinpanoja taskukirjoihinsa; herra Shen
-kuunteli aito itämaisen salaperäisenä; silloin tällöin minä katsahdin
-häneen, mutta hänen kasvonsa säilyttivät vakavan kohteliaan ja peräti
-selittämättömän ilmeensä. Vihdoin kertomus loppui, ja salapoliisit
-panivat pois muistiinpanonsa.
-
-"Ja kuulitteko Hollimentin milloinkaan ilmaisevan mitään syytä kaikkeen
-tähän, herra Cranage?" kysyi Spiller.
-
-"En mitään määrättyä syytä!" vastasin.
-
-"Mutta hän näytti olevan hirveästi säikähtynyt, vai kuinka?"
-
-"Aivan varmaan hän pelkäsi niin kovin kuin ihminen voi pelätä."
-
-"Sitäkö, että kiinalainen, jonka kasvot näitte ikkunassa, tulisi
-sisään?"
-
-"Niin luulen. Mutta peloissaan hän oli jo kauan sitä ennen. Hän
-säikähti kamalasti, niin pian kuin oli saanut Quartervaynen kirjelipun."
-
-"No niin, te olitte hänen kanssaan koko joukon, herra Cranage! Eikö
-häneltä livahtanut mitään, josta olisitte voinut aavistaa hänen
-pelkonsa syytä?"
-
-"Ei -- ei yhtään mitään. Sain selville -- tulin siihen käsitykseen,
-että syystä tai toisesta kiinalainen, joka oli katsonut ikkunasta
-sisään, tahtoi päästä käsiksi häneen ja luullakseni Quartervayneen.
-Mutta hän ei kertonut minulle miksi."
-
-Salapoliisit kuiskuttelivat jotakin keskenään; sitten Jifferdene
-puhutteli herra Sheniä. Ja herra Shen kääntyi minuun.
-
-"Olitteko aivan varma siitä, että ikkunassa näkemänne kasvot olivat
-kiinalaisen?" kysyi hän puhtaalla englanninkielellä ja pehmeällä,
-ystävällisellä äänellä.
-
-"Siitä olen aivan varma!" vastasin minä viipymättä. "Aivan varma!"
-
-"Oletteko te kasvojen tuntija?" kysyi hän hymyillen.
-
-"Olen nähnyt koko joukon kansalaisianne Lontoossa", vastasin minä.
-"Sekä West Endissä että Limehousen piirissä. Kyllä varmasti hän oli
-kiinalainen. Sitä paitsi Holliment kaiken aikaa keskustellessamme puhui
-hänestä kiinalaisena."
-
-"Luulisitteko tuntevanne hänet?" kysyi hän.
-
-"Sitä en oikein voi sanoa", vastasin minä. "Mutta tuskinpa vain. Teidän
-tulee muistaa, että minä näin hänet vain sekunnin verran -- ikkunan
-läpi."
-
-"Ja toisen kerran tietääkseni, kun hän ja ne muut miehet ryntäsivät
-tikapuille", huomautti hän.
-
-"Niin", myönsin minä, "mutta vain katulamppujen valossa ja siis hyvin
-heikossa valaistuksessa. Näin ainoastaan sen, että se oli kiinalainen,
-joka murtautui sisään, muitten miesten -- jotka eivät olleet
-kiinalaisia -- häntä seuratessa."
-
-"Entä Holliment", hän jatkoi, "eikö hän maininnut kiinalaista miltään
-nimeltä? -- miltään erikoiselta nimeltä?"
-
-"Ei -- varmastikaan ei!" sanoin minä. "En kuullut mitään nimeä."
-
-Herra Shen kumarsi merkiksi, että hän oli kysyttävänsä minulta kysynyt,
-ja minä käännyin muihin. He tekivät minulle muutamia kysymyksiä
-murskaantuneesta autosta ja siitä, oliko huhuja liikkunut, että
-Hollimentia ja Quartervaynea olisi lähiseudulla nähty sinä aamuna,
-jolloin minut sinne jätettiin, ja vastattuani heille he lähtivät pois
-yhtä kursailematta kuin olivat tulleetkin.
-
-"Tämä on vain tehnyt jutun vielä salaperäisemmäksi", huomautti Peggie,
-kun me lähdimme taloon päin. "Kaiken tämän takana on vielä suurempia
-asioita. Kiinan lähetystö -- minkä vuoksi joku virkamies sieltä tulisi
-tänne? Näyttää valtiolliselta asialta."
-
-"Saamme kyllä pian kuulla lisää", sanoin minä.
-
-Mutta muutamaan päivään en kuullut mitään lisää. En kerrassaan mistään
-mitään. Päivä seurasi toistaan entiseen tapaan Renardsmere Housessa
-Silloin, eräänä aamuna, kun olin kirjeitä kirjoittamassa, tuli
-palvelija tuoden käyntikortin, jossa oli nimi Percy Neamore.
-
-"Eteishuoneessa on herrasmies, sir -- haluaisi tavata hänen armoansa
-hyvin tärkeän asian vuoksi", sanoi hän.
-
-Minun tehtäviini kuului valmistelevasti keskustella tämäntapaisten
-vierailijoiden kanssa. Otin käyntikortin ja lähdin eteishuoneeseen.
-Siellä seisoi tutkivasti ympärilleen katsellen siististi puettu, hyvin
-itsetietoinen nuori juutalainen.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU
-
-Kymmenentuhannen punnan maksuosoitus
-
-
-Eteishuoneen ovi oli auki, ja minä näin yhdellä silmäyksellä, kuinka
-herra Percy Neamoren, kuka hän sitten olikaan, oli onnistunut saapua
-Renardsmere Houseen niin varhain aamulla; parvekkeen juurella seisoivat
-ajoneuvot, jotka tiesin vuokratun lähimmältä asemalta -- ne olivat
-ainoat sieltä saatavissa olevat kulkuneuvot. Vierailija oli siis
-nähtävästi tullut kaupungista ensimmäisellä aamujunalla -- mikä näytti
-todistavan, että hänen asiansa oli kiireellinen. Koetin arvostella
-häntä astellessani eteishuonetta pitkin häntä kohden; hän oli, kuten
-jo olen sanonut, nuhteettomasti puettu, ehkä liiankin koreilevasti, ja
-täynnä tyytyväistä itseluottamusta -- varmastikin juutalainen, ja jokin
-hänessä johdatti mieleen _rahaa_ tai _timantteja_. Hän osasi käyttäytyä
-ja lähestyessäni hän kumarsi ja hymyili kohteliaasti.
-
-"Tekö haluatte tavata lady Renardsmereä henkilökohtaisesti?" tiedustin
-minä, katsoen kädessäni olevaa käyntikorttia.
-
-Taasen hän kumarsi ja hymyili miellyttävästi.
-
-"Asioissa", hän vastasi. "Yksityisasioissa."
-
-"Lady Renardsmere aikoo lähteä kaupunkiin puolen tunnin kuluttua tai
-niillä vaihein", huomautin minä. "En oikein tiedä, ottaako hän vastaan
-ketään tänä aamuna. Ylipäänsä hän ei ota ketään vastaan -- asioissa
--- ilman sopimusta. Minä olen hänen yksityissihteerinsä -- ettekö voi
-ilmoittaa minulle asiaanne?"
-
-Hän katsoi taasen minuun hymyillen, mutta päättävästi ja puisteli
-sysimustaa, kiharaista päätään.
-
-"Pelkäänpä, etten voi", hän vastasi. "Olen pahoillani, mutta asiani
-koskee vain lady Renardsmereä."
-
-"Tunteeko hän teidät?" kysyin.
-
-"No niin -- ei!" vastasi hän vähän mietittyään. "Mutta -- saisinko
-käyntikorttini tänne hetkiseksi."
-
-Annoin sen hänelle, ja hän otti esille kultaisen kynäkotelon ja
-kirjoitti jotakin nimensä alapuolelle.
-
-"Jos lady Renardsmere näkee tämän", sanoi hän luottavasti, "niin
-hän ymmärtää, kun hän näkee kirjoitukseni". Tämän jälkeen aukaisin
-erään aamuhuoneen oven ja käskien häntä istumaan lähdin etsimään
-lady Renardsmereä. Tämä oli juuri lopettamassa aamiaistaan ja oli
-tullut alas valmiiksi puettuna kaupunkimatkaa varten. Annoin hänelle
-käyntikortin ja ilmoitin, että sen lähettäjä odotti alhaalla. Lisäsin,
-ettei hän halunnut minulle ilmoittaa asiaansa.
-
-"Neamoreko?" sanoi hän silmäillen nimeä. "En tunne häntä!" Sitten
-katseli hän alempana olevia lyijykynällä piirrettyjä sanoja, joita itse
-en ollut välittänyt katsoa. Hänen äänensä muuttui. "Oh!" hän jatkoi.
-"Aivan niin! No viekää hänet toimistoon, Cranage."
-
-Huone, jota lady Renardsmere nimitti toimistokseen, oli pieni
-eteishuoneeseen avautuva suoja. Se muistutti enemmän miehen pesää kuin
-naisen vastaanottohuonetta, ja sitä olisi voinut pitää työkaluvajana
-paremmin kuin minään muuna. Siellä lady Renardsmere säilytti
-puutarhakalujaan, puutarhapukuaan ja -kenkiään, ampuma-aseitaan,
-kalastusvehkeitään ja kaikenlaisia muita ulkotavaroita; siellä oli
-myöskin hyllyjä, täynnä kilpa-ajoja koskevia kirjoja sekä Ruffin
-Matkaopas kokonaisuudessaan; siellä oli myöskin iso kirjoituspöytä,
-täyteen ahdettu papereita, jotka parhaasta päästä koskivat hänen
-hevossiittolaansa ja sen asioita; pöydän ääressä, jossa minäkin joka
-aamu ilmoittauduin, hän toimitti kaikki liikeasiansa. Tänne minä
-johdatin herra Percy Neamoren ja ongittuani tuolin esille kasaantuneen
-rojun joukosta pyysin häntä odottamaan. Jonkun hetken kuluttua minä
-näin oman, aivan vieressä olevan virkahuoneeni avoimesta ovesta lady
-Renardsmeren menevän hänen luokseen.
-
-Seuraavan puolen tunnin tapaukset olivat -- tähän taloon nähden --
-erikoiset. Noin kymmenen minuuttia sen jälkeen kuin lady Renardsmere
-oli mennyt vieraansa luo, tuli Neamore ulos huoneesta paljain päin
-ja näyttäen hyvin tyytyväiseltä itseensä. Hän meni ulos etuovesta
-vaunujensa luo ja maksoi ajajalle, joka heti paikalla asettui
-istuimelleen ja ajoi pois. Sitten Neamore palasi takaisin lady
-Renardsmeren luo, ja seuraavan neljännestunnin he viettivät visusti
-lukkojen takana. Sen ajan kuluttua tuli lady Renardsmere ulos ja minun
-huoneeseeni.
-
-"Cranage", sanoi hän, "antakaa minulle A-tilini maksuosoituskirja --
-saatan tarvita sitä kaupungissa".
-
-Renardsmereen tultuani oli minulla ollut huostassani kaikki talon
-emännän maksuosoituskirjat; hänellä oli niitä useita, kaikki eri
-tileihin kuuluvia, ja sen, jota hän nyt pyysi, olin huomannut koskevan
-hänen omaa yksityistiliään. Otin sen esille kaapista ja ojensin
-hänelle; hän pisti sen käsilaukkuunsa, ja huomauttaen ainoastaan, että
-hän luultavasti tulisi kotiin johonkin aikaan illalla tai yöllä, lähti
-takaisin vieraansa luo. Kymmentä minuuttia myöhemmin ajoi hänen autonsa
-pääoven eteen, ja kohta ilmestyivät hän ja Percy Neamore pyhäköstä ja
-menivät sen luo.
-
-Kun minulla oli jotakin kysyttävää ennen lähtöä, menin minäkin ulos.
-Hämmästyksekseni oli Neamore jo astunut ja sijoittunut hyvin mukavasti
-sen upeaan sopukkaan; lady Renardsmere seisoi vielä parvekkeen
-portailla antaen määräyksiään autonkuljettajalleen.
-
-"Ajakaa suoraan Ritziin, Walker", käski hän. "Tämä herra ja minä syömme
-aamiaista siellä. Ajakaa minut sinne täsmälleen kello yhdeksi. Sen
-jälkeen voitte ajaa auton Park Lanelle, ja minä soitan teille, kun
-sitten myöhemmin teitä tarvitsen."
-
-Hetkisen kuluttua lähti iso auto liikkeelle, ja minä palasin sisään
-melko ymmällä. Kuka kummassa oli tämä herra Percy Neamore, että
-lady Renardsmere veisi hänet autolla kaupunkiin ja söisi aamiaista
-hänen kanssaan Ritzissä? Kolme neljännestuntia sitten oli tämä
-ollut hänelle vento vieras -- mistä tämä äkillinen tuttavallisuus?
-Liikeasioitako -- ja jos niin oli, millaisia? Tässä muistui mieleeni
-Neamoren käyntikortti ja hänen kirjoituksensa siihen, ja minä lähdin
-lady Renardsmeren huoneeseen katsomaan, näkyisikö sitä. Siinä se oli
-pöydällä, ja minä otin sen käteeni. Mutta Neamoren kirjoituksesta en
-saanut mitään valaistusta asiaan. Se, mitä hän oli kirjoittanut nimensä
-alle, näytti olevan vain jonkun liikkeen nimi -- Gildenbaum ja Roskin.
-En tiennyt heistä mitään -- mutta jotenkuten tekivät he minuun saman
-vaikutuksen kuin Neamorekin.
-
-Lady Renardsmere ei ollut vielä palannut, kun laskeusin levolle
-sinä iltana -- melko myöhään -- mutta nähtävästäkin hän tuli kotiin
-pikkutunneilla, sillä hän oli toimistossa kun seuraavana aamuna
-tavalliseen aikaan pistäysin sinne. Hän tarkasti yhdessä minun
-kanssani saapuneet kirjeet ja antoi määräyksensä niistä; kun sitten
-olin lähdössä, ojensi hän minulle maksuosoituskirjan, jonka olin
-edellisenä päivänä antanut hänelle. Hän ei maininnut käyttäneensä
-sitä, mutta myöhemmin, kun olin sitä kaappiin panemassa, vilkaisin
-siihen nähdäkseni, oliko hän kaupungissa ollessaan kirjoittanut mitään
-maksuosoitusta. Hän oli kirjoittanut yhden -- siinä oli kanta. Ja sen
-mukaan se oli ollut kymmenentuhannen punnan maksuosoitus, asetettu
-Percy Neamorelle.
-
-Minun on tässä selitettävä eräs lady Renardsmeren omituisuus tai kiihko
-tai tapa -- miksi sitä nyt nimittäisikään. Olen jo maininnut, että
-hänellä oli useita maksuosoituskirjoja, kaikki eri tileihin kuuluvia.
-Hänellä oli tarkkana sääntönä, että milloin hyvänsä maksuosoitus
-jostakin suoritettiin, olipa sitten kysymyksessä suurempi tai
-pienempi summa, maksun yksityiskohdat merkittiin kantaan. Jos siis
-esimerkiksi minun oli maksettava Holroydille niin tai niin paljon
-hänen viikkoisesta heinä-, olki- tai kauralaskustaan, oli minun
-merkittävä kantaan yksityiskohdat tarkkaan; tämä tapa oli käytännössä
-joka maksuosoituskirjaan nähden, ja lady Renardsmere noudatti sitä
-itse täsmällisesti omassa yksityisessä maksuosoituskirjassaan, jonka
-hän juuri oli antanut minulle takaisin. Se oli sääntö, jota hän ei
-milloinkaan rikkonut, jota hän oli äärimmäisen tarkka noudattamaan.
-Mutta tässä tapauksessa hän oli sen rikkonut -- kannassa ei ollut
-mitään, joka olisi ilmaissut, miksi lady Renardsmere oli maksanut Percy
-Neamorelle kymmenentuhatta puntaa.
-
-En ole sen enemmän enkä vähemmän utelias kuin ihmiset yleensä -- se
-tietää, että minussa on hyvä määrä luonnollista ja ymmärrettävää
-uteliaisuutta. Olin utelias tuosta Neamoren asiasta -- tahdoin päästä
-sen perille. Ja käyttäen hyväkseni asemaani ja hänen menettelytapojensa
-tuntemusta, vein maksuosoituskirjan takaisin lady Renardsmerelle ja
-osoitin hänelle viimeistä kantaa.
-
-"Tähän ei ole merkitty mitään yksityiskohtia", sanoin minä ikään kuin
-ohimennen ja niin välinpitämättömällä äänellä kuin suinkin, samalla
-katsoen häntä tarkasti. "Siinä ei ole muuta kuin nimi ja määrä."
-
-Melkeinpä ainoan kerran, muistaakseni, koko yhdessäoloaikanamme näytti
-lady Renardsmere joutuvan hämilleen.
-
-"Hm -- no niin, olkoon tällä kertaa, Cranage", sanoi hän melkein
-kuin anteeksi pyytäen. "Se -- se on vain minun yksityinen, pieni
-liikeasiani."
-
-"Kiinnitin vain huomionne siihen", sanoin minä, "koska teillä on
-tarkkana sääntönä merkitä tällaiset yksityiskohdat kantoihin".
-
-"Tiedän -- tiedän!" vastasi hän nopeasti. "Aivan oikein muistuttaa
-siitä -- sellainen tapa minulla on. Mutta tässä tapauksessa
--- yksityisasiassa, kuten sanoin. Tietysti minä tiedän, mistä
-maksuosoitus suoritettiin! Hyvä on, Cranage -- te olitte aivan oikeassa
-kiinnittäessänne huomioni siihen."
-
-En siis saanut mitään tietää enkä ollut entistä viisaampi siitä, miksi
-hän oli maksanut herra Percy Neamorelle niin suuren summan. Ehkä,
-mietin minä, se oli vedonlyöntiasia. Tiesin, että lady Renardsmerelle
-silloin tällöin pälkähti päähän uskaltaa rahaa ei ainoastaan omista
-hevosistaan, vaan myöskin muitten omistajien; tiesin myöskin, että
-hän löi suunnattomia vetoja siitä, että Välkehtivä Rubiini voittaisi
-Derbyn. Ehkä oli tämä kymmenentuhatta puntaa summa, joka oli annettu
-Neamoren haltuun levitettäväksi eri vedonlyönti-asiamiesten kesken.
-Yksi seikka ainakin oli varma -- se oli maksettu, ja lady Renardsmere
-ja Neamore olivat ainoat, jotka tiesivät miksi. Ainakin näytti asiassa
-olevan jotakin salaperäistä -- Neamoren saapuminen oli salaperäinen --
-hänen menonsa kaupunkiin lady Renardsmeren kanssa oli salaperäinen;
-sekin oli omituista, ettei lady Renardsmere voinut tai tahtonut täyttää
-tuon maksuosoituksen kantaa.
-
-Mutta vielä enemmän salaperäistä ilmeni. Minulla oli tapana syödä
-aamiaista omassa arkihuoneessani; juuri kun olin sinä päivänä
-lopettanut ja olin pujahtamassa nojatuoliin piippuineni ja
-sanomalehtineni, lähetti lady Renardsmere hakemaan minua. Tapasin
-hänet toimistossaan, ja kirjoituspöydällä hänen edessään oli pieni
-käärö, sievästi käärittynä vankkaan kirjepaperiin ja kovasti
-sinetöitynä. Sen vieressä oli kirje, varustettu nimellä ja osoitteella,
-jotka lady Renardsmeren suurella, epäsäännöllisellä käsialalla
-kirjoitettuina täyttivät kirjekuoren koko etusivun.
-
-"Cranage", sanoi hän. "Olettehan syönyt aamiaista? Pyydän teitä
-toimittamaan jotakin puolestani. Näette tämän kirjeen ja tämän pienen
-mytyn. Tahtoisin teidän itse vievän nämä asianajajalleni, herra
-Pennithwaitelle Lincoln's Inn Fieldsiin."
-
-"Tänään iltapäivälläkö?" kysyin.
-
-"Nyt heti!" vastasi hän. "Saatte Rolls-Roycen. Walker on syönyt
-päivällistä, ja hän ajaa teidät kaupunkiin puoli viideksi. Pennithwaite
-ei milloinkaan lähde toimistostaan ennen viittä -- te tapaatte hänet
-helposti. Mutta, Cranage --" tässä hän pysähtyi ja levottomuutensa
-ylenpalttisuudessa, kuten saatoin nähdä, laski kätensä käsivarrelleni
-siinä seisoessani hänen vieressänsä -- "Cranage, luvatkaa, ettette
-pysäytä autoa ettekä lähde siitä pois missään -- ette missään paikassa
-ensinkään, koko matkan varrella!"
-
-"Varmastikaan en, lady Renardsmere!" vastasin minä. "Miksi sitä
-pysäyttäisin?"
-
-"No, enpä tiedä!" sanoi hän. "Nuoret miehet luullakseni pysähtyvät,
-saadakseen lasillisen tai jotakin sentapaista. Mutta ettehän te tee
-sitä, Cranage, ettehän? Te ajatte suoraan minun oveltani Pennithwaiten
-ovelle -- te otatte tämän käärön minun kädestäni ja tämän kirjeen
-ettekä ajattele mitään muuta, kunnes olette ne jättänyt hänen käsiinsä?"
-
-"Tietysti, lady Renardsmere!" vakuuttelin minä. "Teen ihan niin kuin
-käskette. Antakaa määräyksenne Walkerille, että hän ajaa suoraan
-täältä, pysähtymättä, Lincoln's Inn Fieldsiin."
-
-"Sen teen", sanoi hän. "No niin -- hän on siis valmis kymmenessä
-minuutissa. Kiitos, Cranage. Ja -- mihin aiotte panna nämä?"
-
-Minä näytin hänelle. Pistin käärön -- pienen neliönmuotoisen,
-kolmituumaisen esineen -- housuntaskuuni; kirjeen povitaskuun.
-
-"En edes itse aio niihin koskea, kunnes annan ne herra
-Pennithwaitelle", sanoin minä. "Luottakaa siihen, että ne ovat niin
-hyvässä turvassa kuin olla saattaa."
-
-"Kunnon poika!" sanoi hän iloisemmin. "Tunsin, että voin luottaa
-teihin. No niin, kun olette tavannut Pennithwaiten, olette vapaa.
-Syökää päivällinen jossakin -- hyvä päivällinen -- sopikaa Walkerin
-kanssa kotiinpaluusta -- tehkää mitä hyvänsä, kun vain olette
-toimittanut perille käärön ja kirjeen. Kas tässä -- maksakaa tällä
-päivällisenne, nuori mies!"
-
-Ennenkuin ehdin vastustaa tai estää häntä, oli hän pistänyt viiden
-punnan setelin käteeni ja lähtenyt huoneesta. Menin valmistautumaan
-matkaa varten; kun tulin alas taasen, oli hän eteishuoneen ovella,
-antaen Walkerille täsmällisiä ohjeita.
-
-"Ja sen jälkeen saatte määräyksenne kotiinpaluusta herra Cranagelta",
-lopetti hän. "Tällä hetkellä pidätte vain mielessänne -- suoraan
-perille, pysähtymättä."
-
-Astuin autoon, ja me lähdimme liikkeelle, lady Renardsmeren luodessa
-minuun puoleksi varoittavan, puoleksi kehoittavan katseen, kun nostin
-hänelle hattuani. Ymmärsin hänen tarkoituksensa: se oli muistutus
-siitä, mitä hän oli sanonut minulle huoneessansa. Ja kun me jätimme
-kylän ja ajoimme Lontoon ja Portsmouthin välistä maantietä kohden,
-jolle oli yhdeksän kilometriä matkaa poikkimaitse, ihmettelin, miksi
-hän oli niin huolissaan siitä, ettei matkallani Renardsmere Housen
-ja Lincoln's Inn Fieldsin välillä tapahtuisi mitään keskeytystä.
-Maantierosvojen ajat olivat olleet ja menneet. Mutta mitä minä olin
-viemässä herra Pennithwaitelle? Nähtävästi jotakin hyvin kallisarvoista
-tai tärkeätä, pienuudestaan huolimatta. Pelkäsikö hän, että minut
-pysäytettäisiin -- kirkkaalla päivällä, kauniina kevätiltapäivänä?
-Ajatus tuntui naurettavalta -- ja kuitenkin oli hänen pelkonsa
-ollut todellista kylläkin; niin todellista, että se vaikutti minuun
-itseenikin jossakin määrässä, ja ainoa huoleni oli päästä kaupunkiin
-ja saada asiani toimitetuksi niin pian kuin suinkin. Mitä Walkerin
-osuuteen asiassa tulee, ei minulla ollut mitään valittamista --
-poiketen Lontoon tielle Petersfieldin kohdalla hän ajaa porhalsi
-tuota kuuluisaa valtatietä pitkin oikealla ennätysvauhdilla ja
-vihdoin hän kääntyi Kingswaylta Lincoln's Inn Fieldsiin, täsmälleen
-kahtakymmentäviittä vailla viisi.
-
-Herra Pennithwaiten toimisto (Pennithwaite, Mallaby ja Pennithwaite)
-sijaitsi alueen eteläosassa. Se oli muuan noita vanhoja taloja, jotka
-ovat säilyneet jälleenrakentamis- ja korjaamisvimmalta ja ovat jäljellä
-osoittamassa, kuinka paljoa parempi kaunoaisti rakennustaiteeseen
-nähden isovanhempiemme isovanhemmilla oli kuin meillä. Ja herra
-Pennithwaite oli kotona ja otti minut vastaan suuressa huoneessa,
-jossa oli kauniisti muovailtu katto ja hieno tulisija -- hän oli sen
-tapainen mies, joka missä muussa ympäristössä hyvänsä olisi näyttänyt
-oudolta, ollen itsekin juhlallinen ja vanhanaikuinen ilmestys -- ja
-hänelle, tultuani vakuutetuksi, että hän oli herra Pennithwaite, minä
-jätin kirjeen ja käärön. Hän luki kirjeen minun läsnä ollessani; sitten
-hän, ottaen käärön mukaansa, vetäytyi erääseen sisähuoneeseen. Siellä
-hän viipyi jonkun aikaa; kun hän palasi -- jätettyään todennäköisesti
-käärön tai sen sisällön sinne -- istuutui hän pöytänsä ääreen,
-kirjoitti äkkiä jotakin postipaperiarkille, sulki sen kirjekuoreen ja
-sinetöi ja ojensi minulle kohteliaasti kumartaen.
-
-"Lady Renardsmerelle, että hän tietäisi teidän onnellisesti tuoneen
-perille kirjeen ja käärön", sanoi hän myhäillen. Sitten hän tarkasti
-minua huolellisemmin. "Hänen armonsa uusi sihteeri, luullakseni?"
-lisäsi hän.
-
-"Aivan niin, herra Pennithwaite", vastasin minä.
-
-Hän nousi puristaakseen kättäni.
-
-"Tulette huomaamaan hänet hyväksi emännäksi", sanoi hän, "omituiseksi,
-mutta hyväsydämiseksi. Jääkää hyvästi."
-
-Menin Walkerin ja auton luo, jollakin tavalla tavattomasti keventyneenä
-päästyäni eroon tuosta salaperäisestä pikku kääröstä. Sovimme Walkerin
-kanssa asioista. Hänen oli määrä viedä auto lady Renardsmeren Park
-Lanen varrella olevaan kaupunkitaloon, juoda teetä siellä ja kohdata
-minut määrätyllä paikalla lähellä Piccadillyn sirkusta täsmälleen
-puoli yhdeksältä. Hän lähti -- ja minä lähdin joutilaana astelemaan,
-nauttien vapaudestani. Kuljeskelin aikani kuluksi Strandia, pistäysin
-Haymarketilla ja Coventry-kadulla ja vihdoin, vähän yli kuuden,
-poikkesin Trocaderoon rauhassa nauttimaan hyvää päivällistä.
-
-Vaikka olikin varhaista, oli paikka jo jotenkin täynnä, ja seuraavan
-tunnin kuluessa se yhä enemmän täyttyi -- kello seitsemältä
-oli tuo iso huone, jossa olin syömässä, melkein ahdinkoon asti
-täynnä. Pitkä ajomatka oli tehnyt minut kuitenkin nälkäiseksi, ja
-kiinnitin vähän huomiota lähelläni oleviin ihmisiin. Mutta kun olin
-tyydyttänyt ruokahaluni, aloin katsella ympärilleni ja äkkiä huomasin
-huoneen perällä, nurkkaan asetetun pöydän ääressä, mutta täydessä
-valaistuksessa, Neamoren ja hänen kanssaan -- Hollimentin.
-
-Ei ollut kysymys mistään erehdyksestä minun puoleltani -- siellä
-he yhdessä istuivat päivällistä syöden. Huone ei ollut niin iso
-eikä etäisyys niin suuri, etten olisi heitä selvästi nähnyt. Heillä
-oli välillänsä iso samppanjapullo ja he söivät ja joivat ahnaasti.
-Mutta he keskustelivat myöskin innokkaasti ja vakavasti, niin
-innokkaasti, etteivät he kiinnittäneet huomiota mihinkään tai kehenkään
-ulkopuolellaan olevaan. Holliment -- Neamoren seurassa, jolle lady
-Renardsmere oli maksanut kymmenentuhatta puntaa edellisenä päivänä!
-Mistä?
-
-Puolen sekunnin verran ajattelin mennä Hollimentin luo ja puhutella
-häntä. Mutta se mielijohde meni yhtä nopeaan kuin oli tullutkin. Ei!
--- Minä olin sattumalta keksinyt tarpeeksi tällä kertaa. Holliment oli
-Lontoossa ja hän tunsi Neamoren. Kuulisin joka tapauksessa kummastakin
-vielä. Ja jotteivät hän tai Neamore näkisi minua, maksoin heti syötyäni
-laskuni ja lähdin pois lähimmän oven kautta ja menin toiseen paikkaan
-kahvia juomaan ja tupakoimaan. Asiain tällä kannalla ollessa näytti
-minusta parhaalta, ettei kumpikaan noista miehistä huomaisi minua.
-
-Tapasin Walkerin autoineen puolivälissä alempaa Regent-katua kello
-puoli yhdeksältä, ja me heitimme hyvästit Lontoolle ja lähdimme kotiin.
-Lady Renardsmere oli vielä ylhäällä saapuessamme, ja vaikka hän
-sanoi vähän, näin minä, että hän tunsi kevennystä ja mielihyvää, kun
-annoin hänelle asianajajan kirjelipun. Mutta suorittamani lähetyksen
-laadusta hän ei mitään maininnut, enkä minäkään kertonut hänelle,
-mitä olin Trocaderossa nähnyt. Olin vielä seuraavana aamuna näitä
-asioita miettimässä, kun noin kello yhdeltätoista minua haettiin
-eteishuoneeseen tapaamaan jotakuta henkilöä, joka palvelijan sanojen
-mukaan tahtoi puhutella minua viipymättä.
-
-Tuo joku oli salapoliisi Spiller, Portsmouthista. Hän tuli aivan
-lähelleni ja kuiskasi:
-
-"Herra Cranage, teidän on tultava minun kanssani!" sanoi hän.
-"Kaupunkiin, heti paikalla! -- Minulla on auto tuolla ulkona
-odottamassa. Te ette tietenkään ole mitään kuullut. No niin, tuo
-Holliment niminen mies -- tiedättehän? Hänet löydettiin West Endin
-kaupunginosassa varhain tänä aamuna, kuolleena! -- Murhattuna!"
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU
-
-Ensimmäinen murha
-
-
-Olin niin hämmästynyt tämän lyhyen ilmoituksen johdosta, etten sillä
-hetkellä voinut muuta tehdä kuin seisoa ja tuijottaa Spilleriin
-tietoisena siitä, että palvelija, joka oli minut hakenut, ja
-taloudenhoitaja, joka oli juuri tullut eteishuoneeseen, vuorostaan
-tuijottivat minuun. Mutta äkkiä sain puhelahjani takaisin.
-
-"Hollimentko? Murhattu!" huudahdin minä. "Mahdotonta! Mutta minähän
-näin hänet itse eilen illalla juuri!"
-
-"Ei se silti mahdotonta ole, herra Cranage", vastasi Spiller kylmästi.
-"Paljon on aikaa murhan tapahtua eilisillan ja tämän aamun välillä.
-Mutta katsokaa tänne!"
-
-Hän otti esille sähkösanoman, aukaisi sen ja ojensi minulle. Myönnän,
-että käteni vapisi, kun otin sen häneltä -- mielikuvitukseni oli
-jo toimessa, olin näkevinäni, miten Holliment hitaasti ja varmasti
-saavutettiin...
-
-"Tämän on lähettänyt Jifferdene -- mies, joka äskettäin oli minun ja
-kiinalaisen herran kanssa", sanoi Spiller. "Lukekaa se!" Minä luin:
-
-    "West Endissä varhain tänä aamuna löydetty mies murhattuna, hyvin
-    otaksuttavasti Holliment, tuokaa Cranage tänne mahdollisimman
-    pian, tärkeä."
-
-"Niin", sanoin minä, "mutta hän sanoo vain -- hyvin otaksuttavasti.
-Saattaa olla. Joka tapauksessa -- luulen, että minun on lähdettävä
-teidän kanssanne. Mutta -- miksi? Muitakin on -- ja täytyy olla
--- jotka voivat todeta Hollimentin yhtä hyvin kuin minäkin.
-Portsmouthilaisia -- koko joukko."
-
-"Portsmouthissa ei ole ketään, joka tietäisi sitä, mitä te, herra
-Cranage, tiedätte -- hänen viime päivistään siellä", vastasi
-salapoliisi. "Tulkaa -- lähdetään! Minulla on hyvä auto tuolla
-ulkopuolella -- me lähdemme sinne heti paikalla tietä pitkin."
-
-"Tulkaa parvekkeelle", sanoin minä, johtaen hänet ovelle, missä olimme
-poissa jo uteliaiksi käyneiden palvelijain kuuluvilta. "Kuulkaahan!"
-jatkoin minä. "Mitä esitän syyksi lady Renardsmerelle? En halua kertoa
-hänelle, että olen sekaantunut murhajuttuun -- en ainakaan, ennenkuin
-olen kuullut siitä enemmän."
-
-Spiller nyökkäsi ja alkoi miettiä asiaa.
-
-"Kertokaa hänelle, että eräälle ystävällenne -- tai sukulaisellenne
--- on sattunut vakava tapaturma Lontoossa, ja että teidän läsnäolonne
-on välttämätön", sanoi hän. "Pyytäkää häneltä parin päivän lomaa --
-ehkä teidän on jäätävä yöksi. Tämä syy käy laatuun, eikö niin? Nuo
-veikot tuolla sisällä eivät tunne minua -- ei kukaan tunne minua täällä
-päin. Voitte sitten myöhemmin selittää hänelle asian -- jos se on
-tarpeellista."
-
-Lähdin etsimään lady Renardsmereä puutarhastaan. Suureksi
-huojennukseksi minulle suostui hän viipymättä pyyntööni, tekemättä
-mitään kysymyksiä ensinkään -- vieläpä tarjosi nopeaa autoa ja Walkeria
-ajamaan. Minä ilmoitin, että miehellä, joka oli tullut minua noutamaan,
-oli auto oven edessä, ja muutamassa minuutissa Spiller ja minä olimme
-matkalla.
-
-"Aika ilkeä juttu tämä, herra Cranage", huomautti salapoliisi,
-kun olimme ennättäneet jonkun matkaa. "Tähän asti se on minulle
-käsittämätön. Mitä te siitä aattelette?"
-
-"Minäkö?" huudahdin. "Voi taivas, en tiedä siitä enempää kuin mitä
-kerroin teille. Luulisin, että te -- ja tuo Scotland Yardin mies --
-minkä sanoittekaan hänen nimekseen -- Jifferdenekö? -- että te olette
-oikeat miehet siitä asiasta jotakin tietämään."
-
-"Niin kai", huomautti hän kuivasti naurahtaen. "Vakuutan teille, että
-me tuskin tiedämme mitään. Tuo kiinalainen herra, joka tuli meidän
-kanssamme teitä tapaamaan - hän se tietää jotakin, jos kukaan. Mutta ne
-itämaalaiset! -- yhtä hyvin voi koettaa ottaa luuta koiran suusta kuin
-tietoja heiltä, silloin kun eivät niitä tahdo antaa!"
-
-"Miten tuli hän olleeksi teidän seurassanne ensinkään?" kysyin minä.
-"Olen sitä koko lailla kummastellut."
-
-"Minäpä kerron teille", vastasi hän. "Hän ilmestyi Jifferdenen seurassa
-pääosastoomme Portsmouthiin muutamia päiviä ennenkuin näimme teidät
-siellä nummella. Hän tahtoi saada tietoja jostakin kiinalaisesta, jonka
-luultiin, sanoo hän, hiljakkoin oleskelleen Portsmouthissa ja jota
-Kiinan lähetystö kiihkeästi halusi saada käsiinsä. Minut määrättiin
-tiedusteluja tekemään. Vihdoin -- tarkemmin sanoen jo seuraavien
-kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa -- sain selville, että eräs
-kiinalainen, nähtävästikin kunnioitettava mies, oli pari kolme kertaa
-nähty Hollimentin seurassa. Lähdimme Hollimentin kauppapaikalle ja
-huomasimme, että siellä oli merkillisiä tapahtunut ja että Holliment
-oli hävinnyt. Me teimme sitten tiedusteluja ympäristössä, ja 'Amiraali
-Hawken' viinuri kertoi eräästä nuoresta vieraasta herrasmiehestä,
-joka oli ollut Hollimentin kaupassa yhden koko päivän. Jonkun
-päivän kuluttua tuli hän luoksemme ja sanoi löytäneensä tuon nuoren
-herrasmiehen -- teidät -- ja kertoi, missä te olitte. Niin me sitten
-tulimme Renardsmereen -- ja kuulimme teiltä kiinalaisesta, joka
-kurkisti sisään Hollimentin ikkunasta ja perästäpäin murtautui sisään
-muitten kaverien kanssa. Ymmärrättekö?"
-
-"Ja siinäkö kaikki?" kysyin minä.
-
-"Kaikki, minkä tähän asti tiedän", vastasi hän. "Ja niine uutisineen
-herra Shen lähti matkoihinsa ja Jifferdene hänen mukanaan. En ole
-kuullut mitään enempää, kunnes sain tämän sähkösanoman."
-
-"Oikeastaan tulemme siis siihen", sanoin minä, "että te kolmissa miehin
-ette olleetkaan hakemassa Hollimentia, vaan jotakuta kiinalaista".
-
-"Aivan niin", vastasi hän. "Erästä kiinalaista! Kerronpa teille --
-Kiinan lähetystö tahtoo saada hänet käsiinsä -- kuka hän nyt lieneekään
--- aivan välttämättä, jopa siinä määrin, että ovat antaneet Scotland
-Yardin toimeksi etsiä häntä. Mutta mitä he hänestä tahtovat tai kuka
-hän on, ja mitä Hollimentilla on tai on ollut tekemistä sen asian
-kanssa, siitä ei minulla ole sen enempää tietoa kuin vastasyntyneellä
-lapsella."
-
-"Spiller!" sanoin minä. "Lyön vetoa kuinka paljon hyvänsä siitä, että
-jos murhattu on Holliment, niin tuo kiinalainen hänet murhasi!"
-
-"Minä sanoisin, että se on varma", huomautti hän naurahtaen. "Voisitte
-huoletta veikata miljoonan yhtä vastaan. Mutta -- mikä on syynä?"
-
-"En tiedä", vastasin minä. "Sen vain tiedän, etten koskaan ole
-nähnyt ihmistä niin täydellisesti pelon vallassa kuin Holliment oli
-kertoessani hänelle, että olin nähnyt tuon kaverin keltaiset kasvot
-ja vinot silmät ikkunassa! Hän oli hirveästi peloissaan hengestään,
-Spiller -- hengestänsä!"
-
-"Niin, ja tuo kaveri sai hänet käsiinsä!" sanoi hän. "Saattepa nähdä,
-että se on Holliment. Mutta Jifferdene tietää enemmän, kunhan tulemme
-perille."
-
-Tapasimme Jifferdenen odottamassa meitä Scotland Yardissa. Hän vei
-meidät pieneen odotushuoneeseen ja sulki oven meidän kolmen jälkeen.
-Siihen mennessä olin tehnyt päätökseni eräästä asiasta, jota olin
-matkan varrella mielessäni miettinyt, aina silloin kun keskustelumme
-Spillerin kanssa oli pysähdyksissä -- olin päättänyt, etten mainitsisi
-Neamorea Hollimentin yhteydessä -- en ainakaan vielä. Sillä jos
-mainitsin Neamoren, oli minun mainittava lady Renardsmere, ja sitä
-en tahtonut. Ja ehkä loppujen lopuksi Neamorella ei ollutkaan mitään
-tekemistä tämän asian kanssa -- Holliment tietysti tunsi paljon ihmisiä
-Lontoossa.
-
-"En luulisi olevan mitään epäilystä siitä, että tämä mies on Holliment
--- päättäen kuvauksesta, jonka sain hänestä Portsmouthissa", huomautti
-Jifferdene ovea sulkiessaan. "Minun mielestäni se on varma."
-
-"Herra Cranage näki hänet eilen illalla", huomautti Spiller nyökäten
-minuun päin.
-
-"Niinkö?" sanoi Jifferdene. "Missä sitten?"
-
-"Toceaderossa -- päivällistään syömässä", sanoin minä. "Noin kello
-seitsemän paikkeilla."
-
-"Puhuttelitteko häntä?" kysyi hän.
-
-"En puhutellut -- enkä tahtonutkaan puhutella. Viimeisten seikkailujen!
-jälkeen Hollimentin kanssa", jatkoin minä, "en tahtonut olla missään
-suhteissa häneen. Hän ei nähnyt minua -- ja minä lähdin sieltä pois."
-
-"No niin", sanoi Jifferdene. "Pyydän joka tapauksessa teitä todentamaan
-hänet, herra Cranage. Tiedän kyllä, että monet muut voisivat sen tehdä,
-mutta erikoisista syistä haluan teidän tekevän sen ja auttavan minua
-tässä kohden. Te olette kai ainoa henkilö, joka näitte kiinalaisen --
-joka minun ajatukseni mukaan on murhaaja."
-
-"Missä se tapahtui?" kysyi Spiller.
-
-"Paddingtonin puolella", vastasi Jifferdene. "Jos tiedätte Maida Valen,
-tiedätte myöskin, että siellä on kappale Regent-kanavaa kulkemassa
-Edgware-tien ja Warwick Crescentin välillä. Viertotietä toisella
-puolella nimitetään Blomfield-tieksi; toisella Maida Hill Westiksi.
-Hän löydettiin makaamassa Blomfield-tiellä, kanavavallin luona,
-noin kahdeksantoista metriä sillasta, joka yhdistää Warwick-kadun
-Harrow-tiehen. Kello kolmelta tänä aamuna eräs poliisimies löysi hänet.
-Hän oli ollut kuolleena noin puolen tunnin verran poliisilaitoksen
-lääkärin lausunnon mukaan. Puukotettu! Ja mies, joka hänet puukotti,
-tiesi kyllä mihin iskeä! Mutta mistä syystä? Siinä pulma! Joka tasku
-hänen takissaan oli käännetty nurin; muutamat hänen tavaransa, kuten
-kello, rahat ja niin edespäin, löydettiin tieltä hänen vierestänsä,
-aivan niin kuin olisivat olleet arvottomia; hänen takkinsa ja liivinsä
-olivat paikka paikoin viilletyt auki -- silminnähtävästi oli murhaaja
-etsinyt jotakin. Mutta onnistuiko hänen löytää se vai ei -- kukapa
-tietää?"
-
-"Eikö siis ole mitään johtolankaa?" esitteli Spiller.
-
-"Ei mitään! Ei alkuakaan", sanoi Jifferdene. "Tietysti poliisit panevat
-toimeen pontevia tiedusteluja ympäristössä, saadakseen selville, onko
-häntä nähty tämän korttelin seutuvilla myöhään eilen illalla ja kenen
-seurassa, mutta tähän mennessä en ole kuullut mitään."
-
-"Missä hän nyt on?" kysyi Spiller.
-
-"Paddingtonin ruumishuoneessa. Lähdemme sinne ja otamme herra Cranagen
-mukaamme todentamaan hänet", vastasi Jifferdene. "Unohdin mainita,
-ettei häneltä tavattu minkäänlaisia papereita. Ehkä murhaaja otti
-ne mukaansa, jos sellaisia oli. Tietenkin hänellä on voinut olla
-taskukirja. No niin, mennään nyt. Mutta teillä on ollut pitkänlainen
-ajomatka, ja kello käy jo kahta. Mitä jos ensin söisimme vähän?"
-
-Pistäysimme erääseen Parliament-kadun varrella olevaan ravintolaan,
-ja pian olin selvillä siitä, että niin inhoittavat kuin heidän
-virkavelvollisuutensa silloin tällöin olivatkin, ei se ainakaan
-haitannut tovereitteni ruokahalua. He söivät ja joivat hyvällä halulla
--- ja minäkin seurasin heidän esimerkkiään, heittäen mielestäni kaikki
-epämiellyttävät ennakkoajatukset edessäni olevasta tehtävästä. Ja
-heidän kunniakseen on minun mainittava, etteivät he puhuneet mistään
-ammattiasioista aterian aikana -- sen sijaan me puhuimme kilpa-ajoista,
-ja minä kehoitin heitä lyömään viimeisen kolikkonsa Välkehtivästä
-Rubiinista, josta minä, henkilökohtaisen tuntemukseni perustuksella,
-annoin heille hehkuvan kuvauksen. Sovimme oikein hyvin yhteen --
-ja vihdoin me maksoimme laskumme, menimme jälleen ulos kirkkaaseen
-kevätilmaan ja lähdimme ajurilla Paddingtoniin -- päästäksemme tuosta
-asiasta.
-
-"Yksi tarkka silmäys riittää, herra Cranage", kuiskasi Jifferdene, kun
-astuimme ruumishuoneeseen. "Siinä ei kannata viivytellä -- kyllä te
-heti tunnette, onko se hän vai ei. No niin..."
-
-Se oli Holliment. Hän oli hyvin hiljainen ja hyvin kalpea ja hyvin
-kammottava...
-
-"Hän se on!" kuiskasin minä. "Voi hirveää! -- ja eilen illalla..."
-
-Lähdimme taas ulos. Me kuljimme Paddington Greenin läpi äänettöminä.
-
-"Paikka, jossa se tapahtui", huomautti Jifferdene äkkiä, "on vain
-viiden minuutin kävelymatkan päässä tästä. Mutta en usko, että sinne
-kannattaa mennä katsomaan -- ei siellä ole mitään nähtävää, paitsi itse
-paikka tietysti. Meillä on vielä muutakin tekemistä, herra Cranage.
-Haluan, että tulette minun kanssani tapaamaan erästä kiinalaista
-herrasmiestä, joka majailee Langham-hotellissa, ja sitten illalla aion
-viedä teidät Limehousen puolelle."
-
-"Luullakseni olen teidän käsissänne", myöntelin minä.
-
-"Niin, koetamme mahdollisimman pian saada teitä koskevat asiat
-loppuun suoritetuiksi", sanoi hän. "Mitä teihin tulee, Spiller, on
-parempi, että menette takaisin Portsmouthiin tiedusteluja jatkamaan
--- hankkimaan lisää tietoja Hollimentistä ja kiinalaisesta -- enemmän
-siellä täytyy olla saatavissa. Kuulkaahan!" -- Hän veti Spillerin
-syrjään ja puheli jonkun hetken vakavasti hänen kanssaan. "Ottakaa
-siitä selvä, jos voitte", sanoi hän lopuksi, "ja ilmoittakaa tietysti
-minulle kaikki".
-
-Spiller jätti minulle hyvästi ja lähti junalle. Jifferdene taas, kun
-olimme kävelleet vähän kauemmas, huusi vuokra-ajuria ja käski ajamaan
-Langham-hotelliin. Kun olimme lähteneet liikkeelle, kääntyi hän
-luottavasti minun puoleeni.
-
-"Tämä on omituisimpia tapauksia, minkä kanssa minulla milloinkaan
-on ollut tekemistä, herra Cranage", sanoi hän. "Sitä omituisempi,
-kun nuo itämaalaiset ovat siihen sekaantuneet. Spiller sanoi minulle
-kertoneensa teille kaikki, mitä hän tietää; niin, ja totta puhuen
-on minulla siihen hyvin vähän lisättävää! Mutta minullapa on eräs
-ajatus. Spillerhän kertoi teille, vai kuinka, että Kiinan lähetystö
-pani minut tuon kiinalaisen jäljille, jonka Holliment varmasti tunsi
-Portsmouthissa. Niinpä niin -- mutta Kiinan lähetystön takana on joku,
-ja se joku on minun luullakseni muuan vanha kiinalainen herrasmies
--- joku mahtava pohatta omassa maassaan kai -- joka nyt asustaa
-Langhamissa. Olen nähnyt hänet kerran herra Shenin seurassa, ja te ja
-minä menemme tapaamaan häntä nyt taasen. Hän tietää kyllä koko asian
-alun ja juuren. Mutta totta vie, minä en tiedä!"
-
-"Mutta jos tuo vanha herra todella tietää, mistä on kysymys", sanoin
-minä, "niin ettekö voi, katsoen asiain nykyiseen tilaan, saada häntä
-puhumaan? Ettekö voi pakottaa häntä puhumaan? Kun hän kuulee, että asia
-on johtanut murhaan --"
-
-"Niin luulisi, mutta nuo itämaalaiset eivät näytä antavan ihmishengelle
-niin suurta arvoa kuin me, herra Cranage", vastasi hän. "Ja mitä
-siihen tulee, että voisi taivuttaa tai pakottaa häntä puhumaan -- niin
-odottakaa, kunnes näette hänet! En ole sfinxiä nähnyt, mutta luulisin,
-että yhtä hyvin saisi sen laulamaan viimeistä varieteelaulua kuin tuon
-vanhan kummituksen puhumaan jotakin, mitä hän ei tahdo!"
-
-"Ja kuka hän on?" kysyin minä. "Sanoitte: joku mahtava pohatta omassa
-maassaan. Mitä hän täällä tekee? Ja puhuuko hän englantia?"
-
-"Hän puhuu englantia aivan hyvin -- yhtä hyvin kuin tuo herra Shenkin,
-ja se on jotensakin hyvin -- on opiskellut jossakin täkäläisessä
-yliopistossa, tuo herra Shen, ymmärtääkseni", vastasi hän. "Mitä
-tekemistä tuolla vanhalla herralla taas on täällä, sitä en tiedä;
-mutta siitä vähästä päättäen, mitä olen nähnyt, arvelen häntä joksikin
-mahtavaksi kauppaylimykseksi. Hänellä on hallussaan koko rivi huoneita,
-ja muutamia meidän johtavia rahamiehiämme käy siellä häntä tapaamassa.
-Mikä hänen arvonsa, asemansa ja niin edespäin tarkalleen lienee, sitä
-en tiedä -- minä tunnen hänet ja Langhamissa tunnetaan hänet herra
-Chenginä."
-
-"Herra Cheng -- panenpa mieleeni", sanoin minä. "Ja missä määrin on
-herra Cheng selvillä tämän jutun yksityiskohdista?"
-
-"Sikäli, että Holliment tunsi erään kiinalaisen Portsmouthissa
-hiljakkoin ja että te, ollessanne Hollimentin kauppaa hoitamassa,
-näitte erään kiinalaisen kurkistelevan sisään ikkunasta ja että
-Holliment kuullessaan tämän säikähti aivan kuollakseen ja että
-myöhemmin eräs kiinalainen, roistojoukon seuraamana, murtautui sisään,
-jonka jälkeen Holliment pakeni. Tämän", sanoi Jifferdene, "tietää herra
-Cheng tähän asti. Ja nyt aion minä kertoa hänelle, että Holliment on
-murhattu."
-
-"Nähdäksenne, saisiko se hänet puhumaan, eikö niin?" utelin minä.
-
-"No niin, ehkä se on minulla mielessä", myönsi hän. "Mutta hän ei kyllä
-puhu, jos hän ei itse tahdo. Tahtoisinpa vain saada tietää, mitä on
-hänen vanhan pergamenttinaamansa takana!"
-
-Samassa me saavuimme Langhamiin, ja heti Jifferdene lähetti
-käyntikorttinsa herra Chengille. Meidän ei tarvinnut kauan odottaa
--- muutaman hetkisen kuluttua ilmestyi nuori englantilaiseen pukuun
-puettu kiinalainen, tervehti salapoliisia kohteliaasti ja johtaen meitä
-portaita ylös vei meidät erääseen noista monista hienoista huoneista ja
-pyytäen meitä istumaan huomautti, että herra Cheng ennen pitkää tulisi
-henkilökohtaisesti meitä tapaamaan. Sitten hän hävisi, ja me odotimme
--- viisi, kymmenen minuuttia. Muuan ovi aukeni, ja hienon näköinen mies
-tuli ulos, meni huoneen poikki ja poistui samasta ovesta, josta me
-olimme tulleet sisään. Jifferdene kumartui minun puoleeni.
-
-"Tiedättekö kuka tuo mies on, herra Cranage?" kysyi hän.
-
-"Minäkö? En!" vastasin. "Kuka hän on?"
-
-"Loordi Mickleborough -- Itämaisen Liikeyhtiön puheenjohtaja -- muuan
-Cityn mahtavimpia kauppapomoja", vastasi hän. "Hänen toiminimensä --"
-
-Äkkiä hän pysähtyi kesken puheensa, käännähti kiivaasti tuolissansa
-ja sitten heti nousi jaloilleen, hiljaisen, melkein huomaamattoman
-äänen kuuluessa takanamme. Minäkin käännyin ja nousin -- siellä
-seisoi oviaukossa, josta loordi Mickleborough juuri oli lähtenyt,
-kunnianarvoisan näköinen kiinalainen, puettuna kansalliseen pukuunsa.
-Hän muodosti vaikuttavan ja maalauksellisen kuvan siinä seistessään,
-mutta eivät värit eikä puvun omituisuus minua niin hämmästyttäneet
-kuin se harvinaisen korkea ikä, jota tuo hieman kumarainen vartalo
-ja sen yläpuolella olevat pergamenttimaiset, syvävakoiset kasvot
-näyttivät ilmaisevan. Hän oli näköjään ainakin sadan vuoden vanha,
-ja vaistomaisesti minä kumarsin hänelle nöyrän kunnioittavasti. Hän
-kumarsi vastaan, hymyili vähän, ja silloin huomasin minä, että hänen
-silmänsä olivat yhtä valppaat ja kirkkaat kuin nuoren miehen.
-
-"Käykää sisään, pyydän."
-
-Ääni, hiljainen, lempeä, oli kuitenkin kirkas ja selvä. Me seurasimme
-häntä erääseen sisähuoneeseen; hän osoitti kahta tuolia, siirsi
-kolmannen ihan meitä vastapäätä, istuutui, verhosi kätensä hihoihinsa
-ja katsoi Jifferdeneen.
-
-"Onko teillä uutisia minulle?" kysyi hän.
-
-"Kyllä, herra Cheng, kyllä, sir", vastasi Jifferdene. "Holliment, se
-mies, josta olin teille jo ennemmin puhunut, on murhattu."
-
-Ei silmäluomikaan värähtänyt noissa omituisissa, vanhoissa,
-kurttuisissa kasvoissa edessämme; Jifferdene olisi yhtä hyvin voinut
-huomauttaa, että ilma oli kaunis.
-
-"Missä se tapahtui? Portsmouthissa -- vai Lontoossako?" kysyi herra
-Cheng.
-
-"Lontoossa, sir, tänä aamuna, noin puoli kolmelta tai kolmelta,
-puukotettu, herra Cheng, pistetty kuoliaaksi! Mutta ei
-ryöstötarkoituksessa, sir -- hänen rahansa ja arvoesineensä olivat
-hajallaan polulla hänen vieressänsä", sanoi Jifferdene. "Hänen taskunsa
-oli kaikki käännetty nurin ja hänen pukunsa monin paikoin viilletty
-auki, aivan, kuin murhaaja olisi etsinyt jotakin."
-
-Vieläkään ei näkynyt mitään merkkiä noilla liikkumattomilla kasvoilla.
-Mutta silmät olivat valppaat, tarkkaavat ja innokkaat.
-
-"Onko teillä mitään johtolankaa murhaajaan nähden?"
-
-"Ei mitään, sir, tähän asti! Mutta haluaisin esittää jotakin teille,
-herra Cheng. Minun luullakseni murhaaja on tuo kiinalainen, joka katsoi
-Hollimentin ikkunasta sisään ja joka todennäköisesti on sama mies, jota
-te etsitte."
-
-Herra Cheng taivutti päätään.
-
-"Saattaa olla", sanoi hän.
-
-Jifferdene huomautti, että minäkin olin saapuvilla.
-
-"Tämä on se nuori herra, joka näki kiinalaisen kasvot ikkunassa",
-huomautti hän.
-
-Herra Cheng katsoi minuun. Jostakin syystä hänen kunnianarvoisat
-kasvonsa kävivät suopeammiksi.
-
-"Mutta nuori herra ei kai voisi varmasti tuntea miestä jälleen, vai
-miten?" hän sanoi.
-
-"Ei!" myönsi Jifferdene. "Niin hän väittää. Olkoon nyt miten oli, herra
-Cheng, me yritämme saada sen miehen kiinni."
-
-"Millä keinoin?" uteli herra Cheng.
-
-"No niin -- onhan täällä kiinalaiskortteli, sir", vastasi Jifferdene.
-"Aloitan sieltä. Ja, herra Cheng! tiedän että te hyvin kiihkeästi
-tahdotte päästä erään tietyn kansalaisenne jäljille ja löytää hänet.
-Ettekö voisi edes hiukkasen auttaa minua, sir -- antaa pientä kuvausta?"
-
-Herra Cheng pysyi liikkumattomana kokonaisen minuutin ajan. Sitten hän
-kumartui lähemmäs.
-
-"Mies, jota minä etsin", sanoi hän rauhallisesti, "on menettänyt
-vasemman korvansa alapuolen".
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU
-
-Keskiöinen vieras
-
-
-Hyppäsin pystyyn ääneen huudahtaen. Jifferdene tuijotti minuun --
-ihmeissään.
-
-Mutta tuo vanha viekas kiinalainen hymyili. Hän katsoi merkitsevästi
-salapoliisia, samalla nyökäten sivullepäin minua kohden.
-
-"Nuoren herran muisti on herännyt!" sanoi hän rauhalliseen, tasaiseen
-tapaansa. "Hän -- muistaa!"
-
-"Niin!" sanoin minä. "Nyt minä muistan -- nyt kun te siitä muistutitte.
-En olisi voinut varmasti sanoa, että mies oli mainitsemallanne tavalla
-epämuodostunut, mutta sen verran kuin häntä vilahdukselta näin, olen
-muistavinani, että hänen kasvojensa vasemmalla puolella oli jotakin
-viallista -- joku arpi -- tai sentapaista!"
-
-"Hänen vasemman korvansa alaosa", toisti herra Cheng. "Miekan isku."
-
-Jifferdene, joka oli tarkkaavana kuunnellut puhettamme, huokasi. Oliko
-se sitten huojennuksen vai hämmennyksen huokaus, sitä en tiedä.
-
-"Hyvä!" sanoi hän. "Se näyttää rajoittavan asioita! Kiinalainen, joka
-on menettänyt vasemman korvansa alapuolen, vai kuinka? Ei teidän
-maanmiehiänne ole Lontoossa kovin monta kaikkiaankaan, herra Cheng!
-Mutta kunhan vain antaisitte vähän tietoja lisäksi! No, mikä on miehen
-nimi?" Mutta herra Chengin kasvot tulivat vielä entistäkin enemmän
-sfinximäisiksi.
-
-"Tällä haavaa", vastasi hän, "esiintynee hän jo toisella nimellä".
-
-"Epäilemättä", myönsi Jifferdene. "Mutta -- sitten on vielä
-tärkeämpikin kysymys. Miksi te häntä etsitte, herra Cheng?"
-
-Herra Cheng vilkutti meille silmää.
-
-"Pääasia on", sanoi hän ystävällisesti, "että löydämme hänet".
-
-Jifferdene huomasi, että hänellä oli vastassansa muuri, jonka kautta
-ei ollut kulkutietä ja jonka yli oli toivotonta yrittää kiivetä. Hän
-laski kätensä ristiin rinnan yli ja pyöritteli peukalojaan, katsellen
-vakavasti vanhaa kiinalaista.
-
-"Ajattelin penkoa koko kiinalaiskorttelin -- Limehousen puolella",
-esitteli hän.
-
-"Sieltä te ette häntä löydä", sanoi herra Cheng. "Kaikki kiinalaispesät
-Lontoossa on jo perinpohjin tutkittu -- omasta aloitteestamme."
-
-"No missä hän sitten on?" kysyi Jifferdene melkein epätoivoisena.
-
-"Ehkä suojelee häntä joku tai useampikin teidän maanmiehenne", vastasi
-vanha mies. "Luulen hänellä olevan rikostovereita. Saattoi olla joku
-hänen rikostoverinsa eikä välttämättä hän itse, joka murhasi tuon
-Hollimentin."
-
-"Kunhan vain tietäisin, minkä asian takia Holliment murhattiin!" mutisi
-Jifferdene. "Ei se mikään tavallinen ryöstömurha ollut -- se on selvä.
-Hollimentilla oli taskussaan kultakello, hyvinkin viidenkymmenen punnan
-arvoinen! Se oli viskattu käytävälle hänen ruumiinsa viereen. Ja rahat
--- hänellä oli runsaasti rahaa -- nekin olivat siinä hujan hajan. Mitä
-murhaaja oikein haki?"
-
-Herra Cheng hymyili vielä suopeammin.
-
-"Mielenkiintoisempi kysymys on -- löysikö hän, mitä etsi?" sanoi hän
-lempeimmällä äänellään.
-
-"Entä jos ei löytänyt, herra Cheng?" esitti Jifferdene.
-
-"Siinä tapauksessa", mutisi vanha mies, "tapahtuu vielä toinen murha --
-ehkä kaksi -- ehkä kolme".
-
-Jifferdene tuijotti häneen. Herra Cheng tuijotti kiinteästi vastaan.
-Salapoliisi nousi tuoliltansa.
-
-"Luullakseni on parasta, että ryhdymme hommiimme", sanoi hän. "Tulkaa,
-herra Cranage -- olen hyvin kiitollinen teille, herra Cheng. Toivon
-kuitenkin, että olisitte antanut meille enemmän tietoja."
-
-Vanha mies ei virkkanut mitään. Hän meni meidän edellämme huoneustonsa
-ulko-ovelle ja aukaistuaan sen seisoi vieressä kohteliaasti kumartaen.
-Mutta kun minä olin menemässä ulos, laski hän äkkiä linnunjalkaa
-muistuttavan kätensä käsivarrelleni.
-
-"Te olette hyvin nuori", sanoi hän. "Varokaa itseänne!"
-
-"Olenko vaarassa, sir?" kysyin minä.
-
-"Te olitte ikkunan toisella puolella", vastasi hän, luoden minuun
-nopean, puhuvan katseen. "Toisella puolella oli mies, joka -- ei
-häikäile mitään!"
-
-Sitten hän kumarsi hyvästiksi, sulki oven jälkeemme ja me astelimme
-alas ja ulos kadulle.
-
-"Kuulkaahan, Jifferdene!" sanoin minä, niin pian kuin olimme ulkona
-päivänvalossa. "Olen saanut kylläkseni tästä ja toivon, ettette enää
-tarvitse minua. Ilmassa on liian paljon murhan ja tulevan murhan
-tuntua! Olen iloinen päästessäni kotiin."
-
-"Teidän on vain tultava tänne taas huomenna tai ylihuomenna, herra
-Cranage", vastasi hän kylmästi.
-
-"No miksi?" tiedustelin.
-
-"Ruumiintarkastajan tutkinto -- Hollimentin murhan johdosta", vastasi
-hän lyhyesti.
-
-"Mutta mitä se tutkinto minuun kuuluu?" kysyin minä.
-
-"Te tulette olemaan tärkeimpiä todistajia", vastasi hän. "Teidän on
-kerrottava koko Portsmouthin juttu. Niin että saatte viipyä ainakin
-päivän tai pari. Mutta ei teidän tarvitse pelätä -- minä olen päivällä
-teidän seurassanne, eikä luultavastikaan mitään pahaa tapahdu teille
-yön aikana hyvässä hotellissa."
-
-"Saakelin kiusallista!" huudahdin minä. "Mitä tarkoitti tuo vanha
-kiinalainen viimeisillä sanoillaan?"
-
-"Luullakseni hän tarkoitti, että tuo mies, jolta toinen puoli korvasta
-oli poissa, on etsimässä jotakin, mikä oli Hollimentin hallussa, ja
-että hän -- taikka hänen rikostoverinsa -- yrittäessään löytää sitä
-penkovat ja tutkivat jokaisen ja kaikki, jolla on jotakin tekemistä
-Hollimentin kanssa", vastasi hän kuivasti. "Siitä on kysymys!"
-
-"Olenko minä siis jossakin vaarassa?" sanoin. "Epäilemättä hän tiesi,
-että minä olin ollut Hollimentin seurassa, jos kohta vain tilapäisesti!"
-
-"Älkää pelätkö!" vastasi hän. "Minä pidän teistä huolta. Te olette
-paremmassa turvassa minun kanssani ja Lontoossa kuin olisitte tuolla
-Renardsmere Housessa. Heittäkää asia mielestänne, herra Cranage, ja
-sitten me pistäydymme ajurilla Paddingtonin poliisiasemalla kuulemassa
-uutisia viimeöisestä tapauksesta -- tähän mennessä heillä pitäisi jo
-olla siellä joitakin."
-
-Me siis palasimme Paddingtoniin, ja siellä poliisiasemalla tuli
-meitä vastaan heti paikalla mies, joka näytti vilpittömän iloiselta
-kohdatessaan kumppanini.
-
-"Aioin juuri soittaa teille", sanoi hän. "Olen saanut joitakin tietoja
-tuosta murhatusta miehestä, jonka henkilöllisyydestä emme ole varmat."
-
-"Ei teidän tarvitse kauemmin olla epätietoisuudessa", huomautti
-Jifferdene. "Hänen henkilöllisyytensä on jo todistettu -- sen on tehnyt
-tämä herrasmies. Hän on mies, jonka sanoinkin hänen olevan -- Holliment
-Portsmouthista. No mitä tietoja te olette saanut hänestä?"
-
-"No niin, me olemme kaiken päivää toimittaneet tiedusteluja tuolla
-Maida Valen piirissä", sanoi toinen, "ja tänä iltapäivänä sain selville
-jotakin. Hänen tuntomerkkejään vastaava mies oli Warrington-hotellissa
-myöhään eilen illalla erään toisen miehen seurassa. Aion juuri käväistä
-siellä, saadakseni lisätietoja asiasta -- ja teidänkin olisi paras
-tulla mukaan."
-
-"Siinä tapauksessa, että sieltä on joitakin uutisia saatavissa --"
-aloitti Jifferdene.
-
-"On sieltä. Heti asiasta kuultuani lähetin erään miehen hotellin
-isännän luo toimittamaan, että tämä käväisisi ruumishuoneessa
-katsomassa, tuntisiko hän vainajan siksi mieheksi, joka oli ollut
-siellä eilen illalla. Tähän mennessä hän kai jo on palannut hotelliin,
-enkä ole niinkään kärkäs saamaan tarkempia tietoja hänestä -- tuosta
-vainajasta -- kuin miehestä, joka oli hänen matkassaan", sanoi
-Paddingtonin salapoliisi. "Ja asia on viipymättä toimitettava."
-
-"No mennään sitten", suostui Jifferdene. "Tulkaa, herra Cranage -- kun
-te kerran olette niin paljon asiaan sekaantunut, niin -- voitte yhtä
-hyvin seurata sitä loppuun asti. Ei tämä niin hauskaa ajanvietettä
-lie kuin ketunajo", lisäsi hän, kun me menimme ulos ja taas asetuimme
-ajurinrattaille, "mutta jännittävää se tietenkin on".
-
-Samalta alkoi minusta itsestänikin tällä hetkellä tuntua. Ajettiin
-takaa ihmistä, joka oli vain yksi seitsemästä miljoonasta!
-
-"Luulen, että teidän asianne tällaisissa tapauksissa on tehdä
-johtopäätöksiä", sanoin minä, kun me vielä kerran lähdimme liikkeelle.
-"Jonkinlainen matemaattinen probleemi, vai mitä?"
-
-"Niin, tai arpapeli!" huomautti Jifferdene, iskien silmää toiselle
-miehelle. "Ja toisinaan siinä on ainesta näytelmäksi, eikö olekin
-Birkem?"
-
-"Sen kyllä uskon", sanoi Birkem. "Siltäpä tämäkin asia näyttää. Mistä
-syystä tuo mies puukotettiin? Ei ainakaan sen takia, mitä hänellä oli
-muassaan."
-
-"Hm!" sanoi Jifferdene. "Paljon on tässä maailmassa arvoituksellista.
-Joka tapauksessa on pienikin lisätieto tässä asiassa arvokas.
-Toivottavasti tuolla hotellinisännällä on hyvä muisti!"
-
-"Niin, muistikin on monenlainen", huomautti Birkem. "Selvästä,
-värittämättömästä muistista minä pidän. Se minua harmittaa, kun ne
-alkavat sekoittaa mielikuvitusta muistelmiinsa. Mutta tunnen tätä
-miestä jonkun verran -- hän puhuu meille suoraa kieltä."
-
-"Taitaa olla käytännöllinen mies", sanoi Jifferdene.
-
-"Hyvin!" myönsi Birkem. "Hän kertoo meille vain, mitä hän näki ja mitä
-kuuli -- eikä sen enempää."
-
-Kysymyksessä oleva hotellinisäntä odotti nähtävästi poliisin käyntiä,
-ja heti kun olimme päässeet perille, vei hän meidät erääseen
-yksityiseen vierashuoneeseen ja kävi suoraan käsiksi asiaan, joka oli
-käyntimme aiheuttanut.
-
-"No niin", sanoi hän, nojaten kyynärpäillään pöytään ja katsellen
-meitä. "Olen käynyt siellä -- ruumishuoneessa."
-
-"No?" kysyi Birkem.
-
-"Se oli sama mies, joka oli täällä eilen illalla!"
-
-"Oletteko varma?"
-
-"Ihan varma! Hän tuli tänne -- tarkoitan tarjoiluhuoneeseen -- noin
-puoli yksitoista ja viipyi täällä lähes sulkemisaikaan asti."
-
-"Hänellä oli toinen mies mukanaan, eikö niin?" virkkoi Birkem.
-
-"Niin oli. Eräs nuorempi mies -- erittäin hyvin puettu, täydellinen
-keikari, mitä vaatteisiin tulee. Juutalainen!"
-
-Tuskin saatoin pidättää hämmästyksen huudahdusta. Se oli epäilemättä
-Neamore. Neamore tietystikin. Mutta minä en aikonut puhua -- vielä
-ainakaan.
-
-"Olitteko milloinkaan ennemmin nähnyt kumpaakaan heistä?" kysyi
-Jifferdene.
-
-"En milloinkaan! Ehkä juuri sen vuoksi erikoisesti panin heidät
-merkille. Olin sattumalta itse palvelemassa siinä tarjoilupöydässä,
-jonka luo he suuntasivat kulkunsa sisään tullessaan, ja katsoin
-tarkkaan kumpaakin. Toisestakin syystä he herättivät huomiotani -- he
-pyysivät pullollisen samppanjaa."
-
-"Ja saivatkin sen", sanoi Birkem.
-
-"Tietysti -- ja parasta lajia päälle päätteeksi. He joivat sen
-tarjoilupöydän ääressä, kiirehtimättä. Kuulin, mistä he keskustelivat."
-
-"Mistä sitten?" kysyi Jifferdene.
-
-"Lady Renardsmeren tamman -- Välkehtivän Rubiinin --
-voittomahdollisuuksista Derbyssä", vastasi isäntä. "Nuoremmalla
-miehellä näytti olevan joitakin lähempiä tietoja asiasta."
-
-"No?" sanoi Jifferdene hetken vaitiolon jälkeen. "Ja mitä sitten?"
-
-"He joivat pullonsa loppuun. Sitten katsoi vanhempi miehistä --
-sama, jonka juuri olen nähnyt -- kelloansa", jatkoi ravintoloitsija
-merkitsevästi nyökäten. "'Vielä on yllin kyllin aikaa', sanoi hän. 'Me
-otamme vielä toisenkin.' Sitten hän käski tuoda toisen pullon samaa
-lajia, ja kun minä olin aukaissut sen heille, ottivat he sen ja lasinsa
-salin toisella puolella olevaan komeroon ja istuutuivat."
-
-"Olivatko he selviä?" kysyi Birkem.
-
-"Selvät ja raittiit ja niin hyväkäytöksiset kuin toivoa voi", vakuutti
-ravintoloitsija luottavaisena. "Oikein siivoja, kohteliaita miehiä.
-Pidin heitä parina vedonlyönti-asiamiehenä -- tai miehinä, jotka ovat
-ainakin tekemisissä kilparadan kanssa!"
-
-"Ja kuinka kauan he viipyivät juttelemassa teidän ravintolassanne?"
-kysyi Jifferdene.
-
-"He istuivat rauhallisesti jutellen viinilasiensa ääressä, kunnes
-noin kymmenen minuuttia uupui tavallisesta sulkemisajasta. Silloin he
-sytyttivät sikaarinsa, ja kun he olivat lähdössä, tuli nuorempi heistä
-minun luokseni ravintolapöydän ääreen ja kysyi, voisinko minä sanoa
-heille, missä Delaware-tie oli? Menin ovelle heidän kanssaan ja osoitin
-tietä -- se ei ole tästä kaukana. He sanoivat hyvää yötä ja lähtivät
-siihen suuntaan."
-
-"Yhdessäkö?" kysyi Jifferdene.
-
-"Yhdessä!" sanoi ravintoloitsija.
-
-Heti senjälkeen me lähdimme ja kuljimme pitkin Warrington Crescentiä
-etsien Delaware-tietä, joka osoittautui olevan vain noin parin kadun
-päässä. Se oli erittäin kunnioitettavan näköinen poikkikatu, sille
-piirille ominaista mallia -- hyvin rakennettuja pikku huviloita
-kipsikoristeisine julkisivuineen, pienien kiviaidalla ympäröityjen
-puutarhain keskellä; ei mikään niiden ulkomuodossa herättänyt ajatusta
-murhan tapaisesta rikoksesta. Ja kuitenkin, kuten Jifferdene sormellaan
-osoitti, tänne oli kaksi miestä tullut hyvin myöhään illalla, ja tuskin
-kolmen minuutin kävelymatkan päässä, alhaalla kanavan luona, oli toinen
-heistä surmattu pari tuntia jälkeenpäin.
-
-"Teidän on toimitettava joitakin tiedusteluja näillä paikoilla,
-Birkem", huomautti hän, kun me seisoimme eräässä nurkassa katsellen
-ympärillemme. "Holliment ja tuo toinen mies tulivat tänne tapaamaan --
-jotakuta henkilöä! Ketähän?"
-
-Birkem katseli miettivästi, arvostelevasti joka taholle ympärilleen.
-
-"Tällä kadulla ei ole montakaan taloa. Ja jokainen niistä on sen
-näköinen kuin asuisi niissä ihmisiä, joilla on pankkisäästöjä ja
-sahviaaninahkaiset rukouskirjat! Korkeasti kunnioitettavia, niin kuuluu
-minun arvosteluni. Osoitekalenterista minä voin saada selville kaikkien
-asukkaitten nimet ja muita tietoja heistä ja voin käydä joka ovella.
-Mutta jos nuo miehet kävivät täällä tapaamassa jotakuta, niin ei ole
-todennäköistä, että se joku myöntää sen!"
-
-"Teidän on koeteltava onneanne", sanoi Jifferdene. "Tuo ravintoloitsija
-mainitsi, että miehet keskustelivat kilpa-ajoista. Ottakaa aluksi
-selvää, asuuko tällä kadulla ketään, jolla on jotakin tekemistä
-kilpa-ajojen kanssa tai sitten vedonlyöntihommia -- ehkä saatte siitä
-jonkun johtolangan, jos täällä joku sellainen asuu. Vähäisetkin
-sentapaiset tiedot -- mutta mikä nyt, herra Cranage?"
-
-Sillä minä olin äkkiä kirkaissut hämmästyksestä ja tein sitten
-liikkeitä, jotka epäilemättä panivat kumppanini ajattelemaan, että olin
-tullut hulluksi. Ajurinnrattaat olivat täyttä vauhtia kulkien tulleet
-nurkan ympäri ja olivat nyt nopeasti menossa Edgware-tielle päin pitkin
-Warrington Crescentiä -- niin nopeasti tosiaankin, että takana olevalla
-numerolaatalla numerot kaikki hyppivät yhtenä sekamelskana. Mutta kun
-ne kulkivat minun ohitseni, oli minun juuri onnistunut tuntea niissä
-olija -- Quartervayne!
-
-"Nuo rattaat!" huudahdin minä. "Quartervayne on niissä! Quartervayne!
--- mies, joka lähetti minut Hollimentin luo! Nopeasti -- emmekö voi
-seurata niitä?"
-
-"Kun ei ole toisia ajurinrattaita missään näkyvissä, emme voi", sanoi
-Jifferdene. "Mutta oletteko varma asiasta?"
-
-"Ihan varma!" todistin minä kiihkeänä. "Näin hänet selvästi.
-Quartervayne, niin totta kuin elän! Kunhan vain olisimme voineet
-pysähdyttää hänet!"
-
-"Niin vain -- ehkä siitä olisi ollut apua"', vastasi hän päätään
-pudistaen. "Mutta hän on poissa näkyvistä nyt! Hm! -- ehkäpä hän oli
-se mies, jota he tulivat tapaamaan tänne eilen illalla? Kun kerran
-me olemme tai te olette nähnyt hänet täällä päin, niin ehkä hän asuu
-täällä. Kuulkaapas, antakaa Birkemille täydellinen kuvaus hänestä."
-
-Kuvailin hänet Birkemille niin tarkkaan kuin osasin ja sellaisena
-kuin muistin hänet Clarence-laiturilta, ja sitten Jifferdene ja minä
-jätimme hänet ja lähdimme pois. Ja hetken aikaa olin vähällä kertoa
-kumppanilleni Neamoresta, sillä minä olin varma siitä, että Neamore
-oli ollut Hollimentin kanssa Warrington-hotellissa edellisenä iltana
-ja mennyt hänen kanssaan Delaware-tielle. Mutta muutin mieltä -- kumpi
-sitten olisi ollut parempi -- ja päätin olla mainitsematta mitään,
-kunnes olin nähnyt lady Renardsmeren tai kunnes jotakin uutta oli
-tullut ilmi. Olin tuskallisen hämmästynyt -- Holliment, Quartervayne,
-Neamore, lady Renardsmere muodostivat kummallisen yhdistelmän.
-
-"Kuulkaahan!" sanoi Jifferdene, äkkiä keskeyttäen mietteeni, "iltapäivä
-ei ole vielä lopussa. Mepä lähdemme Kiinan lähetystöön, joka on
-Portland-aukiolla -- haluaisin puhua pari sanaa tuon herra Shenin
-kanssa, joka tuli meidän seurassamme teitä tapaamaan. Jos vanha sfinxi
-Langhamissa ei tahdo kertoa minulle mitään, niin ehkä herra Shen
-tahtoo, kuultuaan Hollimentin murhasta."
-
-Me lähdimme Portland-aukiolle. Herra Shen otti meidät vastaan. Hän oli
-ystävällinen, lempeä, kohtelias, innokas ja kerrassaan tutkimaton. Hän
-oli yhtä mieltä Jifferdenen kanssa siitä, että Hollimentin nähtävästi
-oli murhannut kiinalainen, jonka kasvot minä olin nähnyt ikkunassa
-ja joka epäilemättä oli sama mies, jota herra Cheng etsi. Mutta sen
-myönnettyään hän ei enempää sanonut.
-
-"No, herra Shen", sanoi Jifferdene houkuttelevasti. "Ettekö voisi
-kertoa minulle, mistä oikeastaan on kysymys? Minkä vuoksi tahtoo herra
-Cheng löytää tämän miehen -- jonka nimeä hän ei tahdo ilmoittaa meille."
-
-Herra Shenin lempeä ääni kävi entistäkin pehmeämmäksi.
-
-"Kysymys on vain hänen löytämisestään", sanoi hän.
-
-Jifferdene levitti kätensä.
-
-"Aivan niin!" hän myönsi. "Mutta sallikaa minunkin kysyä teiltä --
-teillä on käytettävinänne keinoja, joita meillä ei ole. Oletteko
-koettaneet etsiä häntä -- niistä kortteleista, joissa maanmiehiänne on
-koolla Lontoossa -- Limehousessa ja muualla? Oletteko? -- No niin,
-oletteko löytäneet hänestä jälkeäkään?"
-
-"Emme!" vastasi herra Shen reippaasti kylläkin. "Emme jälkeäkään! Emme
-sanaakaan kuulleet! Ja -- hän on viallinen mies, helppo tuntea."
-
-"No missä perhanassa hän sitten on!" huudahti Jifferdene. "Kiinalainen!
--- puolet vasemmasta korvasta poissa! -- ja yhtä viekas kuin --"
-
-"Luulenpa", keskeytti herra Shen rauhallisesti, "että englantilaiset
-rikostoverit häntä huolellisesti suojelevat ja piilottelevat".
-
-"Hän oli ulkona viime yönä joka tapauksessa, lyönpä vaikka vetoa
-siitä!" mutisi Jifferdene. "Panen miljoonan yhtä vastaan siitä, että
-hän se Hollimentin surmasi."
-
-"Niin kai", myönsi herra Shen. Hän hymyili ystävällisesti silmälasiensa
-läpi. "Luullakseni hän puukottaa jonkun toisenkin vielä. Ehkä te
-silloin saatte hänet kiinni."
-
-Jifferdene tuijotti häneen ja nousi.
-
-"Tuleekohan herra Cheng kertomaan minulle, _miksi_ hän tahtoo saada
-hänet kiinni?" kysyi hän. "Vaikka vielä parempi on kysyä -- tiedättekö
-sitä itse, herra Shen? Antakaa kuulua!"
-
-"Hm!" sanoi herra Shen. "Hyvästi. Tulettehan katsomaan minua joskus
-toistekin, vai miten?"
-
-Tämän jälkeen me lähdimme, ja Jifferdene kiroili koko matkan pitkin
-Portland-aukiota. Ehkä se kevensi hänen mieltään; ainakin hän sen
-jälkeen taas käänsi huomionsa minuun. Lyhyen neuvottelun jälkeen
-minä päätin mennä yöksi Howard-hotelliin Norfolk-kadulle ja oman
-turvallisuuteni vuoksi pysyä ovien sisäpuolella kerran kynnyksen
-yli astuttuani. Sinne minä siis Jifferdenestä erottuani lähdin,
-söin kaikessa rauhassa päivällistä, tupakoin, pelasin pari peliä
-biljardia erään vieraskumppanin kanssa ja kello yhdeltätoista lähdin
-huoneeseeni. Olin juuri aikeissa riisuutua, kun ovenvartija tuli
-tuomaan kirjelippua, samalla ilmoittaen, että sen lähettäjä odotti
-alhaalla. Kirjelippu oli huolimattomasti reväisty paperipalanen, johon
-oli lyijykynällä töherretty vain -- _Clarence-laituri_.
-
-Lähdin suoraan alas. Siellä seisoi eräässä eteissalin pimeässä
-nurkkauksessa Quartervayne.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU
-
-Quartervayne
-
-
-Vaikka olikin myöhäinen, seisoskeli useita miehiä vielä eteissalissa,
-ja jotta en herättäisi heidän huomiotaan, en osoittanut mitään
-hämmästystä nähdessäni odottamattoman vieraani, vaan menin suoraan
-häntä kohden ja ojensin käteni (vastahakoisesti kylläkin, totta
-puhuakseni) aivan kuin se olisi ollut luonnollisin asia maailmassa
-nähdä hänet siellä. Hän puristi melkein suonenvedontapaisesti kättäni;
-hänen oma kätensä oli kuuma ja kostea, ja näin heti paikalla, että hän
-oli kiihtynyt ja hermostunut.
-
-"Sana kanssanne!" hän kuiskasi. "Jossakin rauhallisessa paikassa."
-
-Katsahdin tupakkahuoneeseen, jonka avonaisen oven läheisyydessä me
-seisoimme. Se oli jotensakin täynnä miehiä, mutta huomasin erään tyhjän
-sopen, ja johtaen Quartervaynen huoneeseen vein hänet sinne.
-
-"Jotakin juotavaa!" hän mutisi, kun istuuduimme. "Ja väkevää! Sitten --
-puhutaan."
-
-Kutsuin viinuria ja pyysin vierastani tilaamaan, mitä hän halusi. Hän
-halusi konjakkia, oikein aika annoksen -- ja soodaa. Kun viinuri oli
-mennyt tuomaan niitä, käännyin Quartervayneen, päättäen ottaa heti
-selkoa eräästä asiasta.
-
-"Miten tiesitte minun olevan täällä?" kysyin minä.
-
-"Näin teidät Strandilla Jifferdenen, tuon Scotland Yardin
-miehen, seurassa", vastasi hän, iskien silmää ja sysäten kättäni
-kyynärpäällään. "Tunnen hänet -- jotenkin hyvin! Nokkela mies! Ja
-minäpä seurasin teitä, kunnes tulitte tänne -- ja nyt minä sitten
-pujahdin tänne sisään. Tahdoin tavata teitä -- hyvin tärkeästi."
-
-Konjakki ja sooda tuotiin, ja hän otti siitä kulauksen, huokasi kun se
-oli mennyt alas ja kääntyi taas minuun hiljentäen ääntään.
-
-"Tietenkin olette kuullut Hollimentista?" sanoi hän.
-
-"Oletteko te?" tiedustelin minä vuorostani.
-
-"Jokainen on -- tähän mennessä", vastasi hän. "Sehän on iltalehdissä."
-
-En ollut nähnyt mitään iltalehtiä ja sanoin sen. Hän veti esiin yhden
-ja osoitti minulle kappaletta viimeisten tietojen osastosta:
-
-    "Mies, joka löydettiin murhattuna varhain tänä aamuna
-    Blomfield-tiellä Maida Valessa, on tunnettu erääksi Roger
-    Hollimentiksi, joka viime aikoihin asti on pitänyt sekatavara-
-    ja hiilikauppaa Portsmouthissa. Vielä ei ole mitään vihiä
-    murhaajasta, mutta poliisit toimittavat tehokkaita tiedusteluja
-    murhan lähiseuduilla."
-
-"Arvatenkin te todensitte hänen henkilöllisyytensä?" hän jatkoi,
-katsellen minua sivusta pitkään. "Epäilinkin, että he olivat saaneet
-teidät käsiinsä. Holliment tietenkin -- aivan niin! Ei mitään vihiä --
-miten lie? Mutta lyönpä vetoa, että te ja minä tiedämme jotakin -- vai
-miten?"
-
-"Minkä vuoksi olette tänne tullut, herra Quartervayne?" tiedustelin.
-"Sitäpä tahtoisin tietää!"
-
-"Kerron teille!" hän halukkaasti vastasi. "Teidän tähtenne! Minä teidät
-tähän kirottuun juttuun sotkin, nuori mies, ja minun velvollisuuteni on
-selvittää teidät siitä. Siksi minä tänne tulin! Teidän vuoksenne -- ja
-turvallisuutenne vuoksi!"
-
-Katsoin häntä tutkivasti ja huomasin hänen puhuvan totta. Hän nyökkäsi
-minulle aivan kuin asian vahvistukseksi.
-
-"Totta se on!" hän sanoi. "En minkään muun vuoksi."
-
-"No niin, te olette epäilemättä hyvin ystävällinen, herra
-Quartervayne", vastasin minä. "Mutta -- missä erikoisessa vaarassa minä
-olen?"
-
-Ennenkuin vastasi, veti hän esiin sikaarikotelon, tarjosi siitä
-minulle, ja kun minä kieltäydyin syyttäen myöhäistä iltaa, otti hän
-itse sikaarin ja alkoi polttaa. Huomasin, kuinka hänen sormensa
-vapisivat tulitikkua sytyttäessään, ja saatoin nähdä, että hän, vaikka
-olikin iso mies, oli suuresti kiihtynyt. Mutta toinen kulaus lasista ja
-pari vetäisyä sikaarista näyttivät rauhoittavan häntä.
-
-"Kuulkaahan, nuori mies!" hän äkkiä puhkesi puhumaan. "Ei hyödytä
-leikkiä piilosilla! Tiedämme, kuka Hollimentin surmasi! Tuo kirottu
-kinu! Yhtä varmasti kuin että me nyt olemme tässä! Ja hän tekee lopun
-minusta ja tekee lopun teistä -- jos me annamme hänelle tilaisuuden! Ei
-siis auta muu kuin -- laputtaa. Minä lähden -- ja jos olette viisas,
-niin lähdette itsekin."
-
-"Minäkö -- mihin sitten?" kysyin.
-
-"No vaikka mihin -- pois täältä niin pitkälle kuin tietä riittää!"
-hän vastasi. "Laittakaa niin, että meri on hänen ja teidän välillänne
--- ainakin tällä haavaa. Minä lähden -- jopa heti huomenaamulla.
-Flushingiin tai Middelburgiin -- minulla on kumppaneita kummassakin
-paikassa. Tulkaa tekin mukaan -- olette nokkela nuori mies, ja minä
-pidän teistä huolta. Rahoista ei ole kysymys -- minulla on paljon --
-aivan yllin kyllin. Tulkaa -- voitte ruveta apulaisekseni siellä.
-Minä voin hoitaa liikettäni Middelburgista käsin tai Flushingista tai
-mistä ulkomaisesta paikasta hyvänsä yhtä hyvin kuin Portsmouthista
-tai Lontoosta. Mitä kannattaa jäädä tänne, jossa voi saada tuon kinun
-verisen puukon kurkkuunsa -- ennemmin tai myöhemmin. En minä ainakaan
-jää -- pois se!"
-
-"Herra Quartervayne", sanoin minä. "Olen kiitollinen, jos kerrotte
-minulle suorin sanoin, mistä syystä tuo kiinalainen tahtoisi iskeä
-puukkonsa minun kurkkuuni tai teidän -- tai tuon Holliment-raukan?
-Ja kertokaa rauhassa, herra Quartervayne -- me olemme aivan turvassa
-täällä."
-
-"No niin, sehän kuuluu oikein mukavalta!" sanoi hän ympärilleen
-katsellen. "Olen ollut hypyssä koko päivän, keskellä kirkasta
-päivääkin. Mutta ensiksi saatte te kertoa minulle -- kuinka paljon
-olette kertonut poliisille -- mitä olette kertonut tuolle Scotland
-Yardin miehelle?"
-
-"En muuta kuin puhtaan totuuden seikkailustani Portsmouthissa, alkaen
-ensimmäisestä kohtauksestani teidän kanssanne, kunnes minä huomasin
-unijuomaa saatuani viruvani Chilvertonin nummella", vastasin minä
-katsoen rohkeasti häneen. "En voinut muuta tehdä."
-
-"Ette kai!" myönsi hän. "Mutta -- mitä he tietävät?"
-
-"Tuskin mitään", sanoin minä. "Paitsi että täällä jossakin hiiviskelee
-tai lymyilee eräs kiinalainen, jota eräs hänen mahtava maanmiehensä
-syystä tai toisesta etsii ja jonka arvellaan murhanneen Hollimentin."
-
-"Onko heillä mitään vihiä hänen olinpaikastaan?"
-
-"Ei -- tähän asti", minä vastasin. "Mutta onko teillä?"
-
-Hän levitti kätensä virnistellen. Sitten hän joi konjakkinsa loppuun,
-kutsui viinuria uudelleen täyttämään hänen lasinsa ja kääntyi minuun
-tyynempänä mieleltään kuin mitä hän oli tähän saakka osoittanut.
-
-"Minullako?" hän sanoi. "Hyvä Jumala, ei ole! Lontoossa hän jossakin
-on, siitä voitte olla varma viimeöisen tapahtuman jälkeen! Mutta te
-haluatte tietää eräitten asioitten syitä ja perustuksia. Minäpä kerron
-teille -- niin ymmärrätte paremmin. Odottakaa hetkinen."
-
-Hän odotti, kunnes oli saanut toisen konjakkilasinsa ja ottanut siitä
-aimo kulauksen; sitten hän siirtyen lähemmäksi minua sohvalla, jolla
-istuimme, jatkoi hiljaisella, tuttavallisella äänellä.
-
-"Holliment", hän sanoi. "Niin, Holliment, hänellä oli monta hommaa
-siellä Portsmouthissa. Ensiksikin oli siellä tuo hylkytavarain- ja
-sekatavarakauppa. Sitten oli hänellä hiilitoimisto, minä olin hänellä
-osakkaana siinä -- näppärä homma muuten -- kannatti hyvin. Ja hän oli
-vähän osallisena minun kanssani eräässä toisessakin liikehommassa --
-olen kilpa-ajoasioitsija -- vedonvälittäjä, nähkääs -- ammatiltani,
-mutta minulla on ollut monta rautaa tulessa. Mutta Hollimentilla
-oli vielä eräs homma, joka oli kokonaan hänen omansa. Hän piti --
-tai ainakin sitä hoidettiin hänen nimessään -- erästä yömajaa ja
-ruokapaikkaa Portseassa. Halpahintainen paikka, ymmärrättehän,
-jonkinlainen raittiusravintola. Köyhänpuoleiset pikkukauppiaat
-käyttivät sitä -- tunnettehan tuon ihmislajin -- yösija ja illallinen
-kolmella shillingillä, ja muut hinnat saman mukaiset -- sentapainen se
-oli. No niin -- sinne tuli eräs kiinalainen. Tämä kiinalainen!"
-
-"Ennenkuin jatkatte, herra Quartervayne", sanoin minä keskeyttäen
-hänet. "Tahtoisitteko sanoa minulle yhden asian -- näittekö milloinkaan
-sitä miestä?"
-
-"Vain kerran pari -- vähän matkan päästä", hän vastasi. "Kadulla --
-Hollimentin seurassa."
-
-"Voisitteko sanoa, oliko hänessä jotakin muodotonta?" kysyin minä.
-"Arpi -- erään haavan jälki -- tai jotakin sentapaista?"
-
-"En voi sanoa", hän vastasi. "En ollut milloinkaan kyllin lähellä.
-Hän oli siististi puettu mies -- eurooppalaiset vaatteet, nähkääs --
-paremmin puettu kuin useimmat Hollimentin vieraat siinä yömajassa.
-Mutta -- kinu!"
-
-"Entä sitten?" jatkoin minä. "Mikä oli hänen nimensä?"
-
-"Sanoi nimekseen Chuh Sin", hän vastasi. "Chuh Sin! Kertoi
-Hollimentille tulleensa tänne tutkimaan elämää suuressa brittiläisessä
-merisatamassa. Mutta miten ollakaan, tuli hän sairaaksi, ja heidän oli
-kutsuttava lääkäri. Lääkäri luuli tuon miekkosen taudin kehittyvän
-isoksirokoksi ja ajoi hänet siinä tulisessa paikassa sairaalaan. No
-niin, mies oli majaillut Hollimentin luona neljä tai viisi viikkoa eikä
-ollut maksanut Hollimentille pennyäkään! -- sanoi aina vain odottavansa
-joitakin rahalähetyksiä. Ja kun lääkäri kertoi Hollimentille, että
-hän luuli siitä koituvan vaikean tapauksen ja että mies luultavasti
-kuolisi, teki Holliment kirotun tyhmän työn. Hän möi tuon miekkosen
-tavarat -- kirjat, jotkut työkalut ja muuta -- hänen velkansa
-suoritukseksi. Ja silloin, äkkiarvaamatta, tuo kaveri ilmestyikin!
-Koko isorokkojuttu oli ollut tyhjää hälytystä; hän oli aivan terve,
-ja sairaalan väki toimitti hänet pois. Kuulin asiasta eräältä
-henkilökuntaan kuuluvalta varhain eräänä aamuna -- että nimittäin tämä
-kiinalainen oli laskettu sairaalasta -- ja minä sain kiireen livistää.
-Uskokaa pois! Silloin minä juuri kohtasin teidät."
-
-Käännyin ja katsoin häntä pitkään ja vakavasti.
-
-"Kerrotteko te minulle tosissanne, herra Quartervayne, että te
-pakenitte ilmeisen pakokauhun vallassa vain sen vuoksi, että
-kiinalainen oli laskettu sairaalasta?" kysyin. "Menkää nyt -- en ole
-toki sellainen houkka, että sitä uskoisin! Enemmän tämän asian takana
-on!"
-
-"Te ette tunne noita kavereita, nuori mies", väitti hän. "Minä
-tiesin, että tuo kinu, saadessaan selville, että Holliment oli myynyt
-hänen tavaransa, kostaisi hänelle samoin kuin jokaiselle, joka oli
-joissakin suhteissa häneen. Ja hän tiesi, että minä olin Hollimentin
-liikekumppani."
-
-"Riippuu siitä, mitä noiden tavarain joukossa oli, herra Quartervayne",
-huomautin minä ivallisesti. "Te ainakin tiedätte! Mutta jatkakaa."
-
-"Ei ole sen enempää kertomista", hän sanoi. "Minä livistin -- siksi
-päiväksi ainakin. Lähetin tuon kirjelipun Hollimentille teidän
-välityksellänne. Lopun tunnette. Kinu lähti hakemaan Hollimentia --
-niinkuin tiedätte. Tiedätte myös, mitä sitten tapahtui."
-
-Muutaman hetken olin vastaamatta. Koetin mielessäni selvitellä
-asioita tavalla tai toisella. Ja minulle alkoi valjeta. Holliment
-oli tutkiessaan kiinalaisen vaatteita löytänyt jotakin arvokasta --
-ehkä hyvinkin kallisarvoista. Hän oli näyttänyt sitä, mitä se sitten
-olikaan, uskotulleen Quartervaynelle, ja he olivat sen anastaneet ja
-myöneet. Mihinkään muuhun johtopäätökseen ei voinut tulla. Mutta turhaa
-oli Quartervaynen ristikuulustelu -- vain parista minua henkilöllisesti
-koskevasta asiasta halusin selvyyttä. Ja muistelin mielessäni,
-ennenkuin annoin keskustelullemme tämän käänteen, ettei Quartervayne
-luultavastikaan tiennyt mitään suhteistani lady Renardsmereen.
-
-"Niin, minä tiedän mitä tapahtui tuossa Hollimentin kaupassa, herra
-Quartervayne", sanoin. "Kukapa paremmin tietäisi. Mutta nyt tahtoisin
-tehdä teille pari kolme kysymystä. Holliment vei minut Portsmouthista
-sinä yönä autossa, joka oli hänen omansa -- lähdimme eräältä hänen
-asuntoaan lähellä olevalta pihalta. Nyt haluaisin tietää -- olitteko te
-hänen mukanaan?"
-
-"Vai niin, nuori mies, jos siitä on kysymys", sanoi hän, äänessä
-jotakin teennäistä myöntyväisyyttä, "olin kyllä! En lähtiessä -- hän
-otti minut mukaan vähän matkan päästä, Coshamin puolelta -- kaupungin
-loppupäässä."
-
-"Minä kai olin nukuksissa?" sanoin. "Sikeässä unessa auton sisällä."
-
-"No niin, asian laita oli niin, että teidät oli nukutettu", vastasi
-hän kylmästi. "Muistatte kai, että hän antoi teille juomaa -- kylmää
-vastaan -- juuri ennen lähtöä? No niin, -- siihen oli sekoitettu
-jotakin, ymmärrättehän? Aivan vaaratonta kuitenkin -- teille ei
-koitunut siitä mitään vahinkoa."
-
-"Ja yhdessä te laskitte minut Chilvertonin nummelle, eikö niin?" sanoin.
-
-"Valmentaja Mansonin maatilasta vähän ylöspäin", hän vastasi. "Niinpä
-niin, minä tunsin vanhan Mansonin varsin hyvin! Paikka on nyt hänen
-tyttärensä hoidossa -- perhanan nokkela tyttö muuten ja viisas!
-Niin, me laskimme teidät sinne alas hyvin mukavasti -- sata puntaa
-taskussanne ja kirjelappunen. Jonkinlaista hyvitystä -- ja sata puntaa
-on sata puntaa, nuori mies! Tuli hyvään tarpeeseen luulemma -- olitte
-kuitti minut kohdatessanne."
-
-"Vain satunnaisesti, herra Quartervayne, satunnaisesti!" sanoin minä.
-"Vain sillä hetkellä. Mutta miksi ajoitte auton vanhan liitukaivoksen
-reunan yli?"
-
-"Tuo kirottu laitos meni rikki -- auttamattomasti!" hän vastasi.
-"Holliment ei saanut sitä käyntiin, ei vain, ja niin me otimme pois
-numerolevyn ja kaikki muut sentapaiset ja piilotimme ne kanervikkoon --
-siellä ne ovat vieläkin, jos vain löydätte oikean paikan. Sitten hän
-ja minä työnsimme tuon vanhan arkin ruohikon ja sitten liitukaivoksen
-reunan yli ja annoimme sen mennä murskaksi; me emme halunneet jättää
-mitään jälkiä, nähkääs."
-
-"Ja sen jälkeen kävelitte seudun halki varhain aamulla, arvelen minä,
-ja astuitte junaan jollakin asemalla matkan varrella", sanoin.
-
-"Aivan oikein!" myönsi hän. "Niin teimmekin. Ja tulimme tänne -- ja
-täällä me olemme olleet siitä saakka. Silloin -- ilmestyy tuo kirottu
-kinu, niinkuin pelkäsinkin, ja hän on surmannut Hollimentin!"
-
-"Herra Quartevayne!" sanoin minä. "Jos olette niin varma siitä, että
-tuo kiinalainen Hollimentin murhasi, niin miksette mene poliiseille
-juttuanne kertomaan?"
-
-"En mene!" huudahti hän viipymättä. "En mene! En tahdo olla missään
-tekemisissä noiden veikkosten kanssa -- en ole milloinkaan ollut enkä
-vastakaan tahdo olla! Hoitakoot itse omia asioitaan! -- minä en heitä
-halua auttaa."
-
-"Teidän olisi vain kerrottava heille kaikki, mitä olette kertonut
-minulle", sanoin.
-
-"En kerro heille -- mitään!" selitti hän. "Ja miten voisin erottaa
-kiinalaista toisesta? Kaksi kiinalaista muistuttaa toisiaan kuin kaksi
-hernettä -- keltaiset naamat, vinot silmät -- en voi tuntea erikseen
-kinua ja kanua. En!"
-
-"Tämän miehen nimi on Chuh Sin, oman ilmoituksenne mukaan", huomautin
-minä.
-
-"Luullakseni kiinalainen voi vaihtaa nimeä yhtä helposti kuin
-englantilainenkin", väitti hän vastaan. "Ehkä hän on joku Lo Ping
-tai Ah Fu tällä haavaa. Minä en rupea tekemisiin minkään poliisin
-kanssa! Olen kyllääntynyt tähän paikkaan. Lähden pois -- ensi työksi
-huomenaamulla. Hook of Hollandin kautta matka. Tulkaa mukaan -- menemme
-Flushingiin tai Middelburgiin. Maksan teille hyvän palkan apulaisenani
--- näenhän hyvin, että olette nokkela nuori mies ja epäilemättä melko
-lukenut. Minä en ole -- en ole milloinkaan saanut paljoakaan koulua."
-
-"Olen teille hyvin kiitollinen, herra Quartervayne, mutta minä
-en lähde", sanoin. "En pelkää tuota salaperäistä ja kavalaa
-kiinalaista, vaikka kieltämättä, sen mukaan kuin te olette koko asian
-kertonut, siinä näyttää piilevän jotakin vaaraa jokaiselle, joka
-onnettomuudekseen on joutunut vain kerran Hollimentin seuraan. Mutta
-haluaisin tehdä vielä yhden kysymyksen tai kaksikin. Ensiksikin --
-tiedättekö millaisissa olosuhteissa Hollimentin ruumis löydettiin?"
-
-Häntä puistatti väkisinkin ja hänen silmänsä välähtelivät.
-
-"Minä tiedän, missä hän löydettiin ja mitä hänelle tapahtui!" mutisi
-hän. "Nuo kirotut kinut -- puukko -? eivätkös totisesti osaakin käyttää
-sitä! Huh!"
-
-"Sitä en tarkoittanut", sanoin minä. "Tiedättekö, että Hollimentin
-kello perineen -- viidenkymmenen punnan arvoinen vähintään -- oli hänen
-vieressänsä polulla, että hänellä oli kolme- tai neljäsataa puntaa
-puhdasta rahaa mukanaan, jotka myöskin olivat huolettomasti viskatut
-syrjään -- ja että hänen vaatteensa olivat revityt tai viilletyt
-auki joka paikasta, missä vain jotakin saattoi olla piilotettuna
-vanun sekaan tai saumoihin? Tiedättekö kaiken tuon? Te tiedätte -- no
-kertokaa siis minulle -- mitä etsi murhaaja? Antakaa kuulla!"
-
-Mutta tiesin heti paikalla tuon suoran kysymyksen tehtyäni, etten saisi
-mitään suorasukaista vastausta Quartervaynelta. Kuinka hermostunut
-ja kiihtynyt hän olikaan, oli hän kuitenkin kylliksi oma herransa
-hillitäkseen kasvojensa ilmettä, ja hänen iso kuutamonaamansa kävi
-tyhmän ja tietämättömän näköiseksi. Hän kohotti paksut sormensa, siveli
-poskeaan ja puisteli päätään.
-
-"En voi sanoa!" vastasi hän. "Mikä noitten itämaalaisten kaverien
-metkut tietää -- käy minun ymmärrykseni yli!"
-
-"Ehkäpä -- mutta tunnette kylliksi ihmisluontoa tietääksenne, että
-olipa sitten kysymyksessä itä tai länsi, arvokas kultakello ja kolme-
-tai neljäsataa puntaa ovat j jonkun verran houkuttelevia, kun ei
-tarvitse muuta tehdä kuin pistää ne taskuunsa!" sanoin minä katsoen
-häntä edelleen tarkkaan. "Ja tiedätte erinomaisen hyvin, herra
-Quartervayne, ettei tämä ollut mikään tavallinen murha! Se ei ollut
-minkään maantierosvon työtä, sen takia suoritettu, mitä uhrilta saattoi
-ryöstää. Kuka hyvänsä Hollimentin murhasikin -- ja ehkä se ei ollutkaan
-tuo kiinalainen, kun kaikki käy ympäri --"
-
-"Kuka muukaan sen saattoi tehdä?" kysyi hän kiivaasti. "Kuka muu?"
-
-"No vaikkapa joku englantilainen", sanoin. "Minä en tiedä -- ettekä te
-tiedä. Mutta kuten sanoin, kuka hyvänsä sen tekikin, hän haki jotakin,
-minkä luuli Hollimentilla olevan muassaan. Hän etsi sitä mielettömässä
-kiireessä heittäen kaiken muun menemään --"
-
-"Kuulkaahan, nuori mies!" keskeytti hän. "Te olette epäilemättä
-perhanan ovela, mutta muitakin teorioja on kuin teidän! Esimerkiksi
-tämä -- kinu tuli jotenkin keskeytetyksi, ennenkuin hän ehti korjata
-kellon ja rahat! Hän kuuli jonkun tulevan ja kiireessä häneltä jäi
-kaikki!"
-
-"Tuota voitte syöttää tyhmille, herra Quartervayne", huudahdin minä.
-"Tuo teoria on täynnä aukkoja. Siinä ei vesi pysyisi minuutinkaan
-vertaa! Hänellä oli aikaa repiä rikki Hollimentin vaatteet,
-viileskellä hartioilla olevaa vanua, tarkastaa ja leikata hänen
-housunvyötäryksensä. Hän etsi jotakin. Sanokaa mitä?"
-
-"Sanon, etten sitä tiedä!" vakuutti hän. "En tiedä siitä mitään!"
-
-"Olkoonpa niin!" sanoin minä. "Mutta tunnetteko Neamore nimistä miestä
--- Percy Neamorea?"
-
-Hän hätkähti aivan kuin olisin suunnannut revolverin häntä kohden, ja
-hänen isot kasvonsa kalpenivat.
-
-"Mitä te Neamoresta tiedätte?" kysyi hän jyrkästi. "Milloin --"
-
-"Mitäpä siitä!" vastasin minä. "Tunnetteko hänet? Luulenpa, että
-tunnette, ja kerron teille, miksi luulen. Holliment ja Neamore
-olivat Warrington-hotellissa, Maida Valessa, hyvin myöhään eilen
-illalla, ja kun he yhdessä poistuivat, lähtivät he tapaamaan jotakuta
-henkilöä, joka asuu Delaware-tiellä, siinä aivan lähellä, eikä kaukana
-murhapaikalta. Teitäkö he tulivat tapaamaan, herra Quartervayne?
-Koska minä näin teidät Delaware-tiellä juuri tänä iltapäivänä
-ajurinrattailla! Antakaa kuulua -- kuka on Neamore?"
-
-Hän tuijotti tylysti minuun hetken aikaa mitään virkkamatta -- sitten
-hän äkkiä nousi ja lähti suoraan ulos huoneesta. Ennenkuin ehdin
-seurata, oli hän jo poistunut hotellista ja hävinnyt yön pimeyteen.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU
-
-Juna lähtee
-
-
-Makasin pitkän aikaa valveilla sinä yönä koettaen pohtia asioita.
-Minusta näytti, että jos tahtoi päästä johonkin selvyyteen tästä
-kerrassaan hämmästyttävästä tilanteesta, oli mentävä mahdollisimman
-kauas taaksepäin - ainakin johonkin määrättyyn kohtaan, josta nämä
-nykyiset asiat alkoivat. Ja niin pitkälti kuin minä tosiseikkoja
-tunsin, näytti kaikkien asiain alkuna olevan tuo viekas, valpas,
-tutkimaton vanha kiinalainen, jonka olin nähnyt Langham-hotellissa --
-herra Cheng. Koetin panna tapaukset järjestykseen -- laskien tietysti
-hyvin laajalti todennäköisyyksiä. Kuvittelin asiaa näin: herra Cheng
-on rikas kiinalainen liikemies. Hän saapuu Euroopaan liikeasioissa:
-hänellä on kirjureja ja palvelijoita mukanaan. Hänen oleskellessaan
-Pariisissa ryöstää joku näistä seuralaisista häneltä jotakin -- eli
-täsmällisesti, sen mukaan mitä jo olen saanut tietää, tämä mies
-on muuan Chuh Sin. Ryöstettyään herraltaan tämän "jonkin" pakenee
-Chuh Sin Englantiin. Hän ilmestyy Portsmouthiin -- ehkä poikkesi
-sinne Southamptonista matkustettuaan Havren kautta. Hän asettuu
-asumaan Hollimentin raittiusravintolaan ja jonkun ajan kuluttua,
-sairastuttuaan, menee sairaalaan jättäen kaikki tavaransa Hollimentin
-huostaan. Palattuaan odottamatta sairaalasta huomaa hän, että
-Holliment on anastanut tuon jonkin. Hän lähtee hakemaan Hollimentia
--- kokoo joukon tyhjäntoimittajia ja johtaa hyökkäystä Hollimentin
-kauppapuotiin. Holliment pakenee -- ja Chuh Sin pääsee jollakin
-tavalla hänen jäljilleen. Ehkä Chuh Sinillä on englantilaisia ystäviä
-Lontoossa -- ainakin joku murhaa Hollimentin ja penkoo hänet kiireestä
-kantapäähän, kuin mielettömästi etsien tuota jotakin. Kaikki tuo
-näyttää selvältä, suoralta, johdonmukaiselta. Ja tämä herättää mielessä
-muutamia kummallisia kysymyksiä.
-
-Mikä on tuo jokin?
-
-Miksi herra Chung ei halua kertoa Englannin poliisille, mitä se on?
-
-Olivatko Holliment, Quartervayne ja Neamore osakumppaneita tuossa
-anastuksessa eli suoraan sanoen varkaudessa?
-
-Möikö Neamore tuon jonkin lady Renardsmerelle -- kymmenestä tuhannesta
-punnasta?
-
-Kuljetinko minä -- täydellisessä viattomuudessa -- sen, mitä hyvänsä se
-olikin, lady Renardsmereltä herra Pennithwaitelle?
-
-Onko se -- tämä esine, joka näyttää aiheuttavan murhia ja kaikenlaisia
-kauhuja ja ikävyyksiä -- nyt hyvässä tallessa Pennithwaiten
-kassakaapissa Lincoln's Inn Fieldsissä, sillä välin kun eräs
-verenhimoinen kiinalainen, epäilemättä joidenkuiden englantilaisten
-rikostoverien suojelemana, kuljeskelee ympäri hellittämättä hakien sitä?
-
-Minusta tuntui siinä maatessani täysin valveilla tuijottaen pimeään
-huoneeseeni, että minä tiesin enemmän koko asiasta kuin kukaan muu! Ja
-yhä uudelleen tunki mieleeni kysymys: olisiko minun kerrottava kaikki
-mitä tiedän poliisille, Jifferdenelle, heti paikalla?
-
-Siihen kysymykseen en osannut vastata. En tahtonut sekoittaa lady
-Renardsmereä tuohon juttuun -- en ainakaan, ennenkuin olin nähnyt ja
-puhutellut häntä. Kunhan vain Jifferdene antaisi minun mennä takaisin
-Renardsmereen, voisin kertoa lady Renardsmerelle kaikki mitä tiesin,
-kaikki mitä olin saanut selville Neamoresta, kuka hän olikaan, ja
-siitä, että hän epäilemättä oli liitossa Hollimentin ja Qurtervaynen
-kanssa, ja minä pyytäisin lady Renardsmereä itse ilmoittamaan asian
-poliisille. Sillä olin sillä hetkellä varma siitä, etteivät Chuh Sin ja
-hänen englantilaiset ystävänsä häikäilisi mitään saadakseen takaisin
-tuon esineen, ja meillä Renardsmeressäkin saattaisi tapahtua murha.
-Kertoisin koko jutun lady Renardsmerelle -- heti kun hänet tapaisin. Ja
-Peggie Mansonille myöskin -- ehkä Peggielle ensin. Sillä olin nähnyt
-Peggietä kyllin, tietääkseni, että jos kellään nuorella naisella
-konsanaan oli pää oikealla paikallaan, niin Peggiellä oli.
-
-Mutta minua odotti tuo inhoittava tutkinto. Kammoksuin koko
-hommaa. En ollut milloinkaan eläissäni esiintynyt todistajana --
-en tutkintotuomarin enkä ruumiinkatsastajan edessä. En tiennyt,
-mitä he vielä saisivat minusta irti. Kun olin täysin tietämätön
-menettelytavoista, otaksuin, että poliisilla ainakin oli jotakin
-tekemistä asiassa; ehkä, jopa todennäköisestikin, oli Jifferdene
-jo vihjaissut ruumiintarkastajalle, että minä tiesin koko joukon.
-Pelkäsin, että minun oli mainittava lady Renardsmeren nimi -- siinä
-yhteydessä. En tietänyt, mitä kysymyksiä minulla oli odotettavissa.
-Ja jos minä puhuin suuni puhtaaksi, kääntyisi Jifferdene minuun ja
-kysyisi, niiksi perhanassa minä en ollut kertonut _hänelle_ kaikkea
-tuota? Niin, aivan varmaan, sanoin itselleni siinä käännellessäni ja
-väännellessäni, tiesin minä aika paljon enemmän kuin Jifferdene tiesi
-minun tietävän -- ja sydämeni pohjasta toivoin, että en olisi tiennyt.
-
-Nukuin vähän liian kauan sulasta uupumuksesta lopultakin, ja kello kävi
-jo kymmentä, kun menin kahvihuoneeseen aamiaiselle. Kesken aamiaista,
-kun par'aikaa luin kertomusta Hollimentin murhasta, hyvin varovaista
-ja suppeaa kuvausta, joka nähtävästi oli poliisilaitokselta lähtöisin
-ja joka viittasi asiassa olevan enemmän salaperäistä kuin siinä
-todellisuudessa tiesin olevan, kutsuttiin minut puhelimeen. Jifferdene
-oli toisessa päässä. Hän sanoi olevansa hommassa tutkinnon alkamisen
-johdosta Hollimentin asiassa Paddingtonissa sinä iltapäivänä, ettei
-niin voinut tulla minua tapaamaan kahteen tai kolmeen tuntiin --
-olisinko minä hotellissa puoli yhden ja yhden välillä? Lupasin olla --
-ja sitten tein hänelle erään kysymyksen.
-
-"Kuuluuko mitään?"
-
-"Ei", vastasi hän. "Vaan ehkä saan jotakin tietooni puolipäivään
-mennessä. Kuulkaahan -- pysykää alallanne, kunnes minä tulen -- älkää
-kuljeskelko ympäri, pysykää vaiteliaana!"
-
-"Hyvä on", vastasin. "Siis puoli yksi tai pian sen jälkeen täällä."
-
-Soitin kiinni, ennenkuin hänellä oli tilaisuutta sanoa enempää. Sillä
-jo puhuessamme ja heti kun olin kuullut, ettei hän tarvinnut minua
-ennen puoltapäivää, olin päättänyt, koska minulla oli kaksi tuntia
-vapaasti käytettävänäni, toimia vähän salapoliisina omaan laskuuni.
-Palasin ja lopetin aamiaiseni ja sitten ryhdyin panemaan tuumaani
-toimeen.
-
-Aioin lähteä Ritz-hotelliin. Minulla oli määrätty tarkoitusperä. Kun
-lady Renardsmere oli vienyt Neamoren autollaan kaupunkiin, olin kuullut
-hänen käskevän Walkerin, autonkuljettajan, ajaa suoraan Ritziin --
-tahdoin tietää, oliko Neamore mennyt sinne hänen mukanaan, ja ennen
-muuta, oliko joku liittynyt heidän seuraansa. Sillä minusta näytti
-hyvin todenmukaiselta, että toimitus, jonka tuloksena oli ollut se,
-että lady Renardsmere antoi kymmenentuhannen punnan maksuosoituksen
-Neamorelle, oli suoritettu siellä -- ja mahdollisesti kolmannen -- ja
-ehkäpä neljännenkin läsnä ollessa -- joiden henkilöllisyyttä jo aloin
-arvailla.
-
-Menin Ritziin. Taitavasti menettelemällä sain käsiini erään hyvin
-tärkeän henkilön tarjoilualalta, joka tietääkseni oli selvillä siitä,
-kuka oli syönyt siellä päivällistä kolme päivää sitten. Käytin
-hyväkseni erästä pientä asetta, jolla Jifferdene oli minut varustanut
--- hänen omaa virallista käyntikorttiaan. Tätä minä teeskennellyn
-salamyhkäisenä näytin kysymyksessä olevalle miehelle vietyäni hänet
-sivulle.
-
-"Haluaisin teiltä vähän tietoja", sanoin minä. "Asia on aivan
-yksityisluontoinen ja sen täytyy tietenkin jäädä meidän keskeiseksi
-vain. Tunnetteko lady Renardsmeren?"
-
-"Park Lanelta?" vastasi hän heti. "Tunnen, hyvinkin."
-
-"Tuliko hän syömään tänne päivällistä kolme päivää sitten?"
-
-"Tuli kyllä -- aivan niin!" hän vastasi.
-
-"Erään nuorenpuoleisen, hyvin, melkeinpä koreilevasti puetun
-herrasmiehen, erään juutalaisen seurassa?" kysyin minä.
-
-"Niin juuri", myönsi hän.
-
-"Tunsitteko hänet?"
-
-"En -- en muista milloinkaan nähneeni häntä ennen -- en täällä enkä
-muualla."
-
-"Yhtyikö heidän seuraansa ketään?"
-
-Hän nyökkäsi -- hänellä näytti olevan kyky hyvin selvästi muistaa asiat.
-
-"Kun he saapuivat -- lady Renardsmeren autolla -- tuli hän sisään ja
-tilasi pöydän neljälle. Sitten nuori herrasmies meni puhelimeen. Sen
-jälkeen he yhdessä odottivat sohvalla istuen. Noin puoli kahdelta tuli
-kaksi miestä -- lady Renardsmeren seurassa oleva mies esitti heidät
-hänelle. Sitten he kaikki yhdessä söivät aamiaista."
-
-"Voitteko kuvailla minulle nuo miehet?" kysyin minä.
-
-"Kyllä vain", vastasi hän. "Tahtoisin sanoa -- ymmärrättehän? --
-että he eivät olleet herrasmiehiä. Hyvissä vaatteissa, ja hyvin
-käyttäytyivät -- mutta tiedättehän mitä tarkoitan. Pidin heitä
-kilpa-ajojen kanssa tekemisissä olevina miehinä: tietysti me tunnemme
-lady Renardsmeren ja tiedämme, että hän on hyvin tunnettu hevosten
-omistaja: tuo hänen tammansa, Välkehtivä Rubiini, kuuluu olevan aivan
-varma Derby-voittaja. Luulimme näiden miesten olevan tapaamassa hänen
-armoansa kilpa-ajoasioissa."
-
-"Mutta -- entä heidän ulkomuotonsa?"
-
-"Toinen oli pitkä, tanakka, kasvot punakat; toinenkin oli tanakka,
-mutta lyhyt. Kummallakin oli harmaa kesäpuku -- uuden uutukainen vielä
-päälle päätteeksi. Ja harmaa Homburg-hattu, mustilla nauhoilla. Sillä
-miehellä, joka tuli lady Renardsmeren mukana, oli kaupunkilaisvaatteet
-ja silkkihattu."
-
-"Huomasitteko, että he olivat missään kauppa-asioissa keskenään?"
-kysyin minä. "Että jokin paperi allekirjoitettiin, tai muuta
-sentapaista."
-
-"Kyllä", hän vastasi. "Vein itse heille aamiaisen jälkeen kahvia
-ja näin lady Renardsmeren erään sivupöydän ääressä kirjoittavan
-maksuosoitusta. Hän ojensi sen miehelle, joka ensiksi tuli hänen
-kanssaan tänne."
-
-"Siinäkö kaikki?"
-
-"Siinä."
-
-"Lähtivätkö he kaikki yhdessä?" kysyin minä.
-
-"Ei", sanoi hän. "Nuo kolme miestä lähtivät tiehensä heti sen jälkeen
-kun olin nähnyt lady Renardsmeren kirjoittavan maksuosoituksen;
-hän odotti täällä, kunnes hänen autonsa tuli häntä noutamaan kello
-kolmelta."
-
-"Te näette koko joukon ihmisiä", huomautin minä. "Olitteko milloinkaan
-aikaisemmin nähnyt ketään noista kolmesta miehestä?"
-
-"En!" vastasi hän varmasti. "En milloinkaan! Aivan outo- ja minulle --
-kaikki kolme! Ja tunnen tämän osan kaupunkia melko hyvin!"
-
-Lähdin pois ja tiesin nyt, että kuka hyvänsä Neamore olikaan, oli
-hän esittänyt Hollimentin ja Quartervaynen lady Renardsmerelle
-Ritz-hotellissa ja kaiken todennäköisyyden mukaan tämä oli ostanut
-noilta kolmelta sen esineen jonka Holliment oli varastanut Chuh Siniltä
-ja jonka Chuh Sin oli ryöstänyt herraltansa, sfinksimäiseltä herra
-Chengiltä. Mitähän se oli? Ja miksi, vieläkin sanoakseni, ei herra
-Cheng halunnut kertoa meille?
-
-Palasin omaan hotelliini aprikoiden näitä salaperäisiä asioita -- ja
-puoli yhdeltä asteli Jifferdene sisään ilmeisesti pahantuulisena.
-
-"No tämäpä nyt sotkua!" huudahti hän istuutuessaan vieressäni olevalle
-tuolille tupakkahuoneessa. "Tuo perhanan vanha kiinalainen on
-livistänyt!"
-
-"Herra Chengkö?" kysyin.
-
-"Sama mies! Lähti tiehensä -- viime yönä", vastasi hän. "Ja vain hyvin
-vähän aikaa sen jälkeen kun me olimme häntä tavanneet. Lähti Pariisin
-yöjunalla, senkin tulen vietävä! -- koko tämänaamuinen puuhani tai
-suurin osa siitä, on mennyt hukkaan."
-
-"Miten niin?" kysyin.
-
-"No niin, nähkääs", vastasi hän. "Suunnittelin viime yönä mielessäni,
-että toimittaisin hänet tutkintoon; tiesin, että jos saisimme hänet
-todistaja-aitioon, olisi hänen kerrottava, mitä hän ei meille tahtonut
-kertoa, ja kun ei tällä haavaa ole mitään toiveita saada häntä
-tutkintotuomarin eteen, ajattelin toimittaa hänet ruumiintarkastajan
-eteen. Ja minä ryhdyin toimiin, sopien asiasta tänä aamuna Paddingtonin
-ruumiintarkastajan kanssa, ja sain hänet lähettämään haasteen herra
-Chengille ja lähdin sitä itse erään oikeudenpalvelijan kanssa perille
-viemään. Mutta kun tulimme Langham-hotelliin, oli tuo vanha pöllö jo
-lentänyt tiehensä! Ja siinä sitä oltiin! Sillä luullakseni on herra
-Chengillä hallussaan asian avain."
-
-"Miten niin?" kysyin minä, haluten kuulla Jifferdenen ajatuksen.
-
-"No niin", hän vastasi. "En ollenkaan epäile sitä, että Hollimentin
-murhasi se kinu, jonka herra Cheng tahtoo saada käsiinsä -- enkä
-sitäkään epäile, että kinu varasti jotakin herra Chengiltä ja että
-Holliment vuorostaan ryösti häneltä. Luulen, että kinu käänsi
-Hollimentin nurin narin, niin sanoakseni, etsiessään tuota saalista.
-Tuntuuko se teistä todenmukaiselta?"
-
-Minusta tuntui, siihen nähden mitä tiesin, ja sen sanoinkin,
-
-"Niin, tahdoin pakottaa herra Chengin kertomaan meille suoraan, mitä
-se oli", hän sanoi. "Se tekisi asian yksinkertaisemmaksi, mutta, kuten
-sanoin, hän on pujahtanut pois!"
-
-"Luuletteko herra Shenin tietävän?" kysyin.
-
-"Hän ei tiedä!" vastasi hän. "Me lähdimme sinne heti huomattuamme,
-että herra Cheng oli matkustanut. Herra Shen tuli vähäsen kuorestaan
-ulos tällä kertaa ja vakuutti meille, ettei heillä ollut vähintäkään
-aavistusta siitä, miksi herra Cheng tahtoi saada käsiinsä tuon
-salaperäisen kinun -- sen he vain tiesivät, että hän kaikin mokomin
-tahtoi saada ja oli halukas suorittamaan kaikki asiasta koituvat
-kustannukset."
-
-"Te ette siis ole juuri entistä viisaampi?" sanoin minä.
-
-"Tuiki vähäsen!" murisi hän tyytymättömänä. "Ja tähän asti emme ole
-löytäneet mitään johtolankaa, mitään jälkiä -- paitsi mitä te jo
-tiedätte."
-
-"Entä tutkinto?" kysyin minä.
-
-"Kello kolmelta tänään iltapäivällä", vastasi hän. "Se on vain pelkkä
-muodollisuus. Siellä esiintyvät todistajina poliisi, joka löysi
-Hollimentin, ja poliisilääkäri ja te. Sitten ruumiintarkastaja lykkää
-jutun viikon tai kahden päähän. Emme pääse sen pitemmälle tällä kertaa."
-
-"Tekevätkö he minulle paljonkin kysymyksiä?" tiedustelin.
-
-"Eivät tänään ainakaan", sanoi hän. "Teidän on vain todistettava hänet
-mieheksi, jonka tunsitte Portsmouthissa Holliment nimisenä. Myöhemmin,
-kun olemme saaneet enemmän yksityiskohtaisia tietoja, saatte kertoa,
-mitä tapahtui Hollimentin kaupassa. Mutta tänään -- eipä juuri mitään.
-Muodollisuus! Mennäänpäs hakemaan vähän aamiaista, ja sitten lähdetään
-Paddingtoniin kuulemaan, onko Birkem saanut mitään lisätietoja."
-
-Birkem, jonka myöhemmin tapasimme Paddingtonin poliisiasemalla, oli
-vähäsen edistynyt. Hän oli kuullut eräästä oudosta miehestä, joka
-oli asunut eräässä Delaware-tien varrella olevassa talossa viimeiset
-kaksi tai kolme viikkoa ja äkkiä lähtenyt sieltä Hollimentin murhan
-jälkeisenä päivänä. Ja kun hän juuri aikoi mennä toimittamaan tarkempia
-tiedusteluja asiasta, lähdimme hänen mukaansa -- taloon, jonka
-pääty-ikkunaan oli kiinnitetty ilmoitus: 'Huoneita vuokrattavana'.
-Talon emäntä, jota me heti puhuttelimme, oli muuan noita kuihtuneita
-olentoja, joiden paljas ulkomuoto ja käytös tekevät tarpeettomaksi
-heidän itsensä kertoa, että ovat nähneet parempia päiviä, ja hän oli
-aivan valmis kertomaan poliisivirkamiehille, mitä suinkin tiesi.
-Hänellä oli ollut noin kolmen viikon ajan vuokralainen, joka nimitti
-itseään herra Carriksi. Hän oli pitkä, komea herra, jolla nähtävästi
-oli runsaasti rahaa ja joka söi ja joi erittäin hyvin. Hän ei
-enimmäkseen mennyt mihinkään, paitsi eräänä iltana. Hän otti paljon
-sanomalehtiä, erittäinkin urheilulehtiä ja oli jättänyt jälkeensä noin
-korkean pinon sanomalehtiä ja paljon kilpa-ajoja koskevia kirjoja. Hän
-kirjoitti joukon kirjeitä, ja hän oli saanut aika monta sähkösanomaa
-eräänä iltapäivänä klo puoli kolmen ja kuuden välillä.
-
-"Tuloksia!" mutisi Jifferdene. "Kävikö hänen luonaan vieraita, rouva?"
-
-"Hänellä ei milloinkaan ollut ainoatakaan vierailijaa, paitsi toissa
-iltana", vastasi emäntä. "Silloin, hyvin myöhään tosin -- lähes
-kahdeltatoista -- tuli kaksi herraa häntä tapaamaan; minä olin maata
-menossa, kun he koputtivat ovelle."
-
-"Näittekö heitä, rouva?" kysyi Jifferdene.
-
-"Laskin heidät sisään -- itse", vastasi hän. "Toinen oli lyhyt paksu
-herra; toinen oli nuorempi -- luulisinpä hänen olleen juutalaisen.
-He kysyivät herra Carria ja minä vein heidät hänen arkihuoneeseensa.
-He viipyivät siellä ehkä kymmenen minuuttia -- sitten kaikki kolme
-lähtivät yhdessä ulos."
-
-"Sanoiko herra Carr teille mitään ulosmenonsa johdosta"? kysyi Birkem.
-
-"Ei, hänellä oli portinavain", sanoi emäntä. "Kuulin hänen palaavan
-noin kolmen seuduilla aamulla."
-
-"Yksinkö?"
-
-"Yksin!"
-
-"Sanoiko hän perästäpäin teille mitään sen johdosta, että oli ollut
-ulkona niin myöhäiseen?"
-
-"Ei sanonut! Hän tuli aivan hiljaa sisään. Hän oli hyvin hiljainen,
-hyvin kunnollinen mies."
-
-"Entä hänen lähtönsä?" kysyi Birkem. "Lähti äkkiä, eikö niin?"
-
-"Aivan äkkiä! Eilen iltapäivällä. Hän tuli minulle kertomaan, että
-hänen oli lähdettävä mannermaalle liikeasioissa, ja hän pakkasi
-tavaransa ja sitten meni tiehensä vuokra-ajurilla kahdessakymmenessä
-minuutissa. Haluaisitteko nähdä hänen arkihuonettaan? Se on juuri
-samassa kunnossa kuin lähtiessä."
-
-Salapoliiseja halutti nähdä arkihuone, ja he tutkivat sen perinpohjin.
-En tiedä, näkivätkö heidän ammattitaitoiset silmänsä jotakin,
-jota minun eivät huomanneet; minä näin vain huomattavan kokoelman
-sentapaisia julkaisuja kuin Urheilija' ja 'Urheilulehti' ja 'Ruffin
-Opas' ynnä muita ja hyvän määrän sähkösanomia, huolellisesti
-päällekkäin ladottuina eräällä sivupöydällä, josta minä päättelin, että
-herra Carr oli huvitellut hiljaisen olonsa aikana Delaware-tiellä
-lyömällä vetoa mielikuvituksessaan ja että hän oli milloin voittanut,
-milloin hävinnyt.
-
-"Tuo oli tietenkin Quartervayne", huomautti Jifferdene, kun me
-lähdimme. "Kunhan vain olisimme saaneet hänet itsensä käsiimme! Mutta
-siinäkin on mannermatka esteenä. No niin... pian alkaa tutkinto."
-
-Tutkinto, jota niin peläten olin ajatellut, osoittautui pelkäksi
-muodollisuudeksi -- vain oikeudenkäynnin aluksi. Ja loppujen lopuksi
-ei minua ensinkään kutsuttukaan. Hollimentin raittiusravintolan
-taloudenhoitajatar -- joka muuten oli joku hänen sukulaisensa -- oli
-nähtyään uutisen hänen murhastansa rientänyt kaupunkiin ja todisti
-hänen henkilöllisyytensä. Minä olisin yhtä hyvin saattanut pysyä poissa.
-
-"Mutta seuraavalla kerralla teitä tarvitaan, herra Cranage", sanoi
-Jifferdene, kun ruumiintarkastaja lykkäsi kuulustelun pari viikkoa
-eteenpäin. "Silloin kaikki tämä tulee julki -- ja epäilemättä paljon
-muuta lisäksi."
-
-"No niin, saanko nyt mennä?" tiedustelin. "Minä ehdin parahiksi neljän
-ja viidenkymmenenkolmen junaan Victoria-asemalle."
-
-Me erosimme, ja minä lähdin -- matkalle iloisena siitä, että olin
-vapaa, ja innokas pääsemään takaisin Renardsmereen kertomaan Peggie
-Mansonille kaikki ja pyytämään häneltä neuvoa. Minulla oli kova
-kiire ja ehdin Victoria-asemalle vain pari minuuttia ennen neljän ja
-viidenkymmenenkolmen junan lähtöä. Ja juuri ollessani kiipeemässä
-siihen kuulin takaani huutoa ja meteliä ja kääntyessäni näin
-Jifferdenen juoksevan pitkin asemasiltaa, viitaten minua pysähtymään.
-Pysähdyin -- ja juna lähti. Jifferdene lähestyi hengästyneenä,
-läähättäen.
-
-"Quartervayne!" kuiskasi hän tultuaan luo. "Quartervayne! Löydetty East
-Endistä! Murhattuna!"
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU
-
-Toinen murha
-
-
-Häpeämättä tunnustan, että ilkeä, kylmä väristys kulki karmien
-pitkin selkäpiitäni, kun salapoliisi kuiskasi nuo viimeiset sanat.
-Murha -- taasenko! Toisen kerran jo kolmen päivän kuluessa kuulin
-sellaisen miehen murhasta, jonka itse olin nähnyt hengissä, terveenä
-ja voimakkaana vain muutamia tunteja ennenkuin hänet oli isketty
-kuoliaaksi. Ja -- kenenkähän vuoro ensi kerralla?
-
-Jätin huudahtamatta tavalliseen, jokapäiväiseen tapaan. Seisoin vain ja
-tuijotin.
-
-"Mahdotonta! Quartervayneko? -- Miksi --"
-
-Mutta hillitsin itseni ajoissa. Ei, en kertoisi mitään Jifferdenelle,
-ennenkuin olin käynyt Renardsmeressä. Katselin kaihoten junaa, joka
-juuri hävisi etäisyyteen -- siinä meni viimeinen mahdollisuuteni päästä
-Renardsmereen sinä iltana -- paitsi tietenkin, jos vuokraisin auton. Ja
-sillä välin...
-
-"Mitä mahdotonta siinä on!" väitti Jifferdene. "Epäilemättä se on
-Quartervayne -- kuvauksen mukaan."
-
-"Niinkö?" huudahdin. "Te ette siis ole aivan varma?"
-
-"Olen aivan varma itse puolestani", vastasi hän, vetäen minua
-asemasillan päässä olevaa aidaketta kohden. "Tulkaa! -- meidän täytyy
-mennä sinne. Kiiruhdin pysähdyttämään teidät heti kuultuani asiasta."
-
-"Missä se on?" kysyin minä.
-
-"Hotellissa -- halpahintaisessa paikassa - alhaalla telakka-alueen
-puolella", vastasi hän. "Asia tapahtui seuraavasti -- sen mukaan kuin
-puhelimella ilmoitettiin. Eräs mies tuli hotelliin hyvin myöhään
-eilen illalla ja otti huoneen, sanoen ennättävänsä johonkin tänään
-keskipäivällä lähtevään Batavian-linjan höyrylaivaan ja antaen
-määräyksen, ettei häntä saisi häiritä ennen puolta kahtatoista. He
-menivät koputtamaan hänen ovelleen määräaikana, eivät saaneet mitään
-vastausta, menivät vihdoin huoneeseen, löysivät hänet kuolleena --
-murhattuna. Kuvauksesta päättäen se on Quartervayne!"
-
-"Vaan ehkei olekaan" sanoin minä, vaikka, muistaen mitä Quartervayne
-itse oli kertonut minulle lähdöstään Hollantiin salassa olin vakuutettu
-siitä, että Jifferdenen otaksuma oli oikea. "Entäpä jos ei olekaan!"
-
-"Kohta sen näemme!" sanoi hän jyrkästi. "Te tunnette hänet ainakin.
-Tulkaa! -- lähdetään sinne." Hän johti minut kiireesti kaupungin
-rautatielle ja sieltä itään päin lähtevään junaan. En tehnyt mitään
-yritystä jutella matkan varrella; mietin tiukasti omia asioitani,
-miten vasta menettelisin. Ja päätin mielessäni, että käytyäni hänen
-kanssaan paikassa, missä hyvänsä, johon yhdessä nyt juuri olimme
-menossa, jättäisin hänet ja lähtisin Renardsmereen, olkoonpa sitten
-vaikka keskellä yötä ja maksakoon auto minulle vaikka kymmenen puntaa.
-Olipa nyt kysymys mistä hyvänsä, oli minun ensin puhuteltava lady
-Renardsmereä.
-
-Me poistuimme junasta Mark Lanella ja kuljettuamme poikki Tower Hillin
-ja Mintin ohi jouduimme muutamille St. Katherine-telakan välittömässä
-läheisyydessä oleville kurjille ja likaisille kaduille. Jifferdene
-nähtävästi tunsi tiensä aivan hyvin. Hän johti minut suoraan eräälle
-poliisiasemalle, jossa hän tuota pikaa oli vilkkaassa keskustelussa
-viranomaisten kanssa. Pian hän osoitti minua, joka seisoin siinä
-syrjässä.
-
-"Tuo herrasmies voi todistaa hänen henkilöllisyytensä", sanoi hän. "Hän
-tuntee sen miehen -- jotensakin hyvin."
-
-Vielä kerran minun oli pakko hyvin vastahakoisesti seurata Jifferdeneä
-ruumishuoneeseen. Se oli aivan lähellä ja, jos mahdollista, vielä
-kolkompi ja kurjempi kuin se, jossa olin nähnyt Hollimentin ruumiin. Ja
-samassa huomasinkin jo katselevani Quartervaynea.
-
-"Kyllä!" mutisin. "Niin kyllä! Tuo on -- Quartervayne! Ja lähdetään nyt
-pois täältä!"
-
-Menimme ulos. Jifferdene tarttui käteeni ja puristi sitä.
-
-"Älkää olko millännekään, nuori mies!" sanoi hän melkein
-ystävällisesti. "Nyt se on ohi -- ja mentävä sinne oli, kuten tiedätte.
-Olin oikeassa, näettehän. No niin -- se oli toinen!"
-
-"Miten -- miten se tapahtui?" kysyin minä. "Ette ole maininnut."
-
-"Puukotettiin! -- kuten toinenkin", sanoi hän päätään pudistaen.
-"Puukotettiin, mutta tällä kertaa neljän seinän sisällä. Tulkaa --
-lähdemme hotelliin, jossa se tapahtui."
-
-Mies, joka oli seurannut meitä paikalliselta poliisiasemalta, johti
-meidät parin vielä viheliäisemmän kadun kautta rauhalliselle kujalle,
-jonka alemmassa päässä näin korkean muurin ja sen takana laivojen ja
-höyryjen mastoja ja savutorvia.
-
-"St. Katherine-telakka!" mutisi Jifferdene, nähdessään minun katsovan
-siihen suuntaan. "Nähtävästi hän aikoi lähteä meritse täältä. Mutta
-sanoivat hänen puhuneen Batavian linjasta -- sen laivat lähtevät
-lähempää Lontoon-siltaa. Sinne ei kuitenkaan ole monen minuutin matkaa
-reippaasti astellen. Ja täällä hän ainakin loppunsa kohtasi."
-
-Hän viittasi kädellään, ja minä näin, että olimme saapuneet
-murhapaikalle; kehno ränstynyt rakennus, kehnon ränstyneen kadun
-varrella. Kaksi tai kolme vanhaa, harmaata tiilitaloa oli liitetty
-yhteen: ensi kerroksen ikkunain tasalla kulki pitkä kapea puukilpi
--- sinisellä pohjalla näkyi kulunein kultakirjaimin: _Kellermanin
-Yksityis-Hotelli_. Yhteen noista synkistä ikkunoista oli kiinnitetty
-ilmoitus: Kahvila; toiseen: Majatalo. Minusta tuntui käsittämättömältä,
-miten kumpikaan saattoi kävijöitä houkutella; jo pelkkä likaisten
-kaihtimien ja ikkunaverhojen näkeminen riitti.
-
-Astuimme sisään. Likaisessa eteissalissa, jossa ilma tuoksui
-pilaantuneelta rimalta, keitetyltä teeltä, lampaankyljykseltä ja
-vihanneksilta, tuli meitä vastaanottamaan eräs mies -- lihava,
-likainen mies, paitahihasillaan, jonka päätunnusmerkkinä tällä
-hetkellä oli hermostunut levottomuus. Hän kumarsi melkein alistuvan
-kohteliaasti molemmille salapoliiseille ja minulle ja kiiruhti
-aukaisemaan ovea huoneeseen, joka nähtävästi oli hänen oma yksityinen
-vierashuoneensa. Siellä istui ompeluksineen hyvin lihava nainen, joka
-meidän ilmestyessämme tuli yhtä hermostuneeksi ja kiihtyneeksi kuin
-mieskin. Hän rupesi hommailemaan tuoleja meille, sillä välin kun mies
-seisoi mykkänä tarkastaen meitä: näin selvästikin, että hän oli aivan
-suunniltaan. Mutta Jifferdene, saatuaan seuralaiseltaan tietää, että
-tämä oli herra Kellerman, saattoi hänet keveämmälle mielelle muutamalla
-sanalla.
-
-"Ilkeä juttu teille, tämä, herra Kellerman", sanoi hän lohduttaen.
-"Eihän se tietenkään teidän vikanne ollut, mutta ikävä vain, kun
-tuollaista talossa tapahtuu."
-
-Isäntä huokasi aivan kuin helpotuksesta kuullessaan ystävällisiä
-sanoja. Mutta emäntä puhui. "Niin, sir -- ja kun me emme tienneet
-siitä mitään -- ennen kuin palvelusmies teki tuon kammottavan löydön",
-sanoi hän. "Emme edes tienneet, että tuo herra oli talossa." "Niinkö?"
-huudahti Jifferdene. "Ette tienneet -- mutta ettekö te tiedä, mitä
-vieraita teillä on täällä?"
-
-"Asia oli näin, herrat", sanoi isäntä, puhuen hitaasti ja tavallaan
-kankeasti, kuten henkilö, joka käyttää myöhemmin oppimaansa kieltä.
-"Tämän talon homma on vähän poikkeuksellista. Telakat -- ne ovat tässä
-aivan lähellä, ihmiset -- merenkulkijat -- tahtovat päästä tänne mihin
-aikaan hyvänsä yöllä, haluten vain yösijaa muutamiksi tunneiksi. Me
-siis pidämme yövartijaa, joka valvoo koko yön. Me itse -- vaimoni ja
-minä -- me olemme päivisin kovassa työssä -- ja panemme yhdeltätoista
-maata. Sen jälkeen -- me emme tiedä, kuka talossa lienee -- niin on
-laita!"
-
-"Kuka sitten tietää?" tiukkasi Jifferdene. "Yövartijako? No niin -- me
-tahdomme tavata häntä siis."
-
-Isäntä lähti ulos ja palasi piammiten mukanaan mies, joka,
-kuten Jifferdene perästäpäin huomautti, näytti entiseltä
-ammattinyrkkeilijältä, joka oli hengissä läpäissyt monta mukilointia.
-Hänellä oli nenä muodoton, kasvot arpiset, silmät valppaat, ja minulle
-juolahti mieleen, että hän todennäköisesti olisi yhtä omiaan vieraita
-ulosheittämään kuin niitä vastaanottamaankin. Hän loi salapoliisiin
-levollisen ja varovan katseen, ja kun Jifferdene käski häntä istumaan,
-sovitti hän ison raskaan ruhonsa tuolin reunalle, aivan kuin sillä
-tavalla ilmaistakseen, ettei hän ollut mies, joka mitenkään paljastaisi
-itseään, ei sanoin eikä teoin.
-
-"Te olitte siis viime yönä toimessa täällä, sen jälkeen kun herra
-ja rouva Kellerman olivat menneet levolle?" tiedusteli Jifferdene.
-"Kertokaa siis meille kaikki, mitä tapahtui, kun tuo murhattu mies tuli
-tänne."
-
-Yövartija oli nähtävästi valmistunut tähän. Hän ryhtyi kertomaan niin
-suoraa päätä, että selvästi huomasi hänen edeltäpäin ajatelleen kaikki
-valmiiksi.
-
-"Sikäli kuin minä olin mukana, herra komisarius, ei mitään
-tavallisuudesta poikkeavaa tapahtunut!" vastasi hän. "Ei mitään! Minä
-ryhdyin virkaani kello yhdeltätoista, kuten tavallista, kun isäntä
-menee levolle --"
-
-"Kolme herrasmiestä oli silloin talossa", keskeytti rouva Kellerman.
-"Kolme hyvin kunnioitettavaa herraa -- kaikki vieraita. Kauppiaita.
-Jotka kaikki vetäytyivät huoneisiinsa yöksi."
-
-"Kello yhdeltätoista", jatkoi portinvartija häiriintymättä. "Kaikki on
-sitten hiljaista -- aivan hiljaista, kunnes kello on viisi minuuttia
-yli kahdentoista -- keskiyöllä. Silloin tämä herra, jonka löysimme
-kuolleena tänä aamuna, tulee tänne. Hän sanoo haluavansa makuuhuonetta
-eikä häntä saisi mennä puhuttelemaan tai häiritsemään ennen puolta
-kahtatoista, koska hänen laivansa ei lähtisi ennen kuin puolipäivän
-jälkeen ja hän aikoi nukkua oikein hyvin. Hän maksaa vuoteesta ja
-aamiaisesta edeltä käsin -- kuten sääntönä on -- neljä shillingiä.
-Sitten sanoo hän, ettei hän vielä ole uninen, ja haluaa vähän
-tupakoida. Minä osoitan hänet pieneen, eteissalin kyljessä olevaan
-tupakkahuoneeseen, ja silloin kysyy hän minulta, voisinko toimittaa
-hänelle korkkiruuvin, puhtaan lasin ja vähän raitista vettä? Lähden
-niitä noutamaan, ja kun palaan, on hänen eteensä pöydälle ilmestynyt
-wiskypullo. Hän veti korkin suulta, kaatoi itse lasiin ja istui sitten
-tupakoimaan."
-
-"Tarjosiko hän teille ryyppyä?" kysyi Jifferdene.
-
-"Ei tarjonnut! Minä lähdin pois", jatkoi yövartija. "Jos tahdotte
-tietää, olin itse puolestani varannut pienen rommitilkkasen tuonne
-ulkopuolelle, missä istun öisin. Olin juuri sytyttänyt piippuni
-ja aioin ruveta lukemaan iltalehteä, kun kaksi miestä tuli sisään
-etuovesta. He halusivat kumpikin yösijaa ja maksoivat niistä. Ja
-nähdessään tupakkahuoneen oven avoinna ja valon sieltä loistavan,
-mainitsivat he jotakin sikaarista ja menivät sinne."
-
-"Ennenkuin jatkatte", keskeytti Jifferdene, "voitteko kuvailla nuo
-miehet?"
-
-"En tarkemmin", vastasi yövartija pudistaen päättävästi päätään. "En
-kiinnittänyt heihin niin paljon huomiota. Merimiehiä kai. Molemmat
-olivat puetut sinisiin sarssipukuihin ja luullakseni noin kolmen-
-tai neljänkymmenen ikäiset. Heissä ei ollut mitään huomattavaa --
-varsinaisesti. Toisella miehellä oli kultarenkaat korvissaan -- sen
-satuin huomaamaan."
-
-"No niin", sanoi Jifferdene. "Tapahtuiko mitään?"
-
-"Ei viiteen minuuttiin tai niille vaihein", vastasi yövartija "Silloin
-mies, joka oli ensiksi tullut sisään, koputti pöytään. Lähdin
-katsomaan, mitä hän halusi. 'Tuokaa vielä kaksi puhdasta lasia,
-hyvä mies', sanoi hän, 'ja lisää vettä -- nämä herrat juovat minun
-kanssani'. Toin siis, mitä he halusivat, ja molemmat toiset nostivat
-tuolinsa hänen pöytänsä ääreen ja minä jätin heidät sinne juttelemaan
-ja juomaan yhdessä."
-
-Rouva Kellerman pisti väliin huomautuksen, joka nähtävästäkin oli
-jonkinlainen anteeksipyyntö.
-
-"Tietysti", sanoi hän katsellen lempeästi salapoliisia, "tietysti, jos
-joku herrasmies haluaa tuoda mukanansa pullon ja tarjota siitä jollekin
-toiselle herrasmiehelle --"
-
-Jifferdene teki kädellään poistavan liikkeen, ikäänkuin merkiksi, että
-asia oli vähemmän tärkeä, ja nyökkäsi yövartijalle.
-
-"Jatkakaa!" sanoi hän. "Kaikki kolme jäivät siis laseja kilistelemään.
-Ja kuinka kauan he sitä jatkoivat?"
-
-"Kunnes he olivat tyhjentäneet pullon, jonka ensimmäinen mies oli
-tuonut", vastasi yövartija. "Kello oli silloin lähes kaksi. Silloin
-he kaikki tulivat eteishuoneeseen ja pyysivät minua näyttämään heille
-heidän huoneensa."
-
-"Miten te tiedätte, että he olivat juoneet pullon loppuun?" kysyi
-Jifferdene.
-
-"Koska minä katsoin sitä, kun tulin alas ja menin kaasua sammuttamaan.
-Tyhjä oli!"
-
-"Olivatko he selvät?"
-
-"Selvätpä hyvinkin -- aivan selvät, siitä ei epäilystä. Sanoivat aivan
-kohteliaasti hyvää yötä toisilleen ja minulle."
-
-"Ette kuullut mitään riitelemistä tai muuta?"
-
-"En ensinkään. Kuulin suurimman osan siitä, mitä he puhuivat
-juodessaan. He keskustelivat ulkomaan paikoista -- kauppa-asioista ja
-muista sentapaisista."
-
-"Entä heidän makuuhuoneensa?" kysyi Jifferdene. "Olivatko ne lähekkäin?"
-
-"Sillä miehellä, joka tuli yksikseen -- hänellä, jonka me löysimme
-kuolleena -- oli numero viisitoista. Ja noista molemmista muista
-oli toisella numero kuusitoista, toisella kahdeksantoista. Numero
-viisitoista on aivan vastapäätä kuuttatoista."
-
-"Milloin te sen jälkeen näitte heidät?"
-
-"Kuusitoista ja kahdeksantoista tulivat alas neljännestä vailla
-seitsemän, juuri kun minun hommani oli lopussa. He sanoivat, etteivät
-halunneet täällä syödä aamiaista ja lähtivät tiehensä."
-
-"Huomasitteko minne päin he lähtivät?"
-
-"He lähtivät astelemaan telakoille päin", sanoi yövartija.
-
-"Hyvä -- ja entä kolmas mies?" tiedusteli Jifferdene hetken vaitiolon
-jälkeen.
-
-Yövartija irvisteli.
-
-"Niin!" sanoi hän. "Olin juuri mennyt levolle, kun asia tuli ilmi! Minä
-panen maata joka aamu kello yhdeltätoista ja nousen kello kuudelta
-illalla. Palvelusmies -- hän tulee ja ajaa minut ylös ja sanoo,
-etteivät he saa mitään vastausta viidestätoista. Minä siis lähden hänen
-mukaansa, ja hetken kuluttua hän ja minä ja tämä isäntä aukaisimme
-oven. Ja silloin -- no niin -- siellä oli verta! Puukko isketty --
-suoraan läpi kurkun. Ja me lähetimme hakemaan poliiseja."
-
-"Jotka siitä asti ovat huolehtineet kaikesta ja pitäneet huoneen oven
-suljettuna, herrat", huomautti rouva Kellerman. "Siellä ylhäällä on
-nytkin muuan konstaapeli vahdissa -- ehkä hän odottaa teitä?"
-
-"Ehkä", myönsi Jifferdene. "Lähdetään sinne."
-
-Kerrosta ylempänä talo oli vielä likaisempi, vielä kurjempi kuin
-ennen. Kuljimme parin käytävän kautta; vihdoin tulimme erääseen, joka
-johti talon takaosaan. Sen loppupäässä olevan ikkunan luona seisoi
-virkapukuinen poliisi, nähtävästi hyvin ikävystyneenä. Hän tuli vastaan
-nähdessään paikallisetsivän ja otti esiin avaimen. Hetken kuluttua
-olimme kaikki numero viidessätoista.
-
-"Mihinkään ei ole koskettu tai mitään liikutettu", huomautti poliisi
-hiljaisella äänellä. "Ei ainakaan sen jälkeen kun meidät tänne
-kutsuttiin."
-
-Yksi silmäys vuoteeseen riitti minulle -- olin iloinen kääntyessäni
-pois ikkunan luo, jonne Jifferdene syystä tai toisesta oli vetäytynyt
-heti sisään tullessamme. Hän kosketti kyynärpäätäni osoittaen toisella
-kädellään.
-
-"Ikkunapuitteissa ei ole kiinnipitimiä", mutisi hän. "ja ikkunakin on
-avoinna. Mitähän tuolla ulkopuolella on?"
-
-Hän aukaisi alemman ikkunapuoliskon ja katsoi alas. Aivan alla siinä
-oli jonkun matalamman rakennuksen tasainen katto; sen kummallakin
-puolella oli vesitorvet; alhaalla näkyi piha, josta lähti pimeä matala
-porttikäytävä.
-
-"Kiipeämään tottunut mies olisi voinut tulla tänne sisään tämän ikkunan
-kautta", huomautti Jifferdene miettivänä. "Minun oma mielipiteeni
-onkin, että joku niin teki -- tuosta toisesta jutusta en oleta mitään!
-No niin -- katsellaanpas sitten ympäri."
-
-Hän ja paikallismies alkoivat tutkia huonetta ja murhatun miehen
-vaatteita. Tunsin heti paikalla puvun, jonka olin nähnyt Quartervaynen
-yllä edellisenä iltana; näin myöskin, että se oli joutunut samanlaisen
-käsittelyn alaiseksi kuin Hollimentin vaatteetkin -- vanu olkapäillä
-oli revitty palasiksi; missä vain oli paikka, jossa jotakin olisi
-saattanut olla piilotettuna, siellä oli puukko ollut työssä. Mitä tulee
-kuolleen miehen tavaroihin, niin hänen kellonsa perineen -- arvokkaita
-esineitä muuten -- oli lipaston päällä, sen vieressä oli lompakko,
-jossa oli joukko Englannin pankin seteleitä ja erään amsterdamilaisen
-pankin maksettavaksi asetettu huomattavan suuri matkakreditiivi;
-aivan lähellä oli useita muita yksityisesineitä, kuten hopeinen
-sikaarikotelo, hopeinen tulitikkulaatikko ynnä muuta. Ja kukkaro siinä
-oli -- mutta tyhjänä.
-
-"Ottanut pikkurahat tällä kertaa!" huomautti Jifferdene merkitsevästi.
-"Mutta -- ei hän niiden vuoksi tullut!"
-
-Lähdin ulkopuolelle odottamaan; vihdoin menin alas julkipuolelle ja
-sieltä kadulle tympeytyneenä koko asiaan. Kului jonkun aikaa ennen kuin
-Jifferdene seuralaisineen yhtyi minuun.
-
-"Saitteko mitään ilmi?" kysyin minä poispäin astellessamme.
-
-"Erään seikan panin merkille", huomautti Jifferdene hetken vaitiolon
-jälkeen, jolla aikaa hän näytti kovasti miettivän. "En myöskään
-luule, että se on mikään tavallisuudesta poikkeava asia tämän luokan
-hotelleissa ja tässä osassa kaupunkia. Ovi oli varustettu hyvällä
-lukolla ja vahvalla salvalla -- ei millään semmoisella turhalla
-korusalvalla, joita paremmissa hotelleissa näkee. Mitenkähän oli --
-käyttikö hän kumpaakin?"
-
-"Ei ollut voinut käyttää salpaa", huomautti toinen salapoliiseista,
-"koska isäntä aukaisi oven pääavaimella. Jos salpa olisi työnnetty
-eteen --"
-
-"Niin, minä uskonkin, että murhaaja tuli ikkunasta sisään!" sanoi
-Jifferdene. "Ja tulipa hän sitten mitä tietä hyvänsä, teki hän työnsä!
-Se on tuo luihu kiinalainen, herra Cranage", päätteli hän, kun me
-olimme päässeet kahden kesken. "Eikö kertonutkin herra Cheng meille,
-että tapahtuisi toinen murha ja kolmas ja --"
-
-"Arveletteko siis, että molemmat ovat saman käden työtä?" kysyin minä.
-
-"Varmastikin!" vastasi hän. "Miettikää asianhaaroja! Joku tietenkin
-seurasi Quartervaynen jälkiä tänne -- ja teki hänestä lopun. Kinu se
-oli!"
-
-"Ettekö epäile niitä kahta miestä, jotka seurasivat häntä tänne
-hotelliin?" kysyin minä.
-
-"En yhtään! Otaksun heidän olleen satunnaisia vieraita -- kuten hän
-itsekin. Ei, -- joku viirusilmäinen kiinalainen se oli! Vilkaiskaapa
-tänne!"
-
-Hän otti taskustaan jonkun esineen, joka oli huolellisesti kääritty
-pehmeään paperiin ja hänen omaan nenäliinaansa, ja kun hän oli
-poistanut peitteet, tuli näkyviin tavallinen sileä makuuhuoneen
-juomalasi, jota hän piti kohotettuna minun ja valon välillä. Sen
-sivupinnoilla näin selvästi kahden tavattoman hoikan etusormen ja
-peukalon jäljet.
-
-"Mikään eurooppalainen käsi ei ole tuota tehnyt!" sanoi Jifferdene
-voitonriemuisena. "Itämaalainen peukalo ja itämaalaiset sormet sen
-tekivät! Hän joi lasin vettä verisen työnsä jälkeen, ja siinä sitä
-ollaan! Herra Cranage, meidän täytyy penkoa koko Lontoo saadaksemme
-käsiimme tuo kinu, taikka saamme vielä yhden tämmöisen jutun. Mutta --
-kuka on seuraava? Älkää kuitenkaan säikähtykö. Pysykää minun seurassani
-päivisin ja hotellissanne pimeän tultua, ja..."
-
-Mutta minulla ei ollut aikomustakaan mennä hotelliin, vaikka en
-sanonut mitään, josta Jifferdene olisi voinut sitä arvata. Erosin
-hänestä jollakin tekosyyllä. Sitten menin ja söin hyvän päivällisen,
-että luontoni vähän rohkaistuisi, ja heitin päättävästi mielestäni
-pois kaikki äskeisten tapausten hirveät muistot. Myöhemmin kävin
-eräällä autoasemalla, ja kun minulla oli mukanani runsaasti rahaa
-enkä välittänyt, mihin sitä kului, vuokrasin hyvän auton ja lähdin
-Lontoosta. Ja kello oli liki yksi aamulla, kun pysähdyin Peggie
-Mansonin talon kohdalla, lujasti päättäneenä tavata hänet.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU
-
-Neiti Hepple puuttuu asiaan
-
-
-Mansonin huvila, jonka Peggien isä, tuo entinen kuuluisa valmentaja,
-oli rakennuttanut oman makunsa ja suunnitelmansa mukaan, oli iso
-kartano, jossa oli monta pääkäytävää. Mutta tunsin sen jo aivan hyvin,
-ja suuntasin kulkuni suoraan eräälle ovelle, joka oli juuri Peggien
-oman makuuhuoneen alapuolella; sen ikkunoista saattoi nähdä tallit
-niihin liittyvine rakennuksineen. Siinä ovessa oli soittokello,
-sähkökello, joka johti Peggien huoneeseen, niin että häntä voitiin
-kutsua mihin aikaan yöllä hyvänsä. Ja minä olin juuri painanut sitä
-sormellani ja kuullut yläpuolella olevasta huoneesta kimeän soiton
-puoliavoimen ikkunan kautta, kun pitkä roteva mies hypähti esiin
-jostakin -- todellisuudessa lähellä olevasta pensaikosta -- ja laski
-kätensä ilkeän raskaasti käsivarrelleni.
-
-"Hoi, mies!" tiukkasi hän.
-
-"Hoi itse!" vastasin minä, hypähtäen taaksepäin hänestä. "Kuka
-hiivatissa te olette? Ottakaa kätenne pois!"
-
-"En, ennenkuin tiedän mitä haette, nuori mies!" vastasi hän. "Mitä
-asiaa teillä on kuljeskella täällä ympäri tähän aikaan yöllä?"
-
-"Mitä itse teette täällä, yksityisalueella?" tiedustelin minä. "Sanokaa
-se!"
-
-"Oma asiani!" vastasi hän. "Entä te?".
-
-"Mitä se teille kuuluu!" sanoin minä. "Päästäkää käteni, taikka --".
-
-Mutta samassa ilmestyi joku valkopukuinen olento yläpuolellamme olevaan
-ikkunaan, ja kuulin Peggien äänen.
-
-"No, mitä nyt!" huusi hän. "Kuka siellä?"
-
-Minä ennätin ensin.
-
-"Peggie!" sanoin, käyttäen hänen ristimänimeään kiihkeydessäni. "Minä
-täällä olen -- Cranage! Tulkaa alas ja laskekaa minut sisään! Olen
-autolla ajanut koko matkan kaupungista tänne, teitä tavatakseni! --
-Minun pitää heti saada tavata teitä. Tulkaa alas ja ottakaa neiti
-Hepple mukaanne. Ja täällä on eräs mies kuljeskelemassa teidän
-alueellanne --"
-
-"Vai niin!" huudahti hän. "Hyvä on, herra Robindale, se on herra
-Cranage, lady Renardsmeren yksityissihteeri. Minä tulen alas heti."
-
-Herra Robindale, oli hän kuka hyvänsä, laski käteni vapaaksi ja murisi.
-
-"Miksi ette sanonut, kuka olitte?" kysyi hän.
-
-"Miksi te ette sanonut, kuka te olitte?" vastasin minä. "Ja mitä
-tekemistä teillä on täällä?"
-
-Hän siirtyi minusta poispäin talleja kohden.
-
-"Kysykää emännältänne", mutisi hän.
-
-Hän lähti matkoihinsa, yhä muristen, ja minä menin ovelle odottamaan.
-Kului muutamia minuutteja; sitten ilmestyi valoa lasioven taakse; lukot
-ja salvat poistettiin, ovi aukeni ja siellä seisoivat silmät suurina
-hämmästyksestä Peggie ja neiti Hepple, aamupuvuissaan, lamput käsissä.
-Minä pujahdin sisään ja suljin ja telkesin oven omin käsin.
-
-"Kuka tuo mies tuolla ulkopuolella on?" kysyin minä kiivaasti. "Hän on
-jättänyt isojen sormiensa jäljet käsivarrelleni, senkin tolvana!"
-
-Peggie pudisti päätään, katsellen edelleen kummastuneena minuun.
-
-"Eilisestä lähtien on lady Renardsmere jostakin syystä toimittanut
-niskoilleni pari yksityisetsivää", vastasi hän. "Toinen on vahdissa
-koko päivän; toinen koko yön. Tuo oli yömies -- Robindale. Mutta -- te?"
-
-"Ottakaa minut ensin ruokasaliin ja antakaa minulle jotakin juotavaa",
-vastasin. "Olen tullut niin nopeaan kuin mahdollista -- vuokrasin
-yksityisauton -- tavatakseni teitä ja neiti Heppleä, ennen kuin menen
-lady Renardsmereä tapaamaan. Ette voi aavistaakaan, mitä aion teille
-kertoa -- kaikki on muuten tuon Portsmouthin jutun jatkoa! Asiasta on
-sukeutunut murha -- oikein joukkomurha! Ja hyvä Jumala -- en tiedä,
-miten menetellä!"
-
-"Mennään pieneen aamuhuoneeseen", sanoi Peggie. Hän hommaili siellä,
-sytytti lampun, toi minulle wiskyä ja soodaa ja keksiä ja kielsi minua
-puhumasta enempää, ennen kuin olin juonut ja syönyt. Kun hän sitten
-näki, että olin vähän rauhoittunut, nyökkäsi hän rohkaisevasti. "No
-kertokaa nyt kaikki", sanoi hän, "ja aivan levollisesti -- täällä
-olemme turvassa!"
-
-Siinä me sitten kolmisin, minä pölyisenä ja matkakunnossa, Peggie
-komeassa aamupuvussa, upea tukka löysästi siron pään ympäri kiedottuna,
-ja neiti Hepple, päällään kirjava kokoelma huiveja ja peitteitä,
-istuimme yhdessä erään pöydän ympärillä. Kaksi silmäparia, joista
-minä vuoroin katsoin toiseen, vuoroin toiseen, seurasi kiinteästi
-minua koko ajan kertoessani perusteellisesti, mitä oli tapahtunut
-minulle siitä saakka kun Spiller vei minut Renardsmere Housesta vajaat
-neljäkymmentäkahdeksan tuntia sitten. En säästänyt yksityiskohtia,
-kertomiseen meni jonkun verran aikaa; uuninreunalla kello löi kolme,
-kun lopetin.
-
-"Niin on asia!" sanoin päätteeksi. "Ja mitä on minun tehtävä?"
-
-"Yhtä asiaa en oikein käsitä", sanoi Peggie. "Miksi ette kertonut
-Lontoon poliiseille kaikkea, mitä tiesitte -- Neamoresta ja aamiaisesta
-Ritzissä Quartervaynen ja Hollimentin seurassa ynnä muuta? Ilmi se
-kuitenkin tulee."
-
-"Olkoonpa niin -- mutta en halunnut sen tulevan ilmi minun kauttani",
-vastasin. "Nähkääs, jos olisin kertonut kaikki heti paikalla, miten
-olisin ollut varma siitä, ettei lady Renardsmere joutuisi mihinkään
-vaaraan, ennen kuin olin ennättänyt häntä varoittaa? Uutiset olisivat
-voineet levitä poliisilaitoksen ulkopuolelle, joutua sanomalehtiin,
-ja silloin olisivat tuo kiinalainen ja hänen koplansa -- ja sellainen
-varmastikin on olemassa! -- saaneet tietää paljon asioita, joita he
-toivoakseni eivät nyt tiedä."
-
-"Hän menetteli oikein!" huomautti neiti Hepple äkisti. "Hänen tulee
-kertoa lady Renardsmerelle kaikki, mitä on kertonut meille, ja antaa
-ladyn tehtäväksi ilmoittaa poliisille."
-
-"Mitä sitten?" kysyi Peggie.
-
-"Minun mielestäni koko asia on aivan yksinkertainen", vastasi
-neiti Hepple, jonka olin huomannut seuraavan kertomustani hyvin
-tarkkaavaisena, jopa aivan eläytyneenä siihen. "Minusta ainakin näyttää
-siltä, että herra Chengiltä, ilmeisesti hyvin vaikutusvaltaiselta
-kiinalaiselta pohatalta, varastaa hänen sihteerinsä Chuh Sin Pariisissa
-jonkun erinomaisen kallisarvoisen esineen -- emme tiedä mitä. Chuh Sin,
-tämä esine mukanaan, pakenee Englantiin ja asettuu asumaan Hollimentin
-raittiusravintolaan Portsmouthiin. Holliment ja Quartervayne
-epäilemättä yhteisesti anastavat (sanokoon Quartervayne mitä hyvänsä
-tätä vastaan tai olkoon sanomatta!) tuon varastetun tavaran. Chuh Sin
-ryhtyy takaa-ajoon ja saa luultavasti avukseen muutamia englantilaisia
-kelmejä -- eikö se olekin oikea sana? Holliment saavutetaan ja
-murhataan. Mutta he eivät löytäneet varastettua esinettä häneltä.
-Silloin he etsivät käsiinsä ja murhasivat Quartervaynen. Ja nyt on
-kysymys siitä", sanoi neiti Hepple lopuksi, katsellen tiukasti minua
-silmälasiensa läpi, joita hän ei ollut kiireellisestä pukeutumisestaan
-huolimatta unohtanut panna nenälleen, "löysivätkö ne sen häneltä?"
-
-"Herra tiesi" sanoin minä. "Mutta arvelen -- etteivät löytäneet!"
-
-"En minäkään usko!" sanoi hän nyökäten arvokkaasti kuin tuomari. "Minä
-_en_ usko, että he löysivät. Sentähden --"
-
-"Ovat he edelleen vaanimassa?" jatkoin minä.
-
-"Aivan niin!" myönsi neiti Hepple. "Ja vielä me kuulemme uudesta
-murhasta!"
-
-Peggie hengähti syvään kauhusta. Mutta neiti Hepple ja minä olimme
-nähtävästäkin samaa maata siinä suhteessa, että katsoimme asioita
-tiukasti silmiin.
-
-"Neamore -- hänkö on seuraava?" sanoin minä vilkaisten neiti Heppleen.
-
-"Luullakseni on", vastasi hän. "Jos he tietävät -- mitä te tiedätte."
-
-"Ja jos he edelleen jatkavat", sanoin minä, "niin entä seuraava
-järjestyksessä -- lady Renardsmerekö?"
-
-Neiti Hepple pudisti päätään.
-
-"Ei kai!" vastasi hän. "Luulenpa -- jos he vain pääsevät asiain perille
--- että seuraava on Pennithwaite, asianajaja. Sillä en hitustakaan
-epäile, että tuo esine -- joka varmasti on aivan harvinaisen
-kallisarvoinen tai tärkeä, kun ottaa huomioon, mitä ponnistuksia
-tehdään sen takaisinsaamiseksi -- nyt on Pennithwaiten hallussa!"
-
-"Te luulette, että minä kuljetin sen hänelle?" sanoin.
-
-"Niin luulen!" myönsi hän. "Minusta tapausten kulku oli seuraava:
-Holliment, Quartervayne ja Neamore tunsivat kaikki hyvin toisensa
-jo ennen tämän asian alkua. Kun Holliment ja Quartervayne menivät
-Lontooseen paettuaan Portsmouthista, kertoivat he Neamorelle, mitä
-olivat saaneet. Noiden kolmen keskinäiseksi päätökseksi tuli sitten,
-että Neamore möisi sen. Neamore oli nähtävästi mies, joka tuntee
-asiat -- joka tapauksessa on aivan varma, että hän tuntee erään lady
-Renardsmeren erikoisen heikkouden."
-
-"Minkä heikkouden?" kysyin minä.
-
-Neiti Hepple katsahti Peggieen ja hymyili.
-
-"Luulenpa jokaisen tietävän sen!" sanoi Peggie. "Se on julkinen
-salaisuus!"
-
-"Nähtävästi herra Cranage ei tiedä", huomautti neiti Hepple. Sitten
-kääntyi hän minuun taas. "Lady Renardsmerellä", jatkoi hän, "on tavaton
-intohimo ostaa jalokiviä! Hänen on täytynyt tuhlata huomattavat määrät
-sir Williamin hänelle jättämästä suunnattomasta omaisuudesta niiden
-ostamiseen. Kukaan ei tiedä, mitä varten hän niitä ostaa, kun itse
-ei niitä käytä, missä hän niitä säilyttää -- ehkäpä pankissaan tai
-jossakin holvilokerotoimistossa. Mutta muutamat hänen ostonsa ovat
-tulleet yleisesti tunnetuiksi -- olisinpa luullut teidänkin kuulleen
-niistä puhuttavan, herra Cranage. Hän osti Metshnikovski-timantin
-joku vuosi sitten -- satumaisesta hinnasta. Kukaan ei ole sen jälkeen
-sitä nähnyt. Hän omistaa maailman ihmeellisimmät helminauhat --
-ja täydentääkseen kokoelmaansa antoi hän joku aika sitten eräälle
-ulkomaalaiselle kauppiaalle hirvittävän summan kolmesta helmestä, jotka
-olivat vertaansa vailla, mitä kokoon ja puhtauteen tulee. Niin, kaikki
-tuo on hyvin tunnettua! Ja minun käsitykseni on, että tuo varastettu
-esine, jonka onnistuneitten anastusten kautta miehiä on joutunut surman
-suuhun, on joku harvinainen jalokivi ja että Holliment, Quartervayne
-ja Neamore tarjosivat ja möivät sen lady Renardsmerelle. Luulen, että
-hän toi sen mukanaan kotiinsa Lontoosta tuona iltana, ja lähetti teidät
-viemään sitä takaisin Lontooseen herra Pennithwaitelle seuraavana
-päivänä. Siellä se nyt on, herra Cranage!" lopetti neiti Hepple,
-läiskäyttäen kevyesti kättään pöytään. "Ja minä olen kyllin utelias
-myöntääkseni, että toivoisin tietäväni, _mitä_ se on!"
-
-"Niin olen minäkin!" sanoi Peggie. "Taas uusi iso timantti arvatenkin."
-
-Hetken aikaa harkitsin ääneti asioita.
-
-"Luullakseni olitte oikeassa kaiken matkaa puhuessanne, neiti",
-huomautin minä vihdoin neiti Heppleen kääntyen. "Ja minä kai myöskin
-olen oikeassa, kun sanon, että paras on minun nyt ensimmäiseksi mennä
-lady Renardsmeren luo kertomaan kaikki, mitä olen teille tänä yönä
-kertonut, vai miten?"
-
-"Tietenkin!" vastasivat he yhteen ääneen. "Muuta ette voi tehdä. Ja
-vielä -- heti paikalla!"
-
-"Te siis tulette minun kanssani!" sanoin minä Peggieen kääntyen. "En
-siksi, että yksinkään pelkäisin käydä häneen käsiksi, mutta parempi on
-jonkun olla mukana -- siveellisenä tukena."
-
-"En minä!" vastasi Peggie. Hän osoitti pöydän yli. "Neiti Hepple saa
-tulla teidän mukaanne! Hän on oikea henkilö -- juuri _omiaan_ siihen!
-Kun te olette sanottavanne sanonut, on neiti Hepplen osoitettava lady
-Renardsmerelle, mitä opetusta siitä on otettava. Ottakaa hänet!"
-
-"Olisitteko niin hyvä, neiti?" kysyin minä.
-
-"Lähden teidän mukaanne", vastasi neiti Hepple melkeinpä vilkkaasti.
-"Lähdemme paikalla aamiaisen jälkeen. Ja sillä välin, koska kello vasta
-on puoli neljä, arvelen minä, että menemme nukkumaan. Tulkaa minun
-mukaani, herra Cranage, vien teidät Siniseen Kamariin."
-
-Nukuin hyvin loput yötä ainakin. Neiti Hepplen levollisuus ja
-tervejärkinen katsantokanta olivat jotenkin rohkaisseet mieltäni,
-eivätkä Holliment tai Quartervayne ensinkään unissani kummitelleet. Ja
-kun me kaikki kohtasimme toisemme aamiaisella kello yhdeksältä, olin
-lujasti päättänyt puhua suuni puhtaaksi lady Renardsmerelle -- neiti
-Hepplen avustamana -- ja saada hänet vakuutetuksi vaarasta, jonka
-alaisina olimme me kaikki, jotka jollakin tavalla olimme sekaantuneina
-tuon kauhean esineen -- olipahan mikä oli! -- varkauteen.
-
-"Minkä vuoksi on nuo etsivät -- yksityisetsiviäkö lienevät vai muita --
-toimitettu teidän kimppuunne?" kysyin minä Peggieltä, nähdessäni toisen
-heistä kulkevan Bradgettin seurassa pihan poikki. "Lady Renardsmeren
-päähänpistoa tietenkin?"
-
-"Niinpä tietenkin!" vastasi hän. "Hän ei edes neuvotellut minun
-kanssani ensin -- lähetti vain ilmoituksen, että tästälähin tulisivat
-nuo kaksi miestä aina Derby-päivään asti oleskelemaan täällä, toinen
-vahdissa päivisin, toinen öisin, ja että Välkehtivää Rubiinia oli
-vartioitava yötä päivää."
-
-"Pelänneekö hän jotakin häiriötä?" kysyin minä.
-
-"Ties mitä pelännee tai ajatellee, tai mistä lie kysymys! Kyllä minä
-pidän huolta, ettei mitään häiriötä tapahdu! Voi taivas aivan kuin
-emme minä ja Bradgett lakkaamatta olisi pitäneet silmällä tammaa
-kuukausimääriä! Ei, minä en tiedä, mitä hänellä on mielessä. Mutta
-jotakin muuta minä tiedän."
-
-"Mitä?"
-
-Peggie alensi vaistomaisesti ääntänsä.
-
-"Tiedän mitä puhutaan!" mutisi hän. "Ja Bradgett tietää. Lady
-Renardsmere tekee vedonlyöntejä Välkehtivästä Rubiinista rajattomasti!
-Aikoo sillä voittaa kokonaisen omaisuuden. Löytyy kuulemma tuskin
-ainoatakaan huomattavaa vedonlyöntiasiamiestä, jonka kanssa hän ei
-olisi asioissa. On kysymys suunnattomista summista -- kaikki aivan
-ennenkuulumatonta!"
-
-"Mutta sanoittehan Välkehtivän Rubiinin aivan varmasti voittavan",
-sanoin minä.
-
-"Olen siitä niin tuiki varma kuin yleensä kuolevainen voi olla varma
-jostakin asiasta!" vastasi hän nopeasti. "Jos vieläkin etevämpi löytyy,
-niin se tietysti voittaa, vaan en usko löytyvän! Uskon Välkehtivän
-Rubiinin voittavan aivan helposti -- viimeisen pennini löisin pöytään
--- ei, sehän ei ole mitään -- tarkoitan, uskaltaisin kaikki, mitä
-minulla on, rahat, talot, maat siitä enkä milloinkaan hetkeäkään
-epäilisi. Mutta en aio löydä vetoa, ja --"
-
-"Mitä?" kysyin minä hetken vaitiolon jälkeen.
-
-"Monta on mutkaa matkassa!" sanoi hän päätään puistaen. "Milloinkaan ei
-voi lopulta olla aivan varma. Mitä minä sanon, pitää paikkansa siinä
-tapauksessa, että kaikki sujuu hyvin. Välkehtivä Rubiini voittaa Derbyn
-yhtä varmasti kuin minun nimeni on Peggie Manson."
-
-"Jossa tapauksessa lady Renardsmere --"
-
-"Korjaa taiteensa kokonaisen rahavuoren!" sanoi hän. "Omituinen nainen.
-Vaan muistakaa te molemmat olla pontevia tässä asiassa, teroittakaa
-hänelle sen vaarallisuutta!"
-
-"Olen iloinen siitä, että neiti Hepple lähtee mukaani", sanoin minä.
-"Vaikka iloinen ei ole oikea sana! Olen äärettömän kiitollinen -- ja
-mieleni on keventynyt. Lady Renardsmere ei ole sellainen henkilö, johon
-on helppo käydä käsiksi tämäntapaisessa omituisessa asiassa."
-
-Kohta neiti Hepple ja minä lähdimme matkaan. Keskustelimme lady
-Renardsmerestä kulkiessamme laakson poikki kartanoa kohden.
-
-"On eräs erikoinen lady Renardsmereä koskeva asia, josta teidän pitäisi
-olla selvillä tässä tapauksessa, herra Cranage", sanoi kumppanini, kun
-lähestyimme tiluksia. "Kerroin teille varhain tänä aamuna, että minun
-käsitykseni mukaan joku jalokivi on kaiken tämän pohjana ja että lady
-Renardsmere epäilemättä sai sen Neamorelta. Nyt kerron teille jotakin,
-mikä on yleisesti tunnettua -- lady Renardsmere on jalokivien suhteen
-taikauskoinen! Ja jos hän on saanut sen käsiinsä ja hänellä on sen
-suhteen joku merkillinen taikausko, niin saa siihen yritykseen panna
-taivaat ja maat liikkeelle, mutta irti ei sitä häneltä mikään saa!"
-
-"Eikö edes murhan pelko?" huudahdin minä.
-
-"Tuskinpa hän tietää, mitä pelko onkaan", sanoi neiti Hepple. "Hän
-on kerrassaan välinpitämätön kaikista sentapaisista asioista. Mutta
-voisittehan -- käyttääkseni tavallista lausepartta -- kasata tulisia
-hiiliä hänen päällensä, kertomalla hänelle kaikki, mitä näitte
-Lontoossa."
-
-Tapasimme lady Renardsmeren toimistossaan. Hän näytti hyvin
-hämmästyneeltä nähdessään neiti Hepplen, mutta kun viipymättä selitin
-hänelle, että neiti Hepple oli tullut sinne minun erikoisesta
-pyynnöstäni puhuakseen hänelle minun puolestani, tuli hän tavattoman
-ystävälliseksi, osoittautuen ei ainoastaan halukkaaksi, vaan vieläpä
-uteliaaksikin tietämään, mistä oli kysymys.
-
-"Sulkekaa ovi sitten, Cranage, ja istukaa molemmat ja käykää asiaan!"
-sanoi hän. "Olin aikeissa lähteä maata kaivamaan, vaan saatan odottaa.
-Mistä on kysymys, nuori mies?"
-
-Kerroin hänelle. Siihen meni täsmälleen tunti ja kaksikymmentä
-minuuttia -- kellon mukaan. Hän käyttäytyi mainiosti. Siinä vieressä
-oli savukelaatikko -- väkeviä, mustia pötkyjä, joita hän tuotti
-jostakin ulkomailta, ja niitä hän poltti toisen toisensa jälkeen,
-tarkkaavasti kuunnellen. Ja kun olin lopettanut, nyökkäsi hän, aivan
-kuin hyväksyvästi.
-
-"Hyvin kerrottu, nuori mies!" sanoi hän. "Näppärästi, täsmällisesti,
-lyhyesti, hyvässä järjestyksessä -- en muuta tiedä, paitsi että teidän
-olisi pitänyt ruveta asianajajaksi. Otamme sen asian vielä puheeksi,
-Cranage, sillä te olette vielä lapsi. Mutta mitä tahdotte minun nyt
-siis sanovan teille?"
-
-En kuolemakseni tietänyt, kun siitä tuli kysymys, mitä oikeastaan
-tahdoin hänen sanovan.
-
-"Minä -- minä tahdoin vain, että tietäisitte kaikki, lady Renardsmere",
-änkytin.
-
-"No, nyt minä siis tiedän", sanoi hän. "Eikä minulla ole mitään vastaan
-kertoa, että ostin jotakin noilta kolmelta mieheltä, uskoen, että
-heillä oli oikeus myydä se."
-
-"Mitä se oli?" kysyin minä ajattelemattomasti.
-
-"Se on minun asiani, nuori mies!" vastasi hän. "Saatan olla yhtä
-salaperäinen kuin tuo teidän herra Chenginnekin siinä kohden. En aio
-kertoa sitä kelle hyvänsä!"
-
-"Siinä tapauksessa", sanoin minä, "hakevat nämä kaverit -- sillä niitä
-täytyy olla useampia, tuo Chuh Sin keskipisteenä ja yllyttäjänä --
-hakevat he jok'ainoan meistä käsiinsä, lady Renardsmere, jotka olemme
-olleet kerran tekemisissä tuon jutun kanssa, ja silloinhan saamme
-kaikki olla valmiit siihen, että kurkkumme katkaistaan".
-
-"Hupaisaa kuulla!" sanoi hän ivallisesti naurahtaen. "Mutta minuun tuo
-ei tehoo! Minä en pelkää!"
-
-"Minä pelkään hirveästi!" vastasin painokkaasti. "Enkä myöskään häpeä
-sitä tunnustaa! Jos olisitte nähnyt, mitä minä olen, lady Renardsmere,
-niin luullakseni viskaisitte tuon esineen, olkoon vaikka mikä,
-lähimpään ojaan!"
-
-Hän hymyili omituiseen julmaan tapaansa ja katsahti seuralaiseeni, joka
-tähän asti oli pysynyt äänetönnä.
-
-"Jos noudattaisin neuvoanne, nuori mies", sanoi hän, "niin
-katkaisisivat he kurkkuni vain saadakseen minut ilmaisemaan, mihin
-ojaan sen viskasin! Mutta asiasta toiseen -- mitä on neiti Hepplellä
-sanottavaa siihen? Te kuulutte erikoisen järkeviin naisiin, neiti
-Hepple, eikö niin?"
-
-"Haluaisin puhua muutaman sanan teidän kanssanne kahden kesken, lady
-Renardsmere", sanoi neiti Hepple. "Olen varma siitä, että herra Cranage
-ei pane sitä pahaksensa -- me olemme jo siksi tutut."
-
-Minä jätin heidät kahden kesken ja lähdin parvekkeelle. Neiti Hepple
-viipyi lady Renardsmeren luona pitkän aikaa. Kun hän tuli ulos, katsahti
-hän minuun rohkaisevasti.
-
-"Me keskustelimme asiasta", sanoi hän. "Luullakseni hän kykenee
-järjestämään kaikki -- tyydyttävästi. Teidän sijassanne en sanoisi
-enkä tekisi mitään enempää. Antakaa poliisien noudattaa omia
-menettelytapojaan -- pysykää te rauhassa. Älkää olko huolissanne. Hän
-ei ole missään vaarassa! Antakaa asiain mennä menojaan -- niin kuin
-tähänkin asti."
-
-Hän lähti matkoihinsa, -- vieläkin rohkaisevasti nyökäten. Lady
-Renardsmere tuli ulos.
-
-"Ettekö sanonut poliisille sanaakaan minusta, Cranage?" sanoi hän.
-"Ettehän? Se oli oikein, nuori mies! No niin, ruvetkaa siis toimeenne
-taas. Ei se ainakaan teidän asianne ole."
-
-Ryhdyin tavanmukaisiin hommiini -- vaikka ei työ oikein käynyt. Kolme
-päivää kului. Ei mitään tapahtunut. Mutta kun neljäntenä aamuna
-kotiinpaluuni jälkeen aukaisin sanomalehden, näin, että Neamore oli
-murhattu Kensington-tarhassa, keskellä kirkasta päivää, noin kello
-kolme edellisenä iltapäivänä.
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU
-
-Kolmas murha
-
-
-Renardsmere Housen syrjäisen aseman vuoksi tulivat päivän sanomalehdet
-harvoin ennen puoltapäivää perille. Sinä aamuna ne olivat vähän
-myöhästyneet, ja niiden saapuessa oli lady Renardsmere lähtenyt ulos
--- Mansonin huvilaan ponivaljakollaan. Siinä siis istuin, sanomalehdet
-hirveine uutisineen edessäni, eikä ketään lähellä, jonka kanssa olisin
-voinut keskustella asiasta, ja ihmetellen mitä tämän jälkeen tapahtuisi.
-
-Tuo oli kolmas murha viikon kuluessa. Vieläköhän seuraisi neljäs?
-
-Asiasta ei ollut pitkälti lehdessä. Lady Renardsmere tilasi kolme
-tavallista jokapäiväistä sanomalehteä ja pari urheilulehteä; uutiset
-olivat lehdissä niin toistensa kaltaiset, että päätin niiden olevan
-lähtöisin samasta uutistoimistosta; tosiaankin, sanamuoto niissä
-jokaisessa oli samanlainen:
-
-    "Harvinaisen rohkea murha, joka näyttää olevan läheistä sukua
-    äskettäin Maida Valessa ja St. Katherine-telakan läheisyydessä
-    tapahtuneille murhille, tehtiin noin kello kolmelta eilen
-    iltapäivällä Kensington-tarhassa. Uhri on tunnettu asioitsija
-    Percy Neamoreksi, Ashmore-tien varrelta Paddingtonista. Herra
-    Neamoren kimppuun on nähtävästi hyökätty eräässä puiston
-    syrjäosassa ja isketty hänet kuoliaaksi. Hänen vaatteensa on
-    tutkittu ja revitty palasiksi jo yllämainituista kahdesta
-    murhasta tunnetulla tavalla; ja että murhaajan tai murhaajien
-    vaikuttimena oli jonkun esineen etsiminen eikä rahan tai
-    arvotavarain ryöstäminen, todistaa se seikka, että kuolleelta
-    mieheltä tavattiin huomattava määrä Englannin pankin seteleitä,
-    muutamia hienoja timanttisormuksia ja kultakello perineen. Mikäli
-    poliisin tietoon on tullut, ei kukaan ole nähnyt edes hyökkäystä
-    tai tappelua, eikä tällä hetkellä ole mitään johtolankaa.
-    Selvästikin on tämä kolmas järjestyksessä siinä murhasarjassa,
-    joka alkoi tuon Hollimentin murhalla Blomfield-tiellä viikko
-    sitten. Scotland Yardin miehet ovat tarmokkaasti toimessa, mutta
-    sikäläiset viranomaiset osoittautuvat tavattoman pidättyväisiksi."
-
-Luin uutisen monta kertaa tuijottaen siihen kuin lumottuna. Päässäni
-jyskytti, ja kerta kerralta, yhä uudelleen ja uudelleen, toistui
-mielessäni kysymys -- kuka sitten? -- kuka sitten? -- kuka sitten?
-Seikka oli sellainen, että hermoni olivat pilalla, eikä ollut siis
-mikään ihme, että rajusti hätkähdin, kun ovelleni äkkiä koputettiin.
-
-Eräs palvelija astui sisään. Hän katsoi minua uteliaasti sivustapäin.
-
-"Kaksi herraa tahtoo tavata teitä, sir", ilmoitti hän. "He eivät halua
-ilmoittaa nimeään -- toinen sanoi, että tunnette hänet, kun näette."
-
-Kiiruhdin ulos. Jifferdene -- kuten jo olin arvannutkin. Hänen
-seurassaan oli toinen mies, outo kyllä, mutta arvatenkin Jifferdenen
-virkatovereita.
-
-"Käykää sisään!" sanoin minä ja vein heidät huoneeseeni ja käskin
-istumaan tuoleille kirjoituspöytäni viereen, jolla yksi sanomalehdistä
-oli levällään. Osoitin suurin kirjaimin ilmoitettua murhaa. "Olen
-lukenut tuon!" huomautin nyökäten Jifferdenelle. "Se oli kolmas! Hyvä
-Jumala! -- kuinka kauan tuota jatkuu?"
-
-Vastaamatta tähän hän viittasi kumppaniinsa.
-
-"Ystäväni ja virkatoverini salapoliisi-kersantti Beacher", sanoi hän.
-
-Beacher ja minä vaihdoimme tervehdyksiä. Mutta Beacher ei herättänyt
-mielenkiintoani -- juuri sillä hetkellä, ja minä käännyin Jifferdeneen.
-
-"Mikä teidät on tänne tuonut!" kysyin minä luultavasti hyvin
-valittavalla äänellä. "Luulin, ettei minua tarvittaisi ennenkuin --"
-
-"Mutta enhän ole sanonut, että tarvitsen teitä!" keskeytti hän
-hyväntuulisena. "Älkää kiihtykö, herra Cranage -- se ei ole hyväksi.
-Olette vähän hermostunut, ettekö olekin?"
-
-"Kukapa ei olisi?" vastasin minä. "Kaiken jälkeen -- ja nyt vielä tämä
---"
-
-"Niin, niin, ei sitä ikuisesti voi jatkua!" sanoi hän filosofisesti,
-"mutta kuulkaa -- onko lady Renardsmere jossakin tässä lähellä?"
-
-"Ei ole!" sanoin minä. "Lady Renardsmere on lähtenyt Chilvertonin
-nummelle, neiti Mansonin hevoshoitolaan. En tiedä, milloin hän palaa.
-Ehkä on hän päivällisellä siellä. Mutta -- mitä te hänestä?"
-
-"Hänestä juuri on kysymys!" vastasi Jifferdene kylmästi. "Sitä varten
-olemme tulleet kaupungista tänne. Meidän on tavattava lady Renardsmere,
-vaikka meidän pitäisi odottaa koko iltapäivä häntä."
-
-"Miksi?" tiedustelin minä.
-
-"Koska hänen nimensä on sekaantunut tuohon juttuun", vastasi hän
-viipymättä. "Juuri siksi!"
-
-"Miten on hänen nimensä siihen sekaantunut?" kysyin minä, "ja mistä
-lähtien?"
-
-"Kerronpa teille", sanoi hän. "Ei ollut mitään vaivaa tuon miehen
-tuntemisessa, Neamoren nimittäin -- sillä hänellä oli käyntikortit
-taskussaan, ja hänen henkilöllisyytensä todistettiinkin puolisen tuntia
-sen jälkeen kun hänet oli löydetty. Siten hänen nimensä, kuten näette,
-ehti iltalehtiin. No niin, myöhään eilen illalla tuli päätoimistoomme
-eräs herrasmies -- suuren maailman mies, joka hyvin tuntee West
-Endin -- ja antoi meille kummallisia tietoja. Hän kertoi noin viikko
-sitten eräänä päivänä syöneensä päivällistä Ritzissä ja nähneensä
-Neamoren, jonka hän tunsi kilpa-ajoasiamieheksi pienessä mittakaavassa,
-syövän päivällistä lady Renardsmeren ja kahden muun miehen seurassa,
-jotka hänen kuvauksensa mukaan luultavasti ovat olleet Holliment
-ja Quartervayne. Omituista seuraa hänen armolleen, vai mitä, herra
-Cranage?"
-
-"Tiedätte aivan hyvin, että kilpa-ajoasioissa joutuu omituiseen
-seuraan", sanoin minä. "Lady Renardsmere on hevostenomistaja, kuten
-tiedätte, ja hänellä on luultavasti liikeasioita näiden miesten kanssa."
-
-"Joista joka ainoa ukkeli sen jälkeen on surmattu!" huomautti hän
-katsoen tiukasti kumppaniinsa. "Niinpä niin, herra Cranage! Mutta
-me tahdomme tietää, mitä lady Renardsmere tiesi Neamoresta ja mitä
-tekemistä hänellä oli Ritzissä tämän ja niiden molempien muiden kanssa
--- me tahdomme tietää kaikki!"
-
-"Lady Renardsmere on hyvin ylpeä ja omavaltainen nainen", sanoin minä.
-"Todennäköisesti hän käskee teidän pitää huolta omista asioistanne!
-Jos hänellä oli asioita -- kilpa-ajoasioita -- heidän kanssaan, niin
-miks'ei hän voinut syödä aamiaista noiden kolmen miehen seurassa?
-Mitä se siihen kuuluu, että heidät myöhemmin murhattiin? Luultavasti
-myönnätte, että semmoinenkin asia, kuin sattuma, on olemassa?"
-
-"En ole ollut sen kanssa missään tekemisissä virkaurallani!" vastasi
-hän ivallisesti. "Joka tapauksessa luulen, että lady Renardsmere voi
-kertoa meille jonkun verran. Odotamme häntä ainakin. Kieltämätön
-tosiasia on, että hän tunsi Neamoren. Ja Neamore on surmattu!"
-
-"Otaksun teidän tuntevan kaikki yksityiskohdat?" tiedustelin minä.
-"Tuota -- olisiko se noiden toisten tapausten kaltainen?"
-
-"Sekä oli että ei ollut", vastasi Jifferdene. "Mitä tulee tyyneyteen,
-kylmäverisyyteen ja julkeaan rohkeuteen, jolla murha suoritettiin,
-luulen sen olevan vertaistaan vailla! Beacher ja minä keskustelimme
-siitä tullessamme tänne ja olimme yksimieliset siitä, ettemme
-milloinkaan ennen ole sellaista kuulleet. Kirkkaalla päivällä!"
-
-"Ja julkisessa puistossa vielä!" mutisi Beacher. "Kensington-tarhassa!
-Kuulostaa uskomattomalta! Ja kuitenkin -- se tapahtui! Siitä ei pääse
-mihinkään!"
-
-"Miten se kävi?" kysyin minä.
-
-Jifferdene asettui mukavampaan asentoon nojatuolissaan.
-
-"No niin", sanoi hän, "tietysti tunnette Kensington-tarhan? Tiedättekö,
-missä Lancaster-kadun sisäänkäytävä on, kukkulan puolella, lähellä
-suihkukaivoja? Tiedätte kaikki hyvin, niinkö? -- No hyvä, tiedätte
-siis, että Lancaster-kadun ja Pyöreän Lammikon välillä on polku ja
-ajoteitä ja niiden välissä ruohokenttiä, puita ja siellä täällä
-pensasryhmiä. Tiedätte kai myös, että siellä on tuoleja puitten alla ja
-muualla, muutaman kolikon maksusta käytettäviksi --"
-
-"Tunnen Kensington-tarhan kaikkineen niin hyvin kuin kukaan konsanaan!"
-keskeytin minä. "Asuin tavallisesti aivan sen läheisyydessä."
-
-"Hyvä", jatkoi hän, "se tekee asiat yksinkertaisemmiksi. Noin
-kaksikymmentä minuuttia yli kolmen meni eräs mies, joka oli kokoomassa
-maksua tuoleista, ruohokentän poikki, joka on Lancaster-kadun ja
-Pyöreän Lammikon puolivälissä, kun hän näki erään miehen istuvan
-omituisessa asennossa erään pyökkipuun juurella -- joka kuuluu pieneen
-rauhallisessa paikassa olevaan puuryhmään. Asento oli niin omituinen --
-mies istui kuin pönkitettynä runkoa vastaan, kädet levällään -- että
-hän meni hänen luokseen. Hän näki heti paikalla, että mies oli kuollut,
-ja riensi apua hakemaan. Saapuessaan poliisit ensin luulivat sitä
-itsemurhaksi, mutta kohta he näkivät, että olikin kysymyksessä murha.
-Kuolleen miehen liivintaskusta löydetty käyntikorttikotelo ilmaisi,
-kuka hän oli -- mutta muutaman minuutin kuluttua tuli se seikka vielä
-lähemmin ja tarkemmin määritellyksi. Ennenkuin poliisit ennättivät
-siirtää ruumista mihinkään, ilmestyi näyttämölle nuori nainen, joka
-sanoi kuolleen miehen olleen hänen ystävänsä, että he olivat sopineet
-kohtauksesta täällä puistossa kello neljältä, ja ilmoitti hänen
-nimensä, osoitteensa ja ammattinsa. Ei siis tietenkään ole mitään
-epäilystä hänen henkilöllisyydestään. Ja saatan kertoa teille, herra
-Cranage, että eilen illalla hain käsiini Warrington-hotellin isännän
-Maida Valesta, ja hän todensi hänet siksi nuoreksi mieheksi, joka
-oli ollut hänen talossaan Hollimentin kanssa. Eikä siitäkään ole
-mitään epäilystä, että Neamore, Holliment ja Quartervayne pari päivää
-aikaisemmin olivat olleet lady Renardsmeren seurassa Ritz-hotellissa."
-
-"Kertokaa hänelle, mistä toisestakin syystä tahdomme tavata lady
-Renardsmereä", ehdotti Beacher, joka näytti vähäpuheiselta mieheltä.
-
-"Aivan niin!" vastasi Jifferdene. Hän katsahti oveen, aivan kuin
-varmistuakseen siitä, että se oli suljettuna, ja kääntyi minuun
-viitaten tutunomaiseen tapaansa. "Tiedättehän, herra Cranage, että
-noissa molemmissa muissa tapauksissa oli eräitä yhtäläisiä piirteitä.
-No niin, tässä ne taas esiintyvät! Tällä kertaa he kuitenkin, kuten
-Quartervaynenkin tapauksessa, olivat ottaneet kaiken kovan rahan,
-kullan ja hopean, mitä Neamorella oli mukanaan. Mutta olivat jättäneet
-koskematta useita satoja puntia sisältävän setelitukon, kultakellon
-perineen, kaksi tai kolme timanttisormusta ja timanttisen rintaneulan
--- hän oli komeasti puettu, tuo miesparka! Ja että he olivat olleet
-etsimässä jotakin, todistaa se seikka, että olivat repineet hänen
-takkinsa olkapäiltä aivan riekaleiksi -- ja niin edespäin, kuten noissa
-toisissakin tapauksissa. Kuitenkin arvelemme, että he tällä kertaa ovat
-löytäneet jotakin."
-
-"Niinkö?" huudahdin minä.
-
-"Niin arvelemme", vastasi hän. "Nurmikolta, aivan vierestä, löytyi
-sametilla sisustettu nahkakotelo tyhjänä. Se oli nähtävästi sisältänyt
-jotakin, jonka murhaaja oli ottanut talteensa, ennen kuin heitti
-kotelon menemään. Ja taskukirjakin, aika iso kapine, löytyi siitä
-viereltä, myöskin tyhjänä. Nyt sanoo tuo nuori nainen, joka tuli sinne
-ja tunsi Neamoren hyvin, että vainajalla aina oli iso joukko papereita
-siinä taskukirjassa -- oikeastaan se olikin paremmin kirjesäiliö kuin
-taskukirja. Hän sanoo usein nähneensä Neamoren ottavan sen esiin ja
-tutkivan siinä olleita papereita ja että se aina oli niitä pullollaan.
-No, siitä ei löytynyt ainoatakaan paperia eikä muualta myöskään. He
-olivat vieneet kaikki!"
-
-"Entä sitten?" sanoin minä, kun hän pysähtyi katsoen merkitsevästi
-minuun. "Mikä on teidän ajatuksenne siitä, Jifferdene?"
-
-"Meistä näyttää sangen todennäköiseltä, koska tiedämme sen tosiasian,
-että lady Renardsmere epäilemättä tunsi Neamoren, että nuo kaverit,
-keitä lienevätkin, ovat saaneet hänen nimensä ja osoitteensa noista
-varastetuista papereista", vastasi hän. "Paitsi että haluamme joitakin
-tietoja lady Renardsmereltä, tahdomme siis varoittaa häntä. Tämä kopla,
-herra Cranage, ei ilmeisestikään pysähdy mihinkään -- ennen kuin olemme
-saaneet ne käsiimme!"
-
-"Ehkä herra Cranage voi kertoa meille jotakin lady Renardsmerestä ja
-Neamoresta?" huomautti Beacher, katsahtaen kysyvästi minuun. "Otaksun
-hänen tietävän --"
-
-"Unohdatte -- tai ette kai tiedä -- että olen ollut lady Renardsmeren
-palveluksessa vain lyhyen aikaa", vastasin minä, entistä
-päättäväisempänä olla ilmaisematta mitään. "Teidän on kysyttävä
-häneltä."
-
-"Lujaluontoinen henkilö, eikö niin?" tiedusteli Jifferdene. "Niin olen
-kuullut. Ja vähän omituinen lisäksi, senkin olen kuullut. Mutta --
-kuultava hänen on meitä, eikö niin, Beacher?"
-
-"Varmasti!" sanoi Beacher vakaumuksella. "Selvä seikka!"
-
-Samassa lady Renardsmere palasi kotiin. Minä jätin salapoliisit
-huoneeseeni ja menin hänen luokseen. Hän nosti kätensä pystyyn heti kun
-näki minut.
-
-"Tiedän kaikki, Cranage!" huudahti hän. "Näin sanomalehden Peggie
-Mansonin luona. Enkä aio ruveta asiasta keskustelemaan! Olette turvassa
-täällä, ja --"
-
-"Siitä ei ole kysymys, lady Renardsmere, enkä aikonut puhua
-teille mitään omasta turvallisuudestani", vastasin, minä melkein
-loukkaantuneena hänen puhetavastaan.
-
-"Koetan itse pitää huolta turvallisuudestani, mikäli voin, ainakin.
-Mutta sen vuoksi en tullut tänne. Minun huoneessani odottaa kaksi
-miestä saadakseen tavata teitä."
-
-Vanhan rouvan kasvot vetäytyivät pahaenteisiin ryppyihin. "Miehiä!
-Minua tapaamassa!" huudahti hän. "Mitä miehiä?"
-
-"Scotland Yardin miehiä -- salapoliiseja", vastasin minä jyrkästi ja
-pidin häntä tarkasti silmällä. "Tunnen toisen, salapoliisi-kersantti
-Jifferdenen."
-
-"Mitä he minusta tahtovat?" kysyi hän vihaisesti. "Kuka heidät tänne
-lähetti? Ettehän te ole kertonut mitään Cranage? Sanoittehan joku
-päivä sitten, ettette ollut! Tiedättekö, mitä tarkoitan? -- sitä, että
-Neamore kävi täällä. Ettehän ole maininnut siitä mitään -- tai minusta
--- yhdellekään noista ihmisistä?"
-
-"En ole sanonut sanaakaan teistä tai Neamoresta kenellekään heistä,
-lady Renardsmere!" vastasin minä. "Sanoinhan teille, etten ole.
-Luullakseni johtuu heidän käyntinsä -- sen mukaan kuin he minulle ovat
-kertoneet -- eilisestä tapahtumasta, Neamoren murhasta. He tietävät
-jotakin. He tietävät esimerkiksi", jatkoin minä katsoen häntä tarkasti,
-"että te söitte aamiaista Neamoren, Quartervaynen ja Hollimentin
-seurassa Ritz-hotellissa noin viikko sitten".
-
-Se tepsi. Hän tuijotti minuun tuskin korviaan uskoen kokonaisen
-minuutin.
-
-"Miten he sen tietävät?" huudahti hän.
-
-"Luullakseni aika monet ihmiset tuntevat teidät, lady Renardsmere",
-sanoin minä; "teidän kaupunkitalonne Park Lanella ei ole hyvinkään
-kaukana Ritz-hotellista. Minä arvelen, että joku, joka tuntee teidät,
-näki teidät Ritzissä näiden miesten seurassa, ja kun sitten Neamoren
-murhan jälkeen eilen alettiin toimittaa tiedusteluja, kertoi hän sen
-salapoliiseille! Sellaiset asiat tulevat ilmi."
-
-Äkkiä hän kohotti kätensä ja osoitti ovea, jonka minä olin jättänyt
-vähän raolleen.
-
-"Sulkekaa se!" sanoi hän käskevästi. "Istukaa, Cranage. No niin, nuori
-mies, mitä nämä miehet tahtovat?"
-
-"Luullakseni tahtovat he tehdä teille muutamia kysymyksiä, lady
-Renardsmere", vastasin minä. "Siitä, mitä te tiedätte Neamoresta -- ja
-noista kahdesta muusta."
-
-"Ovatko he kertoneet teille mitään?" kysyi hän. "Tarkoitan -- sen
-jälkeen kun tulivat tänne tänä aamuna?"
-
-"Neamoren murhasta kylläkin aika paljon", vastasin minä. "Asianhaarat
---"
-
-Hän huiskautti kättään kärsimättömästi.
-
-"Ei -- ei!" huudahti hän. "En välitä hitustakaan Neamoren murhasta --
-enempää kuin noitten toistenkaan. Tarkoitan -- minusta itsestäni?"
-
-"Minun tietääkseni he eivät tiedä mitään teistä", sanoin minä, "paitsi
-tietenkin, että olitte noiden kolmen miehen seurassa Ritzissä. He
-haluavat vain lisätietoja, lady Renardsmere -- koettavat selvitellä
-heille uskottua juttua."
-
-Hän istui äänetönnä hetken aikaa rummuttaen sormillaan edessään olevaa
-kirjoituspöytää.
-
-"Mihin aikaan he tulivat?" kysyi hän äkkiä.
-
-"Noin puoli yhdeltä", vastasin.
-
-"Ja nyt on lähes kaksi -- aamiaisaika", sanoi hän. "Ovatko he saaneet
-mitään?"
-
-"Eivät mitään!" sanoin minä.
-
-"Toimittakaa heidät Burtonin käsiin, Cranage, ja käskekää hänen antaa
-heille aamiaista", määräsi hän. "Käskekää hänen pitää heistä hyvää
-huolta -- tiedän kyllä, mistä tuollaiset veitikat pitävät. Katsokaa
-myöskin, että he saavat mieleisiänsä juomia, sikaareja ja niin
-edespäin. Myöhemmin -- käväisen itse katsomassa."
-
-Palasin takaisin Jifferdenen ja Beacherin luo, ja esittämättä lady
-Renardsmeren puolesta mitään lupausta siitä, että he pääsisivät hänen
-puheillensa, kutsuin heidät aamiaiselle ja vein heidät taloudenhoitajan
-luo, joka paikalla sijoitti heidät rauhalliseen, pieneen huoneeseen
--- ja sitten kun olin kuiskaamalla antanut hänelle erikoisohjeita --
-ryhtyi palvelemaan heitä mitä runsaimmalla vieraanvaraisuudella.
-
-"Lady Renardsmere toivoo", sanoin minä, kun jätin heidät, "että olette
-kuin kotonanne ja pidätte hauskaa -- tulen hetken kuluttua katsomaan."
-
-Minä söin tavallisuuden mukaan aamiaista omassa huoneessani ihmetellen,
-mihin tämä kaikki johtaisi. Kertoisikohan lady Renardsmere näille
-salapoliiseille mitään? Tiesin tähän mennessä jo, millainen omituinen,
-ylpeä nainen hän oli ja miten vaikeaa olisi kenen hyvänsä ottaa häneltä
-ulos tietoja, joita hän ei ollut halukas antamaan. Minua askarrutti
-kysymys - minkä luontoinen oli tarkalleen ollut se kauppahomma hänen ja
-noiden kolmen miehen kesken, joista jokainen välittömästi sen jälkeen
-oli tullut raa'asti murhatuksi. Kertoisiko hän?
-
-Kello kolmelta menin takaisin noiden kahden salapoliisin luo. He olivat
-nähtävästi voineet erinomaisen hyvin joka suhteessa, ja vetäessään
-viimeisiä haikuja valiosikaarista ilmaisi Jifferdene heidän kummankin
-ihastuksensa lady Renardsmeren suurenmoisesta vieraanvaraisuudesta.
-
-"Mutta aika joutuu, herra Cranage", sanoi hän lopuksi ottaen kellonsa
-esiin. "Me haluaisimme lähteä kaupunkiin takaisin. Missä saamme tavata
-hänen armoansa?"
-
-"Minä menen ottamaan siitä selvää", vastasin minä. "Kysyn häneltä."
-
-Ulkopuolella alemmassa eteissalissa minä tapasin Burtonin. Hän veti
-minut sivulle merkitsevästi katsoen minuun.
-
-"Hänen armonsa on poissa, herra Cranage", kuiskasi hän. "Lähti
-runsas tunti sitten -- kamarineiti mukanaan. En tiedä, mihin hän on
-mennyt -- kaupunkiin kai. Walker nouti heidät puutarhaportilta kaikessa
-hiljaisuudessa -- tavaroita ei otettu mukaan. Ja hän käski minun
-ilmoittaa teille -- ettei noiden kahden herrasmiehen kannattanut
-odottaa -- hänellä ei ole minkäänlaista kerrottavaa heille!"
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU
-
-Amerikkalainen matkailija
-
-
-Taloudenhoitaja ja minä katselimme toisiamme. Hän oli vanha ja hyvin
-uskollinen palvelija, ylimalkaan luotettava ja tunnollinen mies.
-Hetken aikaan emme osanneet kumpikaan mitään sanoa; sitten hän,
-todennäköisesti muistaessaan, että minä olin hyvin nuori ja hän itse
-huomattavasti vanhempi, ryhtyi puhumaan, katsellen salamyhkäisesti
-ympärilleen.
-
-"Minä ajattelen, että kaikki tämä" -- hän viittasi siihen huoneeseen
-päin, jossa Jifferdene ja Beacher edelleen aikaansa kuluttivat
-sikaarejaan poltellen, "kaikki tämä, herra Cranage, on tuon Neamoren
-asian vuoksi. Nuo kaksi -- tuolla sisällä -- ovat tietenkin
-salapoliiseja. Huomasin sen paikalla, herra Cranage!"
-
-"Mitä te tiedätte Neamoren asiasta?" kysyin minä.
-
-"Olen nähnyt sanomalehdet tänä aamuna, sir, kuten useimmat ihmiset",
-hän vastasi, "ja tietysti minä muistan, että tämä Neamore tuli tänne
-joku päivä sitten -- näin hänen käyntikorttinsa, ennenkuin se teille
-tuotiin ja että hänen armonsa vei hänet pois autollaan. Ja nyt hän on
-murhattu! -- ja heti murhan jälkeen tulevat nämä kaksi miestä tänne!
-Eikä -- hänen armonsa halua tavata heitä!"
-
-"Tunnette lady Renardsmeren kyllin, Burton, tietääksenne, ettei kukaan
-tai mikään saa häntä tekemään, mitä hän ei tahdo", sanoin minä. "Jos
-hän sanoo, ettei hänellä ole kerrassaan mitään sanottavaa näille
-miehille, niin -- siinä sitä ollaan! Mutta eikö hän jättänyt mitään
-muuta sanaa? -- minulle esimerkiksi?"
-
-"Ei muuta, paitsi mitä jo olen teille kertonut, herra Cranage", vastasi
-hän.
-
-"Eikö mitään menettelyohjeita teille?" tiedustelin minä.
-
-Hän pudisti päätään hymyillen itsekseen.
-
-"Sitten hän luultavasti palaa tänä iltana, varsinkin kun hän ei
-ottanut mukaansa mitään matkatavaroita", sanoin minä. "Pistäytyi vain
-kaupunkiin muutamaksi tunniksi, eikö niin?"
-
-Taas hän hymyili -- arvoituksellisesti.
-
-"Jos olisitte tuntenut lady Renardsmeren yhtä kauan kuin minä olen,
-herra Cranage", vastasi hän, "niin tietäisitte, ettei mistään hänen
-teostaan milloinkaan voi päättää mitään. Olen nähnyt hänen lähtevän
-Amerikkaan kymmenen minuutin kuluttua siitä ilmoitettuaan ja Pariisiin
-viiden minuutin kuluttua. En pane mitään merkitystä sille seikalle,
-että hän lähti täältä ilman matkatavaroita -- hänen talossaan Park
-Lanella on aina matka-arkkuja valmiiksi pakattuina mitä hyvänsä matkaa
-varten, eikä hänen tarvitse muuta tehdä kuin käydä ne noutamassa.
-Milloinkaan ei tiedä, mihin hän ryhtyy -- mutta tässä tapauksessa
-luulen hänen viipyvän poissa jonkun aikaa, sillä muuten hän ei olisi
-ottanut neiti Feliciaa mukaansa. Matkatavaroitako? -- voi taivahan
-taatto, herra Cranage! -- olen nähnyt hänen lähtevän Italiaan niin
-kuin seisoi ja kävi ja matkan varrella hankkivan itselleen kaikki,
-mitä hän ja hänen palvelijattarensa tarvitsivat! -- nainen, jolla
-hänen tavallaan on rajattomasti käytettävinään rahoja, voi tehdä mitä
-hyvänsä!"
-
-"Ja jättääkö hän sellaisissa tapauksissa teidät pitämään huolta
-kaikesta, ilman mitään erikoisohjeita?" kysyin minä.
-
-"Juuri niin, sir! Mitään erikoisohjeita ei koskaan tule kysymykseen",
-vastasi hän. "Tämä talo, herra Cranage, samaten kuin Park Lanenkin
-varrella oleva talo, pidetään aina sellaisessa kunnossa ja
-järjestyksessä, että hänen armonsa voi mennä kumpaan vain niistä mihin
-aikaan päivällä tai yöllä hyvänsä, ja asiat sujuvat aivan kuin hän
-ei olisi koskaan ollutkaan poissa. Kyllä minä vain tehtäväni tiedän,
-vaikka hän ei kuuteen kuukauteen palaisi!"
-
-"Mitä siis on tehtävä?" kysyin minä halukkaana omaksumaan hänen
-menettelytapansa.
-
-"Jatkakaa tavalliseen tapaan!" vastasi hän kylmästi. "Olkaa aina
-valmiina siihen, että hän astuu sisään -- kuten hän tekeekin ennemmin
-tai myöhemmin, edeltäpäin ilmoittamatta ja aivan kuin hän ei olisi
-koskaan ollutkaan poissa. Teidän sijassanne, herra Cranage, tekisin
-minä samoin. Siitä hän pitää -- ja se on pääasia."
-
-"Niin kai on", sanoin minä. "Mutta tällä hetkellä on minun päästävä
-irti noista miehistä. He eivät kyllä ole mielissään, Burton!"
-
-"Sen uskon!" myönsi hän ymmärtävän näköisenä. "Mutta -- luullakseni ei
-se haittaa hänen armoansa."
-
-Lähdin vihdoin -- hitaasti ja miettivänä -- siihen pieneen
-vierashuoneeseen, jossa molemmat salapoliisit odottivat minua. Näin
-heti, että Jifferdene alkoi tulla kärsimättömäksi. Kävin siis suoraan
-asiaan.
-
-"Olen hyvin pahoillani", sanoin minä mutkattomasti, "mutta lady
-Renardsmere kieltäytyy ottamasta teitä vastaan. Hänellä ei ole mitään
-sanottavaa."
-
-En tiedä, tunsiko Jifferdene tällä haavaa edustavansa lain
-majesteettia, jota vastaan tämä lyhyt ilmoitus oli törkeä loukkaus,
-mutta hän punastui kovasti ja nousi seisomaan.
-
-"Kieltäytyy?" sanoi hän kysyvästi. "Eikö mitään sanottavaa? Mutta --
-mutta kerroitteko te hänelle, keitä olimme, herra Granage, ja mistä?"
-
-"Kerroin kummankin", vastasin minä. "Hän tietää kaikki aivan hyvin.
-Mutta -- hänen kanssaan ei pääse mihinkään!"
-
-"Niinkö!" huudahti hän ja vaihtoi silmäyksiä kumppaninsa kanssa. Sitten
-hän taas kääntyi minuun. "Tulkaa, herra Cranage!" sanoi hän, "hyvä on!
-Meidän on tavattava häntä."
-
-"Se on mahdotonta", vastasin minä hymyillen. "Lady Renardsmere lähti
-täältä tunti sitten."
-
-Hänen suunsa aukeni ja hän tuijotti minuun näyttäen tuskin sanojani
-uskovan.
-
-"Lähtenytkö? Tunti sitten?" huudahti hän vihdoin. "Tiesittekö te?"
-
-"En tiennyt siitä mitään, Jifferdene, ennen kuin juuri äsken", vastasin
-minä. "Silloin taloudenhoitaja kertoi minulle. Lady Renardsmere oli
-käskenyt ilmoittaa, että teidän ei kannattanut odottaa häntä kauemmin,
-hänellä ei ollut kerrassaan mitään sanottavaa."
-
-Jifferdene kääntyi nurkkaan ja otti hattunsa ja sateenvarjonsa.
-Nähtävästi hän oli hyvin vihoissaan; liian vihoissaan sillä hetkellä
-puhuakseen. Mutta Beacher puhui. Vieläpä nauroikin -- aivan kuin asia
-olisi häntä huvittanut.
-
-"Jutkautti!" sanoi hän.
-
-"Eikä hyödyttänyt sillä yhtään itseään!" murisi Jifferdene. "Hyvin
-typerä teko hänen kohdaltaan, herra Cranage, lähteä tuolla lailla
-karkuun."
-
-"Ei se minun tietääkseni mitään karkaamista ollut", huomautin minä.
-"Lady Renardsmere ei ole sellainen nainen, joka lähtee mitään karkuun.
-Arvelen, ettei hän vain ollut halukas puhumaan."
-
-"Hänen on puhuttava joutuessaan haasteen saatuaan todistaja-aitioon!"
-mutisi Jifferdene. "Tietää enemmän kuin mitä luulettekaan! No niin,
-meidän on kai palattava takaisin tuonne asemalle -- kokonainen päivä
-mennyt hukkaan! Mihin hän on mennyt?" kysyi hän kääntyen äkkiä minuun,
-kun oli lähdössä huoneesta. "Hänellä on iso palatsi Park Lanella --
-tiedän sen. Onko hän mennyt sinne?"
-
-"Siitä ei minulla ole enempää aavistusta kuin teilläkään", vastasin.
-"Eikä kellään muullakaan tässä talossa ole, Jifferdene. Lady
-Renardsmere ei milloinkaan kerro kellekään, mihin menee."
-
-"Me menemme Park Lanelle tänä iltana", sanoi hän päättävästi. "Ellei
-hän ole siellä, silloin tiedän aivan hyvin, että hän on livistänyt! --
-ollakseen poissa ulottuvilta."
-
-"Toivoakseni aamiainen teitä ainakin miellytti!" sanoin minä,
-saatellessani heitä ulos.
-
-"Tämä on vienyt kaiken suloisen nautinnon siitä, herra Cranage",
-vastasi hän myrtyneenä. "Mielestäni lady Renardsmere kohteli meitä
-huonosti! Muutamia kysymyksiä vain... Mutta samapa tuo..."
-
-Hän marssi matkoihinsa Beacherin seuraamana, joka näytti ottavan asiat
-paljoa keveämmin ja filosoofimaisemmin, ja minä menin takaisin omaan
-huoneeseeni, miettien, mihin ryhtyisin siinä tapauksessa, että lady
-Renardsmere viipyisi poissa jonkun aikaa -- niinkuin epäilin hänen
-tekevän. Harkinnan tuloksena oli, että päätin tehdä juuri samalla
-tavalla kuin Burton aina sanoi tekevänsä -- jatkaa entiseen tapaan.
-Suuren osan kirjeenvaihtoa hoidin aina omin päin, näyttämättä edes lady
-Renardsmerelle; oli muitakin virkatehtäviä, jotka eivät kaivanneet
-hänen tarkastustaan. Ja... sitten oli Peggie laakson tuolla puolella.
-Olin alkanut ihailla Peggieä, olematta silti häneen varsinaisesti
-rakastunut.
-
-Miettiessäni näitä asioita, muistin äkkiä, että salapoliisien tulo oli
-keskeyttänyt minut senpäiväisessä työssäni -- minulla oli vielä useita
-kirjeitä kirjoitettavana. Kun iltapäivä nyt oli puolivälissä, ryhdyin
-niitä lopettelemaan ja olin päässyt noin puolivälille työssäni, kun
-eräs palvelija tuli tuomaan käyntikorttia.
-
-"Eteishuoneessa on eräs herrasmies, sir, joka haluaa katsella taloa",
-sanoi hän. "Minä kerroin hänelle, ettei nyt ollut näytepäivä, mutta hän
-sanoi kulkevansa vain ohimennen seudun läpi, kiertomatkalla ollessaan,
-eikä milloinkaan enää tulevansa tätä tietä uudelleen, niin että ehkä te
-ystävällisesti teette poikkeuksen tällä kertaa?"
-
-Renardsmere House oli näytepaikka -- eikä kummakaan, sillä se oli
-todellinen vanhojen ja uusien taideteosten aarreaitta. Sir William
-Renardsmere-vainaja oli ollut kuuluisa kokoilija aikoinaan, ja
-jos kohta paljon hänen kokoomiaan tavaroita olikin isossa talossa
-Park Lanella, oli kuitenkin suurempi ja tärkeämpi osa niistä
-sijoitettu tänne, nummelle. Ja kolmena päivänä viikossa, maanantaina,
-keskiviikkona ja perjantaina, salli lady Renardsmere yleisön käydä
-katsomassa näitä esineitä, kello kolmen ja kuuden välillä iltapäivällä
--- yhden shillingin maksusta henkeä kohti, joka shillingi kumppaneineen
-joutui eräälle ansiokkaalle armeliaisuuslaitokselle. Mutta nyt ei ollut
-perjantai, keskiviikko eikä maanantai.
-
-Siihen nähden kuitenkin, mitä palvelija oli kertonut, katsahdin
-edessäni pöydällä olevaan korttiin. Se oli kaunis kortti, sirosti
-piirretty sekä kokonaan ja ehdottomasti epä-englantilainen.
-
-    ELMER C. PEYTON 23. katu 85 Milwaukee, Wis.
-
-Kun salassa ihailin amerikkalaisia ja halusin päästä heidän
-tuttavuuteensa, lähdin eteishuoneeseen. Siellä seisoi panamahattua
-kädessään heiluttaen ja katsellen ympärilleen suoralla,
-teeskentelemättömällä uteliaisuudella noin minun ikäiseni nuori mies.
-Hän oli niin sanottu voimamies -- vähän yli keskiko'on, vartalo kuin
-ammattinyrkkeilijällä, ja koko ulkonäkö todistaen valtavaa ruumiillista
-voimaa. Hän näytti myös oleskelleen paljon raittiissa ilmassa ja
-auringonpaisteessa; kasvot olivat pronssinkarvaiset, vivahtaen
-melkein kupariin, hänen silmänsä olivat kirkkaat kuin kaksi raikasta
-vesilähdettä; vilpittömät ne myöskin olivat ja katsoivat suoraan toista
-silmiin. Ollen sellainen avosydäminen nuorukainen, joka heti paikalla
-haluaa tulla ystäväksi, ojensi hän esiin ison oikean kätensä, kun menin
-hänen luokseen, ja kun hänen kesäpukunsa hiha oli tavattoman lyhyt
-eikä hänellä ollut kalvosimia flanellipaidassaan, huomasin minä hänen
-ranteessaan monivärisen tatuoidun merkin, jonka myöhemmin näin olevan
-jonkunlaisen lohikäärmeen.
-
-Hän alkoi pyydellä anteeksi, mutta minä keskeytin hänet kohta.
-
-"Tämä ei ole kyllä määräpäiviä, herra Peyton", sanoin, "mutta
-luullakseni voimme tehdä poikkeuksen teihin nähden. Oletteko juuri
-kulkemassa tästä ohi?"
-
-"Minä olen pyöräilemässä Winchesteristä Chichesteriin" vastasi hän,
-eikä hänen puheessaan ollut havaittavissa jälkeäkään siitä, mitä
-Englannin kansa lapsellisesti uskoo erikoiseksi amerikkalaiseksi
-murteellisuudeksi, "ja poikkesin tuolla alhaalla kylässä olevaan
-majataloon saadakseni vähän aamiaista. Isäntä kertoi minulle tauluista
-ja muista esineistä, joita täällä sai nähdä, ja sanoi olevansa varma
-siitä, että vaikka ei ollutkaan matkaoppaassa ilmoitettu määräpäivä,
-niin --"
-
-"Aivan niin!" sanoin minä. "Koska te olette tullut sellaisen pitkän
-matkan -- vaikkapa ei tietenkään Renardsmere ainoana silmämääränä --"
-
-"En ole siitä milloinkaan kuullut puhuttavan, ennenkuin tunti
-sitten", keskeytti hän ilmeisellä vilpittömyydellä. "Olen par'aikaa
-kiertomatkalla Englannissa -- lähdin Liverpoolista kulkien Chesterin,
-Shrewsburyn, Warwickin, Stratfordin, Oxfordin, Readingin ja
-Winchesterin kautta, poiketen aina siellä täällä jonnekin -- haluan
-tarkata kaikkea, mitä voin. Rakennuksia, maalauksia ja kaikkia sen
-tapaisia --"
-
-"Taiteellisia makupaloja, eikö niin?" sanoin minä. "No niin -- minäpä
-lähden teitä opastamaan."
-
-Hän kiitti minua hyvin kohteliaasti -- hän oli kaiken kaikkiaan hyvin
-kohtelias, hyvin sivistynyt henkilö -- ja kun johdin häntä ylös isoja
-portaita eri gallerioihin ja juhlasaleihin, huomautti hän, että kaikki
-tällaiset asiat olivat jotakin aivan uutta hänelle ja ettei minulla
-ollut aavistustakaan siitä, miten hän niistä nautti.
-
-"Mutta luullakseni teillä on omassa maassanne joitakuita
-miljoonanomistajia, jotka myöskin ovat suurkokoilijoita, eikö olekin?"
-sanoin minä, viekkaasti naurahtaen. "Vieläpä ovat toiset niistä kovin
-kiihkeitä kulettamaan meidän rakkaimpia muistotavaroitamme sinne
-Atlannin poikki!"
-
-"Rakkaitako!" vastasi hän kulmakarvat kohollaan. "Ette voi nimittää
-niitä rakkaiksi mielestäni, kun annatte niiden mennä. Jos te niitä
-rakastatte niin paljon, niin miksette tarjoo yli noiden miekkosten,
-jotka tulevat tuolta poikki niitä ostamaan!"
-
-"No sanokaas muuta!" vastasin minä. "Nähkääs, tavallinen brittiläinen
-pitää paremmassa arvossa lohta, joka maksaa seitsemän shillingiä naula,
-kuin runokirjaa, joka maksaa puolet siitä, ja hän uhraa mieluummin
-kolmekymmentä tuhatta puntaa vesi- ja likajohtoihin kuin säilyttää
-Velasquezin tai Rembrandtin teoksia kotimaassaan. Luullakseni ei
-kuitenkaan näitä täällä olevia tavaroita viedä pois, niin kauan kuin
-lady Renardsmere elää." "Hyvin rikas nainen, arvatenkin?" kysyi hän.
-Kun jokainen tiesi, että lady Renardsmere oli suunnattoman varakas,
-en rikkonut mielestäni mitään luottamusta, kun myönsin, että niin oli
-laita. Mutta lisäsin, että tavarat, joita nyt olimme alkaneet katsella,
-olivat hänen miehensä, sir William Renardsmeren, kokoomat.
-
-"Lady Renardsmere", huomautin minä, "oli aikoinaan hyvin tunnettu,
-vieläpä kuuluisa näyttelijätär. Hän oli tunnettu teidänkin
-kotimaassanne -- luullakseni hänellä siellä oli loistava menestys."
-
-"Sepä mielenkiintoista!" huudahti hän. "Mikä oli hänen
-näyttelijänimensä?"
-
-Mainitsin sen, ja hän nyökkäsi aivan kuin vakuuttaakseen, että nimi oli
-hänelle tuttu kylläkin.
-
-"Siitä on kuitenkin pitkä aika", huomautti hän. "Se oli kai
-kahdeksankymmenluvulla. Ja hän on hengissä vielä, ja tämäkö on hänen
-talonsa? No, nythän minulla on jotakin kertomista! Enkö mitenkään
-saattaisi tavata häntä?"
-
-"Ikävä kyllä, en luule", sanoin minä, nauraen hänen innostukselleen.
-"Lady Renardsmere ei ole kotona."
-
-"Viipyykö hän kauankin poissa?" kysyi hän. "Minä saattaisin oleskella
-tuolla kylässä päivän tai pari, voidakseni sanoa, että olen nähnyt
-hänet!"
-
-"Sitä en kehoittaisi teitä tekemään", sanoin minä. "Ehkä hän viipyy
-poissa jonkun aikaa. Mutta saatan näyttää teille erään hänen
-muotokuvansa, Millaisin maalaaman silloin kun hän oli kunniansa ja
-kauneutensa kukkuloilla; kohta tulemme sen luo."
-
-Hän näytti olevan hyvin ihastunut muotokuvaan, jopa siinä määrin, että
-minä kiiruhdin kertomaan hänelle, että se oli maalattu neljäkymmentä
-vuotta sitten ja että lady Renardsmere oli muuttunut niin suuresti
-sillä aikaa, että hänen entisestä kauneudestaan oli vain rippeet
-jälellä.
-
-"Ja tultuaan kaiken tämän omistajaksi", sanoi hän, viitaten tatuoidulla
-kädellään ympäri taulugalleriaa, jossa me seisoimme, "kaikkien näiden
-arvaamattomien aarteiden, näiden harvinaisuuksia täynnä olevien
-huoneitten ja kaiken muun, lisäileekö hän niitä -- onko hänkin
-kokoilija?"
-
-Minä olin niin varma vieraani luotettavuudesta ja niin ihastunut hänen
-nuorekkaan viattomaan olentoonsa ja avomieliseen käytökseensä, että
-vastasin ajattelematta.
-
-"Lady Renardsmere kokoo jalokiviä", sanoin. "Luulen hänen omistamansa
-kokoelman olevan maailman ihmeellisimpiä."
-
-"Näytetäänkö niitä?" kysyi hän yksinkertaisesti.
-
-"Ei, ei!" vastasin minä. "Se ei kävisi. Hän pitää ne lukkojen ja
-telkien takana. Muuten --"
-
-"Niin tietenkin!" sanoi hän. "Tunnen erään miehen, jonka poika oli
-lukiokumppanini, Cyrus P. Warrillin, rikkaan miehen Chicagosta --
-hän harrastaa sellaisia asioita. Hänellä on kaulaketju, joka kuului
-Katariina Suurelle, ja eräs helmikoriste, joka kerran oli erään Ranskan
-kuningattaren oma -- en tiedä, minkä. Sentapaisia esineitä kai tuo
-teidän lady Renardsmerennekin mielellään kokoilee -- esineitä, joilla
-on historiallinen mielenkiinto?"
-
-"En tiedä", vastasin, "en ole milloinkaan nähnyt mitään hänen
-jalokiviään".
-
-"No, täälläkin on paljon katselemista", huomautti hän. "Ja mitä hyvänsä
-sanottekin meidän maahamme viedyistä tavaroista, hämmästyttää minua
-tänne teille tultuani, että näissä vanhoissa englantilaisissa hoveissa,
-linnoissa ja kartanoissa on kokoelmia, joita ei missään muualla
-maailmassa tapaa. Teillä on pitkä etumatka!"
-
-Tällä tavalla keveästi keskustellen minä kuljin hänen kanssaan pari
-tuntia ja ollakseni kohtelias talossamme olevaa vierasta kohtaan
-tarjosin sitten hänelle teetä ennen lähtöä. Lopuksi näin hänen lähtevän
-pyörällään -- hänen viimeinen toivomuksensa oli, että hän olisi voinut
-nähdä lady Renardsmeren ja kertoa, että oli kuullut äitinsä puhuvan
-hänen näyttelemisestään. Erosimme oikein hyvinä ystävinä, ja hän
-viittasi tatuoidulla kädellään kiitäessään pois tietä pitkin.
-
-Walker palasi samana iltana autoineen aika myöhään. Hän tuli
-tapaamaan minua -- ja tuomaan terveisiä. Mutta ne eivät olleet
-ensinkään sellaiset terveiset, joita olin odottanut. Oikeammin
-ne vain sisälsivät kehoituksen lady Renardsmeren poissa ollessa
-käyttämään Walkeria ja mitä autoa hyvänsä autotallista, milloin vain
-mieleni teki. Siinä kaikki. Kysyin Walkerilta muutamia asioita --
-hän oli vienyt lady Renardsmeren ja hänen kamarineitonsa, Felician,
-Park Lanella olevaan taloon ja jättänyt heidät sinne; muuta hän ei
-tiennyt. Ihmettelin sitten, olivatko Jifferdene ja Beacher saaneet
-käsiinsä lady Renardsmeren illalla palattuaan Lontooseen. Mutta heti
-seuraavana aamuna sain tietää, ettei hän ollut jäänyt Lontooseen! Hän
-oli nähtävästi mennyt Park Lanelle ottamaan, mitä tarvitsi, ja sitten
-jatkanut matkaansa. Sillä juuri kun istuin aamiaispöytään, sain häneltä
-sähkösanoman, joka oli lähetetty edellisenä yönä Doverista. Se ei ollut
-tärkeä. Siinä vain lausuttiin toivomus, että pitäisin huolta koko
-kirjeenvaihdosta hänen poissa ollessaan -- mutta se ilmaisi minulle,
-koska se oli lähetetty Doverista, että lady Renardsmere oli matkalla
-mannermaalle.
-
-Minulla oli asiaa kylään sinä aamuna, ja siellä tapasin Holroydin,
-ravintoloitsijan, ravintolansa lähellä ja pysähdyin häntä puhuttelemaan.
-
-"Sepä oli hyvin miellyttävä nuori mies, jonka lähetitte sinne
-meidän luo eilen, Holroyd", sanoin minä. "Päivä ei ollut meidän
-näytepäiviämme, niin kuin tiedätte, mutta minä kuljetin häntä ympäri."
-
-Holroyd tuijotti minuun.
-
-"Minäkö olisin lähettänyt jonkun sinne, herra Cranage?" huudahti hän.
-"En ole milloinkaan lähettänyt ketään!"
-
-"Erään nuoren amerikkalaisen pyöräilijän", sanoin minä. "Ettekö muista?
-Hän tilasi puolista teiltä."
-
-"Ei kukaan tilannut meiltä puolista eilen!" selitti hän yhä tuijottaen.
-"Amerikkalainenko? Täällä ei ole käynyt mitään amerikkalaisia! --
-tunnen amerikkalaiset heti näöltä -- olen käynyt siellä kolmasti.
-Eikä täällä myöskään käynyt mitään pyöräilijää eilen. Joku on pitänyt
-teitä pilkkanaan, herra Cranage! En ole milloinkaan lähettänyt ketään
-Renardsmere Houseen!"
-
-Lähdin pois hiljaisena ja miettivänä. Mitä oli vieraani tahtonut --
-mitä etsinyt?
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU
-
-"Admiral's Folly"
-
-
-Mutta ennenkuin olin ennättänyt montakaan askelta mennä, Holroyd kutsui
-minut takaisin. Hän tuli minua kohden, tarkastaen minua viekkain,
-paljon puhuvin katsein.
-
-"Te näytätte kuin pilvistä pudonneelta, herra Cranage", hän sanoi
-hymyillen. "Hämmästynyt, mitä?"
-
-"No niin --", sanoin minä. "Olen vähän ymmällä, Holroyd. Varmastikin
-taloon eilen iltapäivällä tuli nuori mies, joka sanoi olevansa
-amerikkalainen turisti, matkalla Winchesteristä Chichesteriin, ja
-että hän kuultuaan Renardsmere Housen taideaarteista oli tullut niitä
-katselemaan, majatalon isännän kehoituksesta. Eikä ole kylässä muuta
-majataloa kuin teidän."
-
-"Ei ole -- eikä seitsemän tai kahdeksan kilometrin päässä sen
-kummallakaan puolen", hän naurahtaen sanoi. "Vaan mitään amerikkalaista
-turistia tai ketään kuvaustanne vastaavaa henkilöä ei eilen käynyt
-täällä: muistan joka ukkelin, joka tuli taloon, eikä sen mallista ollut
-ketään. Teitä on puijattu, herra Cranage! -- se on ollut joku veitikka,
-joka on tahtonut päästä Renardsmere Houseen omissa tarkoituksissaan."
-
-Minäkin aloin ajatella samoin -- aloin myöskin muistella, että
-olin ollut jonkun verran varomaton puhuessani lady Renardsmeren
-mieltymyksestä jalokiviin. Mutta Holroyd jatkoi taas puhumistaan.
-
-"Minä kerron teille, mistä on puhe, herra Cranage", hän sanoi.
-"Joitakin vieraita ihmisiä -- miehiä -- on viime aikoina käynyt näillä
-seuduin. Minulla on ollut pari kolme vierasta luonani, joita en ole
-tuntenut ja joista en ole tiennyt, mitä he ovat miehiään. Meillä ei
-tavallisesti käy kauppamatkustajia täällä Renardsmeressä -- heidän
-ei kannata tänne tulla. Olutpanimon matkustaja tosin käy -- silloin
-tällöin -- vaan me tunnemme hänet. Mutta täällä on käynyt miehiä --
-ja minäpä kerron, mitä ajattelen. Ne ovat olleet hankkimassa tietoja
--- edes jonkinlaisia -- lady Renardsmeren tammasta -- Välkehtivästä
-Rubiinista. Semmoisia vehkeitä niillä on!"
-
-"Tuolla on miehiä -- yksityissalapoliiseja -- pitämässä tarkkaa huolta
-neiti Mansonin valmennusasemasta", sanoin minä.
-
-"Niin, mutta minä tunnen ne", hän päätään puistaen vastasi. "Niitä on
-kaksi -- Robindale ja Williamson. He tulevat silloin tällöin tänne
-alas -- eivät milloinkaan yhdessä tietysti, sillä toisen ollessa vapaa
-on toinen toimessa. Mutta heitä minä en tarkoita. Minulla on kerran
-pari ollut vieraita luonani -- emmekä tässä syrjäkolkassa tavallisesti
-vierasta näe. Toissailtana -- hyvin myöhään -- eräs mies pyrki
-taloon. Mitä tekemistä vieraalla on näillä paikoin, monta kilometriä
-kaupungista, monta kilometriä lähimmältä asemalta, juuri vähän ennen
-kello kymmentä. Eikä kysyä sovi."
-
-"Ne saattoivat olla juuri sellaisia henkilöitä, joiksi heitä
-epäilittekin", sanoin minä. "Otaksun, että löytyy ihmisiä, jotka
-tahtovat saada kaikkia suinkin mahdollisia tietoja Derby-kilpailuun
-osaa ottavasta hevosesta."
-
-"Onpa niinkin!" hän vastasi, ivallisesti naurahtaen ilmeiselle
-tietämättömyydelleni. "Epäilemättä, ja uhraisivat oman äitinsä niitä
-saadakseen! Ja onpa sellaisiakin, jotka kääntäisivät nurin taivaan ja
-maan ja helvetin ja kaikki päästäkseen käsiksi johonkin muuhun -- jos
-voisivat." "Mihin?" kysyin minä.
-
-"No, tammaan itseensä", hän sanoi taas naurahtaen. "Kilpa-ajojen
-yhteydessä on merkillisiä asioita tapahtunut, herra Cranage! Lady
-Renardsmere tekee oikein pitäessään Välkehtivää Rubiinia tarkasti
-vartioituna. Jos se olisi minun, pitäisin hyvää huolta, ettei se
-milloinkaan olisi poissa jonkun ihmisen näkyvistä, kunnes seisoo
-lähtöportilla. Siellä monet silmät kyllä ovat siihen suunnattuina, se
-on varma! -- mutta se on turvassa."
-
-Pian minä jätin hänet ja lähdin mäenrinnettä ylös Peggie Mansonin
-asunnolle. Kohtasin Peggien kotinsa maalla: silmäys häneen osoitti
-minulle, ettei hän ollenkaan ollut hyvällä tuulella. Ja heti minut
-nähtyään häneltä livahti kysymys.
-
-"Oletteko saanut sähkösanoman lady Renardsmereltä tänä aamuna?" hän
-tiedusti.
-
-"Olen!" sanoin. "Otaksun teidänkin saaneen."
-
-"Miksi niin otaksutte?" tokaisi hän.
-
-"Koska näen, ettette ole kovinkaan enkelimäisellä tuulella", minä
-vastasin. "Mistä on kysymys?"
-
-Hän katseli minua hetken, sitten hän sivalsi pään poikki viattomalta
-voikukalta ratsupiiskallaan, joka harvoin oli hänen kädestään poissa.
-
-"Toivon, ettei lady Renardsmere toimisi kysymättä minulta", hän
-vihoissaan huudahti. "Olkoonpa, että itse asiassa olen hänen
-palvelijansa! Mutta hän ei koskaan ajattele, mitä harmia hän tuottaa
-omavaltaisesti asioita toimittamalla!"
-
-"Odotan edelleen tietoja siitä, mitä hän on tehnyt", sanoin minä.
-
-"Tehnyt? Lähettänyt neljä miestä niskoilleni!" hän valitti.
-"Tuli sähkösanoma häneltä varhain tänä aamuna, ilmoittaen, että
-tänään saapuisi lisäksi neljä noita yksityissalapoliiseja ja ne
-työskentelisivät niiden kahden alaisina, jotka jo ovat täällä, ja
-antaen minulle tarkempia Välkehtivän Rubiinin turvallisuutta koskevia
-ohjeita. Naurettavaa! - niin kuin se ei olisi niin turvassa kuin olla
-saattaa! -- luottakaa minuun ja Bradgettiin siinä asiassa!"
-
-"No niin, en tiedä", vastasin. "Joitakin merkillisiä asioita on
-tapahtumassa: Minulla on juuri itselläni ollut seikkailu --", ja aloin
-kertoa hänelle viimeiltaisesta vieraastani ja Holroydin äskeisistä
-huomautuksista. "Mitä te tästä arvelette?" kysyin lopuksi.
-
-"Se ei koske ensinkään Välkehtivää Rubiinia!" hän sanoi. "Se voi koskea
-sitä asiaa. Ehkä tuo mies oli yksi sakista."
-
-"Niinkö arvelette?" minä sanoin. "Mitä! -- hänkö olisi vain muina
-miehinä astellut sinne sisään?"
-
-"Miksei?" hän vastasi. "Helpostihan hän teidät pimitti. Tietenkin
-olen oikeassa! -- hänen tarkoituksensa oli tavata lady Renardsmere ja
-tutustua hänen kotiinsa."
-
-"Minkä tähden?" kysyin minä yhä ihmetellen.
-
-"Jim Cranage!" huudahti hän. "Nyt olette -- tylsä! Minun täytyy
-teroittaa teidät. Minkä tähden? Mutta lapsi parka! Ettekö nyt käsitä
-minkä tähden?"
-
-"En vielä!" vastasin.
-
-"No mutta -- siitä syystä tietenkin, että on seurattu tuon esineen
-jälkiä lady Renardsmerelle asti!" vastasi hän, samalla kun harmaat
-silmänsä merkitsevästi välkehtivät. "Jokaisen, jolla on hitunenkaan
-huomiokykyä, pitäisi ymmärtää se. Hollimentin murhasta eivät he
-mitään hyötyneet, ja tuskinpa Quartervaynenkaan, mutta uskon, että
-he murhaamalla Neamoren saivat tietoonsa tämän liiketoimet lady
-Renardsmeren kanssa. Ja nyt -- he koettavat päästä häneen käsiksi."
-
-"No niin -- ainakin hän on poissa", sanoin minä hetken aprikoituani.
-"Mistä oli teidän sähkösanomanne?"
-
-"Doverista", vastasi hän. "Jätetty myöhään eilen illalla."
-
-"Samoin oli minun", sanoin. "Mutta minun sähkösanomassani ei
-ollut muuta mitään kuin kehoitus, että hoitaisin tavanmukaisen
-kirjeenvaihtoni. Dover! Kuulkaa -- tiedättekö, mitä minä luulen?"
-
-"Minulla ei ole kaukaisinta aavistustakaan", vastasi Peggie.
-
-"Luulen, että lady Renardsmere on pistäytynyt mannermaalle hakemaan
-tuota kavalaa ja viekasta vanhaa herrasmiestä, herra Chengiä", sanoin
-minä, koettaen tekeytyä älykkääksi.
-
-"Hyväinen aika!" huudahti Peggie ivallisesti, "nythän olitte nokkela!
-Vaan minäpä hoksasin sen ennen. Samoin täti Millie Hepple. Ähäh!"
-
-Taisin näyttää aika nololta -- niin nololta, että hänen esiintymisensä
-muuttui kiusoittelevaksi ja hän kohotti ratsupiiskaansa sillä
-pistelemään minua kylkeen.
-
-"Rohkaiskaa mielenne!" sanoi hän. "Ehkä tekin vielä kerran hoksaatte
-jotakin, mitä ei kukaan muu ole ennen teitä keksinyt! Mutta totta
-puhuaksemme, tiedättehän --"
-
-"Eikö teidän, Peggie, sopisi sanoa minua Jimiksi?" keskeytin minä
-ratsupiiskan rohkaisemana.
-
-"No, Jim sitten!" vastasi hän, naurahtaen puoliksi uhmaavasti,
-puoliksi häveliäästi. "Totta puhuen, Jim, kuka hyvänsä, joka tuntee
-lady Renardsmeren yhtä perinpohjaisesti kuin täti Millie Hepple
-ja minä hänet tunnemme, ei olisi hetkeäkään epätietoinen siitä,
-mitä hän tällaisessa tilaisuudessa tekee. Epäilemättä hän osti
-jotakin Neamorelta. Sittemmin hän on saanut tietää, ettei se, minkä
-hän osti, ollutkaan Neamorelle laillisesti kuuluvaa; että se oli
-varkaantavaraa. Mutta olipa sitten varastettua tai varastamatonta,
-ainakin se oli jotakin, mitä hän tarvitsi tai kiihkeästi halusi ja
-josta hän ei missään nimessä aio luopua. Kun nyt lady Renardsmere on
-miljoonanomistaja tai luultavammin monenkin miljoonan omistaja, niin
-mitä luulette hänen silloin tekevän? Niin -- lähtee tietenkin oikopäätä
-sen henkilön luo, jolle tuo esine todella kuuluu, ja sopii hänen
-kanssaan asiasta! Siinä syy hänen päätäpahkaiseen pakoretkeensä. Hän on
-lähtenyt tavoittamaan herra Chengiä!"
-
-"Niin kai, hänhän tiesi missä suhteessa Cheng oli asiaan", sanoin minä
-miettivänä.
-
-"Tiesipä tietenkin -- tehän hänelle kerroitte asian Millie-tädin
-kuullen", myönsi Peggie. "Hän kyllä hakee käsiinsä herra Chengin, olipa
-hän sitten Antverpenissä, Amsterdamissa, Brysselissä tai Pariisissa,
-ja hän taivuttelee kiinalaispohatan myymään hänelle oikeutensa tähän
-salaperäiseen kappaleeseen, joka jo on hänen hallussaan. Ja sitten hän
-palaa kotiin, voitonriemuisena."
-
-"Ja tulee ehkä matkalla murhatuksi", pistin minä väliin.
-
-"Mitä siihen asiaan tulee, Jim, niin olisi hänen paras antaa koko tämän
-kaupan päästä julkisuuteen", sanoi hän. "Jos tuo saki saisi tietää,
-että hän omistaa sen laillisesti, niin he ehkä heittäisivät sikseen sen
-tavoittelemisen --"
-
-"Mitä! -- murhattuaan kolme miestä toivossa saada se haltuunsa?"
-huudahdin minä. "Tuskinpa vain!"
-
-"No miksikäs ei", vastasi hän. "Minä kyllä uskon. He tiesivät, ettei
-Hollimentilla eikä Quartervaynella eikä Neamorella ollut mitään
-oikeutta siihen, ja siksi kävivät he heidän kimppuunsa. Mutta laillinen
-oikeus --"
-
-"Laillisuuksista minä viis veisaan, Peggie", keskeytin minä. "Minun
-ajatuksiani askarruttaa miten se -- kutka muodostavat tuon sakin?
-Kiinalainen, jota nimitämme Chuh Siniksi, on tietenkin yksi --
-luultavastakin johtaja ja innostaja. Ketkä ovat muut? Jos se mies, joka
-eilen kävi Renardsmere Housessa, on toinen, niin tarpeen tullen kyllä
-voin tuntea hänet!"
-
-"Miten?" kysyi hän.
-
-"Hänellä on hyvin hieno tatuoitu kuva ranteessaan", vastasin. "Hänellä
-oli aika lyhyet hihat, ja minä näin sen selkeästi. Hän oli muuten
-järkevä, hienopuheinen, vilkas nuori mies -- minusta tuntuu ikävältä,
-että hän kuuluu tuohon sakkiin."
-
-"Tunteellisuus ei ole nyt paikallaan, Jim", sanoi hän varoittavasti.
-"Tuhohyönteisetkin saattavat olla eläiminä kauniita, mutta tapettavahan
-ne on! Tuo saki, joksi sitä nimitätte --"
-
-Samassa saapuivat sanomalehdet, ja me sieppasimme kumpikin itsellemme
-yhden ja etsimme viimeiset uutiset Neamore-jutussa. Ei esiintynyt
-mitään uutta. Saimme kuulla, että poliisikunta oli kovassa puuhassa,
-mutta kaikkia heidän liikkeitään ja toimiaan peitti läpinäkymätön
-suojeleva verho -- sen verran vain ilmoitettiin, ettei mitään vaivoja
-säästetty ja että piakkoin oli odotettavissa huomattavia paljastuksia.
-
-Jätin Peggien huolehtimaan Välkehtivän Rubiinin uuden henkivartioston
-saapumisen aiheuttamista toimenpiteistä ja lähdin kotia kohden omia
-töitäni hoitamaan. "Renardsmeren Vaakunan" ohi mennessäni kutsui minua
-äkkiä Holroyd, joka oli pistänyt päänsä tarjoiluhuoneen avoimesta
-ikkunasta ja huusi minua pysähtymään. Palasin hänen luokseen.
-
-"Huomaan erehtyneeni tänä aamuna, herra Cranage", sanoi hän naurahtaen
-anteeksipyytävästi. "Täällä kävi sittenkin eilen iltapäivällä nuori
-mies, joka saattoi olla amerikkalainen -- se, josta te puhuitte.
-Nähkääs, minä ja eukkoni olimme ulkona eilen iltapäivällä noin tunnin
-ajan, ja tarjoilija hoiti liikettä. Vasta juuri sain kuulla, että
-täällä oli käväissyt sellainen mies, josta te puhuitte. Tiesin, ettei
-kukaan ollut syönyt varsinaista, oikeata aamiaista, kuten sanoin --
-mutta poissaollessamme oli täällä käynyt pyöräilijä ja tilannut leipää
-ja juustoa ja pullon soodaa, jota ei kai voine aamiaiseksi sanoa,
-ja tarjoilija oli kertonut hänelle Renardsmere Housesta ja sanonut,
-että hän luultavasti pääsisi sitä katsomaan, vaikkei ollutkaan mikään
-aukiolopäivä. Se oli varmaankin teidän miehenne, herra Cranage. Hän
-luuli tietenkin tarjoilijaa minuksi -- luuli häntä isännäksi."
-
-Olin iloissani tämän kuullessani. Olin miten kuten mieltynyt tuohon
-vieraaseeni ja ollut oikein pahoillani, kun minun oli ollut pakko pitää
-häntä murhajoukkueen jäsenenä. Ja vaikka en uskonutkaan milloinkaan
-enää tapaavani herra Elmer C. Peytonia, menin kotiin keventynein mielin.
-
-Iltapäivällä kävi Spiller, portsmouthilainen etsivä, minua tapaamassa.
-Hän halusi lisätietoja hyökkäyksestä Hollimentin liikkeeseen. Kun
-olin kertonut hänelle kaiken, minkä tiesin, rupesi hän juttelemaan
-tuoreimpia uutisia. Hän oli edellisenä päivänä käynyt kaupungissa
-Quartervaynen murhan johdosta, ja hän toi minulle hyviä uutisia
--- ainakin minuun nähden hyviä. Minua ei ollenkaan kaivattaisi
-Quartervaynen tutkinnossa -- Quartervaynella näkyi olevan sukulaisia
-sekä Lontoossa että Portsmouthissa, jotka saattoivat todentaa hänen
-henkilöllisyytensä: todistukseni hänen ja Hollimentin suhteesta
-toisiinsa taas saatoin esittää Hollimentin tutkinnossa, joka oli
-lykätty toistaiseksi.
-
-"Aika mutkikas juttu tämä, herra Cranage", sanoi hän sitten. "En ole
-milloinkaan joutunut tekemisiin sen mutkikkaamman kanssa. Eräässä
-suhteessa se tietenkin on aivan selvä. Tuo kiinalainen Chuh Sin varasti
-jotakin herra Chengiltä Pariisissa -- olen kerran tai pari tavannut
-Jifferdenen, ja hän on kertonut minulle kaiken herra Chengistä -- ja
-tämä Holliment, Quartervaynen avustamana, varasti sen Chuh Siniltä ja
-puikki Lontooseen, vieden sen mennessään. Tämä kaikki oli kylläkin
-selvää, mutta entä sitten, herra Cranage? Entä sitten?"
-
-Ymmärsin, että hänellä oli oma mielipiteensä asiasta, ja kysyin, mikä
-se oli.
-
-"Niin!" sanoi hän. "Nuo päämajan miehet -- Jifferdene ja muut
--- he ovat vallan varmoja, niinkuin aina ovat, että tällä Chuh
-Sinillä on englantilaisia avustajia, joukkue, joka on tehnyt selvän
-Hollimentista, Quartervaynesta ja Neamoresta, koettaessaan saada
-käsiinsä tuon varastetun esineen -- joka nähtävästi, herra Cranage,
-on suunnattoman arvokas, päättäen siitä paljosta vaivannäöstä, mikä
-sen hyväksi tehdään! -- Taivas nähköön, luulisi, että on kysymyksessä
-itse Koh-i-nor tai Cullinan-timantti! Niin -- tämmöinen on virallinen
-mielipide asiasta. Mutta -- minä en ole niin varma."
-
-"Mikä on teidän käsityksenne, Spiller?" utelin minä. "On kai teillä oma
-ajatuksenne asiasta."
-
-Hän pudisti päätään -- vaikkei niinkään kieltämisen merkiksi.
-
-"Minä en ajattele hyvää mistään kinuista!" vastasi hän. "Olivatpa he
-sitten rikkaita tai köyhiä, ylhäisiä tai alhaisia, kaikki he ovat
-kavalaa joukkoa. Meidän virastossamme kerran palveli kaveri, joka
-tapasi lausua runoja -- hänestä muuten ei tullut lopulta kalua -- hän
-oli varsinkin mieltynyt erääseen runoon, jonka aiheena oli pakanallinen
-kiinalainen. Minä yhdyin runon käsitykseen -- sikäli kuin minulla
-on heistä kokemusta. Heidän polkunsa ovat pimeät, herra Cranage --
-niinkuin oli oivaltanut se kaveri, joka tuon runon oli kirjoittanut.
-Mutta minusta tuntuu, että jos on joku tämän asian pohjalla, niin on se
-herra Cheng!"
-
-"Luulenpa melkein, että olen samaa mieltä kuin tekin, Spiller", sanoin
-minä.
-
-"Herra Cheng", toisti hän päätään nyökäten. "Sen vanhan sfinksin
-pääkopan he mielellään läpikotaisin penkoisivat! Mutta kiinalaiselta on
-tietääkseni kaikista vaikein tietoja onkia. Te, herra Cranage, olette
-koulunkäynyt nuori mies ja tunnette paremmin ne asiat kuin minä."
-
-"Aika kovia pähkinöitä musertaa tietääkseni", vastasin.
-
-"Niin!" sanoi hän. "Pähkinöitä tosin on monenlaisia. Vaan enpä ole
-vielä milloinkaan sellaisista pähkinöistä kuullut puhuttavan, joita ei
-voi musertaa! Jos eivät tavalliset pähkinäpihdit ole kyllin voimakkaat,
-niin ainakin riittää hyvä vasara -- tai silitysrauta."
-
-"Mutta silloinhan te, Spiller, murskaisitte sydämen aivan sirusiksi",
-sanoin minä. "Tämä sydän on saatava ulos -- eheänä!"
-
-"Hän sanoi, että aika kyllä osoittaisi, ja tämän järkevän huomautuksen
-lausuttuaan, lähti pois lisäten olkansa yli, kun oli muutaman metrin
-verran edennyt, että se voi tapahtua tulevana vuonna tai ensi kuussa
-tai seuraavana päivänä, mutta jotakin kyllä tapahtuisi -- aivan
-varmasti!"
-
-Kului sitten kolme päivää, eikä esiintynyt mitään uutta. Mutta varhain
-neljännen päivän iltana -- viidentenä päivänä lady Renardsmeren
-häviämisestä lukien -- ja juuri kun olin istahtamaisillani yksinäistä
-päivällistäni syömään, astui huoneeseen neiti Peggie Manson. Hän ei
-ollut puettuna ratsutakkiin ja housuihin, vaan hyvin loisteliaaseen,
-miesräätälin tekemään pukuun. Olin niin ällistynyt, että vain tuijotin
-häneen -- jolloin hän viskasi sähkösanoman eteeni pöydälle.
-
-"Siinä viimeinen", sanoi hän lyhyesti.
-
-Levitin tuon ohuen paperin eteeni ja luin. Huomasin, että sanoma
-oli lähetetty Lontoon Victoria-asemalta viisi ja kolmekymmentä sinä
-iltapäivänä.
-
-    "Tulkaa te ja Cranage kohtaamaan minua Georgen hotelliin
-    Winchesterissä kello 9.30 tänä iltana. Walker tuo teidät
-    Rolls-Roycella. Jos en kuitenkaan saapuisi sinne kello 10:ksi,
-    palatkaa kotiin odottamaan sähkösanomaa huomenaamulla varhain.
-
-                                     _Helen Renardsmere_."
-
-"Kai meidän on sinne mentävä?" sanoin minä katsahtaen Peggieen, joka
-vastauksen sijasta irvisti ja kohautti olkapäitään. "No niin -- minä
-sanon Walkerille. Mutta mitähän tämä kaikki tarkoittaa --"
-
-"Huh!" sanoi Peggie. "Mitä hyötyä on siitäkin? Vain hänen hetkellisiä
-päähänpistojaan."
-
-Me lähdimme matkaan vähän ennen kello kahdeksaa. Winchester oli vain
-neljänkymmenen kilometrin päässä, ja me ennätimme ennen määräaikaa
-siellä olevalle High-kadun osalle. Odotimme "Georgessa", kunnes kello
-oli neljännestä yli kymmenen. Lady Renardsmereä ei kuulunut. Lähdimme
-siis kotimatkalle, kun näin olimme täyttäneet hänen määräyksensä. Emme
-epäilleet kumpikaan, että sähkösanoma oli väärennetty; uskoimme vain,
-että sen lähettäjälle oli sattunut jokin este, miksi hän ei ollut
-päässyt tulemaan, tai hän oli muuttanut mieltään.
-
-Oli kaunis kuutamoilta, ja ison auton pimentoihin uponneina Peggie
-ja minä nautimme kotimatkastamme. Muu kaikki meiltä unohtui, ja
-seurustelumme kävi yhä sydämellisemmäksi ja aika kului niin sukkelaan,
-että aivan hämmästyin, kun yhtäkkiä näin "Admirals Follyn", rappiolle
-joutuneen, tornimaisen rakennuksen, joka sijaitsi oudon yksinäisen
-maiseman reunalla olevalla metsäisellä kukkulalla, noin yhdentoista
-kilometrin päässä Renardsmerestä. Se oli käynyt maamerkiksi -- kaikki
-sen tunsivat penikulmien laajuudelta.
-
-"Jopa nyt jotakin!" sanoin minä. "Mehän olemme jo melkein kotona!
-Tuossa on 'Admiral's Folly', tuolla ylhäällä aivan kohdallamme.
-Toivoisinpa --"
-
-Aioin sanoa, että toivoin matkaa olevan jälellä vielä satakunta
-kilometriä, kun samassa auto voimakkaiden jarrujensa vaikutuksesta
-äkkiä pysähtyi, niin että kumpikin syöksyimme eteenpäin. Selkesin
-hämmästyksestäni ja pistin pääni ulos ikkunasta.
-
-Se, mitä näin, sai minut kauhistumaan. Kapealla kujalla oli kolme
-miestä, mustat naamarit kasvoillaan ja joka miehellä kohotetussa
-kädessään revolveri.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU
-
-Kädet ylös!
-
-
-Tunsin tuona jännityksen hetkenä Peggien käden tarttuvan käsivarteeni
-ja hänen lämpöisen hengityksensä poskellani samalla kuin hänen
-huuliltaan kuului äkillinen, kuiskaava huudahdus.
-
-"Jim!" sanoi hän. "Pidätetyt!"
-
-"Niin!" vastasin sukkelaan. "Satimessa! Odota!"
-
-Nuo kolme miestä astuivat lähemmäs, revolverit yhä koholla. Kaksi
-heistä tähtäsi Walkeria; kolmas astui auton viereen, sille puolelle,
-mistä me heitä katselimme. Hänen oikea kätensä piteli revolveria
-ilkeästi suunnattuna ihan nenänvarttani kohden: vasemmalla hän kiskaisi
-auton oven selälleen.
-
-"Tulkaa ulos sieltä!" sanoi hän lujalla, päättävällä äänellä, jonka
-tunsin sivistyneen miehen ääneksi. "Nostakaa kätenne ylös, kun sieltä
-tulette! No", jatkoi hän, kun reippaasti noudatin hänen käskyjään,
-"oletteko aseistettu?"
-
-Vaivoin kykenin säilyttämään mielenmalttiin, mutta minun onnistui
-kuitenkin naurahtaa -- vaikkei se mahtanut erinomaisesti käydä.
-
-"Aseistettuko?" vastasin. "En! Miksi olisin aseistettu?"
-
-Mutta ase oli yhä suunnattuna minuun, ja samassa huomasin Walkerin --
-joka, vaikka olikin taitava autonkuljettaja ja hyvähermoinen siinä
-suhteessa, mahtoi ampuma-aseen uhkaamana olla aika pelkuri -- seisovan
-väristen vierelläni, kädet korkealle lakkinsa yli kohotettuina. Ja
-sillä aikaa kuin kaksi miehistä tarkkaili jokaista liikettämme, tai
-oikeammin jokaista liikkeen aihettakin, tarkasti kolmas mies meidät
-niin perinpohjaisesti, että hän luullakseni olisi voinut kirjoittaa
-inventaarion niistä tavaroista, jotka meillä oli taskuissamme. Ja kun
-hän mutisi sanan, laskivat toiset aseensa, ja mies, joka oli meitä
-tutkinut, kääntyi autoon päin viitaten minua taas menemään sisälle.
-Samalla aikaa toiset käskivät Walkerin taas panna koneen käyntiin
-ja mennä takaisin ajajan istuimelle. Kuulin hänelle lausutun tiukan
-sotilaallisen komennon.
-
-"Ajakaa tuota vasemmalla olevaa kujaa ylös rappeutunutta tornia kohden.
-Antakaa mennä hitaasti -- pysähtykää heti käskyn saatuanne! Jos
-koetatte vähimmälläkään tavalla olla tottelematon, niin teidät ammutaan
-kuoliaaksi! Sammuttakaa nyt nuo valot ja lähdetään!"
-
-Auto lähti hitaasti liikkeelle, ja kääntyi mainittuun kujaan. Yksi
-miehistä seisoi meidän ovemme edessä olevalla astuimella; toiset kaksi
-Walkerin kanssa edessä. Kuja oli epätasainen ja ruohoa kasvava; hyvillä
-vietereillä varustettu auto hyppi ja tärisi. Kohosimme yhä korkeammalle
-"Admiral's Follya" kohden; sen puoliksi ränstyneet tornit häämöttivät
-yhä korkeampina edessämme: ilmeisesti nuo rosvot aikoivat kuljettaa
-meidät sinne tai johonkin sen läheisyyteen. Ja auton pimennossa Peggie
-ja minä etsimme toistemme käsiä ja pusersimme niitä lujasti.
-
-"Jim!" kuiskasi hän. "Aikovatko he ampua meidät?"
-
-"Eivät toki -- eivät he meille pahaa tee!" vastasin vakuuttavasti,
-vaikka vakuutukseni oli enemmän teennäinen kuin todellinen. "Olen
-jo keksinyt, mitä he haluavat. Uutisia, tietoja. Parasta, Peggie,
-että kohta alun pitäen muistamme, että -- olemme tuon kirotun koplan
-kynsissä!"
-
-"Murhakoplanko?" kysyi hän.
-
-"Niin", vastasin. "Sama saki -- epäilemättä!"
-
-"Mutta -- mutta hehän puhuvat kuin herrasmiehet", sopersi hän.
-
-"Sen pahempi meille", sanoin. "Kun herrasmies muuttuu piruksi, niin se
-se vasta on oikea piru! Mutta -- auto pysähtyy."
-
-Olimme saapuneet syvälle kohtaa kujaan, missä puut sitä tuuheasti
-varjostivat ja josta lähti sivutie metsän syvyyteen. Sinne auto kääntyi
-ja pysähtyi samassa. Ovellamme seisova mies aukaisi sen.
-
-"Te ja neiti tulkaa ulos!" komensi hän samalla jyrkällä, mutta
-sivistyneen äänellä. "Ja neuvokaa neitiä olemaan pelkäämättä -- ei
-hänelle harmia tule eikä teillekään ja kuljettajalle, jos olette
-mukautuvia."
-
-"Mukautuvia mihin, saako kysyä?" utelin minä astuessamme vaunusta.
-
-Hän ei vastannut kysymykseeni. Sen sijaan hän kädellään viittasi
-määrättyyn paikkaan ja eleistä arvasimme tarkoituksen olevan, että
-asettuisimme siihen seisomaan, ja ylivoimaan alistuen asetuimmekin
-siihen. Sitten kääntyi joukon johtajalta näyttävä mies Walkeriin,
-joka toisten kahden käskystä oli laskeutunut maahan. Muutamin lyhyin,
-terävin lausein hän lausui hänelle määräyksen, jonka kuljettaja (jonka
-tähän mennessä arvasin olevan melko lailla pelästyneen ja hermostuneen)
-kiireesti pani täytäntöön ja josta oli seurauksena, että auto ainakin
-sillä hetkellä oli käyttökelvoton -- arvasin meidän olevan miten kuten
-pidätettyinä, ja ryöstäjämme eivät halunneet jättää mitään sattuman
-varaan. Ajattelin asemamme outoutta ja avuttomuutta sillaikaa kuin
-Walker pakkohommansa vuoksi itkien ja kuuluvasti nyyhkien pani käskyn
-täytäntöön. "Admiral's Folly" oli syrjäisen kukkulan harjalla monen
-kilometrin päässä kaikista asutuista paikoista; sinne pääsi vain
-muutamia harvoja kehnoja kujateitä pitkin, samanlaisia kuin juuri
-itse olimme pidättäjiemme käskystä ajaneet, eikä ollut vähimmälläkään
-tavalla todennäköistä, että kukaan sattuisi tulemaan sen läheisyyteen,
-sillä lähin ympäristö oli koskematonta, viidakkoista rämeseutua,
-ainoina asukkaina muutamia laihanruipeloja lampaita. Ainoa yhdysside
-meidän ja sivistyneen maailman välillä oli se tie, jolla meidät oli
-vangittu -- ja jolla luultavasti kylläkin oli liikettä; päivisin
-paljonkin, öillä vähemmän. Mutta... me olimme nyt runsaan kilometrin
-päässä siitä.
-
-Walker sai valmiiksi vastenmielisen tehtävänsä -- varmaan hänen
-sydäntään kirveli pilatessaan rakkaan koneensa noiden roistojen
-käskystä -- ja johtaja viittasi häntä liittymään Peggien ja minun
-seuraan.
-
-"Valmiina!" komensi hän kuin parahin harjoitusupseeri. "Eteenpäin
-kaikki, kujaa ylös, tuonne raunioille. Älköön yrittäkö kukaan teistä
-paeta, ei oikealle eikä vasemmalle. Mars!"
-
-Aloimme edetä -- Peggie keskellä, minä oikealla, Walker hänen
-vasemmalla puolellaan. Pidättäjämme seurasivat kohta kintereillä.
-Astelimme äänettöminä (jos ei ota huomioon sitä, että Walker yhä
-silloin tällöin vetisteli); samoin he. Noin satakunta metriä
-kuljettuamme saavuimme "Admiral's Follyyn". Parisen kertaa olin siellä
-käynyt -- vain uteliaisuuttani tyydyttääkseni, paikka kun oli niin
-eriskummainen -- ja minä tunsin sen sekä sisältä että ulkoa. Se oli
-kummallinen esimerkki rikkaan miehen päähänpistoa. Korkean, pyöreän
-tornin alaosaa ympäröi neljä pienempää tornia, joista kustakin erikseen
-pääsi päätorniin. Nämä pienemmät tornit olivat melkein kokonaan
-rappiolla, mutta iso rakennus oli melko eheä, ja sen pohjakerroksessa
-oli huone, jota sen perustaja, vanha merikarhu, oli pitänyt
-juhlahuoneenaan; paikalliset muistotiedot kertoivat siellä vietetyn
-monet hauskat juomingit. Eräs tämän paikan omituisuus oli vielä jälellä
--- kivipöytä ja sen ympärillä kivi-istuimet. Ja koska arvasin, että
-pidättäjämme tunsivat sen yhtä hyvin kuin minäkin, johdatin joukkoni
-suoraan sinne, ja riisuttuani päällystakkani taitin sen kokoon
-tyynyntapaiseksi, Peggien istuttavaksi.
-
-Vangiksiottajamme eivät virkkaneet mitään, kun Walker minun
-viittauksestani istahti, eikä siihenkään, että itse istahdin. Itse
-he istahtivat minua vastapäätä. Kuten jo sanoin, oli kuutamoyö --
-erikoisen kirkas yö -- ja kun tuo vanha torni oli katoton ja kun
-sen seinissä oli monta ränsistynyttä ikkunaa ja aukkoa, saatoimme
-kaikki nähdä melko selvästi toinen toisemme. Ensi töikseni aloin --
-mahdollisuuden mukaan -- tarkoin tutkia ryöstäjiämme. Heidän kasvojaan
-oli tietenkin tuiki mahdoton nähdä, sillä kullakin oli kasvoillaan
-musta naamari, niin että vain hitunen leukaa oli näkyvissä. Mutta
-heidän vartaloitaanhan saatoin arvioida ja tutkin niitä tarkoin. Yksi
-lyhyenläntä, vanttera mies; arvelin hänen saattavan olla kiinalaisen
-eurooppalaisissa pukimissa. Toinen oli jonkin verran pitempi ja
-hoikempi -- vaikeasti kuvattava olento. Mutta kolmas, johtaja, oli iso,
-ruumiikas kaveri, vankkarakenteinen ja leveäharteinen -- pelottava
-junkkari. Kaikki kolme he olivat puetut tummaan pukuun ja kaikilla
-kolmella oli lakit vedettyinä naamarin yläosan peitteeksi.
-
-Koko seuraavan toimituksen aikana puhutteli meitä vain johtaja, vaikka
-muut kaksi hänelle silloin tällöin kuiskailivat. Mutta alusta lähtien
-hän esiintyi puhemiehenä -- eikä hän suinkaan aikaa turhaan kuluttanut,
-vaan ryhtyi viipymättä toimeen. Ja kuten olin arvannutkin, mies, jota
-hän kaipasi, olin... minä.
-
-"Nimennehän on James Cranage", alkoi hän.
-
-"Niin on nimeni", vastasin reippaasti.
-
-"Tehän olitte yhden päivän satunnaisesti toimessa Hollimentin
-liikkeessä, Portsmouthissa", jatkoi hän.
-
-"Saatan kai sen myöntää", sanoin.
-
-"Tehän näitte miesjoukon hyökkäävän Hollimentin liikkeeseen myöhään
-illalla?"
-
-"Näin -- kiinalaisen johdolla."
-
-"Älkää te välittäkö kiinalaisesta -- vastatkaa vain aivan
-yksinkertaisesti. Sittenhän teistä tuli lady Renardsmeren sihteeri, ja
-olette yhä hänen palveluksessaan?"
-
-"Sekin on oikein."
-
-"Muistatteko Neamore-nimisen miehen tulleen tapaamaan lady
-Renardsmereä, joka lähti heti paikalla hänen kanssaan Lontooseen ja
-palasi yksin samana iltana."
-
-Aloin miettiä vähän perusteellisemmin. Tähän asti en ollut mitään
-salaisuuksia paljastanut; nämä asiat olivat jo levinneet yleiseen
-tietoon, enkä siis uskonut saavani aikaan mitään vahinkoa, vaikka
-vastasinkin viime kysymykseen.
-
-"Muistan kyllä", sanoin.
-
-Hän kumartui eteenpäin ja tuntui käyvän tiukemmaksi; oltiin ilmeisesti
-joutumassa ratkaisevalle kannalle.
-
-"Entä sitten! Kävitte seuraavana päivänä lady Renardsmeren puolesta
-matkalla, kuljettaen pientä esinettä tai kääröä hänen puolestaan!
-Vastatkaa!"
-
-"Enkä vastaa", sanoin. "Minulta ette mitään kuule!"
-
-Seurasi kuolonhiljaisuus. Sitte johtaja puhui melkein kuiskaten.
-
-"Ammumme teidät tuon tytön nähden, jollette vastaa!" murisi hän. "Ja
-heti paikalla!"
-
-"No silloin ette ainakaan mitään minulta kuule!" intin minä. "Ellette
-elävänä minusta mitään irti saa, niin kuolleena ette ainakaan."
-
-"Vastatkaa!" sanoi hän. "Annamme teille minuutin miettimisaikaa. Sen
-kuluttua --"
-
-Enempää eivät Walkerin hermot sietäneet. Hän oli värissyt kaiken aikaa,
-mutta nyt hän puhkesi aivan ulvomaan.
-
-"Voi, herra Cranage, sir, kertokaa heille!" huusi hän äkkiä käsiään
-väännellen. "Kertokaa heille, herra Cranage, Jumalan tähden, ennen kuin
-meidät kaikki ammutaan! Eihän siitä voi olla mitään haittaa, herra
-Cranage! -- kertokaa heille, että pääsemme asiasta, herra Cranage..."
-
-Johtaja nauroi ja kääntyi minusta kuljettajaan.
-
-"Vai niin, vai tiedätte tekin sen, ystäväiseni!" sanoi hän. "Suu
-puhtaaksi sitte! Ajoitteko --"
-
-"Pitäkää suunne kiinni, Walker!" keskeytin minä. "Olkaa mies! Eivät he
-uskalla --"
-
-Ennenkuin ennätin vielä kunnolleen lausua viime tavun, olivat he kaikki
-kolme siepanneet revolverinsa, ja johtaja oli pannut omansa ilkeän
-lähelle minun nenääni.
-
-"Pitäkää _itse_ suunne kiinni", sanoi hän rauhallisella äänellä, joka
-vaikutti paljoa uhkaavammalta kuin mikään ärjyntä. "Nouskaa! Te ja
-tyttö menkää tuonne komeroon tuolla, ja olkaa siellä kunnes kutsumme
-teitä. Pian, nyt! -- Älkää jaaritelko joutavia, jos henkenne on teille
-rakas."
-
-Tunsin silloin, että oli hyödytöntä juonitella, tai yrittää nolata tai
-uhmata noita kavereita: heillä oli tosi mielessä. Kosketin Peggien
-käsivarteen; nousimme ja lähdimme osoitettuun paikkaan, joka oli
-jonkinlainen syvennys eteishuoneen seinässä. Pöydän ääressä istuvat
-miehet kokoontuivat kaikki kuljettaja paran ympärille, käsitellen kukin
-tarkoittavasti revolveriaan.
-
-"Mitä hän tietää kertoa?" kuiskasi Peggie, meidän seistessämme
-vierekkäin pimennossa.
-
-"Paljon!" sanoin minä. "Hänhän kyyditsi minua!"
-
-"Mutta -- mitään tärkeää?"
-
-"Niin -- hän tietää!"
-
-"Mitä? -- kaikkiko?"
-
-"Ei -- mutta tarpeeksi. Ja -- kun nuo kaverit ovat selvinneet hänestä,
-niin on minun enää turha olla vaiti. He ovat päässeet tahtonsa perille!"
-
-Seisoimme hiljaa hetken ja odotimme. Näimme Walkerin kolmen revolverin
-uhkaamana puhuvan niin nopeasti kuin häntä pelko pakotti; emme
-tietenkään kuulleet sanaakaan siitä, mitä hän sanoi, mutta tiesin
-kyllä, mitä hän kertoi ja mikä siitä olisi seurauksena. Ei ollut
-aikaakaan, kun jo kaikki kolme sujauttivat revolverit taskuunsa ja
-viittasivat meille.
-
-"Tulkaa sieltä tänne taas!" komensi hän sellaisella korskealla tavalla,
-joka sai kynteni syhymään halusta iskeä häntä vasten suuta. "Istukaa
-tuohon taas! No niin", jatkoi hän, kun me noudatimme hänen käskyään.
-"Olemme tulleet askelta pitemmälle. Tämä mies on meille kertonut
-vieneensä lady Renardsmeren ja Neamoren Lontooseen ja lady Renardsmeren
-kaikista sen päiväisistä puuhista: tarkoitan häneen liikkeistään.
-Seuraavana päivänä hän lady Renardsmeren käskystä vei teidät
-Lontooseen iltapäivällä, Lincoln's Inn Fieldsiin, hänen asianajajansa
-Pennithwaiten toimistolle. No niin, turha teidän on olla puhumatta, ja
-narrimaista marttyyriksi ruveta, niin että vastatkaa siis kysymyksiini.
-Miksi lähetti lady Renardsmere teidät Pennithwaiten luo? Pian nyt!"
-
-Oli turha minun kauemmin estellä: tuosta päättävästä äänestä kajahti
-murhaa. Vastasinkin sen tähden sukkelaan:
-
-"Viemään kirjettä ja kääröä!"
-
-"Pennithwaitelle itselleenkö?"
-
-"Pennithwaitelle itselleen."
-
-"Te siis kai tiedätte, mitä oli tuossa pienessä käärössä?"
-
-"En tiedä! Ei ole minulla aavistustakaan!"
-
-"Ettekä sitäkään, mitä kirjeessä oli?"
-
-"Enpä tietenkään -- sen oli lady Renardsmere kirjoittanut itse
-yksityishuoneessaan ja sinetöinyt."
-
-"Oliko hän huolissaan siitä, että se vietäisiin suoraan Pennithwaitelle
-käteen?"
-
-"Oli hyvinkin."
-
-"Ja te veitte sekä käärön että kirjeen hänelle käteen?"
-
-"Niin."
-
-"Mitä hän käärölle teki?"
-
-"En tiedä -- muuta kuin että hän kirjeen luettuaan vei käärön johonkin
-sisähuoneeseen. Sitten hän palasi ja antoi minulle kuitin kirjeestä ja
-kääröstä."
-
-"Onko ihan varmaa, ettette muuta tiedä asiasta?"
-
-"Ihan varmaa!"
-
-"Eikö lady Renardsmere milloinkaan, missään tilaisuudessa, maininnut
-teille, mitä tuo käärö sisälsi?"
-
-"Ei milloinkaan!"
-
-Hän näytti aprikoivan hetken; äkkiä hän teki uuden kysymyksen.
-
-"Olemme tässä nimittäneet sitä kääröksi; minkä suuruinen se oli?"
-
-"Riippuu siitä, mitä kääröllä tarkoittaa -- oikeastaan se oli pieni
-paketti, hyvin pieni paketti, joka helposti sopi liivintaskuun.
-Sinetöity."
-
-"Ja kun Pennithwaite oli sen saanut, ette enää tunne sen vaiheita?"
-
-"En vähääkään!"
-
-Hän nyökkäsi, vaikeni hetken aikaa, viittasi sitten tovereilleen,
-jolloin he kaikki kolme nousivat, loittonivat vähän matkan ja alkoivat
-kuiskaten keskustella. Hetken kuluttua he palasivat, ja istahtamatta
-johtaja aloitti uuden kysymysten sarjan.
-
-"Tiedättekö missä lady Renardsmere nykyään on?" kysyi hän.
-
-"En paremmin kuin tekään!" vastasin. "Ehkä täällä!"
-
-"Pysykää siivolla! Onko teillä minkäänlaista ajatusta siitä, missä hän
-on."
-
-"On minulla eräs ajatus, mutta enpä voi väittää, että minulla siihen
-olisi erinomaisia perusteita. Mantereella."
-
-"Mikä saa teidät niin luulemaan?"'
-
-"Koska hänen viimeinen tiedonantonsa tuli Doverista."
-
-Äkkiä hän kääntyi Peggieen.
-
-"Te olette neiti Manson, lady Renardsmeren valmentaja", sanoi hän
-sellaisen miehen vakuuttavalla äänenpainolla, joka tietää, mitä hän
-puhuu. "Missä te luulette hänen olevan?"
-
-"Mantereella", vastasi Peggie reippaasti. "Miksi?"
-
-"Samasta syystä kuin herra Cranagekin. Viimeinen tiedonanto, jonka lady
-Renardsmereltä sain, tuli Doverista."
-
-Taas hän kääntyi minuun.
-
-"Onko teillä mitään aavistusta siitä, miksi lady Renardsmere olisi
-mennyt -- äkkiä -- mantereelle -- juuri nyt?" kysyi hän.
-
-En kuolemakseni kyennyt pidättymään vastaamasta hänelle niin kuin
-vastasin. Minulla oli kaiken aikaa ollut kova halu iskeä häntä vasten
-silmiä: ehkä nyt saatoin iskeä häntä toisella tavalla. Ja niinpä
-vastasin:
-
-"On!" sanoin. "Luulen hänen menneen tapaamaan erästä kiinalaista, herra
-Chengiä!"
-
-Se oli isku hänelle! Se oli isku kaikille kolmelle. Näin heidän
-hätkähtävän -- selvästi. He loittonivat taas juttelemaan. Pian johtaja
-kutsui meitä.
-
-"Tulkaa mukaan! Olemme kuulleet kylliksemme. Seuratkaa meitä kujaa alas
-autonne luo."
-
-Kuulin Walkerin, joka ei koko aikana ollut herjennyt penikan lailla
-vikisemästä, päästävän äänen, josta kajahti alistuvaa kiitollisuutta.
-Nousimme kaikki ja seurasimme ryöstäjiämme raunioista pois ja kujaa
-alas. He astelivat edellämme rinnakkain, kädet rennosti heiluen,
-ja keskustelivat hyvin salamyhkäisesti. Kuu oli vielä entistäkin
-kirkkaampi, mutta kujan kahden puolen olevat pensaikot olivat pimeitä
-kuiluja.
-
-Silloin aivan äkkiä, ennenkuin ennätimme käsittääkään, mitä oikein
-tapahtui, ja niin sukkelaan, etteivät edellämme astuvat miehet
-älynneet, mistä oli kysymys ennenkuin jo kaikki oli ohi, hyppäsi noista
-pensaista viisi rotevaa miestä, revolverit kädessä yhden lujasti
-huutaessa "kädet ylös!" Tummansinisistä virkapuvuista saatoin heti
-ensi silmäyksellä päättää neljä heistä poliiseiksi, mutta viides oli
-siviilipukuinen Hän oli minua lähinnä, kun hän ja poliisit piirittivät
-nuo valmistumattomat veijarit, ja kun kuun hopeinen hohde sattui hänen
-ojennettuun käsivarteensa, näin suureksi kummakseni ja ylenpalttiseksi
-tyydytyksekseni hänen teräksenjäntevässä ranteessaan ison tatuoidun
-merkin. Amerikkalainen - Peyton!
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU
-
-Kädet esille!
-
-
-Olisin saattanut huutaa -- tanssiakin -- pelkästä ilosta, kun nuo
-edellämme astelevat roistot, täysin yllätettyinä, kohottivat aseensa
-taivasta kohden niin reippaasti, että ymmärsin heidän hyvin tuntevan
-oman toimensa ankarat säännöt. Kaikki kolme käsiparia kohosi ilmaan
-sotilaallisen täsmällisesti -- ja pysyivät koholla! Eikä ihmekään --
-kun viisi rotevaa miestä seisoi edessä ja sivuilla, ja viisi ilkeän
-uhkaavaa revolveria silmien ja korvien lähimmässä naapuristossa. Ja
-kaikista kolmesta vain johtaja puki loukatut tunteensa sanoiksi Sanat
-olivat lyhyet ja katkerat.
-
-"Saakeli! Satimessa!"
-
-Noihin kahteen sanaan sisältyi kiteytyneenä kaikki, mitä kiikkiin
-sattunut paholainen saattoi mustasta kurkustaan ilmoille sylkäistä --
-vihaa, katkeruutta, toivottomuutta, voimatonta raivoa. Ja seuraava
-ääni, joka katkaisi yön rauhallisen hiljaisuuden, tuli todellisena
-virkistyksenä. Se oli noista viidestä miehestä suurimman ääni, jonka
-samassa tunsin muutamaksi rotevaksi poliisikersantiksi. Hän oli entinen
-sotilas, nyt virassa eräässä paikassa lähellä Renardsmereä.
-
-"Tarkastakaa heidät, Burton! Liikuttakaapa sormeanne tai varvastanne
-jokukaan teistä kolmesta, niin..."
-
-Eräs poliiseista pani revolverinsa laukkuun ja tutki nuo kolme vankia
-sekä perusteellisesti että kuitenkin nopeaan. Yhdessä minuutissa
--- liioittelematta -- hän oli siepannut samat aseet, jotka olivat
-saattaneet Walkerin puoliksi järjiltään, miesten sivutaskuista ja
-pistänyt ne minun käteeni; samassa jo jyrisi poliisikersantin uusi
-komento:
-
-"Kädet esille! Sukkelaan!"
-
-Seisoimme lumottuina tuijottaen, kun vangit koneellisesti laskien
-käsivartensa alas ojensivat kätensä. Jotakin kirkasta välähteli kuun
-hohteessa; kuului pikaista, terävää teräksen kilkettä... poliisit
-hellittivät tiukkaa käytöstään ja vetäytyivät hiukan loitommas. Mutta
-he käsittelivät yhä revolverejaan.
-
-"Poistakaa nuo naamarit, Burton!" komensi poliisikersantti. "Katsotaan
-poikien kasvoja!"
-
-Siirryin vielä lähemmäs, yhä värisevän Walkerin vikisevästä
-vastalauseesta huolimatta. Minäkin halusin nähdä nuo kasvot. Kuten jo
-mainitsin, oli joukossa mies, joka olisi mielestäni saattanut olla
-kiinalainen. Mutta kun Burton kätevästi kiskaisi nuo vaatesuikaleet,
-näin, ettei joukossa ollut ainoatakaan kiinalaista; kaikki kolme olivat
-valkoihoisia. Ja johtaja oli kaunis mies, jolla oli varsin säännölliset
-piirteet, ja hän näytti älykkäältä ja voimakkaalta, mutta silmät olivat
-ilkeimmät, mitä olen milloinkaan nähnyt. Kersantti meni häntä läheltä
-katsomaan, ja mies katsoi häntä vastaan ja aukaisi samassa huulensa.
-
-"Saakeli soikoon!" sanoi hän hiljaisella, ivansekaisella äänellä. "Ette
-ole vielä milloinkaan ennen minua nähnyt!" "Kyllähän piankin näen melko
-paljon teitä! -- lähitulevaisuudessa!" virkkoi kersantti. Hän kääntyi
-minuun. "Eihän neiti Mansonille ja teille ole mitään vahinkoa tullut,
-herra Cranage?"
-
-"Ei mitään vahinkoa, kersantti, kiitos vain", sanoin minä. "Mutta onpa
-ihme! Nuo kaverit --"
-
-"Älkää heistä nyt välittäkö, herra Cranage", keskeytti hän. "Olemme
-nyt saaneet heidät kiinni -- kiitos tämän herra Peytonin. No niin,
-teidänhän on auto tuolla alhaalla -- löysimme sen ylös tullessamme.
-Meillä on toinen kujan alapäässä. Noilla miehilläkin on omansa jossakin
-lähellä, mutta emme nyt viitsi heiltä kysyä, mihin se on kätketty;
-pääasia tällä hetkellä on saattaa heidät lukkojen taa. Me viemme
-heidät oikopäätä pois, ja seuratkaa te autollanne Mallantiin -- niin
-kuulette, mikä meidät tänne sai tulemaan, kun menette sikäläiselle
-poliisiasemalle. No niin, te kolme, mars! -- ja muistakaa, että teitä
-ympäröi viisi aseistettua miestä ja että jos vähimmälläkään tavalla
-pakoon yritätte, ammutaan teidät. Jatkakaa kulkuanne -- suoraan kujan
-alapäähän. Sukkelaan!"
-
-Seuraavassa hetkessä tämä kamala kulkue jo liikkui eteenpäin;
-minuutin kuluttua se jo katosi pimentoon, ja kolmisin me jälelle
-jääneinä katsoimme sen menoa. Luulen, että Walker rupesi lukemaan
-kiitosrukouksiaan; ainakin hän mutisi itsekseen jotakin, mikä kuulosti
-hartailta sanoilta. Mutta minä herätin hänet niistä mietteistä.
-
-"Walker!" sanoin. "Saatteko auton liikkumaan? Vai onko se --"
-
-Hän hypähti kissan tavoin, kun laskin käteni hänen olkapäilleen.
-Kenties hän oli peräti unohtanut koko auton.
-
-"Autonko, herra Cranage, autonko, sir? Kyllä, sir, saan minä auton
-liikkumaan", sanoi hän ääni värähdellen. "He pakottivat minut vain --
-kyllä vain, sir, saan minä sen liikkumaan. Mutta, Jumala paratkoon,
-herra Cranage, luuletteko, että he ovat todellakin menneet? -- eikö ole
-enää vaaraa, herra Cranage --"
-
-"Pankaa auto kuntoon!" sanoin. "Tulkaa nyt -- rauhoittukaa jo! --
-Emmehän saata pitää neiti Mansonia täällä seisomassa kaiken yötä.
-Ruvetkaapa toimeen!"
-
-Hän reipastui äkkiä ja syöksyi auton luo, ja minä käännyin Peggieen.
-Tuijotimme toinen toistamme ensin hyvän aikaa.
-
-"Onko tämä oikein totista totta, Jim?" sanoi hän vihdoin.
-
-Vedin syvään ja raskaasti henkeä.
-
-"Tottapa hyvinkin!" vastasin. "Hyi!"
-
-"Niin", sanoi hän. "Niin se on. Samaa tunnen itsekin. Hyi mutta --"
-
-Seisoimme taas äänettöminä.
-
-"Onpa ihme!" mutisin. "Onpa ihme-"
-
-"Tiedän, mitä ajattelet", keskeytti hän. "Mitenkähän tuo amerikkalainen
-Peyton pääsi heidän jäljilleen?"
-
-"Saammepa kuulia", vastasin. "Hänellä ei ollut äsken aikaa kertoa
-minulle. Mutta etkö nähnyt hänen nyökkäävän minulle ja iskevän silmää,
-kun he poistuivat? Ja näitkö miten hän vartioi niitä miehiä -- ja hänen
-ilkeännäköistä revolveriaan -- ja isoa tatuoitua kuviota ranteessaan?
-Ja minä kun häntä hieman epäilin hänen Renardsmeressä käyntinsä
-jälkeen! Salaperäistä! Mutta ajetaanpa Mallantiin, niin kuullaan
-kaikki. -- Peggie!"
-
-"Mitä?" kysyi hän, kun astelimme kujatietä alaspäin.
-
-"Voitko pahoin?" kysyin naurahtaen, vaikka ääneni olikin epävakainen.
-
-"En nyt", vastasi hän. "Mutta -- huomenna --"
-
-"Älä sitä sure!" sanoin. "Huomenna --"
-
-"Auto kunnossa, sir", huusi Walker äänellä, joka jonkin verran -- vain
-jonkin verran -- muistutti hänen tavallista ääntään. "Tässä paikkaa on
-kuitenkin vaikea kääntää. Sopisiko teidän ja neiti Mansonin kävellä
-maantielle asti?"
-
-Me kävelimme maantielle. Mutta kun juuri olimme kääntymässä muuatta
-kujan äkkimutkaa, vain muutaman metrin päässä sen suusta, tarttui
-Peggie äkkiä toisella kädellään käsivarteeni ja osoitti toisella
-kädellään eteenpäin. Siellä keskellä maantietä seisoi mies, jonka
-hänen ja kuun välille kohoavan ison jalavan varjo puolittain pimitti.
-Pysähdyimme kumpikin; mies kääntyi, näki meidät ja huusi meille
-iloisesti:
-
-"Tulkaa vain suoraan, herra Cranage -- minä vain täällä olen -- Peyton!"
-
-Menimme suoraan häntä kohden: puristimme hänen kättään, juhlallisesti;
-vaikka jo olin korvia myöten rakastunut Peggieen, en olisi hitustakaan
-välittänyt, vaikka Peggie olisi kiertänyt käsivartensa hänen kaulaansa
-ja suudellut häntä. Ja sitten me molemmat aito anglosaksilaiseen
-tapaan, ennenkuin virkoimme sanaakaan toisillemme, vedimme piiput
-taskuistamme, täytimme ja sytytimme ne kaikessa rauhassa ja rupesimme
-tupakoimaan.
-
-"Sinun pitäisi esittää meidät, Jim!" sanoi Peggie äkkiä.
-
-Minä esitin heidät, juhlallisemmin kuin olisi ollut tarpeellista, ja
-pyysin anteeksi kömpelöä käyttäytymistäni.
-
-"Tällaisina hetkinä kuin -- kuin tämä", lisäsin, "pitäisi kaikenlaiset
-hienot käyttäytymiset työntää hiiden kattilaan".
-
-Peyton nyökkäsi ränstyneitä raunioita kohden, jotka olivat korkealla
-päämme päällä.
-
-"Teillä taisi olla kuuma paikka tuolla ylhäällä, vai mitä?" kysyi hän.
-
-"Enemmän kuin tarpeeksi -- ainakin hetken aikaa", vastasin. "On ihme,
-ettei autonkuljettajamme tällä hetkellä ole raivohullu! Mutta kersantin
-sanoista päättäen te kuulutte olevan pelastajamme! Mistä se johtuu?"'
-
-"Jäinkin muista juuri selittääkseni sen teille", sanoi hän. "Minusta
-tuntui, että kun nuo kolme rosvoa olivat aika lujasti käsiraudoissa
--- eräs teidän poliiseistanne kertoi minulle, etteivät nämä uudet
-käsiraudat ole leikintekoa, kunhan kerran ovat käsissä -- ja kun heitä
-vartioi neljä rohkeata ja hyvin aseistettua miestä, niin oli minun
-turha kauemmin mukana keikaroida, vaikka silti tietenkin tulen teidän
-matkassanne sinne Mallantiin, josta kersantti puhui. Mistäkö johtui?"
-jatkoi hän. "No niin, se johtui siitä, että teidän nöyrin palvelijanne
-on jonkin verran lintutieteilijä eikä ollut vielä milloinkaan eläissään
-satakieltä kuullut! Siitä kaikki johtui -- ei muusta!"
-
-"Kertokaa meille koko asia!" huudahti Peggie. "Miten satakieli asiaan
-vaikutti?"
-
-"Tällä tavoin!" vastasi hän naurahtaen. "Sitten kun tämä herra Cranage
-toissapäivänä oli näyttänyt minulle Renardsmeren kartanon lähdin
-kuljeskelemaan ympäristössä ilman määrää. Ja eräässä majatalossa, mihin
-satuin varhain tänä iltana jossakin sielläpäin, jouduin puheisiin
-miehen kanssa, joka oli lintujen ystävä, kuten minäkin. Hän sanoi
-minulle, että tässä laaksossa aivan tuon vanhan raunion alapuolella
-kuulee runsaasti satakielen laulua. Kun siis alkoi hämärtää, pyöräilin
-tänne, katsoin itselleni sopivan paikan, panin pyöräni varmaan talteen
-ja piilottauduin tiheikköön. Aikomukseni ei ollut vain kuulla, vaan
-nähdäkin satakieli ja oppia tuntemaan sen elintapoja. No niin,
-jättääkseni liialliset sivuseikat sikseen, nuo kolme miestä saapuivat
-autolla. He pysähtyivät tiheikköni lähelle. Auton he kätkivät -- tiedän
-missä se on. Ja vähääkään aavistamatta, että minä olin heistä vain
-muutaman metrin päässä -- liioittelematta -- he istahtivat penkille,
-aivan sen pensaikon taakse, missä minä olin piilossa, ja keskustelivat.
-Suuri osa heidän keskustelustaan oli minulle käsittämätöntä -- mutta
-sen sain selville, että he kovin kiihkeästi halusivat päästä käsiksi
-lady Renardsmereen ja että kun hän oli hävinnyt, olivat he virittäneet
-nerokkaan juonen saadakseen houkutelluksi hänen sihteerinsä loukkuun
-vielä samana iltana ja aikoivat väijyä häntä vähä ylempänä, kun hän
-palaisi Winchesteristä, jonne he olivat hänet narranneet."
-
-"Hoo!" sanoin. "Se siis oli heidän metkujaan!"
-
-"Siltä näyttää", vastasi Peyton. "No niin, kuulin tarpeeksi asti,
-tietääkseni, että te ja neiti Manson olitte vaarassa -- hänellekin he
-halusivat tehdä muutamia kysymyksiä lady Renardsmerestä. Onneksi eivät
-istuneet koko aikaa samassa paikassa, vaan kuljeskelivat jonkun verran
-yltympäri; onni onnettomuudessa oli myöskin, että olin jättänyt pyöräni
-pensaikon toiselle puolelle. Hiivin siis ääneti sinne -- olen tottunut
-metsänkävijä -- ja sain viedyksi pyöräni pensasaidan suojassa tielle
-ja huristin lähimpään kylään. Pääsimme puhelimella jonkun kilometrin
-päässä olevalle Mallantin poliisiasemalle, ja puolessa tunnissa tuo
-kersantti ja ne muut miehet olivat matkalla tänne nopealla autolla,
-kaikki hyvin aseistettuina. Ja... parahiksi ennätimme. Mutta keitä
-luulette noiden miesten olevan? Muuten olen paikkakunnalle saavuttuani
-tavallista ahkerammin lukenut sanomalehtiä ja myös muodostanut asiasta
-oman käsitykseni."
-
-"No -- ja mikä on käsityksenne?" kysyin.
-
-"Käsitykseni on, että nuo kolme ovat miten kuten yksissä noiden
-lontoolaisten murhaajien kanssa", vastasi hän. "Heidän keskustelussaan
-esiintyi salaviittauksia -- kuulin erään nimen mainittavan."
-
-"Minkä nimen?"
-
-"Holliment! Hänhän ensin tuli murhatuksi."
-
-"Luullakseni ei ole vähintäkään epäilystä siitä, että nämä kolme
-vintiötä ovat tuon koplan jäseniä", sanoin. "Olen ollut asiasta varma
-siitä asti kun he pidättivät meidät."
-
-"Aivan niin", myönsi hän. "Olen itsekin varma siitä! Mutta kuten jo
-sanoin olen viime aikoina tarkkaan lukenut teikäläisiä sanomalehtiä ja
-seurannut tuota juttua, ja jos oletamme varmaksi, että nuo kolme ovat
-tuon koplan jäseniä, johtuu mieleeni tärkeä kysymys. Johtuuko teidän?"
-
-"Haluaisin tietää, mikä se on, ennenkuin vastaan", sanoin minä. "Mikä
-on kysymys?"
-
-Hän katseli meitä toisesta toiseen, ja hänen innokkaille kasvoilleen
-levisi kuutamossa vielä innokkaampi ilme.
-
-"Missä on kiinalainen?" sanoi hän. "Kiinalainen, joka murtausi
-Hollimentin liikkeeseen Portsmouthissa ja jälestäpäin peräti hävisi?
-Sillä... kiinalainen on tämän kaiken takana! Kiinalainen on noiden
-miesten takana! He ovat välikappaleita!"
-
-Walker oli ajanut auton esille. Hän oli ilmeisesti kärsimätön
-joutumaan matkaan, ja minä tiesin syyn. Tämä ympäristö herätti hänessä
-kauhua; Walker ei enää milloinkaan ehdoin tahdoin tulisi 'Admiral's
-Follyn' läheisyyteen! Hän oli yhä hermostunut ja epäili Peytonia, olipa
-niin rohkea, että tyrkkäsi minua kyynärpäähän. Peyton huomasi hänen
-puuhansa ja puhutteli häntä.
-
-"Olkaa rauhassa, hyvä mies!" sanoi hän naurahtaen. "Ei täällä enää
-rosvoja ole, ja jos olisi, on minulla takataskussani pieni esine, joka
-saa heidät rauhoittumaan. Kuulkaahan! -- ajakaa te autonne sievästi
-tuon notkon pohjalle. Näette puistikkokäytävän siellä -pyöräni on sen
-suussa. Nostakaa se autoonne -- ja me olemme kohta siellä. No niin",
-jatkoi hän, kun kuljettaja kohta noudatti saamaansa käskyä, "sitähän
-minä sanon, neiti Manson ja herra Cranage -- missä on kiinalainen? Nuo
-kolme kaveria ovat hänen välikappaleitaan -- yhtiötovereitaan -- hänen
-kaikki kaikessa -- mutta hän on esimies! Heidät ovat poliisinne saaneet
-käsiinsä -- mutta hän on vapaana. Ja niin kauan kuin hän on vapaana --
-hm?"
-
-"Aivan niin!" myönsin minä, kun hitaasti seurasimme Walkeria mäkeä
-alas. "Kiinalainen on epäilemättä kaiken pohjalla. Mutta -- minusta
-tuntuu, että te muutamissa suhteissa tiedätte enemmän asiasta kuin
-minä. Minä -- esimerkiksi -- en tiennyt, että yleisön tietoon oli
-tullut niin paljon kiinalaisesta."
-
-Hän pysähtyi ja tuijotti hämmästyneenä minuun.
-
-"Mitä?" huudahti hän. "Ettekö sitten ole lukenut Lontoon iltalehtiä?
-Ettekö? No, minä ostin muutamia kello seitsemältä Mallantin
-rautatienasemalta, kun menin siitä ohi. Teikäläisen poliisilaitoksen
-Lontoon päämaja -- Scotland Yard -- on turvautunut julkisuuteen.
-Koko juttu on lehdissä -- teidätkin mainitaan -- alusta loppuun
-asti. Kiinalaisen nimi on Chuh Sin, ja hän on ollut maalaisensa,
-Cheng-nimisen pohatan, sihteerinä, ja hänen luullaan varastaneen
-jotakin ylen arvokasta -- jalokiven ehkä -- Chengiltä Pariisissa ja
-paenneen se mukanaan tähän maahan, jossa se varastettiin häneltä, ja
-nyt hän ja hänen kokoamansa kopla etsivät tuota varastettua esinettä
-eivätkä keinoja valitse, kun yrittävät saada sen uudestaan haltuunsa.
-Chuh Sin -- kiinalainen, joka on menettänyt vasemman korvansa alaosan!"
-
-"Hoo!" sanoin, kun muistin tuon ilmoituksen, jonka herra Cheng
-niin vastahakoisesti oli ilmaissut Jifferdenelle ja minulle
-Langham-hotellissa. "Vai on se lehdissä, niinkö?"
-
-"Se ja paljon muuta", vastasi hän. "Kaksi sanomalehteä minulla
-on taskussani. Teikäläinen poliisi nähtävästi huomaa, että
-mahdollisimman suuri julkisuus on ainoa keino ja värvää sanomalehdistön
-palvelukseensa. Hoo, lehdissä on kerrottu vaikka mitä! -- tietäkää,
-se juttu on kerrottu aivan alkaen teidän ja Hollimentin hommista
-Portsmouthissa aina viimeiseen murhaan asti. No niin, luultavasti tämä
-tämäniltainen tapahtuma taas on uusi luku! -- Nuo kolme juupelia ovat
-kiinalaisen osatovereita, ainakin joku heistä. Mutta... missä hän on?
-Sillä niin kauan kuin hän elää..."
-
-Hän teki merkitsevän eleen, ja me katselimme kysyvästi häntä.
-
-"Niin mitä?" kysyi Peggie.
-
-"Tapahtuu murhia!" vastasi hän. "Sillä viekkaus ja oveluus... mutta
-ajetaanpa sinne Mallantiin kuulemaan onko poliisi saanut mitään irti
-noista kolmesta."
-
-Walker, joka pelkäsi kuutamoisen maantien jokaista varjoa, ajoi meidät
-Mallantiin puolessa tunnissa. Pieni kaupunki nukkui umpi unessa; sen
-tyhjillä kaduilla ei kuulunut yhdenkään jalankulkijan askelia, ja
-sievistä, vanhoista taloista oli jo aikoja sitten tulet sammutettu.
-Mutta poliisiasemalla oli valoja paljon, ja virkapukuisia miehiä
-liikkui runsaasti rapuissa ja käytävillä. Muuan vei meidät heti
-saavuttuamme suoraan erääseen yksityistoimistoon, missä tapasimme
-kersantin ja kaksi muuta miestä, nähtävästi alempia virkailijoita.
-Heidän edessään olevalla pöydällä oli sekalainen kokoelma esineitä --
-arvasin mitä ne olivat ennenkuin kersantti puhuikaan.
-
-"Nämä heiltä löysimme, herra Cranage", sanoi hän. "Puhdasta rahaa aivan
-määrättömästi, niin kuin näette. Hyvät kellot -- henkilökohtaisia
-muistoesineitä -- kaikkea sen semmoista. Mutta tärkein esine on
-tämä", jatkoi hän ottaessaan pöydältä pienen taskukirjan. "Tämä oli
-johtajalla. Siinä on merkintöjä Hollimentista, Quartervaynesta,
-Neamoresta -- Lontoon osoitteet. Siinä on sellaisia merkintöjä, joita
-emme vielä ole selvittäneet, ja muutamia merkintöjä teistä ja lady
-Renardsmerestä. Eikä ole epäilystäkään siitä, että nämä kolme ovat
-ottaneet osaa noihin Lontoon murhiin!"
-
-"Siitä saatte luullakseni olla aivan varmat", sanoin minä. "Itse
-puolestani olen ollut asiasta varma kaksi viime tuntia. Mutta -- keitä
-he ovat?"
-
-"Älkää luulkokaan heidän sitä meille ilmaisevan, herra Cranage",
-vastasi hän ilkeästi irvistäen. "Se täytyy muuten saada selville. He
-tietenkin kieltäytyvät nimiä ja osoitteita ilmoittamasta. Mutta johtaja
-jo tunnetaan, vaikkei hän sitä itse tiedäkään."
-
-"Tunnetaan?" huudahdin. "Nyt jo!"
-
-"Nyt jo, sir", vastasi hän. "Eräs miehistämme, joka ennen palveli
-Portsmouthissa, tuntee hänet; tunsi hänet heti, kun hän tänne tuotiin.
-Hän oli jonkun aikaa erään portsmouthilaisen lääkärin apulaisena --"
-
-"Mutta -- sittenhän hän on itsekin lääkäri!" sanoin hämmästyneenä.
-
-"Aivan niin, herra Cranage -- nuori lääkäri. Hänelle sattui joitakin
-ikävyyksiä toimessaan. Hän tuli tavalla tai toisella erotetuksi, ja
-kuljeksi sen jälkeen jonkun aikaa toimettomana Portsmouthissa: nähtiin
-tietenkin arveluttavien henkilöiden seurassa. Ja helppo on arvata,
-että hän silloin joutui tekemisiin tämän kiinalaisen kanssa, josta
-tämäniltaisissa lehdissä kerrotaan. Muut kaksi ovat tietenkin hänen
-rikostovereitaan -- emme tiedä keitä he ovat... vielä. Ja... missä on
-kiinalainen?"
-
-"Saman kysymyksen olemme keskenämme tehneet", vastasin.
-
-"No niin -- olemmehan ainakin saaneet nämä kolme käsiimme", sanoi
-hän, vilkaisten kahteen toveriinsa. "Heistä ei huolta! No, herra
-Cranage, viekää neiti Manson kotiin -- ja tulkaa kaikki kolme takaisin
-huomenna puoli yhdeltätoista. Miehet tuodaan silloin tänne ja määrätään
-tutkintovankeuteen... ja sitten... no niin, sitten saavat sanomalehdet
-taas uutisia, vieläpä hyviä!"
-
-Lähdimme pois. Veimme Peggien kotiinsa Mansonin huvilaan. Sitten
-vein Peytonin matkassani Renardsmeren kartanoon. Seuraavana aamuna
-palasimme Mallantin poliisiasemalle. Siellä olivat nuo kolme miestä
-syytettyjen aitiossa: äänettöminä, odottavina, mutta kauniista
-kasvoistaan huolimatta johtaja oli vielä entistäänkin ilkeämmän
-ja synkemmän näköinen. Kun pari kolme meistä oli vähän esiintynyt
-todistajana, määrättiin heidät tutkintovankeuteen ja kuljetettiin pois
-lujasti vartioituina. Lähdimme taas kaikki kotiin -- Peyton minun
-matkassani. Eikä sinä päivänä mitään tapahtunut, eikä tapahtunut
-seuraavanakaan päivänä mitään. Mutta kun kolmannen päivän aamuna
-aukaisin sanomalehden, näin aivan ensimmäiseksi joukon paksua, mustaa
-kirjoitusta, mikä vähitellen kehittyi silmissäni seuraavaksi:
-
-    "_Uusi salaperäinen murha!_
-
-    TUNNETTU LONTOOLAINEN ASIANAJAJA PISTETTY KUOLIAAKSI OMASSA
-    TOIMISTOSSAAN!"
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU
-
-Neljäs murha
-
-
-Minun ei tarvinnut muuta kuin kerran vilkaista silmäänpistävän
-otsakkeen jatkona olevaan tekstiin, kun jo käsitin, mitä oli
-tapahtunut. Ennenkuin olin sanaakaan edemmäs lukenut tiesin löytäväni
-sieltä erään nimen... ja tuossahan nimi olikin --
-
-_Pennithwaite!_
-
-En välitä, vaikka tunnustan, että tämä masensi minua pahemmin
-kuin mikään seikka, joka siihen hetkeen asti oli saatu ilmi.
-Sen teki salaperäisyyden tuntu -- murha, salainen ja aistein
-koskematon, joka tuli pikemminkin hiipien, kuin aineeton kappale
-eikä käsin kosketeltavana. Ennenkuin luin riviäkään edemmäs, näin
-mielikuvituksessani tuon ison, juhlallisen huoneen Lincoln's Inn
-Fieldsissä olevassa talossa... tuon jäykän, vanhahkon lakimiehen...
-koko tuon paperien ja pergamenttien täyttämän ilman... siellä
-vallitsevan järjestyksen, aivan kuin sitä päivittäin siistisi joku
-touhukas, turhantarkka vanhapiika... uuninreunalla olevan kellon
-rauhallisen ja säännöllisen tikutuksen ja kellon yläpuolella jonkun
-juhlallisimpaan virkapukuunsa ja tekotukkaansa puetun oikeuden
-puheenjohtajan kuvan... ja... ja tämä kuva häipyi toiseksi... jossa
-sama jäykkä, vanha mies, joka oli niin korskean itsetietoinen
-esiintymisessään, niin ilmeisen tarkka ympärillään vallitsevasta
-järjestyksestä, makasi poikkipuolin pöydällään, viruen omassa
-veressään... puukotettuna!
-
-_Pennithwaite!_ Neljäs murha -- neljäs uhri! Entä -- seuraava?
-Sillä vaikka kiinalaisen kolme toveria tai välikappaletta, joita he
-epäilemättä olivat, oli hyvässä tallessa salpojen ja lukkojen takana
-Portsmouthin vankilassa, oli hän itse vapaana. Ennenkuin edes luin
-koko kirjoitusta, tiesin tämän hänen työkseen. Sillaikaa kuin toiset
-kolme olivat pelättämällä ja pakottamalla koettaneet saada tietoonsa
-minun käyntini lady Renardsmeren asialla Pennithwaiten luona, oli hän
-oleskellut Lontoossa ja omin neuvoin etsinyt käsiinsä Pennithwaiten...
-ja siitä saivat sanomalehdet lisää tekstiä!
-
-Vaivoin kykenin sen verran hallitsemaan hermojani, että saatoin pidellä
-sanomalehteä vakavasti edessäni. Minun pitikin luopua koko yrityksestä;
-se tutisi ja vapisi niin kovasti käsissäni, että rivit sekaantuivat
-keskenään: täytyi panna se eteeni pöydälle ja kumartua sen yli.
-
-Paljoa ei siinä ollut luettavaa, ja minusta tuntui, ettei ollut
-sanaakaan, jota en olisi pystynyt ennakolta arvaamaan. Tämä vain:
-
-    "Uusi salaperäinen ja kammottava murha, joka nähtävästi kuului
-    neljäntenä melkein pirullisella taituruudella suunniteltujen
-    ja suoritettujen murhien sarjaan, saatiin ilmi eilen aamulla,
-    kun herra Pennithwaite; tunnettu asianajaja, joka oli laajalti
-    tekemisissä maanomistajaperheiden kanssa, tavattiin Lincoln's
-    Inn Fieldsissä olevan toimistonsa yksityishuoneessa kuoliaaksi
-    pistettynä. Yksityisseikat, mikäli poliisilaitos niitä tähän
-    asti on päästänyt julkisuuteen, näyttävät pintapuolisesti
-    katsoen melko yksinkertaisilta. Herra Pennithwaitella, joka
-    oli vanhanpuoleinen, naimaton mies ja jolla oli yksityisasunto
-    Sevenoaksissa, näyttää olleen makuuhuone toimistonsa
-    yhteydessä, jota hän käytti, kun sattumoisin jäi yöksi
-    kaupunkiin. Tiistai-iltana hän sanoi toimiston vahtimestarille
-    aikovansa jäädä kaupunkiin yöksi ja käski panna makuuhuoneensa
-    kuntoon. Konttoripäällikkö oli nähnyt hänet kello kuudelta,
-    jolloin hän oli käskenyt tämän jättää eräitä papereita hänen
-    kirjoituspulpetilleen, jotta hän saisi tutkia niitä myöhemmin
-    illalla. Vahtimestari sanoo, että herra Pennithwaite oli
-    konttoristien poistuttua lähtenyt kerhoonsa päivälliselle.
-    Poliisi on todennut että hän söi siellä päivällisensä ja viipyi
-    siellä kello kymmeneen.
-
-    Ne muutamat hänen kerhotoverinsa, joita asian johdosta on
-    puhuteltu, sanovat hänen olleen hyvissä voimissa ja hyvällä
-    tuulella. Lincoln's Inn Fieldsin vahtimestari näki hänen tulevan
-    kotiin puoli yhdentoista aikaan; hän sanoi vahtimestarille hyvää
-    yötä ja meni yksityistoimistoonsa. Vahtimestari kuuli hänen
-    lukitsevan oven. Makuuhuoneeseen, jota herra Pennithwaite näissä
-    tilaisuuksissa käyttää, mennään yksityistoimistosta; muuta tietä
-    ei sinne pääse.
-
-    Eilen aamulla, kun konttoristit tavalliseen aikaan kokoontuivat,
-    kello yhdeksän ja kymmenen välillä, ei herra Pennithwaite
-    vielä ollut tullut yksityishuoneistaan eikä avannut sinne
-    vievän oven lukkoa. Puoli yhdeltätoista meni konttoripäällikkö,
-    kuultuaan vahtimestarilta, että herra Pennithwaite varmasti oli
-    huoneustossa, ja kun hän yhä uusittuihin kolkutuksiinsa ei ollut
-    saanut vastausta, rakennuksen takapuolelle ja huomasi, että
-    makuuhuoneen ikkuna oli hieman raollaan. Hän hankki itselleen
-    pienet nuoratikkaat ja päästyään huoneeseen meni edelleen
-    yksityistoimistoon. Siellä hän tapasi herra Pennithwaiten
-    poikkipuolin kirjoituspöydällään, kuolleena ja verissään
-    viruen. Hänet oli nähtävästi pistetty kuoliaaksi lukiessaan
-    asiapapereitaan pöydän ääressä istuen; hänen edessään olevat
-    paperit olivat aivan veriset; puoliksi poltettu sikaari oli
-    pudonnut hänen kädestään matolle; pöydällä oleva lasi oli
-    puolillaan wiskyä ja vettä: kaikesta näkyi, että hänet oli
-    yllätetty ja äkkiarvaamatta isketty kuoliaaksi. Kun vilkaisi
-    yltympäri tuon aika kookkaan huoneen, näki selvästi, mikä oli
-    ollut murhaajan tarkoituksena. Pöydän kaikki laatikot oli
-    aukaistu ja tyhjennetty; sisällys oli viskelty huiskin haiskin
-    lattialle. Murhatun miehen taskut oli myöskin käännetty nurin
-    hänen istuessaan; huoneessa olevasta kahdesta kaapista löytyivät
-    toisen lukosta hänen avaimensa riippumassa; kaappien sisällykset
-    olivat sekamelskana niiden edustalla. Yksityishuoneessa oli
-    useita arkkuja ja lipastoja; kaikki ne oli järjestelmällisesti
-    tutkittu.
-
-    Oliko murhamiehen onnistunut löytää etsimänsä, mikä se sitten
-    lieneekin ollut, ei ole tietenkään tiedossa, mutta hän oli
-    nähtävästi päässyt yksityishuoneeseen sillä aikaa kuin herra
-    Pennithwaite oli kerhossaan, ja hän surmasi uhrinsa kohta tämän
-    palattua ja sitten kulutti suurimman osan yötä -- ainakin
-    keskiosan -- tuohon hurjaan hakuhommaan. Eikä tarvitse kovinkaan
-    epäillä sitä, että tämä murhaaja on kuulunut noiden kolmen miehen
-    Hollimentin, Quartervaynen ja Neamoren murhaajiin ja että murhan
-    on tehnyt erään ovelan salaperäisesti työskentelevän koplan
-    jäsen. Ainoa tyydyttävä piirre asiain nykyisessä tilassa on se,
-    että poliisien uskon mukaan jo kolme tämän koplan jäsentä on
-    vangittuna, ja heidän vakaumuksensa on, että on helppo todistaa
-    heidän sekaantuneen näihin murhiin. Kuitenkin, mitä herra
-    Pennithwaiten murhaan tulee, ei tätä kirjoittaessamme vielä
-    ole olemassa kaukaisinta aavistustakaan siitä, ketkä murhaajat
-    ovat ja missä he oleskelevat. Surettavin piirre jutussa on se
-    helppous, millä hän sai suoritetuksi pirullisen tekonsa ja pääsi
-    pakenemaan rikospaikalta."
-
-Peyton astui huoneeseeni juuri kun olin lukemassa tämän selostuksen
-viime lauseita. Osoitin sanaa sanomatta otsikkoa ja sitä seuraavaa
-palstaa; sanaa sanomatta hän kumartui olkani yli ja luki itsekseen koko
-jutun, samalla kuin minä luin toistamiseen osan siitä. Ja kun olimme
-lukeneet, nousimme pystyyn ja katsoimme toinen toistamme.
-
-"Kiinalainen!" sanoi hän hiljaa. "Hänen työtään! Enkö sitä sanonut?
-Niin kauan kuin hän on vapaana tulee tapahtumaan murhia!"
-
-"Niin kuin minä en sitä tietäisi!" sanoin minä.? "Ja -- kuka on
-seuraava?"
-
-Hän nyökäytti päätään ja istahtaen tuolille rupesi piippuaan täyttämään.
-
-"Tämäkö vanha lakimies nyt?" kysyi hän. "Hänkö oli lady Renardsmeren
-asianajaja?"
-
-"Hän!" myönsin. "Sama mies, jolle vein käärön."
-
-"Joka", sanoi hän juhlallisesti, "epäilemättä sisälsi sen esineen,
-olihan mikä oli, minkä tähden tämä kiinalainen tappaa ihmisiä! Nuo
-toisöiset kaverithan pakottivat teidät tunnustamaan, että olitte
-vieneet sen Pennithwaitelle?"
-
-"Niinhän ne pakottivat! -- puserrettuaan sen ensin revolvereineen
-Walkerista, joka siten saattoi minut pulaan", vastasin. "Mutta minä en
-tietenkään tiennyt mitä käärössä oli enkä siis voinut heillekään sanoa."
-
-"En nyt sitä tarkoittanut", huomautti hän. "Sitä minä tarkoitin,
-että -- nuo roistothan kytkettiin ja teljettiin ennenkuin ehtivät
-mitenkään käyttää hyväkseen sitä tietoa, jonka teiltä saivat. Mutta
--- Pennithwaite on tarkastettu ja murhattu. Toimiiko siis kiinalainen
-yksikseen, vai onko hän jäänyt Lontooseen ja siellä saanut tietoonsa
-Pennithwaiten asian eikä ole hukannut kallista aikaa? Kumpi?"
-
-"Se sietää hieman aprikoimista", sanoin hetken vaitiolon jälkeen.
-"Uskon, että kiinalainen on jäänyt Lontooseen, kun muut kolme tulivat
-tänne. Tällaisella hiljaisella maaseudulla olisi kiinalainen heti
-huomattu; Lontoossa --"
-
-"Niitä taitaa olla paljon Lontoossa?" kysyi hän keskeyttäen.
-
-"Aika paljon! East Endissä koko joukko -- Limehouse on paljasta Kiinaa,
-kauttaaltaan", vastasin. "Mutta ne ovat -- alhaisia kiinalaisia,
-luulemma. Toisissa paremmissa kaupunginosissa on ylhäisempiä --
-herrasmiehen tapaisia -- Enimmin minua ihmetyttää tuossa erityisessä
-Chuh Sinissä -- sen kummemmin en ole kuullut häntä mainittavan -- se,
-että hän on menettänyt osan toisesta korvastaan! Hän on siis helposti
-tunnettava. Minne hän pääsee? Mihin piilottautuu? -- miten hän saattaa
-säilyä näkymättömänä, kun ei vielä tähän asti ole tavattu? Merkillinen
-juttu! Kiinalainen, joka on menettänyt alaosan korvastaan! --
-Luulisipa, että poliisi olisi jo aikoja sitten saanut hänet seulotuksi
-erilleen koko Lontoon kiinalaisväestöstä."
-
-"Niinpä kylläkin", sanoi hän juhlallisesti nyökäten, "mutta tämäpä
-kiinalainen onkin oikea ylitaituri kaikenlaisissa asioissa, joita
-länsimaalaiset eivät kykene käsittämään. Tuo kaveri taistelee ankarasti
-siitä salaperäisestä esineestä, jota hän tavoittelee, eikä häntä
-vähät pidätä! Oma mielipiteeni on tietenkin, ettei hän löytänyt sitä
-Pennithwaiten luota. Ja siksi --"
-
-Hän pysähtyi ja katsoi minua kiemurrellen kohoavan savun läpi...
-tarkoittavasti.
-
-"Mitä niin?" sanoin.
-
-"Juttu jatkuu", huomautti hän lakoonisesti. "Holliment! Siinä
-ensimmäinen. Quartervayne! Siinä toinen. Neamore! Siinä kolmas!
-Pennithwaite! Siinä neljäs. Viides on tietenkin -- heh?"
-
-"Jumalan tähden, hyvä mies, kuka sitten?" huudahdin. "Tämähän on
-aivan..."
-
-"Kirottua!" myönsi hän. "Kirottuapa hyvinkin! Mutta... ei voi välttää.
-Seuraava on tietenkin lady Renardsmere."
-
-En sanonut mitään. Istuin vain ja tuijotin häneen. Näin
-mielikuvituksissani vanhan, omituisen työnantajani -- puutarhassaan
-maata kaivamassa. Lady Renardsmere...
-
-"Lady Renardsmere!" toisti hän. "Siitä ei ole epäilystä! Hänellä se
-esine on! Tai jos se ei ole varsin hänen hallussaan, niin ainakin
-hän tietää sen olinpaikan. Kuulkaapa nyt, mitä sanon, ja tarkatkaa,
-onko siinä mitään virhettä! Holliment ja Quartervayne epäilemättä
-ryöstivät Chuh Siniltä saman esineen, jonka hän oli herra Chengiltä
-ryöstänyt; Holliment, Quartervayne ja Neamore möivät saman esineen
-lady Renardsmerelle kymmenestätuhannesta punnasta; Chuh Sin ja
-hänen koplansa murhasivat Hollimentin, Quartervaynen, Neamoren ja
-Pennithwaiten yrittäessään saada sen haltuunsa. Mutta... niin totta
-kuin että tässä nyt istumme, tuo kiinalainen tietää tähän mennessä,
-että jos on maailmassa elävää olentoa, joka tietää tuon esineen --
-olihan mikä oli -- olinpaikan, niin lady Renardsmere on se olento!
-Ja... hänen kimppuunsa kiinalainen nyt käy! Ehkei kuitenkaan murhaten,
-tällä kertaa."
-
-"Sitten hänen täytyy poistua Englannista", sanoin minä. "Lady
-Renardsmere on mantereella."
-
-"Mistä sen tiedätte?" virkkoi hän. "Ehkäpä ei olekaan. Päättäen
-kaikesta siitä, Cranage, mitä olette minulle kertonut, minusta tuntuu,
-että tämä vanha rouva pelaa hyvää puijauspeliä! Minä en vain käsitä
--- mihin hän pyrkii? Mikä on esine, jonka hän on saanut haltuunsa? --
-jonka omistamiseksi on murhattu oikealle ja vasemmalle? Mikä se oikein
-on? Tehän sanoitte hänen olevan monen miljoonan omistajan! -- no niin,
-eikö hän siis pysty ostamaan kaikkea, mitä mielensä tekee? Mikä on tuo
-esine?"
-
-"Oma mielipiteeni on, että se on joku äärettömän hieno kivi --
-suunnattoman arvokas timantti tai muuta sen tapaista", vastasin.
-"Sanoinhan teille, että hän on vallan hullaantunut sellaisten
-esineitten omistamiseen eikä haikaile mitään pyrkiessään saavuttamaan,
-mitä mielensä tekee. Olen kuullut kummallisia asioita kerrottavan
-hänestä siinä suhteessa -- tänne tuloni jälkeen. Mutta tässä asiassa
--- miksi kaikki tämä salamyhkäisyys? Sillä lyönpä vetoa miten paljosta
-hyvänsä, että hän ostaessaan tuon esineen Neamorelta uskoi kaupan
-täysin lailliseksi -- tarkoitan, että hän ei tiennyt tuota esinettä
-varastetuksi."
-
-"Milloin hän sen sellaiseksi tiesi?" kysyi hän.
-
-"Silloin luullakseni kun neiti Hepple ja minä keskustelimme hänen
-kanssaan ja kun ne kaksi etsivää saapuivat tänne ja hän heidän
-käsistään livisti", vastasin. "Silloin hän lähti matkoihinsa."
-
-"Hoo!" sanoi hän miettivästi. "Luulenpa sitten senkin tietäväni, mitä
-varten hän lähti matkoihinsa!"
-
-"Olisipa hauska tietää!" huudahdin. "Mitä varten hän lähti?"
-
-"Minusta se tuntuu aivan yksinkertaiselta, Cranage", vastasi hän. "Hän
-meni oikopäätä Pennithwaiten toimistoon Lontooseen ja otti tuon esineen
-pois hänen hallustaan. Ja missä hän itse nyt lieneekin, luullakseni tuo
-esine on hänen taskussaan. Ja sehän tekee tilanteen --"
-
-Samassa kuului kolkutus ovelleni ja palvelija astui huoneeseen.
-
-"Herra Jifferdene kysyy teitä, sir", ilmoitti hän.
-
-Käännyin hämmästyneenä; mutta Jifferdene oli jo astumassa huoneeseen:
-minusta hän näytti tavallista vakavammalta. Kiiruhdin esittämään
-Peytonin.
-
-"Jonka nimen olette lehdissä nähnyt, Jifferdene, toisöisen tapahtuman
-yhteydessä", sanoin. "Tiedättehän miten nuo kolme miestä pantiin
-rautoihin --"
-
-"Tulen juuri Portsmouthin vankilasta, missä olen ollut heitä
-katsomassa", keskeytti hän, istahtaen välillemme. "Lähdin sinne ensi
-töikseni tänä aamuna tarkkaan katsomaan heitä."
-
-"Tunsitteko ketään heistä?" kysyin minä.
-
-"En ainoatakaan! Eivät ole silmäni sinä ilmoisna ikänä sattuneet
-yhteenkään näistä mammanpojista!" vastasi hän. "Yksi heistä tosin
-on tunnettu, niin kuin tietänette -- tuo lääkäriluopio, joka on
-vetelehtinyt Portsmouthissa siitä asti kun hänet ajoi luotaan muuan
-lääkäri, jonka apulaisena hän oli ollut, ja poliisit ovat pitäneet
-häntä silmällä jonkun aikaa. Mutta muut -- kukaan ei ole heitä vielä
-näihin mennessä tuntenut. Mutta ehditäänhän siihen, herra Cranage.
-Pääasia on, että he ovat tuon koplan jäseniä -- kiinalaisen."
-
-"Pääasia -- oikea pääasia, Jifferdene, on, että kiinalainen on
-vapaana!" sanoin. "Hän murhasi Pennithwaiten! Yksi ainoa kiinalainen
--- joka lisäksi on menettänyt toisen korvansa alaosan -- Lontoon koko
-poliisilaitoksen keinoja vastassa!"
-
-Hän nyökkäsi, aivan kuin täysin ymmärtäen tarkoitukseni, mutta ei
-näyttänyt loukkaantuneelta eikä masentuneelta. Ja sen sijasta, että
-olisi ruvennut vastaamaan tai selittelemään, hän äkkiä kumartui
-eteenpäin ja taputti minua polvelle.
-
-"Herra Cranage!" sanoi hän. "Tiedättekö missä lady Renardsmere on?"
-
-"En!" vastasin reippaasti. "En minä tiedä! Tiedättekö te?"
-
-Ei hän siihenkään vastannut. Äkkiä hänen silmänsä kääntyivät pöydällä
-olevaan sanomalehteen.
-
-"Minut noudettiin tuota asiaa tutkimaan!" sanoi hän hiljaa. "Saavuin
-sinne -- Lincoln's Inn Fieldsiin -- puolen tunnin kuluttua siitä kun
-konttoripäällikkö oli asian keksinyt. Tuo kiinalainen -- jos se oli
-kiinalainen -- on nähtävästi ollut huoneustossa tuntikaupalla --
-tunteja! Näytti siltä kuin olisi hän tutkinut joka tomuhiukkasen! Ja
-olen itsekseni ihmetellyt -- löysikö hän, mitä etsi?"
-
-Hän katsoi meitä toisesta toiseen. Ja Peyton vastasi hänen
-kysymykseensä.
-
-"Enpä luulisi!" sanoi hän. "Ei."
-
-Jifferdene katsoi häneen tarkasti ja myhäillen.
-
-"Niinkö? -- ja mikä teidät saa niin luulemaan, sir?" kysyi hän. "Onko
-teillä syitä?"
-
-"Hyvätkin!" sanoi Peyton. "Koska en usko, että se esine -- mikä se
-sitten liekin -- ollenkaan oli siellä. Turha vaiva!"
-
-"No missä te sitten luulette sen esineen -- mikä se sitten liekin, niin
-kuin te sanotte, -- voivan olla, sir?" kysyi Jifferdene. "Te tunnutte
-olevan hyvin asian perillä."
-
-"Olen lehdistä lukenut siitä mahdollisimman paljon, ja tämä herra
-Cranage on kertonut lisää", vastasi Peyton. "Luulen sen esineen olevan
-lady Renardsmeren taskussa."
-
-Jifferdene huokasi ja nyökkäsi useita kertoja.
-
-"Olenpa melkein yhtä mieltä kanssanne", sanoi hän hiljaa. "Ja jos tuo
-kiinalainen yhä jatkaa, silloin... lady Renardsmere on seuraava."
-
-"Ellette te ole siepannut häntä kiinni, ennen kuin hän ehtii lady
-Renardsmeren kimppuun", sanoin minä. "Mutta tarkoitatteko todellakin,
-Jifferdene --"
-
-Hän nousi seisomaan ja teki torjuvan liikkeen kädellään, ikään kuin
-pyytäen päästä enemmistä huomautuksista.
-
-"Olen kokenut paljon merkillistä iälläni, hyvät herrat", sanoi hän.
-"Olen nähnyt toisenkin kummallisen ja ihmeellisen asian, olenpa itsekin
-suorittanut töitä, jotka on arvioitu sekä älykkäiksi että viekkaiksi.
-Mutta sanonpa teille -- en vielä ikinä ole tavannut tämän veroista
-pirullisen viekasta konnaa! Puuttuu vain nähdäkseni hänet! Ei ole
-epäilystäkään, että hän on oleskellut Lontoossa siitä Portsmouthin
-tapahtumasta asti, johon te, herra Cranage, otitte osaa; eikä ole
-epäilystä siitäkään, että ne kolme miestä, jotka tunti sitten näin,
-ovat hänen apulaisiaan tai tovereitaan tai kumpiakin, mutta mies itse
--- Jumala paratkoon, hän ehkä on aineeton henkiolento, ja --"
-
-"Uskonpa hänen olevan hyvinkin aineellista lihaa ja luuta --
-keltaisen", keskeytti Peyton. "Eivät aineettomat henkiolennot puukkoa
-kanna!"
-
-Jifferdene nyökkäsi taas -- tyhjälle. Sitten hän huomauttaen, että
-hänellä oli auto ulkopuolella ja että hänen oli lähdettävä, hyvästeli
-Peytonia ja viittasi minua seuraamaan itseään ulos. Parvekkeelle
-päästyä hän kääntyi tuttavallisesti puoleeni.
-
-"Herra Cranage", kuiskasi hän, "muuan sana yksin teille! Ettekö sano
-tietävänne, missä lady Renardsmere on? Minäkään en tiedä, missä hän
-mahdollisesti jo tänään on, mutta tiedän, missä hän oli kolme päivää
-sitten. Pariisissa! Hän on nähty siellä Bristolin hotellissa. Ja
-arvatkaapa kenen seurassa -- nähty keskustelevan hänen kanssaan?"
-
-"Menkää jo arvaamisinenne!" tokaisin. "Sanokaa!"
-
-"Herra Chengin!" vastasi hän, katsoen minuun tarkoittavasti. "Herra
-Chengin -- jolta Chuh Sin-rosvosi!"
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENES LUKU
-
-Park Lanen taloudenhoitaja
-
-
-Kokonaisen minuutin seisoimme äänettöminä toisiimme tuijottaen, sitten
-me noudattaen yhteistä mielijohdetta lähdimme astelemaan talosta
-poispäin, vaikka ketään ei ollut lähempänä kuin eräs palvelija,
-joka seisoi eteishuoneen ovella, ja eräs vuokra-ajuri, joka odotti
-parvekkeelta johtavien portaiden juurella.
-
-"Miten tuo on teidän tietoonne tullut, Jifferdene", kysyin minä.
-
-"Kerron teille, herra Cranage", vastasi hän. "Kuten tiedätte, olemme
-melkein alusta alkaen epäilleet, että lady Renardsmere on tavalla tai
-toisella sekaantunut tähän juttuun. Te tiedätte, miten hän pujahti
-minulta pakoon, kun tulin tänne. Se tietenkin teki asiat pahemmiksi
--- miksi hän muuten olisi tahtonut väistää minua, ellei hänellä olisi
-ollut jotakin salattavaa? Me yritimme saada hänet käsiimme Lontoossa
-hänen suuresta talostaan Park Lanen varrelta, sitten parista hienosta
-hotellista, joissa hänellä on tapana toisinaan asua -- kaikki turhaan!
-Hän lienee ollut -- todennäköisesti olikin -- talossaan Park Lanella
-tunnin tai kaksi iltapäivänä tai iltana, jolloin hän livahti täältä
-tiehensä, mutta sen jälkeen hän epäilemättä lähti mannermaalle Doverin
-kautta -- sain tiedon, että hänet oli nähty Doverissa 'Loordi Wardenin
-hotellissa' sinä yönä."
-
-"Tekö saitte?" huudahdin minä.
-
-"Sainhan minä -- en jättänyt kiveäkään kääntämättä löytääkseni
-hänet, sillä saatuani hänet kerran käsiini voisin saada häneltä
-muutamia hyvin tarpeellisia tietoja", hän vastasi. "Mutta hän pääsi
-menemään. No niin, kuten tiedätte, päätimme me muutamia päiviä sitten
-päämajassa saattaa koko jutun yleisön tietoon kaikessa laajuudessaan
-ja antaa sanomalehdistölle täyden luottamuksemme; sen johdosta
-sitten ilmestyivät ensin ilta-, sitten aamulehtiin nuo pitkät, koko
-juttua käsittelevät selostukset, meidän näkökannalta katsoen --
-päivä oli juuri sama, jolloin teillä oli tuo seikkailunne noiden
-kolmen lurjuksen kanssa, jotka olen nähnyt tänä aamuna Portsmouthin
-vankilassa. Eilen minua sitten tuli tapaamaan _Daily Sentinelin_
-Pariisin kirjeenvaihtaja, joka oli tullut Lontooseen lehtensä asioissa.
-Hän kertoi minulle, että hän päivää ennen Pariisista lähtöään
-sattumalta kävi Bristol-hotellissa ja näki siellä lady Renardsmeren
-keskustelemassa erään vanhan kiinalaisen herrasmiehen kanssa, joka
-ilmeisesti oli tärkeä henkilö. Hän tunsi lady Renardsmeren ulkonäöltä
-aivan hyvin, sillä hän oli ollut sanomalehtimiehenä Lontoossa,
-ennen kuin ryhtyi nykyiseen virkaansa Pariisissa, ja tunsi jokaisen
-huomattavan henkilön suuressa maailmassa; kiinalaista herrasmiestä
-hän ei tuntenut, mutta kuten kaikki sanomalehtimiehet, oli hän valmis
-ottamaan siitä selvää ja saikin kohta kuulla, että se oli herra Cheng,
-hyvin korkea-arvoinen kiinalainen liikemies. Hän, tuo kirjeenvaihtaja,
-oli tietenkin lukenut koko tuon salaperäisen jutun Lontoon lehdistä
-ja nähnyt lady Renardsmeren nimen mainittuna, samoin kuin herra
-Chenginkin, niin että hänestä oli mielenkiintoista nähdä heidät
-yhdessä. Kun hän tiesi jonkun tunnin kuluttua lähtevänsä Lontooseen,
-päätti hän käydä tapaamassa meikäläisiä Scotland Yardissa ja kertoa
-meille, mitä oli nähnyt. Ja kun hänellä silloin oli jonkun verran aikaa
-liikenemään ja hän oli hyvin perillä asiasta, joka oli voimakkaasti
-kiinnittänyt hänen mieltänsä, päätti hän samalla, kun kerran oli
-paikkakunnalla, antaa meille vähän käytännöllistä apua. Ja sen hän
-tekikin."
-
-"Millä tavalla?" kysyin minä. "Millaista käytännöllistä apua?"
-
-"No niin", jatkoi Jifferdene, "jos olisitte lukenut sanomalehdissä
-olleen kertomuksen, niin olisitte nähnyt, että siinä suoraan sanottiin
-tuon herra Chengin asuneen juuri Bristol-hotellissa Pariisissa, silloin
-kun hänen sihteerinsä Chuh Sin ryösti häneltä jonkun erinomaisen
-arvokkaan esineen -- mitä se lieneekin, sillä me emme ainakaan tiedä.
-Tuo sanomalehtimies -- nokkela veitikka muuten! -- ajatteli, että
-hän koettaisi hankkia vähän kuvausta Chuh Sinistä niiltä henkilöiltä
-Bristol-hotellissa, jotka muistivat hänet. Se hänelle onnistuikin --
-aivan helposti -- ja hän toisti minulle heidän kertomuksensa miehestä,
-jota me niin kiihkeästi etsimme: jos herra Cheng olisi ollut meille
-suora ja vilpitön, olisi meiltä ehkä säästynyt paljon vaivaa, ja
-murhia olisi tapahtunut vähemmän. Tuo Chuh Sin on niitä kiinalaisia,
-sanottiin, jotka helposti käyvät eurooppalaisesta; hän kuuluu käyneen
-hyvin hienosti puettuna Pariisissa, ja harvat ihmiset, arvelivat he,
-olisivat tunteneet häntä kiinalaiseksi; toisaalta kuitenkin, lisäsivät
-he, jos hänet näki kotimaansa puvussa, jota hän toisinaan käytti,
-oli ulkomuodon ero hämmästyttävä. Mitä häneen muuten tulee, puhuu
-hän englantia ja ranskaa täydellisesti, englantia ilman pienintäkään
-murteellisuutta, ja on kauttaaltaan hyvin viekas, vikkelä henkilö.
-Hotellin isäntä, joka oli ollut paljon asioissa hänen kanssaan,
-mainitsi sanomalehtimiehelle hänen olevan todella älykkään miehen -- ja
-luullakseni, herra Cranage, me tiedämme, että niin on laita."
-
-"Me tiedämme myöskin, Jifferdene, että hänessä on huomattava
-epämuodostus", sanoin minä. "Ja niin ollen pitäisi hänen olla helposti
-tunnettavissa."
-
-"Kyllä kai -- suoranaisessa kosketuksessa ollen!" myönsi hän. "Mutta
-kukaan ei ole milloinkaan ollut suoranaisessa kosketuksessa hänen
-kanssaan. Me nyt kuitenkin yritämme. Mutta -- mitä asiaa luulette lady
-Renardsmerellä olleen tuolle vanhalle kiinalaiselle?"
-
-"Minä en aio ruveta arvailemaan, Jifferdene", vastasin, "lady
-Renardsmerellä on omat menettelytapansa eikä hän kärsi, että niihin
-sekaannutaan. Ja hän lukee sanomalehdet -- ollen innokaskin lukija --
-ja tietää siis, mitä tapahtuu ja missä vaarassa hän itse on."
-
-"Vaarassa", hän sanoi. "Niin juuri -- jos hän, kuten epäilen, on
-sekaantunut asiaan, on hän vaarassa, niin kauan kuin tuo kiinalainen
-käy vapaana. Me mietimme lähettää jonkun Pariisiin tapaamaan ja
-varoittamaan häntä..."
-
-"Ja sinne tultuanne huomaatte hänen todennäköisesti olevan tiessään",
-sanoin minä. "Minä puolestani uskon, ettei hän näyttäydy täällä ennen
-kuin juuri Derbyn edellä."
-
-"Niin, Derby!" huudahti hän. "Tosiaan, silloin hän tulee kotiin! Mutta
-paljon ehtii vielä vettä juosta Lontoon-sillan alitse, ennenkuin se
-päivä koittaa, vaikka jo alkaakin olla lähellä. Nyt minä lähden."
-Hän puristi kättäni ja kääntyi mennäkseen ajurin luo, mutta pysähtyi
-jälleen viitaten taloa kohden. "Kumma on", sanoi hän tuttavallisesti
-kuiskuttaen, "kumma on minusta, ettei ole yritetty hyökätä _tuonne!_
--- _hänen_ kimppuunsa, silloin kun hän oli siellä. Mutta ehkä kinu
-kavereineen on vasta hiljakkoin saanut tietää, että hän on asiaan
-sekaantunut. Mutta entä jos --"
-
-"Mitä sitten, Jifferdene?" kysyin minä.
-
-"Jospa kiinalainen käy teillä jonakuna yönä vieraisilla?" esitteli hän.
-"Se on hyvin mahdollista!"
-
-"Talossa on paljon miehiä ja ampuma-aseita myöskin", vastasin minä.
-"Itse olen jo viikon päivät pitänyt revolveria povitaskussani."
-
-"Siinä luullakseni menettelette viisaasti", huomautti hän. "Surma
-kulkee vapaana, vai miten? No, me emme voi muuta tehdä kuin parhaamme,
-herra Cranage. Ja parastamme yritämme, uskokaa pois."
-
-Sitten hän lähti, ja minä palasin Peytonin luo, jonka kanssa minulla
-riitti joutavaa juttua loputtomasti. Peyton oli suuresti innostunut
-asiaan, johon sattuma oli hänet viskannut, ja ollen mies, jolla oli
-kyllin aikaa ja varoja, oli hän päättänyt seurata sen kehitystä
-loppuun saakka. Eikä hän oikeastaan voinutkaan päästä siitä erilleen
-vähään aikaan, sillä kun noita kolmea lurjusta kerta toisensa jälkeen
-tutkittiin, oli hänenkin välttämättä oltava todistamassa, ja niin
-häntä, minua, Peggietä ja Walkeria kuulusteltiin todistaja-aitiossa
-heidän kanssaan vastatusten, kunnes aivan kyllästyimme katselemaan
-heidän yrmeitä tai uhkaavia kasvojansa. Kun en voinut pitkittää lady
-Renardsmeren vieraanvaraisuutta Peytonia kohtaan ikuisesti, asettui
-hän asumaan 'Renardsmeren Vaakunaan', joka oli sopiva keskus hänen
-pysyäkseen kosketuksissa sekä minun että poliisin kanssa. Koska minulla
-siihen aikaan oli vähän tekemistä, olimme paljon yhdessä ja vietimme
-ison osan päivästä aina Mansonin huvilassa, jossa Välkehtivää Rubiinia,
-yötä päivää vartioituna kuin kuningatarta, jonka henki ja valtaistuin
-ovat vaarassa, lopullisesti viimeisteltiin Derbyä varten. Tämmöisissä
-hommissa kului aika, kunnes oli enää yksi viikko jälellä Derbyyn. Asema
-oli silloin seuraava: Kiinalaista ei ollut löydetty, eivätkä poliisit
-olleet tavanneet hänestä ainoatakaan jälkeä. Mutta esiintyneitten
-varsin raskauttavien todistusten nojalla, joitten joukossa johtajalta
-tavatut muistiinpanot olivat tärkeänä tekijänä, syytettiin noita
-kolmea miestä asianmukaisesti Hollimentin, Quartervaynen ja Neamoren
-murhasta ja pidettiin tutkintovankilassa seuraaviin käräjiin saakka.
-Johtajan henkilöllisyys oli täysin vahvistettu; mitä noihin molempiin
-toisiin tuli, kieltäytyivät he edelleen ehdottomasti ilmoittamasta
-nimiään, eivätkä poliisit tähän mennessä olleet päässeet selville
-siitä, keitä he olivat. Ja tärkeämpi ehkä kuin mikään muu oli meille
-itsellemme se seikka, ettemme tähän asti, se on perjantaihin ennen
-Epsomin kevätkilpailujen alkamista, olleet kuulleet sanaakaan lady
-Renardsmerestä, emme saaneet häneltä kirjettä emmekä sähkösanomaa.
-Mutta mainittuna perjantaina vaitiolo päättyi.
-
-Minulla oli par'aikaa käsillä sen aamuinen kirjeenvaihto -- paljon
-ei ollut saapunutkaan lady Renardsmeren poissa ollessa -- kun
-taloudenhoitaja Burton noin puolenpäivän aikaan ilmestyi huoneeseeni.
-Hän näytti salaperäiseltä, johon tuli lisäksi, niin kuvittelin,
-jonkinlainen kevennyksen ja tyydytyksen tunne. Hän tuli aivan pöytäni
-viereen ja rupesi, tarpeettomasti kylläkin, kuiskaten puhumaan.
-
-"Herra Cranage! Joycey on täällä, sir -- tahtoo tavata teitä."
-
-Katsahdin häneen kysyvästi.
-
-"Joycey?" sanoin minä. "Kuka on Joycey?"
-
-"Unohdin, että te ette sitä tietänyt, sir. Hän on Park Lanen
-taloudenhoitaja. Luullakseni hän tuo jotakin ilmoitusta hänen
-armoltaan. Teille, herra Cranage."
-
-Nousin pöydästäni -- epäilemättä vähän kiihkeästi.
-
-"Tuokaa hänet sitten heti tänne, Burton!" sanoin minä. "Eikö hänellä
-ole mitään ilmoitusta teille?"
-
-"Minulleko -- ei ole, sir. Teille vain. Minä -- minä en ole tehnyt
-hänelle mitään kysymyksiä, sir. Jos --"
-
-"Mitä, Burton?"
-
-"Toivon, että voisitte saada häneltä tietää, missä hänen armonsa on,
-sir! Minä -- asia on niin, että minua alkaa huolettaa ja kummastuttaa!
-Ja Joycey -- ollen noita umpimielisiä luonteita -- ei kyllä kertoisi
-minulle mitään, vaikka kuinka paljon kyselisin! Jos te, sir --"
-
-"No niin, Burton; käskekää hänet sisään. Ehkä hän selittää kaikki.
-Ainakin..."
-
-Seisoin pöytäni luona odottaen Park Lanen taloudenhoitajan tuloa.
-Siinä hän kohta olikin, moitteettomasti mustiin puettu henkilö, käynti
-pehmeä, ääni pehmeä, lempeä, kohtelias, mies kuin kissanpenikka, naama
-sellainen, jollaisen silloin tällöin näkee muotikirkon saarnastuolissa
-ja sattumalta tapaa lakimiehenkin tekotukan alla, ja hän teki
-kumarruksen, joka ei olisi voinut olla sen kunnioittavampi, vaikka
-olisi ollut tarkoitettu kuninkaalle.
-
-"Hyvää huomenta, Joycey", sanoin minä. "Teillä on ilmoitus minulle."
-
-"Niin on, sir. Hänen armoltaan."
-
-"Hyvä on!" sanoin minä. "Istukaa. Mikä se on?"
-
-Hän istui, asettaen silkkihattunsa, hansikkaansa, sateensuojansa
-sievään järjestykseen ympärilleen.
-
-"Ehkä suvaitsette odottaa jonkun minuutin, sir", vastasi hän. "Seikka
-on sellainen, että ilmoitus on tarkoitettu teille ja neiti Mansonille
-yhteisesti. Neiti Mansonille on sähkötetty, sir, että hän olisi täällä
-täsmälleen kello kaksitoista. Nyt puuttuu siihen minuutti tai kaksi,
-sir."
-
-"Ymmärrän!" sanoin minä. "Ilmoitus on siis neiti Mansonille ja minulle.
-Hyvä on. Katsotaanpas, näkyykö neiti Mansonia tulevan."
-
-Menin ikkunan luo ja katsoin ulos ajotielle. Peggie ratsasti juuri
-pihalle. Lähdin parvekkeelle häntä vastaanottamaan. Hän nyökkäsi
-hypätessään oriinsa selästä alas, osoittaaksensa, että tiesi mistä oli
-kysymys.
-
-"Onko hän täällä?" kysyi hän, antaessaan oriin erään palvelijan
-huostaan, joka oli rientänyt ulos. "Joycey tarkoitan?"
-
-"Hän on täällä minun huoneessani", vastasin minä. "Hänellä on ilmoitus
-sinulle ja minulle -- yhteisesti."
-
-"Lady Renardsmereltäkö?" tiedusteli hän.
-
-"Keneltäkäs muulta? Tule -- että saamme kuulla, mistä on kysymys."
-
-Me astuimme yhdessä huoneeseen. Joycey nousi ja kumarsi. Viittasin
-häntä uudelleen istuutumaan ja annoin Peggielle nojatuolin siihen
-vastapäätä.
-
-"No, Joycey!" sanoin minä. "Me olemme pelkkänä korvana. Miten kuuluu
-ilmoituksenne?"
-
-Hän karisteli kurkkuaan -- muistuttaen minusta entistä enemmän
-muotisaarnaajaa -- ja alkoi pehmeällä hunajanmakealla äänellä ja
-melkein saarnanuotilla:
-
-"Hänen armoltaan, sir -- teille ja neiti Mansonille. Hänen armonsa
-tahtoo ilmoittaa teille, että hän on vuokrannut Marengo-huvilan
-Epsomissa kilpa-ajoviikoksi. Ensi maanantai-illasta, sir, seuraavaan
-lauantaiaamuun saakka. Minä lähden sinne mukanani tarpeellinen
-määrä palvelijoita Park Lanen talosta varhain maanantaina.
-Hänen armonsa pyytää teitä olemaan niin hyvä ja saapumaan sinne
-maanantai-iltapäivänä, mihin aikaan teille itsellenne vain parhaiten
-sopii, sir, kunhan vain ennätätte ajoissa päivälliselle, joka tarjotaan
-kello seitsemältä."
-
-Hän pysähtyi katsoen kysyvästi minuun.
-
-"Aivan niin, Joycey", sanoin minä. "Ilmoittakaa lady Renardsmerelle,
-että minä olen siellä -- hyvissä ajoin ennen päivällistä."
-
-"Olen kiitollinen teille, sir", jatkoi tuo lempeä ääni. Henkilö, jolle
-se kuului, kääntyi erikoisesti Peggien puoleen. "Hänen armoltaan
-terveisiä neiti Mansonille ja neiti Hepplelle", hän jatkoi. "Hänen
-armonsa pyytää ystävällisesti neiti Mansonia ja neiti Heppleä olemaan
-hänen vierainaan Marengo-huvilassa kilpa-ajoviikon ajan, maanantaista
-lauvantaihin."
-
-Uudelleen sama kysyvä katse. Peggie vilkaisi minuun ja nyökkäsi sitten
-lähetille.
-
-"Lady Renardsmere on todella hyvin ystävällinen", sanoi hän.
-"Ilmoittakaa lady Renardsmerelle, että neiti Hepple ja minä otamme
-vastaan hänen kutsunsa, Joycey. Se tuleekin juuri sopivaan aikaan,
-sillä minä en ollut vielä päättänyt, mitä tehdä tai missä asua. Kyllä
-me tulemme!"
-
-"Olen hyvin kiitollinen teille, neiti", sanoi hän. "Saisinko pyytää
-teitä myöskin, neiti, saapumaan ajoissa päivälliselle maanantaina?"
-
-"Kyllä vain, Joycey, kyllä me tulemme", vastasi Peggie. "Me saavumme
-johonkin aikaan iltapäivällä."
-
-"Kiitos, neiti. Minulla on vain yksi asia enää ilmoitettavana", jatkoi
-ääni jälleen soluen monasti toistetun huolellisesti opitun läksyn
-nuottiin. "Neiti Mansonille. Lady Renardsmere luottaa siihen, että
-neiti Manson, apunaan yksityisetsivät ja hänen omassa palveluksessaan
-olevat etsivät, huolellisesti vartioi Välkehtivää Rubiinia matkalla
-Mansonin huvilasta Epsomin talleihin."
-
-"Voitte kertoa lady Renardsmerelle, Joycey, että neiti Manson tekee
-kaiken tuon!" sanoi Peggie naurahtaen. "Välkehtivä Rubiini viedään niin
-sankan vartijajoukon keskellä, ettei mikään Derby-ehdokas milloinkaan
-ennen ole saanut eikä vasta tule saamaan -- tarpeettoman suuren joukon,
-minun mielestäni. Voitte kertoa lady Renardsmerelle myöskin, että olen
-jo hankkinut Välkehtivälle Rubiinille tallin Epsomissa ja järjestänyt
-sen niin, että sitä siellä vartioidaan ja suojellaan jok'ikinen
-sekunti, kunnes se seisoo valmiiksi satuloituna Derbyä varten. Ja
-voitte kertoa hänelle myöskin, Joycey, että se varmasti voittaa
-useammalla pituudella kuin mitä minä saatan arvatakaan!"
-
-"Olen kiitollinen teille, neiti -- olen kiitollinen teille, sir Siinä
-oli kaikki, sir", sanoi ääni. Henkilö, jolle se kuului, nousi, kumarsi
-ja katsahti oveen. "Pyydän kunnioittavasti toivottaa teille ja neiti
-Mansonille hyvää huomenta, sir."
-
-"Kiitos, Joycey -- samaa teille", sanoin minä. "Mutta vielä hetkinen.
-Te olette ilmoittanut asianne ja saanut vastauksemme, jotka te
-nähtävästi toimitatte lady Renardsmerelle. Onko hänen armonsa
-kaupungissa?"
-
-Nuo lempeät miellyttävät kasvot kävivät tutkimattomiksi; ääni, kun se
-sitten kaikui, kuulosti vähän kylmänlaiselta.
-
-"Sitä minun ei ole lupa sanoa, sir."
-
-"Tietenkin hän tulee Marengo-huvilaan?"
-
-"Sitä minun ei ole myöskään lupa sanoa, sir."
-
-"Mutta -- eikö sinne tule muitakin vieraita paitsi meitä? Isompaa
-seuruetta, vai mitenkä?"
-
-"Marengo-huvilaan ei tule muita vieraita kuin neiti Hepple, neiti
-Manson ja te itse, sir."
-
-Minä käännyin ja katsoin Peggietä ja Peggie kääntyi taloudenhoitajaan.
-
-"Mutta tietenkin lady Renardsmere tulee katsomaan, miten hänen oma
-hevosensa juoksee!" huudahti hän. "Varmastikin hän tulee Epsomiin,
-varmastikin --"
-
-"Siitä asiasta minä en tiedä mitään, neiti", vastasi Joycey. "Minulla
-ei ole myöskään lupaa ilmoittaa muuta kuin mitä jo olen ilmoittanut.
-Olen pelkkä sanantuoja, neiti. Ja kun nyt olen tehtäväni suorittanut --"
-
-"Niinpä niin, Joycey", sanoin minä. "Me emme tahdo teitä pidättää.
-Maanantai-iltapäivällä olemme sitten Marengo-huvilassa. Nyt saa
-luullakseni Burton pitää teistä huolta, ennenkuin palaatte kaupunkiin?"
-
-"Kiitos, sir", vastasi hän. "Burton ja minä olemme oikein hyvät
-ystävät, ja hän pitää minusta hyvän huolen, sir." Hän vetäytyi ovelle
-vielä kerran kumarrettuaan. Mutta käsi ovenkahvalla hän äkkiä muuttui
-kerrassaan inhimilliseksi. Hän katsahti Peggieen ja puoleksi ujo,
-puoleksi leikillinen hymy hiipi hänen suupieliinsä. "Totta kai se tamma
-varmasti voittaa, neiti?" hän kysyi. "Onkohan se aivan varmaa?"
-
-"Aivan!" sanoi Peggie juhlallisesti. "Sitä ei mikään voi voittaa! Mutta
-miksi kysytte, Joycey, oletteko lyönyt vetoa siitä?"
-
-Hän nyökkäsi miettivästi ja hänen silmiinsä tuli kauas tähtäävä ilme.
-
-"Toivon voittavani paljon rahaa, neiti", vastasi hän yksinkertaisesti.
-"Minun on onnistunut aina viime syksyn asti saada kohtuullisia
-voittoja, ja minä olen jatkuvasti sijoittanut rahojani ihan viime
-aikoihin saakka, jolloin tietysti voittomahdollisuudet ovat
-pienentyneet. Minusta tulee aika varakas mies, neiti, jos Renardsmeren
-värit ensimmäisinä sivuuttavat ensi keskiviikkona. Mutta ellei..."
-
-Hän väänsi kasvonsa hautajaisilmeeseen, puisteli päätään, muisti missä
-oli ja muuttui taas hyvin harjaantuneeksi palvelijaksi, kumarsi ja
-hävisi. Peggie ja minä katselimme toisiamme.
-
-"Mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa?" sanoi hän. "Eikö hän aiokaan
-tulla Epsomiin?"
-
-"Ellei hän tule, olen enemmän kummissani kuin milloinkaan eläessäni
-olen ollut!" vastasin minä. "Tämä on vain muuan hänen oikkujaan.
-Varmasti hän näyttäytyy Marengo-huvilassa maanantaina -- tai tiistaina
--- selvä kuin päivä. Tunnetko muuten Marengo-huvilaa?"
-
-"Tunnen kyllä", vastasi hän. "Melko hyvin. Se on vanha, kaunis talo
-kaupungin alemmassa osassa, runsaasti puita kasvavan puutarhan
-keskellä. Sen omistaja vuokraa sitä kilpa-ajoviikoksi. Se on kylliksi
-iso suurelle vierasjoukolle."
-
-"Sitten me kolme siihen mukavasti sovimme!" sanoin minä. "Minusta
-tuntuu oikein hauskalta. Olen vähän kyllästynyt täällä olooni enkä
-välitä kuinka pian maanantai jännityksineen saapuu. Meillä on ollut
-liian paljon väärää jännitystä viime aikoina."
-
-"Saatpa kyllä kokea jonkun verran jännitystä keskiviikkona, hyvä Jim!"
-sanoi hän nauraen. "Odota vain kiltisti!"
-
-Mutta sitä sain jo ennemmin, ja vielä toisenlaista sittenkin. Samana
-iltana sain poliisiviranomaisilta erään ilmoituksen -- noiden kolmen
-vangitun miehen johtaja tahtoi välttämättä tavata minua.
-
-
-
-
-YHDESKOLMATTA LUKU
-
-Varoitus
-
-
-Spiller, Portsmouthin etsivä, minulle tämän yllättävän ilmoituksen toi.
-Hän tuli Renardsmeren kartanoon muutamia tunteja sen jälkeen kuin Park
-Lanen taloudenhoitaja oli lähtenyt, ja minä näin heti paikalla hänen
-käytöksestään, että hänellä oli jotakin salaperäistä ilmoitettavana.
-
-Peyton oli minun seurassani hänen saapuessaan, mutta nähtävästikään ei
-Spiller aikonut ruveta puhumaan kolmannen henkilön läsnä ollessa, ja
-minä vein hänet toiseen huoneeseen.
-
-"Mitä nyt, Spiller?" minä sanoin, kun suljin oven. "Onko mitään uutta
-tapahtunut?"
-
-Hän katsahti minuun omituisesti ja taputti olkapäähän.
-
-"Macfarlane!" hän sanoi. "Macfarlane, herra Cranage! Sen vuoksi minä
-täällä olen."
-
-Macfarlane-nimellä tunnettiin noiden kolmen tutkintovankilassa olevan
-miehen johtaja. Oliko se sitten hänen oikea nimensä vai ei, sitä
-en tiedä; sillä nimellä ainakin hän oli suorittanut kunniattoman
-elämänuransa erään lääkärin apulaisena Portsmouthissa, ja sillä nimellä
-hän oli sallinut itseään nimitettävän tutkintotilaisuuksissa tuomarin
-edessä.
-
-"Mitä Macfarlanesta?" kysyin minä. "Onko hän päässyt karkuun?"
-
-"Karkuun!" vastasi hän naurahtaen. "Mitä vielä, herra Cranage! Siihen
-ei taida olla paljoakaan tilaisuutta kellään tuosta joukosta! Ei -- hän
-tahtoo tavata teitä."
-
-"Tahtoo tavata minua!" huudahdin. "Miksi?"
-
-"Sen hän vain itse tiennee", vastasi hän. "Parin viime päivän aikana
-on hän kärttänyt johtajaa sallimaan hänen tavata teitä. Hänellä
-on jotakin ylen tärkeää kerrottavaa teille. Ja -- minä tulin siitä
-ilmoittamaan."
-
-"Jotakin yksityisluontoista asiaa kai?" tiedustelin minä.
-
-"En tiedä -- minulla ei ole kaukaisintakaan aavistusta siitä, mitä
-lienee", vastasi Spiller. "Mutta mitä sen yksityisluontoisuuteen tulee,
-ette voi saada tavata häntä kahden kesken. Vartija tai vartijoita tulee
-olemaan läsnä. Vaan niistä hän kai välittää yhtä vähän kuin pöydistä
-tai tuoleista, kun vain saavuttaa tarkoituksensa. Kysymys on vain siitä
--- tuletteko?"
-
-"Ehkä pitänee tulla", sanoin minä. "Mitä te tekisitte?"
-
-"Menisin -- tietysti", vastasi hän. "Ei milloinkaan tiedä, mitä saa
-kuullaksensa. Hän ei ole tavannut ketään -- ei edes asianajajaakaan
--- sen jälkeen kuin hän ja ne toiset kaksi määrättiin pidettäviksi
-vankilassa, mutta nyt hän haluaa ylen kiihkeästi tavata teitä. Se on
-varma todistus siitä, että hänen sanottavansa on kuulemisen arvoista."
-
-"No -- milloin siis?" kysyin minä.
-
-"Tulkaa minua kohtaamaan vankilan ulkopuolelle, pääkäytävän luo, kello
-kahdeltatoista huomenna", sanoi hän "Minä järjestän kaikki teille.
-Voitteko ajaa sinne autolla, herra Cranage?"
-
-"Kyllä", vastasin. "Olen siellä kello kahdeltatoista -- keskipäivällä."
-
-Hän lähti heti sen jälkeen matkoihinsa, ja minä palasin Peytonin luo ja
-kerroin hänelle Macfarlanen toivomuksesta tavata minua.
-
-"Ei suinkaan hän aio ruveta tunnustuksia tekemään -- minulle!" sanoin.
-"Sehän olisi --"
-
-"Ei mitään tunnustuksia!" keskeytti Peyton. "Minun käsitykseni
-siitä miehestä on, että hän jatkaa loppuun asti sanomatta sanaakaan
-itse pääsiasta. Hän on pelinsä pelannut ja hävinnyt -- ja ottaa
-vastaan rangaistuksensa nurisematta. Ei -- hänellä on jotakin
-kerrottavaa teille. Minunkin tekee mieleni tietää, mitä se on. Jotakin
-tavallisuudesta poikkeavaa arvatenkin."
-
-Päätimme, että Peyton tulisi minun kanssani aamulla ja odottaisi
-autossa, kunnes olin tavannut Macfarlanen. Walker ajoi meidät sinne, ja
-puolenpäivän aikaan astuin autosta vankilan ovella ja tapasin Spillerin
-odottamassa. Kymmentä minuuttia myöhemmin huomasin olevani yksin
-likaisenharmaassa, koppia muistuttavassa huoneessa, jonka keskitse kulki
-kaksinkertainen ristikkoaita. Kuului avainten rätinää lukoissa, telkien
-kalinaa ja kohta ilmestyi Macfarlane, vartija sivullaan ja toinen
-aituuksessa välillämme. Katselin häntä kiihkeän uteliaana. Hän ei ollut
-paljoa muuttunut. Jokin hänessä muistutti ansaan joutunutta eläintä,
-mutta hän karkoitti mielestään kaikki ajatukset ympäristöstään ja
-nyökkäsi minulle, aivan kuin olisimme tavanneet toisemme tavallisissa
-olosuhteissa.
-
-"Hyvää huomenta, herra Cranage", sanoi hän, tullen ihan aitauksen luo.
-"Olen kiitollinen teille siitä, että tulitte."
-
-"Teilläkö on jotakin kerrottavaa minulle?" vastasin minä.
-
-"Niin on", sanoi hän. Sitten hän pysähtyi katsellen minua vakavasti.
-"Eräs kysymys ensin. Tiedättekö, missä lady Renardsmere on?"
-
-"En!" vastasin minä. "En tiedä!"
-
-"Olen laskenut päiviä", jatkoi hän jurosti hymyillen. "Ensi
-keskiviikkona on Derby-päivä. Näettehän te lady Renardsmeren ennen
-keskiviikkoa?"
-
-"En ole varma", vastasin minä. "Toivoakseni."
-
-"Mutta ainakin voitte nähdä Peggie Mansonin, milloin vain haluatte,
-vaikka tunnin tai parin kuluttua tästä?" sanoi hän melkein innokkaasti.
-"Voittehan, eikö niin?"
-
-"Tietenkin voin!" myönsin minä. "Vaikka tänä iltapäivänä vielä, jos
-tarvis on."
-
-Hän nyökkäsi melkein tyytyväisesti ja näytti siirtyvän lähemmäs aitaa,
-josta hän piti kiinni.
-
-"Olen lannistettu!" sanoi hän ivallisesti naurahtaen. "Tämä seikkailuni
-loppuu -- tänne! -- toistaiseksi ainakin. Jäin jälkeen -- monen hevosen
-pituuden verran! Mutta olen aina ollut oikean urheilun mies, Cranage,
-ja sellaisena pysyn loppuun asti. Ja ellette voi päästä viipymättä
-kosketuksiin lady Renardsmeren kanssa, niin voitte ainakin neiti
-Mansonin kanssa. Se, mitä minä siis -- urheilumiehenä -- halusin kertoa
-teille, oli seuraavaa. _Tamma on vaarassa_!"
-
-Hypähdin taaksepäin omalta puoleltani aitaa sulasta hämmästyksestä.
-Luullakseni molemmat vartijat myöskin hypähtivät, vaikka olivatkin
-tyhmän, tunnottoman näköisiä kavereita -- siitä ainakin olen varma,
-että me kaikki kolme tuijotimme Macfarlaneen; tuijotimme, aivan kuin
-hän olisi kertonut meille joitakin uskomattomia uutisia.
-
-"Mitä!" huudahdin minä. "Välkehtivä Rubiini!"
-
-"Välkehtivä Rubiini juuri!" vastasi hän nyökäten. "Sanon teille -- se
-on vaarassa!"
-
-"Missä vaarassa?" kysyin minä. "Jotakin häiriötäkö tarkoitatte?"
-
-"Häiriötä sellaista, joka tekee sille mahdottomaksi voittaa", vastasi
-hän kylmästi. "Ja minä olen tänne kytketty ja olen urheilumies, ja
-muu onkin jo kaikki mennyttä, ja tamma on hienoin hevonen, minkä
-milloinkaan olen nähnyt -- sen sanon teille, hitto vie!" puhkesi hän
-äkkiä puhumaan. "Menkää neiti Mansonin luo, mies, ja käskekää hänen
-vartioida suojattiansa itse joka ikinen minuutti tästä lähtien, kunnes
-se on satuloituna ja menossa! Vartioikaa -- vartioikaa!"
-
-Tuskin sain sanaa suustani tämän jälkeen. Seisoin kieli lamassa
-tuijottaen häneen.
-
-"Sanon teille, Cranage!" toisti hän. "Sanon teille!" "Mutta tammaahan
-on vartioitu yötä päivää viikkokausia!" änkytin lopuksi. "Siellähän on
-erikoinen vartiosto yksityisetsiviäkin --"
-
-"Hitto vieköön teidän yksityisetsivienne vartiostot!" keskeytti hän
-ärtyisesti. "Minä kerron teille, mitä tiedän, Cranage. Lähtekää
-heti paikalla kertomaan neiti Mansonille. Ottakaa te ja hän ja tuo
-amerikkalainen tehtäväksenne vuoron perään pitää silmällä Välkehtivää
-Rubiinia, kunnes se kirjaimellisesti on lähtöpaikalla, taikka..."
-
-Äkkiä hän pysähtyi, ja häijyihin silmiin tuli omituinen ilme. Samassa
-hän äkkiä naurahti, ja kun hän jälleen ryhtyi puhumaan, kävi se
-ilkkuvaan, pilkalliseen tapaan.
-
-"En ole milloinkaan elämässäni tehnyt yhdellekään miehelle tai naiselle
-mitään palvelusta, Cranage, mikäli muistan!" sanoi hän. "Minua on
-itseäni liika paljon potkittu ja tyrkitty aina pikku pojasta asti!
-Mutta minusta tuntuu jollakin tavalla hyvältä ajatella, että olen
-tehnyt hyvän palveluksen -- kauniille hevoselle! Siinä kaikki, Cranage.
-Saatte mennä!"
-
-Hän poistui nopeasti; seuraavana hetkenä olin yksinäni. Ja minäkin
-lähdin nopeasti pois tuosta hirveästä, synkästä huoneesta, takaisin
-Spillerin luo... ja Peytonin, joka odotti isossa autossa portilla.
-
-Spiller katsoi minua tutkivasti. Hän näytti kovin uteliaalta. Mutta
-tämä oli minun asiani.
-
-"Selvä on, Spiller", sanoin minä astuessani suoraan autoon. "Olen
-nähnyt hänet ja kuullut, mitä hänellä oli sanottavaa. Ja se on aivan
-yksityisluontoista asiaa. Hyvästi! -- Ajakaa kaupungista, Walker!"
-
-Me olimme sivuuttaneet kaupungin laitaosat, ennen kuin virkoin
-sanaakaan Peytonille. Kun sitten olimme ajaneet muutamia kilometrejä
-ja tulleet erään vanhanaikaisen tiepuolessa olevan majatalon luo,
-annoin Walkerin pysähtyä ja pyydettyäni Peytonia astumaan ulos vein
-hänet erääseen yksityishuoneeseen. Saatuamme eteemme leivänkannikan ja
-juustoa sekä lasin olutta, kerroin sitten hänelle koko kohtauksen.
-
-"Ja mitä nyt ajattelette asiasta?" kysyin minä.
-
-"Että hänen puheensa nähtävästikin on totta!" vastasi hän.
-
-"Mutta miten? -- miksi?" huudahdin minä. "Mitä on tammalla tekemistä
-koko tämän murhajutun kanssa? Miten se siihen kuuluu?"
-
-"Lady Renardsmere kuuluu", sanoi hän. "Hän on tamman omistaja."
-
-Koetin jotenkin arvailla asiaa.
-
-"Ettehän tarkoittane -- kostoa?" kysyin minä äkisti.
-
-"Sentapaista se ehkä lienee", myönsi hän. "Ilkeintä asiassa on,
-Cranage, ettette te tiedä eikä kukaan tiedä, mistä oikeastaan on
-kysymys. Tuo kaveri, jonka juuri olette tavannut, tietää koko joukon
-enemmän kuin mitä hän on kertonut. Omituinen oikku miehen luonteessa,
-että hän on kertonut teille niinkin paljon. Mutta hän on kertonut!
-Toimikaa siis te."
-
-"Miten?" sanoin. "Miten?"
-
-"Että menette suoraan neiti Mansonin luo ja kerrotte hänelle joka
-sanan", vastasi hän. "Macfarlane teki erään ehdotuksen. Meidän kolmen
-olisi vartioitava yötä päivää aina keskiviikkoon asti. Minä kyllä otan
-osani suorittaakseni."
-
-"Ettekö luule, että te ja minä voisimme sen tehdä, kahden?" sanoin. "Te
-päivällä, minä yöllä. Sittenpä olisikin kumma, ellei turvallisuus olisi
-taattu, kun apuna vielä ovat kaikki nuo salapoliisit, tallirengit ja
-koko loppujoukko..."
-
-"Käskekää ajaa suoraan Mansonin huvilaan", sanoi hän. "Kuta pikemmin
-hän tietää, sitä parempi. Mutta..." Hän pysähtyi, pudisti päätään ja
-pani suunsa suppuun.
-
-"Mitä?" kysyin minä.
-
-"Kiinalainen se taas kummittelee!" vastasi hän. "Hän on sen pohjalla!
-Macfarlane on pettänyt hänet tässä kohden, mutta -- kiinalainen se
-on! Kaiken takana on perin salaisia hommia, salaisia tietoja -- mutta
-mitä? Minusta näyttää, että kiinalainen ja hänen koplansa kaiken
-matkaa ovat olleet yhtä päivää myöhässä -- yhtä päivää myöhässä
-Hollimentin suhteen, samoin Quartervaynen, Neamoren ja Pennithwaiten!
-Mutta Macfarlane ilmeisesti tietää, että vaikka hän ja nuo kaksi
-muuta on pantu kiinni, on kiinalainen vapaana -- ja hänellä on vielä
-valttikortti kädessään. Mikä valtti? -- Niin, hän tahtoo päästä tuon
-kilpa-ajohevosen ja lady Renardsmeren kimppuun! Ja lady Renardsmere on
-piilossa. Mutta tamma ei ole. Tulkaa -- lähdetään neiti Mansonin luo."
-
-Me astuimme Mansonin huvilan ruokahuoneeseen juuri kun Peggie ja
-neiti Hepple asettuivat aamiaispöytään. He vaativat meitäkin yhtymään
-seuraansa, mutta me olimme molemmat aivan liiaksi touhuissamme
--- kiihdyksissä, mitä minuun tulee -- voidakseni syödä, ja minä
-olin jokseenkin kärsimätön siihen asti kun Peggie sai toimitetuksi
-sisäkkönsä huoneesta ulos ja me neljä olimme keskenämme. Silloin minä
-kerroin koko tarinan. Se vaikutti eri tavalla kahteen kuulijaani. Neiti
-Hepple kävi yhä vakavammaksi -- mutta Peggie yhä kärsimättömämmäksi ja
-suuttuneemmaksi.
-
-"Koko asia on kerrassaan järjetön!" puhkesi hän puhumaan, kun minä olin
-lopettanut kertomukseni. "On yhtä mahdotonta, että tammalle voidaan
-mitään vahinkoa tehdä kuin että -- kuin että... minä en voi löytääkään
-sopivaa vertausta! Milloinkaan en ole sellaista jonninjoutavaa kuullut.
-Ei mitään hevosta sinä ilmoisna ikänä ole sen huolellisemmin vartioitu.
-Miten voisi kukaan päästä siihen käsiksi? Alkaakseni minusta -- minä
-olen kulunut melkein luuksi ja nahaksi sitä vahtiessani. Entäs sitten
-Bradgett. Hän on laihtunut pitkästä huolesta sen tähden. Sitten sen
-oma tallipoika -- minun on pitänyt suoraan ajaa hänet pois sen luota
-syömään ja nukkumaan. Entäs sitten kaikki minun mieheni ja tallirenkini
-aina siinä ympärillä? Ja vielä nuo kuusi yksityisetsivää, jotka
-syövät hyötyä tekemättä lady Renardsmeren kustannuksella, vahtimassa
-yötä päivää! -- Koko juttu on naurettava. Tamma ei ole milloinkaan
-pistänyt päätään tallistaan, niin ettei kymmenittäin silmäpareja ole
-ollut siihen tuijottamassa -- ei milloinkaan astunut tai nelistänyt
-pienintäkään matkaa, niin ettei sitä ole saatettu kuin kuningasta,
-joka lähtee parlamenttia avaamaan -- minä sanon teille, on ollut ja
-on edelleen sula mahdottomuus kenellekään päästä sitä lähelle! Se on
-lorua!"
-
-"En minä usko!" sanoi Peyton rauhallisesti. "Ei ole!"
-
-Peggie laski pöydälle veitsensä ja haarukkansa ja katsoi Peytoniin.
-Hänen kasvonsa olivat ylt'yleensä hehkuneet ilmeisestikin
-suuttumuksesta, mutia Peytonin vakavasti katsoessa muuttuivat ne
-tavallisen värisiksi, ja minä näin, että hän oli äkkiä rauhoittunut.
-
-"Luullakseni olette järkevä mies, herra Peyton", sanoi hän tasaisella
-äänellä. "No niin, miksi te ette luule sen olevan lorua -- kun minäkin
-luulen?"
-
-"Koska, minä en katso asiaa teidän näkökannaltanne", vastasi hän.
-"Eivät ne tuota kaunista hevosta tuolla toisella puolella pihaanne
-itsensä vuoksi tavoittele -- lady Renardsmereen he tahtovat päästä
-käsiksi sen kautta. Tuo pimeässä piileksivä mies, joka ei haikaile
-mitään päästäksensä tarkoituksensa perille, on epäilemättä aikoja
-sitten päässyt selville siitä, että lady Renardsmere on sekaantunut
-tähän juttuun, ja on hyvin luultavasti uhkaillut häntä siinä
-tapauksessa, että hän ei luovuta esinettä, jota mies haluaa ja jota hän
-uskoo lady Renardsmeren tai jonkun hänen tietämänsä henkilön pitävän
-hallussaan. Miten te tiedätte, mitä lienee salassa tapahtunut heidän
-välillään? Miksi lady Renardsmere piileksii? Ja miksi hän yht'äkkiä
-teki hevostaan vartioivien salapoliisien luvun kaksinkertaiseksi? --
-Ei! -- ei se ole lorua! Vaara on tarjona -- kuten tuo Macfarlane sanoi
-Cranagelle."
-
-"Mikä vaara?" kysyi Peggie.
-
-"Jos voisin siihen kysymykseen vastata, ei vaaraa olisikaan", vastasi
-Peyton. "Minä en tiedä, mikä se vaara on. Mutta teidän sijassanne
-olisin varuillani sitä vastaan yhä edelleen. Ja eihän sitä paitsi enää
-ole kuin neljä päivää jäljellä."
-
-"Mutta mitä minä sitten enää voin tehdä?" huudahti Peggie, yrittäen
-uudelleen vimmastua. "Eihän voi sulkea eläintä rautakaappiin tai panna
-sitä asumaan vierashuoneeseeni! Sellaisiin varokeinoihin kuin minä ei
-ole kukaan koskaan ryhtynyt. Minun isäni valmensi kolme Derby- ja neljä
-St. Leger-voittajaa aikoinaan, ja hän olisi purskahtanut nauramaan
-nähdessään, millä tavalla tätä tammaa on vartioitu. Miksi --"
-
-"Olosuhteet ovatkin poikkeukselliset, rakas Peggie", keskeytti neiti
-Hepple.
-
-"Älkää joutavia jaaritelko, Millie täti!" kivahti Peggie. "Tiedämmehän
-kaikki, että olosuhteet -- hitto vieköön -- ovat poikkeukselliset.
-Kysymys on siitä -- mitä enempää voin tehdä kuin mitä jo teen?
-Kokonainen rykmentti miehiä ja tallirenkejä häärii eläimen ympärillä --
-mitä muuta voin tehdä? Jos vain ihmiset olisivat järkeviä --"
-
-Hän katsahti minuun rummuttaen pöytää sormenpäillään, ja hänen
-katseessaan oli jotakin, joka pani minut ajattelemaan toisin.
-
-"En minä lopuksikaan käsitä", sanoin minä silmäillen Peytonia, "mitä
-enempää neiti Manson voisi tehdä! Tammaahan vartioidaan säännöllisesti
-herkeymättä yötä päivää --"
-
-"Minäpä kerron teille tarkasti, miten asia on järjestetty", sanoi
-Peggie. "Ensiksi päiväsaikaan on aina noin kymmenkunta henkilöä
-silmällä pitämässä joko sitä suorastaan tai sen tallin ovea. Yöllä on
-Bradgett taikka hevosen oma tallipoika aina sen luona; yksi salapoliisi
-on siinä ainoassa huoneessa, josta sen talliin päästään, ja kaksi muuta
-pitää vahtia pihalla ulkopuolella. Mitä enempää voi tehdä?"
-
-"Sangen vähän!" sanoin minä. "Mutta sallikaa Peytonin ja minun tehdä
-se vähä. Me vartioimme kernaasti vuorotellen tästä asti siihen, kunnes
-viette sen Epsomiin. Se on Peytonin ehdotus."
-
-"Peyton on hyvin ystävällinen -- olette kumpikin", vastasi Peggie.
-"Jos tahdotte kuulla vilpittömän mielipiteeni Välkehtivän Rubiinin
-valmentajana, on se kerrassaan tarpeetonta. Mutta jos se antaa teille
-jotenkin mielenrauhaa -- minä en ole edes levotonkaan! -- niin tehkää
-vain niin. Järjestäkää asia, kuten haluatte -- ja asettukaa tänne. Ja
-heittäkää nyt toistaiseksi tuo joutava juttu ja juokaa!"
-
-Peyton ja minä ryhdyimme omiin järjestelyihimme -- neuvoteltuamme
-sitä ennen Bradgettin ja salapoliisien kanssa. Ne olivat aivan
-yksinkertaiset -- hän valvoisi tallin luona ensi yönä, minä seuraavana;
-minä vartioisin toisena päivänä; hän seuraavana -- ylimääräisinä
-apulaisina. Me noudatimme tätä suunnitelmaa -- eikä mitään tapahtunut.
-
-Ei mitään ainakaan ennenkuin sunnuntaina heti puoliyön jälkeen, kun
-istuin poltellen ja rupatellen erään salapoliisin kanssa Välkehtivän
-Rubiinin tallin edessä olevassa huoneessa.
-
-Äkkiä tuli muuan pihalla vahdissa olevia salapoliiseja sisään.
-
-"Tuolla ulkona on eräs mies -- kovasti vaatteissa -- joka väittää
-teidän tuntevan hänet, herra Cranage", sanoi hän. "Tulisitteko ulos
-silmäilemään häntä?"
-
-Hän otti käteensä siinä vieressä olevan valmiiksi sytytetyn lyhdyn, ja
-minä lähdin hänen kanssaan ulos pihalle.
-
-Siellä seisoi moniin vaatteisiin ja peitteisiin kiedottu olento toisen
-salapoliisin vartioimana. Oli tarpeetonta antaa valon langeta hänen
-kasvoilleen, sillä minut nähdessään hän ryhtyi puhumaan.
-
-"Hyvää iltaa, sir", lausui tuttu ääni. "Minä täällä olen, herra Cranage
--- Joycey!"
-
-"Joycey!" huudahdin minä. "Hyväinen aika, mikä teidät tänne tuo tähän
-aikaan? Onko lady Renardsmere --"
-
-Hän keskeytti minut kääntyen ympäri ja osoittaen nummea pitkin noin
-puolen kilometrin päässä kulkevaa valtatietä. Siellä näin minä erään
-auton voimakkaat merkkilyhdyt.
-
-"Minä tulin tänne tuossa, sir", sanoi hän. "Ja minä palaan sillä
-muutaman hetken kuluttua, niin pian kuin olen tehtäväni täällä
-suorittanut. Hänen armonsa määräyksiä, sir. Minun on silmäiltävä --
-vain silmäiltävä -- tuota tammaa, sir."
-
-"Sepä jotakin!" sanoin minä. "Mitä, nähdäksennekö, onko se hengissä?"
-
-"Minun on vain yksinkertaisesti määrä katsoa onko se siellä", vastasi
-hän. "Kerroin sen jo näille kahdelle miehelle, ennen kuin teidät
-haettiin ulos."
-
-Minä käännyin molempien salapoliisien puoleen.
-
-"Tämä on lady Renardsmeren taloudenhoitaja hänen Park Lanen talostaan",
-sanoin minä. "Te kuulette, mitkä hänen emäntänsä määräykset ovat. Eikä
-ole tarvis kutsua neiti Mansonia -- minä otan asian vastuulleni."
-
-Me lähdimme talleihin ja Välkehtivän Rubiinin erikoiseen osastoon,
-pari lyhtyä mukanamme. Tallipoika, joka nukkui siellä, hypähti pystyyn
-ja vilkuili meihin; Välkehtivä Rubiini itse käänsi suuret, kirkkaat
-silmänsä valoihin. Ja Joycey katsahti siihen vain kerran ja vetäytyi
-sitten takaisin.
-
-"Riittää jo hyvinkin, herrat", sanoi hän. "Siinä kaikki, mitä minun oli
-määrä tehdä. Kiitän teitä!"
-
-Hän kietoutui taas vaippoihinsa ja lähti ulos. Minä menin hänen
-mukanaan vähän matkaa poikki kentän.
-
-"Omituista menettelyä, Joycey!" huomautin minä.
-
-"Monet hänen armonsa hommat ovat todella merkillisiä", vastasi hän
-lempeästi. "Minun asiani ei ole niitä ymmärtää tai niistä kysellä.
-Ja -- nyt on jo maanantaiaamu, sir. Tehän saavutte Marengo-huvilaan
-tänä iltapäivänä, sir. Älkää myöhästykö päivälliseltä, sir -- lupaan
-teille... oivan päivällisen!"
-
-Sanomatta sitten sanaakaan enää hän lähti nopeasti merkkilyhtyjä kohti,
-jättäen minut siihen entistäkin enemmän hämilleni.
-
-
-
-
-KAHDESKOLMATTA LUKU
-
-Marengo-huvila
-
-
-Ei kukaan meistä keskustellessamme seuraavana aamuna asiasta voinut
-huomata mitään päätä tai perää Joyceyn yöllisessä vierailussa. Mitä
-erikoista hyötyä saattoi olla siitä, että hän puoleksi minuutiksi pisti
-päänsä Välkehtivän Rubiinin talliin ja näki, että se oli siellä?
-
-Asia oli mitä suurimmassa määrässä salaperäinen, ja yksi ainoa kohta
-siinä vain tuotti meille tyydytystä -- varmuus siitä, että lady
-Renardsmere oli jossakin lähellä, tarkoittipa sillä läheisyydellä
-sitten Lontoota tai muuta. Mutta keskustellessamme kahden kesken
-asiasta esitti Peyton erään oman teoriansa.
-
-"Kuulkaapas, Cranage", sanoi hän katsoen minua tutkivasti, "tuo vanha
-lady Renardsmere on kieltämättä omituinen, eikö niin?"
-
-"No sen alle voitte vaikka puumerkkinne panna!" vastasin minä.
-
-"No niin", jatkoi hän hitaasti, "kun ihmiset tulevat määrättyyn ikään
-ja ovat koko elämänsä ajan olleet omituisia, luulen sellaisen ajan
-koittavan, jolloin paljas omituisuus muuttuu joksikin, joka enemmän
-muistuttaa -- ellei suorastaan mielisairautta, niin ainakin jotakin
-hyvin sen tapaista."
-
-"Luuletteko, että lady Renardsmere on mielipuoli?" kysyin minä suoraan.
-
-"Ehkä hän on yhdessä suhteessa mielipuoli", sanoi hän. "Hänellähän
-on joitakin omituisia hommia. Kysymys on vain siitä -- onko se
-mielipuolisuutta vaiko järjestelmällistä menettelyä? Mitä hän aikoo?
-Alanpa käydä oikein kärsimättömäksi saadakseni nähdä hänet."
-
-"Minua kummastuttaa, ellei se tapahdu tänä iltana tai huomenaamulla",
-sanoin minä. "Hänen täytyy näyttäytyä Epsomissa! Hänen oma hevosensa!
-Ja minun ymmärtääkseni on hän yhtä kiihkeä voittamaan Derbyn kuin kuka
-omistaja hyvänsä -- enemmänkin kuin kiihkeä!"
-
-"On kai", sanoi hän miettivästi. "Sen olen tullut ymmärtämään -- ehkäpä
-tavalla sellaisella, ettette sitä oikein käsitäkään. No niin -- me
-siis muutamme tuonne Epsomiin tänään, eikö niin? Minä tahdon seurata
-asioita loppuun asti, Cranage! -- lähden saaton mukana ja menen asumaan
-johonkin hotelliin siellä ja odotan, kunnes kaikki on ohi. Kuulkaahan,
--- minä en tunne noita kilpa-ajoasioita paljoakaan -- mitä hevosia
-sinne tulee, joista tammalla saattaisi olla vastusta tuon suuren
-kilpailun voittamisessa?"
-
-"Sinne tulee Jack Cade-niminen hevonen ja toinen, jonka nimi on
-Flotsam, vielä muuan Roneo ja eräs tamma nimeltään Hedgesparrow, kaikki
-hyvässä nimessä vedonlyönnissä", vastasin minä. "Jack Cadesta on pahin
-pelko -- se voitti kahdentuhannen guinean palkinnon. Mutta se on
-neljässä yhtä vastaan tänä aamuna ja Välkehtivä Rubiini on tasassa --
-vaan vielä se nousee epätasaiseen vetoon ja tuottaa silloin hirvittävän
-joukon rahaa! Neiti Manson väittää, ettei mikään voi sitä voittaa, ja
-luullakseni on sen oma talliväki lyönyt siitä niin paljon vetoa, ettei
-sillä ole enää penniäkään jälellä! Jos kaikki käy kohdalleen, voittaa
-se nähtävästikin hyvin helposti!"
-
-"Sepä mielenkiintoista!" sanoi hän hyväksyvästi. "Enpä tosiaan ole
-milloinkaan ennen ollut tämänkaltaisessa seikkailussa, mutta tuntuu
-tavallaan oikein suurenmoiselta, kun saa sellaisessa olla mukana!
-Entä tuon eläimen osalle tuleva huolenpito ja huomio! -- Aivan kuin
-kruunajaisiin lähtevä kuningatar!"
-
-Jokainen, joka sinä päivänä oli näkemässä Välkehtivän Rubiinin
-siirtämistä Mansonin huvilasta Epsomiin, olisi luultavasti yhtynyt
-Peytonin mielipiteeseen. Kuljetimme sitä perille erikoisessa isossa
-autovaunussa -- johon sitä, sivumennen sanottuna, ei kukaan muu saanut
-houkutelluksi kuin Peggie ja sen oma tallipoika -- ympärillään suurempi
-seurue, kuin varmastikaan mitään hevosta ennen on saatellut. Kaksi
-yksityisetsivää oli vaunussa mukana; muut neljä seurasivat autossa;
-eräässä toisessa autossa olivat Bradgett ja kolme hänen etevintä
-apulaistaan; kolmannessa autossa olimme Peggie, neiti Hepple ja minä
-sekä meidän matkatavaramme. Me kuljimme pysähtymättä yli Sussexin
-ja Surreyn nummien Epsomin tallien luo, jonne oli aikomus sijoittaa
-Välkehtivä Rubiini; emme kukaan eronneet, ennenkuin olimme nähneet sen
-turvassa asunnossaan, yövartijat paikoillaan ja kaikkiin varokeinoihin
-ryhdytyn. Ja sitten neiti Hepple, Peggie ja minä lähdimme omaan
-asuntoomme Marengo-huvilaan; ja Peyton asteli kaupunkiin etsiäkseen
-jotakin hotellia. Tähän asti oli kaikki sujunut oivallisesti, eikä
-Macfarlanen varoitus ollut osoittautunut oikeutetuksi: Välkehtivä
-Rubiini oli turvassa toimintapaikallaan ja niin tarkan valvonnan ja
-vaarinpidon alaisena, ettemme nähneet mitään vaaran mahdollisuutta.
-
-Marengo-huvila, johon minä seuralaisineni saavuin kello viiden
-aikaan sinä maanantai-iltapäivänä, näytti olevan huomattavan iso,
-vanhanaikuinen punainen tiilirakennus, jonka ympärillä kasvoi
-liiankin tiheässä puita ja pensaita. Ulkopuolelta se oli jotenkin
-synkän näköinen, vaan sisältä melko mukava, ja näin heti, että meistä
-pidettäisiin hyvää huolta viisipäiväisen siellä olomme aikana,
-sillä Joycey oli tuonut mukanaan joukon palvelijoita, sekä miehiä
-että naisia, Park Lanesta, ja sinne saapuessamme luisti kaikki kuin
-rasvattu. Eräs emännöitsijä johdatti neiti Hepplen ja Peggien heidän
-huoneisiinsa, ja Joycey, joka oli ottanut meidät vastaan eteissalin
-ovella, vei minut sivulle.
-
-"Minulla on eräs ilmoitus teille, sir", sanoi hän. "Hänen armoltaan.
-Hänen armonsa on sanomalehtien kautta saanut tietää monta asiaa, joita
-on tapahtunut sen jälkeen kuin hän oli Renardsmeressä. Hän on lukenut
-tuosta nuoresta amerikalaisesta herrasmiehestä, herra Peytonista, ja
-hänen neiti Mansonille ja teille antamastaan avusta. Hänen armonsa
-käskee minun ilmoittaa teille, sir, että jos herra Peyton on Epsomissa
-tai tulee sinne kilpa-ajoihin, toivoo hän teidän kutsuvan hänet
-Marengo-huvilaan vieraskumppaniksenne, lähettäen samalla terveisensä.
-Minulla on kaksi vierekkäin olevaa huonetta jo valmiina teille ja
-hänelle, sir -- ajattelin, että siinä tapauksessa että hän saapuu, te
-kernaasti haluaisitte olla aivan lähellä toisianne."
-
-"Lady Renardsmere on hyvin ystävällinen, Joycey", vastasin minä. "Herra
-Peyton on kaupungissa etsimässä huonetta -- minäpä lähden ottamaan
-hänestä selvää ja tuomaan hänet takaisin. Mutta kuulkaahan -- tuleeko
-lady Renardsmere tänne tänä iltana?"
-
-"Minun ei ole lupa sanoa mitään hänen armonsa menemisistä tai
-tulemisista, sir", vastasi hän juhlallisesti päätään puistaen.
-"Sen kuitenkin saatan sanoa, sir, ettei hänen armonsa tule tänne
-päivälliselle. Siellä tulee siis vain olemaan neiti Hepple, neiti
-Manson, te itse ja herra Peyton -- jos hän ottaa vastaan hänen armonsa
-kutsun."
-
-"Minäpä haen hänet käsiini paikalla", sanoin minä. "Te siis tietenkin
-näitte lady Renardsmeren palattuanne kaupunkiin viime yönä, Joycey?"
-
-Mutta Joycey ei antanutkaan itseään huiputtaa. Hänen ilmeensä muuttui
-sfinksimäiseksi.
-
-"Mistään hänen armoansa koskevasta asiasta ei minun ole lupa
-keskustella, sir", vastasi hän. "Huomaatte kaiken täällä olevan
-mielenne mukaan, sir, siitä olen varma. Hänen armonsa toivoo teidän
-täällä esiintyvän isäntänä, sir, ja neiti Hepplen, naisista vanhempana,
-emäntänä. Kaikille palvelijoille on annettu ohjeita siinä suhteessa,
-sir."
-
-Jätin hänet ja lähdin pieneen kaupunkiin Peytonia etsimään. Kahdessa
-hotellissa kävin turhaan, mutta olin juosta hänet kumoon kolmannen
-portailla. Hän seisoi siinä kädet taskuissa, pukulaatikko jalkain
-juuressa, näyttäen melkein epätoivoiselta.
-
-"Kuuleppa kummaa!" huudahti hän, kun minä riensin ylös. "Ainoatakaan
-huonetta ei ole saatavissa rahalla eikä millään mistään hotellista
-täällä! -- kaikki ovat täynnä. Sanovat, että minun on parempi mennä
-Lontooseen ja tulla junalla kilpa-ajoihin aamuisin -- yhtään huonetta
-ei ole saatavissa tällä paikkakunnalla!"
-
-"Eipä hätää!" sanoin minä. "Olen juuri saanut kutsun teille -- lady
-Renardsmereltä. Teidän on tultava Marengo-huvilaan hänen vieraaksensa.
-Niin että lähdetään siis!"
-
-"Onko hän siellä?" kysyi hän ottaessaan käteensä pukulaatikkonsa.
-
-"Ei ole -- enkä tiedä, missä hän on", vastasin minä. "Kaikki on
-salaperäistä. Vaan -- minusta tuntuu melkein varmalta, että hän
-ilmestyy sinne -- ehkä jo tänä iltana."
-
-"No niin, hän on hyvin kohtelias kutsuessaan minut", sanoi hän.
-"Tietenkin minä mieluummin olen paikoillani täällä, nähdäkseni mitä
-tapahtuu, kuin menen yöksi Lontooseen. Vaan miksi hän ei asu tuolla
-Marengo-huvilassa?"
-
-"Älkää minulta kysykö!" vastasin minä. "Olen heittänyt koko asian
-mielestäni! Minua liikuttaa nykyisin vain se, mitä tapahtuu tunnista
-toiseen. Ensi työksi on meidän siis siistiydyttävä päivällistä varten!"
-
-Palasimme huvilaan. Joycey johdatti meidät ylös kahteen erinomaisen
-hyvin varustettuun makuuhuoneeseen, ja asetti erään palvelijan meistä
-huolta pitämään. Oikeaan aikaan me saavuimme alas seurusteluhuoneeseen
-neiti Hepplen ja Peggien luo. Kello seitsemältä me söimme päivällistä,
-ja Joycey täytti yöllisen lupauksensa minulle ja tarjosi meille hyvin
-hienon päivällisen. Ja kello yhdeksältä Peggie, Peyton ja minä lähdimme
-Välkehtivän Rubiinin asuntoon ja huomasimme kaiken olevan kohdallaan ja
-niin kuin ollakin piti. Palasimme sitten Marengo-huvilaan ja pelasimme
-yhden robbertin whistiä neiti Hepplen kanssa, ja kun se oli loppunut,
-vetäydyimme kaikki makuuhuoneisiimme... jokainen meistä edelleen
-ihmetellen, milloin saisimme nähdä lady Renardsmeren.
-
-Me -- me kolme nuorta ihmistä nimittäin -- olimme hyvin varhain
-seuraavana aamuna ulkona nummella, nähdäksemme Välkehtivää Rubiinia
-harjoituksissa. Kaksi tai kolme muuta Derby-ehdokasta oli myöskin
-saapunut; silmäilimme niitä, kuten teki moni muukin aamukukko.
-Siellä oli Jack Cadekin, joka oli tuotu eräästä maan pohjoisosassa
-sijaitsevasta tallista -- hieno eläin, mutta nähtyään sen selitti
-Peggie jyrkästi, että Välkehtivä Rubiini -- jonka jockeyhin,
-Medderfieldiin, Peyton ja minä tutustuimme sinä aamuna -- voittaisi
-aivan helposti. Samoin ajatteli nähtävästi myöskin urheilumiesten
-ammattikunta, sillä ennen puoltapäivää oli Epsomissa vaikeata lyödä
-vetoa Välkehtivästä Rubiinista, paitsi epätasaista, sillä välin kuin
-Jack Cade laski kuuteen yhtä vastaan, Flotsam seitsemään ja toiset mikä
-mihinkin. Kilpajuoksijoita näytti seuraavana päivänä tulevan kaikkiaan
-noin kahdestatoista viiteentoista, ja koko joukosta näytti ainoastaan
-Jack Cade tosivaaralliselta meidän toiveillemme.
-
-Me lähdimme kaikki katsomaan avajaispäivän juhlallisuuksia. Minä
-en ollut milloinkaan ennen ollut Epsomin kilpa-ajopäivillä, eikä
-tietysti Peytonkaan ollut; nummella tapahtuvat juhlamenot, jotka
-olivat niin tuttuja Peggielle, kilpa-ajomiehille ja lukemattomalle
-joukolle lontoolaisia, olivat kerrassaan outoja meille. Mutta eivätpä
-ne niin suuresti mieltämmekään kiinnittäneet; seikka oli sellainen,
-että omat huolemme estivät sen. Välkehtivän Rubiinin suhteen olimme
-rauhallisia ja varmoja; sitä vartioitiin entistä tiukemmin; mutta
-halusimme nähdä sen omistajan. Peggie hankki meille tilaisuuden mennä
-minne hyvänsä ja kaikkialle hevosten asemapaikoille ja aituuksiin, ja
-Peyton ja minä tutkimme paikan perinpohjin iltapäivän kuluessa. Peggie
-puolestaan teki samoin. Mutta kun viimeinen ratsastus oli päättynyt --
-ja myöntää täytyy, etten minä sinä ensimmäisenä päivänä nähnyt juuri
-hitustakaan koko kilparatsastuksesta -- ja me olimme menossa kotiin
-Marengo-huvilaan, ei kukaan meistä ollut nähnyt lady Renardsmereä.
-
-"Minulta on aivan yhtenään kyselty hänestä iltapäivän kuluessa",
-huomautti Peggie, joka oli tullut kilpa-ajoihin parhaassa puvussaan
-ja röyhelössään ja näytti uskomattoman ylhäiseltä. "Ja minusta tuntui
-vähän vaikealta hänen valmentajanaan sanoa, etten tietänyt, tuleeko hän
-huomenna vai ei. Mutta ellei hän tule --"
-
-Hän pysähtyi niin pitkäksi aikaa, että Peyton pyysi häntä lausumaan
-ajatuksensa loppuun.
-
-"Mitä sitten? -- ellei hän tule?" kysyi hän.
-
-"No niin, minä voin taluttaa itse Välkehtivän Rubiinin lavan eteen!"
-huudahti hän.
-
-Peyton nauroi hänen varmalle äänensävylleen.
-
-"_Te_ ette epäile sen voittavan!" sanoi hän kiusoitellen. "Edeltä käsin
-päätetty asia, vai miten?"
-
-Peggie katsahti häneen komean hattunsa alta.
-
-"Epäile!" huudahti hän. "Mikä sitä voittaisi! Ei ole mitään, joka _voi_
-sen voittaa! Ja jos lady Renardsmere on sellainen aasi, ettei hän ole
-siellä katsomassa sen voittoa -- no niin, sitten minä otan sen, mitä
-lady Renardsmere ei välitä ottaa -- nimittäin kaiken siitä koituvan
-kunnian!"
-
-"Hyvä on!" sanoi Peyton. "Vaan -- minusta tuntuu, että me saamme nähdä
-lady Renardsmeren tänä iltana."
-
-Hän näytti olevan vakuutettu asiasta jollakin hänelle ominaisella
-tavalla. Mutta lady Renardsmere ei ollut saapunut Marengo-huvilaan, kun
-tulimme sinne, eikä siellä ollut muitakaan tietoja hänestä, eikä hän
-myöskään ollut tullut vielä päivällisaikaan. Ja kun me tiesimme asian
-turhaksi, ei kukaan meistä kysellyt Joyceylta mitään hänestä.
-
-Söimme tavallista myöhempään sinä tiistai-iltana, ja ulkona oli tullut
-pimeä, ennen kuin me lopetimme. Olimme juuri aikeissa nousta pöydästä
-ja puhuimme siitä, että käväisisimme katsomassa Välkehtivää Rubiinia,
-kun neiti Hepple, joka istui aivan vastapäätä erästä suurta, kentälle
-päin olevaa ikkunaa, äkkiä hypähti tuoliltaan kimeästi kirkaisten.
-
-"Tuolla! Nopeasti!" huusi hän. "Tuolla ikkunassa! Miehen kasvot.
-Katsokaa!"
-
-Ei kaihtimia eikä verhoja ollut vedetty ikkunan eteen; huone itse oli
-kirkkaasti valaistu; ikkunan ulkopuolella olevat puutarhat ja kentät
-olivat pimeän peitossa. Minusta näytti, kun minä pyörähdin ympäri
-tuolissani ja seurasin neiti Hepplen vapisevan sormen osoittamaa
-suuntaa, että erotin jonkinlaiset aavemaiset kasvot yhdessä nurkassa
-ja jonkun tumman olennon liikkuvan, kun tuo aavemainen näky katosi.
-Peytonkin näki, ja lieneekö hänellä sitten ollut nopeampi ja terävämpi
-huomiokyky kuin minulla, sillä samalla kuin hän hypähti pystyyn, pääsi
-häneltä tukahdutettu huudahdus. "Kiinalainen!"
-
-Sitten hänen kätensä pujahti povitaskuun, ja hän hyökkäsi ikkunaa
-kohden, sillä välin kun minä, ajatellen ehtiväni nopeammin, syöksyin
-huoneesta ulos, eteissalin läpi ja puutarhaan. Me kohtasimme toisemme
-jonkinlaisella penkereellä, joka oli ruokahuoneen ja pihan välillä.
-Kohtasimme... tuijottaaksemme toisiimme huoneesta lähtevässä valossa ja
-sitten kaikkialla ympärillämme olevaan pimeyteen.
-
-"Cranage, hän se oli, varma kuin kuolema!" mutisi Peyton. "Ihan varma!"
-
-"Kiinalainenko?" huohotin minä.
-
-"Minä näin hänen kasvonsa -- sekunnin murto-osan ajan", vastasi hän.
-"Hän pääsi tietenkin livahtamaan. Ja mitäpä hyödyttäisi etsiä häntä
-täältä ulkoa? Tuolla", jatkoi hän osoittaen puutarhan äärimmäistä
-kolkkaa, "tuolla, kuten tiedätte, on avonaisia kenttiä, sitten nuo
-pensaikot ja niiden takana tiheä metsä -- olen huomannut kaiken tuon,
-sitten kuin tulimme tänne eilen. Mutta hän on täällä! Täällä!"
-
-"Etsimässä lady Renardsmereä tietystikin", sanoin minä. "Ja ehkäpä hän
-edelleenkin hiiviskelee tässä ympäri. Katsellaanpas vähäsen paikkoja."
-
-"Hyödytöntä!" sanoi hän. "Vaan jos haluatte --"
-
-Minä palasin rakennukseen, kerroin Joyceylle lyhyesti, mitä oli
-tapahtunut, ja ottaen pari miespalvelijaa mukaani palasin Peytonin luo.
-Me kiersimme varovasti puutarhan ja pihan emmekä löytäneet mitään.
-
-"En odottanutkaan löytävämme", huomautti Peyton, kun me palasimme
-taloon. "Katsottuaan ikkunasta hän lähti tiehensä. Mutta -- me tiedämme
-nyt, että hän on täällä -- Epsomissa."
-
-"Entä poliisit!" ehdottelin minä. "Entä jos kertoisimme niille?"
-
-"Luullakseni ei siitä olisi suurtakaan hyötyä", vastasi hän. "Hänenhän
-on aivan helppo piiloutua tuonne metsään. Ja sitä paitsi -- mikä
-tavaton joukko ihmisiä onkaan tuolla ulkona! -- nukkumassa, nummella,
-jos lienen asian oikein käsittänyt. Saa ottaa pataljoonan poliiseja
-etsimään yhtä miestä tänä iltana."
-
-Palasimme neiti Hepplen ja Peggien luo. Peggie oli jo pukeutunut
-hattuun ja päällystakkiin.
-
-"Minä lähden tallirakennuksille" sanoi hän. "Kiinalainen taikka ei ja
-tahtoipa hän sitten viiltää lady Renardsmeren kurkun poikki tai ei,
-minä ainakin lähden tammaa katsomaan! Se on minun virkani."
-
-"Minä lähden mukaan", sanoin minä. "Jäisitteköhän te, Peyton, neiti
-Hepplen seuraksi?"
-
-Hän nyökkäsi myöntävästi ja tuota pikaa Peggie ja minä olimme
-matkalla. Marengo-huvila oli kaupungin laidalla. Välkehtivä Rubiini
-oli sijoitettu lähelle kilpakenttää nummelle; meillä oli jonkin verran
-matkaa käveltävänä, vieläpä pitkin erästä synkkää kujaa.
-
-"Luuletteko sen todella olleen kiinalaisen?" kysyi Peggie, kun olimme
-kunnolleen matkassa. "Näitkö sinä hänet, Jim?"
-
-"Ihmiskasvot minä varmasti näin", vastasin minä. "Vilahdukselta näin
--- ja näin jonkun lähtevän pois. Kiinalainen se epäilemättä oli --
-lady Renardsmereä etsimässä. Osoittaa siis, että hän on täällä --
-lähistössä."
-
-Hetken aikaan hän ei vastannut. Me astelimme nopeasti pimeää kujaa.
-
-"Lady Renardsmere pitäköön itse huolta itsestänsä", huudahti hän äkkiä.
-"Mutta hevonen -- luulenpa, että sydämeni murtuisi, jos sille jotakin
-tapahtuisi!"
-
-"Mutta olethan ollut niin varma siitä, ettei sille mitään voi
-tapahtua", sanoin minä. "Olet nauranut pelkälle ajatuksellekin!"
-
-Taasen hän oli jonkun hetken äänetönnä; sitten hän äkkiä puhui.
-
-"En tiedä miksi", sanoi hän. "Olen vähän raskaalla mielellä. Minusta
-tuntuu aivan kuin jotakin tapahtuisi. Pelkkää kiihtymystä ehkä, vaan --"
-
-"Jäisinköhän minä tänne tallin luo yksi?" ehdotin minä. "Minä kyllä
-jään, jos --"
-
-"Ei, ei!" sanoi hän. "Ei ole tarpeellista. Kaikki nuo miehet --
-ja Bradgett. Luotan Bradgettiin ennen kaikkia muita. Ei! -- se on
-naurettavaa! Tietenkin tamma on niin turvassa kuin olla saattaa!"
-
-Turvalliselta se kylläkin näytti, kun me kymmentä minuuttia myöhemmin
-sen näimme. Vaikeata oli käsittää, miten minkäänlaista vahinkoa
-sille saattaisi tapahtua. Peggiekin rohkaistui sen nähdessään, ja me
-palasimme Marengo-huvilaan, tuntien että kaikki sittenkin oli kunnossa.
-
-Kello oli silloin kymmenen. Me istuimme kaikki neljä sitten
-keskustelemassa asioista vielä puoli tuntia. Kun neiti Hepple sitten
-oli juuri ilmoittanut aikovansa lähteä levolle, kuulimme voimakkaan
-auton jyrinää ulkoa maantieltä, sitten ääniä ovella ja eteissalissa;
-samassa Joycey aukaisi ruokahuoneen oven ja astui sivulle...
-
-Lady Renardsmere... ja hänen takanaan eteissalissa kaksi isoa, rotevaa,
-tuimakatseista miestä yksinkertaisissa puvuissa -- henkivartijoita
-nähtävästäkin.
-
-
-
-
-KOLMASKOLMATTA LUKU
-
-Birmalainen rubiini
-
-
-Nousimme kaikki seisomaan lady Renardsmeren astuessa huoneeseen.
-Sulasta hämmästyksestä hänen niin äkkiä ilmestyessään jäimme
-sanattomiksi -- ja tuijotimme. Ennen kuin Joycey ennätti
-poistua, kääntyi lady Renardsmere jyrkästi häneen, osoittaen
-käskevällä kädenliikkeellä, joka nähtävästikin oli perintöä hänen
-näyttämöajoiltaan, ikkunaa, jossa tunti sitten olimme nähneet
-kiinalaisen kasvot.
-
-"Vetäkää kierrekaihtimet alas ja sulkekaa verhot!" määräsi hän.
-"Tarkasti!"
-
-Sitten hän kääntyi meihin viitaten meitä istuutumaan; koululasten
-tavoin, jotka pyhällä kunnioituksella noudattavat opettajan sormen
-viittausta, mekin tottelimme; itse hän istahti pöydän vieressä olevalle
-tuolille.
-
-"Menkää sulkemaan ovi, Joycey", jatkoi hän, kun taloudenhoitaja oli
-suoritettuaan tehtävänsä palannut ikkunan luota. "Pitäkää huolta tuolla
-ulkopuolella olevista miehistä -- jos he haluavat jotakin juotavaa,
-niin antakaa, vaan katsokaa, etteivät lähde eteissalista. Cranage!
--- pankaa ovi lukkoon Joyceyn mentyä. No niin", sanoi hän lopuksi,
-kun olin kiertänyt avainta, "toivoakseni teillä kaikilla ihmisillä
-täällä on ollut mukavaa ja teistä on pidetty hyvää huolta? Tuossa on
-epäilemättä amerikkalainen -- toivoakseni voitte hyvin, sir? Peggie
-Manson! -- tammahan on kunnossa, vai mitä -- kunnossa ja valmiina?"
-
-"Tamma on kunnossa, lady Renardsmere, ja niin valmis kuin konsanaan",
-vastasi Peggie. "Näin sen omin silmin tunti sitten. Sitä valvotaan
-tarkasti nyt ja edelleen, kunnes kaikki on ohi. Voitte mennä sitä itse
-katsomaan, jos haluatte."
-
-Lady Renardsmere ei vastannut mitään tähän kehoitukseen. Hän riisui
-par'aikaa yltään isoa, raskasta päällysviittaa, joka verhosi hänet
-päästä jalkoihin asti. Kun hän toisella kädellään viskasi sen
-olkapäiltään taakseen, viittasi hän toisella kädellään edessään olevaan
-pöytään.
-
-"Tulkaa istumaan tämän pöydän ympäri, te kaikki", sanoi hän. "Minulla
-olisi jotakin kerrottavaa teille -- kaikille. Sen vuoksi olen tullut
-kotiin tänä yönä. Tulkaa!"
-
-Ollen muka hommailevinaan tuoleja pöydän ääreen neiti Hepplelle ja
-neiti Mansonille, Peytonin onnistui päästä minun lähelleni. Ja hän
-kuiskasi korvaani erään sanan, jonka vain minä tajusin.
-
-"Mielipuoli!"
-
-En ollut varma siitä, ettei hän ollutkin oikeassa. Lady Renardsmeren
-silmissä oli kummallinen kiilto ja käytöksessä outoutta; hänen
-liikkeensä olivat nytkähteleviä. Ja kun minä istuuduin häntä
-vastapäätä, aloin tarkasti pitää häntä silmällä. Hänen äänensä oli
-kuitenkin jotensakin luja, hänen puheensa aivan yhtenäistä ja siinä oli
-vielä vanha, tuttu töykeä, käskevä sävy. Mutta sentäänkin...
-
-"Te olette kaikki ihmetelleet, mitä minä olen hommannut sen jälkeen
-kuin lähdin Renardsmerestä", sanoi hän, kun me olimme kaikki asettuneet
-pöydän ympäri. "Nyt saatte kuulla! Minä olen ollut hankkimassa varmaa
-selvyyttä eräästä esineestä, jonka tahdoin omistaa -- esineestä, joka
-tekee huomisen Derby-voittoni aivan varmaksi asiaksi. Tästä!"
-
-Äkillisellä, nopealla liikkeellä hän vetäisi hameensa poimusta erään
-pehmeän, valkean silkkipaperikäärön ja asetti sen eteensä pöydälle.
-Samanlaisilla nopeilla liikkeillä hän repäisi paperin pois ja paljasti
-kirkkaanvihreänahkaisen, hoikan käärmeen muotoisen vyön, jonka keskellä
-oli pyöreä rintakoristeen muotoinen esine puhdasta kultaa. Ja sen
-keskelle oli kiinnitetty loistava verenpunainen kivi, jonka nähdessään
-neiti Hepple kimeästi huudahti.
-
-"Rubiini!"
-
-"Birmalainen rubiini!" sanoi lady Renardsmere. "Maailman hienoin
-rubiini! Sen vertaista rubiinia ei ole milloinkaan ollut. Ja se on --
-minun! Katsokaa sitä! Kosketelkaa sitä! Ottakaa se käteenne!"
-
-Kukaan meistä ei ojentanut kättään sitä ottaakseen. Luullakseni muut
-ajattelivat samoin kuin minäkin. Tässä edessämme oli nyt tuo murhia
-aiheuttanut esine, näyttäen hirvittävältä ja salaperäiseltä juuri
-yläpuolellamme olevan sähkölampun valaisemana. Sen ja minun välilläni
-kohosivat neljän murhatun miehen aavemaiset kasvot...
-
-"Huomenna tuo kiinnitetään Välkehtivän Rubiinin kaulan ympäri", sanoi
-lady Renardsmere, "eikä mikään sitä silloin voita! Se on taikakivi --
-fetishi! Olipa tamma vaikka vasta puoleksi valmennettu, voittaisi se,
-kun tuo on sillä! Kaulan ympäri, huomenna!"
-
-Katselin ympärilleni kolmea kumppaniani. Ei ollut vaikeata huomata,
-että sama käsitys, johon Peyton niin nopeaan oli tullut, oli
-muodostumassa neiti Hepplen ja Peggienkin mielissä -- kumpikin tuijotti
-lady Renardsmereen kuin lumottuna ja peloissaan.
-
-Ja peloissani olin itsekin; pelkäsin koko asiaa; pelkäsin, mitä
-tämän jälkeen seuraisi. Sillä lady Renardsmeren käytöksessä oli joka
-hetki yhä selvemmin huomattavissa jotakin, joka pani ajattelemaan
-kummia asioita; hän istui siinä katsellen meitä, vuoroon kutakin,
-palavin silmin ja leikkien vihreällä vyöllä, jossa verenpunainen kivi
-kultakehyksessään kimalteli...
-
-"Kuunnelkaa!" sanoi hän äkkiä kumartuen pöydän yli meihin päin. "Minä
-kerron teille koko asian! Tämä oli kerran pyhä kivi! Se oli kiinnitetty
-samoin kuin toinenkin, nyt hävinnyt, muutamaan epäjumalankuvaan. Se
-irroitettiin siitä -- kiskottiin ulos silmäkuopasta. Merkillisiä
-seikkailuja seurasi sitten. Vihdoin joutui se muutamien kiinalaisten
-liikemiesten käsiin -- he maksoivat siitä suuren hinnan. Eräs
-heistä, Cheng, toi liikeasioissa Eurooppaan tullessaan sen mukanaan,
-aikoen myydä sen jollekulle englantilaiselle tai amerikalaiselle
-miljoonanomistajalle. Chengin sihteeri, Chuh Sin, varasti sen häneltä
-Pariisissa. Chuh Siniltä varasti sen taas Portsmouthissa eräs Holliment
-niminen mies, jolla oli toinen mies, Quartervayne, liitossa kanssaan.
-Holliment ja Quartervayne pakenivat Lontooseen, kivi mukanaan, ja
-uskoivat asian eräälle kolmannelle miehelle, Neamorelle. Neamore oli
-kerran ollut liikeasioissa, timanttikaupoissa, minun kanssani, käyttäen
-vain toista nimeä silloin; hän tuli nyt minun luokseni tarjoomaan
-kiveä. Minä ostin sen häneltä ja Hollimentilta ja Quartervaynelta;
-annoin heille kymmenentuhatta puntaa siitä. He pettivät minut; luulin
-heillä olevan oikeuden myydä sen. Vaan he saivat rangaistuksensa! --
-Chuh Sin ja roskajoukko, jonka hän oli haalinut kokoon, olivat heidän
-kintereillään, ja Holliment ja Quartervayne ja Neamore murhattiin.
-Sitten minä pääsin totuuden perille -- ja otin rubiinin pois
-Pennithwaitelta, jonne sen olin lähettänyt varmasti säilytettäväksi,
-ja lähdin etsimään Chengiä. Tapasin hänet -- Pariisissa. Ja sain hänet
-luovuttamaan kaikki omat ja ystäviensä oikeudet -- minä maksoin hänelle
-neljäkymmentätuhatta puntaa. Minulla on kuitti taskussani; se on
-kirjoitettu sekä kiinan- että englanninkielellä! Nyt rubiini on minun!
--- ja huomenna Välkehtivällä Rubiinilla on se kaulassaan onnentuojana.
-Minä aion voittaa puolen miljoonaa puntaa Välkehtivällä Rubiinilla!"
-
-Äkkiä hän työnsi vihreän nahkavyön pöydän yli Peggietä kohden.
-
-"Te saatte kiinnittää sen Välkehtivän Rubiinin kaulaan, kun se on
-valmiiksi satuloitu huomenna iltapäivällä, Peggie Manson!" sanoi hän
-entisellä käskevällä tavallaan. "Sitten --"
-
-Neiti Hepple nousi nopeasti istuimeltaan.
-
-"Jos te jätätte tuon esineen tähän taloon yöksi, lady Renardsmere, niin
-pois minä lähden tästä talosta ja sisarentyttäreni myöskin!" sanoi
-hän rauhallisesti. "Minua ihmetyttää, että saatatte käskeä kenenkään
-kunnon ihmisen katsoa sitä, vielä vähemmän koskea siihen! Siinä on
-verta -- ihmishenkiä on sen tähden mennyt! Peggie -- älä kosketa sitä
-sormellasikaan!"
-
-"Ei minulla ole aikomustakaan, Millie-täti", sanoi Peggie. "En koskisi
-siihen, vaikka saisin kaiken rahan, minkä lady Renardsmere on siitä
-maksanut."
-
-Peyton potkaisi minua hiljaa pöydän alla. Ymmärsin hänen
-tarkoituksensa. Suorin sanoin sanottuna, noiden kolmen naisen kesken
-oli syntymässä riita. Ja yhdellä heistä, ellei hän nyt sorastaan ollut
-mielipuoli, oli meidän miesten käsityksen mukaan ainakin joku ruuvi
-löyhässä. Mutta -- olivatkohan nuo toiset kaksi siitä täysin selvillä?
-
-Katsahdin salavihkaa lady Renardsmereen. Omituinen kiilto oli hävinnyt
-hänen silmistään, ja hän näytti taas olevan vanha, tavallinen, käskevä
-itsensä. Vielä kerran hän työnsi vihreätä vyötä lähemmäksi Peggietä.
-
-"Välkehtivällä Rubiinilla pitää olla tämä kaulassa, kun se huomenna
-juoksee kilpaa!" sanoi hän. "Teidän on se kiinnitettävä, kun
-Medderfield on satulassa." "Ei!" sanoi Peggie päättävästi. "Sitä minä
-en tee!"
-
-Lady Renardsmere alkoi rummuttaa pöytää jalokivisormuksia täynnä
-olevilla sormillaan. Aina hänellä oli paljon sormuksia, mutta tänä
-iltana oli niitä tavallista enemmän, ja timantit välkkyivät ja
-kimaltelivat, kun hänen kätensä liikkuivat.
-
-"Te olette minun palvelijani!" letkautti hän.
-
-"Enpä ole", vastasi Peggie. "Minä olen teidän valmentajanne. Mutta en
-rupea miksikään osalliseksi siihen asiaan, että hevosellanne olisi tuo
-inhoittava esine. Siinä se!"
-
-Taasen tuo jäykkä, taipumaton olento alkoi rummuttaa pöytää. Äkkiä lady
-Renardsmere kääntyi minuun.
-
-"Cranage -- sanokaa tytölle, että hän on houkka!"
-
-"En!" sanoin minä lujasti. "Hän ei ole!"
-
-"Tekö myöskin?" huudahti hän. "Sitten --" Hän pyörähti Peytoniin päin
-ja katsoi häntä kiinteästi, johon Peyton vastasi aivan yhtä kiinteällä
-katseella. "Te näytätte ymmärtäväiseltä mieheltä, te amerikkalainen",
-sanoi hän. "Puhukaa noille ihmisille järkeä!"
-
-Peyton pani kätensä ristiin pöydälle ja istuen supisuorana katsoi lady
-Renardsmereä pitkään ja kylmästi.
-
-"No niin, ellei teillä ole mitään sitä vastaan, lady Renardsmere",
-sanoi hän rauhallisesti, "niin puhun vähän järkeä teille. Tehän
-tiedätte, kuten tässä juuri olette myöntänyt, että kiinalainen Chuh
-Sin on jo ottanut monta hengiltä yrittäessään saada tuota esinettä
-takaisin. Te mainitsitte kolme nimeä -- siihen on vielä neljäs
-lisättävänä -- teidän asianajajanne Pennithwaite. Ja -- kiinalainen
-on täällä saapuvilla! Hän katsoi juuri tuosta ikkunasta tuskin kaksi
-tuntia sitten. Ja jos minun on puhuttava järkeä, kehoitan vain neiti
-Mansonia pysymään siinä, mitä hän vasta on sanonut eikä mitenkään
-ryhtymään tuohon rubiiniin -- se on kirottu!"
-
-"Minä en haluakaan siihen mitenkään ryhtyä!" sanoi Peggie lujasti.
-"Ennemmin jätän kokonaan lady Renardsmeren ja hänen tallinsa. Se on
-viimeinen sanani."
-
-Tuskin olin osannut odottaa sitä, mikä nyt seurasi. Mutta äkkiä ja
-sellaisella vilkkaudella, joka olisi tuottanut kunniaa nuoremmallekin
-naiselle, lady Renardsmere hypähti jaloilleen, astui kaksi askelta ovea
-kohden, aukaisi sen, kääntyi vieressä olevaan sähkökelloon ja painoi
-nappia. Puolessa minuutissa Joycey seisoi hänen edessään. Vanha rouva
-heilautti kättään ympäri meitä kaikkia osoittaen.
-
-"Joycey, ajakaa nuo ihmiset talostani!" sanoi hän terävällä, lujalla
-äänellä. "Ulos he marssivat, niin monta kuin heitä on! Antakaa heille
-kymmenen minuuttia aikaa pakataksensa tavaransa, ja sitten -- ulos!"
-
-"Teidän armonne!" sanoi Joycey pehmeimmällä äänellään. "Jos teidän
-armonne..."
-
-"Tehkää kuten sanoin!" pauhasi hän. "Ulos -- koko joukko!"
-
-Sitten hän sieppasi vihreän vyön pöydältä ja pisti sen hameensa
-taskuun, astui eteissaliin noiden kahden ison miehen luo ja viittasi
-heitä seuraamaan häntä toiseen huoneeseen. Kaikki kolme hävisivät.
-
-Me noudatimme viivyttelemättä lady Renardsmeren määräyksiä. Peggiellä
-oli oma autonsa ja autonkuljettajansa talon takana olevassa
-autotallissa, ja vähemmässä ajassa kuin meille oli myönnetty olimme
-pakanneet pukulaatikkomme ja astuimme ulos. Tuota pikaa me olimme
-autossa ja maantiellä -- tähtien tuikkeessa.
-
-"Mihinkä mennään?" kysyi neiti Hepple, kun autonkuljettaja kääntyi
-ohjeita saamaan.
-
-"Käske hänen ajaa Lontooseen, Jim", vastasi Peggie. "Asetumme johonkin
-hotelliin."
-
-
-
-
-NELJÄSKOLMATTA LUKU
-
-Satuloimisaitaus
-
-
-Asetuimme muutamaan isoon Northumberland-kadun varrella sijaitsevaan
-hotelliin. Vaikka silloin jo olikin myöhäinen, ei kukaan meistä
-halunnut heti paikalla vetäytyä levolle. Kokoonnuimme erääseen
-nurkkaukseen hämmentyneinä ja ymmällä. Peggie oli syvimmän epätoivon
-vallassa -- ja minä tiesin, missä hänen ajatuksensa vaelsivat.
-
-"Tietysti kaikki on lopussa lady Renardsmeren ja minun välilläni!"
-sanoi hän katkaisten äkkiä tuon painostavan hiljaisuuden. "Kun hän
-kerran ajaa minut talostaan, niin ajaa hän myös minut huomenaamuna
-talleistaan. Kaikki on lopussa!"
-
-"Peggie kulta, tuo nainen oli suunniltaan tänä iltana", sanoi neiti
-Hepple. "Ehkä hän oli päihdyksissä, käytöksestä päättäen ainakin.
-Huomenaamulla --"
-
-"Ei!" huudahti Peggie. "Minä tunnen hänet. Hän ei ole erilainen
-aamulla. Hän on tullut pähkähulluksi tuon luulon takia että tammalla
-pitää olla kaulassaan kirottu rubiini! Minä tunnen hänet, uskokaa pois!
-Hän ei ole hullu -- hän on vain niin täpötäynnä taikauskoa jalokiviin
-nähden kuin konsanaan nainen voi olla -- aina hän on ollut, niin kauan
-kuin minä olen hänet tuntenut. Ja tuon vihreän vyön hän huomenna panee
-Välkehtivän Rubiinin kaulaan, sanokoon kuka hyvänsä vaikka mitä! Ja kun
-minä en tahdo siihen asiaan sekaantua enkä sitä edistää -- niin kaikki
-on lopussa. En ole hänen valmentajansa enää. Minä en peräydy enkä
-salli eläimen pitää tuommoista esinettä, joka on ihmisverestä tahmea.
-Eikä hän peräydy -- jos Medderfield esimerkiksi ajattelisi samoin kuin
-minäkin ja kieltäytyisi ratsastamasta, ajaisi hän hänet heti tiehensä
-ja hankkisi uuden jockeyn -- ellei muita siihen saisi, niin vaikkapa
-tallirengin. Hän panee Välkehtivän Rubiinin kantamaan tuota hirveätä
-esinettä, ja siinä tapauksessa..."
-
-"Entä sitten?" kysyi Peyton hetken vaitiolon jälkeen. "Miten käy siinä
-tapauksessa?"
-
-"Silloin Välkehtivä Rubiini ei voita Derbyä!" vastasi Peggie
-hiljaisella äänellä ja silmissään synkkä, surumielinen katse. "Se on
-varma asia!"
-
-"Mitä tyhjiä!" sanoi Peyton. "Se on taikauskoa, ehdottomasti! Te
-tulette yhtä mahdottomaksi kuin lady Renardsmere."
-
-"Ei se ole taikauskoa", väitti Peggie. "Se on kaukonäköisyyttä. Minä
-tunnen sen!"
-
-"Jos teillä on sellainen tunne, niin älkää antako sille valtaa",
-neuvoi Peyton. "Mitäs joutavia! -- tammahan on aivan viaton eläin joka
-tapauksessa. Jos lady Renardsmere on niin taikauskonsa hämmentämä,
-että jäykästi vaatii tuota kiveä Välkehtivän Rubiinin kaulaan -- niin
-samapa tuo, ei se mitään vaikuta eläimen juoksukykyyn, arvelen minä.
-Eihän tietenkään ole mikään miellyttävä asia tietää, että sillä on
-päällään esine, jonka takia ihmisiä on murhattu -- mutta luullakseni ei
-tunteellisuus tule kilpa-ajoasioissa kysymykseen. Ja ehkäpä hän, kuten
-neiti Hepple arvelee, on huomisaamuun mennessä malttanut mielensä --
-hän on minun nähdäkseni vanha, äkkipikainen henkilö -- ja saamme asiat
-selviksi. Nyt ehdotan, että me kaikki lähdemme nukkumaan ja pysymme
-iloisina -- pääasiahan sentään on, että voitamme tuossa kilpailussa."
-
-Mutta hetkistä myöhemmin, kun olimme Peytonin omassa huoneessa, jonne
-olin pistäytynyt juomaan ja savuketta polttamaan, hän puisteli päätään.
-
-"Tuo vanha nainen on pähkähullu, Cranage!" sanoi hän. "Ei kannata
-peloittaa tyttöä sen enempää, mutta minä luulen, että lady Renardsmeren
-asiat ovat toivottomasti hukassa."
-
-"Selittäkää tarkemmin", sanoin minä. "Tammaan nähden, tarkoitan."
-
-"Lady Renardsmere on Epsomissa, ainakin hän meistä sinne jäi", hän
-vastasi. "Ja -- kiinalainenkin on siellä! Hän ryhtyy väkivaltaisuuksiin
-toista tai molempia vastaan; ehkäpä vain toista vastaan, päästäkseen
-siten käsiksi toiseen. Mutta -- varmasti hän toimii -- sitä varten hän
-siellä on."
-
-"Tamma on yhtä turvassa kuin Englannin pankki!" sanoin minä.
-
-"Miten te sen tiedätte?" sanoi hän. "Oli -- tarkoitatte! Mikäli
-aavistan, on sen hupsu omistaja näihin mennessä käynyt tuolla tallissa
-ottamassa sen pois sieltä. Ja sen minä sanon, että kaikesta huolimatta,
-mitä neiti Manson puhuu tai ajattelee taikauskosta, on lady Renardsmere
-mielipuoli -- aivan järkensä menettänyt. Eikä kukaan tiedä, mitä
-mielipuoli nainen seuraavaksi työkseen tekee!"
-
-"Onpa hän kyllin tervejärkinen laahatakseen mukanaan joka paikassa pari
-isoa miehenkoljoa henkivartijoinaan!" huomautin minä. "En ole ensinkään
-varma hänen mielipuolisuudestaan."
-
-"Te ette ymmärrä", sanoi hän. "Hän saattaa olla selvä kylläkin
-yhdeksässä kohdassa, mutta parantumaton mielipuoli kymmenennessä.
-Kymmenes kohta on tässä tapauksessa juuri tuo rubiini! Olkoonpa niin,
-että sanoinkin tuolla alhaalla vanhan rouvan ehkä aamuun mennessä
-tulevan järkiinsä -- tein sen vain neiti Mansonia rohkaistakseni.
-Itse puolestani uskon, että hän ei tule, vaan panee tuon kiven tamman
-kaulaan -- ja kiinalainen on läheisyydessä!"
-
-Hän alkoi riisuutua ja hetken aikaa minä istuin tupakoiden ja miettien.
-
-"Kuulkaapas!" sanoin minä äkkiä. "Me olemme täällä aivan lähellä
-Scotland Yardia. Minä ehdotan, että te ja minä pistäydymme siellä
-varhain huomenaamulla, ennen kuin lähdemme Epsomiin, ja yritämme
-tavata Jifferdeneä, ja jos saamme hänet käsiimme, kerromme hänelle
-kiinalaisesta. Ehkä hän pitää asiaa sen arvoisena, että lähtee sinne ja
-ottaa apulaisia mukaansa."
-
-"Hyvä on!" vastasi hän. "Niin varhain kuin vain haluatte. Mutta se on
-melkein kuin neulan etsimistä heinäsuovasta!"
-
-"Tuskinpa sentään", sanoin minä. "Jos, kuten sanotte, kiinalaisella
-on päämääränään joko lady Renardsmere tai hänen hevosensa, on hänen
-tultava toisen tai toisen lähelle, voidakseen toimia. Vai mitä
-arvelette?"
-
-"Ette te enkä minä tiedä mitään tuon miehen aikeista, jossa on voimaa
-ja viekkautta niin harvinaisessa määrässä yhtyneinä", vastasi hän
-oraakkelimaisesti. "Vaan eipä tietenkään haittaa mitään, vaikka
-käymmekin tapaamassa Jifferdeneä."
-
-Me lähdimme yhdessä Scotland Yardiin heti aamiaista syötyämme
-seuraavana aamuna. Me kohtasimme Jifferdenen melkein paikalla ja
-jäimme tuijottamaan häneen. Hän oli puettu hienoon, tahrattomaan
-kilpa-ajoasuun -- komea keikari, kiikari olalla ja päässään korkea,
-valkoinen hattu mustine nauhoineen.
-
-"Tarpeetonta kysyä, mihin olette menossa, Jifferdene", huomautin
-päästäen nauruun, joka omasta mielestäni kuulosti hyvin ontolta.
-"Sitähän koko ulkoasunne toitottaa!"
-
-"Asianmukainen varustus, herra Cranage", sanoi hän.
-"Virkavelvollisuuksia, sir! Meitä lähtee sinne useampia -- vaikka
-eivät kaikki näin purppuraan ja hienoihin liinavaatteisiin puettuina.
-Tapaatte minut satuloimisaitauksessa, jos teillä on asiaa. Mutta --
-mikä teidät tänne tuo?"
-
-"Jifferdene", sanoin minä, "kiinalainen on Epsomissa. Kuulkaa!"
-
-Minä kerroin hänelle kaikki viimeöisestä ilmestyksestä ikkunassa ja
-sitä seuraavista tapauksista. Hän kuunteli tarkkaavaisena, käsittäen
-kaikki.
-
-"Ja jätittekö lady Renardsmeren sinne?" kysyi hän, kun olin lopettanut.
-
-"Marengo-huvilaan", vastasin minä. "Luonnollisesti emme tiedä, jäikö
-hän sinne. Ehkäpä jäi, vaikka eräs hänen isoja autojaan odotti pihalla.
-Mutta jättäessämme hänet oli hänellä seurassaan -- henkivartiostonsa."
-
-"Otan asiasta heti selvää", sanoi hän lähtien puhelimeen. "Olen nyt
-saanut kuulla hänen armostaan ja hänen henkivartijoistaan -- sain
-hänestä myöskin myöhään eilen iltapäivällä tietoja. Lady Renardsmere,
-hyvät herrat, on seurassaan kaksi yksityisetsivää, entisiä poliiseja,
-viimeiset kymmenen päivää asunut isossa huoneustossa Great Central
--hotellissa, mukanaan kamarineitinsä ja yksi miespalvelija. Minä soitan
-ja kysyn, onko hän siellä edelleen."
-
-Viiden minuutin kuluttua hän palasi puhelimesta.
-
-"Lady Renardsmere lähti Epsomiin myöhään eilen illalla", sanoi hän.
-"Hän ei palannut. Otaksukaamme siis, että hän on siellä. No hyvä! --
-siten käyvät asiat yksinkertaisemmiksi."
-
-"Miten niin?" kysyi Peyton.
-
-"Meidän suunnitelmamme on pysyä -- huomaamatta -- hänen ja hänen
-hevosensa läheisyydessä", sanoi Jifferdene, "ollaksemme valmiit
-siinä tapauksessa että tuo kiinalainen yrittää häiritä kumpaakaan
--- eikö niin? Ymmärrättehän tarkoituksen? No niin -- kertokaa nyt
-minulle tarkkaan, missä Marengo-huvila on ja missä tamman talli on,
-ja tunnin kuluttua tästä lähtien ovat he kumpikin minun ja miesteni
-huolellisimman valvonnan alaisina -- me olemme perillä ennen teitä!"
-
-Me selitimme hänelle yksityiskohdat tarkalleen, lähdimme pois ja
-palasimme hotelliimme. Kello oli silloin vähän vailla kymmenen;
-neljännestä yli me kaikki olimme Peggien autossa ja matkalla
-Epsomiin. Loppumattomana jonona vierikin jo ajopelejä kaupungista;
-oli erinomaisen kaunis aamu ja kulkiessamme Westminster-sillan yli
-ja suunnatessamme kulkumme etelään päin näytti meistä, että osanotto
-suuriin kilpa-ajoihin tulisi olemaan aivan erikoinen. Luulin, että
-kahdenkymmenenkolmen kilometrin matka nummelle kävisi aika hitaasti,
-mutta Peggien autonkuljettaja, vanha lontoolainen, tunsi tämän alueen
-hyvin ja käyttämällä viisaasti oikoteitä ja kierroksia, kyyditsi meidät
-Epsomin pääpysäyspaikalle kohta yhdentoista jälkeen. Me jätimme hänet
-sinne sijoittamaan autoa niiden kymmenien joukkoon, joita joka hetki
-saapui, ja lähdimme kaikki neljä vieressä olevan tallin luo, johon
-Välkehtivä Rubiini oli majoitettu.
-
-Ennenkuin pääsimme aivan lähelle, näimme että jotakin oli tapahtunut.
-Etualalla, juuri Välkehtivän Rubiinin talliosaston edessä, seisoivat
-ryhmänä yksityissalapoliisit, jotka lady Renardsmere oli lähettänyt
-Mansonin huvilaan Robindalen johdolla. Niiden ja meidän välillämme
-seisoi Bradgett, nähtävästikin kyyneliin puhkeemaisillaan, jutellen
-Medderfieldille, jockeylle, joka oli puettuna komeaan ajopukuun ja
-näytti olevan kuvaamattoman hämillään; heidän takanaan hiiviskeli
-Välkehtivän Rubiinin oma tallipoika, toden teolla itkien ja katsoen
-toisesta toiseen aivan kuin lohdutusta toivoen. Ja vähän matkan päässä
-näin Jifferdenen tavallisena katselijana useitten muitten miesten
-keskellä.
-
-Peggie meni suoraan Bradgettin luo; nähdessään hänet takana seisova
-tallipoika voivotteli ihan kuuluvasti.
-
-"No, Bradgett, mitä on tekeillä?" tiedusteli Peggie, nyökäten
-Medderfieldille. "Antakaa kuulua!"
-
-Bradgett puisteli päätään. Hänen puhtaaksi ajettu naamansa venyi pitkän
-ja surkean näköiseksi.
-
-"Minä en tiedä, mitä on tekeillä, neiti!" vastasi hän. "Kukaan ei
-tiedä, mitä on tekeillä! Sen vain tiedän, että lady Renardsmere tuli
-tänne kello yhdeksältä tänä aamuna seurassaan pari isoa kaveria, jotka
-pysyttelivät tavattoman lähellä häntä, ajoi minut miehineni ulos tamman
-tallista, lukitsi oven omin käsin, asetti nuo ukkelit tuolla sen eteen
-ja kertoi minulle, että te ette enää ollut hänen valmentajansa ja
-että paha meidät perisi, jos yrittäisimme lähestyä enää Välkehtivää
-Rubiinia! Minä -- minä luulen, että hän on tullut hulluksi, neiti, tai
-jotakin sentapaista -- hirveän pahalla tuulella hän ainakin oli. Mitä
-meidän on tehtävä, neiti?"
-
-"Missä lady Renardsmere nyt on?" kysyi Peggie.
-
-"En tiedä, neiti", vastasi Bradgett. "Hän lähti noiden kahden miehen
-seuraamana tuonne kentän yli -- majuri Camperdalen talleja kohden. Hän
-on pannut Välkehtivän Rubiinin tallin avaimen taskuunsa, neiti."
-
-"Mistä oikeastaan on kysymys, neiti Manson?" kysyi Medderfield
-luonnollisen uneliaana. "Omituinen juttu, eikö niin?"
-
-"Minä en voi kertoa teille, mistä oikeastaan on kysymys, Medderfield",
-vastasi Peggie. "Lady Renardsmere --"
-
-Nyyhkivä tallipoika heidän takanaan puuttui äkkiä puhumaan.
-
-"Hänen armonsa tulee takaisin!" sanoi hän. "Minä näen hänet -- hänen
-seurassaan on miehiä."
-
-Me käännyimme kaikki siihen suuntaan, jonne poika sormellaan osoitti.
-Näimme lady Renardsmeren lähestyvän viistoon juuri alapuolellamme
-olevan kanervikon poikki. Hänen kaksi henkipalvelijaansa oli hänen
-kintereillään; hänen takanaan kulki kolme miestä, jotka ilmeisesti
-olivat tallirenkejä; näiden rinnalla asteli kookas, sotilaan näköinen
-mies, jonka minä otaksuin majuri Camperdaleksi, hyvässä maineessa
-olevaksi valmentajaksi. Ja minulle alkoi selvitä, mitä oli tekeillä.
-
-"Lähdetään pois, Peggie!" kuiskasin minä. "Turhaa on jäädä tänne. Antaa
-hänen tehdä mielensä mukaan."
-
-Mutta Peggie ei liikahtanut.
-
-"En lähde!" sanoi hän. "Täällä minä olen ja tänne jään! Katson mitä
-tapahtuu."
-
-Pieni saattue lähestyi. Sen oli astuttava aivan meidän vierestämme;
-lady Renardsmere, marssien muiden edellä katse talleihin kiintyneenä,
-vilkaisi äkkiä sivulle ja huomasi meidät.
-
-Hänen silmänsä säihkyivät vihasta ja hän heristeli avainta meihin päin.
-
-"Menkää tiehenne!" huusi hän. "Menkää tiehenne, joka sorkka! Meidän
-välillämme on kaikki lopussa, Peggie Manson -- te ette enää ole
-valmentajani! Minä en kärsi, että minun palveluksessani olevat henkilöt
-osoittavat minulle tottelemattomuutta! Menkää jokainen tiehenne, mutta
-te, Madderfield, tulkaa te tänne -- minulla on joitakin määräyksiä
-teille annettavana."
-
-Hän lähti taas liikkeelle ja Peyton sysäsi minua kyynärpäähän.
-
-"Tulkaa pois!" hän sanoi. "Tuokaa molemmat naiset taemmas. Tuo vanha
-rouva on tällä haavaa ihan suunniltaan. Turha on suututtaa häntä
-enempää. Tulkaa!"
-
-Sain neiti Hepplen ja neiti Mansonin peräytymään. Me siirryimme noin
-kymmenen metrin päähän Bradgettin ja tallipojan seuratessa meitä
-ja jäimme katsomaan. Tapahtui juuri, mitä olin odottanutkin. Lady
-Renardsmere aukaisi tallin oven; hänen seuralaisensa astuivat sisään;
-jonkun hetken kuluttua toivat he Välkehtivän Rubiinin ulos; hupsun
-omistajansa, salapoliisihenkivartiostonsa ja uusien seuralaistensa
-saattamana se kuljetettiin Camperdalen talleja kohden. Peggien kasvot
-kävivät hehkuvan punaisiksi ja sitten valkeiksi; Bradgett kirosi
-partaansa; tallipoika vetäisi esiin koreankirjavan nenäliinan ja
-nyyhkytti siihen. Ja Jifferdene, osoittamatta ensinkään tuntevansa
-meitä, asteli apulaisineen suosikin ja sen saattojoukon jäljestä.
-
-Siihen saakka Medderfield ei ollut liikahtanut. Mutta nyt hän katseli
-ympärilleen ja minuun päin. Hän iski minulle silmää, ja minä menin
-hänen luokseen.
-
-"Onko häneltä joku ruuvi irti, herra Cranage?" kysyi hän, nyökäten lady
-Renardsmereen päin.
-
-"Lady Renardsmerellä ja neiti Mansonilla on ollut riita, Medderfield",
-sanoin minä. "Lady Renardsmere on niitä naisia, jotka eivät kärsi
-vastustamista. Mutta -- eihän se ollenkaan estä teitä ratsastamasta
-Välkehtivällä Rubiinilla tänään iltapäivällä, eihän?"
-
-"Vieläkös mitä, aion tietysti ratsastaa, herra Cranage", sanoi hän
-päättävästi. "Meidän kesken puhuen, hänen armonsa on luvannut minulle
-viisituhatta puntaa, jos me voitamme. Mutta -- neiti Mansonin asia on
-paha, sir! Hänen on ansio, enkä minä, hitto vie, ymmärrä tämän aamun
-juttua muuta kuin että, kuten sanoin, hänen armoltaan on joku ruuvi
-löyhtynyt. Mutta kauppa kun kauppa! Minä lähden nyt katsomaan, mitä
-hänen armollaan on asiaa. Tapaamme myöhemmin satuloimisaitauksessa kai?"
-
-Hän lähti pois Camperdalen talleille päin, ja minä palasin Peggien
-ja toisten luo. Peggie näytti tulleen mykäksi hämmästyksestä; hän
-seisoi hyvin kalpeana ja hiljaisena katsellen tammaa ympäröivän pienen
-seurueen etääntymistä; vasta kun se oli hävinnyt, näytti hän taas
-huomaavan muut ympärillään. Vihdoin neiti Hepple laski kätensä hänen
-käsivarrelleen.
-
-Peggien kasvoille palasi äkkiä väri ja hänen silmänsä salamoivat --
-vaarallisesti. Hän kääntyi neiti Heppleen uhmaavin kasvoin.
-
-"Kotiin!" huudahti hän. "Kotiinko? En hitto vie menekään! En -- minä
-jään katsomaan loppuun asti! Minähän sen kuitenkin valmensin!"
-
-Saimme hänet tulemaan pois kanssamme; saimme hänet syömään vähän
-aamiaistakin. Aika kului; koetimme kiinnittää huomiomme suunnattomiin
-väkijoukkoihin, kahteen ensimmäiseen kilpailuun; siitä ei ollut mitään
-apua; ainoa, mitä odotimme, oli... vaan kaikkihan tiesimme, mitä se
-oli. Ja vihdoin me olimme satuloimisaitauksessa, me neljä yhdessä,
-ympärillämme joukko miehiä ja naisia, kiihkeinä näkemään suosikkia. Oli
-jo tullut tiedoksi, että jotakin erikoisempaa oli tapahtunut. Kuulin
-kuiskauksia, satunnaisia huomautuksia. Kuta lähemmäksi aika joutui,
-sitä suuremmaksi kasvoi levottomuus...
-
-Ja vihdoin tuli tamma, ja ihmiset koettivat tunkeutua lähelle
-nähdäksensä sitä olentoa, joka oli pelkkää elämää ja tulta, valmennettu
-mahdollisimman valmiiksi ja täydelliseksi. Ja sen kauniisti kaartuvan
-kaulan ympäri oli varmasti kiinnitetty kirkkaanvihreä nahkavyö
-kirottuine verenpunaisine rubiineineen!
-
-
-
-
-VIIDESKOLMATTA LUKU
-
-Kiinalainen voittaa
-
-
-Me seisoimme yhdessä, neiti Hepple, Peggie, Peyton ja minä --
-emme etäisyyden, vaan lady Renardsmeren vihan erottamina tuosta
-kauniista eläimestä, johon me kaikki, ja Peggie erikoisesti, olimme
-niin syvästi kiintyneitä. Se taas, tietämätönnä kaikista sitä
-koskevista asioista, seisoi joukon keskellä, jonka muodostivat sen
-uusi palveluskunta, tuo valpas henkivartiosto, lady Renardsmere ja
-Medderfield. Lady Renardsmere, käsi epäluuloisesti eläimen kaulalla,
-puhui vakavasti jockeylle. Joka puolella heidän ja meidän ympärillämme
-oli katselijoita, miehiä ja naisia, urheilumaailmassa hyvin tunnettuja
-henkilöitä, kiihkeinä ja uteliaina näkemään suosikkia, mutta sitä
-ympäröivien virkaintoisten vartijoiden toimesta pysytellen loitompana.
-Jo ympäröi salaisuuden ilmapiiri Välkehtivää Rubiinia; huhuja oli
-päässyt liikkeelle, ja ihmiset tarkastelivat lady Renardsmereä ja
-Peggietä uteliain, tutkivin katsein. Muuan vanhanpuoleinen mies kääntyi
-äkkiä Peggien puoleen.
-
-"Luulin teidän valmentaneen lady Renardsmerelle, neiti Manson", sanoi
-hän. "Ettekö te ole vastuussa tuosta pikku täydellisyydestä?"
-
-"Olin eilisiltaan asti, kapteeni Marsham", vastasi Peggie levollisesti.
-"Lady Renardsmere on ottanut sen pois minun käsistäni."
-
-"Hyvä Jumala, -- sepä omituista menettelyä!" huudahti kapteeni Marsham.
-"Semmoista en ole milloinkaan eläissäni kuullut! Sopimatonta!"
-
-"Aivan!" myönsi Peggie lakoonisesti.
-
-"Naisen päähänpistoa arvattavasti", jatkoi vanha herra tutkivin
-katsein. "Taitaa olla oikukas nainen, tuo lady Renardsmere? Hm! --
-ainakin teidän on kunnia niiden mielestä, jotka tietävät. Te kai
-odotatte sen helposti voittavan?"
-
-Peggie katsahti ympärilleen satuloimisaitauksessa. Siellä oli muitakin
-hevosia -- Jack Cade, Hedgesparrow, Flotsam, Roneo ja puolisen tusinaa
-muita vähäpätöisempiä. Ihmiset seisoskelivat niiden ympärillä ryhminä
-ja joukkueina arvioiden, arvostellen...
-
-"Ei täällä näy yhtään hevosta, joka voisi sen voittaa", sanoi Peggie
-rauhallisesti. "Ei ole milloinkaan ollut olemassa Derby-kilpailijaa,
-jolla olisi suuremmat voittomahdollisuudet, kapteeni Marsham. Minä
-uskaltaisin viimeisen roponi siitä!"
-
-Peggie kääntyi hänestä minuun ja Peytoniin ja veti neiti Hepplen
-mukaansa.
-
-"Lähdetään kaiteiden ääreen, niin lähelle päätepylvästä kuin suinkin",
-sanoi hän. "En halua nähdä tätä sen enempää -- tahdon vain nähdä sen
-voittavan. Ja sitten -- minä lähden!"
-
-Peyton otti häneltä neiti Hepplen ja lähti edeltä astumaan, ja minä
-seurasin Peggien rinnalla. Äkkiä hän väkijoukon läpi työntyessämme
-pujotti kätensä minun käsikoukkuuni ja kuiskasi.
-
-"Jim", sanoi hän, "minä olen mennyttä. Kaikki on nyt lopussa. Tämän
-jälkeen jätän valmentamisen -- en enää ikänä valmenna muuta hevosta.
-Saan kumminkin, kuten vanha kapteeni Marsham sanoi, kunnian Välkehtivän
-Rubiinin menestyksestä. Jos -- jos se voittaa!"
-
-"Olethan varma sen voitosta, Peggie", sanoin minä. "Tiedäthän olevasi.
-Niin on jokainen! Hyväinen aika, eihän siitä nyt voi rahaa saada muuten
-kuin --"
-
-"Tiedän -- tiedän!" vastasi hän sukkelaan. "Mutta olen raskaalla
-mielellä -- minulla on jonkinlainen outo, synkkä aavistus siitä, että
-jotakin tapahtuu."
-
-"Hermostusta!" sanoin. "Sinä olet vielä kiihdyksissäsi eilisen illan ja
-tämän aamun tapahtumista -- eikä kummakaan. Mutta --"
-
-"Tuo inhoittava esine sen kaulassa!" keskeytti hän. "Jim! -- ajattelepa
--- ajattelepa, että kiinalainen olisi täällä ja -- ja näkisi
-birmalaisen rubiinin?"
-
-Hetkellisessä kiihtymyksessäni olin unohtanut kiinalaisen. Katselin
-vaistomaisesti ympärilleni, oikealle ja vasemmalle. Oli vaikea olettaa,
-että ainoakaan itämaalainen kykenisi huomiota herättämättä piileksimään
-tässä hienossa ympäristössä.
-
-"En ymmärrä, mitä kiinalainen voisi saada aikaan -- täällä", sanoin
-minä. "Näithän, että Välkehtivää Rubiinia vartioitiin mahdollisimman
-huolellisesti aina viime hetkeen saakka. Ja etkö sinä huomannut, että
-Jifferdene, mukana muutamia miehiänsä, oli aivan hevosen ja lady
-Renardsmeren vieressä, vaikka ei tietenkään lady Renardsmere erottanut
-heitä muusta kilpa-ajoyleisöstä. En käsitä, miten kiinalainen tai joku
-hänen kätyreistään, jos hänellä sellaisia on, voisi käydä hevosen tai
-sen omistajan kimppuun."
-
-"Vähät minä siitä välitän, mitä tapahtuu, tai saattaa tapahtua lady
-Renardsmerelle", sanoi hän. "Hän on sen kaiken ansainnut ostamalla tuon
-inhoittavan esineen! Mutta tamma..."
-
-"Mitäpä sille voisi tapahtua?" keskeytin minä. "Sitähän vartioidaan nyt
-niin tarkasti, ettei kärpänenkään saattaisi huomaamatta asettua sen
-selkään. Jonkun hetken kuluttua se jo on menossa lähtökohdalle. Ja kun
-Medderfield kerran on satulassa ja matkalla..."
-
-"Toivoisinpa sittenkin, että kaikki jo olisi ohi!" huomautti hän. "Olen
-levoton, Jim... levoton!"
-
-"Eivät Välkehtivän Rubiinin puolesta vetoa lyöneet ainakaan näytä
-huolissaan olevan, Peggie", sanoin minä, koettaen rohkaista häntä.
-"Kuunteleppa vain!"
-
-Ja todellakin, mikäli saattoi päättää niistä keskustelun katkelmista,
-joita joka puolelta kuului, sai hyvinkin pian kaksi eri vaikutelmaa --
-toisen, että kaikki pitivät Derbyn tulosta itsestään selvänä; toisen,
-että kaikki olivat kahden viime kuukauden kuluessa panneet rahansa
-lady Renardsmeren tamman puolesta. Peyton ohjasi Peggien neiti Hepplen
-viereen aivan aitauksen ääreen ja katsoi sitten merkitsevästi minuun.
-
-"Tuntuu siltä kuin ympärillämme oleva yleisö pitäisi tätä tilaisuutta
-juhlakulkueena, jossa Välkehtivä tulee johtamaan ja muut kaikki
-kiltisti seuraamaan sitä!" huomautti hän kuivakiskoisesti. "Olen
-kuullut kuuden eri henkilön sanovan, että vain yksi hevonen tulee
-kysymykseen ja että muut voisivat yhtä hyvin pysyä talleissaan! Mutta
-neiti Manson taitaa olla pahoillaan?"
-
-"Kovin!" sanoin minä. "Toivoisin kaiken olevan ohi."
-
-"Mutta", huomautti hän, "ei mielestäni ole enää mitään vaaraa. Ei
-enää muuta puutu kuin tuoda se esille ja antaa sen juosta. Entä millä
-juhlamenoilla päättyy tämä historiallinen tapaus? Jos Välkehtivä
-Rubiini voittaa -- kuuluuko sen omistajalle mennä radalle ja taluttaa
-se lavan eteen?"
-
-"Kuuluu kyllä!" sanoin minä. "Hyvin ylpeä hetki - sen omistajalle."
-
-"Tehneekö lady Renardsmere niin?" kysyi hän.
-
-"Varmastikin, mikäli minä lady Renardsmereä tunnen", vastasin minä.
-"Sen halukkaampi ei ole kukaan -- ei hullu eikä viisas!"
-
-Hän vilkaisi minuun ja veti minut vähän syrjemmälle.
-
-"Siitä tulee vaarallinen hetki!" sanoi hän. "Hevosen ja sen omistajan
-ympärillä arvattavasti tyrkitään ja tungeksitaan. Siinä tarjoutuu
-kiinalaiselle otollinen tilaisuus!"
-
-"Luuletteko hänen olevan täällä, Peyton?" sanoin minä.
-
-"Varmasti!" vakuutti hän lujasti. "Täällä hän jossakin on. Ja jos hän
-näkee tuon rubiinin -- niin silloin tapahtuu jotakin. Hän koettaa saada
-sitä käsiinsä -- keinolla millä hyvänsä."
-
-"Tehköön mitä hyvänsä -- kun kilpailut ovat ohi", sanoin minä. "Mutta
-en käsitä, miten hän voi päästä mihinkään tai kehenkään käsiksi sitä
-ennen."
-
-"Silloin se tapahtuu kuin sanoin", selitti Peyton. "Eikä minun
-mielestäni ole tarpeellista varoittaa lady Renardsmereä. Mutta -- hei,
-tuoltahan hevoset jo tulevatkin!"
-
-Hevoset tulivat esille ohjelmaan merkityssä järjestyksessä -- minua
-eivät niistä erikoisesti huvittaneet muut kuin Jack Cade, isokasvuinen
-kauniinruskea varsa, ja Hedgesparrow, jonkun verran hentorakenteinen,
-siro, kastanjanruskea tamma. Eikä huvittanut muitakaan -- kaikki
-katselivat ja tarkkailivat vain Välkehtivää Rubiinia, joka ilmestyi
-kokonaisuudessaan näkyviin kulkueen keskikohdalla ja jota radan
-vastaisella puolella oleva yleisö riemuhuudoin tervehti.
-
-Se näytti yhtä siivokäytöksiseltä kuin oli hyvin kasvatettukin, ja
-hyväksyvä murina kaikui joka puolelta ympäriltämme. Mutta viereltäni
-puhui samassa teräväkatseinen mies -- äänekkäästi.
-
-"Mikä kirkkaanvihreä juova tamman kaulassa on ja mikä kimalteleva
-esine siihen on kiinnitetty?" huudahti hän. "Mitä peijakkaan peliä se
-semmoinen on?"
-
-Muuan toinen mies kääntyi puolittain puhujaan ja katsoi häneen
-rauhallisesti ja merkitsevästi.
-
-"Taikakalu!" sanoi hän lakoonisesti. "Ettekö ole milloinkaan kuullut
-puhuttavan vanhan lady Renardsmeren taikauskoisesta jalokivi-himosta?
-Tuo nähtävästi on hänen tapansa hankkia onnea!"
-
-"Hankkia pikemminkin huonoa onnea!" selitti toinen jurosti. "Eikö
-olekin koristanut hevostaan kuin toiset hullut autonsa! Tuommoisella
-kirotulla taikakalulla -- naurettavaa! En ole nähnyt englantilaisella
-kilpa-ajohevosella sellaista esinettä _minun_ aikanani -- ja se onkin
-melko pitkä aika, totta vie!"
-
-"Luullakseni ei se tee mitään eroa puoleen eikä toiseen", sanoi toinen
-puhuja rauhallisesti. "Lady Renardsmere on niin tuiki varma voitostansa
-kuin olla voipi -- vedonlyönnissä tahdotaan nyt seitsemän kahta
-vastaan."
-
-Juhlallinen saatto teki kierroksensa ja hevonen toisensa jälkeen astui
-lähtöportille. Me näimme jockeytten lakkien liikkuvan kuin värillisten
-lasipalasten kaleidoskoopissa. Peyton, joka oli päätään pitempi minua,
-kysyi minulta erästä asiaa.
-
-"Miten minä tuon pikku neitosemme tunnen, kun se tulee kiertäen rataa
-pitkin?" kysyi hän. "Tämän kiikarinkin avulla on vähän vaikea saada
-selvää mikä mikin on."
-
-"Katsokaa, missä kirkkaanvihreä lakki näkyy", sanoin minä. "Lady
-Renardsmeren värit ovat kirkkaanvihreä lakki ja takki sekä oranssin
-värinen nauha oikealta olkapäältä vasemmalle lanteelle. Tarkatkaa
-lakkia! Ei ole nähdäkseni muuta heleänväristä lakkia. Pitäkää silmällä
---"
-
-"_Ne ovat lähteneet liikkeelle_!"
-
-Joukon äkillinen, valtava huuto sai Peytonin hypähtämään, ja minä
-näin hänen poskiensa hehkuvan innostuksesta ja kiihtymyksestä.
-Kohoten meitä muita korkeammalle hän näki enemmän kuin me ja seuraten
-liehuvia lakkeja, kun hevoset kiitivät eteenpäin ylänkömaata radan
-tuonpuolisella sivulla, hän alkoi huudella meille tiedoituksia.
-
-"Minä näen heleän lakin -- se on aivan muitten keskellä! Eräs tumma
-lakki on edessä -- hyvän matkankin. Kuka se on?" hän kysyi.
-
-"En hitto vie tiedä!" sanoin minä. "Samantekevä kuka nyt on edessä!
--- siitä on kysymys, kuka silloin on edessä, kun ne tänne tulevat.
-Tarkatkaa niitä, kun ne alkavat kiertää tännepäin!"
-
-Sitten minä katsahdin Peggieen. Seisten aivan aitauksen vieressä
-melkein vastapäätä päätepylvästä hän tuijotti suoraan eteensä --
-tyhjyyteen. Ja minä siirryin lähemmäksi häntä ja pujotin käteni hänen
-kainaloonsa välittämättä siitä, miten hevoset juoksivat. Vielä muutamia
-hetkiä...
-
-"En saata nyt nähdä niitä paljoakaan", mutisi Peyton minun takaani.
-"Ne ovat jotenkin kuin maahan vajonneet. Heleä lakki oli samoilla
-paikkeilla..."
-
-Äkkiä puhkesi ilmoille kova huuto vasemmalta puoleltamme, kun tuo
-tiheään sulloutunut joukko kiiti Tattenham-nurkkauksen ympäri ja tuli
-kokonaisuudessaan kiihkeän väkijoukon näkyville radan katselijain
-puolisella sivulla -- huuto, joka alkoi ja jatkui yhä voimakkaammaksi
-paisuen. Ja hetkiseksi minä unohdin Peggien valkeine kasvoineen ja
-palavine silmineen.
-
-"Katsokaa nyt, Peyton!" huusin minä. "Katsokaa tarkkaan!"
-
-"Ne ovat sekaisin", vastasi hän. "Tiheässä ryhmässä -- no -- lempo
-soikoon, nyt minä näen heleän lakin tulevan esiin -- tulevan esiin! --
-se on etummaisena!" Suuri yleisökin näki, ja huuto vahveni ja laajeni.
-Iso mies, Peytoniakin isompi, otti äkkiä kiikarin silmiltään ja
-naurahti.
-
-"Se on useita pituuksia edessä nyt, jumal'avita!" hän sanoi huuliaan
-maiskuttaen. "Useita pituuksia. Eivätkä ne ole vielä pitkällä sivulla!
-Se voittaa aivan helposti!"
-
-Joukon huutoon alkoi sekaantua naurua -- sellaisten ihmisten
-naurua, jotka näkevät juuri sen tapahtuvan, mitä haluavat. Se lähti
-täyteen sullotuilta lehtereiltä, aituuksista, tarhoista, kiehuvasta
-väkijoukosta kummallakin puolella rataa. Ojentauduin täyteen pituuteeni
-ja katselin. Välkehtivä Rubiini siellä etäällä oli, sen mukaan kuin
-saatoin arvostella, kuusi pituutta Jack Caden edellä, ja kiiti
-eteenpäin vinhasti kuin meteori. Kaikkialta kuului vain huutoa -- ja
-huuto paisui yhä valtavammaksi tamman joka askeleella.
-
-"Peggie!" sanoin minä. "Peggie!... se on tehtävänsä suorittanut..."
-
-Mutta juuri samassa silmänräpäyksessä -- luultavasti juuri viimeisiä
-riemukkaita sanoja lausuessani -- tapahtui tuo pirullinen teko.
-Välkehtivä Rubiini oli silloin noin kolmenkymmenen metrin päässä
-päätepylväästä, useita pituuksia Jack Caden edellä, joka kuitenkin
-oli oivallisesti juosten tulossa sen jälessä, ja tämän takana oli
-Hedgesparrow, Flotsam ja pari vähemmän tunnettua kintereillään, loput
-kilpailijoista seuraten häntänä perässä.
-
-Miten asia oikein tapahtui, sitä ei kyennyt ainoakaan silminnäkijä
-tai läsnäolija tarkoin kertomaan -- mutta yht'äkkiä lensi radan
-alapäässä olevasta tiheään sullotusta väkijoukosta tamman eteen esine,
-joka silminnäkijäin kertoman mukaan näytti krikettipallolta. Seurasi
-häikäisevä tulenleimaus, mahtava paukaus, ja Välkehtivä Rubiini syöksyi
-maahan kuin luodin lävistämänä, värähteli, oli hiljaa, samalla kuin
-Medderfield, joka viskautui suin päin maahan, hoippuroi polvilleen
-ja vaipui sitten kokoon liikkumattomaksi. Ja Välkehtivään Rubiiniin
-kompastui Jack Cade ja siihen vuorostaan Hedgesparrow, kun taas Flotsam
-väisti kaukaa tuota sätkivää röykkiötä, jatkoi matkaa ja sivuutti
-paalun...
-
-Seuraava tietoinen toimintani oli se, että Peyton ja minä, tiikerin
-lailla taistellen, olimme ulvovan ja kiljuvan väkijoukon keskellä,
-väkipakoin työntymässä tamman luo. Kansaa oli kummaltakin puolelta
-tunkeutunut radalle -- olimme sen ja poliisien kanssa sekaisin
--- hetken aikaa tuntui kuin olisi ollut hornan kattilassa. Näin
-tuttuja miehiä paholaisten lailla taistelevan päästäkseen likelle
-tai palauttaakseen järjestystä; siellä oli Jifferdene -- Camperdale
--- Bradgett -- etsiviä -- tallirenkejä. Ja ylt'ympäri meitä toiset
-kirosivat, toiset olivat raivosta sanattomat, toiset painelivat
-verentahraamia nenäliinoja poskiaan vastaan, siellä täällä virui mies
-kuolleena, ja vapaammilla paikoilla toiset juoksivat umpimähkään
-ympäri sormet hajallaan, aivan kuin olisivat halunneet tarttua roiston
-kurkkuun...
-
-Pääsimme vihdoin tamman luo. Se oli kuollut kuin kivi, ja
-kirkkaanvihreä vyö ja kultakehyksinen rubiini olivat tipotiessään. Ja
-Peyton laski vapisevan kätensä käsivarrelleni.
-
-"Kiinalainen on voittanut, Cranage!" kuiskasi hän. "Nyt pitää muistaa
-tyttö! Menkää takaisin hänen luokseen!"
-
-Lähdin takaisin, taistellen yhä joka askeleesta, Peggien luo. Hän oli
-jo kuullut, ja sanaakaan sanomatta otin häntä käsivarresta ja vein
-pois, ulos aitauksesta, radan poikki ja mitään puhumatta ulkopuolella
-olevan hiljaisen alangon poikki. Sieltä lähti varjoisa, rauhallinen
-kuja, jolle poikkesimme, ja minä kiersin käsivarteni hänen ympärilleen.
-Käteni kosketus sai hänet puhkeamaan virkistäviin kyyneliin... ja
-kesken tämän kyyneltulvan suutelimme toisiamme ensi kerran.
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄLKEHTIVÄ RUBIINI ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/66675-0.zip b/old/66675-0.zip
deleted file mode 100644
index 1dc3b0e..0000000
--- a/old/66675-0.zip
+++ /dev/null