NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 4312 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..2c893f2
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #67452 (https://www.gutenberg.org/ebooks/67452)
diff --git a/old/67452-0.txt b/old/67452-0.txt
deleted file mode 100644
index ca8f1ed..0000000
--- a/old/67452-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4312 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Mestari Adam kalabrialainen, by
-Alexandre Dumas
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Mestari Adam kalabrialainen
-       Kertomus Italian rosvoelämästä
-
-Author: Alexandre Dumas
-
-Translator: Joel Lehtonen
-
-Release Date: February 20, 2022 [eBook #67452]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MESTARI ADAM
-KALABRIALAINEN ***
-
-
-
-
-
-MESTARI ADAM KALABRIALAINEN
-
-Kertomus Italian rosvoelämästä
-
-
-Kirj.
-
-ALEXANDRE DUMAS
-
-
-Ranskankielestä suomentanut
-
-Joel Lehtonen
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1916.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    I. Puhuva madonnankuva.
-   II. Kirjeelliset uutiset.
-  III. Fra Bracalone.
-   IV. Marco Brandi.
-    V. "Komentaja".
-   VI. Rosvo Jumalan armosta.
-  VII. Matteo-kuoman kolme soldoa.
- VIII. Kreikkalainen myssy.
-   IX. Kiirastuleen tuomittujen sielut..
-    X. Maanjäristys.
-   XI. Uhrautuminen.
-  XII. Hääpuku.
- XIII. Ehtoollisastiat.
-
-
-
-
-I
-
-Puhuva madonnankuva
-
-
-Se on mainio seutu, tuo Kalabria: kesällä siellä paistuu kuin
-Timbuktussa; talvella siellä jäätyy kuin Pietarissa; ja lopuksi: siellä
-ei lasketa, kuten muissa maissa, vuosin viisivuotisin väenlaskukausin
-tai vuosisadoissa, vaan maanjäristyksittäin.
-
-Kuitenkin on vähän kansoja, jotka ovat niin kiintyneitä seutuunsa kuin
-kalabrialaiset. Se johtuu epäilemättäkin siitä, että kuori, joka sitä
-peittää, on kaikkein viehättävimpiä; sen laaksot ovat hedelmälliset
-kuin puutarhat, sen vuoret puita täynnä kuin metsät; ja silloin tällöin
-näkee rinteitä vallitsevain kastanjien huippujen takaa kohoavan
-punertavan vuorenkärjen, lujana kuin graniittitorni, jonka kupeita
-salama on viiltänyt, mikä seikka saa matkustajan luulemaan, että hän
-lähestyy jotakin muinaista jättiläisten kylää.
-
-On kyllä totta, että tässä onnellisessa maassa ei voi mihinkään
-mainittuun hyvään luottaa. Etna ja Vesuvius eivät ole milloinkaan
-käsittäneet vakavasti Sisilian ja Kalabrian välillä toimitettua
-eroitusta, joten nuo vanhat ystävykset ovat säilyttäneet sangen usein
-uudistuvat maanalaiset suhteensa näyttääkseen, että heidän keskenään
-vallitsee aina mitä parhain ymmärtämys. Siitä johtuu, että joka kerta,
-kun ne ryhtyvät seurusteluun toistensa kanssa, koko niemimaa hyppää
-niinkuin raamatun vuoret, ei suinkaan ilosta, vaan kauhusta: silloin
-laaksot paisuvat vuoriksi, vuoret painuvat laaksoiksi ja kaupungit
-katoavat johonkin nieluun, joka sulkeutuu heti auettuaan; niin ettei
-kotka, liidellessään tämän tason yläpuolella, joka liikkuu kuin sitä
-ympäröivä meri, tunne enää tänään eilistä Kalabriaa.
-
-Yhdessä yössä se muuttaa muotoaan Reggiosta Pestumiin saakka; se on
-Herramme kaleidoskooppi.
-
-Asumansa maaperän horjuvaisuuden vuoksi ei kalabrialaisilla yleensä
-ole historiaa, sillä harvoin säilyvät minkään vuosisadan arkistot
-koskemattomina toiseen; siellä on jopa sellaisiakin yksilöitä, jotka
-eivät tiedä ikäänsä eivätkä edes nimeään. Se ja se lapsi on pelastunut
-melkein yksin, niinkuin Mooses, maanmullistuksesta, joka on niellyt
-kokonaisen kylän; ellei parturi, joka oli kätilönä hänen äitinsä
-synnyttäessä, tai pappi, joka hänet kastoi, jäänyt eloon, ei hänellä
-ole mitään neuvoa saada itsestään minkäänlaisia tietoja. Hän kokoilee
-ehkä sieltä täältä ympäristön asukkailta joitakuita arvailuja ajasta,
-jolloin hän on syntynyt, ja suvusta, johon hänen pitäisi kuulua, mutta
-hänen oikea ikänsä lasketaan maanjäristys-päivästä, ja hänen todellinen
-perheensä on se, johon hänet on otettu kasvatiksi.
-
-Mestari Adam, kertomuksemme sankari, oli elävä esimerkki tästä
-kuvaamastamme merkillisestä asiaintilasta.
-
-Jos lukijat tahtovat tutustua tuohon kunnioitettavaan henkilöön, jota
-kohtaan pyydämme nyt saada kiinnittää heidän koko huomionsa, ei heidän
-tarvitse muuta kuin luoda silmänsä äkkijyrkälle polulle, joka vie
-Nicoterasta Monteleoneen. He näkevät silloin siellä, elokuun tulisen
-auringon alla, kulkemassa noin viidenkymmenen tai viidenkuudetta vuoden
-ikäisen miehen, puettuna samettisiin liiveihin ja polvihousuihin,
-joiden alkuperäistä väriä on vaikea eroittaa maalikerrostumain alta,
-jotka ovat peittäneet sen vuorotellen enemmän tai vähemmän leveinä
-laikkuina. Hänen vyölaukkunsa taskuista pistää esiin puukon asemasta,
-joka hänen kansalaisillaan on tavallisesti matkassa, rauhallisempia
-aseita: kaksoiskäärö kaikensuuruisia suteja ja siveltimiä; ja hänen
-vyönsä kuljettaa pistoolien paikalla valikoidun lajitelman kirkkaita
-ja kirkuvia värejä, joista alkeelliset kansat pitävät enemmän kuin
-hillityistä värisoinnuista. Matkapullo, jota hän kantaa olkahihnassa,
-ei sisällä Liparin tai Catanzaron nektaria, vaan liimavettä, joka
-auttaa häntä samallaikaa sammuttamaan janonsa raakaa vettä laheammalla
-aineella ja kiinnittämään punavärinsä ja indigonsa sitä lujemmalla.
-Ja viimein sauva, jota hän kansallisen karabiinin tapaan kantaa niin
-peloittavalta näyttävänä aseena olallaan, on ainoastaan viaton karttu,
-jolle maalarit ovat antaneet kuvaavan nimen: kädennoja.
-
-Tämä mies, joka on ruumiiltaan atleettinen ja käynniltään vielä
-nopea ja keveä, katseeltaan huoleton ja iloinen, löydettiin heinäkun
-21 päivänä v. 1764, alastomana ja itkevänä, neljännespeninkulman
-päässä täältä, Maidan kylästä, joka oli kadonnut yöllä maan sisään,
-taloineen ja asukkaineen päivineen, aivan kuin joku noista kirotuista
-kaupungeista, joita Jumalan viha muinoin kohtasi. Nicoteran talonpojat
-löysivät hänet tien ravista, voimatta aavistaa, kuinka hän oli sinne
-joutunut; he ottivat hänet hoitoonsa, ja heiltä hän sai maailman
-ensimmäisen ristimänimen, luultavastikin hämärän syntyperänsä
-muistoksi. Jää nyt selitettäväksi, mistä hänelle Oli tullut mestarin
-nimitys, joka hänen nimeensä liittyi.
-
-Nuoren Adamin, jonka ikä siis alkaa vuoden 1764 onnettomuudesta, —
-tapahtuma, mikä teki hänet ehkä noin vuoden tai puolitoista nuoremmaksi
-kuin hän oikeastaan oli, — olivat hänen kasvattivanhempansa
-määränneet ensin karjaa paimentamaan: luottamustoimi kylläkin, koska
-villa muodostaa, kuten tiedetään, öljyn ja viinin keralla Kalabrian
-ainoan rikkauden. Mutta hän oli piankin osoittanut heikkoa kutsumusta
-paimenelämän iloihin, noihin, joita hänen kansalaisensa Theokritos on
-niin runollisesti lauluissaan ylistänyt. Sensijaan oli hänellä, kuten
-Giottolla, vahva taipumus piirtää hiekkaan ihmisten, puiden ja eläinten
-kuvia, ja jos hänelle olisi avautunut jonkun Cimabuen atelieri,
-olisi hänestä ehkä tullut suuri maalari. Onnettomasti kyllä puuttui
-oppilaalta opettaja; opetus ei rientänyt kehittämään hänen luontaisia
-lahjojaan, ja nuori Adam jäi vain sutaajaksi.
-
-Muuten, tässä me lankeamme aikakautemme vikaan, joka on tuomita
-kaikkea meidän sivistyksemme näkökannalta; arvoisa kuvantekijä, jota
-olemme nyt nimittäneet epäkunnioitettavasti sutaajaksi ja joka olisi
-ehkä kyllä ansainnut sen nimen Pariisissa, Lontoossa tai Roomassa,
-oli asuinseudullaan sangen huomattu taiteilija, jonka tuotteet olivat
-aikoinaan nauttineet sellaista mainetta, että Napolin poliisikin oli
-arvellut velvollisuudekseen sekaantua asiaan.
-
-Kerromme kohta, missä olosuhteissa tuo isällinen laitos joutui
-tällaisiin huoliin.
-
-Mestari Adam oli jo ansainnut, valmistamalla joukon enemmän tai
-vähemmän kauniita kylttejä, arvonimen, joka on hänen ristimänimensä
-edellä, kun tuli vuoden 1798 vastavallankumous. Ferdinandin ja
-Karolinan olivat, kuten tiedetään, ranskalaiset karkoittaneet
-valtaistuimelta, ja he olivat vetäytyneet Napolista Sisiliaan
-kontra-amiraali Nelsonin laivalla, siirtäneet hallituksensa Palermoon
-ja jättäneet Napolin Championnetin valtaan, joka oli siellä julistanut
-partenopelaisen tasavallan. Vapautettujen alamaisten onnettomuudeksi
-oli puoliksi kruununsa menettäneillä kuninkaalla ja kuningattarella
-lähistöllään päättäväinen mies nimeltään kardinaali Ruffo, joka ryhtyi
-valloittamaan takaisin laillisten hallitsijainsa valtaistuinta. Hän
-purjehti siis kuninkaallisen parin kanssa Kalabriaan ja kutsui pyhän
-uskon nimessä ympärilleen kaikki ne, jotka olivat pysyneet uskollisina
-entisille kuningasvaltaisille periaatteille. Viisi-, kuusisataa miestä
-riensi paikalle ensimmäisen kehoituksen kuullen; rohkea partiolainen
-piti tätä joukkoa riittävänä, ja koska hän ei ollut marssimaan
-lähteäkseen muuta vailla kuin lippua, jonka ympärille hän voi
-sotilaansa yhdistää, tiedusti hän jotakuta taiteilijaa maalaamaan hänen
-lippuunsa Karmelvuoren Neitsyt Maarian, jonka suojelukseen kardinaali
-oli yrityksensä jättänyt.
-
-Mestari Adam oli silloin parhaassa iässään ja luomisvoimassaan:
-hän astui täynnä itseluottamusta Ruffon eteen, selitytti itselleen
-suunnitelman, ja valmisti pyydetyn madonnan niin nopeasti ja
-sellaisella tunteella, että hän samalla kertaa tyydytti sekä
-kirkonmiestä että sotilasta. Kenraalipappismies tarjoutui, kaksinaisen
-arvonsa mukaan, myöntämään hänelle kaiken, mitä hän toivoi, niin
-hengellisessä kuin maallisessa suhteessa. Mestari Adam pyysi häneltä
-hengellisenä lahjana hänen siunauksensa ja maallisena oikeuden maalata
-yksinään madonnia ja kiirastuleen tuomittuja sieluja kaikkiin vapaihin
-seinäpintoihin, mitä hän saattoi tavata viidenkymmenen virstan piirissä
-ympäristöllään. Tähän kaksinkertaiseen pyyntöön myönnyttiinkin heti
-paikalla, vaikka se tuntuikin läsnäolijoista hiukan kunnianhimoiselta.
-
-Kun sitten Ruffo oli valloittanut takaisin valtakunnan ja saattanut
-Ferdinandin ja Karolinan jälleen heidän entiseen pääkaupunkiinsa,
-nautti mestari Adam, vaikutettuaan parhaan vointinsa mukaan tähän
-suurtapaukseen, kenenkään vastustamatta oikeutta, joka oli hänelle
-hänen isänmaallisuutensa ja uskollisuutensa palkkioksi myönnetty.
-
-Ne lukijoistamme, jotka ovat matkustaneet Italiassa ja nähneet
-napolilaisten ja kalabrialaisten talonpoikien hurskaan kunnioituksen
-mainitunlaisia kuvia kohtaan, ymmärtävät helposti, miten tärkeä moinen
-monopoli mestari Adamille oli. Olivathan kaikki luostarit, jotka
-halusivat uuden madonnan tai entisen korjauttaa, pakotetut turvautumaan
-häneen. Mestari Adam jälleen määräsi itselleen ehtonsa, koska hän oli
-yksin työalallaan; ja tavallisesti vaati hän saada koota almuja tuon
-pyhän kuvan edessä, yhdessä veljeskunnan lukkarin kanssa, määräajan
-kuluessa, joka oli milloin pitempi, milloin lyhyempi, asianosaisten
-kesken tehdyn sopimuksen mukaan.
-
-Mitä taas kiirastulen sieluihin tulee, siinä oli toinen temppu: heti,
-kun joku rikas talonpoika kuoli, pani mestari Adam hänet väliaikaisesti
-kiirastuleen, mikä Jumalan aikomus hänen sieluunsa nähden lienee
-ollutkin: määrätäkö hänet sitten helvettiin vai paratiisiin. Niinpä
-tuo armoton mies lisäsi lukuisain entisten olentojen joukkoon, jotka
-kohottivat liekeistä päitään ja ojensivat käsiään, tarpeen tullen uuden
-pään ja kaksi uutta kättä, mutta pää niin mallinsa näköinen ja kädet
-niin tuskan vääntämät, ettei vainajan sukulaisilla olisi ollut sydäntä,
-jos he olisivat jättäneet rukouksia ja almuja vaille moisen sielun,
-joka kaikkien ihmisten nähden niin kiivaasti vetosi heidän apuunsa.
-Siitä oli seurauksena, että perilliset, enemmän omaksi kunniakseen kuin
-vainajan tuskien helpottamiseksi, luettivat vankasti messuja papilla
-ja antoivat yhtä vankasti almuja maalarille. Kumpainenkin heistä
-täyttikin tehtävänsä tunnollisesti. Joka yö pappi luki messun ja joka
-yö meni maalari sammuttamaan yhden liekeistä ja pyyhkimään pois sielun
-kasvoilta yhden tuskallisen piirteen. Sillä tavoin oli perillisillä,
-sitä mukaa kuin he täyttivät kristillistä rakkaudenvelvollisuuttaan,
-ilo seurata sen vaikutuksia vaivatun sielun kasvojen ilmeistä, jotka
-muuttuivat nyt huomattavin askelin ja tasaisesti kadotukseen tuomitun
-epätoivosta autuuteen valitun iloksi.
-
-Ja kun messut oli luettu ja almut annettu, niin sai vainaja jonakin
-kauniina päivänä jo siivet. Sukulaiset tekivät vielä viimeisen
-uhrauksen, ja huomenna oli sielun paikka tyhjä: niiden henkilöitten
-hurskauden vapauttamana, jotka vainaja oli jättänyt jälkeensä tänne
-maan päälle, oli hän nyt autuaana noussut ylös taivaaseen.
-
-Kului kymmenkunnan vuotta, joina mestari Adam sai harjoittaa
-rehellisesti tätä viatonta ammattia, kokematta mitään muuta
-epämieluisaa kun mitä hänen hurskaat osuusmiehensä hänelle joskus
-vähäisen tuottivat väittäen etteivät kiirastuleen tuomitut muka
-tarvitse muuta kuin messua, ja että ne voivat tulla toimeen ilman
-almuja.
-
-Silloin, eräänä päivänä, tuli Nicoteran kirkon lukkari, Fra Bracalone,
-noutamaan häntä priorin pyynnöstä uudistamaan erästä vanhaa, kipsistä
-madonnankuvaa, joka oli valtavan puutarhan muurissa kirkon edustalla
-ja joka muinoin oli ollut hyvin ihmeitätekevä, mutta ei ollut nykyisin
-antanut mitään elon merkkiä luultavasti tyytymättömänä unohdukseen,
-johon se oli jätetty. Syynä, miksi priori nyt muisti tämän pyhän
-kuvan, oli pelko, jota muuan rosvo nimeltä Marco Brandi tuotti
-koko Ala-Kalabrialle, sillä hänen epäiltiin asettuneen askaroimaan
-seudulle. Nicoteran kirkkoraati oli siis päättänyt tehdä jotakin hyvää
-pyhälle äidille, että tämä kiitollisena tekisi puolestaan jotakin
-kylän hyväksi. Samailaikaa ja suuremmaksi varmuudeksi oli lähetetty
-pikaviesti Monteleonen tuomarin puheille, ilmoittamaan tälle asiain
-tilasta ja pyytämään häneltä seudulle muutamia santarmeja.
-
-Mestari Adam ryhtyi työhön aivan kristillisellä hartaudella. Hänen
-siveltimensä vedoilla madonnan kasvot saivat entisen tuoreutensa, otsa
-säteikkönsä ja vaatteet värinsä. Koko ajan hänen työskennellessään
-oli hänen ympärillään piiri uteliaita, joiden herkeämätön
-tarkkaavaisuus todisti, kuinka tärkeän merkityksen kylä antoi tälle
-kansallisteokselle, joka sen silmäin edessä valmistui. Ja kun kuva
-oli viimeistelty, toivotti jokainen onnea maalarille, ja hän vastasi
-kohteliaisuuksiin täysin taiteellisella vaatimattomuudella, että hänen
-mielipiteensä oli, samoin kuin hänen kansalaistensakin, että hän oli
-tehnyt suorastaan mestariteoksensa.
-
-Monteleonen tuomarikin oli puolestaan vastannut alaistensa hätähuutoon,
-niin että Nicotera saattoi nyt luottaa yhtaikaa sekä maalliseen
-suojelukseen että hengelliseen.
-
-Kunnon santarmit saapuivat todellakin heti paikalle ja ryhtyivät
-sotaretkeen, kartoittivat Marco Brandin oivallisesta asemastaan, jossa
-hän oli täysin valmistautunut asettumaan talvileiriin, hajoittivat
-hänen joukkonsa ja ajoivat päällikköä niin tarmokkaasti takaa, ettei
-Marco Brandilla, sbirrien [italialainen kansanimitys santarmeille.
-Suom.] ja kaupungin välille saarrettuna, ollut aikaa keksiä muuta
-neuvoa kuin piiloittua kiireesti pieneen kastanjametsään, joka oli
-juuri mainitun luostaripuutarhan muurin takana. Tuossa tuokiossa oli se
-metsä, yhtä viisaalla kuin nopeallakin joukkojen liikkeellä ympäröity
-ja tutkittu pitkin pituuttaan ja sitten taas pitkin leveyttään, mutta
-se kaikki oli turhaa: Marco Brandi oli kadonnut. Tarkastettiin metsä
-uudestaan, puu puulta ja pensas pensaalta, mutta etsiskelyt jäivät yhä
-tuloksettomiksi, vaikka ei kuljettu ainoankaan ruohomättään ohitse
-sohaisematta siihen pistimen kärkeä.
-
-Saattoi aivan luulla, että noituus tässä piti peliään.
-
-Meni noin viikko, eikä Marco Brandista kuulunut mitään. Mutta koska
-tunnettiin vaaran läheisyys, lisäsivät santarmit valppauttansa ja
-väestö hurskauttaan kaksin verroin. Koskaan ei madonnaa ole rukoiltu,
-hellitty eikä imarreltu niinkuin siellä tuota mestari Adamin madonnaa.
-Rikkaammat ympäristön emännät olivat tuoneet hänelle korvarenkaansa ja
-kaulahelmensä, jotka he aikoivat kyllä ottaa häneltä takaisin heti,
-kun Marco Brandi oli vangittu, mutta lainasivat nyt hänelle siksi
-aikaa. Lamppu paloi yötä päivää hänen siunattujen jalkainsa juuressa,
-ja tämän lampun hoito oli uskottu erään hurskaan naisen toimeksi, jota
-sanottiin Martha-sisareksi ja joka kiersi aina aamuisin talosta taloon
-kokoomassa öljyä almuksi ja kaatoi illalla luostarissa aamumatkansa
-tuloksen säilytysastiaan, mikä oli aina täynnä, ettei arvon muijan
-suinkaan tarvinnut täyttää sitä omalla öljyllään. Päinvastoin: jokainen
-oli ottanut ilokseen tyrkyttää hänelle hieman almua, pyytäen häneltä
-paikkaa hänen rukouksissaan; sillä Martha-sisarella oli, kuten olemme
-sanoneet, pyhyyden tuoksu, joka ulottui seitsemän peninkulman päähän
-ympäristössä. Kuten pyhä Theresia hän näki näkyjä; joskus hän makasi
-päivän tai kaksikin vuoteellaan, liikauttamatta itseään, mutta silmät
-auki ja kasvot väännyksissä: lääkäri sanoi sitä kaatumataudiksi ja Fra
-Bracalone hurmiotilaksi.
-
-Nyt tapahtui, että Martha-sisar sai juuri tavallisen taudinkohtauksensa
-eikä ilmestynyt kahteen vuorokauteen madonnan luo suorittamaan totuttua
-hartaustyötään. Mutta niin suuri on Italiassa kunnioitus kunkin
-ammattioikeuksia kohtaan, ettei yksikään nainen, olisipa hän ollut
-hurskaudestaan miten varma tahansa, uskaltanut asettua Martha-sisaren
-paikalle ja että siis pyhä kuva sai olla kolmeneljännestä tästä ajasta
-ilman valoa, koska öljy oli palanut loppuun.
-
-Toinen päivä oli päättymäisillään, yö läheni nopeasti ja pimeänä, Ave
-Maria, — hämärän viimeinen laulu, — oli haipunut taivasta kohti,
-kadut muuttuivat tyhjiksi, ja paitsi muuatta lapsiparvea, joka leikki
-madonnankuvan edessä, kiiruhti kukin kotiinsa, kun yhtäkkiä kuului
-ääni, ikäänkuin pyhän neitsyen kuvan komerosta tullen, selvänä ja
-syvänä ja kutsui nimeltä erästä pientä pojanvintiötä, joka oli kuvaa
-lähinnä. Kaikki lapset kääntyivät kummastuneina.
-
-— Paschariello! sanoi sama ääni toisen kerran.
-
-— Mitä tahdotte, madonna? kysyi poika.
-
-— Mene sanomaan Martha-sisarelle, — jatkoi ääni, — että hän on kaksi
-päivää unohtanut panna öljyä lamppuuni.
-
-Paschariello ei tarvinnut toista sanaa: hän läksi minkä käpälistä
-pääsi ja saapui kaikkien muitten lasten seuraamana ja huutaen: "ihme,
-ihme!" hien vallassa, kalpeana ja läähättäen Marthan luo, juuri
-hetkellä, jolloin tuo hurskas nainen heräsi tajuihinsa, maattuaan
-neljäkymmentäkahdeksan tuntia tainnuksissa.
-
-Martha-sisar kuuli, mitä poika hänelle sanoi, ja selviten vähitellen
-entiselleen ja muistaen yhden toisensa jälkeen asioistaan, hän julisti
-nyt naapurien kuullen, jotka tämä merkillinen uutinen oli tuonut hänen
-vuoteensa ympärille, että pyhä neitsyt tosiaan oli ilmestynyt hänelle
-ja lausunut samat sanat, jotka Paschariello hänelle nyt toi. Silloin
-eivät ihmettä huutaneet pelkästään lapset, vaan koko kylä yhteen ääneen.
-
-Martha-sisar nousi ylös riemuhälinän, huutojen ja laulun kaikuessa
-ja asteli ihmeitätekevän kuvan luo. Paschariellosta tuli yleisen
-kunnioituksen esine ja häntä kannettiin riemusaatossa kahden voimakkaan
-kalabrialaisen olkapäillä. Sitten pysähtyi kulkue, Maria-sisaren
-pyynnöstä, madonnan kuvan edessä, laulaen Neitsyt Maarian litanioita.
-Ja sillaikaa kuin Fra Bracalone yhtäällä ja mestari Adam toisaalla
-kokosivat, tilaisuutta hyväkseen käyttäen, almuja, toinen luostarilleen
-ja toinen itselleen, lähestyi tuo valittu nainen yksinään kuvaa
-ja keskusteli muutaman hetken matalalla äänellä sen kanssa. Tämän
-keskustelun tuloksena, jota kaikki kärsimättömästi odottivat, oli
-viimein se, että Martha-sisar kääntyi kuulijoihin päin ja julisti
-madonnan nimessä, että tämä oli hänelle ilmoittanut olevansa mitä
-syvimmin loukattu Nicoteran asukkaiden heikon uskon vuoksi, koska
-he olivat luulleet tarvitsevansa turvatakseen itseään Marco Brandin
-hommilta lisätä pyhän Neitsyen kaikkivaltiaaseen suojelukseen vielä
-niin maallisen avun kuin ruotu santarmeja on. Madonna kieltäytyi nyt
-jyrkästi taipumasta moiseen liittoon ja julisti, että väestön on
-valittava joko hengellinen taikka ajallinen apu; sillä samalla kertaa
-ei ihminen voi olla santarmien ja Neitsyen puolella. Läsnäolevain oli
-siis lausuttava ajatuksensa: jos he suosivat santarmeja, ei madonnalla
-ollut enää asiassa mitään virkkamista, sillä hän ei tahtonut pakottaa
-omiatuntoja: mutta hän jättäisikin asian yksistään santarmien huoleksi
-eikä vastaisi mistään. Jos he jälleen suosivat häntä, niin ottaisi hän
-koko asian huolekseen ja vastaisi siitä, ettei tästä päivästä lukien
-kolmen vuoden ajalla kuultaisi Marco Brandista mitään.
-
-Ei ollut epäilemistä, kumpi valita. Huuto "eläköön madonna! alas
-sbirrit!" kaikui vastaukseksi joka taholta, ja santarmiparat, jotka
-kutsuttiin pois vartiopaikoistaan, missä he olivat valvoneet viikon
-päivät paremman palkinnon ansaitsevalla rohkeudella ja sitkeydellä,
-läksivät jo samana yönä Monteleoneen, kansan häväistyshuutojen
-seuraamina ja monien äänten ehdottaessa, että heitä pitäisi kivittääkin.
-
-Mestari Adamin madonna jäi siis paikan valtiaaksi ja voittajattareksi
-taistelukentällä. Kiiruhtakaamme hänen kunniakseen sanomaan, ettei hän
-tehnyt väärää lupausta, sillä tästä hetkestä saakka ei Nicoterassa
-eikä sen ympäristössä kuultu enempää puhuttavan hirvittävästä Marco
-Brandista.
-
-
-
-
-II
-
-Kirjeelliset uutiset
-
-
-Sillävälin oli huhu tästä ihmeestä levinnyt Reggiosta Cosenzaan saakka,
-ja se oli kansassa herättänyt suuren uskonnollisen kunnioituksen pyhää
-kuvaa kohtaan; ympäristön madonnat olivat tosin nekin koettaneet
-puolestaan näyttää, etteivät he olleet aivan täydellisesti arvottomia
-saamaan huomiota osakseen; niinpä olivat toiset kohottaneet käsiään,
-toiset kääntäneet silmiään, toiset taas liikuttaneet huuliaan; mutta
-yksikään heistä ei ollut puhunut, joten voitto jäi yhä ratkaisevasti
-Nicoteran madonnalle, ja sitä kohti riensi nyt toivioretkeläisiä
-kaikilta Kalabrian kulmilta.
-
-Hänen lähistöllään oli kolmena tärkeimpänä henkilönä Paschariello,
-jonka puoleen hän ensin oli kääntynyt, Martha-sisar, joka oli puhellut
-hänen kanssaan kasvoista kasvoihin kuten Mooses Herran kanssa, ja
-viimein mestari Adam, joka oli korjannut kuvan niin loistavalla
-tavalla, että se, epäilemättäkin iloissaan tällaisesta uudistuksesta,
-oli tehnyt kerrotun ihmetyön.
-
-Mitä Fra Bracaloneen tulee, hän oli joutunut, kuten huomaamme, koko
-tässä tapahtumassa täydellisesti syrjään. Se oli tuntunut hänen
-almujensaannissaankin, ja tämä alennus hänen verotuloissaan oli
-synnyttänyt hänessä jonkunlaista kaunaa mestari Adamia kohtaan, jonka
-suosio kansan joukossa nyt hetkeksi painoi hänet varjoon.
-
-On myönnettävä, että näiden kolmen kuuluisan henkilön voitto oli niin
-täydellinen kuin olla saattaa. Paschariello, joka tähän asti ei ollut
-saanut kansalaisten puolelta minkäänlaista huomiota osakseen, ellei ota
-lukuun sitä, että joku kunnon talonpoika toimitti hänen koiruuksistaan
-tuskastuneena kenkänsä kärjen tai kämmenensä joskus yhteen erään hänen
-ruumiinosansa kanssa; Paschariello, joka tähän saakka oli juossut
-Nicoteran kujia verhottuna sellaisiin ryysyihin, että meidän on
-täytynyt nähdä ne jonkun sisilialaisen kerjäläisen ruumiin peittona
-käsittääksemme, että on olemassa onnettomia, jotka pukeutuvat
-pelkkiin reikiin ja riekaleihin, joten luulisi heidän anastaneen
-pitkän taistelun jälkeen ylleen jonkun jättiläishämähäkin verkon;
-se Paschariello oli nyt puettu seurakunnan kustannuksella kiireestä
-kantaan kauneimpaan samettiin, mitä Monteleonesta voitiin löytää, ja
-asetettu yleisen uteliaisuuden esineeksi eräänlaisille telineille,
-jotka oli hänelle pystytetty hänen onnensa lähteen, madonnan kuvan
-eteen. Ja kaikki heittivät hänelle nyt appelsiineja, granaattiomenoita
-ja kastanjoita, joista hän puolestaan nakkeli kuoret ja kivet takaisin,
-uskovaisten otellessa niistä keskenään kuin pyhäinjäännöksistä.
-Paschariello, niin, hän näki nyt kurjuudessa elämisen ja työn asemesta,
-joihin hän oli syntynyt, aukeavan eteensä ruusunpunaisen tulevaisuuden,
-ja siihen hän heittäytyi huolettomana ja ylpeänä, varmana siitä, että
-hän tämän kirkollisen olemassaolonsa jälkeen saavuttaisi ennemmin tai
-myöhemmin myöskin ikuisen pyhimyksen arvon.
-
-Martha-sisarta puolestaan ei ollut myöskään unohdettu yleisessä
-kiitollisuuden jaossa. Suosio, jota hän näytti nauttivan madonnan
-puolelta, oli vaientanut täydellisesti eräät hejaavat huhut, joita
-ilkeämieliset ja uskottomat monta kertaa olivat koettaneet hänestä
-levittää: oli menty niinkin pitkälle, että oli väitetty tällä
-mainiolla naisella olevan joitakin liikesuhteita rosvojoukon kanssa,
-jota Marco Brandin isä muinoin oli johtanut, — arvoisa vanhus, joka
-nyt oli vetäytynyt Cosenzaan ja vietti siellä loput aikaansa yleisen
-kunnioituksen esineenä.
-
-Kerromme myöhemmin, kuinka ja missä olosuhteissa tämä kunnon toimimies
-jätti uransa, jolla hänen poikansa häntä sitten kunnialla seurasi;
-mutta tällä hetkellä emme tahdo poiketa aiheestamme, vaan palaamme
-Marthaan, jonka maine nyt vihdoinkin oli voittanut kaikki nuo huhut,
-armon avulla, jota madonna oli hänelle osoittanut valitessaan hänet
-valamaan öljyä lamppuunsa; ja olipa hänellä ja madonnalla nyt
-yhteinenkin etuoikeus hoitaa joitakin erikoistautia sairastavia,
-ja juuri hänen puoleensa käännyttiin näitä toisen luokan ihmeitä
-toivottaessa.
-
-Mitä mestari Adamiin tulee, hän oli saavuttanut korkeimman
-kunniankukkulan mitä kukaan taiteilija voi toivoa. Sitten kun hän oli
-tehnyt puhuvan madonnan, ei ollut ainoatakaan kirkkoa, köyhintäkään,
-joka ei olisi tahtonut itselleen samannäköistä; niinpä olikin mestari
-Adam noteerannut neitsyensä kymmeneen hopeakolikkoon kappaleelta, ja
-vaikka hinta oli näin valtava, ei hän kuitenkaan ennättänyt suorittaa
-kaikkia tilauksia, joita tuli. Tästä oli tuloksena huomattava parannus
-taiteilija-paran pikku taloudessa, mistä seikasta hän oli onnellinen
-etenkin tyttärensä vuoksi, jota hän rakasti koko tunteittensa voimalla.
-Eikä Gelsomina lähtenytkään nyt enää koskaan kotoaan kuin puvussa niin
-komeassa, että itse madonna olisi voinut sitä kadehtia, ja se seikka
-herätti aina pahennusta Fra Bracalonessa, joka ei unohtanut koskaan
-sanoa, milloin vain siihen tilaisuuden sai, että tämä päättyisi pahoin,
-ja että paholainen olisi sangen tyhmä, ellei hän käyttäisi hyväkseen
-ruumiin ylpeyttä toimittaakseen sielun ikuiseen kadotukseen.
-
-Fra Bracalonen ennustukset eivät kauan jääneetkään ainakaan osaksi
-toteutumatta. Ihmeen maine oli levinnyt aina Napoliin ja Palermoon
-saakka; koko kahden Sisilian kuningaskunnassa ei puhuttu enää
-muusta kuin toivioretkestä Nicoteran madonnan luo, joten hallitus,
-nähdessään millaiset määrät passeja pyydettiin Monteleoneen, alkoi
-epäillä, ettei pelkkä hurskaus ollut ainoana syynä niin yleiseen
-väen muuttoon. Eikä todellakaan mennyt kauan, kun jo huomattiin,
-että carbonarit [eräs italialaisten vallankumouksellinen liitto.
-Suom.] olivat käyttäneet hyväkseen tilaisuutta, ja että kymmenestä-,
-kahdestatoista tuhannesta passista, jotka oli annettu Kalabrian matkaa
-varten, oli yli kolmetuhatta sellaisten olioiden pyytämiä, jotka
-kuuluivat kuningaskunnan erilaisiin salapuolueisiin. Oli vuosi 1817;
-Eurooppa näytti pyrkivän vallankumouksiin. Ferdinand, joka oli vaivoin
-pelastunut maanpaosta, ei halunnut lainkaan sinne palata; hän lähetti
-kolmetuhatta miestä Monteleoneen ja kolmetuhatta Tropeaan; sitten,
-osuakseen pahan juureen, hän panetti Paschariellon kasvatuslaitokseen,
-pakotti Martha-sisaren menemään luostariin ja lähetti madonnalle
-suoranaisen määräyksen olla tekemättä enää ihmeitä hänen luvattaan.
-
-Nicoteran asukkaiden suureksi hämmästykseksi madonna totteli,
-vieläpä ihmeempi seikka: poliisi, jonka into on selittää kaikkein
-selittämättömimpiä asioita, väitti Martha-sisaren tunnustaneen ripillä
-luostarin esimiehelle uudistaneensa pojan joukkueen kanssa samat
-suhteet, joissa hän oli ennen ollut isän rosvojoukkoon; joten näyttää
-siltä, ellei ole jumalatonta moista uskoa, että Marco Brandi, kun
-häntä ajettiin takaa, niinkuin olemme nähneet, ja hän oli pakotettu
-heittäytymään tuohon metsikköön, oli kiivennyt sitä reunustavan muurin
-ylitse ja piiloutunut luostarin puutarhaan, josta kukaan ei ollut
-tullut häntä etsineeksi. Tämän seikan mahtoi Martha-sisar tietää,
-ja hän lähestyi nyt, ottaen tekosyyksi öljyn kaatamisen lamppuun,
-joka ilta madonnaa ja toimitti pimeän suojassa ja muuriin kaivetusta
-reiästä ruokavaroja rosvolle, joka ei voinut paeta vuoristoon niin
-kauan kuin vartioita oli asetettu kaikkialle. Mutta kun Martha-sisar
-oli sairastunut, loppuivat ruokavarat yhtäkkiä. Marco Brandi oli
-ollut kaksi päivää kärsivällinen, mutta sen ajan kuluttua hän alkoi
-pelätä pelastuneensa hirsipuusta ainoastaan kuollakseen nälkään ja
-oli siis päättänyt kutsua Martha-sisarta apuun madonnan nimessä,
-jonka lamppuun sisar oli unohtanut kaataa öljyä kahden kokonaisen
-kuolettavan vuorokauden kuluessa. Olemme nähneet, miten sattuma auttoi,
-että Martha-sisar voi totella madonnan kutsua ja miten madonna sitten
-oli tämän hurskaan naisen suun kautta ilmaissut vastenmielisyyden,
-joka neitsyt Maarian tunteena ei ketään kummastuttanut, sillä ovathan
-santarmit saaneet Italiassa, niinkuin Ranskassakin, kansanomaisen
-haukkumanimen "Jeesuksen piiskurit".
-
-Tätä kertomusta ei kuitenkaan uskottu, koska poliisi oli sen kertonut
-ja koska ei milloinkaan uskota sitä, mitä poliisi kertoo; mutta
-miten väärä tuo tarina lienee ollutkin, sai se siitä huolimatta
-totisen vääryyden aikaan madonnaa kohtaan. Tämä vääryys kohdistui
-luonnollisesti myöskin mestari Adamiin, hänen vakinaiseen maalariinsa.
-Kuvan eteen oli asetettu vartija erikoisella ohjeella hajoittaa kaikki
-kokoukset, joihin otti osaa enemmän kuin kolme henkeä. Nyt ei auttanut
-muu kuin sanoa jäähyväiset almuille! Ja luostaritkin, jotka pelkäsivät
-joutuvansa viranomaisten epäluulon alaisiksi, lakkauttivat nyt
-lisäksi tilauksensa; mestari Adam sai alentaa madonniensa hintaa
-kuinka paljon tahansa, alennuksesta ei ollut muuta hyötyä kuin että
-se työnsi hänet entistäänkin enemmän pois muodista. Ja niinpä kunnon
-taiteilija, koska hän ei ollut menestyksensä päivinä pitänyt enempää
-huolta vastaisuudestaan kuin heinäsirkka, piankin huomasi itsensä
-yhtä köyhäksi kuin muinoin, lukkarin suureksi mielihyväksi, tuon Fra
-Bracalonen, joka, kuten kerroimme, oli jo ennustanut tätä onnettomuutta.
-
-Jos mestari Adam olisi ollut yksinäinen mies, olisi hän ottanut
-vastaan tämän onnenkäänteen taiteilijan huolettomuudella ja filosofin
-rauhallisuudella, mutta hänellä oli vaimo, poika ja tytär. Tosin
-huoletti häntä sangen vähän tuo vaimo, mainioin olento, mitä olla
-saattaa: joka lauselman elävä kaiku, mikä hänen edessään lausuttiin,
-viimeisten sanain ainainen toistaja. Mestari Adam ei ollut kunnon
-Babilanalle velkaa muuta kuin seuraamisen myötä- ja vastoinkäymisessä,
-ja tämän velvollisuutensa hän täytti uskollisella hartaudella, niinkuin
-oli alttarin ääressä luvannut, joten vaimoparalla ei ollut mitään
-sanomista, eikä hän sanonutkaan mitään.
-
-Poika jälleen oli tuntenut jo aivan nuorena suurta kutsumusta
-kuninkaan palvelukseen. Niin ollen hän oli pestautunut jalkasoturiksi
-tykkiväkeen, ja vietettyään lippujen alla kahdeksan vuotta,
-jolloin hänen älynsä oli pysynyt sopusoinnussa hänen innostuksensa
-kanssa, hän oli saavuttanut korpraalin korkean arvon ja muuttanut
-sitten sukunimensä, joka oli niin rauhallinen, peloittavampaan ja
-ilmeikkäämpään nimeen: Bombarda.
-
-Siltä taholta ei mestari Adamilla siis ollut mitään huolta
-jälkeläisyydestään, se kukoisti kunniakkaasti kasarmin suojassa ja
-kanuunansavussa, hallituksen ruokkimana ja vaatettamana, joka piti
-sitä Messinassa varusväessä, vaatimatta korvaukseksi sille antamastaan
-kolmesta soldosta [3 soldoa: 15 penniä "vanhaa rahaa". Suom.] päivässä
-muuta kuin vastausta ja soveliasta asua aamu- ja iltahuudossa ja
-joutohetkillä muutamia kunnon sapeliniskuja roistoille, jotka
-maleksivat kaupungin ympärillä, suosituksella antaa lyöntejä enemmän
-kuin voi ja saada niin vähän kuin mahdollista: tämä viimemainittu
-varovaisuus ei iskijän nahan, vaan sitä verhoavan univormun vuoksi.
-
-Mutta Gelsomina, hänen rakkahin tyttärensä, hänen madonniensa perikuva,
-jolle hän haaveksi taiteilijaunelmissaan kaikki maailman rikkaudet ja
-kaikki taivaan autuudet! Gelsomina, joka oli lyhyen hetken maistanut
-juovuttavaa elämää, mitä ihminen himoitsee silloin kun ei sitä omista,
-ja suree sitten kun on sen kadottanut; Gelsomina, tuo haaveellinen,
-itsepäinen, oikullinen lapsi: mitä tulisi hänestä ilman kultaisia
-solkia ja helmisiä korvarenkaita ja korahi-kaulanauhoja, jotka olivat
-ikäänkuin hänen ylpeytensä leipänä?... Ja häneltä ennen muita mestari
-Adam kätkikin köyhyyttään; hän pelkäsi, tuo hellä isärukka, ettei hänen
-tyttärensä vain pitäisi rikoksena hänen köyhyyttään. Mutta mikä suru
-hänen sieluaan kalvoikin, jos Gelsomina häntä vain kutsui, hän saapui
-kasvot onnesta hohtaen, pelkäämättä muuta kuin yhtä ainoaa seikkaa,
-nimittäin sitä, että tytär pyytäisi häneltä jotakin esinettä, jota hän
-ei voisi hänelle antaa... Voi aavistaa, minkä surun se päivä hänelle
-tuottaisi, jolloin tytär pyytäisi häneltä leipää.
-
-Taiteilijaparka olikin nyt joutunut tähän kauhistavaan ajankohtaan.
-Saman päivän aamuna, jolloin olemme kohdanneet hänet Nicoterasta
-Monteleoneen vievällä tiellä, oli Gelsomina noussut vuoteesta mitä
-liikuttavimman sisarellisen tunteen vallassa. Oli kauan siitä, kun oli
-saatu uutisia korpraali Bombardasta, ja oikusta, jollaiset Gelsominalle
-olivat niin ominaisia, oli hän tahtonut saada niitä. Tuskin hän oli
-ilmaissut toivonsa ja uskonsa, että Monteleonessa voi olla kirje, sekä
-halunsa tietää, mitä tuossa kirjeessä luki, niin oli mestari Adam
-suudellut häntä otsalle, antanut vaimolleen ne viisi, kuusi soldoa,
-mitkä hänellä oli enää jäljellä, vaimon käytettäväksi parhaansa mukaan
-päivällisen hankintaan, ja oli sitten lähtenyt matkaan tyhjin vatsoin,
-onnellisena, että hänen Ninansa oli lausunut vain toivomuksen, joka
-ei maksanut täyttyäkseen enempää kuin nelisen penikulmaa jalkaisin
-taivallusta.
-
-Mestari Adam oli, meidän kertoessamme nämä yksityiskohdat hänen
-menneestä elämästään, kulkenut niin uutterasti, että saapui
-jo Monteleoneen ja nousi ylös mäkisiä katuja, jotka johtivat
-postikonttorille. Tultuaan jonkun askeleen päähän tuosta talosta, jota
-etsimään hän oli niin kaukaa kävellyt, hän pysähtyi, otti toiseen
-käteen kreikkalaisen myssynsä, raapaisi toisella kaljua otsaansa ja
-näytti painuvan syviin mietteisiin. Se, joka ei tuntenut mestari Adamin
-raha-asiain tilaa, olisi saattanut luulla kunnioitettavan taiteilijan
-pysähtyneen siihen ihailemaan haltioissaan tuon merkillisen rakennuksen
-omituista arkkitehtuuria.
-
-Tosiaankin postikonttori muistutti jotakuta tuollaista enkelien
-ihmeellisellä tavalla siirtämää taloa kuten esimerkiksi
-Notre-Dame-de-Lorettea; aivan kuin ripustettuna taivaaseen
-messinkilangoista eikä kiinnitettynä maahan kivijuurilla, se oli
-pitänyt puolensa kaikkia maanjäristyksiä vastaan, mitä oli sattunut sen
-perustamisesta saakka. Kaksikymmentä kertaa, keskellä muun kaupungin
-suonenvetoisia väänteitä, se oli värähtänyt kuin kuolemaisillaan;
-kaksikymmentä kertaa hirmumyrsky oli ravistellut sitä perustuksesta
-tasakattoon asti kuin ajelehtivaa laivaa, ja joka kerta sen horjuvat
-kerrokset olivat asettuneet jälleen paikoilleen, sen ammottavat
-halkeamat jälleen sulkeutuneet, sen vulkaaninen kuume sammunut, ja
-se oli jäänyt, tosin ontuvana ja kyssänä, paikalleen, mutta ainakin
-pystyyn keskelle ympäröiviä raunioita. Vedenpaisumuksessa se olisi
-kai kellunut pinnalla kuin Noakin arkki; Gomorrassa se olisi ollut
-palamaton, ja varman olettamuksen mukaan se mahtoi olla vakuutettu
-jo viimeistä päivääkin vastaan ja aikoi kumota täydellisesti
-ilmestyskirjan ennustukset.
-
-Seistyään hetken syventyneenä epämääräiseen katseluun, josta
-huomasi, että mestari Adam katseli mitään näkemättä, valaisi neron
-säde taiteilijan otsaa, iloinen liekki vilahti hänen silmissään
-ja halveksivan ylimielisyyden hymyily värähdytti hänen huuliaan.
-Hän kohotti päätään kuin ainakin mies, joka tuntee, että maailma
-on voimakkaan ja ovelan osuutta; ja astellen eteenpäin pyöritellen
-kreikkalaista myssyään sormensa päässä hän meni nyt nojailemaan kaksin
-käsin aitaukseen, joka ympäröi kuvaamaamme rakennusta. Hän seisoi
-tuokion tässä odottelua ilmaisevassa asennossa, kunnes muuan virkailija
-käänsi päätään häneen päin, nosti silmälasinsa otsalle ja kysyi häneltä
-happamella äänellä, mitä hänellä oli asiaa.
-
-— Eikö teillä olisi postitoimistoon osoitettua kirjettä? vastasi
-metisellä äänellä hän, jolle kysymys oli tehty. — Kirjettä Messinasta
-mestari Adamille, taidemaalarille Nicoterasta.
-
-— Tässä on, — vastasi virkamies etsittyään hetkisen ja ojentaen
-vanhukselle pyydetyn esineen.
-
-— Ettekö tahtoisi sitä minulle lukea, hyvä herra? — jatkoi mestari
-Adam ihmeellisen hyvänsävyisesti; — sillä täytyy olla oppinut mies
-kuin te ymmärtääkseen moisia variksenvarpaita.
-
-— Mielelläni, kunnon mies, — vastasi virkailija, joka alkoi nyt
-tuntea puhuteltavassaan Kalabrian Michelangelon. — Se on varmaan
-pojaltanne Bombardalta —
-
-— Justiinsa! hyvä Jumala, niin, niin, se rakas lapsi! hän käyttelee
-paremmin tykkisutia kuin kynää, ja koska näköni alkaa jo heiketä, niin
-minulta menee tavallisesti hukkaan puolet siitä, mitä hän minulle
-kirjoittaa.
-
-— Mutta käsiala ei ole lainkaan huono tykkimiehen työksi, — lausui
-kohtelias virkailija arvokkaalla äänellä ja silmälasinsa laskien; — ja
-minä luen sen teille aivan kuin painettua. Hm! Kuunnelkaa nyt. Hm, hm!
-
-Mestari Adam teki merkin, ettei häneltä mene hukkaan sanaakaan.
-
-"Rakas isä,..." sanoi virkailija.
-
-— Niin, niin, hän on nöyrä ja kuuliainen lapsi, — keskeytti mestari
-Adam.
-
-Lukija teki myöntävän merkin ja jatkoi:
-
-    "Rakas isä, me olemme saaneet täällä nauttia niin mainiosta
-    maanjäristyksestä, että jos Jumala olisi suvainnut sen kestää
-    vielä ainoastaan viisi minuuttia lisää, me olisimme paraikaa
-    taivaassa, josta taivas meitä varjelkoon! Minä olen taistellut
-    kuin leijona Messinan rosvoja vastaan, jotka eivät ole meidän
-    kauniin Kalabriamme rosvojen veroisia, ja minä hakkasin kaksi
-    niistä kappaleiksi en ennemmin enkä myöhemmin kuin eilen. Ja
-    myöskin olen saanut lopullisesti lomaa kuudeksi viikoksi. Minä
-    toivon voivani viettää ne kohta teidän seurassanne; odottakaa
-    siis minua joka tapauksessa, vaikkette tätä kirjettä saisikaan,
-    ja varatkaa minulle siunauksenne ja muutamia niitä Palman
-    viikunoita, joista tiedätte minun niin paljon pitävän.
-
-    Uskollinen poikanne,
-
-                                       korpraali Bombarda."
-
-— Kiitos, hyvä herra, — sanoi mestari Adam; — sitä vain tahdoinkin
-tietää; minä tulen noutamaan kirjeen, kun saan rahaa.
-
-Ja samassa hän jätti kaiteen, jota vastaan hän oli seissyt kun
-naulattuna koko ajan, kun kirjettä oli luettu, pisti myssyn päähänsä,
-käännähti kantapäillään ja hävisi lähimmän kadunkulman taakse.
-
-
-
-
-III
-
-Fra Bracalone
-
-
-Mestari Adam oli jo kaukana ennenkuin virkailija selvisi
-ällistyksestään. Kuten olin sanonut, hän tiesi nyt, mitä oli
-tahtonutkin tietää, ja niinpä hän loittonikin pois kevein askelin.
-Kirje, jonka hän oli kuullut, oli tehnyt hänet kymmenen vuotta
-nuoremmaksi.
-
-Hän oli onnellinen vanhus, tuo mestari Adam; noita luonteita, jotka
-niin helposti pääsevät hyvälle tuulelle ja aukenevat toivolle ja
-ilolle aivan kuin kukat auringolle. Nähdessämme hänen kulkevan noin,
-jotakin vanhaa laulua rallatellen ja huiskuttaen ilmaa kädennojallaan,
-olisi monikin rikas kadehtinut häntä ja tuollaista sielun rauhaa, joka
-ilmaisi ehtymätöntä uskoa kaitselmukseen. Tosiaan: hänellä itsellään ei
-juuri tällä hetkellä ollut mitään taivaalta pyydettävää.
-
-— Hyvä Jumala, ajatteli hän, minä olen armoitettu mies! Minulla
-on lahjat, joita kukaan ei kiellä ja jotka tuottavat minulle
-kunniaa, joskaan ei onnea. Minulla on poika, urhoollinen kuin Juudas
-Makkabealainen, minulla on tytär, kaunis ja pulska kuin Neitsyt Maaria;
-ja nuo lapseni saavat nyt tavata toisensa. Kaikki, mitä maailmassa
-rakastan, saan sulkea syliini huomenna, ehkä jo tänä iltana. Kuinka
-Gelsomina on tyytyväinen sanomista, joita hänelle tuon! Kuinka hän
-kavahtaa kaulaani, kiittämään vaivasta, jonka olen nähnyt! ja miten
-hyvällä ruokahalulla syömme illallista!
-
-Tämä viimeinen sana tai paremminkin viimeinen ajatus pysäytti mestari
-Adamin yhtäkkiä kulussaan, ja hän löi kädellään otsaansa kuin unesta
-valveille ponnahtaen: hän oli muistanut, että hän oli aamulla antanut
-vaimolleen päivällistä varten viimeiset rahansa ja ettei hän nyt tuonut
-uusia kotiinsa illallisen hankkimiseksi. Ajatellessaan, ettei hänen
-rakkaalla Gelsominallaan ehkä olisi illalla mitään syömistä, vanhus
-muisti, että hänellä itselläänkin oli nälkä.
-
-Mestari Adam päästi syvän huokauksen ja jatkoi nyt matkaansa kumarapäin
-ja nöyryytettynä. Tuokio sitten oli hän toivonut, että hänellä olisi
-siivet kotiin päästäkseen, ja nyt hänestä tuntui matka aivan liiankin
-nopealta. Hän hiljensi siis askeleitaan, jatkaen kuin kone kulkuaan ja
-mietiskellen keinoa, miten päästä tästä pulasta. Matkansa varrella hän
-kohtasi kaksi, kolme omaa maalaustaan, toiset kiirastuleen tuomittuja,
-toiset madonnia, mutta niistä ei nyt ollut muuta hyötyä kuin että
-ne saivat hänet vain entistä syvemmin tuntemaan jumalallisten ja
-inhimillisten asiain horjuvaisuuden. Kolme vuotta sitten, kunniansa
-päivinä, hän oli nähnyt näitten pyhien kuvain edessä väkeä tungokseen
-saakka rukoilemassa; hänen ei silloin tarvinnut muuta kuin sanoa
-pontevasti: "minä ne olen maalannut", ja tehdä joukossa kierros, niin
-hän sai sellaiset almut, että voi viedä elintarpeita viikon päiviksi
-kotiinsa, ja Gelsomina ostaa jäännösrahoilla niin komean puvun, että
-kaikki Vinan ja Triolon naiset sitä kadehtivat.
-
-Mutta nyt, mikä ero! Sitten kuin hallitus oli kieltänyt mestari Adamin
-madonnia tekemästä ihmetöitä ja kiittämättömät madonnat olivat pitäneet
-velvollisuutenaan totella, olivat hänen siveltimensä luomat menettäneet
-kaiken luottonsa, niin että ne olivat nyt aivan yksinäisiä ja
-hyljättyjä. Ei ollut ainoaakaan kiirastuleen tuomittua, joka ei olisi
-tuntenut tätä arvon menetystä, ja mestari Adam sai surukseen nähdä
-erään talonpojan paremmin säälistä kuin kunnioituksesta tekevän kaiken,
-mitä suinkin voi, sammuttaakseen liekkiä, joka erästä tuomittua kalvoi.
-
-Se oli viimeinen isku, mitä hänen alistumisensa saattoi sietää. Hän
-lankesi lohduttomuudesta epätoivoon, ja kun hän erään kummun harjalle
-saavuttuaan näki Nicoteran valkeat talot, ryhmässä meren rannalla kuin
-joukon joutsenia lammikon äyräällä, ja kauempana öljypuitten kätkössä
-pienen yksinäisen majan, jossa Gelsomina ja hänen vaimonsa häntä
-odottivat, niin hän ei enää voinut matkaansa jatkaa, vaan paremminkin
-putosi kuin asettui istumaan erään uuden muurin juureen, seinän, joka
-onnellisempina aikoina olisi tarjonnut hänelle kyllin arvokkaan paikan
-vaikka maalata siihen toisen laitoksen "Viimeistä tuomiota".
-
-Hän istui melkein neljännestunnin siinä, kyynärpäät polvia vasten,
-pää käsien välissä ja syventyneenä mitä surullisimpiin mietelmiin.
-Silloin hän yhtäkkiä kuuli mainittavan itseään nimeltä. Hän
-nosti päätään ja näki edessään Fra Bracalonen aaseineen matkalla
-naapurikylään noutamaan muonavaroja. Mestari Adam oli niin vaipunut
-ajatuksiinsa, ettei ollut kuullut edes kellon kilinää, jolla kunnon
-elukka ilmoitti isäntänsä lähestymisestä taloihin sulkeutuneille tai
-hajamielisille ihmisille. Lukkari seisoi nyt siinä hänen edessänsä ja
-katsoi h£ntä tuollaisella koiranhampaan säälillä, jota kirkonkaapuun
-puetut niin taitavasti naamallaan käyttävät.
-
-— No, mestari Adam, — sanoi hän, — mitä siinä tehdään? Uneksitaan
-kai jostakin taulun aiheesta, eikö niin, kunnon mies?
-
-— Oh, ei! vastasi maalari parka; — minulla on kuuma, olen väsynyt, ja
-istuin tähän vähän levähtämään.
-
-— Tuo on kuitenkin kaunis seinä, mestari, — jatkoi lukkari osoittaen
-hänelle muuria, jota vasten maalari nojaili; — jokin madonna sopisi
-mainiosti siihen.
-
-Taiteilija huokasi.
-
-— Niin, minä ymmärrän, — jatkoi Fra Bracalone; — ajat muuttuvat,
-eikö niin, eivätkä madonnat tee enää ihmeitä? Ah, hyvä Luoja, jos
-olisitte elänyt kuten minä madonnien parissa, niin tietäisitte,
-millaisia he ovat. Tänään tulee, huomenna menee. Tarvitaan filosofiaa,
-kunnon ystävä.
-
-— Teidän on helppo sanoa, — mutisi vanhus; — te olette tänään syönyt
-aamiaisen ja syötte illallistakin, tiedän mä!
-
-— Jumaliste, — vastasi Fra Bracalone kaikkein isällisimmin naamoin,
-— minä en ole mikään suuri maalari, minä en tavoittele maailman
-kunniaa; minä uskallan vain itseni jumalallisen kaitselmuksen huomaan,
-ja luulisin kiusaavani sitä tekemällä kätten töitä. Minä en ole muuta
-kuin paljas lukkari, ja tuossa on aasini, joka ei ole kuin paljas aasi;
-mutta ei minulta eikä aasiltanikaan ole koskaan puuttunut mitään,
-kiitos olkoon autuaan pyhän Fransiskuksen, joka meitä suojelee. Me
-olemme nyt tyhjillä kumpainenkin; mutta jos olisitte tunnin päästä
-tässä, näkisitte meidän kulkevan ohitse, minulla haarapussi pulleana,
-hänellä korit täynnä tavaraa. Piraus nuuskaa, mestari Adam.
-
-Fra Bracalone veti taskustaan nuuskarasian ja tarjosi vanhukselle, joka
-pudisti päätään, samalla sekä kiitokseksi että kieltäen.
-
-— Olette väärässä, mestari, — jatkoi fransiskaani nuuskien sormiensa
-välissä pitämäänsä hyppysellistä. — Tällä tupakalla on ihmeelliset
-ominaisuudet: se parantaa päänsäryn, hälventää suonista pahat höyryt ja
-karkoittaa surulliset ajatukset.
-
-— Te hukkaatte vain aikaanne kehumalla kaikenlääkettänne, — keskeytti
-vanhus jyrkästi; — minulla ei ole mitään almua teille antaa enkä ota
-ilmaiseksi mitään vastaan.
-
-— Jälleen nöyryytys, jonka lasken pyhän Fransiskuksen jalkain juureen,
-— vastasi Fra Bracalone kohottaen hurskaasti silmänsä taivasta kohti.
-— Hyvästi, veljeni! Jumala antakoon teille kärsivällisyyttä niinkuin
-on minulle antanut nöyryyttä.
-
-Näin sanoen Fra Bracalone laksahutti kieltään. Heti kohta hänen aasinsa
-lähti liikkeelle, ja hän itse aasinsa perästä.
-
-Mestari Adam näki hänen loittonevan, kateuden sekaisin halveksumisen
-tuntein, sillä Fra Bracalone oli puhunut hänelle päästä päähän silkkaa
-totta.
-
-Arvoisa lukkari oli jäänyt yksin priorin kanssa jäljelle kokonaisesta
-fransiskaani-veljeskunnasta, joka oli hajoitettu ja hävitetty vuonna
-1809 sotien aikana. Heidänkin oli ollut pakko pysyä siihen aikaan
-piilossa, ja vasta sitten kun Ferdinand palasi toisen kerran Napoliin
-ja Joakim oli kukistunut, olivat nämä kaksi kunnon henkilöä tavanneet
-toisensa, panneet tuumansa tukkoon ja ottaneet jälleen haltuunsa
-kaksi luostarin parasta huonetta, joissa he nyt elivät täydellisesti
-kristillisen veljeyden suhteissa. Oli niitäkin, jotka väittivät, että
-Don Gaetano, kirkon hierarkian pilkaksi, tosin oli priori, mutta
-että Fra Bracalone oli oikeastaan luostarissa isäntänä. Kuitenkaan
-eivät mitkään julkiset teot tukeneet tätä merkillistä väitöstä eikä
-kukaan voinut sanoa, vaikkei se tosin olisi ketään kummastuttanutkaan,
-nähneensä isä Gaetanoa kertaakaan soittamassa kelloa eikä Fra
-Bracalonea lukemassa rukouksia. Täytyy siis lykätä sellaiset puheet
-kansanomaisten huhujen joukkoon, jotka eivät ansaitse historioitsijan
-puolelta uskomista eivätkä edes huomiota.
-
-Oleellisesti totta oli kaikessa edellämainitussa se, että Fra
-Bracalone, liittämättä lainkaan toiveitaan, kuten mestari Adam, tämän
-maailman kunniaan, siis johonkin vaihtuvaan ja katoavaan, oli valinnut
-sensijaan, niinkuin nyt tiedämme, erään niin lujan ja hyvämaineisen
-suojeluspyhimyksen, ettei maallinen vallankumous saata sitä taivaastaan
-karkoittaa. Siitä oli tuloksena, että silloin kuin Nicoteran madonna
-oli kadottanut luottonsa, Pyhä Fransiskus oli omansa täydellisesti
-säilyttänyt, eikä kunnon Fra Bracalone huomannut minkäänlaista
-arvonalennusta uskovaisten hartaudessa. Päinvastoin: Assisin erakon
-palvelijain luku oli saanut vielä lisääkin rekryyttejä madonnan
-luopioista, sillä tuolla uskonhaluisella kansalla täytyy aina olla
-jotakin, jota se uskoo ja palvelee, ja se on tyytyväinen ja onnellinen
-ainoastaan silloin kun se voi uskoa ja palvella.
-
-Ja niinpä näyttikin Fra Bracalonen kiertely kylillä paremminkin
-kruununmiehen matkalta veroja kantamassa kuin almuja kerjäävän munkin
-kululta. Hän lähti, samoin kuin nyt olemme nähneet, joka toinen päivä
-luostarista, hän ja hänen aasinsa, hänellä haarapussi tyhjänä, aasilla
-korit onttoina; teki kierroksensa läheisillä kauppatoreilla ja kantoi
-siellä kymmenyksensä kaikesta: kaloista, siipikarjasta, vihanneksista,
-hedelmistä, leivästä ja viinistä. Koko hänen temppunsa oli lähestyä
-kauppiasta ja lausua manauksena nämä kaksi sakramentillisen tehoavaa
-sanaa: "San Francesco". Tuskin oli kauppias ne kuullut, niin hän
-nousi nopeasti ylös, nosti kätensä hatunreunaan kuin venäläinen
-sotamies nähdessään upseerin kulkevan ohitse, ja antoi Fra Bracalonen
-valita kauppatavaroistaan mieleisen kappaleen. Ainoastaan mitä
-tuli vaihteleviin ruokatavaroihin eli niihin, joiden hinta muuttuu
-vuodenajan mukaan, kuten esimerkiksi kalain ja lintujen, oli kauppias
-nähnyt viisaimmaksi ilmoittaa Fra Bracalonelle päivän hinnat. Hän
-siis vastasi sanoihin: "San Francesco" yhä liikkumatta ja käsi hatun
-reunassa: "Kaksitoista soldoa" tai: "viisitoista soldoa naula". Silloin
-lukkari toimi ilmoituksen mukaan ja oli hienotuntoinen ja säästeliäs
-eikä ottanut muuta kuin pienen kalan tai viallisen hedelmän.
-
-Siten hän säilytti edelleen tuon tavanomaisen oikeutensa, jonka
-suuremmat vaatimukset hänen puoleltaan olisivat muuttaneet
-väärinkäytökseksi; ja sitäpaitsi hän antoi aina jotakin ottamastaan
-korvaukseksi: milloin se oli pyhän Fransiskuksen kuva stigmaatteja
-saamassa, milloin tuollainen kuuden frangin hopeakolikon kokoinen
-ja muodoltaan rinkelimäinen leivos, jollaisia sanotaan nimellä
-"taraliini", milloin taas hyppysellinen tuota kuuluisaa nuuskaa,
-jota hän oli tarjonnut mestari Adamillekin ja josta yksi ainoa annos
-riitti parantamaan päänsäryn, hävittämään pahat nesteet ja takaamaan
-onnellisen synnytyksen. Täydellinen ymmärtämys, perustuen toiselta
-puolen luottamukseen ja toiselta hienotuntoisuuteen, vallitsi siis Fra
-Bracalonen ja seudun talonpoikain välillä; ja ainoa seikka, josta nämä
-joskus häntä moittivat, oli se, ettei hän säälinyt aasiaan, ei silloin,
-kun lastasi sen korit ylen täyteen, enempää kuin silloinkaan, kun pani
-sen kaulaan vielä haarapussinsakin, jota hänen olisi pitänyt itse
-kantaa olallaan.
-
-Fra Bracalone ei siis ollut suinkaan liioitellut sanoessaan mestari
-Adamille, että jos tämä odottaisi ainoastaan tunnin, näkisi hän hänen
-tulevan takaisin haarapussit pulleina ja korit täynnä.
-
-Fra Bracalone jatkoi, kuten olemme kertoneet, matkaansa; mutta sanat,
-joita hän oli mennessään lausunut mestari Adamille, eivät langenneet
-tienoheen. Tuo valkea seinä, joka näytti vasituisesti tehdyltä hänen
-sivellintään varten, ja tuo aasi, joka tulisi takaisin elintarpeilla
-kuormattuna, olivat herättäneet mestari Adamin sielussa luoma-innon
-ja hänen vatsassaan nälän. Kuitenkin viipyi vanhus vielä hetken
-ajatuksissaan, mutta ei enää masentuneena. Hän mietti jotakin suurta
-sommitelmaa, siitä ei epäilystäkään, ja hänen kätensä, jolla hän viilsi
-ilmaa halki ja pyöreissä piirroissa, kuvasi jo tyhjyyteen näkymättömän
-luonnoksen, joka kuvastelihe paraikaa hänen aivoissaan. Tuokion tätä
-pantomimia näyteltyään mestari Adam kohotti otsansa ja kääntyi päin
-muuria: hänen taulunsa oli nyt sommiteltu, ei ollut jäljellä muuta kuin
-työn suoritus.
-
-Silloin mestari Adam päästi irti matkapullonsa, veti taskustaan esiin
-siveltimiä ja värejä, ja astui hetkeksi piirustin kädessä taaksepäin,
-mitatakseen yhdellä silmäyksellä työn vaatiman tilan; sitten hän meni
-nopeasti seinän luo ja alkoi siihen rohkeasti luonnoksen, joka kymmenen
-minuutin päästä oli kokonaan valmis ja tehty tarpeellisen täydellisellä
-tavalla, jottei voinut epäillä, mitä aihetta freskon piti esittää.
-
-Se oli kiirastuleen tuomittu sielu, mutta tämän eroitti yleisistä
-sieluista eräistä erikoisista ja yksilöllisistä pikku seikoista. Tämä
-oli puettu fransiskaanin asuun, mikä seikka todisti, että ruumis,
-jota se aikoinaan oli elähyttänyt, oli kuulunut tuohon veljeskuntaan.
-Ja tulen nuoleskellessa sitä polviin saakka sen oli pakko kumartaa
-hartiansa kaksoiskorin kuorman alla, minkä päällä oli vielä haarapussi,
-jopa paholaisen sälyttämä, jonka naama oli ihmiskasvojen ja aasin pään
-välimuoto. Se oli tuollainen Danten ja Orcagnan suuntainen sommitelma,
-puolittain groteski ja puolittain hirvittävä, ja sen tarkoituksesta
-oli mahdoton erehtyä, sillä se vihjasi ainoaan todellakin perusteltuun
-vikaan, josta, kuten olemme jo sanoneet, Fra Bracalonea voi syyttää,
-nimittäin armottomuudesta eläinrukkaa kohtaan, jota hän hurskaasti
-sanoi toverikseen, mutta kohteli oikeastaan orjanaan.
-
-Mestari Adam oli ryhtynyt työhön miehen lailla, jolla ei ole hetkeäkään
-aikaa kadottaa, ja hän jatkoi sitä vauhdilla ja innolla, josta saattoi
-ennustaa, että se vähemmässä kuin kahdessa tunnissa olisi valmis.
-Fresko-periaatteita noudattaen ei hän koskettanut siveltimellä koskaan
-kahta kertaa samaa paikkaa, vaan teki yhdellä sivalluksella jokaisen
-aikomansa liekinkielen, vaatekappaleen ja iholäikän. Siinä näkyi aivan
-michelangelolainen kosketuksen varmuus; ja kuva lähenikin kunniakkaasti
-loppuaan, kun Fra Bracalone tuli aasinsa kanssa näkyviin tien
-käänteessä.
-
-Lukkarin ennustus oli pilkusta pilkkuun toteutunut; aasi oli kuormattu
-niin, että se oikein taipui kannettavansa alla, ja Fra Bracalone
-seurasi sitä iloisen näköisenä ja kiihoitti ilman tunnonvaivoja
-okaisella kepillä sen hiljentynyttä kulkua. Mestari Adam oli huomannut
-heidät hetkellä, jolloin he olivat tulleet näkyviin tien kulmassa;
-mutta hän ei ollut heitä näkevinään, vaan jatkoi työtään päätänsä
-kääntämättä, kuullen vain kellon kalkatuksesta heidän lähestymisensä.
-Sikäli kuin he lähenivät, mestari Adam antoi intonsa kiihtyä. Vihdoin
-hopeinen ääni vaikeni, seurasi hetkisen hiljaisuus, ja sitten katkaisi
-tämän hiljaisuuden kummastuksesta ja vihasta vapiseva ääni, joka kysyi
-taiteilijan selän takaa:
-
-— Mutta mitä te teette, mestari Adam?
-
-— Ah, ah! tekö siellä, Fra Bracalone, — vastasi vanhus kääntymättä.
-— Kas niin, näette, että olen noudattanut neuvoanne; minä en ole
-tahtonut mennä näin kauniin seinän ohitse käyttämättä yksinoikeuttani,
-joka sallii minun maalata kiirastuleen tuomittuja viiden peninkulman
-piirissä täältä. Jos tahdotte odottaa hetkisen, minulla ei ole enää
-tekemättä muuta kuin sielun pää; sitten se on valmis ja me lähdemme
-täältä yhdessä.
-
-Tosiaan: henkilöltä puuttui enää vain huppupäähine, jonka soikion
-sisässä oli ainoastaan tyhjä paikka kasvojen valmistamisen varalta. Ja
-mestari Adam alkoikin nyt, vaihtaen siveltimen piirtimeen, luonnostella
-yhä kasvavalla nopeudella ja melkein hurjalla varmuudella onnettoman
-silmiä ja nenää ja partaa. Sitten hän vaihtoi samalla ketteryydellä
-piirtimen siveltimeen, ja tehden taitavan ja nopean sekoituksen
-osasta sinooperia ja kolmesta espanjanvalkeaa, johon hän lisäsi
-kuudennentoista osan umbraa, hän pisti ensimmäisen läikän kasvoihin.
-Fra Bracalone näki, ettei hänellä ollut aikaa hukata.
-
-— Ahaa! mestari Adam, — sanoi hän toisen kerran äänellä, jossa viha
-tuntui jo pääsevän voitolle kummastuksesta; — minun kuvaanihan te
-teette.
-
-— Niinkö arvelette? sanoi huolettomasti taiteilija, antaen siveltimen
-kärjellä uhrinsa kasvoille yhden niitä neronkosketuksia, jotka ovat
-suurten taiteilijain salaisuus.
-
-— Kuinka? Että niinkö arvelen! huudahti Fra Bracalone tarttuen
-mestarin käsivarteen, keskeyttääkseen vielä jos mahdollista työn. —
-Vielä enempääkin kuin arvelen: minä olen siitä varma.
-
-— Te erehdytte, — sanoi mestari Adam, vetäen kätensä irti ja koettaen
-ryhtyä jälleen toimeen.
-
-— Oh, minä en erehdy, — jatkoi Fra Bracalone, vallaten jälleen tuon
-rikollisen käden; — minä erehdyn niin vähän, että jos aasi-parkani
-osaisi puhua, se varmaan tuntisi isäntänsä.
-
-Aasi alkoi silloin hinkua.
-
-— Kas niin, — jatkoi lukkari, — siinä näette, mitä sanoin.
-
-— Hyvä, sen parempi! vastasi mestari Adam, tehden ponnistuksen, joka
-palautti vangitun jäsenen jälleen hänen omakseen; — minulle ei ole
-koskaan myönnetty taitoa tehdä yhdennäköistä, ja ennen muita olette te
-sen kieltänyt, Fra Bracalone: siinä näette, miten nero vastaa ja kostaa.
-
-— Mutta tuota, — jatkoi lukkari tullen yhä rauhattomammaksi, — mitä
-tarkoitusta varten te tuota teette, mestari Adam?
-
-— Erästä aineellista tarkoitusta varten, tunnustan, — vastasi
-taiteilija. — En ansaitse enää mitään polttamalla kuolleita; minä
-tahdon tästä lähin poltella eläviä, se tuottaa minulle ehkä jotakin.
-Älkää muuten olko millännekään, Fra Bracalone; sillä voisinhan sen
-sijaan, että sijoitan nyt teidät kiirastuleen, panna teidät helvettiin,
-ja kun sinne olisitte joutunut, senhän tiedätte, ei olisi messuja eikä
-almuja, jotka voisivat teidät sieltä päästää.
-
-— Se on totta, — vastasi lukkari, joka tunsi kohta puheen koko vankan
-pohjan, joten asema alkoi näyttää hänestä paremmalta kuin hän ensin
-oli voinut luulla. — No niin, hyvä ystäväni, katsotaanhan, eikö olisi
-neuvoa asian järjestämiseen.
-
-— Kyllä hyvinkin, — vastasi taiteilija, — ja minä olen varma, että
-te kahden viikon kuluttua tästä päivästä pääsette taivaaseen. Teistä
-pitävät ympäristön talonpojat liiaksi jättääkseen teidät pitkäksi aikaa
-näin julmaan asemaan; ettehän sitä epäile, luullakseni?
-
-Näin sanoen väänsi mestari Adam yhdellä ainoalla siveltimen vedolla
-uhrinsa suun sellaiseksi, ettei ollut epäilystäkään hänen kärsimyksensä
-ankaruudesta. Fra Bracalone vavahti silloin kiireestä kantaan ja
-näytti kokevan todellisuudessa kaiken tuon kidutuksen, josta hän näki
-kuvitellun esityksen edessään.
-
-— En, tosiaan en epäile sitä, — sanoi lukkari-parka hetken vaitiolon
-jälkeen; — mutta luuletteko, että he antavat minulle, nähtyään minut
-kiirastulessa ja minut sieltä pelastettuaan, yhtä suuren arvon ja
-kunnioituksen kuin ennen? Vastatkaapas siihen, omantuntonne mukaan.
-
-— Joutavia, — vastasi mestari Adam pyöräyttäen siveltimen kärjellä
-kyyneleen kidutetun sielun vääristyneelle poskelle:
-
-— Kukaan täällä maailmassa ei ole varma onnestaan, veliseni, ja itse
-paavikin, avatessaan taivaan portteja toisille, on pakotettu, kun
-kysymys tulee hänestä itsestään, jättämään avaimet seuraajalleen.
-Muuten: minä lyhennän koettelemuksenne aikaa mikäli mahdollista, ja
-huomenna minä alan koota almuja.
-
-— Mutta turvautumatta toisiin, — uskalsi Fra Bracalone ehdottaa
-nöyrällä äänellä, — emmekö voisi keskenämme järjestää tätä asiaa?
-
-— Se tuntuu minusta sangen vaikealta, vastasi vanhus päätään
-pudistaen; — sieluja ei saada pois kiirastulesta muuta kuin messujen
-ja almujen voimalla.
-
-— Mitä messuihin tulee, minä otan ne huolekseni, — vastasi lukkari,
-joka mielihyväkseen näki asian kirkastuvan: — minä soitan kelloja ja
-priori lukee rukoukset vanhasta tottumuksesta, tiedustamatta kenen
-puolesta.
-
-— Jää vielä kysymys almuista, joista minun tulee saada osani, —
-jatkoi mestari Adam. — Ja muuan veljeskuntanne sääntö kieltää teitä,
-Fra Bracalone, mitään myymästä tai ostamasta kullalla tai hopealla.
-Näette siis, että asiaa on sangen vaikea korjata.
-
-— Kuinka niin? jatkoi lukkari, yhtä vilkkaana vastauksessaan kuin
-vihollinen hyökkäyksessään; — me emme tosin voi käydä kauppaa hopealla
-emmekä kullalla, se on totta; mutta me voimme sensijaan antaa jotakin
-muuta paljon arvokkaampaa.
-
-— No hyvä, katsokaammepa, mitä se on? sanoi mestari Adam keskeyttäen
-nyt ensimmäisen kerran työnsä.
-
-— Teillä on kaunis tytär.
-
-— Minun Gelsominani? Se on varma, minusta on hän Herran enkeli.
-
-— Hän on naimaiässä?
-
-— Hän tulee seitsentoistavuotiaaksi pyhänä Maarianpäivänä.
-
-— Me luemme hänen häämessunsa ilmaiseksi.
-
-— Tämä on jo jotakin; mutta se ei vielä riitä.
-
-— Teillä on poika sotilaana.
-
-— Korpraalina nimittäin.
-
-— Ei kuulu asiaan: kysymys ei ole arvoasteista, vaan itse ammatista.
-Toimessa, jota hän harjoittaa, hän on suuressa vaarassa menettää
-sielunsa, koska hän lie useamminkin odotettu kapakkaan kuin kirkkoon.
-
-— Ohoi, olette oikeassa, siitä asiasta olen sangen rauhaton.
-
-— No hyvä, me annamme hänelle anteita, jotka säilyttävät hänet
-ainaisessa armon tilassa.
-
-— Tämä on houkuttelevaa; entä sitten?
-
-— Te ette ole enää nuori, mestari Adam.
-
-— Olen viidenkuudetta, melkein.
-
-— Se on ikä, jolloin en enää voi toivoa suurta ajan pitennystä.
-
-— Ihmisten päivät ovat etukäteen Luojan lukemat.
-
-— Se on tietty; te voitte kuolla milloin hyvänsä.
-
-— Entä sitten?
-
-— Minä hautaan teidät siunatussa kaavussa, sytytän kuusi vahakynttilää
-paarinne ympärille ja valvon ruumiinne ääressä itse, työ, jota en tee
-kenellekään muulle.
-
-— Tämä viimeinen tarjoomus ratkaisee päätökseni, — sanoi mestari
-Adam, jaksamatta muka enää vastustaa noita ihmeellisiä ehdotuksia,
-joita hänelle oli tehty. — Mutta koska sen sijaan, että olisin
-mennyt hakemaan ruoka-aineita, kuten vaimoni minua pyysi, olen
-huvitellut täällä tekemällä muuriin tämän maalauksen, ja kun nyt on
-jo liian myöhäistä korjata sitä vikaani, niin ehkä annatte minulle
-kaupantekijäisiksi puolet aasinne kuormasta.
-
-— Siitä ei kiistaa! huudahti lukkari vilkkaasti, hurmaantuneena
-päästen kiirastulesta niin hyvillä ehdoilla; — ja te saatte itse
-valita kaikkein kauneimmat ja parhaimmat tavarat, mitä minulla on.
-
-— Se on sovittu? sanoi mestari Adam ja ojensi kätensä Fra Bracalonelle.
-
-— Ottakaa koko kuorma! huusi Fra Bracalone haltioissaan.
-
-— Menkäämme, sanoi mestari Adam ja pyyhki huoaten pois freskonsa,
-josta oli jo kolme neljännestä valmiina. — Taas yksi mestarityö
-mennyttä! Mutta tyttäreni saa illallista!
-
-
-
-
-IV
-
-Marco Brandi
-
-
-— Kas tässä, vaimo, — sanoi mestari Adam tullen kotiinsa; — unhoitin
-jättää sinulle rahaa mennäksesi torille; mutta tässä on ruoka-aineita:
-valmista meille nyt hyvä illallinen poikamme kunniaksi, joka voi saapua
-millä hetkellä tahansa kuin tykin kuula luoksemme.
-
-— Millä hetkellä tahansa? toisti vanha Babilana; — se rakas
-poika-parka!
-
-— Sinä siis sait kirjeen veljeltäni? sanoi nuori tyttö rientäen
-pienestä kamarista kavahtamaan vanhuksen kaulaan.
-
-— Sain, Nina, sain, lapseni; kyllä, minä sain kirjeen.
-
-— Missä se on? Luetaan, luetaan, — huusi tyttö.
-
-Mestari Adam oli etsivinään kaikista taskuistaan.
-
-— Kas niin, sinä olet sen hukannut, — mutisi hemmoiteltu lapsi,
-polkien jalkaansa. — Semmoinen sinä aina olet!
-
-— Älä toru minua, — Nina, sanoi vanhus, — se ei ollut minun vikani.
-
-— Mutta milloinka hän sitten tulee?
-
-— En voi sanoa sinulle sitä tarkkaan; en muista päivämäärää.
-
-— Et muista päivämäärää? Kas niin, se vielä puuttui, johan nyt
-mokomaa! Ei, minä en sinua suutele.
-
-— Sillä tavalla sinä kiität minua siitä, että kuljin neljä peninkulmaa
-noutaakseni sinulle uutisia.
-
-— Anteeksi, isä, — sanoi nyt tyttö, hypäten uudestaan hänen
-kaulaansa; — minä olen paha lapsi, mutta minä rakastan kyllä sinua,
-tiedä se.
-
-Vanhus sulki Ninansa pään käsiensä väliin ja alkoi itkeä ilosta
-katsellen häntä.
-
-— Ja minä, minä sitten, enkö minä sitten sinua rakasta, muka. Sinä
-et saa koskaan tietää, mitä minulle maksat. Tein tänään ihanimman
-tauluni... Ah, ei puhuta siitä enää.
-
-— No niin, ja sitten?
-
-— Ei mitään; mene auttamaan äitiäsi; mene, minusta tuntuu, että
-illallinen maistuu hyvältä; minulla on aika nälkä.
-
-Se ei ollut ihmeellistä: vanhus ei ollut syönyt eilisestä saakka.
-
-Nuori tyttö juoksi äitinsä luo häntä auttamaan, kysymättä edes, kuinka
-mestari Adam oli saanut nuo runsaat ja oivalliset ruokatavarat, jotka
-näyttivät valituilta suorastaan jonkun kardinaalin pöytää varten.
-Gelsomina oli nyt siinä iässä, jolloin ihminen ajattelee, että
-luonto pitää äidillisesti ihmisen tarpeista huolen ja jolloin hän on
-vakuuttunut siitä, että onni versoo ja kukkii aivan itsestään kuin
-päivänkakkara niityllä. Vanhus puolestaan meni ja istuutui pienen
-puutarhansa pengermälle, joka oli rannalle päin.
-
-Sillävälin vaipui aurinko, joka oli koko päivän kierinyt palavana
-sinimeren keskellä, länteen kuparinväristen pilvien sekaan, joiden
-edessä nyt kuulsi Stromboli sinertävänä kartiona, liekkihulmun
-ympäröimänä. Etelästä päin siinsi veden pintaan vedettynä nauhana
-Sisilian ranta, jota taempana taas kumotti ikään kuin saentuneina
-höyryinä jättiläismäinen Etna. Pohjoisessa jälleen rajoittivat näköalaa
-Kalabrian rannat, jotka muodostavat siron kaaren, kärjistyessään
-Vaticanon niemeksi; meri, jonka kalvossa aurinko jo alkoi sammuttaa
-kiekkonsa toista laitaa, kieri liekkilaineina, joiden keskellä liukui,
-kiiruhtaen Satinan satamaan tai pyhän Eufemian lahteen, myöhästyneitä
-ja pelokkaita pursia; vähemmän tottuneet silmät kuin näiden merenrannan
-asukkaiden olisivat saattaneet luulla pursia pesilleen palaaviksi
-lokeiksi, niiden valkeain ja kolmikulmaisten purjeitten vuoksi.
-Koko kuvattu näky ennusti, että myrsky odotti ainoastaan auringon
-poistumista ottaakseen luonnon vuorostaan valtaansa. Ja aurinko näytti
-painuvan mereen murhemielin ja hylkäävän väkinäisesti valtakuntansa,
-jonka se nyt jätti kruunustaan eroavan hallitsijan lailla myrskyn
-saaliiksi.
-
-Tämä oli niin ihmeellinen näytelmä, että vaikka mestari Adamilla
-oli ollut tilaisuus nähdä se monen monta kertaa, ei hän koskaan
-voinut katsella sitä uudestaan haltioihinsa joutumatta. Niinpä hän
-olikin vaipunut mitä syvimpään ihasteluun, kun hän tunsi koskettavan
-olkapäähänsä. Kääntymättä hän aavisti, että tulija oli hänen tyttärensä.
-
-— Katsoppas, Gelsomina, eikö se ole ihanaa? huudahti vanhus.
-
-— Mitä, tuo ilkeä ilma, joka uhkaa myrskyä?
-
-— Katso noita ihmeellisiä värituntuja, noita puhtaita värejä, rohkeita
-vivahduksia.
-
-— Katso, isäni, miten purret koettavat kiiruhtaa pois mereltä!
-Kaikki ne eivät saavu ajoissa, ja siellä on miehiä, joilla on tytöt
-odottamassa.
-
-— Olet oikeassa, tyttäreni, nyt soitetaan Ave Mariaa: rukoile niiden
-puolesta, jotka ovat merellä.
-
-Nuori tyttö laskeutui polvilleen maahan ja viritti sointuisella
-äänellä, ei lukemalla eikä laulaen, "Enkelin tervehdyksen". Vanhus
-jälleen oli ottanut päästään kreikkalaisen myssynsä ja katseli kädet
-ristissä seisten taivasta kohti, ikäänkuin etsien katseillaan,
-eikö enkeli jo tullut ilmoista kokoamaan hänen tyttärensä sanoja,
-ensimmäisten tuulenpuuskain niitä kantaessa. Kun rukous oli päättynyt,
-aikoi Gelsomina nousta ylös.
-
-— Olet unohtanut jotakin, — sanoi vanhus pidättäen häntä.
-
-— Mitä, isäni?
-
-— Olet rukoillut merimiesten puolesta, rukoile nyt matkustavaistenkin.
-Hirmumyrskyn aikana vuoristo on yhtä vaarallinen kuin meri; ja kuka
-tietää, tuleeko veljesi meritse vai vuoriston halki.
-
-— Olet oikeassa, isäni, — vastasi tyttö. — Bombarda-parka, olin
-hänet aivan unohtanut.
-
-Gelsomina aloitti uudestaan rukouksensa, jota mestari Adam tällä
-kertaa ei tyytynyt ainoastaan tarkkaavasti kuulemaan, vaan säesti itse
-ääneensä.
-
-— Nyt, isä, — sanoi nuori tyttö, tehtyään ristinmerkin, — etkö tule?
-Illallinen on valmis.
-
-Mestari Adam seurasi tytärtään, heittäen kuitenkin vielä muutaman
-silmäyksen upeaan maisemaan; se oli jo puolittain kätketty pilvien
-varjoon, joita näkymätön käsi veti niinkuin ääretöntä kuolinvaippaa
-taivaan yli lännestä itään. Silloin tällöin halkoi ennehtivä salama
-nopeasti tuota synkkää seinää ja paljasti sen takana varaston liekkejä,
-kun taas tuulenpuuskat, joiden hän kuuli päänsä päällä puhuvan
-tuntematta niitä vielä, alkoivat heiluttaa kastanjain latvoja, joiden
-alimmat oksat näyttivät pienimpäänkin lehteensä saakka kuolleilta, niin
-liikkumattomia ne olivat. Ovelle saavuttuaan pysähtyi mestari Adam
-hetkeksi kynnykselle ja terästi korvaansa; kumea jyrinä alkoi kuulua
-lännestä, mutta vielä niin kaukaa, ettei voinut päättää, tuliko se
-taivaasta vai maasta. Vanhus tunsi luonnon suuren äänen, joka varoittaa
-vaaran hetkellä lapsiaan etsimään turvapaikkaa hävitystä vastaan.
-
-Tämä juhlallinen näky oli saanut mestari Adamin hetkeksi unohtamaan,
-ettei hän ollut syönyt koko vuorokauteen; mutta kun ovi oli suljettu
-ja hän istui illallisen ääressä, laskeutui hänen mielikuvituksensa
-takaisin maallisempiin ajatuksiin. Vanha Babilana oli tehnyt
-parastansa, ja luultavastikin oli itsensä priorin pöytä tänä iltana
-vaatimattomammin varustettu kuin hänen madonniensa halvan maalarin;
-ja niinpä unohti mestari Adam, joka oli onnellinen sekoittuma
-haltioitumista ja aineellisuutta, pian kaiken, mitä ulkona oli
-tulossa, antautuakseen kokonaan nyt sisällä tapahtuvan valtaan.
-Hänen herkuttelijatyydytyksensä pohjalla piili kyllä vielä suru tuon
-hävitetyn freskon vuoksi sekä pelko, että Bombarda saattoi olla
-nyt matkalla; mutta hänen maistamansa ensimmäinen lasi viiniä ja
-ensimmäinen pala, jonka hän pisti suuhunsa, saivat hänet kaikesta
-päättäen tuntemaan aloitetun toimituksen niin tärkeäksi, että hän
-kiinnitti siihen kohta koko huomionsa.
-
-Kuitenkin läheni ukkonen lähenemistään ja ennusti oikeaa etelämaalaista
-hirmumyrskyä, josta ei voi saada tarkkaa käsitystä, ellei ole kuullut
-sen jylisevän oman päänsä päällä. Tuuli oli laskeutunut alas ja kynti
-nyt maata niinkuin olisi aikonut repiä juurineen irti kaikki, mitä sen
-kamarasta yleni. Tuon tuostakin vapisi vaatimaton maja tuulispäiden
-pudistamana katosta perustuksiinsa saakka, ja silloin laski Gelsomina
-pois lasinsa tai veitsensä ja tarttui isänsä käteen. Hän katsoi
-vanhukseen lapsellisen kauhun vallassa, minkä vanhus haihdutti, painaen
-huulensa nuoren tytön otsalle.
-
-Mitä jälleen vanhaan Babilanaan tulee, hän söi vanhuuden koko
-huolettomalla halukkuudella, välittämättä myrskystä enempää kuin jos
-sitä ei olisi ollutkaan.
-
-Yhtäkkiä välkähti huonosti suljettujen ikkunaluukkujen raosta kuin
-salama, sitten kaikui pamaus, niin kumea, äkillinen ja läheinen, että
-Gelsomina heittäytyi, tarttumatta enää edes isänsä käteen, hänen
-rintaansa vasten, aivan kalpeana ja vavisten.
-
-— Se on ukkonen, — sanoi mestari Adam, painaen lastaan syliinsä.
-
-— Se on ukkonen,- toisti tietysti muori.
-
-— Ei, se ei ole ukkonen, — sanoi Gelsomina.
-
-Ikäänkuin vahvistaakseen nuoren tytön sanat antoikin ukkonen nyt kaikua
-jyrinänsä, tuollaisen, joka kiertää yli koko taivaan kehän ja oli niin
-paljon voimakkaampi tätä perheen kuulemaa pamausta kuin meren pauhu
-puron sorinaa. Samassa kietoi tuulenpyörre majan liepeisiinsä; katto
-huokaili, ikkunaluukut ratisivat; itse mestari Adam alkoi pelätä, ja
-Gelsomina päästi huudon, johon myrskyn henget tuntuivat valituksin
-vastaavan. Sillä hetkellä ovi avautui, ja kalpea mies hatuttomin päin
-ja vaatteet veren vallassa syöksyi sisään.
-
-— Minä olen Marco Brandi! — huusi hän; — pelastakaa minut!
-
-Tämän ilmestyksen nähdessään, tuon epätoivoisen huudon kuullessaan,
-vetoamisen hänen ihmisyyteensä, mestari Adam unohti heti myrskyn; ja
-kun henkilö, joka hänen suojelustaan pyysi, oli kai aivan ahdistajain
-kynsiin joutumassa, ei mestari Adam kadottanut aikaa vastaukseen,
-vaan viittasi pojalleen varustettua huonetta kohti: rosvo syöksyi
-sinne, nopean itsesäilytysvaiston ohjaamana, joka arvostelee yhdellä
-katseella, mitä täytyy pelätä ja mitä hänen sopii toivoa; ja hän oli
-nähnyt voivansa toivoa kaikkea, tarvitsematta pelätä mitään.
-
-Näky katosi niin nopeasti, että ne, joille se oli ilmestynyt, olisivat
-saattaneet luulla sitä mielikuvituksensa luomaksi, ellei ovi, josta
-Marco Brandi oli tullut sisään, olisi jäänyt auki. Salaman valossa
-huomattiin nyt joukko ratsumiehiä tulevan täyttä laukkaa tietä pitkin,
-joka toi vuoristosta Nicoteraan. Gelsomina juoksi silloin ovelle ja
-sulki sen; sillä miten nopeasti rosvo oli mennytkin läpi huoneen,
-oli nuorella tytöllä ollut aikaa huomata hänessä kaunis poika, noin
-viiden- tai kahdeksankolmatta-vuotias, kasvoillaan paetessakin se
-hurja ylpeys, joka ihmisen tai leijonan muodossa ilmaisee, että hän
-antautuu ylivoiman edessä, vaan ei pelosta. Mutta tyttöparka olikin nyt
-koonnut kaikki voimansa tähän toimeen; ja tuskin hän oli sen tehnyt,
-niin hänen jalkansa alkoivat horjua, ja tuntien, että hän kaatuisi, hän
-aikoi nojata seinää vastaan. Kun isä näki hänen hoippuvan, juoksi hän
-häntä tukemaan; mutta muuan uusi tapaus palautti tytölle jälleen hänen
-voimansa ja kiinnitti hänen huomionsa.
-
-Toinen joukkokunta, jossa näytti olevan jalkaväkeä, suuntasi nyt
-kulkunsa taloa kohti. Gelsomina ja mestari Adam kuulivat pelon vallassa
-heidän askeleensa, jotka lähestymistään lähestyivät. Ei ollut enää
-epäilystäkään: useita miehiä tuli ovelle; yksi heistä alkoi kolkuttaa
-sitä karabiininsa perällä.
-
-— Kuka kolkuttaa? kysyi mestari Adam.
-
-— Avatkaa, — vastasi ääni.
-
-— Kenelle? kysyi vanhus.
-
-— Ihmisraukalle, joka kuolee ennenkuin ehtii Nicoteraan, ellet armahda
-häntä.
-
-— Mikä hänelle on tullut?
-
-— Marco Brandi on murhannut hänet.
-
-Gelsomina vavahti, mestari Adam katsoi häneen: molemmat he epäröivät.
-
-— Avatkaa, isäni; se olen minä, — sanoi nyt muuan ääni, heikko kuin
-kuolevan.
-
-— Bombarda! huudahtivat nuori tyttö ja vanhus yhtaikaa.
-
-— Lapseni, — mutisi Babilana-muori, nousi vavisten ylös ja nojasi
-kaksin käsin pöytään, ettei olisi kaatunut.
-
-Mestari Adam avasi oven.
-
-Useita jalkaväen santarmeja kantoi käsivarsillaan nuoren miehen
-ruumista, puettuna kuninkaallisen tykkiväen univormuun; hän oli saanut
-keskelle rintaansa leveän haavan, josta veri vuoti virtanaan. Vanhus
-kalpeni kauhistavasti, Gelsomina vaipui polvilleen. Samalla hetkellä
-tulivat ratsumiehet, jotka olivat ajaneet majan ohitse, takaisin
-jälleen; salama oli näyttänyt heille koko tien: se oli tyhjä.
-
-— Mestari, — sanoi kersantti, joka rakuunoita komensi, etkö ole
-nähnyt noin viisi-, kahdeksankolmatta-vuotiasta miestä, jolla on
-pitkä, musta tukka ja poskiparta leuan alla ja jonka pitäisi olla
-haavoittunut? Jos olet hänet nähnyt, sano heti, sillä hän on poikasi
-murhaaja.
-
-Koston hymy vääristi onnettoman isän huulia, hän avasi jo suunsa
-puhuakseen; mutta tällä hetkellä päästi Gelsomina huudon, vanhus käänsi
-kasvonsa hänen puoleensa; lapsi oli polvillaan kädet ristissä ja katsoi
-isäänsä kuvaamattomin tuskan ilmein.
-
-— Minä en ole nähnyt ketään, — vastasi vanhus.
-
-Ja ottaen poikansa käsivarsilleen hän vei hänet kamariin, vastapäätä
-toista huonetta, jossa Marco Brandi oli piilossa.
-
-
-
-
-V
-
-"Komentaja"
-
-
-Kuusi viikkoa tapauksesta, jonka viimeksi olemme kertoneet, noin
-tunti Ave Marian jälkeen astuivat korpraali Bombarda ja Marco Brandi
-käsikoukussa ulos mestari Adamin talosta, toinen lähteäkseen takaisin
-rykmenttiinsä ja toinen tapaamaan rosvojoukkoansa. Ensimainittu meni
-jättämään erohakemuksensa, toinen ottamaan eronsa.
-
-Annamme kunnon korpraalin, johon lukijamme jo ovat tutustuneet,
-rauhassa jatkaa matkaansa Messinaa kohti ja seuraamme nyt Marco
-Brandia hänen matkallaan Consenzaan. Marco Brandi ei ollut lainkaan
-niitä runollisia rosvoja, jollaisia Nodier on näyttänyt meille Jean
-Sbogarissa ja me itsekin esittäneet Pascal Brunossa. Yhteiskunta ei
-ollut tehnyt henkilökohtaisesti häntä vastaan mitään vääryyttä, joka
-karkoittaa ihmisen kaupungista vuorille. Hän oli hyvin yksinkertaisesti
-vain rosvoksi syntynyt. Hänen isänsä oli ollut rosvojoukon päällikkö,
-ja hän oli perinyt toimen isältään. Kerron tässä, millä tavalla.
-
-Placido Brandi oli eräänä sissijoukon päällikkönä, jollaisia järjestyi
-v. 1806 Kalabriassa taisteluun ranskalaisvaltausta vastaan. Kuusi,
-seitsemän vuotta hän kävi sotaa kuninkaan puolesta; mutta kun tämän
-sodan päätyttyä kuninkaalla näytti olevan muuta tekemistä kuin ajatella
-Placido Brandin palkitsemista, päätti hän jatkaa sotaa omaan laskuunsa.
-Hänen rohkeutensa oli koeteltu, hänen miehensä olivat uskollisia ja
-karaistuja; he päättivät jakaa hyvät ja kovat kohtalot päällikkönsä
-kanssa, ja pian oli Placido Brandi rosvojoukon johtajana, joka oli
-pelättävimpiä, mistä koskaan oli kuultu kerrottavan Spartiventon
-niemestä Salernon lahteen saakka.
-
-Vääryys, johon Ferdinand oli häntä vastaan syypää, oli katkeroittanut
-hänen luonteensa. Hän oli nähnyt miesten, jotka eivät koskaan olleet
-tehneet kuninkaallisen asian puolesta mitään, paitsi seuranneet
-hovia Sisiliaan ja kuluttaneet siellä kahdeksan vuotta paraateissa
-englantilaisten kanssa, vaikka heidän sotilasarvonsa olisi vaatinut
-toisenlaista käytöstä, — nähnyt heidän palaavan Napoliin saamaan
-kaikenlaisia palkkioita, jotka muut olisivat ansainneet; kun taas ne,
-joitten veri näkyi vielä läikkinä teillä, joita myöten Ferdinand oli
-kulkenut takaisin valtaistuimelleen, oli unohdettu halveksittuina ja
-hyljättyinä. Siitä seurasi, että Placido Brandi, vihattuaan syvästi
-ranskalaisia univormuja, jatkoi nyt tätä vihaansa napolilaisiakin
-univormuja kohtaan, ja että hän piti hyvin yksinkertaisesti ainoastaan
-aselepoa vihollista vaihtaessaan. Ja se oli pieni parannuskin hänen
-asemassaan, sillä Placido oli mieluummin tekemisissä Ferdinandin
-sbirrien kuin Joakimin kenttäjääkärien kanssa.
-
-Placido ryhtyi siis harjoittamaan tunnollisesti ammattiaan. Hänen
-ystävyydensuhteensa väestöön jäivät ennalleen. Hän kohdisti syvän
-vihansa ainoastaan sotilashenkilöihin. Silloin tällöin kuitenkin, koska
-sotilas-univormut sisältävät kaikista vaatteista vähimmin rahoja, oli
-hän pakotettu ottamaan niitä matkustavaisilta; ja koska englantilaiset
-siihen aikaan alkoivat matkustaa Sisiliaan maitse, mitä he eivät
-voineet tehdä ranskalaisen valtauksen aikana, niin korvasi hän jonkun
-kunnon magnaatin tai ylhäisen loordin kustannuksella vahinkonsa, jota
-hänelle ne kannattamattomat retket tuottivat, joita hän teki ainoastaan
-erikoisen univormunvihan vaikutuksesta.
-
-Onnetonta kyllä, ei ole niin taitavata kenraalia, ettei hän joskus
-eläessään tekisi sellaista erehdystä, jota vastustaja voi käyttää
-hyväkseen. Eräällä huonosti järjestetyllä peräytymismatkalla
-eristettiinkin Placido Brandi ainoastaan kolmen, neljän miehen seurassa
-kokonaisen komppanian saarrokseen; vastustus oli turhaa, ja kuitenkin
-puolusti Placido Brandi itseään kuin leijona. Mutta mikä oli tapahtuva,
-tapahtui. Epätoivoisen taistelun jälkeen surmattiin kolme miestä,
-jotka hänellä oli tovereinaan, ja hänet itse otettiin vangiksi. Mitä
-hänen voittajiinsa tulee, he saivat suoritetun palveluksen mukaisen
-palkinnon. Luutnantti nimitettiin kapteeniksi, kersanteista tuli
-aliluutnantteja, korpraalit ylenivät kersanteiksi ja kaikki sotamiehet
-tehtiin korpraaleiksi.
-
-Placido Brandi kuljetettiin väliaikaisesti Cosenzaan. Sanomme
-väliaikaisesti, sillä eräs napolilaisen lainsäädös vaatii, että
-juttu rikollista vastaan on nostettava samalla paikkakunnalla, missä
-rikos on tapahtunut. Sitäpaitsi tahdottiin vangitulle antaa anteeksi
-pikkusynnit, joita hän oli tehnyt ranskalaisten alueilla, ja vaatia
-häntä tilille ainoastaan siitä päivästä alkaen, jolloin Ferdinand
-oli noussut takaisin valtaistuimelleen. Vangilla ei siis ollut juuri
-valittamisen syytä.
-
-Placido julisti, ettei hänellä ollut tunnollaan muuta kuin yksi murha,
-tehty jo noin neljä vuotta sitten, siis joku kuukausi sotaväkeen
-astumisensa jälkeen. Uhrina oli eräs napolilainen eversti, joka
-matkusti Sisiliasta, missä hän oli ollut varusväessä, ja kulki
-Kalabrian kautta Capitanataan [nykyinen Foggian maakunta Adrian meren
-rannalla. Suom.]. Murha oli tapahtunut Mileton ja Monteleonen välillä:
-Placido siirrettiin niin ollen Cosenzasta Monteleoneen.
-
-Jutun käsittely kesti kuusi kuukautta: Placido tuomittiin kuolemaan.
-
-Toisena päivänä tuomiopäätöksen jälkeen kutsutti Placido luokseen
-oikeudenkirjurin: hän oli sattunut nyt juuri muistamaan, että hänelle,
-vuosi ensimmäisen miestapon jälkeen, oli tullut heikkous tehdä
-itsensä vikapääksi vielä toiseen. Tällä kertaa oli murhattu muuan
-englantilainen, joka matkusti Salernosta Brindisiin. Rikos oli tehty
-Taranton ja Orian välillä.
-
-Tämä tunnustus teki tyhjäksi ensimmäisen tuomion: siitä seurasi, että
-Placido Brandi kuljetettiin Monteleonesta Tarantoon.
-
-Alkoi toinen oikeudenkäynti; mutta koska syytetty oli tällä kertaa
-joutunut tekemisiin toimeliaimpien tuomarien kanssa, ei jutun käsittely
-kestänyt kuin neljä kuukautta. Samoin kuin ensi kerrallakin tuomittiin
-Placido kuolemaan.
-
-Aattona ennen tuomion toimeenpanoa tuli muuan munkki valmistamaan
-rikollista kuolemaan. Hänen sanainsa pyhä hartaus liikutti niin
-Placidon sydäntä, miten paatunut se lie ollutkin, että hän tunnusti
-ja katkerasti katui — mikä seikka lupasi toki hänen sielulleen
-varmaa pelastusta —, tehneensä vuosi toisen miestapponsa jälkeen
-onnettomuudekseen vielä kolmannenkin, surmaten erään rikkaan
-maltalaisen kauppiaan, jonka laiva oli ankkurissa Messinan satamassa.
-Noin puolentoista peninkulman päässä Reggiosta oli hän paholaisen
-kiusaamana langennut tähän pahaan tuumaan. Moinen salaisuus oli
-liian suuri, ettei pappismies olisi pyytänyt ripitettävältään lupaa
-saada se ilmaista. Placido vastasi, että hän oli valmis kärsimään
-syntiensä palkaksi kaikki koettelemukset, joihin Jumala tahtoi hänet
-alistaa. Siispä Iäksi munkki kuvernöörin luo Tarantoon ja kertoi
-maltalaisen kauppiaan murhan niin tarkoin yksityiskohdin, ettei siinä
-ollut epäilemistäkään. Kuvernööri määräsi luonnollisesti lykkäämään
-teloituksen toistaiseksi, ja Placido pantiin lujan vartioston seurassa
-Brindisissä laivaan ja laskettiin viikkoa myöhemmin maihin Reggiossa.
-
-Kaikki muistivat vielä sen henkilön katoamisen, jonka Placido oli
-tunnustanut murhanneensa. Mutta koska Reggion väestö on suurimmaksi
-osaksi kauppiaita ja merimiehiä, niin oli osa todistajia, joita
-juttua käsiteltäessä tarvittiin, merimatkoilla. Tuomioistuimen oli
-siis pakko odottaa heidän palaamistaan. Sikäli kuin he palasivat,
-kutsuttiin heidät sitten oikeuteen ja he kävivät todistamassa. Tämä
-seikka pitkitti sievoisesti tutkimusta; siitä seurasi, että juttua
-kesti kokonaisen vuoden. Kuten toisella kerrallakin tuomittiin Placido
-kuolemaan.
-
-Placido valmistautui kristityn ihmisen arvon mukaiseen loppuun.
-Siispä paastosi ja rukoili hän lakkaamatta tuomion julistamisen
-päivästä sen toimeenpano-päivään saakka. Niin ollen näki pappi, joka
-tuli valmistamaan häntä kuolemaan, hänet täydellisessä synninsurun
-tilassa. Hurskas mies valvoi koko yön laulaen ripitettävänsä kanssa
-Neitsyt Marian litanioita; ja vaikka hän aamulla oli sangen väsynyt,
-ei hän luovuttanut paikkaansa kenellekään toiselle, vaan tahtoi itse
-saada kunnian tämän syntisen kääntymisestä. Placido lähti sitten
-matkaan, koko kaupungin seuraamana, pysäyttäen silloin tällöin
-aasinsa puhuakseen kansalle kehoituksen sanoja. Joka pysäyspaikalla
-kansanjoukko itki ja löi rintoihinsa. Vihdoin tuli näkyviin hirsipuu.
-Siinä hän pysähtyi viimeisen kerran ja aloitti niin liikuttavan puheen,
-että väki ympärillä oli pelkkää parkua ja nyyhkytystä. Yhtäkkiä hän
-keskeytti kuin olisi hänen mieleensä johtunut jokin äkillinen ja
-odottamaton muisto; kaikki huusivat ja pyysivät häntä jatkamaan.
-
-— Ohoi, hyvät veljet! huudahti Placido Brandi, — minä olen vaivainen
-syntinen, joka en ansaitse teidän sääliänne; sillä te luulette
-tuntevanne kaikki rikokseni, ja nyt minä muistankin, että tuskin viikko
-ennen päivää, jolloin minut saatiin vangiksi, tapoin julmasti erään
-köyhän dalmatialaisen kulkukauppiaan, joka oli lähtenyt Boggianosta Ave
-Marian jälkeen, toivossa joutua yömajaan Castrovillariin. Näette, etten
-minä ansaitse teidän hurskasta sääliänne. Jättäkää minut siis niinkuin
-ansaitsen taivaan vihan käsiin.
-
-Näin sanoen alkoi Placido itkeä niin surkeasti, että kaikki läsnäolevat
-rukoilivat taivaalta armoa saada itse kerran näin kauniisti kuolla.
-Vahingoksi syntisen sielulle, joka olisi varmaan pelastunut, jos mies
-olisi hirtetty tällaisessa tilassa, oli kansanjoukossa kuitenkin
-muuan tutkintotuomari. Kuullessaan tuomitun viimeisen tunnustuksen
-hän kielsi vartijoita kulkemasta enää askeltakaan eteenpäin ja
-käski päinvastoin viedä Placido Brandin takaisin vankilaan. Placido
-ponnisteli minkä jaksoi vastaan; hän tahtoi kaikin mokomin kuolla.
-Hänet täytyi väkivallalla kuljettaa takaisin koppiinsa. Siellä otettiin
-häneltä tarkoin pois kaikki esineet, joilla hän olisi saattanut itsensä
-surmata; ja niinpä oli santarmeilla ilo löytää hänet aivan täysissä
-voimissa, kun he tulivat keskellä yötä siirtämään häntä Reggiosta
-Castrovillariin.
-
-Kun saavuttiin sinne, nähtiin, että Placido Brandi oli puhunut totta;
-sillä hänen ohjeittensa mukaan löydettiin murhatun ruumis vielä
-samalta paikalta, jonka hän oli maininnut.. Tämä seikka, joka todisti
-rikollisen rehellisyyttä, lyhensi tutkintoa. Juttu ei siis kestänyt
-kuin kolme kuukautta ja kaksitoista päivää, ja kuten kolmannellakin
-kerralla, Placido tuomittiin kuolemaan.
-
-Kaikkien ihmeeksi ei Placido tällä kertaa osoittanut samaa
-alistuvaisuutta kuin edellisillä. Hänellä oli kärsimättömyyden puuskia
-vartijansa parissa, ja hän oli hajamielinen ripittäjänsä seurassa. Ja
-viimein, hetkellä, jolloin hänen oli lähdettävä hirsipuun luo, juuri
-kuin teloittajain piti pukea hänen ylleen katumuspuku, jossa hänen oli
-kuoltava, hän käytti hyväkseen tilaisuutta ja epäluulottoman pyövelin
-tullessa sitomaan hänen käsiään kamppasi hänet yhtäkkiä jalallaan nurin
-ja syöksyi ulos ovesta, jonka näki olevan raollaan. Paha kyllä, pisti
-kaksi santarmia, jotka oli asetettu käytävään, pyssyn hänelle poikki
-tien. Placidon oli siis pakko astua takaisin koppiinsa ja antaa toisten
-panna matka-asu ylleen.
-
-Lähdön hetki tuli. Placido oli huomattavasti rauhaton; hän nousi
-aasinsa selkään, kasvot häntään päin, ja lähti takaperin liikkeelle,
-Katujain munkkikunnan seuraamana, jonka asuun hän oli puettu. Veljet
-kantoivat ruumisarkkua, jossa asianomainen oli haudattava, ja
-lauloivat kuolinmessua; eikä se seikka, se täytyy tunnustaa, ollut
-virkistävää Placidon silmille eikä korvillekaan. Kuitenkin odotti
-jokainen, että Placido keskeyttäisi matkansa jonkun samanlaisen kauniin
-puheen pitääkseen kuin viimeiselläkin kerralla, näytellessään näissä
-juhlamenoissa samaa osaa kuin nytkin. Mutta läsnäolijain toiveet
-pettivät: Placido ei avannut suutaan muuta kuin valittaakseen, että
-hänen ratsunsa kulki liian nopeasti. Hän ei ollut enää sama mies;
-hänellä ei nyt ollut mitään tunnustettavaa.
-
-Hirsipuun juurella hylkäsi rippi-isä hänet, jättäen miehen kokonaan
-pyövelin haltuun. Placido suuteli viimeisen kerran ristiä ja nousi
-sitten melkoisen rohkeasti portaille. Kuitenkin oli helppo huomata,
-ettei häntä enää pitänyt yllä mikään muu kuin tuo moraalinen tahto,
-josta johtuu, että rohkea mies kuolee uljaasti, kun hän vain kuolee
-yleisön edessä. Saavuttuaan ylimmälle kapulalle hän katseli joka
-taholle ympärilleen: hänelle oli jäänyt vielä toivon pilkahdus. Mutta
-kun hän korkealta paikaltaan huomasi sotilaspaljouden, joka oli koottu
-toimitukseen, ymmärsi hän hyvin, ettei hänen oma joukkonsa voinut
-antautua moiseen taisteluun, kuinka uskollinen se olikin. Silloin
-hänessä tapahtui jotakin merkillistä; hänet valtasi pyörrytys, niin
-että kaikki näytti kiertävän hänen jaloissaan ympäri, taivas musteni
-ja maailma loimusi liekkeinä. Hänestä tuntui kuin hän olisi riippunut
-kuilun suulla, jossa tuhannet pahathenget odottivat häntä palavin
-silmin. Hän tahtoi huutaa, mutta ääni takertui hänen kurkkuunsa, ja
-hänen korvansa soivat niinkuin hänen päänsä olisi ollut kirkonkellon
-kieli. Hän teki viimeisen ponnistuksen, katkoi siteet, jotka pidättivät
-hänen käsiään, mutta hänen kätensä eivät enää tavanneet tukea, vaan
-hosuivat ainoastaan ilmaa. Hän koetti ajatella Jumalaa ja huutaa häntä
-avuksi, mutta ennenkuin hänen aivonsa olivat ehtineet koota aineksia,
-joista ajatus muodostuu, kadotti hän näkönsä ja meni tiedottomaksi.
-Pyöveli oli käyttänyt näppärästi hyväkseen hetkeä, jolloin uhri katseli
-ympärilleen, ja pistänyt nuoran hänen kaulaansa. Placido oli hirtetty.
-
-Katujain munkkikunta syöksyi heti mestauslavalle valtaamaan itselleen
-ruumiin, sillä se oli heidän siitä hetkestä saakka, jolloin pyöveli
-oli laskeutunut alas portailta. Mutta koska yhdelläkään heistä ei
-sattumalta ollut veistä, kohottivat toiset veljistä ruumista jaloista,
-sillaikaa kuin toiset päästivät nuoraa solmusta; ja heti kun he saivat
-hirtetyn haltuunsa, sijoittivat he hänet sievästi arkkuun makaamaan
-ja lähtivät, häntä olallaan kantaen, menemään iuostariaan kohti,
-pyövelin, hänen kahden apulaisensa ja aasin seuraamina. Noin sadan
-askeleen päässä olivat miehet, jotka kantoivat arkkua, kuulevinaan
-jotakin outoa korinaa, joka tuli arkusta; mutta kun kukaan heistä ei
-ilmaissut huomiotaan toiselle, jatkoivat he matkaansa. Pian seurasi
-tätä korahdusta käheä yskä, tarpeeksi äänekäs pysäyttämään nuo kuusi
-kantajaa yhtäkkiä liikkumattomiksi kuin suolapatsaat. Sitten pudottivat
-kaikki yhtaikaa, kuin olisivat toisiaan komentaneet, arkun maahan.
-Ruumis kieri ulos arkusta, päästäen muutamia äännähdyksiä ja pahoja
-irvistyksiä kuin ihminen, joka on nielaissut kalanruodon. Ei ollut
-epäilemistäkään: Placido Brandi oli hyvin täpärästi hirtetty.
-
-Näin ajatteli pyöveli, joka veti heti tupesta tikarinsa, joka
-teloittajilla aina on mukanaan lopettaakseen tällaisissa tapauksissa
-uhrinsa, ja syöksyi kuolleista noussutta vastaan. Tämä oli jo tarpeeksi
-selvinnyt ymmärtääkseen vaaran, vaikkei hänellä vielä ollutkaan kyllin
-voimia siitä pelastuakseen. Mutta silloin tuli tuolle poloiselle
-odottamaton apu. Veljeskuntalaiset syöksyivät hänen ja teloittajan
-väliin, väittäen, että koska Placido oli jo hirtetty, oli hän antanut
-hyvityksen oikeudelle, eikä siis ollut enää ihmisten, vaan Jumalan oma.
-Pyöveli piti päänsä, veljeskuntalaiset kiivastuivat; pyöveli kutsui
-miehensä apuun ja veljeskuntalaiset asettuivat suojattinsa eteen, joka
-oli nyt takalistolleen nousten onnistunut saavuttamaan painopisteensä
-ja käytti hetkeä hyväkseen kootakseen silmiään hieroen ajatuksiaan.
-Syntyi taistelu yhtäältä koston vimmalla, toisaalta kristillisen
-laupeuden alttiudella, toisten huutaessa, toisten laulaessa, noitten
-manatessa avuksi pirua ja vastapuolueen rukoillessa Jumalaa suojakseen.
-Lyhyesti sanoen: oli mahdoton aavistaa, kuka voittaisi, kunnes Placido,
-joka oli nyt täydellisesti selvinnyt, arveli, että olisi ollut sangen
-kohtuutonta antaa hurskaiden miesten, kuten nämä hänen puolustajansa,
-panna henkensä hänen puolestaan alttiiksi, hänen itsensä katsellessa
-syrjässä kädet ristissä, hänen, jota asian ratkaisu niin läheisesti
-koski. Niin ollen hän tempasi erään kuoropojan kädestä ristin, jota
-poika kantoi koholla, ja raivaten tiensä ottelevain lävitse suuntasi
-siunatulla aseella niin kamalan iskun pyövelin päähän, että tämä
-putosi maahan kuin nuijattu härkä. Molemmat puolueet päästivät silloin
-äänekkään huudon: vastoin tavallisuutta oli teloitettava tappanut
-teloittajansa. Kauhistuneet apulaiset lähtivät pakoon ja Katujat
-kantoivat Placidoa riemusaatossa, laulaen täyttä kurkkua Gloria in
-excelsis Deo.
-
-Tämä tapaus antoi aiheen viidenteen oikeudenkäyntiin; mutta se
-toimitettiin syytetyn olematta läsnä. Placido ei ollut tahtonut jättää
-hyviä ystäviään, Katujain veljeskuntaa, ja koska heidän kirkollaan on
-suojelusoikeus, oli hänelle järjestetty sakaristoon pieni väliaikainen
-asunto, jossa hän viihtyi mainiosti, verraten siihen suojaan, missä
-hänen nykyään olisi pitänyt olla.
-
-Placido Brandi tuomittiin kuolemaan viidennen kerran; mutta tapaus oli
-niin merkillinen, että paperit lähetettiin kuningas Ferdinandille,
-joka näki asian hupaisen puolen; ja tahtomatta koettaa murskata
-kuninkaallisella vallallaan sellaista miestä, jota jumalallinen
-voima niin huomattavasti suojeli, hän antoi Placido Brandille täyden
-armon sillä ehdolla, että tämän oli jätettävä joukkonsa ja elettävä
-Cosenzassa niin kunniallisesti kuin hänen oli mahdollista. Nämä ehdot
-tuntuivat Placidosta siksi järkeviltä, että hyväksyi ne vastaan
-väittämättä, hankki varman selon siitä, että armahduskirje oli
-laillisesti pätevä, syleili hyviä ystäviään katujamunkkeja ja lähti
-iloisesti määräpaikkaansa.
-
-Nykyään hän asui kunniallisena miehenä Cosenzassa, omistamatta muistona
-hirttämisestään muuta kuin hirttonuoran merkin kaulassaan. Ja koska
-tämä merkki oli samannäköinen kuin Pyhän Januariuksen ritariston
-toisen luokan nauha, niin mainittiin Placido Brandia yleensä nimellä
-"Komentaja".
-
-
-
-
-VI
-
-Rosvo Jumalan armosta
-
-
-Kun Placido Brandi oli vangittu, oli Marco Brandi, hänen poikansa,
-luonnollisesti täyttänyt isänsä paikan. Hän ei siis ollut, kuten olemme
-jo sanoneet, valitsemalla otettu päällikkö, vaan laillinen perijä,
-rosvo Jumalan armosta.
-
-Siitä seurasi, että Marco Brandi, joka oli vapaa kuin kaikki
-vuoristolaiset, uljas kuin kaikki kalabrialaiset, oli myös tosiaan hyvä
-joukkonsa päällikkö; mutta hän harjoitti ammattiaan, kuten nuoruudesta
-opittua ammattia yleensä harjoitetaan, ainoastaan ammattina eikä
-taiteena — tunnollisesti ja uskollisesti, mutta ilman innostusta.
-
-Niinpä olikin Marco Brandi, kun tuskin oli kuullut, millä ihmeellisellä
-tavalla hänen isänsä oli pelastunut kuolemasta, saapunut valepuvussa
-hänen puheilleen ja tarjoutunut jättämään hänen käsiinsä päällikkyyden,
-jota hän oli väliaikaisesti hoitanut. Mutta tuo kunnon vanhus selitti
-silloin hänelle ehdot, joilla hän oli armahduksen saanut, ja tarjoten
-pojalleen pitkän elämänsä kokeneita neuvoja, ilmoitti hänelle
-päätöksensä vetäytyä nyt lopullisesti liikkeestään syrjään. Marco
-Brandi oli siis mennyt takaisin joukkonsa luo, selvittänyt tilit kunkin
-miehen kanssa ja toimittanut entiselle päällikölle hänelle tulevan osan
-ryöstöistä koko hänen toiminta-ajaltaan, maksuosoituksena Cosenzan
-parhaalle pankkiirille. Oman saatavansa hän oli yhdistänyt isän
-osuuteen, pyytäen isää sijoittamaan sen parhaansa mukaan, niin että
-pojalla olisi nuo varat käytettävinään, jos hänellekin jonakin päivänä
-tulisi halu vetäytyä vuorostaan syrjään.
-
-Nämä seikat järjestettyään hän oli sitten jatkanut retkiään
-vuoristossa, ja hänen toverinsa olivat häneen sangen tyytyväiset,
-joskaan eivät ehkä tunteneet häntä kohtaan aivan arinta kunnioitusta,
-sillä hänessä he eivät nähneet miestä, joka olisi ollut heitä aivan
-murskaavassa määrin etevämpi, mutta sen sijaan rakastivat häntä sitä
-enemmän. Niinpä olivatkin he tunteneet syvää tuskaa, kun tämä heidän
-päällikkönsä kolme vuotta sitten oli vähällä joutua vangiksi, niinkuin
-olemme kertoneet, eikä ollut pelastunut muuten kuin kiiveten muurin
-yli luostariin, jossa Martha-sisar oli inhimillisesti ruokkinut
-häntä koko sen ajan, minkä hän pysyi siellä piilossa. He olivat niin
-ollen nurkumatta alistuneet madonnan määräämiin ehtoihin, vaikka ne
-karkoittivatkin heidät kolmeksi vuodeksi heidän liikuntapiirinsä
-oikeasta keskustasta. He siis vetäytyivät seudulta sovitun välimatkan
-päähän ja samosivat muuta Kalabriaa, kunnioittaen ainoastaan Nicoteraa
-ja sen ympäristöä.
-
-Sovittu määräaika oli kolme päivää sitten kulunut loppuun, kun he
-palasivat seudulle, ja suureksi ilokseen, sillä toisilla oli siellä
-rakkaussuhteita, toisilla perhe- ja ystävyysliittoja, kenellä
-Scyllassa, kenellä Monteleonessa tai Pizzossa.
-
-Kaikkialla muualla he olivat tunteneet olevansa maanpaossa; täällä he
-sensijaan olivat kotonaan.
-
-Niinpä he, nuo reilut miehet, olivatkin kerrottuna myrskyiltana juuri
-kaikessa rauhassa viettämässä paluujuhlaa laseja kilistäen eräässä
-talossa jonkun matkan päässä tieltä, kun Marco Brandi sattumalta ulkona
-käydessään huomasi korpraali Bombardan, joka tuli nyt viettämään
-lomaansa omaistensa luokse, niinkuin oli mestari Adamille kirjoittanut.
-Marco Brandi oli perinyt isältään vihan univormuja vastaan. Jos hän
-olisi ollut selvillä päin, olisi hän ehkä tyytynyt vain halveksimaan
-nuorta tykkimiestä; mutta joku lasi kalabrialaista muskottiviiniä oli
-nyt kajahtanut hänen päähänsä; hän päätti siis olla antamatta tuon
-matkustajan jatkaa rauhassa matkaansa. Niissä aikeissa riensi hän
-tielle ja alkoi kulkea korpraalin kanssa kuve kupeessa.
-
-Tuokion päästä, jonka nuoret miehet pyhittivät toistensa tarkasteluun,
-sanoi Marco Brandi:
-
-— Te olette sotilas? ja tähysti korpraalia kiireestä kantaan.
-
-— Hiukkasen, — vastasi Bombarda, kääntäen pystyyn viiksiään.
-
-— Missä väessä? jatkoi rosvo.
-
-— Jalkamies tykkiväessä, — vastasi sotilas äänellä, josta ilmeni,
-miten paljon muita arvokkaampana hän piti tätä rykmenttiä.
-
-— Surkeaa väkeä! sutkautti Marco Brandi, työntäen alahuultaan
-halveksivasti pitkälle.
-
-Syntyi hetken hiljaisuus, jolloin korpraali Bombarda näytti miettivän
-syvästi, mitä hän oikein oli kuullut; sitten kuin ei olisi ymmärtänyt:
-
-— Mitä sanoitte? kysyi hän.
-
-— Sanoin: surkeaa väkeä! toisti hänen puhetoverinsa yhtä tyynenä kuin
-äskenkin.
-
-— Ja miksikä, jos suvaitsette, hyvä herraseni? jatkoi korpraali.
-
-— Koska se on väkeä, joka on enemmän savua kuin tulta, enemmän porua
-kuin villoja; siksi vaan. Ja mikä arvo teillä on tykistössä?
-
-— Korpraalin arvo, — vastasi Bombarda, muodolla, josta huomasi
-hänen olevan varma siitä, että ainakin hänen henkilökohtainen arvonsa
-korottaisi hänet matkatoverin silmissä.
-
-— Mokoma arvo! murisi Marco Brandi, työntäen tällä kertaa molemmat
-huulensa halveksumisen merkiksi pitkälle.
-
-— Kuinka mokoma arvo? huudahti nuori sotilas, epäillen vieläkin, oliko
-tuolla miehellä tosiaan rohkeutta lausua hänen edessään sellaiset sanat.
-
-— Niin, niin juuri, — vastasi Marco; — ettekö tunne sananpartta:
-_Besogna dieciotto caporali per far' un' coglione?_ ["Kahdeksantoista
-korpraalia menee yhteen kolloon." Suom.]
-
-Rosvo ei ennättänyt lopettaa lausettaan, kun jo tykkimiehellä oli
-sapeli kädessään.
-
-— Näethän itsekin, että puhun totta, — huudahti Marco Brandi,
-peräytyen askeleen taaksepäin, — koskapa vedät sapelisi minua vastaan,
-joka olen aseeton.
-
-— Olet oikeassa, — sanoi tykkimies työntäen aseensa tuppeen. — Ja
-nyt, — jatkoi hän, — onko sinulla puukkoa?
-
-— Milloinka kalabrialainen kulkee ilman puukkoa? — vastasi Marco
-vetäen takkinsa taskusta kysytyn aseen.
-
-— Hyvä! sanoi korpraali noudattaen hänen esimerkkiään. — Montako
-tuumaa tapellaan?
-
-— Koko terällä, — vastasi rosvo; — sillä tavoin ei ole keinoa
-puijata toista.
-
-[Ymmärtääksemme tätä ärsyttämistä on meidän tiedettävä, että
-Kalabriassa ja Sisiliassa tapellaan tavallisesti puukoilla; mutta
-loukkauksen suuruuden tai vihan syvyyden mukaan tapellaan joko "tuuma,
-kaksi tuumaa tai kolme tuumaa", ja lopuksi "koko terällä". Ottelijat
-puristavat terän sovitun välimatkan päästä peukalon ja etusormen
-väliin, sillä tavoin, että sormet muodostavat aseen kädensuojan, joka
-estää puukon tunkeutumasta syvemmälle kuin on sovittu. Tekijä.]
-
-— Olkoon niin! — huusi tykkimies asettuen asentoon.
-
-— Ja nyt, — lisäsi hänen vihollisensa, tahdotko, niin sanon sinulle
-viimeisen toden, rohkaistakseni mieltäsi, jos luontoa puuttuu? Se on
-se, että jos sinä tapat minut, niin sinusta tulee kersantti.
-
-— Miksikä niin?
-
-— Siksi, että minä olen Marco Brandi.
-
-— Asentoon! sanoi tykkimies.
-
-— Varjele henkeäsi, — vastasi rosvo.
-
-Nuorukaiset syöksyivät toistensa kimppuun sellaisella tiikerin
-raivolla, joka ainoastaan etelämaalaiset valtaa. Olisi ollut hirveää
-nähdä tätä puukko-kaksintaistelua keskellä valtatietä, salamain
-valon leimahdellessa ja ukkosen säestäessä. Mutta kun heillä ei
-ollut todistajia kaksintaistelussa, ei kukaan tiedä kertoa sen
-yksityiskohtia. Mutta muuan sbirri-joukko, joka oli matkalla Reggiosta
-Cosenzaan, näki tien mutkasta esiin tullessaan vain miehen, joka kaatui
-tielle päästäen huudon. Samassa läksi muuan toinen mies, huomatessaan
-rakuunat, pakoon; santarmit ajattelivat, että tässä oli tapahtunut
-murha, ja ampuivat. Marco Brandi sai silloin kuulan kupeeseensa, ja kun
-hän ei toivonut voivansa päästä pakoon vuoristoon, syöksyi hän sisälle
-ensimmäiseen taloon, mikä hänen tielleen sattui.
-
-Olemme nähneet, miten sattuma osutti rosvon pyytämään
-vieraanvaraisuutta juuri korpraali Bombarda-raukan isältä ja kuinka
-vanhus olisi tuskansa ensimmäisessä puuskassa antanut hänet varmaan
-takaa-ajajain käsiin, ellei Gelsominan mykkä mutta tehokas rukous olisi
-häntä pelastanut.
-
-Vaadittiin mestari Adamin koko rakkaus hänen tytärtään kohtaan, että
-hän voi näin tukehuttaa isällisyytensä äänen, joka vaati sydämen
-syvyydestä kostoa. Mutta kun ensimmäinen taistelu oli taisteltu, oli
-hän ylevä aina suuruuteen ja yksinkertaisuuteen saakka.
-
-Noiden kahden hoidokkaan haavat olivat vakavaa laatua: kolme päivää
-Marco Brandi ja korpraali Bombarda häilyivät elämän ja kuoleman
-välillä, ja ne kolme päivää rukoili vanhus yhtä palavasti sekä
-murhaajan että hänen uhrinsa puolesta, kun taas Gelsomina valvoi näiden
-kahden samassa huoneessa kuolemaansa odottavan parissa kuin toivon ja
-alistuvaisuuden enkeli. Mitä jälleen vanhaan Babilanaan tulee, hän ei
-ollut ymmärtänyt koko seikkailusta muuta kuin sen, että hänellä oli
-nyt kotonaan kaksi haavoittunutta. Hän valmisteli siis liinannukkaa ja
-leikkeli siteitä; mutta koska toinen haavoitetuista oli hänen poikansa,
-niin hän silloin tällöin pyyhki, työtään keskeyttämättä, pois suuren
-kyyneleen poskeltaan kätensä selällä.
-
-Nicoterassa ei ollut parempaa kirurgia kuin parturi, kieIevä mies,
-mutta herkkäuskoinen, joten hänelle sanottiin, että nuoret miehet
-olivat olleet yhdessä tulossa paikkakunnalle, kun Marco Brandin
-rosvojoukko oli karannut heidän kimppuunsa ja jättänyt kuoleviksi
-luultuina tielle. Sotaväenosasto, joka oli ajanut murhaajaa takaa, oli
-jatkanut matkaa Cosenzaa kohti vakuutettuna siitä, että rosvo oli nyt
-päässyt takaisin joukkonsa pariin. Niinpä ei kukaan kylässä tiennyt,
-mitä oikeastaan oli tapahtunut.
-
-Haavoittuneet itsekään eivät muuten pitkään aikaan ymmärtäneet, miten
-he nyt lepäsivät toinen toisensa vieressä. Haavuri oli vaatinut
-sairaita olemaan hiljaa, ja heti, kun Marco Brandi aikoi puhua, painoi
-Gelsomina kätensä hänen suulleen; ja kun rosvoa miellytti suuresti
-tällainen vaiennustapa, niin hän vaikenikin sangen lauhkeasti. Mitä
-jälleen korpraali Bomoardaan tulee, sai sisar hänessä aikaan saman
-vaikutuksen tarvitsematta käyttää yhtä kouraantuntuvaa keinoa; veljeä
-vaientaakseen tarvitsi siskon ainoastaan nostaa sormi huulilleen; ja
-siinä antiikissa asennossa näytti tuo tyttö, muinaisten kreikkalaisten
-jälkeläinen, siro ja ylevä kuin hänen esi-äitinsäkin olivat olleet,
-joltakin "Hiljaisuutta" esittävältä kuvapatsaalta, Herculanumin tai
-Pompeijin raunioista löydetyltä.
-
-Viimein sallittiin haavoittuneiden puhua hiljaisella äänellä, ja sekin
-kaksinpuhelutapa oli suuresti Marco Brandin makuun. Kuullakseen, mitä
-haavoittuneella oli hänelle sanomista, täytyi nuoren tytön kumartua
-hänen vuoteensa yli, ja rosvon ääni oli niin heikko, että Gelsominan
-oli pakko painaa poskensa melkein hänen huuliinsa kiinni. Mutta kuinka
-heikko ääni olikin, Marco Brandilla oli silti kerrottavana merkillisen
-pitkiä asioita, niin pitkiä, että ne olivat aivan niiden lyhyiden
-ja nopeiden sanain vastakohtia, joita veli ja sisar toisella puolen
-huonetta vaihtoivat keskenään.
-
-Ja uusi ihme: vaikka korpraali Bombarda oli heistä kahdesta ankarammin
-haavoittunut, hän se heistä sai ensin ihmisruumiin rakenteen
-omituisesta ja selittämättömästä oikusta takaisin selvät sanat; ja hän
-käytti niitä hyväkseen kysyäkseen Marco Brandilta eräällä hetkellä,
-jolloin Gelsomina oli jättänyt heidät kahden kesken, mitä siitä
-hetkestä alkaen oli tapahtunut, josta hän ei enää muistanut mitään.
-Korpraalin kanssahan Marco Brandilla ei ollut minkäänlaista syytä
-puhua hiljaa, ja niinpä saikin hän hänelle vastatakseen takaisin koko
-äänensä voiman. Korpraali puolestaan ilmoitti rosvolle, mikä mies
-hänen isänsä oli, ja kuinka isän taloudellinen tila oli mennyt siitä
-madonnan jutusta alkaen yhä taaksepäin. Marco Brandi huomasi silloin,
-että juuri hän itse oli syynä tämän perheen moniin onnettomuuksiin; ja
-koska hän oli rehellinen ja kunnon poika, niin hän päätti korvata ne
-parhaan vointinsa mukaan, nimittäin ottamalla Gelsominan vaimokseen. Ja
-siksi hän alkoi, kun nuori tyttö tuli takaisin sisään, hänen kanssaan
-hiljaisella äänellä ja sanoen syyksi edellisen vuoropuhelun tuottaman
-väsymyksen, erään kaikkein pisimpiä ja vilkkaimpia neuvottelujaan,
-mitä heillä oli vielä keskenään ollut. Gelsomina puolestaan ei puhunut
-tässä keskustelussa muuta kuin punastumisella; ja sitten hän yhtäkkiä,
-hetkellä, jolloin kukaan ei voinut aavistaa vuoropuhelun loppumista,
-syöksyi toiseen huoneeseen ja heittäytyi isänsä kaulaan sanoen:
-
-— Oh, ensiksikin, isä, minä kuolen surusta, jos et sinä siihen suostu.
-
-Mestari Adam kuunteli tätä tyttärensä pientä rippiä miehen tavalla,
-joka tuntee koko tuollaisen salaisuuden vakavuuden. Hänen aikeensa ei
-ollut koskaan ollut vastustaa Gelsominaa hänen rakkaudessaan. Mitä
-varoihin jälleen tulee, hänen oma asemansa ei sallinut hänen vaatia
-liikoja naittaessaan lapsiaan. Mutta kuitenkin hän teki Gelsominalle
-eräitä huomautuksia tulevan aviopuolison yhteiskunnallisesta
-asemasta. Ei senvuoksi, ettei rosvon ammatti olisi hänestä ollut
-kunniallista ja tuottavaa, varsinkin jos mies oli harjoittanut sitä
-lapsuudestaan saakka niinkuin Marco Brandi. Mutta se lupasi vaimolle
-suuria mahdollisuuksia joutua leskeksi. Gelsomina luetteli silloin
-isälleen esimerkkejä monista seudun nuorista tytöistä, jotka olivat
-menneet samanlaiseen avioliittoon, ja ne liitot olivat päättyneet
-aivan onnellisesti. Mutta vanhus oli taipumaton; se johtui hänessä
-varovaisuudesta eikä suinkaan ennakkoluuloista, sanoi hän. Turhaan
-Gelsomina muistutti hänen mieleensä vanhaa Placido Brandia, joka
-nykyään vietti suorastaan patriarkan elämää Cosenzassa. Mestari Adam
-vastasi hänelle, että tuo tapaus oli poikkeus, että se oli johtunut
-vain tavallista huonommasta nuorasta ja ettei elämän onnea sopinut
-perustaa sellaisten sattumain pohjalle. Kaikessa tässä oli paljon
-totta; ja Gelsomina menikin enemmän huolissaan, kuin olisi saattanut
-odottaa, viemään tätä isänsä vastausta rakastetulleen.
-
-Vastaus sai Marco Brandin syvästi pohtimaan asiaa. Kuten olemme
-lukijoille kertoneet, hän ei ollut koskaan ammattiinsa innostunut; hän
-oli vain kunnialla ja rohkeudella sitä harjoittanut, koska nuo kaksi
-ominaisuutta kerran olivat hänelle ominaisia ja koska ne olisivat
-olleet hänellä jokaisessa muussakin elämän kohtalossa, mihin hän
-joutuikin. Hän vastasi niin ollen Gelsominalle, ettei heidän tarvinnut
-olla tästä asiasta huolissaan, sillä hän myönsi isän järkevät puheet
-oikeiksi ja oli valmis uhraamaan uransa rakkautensa vuoksi; ja koska
-nyt vanhuksen myöntymys riippui vain hänen toimesta luopumisestaan,
-niin hän luopuisi. Mutta paikkakuntaa täytyisi hänen muuttaa, mennä
-toiselle seudulle, missä hän oli vähemmän kuuluisa. Muuten takasi
-omaisuus, jonka hän oli jättänyt isänsä hoitoon, ynnä se osuus, mikä
-hänelle vielä oli saatavana jaosta toveriensa kanssa, hänelle ei
-ainoastaan helpoituksen kodinperustamiskuluissa, olivatpa ne kuinka
-suuret hyvänsä, vaan myöskin, jos ei juuri loistavaa toimeentuloa,
-niin ainakin hiljaisen ja rauhallisen elämän, mille paikkakunnalle he
-asettuisivatkin; ja se seikka antaisi mestari Adamille tilaisuuden
-valmistaa kaikkiin valkeihin seiniin tästälähin ihmeiden tekoon
-pystymättömiä madonnia ja kiirastulen sieluja, joita ei tarvinnut
-lunastaa.
-
-Tämä ehdotus tuotti nykyisissä oloissa mestari Adamille mitä
-suurinta iloa, sillä se sointui tavattoman hyvin yhteen hänen
-tulevaisuudensuunnitelmaansa kanssa; hän hyväksyi siis sen yhtä
-arvelematta kuin se oli tehtykin. Marco Brandi vaihtoi nyt rakkautta
-tytön kanssa ja sanoja isän kanssa: suudelma oli ensinmainitun panttina
-ja kädenpuristus takeena toisesta.
-
-Ja koska sitten myöskään korpraali Bombarda, jonka huonetoveri oli
-opastanut puheellaan selvempiin käsityksiin sotapalveluksesta,
-ei nähnyt enää nykyisessä ammatissaan muuta kuin orjuuden ilman
-tulevaisuutta, niin hän päätti jakaa kohtaloa sukunsa kanssa.
-
-Ja siitä johtui, että nuo kaksi nuorukaista kuuden viikon kuluttua
-astuivat käsikoukussa ulos mestari Adamin talosta, toinen mennäkseen
-ottamaan eronsa rosvopäällikön virasta, toinen muuttamaan väliaikaisen
-lomansa lopulliseksi virkaeroksi.
-
-
-
-
-VII
-
-Matteo-kuoman kolme soldoa
-
-
-Seikka, joka oli saanut mestari Adamin päättämään jättää Nicoteran ja
-muuttamaan muualle asumaan, oli ensinnäkin hänen rakkautensa Gelsominaa
-kohtaan, mikä sai hänet pitämään mahdottomana erota ainiaaksi rakkaasta
-tyttärestä, ja toiseksi ankara köyhyys, johon hän nykyään oli joutunut.
-
-Olemme sanoneet, että mestari Adamin vierasystävyys oli samalla sekä
-suurta että ylhäistä yksinkertaisuuteen saakka. Vanhus oli tosiaan,
-antaessaan turvaa Marco Brandille, unohtanut ei ainoastaan kostonsa,
-vaan köyhyytensäkin. Kahden haavoittuneen jokapäiväiset tarpeet
-olivat tosin piankin johtaneet hänen mieleensä tuon köyhyyden, mutta
-hän oli kauniisti alistunut sen hyvän työn kaikkiin seurauksiin,
-johon oli ryhtynyt. Ja silloin oli vanhus vähitellen suorittaakseen
-kaksinkertaisia talousmenoja, sekä sairaana makaavain että terveiden,
-vapautunut monista esineistä, joita pienessä taloudessa vähemmän
-tarvittiin; ja niistä hän oli sitten yksitellen käynyt käsiksi
-tarpeellisempiinkin kapineihin. Vihdoin oli hänen ollut pakko ilmoittaa
-huolensa Gelsominalle, joka oli heti jättänyt hänen käytettävikseen
-kultaiset solkensa, korvarenkaansa ja kaulanauhansa.
-
-Itkien oli vanhus ne myynyt; mutta ensimmäisenä kuukautena ei
-haavoittuneilta ollutkaan puuttunut mitään hoitoa eikä lääkkeitä. Tämän
-ajan kuluttua oli mestari Adam, joka siihen saakka oli maksanut kaikki
-käteisellä, saanut viikon päivät luottoa. Viimeiset kahdeksan taudista
-toipumispäivää olivat menneet jo vaikeammin, sillä velkojat vaativat
-maksua antamistaan tavaroista, puhumattakaan siitä, että olisivat
-antaneet velaksi lisää. Kuitenkin suoriutui hän niistäkin päivistä
-kaikessa hiljaisuudessa; ja koska korpraalilla enempää kuin Marco
-Brandillakaan ei ollut taloon tullessaan tilaisuutta katsella sitä
-tarkemmin, eivät he nytkään, siitä poistuessaan, huomanneet tyhjyyttä,
-jonka valtaan se näinä aikoina oli joutunut.
-
-Lisäksi tuli vielä se seikka, että koska mestari Adam ei tahtonut,
-että hänen poikansa lähtisi matkalle omistamatta kilisevää taskussaan,
-niin hän turvautui naapurinsa ja kuomansa Matteon vanhaan ystävyyteen.
-Tämä mies teki ensin tuhansia verukkeita, mutta viimein hän uskalsi,
-niin saita kuin olikin, lainata hänelle kolme soldoa, sellaista varmaa
-lupausta vastaan mestari Adamin puolelta, että ellei summa tullut
-viikon kuluessa maksetuksi takaisin, oli mestari Adamin annettava
-hänelle jokin pantti, joka täydellisesti vastasi velkaa. Mestari Adam
-kirjoitti tällä ehdolla nimensä velkakirjan alle; ja sillä tavoin
-saattoi isäparka nyt hetkellä, jolloin hän puristi jäähyväisiksi
-poikansa kättä, pistää siihen vielä nuo isällisen huolenpidon viimeiset
-todistukset, lahjan, jota korpraali Bombarda ei suinkaan kieltäytynyt
-vastaanottamasta, niin vähäinen kuin se olikin. Mutta totta on,
-ettei hän voinut aavistaakaan lahjan saatuaan olevansa kolmea soldoa
-rikkaampi kuin hänen isänsä.
-
-Vasta noiden kahden nuoren miehen lähdettyä mestari Adam oikein tunsi
-köyhyytensä: koti oli tyhjä ja vähistä huonekaluista, jotka sitä ennen
-olivat kaunistaneet, ei siellä ollut enää muuta kuin haavoitettujen
-sängyt. Gelsomina istui toisessa niistä ja mestari Adam toisessa,
-vanhan Babilanan valmistaessa illalliseksi viimeisiä ruokavaroja, mitä
-oli enää jäljellä, mutta jotka loppuisivat yhden tai kahden aterian
-perästä ja jättäisivät perhe-paran aivan puille paljaille. Gelsomina
-itki. Mestari Adam koetteli mietteisiinsä vaipuneena keksiä jotakin
-kumman keinoa päästäkseen ahdingosta.
-
-Yhtäkkiä näytti kirkas ajatus välkähtävän hänen päässään; hän nousi
-ylös ja meni tytärtänsä suutelemaan. Hän oli päättänyt, että Gelsomina
-lähtisi huomisaamuna matkalle erään tädin luo, joka hänellä oli
-Tropeassa ja joka oli usein pyytänyt häneltä tyttöä luokseen, isän
-voimatta lapsestaan koskaan erota; siellä oli nyt Gelsominan vietettävä
-koko aika, minkä Marco Brandi viipyisi poissa. Tällä tavoin pelastuisi
-ainakin Gelsomina puutteesta, jolta mestari Adam ei voisi häntä
-turvata, jos hän jäisi kotiin; hän itse ja vanha Babilana saattaisivat
-aina jollakin tavoin tulla toimeen, kun tytärtä ei odotettu aterialle.
-Gelsomina teki vastaväitteitä, mutta isänsä hartaiden pyyntöjen
-voittamana hän viimein suostui huomenna lähtemään.
-
-Niin ollen meni mestari Adam päivän koittaessa lainaamaan Fra
-Bracalonelta Balaamin, tuttavalta, jonka kanssa hän oli ollut mitä
-parhaimmissa väleissä siitä saakka kuin he olivat tehneet keskenään
-tunnetun sopimuksen; ja koska silloin ei ollut almunkokoamis-päivä,
-niin lukkari lupasi hänelle aasinsa mielellään. Gelsomina otti
-jäähyväiset äidiltään ja nousi Balaamin selkään, joka lähti matkaan
-sangen iloissaan, kun sai tällä kertaa vastoin tavallisuutta kuljettaa
-niin keveää taakkaa.
-
-Mestari Adam oli valinnut näin varhaisen lähtöhetken siksi, että hänen
-tyttärensä tapaisi tädin luo saavuttaessa siellä vielä aamiaisen,
-jota hän olisi kotona turhaan odotellut. Ja tosiaan otti sukulainen
-Gelsominan ihmeen hyvin vastaan, ja velipuoli oli hänestä tervetullut.
-Hän olisi mielellään pitänyt mestari Adamin luonaan sen päivän,
-Gelsominan seurassa; mutta vanhus muisti, että hän oli jättänyt
-Babilana-paran yksinään kotiin, ilman ruokaa ja rahaakin, millä sitä
-hankkia. Eikä hän nyt tahtonut asettua pöytään, vaan väitti luvanneensa
-viedä Balaamin takaisin ennen puoltapäivää. Hän pyysi siis ainoastaan
-lupaa saada pistää taskuunsa oman osan suurus-ateriasta, syödäkseen
-muka sen matkalla, mutta oikeastaan aikoen viedä sen kotiin vaimolleen.
-Sitten hän jätti hyvästit Gelsominalle, luvaten tulla noutamaan hänet
-takaisin niin pian kuin mahdollista.
-
-Uusi onnettomuus odotti mestari Adamia hänen kotiin palatessaan.
-Sen talon omistaja, jossa hän asui, oli panettanut hänen tavaransa
-uloshakuun, ahdisteltuaan häntä jo jonkun aikaa kolmen neljännesvuoden
-vuokrasta, joka mestari Adamilla oli maksamatta. Tämän uutisen
-kuullessaan näki mestari Adam joutuneensa taistelunsa loppukohtaan,
-jossa hänen oli antauduttava. Hän veti taskustaan vaimolleen tuomansa
-eväät, vakuuttaen niistä jo osansa ottaneensa. Ja kun nyt vaimo jätti
-herkutellakseen hetkeksi rukousnauhansa, jota hän aina hypisteli,
-milloin vain taloushuolet sallivat hänelle rukoiluaikaa, käveli mestari
-Adam huoneessa edestakaisin, kiihkolla, joka syntyy tavallisesti
-epätoivoisen päätöksen edellä. Viimein hän pysähtyi Babilana-muorin
-eteen käsivarret ristissä ryntäillä, kasvoillaan ilme kuin ainakin
-miehellä, joka on tehnyt päätöksensä.
-
-— No, mitä nyt? sanoi vanha naisparka, pelästyen jo vaistomaisesti.
-
-— Vaimo, — vastasi mestari Adam, — hetki on tullut, jolloin
-tarvitaan rohkeutta!
-
-— Tarvitaan rohkeutta, — toisti Babilana äänellä, joka oli puolittain
-väritön, puolittain kysyvä.
-
-— Aivan niin. He ovat panneet ryöstöön huonekaluni tänään; he ottavat
-huomenna minut itsenikin.
-
-— Ottavat sinut itsesikin! — mutisi muori; mutta emmekö aikoneet
-lähteä tästä kirotusta paikasta, lapsemme ja vävymme kanssa?
-
-— Kyllä; mutta he eivät anna minun lähteä.
-
-— Eivät anna sinun lähteä! Mitä sitten tehdään?
-
-— Minulle ei jää muuta kuin yksi keino, vaimo.
-
-— Mikä?
-
-— Kuolla.
-
-— Kuolla! huudahti vaimoparka, pudottaen lattialle leipäpalan, jota
-hänen vapiseva kätensä vei suulle.
-
-— Oi Jumalani! — niin kuolla! Se on ainoa keino saadakseni rauhassa
-elää.
-
-— Selitähän, mitä tarkoitat, — sanoi muori.
-
-— Kuule nyt, — vastasi mestari Adam, — minä menen ja asetun
-makaamaan vuoteeseen; sinä juokset lääkärin luo, joka ei tule, sillä
-hän tietää, ettei hän saa meiltä rahaa, pelastipa hän sitten henkeni
-tai tappoi minut. Ja huomisaamuna minä olen kuollut, koska en ole
-saanut lääkärinapua. Ehkäpä sitten huomenna kivitetään tuota lääkärin
-lurjusta, se olisi minusta hauskaa.
-
-— Sinä et siis aiokaan tosissasi kuolla? mutisi kunnon Babilana, joka
-alkoi viimeinkin ymmärtää.
-
-— Johan nyt! huudahti mestari Adam; — mutta kun he kerran luulevat
-minun kuolleen, niin ovat velkojani ehkä vähemmän kovia. Mitä minuun
-tulee, minä selvitän asian Fra Bracalonen kanssa, joka on luvannut
-valvoa ruumiini ääressä. Ja sitten minä livistän Roomaan, jonne te
-kaikki tulette minun luokseni.
-
-— Roomaan?
-
-— Niin, Roomaan; se on taiteitten kotimaa. Ehkäpä siellä annetaan
-arvoa lahjoille, joita täällä halveksitaan, ja siellä saan vihdoinkin
-nähdä myöskin sen Michelangelon "Viimeisen tuomion", josta niin paljon
-puhutaan.
-
-— Mikä se Michelangelo on? keskeytti Babilana.
-
-— Se on sellainen poika, joka myöskin maalaa kiirastuleen paiskattuja;
-no, nähdäänpähän, eiköhän tässä voitane tehdä paria hänen taululleen.
-
-— Minä en ennusta tästä hyvää, — sanoi muori pudistaen päätään; —
-tämä on Jumalan kiusaamista.
-
-— Mitä peijakasta pahempaa meille vielä voisi tapahtua kuin tämä?
-Toivottomalla on se hyvä puoli, ettei hänen tilansa voi muuttua muuta
-kuin parempaan päin. Mene noutamaan lääkäri, vaimo.
-
-— Niin; mutta jos hän tulee?
-
-— Jos hän tulisi, se muuttaisi ehkä asian aivan toisin: minä
-saattaisin tosiaan kuolla. Mutta ole vain rauhallinen, hän ei tule;
-mene siis, mene.
-
-— Täytynee se tehdä, koska sitä tahdot, — vastasi muori, tottuneena
-viidenkolmatta vuoden ajalla konemaisesti tottelemaan miestään.
-
-Ja hän meni noutamaan lääkäriä.
-
-Mestari Adam lähestyi yksin jäätyään peilinkappaletta, jonka ääressä
-hänellä oli tapana ajella partansa, ja alkoi nyt maalata naamaansa
-kuin näyttelijä, jonka on esitettävä Ninuksen haamua "Semiramiksessa".
-Olemme puhuneet kyllin tämän kertomuksen arvoisan sankarin lahjoista,
-tarvitaksemme pelätä niiden heikontuneen hetkellä, jolloin hän käytti
-niitä itseään kohtaan ja niin vakavassa tilaisuudessa kuin tämä oli.
-Pian ilmenivät vanhuksen kasvoille kaikki kuolemantaudin merkit.
-Mestari Adam seurasi niiden lisääntymistä todellisen itserakkauden
-ilolla. Ja vihdoin, huomattuaan itsensä tarpeeksi raihnaiseksi, hän
-sytytti viimeisen kynttilän, mitä talossa oli, ja asetti valaistuksen
-niinkuin yksin Rembrandt sen olisi pystynyt asettamaan, ja meni maata
-toiseen vuoteista.
-
-Tuskin oli nämä valmistelut tehty, kun vanha Babilana tuli takaisin
-kotiin. Niinkuin mestari Adam oli ajatellutkin, oli lääkäri, joskaan ei
-kieltäytynyt Babilanaa seuraamasta, kuitenkaan muka kiireellisempien
-sairaskäyntien vuoksi lykännyt Babilanan luo tulon myöhemmäksi.
-Tällaisen vastauksen muoriparka siis toi mestari Adamille. Mutta kun
-hän astui sisään ja huomasi hänet vuoteessa viimeisen kynttiläntyngän
-lepattavan säteilyn valaisemana, oli kuolemantuskain jäljittely niin
-täydellinen, että vaikka Babilana-parka tiesikin ennestään kaiken, niin
-hän huudahti kauhusta; kalpeat ja vääntyneet kasvot nähdessään. Mestari
-Adam kiiruhti häntä rauhoittamaan, mutta mitä hän vaimolleen sanoikin,
-vaimo yhä vain vapisi, silloinkin kun nyt kolkutettiin oveen.
-
-Tulija oli talonisäntä kahden ulosottomiehen seuraamana. Hän oli
-kuullut mestari Adamin yhtäkkiä sairastuneen ja pelkäsi joutuvansa
-ehkä käräjöimisiin perillisten kanssa ja toivoi siis jos mahdollista
-ennättävänsä toimittaa huonekalujen uloshaun vielä maalarin eläissä.
-Tämä ei ollut, kuten olemme kuvanneet, suuritöinen tehtävä.
-Tarkastettuaan ensimmäisen huoneen, joka oli jo melkeinpä tyhjä,
-he astuivat toiseen ja anastivat kuolevan valituksista heltymättä
-ensinnäkin tyhjän sängyn, joka oli sitä vastapäätä, missä mestari Adam
-makasi. Kun he sitten huomasivat, että mestari Adam oli velalliselle
-kerrassaan epähienolla ja perinpohjaisella mukavuuden halulla valinnut
-paremman sängyn kuollakseen, nostivat he hiljaa patjaa, jonka päällä
-hän loikoi, vetivät pois kaksi alempaa patjaa ja nostivat kuolleen
-maahan vuoteen viereen. Sillaikaa vanha Babilana itki ja rukoili, mutta
-talonomistaja on maailman kaikissa maissa aivan erikoinen olento,
-luonnoltaan sangen luja rukouksia ja kyyneleitä vastaan, joten mikään,
-mitä muori sanoikin, ei hyödyttänyt mitään. Ulosmittaajat jatkoivat
-tutkimusretkeään ja läksivät viimein pois, jättäen nuo kaksi huonetta
-tyhjiksi ja seinäkaappien ovet auki.
-
-On tosin totta, ettei tällä poloisella talonomistajalla ollut
-muuta kuin tusinan tuhatta livreä korkoja, mikä omaisuus vastannee
-Kalabriassa viittäkymmentä tuhatta, ja että summa, jonka mestari Adam
-oli hänelle velkaa, nousi ehkä kymmeneen hopeakolikkoon.
-
-— Kas niin, ukko-parka, — sanoi Babilana, kun lainpalvelijat olivat
-lähteneet ulos; — mitä me nyt tällä kujeella voitimme?
-
-— Me voitimme, — vastasi mestari Adam, — sillä hyvän patjan sinulle,
-vaimo; jotavastoin he olisivat vieneet kaikki, jos minä olisin ollut
-pystyssä. Mutta hst! nyt kolkutetaan oveen.
-
-— Se on Matteo-kuoma, — sanoi muori tirkistettyään ulos
-avaimenreiästä.
-
-— Hyvä! Anna hänen tulla sisään, — vastasi mestari Adam. — Mutta
-hänelle minä olen kuollut... Muistatko?
-
-Muori vastasi pään nyökkäyksellä, että hän ymmärsi täydellisesti, ja
-meni avaamaan. Mestari Adam pani käsivarret ristiin ryntäille, sulki
-silmänsä ja avasi suunsa.
-
-— Kas niin, kuoma-rukka! sanoi Matteo tullen sisään; — niin sitä
-täältä mennään!
-
-— Oi, hyvä Jumala, — vastasi Babilana-muori; Jumala on ottanut hänet
-tästä maailmasta parempaan.
-
-— Ja miten se hänessä alkoi?
-
-— Se alkoi tänä aamuna kovalla heikkoudella jaloissa ja
-päänpyörrytyksellä.
-
-— Ahaa, juuri sellaista minäkin tunnen, kun olen hiukan maistanut, —
-vastasi kuoma.
-
-— Hohoi, ei se ollut siihen syynä, — väitti Babilana; ukkorukka ei
-ollut maistanut mitään kahteen vuorokauteen.
-
-Vaimoparka puhui totta, luullen valehtelevansa.
-
-— Ja sitten tuli meidän isäntämme ja vei kaikki, niinkuin näette.
-
-Kuoma teki merkin, että kyllä hän näki.
-
-— Niin että se hänelle antoi viimeisen iskun, — jatkoi muori; — ja
-tuskin he ennättivät lähteä, niin hän kuoli... Saavat nyt kehua, että
-ovat hänet tappaneet. Ohoi, voi, hyvä Jumala!
-
-— Niitä on armottomia velkojia, — sanoi kuoma. — Te tiedätte,
-Babilana-muori, että miehenne on velkaa minulle kolme soldoa.
-
-— Kyllä, hyvä isä, kyllä, ukko-raiska sanoi sen minulle ennen
-kuolemaansa, ja oli niin pahoillaan, kun ei voinut velkaa suorittaa.
-
-— Sanoiko hän teille senkin, että oli luvannut minulle velasta pantin?
-
-— Sanoi toki; mutta kuten näette, täällä ei ole enää mitään otettavaa.
-
-— Kuulkaapas, muori, siellä, jonne hän nyt menee, hän ei tarvitse
-kreikkalaista myssyään. Minä olen aina hänen eläessään sitä halunnut;
-siitä saan nyt muiston hänestä hänen kuoltuaan; jos annatte sen, olette
-kuitti kolmen soldoni velasta.
-
-— Mahdotonta, kuomaseni, mahdotonta, — huudahti nainen; — hän pyysi,
-että hänet haudattaisiin se myssy päässä. Voi, hyvä Jumala, hyvä
-Jumala, hän oli niin kunnon mies, minä en tahtoisi millään mokomalla
-olla täyttämättä hänen yhtään pyyntöänsä.
-
-— Se nyt on kanssa hassutusta, — sanoi kuoma, — tahtoa
-kreikkalaisine myssyineen hautaan! Pelkäsikö hän, että siellä muka
-paleltaisi päätä?
-
-— Ohoi, Jumalani, Jumalani! toisti vain Babilana, niinkuin tuska olisi
-estänyt häntä kuulemasta.
-
-— Hyvä on, hyvä on, muori, — mutisi Matteo; — lähden pois, sillä
-minä olen niin tunteellinen, etten voi nähdä ihmisen itkevän,
-rupeamatta itsekin itkemään; mutta se vain on totta, että miehenne oli
-minulle velkaa kolme soldoa ja että hän lupasi niistä minulle pantin.
-
-— Entä sitten...?
-
-— Entä sitten; sitten sanon vaan, että koska ette voi maksaa minulle
-niitä kolmea soldoa, en kursaile ottamasta panttia mistä vain sen saan.
-Hyvästi, muori.
-
-— Hyvästi, sinä Jobin ystävä, — jupisi muori.
-
-— Ha-haa! sanoi kuoma itsekseen, suljettuaan takanaan oven; — sinä
-tunnut pitävän kiinni myssystäsi, kunnon naapuri; hyvä, minä myöskin
-siitä pidän!... Nähdäänpähän, kumpi meistä on itsepintaisempi!...
-
-
-
-
-VIII
-
-Kreikkalainen myssy
-
-
-Tuskin oli Matteo-kuoma ehtinyt kotiinsa, kun mestari Adamin oveen
-kolkutettiin kolmannen kerran. Mutta tällä kertaa tulija oli ystävä.
-
-Fra Bracalone oli kuullut almujenkeräysmatkalla onnettomuuden, joka
-mestari Adamia oli kohdannut, ja oli rientänyt avuksi, tarjotakseen
-sairaalle hengellistä ja maallista tukeaan. Hengellinen tuki oli
-jotkut tavallisimmat kohdat, jotka hän oli tallettanut muistissaan
-isä Gaetanon "in extremis" saarnoista, valmistuspuheista kuoleville;
-maalliset jälleen pullo hyvää Catanzaron viiniä, kana, josta voi tehdä
-keiton, ja muutamia maustaan ja sulavuudestaan kuuluisia kaloja.
-
-Hän oli, kuten huomaamme, kunnon mies, tuo Fra Bracalone, annetun
-sanansa orja; ja niinpä hän oli heti, kun oli kuullut, että korpraali
-Bombarda oli kuolemaisillaan, kiiruhtanut tuomaan hänelle luvattuja
-anteitaan. Mutta paha kyllä: korpraali oli jo hänen tullessaan päässyt
-täyteen tajuntaansa, ja koska hän oli vapaa-ajattelija ja sangen
-kiintynyt maallisiin asioihin, oli hän hylännyt hyödyt, joita Fra
-Bracalone tarjosi hänelle taivaasta päin. Arvon lukkari ei ollut
-kuitenkaan sillä pitänyt itseään lyötynä; kului harvoin kahta tai
-kolmea päivää hänen ja haavoittuneen välillä syntymättä jonkunlaisia
-riitaisuuksia pyhän uskontomme mysteerioista, riitoja, joissa
-epäuskoinen oli hyvinkin usein voiton puolella.
-
-Viimein, eräänä päivänä, kun munkki ja korpraali söivät yhdessä
-päivällistä ja kun pöydällä, paitsi varsin laajaa valikoimaa nälän
-sammuttamiseksi määrättyjä aineita, oli myöskin kolme karahvia janon
-sammuttamiseksi tarkoitettua viiniä, sai puhe, kuten ennenkin,
-uskonnollisen käänteen ja kohdistui nyt pyhään kolminaisuuteen.
-Kuten tavallista alkoi korpraali pommittaa lukkarin älykoppaa koko
-tykistöllä, vaatien häntä todistamaan, miten on mahdollista kolmen
-täydellinen sulautuminen yhdeksi ainoaksi; mutta silloin kirkasti
-korkeudesta tullut innostus yhtäkkiä Jumalan miehen ajatuksen, joten
-Fra Bracalone kysyi puolestaan korpraalilta, kääntyisikö tämä siinä
-tapauksessa, jos hänen onnistuisi todistaa moinen mahdolliseksi.
-Korpraali, joka luuli, ettei hänellä ollut mitään vaaraa joutua
-sanaansa pitämään, hyväksyi ehdotuksen. Silloin Fra Bracalone otti
-tyhjän karahvin, kaatoi siihen kolmen täyden karahvin sisällön ja sanoi
-ojentaen kädet vastaväittäjäänsä kohti voitonriemuisella äänellä:
-
-— Kas tässä vastaukseni.
-
-— Miten niin? kysyi korpraali.
-
-— _Tres in unum_, kolme yhdessä.
-
-Väitös oli kumoamaton; ja niinpä korpraali rikkoi tästä päivästä alkaen
-uljaasti välit uskottomuuden kanssa ja uskoi sitten kaikkiin muihinkin
-pyhiin mysterioihin, niinkuin ne olisi hänelle todistettu samalla
-matemaattisella tarkkuudella kuin tuo kolminaisuutta koskeva.
-
-Tämä nöyryys liikutti syvästi Fra Bracalonea, ja hän oli tosiaan
-kiintynyt pakanuudesta pelastamaansa. Ja hän suri aivan tosissaan,
-kun näki hänen lähtevän Messinään, Mutta seurauksena oli, että pojan
-herättämä hellyys oli saanut hänet unhoittamaan entisen kaunansa
-isääkin vastaan, seikka, jonka lukijamme ovat voineet aavistaa jo
-nähdessään Fra Bracalonen kohteliaasti lainaavan aasinsa mestari
-Adamille ja jota he eivät voi nyt enää epäilläkään, kun huomaavat
-sydämenhyvyyden, joka toi lukkarin ja hänen muonavaransa mestari Adamin
-kuolinvuoteen ääreen.
-
-Fra Bracalone näytti siis tosiaankin liikutetulta, kun Babilana muori
-meni hänen edellään ensimmäiseen huoneeseen, valittaen onnettomuutta,
-joka häntä oli kohdannut, ja kysyi, eikö lukkari tahtoisi lukea paria
-rukousta kuolinvuoteen pääpuolessa. Mutta emännän kertomus johti
-lukkarin mieleen erään toisenkin annetun lupauksen, nimittäin toimittaa
-ystävälleen mestari Adamille hänen arvonsa mukaiset hautajaiset. Hän
-siis vastasi kieltävästi, sanoen, ettei hänellä nyt ollut aikaa hukata,
-sillä hänen täytyi järjestää ruumissaatto; mutta koska hänen tuli
-myöskin valvoa ruumiin ääressä kirkossa, niin lukisi hän siellä arkun
-luona kaikki rukoukset, mitä vaativinkin sielu saattoi toivoa. Niin
-sanoen hän läksi pois, jättäen majaan muonavaransa ja luvaten lähettää
-sinne aivan pian vapaan ruumisarkun, jota ei ollut vielä käytetty.
-
-[Italiassa ei haudata niinkuin meillä kirkkomaahan, vaan valtavaan
-kellariin, joka on keskellä kirkkoa ja johon päästään nostamalla ylös
-joku permantopaasi. Ruumis lasketaan siis tähän luuhuoneeseen ja kunkin
-kuolleen ruumiin päälle heitetään kalkkia epäterveellisten haihtumien
-estämiseksi. Tämä selittää, miksi samaa arkkua voidaan käyttää useampia
-kertoja. Tekijä.]
-
-Mestari Adam oli kuullut jokainoan sanan tästä keskustelusta ja hän
-näki kaikessa, mitä lukkari oli tehnyt ja puhunut, samalla sekä
-hyvän että huonon puolen. Hyvä puoli oli nuo tuodut ruokavarat,
-joiden tarvetta kuollut alkoi kiivaasti tuntea; huono puoli jälleen
-tuo Fra Bracalonen saivarteleva tarkkuus lupaustensa pidossa,
-joita taiteilijan, elävän ihmisen, nyt sopi pelätä. Sillä jos Fra
-Bracalone jäisi koko yöksi hänen ruumisarkkunsa ääreen, niin täytyi
-hänen joko tyytyä tulemaan haudatuksi tai tehdä munkki osalliseksi
-salaisuudestaan. Hautaan joutuminen oli epämiellyttävää, salaisuuden
-ilmaiseminen vaarallista. Mestari Adam oli laskelmiaan tehdessä
-olettanut, ettei kirkossa olisi yöllä ketään, joten hän voisi poistua
-sieltä kenenkään näkemättä, ja siinä tapauksessa olisi hänen vaimonsa
-seuraavana päivänä voinut selittää hänen katoamisensa kertomalla, että
-Nicoteran madonna oli ilmestynyt hänelle unessa, johdattaen mestari
-Adamia kaikessa kunniassa taivaaseen. Silloin ruumiin katoaminen oli
-helposti selitettävissä, koska arvoisalla maalarilla ei ollut, kuten
-Jumalalla, kaikkiallisuuden ominaisuutta, niin ettei hän saattanut olla
-yhtaikaa sekä taivaassa että maan päällä.
-
-Tuon kauniin aikeen toteutumista näytti siis uhkaavan vaara. Mutta
-lukijamme tuntevat tarpeeksi mestari Adamia tietääkseen jo, että
-hänen uskonsa kaitselmukseen oli horjumaton; sillä huomattava on,
-että ne, joilla se on tehnyt vähimmän hyvää, aina juuri enimmän
-siihen luottavat. Hän ajatteli siis ainoastaan nykyhetkeä, jättäen
-tulevaisuuden Jumalan huomaan, ja käski vaimonsa valmistaa niin lujan
-illallisen kuin miehelle sopii, joka ei ole syönyt kolmeenkymmeneen
-tuntiin ja joka tämän aterian syötyään ei tiedä, milloin enää saakaan
-syödä.
-
-Kunnon Babilana ryhtyi työhön ja eräiden armeliaiden naapuriemäntien
-avulla sai hän kokoon esineet, joita sen suorituksessa tarvittiin,
-sillä padasta, halstarista ja paistinpannusta ei mestari Adamin talossa
-nyt enää ollut jälkeäkään. Sitä mukaa kuin häneltä oli hävinnyt
-paistaminen, halstaroiminen ja keittäminen, oli hän niistä esineistä
-luopunut enemmän tai vähemmän tuottavalla tavalla. Moisen auliuden
-avulla, jota muori tuskin olisi tavallisissa oloissa saanutkaan
-osakseen, hän pääsikin kunniallisesti tarkoituksensa perille, ja
-kahden tunnin kuluttua hän oli valmistanut illallisen, joka tosiaan
-saattoi herättää kuolleita. Sen vaikutuksen se teki mestari Adamiin,
-joka nousi ylös kuin Latsarus, nähdessään illallisen tulevan sisään,
-niin autuaallisin kasvoin, että olisi luullut arvoisan maalarin sielun
-maistavan jo ikuisen autuuden esimakua, jos nimittäin joku olisi
-ollut katsomassa avaimenreiästä. Ja tosiaan kolkutti tällä hetkellä
-joku oveen; vanha Babilana laski kiireesti ruuat permannolle ja meni
-avaamaan: taloon tuotiin ruumisarkkua.
-
-Moinen haitta, joka ehkä olisi tehnyt jonkun vaikutuksen vähemmän
-filosofiseen vainajaan kuin mestari Adam oli, ei riistänyt häneltä
-lainkaan ruokahalua. Kunnon maalarilla oli päinvastoin tässä
-tilaisuudessa parhain ruokahalu, mitä hän muisti itsellään koskaan
-olleen. Hän käänteli suussaan viimeistä kalapalaansa ja nieli viimeistä
-lasillistaan viiniä, kun ovelta alkoi kuulua rämäkkää ja epäsointuista
-laulua. Vaimo vavahti.
-
-— Nyt tulevat enkelit minua noutamaan, — sanoi mestari Adam. —
-Kuules, vaimo, pullossa on vielä vähän viiniä, anna se heille. Älköön
-sanottako, että he saattavat minua turhaan kultapaperisine kruunuineen
-ja pahvisiipineen. Sillä aikaa minä menen hautautumaan parhaani mukaan
-ja niinkuin kunniallisen vainajan tulee. Mene, vaimo, mene!
-
-Muori totteli ja sulki mennessään oven niin että mestari Adam saisi
-aivan häiritsemättä tehdä pieniä valmistuksiaan. Kolkuttajat olivat
-todellakin kylän neljä kuoripoikaa, puettuina, kuten maan tapa
-on, enkeleiksi: pitkiin pumpulikangasviittoihin, pahvisiipiin ja
-paperisäteikköihin; he olivat tulossa noutamaan vainajaa kirkkoon,
-jossa hänen on ensi yö maattava. Ja poikien takana olivat kantajat
-ja kantajien takana joukko kylänmiehiä, joiden etunenässä marssi
-Matteo-kuoma.
-
-Muori antoi enkeleille vähän viinin, mitä hänellä oli; mutta koska
-nuo taivaalliset lähettiläät eivät mestari Adamin yleisesti tunnetun
-köyhyyden vuoksi olleet voineet toivoa muuta kuin selvää vettä, oli
-tämäkin odottamaton löytö heille miellyttävä yllätys, niin vähäiseltä
-kuin se heistä olisi ehkä tuntunutkin, jos se olisi lähtenyt
-rikkaammalta vainajalta. He virittivät siis "De Profundis"-virren
-tosiaankin kiitollisella äänellä, sillaikaa kun kantajat sälyttivät
-ruumisarkun paareilleen ja lähtivät saattueen etunenässä ulos,
-perässään nuo neljä enkeliä ja surupukuinen Matteo-kuoma, joka ei
-kadottanut silmiensä edestä — sillä kalabrialaisten tapana on kantaa
-kuolleitaan peittämättömin kasvoin — tuota autuasta kreikkalaista
-myssyä, minkä omistaminen oli korvaava hänelle hänen hukatut kolme
-soldoaan.
-
-Kirkkoon saavuttiin yön tullessa. Sen eroitti kylästä se suuri
-puutarha, jossa Marco Brandi oli aikoinaan piileskellyt, ja se
-oli rakennettu vuoren rinteelle, muodoltaan niitä pieniä, somia
-rakennuksia, jotka sopivat niin hyvin maisemamaalarille, eroittuen
-kiviensä lämpöisellä väritunnulla hienosti kastanjapuiden kalpeasta
-lehdistöstä. Se oli, kuten koko muukin luostari, perin huonossa
-tilassa, mutta Fra Bracalone oli parannellut sitä nyt vointinsa mukaan
-tuoreilla kukilla ja vanhoilla korukankailla, muistaen tilaisuuden
-juhlallisuutta.
-
-Uskollisena lupaukselleen hän jo odotti kirkon ovella ystävänsä
-ruumista. Kantajat asettivat ruumisarkun jonkunlaiselle korokkeelle,
-joka oli tehty keskelle kuoria, ja sillä aikaa kun enkelit lauloivat
-viimeisen virren, sytytti Fra Bracalone arkun ympärille lupaamansa
-kuusi vahakynttilää. Tämä tunnollinen tarkkuus pelästytti yhä enemmän
-mestari Adamia, joka ei enää tällä hetkellä epäillyt lainkaan, ettei
-arvon lukkari aikonut täyttää lupaustaan viimeiseen saakka ja vartioida
-koko yötä. Kun virsi päättyi, lähtivät enkelit kirkosta, kantajat
-seurasivat enkeleitä ja Nicoteran asukkaat kantajia, lukuunottamatta
-kuitenkaan Matteo-kuomaa, joka keksi tilaisuuden puikahtaa kenenkään
-näkemättä piiloon erääseen rippituoliin. Siitä johtui, että mestari
-Adamilla oli nyt yhden vartian asemasta kaksi, seikka joka olisi
-lisännyt hänen pelkonsa suoranaiseksi kauhuksi, jos hän olisi sen
-tiennyt.
-
-Fra Bracalone pani saattueen mentyä oven kiinni, tuli ja istuutui
-korokkeen viereen ja alkoi mutista rukouksiaan. Tällä aikaa aprikoi
-mestari Adam jälleen, mitä hänen olisi paras tehdä: pitikö hänen
-odottaa, kunnes Fra Bracalone oli nukkunut, mikä tietysti tapahtuisi
-ennemmin tai myöhemmin? Vai oliko hänen uskottava salaisuutensa
-lukkarille ja ilmoitettava, että hän valvoi elävän ruumiin ääressä?
-Viimemainittu keino tuntui hänestä vaarallisemmalta kuin tuo toinen;
-mutta olihan tässä vielä aikaa siihen turvautua! Mestari päätti siis
-olla kärsivällinen ja pysytteli niin liikkumattomassa asennossa, että
-hän olisi muinoin monen monta kertaa vaatinut sitä malleiltaan turhaan.
-
-Matteo-kuoma jälleen oli myöskin kärsivällinen ja luotti, samoin
-kuin mestari Adamkin, joko lukkarin poistumiseen tai hänen uneensa,
-toteuttaakseen aikeensa.
-
-Osa yötä kului sillä tavalla, ja kumpikin heistä alkoi tuntea jo
-toiveittensa pettävän ja olonsa epämukavaksi, toinen ruumisarkussaan ja
-toinen rippituolissa, kun Fra Bracalone yhtäkkiä keskeytti rukouksensa
-ja kavahti ylös ikäänkuin olisi unohtanut jonkun sangen tärkeän seikan
-ja läksi nopeasti menemään pienelle ovelle ja siitä ulos käytävään,
-joka johti kirkosta luostarirakennukseen. Tuo kunnon mies oli tosiaan
-muistanut, että hän oli unohtanut erään mestari Adamille antamansa
-lupauksen, nimittäin kietoa hänen ruumiinsa siunattuun kaapuun; ja
-hän meni nyt noutamaan kaikella kiireellä kammiostaan, joka oli aivan
-toisessa päässä luostaria, tätä hautausmenoja varten varattua pyhää
-pukua.
-
-Mestari Adam ja Matteo-kuoma luulivat nyt kumpikin tahollaan
-vapautuksensa hetken tulleen; niin ollen kohotti mestari Adam päätään
-ja Matteo-kuoma raotti rippituolinsa ovea, ensimainittu kuvitellen
-pötkivänsä jo pakoon pitkin mäkiä, ja toinen olevansa jo tuon mainion
-myssyn omistaja. Mutta hetkellä, jolloin he kumpikin työnsivät arasti
-ulos jalkansa, toinen ruumisarkusta, toinen piilopaikastaan, kuului
-kirkon porrasholvista kovaa meteliä, ja ovi avautui paukkeella
-asestetulle mieslaumalle, joka levisi räyhäten kirkkoon.
-
-Kumpikin heistä veti jalkansa takaisin ja pysyi vaiti ja liikkumatta,
-odottaen, mitä tapahtuman piti.
-
-
-
-
-IX
-
-Kiirastuleen tuomittujen sielut
-
-
-Joukko, joka tunkeusi niin metelöiden ja sopimattomalla hetkellä
-sisään, oli Marco Brandin rosvoliitto.
-
-Siitä alkaen, jolloin rosvot olivat menettäneet päällikkönsä, olivat he
-joutuneet surkean anarkian ja tuhoa tuottavan kurittomuuden valtaan.
-Muutamia päiviä hänen katoamisensa jälkeen oli heitä tosin vielä
-pitänyt aisoissa paitsi heidän melkein sotilaalliset tapansa myöskin
-pelko nähdä hänen ilmestyvän milloin tahansa takaisin; mutta kun
-vähitellen arvelu, että hän oli joko vankina tai kuollut, oli muuttunut
-varmuudeksi, niin että kun se mahtava käsi, joka masensi kaikki
-heidän pahat intohimonsa, ei ollut enää saapuvilla, niin alkoivat nuo
-onnettomat elää aivan oikkujensa mukaan, noudattaen pelkästään raakoja
-vaistojaan ja tunnustamatta mitään uskoa taikka lakia ja sadatellen
-jumalat ja pirut hiiteen, ja lukien Ave Mariaa kapakoissa ja pannen
-toimeen mässäyksiä kirkoissa.
-
-Iltana, johon olemme päässeet kertomuksessamme, oli noin kaksi- tai
-viisitoista heistä kuullut, että posti, jonka piti kulkea puoli
-yksitoista illalla Giojasta Miletoon vievää tietä, kuljetti mukanaan
-verorahoja Palermosta Napoliin; ja silloin nuo hylkiöt olivat
-asettuneet väijyksiin mainitun kahden kylän välille ja ryöstäneet
-valtion verorahat, ajaen pakoon vartioston, joka postirattaita saattoi,
-kunnioittamatta laisinkaan kruunun virkailijoita. Sen jälkeen he
-olivat vetäytyneet erääseen ravintolaan ja syöneet siellä runsaan
-illallisen kuin ainakin olennot, joilla on kaksi vatsaa eikä yhtään
-omaatuntoa. Sitten he olivat puolijuovuksissa ja ylen epäluuloisina
-toisiaan kohtaan ehdottaneet, että mentäisiin jakamaan saalis kirkossa,
-ajatellen, että jos joku heistä olisi muualla pystynytkin pettämään
-tovereitaan, paikan pyhyys olisi häntä siellä hillinnyt. Se päätös
-olikin pantu toimeen, ja tällaisin kiitettävin aikein he olivat nyt
-tulleet kirkkoon tuona sekä mestari Adamille että Matteo-kuomalle
-sopimattomalla hetkellä.
-
-Ensin he olivat hämmästyneet, kun näkivät kirkon niin hyvin
-valaistuna; mutta sitten aprikoidessaan olivat he arvelleet, että tämä
-ilotulitus vain helpottaisi rahojen jakamista, jota he olivat tulleet
-toimittamaan; ja tuntematta yksinkertaisuudessaan keinoja, joita
-kaitselmus käyttää rangaistakseen rikollisia ja kääntääkseen syntisiä,
-olivat he vain olleet tyytyväisiä tästä odottamattomasta sattumasta.
-Jotkut heistä, jotka eivät olleet aivan niin paatuneet kuin toiset,
-olivat tosin koettaneet selittää tovereilleen, että oli liian suuri
-häväistys ryhtyä tällaiseen askareeseen aivan vainajan kasvojen edessä;
-mutta heille oli melkein yksimielisesti ilkuttu; ja sivistymättömien
-olentojen luonteessa yleiseen tavattavain ristiriitaisten piirteiden
-mukaan olivat sitten juuri nämä hillitsijät metelöineet kaikkein
-kovimmin, saadakseen toverinsa unohtamaan äskeisen turhanaikaisen
-arkuutensa.
-
-Vähitellen meteli kuitenkin rauhoittui, sen verran heillä oli vielä
-jäljellä tottelevaisuutta päällikön määräyksiä kohtaan, ja miehet
-istuivat piiriin ja ryhtyivät saalista jakamaan. Alettiin suurista
-rahoista ja siirryttiin sitten keskulaisiin ja lopetettiin viimein
-pienillä; kun tili oli täydellisesti tehty, huomattiin, että jäi vielä
-kolme soldoa jäljelle.
-
-Siinä summa, joka oli sangen vaikea jakaa viidentoista hengen
-kesken, varsinkin maassa, jossa kymmenysjärjestelmää ei ollut
-otettu käytäntöön. Ja niinpä päätettiinkin, että nuo kolme soldoa
-jäisivät jakamatta, mutta että niistä sensijaan heitettäisiin arpaa;
-toiset esittivät, että niistä pelattaisiin kruunua ja klaavaa,
-toiset pari-arvoittelua, mutta yksikään näistä ehdotuksista ei
-saanut osakseen yleistä hyväksymistä. Kunkin keinon keksijä pysyi
-ehdotuksessaan; toiset, jotka olivat sen hylänneet, pysyivät
-järkkymättä hylkäystuomiossaan; eripuraisuus alkoi muuttua riidaksi, ja
-haukkumasanat ennustivat iskuja, kunnes päällikkö korotti äänensä ja
-sanoi keksineensä keinon, joka heitä kaikkia tyydyttäisi ja tuottaisi
-samalla seurueelle mitä miellyttävimmän huvin. Tämä kaksinkertainen
-lupaus rauhoitti mielet ja miehet olivat nyt vaiti kuunnellakseen
-päällikköään. Hänen keksintönsä olikin tosiaan mitä nerokkain: se
-oli sellainen, että arkku oli nostettava pystyyn sillä tavalla,
-että vainajasta tulisi maalitaulu; jokaisen heistä oli ammuttava
-tähän tauluun laukaus karabiinillaan, ja se, joka lennättäisi kuulan
-keskelle otsaa, saisi nuo kolme soldoa. Luutnantti ei erehtynyt,
-ehdotus tyydytti heitä kaikkia, ja siksi se otettiin vastaan yleisillä
-hyvähuudoilla.
-
-Jokainen ryhtyi heti varustautumaan tähän uusimuotiseen
-pilkkaanampumiseen. Joku arvioi välimatkaa, toinen varusti pyssyään
-vireeseen; joku mittasi ruutia, joku laski kuulia. Ja kun sitten nämä
-valmistukset oli tehty, ympäröivät he kaikki yhdessä ruumisarkun
-nostaakseen sen pystyyn, kuten oli puhuttu; mutta tuskin nuo
-jumalattomat olivat satuttaneet kätensä siihen, niin mestari Adam, joka
-arveli, että nyt ei ollut enää aikaa hukata, ellei halunnut joutua
-ammutuksi, nousi pystyyn arkussaan ja huusi jylisevällä äänellä:
-
-— Kiirastuleen tuomitun sielu!
-
-Tuon huudon kuullessaan ja näyn nähdessään syöksyivät rosvot
-ulos kirkosta, unohtaen kuorin lattialle ei ainoastaan nuo kolme
-riidanalaista soldoaan, vaan myöskin kaikki viisitoista jako-osaansa,
-sillä niitä heillä ei ollut aikaa pistää taskuunsa. Yhteensä
-muodostivat ne summan, joka nousi seitsemääntuhanteen viiteensataan
-kolmeenkymmeneen liraan.
-
-Mestari Adam seisoi hetken paikallaan, kädet koholla ja suu auki ja
-ihmetellen itsekin vaikutusta, joka hänen menettelyllään oli. Sitten
-hän hyppäsi keveästi arkustaan pois, ajatellen, että hänellä oli
-liian terve järki jättääkseen tuuliajolle moiset hyvyydet, jotka
-Jumala oli hänelle antanut, ja koska hän oli usein kuullut itsensä
-Fra Bracalonen sanovan, että piru nauraa varkaalle, joka varkaalta
-varastaa, niin päätti hän naurattaa lempoa kerrankin oikein täydeltä
-mahalta, varastamalla yksinään yhtaikaa viideltätoista varkaalta.
-Niin ollen otti hän käärinliinan, joka oli tehnyt palveluksensa häntä
-hautaan tuotaessa, ja kokosi sen päälle tuokiossa nuo viisitoista eri
-rahakasaa. Hän oli jo lopettamaisillaan toimensa ja katseli oikealla
-köyhän ahneudella kulta-, hopea- ja sekametalli-kekoa, joka oli
-hänen edessään, kun hän tunsi jonkun lyövän olalleen ja kuuli äänen
-kajauttavan korvaansa nämä yhtä kauhistavat kuin odottamattomat sanat:
-— Osa kummallekin, kuoma.
-
-Mestari Adam kääntyi nopeasti ja näki Matteon seisovan takanaan
-käsivarret ristissä ryntäillä ja katsovan ilkkuvasti häneen. Ei ollut
-valitsemisen varaa; joko täytyi menettää kaikki tai jakaa rahat ja
-salata asia ottamalla kanssarikollinen. Mestari Adam ei siis epäröinyt
-hetkeäkään, ja sillä nopealla päättäväisyydellä, jonka lukija hänessä
-jo tuntee, pyysi hän nyt Matteo-kuomaa istuutumaan itseään vastapäätä
-ja levittämään maahan nenäliinansa. Kun jako oli toimitettu, huomasi he
-omistavansa kumpikin kolmetuhatta seitsemänsataa kuusikymmentä viisi
-liraa.
-
-Jäi vielä nuo kolme soldoa, jotka olivat saaneet aikaan riidan
-varkaitten kesken. Mestari Adam huomautti nauraen tästä seikasta.
-
-— Aivan oikein, — sanoi Matteo-kuoma kurottaen kätensä niitä kohti,
-— ne ovat ne kolme soldoa, jotka sinulle lainasin; anna ne minulle.
-
-— Johan nyt, — vastasi mestari anastaen soldot, — onko mokomaa
-koskaan nähty! Minä olen lahjoittanut sinulle kolmetuhatta
-seitsemänsataa kuusikymmentäviisi liraa, ja sinä vaadit vielä takaisin
-kolmea soldoa!
-
-— Minä vaadin, koska sinä olet ne minulle velkaa, — vastasi kuoma;
-— ja vaadin vastakin, kunnes ne minulle annat. Tänne vain, sinä olet
-kyllin rikas maksaaksesi velkasi. Kas niin, pulitahan vain minun kolme
-soldoani.
-
-— Sinun kolme soldoasi! Peijakas, voisit paremmin sanoa minun kolme
-soldoani.
-
-— Annatko tänne kolme soldoani! huusi Matteo-kuoma tarttuen mestari
-Adamia tukkaan.
-
-— Annatko minun kolme soldoani! huusi vuorostaan mestari Adam,
-tarttuen Matteo-kuomaa rintapieliin.
-
-Kumpikin heistä oli mennyt liian pitkälle voidakseen enää peräytyä;
-ja kun he olivat itsepäisiä kuin kalabrialaiset ainakin, tempoivat he
-yhä kumpikin toisiaan puoleensa, huutaen, minkä kurkusta pääsi: "Kolme
-soldoani! Kolme soldoani!"
-
-Antakaamme nyt näiden kahden arvoisan riitaveljen mielensä mukaan
-huutaa ja pöllyyttää toisiaan ja palatkaamme kertomuksessamme Marco
-Brandin joukkoon.
-
-Rosvot olivat paenneet pois kuin olisivat kaikki helvetin henget olleet
-heidän kintereillään. Mutta niin kiivas kuin heidän pakokauhunsa
-olikin, heidän täytyi kuitenkin pysähtyä, kun henki keuhkoista
-loppui. Toiset heittäytyivät silloin seisomaan puitten nojaan, toiset
-istahtivat kallionlohkareille; muutamat paiskautuivat vatsa vasten
-maata, muutamat selälleen makaamaan; mutta kaikki he läähättivät
-kilpaa, kunnes erään päähän heistä pälkähti, että he olivat ehkä
-erehtyneet ja antaneet aistiensa itseään pettää. Hän uskalsi ilmaista
-arasti tämän mielipiteensä; mutta ilmestys oli liian äskeinen, joten
-hän ei vielä näin aivan heti saanut juuri muita mielipiteeseensä
-yhtymään. Jonkun hetken päästä kuitenkin rauhallinen yö, ilman
-kirkkaus ja vuoriston raikkaus rauhoittivat heidän mielensä. Koko
-luonto, joka heitä ympäröi, oli niin majesteettinen ja puhdas,
-etteivät he voineet ymmärtää, miten maailman aineellinen järjestys oli
-saattanutkaan häiriytyä eräästä kaikkein ensimmäisistä lainkohdistaan,
-jopa ainoastaan virstan päässä tästä paikasta, johon he olivat
-pysähtyneet. Juuri tällaisessa muodossa eivät nämä ajatukset heille
-tulleet, mutta millä tavoin lienevätkin muodostuneet, ainakin niillä
-oli vaikutuksensa. Niistä johtui, että hetkisen kestäneen uuden
-vaikenemisen jälkeen he kaikki olivat melkein varmoja kiiruhtaneensa
-liiaksi kirkosta lähtöään, varsinkin, kun he olivat jättäneet sinne
-rahansa ja aseensa. Niin ollen ehdotti joku heistä, että pitäisi
-mennä takaisin kirkkoon niitä sieltä ottamaan. Olisi nyt saattanut
-olettaa, että tämä uusi ehdotus olisi otettu vastaan huononpuoleisesti,
-niinkuin äsken oli tehty ensimmäisellekin; mutta aivan toisin kävikin,
-sillä jokainen oli nyt rohkaissut luontonsa ja karkoittanut pelkonsa
-pois. Mutta koska jokainen oli luontoaan rohkaistessaan ja pelkoaan
-karkoittaessaan silti säilyttänyt häpeänsä, niin noustiin nyt ylös
-ääneti, ja koko joukko läksi liikkeelle hiiskumatta ainoatakaan sanaa.
-
-Sotaisesta päätöksestään huolimatta, joka oli yksimielisesti tehty,
-tunsivat rosvot kuitenkin rinnassaan, mikäli he lähenivät kirkkoa,
-tuollaista kummallista lisääntyvää väristystä, joka oli varma merkki
-pelon palaamisesta. Tuontuostakin pysähtyi etummaisena kulkeva
-kuuntelemaan, ja koko joukko seisahtui ja kuunteli silloin kuten
-hänkin. Silloin syntyi niin suuri hiljaisuus, että jokainen voi
-kuulla oman sydämensä sykinnän; sitten jatkettiin jälleen matkaa, yhä
-hitaammin askelin, kuta enemmän lähestyttiin tuota hirvittävää paikkaa,
-jota kohti he kaikki menivät, mutta jonne kukaan heistä ei halunnut
-saapua.
-
-Viimein tultiin erään kummun laelle, jonne kirkko näkyi mustana
-möhkäleenä ja hohtavin ikkunaruuduin. Se todisti, että kuolinlava oli
-siellä vielä paikoillaan. Rosvot katsahtivat toisiinsa, tiedustellen
-silmillään toisiltaan, mennäkö enää edemmäksi vai ei. Viimein teki
-luutnantti, huomatessaan yleisen epäröimisen, päätöksensä ja julisti,
-että hän menee sinne yksin, sillä hän oli armon tilassa, koska hän oli
-juuri saman päivän aamuna annattanut eräällä munkilla, jolta hän oli
-varastanut, itselleen synninpäästön, joten hänellä oli nyt vähemmän
-vaaraan uskallettavaa kuin muilla. Rosvot lupasivat odottaa häntä;
-luutnantti teki ristinmerkin ja meni.
-
-Toverit seurasivat häntä katseillaan, keskellä tuota itämaisen kaunista
-yötä, kuultavampaa ja kirkkaampaa kuin hämärä meillä lännessä, ja
-näkivät hänen loittonevan melkoisen päättäväisin askelin kirkkoa kohti,
-hälveten näkyvistä sitä mukaa kuin heistä eteni. Viimein hän suorastaan
-katosi öisten ilmanäärten tummiin varjoihin, ja koko joukkue seisoi nyt
-hiljaa ja liikkumatta, silmät tähdättyinä paikkaa kohti, johon hän oli
-haipunut ja josta hänen piti uudestaan ilmestyä.
-
-Kaksi minuuttia meni niin, yön juhlallisessa rauhallisuudessa, joka
-tuotti heidän taikauskoisille sieluilleen enemmän pelkoa kuin mitä
-he olisivat tunteneet pyssyjen paukkuessa. Sitten he näkivät, että
-varjoista alkoi kuultaa nopeasti lähestyvä ihmisolento. Heidän
-ensimmäinen aikomuksensa oli, se täytyy myöntää, lähteä pakoon
-luutnanttia odottamatta, nähdessään millä nopeudella hän heitä kohti
-juoksi; mutta huomatessaan piankin, ettei kukaan häntä ajanut takaa, he
-häpesivät pelkoaan. Luutnantti puolestaan lisäsi yhä nopeuttaan, kun
-huomasi miesjoukkonsa; ja viimein, parin minuutin kuluttua, hän pääsi
-perille kalpeana, huohottaen ja tukka pystyssä.
-
-— No niin, — sanoi yksi rosvoista, — oliko se kirottu sielu siellä
-vielä.
-
-— Oli kuin olikin! vastasi luutnantti, keskeyttäen joka sanan välillä
-ilmaa vetääkseen. — Oli, hän oli siellä, ja paljon muita hänen
-kanssaan.
-
-— Sinä näit ne?
-
-— En, mutta kuuntelin oven takaa.
-
-— Kuinka sinä sitten tiedät, että niitä oli niin paljon?
-
-— Kuinkako tiedän? toisti luutnantti. — Tiedän, kun kuulin
-heidän jokaisen pyytävän osakseen kolmea soldoa; laskekaapa siis,
-kuinka paljon heitä mahtaa olla, kun seitsemäntuhannen viidensadan
-kolmenkymmenen liran summasta ei tule kuin kolme soldoa kullekin.
-
-Voimme aavistaa, minkä vaikutuksen tällainen kertomus teki rosvoihin
-siinä mielentilassa, missä he nyt olivat. Kukin heistä teki ääneensä
-siunaten ristinmerkin ja aivan hiljaisella äänellä lupauksen elää tästä
-lähtien kunniallisina miehinä; niin selvä totuuden leima oli luutnantin
-kertomalla asialla ollut.
-
-Selitys on se, että luutnantti oli tullut kirkon ovelle juuri riidan
-kuumimmillaan ollessa ja hetkellä, jolloin mestari Adam ja Matteo-kuoma
-könistivät tuimalla tarmolla toisiaan ja huusivat niin kovasti,
-etteivät edes nähneet, että heidät yhtäkkiä ympäröi tusina santarmeja,
-joiden läsnäolon he huomasivat vasta sitten, kun korpraali huusi heille
-ukkosena jylisevällä äänellä:
-
-— Aseet pois, kelvottomat! Te olette vankejani!
-
-
-
-
-X
-
-Maanjäristys
-
-
-Kun Marco Brandi saapui Kalabrian pääkaupunkiin, näki hän puolen
-kaupunkia nurin närin, talot, mitä oli jäljellä, tyhjinä, ja väestön
-taivasalla. Yöllä oli ollut maanjäristys.
-
-Marco Brandi oli nukkunut yön eräässä yksinäisessä majatalossa noin
-peninkulman päässä Cosenzasta. Uneen vaivuttuaan hän oli tuntenut, että
-hänen vuoteensa kuljeksi, ja hän oli luullut sitä uneksi. Mutta aamulla
-hän huomasi olevansa keskellä permantoa, ja kun hän samalla näki päivän
-kuultavan seinien läpi, jotka olivat haljenneet parista kolmesta
-kohtaa, niin hän ymmärsi, mitä oli tapahtunut. Mitä tulee majatalon
-omistajaan, joka nukkui nähtävästi herkemmin kuin hänen vieraansa, hän
-oli paennut maan ensimmäisen tärähdyksen tuntiessaan.
-
-Marco Brandi, joka olisi vähääkään tuntoaan vaivaamatta pysäyttänyt
-matkustajan tai ajoneuvot maantiellä, olisi pitänyt kunnon rosvon
-arvoon sopimattomana lähteä majatalosta maksamatta siellä velkaansa.
-Hän laski siis, kuinka paljoon hänen majatalossa saamansa illallisen
-ja yösijan arvo mahtoi nousta, lisäsi laskuun vielä muutamia kolikoita
-siivoojattarelle, jätti koko tuon antinsa huoneen näkyvimpään paikkaan
-ja poistui talosta melkoisen huolissaan, minkähän vaikutuksen
-Cosenzassa oli tehnyt tämä tärähdys, joka oli sivuuttanut hänet niin
-lempeällä tavalla, ettei hän ollut sitä huomannutkaan ennenkuin
-seuraavana aamuna, kuten olemme kertoneet. Ja tosiaankin: mikäli
-hän jatkoi matkaansa, taloissa, mitä hän näki matkansa varrella,
-oli enemmän tai vähemmän hirveitä merkkejä tapauksesta. Mutta vielä
-pahempaa tuli, kun hän saapui vuorten harjalle, jotka vallitsevat
-Cosenzaa Martoranon puolelta, ja saattoi nähdä yhdellä silmäyksellä;
-vaikkei vielä yksityiskohtia eroittaen, koko onnettomuuden, joka oli
-kohdannut kaupunkia päästä päähän, oikun koko vaihtelevaisuudella ja
-sen kaikissa ilmenemismuodoissa.
-
-Marco Brandi asteli keskellä tätä hävityksen näytelmää, ja hänen
-sydäntään ahdisti ajatus, että hänen isänsä saattoi olla uhrien
-joukossa; ja hän etsi jotakuta, jolta olisi voinut saada hänestä
-tietoja. Mutta kadut olivat autiot. Vanha Placido Brandi asui
-etäisimmässä korttelissa siitä, minkä kautta poika oli tullut
-kaupunkiin, niin että viimemainitun oli pakko kulkea kaupunki laidasta
-laitaan, saamatta kuulla mitään uutisia. Tultuaan pienen joen rannalle,
-joka juoksee kaupungin läpi, hän huomasi, että se oli kuivunut.
-Työmiehet kaivelivat nyt kiihkeällä innolla tuota uomaa, paikkakunnan
-tiedemiesten ohjaamina, jotka olivat lukeneet Jornaudesin [Jornaudes,
-oik. Jordanes, alanilalnen historioitsija 500-luvulIa. Suom.]
-historiasta, että Alarik-kuningas oli haudattu tämän joen pohjaan,
-suljettuna kolmeen arkkuun, joista ensimmäinen oli kultaa, toinen
-hopeaa ja kolmas pronssia, siten, että sotilaat ensin olivat kääntäneet
-joen uomastaan ja hautauksen jälkeen antaneet Busenton jälleen virrata
-entistä väyläänsä.
-
-Tällä kertaa ei ihmiskäsi ollut suorittanut moista jättiläistyötä,
-vaan Jumala oli jokeen hengähtänyt, ja se oli kadonnut. Marco
-Brandi lähestyi työmiehiä ja kysyi, mitä he etsivät, sillaikaa kuin
-voivottavat haavoittuneet odottivat turhaan apua talojen raunioihin
-haudattuina; miehet vastasivat etsivänsä Alarikin ruumista, joka oli
-maannut joen pohjassa tuhatneljäsataa vuotta. Marco Brandi luuli
-silloin, että maanjäristys oli tehnyt Cosenzan asukkaat hulluiksi.
-
-Noin kahdensadan askeleen päässä hän näki uuden ihmisjoukon,
-jonka muodosti muuan vanhus, kolme neljä munkkia ja kymmenkunnan
-laupeudensisarta; he kaivoivat erään talon raunioita, josta kuului
-vaikeroivia huutoja. Marco lähestyi joukkoa ja tunsi nyt vanhuksessa,
-joka johti töitä, oman isänsä. Brandit heittäytyivät silloin toistensa
-syliin, ja sitten kumpikin heistä tarttui kuokkaan ja ryhtyi toimeen;
-heidän onnistuikin saada pelastetuksi nainen ja kaksi lasta.
-
-Busentossa työskentelevät jälleen olivat riemunsa kukkuloilla, sillä
-he olivat löytäneet joesta pienen pronssihevosen, jonka arvo oli pari
-hopearahaa.
-
-Marco Brandi ja hänen isänsä riensivät toisen talon luo, sillaikaa
-kuin tiedemiehet jatkoivat kaivaustöitään; ja koko päivän toiset
-työskentelivät nyt pelastaakseen eläviä, toiset ryöstääkseen kuollutta.
-Illalla menivät Placido Brandi ja hänen poikansa, hervottomina
-väsymyksestä, vanhuksen taloon; se oli jäänyt kolmantena seisomaan
-keskelle kokonaisen kadun raunioita; tiedemiehet jälleen asettuivat
-yöleiriin itse joen uomaan.
-
-Brandeilla, jotka menivät yöksi taloon, mikä voi luhistua koska
-tahansa, — heillä mahtoi olla harvinaisen huoleton rohkeus tai
-sangen luja usko, sillä he olivat melkein ainoat, jotka tohtivat
-oleskella katon alla moisena yönä. Kaikki asukkaat olivat paenneet
-kaupungin ympäristölle, jonne he rakensivat kaikessa kiireessä
-hirsistä ja oljista jonkinlaisen kenttäleirin. Se yhtäkkiä kyhätty
-leiri olisi muistuttanut erehdyttävästi jotakin hottentotti-kraalia,
-ellei ylimystö, joka puikahtaa ohi vaikeuksien kaikkialla, jopa
-maanjäristyksissäkin, olisi elähyttänyt noiden yhtäkkiä kyhättyjen
-asumusten kesytöntä yksitoikkoisuutta melkoisella joukolla täyteen
-kuntoon valjastettuja vaunuja, joissa isännät istuivat sisällä ja
-kuskit pukilla, sillä ajoneuvojen omistajat olivat huomanneet tällaisen
-asumisen mukavammaksi.
-
-Mikään ei muuten ollut tuskallisempi näky kuin tuo yhteen kokoontunut
-onneton väestö, josta jokaisella oli joku surtavana ja josta ne olivat
-vähimmän kadottaneet, jotka eivät olleet kadottaneet muuta kuin
-omaisuutensa.
-
-Yö oli hirvittävä, sillä on muistettava, että milloin ensimmäinen
-tärähdys tapahtuneekin, sitä seuraa toisia ja melkein aina yöllä.
-Saattaisi sanoa, että maa pelkää antautua raivoisiin väänteihinsä
-aikana, jolloin aurinko sitä katselee, ja että se odottaa vain
-kuninkaansa nukkumista heittäytyäkseen jälleen noihin kuumeenpuuskiin,
-jotka saavat sen ähkimään ja heittelehtimään, sen sisuksia polttavan
-tulen kalvamana. Tuontuostakin kulki väristys maankamaraa pitkin,
-kellot torneissa soivat itsellään, ja huudot: _Terre moto! Terre moto!_
-kaikuivat valittavina ja kauhistavina; se oli kuolonkaameata huutojen,
-valitusten ja voihkinain yhteissointua, jota olisi luullut, kun se
-kohosi valtavana taivasta kohti, jonkun muinaisen kirotun kaupungin
-viimeiseksi huokaukseksi, jollaisesta raamattu puhuu.
-
-Vanha Placido Brandi ja hänen poikansa nukkuivat noin kaksi tuntia;
-sitten he, vaikka Jumala näyttikin suojelevan kattoa heidän päänsä
-päällä, läksivät pois talosta, ei paetakseen tai valitellakseen kuten
-enimmät muut tekivät, vaan koettaakseen toimittaa apua onnettomille,
-jotka vielä olivat hengissä talojensa raunioihin haudattuina.
-
-Heidät pysäytti ovella kummallinen saattue, joka tuli heitä kohti.
-Sen muodosti noin kolmisenkymmentä kapusiini-munkkia, joista toiset
-kantoivat soihtuja ja toiset, alastomina vyötäröihin saakka, suomivat
-itseään nauloilla varustetuilla piiskoilla, kulkien kaupungin läpi
-tekemässä julkista katumusta omien ja kansalaistensa syntien tähden.
-
-Matkan varrella tuli miehiä ja naisia ulos raunioista, niinkuin
-kummitukset koloistaan, ja laskeutuivat maahan, liittyen ääneensä
-rukouksiin, joita suomitsija-veljet lauloivat. Vanhus ja hänen poikansa
-vaipuivat niinkuin muutkin polvilleen ja yhtyivät väkijoukon litaniaan.
-Mutta hetkellä, jolloin itse sovitusuhrin marttyyrit kulkivat heidän
-ohitseen, katkesi Marco Brandin ääni yhtäkkiä ja hänen kätensä tarttui
-isän käsivarteen: flagellanttien eli suomitsija-veljien päällikössä
-hän oli tuntevinaan luutnantti Paolon ja toisissa heissä koko muun
-rosvojoukkonsa, jonka hän luuli oleksivan keskellä Kalabrian vuoristoa
-aivan erilaisissa hommissa kuin katumusta tekemässä.
-
-Marco Brandi ei ollut uskoa silmiään; mutta kun hän oli liian
-uskonnollinen häiritäkseen ystäviään heidän hurskaassa työssään, niin
-tyytyi hän vain kulkemaan heidän perästään suuressa kansanjoukossa,
-joka näitten hurskaiden miesten hartauden nähdessään seurasi heitä,
-ylistystä heille laulaen ja uskoen tietysti, että moinen uhri
-sammuttaisi Jumalan vihaa. Kirkon portaille saavuttaessa lauloivat
-soihtujen kantajat kahta äänekkäämmin ja suomitsijat iskivät kahta
-ankarammin. Moinen hyvä esimerkki valtasi koko kuulijakunnan mukaansa:
-kaikki lankesivat polvilleen, miehet raastaen tukkaansa, naiset lyöden
-rintoihinsa ja äidit antaen vitsaa lapsilleen, niin että sovitus
-tulisi kyllin täydelliseksi viattomista pienokaisista, jotka eivät
-osanneet syntiä tehdä, aina vanhuuden heikkouteen saakka, joka ei enää
-pystynyt syntiin. Viimein, kun laulu vaikeni, astuivat ensin soihtujen
-kantajat kirkkoon ja suomitsija-veljet seurasivat paritusten heitä;
-Paolo jäi viimeiseksi, niinkuin kenraali johtaessaan peräytymismatkaa.
-Hänkin aikoi sitten vuorostaan astua sisään, mutta silloin Marco
-Brandi hänet pysäytti tarttuen häntä käsivarteen. Luutnantti, jonka
-omatunto luultavasti oli suoritetusta katumustyöstä huolimatta vielä
-kyllin kuormattu, koetti irroittaa kättänsä eikä kääntynyt taakseen
-katsomaan, ajatellen parhaaksi olla näyttämättä kasvojaan henkilölle,
-joka niin eittämättömällä tavalla ilmaisi halunsa päästä tekemisiin
-hänen kanssaan; mutta samassa kuuli hän Marco Brandin hyvin tutun äänen
-mainitsevan nimeään.
-
-— Kapteeni! huudahti hän silloin ja kääntyi.
-
-— Sepä juuri, — vastasi Marco. — Mutta hittoako te täällä teette?
-
-— Näette sen itse, kapteeni; Jumalan armo on meitä koskettanut ja me
-teemme katumusta.
-
-— Sepä sattui hyvin, — vastasi Marco Brandi, — sillä minä tulin
-jättämään erohakemusta ja pelkäsin suuresti selkkauksia paatuneitten
-kanssa.
-
-— Onnittelen teitä, kapteeni, oikealle tielle palaamisesta, — vastasi
-luutnantti syvän synninsurun painaman näköisenä. — Mutta kertokaapa
-meille, miten te täällä olette, vaikka me luulimme teidän joutuneen
-vangiksi tai kuolleen.
-
-— Ja te kertokaa, miten minä näen teidät täällä, salautuneina
-kapusiinien kaapuihin, kun minä jätin teidät rosvojen viittoihin.
-
-— Kyllä, kapteeni; mutta mennään kirkkoon, siellä saamme olla
-paremmassa rauhassa kuin täällä. Minä pelkään aina, että kansanjoukossa
-on joku santarmi, joka luulee tekevänsä Herralle mieluisen työn
-iskemällä kiinni kaulukseeni; ja äsken, kun tunsin teidän pysäyttävän
-itseni, tunnustan, etten ollut kovinkaan rauhallisella mielellä.
-Synninsuruni on kyllin suuri tehdäkseni katumusta, mutta uskoni ei ole
-vielä tarpeeksi vahva tullakseni marttyyriksi.
-
-— Olkoon menneeksi, — sanoi Marco Brandi seuraten Paoloa kirkkoon ja
-nauraen itsekseen kauhua, jonka oli luutnantilleen tuottanut.
-
-Sakaristoon saapuessaan näki Marco Brandi siellä koko muun joukkonsa,
-joka otti hänet vastaan todellisella ilolla, sillä, kuten sanottu, he
-rakastivat suuresti päällikköään. Kuitenkin yhtyi eräs pelonkin tunne
-tähän iloon. Vintiöparat luulivat näet Marco Brandin tulleen viemään
-heitä takaisin rikoksen tielle. Mutta Paolo kiiruhti rauhoittamaan
-heitä, ilmoittaen, että heidän päällikkönsä oli nyt, ellei juuri
-katuvainen niinkuin he, niin ainakin kääntynyt, ja että hän päinvastoin
-tuli jättämään heille eronsa ja vapauttamaan heidät valastaan. Kohta,
-kun tämä uutinen saatiin kuulla, ei mikään enää häirinnyt heidän
-jälleennäkemisensä iloa.
-
-Marco Brandi kertoi heille syyt, jotka saivat hänet kaipaamaan
-yksityiselämään vetäytymistä. Toiset hyväksyivät ne koko sydämestään
-ja kertoivat hänelle vuorostaan, kuinka heille oli ilmestynyt kuollut
-juuri hetkellä, jolloin he aikoivat keskenään eräässä kirkossa jakaa
-varkauden hedelmiä, ja kuinka he jo sen näyn järkyttäminä olivat
-palanneet vuoristoon aikeessa luopua ammatista, jota he siihen asti
-olivat harjoittaneet; sitten viimeöinen maanjäristys, mikä oli
-nähtävästi heidän pyhässä paikassa tekemänsä rienauksen aiheuttama,
-oli vielä heitä tuossa hurskaassa päätöksessä vahvistanut. He olivat
-siis lähteneet heti Cosenzaan, jossa on kymmenen virstan päähän
-pyhyydestään kuuluisa kapusiiniluostari; olivat antaneet siellä viedä
-itsensä priorin puheille ja tunnustaneet hänelle syntinsä, alistuen jo
-etukäteen hyväksymään kaikki katumustyöt, mitä hän suvaitsisi heille
-määrätä.
-
-Priori, joka ei koskaan unohtanut veljeskuntansa etua, milloin
-se ei ollut ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, oli päättänyt
-käyttää hyväkseen näin suurta ja odottamatonta katuvaisuutta. Hän
-oli siis järjestänyt tuon öisen kulkueen, joka oli tuottava hänen
-veljeskunnalleen sitä enemmän kunniaa, mitä kovemmin katujat nahkaansa
-iskivät. Olemme nähneet, kuinka tunnollisesti rosvot olivat tehtävänsä
-suorittaneet; ja priorin pyhä aate olikin jo saanut palkkionsa, sillä
-kaikki ihmiset olivat jo valmiit uskomaan, että jos maanjäristyksellä
-ei olisi enää muita seurauksia, oli se luettava kunnioitettavain
-kapusiini-isien onnellisen välittäjätoimen ansioksi.
-
-Heti kun Marco Brandi oli tuntenut Paolon ja Paolo ilmoittanut hänelle,
-että koko rosvojoukko oli paikalla, oli sen entinen päällikkökin
-saanut aatteen käyttää hyvän asian ajamiseen noita miehiä, joiden
-rohkeuden hän tunsi ja joiden uskollisuuden hän oli kokenut monen
-monta kertaa. Hän piti siis heille puheen, miehenä, joka tietää
-kääntyvänsä miesten puoleen; kiitti työtä, jonka he olivat jo tehneet,
-mutta lisäsi myöskin uskovansa, että heidän katumuksensa olisi
-vieläkin mieluisempi Jumalalle, jos he, käytettyään henkisiä keinoja
-tulevien onnettomuuksien estämiseksi, tahtoisivat nyt myöskin alentua
-maallisiin, korjatakseen mikäli voivat jo tapahtuneita onnettomuuksia.
-Siellä oli viisitoista voimakasta, uljasta ja älykästä miestä; siinä
-oli aivan tarpeeksi avun hankkimiseksi monille paikoille, joissa vielä
-voi olettaa sitä tarvittavan. Eikä kolmen, neljän kuolemasta pelastetun
-onnettoman ihmisen ääni voinut olla mikään halveksittava apu näille
-veitikoille, joita taivas ehkä saattoi moittia hiukan liian myöhäisestä
-armon etsinnästä, — kun nuo äänet saataisiin rukoilemaan heidän
-puolestaan.
-
-Tällaista ehdotusta ei voitu siis olla hyväksymättä; se otettiin
-vastaan suurella innostuksella, ja päällikkönsä johdolla levisivät
-rosvot nyt heti kaikkialle kaupunkiin, uskaltaen ihmeellisellä
-uljuudella henkensä vaaraan ja valaen esimerkillään rohkeutta
-kaikkein toivottomimpiinkin. Ja heidän vaivansa tulivatkin runsaasti
-palkituiksi, sillä he olivat vetäneet jo viisi, kuusi henkeä esiin
-raunioista, kun Busenton puolelta alkoi kuulua kovia huutoja. He
-juoksivat heti sinne, mutta miten he kiiruhtivatkin, saapuivat he liian
-myöhään. Jumala, joka oli eilen määrännyt joen kuivumaan, oli nyt
-antanut sille ohjauksen ryhtyä jatkamaan entistä juoksuaan, niin että
-aallot olivat tulleet yhtäkkiä takaisin, hyppien kuin kilpahevoset; ja
-ne veivät mukaansa merta kohti nuo kunnioitettavat tiedemiehet, jotka
-eivät olleet tahtoneet arkeoloogisessa innossaan poistua paikalta,
-mistä he toivoivat löytävänsä Alarikin haudan.
-
-Tämä onnettomuus oli viimeinen, mitä tällä kertaa tarvittiin Kalabrian
-pääkaupungissa surra. Toistuvat maantärähdykset kadottivat vähitellen
-rajuutensa, niin että aamulla ja päivän mukana, joka valaisi
-väestö-raukan onnettomuutta, se sai myöskin rohkeutta sitä kantaa. Se
-ei tiennyt muuten vieläkään, ketä sen oli kiittäminen avusta, jota se
-oli niin odottamatta ja ihmeellisellä tavalla saanut, sillä rosvot
-olivat menneet aamun koittaessa viisaasti kapusiinien luostariin, ja
-Marco Brandi jälleen isänsä asuntoon, saamaan hänen siunauksensa ja
-järjestämään tulevia häitänsä koskevat pienet raha-asiansa.
-
-
-
-
-XI
-
-Uhrautuminen
-
-
-Olemme sanoneet, että Marco Brandin isä oli järjestyksen mies; niinpä
-olivatkin hänen kirjansa selvät, eikä hänen poikansa voinut muuta
-kuin kehua sitä samalla sekä kunniallista että kannattavaa tapaa,
-jolla isä oli sijoittanut hänen varansa. Mutta kun nuori sulhanen
-nykyisissä aikeissaan tarvitsi käteistä rahaa, otti hän isältään
-tuhantisen kolikkoa kultarahoina ja viisi-, kuusitoistatuhatta frangia
-maksuosoituksena Mariekofin pankkihuoneelle Napolissa ja Tortonialle
-Roomassa, ja jätti loput, jotka voivat nousta ainakin yhtä suureen
-määrään, niiden älykkäiden käsien hoitoon, jotka olivat näinä aikoina
-kasvattaneet hänen pienen omaisuutensa melkeinpä kaksinkertaiseksi.
-
-Marco Brandilla oli syynsä olla matkustamatta kahdesti samaa tietä.
-Keskellä Cosenzassa vallitsevaa mullistusta ei häntä tosin ollut
-tunnettu, mikä olikin ymmärrettävää, jokaisella kun oli tarpeeksi
-huolta omissa asioissaan, välittääkseen täydellä todella muusta kuin
-tuosta tapahtumasta, joka oli hävittänyt puolen kaupunkia ja uhkasi
-jokaisella uudella tärähdyksellä samaa kohtaloa vielä pystyynkin
-jääneelle toiselle puolelle. Marco Brandi läksi siis San Lucidoon, sopi
-siellä kalastajain kanssa kuljetusmaksusta ja antoi saattaa itsensä
-sieltä rantoja pitkin Tropeaan.
-
-Tähän kaupunkiin tullessaan hän kuuli yhtaikaa kaksi uutista, joita
-hän sangen vähän odotti, nimittäin, että mestari Adam oli kuollut
-ja että Gelsomina oli ollut jo muutaman päivän tätinsä luona. Hän
-tiedusteli heti tuon arvon naisen asunnon, ja löysi siellä tyttöparan
-keskellä useita muita ikäisiään tyttöjä, jotka olivat tulleet
-lohduttamaan häntä, tosin tehden sen niin tavallisin sanoin, että ne
-vain lisäsivät isäänsä surevan tuskaa, sitä lainkaan rauhoittamatta.
-Gelsominan suru oli tosiaan suuri, sillä oikullisesta luonteestaan ja
-kärsimättömyydestään huolimatta hänellä oli hyvä sydän, ja hän rakasti
-isä-raukkaansa kaikesta sielustaan.
-
-Tuskin hän nyt näki oven avautuvan ja sen kynnykselle ilmestyvän
-miehen, jota hän rakasti, niin hän heittäytyi heti hänen kaulaansa,
-tuntien, että nyt oli Jumala lähettänyt hänen luokseen sielun, jolle
-hän voi tuskansa purkaa, ja hän puhkesi kyyneliin. Seudulla oli
-levinnyt huhu, että nuori tyttö aikoi naimisiin erään veljensä ystävän
-kanssa; jokainen tunsi siis tulokkaassa sulhasen, ja kaikki vetäytyivät
-niin ollen vaistomaisen hienotuntoisuuden vaatimana heidän luotaan pois.
-
-Marco Brandi ei koettanut suinkaan suoranaisesti lohduttaa Gelsominaa;
-päinvastoin hän puhui hänelle mestari Adamin erinomaisista
-ominaisuuksista, hänen rakkaudestaan lastaan kohtaan, lyhyesti:
-kaikesta, mikä suinkin saattoi perinpohjin tytön sydämen sulattaa,
-ja nuori tyttö tunsikin kyyneleissä, jotka Marco Brandi sai hänet
-vuodattamaan, ainoan ja oikean helpoituksen, mitä hän surussaan voi
-toivoa. Sitten, mutta vähitellen, pujahti keskelle kyyneleitä joku
-rakkauden sanakin, niinkuin auringon säde keskelle myrskyä. Marco
-Brandi lakkasi valittamasta nykyistä onnettomuutta ja kiinnitti
-sensijaan toivon tulevaisuuteen; hän puhui onnen suunnitelmista,
-joita mestari Adam oli tehnyt heidän kanssaan, ja että heidän oli
-nyt pakko ne toteuttaa, ilman hänen apuaan; ja niin taitavasti hän
-puhui, että hänen lopulta onnistui vaistomaisella hienoudella, jota
-ei puolivilliltä vuoristolaiselta olisi saattanut odottaa, poistaa
-Gelsomina-paran taivasta peittänyt surunpilvi. Tyttö oli alkanut häntä
-kuunnellen, ja lopetti hänelle vastaten; hän oli nyt alistumisen
-opastamana tehnyt ensimmäisen askeleen toivoa kohti.
-
-Päivän lopulla levisi kaupungissa merkillinen huhu. Sanottiin, että Fra
-Bracalone, joka oli kulkenut täältä Balaamin kanssa ohitse tavallisella
-almumatkallaan naapurikyliin mennäkseen, oli puhunut vihjaillen ja
-salaperäisin sanoin jostakin ylösnousemuksesta, mikä saattoi käydä
-perheelle surullisemmaksi kuin itse kuolema. Kun häneltä oli kysytty
-yksityiskohtia mestari Adamin viimeisistä hetkistä, oli hän vastannut
-niihin päätään pudistaen kuin ainakin mies, joka ei tahdo sanoa mitään
-varmaa, mutta joka ei estä toisia otaksumasta mitä tahtovat.
-
-Nämä kaikessa hiljaisuudessa uskotut salaisuudet olivat saapuneet
-myöskin Gelsominan tädin kuuluviin. Täti, joka ei voinut ymmärtää, mikä
-olisi sen pahempaa kuin kuolema, tuli tehneeksi veljensätyttärenkin
-osalliseksi huhuista, joihin ainoastaan kunnon lukkari voi antaa
-selityksen. Toivo on viimeinen tunne, joka ihmisen sydämessä kuolee;
-Gelsomina alkoi siis toivoa, voimatta itselleen selvittää, mitä hän
-oikein toivoi. Tällä hetkellä ilmestyi Fra Bracalone aaseineen kadun
-kulmaan. Gelsomina aikoi juosta hänen luokseen, täti pidätti häntä.
-Mutta kun Fra Bracalone kulki oven ohitse, sulki Marco Brandi häneltä
-tien ja pyysi häntä tulemaan sisään. Lukkari tunsi entisen tuttavansa,
-jota hän, niinkuin kaikki muutkin, piti korpraali Bombardan ystävänä,
-ja koska Gelsomina kerran kuitenkin saisi tietää totuuden, niin
-tahtoi lukkari tytön tietävän sen hänen omasta suustaan, sillä tällä
-tavalla saisi hän sen kuulla ainakin mahdollisimman hellävaraisessa ja
-lieventävässä muodossa.
-
-Fra Bracalone oli puhunut totta: uutinen, jonka hän toi, oli pahempi
-sitäkin, mikä jo tunnettiin. Mestari Adam liittynyt varasjoukkoon,
-mestari Adam tekeytynyt kuolleeksi jakaakseen rosvojen kanssa valtiolta
-ryövättyjä rahoja, vieläpä kirkossa, johon hän oli mennyt muka itseään
-hautauttamaan, se oli seikka, jota ei kukaan sellainen voinut ymmärtää,
-joka tiesi kuinka pitkää ja työteliästä taistelua maalari oli käynyt
-köyhyyttä vastaan. Niinpä ei Gelsominakaan jaksanut kestää sielussaan
-vuorottelevain ristiriitaisten tunteittensa kiivautta, vaan kaatui Fra
-Bracalonen kertomuksen lopulla pyörtyneenä Marco Brandin syliin.
-
-Marco Brandi oli selväjärkinen mies, joka tiesi kokemuksesta, että
-naisten pyörtymiset ovat joskus pitkiä, mutta harvoin vaarallisia..
-Hän laski niin ollen Gelsominan tädin käsiin, ja vieden Fra
-Bracalonen viereiseen huoneeseen, pyysi lukkaria kertomaan tapauksen
-yksityiskohdittain.
-
-Näissä Marco Brandille kyllä uusissa yksityiskohdissa on lukijalle
-vähän tuntematonta ja kerrottavaa. Arvon lukkari oli, kuten olemme
-nähneet, lähtenyt mestari Adamin luota hetkellä, jolloin oli huomannut
-unohtaneensa tärkeimmän osan maalarille antamastaan lupauksesta. Noin
-kymmenen minuuttia poissa oltuaan hän tuli takaisin kaapua tuoden,
-mutta kuuli silloin kovaa meteliä kirkossa, jonka hän oli tuokio sitten
-jättänyt hiljaiseksi kuin hauta. Hän hiipi varpaillaan ovelle, työnsi
-sen hiljaa raolleen ja näki silloin kuorissa hyvinkin tusinan rosvoja,
-jotka jakoivat keskenään kultakassaa.
-
-Fra Bracalone, jolla ei ollut pienimpiäkään vaatimuksia saavuttaa
-mainetta urhoollisuudellaan, ei hetkeäkään aikonut karata yksinään niin
-vankan joukon kimppuun. Sentähden hän vetäytyi takaisin yhtä hiljaa
-kuin oli tullutkin ja poistui luostarista ja kiiruhti ilmoittamaan
-asiasta tuomarille. Tämän kunnioitettavan virkaherran ovella, herran,
-jolla on niin korkea arvo Kalabrian ja Sisilian kylissä, hän tapasi
-saman vartioston, joka oli saattanut rahapostia ja joka oli nyt jälleen
-kokoontunut pakoretkeltään yhteen ja tullut tapaamaan samaa henkilöä
-kuin lukkarikin, vieläpä samassa tarkoituksessa. Häpeä, että olivat
-lähteneet pakoon melkein ilman taistelua, pelko, että he saisivat eron
-virasta, niinkuin heille uskottujen rahain ryöstöstä luonnollisesti voi
-olla seurauksena, halu yletä arvossa, jos heidän onnistuisi rosvoille
-kostaa ja saada takaisin rahat, jotka he olivat antaneet itseltään
-viedä, helppous yllättää varustautumattomat rosvot hetkellä, jolloin
-nämä sellaista vähimmin odottivat, kaikki tämä palautti sbirreille
-jälleen heidän rohkeutensa, jonka he olivat hetkeä aikaisemmin
-menettäneet. Ja Fra Bracalonen saattamina he tunkeutuivat sitten
-luostariin juuri samalla hetkellä, jolloin mestari Adam karkoitti koko
-joukkueen pakoon nousten arkussaan pystyyn ja iskien heihin kauhistavat
-sanansa: Kiirastuleen tuomitun sielu!
-
-Nyt lukijamme aavistavat lopun; korpraali joukkoineen ei ollutkaan
-joutunut tekemisiin Paolon ja hänen rosvojensa kanssa, vaan oli
-tavannut kirkossa enää ainoastaan Matteo-kuoman ja mestari Aadamin.
-Mutta koska varastetut rahat olivat siellä ja koska mainittujen
-kunnon naapurien ympärillä oli kaikenlaisia aseita täydessä vireessä,
-oli selvää, että he olivat syyllisiä, jopa suorastaan ehkä tämän
-seutua kiusaavan kauhean rosvojoukon päälliköltäkin. Eräät menivät
-niinkin pitkälle, että ajattelivat Marco Brandin nimen ainoastaan
-jonkinlaiseksi mestari Adamin ottamaksi sotanimeksi ja ettei maailmassa
-ollutkaan muuta Marco Brandia kuin kunnianarvoisa maalari.
-
-Niin ollen oli mestari Adam ja Matteo-kuoma viety kylän vankilaan ja
-todistekappaleet jätetty takavarikkoon tuomarille.
-
-Mikäli Fra Bracalone kertoi tarinaansa, sikäli hälveni verho,
-joka tähän saakka oli kätkenyt kuulijan silmissä Paolon ja hänen
-kumppaniensa äkillistä ja odottamatonta kääntymystä. Yksi ainoa seikka
-jäi hänelle käsittämättömäksi, hänelle, joka tiesi paremmin kuin kukaan
-muu, että Marco Brandi oli tosiaan olemassa ja että mestari Adam oli
-viaton, nimittäin, mikä oli ollut syynä tuohon valekuolemaan, josta
-valekuolleelle oli koitunut niin hirveät seuraukset. Mutta koska Fra
-Bracalone ei voinut antaa hänelle muita selityksiä kuin ne sangen
-hämärät tiedot, mitä hänellä itsellään oli, niin sanoi Marco Brandi
-hyvästit kunnon lukkarille, joka jatkoi Balaamin kanssa matkaansa
-Nicoteraan, sekä meni itse nuoren tytön huoneeseen.
-
-Gelsomina oli tointunut tainnuksistaan, mutta oli joutunut hirvittävän
-kuumeen valtaan. Marco Brandi lähestyi rauhattomana hänen vuodettaan;
-tytön puhe oli lyhyttä, hengitys nopeaa ja hänen silmänsä paloivat; hän
-tunsi kyllä nuoren miehen vielä, mutta otti hänet kuitenkin vastaan
-melkeinpä jonkinlaisella kauhulla. Hän näet ajatteli, että tämäkin
-viimeinen onnettomuus, joka hänen perhettään kohtasi, johtui, kuten
-kaikki muutkin, Marco Brandista: ilmeni jonkinlainen kovan kohtalon
-voima, joka lähti tuosta miehestä ja kohdistui hänen sukuunsa, ja se
-alkoi häntä nyt peloittaa. Ensimmäisen kerran, kun Marco Brandi oli
-ilmestynyt kylään, hän tuli sinne hävittääkseen maalarin luoton; toisen
-kerran murskatakseen isän sydämen ja kolmannen kerran riistääkseen
-häneltä kunnian.
-
-Tällaiset ajatukset olivat muuten johtuneet jo itsensä Marco Brandinkin
-mieleen, joten hänellä ei nyt ollut suurta vaivaa aavistaa, mikä
-hänen kihlattunsa kylmenemiseen häntä kohtaan oli oikeastaan syynä.
-Kuume, joka tyttöä poltti, tuli muuten yhä ja yhä kiivaammaksi ja
-eräät tajuamattomat sanat, jotka hänen kuivilta huuliltaan pääsivät,
-ilmaisivat, että hän alkoi jo houraillakin. Marco Brandi tahtoi silloin
-ottaa tyttöä kädestä, mutta tyttö veti kätensä pois. Sulhanen istui nyt
-vuoteen päälaudan taakse, niin ettei sairas voinut häntä laisinkaan
-nähdä, tyttöparka, joka huusi isäänsä yhä kasvavassa kuumehoureessaan,
-kaikilla tyttärellisen tuskan sydäntävihlovilla sanoilla. Mitä
-sulhaseen jälleen tulee, näytti tyttö hänet kokonaan unohtaneen,
-tai jos hän sattumoisin lausuikin hänen nimensä, teki hän sen niin
-moittivalla äänellä, että Brandin sydäntä särki.
-
-Sulhanen ymmärsi, ettei sellaista taudin tilaa voinut kauan jatkua;
-heikko ja hermostunut kun Gelsomina oli, tappaisi moinen kuumehoure
-hänet kolmessa päivässä; ainoa keino saada moinen lakkaamaan oli
-toimittaa tytön luo hänen isänsä. Marco Brandi ei epäröinyt.
-
-Kuumeen voima heikkeni kuitenkin vähitellen; sanoja syöksyi vähemmin
-nuoren tytön suusta, heikkous ja lamaannus seurasivat kiihkoa ja
-hourailua; uni, jota väristykset alinomaa keskeyttivät, otti sairaan
-helmoihinsa. Marco Brandi käytti tätä tilaisuutta; hän meni pöydän
-ääreen, joka oli Gelsominan vuoteen vieressä, kirjoitti muutaman rivin
-paperipalalle, jätti erääseen pieneen lippaaseen rahat ja arvopaperit,
-jotka oli saanut isältään, ja asetti kirjeensä lippaan päälle. Sitten
-hän lähestyi hiljaa morsiamensa vuodetta, painoi huulensa hänen
-huuliinsa, mutisi jäähyväiset, joiden piti olla hänen viimeisensä, ja
-lähti talosta ilmoittamatta kenellekään lähdöstään.
-
-Kun Gelsomina seuraavana päivänä avasi silmänsä, oli ensimmäinen
-henkilö, jonka hän näki vuoteensa pääpuolessa, hänen isänsä. Gelsomina
-kirkaisi, sillä hän luuli, että se oli vielä vain kuumenäkyä. Mutta
-vanhus sulki hänet syliinsä, ja hänen kyyneleensä ja suudelmansa
-saivat tytön pian vakuutetuksi, että tämä oli totta. Silloin kysyi
-Gelsomina häneltä, kuinka isä oli täällä, hän, jonka tytär luuli olevan
-vankilassa kuolemanrikoksesta syytettynä. Vanhus ei sitä itsekään
-ymmärtänyt. Kello kahden aikaan aamulla tuomari oli tullut hänen
-luokseen vankilaan ja ilmoittanut, että hän oli vapaa. Mestari Adamille
-ei ollut tarvittu sanoa sitä kahta kertaa; hän oli juossut ilmoittamaan
-tämän hyvän uutisen vanhalle Babilanalle; ja ajatellessaan, miten
-rauhaton hänen tyttärensä täytyi olla: joko luullen hänen kuolleen
-tai olevan vankina, oli vanhus lähtenyt heti Tropeaan, jonne hän oli
-saapunut juuri vähää ennen kuin tytär avasi silmänsä.
-
-Koko jutussa oli jotakin käsittämätöntä, joka pakotti Gelsominan
-keräämään kaikki sekavat muistot, mitä hänellä oli eilisestä päivästä.
-Silloin muisti hän hämärästi nähneensä Marco Brandin; sitten hänen
-muistonsa tuli selvemmäksi ja hän moitti itseään ajatellen, kuinka
-kylmästi hän oli ottanut Marco Brandin vastaan. Mutta siitä hetkestä
-lähtien jälleen hän ei muistanut kerrassaan mitään muuta kuin tunnon
-kuumasta suudelmasta, jonka hän oli aistinut unessaan ja joka oli
-viipynyt hänen huulillaan. Gelsomina katseli pelästyneenä ympärilleen:
-Marco Brandi ei ollut enää siellä.
-
-Heti kun hänen isänsä oli tullut takaisin ja pelastunut vaarasta,
-olivat Gelsominan sydämessä kaikki hellät tunteet rakastettua kohtaan
-jälleen heränneet. Hän huusi Marco Brandia, mutta Marco Brandi ei
-vastannut; sen sijaan tuli sisään tytön täti. Ja hän saattoi antaa
-hänelle edes joitakin tietoja. Marco Brandi oli lähtenyt talosta
-eilen kello kymmenen illalla, sanomatta tuolle kunnon naiselle, minne
-hän meni, mutta ilmoittaen hänelle kuitenkin jättävänsä Gelsominalle
-kirjeen. Ja mestari Adamin ei tosiaan tarvinnut nyt muuta kuin kääntää
-päätänsä huomatakseen tuon kirjeen lippaan kannella; Gelsomina tempasi
-sen käteensä ja luki seuraavaa:
-
-    "Sinä olet oikeassa, Gelsomina, minä se olen syynä perheesi
-    onnettomuuksiin, minun ne on siis korvattavakin. Ei ole
-    kuin yksi keino viattoman pelastamiseksi, nimittäin antaa
-    syyllinen oikeuden käsiin. Huomenna sinun isäsi on vapaa. Se,
-    mitä olen jättänyt lippaaseen, on isäsi omaa; se on vähäinen
-    vahingonkorvaus omaisuudesta, jonka hän on tähteni kadottanut, ja
-    suruista, joita olen hänelle tuottanut.
-
-    Hyvästi! Minä en pyydä sinulta enää rakkautta, mutta minä
-    rukoilen anteeksiantoa.
-
-                                       _Marco Brandi_."
-
-Mestari Adam avasi lippaan, toivoen, että siinä olisi lisätietoja;
-mutta hän ei löytänyt siitä muuta kuin ne kaksikymmentätuhatta frangia,
-jotka Marco Brandi oli saanut isältään.
-
-— Lähtekäämme Nicoteraan, — huudahti Gelsomina nousten vuoteessaan
-istumaan; — minun täytyy saada nähdä hänet ennenkuin hän kuolee.
-
-
-
-
-XII
-
-Hääpuku
-
-
-Gelsominan toivomusta, niin pyhä kuin se olikin, ei voitu ottaa
-huomioon: Nicoteraan tultuaan nuori tyttö ja vanhus saivat kuulla, että
-vankia pidettiin täydellisesti eristettynä kopissa.
-
-Marco Brandin kiinni saaminen oli sangen tärkeä asia ja hallitukselle
-sitä mielenkiintoisempi, koska tuo uskalias maantierosvo oli monta
-kertaa jakanut sen kanssa Sisiliasta tulevat verot; ja Napolin
-hallitus, niinkuin kaikki hallitukset, vieläpä enemmänkin kuin muut,
-tahtoo, ettei sen tarvitse nähdä veronalaisten rahain joutuvan
-ohi määräpaikastaan. Siitä johtui, ettei Marco Brandilla ollut
-odotettavissa minkäänlaista armoa, jopa lisäksi, että häntä kohdeltiin
-oikeudenkäynnin aikana paljon ankarammin kuin monta muuta rosvoa, joka
-oli ollut kyllin varovainen kunnioittaakseen valtion varoja eikä ollut
-ahdistanut muuta kuin matkustavaisia.
-
-Oikeudenkäynnistä tulikin lyhyt, joskin siihen lie syynä ettei Marco
-Brandi, uskottomana isänsä tavoille, tehnyt kerrassaan mitään, mitä
-hänen olisi juttua pitentääkseen pitänyt tehdä: hän tunnusti yhdellä
-ainoalla kertaa ja mitään varastoon jättämättä kaikki toimittamansa
-pahat työt, eikä tuomiota tarvinnut odotellakaan: Marco Brandi
-tuomittiin kuolemaan.
-
-Tämän uutisen kuullessaan joutui Gelsomina, joka ei ollut vielä
-täydellisesti parantunut entisestäkään taudistaan, moninverroin
-surkuteltavampaan tilaan kuin ennen. Ensi kerralla hän oli moittinut
-rakastettuaan siitä, että tämä oli syössyt hänen isänsä perikatoon,
-ja nyt hän syytti isäänsä rakastettunsa surmaamisesta. Onneton perhe
-näytti viime aikoina joutuneen suorastaan kirouksen esineeksi, niin se
-syöksyi tuskasta tuskaan.
-
-Mestari Adamilta jälleen, joka oli tavallisesti niin kekseliäs,
-olivat tällä kertaa, neuvot loppuneet, eikä hänellä ollut muuta kuin
-sekoittaa kyyneleitä tyttärensä kyyneleihin. Hän oli kyllä ajatellut
-lähteä Napoliin, heittäytyä kuninkaan jalkoihin ja muistuttaa hänelle,
-että hän se oli aikoinaan maalannut Karmelin vuoren Neitsyt Marian
-kardinaali Ruffon lippuihin. Mutta paitsi sitä, että siitä tapahtumasta
-oli jo kulunut kolmattakymmentä vuotta, mistä saattoi johtua, että
-Ferdinand oli sen jo unohtanut, varsinkin jos hänellä oli sellaisia
-syitä, jotka usein saavat kuninkaat huonomuistisiksi, — paitsi sitä
-tarvittiin tuollaiseen matkaan ainakin kaksitoista, viisitoista päivää,
-ja kuolemantuomiohan oli määrätty toteutettavaksi ylihuomenna. Täytyi
-siis vain odottaa, mitä tuleman piti, ja luottaa Jumalaan.
-
-Marco Brandi oli kuullut tuomionsa tyynin kasvoin, pöyhkeilemättä ja
-kerskailematta. Siitä saakka kun hän oli päättänyt uhrata henkensä
-pelastaakseen mestari Adamin, oli hän tiennyt kaikki tästä uhrista
-koituvat seuraukset ja vähitellen tottunut kuolemanajatukseen. Tuota
-alistumista, johon yksin hänen rohkeutensakin olisi jo riittänyt, oli
-helpoittanut vielä eräs julma luulo, sinä yönä saatu, jolloin Gelsomina
-vaati häneltä takaisin isäänsä, nimittäin, että nuori tyttö ei enää
-rakastanut häntä. Ja mitä merkitsi hänen elämänsä ilman Gelsominan
-rakkautta?
-
-Poikaparka ei saattanut, kuten huomaamme, aavistaakaan, että sillä
-hetkellä, jolloin hän lähti tytön isän puolesta kuolemaan, Gelsomina
-oli kuolemaisillaan hänen tähtensä. Tyttö oli tehnyt kaikki voitavansa
-saadakseen nähdä Marco Brandia, mutta se oli häneltä julmasti
-kielletty. Tuomarit pelkäsivät, että joku vangin ystävä saattaisi
-hänen luonaan käydessään antaa hänelle jonkun aseen, jonka avulla
-hän pääsisi oikeutetusta rangaistuksestaan pakoon. He tahtoivat
-näyttää kansalle varoittavan esimerkin, ja Marco Brandilla oli siis
-kunnia rangaistuksensa kärsiessään tulla moraalin opettajaksi koko
-täkäläiselle Kalabrialle, jonka hän oli teoillaan saattanut huonoon
-maineeseen.
-
-Mestari Adam ei lähtenyt tyttärensä vuoteen pääpuolesta; isäparka
-oli aina elänyt pelkästään tyttärensä tähden ja näytti nyt riutuvan
-kuolemaankin hänen kerallaan. Lakkaamatta hän istui siinä, itkien, kun
-tytär nukkui, ja hymyillen, kun hän heräsi.
-
-Joka toinen päivä toi kunnon Fra Bracalone, josta oli tullut koko
-talon ystävä, sinne almumatkansa parhaat hedelmät; mutta turhaan
-Babilana-muori tyhjensi keittiötaitonsa kaikki aarteet valmistaakseen
-näistä aineista ruokaa, sillä vain hän yksin joutui niitä hiukan
-maistamaan. Mestari Adam joi ainoastaan silloin tällöin lihaliemen
-jäännöstä, jossa Gelsomina oli kostuttanut huuliaan, muuta hän ei
-nauttinut; ja olipa oikein ihme, miten vanhus saattoi elää näin
-pelkästään isällisen tuskansa ruokkimana ja juottamana.
-
-Gelsomina taas ei ollut entinen lapsi: hänen päähänpistonsa, hänen
-oikullinen itsepäisyytensä oli kadonnut; hän oli suloinen ja vaikeroiva
-kuin haavoitettu gaselli, ja hänen isänsä oli tästä alistumisesta
-huolestuneempi kuin oli ollut hänen epätoivostaan. Tuon tuostakin
-koetteli Fra Bracalone, joka harjoitteli hiukan tohtoroimistakin,
-tytön valtimoa; mutta pois kääntyessään hän sitten laksahutti vain
-surullisesti kieltään, ja pudisti murheissaan päätänsä. Tuo hurskas
-mies ei muistanut nyt pyhiä kuviaan, ei siunattuja leivoksiaan eikä
-ihmeitätekevää tupakkaansakaan. Hänellä oli nuo apuneuvonsa ainoastaan
-suojellakseen vastaisilta taudeilta niitä, jotka voivat hyvin, mutta
-sairaihin hän ei lähtenyt koettamaan niiden vaikutusta; ja sitäpaitsi
-hän oli näin hyvien tuttujen kesken liian rehellinen luulotellakseen
-muka horjumatta uskovansa noihin reliikkeihinsä, joita muut niin
-hartaasti halusivat ja joita hän heille jakeli niin runsaasti, että jo
-sen olisi pitänyt saada herkkäuskoiset arvaamaan, kuinka vähän arvoa
-kunnon lukkari niille itse antoi.
-
-Gelsominalta oli koetettu salata kuolemantuomiota; mutta se oli
-kuulutettu pitkin kylää rumpua pärryttäen, ja kun Gelsomina kuuli
-tuon soittimen äänen, joka ei kaikunut muuta kuin juhlatiloissa,
-kuunteli hän sitä sen tarkkaavammin, koska oli huomannut mestari Adamin
-koettavan kääntää siitä hänen huomiotaan pois. Tytär ojensi siis
-kätensä ja painoi sen isän suulle, nousi kyynäräisilleen vuoteessa
-ja kuuli sitten koko julistuksen, kuuluttajan viimeisiin sanoihin
-saakka, joissa ilmoitettiin, että tuomio pannaan toimeen huomenna.
-Silloin hervahti Gelsomina takaisin vuoteeseensa, silmät suljettuina ja
-hievahtamatta; ja tästä hetkestä lähtien liikkuivat sitten ainoastaan
-hänen huulensa, ja kokonaisen päivän hän eli jo maannut tällä tavoin,
-ilmaisten ainoastaan huulten värinällä vielä elävänsä.
-
-Nyt kuuluivat Fra Bracalonen askeleet, joka tuli jälleen tapansa mukaan
-sairasta katsomaan; Gelsomina kääntyi isänsä puoleen ja pyysi häntä
-jättämään hänet yksinään lukkarin kanssa.
-
-Mestari Adam ei ollut nyt enää muuta kuin tahdoton kone, ja hitain
-ja eleettömin liikkein hän nousi tuoliltaan ja poistui huoneesta;
-Gelsomina avasi kuumeesta palavat silmänsä ja teki Fra Bracalonelle
-merkin, että tämä tulisi istumaan hänen viereensä.
-
-— Isä, — sanoi hän Fra Bracalonelle, kun tämä oli täyttänyt hänen
-toiveensa, — minun täytyy saada hänet nähdä.
-
-— Mutta tiedättehän hyvin, lapseni, — vastasi kunnon lukkari, — että
-se on mahdotonta, koska hän on täydellisesti eristetty.
-
-— Isä, — jatkoi Gelsomina, — olen kuullut puhuttavan, että
-kuolemaantuomitut viettävät viimeisen yönsä valaistussa kappelissa.
-
-— Se on totta, — mutisi Fra Bracalone.
-
-— No niin, tänä iltana alkaa viimeinen yö; missä hän sen viettää?
-
-— Luostarin kirkossa.
-
-— Isä, — sanoi Gelsomina, tarttuen lukkarin käsiin sellaisella
-voimalla, ettei toinen enää ollut luullut moista mahdolliseksi; —
-sehän on teidän kirkkonne. Te voitte siis viedä minut sinne jostakin
-ovesta, joka ei ole suljettu. Häntä ei päästetä irti rautarenkaasta,
-johon hän on kahlehdittu, ja vartijat ovat ääressä. Te jäätte ovelle,
-josta menemme sisään; teillä ei siis ole mitään pelättävää.
-
-— Mutta mitä te aiotte, rakas lapseni? Moinen kohtaus tekee ainoastaan
-teidän eronne kahta julmemmaksi.
-
-— Koska hänen täytyy kuolla, isä, niin tahdon, että hän kuolee ainakin
-minun puolisonani. Minä se hänet surmasin. Minä tahdon saada oikeuden
-kantaa surua koko lopun ikäni; kaikki muotoseikat oli jo valmistettu,
-ei ollut enää muuta kuin määrättävä hääpäivä. Jumala on sen nyt
-määrännyt, ja minä sen hyväksyn.
-
-— Mutta entä isänne? Ja äitinne?
-
-— He seuraavat minua vihkialttarin ääreen.
-
-— Se on mahdotonta.
-
-— Te olette luvannut taivuttaa priorin toimittamaan messun häissämme;
-en pyydä sitä teiltä enää ilmaiseksi: katsokaa, avatkaa tuo lipas, ja
-ottakaa siitä, miten paljon haluatte.
-
-— Mutta onko teillä voimaa?... — vastasi Fra Bracalone, kääntämättä
-edes päätänsä sinne, jonne tyttö viittasi.
-
-— Olkaa huoletta, isä; se on minun asiani.
-
-— No niin, — sanoi kunnon lukkari, — täytyy siis tehdä kuten
-tahdotte.
-
-Gelsomina otti Fra Bracalonea kädestä ja suuteli sitä.
-
-— Menkää valmistamaan don Gaetanoa asiaan, — sanoi tyttö; — minä
-ryhdyn häävalmistuksiin.
-
-Fra Bracalone läksi talosta, ja Gelsomina kutsui luokseen isänsä ja
-äitinsä.
-
-— Minä menen tänä iltana naimisiin Marco Brandin kanssa, — sanoi hän
-heille; — te seuraatte minua vihkialttarin ääreen, eikö niin, isä,
-eikö niin, äiti?
-
-Vanhukset luulivat, että tyttö oli tullut hulluksi, ja alkoivat itkeä.
-
-— Ei ole aikaa hukata, sillä minun on valmistettava hääpukuni, —
-jatkoi Gelsomina silmät kuumeista tulta hehkuen.
-
-— Valkea puku, ei mitään muuta, puku, jota voin käyttää samalla
-häissäni, ja silloin, kun minut haudataan; kutsukaa tänne Gidsa ja
-Laura, he auttavat minua ompelussa.
-
-Nämä olivat hänen nuoria ystävättäriään.
-
-Mestari Adam ja Babilana-muori menivät kylälle, toinen noutamaan
-mainittuja nuoria tyttöjä, toinen ostamaan kangasta, jota Gelsomina
-tahtoi, kumpikin luullen noudattavansa vain kuumeessa hourivan käskyä,
-mutta molemmat rakastaen tytärtään liiaksi häneltä mitään kieltääkseen.
-
-Pian tuli mestari Adam takaisin Gidsan ja Lauran seurassa, ja viittä
-minuuttia myöhemmin toi Babilana kankaan.
-
-— Ystäväni, — sanoi Gelsomina, nousten istualleen vuoteessa, —
-teidän täytyy auttaa minua, sillä minä tarvitsen uuden puvun tänä
-iltana.
-
-Nuoret tytöt katsahtivat hämmästyneinä toisiinsa, mutta nyökäyttivät
-kuitenkin päätään, myöntäen olevansa valmiit tekemään, mitä heidän
-ystävänsä tahtoi.
-
-Gelsomina otti silloin sakset ja leikkasi itse puvun ja määräsi itse
-tehtävät tovereilleen, jotka istuivat kahden puolen hänen vuodettaan,
-piti itse osansa, ja he kaikki kolme ryhtyivät työhön.
-
-Sillaikaa kun nuoret tytöt askaroivat, luki mestari Adam
-vainajainrukouksia.
-
-Illalla puku valmistui.
-
-
-
-
-XIII
-
-Ehtoollisastiat
-
-
-Sillä välin Marco Brandi oli viety kirkkoon, jossa hänen tuli viettää
-yö. Keskellä päälaivaa, palavain kynttiläin ympäröimänä, oli jo
-ruumisarkku, johon tuomitun ruumis tuomion toimeenpanon jälkeen
-asetettaisiin, ja kuorin muurin erään pilarin viereen oli kiinnitetty
-rengas, jossa riippui niin pitkä ketju, että Marco Brandi voi laskeutua
-polvilleen alttariportaille.
-
-Marco Brandi loi rauhallisen silmäyksen kaikkiin näihin varustuksiin;
-ja hän pyysi ainoastaan saada kätensä päästetyksi irti, voidakseen
-panna ne rukoillessaan ristiin. Koska hän oli kahleissa
-vyötäröisiltäkin ja koska ruotu santarmeja, joilla oli karabiinit
-valmiiksi ladattuina käsissä, eivät mitenkään voineet häntä kadottaa
-silmiensä edestä, niin hänelle myönnettiinkin tämä armo.
-
-Marco Brandia oli kirkkoon seurannut muuan munkki, joka oli tullut
-hänen luokseen vankilaan, valmistamaan häntä kuolemaan; hänet oli
-tuomittu vastaanottanut kaikella sillä kunnioituksella, mikä hänellä
-oli aina ollut kirkonmiehiä kohtaan. Kuten olemme sanoneet, tämä nuori
-mies ei ollut ryhtynyt epätoivosta eikä julmuudesta siihen ammattiin,
-jota hän harjoitti, vaan siksi, että hän oli syntynyt tikari vyöllä
-ja pyssy kädessä; ja niin ollen hän ei tahtonut kuoleman hetkelläkään
-komeilla turhalla rehentelyllä, vaan otti päinvastoin kiitollisesti
-vastaan lohdutuksen, jota Herran mies hänelle toi.
-
-Kuitenkin vaati Brandi nyt vaatimalla, että arvoisa rippi-isä menisi
-vähäksi aikaa lepäämään, joko tahtoi hän sitten olla käyttämättä
-väärin lohduttajansa suurta harrastusta tai aikoi käyttää hänen poissa
-ollessaan sielunsa pelastukseksi niitä pyhiä varoituksen sanoja, joita
-äsken oli saanut. Munkki arveli kai puolestaan, että hän oli nyt
-jättänyt rippilapsensa pyhään paikkaan ja että esineet, jotka häntä
-ympäröivät, kykenivät pitämään hänen ajatuksiaan hurskaissa asioissa,
-ja niin ollen ei hän vastustellutkaan pyyntöä, vaan jätti Marco Brandin
-yksin ja poistui kirkosta, luvaten tulla noutamaan hänet kello viisi
-aamulla.
-
-Marco Brandi rukoili ensin rukouksensa; sitten hän meni istumaan
-erään pilarin viereen, tai paremminkin hän oli siinä jäykkänä ja
-liikkumattomana kuin joku noista pyhimysten patsaista, jotka häntä
-ympäröivät, niin muistoihinsa syventynyt hän oli. Hän oli viettänyt jo
-melkein tunnin tässä samassa liikkumattomassa asennossa, — sellaisella
-voimalla koko elämä oli nyt keskittynyt pelkästään hänen ajatuksiinsa,
-— kun hänet herätti horteesta jonkun aukeavan oven kolina. Hän kääntyi
-vaistomaisesti sinne päin, josta ääni kuului, ja silloin näki hän näyn,
-jota hän luuli uneksi.
-
-Gelsomina, kalpeana ja vakavana, puettuna kiireestä kantaan valkeihin
-kuin morsian tai kuollut, lähestyi häntä morsiusseppele päässä, mestari
-Adamin ja Babilana-äidin seuraamana. Isä ja äiti pysähtyivät jonkun
-matkan päähän; Gelsomina yksinään jatkoi kulkuaan Marco Brandia kohti,
-joka nousi sikäli kuin tyttö läheni hiljaa pystyyn pilaria vasten
-tietämättä, uskoako silmiään; vihdoin Gelsomina seisahtui hänen eteensä.
-
-— Minä se olen, — sanoi hän; — armaani, Jumala ei tahtonut, että
-yhtyisimme maan päällä; mutta hän odottaa meitä taivaassa.
-
-— Siis sinä minua vielä rakastat? huudahti Marco Brandi.
-
-— Katso minuun, epäiletkö sitä vielä? Enkö minä ole jo tarpeeksi
-kalpea ja kuolemaan valmis? Me emme eroa toisistamme kuin lyhyeksi
-aikaa; lähde; sinun ei tarvitse kauan minua odottaa.
-
-— Oi Jumalani, Jumalani, minä kiitän sinua! — huusi Marco Brandi. —
-Minä saan siis kuolla onnellisena, koska kuolen varmana rakkaudestasi.
-Mutta meillä ei ole aikaa hukata, se tapahtuu huomenna, tiedätkös.
-
-— Älä huoli, kuuntele, — sanoi Gelsomina.
-
-Ja silloin kuuluivat kellojensoiton ensimmäiset äänet.
-
-— Siellä Fra Bracalone soittaa hääkellojamme, ja tuossa tulee priori
-Gaetano lukemaan meille häämessun.
-
-Samassa avautui tosiaan eräs ovi kuorissa, ja vanha pappi nousi
-hitaasti ja vakavana alttarille, kantaen rintansa ja kumartuneen
-päänsä edessä Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumista. Silloin ymmärsi
-Marco Brandi kaiken, ja hänen rakkautensa yhä vain lisääntyi, jos
-se enää suuremmaksi voi tulla, tuon naisen ihailusta, joka tahtoi
-näin kuoleman kasvojen edessä vihittää itsensä mieheen, jonka koko
-yhteiskunta oli hylännyt. Silloin katosi kaikki, mitä hänessä vielä oli
-jäljellä maallista, ja vihittävä pari astui koruttomasti ja vakavana
-kohti alttarikatosta, sillä tuomitun kahleet sallivat, kuten olemme
-sanoneet, hänen loitota tarpeeksi polvistuakseen alttarin portaille.
-Samalla hetkellä aukenivat kirkon pääovet ja sisään tulivat tungoksena
-Nicoteran asukkaat, kellojen kutsumina ja uteliaisuuden yllyttäminä,
-tietämättä vielä, mitä tulisivat näkemään, ja hämmästyksissään siitä,
-mitä jo näkivät.
-
-Ja nyt tapahtui tuossa pienessä maanloukossa, tuossa syrjäisen kylän
-köyhässä kirkossa niin juhlallinen näytös, että se on harvinainen
-ei ainoastaan yksilöjen elämässä, vaan kokonaisten kansakuntain
-historiassa. Siellä tapahtui kahden sielun toisiinsa vihkiminen, sillä
-ruumiitten puolesta olivat he jo luvatut, toinen inhimillisen oikeuden
-käsiin, toinen jumalallisen armon haltuun; ja ruumisarkku, joka oli
-heidät eroittava, oli myöskin läsnä.
-
-Messu oli päättynyt ja aviomies pani sormuksen vaimonsa sormeen, kun
-sisään astui viimeinen katselija, joka yksin tästä näytelmästä puuttui:
-hän oli pyöveli.
-
-Tuon näyn ilmestyessä tuntui kuin viimeinen lämpö, joka oli koko
-toimituksen ajan pitänyt nuorta tyttöä yllä, olisi yhtäkkiä kadonnut.
-Marco Brandi tunsi jo jääkylmäksi käden, jota hän piti omissaan, ja
-Gelsomina olisi kaatunut kirkon paasipermannolle, elleivät hänen
-vanha äitinsä ja Matteo-kuoma olisi tukeneet häntä käsivarsillaan.
-Mestari Adam jälleen seisoi epätoivonsa koko hervottomuuden lamaamana
-liikkumatta paikallaan, mykkänä ja pusertaen sormillaan pilarin
-uurteita.
-
-Kahlittu aviomies ja pyörtynyt vaimo vietiin pois kirkosta; Nicoteran
-asukkaat lähtivät sieltä heidän jälkeensä; Katujain veljeskunta otti
-ruumisarkun ja seurasi saattuetta; ja kaikki tämä tapahtui mestari
-Adamin tekemättä liikettäkään, joka olisi ilmaissut hänen käsittävän,
-mitä hänen silmäinsä edessä tehtiin. Mutta yhtäkkiä hän katseli
-ympärilleen, niinkuin yksinäisyys ja hiljaisuus olisi saanut hänet
-tuntemaan tuskansa, ja hänen nähdessään, että kirkko oli tyhjä,
-purkausi tuskallinen nyyhkytys hänen rinnastaan ja hän huusi, lyöden
-otsaansa maata vasten:
-
-— Oi, hyvä Jumala, hyvä Jumala, sinä yksin voit meidät pelastaa!
-
-— Hän pelastaa, — sanoi ääni mestarin selän takana. Isäparka kääntyi
-nopeasti ja näki edessään Fra Bracalonen.
-
-— Ja millä tavoin! — huudahti mestari Adam.
-
-— Pyhän aatoksen avulla, jonka hän antoi nöyrälle palvelijalleen, —
-vastasi lukkari.
-
-— Minkä, minkä aatoksen? — mutisi mestari Adam.
-
-— Millä kellonlyömällä tuomio pannaan täytäntöön?
-
-— Kello viisi aamulla, — vastasi mestari Adam.
-
-— Kello puoli viisi lähettäkää noutamaan Herran pyhä ehtoollinen
-tyttärellenne.
-
-— Entä sitten, entä sitten? — kysyi isä, joka alkoi ymmärtää.
-
-— Lopusta minä pidän huolen, — vastasi Fra Bracalone.
-
-— Oi, Jumalani, Jumalani! — huusi mestari Adam, rientäen ulos
-kirkosta; — kunhan ei Gelsomina kuolisi ennen sitä!
-
-Marco Brandi oli viety takaisin vankilaan, rippi-isän ja pyövelin
-välissä, sillä viimeiset hetket, mitä hänellä oli enää elettävää,
-olivat pyhitetyt uskonnon lohdutuksen antamiseen ja kuoleman
-valmistamiseen.
-
-Nämä molemmat tehtävät olivat helppoja, sekä inhimillisen tuomion
-toimeenpanijalle että taivaallisen armon välittäjälle. Marco Brandi oli
-jo sielussaan eronnut tästä maailmasta, ja teloitus ei ollut hänelle
-enää muuta kuin tuskallinen muodollisuus.
-
-Niinpä hän astuikin lähtöhetken lyödessä rauhallisin askelin ulos ja
-ilmestyi vankilan ovelle kokoontuneiden Nicoteran asukkaiden eteen, ei
-ainoastaan tyynin kasvoin, vaan suorastaan hymy huulilla. Kynnyksellä
-hän pysähtyi, ja koska hän oli paria porrasta ylempänä joukkoa,
-käytti hän tätä asemaansa kiittääkseen Nicoteran asukkaita, jotka
-olivat olleet hyväntahtoisesti läsnä hänen häissään ja tulivat nyt
-seuraamaan häntä hänen kuolinmatkallaan. Sitten hän syleili rippi-isää
-ja pyöveliä ja nousi aasin selkään, sidotuin käsin ja kasvot häntää
-kohti käännettyinä, että olisi koko ajan saattanut nähdä ruumisarkun,
-jota Katuja-veljet kantoivat hänen perästään, laulaen kuorossa De
-Profundis-virttä.
-
-Saattue kulki siten läpi koko kylän, sillä teloituksen piti tapahtua
-sillä tien paikalla, jossa viimeinen rikos oli tehty, se ryöstö, josta
-mestari Adamia oli syytetty ja johon Marco Brandi oli sitten ilmaissut
-olevansa syypää.
-
-Siitä johtui, että tuomitun oli kuljettava sen talon ohitse, jossa
-Gelsomina nyt kuoleman kourissa makasi; se talo oli näet juuri kylän ja
-pienen luostarikirkon välissä.
-
-Tämä olikin viimeinen Marco Brandille määrätty koettelemus; ja ainoa
-armo, mitä hän vielä oli rukoillut, oli, että hänet vietäisiin
-tuomiopaikalle toista tietä. Mutta tuomari, joka luuli loukkaavansa
-velvollisuuksiaan, jos olisi noudattanut inhimillisiä tunteita, ei
-ollut edes suvainnut vastata tähän pyyntöön. Tuomittu kulki siis
-jo mainittua tietä ja alkoi joutua lähelle mestari Adamin taloa.
-Onnellista kyllä ei hän selin istuessaan voinut sitä nähdä; sillä
-Italian laki vaatii, ehkä pohjaltaan vaistomaisen inhimillisen tunteen
-käskystä, että kuolemaan tuomitun on ajettava, kuten jo kerrottu,
-selin, niin että hän näkee silmäinsä edessä mestauslavan asemasta,
-jolla hänen on kärsittävä, ruumisarkun, jossa hän ei enää kärsi.
-
-Kuitenkin saattoi Marco Brandi ympäröivistä esineistä aavistaa, ettei
-hän enää ollut kuin vähäisen matkan päässä tuosta ovesta, josta hän oli
-mennyt niin toisenlaisissa oloissa sisälle ja jonka ohitse hän oli nyt
-kulkeva viimeisen kerran.
-
-Yhtäkkiä vaikeni virsi ja puhelu lakkasi, ikäänkuin jokainen olisi
-tuntenut syvää sääliä tuota tyttöparkaa kohtaan, joka oli jäävä
-leskeksi ennenkuin oli ollut vaimona, ja syvä hiljaisuus levisi
-yli koko ihmisjoukon, kun se mykkänä ja kumartunein päin jatkoi
-matkaansa. Marco Brandi loi ohikulkiessaan silmäyksen mestari Adamin
-vieraanvaraiseen taloon ja näki, että sen kaikki ikkunat olivat
-suljetut. Ainoastaan ovi oli auki, ja kynnyksellä rukoilivat mestari
-Adam ja vanha Babilana polvillaan.
-
-Kulkue jatkoi synkkää matkaansa, ja se oli ehtinyt jo melkein satasen
-askelta talon ohitse, kun kuoleman hiljaisuudessa, joka väkeä ympäröi,
-alkoi kuulua pienen tiu'un hopeinen ja säännöllinen helinä. Samalla
-ilmestyi muurin kulman takaa, josta katu kohosi kirkkoa kohti, ensin
-kuoripoika, kantaen hopeista ristiä, sitten Fra Bracalone heilutellen
-totuttuun ja säännölliseen tahtiinsa pientä kelloa, samaa, jonka ääni
-oli äsken kuultu; ja viimein itse kunnon priori Gaetano, joka oli
-noudattanut mestari Adamin kutsua ja vei nyt Herran ehtoollista hänen
-tyttärelleen. Silloin puhkesivat kaikki riemunhuutoon, sillä jokainen
-tiesi, mitä nyt tapahtuisi.
-
-Saattue pysähtyi heti, Marco Brandi laskettiin alas aasin selästä, ja
-tuomari, tuomittu, pyöveli, Katujain veljeskunta, kansa ja sbirrit,
-kaikki laskeutuivat polvilleen antaakseen pyhän ehtoollisen kulkea
-ohitse. Mutta jatkamatta matkaansa pysähtyi priori tuomarin eteen ja
-kohottaen kalkkia, johon hostia, jota hän vei kuolevalle, oli suljettu,
-sanoi hän:
-
-— Tuomari, vannotan sinua Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumiin
-kautta, joka on tässä läsnä, päästämään tuomitun kädet, sillä jokainen
-tuomittu, joka kohtaa matkallaan pyhän ehtoollisen, pääsee maallisen
-oikeuden käsistä, koska itse taivaan kuningas on antanut hänelle armon
-oikeuden edestä.
-
-Tuomari nyökkäsi päätään tottelevaisuutensa merkiksi ja meni itse
-päästämään Marco Brandin kädet.
-
-Silloin jatkoi don Gaetano, kuoropoika ja Fra Bracalone edellään,
-matkaansa, ja häntä seurasivat tuomari, tuomittu, teloittaja, Katujain
-veljeskunta, kansa ja santarmit; sillä Italiassa on tapana, että
-kaikki, jotka kohtaavat tiellä pyhän ehtoollisen, seuraavat sitä
-kuolevan ovelle saakka.
-
-Gelsomina oli kuullut saattueen kulkevan talon ohi, niin varovaisesti
-kuin se oli liikkunutkin, ja oli ponnistanut voimiaan noustakseen ylös
-ja nähdäkseen vielä kerran täällä maailmassa sen, jota hän ei enää
-näkisi kuin tuolla ylhäällä; mutta hänen monien toisiaan seuranneiden
-liikutusten kuluttamat voimansa olivat pettäneet ja hän oli vaipunut
-takaisin vuoteeseensa, suljetuin silmin ja kalpeana kuin olisi jo ollut
-kuollut.
-
-Tässä tilassa tapasi don Gaetano hänen; neito kuuli kellon äänen,
-hän kuuli hurskaan Jumalan miehen askeleet, jotka lähestyivät hänen
-vuodettaan, hän kuuli ihmisjoukon täyttävän hänen isänsä talon, mutta
-mikään tästä ei voinut herättää häntä turtumuksen tilasta.
-
-Yhtäkkiä tarttui eräs käsi hänen käteensä, ja pelkästään tuon käden
-kosketuksesta hän avasi silmänsä. Hänen vuoteensa toisella puolen
-seisoi Marco Brandi ja toisella don Gaetano; ja kaikki muut olivat
-ympärillä polvillaan, mestari Adam, Babilana, tuomari, pyöveli
-apulaisineen, Katujain veljeskunta, santarmit, lyhyesti sanoen, väkeä
-niin paljon kuin matalaan majaan mahtui. Sairaan katse harhaili
-kummastuneena tuossa suuressa väkijoukossa; sitten se pysähtyi yhtäkkiä
-Marco Brandiin, ja Gelsomina sanoi:
-
-— Olemmeko jo kuolleet ja taivaassa?
-
-— Emme, — vastasi Marco Brandi, — me elämme ja olemme siunatut maan
-päällä.
-
-— Ja nyt, — sanoi isä Gaetano, — ottakaa kunniallisina kristittyinä
-vastaan Jumalanne, joka on teidät pelastanut.
-
-Ja hän asetti hostian nuoren tytön kalpeille huulille; ja vetäytyi
-sitten pois talosta, perässään mestari Adam, Babilana, tuomari,
-pyöveli, rippi-isä, Katujain veljeskunta, kansa ja santarmit, jotka
-saattoivat häntä hurskaasti aina kirkon ovelle.
-
-Gelsominan luo jäi ainoastaan Marco Brandi, joka ei eronnut hänestä
-enää koskaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oleskelin Napolissa 1835, siihen aikaan kun siellä ei muusta
-puhuttukaan kuin pyhän Philomelan ihmeistä; tämän pyhimyksen jäännökset
-oli jokseenkin merkillisellä tavalla hankittu päivänvaloon joitakuita
-vuosia aikaisemmin.
-
-Näitä säilytettiin läheisen Mugnanon kauppalan kirkossa, ja käydessäni
-paikalla herätti huomiotani pyhiinvaeltajain jättämien runsaiden
-antimien ohella erittäin eloisa freskomaalaus, joka pihamuuriin
-siveltynä esitti pyhimyksen ensimmäistä ihmetyötä. Sen luontevuus
-ja taiteellinen aistikkuus olivat kerrassaan yläpuolella kaikkien
-noiden katumaalausten, joita Italiassa näkee melkein joka askeleella.
-Oppaaseeni kääntyen virkahdin:
-
-— Kas vain, eipä ole hullumpi fresko, tuo!
-
-— No, eihän toki, — hän vastasi, — kun se onkin mestari Adam
-Kalabrialaisen työtä; hänet kutsuttiin vartavasten Nicoterasta tänne
-sitä maalaamaan.
-
-— Mikä mestari Adam se on? — kysyin.
-
-— Ettekö tunne häntä?
-
-— Ensi kertaa nyt kuulin hänen nimensä.
-
-— Ka, kun aina tiedustatte minulta tarinoita, — sanoi oppaani, —
-niin kerron teille nyt mukavan tosijutun.
-
-Ja hänen kertomuksensa olen vuorostani esittänyt lukijoilleni,
-pahoitellen vain, etten kyennyt toisella kielellä säilyttämään
-napolilaisen murteen värikästä välittömyyttä.
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MESTARI ADAM
-KALABRIALAINEN ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/67452-0.zip b/old/67452-0.zip
deleted file mode 100644
index cc9778f..0000000
--- a/old/67452-0.zip
+++ /dev/null