diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66686-0.txt | 4203 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66686-0.zip | bin | 60444 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4203 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..83a80be --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #66686 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66686) diff --git a/old/66686-0.txt b/old/66686-0.txt deleted file mode 100644 index 9b4c9c9..0000000 --- a/old/66686-0.txt +++ /dev/null @@ -1,4203 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Lemmentaistelu, by Felx Borg - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Lemmentaistelu - 4-näytöksinen unkarilainen näytelmä - -Author: Felx Borg - Mór Jókai - -Release Date: November 7, 2021 [eBook #66686] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LEMMENTAISTELU *** - - - - -LEMMENTAISTELU - -4-näytöksinen unkarilainen näytelmä lauluineen ja tansseineen - - -M. Jókain "Keltaruusu" nimisen kertomuksen mukaan kirjoittanut - -Felix Borg - - - - - -Helsingissä, -Edistysseurojen Kustannus-Oy, -1922. - - - - -HENKILÖT: - -_Decsi Sándor_, hevospaimen. -_Lacza Ferenc_, karjapaimen. -_Krouvari_, Hortobágyin ravintolassa. -_Rózsa_, hänen ottotyttärensä. -_Pelikán Samuel_, tilanomistaja. -_Kádár Mikael_, hevoskauppias. -_Lääkäri_. -_Kyläntuomari_. -_Tallimestari_. -_Taidemaalari_. -_Porvari_. -_Komisaario_. -_Isäntäpaimen_. -_Räätälimestari_. -_Suutarimestari_. -_Pundorin emäntä_. -_Csikmákin emäntä_. -_Marfa_, miustalaiseukko. -_Kärripoika_. -_Mies_. -_Vaimo_. -_Poika_. -_Ensimäinen hevoskauppias_. -_Toinen hevoskauppias_. -_Santarmi_. -Hevoskauppiaita ja talonpoikaiskansaa. - -Tapahtumapaikka: 1:nen, 3:s ja 4:s näytös piha Hortobágyin ravintolan -edustalla; 2:nen ravintolan vierashuone. - - - - -ENSIMÄINEN NÄYTÖS - - -I. - -Näyttämö: Hortobágyin ravintolan edusta. Oikealla tiilikivirakennus -pärekattoineen ja seinän vierillä kasvavine köynnöskasveineen. -Rakennuksessa ovi portaineen ja siitä oikealle ikkuna luukkuineen. -Ikkunan alla kukoistava ruusupensas. Vasemmalla puita ja perällä -vajarakennus. Hieman keskustasta vasempaan jykevä puu, jonka alla pöytä -tuoleineen. Taustassa pustamaisema. Aitaa ei ole. Vasen ja oikea -katsojasta. - -(Varhainen aamu ennen auringon nousua. Ravintolan ikkuna on valaistu. -Esiripun noustessa kuuluu ravintolasta laulua.) - -LAULU N:o 1. - -(Laulun aikana kuuluu kaksi kukonkiekausta ja vieno punerrus ilmestyy -taivaanrannalle.) - -_Kärripoika_: (Tulee vajasta haukotellen.) Hoh hoo!... Kukko pakana kun -herätti... (Hieroo silmiään.) Mikä vietävä siellä silmissä pistelee? -Heinänkorretko, vai?... (Venytteleikse.) Oh hoo!... Kuinkahan varhainen -jo on? (Tulee alemmaksi ja huomaa valaistuksen ikkunassa.) Pyhä Maria! -Kaupungin herrat istuvat yhä vielä samoilla paikoilla kuin illalla... -huuhtovat kurkkujaan viinillä... ja... (Kurkistaa tarkemmin -ikkunasta)... ja pistelevät poskiinsa Rózsan paistamia kananpoikia. Oh -höh, sentään! Oikein vesi kielelle valahtaa!... Entä Rózsa sitten? -Missä hän on?... Mitä näkevät silmäni! Hän hyppelee tuon hullun -kaupunkilaisen pensseliherran kanssa... oikeinpa taitavat csárdasta -pistellä. (Pui nyrkkiä.) Voi, voi, sinua, kirottu hetaleherra! Kunpa -minä saisin sinut kämmenieni väliin, niin kyllä...! Ja Rózsa sitten!... -Oh, sydämeni on aivan haljeta tuskasta ja rakkaudesta sinuun... -(Laulaa.) - -LAULU N:o 2. - -_Kärripoika_: (Laulun jälkeen.) Turhaan minä laulan. Ei näe tyttö -kärripojan kärsimyksiä; eikä kuule hänen sydämensä suruista sykähtelyä. --- Mitä? Nyt nousevat herrat pöydästä ja alkavat tehdä lähtöä. Täytyy -tästä pian mennä valjastamaan kimo, niin lappenevat täältä vihdoinkin -matkoihinsa, mokomatkin tanssimestarit! (Menee vasemmalle.) - - (Punerrus taivaanrannalla on käynyt yhä kirkkaammaksi.) - - (Ravintolan ovi avautuu ja Tallimestari, Taidemaalari, Porvari, - Komisaario astuvat ulos pihamaalle, kaikki jonkunverran - liikutettuina.) - -_Tallimestari_: Siis, kuten sanottu, neljäkolmatta sonnia ja yksi -siitoslehmä. - -_Porvari_: Luvalla sanoen, neljäkolmatta siitoslehmää ja yksi sonni. - -_Tallimestari_: Ja yksi sonni, aivan niin! - -_Porvari_: Ja kaikki ensi luokan elukoita, oikein loistokarjaa! -Parempia nautoja ette löydä koko Alamaasta, vaikka lyhty kädessä -etsisitte. Eikö totta, herra komisaario? - -_Komisaario_: Hyvä on karja veljellä, sen voin vakuuttaa... hik! - -_Porvari_: Hyvä on karja! Debreczeniläinen ei koskaan myy mähriläiselle -huonoja nautoja. Eikö totta, herra komisaario? - -_Komisaario_: Totta, totta puhuu veli... hik! - -_Porvari_: No niin! - -_Maalari_ (joka on tällävälin ihaillut perällä aamun valkenemista): -Mutta, hyvät herrat, ettekö ensinkään huomaa aamutunnelman -suurenmoisuutta? Katsokaa tuonne pustalle! Mikä mahtava näky! Mikä -väriyhteys! Mikä jalo vastakohtien sopusointu! - -_Porvari_: Pöh! Maalari hulluttelee! (Tallimestarille.) Tehän olette -tallimestari arvoltanne, eikö niin? Ja teidän isäntänne on kreivi, eikö -niin? - -_Tallimestari_: Kreivi, kreivi Engelshorst, Mährin mahtavin mies ja -jaloin ihminen koko Unkarissa. - -_Porvari_: No niin, herra tallimestari, mahtava kreivi Engelshorst on -vielä kerran siunaava sitä hetkeä, jolloin hänen jaloon päähänsä -pälkähti ajatus ostaa siitosnautansa juuri minun sarvikarjastani, -sillä, sanon sen vieläkin kerran, minun nautani ovat kerrassaan -voittamattomia. Jaa-a! Kohta saatte omin silmin tutustua elukoihin ja -tehdä valintanne, ja takaanpa, että teidän suuri herranne ja kreivinne -on säteilevä kuin aurinko, nähtyään millaisia loistavia sarvipäitä te -hänelle toimititte. (Katsoo kelloaan.) Mutta, hyvät herrat, otan -vapauden huomauttaa, että meidän on jouduttava matkaan, jos mielimme -ennättää ajoissa karjamajalle. - -_Lacza Ferenc_: (Tulee vajasta. Hän on keskikokoinen mies pienine -viiksineen ja kastanjanruskeine hiuksineen; hänellä on siniset liivit ja -avonaiset paidanhihat, mustat housut, samoin viitta, joka on -ompeluksilla koristettu ja edestä soljella kiinnitetty; kädessä -ratsupiiska.) - -_Porvari_: Paimen, katso onko poika valjastanut kimon. Lähdemme heti -matkaan. - -_Ferenc_: Kyllä, herra. (Menee vasemmalle.) - - (Tällä välin on päivä yhä. enemmän valjennut ja - linnut ovat alkaneet laulaa.) - -_Maalari_: (on avannut piirustuskirjansa ja tekee perällä luonnosta.) -Mitä aiheita, mitä vaikutelmia! - -_Krouvari_: (Tulee ravintolasta.) Kas niin, hyvät herrat, tuossa -paikassa on tytöllä eväsreppu valmiina. Mutta kuinka on hevosen laita? -Eikö poika ole sitä vielä valjastanut, se vietävä unikeko. - -_Komisaario_: Älkää olko... hik... huolissanne, isäntä. Hevonen -valmistuu heti. Paimen läksi juuri huolehtimaan... hik! - -_Tallimestari_: Sinä, krouvari, olet hyvä ihminen ja Jumala hyviä -ihmisiä varjelkoon. - -_Krouvari_: Tällainen vanha hakopölkky vain, Herra paratkoon! - -_Maalari_: (Itsekseen perällä.) Suuremmoista! Jumalallista! - -_Krouvari_: Herroilla ei siis ole mitään moitittavaa taloani kohtaan? - -_Tallimestari_: Ei mitään moitteen sijaa, paras krouvari. Hyvä kyökki, -vielä parempi viinikellari. - -_Krouvari_: Kerskua en, Herra paratkoon, tahdo, mutta sen sanon, että -taloani en säästä silloin, kun ylhäiset vieraat sitä käynnillään -kunnioittavat. Enhän kuitenkaan voi kaikesta mennä takuuseen, sillä -nähkääs, hyvät herrat, kun pääasia... minä tarkoitan, emäntä talosta -puuttuu -- hän muutti jo yli kaksikymmentä ajast'aikaa sitten toiseen -maailmaan, taivas olkoon hänen sielulleen armollinen -- niin, kun -emäntä talosta puuttuu, niin... - -_Rózsa_: (Tulee ravintolasta, eväsreppu toisessa ja viinipullo toisessa -kädessä. Hän on noin 17 vuotias, sievä, tummakiharainen ja -silminen -tyttönen, puettuna kirjavaan unkarilaiseen pukuun, vyössä avainkimppu -ja hiuksissa ruusu.) - -_Tallimestari_: Mitä emännästä, kun on tuollainen terhakka tyttö -ohjaksissa. - -_Rózsa_: Kas tässä on eväspussi, hyvät herrat. Panin siihen sipulia, -juustoa, kanaa, leipää ja silavaa sekä kaksi pulloa parasta mitä -talossa on. - -_Tallimestari_: Verratonta! - -_Komisaario_: (Ottaa eväsrepun.) Tämä kunniavirka kuuluu... hik... -minulle. - -_Rózsa_: Hik, hik, herra komisaario! - - (Asettaa kädessään olevan pullon pöydälle.) - -_Krouvari_: Pikarit, Rózsa! - -_Rózsa_: Heti paikalla. - - (Rientää ravintolaan.) - -_Krouvari_: Lähtömaljan tässä puun alla vielä tyhjennämme. Eikö niin, -hyvät herrat? - -_Tallimestari, Porvari, Komisaario_: Eläköön krouvari! Hyvä! Hik! - -_Maalari_: (Perällä.) Katsokaa, katsokaa! Nouseva aurinko näyttää -melkein viisikulmaiselta. - -_Porvari_: Maalari näkee viisikulmaisen auringon! Hö höö! - -_Maalari_: Ei, jos minä piirrän tuollaisen auringon paperille, niin -joudun hullujenhuoneeseen. - -_Porvari_: Sinne joudut, poloinen, muutenkin. - -_Rózsa_: (On tällävälin tuonut pikarit ja täyttää ne.) Kuulkaapas, -herra tanssimestari siellä! Pikari odottaa! - -_Maalari_: Heti paikalla, tyttöseni! - - (Tulee toisten luo.) - -_Krouvari_: Kas niin. (Tarttuu pikariin toisten seuratessa esimerkkiä.) -Onneksenne, hyvät herrat! Ja tuhannet kiitokset käynnistä. Tervetuloa -vastakin Hortobágyin matalaan majataloon. - -_Tallimestari_: Eläköön krouvari ja hänen mustasilmäinen tyttönsä! - -_Maalari, Porvari, Komisaario_: Eläköön! - - (Juovat.) - -_Rózsa_: (Menee ruusupensaan luo ja taittaa siitä viisi ruusua.) - -_Krouvari_: Viisainta on, etteivät herrat kulje Cségen tietä, siellä on -tähän aikaan paljon rapaa; parasta on mennä Polgárin kautta, missä tie -on kuivaa ja tasaista. Pienen metsikön laidassa, virran luona sopii -sitten levähtää ja nauttia virvokkeita. - -_Rózsa_: (Astuu esille ruusuineen.) Sallittehan, hyvät herrat... -vähäinen muisto Hortobágyin majatalosta? - -_Krouvari_: Kas vaan tyttöä, kun taas noine ruusuinensa... - -_Rózsa_: (Kiinnittää kukan kunkin rintaan.) Noin! - -_Porvari_: -- He he he, sinä mustasilmä! - -_Rózsa_: Noin! - -_Tallimestari_: Tui tui tui tui! (Nipistää poskesta.) - -_Rózsa_: Noin! - -_Komisaario_: Hik! - -_Rózsa_: Hik hik! - -_Krouvari_: Sitä tyttöä! - -_Rózsa_: Ja noin! - -_Maalari_: Parahin neiti, sallikaa minun ikuistuttaa piirteenne tähän -kirjaan... juuri tuollaisena kuin nyt olette, ruusu punaisten huulienne -välissä. - -_Rózsa_: Jos tahdotte, niin olkaa hyvä. - -_Porvari_: Kaikki kunnia ja kiitokseni naisen kauneudelle, mutta nyt ei -ole enää aikaa piirustelemiseen. Naudat odottavat. - -_Ferenc_: (Tulee vasemmalta.) Hevonen on valjaissa, hyvät herrat. - - (Poistuu jälleen vasemmalle.) - -_Porvari_: Kas niin, nyt meidän on noustava rattaille ja lähdettävä -matkaan. Olettehan jo saanut omanne, isäntä? - -_Krouvari_: Paljon, paljon enemmänkin. Tuhannet kiitokset vaan! - -_Porvari_: No niin, me lähdemme siis, hyvät herrat. Hyvästi nyt sitten -vaan ja hyvää vointia. - -_Krouvari_: Hyvästi, hyvästi! - -_Tallimestari_: Olen oikein tyytyväinen. Hyvästi. Hyvästi, tyttö! - -_Rózsa_: Hyvästi, hyvästi! - -_Komisaario_: Tässä käteni, isäntä... hik! - -_Krouvari_: Terveeksi! - -_Komisaario_: Hyvästi nyt tyttö... hik! - -_Rózsa_: Hik hik! - -_Kr _i: Onnea, onnea vaan oikein paljon matkalle. Onnistukoot -kaupat kaikkien iloksi ja tyytyväisyydeksi! - -_Porvari_: Maalarimestari hoi! Ellette heti paikalla joudu sieltä -matkaan, niin saatte laputtaa koko tien jalkapatikassa, ja se ei ole -leikin asia, se, uskokaa pois! - - (Menevät vasemmalle.) - -_Krouvari_: (Saattaa lähtijöitä.) - -_Maalari_: (Piirtää.) - -_Rózsa_: Kuinka pitkällä te jo olette, herra kynäniekka? - -_Maalari_: Silmät puuttuvat vielä... nuo ihmeelliset silmät... Mutta -kohta nekin ovat valmiit. - -_Rózsa_: Huh huh! Kuinka tämä on vaikeata. - -_Maalari_: Silmänräpäys vaan, neitiseni... Kas noin, valmis on. - -_Rózsa_: Oh hoh! - -_Maalari_: Nimi vielä puuttuu. Minkä me kirjoitamme? - -_Rózsa_: Kirjoittakaa siihen alle: Hortobágyin ruusu. - -_Maalari_: Erinomaista! Se sopii mainiosti! (Kirjoittaa.) "Hortobágyin -ruusu." Tämä on kaunein lehti piirustuskirjassani. Kiitos, neiti, ja -voikaa parhaiten. (Suutelee kädelle.) Toivon teille kaikkea hyvää -maailmassa. - -_Krouvari_: (Tulee vasemmalta.) Jos pidätte kiirettä, herra taiteilija, -niin ehkä vielä ennätätte rattaille. - -(Samassa alkaa vasemmalta kuulua Laulu N:o 1. jota lähtijät laulavat.) - -_Maalari_: Minä lennän! Hyvästi! - - (Rientää vasemmalle.) - -_Rózsa_: (Menee perälle ja heiluttaa kättänsä lähtijöille.) - -_Krouvari_: (Istuu pöydän ääreen.) Oh hojaa! (Täyttää pikarin ja -tyhjentää sen.) - -_Rózsa_: (Tulee alemmaksi.) - -_Krouvari_: Kas niin, tyttöseni, olemmepa saaneet viettää raskaan yön! -(Haukottelee.) Hoho jajaa!... Tuollaiset ylhäiset kaupunginherrat eivät -suuria välitä yölevosta, kun sille päälle tulevat. Istuvat vaan -hanakoina paikoillaan tunnit ja pikkutunnit, syövät, juovat ja -loilottavat oikein sydämen pohjasta ja herkeävät vasta, kun aamuaurinko -ikkunasta sisään pilkistää. Sellaisia, sellaisia ovat kaupungin herrat. -Kelpo miehiä ovat toki sentään kaikki, eivätkä juuri turhan tarkkoja -raha-asioissa. (Ottaa jälleen ryypyn.) Niin, niin! Toiset ovat nyt ajat -ja olot täällä kuin mitä olivat ennen -- silloin kuin autuaasti -edesmennyt Apolka äitikin vielä eli ja tuossa sinun tilallasi, -tyttöseni, aherteli. Niin, siitä on kulunut jo yli kaksikymmentä -ajast'aikaa. Silloin näillä seuduilla oli vielä hiljaista ja -rauhallista. Ei viiltänyt vielä rautatie tätä Hortobágyin tienoota ja -harvoin tänne kaupungin herrat eksyivät. Tuiki, tuiki toisenlaista oli -täällä silloin. Toisenlaiset olivat vieraat, toisenlainen talokin. -Ei ollut tuossa silloin tuollaista sievännäköistä, siistiä -tiilikivirakennusta, vaan kurja, olkikattoinen huuhkajanpesä, jossa -mustalainen ja pustajätkä parhaiten viihtyivät. Mutta ajat ovat, ajat -ovat muuttuneet ja maailma niiden mukana. (Kuuluu linnun laulua.) -Kuuleppas noita lintusia, kuinka kauniisti livertävät. - -_Rózsa_: Sanokaahan, isä, kuinka vanha Apolka-äiti oli kuollessaan? - -_Krouvari_: Apolka-äiti! Hän oli jo täyttänyt kolmekymmentä vuotta, -tyttöseni. - -_Rózsa_: Ja mihinkä tautiin hän oikein kuoli? - -_Krouvari_: Hänellä oli vikaa täällä... rinnassa. - -_Rózsa_: Oliko hän kauankin vuoteen omana? - -_Krouvari_: Toista vuotta, tyttöseni. - -_Rózsa_: Apolka äiti parka! Kuinka hän mahtoikaan kärsiä! Eikö lääkäri -käynyt täällä häntä katsomassa? - -_Krouvari_: Kävi kylläkin, mutta siitä ei ollut apua. - -_Rózsa_: Oh, jospa minä olisin saanut olla täällä häntä hoitamassa, -niin olisi hän varmasti parantunut. - -_Krouvari_: Ei häntä enää kukaan olisi voinut parantaa, tauti oli -kuolemaksi. Ja sinua, lapseni, sinua ei sitäpaitsi silloin ollut vielä -olemassakaan. Sinut annettiin minulle vasta viitisen vuotta -myöhemmin... annettiin iloksi ja lohdutukseksi vanhoille päivilleni. -(Katselee Rózsaa.) Enpä tosiaankaan osannut aavistaa silloin, kun sinut -eräänä kauniina aamuna itkevänä palleroisena kuistiltani tapasin, että -sinusta tuollainen sorea kukkanen varttuisi, sitä en totisesti osannut. - -_Rózsa_: Olinko sitten silloin niin kauhistuttavan näköinen? - -_Krouvari_: Etpä suinkaan, lapseni, kaunis olit jo silloin ja koreasti -hymyilit ja mustia silmiäsi vilkutit, kun minä olin sinut pehmeään -vuoteeseen nostanut ja maitoa toimittanut. - -_Rózsa_: Voi, isä kulta, voinko koskaan olla teille kylliksi -kiitollinen siitä mitä silloin tuolle pienelle, avuttomalle -tyttöraukalle teitte... niin, ja mitä sen jälkeen olette hänelle -tehnyt; voinko koskaan palkita teille hyvyyttänne ja hellyyttänne? - -_Krouvari_: Olethan sinä minun vanhuuden iloni ja suurempaa palkintoa -en voisi saada. Ja onhan minulla nyt joku, jolleka voin tämän vähäisen, -vuosien varrella karttuneen maallisen uskoa, kun pääni viimein lepoon -kallistuu. - -_Rózsa_: Rakas isä!... - -_Krouvari_: Kas niin! Tässä me istumme ja lörpöttelemme ja unohdamme -kokonaan levolle menon. Sinäkin mahdat olla perin väsynyt, tyttöseni, -kun et ole koko yönä saanut hetkeksikään silmiäsi ummistaa... Hoho -jajaa! Käväisen tästä ensiksi tervehtimässä mehiläisiäni ja sitten -ryömin pariksi tunniksi vuoteeseeni. Tee sinä samoin, tyttöseni. Ovet -olkoot sen ajan salvassa. - -_Rózsa_: Ei minun ole ensinkään uni, isä kulta. Olen nuori ja tulen -vähemmälläkin unella toimeen. Mutta teidän, isä, teidän täytyy päästä -vuoteeseen, sillä te olette vanha ja tarvitsette lepoa. - -_Krouvari_: Totta puhuakseni, olen hieman levoton pienten -siivekkäitteni vuoksi parveilemisajan tähden. Ellen pidä varaani, -saattaa "kuningatar"-mehiläinen äkkiä karata tiehensä ja silloin menee -minulta uuden siivekäsyhteiskunnan siemen hukkaan, ja se olisi suuri -vahinko, se. Täytyy heti lähteä katsomaan... - - (Menee perälle oikealle.) - -_Rózsa_: Ja minä pesen sillä aikaa astiat ja järjestän vierashuoneen. - -LAULU N:o 3. - -_Rózsa_: (Ottaa laulun jälkeen pullon ja pikarit ja menee taloon.) - -_Ferenc_: (Tulee hetkisen kuluttua vasemmalta ja katselee -ympärillensä.) Nyt on sopiva hetki, kun hän on yksin kotona. - -_Rózsa_: (Tulee talosta ämpäri kädessä.) - -_Ferenc_: Rózsa! - -_Rózsa_: Ferenc! Sinä vielä täällä! Etkö lähtenytkään herrojen mukana -karjamajalle? - -_Ferenc_: Lähden perässä, saavutan heidät kyllä ratsullani. Mutta ennen -lähtöäni tahdon antaa sinulle lainani takaisin ja samalla sanoa sinulle -jäähyväiset, sillä lähdettyäni nyt, en palaa enää koskaan tänne -takaisin. - -_Rózsa_: Mitä tarkoitat, Ferenc? - -_Ferenc_: Poistun nyt iäksi näiltä seuduilta, jätän ainiaaksi -Hortobágyin ja lähden kauas vieraille maille. - -_Rózsa_: Minne sitten? - -_Ferenc_: Mähriin. Minut lähetetään isäntäpaimeneksi sille karjalle, -jonka kreivin tallimestari tänään valitsee Mátan karjamajalla. - -_Rózsa_: Vai Mähriin saakka sinut viedään. Saatko edes hyvän pestin, -poika parka? - -_Ferenc_: Kuusisataa floriinia palkkaa, asunnon kivitalossa ja muonan -antaa kreivi. - -_Rózsa_: Ohoo! Sinä pääset hyville päiville, poikaseni. Sellaisella -pestillä elää entinen karjapaimen jo herroiksi. - -_Ferenc_: Voi, Rózsa, ennemmin olisin vaikka kärripoikana täällä -Hortobágyissä kuin lähtisin Mähriin isäntäpaimeneksi; antaisin vaikka -oikean käteni, kunhan vaan saisin edelleenkin jäädä tänne hengittämään -Hortobágyin ruusun hurmaavaa tuoksua. Niin, Rózsa, suo anteeksi, mutta -en voi sille mitään, että katseesi ovat lähtemättömästi syöpyneet -sydämeni syvimpään ja sytyttäneet siellä liekin, joka polttaa ja kalvaa -kuin kiirastuli. - -_Rózsa_: Poika parka! - -_Ferenc_: Mutta olen voimaton itseäni auttamaan, en voi muuta kuin -katkerin sydämin alistua kohtalooni, niin raskas kuin se onkin. -- Kas, -tässä luovutan sinulle takaisin lainani. (Ottaa povestaan pienen -paperikäärön.) Et ehkä pahastu, vaikka ne ovatkin entisestään hiukan -muuttuneet. - - (Antaa käärön Rózsalle.) - -_Rózsa_: (Avaa käärön ja ottaa esille kultaiset korvarenkaat.) Ja -sitäkö varten sinä pyysit saada lainata korvarenkaitani... antaaksesi -kullata ne! Et sanallakaan siitä silloin maininnut. Voi, ystäväni, -kuinka sinä olet hyvä! Kiitos, kiitos uhrauksestasi! - - (Kiinnittää renkaat korviinsa.) - -_Ferenc_: Älkäämme puhuko siitä; pääasia on, ettet siitä pahastu. - -_Rózsa_: Kuinka minä voisin siitä pahastua, päinvastoin, olen niin -iloinen, että tahtoisin kaulaasi kavahtaa... - -_Ferenc_: Rózsa!... - -_Rózsa_: No, olenko nyt sitten korea mielestäsi, häh? - -_Ferenc_: Olet, olet kuin taivaan enkeli, joka on äkkiä astunut maan -päälle! (Väräjävällä äänellä.) Oi, Rózsa, jospa sinä tietäisit, kuinka -sinua jumaloin! (Tarttuu häntä vyötäröillä.) Rózsa! - -_Rózsa_: Sinun täytyy nyt joutua, poikaseni, muuten et enää tavoitakaan -kaupungin herroja. Kas niin! Hyvästi nyt, ystäväni, ja onnea -matkallesi. - -_Ferenc_: Jää hyvästi, Hortobágyin ruusu. Suojelkoot sinua kaikki -taivaan pyhät ja tehkööt elämäsi yhtä onnelliseksi kuin minun on tästä -lähin oleva onneton. - -_Rózsa_: Odota! (Irroittaa ruusun rinnastaan ja kiinnittää sen Ferencin -hattuun.) Kas noin! - -_Ferenc_: Kiitos! Tämän kukan säilytän iäti luonani. Sitä suudellessani -muistelen aina ihaninta ruusua, mikä Alamaan pustalla koskaan on -kukoistanut. Hyvästi! - - (Rientää nopeasti perälle vasemmalle.) - -_Rózsa_: (Yksin.) Kelpo poika tuo Ferenc. Hän on aina ollut niin -ystävällinen ja hyvä minulle, ei koskaan komennellut, ei koskaan pahaa -sanaa sanonut... Ja nyt hän lähti ainiaaksi pois. Kuinka kernaasti -olisin suonut hänen jäävän edelleenkin tänne Hortobágyihin. Varmasti -tulen häntä usein kaipaamaan. (Ottaa pienen peilin vyötaskustaan ja -katselee korvarenkaitaan.) Kuinka koreat ja kiiltävät ne ovat! Enpä -olisi voinut uneksiakaan saavani kerran kantaa korvissani kultaisia -renkaita. Vaikka eivät ne rumat olleet hopeisinakaan, jollaisina ne -Sándorilta sain... Niin, mitähän Sándor nyt sanoo, nähdessään ne -tällaisina! Mahtaneeko hän pahastua? Niin, todella, pahastuukohan hän -nyt hyvinkin? Miehet ovat niin kummallisia... etenkin hän! Mutta mitä -pahaa tässä on? Ei kerrassaan mitään! Hui hai, kyllä minä hänet jälleen -leppymään saan, jos hän tämän tähden murjottamaan rupeaa; minä laulan -hänelle ja sitten on taas kaikki hyvin. - -LAULU N:o 4. - -(Laulun loputtua ottaa Rózsa ämpärin ja aikoo lähteä vasemmalle.) - -_Marfa_: (Kirjavasti puettu mustalaisakka, tulee perältä.) Hyvää -päivää! Jumala antakoon! Rauhaa ja rakkautta taloon! - -_Rózsa_: Kas, Marfa, hyvää huomenta. - -_Marfa_: Hortobágyin korea kultalintuko se täällä aamuauringossa niin -iloisesti visertelee? - -_Rózsa_: Niin, laulan aina, kun olen hyvällä päällä. Laulaessa kuluu -aika paremmin, sujuu työkin nopeammin... Mitä Marfalle kuuluu? - -_Marfa_: Ka, mitäpä sitä minulle, mustalaiselle, erikoisempia kuuluisi! -Vanha rauha ja entinen elämä vaan. Korkeita herroja tuolla pustalla -ohitseni ajoi, iloisella mielellä olivat ja lantin Marfallekin -viskasivat. Äveriäitä kai olivat, mistä lie sitten tulleetkin? - -_Rózsa_: He tulivat kaupungista tänne karjaa ostamaan. - -_Marfa_: Ja minne mahtoivat matkata? - -_Rózsa_: Mátan karjamajalle läksivät nautoja valitsemaan. - -_Marfa_: Vai niin, vai niin, vai sinne läksivät. - -_Rózsa_: Sinne. - -_Marfa_: Niin, tuota, olipa hyvä, että tapasin sinut kotosalla. Olisi -tuota hiukan asianpuoleista... (Katselee ympärillensä)... sellaista -kahdenkeskeistä... - -_Rózsa_: Onko se tärkeätäkin? - -_Marfa_: Tärkeätä, kovin tärkeätä... sinulle. Kahden kai ollaan? - -_Rózsa_: Olkaa huoleti, ei täällä ole ketään muita... Mistä on kysymys? - -_Marfa_: Maltahan, kun ensin istun ja kinttujani lepuutan, vanhat kun -ovat ja raihnaiset. (Istuu pöydän ääreen vasemmalle.) Ohhoh! - -_Rózsa_: (Istuu.) No? - -_Marfa_: Viimeksi täällä käydessäni valittelit Marfalle huoliasi, -sydänsurujasi supattelit. Ellen väärin muista, niin miehen mielestä -mainitsit... - -_Rózsa_: Niin tein... entä sitten? - -_Marfa_: Kysyit neuvoani, miten sen saisi paremmaksi, taipuisammaksi -takoisi. - -_Rózsa_: Aivan niin, ja te lupasitte toisella kertaa antaa minulle -neuvon. - -_Marfa_: Lupasin, ja minkä Marfa lupaa, sen hän myöskin pitää. - -_Rózsa_: Voitteko nyt siis neuvoa minulle keinon? - -_Marfa_: Ehkäpä voinen. - -_Rózsa_: Todellakin! Sanokaa se, sanokaa! - -_Marfa_; Hiljaa, tyttöseni, hiljaa! Ei ole hoppu hyväksi tällaisissa -asioissa, eikä kiire kunniaksi. Ensiksikin, onko kultasi sydän -edelleenkin kova? - -_Rózsa_: Armoton on poika yhä. - -_Marfa_: Mutta olethan saanut häneltä niin kauniit kannettavat -korviisi! (Tunnustelee.) Oikein kultarenkaat... ja niin paksut!... - -_Rózsa_: Ne olen saanut häneltä vain... vain... puolittain... - -_Marfa_: Puolittain?... Aha, tarkoitat, että hän antoi ne sinulle vain -puolin sydämin. No, meidän on nyt siis koetettava voittaa sinulle -toinenkin puoli... ja sen luulen käyvän helposti päinsä. - -_Rózsa_: Niinkö arvelette? - -_Marfa_: Niin, olen nyt löytänyt keinon, jonka avulla saat kultasi -lemmen leimahtamaan täyteen liekkiinsä, kunhan vaan ymmärrät sitä -oikein käyttää. - -_Rózsa_: Sanokaa minulle se keino. - -_Marfa_: Heti kohta, kultaseni, heti kohta. Kuitenkin täytyy minun -ensin ilmoittaa sinulle, että se ei ole... kuinka sanoisin... helppo -keino... - -_Rózsa_: Minä ymmärrän. Te tarkoitatte, että se ei ole halpa. - -_Marfa_: Ei helppo, eikä halpa. - -_Rózsa_: Sanokaa, mitä siis tahdotte palkkioksi? - -_Marfa_: No, tuon jos silkin annat tuosta harteiltasi, niin neuvo on -omasi. - -_Rózsa_: Kas tässä. (Antaa liinan.) Ottakaa liina. Vieläkö mitä muuta? - -_Marfa_: (Kätkee liinan nopeasti poveensa.) Eihän Marfa mitään muuta -niin sorealta ja hyväsydämelliseltä tytöltä kuin sinä olet... eihän -Marfa... Mutta yksi asia vielä. - -_Rózsa_: No? - -_Marfa_: (Katsoo ympärillensä; kuiskaten.) Et kenellekään saa -hiiskua, että minä pojissa lempeä nostattelen, et kenellekään, et -isännällesikään. Se muista. - -_Rózsa_: Olkaa huoleti. - -_Marfa_: No niin, Marfa luottaa sinuun. Täällä, täällä minulla on -ainetta, joka auttaa. (Kaivaa povestaan esille pienen juurikkaan.) Kas -tässä. - -_Rózsa_: Mitä se on? - -_Marfa_: Velhojuurta, "peukalopoikaa". Tätä kun liuotat viiniin ja -sitten annat sitä kultasi juoda, niin muuttuu hänen mielensä lauhkeaksi -ja taipuisaksi kuin lampaan... He. - -_Rózsa_: (Ottaa juuren.) Eihän tämä vaan ole vaarallista? - -_Marfa_: Ei, kultaseni, ei niin hitusen hippustakaan. Kasvin juurta se -vain on. Mutta ero on vaan siinä, että tähän juureen liittyy taika, -jonka loitsin siihen yöllä, kolmetoista tuntia sen jälkeen, kuin -valkoinen koira oli sen hännällään maasta kiskaissut. Kas niin, -lintuseni, nouda tänne viinipullo, niin näytän sinulle heti kuinka on -meneteltävä, mutta tulista lajia... Joudu nyt, minä sillä aikaa -murennan juuren. - -_Rózsa_: (Antaa juuren Marfalle ja rientää taloon.) - -_Marfa_: (Yksin.) Korea liina läksi taas!... (Maiskutellen-) Nyt vielä -hyvä kulaus ilolientä ja sitten on Marfa taas tehnyt tehtävänsä!... - - (Murtaa juurta sormissaan.) - -_Rózsa_: (Tulee pulloineen ravintolasta.) Tässä on viinipullo. - -_Marfa_: Hyvä. Kiskaise nyt korkki ulos, tyttöseni, niin sekoitamme -heti juoman. - -_Rózsa_: (Avaa pullon.) - -_Marfa_: Olen survonut puolet juuresta hyppysissäni, se riittää. Tässä -on sinulle toinen puoli... pane se visusti talteen, jos ehkä joskus -toiste vielä olisi tarpeen. - -_Rózsa_: (Ottaa juuren.) - -_Marfa_: Ja nyt, käännä kasvosi aurinkoon päin, sulje silmäsi, laske -harvakseen kolmeentoista ja ajattele lujasti kultaasi. Minä sillä aikaa -valmistan lääkkeen. - -_Rózsa_: (Tekee niin: kääntyy oikealle ja alkaa laskea harvaan.) Yksi, -kaksi, kolme j.n.e. - -_Marfa_: (Kohottaa pullon huulillensa ja ottaa pitkän kulauksen.) -Laske, laske sinä vaan, tyttöseni, minä sillä aikaa sekoitan... (Juo -jälleen.) Oho, maahan kaatui!... Ja ajattele kultaasi... (Kaataa porot -pulloon.) Kas niin, valmis on. (Sekoittaa pulloa.) Nyt voit jälleen -kääntyä tännepäin... Siellä liukenee juuri pullossa. Kyllä tämän nyt -pitäisi tepsiä. Lyö korkki lujasti kiinni ja vie pullo kaappiin, -tyttöseni, ja koeta heti sopivan hetken tultua sen voimaa... kaada -rohkeasti vaan poikasi pikariin, ei siinä mitään vaaraa ole... Kas -niin, ja nyt Marfa lähtee. Kiitoksia nyt vaan, kultaseni. Ja taivas -hyvyytesi palkitkoon. Herran haltuun, Jumalan huomaan!... Ja muista, ei -hiiskaustakaan! - -_Rózsa_: Hyvästi, hyvästi. - -_Marfa_: (Poistuu vasemmalle.) - -_Rózsa_: (Yksin.) No nyt, Sándor poikaseni, nyt olet kauniisti -vallassani. Tällä viinillä sydämesi nujerran niin että se on pehmeä ja -taipuisa kuin mehiläisvaha päivänpaisteessa. Tule nyt, miekkonen! - - (Vie pullon sisälle.) - -Hetkisen kuluttua tulee _Decsi Sándor_ (perältä; hän on hartiakas, -tummatukkainen, mustaviiksinen mies pronssinvärisine kasvoineen, -avarine, liehuvine paidanhihoineen ja tulpaaninkukilla kirjailtuine -päällysviittoineen; kädessä hänellä on piiska ja jaloissa komeat -saappaat. Lyö piiskalla pöytään.) Viiniä!... (Kun ei ketään tule.) -Viiniä! - -_Rózsa_: (Tulee talosta.) Sándor!... Sinäkö, rakas kulta! - -_Sándor_: (Torjuen.) Tuo viiniä! - -_Rózsa_: (Moittien.) Niinkö sinä sanot hyvää huomenta! - -_Sándor_:: (Kylmästi.) Hyvää huomenta, neiti. - -_Rózsa_: Vai niin! (Poistuu olkapäitään kohauttaen taloon.) - -_Sándor_: (Istuu synkkänä.) - -_Rózsa_: (Tulee, tuoden pullon ja pikarin; heltyneenä.) Miksi sanoit -minua neidiksi, Sándor? - -_Sándor_: Siksi, että olet neiti. - -_Rózsa_: Niin olin ennenkin, mutta et ole niin sanonut. - -_Sándor_: Ennen... se oli toista. - -_Rózsa_: Siinä on viinisi. Pitääkö vielä mitä? - -_Sándor_: Kiitos, ei. - - (Juo pullon suusta, kunnes pullo tyhjentyy ja - heittää sen sitten syrjään.) - -_Rózsa_: Miksi särjit pullon? - -_Sándor_: Siksi, ettei toinen saisi juoda siitä minun jälkeeni. (Lyö -pöytään kolme rahaa.) Kaksi viinistä, yksi pullosta. - -LAULU N:o 5. - -_Sándor_: (Laulun jälkeen.) Vielä pullo viiniä! - -_Rózsa_: Miksi sinä juot niin paljon, Sándor? - -_Sándor_: Mitä se syrjäisiin kuuluu. Viiniä, sanon minä! - -_Rózsa_: (Itsekseen.) Tästä ei hyvää seuraa... Nyt tehköön -mustalaiseukon lääke tehtävänsä. - - (Menee taloon, josta tulee hetkisen kuluttua pulloineen.) - -_Sándor_: (joka on Rózsan poissa ollessa laulanut toisen värsyn -laulusta n:o 5.) Kirous ja kuolema hänelle! - -_Rózsa_: Mitä tarkoitat, Sándor? - -_Sándor_: Kaada viiniä, tyttö. - - (Panee hattunsa pöydälle.) - -_Rózsa_: (Kaataa viiniä pikariin.) Tässä on. - -_Sándor_: Kiitos! (Tyhjentää pikarin.) - -_Rózsa_: (Taittaa ruusun pensaasta, ottaa Sándorin hatun ja aikoo -kiinnittää siihen ruusun.) - -_Sándor_: (Ottaa hattunsa.) Säästä vaan ruususi ansiollisemmalle. - -_Rózsa_: Sándor, tahdotko kiusata minut itkemään? - -_Sándor_: Sekin olisi vain viekkautta sinulta, samoin kuin -hyväilysikin. - -_Rózsa_: Mitä tarkoitat, Sándor? - -_Sándor_: Eikö Laczan Ferenc vienyt äsken hatussaan sinun antamaasi -ruusua, vai? - -_Rózsa_: Kautta Jumalan, minä vannon, etten... - -_Sándor_: Älä höpise Herran nimeä vääryyteen. Mies ratsasti vastaani -pustalla ja hatussaan komeili ruusu, sinun ruususi. - -_Rózsa_: Voi, Sándor, kuule minua... - -_Sándor_: (Huomaa äkkiä korvarenkaat.) Entä mistä ovat nuo kultarenkaat -korviisi tulleet? - -_Rózsa_: (Purskahtaa nauramaan.) Ha ha haa! Sinä paksupää! Nämähän ovat -sinun itsesi tuomat hopeiset korvarenkaat; annoin kultasepän vaan -kullata ne. - -_Sándor_: Vai niin! (Tarttuu Rózsan kumpaankin käteen ja sanoo -lempeästi ja vakavasti.) Rakas Rózsa! En sano sinua enää neidiksi. -Pyydän vain kauniisti: älä valehtele minulle. En inhoa maailmassa -mitään niin kuin valhetta. Sanotaan, että koira pettää. Mutta koira ei -valehtele. Koira on rehellinen. Mutta ihminen osaa valehdella. - -_Rózsa_: Oletpa, Sándor kulta, lystikäs, kun vertaat minua koiraan. - -_Sándor_: Älä ilveile! Kyllä minä tiedän mitä sinulla on mielessä. -Nainen on heikko olento, hänellä ei ole muuta asetta kuin viekkaus. -Muuten hän pian joutuisi kiikkiin. Jäniksellä on nopsat sääret, -linnulla siivet, mutta naisella ei ole muuta kuin viekas kieli. Mutta -minä en koskaan tahdo tehdä heikommalle pahaa. Minun puolestani saa -jänis jäädä pensaaseen rauhaan ja lintu pesäänsä, en minä niitä -säikytä. Enkä myöskään loukkaa naista, joka puhuu totta, pahalla -sanalla, en kierolla katseellakaan. Mutta jos sinä alat minulle -valehdella, niin... Karjapaimen tuli täältä. - -_Rózsa_: Niin tulikin. Hän seurasi kaupungin herroja Mátan -karjamajalle. - -_Sándor_: Vai niin! - -_Rózsa_: Herrojen on määrä viedä meidän Alamaan karjarotua Mähriin -levitettäväksi. - -_Sándor_: Ja miksi Ferenc läksi täältä myöhemmin kuin herrat? - -_Rózsa_: No, no! Osaatpa sinä tutkia kuin tuomari. - -_Sándor_; Vastaa, miksi? - -_Rózsa_: Hyvänen aika! Hän tahtoi sanoa minulle jäähyväiset. Hän näet -lähtee ainiaaksi pois näiltä seuduilta. - -_Sándor_: Niinkö! Ja minne kauas hän sitten oikein lähtee? - -_Rózsa_: Hänet viedään Mähriin isäntäpaimeneksi sille karjalle, jonka -herrat valitsevat. Siellä hän saa kuusisataa floriinia palkkaa, asunnon -kivitalossa ja muonan. - -_Sándor_: Vai niin. Etkö sinä mene Ferencille isäntäpaimenen emännäksi? - -_Rózsa_: Tiedäthän sinä, häijy, etten mene. Menisin, ellen olisi -sidottu tähän taloon ja... sinuun. Sinä tiedät, että vain sinua oikein -rakastan. - -_Sándor_: Ei ole asia niin, vaikka sanot. - -_Rózsa_: Enkö sitten ole sitä kylliksi osoittanut? - -_Sándor_: Miksi pistit ruusun hänen hattuunsa? - -_Rózsa_: Onhan tässä toinen samanlainen. Kunhan vaan annat tänne -hattusi, niin on se siinä heti. - -_Sándor_: Ei. Tahdon sen ruusun, jonka annoit karjapaimenelle. Enkä -ennen herkeä, ennenkuin sen käsiini saan. - -_Rózsa_: Sándor, kultaseni. Älä puhu noin. Minä en tahdo, että te -joutuisitte tappeluun minun tähteni, minun yhden ruusuparan. - -_Sándor_: Sitä ei voi välttää, jos kerran yhteen tullaan. Joko hän -minut tai minä hänet. Toinen tai toinen. - - (Panee piipun suuhunsa.) - -_Rózsa_: (Pelästyen.) Hyvä Jumala!... Mitä sinä taas tuolla piipulla -teet suussasi, Sándor? Se on niin ruma. - -_Sándor_: Ei tee mitään. Itsekin olen ruma. - -_Rózsa_: (Istuu hänen viereensä.) Ei, armaani, kaunis sinä olet, -kaunein ja uljain mies koko Alamaassa. Kunhan et vaan olisi niin synkkä -ja surullinen. (Hypähtää äkkiä ylös.) Nytpä muistuu mieleeni jotakin. -Kun ensi kerran tapasin sinut, niin leikimme kaivoonpudonnutta, -muistatko? -- "Kuka saa nostaa ylös?" -- "Decsin Sándor!" Ja silloin -sinä tulit minua vetämään. - -_Sándor_: Se oli silloin!... Jospa olisin silloin tietänyt, etten -saanutkaan vetää sinua itselleni! - -_Rózsa_: Muistatko, kuinka me yhdessä lauloimme: "Tule, tule nostamaan, -kultani, armaani..." - -_Sándor_: Hm, muistanenko tuota enää!... - -_Rózsa_: Koetetaanpa taas yhdessä... - -_Sándor_: (Nousee seisomaan.) Mutta erään toisen laulun muistan... -sitäkin lauloimme ennen yhdessä... - -LAULU N:o 6. - -_Rózsa_: (On laulun aikana täyttänyt pikarin.) - -_Sándor_: (Tyhjentää pikarin laulun jälkeen.) Tiedätkö, kun oikeen -ajattelen, niin minä se olenkin tässä syyllinen. Ellen olisi -hengittänyt ruusun päälle, niin ei sen nuppu olisi auennut, eikä toinen -myöskään olisi saanut sen tuoksusta nauttia... eivätkä ampiaiset ja -toukat olisi sitä keksineet. - -_Rózsa_: Ampiainen?... Ahaa, Ferenc!... Entä ketä sitten tarkoitat -noilla toukilla? - -_Sándor_: Täällähän kuuluu juoksevan ja häärivän jos jonkinlaisia -nulikoita ja kärripoikia. - -_Rózsa_: Hahahaa! Tuo meidän pikku Janos! Voi, veli veikkonen! - -_Sándor_: Älä viitsi nauraa... Minä alankin nyt tästä lähin rakastaa -sinua toisella tavalla. Käyn luonasi uskollisesti kuin kolmipäiväinen -horkka. Ja kun kerran pääsen isäntäpaimeneksi, niin menemme yhdessä -pappilaan. Ja sitten eletään yhdessä uskollisesti. Mutta jos sitä ennen -tapaan jonkun toisen sinua mielittelemässä, niin minä, jumaliste, lyön -siltä pääkallon mäsäksi, vaikka se olisi oman isäni lempipoika! Tässä -käteni. - -_Rózsa_: (Tarttuu Sándorin käteen.) Sándor! Sinä et saa puhua noin. -Säikytät minut ihan kuoliaaksi. - - (Aikoo riisua korvarenkaat.) - -_Sándor_: Ei, pidä vaan renkaat korvissasi. Sanoithan niiden olevan -minun ostamani hopeiset, jotka olet antanut kullata. Uskon sanasi. Ja -häpeän, etten antanut sinulle kultaisia. Ja jotta huomaisit, etten ole -sinua unohtanut, niin toin sinulle jotakin... Ota täältä viitan -taskusta. - -_Rózsa_: (Kaivaa taskusta esille paperikäärön, josta löytää -hiuskamman.) Hiuskampa! Ja niin korea! Minulleko tämän toit! - -_Sándor_: Kenellekäs muulle? - -_Rózsa_: Voi, voi sentään! (Painaa kamman hiuksiinsa ja keimailee.) -Etkö nyt tule suuta antamaan? - -_Sándor_: (Suutelee.) Sinä minun suloinen ruusunkukkani! Kuinka hyvin -tuo herttainen hymysi sopiikaan noihin suuriin, tummiin, ihmeellisiin -silmiisi. Hymyile, hymyile aina, tuntuu silloin niin hyvältä, niin -sametin pehmeältä täällä rinnassa ja koko sielussa. Mutta hymyile vain -minulle, ei kenellekään muulle. - -_Rózsa_: Vain sinulle, niin, ei kenellekään muulle! (Suutelevat.) Kas -niin! (Tempautuu riehakasti irti Sándorin syleilystä. Itsekseen.) -Hyvinpä se mustalaisakan "peukalopoika" tehosikin! (Ääneen.) Ja nyt -olemme jälleen iloisia. Sándor, tiedätkö, eräs noista kaupungin -herroista, hän oli kuvamaalari, tiedätkö, hänpä vasta oli lystikäs -veitikka. Hän tahtoi välttämättä tanssiakin kanssani. Opetin hänelle -csárdasta. Hän hyppeli kuin kahden kuukauden vanha vuona kedolla. - -_Sándor_: (Jälleen synkistyen.) Vai niin! Te hyppelitte! - -_Rózsa_: Me hyppelimme, mutta aivan viattomasti. Luulen, että hänestä -tulisi yhtä kaikki hyvä tanssija aikaa myöten, saisi vaan olla -rahtuista pitempi mieheksi. - -_Sándor_: Joko te olitte mittasilla? - -_Rózsa_: Jo, jo! Ja ajatteleppas, hän oli lisäksi niin ystävällinen, -että piirusti minun kuvanikin kirjaansa. Mutta hän saikin siitä -palkinnon. - -_Sándor_: Minkä palkinnon? - -_Rózsa_: Hyvänen aika, ruusun! - -_Sándor_: Siis hänkin! - -_Rózsa_: Niin... ja kaikki muutkin herrat!... Ei, mutta, kas, siellähän -tulee isä ja kylän väkeä. - -LAULU N:o 7. - -_Krouvari_: (Tulee perältä, oikealta, tyytyväisyydestä säteilevänä, -kädessään mehiläislaatikko; hänen perässään tulee joukko kylän poikia -ja tyttöjä.) - -(Kyläläisille) Vihdoinkin, vihdoinkin onnistuimme saamaan sen veitikan -kiinni. Ohhoh jaa! Mutta olipa siinä touhua ja puuhaakin yhdeksi -kerraksi. Tässä se nyt on... tässä laatikossa koreasti kiikissä -siivekkäiden "kuningatar", ja minulla on taas yksi uuden pesän, uuden -yhteiskunnan alku lisää. Yksin en olisi junkkaria tavoittanut, mutta -nämä kelpo tyttöset ja poikaset tulivat avukseni, kapusivat puuhun ja -koppasivat otuksen koreasti kiinni... Rózsa, olutta pöytään, nyt pitää -juhlittaman! - - (Asettaa laatikon pöydälle.) - -_Rózsa_: (Rientää sisälle taloon.) - -_Krouvari_: Kas, Sándor poikaseni! Terveeksi sinulle! Satuitpa tulemaan -otolliseen aikaan. - -_Sándor_: Päivää, isäntä. - -_Krouvari_: Istu pöytään ja ota osaa iloomme. Tyttö tuo kohta olutta. -Katsos, minua on tänään potkaissut onni. Olen saanut pyydystetyksi -pienen kultalinnun, tuollaisen mehiläiskuningattaren, joka rakentaa -ympärillensä uuden pesän, uuden hunajamyllyn, josta koituu minulle -paljon huvia ja hyötyä. - -_Rózsa_: (Tulee talosta, tuoden suuren olutkannun ja tuoppeja.) Tässä -on olutta! - -_Krouvari_: Hyvä on. Kaada tuoppeihin. (Kyläläisille.) Hyvät ystävät, -tuhannet kiitokset reippaasta avustuksestanne. Se oli hyvin tehty. -Nauttikaa terveydeksenne. - -_Sándor_: (Ei juo.) - -_Eräs poika_: Eljen isäntä! - -_Pojat ja tytöt_: Eljen! - - (Juovat.) - -_Krouvari_: Ja nyt tanssi käymään. - -_Rózsa_: Tanssi! Siinä minä olen mukana! Tule, Sándor! - -_Sándor_: En ole tanssipäällä! - -_Rózsa_: (Eräälle pojalle.) Tule sinä sitten, Béla! - -TANSSI N:o 8. (Neljä paria tanssii unkarilaisen tanssin.) - -_Krouvari_: Ja minä lähden noutamaan enemmän olutta. Vajassa pitäisi -olla vielä pari tynnyriä oikein voimakasta ohravettä. - - (Menee vasemmalle perälle, vajaan.) - -_Sándor_: (Hiipii tanssin aikana huomaamatta pois vasemmalle.) - - (Tanssin loputtua.) - -_Rózsa_: (huomaa Sándorin kadonneen.) Mutta minne Sándor Decsi joutui? - -_Pojat ja tytöt_: Sándor Decsi! Missä hän on? - - (Yleinen hälinä.) - -_Rózsa_: Sándor! Sándor! - -_Krouvari_: (Tulee vajasta kantaen pientä tynnyriä.) Mistä on kysymys? - -_Eräs poika_: Sándor katosi äkkiä joukostamme! - -_Krouvari_: No, mutta mihinkä hän hävisi? - -_Eräs poika_: (On juossut perälle.) Tuolla hän kiitää ratsullaan hurjaa -neliä Mátan karjamajalle päin! - -_Rózsa_: (Juoksee perälle.) Sándor! Kuule minua, kuule! - -_Krouvari_: Mikä poikaan meni? Olisin kernaasti suonut hänenkin ottavan -osaa yhteiseen juhlaamme. - -_Rózsa_: Sándor!... - -_Krouvari_: Mutta älkäämme silti antako tämän tapauksen häiritä -iloamme. (Nostaa tynnyrin pöydälle.) Hyvät ystävät, ojentakaa tänne -tuoppinne, niin minä täytän! - -_Tytöt ja pojat_: Eljen! Eljen! Eljen! - -_Rózsa_: (Huutaa perällä.) Sándor! Sándor!? - - Väliverho. - - - - -TOINEN NÄYTÖS - - -II. - -(Näyttämö: Hortobágyin ravintolan vierashuone. Perällä pullokaappi -hyllyineen ja viinipulloineen, ja sen edessä tiski. Vasemmalla ovi, -joka johtaa ulos ja siitä vasemmalle ikkuna. Oikealla, perällä pieni -umpinainen kaappi, josta oikealle krouvarin huoneeseen johtava ovi. -Seinillä joitakin kiiltokuvia. Oikealla ja vasemmalla pöytä tuoleineen. -Edellisestä on kulunut puolisentoista tuntia. Ulkoa kuuluu tyttöjen ja -poikien laulua (Laulu n:o 7), joka vähitellen loittonee ja sammuu -pois.) - -_Krouvari_: (Ilmestyy laulun aikana avonaiselle ovelle, laatikko -kädessä, ja puhuu ulospäin.) Hyvästi, hyvästi vaan ja kiitoksia oikein -paljon. Terveeksi, terveeksi!... Rózsa, tyttöseni, jätä vaan tynnyri -siihen pihalle, kyllä Janos sen sitten vierittää vajaan, palattuaan -karjamajalta. (Tulee sisälle.) Kas niin, olenpa oikein sydämestäni -iloinen, kun asia näin hyvin päättyi. Pelkäsin jo menettäväni -koko aarteen. Mutta eipäs, eipäs päässyt vekkuli livahtamaan -karkuun... tässä se nyt on, tässä laatikossa. Nyt on minulla yhden -mehiläisyhteiskunnan siemen lisää, ja se ei ole vähän, se. (Asettaa -laatikon pöydälle oikealle.) Se tuottaa minulle ensi vuonna monen -kertaisesti tarjoamani oluttynnyrin hinnan, ja seuraavana ja sitä -seuraavina vuosina vieläkin enemmän. Jaa-a! (Hykertää käsiään.) Olenpa -oikein tyytyväinen. - -_Rózsa_: (Tulee vasemmalta, kantaen kannuja ja tuoppeja, jotka asettaa -tiskille.) - -_Krouvari_: Kas niin, tyttöseni, nyt meidän ei tarvitse enää olla -ensinkään huolissamme, kaikki kävi niin onnellisesti kuin konsanaan -käydä voi. Heti, kun olen saanut keon kuntoon, sijoitamme -"kuningattaremme" siihen, ja niin on asia sitä myöten kunnossa. - -_Rózsa_: (Itsekseen.) Minä en voi käsittää häntä... Lähteä sillä -tavoin, hyvästiä sanomatta!... - -_Krouvari_: Mitä sanoit, tyttöseni? - -_Rózsa_: Sanoin vaan, etten voi ymmärtää, mikä Sándor Decsiin meni, kun -hän niin äkkiä karkasi tiehensä. - -_Krouvari_: Niin, tosiaankin, mikä poikaa vaivasi? Ei olisi tehnyt olut -pahaa hänenkään kurkulleen. Kyllä minä pyysin häntä jäämään... Annapa -minulle piippuni, tyttöseni. - -_Rózsa_: (Noutaa nurkasta pitkävartisen piipun, antaa sen Krouvarille -ja sytyttää sen.) - -_Krouvari_: Mutta ehkä oli pojalla kiire... kenties oli mentävä työhön -ja toimeen... - -_Rózsa_: Jos hän olisi työhön mennyt, niin ei hän olisi suunnannut -matkaansa karjamajalle päin. Mitä hevospaimen karjamajalla? - -_Krouvari_: Niinpä kyllä... (Imee piippua.)... mitäpä hän siellä. - -_Rózsa_: En käsitä... Näin kauniin kammankin antoi minulle... - -_Krouvari_: Kas vaan, miekkosta... vai kamman antoi! Olisipa, olisipa -voinut poika olla mukana iloa pitämässä ja tynnyriä tyhjentämässä. -Mutta omapa hänen asiansa... Tuota, ettehän te vaan olleet kinasilla -keskenänne? - -_Rózsa_: Emmehän me erityisemmin... Sándorille ei vain ollut oikein -mieleen, kun annoin karjapaimenelle ruusun hattuun, hän kun lähtee -ainiaaksi pois näiltä seuduilta. - -_Krouvari_: Vai niin... no, mitäpä hänestä... tottapa taasen talttuu, -kun aika kuluu... (Haukottelee.) Hoho jajaa!... Ei, luulenpa, koira -vieköön, että kömmin tästä jo vuoteeseen vetämään pienen unen. Ja onpa -se hyvin tarpeen sinullekin, tyttöseni, koko yön kun olet valvonut. -Unohda kaikki surut, sulje ovet ja kapua ylisille yöpuulle... voithan -sitten taas avata, kun Janos palaa. - -_Rózsa_: Ei minua ensinkään nukuta. Askartelen kernaammin täällä. - -_Krouvari_: No, niinkuin tahdot, tyttöseni. (Ottaa laatikon -kainaloonsa.) Minä, minä otan "kuningattareni" ja... (Haukottelee)... -hohojaa! .. katoan kauniisti kamariini. Hyvää huomenta, tyttöseni. - - (Menee oikealle.) - -_Rózsa_: Hyvää huomenta. (Yksin; itsekseen.) Hän ei kuullut minua... -vaan ratsasti karjamajalle... jonne Ferenc oli juuri lähtenyt!... Hän -uhkasi lyödä pääkallon mäsäksi!... Hyvä Jumala! Aavistan jotakin. Kunpa -nyt ei vaan tapahtuisi mitään! Hän oli niin synkkämielinen ja -kummallinen. Ja minä kun luulin, että mustalaiseukon juoma oli jo -lääkinnyt hänet. Voi, miksi minä annoinkaan tuon ruusun Ferencille ja -saatoin tällaista aikaan! Jos nyt tapahtuu jotakin, on se minun syyni. -Herra armahda! (Kävelee levottomana.) Kuinka minä olen levoton! -Ottaisinko voikon tallista ja ratsastaisin karjamajalle? Ehkä voisin -vielä estää onnettomuuden tapahtumasta. Niin, sen minä teenkin ja -heti!... (Sieppaa naulasta huivin ja aikoo rientää ulos.) - - (Samassa ovi vasemmalla temmataan auki ja): - -_Kärripoika_: (syöksyy hengästyneenä sisään.) Pian, pian... on -tapahtunut...! - -_Rózsa_: No, mitä on tapahtunut? - -_Kärripoika_: On tapahtunut onnettomuus... Sándor Decsi... - -_Rózsa_: (Kirkaisee.) Ah! (Peittää kasvonsa käsillään.) - -_Kärripoika_: (Pelästyy.) Rózsa kulta!... (Itsekseen.) Voi, voi sentään -minua poloista... miksi juuri hän sattui ensiksi eteeni? Miksi -menettelin niin varomattomasti? (Rózsalle.) Anna anteeksi, kulta Rózsa, -en olisi tuottanut sinulle tuskaa, jos olisin tietänyt, että... - -_Rózsa_: (Tarttuu kiivaasti poikaa hartioista.) Nulikka, älä siinä -lavertele, vaan kerro paikalla mitä on tapahtunut! - -_Kärripoika_: Heti, heti, koska niin tahdot, Rózsaseni. Kerron sinulle -kaikki juuresta jaksaen. Olin saattanut kaupungin herrat onnellisesti -karjamajalle ja hyppäsin juuri rattaille, palatakseni takaisin kotiin --- kaupungin herroille lupasi isäntäpaimen kiessit paluumatkaa varten, -eivätkä he, Jumalan kiitos, poikkea enää tänne meille... - -_Rózsa_: (Sieppaa luudan käteensä.) - -_Kärripoika_: Niin, juuri kun olin hypännyt rattaille ja aioin kohottaa -piiskaani, sivelläkseni sillä kimon takalistoa, havaitsin ratsastajan, -joka lähestyi pustalla täyttä laukkaa. Sepä vasta oli vimmattua -lentoa!... oli aivan kuin olisi ollut hulluna sekä hevonen että mies... - -_Rózsa_: (Kohottaa luutaa.) Poika!... - -_Kärripoika_: Äkkiä ratsu kyyristyi, kavahti pystyyn ja poikkesi -toiselle suunnalle. Mies istui selässä, pää takakenossa, selkä -kaaressa, pitäen ohjista molemmin käsin. Äkkiä hevonen teki käännöksen, -hirnahti ja alkoi taas juosta karjamajaa kohti. Mies vaan istui -selässä, kasvot taivasta kohti käännettyinä ja tiukasti ratsun kylkiä -jaloillaan puristaen. Huusin isäntäpaimenen paikalle. Ja kun ratsastaja -saapui luoksemme, niin voitko arvata kuka hän oli? Sándor Decsi. - -_Rózsa_: (Kärsimättömästi.) Eteenpäin, nopeasti! - -_Karjapoika_: Päinvastoin, hevonen ei mennyt enää tuumaakaan eteenpäin, -vaan pysähtyi viereemme kuin kiinninaulittuna. -- "Mies, kuinka on -laitasi?" kysyi isäntäpaimen Sándorilta. Tämä ei näyttänyt kuulevan -puhetta tai jos kuuli, niin ei voinut puhua. -- "Mikä sinua vaivaa, -Sándor?" toisti isäntäpaimen. Ei vastausta. Miehen suu oli tiukasti -kiinni, pää taakse vääntyneenä, rinta huokui nopeasti ja ruumis oli -taaksepäin kaaressa; silmät tuijottivat kamalasti selkiselällään päässä -ja silmäterät olivat auenneet hirvittävän suuriksi. - -_Rózsa_: (Kohottaa luutaa.) - -_Kärripoika_: Kulta Rózsa, sinähän pyysit minua kertomaan kaikki. No -niin, isäntäpaimen laski miehen nurmelle maata, rupesi häntä tutkimaan -ja huomasi, että poloinen oli vaikeasti sairas... "todennäköisesti -jonkun myrkyn vaikutuksesta", sanoi vanhus, "koska suusta valuu kuohu". -Sitten kävi ukko noutamassa kipollisen maitoa, ja saatuaan sen suurella -vaivalla kaadetuksi miehen suuhun, nosti hän poloisen kärryille, ja -sitten läksimme yhdessä tuomaan häntä tänne. - -_Rózsa_: Ja missä hän on? - -_Kärripoika_: (Katsoo ikkunasta.) Tuossa isäntäpaimen par'aikaa tuo -häntä... - -_Rózsa_: (Rientää ovelle vastaan.) - -_Isäntäpaimen_: (Ilmestyy ovelle, kantaen Sándoria, joka on -tiedottomassa tilassa. Isäntäpaimen on kookas, tuuheaviiksinen -ja -kulmainen, vaskenruskea-kasvoinen mies.) - -_Rózsa_: Sándor! (Kumartuu Sándorin puoleen.) Poikani, oma rakas -kultani, mikä sinun on? Oletko loukannut itsesi? Onko joku tehnyt -sinulle pahaa?... Vastaa!... Elätkö sinä vielä? Elätkö? Jumalani! -Hengittääkö hän? - -_Isäntäpaimen_: Kyllä hän vielä hengittää, mutta työläästi se käy. Hän -tarvitsee pikaista apua. - -_Krouvari_: (Tulee unisena oikealta.) Olin kuulevinani huutoa... Mitä? -Onko jotakin tapahtunut? Ketä siinä tuodaan? - -_Rózsa_: Sándor Decsiä, hän on sairas, menehtymäisillään ja tarvitsee -pikaista apua. - -_Isäntäpaimen_: Hyvää päivää, veliseni... Niin, näin nyt ovat asiat. - -_Krouvari_: Pyhä isä armahda! Mikä pojalle on tullut? Onko hän pudonnut -hevosen selästä? Tuo tänne sisähuoneeseen, Paal, niin panemme hänet -minun vuoteeseeni lepäämään. Rózsa, mene edellä kohentamaan pielusta. - -_Rózsa_: (Menee oikealle.) Hyvä Jumala!... - -_Krouvari_: Ja sinä, Janos, joudu heti lääkäriin. Sano, että on kiire. -Mene, sanon minä! - -_Kärripoika_: Kyllähän minä!... - - (Poistuu kiireesti vasemmalle.) - -_Isäntäpaimen_: (Kantaa Krouvarin avulla Sándorln oikealle.) - -_Krouvari_: (Ääni oikealla.) Rózsa, nouda nopeasti kylmä kääre. - -_Rózsa_: (Tulee oikealta, menee tiskin taakse, ottaa pyyheliinan, -kääntää sen nopeasti kääreeksi ja kastaa vesikulhoon.) Minä aavistin, -aavistin, että jotakin tapahtuisi... - -_Krouvari_: (Ilmestyy ovelle oikealla.) Otsa on vallan tulikuuma. Etkö -jo joudu, tyttöseni? - -_Rózsa_: Heti paikalla. (Vie kääreen oikealle.) - - (Hetkisen kuluttua tulevat oikealta Krouvari ja Isäntäpaimen.) - -_Isäntäpaimen_: Tällaisessa tapauksessa on jokaisen koetettava auttaa -minkä suinkin taitaa. - -_Krouvari_: Selvä se, selvä se. Mutta mikä poikaan on oikein mennyt? -Hänhän on vallan lopussa. - -_Isäntäpaimen_: Taivas tietää, kurjassa kunnossa hänet pustalta -tapasin, ei kyennyt suutaan avaamaan, värisi vaan koko varreltaan ja -mulkoili julmasti silmillään. - -_Krouvari_: Olisiko hän menettänyt järkensä? - -_Isäntäpaimen_: Sitä en usko. - -_Krouvari_: No, mitä sitten? Hevosen selästäkö pudonnut? - -_Isäntäpaimen_: Ei liene sitäkään, koska hänet hevosen selästä tapasin. -Pikemminkin luulisin hänen saaneen jotakin vahingollista ainetta -sisäänsä. Kaikki oireet viittaavat siihen. Leuat ovat lujasti loukossa -ja suupielissä näkyy vaahtoa. Annoinkin hänelle karjamajalla lämmintä -maitoa, jota sattui olemaan käsillä; tiedän sen hyväksi vastalääkkeeksi -kaikenlaisille myrkyille. - -_Krouvari_: Mutta mistä, taivaan nimessä, olisi poika ehtinyt myrkkyä -suuhunsa saada? Eihän siitä ole kuin kotvanen, kun hän täältä läksi ja, -mikäli saatoin havaita, terveenä kuin pukki. - -_Isäntäpaimen_: (Kohauttaa olkapäitään.) Mene ja tiedä! Sääliksi vaan -käy nähdä pojan kärsimyksiä. - -_Rózsa_: (Ilmestyy ovelle oikealla.) Armias taivas! Hän alkoi huitoa -käsillään ja pureskella vuodevaatteita. Mitä me nyt teemme? Tuleekohan -lääkäri pian? - -_Krouvari_: Pojan panin hakuun... eipä hän kaukana asu, aivan -naapurissa... - -_Isäntäpaimen_: Onko maitoa saatavissa? - -_Krouvari_: Pitäisi toki sitä olla. - -_Rózsa_: (Ottaa kannun kaapista oikealla.) Täällä on maitoa kannussa. - -_Isäntäpaimen_: Koetetaan saada sitä hänen suuhunsa. (Menevät -oikealle.) - - (Hetkisen kuluttua Krouvari ja Isäntäpaimen tulevat - oikealta takaisin.) - -_Isäntäpaimen_: Poika rauhoittui. Maito tekee hänelle hyvää, sen -huomasin jo karjamajallakin. Ja emmehän tiedä hänelle muutakaan antaa. - -_Krouvari_: Aivan niin, veliseni. Hoidelkoon nyt tyttö potilasta siksi -kunnes lääkäri saapuu... Istu, hyvä naapuri, paina puuta. Minä tuon -sinulle olutta. - - (Tuo kannulla olutta.) - -_Isäntäpaimen_: Suuri kiitos, suuri kiitos. (Istuu oikealle pöydän -ääreen.) Olen minä joutunut ennenkin näkemään tämän kaltaisen -tapauksen. Siitä on nyt kolme ajast'aikaa sitten. Joku kiertävä -mustalaisakka oli sekoittanut Zámin Istwanin kahvikuppiin jotakin -väkevää myrkkyä, saadakseen hänet lemmessä taipuisammaksi morsiolleen. -Poika sairastui henkihieveriin ja olisi ehkä kuollutkin, elleivät olisi -häntä ajoissa saaneet tuoduksi parantajalle. Satuin juuri olemaan -jalastani lääkärissä, kun poloinen sinne kannettiin. - -_Krouvari_: (On istunut saman pöydän ääreen.) Olen aina sanonut, että -niistä mustalaisista ei ole muuta kuin mieliharmia, varsinkin akoista. -Ne juuttaat pistävät nokkansa kaikkialle ja saattavat pelkkää -pahennusta aikaan. Kukapa tietää, ettei vaan tässäkin tapauksessa ole -jonkun mustalaisakka-luntun saastaiset sormet pelissä mukana. - -_Isäntäpaimen_: Niin, mene ja tiedä. Mutta kyllä se asia selviää, kun -ensin lääkäri saa pojan siksi tajulleen, että pystyy puhumaan. - -_Kärripoika_: (Syöksyy ovesta vasemmalla.) Tohtori oli kotona ja lupasi -tulla heti! - -_Krouvari_: (Nousee.) Hyvänen aika, ovatkohan kirjoitusvehkeetkään edes -kunnossa!... Kaada vaan lisää olutta tuoppiin, veliseni... Poika, -riennä heti antamaan hevoselle vettä, ettei luontokappaleen tarvitse -janoisena auringonpaisteessa seista. - -_Kärripoika_: Heti paikalla! - - (Menee vasemmalle.) - -_Krouvari_: (Menee perälle, kalvaa esille kynän ja mustetolpon ja -asettaa ne pöydälle vasemmalla.) Ennättivätkö kaupungin herrat jo -silmätä nautoja siellä karjamajalla? - -_Isäntäpaimen_: Kyllähän ne niitä jo osin tarkastivat. Lupasivat -odottaa, kunnes minä palaan ja sitten vasta tehdä lopullisen päätöksen. -Panin kokkipojan keittämään vieraille soppaa ja vankkaa kahvia, jotta -heidän on hyvä olla odottaessaan. Hauskoja herroja tuntuivat muuten -olevan, varsinkin se pieni kuvamaalari, joka hosui ja hääräsi kuin -villitty, piirsipä kirjaansa meidän suuren lantatunkionkin. Meidän -herra taas oli pöhnässä niinkuin aina, kun hän käy karjaansa -katsomassa. Täällä krouvissa kai taas täytti päänsä? - -_Krouvari_: Täällä istuivat ja ryyppäsivät yön umpeen. - -_Isäntäpaimen_: Ehkä ei ollut herroille oikein mieleen äkillinen -lähiöni, mutta minä sanoin heille, että onhan ihmishenki sentään -kalliimpi kuin muutamat mullikat, ja läksin matkaan. - -_Krouvari_: Se oli oikein, veliseni. - -_Isäntäpaimen_: Ja mikäpä heidän on siellä ollessa ja odottaessa. -Niinkuin sanoin, ruokaa on ja juomaa yllin kyllin. - -_Lääkäri_: (Tulee käsilaukkuineen vasemmalta.) Päivää! - -_Krouvari ja Isäntäpaimen_: Hyvää päivää, herra tohtori. - -_Lääkäri_: Onko sairaita talossa? - -_Krouvari_: On, valitettavasti, herra tohtori. - -_Lääkäri_: Kuka täällä potee? - -_Krouvari_: Ei kukaan meidän väestä. Se on hevospaimen Sándor Decsi. - -_Lääkäri_: Mikä häntä vaivaa? - -_Krouvari_: Emme tiedä, herra tohtori. Mutta kovin huono hänen tilansa -on. - -_Lääkäri_: Vai niin. Missä potilas on? - -_Krouvari_: Täällä sisähuoneessa, jos saan pyytää. - -_Lääkäri_: Hyvä. (Menee oikealle ovelle, jonka avaa.) Ei, jääkää te -tänne, koska siellä näkyy olevan hoitaja. - - (Poistuu oikealle.) - -_Krouvari_: Kunpa tyttö nyt vaan osaisi olla kyllin avulias ja -huomaavainen. - -_Isäntäpaimen_: Minä taidan tässä olla liikaa; mutta en tahtoisi -lähteä, ennenkuin olen saanut kuulla kuinka pojan laita oikein on. - -_Kärripoika_: (Tulee kolisten vasemmalta.) - -_Krouvari_: Pst! Hiljaa, poika! Tohtori on talossa. - -_Isäntäpaimen_: Olisipa oikein hyvä, jos poika siitä virkoaisi, ja -eiköpähän toivukin, kun näin pian kerkesi lääkärin apua saamaan. -Sitäpaitsi on hän roteva ruumiiltaan ja lisäksi lujaluontoinen, kyllä -sellainen mies koviakin kolauksia jaksaa kestää... Sanoit, että paimen -kävi tänään täällä. Etkö silloin huomannut hänessä mitään erityistä? - -_Krouvari_: En muuta kuin että hänen lähtönsä täältä tapahtui -tavallista äkimmin, ei edes hyvästiä sanonut poika lähtiessään... -Rózsallekaan, vaikka muuten kyllä oli hänelle ystävällinen... korean -hiuskammankin toi hänelle lahjaksi. - -_Isäntäpaimen_: Vai niin, kyllä asiassa sitten on jotakin salaperäistä, -koska hän niin läksi. - -_Lääkäri_: (Tulee oikealta.) - -_Rózsa_: (Seuraa häntä.) (Ovi jää puoleksi auki.) - -_Lääkäri_: Hm! Valtimo lyö väliin nopeasti, väliin miltei seisahtuu; -silmäterät ovat väljenneet ja vartalo jäykistynyt. Tämä mies on saanut -myrkkyä. - -_Krouvari ja Isäntäpaimen_: (Katsovat merkitsevästi toisiinsa.) - -_Rózsa_: Laupias Jumala! - -_Lääkäri_: Huomaan, että potilaalle on annettu maitoa, se on hyvä, -se... samoin kylmä kääre otsalla. Kuitenkin minä kirjoitan... onko kynä -ja mustetta? - -_Krouvari_: Täällä, jos herra tohtori suvaitsee... - -_Lääkäri_: Jaha. (Istuu pöydän ääreen vasemmalla, ottaa paperia -taskustaan ja kirjoittaa reseptin.) Minä kirjoitan hieman lääkkeitä... - -_Rózsa_: (Itsekseen.) Aavistukseni on siis oikea. Kirottu olkoon se, -joka tuon neuvon antoi, kirottu sekin, joka sen vastaan otti! - -_Lääkäri_: Kas tässä. Lähettäkää noutamaan apteekista näitä lääkkeitä. -Antakaa potilaalle niitä heti ja asettakaa sitten sinappilaastaria -hänen vatsalleen. - -_Krouvari_: (Ottaa reseptin, antaa sen ja rahaa Kärripojalle, joka -lähtee kiireesti ulos vasemmalle.) - -_Lääkäri_: Eikö ole tietoa, mistä poika on myrkkyä saanut? - -_Krouvari_: Sitä emme tiedä. - -_Rózsa_: (Itsekseen.) Minäpä tiedän. Entä jos se olisi hänen surmansa? - -_Isäntäpaimen_: Ja mitä herra tohtori arvelee potilaan tilasta? Kuinka -hänen tulee käymään? - -_Lääkäri_: En osaa vielä varmasti sanoa, riippuu siitä, minkä käänteen -tauti saa. - -_Rózsa_: (Itsekseen.) Jos ilmoittaisin tohtorille mitä myrkkyä hän on -saanut, niin ehkä pelastus olisi vielä mahdollinen. - -_Lääkäri_: En vielä tiedä... - -_Rózsa_: Mutta minä tiedän mikä häntä vaivaa. Hänelle on todella -annettu juoda jotakin. Eräs häijy tyttö on antanut. Minä tiedän, kuka -se olikin. Jotta mies paremmin häneen rakastuisi, sekoitti muudan -mustalaisakka erästä lääkettä viiniin, jota tyttö sitten tarjosi -pojalle. Siitä se kipu. - -_Isäntäpaimen_: Hyvänen aika!... - -_Krouvari_: Enkö minä sitä sanonut! - -_Rózsa_: Minä tiedän, kuka sen työn teki, tiedänpä senkin, mitä ainetta -se oli. - -_Lääkäri_: Tyttö! Älä puhu pahaa. Se on raskas syytös. Se täytyy -myöskin näyttää toteen. - -_Rózsa_: Täällä on todistus. (Menee kaapille oikealla, ottaa sieltä -juurenpuolikkaan ja ojentaa sen lääkärille.) Kas tässä, herra tohtori. - -_Krouvari_: Mitä minä näen! - -_Lääkäri_: Ai, ai; tämä on Atropa mandragooraa, kuolettavaa -kasvimyrkkyä. - -_Krouvari_: Herra armahtakoon!... Rózsa, ethän sinä vaan' itse ole...? - -_Rózsa_: (Nostaa molemmat kädet kasvoilleen.) Minä en tietänyt, että se -oli myrkkyä. - -_Lääkäri_: Mitä sillä tarkoitat? - -_Rózsa_: Hän oli niin armoton minua kohtaan ja mustalaisakka uskotteli -minulle, että hän tulee myöntyväisemmäksi, kun annan hänelle viiniä, -johon on liuotettu velhojuurta. - -_Lääkäri_: Kuka teidän käskee seurustella mustalaisakkojen parissa, -kuka käskee, sanon minä! Nyt olet tehnyt poikasi koreasti -myöntyväiseksi. - -_Rózsa_: Kuoleeko hän? - -_Lääkäri_: Olisi kyllä omiansa sinulle, että hän kuolisi. - -_Rózsa_: (Heittäytyy lääkärin jalkoihin.) Kuoleeko hän? - -_Lääkäri_: Kas niin, tyttö, nouse ylös ja ole järkevä. Niinkuin sanoin, -en voi vielä sanoa mitään varmaa. Mutta toivokaamme parasta. Kuitenkin -on minun virkani puolesta tehtävä asiasta ilmoitus kyläntuomarille. On -tapahtunut rikos, josta laki määrää ankaran rangaistuksen, ja -velvollisuuteni on ilmoittaa se oikeusviranomaisille. - -_Krouvari_: Tyttö parka, mitä sinä olet tehnyt! - -_Rózsa_: Tässä kaulani, sen saavat katkaista, muuta he eivät voi tehdä. -Olen rikkonut, siitä rangaistakoon, niinkuin laki ja oikeus on. - -_Lääkäri_: Minä lähden nyt ja, kuten sanoin, teen velvollisuuteni. - -_Rózsa_: Tehkää niin, herra tohtori. - -_Lääkäri_: Sairaalle annatte ne lääkkeet, jotka olen määrännyt, ja jos -sattuisi käänne pahempaan päin, niin lähettäkää heti noutamaan minua. -Joka tapauksessa poikkean tänne huomenna edelläpuolenpäivän. - -_Krouvari_: Ja mitä olemme velkaa herra tohtorille? - -_Lääkäri_: Siitä puhumme sitten myöhemmin. Hyvästi. - - (Ottaa laukkunsa ja menee vasemmalle.) - -_Krouvari, Isäntäpaimen, Rózsa_: Hyvästi, herra tohtori. - -_Krouvari_: Voi, sinua, poloinen tyttö parka, mihin sinä olet ryhtynyt! -Myrkynsekoittajaksi! Nyt sinut otetaan kiinni, pannaan rautoihin, -häväistään kaakinpuussa ja viedään santarmien välissä linnaan. Niin -sinun nyt käy, miekkonen. Tämä piti minulle vielä tapahtua, ennenkuin -pääni hautaan kallistui! - -_Rózsa_: Voi, isä rakas, voitteko koskaan antaa minulle anteeksi -tekoani. Vannon, etten tehnyt sitä pahassa mielessä. - -_Krouvari_: Mitäpä minusta, vaikka sen anteeksi antaisinkin, mutta laki -ei sitä tee; lain koura on kylmä ja armoton. - -_Isäntäpaimen_: Surkuttelen sinua, tyttö parka, surkuttelen -sydämestäni... Koska sinä hänelle myrkkyä annoit? - -_Rózsa_: Tänä aamuna, kun hän kävi luonani. Marfa, mustalaisakka, oli -juuri vähää ennen sekoittanut juoman ja kehoittanut minun antamaan sitä -Sándorille heti kun hänet tapaisin. - -_Krouvari_: Ja sinä, onneton, menet tekemään mitä tuollaiset akkaluntut -käskevät! - -_Rózsa_: Minä en tietänyt, että se oli myrkyllistä. Marfa vakuutti, -että siinä ei ole mitään vaaraa. - -_Krouvari_: Koira vieköön! Tästä lähin ei ainoankaan mustalaisen jalan -pidä minun kartanolleni astuman, se on nyt sanalla sanottu!... Kas -niin, tyttöseni, mene nyt hoitamaan sairasta. - -_Rózsa_: (Menee oikealle.) - -_Krouvari_: Tämä oli ankara kolaus minulle, veliseni. (Istuu.) - -_Isäntäpaimen_: Ymmärrän sen hyvin, ystäväni. Mutta älkäämme silti -heittäytykö toivottomiksi. Ehkä asia ei olekaan niin synkkä kuin miltä -se näin ensi alussa näyttää. Selvässä lapsellisuudessaan ja -tietämättömyydessään ryhtyi tyttö parka moiseen temppuun; parhaassa -tarkoituksessa, pahaa aavistamatta, niinkuin itse sanoi, antoi hän -juoman pojalle, ja siinä näkee oikeus epäilemättä suuresti lieventävän -asianhaaran. Ja riippuuhan sitäpaitsi paljon pojasta. Jos hän paranee, -enkä epäile, ettei niin tapahtuisi, niin selviää tämä juttu epäilemättä -vielä hyvinkin. Sándor on kunnon poika, joka ymmärtää ja tahtoo, siitä -olen varma, järjestää asian parhain päin. - -_Krouvari_: Kiitos, vanha ystäväni, kauniista sanoistasi. Toivokaamme, -toivokaamme ainakin parasta. Eihän Jumala voi olla niin armoton meille -poloisille, hän ei voi, minä uskon sen. - -_Rózsa_: (Tulee nopeasti ovelle oikealla.) Isä, isä, hän on jo paljon -parempi. Hän aukaisi jo silmänsä ja puhuikin. - -_Isäntäpaimen_: Uskon, että poika vähitellen toipuu entisellensä, kun -saa lääkkeitä ja hoitoa. - -_Rózsa_: Niinkö arvelette, Paal setä? - -_Isäntäpaimen_: Aivan varmasti. - -_Sándor_: (Ääni oikealta.) Vettä, vettä! - -_Rózsa_: Nyt hän tahtoo jo juoda. - - (Rientää oikealle.) - -_Isäntäpaimen_: Häntä janottaa ja se on hyvän merkki, se. Niin että -minäkin voin siis tässä taas ryhtyä ajattelemaan kotimatkaa. Kas niin, -ystäväni, olen varma siitä, että poika on muutaman päivän kuluttua -jälleen jalkeilla ja että kaikki muuttuu taas hyväksi, kunhan tämä -alkurähäkkä tästä ensin on selvinnyt, ja siinä vakaassa uskossa minä -sanon sinulle nyt jäähyväiset. (Ojentaa kätensä.) - -_Krouvari_: Hyvästi, veliseni, ja vielä kerran kiitos vaivoistasi ja -lohduttavista sanoistasi. - -_Isäntäpaimen_: Ei mitään kiittämistä. Ja jos minua tämän asian takia -vielä tarvitaan, niin tiedät missä olen tavattavissa. Voipa hyvin, -ystäväni. Ja tervehdi poikaa puolestani... ja tyttöä myöskin. - -_Krouvari_: Sen teen. Kärripojan pitäisi tuossa paikassa palata -apteekista, panen hänet heti perääsi... - - (Saattaa Isäntäpaimenta ovelle vasemmalla.) - -_Isäntäpaimen_: Hyvästi, hyvästi. - - (Poistuu vasemmalle.) - -_Krouvari_: (Yksin.) Kuka olisi osannut aavistaa, että tämä päivä näin -surullisesti päättyisi ja että minun talossani tulisi tällaista -tapahtumaan. Nyt tulevat santarmit tänne ja vangitsevat tyttöparan, -taloni joutuu huonoon huutoon koko pitäjän silmissä ja... Tämä vielä -puuttui! - -_Kärripoika_: (Tulee nopeasti vasemmalta, kädessään pullo ja paketti.) -Tässä ovat lääkkeet. Sanoivat apteekissa, että on annettava heti. Tässä -on rahaa takaisin. - -_Krouvari_: (Ottaa lääkkeet.) Isäntäpaimen odottaa sinua hevosen luona. -Kun olet kyydinnyt hänet perille, niin palaa viipymättä takaisin. -Muista se. - -_Kärripoika_: Kyllä, isäntä. - - (Menee vasemmalle.) - -_Krouvari_: (Menee oikealle ovelle.) Rózsa, tässä ovat lääkkeet. Anna -niitä hänelle heti. - -_Rózsa_: (Ottaa lääkkeet ja poistuu oikealle.) Kyllä, isä. - -_Kärripoika_: (Tulee nopeasti vasemmalta.) Kyläntuomari ja santarmi -tulevat tänne. - - (Poistuu.) - -_Krouvari_: Siinä he jo ovat. Nyt se alkaa. Herra olkoon meille -armollinen! - - (Kyläntuomari ja Santarmi tulevat vasemmalta. Santarmilla on - salkku kainalossa.) - -_Kyläntuomari_: Päivää taloon. - -_Krouvari_: Hyvää päivää, herra kyläntuomari. - -_Kyläntuomari_: Täällä on tapahtunut rikos. Palatessani virkamatkalta -tuli lääkäri vastaani kujalla ja kertoi asiasta. - -_Krouvari_: Niin, se on sellainen ikävä juttu, herra kyläntuomari. -Mutta kaikki on noitten kirottujen mustalaisakkojen syy, jotka -tunkeutuvat kaikkialle ja panevat nuorten tyttöjen päät pyörälle. Pois -heidät pitäisi ajaa koko pitäjästä, eikä kuunna kullan valkeana enää -tänne päästettämän tuhotöitään tekemään. Niin pitäisi tehdä. - -_Kyläntuomari_: Virkani puolesta on minun pidettävä heti alustava -kuulustelu asiassa. Missä on syyllinen? - -_Krouvari_: Tuolla huoneessa, hän hoitaa siellä sairasta... joka on jo -paranemaan päin. - -_Kyläntuomari_: Hyvä. - - (Menee vasemmalla olevan pöydän taakse istumaan, ottaa santarmilta - salkun, josta kaivaa esille mustepullon, kynän ja paperia.) - -_Santarmi_: (Asettuu seisomaan hänen oikealle puolelleen.) - -_Kyläntuomari_: Kutsukaa tyttö tänne. - -_Krouvari_: (Menee oikealle ovelle ja avaa sen.) Rózsa, tulehan hiukan -tänne. - -_Rózsa_: (Tulee oikealta.) Voi, isä, hän otti niin mielellään lääkettä. -Hän on nyt aivan rauhallinen ja tuskatkin ovat kokonaan kadonneet. - - (Huomaa vieraat.) Oh! - -_Krouvari_: Herra kyläntuomarilla en sinulle asiaa, tyttöseni. - -_Kyläntuomari_: Astu tänne lähemmäksi, tyttö. - -_Rózsa_: (Astuu lähemmäksi pöytää.) - -_Kyläntuomari_: Ja vastaa suoraan ja peittelemättä kaikkiin -kysymyksiini. Ensiksi: nimesi, ikäsi ja kotipaikkasi? - -_Krouvari_: Hän on Rózsa, minun ottotyttäreni. - -_Kyläntuomari_: Hyvä. (Kirjoittaa.) Ikäsi? - -_Krouvari_: Seitsemäntoista vuotta sen pitäisi olla. - -_Kyläntuomari_: (Kirjoittaa.) Ja kotipaikkasi? - -_Krouvari_: Emme sen parempaa kotipaikkaa tiedä kuin tämä Hortobágyin -kylä. Pienenä palleroisena hänet kerran kuistiltani korjasin. - -_Kyläntuomari_: Hyvä. (Kirjoittaa.) Tunnustatko sinä, tyttö, että olet -antanut myrkkyä hevospaimen Sándor Decsille? - -_Rózsa_: Kyllä. - -_Kyläntuomari_: Ja milloinka se tapahtui? Ja missä? - -_Rózsa_: Tänä aamuna, tässä meidän pihalla. - -_Kyläntuomari_: Ja koska poika sairastui? - -_Rózsa_: Noin tunti sen jälkeen. Mátan karjamajan isäntäpaimen tapasi -hänet pustalla huonona sairaana ja toi tänne. - -_Kyläntuomari_: Mátan karjamajan isäntäpaimen? - -_Krouvari_: Niin, Paal Balmaz. - -_Kyläntuomari_: (Kirjoittaa.) Hänet manataan todistajaksi oikeuteen... -Ja mistä sinä tuota myrkkyä sait?... niin, tuota ensin, mitä myrkkyä se -oli? - -_Rózsa_: Peukalopoikaa. - -_Kyläntuomari_: Peukalopoikaa! Mitä se sellainen on? - -_Rózsa_: Kasvin juurta. - -_Kyläntuomari_: Ja kuka sitä sinulle antoi? - -_Rózsa_: Marfa, mustalaisakka. - -_Kyläntuomari_: (Kirjoittaa.) Vai kasvin juurta! Minkä kasvin juurta se -oli? - -_Rózsa_: En minä tiedä. Lääkäri sanoi kyllä sen nimenkin, mutta en -muista sitä enää. - -_Kyläntuomari_: Ja sellaista sinä syötät lähimäisellesi! - -_Rózsa_: En minä sitä hänelle syöttänyt, vaan juotin viinissä, jonka -mustalaisakka oli ensin sekoittanut. - -_Kyläntuomari_: Mustalaisakka joutuu teostaan ankaraan edesvastuuseen. -(Kirjoittaa.) Niin! Sinä olet tehnyt raskaan rikoksen, tyttö, -josta on mitä vakavimmat seuraukset. Mitä sinulla on sanottavana -puolustukseksesi? - -_Rózsa_: Ei muuta kuin, että rakastin niin paljon Sándoria, ja tahdoin, -että hänkin rakastaisi minua. - -_Kyläntuomari_: Ja senkö tähden annoit hänelle myrkkyä? - -_Rózsa_: Minä en tietänyt, että se oli myrkkyä. - -_Kyläntuomari_: No, kuinka sitten? - -_Rózsa_: Mustalaisakka sanoi sen olevan vaaratonta ainetta, joka -viiniin liuotettuna tekee miehen mielen taipuisammaksi. - -_Kyläntuomari_: Hm! (Kirjoittaa.) Selville on nyt siis käynyt, että -sinä, antamalla hevospaimen Sándor Decsille kuolettavaa myrkkyä, olet, -joskin ehkä tietämättäsi, saattanut hänen henkensä ja elämänsä -alttiiksi. Tämän nojalla ja viitaten vastaaviin lain pykäliin, minä -kiellän sinua, tyttö, astumasta tämän talon seinien ulkopuolelle, -kunnes asiassa toisin määrätään. - -_Rózsa_: Hyvä on. Minä tottelen lakia. - -_Kyläntuomari_: Mitä poikaan tulee, niin hänet otan kuulusteltavakseni -heti, kun hän on sen verran toipunut, että kykenee jaloillaan -olemaan. Muut asianomaiset, paitsi mustalaisvaimo Marfa, joka heti -tavattaessa vangitaan, tulevat manatuiksi oikeuden eteen todistajina -kuulusteltaviksi... myöskin te, isäntä... päivänä, joka vast'edes -tarkemmin määrätään. (Nousee.) - - (Samassa ovi oikealla -- joka on ollut puoleksi avoinna -- avautuu - ja Sándor ilmestyy kalpeana, horjuvana, takittomana kynnykselle.) - -_Rózsa_: Sándor!... - -_Krouvari_: (Yhtaikaa.) Poika! - -_Sándor_: Minä olen jo jaloillani, herra kyläntuomari, ja vaadin, että -minua kuulustellaan heti. - -_Rózsa_: Sándor, sinä olet vielä sairas, sinä et saa rasittaa itseäsi, -kuume kiihtyy. - -_Krouvari_: (Yhtaikaa.) Poika, poika, ole varovainen! - -_Rózsa_: Palaa takaisin vuoteeseen... tee se minun tähteni, Sándor. - -_Sándor_: (Tulee esille.) Sinun tähtesi... sinun tähtesi... minä -tahdon, että minua kuulustellaan heti. - -_Kyläntuomari_: Kuulusteluasi en puolestani välttämättä vaadi -tapahtuvaksi tällä hetkellä, olethan vielä sairas ja huonossa -kunnossa... - -_Sándor_: Mutta minä vaadin, minulla on oikeus se tehdä, sillä minun -henkeni tässä on kysymyksessä. - -_Rózsa_: Sándor, Sándor! Kuule minua, Jumalan tähden! - -_Sándor_: Herra tuomari, minä pyydän, istukaa jälleen paikallenne ja -alkakaa kuulustelu. - -_Kyläntuomari_: No, jos niin haluat, niin voinhan sen tehdäkin. - - (Istuu ja ottaa kirjoitusneuvot esille.) - -_Rózsa_: Minä rukoilen sinua, Sándor!... - -_Kyläntuomari_: Vastaa siis ensin minulle: mikä on nimesi? - -_Sándor_: Sándor Decsi on kunniallinen nimeni, neljäkolmatta vuotta on -pojalla ikää ja Ohatin kylässä olen ensi kerran silmäni avannut. - -_Kyläntuomari_: (Kirjoittaa.) Sano minulle nyt, milloin kävit viimeksi -täällä krouvissa tyttöä tervehtimässä? - -_Sándor_: Sen sanon heti, kun muistini saan. Niin, viimeksi kävin -täällä krouvissa viime vuonna, Demetriuksen päivänä, kun lampureita -pestattiin. - -_Rózsa_: Sándor!... - -_Sándor_: Sándor olen, siksi olen lapsena ristitty. - -_Kyläntuomari_: Etkö käynyt täällä tänä aamuna ja juonut tytön -tarjoamaa viiniä? - -_Sándor_: En, niinkuin sanoin, sitten viime Demetriuksen en ole hänen -viiniänsä maistanut. - -_Rózsa_: Sándor! Sinä valehtelet!... Ja minunko tähteni? - -_Kyläntuomari_: Älä koeta turhaan viedä oikeutta harhaan. Tyttö on jo -kertonut koko asian. - -_Sándor_: Silloin on tyttö valehdellut. - -_Kyläntuomari_: Mistä syystä hän ottaisi niskoilleen rikoksen, josta -seuraa ankara rangaistus? - -_Sándor_: Mistäkö syystä! Se on sellainen tyttö, että kun se tulee -sille päälle, niin se ei kuule eikä näe, vaan puhuu vallan omiaan. -Siitä tyttö on vain pahoillaan minuun, että silmämme eivät oikein iske -yhteen. Sentähden hän nyt tässä syyttelee itseään, jotta minä häntä -säälien tunnustaisin kenen toisen neitosen luona olen käynyt sieluani -turmelemassa ja sydäntäni lääkitsemässä, joka tyttö sitten antoi minun -juoda tuota huumaavaa juomaa. Mutta sen sanon, jos tahdon... mutta -ellen tahdo, niin voin olla sanomattakin... se häntä harmittaa, etten -ole ollut hänen luonansa, etten ole kulkenut edes tännepäinkään. - -_Rózsa_: Sándor! Se ei ole totta! Tässä pääni, hakattakoon se poikki. -Mutta älä sano, ettet ole luonani käynyt, sillä se on kuolematakin -katkerampaa kuulla. - -_Kyläntuomari_: Lemmenriitanne saatte ratkaista keskenänne. Oikeus -tahtoo selvyyden vain myrkytysrikoksesta, suorat vastaukset kaikkiin -kysymyksiin. - -_Rózsa_: (Kasvot leimuavina.) Vastaa... anna suora vastaus! - -_Sándor_: No, kun niin tiukasti vaaditaan, niin olkoon menneeksi. -Voinhan tuon sanoa. Pustalla tapasin kuljeksivan mustalaisjoukon. -Ihmeen kaunis, hehkuvasilmäinen tyttö seisoi teltan edustalla, -puhutteli minua ja kutsui sisällekin. Siellä paistettiin par'aikaa -porsasta. Jäin sinne hetkeksi hauskaa pitämään. Join heidän viiniään. -Tunsin heti, että siinä oli jonkinlainen katkera ja outo maku. Mutta -mustalaistytön suukot olivat niin suloiset, että muu kaikki unohtui. - -_Rózsa_: Valhe! Valhe! Valhe! Tuon jutun olet omasta päästäsi keksinyt. - -_Kyläntuomari_: Pyydän huomauttaa, että oikeus ei siedä kujeilua. - -_Sándor_: Kunnioitettava herra tuomari, minä en kujeile. Elävän Jumalan -kautta vannon, että kaikki mitä olen puhunut, on totta. - - (Kohottaa kätensä.) - -_Rózsa_: Ei, ei! Älä vanno! Älä saata sieluasi kadotukseen! - -_Kyläntuomari_: Hitto vieköön! Taidattepa olla päästänne sekaisin -kumpikin. (Sándorille.) Minä merkitsen pöytäkirjaan tunnustuksesi -mustalaistytöstä, jota siis tullaan syyttämään myrkytysrikoksesta. -(Santarmille) Sinun toimeksesi jääköön tytön etsiminen ja -kiinnipaneminen. (Rózsalle.) Esiintulleiden seikkojen nojalla oikeus -peruuttaa sinun kotiarestisi, tyttö. Olet vapaa. Tutkinto on loppunut. -Kun teitä tarvitaan, niin annetaan tieto. (Nousee ja kerää tavaransa.) -Hyvästi. - -_Krouvari ja Sándor_: Hyvästi, herra kyläntuomari. - -_Kyläntuomari_: (Santarmille.) Tule! - - (Menevät vasemmalle.) - -_Krouvari_: (Saattaa lähtijöitä ovelle; tulee sitten Sándorin luo ja -tarttuu hänen käteensä.) Sinä kunnon poika! Anna kun syleilen sinua. -(Syleilee.) - -_Rózsa_: Sándor, mitä teitkään itsellesi! Annoit sielusi kadotukseen. -Väärin vannoit, väärän jutun keksit, vapauttaaksesi minut. Kielsit -minua milloinkaan rakastaneesi vain sen tähden, että minä pääsisin -saamasta raippoja ja joutumasta kaakinpuuhun. Kuinka saatoit sen tehdä? - -_Sándor_: Se on minun asiani. Sen vain sanon, että tästä päivästä -lähtien halveksin ja vihaan toista meistä kahdesta... Älä itke, Rózsa. -Et sinä ole se toinen... Minä en enää voi katsoa sinua silmiin, sillä -näen niissä itseni... En ole enää edes halveksimisen arvoinen... - - (Menee horjuvin askelin oikealle.) - -_Rózsa_: (Taluttaa häntä.) Voi, Sándor, Sándor!... - -_Krouvari_: (Yksin; katsoo heidän jälkeensä.) Jaa-a! Sen olen aina -sanonut, että hulluja ovat rakastavaiset tosiaankin, kun heiltä kerran -järki menee! - - Väliverho. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS - - -III. - -(Näyttämö: sama kuin ensimäisessä näytöksessä. Edellisestä on kulunut -toista viikkoa. Iltapäivä. Väliverhon auettua on näyttämö hetkisen -tyhjänä; sitten ilmestyy): - -_Csikmákin emäntä_: (varovasti perälle, vasemmalta; hän kurkistaa -peloissaan pihalle ja sanoo sitten pidättyvällä äänellä vasemmalle.) -Tulkaa vaan perässä, naapurit. - - (Räätälimestari, Suutarimestari, Pundorin emäntä tulevat - varovasti vasemmalta, perältä.) - -_Räätälimestari_: Tokko sentään astumme pi-pitemmälle. Näemmehän -tästäkin ta-talon ja koko pi-pihän. Minä en ole la-lainkaan utelias. - -_Csikmákin emäntä_: Mutta minä olen. Jos räätäliä pelottaa, niin -kääntyköön ympäri. Minä ainakin käyn sisälle. - - (Astuu pari askelta pihalle.) - -_Räätälimestari_: (Pelosta vavisten.) Ei minua ensinkään pe-pe-peloita. -Mutta sen sa-sanon, että ei ole hyvä näin si-siunaamattomana lähestyä -mu-murhataloa... menee vielä si-sielunrauha ikia-a-ajoiksi. - -_Pundorin emäntä_: Siunatkaa sitten itsenne, sillä siitä pääsette. - -_Suutarimestari_: Talo on autio... ei näy ristinsielua. - -_Csikmákin emäntä_: Siinä nyt näitte, kun ette vähemmällä uskoneet. -Minähän sanoin, että tyttö on karannut tiehensä kultansa Ferenc Laczan -kanssa, jonka neuvosta hän oli hevospaimenen myrkyttänyt, ja yhdessä he -nyt par'aikaa muodostavat rosvojoukkoa. Ja missäpä itse krouvarikaan -muualla olisi kuin heidän parissaan. Siksi on talo nyt autio. - -_Suutarimestari_: Akkojen juoruja! Tyttö ei ole karannut, vaan otettiin -hänet heti kiinni, pantiin rautoihin ja vietiin santarmien keskellä -linnaan. Minun poikani näki omin silmin, kun häntä kuljetettiin -kaupungin vankilaan. - -_Csikmákin emäntä_: Sitä nyt ei usko kukaan! Teidän poikanne on nähnyt -unta, siinä kaikki! - -_Räätälimestari_: He-henkeäni a-ahdistaa! Hyvät na-naapurit, minusta -tä-täällä haiskahtaa i-ihmis-ru-ruumiille!... Ettekö tekin tu-tunne? - - (Haistelee.) - -_Csikmákin emäntä_: Mitenkä täällä ruumiille haisisi, kun raato jo -maanpovessa makaa. Kanttori oli haudalla veisaamassa ja esipappi piti -peijaispuheen. - -_Räätälimestari_: Ta-taivas varjelkoon! Kuka olisi uskonut se-sellaista -niin ko-koreasta tytöstä! - -_Csikmákin emäntä_: Koreat tytöt ne ovatkin niitä kaikkein pahimpia -veitikoita ja myrkynsekoittajia. - -_Räätälimestari_: Hy-hyvä isä! Mi-mitä lie po-poloiselle antanut -suuhun? - -_Csikmákin emäntä_: Ketunleivällä oli, rietas, höystänyt -lampaanpaistin. Rykmentin välskäri oli löytänyt kuolleen sisälmyksistä -ketunleipiä. Ne on pantu väkiviinaan. Lakiin ne viedään todisteiksi. - -_Pundorin emäntä_: Älkää te, emäntä, höpiskö, kun ette kuitenkaan -mitään tiedä. Mutta minä tiedän asian oikean laidan. Tyttö on jo saanut -tuomionsa. Kuolemantuomion. - -_Räätälimestari_: Herra a-armahda! - -_Pundorin emäntä_: Ylihuomenna hänet mestataan. Tänäpänä saapuu -mestaaja Szegedinistä; hänelle on saatu asunto Kowacsilta... Bakrassa -ei tahdottu millään ehdolla antaa kortteeria. Ja se on niin totta kuin -minä tässä seison! - -_Suutarimestari_: Minkälaisella kuolemalla hänet lopetetaan? - -_Pundorin emäntä_: Olisi kyllä ansainnut tulla roviolla poltetuksi, ja -jos olisi vielä vanha laki, niin kyllä se tehtäisiinkin, mutta nyt vaan -hakataan pää poikki. Tyttö on sentään vapaata sukua, krouvarin -laillinen ottotytär, eikä mikään maaorjan lapsi. - -_Räätälimestari_: Älkäähän nyt, hyvä e-emäntä. E-eihän vapaa sukuperä -nyt enää meidän pä-päivinä mitään ma-maksa. Kun minä ta-takavuosina -otin ylleni ho-hopeana-nappisen takkini, niin minua pi-pidettiin aivan -vapaasyntyisenä, eikä Pe-Pestin sillalla ko-koskaan vaadittu minulta -si-siltarahaa. Mutta jos ny-nyt otan ylleni tuon ho-hopeana-nappisen, -niin... - -_Csikmákin emäntä_: Älkää siinä ruikuttako hopeanapeistanne. - -_Suutarimestari_: Niin, antakaa Pundorin emännän kertoa mitä tietää. -Mikähän lienee syynä, että nuori tyttö meni tuollaisen murhan tekemään? - -_Pundorin emäntä_: Ai, sepä vasta onkin asia! Sen yhteydessä on -toinenkin murha. Hiljattain kävi täällä muudan rikas karjanostaja -Mähristä lehmiä valitsemassa. Hänellä oli paljon rahoja mukana. Kaunis -Rózsa ja hänen henttunsa, tuo karjapaimen Ferenc Lacza, näetten, -yksissä neuvoin murhasivat sen karjanostajan ja heittivät ruumiin -jokeen. Hevospaimen, Sándor Decsi nimittäin, joka myöskin oli mieltynyt -tyttöön, sattui näkemään heidän tekonsa. Sentähden he ensin antoivat -hänellekin osan rosvoamistaan rahoista, mutta myrkyttivät hänet sitten, -tehdäkseen hänet vaarattomaksi. - -_Suutarimestari_: Eikö Ferenc Laczaa olekaan otettu kiinni? - -_Pundorin emäntä_: Otettaisiin, jos saataisiin. Santarmit ovat -liikkeellä pustalla häntä etsimässä. Häntä on jo julkisesti -peräänkuulutettu. Hänen ulkomuotonsa on kaikkien tiettäväksi -ilmoitettu. Itsekin olen sen lukenut. Sata taalaria luvataan -palkinnoksi sille, joka hänet saa kiinni ja tuo elävänä lain kouriin. - -_Räätälimestari_: Minä ta-taasen olen ku-kuullut, että paimen, -he-hevospaimen nimittäin, tuli ensin hu-hulluksi, my-myrkyn voima näet -me-meni ko-kovasti pä-päähän. Mutta että hän si-sitten ku-kuitenkin -antoi henkensä Bu-Budassa ja pääsi py-pyhäin pa-pariin. Minun vaimoni -ku-kuuli sen itseltä te-tekokukkien laittajalta, joka oli va-vainajan -arkulle ku-kukkiakin valmistanut. - -_Sándor_: (Astuu ulos krouvista.) - -_Suutarimestari_: Pyhä neitsyt Maria! Hevospaimen... ja ilmielävänä -edessämme! - -_Pundorin emäntä ja Csikmákin emäntä_: (Huudahtavat kauhusta, tekevät -ristinmerkin ja peittävät kasvonsa käsillään.) Ah! - -_Räätälimestari_: Herra armahda meitä! - -_Csikmákin emäntä_: Henki, henki! - -_Pundorin emäntä_: Murhatun haamu! Armoa, armoa!... Manatkaa, räätäli, -manatkaa! - -_Räätälimestari_: (Lankeaa polvilleen.) Py-Pyhän isän ni-nimessä, joka -on ta-taivaassa, minä ma-manaan sinua, he-henki pa-palaamaan takaisin -ta-taivaalliseen rauhaasi py-pyhäin pa-pariin. (Tekee ristinmerkin.) - -_Sándor_: Mitä peliä tämä on? Keitä te olette? - -_Räätälimestari_: Olemme vain kö-köyhiä, va-vaivaisia ihmisiä, jotka -a-armossa vaellamme ja a-aherramme täällä ma-matoisen maan kamaralla ja -ko-koemme pa-parhaamme mukaan e-elää ankarassa He-Herran pe-pelvossa ja -nu-nuhteessa. - -_Sándor_: Hullulastako olette karanneita, tai mikä teitä riivaa? Mies -hoi! - -_Räätälimestari_: Mene ra-rauhaan, ra-rauhaan!... - -_Sándor_: Nouse ylös, mies, ja heti! Minä en siedä tuollaista -hulluttelua! - -_Räätälimestari_: A-armoa, a-armoa! - -_Sándor_: (Nostaa hänet hartioista ylös.) Ylös, sanon minä, ja -paikalla!... Mitä te tahdotte? Keitä te olette? Jos kuulutte tämän -talon vieraisiin, niin istukaa ja odottakaa! Mutta jos olette -hullulasta kotoisin, niin laputtakaa kiireesti takaisin -asuinsijoillenne, muuten ei teitä hyvä odota. (Huutaa krouviin.) -Rózsa hoi, tulehan tänne! - -_Räätälimestari_: Mi-mitä tämä ti-tietää? Hän pu-puristi minua -vi-vimmatusti ha-hartioista. Niin ei tee he-henki. Olisimmekohan -e-erehtyneet? - -_Suutarimestari_: Siltä hieman näyttää! - -_Pundorin emäntä_: Ettäkö hän ei siis olisikaan kuollut... vaan eläisi -edelleenkin? - -_Csikmákin emäntä_: Sitä minä en usko! - -_Räätälimestari_: (Sándorille.) Ettäkö sinä et siis o-olekaan -ku-kuollut? - -_Rózsa_: (Tulee talosta.) Mistä on kysymys? - -_Räätälimestari, Suutarimestari ja emännät_: (Pelästyen.) Herra hyvästi -siunaa! Pyhä Maaria! Ty-tyttö! - -_Sándor_: Kuollut! Minäkö? Näettehän, että seison edessänne -ilmielävänä, omissa housuissani. - -_Räätälimestari_: Ettäkö sinä siis tu-tuota et ole e-ensinkään -ollutkaan ku-kuollut? - -_Sándor_: En, enkä ole aikonut vallan pian kuollakaan, hölmöt! - -_Räätälimestari_: Sitten o-olemme ehkä ta-taitaneet hi-hieman -e-erehtyä! - -_Sándor_: Onko joku sitten kertonut minun kuolleen? Vai? - -_Räätälimestari_: Niin vä-väitetään. - -_Sándor_: Kuka sellaista väittää? - -_Räätälimestari_: Niin, ku-kuka sellaista vä-väittää? - -_Sándor_: Sanokaa heti, kuka sellaista on väittänyt. - -_Suutarimestari_: En minä ainakaan. - -_Pundorin emäntä_: En minäkään! - -_Csikmákin emäntä_: Minä en ole koskaan sellaista edes ajatellutkaan. - -_Sándor_: No, kuka sitten? - -_Pundorin emäntä_: En tiedä... mutta ellen väärin muista, niin tämä -räätälimestari tässä... - -_Suutarimestari_: Niin, räätälihän se olikin... - -_Csikmákin emäntä_: Aivan oikein, hänhän se olikin! Hän kertoi, että -sinä olit joutunut pyhäin pariin ja että hän oli tuonut kukkiakin -haudallesi. - -_Räätälimestari_: Mi-mitä te-te-te, hyvät ihmiset, mi-minua syytätte. -Enhän mi-rninä ole mi-mitään sanonut! Pä-päinvastoin, itse olette -so-soittaneet suutanne mi-minkä olette ennättäneet. Csikmákin emäntä -se ensin ke-ke-kertoi, että tämä ty-tyttö on sy-syöttänyt sinulle -ve-ve-velhomyrkkyä... - -_Csikmákin emäntä_: Se on hävytön vale! Minä en ole puhunut myrkystä -halaistua sanaakaan! Mutta Pundorin emäntä on laulanut laulamasta -päästyäänkin, että sinut on myrkyllä tapettu ja että Rózsa neidiltä -hakataan pää poikki. - -_Pundorin emäntä_: Että sinä kehtaatkin tuolla tavalla panetella -kunniallisia ihmisiä! Ettet vähän häpeä! - -_Csikmákin emäntä_: Niin, ja suutarimestari kertoi, että sinun -sisälmyksistäsi on löydetty ketunleipiä! - -_Suutarimestari_: Pidä nyt jo suusi pienemmällä, akka, taikka... - -_Sándor_: Viheliäisiä juorukelloja ja suunpieksijöitä olette jokainen! -Ja ellette heti paikalla tuki suutanne ja korjaa luitanne täältä, niin -takaanpa, ettei teille kunnian kukko laula! Mars matkaan! - -_Suutarimestari ja emännät_: Kyllähän me, kyllähän me!... - -_Pundorin emäntä_: Happamattomat ryökäleet! Kehtaavatkin parjata minua! - -_Csikmákin emäntä_: (Yhtaikaa edellisen kanssa.) Kyllä minä tämän vielä -muistan.! Odottakaapas vaan! - -_Räätälimestari_: A-anteeksi nyt, e-että e-erehdyimme hi-hieman -vä-väärin! - - (Menevät perälle, räätäli takaperin ja ahkeraan kumarrellen.) - -_Sándor_: Kirotut suupaltit! Selkäänsä tarvitsisivat jokainen, niin -eivätköhän pysyisi siivommalla! - -_Rózsa_: Älä välitä heistä, Sándor. He ovat nyt kerta kaikkiaan pitäjän -suurimmat juorukellot, eikä heille kukaan mitään mahda, ei edes herra -kyläntuomarikaan! - -_Sándor_: Piiskasta selkään, niin eiköhän auta! (Istuu.) - -_Rózsa_: (Ottaa ruusun pensaasta ja antaa Sándorille.) Sándor, ota -tämä. Äläkä enää ajattele pahoja ihmisiä ja ikäviä asioita. - -_Sándor_: Joko taas tuota ruusupensasta revit! - -_Rózsa_: Tahdon antaa sinulle ruusun. Kenties sen tuoksu saa mielesi -rauhoittumaan. Ota. - -_Sándor_: Ruususi on okainen, se pistää minua. Se vie ajatukseni -asiaan, joka on ikävätäkin ikävämpi. Ei, pane pois... - -_Rózsa_: Voi, Sándor, ethän jälleen ala tuota entistä nuottia, ethän? -Lupaa se minulle. Onhan kaikki jo unohdettu? Eikö niin? - -_Sándor_: Kaikki muu olkoon unohdettu, mutta se yksi... ei koskaan! - -_Rózsa_: Miksi sinä nyt taas...? Olethan jo aivan terve ja hyvällä -mielellä olet ollut koko päivän, et ainoatakaan pahaa sanaa sanonut! - -_Sándor_: Ruumiilta terve, mutta sielussa kamala polte. - -_Rózsa_: Sándor kulta, älä anna pahoille tunteille valtaa sydämessäsi. -Mitä hyödyttää sitäpaitsi murehtia asioista, jotka ovat olleet ja -menneet. - -_Sándor_: Ei se ole mennyttä. Sinä tiedät, että antaessasi tuon ruusun -karjapaimenelle, iskit sydämeeni ikuisesti vertavuotavan haavan. - -_Rózsa_: Poika parka! Noin taas murrat mieltäsi yhden ruusun tähden, -aivan viattomalla sydämellä annetun... niin, vannon sen sinulle, aivan -viattomalla. Olenko minä mieli mustana, vaikka sinä Csanádin -markkinoilla tanssit toisten tyttöjen kanssa ja hakkailit kiemailevia -nuorikkoja?... Ja sitäpaitsi, onhan tuo poika poloinen jo lähtenyt -matkaansa, matkustanut muille maille. - -_Sándor_: Vaikka valtameren takaa palaa se mies, jonka sinun silmäsi -ovat saaneet hullaantumaan. Hän sai jotakin, josta hänen täytyy sinua -muistella, jotakin, josta sinä vedät häntä puoleesi, vaikka hän olisi -tähtien tuolla puolen. - -_Rózsa_: Sándor, oma kultani, tiedäthän, että sinua vaan rakastan ja -etten sinusta luopuisi, vaikka suuruisesti ko'on kultaa hinnaksesi -saisin. Voi, kuinka sinä saatoit olla niin armoton, että tuomarin -edessä kielsit käyneesi luonani ja minua rakastavasi? - -_Sándor_: Noiden ilettävien santarmien vallassako minun sitten olisi -pitänyt nähdä sinut, ehkäpä raudoissa ja kaakinpuussakin? Ei, ei, -ennemmin kymmenkertainen kuolema mustalaisakan myrkystä kuin se. - -_Rózsa_: Rakas poika, minä olin rikkonut ja ansaitsin rangaistuksen... -mutta en kuitenkaan sitä, se oli liian julma. (Kiinnittää ruusun -Sándorin rintaan.) Kas noin, ja nyt, annathan suuta tytöllesi? - -_Sándor_: (Katsoo kauan häntä silmun ja suutelee.) Voi, Rózsa, Rózsa, -miksi ammuit silmistäsi nuolen sydämeeni ja minut hulluksi teit? - -_Rózsa_: Enkö minä sitten ole ollut mieletön sinun perääsi? Olen. -Vieläpä niin mieletön, että olin sinulta hengen ottaa. Mutta olemmehan -taas järkeviä, eikö totta? Emme pohdi enää menneitä, emmekä joutavia -jaarittele, vaan olemme reippaita ja iloisia kuin varsat vainiolla. -Muistatko vielä laulua "Hei, oli, ei ole, hei, oli, on"? - -_Sándor_: Josko muistan...? - -_Rózsa_: Koetetaanpa sujuuko se vielä samalla nuotilla kuin ennen. - -LAULU N:o 9. - - (Kertauksen aikana ottavat kumpikin csárdas-tanssin askeleita.) - -_Rózsa_: (Laulun jälkeen.) Kas niin, ja nyt olemme jälleen hyvällä -päällä, poikani, eikö totta? - -_Sándor_: Hyvällä, hyvällä päällä... "Aivan kuin tuntisi tuhon -tulevan", sanoo sananlaskukin. - -_Kärripoika_: (Rientää läähättäen perältä.) Oletteko nähneet laukin -juoksevan tästä ohitse? - -_Rózsa_: Minkä laukin? - -_Kärripoika_: Karjapaimenen, Ferenc Laczan riehaantuneen laukin. Se oli -saanut liekansa irti, lähtenyt karkuteille ja alkanut ihan kierona -kiitää tänne Hortobágyihin päin. - -_Sándor_: Ferencin laukki?! - -_Rózsa_: Minä en ymmärrä!... Mitä ihmettä tämä merkitsee? - -_Kärripoika_: Sitä, hyvä Rózsa, että tapasin pustalla Mátan karjamajan -renkipojan, joka ratsasti luokseni, huutaen: "Hei, Janos, oletko nähnyt -karkulaista?" -- "Mitä karkulaista?" kysäsin minä. "No, sitä -karjapaimenen laukkia; se pääsi irralleen ja läksi hirnuen, häntä -sojolla kiitämään tänne Hortobágyihin päin!" -- "Missä oli sitten -isäntä, kun koni karkuun pääsi?" kysyin minä. - -_Sándor_: (Nopeasti.) Ja mitä sanoi poika? - -_Kärripoika_: Sanoi, että paimen nukkui vielä, kovin väsynyt kun oli -kiivaasta ajosta. - -_Sándor_: Mistä ajosta? - -_Kärripoika_: Se oli tapahtunut Polgárin ylimenopaikalla, kertoi poika. -Siellä olivat hullaantuneet lehmät, jotka Mährin herra oli ostanut ja -joita karjapaimen oli saattamassa uudelle isännälleen. Tuntiessaan -lautan liikkuvan, olivat elukat äkkiä riehaantuneet, hypänneet veteen, -uineet rannalle ja lähteneet häntä torvella ja sarvet päin tannerta -painelemaan kuin kiiliäistä pakoon pötkien kohti entistä kotikontua. -Tuskin oli paimen pysynyt laukillaan kintereillä. - -_Sándor_: (Itsekseen.) Hän on siis kotona! - -_Kärripoika_: Pahat kielet kyllä kuiskivat, että paimen olisi tehnyt -joitakin velhonvehkeitä, sanoi poika; sanovat, että hän muka poltti -piipussaan "orvonturvetta", jota naudat kammovat, jotta olisi saanut -hälinän aikaan ja karkoitetuksi elukat takaisin kotiinsa, vieraaseen -maahan kun ei mukamas halunnut lähteä, mutta sellaisia juttuja ei usko -kukaan ihminen. Lautturi on vaan ollut tapansa mukaan humalassa ja -sekoittanut turpeen katkun viininhöyryyn, sanoi poika, ja -huolimattomuudessaan itse aiheuttanut häiriön... (Osoittaa vasemmalle.) -Kas, tuollahan laukki onkin! Ptruu, hepo, ptruu! Ptruu! Ottakaa kiinni, -ottakaa kiinni! Ptruu! - - (Juoksee nopeasti vasemmalle.) - -_Sándor_: Enkö sitä aavistanut. (Ottaa kukan rinnastaan ja lyö sen -piiskallaan mäsäksi.) Kuolema ja kadotus! - -_Rózsa_: Mitä pahaa tuo kukka on sinulle tehnyt? - -_Sándor_: Ei isku tarkoittanut sitä. Taivaan kirous toisen kukan -ryöstäjälle! - - (Samassa kajahtaa kaukainen ukkosen jyrähdys.) - -_Rózsa_: Sándor!... - -_Sándor_: (Istuu vasemmalle etualalle.) - - (Alkaa kuulua lähestyvää laulua.) - -LAULU N:o 10. - - (Samuel Pelikán, Mikael Kádár, 2 Hevoskauppiasta tulevat - perältä oikealta.) - -_Samuel Pelikán_: (Pyöreä mies, suuret viikset, nyöritakki yllä, -saappaat jaloissa, pystyreunainen hattu päässä ja piiska kädessä. -Laulun jälkeen.) Viiniä pöytään, tyttö! Paljon viiniä', hyvää viiniä! - -_Rózsa_: Heti paikalla! (Menee taloon.) - -_Pelikán_: Istukaa, hyvät herrat ja olkaa aivan kuin kotonanne. Samuel -Pelikán on nyt isäntä. - -_Hevoskauppiaat_: (Asettuvat pöydän ääreen.) - -_Pelikán_: (Tarjoo sikaareja.) Sikaareja, olkaa hyvä. - -_Mikael Kádár_: (Laiha, käyränenäinen mies, päässä leveälierinen -sulkahattu, yllä kirjavat liivit ja lyhyt takki, kädessä ratsupiiska.) -No niin! Mitä veli arvelee? Tuleeko kaupat? Vakuutan teille, ja nämä -toiset voivat todistaa sanani, että parempia hevosia ei ylimalkaan ole -olemassakaan. Ja mitä taas hintaan tulee, niin voipa suoraan sanoa, -että se ei ole hinta eikä mikään sellaisista hevosista. - -_2:nen Hevoskauppias_: Eivät ole elukat hinnalla pilatut, se on totta, -se. - -_1:nen Hevoskauppias_: Eivät, eivät ole! - -_Kádár_: Siinä sen kuulitte. - -_Pelikán_: Niin, tuota, ja se hinta oli niin paljon kuin...? - -_Kádár_: Ainoastaan 225 florinia kappaleelta. - -_Pelikán_: 225 florinia? - -_Kádár_: Niin, 225, ei enempää eikä vähempää. Mutta jos otatte kaikki -neljä ja kaupat heti päätetään, niin olkoon menneeksi 200 florinia -kappale, ja sillä hyvä! - -_Pelikán_: Siis yhteensä...? - -_Kádár_: 800 florinia, veli hyvä. - -_Pelikán_: 800 florinia on paljon rahaa, hyvät ystävät. - -_1:nen Hevoskauppias_: Onhan se! - -_2:nen Hevoskauppias_: Sellaiselle, jolla ei enempää ole. - -_Kádár_: Mutta mitä se veljen rahoissa... - -_Pelikán_: No, no, no, no! - -_Kádár_: Niin, että tässä käsi. - -_Pelikán_: Hm!... Noh, sama se, olkoon menneeksi, 800 florinia. - - (Tarttuu Kádárin käteen.) - -_Kádár_: Kiinni on. - -_Pelikán_: Peruuttamattomasti! - -_Rózsa_: (Tulee talosta, tuoden pullon ja pikarit.) Kas tässä, hyvät -herrat! - -_Pelikán_: Ja nyt tämän asian päälle ryypätään. Kaada laseihin, tyttö. -Me juomme nyt minun hyvien hevosieni maljan. Kas niin. Tehkää hyvin, -hyvät herrat; lasi pohjaan. Eläköön! - - (Tyhjentävät lasit.) - -Pelikán: (Rózsalle.) Ptruu, tyttö, äläpäs mene pois. Kas niin, tule -tänne nyt ja istu tuohon polvelle... tule nyt, niin kuiskaan jotakin -korvaasi. - - (Tarttuu Rózsan käteen.) - -_Rózsa_: Kynnet pois taikka... - -_Pelikán_: So, so! Enhän minä sinua toki puraisematta niele! Kas niin, -mitä siinä nyt joutavia leksottelet, istu tänne vaan ja ollaan ystäviä. - -_Rózsa_: Ei olla ennenkään konikauppiaiden sylissä istuttu. - -_Pelikán_: Konikauppiaiden! Ha ha haa! Kuulitteko, hän sanoi minua -konikauppiaaksi? - -_Hevoskauppiaat_: Ha ha haa! - -_1:nen Hevoskauppias_: Nokkonen polttaa! - -_Pelikán_: Mainiota! Konikauppias! No, antakaamme hänelle anteeksi, hän -on vielä nuori ja kokematon... vaikka helkkunan korea yhtä kaikki... ja -niin hemmetin soreat silmät! Kelpaisi tuollaista epeliä katsella -vaikkapa pitemmänkin ajan... Perhana vieköön, kuules, tyttö, tule sinä -minun mukanani, heitä helkkariin koko tämä krouvipahanen ja lähde sinä -meille! - -_Rózsa_: Ei ole pienen rahan tarve! - -_Pelikán_: Pienen rahan! Saakeli soikoon, tyttö on leikkisä!... Tule -pois, et tarvitse kauppoja katua, suureen, komeaan taloon pääset. - -_Rózsa_: Parempi emäntänä pienessä kuin piikana suuressa. - -_Pelikán_: No, jumaliste, voin minä sinut emännäksikin ottaa, jos -niikseen tulee. On niitä hullumpiakin emäntiä nähty... vai mitä, hyvät -herrat? - -_Hevoskauppiaat_: Kyllä vaan! Epäilemättä! - -_Rózsa_: Hahahaa!... Ettäkö... hahahaa!... ettäkö minä lähtisin -teille...? - -_Pelikán_: Emännäksi, juuri niin! Minä olen Samuel Pelikán ja -leskimies. Ja minulla on pulska kartano, vaikka sen itse sanonkin, -koska sinä et näy sitä tietävän, ja kyllä minä aina eukkoni jaksan -elättää ja hyvänä pitää. - -_Rózsa_: Ha ha haa! - -_Pelikán_: Katsos tuota juupelusta! Ei ole millänsäkään, nauraa vaan, -miekkonen, ja lyö kaikki leikiksi, vaikka minä tässä ihan tosissani -haastelen. Mutta omapa vahinkonsa. - -_Rózsa_: (Menee vasemmalle Sándorin luo.) Kuulitko, Sándor? Minä olen -saanut kosijan. - -_Sándor_: Vai niin. - -_Rózsa_: Ja tiedätkö, kuka hän on? Tämä herra tässä, Samuel Pelikán, -leskimies, joka omistaa pulskan kartanon ja jaksaa kyllä eukkoaan -hyvänä pitää? - -_Sándor_: Onnittelen! - -_Pelikán_: (Toisille.) Kuka on tuo mies? - -_2:nen Hevoskauppias_: Etkö tunne hevospaimenta, Sándor Decsiä? - -_Pelikán_: En tunne, mutta olen kyllä kuullut puhuttavan. - -_2:nen Hevoskauppias_: Kuuluu olevan tytön mielitietty ja tyttö tämän. - -_Pelikán_: Vai niin... vai on tytöllä henttu! Öhöm! Se muuttaa asian, -se. Jos olisin sen tietänyt, niin... Öhöm!... Suuri ja muhkea mies -näkyy olevan! (Nousee ja menee Sándorin luo, tarjoten sikaaria.) -Sikaari... Ne ovat hyviä Sikaareja. Maksavat 15 kreuzeria kappale. - -_Sándor_: En polta. - -_Pelikán_: No, viiniä sitten...? - -_Sándor_: En juo viiniä. - -_Pelikán_: Mies, eikä polta, eikä juo viiniä! Lempoko sinua riivaa, -poika? - -_Rózsa_: Hän on juuri sairastanut. - -_Sándor_: Eipä niin! - -_Pelikán_: No, kuinkas sitten? - -_Sándor_: Pätkässä olen ollut niin että on riittänyt, siinä kaikki. - -_Pelikán_: Entä sitten! Kerranko mies pätkässä. Istu tänne seuraamme, -poika, kallista pikaria ja ole iloinen... Terve! Terve, hyvät herrat! -Se ryyppää kenellä on. (Juo) Lisää viiniä! - -_Rózsa_: (Menee taloon.) - -_Sándor_: (Vetäytyy perälle.) - -_Kádár_: No niin, herra Pelikán, asia on nyt siis sitä myöten selvä. Te -maksatte minulle 800 florinia käteisellä ja hevoset ovat teidän. - -_Pelikán_: Aivan oikein, teidänhän täytyy saada rahanne. (Vetää -taskustaan suuren lompakon.) Ja te saatte ne. Minä maksan heti, -niinkuin tapani on. Kas tässä on vekseli. Te asetatte sen ja minä -hyväksyn. Eikö niin? - -_Kádár_: Aivan niin. - -_Pelikán_: Kuljetan aina mukanani vekseleitä varovaisuuden vuoksi; -niitä ei kukaan viitsi minulta rosvota, sillä varas joutuisi pahaan -pulaan. Minun vekselini ovat puhdasta rahaa. Niillä minä maksan... Me -tarvitsemme mustetta. - -_Rózsa_: (On tuonut viiniä.) Hyvä. (Menee taloon.) - - (Lähestyvä ukkonen jyrähtää.) - -_1:nen Hevoskauppias_: Ohoh, taitaa tulla paha sää. - -_2:nen Hevoskauppias_: Ukonpilvet siellä nousevat. Vettä kai pian -heittävät. - -_Pelikán_: Jos heittävät, niin heittäkööt! Silloin teemme, niinkuin -meidän talossa aina tehdään silloin kuin sataa... niin, tietävätkö -herrat, kuinka meillä silloin tehdään? - -_1:nen Hevoskauppias_: Emme tiedä. - -_2:nen Hevoskauppias_: Olisipa hauska kuulla. - -_Kádár_: Sanokaa se, herra Pelikán. - -_Pelikán_: Annetaan sataa, yksinkertaisesti, hehehee! Mitäpä siinä -muutakaan tekisi! He he hee! - -_Hevoskauppiaat_: Mitäpä! Hehehee! - -_Sándor_: (Itsekseen.) Mikä viisaus! - -_Rózsa_: (Tulee talosta.) Tässä on mustetta ja kynä. (Asettaa -pöydälle.) - -_Pelikán_: Jaha, jaha! No, nyt me siis kirjoitamme. Minä täytän -tämän... (Kirjoittaa.) Kahdeksansataa kaksitoista florinia ja 18 -kreutzeria. Kas niin. - -_Sándor_: (joka on tullut lähemmäksi.) Minkätähden kirjoitettiin tuohon -paperiin 812 florinia ja 18 kreutzeria, vaikka hevosten hinta oli, -ellen väärin kuullut, tasan 800 florinia? - -_Pelikán_: Se on, näes, poikaseni, sillä tavalla, että minä olen -velkapää suorittamaan summan käteisellä rahalla. Nyt kirjoittaa herra -Kádár nimensä vekselin takapuolelle ja vie sen heti huomenna pankkiin. -Siellä maksetaan hänelle siitä 800 florinia, kun ensin vedetään pois -korko, 12 florinia 18 kreutzeria. Vasta kolmen kuukauden perästä minä -suoritan summan pankkiin ja viljelen rahoja sen ajan. - -_Sándor_: Mutta jollette maksa silloin pankkiin? - -Pelikán: Silloin ottaa herra Kádár minulta rahat lain voimalla. - -_Sándor_: Nyt ymmärrän... sellainen siis on vekseli. - -_Pelikán_: Sellainen se on pitkä paperi. Etkö koskaan ennen ole nähnyt -vekseliä? - -_Sándor_: Mitäpä hevospaimen vekselillä! - -_Pelikán_: Aivan niin, aivan niin, mitäpä hän... Herra Kádár, olkaa -hyvä. (Antaa vekselin Kádárille.) - -_Kádár_: (Ottaa vekselin.) Jaha, jaha! - -_Pelikán_: (Sándorille.) Niin, nuori mies, sellainen paperi se on -vekseli. Täällä lompakossani on niitä useampiakin. Kas tässä -esimerkiksi yksi sellainen... vaikkakin aivan pieni, ainoastaan 10 -florinia. Voit tarkastaa sitä lähemmin, niin opit tuntemaan -tällaisiakin papereita. Ei oppi ojaan kaada, sanotaan. - -_Sándor_: (Ottaa vekselin ja tarkastaa sitä.) - -_Pelikán_: Hyvät herrat, nyt me juomme minun maljani! Hei, hei! - - (Juovat.) - -_Sándor_: (Lukee vekselistä.) "Ferenc Lacza"... (Pelikánille.) Herra, -missä te olette tutustunut Ferenc Laczaan? - -_Pelikán_: Jaa minäkö? Kuukausi sitten hän tuli luokseni myymään -vekseliä minulle, kertoen välttämättä tarvitsevansa rahaa, -lunastaaksensa kultasepältä jotkut korvarenkaat, jotka olivat olleet -kullattavina. - -_Sándor_: Hopeiset korvarenkaat? - -_Pelikán_: Niin, niin kai, hopeiset ne kai olivat olleet. Kymmenen -florinia oli määrä maksaa kultauksesta. Annoin miehelle rahat, jotka -hänen on määrä Demetriuksen päivänä maksaa takaisin, toisin sanoen, -lunastaa silloin minulta tämä vekseli... Mutta, hyvä mies, miksi -tuijotat minua niin oudosti? Miellyttääkö sinua tuo paperi? Pidä se, -minä annan sen sinulle. - -_Sándor_: Mutta, hyvä Herra...? - -_Pelikán_: Tietysti on 10 florinia sinulle suuri summa... enkä minä -liioin ole sellainen pölkkypää, että heittelisin kymmeniä florineja -noin vaan maailman tuulille. Mutta sinä miellytät minua, poikaseni, ja -kun tuo paperi kerran kiinnittää huomiotasi, niin lahjoitan sen sinulle -ilman muuta... Ota vaan. Minkä minä kerran annan, sen minä annan, ja -sillä hyvä. - -_Sándor_: Olisiko tässä jotakin petoskauppaa? - -_Pelikán_: Ei siinä mitään petosta ole. Kyllä paperi selvä on. - -_Sándor_: Kiitoksia, herra, kiitoksia. (Panee paperin taskuunsa.) - -_Pelikán_: Ja nyt, ystävät ja veljet, pikarit pystyyn. Terveydeksenne. -(Juo.) Nyt minä maksan juomavelkani. Hoi! - -_Rózsa_: Kaksi pulloa... tekee 6 florinia. - -_Pelikán_: Kas tässä 8, ja nyt olemme kuitit, eikö totta? - -_Rózsa_: Kyllä, kiitoksia. Olkaa hyvä, 2 florinia takaisin. - -_Pelikán_: Ei mitään takaisin; kuusi florinia viinistä, 2 -palveluksesta. - -_Rózsa_: Viinistä otetaan tässä talossa maksu, mutta palvelus annetaan -ilmaiseksi. Tässä rahanne, hyvä herra. - - (Asettaa rahat pöydälle.) - -_Pelikán_: Mutta kun minä nyt tahdon antaa sinulle hyvästä sydämestä... - -_Rózsa_: Annan arvoa hyvälle sydämellenne, mutta rahaa en ota. - -_Pelikán_: Kas sitä vaan! No, niinkuin tahdot. Oma vahinkosi. (Ottaa -rahat ja panee taskuunsa.) Ja nyt me lähdemme katsomaan minun -hevosiani, minun hyviä hevosiani... niin hyviä, ettei sellaisia toisia -ylimalkaan ole olemassakaan!... Eikö se ollut niin, veli Kádár? - -_Kádár_: Aivan niin, aivan niin, herra Pelikán. - -_Pelikán_: No niin, hyvästi vaan, tyttö, ja hyvästi, paimen. Jos liikut -meidän puolella, niin käy talossa. - -_Sándor_: Kiitän, herra... samoin paperista. - -_Pelikán_: Ei mitään kiittämistä, pidä hyvänäsi vaan minkä sait. Olen -iloinen, kun pääsin tuosta pikku paperista. Voit karhuta rahat aikanaan -asianomaiselta. Terveeksi! - -_Hevoskauppiaat_: Hyvästi! - -_Rózsa ja Sándor_: Hyvästi! - - (Kádár, Hevoskauppiaat ja Pelikán poistuvat perälle, - laulaen laulua n:o 10.) - -_Kärripoika_: (Tulee vasemmalta.) No, nyt on karjapaimenen laukki -kiinni. Kytkin sen katoksen alle. Tottapahan käy mies omansa -korjaamassa. - - (Menee taloon.) - -_Rózsa_: Mitä aiot tehdä tuolla paperilla, Sándor? - -_Sándor_: Sittenpähän nähdään, kun niiksi tulee... Sellainen nainen -siis olet! - -_Rózsa_: Millainen nainen? - -_Sándor_: Huulilla hunaja, sydämessä valhe ja kavaluus. - - (Ukkonen jyrähtää aivan yläpuolella.) - -_Rózsa_: Kuule minua, Sándor... - -_Sándor_: Mene, kurja valehtelija! (Salama välkähtää.) Etkö näe, että -taivaan tulikin jo sinua etsii! Mene, mene! - -_Rózsa_: Herra armahda! - - (Menee nopeasti taloon.) - -_Sándor_: (Kävelee kiihkeästi edestakaisin ja istuu vasemmalle.) - -LAULU N:o 11. - -_Ferenc_: (Tulee perältä laulun loputtua.) - -_Sándor_: Vai olet jo palannut matkaltasi, toveri! - -_Ferenc_: Pian sitä taas jatkankin, jos haluttaa... Karannutta -laukkiani täältä etsin. - -_Sándor_: Sitäkö vain? Etkö muutakin? - -_Ferenc_: Sitä ja muutakin, jos tahdon. - -_Sándor_: Laukkisi on tallella... Kuinka lienee ruusun laita? - -_Ferenc_: Tallella on! - -_Sándor_: Ja Mähriin siis yrität uudestaan? - -_Ferenc_: Yritän, ellen tule toiselle päälle. - -_Sándor_: Tällä kertaa kai viet sinne vaimonkin mukanasi? - -_Ferenc_: Mistäpä sen nyt ottaisin? - -_Sándor_: Ota oma äitisi. - -_Ferenc_: Ei hän heittäisi kaupusteluansa, vaikka saisi koko Mährin. - -_Sándor_: Joko siis olet sanonut äidillesi jäähyväiset? - -_Ferenc_: Jo olen. - -_Sándor_: Joko olet isäntäsi kanssa kaikki välit suorittanut? - -_Ferenc_: Olenpa niinkin. - -_Sándor_: Etkö ole kenellekään enää velkaa? - -_Ferenc_: En ole velkaa papillekaan. Mitä sinun siihen tulee? - -_Sándor_: Kuules, kumppani, ei mikään ole niin rumaa kuin -valehteleminen. Lampurit valehdelkoot. Lampurien esi-isäkin kulki -valheenkengillä. Patriarkka Jakob petti omaa appeansa kirjavilla -vasikoilla, valehteli siis hänelle, petti oman isänsä Esaun kintailla, -valehteli siis hänellekin. Eipä siis ihmekään, jos kaikki hänen -jälkeläisensä, jotka vaan lampaita paimentavat, harjoittavat valhetta. -Se sopii lampurille. - -_Ferenc_: Kas vaan, sinustapa olisi tullut hyvä saarnamies. Osaat -saarnata kuin paavin legaatti Ujwarosissa helluntaina. - -_Sándor_: Ei olisi sinulle hätää tehnyt, vaikka minusta olisikin tullut -saarnamies. Mutta paljon pahempi seikka olisi sinulle, jos minusta -olisi tullut kelpo viskaalikin. Sanoit äsken, ettet ole kenellekään -velkaa. - -_Ferenc_: Niin sanoin. Ja sanon sen vielä. - -_Sándor_: Onko se täyttä totta? - -_Ferenc_: Täyttä totta. - -_Sándor_: (Vetää taskustaan vekselin ja astuu Ferencin eteen.) Entä -mikä tämä on?... Näetkö tämän pitkän paperin?... Tunnetko sen? - -_Ferenc_: (Hätkähtää; ärähtäen.) Kuinka tuo paperi on sinun haltuusi -tullut? - -_Sándor_: Aivan rehellisellä tavalla... Ole vaan rauhassa, veikko, älä -siinä hosu ja hyppele. En minä rupea tarkemmin tutkimaan, enkä lähemmin -selittämään. Sen vaan sanon, että paperi on nyt minun omaisuuttani. Ja -kun tämän vekselin maksuaika tulee, niin suoritan minä nuo kymmenen -florinia, etkä sinä! - -_Ferenc_: Ja minkätähden sinä menisit maksamaan minun puolestani? - -_Sándor_: Sentähden, että se on minun velkani! - -_Rózsa_: (Tulee talosta. Pelästyy.) Hyvä Jumala! Ferenc! - -_Sándor_: Rózsa, minä pyydän, ole hyvä ja pane tämä vekseli talteen. -Kun tilanomistaja Pelikán ensi kerran poikkeaa tänne kosiomatkalle, -niin anna se hänelle ja sano, että me molemmat, karjapaimen Ferenc -Lacza ja hevospaimen Sándor Decsi sen hänelle lähetämme. Sano hänelle -puolestamme suuret kiitokset. Toinen meistä on aikanansa maksava. Kumpi -maksaa, se saadaan nähdä. - - (Ukkonen jyrähtää.) - -_Rózsa_: (Ottaa vekselin ja panee vyötaskuunsa.) Mutta, hyvät ystävät, -ettekö tule sisälle? Puhkeaa rajusää ja kastutte pahanpäiväisesti. - -_Sándor_: Meillä on täällä asioita suoritettavana. Mutta mene sinä vaan -katon alle. - -_Rózsa_: (Itsekseen.) Kummallisia nuo miehet! - -_Sándor_: Kas niin, mene nyt. - -_Rózsa_: Hyvä Jumala sentään! - - (Menee taloon.) - -_Sándor_: Eikö tämä Hortobágyin pusta ole sentään suuri pusta? Vai mitä -veli arvelee? - -_Ferenc_: On se todellakin suuri pusta. - -_Sándor_: Luulen, ettei se pusta, jolla Mooses antoi juutalaisten -kierrellä 40 vuotta, taitanut olla tätä suurempi. - -_Ferenc_: Sinä kait sen parhaiten tiedät... sinähän niitä raamatun -kertomuksia tutkit. - -_Sándor_: Mutta vaikka tämä Hortobágyin pusta onkin niin suuri, niin ei -se sentään ole niin avara, että me molemmat siihen hyvin mahtuisimme. - -_Ferenc_: Sen sanon minäkin. - -_Sándor_: No, laajennetaan sitä sitten hieman! - - (Lyö piiskalla pöytään.) - -_Ferenc_: (Samoin.) Laajennetaan vaan! - - (Katsovat toisiaan tuimasti silmiin. Ukkonen jyrisee - ja salamat leimahtelevat.) - -_Sándor_: Laukkisi on tuolla katoksen alla, minun tallissa. Pustalla -tavataan. - -_Ferenc_: Pustalla! - - (Ferenc menee vasemmalle etualalle, Sándor vasemmalle taka-alalle.) - - (Mies ja Vaimo tulevat hetkisen kuluttua perältä oikealta.) - -_Mies_: Kovin jyrähtelee ja leimuaa... Tänne voimme hetkeksi poiketa -suojaan. - - (Leimahtaa.) - -_Vaimo_: Pyhä neitsyt Maaria! - -_Mies_: Tule, tule, niin pyrimme katon alle. - -_Rózsa_: (Tulee talosta.) Voi, hyvät ystävät, ettehän toki tänne voi -jäädä... Missä he ovat? Keitä te olette? - -_Mies_: Tulimme tänne rajusäätä pakoon. Leimuaa kovin. Kohta alkaa -tippua. - -_Rózsa_: (Levottomana.) Armias taivas! Missä he ovat?... Missä?... Olen -niin levoton!... Sydämeni on aivan pakahtua. (Ukkonen jyrähtää.) Ah!... -Sándor, oletko siellä?... Ettekö nähneet minne he läksivät? - -_Mies_: Niin, kutka? - -_Rózsa_: Ne miehet, jotka olivat täällä pihalla. - -_Mies_: Emme ole täällä ketään nähneet. - -_Rózsa_: Hyvä Jumala! Jotakin varmasti tapahtuu... jotakin kauheata! -Tunnen sen, olen siitä aivan varma. - - (Krouvari ja Kärripoika tulevat talosta.) - -_Krouvari_: Tule pois, Rózsa, sisälle huoneeseen. Mitä sinä täällä -rajuilmassa...? Tapahtuu vielä onnettomuus. Tule! - -_Rózsa_: Niin, onnettomuus tapahtuu, enkä minä voi sitä estää! Herra -armahtakoon! - -_Krouvari_: Mitä tarkoitat? - -_Rózsa_: He tekevät pahaa toisilleen... tappavat toisensa! - -_Krouvari_: Hyvänen aika! Ketkä? - -_Rózsa_: Sándor ja Ferenc! - -_Krouvari_: Pyhä isä! Mitä tyttö sanoo? - - (Kuuluu pitkä, vihlova vihellys ja kavioiden kopsetta.) - -_Kärripoika_: (Juoksee portille.) - -_Rózsa_: Nyt, nyt!... Kuulitteko? - -_Kärripoika_: (Perällä.) Tuolla ratsastavat molemmat paimenet pustalla! - -_Rózsa_: (Juoksee perälle) Sándor! Ferenc! - -_Krouvari_: Laupias taivas! - - (Menee perälle.) - -_Mies ja Vaimo_: (Samoin.) - -_Kärripoika_: He hoputtavat hevosiaan... kääntyvät päin... kannustavat -kiivaasti... - -_Rózsa_: Sándor!... - - (Aikoo juosta vasemmalle.) - -_Krouvari_: Rózsa! Sinä et mene sinne! Kuuletko? - - (Tarttuu häntä käsivarteen.) - -_Rózsa_: Minun täytyy päästä... estämään heitä... - -_Krouvari_: Et paikaltasi liiku... sopikoot itse asiansa... -kuuletko...? - -_Rózsa_: ... estämään... he tappavat toisensa!... - - (Ukkosen jyrähdys.) - -_Krouvari_: Auttakaa minua, hyvät ihmiset!... Olen vanha mies... - -_Mies_: (Tarttuu Rózsan toiseen käsivarteen.) Tyttö, ole siivolla ja -tottele isääsi! - -_Kärripoika_: Nyt he ovat jo aivan lähellä toisiansa... hevoset -nousevat takajaloilleen... miehet kohottavat lyijynuppiset keppinsä.... - -_Rózsa_: Minun täytyy... - - (Salama.) - -_Kärripoika_: Nyt iskivät!... - - (Ukkonen.) - -_Rózsa_: (Kirkaisten.) Ah! - -_Kärripoika_: Hevospaimen horjahti... tarttuu päähänsä... kumartuu -eteenpäin... - -_Rózsa_: Pian, pian...! - -_Krouvari_: Rózsa! Rózsa! - -_Mies_: Pysy vaan koreasti paikallasi, tyttö! Siellä ei nyt sinua -tarvita. - -_Kärripoika_: Hän oikaisi jälleen itsensä... repäisi hatun päästänsä... -kannustaa jälleen ratsuansa... ajaa päin... kohottaa jykevän -keppinsä... - - (Ukkonen.) - -_Rózsa_: Sándor!... - -_Kärripoika_: Nyt putosi karjapaimen satulasta pitkälleen maahan... - -_Rózsa_: Oh, oh! - -_Krouvari_: Herra taivaassa, armahda meitä! (Tekee ristinmerkin.) - -_Vaimo_: (Yht'alkaa edellisen kanssa ja myös ristinmerkin tehden.) Pyhä -neitsyt, ole meille armollinen! - - (Mahtavaa ukkosen jyrinää.) - -_Kärripoika_: Hevospaimen laskeutuu ratsultaan... ottaa karjapaimenen -hatun... nousee jälleen satulaan ja... kääntyy tännepäin... - -_Krouvari_: Vai tänne vielä tulee... miehentappaja! - -_Vaimo_: Voi, voi, sentään... mikä miesten mielet noin on villinnyt? - -_Kärripoika_: Nyt hän kiitää suoraa päätä tänne! - -_Mies_: Santarmit kimppuun tuollaisille tappelupukareille! - - (Kuuluu lähestyvää kavlonkopsetta.) - -_Kärripoika_: Siinä hän on! - -_Sándor_: (Tulee perältä, kädessään Ferencin hattu. Kalvaa -hatunvuorista esille ruusun.) Tässä se on! (Iskee kepillä ruusun -rikki.) Rózsa, nyt voit viedä hänet sisälle ja hoitaa häntä, hän on -avun tarpeessa. Nyt hän jää sinulle! - -_Krouvari_: Poika, poika, mitä sinä olet tehnyt? - -_Sándor_: Sen minkä minun täytyi tehdä, ei enempää, eikä vähempää! Ja -nyt, kun se on täytetty, ei minua enää tarvita täällä; nyt voin kadota! -Rózsa, älä unohda paperia. Katsokaa, viimeisen kerran näette nyt tämän -pojan. Tämän jälkeen ei hänestä tavata enää jälkeäkään näillä mailla. -Hyvästi! - -_Rózsa_: (Suurimman hädän vallassa.) Ei, ei, Sándor! Sinä et saa -mennä... kuuletko, sinä et saa! Minä rakastan sinua, rakastan -kuitenkin, kaikesta huolimatta. Niin, rakastan ainoastaan sinua, enkä -ketään muuta. Minä en voi elää ilman sinua. Ainoastaan sinun -morsiamenasi tahdon olla ja sinun kanssasi vihille käydä. - -_Krouvari_: Rózsa, Rózsa, sinä et tiedä mitä sanot! - -_Mies_: Tyttö, tyttö! - -_Sándor_: Pusta on nyt tämän pojan morsian ja pustan kanssa hän menee -vihillekin. Jääkää hyvästi! - - (Poistuu nopeasti perälle vasemmalle.) - -_Rózsa_: (Juoksee perälle.) Sándor! Sinä et saa... et saa!... (Vaipuu -maahan.) Oh... oh... oh!... - - (Ukkonen jyrähtelee mahtavana.) - - Väliverho. - - - - -NELJÄS NÄYTÖS - - -IV. - -(Näyttämö: sama kuin edellisessä näytöksessä. Edellisestä on kulunut -parisen viikkoa. Talon edusta y.m. paikat ovat koristetut köynnöksillä -ja kukilla. Kirkas iltapäivä.) - -_Kärripoika_: (Seisoo tuolilla ja kiinnittää köynnöstä puun oksaan.) - -_Rózsa_: (Istuu oikealla, tuolilla, puettuna juhla-asuun.) - -_Kärripoika_: Onko näin hyvä, Rózsaseni? Sopiiko tämä tähän? - -_Rózsa_: Kyllä se niin hyvä on. - -_Kärripoika_: (Hyppää alas tuolilta.) Kas niin, nyt se on sitten -valmis; (Katselee ympärillensä.) Jaa-a! Korealta täällä nyt -näyttääkin... vaikka sen itse sanonkin. Oikein juhlalliselta... Mutta -niinhän pitääkin, sillä juhlahan nyt onkin... (Katsoo Rózsaan)... ja -lisäksi suuri juhla, niin suuri, ettei sen suurempaa juhlaa voi -olla!... - -_Rózsa_: Mitäpä tämä sen suurempi... tavallinen nimipäivä vaan. - -_Kärripoika_: Niin, niin, mutta riippuu se vähän siitä, kenen -nimipäivä... - -_Rózsa_: Nimipäivä kuin nimipäivä... mitäpä siinä sen ihmeellisempää. - -_Kärripoika_: Niin, mutta kun se on sinun nimipäiväsi, niin... - -_Rózsa_: Jos olet valmis, niin katso, että tuolit ja pöydät ovat -paikoillaan vierashuoneessa. - -_Kärripoika_: Heti paikalla, Rózsaseni. - -_Rózsa_: Ja katso myöskin, että sinulla on ylläsi toiset liivit ja -puhdas paita, kun vieraat tulevat. - -_Kärripoika_: Tietysti, tietysti, Rózsaseni, kuinkas muuten! Puen -itseni parhaisiin pyhävaatteisiin... sillä onhan tänään pyhäpäivä... -minun suurin pyhäpäiväni. - - (Menee taloon.) - -_Rózsa_: (Yksin.) Vaan ei minun. Ei tunnu juhla juhlalle, eikä ilo -ilolle maistu, kun poissa on hän, joka sydäntä lämmittäisi ja mielen -keveäksi saisi. Kaksi viikkoa on kohta kulunut siitä kuin hän läksi. -Missä mahtaneekaan arolla kuleksia ja pakoteillä harhailla, poika -rukka. Tokko edes ajatustakaan on koko aikana Rózsa paralle suonut! -Sitä en usko. Ja kuitenkin minun sydämeni ja ajatukseni ovat alati -olleet hänen luonansa. - -LAULU N:o 12. - - (Laulun jälkeen tulee isäntäpaimen perältä, vasemmalta.) - -_Isäntäpaimen_: Hyvää iltapäivää, tyttöseni. - -_Rózsa_: Hyvää päivää, Paal setä. - -_Isäntäpaimen_: Kylläpä täällä on koreata ja suurellista!... Oikein -köynnöksiä ja seppeleitä! Onko talossa juhlat... vai mistä kaikki tämä -vehreys? - -_Rózsa_: Eihän täällä mitä juhlia... tavalliset nimipäivät vain. - -_Isäntäpaimen_: Nimipäivät! Kenenkä sitten?... Ei suinkaan vaan sinun, -tyttöseni, kun noin koreaksikin olet itsesi laittanut? - -_Rózsa_: Kyllähän Paal setä oikein arvasi. - -_Isäntäpaimen_: Todellakin! No, ei tässä sitten muuta kuin onnea vaan, -tyttöseni, oikein kouran täydeltä. - - (Puristaa Rózsan kättä.) - -_Rózsa_: Kiitos, setä. - -_Isäntäpaimen_: (Katsoo Rózsaa.) Mutta sinä et näytä ollenkaan -iloiselta tänään, tyttöseni... ei kareile hymy suupielissäsi, eivätkä -säteile silmäsi, niinkuin tavallisesti! Oletko ehkä sairas, vai? - -_Rózsa_: Enhän minä sairas... muuten vaan olen hiukan väsynyt... mutta -kyllä se menee ohitse. - -_Isäntäpaimen_: Toivokaamme niin, tyttöseni. - -_Rózsa_: Rohkenenko pyytää Paal setää myöskin viipymään hetkisen -keskuudessamme. Tänne tulee joukko kylän nuoria, ehkä hiukan -pyörähdelläänkin. - -_Isäntäpaimen_: Kernaasti, tyttöseni, kernaasti. Minä kiitän kunniasta. - -_Rózsa_: Heidän pitäisi aivan kohta saapua. - -_Isäntäpaimen_: Vai niin... Tuota, on kai isäntä kotosalla! - -_Rózsa_: Kyllä hän kotona on... Kas, siinä hän tuleekin. - -_Krouvari_: (Tulee talosta.) Rózsa, nyt voit jo asettaa kakun pöydälle; -vieraiden pitäisi tuossa paikassa olla täällä... Kas vaan, siinähän on -Paalkin. Terveeksi vaan. - -_Isäntäpaimen_: Terve, terve! - - (Kättelevät.) - -_Rózsa_: (Menee sisälle.) - -_Krouvari_: Saavuitpa juuri kohdalleen, veliseni. Täällä nuoret hieman -juhlivat tänään. - -_Isäntäpaimen_: Niin kuulin. - -_Krouvari_: Istu, veikkonen, paina puuta. - -_Isäntäpaimen_: Kiitos, kiitos. - - (Istuvat pöydän ääreen.) - -_Krouvari_: Totta puhuakseni, tahdoin tässä järjestää tytölle hiukan -mielenviihdykettä ja huvia, kovin kun on, poloinen, ollut viimeisten -ikävien tapausten jälkeen alakuloinen ja suruissaan. Ja nyt sattui -juuri sopiva tilaisuus. - -_Isäntäpaimen_: Niin, minustakin tuntui kuin olisi tyttö ollut hiukan -allapäin, vaikka ei itse ollut sitä myöntävinään, väsymystä vain -syytteli. Vaikka, eipä ihmekään, jos olisi hiukan uupunutkin, sillä -onhan hänellä, miekkosella, ollut kylliksi huolta ja puuhaa viime -aikoina: ensin yksi potilas ja sitten toinen, ja lisäksi monet -talousaskareet. - -_Krouvari_: Niin, kyllä hän nyt on saanut sairashoitoa opetella. Mutta -omapa hänen asiansa. Miksi ryhtyä lemmenvehkeisiin jokaisen kanssa, -joka eteen sattuu! Sellaista siitä sitten tulee. Enpä silti tahdo noita -poikia moittia, kelpo miehiä ovat kumpikin, niin hevos- kuin -karjapaimenkin, mutta turhan tuittupäisiä ja juonikkaita. - -_Isäntäpaimen_: Sinäpä sen sanoit, veliseni. - -_Krouvari_: Ja niin vietävän riidanhaluisia. - -_Isäntäpaimen_: Sepä se! En ymmärrä minäkään näitä nykyajan nuoria. -Osattiin sitä ennenvanhaankin rakastella ja naisten kanssa kuherrella, -no, ehkäpä joskus oikkuillakin, mutta sen verran sentään mieltä oli, -ettei hengen päälle toki käyty, niinkuin nämä nykyiset pojat ja -tyttöset. Ennen lemmittiin rauhassa ja rakkaudessa, mutta nyt se käy -vain riidassa ja tappelussa... Niin, tuota, mitenkä on, onko pojasta, -tarkoitan hevospaimenesta tuon rytäkän jälkeen mitään kuulunut? - -_Krouvari_: Ei kerrassaan mitään, hävinnyt on teille tietämättömille -mies. - -_Isäntäpaimen_: Taisi aueta pojan silmät teolleen, eikä uskalla nyt -näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Että juttu ei tullut viranomaisten -korviin, on hyvä asia, mutta parasta kuitenkin, että mies pysyttelee -syrjässä, kunnes asia ehtii hieman arpeutua. - -_Krouvari_: Ja olkoon onnellinen, ettei mylläkkä päättynyt pahemmin -kuin päättyi. - -_Isäntäpaimen_: Niin, tuota, oikeastaan läksinkin tänne juuri ottamaan -selkoa potilaan tilasta. Lieneekö miekkonen jo siksi toipunut, että -pystyy jaloillaan olemaan? - -_Krouvari_: Kyllä hän jo jalkeilla on ja voimansakin ovat jo miltei -palanneet, mutta kääreessä on vielä poloisella pää; ei parane niin pian -haava, isku kun oli perin ankara ja lyijynuppinen keppi jättää pahan -jäljen. Mutta, niinkuin sanottu, melko virkku jo on. Enpä, totta -tosiaan, olisi luullut silloin, kun hänet tiedottomassa tilassa, verta -vuotavana, erään paikalle sattuneen matkamiehen kanssa tuolta pustalta -tänne talooni kannoin, enpä, sanon, olisi luullut hänestä näin pian -kalua tulevan. Mutta onpa hän aika tukeva pojaksi ja lujaluontoinen -lisäksi. Niin että, kyllä hän kohta voi jälleen ryhtyä tehtäviään -hoitamaan. - -_Isäntäpaimen_: Sepä hyvä asia, sillä... - - (Samassa ovi avautuu ja Ferenc ilmestyy portaille.) - -_Krouvari_: Siinä hän onkin. - -_Ferenc_: Kas, hyvää päivää! Mitä karjamajalle kuuluu? - -_Isäntäpaimen_: Päivää, poikaseni. Eipä kuulu kummempia. Kuinka on -itsesi laita? - -_Ferenc_: Ei minua enää paljon mikään... terve alan jo olla kuin kala, -kunhan vain tästä kääreestä pääsen. - -_Isäntäpaimen_: Sepä hyvä asia. - -_Ferenc_: Eihän mies kauaa sairastele. Mutta jo on minulla ollut kelpo -huoltajakin, kerrassaan taitava ja kärsivällinen. Parempaa -sairaanhoitajaa ei varmaankaan tapaa koko Alamaasta. - -_Isäntäpaimen_: Onpa hyvä seikka, poikaseni, että olet tullut -entisellesi, sillä Mährin kreivi odottaa nautojansa, joista hän on jo -maksun suorittanut. Sinun on siis ensi tilassa jouduttava jälleen -matkaan. Mutta sen sanon sinulle vanhana miehenä, että olkoon tämä -viimeinen kerta, kun ryhdyt tuollaisiin koirankujeisiin. - -_Ferenc_: Koirankujeisiin? Ei se ollut koirankujetta, kaukana siitä. -Vakavasta asiasta siinä oli kysymys ja vakavasti ja rehellisesti siinä -annettiin. - -_Isäntäpaimen_: Vakavasta! Penikkatautisia olette kaikki, niin -hevospaimen ja sinä kuin tyttökin, ja penikan töitä teette, en paremmin -sano. - -_Ferenc_: No, no, ei kiistellä siitä asiasta; se on arka paikka, eikä -se siedä sivullisia. - -_Isäntäpaimen_: Minä en ole tässä asiassa sivullinen. Minä olen sinun -isäntäpaimenesi ja siinä ominaisuudessa on oikeuteni ja velvollisuuteni -valvoa sinun oloasi ja elämääsi, ja katsoa, ettet teoillasi talolleni -vahinkoa ja häpeää tuota. Ole onnellinen, ettei temppusi saanut -karvaampaa loppua, ettet joutunut santarmien kouriin, silloin olisikin -asiasta syntynyt toinen töminä, ole varma siitä. Kiitos isännän tässä -ja tytön, välttyi toki se paha. - -_Ferenc_: (Krouvarille.) Niin, en tiedä millä koskaan voisin palkita -hyvän työnne. - -_Krouvari_: Sillä, että sovitte pois riitanne ja rettelönne -hevospaimenen kanssa ja niin pian kuin suinkin mahdollista. - -_Ferenc_: Olen puolestani koska tahansa valmis sovintoon, jos vaan -hänen mielensä on siihen taipuvainen. Mutta sitähän minun on vaikea -tietää, kun ei ole mies paikkakunnalla, että saisi kysyä. - -_Isäntäpaimen_: Kaipa hän näyttäytyy, kunhan ensi pelästys on -haihtunut; ei uskalla tulla piilostaan, kun ei tiedä tekonsa -seurauksia. Niin, sovittava tämä asia on ensin ja sitten on sinun, -poikani, valmistauduttava matkaan. Nolosti päättyi ensi yrityksesi -Polgárin lautalla, ehkä toinen onnistuu sitä paremmin. - -_Ferenc_: Heti kun olen Sándorin kanssa kättä paiskannut, yritän -uudestaan matkalle, enkä luule enää toisten epäonnistuvani. - -_Isäntäpaimen_: Oikein, poika. Ja mitä sairaskuluihisi tulee, niin minä -vastaan niistä nyt. Mutta, niinkuin sanoin, olkoon tihutyösi myöskin -viimeinen, muista se. - -_Ferenc_: Kiitän teitä sydämestäni. - -_Isäntäpaimen_: Käytä itsesi kunnolla vieraan herran palveluksessa, -ettet entiselle isännällesi häpeää tuota. Pois kaikki poikamaiset -kujeet ja konnankoukut ja sijaan vakavat tavat ja miehen mieli. - -_Ferenc_: Parastani tahdon koettaa. - -_Krouvari_: Ei tässä muita sairaskuluja kuin lääkäri ja rohdot, mutta -koska tämän kaiken pahan alku ja aihe on ollut Rózsa, niin otan minä -kulut kontolleni. Eikä niistä sen enempää. - -_Kärripoika_: (Tulee talosta juhlatamineissa.) - -_Krouvari_: Ellen erehdy, niin olen kuulevinani laulua. Poika, käy -kurkistamassa, joko vieraat tulevat. - -_Kärripoika_: Kyllä, isäntä. - - (Menee perälle oikealle.) - -_Krouvari_: Kas niin, unohtakaamme nyt kaikki ikävät asiat ja -ottakaamme iloinen muoto yllemme... tehkäämme se tytön tähden, joka on -saanut niin monta kovaa kokea. - -_Kärripoika_: (Tulee perältä.) Siellä tulevat kylän tytöt ja pojat -juhlakulussa pitkin kujaa. Heleijaa! - - (Juoksee perälle oikealle.) - -_Krouvari, Isäntäpaimen ja Ferenc_: (Asettuvat oikealle etualalle.) - - (Kulkue saapuu' perältä laulaen, tytöt ja pojat parittain, - kaikilla kukkia kädessä. Etumaisena kulkee Eräs. poika, - kantaen seppelettä ja hänen vieressään astelee Kärripoika.) - -LAULU N:o 13. - -_Rózsa_: (On heti vieraiden tultua ilmestynyt portaille.) - - (Kulkue tekee kierroksen ja asettuu kaareen vasemmalle.) - -_Eräs poika_: (Astuu esille.) Eljen neiti Rózsa, Hortobágyin sulotar ja -koko Alamaan kaunein kukka! - -_Kärripoika_: Eljen Rózsa! - -_Tytöt ja pojat_: Eljen! Eljen! Eljen! - - (Antavat Rózsalle kukkia.) - -_Rózsa_: (Portailla.) Kiitos, kiitos! Pyydän teitä hyväntahtoisesti -astumaan tänne katon alle nauttimaan hieman virvokkeita. - -_Pojat ja tytöt_: Me kiitämme! - -_Rózsa_: Tehkää niin hyvin. - -_Pojat_: (Kohottavat Rózsan olkapäillensä, kiertävät ympäri pihaa ja -kantavat hänet sisälle, kalkkien laulaessa Laulua n:o 13.) - - (Isäntäpaimen, Krouvari, Ferenc astuvat sisälle heti kantajien - jälessä. Näyttämö on hetkisen tyhjänä.) - -_Sándor_: (Tulee varovasti perältä, katselee ympärillensä, huomaa -köynnökset ja hämmästyy, kuuntelee talosta kuuluvaa hälinää ja Istahtaa -sitten vasemmalle.) - -LAULU N:o 14. - -_Rózsa_: (Ilmestyy talon ovelle, puhuen sisällepäin.) Ei, ei, kyllä -minä noudan... (Tulee pihalle ja aikoo ottaa tuolin, jolloin huomaa -Sándorin.) Oh... Sinä... Sándor! - -_Sándor_: Niin... minä! Taisin tulla sopimattomaan aikaan... vai mitä? - -_Rózsa_: Et suinkaan. - -_Sándor_: Miksi sitten pelästyit noin? - -_Rózsa_: En minä pelästynyt... hämmästyin vain, kun... - -_Sándor_: Kun minä niin odottamatta tulin iloasi häiritsemään... eikö -niin? - -_Rózsa_: Ei ensinkään... Et sinä lainkaan häiritse... päinvastoin... - -_Sándor_: Vai niin... et suinkaan tahdo sillä uskotella, että tällainen -maankiertäjä olisi tervetullut vieras kihlapitoihisi? - -_Rózsa_: Kihlapitoihini?... - -_Sándor_: Tai lienevätkö jo järkiään häät! Kuka sen tietää. - -_Rózsa_: Tarkoitatko, että minä olisin...? - -_Sándor_: Mitäpä nuo koreat hetaleet, seppeleet ja köynnökset muutakaan -tietäisivät. - -_Rózsa_: Ei, Sándor, sinä erehdyt... - -_Sándor_: Oh, älä pelkää, en minä aio sinun ilojuhlaasi tärvellä... -en minä aio hyökätä keskelle kemujasi ja vääntää niskoja nurin -onnelliselta mielitietyltäsi. Kyllä hän minun puolestani saa rauhassa -onnessaan rypeä ja hempukkaansa lempiä niin paljon kuin häntä haluttaa. - -_Rózsa_: Sándor... kuinka sinä voit puhua noin?... - -_Sándor_: Mitäpä tällainen kulkurihylky muutakaan osaisi... kun ei ole -ollut niin hyvässä opissa kuin eräs toinen, joka hyvin tunnetaan. - -_Rózsa_: Voi, Sándor, et ole entisestä lainkaan muuttunut!... - -_Sándor_: Muuttunut! Säät muuttuvat, mutta ei miehen mieli. Eivät -turkitkaan muutu, vaikka ne nurin kääntää: "Turkit turkkeina pysyvät!" - -_Rózsa_: Minä vannon sinulle, ettei ole kysymys mistään kihlajaisista, -vielä vähemmin häistä. Vietämme vain nimipäivää, siinä kaikki. - -_Sándor_: Naisen valat! Ha ha haa! - -_Rózsa_: Tänään on Rózsan päivä. Ellet usko, niin katso kalenterista. - -_Sándor_: Ei se taivaassa seiso ja se on pustanpojan kalenteri. - -_Rózsa_: Todistakoot sitten toiset sanani, koska... - - (Ottaa pari askelta taloa kohti.) - -_Sándor_: Niin, mene vaan sinne rakkaittesi pariin... älä anna -onnenhetkiesi mennä hukkaan, se olisi suuri vahinko! - -_Rózsa_: Sándor, sinun täytyy uskoa, kun sanon sinulle, etten vähääkään -välitä hänestä, jota sinä tarkoitat ja jonka tähden mieltäsi murrat... -niin, minä en välitä hänestä, niinkuin sinä luulet! Olen tosin auttanut -häntä sairauden aikana, mutta en katso sillä kenellekään mitään -vääryyttä tehneeni... päinvastoin... kehoitithan sinä itse minua -huolehtimaan hänestä. - -_Sándor_: Kiitän sinua kuuliaisuudestasi. - -_Rózsa_: Ja luuletko sinä, että vaikka ympärilläni onkin tänään ollut -iloa, sydämeni silti on iloinnut? Luuletko, että minä ylimalkaan olen -viettänyt ainoatakaan surutonta hetkeä sen jälkeen kuin sinä täältä -läksit. Ei, Sándor, synkkä on sydämeni ollut ja lohduton mieleni; -uskoin, että sinä todellakin läksit iäksi luotani, niinkuin uhkasit, -enkä ole voinut kylliksi soimata itseäni siitä, että itse olen ollut -siihen syypää, kun ajattelemattomuudessani annoin silloin tuon ruusun -Ferencille... -- Mutta nyt, kun sinä taas olet palannut, täyttää -sanomaton riemu rintani, enkä minä toivo mitään sen hartaammin kuin -että sinäkin loisit yltäsi tuon synkän muotosi, liittäisit ilosi minun -ilooni ja tulisit kanssamme juhlimaan tuonne sisälle. - -_Sándor_: Kuokkavieraan kunnialle ei hevospaimen ole tähän saakka ollut -perso, eikä ole sitä nytkään, tarjottakoon sitä sitten kuinka -hunajaisilla huulilla ja korealla kielellä tahansa. - -_Rózsa_: Silloin kuin minä sinut juhlaani kutsun, olet sinä yhtä -arvokas ja tervetullut vieras kuin muutkin... vieläpä arvokkaampikin. -Isä pitää sinusta kaikesta huolimatta paljon, ja Ferenc, niin, hän on -nyt toipunut miltei entisellensä ja on epäilemättä ilomielin suostuva -kanssasi sovintoon. - -_Krouvari_: (Ilmestyy talon portaille.) Rózsa, minne ihmeeseen sinä -jäit? Sinua odotetaan täällä! - -_Rózsa_: Isä, tahdotteko olla hyvä ja tulla hetkiseksi tänne. - -_Krouvari_: (Tulee lähemmäksi.) Mistä on kysymys, tyttöseni? - -_Sándor_: (Nousee.) Minusta. Päivää, isäntä. - -_Krouvari_: Mitä? Oletko sinä jo palannut karkumatkaltasi? - -_Sándor_: Karussa en ole ollut, enkä lakia paossa. En ole mikään rosvo, -enkä varas, että tarvitsisi minun santarmien hatuntöyhtöjä pakoilla. - -_Krouvari_: Mutta pahan teon olet tehnyt, sen sanon, lähimmäisesi -henkeä olet uhannut, ja se on ankara rikos, se. Kuitenkin voit olla -iloinen, ettei ilkityösi sen pahemmin päättynyt ja ettei oikeus ole -päässyt sanomaan sanaansa asiassa, silloin olisi leikille tullut toinen -loppu, se on varma, se. Tyttöpoloinen on täällä saanut paikkailla sinun -pahoja töitäsi ja kiitos hänen ponnistustensa, on mies jo siksi -toipunut, että pysyy jaloillansa. Mutta ruma, ruma oli tekosi, en muuta -sano. - -_Sándor_: Rehellinen hevospaimen vastaa aina tekonsa. - -_Krouvari_: En sinua kuitenkaan pahemmin tuomitse, sillä tiedän sinut -kuitenkin hyväksi mieheksi, jos kohta kiivasluontoiseksi ja tiukaksi, -varsinkin mitä lemmenasioihin tulee. Niin, että ole vastakin -tervetullut kattoni alle. Mutta yhden ehdon sinulle panen: sinun on -ensin käytävä sovintoon toverisi kanssa. - -_Rózsa_: Niin, tee se, Sándor. - -_Krouvari_: Poika on parhaillaan tuolla sisällä. Tulkoon tänne ulos ja -rakennettakoon sitten sula sovinto jälleen välillenne. Kas niin, nyt -käyn noutamassa hänet tänne ja sitten voitte järjestää valinne kahden -kesken. Kun se on tapahtunut, niin olkoon asia sitten unohdettu ja ole -tervetullut vaatimattomaan juhlaamme... Tule, Rózsa! - -_Rózsa_: Sándor... minun tähteni! - - (Krouvari ja Rózsa menevät taloon.) - -_Sándor_: (Kävelee hetkisen edestakaisin ja pysähtyy vasemmalle.) - -_Ferenc_: (Tulee talosta.) Rózsa kertoi minulle, että sinä olet -palannut jälleen tänne Hortobágyihin. - -_Sándor_: Tässä olen, niinkuin näet. - -_Ferenc_: (Hetkisen kuluttua.) Toveri, emme ole olleet oikein sovussa -viime aikoina. - -_Sándor_: Siltäkö on tuntunut? Kenen on syy? - -_Ferenc_: En tiedä sinulle mitään pahaa tehneeni. - -_Sándor_: Etkö ryöstänyt ruusuani, kurja? - -_Ferenc_: En ole sinulta mitään ryöstänyt. Minkä sain, sen sain -Rózsalta vapaaehtoisesti, pyytämättä. - -_Sándor_: Vai niin! Entä renkaat sitten, etkö antanut niitä kullata -sinä, häh? - -_Ferenc_: Sen tein, mutta en näe siinä mitään pahaa. - -_Sándor_: Todellakin! Sinä et näe mitään pahaa siinä, että halvennat -toverisi antaman lahjan ja teet hänestä itsestään narrin, niinkö? - -_Ferenc_. Minä en tietänyt renkaita sinun antamiksesi lahjoiksi. - -_Sándor_: Mikä pyhä tietämättömyys! - -_Ferenc_: Kautta kunniani, sitä en tietänyt. Vasta nyt sain sen kuulla -sinulta itseltäsi. - -_Sándor_: Niinkö vain? - -_Ferenc_: Vannon sen. Koska asianlaita on siten, niin tuomitsen tekoni -täydellisesti ja olen valmis pyytämään sinulta anteeksi sopimattoman -menettelyni. - -_Sándor_: Kuinka jalomielistä! Et kai sentään ole närkästynyt ja -käärmeissäsi, vaikka oletkin viattomana karitsana saanut tuntea hieman -kuoleman esimakua... onhan sinulla ollut niin lempeä ja suloinen -armeliaisuudensisar lellittelijänäsi? - -_Ferenc_: En ole lainkaan katkeroitunut, eikä ole minulla siihen -syytäkään. Hyväksyin ehdotuksesi, suostuin ratkaisevaan otteluun -kanssasi ja jouduin siinä alakynteen. Osani on siis alistua ja tyytyä -kohtalooni. Muuta en voi vaatia, Eikä minua ensinkään arvelluta ojentaa -kättäni miehelle, joka on voittonsa rehellisessä ottelussa -kunniallisesti ansainnut. - - (Isäntäpaimen ja Rózsa tulevat talosta.) - -_Rózsa_: No, kuinka pitkällä täällä jo ollaan? Vieraat odottavat -malttamattomina tanssin alkamista, ja se tapahtuu mukavimmin tässä -pihamaalla. - -_Ferenc_: Niinkuin sanoin, olen valmis ojentamaan tässä käteni sovinnon -ja toveruuden ja jos niin tahdot, ystävyyden merkiksi. - -_Rózsa_: Sándor, älä murra enää mieltäsi, vaan anna sovinnon saada -sijaa sydämessäsi. Tee se minun tähteni... meidän kaikkien tähden. - -_Isäntäpaimen_: Vanhana, kokeneena miehenä kehoitan minäkin sinua -tulemaan järkiisi, heittämään hornan tuuttiin kaikkinaisen juonittelun -ja kuin mies tekemään sen, mikä kuitenkin on tehtävä... sillä eihän -tällaista voi, eikä saa enää jatkua kyläkunnan rauhan ja kunnian -nimessä. Siis: käsi käteen, pojat. - -_Sándor_: Entä minun rauhani ja kunniani? Se on kai teille kaikille -yhdentekevää! Mitäpä yhden hevospaimen miekkosen sielunrauhasta, eikö -niin? - -_Ferenc_: Jos minä puolestani olen jollakin tavalla sinun sielunrauhasi -esteenä, niin voin sinulle kerta kaikkiaan sanoa, että olen tehnyt -täyden tilin itseni kanssa ja tullut siihen lopputulokseen, että -ystävyys on ainoa side, joka Rózsan ja minun välillä tästä lähin voi ja -saa tulla kysymykseen. - -_Isäntäpaimen_: Sitäpaitsi matkustaa Ferenc nyt uuteen pestipaikkaan -Mähriin ja hänen typerät lemmenhulluttelunsa täällä joutuvat kokonaan -unhojen joukkoon... Kas niin. - -_Sándor_: (Hetkisen kuluttua.) Tässä käteni, toveri. Suo anteeksi, että -olen sinua hieman kovin pidellyt. - -_Ferenc_: Samoin olisin minä tehnyt sinulle, jos olisin voittajaksi -päässyt. - -_Sándor_: Unohtakaamme siis kaikki vihat ja kaunat ja olkaamme ystäviä -jälleen. - -_Ferenc_: Tehkäämme niin. - -_Rózsa_: (Astuu heidän väliinsä ja tarttuu heitä käsiin.) Sándor!... -Ferenc! - -_Isäntäpaimen_: Oikein, pojat, kelpo miehiä olette kumpikin, vaikka -tosin aika tuittupäisiä, milloin olette liian syvälle tyttölapsen -silmiin katsoneet. Mutta kenelläpä ei menisi pää pyörään silloin kuin -tuollainen veitikka pääsee sitä pyörittämään... juuri niin. Ja jotta -asialle nyt lopullisesti ja kerta kaikkiaan saataisiin luja lukko ja -pitävä perä, niin... niin... ei kai tässä ole muu neuvoksi, kuin astua -arastelematta vielä vanhoilla päivillään puhemiehen kunniakkaihin -housuihin ja ottaa sanan päästä kiinni. Mitä siinä siis huokailette, -reistailette ja rapistelette, lapset. Menkää yhteen, kun kerran -toisianne rakastatte, ja sillä hyvä. Eivät asiat kuitenkaan pitkittäen -parane, päinvastoin pahenevat vaan. Herra ties, kuinka monta -myrkkypikaria vielä toisillenne juotatte ja kuinka monta päätä -puhkotte, ellette aikanaan tee sitä, minkä lopulta kuitenkin tulette -tekemään. Sándor on rehti poika ja paljon on hänessä hyvää ainesta, -kunhan siitä vaan ensin talttumaan ennättää. Ja että hän eukkonsa -pystyy elättämään ja hyvänä pitämään, siitä ei ole epäilystäkään. Ja -mitä taas tyttöön tulee, niin rohkenenpa kysyä, mistä otollisemman -emännän näiltä mailta löysi? Korea on kuin kukkanen pustalla ja -kotiaskareissa kokenut kuin kuka konsanaan, ja, paras viimeiseksi, -povessaan kantaa hän kultaista sydäntä. Niin, että mitä siinä sen -enempää tuumailemista; kapiot kuntoon vaan ja sillä hyvä. (Krouvarille, -joka tulee talosta.) Kas, siinähän tulee isäukkokin kuin käskettynä. -Astupa tänne likemmäksi, veliseni, niin sanot sinäkin välttämättömän -sanasi asiassa. - -_Krouvari_: Sen olen jo sanonut, ja mielestäni kyllin selvällä tavalla. -Asiassa täytyy syntyä sopu, se on välttämätöntä, muuten ei tästä päästä -oikean elämisen alkuun ensinkään. - -_Isäntäpaimen_: Sopu on jo saavutettu, veli hyvä, pojat ovat jo -paiskanneet kämmentä toisilleen ja se asia on jo sitä myöten -järjestyksessä. Mutta sen oikean elämisen alun laita ei ole vielä yhtä -selvä, ja se seikka on tässä vielä selvitettävä. - -_Krouvari_: Mitä tarkoitat? - -_Isäntäpaimen_: Sitä, että me olemme täällä harkinneet ja ajatelleet, -että kun tässä kerran on taipaleelle lähdetty, niin astellaan se -loppuun asti, silloin on päästy sinne, minne kerran kuitenkin tullaan. -Lyhyesti ja kerta kaikkiaan: tässä on kysymys kihlauksesta. - -_Krouvari_: Kihlauksesta? Kenenkä? - -_Isäntäpaimen_: Tyttäresi Rózsan ja hevospaimen Sándor Decsin. Miksi -siirtää asiaa pitemmälle, mutkistuu vaan yhä entisestään, ja nythän on -sitäpaitsi erinomainen tilaisuus tehdä tämä tepsivä temppu. Nuoret -kyllä ovat suostuvaisia tuumaan; ellei sitä ennestään tietäisi, niin -näkisi sen heidän katseistaan... (Osoittaa Ferencia.) tämä kolmas on jo -joutunut kokonaan pois laskuista... niin, että ellei sinulla ole mitään -sitä vastaan... - -_Krouvari_: Vai niin, vai niin! Niinkö pitkälle täällä jo on keritty! -No, mitäpä minullakaan hyvää asiaa vastaan, jos kerran itse ovat -suostuvaisia. Johan sitä täällä sitäpaitsi kaivataankin nuorempaa kättä -kääntelijäksi, vanhuus kun jo alkaa liiaksi rasittaa ja ikä jäseniä -jäykistää, eikä tytöstäkään ole yksin kaikkeen... Niin, että kernaasti -minun puolestani. - -_Isäntäpaimen_: No niin, asia on nyt sitäkin myöten valmis, eikö niin? - -_Sándor_: Lieneekö tällaisesta jukuripäisestä pustajätkästä kelvollista -kumppania tyttölapselle? - -_Isäntäpaimen_: Niin, mitä arvelee tyttölapsi itse asiasta? - -_Rózsa_; (Heittäytyy Sándorin rinnoille.) Oi, Sándor! - -_Isäntäpaimen_: Kas niin, ja muuta ei tässä enää tarvita. Ja minä -pyydän nyt siis toivottaa onnea liitollenne ja parhainta menestystä -kaikille edesottamuksillenne. (Kättelee heitä; Sándorille.) Ole hyvä -tytölle, hän on kelpo lapsi, ja ansaitsee sen. - -_Krouvari_: Siunaukseni teille, lapset. - -_Ferenc_: Minä toivon myöskin sydämestäni teille kaikkea hyvää, mitä -maailma tarjota voi. Eläkää onnellisina. - -_Krouvari_: Ja nyt me jatkamme ilonpitoa, mutta kaksinkertaisella -riemulla. Sillä onpa meillä siihen nyt syytä. - -_Rózsa_: Niin, Sándor, sinä et olekaan vielä toivottanut minulle -nimipäiväonnea. Vai etkö vieläkään usko, että tänään on nimipäiväni? - -_Sándor_: Uskon, uskon, oma rakas Rózsani. Ja niinpä siis korjaan -laiminlyöntini ja kukkuroin sinut niin paljolla onnella kuin vaan -suostut vastaanottamaan. - - (Suutelee Rózsaa.) - -_Krouvari_: Nyt ilo käymään. Vieraat odottavatkin kärsimättöminä -tanssin alkamista. - -_Rózsa_: Ja sen me alammekin heti. - - (Aikoo mennä taloon.) - -_Sándor_: Kuulehan, Rózsa, vielä yksi asia. - -_Rózsa_: No? - -_Sándor_: Minähän annoin sinulle tilanomistaja Pelikánin vekselin... - -_Rózsa_: Niin annoit ja täällä minulla se vielä on hyvässä tallessa. -(Osoittaa vyötaskua.) - -_Sándor_: Tahdotko olla hyvä ja antaa sen minulle takaisin. Aion lähteä -ensi tilassa hyvittämään sen herra Pelikánille. - -_Krouvari_: Mikä vekseli se on? - -_Rózsa_: (Ottaa vekselin taskustaan.) Onpahan vain tällainen -pitkänpuoleinen paperi, jonka... - -_Ferenc_: Rózsa, minä pyydän, anna paperi minulle; minä olen -käyttäytynyt huonosti ja olen myöskin velvollinen tyhmyyteni maksamaan. - -_Rózsa_: Ei, en minä anna tätä kummallekaan teistä. Mikä kerran on -minulle annettu, se on myöskin minun ja minulla on oikeus tehdä sillä -mitä itse tahdon. Ja kun tämä paperi on nyt menettänyt kaiken arvonsa -ja merkityksensä, niin teen sille sen ainoan, mikä vielä tekemättä on, -minä revin sen palasiksi. (Repii paperin.) Kas näin. Nyt me olemme -onnellisesti päässeet siitä painajaisesta ja nyt voimme alkaa tanssin -sitä keveämmällä ja iloisemmalla mielellä. (Juoksee talon ovelle, jonka -aukaisee.) Hyvät ystävät, nyt tanssi käymään. Olkaa hyvä! - - (Pojat ja tytöt tulevat talosta.) - -_Ferenc_: Ennenkuin alamme tässä pyörähdellä, sallitte kai minun -ilmoittaa teille erään uutisen, suuren uutisen? - -_Pojat ja tytöt_: No? No? - -_Ferenc_: Tämä päivä on nyt muodostunut kaksinkertaiseksi juhlapäiväksi -suloiselle sankarittarellemme tässä. Hän on nimittäin tänään, -nimipäivänänsä, ottanut tärkeimmän askeleen elämänsä kauniilla -alkutaipaleella: hän on mennyt kihloihin hevospaimen Sándor Decsin -kanssa. - -_Eräs poika_: Eljen kihlautuneet! - -_Tytöt ja pojat_: Eljen! Eljen! Eljen! - -_Kärripoika_: (Itsekseen.) Siinä se nyt oli. Toinen anasti hänet. -Ohhoh! Tämä on surullisin päivä elämässäni! (Huokaa syvään.) - -_Krouvari_: Ja nyt lähden noutamaan suurimman tynnyrin kellarista ja -sitten me kaikki juomme maljan kihlautuneiden onneksi ja menestykseksi. -Eikö niin, ystävät? - -_Tytöt ja pojat_: Eljen! - - (Laulavat laulun n:o 13.) - -_Krouvari_: (Lähtee noutamaan tynnyriä vajasta.) - -_Rózsa_: (Laulun jälkeen.) Ja nyt tanssimme reippaan csárdaksen. - - (Ottaa Sándorin parikseen.) - -Tanssi N:o 15. Väliverho. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LEMMENTAISTELU *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/66686-0.zip b/old/66686-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index cafe185..0000000 --- a/old/66686-0.zip +++ /dev/null |