diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67230-0.txt | 10310 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67230-0.zip | bin | 204526 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10310 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6134a5f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #67230 (https://www.gutenberg.org/ebooks/67230) diff --git a/old/67230-0.txt b/old/67230-0.txt deleted file mode 100644 index 9d3cd83..0000000 --- a/old/67230-0.txt +++ /dev/null @@ -1,10310 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Kapinapäällikön pojat, by Mayne -Reid - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Kapinapäällikön pojat - Seikkailuja Etelä-Afrikan rajaseuduilla - -Author: Mayne Reid - -Translator: Esteri Lokka - -Release Date: January 23, 2022 [eBook #67230] - -Language: Finnish - -Produced by: Timo Ervasti and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPINAPÄÄLLIKÖN -POJAT *** - - - - - -KAPINAPÄÄLLIKÖN POJAT - -Seikkailuja Etelä-Afrikan rajaseuduilla - - -Kirj. - -KAPTEENI MAYNE REID - - -Englanninkielestä suomentanut ["The Bush-Boys"] - -Esteri Lokka - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, -1920. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Buurit. - 2. Kraali. - 3. "Springhaan". - 4. Pakinaa heinäsirkoista. - 5. Heinäsirkkojen lento. - 6. Valjaisiin ja liikkeelle. - 7. Vettä! Vettä! - 8. Lauman kohtalo. - 9. Makaava leijona. -10. Leijona satimessa. -11. Leijonan kuolema. -12. Pakinaa leijonasta. -13. Matkamiehet yöpyvät. -14. "Trek-boken". -15. Lähdettä etsimässä. -16. Kauhea "tsetse". -17. Pitkäsarvinen sarvikuono. -18. Ankara ottelu. -19. Elefantin kuolema. -20. Erämiehiksi lyöttäytyneinä. -21. Elefantin "kuivaaminen". -22. Ilkeä hyeena. -23. Urebia metsästämässä. -24. Pikku Janin seikkailu. -25. Luku hyeenoista. -26. Puunlatvassa oleva talo. -27. Villien riikinkukkojen tappelu. -28. Jäljillä. -29. Irtolaisnorsu. -30. Puuttuva metsämies ja "villihärät". -31. Afrikalainen muurahaissyöjä. -32. Gnuu ahdistaa Hansia. -33. Härän piirittämänä. -34. Avuton elukka. -35. Elefantin makuuhuone. -36. Elefantin vuodetta valmistamassa. -37. Afrikan villit aasit. -38. Kvaggojen kiinniottamista suunnitellaan. -39. Salahauta. -40. Hirviantilooppia ajamassa. -41. Hurja ratsastus kvaggan selässä. -42. Pyssyloukku. -43. Kutojalinnut. -44. "Sähisijäkäärme". -45. Käärmeensyöjä. -46. Totty ja paviaanit. -47. Villikoirat ja kaama-antilooppi. -48. Loppusanat. - - - - -Esipuhe. - - -Seikkailukirjat ovat poikien lukemistossa välttämättömiä -mielikuvituksen ja reippaudenhalun elvyttäjiä, ja hyvistä -seikkailukirjoista on saatavissa paljon tarpeellista opetusta -niillekin, joita mikään sattumakaan ei toimita kokemaan vaaroja ja -vastuksia tavallisen sivistyselämän ulkopuolella. - -Mutta näitä hyviä seikkailukirjoja ei ilmesty kovinkaan runsaasti. -Parhaimpien tätä lajia täytyy olla laajakatseisten, etevälahjaisten -kelpo kansalaisten kirjoittamia, jotka itse ovat saaneet suuren määrän -kokemuksia käsittelemältänsä alalta. Heidän jäljittelyänsä johtuvat -etsimään uutta vain juuri seikkailujen keksimisessä, rakentamaan -tekeleensä pelkän jännityksen varaan, joka piankin herpoo eikä jätä -lukijalle mitään pysyväistä; se "jännitys" johdutaan sitäpaitsi -helpoimmin hankkimaan taistelukohtauksista ja muista tihutöistä, -jollaiset liiallisuudellaan pilaavat nuorison herkkää sielunelämää. - -Oikeita suositeltavia seikkailukirjoja hakiessaan joutuu ensimäiseksi -kääntämään huomionsa tämän kirjallisuudenhaaran varsinaisiin esikuviin, -sellaisiin kuin Uuden maailman moninaisissa koettelemuksissa -karaistuneihin Mayne Reidiin ja Gustave Aimardiin, joiden jälkiä -lukuisat uudemman ajan pätevätkin nuorisonkirjailijat ovat astuneet -tuotteittensa sommittelussa, sillaikaa kun tusinakynäilijäin liuta on -heikoilla mukailuillaan aiheuttanut tällaiselle luettavalle paljon -ansaittua ennakkoluuloisuutta vanhemman väen silmissä. - -Sarjassamme esitelläänkin nyt myös kapteeni Reidin kirjallisesta -tuotannosta ensimäiset lyhentämättömät käännökset suomalaiselle -yleisölle. Hän todella täyttää ensiluokkaisesti päävaatimuksen, -joka on asetettava ulkoelämää ja villiä luontoa käsittelevälle -kertojalle. Hän oli ollut intomielinen eränkävijä tutkimusretkeilijä -ja taisteleva sivistyksen uranaukaisija ennen kuin ryhtyi käyttämään -tietojansa ja muistelmiaan nuorison viehättelyyn, ja tässä -kirjallisessa työskentelyssään hän myös osoittaa huomattavia kerronnan -lahjoja, samalla kun hän kykenee todellisesti avartamaan lukijainsa -käsityspiiriä. - -Mayne Reid oli syntynyt v. 1818, skotlantilaisesta pappissuvusta, joka -oli asettunut Irlantiin; äidin puolelta hän ilmoittaa olleensa sen -"tuliluontoisen ja pikamielisen Rutherfordin" sukua, joka esiintyy -Walter Scottin "Marmionissa". Hänen sanotaankin suuressa määrin -perineen tämän tulisen luonnonlaadun. Yhdenkolmatta vuotiaana hän -muutti kotimaastansa New Orleansiin ja vietti sitten useat vuodet -mitä kirjavimmissa vaiheissa, m.m. juuri niillä metsästysretkillä, -joita hän "Mississippin metsästäjäpojissa" kuvailee. V. 1846 hän meni -Meksikon sotaan ja kunnostautui uljuudellaan Santa Cruzin, Cerro -Gordon ja Contrerasin taisteluissa, ja Chapultepecin valloituksessa -syyskuulla v. 1847 hänen ilmoitettiin saaneen surmansa. Eräässä Ohion -valtiossa pidetyssä juhlassa lausuttiin muistorunokin tälle kaatuneelle -sankarille, joka kuitenkin pian jälkeenpäin ilmestyi elävänä esiin. - -Ensimäisen romaaninsa hän julkaisi Yhdysvalloissa v. 1850, ja nopeasti -hän pääsi melkein yhtä suureen suosioon nuorisonkirjailijana kuin Jules -Verne. Uutterana kynämiehenä hän vietti lopun ikäänsä Englannissa ja -kuoli lokak. 22 p:nä 1883. - -Osa Reidin romaaneista käsittelee valkoihoisten taisteluita intiaanien -kanssa ja Meksikon julmia oloja; nykyinen nuorisonkasvatus on löytänyt -soveliaampia seikkailukirjoja rauhallisemman retkeilyn aloilta. Mutta -jälkimäisenkin vaatimuksen täyttää miehuullisen kapteenin toinen -romaanisikermä, johon sarjamme ensimäiset suomennokset on hänen -pääteoksinaan luettava. - -Näissä seikkailukertomuksissaan Reid erityisesti osoittaa -luonnontieteellisiä harrastuksiansa, ja hän pani valmistamiseen mitä -suurinta huolta. Hän on itse huomauttanut, että koko toiminta-alue on -esitetty tarkoin omakohtaisten tutkimusten mukaan; ainoatakaan eläintä -tai kasvia ei ole siirretty vieraaseen maantieteelliseen yhteyteen, ja -tapaukset ovat koettua ja kuultua. - -Tällaiset kirjat ovat erikoisesti meidän päiviemme nuorison lukemistoa, -tarjotessaan mieluisaan muotoon sovellettuna hyvän luonnontieteellisen -kurssin ja esittäessään tervettä elämää taivasalla. Jo monelle kielelle -käännettyinä ja klassillisiksi vakautuneina ne ansaitsevat etusijan -toimintatarmoisten poikien joutohetkien virkistyksenä. - -_V. H.-A._ - - - - -1. luku. - -BUURIT. - - -Hendrik van Bloom oli buuri -- hollantilainen maanviljelijä Kap-maassa. - -Kap-maan buurit ovat esiintyneet varsin huomattavasti uudemmassa -historiassa. Vaikka he luonnostaan ovatkin rauhaarakastavaa kansaa, on -heidän kuitenkin ollut pakko usein sotia sekä Afrikan alkuasukkaiden -että eurooppalaisten kanssa; ja näissä sodissa he ovat suoriutuneet -ihailtavasti ja osoittaneet, että rauhallinen kansa tarpeen vaatiessa -voi taistella yhtä uljaasti kuin ne, jotka sotilaan hurjasta maineesta -alituisesti rehentelevät. - -Mutta buureja on syytetty julmuudesta sodissaan -- etenkin -alkuasukkaita vastaan käydyissä. Syytös voinee näyttää -totuudenmukaiselta yleiseltä kannalta katsoen. Ottaessamme kuitenkin -huomioon näiden villien vihollisten taholta tulleen ärsytyksen, opimme -katsomaan lempeämmin Kap-maan hollantilaisten menettelyä. On totta, -että he pakottivat keltaiset hottentotit orjuuteen; mutta samaan aikaan -me, englantilaiset, kuljetimme laivanlastittain mustia guinealaisia -poikki Atlantin, samalla kun espanjalaiset ja portugalilaiset kytkivät -Amerikan punaihoiset yhtä ahtaisiin ja koviin kahleihin. - -Toinen huomioonotettava seikka on, minkäluontoisia olivat ne -alkuasukkaat, joiden kanssa hollantilaiset buurit joutuivat -tekemisiin. Ankarin julmuus, jolla siirtolaiset heitä rankaisivat, oli -armeliaisuutta verrattuna siihen kohteluun, jota villien täytyi kärsiä -omilta hirmuvaltiailtaan. - -Tämä ei puhdista hollantilaisia siitä, että he olivat pakottaneet -hottentotit orjuuteen; mutta ottaen huomioon kaikki asianhaarat ei ole -ainoatakaan merikansaa, joka voi arvokkaasti syyttää heitä julmuudesta. -Väleissään Kap-maan alkuasukkaiden kera he ovat olleet tekemisissä -mitä ilkeimpien ja halpaluontoisimpien raakalaisten kanssa; eikä -siirtolaisuuden historia sellaisissa olosuhteissa voi olla muuta kuin -täynnä epämieluisia sivuseikkoja. - -Nuori lukija, voisin helposti puolustaa Kap-maan buurien käytöstä, -mutta siihen ei minulla ole tässä tilaa. Voin ainoastaan ilmaista -sinulle oman mielipiteeni; ja se on sellainen, että he ovat -urhoollista, voimakasta, tervettä, siveellistä, rauhaarakastavaa, -ahkeraa heimoa -- totuuden rakastajia ja tasavaltaisen vapauden ystäviä --- lyhyesti, oivallista rotua. - -Mynheer Hendrik ei ollut kuitenkaan aina ollut buuri. Hän saattoi -kerskata hiukan korkeammasta asemasta -- hän voi näet ylpeillä -paremmasta kasvatuksesta kuin minkä pelkkä Kap-siirtolainen -tavallisesti omistaa, samoin kuin jommoisestakin kokemuksesta miekan -käyttelemisessä. Hän ei ollut syntyisin siirtomaasta, vaan emämaasta, -eikä hän ollut tullut tänne köyhänä onneaan etsivänä seikkailijana, -vaan upseerina hollantilaisessa rykmentissä, jonka asemapaikka silloin -oli täällä. - -Hänen sotilaspalveluksensa ei ollut siirtomaassa pitkäaikainen. Eräs -kirsikkaposkinen, pellavatukkainen Gertrude -- rikkaan buurin tytär --- oli mieltynyt nuoreen luutnanttiin; ja tämä puolestansa kiintyi -suuresti tyttöön. Seuraus oli, että he joutuivat naimisiin. Kun -Gertruden isä pian sen jälkeen kuoli, joutui hänelle suuri maatila -kaikkine elukkoineen, hevosineen ja hottentotteineen, leveähäntäisine -lampaineen ja pitkäsarvisine härkineen. Tämä oli kehoittimena hänen -sotilasmielelleen laskea syrjään miekkansa ja ruveta "vee-buuriksi" eli -karjatilalliseksi, kuten hän myöskin teki. - -Nämä tapaukset sattuivat monta vuotta ennen englantilaisten tuloa -Kap-siirtomaan herroiksi. Kun tämä tapahtui, oli Hendrik van Bloom jo -vaikutusvaltainen mies siirtomaassa ja "kenttäkornetti" piirissään, -joka oli kauniissa Graaf Reinetin maakunnassa. Hän oli silloin leski, -pienen perheen isä. Vaimo, jota hän oli hellästi rakastanut -- -kirsikkaposkinen, pellavatukkainen Gertrude -- ei ollut enää elossa. - -Historia kertoo, kuinka hollantilaiset siirtolaiset, tyytymättöminä -englantilaisten hallitukseen, kapinoivat sitä vastaan. Entinen -luutnantti ja kenttäkornetti oli huomattavimpia kapinoitsijoiden -joukossa. Historia kertoo myös, kuinka kapina kukistettiin ja useita -siihen sekaantuneista teloitettiin. Van Bloom pelastui pakenemalla, -mutta hänen kaunis maatilansa Graaf Reinetissä otettiin takavarikkoon -ja annettiin toiselle. - -Monta vuotta myöhemmin tapaamme hänet asumassa etäisessä seudussa -suuren Orange-joen toisella puolen, viettäen "trek-buurin" elämää -- -kuljeskelevana karjanhoitajana, jolla ei ole määrättyä tai pysyväistä -asuinpaikkaa, vaan joka muuttaa laumoineen paikasta toiseen, minne -tahansa hyvät laitumet ja vesi häntä houkuttelevat. - -Suunnilleen näiltä ajoilta on peräisin tuttavuuteni kenttäkornetin ja -hänen perheensä kanssa. Hänen aikaisemmasta elämästään olen kertonut -kaiken tietämäni, mutta useita vuosia kestäneen tämän jälkeisen -ajanjakson tunnen paljoa tarkemmin. Useimmat sen yksityiskohdista -kuulin hänen oman poikansa huulilta. Mieltäni ne suuresti kiinnittivät, -ja sainpa niistä oppiakin. Ne olivat ensi läksyjäni _Afrikan -eläinopissa_. - -Uskoen, nuori lukija, että ne voivat myös opettaa ja innostuttaa -sinua, levitän ne tässä eteesi. Sinun ei tule pitää niitä ainoastaan -mielikuvituksen tuotteina. Kuvauksia villeistä eläimistä, jotka -näyttelevät osaansa tässä pienessä tarinassa, yhtä hyvin kuin niiden -tekoja, tapoja ja vaistoja, voit pitää luonnontarkkoina. Nuori van -Bloom oli luonnon harras tutkija, ja voit luottaa hänen kuvaustensa -uskottavuuteen. - -Kyllästyneenä politiikkaan kenttäkornetti asui nyt etäisellä rajalla -- -itse asiassa rajan takana, sillä lähin asutus oli sadan mailin päässä. -Hänen "kraalinsa" oli seudussa, joka rajoittui suureen Kalaharin -erämaahan -- Etelä-Afrikan Saharaan. Ympäröivä seutu oli satojen -mailien päähän asumatonta, sillä harvaan sirotellut, puoli-inhimilliset -bushmannit, jotka asuivat sen piirissä, tuskin ansaitsevat asukkaiden -nimeä enempää kuin villit eläimet, jotka ulvoivat heidän ympärillään. - -Olen sanonut, että van Bloom nyt harjoitti "trek-buurin" ammattia. -Maanviljelys Kap-maassa on etupäässä hevosten, karjan, lampaiden -ja vuohien kasvattamista; ja nämä elukat ovat buurin rikkautena. -Mutta kenttäkornettimme lauma oli nyt hyvin pieni. Takavarikoiminen -oli pyyhkäissyt pois hänen koko omaisuutensa, eikä onni ollut häntä -suosinut hänen ensi kokeissaan kuljeskelevana karjankasvattajana. -Brittiläisen hallituksen säätämä vapauttamislaki ei ulottunut -ainoastaan Länsi-Intian saarten neekereihin, vaan myös Kap-maan -hottentotteihin; ja seuraus siitä oli, että mynheer van Bloomin -palvelijat olivat jättäneet hänet. Hänen karjansa, jota ei enää -kunnolla hoidettu, kuljeskeli sinne tänne. Jotkut elukat joutuivat -villien eläinten saaliiksi -- toiset kuolivat pernatautiin. Hänen -hevosiansakin harvensi salaperäinen eteläafrikalainen hevostauti; -alinomaa ahdistivat hänen lampaitaan ja vuohiaan, vähentäen niiden -lukua, susi, villikoira ja hyeena. Hän oli kärsinyt tappion toisensa -jälkeen, kunnes hänen hevosiansa, härkiänsä, lampaitansa ja vuohiansa -tuskin enää oli kaikkiansa sata päätä. Ylen pieni lauma Etelä-Afrikan -karjankasvattajalla. - -Kaikesta huolimatta kenttäkornettimme ei ollut onneton. Hän katsoi -kolmeen rohkeaan poikaansa -- Hansiin, Hendrikiin ja Janiin. -Hän katsoi kirsikkaposkiseen, pellavatukkaiseen tyttäreensä -Gertrudeen, todelliseen äitinsä perikuvaan. Näihin hän pani toivonsa -onnellisemmasta tulevaisuudesta. - -Hänen kaksi vanhinta poikaansa oli jo apuna hänelle päivittäisissä -askareissa; nuorinkin kykenisi siihen jo pian. Gertrudesta -- eli -"Trüeystä", joksi häntä hyväillen puhuteltiin -- hän pian saisi -oivallisen taloudenhoitajan. Hän ei siis ollut onneton; ja joskin hän -toisinaan huokasi, tapahtui se vain, kun pikku Trüeyn kasvot loihtivat -esiin muiston siitä Gertrudesta, joka nyt oli taivaassa. - -Mutta Hendrik van Bloom ei ollut epätoivon mies. Onnettomuus ei ollut -voinut hänen mieltänsä murtaa. Hän vain ryhtyi entistä innokkaammin -työhön vielä kerran rakentaakseen onnensa. - -Itseään varten hänellä ei ollut kunnianhimoista rikastumisen -pyrkimystä. Hän olisi tyytynyt viettämäänsä yksinkertaiseen elämään -ja vähät välittänyt omaisuutensa kartuttamisesta. Mutta muut syyt -vaikuttivat hänen mieleensä -- pienen perheen tulevaisuus. Hän ei -voinut sietää lastensa varttuvan ilman kasvatusta keskellä villejä -tasankoja. - -Ei, heidän täytyisi kerran palata ihmisten ilmoille, näyttelemään -osaansa yhteiskunnallisen ja sivistyneen elämän näytelmässä. Tämä oli -hänen suunnitelmansa. - -Mutta miten toteuttaa tämä aie? Vaikkakin hänet oli armahdettu n.s. -valtiorikoksestansa ja hän nyt oli vapaa palaamaan siirtomaan rajojen -sisälle, oli hän huonosti varustettu sitä tarkoitusta varten. Hänen -köyhä, vähentynyt laumansa ei riittäisi, jotta hän voisi jäädä asumaan -siirtokunnan alueelle. Se tuskin elättäisi häntä kuukauden aikaa. -Palata olisi samaa kuin palata kerjäläisenä. - -Tämänsuuntaiset mietteet tuottivat hänelle toisinaan huolta. Mutta ne -myös lisäsivät hänen luonteensa tarmoa ja tekivät hänet innokkaammaksi -voittamaan edessä olevat esteet. - -Hän oli ollut hyvin uuttera kuluvan vuoden aikana. Turvatakseen -karjansa talven ajaksi hän oli kylvänyt paljon maissia ja tattaria, ja -nyt oli kumpikin sato kukoistavimmillaan. Hänen puutarhansakin hymyili -ja lupasi yltäkylläisesti hedelmiä, melooneja ja keittiökasveja. -Lyhyesti sanoen, pieni asuinpaikka, johon hän oli joksikin aikaa -asettunut, oli keidas pienoiskoossa, ja hän itse iloitsi päivittäin -silmiensä levätessä tuleentuvassa ympäristössä. Vielä kerran hän alkoi -uneksia menestyksestä -- vielä kerran toivoa, että hänen huono onnensa -oli loppumassa. - -Valitettavasti se oli turha toivo. Koettelemuksien sarja vielä odotti -häntä -- sarja onnettomuuksia, jotka riistivät häneltä melkein kaikki, -mitä hän omisti, ja täydelleen muuttivat hänen elämäntapansa. - -Kenties näitä sattumia tuskin voikaan sanoa onnettomuudeksi, koska ne -lopulta johtivat onnelliseen tulokseen. - -Mutta itse voit päättää, nuori lukija, kuultuasi "trek-buurin" ja hänen -perheensä "historian ja seikkailut". - - - - -2. luku. - -KRAALI. - - -Entinen kenttäkornetti istuskeli kraalinsa edustalla -- sitenhän -nimitetään eteläafrikalaista asuntoa. Hänen huuliensa välistä pisti -esiin iso piippu suunnattomine merenvahapesineen. Jokainen buuri on -tupakoitsija. - -Kuluneen elämän monista tappioista ja kärsimyksistä huolimatta hänen -silmissään oli tyytyväisyyttä. Häntä ilahdutti kukoistavan viljansa -näkeminen. Maissi oli nyt "maitonesteessä", ja tähkät, käärittyinä -papyroksen kaltaiseen kuoreen, näyttivät täysiltä ja suurilta. -Oli suloista kuulla pitkien viheliäisten lehtien suhinaa ja nähdä -loistavien kultaisten kukintojen aaltoilevan tuulessa. Isännän sydän -oli iloinen hänen silmäillessään lupaavaa maissisatoansa. - -Mutta olipa toinenkin lupaava vilja, vielä enemmän omiaan ilahuttamaan -hänen sydäntänsä -- hänen hyvät lapsensa. Täällähän he ovat kaikki -hänen luonaan. - -Hans -- vanhin -- vakava, tyyni Hans työssä runsautta uhkuvassa -puutarhassa; samalla kun vähäinen, mutta vilkas veitikka Jan, nuorin, -katselee ja silloin tällöin auttaa veljeänsä. Hendrik -- raju -Hendrik, säteilevine kasvoineen ja vaaleine kiharoineen -- askaroi -hevosten luona, hevoskraalissa. Ja Trüey -- kaunis, kirsikkaposkinen, -pellavatukkainen Trüey -- puuhailee lemmikkinsä -- hyppykauriin -vasikan kanssa ja näiden kahden kirkkaat silmät kilpailevat ilmeiden -viattomuudessa ja herttaisuudessa. - -Niin, kenttäkornetin sydän iloitsee hänen silmätessään lapsiansa toista -toisensa jälkeen -- ja syystäkin. He ovat kaikki kauniita katsella, -kaikki lupaavat hyvää. Jos heidän isänsä tuntee hetkellistä tuskaa, -sattuu se, kuten olemme jo sanoneet, hänen silmiensä pysähtyessä -kirsikkaposkiseen, pellavatukkaiseen Gertrudeen. - -Mutta aika on jo kauvan sitten lieventänyt tämän murheen hiljaiseksi -alakuloisuudeksi. Sen tuska on lyhytaikainen, ja kenttäkornetin kasvot -kirkastuvat jälleen hänen katsahtaessaan lapsikultiinsa, jotka ovat -niin toivorikkaita ja lupaavia. - -Hans ja Hendrik ovat jo kyllin vankkoja auttaakseen häntä hänen -toimissaan -- itse asiassa he ovat hänen ainoat apulaisensa, -lukuunottamatta "Swartboyta". - -Kuka on Swartboy? - -Katsahda hevoskraaliin ja siellä näet Swartboyn puuhailevan nuoren -isäntänsä, Hendrikin, kanssa paria hevosta satuloiden. Ota huomioosi -Swartboyn näyttävän noin kolmikymmenvuotiaalta, ja niin vanha hän -täysin onkin; mutta jos asettaisit mittakepin hänen viereensä, -huomaisit, ettei hänen pituutensa ole paljoakaan yli neljän jalan. -Hän on kuitenkin vankkarakenteinen ja olisi mittavampi vaakasuorassa -suunnassa. Voit panna merkille, että hän on iholtaan kellahtava, -vaikkakin hänen nimensä voisi saada sinut kuvittelemaan hänen olevan -mustan -- sillä "Swartboy" merkitsee "musta poika". Voit havaita, että -hänen nenänsä on litteä ja vajonnut poskien tasoa alemmaksi; että -hänen poskensa ovat ulkonevat, huulensa hyvin paksut, sieraimensa -laajat, kasvonsa parrattomat ja hänen päänsä melkein hiukseton -- -sillä hänen päähänsä harvaan siroteltuja takkuisia villatukkuja voi -tuskin kuvitella hiuksiksi. Voit vielä huomata, että hänen päänsä, -sen kanssa suhteellisine korvineen, on luonnottoman suuri, ja että -silmät ovat vinossa ja että niillä on kiinalaisilme. Voit huomata -Swartboyssa kaikki ne tunnusmerkit, jotka ovat ominaisia Etelä-Afrikan -"hottentoteille". - -Swartboy ei kuitenkaan ole hottentotti -- vaikkakin samaa rotua. Hän on -bushmanni. - -Kuinka tämä villi bushmanni oli joutunut entisen kenttäkornetin van -Bloomin palvelukseen? Siitä on pieni romanttinen juttu. Tällainen: - -Etelä-Afrikan villien heimojen keskuudessa vallitsee perin julma -tapa -- he jättävät vanhukset tai voimattomat ja usein sairaat tai -haavoitetut kuolemaan erämaahan. Lapset jättävät vanhempansa jälkeensä, -ja toverit hylkäävät usein haavoittuneen kumppanin ilman muuta -huolenpitoa kuin varaamalla päivän ruoan ja pikarillisen vettä. - -Swartboy-bushmanni oli joutunut tämän tavan uhriksi. Hän oli ollut -muutamien heimolaistensa kanssa metsästysretkellä, jolloin leijona oli -häntä pahoin runnellut. Hänen toverinsa, jotka eivät odottaneet hänen -jäävän henkiin, jättivät hänet tasangolle kuolemaan; ja luultavasti -hän olisikin tuhoutunut ilman kenttäkornettiamme. Viimemainittu, -samotessaan yli tasankojen, löysi haavoittuneen bushmannin, nosti hänet -vaunuihinsa, kuljetti hänet asuntoonsa, sitoi hänen haavansa ja hoiteli -häntä, kunnes hän tuli terveeksi. Siten Swartboy joutui kenttäkornetin -palvelukseen. - -Vaikkakaan kiitollisuus ei ole luonteenomaista hänen rodulleen, ei -Swartboy ollut kiittämätön. Kaikkien muiden palvelijoiden mennessä -tiehensä hän pysyi uskollisena herrallensa; ja niistä ajoista saakka -hän oli ollut mitä kelvollisin ja hyödyllisin työntekijä. Hänpä olikin -todella ainoa, joka oli jäänyt; poikkeuksena oli vain eräs tyttö, Totty --- joka luonnollisesti oli hottentotti ja jotenkin samaa pituutta, -kokoa ja väriä kuin Swartboy. - -Sanoimme, että Swartboy ja Hendrik satuloivat paria hevosta. Niin pian -kuin he saivat sen tehdyksi, he nousivat hevosten selkään ja ratsastaen -ulos kraalista suuntasivat kulkunsa suoraan lakeuden poikki. Heitä -seurasi pari vankkaa, hurjannäköistä koiraa. - -Heidän tarkoituksensa oli ajaa kotiin härät ja toiset hevoset, -jotka kävivät laitumella hyvän matkan päässä. Heillä oli tapana -tehdä näin joka ilta samalla tunnilla -- sillä Etelä-Afrikassa on -välttämätöntä yöksi sulkea koko karja tarhaan, suojellakseen sitä -saalistavilta pedoilta. Tätä tarkoitusta varten on rakennettu useita -korkeaseinäisiä aitauksia -- kraaleja, kuten niitä nimitetään. Tällä -sanalla on sama merkitys kuin espanjalaisella "corral"-sanalla, ja -luulen portugalilaisten sen tuoneen Afrikaan -- koskapa se ei ole -alkuasukkaiden antama nimitys. - -Nämä kraalit ovat tärkeitä laitteita buurin talossa, melkein yhtä -tärkeitä kuin hänen oma asuinrakennuksensa, jota tietysti myös -nimitetään kraaliksi. - -Nuoren Hendrikin ja Swartboyn ratsastaessa hevosia ja karjaa hakemaan -lähti Hans, jättäen työnsä puutarhassa, kokoamaan lampaat ja ajamaan ne -kotiin. Nämä kävivät laitumella toisella taholla, mutta koska ne olivat -lähellä, meni hän jalan, ottaen pikku Janin mukaansa. - -Trüey, sidottuaan lemmikkinsä paaluun, oli mennyt sisälle taloon -auttaaksensa Tottya illallisen laitossa. Näin kenttäkornetti jäi -yksikseen piippuinensa, jota hän yhä poltteli. - -Hän istui aivan ääneti, vaikka hän tuskin saattoi pidättyä ilmaisemasta -tuntemaansa tyydytystä, nähdessään perheensä näin uutterassa työssä. -Vaikka hän oli tyytyväinen kaikkiin lapsiinsa, täytyy tunnustaa, että -hän oli erikoisesti mieltynyt rajuun Hendrikiin, jolla oli hänen oma -nimensä ja joka muistutti hänelle enemmän hänen omaa nuoruuttansa kuin -yksikään toisista. Hän ylpeili Hendrikin uljaasta ratsastustaidosta, ja -hänen silmänsä seurasivat tätä yli tasangon, kunnes ratsastajat olivat -melkein mailin päässä ja sekaantuivat karjan joukkoon. - -Tällä hetkellä muuan seikka pisti van Bloomin silmään ja oitis -kiinnitti hänen huomiotansa. Se oli omituinen näky taivaan rannalla -sillä suunnalla, jonne Henrik ja Swartboy olivat menneet, mutta -nähtävästi näiden tuolla puolen. Se muistutti sakeaa sumua tai savua, -kuin olisi tasanko pitkän matkan päässä ollut tulessa. - -Voisiko niin olla? Oliko joku sytyttänyt _haroo_-pensaat tuleen? Vai -oliko tuo tomupilvi? - -Tuuli oli tuskin riittävän kova nostaakseen moisen pölyn, ja kuitenkin -näytti siltä. Aiheuttivatko sen jotkut eläimet? Eikö se voisi olla -suuren antilooppijoukon nostama pöly -- esimerkiksi hyppy kauriiden -muuttojoukkueen? Se ulottui useita maileja pitkin taivaanrantaa, mutta -van Bloom tiesi, että nämä elukat usein kulkevat mailia laajemmissa -parvissa. Kuitenkaan hän ei voinut uskoa tätä siksi. - -Hän tuijotti yhä tuohon kummalliseen ilmiöön, koettaen selittää sitä -usealla tavalla. Se näytti nousevan korkeammalle sinistä taivasta -vasten -- milloin muistuttaen pölyä, milloin kuin laajalle levinneen -tulipalon savua, milloin taas punertavaa pilveä. Se oli lännessä ja -alkoi nyt jo pimittää laskevaa aurinkoa. Se oli kulkenut kuin esirippu -yli auringon kehrän, ja tämän valo ei enää langennut tasangolle. Oliko -se jonkun hirveän myrskyn enne -- jonkun maanjäristyksen? - -Sellainen ajatus iski kenttäkornetin mieleen. Se ei ollut tavallisen -pilven kaltainen -- se ei näyttänyt tomupilveltä -- se ei ollut savun -tapaista. Se ei muistuttanut mitään hänen näkemäänsä. Ei ihme, että hän -tunsi levottomuutta ja pelkoa. - -Äkkiä tuo tummanpunainen ainejoukko näytti verhoavan tasangolla olevan -karjan, ja elukoiden voi nähdä juoksentelevan sinne tänne pelästyneiden -tavoin. Sitte nuo kaksi ratsastajaa katosivat sen tummaan varjoon. - -Van Bloom nousi seisoalleen, nyt todenperästä hätääntyneenä. Mitä se -voi olla? - -Hänen päästämänsä huudahdus houkutteli pikku Trüeyn ja Tottyn talosta; -ja Hans oli nyt Janin kanssa tullut takaisin lampaineen ja vuohineen. -Kaikki näkivät tuon omituisen ilmiön, mutta kukaan ei voinut sanoa, -mitä se oli. Kaikki olivat hätääntyneitä. - -Heidän seistessään tähyilemässä pelästynein mielin nuo kaksi -ratsastajaa ilmestyivät pilven sisästä, ja sitten heidän nähtiin -karahuttavan eteenpäin pitkin tasankoa taloa kohti. He tulivat täyttä -vauhtia, mutta kauan ennen heidän paikalle saapumistaan saattoi kuulla -Swartboyn huutavan: - -"Baas van Bloom! _Springhaan tulee! Springhaan, springhaan!_" - - - - -3. luku. - -"SPRINGHAAN." - - -"Ahaa! Springhaan!", huudahti van Bloom, kuultuaan laajalti tunnettujen -muutto-heinäsirkkojen hollantilaisen nimityksen. - -Arvoitus oli ratkaistu. Omituinen pilvi, joka levisi yli lakeuden, ei -ollut vähempää eikä enempää kuin heinäsirkkojen muuttoparvi. - -Tuollaisen näyn todistajina ei yksikään heistä ollut milloinkaan -ennen ollut, Swartboyta lukuunottamatta. Hänen isäntänsä oli usein -nähnyt pienempiä heinäsirkkajoukkoja ja useita eri lajeja -- sillä -Etelä-Afrikassa on näitä merkillisiä hyönteisiä useita lajeja. Mutta -se, joka nyt ilmestyi, oli todellinen muuttoheinäsirkka (_Gryllus -devastatorius_); ja nyt suurella vaelluksellansa -- harvemmin sattuva -tapaus kuin mitä matkustajat sinulle uskottelevat. Swartboy tunsi -ne hyvin; ja vaikka hän ilmoittikin niiden lähestymisestä suuresti -kiihtyneenä, ei hänen kiihtymyksessään huomannut kauhua. - -Aivan päinvastoin. Hänen suuret paksut huulensa olivat kokoonpuristetut -kasvojen poikitse eriskummaisessa ilon ilmeessä. Hänessä riehuivat -hänen villin rotunsa vaistot. Näille ei heinäsirkkojen vaellus ollut -pelon aihe, vaan ilon lähde -- niiden tulo oli yhtä tervetullut kuin -meriäyriäissaalis Leighin kalastajalle tai elonkorjuu talonisännälle. - -Koiratkin haukkuivat ja ulvoivat ilosta ja hyppelivät ikäänkuin -oltaisiin metsästykseen lähdössä. Huomatessaan pilven ne vaistonsa -avulla helposti tunsivat heinäsirkat. Ne katselivat niitä samoin -tuntein, jotka Swartboyta kiihoittivat -- sillä sekä koirat että -bushmannit syövät näitä hyönteisiä halukkaasti! - -Kuullessaan, että oli ainoastaan puhe heinäsirkoista, kaikki heti -tointuivat säikähdyksestään. Pikku Trüey ja Jan nauroivat, taputtivat -käsiään ja odottivat uteliaina niiden lähenemistä. Olivathan kaikki -kuulleet tarpeeksi tietääkseen, että ne olivat vain heinäsirkkoja, -jotka eivät pure eivätkä pistä ketään, ja sen tähden ei kukaan niitä -pelännyt. - -Van Bloom itsekin välitti aluksi varsin vähän niistä. Levottomuuden -jälkeen oli huojennus kuulla, että olikin kysymys heinäsirkkojen -muuttoretkestä, ja vähään aikaan hän ei ajatellut tuon ilmiön -luonnetta, katseli sitä vain uteliain mielin. - -Äkkiä hänen ajatuksensa saivat uuden suunnan. Hänen silmänsä -pysähtyivät maissi- ja tattarivainioon, puutarhaan melooneineen, -hedelmineen ja vihanneksineen: uusi levottomuus valtasi hänet; hänen -mieleensä tulvahti muisto monista kertomuksista, jotka hän oli kuullut -näistä tuhoatuottavista eläimistä, ja kun koko totuus selvisi, kalpeni -hän ja päästi levottomia huudahduksia. - -Lapsetkin hätääntyivät. He näkivät isänsä kärsivän, vaikkeivät tienneet -miksi. He kerääntyivät kysyvinä hänen ympärilleen. - -"Voi, voi! Menetetty, menetetty!" huudahti tämä. "Niin, koko satomme -- -vuoden työmme -- mennyttä, mennyttä! Voi, lapsikultani!" - -"Miten mennyttä?" huudahti usea heistä samassa hengenvedossa. - -"Katsokaa heinäsirkkoja! Ne syövät kaiken satomme -- kaiken, kaiken!" - -"Todellakin, se on totta", sanoi Hans, joka hartaana opiskelijana oli -usein lukenut kertomuksia heinäsirkkojen tekemistä tuhoista. - -Kaikkien iloisille kasvoille tuli jälleen alakuloinen ilme, eivätkä he -enää katselleet uteliaina tuota etäistä pilveä, joka niin äkkiä oli -sumentanut heidän onnensa. - -Van Bloomilla oli kylläkin syytä pelkoonsa. Jos parvi lähestyisi -edelleen ja asettuisi hänen vainioilleen -- hyvästi silloin elonkorjuun -toiveet! Ne riistäisivät hänen asuinpaikkansa vihannuuden yhdessä -tuokiossa. Ne eivät jättäisi jälkeensä jyvää, ei lehteä, ei vartta. - -Kaikki seisoivat katsellen lentoa tuskallisin tuntein. Parvi oli vielä -hyvästi puolen mailin päässä. Ne eivät näyttäneet tulevan lähemmäksi, --- hyvä! - -Toivonsäde pilkisti kenttäkornetin mieleen. Hän otti päästään leveän -huopahattunsa ja piteli sitä ylhäällä käsivarsi ojennettuna. Tuuli -puhalsi _pohjoisesta_, ja parvi oli kraalista suoraan _länteen päin_. -Heinäsirkkapilvi oli lähestynyt pohjoisesta, kuten miltei aina Afrikan -eteläosissa. - -"Niin", sanoi Hendrik, joka oltuaan niiden keskellä saattoi sanoa, -minne päin ne ajautuivat, "ne tulivat päällemme pohjoiselta suunnalta. -Kun käänsimme hevosemme kotiin päin, karahutimme pian niiden keskeltä, -eivätkä ne näyttäneet lentävän perässämme. Olen varma, että ne kulkevat -etelää kohti." - -Van Bloom yhä toivoi, että parvi kulkisi eteenpäin leviämättä hänen -asuinpaikkansa piiriin, koska niitä ei yhtään näkynyt suoraan hänen -kraalinsa pohjoispuolella. Hän tiesi, että ne tavallisesti seurasivat -tuulen suuntaa. Jollei tuuli kääntyisi, eivät ne poikkeisi suunnaltaan. - -Hän tarkasteli niitä levottomasti yhä edelleen. Hän huomasi, ettei -pilven reuna tullut lähemmäksi. Hänen toivonsa elpyi. Hänen kasvonsa -kirkastuivat. Lapset huomasivat tämän ja tulivat iloisiksi, mutta eivät -sanoneet mitään. Kaikki seisoivat hiljaa tähystellen. - -Kummallinen näky se olikin. Ei ollut ainoastaan hyönteisten samea -parvi katseltavana. Ilma niiden yläpuolella oli täynnä lintuja -- -harvinaisia ja monenlaisia lintuja. Hitain, hiljaisin siivin liiteli -ruskea "oricou", suurin Afrikan korppikotkista; ja sen kanssa -keltainen "chasse fiente", Kolbén korppikotka. Siellä kiiti partainen -"lamvanger", haaskakotka, laajalle levitetyin siivin. Siellä kirkui -suuri "kafferi-kotka" ja sen kanssa vieretysten lyhytpyrstöinen ja -harvinainen "bateleur". Siellä oli myös erisuuruisia ja erivärisiä -haukkoja; poutahaukkoja viiltämässä ilman halki, ja variksia ja -korppeja ja monta lajia _hyönteissyöjiä_. Mutta paljon lukuisampana -kuin kaikki muut saattoi nähdä pienen "_springhaanvogelin_", melkein -pääskysen kokoisen ja näköisen kirjavan linnun. Ääretön joukko näitä -pimensi ilman ylhäällä -- sadat niistä alituisesti ampuivat alas -hyönteisten kimppuun ja kohosivat jälleen kullakin uhri nokassaan. - -"Heinäsirkka-korppikotkiksi" näitä eläimiä nimitetään, vaikkakaan -ne eivät kuulu korppikotkien lajiin. Ne syövät yksinomaan näitä -hyönteisiä, eikä niitä koskaan nähdä, missä ei heinäsirkkoja ole. Ne -seuraavat näitä niiden kaikilla vaelluksilla, rakentaen pesänsä ja -kasvattaen poikasensa saaliin keskellä. - -Oli todellakin merkillinen näky katsella tuota siivekästä hyönteisten -parvea ja niiden lukuisia ja erilaisia vihollisia; ja kaikki seisoivat -tähystellen niitä ihmettelevin mielin. Eläinpaljous ei kuitenkaan -tullut lähemmäksi, ja van Bloomin toivo elpyi elpymistään. - -Parvi yhä laajeni etelää kohti -- se ulottui nyt todellakin pitkin koko -läntistä taivaanrantaa; ja kaikki huomasivat sen vähitellen painuvan -alemmaksi -- sen ylin reuna taivaalla laski. Menivätkö heinäsirkat -ohitse länteen päin? Ei. - -"Ne panemas maata yötä vasten -- nyt me saada niit säkki täys!" -sanoi Swartboy tyytyväisin ilmein; sillä Swartboy oli varsinainen -heinäsirkkainsyöjä, pitäen niistä yhtä paljon kuin sekä kotka että -poutahaukka -- vieläpä kuin itse "springhaanvogel". - -Niin kävi kuin Swartboy oli sanonut. Parvi laskeutui todellakin -tasangolle. - -"Ei voi lentää ilman aurinko", jatkoi bushmanni. "Liian kylmä nyt. Ne -kuolla ennen aamu." - -Ja niin olikin. Aurinko oli laskenut. Viileä tuuli heikensi -hyönteismatkustajain siipiä, ja niiden täytyi pysähtyä yöksi puihin, -pensaisiin ja ruohikkoon. - -Muutaman minuutin kuluttua ei enää nähty sankkaa sumua, joka oli -peittänyt sinisen taivaan äären; mutta etäinen lakeus näytti siltä -kuin olisi tuli hävittäen kulkenut siellä. Sen peittivät paksulta -hyönteisten ruumiit, jotka saattoivat sen näyttämään mustuneelta niin -pitkälti kuin silmä kantoi. - -Sitä seuranneet linnut, huomaten yön lähestyvän, kirkuivat hetkisen ja -sitten hajautuivat kautta ilmojen. Muutamat istuutuivat kallioille, -toiset menivät lepäämään matalaan mimoosatiheikköön; ja nyt oli lyhyenä -väliaikana sekä maassa että ilmassa hiljaista. - -Van Bloom muisti nyt karjansa. Eläinten hahmot näkyivät kaukaa keskeltä -heinäsirkkojen peittämää tasankoa. - -"Anna heitin syödä vähä aika, baas", ehdotti Swartboy. - -"Mitä sitten?" kysyi hänen isäntänsä. "Etkö näe, että ruoho on -peitossa?" - -"Springhaania itteänsä, baas", vastasi bushmanni; "hyvä lihottaman -suuri härkä -- parempi kuin ruoho -- jaa, parempi kuin jauho". - -Mutta oli liian myöhäistä jättää karjaa ulos lakeudelle. Leijonat -olisivat pian liikkeellä -- tavallista aikaisemmin heinäsirkkojen -vuoksi, sillä eläinten kuningas ei halveksi täyttää kuninkaallista -vatsaansa näillä hyönteisillä -- kun se vain niitä tapaa. - -Van Bloom huomasi välttämättömäksi tuoda karjansa oitis kraaliin. - -Satuloitiin kolmas hevonen, jonka selkään kenttäkornetti itse nousi ja -ratsasti pois Hendrikin ja Swartboyn seuraamana. - -Lähestyessään heinäsirkkoja he tapasivat ihmeellisen ilmiön. Maata -peittivät nämä punertavanruskeat eläimet, toisin paikoin usean tuuman -paksuudelta. Mitä pensaita siellä oli, niihin ne olivat kasaantuneet --- yli kaikkien lehtien ja oksien, ikäänkuin mehiläisparvet olisivat -niihin laskeutuneet. Ei lehteä, ei ruohonkortta, joka ei olisi ollut -niiden peittämä. - -Ne eivät liikkuneet, vaan pysyivät hiljaa kuin horroksissa tai unessa. -Illan viileys oli riistänyt niiltä lentokyvyn. - -Mutta kaikkein ihmeellisintä van Bloomin ja Hendrikin silmissä oli -heidän omien hevostensa ja karjan menettely. Nämä olivat jonkun matkan -päässä keskellä nukkuvaa joukkoa; mutta sen sijaan, että olisivat -olleet peloissaan kummallisen asemansa tähden, ne ahnaasti sieppasivat -suun täydeltä hyönteisiä ja rusensivat niitä hampaillaan kuin jyviä -ikään! - -Oli jonkun verran vaikeata saada ne ajetuiksi pois; mutta leijonan -karjunta, joka silloin juuri kuului yli lakeuden, ja Swartboyn -"_jambokin_" uudistettu käyttäminen teki ne mukautuvammiksi, ja viimein -ne antoivat ajaa itsensä kotiin sijoittuen kraaleihinsa. - -Swartboy oli varustautunut säkillä, jonka hän toi takaisin täynnä -heinäsirkkoja. - -Saattoi panna merkille, että hän, kootessaan hyönteisiä säkkiin, -menetteli jotakuinkin huolellisesti, tarttuen niihin perin varovasti, -ikäänkuin olisi niitä pelännyt. Ei hän kuitenkaan _niitä_ pelännyt, -vaan käärmeitä, joita sellaisissa tilaisuuksissa on hyvin lukuisasti ja -jotka ovat hyvinkin pelättäviä -- kuten bushmanni kokemuksesta tiesi. - - - - -4. luku. - -PAKINAA HEINÄSIRKOISTA. - - -Se oli levottomuuden yö kenttäkornetin kraalissa. Jos tuuli kääntyisi -länteen; peittäisivät heinäsirkat varmasti hänen maansa aamulla, ja -seuraus olisi koko hänen satonsa täydellinen tuhoutuminen. Ehkäpä vielä -sitäkin pahempi. Ehkäpä koko ympäristön kasvullisuus -- viidenkymmenen -mailin laajuudelta tai enemmänkin -- tulisi hävitetyksi; ja kuinka -ruokittaisiin silloin karjaa? Ei olisi helppoa pelastaa edes elukoiden -henkeä. Kenties ne menehtyisivät, ennenkuin hän voisi ajaa ne jollekin -toiselle laitumelle. - -Sellainen ei ollut ollenkaan tavatonta tai epäiltävää. Kap-maan -historiassa usea buuri oli menettänyt laumansa juuri tällä tavalla. -Eipä ihmekään, että kenttäkornetin kraalissa sinä yönä vallitsi -levottomuus. - -Tuon tuostakin van Bloom pistäytyi ulos saadakseen selville, oliko -tuulensuunnassa mitään muutosta havaittavissa. Hän ei voinut mitään -sellaista huomata myöhäiseen yöhön saakka. Lauhkea tuuli puhalsi -yhä pohjoisesta -- suuresta Kalaharin erämaasta, josta heinäsirkat -epäilemättä olivat tulleet. Oli kirkas kuutamo ja valo kumotti yli -hyönteisten joukon, joka tummana peitti lakeuden. Saattoi kuulla -leijonan karjunnan sekoittuvan sakaalin räikeään kirkunaan ja hyeenan -vimmattuun nauruun. Kaikki nämä pedot ja monet muut nauttivat -yltäkylläisestä ateriasta. - -Kun tuulensuunnassa ei havaittu muutosta, kävi van Bloom -levollisemmaksi, ja kaikki keskustelivat vapaasti heinäsirkoista. -Swartboylla oli johtava asema tässä keskustelussa, koska hän tunsi -aiheen paremmin kuin kukaan toisista. Se ei ollut lähimainkaan -ensimäinen hänen näkemänsä heinäsirkkojen muuttoretki, ja monta -bushelia hän oli niitä syönyt. Olihan siis luonnollista otaksua, että -hän tiesi niistä aika paljon. - -Hän ei kuitenkaan tiennyt mistä ne tulivat. Sitä miettimällä ei -Swartboy ollut koskaan itseään vaivannut. Oppinut Hans antoi selityksen -niiden alkuperästä. - -"Ne tulevat erämaasta", sanoi hän. "Munat, joista ne syntyvät, -lasketaan hiekkaan tai tomuun; siinä ne ovat, kunnes tulee sade ja -saa ruohon puhkeamaan. Silloin heinäsirkat kuoriutuvat ulos ja ensi -kehitysasteella niitä elättää tämä ruoho. Kun se on loppuunkulutettu, -on niiden pakko lähteä ruoanhakuun. Siitä johtuvat nämä muutot, kuten -niitä nimitetään." - -Tämä tulkinta näytti kylläkin selvältä. - -"Minä olen kuullut", sanoi Hendrik, "maanviljelijöistä, jotka -sytyttävät tulia viljapeltojensa ympäri pysyttääkseen heinäsirkat -loitolla. En voi ymmärtää, kuinka tuli voisi pysyttää poissa -- en, -vaikkapa yhtämittainen tulimuuri tehtäisiin vainion ympäri. Näillä -elukoillahan on siivet, ja ne voisivat helposti lentää rovioiden -ylitse." - -"Tulet", vastasi Hans, "sytytetään, jotta sauhu estäisi niitä -tulemasta; mutta ne heinäsirkat, joita näillä kertomuksilla -tavallisesti tarkoitetaan, ovat siivettömiä; niillä onkin nimenä -_voetgangers_ (jalankulkijat). Ne ovat oikeastaan näiden heinäsirkkojen -_toukkia_, ennenkuin ne ovat saaneet siipensä. Niilläkin on muuttonsa, -jotka usein ovat vielä tuhoatuottavampia kuin täydellisten hyönteisten, -joita me täällä näemme. Ne etenevät maata pitkin ryömimällä ja -loikkimalla kuin tavalliset heinäsirkat -- sillä nehän ovat samaa -lajia. Ne jatkavat yhä samaan suuntaan, ikäänkuin vaisto ohjaisi niitä -noudattamaan erikoista tietä. Ottamatta lukuun merta tai jotakin -leveätä, vuolasta jokea, mikään ei voi keskeyttää niiden kulkua -eteenpäin. Pienten virtojen yli ne voivat uida ja suurempienkin, jos -niiden juoksu on hidas; ne voivat kiivetä muurien ja talojen yli -- yli -savutorvienkin -- mennen suoraan niiden poikki; ja samassa hetkessä, -kun ne pääsevät jonkun esteen toiselle puolen, ne jatkavat suoraan -eteenpäin entiseen suuntaan. - -"Koettaessaan mennä vuolaiden jokien poikki niitä hukkuu äärettömiä -joukkoja ja kulkeutuu mereen. Jos on puheena vain pieni muutto, -pysyttävät maanviljelijät toisinaan ne loitolla tulien avulla, kuten -kuulitte. Jos taas ilmestyy suuria määriä, eivät tuletkaan mitään -hyödytä." - -"Mutta kuinka niin, veliseni?" kysyi Hendrik. "Ymmärrän kyllä, että -tulet voivat pysäyttää sen lajin, josta puhut, koska sanot niiden -olevan siivettömiä. Mutta jos ne sellaisia ovat, kuinka ne pääsevät -tulien lävitse? Hypätenkö?" - -"Ei, ei niin", vastasi Hans. "Tulet tehdään siinä suhteessa liian -leveiksi ja suuriksi." - -"Kuinka sitten, veli hyvä?" kysyi Hendrik. "Olen aivan ihmeissäni." - -"Niin minäkin", sanoi pikku Jan. - -"Ja minä", lisäsi Trüey. - -"Niin, nähkääs", jatkoi Hans, "miljoonia hyönteisiä ryömii tuliin ja -sammuttaa ne". - -"Oho!" huusivat kaikki kummastuksissaan. "Kuinka? Eivätkö ne pala?" - -"Tietysti", vastasi Hans. "Ne kärventyvät ja kuolevat -- niitä -palaa lukemattomia joukkoja. Mutta niiden ruumiit kasaantuessaan -paksulta tuleen tukahuttavat sen. Suuren parven ensi joukot joutuvat -siten uhreiksi, ja toiset kulkevat turvallisesti näin muodostuneen -polttouhrin ylitse. Tästä näette, etteivät tuletkaan voi pysäyttää -heinäsirkkojen kulkua, kun niitä on paljon. - -"Useissa Afrikan osissa, missä alkuasukkaat viljelevät maata ja -sattuvat huomaamaan näiden hyönteisten muuttavan ja suuntaavan -kulkunsa heidän vainioitansa ja puutarhojansa kohden, syntyy heidän -keskuudessaan silloin heti hurja pelästys. He tietävät tulevansa -varmasti menettämään viljansa ja tämän tähden pelkäävät heinäsirkkojen -vierailua kuin maanjäristystä tai jotakin muuta suurta onnettomuutta." - -"Voimme hyvin ymmärtää heidän tunteensa, sellaista sattuu", huomautti -Hendrik merkitsevin katsein. - -"Lentävät heinäsirkat", jatkoi Hans, "näyttävät vähemmän seuraavan -määrättyä suuntaa kuin niiden toukat. Edellisiä näkyy tuuli ohjaavan. -Usein se vie ne kaikki mereen, jossa niitä tuhoutuu suunnattomat -joukot. Muutamissa osissa rannikkoa on löydetty niiden aaltojen -takaisin huuhtomia ruumiita uskomattomia määriä. Eräässä paikassa -heitti vesi niitä rannalle, kunnes niitä oli läjääntyneinä neljä -jalkaa korkeaksi harjanteeksi viidenkymmenen mailin pituudelta! -Useat tunnetut matkailijat ovat vakuuttaneet haihtumisen tällaisesta -ainejoukosta saastuttaneen ilmaa niin laajalti, että se tunnettiin -sadan viidenkymmenen mailin päähän sisämaassa." - -"Hei!" huudahti pikku Jan. "Enpä luullut, että kellään olisi niin -tarkkaa nenää!" - -Pikku Janin huomautusta seurasi yleinen nauru. Van Bloom ei yhtynyt -toisten iloisuuteen. Hän oli liian vakavalla mielellä juuri silloin. - -"Isä", kysyi pikku Trüey huomatessaan, ettei hänen isänsä nauranut, ja -aikoen vetää hänet mukaan keskusteluun. "Isä! olivatko ne samaa lajia -heinäsirkkoja, joita Johannes Kastaja söi erämaassa? Raamattuhan sanoo, -että hänen ruokanansa olivat heinäsirkat ja metsän hunaja." - -"Luulen näiden olevan samoja", vastasi isä. - -"Minä uskon, isä", liittyi Hans vaatimattomasti puheeseen, "etteivät -nämä ole aivan samoja, mutta läheistä sukua. Raamatun heinäsirkat -olivat oikeata _Gryllus migratorius_-lajia, ja erilaisia kuin -Etelä-Afrikan, vaikkakin hyvin samanlaisia tavoiltaan. Mutta", -jatkoi hän, "muutamat kirjoittajat epäilevät tuota kohtaa kokonaan. -Abessinialaiset sanovat, että Johanneksen ravintona oli akasiapuun -[engl. kielessä locust = heinäsirkka; locust tree = akasiapuu. Suom. -muist.] hedelmiä eikä hyönteisiä." - -"Mikä sinun oma mielipiteesi on, Hans?" kysyi Hendrik, jolla oli suuri -luottamus veljensä kirjatietoihin. - -"No, minun mielestäni", vastasi Hans, "ei sitä tarvitse kysyäkään. -On vain sanan merkityksen vääristämistä otaksua, että Johannes söi -akasiapuun hedelmiä eikä hyönteisiä. Olen varmasti sitä mieltä, että -viimemainittuja tarkoitetaan raamatussa; ja mikä saattaa minut niin -uskomaan, on se, että näitä kahta ruokalajia, 'heinäsirkkoja ja -metsän hunajaa', usein käytetään yhdessä, niinkuin ne nykyäänkin ovat -elatuksena monilla heimoilla, jotka ovat erämaan vapaita kansalaisia. -Sitäpaitsi on meillä hyviä todisteita siitä, että kumpiakin käyttivät -erämaan kansat ravintonaan raamatun aikoina. On sentähden vain -luonnollista otaksua, että Johannes, ollessaan erämaassa, oli pakotettu -nauttimaan tätä ravintoa, aivan kuten moni matkustaja nykyaikana on -syönyt sitä kulkiessaan halki erämaiden, jotka ympäröivät meitä täällä -Etelä-Afrikassa. - -"Olen lukenut monta heinäsirkkoja koskevaa kirjaa", jatkoi Hans; "ja -kun nyt raamattu on tullut mainituksi, täytyy minun sanoa, että minä -puolestani en tunne näistä hyönteisistä ainoatakaan kertomusta, joka -olisi niin todenperäinen ja kaunis kuin itse raamatussa. Luenko sen, -isä?" - -"Kaikin mokomin, poikaseni", sanoi kenttäkornetti, hyvillään poikansa -esittämästä pyynnöstä ja keskustelun suunnasta. - -Pikku Trüey juoksi sisempään huoneeseen ja toi suunnattoman nidoksen, -joka oli nidottu vuohennahkakansiin ja jonka kiinnipitiminä oli -pari vankkaa messinkihakaa. Se oli perheraamattu; ja salli minun -tässä huomauttaa, että samanlainen kirja on melkein jokaisen buurin -talossa, sillä nämä hollantilaiset siirtolaiset ovat protestanttista -ja raamattua rakastavaa väkeä -- jopa siihen määrin, etteivät pidä -minään taivaltaa sataa mailia _neljä kertaa vuodessa_, käydäkseen -"_nacht-maalilla_" eli pyhällä ehtoollisella. Mitä siitä arvelet? - -Hans avasi kirjan ja ryhtyi heti käsiksi profeetta Joelin kirjaan. -Helppoudesta, jolla hän löysi kohdan, huomasi hänen nähtävästi hyvin -tuntevan kirjan, jota hän piteli käsissään. - -Hän luki seuraavaa: - -"Pimeyden ja sumun päivä, pilven ja synkeyden päivä; niinkuin -aamurusko levitettynä vuorten yli tulee lukuisa ja väkevä kansa, jonka -vertaista ei ole ollut ijankaikkisesta asti eikä sen jälkeen enää -tule ijankaikkiseen aikaan saakka. Sen edellä kuluttaa tuli, ja sen -takana korventaa liekki; niinkuin Eedenin tarha on maa sen edellä, -vaan sen takana kuin autio korpi, eikä mikään siltä säästy. Sen muoto -on niinkuin hevosten muoto, ja ne karkaavat niinkuin ratsut. Niinkuin -ratsasten ratina vuorten huipuilla, niin ne hyppelevät, niinkuin tulen -liekin kohina, joka kuluttaa kulon, niinkuin väkevä kansa, valmis -sotaan." "Sen edessä vapisee maa, ja taivaat tärisevät; aurinko ja -kuu pimenevät, ja tähdet kadottavat valonsa." "Kuinka karja huokaa, -karjalaumat hämmästyvät! sillä ei heillä laidunta ole, lammaslaumatkin -nääntyvät." - -Vieläpä yksinkertainen Swartboykin saattoi tajuta tämän kuvauksen -runollisen kauneuden. - -Mutta Swartboylla oli paljon sanottavaa heinäsirkoista, kuten -innoitetulla Joelillakin. - -Näin puhui Swartboy: - -"Bushman ei pelätä springhaan. Bushmanil ei puutarha -- ei maissi --- ei tattari -- ei jotakin springhaanil syötäväks. Bushman itte -syö heinäsirkka -- hän tulla lihavaks heinäsirkoist. Kaikki syödä -springhaanit -- kaikki tulla lihavaks heinäsirkka-aikaan. Eläköön -springhaan!" - -Nämä Swartboyn huomautukset olivat kylläkin tosia. Heinäsirkkoja syövät -melkein kaikki Etelä-Afrikassa tunnetut eläinlajit. Eivät ainoastaan -_raatelijat_ niitä halukkaasti ahmi, vaan myöskin metsänriistana -käytetyt eläimet ja linnut -- kuten antiloopit, peltokanat, helmikanat, -kanakurjet ja, ihmeellistä sanoakin, eläinten jättiläinen -- suunnaton -elefantti -- kulkee maileja saavuttaakseen heinäsirkkojen muuttoparven. -Kesy siipikarja, lampaat, hevoset ja koirat ahmivat niitä yhtä suurella -halulla. Vielä eräs omituinen tosiseikka -- heinäsirkat syövät -toisiansa. Jos joku niistä vahingoittuu, niin että se estyy etenemistä, -käyvät toiset heti sen kimppuun ja syövät sen. - -Bushmannit ja muut Afrikan alkuasukkaat käyttävät, valmistaakseen -heinäsirkat syötäviksi, jonkinlaista ruoanlaittotemppua; ja koko illan -Swartboy oli puuhannut valmistaakseen tuon säkillisen, jonka oli -kerännyt. Hän "keitti" ne näin: - -Ensin hän keitti tai oikeastaan _höyrytti_ ne, sillä ainoastaan -hiukkasen vettä pantiin pataan. Sitä kesti kaksi tuntia. Silloin -ne otettiin padasta ja niiden annettiin kuivaa; sen jälkeen niitä -pudisteltiin pannussa, kunnes kaikki sääret ja siivet irtautuivat -ruumiista. Puhdistamistoimitus, jolloin Swartboyn paksut huulet olivat -viskaimena, suoritettiin sitten, ja niin päästiin sääristä ja siivistä. -Silloin olivat heinäsirkat valmiita nautittaviksi. - -Hiukan suolaa vain tarvittiin antamaan niille enemmän makua, kun kaikki -läsnäolevat maistoivat niitä, ja jotkut lapsista niistä pitivätkin. -Useiden mielestä ovat näin valmistetut heinäsirkat meriäyriäisten -veroisia. - -Kun ne ovat aivan kuivia, survotaan ne toisinaan jonkinlaiseksi -jauheeksi, ja siitä tehdään eräänlaista sekoitusta lisäämällä vettä -joukkoon. - -Ne kestävät pitkät ajat, kun ovat hyvin kuivatuita; ja usein ne ovat -ainoa ruokavarasto, johon köyhemmät alkuasukkaat voivat turvautua -kokonaisena kulutuskautena. - -Monien heimojen kesken -- erityisesti niiden, jotka eivät ole maata -viljeleviä -- heinäsirkkojen tulo on riemun lähde. Nämä ihmiset menevät -säkkeineen ja useinpa kuormajuhtineen keräämään ja tuomaan niitä -kyliinsä; ja silloin niitä kootaan ja pannaan varastoon suunnattomat -kasat, samalla tapaa kuin viljaa. - -Näistä asioista jutellessa kului ilta, kunnes oli aika laskeutua -makuulle. Kenttäkornetti meni ulos vielä kerran tarkastamaan tuulta; ja -sitten pienen kraalin ovi suljettiin, ja perhe kävi levolle. - - - - -5. luku. - -HEINÄSIRKKOJEN LENTO. - - -Kenttäkornetti nukkui varsin vähän. Levottomuus piti häntä valveilla. -Hän kääntelehti ja heittelehti ja ajatteli heinäsirkkoja. Toisin ajoin -hän nukahti ja uneksi heinäsirkoista, sirkoista ja kaikenlaisista -suurista pitkäsäärisistä, mulkosilmäisistä hyönteisistä. Hän oli -iloinen, kun ensi valonsäde tunkeutui hänen huoneensa pienen akkunan -läpi. - -Hän hypähti pystyyn; ja pysyen tuskin alallaan pukeutuakseen hän -ryntäsi ulos taivasalle. Oli vielä pimeä, mutta hän ei halunnutkaan -nähdä tuulta. Hänen ei tarvinnut nykäistä höyhensulkaa tai pitää -hattuansa ylhäällä. Totuus oli liian selvä. Navakka tuuli puhalsi -- -_lännestä!_ - -Puoliksi ymmällä hän juoksi kauemmaksi ollakseen asiasta varma. Hän -juoksi, kunnes selviytyi aidoista, jotka ympäröivät kraaleja ja -puutarhaa. - -Hän pysähtyi ja tunnusteli ilmaa. Valitettavasti oli hänen ensi -vaikutelmansa oikea. Tuuli puhalsi suoraan lännestä -- suoraan -heinäsirkkaparvesta. Hän tunsi jo noista inhoittavista hyönteisistä -tulevaa hajua: ei ollut enää syytä epäillä. - -Van Bloom palasi taloonsa apein mielin. Hänellä ei ollut enää toivon -rahtuakaan säästyä tuosta kauheasta vierailusta. - -Hänen ensi ohjeensa oli, että kaikki talossa irrallaan olevat -liinavaatteet ja puvut piti koota ja pakata perhearkkuihin. Mitä! -Olisiko luultavaa, että heinäsirkat söisivät niitäkin? - -Kyllä, todellakin -- sillä nämä kaikkinielevät elukat eivät ole -turhantarkkoja. Ne eivät näytä valikoivan mitään erikoisia kasveja. -Kirpeän tupakan lehdistä ne näyttävät pitävän yhtä paljon kuin maissin -makeista ja mehevistä. Ne nielevät pellava-, puuvilla-, vieläpä -flanellipalasiakin kuin ne olisivat kasvien pehmeitä vesoja. Kivet, -rauta ja kova puu ovat jotensakin ainoat esineet, jotka säästyvät -niiden raivoisalta pureksimiselta. - -Van Bloom oli kuullut tästä, Hans oli siitä lukenut, ja Swartboy -vahvisti sen omasta kokemuksesta. - -Siispä kaikki, mikä oli turmeltuvaa, pistettiin huolellisesti piiloon; -ja sitten valmistettiin murkina ja syötiin hiljaisuudessa. - -Kaikkien kasvoilla kuvastui raskasmielisyys, koska hän, joka oli -kaikkien pää, oli hiljainen ja masentunut. Mikä muutos muutamassa -tunnissa! Vielä edellisenä iltana kenttäkornetti ja hänen pieni -perheensä nauttivat täysin onnestansa. - -Oli vielä yksi toivo, vaikkakin heikko. Sataisiko kenties? Tai tulisiko -kylmä päivä? - -Kummassakaan tapauksessa, sanoi Swartboy, eivät heinäsirkat voisi -kohota lentämään -- sillä ne eivät voi lentää kylmällä tai sateisella -säällä. Jos sattuisi kylmä tai kostea päivä, täytyisi niiden jäädä -paikoilleen, ja ehkäpä tuuli kääntyisi jälleen, ennenkuin ne -jatkaisivat lentoansa. Tulisipa rankkasade tai kylmä, pilvinen päivä! - -Turha pyyntö, turha toive! Puoli tuntia sen jälkeen, kun aurinko nousi -afrikalaisessa loistossa, ja sen kuumat säteet vinosti valahtivat yli -nukkuvan joukon, lämmittäen hyönteiset eloon ja toimintaan, ne alkoivat -ryömiä, hypellä, ja sitten kuin yhdestä yllykkeestä lukemattomat joukot -nousivat ilmaan. Tuuli pakotti niitä siihen suuntaan, mihin se puhalsi --- suoraan alttiiksiheitettyjä maissivainioita kohti. - -Lentoon lähdettyänsä ne olivat vähemmässä kuin viidessä minuutissa -kraalilla ja laskeutuivat ympäröiville vainioille kymmenin tuhansin. -Hidasta oli niiden lento, hiljaista niiden laskeutuminen, ja alhaalla -olijoiden silmissä ne näyttivät tuiskuavalta mustalta lumelta, joka -putoili suurin höyhenenkevyin hiutalein. Muutamassa silmänräpäyksessä -ne peittivät maan kokonaan, kunnes jokainen maissinkorsi, joka kasvi -ja pensas kantoi satoja. Ulompana tasangollakin, niin kauas kuin silmä -kantoi, olivat laidunmaat paksulta niiden peitossa; ja kun suuri -muuttoparvi sitten kulki talosta itäänpäin, peittivät ne jälleen -auringon kehrän kuin pimennys. - -Ne näyttivät liikkuvan määrättyjen välimatkojen päässä toistaan -ylempänä, jälkijoukot alituisesti lentäen eturintamaan ja sitten -pysähtyen syömään, kunnes näiden edelle vuorostaan tulivat toiset, -jotka olivat lentäneet niiden ylitse samalla tapaa. - -Niiden siipien aiheuttama ääni ei ollut vähimmin ihmeellinen ilmiö; se -muistutti tasaista tuulenhenkeä, joka leikitteli puiden lehvissä, tai -vesirattaan ääntä. - -Kaksi tuntia kesti ylimenoa. Enimmän osan aikaa van Bloom ja hänen -väkensä olivat pysytelleet sisällä ovet ja ikkunat kiinni. Näin he -menettelivät välttääkseen tuota epämiellyttävää tulvaa, sillä tuulen -ajamat elukat iskevät usein poskea vastaan niin voimakkaasti, että -se tekee kipeää. He eivät myöskään halunneet tallata epämieluisia -häiritsijöitä ja survoa niitä jalkojensa alle, kuten heidän olisi -täytynyt tehdä, jos olisivat liikkuneet ulkosalla, missä maa oli -paksulta niiden peitossa. - -Myöskin sisään ryömi paljon hyönteisiä ovien ja ikkunoiden raoista, -ja ahnaasti ne nielivät kaikki kasvisaineet, joita sattui olemaan -lattialla. - -Kun nuo kaksi tuntia olivat päättymäisillään, katsahti van Bloom ulos. -Sankin parvi oli kulkenut ohi. Aurinko paistoi jälleen; mutta mihin se -paistoi? Ei enää viheriöille vainioille eikä kukkaiseen puutarhaan. -Ei. Ympäri taloa, joka suunnalla, pohjoisessa, etelässä, idässä ja -lännessä, kohtasi silmää vain lohduton erämaa. Ei ruohonkortta, ei -lehteä näkynyt -- yksinpä kaarnakin oli kuorittu puista, jotka nyt -seisoivat kuin Luojan käden surkastuttamina. Jos tuli olisi hävittänyt -maata, ei se olisi voinut jättää sitä autiommaksi ja hyljätymmäksi. Ei -ollut jäljellä puutarhaa, ei maissi- tai tattarivainioita, ei ollut -jäljellä maatilaa -- kraali oli keskellä erämaata! - -Sanat eivät voi kuvata kenttäkornetin mielenliikutusta sillä hetkellä. -Kynä ei voi kuvata hänen tuskaisia tunteitaan. - -Moinen muutos kahdessa tunnissa! Hän saattoi tuskin luottaa -aisteihinsa -- hän saattoi tuskin uskoa sitä todeksi. Tiesihän hän, -että heinäsirkat söivät hänen maissinsa ja vehnänsä ja puutarhansa -vihannekset; mutta hänen mielikuvituksensa oli ollut vallan riittämätön -kuvittelemaan sitä äärimmäistä hävitystä, joka todella oli aikaansaatu. -Koko maisema oli muuttunut toiseksi -- ruohosta ei ollut puhettakaan --- puut, joiden ihanoita lehviä tuulenhenki vain pari lyhyttä tuntia -sitten leyhytteli, olivat nyt lehdettömiä, pahemmin vahingoittuneita -kuin talvella. Itse maankamara näytti muuttaneen muotoa. Hän ei -olisi tuntenut tätä omaksi maatilakseen. Jos omistaja olisi ollut -poissa heinäsirkkojen muuton aikana ja lähestynyt saamatta tietoa -tapahtumasta, niin on hyvin luultavaa, ettei hän olisi tuntenut omaa -asuinpaikkaansa. - -Rodulleen ominaisesta tyyneydestä luopumatta kenttäkornetti jäi -pitkäksi aikaa äänettömäksi ja liikkumattomaksi. - -Hänen lapsensa keräytyivät lähelle ja katselivat -- nuoret sydämet -tuskaisesti sykkien. He eivät voineet täysin käsittää sitä vaikeata -asemaa, johon tämä tapaus oli heidät saattanut; ei heidän isänsäkään -sitä aluksi käsittänyt. Hän ajatteli ainoastaan hyvän satonsa -tuhoutuessa kärsimäänsä vahinkoa; ja jo tämäkin, ottaessamme huomioon -hänen eristetyn asemansa ja mahdottomuuden asiata auttaa, oli kylliksi -aiheuttamaan hänelle varsin suurta huolta. - -"Mennyttä! Kaikki mennyttä!" huudahti hän murheellisella äänellä. -"Onnetar -- Onnetar -- jälleen olet julma!" - -"Isä! Elä sure", sanoi pehmeä ääni; "olemmehan kaikki vielä elossa, -olemmehan täällä luonasi"; ja samalla pieni valkea käsi laskeutui hänen -olalleen. Se oli suloisen Trüeyn käsi. - -Tuntui kuin olisi enkeli hänelle hymyillyt. Hän kohotti lapsen syliinsä -ja hellyyden puuskassa painoi hänet sydämelleen. Tuo sydän tunsi lohtua. - -"Tuo minulle kirja", sanoi hän, puhutellen yhtä pojista. - -Raamattu tuotiin -- sen jykevät kannet avattiin -- värssy valittiin -- -ja kiitoslaulu kohosi keskellä erämaata. - -Kirja suljettiin; ja muutamaksi hetkeksi kaikki polvistuivat rukoukseen. - -Kun van Bloom nousi jälleen pystyyn ja katsahti ympärilleen, näytti -erämaa vielä kerran "iloitsevan ja kukoistavan kuin ruusu". - -Sellaisia taikavoimia ovat alistuvaisuus ja nöyryys ihmissydämelle. - - - - -6. luku. - -VALJAISIIN JA LIIKKEELLE. - - -Vaikka van Bloom luottikin täydesti korkeimman olennon suojelukseen, -tiesi hän, ettei tullut jättää kaikkea Jumalan huomaan. Sellaista -uskontoa ei hänelle oltu opetettu; ja hän ryhtyi heti toimeen -selviytyäkseen ikävästä asemasta, johon hän oli joutunut. - -_Ikävä_ asema! Niinköhän! Se oli enemmän kuin ikävä, kuten -kenttäkornetti alkoi huomata. Se oli _vaarallinen_. - -Kuta enemmän van Bloom mietti, sitä varmemmaksi hän tästä tuli. He -olivat keskellä synkkää, paljasta tasankoa, joka vailla ainoatakaan -viheriäistä laikkaa levisi niin kauas kuin silmä kantoi. Kuinka -paljon kauemmaksi, sitä hän ei voinut arvata; mutta hän tiesi, että -muuttoheinäsirkkojen hävitykset toisinaan ulottuivat tuhansien mailien -alalle. Oli varmaa, että juuri ohi kulkenut oli levinnyt hyvin laajalti. - -Selvää oli, ettei hän enää voinut jäädä kraaliinsa. Hänen hevosensa, -karjansa ja lampaansa eivät voisi elää ravinnotta; ja jos ne -tuhoutuisivat, mistä hän ja hänen perheensä saisivat elatuksensa? Hänen -oli pakko jättää kraali. Hänen täytyi lähteä laitumen hakuun aikaa -tuhlaamatta, -- heti. Elukat, jotka yli tavallisen ajan olivat tarhaan -suljettuina, ilmaisivat jo erilaisin huudoin kärsimättömästi haluavansa -ulos. Pian niillä olisi nälkä; ja vaikeata oli sanoa, milloin niille -voitaisiin ruokaa hankkia. - -Ei ollut varaa aikaa hukata. Joka tunti oli tärkeä -- ei minuuttejakaan -saanut tuhlata neuvottomassa epäröimisessä. - -Kenttäkornetti käytti ainoastaan muutaman hetkisen harkitakseen. -Nousisiko hän jonkun parhaimman hevosensa selkään ja ratsastaisi yksin -laidunta etsimään vai olisiko parasta valjastaa vankkurien eteen ja -ottaa kaikki heti mukaan? - -Pian hän ratkaisi pitäen jälkimmäistä menettelyä edullisempana. Joka -tapauksessa hänen olisi ollut pakko muuttaa nykyiseltä paikaltansa -- -jättää kraali kokonaan. - -Hän voisi yhtä hyvin ottaa kaikki mukaansa heti. Jos hän lähtisi yksin, -voisi kestää kauan, ennenkuin hän löytäisi ruohoa ja vettä -- sillä -molempia tarvittiin välttämättä -- ja sillaikaa hänen karjansa saisi -kärsiä. - -Nämä ja muut mietteet aiheuttivat hänen päätöksensä valjastaa ja -lähteä matkalle vankkureineen, hevosineen, karjoineen, lampaineen, -taloustavaroineen ja koko perheineen. - -"Valjaisiin ja liikkeelle" kuului käsky; ja Swartboyn, joka ylpeili -saavuttamastaan vankkurien ajajan maineesta, nähtiin heiluttavan -bamburuoskaansa kuin pitkää ongenvapaa. - -"Valjaisiin ja liikkeelle!" kertasi Swartboy sitoen kahdenkymmenen -jalan siimaansa uutta "paukuttajaa", jonka oli punonut -antiloopinnahasta. - -"Valjaisiin ja liikkeelle!" toisti hän, saaden suunnattoman ruoskansa -paukkumaan pistolin lailla; "kyllä, baas, minä valjastaa"; ja saatuaan -selville, että hänen "voorslag'insa" oli oikeassa kunnossa, Swartboy -asetti bambu-varren talon seinää vasten ja meni kraaliin kootakseen -vetojuhdat. - -Suuret vankkurit, sitä lajia, joita jokainen Kap-farmari omistaa ja -joista hän ylpeilee, olivat talon seinämällä. Nämä ensiluokkaiset -ajoneuvot -- oikeat katetut vankkurit -- oli tehty kenttäkornetille -parempina päivinä, ja niissä hänellä oli ollut tapana viedä vaimonsa -ja lapsensa "nachtmaalille" ja _vrolykheideihin_ (huveihin). Siihen -aikaan veti niitä kahdeksan komean hevosen valjakko ratisevin pyörin. -Valitettavasti oli niiden sijalla nyt härkiä; sillä van Bloomilla oli -vain viisi hevosta hevostarhassaan, ja ne tarvittiin ratsuiksi. - -Mutta vankkurit olivat melkein yhtä hyvät kuin ennenkin -- melkein yhtä -hyvät kuin niiden ollessa kenttäkornetin naapurien, Graaf Reinetin -buurien kateutena. Mitään ei ollut särkynyt. Kaikki oli paikoillaan -- -"voorkist" ja "achter-kist" ja sivu-arkut. Niissä oli lumivalkea katos, -jossa oli "fore-clap" ja "after-clap" ja sisäpuolella taskut, kaikki -täydellisinä; ja pyörät somasti veistetyt, hyvin sijoitettu ajomiehen -istuin ja "disselboom" (vehmaro) sekä vankka puhvelinnahkainen -"trektow" (vetohihna). Mitään ei puuttunut, mitä vankkureissa tulee -olla. Ne olivat todellakin paras osa kenttäkornetille jäänyttä -omaisuutta, sillä ne olivat yhtä arvokkaat kuin kaikki härät, karja ja -lampaat hänen taloudessaan. - -Sillaikaa kun Swartboy Hendrikin avustamana otti kiinni kaksitoista -vetojuhtaa ja kiinnitti niitä vankkurien vehmaroon ja vetohihnoihin, -kuormitti "baas" itse, Hansin, Tottyn sekä myös Trüeyn ja pikku Janin -auttamana, huone- ja tarvekaluja. Tämä ei ollut vaikea tehtävä. -Pienen kraalin "kotijumalat" eivät olleet lukuisat, ja pian ne olivat -sijoitetut tilavien ajoneuvojen joko sisäpuolelle tai ympärille. - -Noin tunnin kuluttua olivat vankkurit kuormitetut, härät valjaissa, -hevoset satuloituina, ja kaikki oli valmista liikkeelle lähtöä varten. - -Ja nyt nousi kysymys: _minne?_ - -Tähän asti van Bloom oli vain ajatellut pääsemistä tältä paikalta -- -paeta ympäröivän aution erämaan tuolle puolen. - -Nyt oli välttämätöntä päättää mihin suuntaan oli matkattava -- perin -tärkeä mietittävä. - -Todella tärkeä, kuten pieni harkinta osoitti. Menisivätkö he siihen -suuntaan, johon heinäsirkat olivat menneet, vai siihen, josta ne olivat -_tulleet?_ Kummallakin taholla he saisivat mahdollisesti matkata -useampia kymmeniä maileja tapaamatta suupalaakaan ruohoa nälkäisille -elukoille; ja siinä tapauksessa ne sortuisivat maahan ja menehtyisivät. - -Tai matkustajat voisivat kulkea johonkin muuhun suuntaan ja löytää -ruohoa, mutta ei vettä. Vedettä he saisivat pelätä ei ainoastaan -karjan, vaan itsensäkin tähden -- pelätä henkensä menettämistä. -Tärkeätä oli siis, mihin päin he kääntyisivät. - -Ensin kenttäkornetti mietti lähteä siirtokuntaa kohti. Lähin vesi sillä -suunnalla oli noin viidenkymmenen mailin päässä. Se oli kraalista -itäänpäin. Heinäsirkat olivat menneet juuri sille taholle. Ne olivat -jo tähän mennessä hävittäneet koko maan -- ehkäpä veteen asti tai sen -tuollekin puolelle. - -Olisi perin uhkarohkeata lähteä siihen suuntaan. - -Pohjoispuolella oli Kalaharin erämaa. Toivotonta olisi ohjata -kulkunsa pohjoiseen. Van Bloom ei tiennyt ainoatakaan keidasta -erämaassa. Sitäpaitsi olivat heinäsirkat tulleet pohjoisesta. Kun ne -ensin havaittiin, ajautuivat ne etelää kohden; ja siitä asti, kun -niiden nähtiin kulkevan tähän viimemainittuun suuntaan, olivat ne jo -epäilemättä hävittäneet tasankoa kauas etelään. - -Kenttäkornetin ajatukset kääntyivät nyt länteen. On totta, että parvi -oli viimeksi lähestynyt lännen puolelta; mutta van Bloom arveli niiden -ensin tulleen pohjoisesta ja tuulen äkillisen kääntymisen saattaneen ne -muuttamaan suuntaa. Hän luuli, että länttä kohti kulkemalla päästäisiin -pian ulkopuolelle sitä aluetta, jonka ne olivat paljaaksi riistäneet. - -Hän tunsi jonkun verran lännenpuolista tasankoa -- ei paljoa kylläkään, -mutta tiesi, että noin neljänkymmenen mailin päässä oli lähde, jonka -ympärillä oli hyviä laidunmaita ja jonka veteen hän voisi turvata. -Hän oli kerran käynyt siellä hakiessaan erästä elukkaansa, joka oli -kulkenut niin kauaksi. Se oli silloin todellakin näyttänyt karjalle -paremmalta kuin hänen oma paikkansa, ja hän oli usein ajatellut muuttaa -sinne. Sen suuri etäisyys asutuista siirtomaista oli estänyt häntä -niin tekemästä. Vaikka hän olikin kaukana rajan takana, oli hän yhä -jonkinlaisessa yhteydessä siirtomaan kanssa, kun sitävastoin yhteyden -ylläpito olisi äärimmäisen vaikeata kaukaisemmalta seudulta. - -Nyt kun muutkin syyt puhuivat sen puolesta, palasivat hänen ajatuksensa -vielä kerran tuolle lähteelle; ja harkittuaan vakavasti vielä hetkisen -hän päätti lähteä liikkeelle länteen päin. - -Swartboyn käskettiin kääntää ympäri ja suunnata länttä kohti. Bushmanni -hypähti viipymättä istuimelleen "voorkist'ille", paukautti mahtavaa -piiskaansa, pani pitkän valjakkonsa suoristumaan ja lähti liikkeelle -yli lakeuden. - -Hans ja Hendrik olivat jo satulassa ja tyhjennettyään kraalit elukoista -ajoivat koirien avulla ammuvia ja määkiviä eläimiä edellänsä. - -Trüey ja pikku Jan istuivat Swartboyn vierellä vankkurien etu-arkulla; -ja soman hyppykauriin suuret pyöreät silmät näkyivät uteliaina -kurkistelevan katoksen alta. - -Heittäen viime silmäyksen autioon kraaliinsa kenttäkornetti käänsi -hevosensa ja ratsasti vankkurien jälkeen. - - - - -7. luku. - -VETTÄ! VETTÄ! - - -Eteenpäin kulki pieni karavaani, mutta ei hiljaisuuden vallitessa. -Swartboyn ääni ja piiska pitivät melkein yhtämittaista hälinää. -Viimemainitun paukutus kuului selvästi enemmän kuin mailin päähän -lakeudella, kuten yhä uudistuvat musketin laukaukset. Hendrik myös -huuteli aika lailla; olipa tavallisesti hiljaisen Hansinkin pakko -käyttää ääntänsä jouduttaakseen laumaa eteenpäin oikeaan suuntaan. - -Silloin tällöin huudettiin molempia poikia Swartboyta auttamaan, -etunenässä kulkevien härkien tullessa uppiniskaisiksi tai laiskoiksi -ja tahtoessa kääntyä oikealta suunnalta. Silloin joko Hans tai Hendrik -karahutti paikalle, käänsi elukat oikealle tolalle ahkerasti käyttäen -"jambokia" niiden kylkiä vasten. - -Tämä "jambok" on uppiniskaisen härän ankara kurittaja. Se on joustava, -sarvikuonon tai virtahevon nahasta tehty ruoska -- virtahevon nahka on -parasta --, miltei kuuden jalan pituinen, suipeten tyvestä kärkeen. - -Milloin tahansa etunenässä olevat härät käyttäytyivät huonosti eikä -Swartboy ulottunut niihin pitkällä piiskallaan, oli Hendrik aina valmis -kutkuttamaan elukoita lujalla jambokillaan; siten hän pelotti niitä -hyvään käytökseen. Toinen pojista olikin melkein koko ajan niiden -vieressä. - -Useimpia härkävaljakoita Etelä-Afrikassa seuraa tavallisesti "ohjaaja". -Mutta kenttäkornetin härät oli totutettu vetämään vankkureita ilman -ohjaajaa siitä lähtien, kun hottentotti-palvelijat menivät tiehensä; -ja Swartboy oli ajanut useita maileja ilman muuta apua kuin pitkä -piiskansa. Mutta härät olivat nyt vauhkoja ja hurjia, kaiken näyttäessä -omituiselta heinäsirkkojen kuljettua tästä päällitse; sitäpaitsi olivat -hyönteiset pyyhkineet pois joka tien tai polun, jota härät olisivat -seuranneet. Maanpinta oli kauttaaltaan samannäköistä -- ei ollut -jälkeä, ei merkkiä. Van Bloom itsekin saattoi vaivoin tuntea seudun -rajapiirteet, ja hänen täytyi ohjata kulkunsa auringon mukaan. Hendrik -oli enimmäkseen etumaisten härkien vierellä. Hansin ei ollut vaikea -ajaa laumaa, kun kerran oli päästy kunnolla liikkeelle. Pelontunne -piti elukat koossa, ja kun ei ollut ruohoa kummallakaan puolella -viekottelemassa niitä harhailuihin, kulkivat ne eteenpäin tasaisesti. - -Van Bloom ratsasti etunenässä ohjatakseen karavaania. Ei hän eikä -kukaan muukaan ollut tehnyt mitään muutosta puvussaan, vaan he -matkustivat arkitamineissaan. Kenttäkornetti itse oli useimpien buurien -tavalla puettu -- laajoihin nahkaisiin housuihin, joita siinä maassa -nimitetään "crackereiksi". Hänellä oli vihreäverkainen suuri, väljä -nuttu avaroine ulkotaskuineen; hirven vasikan nahasta tehdyt liivit; -suunnaton valkea huopahattu, jossa oli mitä leveimmät lierit; ja -jalassa afrikalaisesta värjäämättömästä nahasta tehdyt paksut kengät, -joilla buurien kesken on nimenä "feldt-schoenen" (kenttäkengät). Hänen -satulansa yli oli levitetty "kaross" eli leopardinnahkainen vaippa, -ja olallaan hän kantoi "roeriaan" -- suurta sileäputkista pyssyänsä, -joka oli noin kuuden jalan mittainen ja jossa oli vanhanaikainen -piilukko -- aika kantamus jo sekin. Tällaiseen pyssyyn buuri panee -kaiken luottamuksensa; ja joskin amerikkalainen aarniometsien mies -olisi ensi näkemällä valmis nauramaan moiselle aseelle, muuttaisi -vähempikin tutustuminen buurin maahan hänen mielipiteensä "roerista". -Hänen oma aseensa -- pienireikäinen rihlapyssy, jonka luoti on hernettä -vähäisempi -- olisi melkein hyödytön sitä suurta riistaa vastaan, joka -buurien maassa asustaa. Afrikan lakeuksilla on mestariampujia ja oivia -metsästäjiä, kuten Amerikan aarniometsissä tai preirieillä. - -Kenttäkornetin sivulla, hänen vasemman käsivartensa alla -pyöreäksi käyristyen, oli suunnaton ruutisarvi -- sellaista -kokoa, jota ainoastaan afrikalaiset härät päässänsä kantavat. Se -oli Bechuana-maasta, vaikka miltei kaikille Kap-maankin härille -kasvaa suunnattoman suuret sarvet. Kenttäkornetti säilytti siinä -luonnollisesti ruutia, ja jos se oli täynnä, täytyi siihen mahtua -vähintään puolisen tusinaa naulaa. Hänen oikealla sivullaan riippuva -leopardinnahkainen patruunakotelo, vyöhön pistetty metsästyspuukko ja -hatunnauhan silmuun pistetty merenvahapiippu täydensivät "trek-buuri" -van Bloomin varustukset. - -Hans ja Hendrik olivat jokseenkin samoin puettuja, asestettuja -ja varustettuja. Heidän housunsa olivat tietysti parkitusta -lampaannahasta, leveät -- kuten kaikkien nuorien buurien housut -- ja -heilläkin oli nutut ja "feldt-schoenen" sekä leveälieriset valkeat -hatut. Hansilla oli kevyt haulikko, kun taas Hendrikin aseena oli -tukeva rihlapyssy sitä lajia, joka tunnetaan "jääkärin" nimellä -- -oivallinen pyssy suurta riistaa varten. Tästä aseesta Hendrik oli -hyvin ylpeä, ja hän oli harjaantunut osaamaan naulanpäähän ampuessaan -sillä lähes sadan askeleen päästä. Hendrik oli ennen muita seurueen -tarkka-ampuja. Kummallakin pojalla oli myös suuri puolikuun muotoinen -ruutisarvi ynnä patruunakotelo; ja kummankin satulaan oli hihnoilla -kiinnitetty vaippa eli "kaross", joka erosi heidän isänsä vaipasta -ainoastaan sinä, että hänen oli kallisarvoista leopardinnahkaa, -kun taas heidän oli tavallisempaa lajia, toinen antiloopin-, -toinen sakaalinnahkaa. Pikku Janillakin oli leveät housut, nuttu, -"feldt-schoenen" ja leveäreunainen hattu, -- vaikkakin vain metrin -mittainen, oli Jan todellakin, mitä pukuun tulee, isänsä täydellinen -kuva -- buurin perikuva pienoiskoossa. Trüey oli vaatetettu siniseen -villahameeseen somine liiveineen, jotka olivat taidokkaasti ommellut -ja kirjaillut hollantilaiseen tapaan; vaaleilla kiharoillaan hänellä -oli kevyt olkinen aurinkohattu nauhoineen ja nyöreineen. Totty -oli hyvin yksinkertaisesti puettu kestävään kotikutoiseen, ilman -mitään päähinettä. Mitä Swartboyhin tulee, olivat vanhat nahkaiset -"crackerit" ja raitainen paita hänen ainoat vaatekappaleensa, paitsi -lampaannahkaista "karossia". Sellaiset olivat matkustajiemme puvut. - -Tasanko oli paljaaksi hävitetty runsaasti parikymmentä mailia. Elukat -eivät löytäneet suupalaakaan, eikä vettä ollut ensinkään. Aurinko -paistoi kirkkaasti pitkin päivää, liiankin kirkkaasti, sillä sen säteet -olivat yhtä polttavat kuin kuumassa vyöhykkeessä. Matkaajat olisivat -tuskin jaksaneet kestää niitä, jollei kova tuuli olisi puhaltanut -kaiken aikaa. Mutta onnettomuudeksi se puhalsi suoraan vasten heidän -kasvojaan, ja kuivat "karoot" eivät milloinkaan ole pölyttömiä. -Heinäsirkkojen kauan kestänyt hyppiminen miljoonin hennoin säärin -oli möyhentänyt maanpintaa; ja nyt tomua tuprusi vapaasti tuulessa. -Kokonaiset pölypilvet ympäröivät pientä karavaania ja tekivät heidän -eteenpäinkulkunsa sekä vaikeaksi että vastenmieliseksi. Jo aikoja ennen -iltaa heidän vaatteensa olivat tomun peitossa, suut sitä täynnä ja -silmät ärtyneet. - -Mutta kaikki tuo ei merkinnyt mitään. Kauan ennen iltaa he tunsivat -suurempaa pulaa -- veden puutetta! - -Kiirehtiessään lähtemään kraalinsa autiosta läheisyydestä van Bloom -ei ollut muistanut varata vettä vankkureihin -- surkea laiminlyönti -Etelä-Afrikan kaltaisessa maassa, missä lähteet ovat harvinaisia -ja juoksevien virtojen tapaaminen epävarmaa. Surkea laiminlyönti -todellakin, kuten he nyt huomasivat -- sillä paljon ennen yön tuloa he -kaikki vaikeroivat vettä -- kaikki yhtä lailla kärsien janon tuskia. - -Van Bloomia janotti, mutta hän ei ajatellut itseänsä muutoin kuin -kärsien itsesyytöksistään. Hän moitti itseänsä siitä, että oli lyönyt -laimin hankkia tarpeellisen määrän vettä. Hän oli syypää kaikkien -muiden kärsimykseen. Hän tunsi itsensä viheliäiseksi ja nöyryytetyksi -huolimattomuutensa tähden. - -Hän ei voinut luvata heille mitään lievennystä -- ei ainakaan ennen -lähteelle saapumista. Hän ei tiennyt lähempänä mitään vettä. - -Mahdotonta olisi saapua lähteelle sinä iltana. Oli jo myöhä heidän -lähtiessään. Härät kulkevat hitaasti. Puolet välimatkasta ne voisivat -taivaltaa ennen auringonlaskua. - -Saadakseen vettä heidän tulisi taivaltaa kaiken yötä; mutta sitä he -eivät voineet monesta syystä tehdä. Härät tarvitsivat lepoa -- sitä -enemmän kun olivat nälissään; ja nyt van Bloom huomasi liian myöhään -toisen tekemänsä laiminlyönnin -- hän ei ollut kerännyt, heinäsirkkojen -ohilentäessä, näitä riittävää määrää antaakseen karjallensa ruoaksi. - -Tätä tapaa usein käytetään samanlaisissa olosuhteissa, mutta -kenttäkornetti ei ollut tullut sitä ajatelleeksi; ja kun ainoastaan -vähän heinäsirkkoja laskeutui kraaleihin, joihin eläimet olivat -teljetyt, olivat nämä siis olleet ruoatta edellisestä päivästä lähtien. -Härät etenkin näyttivät heikkouden oireita ja vetivät vankkureita -laiskasti, joten Swartboyn ääni ja pitkä piiska olivat alituisessa -työssä. - -Mutta oli muitakin syitä, joiden tähden heidän olisi pysähdyttävä yön -tullessa. Kenttäkornetti ei ollut varsin varma suunnasta. Hän ei voisi -yön aikana seurata sitä, kun ei ollut tien varjoakaan häntä ohjaamassa. -Sitäpaitsi olisi vaarallista taivaltaa yöllä, sillä silloin Afrikan -yöllinen ryöväri, raivoisa leijona, on liikkeellä. - -Heidän olisi siis pakko pysähtyä yöksi, saivat sitten vettä tai ei. - -Oli vielä puolisen tuntia auringonlaskuun van Bloomin päästessä tähän -ratkaisuun. Hän jatkoi kulkua vähän kauemmaksi vain siinä toivossa, -että saapuisi paikalle, jossa olisi ruohoa. He olivat nyt enemmän kuin -kahdenkymmenen mailin päässä lähtökohdastaan, ja yhä heinäsirkkain -synkät jäljet peittivät tasankoa. Ei vieläkään ruohoa näkyvissä, -pensaat yhä lehdettömiä ja kuorituita! - -Kenttäkornetti alkoi uskoa vaeltavansa suoraan siihen suuntaan, josta -heinäsirkat olivat tulleet. Länteen hän kulki, sen hän tiesi. Mutta -hän ei ollut vielä varma siitä, ettei muuttoparvi ollutkin lähestynyt -lännestä, pohjoisen asemasta. Jos niin olisi, saisivat he kenties -kulkea päiviä, ennenkuin näkisivät ruohotilkkua. - -Nämä ajatukset huolettivat häntä, ja levottomin silmin hän tarkasteli -lakeutta ylt'yleensä, edestään samoin kuin vasemmalta ja oikealta. - -Tarkkasilmäisen bushmannin huudahdus teki ilahuttavan vaikutuksen. -Hän näki ruohoa edessä päin. Hän näki muutamia pensaita ja lehtiä! -Ne olivat vielä noin mailin päässä, mutta härät liikkuivat ripeämmin -eteenpäin, ikäänkuin olisivat ymmärtäneet ilmoituksen. - -Kuljettuansa vielä mailin he saavuttivat ruohoa todellakin. Se oli -niukka laidun kuitenkin -- muutamia hajallaan olevia korsia kasvoi -punertavassa maassa, mutta ei ainoassakaan paikassa suupalaksikaan -härälle. Sitä oli juuri paraiksi turhilla toiveilla kiusaamaan -elukkaparkoja voimatta täyttää niiden vatsaa. Se varmensi kuitenkin van -Bloomille, että he olivat nyt päässeet heinäsirkkain jälkien tuolle -puolelle; ja hän jatkoi kulkuaan hiukan kauemmaksi toivoen laitumen -paranevan. - -Niin se ei kuitenkaan käynyt. Seutu, jonka läpi he samosivat, oli -villiä hedelmätöntä tasankoa -- melkein yhtä tyhjää kasvullisuudesta -kuin sekin, jonka kautta he tähän asti olivat matkanneet. Sen autius ei -enää johtunut heinäsirkoista, vaan veden puutteesta. - -Heillä ei ollut enää aikaa etsiä laidunta. Aurinko oli jo taivaanrannan -alapuolella heidän pysähtyessään riisuakseen valjaat. - -Olisi pitänyt pystyttää kraali karjalle ja toinen lampaille ja -vuohille. Siellä oli kyllin pensaita, joista ne olisi voinut laatia, -mutta kelläpä tuossa väsyneessä joukossa oli voimaa katkoa niitä ja -laahata paikalle? - -Oli kyllin työtä -- teurastaa lammas illalliseksi ja kerätä sen -valmistamiseen tarvittavat puut. Mitään kraalia ei tehty. Hevoset -sidottiin vankkurien ympäri. Härät, karja, lampaat ja vuohet laskettiin -vapaiksi ja saivat mennä minne halusivat. Koska lähellä ei ollut mitään -houkuttelevaa laidunta, toivottiin, etteivät ne pitkän matkan vaivojen -jälkeen harhailisi kauas leiritulesta, jota poltettiin läpi koko yön. - - - - -8. luku. - -LAUMAN KOHTALO. - - -Mutta ne karkasivat sittenkin. - -Kun päivä koitti ja matkaajat katsahtivat ympärilleen, eivät he nähneet -päätäkään koko karjasta tai häristä. Oli sentään yksi jäljellä, -ainoastaan yksi -- lypsylehmä. Totty oli, lypsettyään edellisenä -iltana, jättänyt sen sidottuna erään pensaan luo ja siinä se vieläkin -oli. Kaikki muut olivat tipotiessään, lampaat ja vuohet myöskin. - -Minne ne olivat karanneet? - -Noustiin hevosten selkään ja etsittiin. Lampaat ja vuohet löydettiin -joittenkin pensaitten keskeltä, ei kovinkaan kaukaa; mutta pian -havaittiin toisten elukoiden olevan peräti poissa. - -Niiden jälkiä seurattiin maili tai pari. Ne johtivat takaisin juuri -samaa tietä, jota oli tultu; eikä ollut enää epäilystäkään siitä, että -ne olisivat palanneet kraalille. - -Saada niitä kiinni, ennenkuin ne ehtisivät sinne, oli vaikeata, -tuskin lainkaan mahdollista. Niiden jäljet osoittivat, että ne olivat -kulkeneet hyvää vauhtia -- joten ne näihin aikoihin varsin luultavasti -olivat jo saapunet entiseen kotiinsa. - -Tämä oli surullinen huomio. Olisi ollut turhaa vaivaa seurata niitä -janoisilla ja nälkäisillä hevosilla; mutta kuinka saataisiin vankkurit -ilman vetojuhtia kuljetetuiksi edelleen lähteelle? - -Näyttiin olevan pahassa pulassa; mutta lyhyen neuvottelun jälkeen -ajatteleva Hans ehdotti erästä ratkaisua. - -"Emmekö voi valjastaa hevosia vankkurien eteen?" kysyi hän. "Kaikki -viisi kykenisivät varmasti vetämään ne lähteelle." - -"Mitä! Ja jättäisimmekö karjan jälkeemme", sanoi Hendrik. "Jollemme -mene niitä hakemaan, niin ne kaikki tuhoutuvat, ja sitten --" - -"Voimme mennä niitä etsimään myöhemmin", vastasi Hans; "mutta eikö ole -parempi ensin kiiruhtaa edelleen lähteelle ja annettuamme hevosten -hiukan levätä palata härkiä hakemaan? Näihin aikoihin ne ovat jo -ehtineet kraalille. Onhan niillä siellä vettä joka tapauksessa, ja -pitäähän se ne hengissä, kunnes ehdimme sinne." - -Hansin ehdottama menettely näytti kylläkin mahdolliselta. Se oli joka -tapauksessa paras suunnitelma, jota he saattoivat noudattaa; ja niinpä -he ryhtyivät oitis sitä toteuttamaan. Hevoset valjastettiin vankkurien -eteen parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi oli ajoneuvoissa -säilössä muutamia vanhoja hevosenvaljaita, ja ne otettiin esille ja -järjesteltiin parhaan mukaan. - -Kaksi hevosta kiinnitettiin vehmaroon "aisahevosiksi"; kaksi muuta -soveliaan pituiseksi leikattuun vetohihnaan; ja viides hevonen -asetettiin eteen ohjaajaksi. - -Kun kaikki oli valmista, nousi Swartboy jälleen etuarkulle, kokosi -ohjaksensa, paukautti piiskaansa ja pani valjakkonsa liikkeelle. -Kaikkien iloksi suunnattomat, raskaasti kuormitetut vankkurit lähtivät -paikoiltaan yhtä kevyesti kuin jos edessä olisi ollut täysi valjakko. - -Van Bloom, Hendrik ja Hans kohottivat ilohuudon niiden kulkiessa heidän -ohitsensa ja pannen lehmän, lammaslauman ja vuohet liikkeeseen kulkivat -rivakasti perässä. Pikku Jan ja Trüey ajoivat yhä vankkureissa; mutta -muut matkasivat nyt jalan, osaksi koska heillä oli lauma ajettavana, -osaksi kun eivät tahtoneet lisätä hevosten kuormaa. - -Kaikki he kärsivät suuresti janosta, mutta he olisivat kärsineet vielä -enemmän, jollei olisi ollut tuota kallisarvoista elukkaa, joka nyt -nopeasti asteli vankkurien jäljessä -- lehmää -- "vanhaa kreiviä", -kuten sitä nimitettiin. Se oli antanut useita litroja maitoa sekä -edellisenä iltana että sinä aamuna; ja tämä hyvään aikaan tullut -avustus oli tuottanut melkoista lievitystä matkailijoillemme. - -Hevoset käyttäytyivät mainiosti. Huolimatta valjaittensa -epätäydellisyydestä ja sopimattomuudesta ne vetivät vankkureita kuin ei -olisi ainoatakaan hihnaa eikä solkea puuttunut. Ne näyttivät tietävän, -että niiden hyvä isäntä oli pulassa, ja olivat päättäneet vetää hänet -pois sieltä. Ehkäpä ne myöskin vainusivat lähdevettä edessänsä. Joka -tapauksessa, ennenkuin olivat montakaan tuntia olleet valjaissa, ne -vetivät vankkureita läpi soman pienen laakson, jota peitti vihreä, -niityn kaltainen nurmikko; ja kun vielä oli viisi minuuttia kulunut, -seisoivat ne pysäytettyinä viileän kristallisen lähteen lähistöllä. - -Pian olivat kaikki juoneet mielin määrin ja tunsivat itsensä -virkistyneiksi. Hevoset laskettiin ruohikkoon ja muut elukat -päästettiin laitumelle. Hyvä tuli tehtiin lähelle lähdettä ja lampaan -neljännes keitettiin -- sitä matkailijat söivät päivälliseksi -- ja -sitten kaikki istuutuivat odottamaan, että hevoset tulisivat ravituiksi. - -Kenttäkornetti, istuen yhdellä vankkurien arkuista, poltteli pitkää -piippuansa. Hän olisi voinut olla tyytyväinen, jollei olisi ollut yhtä -seikkaa -- karjan karkaamista. - -Hän oli saapunut ihanalle laidunmaalle -- jonkinlaiseen villeillä -tasangoilla olevaan keitaaseen, jossa oli metsää, vettä ja ruohoa -- -kaikkea, mitä "vee-buurin" sydän saattoi toivoa. Se ei näyttänyt olevan -kovinkaan laaja alue, mutta kyllin suuri elättämään karjaa useita -satoja päitä -- kylliksi hyvinkin melkoiselle karjatilalle. Se olisi -ihailtavasti vastannut hänen toiveitaan; ja jos hän olisi onnistunut -tuomaan sinne härkänsä ja karjansa, olisi hän tällä hetkellä tuntenut -itsensä hyvinkin onnelliseksi. Mutta ilman niitä, mitä hyödytti -mainio laidun? Mitä hän voisi sillä tehdä, kun ne eivät olleet sitä -käyttämässä? Ne olivat hänen rikkautensa -- ainakin hän oli toivonut -aikoinaan, että niiden lisääntyminen karttuisi varallisuudeksi. -Ne olivat kaikki erinomaista rotua; ja paitsi hänen kahtatoista -vetojuhtaansa ja yhtä tai kahta pitkäsarvista Bechuana-härkäänsä olivat -kaikki muut oivallisia nuoria lehmiä, joiden arveltiin pian kasvavan -suureksi laumaksi. - -Hänen levottomuutensa eläinten tähden teki hänelle tietysti -mahdottomaksi nauttia hetkenkään rauhaa, kunnes hän pääsisi takaisin -niitä etsimään. Hän oli ottanut piippunsa esille vain kuluttaakseen -aikaa hevosten rouskutellessa ruohoa. Niin pian kuin niiden voimat -olisivat hiukan vahvistuneet, oli hänen aikomuksensa ottaa niistä kolme -vankinta ja ratsastaa takaisin kraalille Hendrikin ja Swartboyn kanssa. - -Niin pian kuin hevoset siis olivat kunnossa ajoa varten jälleen, -otettiin ne kiinni ja satuloitiin, ja van Bloom, Hendrik ja Swartboy -nousivat selkään ja lähtivät, Hansin jäädessä leiristä huolta pitämään. - -He ratsastivat vinhaa vauhtia päättäen matkata kaiken yötä ja, jos -mahdollista, ehtiä kraalille ennen aamua. Viimeisessä paikassa, missä -heidän matkansa varrella oli ruohoa, he riisuivat satulat ja antoivat -hevostensa levätä ja virkistyä. He olivat ottaneet mukaansa muutaman -viipaleen paahdettua lammasta, ja tällä kertaa he eivät olleet -unhottaneet täyttää kurpitsaleilejänsä vedellä -- jottei heidän jälleen -tarvitsisi kärsiä janoa. Tunnin pysähdyksen jälkeen he jatkoivat -matkaansa. - -Oli jo tullut yö heidän saapuessaan siihen paikkaan, missä härät olivat -jättäneet heidät; mutta oli kirkas kuutamo, ja he saattoivat seurata -vankkurien pyöräin jälkiä, jotka selvästi huomasi kuunvalossa. Silloin -tällöin van Bloom käski, ollakseen asiasta varma, Swartboyn tutkia -jälkiä ja katsoa, oliko karja yhä kulkenut takaisin päin. Bushmannilla -ei ollut suurta vaivaa tähän vastatessaan. Hän hyppäsi satulastaan ja, -kumartuen maata kohti, vastasi viivyttelemättä. Ja joka kerran oli -vastaus myönteinen. Eläimet olivat varmasti menneet vanhaan kotiinsa -takaisin. - -Van Bloom uskoi heidän ne varmasti löytävän sieltä, mutta tapaisivatko -he ne _elossa?_ Se kysymys teki hänet huolestuneeksi. - -Elukat saivat vettä lähteestä, mutta ruokaa -- mistä? Palaakaan ne -eivät mistään löytäisi, ja eikö nälkä olisi ehtinyt jo tuhota niitä -kaikkia? - -Päivä alkoi sarastaa, kun he saivat näkyviinsä entisen asuinpaikan. -Se tarjosi perin omituisen näyn. Ei yksikään noista kolmesta olisi -sitä tuntenut. Heinäsirkkani hävitysretken jälkeen se näytti vallan -muuttuneelta, mutta nyt siinä oli jotain muuta, mikä lisäsi sen -ulkomuodon omituisuutta. Näytti siltä kuin olisi rivi merkillisiä -esineitä asetettu katonharjalle ja kraalin seinämiä pitkin. Mitä -olivat nuo omituiset esineet, sillä rakennuksiin ne eivät varmastikaan -kuuluneet? Tämän kysymyksen teki van Bloom, osaksi itselleen, mutta -kyllin äänekkäästi, jotta toiset saattoivat sen kuulla. - -"Vogles", (korppikotkia) vastasi Swartboy. - -Varmasti siinä olikin rivi korppikotkia, jotka näkyivät istuvan pitkin -seiniä. - -Näiden saastaisten lintujen näkeminen oli enemmän kuin pahaa -ennustavaa. Se täytti van Bloomin pelolla. Mitä ne siellä saattoivat -tehdä? Siellä lähellä täytyi olla haaskoja. - -Seurue ratsasti edelleen. Päivä oli nyt valjennut, ja korppikotkat -olivat vilkkaassa puuhassa. Ne räpyttelivät synkeitä siipiänsä, -kohosivat seinämiltä ja iskivät alas eri paikkoihin talon ympärillä. - -"Siellä täytyy varmasti olla haaskoja", mutisi van Bloom. - -Siellä _oli_ haaskoja ja runsaasti. Kun ratsastajat lähestyivät, -nousivat korppikotkat ilmaan, ja parikymmentä puoliksi syötyä raatoa -näkyi maassa. Pitkistä, käyristä sarvista, jotka olivat jokaisen -haaskan vieressä, saattoi helposti sanoa, mihin eläinlajiin ne -kuuluivat. Näissä revityissä ja silvotuissa jätteissä van Bloom tunsi -kadonneen laumansa jäännökset! - -Ei ainoatakaan ollut jäänyt henkiin. Siellä saattoi nähdä niiden -kaikkien jäännökset, sekä lehmien että härkien, maaten aitauksien -likellä ja läheisellä tasangolla -- kukin siellä, minne oli kaatunut. - -Mutta miten ne olivat kaatuneet? Se oli salaisuus. - -Varmastikaan ne eivät olleet voineet tuhoutua nälkään ja noin äkkiä. -Ne eivät olleet voineet kuolla janoon, sillä lähdehän pulppusi juuri -niiden vieressä. Korppikotkat eivät olleet niitä tappaneet! Mikä sitten? - -Van Bloom ei tehnyt monia kysymyksiä. Hän ei jäänyt kauaksi -epävarmuuteen. Kun hän ja hänen toverinsa ratsastivat yli paikan, -selvisi arvoitus. Leijonien, hyeenoiden ja sakaalien jäljet selittivät -kaikki kylläkin. Suuri joukko näitä elukoita oli ollut paikalla. -Heinäsirkkojen muuton aiheuttama riistan niukkuus oli epäilemättä -tehnyt ne tavallista saaliinhimoisemmiksi, ja seuraus oli, että karja -joutui niiden uhriksi. - -Missä ne olivat nyt? Aamun valo ja kenties talon näkeminen oli ne -karkoittanut. Mutta niiden jäljet olivat vallan tuoreet. Ne olivat -lähellä ja palaisivat varmasti jälleen seuraavana yönä. - -Van Bloom tunsi voimakasta halua kostaa julmille pedoille ja toisissa -olosuhteissa olisi viipynyt saadakseen niitä ampua. Mutta juuri -silloin se olisi ollut typerä ja hyödytön teko. Heidän hevosensa eivät -saattaneet muuta kestää sinä yönä kuin matkan leirille; ja niinpä he -astumatta edes vanhaan taloon sisälle, juottivat elukkansa, täyttivät -kurpitsaleilinsä lähteestä ja raskain sydämin ratsastivat vielä kerran -pois kraalilta. - - - - -9. luku. - -MAKAAVA LEIJONA. - - -He eivät olleet kulkeneet eteenpäin sataakaan askelta, kun heidän -eteensä ilmestyi jotakin, mikä sai kaikki kolme äkkiä ja yht'aikaa -kiristämään suitsia. Se oli leijona! - -Se makasi tasangolla juuri sillä polulla, jota he aikoivat kulkea -- -samalla polulla, jota pitkin he olivat tulleet! - -Kuinka he eivät ennen olleet sitä nähneet? Se oli matalan pensaan -suojassa; mutta, kiitos heinäsirkkain, tämä pensas oli lehdetön ja -sen hoikat, paljaat oksat eivät voineet tarjota piilopaikkaa niin -suurelle elukalle kuin leijonalle. Sen keltaisenruskea karva paistoi -silmäänpistävästi niiden läpi. - -Asia on niin, ettei se ollut maannut siellä ratsastajien ajaessa ohi -kraalia kohden. Se oli vasta paennut haaskojen luota nähdessään heidän -lähestyvän; se oli piileskellyt aitauksien luona ja sitten juossut -heidän taakseen. Se oli tehnyt tämän ovelan tempun välttääkseen -yhteentörmäystä -- sillä leijonakin käyttää järkeänsä kuten ihminen, -joskaan ei yhtä suuressa määrin. Nähdessään ratsastajien tulevan -sitä tietä, sen ajatuskyky oli kyllin voimakas ilmoittaakseen sille, -etteivät he luultavasti palaisi samaa polkua. Oli luonnollisempaa -että he jatkaisivat edelleen. Ihminen, joka ei olisi tiennyt heidän -matkaansa liittyvistä edelläkäyneistä tapahtumista, olisi ajatellut -jotenkin samaan tapaan. Jos olet vähääkään tarkannut, olet nähnyt -muitten eläinten -- kuten koirain, saksanhirvien, jänisten tai -myöskin lintujen -- menettelevän juuri samoin kuin leijona teki tässä -tilaisuudessa. - -Epäilemättä yllä kuvattu älyllinen menetelmä oli herännyt tämän -leijonan mielessä, ja se oli lymyillyt karttaakseen yhteentörmäystä -kolmen matkaajan kanssa. - -Leijona ei aina niin tekisi -- vaikka kyllä viidessä tapauksessa -kuudesta tai useamminkin. Senpätähden on olemassa hyvin erehdyttäviä -mielipiteitä tämän eläimen rohkeudesta. Muutamat luonnontutkijat, -kateudelta tai vihalta näyttävän tunteen johtamina, syyttävät -leijonaa suorastaan _pelkurimaisuudesta_, kieltäen siltä jokikisen -noista jaloista ominaisuuksista, joita varhaisimmista ajoista on -sen kunniaksi luettu. Toiset taas väittävät, ettei se tunne pelkoa -lainkaan, ei ihmistä eikä eläintä kohtaan; ja nämä lahjoittavat sille -monia muita ansioita rohkeuden lisäksi. Molemmat puolueet perustelevat -mielipiteitään, ei ainoastaan pelkillä väitteillä, vaan laajasti -kuvaten varmasti todistettuja tapauksia. - -Miten tämä on ymmärrettävä? Tässä täytyy olla jokin pulma. Molemmat -eivät voine olla oikeassa arveluissaan? Ja kuitenkin, jos kohta -näyttänee merkilliseltä niin sanoa, molemmat ovat oikeassa eräässä -merkityksessä. - -Tosiasia on, että _toiset leijonat ovat arkoja, kun taas toiset ovat -rohkeita_. - -Tämän voisi todistaa latelemalla tosiasioita kokonaisia sivuja, mutta -tässä kirjasessa ei siihen ole tilaa. Luulen kuitenkin saavani, nuori -lukija, sinut vakuutetuksi verrannollisella esimerkillä. - -Vastaa minulle -- tunnetko mitään eläinlajia, jonka yksilöt ovat -luonteeltaan aivan samanlaisia? Ajattele koiria, joita _sinä tunnet!_ -Ovatko ne samanlaisia tai sinne päinkään? Eivätkö toiset niistä ole -jalomielisiä, uljaita, kuolemaa pelkäämättömiä? Eivätkö toiset ole -ilkeitä, matelevia, kirotun arkoja? Samoin on leijonienkin laita. - -Nyt lienet vakuutettu siitä, että väitteeni leijonista voi pitää -paikkansa. - -On useita seikkoja, jotka vaikuttavat leijonan rohkeuteen ja -hurjuuteen. Sen ikä -- missä tilassa sen vatsa on -- vuodenaika -- -vuorokauden aika -- mutta ennenkaikkia _sen asumapiirin metsästäjien -laatu_. - -Viimeinen seikka näyttää aivan luonnolliselta niistä, jotka uskovat -eläinten _ajatuskykyyn_, kuten minä tietysti teen. On varsin -luonnollista, että leijona, yhtä hyvin kuin muutkin eläimet, varsin -pian oppii tuntemaan vihollisensa luonteen ja joko pelkää sitä tai ei, -kuinka asia vaatii. Eikö tämä olekin meille vanha juttu? Jos oikein -muistan, pakinoimme tästä asiasta puhuessamme Amerikan krokodiileista -[romaanissa "Mississippin metsästäjäpojat". Suom. muist.]. Huomautimme, -että Mississippin alligaattorit nykyään harvoin käyvät ihmisten -kimppuun; mutta niin ei ole aina ollut. Alligaattorinnahkojen -pyydystäjäin rihlapyssyt ovat masentaneet niiden julmuuden. Aivan _sama -laji_ syö Etelä-Amerikassa kymmenittäin intiaaneja joka vuosi; ja -Afrikan krokodiiliä pelätään toisin paikoin vielä enemmän kuin leijonaa. - -On todistettu, että Kap-maan leijonat ovat toisissa seuduissa arempia -kuin toisissa. Ne ovat vähemmän rohkeita niillä paikoilla, missä uljas -ja voimakas buuri on niitä ahdistanut pitkällä, paukkuvalla aseellaan. - -Rajan takana, jossa sillä ei ole muuta vihollista kuin bushmannin -pienoinen nuoli (hän kun ei halua sitä tappaa!) ja bechuanalaisen ohut -"assegai", leijona ei pelkää ollenkaan tai varsin vähän ihmistä. - -Oliko seurueemme silmäin edessä oleva luonnostaan rohkea, sitä ei -vielä voinut sanoa. Se oli niitä, joilla on suunnaton mustahko -harja eli "schwart-fore life", kuten buuri sitä sanoo; ja niitä -pidetään hurjimpina ja vaarallisimpina. "Keltaharjaisilla" -- sillä -Kap-leijonien värissä havaitaan melkoista vaihtelua -- katsotaan olevan -vähemmän rohkeutta; mutta epäillään jonkun verran tämän väitteen -todenperäisyyttä. Nuoria "mustaharjoja" usein erehdytään pitämään -oikeina keltaisina, ja niiden luonne luetaan näiden vahingoksi -- sillä -harjan mustanpuhuva väri tulee vasta vuosien mukana. - -Oliko tuo "schwart-fore life" hurja ja rohkea, sitä ei van Bloom jäänyt -miettimään. Oli selvää, että eläimen ankarin ruokahalu oli tyydytetty. -Oli selvää, ettei se tuuminut hyökkäystä; jos ratsastajat olisivat -suvainneet tehdä kierroksen ja ajaa rauhallisesti tiehensä, olisivat he -voineet jatkaa matkaansa koskaan näkemättä sitä tai kuulematta siitä -enää. - -Mutta kenttäkornetilla ei ollut sellaista aikomusta. Hän oli menettänyt -kallisarvoiset härkänsä ja nautansa. _Tuo_ leijona oli repinyt ainakin -jonkun niistä. Hollantilainen veri oli kuohuksissa, ja vaikka tuo peto -olisi ollut sukunsa voimakkain ja raivokkain, oli se pakotettava esiin -tuosta pensaasta. - -Käskien toisten jäädä paikoilleen van Bloom lähestyi hevosella, kunnes -oli noin viidenkymmenen askeleen päässä leijonan makuupaikasta. Siihen -hän pysähtyi, laskeutui kylmäverisesti hevosen selästä, pani suitset -käsivarrelle, pisti laastikun maahan ja polvistui sen taakse. - -Arvelet, että hänen olisi ollut turvallisempaa pysyä satulassa, koska -leijona ei voi yllättää hevosta. Totta kyllä; mutta leijonan olisi -myös ollut turvallisempaa. Ei ole lainkaan helppoa ampua hyvin hevosen -selästä; mutta kun maalina sattuu olemaan julma leijona, on ratsu -todella hyvinkasvatettu, jos se seisoo niin järkähtämättä, että saattaa -tarkkaan tähdätä. Sellaisissa olosuhteissa on laukaus satulasta pelkkää -onnenkauppaa; ja kenttäkornetti ei ollut sellaisella tuulella, että -sattumalaukaus olisi häntä tyydyttänyt. Asettaen pyssynsä poikittain -laastikun kärjelle ja tukien vankkaa pyssynpiippua siihen vakavasti, -hän tähtäsi tarkoin läpi norsunluisten tähtäimien. - -Koko tällä ajalla ei leijona ollut liikahtanut. Pensas oli sen ja -metsästäjän välillä; mutta eläin saattoi tuskin luulla sen riittävän -sitä salaamaan. Kaukana siitä. Sen keltaiset kyljet näkyivät selvästi -okaisten oksien lomitse, ja saattoi huomata sen kuonon ja kuonokarvojen -olevan punaisina härkien verestä. - -Ei, se ei luullutkaan olevansa kätkössä. Hiljainen murina ja yksi tai -kaksi hännän huiskausta todistivat päinvastaista. Se makasi kuitenkin -hiljaa, kuten leijonat tavallisesti tekevät, kunnes niitä vielä enemmän -lähestytään. Metsästäjä, kuten jo sanottu, oli lähes kahdeksankymmenen -kyynärän päässä siitä. - -Paitsi hännän heilahduksia, se ei tehnyt muuta liikettä, kunnes van -Bloom veti liipasinta; silloin se karjaisten ponnahti useita jalkoja -korkealle ilmaan. Metsästäjä oli pelännyt, että oksat saattaisivat -hänen luotinsa lennähtämään syrjään; mutta oli selvää, että se todella -oli osunut, sillä hän näki karvojen lentävän leijonan kyljestä, mihin -luoti oli sattunut. - -Se oli vain haava eikä kuolettava, kuten pian nähtiin. - -Pitkin hyppäyksin peto lähestyi -- piesten hännällänsä, ja näyttäen -pelottavia hampaitansa. Sen harja, joka nyt oli pystyssä, näytti -tehneen sen ko'on kaksinkertaiseksi. Se näytti härän suuruiselta! - -Muutamassa silmänräpäyksessä se oli suorittanut välimatkan, joka erotti -sen metsästäjästä, mutta viimemainittu oli jo kaukana siltä kohdalta. -Samassa hetkessä kun hän oli laukaissut, hän hyppäsi hyvinkasvatetun -hevosensa selkään ja ratsasti pois toisia kohden. - -Kaikki kolme olivat hetkisen yhdessä -- Hendrik pitäen "jääkärinsä" -hanan vireessä ja valmiina, samalla kun Swartboy tarttui jouseensa ja -nuoliinsa. Mutta leijona syöksyi eteenpäin ennenkuin kumpikaan ehti -ampua; heidän täytyi kannustaa ratsujansa ja laukata pois sen tieltä. -Swartboy oli ratsastanut yhtäälle, kun taas van Bloom ja Hendrik -toisaalle; riista oli nyt kahden joukon välissä -- jotka kumpikin -olivat seisahtuneet vähän matkan päähän. - -Leijona, hyökkäyksensä epäonnistuttua, pysähtyi ja katsoi ensin yhtä, -sitten toista kuin epävarmana ketä ahdistaa. - -Sen ulkomuoto oli tällä hetkellä kuvaamattoman kauhea. Koko sen julma -luonto oli kuohuksissa. Sen harja oli pystyssä -- se pieksi hännällään -kylkiänsä -- sen suussa, joka oli selko selällään, näkyi vankat terävät -hammasrivit -- niiden valkoiset piikit olivat jyrkkänä vastakohtana -verentahraamille poskille ja kuonolle, samalla kun sen vihainen -karjunta lisäsi sen esiintymisen hirmuisuutta. - -Mutta ei yksikään noista kolmesta menettänyt mielenmalttiansa pelosta. -Hendrik suuntasi siihen rihlapyssynsä tällä hetkellä, tähtäsi tyynesti -ja laukaisi; samalla hetkellä Swartboy lähetti nuolen viuhuen kautta -ilman. - -Molemmat olivat tähdänneet hyvin. Sekä luoti että nuoli sattuivat, ja -viimemainitun varren saattoi nähdä pistävän leijonan reidestä. - -Julman pedon, joka tähän asti oli osoittanut mitä päättäväisintä -rohkeutta, näytti vallanneen äkillinen pelko. Joko nuoli tai toinen -luodeista oli vienyt siltä halun taisteluun; sillä laskien luudan -kaltaisen häntänsä selkäviivansa tasalle se syöksyi pois ja ravaten -äreästi edelleen juoksi kraalin ovesta sisään! - - - - -10. luku. - -LEIJONA SATIMESSA. - - -Oli jotakin kummallista siinä, että leijona etsi suojaa niin -harvinaisesta paikasta; mutta se osoitti älykkäisyyttänsä. Ei ollut -muuta piilopaikkaa sopivan matkan päässä, ja olisi ollut vaikeata -heinäsirkkain muuton jälkeen löytää pensasta, joka olisi voinut tarjota -sille kätköä. Hevosten selässä olevat metsästäjät olisivat helposti -voineet saavuttaa sen, jos se olisi koettanut juosta pakoon. Se tiesi -talon olevan asumattoman. Se oli rosvoillut koko yön sen ympärillä -- -kenties sen sisälläkin -- ja tiesi siis millainen paikka se oli. - -Pedon vaisto oli oikea. Talon seinät suojelivat sitä vihollisten -pyssyiltä jonkun matkan päästä; ja jos he tulisivat lähelle, olisi se -sille edullista ja heille vaarallista. - -Omituinen tapaus sattui leijonan mennessä kraaliin. Talon toisessa -päässä oli suuri akkuna. Tietysti se ei ollut lasilla varustettu --- eikä ollut koskaan ollutkaan. Lasiakkuna on harvinaisuus näillä -seuduin. Ainoastaan vankka puinen luukku sulki sen. Se oli vielä -saranoillaan, mutta kiireellisessä "muutossa" oli akkuna jäänyt auki. -Ovi oli myös ollut raollaan. Kun leijona juoksi sisään viimemainitusta, -syöksyi edellisestä ulos jono pieniä, ketunvärisiä, sudenkaltaisia -elukoita, jotka juoksivat voimainsa takaa lakeuden poikki. Ne olivat -sakaaleja! - -Kuten jälkeenpäin huomattiin, olivat joko leijonat tai hyeenat ajaneet -yhden häristä taloon ja tappaneet sen siellä. Suuremmat raatelijat -olivat jättäneet sen raadon, ja viekkaat sakaalit olivat nauttimassa -hiljaista murkinaa, kun niitä niin kursailematta häirittiin. - -Hirmuisen kuninkaansa astuessa ovesta sisään niin julmalla tuulella -"kettu-sudet" antoivat kohta merkin peräytyä ikkunan kautta; ja -ratsastajain näkeminen ulkosalla oli vielä lisää pelästyttänyt näitä -raukkamaisia petoja, jotta ne juoksivat kraalista hurjinta vauhtiansa -eivätkä pysähtyneet ennenkuin olivat poissa näkyvistä! - -Kolme metsästäjää ei voinut pidättää nauruansa; mutta heidän -mielialansa muutti äkkiä toinen tapaus, joka sattui miltei samassa -hetkessä. - -Van Bloom oli tuonut muassaan kaksi oivallista koiraansa, jotta ne -auttaisivat karjan takaisin ajamisessa. - -Seurueen pysähtyessä lähteelle lyhyeksi ajaksi, nämä olivat tarttuneet -puoliksi syötyyn haaskaan aitauksen takana; ja kun ne olivat -äärimmäisen nälkäisiä, jäivät ne sinne vielä ratsastajien ajaessa -pois. Kumpikaan koirista ei ollut nähnyt leijonaa, ennenkuin raivoisa -peto syöksyi eteenpäin suunnaten kraalia kohti. Laukaukset, leijonan -murina ja pelästyneinä pois lentävien korppikotkien siipien äänekäs -lepattaminen ilmaisivat koirille, että jotakin oli tekeillä, missä -niiden pitäisi olla mukana; ja hyläten mieluisan ateriansa molemmat -tulivat loikaten yli aitauksen. - -Ne saapuivat talon edessä olevalle aukeamalle juuri leijonan juostessa -ovesta sisään; ja epäröimättä nuo rohkeat, jalot eläimet ryntäsivät -eteenpäin ja seurasivat sitä taloon. - -Muutamien hetkien kuluessa kuului sieltä äänten sekamelska -- koirien -haukunta ja ärhentely, leijonan murina ja karjunta. Sitten seurasi -kumea ääni kuin olisi jokin raskas esine heitetty seinää vasten. Sitten -tuli valittava ulvonta -- toinen, vielä toinen -- narske kuin luita -rikottaessa -- suuren pedon "kehrääminen" lujalla, korkealla bassolla --- ja sitten syvä hiljaisuus. Taistelu oli päättynyt. Se oli ilmeistä, -koska koirat eivät enää haukkuneet. Luultavasti ne olivat saaneet -surmansa. - -Metsästäjät jäivät tarkastamaan ovea jännitettyinä, perin -hätääntyneinä. Nauru oli jähmettynyt heidän huulillensa, kun he -kuuntelivat noita kamaloita ääniä, pelottavan taistelun merkkejä. He -huusivat koiriansa nimeltä. He toivoivat näkevänsä niiden tulevan -esiin, vaikkapa haavoittuneinakin. Mutta ei. Koiria ei kuulunut -- ne -eivät milloinkaan tulleet -- ne olivat kuolleet. - -Taistelun melua seurasi kauan kestävä hiljaisuus. Van Bloom ei voinut -enää epäillä sitä että hänen suosikkinsa ja ainoat koiransa olivat -saaneet surmansa. - -Tämän uuden onnettomuuden kiihoittamana hän miltei kadotti -varovaisuutensa. Hän oli ryntäämäisillään ovelle, josta voisi ampua -läheltä tuota inhoittavaa vihollista, kun Swartboyn päähän pälkähti -oivallinen tuuma; ja bushmannin kuultiin huutavan: - -"Baas, baas! Me teljetä se sisään! Me sulke se peto sisään!" - -Tässä ehdotuksessa oli järkeä, se oli hyväksyttävä. Van Bloom ymmärsi -sen; ja luopuen edellisestä aikeestaan hän päätti suostua Swartboyn -tuumaan. - -Mutta miten se oli suoritettava? Ovi oli vielä saranoillaan, samoin -ikkunaluukut. Jos he vain pääsisivät niihin käsiksi ja saisivat ne -lujasti suljetuiksi, olisi heillä leijona vallassaan ja he voisivat -surmata sen kaikessa rauhassa. - -Mutta miten sulkea turvallisesti niin ovi kuin akkunakin? Siinä ilmeni -nyt vaikeus. - -Jos joku heistä lähestyisi, näkisi sen leijona varmasti sisältä ja -raivoissaan kun se oli, epäilemättä karkaisi heidän kimppuunsa. -Vaikkapa he lähenisivät ratsain suorittamaan aiettaan, eivät he -olisi paljoa turvatumpia. Hevoset eivät seisoisi hiljaa, sillaikaa -kun he ojentautuisivat tarttumaan säppiin tai kädensijaan. Kaikki -kolme eläintä tanssivat jo kiihoittuneina. Ne tiesivät leijonan -olevan sisällä, ajoittainen murina ilmaisi sen läsnäolon -- ne eivät -lähestyisi ovea tai ikkunaa kyllin tyynesti; ja niiden tömistelyn -ja pärskimisen seuraus olisi, että vihastunut peto ryntäisi niiden -kimppuun. - -Oli siis selvää, että niin hyvin oven kuin ikkunan sulkeminen olisi -perin vaarallinen yritys. Niin kauan kuin ratsastajat olivat avoimella -kentällä ja jonkun matkan päässä leijonasta, ei heillä ollut syytä -pelkoon; mutta jos he ajaisivat lähelle ja takertuisivat aituuksien -väliin, joutuisi joku heistä todennäköisesti villin pedon uhriksi. - -Alhainen on kenties bushmannin älyn mitta, mutta on jokin hänelle -erikoinen laji, jossa hän näyttää kunnostautuvan. Kaikissa -metsästystaitoa koskevissa seikoissa hänen järkensä, tai vaistoksi voit -sitä melkein sanoa, on täysin korkeammalle kehittyneen kaukaasialaisen -älyn tasalla. Tämä johtuu epäilemättä noiden erikoisten kykyjen -ankarasta ja alituisesta harjoittamisesta -- ankarasta ja alituisesta, -koska koko hänen olemassaolonsa usein riippuu niiden menestyksellisestä -käyttämisestä. - -Vaikka Swartboyn hartioilla olikin suunnaton, muodoton pää, oli siinä -aika varasto ymmärrystä; ja sitä käyttämään oli häntä opettanut elämä, -joka oli ankaraa ponnistusta vatsan vaatimuksien tyydyttämiseksi. Tällä -hetkellä Swartboyn järki auttoi joukkuetta. - -"Baas!" sanoi hän, koettaen hillitä isäntänsä kärsimättömyyttä, -"varttoo vähä, mun baas! Jättää vanhalle Bushylle ovi sulkea. Hän sen -tehdä." - -"Millä tavoin?" kysyi van Bloom. - -"Varttoo vähä, mun baas! ei kauan odottaa -- saa nähdä." - -Kaikki kolme olivat ratsastaneet yhteen noin sadan kyynärän päähän -kraalista. Van Bloom ja Hendrik istuivat ääneti ja katselivat -bushmannin hankkeita. - -Viimemainittu veti taskustaan kerän ohkaista nuoraa ja, kehitettyään -sen huolellisesti auki, kiinnitti toisen pään nuoleen. Sitten hän -ratsasti noin kolmenkymmenen kyynärän päähän talosta ja heittäytyi -satulasta -- ei aivan sisäänkäytävää vastapäätä, vaan hiukan toisella -sivulla -- niin että puisen oven etupinta oli siten suoraan hänen -edessään, oven ollessa onneksi vain kolmenneljänneksen verran auki. -Pitäen suitset käsivarrellaan hän jännitti jousensa ja lennätti nuolen -oven puuaineeseen. Siellä se oli, pistäen esiin lähellä reunaa ja aivan -säpin alla! - -Niin pian kuin Swartboy oli ampunut vasaman, hypähti hän takaisin -satulaan -- ollakseen valmiina peräytymään, jos leijona loikkaisi ulos. -Hän piti kuitenkin yhä kiinni nuorasta, jonka toinen pää oli liitetty -nuoleen. - -Nuolen kumahdus, sen iskiessä oveen, oli kiinnittänyt leijonan -huomiota. Luonnollisesti ei kukaan heistä nähnyt sitä, mutta sen -vihainen murina todisti niin olevan. Se ei kuitenkaan näyttäytynyt ja -oli jälleen hiljaa. - -Swartboy veti nyt nuoran kireälle -- koetellen sitä ensin voimakkaalla -tempaisulla; ja sitten tyytyväisenä sen lujuuteen antoi sille kovemman -nykäyksen ja veti oven kiinni. Säppi toimi mainiosti, ja ovi pysyi -suljettuna sittenkin, vaikka nuoraa lakattiin pingoittamasta. - -Voidakseen avata oven olisi leijonan pitänyt älytä nostaa säppiä tai -muussa tapauksessa murtautua läpi paksujen, vankkojen lautojen -- -kumpaakaan ei tarvinnut pelätä. - -Mutta akkuna oli vielä auki, ja sen kautta leijona voisi helposti -hypätä ulos. Swartboy aikoi tietysti sulkea sen samalla tavoin kuin -ovenkin. - -Mutta nyt ilmaantuikin erikoinen vaara. Hänellä oli vain yksi -nuoranpala. Se oli kiinnitetty nuoleen, joka yhä oli ovessa. Miten hän -voisi sen irroittaa ja saada haltuunsa? - -Ei näyttänyt olevan muuta keinoa kuin mennä ovelle ja leikata se irti -vasamasta. Tässä oli vaara tarjolla; sillä jos leijona hänet huomaisi -ja ryntäisi ulos akkunasta, olisi; bushmanni mennyttä miestä. - -Kuten useimmat heimolaisensa Swartboy oli enemmän ovela kuin uljas --- joskin hän oli kaukana pelkurista. Hän ei sentään ollut lainkaan -halukas sillä hetkellä menemään kraalin ovelle. - -Sisältä kuuluva vihainen murina olisi saattanut pelosta värisemään -uljaammankin sydämen kuin Swartboyn. - -Tässä pulassa Hendrik tuli hänen avukseen. Hendrik oli keksinyt keinon, -millä saisi haltuunsa nuoran menemättä oven läheisyyteen. - -Huutaen Swartboyta olemaan varuillaan hän ratsasti noin neljänkymmenen -kyynärän päähän sisäänkäytävästä -- mutta toiselle puolelle kuin -Swartboy -- ja pysähtyi sinne. Siinä oli paalu, jossa oli useita -sakaroita ja joissa oli ollut tapana pitää suitsia. - -Hendrik hyppäsi alas, ripusti ohjaksensa yhteen näistä sakaroista; -nojasi "jääkäriänsä" toista vastaan, ja sitten, tähdäten nuolen -varteen, veti liipasinta. Pyssy pamahti, katkenneen varren nähtiin -lennähtävän ovesta, ja nuora oli vapaa! - -Kaikki olivat valmiit laukkaamaan pois; mutta leijona oli yhä -piiloutuneena, vaikka se murisikin julmasti kuullessaan laukauksen. - -Swartboy veti nyt nuoran luokseen ja kiinnitettyään sen uuteen nuoleen -lähti liikkeelle saadakseen akkunan näkyviin. Muutaman hetken kuluttua -nuoli oli viiltänyt halki ilman ja iskenyt syvälle pehmeään puuhun, ja -sitten luukku heilautettiin saranoillaan ja vedettiin kiinni. - -Kaikki kolme hyppäsivät nyt satulasta, juoksivat ääneti ja nopeaan -paikalle ja sitoivat sekä oven että luukun kiinni vankoilla -ruoskahihnoillaan. - -Eläköön! Leijona oli teljetty häkkiin! - - - - -11. luku. - -LEIJONAN KUOLEMA. - - -Niin, raivoisa peto oli kauniisti satimessa. Kolme metsästäjää hengähti -helpotuksesta. - -Mutta kuinka juttu päättyisi? Sekä ovi että akkunaluukku olivat -vankasti ja tiiviisti paikoillaan; ja vaikka saattoikin kurkistaa -raoista, ei voinut mitään nähdä sisällä -- koska siellä oli vallan -pimeä molempien ollessa suljettuina. - -Jos leijonan olisi voinut nähdäkin, ei ollut reikää, josta olisi voinut -työntää sisään pyssynsuun ja ampua. Se oli aivan yhtä turvassa kuin sen -vangitsijatkin; ja niin kauan kuin ovi pysyi kiinni, eivät he voineet -vahingoittaa sitä enemmän kuin sekään heitä. - -He voisivat jättää sen telkien taa ja antaa sen kuolla nälkään. Se -voisi elää jonkun aikaa sillä, mitä sakaalit olivat jättäneet, ja -kahden koiran haaskoilla, mutta se ei pitkälle riittäisi, ja lopultakin -sen täytyisi antautua ja surkeasti menehtyä. Tämä ei kuitenkaan -näyttänyt niin varmalta van Bloomista ja hänen seuralaisistaan. -Huomatessaan olevansa todella häkkiin teljettynä, peto voisi ryhtyä -oven kimppuun ja onnistua terävillä kynsillään ja hampaillaan -murtautumaan sen lävitse. - -Mutta suuttuneella kenttäkornetilla ei ollut pienintäkään aikomusta -jättää leijonalle sellaista mahdollisuutta. Hän oli päättänyt surmata -pedon ennenkuin lähtisi paikalta; ja nyt hän ryhtyi miettimään, kuinka -sen saattaisi suorittaa nopeimmalla ja tehokkaimmalla tavalla. - -Ensin hän tuumi veistää puukollansa oveen reiän, kyllin suuren, jotta -sen läpi voisi nähdä ja pistää pyssynpiipun sen kautta. Jollei hänen -onnistuisi nähdä elukkaa sen läpi, tekisi hän toisen akkunaluukkuun. -Kun nuo molemmat olivat talon kulmittaisilla sivuilla, saattaisi hän -hallita koko sisustaa -- sillä kenttäkornetin entinen asunto käsitti -vain yhden huoneen. Hänen siellä majaillessaan niitä oli ollut kaksi, -apuna seebrannahkainen väliverho; mutta se oli otettu pois, ja kaikki -oli nyt yhtenä huoneena. - -Aluksi van Bloom ei voinut ajatella muuta tapaa, jolla pääsisi käsiksi -viholliseen, ja kuitenkaan ei tämäkään häntä oikein miellyttänyt. Se -oli turvallinen kyllä ja toimeenpantuna voisi päättyä vain leijonan -kuolemaan. - -Sekä ovessa että akkunassa oleva reikä sallisi heidän ampua petoa -kohti niin monta luotia kuin he haluaisivat, samalla kun he olisivat -aivan turvassa sen hyökkäyksiltä. Mutta _aika_, joka kuluisi noiden -reikien tekemiseen -- sen tähden ei tämä suunnitelma miellyttänyt -kenttäkornettia. Hänellä ja hänen joukollaan ei ollut aikaa tuhlata; -heidän hevosensa olivat nälästä heikkoja; ja pitkä matka oli heidän -edessään ennenkuin saisivat suupalaakaan. Ei, aikaa oli niukalta läven -tekoon. Joku ripeämpi hyökkäystapa oli keksittävä. - -"Isä", sanoi Hendrik, "entä jos sytyttäisimme talon tuleen?" - -Hyvä. Ehdotus oli hyvä. Van Bloom heitti silmäyksen kattoon -- -rakenteeltaan kaltevaan ja pitkäräystäiseen. Se oli tehty kuivista -raskaista palkeista orsineen ja säleineen ja oli kokonaan katettu -korsilla jalan paksuudelta. Siitä tulisi mahtava roihu, ja sauhu -riittäisi jo luultavasti tukahuttamaan leijonan, ennenkuin liekit -siihen ylettyisivät. - -Hendrikin ehdotus hyväksyttiin. He valmistautuivat sytyttämään talon. - -Siellä oli vielä aikamoinen risuläjä -- kerätyitä polttopuita, joita -heinäsirkat eivät olleet ahmineet. Tämä auttaisi heitä toteuttamaan -aikeensa; ja kaikki kolme ryhtyivät heti vetämään niitä ja kasaamaan -ovea vasten. - -Olisi miltei voinut kuvitella leijonan päässeen heidän aikomuksensa -perille; sillä vaikka se oli pitkän aikaa ollut aivan hiljaa, alkoi -se nyt uuden karjuntajakson. Ehkä puiden kolina, niiden sattuessa -oven ulkopuoleen, aiheutti sen; ja huomatessaan itsensä teljetyksi -ja hätyytetyksi se oli tullut kärsimättömäksi. Mitä se oli etsinyt -_suojana_, olikin muuttunut _satimeksi_, ja nyt se oli halukas -pääsemään sieltä. - -Tämä oli selvää sen alkamista mielenilmaisuista päättäen. He saattoivat -kuulla sen hyökkäilevän -- kulkien ovelta ikkunalle -- iskien kumpiakin -suunnattomilla käpälillään ja saaden ne tärisemään saranoillaan -- koko -ajan päästäen mitä ilkeimpiä karjahduksia. - -Vaikkakaan ei aivan pelotta, nuo kolme jatkoivat työtänsä. Heillä oli -käsillä hevoset, joiden selkään voisi hypätä, jos leijonan onnistuisi -päästä tulen läpi. Oikeastaan he aikoivat nousta satulaan -- niin -pian kuin tuli kunnolla oli syttynyt -- ja katsella paloa turvallisen -välimatkan päästä. - -He olivat laahanneet kaikki pensaat ja kuivat puut kasaten ne oven -eteen. Swartboy oli ottanut esiin piinsä ja tulirautansa ja oli -iskemäisillään, kun sisältä kuului kovaa raapimista, joka oli erilaista -kuin mikään heidän korviinsa ennen kuulunut. Se oli leijonan kynsien -rapina seinää vastaan, mutta sillä oli omituinen sävy kuin jos eläin -olisi ponnistellut ankarasti; samalla sen ääni tuntui käheältä ja -tukahtuneelta ja kuului tulevan etäältä. - -Mitä pedolla oli tekeillä? - -He seisoivat hetkisen katsellen toisiansa levottomina. Raapimista -jatkui -- käheää karjuntaa aika-ajoin -- mutta se loppui viimein; ja -sitten kuului korskahdus, jota seurasi niin kova ja selvä karjaisu, -että kaikki kolme säpsähtivät pelästyneinä. He eivät voineet uskoa, -että heidän ja heidän vaarallisen vihollisensa välillä oli seiniä! - -Jälleen kaikui tuo hirmuinen kiljunta. Taivaan tähden! Se ei kuulunut -enää sisältä -- se tuli heidän yläpuoleltaan! - -Oliko leijona katolla? - -Kaikki kolme syöksyivät taaksepäin askeleen tai pari ja katsahtivat -ylös. Heidän edessään oli näky, joka teki heidät hämmästyksestä ja -kauhusta miltei mykiksi. - -Savutorven yläpuolella näkyi leijonan pää; sen välkkyvät keltaiset -silmät ja valkeat hampaat näyttivät vielä pelottavammilta vastakohtana -mustalle noelle, joka tahrasi sitä. Se veti ruumistansa ylös. Yksi -jalka oli jo päätekiven yläpuolella; ja tällä ja hampaillaan se -laajensi ympärillään olevaa aukkoa. - -Se oli hirmuinen katseltava -- ainakin alhaalla olijoille. - -Kuten sanottu he _olivat_ säikähtäneitä ja olisivat turvautuneet -hevosiinsa, jolleivat olisi havainneet, että eläin oli _tarttunut -kiinni!_ - -Oli selvää, että niin oli asian laita, mutta yhtä selvää oli, että -muutamassa hetkessä sen onnistuisi vapautua savutorvesta. Sen -hampaat ja kynnet olivat kovassa työssä, ja kiviä ja muurilaastia -sinkoili kaikille suunnille. Savutorvi olisi kohta sen leveän rinnan -alapuolella, ja sitten -- - -Van Bloom ei jäänyt miettimään mitä sitten tulisi. Hän ja Hendrik -juoksivat pyssyt käsissä seinän vierelle. Savutorvi ei ollut kuin -parikymmentä jalkaa korkealla; pitkä "roeri" suunnattiin ylöspäin, -ulottuen tuon matkan puoliväliin. "Jääkärillä" tähdättiin myös. -Molemmat pamahtivat yht'aikaa. Leijonan silmät sulkeutuivat äkkiä, -sen pää vapisi kouristuksen tapaisesti, sen käpälä putosi velttona -päätekivelle, sen kita avautui ja verta tihkui kieleltä. Muutamassa -silmänräpäyksessä se oli kuollut. - -Tämä oli jokaiselle selvää. Mutta Swartboy ei ollut tyydytetty, -ennenkuin oli ampunut parisenkymmentä nuolta eläimen päähän, saattaen -sen näyttämään siililtä. - -Niin ahtaasta paikasta oli suunnaton eläin tunkeutunut eteenpäin, että -se vielä kuoltuaankin jäi tuohon omituiseen asemaan. - -Toisissa oloissa se olisi vedetty alas nahkansa vuoksi. Mutta ei -liiennyt aikaa sen nylkemiseen; ja enempää viivyttelemättä van Bloom ja -hänen seuralaisensa nousivat hevostensa selkään ja ratsastivat pois. - - - - -12. luku. - -PAKINAA LEIJONASTA. - - -Ratsastaessaan takaisin he keskustelivat leijonista aikaa -kuluttaakseen. Kaikki he tiesivät jotakin näistä eläimistä; mutta -Swartboy, joka oli syntynyt ja kasvanut pensastossa, ihan niiden -oleskelupaikan keskellä, tunsi tietysti hyvin niiden tavat -- jopa -paljoa paremmin kuin itse monsieur Buffon. - -Olisi sanojen tuhlausta kuvata leijonan ulkonaista muotoa. Jokaisen -lukijani täytyy tuntea leijona ulkonäöltä, joko nähtyänsä sen -eläintieteellisessä kokoelmassa tai sen täytetyn nahan jossakin -museossa. Jokainen tuntee eläimen muodon ja sen suuren, tuuhean harjan. -Jokainen tietää vielä, että naarasleijona on vailla tätä lisäkettä ja -että se näöltään ja kooltaan eroaa melkoisesti koiraksesta. - -Vaikka ei olekaan kahta _lajia_ leijonia, on olemassa mitä sanotaan -_muunnoksiksi_, mutta nämä eroavat varsin vähän toisistaan -- paljon -vähemmän kuin useimpien muiden eläinten muunnokset. - -On olemassa seitsemän tunnettua muunnosta. Berberi-leijona, Senegalin -leijona, intialainen leijona, persialainen, keltainen Kap-maan, musta -Kap-maan ja harjaton leijona. - -Näiden eläinten eroavaisuudet eivät ole niin suuria, ettei kuka tahansa -yhdellä silmäyksellä voisi huomata niiden olevan samaa sukua ja lajia. -Persialainen muunnos on vähäisen pienempi kuin muut; berberiläinen -on tummemman ruskea ja tuuheaharjainen; Senegalin leijona on vaalea, -hohtavan keltainen väriltään ja ohutharjainen, kun taas harjaton -leijona, kuten nimi sanoo, on tätä lisäkettä vailla. Viimemainitun -lajin olemassaoloa epäilevät muutamat luonnontutkijat. Sitä sanotaan -tavattavan Syyriassa. - -Kaksi Kap-maan leijonaa eroaa toisistaan pääasiallisesti harjansa -värissä. Toisella se on musta tai tummanruskea -- toisella -ruskeankeltainen, kuten muukin ruumis. - -Kaikista leijonista ovat etelä-afrikalaiset kenties suurimmat, ja musta -muunnos raivoisin ja vaarallisin. - -Leijonia on Afrikan koko mantereella ja Aasian eteläisissä maissa. Ne -olivat ennen yleisiä osissa Eurooppaakin, jossa niitä ei enää ole. -Amerikassa ei ole leijonia. Espanjalais-amerikalaisissa maissa leijonan -(_leon_) nimellä tunnettu eläin on cougar eli puuma (_Felis concolor_), -joka ei ole kolmannestakaan leijonan koosta ja muistuttaa eläinten -kuningasta ainoastaan ollen samaa keltaisenruskeata väriä. Puuma ei -eroa paljoakaan kuuden kuukauden vanhasta leijonanpennusta. - -Afrika on erikoisesti leijonan maa. Sitä tavataan kautta koko mantereen --- paitsi luonnollisesti muutamissa tiheään asutuissa seuduissa, joista -ihminen on sen karkoittanut. - -Leijonaa on nimitetty "metsien kuninkaaksi". Tämä näyttää olevan väärä -nimitys. Se ei ole varsinainen metsäeläin. Se ei voi kiivetä puihin, -ja sen tähden se metsässä vähemmän helposti hankkisi ravintonsa kuin -aukealla tasangolla. Pantteri, leopardi ja jaguaari ovat kaikki -puukiipijöitä. Ne voivat seurata lintua sen pesään ja apinaa sen -yöpuulle. Metsä on niille soveltuva koti. Ne ovat metsäeläimiä. Mutta -ei leijona. Aukeilla tasangoilla -- missä isot märehtijät mielellään -kuljeksivat -- ja niitä reunustavissa matalissa, tuuheissa tiheiköissä -leijona mielellään asustaa. - -Se elää lihasta -- monenlaisten eläinten lihasta, vaikka sillä on -mielihalunsa, riippuen siitä maasta, jossa se oleilee. Se surmaa itse -nämä eläimet. Juttu sakaalista, joka muka on sen "hankkija" -- surmaten -elukat leijonalle -- ei ole tosi. Paljon useammin tämä hankkii perässä -hiipiville sakaaleille aterian. Siitä johtuu, että niitä usein nähdään -sen seurassa -- sitä ne hakevat aikeissa poimia sen "murut". - -Leijona "teurastaa" itselleen, vaikkei se pane vastaan, jos se tehdään -sen puolestakin; se ottaa riistan pois sudelta, sakaalilta tai -hyeenalta -- metsästäjältäkin, jos voi. - -Leijona ei ole nopea juoksija -- samoin kuin ei yksikään kissansukuun -kuuluva. Melkein kaikki märehtijät voittavat sen juoksussa. Miten se -sitten saa niitä saaliikseen? - -Sotajuonella, hyökkäyksensä äkillisyydellä ja hyppäyksensä pituudella -ja vauhdilla. Se on väijyksissä tai hyökkää salavihkaa niiden kimppuun. -Se tekee hyppäyksen kyyristymispaikastaan. Erikoisen anatomisen -rakenteensa vuoksi se voi hypätä suunnattoman matkan -- todella miltei -uskomattoman matkan. Kuusitoista askelta, väittävät kirjoittajat, jotka -sanovat olleensa silminnäkijöitä ja huolellisesti mittasivat hypyn. - -Jollei leijona onnistu saamaan kiinni saalistaan ensi loikkauksella, -ei se seuraa sitä enää, vaan kääntyy ja juosta hölkyttää vastakkaiseen -suuntaan. - -Toisinaan kuitenkin aiottu uhri houkuttelee sitä toiseen hyppäykseen -ja vieläpä kolmanteenkin; mutta jos se silloin epäonnistuu, jättää se -varmasti takaa-ajon. - -Leijona ei elä laumoissa, vaikka niinkin monta kuin kymmenen tai -kaksitoista usein nähdään yhdessä. Toisinaan ne metsästävät joukolla ja -ajavat riistan toisiansa kohti. - -Ne käyvät kaikkein muiden niiden ympärillä asuvien eläinten -kimppuun ja tuhoavat niitä -- eivät ne edes pelkää vahvaa, rajua -sarvikuonoa, vaikka viimemainittu usein paiskaa ne maahan ja -voittaa. Nuoret elefantit toisinaan joutuvat niiden saaliiksi. -Hurjan puhvelin, giraffin, oryxin, suunnattoman uroshirven ja -eriskummaisen gnuu-eläimen, kaikkien täytyy alistua suuremman voiman ja -sotakuntoisuuden edessä. - -Mutta ne eivät poikkeuksetta voita näitä eläimiä. Joskus yksi ja toinen -näistä vie voiton leijonasta, joka puolestaan joutuu uhriksi. Toisinaan -molempien vastustajain ruumiit jäävät taistelutantereelle. - -Leijonanmetsästystä ei harjoiteta elinkeinona. Sen saalistaminen on -vähäarvoista. Sillä nahasta maksetaan vain vähän eikä siitä saada -minkäänarvoista muuta voitonmerkkiä. Kun sen metsästäminen saattaa -suureen vaaraan ja metsästäjä, kuten jo sanottu, tahtoessaan voi -sitä välttää, surmattaisiin perin vähän leijonia, jollei olisi -erästä vahingollista tapaa, johon ne ovat halukkaita -- rosvoamaan -"vee-buurilta" hänen hevosiansa ja karjaansa. Tämä tuo peliin uuden -kiihkon -- farmarin koston; ja kun sellainen vaikutin on metsästyksen -kiihoittimena, ahdistetaan leijonaa muutamin paikoin suurella innolla -ja uutteruudella. - -Mutta missä ei karjatiloja ole, ei tuota vaikutintakaan ole olemassa; -ja siellä tunnetaan varsin vähän mielenkiintoa tämän eläimen -metsästämiseen. Vieläpä ihmeellisempääkin: bushmannit ja toiset köyhät -kuljeksivat heimot eivät surmaa leijonaa ensinkään tai hyvin harvoin. -Ne eivät katsele sitä vihamielisin tuntein. Leijona on _heille_ -"hankkija"! - -Hendrik, joka oli kuullut tästä, kysyi Swartboylta, oliko se totta. - -Bushmanni vastasi kohta myöntävästi. - -Hänen kansallaan, sanoi hän, oli tapana tarkata leijonaa tai seurata -sen jälkiä, kunnes he joko saavuttivat sen itsensä tai riistan, jonka -se oli surmannut. Toisinaan korppikotkat opastivat heidät sen luo. Kun -"tao" sattui olemaan paikalla tai ei vielä ollut lopettanut ateriaansa, -odottivat sen vainuajat, kunnes se oli lähtenyt pois, minkä jälkeen -he anastivat ja käyttivät hyväkseen sen, mitä saaliista oli jäljellä. -Usein siinä olikin puolet tai ehkä kolmannes jostakin suuresta -eläimestä, jota he olisivat pitäneet vaikeana itse tappaa. - -Tietäen, että leijona harvoin hyökkää heidän kimppuunsa, eivät -bushmannit juuri pelkää näitä eläimiä. Päinvastoin he pikemmin -iloitsevat nähdessään niitä lukuisasti alueellaan, koska heillä silloin -on metsästäjiä, jotka kykenevät _hankkimaan_ heille ravintoa! - - - - -13. luku. - -MATKAMIEHET YÖPYVÄT. - - -Matkamiehemme olisivat pakisseet paljon enemmän leijonista, jolleivät -heidän hevosensa olisi olleet kiusana. Tämä teki heidät levottomiksi. -Lukuunottamatta muutaman tunnin laitumellaoloa eläinparat olivat olleet -ruoatta sitten heinäsirkkojen ilmestymisen. Hevoset eivät kestä hyvin -matkaa ruohoravinnolla, ja luonnollisesti ne nyt kärsivät suuresti. - -Yö olisi jo pitkälle kulunut, ennenkuin ratsastajat voisivat saapua -leirille -- vaikka he jouduttivat kulkuaan sikäli kuin hevoset -jaksoivat taivaltaa. - -Oli vallan pimeä heidän saapuessaan sille paikalle, johon he edellisenä -iltana olivat pysähtyneet. Oli todellakin jo hyvin pimeä. Ei kuuta -eikä tähtiä näkynyt taivaalla; ja sankat mustat pilvet peittivät -taivaankannen kokonaan. Näytti siltä kuin voisi odottaa rankkasadetta --- pisaraakaan ei kuitenkaan ollut vielä pudonnut. - -Matkamiesten aikomus oli pysähtyä tähän ja antaa hevostensa hetkisen -haukata ruohoa. Näissä aikeissa he kaikki hyppäsivät satulasta; mutta -koetettuaan paria paikkaa he eivät voineet havaita ollenkaan ruohoa. - -Tämä näytti omituiselta, koska he varmasti olivat huomanneet ruohoa -juuri samalla paikalla edellisenä päivänä. Nyt siinä ei ollut lainkaan! - -Hevoset laskivat turpansa maahan, mutta nostivat ne jälleen, korskuen -ja ilmeisesti pettyneinä. Ne olivat kyllin nälkäisiä, jotta olisivat -ruohoa syöneet, jos sitä olisi ollut, sillä ahnaasti ne sieppasivat -pensasten lehtiä ohi kulkiessaan. - -Olivatko heinäsirkat olleet sielläkin? Ei. Mimoosapensaat olivat -säilyttäneet ihanat lehvänsä, eikä niin olisi ollut asian laita, jos -heinäsirkat olisivat paikalla vierailleet. - -Matkamiehemme olivat hämmästyneitä, kun eivät löytäneet ruohoa. Olihan -siellä varmasti hiukan edellisenä päivänä. Olivatko he tulleet jollekin -uudelle polulle? - -Pimeys esti heitä saamasta yleissilmäystä alueesta; van Bloom ei -kuitenkaan ollut voinut erehtyä tiestä -- matkattuaan sitä jo neljä -kertaa. Vaikkei hän voinut nähdä pintaa, näki hän aina silloin tällöin -vilahdukselta jonkun puun tai pensaan, jonka oli pannut merkille -edellisillä retkillään, ja nämä saivat hänet vakuutetuksi, että he yhä -olivat oikealla tolalla. - -Hämmästyneinä ruohon puutteesta paikalla, jossa he niin äskettäin -olivat sitä nähneet, he olisivat tutkineet maanpintaa tarkemmin, mutta -heitä halutti kiirehtiä edelleen lähteelle, ja lopuksi he luopuivat -pysähtymistuumastaan. Heidän kurpitsaleileissään ollut vesi oli -käytetty loppuun jo kauan ennen; ja sekä he että heidän hevosensa -kärsivät vielä kerran janoa. - -Sitäpaitsi tunsi van Bloom hiukan levottomuutta vankkureissa matkaavien -lasten tähden. Hän oli ollut erossa heistä nyt täydelleen puolitoista -vuorokautta, ja monta muutosta oli voinut tapahtua -- monta vaaraa -ilmetä sillä ajalla. Hän alkoi todella soimata itseään siitä, että oli -jättänyt heidät yksin. Olisi ollut parempi antaa karjan joutua tuhon -omaksi. Niin hän nyt ajatteli. Aavistus, ettei kaikki ollut hyvin, -heräsi vähitellen hänen mielessään; ja sitä miettiessään hän yhä -kiihkeämmin halusi joutua eteenpäin. - -He ratsastivat edelleen ääneti. Vasta Hendrikin ilmaistessa epäilynsä, -oltiinko oikealla suunnalla, alkoi keskustelu jälleen. Myöskin Swartboy -uskoi heidän kulkevan väärään suuntaan. - -Ensin van Bloom vakuutti heidän olevan oikealla tolalla, mutta -edettyänsä hiukan hän myönsi, että hänelläkin oli epäilynsä; ja sitten -taivallettuansa toisen puoli-mailin hän selitti joutuneensa harhaan. -Hän ei voinut enää tuntea yhtään vaariinottamaansa merkkiä tai kohtaa. - -Tällaisissa olosuhteissa oli oikea menetelmä jättää hevoset omiin -hoiviinsa; ja sen kaikki kolme hyvin tiesivät. Mutta eläimet kärsivät -nälän tuskia, ja kun ne jätettiin valloilleen, eivät ne kulkeneet -eteenpäin, vaan ryntäsivät mimoosapensaille ja alkoivat ahmien syödä -niiden lehtiä. - -Seuraus oli, että ratsastajien täytyi pitää ne ruoskan ja kannuksien -avulla liikkeellä; ja sillä tavoin ei ollut lainkaan varmuutta, että -hevoset kulkivat oikeaan suuntaan. - -Taivallettuaan eteenpäin useita tunteja, koko ajan epätietoisuudessa, -ja kun vieläkään ei vankkureita eikä leiritulta näkynyt, päättivät -matkamiehet pysähtyä. Ei hyödyttänyt kulkea edelleen. He arvelivat, -etteivät voineet olla kaukana leiriltä; mutta nyt he saattoivat yhtä -hyvin ratsastaa _poispäin_ siitä kuin sitä _kohti;_ ja he päättivät -lopulta olevan viisainta jäädä päivänkoittoon saakka siihen, missä -olivat. - -He laskeutuivat siis kaikki satulasta ja sitoivat hevosensa pensaisiin --- jotta eläimet saattoivat syödä lehtiä aamuun saakka -- johon -ei voinut olla pitkää aikaa. He kääriytyivät "karosseihinsa" ja -laskeutuivat maahan pitkälleen. - -Hendrik ja Swartboy olivat pian unessa. Van Bloom olisi myös halunnut -nukkua, sillä hän oli väsynyt kylläkin; mutta isän sydän oli liian -täynnä levottomuutta salliakseen silmille lepoa, ja hän lojui valveilla -odottaen aamunkoittoa. - -Se tuli vihdoin, ja ensi valon sarastaessa hän silmäili joka taholle -pitkin ympäröivää seutua. Joukkue oli sattumalta pysähtynyt kummulle, -josta aukeni hyvä näköala maileja laajalle, mutta kenttäkornetti ei -ollut silmännyt puoltakaan ympäröivästä kehästä, kun hänen silmäänsä -sattui eräs esine, joka ilahutti hänen sydäntänsä. Se oli vankkurien -valkea katos! - -Hänen päästämänsä iloinen huudahdus herätti nukkujat, jotka heti -hypähtivät pystyyn, ja kaikki kolme katselivat tervetullutta näkyä. - -Jatkaessaan katselemistaan heidän ilonsa vähitellen antoi sijaa -hämmästyksen tunteille. Olivatko ne sittenkään _heidän_ vankkurinsa? - -Ne kyllä näyttivät, heidän omiltaan; mutta ne olivat täyden puolen -mailin päässä, ja niin kaukaa toiset vankkurit näyttäisivät aivan -toisten kaltaisilta. Mikä sitten sai heidät epäilemään etteivät ne -olisi heidän? Se oli _sen paikan ulkomuoto, missä he ne näkivät_. Se ei -varmastikaan ollut sama paikka, jossa he olivat riisuneet valjaat. - -Heidän omansa olivat jätetyt kahden suojaisan selänteen välissä olevaan -pitkulaiseen laaksoon -- sellaisessa laaksossa tämäkin oli. Lähelle -lähteen muodostamaa pientä lammikkoa -- täälläkin oli samanlainen, -sillä he saattoivat huomata veden kimaltelevan. Mutta kaikissa muissa -suhteissa paikka oli erilainen. Sitä laaksoa, johon heidän vankkurinsa -olivat jätetyt, verhosi sekä reunoilta että pohjalta viheriöitsevä -ruohopeitto; kun taas tämä, joka oli heidän silmiensä edessä, oli -ruskea ja alaston. Ei ruohonkortta näkynyt -- puut näyttivät olevan -ainoat, joissa vehreyttä oli. Matalat pensaat tuntuivat myöskin olevan -vailla lehtiä. Maisema ei ensinkään muistuttanut sitä, jossa he olivat -valjaat riisuneet. Tämän täytyi olla jonkun muun matkaajan leiri, -arvelivat he. - -He olivat tulleet yksimielisesti tähän loppupäätelmään, kun Swartboy, -jonka silmät olivat kierrelleet kaikkialla, antoi niiden pysähtyä -maahan jalkainsa juureen. Hetkisen tarkasteltuaan -- minkä lisääntyvä -valo teki mahdolliseksi -- hän kääntyi äkkiä toisten puoleen ja -suuntasi heidän huomionsa tasangon pintaan. He näkivät sen olevan -täynnä jälkiä, ikäänkuin tuhannet sorkat olisivat kulkeneet siinä. Se -näytti itse asiassa suunnattomalta lammastarhalta, niin suunnattomalta, -että niin kauas kuin silmä kantoi, he kohtasivat saman poljetun ja -tallatun näyn. - -Mitä se saattoi merkitä? Hendrik ei tiennyt. Van Bloom epäili. Swartboy -saattoi sanoa ensi silmäyksellä. Se ei ollut hänelle outo näky. - -"All right, baas", sanoi hän, katsahtaen ylös isäntänsä kasvoihin. "Tuo -se vanha vaunu! -- se sama lähde ja laakso -- se sama paikka siell -ole ollut _trek-boken!_" - -"Trek-boken!" huudahtivat van Bloom ja Hendrik samassa hengenvedossa. - -"Jaa, baas -- mahtava, suuri liuta; tuos olla jäljet niist antiloopist --- katsos!" - -Van Bloom ymmärsi nyt kaikki. Maan alastomuus, lehtien puute -matalammissa pensaissa, miljoonat pienet jäljet, kaikki saivat -nyt selityksensä. Hyppykauriin, "trek-bokenin", muuttovaellus oli -pyyhkäissyt yli seudun. Se oli aiheuttanut niin valtavan muutoksen. -Vankkurit, jotka he näkivät, olivat sittenkin heidän. - -He eivät tuhlanneet aikaa, vaan ottaen kiinni hevosensa panivat suitset -niiden päähän ja ratsastivat nopeasti kummulta alas. - -Vaikka van Bloom oli hiukan tyyntynyt nähdessään vankkurit, oli hän yhä -pelokas. - -Lähestyessään he näkivät kaksi hevostansa seisomassa niiden vieressä -sidottuina pyöriin, lehmä oli siellä myöskin -- mutta ei vuohia eikä -lampaita ollut lähistöllä. - -Vankkurien takana paloi tuli ja niiden alla oli musta möhkäle, mutta -ainoatakaan ihmistä ei näkynyt. - -Ratsastajien sydämet jyskyttivät heidän edetessään. Heidän silmänsä -olivat kiinteästi suunnatut vankkureihin. He tunsivat suurta -levottomuutta. - -He olivat tulleet neljänsadan kyynärän päähän, ja vieläkään ei kukaan -liikahtanut -- ketään ihmistä ei ilmestynyt. Van Bloom ja Hendrik -kärsivät sanomattomasti. - -Tällä hetkellä nuo vankkurien luona olevat kaksi hevosta hirnuivat -äänekkäästi; musta möhkäle vankkurien alla liikahti, pyörähti reunaa -kohti, nousi ja seisoi pystyssä. He tunsivat Tottyn! - -Ja nyt vankkurien "after-clap" vedettiin kiireesti syrjään, ja kolmet -nuoret kasvot ilmestyivät sieltä kurkistamaan. - -Ratsastajat huudahtivat ilosta, ja seuraavassa silmänräpäyksessä pikku -Jan ja Trüey hyppäsivät ulos katoksen alta isän syliin -- samalla kun -Hansin ja Hendrikin, Swartboyn ja Tottyn yhteiset riemunpurkaukset -muodostivat muutamaksi hetkeksi näyn, jossa ilmeni aivan kuvaamaton, -iloinen hämminki. - - - - -14. luku. - -"TREK-BOKEN". - -Leirissä olijoilla oli ollut seikkailunsa myös; eikä heidän tarinansa -suinkaan ollut ilahduttava, sillä se paljasti sen ikävän tosiasian, -että lampaat ja vuohet olivat kaikki menetettyjä. Lauma oli kulkeutunut -pois mitä omituisimmalla tavalla, ja varsin vähän toivoa oli saada -nähdä sitä milloinkaan enää. - -Hans alotti kertomuksensa: - -"Mitään erikoista ei tapahtunut sinä päivänä, jolloin lähditte. Olin -koko iltapäivän leikkaamassa 'Odotavähän' orjantappuroita kraalia -varten. Totty auttoi minua vetämään ne paikalle, sillaikaa kuin Jan -ja Trüey paimensivat laumaa. Elukat eivät kuljeksineet pois tästä -laaksosta, kun ruoho oli hyvää ja ne olivat äskettäin saaneet kyllänsä -astelemisesta. - -"Niin -- Totty ja minä saimme kraalin aivan valmiiksi, kuten näette. -Kun ilta tuli, ajoimme siis lauman sisään; ja kun lehmä oli lypsetty ja -syöty illallista, menimme kaikki levolle. Olimme hirveän väsyneitä ja -nukuimme kaikki hyvin koko yön mistään häiriintymättä. Sekä sakaaleja -että hyeenoita tuli ympärillemme, mutta tiesimme, etteivät ne voisi -murtautua kraaliin." - -Hans osoitti pyöreätä orjantappurapensaista tehtyä aitausta, joka oli -hyvin valmistettu. - -Sitten hän jatkoi kertomustaan: - --- Aamusella havaitsimme kaiken olevan kunnossa. Totty lypsi jälleen -lehmän, ja me söimme murkinan. Lauma laskettiin ruohikkoon samoin kuin -lehmä ja kaksi hevostammekin. - --- Juuri puolenpäivän tienoissa aloin ajatella, mitä saisimme -päivälliseksi, sillä murkina oli tehnyt lopun kaikesta. En olisi -halunnut teurastaa toista lammasta, jos sitä voitaisiin välttää. Käskin -Janin ja Trüeyn pysyä vankkurien lähellä ja jättäen Tottyn paimentamaan -laumaa otin siis pyssyn ja lähdin riistan hakuun. En ottanut hevosta, -sillä olin näkevinäni hyppykauriita ulkona lakeudella; ja jalkaisin -voisin hiipiä niiden luo paremmin. - --- Toden totta, siellä oli hyppykauriita. Päästyäni ulos tästä -laaksosta ja saatuani paremman yleissilmäyksen näin jotakin, mikä -hämmästytti minua, sen voin vakuuttaa. - --- Tuskin saatoin uskoa silmiäni. Koko tasanko länttä kohti näytti -olevan yhtenä suunnattomana eläinlaumana; ja niiden heleistä, -kellertävistä kyljistä ja lumivalkeista häntäkarvoista tiesin niiden -olevan hyppykauriita. Ne olivat kaikki liikkeessä, toiset pureksien -ruohoa kulkiessaan, samalla kun satoja niistä alituisesti hyppi ilmaan -runsaasti kymmenen jalkaa korkealle ja loikki toistensa ylitse. -Vakuutan, että tuo kaikki oli omituisimpia näkyjä, mitä koskaan olen -katsellut, ja hauskimpia myös; sillä sen sijaan, että nuo elukat -olisivat julmia, villejä petoja, tiesin niiden olevan vain siroja ja -somia pikku gaselleja. - --- Ensi ajatukseni oli päästä niiden lähettyville voidakseni ampua; ja -olin juuri lähteä yli lakeuden, kun huomasin antilooppien tulevan minua -kohti. Näin, että ne lähestyivät melkoisen nopeasti; ja jos jäisin -sinne, missä olin, säästäisivät ne minulta vaivan hiipiä niiden luo. -Laskeuduin erään pensaan taakse ja odotin. - --- Minun ei tarvinnut varsin kauan odottaa. Vähemmässä kuin -neljännestunnissa lauman etujoukot lähestyivät, ja kun vielä viisi -minuuttia oli kulunut, oli parisenkymmentä niistä pyssynkantaman päässä. - --- Vähään aikaan en laukaissut. Tiesin niiden tulevan vielä lähemmäksi -ja makasin tarkastellen noiden sievien elukoiden liikkeitä. Panin -merkille niiden kepeät, somat muodot, niiden hienot, hennot jäsenet, -niiden kanelinkarvaiset selät ja valkeat vatsat kastantajanruskeine -reunuksineen kummallakin sivulla. Katselin koiraksien lyyranmuotoisia -sarvia ja ennen kaikkea niiden lautasten omituisia nipukoita, jotka -levisivät joka kerta niiden hypähtäessä näyttäen pitkiä silkinhienoja -karvoja, niin valkeita kuin lumi. - --- Kaikki nämä seikat panin merkille ja vihdoin, kyllästyneenä niitä -ihailemaan, valitsin joukosta kauniin naaraskauriin -- sillä ajattelin -päivällistäni ja tiesin, että naaraskauriinpaisti on maukkainta. - --- Tähdättyäni huolellisesti laukaisin. Naaras kaatui, mutta kummakseni -eivät toiset juosseet tiehensä. Muutamat etumaisista laukkasivat vain -hiukkasen takaisinpäin tai hypähtivät ilmaan; mutta sitten ne jälleen -ryhtyivät välinpitämättöminä ruohoa pureksimaan, ja pääjoukko eteni -kuten ennenkin. - --- Latasin niin pian kuin ehdin ja kaadoin toisen -- tällä kertaa -koiraksen -- mutta kuten ennenkin pelottamatta muita. - --- Ryhdyin lataamaan kolmatta kertaa; mutta ennenkuin olin valmis, -olivat etumaiset joukot kulkeneet ohitseni kummallakin puolella ja -huomasin olevani lauman keskellä. - --- En pitänyt tarpeellisena piilottautua enää pensaan taakse, vaan -kohosin polvilleni ja tähdäten lähimpään kaadoin senkin. Sen toverit -eivät pysähtyneet, vaan juoksivat tuhansittain sen ruumiin yli. - --- Latasin jälleen ja nousin seisomaan. - --- Nyt johtui ensi kerran mieleeni ajatella hyppykauriiden omituista -käyttäytymistä; sillä sen sijaan, että olisivat pötkineet pakoon minut -nähdessään, ne vain hypähtivät hiukan sivulle ja sitten jatkoivat -kulkuansa. Jonkinlainen vimma näytti ne vallanneen. Muistin kuulleeni, -että sellainen oli niiden tapa niiden ollessa muuttovaelluksella. Tässä -täytyi siis olla "trek-boken", ajattelin. - --- Olin pian varma tästä, sillä lauma kasvoi joka hetki sankemmaksi -ja sankemmaksi ympärilläni, kunnes lopuksi oli sellainen tungos, että -aloin tuntea asemani omituiseksi. Ei sillä, että olisin pelännyt -elukoita, koska niillä ei näyttänyt olevan mitään halua käyttää -sarviansa minua vastaan. Päinvastoin ne tekivät kaikkensa päästäkseen -pois tieltäni. Mutta ainoastaan lähimmät olivat säikähtyneitä; ja kun -läsnäoloni ei millään tavoin kauhistuttanut niitä, jotka olivat sadan -kyynärän päässä, eivät viimemainitut tehneet yritystäkään antaa tilaa. -Luonnollisesti saattoivat lähimmät päästä vain parin askeleen päähän -minusta, työntäen toisia ahtaammalle tai hypäten niiden selkään -- -joten noiden alituisesti ilmaan hyppivien takia ympärilläni oli koko -ajan kahden elukan korkuinen piiri! - --- En voi kuvailla omituisia tunteita, joita minulla oli tässä -merkillisessä tilanteessa, tai kuinka kauan ehkä olisin voinut paikkani -pitää. Kenties olisin ladannut ja ampunut jonkun aikaa, mutta juuri -silloin johtuivat lampaat mieleeni. - --- Ne kuljettavat ne mukanaan, ajattelin. Olin kuullut sellaisen olevan -hyvin tavallista. - --- Näin antilooppien suuntaavan laaksoa kohti -- etummaiset olivat -jo siellä ja olisivat pian paikalla, jossa olin juuri nähnyt pienen -laumamme syövän. - --- Toivoen vielä ehtiväni ennen hyppykauriita ja saavani lampaat -kraaliin ajetuiksi, ennenkuin edelliset tunkeutuisivat niiden joukkoon, -lähdin laaksoa kohden. Mutta harmikseni en voinut päästä nopeammin kuin -lauma kulki. - --- Kun lähestyin elukoita raivatakseni tien niiden joukon lävitse, -hyppelivät ne sinne tänne ja loikkasivat toistensa yli, mutta eivät -kuolemakseenkaan voineet avata minulle tietä, niin kovin kuin sitä -halusinkin. Olin niin lähellä muutamia niistä, että olisin voinut -pyssylläni iskeä ne kumoon. - --- Aloin huutaa ja heiluttaen pyssyäni avasin tietä nopeammin, -kun havaitsin edessä jotakin, mikä näyttäytyi suureksi avoimeksi -tilaksi. Työntäydyin eteenpäin sitä kohti, mutta kuta lähemmäksi -sen reunaa tulin, sitä tiheämmin sulloutuneina huomasin elukoiden -olevan. Ainoastaan hypähtämällä ylöspäin saatoin nähdä, että siinä -oli avonainen paikka. En tiennyt, mikä sen aiheutti. En jäänyt sitä -miettimään. Halusin vain päästä eteenpäin niin nopeaan kuin suinkin, -ajatellen lammaslaumaamme. - --- Jatkoin tien raivaamista ja vihdoin olin siinä paikassa, jota -olin tavoitellut; sinne pääsyä varten tekemäni ura sulkeutui -silmänräpäyksessä jälkeeni. Olin hyökkäämäisilläni edelleen -käyttääkseni hyväkseni tuota tyhjää maapalasta, kun -- mitä näinkään -keskustassa, suoraan edessäni! Todellakin: suuren keltaisen leijonan! - --- Se selitti laumassa syntyneen aukon. Jos olisin tiennyt, mikä -sen aiheutti, olisin raivannut tietä mihin muuhun suuntaan hyvänsä -kuin tähän; mutta siinä olin, ulkona avoimella kentällä, tuskin -kymmenen askeleen päässä minusta leijona, ja kaurismuuri kahden elukan -korkuisena meidän molempien ympärillä! - --- Ei tarvitse sanoa, että olin aika lailla pelästynyt. En muutamaan -silmänräpäykseen tiennyt mitä tehdä. Pyssyni oli vielä ladattu -- sillä -tuumittuani pelastaa pienen laumamme en välittänyt sitä tyhjentää -antilooppeihin. Saatoin ampua yhden, ajattelin, milloin tahansa, -toimitettuani lampaat talteen kraaliin. Pyssy niin ollen oli ladattu, -vieläpä lyijyluodilla. - --- Tähtäisinkö leijonaan ja ampuisin? Tein itselleni tämän kysymyksen -ja olin juuri ratkaista myönteisesti, kun tuumin, että se sittenkin -oli typerää. Huomasin, että leijona, joka oli selkä minuun päin, joko -ei ollut nähnyt minua tai ei vielä kiinnittänyt minuun huomiota. -Jos ainoastaan haavoittaisin sitä -- ja päättäen siitä asennosta, -jossa se oli, en luultavasti muuta tekisi -- mitä seuraisi? Minut -todennäköisesti revittäisiin kappaleiksi. - --- Nämä olivat ajatuksiani, jotka tuskin veivät sekunnin aikaa. Olin -perääntymäisilläni pois eli palaamassa kauriitten joukkoon raivatakseni -tietä johonkin muuhun suuntaan, ja olinkin tullut lähelle reunaa, kun -katsahtaessani olkani yli näin leijonan äkkiä pysähtyvän ja kääntyvän. -Minäkin pysähdyin, tietäen sen olevan turvallisimman menettelyn; ja -niin tehdessäni katsahdin taakseni leijonaa silmiin. - --- Helpotuksekseni näin, etteivät ne olleet suunnatut _minuun_. Se -näytti saaneen jonkun päähänpiston. Ehkä oli sen ruokahalu palannut; -seuraavassa hetkessä se juoksi pari syltä ja sitten, kohoten -hirmuisella hyppäyksellä, heittäytyi kauas lauman sekaan ja kapsahti -alas suoraan erään antiloopin selkään. Toiset loikkivat oikeaan ja -vasempaan, ja uusi piiri avautui heti sen ympärille. - --- Se oli nyt entistä lähempänä sitä paikkaa, jossa minä seisoin, ja -saatoin selvästi nähdä sen kyyristyneenä saaliinsa yli. Sen kynnet -pitelivät vavahtelevaa ruumista, ja sen pitkät hampaat tarttuivat -eläinparan niskaan. Mutta se ei tehnyt pienintäkään liikettä, -lukuunottamatta häntää, joka heilahteli hiljalleen toiselta kyljeltä -toiselle, aivan kuten kissanpojalla, joka on pyydystänyt pikkuruisen -hiiren. Saatoin myös nähdä, että sen silmät olivat umpeen suljetut, -ikäänkuin se olisi nukkunut. - --- Olin kuullut, että tuollaisissa olosuhteissa voi leijonaa lähestyä -ilman suurtakaan vaaraa. Ei sillä, että olisin halunnut mennä -lähemmäksi -- olinhan pyssyineni kyllin lähellä -- mutta tämä mieleen -muistuminen, luullakseni, pani minut ajattelemaan ampumista. Joka -tapauksessa kuiskasi jokin minulle, että onnistuisin, enkä voinut olla -yrittämättä. - --- Pedon pää leveine leukaperineen ja suljettuine silmineen oli -mukavasti edessäni. Tähtäsin ja vedin liipasinta mutta sen sijaan, että -olisin jäänyt katsomaan laukaukseni vaikutusta, juoksin suoraa päätä -pois vastakkaiseen suuntaan. - --- En pysähtynyt, ennenkuin olin saanut ison alan antiloopeja itseni -ja sen paikan väliin, jossa viimeksi olin seisonut; ja sitten raivasin -parhaani mukaan tietä vankkureille päin. - --- Kauan ennen sinne tuloani näin, että Jan ja Trüey sekä Totty olivat -turvassa katoksen alla. Se ilahutti minua, mutta näin myöskin, että -lampaat ja vuohet olivat sekaantuneet hyppykauriiden joukkoon ja -kulkivat niiden mukana pois, ikäänkuin kuuluisivat samaan lajiin. -Pelkään niiden kaikkien olevan menetettyjä. - -"Entä leijona?" kysyi Hendrik. - -"Tuolla se makaa!" vastasi Hans, osoittaen vaatimattomasti ulkona -lakeudella olevaa keltaista läjää, jonka ympärillä korppikotkat jo -alkoivat liidellä. "Tuolla se makaa, olisit tuskin itse voinut ampua -paremmin, Hendrik veikko." - -Näin sanoessaan Hans hymyili sellaisella tavalla kuin tahtoisi näyttää, -ettei hänellä ollut tarkoitusta kerskata teostaan. - -Hendrik julisti äänekkäästi, että se oli mainio urotyö, ja valitti, -ettei hän ollut silloin paikalla saadakseen katsoa hyppykauriiden -ihmeellistä vaellusta. - -Mutta ei ollut aikaa tyhjänpäiväiseen jutteluun. Van Bloom ja hänen -joukkonsa olivat perin epämiellyttävässä asemassa. Kaikki hänen -laumansa olivat poissa. Lehmä ja hevoset vain olivat jäljellä; ja -näille eivät antiloopit olleet jättäneet ruohonkorttakaan. Millä niitä -ruokittaisiin? - -Olisi aivan hyödytöntä seurata vaeltavien hyppykauriiden jälkiä -toivossa saada lauma takaisin. Swartboy vakuutti heille niin. -Eläin-parat kulkeutuisivat ehkä satoja maileja, ennenkuin voisivat -erota suuresta laumasta tai lopettaa pakollisen retkensä. - -Hevoset eivät voisi paljoa kauemmaksi kulkea. Ei ollut muuta millä -niitä ruokkia kuin mimoosan lehtiä, ja ne olivat vain huonoa ruokaa -nälkäisille hevosille. Olisi onni, jos saataisiin ne pysymään hengissä, -kunnes löydettäisiin laidun; ja mistä nyt voisi löytää laitumen? -Heinäsirkat ja antiloopit yhdessä näyttivät muuttaneen koko Afrikan -erämaaksi. - -Kenttäkornetti teki pian päätöksensä. Hän jäisi sinne yöksi ja varhain -aamulla lähtisi etsimään jotakin muuta lähdettä. - -Onneksi ei Hans ollut laiminlyönyt hankkia paria kaurista; ja lihava -riista tuli nyt yhteiseksi hyväksi. Tuo paisti ja siemaus lähteen -raikasta vettä virkisti ennen pitkää kolme väsynyttä matkamiestä. - -Hevoset laskettiin irti mimoosapuiden joukkoon ja niiden annettiin -suoriutua omin neuvoin; ja vaikka ne tavallisissa olosuhteissa olisivat -"nostaneet nokkaansa" moiselle ruoalle kuin mimoosan lehdille, nostivat -ne nyt turpaansa toisessa merkityksessä ja puhdistivat okaisia oksia -kuten giraffit. - -Joku "Buffon"-koulun luonnontutkija on väittänyt, ettei susi, kettu, -hyena eikä sakaali tahdo syödä leijonan haaskaa -- että niiden pelko -kuninkaallista itsevaltiasta kohtaan jatkuu vielä sen kuolemankin -jälkeen. - -Kenttäkornetti ja hänen perheensä saivat varmuuden siitä, ettei -tämä väite ole totuudenmukainen. Montakaan tuntia ei ollut kulunut, -kun sekä sakaalit että hyeenat kävivät eläinten kuninkaan haaskan -kimppuun, ja lyhyessä ajassa siitä ei ollut jäljellä suupalaakaan, -luita lukuunottamatta. Sen ruskeankeltaisen nahankin ahmivat nämä -saaliinhimoiset elukat, ja hyeenan vahvat leuat mursivat monta -luutakin. Kunnioitus, joka näillä pedoilla on leijonaa kohtaan, loppuu -sen elämän sammuessa. Sen kuoltua ne syövät sen yhtä häikäilemättä kuin -jos se olisi elukoista mitättömin. - - - - -15. luku. - -LÄHDETTÄ ETSIMÄSSÄ. - - -Van Bloom oli satulassa ani varhain. Swartboy seurasi häntä, kaikkien -muiden jäädessä vankkurien luo odottamaan hänen paluutaan. He ottivat -ne kaksi hevosta, jotka oli jätetty vankkurien luo, koska nämä olivat -toisia vereksemmät. - -He ratsastivat miltei suoraan länttä kohti. Tämän suunnan saattoi -heidät valitsemaan havainto, että hyppykauriit olivat tulleet -pohjoisesta. Ohjaamalla länteen he uskoivat pikemmin pääsevänsä -hävitetyn alueen tuolle puolen. - -Suureksi tyydytyksekseen he pääsivät tunnin matkattuaan antilooppien -vaelluksen jäljiltä; ja vaikkakaan he eivät löytäneet vettä, oli siellä -oivallista ruohoa. - -Kenttäkornetti lähetti nyt Swartboyn takaisin hakemaan toisia hevosia -ja lehmää, osoittaen paikan, johon hänen tulisi tuoda ne laitumelle, -sillaikaa kun hän itse jatkoi lähteen etsimistä. - -Taivallettuaan muutamia maileja edemmäksi van Bloom huomasi -pohjoispuolella pitkän kukkulajonon, joka kohosi suoraan tasangosta -ja jatkui länteenpäin niin kauas kuin hän saattoi nähdä. Ajatellen, -että vettä todennäköisesti löytyisi näiden kallioiden lähistöltä, hän -käänsi hevosensa niitä kohden. Lähestyessään niiden juurta hän ihaili -sitä kaunista näköalaa, joka alkoi avautua hänen eteensä. Hän kulki -halki erisuuruisten ruohoisten aukeamain, joita erottivat toisistaan -hento-lehväiset mimoosaviidakot; toiset niistä muodostivat suuria -tiheikköjä, kun taas toisissa oli vain muutamia mataloita pensaita. -Kohoten korkealle yli mimoosain kasvoi useita jättiläissuuruisia -puita, lajiltaan sellaisia, joita van Bloom ei ollut milloinkaan ennen -nähnyt. Niitä oli maassa harvassa; mutta jokainoa, suunnattomine -lehvälatvoineen, näytti jo yksin pieneltä metsältä. - -Koko ympäröivä seutu oli näöltään hempeätä, puistomaista, ollen -tuntuvana vastakohtana takana kohoaville tummille kallioille, jotka -kohosivat tasangosta äkkijyrkästi usean sadan jalan korkeuteen ja -näennäisesti yhtä pystysuoraankin kuin talon seinät. - -Ihana maisema ilahutti matkaajan silmää -- moinen ihana maakaistale -niin suuren autiuden keskessä; sillä hän tiesi, että suurin osa -ympäröivää aluetta oli tuskin parempaa kuin villi "karoo". Koko -pohjoispuoli satoja maileja pitkälle oli suurta erämaata -- Kalaharin -erämaata ja nämä kalliot olivat osa sen eteläistä rajaa. "Vee-buuria" -olisi ilahuttanut tällainen näky toisissa oloissa. Mutta mitä -merkitsivät hänelle nyt kaikki nämä erinomaiset laitumet -- nyt, kun -hän ei enää kyennyt laumoillaan niitä täyttämään? - -Huolimatta näköalan kauneudesta hänen ajatuksensa olivat tuskallisia. - -Hän ei kuitenkaan antanut epätoivolle valtaa. Hänen nykyiset huolensa -olivat kyllin karvaita estääkseen häntä kiintymästä tulevaisuuteen. -Hänen ensi huolenaan oli löytää paikka, missä hänen hevosensa voisivat -koota uusia voimia; sillä ilman niitä hän ei enää voisi muuttaa -minnekään -- ilman niitä hän olisi todella avuton. - -Vettä hän kaipasi. Jollei vettä löytyisi, olisi koko tämä kaunis -puisto, jonka läpi hän kulki, yhtä arvoton hänelle kuin ruskea aavikko. - -Varmastikaan ei voi näin suloista maisemaa olla ilman tuota -olennaisinta alkuainetta! - -Niin ajatteli kenttäkornetti; ja jokaisen uuden lehdon käänteessä hänen -silmänsä harhailivat pitkin maanpintaa sitä etsien. - -"Kah!" huudahti hän iloisesti, kun parvi suuria namaqua-peltokanoja -pyrähti lentoon hänen tieltään. "Hyvä merkki tuo: ne ovat harvoin -etäällä vedestä." - -Vähän sen jälkeen hän näki joukon kauniita helmikanoja juoksevan -viidakkoon. Tämä oli vielä lisätodiste siitä, että vettä oli lähellä. -Mutta varmin kaikista, kun hän sitten huomasi papukaijan loistavan -höyhenpuvun korkean _cameeldoorn_-puun latvassa. - -"Nyt", mutisi hän itsekseen, "täytyy minun olla varsin lähellä jotakin -lähdettä tai lammikkoa". - -Hän ratsasti hilpeästi eteenpäin ja vähän ajan kuluttua saapui korkean -harjanteen laelle. Tänne hän pysähtyi tarkastamaan lintujen lentoa. - -Heti hän huomasi peltokanaparven lentävän länteen päin, ja pian sen -jälkeen toisen parven menevän samaan suuntaan. Molemmat näyttivät -laskeutuvan lähelle jättiläispuuta, joka kasvoi aukeamalla noin -kahdensadan sylen päässä kallion juurelta. Tämä puu oli erillään -kaikista muista ja verrattomasti suurin, mitä van Bloom vielä oli -nähnyt. - -Jäädessään tuijottamaan sen ihmeellistä kokoa hän havaitsi useita -papukaijoja laskeutuvan siihen. Lörpöteltyään hetkisen sen oksien -seassa ne lensivät alas tasangolle, ei kauaksi sen juuresta. - -"Varmasti", ajatteli van Bloom, "täytyy siellä olla vettä. Ratsastanpa -edelleen ja katson." - -Mutta hänen hevosensa oli tuskin malttanut odottaa hänen aikomustaan. -Eläin oli jo nykinyt suitsia, ja niin pian kuin se käännettiin puuta -kohti, lähti se matkaan kaula ojossa, korskuen rynnätessään eteenpäin. - -Luottaen hevosensa vaistoon ratsastaja laski suitset valloilleen; ja -vähemmän kuin viiden minuutin kuluttua sekä hevonen että ratsastaja -joivat makeata vettä kristallilähteestä, joka pulppusi esiin noin -parinkymmenen kyynärän päässä puusta. - -Kenttäkornetti olisi nyt kiirehtinyt takaisin vankkureille; mutta hän -ajatteli, että antamalla hevosensa tunnin verran syödä ruohistossa hän -tekisi paluumatkan paremmalla vauhdilla ja yhtä lyhyessä ajassa. Hän -otti siis pois suitset ja laski eläimen vapaaksi, itse ojentautuen -suuren puun varjoon. - -Siinä loikoessaan hän ei voinut olla ihailematta luonnon ihmeellistä -tuotetta, joka kohosi majesteetillisena hänen yllänsä. Se oli suurimpia -puita, mitä hän koskaan oli nähnyt. Se oli "nwana"-puun nimellä -tunnettua laatua, erästä _ficus_-lajia, suurine sykomorin-muotoisine -lehtineen, joita kasvoi tuuheasti sen upean latvan puolella. Sen runko -oli runsaasti kaksikymmentä jalkaa läpimitaten, ja enemmän kuin tuohon -korkeuteen se kohosi ilman ainoaakaan oksaa, sitten levittäytyen -lukemattomiin haaroihin, jotka ojentuivat kauas vaakasuoraan suuntaan. -Tuuhean lehvistön läpi van Bloom saattoi huomata munanmuotoisten -hedelmien hohtavan kookospähkinän suuruisina; ja näitä näkyivät -papukaijat ja monen muut lintulajit syövän. - -Toisiakin samanlaisia puita oli tasangolla pitkien välimatkojen -päässä toisistaan; ja vaikka ne olivat kaikki ympärillä olevia puita -korkeampia, ei yksikään ollut niin suuri ja huomattava kuin lähteen -luona kasvava. - -Kenttäkornetti, nauttiessaan sen varjoisien lehvien suomasta viileästä -siimeksestä, ei voinut olla ajattelematta, mikä ihailtava kraalin -rakentamispaikka se oli. Sen ystävällisessä suojassa talon asukkaiden -ei tarvitsisi milloinkaan pelätä Afrikan auringon polttavia säteitä; -tuskinpa sadekaan voisi tunkea sen lehtikatoksen läpi. Todellakin, sen -tuuhea lehvistö oli sinänsä jo melkein katto. - -Jos hänellä vielä olisi ollut karjansa, ei ole epäilystäkään, etteikö -"vee-buuri" olisi heti päättänyt ottaa tätä paikkaa vastaiseksi -kodikseen. Niin viekoittelevaa se kuin olikin, mitä hän nyt kuitenkaan -tekisi sellaisessa paikassa? Hänelle se oli korpea. Ei ollut mitään -teollisuuden haaraa, jota hän voisi harjoittaa niin syrjäisessä -seudussa. Totta on, että hän voisi metsästyksellä elättää itseään ja -perhettään. Hän näki, että riistaa oli runsaasti yltyleensä. Mutta -se olisi surullista elämää, ilman mitään tulevaisuudentoiveita. Mitä -tekisivät hänen lapsensa tästä lähin? Oliko heidän varttuminen ilman -muuta päämäärää kuin tulla köyhiksi metsämiehiksi -- ei enemmäksi kuin -villit bushmannit? Ei, ei, ei! Ei tullut kysymykseen valmistaa sinne -kotia. Muutamia vuorokausia, jotta hänen uupuneet hevosensa saisivat -voimia jälleen, ja sitten hän ponnistaisi ja vaeltaisi takaisin -siirtomaihin. - -Mutta mitä sitten, kun hän olisi palannut sinne? Hän ei tiennyt, mitä -sitten seuraisi. Hänen tulevaisuutensa oli synkkä ja epävarma. - -Antauduttuaan noin tunnin ajaksi tällaisiin mietteisiin hän muisti, -että oli aika palata leirille; ja otettuaan kiinni hevosensa ja -pantuaan sille suitset hän nousi selkään ja lähti liikkeelle. - -Virkistyneenä makeasta ruohosta ja raikkaasta vedestä ratsu kantoi -häntä rivakasti eteenpäin; ja vähemmässä kuin kahdessa tunnissa hän -saapui Swartboyn ja Hendrikin luo sinne, missä nämä paimensivat hevosia. - -Ne vietiin takaisin vankkurien luo ja valjastettiin; ja sitten suuret -ajoneuvot vielä kerran liikkuivat lakeuden poikki. - -Ennenkuin aurinko oli mennyt mailleen, häämöitti pitkä valkea katos -jättiläissuuren "nwanan" lehtevässä suojassa. - - - - -16. luku. - -KAUHEA "TSETSE". - - -Vihannoiva verho, joka levisi heidän ympärillään -- puiden vihreät -lehdet -- lähteen luona kasvavat kukkaset -- kristallivesi uomassaan --- matkan päässä kohoavat tummat, uljaat kalliot -- kaikki yhdessä -loivat viehättävän kuvan. Matkamiesten silmät riemastuivat, kun he sen -näkivät; ja sillaikaa kun riisuttiin hevosia vankkurien edestä, toi -jokainen ilmi iloisen hämmästyksensä. - -Paikka näytti jokaista miellyttävän. Hans rakasti sen rauhallista -ja metsäistä kauneutta. Tämä oli juuri sellainen paikka, jonka hän -valitsisi, samoillakseen kirja kädessä ja unelmissa kuluttaakseen monta -mieluisaa hetkeä. Hendrik piti siitä paljon, koska oli jo huomannut -sitä, mille hän antoi nimen "laajat riistanjäljet": toisin sanoen, hän -oli havainnut useiden Afrikan suurimpien villien eläinten jälkiä. - -Pikku Trüey oli haltioissaan nähdessään niin paljon kauniita kukkia. -Siellä oli loistavia helakanpunaisia kurjenpolvia, tähdenkaltaisia -sulotuoksuisia jasmiineja ja komeita belladonnaliljoja suurine -ruusunvärisine ja valkeine kukkineen; siellä eivät ainoastaan pienemmät -kasvit olleet kukassa, vaan pensaita ja vieläpä puitakin peittivät -koreat suloisesti tuoksuavat kukkaset. Siellä oli "sokeripensas" -(_Prolea mellifera_), lajinsa kaunein, suurine pikarinmuotoisine, -vaaleanpunaisine, valkeine ja vihreine terineen; ja siellä myöskin -"hopeapuu" (_Leucodendron argenteum_), jonka sileät hopeiset lehdet -tuulessa leikkien näyttivät suunnattomalta silkkikukkien joukolta; -siellä olivat mimoosat peittyneinä kullankeltaisiin kukkiin, jotka -täyttivät ilman voimakkaalla ja miellyttävällä tuoksullaan. - -Harvinaisia kasvullisuuden muotoja oli ympäristössä tai aivan -paikallakin: puuntapaisia aloeita suurine korallinpunaisine -kukkatähkineen ja monenlaisia euphorbioita; siellä oli myös _zamia_ -palmuntapaisine lehtineen ja pehmeälehtinen _Strelitzia reginae_. -Kaikkia näitä huomattiin tämän vastalöydetyn lähteen lähistöllä. - -Enemmän kuin yksikään muu saavutti kuitenkin pikku Trüeyn ihailua -kaunis sininen lumme (_Nymphaea caerulea_), joka epäilemättä on -suloisimpia Afrikan kukista. Lähellä lähdettä, ainoastaan vähän matkaa -tasangolle päin, oli lammikko -- sitä olisi itse asiassa voinut -sanoa pieneksi järveksi -- ja sen vesien tyynellä povella uinuivat -taivaansiniset teriöt kaikessa loistavassa ihanuudessaan. - -Trüey oli kuljettaen pientä lemmikkiään nauhassa mennyt rannalle niitä -katselemaan eikä luullut koskaan voivansa lakata tuijottamasta noin -suloisiin kukkiin. - -"Toivon, että isä jää tänne pitkäksi aikaa", sanoi hän seuralaiselleen, -pikku Janille. - -"Ja minä toivon myös. Kas! Trüey, mikä pulska puu tuolla on! Katsopas -pähkinöitä, pääni suuruisia, sen vakuutan! Kuinkahan me saamme joitakin -niistä tipahtamaan?" - -Niin lapset juttelivat, molemmat hyvillään ympäröivistä uusista -näköaloista. - -Vaikka kaikki nuoret tunsivat itsensä onnellisiksi, hillitsi heitä sitä -ilmaisemasta pilvi, jonka huomasivat isänsä otsalla. Hän oli istuutunut -suuren puun alle, mutta hänen silmänsä olivat maahan käännetyt -ikäänkuin tuskalliset ajatukset tekisivät hänet levottomaksi. Kaikki he -sen huomasivat. - -Hänen ajatuksensa olivat todella tuskallisia -- eivät ne hevillä olisi -voineet muuta olla. Hänellä oli vain yksi tie jäljellä -- palata -siirtomaahan ja alkaa elämä alusta. Mutta miten hän alkaisi? Mitä -hän saattoi tehdä? Hänen omaisuutensa oli kaikki mennyttä, hän voi -ainoastaan olla jonkun rikkaamman naapurinsa palveluksessa; ja sille, -joka koko elämänsä ajan oli tottunut riippumattomuuteen, se olisi -todenteolla kovaa. - -Hän katseli viittä hevostaan, jotka nyt ahnaasti söivät kallioiden -siimeksessä kasvavaa rehevää ruohoa. Milloin _ne_ olisivat valmiit -kulkemaan jälleen takaisin? Kolmen tai neljän päivän kuluttua hän -voisi lähteä. Oivallisia elukoita useimmat niistä -- ne kuljettaisivat -vankkurit kyllä kevyesti. - -Niin kulkivat kenttäkornetin ajatukset. Tuskin hän sillä hetkellä -ajatteli, että nuo hevoset eivät enää koskaan vetäisi vankkureita eikä -mitään muitakaan ajoneuvoja. Tuskin hän ajatteli, että nuo viisi jaloa -eläintä olivat tuomitut. - -Niin kuitenkin oli. Tuskin viikkoakaan tämän jälkeen riitelivät -sakaalit ja hyeenat niiden luista. Jopa juuri sillä hetkellä, jolloin -hän katseli niiden syöntiä, myrkky paraikaa tunkeutui niiden suoniin, -ja ne saivat kuolinhaavansa. Valitettavasti odotti uusi isku van -Bloomia. - -Kenttäkornetti oli yhä uudestaan havainnut, että hevoset näyttivät -syödessään levottomilta. Aika ajoin ne äkkiä hypähtivät, huiskauttivat -pitkää häntäänsä ja hankasivat päätänsä pensaita vastaan. - --- Joku kärpänen vaivaa niitä, -- hän ajatteli eikä sen enempää -välittänyt koko asiasta. - -Niin juuri olikin -- kärpänen juuri niitä vaivasi. Jos van Bloom olisi -tiennyt, mikä se kärpänen oli, olisi hän tuntenut toisenlaista huolta -hevostensa tähden. Jos hän olisi tuntenut tuon pienen kärpäsen luonnon, -olisi hän rynnännyt sinne kaikkine poikineen, ottanut kiinni hevoset -niin kiireesti kuin suinkin ja vienyt ne kauas pois noiden synkkien -vuorten lähettyviltä. Mutta hän ei tuntenut "tsetse"-kärpästä. - -Oli vielä muutamia minuutteja auringonlaskuun, ja hevosten annettiin -vapaasti syödä laitumella, mutta van Bloom huomasi, että ne joka -hetki kävivät yhä ärtyneemmiksi -- milloin iskien kavioillansa -ruohoturpeeseen -- milloin juosten kappaleen matkaa -- ja välillä -korskuen vihaisesti. Sen matkan päästä, missä ne olivat -- noin -neljännes mailia -- van Bloom ei nähnyt mikä niitä häiritsi; mutta -niiden merkillinen käyttäytyminen saattoi hänet vihdoin kävelemään -niiden luo. Hans ja Hendrik menivät hänen kanssaan. - -Saapuessaan lähelle sitä paikkaa he hämmästyivät merkillisestä näystä: -kutakin hevosta näytti piirittävän mehiläisparvi! - -He näkivät kuitenkin, etteivät ne olleet mehiläisiä, vaan hiukan -pienempiä hyönteisiä, ruskeita väriltään, muistuttaen nautapaarmaa -ja erittäin vilkkaita lennossaan. Tuhansia liehui joka hevosen -yläpuolella ja satojen voi nähdä laskeutuvan eläinten päihin, kaulalle, -ruumiiseen ja sääriin -- todella niiden yli kauttaaltaan. Ne nähtävästi -joko purivat tai pistivät niitä. Ei ihme, jos eläinparat olivat -kiusaantuneita. - -Van Bloom ehdotti, että he ajaisivat hevoset kauemmaksi tasankoa -kohden, missä nuo kärpäset eivät näyttäneet oleskelevan. Hän huolehti -ainoastaan siitä kiusasta, jota ne aiheuttivat hevosille. Hendrik -myöskin sääli niiden kärsimyksiä; kaikista kolmesta Hans yksin arvasi -totuuden. Hän oli lukenut tuhoisasta hyönteisestä, joka usein vierailee -eräissä Etelä-Afrikan sisäosissa, ja näiden kärpästen ensi näkeminen -herätti epäilyn, että ne saattoivat olla niitä. - -Hän ilmaisi ajatuksensa toisille, jotka heti valtasi sama huoli. - -"Huuda Swartboy tänne!" sanoi van Bloom. - -Bushmannia kutsuttiin, ja pian hän ilmestyi tullen lähteen luota. Hän -oli viimeisen tunnin kuluessa touhunnut vankkurien kuorman purkamisessa -eikä ollut huomannut hevosia tai niiden herättämää mielenkiintoa. - -Niin pian kuitenkin kun hän läheni ja näki siivekkään parven surisevan -hevosten ympärillä, aukenivat hänen pienet silmänsä laajimmilleen, -hänen paksut huulensa lerpahtivat, ja hänen kasvonsa vääntyivät -ilmaisemaan hämmästystä ja säikähdystä. - -"Mitä se on, Swart?" kysyi hänen isäntänsä. - -"Mun baas, mun baas! Nyt paholainen irti -- tuo peto olla 'tsetse'!" - -"Ja entä sitten, jos se onkin tsetse?" - -"Mun baas! -- kaikki kuolla -- kuolla -- joka hepo!" - -Swartboy selitti sitten, että heidän näkemänsä kärpäsen purema on -tuhoatuottava, että hevoset varmasti kuolisivat -- pikemmin tai -myöhemmin, riippuen siitä kuinka lukuisia pistoja ne olivat jo saaneet; -mutta päättäen niitä ympäröivästä hyönteisparvesta ei bushmanni -epäillytkään, ettei niitä olisi pahoin pistetty, ja yhden ainoan viikon -kuluessa he saisivat nähdä kaikki viisi hevosta kuolleina. - -"Varto, mun baas -- huomen näyttää." - -Ja huomispäivä _näytti_ todella; sillä ennen kello kahtatoista -seuraavana päivänä olivat hevosten koko ruumis ja pää pöhöttyneet. -Niiden silmät olivat aivan ummessa; ne kieltäytyivät enempää syömästä, -hoipertelivat vain sokeasti rehevässä ruohossa, silloin tällöin -ilmaisten tuntemaansa kipua hiljaisin ja alakuloisin uikutuksin. Oli -jokaiselle selvää, että ne kuolisivat. - -Van Bloom koetti suoneniskentää ja muita parannuskeinoja, mutta -turhaan. Ei ole mitään apua tsetse-kärpäsen puremalle! - - - - -17. luku. - -PITKÄSARVINEN SARVIKUONO. - - -Suuri oli nyt todella kenttäkornetin suru. Onni näytti kaikessa olevan -vastainen. Askel askeleelta hän oli vuosien kuluessa vajonnut, tullen -joka vuosi maallisen omaisuutensa puolesta köyhemmäksi. Nyt hän -oli saavuttanut alimman asteen -- itse köyhyyden. Hän ei omistanut -rahtuakaan. Hänen hevosiansa voitiin pitää kuolleina. Lehmä oli -säästynyt tsetseltä välttäessään kallioita ja pysyessään tasangolla; -ja tämä eläin oli nyt hänen koko karjansa -- hänen koko omaisuutensa! -Totta kyllä, hänellä oli vielä mainiot vankkurinsa, mutta mitä hyötyä -oli niistä ilman sekä härkiä että hevosia? Vankkurit ilman valjakkoa! -Parempi olisi valjakko ilman vankkureita. - -Mitä hän saattoi tehdä? Miten hän pääsisi asemasta, johon oli joutunut? -Lievimmin sanoen, se oli tukala -- lähes kahdensadan mailin päässä -viljellystä asuinpaikasta eikä mitään pääsykeinoja sinne -- ei muita -keinoja kuin käveleminen; ja kuinka saattaisivat hänen lapsensa kävellä -kaksisataa mailia? Mahdotonta! - -Poikki erämaaseutujen, alttiina ei ainoastaan kauhealle väsymykselle, -vaan nälälle, janolle ja julmille petoeläimille. Näytti mahdottomalta, -että he voisivat suorittaa moisen retken. - -Ja mitä muuta voisi tehdä? kysyi kenttäkornetti itseltään. Täytyisikö -heidän jäädä sinne koko iäkseen, eläen epävarmasti metsänriistasta ja -juurista? Täytyisikö hänen lapsistaan tulla "pensastopoikia" -- hänestä -itsestään "pensastolainen", bushmanni? - -Näiden ajatusten liikkuessa hänen mielessään ei ollut ihme, että van -Bloom tunsi syvää murhetta. - -"Armias taivas!" huudahti hän istuessaan pää käsien varassa, "mitä -tulee minusta ja omistani?" - -Van Bloom-parka! Hän oli saavuttanut onnensa alimman asteen. - -Hän oli todellakin saavuttanut _alimman_ asteen; sillä vielä samana -päivänä -- jopa saman tunnin kuluessa -- sattui tapaus, joka ei -ainoastaan keventänyt hänen murheellista mieltään, vaan lupasi laskea -perustan tulevalle varallisuudelle ja onnelle. Tunnin päästä tästä -hetkestä oli kenttäkornetin suunnitelmiin tullut täydellinen muutos. -- -tunnin kuluttua siitä hetkestä hän oli onnellinen mies, ja kaikki hänen -ympärillään olivat yhtä onnellisia kuin hän. - -Tahdot kärsimättömästi kuulla, kuinka tämä muutos aikaansaatiin? Mikä -pieni haltijatar oli hypähtänyt lähteestä tai liukunut alas kallioilta -auttamaan hyvää kenttäkornettia hänen onnettomuutensa hetkellä? Tahdot -maltittomasti kuulla! Kuule siis. - -Aurinko oli mailleen menossa. He istuivat kaikki suuren puun alla, -lähellä tulta, jolla he olivat valmistaneet illallisensa. Ei puhuttu, -ei keskusteltu hilpeästi -- sillä lapset näkivät isänsä olevan -huolissaan, ja se piti heidät hiljaisina. Sanaakaan he eivät lausuneet -keskenään, ainoastaan satunnaisen kuiskauksen. - -Tällä hetkellä van Bloom ilmaisi synkät ajatuksensa ylläkerrotuin -sanoin. - -Kuin vastausta etsien hän kohotti silmänsä taivasta kohti ja antoi -niiden sitten harhailla ympäri tasankoa. Äkkiä ne kiintyivät omituiseen -ilmiöön, joka näkyi jonkun matkan päässä ja juuri sukelsi esiin -pensaikosta. - -Se oli jotakin lajia eläimiä, ja suuresta koosta van Bloom ja -toiset ensin luulivat sitä norsuksi. Ei kukaan heistä, Swartboyta -lukuunottamatta, ollut tottunut villissä tilassa oleviin elefantteihin --- sillä vaikka näitä elukoita ennen oli useimmissa Afrikan eteläisissä -osissa, ovat ne kauan sitten paenneet asutuilta seudulta ja nyt niitä -tavataan vain kaukana siirtomaan rajojen takana. Mutta he tiesivät -näillä paikoin olevan elefantteja -- olivathan he jo havainneet niiden -jälkiä -- ja kaikki otaksuivat, että lähestyvä suunnaton elukka oli -elefantti. - -Eivät kaikki, Swartboy teki poikkeuksen. Niin pian kun hänen silmänsä -osuivat eläimeen, huudahti hän: - -"Chukuroo -- chukuroo!" - -"_Rhinoster_, niinkö?" sanoi van Bloom tietäen, että "chukuroo" on -alkuasukasten nimitys sarvikuonolle eli "rhinosterille", kuten hän sitä -hollannin kielellä nimitti. - -"Jaa, baas", vastasi Swartboy; "ja yksi oikein iso -- 'kobaoba', pitkät -sarvet, valkonen rhinoster." - -Swartboy tarkoitti tällä, että puheena oleva eläin oli suurta lajia -sarvikuonoja ja tunnetaan alkuasukkaiden kesken "kobaoba"-nimellä. - -Todennäköisesti olet, nuori lukija, koko ikäsi arvellut, että on vain -yhtä lajia sarvikuonoja maailmassa -- nimittäin sarvikuono. - -Salli minun ilmoittaa sinulle, että olet ollut väärässä käsityksessä. -Näitä perin kummallisia eläimiä on varsin monta selvästi eroavaa lajia. -Vähintään kahdeksan lajia tunnen; enkä epäröi sanoa, että Afrikan -keskiosien tultua täysin tutkituiksi, kuten myöskin Etelä-Aasian ja -Aasian saarten, niitä havaitaan olevan lisää lähes puolet sen vertaa. - -Etelä-Afrikassa tunnetaan neljä määrättyä lajia; yksi Pohjois-Afrikassa -elävä eroaa kaikista näistä; suuri Intian sarvikuono taasen -muistuttaa ainoastaan vähän yhtäkään niistä. Erityistä lajia on -Sumatran sarvikuono, tuon saaren asukas; ja vielä toista lajia Jaavan -sarvikuono, Jaavan saarella tavattava. Täten meillä on kokonaista -kahdeksaa lajia, jotka kaikki selvästi eroavat toisistaan. - -Eniten tunnettu museoissa, eläintieteellisissä kokoelmissa ja kuvissa -on kenties intialainen elukka. Sille on luonteenomaista poimuinen -nahka, jota koristavat tiheässä kohoutumat eli pahkat, antaen sille -kilventapaisen näön. Tämä erottaa sen afrikalaisista lajeista, jotka -kaikki ovat vailla näitä pahkoja, joskin muutamien nahka on kuhmuista -ja käsnäistä. Abessinialaisella sarvikuonolla on myös poimuinen nahka, -joka antaa sille jonkun verran intialaisen näköä. Sekä Sumatran että -Jaavan lajit ovat pieniä, verrattuina suunnattomaan serkkuunsa, -intialaiseen sarvikuonoon, joka asustaa vain mantereella Intiassa, -Siamissa ja Kochin-Kiinassa. - -Jaavalainen laji muistuttaa enemmän intialaista, koska silläkin on -nahassa sarveiskilpiä ja se on yksisarvinen. Se on kuitenkin vailla -noita omituisia poimuja, jotka jälkimmäisille ovat luonteenomaisia. -Sumatralaisella ei ole poimuja eikä sarveiskilpiä. Sen nahassa on -ohut karvapeite, ja sarvipari saa sen hiukan muistuttamaan Afrikan -kaksisarvisia lajeja. - -Etelä-Afrikan alkuasukkaat tuntevat neljä määrättyä sarvikuonolajia, -joille he antavat eri nimitykset; ja voi huomauttaa, että tämä -alkuasukas-metsästäjäin havainto lajeihin nähden on paljon -luotettavampi kuin pelkkien kamariluonnontutkijain teoriat, näiden -johtaessa päätelmänsä jostakin nystyrästä tai hampaasta tai täytetystä -nahasta. Jos on mitään arvoa elollisen luonnon tuntemisella, emme ole -näille tuosta tuntemisesta kiitollisuudenvelassa, vaan paljon useammin -"sivistymättömille metsämiehille", joita he pyrkivät halveksimaan -ja jotka kuitenkin ovat opettaneet meille jotensakin paljon siitä, -mitä tiedämme eläinten tavoista. Sellainen "sivistymätön metsämies" -kuin Gordon Cumming esimerkiksi on tehnyt enemmän lisätäkseen Afrikan -eläinopin tuntemusta kuin kokonainen kollegio teorioita rakentelevia -oppineita. - -Nuo neljä lajia tunnetaan alkuasukkaiden kesken nimillä "borele", -"keitloa", "muchocho" ja "kobaoba". Molemmat ensinmainitut ovat "mustia -sarvikuonoja" -- niiden nahan yleinen väri on tumma -- kun taas -"muchocho" ja "kobaoba" ovat valkoisia muunnoksia, niiden nahan ollessa -likaisenvalkeahko. Mustat sarvikuonot ovat paljon pienempiä -- tuskin -puolta toisten koosta, ja ne eroavat niistä sarviensa pituuden ja luvun -puolesta ynnä muissakin yksityisseikoissa. - -"Borelen" sarvet -- kuten kaikkien sarvikuonojen -- ovat sierainten -yläpuolella luumaisessa pinnassa kiinni pystyssä, kaartuen hieman -taaksepäin, toinen toisensa takana. Etumainen sarvi on pitempi --- harvoin yli kahdeksantoista tuuman -- mutta usein se taittuu -tai hankautuu lyhyemmäksi, eikä ole kahta yksilöä tässä suhteessa -yhdenlaista. Takimmainen sarvi on tällä lajilla vain jonkinlainen -nystyrä, kun taas "keitloalla" eli kaksisarvisella mustalla -sarvikuonolla molemmat sarvet ovat kehittyneet melkein samanpituisiksi. - -"Muchocholla" ja "kobaoballa" saattaa tuskin sanoa takimmaisia sarvia -olevankaan, mutta etummainen kummallakin lajilla voittaa pituudessa -borelen ja keitloan. Muchocholla se useimmiten on kolme jalkaa pitkä, -kun taas usein nähdään kobaoba, jolla neljän jalan pituinen sarvi -pistää esiin ruman kuonon päästä -- pelottava ase! - -Kahden viimemainitun sarvet eivät kaarru taakse, vaan ojentuvat -eteenpäin; ja kun ne molemmat pitävät päätään alhaalla, on pitkä, -terävä piikki usein vaakasuorassa. Kaulansa muodossa ja pituudessa, -korviensa asennossa ja muissa suhteissa mustat sarvikuonot eroavat -oleellisesti valkoisista. Itse asiassa niiden tavatkin ovat aivan -erilaiset. Edelliset elävät pääasiassa orjantappurapensaiden, kuten -_Acacia horridan_ tai "Odota-vähän" lehdistä ja oksista, kun taas -jälkimmäiset elävät ruohosta. Edelliset ovat raivokkaampia luonnostaan --- hyökkäävät ihmisen tai minkä eläimen kimppuun tahansa sen -nähdessään; ja näyttävätpä toisinaan suuttuvan pensaisiinkin, rynnäten -niiden luo ja murskaten ne kappaleiksi. - -Valkoiset sarvikuonot, vaikka haavoittuneina tai ärsytettyinä kylläkin -raivoisia, ovat tavallisesti rauhallisia mieleltään ja antavat -metsästäjän mennä ohi häntä ahdistamatta. - -Ne tulevat hyvin lihaviksi ja ovat erinomaista ravintoa. Minkään -afrikalaisen eläimen lihaa ei pidetä parempana kuin valkoisen -sarvikuonon vasikan, jotavastoin mustat muunnokset eivät milloinkaan -liho ja niiden liha on sitkeätä ja tympäisevää. - -Kaikkien neljän sarvia käyttävät alkuasukkaat useihin tarkoituksiin, -sillä ne ovat lujia, erinomaista rakennetta, ja ne saa helposti hyvin -kiiltämään. Pisimmistä sarvista alkuasukkaat valmistavat "knob-kerries" -(nuijia) ja latasimia pyssyjänsä varten. Lyhyemmistä saadaan ainesta -vasaroihin, juomapikareihin, pienten työaseiden kädensijoihin ja muuhun -sellaiseen. Abessiniassa ja muissa Pohjois-Afrikan osissa, joissa -käytetään miekkoja, tehdään miekankahvoja sarvikuonon sarvista. - -Nahkaakin käytetään eri tarkoituksiin; muun muassa siitä tehdään -"jambok" nimisiä ruoskia, vaikkakin virtahevosennahka on siihen -parempaa. Kuten jo sanottu, afrikalaisen sarvikuonon nahka on ilman -poimuja, laskoksia ja sarveiskilpiä, joita tavataan sen aasialaisella -heimolaisella, mutta se on kuitenkin kaukana pehmoisesta. Se on niin -paksua ja niin vaikea lävistää, että toisinaan tavallisesta lyijystä -valmistettu luoti litistyy sitä vasten. Lyijyä täytyy koventaa jollakin -muulla metallilla, jotta se varmasti menee nahan puhki. - -Sarvikuono, vaikkei olekaan vesieläin kuten virtahepo, pitää siitä -huolimatta tuosta aineesta, ja harvoin sitä tavataan pitempien -matkojen päässä siitä. Kaikki neljä lajia mielellään makaavat ja -piehtaroivat liejussa, aivan kuten siat kesäpäivinä; ja tavallisesti -ne ovat yltyleensä tämän aineen peittämiä. Päivän aikaan niiden voi -huomata makaavan tai seisovan jonkun tuuhean mimoosapuun varjossa, -joko nukkuen tai eräänlaisessa veltossa välinpitämättömyydessä; yön -aikaan ne taasen kuljeksivat etsien ruokaa ja vettä. Jos niitä lähestyy -tuulen alta, voi helposti ne saavuttaa, sillä niiden pienet säkenöivät -silmät eivät niitä paljon auta. Jos metsästäjä taas päinvastoin menee -tuulenpuolelle, vainuavat ne hänet pitkän matkan päästä, koska niiden -hajuaisti on mitä kehittynein. Jos niiden silmät olisivat yhtä tarkat -kuin sieraimet, olisi niiden kimppuun hyökkääminen vaarallista peliä, -sillä ne voivat juosta kyllin nopeaan saavuttaakseen hevosen ensi -hyökkäyksellä. - -Hyökkäyksessä ja juoksussa musta muunnos suuresti voittaa valkoisen. -Niitä välttää kuitenkin helposti, jos metsästäjä nopeasti hypähtää -sivuun, antaen niiden syöksyä sokeasti eteenpäin. - -Musta sarvikuono on noin kuuden jalan korkuinen hartioiden kohdalta -ja runsaat kolmetoista pitkä; valkoiset taas ovat paljon suurempia. -"Kobaoba" on runsaasti seitsemän jalkaa korkea ja neljätoista pitkä! - -Ei ihme, että näin erinomaisen suurta eläintä ensin luultiin -elefantiksi. Tosiasia on, että kobaoba-sarvikuono on elefantin jälkeen -suurin nelijalkainen; ja isoine turpineen -- runsaasti kahdeksantoista -tuumaa leveä pitkine kömpelöine päineen, suunnattomine painavine -ruumiineen tämä eläin antaakin voimasta ja jykevästä suuruudesta yhtä -valtavan vaikutuksen, muutamat sanovat valtavammankin, kuin itse -elefantti. Se näyttää todella elefantin irvikuvalta. - - - - -18. luku. - -ANKARA OTTELU. - - -Kun he ensin näkivät kobaoban, oli se, kuten sanottu, juuri tulossa -esiin tiheiköstä. Pysähtymättä se suuntautui vastamainitulle lammelle, -aikoen nähtävästi päästä veteen. - -Tämän pienen järven alkuperänä oli luonnollisesti lähde -- vaikka se -oli runsaasti kolmesataa kyynärää viimemainitusta -- ja jokseenkin -yhtä etäällä suuresta puusta. Se oli melkein pyöreä ja noin -sataviisikymmentä kyynärää läpimitaten, ansaiten siis "järven" nimen, -jonka nuoret sille jo antovatkin. - -Sen yläsivulla -- lähteen puolella -- oli ranta korkea ja yhdessä -tai kahdessa kohden kallioinen, ja nämä kalliot ulottuivat lähteelle -saakka pienen puron uomaa pitkin. Järven länsi- eli ulkoreunalla oli -maa matalampaa, ja yhdessä tai kahdessa paikassa vesi kohosi miltei -tasangon tasalle. Senpä vuoksi olikin senpuolinen ranta tepasteltu -täyteen juomassa käyneiden eläinten jälkiä. Hendrik, metsämies, oli -niiden joukossa havainnut monen sellaisen lajin jälkiä, joita hän ei -lainkaan tuntenut. - -Järven matalampaan päähän oli kobaobakin matkalla -- epäilemättä sille -vanha ja mieluinen juomapaikka. - -Siellä oli kohta, jossa veden luo oli helpompi pääsy kuin muualla -- -hiukan toiselle sivulle siitä, missä liikavesi eli järven laskuvirta -alkoi juoksunsa. Se oli jonkinlainen poukama heleine hiekkarantoineen, -ja siihen pääsi tasangon puolelta pienoiskokoisen solan kautta, joka -epäilemättä oli kovertunut lammikolle juomaan tulleiden eläinten -pitkäaikaisessa käytössä. Tähän poukamaan tullen voivat suurimmatkin -elukat saada syvää vettä ja hyvän pohjan, joten ne saivat juoda ilman -suurta ponnistelua ja kumartumista. Kobaoba tuli suoraan järveä kohti; -ja sen joutuessa lähemmäksi he saattoivat nähdä sen suuntautuvan -solalle, joka johti pienelle poukamalle. Se todisti sen olleen siellä -ennenkin. - -Seuraavassa hetkessä se kulki aukon läpi ja seisoi polvia myöten -vedessä. - -Ahmaistuansa useita runsaita siemauksia -- milloin aivastaen, milloin -ähkien -- se upotti leveän kuononsa, sarvensa ja kaikki veteen, -ryöpytti sitä kuohumaan ja heittäytyen pitkäkseen alkoi kieriskellä -kuin sika. - -Paikka oli matala, ja suurin osa sen suunnatonta ruumista oli pinnan -yläpuolella -- vaikka järvessä oli kyllin syvälti vettä, jotta se olisi -voinut kylpeäkin, jos olisi halunnut. - -Van Bloomin kuten Hendrikinkin ensi ajatus oli, miten "kiertää" -sarvikuono ja tietysti surmata se. Ei sen vuoksi, että he -olisivat pelkästään toivoneet sen turmiota; mutta Swartboy oli jo -esittänyt, millaista erinomaista ravintoa tästä lajista saadaan, -eikä leirissä ollut mitään ruokavarastoa. Hendrikillä oli toinen -tarkoitus toivoessaan elukan kuolemaa. Hän tarvitsi uuden laastikun -rihlapyssyynsä ja katseli halukkaasti kobaoban pitkää sarvea. - -Mutta helpompaa oli toivoa sarvikuonon kuolemaa kuin saada se aikaan. -Heillä ei ollut hevosia -- ei ainakaan yhtään, jonka selkään saattoi -nousta -- ja hyökätä jalkaisin eläimen kimppuun olisi yhtä vaarallista -kuin turhaakin peliä. Todennäköisesti se keihästäisi yhden heistä -suureen piikkiinsä taikka tallaisi heidät mäsäksi suunnattomien -jalkainsa alle. Jollei se tekisi kumpaakaan, voisi se helposti päästä -pakoon -- koska mikä sarvikuono tahansa voittaa ihmisen juoksussa. - -Miten heidän piti menetellä? - -Ehkä he pääsisivät lähelle -- ampuisivat sitä väijyksistä ja -onnistuneella laukauksella kaataisivat sen. Yksi ainoa luoti toisinaan -surmaa sarvikuonon -- mutta vain oikein osuen, niin että se tunkee läpi -sydämen tai muiden tärkeimpien elinten. - -Tämä oli luultavasti paras suunnitelma. He voisivat helposti päästä -kyllin lähelle. Likellä sitä paikkaa oli pensasviita. Oli luultavaa, -ettei vanha kobaoba huomaisi heitä, jos he lähestyisivät tuulen alta, -etenkin kun sen nautinto näytti sillä hetkellä olevan korkeimmillaan. - -He olivat aikeissa lähestyä ja olivat siinä tarkoituksessa nousseet, -kun äkillinen riivaus näytti vallanneen Swartboyn. Tämä alkoi hyppiä -maassa, samalla mumisten hiljaisella äänellä: - -"Klow! klow!" - -Outo olisi luullut hulluudenpuuskan vaivaavan Swartboyta, mutta -van Bloom tiesi, että sanomalla "klow, klow!" bushmanni tarkoitti -"elefantti, elefantti!" ja katsoi senvuoksi Swartboyn osoittamaan -suuntaan. - -Toden totta, läntisellä tasangolla, häämöttäen keltaista taivasta -vasten, näkyi tumma möhkäle, jossa tarkastamalla havaitsi elefantin -ääriviivat. Sen pyöristyvä selkä erottui helposti mataloiden pensaitten -yläpuolella; ja sen leveät, riippuvat korvat liikkuivat sen kulkiessa. -Kaikki näkivät yhdellä silmäyksellä, että se oli tulossa järvelle ja -miltei samaa tietä, jota sarvikuono oli seurannut. - -Luonnollisesti tämä uusi ilmestys sekoitti metsästäjien koko -suunnitelman. Nähdessään mahtavan norsun he soivat tuskin enää -ajatustakaan sarvikuonolle. Ei sillä, että olisivat kiinnittäneet -kovinkaan suuria toiveita mahdollisuuteen surmata tuon -jättiläiseläimen, mutta joitakin sellaisia ajatuksia risteili kuitenkin -heidän mielessään. He olivat päättäneet koettaa joka tapauksessa. - -Ennenkuin he kuitenkaan ehtivät sopia mistään suunnitelmasta, oli -elefantti saapunut järven rannalle. Vaikka se liikkui vain hitaasti -kävellen, suoritti se pian aika pitkän matkan äärettömine askeleineen -ja eteni paljoa nopeammin kuin olisi luullutkaan. Metsästäjillä oli -tuskin aikaa ajatusten vaihtoon, ennenkuin suunnaton eläin oli muutaman -sylen päässä vedestä. - -Täällä se pysähtyi, käänteli kärsäänsä eri tahoille, seisoi aivan -hiljaa ja näytti kuuntelevan. - -Ainoatakaan ääntä ei ollut sitä häiritsemässä -- sarvikuonokin oli -sillä hetkellä hiljaa. - -Seisottuaan noin minuutin verran suunnaton eläin liikkui eteenpäin -jälleen ja astui ennen kuvattuun solaan. - -Leirissäolijat saattoivat nyt nähdä sen täydellisesti, vähemmän kuin -neljänsadan kyynärän päässä. Äärettömältä möhkäleeltä se näytti. -Sen ruumis täytti solan kokonaan laidasta laitaan, ja sen pitkät -torahampaat, työntyen enemmän kuin kolmen kyynärän päähän sen leuoista, -kaartuivat arvokkaasti taaksepäin. Se oli "vanha härkä", kuten Swartboy -kuiskasi. - -Tähän saakka ei sarvikuonolla ollut vähintäkään vihiä norsun -lähestymisestä; sillä viimemainitun käynti -- niin suuri elukka -kuin se onkin -- on niin hiljaista kuin kissan. On totta, että kova -jymisevä ääni kuin etäinen ukkonen kuului jatkuvasti sen sisältä, kun -se liikkui; mutta kobaoban pyörähtelyt olivat juuri silloin liian -vilkkaita, jotta se olisi kuullut tai huomannut mitään ääntä, joka ei -ollut varsin lähellä ja selvä. - -Kun norsun suunnaton ruumis äkkiä pimitti siltä auringon ja heitti -synkän varjonsa yli lammen, sai se kobaoban jaloilleen niin ketterästi, -ettei sitä olisi odottanut tuonmuotoiselta elukalta. - -Samalla kertaa siltä pääsi äännähdys, jonkinlainen röhkimisen ja -viheltämisen välimuoto, veden pärskyessä sen sieraimista. - -Elefantti myös lausui erikoisen tervehdyksensä torventörähdyksellä, -joka kaikui kallioista, ja pysähtyi kulussaan heti kun näki sarvikuonon. - -Epäilemättä olivat molemmat hämmästyneitä tapaamisesta, koska molemmat -seisoivat muutamia sekunteja silmäten toisiaan ilmeisen kummastuneina. - -Tämä tunne väistyi kuitenkin pian erään toisen tieltä. Vihan merkkejä -alkoi ilmaantua. Oli selvää, että niiden välille oli nousemassa pahaa -verta. - -Siinä oli todellakin pieni pulma. Elefantti ei voinut päästä mukavasti -veteen, jollei sarvikuono lähtenyt poukamasta; eikä sarvikuono hyvin -voinut päästä poukamasta, niin kauan kuin elefantti suunnattomine -paksuine jäsenineen tukki solan. - -On totta, että kobaoba olisi voinut luikkia tiehensä toisen säärien -välitse tai uida pois ja nousta maihin toisessa paikassa ja kummassakin -tapauksessa jättää rannan vapaaksi. - -Mutta kaikista maailman eläimistä on sarvikuono ehkä taipumattomin. Se -on myös kaikkein rohkeimpia, ei pelkää ihmistä eikä eläintä -- eipä -edes ylistettyä leijonaa, jota se usein ajaa kuten kissaa. Niinpä ei -vanhalla kobaoballa ollut aikomustakaan luovuttaa paikkaa elefantille, -ja sen asennosta päättäen oli ilmeistä, ettei se aikonut luikkia -tiehensä toisen vatsan alitse eikä uida yhtä vetäisyäkään sen vuoksi. -Ei -- ei ainoatakaan. - -Jäi siis nähtäväksi, kuinka kunniakysymys ratkaistaisiin. Asiain tila -oli käynyt niin mielenkiintoiseksi, että jok'ainoa leirissä tuijotti -liikkumattomin silmin noita kahta suurta härkää -- sillä sarvikuonokin -oli "härkä" ja suurinta lajinsa kokoa. - -Useita minuutteja ne seisoivat silmäten toisiansa. Elefantti, vaikka -olikin paljon suurempi, tunsi vastustajansa hyvin. Se oli kohdannut -sentapaisia ennen ja tiesi olla ylenkatsomatta toisen voimia. Kenties -se oli ennen tätä joutunut kosketuksiin tuon pitkän vartaantapaisen -kasvannaisen kanssa, joka pisti esiin kobaoban turvasta. - -Joka tapauksessa se ei syöksynyt vastustajansa kimppuun heti -- kuten -se olisi tehnyt jollekin antilooppiparalle, joka olisi samalla tapaa -joutunut sen tielle. - -Sen kärsivällisyys kului kuitenkin loppuun. Sen vanhaa arvoa oli -loukattu -- sen mahtia vastustettu -- se tahtoi saada kylpynsä ja -juomisensa -- se ei voinut kauempaa sietää sarvikuonon julkeutta. - -Karjuen niin että kalliot kaikuivat se ryntäsi eteenpäin, sovitti -torahampaansa lujasti vastustajansa hartioiden alle -- kohotti -mahtavasti ja heitti sarvikuonon kumoon veteen! - -Hetkeksi viimemainittu vajosi ja läähätti ja pärski, pää puoleksi veden -alla; mutta sekunnin kuluttua se oli jälleen jaloillaan ja hyökkäsi -vuorostaan. Katselijat saattoivat nähdä, että se tähtäsi sarvillaan -suoraan elefantin kylkiluihin ja että tämä teki kaikkensa pitääkseen -päänsä sitä kohti. - -Jälleen elefantti heitti kobaoban, ja jälleen tämä nousi ja ryntäsi -vimmatusti suunnattoman vastustajansa kimppuun; ja niin molemmat -taistelivat, että niiden ympärillä vesi oli valkoisena vaahtona. - -Taistelu jatkui vedessä, kunnes elefantti, näyttäen luulevan -vastustajallaan olevan sielläolosta etua, peräytyi solaan ja seisoi -odottaen, pää järvelle päin. Tässä asennossa eivät solan reunat -suojanneet sitä, kuten se ehkä luuli. Ne olivat liian matalat, ja sen -leveät kyljet kohosivat paljon niiden yläpuolelle. Ne vain estivät sitä -kääntymästä, ja tämä häiritsi sen liikkeiden vapautta. - -Saattoi tuskin olla suunniteltua, että sarvikuono menetteli kuten se -nyt teki, vaikka katselijoista siltä näytti. Kun elefantti asettui -paikalleen solaan, kiipesi kobaoba ylös rannalle; ja sitten tehden -äkkikäännöksen, pää maata kohden ja pitkä sarvi työntyen vaakasuorasti -esiin se syöksyi vastustajaansa kohti ja iski sitä suoraan kylkiluihin. -Katselijat näkivät sarven tunkeutuvan sisään, ja elefantin päästämä -kova tuskanhuuto sekä sen ruumiin ja hännän nopeat liikkeet kertoivat -selvästi, että se oli saanut vaikean haavan. Sen sijaan, että se -olisi kauemmin seisonut solassa, se ryntäsi eteenpäin eikä pysähtynyt -ennenkuin oli polvia myöten järvessä. Vetäin vettä kärsäänsä se nosti -sen korkealle ja suunnaten sen taaksepäin tyhjensi suuret määrät vettä -yli ruumiinsa ja sen paikan, johon oli saanut kobaoban sarven piston. - -Sitten se juoksi ylös järvestä ja hyökkäili sinne tänne etsien -sarvikuonoa; mutta pitkäsarvista ei voinut mistään löytää! - -Päästyänsä poukamasta arvoansa alentamatta ja kenties luullen -saavuttaneensa voiton, sarvikuono oli heti piston tehtyään laukannut -pois ja kadonnut pensasten sekaan. - - - - -19. luku. - -ELEFANTIN KUOLEMA. - - -Näiden kahden suuren nelijalkaisen välinen ottelu ei kestänyt kauempaa -kuin kymmenen minuuttia. Tämän ajan kuluessa eivät metsästäjät -ryhtyneet mihinkään yrityksiin hyökätäkseen niiden kummankaan kimppuun --- niin kiintyneitä he olivat tarkastamaan harvinaista kamppailua. -Vasta sarvikuonon paettua ja elefantin palattua veteen, he vielä -kerran alkoivat neuvotella jostakin suunnitelmasta käydäkseen tämän -Afrikan mahtavimman eläimen kimppuun. Hans otti nyt pyssynsä ja liittyi -joukkoon. - -Elefantti, etsiskeltyänsä vihollistaan, oli tullut takaisin ja -seisoi polvia myöten järvessä. Se näytti levottomalta ja suuresti -kiihtyneeltä. Sen häntä oli alituiseen liikkeessä, ja aika ajoin se -kajahutti läpitunkevan, alakuloisen huudon -- aivan erilaisen kuin sen -tavallinen torventapainen mylvintä. Se kohotti suunnattomia jäseniänsä -ja upotti ne sitten jälleen pohjaan, kunnes vesi vaahtosi tästä -jatkuvasta kirnuamisesta. - -Mutta omituisin sen puuhista oli tapa, jolla se käytti pitkää -torvenmuotoista kärsäänsä. Sillä se imi melkoisia vesimääriä ja sitten -suunnaten sen taaksepäin tyhjensi nesteen yli selkänsä ja hartiainsa -kuten äärettömästä ruiskusta. Tämän suihkukylvyn se uudisti kerta -kerran jälkeen vaikka oli selvää, ettei sen ollut hyvä olla. - -Kaikki he tiesivät sen olevan vihoissaan. Swartboy sanoi, että olisi -ylen vaarallista tällä hetkellä joutua sen huomion esineeksi, jollei -olisi hevosta, millä karahuttaa pois sen tieltä. Tämän vuoksi oli -jokainen heistä piilottautunut nwanapuun rungon taakse, van Bloom -kurkistellen toiselta ja Hendrik toiselta puolen, pitääkseen silmällä -sen liikkeitä. - -Huolimatta vaarasta he päättivät vihdoin ryhtyä sitä ahdistamaan. He -arvelivat, että jolleivät sitä pian tee, se, kulkee tiehensä ja jättää -heidät ilman illallista -- sillä he toivoivat saavansa syödä iltaseksi -kappaleen sen kärsää. Aika oli siis kallis, ja he päättivät käydä sen -kimppuun pitkittä puheitta. - -He aikoivat hiipiä niin lähelle kuin turvallista oli. Kaikki kolme -laukaisisivat yht'aikaa ja makaisivat sitten piiloutuneina pensaisiin, -kunnes näkisivät ampumisensa seurauksen. - -Enempää keskustelematta van Bloom, Hans ja Hendrik jättäen puun -hiipivät pensaikon läpi järven länsipäätä kohden. Siinä ei ollut -yhtäjaksoista tiheikköä, vaan ainoastaan joukko pensaita ja puuryhmiä, -niin että täytyi hiipiä perin varovaisesti toisesta toiseen. Van -Bloom johti kulkua ja pojat pysyttelivät jäljessä, seuraten hänen -kintereillään. - -Kun joku viisi minuuttia oli näin kulutettu, saapuivat he -pienen puuryhmän suojaan lähelle vedenrajaa, kylliksi likelle -jättiläisriistaansa. Nelinkontin he nyt lähestyivät viidakon reunaa; -ja erottaen lehvät toisistaan katselivat niiden lomitse. Mahtava -nelijalkainen oli suoraan heidän silmiensä edessä, noin kolmenkymmenen -kyynärän päässä. - -Se loiskutteli yhä uutterasti ja puhalteli vesimääriä ruumiinsa yli. Se -ei näyttänyt merkkiäkään, että sillä oli vihiä heidän läsnäolostaan. -Heillä oli siis hyvää aikaa valita sen suunnattomasta ruumiista paikka, -johon tähtäisivät pyssyillään. - -Kun he uudesta asemastaan sen ensin näkivät, seisoi se peräpuoli heitä -kohti. Van Bloom arveli, ettei ollut sopiva aika laukaista, koska he -eivät voisi tästä asemasta saada siihen kuolettavaa haavaa. He siis -odottivat, kunnes se ehkä kääntyisi sivuttain, ennenkuin ampuisivat -yhteislaukauksensa. Kaiken aikaa he pitivät silmänsä tarkasti -suunnattuina siihen. - -Vihdoin se lakkasi "kirnuamasta" jaloillaan eikä enää nostanut vettä -kärsäänsä; ja nyt metsästäjät huomasivat, että järvi oli punaisena sen -ympärillä! Sen veri oli veden punannut. - -He eivät enää epäilleet sitä, että sarvikuono oli sitä haavoittanut; -mutta oliko haava paha, sitä he eivät voineet sanoa. Se oli sen -kyljessä, ja he saattoivat yhä nähdä vain sen leveän peräpuolen siitä -asennosta, jossa se yhä seisoi. Mutta he odottivat hyvässä uskossa -- -koska he tiesivät, että mennessään pois vedestä sen täytyisi kääntää -kylkensä heihin päin. - -Useita minuutteja se pysyi samassa asennossa; mutta he huomasivat, -ettei se enää piessyt hännällänsä ja että sen ryhti oli veltto ja -lamaantunut. Silloin tällöin se käänsi kärsänsä sitä paikkaa kohti, -johon se oli saanut piston kobaoban sarvesta. Oli ilmeistä, että -haava vaivasi sitä, ja tämä ilmeni vielä selvemmin sen kärsän kautta -tulevassa äänekkäässä, tuskallisessa hengityksessä. - -Nuo kolme alkoivat käydä kärsimättömiksi. Hendrik pyysi lupaa hiipiä -toiseen paikkaan ampuakseen sitä, jotta se käännähtäisi. - -Juuri sillä hetkellä elefantti liikahti kuin aikoen tulla ylös vedestä. - -Se oli kääntynyt miltei ympäri -- sen pää ja eturuumis olivat kuivalla -maalla -- kolme pyssyä ojennettiin -- kolmen metsästäjän silmät olivat -katsomaisillaan pyssyjensä tähtäimien läpi, kun äkkiä nähtiin sen -horjahtavan -- ja sitten vierähtävän kumoon! Valtavasti loiskahtaen sen -suunnaton ruumis vaipui veteen, vyöryttäen suuria aaltoja järven joka -kolkkaan. - -Metsästäjät laskivat hanan vireestä ja hypähtäen väijyksistään -ryntäsivät esiin rannalle. Yhdellä silmäyksellä he näkivät, että -elefantti oli kuollut. He näkivät sen kyljessä olevan haavan -- -sarvikuonon sarven tekemän läven. Se ei ollut kovin suuri, mutta kauhea -ase oli tunkeutunut syvälle sen ruumiiseen, sisäelimiin asti. Ei ihme -siis sen aiheuttama seuraus -- mahtavimman nelijalkaisen kuolema. - -Niin pian kun elefantin kuolema tuli tiedoksi, nähtiin kaikkien -ryntäävän paikalle. Pikku Trüey ja Jan kutsuttiin pois piilopaikasta --- sillä he olivat kumpikin olleet kätkössä vankkureissa -- ja Totty -meni myös rannalle muiden joukossa. Swartboy oli ensimmäisenä paikalla -tuoden muassaan kirveen ja suuren puukon -- sillä Swartboylla oli -aikeita ruhoon nähden -- Hans ja Hendrik riisuivat yltään nuttunsa -auttaakseen tässä teurastuspuuhassa. Ja mitä puuhaili van Bloom sillä -välin? Oi, se on tärkeämpi kysymys kuin luuletkaan. Se oli tärkeä hetki --- suuren ratkaisun hetki kenttäkornetin elämässä. - -Hän seisoi käsivarret ristissä järven rannalla, juuri sillä kohdalla, -johon elefantti oli kaatunut. Hän näytti vaipuneen hiljaiseen -mietiskelyyn, silmät käännettyinä eläimen suunnatonta ruhoa kohti. Ei, -ei ruhoa kohti. Tarkka vaarinottaja olisi havainnut, etteivät hänen -silmänsä harhailleet yli tuon paksun nahan ja lihan muodostaman vuoren, -vaan lepäsivät määrätyssä kohdassa. - -Eläimen kyljessäkö olevassa haavassa? Miettikö van Bloom, kuinka pisto -oli aiheuttanut noin suunnattoman elukan kuoleman? - -Ei kumpaakaan. Hänen ajatuksensa kohdistuivat aivan eri aiheeseen. - -Elefantti oli kaatunut niin, että sen pää oli veden yläpuolella, -leväten pienellä hiekkasärkällä; sitä pitkin sen pehmeä ja taipuisa -kärsä ojentui koko pituudessaan. Keltaiset kiiltävät torahampaat -kaartuivat juurestaan kuin pari jättiläissuuruista käyrämiekkaa, nuo -norsunluiset käsivarret, jotka vuosia -- jopa vuosisatoja kenties -- -olivat sitä palvelleet sen repiessä metsän puita juurineen ja tonkiessa -vastustajiaan monessa kauheassa taistelussa. Kallisarvoiset ja kauniit -voitonmerkit ne olivat, mutta valitettavasti oli niiden maailmanmaine -niin kallis, että se oli vienyt hengen monilta tuhansilta sen rodusta. - -Loistaen koko komeudessaan olivat siinä nuo yhteenkuuluvat puolikuut -tasaisesti kaartuen ja pehmeästi pyöristyen. _Näihin_ olivat -kenttäkornetin silmät luodut. - -Niin, ja hänen luomassaan katseessa oli myös harvinainen into. Hänen -huulensa olivat yhteenpuristetut, hänen rintansa kohoili huomattavasti. -Oi, kokonainen ajatusten maailma risteili sillä hetkellä van Bloomin -mielessä. - -Olivatko ne tuskaisia ajatuksia? Hänen kasvojensa ilme kertoi -päinvastaista. Pilvi, joka kaiken päivää oli varjostanut hänen -otsaansa, oli kadonnut. Siitä ei ollut rahtuakaan jäljellä, vaan sen -sijalla saattoi nähdä toivon ja ilon piirteet, ja nämä tunteet saivat -vihdoin ilmaisun sanoissa. - -"Se on taivaan apu!" huudahti hän ääneen. "Onni -- onni!" - -"Mikä nyt on, isä?" kysyi pikku Trüey, joka oli hänen lähellään; "mistä -sinä puhuit, isä rakas?" - -Ja sitten kaikki muutkin kokoontuivat hänen ympärilleen, havaiten hänen -kiihoittuneen käytöksensä ja hyvillään huomatessaan hänen näyttävän -niin onnelliselta. - -"Mikä nyt on, isä?" kysyivät kaikki yhteen ääneen, myöskin Swartboyn ja -Tottyn seistessä innokkaina vastausta kuulemassa, kuten muutkin. - -Mieluisten ajatusten liikuttamana ei hellä isä voinut enää salata -lapsiltaan vastaheränneen onnellisuutensa salaisuutta. Hän täytti -heidän pyyntönsä ilmaisemalla sen. - -Osoittaen pitkiä puolikuita, hän sanoi: - -"Näettehän nuo kauniit torahampaat?" - -Tietysti he kaikki näkivät. - -"No tunnetteko niiden arvoa?" - -Ei. He tiesivät, että ne olivat jonkin arvoisia. He tiesivät elefantin -torahampaista saatavan norsunluuta tai oikeammin, että elefantin -torahampaat olivat juuri norsunluuta, ja että sitä käytetään satojen -esineiden valmistukseen. Olipa todella pikku Trüeylla siitä tehty soma -viuhkakin, ennen hänen äitinsä oma, ja Janilla oli puukko norsunluisine -päineen. Norsunluu oli kaunista ainetta ja aika kallishintaista, sen he -tiesivät. Tämän kaiken he tiesivät, mutta eivät voineet arvata näiden -kahden torahampaan arvoa. Niin he sanoivat. - -"No niin, lapseni", sanoi van Bloom, "niin paljon kuin minä voin niitä -arvioida, ne ovat kumpikin kahdenkymmenen Englannin punnan arvoisia". - -"Oi voi! Sellainen suuri summa!" huusivat kaikki yhdessä hengenvedossa. - -"Niin", jatkoi kenttäkornetti; "luulisin, että kumpikin torahammas -painaa sata naulaa, ja koska norsunluun hinta nykyään on neljä -shillingiä ja kuusi penceä naula, tuottaisivat nämä kaksi rahassa -neljän- ja viidenkymmenen punnan välillä.". - -"No, sillähän voisi ostaa täyden valjakon parhaita härkiä!" huudahti -Hans. - -"Neljä hyvää hevosta!" sanoi Hendrik. - -"Koko lauman lampaita!" lisäsi pikku Jan. - -"Mutta kelle ne voimme myydä?" kysyi Hendrik vaitiolon jälkeen. "Olemme -kaukana siirtokunnista. Kuka antaisi meille niistä joko härkiä tai -hevosia tai lampaita? Ei maksaisi vaivaa kuljettaa kahta torahammasta -niin pitkää matkaa --" - -"Ei _kahta_, Hendrik", sanoi hänen isänsä keskeyttäen hänet; "mutta -ehkäpä kaksikymmentä -- jopa kaksi kertaa kaksikymmentä tai kolme -kertaa se määrä. Ymmärrättekö nyt, mikä tekee minut näin iloiseksi?" - -"Aaa!" huudahti Hendrik kuten muutkin, jotka nyt alkoivat käsittää, -mistä heidän isänsä oli niin hyvillään, "arvelet, että voimme näillä -tienoilla saada useampia torahampaita?" - -"Aivan niin. Luulen täällä olevan paljon norsuja. Olen varma siitä, -päättäen jo huomaamistani lukuisista jäljistä. Meillä on pyssymme ja -onneksi paljon ampumavaroja. Olemme kaikki jotenkin hyviä ampujia -- -miksi emme voisi saada enempää näitä kallisarvoisia voitonmerkkejä!" - -"Ja me saamme", jatkoi van Bloom. "Tiedän, että saamme, sillä tunnen -Jumalan käden, joka keskelle kurjuuttamme lähettää meille tämän -rikkauden -- menetettyämme kaikki. Enemmän tulee saman käden johtaessa. -Olkaa siis hyvällä mielellä, lapseni! Meillä ei ole puutetta -- saamme -vielä runsaasti -- voimme tulla _rikkaiksi!_" - -Ei sen vuoksi, että yksikään noista olennoista olisi välittänyt -paljoakaan rikkaudesta, vaan nähdessään isänsä onnellisena he -puhkesivat oikein riemuhuutoon, johon sekä Totty että Swartboy -yhtyivät. Se kaikui yli pienen järven ja sai yöpuulle asettumassa -olevat linnut ihmettelemään, mitä oli tekeillä. Koko Afrikassa ei ollut -onnellisempaa joukkoa kuin tuo, joka sillä hetkellä seisoi yksinäisen -pienen lammen partaalla. - - - - -20. luku. - -ERÄMIEHIKSI LYÖTTÄYTYNEINÄ. - - -Kenttäkornetti oli siis päättänyt lyöttäytyä erämieheksi ammatiltaan --- elefantinmetsästäjäksi; ja oli mieluisaa ajatella, ettei tämä toimi -luvannut ainoastaan jännittävää urheilua, vaan suurta hyötyäkin. -Hän tiesi, ettei ollut niinkään helppo asia onnistua surmaamaan -moista suurta ja kallisarvoista riistaa kuin norsut ovat. Hän ei -olettanut muutamassa viikossa tai kuukaudessa saavansa mitään suuria -määriä norsunluisia voittosaaliita; mutta hän oli tehnyt päätöksen -viettää vaikkapa vuosia näissä hankkeissa. Vuosikausia hän viettäisi -"pensastolaisen", bushmannin, elämää -- vuosikausia hänen poikansa -olisivat "pensastopoikia", ja hän toivoi, että ajan tullen hänen -kestävyytensä ja ponnistelunsa tuottaisivat runsaan palkkion. - -Sinä iltana oltiin leiritulen ympärillä ylen onnellisia ja hilpeitä. -Elefantti oli jätetty sinne, missä se makasi, jotta se huomenna -paloiteltaisiin. Ainoastaan sen kärsä oli katkaistu -- osa siitä -valmistettiin illalliseksi. - -Vaikka kaikki elefantinliha on syötävää, pidetään kärsää -herkullisimpana palana. Sen maku ei eroa paljon häränkielen mausta, -ja kaikki he pitivät siitä erittäin paljon. Swartboylle, joka oli -"vanhasta klowsta" saanut monta ateriaa, olivat nämä perin mieluisat -pidot. - -Heillä oli runsaasti hyvää maitoa myöskin. Lehmä, joka nyt oli mitä -parhaimmalla laitumella, oli kahdenkertaistanut antimensa; ja tuon -juomasta herkullisimman määrä oli riittävä, jotta jokainen heistä sai -suuren annoksen. - -Heidän nauttiessaan tätä uutta ruokalajiansa, paahdettua norsunkärsää, -kääntyi keskustelu luonnollisesti näihin eläimiin. - -Kaikki eivät tiedä, että tätä jättiläiskokoista nelijalkaista on -kaksi eri lajia -- _afrikalainen_ ja _aasialainen_. Varsin myöhäiseen -aikaan saakka luultiin niiden olevan samaa lajia. Nyt tunnustetaan -niiden olevan, ei vain selvästi eroavia, vaan monessa suhteessa -vallan erilaisia. Aasialainen, eli, kuten sitä useammin nimitetään, -intialainen on suurempi näistä kahdesta; mutta on mahdollista, että -kesyttäminen on lajia suurentanut, kuten on käynyt monien eläinten. -Afrikalaista lajia tavataan vain villinä; ja on ilmennyt tämän lajin -yksilöitä mitattaessa, että niillä on suurimpien aasialaisten _villien_ -norsujen mittasuhteet. - -Huomattavimmat eroavaisuudet noiden kahden välillä havaitaan korvissa -ja torahampaissa. Afrikalaisen elefantin korvat ovat ääretöntä -kokoa, kohdaten toisensa hartioiden yläpuolella ja riippuen rinnan -alapuolelle. Intialaisen elefantin korvat ovat tuskin kolmasosaa siitä. -Komeiden torahampaittensa puolesta edellinen on voitolla -- muutamien -yksilöiden painavat lähes kaksisataa naulaa kumpikin -- kun taas -jälkimmäisen torahampaat harvoin ovat sadan naulan painoisia. Tästä on -kuitenkin muutamia poikkeuksia. Luonnollisesti on kahdensadan naulan -painoinen torahammas kaikkein suurimpia ja afrikalaisillakin norsuilla -paljon yli keskimäärän. Tämän lajin naaraksetkin ovat varustetut -torahampailla -- vaikkei sen kokoisilla kuin urokset -- kun taas -intialaisen norsun naarailla joko ei ole lainkaan torahampaita tai ne -ovat niin pienet, että niitä tuskin huomaa huulten nahan ulkopuolella. - -Muut näiden kahden lajin väliset huomattavat eroavaisuudet ovat siinä, -että aasialaisen elefantin otsa on kovera, kun taas afrikalaisen -on kupera; edellisellä on neljä känsäistä varvasta takajaloissa, -joissa jälkimmäisellä on vain kolme. Hampaitten kiille antaa vielä -lisätodistuksen siitä, että nämä eläimet lajiltaan ovat erilaisia. - -Eivät kaikki aasialaisetkaan elefantit ole samanlaisia. Tässä lajissa -on muunnoksia, joilla on varsin selvästi eroavat piirteet; ja todella -nämä "muunnokset", kuten niitä sanotaan, näyttävät eroavan toisistaan -melkein yhtä paljon kuin yksikään niistä eroaa afrikalaisesta lajista. - -Eräällä muunnoksella, joka on itämaalaisten kesken tunnettu -"mooknah"-nimellä, on suorat torahampaat, jotka _pistävät alaspäin_, -kun nämä omituiset lisäkkeet tavallisesti _kaartuvat ylöspäin_. - -Aasialaiset erottavat elefanteissaan kaksi pääasiallista _kastia_ -eli kenties lajia. "Kumarea"-nimisenä tunnettu on suuriruumiinen, -luja ja voimakas eläin, suurikärsäinen ja lyhytjalkainen. Toinen, -"merghi"-niminen, on suurempaa lajia, mutta ei niin luja eikä voimakas -kuin kumarea, eikä sillä ole niin suurta kärsää. Sen pitkät raajat -tekevät sen kykeneväksi taivaltamaan nopeammin kuin kumarea; mutta kun -jälkimmäisellä on suurempi kärsä (norsunomistajain mielestä kauneuden -näyte) ja kun se voi kestää suurempaa ponnistusta, on se suosittu ja -kalliimmassa hinnassa itämaisilla markkinoilla. - -Toisinaan tavataan valkeita elefantteja. Ne ovat yksinkertaisesti -"vaaleaihoisia", mutta sellaiset ovat useissa Aasian maissa korkeassa -hinnassa, ja suuria summia niistä maksetaankin. Niitä kunnioitetaan -myöskin taikauskoisesti muutamilla seuduilla. - -Intialaista elefanttia tavataan nykyään useimmissa Aasian eteläisissä -maissa, niihin lukien Ceylonin, Jaavan, Sumatran, Borneon suuret -saaret j.n.e. Jokainen luonnollisesti tietää, että näissä maissa on jo -aikoja sitten elefantti totutettu ihmisen palvelukseen ollen tavallaan -kotieläin. Mutta niitä on myöskin villinä sekä Aasian mantereella että -saarilla; ja elefantinmetsästys on Idän suurenmoisimpia urheiluja. - -Afrikassa elefantteja on _ainoastaan_ luonnontilassa. Tämän -vähäntunnetun mannermaan ainoakaan kansa ei ole sitä kesyttänyt eikä -totuttanut mitään tarkoitusta varten. Sitä pidetään arvossa vain -kallisarvoisten torahampaiden ja myöskin sen lihan tähden. Jotkut -ovat vakuuttaneet tämän lajin olevan rajumman kuin sen intialainen -heimolainen ja ettei sitä voitaisi kesyttää. Tämä on kokonaan -erehdystä. Syy, miksi afrikalaista norsua ei ole harjoitettu, on -yksinkertaisesti se, ettei ainoakaan nykyisistä Afrikan kansoista ole -vielä noussut kyllin korkealle sivistyskannalle, jotta ne osaisivat -käyttää hyväkseen tämän arvokkaan eläimen palveluksia. - -Afrikalainen norsu voidaan kesyttää ja totuttaa kuormaa kantamaan -yhtä helposti kuin sen intialainen serkku. Koe on tehty; ja että se -onnistuu, siihen ei tarvita parempaa todistetta kuin se, että eräällä -aikakaudella sitä koetettiin ja suuressa mitassa. Kartagolaisen -armeijan elefantit olivat tätä lajia. - -Afrikalaista elefanttia tavataan nykyään keski- ja eteläosissa Afrikaa. -Abessinia idässä ja Senegal lännessä ovat sen pohjoiset rajat, ja vain -muutamia vuosia sitten se vaelsi etelää kohden Hyväntoivonniemelle -saakka. Tavattoman pitkillä pyssyillä varustettujen hollantilaisten -norsunmetsästäjien uutteruus on sen niiltä seuduin karkoittanut; ja nyt -ei sitä enää tavata Orange-joen eteläpuolella. - -Muutamat luonnontutkijat (Cuvier muiden muassa) luulivat -abessinialaisen elefantin olevan intialaista lajia. Se ajatus on nyt -hylätty, eikä ole mitään syytä arvella, että jälkimmäistä tavataan -missään Afrikan osassa. On varsin luultavaa, että afrikalaisen -lajin muunnoksia on tämän mantereen eri osissa. On tunnettua, että -troopillisilla alueilla elävät ovat muita suurempia; ja Afrikan -vuoriseuduissa, Niger-joen luona, sanotaan tavattavan _punertavaa -ja perin rajua_ lajia. On kuitenkin luultavaa, että nämä _punaiset_ -elefantit, joita on nähty, olivat sellaisia, joiden ruumiit olivat -punaisen pölyn peittämiä, koska elefanteilla on tapana usein sirotella -yllensä pölyä käyttäen kärsäänsä "jauhoittajana". - -Swartboy kertoi eräästä muunnoksesta, joka tunnetaan hottentottien -kesken "koes-copsin" nimellä. Tämä laji, sanoi hän, erosi tavallisista -siinä, että siltä kokonaan puuttuivat torahampaat ja se oli paljon -pahantapaisempi luonnostaan. Sen kohtaamista pelätään enimmän; mutta -kun siinä ei ole mitään sellaista, jonka vuoksi kannattaisi vaivautua -sitä surmaamaan, antavat metsästäjät sille tavallisesti laajan -liikkumisalan. - -Sellainen oli keskustelun kulku sinä iltana leiritulen ääressä. Useat -tässä esitetyistä tiedoista antoi Hans, joka luonnollisesti oli -kerännyt ne kirjoista; mutta bushmannikin antoi osuutensa -- kenties -laadultaan paljon luotettavamman. - -Kaikki aikoivat ennen pitkää tehdä käytännössä tuttavuutta tämän suuren -nelijalkaisen tottumusten ja tapojen kanssa; heille se oli tullut -mielenkiintoisimmaksi kaikista elukoista. - - - - -21. luku. - -ELEFANTIN "KUIVAAMINEN". - - -Seuraava päivä oli ankaran, mutta riemuisan työnteon päivä. Se -vietettiin elefantin lihaa "suolatessa". - -Vaikka se ei olekaan yhdenvertaista härän eikä lampaanlihan eikä -myöskään sianlihan kanssa, on elefantinliha syötäväksi kyllin maukasta. -Eikä olekaan mitään syytä, jonka vuoksi se ei maistuisi, sillä tämän -eläimen ruoka on puhdasta, ja se elää kokonaan kasviravinnolla -- -puiden lehdillä ja pehmeillä vesoilla, useiden sipulilajien juurilla, -joita se hyvin osaa vetää maasta ylös torahampaillaan ja kärsällään. -Tästä ei seuraa, että sen _lihan_ tulisi olla hyvänmakuista -- -koska näemme sian, erään saastaisimmista elukoista, antavan mitä -herkullisinta lihaa; kun taas toinen samaa sukua (_pachydermata_), -joka elää vain makeista, mehevistä juurista, antaa sekä mautonta että -katkeraa lihaa. Tarkoitan etelä-amerikalaista tapiiria. Ravinnon laatu -ei siis ole mikään lihan laadun tunnusmerkki. - -On totta, että van Bloom ja useimmat hänen perheestänsä eivät olisi -valinneet varsinaiseksi ravinnokseen norsunlihaa. Jos he olisivat -varmasti luulleet voivansa hankkia kauriinlihaa varastoon, olisi suuri -ruho luultavasti joutunut hyeenain saaliiksi. Mutta he eivät olleet -varmoja ainoastakaan antiloopista, ja sen vuoksi he päättivät "suolata" -norsun. Se olisi varmasti käsillä olevana varastona eikä sen tarvitsisi -estää heitä syömästä metsänriistaa tai muita herkkuja, joita saattoi -tarjoutua. - -Ensi tehtävä oli torahampaiden leikkaaminen. Tämä osoittautui vaikeaksi -hommaksi ja vei runsaat kaksi tuntia. Onneksi oli käsillä hyvä kirves. -Ilman sitä ja Swartboyn taitoa olisi voitu tuhlata kaksin verroin aikaa -tässä puuhassa. - -Kun norsunluu oli saatu otetuksi ja pantu talteen turvalliseen -paikkaan, alkoi ruhon paloittelu täydellä todella. Van Bloom ja -Swartboy olivat "pääteurastajia", kun taas Hans ja Hendrik näyttelivät -"käskyläisten" osaa. Koska ruho oli puoleksi veden alla, olisi heidän -ollut jotenkin vaikea käsitellä alempaa osaa. Mutta siihen he eivät -aikoneetkaan koskea. Ylempi osa olisi vallan riittävä turvaamaan heidät -pitkäksi aikaa; ja niin he ryhtyivät poistamaan nahkaa siltä kyljeltä, -joka oli ylöspäin. - -Karkean, paksun päällysnahan he poistivat palasiin jaetuissa suurissa -levyissä; ja sitten he nylkivät useita kalvoja sisempää nahkaa, joka -oli sitkeää ja taipuisaa. Jos he olisivat tarvinneet aluksia, olisi -Swartboy säästänyt tämän niiden valmistukseen -- kuten bushmannit ja -muut alkuasukkaat tekevät. Mutta heillä oli aluksena vankkurinsa, ja -tämä nahka heitettiin pois. - -Nyt he pääsivät käsiksi lihaan, jota he erottivat suurissa kappaleissa -kylkiluista; ja sitten he hakkasivat kirveellä kylkiluut pois, toisen -toisensa jälkeen. Tätä vaivaa he eivät olisi nähneet -- koska he -eivät halunneet kylkiluita -- jolleivät olisi tahtoneet niitä poistaa -toisesta syystä, nim. ulottuakseen arvokkaaseen rasvaan, jota on -suunnattomat määrät sisälmysten ympärillä. Ruoanlaittotarkoituksiin -olisi rasva luonnollisesti verratonta ja melkein välttämätöntä, jotta -itse lihaa voitaisiin syödä. - -Ei ole lainkaan helppoa päästä käsiksi elefantin sisässä olevaan -rasvaan, koska kaikki sisälmykset täytyy ensin poistaa. Mutta -Swartboyta ei pieni vaiva pelottanut; niinpä kavuten suunnattoman ruhon -_sisään_ hän alkoi leikata ja kaivaa, silloin tällöin ojentaen joukon -sisälmyksiä toisille, jotka veivät ne pois tieltä. - -Kun pitkä työvuoro oli kulunut tässä hommassa, saatiin rasva otetuksi -ja käärittiin huolellisesti kappaleeseen puhdasta sisänahkaa; ja -silloin "teurastus" lopetettiin. - -Tietysti oli neljä jalkaa, joita kärsän ohella pidetään herkkupaloina, -jo irroitettu vuohisnivelestä, ja nyt ne olivat rannalla Swartboyn -vastaisia toimenpiteitä varten. - -Seuraava tehtävä oli lihan "suolaaminen". Heillä oli varastossa suolaa --- tuota kallisarvoista, vaikka ei välttämätöntä ainetta, kuten -äskettäin on huomattu. Mutta sen määrä -- talteen pistetty vankkurien -kuivaan nurkkaan -- oli kuitenkin pieni ja olisi loppunut lyhyeen -norsua suolatessa. - -Heillä ei ollut aikomustakaan käyttää sitä sellaiseen tarkoitukseen. -Lihaa voidaan säilyttää ilman suolaa; eikä ainoastaan Swartboy, vaan -van Bloom itsekin tiesi, miten sitä tulee säilyttää. Kaikissa maissa, -joissa suolaa on niukasti, ymmärretään hyvin lihan kuivaamismenettely, -joka on yksinkertaisesti sen leikkelemistä ohkaisiin kaistaleihin -ja ripustamista ulos aurinkoon. Muutamien päivien kirkas lämmin -auringonpaiste kuivaa ne riittävästi; ja siten kuivattu liha säilyy -hyvänä kuukausimääriä. Hiljainen tuli on melkein samanveroinen; ja -kun ei ole auringonpaistetta, turvaudutaan siihen usein. Auringossa -kuivattua lihaa nimitetään Etelä-Afrikassa "biltongiksi". Meksikon -espanjalaisten kesken sillä on nimenä "tasajo", ja Perussa "charqui". - -Useita tunteja kului norsunlihaa kaistaleihin leikattaessa, ja sitten -pystytettiin joukko haaraisia paaluja, toisia pantiin vaakasuorasti -sakaroihin, ja niihin ripustettiin liha, joka roikkui lukemattomissa -kiehkuroissa. - -Ennen auringonlaskua tarjosi leirin lähistö harvinaisen näyn. Se näytti -melkein langanvalkaisijan aitaukselta, paitsi että riippuvat kaistaleet -olivat heleän rubiininvärisiä eikä valkoisia. - -Mutta työ ei ollut vielä valmis. Jalat olivat vielä "säilytettävät", ja -niiden suolaamistapa oli vallan erilainen. Se oli ainoastaan Swartboyn -tuntema salaisuus, ja sitä suoritettaessa bushmanni oli päähenkilönä -keittiöpäällikön tärkeä ilme kasvoillaan. - -Hän menetteli seuraavasti: - -Ensin hän kaivoi maahan kuopan, noin kaksi jalkaa syvän ja hiukan -suuremman läpimitaten -- juuri kyllin ison, että siihen mahtui yksi -jalka, joka oli lähes kaksi jalkaa juuresta läpimitaten. Mullan, joka -saatiin tästä kuopasta, Swartboy sovitti löyhän penkereen muodossa -reunojen ympärille. - -Hänen määräyksestään olivat pojat jo laahanneet paikalle suuren joukon -kuivia oksia ja kalikoita. Nämä Swartboy nyt latoi kuopan yli kymmenen -jalkaa korkeaksi pyramiidiksi ja sytytti sitten rovion. Sen jälkeen -hän ryhtyi tekemään kolmea muuta aivan samanlaista hautaa ja teki -kunkin yläpuolelle tulen, kuten ensimmäisenkin, kunnes oli neljä suurta -roviota. - -Tulten ollessa nyt aika vauhdissa hän saattoi ainoastaan odottaa, -kunnes kukin niistä oli palanut. Tämä siirtäisi toimituksen myöhään -iltaan, ja niin kävikin; mutta Swartboy tiesi sen ennakolta. Hän tiesi -ehtivänsä tehdä tärkeimmän osan työstään ennen makuuaikaa. - -Kun ensimmäinen rovio oli palanut punaiselle hiilelle, alkoi Swartboyn -velvollisuuksien ankarin vuoro. Lapiolla hän nosti hiilet kuopasta, -kunnes se oli tyhjä; häneltä kului kuitenkin enemmän kuin tunti -suorittaessaan tuon näköjään yksinkertaisen työn. Vaikeuden aiheutti -kova kuumuus, jota hänen täytyi kestää, ja joka sai hänet karkoitetuksi -aina hetkisen työn jälkeen jäähdyttämään itseänsä. - -"Baas", kuten Hendrik ja Hanskin, vuorottelivat hänen kanssaan, kunnes -kaikki neljä hikoilivat kuin jos olisivat olleet puoleksi tunniksi -leivinuuniin suljettuja. - -Kun kuoppa oli kokonaan tyhjennetty hiilistä, nosti Swartboy van -Bloomin avustamana yhden suurista jaloista ja vieden sen niin lähelle -kuin polttavan kuumuuden vuoksi sietivät, he pudottivat sen kuoppaan -kannallensa. - -Hietainen multa, joka aluksi oli poistettu ja joka nyt oli yhtä -kuumaa kuin sula lyijy, työnnettiin jalan päälle ja hiilet kerättiin -päällimmäiseksi, ja siihen sytytettiin toinen suuri rovio. - -Saman menetelmän alaisiksi joutuivat norsun muut jalat ja kaikki -neljä jätettiin "uuniin", kunnes roviot olisivat palaneet loppuun, ja -"potkat" kylliksi "paistuneet". - -Swartboy aikoi sitten lakaista hiilet pois, ottaa jalat esiin terävällä -puisella vartaalla, piestä niitä hyvin vapauttaakseen ne tomusta, -kaapia hiekan pois, leikata irti päällysnahan, jolloin ne olisivat -valmiita joko syötäviksi tai säilyisivät pitkän aikaa. - -Kaiken tuon Swartboy tekisi heti kun neljä kokkoa olisi palanut loppuun. - -Mutta se ei tapahtuisi ennen aamua; ja niinpä he kaikki, väsyneinä -päivän erikoisista ponnistuksista, päättivät iltasensa, jona oli -paahdettua kärsää, ja menivät levolle nwanapuun suojelevaan varjoon. - - - - -22. luku. - -ILKEÄ HYEENA. - - -Väsyneitä kun olivat, olisivat he pian vaipuneet uneen. Mutta sitä ei -sallittu. Heidän levätessään suljetuin silmin unenhorroksessa ennen -nukahtamista, saattoivat oudot äänet leirin lähellä heidät äkkiä -säpsähtämään. - -Ne olivat kuin raikuvia naurunrähähdyksiä; eikä kukaan niihin -tottumaton olisi voinut väittää niiden olevan muuta kuin inhimillisten -olentojen ääniä. Ne muistuttivat sellaista kimakkaa ääntä, joka liittyy -mielettömän neekerin nauruun. Tuntui kuin olisi hulluinhuone-joukkio -neekereitä päästetty irti tänne päin. - -Joka hetki äänet kuuluivat selvempinä ja kovempina; ja ilmeistä oli, -että mikä tahansa niihin aihetta antoikin, se oli tulossa lähemmäksi -leiriä. - -Että siellä oli useampia kuin yksi olento, oli selvää -- niin, ja yhtä -selvää, että siellä oli useampia kuin yhtä _lajia_ olennoita; sillä -niin vaihtelevia olivat äänet, että vatsassapuhuja olisi joutunut -ymmälle yrittäessään jäljitellä niitä kaikkia. Sieltä kuului ulvontaa -ja vikinää, röhkimistä ja murinaa ja kuin tuskissaan olevan hiljaista, -alakuloista valitusta ja sähinää ja rääkymistä ja kuin haukkuvien -koirien lyhyitä, teräviä äännähdyksiä ja sitten hetkinen pari syvää -hiljaisuutta, ja jälleen tuo ihmismäinen naurukuoro, joka kammottavana -voitti kaikki muut äänet. - -Otaksunet, että moisen raivoisan konsertin täytyi leirissä synnyttää -suurta levottomuutta. Ei laisinkaan. Kukaan ei vähintäkään peljästynyt --- ei edes viaton pikku Trüey eikä vähäinen Jankaan. - -Jos nämä äänet olisivat olleet heille outoja, olisivat he epäilemättä -pahastikin peljästyneet. He olisivat olleet niistä kauhuissaan; sillä -niiden tarkoitus oli aiheuttaa sellainen vaikutus jokaisessa, jonka -korville ne olivat uusia. - -Mutta van Bloom ja hänen perheensä olivat eläneet liian kauan villillä -"karoolla" ollakseen tietämättömiä noista äänistä. Ulvonnassa ja -rääkymisessä ja haukunnassa he kuulivat vain sakaalin huudot; ja he -tunsivat hyvin ilkeän hyeenan raivoisan naurun. - -Sen sijaan että olisivat säikähtäneet ja hypähtäneet vuoteistaan, he -makasivat hiljaa ja kuuntelivat -- pelkäämättä meluavien elukoiden -heitä ahdistavan. - -Van Bloom ja lapset nukkuivat vankkureissa; Swartboy ja Totty maassa --- mutta he makasivat lähellä tulta eivätkä sentähden pelänneet -minkäänlaisia villejä eläimiä. - -Hyeenat ja sakaalit näyttivät kuitenkin tällä kertaa olevan sekä -lukuisat että rohkeat. Muutamien minuuttien kuluttua siitä, kun niitä -ensin kuultiin, kohosivat niiden huudot ympäri leiriä joka taholta niin -läheltä ja niin äänekkäinä, että se oli suorastaan vastenmielistä -- -vieläpä ottamatta huomioon näiden petojen luontoakaan. - -Viimein ne tulivat niin likelle, että oli mahdotonta katsoa mihinkään -suuntaan näkemättä viheriäisen tai punaisen silmäparin kiiluvan tulien -valossa! Valkoisia hampaita saattoi myöskin huomata, kun hyeenat -avasivat kitansa päästäkseen viiltäviä nauruntapaisia huutojansa. - -Moinen näky silmiensä edessä ja moiset äänet korvissaan ei van Bloom -eikä kukaan hänen väestään -- niin väsyneitä kuin olivatkin -- voinut -nukahtaa. Itse asiassa oli pahempaakin paitsi sitä, ettei uni tullut -kysymykseen; kaikki -- kenttäkornettikin itse -- alkoivat tuntea -levottomuutta, joskaan ei todellista pelkoa. - -He eivät koskaan olleet nähneet hyeenajoukkoa niin lukuisana ja -raivokkaana. Niitä oli ainakin pari tusinaa leirin ympärillä sekä kaksi -sen vertaa sakaaleja. - -Van Bloom tiesi, että vaikka hyeena tavallisissa oloissa ei olekaan -vaarallinen eläin, on kuitenkin paikkoja ja hetkiä, jolloin se ahdistaa -ihmisiä. Swartboy tiesi sen hyvin ja Hans myöskin, joka oli sellaisesta -asiasta lukenut. Ei ihme siis, että he kaikki tunsivat hiukan -levottomuutta. Hyeenat käyttäytyivät nyt niin julkeasti ja näyttivät -niin saaliinhimoisilta, ettei uni tullut kysymykseenkään. Johonkin -täytyi ryhtyä karkoittaakseen pedot leirin luota. - -Van Bloom, Hans ja Hendrik tarttuivat pyssyihinsä ja menivät ulos -vankkureista, kun taas Swartboy varusti itsensä jousellaan ja -vasamillaan. Kaikki neljä seisoivat lähellä nwanan runkoa, toisella -puolen nuotioita. Tässä paikassa he olivat varjossa. Siitä he parhaiten -saattoivat tarkata kaikkea, mikä tulisi tulien valoon, joutumatta itse -huomatuiksi. Heidän asemansa oli hyvin valittu. - -He olivat tuskin asettuneet sinne, kun havaitsivat, mihin suureen -laiminlyöntiin olivat joutuneet syypäiksi. Ensi kertaa johtui nyt -heidän mieleensä, mikä oli tuonut hyeenoita niin lukuisasti heidän -ympärilleen. Epäilemättä se oli norsunliha -- _biltong_. - -Sitä pedot ajoivat takaa; ja kaikki huomasivat nyt, että oli tehty -virhe ripustamalla liha liian matalalle. Hyeenat voisivat helposti -ulottua siihen. - -Tämä olikin pian silminnähtävää; sillä heidän juuri seistessään -ja tarkastellessaan punaisia kiehkuroita, jotka selvästi näkyivät -Swartboyn tulien valossa, kohosi pörröinen, kirjava peto -takajaloilleen, tarttui yhteen kaistaleeseen, veti sen alas paalulta ja -juoksi sitten saaliineen pois pimeyteen. - -Toisia petoja syöksi sen luo saadakseen osansa ryöstöstä; ja -epäilemättä oli tuo palanen nautittu vähemmässä kuin puolessa -minuutissa, sillä sen ajan kuluttua osoittivat kiiluvat silmät ja -hohtavat hampaat koko lauman tulleen takaisin ja olevan valmiin -tekemään uuden anastuksen. - -Kukaan metsästäjistä ei ollut laukaissut, koska petojen ketteryys teki -vaikeaksi tähdätä ainoaankaan niistä; ja kaikki tiesivät ruudin ja -lyijyn olevan liian kalliita tuhlattaviksi "lennosta" ampumiseen. - -Rohkaistuneina menestyksestään hyeenat olivat nyt tulleet lähemmäksi -ja olisivat seuraavassa hetkessä tehneet yleisen hyökkäyksen -lihatelineille ja epäilemättä saaneetkin raastetuksi pois suuret -määrät lihaa. Mutta juuri silloin pälkähti van Bloomin päähän, että -olisi parasta panna pyssyt syrjään ja korjata heidän tekemänsä erehdys -asettamalla biltong pois ulottuvilta. Jolleivät he niin tekisi, -täytyisi heidän joko valvoa koko yö sitä vartioiden tai menettää joka -kaistale. - -Kuinka se saataisiin pois ulottuvilta? - -Ensin he ajattelivat koota sen läjään ja tallettaa sen vankkureihin. -Se ei olisi ainoastaan ikävä homma, vaan tekisi myös haittaa heidän -makuupaikoilleen. - -Ilmaantui kuitenkin toinen vaihtoehto. He huomasivat, että jos telineet -vain olisivat kyllin korkeat, voisi lihan helposti ripustaa niin, -etteivät hyeenat siihen ulottuisi. Ainoa kysymys oli, miten saisi -poikkipaalut vähän korkeammalle. Pimeässä he eivät saisi kuntoon uusia -pystypaaluja, ja siinäpä olikin pulma. Kuinka siitä selvittäisiin? Hans -kunnostautui ehdottomalla erästä keinoa: tuli ottaa muutamia pysty -paaluja irti, kiinnittää ne toisiin, sakaraiset päät ylöspäin, ja panna -sitten poikkipaalut ylimmäisiin haaroihin. Silloin saataisiin kyllin -korkea teline, jotta liha voitaisiin ripustaa sekä sakaalien että -hyeenain ulottuvilta. - -Hansin ehdotus hyväksyttiin heti. Puolet pystypaaluista otettiin irti -ja kiinnitettiin toisiin siten, että niiden haarat kohosivat runsaasti -kaksitoista jalkaa korkealle ilmaan; ja sitten sovitettiin poikkipaalut -niiden yläpäähän. Seisomalla eräällä vankkurien arkulla van Bloom -saattoi heittää lihakaistaleet vaakasuorille paaluille ja sillä tavoin, -että ne riippuivat vain pari tuumaa alas eivätkä saaliinhimoiset pedot -mitenkään niihin ulottuneet. - -Kun työ oli päätetty, meni joukkue takaisin paikalleen puun varjoon, -aikoen hetkisen vartioida ja katsoa, kuinka susimaiset tungettelijat -menettelisivät. - -Heidän ei tarvinnut kauan vartioida. Vähemmän kuin viiden minuutin -kuluttua lauma lähestyi biltongia ulvoen ja rähisten ja nauraen kuten -ennenkin; tällä kertaa kuitenkin päästäen erikoisia huutoja kuin -tyytymättömyyttä ilmaisten. Ne näkivät yhdellä silmäyksellä, etteivät -houkuttelevat kiehkurat olleet enää niiden ulottuvilla. - -Ne eivät kuitenkaan tahtoneet poistua, ennenkuin ottaisivat asiasta -täyden selon, ja useita suurimmista lähestyi rohkeasti telinettä -hyppien ylös ja koettaen sen korkeutta. - -Useiden yritysten jälkeen, hyppien joka kerta niin korkealle kuin -suinkin, ne näyttivät menettävän rohkeutensa; epäilemättä ne olisivat -ajan tullen jäljitelleet kettua pihlajanmarjoineen ja menneet -hiljalleen tiehensä. Mutta van Bloom suuttuneena siitä, että hänet -tällä tavoin oli ajettu liikkeelle mieluisasta levosta, päätti jollakin -lailla kostaa kiusanhengilleen; niinpä hän kuiskasi sanasen toisille, -ja yhteislaukaus pamahti puun takaa. - -Odottamaton laukaus aiheutti sekä hyeenain että sakaalien nopean -hajaantumisen, ja saattoi kuulla niiden monien jalkain sipsutusta, -kun ne juoksivat tiehensä. Kun telineiden alustaa tarkastettiin, -huomattiin, että näistä saaliinhimoisista nelijalkaisista oli kaksi -suurempaa ja yksi pienempi saanut surmansa. - -Swartboy oli laukaissut nuolensa yhtä aikaa pyssyjen kanssa ja -kaatanut sakaalin, sillä myrkytetty varsi näkyi pistävän esiin eläimen -kylkiluiden välistä. - -Pyssyt ladattiin uudelleen, ja joukko meni entisille paikoilleen; mutta -vaikka he odottivat puolisen tuntia, ei hyeenaa eikä sakaalia näkynyt. - -Ne eivät kuitenkaan olleet menneet kauas, kuten niiden villi musiikki -todisti; mutta syy, miksi ne eivät palanneet, oli se, että ne olivat -nyt keksineet järvessä olevan elefantinhaaskan puolikkaan, ja sen -ääressä ne nyt illastivat. Leiriin saattoi selvästi kuulla niiden -syöksyvän veteen, ja koko yön ne riitelivät ja murisivat, nauroivat ja -kirkuivat ahtaessaan itseensä runsasta saalistaan. - -Luonnollisesti eivät van Bloom eikä hänen väkensä istuneet koko yötä -kuuntelemassa tätä äänten sekasotkua. Niin pian kuin he huomasivat, -etteivät pedot luultavasti enää tulisi leirin lähettyville, panivat -he aseensa pois, palasivat makuusuojallensa ja olivat pian kaikki -vaipuneet suloiseen lepoon, joka seuraa terveellisessä ponnistuksessa -vietettyä päivää. - - - - -23. luku. - -UREBIA METSÄSTÄMÄSSÄ. - - -Seuraavana aamuna hyeenat ja sakaalit olivat kadonneet näyttämöltä, -ja kaikkein kummastukseksi ei oltu lihan rahtustakaan jätetty -elefantin luihin. Suunnaton luuranko oli siellä puhtaaksi kaluttuna, -olipa hyeenain karhea kieli hivuttanut luutkin valkoisiksi. Ja vielä -ihmeellisempää kertoa, kaksi hevosta -- nämä eläinparat oli jo kauan -sitten jätetty omiin hoiviinsa -- oli surmattu yön kuluessa, ja -niiden luurangot olivat lyhyen matkan päässä leiristä yhtä paljaiksi -kaluttuina kuin elefantinkin. - -Kaikki tämä todisti sitä, että suurella saaliinhimoisten elukoiden -joukolla täytyi olla koti tässä seudussa -- todistaen myös, että -riistaa täytyi olla runsaasti, sillä missä sitä ei ole kosolta, siellä -eivät saalistavat pedot voi elää. Lammen rannoilla näkyvien jälkien -paljoudesta päättäen olikin todella silminnähtävää, että monenlaisia -eläimiä oli käynyt siellä juomassa yön kuluessa. Siellä oli kvaggan -pyöreä, luja kavio ja sen läheisen heimolaisen, "dauw"- eläimen; -ja siellä oli vuorikauriin somat kavionmerkit sekä hirviantiloopin -suuremmat jäljet; ja näiden joukossa van Bloom huomasi myös pelätyn -leijonan jälkiä. Vaikkakaan he eivät olleet kuulleet sen karjuntaa -sinä yönä, eivät he epäilleet sitä, että tässä osassa maata oli paljon -sen sukua. Sen mielisaaliin -- kvaggojen, vuorikauriiden ja hirvien -- -sielläolo oli varma merkki siitä, ettei eläinten kuningas ollut kaukana. - -Paljon työtä ei tehty sinä päivänä. Raskas puuha, biltongin -"suolaaminen", jossa he olivat ahertaneet koko edellisen päivän, ja -heidän häiritty leponsa teki heidät kaikki välinpitämättömiksi; eikä -van Bloomilla enempää kuin muillakaan ollut halua työhön. Niin he -liikuskelivat leirissä ja saivat varsin vähän aikaan. - -Swartboy otti norsunjalkansa uunista ja puhdisti ne; hän otti myös -biltongin alas ja sovitti sen niin, että aurinko sai siihen paremmin -vaikuttaa. Van Bloom itse ampui kolme jäljellä olevaa hevosta, -ajettuaan ne hyvän matkan päähän leiristä. Hän teki sen lopettaakseen -eläinparkojen kärsimykset -- sillä jokaiselle oli selvää, etteivät ne -voisi elää päivää tai kahta kauemmin; ja lähettää luoti niiden jokaisen -sydämeen, -- se oli vain armeliaisuutta. - -Kaikesta kenttäkornetin karjasta oli ainoastaan lehmä jäljellä, ja -sitä hoidettiin nyt mitä suurimmalla huolella. Ilman kallisarvoista -maitoa, jota se runsain mitoin antoi, olisi heidän ravintonsa ollut -kylläkin metsäläismäistä; ja he antoivat täyden arvon sen tekemälle -palvelukselle. Joka päivä se vietiin parhaalle laitumelle ja iltasella -suljettiin "odota-vähän"-orjantappuroista valmistettuun turvalliseen -kraaliin, joka oli rakennettu sitä varten vähän matkan päähän puusta. -Orjantappurat olivat sovitetut niin, että niiden varret olivat -säteittäin sisäänpäin, kun taas tiheät latvat olivat käännetyt -ulospäin, muodostaen teräväkärkisen paalutuksen, mistä tuskin ainoakaan -eläin olisi yrittänyt lävitse. Moinen muuri karkoittaa leijonankin, -jollei sitä ärsyttämällä ole saatu raivoon ja uhkarohkeaksi. - -Luonnollisesti oli lehmälle jätetty aukko, josta se voi kulkea sisään -ja ulos, ja se suljettiin erinomaisen suurella pensaalla, joka teki -veräjän virkaa. Sellainen oli "vanhan kreivin" kraali. Paitsi lehmää -oli ainoa leiriin jäänyt elävä Trüeyn pieni lemmikki, gasellinvasikka. - -Mutta juuri sinä päivänä tuli lisäksi toinen suosikki, pieni rakas -olento, ei vähemmän kaunis kuin hyppykauris ja vielä pienempi -mittasuhteiltaan. Se oli "urebin" poikanen, noita pieniä siroja -antiloopeja, joita on niin moninaisia eteläisen Afrikan tasangoilla ja -pensastoissa. - -Hendrikille he olivat kiitollisuudenvelassa ei ainoastaan tästä -lemmikistä, vaan myöskin sinä päivänä päivälliseksi saamastaan -herkullisesta metsänriistasta, josta he kaikki, Swartboyta -lukuunottamatta, pitivät enemmän kuin norsunlihasta. Hendrik oli -hankkinut riistan laukauksella rihlapyssystään seuraavalla tavalla: -- - -Noin puolenpäivän aikaan hän lähti liikkeelle -- kuvitellen leirin -läheisellä suurella rehevällä niityllä nähneensä jonkun eläimen. -Käveltyänsä puolen mailin verran ja pysytellen niityn pientareita -kiertävässä pensaikossa hän saapui kyllin lähelle ollakseen varma, että -se _oli_ eläin, jonka hän oli huomannut -- sillä hän näki nyt _kaksi_ -merkille panemassaan paikassa. - -Ne olivat jotakin lajia, jota hän ei ennemmin ollut tavannut. Ne -olivat varsin pieniä elukoita, -- vielä pienempiä kuin hyppykauriit -- -mutta niiden yleisestä muodosta ja ulkonäöstä päättäen Hendrik tiesi -niiden olevan joko antilooppeja tahi saksanhirviä; ja koska Hans oli -kertonut hänelle, _ettei Etelä-Afrikassa ole ensinkään saksanhirviä_, -päätteli hän niiden olevan jotakin antilooppilajia. Siinä oli -koiras ja naaras -- sen hän tiesi, koska vain toisella oli sarvet. -Koiras oli korkeudeltaan _alle kaksi jalkaa_, hoikkarakenteinen ja -vaaleankeltaisenruskea väriltään. Sillä oli valkoinen vatsa, silmien -yläpuolella valkeat kaaret ja hiukan valkoista pitkää karvaa kurkussa. -Polvien alapuolella oli kellertävät pitkät karvatupsut; sen sarvet -- -olematta lyyran muotoiset, kuten hyppykauriilla -- kohosivat miltei -pystysuoraan neljän tuuman pituisina. Ne olivat väriltään mustat, -muodoltaan pyöreät ja hiukan renkaisiin uurretut. Naaras oli sarveton -ja kooltaan paljoa pienempi puolisoansa. - -Kaikista näistä merkeistä arveli Hendrik pienten antilooppien olevan -"urebeja"; ja niitä ne olivatkin. - -Hän hiipi edelleen niitä kohden, kunnes oli niin lähellä kuin saattoi -päästä. Mutta hän oli vieläkin runsaasti kolmensadan kyynärän päässä -niistä, ja luonnollisesti oli ampumamatka vielä liian pitkä, kun -hänellä oli pieni rihlapyssy. - -Tiheä _jong dora_-pensas peitti hänet, mutta hän ei uskaltanut mennä -edemmäs; muutoin riista olisi säikähtänyt. Hän saattoi havaita niiden -olevan arkoja elukoita. - -Silloin tällöin koiras ojensi siron kaulansa täyteen pituuteen, päästi -heikon määkivän äänen ja katseli epäluuloisesti ympärilleen. Näistä -merkeistä Hendrik päätti niiden olevan arkaa riistaa eikä helposti -lähestyttäviä. - -Hendrik loikoili hetkisen ajatellen, mitä hänen tulisi tehdä. Hän oli -tuulen alla riistaan nähden, koska oli tahallaan siten kulkenut; mutta -kotvasen kuluttua hän näki harmikseen, että eläimet kävivät syödessään -_tuulta vastaan_ ja siten luonnollisesti laajensivat välimatkaa itsensä -ja hänen välillään. - -Hendrikin mieleen johtui, että niiden tapana kenties on syödessään -kulkea vasten tuulta, kuten hyppykauriit ja jotkut muut lajit tekevät. -Jos niin on, saattoi hän yhtä hyvin luopua koko hommasta tai muussa -tapauksessa tehdä pitkän kierroksen ja hiipiä niitä vastaan. Tämä -olisi sekä vaivaa että aikaa kysyvä työ ja lopultakin perin epävarmaa -metsästystä. Kaiken hänen pitkän kulkemisensa, hiivintänsä ja -ryömimisensä jälkeen riista luultavasti vainuaisi hänet, ennenkuin se -olisi pyssynkantaman päässä -- sillä juuri tästä syystä vaisto neuvoi -niitä syödessä kulkemaan _vasta_- eikä _myötä_tuuleen. - -Koska lakeus oli suuri ja piilopaikka etäinen, lannistui Hendrik ja -jätti sikseen puoleksi muodostamansa suunnitelman koettaa kulkea niitä -vastaan. - -Hän oli nousemaisillaan jaloilleen palatakseen kotiin, kun -hänen päähänsä pälkähti, että hän kenties voisi keksiä sopivan -houkuttelukeinon. Hän tiesi olevan useita antilooppilajeja, joissa -uteliaisuus oli pelkoa suurempi. Hän oli usein houkutellut hyppykauriin -sopivan matkan päähän. Miksi eivät nämä seuraisi samaa vaikutinta? - -Hän päätti koettaa. Pahimmassa tapauksessa hän epäonnistuisi, eikä -hänellä muutoinkaan olisi tilaisuutta päästä ampumaan. - -Hetkeäkään viivyttelemättä hän pisti käden taskuunsa. Hänen piti sieltä -saada suuri punainen nenäliina, jota useammin kuin kerran oli käyttänyt -samanlaiseen tarkoitukseen. Hänen harmikseen se ei ollut siellä! - -Hän tutki tarkkaan molemmat takkinsa taskut, sitten laajat housunsa, -sitten povensa liivien alta. Ei. Nenäliinaa ei löytynyt. Valitettavasti -se oli jäänyt vankkureihin. Se oli perin kiusallista. - -Mitä muuta hän voisi käyttää? Riisua nuttunsa ja pitää sitä ylhäällä? -Se ei ollut kyllin kirkkaan värinen. Se ei kelvannut. - -Nostaisiko hän hattunsa pyssynsä nenään? Se voisi olla parempi, mutta -se olisi kuitenkin liiaksi ihmismuodon kaltainen, ja Hendrik tiesi -kaikkien elukoiden sitä pelkäävän. - -Onnellinen ajatus juolahti vihdoin hänen mieleensä. Hän oli kuullut, -että uteliaita antilooppeja vetävät puoleensa omituiset muodot ja -liikkeet miltei yhtä paljon kuin räikeät värit. Hän muisti erästä -metkua, jota metsästäjien sanottiin hyvällä menestyksellä käyttäneen. -Se oli kylläkin helppo: metsästäjä seisoi käsillään ja päällään ja -sätkytteli koipiaan ilmassa. - -Nyt sattui Hendrik olemaan juuri noita poikia, jotka usein olivat -huvikseen harjoitelleet tätä pientä voimistelutemppua; ja hän osasi -seisoa päällään kuin paras voimistelija. - -Hetkeäkään viivyttelemättä hän laski pyssynsä maahan kättensä väliin, -ja heittäen säärensä ylös alkoi sätkytellä niitä, kopistellen niitä -yhteen ja asettaen ne ristiin mitä eriskummaisimmalla tavalla. - -Hän oli asettunut niin, että hänen kasvonsa olivat käännetyt eläimiin -päin hänen seistessään päällänsä. Luonnollisesti hän ei siinä asennossa -voinut nähdä niitä, koska ruoho oli jalan korkuista; mutta aika ajoin -hän antoi jalkojensa laskeutua maahan ja silloin, katsomalla sääriensä -välistä, saattoi erottaa, kuinka kepponen onnistui. - -Se onnistui todella. Koiras, ensin huomaten omituisen esineen, päästi -terävän vihellyksen ja kiiti pois nopeana kuin lintu -- sillä "urebi" -on nopeimpia Afrikan antiloopeista. Naaras seurasi, vaikkei niin -sukkelaan, ja jäi pian jälkeen. - -Huomatessaan tämän koiras äkkiä pysähtyi -- ikäänkuin häveten -ritarillisuudenpuutettaan -- kääntyi ympäri ja laukkasi takaisin, -kunnes jälleen oli naaraksen ja tuon kummallisen sitä säikähdyttäneen -esineen välissä. - -Mikähän tuo omituinen esine saattoi olla? näytti se nyt kysyvän -itseltään. Se ei ollut leijona eikä leopardi, ei hyeena eikä myöskään -sakaali. Se ei ollut kettu eikä "fennec", ei maasusi eikä villikoira, -ei mikään sen tutuista vihollisista. Ei se myöskään ollut bushmanni, -sillä he eivät ole kaksipäisiä, kuten tämä näytti olevan. Mitä ihmettä -se oli? Se oli pysynyt paikallaan -- se ei ollut ajanut takaa. Kenties -se ei ollut vaarallinen lainkaan. Epäilemättä se oli vallan viaton. - -Niin tuumaili urebi. Sen uteliaisuus voitti pelon. Hän menisi hiukan -lähemmäksi. Hän tahtoisi nähdä esineen paremmin, ennenkuin lähtisi -pakoon. Samantekevää mikä se oli, se ei voinut vahingoittaa tuollaisen -matkan päästä; ja _saavuttaa hänet_, puh! ei ollut koko Afrikassa -olentoa, kaksi- tai nelijalkaista, jolle hän ei voisi heittää pölyä -vasten naamaa. - -Niin se kulki hiukan lähemmäksi ja sitten vielä hiukan lähemmäksi ja -jatkoi etenemistään, juoksu seuraten juoksua, nyt tätä, nyt tuota -tietä, mutkitellen yli lakeuden, kunnes se oli vähemmän kuin sadan -askeleen päässä tuosta omituisesta esineestä, joka ensi näkemällä oli -sitä niin kauhistuttanut. - -Sen toveri, naaras, pysytteli sen kintereillä; se näytti vallan yhtä -uteliaalta -- suuret loistavat silmät ihan avoimina sen pysähtyessä -aika ajoin katsoa tuijottamaan. Toisinaan nuo kaksi kohtasivat -toisensa risteillessään ja pysähtyivät hetkiseksi ikäänkuin kuiskaten -neuvotellakseen, ja kysyivät toisiltaan, oliko jo saanut selville tuon -oudon ilmiön laatua. - -Oli kuitenkin ilmeistä, ettei näin ollut asian laita -- koska ne yhä -jatkoivat lähenemistään kyselevin ja ihmettelevin ilmein ja liikkein. - -Vihdoin outo esine katosi hetkeksi ruohikkoon; sitten ilmestyi jälleen --- mutta nyt muuttuneessa muodossa. Jotakin sen lähellä kimalteli -kirkkaasti auringossa, ja tuo kimallus aivan lumosi koiraksen, jottei -se voinut paikaltaan liikahtaa, vaan seisoi sitä järkähtämättä -silmäten. Kohtalokas lumous! Se oli sen viimeinen katse. Kirkas leimaus -välähti -- jotakin tunkeutui sen sydämeen; se ei nähnyt enää tuota -välkkyvää esinettä. - -Naaras oli hypähtänyt sinne, johon sen puoliso oli kaatunut, ja seisoi -määkien sen vieressä. Se ei tiennyt sen äkillisen kuoleman syytä, -mutta näki, että se oli kuollut. Sen kyljessä oleva haava -- punainen -verivirta -- olivat sen silmien edessä. Se ei ollut milloinkaan ennen -nähnyt kuolemaa tässä muodossa, mutta tiesi armaansa kuolleen. Tämän -hiljaisuus -- ruohikkoon ojentautunut liikkumaton ja hervoton vartalo --- lasittuneet silmät -- kaikki kertoi, että sen elämä oli päättynyt. - -Naaras olisi paennut, mutta se ei voinut jättää sitä -- se ei voinut -erota tuosta hengettömästä ruumiistakaan. Se tahtoi viipyä kotvasen ja -murehtia sitä. - -Sen leskeys oli lyhyt. Jälleen leimahti sytytin -- jälleen paukahti -välkkyvä putki -- ja sureva antilooppi kaatui puolisonsa ruumiin yli. - -Nuori metsästäjä nousi ja juoksi eteenpäin. Hän ei, yleisen tavan -mukaan, pysähtynyt lataamaan, ennenkuin oli tullut saaliinsa luo. -Lakeus oli aivan tasaista eikä hän nähnyt sillä ainoatakaan muuta -eläintä. Kuinka hän hämmästyikään saapuessaan antilooppien luo ja -huomatessaan, että joukosta oli _kolmas_ vielä elossa! - -Niin, pieni kili, ei kaniinia suurempi, hyppeli ruohikossa, juoksenteli -kaatuneen emonsa ruumiin ympärillä ja määki hennolla äänellä. - -Hendrik oli hämmästynyt, sillä hän ei ollut havainnut tätä olentoa -ennemmin; mutta hän ei todellakaan ollut paljoa nähnyt antiloopeista -siihen hetkeen saakka, jolloin hän tähtäsi, ja ruoho oli kätkenyt -pienoisen. - -Niin metsästäjä kuin olikin, Hendrik ei voinut olla tuntematta -liikutusta katsellessaan edessään olevaa kuvaa. Mutta hän tiesi, ettei -hän ollut kevytmielisesti surmannut näitä elukoita pelkän huvin vuoksi, -ja se tyynnytti hänen omaatuntoaan. - -Pikku kili olisi oivallinen lemmikki Janille, joka oli usein toivonut -sellaista, koska hänen sisarellaankin oli omansa. Sitä voisi ruokkia -lehmän maidolla, ja vaikka se oli kadottanut niin hyvin isän kuin -emonkin, päätti Hendrik, että sitä hoidettaisiin huolellisesti. Hänen -ei ollut vaikea saada sitä kiinni, kun se ei tahtonut lähteä pois -paikasta, missä sen emo makasi, ja pian Hendrik piteli sylissään tuota -sävyisää olentoa. - -Sitten hän sitoi yhteen koiraksen ja naaraksen; ja kiinnitettyään -vankan nuoran edellisen sarviin hän lähti liikkeelle vetäen kahta -antilooppia perässään. - -Kun nämä olivat maassa päät edellä, vedettiin niitä _myötäkarvaan_, -mikä teki sen paljon helpommaksi; ja koska ei ollut muuta kuin -ruohoturpeita, joiden yli tuli mennä, sai nuori metsästäjä koko -riistansa leiriin suuremmitta vaikeuksitta. - -Kaikkien ilo oli suuri, kun he näkivät moisen sievän määrän -metsänriistaa, mutta Janin riemu oli yli kaikkien muiden; eikä hän enää -kadehtinut Trüeytä pienen gasellin takia. - - - - -24. luku. - -PIKKU JANIN SEIKKAILU. - - -Olisi ollut parempi, ettei Jan olisi milloinkaan nähnyt pientä "urebiä" --- parempi sekä Janille että antiloopille, sillä sinä yönä tuo viaton -olento aiheutti hurjan säikähdyksen leirissä. - -He olivat kaikki menneet levolle, kuten edellisenäkin iltana -- -van Bloom ja neljä lasta vankkureihin, kun taas bushmanni ja Totty -nukkuivat ulkosalla. Viimemainittu makasi vankkurien alla; mutta -Swartboy oli sytyttänyt suuren tulen jonkun matkan päähän niistä ja -ojentautunut sen vierelle, kääriytyneenä lammasnahkaiseen vaippaansa. - -He olivat kaikki vaipuneet uneen, eivätkä hyeenat olleet heitä -häirinneet. Tämä oli helposti selitettävissä. Kolme sinä päivänä -ammuttua hevosta kiinnitti tuon herrasväen huomiota, sillä niiden -ilkeitä ääniä voi kuulla siltä suunnalta, missä haaskat olivat. Kun -niillä oli kylliksi illallista, eivät ne huomanneet olevan aihetta -uskaltautua leirin läheisyyteen, missä ne olivat saaneet kokea moisen -vihamielisen vastaanoton edellisenä iltana. Niin tuumiskeli van Bloom -kääntyessään kyljelleen ja nukahtaessaan. - -Hän ei kuitenkaan arveluissaan ollut oikeassa. Oli totta, että hyeenat -juuri silloin aterioivat hevosten ääressä; mutta oli erehdys otaksua -sen tyydyttävän noita saaliinhimoisia petoja, jotka eivät koskaan -näytä saavan kyllikseen. Kauan ennen aamua olisi van Bloom, jos hän -olisi ollut valveilla, kuullut tuon raivoisen naurun leiriä lähempänä -ja voinut nähdä hyeenain viheriäisten silmien kiiluvan Swartboyn -leiritulen sammuvassa leimussa. - -Tosin hän kuulikin kerran herätessään petojen ääniä; mutta tietäen, -että biltong oli sinä iltana asetettu pois ulottuvilta, ja ajatellen, -ettei siellä ollut mitään, jota ne voisivat vahingoittaa, hän ei pannut -mitään merkitystä niiden meluaville mielenilmaisuille, vaan nukahti -uudelleen. Hänet havahdutti kuitenkin kimeä parkaisu, kuulostaen kuin -joku eläin olisi kuolemantuskassa; ja sitten seurasi toinen parkaisu, -joka tuntui äkkiä katkeavan, kun elukan huuto tukahutettiin. - -Näissä huudoissa van Bloom kuten toisetkin -- jotka nyt myöskin olivat -valveilla -- tunsivat urebin määkimisen, sillä he olivat useita kertoja -kuulleet sitä iltapäivän kuluessa. - -"Hyeenat tappavat sen!" ajattelivat he. Mutta heillä ei ollut aikaa -sitä sanoa, ennenkuin toinen ja vallan erilainen huuto kuului heidän -korviinsa ja sai heidät kaikki hypähtämään ikäänkuin olisi pommi -räjähtänyt vankkurien alla. Tuo huuto oli Janin ääni ja kuului samalta -suunnalta, mistä tukahutetun antiloopin parkaisu tuli. - -"Taivaan tähden! Mitä se saattoi merkitä?" - -Lapsen ääni kaikui ensin heidän korvissaan äkillisenä hätähuutona -- -sitten seurasi sekavaa hälinää, muistuttaen tappelun rymäkkää -- ja -jälleen kuultiin Janin kovasti huutavan apua, ja samalla hänen äänensä -katkesi, ja joka kirkaisu tuntui tulevan yhä kauempaa. _Jokin tai joku -kuljetti häntä pois!_ - -Tämä ajatus juolahti van Bloomin, Hansin ja Hendrikin mieleen samalla -kertaa. Luonnollisesti se täytti heidät kauhistuksella; ja kun he -tuskin vielä olivat hereillä, eivät he tienneet mitä tehdä. - -Janin huudot saivat heidät kuitenkin pian järkiinsä; ja heidän kaikkien -ensi ajatus oli juosta siihen suuntaan, mistä ne kuuluivat. - -Pyssyjen tapaileminen olisi vienyt aikaa, ja kaikki kolme hyppäsivät -vankkureista ilman niitä. - -Totty oli jalkeilla ja soperteli, muttei tiennyt enempää kuin hekään, -mitä oli tapahtunut. - -He eivät kauvan viivähtäneet häneltä kyselemässä. Swartboyn ääni, joka -kuului kovana haukkumisena, kutsui heitä muuanne; ja nyt he näkivät -punaisena loimuavan kekäleen ryntävän pimeyden halki, epäilemättä tuon -kelpo miehen käsien kantamana. - -He hyökkäsivät loimuavan soihdun osoittamaan suuntaan ja juoksivat -niin nopeaan kuin voivat. He kuulivat yhä bushmannin äänen ja -kauhistuksekseen Janin kirkaisut _etäämpänä siitä_. - -Tietysti he eivät ymmärtäneet, mikä tämän kaiken aiheutti. He vain -ponnistelivat eteenpäin pelottavien epäluulojen vallassa. - -Saavuttuaan jonkun viidenkymmenen askeleen päähän kekäleestä, he -huomasivat sen äkkiä laskevan, sitten nousevan jälleen ja taas -laskevan, nopeaan ja kiivaasti. He saattoivat kuulla bushmannin äänen -haukkuvan kovemmin kuin ennen, ikäänkuin hän paraikaa kurittaisi -jotakin elukkaa. - -Mutta Janin ääntä he eivät enää kuulleet -- hän ei parkunut enää -- -oliko hän kuollut? - -Hirvittävin aavistuksin he ryntäsivät edelleen. - -Heidän saapuessaan paikalle tarjoutui omituinen näky heidän -katseilleen. Jan makasi maassa, pitäen lujalla otteella kiinni -pensaista, joiden juurella hän oli. Hänen toisesta ranteestaan lähti -tukeva nahkahihna, joka kulki pensaikon lävitse usean jalan päähän; -ja sen toisessa päässä oli kiinni urebi-kili, kuolleena ja julmasti -runneltuna. Sen ääressä seisoi Swartboy palavine kekäleineen, joka -leimahteli sitä kirkkaammin, kun hän oli juuri hotaissut sillä -saaliinhimoista hyeenaa selkään. Tämä ei ollut näkyvissä. Se oli kauan -sitten hiipinyt tiehensä, mutta kukaan ei ajatellutkaan takaa-ajoa, -koska kaikki olivat liian huolissaan Janin vuoksi. - -Lapsi nostettiin viivyttelemättä pystyyn. Kaikkien silmät tarkastelivat -häntä innokkaasti, nähdäkseen mihin hän oli haavoittunut; ja -ilonhuudahdus kaikui pian ilmoille heidän huomatessaan, ettei mitään -haavan kaltaista voinut havaita hänen pienoisessa ruumiissaan, paitsi -orjantappuroiden naarmuja ja syvää hihnanjälkeä hänen ranteessaan. Hän -oli nyt tointunut ja vakuutti heille kaikille, ettei hän ollut lainkaan -vahingoittunut. Eläköön! Jan oli pelastettu! - -Nyt jäi Janin osaksi selittää tämä salaperäinen juttu kaikille. - -Hän oli maannut vankkureissa muiden kanssa, mutta ei nukuksissa kuten -he. Ei, hän ei voinut silmänräpäystäkään nukkua ajatellessaan uutta -lemmikkiään, joka oli alhaalla pyörään sidottuna, koska vankkureissa ei -ollut tilaa. - -Jan oli saanut päähänsä, että hän tahtoi vielä kerran katsella urebia, -ennenkuin hän nukkuisi. Niinpä hän sanomatta sanaakaan hiipi ulos -katoksesta ja laskeutui sinne, missä antilooppi oli sidottuna. Hän -päästi sen hiljaa irti ja vei sen sitten tulen valoon, johon istahti -ihailemaan elukkaa. - -Silmäiltyään sitä ihastuneena kotvan aikaa hän tuumi, ettei Swartboy -voisi muuta kuin ottaa osaa hänen tunteeseensa; ja ilman muuta hän -ravisteli bushmannin hereille. - -Tällä ei ollut suurtakaan halua joutua herätetyksi unestaan katsomaan -eläintä, jollaisia hän oli aikoinaan syönyt satoja. Mutta Jan ja -Swartboy olivat hyvät ystävykset, eikä bushmanni ollut vihainen. Hän -siis noudatti nuoren herransa päähänpistoa, ja nuo kaksi istuivat -hetkisen keskustellen lemmikistä. - -Vihdoin Swartboy ehdotti nukkumista. Jan suostui siihen vain sillä -ehdolla, että Swartboy antaisi hänen nukkua vieressään. Hän noutaisi -huopapeitteensä vankkureista eikä vaivaisi Swartboyta pyytämällä osaa -tämän vaipasta. - -Swartboy vastusti ensin; mutta Jan väitti tunteneensa vilua -vankkureissa ja osaksi juuri sentähden tulleensa alas tulen luo. Kaikki -tämä oli pelkkää viekkautta pikku veitikassa. Mutta Swartboy ei voinut -häneltä mitään kieltää ja suostui viimein. Hän ei nähnyt siinä mitään -vaaraa, kun ei ollut sateenkaan merkkiä. - -Jan palasi sitten vankkureihin, kiipesi äänettömästi ylös, otti omat -huopapeitteensä ja toi ne tulen ääreen. Sitten hän kietoutui niihin -ja laskeutui Swartboyn viereen, urebi seisoen lähellä ja sellaisessa -asennossa, että hän vielä maatessaankin saattoi sitä silmäillä. -Estääkseen sitä lähtemästä pois, hän oli kiinnittänyt lujan nahkahihnan -sen kaulaan ja toisen pään sitonut ranteeseensa. - -Hän loikoili hetkisen tarkastellen somaa lemmikkiään. Mutta uni voitti -hänet vihdoin, ja urebin kuva häipyi hänen silmistään. - -Paitsi tätä, Jan osasi vallan vähän kertoa, mitä hänelle oli -tapahtunut. Hän oli herännyt äkilliseen nykäykseen ranteessaan ja -kuullut antiloopin parkaisun. Mutta hän ei ollut vielä oikein avannut -silmiään, ennenkuin tunsi itseään voimakkaasti vedettävän pitkin maata. - -Hän luuli ensin, että Swartboy kujeili hänen kanssaan; mutta -kulkiessaan tulen ohi hän näki sen valossa, että suuri musta eläin oli -tarttunut urebiin ja veti sekä häntä että sitä mukanaan. - -Luonnollisesti hän silloin alkoi huutaa apua ja tarttui kaikkeen -mahdolliseen estääkseen petoa viemästä itseään. Mutta hän ei saanut -mistään kiinni, ennenkuin huomasi olevansa tiheässä pensaikossa ja -siihen hän tarttui ja piti kiinni kaikin voimin. - -Hän ei olisi kauan jaksanut pitää puoliansa hyeenan voimaa vastaan; -mutta juuri silloin Swartboy tuli paikalle tulisoihtuineen ja ajoi -ryövärin pois oikealla sivallusten ryöpyllä. - -Tullessaan takaisin tulen valoon he huomasivat Janin voivan mainiosti. -Mutta poloinen urebi -- se oli surkeasti raadeltu eikä nyt ollut -enemmän arvoinen kuin kuollut rotta. - - - - -25. luku. - -LUKU HYEENOISTA. - - -Hyeenat ovat susia -- mutta ihan erikoista lajia susia. Niillä on samat -yleiset tavat kuin susilla, ja ne muistuttavat näitä ulkomuodoltaan. -Niillä on jykevämmät päät, leveämmät, paksummat kuonot, lyhyemmät -ja vankemmat kaulat sekä yleensä karheampi ja pörröisempi turkki. -Hyeenan luonteenomaisimpia tunnusmerkkejä on sen jäsenten kehityksen -epätasaisuus. Takajalat ovat heikommat ja lyhemmät kuin etujalat, joten -takapuoli on paljon alempana kuin olkapäät; ja selkäviiva, olematta -vaakasuora, kuten useimmilla eläimillä, laskeutuu vinosti häntää kohti. - -Lyhyt paksu kaula ja vahvat leuat ovat luonteenomaisia tunnusmerkkejä, -edellinen siinä määrin, että tarumaisen luonnonhistorian päivinä -sanottiin hyeenan olevan vailla niskanikamia. Sen paksulla kaulalla -ja voimakkailla leukaluilla on tarkoituksensa. Niiden avulla hyeena -saattaa syödä luita, jotka olisivat vallan käyttökelvottomia -tavalliselle sudelle tai jollekin muulle saalistavalle pedolle. Se voi -murtaa miltei suurimmat ja vahvimmat nikamat eikä ainoastaan käytä -niiden ydintä, vaan musertaa itse luut ja nielee ne ravintona. Tässä -meillä jälleen on todiste luonnon mukautumiskyvystä. Hyeena elää juuri -siellä, missä noita suuria luita on runsaimmin. Luonto ei salli minkään -joutua hukkaan. - -Hyeenat ovat Afrikan susia -- toisin sanoen ne edustavat Afrikassa -suurta sutta, jota siellä ei tavata. On totta, että sakaali on susi -joka suhteessa, mutta ainoastaan pieni. Afrikassa ei ole todellista -suurikokoista sutta, sentapaista kuin Pyreneitten laiha ryöväri tai sen -amerikalainen kaksoisveli. - -Kaikista susista on hyeena rumin ja petomaisin. Siinä ei ole -mitään miellyttävää tai kaunista. Olinpa todella sanoa sitä -rumimmaksi luoduista olennoista, kun paviaanit johtuivat mieleeni. -Ne luonnollisesti edustavat äärimmäistä rumuutta; eivätkä hyeenat -todellakaan eroa niistä yleiseltä muodoltaan, enempää kuin eräiltä -tavoiltaankaan. Muutamat aikaisemmat kirjailijat lukivatkin ne samaan -luokkaan. - -Nyt olemme puhuneet hyeenasta ikäänkuin sitä olisi vain yksi laji. -Pitkät ajat oli ainoastaan yksi tunnettu -- tavallinen eli "juovikas -hyeena" (_Hyena vulgaris_), ja juuri siitä kerrotaan niin monia -epätodenmukaisia juttuja. Tuskinpa yksikään muu eläin on ollut niin -huomattavalla sijalla salaperäisyyden ja kauhun maailmassa. Ei vampyyri -eikä lohikäärme ole sitä voittanut. Esivanhempamme uskoivat, että se -voi lumota kenen tahansa katseellaan, viekoitella heidät mukaansa ja -sitten syödä heidät suuhunsa -- että se muutti sukupuoltansa joka vuosi --- että se saattoi muuttaa itsensä uhkean nuorukaisen näköiseksi ja -siten houkutella nuoria neitoja metsiin syötäväksi -- että se saattoi -täydelleen matkia ihmisääntä -- että sen tapana oli kätkeytyä jonkun -talon läheisyyteen, kuunnella, kunnes jonkun perheenjäsenen nimi -mainittaisiin, sitten huutaen kuin apua pyytäen mainita kuulemansa nimi -ja matkia hädässä olevan huutoja. Silloin tietysti mainittu henkilö -tuli ulos, mutta paikalle saapuessaan hän luonnollisesti tapasi vain -raivokkaan hyeenan, joka oli valmis hänet ahmaisemaan. - -Niin oudolta kuin saattanee näyttääkin, uskottiin näitä järjettömiä -juttuja ennen varsin yleisesti, ja niin omituiselta kuin tuntuneekin -minun sanoa, ei ainoakaan niistä ole vailla _jonkinlaista_ pohjaa. Niin -liioiteltuja kuin ne ovatkin, johtavat ne kaikki alkunsa luonnollisista -tosiseikoista. Tässä viittaan vain pariin niistä. Hyeenan katseessa -on jotakin erikoista, joka on antanut aiheen käsitykselle, että -sillä olisi voima "viehättää" eli lumota, vaikken olekaan koskaan -kuullut sen sillä ketään viekoitelleen surman suuhun; eläimen äänessä -on erikoisuus, joka helposti hankkisi sille kunnian ihmisäänen -matkimisesta, siitä yksinkertaisesta syystä, että edellinen varsin -läheisesti muistuttaa jälkimmäistä. En sano hyeenan äänen olevan -tavallisen ihmisäänen kaltaisen, mutta on eräitä ääniä, joita se -aivan muistuttaa. Tunnen useita henkilöitä, joilla on _hyeenan ääni_. -Tarkimpia ihmisnaurun jäljittelyjä on todella "pilkullisen hyeenan" -ääni. Kukaan ei voi sitä kuulla, niin ilkeä kuin se onkin, olematta -huvitettu sen läheisestä yhtäläisyydestä inhimillisen mielenilmaisun -kanssa. Sen sävyssä on mielettömyyden vivahdus, ja minusta se -muistuttaa terävää metallista sointia, jonka olen huomannut neekerien -äänessä. Olen jo verrannut sitä siihen, jollaiseksi kuvittelisin -_järjettömän neekerin_ naurua. - -Vaikka onkin parhaiten tunnettu, on juovikas hyeena mielestäni vähimmin -mielenkiintoinen lajiansa. Se on laajemmalle levinnyt kuin yksikään -sen heimolaisista. Eläen useimmissa Afrikan osissa se on myöskin -aasialainen eläin ja kylläkin yleinen kautta Aasian eteläisten maiden, -ja tavataanpa sitä niinkin kaukana pohjoisessa kuin Kaukaasiassa ja -Altai-vuorilla. Se on ainoa Aasiassa elävä laji. Kaikki muut ovat -synnynnäisiä afrikalaisia, mikä manner onkin hyeenan todellinen koti. - -Luonnontutkijat myöntävät olevan vain _kolmea_ lajia hyeenoita. En -epäile lainkaan, etteikö olisi kaksi kertaa tuota määrää, yhtä paljon -toisistaan eroavia kuin nämä kolme. Vähintään viisi lajia tunnen, -laskematta hyeenoihin Kap-maan villikoiraa tahi pientä maakuopissa -asuvaa hyeenaa (_Proteles_) -- jotka molemmat vielä epäilemättä -tapaamme metsästysseikkailujemme kuluessa. - -Ensiksi meillä on siis "juovikas" hyeena, joka jo on mainittu. Se on -tavallisesti väriltään tuhkanharmaa heikoin kellertävin vivahduksin, ja -sillä on joukko säännöttömiä _viiruja_ eli mustia tai tummanruskeita -juovia. Nämä ovat poikittain pitkin sen ruumista tai oikeammin vinosti, -seuraten melkein kylkiluiden suuntaa. Ne eivät ole yhtä selviä eli -huomattavia lajin eri yksilöillä. Karva on -- kuten kaikilla hyeenoilla --- pitkä, karhea ja takkuinen, pitempi niskassa, hartioilla ja -selässä, johon se muodostaa harjan. Se nousee pystyyn, kun eläin on -kiihoittunut. Samaa voi havaita koirillakin. - -Tavallinen hyeena on kaukana sekä voimakkaasta että rohkeasta, -verrattaessa sitä toisiin samaa sukua oleviin. Se on todella heikoin ja -vähimmin julma heimoansa. Se on kylliksi saaliinhimoinen, mutta elää -etupäässä haaskoista eikä uskalla hyökätä itseänsä puolta heikompien -elävien olennoiden kimppuun. Se saalistaa vain pienimpiä nelijalkaisia -ja on, huolimatta raatelevaisuudestaan, pahanpäiväinen pelkuri. -Kymmenvuotias lapsi saa sen helposti pakosalle. - -Toinen laji on se hyeena, joka niin paljon kiusasi kuuluisaa Brucea -hänen matkallaan Abessiniassa, ja jota voidaan sopivasti nimittää -"Brucen hyeenaksi". Sekin on _juovikas_, ja miltei kaikki tutkijat -ovat määritelleet sen olevan samaa lajia kuin _Hyena vulgaris_. Mutta -muuten ei ole yhdenkaltaisuutta näissä lajeissa; ja juovatkin ovat eri -asennossa, samalla kun päävärikin on erilainen. - -Brucen hyeena on lähes kaksi kertaa niin suuri kuin tavallinen hyeena --- ja sillä on kaksin verroin voimaa, rohkeutta ja raivokkuutta. Se ei -hätyytä ainoastaan suuria nelijalkaisia, vaan vieläpä itse ihmistä -- -tulee öisin taloihin, jopa kyliinkin, ja vie mennessään kotieläimiä ja -lapsia. - -Niin uskomattomilta kuin nämä väitteet voivatkin tuntua, ei voi -epäilläkään niiden todenperäisyyttä; sellaiset tapaukset eivät suinkaan -ole harvinaisia. - -Tällä hyeenalla on maine, että se menee hautausmaille ja kaivaa -haudoista kuolleitten ruumiita syödäkseen niitä. Muutamat -luonnontutkijat ovat tämän kieltäneet. Mistä syystä? On yleisesti -tunnettua, että useissa Afrikan osissa kuolleita ei haudata, vaan -heidät heitetään ulos tasangoille. On yhtä yleisesti tunnettua, että -hyeenat ahmivat näin alttiiksi jätetyt ruumiit. On myöskin tunnettua, -että hyeena on rottakoiran tapainen -- kuoppia kaivava eläin. Mitä -ihmeellistä tai epäiltävää on otaksumassa, että se kaivelee saadakseen -ulottuvilleen ruumiita, sen luonnollista ravintoa? Susi tekee niin, -sakaali, kojootti -- niin, vieläpä koirakin! Olen nähnyt ne kaikki -siinä hommassa tappelutantereella. Miksi ei siis hyeena? - -Kolmas laji on varsin eroava kummastakin jo kuvatusta -- "pilkullinen -hyeena" (_Hyena crocuta_). Sitä nimitetään myös toisinaan "nauravaksi" -hyeenaksi sen omituisuuden tähden, josta oli jo aihetta puhua. -Yleiseltä väriltään ei tämä laji eroa paljoakaan tavallisesta -hyeenasta, paitsi sitä, että sen sivuilla on juovien asemasta pilkkuja. -Se on suurempi kuin _Hyena vulgaris_ ja muistuttaa luonteeltaan Brucen -eli abessinialaista hyeenaa. Se on Afrikan eteläisen puolen asukas, -ja hollantilaisten siirtolaisten kesken se tunnetaan "tiikeri-suden" -nimellä; tavallista hyeenaa he nimittävät yksinkertaisesti sudeksi. - -Neljäs laji on "ruskea hyeena" (_Hyena villosa_). Nimitys "ruskea" -hyeena ei ole onnistunut, sillä ruskea väri ei suinkaan ole tälle -eläimelle luonteenomaista. _Hyena villosa_ eli "karvainen hyeena" on -parempi, koska sen kylkiä peittävät pitkät suorat karvat antavat sille -erikoisen ulkomuodon ja heti erottavat sen kaikista muista. Se on yhtä -suuri ja raivoisa kuin mikä toinen tahansa, ollen bernhardilais-koiran -kokoinen; mutta on vaikeata kuvitella, kuinka kukaan voi erehtyä -pitämään sitä joko juovikkaana tai pilkullisena hyeenana. Sen väri on -tummanruskea tai miltei musta ylhäältä ja likaisenharmaa alempana. -Yleisen värin ja karvalaitteen kautta se todella hiukan muistuttaa -mäyrää tai ahmaa. - -Ja kuitenkin monet luonnontutkijat selittävät sen olevan samaa lajia -kuin tavallinen hyeena -- oppinut De Blainville muiden muassa. -Oppimattomin Etelä-Afrikan buuri -- sillä se on eteläafrikalainen -eläin -- tietää enemmän. Jo niiden nimityskin, "rantasusi", viittaa -sen erilaisiin tapoihin ja oleskelupaikkoihin -- sillä se asustaa -merenrannalla, eikä sitä tavata edes niissäkään seuduissa, jotka ovat -tavallisen hyeenan mieluisimpia oleskelupaikkoja. - -On vielä toinenkin "ruskea hyeena", joka kokonaan eroaa tästä, ja -elelee suuressa erämaassa. Se on lyhempi karvaltaan ja tasaisen ruskea -väriltään, mutta tavoiltaan ja luonteeltaan muiden kaltainen. Kun -Afrikan keskiosat ovat kauttaaltaan tulleet tutkituiksi, lisätään -epäilemättä useita hyeenalajeja jo tunnettujen luetteloon. - -Hyeenain tavat eivät suurestikaan eroa suurten sutten tavoista. Ne -asuvat luolissa tai kallionhalkeamissa. Muutamat käyttävät pesänään -toisten eläinten maakuoppia, joita ne voivat itseään varten suurentaa --- koska niillä on kaivamiseen sopivat kynnet. - -Ne eivät ole puukiipijöitä, sillä niiden kynnet eivät ole kyllin -sisäänvetäytyvät tätä tarkoitusta varten. Hampaisiinsa ne pääasiassa -turvautuvat ja leukojensa suureen voimaan. - -Hyeenat ovat yksin eläviä elukoita, vaikka niitä usein nähdään -joukoissa, joita yhteinen saalis houkuttelee. Kaksitoista tai -enemmänkin kokoontuu samalle haaskalle, mutta kukin menee omia teitään -sieltä lähtiessään. Ne ovat äärettömän saaliinhimoisia; syövät miltei -mitä tahansa -- jopa nahanpalasia tai vanhoja kenkiä! Luita ne -musertavat ja nielevät kuin ne olisivat pehmeitä lihakappaleita. Ne -ovat röyhkeitä, etenkin poloisia alkuasukkaita kohtaan, jotka eivät -niitä metsästä hävittääkseen ne kokonaan. Ne menevät alkuasukkaiden -kurjiin kraaleihin ja vievät usein heidän lapsiansa. On varmasti totta, -että satoja lapsia Etelä-Afrikassa ovat hyenat surmanneet. - - - - -26. luku. - -PUUNLATVASSA OLEVA TALO. - - -Van Bloom arveli nyt, että hyeenat luultavasti tulisivat suureksi -vitsaukseksi hänelle. Ei liha, ei mikään olisi turvassa niiltä -- -yksinpä hänen lapsensakin olisivat vaarassa, jos ne jäisivät yksin -leiriin; ja epäilemättä hänen olisi usein pakko jättää heidät, koska -hän tarvitsisi vanhemmat mukaansa metsästysretkilleen. - -Olipa siellä vielä pelättävämpiäkin eläimiä kuin hyeenat. Sinäkin yönä -he olivat kuulleet alhaalta lammelta leijonan karjuntaa; ja aamun -tullen osoittivat jäljet useiden tällaisten elukoiden käyneen veden -partaalla juomassa. - -Kuinka saattaisi jättää pikku Trüeyn -- oman rakkaan pikku Trüeynsä, --- tai Janin, joka ei ollut rahtustakaan suurempi -- kuinka saattaisi -hän jättää heidät avonaiseen leiriin, kun moisia hirviöitä kuljeskeli -ympärillä? Hän ei voinut sitä ajatellakaan. - -Hän mietti, mihin suuntaan alkaisi toimia. Ensin hän ajatteli rakentaa -talon. Se olisi ehdottomasti aikaa kysyvä työ. Ei ollut hyvää eikä -sopivaa rakennusainetta. Kivirakennus vaatisi paljon vaivaa -- koska -kivet täytyisi tuoda lähes mailin päästä ja vielä käsin kantaa. Se ei -kävisi laatuun, sillä van Bloom viipyisi ehkä vain lyhyen ajan sillä -paikalla. Kenties hän ei löytäisi moniakaan norsuja siellä, ja silloin -hänen täytyisi lähteä muuanne. - -Miksi ei voi rakentaa hirsimajaa? sanot sinä. Siinähän ei olisi niin -suurta puuhaa, kun seutu osaksi oli varsin metsäinen, ja heillä oli -kirves. - -Tienoo oli osaksi metsäinen todella, mutta erikoisella tavalla. -Lukuunottamatta nwana-puita, jotka olivat pitkien matkojen päässä -toisistaan -- ja säännöllisesti ikäänkuin olisivat olleet istutettuja --- ei siellä ollut mitään, joka olisi ansainnut rungon nimeä. Kaikki -muut olivat pelkkiä "pensaita" -- okaista viidakkoa, jossa kasvoi -mimoosia, euphorbioita, puuntapaisia aloeita, strelitziaa ja kauheita -zamia-kasveja, kauniita kyllä katsella, mutta vallan hyödyttömiä taloa -rakennettaessa. Nwanat olivat tietysti liian suuria seinähirsiksi. -Yhden sellaisen kaataminen olisi miltei ollut talonrakentamisen -vertainen työ; ja jotta niistä olisi saatu lautoja, olisi tarvittu -höyrysaha. Niinpä siis ei voinut ajatellakaan tehdä hirsimajaa. - -Heikko paaluista ja kaisloista valmistettu rakennus ei olisi tarpeeksi -turvallinen. Vihastunut sarvikuono tai norsu hajoittaisi sellaisen -talon maan tasalle muutamassa hetkessä. - -Otaksukaamme vielä, että lähistöllä oli _ihmissyöjiä_. Swartboy luuli -niitä olevan ja piti seutua siitä tunnettuna. Kun se ei ollut etäällä -Swartboyn syntymäpaikasta, oli van Bloom, jolla oli syytä luottaa -bushmannin sanoihin, taipuvainen sitä uskomaan. Mitä suojaa antaisi -heikko maja _ihmissyöjää_ vastaan? Ei paljoa todellakaan. - -Van Bloom oli ymmällä ja neuvoton. Hän ei voinut alkaa -metsästysretkiänsä, ennenkuin tämä kysymys oli ratkaistu. Jonkinlainen -paikka täytyi valmistaa, missä lapset olisivat turvassa hänen -poissaollessaan. - -Hautoessaan mielessään tätä asiaa hän sattui katsahtamaan ylös -nwana-puun oksiin. Hänen huomionsa kiintyi oitis noihin suunnattomiin -haaroihin, sillä ne olivat herättäneet hänessä eloon omituisen muiston. -Hän muisti kuulleensa, että maan joissakin osissa eikä kenties -kovinkaan kaukana hänen silloisesta olinpaikastaan alkuasukkaat _asuvat -puissa_. Että joskus kokonainen heimo, johon kuuluu viisikymmentä -henkeä tai enemmänkin, laittaa kotinsa yhteen ainoaan puuhun; ja sen he -tekevät ollakseen turvassa villeiltä eläimiltä ja joskus yhtä villeiltä -ihmisiltä. Että he rakentavat talonsa lavoille, jotka sovitetaan -vaakasuorille oksille; ja että he nousevat kotiinsa pitkin tikapuita, -jotka vedetään heidän jäljessään sisään yöksi, kun he menevät levolle. - -Tuota kaikkea oli van Bloom kuullut, ja se kaikki on varmasti totta. -Luonnollisesti johtui hänen mieleensä ajatus, miksei _hän_ voisi -tehdä samoin. Miksi hän ei voisi rakentaa taloa jättiläismäiseen -nwanaan? Siellähän olisi kaikki hänen toivomansa turvallisuus. Siellä -he kaikki voisivat nukkua täysin luottaen hyvään suojaan. Metsälle -mennessään hän voisi jättää lapset sinne, saattaen olla varma -tapaavansa heidät palatessaan. Ihailtava ajatus! Millainen oli sen -toimeenpano-mahdollisuus? - -Hän alkoi miettiä sitä. Jos hänellä vain olisi lautoja valmistaakseen -lavalaitteet eli permannon, olisi muu helppoa. Mikä ohut katto tahansa -riittäisi tuolla ylhäällä. Lehvät muodostivat miltei katon. Mutta -lattia-ainekset -- ne olivat vaikeutena. Mistä saisi lautoja? Ei -mistään lähitienoilta. - -Hänen silmänsä sattuivat juuri silloin osumaan vankkureihin. Ah, niissä -oli lautoja; mutta ajoittaako nuo kauniit vankkurit? Ei -- ei -- ei! -Sellaista ei voinut ajatellakaan. - -Mutta seis! Ei ollutkaan välttämätöntä _hajoittaa_ niitä -- -ei tarvinnut kiskoa irti ainoatakaan naulaa. Ne täyttäisivät -tarkoituksensa, vaikkei niistä lohkaistaisi siruakaan. Mainiot -ajoneuvot olivat niin tehdyt, että ne voitiin irroittaa osiin ja panna -mielen mukaan jälleen kokoon. - -Hän voisi ottaa ne kappaleiksi. Leveä pohja jäisi vain kokonaiseksi. -Siitä juuri tulisi permanto. Eläköön! - -Innostuneena tämän mainion suunnitelman kehittymisestä kenttäkornetti -ilmaisi sen nyt toisille. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että se oli -erinomainen asia, ja koska heillä oli päivä edessään, ryhtyivät he -ilman muuta hankettaan toteuttamaan. - -Ensin oli valmistettava kolmekymmentä jalkaa pitkät tikapuut. Se vei -hyvän aikaa; mutta vihdoin oli lyöty kokoon tukeva, alkuperäinen -tekele, joka ihailtavan hyvin täytti tarkoituksensa. Sen avulla he -pääsivät alimmalle haaralle ja saattoivat sieltä rakentaa portaita -toisille. - -Van Bloom kapusi ylös ja huolellisen tarkastuksen jälkeen valitsi lavan -aseman. Se tulisi nojaamaan kahteen vankkaan yhtä korkealla olevaan -vaakasuoraan haaraan, jotka erosivat toisistaan hyvin vähitellen. -Suuren puun paksujen oksien paljous salli hänen vapaasti valita. - -Vankkurit otettiin nyt kappaleiksi -- vain muutaman minuutin työ -- -ja pohja hinattiin ensimmäisenä ylös. Se ei ollut helppo tehtävä ja -vaati leirin koko voiman. Vankat hihnat kiinnitettiin toiseen päähän, -ja ne sovitettiin kulkemaan erään puunhaaran päällitse, joka oli vielä -korkeammalla kuin ne, jotka tulisivat lavaa kannattamaan. Yksi heistä -oli ylhäällä ohjatakseen mahtavaa lankkulaitetta, sillä välin kun -toiset ponnistelivat voimiansa köysien kimpussa alhaalla. Yksinpä pikku -Jankin veti kaikin voimin -- vaikka yksi ainoa tavallisten mittojen -mukainen naula olisi suunnilleen vastannut hänen voimansa määrää. - -Laitetta hinattiin, kunnes se kauniisti lepäsi kannattavien haarojen -tukemana; silloin kuului alhaalta hurraahuuto, ja siihen vastasi -Swartboy oksien seasta. - -Raskain osa työtä oli suoritettu. Vankkuriarkut kuljetettiin ylös pala -palalta ja asetettiin aivan entisille paikoilleen. Muutamia oksia -hakattiin poikki, jotta saataisiin tilaa katokselle; sitten sekin -hinattiin ylös ja nostettiin paikoilleen. - -Auringon laskiessa oli kaikki kunnossa ja ilmamaja valmiina nukkumista -varten. Ja todella he nukkuivatkin jo sinä yönä siellä, tai kuten Hans -leikillisesti sanoi, he menivät kaikki "yöpuulle". - -He eivät kuitenkaan pitäneet uutta asumustaan aivan täydellisenä vielä. -Seuraavana päivänä he jatkoivat sen valmistelua. Suurten paalujen -avulla he laajensivat lavansa vankkureista aivan puun runkoon saakka, -jotta heillä olisi leveä ala, millä liikkua. - -Paalut punottiin yhteen vitsaksilla; näitä saatiin tältä seudulta -kotoisin olevasta, kauniista riippaoksaisesta pajusta (_Salix -babylonica_), jota kasvoi useita puita lammen rannalla. Kaiken päälle -pantiin paksu savipäällystys, joka saatiin järven rannasta, niin -että he tarpeen vaatiessa voisivat todella sytyttää tulen ja keittää -illallisensa puussa. - -Tehdäkseen permannon vielä hienommaksi he hankkivat jonkun verran sitä -ainetta, josta muurahaiskeot ovat rakennetut; kun se on laadultaan -tahmeata, tulee siitä melkein yhtä kestävää muurilaastia kuin -roomalainen sementti. - -Kun _päärakennus_ oli viimeistelty, laittoi Swartboy lavan itselleen -ja toisen Tottylle tilavan nwanan toiseen osaan. Kummankin lavan -yläpuolelle hän oli rakentanut katon eli suojuksen turvaamaan niiden -haltijoita sateelta tai kasteelta. - -Jotenkin omituisilta näyttivät nuo kaksi suojusta, jotka kumpikin -olivat suunnilleen tavallisen sateenvarjon suuruisia. Niiden omituisuus -johtui siitä tosiasiasta, että ne olivat norsunkorvia! - - - - -27. luku. - -VILLIEN RIIKINKUKKOJEN TAPPELU. - - -Nyt ei mikään enää estänyt kenttäkornettia alkamasta uuden elämänsä -todellista tehtävää, nim. elefantinmetsästystä. Hän päätti siis -alkaa heti; sillä hänen mielensä ei ollut levollinen, kunnes hänen -onnistuisi "pistää pussiin" joitakin näistä jättiläiseläimistä. -Kenties hän ei saisi surmatuksi ainoatakaan; ja mitä tulisi sitten -hänen suurenmoisista toiveistaan ja laskelmistaan? Ne päättyisivät -pettymykseen, ja hän huomaisi olevansa yhtä vaikeassa asemassa kuin -konsanaan. Vieläpä vaikeammassakin: sillä epäonnistuminen jossakin -yrityksessä ei merkitse vain ajan, vaan myöskin tarmokkaisuuden -menetystä. Menestys synnyttää kykyä, rohkeutta ja itseluottamusta --- jotka kaikki osaltansa auttavat uuteen menestymiseen; kun taas -epäonnistuminen tekee araksi ja johtaa epätoivoon. Sielutieteelliseltä -kannalta katsoen on vaarallista epäonnistua jossakin yrityksessä; ja -sen vuoksi tulisi, ennenkuin mihinkään ryhtyy, olla täysi varmuus sen -mahdollisuudesta ja kelvollisuudesta käytäntöön. - -Nyt van Bloom _ei_ ollut varma, että hänen suunnittelemansa suuri hanke -oli mahdollinen. Mutta tässä tapauksessa ei hänellä ollut varaa valita. -Muita toimeentulon keinoja ei hänelle ollut tarjona silloin; ja hän -oli päättänyt koettaa tätä. Hän uskoi omiin laskelmiinsa ja hänellä -oli myös hyvät syyt toivoa onnistuvansa; mutta vielä ei oltu kokeiltu. -Eipä ihme, että hän halusi kiireesti ryhtyä hommaan -- halusi kiireesti -tietää omat menestymismahdollisuutensa. - -Varhain aamulla hän oli siis ylhäällä ja liikkeellä. Hendrik ja -Swartboy vain seurasivat häntä, sillä hän ei voinut vielä taivuttaa -itseänsä jättämään lapsia ilman muuta suojaa kuin Tottyn -- joka oli -miltei yhtä lapsekas kuin hekin. Hans jäi siis leirille. - -Metsämiehet seurasivat aluksi sitä pientä puroa, joka juoksi -lähteestä ja lammesta. Näin he tekivät, koska sillä taholla oli -enemmän "pensastoa", ja he tiesivät, että olisi luultavampaa tavata -norsuja metsiköissä kuin avoimilla tasangoilla. Ainoastaan virran -reunamilla olikin todella isompia metsiköitä nähtävinä. Leveä -viidakkovyö ulottui sen kummallekin puolen. Sen ulkopuolella oli -hajanaisia lehtoja ja puuryhmiä; ja sitten alkoivat avoimet tasangot, -miltei puuttomina, vaikka runsas ruohopeite verhosikin niitä vielä -jonkun matkaa kauemmaksi. Tähän yhtyivät villit "karoot", ulottuen -silmänkantamattomiin itää ja länttä kohden. Pohjoisessa kulki, kuten -jo mainittu, jono jyrkkää "kalliotörmää"; ja niiden toisella puolen ei -ollut muuta kuin paahtavaa ja vedetöntä erämaata. Etelässä olivat nuo -ainoat, joita saattoi "metsiköiksi" nimittää; ja vaikkakaan tuollainen -matala viidakko ei voinut vaatia "metsän" nimeä, oli se siitä -huolimatta hyvinkin luultavasti norsujen oleskelupaikka. - -Puut olivat pääasiassa mimoosia -- useita lajeja; sen lehtiä, juuria ja -pehmeitä vesoja tuo suuri märehtijä mielellään syö. Oli siellä muutamia -"camel-doorn"-puitakin, varjoisine sateensuojan tapaisine latvoineen. -Mutta yli kaikkien kohosivat nwanapuiden tuuheat latvat, antaen -maisemalle erikoisen luonteen. - -Kulkiessaan eteenpäin huomasivat metsästäjät, että puron uoma tuli -leveämmäksi ja suuremmaksi, ja että aika-ajoin -- kaiketi suurten -sateitten jälkeen -- oli suuria vesimääriä täytynyt juosta sen uraa -pitkin, muodostaen melkoisen joen. Mutta uoman tullessa suuremmaksi oli -asianlaita päinvastainen juoksevan veden määrään nähden. Kuta kauemmas -he tulivat, sitä vähemmäksi se kävi, kunnes noin mailin päässä leiriltä -virta loppui kokonaan. - -Puolisen mailia eteenpäin he löysivät vettä seisovissa lätäköissä, -mutta ei juoksevana. Leveä, kuiva uoma jatkui kuitenkin, kuten -ennenkin; ja "pensasto" levisi keskeymättömänä kummallekin puolelle -niin tiheänä, että he saattoivat vain kulkea pysyttelemällä itse -uomassa. - -Heidän käydessään eteenpäin lähti monenlaista pienempää riistaa -liikkeelle. Hendrik olisi mielellään ampunut joitakin niistä, mutta -hänen isänsä ei sallinut hänen juuri silloin laukaista. Se voisi -säikähdyttää pois ison "riistan", jota he etsivät ja voisivat kohdata -minä hetkenä hyvänsä. Paluumatkalla Hendrik voisi tehdä parhaansa; ja -silloin aikoi kenttäkornettikin auttaa häntä hankkimaan antiloopin, -koska leirissä ei ollut lainkaan tuoretta metsänriistaa. Tällä oli -kuitenkin toisarvoinen merkitys; tärkein tehtävä oli koettaa hankkia -torahammaspari. - -Swartboyn jousen käyttämistä vastaan ei ollut mitään muistuttamista, -koska tuo hiljainen ase ei aiheuttaisi mitään hälinää. Swartboy oli -otettu mukaan kantamaan kirvestä ja muita kapistuksia sekä myöskin -avustamaan metsästyksessä. Hän oli luonnollisesti ottanut mukaan -jousensa ja viinensä; ja alituisesti hän valppaana tarkasteli -löytääkseen jotakin, mihin lennättää yhden pienistä myrkytetyistä -nuolistaan. - -Vihdoin hän löysi huomion arvoisen maalitaulun. Mennessään tasangon -poikki välttääksensä suurta uoman tekemää mutkaa he tulivat melkoisen -suurelle metsäniitylle eli aukeamalle, ja keskellä tätä ahoa oli -tavattoman suuri lintu suorana seisomassa. - -"Kamelikurki!" huudahti Hendrik. - -"Ei", vastasi Swartboy; "se olla pauw". - -"Niin on", sanoi van Bloom, vahvistaen Swartboyn väitteen, "se on pauw". - -Tämä hollanninkielinen "pauw" merkitsee "riikinkukko". Mutta -Afrikassa ei ole riikinkukkoja. Villinä tavataan riikinkukkoja vain -Etelä-Aasiassa ja Intian saaristossa. Siispä ei heidän näkemänsä lintu -voinut olla riikinkukko. - -Eikä se ollutkaan. Ja kuitenkin se muistutti jossakin määrin -riikinkukkoa, pitkine tuuheine pyrstöineen ja silmäänpistävän kirjavine -ja täplikkäine siipineen; sillä oli myös riikinkukon selkää koristavien -"marmoroitujen" sulkien yhdenkaltaisuutta, mutta ei kuitenkaan tuon -linnuista ylpeimmän loistavia värejä, vaikka se oli yhtä uhkea sekä -paljon suurempi ja korkeampi. Sen suuren koon ja pystyn asennon -tähden olikin Hendrik ensi silmäyksellä pitänyt sitä kamelikurkena. -Se ei ollut riikinkukko eikä kamelikurki, vaan kuului eri sukuun kuin -kumpikaan niistä -- _Otis_ eli trappilinnun sukuun. Se oli suuri -Etelä-Afrikan trappi -- _Otis kori_. - -Sekä Swartboy että van Bloom tiesivät pauw-lintujen olevan mitä -herkullisinta siivekästä metsänriistaa. Mutta samalla he tiesivät, että -se on arimpia lintuja -- niin arka, että on vaikeata saada edes pitkän -matkan päästä sitä ampua. Kuinka voisi sitä siis lähestyä bushmannin -nuolenkantaman päähän? Sitä seikkaa sieti miettiä. - -Seisomapaikallaan se oli runsaan kolmensadan kyynärän päässä heistä; -ja jos se olisi heidän huomannut, olisi se pian pidentänyt matkaa -juoksemalla poispäin toiset kolmesataa. Sanon _juoksemalla_, sillä -trappien sukuun kuuluvat linnut harvoin lentävät, käyttävät vain -pitkiä sääriään välttääksensä vihollista. Tämän vuoksi niitä usein -metsästetään koirien avulla ja saadaan kiinni ankaran ajon jälkeen. -Vaikka ovatkin kehnoja lentäjiä, ovat ne oivallisia juoksijoita -- -miltei yhtä nopeita kuin itse kamelikurki. - -Pauw-lintu ei ollut kuitenkaan vielä huomannut metsästäjiä. Nämä olivat -nähneet vilahduksen siitä, ennenkuin ilmestyivät esiin pensaikosta, ja -olivat pysähtyneet oitis sen nähtyänsä. - -Miten tulisi Swartboyn lähestyä sitä? Se oli kolmensadan kyynärän -päässä jokaisesta piilopaikasta, ja maa oli niin puhdas kuin -vastaharavoitu niitty. On totta, ettei aukeama ollut suuri. Swartboy -olikin todella hiukan hämmästynyt nähdessään pauw-linnun näin pienellä -aukiolla, sillä nämä linnut elävät vain laajoilla avonaisilla -tasangoilla, missä ne voivat huomata vihollisensa pitkän matkan -päästä. Aho ei ollut suuri, mutta katseltuansa trappia muutaman -minuutin metsämiehet näkivät sen päättäneen pysytellä keskustassa, -eikä se osoittanut mitään halua syödessään kulkea kummankaan puoleista -tiheikköä kohti. - -Kuka muu tahansa, paitsi bushmanni, olisi ollut toivoton, mitä tämän -linnun ampumiseen tuli; mutta Swartboy ei heittänyt toivoaan. - -Pyytäen toisia olemaan hiljaa hän hiipi edelleen viidakon reunaan ja -asettui tuuhean lehtevän pensaan taakse. Sitten hän alkoi päästää -kuuluviin ääniä, aivan samanlaisia kuin trappiuros haastaessaan -vastustajaa taisteluun. - -Kuten teerensuku, on trappikin moniavioinen ja tietysti kauhean -mustasukkainen ja taisteluhaluinen eräinä vuodenaikoina. Swartboy -tiesi juuri silloin olevan pauw-lintujen "taistelukauden" ja toivoi -matkimalla niiden otteluhaastetta vetävänsä linnun -- hän näki, että se -oli kukko -- nuolensa ulottuville. - -Niin pian kuin trappi kuuli äänen, kohoutui se täyteen mittaansa, -levitti mahtavan pyrstönsä, laski siipensä, kunnes pisimmät sulat -laahasivat pitkin ruohoa, ja vastasi huutoon. - -Mutta Swartboyta hämmästytti nyt se, että hän luuli kuulevansa _kaksi_ -yhtaikaa päästettyä huutoa, yhden vastauksen asemasta! - -Se ei osoittautunutkaan mielikuvitukseksi, sillä ennenkuin hän ehti -uudistaa houkuttelun, kuului jälleen linnun uhmaava vaatimus, ja siihen -vastattiin samanlaisin huudoin toiselta taholta. - -Swartboy katsahti siihen suuntaan, josta jälkimmäinen tuli; ja siellä -oli varmasti toinen trappi, joka näytti kuin pilvistä pudonneen tai -luultavammin oli juossut esiin pensaitten suojasta. Se oli joka -tapauksessa kulkenut hyvän matkan aukeaman keskustaa kohti, ennenkuin -metsästäjä sen huomasi. - -Nuo kaksi näkivät nyt toisensa täydellisesti; ja niiden liikkeistä -saattoi kuka tahansa päättää, että taistelu varmasti syntyisi. - -Siitä varmana Swartboy ei enää päästänyt ääntä kuuluviin, vaan oli -hiljaa pensaan takana. - -Hyvän ajan kuluttua tepastelussa ja ympäri pyörimisessä, -asettauduttaessa mitä uhkaavimpiin asentoihin ja päästettäessä mitä -loukkaavimpia mielenilmaisuja nuo kaksi trappia olivat kylliksi -ärsyyntyneitä alkaakseen tapella. Ne "kävivät kiinni" uljaasti, käyttäen -kaikkia kolmea asetta -- siipiä, nokkaa ja jalkoja. Milloin ne löivät -toisiaan siivillä, milloin iskivät nokillaan; ja toisinaan, hyvän -tilaisuuden sattuessa, antoivat toisilleen taitavan potkun -- jonka -ne pitkillä, voimakkailla säärillään saattoivat suorittaa melkoisen -pontevasti. - -Swartboy tiesi, että niiden joutuessa tappelun tuoksinaan hän voisi -hiipiä huomaamatta niiden lähelle; niinpä hän kärsivällisesti odotti, -kunnes oikea hetki tulisi. - -Pian selvisikin, ettei hänen tarvitsisi liikahtaa piilostaan, sillä -linnut kulkivat tapellessaan häntä kohden. Hän sovitti nuolen -jousenjänteelle ja odotti. - -Viiden minuutin kuluttua linnut ottelivat viidenkymmenen kyynärän -päässä siitä paikasta, missä bushmanni oli. Toinen trapeista olisi -voinut kuulla jousenjänteen helähdyksen, jos se olisi kuunnellut. -Toinen ei olisi sitä voinut kuulla, sillä ennenkuin ääni olisi voinut -sen saavuttaa, pisti myrkytetty nuoli läpi sen korvien. Väkänen oli -mennyt lävitse, ja varsi jäi päähän, tunkeutuen sen puhki. - -Lintu kaatui tietysti kuolleena ruohikkoon, vähemmän kummissaan kuin -sen vastustaja. - -Tämä kuvitteli ensin, että se _itse_ oli sen aikaansaanut, ja alkoi -voitonriemuisasti tepastella kaatuneen vihollisensa ympärillä. - -Mutta sitten sen silmään osui nuoli, joka pisti toisen pään lävitse. -Siitä se ei mitään tiennyt. _Tuota_ se ei ollut tehnyt. Mitä ihmettä -- - -Jos sille olisi annettu vielä hetkinen ajatusaikaa, olisi se kenties -lähtenyt käpälämäkeen; mutta ennenkuin se ehti päättää asian, kuului -toinen jousenjänteen helähdys, toinen vasama viuhui ilmassa, ja toinen -trappi makasi ruohikkoon ojentuneena. - -Swartboy syöksyi nyt esiin ja otti riistan haltuunsa; molemmat nuoret -kukot näkyivät olevan mainiossa lihassa paahtamista varten. - -Ripustettuansa linnut korkealle oksalle, varjellakseen niitä -sakaaleilta ja hyeenoilta, metsämiehet jatkoivat matkaansa; ja pian -jälleen astuttuaan virran uomaan seurasivat sitä yhä alemmas. - - - - -28. luku. - -JÄLJILLÄ. - - -He eivät olleet kulkeneet enempää kuin sata kyynärää eteenpäin, kun -tulivat yhdelle noista lammikoista, joista jo on puhuttu. Se oli -verrattain suuri; ja sen reunoilla olevassa liejussa oli monien -eläinten sorkanjälkiä. Sen metsästäjät näkivät jo kaukaa, mutta -paikalle saavuttaessa Swartboy, joka kulki hiukkasen edellä, kääntyi -äkkiä ja pyörivin silmin ja vapisevin huulin maksutti esiin sanat: - -"Mun baas! mun baas! Se klow! Iso olifantti jälki!" - -Ei ollut syytä erehtyä sekoittamaan elefantin ja jonkin muun eläimen -jälkiä. Siinä oli varmasti nuo suuret pyöreät jäljet -- runsaasti -neljänkolmatta tuuman pituiset ja miltei yhtä leveät -- syvään -painettuina liejuun eläimen ruumiin suunnattoman painon vaikutuksesta. -Kukin muodosti valtavan kolon, kylliksi suuren, jotta olisi voinut -portinpylvään siihen asettaa. - -Metsämiehet tarkastelivat jälkiä mielihyväntuntein -- sitäkin enemmän, -kun jäljet näyttivät äsken tehdyiltä. Se oli ilmeistä. Siirtynyt lieju -ei ollut vielä kovettunut vaan näytti kostealta ja tuoreelta. Sitä oli -viimeisen tunnin kuluessa liikuteltu. - -Ainoastaan yksi norsu oli sinä yönä käynyt lammikolla. Siellä oli -vanhoja jälkiä runsaasti, mutta ainoastaan yhdet tuoreet -- ja ne -olivat vanhan ja aika suuren uroksen. - -Jäljet luonnollisesti kertoivat näin paljon. Tekemään neljänkolmatta -tuuman pituisia jälkiä tarvitaan varsin suuri eläin; ja ollakseen -oikein suuri täytyy sen olla uros ja lisäksi vanha. - -No niin, mitä vanhempi ja suurempi, sitä parempi, edellyttäen etteivät -sen torahampaat ole tapaturmassa katkenneet. Jos niin käy, ei niitä -milloinkaan saa takaisin. Norsu tosin pudottaa torahampaansa, mutta -vain nuorena, jolloin ne eivät ole hummerin pihtejä suuremmat; niitä -seuraava pari on pysyvä, ja sen täytyy kestää läpi elämän -- kenties -_vuosisatoja_ -- sillä ei tiedetä, kuinka kauan mahtava norsu samoilee -tällä kiertotähdellä. - -Jos torahampaat katkeavat -- ei niinkään harvinainen seikka -- täytyy -sen jäädä hampaattomaksi eli "torahampaattomaksi" elämänsä loppuajaksi. -Vaikka elefantti pitänee valtavien torahampaittensa menettämistä -suurena onnettomuutena, taittaisi se ne ensimmäistä puuta vastaan, -jos se olisi hiukan viisaampi. Tämä keino luultavasti pidentäisi sen -elämää; sillä metsästäjä ei silloin pitäisi sitä niiden ampumatarpeiden -arvoisena, jotka sen surmaaminen vaatii. - -Kun metsämiehet olivat kotvan aikaa neuvotelleet, lähti Swartboy -seuraamaan jälkiä, van Bloomin ja Hendrikin seuratessa. Ne veivät -suoraan pois uomasta ja poikki viidakon. - -Tavallisesti osoittavat pensaat norsun kulkusuunnan siellä, missä ne -ovat sen laatuisia, joita se syö. Tässä tapauksessa se ei ollut syönyt; -mutta bushmanni, joka saattoi seurata jälkiä koiran tavoin, pysyi ilman -vaikeutta jäljillä, kulkien niin nopeasti kuin nuo kolme saattoivat -taivaltaa. - -He sukeltausivat esiin avoimille metsäniityille ja kuljettuaan -useiden sellaisten läpi saapuivat suurelle muurahaiskeolle, joka oli -erään aukeaman keskellä. Norsu oli kulkenut läheltä kekoa -- se oli -pysähtynyt sinne hetkeksi -- maltahan, sen oli täytynyt maata siellä! - -Van Bloom ei tiennyt, että norsuilla oli tapana laskeutua makaamaan. -Hän oli aina kuullut sanottavan, että ne nukkuivat seisaallaan. -Swartboy tiesi asian paremmin. Hän sanoi niiden joskus nukkuvan -seisoallaan, mutta useammin makuullaan, etenkin seuduissa, joissa niitä -ei oltu metsästetty. Swartboy piti sitä hyvänä merkkinä, että tämä oli -laskeutunut makuulle. Hän päätti siitä, ettei norsuja lähiseuduilla -oltu ahdistettu, ja että niitä oli sitä helpompi lähestyä ja surmata. -Oli vähemmän luultavaa, että ne lähtisivät tiehensä niiltä tienoilta, -ennenkuin he -- metsästäjät -- olisivat aimolailla "nykäisseet" niitä. - -Viimeinen arvelu oli varsin tärkeä. Seudulla, jossa norsuja on paljon -metsästetty ja jossa ne ovat oppineet ymmärtämään, mitä pyssynpamaus -merkitsee, saattaa yhden ainoan päivän ajo ne usein matkaamaan -tiehensä; eivätkä ne pysähdy uudelleen, ennenkuin ovat ehtineet kauas -pois metsästäjien ulottuvilta. Eivät ainoastaan ne määrätyt yksilöt, -joita on ahdistettu, menettele näin, vaan kaikki muutkin -- ikäänkuin -toveriensa varoittamina -- kunnes alueelle ei jää ainoatakaan norsua. -Tämä vaeltamistapa on päävaikeuksia, joita elefantinmetsästäjän täytyy -kestää; ja kun niin sattuu, ei hänellä ole muuta neuvoa kuin vaihtaa -_omaa_ toimintapiiriä. - -Toiselta puolen, missä elefantit ovat kauan saaneet olla -häiriintymättä, siellä ei pyssynpamaus niitä kauhista; ja ne sietävät -koko paljon metsästystä, ennenkuin ne lähtevät käpälämäkeen ja -poistuvat paikalta. - -Swartboy oli siis iloinen huomatessaan vanhan norsun laskeutuneen -makuulle. Bushmanni teki siitä seikasta aika joukon johtopäätöksiä. - -Että elefantti oli maannut, se oli selvää. Muurahaiskeon pois -kehnääntynyt tahmea savi osoitti, missä sen selkä oli levännyt -- sen -ruumiin jälki näkyi pölyssä, ja sen muhkea torahammas oli uurtanut -kourankaltaisen vaon mättääseen. Suunnaton elukka sen oli täytynyt -olla, kuten sen jättämä jälki todisti bushmannin tarkoille silmille. - -Swartboy kertoi eräitä omituisia tosiasioita tästä suuresta -nelijalkaisesta -- ainakin hän väitti niiden olevan tosia. Ne olivat --- että norsu ei milloinkaan yritä laskeutua makuulle, jollei sillä -ole jotakin, mitä vasten nojata olkaansa, kallio, muurahaiskeko tai -puu; että se menettelee näin estääkseen itseänsä vierimästä selälleen --- että jos se sattumalta joutuu tähän asentoon, sen on perin vaikea -nousta jälleen, ja se on miltei yhtä avuton kuin kilpikonna; ja -viimeksi, että se usein nukkuu seisoen puun vieressä, koko ruumiinsa -painolla nojaten runkoa vasten. - -Swartboy ei uskonut sen nojaavan runkoa vastaan, kun se ensin valitsee -tuon aseman; vaan uskoi sen valitsevan puun sen suoman varjon vuoksi, -ja kun uni sen voittaa, kallistuu se sitä kohti huomaten sen tukevan ja -kannattavan itseänsä. - -Bushmanni väitti vielä, että joillakuilla norsuilla on mielipuunsa, -joiden luo yhä palaavat torkahtaakseen hiukan kuumina keskipäivän -hetkinä -- sillä se on niiden lepoaika. Öisin ne eivät nuku. -Päinvastoin, yön hetket vietetään kuljeskelemalla sinne ja tänne, -matkaamalla etäisille juomapaikoille ja syöden; vaikka etäisissä ja -hiljaisissa seuduissa ne syövät päivisinkin -- joten on luultavaa, että -suurin osa niiden yöllisestä toiminnasta on seuraus niiden pelosta -valpasta vihollista, ihmistä, kohtaan. - -Swartboy kertoili näitä, kaikkien metsämiesten yhdessä seuratessa -jälkiä. - -Elefantin jättämät merkit olivat nyt toisenluontoisia kuin ne -olivat olleet ennen muurahaiskeolle saapumista. Se oli syönyt -kulkiessaan. Pieni torkahdus oli tuonut sille ruokahalun takaisin; ja -"odota-vähän"-orjantappurat osoittivat sen kouraisevan kärsän merkkejä. -Siellä täällä olivat oksat katkaistut, lehdet oli riivitty pois ja -puiset osat jätetty maahan. Useissa paikoin oli kokonaisia puita -revitty juurineen ylös ja melkoisen suuriakin. Noin norsu toisinaan -tekee päästäkseen käsiksi lehviin, jotka sellaisissa puissa eivät ole -sen kärsän ulottuvilla. Kaatamalla ne se saa tietysti kaikki lehvät -mukavan matkan päähän joustavasta kärsästään ja voi riipiä niitä pois -mielin määrin. Toisinaan se kuitenkin raastaa irti puun syödäkseen sen -juuria -- koska on useita lajeja, joilla on makeat, mehevät juuret, -joista norsu erittäin paljon pitää. Se vetää ne ylös maasta kärsällään, -ensin irroitettuaan ne torahampaillaan, joita se käyttää kuin -rautakankea. Toisinaan se epäonnistuu aikeissaan; ja ainoastaan maan -ollessa pehmeä ja märkä, kuten suurten sateitten jälkeen, se saattaa -kiskoa juurineen suurempia mimoosalajeja. Joskus se on oikullinen; -vedettyään puun maasta se kuljettaa sitä mukanaan useita kyynäriä, -viskaa sen maahan juuret ylöspäin, ja heittää sen siihen siepattuaan -yhden ainoan suupalan. Metsää hävittävä on norsujoukon läpikulku. - -Pieniä puita se voi kiskoa ylös pelkällä kärsällään, mutta suuremmissa -se käyttää torahampaittensa mahtavampaa vipuvoimaa. Ne se työntää -juurien alle, jotka tavallisesti ovat peittyneet löyhään hietaiseen -maahan, ja sitten se nopealla nykäisyllä keikahuttaa juuret, rungon ja -oksat korkealle ilmaan -- jättiläisvoimien ihmeellinen näyte. - -Metsämiehet näkivät siitä todistuksia seuratessaan jälkiä. Norsun -voiman merkkejä oli katseltavana pitkin tietä. - -Se riitti synnyttämään pelkoa ja kunnioitusta, eikä yksikään heistä -ollutkaan vapaa noista tunteista. Kyeten noin aikaansaamaan hävitystä -ja tuhoa ollessaan häiritsemättömänä, mitä olisi moinen elukka -ärsytyksen ja vihan hetkellä? Ei ihme, että metsämiesten mielissä oli -pelkoa, tottumattomia kun eräät heistä olivat. - -Vielä eräs toinenkin syy vaikutti heidän mieleensä, etenkin bushmannin. -Oli täysi syy olettaa, että eläin oli "kuljeksija" (_rodeur_) -- -joita intialaiset metsästäjät nimittävät "irtolaisiksi". Siihen -lajiin kuuluvia norsuja on paljon vaarallisempi lähestyä kuin toisia. -Tavallisten olosuhteiden vallitessa ei ole todellakaan vaarallisempaa -kulkea elefanttilauman lävitse kuin olisi mennä kesyn härkäjoukon -sivutse. Ainoastaan, kun norsua on ahdistettu tai haavoitettu, käy se -vaaralliseksi viholliseksi. - -"Kuljeksijaan" eli "irtolaiseen" nähden on toisin laita. Se on -tavallisesti pahantapainen ja hyökkää joko ihmisen tai minkä eläimen -kimppuun tahansa heidät nähdessään ja ilman vähintäkään ärsytystä. Se -näyttää nauttivan tuhoamisesta, ja voi sitä olentoa, joka joutuu sen -tielle olematta nopsempi jaloiltaan kuin se! - -"Kuljeksija" viettää yksinäistä elämää, samoillen yksin läpi metsien, -koskaan liittymättä toisiin heimolaisiinsa. Se näyttää olevan -jonkinlainen sukunsa henkipatto, joka on ajettu maanpakoon pahan -sisun tai jonkun muun vian tähden, tullakseen yhä raivokkaammaksi ja -ilkeämmäksi maanpakolaisuudessaan. - -Oli täysi syy otaksua, että elefantti, jonka jälkiä he seurasivat, oli -"kuljeksija". Sen yksinolo oli jo sinänsä epäiltävä asianhaara, koska -elefantit tavallisesti käyvät laumoissa, kahdesta kahteenkymmeneen, -jopa viiteenkymmeneenkin luvultaan. Hävityksen merkit, joita se oli -jättänyt taaksensa, sen mahtavat jäljet, kaikki osoittivat sen kuuluvan -noihin raivoisiin elukkoihin. Että niitä oli tällä seudulla, siitä -heillä oli jo todisteita. Swartboy väitti, että sarvikuonon tappama oli -sitä lajia, muutoin se ei olisi hyökännyt tämän kimppuun, kuten se oli -tehnyt. Bushmannin arvelussa oli varsin paljon todenperäisyyttä. - -Näine vaikutteineen on siis vähemmän ihmeteltävää, että metsästäjämme -tunsivat hiukan pelkoa ajamaansa otusta kohtaan. - -Jäljet tulivat yhä vain tuoreemmiksi. Metsämiehet näkivät puita tyvet -käännettyinä ylöspäin, juuret näyttäen norsun hampaiden merkkejä ja -vielä märkinä sen suunnattomasta suusta vuotaneesta syljestä. He -näkivät tuoksuavia taitettuja mimoosan oksia, joiden haju ei ollut -vielä ehtinyt haihtua. He päättelivät, ettei otus voinut olla kaukana. - -He kiersivät metsänkielekettä -- bushmanni hiukan edellä. - -Äkkiä Swartboy pysähtyi ja astui askeleen taaksepäin. Hän käänsi -kasvonsa seuralaisiansa kohti. Hänen silmänsä pyörivät entistä -nopeammin; mutta vaikka hänen huulensa näyttivät liikkuvan ja kielensä -heiluvan oli hän liian kiihtynyt saadakseen sanaakaan suustaan. -Naksutusten ja sihinän ryöppy tulvasi esiin, muttei mitään selvästi -äännettyä! - -Toiset eivät kuitenkaan tarvinneet sanoja ymmärtääkseen, mitä -tarkoitettiin. He tiesivät Swartboyn aikovan kuiskata, että hän oli -nähnyt "se olifantti"; niinpä molemmat kurkistivat hiljaa pensaan takaa -ja näkivät omin silmin tuon mahtavan nelijalkaisen. - - - - -29. luku. - -IRTOLAISNORSU. - - -Norsu seisoi _mokhala_puiden viidakossa. Näillä on, toisin kuin -vähäisillä mimoosilla, korkea alaston runko, jonka latvassa on tuuheat -lehvät, muistuttaen muodoltaan sateensuojaa tai päivänvarjoa. Sen -kirkkaan vihreät parittaiset lehdet ovat kirahvin mieliruokaa, mistä -johtuu niiden kasviopillinen nimitys _Acacia giraffae_; ja siitä johtuu -myös hollantilaisten metsästäjäin kesken yleinen nimi "cameldoorn". - -Korkea kirahvi, jonka tarttumaan soveliaat huulet ovat lähes -parinkymmenen jalan korkeudella ilmassa, voi syödä näistä puista ilman -vaikeutta. Niin ei ole norsun laita, jonka kärsä ei voi ulottua niin -ylös; ja sen täytyisi usein jäljitellä sadun kettua, jollei sillä olisi -keinoja, millä saada houkutteleva suupala ulottuvillensa -- nimittäin -yksinkertaisesti katkaisten puun. Sen se suunnattoman voimansa avulla -saattaakin tehdä, jollei runko satu olemaan lajinsa suurimpia. - -Kun metsämiehemme ensin loivat silmänsä norsuun, seisoi se kaadetun -mokhalan ääressä, jonka se oli katkaissut poikki juuren läheltä. Se -riipi lehtiä irti ja täytti niillä tilavaa vatsaansa. - -Niin pian kuin Swartboy jälleen osasi hallita kieltänsä, sujahutti hän -kiireisesti kuiskaten: - -"Passa päälle, baas Bloom -- varo kovin -- ei mennä liki sen -- se peto -vanha klow. Minä sano -- se ilkeä! -- Minä tunte se vanha härkä pahus!" - -Tällä merkillisten lauseiden tulvalla Swartboy tahtoi varoittaa -isäntäänsä liian ripeästi lähestymästä elefanttia, koska hän tiesi sen -olevan ilkeätä lajia -- lyhyesti: irtolaisen. - -Miten Swartboy sen tiesi, voisi näyttää arvoitukselta, koska eläimessä -ei ollut mitään erikoisia merkkejä, jotka olisivat erottaneet sen -toisista sukulaisistaan. Mutta bushmannin tottunut silmä näki jotakin -elefantin yleisissä piirteissä -- aivan kuten saattaa erottaa raivoisan -ja vaarallisen härän lempeämpiluontoisista tai häijyn ihmisen hyvästä, -jonkin ilmeen nojalla, jota ei voi määritellä. - -Van Bloom itsekin ja myöskin Hendrik näkivät, että norsulla oli tuima -ja hurja ilme. - -He eivät tarvinneet Swartboyn neuvoa menetelläkseen varovasti. - -He viipyivät muutamia minuutteja tarkastellen pensasten lomitse -suunnatonta nelijalkaista. Kuta enemmän he tarkastelivat, sitä -varmemmaksi tuli päätös hyökätä sen kimppuun. Sen pitkien -torahampaitten näkeminen oli liian houkuttelevaa van Bloomille, jotta -hän olisi voinut hetkeäkään ajatella päästää sitä taistelutta menemään. -Pari luotia hän joka tapauksessa lennättäisi siihen; ja jos tilaisuutta -olisi, paljon useampiakin, jolleivät ne riittäisi. Van Bloom ei -jättäisi noita erinomaisia torahampaita ilman ottelua. - -Hän ryhtyi heti miettimään turvallisinta hyökkäystapaa; mutta -hänelle ei jäänyt aikaa kypsyttää mitään suunnitelmaa. Norsu näytti -levottomalta ja oli nähtävästi aikeissa kulkea edelleen. Se voisi -hetkisen kuluttua olla tipo tiessään ja kuljettaa heitä perässään -maileja, tai kenties se hukkuisi heiltä vallan, sankan "odota-vähän" -suojassa. - -Nämä arvelut saivat van Bloomin päättämään aloittaa oitis hyökkäyksen -ilman muuta suunnitelmaa kuin hiipimällä niin lähelle kuin olisi -turvallista ja laukaisemalla pyssynsä. Hän oli kuullut, että yksi ainoa -otsaan osunut luoti surmaisi minkä norsun tahansa; ja jos hän vain -pääsisi sellaiseen asemaan, että hyvin voisi ampua otusta edestäpäin, -uskoi hän olevansa kyllin hyvä tarkka-ampuja osatakseen luotinsa -oikeaan paikkaan. - -Hän erehtyi luullessaan voivansa surmata norsun ampumalla otsaan. Se -on sellaisten herrasmiesten käsitys, jotka ovat metsästäneet norsuja -kammioissaan, vaikkakin toiset kamariherrat, anatoomikot -- joille -annettakoon heille tuleva kunnia -- ovat osoittaneet sen olevan -mahdotonta, elefantin pääkallon erikoisen rakenteen ja sen aivojen -aseman tähden. - -Van Bloom oli tähän aikaan tuossa väärässä käsityksessä ja teki sen -vuoksi suuren virheen. Sen sijaan, että olisi yrittänyt sivulaukausta, -jonka olisi voinut ampua paljon vähemmällä vaivalla -- hän päätti -hiipien kiertää norsun eteen ja ampua eläintä päin silmiä. - -Jättäen Hendrikin ja Swartboyn ahdistamaan sitä takaa hän teki -kaarroksen pensasten suojassa ja saapui vihdoin sille polulle, jota -elefantti luultavasti kulkisi. - -Tuskin hän oli päässyt paikoilleen, kun hän näki suunnattoman otuksen -tulevan hiljaisin ja majesteettisin askelin itseänsä kohti; ja vaikka -elefantti vain käveli, toi puolisen tusinaa jättiläismäistä askelta -sen piiloutuneen metsästäjän lähelle. Siihen saakka ei eläin ollut -päästänyt ääntäkään; mutta sen liikkuessa saattoi van Bloom kuulla -jymisevän pulputtavan äänen, kuin olisi vesi loiskinut edestakaisin sen -laajassa vatsassa. - -Van Bloom oli asettunut suuren puunrungon taakse. Norsu ei ollut vielä -huomannut häntä ja olisi kenties kulkenut ohi tietämättä, että hän -siellä olikaan, jos metsästäjä olisi sallinut. Tämä ajattelikin jo -olla hiljaa, sillä vaikka hän oli rohkea mies, saattoi metsän suuren -jättiläisen näkeminen hänet hetkisen vitkastelemaan. - -Mutta jälleen välkkyi kaartuva norsunluu hänen silmissään -- jälleen -hän muisti tarkoituksen, joka oli saattanut hänet tähän asemaan; hän -ajatteli menetettyä omaisuuttaan -- päätöstään voittaa se takaisin -- -lastensa menestystä. - -Nämä ajatukset ratkaisivat. Pitkä putki tuettiin rungossa olevaan -kyhmyyn -- sen suu tähdättiin lähenevän norsun otsaan -- hänen silmänsä -tirkisti tähtäimen lävitse -- seurasi kova räjähdys -- ja savupilvi -peitti kaikki hänen silmiltään hetkiseksi. - -Hän saattoi kuulla käheän, mylvivän, torventapaisen äänen -- hän -saattoi kuulla oksien rysähtelyn ja veden pulputuksen; ja kun savu -haihtui, näki hän harmikseen elefantin olevan yhä jalkeilla eikä -nähtävästi lainkaan vahingoittuneena! - -Laukaus oli sattunut eläimeen juuri siihen, johon metsästäjä oli -tähdännyt; mutta tekemättä kuolettavaa haavaa se oli vain ärsyttänyt -elukan äärettömään raivoon. Se hyökkäili sinne tänne, iski puita -torahampaillaan, repi irti oksia ja sinkahutti niitä korkealle -kärsällään -- joskin koko ajan ilmeisesti tietämättä, mikä oli -kutkuttanut sitä niin nenäkkäästi otsaan. - -Onneksi van Bloomille peitti hyvin paksu puu hänet norsun näkyviltä. -Jos raivostunut eläin olisi sillä hetkellä huomannut hänet, olisivat -hänen hetkensä olleet luetut; metsästäjä tiesi sen ja hänellä oli -kylmäverisyyttä pysyä paikoillaan ja olla hiljaa. - -Niin ei ollut Swartboyn laita. Kun norsu kulki eteenpäin, olivat hän -ja Hendrik hiipineet perässä mokhalaviidakon läpi. He olivat myöskin -seuranneet sitä aukeaman poikki pensaikkoon, missä van Bloom sitä -odotteli. Kuultuaan laukauksen ja nähtyään, että elefantti yhä oli -vahingoittumatta, loppui Swartboyn rohkeus; jättäen Hendrikin hän -juoksi takaisin mokhala-viidakkoa kohden, huutaen juostessaan. - -Hänen huutonsa saapuivat norsun korviin, ja oitis tämä ryntäsi siihen -suuntaan, mistä ne kuuluivat. Silmänräpäyksessä se sukelsi esiin -pensastosta, ja nähden Swartboyn aukeamalla, hyökkäsi vimmoissaan -pakenevan bushmannin perään. Hendrik, -- joka oli pysynyt paikoillaan -ja jota otus ei pensasten suojasta huomannut -- laukaisi pyssynsä -eläimen kulkiessa hänen ohitsensa. Hänen kuulansa osui hartiaan, mutta -se oli vain omiansa lisäämään norsun raivoa. Pysähtymättä se ryntäsi -Swartboyn jälkeen, epäilemättä luullen bushmanni-paran olevan syypään -saamiinsa vammoihin, joiden laatua se varsin huonosti tajusi. - -Oli kulunut vain muutamia hetkiä ensi laukauksesta, kun asiat saivat -tämän käänteen. Swartboy oli tuskin selvinnyt pensastosta, ennenkuin -norsukin sukelsi esiin; ja ponnistellessaan mokhala-puita kohden hän -oli tuskin kuutta askelta edellä vainoojastaan. - -Swartboyn tarkoitus oli päästä viidakkoon, jonka keskellä oli useita -suuria puita. Yhteen niistä hän aikoi kiivetä -- koska se näytti hänen -ainoalta pelastusmahdollisuudeltansa. - -Hän ei ollut ehtinyt puoliväliinkään aukeamaa huomatessaan joutuvansa -perille liian myöhään. Hän kuuli suunnattoman hirviön raskaan -rynnistyksen takanaan -- hän kuuli sen kovan kostonhimoisen mylvinän --- hän luuli tuntevansa sen kuuman henkäyksen. Oli vielä hyvä matka -juostavana. Veisi aikaa kiivetä puuhun, norsun kärsän ulottumista -korkeammalle. Ei ollut toivoa päästä pakoon puuhun. - -Nämä ajatukset välähtivät mielessä miltei silmänräpäyksessä. Kymmenessä -sekunnissa Swartboy ehti loppupäätelmään, ettei puulle juokseminen -häntä pelastaisi; ja äkkiä hän pysähtyi juoksussaan, kääntyi ympäri ja -kohden elefanttia! - -Ei sillä, että hän olisi tehnyt jonkun suunnitelman pelastuakseen. Ei -rohkeus, vaan epätoivo saattoi hänet kääntymään kohti vainoojatansa. -Hän tiesi, että juoksemalla edelleen hänet varmasti voitettaisiin. Ei -siis saattaisi käydä pahemmin, jos hän kääntyisi päin, ja kenties hän -välttäisi turmiotatuottavan rynnäkön jollakin kekseliäällä juonella. - -Bushmanni oli nyt aivan aukeaman keskustassa; elefantti syöksyi suoraan -häntä kohti. - -Edellisellä ei ollut ainoatakaan asetta jättiläismäisen ahdistajansa -varalle. Hän oli heittänyt pois jousensa -- kirveensä myös -- -juostakseen keveämmin. Mutta kummastakaan ei olisi ollut mitään -hyötyä moisen vastustajan varalle. Hänellä ei ollut muuta kuin -lammasnahkavaippansa. Se oli ollut haittana hänen paetessaan, mutta hän -oli tahallaan sen pitänyt. - -Hänen tarkoituksensa ilmeni pian. - -Hän seisoi paikallaan, kunnes ojennettu kärsä oli kolmen jalan päässä -hänen kasvoistaan; ja sitten, heittäen vaipan niin, että se putosi tuon -pitkän lieriön päälle, hypähti hän ketterästi sivulle ja alkoi juosta -takaisin. - -Hän olisi epäilemättä onnistunut pääsemään norsun taakse ja siten -pakoon, mutta vaipan pudotessa suurelle kärsälle eläin sieppasikin sen -kiinni, ja se hulmahti äkkiä ympäri. Onnettomuudeksi eivät Swartboyn -sääret olleet vielä selvinneet norsun piiristä -- vaippa kietoutui -niiden ympärille -- ja sätkyttelevä bushmanni paiskautui tantereeseen. - -Silmänräpäyksessä ketterä Swartboy pääsi taas jalkeille ja aikoi -rynnätä uuteen suuntaan. Mutta elefantti, huomattuaan vaippapetoksen, -oli pudottanut sen ja kääntyi kiireesti hänen peräänsä. Swartboy oli -tuskin ottanut kolmea askelta, kun pitkä norsunluinen kaari tunkeutui -takaapäin hänen sääriensä väliin, ja seuraavassa hetkessä heitettiin -hänen ruumiinsa korkealle ilmaan. - -Van Bloom ja Hendrik, jotka juuri silloin tulivat aukeaman reunalle, -näkivät hänen singahtavan ylös; mutta heidän hämmästyksekseen hän -ei tullut takaisin maahan! Oliko hän pudonnut takaisin norsun -torahampaille ja pitikö kärsä häntä siellä kiinni? Ei. He näkivät -otuksen pään. Bushmannia ei ollut siellä, ei sen selässä eikä missään -muualla näkyvissä. Elefantti näytti todella yhtä hämmästyneeltä kuin -hekin uhrinsa äkillisen katoamisen vuoksi! Suunnaton peto käänsi -silmänsä joka taholle ikäänkuin etsien raivonsa esinettä! - -Mihin oli Swartboy saattanut joutua? Mihin? Sillä hetkellä norsu päästi -kovan karjaisun, sen nähtiin hyökkäävän erästä puuta kohti, jonka -ympäri se kiersi kärsänsä pudistellen sitä vimmatusti. Van Bloom ja -Hendrik kohottivat katseensa sen latvaan odottaen näkevänsä Swartboyn -siellä. - -Sielläpä hän olikin istuen lehvien ja oksien seassa, jonne oli -lennähtänyt. Kauhu kuvastui hänen kasvoissaan, sillä hän tiesi, ettei -ollut turvassa. Mutta hänellä oli tuskin aikaa ilmaista pelkoansa; -sillä seuraavassa hetkessä puu taittui jysähtäen ja kaatui maahan -tuoden bushmannin mukanaan oksiensa seassa. - -Sattui, että norsun kärsän taittama puu kaatui elukkaa kohden. Jopa -Swartboy kosketti elefantin ruumiiseenkin pudotessaan ja liukui -alas sen peräpuolta. Oksat olivat ehkäisseet putoamisen nopeutta, -ja bushmanni oli yhä vahingoittumatta; mutta hän tunsi nyt olevansa -kokonaan vastustajansa armoilla. Hän ei nähnyt mitään pakoonpääsyn -mahdollisuutta. Hän oli mennyttä miestä! - -Juuri silloin muuan ajatus iski hänen mieleensä -- jonkinlainen -epätoivoinen vaisto -- ja hypähtäen elukan toisen takajalan luo hän -kiersi käsivartensa sen ympäri ja piti kiinni lujasti! Samalla hän pani -paljaat jalkansa eläimen kaviomaisten kynsien päälle, joten hän niiden -tukemana saattoi pitää otteensa, kulkekoon otus miten tahtoi! - -Suunnaton otus, voimatta pudistaa häntä pois, saavuttamatta -häntä kärsällään ja ennen kaikkea kauhistuneena tästä oudosta -hyökkäystavasta, päästi kimeän kirkaisun ja häntä suorana ja kärsä -korkealla ilmassa syöksyi pois viidakkoon! - -Swartboy piti kiinni jalasta, kunnes oli miltei pensastossa ja sitten, -vaanien tilaisuutta, liukui hiljalleen pois. Niin pian kuin hän jälleen -kosketti maankamaraan, nousi hän jaloilleen ja juoksi kaikin voimin -päinvastaiseen suuntaan. - -Hänen ei olisi tarvinnut juosta ainoatakaan askelta, sillä elefantti, -yhtä pelästyneenä kuin hänkin, jatkoi kulkuaan viidakon läpi hävittäen -puita ja oksia eteenpäin rientäessään. Ääretön nelijalkainen ei -pysähtynyt, ennenkuin oli saanut useita maileja itsensä ja ikävän -seikkailunsa näyttämön väliin! - -Van Bloom ja Hendrik olivat tällä välin ladanneet uudelleen ja lähtivät -Swartboyn avuksi; mutta nopeasti kiitävä bushmanni ryöpsähti heille -aivan vasten silmiä, palatessaan ihmeelliseltä pakomatkaltaan. - -Metsämiehet, jotka nyt olivat työstänsä lämminneitä, ehdottivat, että -seurattaisiin jälkiä; mutta Swartboy, joka oli saanut tarpeekseen -"vanhasta irtolaisesta", selitti, ettei ollut pienintäkään -mahdollisuutta saavuttaa sitä ilman hevosia tai koiria; ja kun heillä -ei ollut kumpiakaan, olisi aivan hyödytöntä seurata sitä kauemmin. - -Van Bloom näki, että huomautuksessa oli perää, ja enemmän kuin -milloinkaan hän suri hevostensa menettämistä. Elefantti, vaikka sen -helposti saavuttaa hevosella ratsastaen tai koirien umpikujaan ajamana, -voi helposti päästä pakoon jalan kulkevalta metsämieheltä; ja kun se -kerran on päättänyt paeta, on vallan turha vaiva seurata sitä enää. - -Nyt oli jo liian myöhäistä etsiä toisia norsuja; ja tyytymättöminä -metsästäjät jättivät ajon sikseen ja käänsivät askeleensa leiriä kohden. - - - - -30. luku. - -PUUTTUVA METSÄMIES JA "VILLIHÄRÄT". - - -Tunnettu sananlasku sanoo, että "onnettomuus harvoin tulee yksin". - -Lähestyessään leiriä saattoivat metsämiehet huomata, ettei kaikki ollut -siellä kunnossa. He näkivät Tottyn Trüeyn ja Janin kanssa seisovan -tikapuiden päässä; mutta heidän eleissään oli jotakin, joka kertoi, -ettei kaikki ollut hyvin. Missä oli Hans? - -Niin pian kun metsästäjät tulivat näkyviin, riensivät Jan ja Trüey -alas maahan ja ulos heitä vastaan. Heidän katseensa ilmaisi huonoja -kuulumisia ja heidän sanansa pian todistivat tämän luulon. - -Hans ei ollut siellä -- hän oli lähtenyt tuntikausia sitten -- he -eivät tienneet minne, he pelkäsivät jotakin tapahtuneen hänelle -- he -pelkäsivät hänen eksyneen! - -"Mutta mikä sai hänet lähtemään leiristä?" kysyi van Bloom -hämmästyneenä ja pahoillaan uutisista. - -Se ja se ainoastaan, saattoivat he vastata. Aika joukko kummallisen -näköisiä elukoita -- hyvin kummallisen näköisiä, sanoivat lapset -- -oli tullut lammelle juomaan. Hans oli ottanut pyssynsä ja seurannut -niitä kiireesti, käskien Trüeyn ja Janin pysyä puussa tulematta alas, -ennenkuin hän palaisi. Hän menisi ainoastaan vähän matkan päähän, -heidän ei tarvitsisi pelätä. - -Siinä kaikki, mitä he tiesivät. He eivät tainneet edes sanoa, mihin -suuntaan hän oli kulkenut. Hän meni lammen alemman pään kautta, mutta -pensasto peitti hänet pian heidän näkyvistään, eivätkä he häntä sitten -enää nähneet. - -"Mihin aikaan se oli?" - -Siitä oli monta tuntia -- se oli todella aivan aamusella -- ei kauan -sen jälkeen, kun metsästäjät itse olivat lähteneet. Kun häntä ei -kuulunut takaisin, tulivat lapset levottomiksi; mutta he luulivat hänen -tavanneen isän ja Hendrikin ja auttavan heitä metsästyksessä; ja sen he -uskoivat syyksi hänen pitkään viipymiseensä. - -Olivatko he kuulleet mitään pyssynlaukausta? - -Eivät -- he olivat kuunnelleet, mutta eivät olleet sellaista kuulleet. -Elukat olivat menneet pois, ennenkuin Hans oli saanut pyssynsä kuntoon; -ja he arvelivat hänen täytyneen seurata niitä jonkun matkaa, ennenkuin -hän voi ne saavuttaa -- sen vuoksi eivät he kenties olleet kuulleet -laukausta. - -"Minkälaisia eläimiä ne olivat?" - -He olivat kaikki nähneet ne vallan selvästi, kun ne joivat. Ne olivat -suuria elukoita, väriltään keltaisenruskeita, tuuheaharjaisia; pitkät -karvatupsut kasvoivat niiden rinnassa ja riippuivat alas etujalkojen -välissä. Ne olivat yhtä suuria kuin ponihevoset, sanoi Jan, ja hyvin -ponin näköisiä. Ne hyppelehtivät ja loikkivat sinne tänne aivan kuin -ponit toisinaan. Trüeyn mielestä ne olivat enemmän leijonan näköisiä! - -"Leijonan!" huudahtivat hänen isänsä ja Hendrik levottomuutta -ilmaisevalla äänellä. - -Niin todella, ne muistuttivat hänen mielestään leijonia, vahvisti Trüey -jälleen, ja Totty sanoi samaa. "Montako niitä oli?" - -"Oi! Suuri lauma, ei viittäkymmentä vähempää." He eivät olleet voineet -laskea niitä, kun ne olivat alituisessa liikkeessä, laukaten paikasta -toiseen ja puskien toisiaan _sarvillansa_. - -"Mitä! Niillä oli siis sarvet?" kysyi van Bloom tuon ilmoituksen -tyynnyttämänä. - -Varmasti niillä oli sarvet, vastasivat kaikki kolme. - -He olivat nähneet teräväkärkiset sarvet, jotka ensin taipuivat alaspäin -ja sitten kääntyivät ylös elukoiden kasvojen edessä. Niillä oli harjat -myös, vahvisti Jan; ja paksut kaulat, jotka kaartuivat kuin kauniilla -hevosella; ja kuonon yläpuolella harjan kaltaiset karvatupsut; ja -niillä oli somat pyöreät vartalot kuten poneilla, ja pitkät valkoiset -hännät, jotka ulottuivat miltei maahan saakka, aivan kuten ponien -hännätkin, ja hienosti muodostuneet jäsenet niinkuin poneillakin. - -"Sen sanon", jatkoi Jan innoissaan, "jollei niillä olisi ollut -sarvia ja pitkiä karvatöyhtöjä rinnassa ja kuonossa, olisin ennen -kaikkea pitänyt niitä poneina. Ne laukkasivat ympäri aivan kuten -ponit leikkiessään ja juoksivat pää alhaalla, kaartaen kaulaansa -ja huiskuttaen harjaansa -- niin ja pärskivät, kuten olen kuullut -ponien tekevän; mutta toisinaan ne mylvivät enemmän härkien lailla; -ja tunnustan niiden pääpuolen olleen aika paljon härän näköisen; -sitäpaitsi huomasin, että niillä oli halkinaiset kaviot kuten karjalla. -Oi, minä näin ne vallan hyvin Hansin ladatessa pyssyänsä. Ne viipyivät -veden partaalla, kunnes hän oli melkein valmis; ja kun ne laukkasivat -tiehensä, kulkivat ne pitkässä rivissä toinen toisensa perässä, suurin -etummaisena ja toinen suurikokoinen viimeisenä." - -"Villihärkiä!" huudahti Hendrik. - -"Gnuu!" huusi Swartboy. - -"Niin, niiden on täytynyt olla villihärkiä", sanoi van Bloom. "Janin -kuvaus sopii niihin kerrassaan." - -Se oli vallan totta. Jan oli varsin oikein antanut monta -luonteenomaista tunnusmerkkiä kenties kummallisimmasta kaikista -märehtijöistä, "villihärästä" eli gnuu-eläimestä (_Catoblepas gnoo_). -Harjan tapainen töyhtö kuonossa, etujalkojen väliset pitkät karvat, yli -kasvojen alastaipuvat sarvet, jotka sitten jyrkästi kääntyvät ylöspäin, -paksu kaareva kaula, pyöreä, täyteläinen, hevosenmuotoinen vartalo, -pitkä valkeahko häntä ja tuuheana heilahteleva harja -- kaikki sopi -gnuu-eläimeen. - -Eipä Trüeykään ollut tehnyt anteeksiantamatonta erehdystä. -Gnuu-eläimet, etenkin vanhat härät, muistuttavat sattuvasti leijonaa -niin paljon, että terävimmätkin metsästäjät matkan päästä tuskin voivat -erottaa toista toisesta. - -Jan oli kuitenkin tarkastanut niitä paremmin kuin Trüey; ja jos ne -olisivat olleet lähempänä, olisi hän vielä huomannut, että elukoilla -oli punaiset hehkuvat silmät ja hurja katse; että niiden pää ja sarvet -eivät olleet kovinkaan erilaiset kuin afrikalaisella puhvelilla; että -niiden jäsenet muistuttivat uroshirveä, kun taas muu sopi hyvin yhteen -hänen "poninsa" kanssa. Hän olisi lisäksi voinut havaita uroksien -olevan naaraita suurempia ja tummemman ruskeita. Jos laumassa olisi -ollut "vasikoita", olisi hän nähnyt niiden olevan vielä vaaleampia -väriltään -- todella valkoisia tai vaaleankeltaisia. - -Gnuu-eläimet, joita oli nähty, olivat tavallista lajia; hollantilaiset -siirtolaiset ovat niille antaneet nimen "wildebeest" eli villihärkä -ja hottentotit "gnoo" eli "gnu" kumean valittavan äänen vuoksi, joka -näistä elukoista toisinaan lähtee ja jota "gnoo-o-oo"-sana kuvailee. - -Ne samoilevat äärettömissä laumoissa Etelä-Afrikan villeillä -tasangoilla; ovat vaarattomia eläimiä, paitsi haavoittuneina; silloin -vanhat härät ovat tavattoman vaarallisia ja ahdistavat metsästäjää sekä -sarvin että kavioin. Ne voivat juosta perin nopeasti, vaikkeivät juuri -koskaan mene suoraan tiehensä, vaan pysytellen varovaisen välimatkan -päässä kiertelevät metsästäjän ympärillä, hypähdellen joka suuntaan, -uhaten pää painettuna maata kohden, kuopien jaloillaan tomua ilmaan -ja mylvien härkien lailla tai todella kuten leijona -- sillä niiden -"meteli" muistuttaa leijonan karjumista. - -Vanhat härät ovat vahteina lauman syödessä ja puolustavat sitä sekä -edestä että takaa. Kun ne juoksevat pois, kulkevat ne tavallisesti -yhdessä rivissä, kuten Jan oli esittänyt. - -Vanhat härät ovat lauman jälkijoukon ja metsästäjän välissä; ja lauma -hyppelee eteen- ja taaksepäin, puskien toisiaan sarvillansa ja usein -näyttäen tappelevan oikein vakavissaan! Ennenkuin metsästäjä kuitenkaan -tulee pyssynkantaman päähän, heittävät ne riitansa ja laukkaavat -pois hänen tieltään. Mikään ei vedä vertoja niille oikukkaille -hullutteluille, joita nämä eläimet harrastavat parveillessaan yli -tasangon. - -Toinenkin laji samaa sukua on yleinen Etelä-Afrikassa, ja kolmas -asustaa vielä kauempana pohjoisessa; mutta viimemainittua tunnetaan -varsin vähän. Molemmat lajit ovat "wildebeestiä" suurempia, kummankin -yksilöt ovat lähes viiden jalan korkuisia, kun taas tavallinen gnuu on -tuskin neljää. - -Nuo kolme lajia eroavat selvästi eivätkä koskaan ole samassa laumassa, -vaikka kutakin niistä usein tavataan muiden eläinten seurassa. Kaikki -kolme ovat Afrikan mantereelle ominaisia eikä niitä tavata missään -muualla. - -"Juomuinen gnuu" (_Catoblepas gorgon_) on toinen Etelä-Afrikassa -tavattava laji. Metsästäjät ja siirtolaiset tuntevat sen "blauw -wildebeest" (sininen villihärkä) nimisenä. Sen väri on sinertävä -- -siitä nimi, ja se on "juomuinen" eli juovikas sivuiltaan. Sen tavat -ovat hyvin samanlaisia kuin tavallisen gnuun, mutta se on kauttaaltaan -raskaampi ja hitaampi otus ja sillä on vielä eriskummaisempia ja -kömpelömpiä temppuja. - -Kolmas laji (_Catoblepas tuarina_) on alkuasukkaiden "kokoon". Se -lähenee enemmän muodoltaan ja tavoiltaan juovikasta gnuu-eläintä; mutta -kun sitä ei tavata muualla kuin keskisissä ja vähemmän tunnetuissa -Afrikan osissa, tiedetään siitä vähemmän kuin kummastakaan toisesta. -Se on kuitenkin samaa lajia; ja noista kolmesta lajista, jotka eroavat -suuresti kaikista tunnetuista eläimistä, muodostetaan oikeutetusti -selvä ja erikoinen suku. - -Niitä on näihin asti luokiteltu yhteen antilooppien kanssa, vaikka -vaikeata on sanoa mistä syystä. Niillä on paljon vähemmän sukulaisuutta -antiloopin kuin härän kanssa; ja metsästäjän ja rajamaiden buurin -jokapäiväiset havainnot ovat johtaneet heidät samanlaiseen -johtopäätökseen -- kuten heidän näille eläimille antamansa nimitys -(villihärät) edellyttävät. - -Gnuu on kauan ollut rajamaiden farmarien ja metsästäjäin mieliruokaa. -Sen liha on hyvänmakuista ja gnuuvasikan vallan herkkua. Taljasta -valmistetaan erilaisia valjaita ja hihnoja; ja pitkä silkinhieno häntä -on kauppatavaraa. Jokaisen rajamaafarmin ympärillä voi nähdä suuria -kasoja gnuun ja hyppykauriin sarvia -- jäännöksiä metsästettäessä -saaduista elukoista. - -"Jaging de wildebeest" (gnuumetsästys) on nuorien buurien suosittu -ajanviete. Suuria parvia näitä eläimiä ajetaan toisinaan laaksoihin, -joihin ne piiritetään, ja sitten kaadetaan niitä mielin määrin. Ne voi -myös viekoitella pyssynkantaman päähän näyttämällä punaista nenäliinaa -tai jotakin punaista vaatetta -- jota väriä kohtaan niillä on suuri -vastenmielisyys. Ne voidaan helposti kesyttää kotieläimiksi; mutta ne -eivät ole farmarin suosikkeja, sillä hän pelkää niiden tuovan hänen -karjaansa erään onnettoman ihotaudin, jota gnuu-eläimissä on ja joka -tuhoaa tuhansittain niitä joka vuosi. - -Luonnollisesti eivät van Bloom ja hänen seuralaisensa jääneet -juttelemaan näistä seikoista. He olivat liian huolissaan kadonneen -Hansin kohtalosta voidakseen mitään muuta ajatella. - -He olivat aikeissa lähteä häntä etsimään, kun juuri silloin nähtiin -herrasmiehemme tulevan järven pään ympäri, tallustaen perin hitaasti -eteenpäin olkapäällänsä kantaman suuren ja raskaan esineen painon alla. - -Riemuhuuto kajahutettiin, ja muutamassa hetkessä oli Hans heidän -keskellänsä. - - - - -31. luku. - -AFRIKALAINEN MUURAHAISSYÖJÄ. - - -Hansia tervehdittiin kysymysten tulvalla: "Missä olet ollut? Mikä -sinua pidätti? Mitä sinulle on tapahtunut? Olethan vahingoittumaton ja -terve? Et suinkaan ole loukkaantunut, toivoakseni?" Näitä ja joitakuita -muitakin kysymyksiä tehtiin samassa hengenvedossa. - -"Olen terve kuin pukki", sanoi Hans; "ja muihin kysymyksiinne vastaan -niin pian kuin Swartboy on nylkenyt tämän 'aard-varkin' ja Totty -keittänyt palasen sitä illalliseksi. Mutta nyt olen liian nälkäinen -puhellakseni, joten suotte kai anteeksi." - -Näin vastatessaan Hans heitti olaltansa miltei lampaan kokoisen elukan, -jota peitti pitkä harjaksinen punertavanharmaa turkki ja jolla oli -tavaton häntä, juuresta paksu ja porkkanan tavoin kapeneva; lähes -jalan pituinen kuono, mutta aivan hoikka ja paljas; varsin pieni suu; -pystyssä seisovat korvat, jotka muistuttivat sarvia; matala, litteä -vartalo; lyhyet voimakkaat jalat ja äärettömän pitkät kynnet, etenkin -etujaloissa, joissa ne ojentautumatta ulos olivat kääntyneet taaksepäin -kaksin kerroin, kiinnipuristetun nyrkin tavoin tahi kuten apinan kädet. -Kauttaaltaan perin omituinen oli tuo otus, jota Hans oli nimittänyt -"aard-varkiksi" ja toivoi keitettävän illalliseksi. - -"No niin, poikaseni", vastasi van Bloom, "annamme sinulle anteeksi -sitäkin mieluummin, kun itse olemme jokseenkin yhtä nälkäisiä -kuin sinäkin, luulisin. Mutta arvelen, että voimme yhtä hyvin -jättää aard-varkin huomiseen päivälliseksi. Meillä on täällä pari -riikinkukkoa, ja Totty saa toisen niistä valmiiksi sukkelammin kuin -tuon." - -"Mitä siihen tulee", vastasi Hans, "on minulle yhdentekevää. Olen juuri -sellaisessa tilassa, että syön mitä tahansa -- vaikkapa vanhan sitkeän -kvaggan paistia, jos sitä olisi; mutta luulen, ettei olisi pahaksi, jos -Swartboy -- nimittäin, jollet ole liian väsynyt, vanha Swart -- nylkisi -tämän otuksen nahan." - -Hans osoitti aard-varkia. - -"Ja valmista se niin, ettei se pilaannu", jatkoi hän; "sillä _sinä_ -tiedät, Swartboy, että se on herkkupala -- oikea makupala -- ja olisi -vahinko antaa sen pahentua tällaisella kuumalla ilmalla. Aard-varkia ei -pannakaan pussiin joka päivä." - -"Mynheer Hans puhuu tosi -- Swartboy sen kaikki tietää. Hän nylkee ja -laittaa goupin." - -Näin sanoen Swartboy otti puukon ja ryhtyi ruhon nylkemiseen. - -Tämä kummallisen näköinen elukka, jota Hans nimitti aard-varkiksi ja -Swartboy goupiksi, ei ollut enempää eikä vähempää kuin afrikalainen -muurahaissyöjä (_Orycteropus capensis_). - -Vaikka siirtolaiset sanovat sitä aard-varkiksi, mikä on "maa-sian" -hollantilainen nimitys, on eläimellä varsin vähän yhteistä sian -suvun kanssa. Se muistuttaa tosin hiukan sikaa kärsänsä ja poskiensa -puolesta; ja se ynnä sen harjaksinen turkki sekä tapa kaivella ovat -epäilemättä antaneet aihetta erehdyttävään nimeen. "Maa"-yhdysosa on -nimeen tullut senvuoksi, että se on maatakaivava elukka -- todella -maailman parhaita kuopantekijöitä. Se voi tehdä tietänsä maan alle -nopeammin kuin mitä lapio voi sitä seurata ja nopeammin kuin mikään -mäyrä. Kokonsa, tapojensa ja useissa kohdin ruumiinsa muodon puolesta -se muistuttaa suuresti etelä-amerikalaista serkkuansa, muurahaiskarhua -(_Myrmecophaga jubata_), joka viime aikoina on tullut niin kuuluisaksi, -että se on miltei vallannut "muurahaissyöjän" nimen. Mutta "aard-vark" -on yhtä hyvin muurahaissyöjä kuin sekin -- voi puuhkaista yhtä -paksuseinäisiä taloja, tonkia esiin ja ahmia yhtä paljon termiittejä -kuin mikään muurahaiskarhu Amazonin laaksossa kautta koko sen pituuden -ja leveyden. Sillä on lisäksi yhtä suuri häntä kuin muurahaiskarhulla, -melkein yhtä pitkä kuono, yhtä pieni suu ja yhtä kauas ulottuva -ja venyvä kieli. Kynsien suhteen sitä voi verrata amerikkalaiseen -serkkuunsa milloin tahansa, ja se voi kävellä juuri yhtä omituisesti -etukäpäliensä syrjillä "varpaat sisäänpäin". - -Voi siis kysyä, miksi kuulemme niin paljon puhuttavan -muurahaiskarhusta, kun taas maasiasta ei sanota sanaakaan. Jokainen -museo ja eläintarha kerskailee omistavansa kappaleen edellistä, kun -kukaan ei välitä ilmoittaa jälkimmäistä omistavansa. Mistä tämä -kateellinen ero? Mielestäni se on Barnumin metkuja. Senvuoksi, että -"aard-vark" on hollantilainen -- Kap-maan buuri -- ja buureja on viime -aikoina varsin pahoin pidelty. Siinä syy, miksi eläintieteilijät ja -näyttäjät ovat kohdelleet paksuhäntäistä poikaansa niin nurjasti. -Mutta niin ei saa kauemmin olla; minä nousen puolustamaan maasikaa; ja -vaikkakin muurahaiskarhulla on erityisesti nimitys _Myrmecophaga_ eli -muurahaissyöjä, väitän, että _Orycteropus_ on yhtä hyvä muurahaissyöjä -kuin sekin. Se voi murtautua läpi yhtä suurien ja suurempienkin -muurahaiskekojen -- muutamat ovat kaksikymmentä jalkaa korkeita -- se -voi työntää esiin yhtä pitkän ja yhtä tahmean kielen -- parikymmentä -tuumaa pitkän -- se voi liikuttaa sitä yhtä ketterästi ja "nuolaista" -yhtä paljon valkoisia muurahaisia kuin mikään muurahaiskarhu. Se voi -tulla myöskin yhtä lihavaksi ja painaa yhtä paljon ja, mikä on suuresti -sen kunniaksi, se voi hankkia sinulle mitä herkullisinta paistia, kun -suvaitset sen surmata ja syödä. On totta, että se _maistuu hiukan -muurahaishapolta_, mutta juuri sitä herkkusuut ihailevat. Ja kun tulet -puhuneeksi "suolatusta liikkiöstä" -- ah, maistapa _tämän_ liikkiötä! -Suolaa se hyvin ja parhaiksi ja syö sitä, etkä enää koskaan puhu -muunlaisesta. - -Hans tiesi tämän "suolatun liikkiön" maun -- sen hän tiesi ja Swartboy -myös; siksipä viimemainittu ryhtyikin "goupia" teurastamaan, ei vasten -tahtoaan, vaan mielihalusta. - -Swartboy tiesi kuinka kallisarvoista herkkua hän piti sormiensa välissä --- kallisarvoista ei ainoastaan sen todellisen hyvyyden vuoksi, -vaan sen harvinaisuuden tähden; sillä joskin maasika on tavallinen -Etelä-Afrikassa, jopa joillakin seuduilla lukuisasti tavattavissa, ei -metsästäjä joka päivä niitä saakaan surmatuksi. Päinvastoin otus on -varsin vaikeasti saatavissa, vaikka tappaminen ei ole vaikeata, sillä -kuonoon tähdätty isku sen surmaa. - -Mutta juuri kuten sen voi helposti surmata sen kiinni saatuansa, on -sitä toisaalta vaikea saada kiinni. Se on arka ja varovainen, tulee -tuskin muulloin kolostansa esiin kuin yöllä; ja silloinkin se hiipii -niin hiljaa ja vartioi ympäristöään niin terävästi, ettei mikään -vihollinen voi sen tietämättä sitä lähestyä. Sen silmät ovat hyvin -pienet, ja kuten useimmat yöeläimet, näkee se huonosti; mutta kaksi -aistia, haju ja kuulo, on sillä mitä tarkimmat. Pitkien pystyjen -korviensa avulla se kuulee jokaisen lähistöltä tulevan äänen, vaikka -kuinka hiljaisen. - -Maasika ei ole ainoa muurahaisia syövä Etelä-Afrikan nelijalkainen. -Siellä on toinenkin elukka, joka pitää yhtä paljon valkoisista -muurahaisista kuin se; mutta se on vallan toisennäköinen eläin. Se -on karvapeitettä vailla oleva elukka; mutta sen sijaan on sen ruumis -kokonaan säännöllisen suomupeitteen verhoama, ja joka suomu on viiden -shillingin rahan suuruinen. Nämä suomut ovat limittäin, ja eläin voi ne -tahtoessaan nostaa pystyyn. Se muistuttaa muodoltaan suurta sisiliskoa -tai pientä krokodiiliä enemmän kuin tavalliset nelijalkaiset, mutta sen -tavat ovat miltei aivan samanlaiset kuin maasian. Se tekee kuoppia, -kaivaa muurahaiskekoja auki yön aikaan, työntää pitkän tahmean kielen -hyönteisten sekaan ja ahmii niitä kiihkeästi. - -Kun se äkkiä yllätetään eikä ole maanalaisen pakopaikkansa ulottuvilla, -paneutuu se kerälle kuin siili ja muutamat lajit Etelä-Amerikan -vyötiäisiä -- jota viimemainittua eläintä se huomattavasti muistuttaa -suomuisen panssaripeitteensä tähden. - -Tämä muurahaissyöjä tunnetaan muurahaiskävyn eli muurahaissiilin -nimellä, mutta useita lajeja muurahaiskäpyjä on muuallakin kuin -Afrikassa. Muutamia on Etelä-Aasiassa ja Intian saaristossa. -Etelä-Afrikassa tavattava tunnetaan luonnontutkijain kesken nimellä -"pitkähäntäinen" eli "Temminck" muurahaiskäpy (_Manis Temminckii_). - -Totty tarjosi pian paahdettua "riikinkukkoa" eli oikeastaan -hiillostettua trappia. Vaikka se kenties ei ollutkaan parhaimmalla -tavalla valmistettua, oli se kyllin hyvin tehtyä tyydyttääkseen niiden -vatsoja, joille se oli aiottu. He olivat kaikki liian nälkäisiä -ollakseen turhantarkkoja, ja sanomatta arvostelevaa sanaa he söivät -päivällisensä. - -Sitten Hans alkoi kertoa juttua tämänpäiväisistä seikkailuistansa. - - - - -32. luku. - -GNUU AHDISTAA HANSIA. - - -"No niin", alkoi Hans, "ei ollut kulunut enempää kuin tunti -lähdöstänne, kun villihärkäjoukon nähtiin lähestyvän lammikkoa. Ne -likenivät yhdessä ainoassa rivissä; mutta ne olivat rikkoneet jononsa -ja loiskuttelivat sinne tänne vedessä, ennenkuin juolahti mieleeni -ahdistaa niitä millään tavoin." - -Luonnollisesti tunsin, mitä ne olivat ja että ne olivat oikeata -riistaa; mutta olin niin innostunut katselemaan niiden hullunkurisia -loikkauksia, etten tullut ajatelleeksi pyssyäni, ennenkuin koko lauma -oli miltei lopettanut juomisen. Silloin muistin elävämme kuivalla -biltongilla ja ettei vaihtelu ensinkään haittaisi. Huomasin lisäksi, -että gnuulaumassa oli muutamia nuoriakin -- jotka saatoin erottaa -niiden pienemmästä koosta ja vaaleammasta väristä. Tiesin niiden lihan -olevan mitä oivallisinta syötävää ja päätin siis, että söisimme kaikki -sitä päivälliseksi. - -Syöksyin ylös tikapuita hakeakseni pyssyni; ja silloin huomasin kuinka -ajattelematon olin ollut, kun en ollut sitä ladannut teidän mentyänne. -En ollut ajatellut mitään odottamatonta tapausta -- mutta se oli perin -typerää, sillä miten saatoin tietää, mitä tapahtuisi yhdessä ainoassa -tunnissa, jopa minuutissakin. - -Latasin pyssyni suurella kiireellä, sillä näin villihärkien lähtevän -vedestä; ja niin pian kuin olin työntänyt kuulan sisään, juoksin alas -tikapuita. Ennenkuin olin saapunut maahan, huomasin unohtaneeni ottaa -mukaan sekä ruutisarven että patruunalaukun. Minulla oli liian tulinen -kiire mennäkseni niitä hakemaan, sillä näin viimeisen villihärän -lähtevän pois ja kuvittelin tulevani liian myöhään. Minulla ei ollut -kuitenkaan aikomustakaan kulkea pitkää matkaa niitä ajaen. Halusin vain -kerran laukaista niihin, ja pyssyssä oleva panos riittäisi siihen. - -Kiirehdin riistan jälkeen pysytellen mikäli mahdollista piilossa. -Huomasin hetken kuluttua, ettei minun olisi tarvinnut olla niin -varovainen. Villihärät, olematta arkoja -- kuten olin nähnyt niiden -olevan vanhan asuntomme tienoilla -- näyttivät varsin vähän pelkäävän -minua. Niin oli asianlaita etenkin vanhojen härkien osalta, jotka -loikkivat ja juoksentelivat sinne tänne noin sadan kyynärän päässä ja -toisinaan antoivat minun tulla vielä lähemmäksikin. Oli selvää, ettei -niitä koskaan oltu metsästetty. - -Kerran tai kahdesti olin ampumamatkan päässä parista vanhasta härästä, -jotka näyttivät olevan jälkijoukkona. En halunnut kuitenkaan niitä -ampua. Tiesin, että niiden liha osoittautuisi sitkeäksi. Halusin -jotakin mureampaa. Halusin lennättää luodin hiehoon tai yhteen nuorista -häristä, joiden sarvet eivät vielä olleet alkaneet kivertyä. Näin niitä -useita laumassa. - -Niin kesyjä kuin eläimet olivatkin, en silti päässyt yhtään niistä -kyllin lähelle. Etupäässä olevat vanhat härät johtivat ne aina pois -pyssynkantaman päästä; ja ne kaksi, jotka päättivät joukon, näyttivät -ajavan niitä eteenpäin minun lähestyessäni. - -No niin, tällä tavoin ne houkuttelivat minut kauemmas kuin mailin -päähän; ja ajon jännitys sai minut unohtamaan, kuinka väärin tein -mennessäni niin kauas leiriltä. Mutta ajatellen lihaa ja yhä toivoen -voivani laukaista jatkoin yhä edelleen. - -Vihdoin ajo vei minut sellaiselle maalle, jossa ei enää ollut -pensastoa; siellä oli kuitenkin siitä huolimatta hyvää suojaa -muurahaiskeoista, jotka suurten telttojen tavoin seisoivat yhtä -pitkien matkojen päässä toisistaan hajallaan pitkin lakeutta. Ne -olivat hyvin suuria -- muutamat yli kahdentoista jalan korkuisia -- ja -erosivat kaikkialla yleisestä kupoolinmuotoisesta lajista. Ne olivat -suurten kartioiden eli pyöristettyjen pyramiidien muotoisia, joukko -pienempiä kartioita kohosi niiden perustan ympärillä ja kierteli niiden -sivuja pienten tornien tavoin. Tiesin niiden olevan erään valkoisen -muurahaislajin kekoja ja hyönteistutkijain antaneen sille nimen _Termes -bellicosus_. - -Siellä oli toisiakin kekoja, lieriön muotoisia pyöristetyin päin, jotka -olivat vain noin kyynärän korkuisia; ne olivat kuin pystyyn asetettuja -kääröjä valkaisematonta pellavakangasta -- kullakin ylösalaisin -käännetty vati päällimmäisenä. Ne olivat kokonaan eroavan lajin, -hyönteistutkijain _Termes mordaxin_ koteja, vaikka vielä toinenkin -laji, _Termes atrox_, rakentaa pesänsä samanmuotoiseksi. - -En silloin pysähtynyt tarkastelemaan näitä omituisia rakennuksia. -Mainitsen niistä vain nyt, jotta saisitte käsityksen, millainen paikka -oli, voidaksenne ymmärtää mitä seurasi. - -Kartion- ja lieriönmuotoiset keot peittivät tasangon jotenkin tiheään. -Toisia tai toisia tapasi joka kahdensadan kyynärän päässä; ja -kuvittelin käyttämällä niitä suojanani pääseväni suuritta vaikeuksitta -ampumaan gnuu-eläimiä. - -Tein kierroksen päästäkseni niitä vastaan ja hiivin suuren -kartionmuotoisen keon taa, jonka lähellä tihein lauma liikuskeli. -Kun kurkistin pienten tornien lomitse, näin harmikseni, että lehmät -ja nuoremmat elukat oli ajettu pois ulottuvilta, ja nuo kaksi vanhaa -härkää hyppelivät kuten ennenkin minun ja lauman välillä. - -Uudistin tuon tempun ja hiivin toisen suuren kartion taakse, jonka -likellä elukat söivät. Noustessani laukaistakseni, olin jälleen -pettynyt. Lauma oli kulkenut pois kuten ennenkin, ja härkäparvi piti -vahtia takana. - -Minua alkoi suututtaa. Härkien menettely harmitti minua tavattomasti, -ja kuvittelin todella niiden sen tietävän. Niiden temput olivat mitä -omituisimpia ja jotkut näyttivät kuin minua pilkatakseen tehdyiltä. -Joskus ne ryntäsivät varsin lähelle -- pää pantuna uhkaavaan asentoon; -ja täytyy tunnustaa, että ne mustine pörröisine rintoineen, terävine -sarvineen ja hehkuvine punaisine silmineen näyttivät kaikkea muuta kuin -miellyttäviltä naapureilta. - -Olin viimein niihin niin suuttunut, että päätin olla enää kärsimättä -niiden kiusaa. Jolleivät ne sallisi minun ampua yhtä laumasta, olin -päättänyt, jotteivät ne itse pääsisi ilman laukausta, vaan saisivat -kalliisti maksaa pelottomuutensa ja julkeutensa. Tein päätöksen -lähettää luodin yhteen niistä ainakin. - -Kun juuri olin nostamaisillani pyssyni laukaistakseni, huomasin niiden -asettuneen asentoon uutta tappelua varten. Sen ne tekivät pudottautuen -polvilleen ja hiipaillen eteenpäin, kunnes niiden päät olivat yhdessä. -Silloin ne hypähtivät ylös, tekivät äkkiloikkauksen eteenpäin ikäänkuin -päästäkseen päällimmäiseksi ja polkivat toisiaan kavioillaan. -Epäonnistuttuaan tässä molemmat syöksyivät toistensa ohi, kunnes olivat -usean kyynärän päässä erillään; sitten ne kääntyivät, lankesivat vielä -kerran polvilleen ja lähenivät kuten ennenkin. - -Tähän asti olin pitänyt näitä otteluita vain leikkinä; ja niin luulen -useimpien olleenkin. Mutta tällä kertaa näyttivät härät olevan -tosissaan. Niiden kypäräpeitteisten otsien kova paukahtelu toisiansa -vastaan, niiden raju korskunta ja mylvintä ja varsinkin niiden -kiukkuinen tapa vakuuttivat minulle niiden todella joutuneen riitaan. - -Vihdoin toinen niistä näytti yhä uudelleen kaatuvan maahan. Joka kerta -sen osaksi noustua jaloilleen ja ehtimättä oikein päästä pystyyn -vastustaja syöksyi sen kimppuun ja puski sen takaisin kyljelleen. - -Nähdessäni ne niin vakavissa hommissa luulin voivani ampua varmemmin -menemällä hiukan lähemmäs; niin astuin esiin muurahaiskeon takaa ja -kävelin tappelijoita kohti. Kumpikaan ei välittänyt lähenemisestäni --- toinen, koska sillä oli kylliksi tekemistä suojellakseen itseään -hirveiltä iskuilta, ja toinen, koska oli niiden antamispuuhassa. - -Ollessani noin parinkymmenen askeleen päässä tähtäsin pyssylläni. -Valitsin sen härän, joka näytti voittajalta, osaksi rangaistakseni -sitä tylyydestä, se kun yhä iski kaatunutta vastustajaa, mutta kenties -enemmän siitä syystä, että sen sivu oli minua kohden ja tarjosi -paremman maalitaulun. - -Laukasin. - -Sauhu peitti molemmat hetkiseksi. Sen haihduttaa näin voitetun härän -yhä vielä polvistuvassa asennossa, mutta suureksi kummakseni oli -se, johon olin tähdännyt, jalkeilla, nähtävästi yhtä ripeänä ja -vahingoittumattomana kuin konsanaan! Tiesin osuneeni siihen johonkin -paikkaan -- koska olin kuullut luodin moksahtavan sen lihavaan -ruumiiseen -- mutta oli ilmeistä, etten ollut tuottanut sille vauriota. - -Minulle ei jäänyt aikaa miettiä, mihin olin sitä haavoittanut. Ei -todella hetkeäkään, sillä samassa kun savu haihtui, näin -- sen sijaan, -että härätkin olisivat haihtuneet tiehensä -- sen, jota olin tähdännyt, -nostavan ylös häntänsä, laskevan pörröisen päänsä ja hyökkäävän suoraan -minua kohden! - -Sen hurjat silmät katsoivat kostonhaluisesti ja sen mylvintä oli -kylliksi kauhistaakseen minua rohkeampaakin. Vakuutan teille, että -pelkäsin vähemmän sinä päivänä, jolloin äkkiä kohtasin leijonan. - -Muutamaan silmänräpäykseen en tiennyt mitä tehdä. Ajattelin asettautua -puolustusasentoon ja olin tahdottomasti kääntänyt tyhjän pyssyni -- -aikoen käyttää sitä nuijana. Mutta huomasin heti, että se heikko isku, -jonka voisin antaa, ei pysähdyttäisi moisen vahvan raivoisan otuksen -hyökkäystä, että se puskisi minut kumoon ja lävistäisi minut varmasti. - -Käänsin katsettani nähdäkseni, mitä hyötyä olisi paosta. Onneksi -sattuivat silmäni muurahaiskekoon -- juuri siihen, jonka takaa olin -pujahtanut esiin. Näin ensi silmäyksellä, että kiipeämällä sinne olisin -poissa raivoisan villihärän ulottuvilta. Olisiko minulla aikaa päästä -sinne, ennenkuin se saavuttaisi minut? - -Juoksin kuin pelästynyt kettu. Sinä, Hendrik, voitat minut juoksussa -tavallisesti. En luule, että olisit voinut joutua nopeammin tuolle -muurahaiskeolle kuin minä. - -En tullut sekuntiakaan liian varhain. Kun tartuin pieneen torniin ja -vedin itseni ylös, saatoin kuulla villihärän kavioiden kopseen takaani -ja kuvittelin tuntevani sen kuumaa hengitystä kantapäilläni. - -Mutta saavutin vahingoittumatta kartion huipun; sitten käännyin -ja katsoin alas ahdistajaani. Näin, ettei se sinne voisi minua -seurata. Niin terävät kuin sen sarvet olivatkin, olin turvassa niiden -ulottuvilta. - - - - -33. luku. - -HÄRÄN PIIRITTÄMÄNÄ. - - --- No niin, jatkoi Hans hetken vaitiolon jälkeen, aloin pitää itseäni -onnellisena onnistuneen pakoni vuoksi; sillä olin varma, että ilman -muurahaiskekoa olisin ollut kuoliaaksi tallattu ja lävistetty. Härkä -oli lajinsa suurimpia ja hurjimpia ja aika vanha myöskin, kuten -saatoin päättää sen paksujen mustien sarvien juurista, jotka miltei -kohtasivat toisensa otsassa, kuten myös sen tummasta väristä. Minulla -oli yllinkyllin aikaa tehdä huomioita. Tunsin olevani turvassa --- tiesin, ettei villihärkä enää pääsisi lähelleni, ja istuin -korkealla keskimmäisen kartion huipulla katsellen sen liikkeitä aivan -kylmäverisesti. - -On totta, että se teki kaikkensa saavuttaakseen istumapaikkani. -Toistakymmentä kertaa se ryntäsi ylös kekoa ja useammin kuin kerran se -sai jalansijaa alempien tornien huipuilla, mutta pääkartio oli liian -jyrkkä sille. Ei ihmekään! Oli kysynyt minunkin voimiani sinne kiivetä. - -Toisinaan se tuli hurjissa hyökkäyksissään niin lähelle minua, että -olisin voinut pyssyni suulla iskeä sen sarviin; ja olin valmistautunut -antamaan sille iskun kun vain saisin hyvän tilaisuuden. En ole koskaan -nähnyt elukan olevan niin raivoissaan. Tosiasia oli, että luotini oli -osunut siihen -- haava oli sen leukapielessä ja vuoti runsaasti verta. -Sen tuottama kipu teki sen vallan hulluksi; mutta se ei ollut ainoa syy -sen vimmaan, kuten jälkeenpäin huomasin. - -No niin. Koetettuaan useita kertoja turhaan kiivetä keolle, se muutti -menettelytapaa ja alkoi puskea muurahaiskekoa kuin sortaakseen sen. Yhä -uudestaan se peräytyi ja sitten syöksyi kaikin voimin eteenpäin; ja -totta puhuakseni näytti vähän aikaa siltä kuin se onnistuisi. - -Sen voimakkaat iskut kaatoivat useita pienemmistä kartioista; ja kova -sitkeä savi antoi perään sen teräville sarville, joita se käytti -ylösalaisin käännetyn kärkikuokan tavoin. Saatoin nähdä, että se -useissa kohdin oli avannut hyönteisten kammiot eli oikeastaan keon -ulompaan kuoreen sijoitetut tiet ja käytävät. - -Tätä kaikkea en pelännyt. Uskoin sen pian tyhjentävän raivonsa ja -menevän tiehensä; ja silloin voisin laskeutua alas ilman vaaraa. Mutta -tarkasteltuani sitä hyvän rupeaman, en ollut niinkään vähän hämmästynyt -huomatessani sen tyyntymisen asemasta tulevan yhä raivokkaammaksi. -Olin ottanut esiin nenäliinani kuivatakseni hikeä kasvoiltani. -Istumapaikkani oli kuuma kuin pätsi. Ei tuntunut tuulenhenkäystäkään, -ja auringonsäteet, helottaen suoraan alas ja heijastuen takaisin -valkeasta savesta, saivat hien virtoina vuotamaan. Joka hetki täytyi -minun pyyhkiä silmiäni kuiviksi nenäliinalla. - -Minä levitin nenäliinan aina auki, ennenkuin vein sen kasvoilleni; -ja joka kerran niin tehdessäni huomasin villihärän raivon -lisääntyvän. Silloin se todella jätti keon tonkimisen ja teki -uuden hyökkäysyrityksen minua kohti, mylvien kovimmalla äänellään -rynnätessään jyrkkää seinää vasten. - -Olin tästä ymmällä ja kummissani. Kuinka saattoi kasvojen pyyhkiminen -ärsyttää villihärkää uudelleen? Ja siten oli kuitenkin selvästi -asian laita. Joka kerran niin tehdessäni se näytti paisuvan uudesta -kiukunpuuskasta. Selitys tuli vihdoin. Näin, ettei hien pyyhkiminen -sitä ärsyttänyt, vaan nenäliinan pudisteleminen auki. Se oli, kuten -tiedätte, kirkkaan helakanpunainen. Ajattelin sitä ja silloin ensi -kertaa huomasin kuulleeni, että mikä punainen tahansa vaikuttaa -kaikkein voimakkaimmin villihärkiin ja kiihoittaa sen hulluutta -muistuttavaan raivoon. - -En tahtonut ylläpitää sen vimmaa. Käärin kokoon nenäliinan ja piilotin -sen taskuuni -- pitäen parempana kärsiä hikoilemista kuin jäädä sinne -kauemmaksi aikaa. Kätkemällä punaisen aloin toivoa sen sitä pikemmin -tyyntyvän ja menevän tiehensä. - -Mutta olin herättänyt siinä liian hurjan paholaisen henkiin, jotta -se helposti olisi asettunut. Se ei näyttänyt tyyntymisen oireita! -Päinvastoin se jatkoi ryntäilyä, puskemista ja mylvimistä yhtä -kostonhimoisesti kuin konsanaan -- vaikkei punainen ollutkaan enää sen -silmien edessä. - -Aloin tuntea itseni todella vaivaantuneeksi. En ollut ajatellut, että -gnuu on niin leppymätön raivossaan. Härkä tunsi nähtävästi haavansa -aiheuttamaa kipua. Saatoin huomata sen sitä valittavan. Se tiesi -kylläkin hyvin, että minä olin tuottanut sille tuon tuskan. - -Se näytti päättäneen olla laskematta minua kostoltaan pakoon. Se ei -osoittanut merkkiäkään aikomuksesta lähteä paikalta, vaan työskenteli -kavioin ja sarvin kuin tahtoisi hajoittaa töyrään. - -Minua alkoi asemani väsyttää. Vaikken pelännytkään, että härkä minuun -ulottuisi, huolestutti minua ajatus, että viivyin niin kauan poissa -leiriltä. Tiesin, että minun olisi tullut olla siellä. Ajattelin pientä -siskoani ja veikkoani. Joku onnettomuus voisi heitä kohdata. Olin hyvin -pahoillani siitä, vaikka siihen saakka olin vähän tai en ollenkaan -pelännyt itseni vuoksi. Toivoin yhä villihärän väsyvän ja jättävän -minut ja silloin voisin pian juosta kotiin. - -Sanon, etten siihen saakka ollut vakavasti pelännyt itseni tähden -- -paitsi noina hetkinä, jolloin härkä ajoi minua kummulle, mutta se pieni -pelko meni pian ohi. - -Nyt ilmaantui kuitenkin toinen pelon aihe -- toinen vihollinen, yhtä -kauhea kuin raivostunut härkä -- ja se miltei sai minut hyppäämään alas -viimemainitun sarville ensi säikähdyksen hetkenä! - -Sanoin, että villihärkä oli murtanut useita pienemmistä torneista -- -muurahaiskeon ulkorakenteista ja oli avannut sisällä olevia onttoja -lokeroita. Se ei ollut päässyt tunkeutumaan pääholviin, vaan ainoastaan -ulkoseiniä kiertäviin käytäviin ja teihin. - -Huomasin, että niin pian kuin ne olivat murretut auki, oli jokaisesta -rynnännyt esiin joukko muurahaisia. Olinpa todella havainnut monien -näistä elukoista ryömivän kukkulan ulkosivulla, kun ensin lähestyin -sitä, ja olin ihmetellyt tätä -- koska tiesin niiden tavallisesti -pysyvän maan alla mennessään ja tullessaan pesistään. Olin havainnut -tuon kaiken panematta siihen silloin huomiota -- olin liian kiihkeässä -touhussa ajatellakseni mitään muuta. Viimeisenä puolena tuntina olin -liian uutterasti tarkastellut villihärän temppuja ottaakseni katseeni -siitä irti hetkeksikään. - -Jokin suoraan allani liikehtivä sattui vihdoin silmiini, ja katsahdin -alas nähdäkseni mitä se oli. Ensi silmäys sai minut hypähtämään -jaloilleni ja, kuten jo olen maininnut, miltei pakotti minut hyppäämään -alas härän sarville! - -Parveilemassa pitkin kekoa, keräytyneinä jo kenkiinikin ja yhä -ylemmäs ryömien, oli joukoittain vihaisia muurahaisia. Jokainen härän -tekemä kolo luovutti laumansa ilkeitä hyönteisiä; ja kaikki näyttivät -liikkuvan minua kohti! - -Niin pieniä kuin elukat olivatkin, kuvittelin näkeväni suunnitelmaa -niiden liikkeissä. Ne näytti ajaneen liikkeelle sama tunne -- sama -vaikutin -- minun kimppuuni hyökkääminen. En voinut erehtyä niiden -aikeista. Ne kulkivat kaikki yhdessä kuin järkevien olentojen ohjaamina -ja johtamina; ja ne lähestyivät sitä kohtaa, missä minä seisoin. - -Näin myöskin, että ne olivat _sotilaita_. Erotin ne työeläimistä niiden -suuremman pään ja pitkien sarvimaisten leukojen nojalla. Tiesin niiden -voivan purra vimmatusti ja tuskallisesti. - -Tuo ajatus täytti minut kauhulla. Tunnustan, etten milloinkaan ennen -ole ollut niin kauhuissani. Äskeinen yhteentörmäykseni leijonan kanssa -ei ollut mitään tähän verrattuna. - -Ensi vaikute oli, että termiitit tuhoisivat minut. Olin kuullut -sellaisesta -- muistin kuulleeni. Se se epäilemättä olikin minua niin -pahoin pelästyttänyt. Olin kuullut valkoisten muurahaisten hyökänneen -nukkuvien ihmisten kimppuun ja purreen heidät kuoliaiksi. Moisia -muistoja kasaantui mieleeni sillä hetkellä, kunnes tunsin varmasti, -että muurahaiset _pistäisivät minut kuoliaaksi ja söisivät minut_, -jollen pian pääsisi pakoon siitä paikasta! - - - - -34. luku. - -AVUTON ELUKKA. - - --- Mitä oli tehtävä? Kuinka saattaisin välttää molempia vihollisiani? -Jos hyppäisin alas, surmaisi villihärkä minut varmasti. Se oli siinä -yhä, hurjat silmät keskeytymättä minuun tähdättyinä. Jos jäisin sinne, -missä olin, peittäisivät parveilevat, ilkeät hyönteiset minut pian ja -söisivät minut kuin vanhan rievun. - -Tunsin jo niiden kauheat hampaat. Olin koettanut pyyhkäistä pois niitä, -jotka ensin olivat ryömineet jaloilleni; mutta muutamia oli päässyt -nilkkoihini ja ne purivat minua paksujen villaisten sukkieni lävitse. -Vaatteistani ei olisi mitään suojaa. - -Olin noussut kartion korkeimmalle kohdalle ja seisoin sen huipulla. -Se oli niin terävä, että saatoin tuskin pysyä tasapainossa, mutta -hyönteisten tuskalliset pistot saivat minut tanssimaan siinä kuin -minkäkin temppuilijan. - -Mitä merkitsivät kuitenkaan nuo, jotka jo olivat pistäneet nilkkojani, -niihin lukemattomiin nähden, jotka luultavasti pian lävistäisivät minut -myrkyllisillä nuolillansa? Ne parveilivat jo ylös viimeistä penkerettä. -Pian ne peittäisivät kartion huipun, jolla seisoin. Ne ryömisivät -pitkin jäseniäni äärettömissä joukoissa -- ne -- - -En voinut enää ajatella, mitä ne tekisivät. Pidin parempana koettaa -onneani villihärän suhteen. Hyppäisin alas. Ehkäpä joku onnellinen -sattuma auttaisi minua. Taistelisin gnuun kanssa pyssyäni käyttäen. -Kenties onnistuisin pääsemään pakoon jollekin toiselle keolle. -Kenties -- - -Olin todella valmiina hyppyyn loikatakseni alas, kun uusi tuuma -pälkähti päähäni; ja ihmettelin typeryyttäni, etten sitä ennemmin ollut -ajatellut. Mikä estäisi minua pitämästä termiittejä loitolla? Niillä ei -ollut siipiä -- sotilailla ei niitä ole -- eikä työeläimillä myöskään, -mitä siihen tulee. Ne eivät voisi lentää päälleni. Ne saattoivat vain -ryömiä kartiota ylös. Nutullani voisin pyyhkiä ne pois. Varmasti voisin --- kuinka en sitä ennen tullut ajatelleeksi? - -En viivytellyt riisuessani nuttuani. Laskin syrjään hyödyttömän -pyssyni, pudottaen sen eräälle alemmalle penkereelle. Tartuin kiinni -takkini kauluksesta; ja käyttäen sitä luutana puhdistin kartion sivut -muutamassa hetkessä lähettäen tuhansia termiittejä suin päin vyörymään -alas. - -Pyh! kuinka yksinkertaisesti se kävi! Miksi en ollut tehnyt sitä ennen? -Vaati tuskin mitään ponnistusta lakaista nuo lukemattomat joukot alas, -ja varsin vähällä vaivalla pysyttäisin ne poissa niin kauan kuin minua -haluttaisi. - -Ainoa tuntemani kiusa johtui niistä muutamista, jotka olivat päässeet -housuihini ja yhä purivat minua; mutta niistä vapautuisin aikanansa. - -No niin, jäin huipulle ja kumarruin nyt alas pyyhkäistäkseni takaisin -yhä ylöspäin parveilevia sotilaita, sitten puuhailin koettaen vapautua -niistä muutamista, jotka ryömivät minua pitkin. En enää tuntenut -levottomuutta hyönteisten vuoksi -- vaikken ollut lainkaan paremmassa -asemassa härkään nähden, joka yhä piti vahtia alhaalla. Kuvittelin -kuitenkin sen nyt osoittavan väsymyksen merkkejä ja pian jättävän -piirityksen; ja tämä mahdollisuus sai minut iloisemmalle mielelle. - -Äkillinen muutos tapahtui. Uusi kauhunväristys odotti minua. - -Hypätessäni sinne tänne kartionhuipulla antoi pohja äkkiä perään -- -kuivunut savi murtui kumisevasti ryskyen, ja minä vajosin katon läpi. -Jalkani tunkeutuivat alas onttoon kupuun -- kunnes ajattelin, että -minun oli täytynyt musertaa suuri kuningatar kammioonsa -- ja seisoin -kaulaa myöten hautautuneena. - -Olin kummastunut ja hiukan kauhuissani, en äkillisessä putoamisessa -saamastani kolhaisusta. Sehän oli luonnollista kylläkin, ja muutamassa -hetkessä olisi tyyneyteni palannut; mutta jokin muu minua pelotti. -Jotakin liikkui jalkojeni alla, kun ne "ottivat pohjaan" -- jotakin -liikkui ja kohosi niiden alla ja livahti sitten nopeasti pois laskien -minut yhä alemmas! - -Mitä se saattoi olla? Poljinko elävien muurahaisten suurta parvea? En -luullut niin olevan. Se ei _tuntunut sentapaiselta_. Se näytti olevan -jotakin paksua ja vankkaa, sillä se kannatti koko painoani hetken tai -pari ennenkuin luiskahti altani. - -Mitä tahansa se olikin, se pelästytti minua melkolailla; enkä jättänyt -jalkojani sen seuraan viidenkään sekunnin ajaksi. Ei, kuuminkaan ahjo -olisi tuskin ehtinyt kärventää niitä siinä ajassa, jonka ne viipyivät -pimeän kuvun sisällä. Viidessä sekunnissa ne olivat seinämällä jälleen --- murtuneilla reunoilla, jonne olin kohonnut ja jossa nyt seisoin -hämmästyksestä vallan mykkänä! - -Mitä sitten? En voisi enää pitää muurahaisia loitolla. Katsahdin alas -pimeään onkaloon; niitä tuli sitä tietä ylös sankoin joukoin. En voisi -enää lakaista niitä pois. - -Sillä hetkellä sattuivat silmäni osumaan härkään. Se seisoi kolmen -tai neljän askeleen päässä keon juurelta. Se seisoi sivuttain pää -käännettynä sitä kohden ja katsellen sitä hurjin silmäyksin. Sen asento -oli vallan muuttunut ja niin oli mielestäni sen silmien ilmekin. Näytti -siltä kuin se olisi juuri syöksynyt uuteen asentoonsa ja olisi valmis -tekemään toisen kirmaisun. Näytti siltä kuin jokin olisi _sitäkin_ -kauhistuttanut! - -Ilmeisesti oli niin; sillä seuraavassa hetkessä se päästi kimeän -mylvähdyksen, laukkasi useita askeleita kauemmaksi, kääntyi jälleen, -pysähtyi ja seisoi tuijottaen kuten ennen! - -Mitä tuo saattoi merkitä? Oliko laen murtuminen ja äkillinen -putoamiseni sitä pelottanut? - -Ensin luulin niin, mutta sitten huomasin, ettei se katsellut ylös -huippua kohti. Se näytti katsoa tuijottavan jotakin keon juurella -olevaa esinettä -- vaikken paikaltani voinut nähdä siellä mitään, joka -sitä olisi voinut pelottaa. - -Minulla ei ollut aikaa tuumiskella, mitä se saattoi olla, -- ennenkuin -härkä uudelleen korskui ja nostaen häntänsä korkealle ilmaan kiiti pois -täyttä laukkaa poikki lakeuden! - -Hyvilläni tästä näystä en enää ajatellut, mikä minut oli sen seurasta -vapauttanut. Omituinen putoamiseni varmaan, päättelin; mutta eipä -väliä, kun otus nyt oli mennyt. Niinpä tarttuen pyssyyni valmistauduin -laskeutumaan korkealta asemaltani, johon olin perinpohjin kyllästynyt. - -Tultuani juuri puoliväliin, satuin katsahtamaan alas; ja siinäpä -olikin se, joka oli vanhaa härkää kauhistuttanut. Eikä ihme. Se olisi -voinut ketä tahansa pelottaa -- kummallisen näköinen elukka kun oli. -Saviseinässä olevasta aukosta pisti esiin pitkä, paljas lieriömäinen -kuono, josta kohosi pari miltei sen pituista korvaa seisoen pystyssä -kuin kauriin sarvet ja antaen niitä kantavalle eläimelle villin -ja ilkeän näön. Se olisi aika lailla minua pelästyttänyt, jollen -olisi tiennyt mikä se oli; mutta tunsin sen heti yhdeksi maailman -vaarattomimmista olennoista -- aardvarkiksi. - -Sen ilmestyminen selitti härän pakenemisen ja valaisi myöskin, miksi -muurahaiset olivat liikkeellä ensin tullessani keolle. - -Sanomatta sanaakaan tai vähintäkään meluamatta tartuin pyssyyni -kuin nuijaan; ja kumartuen alas annoin esiinpistävälle kuonolle -iskun pyssynperällä. Se oli ilkeä isku; ja ottaen huomioon elukan -minulle tekemän palveluksen, kun se pelotti pois villihärän, mitä -kiittämättömin vastapalvelus. Mutta en silloin hallinnut tunteitani. En -miettinyt -- tiesin ainoastaan pitäväni maasian lihasta -- ja isku oli -annettu. - -Elukka rukka! Se sai surmansa. Miltei nytkähtämättä se kaatui kuolleena -aukkoon, jonka se omin kynsin oli kaivanut. - -No niin, sen päivän seikkailut eivät vielä päättyneet. Ne eivät -näyttäneet milloinkaan loppuvan. Olin ottanut maasian olalleni ja olin -aikeissa kääntyä kotia kohden, kun ihmeekseni huomasin -- ei minua -piirittäneen, vaan sen entisen vastustajan -- vielä olevan lakeudella -siinä, missä sen olin viimeksi nähnyt! Havaitsin sen vielä olevan yhä -jonkinlaisessa puolimakaavassa, puoleksi polvistuvassa asennossa, pää -aivan lähellä maata. - -Sen omituiset liikkeet näyttivät kaikkea muuta kummallisemmilta. Luulin -toisen sitä pahoin vioittaneen ja sen olevan kykenemättömän pääsemään -pois. - -Ensin varoin menemästä sen lähelle -- muistaen äsken päässeeni hädin -tuskin pakoon -- ja ajattelin pysytellä etäällä siitä ja jättää sen -yksin. Vaikka se olisikin haavoitettu, voisi se olla kyllin voimakas -hyökätäkseen kimppuuni; ja tyhjä pyssyni olisi, kuten jo olin kokenut, -vain huono puolustautumisase. - -Epäröin mennä sen lähelle, mutta uteliaisuus kasvoi suureksi -katsellessani sen omituisia temppuja, kunnes menin kymmenkunnan -kyynärän päähän paikasta, jossa se oli polvillaan. - -Kuvitelkaa hämmästystäni huomatessani syyn sen salaperäisiin -liikkeisiin. Se ei ollut millään tavoin vahingoittunut -- siinä ei -ollut naarmuakaan; mutta siitä huolimatta se oli yhtä täydellisesti -raajarikko kuin jos olisi menettänyt parhaan jalkaparinsa. - -Perin omituisella tavalla se oli tehty niin avuttomaksi. Sen tapellessa -toisen härän kanssa oli sen toinen etujalka tavalla tai toisella -joutunut sarven päälle; ja siinä se pysyi -- se ei ainoastaan estänyt -itse jäsenen käyttöä, vaan piti sen päätä niin likellä maata, ettei se -voinut paikalta liikahtaa! - -Ensin päätin auttaa sitä pulasta ja antaa sen sitten mennä menojaan. -Toistamiseen ajateltuani muistin jutun maanmiehestä ja jäätyneestä -käärmeestä, ja se muutti kokonaan aikeeni. - -Sitten ajattelin surmata sen saadakseni riistaa; mutta kun minulla ei -ollut luotia, en ollut halukas iskemään sitä pyssylläni kuoliaaksi. -Sitäpaitsi oli maasika kantamuksenani leirille, ja tiesin, että -sakaalit söisivät härän, ennenkuin ehtisimme sitä hakea. Pidin -luultavana, että se olisi turvatumpi, jos jättäisin sen sillensä -- -koska nuo saaliinhimoiset pedot eivät kenties niin kärkkäästi sitä -lähestyisi nähdessään sen olevan elossa. - -Niin jätin sen pää käsivarren alla toivoen löytävämme sen sieltä -huomenna. - -Niin päättyi Hansin kertomus sen päivän seikkailuista. - - - - -35. luku. - -ELEFANTIN MAKUUHUONE. - - -Kenttäkornetti oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen päivätyöhönsä. Hänen -ensi yrityksensä norsunmetsästyksessä oli epäonnistunut. Tulisiko -kenties aina niin käymään? - -Huolimatta mielenkiinnosta, jolla hän kuunteli Hansin kertomusta sen -päivän seikkailuista, hän tunsi levottomuutta mielessään ajatellessaan -omia kokemuksiaan. - -Elefantti oli päässyt pakoon niin helposti. Heidän luotinsa eivät -olleet näyttäneet vahingoittavan sitä lainkaan. Ne olivat vain -auttaneet saattamaan sen raivokkaaksi ja vaaralliseksi. Vaikka -molemmat olivat osuneet sitä sellaisiin paikkoihin, joissa haavojen -olisi pitänyt olla kuolettavia, ei sellaista vaikutusta ilmennyt. -Norsu näytti kulkevan tiehensä yhtä eheänahkaisena kuin he olisivat -pommittaneet sitä vain keitetyillä herneillä! - -Niinkö tulisi aina käymään? - -Totta kyllä, he olivat ampuneet siihen vain kaksi laukausta. Kaksi, -jos ne ovat hyvin tähdättyjä, voi kaataa naarasnorsun ja toisinaan -norsuhäränkin, mutta useimmiten tarvitaan kymmenen kertaa kaksi, -ennenkuin vankka vanha härkä saadaan surmatuksi. - -Mutta odottaisiko ainoakaan norsu, kunnes he voisivat ladata ja -laukaista riittävän ammusmäärän? - -Se oli aloitteleville norsunmetsästäjillemme epävarma kohta. -Kielteisessä tapauksessa he olisivat todellakin avuttomia. Olisi -ikävää hommaa seurata jalkaisin riistaa sen jälkeen, kun sitä kerran -oli ammuttu. Sellaisissa tapauksissa elefantti tavallisesti kulkee -useita maileja ennenkuin jälleen pysähtyy; ja vain ratsastajat voivat -saavuttaa sen jotenkin helposti. - -Miten van Bloom huokasikaan ajatellessaan hevosparkojansa! Enemmän kuin -koskaan ennen hän nyt tunsi niiden puutteen -- enemmän kuin milloinkaan -pahoitteli niiden menettämistä. - -Hän oli kuitenkin kuullut, ettei norsu aina lähde tiehensä -sitä hätyytettäessä. Vanha härkä ei ollut osoittanut lainkaan -peräytymisaikeita, kun se oli saanut heidän laukauksensa. Swartboyn -merkillinen menettely oli aiheuttanut sen paon. Ilman sitä se olisi -epäilemättä jäänyt paikalle, kunnes he olisivat antaneet sille toisen -yhteislaukauksen ja kenties kuolettavan haavan. - -Kenttäkornetti sai lohdutusta tästä viimeisestä ajatuksesta. Ehkäpä -heidän seuraava ottelunsa päättyisi toisin. Kenties palkitsisi heitä -torahammaspari. - -Sellaisen tuloksen toivo, yhtä hyvin kuin levottomuus siitä, saattoi -van Bloomin aikaa hukkaamatta tekemään uuden yrityksen. Niinpä -olivat metsästäjät seuraavana aamuna ennen auringonnousua jälleen -jättiläismäisen riistansa jäljillä. - -Erääseen varovaisuustoimenpiteeseen he olivat ryhtyneet, jota -eivät ennemmin olleet ajatelleet. He olivat kaikki kuulleet, ettei -tavallinen lyijyluoti voi tunkeutua suuren "paksunahkaisen" sitkeän, -vahvan nahan läpi. Kenties siinä oli syy heidän epäonnistumiseensa -edellisenä päivänä. Jos niin oli, olivat he pitäneet huolta, ettei -epäonnistumiseen olisi enää samaa syytä. He olivat valaneet uusia -kuulia kovemmasta aineesta -- juotosainetta olisi tarvittu, mutta sitä -heillä ei ollut. Heillä sattui kuitenkin olemaan hallussaan jotakin, -joka sopi yhtä hyvin tähän tarkoitukseen -- vanha pöytäkalusto, joka -usein oli koristanut kenttäkornetin pöytää menneinä parempina päivinä -Graaf Reinetissä. Siihen kuului kynttilän jalkoja ja niistinsaksia, -kulhonkansia ja mausteikkoja sekä vaihteleva joukko esineitä -todellisesta "hollantilaisesta metallista". - -Muutamia näistä tuomittiin sulatuskauhaan; ja tavalliseen lyijyyn -sekoitettuna saatiin niistä joukko luoteja, jotka olivat kyllin kovia -itse sarvikuononkin nahalle -- joten metsämiesten ei tänään tarvinnut -pelätä epäonnistumista pehmeitten luotien vuoksi. - -He kulkivat samaan suuntaan kuin edellisenä päivänä, kohti metsää eli -"pensastoa" (bosch), kuten he sitä nimittivät. - -He eivät olleet käyneet mailiakaan eteenpäin, kun he joutuivat miltei -tuoreille norsun jäljille. Ne kulkivat läpi kaikkein tiheimmän okaisen -viidakon -- missä muut olennot kuin elefantti, sarvikuono tai kirveellä -varustettu ihminen eivät olisi voineet raivata tietänsä. Siitä oli -täytynyt kulkea kokonaisen perhekunnan, johon kuului uros, naaras -tahi parikin ja useita eri-ikäisiä poikasia. Ne olivat kulkeneet -yhdessä rivissä, kuten norsut tavallisesti tekevät; ne olivat tehneet -säännöllisen, usean jalan levyisen polun, josta pensaat olivat poissa -ja johon niiden suunnattomat jalanjäljet olivat tallautuneet. Vanha -härkä, sanoi Swartboy, oli kulkenut edellä ja poistanut tieltä kaikki -esteet kärsänsä ja torahampaittensa avulla. Niin oli epäilemättä ollut -asianlaita, sillä metsämiehet huomasivat mahtavia oksia taitettuina -tahi vielä roikkuvina ja sivulle käännettyinä, pois tieltä -- aivan -kuin ihmiskäden toimesta. - -Swartboy vakuutti vielä, että tällaiset norsunpolut tavallisesti -johtavat veden luo kaikkein helpointa ja lyhyintä tietä -- kuten -taitavan insinöörin suunnitelman mukaan -- näyttäen näiden eläinten -harvinaista vaistoa tahi älyä. - -Senpä vuoksi metsästäjät odottivat pian saapuvansa jollekin -juomapaikalle; mutta yhtä luultavaa oli, että jäljet johtivat heidät -_pois_ veden luota. - -He eivät olleet seuranneet niitä pitemmältä kuin neljännesmailin, -kun he saapuivat toiselle samanlaiselle polulle, joka kulki heidän -noudattamiensa jälkien poikitse. Sen olivat myös useat norsut tehneet --- luultavasti perhekunta -- ja siinä olevat jäljet olivat yhtä tuoreet -kuin heidän seuraamansa. - -He epäröivät hetkisen kumpaa kulkea, mutta päättivät vihdoin pitkittää -suoraan eteenpäin; ja niin he taivalsivat edelleen kuten ennenkin. - -Heidän suureksi harmikseen johtivat jäljet viimein avonaisemmalle -maalle, missä norsut olivat hajaantuneet; ja seurattuansa yhden jälkiä -ja sitten toisen tuloksetta he eksyivät ja kadottivat jäljet kokonaan. - -Kääntyessään ympäri löytääkseen ne paikassa, missä pensaikko oli harvaa -ja hajanaista, Swartboy äkkiä juoksi toiselle sivulle huutaen toisia -seuraamaan itseänsä. Van Bloom ja Hendrik menivät perässä nähdäkseen -mitä bushmanni aikoi. He arvelivat hänen nähneen elefantin, ja molemmat -olivat jo melkoisen kiihtyneinä vetäneet koteloista pyssynsä. - -Elefanttia ei siellä kuitenkaan ollut. Kun he saavuttivat Swartboyn, -seisoi tämä erään puun alla ja osoitti sen juurella olevaa maata. -Metsämiehet katsoivat alas. He näkivät maan toisella puolella puuta -olevan tallatun, ikään kuin hevosia tahi muita elukoita olisi pidetty -sidottuina siellä pitkän aikaa ja ne olisivat kuluttaneet turpeen ja -survoneet sen pölyksi kavioillaan. Puun -- tuuhealatvaisen varjoisan -akaasian -- kuori oli toiselta puolen jonkun matkaa ylöspäin kulunut -sileäksi, aivan kuin olisi karja käyttänyt sitä hankaamispaaluna. - -"Mikä sen on tehnyt?" kysyivät kenttäkornetti ja Hendrik samassa -hengenvedossa. - -"Olifantin nukkupuomi" (elefantin nukkumispuu), vastasi Swartboy. - -Enemmät selitykset eivät olleet tarpeellisia. Metsämiehet muistivat -mitä heille oli kerrottu omituisesta tavasta, joka norsulla on -- -nojata puuta vastaan nukkuessaan. Tämä oli siis yksi noiden elukoiden -nukkumapuista. - -Mitä muuta hyötyä siitä kuitenkaan oli heille kuin pienen uteliaisuuden -tyydyttäminen? Norsua ei siinä ollut. - -"Vanha poika tulla taas", sanoi Swartboy. - -"Aha! luuletko niin, Swart?" kysyi van Bloom. - -"Jaa, baas, katto täs! jälki tuore -- suuri olifantti nukku täs eilen." - -"Mitä nyt sitten? Arvelet että meidän tulisi olla väijyksissä ja ampua -se, kun se palaa." - -"Ei, baas, hyvempi kuin ampua, me tehdä sille vuode -- sitte vartto -nähdä se nukkuu." - -Swartboy nauraa irvisteli antaessaan neuvonsa. - -"Tehdä sille vuode! Mitä tarkoitat?" kysyi hänen isäntänsä. - -"Minä sano, baas, me saada varmasti olifantti, jos sinä jättää puuha -vanha Swartille. Minä antaa keino saada se, ei tuhlaa ruuti, ei tuhlaa -kuula." - -Bushmanni ryhtyi ilmaisemaan suunnitelmaansa, johon hänen isäntänsä -- -muistaen eilisen epäonnistumisen -- mielellään suostui. - -Onneksi oli heillä kaikki kojeet, joita tarvittaisiin tuuman -toteuttamiseksi -- terävä kirves, vahva vuodasta tehty remmi ja -puukkonsa -- ja he ryhtyivät työhön aikaa tuhlaamatta. - - - - -36. luku. - -ELEFANTIN VUODETTA VALMISTAMASSA. - - -Metsämiehille oli aika tärkeä. Jos norsu palaisi sinä päivänä, -tapahtuisi se juuri ennen keskipäivän kuumimpia hetkiä. Heillä oli siis -tuskin tuntia puuhatakseen sitä varten -- valmistaakseen sille vuoteen, -kuten Swartboy oli leikkisästi sanonut. Niinpä he ryhtyivät ripeästi -työhön, bushmanni toimi ylijohtajana kahden toisen vastaanottaessa -hänen määräyksensä kuuliaisesti. - -Ensimmäinen työ, jonka Swartboy heille määräsi, oli leikata ja -valmistaa kolme paalua kovasta puusta. Niiden tuli jokaisen olla noin -kolme jalkaa pitkä, miehen käsivarren paksuinen ja toisesta päästä -terävä. - -Tämä oli pian tehty. Rautapuusta (_Olea undulata_), jota kasvoi -runsaasti lähistöllä, saatiin itse ainekset; ja kun kolme kyllin -pitkää pätkää oli kirveellä hakattu poikki, vuolivat metsästäjät ne -puukoillansa sopivan kokoisiksi ja teroittivat ne. - -Sillävälin ei Swartboy ollut laiskotellut. Puukollansa oli hän ensin -leikannut suuren kappaleen kuorta elefantin puusta siltä puolelta, -jota vastaan eläimellä oli ollut tapana nojata, ja noin kolmen jalan -päähän maasta. Sitten hän teki kirveellä syvän uurteen siihen, mistä -kuori oli poistettu -- itse asiassa sellaisen uurteen, joka olisi -saanut puun kaatumaan, jos se olisi jätetty itsekseen. Mutta sitä ei -jätetty, sillä ennenkuin edistyi niin pitkälle työssänsä, oli Swartboy -ryhtynyt toimenpiteisiin sitä estääksensä. Hän oli tukenut puun -kiinnittämällä hihnan sen ylimpiin oksiin vastakkaisella puolella ja -sitten kuljettanut köyden sillä suunnalla olevan toisen puun haaroihin. - -Täten järjestettynä pidätti elefantin puuta kaatumasta vain hihnatuki; -ja kevyt sysäys viimemainitun suuntaan olisi sen kaatanut. - -Swartboy pani nyt jälleen paikoilleen kuorenkappaleen, jonka hän oli -säilyttänyt, ja kun oli huolellisesti koottu lastut, niin ilman tarkkaa -tutkimista ei kukaan olisi voinut väittää puun milloinkaan tunteneen -kirveen terää. - -Toinen työ oli vielä suorittamatta -- niiden paalujen asettaminen, -jotka van Bloom ja Hendrik jo olivat valmistaneet. Syvät kolot täytyi -tehdä, jotta ne saatiin lujasti kiinni. Mutta Swartboy oli oikea mies -koloa tekemään; ja vähemmässä kuin kymmenessä minuutissa hän oli -kaivanut kolme, joista kukin oli jalan syvyinen eikä puoltakaan tuumaa -laajempi kuin paalujen paksuus. - -Olet kenties utelias tietämään, miten hän menetteli. Sinä olisit -kaivanut kolon lapiolla ja pakostakin yhtä leveän kuin itse lapio. -Mutta Swartboylla ei ollut lapiota eikä hän olisi sitä käyttänyt, jos -siellä olisi ollutkin koska se olisi tehnyt kolot liian suuriksi -hänen tarkoitustansa varten. - -Swartboy kaivoi kolonsa "puhkomalla" -- minkä työn hän suoritti pienen -terävän kepin avulla. Sillä hän ensin pehmitti maata sopivan laajuisen -ympyrän alalta. Sitten hän otti irrallisen mullan, heitti sen pois ja -pisteli taas piikinkärjellä kuten ennenkin. Jälleen mullan poistamista, -jälleen kepin käyttämistä ja niin edelleen, kunnes pienen kolon -arveltiin olevan kyllin syvän. - -Ne kaivettiin jonkinlaiseen kolmioon puun tyven lähettyville, mutta -päinvastaiselle sivulle kuin missä norsu seisoisi, jos se ottaisi -haltuunsa vanhan paikkansa. - -Jokaiseen koloon Swartboy sovitti nyt paalun, paksu pää alas- ja kärki -ylöspäin; muutamat pikkukivet ja hiukan multaa ahdettuina sivuille -kiilasivat ne niin lujaan kuin ne olisivat kasvaneet siihen. - -Paalut peitettiin nyt pehmeällä maalla, jotta puun valkea väri tulisi -salatuksi; jääneet lastut poimittiin pois ja kaikki työn jäljet -poistettiin täydelleen. Tämän tehtyänsä metsämiehet vetäytyivät pois -paikalta. - -He eivät menneet kauas; valiten tuulen alla olevan suuren tuuhean puun -kaikki kolme kiipesivät siihen ja istuivat kätkeytyneinä sen oksien -sekaan. - -Kenttäkornetti piti pitkän putkensa valmiina ja samoin Hendrik -rihlapyssynsä. Siinä tapauksessa, että Swartboyn sukkela ansa pettäisi, -he aikoivat käyttää pyssyjänsä, mutta ei muuten. - -Nyt oli jo pian puolenpäivän aika ja päivästä oli tullut mitä -kuumin. Ilman lehvien luomaa varjoa olisi heistä tuntunut perin -tuskalliselta. Tämän johdosta Swartboy ennusti suotuisasti. -Suuri kuumuus todennäköisemmin kuin mikään muu toisi elefantin -mielinukkumispaikalleen viileään varjoon. - -Oli tullut keskipäivän aika. Otus ei voinut kauaa viipyä, tuumivat he. - -Varmasti se tulikin ja pian myös. - -He olivat tuskin istuneet pariakymmentä minuuttia ylhäällä puussa, kun -kuulivat omituisen, jyrisevän äänen, jonka tiesivät tulevan norsun -vatsasta. Seuraavassa hetkessä he näkivät elukan sukeltavan esiin -viidakosta ja se tuli heti akaasian rungon viereen -- juuri siihen -asentoon ja sille puolelle kuin Swartboy oli väittänyt. Sen jäljistä -bushmanni ymmärsi sillä olleen tapana siinä seistä. - -Sen pää oli käännetty poispäin metsämiehistä, ei kuitenkaan -niin paljon, että se olisi estänyt heitä näkemästä oivallista -torahammasparia, -- vähintään kuuden jalan pituisia. - -Katsellessaan ihastuneina näitä kallisarvoisia voitonmerkkejä, he -näkivät eläimen kohottavan kärsänsä ylös ja tyhjentävän suunnattoman -vesisuihkun lehdistöön, mistä se jälkeenpäin putoili, tippuen kirkkaina -pallosina sen ruumiille. - -Swartboy sanoi sen ottavan tuon veden vatsastansa. Vaikka -kamari-luonnontutkijat kieltävät tämän, täytyi niin olla, sillä kohta -jälkeenpäin se toisti tämän tempun uudelleen ja uudelleen -- veden -määrän ollessa joka purkauksessa yhtä suuren kuin ennenkin. Oli selvää, -ettei sen kärsä, niin suuri kuin se olikin, voinut sisältää sitä -kaikkea. - -Se näytti nauttivan tästä "suihkukylvystä". Metsämiehet eivät sitä -ihmetelleet, sillä itsekin he, kärsien silloin kuumuudesta ja janosta, -olisivat pitäneet jostakin samantapaisesta. Kristallipisaroiden -putoillessa akaasian lehdiltä, kuultiin mahtavan elukan päästävän -tyytyväisyyttä ilmaisevaa hiljaista murinaa. Metsästäjät toivoivat -tämän olevan alkusoittoa sen nukahtamiseen ja tarkastelivat sitä -jännittyneinä. - -Niin kävikin. - -Istuessaan ja katsellessaan he huomasivat sen pään hiukan painuvan, sen -korvat lakkasivat lepattamasta, sen häntä riippui liikkumattomana ja -sen kärsä, joka nyt oli kääräisty torahampaiden ympäri, oli levossa. - -He katsoivat jännitettyinä. Nyt he huomaavat sen ruumiin kallistuvan -hiukan toiselle sivulle -- nyt se koskettaa puuta -- kuuluu kova -romahdus, jota seuraa sekava oksien ryske -- ja elefantin mahtava tumma -ruumis vaipuu kyljelleen. - -Samassa silmänräpäyksessä kauhea kiljahdus hukuttaa kaikki muut äänet, -saattaen metsän kaikumaan ja lehdetkin värisemään. Sitten seuraa -sekavaa mylvintää, johon yhtyy katkeavien oksien ääni ja mahtavan -pedon taistelu sen maatessa sätkytellen jättiläisjäseniänsä maassa -kuolontuskassa. - -Metsämiehet pysyvät puussa. He näkevät norsun kaatuneen -- sen olevan -keihästetyn. Ei tarvita heidän vähäisiä aseitansa. Heidän riistansa on -jo saanut kuolinhaavan. - -Taistelu on lyhyt. Kuoleman edellä käyvä tuskallinen hengitys kuuluu -pitkästä kärsästä; ja sitten seuraa syvä hiljaisuus. - -Metsämiehet hypähtävät alas ja lähestyvät maassa makaavaa ruumista. -He näkevät sen yhä makaavan kauhealla teräväkärkisellä paalutuksella, -johon se oli kaatunut. Paalut ovat tehneet tehtävänsä mitä -tehokkaimmin. Elefantti ei hengitä enää. Se on kuollut! - -Muhkeitten torahampaitten leikkaaminen vei tunnin ajan. Sitä eivät -metsämiehemme pahoitelleet; he olivat vain sitä enemmän hyvillään, kun -havaitsivat kukin saavansa raskaan taakan -- niin raskaan kuin mies -jaksoi kantaa. - -Van Bloom otti toisen olkapäälleen, Swartboy toisen, kun taas Hendrik -otti taakakseen pyssyt ja muut kojeet, ja kaikki kolme palasivat -riemuiten leirille, jättäen kuolleen norsun haaskan jälkeensä. - - - - -37. luku. - -AFRIKAN VILLIT AASIT. - - -Van Bloomin mieli ei ollut levollinen huolimatta sen päivän -metsästyksen onnistumisesta. He olivat "pistäneet pussiin" riistan, -se on totta, mutta millä tavoin? Heidän menestyksensä oli pelkkä -sattuma eikä antanut heille mitään vakuutta siitä, mitä tulevaisuudessa -saattoi odottaa. He saisivat kenties kulkea pitkälti, ennenkuin -löytäisivät toisen norsujen "nukkumispuun" ja voisivat uudistaa helpon -saalistamisensa. - -Sellaisia olivat kenttäkornetin perin vähän ilahuttavat mietteet sinä -iltana, jolloin he olivat palanneet onnistuneelta metsästykseltään. - -Mutta vielä vähemmän ilahuttavia ne olivat kaksi viikkoa myöhemmin -hänen katsahtaessaan taaksepäin moniin onnistumattomiin retkiin, -joilta he olivat palanneet -- kun he, vietettyänsä kaksitoista päivää -elefantinajossa, olivat lisänneet varastoonsa vain yhden ainoan -torahammasparin, ja nekin olivat naarasnorsun torahampaat, tuskin -kahden jalan pituiset ja arvoltaan vähäiset. - -Se ajatus ei ollut sitä vähemmän tuskallinen, että he lähes joka päivä -olivat tavanneet norsuja ja saaneet ammutuksi yhden tahi pari laukausta -näihin eläimiin. Se ei parantanut asiaa rahtustakaan. Se päinvastoin -opetti metsästäjille, kuinka helposti norsut saattoivat paeta, kuten ne -aina tekivät. Se opetti heille, kuinka vähäiset heidän mahdollisuutensa -olivat tuollaisen riistan voittamiseen niin kauan kuin saattoivat -seurata niitä vain _jalkaisin_. - -Jalan kulkevalla metsämiehellä on ainoastaan pienet mahdollisuudet -norsuun nähden. Saavuttaa se hiipien on kylläkin helppoa, ja kenties -päästä ampumaan yksi ainoa laukaus; mutta elukan pötkiessä tiehensä -tiheän viidakon läpi on sen seuraaminen ikävää työtä. Se voi kulkea -maileja pysähtymättä, ja jos metsästäjän onnistuisikin saavuttaa -se, olisi se kenties vain hänen ampuaksensa toisen laukauksen ja -nähdäksensä riistan vielä kerran katoavan pensaikkoon -- kenties -voimatta enää sen jälkiä seurata. - -Ratsastavalla metsämiehellä on tämä etu. Hänen hevosensa voi -_saavuttaa_ norsun; ja tämän eläimen omituisuuksia on, että sinä -hetkenä, jolloin se huomaa vihollisensa, mikä se sitten lieneekin, -olevan itseään nopeamman, se hylkää enemmän pakenemisen ja seisahtuu -oitis tekemään vastarintaa; metsästäjä voi silloin ampua niin monta -laukausta kuin tahtoo. - -Siinä on tuo suuri etu, joka ratsain kulkevalla metsämiehellä on. -Toinen etu on se turvallisuus, minkä hevonen tuottaa, tehdessään -ratsastajan kykeneväksi välttämään vihastuneen norsun hyökkäyksiä. - -Ei ihme siis, että van Bloom hartaasti halusi hevosta. Ei ihme, että -hän tunsi surua ollen jalon toverin puutteessa, joka olisi voinut niin -paljon auttaa häntä metsästyksessä. - -Hän oli sitä enemmän pahoillaan nyt tutustuttuaan tienooseen ja -huomattuaan sen olevan vallan _täynnä_ norsuja. Oli nähty satakin -eläintä yhdessä joukossa, ja ne eivät suinkaan olleet arkoja tai -halukkaita pakenemaan yhden tai kahden laukauksen jälkeen. Kenties ne -eivät olleet milloinkaan ennen kuulleet pyssynpamausta, ennenkuin hänen -oman pitkän putkensa laukaisu paukkui niiden suunnattomissa korvissa. - -Kenttäkornetti arveli, että hän hevosen avulla oli voinut surmata monta -ja saada paljon arvokasta norsunluuta. _Ilman_ hevosta oli hänellä -varsin vähäiset mahdollisuudet toteuttaa aiettansa. Hänen toiveensa -päättyisivät luultavasti pettymykseen. - -Haikeasti hän tunsi tämän. Valoisat toiveet, joihin hän niin palavasti -oli antautunut, peittyivät pilviin; ja tulevaisuuden pelko kiusasi -häntä jälleen. Hän kuluttaisi turhaan aikansa tässä erämaassa. Hänen -lastensa täytyi elää ilman kirjoja, ilman kasvatusta, ilman seuraa. -Jos hänet äkkiä kutsuttaisiin pois, mikä heistä tulisi? Hänen sievä -Gertrudensa ei olisi sen paremmassa asemassa kuin pieni villi-ihminen --- hänen pojistaan tulisi, ei leikillä, kuten hänellä oli tapana heitä -nimittää, vaan todella "pensastopoikien" kolmikko. - -Jälleen täyttivät nämä ajatukset isän sydämen tuskalla. Oi, mitäpä hän -olisikaan antanut sillä hetkellä parista hevosesta, millaisista tahansa! - -Tätä miettiessään istui kenttäkornetti suuressa nwana-puussa, järven -puoleiselle sivulle rakennetulla lavalla josta saattoi nähdä veden -kokonaisuudessaan. Tältä kohdalta sai myös erinomaisen näköalan järven -itäpuolella olevasta seudusta. Jonkun matkan päässä se oli metsäistä, -mutta lähempänä lampea levittäytyi silmien eteen ruohoinen tasanko kuin -viheriä niitty. - -Metsämiehen silmät olivat luodut tälle tasangolle, ja juuri silloin -osui hänen katseensa eläinjoukkoon, joka kulki aukeaman poikki ja -lähestyi lampea. - -Ne olivat suuria elukoita -- melkein pienen hevosen muotoisia ja -kokoisia -- ja kulkivat yhdessä rivissä; siten näytti joukko matkan -päästä jonkinlaiselta "cafilalta" eli karavaanilta. Kaikkiansa oli noin -viisikymmentä yksilöä rivissä ja ne marssivat eteenpäin tasaista ja -tyyntä vauhtia, kuten jonkun viisaan johtajan ohjaamina ja määrääminä. -Kuinka suuresti se erosikaan gnuu-eläimen oikukkaista ja kummallisista -liikkeistä. - -Viimemainittua eläintä ne kukin erikseen jonkun verran muistuttivat. -Ruumiittensa ja häntänsä muodon puolesta, yleiseltä pääväriltään sekä -niiden leukapielissä, niskassa ja hartioilla huomattavien kirjavien -eli tiikerintapaisten juovien vuoksi. Nämä juovat olivat täydelleen -samanlaisia muodoltaan kuin seebralla, mutta vähemmän selviä eivätkä -ulottuneet vartaloon eikä raajoihin, kuten varsinaisella seebralla. -Yleiseltä väriltään ja muutamissa muissakin suhteissa muistuttivat -elukat aasia; mutta niiden pää, kaula ja ruumiin yläosa olivat -tummempaa väriä vivahtaen heikosti punertavanruskeaan. Itse asiassa -muistuttivat tulokkaat jossakin kohdin kaikkia neljää -- hevosta, -aasia, gnuu-eläintä ja seebraa -- ja kuitenkin ne selvästi erosivat -jokaisesta. Seebraa ne eniten muistuttivat -- sillä todellisuudessa ne -olivat erästä seebralajia -- ne olivat _kvaggoja_. - -Nykyisten luonnontutkijan on tapa jakaa _Equidae_ eli hevosen -heimo kahteen sukuun -- hevonen (_equus_) ja aasi (_asinus_); -pääeroavaisuudet ovat, että hevosen sukuisilla eläimillä on pitkä -aaltoileva harja, leveä häntä ja känsät sekä taka- että etujaloissa; -aasilla sitävastoin on lyhyt, harva ja pysty harja, hoikka häntä, jonka -päässä vain on pitkiä karvoja, ja sen takajaloista puuttuu känsiä. -Etujaloissa niitä on kuten hevosella. - -Vaikka hevosen sukua onkin useita lajeja -- kymmenittäin, -suuresti toisistaan eroavia -- voi ne kaikki helposti tuntea -näistä luonteenomaisista merkeistä, "Suffolk Punchista", suuresta -lontoolaisesta työhevosesta, sen vähäiseen pikkuserkkuun, "Shetland -poniin", saakka. - -Aasilajeja on miltei yhtä paljon, vaikka tätä tosiasiaa ei yleisesti -tunneta. - -Ensiksi meillä on tavallinen aasi (_Asinus vulgaris_), suvun -perusmuoto; ja siitä on eri maissa useita lajeja, joista muutamat ovat -lähes yhtä oivallisia ja paljon kiitettyjä kuin hevoset. Sitten on -"onager", "koulan" eli "villiaasi" (_A. onager_), jonka luullaan olevan -tavallisen aasin kantaisä. Se on Aasian asukas, joskin sitä tavataan -myös Afrikan koillisosassa. On myös "dshiggetai" eli "suuri villiaasi" -(_A. hemionus_) Keski- ja Etelä-Aasiassa, ja toinen pienempi laji, -"ghur" (_A. Hamar_), Persiassa. Vielä on "kiang" (_A. kiang_), jota -tavataan Ladakhissa, ja "jo-to-tse" (_A. equulus_), Kiinan tataarien -maan asukas. - -Kaikki nämä ovat aasialaisia lajeja, jotka elävät villeinä ja eroavat -toisistaan värin, suuruuden, muodon ja tapojenkin puolesta. Useat -niistä ovat siromuotoisia nopeita kuin nopein hevonen. - -Tässä kirjasessa ei meillä ole tilaa kuvataksemme kutakin niistä, vaan -täytyy rajoittua huomauttamaan siitä, mikä oikeammin kuuluu aiheeseemme --- _Afrikan villeistä aaseista_. Näitä on kuusi tahi seitsemän lajia -- -kenties enemmänkin. - -Ensiksikin siellä on "villiaasi" (_A. onager_) jonka alue, kuten -sanottu, ulottuu Aasiasta Afrikan koillisosiin, lähellä ensinmainittua -maanosaa. - -Sitten siellä on "kumra", josta varsin vähän tiedetään, paitsi että -se asuu Pohjois-Afrikan metsissä ja on tavoiltansa yksinelävä, toisin -kuin useimmat muut lajit. Kumraa on kuvattu "villihevoseksi", mutta -luultavimmin se kuuluu aasin sukuun. - -Sitten on Afrikassa vielä neljä muuta "villiaasi"-lajia -- toiset -sanovat niitä villihevosiksi -- ja matkailijat ovat kertoneet -viidennestä, mutta siitä ollaan vielä epävarmoja. Nämä lajit -muistuttavat niin paljon toisiansa muodoltansa, ruumiinsa erikoisten -merkkien, suuruuden ja yleisten tapojen puolesta, että ne voidaan -luokittaa yhteen _seebran_ suvun nimellä. Ensiksi on oikea seebra -(_Equus zebra_), kaunein kaikista nelijalkaisista kenties, josta ei -mitään kuvausta kaivata. Toiseksi "duw" eli "Burchellin seebra", kuten -sitä useimmin nimitetään (_E. Burchellii_). Kolmanneksi "congo dauw" -(_E. hippotigris_), joka läheisesti muistuttaa "dauwia". Neljänneksi -"kvagga" (_E. quagga_), ja viidenneksi epävarma laji, joka tunnetaan -"valkoisen seebran" (_E. isabellinus_) nimellä sen vaaleankellertävän -eli isabellavärin vuoksi. - -Nämä neljä lajia ovat nähtävästi läheistä sukua toisilleen -- kaikille -ovat enemmän tai vähemmän luonteenomaista omituiset poikittaiset -vanteet eli juovat, jotka ovat seebran yleisesti tutut tuntomerkit. -Myöskin kvaggalla on samanlaiset juovat päässä ja ruumiin yläosissa. - -Oikea seebra on juovikas kuonon päästä aina kavioihin asti ja -juovat ovat tasaisen mustia, kun taas pohjaväri on miltei valkoinen -eli vaaleankeltaiseen vivahtava valkoinen. Dauw-eläinten raajat -eivät taaskaan ole juovaiset; säteet eivät ole niin tummia tahi -selväpiirteisiä eikä pohjaväri ole niin sekoittamaton eli puhtaan -värinen. Muuten ovat kaikki nämä kolme lajia varsin samanlaisia; on -enemmän kuin luultavaa, että joko "Burchellin" tahi "congo dauw" oli -se laji, jota seebra-nimellä ensin tarkoitettiin; sillä se, jota nyt -nimitetään "varsinaiseksi seebraksi", asustaa sellaisissa Afrikan -osissa, että se vähemmän luultavasti joutui ensinnä huomatuksi -suvustansa. Joka tapauksessa on "congo dauw" roomalaisten "hippotigris" -eli tiikerihevonen; ja tämän johtopäätöksen teemme siitä, että se elää -pohjoisemmissa Afrikan osissa kuin toiset, jotka kaikki kuuluvat tämän -maanosan eteläiselle puolelle. Seebran kotipaikan sanotaan ulottuvan -niin kauas pohjoiseen kuin Abessiniaan; mutta kenties on erehdytty -pitämään "congo dauwia", joka varmasti elää Abessiniassa, varsinaisena -seebrana. - -Etelä-Afrikan neljästä lajista on seebra vuoristoeläin ja asustaa -kallioitten keskellä, kun taas "dauw" ja kvagga kuljeksivat tasangoilla -ja autioissa karoo-erämaissa. Samanlaisessa asuinpaikassa kuin nämä on -"valkea seebra" huomattu -- vaikka ainoastaan matkailija Le Vaillant on -niitä nähnyt --, ja siitä johtuu epäilyksiä, että sitä on eri lajina -olemassa. - -Mitkään näistä lajeista eivät liity yhteen, vaikka kukin elää laumoissa -muitten eläinten kanssa. Kvagga liittyy gnuu-eläimeen, "dauw" -juovikkaaseen gnuuhun, kun taas iso kamelikurki ylväästi astelee -kumpienkin laumojen keskellä! - -Eri lajien luonteissa ja taipumuksissa on suurta eroavaisuutta. -Vuoristoseebra on perin arka ja hurja; "dauw" on miltei mahdoton -kesyttää; kvagga taas on luonteeltansa arka ja taipuvainen ja sen voi -totuttaa valjaisiin yhtä helposti kuin hevosen. - -Syy, miksi sitä ei ole tehty, on yksinkertaisesti se, että -Etelä-Afrikan farmeilla on runsaasti hevosia eivätkä he siis tarvitse -kvaggaa ratsuksi tai valjaita varten. - -Mutta joskaan _farmari_ van Bloom ei ollut milloinkaan aikonut kesyttää -kvaggaa, teki sen _metsämies_ van Bloom. - - - - -38. luku. - -KVAGGOJEN KIINNIOTTAMISTA SUUNNITELLAAN. - - -Siihen saakka oli kenttäkornetti tuskin suvainnut huomata kvaggoja. -Hän tiesi mitä ne olivat ja oli usein nähnyt lauman niitä -- kenties -aina saman -- lähestyvän lampea ja juovan. Ei hän eikä kukaan hänen -perheestänsä ollut ahdistanut niitä, vaikka he olisivat voineet surmata -useita. He tiesivät, ettei näiden elukoiden keltainen, rasvainen liha -kelvannut ruuaksi ja että vain nälkäiset alkuasukkaat sitä syövät -- -että niiden taljat, joskin niitä toisinaan käytetään viljasäkeiksi ja -muihin tavallisiin tarkoituksiin, ovat vähäiset arvoltansa. Näistä -syistä he olivat sallineet niiden tulla ja mennä rauhassa. He eivät -halunneet tuhlata niihin ruutia ja lyijyä; eivät he myöskään tahtoneet -turhan päiten tuhota moisia vaarattomia elukoita. - -Joka ilta olivat siis kvaggat juoneet lammen rannalla ja menneet -jälleen tiehensä herättämättä vähintäkään mielenkiintoa. - -Niin ei käynyt tällä kertaa. Suurenmoinen suunnitelma valtasi nyt -van Bloomin mielen. Kvaggajoukko sai äkkiä osakseen yhtä paljon -mielenkiintoa kuin jos se olisi ollut norsulauma. Kenttäkornetti oli -kavahtanut jaloilleen ja seisoi niitä katsellen -- silmät mielihyvästä -ja ihastuksesta säihkyen. - -Hän ihaili niiden somajuovaisia päitä, niiden täyteläisiä -hyvinmuodostuneita ruumiita, niiden keveitä, siroja jäseniä, lyhyesti -sanoen, hän ihaili niissä kokoa, väriä ja suhteita. Milloinkaan ennen -eivät kvaggat olleet näyttäneet niin kauneilta vee-buurin silmissä. - -Mistä johtui sitten tämä uusi ihastus halveksittuja kvaggoja kohtaan? --- sillä halveksimista ne saavat Kap-maan farmarilta, joka ampuu niitä -vain ravinnoksi hottentottipalvelijoilleen. Miksi ne olivat äkkiä -tulleet kenttäkornetin suosikeiksi? Sen ymmärrät saadessasi tietää -mietteet, jotka juuri silloin täyttivät hänen mielensä. - -Ne olivat seuraavanlaisia: - -Eikö joitakuita näistä elukoista voisi ottaa kiinni ja kesyttää? -- -Miksikä ei? Eikö niitä voisi totuttaa satulaan? -- Miksi ei? Eivätkö ne -auttaisi häntä norsunmetsästyksessä aivan yhtä hyvin kuin hevoset? -- -Miksikä ei? - -Van Bloom teki nämä kolme kysymystä itselleen. Puoli minuuttia -riitti antamaan niihin kaikkiin myönteisen vastauksen. Noissa -kolmessa ehdotuksessa ei ollut ainoassakaan mahdottomuutta eikä -epätodennäköisyyttä. Oli selvää, että ne voitaisiin suorittaa ja ilman -vaikeutta. - -Uusi toivo syttyi kenttäkornetin sydämeen. Jälleen hänen kasvonsa -alkoivat ilosta loistaa. - -Hän ilmaisi ajatuksensa sekä bushmannille että "pensastopojille" -- -jotka kaikki kokonaan hyväksyivät tuuman ja ihmettelivät vain, ettei -kukaan heistä sitä ollut ennen ajatellut. - -Nyt heräsi kysymys miten kvaggat voitaisiin ottaa kiinni. Se oli -ensimmäinen ratkaistava kohta; ja kaikki neljä -- van Bloom itse, Hans, -Hendrik ja Swartboy istahtivat miettiväisinä keksiäkseen jonkun -suunnitelman tämän työn suorittamiseksi. - -Luonnollisesti he eivät juuri silloin voineet mitään tehdä, ja juomaan -tullut lauma sai rauhassa lähteä. Metsämiehet tiesivät, että ne -palaisivat huomispäivänä samaan aikaan, ja niiden paluuseen olivat -kaikkien ajatukset suunnatut. - -Hendrik neuvoi "taittamista", mikä tarkoittaa luodin ampumista niskaan -lähelle säkää, jolla tavoin kvaggan saa kaatumaan ja vangittua. -Laukaus, jos se on oikein tähdätty, ei surmaa eläintä. Se toipuu pian -ja sen voi helposti kesyttää, jos kohta sen mieli tavallisesti masentuu -samalla. Se ei milloinkaan enää ole "oma itsensä". Hendrik ymmärsi -"taittamisen" tempun. Hän oli nähnyt buurimetsästäjäin sitä käyttävän. -Hän tiesi kohdan, johon luodin tuli osua. Hän uskoi helposti sen -voivansa suorittaa. - -Hans piti "taittamista" liian julmana keinona. He surmaisivat -kenties useita kvaggoja, ennenkuin saisivat yhden johon oli osunut -oikeaan paikkaan. Sitäpaitsi se olisi ruudin ja luotien tuhlausta -- -huomioonotettava seikka. Miksi he eivät pyytäisi paulalla elukoita? Hän -oli kuullut ansoja asetettavan kvaggan suuruisille eläimille ja useita -joutuneen satimeen sillä tavoin. - -Hendrikin mielestä ei ansa-ajatus ollut hyvä. He voisivat saada yhden -sillä tavoin -- lauman etummaisen; mutta kaikki muut, nähdessään -johtajan satimessa, laukkaisivat tiehensä eivätkä enää palaisi -lammelle; ja minne he sitten asettaisivat ansan saadakseen toisen? -Voisi kulua pitkä aika, ennenkuin he löytäisivät näiden eläinten -toisen juomapaikan, kun he taas voisivat niitä hiipien lähestyä ja -"taittamalla" saada milloin tahansa lakeudella. - -Swartboy ilmaisi nyt suunnitelmansa. Se oli _salahauta_. Sillä tavoin -bushmannit yleisimmin pyydystivät suuria elukoita, ja Swartboy ymmärsi -täydelleen miten tuli valmistaa hauta kvaggoja varten. - -Hendrikillä oli vastaväitteitä tähän ilmaistavana. Etummainen kvagga -joutuisi kenties kiinni, mutta toiset eivät olisi niin hölmöjä, että -marssisivat hautaan -- niiden johtajan pudottua ja paljastettua loukun. -Ne luonnollisesti laukkaisivat pois eivätkä koskaan enää tulisi sitä -tietä. - -Jos se voitaisiin tehdä yön aikana, myönsi Hendrik, voisi asia olla -toinen. Pimeässä voisi useita syöksyä sisään, ennen kuin huomaisivat -varoitusta. Mutta ei -- kvaggat olivat aina tulleet juomaan -päivän aikaan -- yksi vain voi joutua loukkuun, ja silloin toiset -säikähtyneinä pysyisivät loitolla. - -Hendrikin sanoissa olisi saattanut olla järkeä, jollei olisi ollut -muuatta tosiasiaa, jonka kenttäkornetti itse oli pannut merkille -kvaggojen tullessa järvelle juomaan. Se oli, että eläimet olivat aina -tulleet veden luo yhdestä paikasta ja menneet pois toisesta. Oli -luonnollisesti pelkkä sattuma, että ne niin tekivät, ja se johtui -maaperän laadusta, mutta sellainen oli asianlaita ja van Bloom oli -pannut sen useana kertana merkille. Niillä oli tapana tulla jo -kuvatusta solasta; juotuansa ne kahlasivat matalaa rantaa muutaman -sylen ja sitten menivät pois rantatörmän toisen halkeaman kautta. - -Tämän seikan tunteminen oli mitä tärkein, ja kaikki sen heti -käsittivät. Salahauta kaivettuna sille polulle, jota pitkin eläimet -tulivat järvelle, vaikuttaisi epäilemättä Hendrikin sanojen mukaan --- yksi voitaisiin saada kiinni ja toiset karkaisivat pelästyneinä. -Mutta ulos johtaville jäljille asetettu samanlainen loukku aiheuttaisi -toisenlaisen tuloksen. Kun kvaggat kerran olisivat lopettaneet -juontinsa, ja juuri sillä hetkellä, jolloin ne lähtisivät pois vedestä, -voisivat metsästäjät näyttäytyä vastakkaisella puolella, saattaa lauman -nopeaan liikkeeseen ja _panna ne laukkaamaan loukkuun_. Tällä tavoin -voitaisiin vangita koko haudallinen samalla kertaa eikä vain yhtä! - -Kaikki tämä näytti niin mahdolliselta, ettei mitään muuta ehdotusta -tehty -- _salahauta_suunnitelma hyväksyttiin heti ja yksimielisesti. - -Tuli vain kaivaa hauta, peittää se sopivasti ja sitten odottaa tulosta. - -Heidän suunnitellessaan pysyi kvaggalauma kaiken aikaa näkyvissä -huvitellen avoimella tasangolla. Se oli kiusaava näky Hendrikille, joka -olisi suuresti halunnut näyttää tarkka-ampujataitoansa "taittamalla" -yhden. Nuori metsämies ymmärsi kuitenkin, että olisi ollut typerää -ampua niitä nyt siellä, koska se olisi estänyt niitä palaamasta -lammelle; niinpä hän hillitsi itsensä ja jäi muiden kanssa katselemaan -kvaggoja -- kaikki tarkastelivat niitä sellaisella mielenkiinnolla, -jommoista he eivät milloinkaan ennen olleet tunteneet nähdessään lauman -näitä eläimiä. - -Kvaggat eivät ensinkään heitä nähneet, vaikka olivat aivan lähellä -suurta nwanapuuta. He -- metsästäjät -- olivat ylhäällä oksien -keskellä, johon elukat eivät ajatelleetkaan vilkaista, ja puun tyven -tienoilla ei ollut mitään, joka olisi pelkoa aiheuttanut. Vankkurien -pyörät olivat kauan sitten toimitetut pensastoon, osaksi auringolta -suojaan ja osaksi sentähden, että metsänriistaa usein tuli ampumamatkan -päähän puusta ja sitä sillä tavoin sai ilman mitään vaivaa. Maassa oli -tuskin mitään jälkiä, jotka olisivat ilmaisseet puussa sijaitsevan -leirin olemassaoloa; ja ihminen olisi voinut kulkea ohi hyvinkin -läheltä huomaamatta metsästäjäperheen omituista ilma-asuntoa. - -Kaikki tämä oli tarkoituksellista kenttäkornetin puolelta. Vielä hän -tunsi vähän ympäröivää seutua. Hän ei tiennyt, oliko siellä ehkä -pahempia vihollisia kuin hyeenat ja leijonat. - -Heidän tarkastellessaan kvaggojen temppuja teki yksi niistä -omituisemman liikkeen kuin mitä he vielä olivat huomanneet. - -Kysymyksessä oleva elukka söi rauhallisesti kulkien eteenpäin ja -lähestyi vihdoin pientä pensasryhmää, joka oli avonaisella kentällä. -Kun se oli pensaikon lähellä, nähtiin sen äkkiä loikkaavan eteenpäin, -ja miltei samassa silmänräpäyksessä hypähti pörröinen elukka ulos -pensaikosta ja alkoi juosta tiehensä. Viimemainittu ei ollut mikään -muu kuin ruma juovikas hyeena. Sensijaan että se olisi kääntynyt päin -kvaggaa ja alkanut taistella, kuten olisi luullut niin vahvan ja -raivoisan pedon tekevän, päästi se hätäulvonnan ja pakeni niin nopeaan -kuin sen koivet kantoivat. - -Ne eivät kantaneet sitä pitkälle. Se pyrki nähtävästi suurempaan -pensastoon, joka kasvoi lähellä, mutta ennenkuin se ehti puoliväliin -aukeamaa, saavutti kvagga sen takaapäin ja päästäen kimakan -"kuaag"-huutonsa kohosi pystyyn ja iski etukavionsa hyeenan selkään. -Samassa hetkessä tarttui märehtijä hampainensa raatelueläimen niskaan -ja piti kiinni yhtä lujasti kuin pihdeissä. - -Kaikki katselivat nähdäkseen hyeenan vapauttavan itsensä ja pakenevan -uudelleen. Turhaan he katselivat. Kyynärääkään se ei enää juossut. Se -ei hengissä päässyt noiden kauheiden hampaitten otteesta. - -Kvagga piteli yhä vastaan sätkyttelevää uhriansa lujin ottein -- -tallaten sitä kavioillaan ja ravistellen sitä vankoissa leuoissaan, -kunnes hyeenan huudot lakkasivat muutamissa minuuteissa, ja sen -runneltu ruumis makasi liikkumattomana aukeamalla. - -Luulisi tuon tapauksen riittäneen muistuttamaan metsämiehiämme olemaan -varovaisia joutuessaan kvaggan kanssa tekemisiin. Moinen terävä purija -ei olisi mikään hauska hevonen suistaa ja hillitä. - -Mutta kaikki tiesivät vastenmielisyyden vallitsevan villihevosen -ja hyeenan välillä, ja vaikka yhden tuollaisen elukan näkeminen -saattaa kvaggan raivoon, on se vallan toisenlainen käytöksessään -ihmistä kohtaan. Niin voimakas on todella tämä vastenmielisyys -ja niin täydellinen märehtijän etevämmyys peto-eläimen rinnalla, -että rajaseudun farmarit usein käyttävät hyväkseen tätä omituista -tosiseikkaa, pitäen hyeenoita loitolla karjasta tuomalla laumaan joukon -kvaggoja, jotka toimivat vahteina ja suojelijoina! - - - - -39. luku. - -SALAHAUTA. - - -Heidän katsellessaan kvaggojen liikkeitä nousi van Bloom äkkiä -seisoalleen. Kaikki kääntyivät katsomaan häneen. He näkivät hänen -tavastansa että hän aikoi ehdottaa jotakin. Mitä se saattaisi olla? - -Hänen mieleensä oli juuri juolahtanut, että heidän pitäisi heti ryhtyä -hautaa kaivamaan. - -Auringonlasku oli lähellä -- siitä puuttui vain puoli tuntia; olisi -luullut hänen tekevän viisaammin jättämällä työn seuraavaan aamuun. -Mutta ei. Oli hyvä syy, miksi heidän tuli ryhtyä siihen heti, ja se -oli, etteivät he kenties saisi ajoissa valmiiksi sitä, jolleivät he -tekisi osaa jo sinä iltana. - -Ei olisi niinkään helppo asia kaivaa sopivan suuruista hautaa, sillä -he tarvitsisivat sellaisen, johon sopisi ainakin puolisen tusinaa -kvaggaa yhtaikaa. Sitten olisi vielä kannettava sieltä tuleva multa -pois, leikattava peitteeksi paaluja ja oksia ja asetettava ne sopivalla -tavalla. - -Kaiken tämän tekeminen veisi paljon aikaa; ja kaiken pitäisi olla -valmiina kvaggojen palatessa, muutoin koko suunnitelma epäonnistuisi. -Jos elukat saapuisivat paikalle, ennenkuin hauta olisi peitetty ja -kaikki työn jäljet poistettu, lähtisivät ne tiehensä astumatta veteen -ja kenties eivät koskaan enää tulisi tälle lammelle. - -Sellaisia olivat kenttäkornetin arvelut. Hans, Hendrik ja Swartboy -tunnustivat ne oikeiksi. Kaikki huomasivat välttämättömäksi mennä -työhön heti, ja työhön he kaikki lähtivät. - -Onneksi oli työkalujen joukossa kaksi hyvää lapiota, "kihveli"-lapio ja -kärkikuokka, joten he kaikki saattoivat olla toimessa yhtaikaa. Heillä -oli myös koreja, joilla multa voitiin kantaa pois ja heittää lähellä -olevaan syvään uomaan, josta sitä ei huomaisi. Se oli myös onnellinen -asianhaara, sillä jos sitä olisi täytynyt kantaa pitkän matkan päähän, -olisi työ tullut vielä raskaammaksi ja vaikeammaksi suorittaa oikeassa -ajassa. - -Merkittyänsä haudan ulkorajat he ryhtyivät työhön lapioin ja kuokin. -Maa osoittautui joltisenkin pehmeäksi eikä kuokkaa paljoa tarvittu. -Kenttäkornetti itse hoiteli toista lapiota, Hendrik toista, kun taas -Swartboy kihvelilapiollaan täytti koreja niin nopeaan kuin Hans ja -Totty, Trüeyn ja pikku Janin auttamina, ehtivät niitä tyhjentää. -Viimemainitut kantoivat omaa pientä koriansa ja avustivat varsin -tuntuvasti työn joutumista keventämällä Hansin ja Tottyn työtä. - -Ja niin jatkui työ hilpeästi aina puoliyöhön asti ja senkin yli -täysikuun valossa. Silloin kaivajat olivat kaulaa myöten haudassa. - -He olivat nyt väsyneitä. He tiesivät voivansa helposti päättää työn -huomenna; niinpä he panivat työkalunsa pois ja peseydyttyänsä virran -kristallivedessä vetäytyivät makuusijoilleen puuhun. - -Varhain aamun koittaessa he olivat työssä jälleen, ahkerina kuin -mehiläiset, ja hauta edistyi niin nopeaan, että ennen aamiaisen syöntiä -van Bloom tuskin voi nähdä sieltä seisoen varpasillaan, ja Swartboyn -villainen päälaki oli lähes kaksi jalkaa maanpinnan alapuolella. -Riittäisi kun hiukkasen vielä kaivettaisiin. - -Aamiaisen jälkeen he ryhtyivät yhtä ripeästi kuin ennenkin työhön ja -työskentelivät, kunnes arvelivat, että kuoppa oli kaivettu kyllin -syväksi. Hyppykauriinkin olisi ollut vaikea hypätä ulos siitä, eikä -minkään kvaggan olisi mahdollista selviytyä moisesta haudasta. - -Nyt leikattiin keppejä ja pensaita ja niillä peitettiin hauta sievästi, -ja siihen sekä suureen osaan läheistä maanpintaa siroteltiin korsia ja -ruohoa. Älykkäimmänkin elukan olisi ulkokuori pettänyt; ei edes kettu -olisi voinut loukkua havaita, ennenkuin olisi vierähtänyt sinne. - -He olivat lopettaneet työn ennen päivällistä -- joka sentähden olikin -myöhäinen sinä päivänä --, joten muuta ei jäänyt tehtäväksi kuin syödä -ja odottaa kvaggojen tuloa. - -Päivällistä syödessä he kaikki olivat perin iloisia, huolimatta -suunnattoman väsyttävästä hommasta, joka heillä oli ollut. Mahdollisuus -saada kvaggoja vangituksi oli varsin kiihoittava ja piti seuruetta -hyvällä tuulella. - -Kukin tarjoutui ennustamaan, millainen tulos olisi. Jotkut sanoivat, -että he saisivat vähintään kolme kvaggaa ansaan; toiset taas olivat -toivehikkaampia ja uskoivat heidän ottavan kaksi kertaa sellaisen -määrän. Jan ei ymmärtänyt, miksei hauta voisi olla täynnä; Hendrikin -mielestä se oli kylläkin mahdollista -- ottaen huomioon tavan, jolla he -aikoivat ajaa kvaggoja sinne. - -Siltä todella näyttikin. Hauta oli tehty kyllin leveä, jotta se -estäisi eläinten mahdollisen hyppäämisen sen yli, samalla kun se oli -kaivettu pitkinpäin polun poikki, joten ne eivät voisi sivuuttaa sitä. -Maanpinnan laatu johtaisi ne suoraan sinne. - -On totta, että jos ne jätettäisiin itsekseen ja niiden annettaisiin -seurata tavallista kulkutapaansa -- yhdessä rivissä nimittäin -- -saataisiin kenties vain yksi, johtaja. Muut, nähdessään sen putoavan -sisään, kääntyisivät varmasti ympäri ja laukkaisivat pois toiseen -suuntaan. - -Mutta metsästäjä ei aikonut jättää asioita sille kannalle. He olivat -suunnitelleet keinon, jonka avulla kvaggat määrättynä hetkenä -saataisiin sikin-sokin hautaan. Siihen he perustivat toiveensa saada -suuren joukon näitä eläimiä. - -Neljä he tarvitsisivat. Yhden kullekin metsämiehelle. Neljä riittäisi, -mutta luonnollisesti ei haitannut, vaikka enemmänkin jäisi hautaan. -Mitä enemmän, sitä parempi, koska suuri lukumäärä soisi heille edun -valita mielin määrin. - -Kun päivällinen oli syöty, ryhtyivät metsästäjät valmistamaan -odottamiensa vieraitten vastaanottoa. Kuten jo sanottu, oli päivällinen -ollut tavallista myöhäisempi; ja nyt oli likellä se hetki, jolloin -kvaggoja voi odottaa. - -Ollaksensa ajoissa valmiina kävi kukin paikallensa. Hans, Hendrik ja -Swartboy asettautuivat väijyksiin järven ympärille -- välimatkojen -päähän toisistaan; mutta matala sivu, josta elukat tavallisesti -lähestyivät ja lähtivät pois, jätettiin aivan avonaiseksi. Van Bloom -jäi puussa olevalle lavalle huomatakseen kvaggojen tulon ja antaakseen -toisille varoitusmerkin. Näiden valitsemat asemat olivat sellaiset, -että he saattoivat ohjata laumaa hautaa kohden tulemalla vain esiin -pensaikosta, missä he olivat piiloutuneina. Jotta he voisivat -näyttäytyä yhtaikaa ja oikealla hetkellä, tuli heidän odottaa puusta -merkkiä. Se olisi suuren "putken" laukaiseminen tyhjin panoksin. Hansin -ja Hendrikin piti myös laukaista tyhjät panokset ilmestyessään esiin, -ja sillä tavoin saataisiin toivottu pakokauhu aikaan. - -Koko suunnitelma oli hyvin keksitty ja onnistui oivallisesti. Lauma -näyttäytyi kulkien rivissä yli tasangon aivan kuten edellisinäkin -päivinä. Van Bloom ilmoitti niiden lähestymisen noille kolmelle -väijyksissä olevalle toistamalla hiljennetyllä äänellä sanat: -- - -"Kvaggat tulevat!" - -Pahaa aavistamattomat elukat kulkivat rivissä solan läpi, hajaantuivat -veteen, joivat kylliksensä ja alkoivat sitten vetäytyä pois pitkin -polkua, jolla hauta oli. - -Kiivettyänsä rannalle ja nähdessään polulle siroitellun tuoreen ruohon -ja korret, johtaja päästi korskuvan haukahduksen ja näytti puoleksi -olevan aikeissa kääntyä ympäri. Mutta juuri sillä hetkellä jymähti -putken kova paukahdus ja sitten, kuin pienemmät kaiut, vähäisempien -pyssyjen pamaukset oikealta ja vasemmalta, samalla kun Swartboy kiljui -kovemmalla äänellänsä toisella taholla. Katsahtaessaan taaksensa -kvaggat huomasivat, että miltei joka puolella oli outoja vihollisia. -Vain yksi suunta näytti avoimelta niille -- tie, jota he olivat -tottuneet kulkemaan; ja pelosta haukahdellen syöksyi koko lauma rantaa -ylös ja sulloutui hautaa kohden. - -Sitten kuultiin sekavaa meteliä -- paalujen ryskettä -- monien -kavioiden töminää -- kumahtelevia ääniä raskaitten ruumiitten pudotessa -yhdessä ja sekoittuen lakkaamattomassa taistelussa -- ja hurjaa -korskuntaa elukoiden kiitäessä peloissaan eteenpäin. Muutamien nähtiin -hypähtävän korkealle ilmaan ikäänkuin loikatakseen haudan yli. Toiset -kohosivat takajaloilleen ja kääntyen ympäri juoksivat takaisin järveen. -Jotkut syöksyivät pois pensaikon kautta ja pääjoukko tuli juosten -takaisin ja syösten veden läpi laittautui tiehensä solan kautta, -josta oli tullutkin. Muutaman minuutin kuluttua ei ainoatakaan ollut -näkyvissä. - -Pojat luulivat niiden kaikkien päässeen pakoon; mutta van Bloom -saattoi, korkeammalta asemapaikaltaan puussa, nähdä useiden kuonojen -työntyvän esiin haudanreunan yläpuolella. - -Saapuessaan paikalle metsästäjät huomasivat suureksi tyydytyksekseen -kokonaista kahdeksan täysikasvuista kvaggaa haudassa -- juuri kaksi sen -vertaa kuin mitä seurue tarvitsi päästäkseen ratsain kulkemaan. - -Vähemmässä kuin kahdessa viikossa sen jälkeen oli neljä kvaggaa -kesytetty satulaa kantamaan, ja ne tottelivat täydellisesti suitsia. -Luonnollisesti oli saatu kestää aikalailla potkimista ja heittämistä ja -vikuroimista, monta ankaraa laukkaa ja joitakuita ilkeitä putoamisia, -ennenkuin päästiin niin pitkälle; mutta sekä bushmanni Swartboy että -"pensastopoika" Hendrik olivat taitavia hevosten harjoittamisessa, ja -pian he kesyttivät kvaggat tarpeenmukaiseen taipuvaisuuteen. - -Aivan ensi kerralla, jolloin näitä elukoita käytettiin -norsunmetsästyksessä, ne suorittivat sen palveluksen, jota heiltä -odotettiin. Elefantti, kuten tavallisesti, karkasi ensi laukauksen -saatuansa. Mutta kvaggan selässä metsämiehet kykenivät pitämään -sitä näkyvissään ja seuraamaan nopeasti sen kintereillä. Niin -pian kuin norsu huomasi, että juoksusta ei ollut apua, hylkäsi se -enemmän pakenemisen ja seisahtui vastarintaa tekemään, antaen heille -tilaisuuden ampua laukauksen toisensa jälkeen, kunnes kuolettava haava -kaatoi sen suunnattoman ruumiin maahan. - -Van Bloom oli ihastuksissaan. Hänen toiveensa olivat suuret, hänen -suopea tähtensä oli jälleen nousemassa. - -Hän täyttäisi vielä aikeensa. Hänestä tulisi vielä rikas. Muutamat -vuodet auttaisivat häntä rakentamaan onnensa -- rakentamaan -norsunluisen pyramiidin! - - - - -40. luku. - -HIRVIANTILOOPPIA AJAMASSA. - - -Koko perheestä oli Hendrik metsänkävijä ennen muita. Hän tavallisesti -hankki varastoa ruokasäiliöön; ja sellaisina päivinä, jolloin ei -oltu norsunmetsästyksellä, oli Hendrik ulkona yksinään ahdistamassa -antilooppeja ja muita elukoita, jotka olivat heidän tavallisena -elatuksenaan. Hendrik piti pöydän hyvin varustettuna. - -Antiloopit ovat Etelä-Afrikan pääasiallista riistaa -- sillä Afrika -on ennen kaikkea antilooppien maa. Olet kenties ihmeissäsi kuultuasi, -että koko maailmassa on _seitsemänkymmentä eri antilooppilajia_ -- että -enemmän kuin viisikymmentä niistä on afrikalaisia ja että vähintään -kolmekymmentä asustaa Etelä-Afrikassa -- nimittäin siinä mantereen -osassa, joka on Hyväntoivonniemen ja Kauriin kääntöpiirin välillä. - -Tarvittaisiin siis kokonaisen kirjan laajuus, jotta voisi antaa -kunnollisen selostuksen -- erikoistutkielman -- antiloopeista yksin; ja -siihen minulla ei tässä ole tilaa. Nyt saatan vain sanoa, että Afrika -on suurin antilooppimaa, vaikka monta oivallista lajia elelee myös -Aasiassa -- että Amerikassa ei ole kuin yksi laji, "haarasarvi", jonka -jo hyvin tunnette (Romaanista "Mississippin metsästäjäpojat". Suom.) --- ja että Euroopassa on kaksi, joskin toinen niistä, yleensä tunnettu -vuorivuohi, on yhtä paljon vuohi kuin antilooppi. - -Edelleen huomautan, että nuo seitsemänkymmentä eläinlajia, jotka -luonnontutkijat luokittavat antilooppeihin kuuluviksi, eroavat -toisistaan suuresti muodon, suuruuden, värin, karvan, tapojen puolesta, -lyhyesti sanoen, niin monessa suhteessa, että niiden luokittaminen -antiloopin nimeen on todella varsin mielivaltaista. Muutamat ovat -lähellä vuohen sukua; toiset ovat enemmän saksanhirven näköisiä; toiset -muistuttavat härkää; muutamat ovat läheistä sukua puhvelille, kun taas -joillakin lajeilla on useita villilampaan tunnusmerkkejä. - -Yleensä ne kuitenkin ovat enemmän saksanhirven kuin minkään muun -eläimen näköisiä; ja niiden useita lajeja sanotaan yleisessä -puhekielessä hirviksi. Useat antiloopit ovatkin todella enemmän eräiden -hirvilajien kuin omien sukulaistensa näköisiä. Niiden ja hirvien -välinen pääeroavaisuus on se, että antiloopeilla on _sarveis-sarvet_, -jotka ovat kestävät eli pysyvät, kun taas hirvellä on _luiset_, jotka -putoavat vuosittain. - -Kuten hirvilläkin on eri antilooppilajeilla varsin erilaiset tavat. -Toiset asustavat laajoilla avoimilla tasangoilla; toiset sankoissa -metsissä; toiset kuljeksivat virtojen varjoisilla rantamilla, kun taas -muutamat oleskelevat äkkijyrkillä kallioilla tahi vuorten kuivissa -kuiluissa. Muutamat syövät ruohoa, kun taas toiset, vuohentapaiset, -pitävät enemmän puiden lehdistä ja pehmeistä vesoista. Itse asiassa -ovat näiden elukoiden tavat niin erilaisia, että mikä lieneekin jonkun -alueen tahi maan luonne, se havaitaan yhden tahi useamman lajin -mielipaikaksi. Jopa varsinaisella erämaallakin on antilooppinsa, jotka -pitävät paahtavaa ja vedetöntä lakeutta parempana kuin hedelmällisintä -ja vihannoivinta laaksoa. - -Kaikista antiloopeista on hirviantilooppi eli "caana" (_A. oreas_) -suurin. Se on hartioiden kohdalta runsaasti seitsemäntoista -kämmenenleveyttä -- ollen siis varsin suuren hevosen korkuinen. Suuri -uroshirvi painaa yli neljäsataa kiloa. Se on raskasmuotoinen ja -huonohko juoksija, koska ratsastava metsämies voi ilman ponnistusta sen -saavuttaa laukaten. Sen yleiset suhteet eivät paljoa eroa tavallisesta -härästä, mutta sen sarvet ovat suorat ja kohoavat kohtisuoraan -päälaelta eroten vain vähän toisistaan. Ne ovat kahden jalan pituiset, -ja harjanne kulkee kierteisesti niiden ympäri miltei kärkeen asti. -Naaraan sarvet ovat pitemmät kuin uroksen. - -Hirviantiloopin, kuten useimpien antiloopien, silmät ovat suuret, -kirkkaat ja liikuttavat, ilman minkäänlaista hurjaa ilmettä; ja tämä -eläin, vaikka onkin niin suuri ja voimakas, on mitä vaarattomin -luonteeltaan -- ryhtyen taisteluun vain epätoivoon saatettuna. - -Tämän antiloopin yleinen väri on tummanruskea punaisenruskein -vivahduksin. Toisinaan on värimultaan vivahtava tuhkanharmaa -vallitsevana värinä. - -Hirviantilooppi on yksi niitä antilooppeja, jotka näyttävät olevan -vedestä riippumattomia. Sitä tavataan erämaatasangoilla kaukana niin -hyvin lähteestä kuin virrastakin; ja näyttääpä se pitävän enemmän -sellaisista seuduista -- kenties siellä vallitsevan suuremman -turvallisuuden tähden --, vaikka se myöskin on hedelmällisten ja -metsäisten seutujen asukas. Se elää laumoissa, molemmat sukupuolet -erillään, ja sitä tavataan joukoissa, joissa on kymmenestä sataan -yksilöön. - -Hirvenlihaa pidetään suuressa arvossa eikä se herkullisuudessa jää -jälkeen antiloopin, saksanhirven eikä härän sukuisten eläinten lihasta. -Sitä on verrattu mureaan häränlihaan, jolla on metsänriistan maku; -ja suolatusta ja kuivatusta reisilihasta saadaan herkkupala, joka -tunnetaan "reisikielen" omituisella nimellä. - -Luonnollisesti hirveä, josta saadaan noin oivallista lihaa ja niin -suuret määrät, innokkaasti metsästetään sen turmioksi. Ollen vain -huononlainen juoksija ja aina varsin lihava, on ajo tavallisesti lyhyt -ja päättyy siihen, että hirvi kaadetaan, nyljetään ja paloitellaan. -Tämä metsästys ei ole suuresti kiihoittavaa, paitsi sitä, ettei -hirveä saada käsiin joka päivä. Helppous niiden saavuttamisessa, -yhtä hyvin kuin niiden lihan arvo, on johtanut tämän antilooppilajin -harvenemiseen; ja vain etäisissä seuduissa saattaa tavata niitä lauman. - -Nyt ei oltu nähty ainoatakaan hirveä sitten heidän saapumisensa, vaikka -silloin tällöin oli havaittu jälkiä, ja Hendrik halusi useasta syystä -saada yhden. Hän ei ollut eläessään ampunut hirveä -- se oli yksi syy --- ja toinen oli, että hän halusi hankkia varastoon sitä erinomaista -lihaa, joka niin runsain määrin peittää tämän eläimen kylkiä. - -Senpä vuoksi Hendrik suurella ilolla kuuli eräänä aamuna sanoman, että -hirvilauma oli nähty ylemmällä tasangolla eikä kaukana. Swartboy, joka -oli ollut kallioilla, toi tämän tiedon leiriin. - -Hukkaamatta enempää aikaa kuin mikä meni suunnan selville saamiseen -Swartboylta, Hendrik nousi kvaggansa selkään, pani pyssyn olalleen ja -ratsasti pois laumaa etsimään. - -Ei kaukana leiristä oli helppo rotkotie, joka johti vuorta ylös -ylempänä olevalle tasangolle. Se oli jonkinlainen sola tahi kuilu; ja -päättäen sen pohjalla olevista eläinten lukuisista jäljistä käytettiin -sitä nähtävästi paljon tienä ylemmältä tasangolta sille, jossa lähde -ja virta olivat. Eräät elukat, kuten seebrat ja kvaggat ja muut, jotka -kernaammin oleskelevat kuivalla erämaatasangolla, pitivät tapanaan -tulla tätä polkua pitkin vettä halutessaan. - -Ylös solaa Hendrik ratsasti, ja tuskin hän oli saapunut sen yläpäähän, -kun hän huomasi hirvilauman -- seitsemän vanhaa härkää -- noin mailin -päässä ylemmällä tasangolla. - -Siellä ei ollut piilopaikkaa, joka olisi kettuakaan suojannut. Ainoana -kasvullisuutena lähellä hirvien olinpaikkaa oli hajallaan kasvavia -aloeita, euphorbioita sekä muutamia surkastuneita pensaita ja kuivan -ruohon tupsuja, erämaalle luonteenomaisia. Ei ollut ainoatakaan kyllin -suurta puuryhmää, joka olisi suojannut metsämiestä hänen riistansa -silmiltä; ja Hendrik johtui heti siihen päätökseen, ettei hirvien luo -voinut "hiipimällä" päästä niiden siinä asemassa ollessa. - -Vaikka Hendrik ei ollutkaan koskaan metsästänyt tätä antilooppia, tunsi -hän hyvin sen tavat, ja tiesi miten sitä oli ajettava. Hän tiesi, että -se oli huono juoksija; että mikä vanha hevonen tahansa saavuttaisi sen; -ja että hänen kvaggansa -- neljästä kesytetystä nopein -- voisi sen -myös tehdä. - -Oli vain siis kysymys ajoon lähdöstä. Jos hän voisi päästä kyllin -lähelle härkiä saadakseen kunnollisen alun, uuvuttaisi hän ajamalla -varmasti yhden. Tulos voisi olla toisenlainen, jos hirvet pitkän matkan -päästä huomaisivat vaaran ja rientäisivät pois yli tasangon. - -Päästä sopivan ajomatkan päähän, sitä tuli yrittää. - -Mutta Hendrik oli tarkka metsästäjä, ja pian hän teki päätöksensä. Sen -sijaan, että olisi ratsastanut suoraan hirviä kohden, hän teki hyvän -kierroksen -- kunnes sai lauman itsensä ja kallioitten väliin -- ja -sitten ohjaten kvaggansa niitä kohti ratsasti rauhallisesti eteenpäin. - -Hän ei istunut suorana satulassa, vaan taivuttautui alas, kunnes hänen -rintansa miltei kosketti kvaggan säkää. Tämän hän teki pettääksensä -hirviä, jotka muutoin olisivat tunteneet hänessä vihollisen. Sillä -tavoin ne eivät voineet päättää, millainen elukka oli tulossa niitä -kohden, vaan seisoivat pitkän aikaa tarkastellen uteliain mielin ja -hiukan levottomina Hendrikiä ja hänen kvaggaansa. - -Ne sallivat kuitenkin metsämiehen päästä kuudensadan kyynärän päähän --- miltei kyllin lähelle -- ennenkuin lähtivät raskaaseen, kömpelöön -laukkaamiseen. - -Hendrik kohosi nyt satulassaan, kannusti kvaggaansa ja seurasi laumaa -täyttä vauhtia. - -Niinkuin hän oli ajatellut, niin kävikin. Hirvet juoksivat suoraan -kallioita kohden -- ei solaa kohden, vaan sinne missä sellaista ei -ollut -- ja saavuttuaan äkkijyrkänteen luo täytyi niiden tietysti -kääntyä uuteen suuntaan, joka oli poikittain edellisen kanssa. Tämä -tuotti etua Hendrikille, joka ohjaten kvaggansa viistoon oli pian -lauman kintereillä. - -Hendrikin aikomus oli valita yksi häristä ja uuvuttaa se -- jättäen -toiset laukkaamaan tiehensä mihin halusivat. - -Hänen tuumansa toteutui, sillä pian jälkeenpäin lihavin häristä syöksyi -sivulle ikäänkuin siten päästäkseen pakoon, kun taas toiset juoksivat -eteenpäin. - -Härkä ei ollut niin ovela kuin se luuli. Hendrikin silmä seurasi sitä -ja hetkessä oli kvagga käännetty sen jäljille. - -Toinen ponnistus vei riistan ja takaa-ajajan miltei mailin -verran lakeuden poikki. Hirvi oli muuttunut väriltään punertavan -tummanruskeasta lyijyn karvaiseksi; sylki valui sen huulilta pitkinä -kielekkeinä, vaahto teki sen leveän rinnan laikolliseksi, kyyneleet -vierivät sen suurista silmistä, ja sen laukkaaminen muuttui väsyneeksi -hölkytykseksi. Se oli nähtävästi "lyöty". - -Vielä muutama minuutti ja kvagga oli aivan sen kintereillä; silloin -muhkea antilooppi, huomaten, ettei enempi juokseminen enää voisi sitä -auttaa, pysähtyi epätoivossaan ja kääntyi päin vainoojaansa. - -Hendrikillä oli ladattu rihlapyssynsä kädessään, ja odotat kuulevasi -hänen samassa hetkessä kohottaneen sen olalleen, tähdänneen, -laukaisseen ja kaataneen hirven. - -Minun täytyy tuottaa sinulle pettymys kertomalla, ettei hän mitään -sellaista tehnyt. - -Hendrik oli todellinen metsämies -- ei äkkipikainen eikä tuhlaava -keinoihinsa nähden. Hänellä oli parempi suunnitelma kuin surmata elukka -siihen. Hän tiesi eläimen nyt olevan aivan hänen vallassaan ja voivansa -ajaa sen minne halusi, aivan kuten kesyn härän. Olisi ollut ruudin ja -luotien tuhlausta ampua eläin siihen paikkaan. Vieläpä enemmänkin, se -olisi tehnyt välttämättömäksi vaivan kuljettaa sen lihaa leirille -- -kahdenkertainen matka vähintäin -- ja vielä olisi ollut vaara, että -hyeenat söisivät siitä suurimman osan hänen poissaollessaan. Mutta hän -voisi säästää kaiken vaivan _ajamalla hirven leirille_; se oli hänen -aikeensa. - -Ampumatta laukaustakaan hän siis karahutti uupuneen härän ohi, pidätti -sitä, käänsi sen ympäri ja ajoi sitä sitten edellään kallioita kohti. - -Härkä ei voinut tehdä vastarintaa. Silloin tällöin se tahtoi kääntyä ja -lönkyttää vastakkaiseen suuntaan, mutta se estettiin helposti jälleen -ja pakotettiin taas eteenpäin solan yläpäähän. - - - - -41. luku. - -HURJA RATSASTUS KVAGGAN SELÄSSÄ. - - -Hendrik oli tyytyväinen menestykseensä. Hän odotti iloa siitä -hämmästyksestä, jonka hän saisi aikaan leirissä marssiessaan sinne -hirvineen -- sillä hän ei lainkaan epäillyt onnistumistaan. - -Eikä todella ollutkaan syytä sitä epäillä. Härkä oli jo astunut solaan -ja liikkui sitä alaspäin, Hendrikin ja hänen kvaggansa kiiruhtaessa -jäljessä. - -Metsästäjä oli saapunut muutaman sylen päähän solan suusta, kun hänen -korviinsa kaikui polkemiselta kuulostava ääni, ikäänkuin joukko -raskasjalkaisia elukoita olisi tulossa solaa ylös. - -Hän kannusti kvaggaansa eteenpäin saapuakseen aukolle ja voidakseen -nähdä alas kuiluun. Ennenkuin hän ehti sinne, hämmästyi hän nähdessään -hirven laukkaavan takaisin jälleen ja koettavan päästä hänen ohitsensa -lakeudelle. Se oli nähtävästi uudelleen pelästynyt jotakin solassa -olevaa ja piti parempana kääntyä päin vanhaa vihollistansa kuin iskeä -yhteen uuden kanssa. - -Hendrik ei kiinnittänyt huomiotansa hirveen. Hän voisi saavuttaa sen -ratsain milloin tahansa. Hän oli halukkaampi ensin tietämään, mikä -sen oli saanut lähtemään takaisinpäin; niinpä hän ponnisti eteenpäin -solansuulle. - -Hän olisi voinut muistaa leijonia ja menetellä varovammin, mutta -kavioiden kopse, joka yhä kaikui ylös solasta, kertoi hänelle, etteivät -leijonat olleet syynä hirven säikähdykseen. - -Vihdoin hän saapui paikalle, josta hän saattoi nähdä alas rinnettä. -Hänen ei tarvinnut kauas katsella, sillä eläimet, jotka melun -aiheuttivat, olivat jo hänen lähellänsä; ja hän huomasi, etteivät ne -olleet muita kuin kvaggajoukko. - -Hän ei ollut liiaksi mielissään tästä _ajonsa_ keskeytyksestä; ja sitä -vähemmän hän siitä piti, kun häiritsijät olivat kvaggoja -- ilkeitä -lurjuksia kun olivat! Jos ne olisivat olleet riistaa, olisi hän ampunut -yhden, mutta ainoa vaikutin, joka olisi saattanut hänet ampumaan yhden -kvaggoista, olisi ollut vihantunne -- sillä sinä hetkenä hän oli -todella niille vihainen. - -Tietämättänsä olivat nuo elukkaparat antaneet hänelle aihetta -luultavasti suureenkin vaivaan, sillä vaatisi paljon hommaa, ennenkuin -hän voisi pidättää hirven jälleen ja saisi sen takaisin solaan. Eipä -ihme, että hän oli hiukan harmissaan. - -Hänen suuttumuksensa ei ollut niin katkera, että se olisi saanut hänet -laukaisemaan lähestyvää laumaa kohti, ja kääntyen sivulle hän ratsasti -hirven jälkeen. - -Tuskin hän oli lähtenyt paikalta, kun kvaggat, luvultansa neljä- tai -viisikymmentä, tulivat esiin solasta peräkkäin. Jokainen niistä, -nähdessään ratsastavan metsämiehen, hätkähti pelosta ja karkasi -tiehensä, kunnes koko lauma ponnisteli voimainsa takaa pitkänä -rivinä lakeutta pitkin, korskuen ja päästäen kovan "kuaag"-huutonsa -juostessaan. - -Hendrik olisi tavallisissa oloissa tuskin katsellut tätä menoa. Hän -oli usein nähnyt kvaggoja eikä millään tavoin ollut utelias niiden -takia. Mutta tämä lauma kiinnitti hänen huomiotansa, kun hän huomasi -niiden mennessä ohi, että neljältä oli häntä leikattu lyhyeksi; ja -siitä seikastahan tunsi ne niiksi neljäksi, jotka olivat joutuneet -salahautaan ja laskettu jälkeenpäin vapaiksi. Swartboy oli jossakin -omassa tarkoituksessaan typistänyt hännät, ennenkuin päästi ne menemään. - -Hendrik ei epäillyt sitä, että nuo olivat samoja ja että lauma oli -se, jolla oli tapana käydä lammella, mutta joka sitä kohdanneen -pahoinpitelyn tähden ei senjälkeen ensinkään ollut näyttäytynyt -lähistöllä. - -Nyt johtivat nämä seikat, jotka sinä hetkenä tulivat Hendrikin mieleen, -häntä katselemaan kvaggoja jonkinlaisen uteliaisuuden vallassa. -Elukoiden äkillinen pelästys hänet nähdessään ja hullunkurinen näky, -jonka nuo neljä töpöhäntäistä tarjosivat, taivutti Hendrikin iloiselle -tuulelle, ja hän nauroi karahuttaessaan eteenpäin. - -Kun kvaggat juoksivat samaan suuntaan kuin hirvikin, oli luonnollisesti -Hendrikin ja heidän tiensä niin kauan yhteinen; ja eteenpäin hän -laukkasi niiden kintereillä. Hän oli utelias koettamaan sitä seikkaa -- -hevosten suhteen siitä on paljon kiistelty -- kuinka kauan ratsastajaa -kantava kvagga saattoi kilpailla vapaana juoksevan kanssa. Sen lisäksi -hän oli utelias tietämään, oliko hänen oma kvaggansa yhdenkään vanhan -kumppaninsa vertainen. Eteenpäin kävi siis ajo -- hirvi johtaen, -kvaggat perässä ja Hendrik jälkijoukkona. - -Hendrikin ei tarvinnut käyttää kannuksia. Hänen oiva ratsunsa -lensi kuin tuuli. Se näytti tuntevan, että sen kuntoa koeteltiin -kilpa-ajossa. Joka hypähdyksellä se pääsi laumasta voitolle. - -Raskaskulkuinen hirvi saavutettiin pian ja sen hölkyttäessä toiselle -sivulle mentiin sen ohi. Se pysähtyi, mutta kvaggat jatkoivat menoa. - -Ei ainoastaan lauma jatkanut, vaan Hendrikin kvaggakin seurasi aivan -sen kintereillä. Vähemmässä kuin viidessä minuutissa ne olivat -jättäneet hirven runsaan mailin päähän taaksensa ja yhä painalsivat -eteenpäin yli laajan tasangon. - -Mitä Hendrik aikoi? Aikoiko hän jättää hirven ja antaa sen paeta? Oliko -hän niin innostunut kilpa-ajoon? Oliko hän ylpeä kvaggansa nopeudesta -päättäen antaa sen näyttää voittavansa kaikki muut? - -Siltä olisi näyttänyt kenestä tahansa, joka olisi nähnyt kilpa-ajon -jonkun matkan päästä. Mutta se, joka olisi saanut katsella lähempää, -olisi antanut toisenlaisen selityksen Hendrikin menettelystä. - -Tosiasia oli, että kohta kun hirvi pysähtyi, aikoi Hendrik myös -pysähtyä; ja siinä tarkoituksessa hän veti lujasti suitsista. Mutta -ihmeeksensä hän huomasi, ettei hänen kvaggansa ottanut osaa hänen -aikomukseensa. Sensijaan että olisi totellut suitsia, eläin kiristi -kuolaimia hampaittensa väliin ja luimistaen korvansa taaksepäin -laukkasi suoraan edelleen! - -Hendrik koetti silloin kääntää kvaggaa toiselle sivulle ja siinä -tarkoituksessa veti oikeasta ohjaksesta, mutta niin rajusti, että -vanha kuolaimen rengas antoi perään -- kuolaimet luiskahtivat eläimen -kidasta -- päitset irtaantuivat äkkiarvaamatta -- ja kvagga oli vallan -suitsettomana! - -Eläin oli nyt luonnollisesti valtoimena menemään juuri minne halusi; -ja selvää oli, että se halusi mennä vanhojen kumppaniensa kanssa. -Vanhoiksi kumppaneikseen se ne hyvin tunsi, kuten sen korskunta ja -ajoittainen tuttavallinen hirnuminen todistivat. - -Aluksi Hendrik oli taipuvainen pitämään kuolaimien katkeamista pienenä -onnettomuutena. Ollakseen poika hän oli Etelä-Afrikan parhaita -ratsastajia eikä tarvinnut suitsia taltuttaakseen ratsua. Hän saattoi -pysyä satulassa ilmankin. Kvagga pysähtyisi pian, ja silloin hän voisi -korjata kuolaimet ja sovittaa paikoilleen suitset, joita hän yhä piteli -kädessään. Niin hän ensin tuumi. - -Mutta ajatusten laatu alkoi muuttua, kun hän huomasi kvaggan, sensijaan -että se olisi hiljentänyt vauhtiansa, jatkavan yhtä kiivaasti -kuin ennenkin ja lauman juoksevan hurjasti sen edellä näyttämättä -pienintäkään merkkiä pysähtymisaikeista. - -Kvaggat juoksivat itse asiassa pelon kannustamina. Ne näkivät -ratsastajan perässään kiivaassa takaa-ajossa; ja vaikka niiden vanha -kumppani tiesi, keitä ne olivat, kuinka olisivat ne voineet sanoa, kuka -se oli, moinen suuri kyttyrä selässänsä? Ei mikään kvagga, vaan jokin -kauhistuttava hirviö, kuvittelivat ne, janoten heidän henkeänsä ja -ahnaana nielaisemaan heidät kaikki! - -Eipä ihme, että ne parhaimmalla tavallansa pötkivät pakoon; ja niin -hyvin ne sen tekivät, ettei Hendrikin kvagga -- huolimatta hartaasta -halustaan päästä eteenpäin niiden sekaan ja poistaa tuo omituinen esine -selästänsä -- voinut päästä tuumaakaan lähemmäksi. - -Se ei kuitenkaan menettänyt malttiansa. Sen palava into päästä vanhojen -kumppaniensa yhteyteen -- päästä vielä kerran osalliseksi niiden -villistä vapaudesta -- sillä se oli epätoivoisen väsynyt sivistyneeseen -seuraan ja kaikkeen norsunmetsästykseen -- kaikki nämä ajatukset -tulvahtivat sen mieleen sinä hetkenä ja karkaisivat sitä äärimmäiseen -ponnistukseen. Jos se vain voisi päästä lauman keskelle -- sillä joukko -juoksi nyt ryhmässä -- muutama vikinä riittäisi selittämään -- ne -pysähtyisivät heti -- ne kerääntyisivät sen ympärille ja auttaisivat -sekä kavioilla että hampailla pudottamaan tuon ilkeän kaksijalkaisen -otuksen, joka tarrautui niin tiukasti sen selkärankaan. - -Mutta niin ei käynyt. Vaikka se oli niin lähellä niiden kintereitä, -että ne heittivät pölyä sen silmille ja pieniä kiviä sen ratsastajan -kasvoihin, ei niinkään pieneksi haitaksi viimemainitulle; vaikka -se "vikisi" niin usein kuin se hengitykseltänsä saattoi ja päästi -"kuaag-kuaag"-huutonsa, kutsuen niitä itse asiassa nimeltä, ei se -käynyt laatuun. Ne eivät tahtoneet pysähtyä. Ne eivät tahtoneet -kuunnella. - -Ja mitä teki Hendrik kaiken aikaa? Ei mitään -- hän ei voinut -tehdä mitään. Hän ei voinut pysähdyttää ratsunsa kiivasta pakoa. -Hän ei uskaltanut hypätä selästä. Hän olisi loukkaantunut teräviin -kallionlohkareihin, jos hän olisi sitä yrittänyt. Hän olisi katkaissut -niskansa. Hän ei voinut tehdä mitään -- ei mitään muuta kuin pysyä -satulassa. - -Mitä hän ajatteli? Aluksi ei paljoa. Ensin hän katseli seikkailua -kevyesti. Kun hän oli päättämäisillään kolmannen mailinsa, alkoi hän -arvostella sitä vakavammin; ja kun hän aloitti viidettä, tuli hän -siihen uskoon, että oli joutunut suorastaan varsin omituiseen pulaan. - -Mutta viides maili jäi taakse ja sitten kuudes ja seitsemäs; ja yhä -kvaggat laukkasivat hurjasti eteenpäin -- lauman pani liikkeelle -vapauden menettämisen pelko ja vanhan kumppanin toivo päästä jälleen -vapauteen. - -Hendrik tunsi nyt todellista levottomuutta. Minne ne menivät? Mihin -lurjus aikoi hänet viedä? Kenties erämaahan, jossa hän eksyisi ja -nääntyisi nälkään ja janoon! Nyt hän oli jo monen mailin päässä -kallioista eikä enää tiennyt niiden suuntaa. Vaikkapa hän olisi -pysähtynyt siihen paikkaan, ei hän tiennyt mihin päin kääntyä. Hän -olisi mennyttä miestä! - -Hän oli enemmän kuin levoton. Hän oli todella peloissaan. - -Mitä tuli hänen tehdä? Hypätä alas ja panna niskansa alttiiksi -pudotessaan? Hän menettäisi kvaggansa yhtä hyvin kuin satulansakin --- hirveä hän piti jo menetettynä -- hänen täytyisi kävellä leiriin -takaisin ja hänelle naurettaisiin hänen palatessansa. - -Tuolla kaikella ei väliä, hänen henkensä oli vaarassa, jos hän -jatkoi edelleen. Kvaggat laukkaisivat ehkä kaksikymmentä -- kenties -viisikymmentäkin mailia, ennenkuin pysähtyisivät. Ne eivät näyttäneet -väsymyksen merkkiäkään -- ei luopumisaikeita. Hänen täytyy heittäytyä -maahan ja antaa kvaggan ja satulan mennä. - -Hän oli tehnyt tämän päätöksen ja oli todella aikeissa panna sen -täytäntöön. Hän mietti juuri, miten hän välttäisi pahan putoamisen -- -etsi pehmeätä paikkaa -- kun aivan äkkiä mainio tuuma juolahti hänen -mieleensä. - -Hän muisti, että kesyttäessään tätä samaa kvaggaa ja totuttaessaan -sitä satulaan auttoi häntä suuresti eräs yksinkertainen keksintö -- -se oli "kaihdin". Kaihdin ei ollut muuta kuin palanen pehmeätä nahkaa -sidottuna eläimen silmille; mutta niin täydellinen oli sen vaikutus -ollut, että se oli heti muuttanut kvaggan potkivasta, kiljuvasta -elukasta taipuvaiseksi ratsuksi. - -Nyt Hendrik muisti kaihtimen. - -Totta oli, ettei hänellä sellaista ollut. Eikö hänellä ollut yllänsä -mitään, jota olisi voinut sellaisena käyttää? Hänen nenäliinansa? Ei, -se olisi liian ohut. Eläköön! Hänen takkinsa kelpaisi! - -Hänen pyssynsä oli tiellä. Siitä täytyi päästä. Täytyi pudottaa se -maahan. Hän voisi palatessaan sen noutaa. - -Sen annettiin luisua alas niin varovasti kuin suinkin, ja pian se jäi -kauas taakse. - -Tuossa tuokiossa Hendrik riisti yltään nuttunsa. Miten se oli pantava -kvaggalle kaihtimeksi? _Sitä_ ei sopinut pudottaa. - -Hetken miettiminen riitti neuvokkaalle pojalle selventämään -suunnitelmaa. Hetkisen kuluttua hän kumartui alas, pisti hihan -kummaltakin puolen kvaggan kaulan ympäri ja solmi ne sitten yhteen. -Siten nuttu oli elukan harjalla, kaulus lähellä sen säkää ja nurkat eli -liepeet kaulan sivuilla. - -Sitten Hendrik nojautui niin kauas eteen kuin saattoi ja ojennetuin -käsivarsin työnsi nuttua eteenpäin eläimen niskasta, lieve meni korvien -yli ja putosi alas sen kasvoille. - -Ratsastaja saattoi vain vaivoin, kumartuneena kun oli, pysyä satulassa; -sillä niin pian kuin vaatteen paksu kaistale tuli alas kvaggan -silmille, pysähtyi se kuin siihen paikkaan kuoliaaksi ammuttuna. Se ei -kuitenkaan kaatunut, vaan seisoi vain hiljaa, väristen kauhusta. Sen -laukkaaminen oli päättynyt! - -Hendrik hyppäsi maahan. Hän ei enää pelännyt, että kvagga, sokaistuna -kun oli, yrittäisi päästä pakoon; eikä se yrittänytkään. - -Muutamassa minuutissa oli katkennut kuolainrengas korvattu vanhalla -nahkahihnalla; kuolaimet pistettiin kvaggan hampaitten väliin, päitset -kiinnitettiin huolellisesti, ja taas oli Hendrik satulassa, nuttu -selässänsä. - -Kvagga tunsi olevansa voitettu. Sen vanhat kumppanit eivät enää -olleet näkyvissä houkuttelemassa sitä kuuliaisuuden tieltä; ja näine -tuumineen, pienen suitsi- ja kannusannoksen auttelemana, se käänsi -päänsä ja lähti jurosti paluumatkalle. - -Hendrik ei tiennyt, mitä tietä hänen tuli kulkea. Hän seurasi kvaggojen -jälkiä takaisin siihen paikkaan, jonne oli pudottanut pyssynsä, ja -tämän hän löysikin ratsastettuansa mailin tai kaksi. - -Kun ei aurinkoa näkynyt taivaalla eikä ollut mitään muutakaan häntä -ohjaamassa, tuumi hän, ettei voinut viisaammin tehdä kuin seurata -jälkiä takaisin; ja vaikka ne veivät häntä monia harhailevia polkuja -eikä hän enää nähnyt hirveänsä, saapui hän ennen iltaa kalliosolalle -ja istui pian senjälkeen suuren nwanapuun varjossa kestiten mitä -innostuneinta kuulijakuntaa kertomuksella sen päivän seikkailuista. - - - - -42. luku. - -PYSSYLOUKKU. - - -Tähän aikaan kiusasivat kenttäkornettia ja hänen väkeänsä villipedot -aikalailla. Mieluisat hajut, jotka päivittäin levisivät heidän -leiristänsä, kuin myöskin heidän ravinnokseen surmattujen antilooppien -jätteet vetivät näitä vierailijoita puoleensa. Hyeenoita ja sakaaleja -hiiviskeli alinomaa ympäristöllä ja öisin niitä tuli kymmenittäin -suuren nwanapuun ympärille, pitäen tuntikausin kauheata kuoroansa -kuultavana. On totta, ettei kukaan pelännyt näitä elukoita, koska -lapset yöllä olivat turvassa yläilmoissa olevassa kodissaan, mistä -hyeenat eivät voineet heitä saavuttaa. Mutta siitä huolimatta oli -petojen läsnäolo varsin kiusallista koska ei lihapalastakaan -- ei -taljaa, ei hihnaa, ei mitään nahkaista esinettä -- voinut jättää alas -niiden iskemättä siihen hampaitansa ja pureksimatta sitä. Suuria -riistamääriä ne olivat äskettäin varastaneet ja syöneet Swartboyn -satulan nahkaosan ja tehneet sen vallan kelvottomaksi joksikin -aikaa. Lyhyesti sanoen, niin suureksi maanvaivaksi olivat hyeenat -käyneet, että oli välttämätöntä ottaa käytäntöön jokin keino niiden -hävittämiseksi. - -Ei ollut helppo saada niitä ammutuksi. Päivällä ne olivat varovaisia ja -joko kätkeytyivät kallioluoliin tahi muurahaissyöjien koloihin. Yöllä -ne olivat kylläkin uljaita ja tulivat itse leiriin; mutta silloin esti -pimeys kunnollisesti tähtäämästä, ja metsästäjät tiesivät liian hyvin -ruudin ja lyijyn arvon tuhlatakseen niitä sattumalaukaukseen, joskin he -silloin tällöin petojen ärsyttäminä yrittivät. - -Jokin keino täytyi keksiä kuitenkin näiden lukumäärän vähentämiseksi -tahi päästäkseen niistä kokonaan vapaaksi. Se oli jokaisen mielipide. - -Kahden- tahi kolmenlaisia loukkuja koetettiin, mutta ilman suurtakaan -menestystä. Haudasta ne saattoivat hypätä ulos ja ansasta ne voivat -vapautua katkaisemalla köyden poikki terävillä hampaillaan. - -Vihdoin kenttäkornetti turvautui erääseen keinoon, jota Etelä-Afrikan -buurit paljon käyttävät vapauttaakseen farminsa näistä ja samanlaisista -"syöpäläisistä". Se oli "pyssyloukku". - -On useampia tapoja rakentaa pyssyloukku. Pyssy on tietysti koneiston -ydin ja nuorasta vedetty liipasin keksinnön pääkohta. Muutamissa maissa -sidotaan syötti nuoraan, ja eläin tarttuessaan syöttiin pingoittaa -nuoraa, vetää liipasinta ja ampuu itsensä. Sillä tavoin on kuitenkin -tulos aina hiukan epävarma. Eläin ei kenties aseta ruumistansa oikeaan -asentoon pyssynsuuhun nähden ja voi joko välttää laukauksen kokonaan -tahi joutuu vain haavoitetuksi ja pääsee tietysti karkuun. - -Etelä-afrikalainen pyssyloukun asettamistapa on parempi keino, ja -elukka, joka onnettomuudekseen vetää liipasinta, pääsee harvoin pakoon, -vaan joko kuolee paikalle tahi niin pahasti haavoittuu, että se estää -sen lähtemästä tiehensä. - -Van Bloom rakensi loukkunsa hyväksytyn tavan mukaan seuraavasti: -- -Lähellä leiriä valitsi hän paikan, jossa kasvoi kolme nuorta puuta, -yhdessä rivissä seisoen ja noin metrin päässä toisistansa. Jollei hän -olisi löytänyt kolmea siten sijaitsevaa puuta, olisivat lujasti maahan -isketyt seipäät vastanneet yhtä hyvin hänen tarkoitustansa. - -Orjantappurapensaita leikattiin ja niistä rakennettiin kraali -tavalliseen malliin -- nimittäin pensaitten latvat ulospäin -käännettyinä. Kraalin koolla ei ollut väliä; ja luonnollisesti tehtiin -siitä pieni työtä säästäen. - -Yksi seikka otettiin kuitenkin huomioon kraalia tehtäessä. Sen ovi -eli aukko asetettiin niin, että kaksi noista kolmesta nuoresta puusta -oli kuin ovenpielinä, yksi kummallakin puolen, ja eläimen, joka meni -aituukseen, täytyi välttämättä kulkea näiden kahden puun välistä. - -Nyt käsiksi siihen, mikä osa pyssyllä oli. - -Ase sijoitettiin vaakasuoraan asentoon kahta puuta vasten -- nimittäen -pyssynperä ulkopuolella kraalia olevaa puuta ja piippu toista -ovenpieltä vastaan, ja siihen se lujasti köytettiin. Siinä asennossa -oli pyssynsuu aivan sisäänkäytävän reunassa ja tähtäsi suoraan -vastapäätä olevaa nuorta puuta. Se oli niin korkealla, että se olisi -ulottunut aukossa seisovan hyeenan sydämen kohdalle. - -Seuraava hanke oli nuoran sovittaminen. Usean tuuman pituinen kepinpala -oli jo kiinnitetty pyssynperään ja luonnollisesti liipasimen _taakse_. -Se oli pantu poikittain, muttei sillä tavoin, että se olisi estänyt -kaiken liikunnan. Jotenkin löysä kiinnitys antoi sille tarpeellisen -vapauden toimia vipuna -- sillä se oli sen tarkoitus. - -Tämän pienen kepin kumpaankin päähän oli sidottu nauha. Toinen näistä -nauhoista oli kiinnitetty liipasimeen; toinen, pistettynä latasimen -renkaitten läpi, kulki poikki kraalin sisäänkäytävän ja solmittiin -vastapäätä olevaan nuoreen puuhun. Tämä nuora seurasi piipun -vaakasuoraa suuntaa ja oli juuri niin tiukka, että mikä lisäpingoitus -tahansa siinä vaikuttaisi pieneen vipuun ja siten vetäisi liipasinta; -ja sitten tietysti pyssy pamahtaisi. - -Kun nuora oli kiinnitetty, pyssy ladattu ja hana viritetty, oli loukku -valmis. - -Ei jäänyt muuta tehtävää kuin varustaa se syötillä. Se ei ollut vaikea -työ. Oli vain yksinkertaisesti pantava lihapala tahi haaska aituuksen -sisään ja jätettävä se houkuttelemaan saalistavia petoja paikalle. - -Kun pyssy oli valmiina, kantoi Swartboy syötin -- sinä päivänä surmatun -antiloopin tähteet -- ja heitti sen kraaliin; ja sitten seurue meni -hiljaa levolle ajattelematta sen enempää koko asiata. - -He eivät olleet kuitenkaan nukkuneet silmänräpäystäkään, kun heidät sai -pyssyn kova pamaus hätkähtämään, sitä seurasi lyhyt tukahutettu huuto, -joka kertoi pyssyloukun tehneen tehtävänsä. - -Hankittiin tulisoihtu ja neljä metsämiestä lähti paikalle. Siellä -he löysivät suunnattoman "tiikerisuden" elottoman ruumiin makaavan -kaksin kerroin oviaukossa, aivan pyssynsuun alla. Se ei ollut -kulkenut askeltakaan saatuansa luodin -- oli tuskin potkinutkaan -ennen kuolemaansa -- koska luoti, etupanos ja kaikki olivat menneet -aivan läpi sen kylkien ja osuneet sydämeen, tehtyänsä suuren ruman -läven sen sivuun. Sen oli tietysti täytynyt olla muutaman tuuman -päässä pyssynsuusta, kun sen rinta painamalla nuoraa aiheutti pyssyn -laukeamisen. - -Ladattuansa uudelleen putkensa palasivat metsästäjät vuoteisiin. -Voisi luulla että he olisivat raahanneet itsemurhan tehneen hyeenan -pois paikalta, jottei sen ruumis olisi varoituksena sen tovereille -ja pitäisi niitä loitolla loukusta. Mutta Swartboy tiesi paremmin. -Sensijaan että niiden oman heimolaisen eloton ruumis niitä peloittaisi, -hyeenat pitävät sitä vain oikeana saaliina ja ahmaisevat sen samoin -kuin tekisivät pehmeän antiloopin jäännöksille. - -Tämän tietäen ei Swartboy ottanut kuollutta hyeenaa pois, vaan veti -sen ainoastaan kraalin sisään hyödyttämään lisäviekoittimena toisille, -jotta ne yrittäisivät sisälle. - -Ennen aamua herätti heidät vielä kerran suuren pyssyn pamaus. Tällä -kertaa he makasivat paikoillaan; mutta aamunkoitteessa he tarkastivat -ansaansa ja huomasivat, että toinenkin hyeena oli liian rivakasti -painanut rintaansa tuhoatuottavaa nuoraa vasten. - -Yö yön jälkeen he jatkoivat sodankäyntiänsä hyeenoita vastaan, muuttaen -loukku-kraalia lähiseudun eri paikkoihin. - -Vihdoin olivat nämä elukat miltei sukupuuttoon hävitettyjä tahi ne -tulivat ainakin niin harvinaisiksi ja aroiksi, ettei niiden leirin -luona olosta ollut millään tavoin harmia. - -Tähän aikaan ilmaantui sinne kuitenkin toinen vierasjoukkue, jonka -läsnäoloa sai paljon enemmän pelätä ja jonka hävittämistä metsästäjät -innokkaammin halusivat. Se oli _leijonaperhe_. - -Niiden jälkiä oli usein nähty lähiseuduilla, mutta kului jonkun aikaa, -ennenkuin ne alkoivat käydä leirillä. Niihin aikoihin kuitenkin, -jolloin hyeenoista oli jotakuinkin päästy, tulivat leijonat niiden -sijaan ja kulkivat joka yö karjuen mitä kauheimmalla tavalla ympäri -leiriä. - -Niin kauhistavia kun nuo äänet olivatkin, ei kenttäkornetin väki niitä -kuitenkaan niin paljon pelännyt kuin olisi luullut. He tiesivät hyvin, -etteivät leijonat pääsisi heidän kimppuunsa puuhun. Jos ne olisivat -olleet leopardeja, olisivat he kenties tunteneet itsensä vähemmän -turvallisiksi, koska viimemainitut ovat oikeita puukiipijöitä; mutta -he eivät olleet nähneet leopardeja niillä seuduin eivätkä he niitä -ajatelleet. - -He eivät kuitenkaan olleet aivan pelottomia leijoniin nähden. Heitä -kiusasi lisäksi, etteivät he voineet illansuussa turvallisesti -laskeutua alas puusta, vaan olivat joka yö _piiritettyinä_ -auringonlaskusta päivänkoittoon. Sitäpaitsi, joskin lehmä ja kvaggat -olivat suljettuina vankkoihin kraaleihin, pelkäsivät he joka yö, että -leijonat sieppaisivat yhden tai toisen näistä elukoista; ja niiden -jokaisen menettäminen, mutta etenkin heidän kallisarvoisen ystävänsä -"vanhan Kreivin", olisi ollut varsin suuri onnettomuus. - -Päätettiin siis koettaa pyssyloukkua jalopeurojakin vastaan, koska se -oli hyeenoihin niin hyvin tehonnut. Ei ollut mitään eroitusta loukun -rakentamisessa eikä muussa. Pyssy asetettiin vain korkeammalle tasolle, -jotta sen suu olisi leijonan sydämen tienoilla, ja oikea paikka saatiin -helposti. Syöttinä ei kuitenkaan ollut haaska, vaan äsken tapettu -eläin; ja siihen tarkoitukseen hankittiin antilooppi. - -Seuraus oli toiveen mukainen. Ensi yönä vanha urosleijona kävi päin -tuhoatuottavaa nuoraa ja sai surmansa. Seuraavana yönä naaras tuhoutui -samalla tavoin, ja pian jälkeenpäin täysikasvuinen nuori uros. - -Loukku oli sitten jonkun aikaa hyödytön; mutta noin viikon kuluttua -ampui Hendrik puolikasvuisen pennun lähellä leiriä, epäilemättä -viimeisen siitä perhekunnasta, koska mitään leijonia ei nähty pitkään -aikaan jälkeenpäin. - -Yöllisille rosvoille oli tämä pyssyloukku paha vihollinen. - - - - -43. luku. - -KUTOJALINNUT. - - -Nyt kun petoeläimet olivat hävitetyt tahi ajetut pois leirin -lähistöltä, ei ollut enää vaaraa sillä alueella, ja lapset voitiin -jättää itsekseen. Totty luonnollisesti jäi aina heidän luokseen, -kun taas neljä metsämiestä lähti norsunajoon -- kukin kvaggallansa -ratsastaen. - -Niin he olivat useasti tehneet, ja koska lapsille ei ollut mitään -vahinkoa tapahtunut heidän poissaollessaan, kävi tuo menettely -tavalliseksi. Jania ja Trüeytä oli varoitettu kulkemasta kauas -nwanapuun luota ja aina kiipeämään heti puuhun, jos näkisivät jonkun -eläimen, joka kenties oli vaarallinen. Ennen hyeenain ja leijonain -hävittämistä oli heillä ollut tapana jäädä kokonaan puuhun metsästäjien -poissaollessa. Mutta se oli ollut ikävää vankeutta heille; ja nyt kun -vaaraa ei pidetty suurena, sallittiin heidän tulla alas leikkimään -ruohoisella aukeamalla tahi kuljeksimaan pienen järven rannikolla. - -Kerran metsämiesten ollessa poissa oli Trüey kulkenut alas veden -partaalle. Hän oli yksin, jos jätämme lukuunottamatta seurana olevaa -gasellia, joka kulki hänen kintereillään minne tahansa hän meni. Tämä -soma elukka oli kasvanut täyteen kokoonsa, ja siitä oli tullut oikea -kaunotar suurine pyöreine silmineen, joissa oli herttaisen liikuttava -katse, kuten Trüeyn omissakin silmissä. - -No niin, kuten olen sanonut, Trüey oli yksin. Jan askaroi puun -juurella tehden uutta salkoa lintuhäkkiinsä, ja Totty oli ulkona -tasangolla paimentamassa "vanhaa kreiviä" -- ja niin Trüey ja hänen -lemmikkikauriinsa menivät itsekseen kuljeksimaan. - -Trüey ei ollut ilman syytä mennyt veden luo. Syy hänellä oli. Hän -oli mennyt juottamaan lemmikkiänsä ja keräilemään vähän sinilumpeita -kukkavihkoa varten. Kaiken tämän hän oli tehnyt ja jatkoi yhä kävelyä -rantaa pitkin. - -Yhdellä puolen järveä, kauimpana nwanapuusta, pisti veteen matala -maakieleke. Se oli kerran ollut vain hiekkariutta, mutta siihen oli -kasvanut ruohoa, kunnes oli muodostunut viheriä turve, kooltaan -enintään parikymmentä neliömetriä, mutta muodoltansa se ei ollut -neliskulmainen. Päinvastoin se oli soikea ja paljon kapeampi maan -puolelta, missä se muodosti niskan eli kannaksen, ei enempää kuin -kolmen jalan levyisen. Lyhyesti sanoen, se oli pienoiskokoinen -niemimaa, jonka varsin vähätöisellä lapioimisella olisi voinut muuttaa -pienoissaareksi -- jos sitä olisi halunnut. - -Pienessä järveen pistävässä niemekkeessä ei ole mitään erityisen -huomattavaa. Miltei jokaisessa järvessä nähdään sellaisia. Mutta tässä -_oli_ jotakin katseltavaa. - -Sen ulommaisessa kärjessä kasvoi omituisen muotoinen puu omituisine -lehtineen. Se ei ollut suuri, ja sen oksat nuokkuivat alaspäin, kunnes -niiden päät miltei koskettivat veteen. Riippuvista oksista ja pitkistä -suikeista hopeisista lehdistä voi helposti sanoa, mikä puu se oli. Se -oli "kyynel"- eli babylonialainen paju -- sitä nimitetään näin, koska -juuri tämän lajisiin puihin vankeudessa olevat juutalaiset ripustivat -harppunsa, kun he "istuivat ja itkivät Baabelin virtain varsilla". -Tämä ihana puu luo aaltoilevan varjonsa Etelä-Afrikan yhtä hyvin -kuin Assyriankin virtoihin; ja usein ilahuttaa matkamiehen silmää -sen hopeisten lehtien näkeminen, kun hän katselee niitä -- varmoja -merkkejä veden läheisyydestä -- niiden kaukaa loistaessa yli paahtavan -ja janoisen erämaan. Jos hän on kristitty, ei hän voi olla muistamatta -sitä pyhän kirjan ihanan runollista kohtaa, joka puhuu "kyynelpajusta". - -Sillä, joka kasvoi pienellä niemekkeellä, oli kaikki nämä -mielenkiintoiset seikat Trüeyn mielestä -- mutta sillä oli muitakin. -Sen veden yli riippuvilla oksilla tarjoutui varsin omituinen -näky. Niihin oli ripustettu -- yksi kunkin oksan päähän -- joukko -kummanmuotoisia esineitä, jotka riippuivat nuokkuen alas, kunnes -niiden alaosa miltei lepäsi vedenpinnalla. Nämä esineet olivat, kuten -sanottu, erikoisen muotoisia. Niiden yläpää, joka oli kiinnitetty -oksaan, oli pallonmuotoinen, mutta alempi pää oli kuin pitkä lieriö, -jonka läpileikkaus oli paljon pienempi, ja tämä lieriön pohjassa -oli aukko. Ne muistuttivat ylösalaisin käännettyä ruokaöljypulloa, -kaula huomattavasti pidennettynä; tahi niitä voisi verrata kemistin -laboratoriossa nähtäviin lasiretortteihin. - -Ne olivat kukin kaksi- tahi viisitoista tuumaa pitkiä ja väriltään -vihertäviä -- melkein yhtä viheriäisiä kuin puun lehdetkin. Olivatko ne -sen hedelmiä? - -Ei. "Kyynelpajulla" ei ole senkokoisia hedelmiä. Ne eivät olleet -hedelmiä. Ne olivat _linnunpesiä_! - -Niin, ne olivat _Ploceus_-sukuun kuuluvan viattoman varpuslintuheimon -pesiä -- sinä tunnet ne paremmin "kutojalinnun" nimellä. - -Olen varma, että olet kuullut kutojalinnuista ennenkin ja tiedät, että -niillä on se nimi taitavuuden tähden, jota ne osoittavat pesiänsä -tehdessään. Ne eivät _rakenna_ pesiä, kuten muut linnut, vaan todella -_kutovat_ ne mitä älykkäimmällä tavalla. - -Sinun ei pidä luulla, että kutojalintuja on vain yhtä lajia -- vain -yhtä sukua, joka tekee näitä omituisia pesiä. Afrikassa -- joka -on näiden lintujen pääasiallinen koti -- on useita eri lajeja, -muodostaen eri sukuja, joiden vaikeilla nimillä en tahdo sinua -rasittaa. Kukin näistä eri lajeista rakentaa erikoisen muotoisen -pesän ja kukin valitsee toisistansa eroavan rakennusaineen. Jotkut, -kuten _Ploceus icterocephalus_, tekevät pesänsä munuaisen muotoisiksi -sivuaukkoineen, joka ei ole pyöreä, vaan kaarioven kaltainen. Toiset, -_Plocepasser_-sukua, kutovat pesänsä siten, että korsien paksummat päät -törröttävät esiin ympäri ulkosivuja antaen niille roikkumaan pannun -siilin näön; kun taas toiseen, viimemainitun kanssa läheiseen sukuun -kuuluvat linnut rakentavat pesänsä varvuista, jättäen näiden päät -pistämään esiin samalla tavoin. "Paksunokkakutoja" (_Loxia socia_) -valmistaa pesäyhdyskunnan yhteen möhkäleeseen, kaikki saman katon alle. -Aukot ovat alapinnassa tätä ainejoukkoa, joka vallaten koko puunlatvan -näyttää heinäruolta tahi tiheältä olkikuvolta. - -Kaikki nämä kutojalinnut, vaikka ovatkin eri sukuja, muistuttavat -melkoisesti toisiansa tavoiltansa. Ne ovat tavallisesti _siemensyöjiä_, -vaikka muutamat ovat _hyönteissyöjiä_; ja yksi laji, "punanokkainen -kutojalintu" (_Textor erythrorhynchus_), on villien puhvelien loinen. - -On erehdys otaksua, että kutojalintuja on vain Afrikassa ja vanhassa -maailmassa, kuten useiden luonnontieteilijäin teoksissa väitetään. -Amerikan troopillisessa osassa on tämänluontoisia lintuja useita lajeja -_Cassicus_ ja _Icterus_ sukua, jotka kutovat samanlaisia riippuvia -pesiä Amazon- ja Orinoco-virran puihin. Mutta varsinaiset kutojalinnut --- nimittäin ne, joita pidetään luokan _tyypillisinä_ -- ovat -_Ploceus_-sukua.; ja tähän sukuun kuuluva laji oli ripustanut riippuvat -asuntonsa "kyynelpajuun". Ne olivat sitä lajia, joka tunnetaan nimellä -_Ploceus pensilis_. - -Niiden pesiä oli runsaasti parikymmentä kaikkiansa, sen muotoisia kuin -jo on kuvattu ja väriltänsä vihreitä -- sillä sitkeä "bushmanninheinä", -josta ne olivat kudotut, ei ollut vielä menettänyt vihreätä väriänsä -eikä menettäisikään pitkään aikaan. Tuon värisinä ne todella näyttivät -joltakin puussa kasvavalta -- kuin suurilta päärynänmuotoisilta -hedelmiltä. Tästä lähteestä ovat epäilemättä peräisin ne muinaisten -matkailijain kertomukset, jotka esittivät, että Afrikassa oli puita, -missä kasvoi sellaisia hedelmiä, että niistä avattaessa ilmestyi joko -eläviä lintuja tahi niiden munia! - -Kutojalintujen ja niiden pesien näkeminen ei ollut mitään uutta -Trüeylle. Siitä oli kulunut jokunen aika, kun parvi oli asettunut -pajuun, ja hänestä ja niistä oli tullut hyvät tuttavat. Hän oli usein -käynyt lintuja tervehtimässä, oli koonnut siemeniä ja vienyt ne puun -luokse; eikä koko parvessa ollut ainoatakaan, joka ei olisi istahtanut -hänen ranteellensa tahi hänen somalle valkealle olkapäälleen tahi -hypellyt hänen vaaleilla kiharoillaan ilman pelkoa. Hänelle ei ollut -mitään harvinaista nähdä noiden somien olennoiden leikittelevän oksilla -tai menevän pitkiin pystysuoriin holvikäytäviin, joka johtivat ylös -niiden pesiin -- ei mitään harvinaista Trüeylle kuunnella tuntikausia -niiden suloista visertelyä tahi katsella niiden kuhertelua lammen -rantamilla. - -Hän ei ajatellut niitä sillä hetkellä, vaan jotakin muuta, kenties -sinisiä ulpukoita -- kenties kauristansa -- mutta varmastikaan ei -niitä, kun hän käydä tepsutteli iloisesti pitkin järven rantaa. - -Hänen huomionsa kiintyi kuitenkin äkkiä lintuihin. - -Yhtäkkiä ja ilman nähtävää syytä ne alkoivat kirkua ja lepatella ympäri -puuta, niiden huutojen ja liikkeiden ilmaistessa suurta kiihtymystä ja -levottomuutta. - - - - -44. luku. - -"SÄHISIJÄKÄÄRME." - - -"Mikä voi olla somilla lintusillani hätänä?" kyseli Trüey itsekseen. -"Jotakin on varmaan hullusti! En näe haukkaa. Kenties ne riitelevät -keskenänsä. Menenpä sinne katsomaan. Saan ne pian rauhoitetuiksi." - -Niin sanoen hän paransi vauhtiansa ja kulkien järvenpään ympäri meni -ulos niemekkeelle, kunnes seisoi pajun juurella. - -Siellä ei ollut mitään varvikkoa. Puu oli yksin ihan maakaistaleen -kärjessä, ja Trüey meni lähelle sen runkoa. Siihen hän seisahtui ja -katsahti ylös oksien sekaan ottaakseen selkoa, mikä aiheutti niin -paljon levottomuutta linnuissa. - -Kun hän lähestyi, oli useita noista pienistä olennoista lentänyt häntä -kohden ja laskeutunut hänen käsivarsilleen ja olkapäilleen, muttei -sillä lailla kuin niiden oli tapa tahtoessaan ruokaa. Ne näyttivät -olevan säikähtyneitä ja olivat tulleet hänen luoksensa turvaa etsien. - -Varmasti täytyy jonkun vihollisen olla lähellä, ajatteli Trüey, vaikkei -hän voinut sitä nähdä. - -Hän katseli ympärilleen ja ylös. Ilmassa ei ollut haukkoja eikä -ympäristön puissa -- ei mitään petolintuja. Jos sellainen olisi ollut -pajussa, olisi hän helposti voinut nähdä sen, kun lehvät olivat vaaleat -ja harvat; sitäpaitsi ei haukka olisi jäänyt puuhun hänen seisoessaan -niin lähellä. Mikä sitten aiheutti lintujen huolen, kun ne yhä olivat -yhtä meluisia ja kauhistuneita? Oi! Viimein vihollinen ilmestyy -- -viimeinkin ovat Trüeyn silmät osuneet hirviöön, joka on häirinnyt -kutojalintujen rauhallista parvea ja nostattanut niissä moisen kauhun. - -Hitaasti liukuen pitkin vaakasuoraa oksaa, pitäen kiinni puusta monin -kierteisin kääntein, ilmaantui suuren käärmeen ruumis. Sen suomut -kimaltelivat sen liikkuessa, ja niiden loiste oli juuri sattunut Trüeyn -silmiin ja suunnannut ne kauheaan matelijaan. - -Kun hän ensin huomasi sen, liukui se kiertäytyneenä erään pajun -vaakasuoran oksan ympäri ja tuli ikäänkuin lintujen pesän luota. Mutta -hänen silmänsä olivat tuskin havainneet sen, ennenkuin sen pitkä, -niljakka ruumis luiskahti oksalta ja seuraavassa hetkessä se mateli pää -edellä alas puunrunkoa. - -Trüeylla oli tuskin aikaa peräytyä, ennenkuin sen pää oli vastapäätä -sitä paikkaa, missä hän oli seisonut. Jos hän olisi viipynyt -paikallansa, olisi käärme epäilemättä purrut häntä heti; sillä -saavuttuaan sille kohdalle matelija kohotti päänsä puusta, levitti -leukansa ammolleen, pisti esiin haaraisen kielensä ja sihisi kauheasti. -Se oli nähtävästi raivoissaan -- osaksi kun se oli epäonnistunut -ryöstöaikeissaan eikä ollut voinut ulottua lintujen pesiin -- ja osaksi -koska nämä olivat yhä iskeneet sitä nokallansa -- epäilemättä tuottaen -sille melkoista tuskaa. Sitten sitä vielä ärsytti Trüeyn tulo, koska se -piti häntä aiottujen uhriensa auttajana. - -Mitkä sen ajatukset lienevät olleetkin sillä hetkellä, se oli -nähtävästi raivoissaan -- kuten sen pään liikkeet ja silmien välähdys -todistivat; ja se olisi hyökännyt minkä elukan kimppuun tahansa, joka -onnettomuudeksi olisi sen tielle tullut. - -Trüeylla ei kuitenkaan ollut aikomusta mennä sen tielle, jos hän -vain voisi sitä välttää. Sehän voisi olla vaaraton käärme, sitä -hän ei tiennyt; mutta on kauheata olla lähellä lähes kuuden jalan -pituista käärmettä, olkoon se vaaraton tai myrkyllinen; ja Trüey oli -vaistomaisesti väistynyt toiselle sivulle ja seisoi niin kaukana siitä -kuin vesi salli. - -Hän olisi juossut takaisin yli kapean kannaksen, mutta jokin sanoi -hänelle käärmeen aikovan siihen suuntaan ja se olisi voinut saavuttaa -hänet; tämä ajatus sai hänet menemään niemekkeen toiselle syrjälle -toivoen matelijan seuraavan polkua, joka johti mantereelle. - -Saavuttuaan aivan vedenrajaan hän seisoi tuijottaen tuota inhoittavaa -oliota ja vapisi tuijottaessaan. - -Jos Trüey olisi tuntenut, minkälainen tuo matelija oli, olisi -hän vapissut vielä enemmän. Hän näki edessään erään kaikkein -myrkyllisimmistä käärmeistä, mustan _najan_ eli "sähisijäkäärmeen" --- Afrikan kobran -- paljoa vaarallisemman kuin sen intialainen -heimolainen _cobra de capello_, koska se on paljon vilkkaampiliikkeinen -ja sen purema on yhtä tuhoatuottava. - -Trüey ei tätä tiennyt. Hän tiesi vain, että tuossa oli suuri, -inhoittava käärme, miltei kaksi kertaa hänen pituisensa, suurine -avoimine kitoineen ja välkkyvine kielineen, nähtävästi valmiina syömään -hänet. Se oli kyllin pelottavaa hänelle, pikku raukalle! Ja hän -tuijotti ja vapisi ja vapisi ja tuijotti jälleen. - -Niin vihaiselta kuin kobra näyttikin, ei se kääntynyt sivulle -hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Ei se myös jäänyt puun luo. Sähistyänsä -kauan ja kovasti se laskeutui maahan ja liukui nopeasti pois. - -Se meni suoraan kannakselle kuin aikoen mennä sen yli ja vetäytyä -erääseen pensaikkoon, joka kasvoi matkan päässä mantereella. - -Trüey toivoi, että sellainen oli sen aikomus, ja alkoi juuri tuntea -itsensä turvalliseksi jälleen, kun käärme äkkiä asettui kiemuralle -kapealle maakannakselle ikäänkuin aikoen jäädä siihen. - -Se oli tehnyt tämän tempun niin äkkiä ja nähtävästi ilman -ennakkomiettimistä, että Trüey katseli keksiäkseen syyn. Hetki -sitten se liukui eteenpäin tehden nopeasti paluuta, sen kimalteleva -ruumis ojennettuna täyteen pituuteen pitkin maata. Seuraavassa -silmänräpäyksessä se oli muuttunut köysikiemuran näköiseksi, -jonka reunasta pisti esiin sen julma pää, niskan suomuinen nahka -leveälle ulottuen muodoltansa päähineen kaltaisena, mikä on kobralla -tunnusmerkkinä. - -Trüey, kuten sanoimme, etsi syytä tähän äkkimuutokseen matelijan -menettelyssä. Hän huomasi sen ensi silmäyksellä. - -Järven rannasta tasankoa kohden ulottui tasaista kaltevaa maata. Sen -kautta tultiin tälle niemekkeelle. Kun hän katsahti ympärilleen, näki -hän kauriin lähestyvän rinnettä pitkin. Antiloopin ilmestyminen oli -keskeyttänyt käärmeen paluumatkan. - -Huomatessaan käärmeen Trüey oli ensin huudahtanut säikähtyneenä. Tämä -huuto oli kutsunut paikalle hänen lemmikkinsä -- joka oli viivytellyt -taempana ruohoa syöden -- ja nyt se hyppeli eteenpäin valkea häntä -pystyssä ja suuret ruskeat silmät loistaen kysyvin ilmein. - -Se näki emäntänsä ulkona niemekkeellä. Oliko hän kutsunut sitä? Miksi -hän oli huutanut niin omituisesti? Ne eivät olleet iloa ilmaisevia -ääniä, joita se oli kuullut. Oliko jotakin hullusti? Tuolla hän -seisoi. Se tahtoi laukata hänen luoksensa ja nähdä mitä haluttiin, ja -tällaisten ajatusten kulkiessa sen aivojen läpi hilpeä pikku elukka -hyppi alas rinnettä järvenrantaa kohti. - -Trüey vapisi lemmikkinsä tähden. Vielä loikkaus ja se olisi väijyvän -käärmeen kohdalla -- vielä -- "Oi! se on pelastettu!" - -Nämä sanat pääsivät tyttösen huulilta, kun hän näki kauriin kokoavan -korkealle ilmaan ja hyppäävän kauas yli kiemurassa makaavan matelijan. -Antilooppi oli havainnut ajoissa käärmeen ja pelastautunut tuollaisella -suunnattomalla hyppäyksellä, jommoisia vain hyppykauris voi tehdä. -Sivuutettuansa vaaran tuo lempeä eläin juoksi emäntänsä luo ja seisoi -suuret loistavat silmät häneen kysyvästi käännettyinä. - -Mutta Trüeyn huuto oli kutsunut paikalle erään toisenkin. Kauhuksensa -hän näki pikku Janin nyt juoksevan rinnettä alas ja tulevan suoraan -sille polulle, missä kobra makasi kiemurassa. - - - - -45. luku. - -KÄÄRMEENSYÖJÄ. - - -Janin vaara oli uhkaava. Hän syöksyi hurjasti eteenpäin kiemurassa -makaavaa käärmettä kohti. Hän ei tiennyt sen olevan edessään. Trüey -ei ehtisi ajoissa varoittaa pysähdyttääkseen hänen kiirettänsä. -Seuraavassa hetkessä Jan olisi kapealla polulla, ja silloin ei mikään -mahti voisi häntä pelastaa kuolettavasta pistosta. Hänen olisi -mahdotonta hypähtää sivuun tahi yli matelijan, kuten antilooppi oli -tehnyt; sillä silloinkin oli Trüey huomannut kobran pitkän kaulan -syöksyvän useita jalkoja ylöspäin. Pikku Janiin se varmasti ulottuisi, -kenties se kääriytyisi hänen ympärillensä. Jan olisi hukassa! - -Trüey oli hetken aikaa puhumattomana. Kauhu oli riistänyt häneltä -puhekyvyn. Hän saattoi vain huutaa ja heilutella hurjasti käsivarsiansa. - -Sensijaan että nämä mielenosoitukset olivat varoittaneet Jania -vaarasta, ne tekivät sen vain yhä varmemmaksi. Hän liitti Trüeyn nyt -päästämät huudot siihen, joka oli hänet aluksi kutsunut paikalle. -Hänellä oli jokin vastus -- Jan ei tiennyt mikä; mutta kun hän -jatkuvasti huusi, luuli poika jonkun hyökänneen hänen kimppuunsa. -Se voisi olla käärme, ajatteli hän; mutta oli se mikä tahansa, ensi -vaikutin oli kiiruhtaa hänen avukseen. Hän ei saattaisi olla hyödyksi -ennenkuin olisi hänen luonaan, ja sentähden hän ei ajatellutkaan -pysähtyä, kunnes olisi ehtinyt paikalle, jossa oli sisko. - -Trüeyn huudot siis ja niitä seuraavat hurjat liikkeet saivat hänet vain -sitä nopeammin juoksemaan; ja koska hänen silmänsä olivat huolestuneina -luodut siskoon, ei ollut vähintäkään toivoa, että hän havaitsisi -käärmeen, ennenkuin hän joko oli astunut sen päälle tahi tuntenut sen -turmiollisen pureman. - -Trüey päästi viimeisen varoitushuudon saaden samalla esiin sanat. - -"Oi, veli, takaisin! Käärme, käärme!" - -Sanat olivat turhaan lausutut. Jan kuuli ne, muttei ymmärtänyt niiden -tarkoitusta. Hän kuuli "käärme"-sanan. Sitä hän juuri odottikin. Se oli -ahdistanut Trüeytä; ja vaikkei Jan nähnytkään sitä, oli se epäilemättä -kietoutunut hänen ympärillensä. Hän kiiruhti eteenpäin. - -Nyt hän oli jo kuuden askeleen päässä pelottavasta matelijasta, joka -oli ojentanut pitkän kurottavan kaulansa ottaakseen hänet vastaan. -Vielä hetki, ja sen myrkkyhampaat tunkeutuisivat syvälle hänen lihaansa. - -Epätoivoisesti huutaen syöksyi Trüey eteenpäin. Hän toivoi vetävänsä -hirviön huomion itseensä. Hän panisi oman henkensä alttiiksi -pelastaakseen veljensä. - -Hän oli tullut kuuden askeleen päähän uhkaavasta matelijasta. Jan oli -jokseenkin saman matkan päässä vastakkaisella puolella. He olivat yhtä -suuressa vaarassa; ja toinen tai toinen -- kenties molemmat olisivat -joutuneet kuolettavan kobran uhriksi; mutta sillä hetkellä oli heidän -auttajansa lähellä. Tumma varjo liukui heidän silmäinsä editse -- -heidän korviinsa kuului jysähdys kuten putoavan kappaleen synnyttämä -- -ja samassa silmänräpäyksessä oli suuri lintu syössyt heidän välillensä. - -Se ei jäänyt alas. Hetkeksi sen vankat leveät siivet tulvahuttivat -ilmavirtaa heidän kasvoillensa; mutta seuraavassa hetkessä lintu teki -äkkiponnistuksen ja nousi korkeuteen. - -Trüeyn silmät kääntyivät maahan. Kobraa ei ollut siinä enää. - -Ilosta kirkaisten hän juoksi eteenpäin ja kietoen käsivartensa Janin -kaulaan huusi: - -"Olemme pelastetut, veli! Olemme pelastetut!" - -Jan oli hiukan ymmällä. Siihen saakka hän ei ollut nähnyt käärmettä. -Hän oli nähnyt linnun syöksyvän heidän väliinsä, mutta niin taitavasti -se oli siepannut kobran ja vienyt sen mennessään, ettei Jan, vain -Trüeytä katsellessaan, ollut huomannut käärmettä sen nokassa. Hän oli -ymmällä ja kauhuissaan, sillä hän luuli yhä Trüeyn olevan vaarassa. - -Kun hän kuuli hänen huudahtavan: "Olemme pelastetut!" kävi hän yhä -enemmän ymmälle. - -"Entä käärme!" huusi hän. "Missä käärme on?" - -Näitä kysymyksiä tehdessään hän tarkasteli Trüeytä kiireestä -kantapäähän, ikäänkuin odottaen näkevänsä matelijan kietoutuneena hänen -jonkun raajansa ympäri. - -"Käärmekö, Jan! Etkö nähnyt sitä? Se oli juuri tuossa jalkaisi edessä; -mutta nyt -- katsoppas! Tuolla se on. _Sihteeri_ sai sen, katso! Ne -tappelevat! Hyvä lintu! Toivon sen rankaisevan tuota lurjusta, joka -tahtoi rosvota somia kutojiani, kas niin, hyvä lintu! Anna sille! Kas, -Jan! Mikä tappelu!" - -"Ah niin!" sanoi Jan, ymmärtäen nyt tilanteen. "Ah niin! Tuolla _on_ -käärme varmasti ja löylyttäjä myöskin. Elä pelkää, Trüey! Luota -sihteeriini. Se antaa lurjuksen maistaa kynsiänsä. Siinä on aikamoinen -selkäsauna! Vielä toinen tuollainen isku ja suomuiseen roistoon ei jää -paljoa henkeä. Kas jälleen läiskis!" - -Tällaisin ja samantapaisin huomautuksin seisoivat lapset katsellen -tulista ottelua, joka riehui linnun ja matelijan kesken. - -Tämä lintu oli varsin omituinen -- niin omituinen, ettei koko -maailmassa ole toista sen veroista. Muodoltansa se muistutti kurkea -hyvin pitkine säärineen ja ollen sen korkuinen ja suuruinen. Sen pää ja -nokka olivat kuitenkin enemmän kotkan tai korppikotkan näköisiä. Sillä -oli hyvin kehittyneet siivet, pitkine suippokärkineen, ja varsin pitkä -pyrstö, jossa kaksi keskimmäistä sulkaa olivat muita pitemmät. Sen -yleisväri oli sinertävänharmaa, kaula ja rinta valkoiset, ja siipisulat -punertavaan vivahtavat. Mutta kenties kaikkein huomattavinta linnussa -oli sen höyhentöyhtö. Sen muodosti joukko pitkiä, mustahkoja sulkia, -jotka kasvoivat sen takaraivolla ja ulottuivat alas niskaa pitkin -miltei hartioille saakka. Nämä antoivat linnulle varsin omituisen -ulkonäön; ja kuviteltu yhdennäköisyys entisaikain sihteerin kanssa, -jolla oli pitkä sulkakynä korvan takana -- ennenkuin teräskynät tulivat -käytäntöön -- on syynä, miksi lintu on saanut tuon vallan sopimattoman -"sihteerilinnun" nimen. - -Oikeammin sitä sanotaan "käärmeensyöjäksi", ja luonnontutkijat ovat -antaneet sille nimen _Gypogeranus_ eli kurkikotka. Toisinaan sitä myös -sanotaan "lähettilääksi" sen vakavan, juhlallisen käynnin vuoksi, kun -se astelee yli tasangon. - -Kaikista sen nimistä on "käärmeensyöjä" parhaiten soveltuva linnun -luonteeseen. On totta, että muutkin linnut surmaavat ja syövät -käärmeitä -- kuten Etelä-Amerikan "guaco"-lintu ja useat haukat -ja poutahaukat -- mutta sihteeri on ainoa siivekäs eläin, joka -saalistaa yksinomaan tähän luokkaan kuuluvia matelijoita ja ylläpitää -alituista sotaa niitä vastaan. Ei ole vallan oikein sanoa, että se -syö käärmeitä yksinomaan. Se syö myöskin sisiliskoja, kilpikonnia ja -heinäsirkkojakin; mutta käärmeet ovat varmasti sen mieliravintoa, ja -niitä saadakseen se uskaltaa henkensä verisiin kamppailuihin varsin -suurikokoistenkin käärmeitten kanssa. - -Käärmeensyöjä on afrikalainen lintu eikä vain Etelä-Afrikalle -ominainen, koska sitä on Gambiassakin. Se on myös Filippinien-saarten -asukas. On epätietoisuutta siitä, onko Filippinien saarten laji -sama kuin afrikalainen. Höyhenpeitteessä on eroavaisuutta, vaikka -varsin vähäistä. Höyhentöyhdön järjestys eroaa noilla kahdella, ja -pyrstösulat ovat eri lailla asettuneet. Afrikalaisella lajilla on -kaksi keskimmäistä pisimmät, kun taas Filippinien käärmeensyöjällä -kaksi syrjimmäistä pistää esiin -- antaen linnun pyrstölle "haara"- -eli pääskyspyrstön muodon. Muutamia eroavaisuuksia on myös havaittu -etelä-afrikalaisen ja Gambian linnun välillä. - -Käärmeensyöjä on kuitenkin varsin ainoalaatuinen lintu; ja -luonnontutkijat, voimatta luokittaa sitä joko haukkojen, kotkien, -korppikotkien, kanalintujen tahi kurkien joukkoon, ovat kohottaneet sen -muodostamaan eri heimon suvun ja lajin yksikseen. - -Etelä-Afrikassa se asustaa mielellään suurilla tasangoilla ja -kuivalla "karoolla", astuskellen sinne tänne saalista etsimässä. Se -ei elä parvissa, vaan yksin tai parittain, tehden pesänsä puihin -- -tavallisesti tiheisiin, oksisiin lajeihin -- mikä tekee perin vaikeaksi -pesää lähestyä. Koko rakennus on noin kolme jalkaa läpimitaten ja -muistuttaa puihin rakentavien kotkien pesiä. Se on tavallisesti -verhottu höyhenillä ja untuvilla, ja kaksi tai kolme munaa haudotaan -yhdellä kertaa. - -Käärmeensyöjä on oivallinen juoksija ja viettää enemmän aikansa maassa -kuin lentäen. Se on arka, varovainen lintu, mutta siitä huolimatta -sen helposti voi kesyttää; eikä ole lainkaan harvinaista nähdä niitä -Kap-maan farmarien talojen luona, joissa niitä pidetään kesyinä, -koska ne ovat hyödyllisiä hävittäessään käärmeitä, sisiliskoja ja -muita tuhoeläimiä. Niitä on kauan sitten viety Ranskan Länsi-Intian -saarille ja totutettu sikäläiseen ilmanalaan -- jotta ne kävisivät -sotaa vaarallista "keltaista käärmettä" (_Trigonocephalus lanceolatus_) -vastaan, joka on noiden seutujen viljelysmaiden vaivana. - -Se lintu, joka niin otolliseen aikaan oli ilmestynyt Janin ja Trüeyn -väliin ja epäilemättä pelastanut toisen tai toisen tahi kumpaisenkin -_spuugh-slangin_ kuolettavasta puremasta, oli käärmeensyöjä -- se -oli kesytetty ja tehnyt asuntonsa suuren nwanapuun oksien sekaan. -Metsästäjät olivat löytäneet sen lakeudelta jonkun eläimen -- kenties -oikein suuren käärmeen -- haavoittamana ja tuoneet sen harvinaisuutena -kotiin. Ajan tullen se parani kokonaan haavoistansa, mutta se ystävyys, -jota se oli saanut osakseen sairaana ollessaan, ei ollut turhaan -heitettyä. Kun se jälleen saattoi käyttää siipiänsä, kieltäytyi se -lähtemästä pois suojelijoittensa luota, vaan jäi tottumuksesta leiriin --- vaikka se tekikin usein retkiä ympäröiville tasangoille etsien -mieliruokaansa. Se palasi kuitenkin aina illalla ja nukkui suuren -nwanapuun oksien seassa. Se oli tietysti Janin suosikki ja Jan oli -sille perin hyvä; nyt se maksoi takaisin kaiken hänen hyvyytensä -pelastaessaan hänet kuolettavan kobran hampaista. - -Toinnuttuaan säikähdyksestänsä lapset seisoivat katsellen harvinaista -taistelua käärmeen ja käärmeensyöjän välillä. - -Siepatessaan ensin matelijan lintu oli ottanut sen niskasta nokkaansa. -Se ei kenties olisi tehnyt sitä niin nopeasti, jollei käärmeen huomio -olisi ollut käännettynä lapsiin, siten estäen sitä olemasta varuillaan. - -Onnistuttuansa sieppaamaan matelijan lintu nousi melkein kohtisuoraan -monen sylen korkeuteen ja sitten, avaten nokkansa, antoi käärmeen -pudota maahan. Sen tarkoitus oli huumata tämä putoamisella; ja -voidakseen tehdä sen vielä vaikuttavammin se olisi kantanut kobran -korkeammalle, jollei tämä olisi estänyt sitä koettamalla kietoutua -siipien ympärille. - -Annettuansa saaliinsa pudota ei käärmeensyöjä jäänyt ilmaan. -Päinvastoin se syöksyi putoavan matelijan perässä, ja samassa kun -tämä kosketti maata ja ennenkuin se ehti asettua puolustusasentoon, -kävi lintu sen kimppuun levitetyin jaloin antaen sille ankaran iskun -niskan paikkeille. Käärme ei ollut vielä kuin vähäisen vahingoittunut -ja heittäytyen kiemuraan se oli valmis puolustautumaan. Sen kita -oli avattu laajimmilleen, sen kieli ojennettu esiin, sen hampaat -olivat pystyssä ja sen silmät säihkyivät raivoa ja myrkkyä. Kauhealta -vastustajalta se näytti, ja hetken aikaa näytti sihteerikin niin -ajattelevan seistessään maassa vastatusten sen kanssa. - -Pian lintu kuitenkin alkoi lähestyä sitä uudistaakseen hyökkäyksensä, -joskin tuo läheneminen tapahtui varovaisella tavalla. Toisen vankan -siipensä sulat levitettyinä laajaksi kilveksi se lähestyi matelijaa -sivuittain ja, tultuansa kyllin lähelle, pyörähti äkkiä, kääntyen -säärillänsä kuin akselin ympäri, ja läimähytti voimakkaasti toisella -siivellänsä. Isku annettiin hyvin tuloksin. Se osui käärmeen päähän -ja näytti huumanneen sen. Sen kaula painui ja kiemurat heltisivät. -Ennenkuin se saattoi toipua, oli se vielä kerran käärmeensyöjän nokassa -ja sitä laahattiin ilman halki. - -Tällä kertaa lintu nousi paljon korkeammalle kuin edellisellä -- -koska sitä ei käärmeen kiemurtelu estänyt -- ja kuten ennen se antoi -matelijan pudota ja syöksyi sitten äkisti perässä. - -Kun käärme tuli maahan toisen kerran, makasi se pitkin pituuttaan -hetkisen, kuin huumaantuneena tahi kuolleena. Se ei kuitenkaan ollut -kuollut ja olisi vielä kerran käynyt kiemuralle, mutta ennenkuin se -ehti niin tehdä, iski lintu yhä uudelleen sen niskaan levitettyine -känsäisine jalkoineen ja vihdoin odottaen tilaisuutta, jolloin käärmeen -pää oli maassa, antoi sille terävällä nokallaan niin voimakkaan iskun, -että se halkaisi matelijan kallon kahtia! Henki oli nyt mennyt ja -hirveä ruumis, täyteen pituuteensa ojentautuneena, makasi velttona ja -liikkumattomana ruohikossa. - -Jan ja Trüey taputtivat käsiänsä ja kirkuivat ilosta. - -Käärmeensyöjä ei välittänyt heidän mielenosoituksestansa, vaan -lähestyen kuollutta kobraa kumartui sen yli ja alkoi tyynesti syödä -päivällistänsä. - - - - -46. luku. - -TOTTY JA PAVIAANIT. - - -Van Bloom ja hänen perheensä olivat nyt olleet kuukausimääriä -ilman leipää. He eivät kuitenkaan olleet ilman vastiketta, koska -erilaiset juuret ja pähkinät antoivat heille ravinnon vaihtelua. -Viimemainituista heillä oli maa- eli sianpähkinä (_Arachis hypogea_), -jota kasvaa kaikkialla Etelä-Afrikassa ja joka on alkuasukkaiden -pääasiallisena ravintona. Kasviksina he käyttivät useiden _Ixias_ -ja _Mesembryanthemum_-lajien mukuloita, muun muassa "hottentotin -viikunaa" (_Mesembryanthemum edule_). Heillä oli "kafferileipää" --- erään _Zamia_-lajin rungon ydintä; ja "kafferikastanjia", -_Brabeium stellatumin_ hedelmiä; ja viimeksi paras, "elefantinjalan" -(_Testudinaria elephantipes_) suunnattomia juuria. Heillä oli myös -villiä sipulia ja kynsilaukkaa; ja kauniin vedessäkelluvan kasvin -(_Aponogeton distachys_) valkeissa kukkalatvoissa he tapasivat parsan -vastiketta. - -Kaikkia näitä, juuria ja hedelmiä oli saatavissa lähistöllä, -eikä kukaan paremmin voinut niitä löytää ja "kangota" ylös niitä -löydettyänsä kuin bushmanni Swartboy. Luonnollista se olikin, sillä -varhaisempina päivinään oli Swartboyn usein ollut pakko elämää vain -juurilla viikkokausia, jopa kuukausiakin. - -Mutta vaikkakin he voivat hankkia alituisen varaston näitä -luonnontuotteita, pitivät he niitä vain huonona leivän korvauksena; -ja kaikki he halusivat vielä kerran syödä sitä, mitä tavallisesti -sanotaan "elämän ylläpitäjäksi" -- joskaan Etelä-Afrikassa, missä niin -monet ihmiset elävät yksinomaan eläinten lihasta, leivälle tuskin voi -oikeutetusti antaa tuota nimitystä. - -Leipää he nähtävästi saisivatkin pian. Muuttaessaan pois vanhalta -kraalilta he olivat tuoneet muassaan pienen säkillisen maissia. Ne -olivat viimeiset rippeet heidän edellisen vuoden varastostaan; ja -kaikkiansa siinä ei ollut bushelia [noin 36 litraa. Suom.] enempää. -Siinä oli kuitenkin kyllin siemeneksi ja se tuottaisi monta bushelia, -jos jyvät soveliaasti istutettaisiin ja taimia huolellisesti -hoidettaisiin. - -Näin olikin tehty vähän aikaa sen jälkeen, kun he olivat saapuneet -nykyiseen kotiinsa. Oli valittu hedelmällinen maakaistale, joka oli -vain muutaman sadan kyynärän päässä nwanapuusta. Maa oli käännetty -lapiolla auran puutteessa ja siemenet kylvetty sopivain välimatkain -päähän. - -Monta tuntia oli uhrattu perkaamiseen ja kuokkimiseen ja joka taimen -ympärille koottu pieni kumpu pehmeätä multaa ravitsemaan juuria ja -suojaamaan niitä auringon helteeltä. Taimia kasteltiinkin silloin -tällöin. - -Osaksi tämän hoidon vuoksi ja osaksi koskemattoman maan -hedelmällisyyden tähden oli oivallinen kasvu tuloksena; korret olivat -runsaasti kaksitoista jalkaa korkeita ja tähät lähes jalan pituisia. -Ne olivat melkein kypsiä; ja kenttäkornetti aikoi viikon tai kymmenen -päivän kuluttua korjata sadon. - -Sekä hän että hänen väkensä odottivat hauskoja pitoja, joissa saisivat -maissileipää ja "hominya" "soseen ja maidon" kera sekä useita muita -ruokalajeja, joita Tottyn taidolla voitaisiin valmistaa maissista. - -Näihin aikoihin sattui tapaus, joka oli vähällä riistää ei ainoastaan -heidän koko maissi-istutustansa, vaan myöskin heidän rakkaan -taloudenhoitajansa Tottyn. Tapaus oli seuraavanlainen: - -Totty oli suuren nwanapuun parvekkeella, johon näkyi maissitilkku ja -myös sen takana oleva lakeus aina kallion juurelle asti. Hän hommaili -kotiaskareissa, kun hänen huomiotansa vetivät puoleensa eräät omituiset -äänet, jotka tulivat siltä taholta. Hän erotti oksia toisistaan ja -katsoi niiden lomitse. Erikoinen näky oli hänen silmäinsä edessä -- -harvinainen näytelmä. - -Joukko oudonnäköisiä eläimiä, luvultaan kaksisataa tai enemmänkin, -oli tulossa kallioitten taholta. Ne olivat kummallisen muotoisia -elukoita -- rakenteeltansa ja kooltansa muistuttaen suuria, rumia -koiria -- väriltään vihertävänruskeita. Niiden kasvot ja korvat vain -olivat mustat, ja ne olivat paljaat, kun taas niiden ruumis oli -karhean, kankean karvan peittämä. Niillä oli pitkät hännät, joita -muutamat niistä pitivät korkealla ilmassa ja heiluttelivat mitä -eriskummaisimmalla tavalla. - -Totty ei millään muotoa ollut levoton. Hän tiesi, mitä lajia eläimiä ne -olivat. Hän tiesi, että ne olivat _paviaaneja_. Ne olivat sitä lajia, -joka tunnetaan nimellä "siankuono"-paviaani eli "chacma" (_Cynocephalus -porcarius_), ja jota tavataan miltei Etelä-Afrikan joka osassa, missä -vain on korkeita kallioita luolineen ja halkeamineen -- paviaanien -mieluisia asuinpaikkoja. - -Kaikista apinoista ovat paviaanit, koiranmuotoisiin apinoihin -(_Cynocephali_) kuuluva suku, inhoittavimpia tavoiltansa ja -ulkomuodoltaan. Ken ei tuntisi inhoa katsellessaan rumaa mandrillia --- drilliä -- hamadryasta -- tai myöskin chacmaa? Ja kaikki ne ovat -paviaaneja. - -Paviaanit ovat Afrikalle ominaisia, ja niitä on kuusi tunnettua lajia: -Pohjois-Afrikan tavallinen paviaani, etelä- ja länsirannan "papion", -Abessinian "hamadryas" eli "tartarin", Guinean "mandrilli" ja "drilli" -ja Kap-maan "chacma". - -Näiden eläinten tavat ovat yhtä inhoittavia kuin niiden ulkomuoto. -Niitä voidaan kesyttää ja tehdä niistä "lempielukoita"; mutta -vaarallisia suosikeita ne ovat, sillä ne voivat vähimmästäkin -ärsytyksestä purra kättä, joka niitä ruokkii. - -Niiden ruumiin ja leukojen suuri vankkuus ja niiden pitkät -koiranhampaat antavat niille vaarallisen voiman, jota ne usein -käyttävät. Ei yksikään koira vedä paviaanille vertoja, ja hyeena ja -leopardi usein jäävät alakynteen taistellessaan sen kanssa. - -Paviaanit eivät kuitenkaan ole lihansyöjiä, ne vain repivät -vihollisensa kappaleiksi syömättä sitä. Niiden ravintona ovat hedelmät -ja sipulinkaltaiset juuret, joita ne hyvin ymmärtävät kaivaa maasta -_kätensä_ terävillä kynsillä. - -Joskaan ne eivät käy ihmisen kimppuun saadessaan olla häiritsemättä, -tulee niistä vaarallisia hyökkääjiä, kun niitä metsästetään ja ne -pakotetaan pitämään puoliansa. - -Etelä-Afrikan siirtolaisten kesken kerrotaan paljon omituisia -juttuja chacma-paviaaneista, kuinka ne esim. ryöstävät matkailijalta -hänen ruokansa ja sitten, mennen jonkun matkan päähän, pilkkaavat -häntä sitä ahmiessaan. Alkuasukkaat sanovat myös, että ne joskus -kävellessään käyttävät keppiä, "kangoten" sillä juuria ja käyttäen -sitä itsepuolustukseen. Myöskin kuinka nuoren paviaanin onnistuessa -löytämään hyvän juuren vanhempi ja vankempi sen huomattuaan riistää -sen itselleen; mutta jos nuorempi on sen jo nielaissut, silloin -tuo riitelijä ottaa nuoremman kiinni, kääntää sen pää alaspäin ja -ravistelee sitä, kunnes sen on pakko antaa ylen mitä on nielaissut! -Paljon tuollaisia juttuja on buurien maassa liikkeellä, eivätkä ne ole -kaikki perättömiä, sillä näillä elukoilla on aivan varmasti suuressa -määrin _ajatus_kykyä. - -Totty näki "orreltansa" kylliksi ollakseen tästä varma, jos hän olisi -ollut taipuvainen filosofoimaan. Mutta hän ei ollut. Hän oli vain -hiukan utelias eläinten metkuja näkemään ja huusi Trüeyn ja pikku Janin -ylös puuhun, jotta he hänen kanssansa yhdessä katselisivat näytelmää. -Kaikki muut olivat poissa metsästämässä. - -Jan oli mielissään ja juoksi heti ylös tikapuita. Samoin teki Trüeykin, -ja kaikki kolme seisoivat katsellen noiden nelikätisten olentojen -omituisia liikkeitä. - -He havaitsivat, että joukko todellakin marssi järjestyksessä; ei -_rivissä_, vaan jonkinlaisessa ymmärrettävässä ryhmityksessä. -Sivustoilla oli tiedustelijoita ja johtajat etummaisina. Nämä -olivat muita vanhempia ja kookkaampia paviaaneja. Kuului huutoja ja -merkkejä, ja korostuksen ja sävyn vaihtelu olisi saanut kenet tahansa -vakuutetuksi, että siellä oli oikea keskustelu käynnissä. Naarakset -ja poikaset marssivat keskellä paremman turvallisuuden vuoksi. Emot -kantoivat lapsiansa selässänsä tai olkapäillään. Tuolla pysähtyi eräs -emo imettämään pienokaistansa -- puhdistaen sen karvaa samalla -- ja -sitten laukkasi eteenpäin ottaakseen takaisin ajanhukan. Toisen taas -nähtiin kurittavan lastansa, joka oli jollakin tavoin antanut syytä -harmiin. Taikka pari nuorta naarasta riiteli, mustasukkaisuudesta tai -jostakin muusta syystä, ja sitten seurasi kauhea suunpieksentä, jonka -joku päälliköistä vaiensi kovalla uhkaavalla karjaisulla! - -Siten ne etenivät tasangon poikki, lörpötellen ja huutaen ja karjuen, -kuten vain apinat voivat. - -Mitä niillä oli tekeillä? - -Siihen kysymykseen saatiin varsin pian vastaus. Trüey ja Jan ja Totty -näkivät kauhukseen, etteivät paviaanit olleet turhalla asialla. Ne -olivat maissia hakemassa! - -Muutaman minuutin kuluttua oli suurin osa joukkoa mennyt viljapellolle -ja hävinnyt näkyvistä pitkien varsien ja laveiden lehtien sekaan. -Muutamia vain saattoi nähdä -- suuria, vanhoja roikaleita, jotka -asettuivat ulkopuolelle vartijoiksi ja ylläpitivät alituista -keskenäistä merkkien vaihtoa. Pääjoukko oli jo ryöstämässä kasvien -kallisarvoista hedelmää. - -Mutta omituinen näky tarjoutui viljapellon toisella puolen, jossa -oli rivi paviaaneja, asettuneina yhtä pitkien välimatkojen päähän -toisistaan ja ulottuen aina kallioiden juurelle asti. Nämä olivat -jätetyt muun parven kulkiessa lakeuden poikki pellolle. Mitä -tarkoitusta varten? - -Se selvisi pian. Tuskin kahta minuuttia sen jälkeen, kun joukko oli -kadonnut maissin suojaan, nähtiin pitkien latvojen lentelevän tuota -riviä kohden kuin ihmiskäden sinkauttamina. Rivin lähimmässä päässä -olijat ottivat ne heti kiinni, heittivät ne seuraavalle ja nämä -seuraavalle ja niin edelleen, kunnes varsin lyhyen ajan kuluttua siitä, -kun tähkä oli siepattu varresta, se oli toimitettu kaukana kallioitten -keskellä olevaan paviaanien varastoon! - -Jos tätä työtä olisi jatkunut paljoa kauemmin, olisi kenttäkornetilla -ollut vain huono sato viljaa korjatessaan. Paviaanit pitivät viljaa -kyllin kypsänä ja olisivat pian sen korjanneet, mutta sillä hetkellä -keskeytettiin niiden hommat. - -Totty tiesi vähän siitä vaarasta, johon hän antautui, kun hän juoksi -ajamaan pois chacma-joukkoa vain pitkällä luudanvarrella. Hän ajatteli -vain sitä tappiota, jonka hänen hyvä isäntänsä saisi kärsiä; ja alas -tikapuita hän kiiruhti ja juoksi suoraan viljapellolle. - -Sen reunalla hän kohtasi monta vartijaa, jotka irvistelivät, soittivat -suutansa, kiljuivat, karjuivat ja näyttivät pitkiä koiranhampaitansa; -mutta ne saivat vain luudanvarresta iskun rumille kuonoillensa. -Niiden huudot kutsuivat toisia paikalle; ja hetken kuluttua seisoi -hottentottiparka vihaisen chacmaparven keskellä, ja näitä esti -hyökkäämästä hänen kimppuunsa vain se taitava tapa, jolla hän -jatkuvasti käytteli luudanvartta. - -Tämä huono ase ei kuitenkaan olisi paljoa kauemmin hyödyttänyt, ja -Tottyn kohtalo -- joutua kappaleiksi revityksi -- olisi pian täyttynyt, -jollei neljä hevosmiestä tai oikeammin "kvaggamiestä" olisi samassa -karahuttanut hänen avuksensa. - -Ne olivat ajosta palaavat metsämiehet; heidän pyssyjensä yhteislaukaus -hajoitti heti inhoittavat chacmat ja ajoi ne ulvoen takaisin luoliinsa. - -Senjälkeen kenttäkornetti vartioi huolellisesti maissiansa, kunnes se -oli kypsää korjattavaksi; silloin se tuotiin kotiin ja talletettiin -turvaan sekä lintujen, matelijain, nelijalkaisten että _nelikätisten_ -ulottuvilta. - - - - -47. luku. - -VILLIKOIRAT JA KAAMA-ANTILOOPPI. - - -Kvaggojen kesyttämisen jälkeen oli metsästystä harjoitettu -jommoisellakin menestyksellä. Viikkoa ei kulunut, jolloin ei olisi -saatu torahammasparia lisää -- toisinaan kaksi tahi kolme paria -- -kokoelmaan, joka nyt alkoi ottaa pienen norsunluisen pyramiidin muodon -seisten lähellä nwanan runkoa. - -Van Bloom ei kuitenkaan ollut aivan tyytyväinen tähän edistymiseen. Hän -luuli, että he voisivat menestyä paljoa paremmin, jos heillä vain olisi -muutamia koiria. - -Vaikka heillä oli kvaggoista suurta hyötyä ja he niiden avulla -usein saattoivat saavuttaa norsun, kadottivat he kuitenkin usein -suuren riistansa, ja se tapahtuikin helpommin kuin useimmat ihmiset -luulevatkaan. - -Mutta jos olisi koiria metsästykseen osaa ottamassa, voisivat tulokset -olla vallan erilaisia. Totta on, etteivät nämä elukat voi raastaa -norsua maahan eikä vahingoittaa sitä rahtuakaan; mutta ne voivat -seurata sitä, minne tahansa se kulkeekin, ja haukkumisellaan saada sen -seisahtamaan. - -Toinen arvokas palvelus, jonka koirat tekevät, on norsun huomion -kääntäminen pois metsämiehistä. Suunnaton nelijalkainen on -raivostuneena, kuten jo olemme nähneet, erittäin vaarallinen. Sellaisen -tilaisuuden sattuessa se hyökkää meluavien koirien kimppuun, luullen -niitä todellisiksi hätyyttäjiksensä. Tämä antaa luonnollisesti -metsästäjälle hyvän tilaisuuden ampua ja välttää elefantin tuhoisaa -hyökkäystä. - -Metsästäjämme olivatkin olleet vähällä joutua pahaan vaaraan useilla -norsunjahdeilla, joita he äskettäin olivat suorittaneet. Heidän -kvaggansa eivät olleet niin mukautuvaisia eikä niin nopealiikkeisiä -kuin hevoset olisivat olleet, ja tämä teki vaaran vielä suuremmaksi. -Joku heistä voisi jonakin päivänä joutua uhriksi. Sitä van Bloom -pelkäsi, ja olisi mielellään antanut yhden torahampaan kappaleelta -muutamista koirista -- vaikka ne olisivat mitä arvottomimpia -rakkeja. Vain vähäinen merkitys onkin todella niiden laadulla. -Mikä koira tahansa, joka voi seurata norsun jälkiä ja kiusata sitä -haukkumisellansa, kelpaisi. - -Van Bloom ajatteli myös kesyttää joitakin hyeenoja ja totuttaa _ne_ -metsästykseen. Tämä tuuma ei millään lailla ollut eriskummainen. -Hyeenaa käytetään usein sellaiseen tarkoitukseen ja se suoriutuu -paremmin kuin eri lajiset koirat. - -Eräänä päivänä van Bloom mietiskeli tätä asiata. Hän istui pienellä -lavalla, joka oli rakennettu hyvin korkealle -- lähelle puun latvaa --- ja josta avautui näköala yli koko ympäröivän tienoon. Se oli -kenttäkornetin mielipaikka -- hänen tupakkahuoneensa todella -- jonne -hän joka ilta meni tupruttaakseen rauhassa suurta merenvahapiippuansa. -Hänen kasvonsa olivat käännetyt lakeudelle, joka ulottui pensaston -reunasta niin kauas kuin silmä kantoi. - -Vedellessään rauhallisesti haikuja hän kiinnitti huomionsa muutamiin -elukkoihin, jotka seisoivat jonkun matkan päässä tasangolla. Niiden -ruumiitten loistava väri oli sattunut hänen silmäänsä. - -Niiden selkä ja kyljet olivat heleätä sienna-väriä, alhaalla oli -valkoista, säärien ulkosivuilla oli musta juova, ja naamassa muutamia -mustia piirtoja niin säännöllisesti merkittyjä kuin maalarin siveltimen -vetäisemiä. Niillä oli hyvin epäsäännöllisen muotoiset sarvet, -karkeakuhmuiset -- kumpikin kaartunut jonkinlaisen sirpin muotoon, -ja ne kohosivat pystyyn mitä suorimman ja pisimmän pään laelta mitä -millään elukalla on. Nämä eläimet olivat kaukana siromuotoisista. -Niiden takaosa laskeutui alemmas, kuten kirahvilla, vaikkakin paljon -vähemmässä määrin; niillä oli hyvin korkeat hartiat ja pitkät kapea -pää. Muuten niiden muodot olivat luiset ja kulmikkaat. Jokainen oli -viiden jalan korkuinen etukaviosta hartioihin ja runsaasti yhdeksän -jalkaa pitkä. - -Ne olivat tietysti antilooppeja -- sitä lajia, jonka kapsiirtolaiset -tuntevat "hartebeestin" nimellä (_Acronotus caama_). Niitä oli laumassa -kaikkiansa noin viisikymmentä. - -Kun van Bloom ne ensin huomasi, söivät ne rauhallisesti ruohoa -lakeudella. Seuraavassa hetkessä nähtiin niiden kuitenkin -juoksentelevan sinne tänne, kuin ne olisivat äkkiä säikähtäneet jotakin -lähestyvää vihollista. - -Vihollinenpa siellä olikin, sillä vielä hetkisen kuluttua oli -lauma lähtenyt pakoon, ja nyt van Bloom näki, että niitä seurasi -_koiralauma!_ Sanon "koiralauma", sillä tuosta etäisyydestä elukat -muistuttivat juuri koiria enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Ei, -enemmän kuin muistuttivat, sillä se _oli_ todella koiralauma -- lauma -_villikoiria_. - -Luonnollisesti van Bloom tunsi, mitä ne olivat. Hän tiesi, että siinä -oli "wilde-hondeja", joille viisaat luonnontutkijat varsin typerästi -antavat nimen "_Hyena venatica_" eli "metsästävä hyeena" ja toiset -yhtä typerästi nimen "metsästävä koira". Sanon näitä nimiä "typeriksi" -ensiksikin, koska kysymyksessä oleva eläin ei muistuta enemmän hyeenaa -kuin siiliä; ja toiseksi, koska "metsästävä koira" on varsin naurettava -nimitys, sillä mikä koira tahansa voi ansaita samanlaisen arvonimen. - -Tahtoisin nyt kysyä, miksi nämä luonnontutkijat eivät ole voineet -pysyttää vain buurien nimitystä? Jos parempi nimi kuin "wilde-hond" -(villikoira) voidaan antaa näille eläimille, tahtoisin sen kuulla. -Sehän on vallan oivallinen nimi ja ilmaisee tarkalleen sen eläimen -luonteen, josta sitä käytetään -- tuon luonteen, joka niiden -jokapäiväistä elämää tarkastellessa on johdattanut mieleen tämän nimen. - -On suorastaan herjausta sanoa tätä kaunista elukkaa hyeenaksi. Sillä ei -ole sen rumaa muotoa, karkeata karvaa, synkkää väriä eikä saastaisia -tapoja. Sano sitä "sudeksi" tai "villikoiraksi", jos haluat, mutta -se on samalla mitä somin susi tahi villikoira koko luomakunnassa. Me -nimitämme sitä kuitenkin, kuten buurit ovat tehneet, "villikoiraksi". -Se on sen oikea nimitys, luokittakoot luonnontutkijat sen kuten -haluavat. - -Sen koko, sen sileä, puhdas turkki, yhtä hyvin kuin sen värikin, -lähentävät sen likemmäs koiraa kuin mitään muuta eläintä. Viimemainitun -puolesta -- jossa pohjalla on keltaisenruskea tahrittuna ja -pilkutettuna suurin mustin ja harmain läiskin -- se muistuttaa -silmäänpistävästi tavallista koiraa, ja sen korvien suuri koko näyttää -tekevän sen vielä yhdennäköisemmäksi tämän eläimen kanssa. Sen korvat -eivät kumminkaan, kuten kaikilla villeillä _Canis_-lajeilla, ole -riippuvat, vaan pystyt. - -Sen tavat kuitenkin täydentävät yhtäläisyyden. Luonnontilassa ei -villikoira koskaan ole saaliinpyynnissä yksin; vaan uljaasti ajaa se -riistansa uuvuksiin, seuraten sitä suuressa, järjestetyssä laumassa, -aivan kuten koirat tekevät. Metsästyksessään se osoittaa niin paljon -taitoa, kuin jos sillä olisi pahahenki ratsain kintereillään, -ohjaamassa piiskoin ja torvin. - -Kenttäkornetilla oli onni nähdä tämän taidon näyte. - -Koirat olivat äkkiarvaamatta tulleet ahdistamaan -kaama-antilooppilaumaa; ja miltei ensi hyökkäyksessä joutui yksi -antiloopeista muista erilleen ja juoksi vastakkaiseen suuntaan. Sitä -juuri viekkaat koirat halusivatkin; koko lauma kääntyi tuon yhden -ainoan perään ja juoksi häntä suorana, sensijaan että olisivat koko -joukkoa seuranneet. - -Mutta "hartebeest" eli kaama, vaikka onkin rumanmuotoinen antilooppi, -on heimonsa nopeimpia, eikä villikoira voita sitä ilman ankaraa -ajoa. Itse asiassa se ei voisi saavuttaa ollenkaan, jos nopeus -tulisi vain kysymykseen näiden eläinten välillä. Mutta niin ei ole. -"Hartebeestillä" on luonteessaan heikkous, jota vastaan villikoira -panee viekkauden. - -Edellinen ei pidä kauan suoraa suuntaa, kun sitä ajetaan, vaikka se -juokseekin hyvin suoraan. Silloin tällöin se poikkeaa toiselle tai -toiselle sivulle, kenties maanlaadun tai jonkun muun seikan johtamana. -Siinä tavassa on sen heikkous. Villikoira tietää sen hyvin ja käyttää -sitä edukseen tempulla, joka varmasti näyttää voimakkaalta ajatuskyvyn -ilmaukselta sen puolelta. - -Kenttäkornettimme sai todisteen siitä ajoa katsellessaan. Korkealla -sijaitsevalta paikaltansa hän näki koko kentän ja saattoi huomata sekä -ahdistajan että ahdistetun jokaisen liikkeen. - -Erotessaan muista kaama juoksi suoraviivaisesti ja koirat seurasivat -suoraan perässä. Ne eivät olleet kuitenkaan menneet kauaksi, ennenkuin -van Bloom huomasi yhden koirista voittavan muut ja juoksevan paljon -nopeammin kuin mikään niistä. Se olisi voinut olla muita ketterämpi, -mutta metsästäjä ei luullut asian niin olevan. Se näytti pikemminkin -juoksevan lujemmin kuin ne, ikäänkuin se olisi lähetetty _hätyyttämään_ -"hartebeestiä" toisten säästäessä hengitystään. - -Niin osoittautui asia olevankin; sillä koira oli epätoivoisesti -ponnistaen onnistunut lähestymään antilooppia ja saanut tämän hiukan -kääntymään alkuperäisestä suunnastansa; tämän huomattuansa lauma muutti -suuntaa samalla ja ponnisteli vinoviivaisesti eteenpäin, ikäänkuin -riistaa vastaan. Tällä tavoin ne välttivät sen mutkan, jonka sekä -antilooppi että niiden kumppani oli tehnyt. - -Kaama juoksi nyt uutta suuntaa, ja kuten ennenkin nähtiin pian yhden -koirista johtavan laumaa ja ponnistelevan parhainta vauhtiansa. Se, -joka oli ensin johtanut, perääntyi niin pian kuin antilooppi poikkesi -alkuperäisestä suunnastansa, liittyi muuhun laumaan ja liikkui -vitkalleen takimmaisten joukossa. Sen velvollisuusvuoro oli suoritettu. - -Jälleen antilooppi muutti suuntaa. Jälleen juoksi lauma vinosti ja -teki toisen oikaisun sitä kohden -- jälleen uusi koira otti johdon, -ja eteenpäin kiiti ajo kuten ennenkin -- villikoirien päästäessä -haukahduksia juostessaan. - -Useita kertoja tekivät viekkaat koirat tämän tempun -- kunnes toivottu -tulos saavutettiin ja antilooppi oli täydelleen uuvutettu. - -Ikäänkuin ne olisivat tunteneet, että se oli niiden vallassa ja ettei -enempää sotataitoa tarvittu, syöksyi koko lauma sitten yhtaikaa -eteenpäin ja piiritti nopeasti riistan. - -Antilooppi teki viimeisen epätoivoisen pakenemisyrityksen, mutta -huomaten, ettei nopeus enää hyödyttäisi, kääntyi eläin äkkiä ja -asettui puolustusasentoon -- vaahto huulilta valuen ja punaiset silmät -säkenöiden kuin tulikekäleet. - -Seuraavassa hetkessä olivat koirat sen ympärillä. - -"Mikä mainio lauma!" huudahti van Bloom. "Olisipa minulla sellainen!" - -"Ahaa!" jatkoi hän kuin olisi uusi ajatus iskenyt hänen mieleensä, "ja -miksi ei, juuri tuollainen? -- miksi ei?" - -Kenttäkornetin mielessä kulkeneet ajatukset olivat seuraavanlaisia: - -Että villikoiria voisi kesyttää ja totuttaa metsästykseen -- kaikkein -helpoimmin norsunajoon. Hän tiesi, että sen voisi tehdä, sillä -buuri-metsästäjät olivat usein niin tehneet. Tosin täytyi koirat ottaa -nuorina, mutta mistä oli poikasia saatavissa? Ei ole niinkään helppo -saada vangiksi villikoiran pentuja. Ennenkuin ne osaavat hyvin juosta, -ei niiden emä salli niiden kulkea kauas luolista, joissa ne ovat -syntyneet; ja ne ovat tavallisesti vuorissa olevia rotkoja, joihin -ihmisen on aivan mahdoton päästä. Kuinka hän voisi saada niitä joukon? -Hän oli jo tehnyt sellaisen päätöksen. Missä saattoi niiden synnyinsija -olla? - -Tässä kohden keskeytyivät hänen mietteensä, sillä villikoirat -menettelivät varsin omituisella tavalla, joka antoi hänelle uuden -käsityksen niiden älykkäisyydestä ja vallan innostutti häntä. - -Kun antilooppi seisahtui tekemään vastarintaa ja koirat sen -saavuttivat, odotti van Bloom aivan luonnollisesti näkevänsä näiden -hyökkäävän riistansa kimppuun ja heti kaatavan sen maahan. Hän tiesi, -että se oli niiden yleinen tapa. Kuinka hän hämmästyikään nähdessään -koko lauman seisahtavan toiselle puolelle, kuten aikoen jättää -antiloopin yksikseen. Jopa muutamat niistä laskeutuivat lepäämäänkin, -kun taas toiset seisoivat avoimin kidoin ja riippuvin kielin, mutta -osoittamatta merkkiäkään, että ne aikoisivat enempää ahdistaa -huohottavaa saalistansa. - -Kenttäkornetti saattoi tarkastaa hyvin tilannetta, sillä antilooppi oli -hänen puolellansa -- nimittäin kallioiden taholla -- kun taas koirat -olivat kauempana lakeudella. Toinen seikka, joka häntä hämmästytti, -oli se, että koirat saavutettuansa eläimen ja juostuansa sen ympärillä -olivat todella vetäytyneet nykyiseen asemaansa. - -Mitä se voi merkitä? Pelkäsivätkö ne sen rumia sarvia? Lepäsivätkö ne, -ennenkuin tekisivät verisen rynnäkkönsä? - -Metsämiehen katse oli herkeämättä kiinnitettynä mielenkiintoiseen -ryhmään. - -Hetken kuluttua antilooppi, saatuansa hiukan hengähtää ja nähdessään -lauman olevan niin etäällä, lähti uudelleen liikkeelle. - -Tällä kertaa se juoksi sivullepäin, aikoen nähtävästi joutua sillä -taholla olevalle kukkulalle, jonka rinteitä se epäilemättä arveli -voivansa käyttää hyödyksensä. Mutta tuskin oli eläin pyyhkäissyt -liikkeelle, kun koirat hyökkäsivät sen jälkeen ja viidensadan kyynärän -juoksun jälkeen saivat sen taas pysähtymään. Jälleen asettui lauma -vähän matkan päähän, ja kaama-antilooppi seisoi yksin lakeudella! - -Vielä kerran se koetti päästä pakoon ja pyyhälsi menemään niin -nopeasti, kuin koivet vielä jaksoivat, koirat kuten ennenkin parvessa -perässä. - -Tällä kertaa antilooppi juoksi uuteen suuntaan pyrkien vuorta kohden; -ja kun ajo nyt kävi varsin läheltä nwanapuuta, näki jokainen sen -mainiosti. - -Kaama näytti juoksevan entistä nopeammin, tahi joka tapauksessa eivät -koirat nyt näyttäneet sitä saavuttavan. Kenttäkornetti, kuten kaikki -nuorempikin väki, toivoi, että eläinparka pääsisi pakoon väsymättömiltä -takaa-ajajiltaan. - -He katselivat ajoa, kunnes juuri saattoivat nähdä antiloopin heleän -ruumiin kaukana, näyttäen keltaiselta pisteeltä vuorenseinää vasten, -mutta koiria ei enää näkynyt. Sitten keltainen piste äkkiä katosi, -kuten kynttilä olisi sammunut, eivätkä he voineet enää sitä nähdä. - -Epäilemättä oli antilooppi sysätty alas! - -Omituinen epäilys tuli van Bloomin mieleen ja käskien satuloida kvaggat -hän ratsasti Hansin ja Hendrikin kanssa sitä paikkaa kohden, missä -antilooppi oli viimeksi nähty. - -He lähestyivät paikkaa varovasti; ja eräiden pensaiden suojassa heidän -onnistui päästä kahdensadan kyynärän päähän siitä kohdasta tulematta -huomatuiksi. Erikoinen näytelmä palkitsi heidän vaivansa. - -Noin kuuden sylen päässä kallion takana oli antiloopin ruumis, jonka -koirat olivat sinne syösseet. Sen olivat jo puoleksi syöneet, ei -koirat, jotka sitä olivat ajaneet, vaan niiden kaikenikäiset penikat, -joita luvultansa runsaasti kuutisenkymmentä seisoi haaskan ympärillä, -kiskoen irti sen lihaa ja äristen toisillensa. Muutamia täysikasvuisia -koiria, jotka olivat ottaneet ajoon osaa, nähtiin makaamassa maassa -vielä huohottaen ankaran juoksun perästä; mutta useimmat niistä -olivat kadonneet, epäilemättä niihin lukemattomiin pieniin luoliin ja -rotkoihin, joita kallion pohjalla aukesi. - -Ei voinut epäillä omituista tosiasiaa, -- että villikoirat olivat -järjestystä noudattaen ajaneet antiloopin pesäpaikallensa poikastensa -ravinnoksi, ja että ne olivat pidättäytyneet sitä tappamasta lakeudella -säästääkseen itseltänsä vaivan laahata sitä matkan päästä. - -Näillä eläimillä ei todella olekaan -- toisin kuin _Felidae_-suvulla -- -voimaa kuljettaa suurta taakkaa pitemmän matkan päähän; siitä johtui -niiden ihmeellinen vaisto, joka sai ne ohjaamaan antiloopin juuri sille -paikalle, missä sen lihaa tarvittiin. - -Että ne tätä omituista tapaa noudattivat alinomaa, sitä todistivat -suurten erilaisten antiloopien lukemattomat luut ja sarvet, joita oli -hajallaan paikalla. - -Van Bloom piti silmällä nuoria pentuja, ja kaikki kolme hyökkäsivät -niitä kohden. Mutta se oli turhaa. Yhtä viekkaina kuin niiden isät ja -emot, jättivät pikku veitikat heti ateriansa nähdessään tunkeilijat ja -ryntäsivät pois luoliinsa! - -Ne eivät kuitenkaan olleet kyllin ovelia välttääkseen ansoja, joita -niille asetettiin joka päivä viikon kuluessa; ja ennenkuin tuo aika -oli kulunut, oli niitä toistakymmentä kaikessa turvassa kesytettyinä -pienessä kopissa, joka oli niille erikoisesti rakennettu suuren -nwanapuun varjoon. - - * * * * * - -Ei ollut kulunut kuutta kuukautta tästä, kun niitä oli useita -metsästysmatkalla, opetettuina norsunajoon, jonka työn ne -suorittivatkin niin rohkeasti ja taitavasti kuin puhtainta rotua olevat -koirat. - - - - -48. luku. - -LOPPUSANAT. - - -Useita vuosia vietti van Bloom norsunmetsästäjänä. Useita vuosia oli -suuri nwanapuu hänen kotinansa, ja hänen lapsensa ja palkollisensa -hänen ainoita seuralaisiansa. Kenties eivät nämä vuodet kuitenkaan -olleet vähimmän onnellisia hänen elämässänsä, koska hän ja hänen -perheensä olivat kaiken aikaa nauttineet arvokkainta maallista hyvää -- -terveyttä. - -Hän _ei_ ollut antanut lastensa varttua opetuksetta. Hän ei ollut -sallinut heidän vaipua pelkkien "pensastopoikain" arvoisiksi. Hän oli -opettanut heille paljon luonnon kirjasta -- monta taitoa, jotka voidaan -hankkia yhtä hyvin "karoolla" kuin koulussakin. Hän oli opettanut heitä -rakastamaan Jumalaa ja rakastamaan toisiansa. Hän oli kylvänyt heidän -mieliinsä hyvien periaatteiden -- rehellisyyden ja siveellisyyden -- -siemeniä, joita ilman kaikki kasvatus on arvotonta. Hän oli painanut -heidän mieleensä tottumuksen ahkeruuteen ja itseluottamuksen, hän -oli perehdyttänyt heitä sivistyneen elämän moniin avuihin -- jotta -he palatessaan seuraelämään olisivat sen vaatimusten tasalla. Kaiken -kaikkiansa eivät nämä maanpakolaiselämän vuodet, jotka hän vietti -erämaakodissaan, olleet kuluneet häneltä tyhjään. Hän saattoi silmätä -taaksepäin tyytyväisyyden ja mielihyvän tuntein. - -Ihminen on kuitenkin luotu seuraarakastavaksi. Ihmissydän, -luonnollisesti kehittynyt, etsii yhteyttä ihmissydämen kanssa, ja -ihmismieli, etenkin kasvatuksen hienostamana ja sivistämänä, rakastaa -seurusteluyhteyttä ja, jos siltä se on riistetty, ikävöi sitä aina. - -Niin oli kenttäkornetinkin laita. Hän halusi vielä kerran palata -sivistyneen yhteiskunnan helmaan. Häntä halutti vielä kerran -käydä paikoissa, joissa hän oli niin kauan elänyt rauhallista -onnea nauttien; hän halusi vielä kerran asettua asumaan entisten -ystäviensä ja tuttaviensa joukkoon Graaf Reinetin ihanassa seudussa. -Eipä olisi todellakaan ollut mitään hyötyä jäädä kauemmaksi aikaa -tänne erämaakotiin. Tosin hän oli hyvin kiintynyt vapaaseen -metsämiehen-elämäänsä, mutta se ei luultavasti enää olisi tuottavaa. -Elefantit olivat kokonaan hyljänneet leirin lähiseudun, eikä -ainoatakaan voinut löytää parinkymmenen mailin alalla. Ne olivat -oppineet hyvin tuntemaan pitkän putken pamauksen ja tunsivat tuon -aseen vaarallisen luonteen; ne olivat oppineet, että kaikista niiden -vihollisista tuli ihmistä erityisesti pelätä ja karttaa, tulleet -ihmisen läsnäolosta niin aroiksi, että metsästäjiltä usein kului -kokonaisia viikkoja, jolloin eivät nähneet vilaukseltakaan yhtään -norsua. - -Tämä ei kuitenkaan enää huolestuttanut van Bloomia. Muut tuumat -täyttivät hänen mielensä, eikä hän olisi paljon välittänyt, vaikkei -hän koskaan enää pääsisi minkään tällaisen suunnattoman nelijalkaisen -jäljille. Palata Graaf Reinetiin ja asettua sinne asumaan -- se oli -hänen toiveittensa viimeinen päämäärä. - -Aika oli vihdoinkin koittanut, jolloin hän voisi toteuttaa tämän -aikeen, ja sen yltäkylläisen ja täydellisen toteuttamisen tiellä ei -enää näyttänyt olevan mitään. - -Hänen maanpakotuomionsa oli jo kauan sitten peruutettu. Hallitus oli -antanut yleisen armahduksen, ja hänet oli vapautettu muiden muassa. - -Tosin ei hänen omaisuuttansa oltu hänelle palautettu; mutta se merkitsi -nyt vähän. Hän oli luonut uuden omaisuuden, kuten suuren nwanapuun -varjossa oleva suunnaton norsunluupyramiidi todisti. - -Jäljellä ei ollut muuta kuin kuljettaa tämä loistava pino markkinoille, -ja aimo varallisuus olisi tuloksena. - -Ja van Bloomin kekseliäisyys löysi keinoja, joilla se saatiin -markkinoille. - -Näihin aikoihin kaivettiin toinen suuri _salahauta_ lähelle -kalliosolaa, ja siihen joutui monta kvaggaa satimeen; ja sitten seurasi -jännittäviä näytelmiä, kun näitä villiä elukoita kesytettiin valjaita -kantamaan ja opetettiin vetämään vankkureita. - -Suurella vaivalla ne saatiin kuitenkin opetetuiksi -- vanhat -pyörät, yhä erinomaisessa kunnossa, tekivät pakkorattaiden virkaa. -Sitten laskettiin vankkureiden runko alas puusta ja se sai vielä -kerran uudistaa tuttavuutensa vanhojen toveriensa, pyörien, kanssa; -kuomuteltta levitti suojelevan varjonsa kaiken yli; ja valkeat ja -keltaiset puolikuut ahdettiin sisään; ja kvaggat valjastettiin, ja -Swartboy, nousten "voor-kistille", paukautteli vielä kerran pitkää -bambupiiskaansa; ja pyörät, hyvin voideltuina norsunrasvalla, pyörivät -jälleen iloisesti! - -Miten hämmästyneitä olivatkaan Graaf Reinetin kelpo asukkaat, -kun eräänä aamuna kuomuverhoiset vankkurit, kahdentoista kvaggan -vetäminä ja neljän samanlaisten eläinten selkään nousseen ratsastajan -seuraamina, pysähtyivät heidän pikku kaupunkinsa torille. Miten -hämmästyneitä he olivat nähdessään, että nämä vankkurit olivat -täpötäynnä norsunluuta, lukuunottamatta pientä nurkkaa, jossa istui -kaunis tyttö kirsikkaposkineen ja vaaleine pellavatukkineen; ja miten -he ilostuivat saadessaan tietää, että sekä norsunluun että kauniin -tytön omistaja ei ollut kukaan muu kuin heidän vanha ystävänsä ja -suuresti kunnioittamansa oman kaupungin asukas, kenttäkornetti van -Bloom! - -Lämpimät tervetuliaiset sai norsunmetsästäjä Graaf Reinetin torilla ja, -mikä myös oli tärkeätä, vilkkaan menekin norsunluulleen. - -Siihen aikaan juuri sattui norsunluu olemaan korkeassa hinnassa. Eräitä -esineitä -- en muista mitä -- joiden pääosan piti olla valmistettu -puhtaasta norsunluusta, oli tullut muotiin ja yleiseen käytäntöön -Euroopan maissa, ja siitä oli seurauksena tämän arvokkaan kauppatavaran -lisääntynyt kysyntä. Se oli onnellinen sattuma takaisin tulleelle -metsämiehelle, joka saattoi heti myydä varastonsa, ei ainoastaan -puhtaasta rahasta, vaan niin erinomaiseen hintaan, että tuotti hänelle -lähes kaksi sen vertaa kuin hän oli arvioinut saavansa! - -Hän ei ollut tuonut sitä kaikkea mukanansa, koska sitä oli enemmän kuin -mihinkään vankkureihin olisi mahtunut. Toinen kuormallinen oli jäänyt, -kätkettynä lähelle nwanapuuta, ja sen vuoksi oli tehtävä sinne matka. - -Se tehtiin ajallansa ja loputkin saapuivat onnellisesti Graaf -Reinetiin, ja luovutettiin norsunluukauppiaille, jotka olivat sen jo -ostaneet. - -Tuloksena oli mainio omaisuus puhtaassa rahassa. Kenttäkornetti oli -taas rikas! - -Nyt emme voi seurata hänen tarinaansa kauemmaksi kuin sanoa, että hän -suuren metsästyksensä tuloilla saattoi ostaa takaisin vanhan tilansa -ja varustaa sen erinomaisesti mitä parasta rotua olevilla hevosilla, -sarvikarjalla ja lampailla; että hän nopeasti kohosi varallisuudessa -ja maallisessa arvossa; että hallitus antoi hänelle luottamuksensa -ja palautettuaan hänet ensin vanhaan kenttäkornetin toimeen pian -senjälkeen ylensi hänet "landdrostiksi" eli alueen ylimmäksi -hallitusmieheksi. - -Hans palasi opintoihinsa. Rajun Hendrikin taas sallittiin antautua -sille alalle, johon hän oli sopivin ja joka juuri sopi hänelle, kun hän -sai kornetinpaikan "Kap-maan ratsastavissa tarkk'ampujissa". - -Pikku Jan lähetettiin kouluun opiskelemaan kielioppia ja maantietoa. -Kaunis Trüey taas jäi kotiin sulostuttamaan kunnioitetun isänsä -kartanoa ja pitämään huolta hänen taloudestansa. - -Totty vallitsi yhä keittiötä. Ja luonnollisesti oli Swartboy tärkeä -mies talossa, ja monta vuotta vielä hän paukahutteli suurta piiskaansa -ja heilutteli jambokiansa rikkaan landdrostin pitkäsarvisten härkäin -parissa. - -Mutta tämä riittäköön -- riittäköön yhden vuoden seikkailuiksi. -Toivokaamme, nuori lukija, että ennenkuin sinä ja minä olemme vielä -kerran kiertäneet auringon ympäri, pistäydymme uudelleen buurien maahan -ja jälleen kohtaamme arvoisan van Bloomin, hänen bushmanninsa ja -"pensastopoikansa". - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPINAPÄÄLLIKÖN POJAT *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/67230-0.zip b/old/67230-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 894b9bd..0000000 --- a/old/67230-0.zip +++ /dev/null |