diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-21 21:23:45 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-21 21:23:45 -0800 |
| commit | 5ab0941d92fd7a4678dbe649650cb07aa39d5c0f (patch) | |
| tree | 91e62851c892b7a4c6e4224aeba328ea113a3fa3 | |
| parent | 6597f62741718be7c448f53995331368be650d98 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68117-0.txt | 2794 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68117-0.zip | bin | 45158 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2794 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..fe9be95 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #68117 (https://www.gutenberg.org/ebooks/68117) diff --git a/old/68117-0.txt b/old/68117-0.txt deleted file mode 100644 index d1f7131..0000000 --- a/old/68117-0.txt +++ /dev/null @@ -1,2794 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Puolan juutalainen, by -Erckmann-Chatrian - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Puolan juutalainen - -Author: Erckmann-Chatrian - -Translator: B. F. Salonen - -Release Date: May 18, 2022 [eBook #68117] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUOLAN JUUTALAINEN *** - - - - - -PUOLAN JUUTALAINEN - -Kirj. - -Erckmann-Chatrian - - -Ranskan kielestä suomentanut - -B. F. S. - - - - - -Hämeenlinnassa, -Hämäläinen Osake-yhtiön kirjapainossa ja kustannuksella, -1879. - - - - -Ensimmäinen Osa. - -Joulunaatto. - - -Sali Elsassilaisessa ravintolassa. Pöytiä, penkkejä, rautauuni, iso -seinäkello. Ovia ja ikkunoita peräseinässä kadulle päin. Oikealla -ovi, joka viepi sisähuoneisin. Kyökin ovi vasemmalla. Oven vieressä -iso tamminen tarjinpöytä. Ilta, lamppu palaa pöydällä. Catherine, -pormestarin vaimo, istuu rukkinsa ääressä. Metsänvartija Heiniich tulee -peräovesta; hän on aivan valkea lumesta. - - -I. - -CATHERINE, HEINRICH. - -HEINRICH (jalkojaan koputellen.) — Tulee nyt lunta, rouva Mathis, yhä -sitä vaan satelee. (Asettaa pyssynsä seinäkellon taakse). - -CATHERINE. — Olette vielä täällä kylässä, Heinrich? - -HEINRICH. — Herranen aika, olenhan minä; nyt on joulunaatto, pitäneehän -vähän lystäillä. - -CATHERINE. — Tiedättehän, että jauhosäkkinne on valmiina myllyssä? - -HEINRICH. — Hyvä, hyvä, en ole kiireissäni; Walter nostaa sen paikalla -rattailleen. - -CATHERINE. — Onko uudestakastaja vielä täällä? Minä luulin nähneeni -hänen lähtevän täältä jo aikoja sitten. - -HEINRICH. — Ei, eikö mitä! Hän istuu "Kultalampaassa" putelia -puistellen. Minä vasta näin hänen rattainsa ryytikauppias Harvig'in -kohdalla; siinä sokeria, kahvia, kanelia, kaikkityyni lumen peitossa. -He! he! he!.... Sitä on iloinen poika... Hän rakastaa hyvää viiniä.... -hän on oikeassa. Me lähdemme yhdessä. - -CATHERINE. — Ette pelkää ajavanne kumoon? - -HEINRICH. — Vielä mitä! Te lainaatte meille lyhdyn. Tuokaatte vaan -mulle mitta valkeata viiniä! tiedättehän te, sitä helppoa Hünevir'in -valkoista? (Istuutuu nauraen). - -CATHERINE (huutaen). — Lois? - -LOIS (kyökistä). — Mitä rouva tahtoo? - -CATHERINE. — Yks mitta Hünevir'iä herra Heinrichille. - -LOIS (kyökistä). Paikalla. - -HEINRICH. — Tuo helppo viini lämmittää; tämmöisellä ilmalla sitä -tarvitsee. - -CATHERINE. — Niin on, mutta olkaa varoillanne, se on myös voimakasta. - -HEINRICH. — Olkaa huoleti, kaikki käy hyvin. Mutta sanokaapa, rouva -Mathis, meidän pormestarimme, häntä ei näy....Olisiko hän sairas? - -CATHERINE. — Hän on lähtenyt Ribeauville'hen, siitä on jo viisi päivää. - - -II. - -EDELLISET. LOIS. - -LOIS (tullen sisään). — Tässä on putelli ja lasi, herra Heinrich. - -HEINRICH. — Hyvä, hyvä! (Hän kaataa lasiin). Vai niin! pormestari on -Ribeauville'ssa? - -CATHERINE. — On, me odotamme häntä tänä iltana tulevaksi: mutta luota -vaan miehiin, kuin he ovat kotoa poikessa! - -HEINRICH. — Hän varmaankin, on lähtenyt viiniä tiedustelemaan? - -CATHERINE. — Aivan niin. - -HEINRICH. — No! Voittehan te arvata, ettei serkkunne Both ole -laskenut häntä palaamaan aivan paikalla. Kas se on asia, joka minua -miellyttäisi, tuo aika ajoin matkusteleminen ympäri viiniseuduissa. Se -olisi minusta mieluisempaa työtä, kuin metsiä juosta. — Maljanne, rouva -Mathis. - -CATHERINE (Loisille). — Mitä sinä siinä kuuntelet, Lois? Eikö -sinulla ole mitään tekemistä? (Lois menee vastaamatta). Pane öljyä -pikkulyhtyyn, Heinrich ottaa sen matkalleen. - - -III. - -EDELLISET, PAITSE LOIS. - -CATHERINE. — Noiden palvelijoiden pitää kuunnella kaikkea mitä tapahtuu! - -HEINRICH. — Minä pidän veikan, että pormestari on lähtenyt hääviiniä -hakemaan? - -CATHERINE (nauraen). — Se on hyvin mahdollista. - -HEINRICH. — On... vast'ikään, kuin istuimme "Kultalampaassa", -puhuivat juuri, että Neiti Mathis on menevä naimisiin santarmiston -kortteerimestarin, Christianin kanssa. Se oli minun vaikea uskoa. -Christian on kyllä suora ja rehellinen mies, ja kaunis mies myöskin, -ei voi kukaan sitä vastaan väittää, mutta hänellä ei ole muuta kuin -palkkansa, kuin sitä vastaan Neiti Annette on rikkain tyttö koko -kylässä. - -CATHERINE. — Te luulette siis, Heinrich, että pitää rahoihin aina -katsoa. - -HEINRICH. — En, en, päin vastoin! Minä vaan arvelin, että pormestari... - -CATHERINE. — Niin! kas siinä te petytte, Mathis ei edes kysynyt: -Paljonko teillä on? — Hän sanoi paikalla: Jos vaan Annette on -tyytyväinen, kyllä minä suostun! - -HEINRICH. — Ja neiti Annette on tyytyväinen? - -CATHERINE. — On, hän rakastaa Christiania. Ja koska emme muuta tahdo -kuin lapsemme onnea, emme katso rikkauteen. - -HEINRICH. — Jos te kaikki olette tyytyväiset, olen minäkin tyytyväinen! -Christianilla näkyy olevan hyvä onni; minä mielelläni tahtoisin olla -hänen sijassaan. - - -IV. - -EDELLISET, NICKEL. - -NICKEL (tulee, kantaen jauhosäkkiä päälaellaan). — Tässä on -jauhosäkkinne, herra Heinrich; hyvästi mitattu! - -HEINRICH. — Se on hyvä, Nickel, hyvä, pane se johonkuhun nurkkaan. - -CATHERINE (käyden kyökin ovelle). — Lois, sinä voit valmistaa Nickelin -keitoksen. - -HEINRICH (nousee istuiltaan). — Ah! katsotaanpa, onko mulla kaikki -kapineeni. (Aukaisee laukkunsa). Tuossa ne on ensiksi jauhot... -tässä on tupakki, kaneli, jäniksenhaulia... tässä kaksi naulaa -saippuata....puuttuu jotakin... Ah! suolat... Olen unhottanut suolat -Harvig'in puotiin .. Kyllä vaimoni olisi äänen päästänyt!... (menee -ulos). - - -V. - -CATHERINE, NICKEL, sitten HEINRICH. - -NICKEL. — Tietäkää, rouva, kuin joki on niin jäätynyt, että, jos myllyä -seisottaa, niin jäät tulevat kohta sulunreikään asti, ja jos jauhamista -taas pitkittää, voisi käydä niinkuin silloin kuin iso myllyratas -särkeytyi. Raelunta vaan sataa... En ymmärrä, mikä tässä on tehtävänä. - -CATHERINE. — Täytyy odottaa, kunnes Mathis tulee. Eihän meillä ole -enää paljon jauhattavaa tällä viikolla? - -NICKEL — Ei, suuri joulutungos on jo ohitse... joku parikymmentä säkkiä. - -CATHERINE. — Se on hyvä; sinä voit nyt syödä iltasesi; Mathis ei viivy -kaukaa. (Heinrich tulee perältä, pussi kädessä). - -HEINRICH. — Tuossa on ostokseni. Nyt minulla on kaikki. (Asettaa pussin -laukkuunsa). - -NICKEL. — Minä siis voin seisottaa myllyn, rouva Mathis? - -CATHERINE. — Tee se, voithan syödä jäljestäpäin. (Nickel menee -kyökinovesta, Annette tulee oikealta). - - -VI. - -CATHERINE, HEINRICH, ANNETTE. - -ANNETTE. — Hyvää iltaa, herra Heinrich. - -HEINRICH (kääntyen sinnepäin). — Ah! Tekö siinä olette, neiti Annette; -hyvää iltaa, hyvää iltaa!... Me puhuimme juuri äsken teistä. - -ANNETTE. — Minusta? - -HEINRICH. — Niin teistä, juuri teistä. (Hän asettaa laukkunsa penkille, -sitten ihailevalla katsannolla). Voi kuinka te olette iloinen ja -kauniisti puettu. Se on somaa, teidän voisi sanoa menevän häitänne -viettämään. - -ANNETTE. — Te tahdotte leikkiä laskea, herra Heinrich? - -HEINRICH. — En, en minä puhu leikkiä; minä sanon mitä ajattelen, te -tiedätte sen. Nuo ihanat punaiset posket, tuo kaunis päähine ja pikku -sirosti tehty hame, ja vielä nuo pienet kengät, ei ne ole vanhan -metsänvartijan silmäin miellykkeeksi, niinkuin minun. Ne on toista -varten, (hän tirkistää silmiään) toista varten, jonka minä hyvin -tunnen, he! he! he! - -ANNETTE. — Oi, voiko niin sanoa? - -HEINRICH. — Voi kyllä, saattaa sanoa, että te olette kaunis tyttö, -soreavartaloinen, ja iloinen, ja sievä; ja että toinen iso... te -tiedätte kyllä, ruskeilla viiksillään ja suurilla saappaillaan, ei -suinkaan ole surkuteltava. En, en surkuttele häntä ollenkaan. - -(Walter aukaisee perä-oven ja pistää päänsä sisään. Annette katsoo -sinne). - - -VII. - -EDELLISET, WALTER. - -WALTER (nauraen). — He! Annette käänsi päänsä. Ei se ole hän, ei se ole -hän! (Astuu sisään). - -ANNETTE. — Ken se olisi pitänyt olla, vaari Walter? - -WALTER (nauraen kohtkulkkua). Ha! ha! ha! Katsokaa noita tyttöjä, -viimeiseen hetkeen saakka, eivät ole tietävinään mistään. - -ANNETTE (viattomasti). — Minä en ymmärrä, en minä tiedä mitä tässä -tarkoitetaan. - -WALTER (kohottaen sormeansa). — Ahaa! vai niin se on, Annette! No hyvä, -kuulepas, koska pidät kaikki salassa, kosk'et tahdo mitään sanoa, ja -koska pidät minua vanhana pölkkypäänä, joka ei näe mitään eikä tiedä -mitään, niin minä, Daniel Walter, tulen olemaan se, joka sukkanauhasi -kiinnittää. - -HEINRICH. — Ei, minä se on oleva. - -CATHERINE (nauraen). — Te olette kaksi vanhaa hupakkoa. - -WALTER. — Me emme ole niinkään hupsuja, kuin näytämme olevan. Minä -sanon solmivani morsiamen sukkanauhan, ja odottaessamme käykäämme -yhdessä juomaan aika lasi Christianin kunniaksi. Katsotaanpa, onko -Annettella uskallusta kieltää. Minä sanon, että jos hän kieltää, niin -hän ei rakasta Christiania. - -ANNETTE. — Oh! minä pidän paljon hyvästä viinistä, ja koska mulle -tarjotaan, minä sitä juon. Kas niin. - -KAIKKI (nauraen). Ha! ha! ha! nyt on kaikki ilmi saatu. - -WALTER. — Tuokaa putelli, tuokaa, että me saamme juoda Annetten kanssa. -Se on ensimmäinen kerta, mutta minä ajattelen, ett'ei se ole viimmeinen -ja että me tulemme juomaan yhdessä joka ristiäisissä. - -CATHERINE (huutaen). — Lois!... Lois!... mene alas kellariin. Ota yks -putelli koverosta. (Lois tulee, ja asettaa sivumennessä sytytetyn -lyhdyn pöydälle, sitten menee hän taas). - -WALTER. — Mitä tuolla lyhdyllä tarkoitetaan? - -HEINRICH. — Se on pantava kiinni ajokaluihin. - -ANNETTE (nauraen). — Te tulette matkustamaan kuunvalossa. (Hän -sammuttaa lyhdyn). - -WALTER (nauraen). — Niin... niin... kuunvalossa! (Lois tuo puteliin ja -lasia, sitten menee hän takaisin kyökkiin. Heinrich kaataa lasiin). -Kortteerimestarin ja sievän Annetten terveydeksi. (Kilistävät lasiaan -ja juovat). - -HEINRICH (asettaen lasinsa pöydälle). — Mahdotonta! Mahdotonta! Se on -sama, minun aikoinani eivät asiat olisi käyneet tällä tavalla. - -CATHERINE. — Mitkä asiat? - -HEINRICH. — Naiminen. (Hän nousee istualtaan, asetakse asentoon -ja polkee jalkaansa lattiaan). Ennen miekkasille! (Hän istautuu -uudestaan). Niin, jos pahaksi onneksi joku muukalainen olisi -tullut ottamaan kauniimman tytön kylästä, sievimmän ja rikkaimman, -tuhattulimmainen!... Heinrich Schmidt olisi huutanut: Seis! seis! -nähdäänpä tuleeko siitä mitään! - -WALTER. — Ja minä, minä olisin tarttunut heinähankooni hyökätäkseni -päälle. - -HEINRICH. — Niin, mutta tämän ajan nuorella kansalla ei ole enää -sydäntä; ne ei ajattele muuta kuin polttaa tupakkaa ja juoda. Mikä -kurjuus! En tätä sano soimatakseni Christiania, en, häntä pitää arvossa -pitää ja kunnioittaa; mutta minä väitän, että tälläinen naiminen on -häpeä kylän pojille. - -ANNETTE. — Vaan jos en minä olisi toisesta huolinut? - -HEINRICH (nauraen). — Olisi pitänyt lähteä kuitenkin. - -ANNETTE. — Niin, mutta minä olisin taistellut vastaan, sen kanssa -yhdessä, josta olisin huolinut. - -HEINRICH. — Ah, jos se niin on, en sano mitään. Ennenkuin taistelisin -Annettea vastaan, olisin kernaammin tahtonut juoda Christianin maljan. -(nauravat ja kilislävät lasiaan). - -WALTER (juhlallisesti). — Kuule, Annette, minä tahdon tehdä sinulle -huvikkeen. - -ANNETTE. — Minkä, vaari Walter? - -WALTER. — Juuri kuin astuin sisään, minä näin kortteerimestarin kahden -santarmin kanssa. Hän riisuu suuret saappaansa ja siitä olen varma, -neljännestunnin sisään... - -ANNETTE. — Kuunnelkaa! - -CATHERINE. — Se on myrsky, joka nousee. Kuin vaan Mathis nyt ei olisi -matkalla. - -ANNETTE. — Ei... ei... se on hän!... (Christian näkyy peräovessa). - - -VIII. - -EDELLISET, CHRISTIAN. - -KAIKKI (nauraen). — Se on hän!... se on hän!... - -CHRISTIAN (pyyhkien hattuaan ja koputellen jalkojaan). — Mikä ilma! -Hyvää iltaa, rouva Mathis; hyvää iltaa, neiti Annette. (Hän kättelee -häntä). - -WALTER. — Annette ei erehtynyt. - -CHRISTIAN (kummastuneena, nähdessään toisten nauravan). — No, mitä -teillä nyt on uutta? - -HEINRICH. — Niin, kortteerimestari, me nauramme sille, kuin neiti -Annette huusi edeltä käsin: Se on hän! - -CHRISTIAN. — Sitä parempi; se osoittaa, että minä olin hänen -ajatuksissaan. - -WALTER. — Kyllä sen uskon; hän käänsi päätään joka kerran kuin ovi -aukesi. - -CHRISTIAN. — Onko se totta, neiti Annette? - -ANNETTE. — On, se on totta. - -CHRISTIAN. — Jumalan kiitos! kas niin puhua pitää. Minun on hyvin -onnellista kuulla Annetten niin puhuvan. (Hän panee lakkinsa naulaan -ja asettaa sapelinsa nurkkaan). Se minua lämmittää ja sitä minä -tarvitsenkin. - -CATHERINE. — Te tulette matkalta, Herra Christian! - -CHRISTIAN. — Hövaldista, rouva Mathis, Hövaldista. Voi sitä lumen -tuloa! Olen sitä kyllä nähnyt Auvergnissä ja Pyreneillä, vaan mokomaa -en ole koskaan nähnyt. (Hän käy istumaan ja lämmittää käsiään uunin -edessä vilusta väristen. Annette, joka on kiiruhtanut ulos, palaa -kyökistä tuoden viiniruukun, jonka asettaa uunin päälle). - -ANNETTE. — Täytyy lämmittää viini, se on parempaa. - -WALTER (nauraen Heinrichille). — Miten hän pitää hänestä huolta! Kyllä -hän ei meidän toisien tautta olisi mennyt sokeria ja kanelia noutamaan. - -CHRISTIAN. — Te ette vietäkään päiviänne lumessa; te ette ole -lämmittelemisen tarpeessa. - -WALTER (nauraen). — Ei, lämmin ei meiltä puutu vielä, Jumalan kiitos! -Me emme värise niinkuin tuo kortteerimestari. Onpa kumminkin surkeata -nähdä kortteerimestaria, joka värisee kauniin tytön edessä, joka -hänelle antaa sokeria ja kanelia. - -ANNETTE. — Olkaa vaiti, vaari Walter; teidän pitäisi olla häpeissänne -ajatella semmoista. - -CHRISTIAN (hymyten). — Puolustakaa minua, neiti Annette, älkää antako -minua uhriksi tuolle Walter vanhukselle, joka nauraa lumelle ja -myrskylle hyvän valkean ääressä. Jos hän vaan olisi viisi tuntia ulkona -niinkuin minä, niin tahtoisin nähdä, minkänäköinen hän silloin olisi. - -CATHERINE. — Te olette olleet viisi tuntia Hövaldissa Christian? Herra -Jumala! kyllä se on kumminkin kauhea virka tuo. - -CHRISTIAN. — Minkä sille voi?... Kello kahta käydessä tuotiin meille -sana, että salakauppiaat pimeän tultua kulkisivat joen poikki Banc de -la Roch'en kohdalla, kuljettaen tupakkia ja jahtiruutia; ei muuta, kuin -täytyi nousta ratsun selkään. - -HEINRICH. — Ja salakauppiaat tulivat? - -CHRISTIAN. — Ei, eihän kurjat tulleet! He olivat saaneet varoituksen; -ovat kulkeneet muualta. En vieläkään ole oikein tunnossani, sormeni -kuin ovat kohmeessa. (Annette kaataa viiniä lasiin ja tarjoo hänelle). - -ANNETTE. — Täss' on, Herra Christian, lämmitelkää itseänne. - -CHRISTIAN. — Kiitoksia, neiti Annette. (Hän juo). Se tekee mulle hyvää. - -WALTER. — Hän ei ole vastahakoinen, tuo kortteerimestari. - -CATHERINE. — Annette, tuo tänne karafiini; tappurani tarvitsevat -vettä. (Annette menee vasemmalle karafiinia noutamaan tarjinpöydältä. -— Christianille). No yhtä kaikki, teillä on vielä, Christian, onnea; -kuulkaa mikä ilma ulkona. - -CHRISTIAN. — On se, se alkoi juuri kuin meitä tuli vastaan tohtori -Franz. (Hän nauraa). Ajatelkaapa, kuin tuo vanha hupakko palasi -Schneeberg'istä, tuoden suuren kiven, jota hän oli ollut kaivamassa -ylös raunioista; tuuli vinkui ja peitti hänet melkein rekineen -päivineen lumeen. - -CATHERINE (Annettelle, joka tuo hänelle vettä). — Se on hyvä... -kiitoksia. (Annette menee asettamaan karafiinin tarjinpöydälle, sitten -ottaa hän työrasiansa ja istuutuu Catherinen viereen). - -HEINRICH (nauraen). — Kyllä hyvin voi sanoa, että kaikki oppineet -ovat hulluja. Miten monta kertaa enkö ole nähnyt tuon vanhan tohtorin -poikkeavan peninkulman vieläpä kaksikin käydäkseen katsomassa -sammaltuneita kiviä, jotka eivät kelpaa miksikään. Eikö pidä silloin -pään olla pyörällä? - -WALTER. — Kyllä hän on kummallinen mies, hän rakastaa kaikkea, joka on -menneistä ajoista: vanhoja tapoja ja vanhoja kiviä; mutta se ei estä -häntä olemasta parhain lääkäri näillä seuduin. - -CHRISTIAN (panee tupakkaa piippuunsa). — Epäilemättä, epäilemättä. - -CATHERINE. — Mikä myrsky! Toivon Mathis'illa olevan sen verran älyä, -että hän taukoo johonkuhun. (Puhuen Walterille ja Heinrichille). Minä -käskin teitä jo lähtemään matkalle; te olisitte huolettomina kotonanne. - -HEINRICH (nauraen). — Neiti Annette on syypää kaikkeen; hänen ei olisi -pitänyt sammuttaa lyhtyä. - -ANNETTE. — Oh! te jäätte hyvin mielellänne. - -WALTER. — Yhdentekevä, rouva Mathis on oikeassa; olisimme tehneet -paremmin kuin olisimme lähteneet. - -CHRISTIAN. — Teillä on ankarat talvet täällä. - -WALTER. — Ei kaikkina vuosina, kortteerimestari; viiteentoista vuoteen -ei meillä ole tänkaltaista ollut. - -HEINRICH. — Ei ole ollut; sitten Puolalaista talvea en muista nähneeni -näin paljon lunta. Mutta sinä vuonna Schneeberg oli jo valkeana -Marraskuun ensimmäisinä päivinä ja kylmää kesti Maaliskuun loppuun -asti. Jäiden lähtiessä kaikki joet paisuivat yli ympäristönsä, ei -näkynyt muuta kuin hukkuneita hiiriä ja maanmyyriä pelloilla. - -CHRISTIAN. — Senkö tautta talvea kutsutaan Puolalaiseksi? - -WALTER. — Ei, se on muun asian tautta; kauhean asian tautta, jota -näiden seutujen asukkaat aina muistavat. Rouva Mathis muistaa sen -myöskin, aivan varmaan. - -CATHERINE. — Te olette oikeassa, Walter. Se asia teki aikoinaan suurta -melua. - -HEINRICH. — Siinä te, kortteerimestari, olisitte voineet ristin ansaita -rintaanne. - -CHRISTIAN. — Mutta mitäs se on sitte? (Myrskyn pauhina ulkona). - -ANNETTE. — Myrsky kiihtyy. - -CATHERINE. — Niin tekee, lapseni, kuinhan vaan ei isäsi olisi matkalla. - -WALTER (Christianille). — Minä voin teille kertoa asian alusta loppuun -asti, sillä minä olen sen itse nähnyt. Kuulkaa, tänäpäivänä on juuri -viisitoista vuotta siitä, kuin istuin tämän pöydän ääressä Mathis'in -kanssa, joka oli ostanut myllynsä viisi eli kuusi kuukautta sitä ennen, -— Diederich Omacht, Johann Roeber, jota kutsuttiin pikku puusuutariksi, -ja useampia muita, jotka nyt makaavat kyljellään ison marjakuusen -takana. Sinne meidän kaikkein on joutuminen varhemmin tai myöhemmin; -onnelliset ne, joiden omaatuntoa ei mikään paina! (Sillä hetkellä -Christian kumartuu, ottaa hiilen kopraansa ja sytyttää piippunsa; -sitten hän nojautuu kyynäspaillään pöytää vaslen). Me olimme juuri -kortinpeluusen rupeamaisillamme ja salissa oli vielä paljon väkeä, niin -silloin, kellon lyödessä kymmenen, joku aisakellolla ajava taukosi -oven eteen ja paikalla astui muuan Puolalainen sisään, Puolalainen -juutalainen, noin neljänkymmenenviiden eli viidenkymmenen mies, -vankka ruumiiltaan, somavartaloinen. Luulen näkeväni hänen astuvan -sisään ruohonpäisessä, turkiksilla reunustetussa kauhtanassaan, -näädännahkainen lakki päässä, pitkä ruskea parta ja jalassa isot -topatut jäniksennahkaiset saappaat. Hän oli jyvänkauppias. Hän -sanoi sisään astuessaan: "Rauha olkoon teidän kanssanne!" Kaikki -katsahtivat sinnepäin ja ajattelivat: "Mistä tuo tulee?... Mitähän -tahtonee", koska Puolalaiset juutalaiset, jotka myövät eloa, eivät -tule näille seuduille, ennenkuin Helmikuussa. Mathis kysyi häneltä: -"Mitä teille pitää olla?" Mutta hän, sanaakaan vastaamatta, alkaa -auaista kauhtanaansa ja päästämään isoa vyötänsä, joka hänellä oli -ympärillään. Hän asettaa pöydälle tämän vyönsä, jonka sisässä rahat -kuuluu helisevän, ja sanoo: "Lunta on syvältä, tie on hankala... käykää -panemaan mun hevoseni talliin; tunnin päästä minä lähden". Sitten ottaa -hän putellin viiniä, ketäkään puhuttelematta, niinkuin murheellinen ja -asioitaan aprikoiva mies. Kello kaksitoista, vartija Jéri astuu sisään, -kaikki lähtevät tiehensä. Puolalainen jääpi yksinään. (Kovia tuulen -puuskia kuuluu ulkoa, ikkunalasin särkeminen kuuluu). - -CATHERINE. — Herra Jumala! Mikä nyt tapahtui? - -HEINRICH, — Ei se ole mitään, rouva Mathis, se on ikkunalasi, joka -särkeytyi; luultavasti on joku ikkuna jäänyt auki. - -CATHERINE (nousee istuiltaan). — Minun täytyy mennä katsomaan. (Hän -menee). - -ANNETTE (huutaen). — Ei sinun huoli lähteä... - -CATHERINE (kyökistä). — Ole nyt huoleti, minä tulen paikalla. - - -IX. - -EDELLISET, PAITSE CATHERINE. - -CHRISTIAN. — En ymmärrä vieläkään, miten olisin voinut ristin ansaita, -vaari Walter. - -WALTER. — Kyllä se on mahdollista, Herra Christian, mutta malttakaa: -seuraavana päivänä löydettiin Puolalaisen hevonen Wechem'in suuren -sillan alta, ja sata askelta etempää, joesta, ruohonpäinen kauhtana ja -hattu täynnä verta. Mitä itse mieheen tulee, niin ei ole koskaan voitu -saada tietoa, minne hän on joutunut. - -HEINRICH. — Kaikki tuo se on puhdasta totuutta. Rothau'n santarmisto -tuli seuraavana päivänä, lumesta huolimatta, ja siitä lähtien täällä on -solukko majoitettu. - -CHRISTIAN. — Eikö laillista tutkintoa ole pidetiy? - -HEINRICH. — Laillista tutkintoa! luulen kyllä. Se oli tuo vanha -kortteerimestari Kelz, joka otti sen asian huolekseen. Hän on sitä -varten matkustanut, koonnut vieraita miehiä, tehnyt asiakirjoja! -Puhumatta rauhantuomari Bénédumista, prokuratori Richter'istä ja -vanhasta lääkäri Hornuksesta, jotka tulivat katsomaan kauhtanaa, sauvaa -ja hattua. - -CHRISTIAN. — Mutta pitäisihän epäluulonalaisia löytyä? - -HEINRICH. — Se on selvä, se; epäluuloja ei puutu koskaan; mutta -todistuksia tarvitaan. Siihen aikaan, näettesen, oli kahdella -veljeksellä, Kasper ja Jokel Hierthés, jotka asuivat kylän päässä, -vanha karhu, jonka oli korvat ja nenä aivan revittynä, sekä aasi ja -kolme isoa koiraa, joita eläviä he kuljettivat markkinoilla niiden -tappeluja näyttäen. Tämä tuotti heille paljon rahaa, he joivat viinaa -niinpaljon kuin tahtoivat. Juuri silloin, kuin Puolalainen katosi, -olivat he Wékhem'issä, ja huhu kävi silloin semmoinen, että he olisivat -pedoilleen syöttäneet hänet, ja ettei muuta kuin kauhtana ja hattu -voitu löytää syystä että karhu ja koira olivat saaneet mahansa täyteen -muista osista. Tietysti nämä kurjat otettiin kiinni, he istuivat -viisitoista kuukautta vankeudessa, mutta viimein, kun ei todistuksia -saatu heitä vastaan, täytyi heidät kuitenkin päästää vapauteen. Heidän -aasinsa, karhunsa ja koiransa olivat kaikki kuolleet. He rupesivat -silloin astioita tinaamaan ja Herra Mathis vuokrasi heille latonsa -liinapellon kulmassa. He elävät siinä eivätkä maksa koskaan liard'ia -vuokraa. - -WALTER. — Mathis on liian hyvä niitä roistoja kohtaan. Aikoja sitten -hänen olisi pitänyt ajaa ne matkoihinsa. - -CHRISTIAN. — Se, minkä te mulle kerrotte, minua kummastuttaa. En ole -koskaan kuullut puhuttavan sanaakaan siitä. - -HEINRICH. — Ette ole sattunut kuulemaan... Olisin luullut teidän -tietävän sen paremmin kuin me. - -CHRISTIAN. — En, ensikertaa minä sitä kuulen. (Catherine tulee). - - -X. - -EDELLISET, CATHERINE. - -CATHERINE. — Olin varma siitä että Lois oli jättänyt kyökin ikkunan -auki. Turhaan häntä käskee panemaan ikkunat kiinni; ei se tyttö kuule -mitään. Nyt ovat kaikki lasit rikki. - -WALTER. — No! Rouva Mathis, tämä tyttö on nuori; hänen iällä on -kaikenlaista päässä. - -CATHERINE (istuutuen). — Fritz on ulkona, Christian, hän tahtoo -puhutella teitä. - -CHRISTIAN. — Fritz, santarmi? - -CATHERINE. — Niin, minä käskin häntä sisään, vaan hän ei tahtonut. Hän -on virka-asioissa. - -CHRISTIAN. — Ah, hyvä, minä tiedän, mitä se on. (Hän nousee, ottaa -hattunsa ja käy ovelle päin). - -ANNETTE. — Tulettehan te takaisin, Christian? - -CHRISTIAN (ovessa). — Tulen... hetken päästä (menee). - - -XI. - -EDELLISET, paitse CHRISTIAN. - -WALTER. — Kas hän vasta on kunnon mies, laupea mies, mutta joka ei -päästä kaikkia kurjia nenällensä. - -HEINRICH. — On se, Herra Mathis'illa on hyvä onni löytäessään -tuommoisen vävyn; siitä asti, kuin minä olen häntä tuntenut, on hänelle -kaikki onnistunut. Ensin hän ostaa tämän ravintolan, jossa Georges -Houte joutui häviöön. Jokainen ajatteli, ettei hän voisi sitä koskaan -maksaa, ja katsokaa vaan miten hän kaikessa menestyy; hän kokoaa, hän -kokoaa; hän maksaa! hän ostaa ison niityn Bruchesssa, liinapellon -Houx'ssa, kaksitoista tynnyrinmaata Finckmath'ia, Trois-Chenes'n sahan; -sitten myllynsä, sitten lainamakasiininsa. Neiti Annette kasvaa. Herra -Mathis panee rahansa hyvää korkoa vastaan; hän saa pormestarin nimen. -Häneltä ei puuttunut enään kuin vävy, kunnollinen mies, säädyllinen, -tarkka! joka ei syydä rahaa ikkunoista ulos, joka on hänen tyttärensä -mieleen ja jota jokainen pitää arvossa. No paikalla Christian Béme -ilmaisekse, vakava mies, josta ei voi sanoa muuta, kuin hyvää! — Mitäs -sitte?! Herra Mathis on tullut maailmaan hyvän tähden aikana! Sillä -aikaa, kuin toiset hikoovat verta, saadakseen vuoden lopussa tulot ja -menot käymään yhteen hän ei koskaan lakkaa rikastumasta, laajentamasta -omaansa ja onnistumasta. — Eikös se ole totta, rouva Mathis. - -CATHERINE. — Emme voi valittaa, Heinrich, päinvastoin. - -HEINRICH. — Niin, ja kauniinta kaikista on se, että te sen ansaitsette, -ei kukaan teitä kadehti; jokainen ajattelee: He ovat kunnon väkeä, he -ovat työllään ansainneet rikkautensa. — Koko maailma on iloinen neiti -Annetten puolesta. - -WALTER. — Kyllä se on kaunis avioliitto. - -CATHERINE (kuunnellen). — Kas, Christian tuossa tulee. - -ANNETTE. — Tulee, minä kuulen kannusten helinän portaissa. (Ovi aukiaa -ja Mathis näkyy, suuressa turkissa, aivan valkea lumesta, päässä -saukonnahkainen hattu; iso ratsupiiska kädessä, kannukset kantapäissä). - - -XII. - -EDELLISET, MATHIS. - -MATHIS (iloisesti), — Ha! ha! ha! minä tassi olen, minä!... - -CATHERINE (nousten istuiltaan). — Mathis!. - -HEINRICH. — Pormestari! - -ANNETTE (juosten häntä syleilemään). — Kas sinäkö se olet! - -MATHIS. — Minä... minä... Jumalan kiitos! Lunta meillä on, on sitä. -Jätin ajokaluni Béchemiin Juhanan hoteesen; hän tuo sen huomenna. - -CATHERINE (tulee häntä syleilemään ja ottaa hänen päältään kauhtanan). -— Anna minä otan tämän. Sinä oikein teet meille suuren ilon tullessasi -tänä iltana. Mikä levottomuus meillä on ollut! - -MATHIS. — Ajattelin sitä, Catherine; sentähden olen palannut. -(Katsellen ympäri salin). Ha! ha! ha! vaari Walter ja Heinrich. Teillä -tulee olemaan kaunis sää palata kotiin. - -CATHERINE (huutaen kyökin ovesta). — Lois... Lois... tuo Herra -Mathis'in isot kengät. Käske Nickelin panna hevonen talliin. - -LOIS (ovessa). — Paikalla, rouva. (Katselee hetken nauraen, katoaa -sitten). - -HEINRICH (nauraen). — Neiti Annette tahtoo, että me lähdemme kuutamolla. - -MATHIS (samoin). — Ha! ha! ha! on kaunis kuutamo, on kuutamo. - -ANNETTE# (vetäen rukkaset hänen käsistään). — Me ajattelimme, ettei -serkku Both olisi teitä laskenut matkalle. - -MATHIS. — Hoo, minun asiani olivat jo toimitetut eilen aamulla, minä -tahdoin lähteä, mutta Both on mua pidättänyt teateriin viedäkseen. - -ANNETTE. — Onko saksalainen komentialainen Ribeauvillessä? - -MATHIS. — Se ei ole saksalainen, se on muuan Parisilainen, joka tekee -luonnollisia kujeita; hän langettaa ihmisiä uneen. - -ANNETTE. — Langettaa ihmisiä uneen? - -MATHIS. — Niin. - -CATHERINE. — Hän varmaan antaa heidän juoda jotakin, Mathis? - -MATHIS. — Ei, hän katselee heihin, tehden taikojaan, ja he lankeavat -uneen. Se on kummastuttava asia; ellen olisi sitä nähnyt, en voisi sitä -uskoa! - -HEINRICH. — Ah! sotamies Stenger on siitä äsken mulle puhunut; hän on -nähnyt saman asiaa Saverne'ssa. Tuo Parisilainen langettaa ihmiset -uneen, ja kun he nukkuvat, hän saa heidän tekemään kaikkea, mitä hän -tahtoo. - -MATHIS (istuutuen ja alkaen vetää saappaita jaloistaan). — Aivan niin! -(Tyttärelleen) Annette? - -ANNETTE. — Mitä, isäni? - -MATHIS. — Katsopas vähän mun matkanuttuni suureen taskuun. - -WALTER. — Ihmiset tulevat liian ilkeäjuonisiksi; kohta tulee maailman -loppu. (Lois tulee, tuoden pormestarin kengät). - - -XIII. - -EDELLISET. LOIS. - -LOIS. — Täss'on teidän kenkänne, herra pormestari. - -MATHIS. — Se hyvä... hyvä. Kuule, Lois; vie pois saappaat; sinun pitää -ottaa kannukset irti ja panna ne riippumaan valjaiden kanssa tallin -seinälle. - -LOIS. — Kyllä, herra pormestari. (Hän menee; Annette, joka on vetänyt -nutun taskusta lootan, lähesty isäänsä). - -ANNETTE. — Mitä siinä on? - -MATHIS (pannen kengät jalkaansa). — Aukaisehan laatikko. (Annette -aukaisee laatikon ja ottaa siitä Elsassilaisen päähineen kulta- ja -hopeakoristuksilla). - -ANNETTE. — Oh! Herran päivä, onko se mahdollista? - -MATHIS. — Niin... kas sitä... mitä sinä ajattelet siitä? - -ANNETTE. — Oh!... onko se minulle? - -MATHIS. — No, kelle sitte? Ei suinkaan se ole Lois'ta varten, ajattelen -minä! (Kaikki lähestyvät katsomaan. Annette panee päähineen päähänsä ja -katsoo peiliin). - -HEINRICH. — Tuo se on kauniinta, mitä nähdä voi, neiti Annette. - -WALTER. — Ja se sopii sinulle, niinkuin olisi teetetty. - -ANNETTE. — Oh! Herranen aika, mitähän Christian ajatellee nähdessään -minua? - -MATHIS. — Hän ajattelee ainoastaan, että sinä olet kauniin tyttö koko -maakunnassa. (Annette tulee häntä syleilemään). - -MATHIS. — Se on mun häälahjani, Annette; hääpäivänäsi pane tämä päähine -päähäsi, ja sinun tulee se säilyttää aina. Sittemmin, viidentoista tai -kahdenkymmenen vuoden kuluttua, muistele, että se oli isäsi antama. - -ANNETTE (liikutettuna). — Muistan kyllä, isäni. - -MATHIS. — Kaikki, mitä minä toivon, on, että sinä tulisit onnelliseksi -Christianin kanssa. Ja nyt, tuokaa mulle vähän ruokaa ja putelli -viiniä. (Catherine menee kyökkiin. — Walterille ja Heinrichille). — -Juottehan te lasin viiniä kanssani? - -HEINRICH. — Mielellämme, herra pormestari. - -WALTER (nauraen). — Kyllä, sinun tähtesi koettelemme vielä jaksaa. -(Catherine tuo kinkun kyökistä, häntä seuraa Lois, joka kantaa lasia ja -pulloa). - -CATHERINE (nauraen). — Ja minulle, Mathis, et ole tuonut mitäkään! -Semmoiset ne ovat, nuo miehet... Siihen aikaan, kuin hän minua tahtoi -vaimokseen, tuli hän aina kädet täynnänsä nauhoja; mutta nyt.... - -MATHIS (iloisella äänellä). — Olehan nyt, Catherine, ole nyt vaiti. -Minä tahdoin tehdä sinulle odottamattoman ilon, ja nyt minun täytyy -edeltäpäin kertoa, että saali, hattu ja muut kapineet ovat suuressa -arkussani, joka jäi rattailleni. - -CATHERINE. — Ah! jos minun kapineeni ovat rattailla, niin on kaikki -hyvin, en sano enää sanaakaan. (Hän istuutuu ja kehrää, Lois panee -pöydälle liinan, asettaa talrikin, putellin ja lasin. Mathis istuikse -pöytään ja alkaa syödä hyvällä ruokahalulla. Walter ja Heinrich juovat. -Lois menee). - -MATHIS. — Kylmä saattaa hyvän ruokahalun. — Terveydeksenne! - -WALTER. — Maljasi, Mathis. - -HEINRICH. — Maljanne, herra pormestari. - -MATHIS. — Eikö Christian ole tullut tänä iltana?! - -ANNETTE. — On, isäni, vaan häntä käytiin hakemassa; hän tulee takaisin. - -MATHIS. — Vai niin. - -CATHERINE. — Hän tuli myöhään, syystä, että hänellä oli ollut toimitus -Hövald'in takana, jossa salakauppiaita oli odottamassa. - -MATHIS (syöden). — Se on kuitenkin lemmon työtä olla toimituksissa -tämmöisellä ilmalla. Joen varrella näin olevan viiden jalan syvyydeltä -lunta. - -WALTER. — Niin me olemme juuri puhuneet siitä; kerroimme -kortteerimestarille, ettei sitte Puolalaisen talven ole nähty moista. -(Mathis, joka on kohottanut lasinsa, asettaa sen takaisin pöydälle -juomatta). - -MATHIS. — Vai olette siitä puhuneet? - -HEINRICH. — Sinä vuonna, te luultavasti muistatte, herra Mathis, koko -laakso sillan alla oli täynnänsä lunta. Puolalaisen hevonen, sillan -alla, sai tuskin päänsä ylös lumesta, ja Kelz tuli apua hakemaan -metsänvartian huoneesta. - -MATHIS (huolimattomasti). — He! se on hyvin mahdollista...Mutta nuo, -ne ovat vanhoja juttuja; nm ovat kuin akkain lorut, niitä ei ajattele -kukaan enää. - -WALTER. — Se on kuitenkin hyvin kummallista, ettei koskaan ole saatu -selvää murhan tekijöistä. - -MATHIS. — Ne olivat ilkiöitä. Ei siitä saa koskaan mitään tietoa! (Hän -juo. Sillä hetkellä kuuluu kellon helinä kadulta, sitten seisattuu -hevonen ravintolan eteen. Kaikki kääntyvät ovelle päin. Perä-ovi -aukenee. Puolalainen juutalainen näkyy kynnyksellä. Hän on puettu -ruohonpäiseen, turkiksilla reunustettuun kauhtanaan ja hänellä on -näädännahkainen hattu päässä. Pitkät saappaanvarret ylettyvät polviin -asti. Hän katselee saliin synkällä katsannolla. Syvä äänettömyys). - - -XIV. - -EDELLISET, PUOLALAINEN, SITTEN CHRISTIAN. - -PUOLALAINEN (astuen huoneesen). — Rauha olkoon teidän kanssanne! - -CATHERINE (nousten istuiltaan). — Mitä teille pitää, Herra? - -PUOLALAINEN. — Lunta on syvältä, tie hankala... käykää panemaan mun -hevoseni talliin... Tunnin perästä minä lähden... (Hän aukaisee -kauhtanansa, päästää vyönsä ja heittää sen pöydälle. Mathis nousee -molemmilla käsillään nojaten tuolinsa sivukaiteita vastaan; Puolalainen -katsoo häneen. Mathis horjuu, ojentaa kätensä ja kaatuu, päästäen -kauhean huudon. Melu). - -CATHERINE (hyökäten siihen). — Mathis!... Mathis!... - -ANNETTE (samoin). — Isäni! (Walter ja Heinrich nostavat Matkisin, -Christian näkyy perä-ovessa). - -CHRISTIAN (kynnyksellä). — Mitä tämä on? - -HEINRICH (päästäen Mathis'ilta kaulahuivin kiireesti). — Tohtoria, -juoskaa hakemaan tohtoria. - - - - -TOINEN OSA. - - -Kellot. Mathis'in makuukammari. Ovi vasemmalla vieden ravintosaliin. -Portaat oikealla. Ikkunoita perällä, kadullepäin. Kirjoituspöytä -vanhasta tammesta, kiiltävillä kiskoilla, ikkunoiden välissä. Sänky -uutimilla; iso kaappi, pöytiä, tuoleja. Fajansiuuni keskellä seinää. -Mathis istuu nojatuolissa uunin vieressä. Catherine, pyhävaatteissaan. -ja Tohtori Frantz, lyhyessä nutussa, punaisissa liivissä, -polvihousuissa, pitkävartiset saappaat jalassa ja iso Elsassilainen -hattu päässä, seisovat hänen vieressään. - - -I. - -MATHIS. CATHERINE, TOHTORI FRANTZ. - -TOHTORI. — Voitteko paremmin, herra pormestari? - -MATHIS. — Minä voin hyvin hyvästi. - -TOHTORI. — Eikö päätänne enää kivistä? - -MATHIS. — Ei. - -TOHTORI. — Ettekä tunne sohisevan korvissanne? - -MATHIS. — Kun sanon teille, että kaikki on hyvin... että olen, kuin -ainakin... niin on asia aivan selvä, luullakseni! - -CATHERINE. — Kauan aikaa hän on nähnyt pahoja unia, hän haastelee -unissaan... nousee juomaan kylmää vettä... - -MATHIS. — Ketä tahansa saattaa janottaa yöllä. - -TOHTORI. — Epäilemättä... mutta teidän pitää olla varova. Te juotte -liian paljon valkeata viiniä, herra pormestari; valkea viini tekee -luuvalon ja vaikuttaa teissä usein puuskan niskaan: kaksi jaloa -tautia, vaan vaarallista. Meidän vanhat maakreivit, markkreivit ja -rheinikreivit, Sundgau'n, Brisgau'n, ylä- ja ala-Elsassin herrat, -kuolivat melkein kaikki jalkaleiniin tahi halvaukseen. Nyt nämä -jalo-arvoiset taudit sattuvat pormestareille, notariuksille, -suuremmille porvareille. Se on arvokasta, hyvin arvokasta, mutta -surkeata. Teidän kohtauksenne toissa iltani tuli siitä. Te olitte -liiaksi juoneet rikeviriä serkkunne Bothin luona, ja sitten on kova -pakkanen teidät tapaellut, koska kaikki veri oli päässä. - -MATHIS. — Jalkojani palelti, se on totta; syytä ei tarvitse niin kaukaa -hakea; Puolalainen juutalainen on syypää kaikkeen. - -TOHTORI. — Miten niin? - -MATHIS — -Niin, kuin minä ennen aikaan näin miesparan kauhtanan, jonka -kortteerimestari, tuo vanha Kelz, toi tänne yhdessä hatun kanssa; -tämä näky minua hämmästytti, koska juutalainen edellisenä iltana oli -käynyt meillä. Sen koommin en ole koko asiata ajatellutkaan, kun toissa -iltana elonkauppias astui sisään ja sanoi samat sanat, kuin toinen. Se -vaikutti saman, kuin haahmo olisi astunut huoneesen! Minä tiedän kyllä, -ettei haahmoja löydy ja että kuolleet ovat aivan kuolleita, mutta -minkä tekee? Ei aina kaikkia muista (Kääntyen Catherinea kohti) Oletko -laittanut sanan notariukselle? - -CATHERINE. — Olen, saat olla huoleti!. - -MATHIS. — Minä olen hyvin huoleti; mutta tämän naimisen pitää -tapahtuman niin pian, kuin mahdollista. Kun näkee, miten hyvinvoivalle -miehelle, joka on terve ruumiin ja sielun puolesta, sattuu semmoisia -puuskia, täytyy kaikki toimittaa valmiiksi, eikä jättää mitään -huomeiseksi. Se, mikä mulle tapahtui toissa päivänä, voi mulle -sattua tänä iltana, minä voin kuolla siihen paikkaan, enkä olisi -nähnyt lastani onnellisena. Kas, niin on asiat! — Ja antakaa minun -olla rauhassa teidän selityksistänne. Lieneekö se sitten valkea -viini, kylmyys, tahi Puolalainen, joka nosti veren aivoihini, se on -yhdentekevä. Minulla on niin selvä järki, kuin kellään toisella; muu ei -merkitse mitään. - -TOHTORI. — Mutta ehkä olisi hyvä, herra pormestari, lykätä välikirjan -allekirjoittaminen myöhempään; ymmärrättehän... mielenliikutus asioissa -joita hyvin harrastaa... - -MATHIS (nostaen kätensä tuskaisesti). — Herra varjele!... pitäköön -itsekukin huolta omista asioistaan. Nuo teidän jos, ja teidän koska, ne -saattavat ihmisen pään pyörälle. Toimittakoot tohtorit lääkityksiään ja -antakoot toisten tehdä tahtonsa mukaan. Te olette minua parantaneet, -hyvä! minä olen terve, sitä parempi! Kutsukaa notarius, antakaa sana -vieraille-miehille ja tulkoon kaikki päätetyksi. - -TOHTORI (hiljaa Catherinelk). — Hänen hermonsa ovat vielä ärtyväiset; -parasta on tehdä, mitä hän tahtoo. (Walter ja Heinrich tulevat -vasemmalta, pyhävaatteissaan). - - -II. - -EDELLISET. WALTER. HEINRICH. - -WALTER. — Kas niin!... Kas niin! sanovat sinun jaksavan paremmin. - -MATHIS (kääntyen). — He! Tekö siinä olette? Tulitte parhaiksi; minä olen -iloinen saada nähdä teitä. (Antaa heille kättä). - -WALTER (hymyillen). — Johan sinä olet aivan parantunut, Mathis-raukkani? - -MATHIS (nauraen). — He! niin, kaikki on ohitse. Mikä kummallinen asia -kuitenkin! Se on Heinrich, joka vanhoilla jutuillaan juutalaisesta on -mulle tämän saattanut. Ha! ha! ha! - -HEINRICH. — Kuka voi edeltäpäin arvata asian niin käyvän? - -MATHIS. — Se on selvä; ja tuo toinen, joka paikalla astui sisään. -Mikä sattumus! mikä sattuma! Eikö hänen voi sanoa tulleen aivan kuin -kutsumuksen jälkeen? - -WALTER. — Toden totta, herra tohtori, saatte uskoa, jos tahdotte, -vaan minun itsenikin, nähdessäni tuon Puolalaisen astuvan sisään, -hivuskarvani nousivat pystyyn päässäni. - -CATHERINE. — Voiko tervejärkisillä ihmisillä olla tuommoisia tuumia? - -MATHIS. — No nyt, kun, Jumalan kiitos, olen päässyt siitä, tietäkää, -Walter ja Heinrich, että me käymme päättämään Annetten ja Christianin -naimisen. Tämä oli kenties varoitus, että tulee jouduttaa asiata. - -HEINRICH. — Oh, herra pormestari, ei ole vaaraa. - -WALTER. — Se ei ole mitään, se on ollut ja mennyttä, Mathis. - -MATHIS. — Ei... ei... minä olen semmoinen, minä käytän hyviä -varoituksia hyödykseni. Walter, Heinrich, minä olen kutsunut teidät -vieraiksi miehiksi. Välikirja allekirjoitetaan täällä, kello yksitoista, -messun perästä; kaikille on sana annettu. - -WALTER. — Jos välttämättömästi tahdot? - -MATHIS. — Tahdon, välttämättömästi. (Catherinelle) Catherine? - -CATHERINE. — Mitä? - -MATHIS. — Onko Puolalainen vielä siellä? - -CATHERINE. — Ei, hän läksi eilen. Koko tämä asia huoletti häntä hyvin. - -MATHIS. — Sitä pahempi sitten, että hän on lähtenyt. Olisin tahtonut -nähdä häntä, puristaa hänen kättänsä, kutsua häntä häihin. Minä en -tuosta ole ollenkaan miehelle vihoissani; se ei ollut hänen syynsä, -että kaikki Puolalaiset juutalaiset ovat yhdennäköiset, että heillä -kaikilla on yhtäläinen hattu, yhtäläinen parta ja yhtäläinen kauhtana. -Hän on aivan syytön. - -HEINRICH. — Ei, häntä ei voi mistään syyttää. - -WALTER. — Siis se on päätetty asia, kello yksitoista olemme täällä. - -MATHIS. — Niin. (Tohtorille) Ja minä käytän tilaisuutta kutsuakseni -teitäkin, herra tohtori. Tehkää meille se kunnia ja tulkaa häihin. - -TOHTORI. — Minä tulen, herra pormestari, tulen mielelläni. - -HEINRICH. — Jo toista kertaa soitetaan. Lähtekäämme. Hyvästi, herra -Mathis. - -MATHIS. — Hyvästi vähäksi aikaa. (Kättelee heitä. Walter, Heinrich ja -tohtori menevät). - - -III. - -MATHIS, CATHERINE. - -CATHERINE (huutaen portaissa). Annette, Annette! - -ANNETTE (kammaristaan). — Minä tulen. - -CATHERINE. — Joudu jo, toinen kerta on soitettu. - -ANNETTE (samoin). — Paikalla. - -CATHERINE (Mathis'ille). — Hän ei lopeta koskaan. - -MATHIS. — Anna nyt lapsen olla rauhassa, tiedäthän sinä, että hän pukee -päällensä. - -CATHERINE. — Minä en kuluta kahta tuntia pukeutuessani. - -MATHIS. — Sinä... niin sinä... onko se sama asia? Jos te tulette vähän -myöhempään, on penkki aina siinä, ei kukaan sitä anasta. - -CATHERINE. — Hän odottaa Christiania. - -MATHIS. — No niin, eikö se ole luonnollista? Hänen täytyy tulla tänä -aamuna; joku asia mahtaa häntä viivyttää. (Annettelle, hymyillen, tulee -kaunis Elsassilainen päähine päässä ja kullattu rintavaate päällä). - - -IV. - -EDELLISET, ANNETTE. - -CATHERINE. — Joko viimeinkin lopetit! - -ANNETTE. — Olen lopettanut, minä olen valmis. - -MATHIS (katsoen Annettea liikutetun näköisenä). — Voi kuinka olet -kaunis, Annette! - -ANNETTE. — Minä olen ottanut päähineen. - -MATHIS. — Siinä teit oikein. (Annette katsoo peiliin). - -CATHERINE. — Herran aika... emme kuuna päivänä joudu alkuun; -lähtekäämme, Annette lähtekäämme! (Menee ottamaan messukirjansa -pöydällä). - -ANNTTE (katsoen ulos ikkunasta). — Eikö Christian ole tullut vielä? - -MATHIS. — Ei, hänellä on varmaan asioita. - -CATHERINE. — Tule nyt! hän saa sinua nähdä myöhemmin. (Hän menee, -Annette perästä). - -MATHIS (huutaen). — Annette... Annette... sinä et sano minulle mitään? - -ANNETTE (tullen takaisin häntä suutelemaan). — Sinä tiedät hyvin, että -minä sinusta pidän! - -MATHIS. — Tiedän... tiedän... Mene nyt, lapseni, äidilläsi ei ole -malttia. - -CATHERINE (ulkona, huutaen). — Kolmannen kerran soittavat. (Annette -menee). - -MATHIS (äkäisesti). — Kolmas kerta, kolmas kerta. Eikä voisi luulla -papin heitä odottavan alottaakseen. (Ulko-ovi kuuluu sulkeutuvan. -Kirkon kellot soivat; kansa pyhävaatteissa kulkee ikkunain ohitse; -sitten kaikki hiljaa). - - -V. - -MATHIS (yksinään). - -MATHIS. — Ne ovat poikessa... (Hän kuuntelee, sitten nousee hän -istuiltaan ja katsahtaa ulos ikkunasta). Niin, kaikki ihmiset ovat -kirkossa. (Hän kävelee edestakaisin, ottaa nuuskua toosastaan ja -vetää sitä nenäänsä päristen). Hyvästi menee. Kaikki on käynyt hyvin. -Mikä muistutus, Mathis, mikä muistutus!... vähäpätöinen seikka, ja -juutalais-juttu nousi kuolleista ja kaikki meni helvettiin päin. Se -on samaa, kuin viedä sinut hirteen! (Hän miettii; sitten inholla) En -tiedä, missä ihmisellä toisinaan on päänsä. Eikö pidä olla hullu? -Jyvänkauppias, joka astuu huoneesen, toivottaen hyvää iltaa... -ikäänkuin ei kaikki Puolalaiset juutalaiset, jotka myövät jyviä, -olisi yhdennäköisiä! (Hän kohottaa olkapäitään sääliväisesti, sitten -tyyntyy jälleen äkkiä). Jos minä huutaisin halki maailman, ei se -muuttaisi asiaa ollenkaan. Hyväksi onneksi ihmiset ovat niin tuhmia, -etteivät ymmärrä mitään. (Hän katsoa tihruuttaa, sitten istuutuu -jälleen keinutuoliinsa). Niin... niin... (Hän korjaa tulta). Se on -kuitenkin tuo Parisilainen, joka On syy kaikkeen... se teki minun -levottomaksi. Tuo kurja tahtoi langettaa minuakin uneen, mutta minä -ajattelin paikalla: Seis!... seis... Ole varuillasi, Mathis, tuo tapa -langettaa ihmisiä uneen on saatanan keksintö; sinä voisit kertoa -juttuja... (Hymyillen). Pitää olla viisas, ei pidä pistää kaulaansa -hirsinuoran solmuun. (Hän nauraa ilkeästi). Sinä kuolet vanhana, -Mathis, ja rehellisimpänä miehenä koko maakunnassa; olet näkevä -lapsesi lapsenlapset ilossa; ja sun haudallesi pannaan kaunis kivi, -kultakirjaimilla kirjoiteltu ylhäältä alas. (Äänettömyys). No niin, -kaikki on käynyt hyvin!... Se vaan, koska sinä näet unta, ja Catherine -räkättää kuin harakka tohtorin edessä, sentähden sinä makaat tuolla -ylhäällä avain taskussa; seinät kuulkoot, jos tahtovat. (Nousee -istuiltaan). Ja nyt käykäämme vävyn rahoja lukemaan, että vävy meitä -rakastaa (hän nauraa) ja että vävy auttaisi appea, jos appi puhuisi -tuhmuuksla juotuaan vähän liikaa. He! he! he! hän on sukkela mies, -Christian, se ei ole mikään Kelz, puoleksi kuuro j& sokea, joka tekee -asiakirjoja kyynäränpituisia, jotka eivät sisällä mitään; ei, hän voi -asiaa kääntää hyvälle uralle. Ensimmäisen kerran, kuin hänet näin, -sanoin itsekseni: — Sinä olet tuleva vävykseni; ja jos Puolalainen -tahtoisi nousta eloon, sinä sysäät hänet jälleen toiseen maailmaan! - -(Hän tulee totiseksi ja menee kirjoituspöytänsä luo, jonka aukaisee. -Sitten hän istuutuu, vetää pohjasta suuren pussin täynnä kultarahoja, -jonka tyhjentää eteensä ja alkaa lukea verkkaan, järjestäen rahatukut -huolellisesti. Tässä työssä on hän juhlallisen näköinen. Vähänväliin -hän seisattuu lukemisessaan, katselee jotakuta rahaa, ja alkaa -uudestaan, punnittuaan sitä hyppysillään. — Hiljaa). - -Sanoo 30 tuhatta... (lukien rahatukut) niin, kolmekymmentä tuhatta -livreä... kauniit myötäjäiset Annetten puolesta... He! he! he! se on -kaunista kuulla noiden helisevän... santarmi on oleva tyytyväinen. (Hän -lukee edelleen, sitten tarkastaa hän yhtä rahaa suuremmalla huomiolla -kuin loisia). Vanhaa kultaa... (Hän kääntää sitä vasten valoa). Ah! -tämä tulee vielä vyöstä... se on meille tehnyt paljon hyvää, se vyö... -(Uneksuen)... niin... niin... ilman sitä olisi ravintola mennyt nutin -päin... Tuli hyvissä ajoin... kahdeksan päivää myöhemmin ja husaari -Ott olisi tänne ajaa körryyttänyt... Mutta me olimme valmiit, meillä -oli rahaa... se oli, niinkuin luulettelin! setä Martine'n perintöä... -(Hän panee rahan takaisin erääsen tukkuun, jota hän tasoittaa). Vyö -meiltä kiskoi pahan okaan jalasta. Jos Catherine olisi tiennyt... -Catherine-rukka! (Katsellen rahatukkvja) Kolmekymmentä tuhatta livreä. -(Kellon helinä; hän kuuntelee). Se on myllyn kello. (Huutaen). Nickel! -Nickel! (Ovi aukenee, Nickel näkyy kynnyksellä, kirja kädessä). - - -VI. - -MATHIS. NICKEL. - -NICKEL. — Te kutsuitte minua, Herra pormestari? - -MATHIS. — Onko kukaan myllyssä? - -NICKEL. — Ei, herra, kaikki meidän joukkomme on kirkossa. Mylly seisoo. - -MATHIS. — Minä kuulin kellon äänen. Olitko sinä suuressa salissa? - -NICKEL. — Olin, herra, vaan en kuullut mitään. - -MATHIS. — Se on kummallista... minä luulin... (Hän panee pikkirillinsä -korvaansa. — Erikseen). Taas alkaa korvissani sohista. (Nickelille). -Mitäs sinä teit siellä? - -NICKEL. — Minä lu'in "Ontuvaa sanansaattajaa". - -MATHIS. — Varmaan satuja kummituksista. - -NICKEL. — Ei, herra pormestari, lystin jutun erään pienen kylän -väestä Sveitsissä, jotka olivat rosvoja ja jotka saatiin ilmi 23 -vuoden perästä muutaman veitsenterän kautta, joka löytyi erään sepän -luona muun raudan romun seassa. Kaikki otettiin kiinni yhdessä kuin -sudenpesästä, äiti, kaksi poikaa, ukkovaari. Ne hirtettiin kaikki -toinen toisensa viereen. Katsokaa... (Hän osottaa kirjaa). - -MATHIS (jyrkästi). — Se on hyvä... se on hyvä... Tekisit paremmin, kun -lukisit messuasi. (Nickel menee). - - -VII. - -MATHIS (yksinään), sitten CHRISTIAN. - -MATHIS (ylenkatseellisesti). — Ihmisiä, jotka hirtetään -kahdenkymmenenkolmen vuoden perästä vanhan veitsenterän tautta? -Typeriä! pitää tehdä kuin minä, ei pidä jättää todistuksia. (Jatkaa -lukuaan). Minä sanoin kolmekymmentä tuhatta livreä... se on hyvä -summa se... yks... kaks... kolme... (Hänen sanansa loppuvat. Hän -ottaa rahatukut ja antaa heidän pudota pussiin, jonka hän kuroo -huolellisesti). Kyllä heillä on onnea! Ei minulle annettu tämmöisiä -lahjoja; on täytynyt kaikki ansaita liardi liardilta. Sanalla -sanottu... muutamat syntyvät hyvällä onnella, toiset ovat pakoitetut -itse hankkimaan aseman elämässä. (Nousee seisalleen). Kas niin, nyt on -kaikki järjestyksessä. (Joku koputtaa lasi-ovea, hän katsoo. — Hiljaa). -Christian! (Kohottaen ääntänsä). Käykää sisään, Christian, käykää -sisään! (Menee ovea kohti, Christian näkyy). - -CHRISTIAN (puristaen hänen kättänsä). — herra Mathis, te voitte -paremmin? - -MATHIS. — No, en voi huonostikaan. Kuulkaas, Christian, minä juuri lu'in -Annetten myötäjäiset... kauniita heliseviä rahoja... kaunista kultaa. -Semmoinen työ aina huvittaa, yksin silloin kuin ne täytyy antaa. -Ne herättävät muistoja työnteosta, hyvästä käytöksestä, terveestä -ruumiista; näkee, niin sanoakseni, silmäinsä edessä kulkevan koko -nuoruutensa, ja ajattelee, että ne tulevat hyödyttämään omia lapsia; se -aina liikuttaa, hellyttää sydäntä! - -CHRISTIAN. — Minä uskon teitä, herra Mathis; Työllä ansaittu raha on -ainoa, joka hyödyttää; se on kuin hyvä siemen, joka aina nousee ja joka -terän tekee. - -MATHIS. — Juuri niin minäkin ajattelin. Ja minä ajattelin myös, että -ihminen on hyvin onnellinen, kun hyvä siemen lankiaa hyvään maahan. - -CHRISTIAN. — Te tahdotte saada välikirjan allekirjoitetuksi tänäpäivänä? - -MATHIS. — Tahdon, kuta ennemmin se tehdään, sitä parempi. En ole -koskaan rakastanut jättää asioita toistaiseksi. En voi kärsiä ihmisiä, -jotka eivät ole nerokkaita. Kerran, kuin on sovittu, on väärin lykätä -asiata viikkaudesta vilkkauteen; se osoittaa vähän lujuutta, ja -miehillä pitää olla vakavuutta. - -CHRISTIAN. — Voi, herra Mathis, minä en pyydä parempaa; mutta minä -ajattelin, jos ehkä neiti Annette... - -MATHIS. — Annette rakastaa teitä... vaimoni myös... koko maailma... -(Sulkee kirjoituspöydän). - -CHRISTIAN. — No, kirjoittakaamme siis alle. - -MATHIS. — Niin, ja kun välikirja on allekirjoitettu, toimitamme häät. - -CHRISTIAN. — Herra Mathis, ette voi sanoa mulle mitään miellyttävämpää. - -MATHIS (hymyillen). — Emme ole nuoria, kuin kerta; pitää hyväkseen -käyttää nuoruuttaan. Nyt ovat myötäjäiset valmiit, ja toivon teidän -tyytyvän niihin. - -CHRISTIAN. — Te tiedätte, herra Mathis, minä en tuo mukanani paljon, -minulla ei ole... - -MATHIS. — Te tuotte myötänne miehullisuutenne, hyvän kavioksenne ja -teidän arvonne; mitä muuhun tulee, minä sen asian otan huolekseni: minä -tahdon, että teillä on varoja. Ainoastaan yksi lupaus teidän pitää -tehdä, Christian. - -CHRISTIAN. — Mikä lupaus? - -MATHIS. — Nuoret ihmiset ovat kunnianhimoisia; ne tahtovat koroitusta -virassa, se on aivan luonnollista. Minä pyydän, että te jäisitte tänne -kylään kaikesta huolimatta, niinkauan kuin me elämme, Catherine ja -minä. Ymmärrättehän, meillä ei ole kuin yksi lapsi, me rakastamme häntä -kuin silmäteräämme ja nähdä hänen lähtevän, se murtaisi meiltä sydämen. - -CHRISTIAN. — Hyvä Jumala, herra Mathis, minä en koskaan tule niin -hyvästi toimeen kuin Annetten perheessä, ja... - -MATHIS. — Lupaatteko jäädä, vaikka teille upsierinkin virka -luvattaisiin ruualla. - -CHRISTIAN. — Lupaan. - -MATHIS. — Te lupaatte sen kunniansanallanne. - -CHRISTIAN. — Sen teen mielelläni. - -MATHIS. — Se on kylliksi. Minä olen tyytyväinen. (Erikseen) Tuo oli -tarpeen. (Ääneen). Ja nyt puhukaamme muusta. Te olette viipyneet -kauan tänä aamuna, teillä oli varmaan toimituksia? Annette on teitä -odottanut, mutta viimein... - -CHRISTIAN. — Ah, se on kummallinen asia, jommoista ei ole koskaan -tapahtunut mulle. Ajatelkaapa kuin olen lukenut käräjäkirjoja kello -viidestä kello kymmeneen. Aika kului, kuta enemmän lu'in, sitä enempää -teki mieleni lukemaan. - -MATHIS. — Mitä käräjäkirjoja? - -CHRISTIAN. — Mieltä liikuttava juttu Puolalaisesta juutalaisesta, joka -murhattiin suuren sillan alla. Heinrich oli mulle kertonut tämän jutun -toissa iltana, se minun päässäni pyöri. Se on kuitenkin kummallista, -herra Mathis, ett'ei mitään koskaan ole saatu ilmi. - -MATHIS. — Epäilemättä... epäilemättä. - -CHRISTIAN (ihmettelevästi). — Tiedättekö, että sen, joka on murhan -tehnyt, on pitänyt olla perinpohjin kavalan veijarin! Kun ajattelee, -että kaikki oli turhaan: santarmisto, korkea oikeus, poliisi, kaikki! -ja ettei ole voitu löytää vähintäkään jälkeä. Minä olen sen lukenut, -minä vieläkin kummastelen. - -MATHIS. — Niin, ei se ollut mikään tuhma pöllö. - -CHRISTIAN. — Tuhma pöllö!... täytyy sanoakseni, että se oli perin -viisas mies, joka olisi voinut tulla viisaimmaksi santarmiksi koko -maakunnassa. - -MATHIS. — Niinkö luulette? - -CHRISTIAN. — Olen varma siitä. Sillä niin paljon keinoja löytyy saattaa -ilmi ihmisiä pienemmissä asioissa, ja niin harvat voivat niistä päästä, -että tämmöisen rikoksen tekemiseen on tarvittu erinomaista älyä. - -MATHIS. — Tuo, jota te sanotte, osoittaa terävää järkeänne. Minä olen -aina ajatellut, että tarvitaan tuhat kertaa enemmän sukkeluutta, -tarkoitan häijyä sukkeluutta, kuulkaa se, vaarallista viekkautta päästä -santarmeista, kuin saattaa konnia ilmi, sillä silloin on koko maailma -vasten. - -CHRISTIAN. — Se on selvä asia. - -MATHIS. — On. Ja vielä, kun joku on tehnyt ilkeän työn, joka on -onnistunut, tahtoo hän tehdä toisen, kolmannenkin, niinkuin pelurit. -Hän katsoo hyvin mukavaksi olla rahakkaana ilman työtä tekemättä; -melkein aina hän uudistaa tekoansa, kunnes hänet viimein tavataan. Minä -luulen, että hänellä tarvitsee olla paljon uskallusta pysähtyäkseen -ensimmäiseen tekoon. - -CHRISTIAN. — Te olette oikeassa, herra Mathis, ja se mies, josta -puhumme, on sen jälkeen pidättäinnyt pahoista teoista. Mutta -kummallisinta kaikesta on se, ettei koskaan ole löydetty vähintäkään -Puolalaisesta; tiedättekö mikä ajatus on astunut minun päähäni? - -MATHIS. — Mikä ajatus? - -CHRISTIAN. — Siihen aikaan löytyi Wéchem'in varrella useampia -kipsi-uunia. Minä arvelen, että ruumis on voitu polttaa jossakin -uunissa, ja että se oli syy, minkätähden ei muita kaluja ole löydetty, -kuin kauhtana ja hattu. Vanha Kelz, joka oli vanhan tavan noudattajia, -ei tullut sitä ajatelleeksi. - -MATHIS. — Se on hyvin mahdollista... se ajatus ei ole juolahtanut -mieleeni. Te olette ensimmäinen... - -CHRISTIAN. — Niin, herra Mathis, minä uskallan pääni sen päälle. Ja -tämä ajatus viepi toisiin. Jos tiedettäisiin, kuka siellä poltti kipsiä -siihen aikaan... - -MATHIS. — Ota vaari, Christian, minä sitä poltin, minä; minulla oli -uuni, kun onnettomuus tapahtui. - -CHRISTIAN (nauraen). — Oh! te, herra Mathis... (Nauravat kumpainenkin. -Annette ja Catherine näkyvät muutamassa ikkunassa perällä). - -ANNETTE (ulkoa). — Tuolla hän on! (Christian ja Mathis kääntyvät. Ovi -aukenee, Catherine näkyy, sitten Annette). - - -VIII, - -EDELLISET, CATHERINE. ANNETTE. - -MATHIS. — No, Catherine, tulevatko toisetkin? - -CATHERINE. — Ne ovat jo kaikki salissa; notarius lukee heille -välikirjan. - -MATHIS. — Hyvä... (Annette ja Christian menevät toisensa luo; he -haastelevat hiljaa). - -CHRISTIAN (pidellen Annetten käsiä). — Voi neiti Annette, kuin olette -sievä tuossa päähineessä! - -ANNETTE. — Se on isä, joka sen on tuonut mulle Ribeauville'sta. - -CHRISTIAN. — Kas, se on kunnon isä. - -MATHIS (katsoen peiliin). — Pitäisi siistitä itsensä tämmöisenä -päivänä. (Kääntyen iloisen näköisenä). No nyt, herra kortteerimestari, -nyt on se tärkeä hetki tullut. - -CHRISTIAN (ilman kääntämättä). — On, herra Mathis. - -MATHIS. — No, mutta tiedättekö mitä tehdään, kun koko maailma on -yksimielinen, kun isä, äiti ja tytär ovat tyytyväiset? - -CHRISTIAN. — Mitä tehdään? - -MATHIS. — Toivotetaan hyvää päivää sille, joka on vaimoksenne tuleva, -häntä syleillään ja suudellaan, he! he! he! - -CHRISTIAN. — Onko se totta, neiti Annette? - -ANNETTE (antaen kätensä). — Oh! en minä tiedä, herra Christian. -(Christian suutelee häntä). - -MATHIS. — Täytyyhän tutustua! - -(Annette ja Christian katselevat toisiansa hyvin rakkaasti. -Äänettömyys. Catherine, joka istuu uunin ääressä, peittää silmänsä -esiliinaansa; näyttää itkevän). - -MATHIS (tarttuen Catherinen käteen). — Catherine, katso nyt noita -kunnon lapsia, miten ovat onnellisia! Kun ajattelen, että mekin -olemme olleet noin! (Catherine on ääneti. Mathis, erikseen, uneksivan -näköisenä). Se on kuitenkin totta, noin minäkin olen ollut. (Ääneen) -No niin, kaikki käy hyvin. (Tarttuen Catherinen käsivarteen ja vieden -häntä ulos). Tule, pitää vähän jättää nuo lapset yksinään. Varmaan -heillä on paljon puhumista toisilleen. — Miksi itket? Oletko pahoillasi? - -CATHERINE. — En. - -MATHIS. — No, koska sen siis pitää tapahtua, emme voi parempaa toivoa. -(Menevät). - - -IX. - -CHRISTIAN, ANNETTE. - -CHRISTIAN. — Se on siis totta, Annette, meistä tulee aviopari... -aivanko totta? - -ANNETTE (hymyillen). — On se, notarius tuolla; jos tahdotte häntä nähdä? - -CHRISTIAN. — En, mutta minun on vaikea uskoa onneani. Minä, Christian -Béme, paljas kortteerimestari, saan vaimokseni kauniimman tytön koko -tienoossa — pormestarin tyttären, herra Mathis'in, arvoisimman ja -rikkaimman miehen, — se, näette sen, minusta on kuin uni! Onhan se -kuitenkin totta, sanokaa, Annette! - -ANNETTE. — On, se on totta! - -CHRISTIAN. — Miten onnellisesti voi käydä! Jumala varmaankin suo -mulle hyvää, muuten se ei olisi mahdollista. Niinkauan kuin elän, -Annette, niin kauan olen muistava sitä kertaa, kun teidät ensin -näin. Se oli viime keväänä, lähteen luona, kaikkein kylän tyttöjen -keskellä; te nauroitte siinä keskenänne vaatteita pestessä. Minä tulin -ratsastaen Waiselonnesta, vanhan Fritz'in kanssa; olimme käyneet erästä -sanakirjettä viemässä. Minä näen teidän vielä seisovan siinä, pikkuinen -ruiskukankarvainen hame päällänne, valkeat käsivartenne ja punaiset -posket, te käänsitte päätänne ja katsoitte minun tuloani. - -ANNETTE. — Se oli kaksi päivää pääsiäisen jälkeen, minä hyvästi muistan -sen. - -CHRISTIAN. — Herra Jumala, minä olin siinä vielä! Minä sanoin -Fritz'ille ikäänkuin en olisi ollut millänikään: "Kuka se on tuo kaunis -tyttö, vaari Fritz?" — "Tuoko, kortteerimestari; se on neiti Mathis, -pormestarin tytär; rikkain ja kauniin näillä tienoin". Paikalla minä -ajattelin: "Hyvä, se ei ole sinulle, Christian, se ei ole sinulle, -vaikka olet kahdella sotaretkellä ollut ja vaikka sulla on kaks§ -haavaa!" — Ja siitä lähtien minä aina ajattelin itsekseni: On niitä -onnellisia ihmisiä maailmassa, ihmisiä, jotka eivät koskaan ole -ruumiinsa alttiiksi panneet, ja jotka saavat mitä on parainta! Rikas -poika tulee, jonkun notariuksen, juomanpanijan, sama minkä, hän sanoo: -"Tuo minulle kelpaa". Ja sinne meni! - -ANNETTE. — Oh! minä en olisi tahtonut. - -CHRISTIAN. — Mutta jos olisitte rakastaneet sitä poikaa? - -ANNETTE. — Minä en olisi voinut häntä rakastaa, koska rakastan toista. - -CHRISTIAN (ihastuneena). — Te ette koskaan tiedä, kuinka se minua -ilahuttaa kuulla teidän sanovan noin... Ette... ette tule koskaan -tietämään! (Annette punastuu ja katsoo maahan. Äänettömyys. Christian -tarttuu hänen käteensä). Muistatteko sitä toista päivää, leikkuuajan -loppupuolella, kun viimeiset lyhteet ajettiin taloon ja te istuitte -kuorman päällä, kukkakimpun ja kolmen eli neljän toisen tytön -kanssa? Te lauloitte vanhoja lauluja... Kaukaa minä teitä kuuntelin -ja ajattelin: — Hän on siellä! — Kohta rupesin laukkaa ratsastamaan -maantiellä. Silloin te, minua nähdessänne, äkkiä herkesitte laulamasta. -Toiset sanoivat teille: "Laula nyt, Annette, laula!" Mutta te ette -tahtoneet enempää laulaa. Miksi ette laulaneet enää? - -ANNETTE. — En tiedä... minä häpesin. - -CHRISTIAN. — Teillä ei vielä ollut mitään tunteita minua kohtaan? - -ANNETTE. — Oh! oli kyllä. - -CHRISTIAN. — Rakastitteko minua jo silloin? - -ANNETTE. — Rakastin. - -CHRISTIAN. — No, sepä oli vasta; tuo asia minua huoletutti, minä -ajattelin: hän ei tahdo laulaa santarmin edessä, hän on liian ylpeä. - -ANNETTE. — Oh!... Christian! - -CHRISTIAN. — Niin, se teki minulle paljon huolta. Minä tulin -murheelliseksi. Vaari Fritz sanoi minulle: "mikä teitä vaivaa?" Mutta -minä en tahtonut mitään tunnustaa, ja vastasin hänelle: "Antakaa minun -olla... Pitäkää huolta palveluksestanne... Se on paljon parempi!" Minä -olin suutuksissani itselleni; ellen olisi tuntenut velvollisuuttani, -olisin tehnyt kaks juttukirjaa pahantekijöistä yhden asemesta. - -ANNETTE (hymyillen), — Se ei olisi estänyt teitä yhtähyvin minua -rakastamasta! - -CHRISTIAN. — Ei! rakkaus oli minua vahvempi. Joka kerta, kun kuljin -ikkunain ohitse ja te katsoitte... - -ANNETTE. — Minä katsoin aina. Minä hyvin kuulin teidän tulevan! - -CHRISTIAN. — Joka kerta minä ajattelin: Mikä kaunis tyttö!... mikä -kaunis tyttö! Se voisi onnestaan kerskailla, joka hänen saisi -vaimokseen. - -ANNETTE (hymysuin). — Ja te tulitte meille joka ilta. - -CHRISTIAN. — Virkatoimista päästyäni. Minä tulin aina ensimmäisenä -ravintolaan, sanoen tulevani viiniä juomaan; ja kun te sitä itse toitte -mulle, en voinut olla punastumatta. Se on hullua vanhalta sotamieheltä, -mieheltä, joka on käynyt sodassa. No, se on kumminkin niin. Te -huomasitte sen ehkä? - -ANNETTE. — Huomasin... se oli minun mieleeni! (Katsovat loisiinsa ja -nauravat yhdessä). - -CHRISTIAN (puristaen Annetten käsiä). — Voi Annette... Annette... kuin -minä teitä rakastan! - -ANNETTE. — Ja minä, minä rakastan teitä myös hyvin, Christian. - -CHRISTIAN. — Alusta alkaen? - -ANNETTE. — Niin, ensimmäisestä päivästä lähtien, jona minä teidät -näin. Kuulkaapa, minä olin juuri tässä ikkunassa Loisin kanssa; me -keträsimme, i mitäkään ajattelematta. Silloin sanoi Lois: "Uusi -kortteerimestari!" Minä väistin akkunaliinan ja nähden teidän -ratsastavan, ajattelin paikalla: tuo minua miellytti hyvin. (Hän -peittää kasvonsa käsiinsä, ikäänkuin häpeissään). - -CHRISTIAN. — Ja ilman vaari Fritz'ittä en olisi koskaan uskaltanut -pyytää teitä vaimokseni! Te olitte niin, niin ylevämpi paljasta -kortteerimestaria, ettei mulla koskaan olisi ollut sitä rohkeutta. Jos -teille kertoisin, miten minä otin päälleni sen rohkeuden, ette voisi -sitä uskoa. - -ANNETTE. — Se ei tee mitään, kertokaa vaan. - -CHRISTIAN. — No, muutamana iltana, kun hevosia olimme ruokkimassa, -Fritz yht'äkkiä sanoo minulle: "Kortteerimestari, te rakastatte -neiti Mathis'ta". Tuota kuullessani en tahtonut jaloillani pysyä. "Te -rakastatte neiti Mathis'ta. Miksi ette pyydä häntä vaimoksenne?" — -Kyllä minä tiedän! Luuletteko minua tuhmaksi? Huolisiko semmoinen -tyttö kortteerimestarista? Te ette ajattele mitä te sanotte, Fritz! -— "Miksi ei? Neiti Mathis katselee teitä mielihyvällä; joka kerta, -kuin pormestari tulee teitä vastaan, huutaa hän teille kaukaa: No -hyvää päivää, herra Christian, kuinka voitte! Käykää nyt toki useammin -meillä; minä olen saanut volxheimiä, me juomme lasin sitä. Minä pidän -virkeistä nuorista miehistä, minä! — Se on totta, herra Mathis sanoi -mulle niin". - -ANNETTE. — Oh! minä tiesin kyllä, että hän teistä piti. Hän on niin -hyvä isä. - -CHRISTIAN. — Minä katsoin sitä hyvin kohteliaaksi hänen puolestaan; -mutta ruveta uskomaan, että hän antaisi mulle tyttärensä, niinkuin -hän antaa kättä, siinä oli minusta suuri eroitus, ymmärrättehän -sen? Ja mitä Fritz mulle kertoi, tahi oli kertomatta, se oli mulle -yhdentekevää, ja niinä sanoin hänelle: Todistuksena siitä, etten ole -niin tuhma, kuin te luulette, on se, että minä haen muutosta toiseen -paikkaan! — "Älkää sitä tehkö? Olen varma siitä, että kaikki käy -hyvin; teiltä vaan puuttuu rohkeutta; se on kummallista semmoiselta -mieheltä, joka on miehuullinen ja sodassa kokenut. Mutta koska te ette -uskalla, niin minä uskallan!" — Te? — "Niin minä?" Ja minä en tiedä, -miten hän lienee siitä pujahtanut, ennenkuin sain vastanneeksi. Voi, -Herra Jumala, hän ei ollut enää pihalla, että olisin voinut kutsua -häntä takaisin. Päätäni pyörrytti, minä häpesin itseäni. Minä menin -huoneeseni... minä piiloittelin ikkunanluukun taakse... Aika kului -kulumistaan .. Fritz viipyi yhä. Mieleni kuvitteli, miten hänelle -tehtäisiin esteitä, niinkuin niitä tehdään, tiedättehän: Tyttö on vielä -liian nuori... hänellä on aikaa odottaa, j.n.e., j.n.e.; viimein että -hänet ajettaisiin ulos! - -ANNETTE. — Christian parkaa! - -CHRISTIAN. — Vihoviimeinkin minä näen hänen tulevan. Minä kuulin hänen -kujalla huutavan mulle: "Kortteerimestari, missä hiidessä te olette?" -— No, tässä minä olen! Annettiinko teille rukkaset? — "Rukkaset! Mitä -vielä... kaikki tahtoivat teitä, kaikki, isä, äiti"... — Ja neiti -Annette? — "Neiti Annette? uskon sen!" Silloin minä, näettesen, tämän -kuultua, olin niin onnellinen... eikös vaari Fritz ole hyvä, eikös -ole?... no, minä halasin häntä (Panee kätensä Annetten kaulan ympäri) -ja likistin häntä... minä likistin! (likistää Annettea, joka nauraa). -Ja en ole ollut koskaan niin onnellinen. - -ANNETTE. — Aivan kuin minä, kun mulle sanottiin: "Herra Christian -pyytää sinua vaimoksensa, tahdotko hänelle mennä?" Paikalla minä -huusin: — Toista en tahdokaan; ennen kuolen, kuin lähden toiselle! -— Minä itkin, en tiedä mistä syystä, ja turhaan isäni sanoi mulle: -"No, no, elä itke; sinä saat hänet, koska häntä tahdot!" Se ei mua -kuitenkaan estänyt itkemästä. (Nauravat. Ovi aukenee, Mathis näkyy -kynnyksellä; hän on juhlavaatteissa: plyyssi-housut pitkävartiset -saappaat, punaiset liivit, kiiltonappinen lyhyt nuttu, leveäliepeinen -Elsassilainen hattu päässä). - - -X. - -EDELLISET, MATHIS. - -MATHIS (totisella äänellä). — No, lapseni, kaikki on valmisna! -(Christianille) Te tunnette välikirjan; jos tahdotte sen uudestaan -lukea... - -CHRISTIAN. — En, herra Mathis, se on tarpeetonta. - -MATHIS. Ei siis puutu muuta, kuin allekirjoitusta. (Käyden, ovelle). -Walter, Heinrich, tulkaa sisään; tulkaat kaikki. Elämän suurten -asiain pitää tapahtua kaikkein nähden. Se oli meidän vanha tapamme -Elsassissa, ja se on kunniallinen tapa. Juuri se vaikutti asiakirjain -pyhyyttä enemmän, kuin kirjoitetut sanat! (Mathis'in puhuessa, Walter, -Heinrich, Catherine-muori, Lois, Nickel ja vieraita tulee huoneesen. -Muutamat menevät Christianille kättä antamaan, toiset toivottavat -onnea Annettelle. Kaikki järjestyvät vähitellen ympäri huoneen. -Vanha notarius tulee viimeisenä, tervehtien oikealle ja vasemmalle, -kirjalaukku kainalossa. Lois työntää nojatuolin pöydän eteen. Yleinen -äänettömyys. Notarius istuutuu, ja kaikki miehet ja vaimot tungeikse -hänen ympärilleen). - - -XI. - -EDELLISET, WALTER, HEINRICH, CATHERINE, NOTARIUS, LOIS, NICKEL, -TALONPOIKIA, VAIMOJA JA MIEHIÄ. - -NOTARIUS. — Herrat vieraat miehet, te olette kuulleet luettavan -aviokontrahdin Santarmiston kortteerimestarin, Herra Christian Béme'n -ja Neiti Annette Mathis'in, Hannu Mathis'in ja hänen laillisen vaimonsa -Catherinen, syntyisin Weber, tyttären välillä. Onko kelläkään mitään -sitä vastaan muistuttamista? (Äänettömyys). Jos haluatte, luemme sen -uudestaan. - -USEAT. — Ei, ei, se on tarpeetonta. - -NOTARIUS (nousee seisoalle). — Käykäämme siis allekirjoituksiin. - -MATHIS (korkealla äänellä, juhlallisesti). — Malttakaa... sallikaa -minun sanoa pari sanaa. (Kääntyen Christianiin). Christian, kuulkaa -minua. Minä pidän teitä tänäpäivänä omana poikanani, ja minä teille -uskon Annetten onnen. Te tiedätte, että se, mikä ihmisellä on kalliinta -maailmassa, se on hänen lapsensa, tahi jos ette vielä sitä tiedä, niin -myöhemmin tulette sitä tietämään: te tulette tietämään, että niissä -meidän on kaikki ilomme, kaikki toivomme ja elämämme; että heidän -parasta valveessamme ei mikään ole meille vaivaloista, ei työ, ei -rasitus, ei puute; että heille pyhitämme kaikki, ja ett'eivät suurimmat -onnettomuutemme ole minkäänarvoisia sitä murhetta vastaan, kun heidät -näkee onnettomina! — Te ymmärrätte siis, Christian, miten suuri mun -luottamukseni teihin on, miten paljon minä teitä kunnioitan, uskoakseni -teille ainoan lapsemme onnen, ilman pelvotta, vieläpä ilolla. - -Monta rikasta kosijata on täällä käynyt. Ellen olisi katsonut muuhun, -kuin rikkauteen, olisin voinut heitä hyväksyä; mutta paljon edelle -rikkautta minä asetan rehellisyyden ja miehuuden, joita toiset katsovat -ylen. Niissä on todellinen rikkaus, se rikkaus, jota meidän esi-isämme -kunnioittivat ensimmäisiksi, ja jonka minä asetan yli kaiken. -Kokoamalla ja rikastumalla voi saada liiaksikin rahaa, vaan kunniata -ei koskaan voi saada liiaksi! — Minä olen siis hyljännyt ne, joilla -ei ollut muuta, kuin rahaa, ja otan perheeseni sen, jolla ei ollut -muuta kuin hyvä käytöksensä, miehuutensa ja hyvä sydämmensä. (Kääntyen -läsnäoleviin ja kohottaen ääntänsä) Niin, minä valitsen Christian -Béme'n kaikkien joukosta, koska hän on kunnian mies, ja on tekevä -tyttäreni onnelliseksi. - -CHRISTIAN (liikutettuna). — Herra Mathis, minä sen lupaan teille. -(Puristaa hänen kättänsä). - -MATHIS. — No kirjoittakaamme alle siis. - -NOTARIUS (käännäkse ympäriinsä nojatuolissaan). — Nuo sanat, jotka -me kaikki vasta olemme kuulleet, ovat hyviä sanoja, oikeita sanoja, -täynnä älyä, ja jotka hyvin osoittavat Herra Mathis'in viisautta. Minä -olen tehnyt monta aviokirjaa eläessäni, aina se oli niitty, joka meni -talolle, puutarha ryytimaalle, kultarahat hopearahoille! Mutta kun -rikkaus menee naimisiin kunnian ja hyvän luonnonomaisuuden kanssa, kas, -sitä voi sanoa kauniiksi, sitä minä kunnioitan. - -— Ja, uskokaa minua, minulla on kokemusta elämän menoissa, minä -ennustan tämän avioliiton teille hyväksi avioliitoksi, onnelliseksi -avioliitoksi, semmoiseksi, jota kunnian ihmiset ansaitsevat. Tuommoisia -avioliittoja alkaa olla yhä harvemmassa. (Kääntyen pormestarin --puoleen). Herra Mathis? - -MATHIS. — Mitä, herra Hornus? - -NOTARIUS. — Minun täytyy puristaa kättänne; te puhuitte hyvin! - -MATHIS. — Sanoin, mitä ajattelin. - -WALTER. — Niin, niin, sinä ajattelet niin; pahaksi onneksi hyvin harvat -siinä ovat sun kaltaisesi. - -HEINRICH. — Minä en tavallisesti tule liikutetuksi, vaan tuo oli -hyvin hyvästi puhuttu. (Annette ja Catherine syleilevät toisiansa -itkien. Useampia vaimoja keräytyy heidän ympärille; muutamat itkeä -nyyhkyttävät. Mathis aukasee pöytälootan ja vetää siitä suuren -pussin, jonka hän asettaa pöydälle notariuksen eteen. Kaikki katsovat -ihmetteleväisinä). - -MATHIS (totisesti). — Herra Notarius, täss'on myötäjäiset; ne ovat -olleet valmiina jo kaksi vuotta. Ne eivät ole velkakirjoja, eikä -paperia, ne ovat kultaa: — kolmekymmentätuhatta franc'ia hyvää Ranskan -kultaa! - -KAIKKI LäSNÄ-OLIJAT (hiljaa). — Kolmekymmentätuhatta franc'ia!... - -CHRISTIAN. — Se on liian paljon, herra Mathis. - -MATHIS (nauraen sydämen pohjasta). — Olehan nyt, Christian, isän ja -pojan kesken ei sitä katsota Kun olemme täältä lähteneet, Catherine -ja minä, te hyvin löydätte toisia! — Mikä minua enimmin ilahuttaa, on -se, että nämät rahat ovat kunniallista rahaa, rahaa, jotka tiedän, -mistä ovat lähteneet. Minä tiedän, ett'ei ole yhtä ainoatakaan väärin -ansaittua liardia joukossa; minä tiedän... (Kellon helinä pussissa). - -NOTARIUS (kääntyen taaksepäin). — Käykäämme loimeen, herra Christian, -käykäämme; teidän nimikirjoituksenne! (Christian menee kirjoittamaan. -Mathis jää liikkumattomana seisomaan; tuijottaen pussiin hämmästyneenä). - -WALTER (antaen kynän Christianille). — Ei joka päivä tämmöisten -kontrahtien alle kirjoiteta, kortteerimestari! - -CHRISTIAN (nauraen). — Ah! ei suinkaan, vaari Walter, ei!... (Kirjoittaa -ja antaa kynän Catherinelle). - -MATHIS (erikseen, katsoen oikealle ja vasemmalle). — Toiset eivät -kuule mitään!... - -NOTARIUS. — Herra pormestari, nyt on teidän vuoronne ja kaikki on -päättynyt. - -CATHERINE. — He, Mathis, tuoss'on kynä. Minä en osaa kirjoittaa, minä -panin puumerkkini. - -MATHIS (erikseen). — Se on veri, joka kohisee korvissani!... - -NOTARIUS (osottaen sormellaan paikkaa kontrahdissa). — Tähän, herra -pormestari, rouva Catherinen viereen. (Kellon helinä kiihtyy). - -MATHIS (erikseen tiukalla äänellä). — Rohkeutta, Mathis!... (Hän -lähestyy, kirjoittaa sukkelasti; sitten tarttuu hän rahapussiin ja -tyhjentää sen pikaisesti pöydälle. Joitakuita rahoja putoaa lattialle. -Yleinen kummastus). - -CATHERINE. — Ah! Herra Jumala, mitä sinä teet?... (Hän juoksee -poimimaan ne rahat, jotka lattialla pyörivät). - -MATHIS (erikseen). — Se oli vereni!... (Ääneen) Minä tahdon, että -notarius lukee myötäjäiset kaikkein nähden! (Eriskummallisella hymyllä) -Olisivat voineet luulla pussin pohjassa olevan kuparilanttia. - -CHRISTIAN (vilkkaasti). — Ah! Herra Mathis, mitä ajattelettekaan? - -MATHIS (ojentaen käsivartensa). — Kuulkaa A Christian, salaisuudet ovat -konnia varten! Kunniallisten ihmisten kesken pitää kaiken tapahtuman -päivänvalossa. Jokaisen pitää voida sanoa: minä olin siellä; minä näin -myötäjäiset pöydällä, kauniissa kultarahoissa. (Notariukselle) Lukekaa, -herra Hornus. - -WALTER (nauraen). — Sull'on joskus hullut tuumat, Mathis. - -NOTARIUS (totisesti). — Herra pormestari on oikeassa, se on -säännöllisempätä. (Hän alkaa lukea. Mathis kumartuu, käsillään -nojautuen vasten pöytää, katsomaan. Kaikki lähestyvät. Äänettömyys). - -MATHIS (erikseen, tuijottaen rahaläjiin). — Se oli veri!... - - - - -KOLMAS OSA. - - -Pormestarin uni. Kammari ylikerrassa Mathis'in luona. Alkovi -vasemmalla,, ovi oikealla, kaksi ikkunaa perällä. Yö. - - -I. - -MATHIS, WALTER, HEINRICH, CHRISTIAN, ANNETTE, CATHERINE, LOIS (kantaen -sytytettyä lamppua ja karafiinia). — (He tulevat äkisti ja näyttävät -olevan viinistä ilahutetut). - -HEINRICH (nauraen). — Ha! ha! ha! kaikki päättyy hyvin... jotakin -tarvittiin hyväksi lopuksi. - -WALTER. — Sitä vastenhan me joimme volxheimiä! Kauan muistellaan -Annetten aviokontrahtia. - -CHRISTIAN. — No, se on siis päätetty, Herra Mathis, te makaatte täällä? - -MATHIS. — On, se on päätetty. (Loisille) Lois, pane lamppu ja karafiini -yöpöydälle. - -CATHERINE. — Mitä juonia nuo nyt ovat, Mathis? - -MATHIS. — Minun on tarpeen raitista ilmaa, en tahdo vielä tulla -halvatuksi. - -ANNETTE (hiljaa Christianille). — Pitää antaa hänen tehdä tahtonsa -mukaan; kun hänellä on oikkunsa... - -CHRISTIAN. — No, Herra Mathis, koska luulette täällä olevanne -paremmin... - -MATHIS. — Niin! minä tiedän, mitä tarvitsen. Kuumuus on syy mun -kohtaukseeni; tämä on tekemässä muutoksen. (Hän istuikse ja alkaa -riisuutua. Laulu kuuluu alakerrasta). - -HEINRICH. — Kuulkaapa, miten toiset iloitsevat. Tulkaa, vaari Walter, -käykäämme takaisin alas. - -WALTER. — Sinä jätät meidät kauniimpana hetkenä, Mathis, sinä hylkäät -meidät! - -MATHIS (pikaisesti). — Minä teen itselleni oikeutta, mitä hittoa! -Puolesta päivästä puoleen yöhön, siinä on aivan kylliksi. - -CATHERINE. — Niin on, tohtori on käskenyt hänen olla varova, ettei -valkea viini tekisi hänelle pahan kepposen; hän on jo sitä liiaksi -juonut sitten tämän aamun. - -MATHIS. — Se on hyvä... se on hyvä .. minä juon vähän kylmää vettä -ennen maata panemista, se minua jäähdyttää. (Kolme eli neljä -pitovierasta tulee sisään toisiaan työntäen). - -ENSIMMÄINEN. — Ha! ha! ha! se käy hyvin... se käy hyvin. - -TOINEN. — Hyvää iltaa, herra pormestari, hyvää iltaa. - -KOLMAS. — Kuulkaapa, Heinrich, te ette tiedä yövartian olevan tuolla -alhaalla. - -HEINRICH. — Mitä hän tahtoo? - -ENSIMMÄINEN. — Hän haluaa sulkea salin baarin. Nyt on sulkemistunti. - -MATHIS. — Anna hänelle lasi viiniä, ja sitten kaikille hyvää yötä! - -WALTER. — Säännöt eivät koske pormestaria. - -MATHIS. — Kaikkien tulee noudattaa sääntöjä. - -CATHERINE. — Selvä on Mathis, me menemme. - -MATHIS. — Hyvä, hyvä. Menkää, ja antakaa minun levätä. - -CATHERINE. — Oh, kun hän on saanut jotain päähänsä... - -WALTER (ravistaen käsiä). — Hyvää yötä, Mathis, älä näe pahoja unia. - -MATHIS. — En näe koskaan unia. Hyvää yötä kaikki. Menkää! Menkää! -(Heinrich ja Walter menevät. Catherine viipyy ovella). - - - -II. - -ANNETTE, MATHIS, CHRISTIAN, CATHERINE. - -ANNETTE. Hyvää yötä isä, nuku hyvin. - -MATHIS (suudellen häntä). — Hyvää yötä lapseni. (Annette yhtyy -äitiinsä. Christianille). Minun on täällä parempi. Kaikki tuo valkea -viini ja melu tekevät pääni kipeäksi. Nukun paremmin täällä. - -CHRISTIAN. — Niin, huone on viileä. Hyvää yötä, nuku hyvin. - -MATHIS. — Samoin sinulle Christian. (Annette ja Catherine menevät, -samoin Christian). - - -III. - -MATHIS (yksin, hän kuuntelee, nousee ylös, sulkee ja panee -oven säppiin). Vihdoinkin olen heistä vapaa; kaikki on hyvin, -kortteerimestari on kiinni. Voin nukkua molemmilla korvilla tänä yönä. -(Istuutuu ja alkaa riisuutua). Jos jotakin tapahtuisi saattamaan -epäilyksen alaiseksi kortteerimestarin appea, niin se vaiettaisiin -välittömästi. On vain kysymys siitä, että osaa menetellä taitavasti -tässä maailmassa. Tulee hankkia hyvät kortit, siinä kaikki; ja jos omaa -voittavat kortit, huono onni on poissa. - -— Nuo tuolla alhaalla ovat jo saaneet päänsä täyteen, ne eivät pyydä -enään mitään lisää. Ha! ha! Kuinkahan monta reikää he tekevät lumeen, -ennenkuin ovat päässeet kotiinsa! Mikä veikeä aine viini onkaan! Lasi -viiniä ja kaikki näyttää kauniilta. (Juo lasin viiniä). Kaikki käy -hyvin, niin, kaikki käy hyvin. (Menee alkoviin kantaen kyntilää). -Voit kehua pelanneesi pelisi hyvin, Mathis, kukaan ei kuule sinua, -jos uneksit, ei kukaan — kellot, unet, hullutuksia! (Huoneen takaosa -katoaa, huoneessa tulee pimeää; oikeussali suippoine ristikaarineen -ilmestyy taakse, penkit ovat täynnä ihmisiä. Kolme tuomaria peruukeissa -ja punaisissa viitoissa istuvat takaosassa. Oikeudenpalvelija, kirjuri. -Pieni ovi syrjäseinässä ja siinä luukku. Pöytä tuomarein jalkojen -edessä; pöydällä ruohonpäinen, turkiksilla reunustettu kauhtana ja -näädännahkainen hattu. Presidentti käyttää kelloaan. Mathis ryysyissä, -kalpeana, näkyy sivuoven luona santarmia hänen ympärillä. Vankeuden -kärsimykset ovat maalatut hänen kasvoissaan. Hän menee istumaan -rikoksentehneitten tuolille; kolme santarmia asetaksen hänen taakse — -Koko tämä salakähmäinen kohtaus tapahtuu jonkunlaisessa puolipimeässä; -puhet ja töminä ovat supatosta. Sitä myöten, kuin toiminto tulee -tarkemmin näkymään, alkaa puhe kuulua selvemmästi; se on makaajan -kuvaisvoiman työ, se on hänen unensa, joka saa aineellisen muodon. — -Presidentin viittauksesta lukee kirjuri, yksitoikkoisella äänellä, -syytöskirjan ja vieraiden miesten lausunnot. Eroittaa silloin tällöin -erikseen nämät sanat: "Yöllä vasten Joulukuun 24 päivää... Baruch -Koveski... ravintolanisäntä Mathis... julma rikos... ympäröiden -itseään yleisellä kunnioituksella... välttänyt viisitoista vuotta... -oikeuden hetki... vähäpätöinen seikka... veljekset Hierthés..." Uusi -äänettömyys. Tämän lukemisen loputtua, näkymä äkkiä valaistuu). - -PRESIDENTTI. — Syytetty, te olette kuulleet vierasten miesten -todistukset; mitä teillä on vastattavaa? - -MATHIS. — Todistukset! vieraita miehiä, jotka eivät ole nähneet -mitään... ihmisiä, jotka asuvat kahden kolmen peninkulman päässä siitä -seudusta, jossa murha on tapahtunut... yöllä... talvella. Niitäkö te -todistajiksi kutsutte? - -PRESIDENTTI. — Vastatkaa tyynesti, nuo liikenteet ja tuo kiivaus eivät -voi olla teille tarpeen. — Te olette kavala ihminen. - -MATHIS. — En ole, herra presidentti, olen tavallinen ihminen. - -PRESIDENTTI. — Te olette ymmärtäneet valita hetken... te olette -ymmärtäneet poistaa luulot teistä... te olette ymmärtäneet hävittää -kaikki aineelliset todistukset... Te olette kauhea olento! - -MATHIS. — Syystä, ettei saada mitään todistusta minua vastaan, olen -minä kauhea. Kaikki kunnialliset ihmiset ovat siis kauheita, koska ei -löydetä mitään heitä vastaan. - -PRESIDENTTI. — Yleinen ääni teitä syyttää. - -MATHIS. — Kuulkaapa, herrat tuomarit, kun ihmisellä on onnea ja -menestystä, kun hän kohoaa toisten yli, kun hän saavuttaa arvoa ja -omaisuutta, löytyy tuhansia ihmisiä, jotka häntä kadehtivat. Te -tiedätte sen, se on asia, jonka näemme joka päivä. Nyt löytyy, pahaksi -onneksi, tuhansia ihmisiä, jotka viidentoista vuoden kuluessa ovat -nähneet asiani menestyvän, ja siinä syy, miksi minua syyttävät; ne -tahtoisivat nähdä mun sortuvani, tahtoisivat nähdä mun menehtyväni. -Mutta pitääkö oikeuden pitäväisten, ymmärtäväisten ihmisten kuunnella -näitä kateellisia? Eikö niiden pidä pakoittaman heitä olemaan vaiti? -Eikö niiden pitäisi heitä tuomita? - -PRESIDENTTI. — Te puhutte hyvästi, syytetty! kauan aikaa te olette -opetelleet noita puheita itsessenne. Mutta meillä on tarkka silmä, me -näemme mitä teissä tapahtuu. — Mistä se tulee, että te kuulette kellon -helinää? - -MATHIS. — Minä en kuule kellon helmaa, (kellonhelinä kuuluu ulkoa). - -PRESIDENTTI. — Te valehtelette! tällä hetkelläkin te kuulette sen -helinän. Sanokaa miksi? - -MATHIS. — Ei se ole mitään; se on veri, joka kohisee mun korvissani. - -PRESIDENTTI. — Ell'ette tunnusta, mikä on syynä helinään, niin kutsumme -unentietäjän sitä meille selittämään. - -MATHIS. — Se on totta, että minä kuulen sen äänen. - -PRESIDENTTI. — Kirjuri, kirjoittakaa, että hän kuulee sen helinän. - -MATHIS (vilkkaasti). — Kuulen... mutta minä kuulen unissani. - -PRESIDENTTI. — Kirjoittakaa, että hän kuulee unissaan. - -MATHIS. — Onhan luvallista jokaiselle kunnialliselle ihmiselle nähdä -unta. - -ERÄS KATSOJA (hiljaa, vieressä istujalle). — Se on totta, unet tulevat -meidän tahtomatta. - -TOINEN (samoin). — Kaikki ihmiset näkevät unta. - -MATHIS (kääntyen yleisöön päin). — Kuulkaa, älkää peljätkö mitään -minun suhteen. Kaikki tämä ei ole muuta kuin unta. Ell'ei se olisi -unta, pitäisivätkö tuomarit peruukkia niinkuin vanhan kansan aikana, -sata vuolta takaperin! Onko koskaan nähty niin hulluja olentoja, että -asiana pitävät kellon helinää, jota unissa kuulee? Pitäisihän sitten -myös koiraa tuomita, joka unissaan murisee? Ja nuo tuomarit tuossa!... -kas, ne ovat miehiä, jotka jonnijoutavien lorujen tautta tahtovat -lähimmäisensä hirteen!... (Hän lopettaa kovasti nauraen). - -PRESIDENNTTI (ankaralla äänellä), — Hiljaa! syytetty, hiljaa! te -lähestytte ijankaikkista tuomiota ja te uskallatte nauraa; te -uskallatte uhkamielin, pelkäämättä astua Jumalan silmien eteen!... -(Kääntyen tuomareihin) Herrat tuomarit, se kellon ääni tulee eräästä -muistosta. Muistot tekevät ihmisen elämän; niiden äänen, joita on -rakastanut, kuulee kauan sen jälkeen, kuin ovat kuolleet. Syytetty -kuulee tuon helinän, koska hänellä on sielussaan muisto, jota hän -meiltä salaa: — Puolalaisen hevosella oli pikku kello!... - -MATHIS. — Se ei ole totta... minulla ei ole muistoja! - -PRESIDENTTI. — Pitäkää suunne kiinni! - -MATHIS (suuttuneena). — Ihminen ei voi tulla tuomituksi luulojen -tähden. Täytyy olla todistuksia. Minä en kuule kellon helinää! - -PRESIDENTTI. — Kirjuri, kirjoittakaa, että syytetty puhuu ristiin; hän -tunnusti äskön, nyt hän peruuttaa sanansa. - -MATHIS (suuttuen). — En kuule, minä en kuule mitään!... (Kellon -helinä alkaa kuulua). Se on veri, joka kohisee mun korvissani. -(Helinä kiihtyy). — Minä pyydän Christiania, vävyäni. (Kohottaen -ääntänsä ja katsoen kaikille puolille). Miksi Christian ei ole täällä? -(Äänettömyys. Tuomarit katsovat toisiinsa. Supatoksia kuulijajoukossa. -Kellon helinä etenee). - -PRESIDENTTI (ankaralla äänellä). — Syytetty, pysyttekö kieltämisissänne? - -MATHIS (tiukasti). — Kiellän... minussa on liiaksi veriä... siinä -kaikki! Ei löydy mitään syytä minua vastaan. Se on suurinta vääryyttä -pitää kunniallista ihmistä vankihuoneessa. Minä saan kärsiä oikeuden -tautta. - -PRESIDENTTI. — Te kiellätte!... — Siis me, Rudiger, Mersbachin paroni, -Hänen Keisarillisen Majesteettinsa ylituomari ala-Elsassissa, läsnä -ollen neuvonantajamme ja tuomarimme, Herrat Louis de Falkenstein ja -de Feininger, kumpikin lakitieteen tohtoreja; — Siihen katsoen, että -tämä juttu on viipynyt viisitoista vuotta, että sitä on mahdoton -saada selville tavallisilla keinoilla; — Katsoen syytetyn viisauteen, -kavaluuteen ja rohkeuteen; — Katsoen siihen, että vieraat miehet ovat -kuolleet, jotka olisivat voineet meitä valaista tässä vaivaloisessa -työssä, josta oikeutemme kunnia riippuu; — Katsoen siihen,: ett'ei -rikos voi jäädä rankaisematta, ett'ei syytön sortuisi syyllisen tautta; -— Siihen katsoen, että tämä tuomio voisi tulla esimerkiksi tuleville -ajoille, pidättämään ahneutta ja niiden halua, jotka luulevat voivansa -vuosijaksoilla itsensä peittää; — Näistä syistä määräämme, että -unentietäjä on kuunneltava. — Vartijat, saattakaat unentietäjä sisään. - -MATHIS (kauhealla äänellä). — Minä panen vastaan... minä sitä -vastustan... Unet eivät todista mitään! - -PRESIDENTTI (pikaisella äänellä). — Antakaa unentietäjän tulla. - -MATHIS (lyöden nyrkkinsä pöytään). — Se on konnamaista, se on vasten -oikeutta! - -PRESIDENTTI. — Jos olette syytön, miksi pelkäätte unentietäjää? -Senkö tähden, että hän lukee mitä sielussa on! Uskokaa minua, olkaa -levollinen, tahi teidän huutonne todistaa teidät syylliseksi. - -MATHIS. — Minä vaadin asianajaja Linderiä, Saveme'sta; tämmöisessä -asiassa minä en katso, mitä se maksaa. Minä olen levollinen kuin mies, -joka ei voi itseään mistään syyttää. Minä en pelkää mitään; mutta unet -ovat unia... (huutaen) Miksi Christian ei ole täällä? Minun kunniani -on hänen kunniansa... Antakaa hänen tulla... Se on kunnon mies, hän! -(Innostuen) Christian, minä olen tehnyt sinut rikkaaksi, tule minua -puolustamaan!... (Äänettömyys. Näkymö pimenee. Mathis alkovissa huokaa -ja liikkuu. Kaikki tulee pimeäksi. Hetken päästä oikeusto näkyy jälleen -ensin hämärässä, sitten valaistuu äkkiä; Mathis on syvään nukkunut). - - -IV. - -MATHIS. PRESIDENTTI. UNENTIETÄJÄ. - -PRESIDENTTI (unentietäjälle). — Istukaa. - -UNENTIETÄJÄ. — Herra Presidentti ja herrat tuomarit, se on teidän -oikeutenne tahto, joka minut pakottaa tulemaan, muuten pelko olisi -minua pitänyt kaukana. - -MATHIS. — Ei voi uskoa tietäjien hulluuksia; ne pettävät ihmisiä, -voittaakseen rahaa. Ne on luontoisia kujeita. Minä olen tuon nähnyt -serkkuni Bothin luona Ribeauville'ssa. - -PRESIDENTTI (unentietäjälle). Voitteko langettaa tuon miehen uneen? - -UNENTIETÄJÄ (katsoen Mathis'ta). — Voin. Löytyykö vaan mitään -jäännöksiä rikoksesta. - -PRESIDENTTI (osoittaen kaluja pöydällä). — Tuo? kauhtana ja tuo hattu. - -UNENTIETÄJÄ. — Pankaa kauhtana syytetyn päälle. - -MATHIS (päästäen kauhean huudon). — Minä en tahdo. - -PRESIDENTTI. — Minä käsken sen. - -MATHIS (vastustaen). — Ei koskaan!... ei koskaan!... - -PRESIDENTTI. — Te olette siis syyllinen? - -MATHIS. — Christian!... missä on Christian? Hän sanoo, hän, olenko minä -rehellinen ihminen! - -ERÄS KATSOJA (hiljaa). — Se on kauheata! - -MATHIS (santarmeille, jotka panevat kauhtanan hänen päällensä). — -Tappakaa minut paikalla. - -PRESIDENTTI. — Teidän vastustuksenne teidät ilmaisee, onneton! - -MATHIS. — Minä en pelkää... (hänellä on kauhtana päällä ja hän vapisee, -— hiljaa puhuen itsekseen). Mathis, jos nukut, niin olet hukassa!... -(Hän jää seisomaan, tuijottaen eteensä kuin kauhistunut). - -ERÄS VAIMO KATSOJAJOUKOSTA (nousten seisoalle). — Minä tahdon mennä... -antakaa mun mennä ulos. - -OVENVARTIJA. — Hiljaa! (Vaimo istuutuu taas. Suuri äänettömyys). - -UNENTIETÄJÄ (katsoen terävästi Mathis'iin). — Hän on nukkunut. - -MATHIS (sekavalla äänellä). — En... en... minä en tahdo... minä... - -UNENTIETÄJÄ. — Minä tahdon! - -MATHIS (läähättävällä äänellä). — Ottakaa päältäni tämä...ottakaa... - -UNENTIETÄJÄ (presidentille). — Hän on nukkunut. Mitä häneltä pitää -kysyä? - -PRESIDENTTI\ — Mitä hän teki yöllä vasten Joulukuun 24 päivää -viisitoista vuotta takaperin. - -UNENTIETÄJÄ. — Eikös teillä nyt ole yönaika, Joulukuun 24 päivää -vasten, vuonna 1818? - -MATHIS (hiljaa). — On. - -UNENTIETÄJÄ. — Mitä kello on? - -MATHIS. — Puolivälissä kaksitoista. - -UNENTIETÄJÄ. — Puhukaa... minä tahdon. - -MATHIS. — Ihmiset lähtevät ravintolasta. Catherine ja pikku Annette -ovat käyneet maata. Kasper tulee takaisin huoneesen... hän ilmoittaa -mulle, että kipsi-uuni on sytytetty. Minä vastaan hänelle: Se on -hyvä... mene maata, minä lähden sinne. — Hän menee. Minä jään yksin -Puolalaisen kanssa, joka lämmittelee uunin edessä. Ulkona kaikki on -unessa. Ei kuulu muuta kuin silloin tällöin hevosen kellon kilke -kujasta. Lunta on kyynärän paksulta. (Äänettömyys). - -UNENTIETÄJÄ. — Mitä mietitte? - -MATHIS. — Minä mietin, että minä olen rahan puutteessa... että, jos -ei mulla ole kolmetuhatta franc'ia 31 päivänä, ravintola myydään... -ajattelen, ett'ei ole ulkona ketään... että on yö, ja että Puolalainen -on kulkeva suurta tietä, aivan yksinään lumessa. - -UNENTIETÄJÄ. — Joko olette päättäneet käydä hänen päällensä? - -MATHIS (vähäisen äänettömyyden perästä). — Tuo mies on vahva... hänellä -on leveät hartiat... arvelen, että hän puolustaiksee hyvästi, jos joku -kävisi hänen kimppuunsa. (Mathis liikkuu). - -UNENTIETÄJÄ. — Mikä teillä on? - -MATHIS (hiljaa). — Hän katsoo minuun... Hänellä on harmaat silmät. -(Ajattelevaisesti, niinkuin puhuisi itsekseen). Minun täytyy se teko -tehdä! - -UNENTIETÄJÄ. — Oletteko päättäneet sen? - -MATHIS. — Olen... minä teen sen!... minä uskallan... minä uskallan... - -UNENTIETÄJÄ. — Puhukaa! - -MATHIS. — Minun pitää kumminkin katsoa... minä käyn ulos... Kaikki on -pimeätä... lunta yhä sataa... ei näe kukaan mun jälkiäni lumessa. (Hän -nostaa kätensä ja näkyy etsivän jotakin). - -UNENTIETÄJÄ. — Mitä te teette? - -MATHIS. — Minä tunnustelen re'essä, onko hänellä pistoleja!... -(Tuomarit katsovat loisiinsa, liikennettä kuulijajoukossa). — Hänellä -ei ole mitään... minä teen teon... teen!... (Hän kuuntelee). Ei kuulu -mitään kylässä... Anna Weber'in lapsi itkee... Vuohi määkyy tallissa... -Puolalainen kävelee kamarissa. - -UNENTIETÄJÄ. — Te tulette takaisin huoneesen? - -MATHIS. — Niin. Hän on pannut kuusi franc'ia pöydälle; minä annan -hänelle takaisin rahat. Hän katsoo hyvin minuun; (Äänettömyys). - -UNENTIETÄJÄ. — Hän sanoo teille jotakin? - -MATHIS. — Hän kysyy, kuinka pitkä matka on Mutzig'iin?... Neljä -vähäistä peninkulmaa... Minä toivotan hänelle onnellista matkaa... -Hän vastaa mulle: Jumala teitä siunatkoon! (Äänettömyys). Ho! ho! -(Mathis'in muoto muuttuu). - -UNENTIETÄJÄ. — Mitä? - -MATHIS (hiljaa). — Vyö! (Äkkiä, kuivalla äänellä). Hän lähtee... hän -on lähtenyt!... (Mathis sillä hetkellä astuu pari askelta kyyryssä; -hän näyttää seuraavan saaliinsa jälkiä. Unentietäjä nostaa sormensa, -huomauttaakseen tuomareita. — Mathis ojentaa kätensä). Kirves!... missä -kirves! Ah! tässä, oven takana. — Kuinka kylmä! lunta sataa... ei -yhtäkään tähteä... Rohkeutta, Mathis, vyö on oleva sinun... rohkeutta! -(Äänettömyys). - -UNENTIETÄJÄ. — Hän lähtee matkalle... Te seuraatte? - -MATHIS. — Niin. - -UNENTIETÄJÄ. — Missä olette? - -MATHIS. — Kylän takana... pelloilla... mikä pakkanen. (Hän värisee). - -UNENTIETÄJÄ. — Te olette kulkeneet oikotietä? - -MATHIS. — Niin... niin (osoittaa kädellään). Tuossa on iso silta... -ja tuolla alhaalla, pohjassa, joki... Miten koirat ulvovat Danielin -talossa!... Ja ukko Finck'in paja, miten se on punainen kupeelta! -(Hiljaa, puhuen itselleen). Tappaa ihminen... tappaa ihminen... Älä -tee sitä, Mathis... Älä tee sitä... Jumala ei sitä tahdo! (Alkaa -taas kumarruksissa kävellä). Sinä olet hullu!... Kuule, sinä tulet -rikkaaksi... sun vaimosi ja lapsesi eivät tule olemaan minkään -puutteessa... Puolalainen on tullut... sitä pahempi... sitä pahempi... -Hänen ei pitäisi tulla!... Sinä olet maksava kaikki, sinulla ei -enää tule olemaan velkoja... (Huutaen sekavalla äänellä). Ei löydy -hyvää Jumalala, sinun täytyy hänet tappaa!... Sillä... tuossa on jo -silta!... (Äänettömyys; hän seisahtuu ja kuuntelee). Ei ketään ole -tiellä, ei ketään... (Kauhistuneella katseella) Mikä hiljaisuus! -(Hän pyyhkii otsaansa kääpään). Sull' on vari, Mathis... sun sydämes -tykyttää... se on juoksemisesta... Kello lyö yksi Wéchem'issä... ja -kuu, joka tulee näkyviin... Puolalainen on ehkä jo kulkenut... sitä -parempi... sitä parempi!... (Kuunnellen). Kello... niin on!... (Hän -kyyristäikse äkkiä ja jää liikkumatonna seisomaan. Äänettömyys. Kaikki -katsovat terävästi häneen. — Hiljaa). Sinä tulet rikkaaksi!... (Kellon -helinä alkaa kuulua. Eräs nuori vaimo peittää kasvonsa esiliinaansa, -toiset kääntävät kasvonsa toisaalle. Yhtäkkiä Mathis nousee suoraksi -kiljaisten ja lyö kauhean kovasti pöytään). Ah! ah! tuossa olet, -Juutalainen. (Hän hyökkää eteenpäin ja lyö raivokkaasti). - -ERÄS VAIMO. — Ah! hyvä Jumala!... (Hän pyörtyy). - -PRESIDENTTI (vapisevalla äänellä). Viekää pois tuo vaimo. (Vaimo -viedään pois). - -MATHIS (nousten suoraksi). — Hän on saanut osansa! (Hän kumartuu -katsomaan, sitten lyö viimeisen iskun). Hän ei liikahda enää... se -on loppunut! (Hän nousee pystyyn, huomaten ja katsoo ympärilleen) -Hevonen on lähtenyt tiehensä re'en kanssa. (Kuunnellen). Joku tulee!... -(Hän käännäkse kauhistuneena ja tahtoo paeta). Ei... se on tuuli, -joka puissa sohisee... (Kumartuen). Sievään... sievään... vyö!... -se on mulla, ha! (Hän liikkuu niinkuin sitoisi vyön ympärilleen). -Se on täynnä kultaa, aivan täynnä!... Liiku kiireesti... Mathis... -kiireesti!... (Hän kumartuu ja näyttää nostavan ruumista selkäänsä, -sitten alkaa hän käydä ympäri oikeuden pöydän, selkä kyyryssä, -raskailla askeleilla, ikäänkuin ihminen, jolla on raskas taakka -seljässä). - -UNENTIETÄJÄ. — Minne menette? - -MATHIS (seisahtuen). — Kipsi-uunille. - -UNENTIETÄJÄ. — Te olette siinä. - -MATHIS. — Olen! (Ikäänkuin laskisi kuormansa maahan). Kuinka hän -on raskas!... (Hän hengittää raskaasti, sitten kumartuu ja näyttää -uudestaan nostavan ruumista. — Painuneella äänellä) Mene tuleen. -Juutalainen! mene tuleen!... (Hän näyttää työntävän seipäällä kaiken -voiminsa. Yht'äkkiä hän päästää kauhean huudon ja vaipuu alas pidellen -käsillään päätään — Hiljaa). Mitkä silmät!... oh! mitkä silmät!... -(Pitkä äänettömyys. Nostaen päätään). Sinä olet hullu, Mathis!... Katso -nyt... ei ole enää jäljellä kuin luut... luut palavat myöskin... Nyt, -vyö... pane rahat taskuihisi... Kas niin... Ei kukaan tiedä mitään... -Todistuksia ei löydetä. - -UNENTIETÄJÄ (presidentille). — Mitä häneltä pitää vielä kysyä? - -PRESIDENTTI. — Se on tarpeeksi. (Kirjurille) Oletteko kirjoittanut? - -KIRJURI. — Olen, herra presidentti. - -PRESIDENTTI. — No, herätettäköön hän, ja katsokoon itse. - -UNENTIETÄJÄ. — Herätkää... minä tahdon sen! (Mathis herää, hän on kuin -pyörryksissä). - -MATHIS. — Missä minä olen? (Katsoo ympärilleen). Ah! niin... Mitä on -tapahtunut? - -KIRJURI. — Tässä on teidän todistuksenne... Lukekaa. - -MATHIS (luettuaan muutamia rivejä). — Voi minua onnetonta, olen sanonut -kaikki!... Minä olen hukassa!... - -PRESIDENTTI (tuomareille'). — Te kuulitte... hän on tuominnut itsensä. - -MATHIS (reväisten päältään kauhtanan). — Minä panen vastaan... se on -väärin... Te olette kaikki konnia!... Christian... vävyni... Minä -vaadin Christianin... - -PRESIDENTTI. — Santarmit, saattakaa tuo mies olemaan vaiti. (Santarmit -ympäröitsevät Mathis'ta). - -MATHIS (lyöden ympärilleen). — Se on rikos oikeutta vastaan... mutta -otetaan ainoa todistajani... Minä panen vastaan Jumalan edessä! -(Sydäntä särkevällä huudolla) Christian... sun vaimosi isää tahdotaan -tappaa... Avukseni! (Hän lyö ympärilleen kuin raivo). - -PRESIDENTTI (murheellisesti). — Syytetty, te pakoitatte minua sanomaan -teille sitä, jota olisin tahtonut teiltä salata: saatuaan tiedon -teidän rikoksestanne on Christian Béme tappanut itsensä!... (Mathis -seisoo kauhistuneena, tuijottaen presidenttiin. Suuri äänettömyys. -Tuomarit keskustelevat hiljaa. Jonkun hetken päästä presidentti nousee -seisoalle). - -PRESIDENTTI (verkalleen). — Siihen nähden, että Hans Mathis on, -yöllä vasten 24 p. Joulukuuta 1818 kello 12 ja välillä, murhannut -Baruch Koveskin ja murhanteon asianhaarat ovat vaikeuttavaa laatua, -koska murha oli täydellä aikomuksella tehty, tapahtui yöllä ja oli -ryöstöä ase kädessä, niin tuomitsemme hänet kaulasta hirtettäväksi, -kunnes siitä kuolema seuraa. (Kääntyen ovenvartijaan) Vartija, anna -pyövelin tulla sisään. (Suuri melu kuulioiden joukossa. Ovenvartija -aukaisee oikeanpuolisen oven; pikku mies, punaisessa puvussa, kalpeat -kasvot ja kiiltävät silmät, näkyy kynnyksellä. Syvä äänettömyys. -Presidentti ojentaa kätensä Mathis'ta kohti. Kova kellon helinä. Mathis -nostaa kätensä päänsä yli ja horjuu: kaikki katoavat. — Ollaan taas -pormestarin kamarissa. On valoisa päivä; aurinko paistaa huoneesen -ikkunapeilteiden lomitse ja tekee loistavia viivoja lattialle. -Alkovin uutimet liikkuvat. Karafiini putoaa pöydältä ja särkyy. -Samalla hetkellä alkaa iloinen soitto kuulua ravintolan edustalta; se -soittaa Lauterbachin vanhaa laulua; joukko ääniä laulaa soiton myötä. -Siellä on häänuoriso, joka pitää aamusoitantoa morsiamen kunniaksi -hänen ikkunainsa alla. Kuulee ihmisiä juoksevan kadulla. Joku ikkuna -auaistaan. Soitto vaikenee. Naurun hohotuksia. Monta ääntä huutaa: -Tuossa hän on... tuossa hän on... se on Annette!... — Soitto ja laulu -alkaa uudestaan ja muuttuu ravintolan huoneisin. Suuri melu alhaalla. -Kuulee jonkun sukkelin askelin juoksevan portaita ylös; joku kolkuttaa -Mathis'in ovea). - -CATHERINE (ulkona, huutaen). — Mathis, nouse valveille. On jo selvä -päivä. Kaikki kutsuvieraat ovat tuolla alhaalla. (Äänettömyys. Ovea -kolkutetaan kovemmin). - -CHRISTIAN (samoin). — Herra Mathis! herra Mathis! (Äänettömyys). Miten -hän makaa... (Toisia kuuluu nousevan portaita. Yhä kovemmin lyödään -oveen). - -WALTER (samoin). — Hei, Mathis. Nouse nyt... häät ovat alkaneet... hop! -hop!... (Pitkä äänettömyys). Se on kummallista, hän ei vastaa. - -CATHERINE (levottomalla äänellä). — Mathis, Mathis! (Kuuluu supatoksia, -keskusteluja oven takaa, sitten Christianin ääni kohoaa ja hän sanoo -pikaisella äänellä: Ei, se on tarpeetonta, antakaa mun. — Ja melkein -samassa ovi, johon kovasti lyödään, aukiaa seljälleen. Christian näkyy; -hän on täydessä virkapuvussa). - -CHRISTIAN (kynnyksellä). — Herra Mathis!... (Hän huomaa karafiinin -palaset lattialla, juoksee alkoviin, aukaisee uutimet ja päästää -huudon). - -CATHERINE (juosten siihen hyvin hätäisenä) — Mitä nyt? Mitä se on, -Christian? - -CHRISTIAN (äkkiä kääntyen). — Älkää katsoko, rouva Catherine!... (Hän -ottaa hänet syliinsä ja vie häntä ovea kohti, huutaen painuneella -äänellä). Tohtori Franz! tohtori Frantz! - -CATHERINE (vastustaen). — Anna minun olla, Christian... minä tahdon -nähdä... - -CHRISTIAN. — Ei! (Huutaen portaissa niille, jotka ovat alhaalla). -Estäkää Annettea tulemasta tänne ylös. — Voi hyvä Jumala! hyvä Jumala! -(Sillä aikaa on Walter, Heinrich ja suuri joukko vieraita, miehiä ja -vaimoja, tulleet kamariin; he tunkeutuvat alkovin ympäri. Heinrich -aukaisee ikkunat ja väistää kartiineja). - -WALTER (katsoen Mathis'ta). — Hänen muotonsa on aivan sininen! (Yleinen -kauhistus. Tohtori Franz tulee aivan hengästyneenä. Joukko hajaantuu -päästääkseen häntä esille). - -TOHTORI (äkisti). Se on halvauksen kohtaus. (Vetäen taskustaan -kalutolkkinsa). Pidelkää kättä, herra Walter. Kuinhan vaan verta -tulisi! (Soittoniekat tulevat sisään soittokalut kädessä; joukko -ihmisiä, juhlavaatteissa, seuraa heitä, supattaen keskenään ja astuen -varpaillaan; sitten nuori vaimo, kantaen lasta sylissään, näkyy -kynnyksellä ja seisahtuu hämmästyneenä nähdessään tätä ihmisjoukkoa. -Lapsi puhaltaa pikku torveen). - -WALTER. — Verta ei tule. - -TOHTORI. — Ei. (Kääntyen vihaisesti). Ettenkö saa tuota lasta olemaan -vaiti! - -NUORI VAIMO. — Ole vaiti, Ludvig, anna tänne! (Hän tahtoo ottaa häneltä -torven. Lapsi vastustaa ja rupeaa itkemään). - -TOHTORI (surullisella äänellä). Se on loppunut... herra pormestari on -kuollut... Valkea viini on hänet tappanut. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUOLAN JUUTALAINEN *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/68117-0.zip b/old/68117-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 42bf667..0000000 --- a/old/68117-0.zip +++ /dev/null |