diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68306-0.txt | 2797 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68306-0.zip | bin | 49148 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2797 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c93906c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #68306 (https://www.gutenberg.org/ebooks/68306) diff --git a/old/68306-0.txt b/old/68306-0.txt deleted file mode 100644 index 1fce0a2..0000000 --- a/old/68306-0.txt +++ /dev/null @@ -1,2797 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Lääkärin päiväkirja, by Jalmari -Finne - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Lääkärin päiväkirja - Novelleja - -Author: Jalmari Finne - -Release Date: June 13, 2022 [eBook #68306] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LÄÄKÄRIN -PÄIVÄKIRJA *** - - - - - -LÄÄKÄRIN PÄIVÄKIRJA - -Novelleja - - -Kirj. - -JALMARI FINNE - - - - - -Helsingissä, -Lilius & Hertzberg Osakeyhtiö, -1911. - - - - - - - "Oikean etiikan tulee, sen ohella, että se pitää huolta - nykyään elossa olevien parhaasta, pitää silmällä - ihmiskunnan parasta tulevaisuudessa, siis katsoa - jälkeemme tulevien hyvää. Sen vuoksi sen täytyy - tarmokkaasti sotia niitä virheitä, erehdyksiä ja - ennakkoluuloja vastaan, jotka naurettavina, usein - julminakin ovat aikojen kautta siirtyneet nykyaikaan - asti, yhä vielä ovat voimassa ja pitävät meitä - ikeensä alla." - - _A. Forel_. - -SISÄLLYS: - -Kaksi lasta -Henkisesti vararikkoinen -Morfinisti-lääkäri -Muuan isä -Tyttö-äiti -Tylsämielinen - - - - -KAKSI LASTA - - -Kaksi synnytystä saman vuorokauden kuluessa. Molemmat niin erilaisia -kuin suinkin ajatella saattaa. Toinen tapaus oli normaleista normalin, -toinen tuollainen nykyaikainen sairaalloinen synnytys. - -Noiden terveiden ihmisten luona olin tietysti hyvin tyytyväinen. -Tällaisissa tapauksissa on lääkäri melkein onnellinen, kun häntä ei -tarvita, kun hän näkee, että terve luonto toimii itsestään. - -Vaimo synnytti ensi kertaa ja oli senvuoksi hiukan levoton. Kaikki -kävi aivan säännöllisesti. Kun hän oli ollut tutkittavanani, tiesin jo -aikoja sitten, ettei mitään odottamatonta tule tapahtumaan. - -Yhtä kaikki he vaivasivat minua luokseen. Ymmärränhän minä niin hyvin -tuon nuorissa aviopuolisoissa ilmenevän heikkouden. He ovat niin -ihmeissään siitä, että luonto heidän kauttaan toimii loistavimman -ihmeensä, että he ottavat kaiken aivan hassunkurisesti vastaan. -Molemmat aviopuolisot pelkäävät ja ovat hiukan kiihoittuneita. Jos -siihen aikaan pyytäisi heitä omantuntonsa nimessä vastaamaan, mikä -asia on maailman tärkein, niin he ehdottomasti sanoisivat: juuri tämä -synnytys! - -No, senhän minä kyllä ymmärrän. Kaikki kävi normaalisti. Synnytys oli -helppo ja lapsi terve. - -Olen tottunut laskemaan miehen kunnollisuuden siitä, kuinka levoton -hän on vaimonsa synnyttäessä. Eihän tämä määritelmä ole aina aivan -paikkaansa pitävä, mutta huvikseen jakaa ihmisiä senkin mukaan eri -luokkiin. Ensimäisen lapsen syntyessä perheeseen pitää tämä määritelmä -aina paikkansa. Kunnon mies kärsii hirveitä sielullisia tuskia ja -tuntee itsensä jollain tavoin syylliseksi. Tämäkin aviomies oli aivan -kuin päästä sekaisin. Hän oli tietysti ennen synnytystä lukenut -kaikenlaisia lääketieteellisiä kirjoja, ymmärtänyt ne osaksi väärin, -kuvitteli kaikki mahdolliset lisätaudit ja kysyi minun mielipidettäni -niiden suhteen. Olisi tehnyt mieleni melkein haukkua häntä, ellen -niin hyvin olisi ymmärtänyt hänen mielentilaansa. Kun kaikki oli -onnellisesti suoritettu, kätilö pesi lasta, ja minä jo olin eteisessä, -riensi mies minulle maksamaan. Minua suorastaan huvitti tuo kiire, -jolla hän tahtoi palkkioni suorittaa. Olisi pysynyt rouvansa luona ja -tullut jonain muuna päivänä maksamaan. Se olisi ollut järkevämpää. -Mutta tuo terve mies, joka terveessä naisessa oli synnyttänyt terveen -lapsen, oli koomillisessa isänilossaan minulle hyvin sympaattinen. -Keskellä sitä peloittavan suurta puutteellisuutta, jonka lääkäri -ehdottomasti tulee näkemään, oli hän aivan kuin keidas erämaassa. - -Ensin teki mieleni hiukan häntä rangaista siitä, että hän parina yönä -oli aivan tarpeettomasti minua vaivannut saapumaan vaimoaan katsomaan, -mutta kun näin hänet tuossa edessäni ylpeänä isänarvostaan — kuinka -koomillinen onkaan mies ensi kertaa isäksi tultuaan, kun kaikki on -onnellisesti saatu loppuun, luulee hän olevansa tärkein henkilö koko -jutussa! — ja tiesin, että perheenlisäys aina tuottaa odottamattomia -menoja sekä että hänellä ei suinkaan ollut liikoja varoja, sanoin: - -— Ette ole minulle mitään velkaa. Minä mielelläni autan terveitä -ihmisiä. - -Hän tietysti kiitteli ja tahtoi melkein väkipakolla minulle maksaa. -Kummallista, kuinka järkevät ja kunnon ihmiset luulevat, että heidän -sittenkin täytyy tarjota rahaa, kun toinen on kieltäytynyt sitä -vastaanottamasta! Aivan kuin ilmaiseksi tekeminen ei olisi paljoa -rakkaampaa kuin maksun edestä! - -Siinä sitten käteltiin ja kumarreltiin. Hän ei millään tavalla tahtonut -eroittaa kättäni kädestään, mutta kuitenkin näytti maa polttavan hänen -jalkojensa alla, ja kun olin painamassa ulko-ovea kiinni, oli hän jo -juoksemassa vaimonsa luokse. - -Täältä oli minun mentävä toisen potilaan luo. - -Oli sekin avioliitto! Miehellä oli aikoinaan ollut syfilis, joka kyllä -oli parantunut, niinkuin se saattaa parantua, siten, että milloin -tahansa voi puhjeta esiin. Nainen oli hysteerinen. Se oli sellainen -yhdistelmä inhimillistä kurjuutta, että sen voi hyväksyä ainoastaan -kirkko, joka antaa kelle tahansa luvan mennä naimisiin. - -Että he tahtoivat saada nautinnon osakseen, sen minä ymmärrän. -Ihmisiähän hekin ovat ja kaipasivat sensatsionia suuremmassa määrässä -kuin moni terve, mutta että he tahtoivat saada lapsia itselleen, se oli -jotain käsittämätöntä senvuoksi, että he molemmat pitivät itseään perin -intelligentteinä; jos yleensä intelligenttisyyttä ja uskonnollisuutta -voi sovittaa yhteen, sillä he olivat hyvin uskonnollisia, ja joka -kerta, siellä käydessäni ja rouvaa tutkiessani, sain kelpo annoksen -raamatunlauseita niskaani. Niinkuin raamatulla olisi mitään tekemistä -luonnon laatiman prosessin kanssa. Toisinaan tulin ajatelleeksi, -että tuo mies uskoi aviollisen yhdyselämän kautta sovittavansa ne -nuoruuden hairahdukset, joista hänen tautinsa oli ollut seuraus, -uskonnollisuudella laastaroivan elämänsä, luullen olevansa oikeutettu -sellaiseenkin, joka sotii selvimpiä eetillisiä periaatteita vastaan. - -Synnytys oli tietysti hyvin vaikea, niinkuin olin arvannutkin. -Kätilöllä ja minulla oli työtä pitkäksi aikaa. Mies katseli kalpeana -kädet ristissä puuhiamme. Olen varma siitä, että hän rukoili. - -Kun lapsi oli syntynyt, vein sen toiseen huoneeseen ja jätin -hoitajattaren virvoittelemaan tainnoksiin mennyttä äitiä. Lapsi parka! -Syvällä säälillä häntä katselin. Hän oli selvästi perinyt isältään -liian paljon. Kasvoissa oli jokseenkin selvänä tuo erikoinen muoto, -joka syfilististen isien lapsilla useinkin on. Hän oli jo edeltäkäsin -määrätty tulemaan onnettomaksi maailmassa. Joko hän saisi periä isänsä -taudin jossain muodossa tai tulee hänestä henkisesti vaillinainen -olento. Ainoastaan jonkun kummallisen sattuman kautta voisi tämän -vaillinaisuuden ohella olla jokin erikoinen ominaisuus, jonka kautta -hän voisi saavuttaa elämässä ehkäpä suurtakin, sillä ostetaanhan -nerokkaisuus usein vaillinaisuuksien kustannuksella, mutta tämä -mahdollisuus oli tavattoman pieni, koska hänen äitinsä oli hysteerinen, -jonka kautta hänen hermostonsa tulee heikoksi. - -Mitä tehdä? Olin auttanut maailmaan olennon, josta joka tapauksessa -tulee onneton ihminen, miehen, joka kirkon ja yhteiskunnan luvalla voi -jatkaa kurjaa ja heikkoa ihmissukua ja moniin polviin jättää henkisten -puutteellisuuksiensa jäljet. Kuinka minä vihasin elämää tällaisessa -puutteellisessa muodossa, tuota elämää, jota lääkärivalan nojalla -olin pakoitettu pitämään yllä. Nyt tunsin todellakin aivan todeksi -sen, että me lääkärit olemme yhteiskunnan suurimmat viholliset, me -kun pidämme hengissä kaikki kurjat ja vaivaiset ja annamme heille -tilaisuuden varttua niin vanhoiksi, että voivat maailmaan tuottaa lisää -vaillinaisia ihmisiä. - -Kirottu lääkärivala! Minun teki mieleni tappaa tuo lapsi! En -ollut koskaan ennen sellaista tehnyt, vaikka epäilinkin, että -virkaveljeni monasti ryhtyvät sellaiseen keinoon vastoin lakia. Tuo -senttimenttalisuus, joka niin usein piilee meissä ihmisissä luonteemme -pohjalla ja tuppautuu selvän järjen tielle, se nytkin tuli minua -kiusaamaan. - -Onko lääkärillä oikeutta estää jo elämään astunutta olentoa sitä -jatkamasta? Samassa ehdottomasti tulin ajatelleeksi, että tuo lapsi -kerran kuitenkin tulee kaipaamaan kuolemaa, huomatessaan, että elämä ei -anna hänelle kaikkea sitä, minkä se muille antaa, ja silloin hän kiroo -niitä, jotka ovat hänet maailmaan tuottaneet, ja saavuttaakseen edes -jotain onnea, rikkoo yhteiskunnalliset lait tavalla tai toisella. - -Ei, sellainen ei saa elää! - -Samassa sai lapsi ankaran kouristuksen. Vaikka sen ei tarvinnutkaan -merkitä sitä, että se saisi kaatuvataudin, niin saattoi se olla sen -ensimäinen enne. - -Yksi pieni morfiiniruiskutus ja kaikki olisi lopussa! - -Mutta kätilö? Kuka noiden naisten tunteellisuudesta tietää! Tiesin -hänet jokseenkin uskonnolliseksi, ja jos hän huomaisi tekoni, niin -herättäisi se hänessä kauhua ja hän pitäisi velvollisuutenaan ilmoittaa -kaikki. Niin kauan kuin hän oli huoneesta poissa, saatoin toimia. - -Samassa astui hän sisään yhdessä lapsen isän kanssa. He olivat toiseen -huoneeseen kuulleet lapsen valituksen. Viereisestä huoneesta kuului -äidin heikko ääni, kun hän vaikeroiden kysyi, mikä lasta vaivasi. Hän -rukoili ja pyysi, että toisimme lapsen hänen luokseen. - -Tämä päivä oli ainoa, jolloin ehkä jonkinmoinen tilaisuus lapsen -surmaamiseen tarjoutui minulle. Seuraavana päivänä se saattoi jo olla -mahdotonta. Nyt tämän yleisen hämmingin aikana täytyi minun toimia, jos -yleensä tahdoin laisinkaan onnistua. - -Lähetin miehen rauhoittamaan vaimoa. Olin siis enään vain kätilön -seurassa, ja edessämme makasi lapsi yhtenä käppyränä. Minun täytyi -saada kätilö hetkiseksi huoneesta pois. - -Lapsen kouristus alkoi heiketä, mutta samalla kuului vihlovia -valituksia äidin suusta. Kätilö riensi apuun. - -Nyt tai ei koskaan! - -Otin nopeasti morfiniruiskun taskustani. Pian olin sen täyttänyt, pieni -pistos ja lapsi oli hiljaa. - -Se oli tauonnut elämästä. - -Menin toiseen huoneeseen hoitelemaan äitiä ja samalla ruiskulla, -jolla olin hänen lapsensa surmannut, annoin hänelle morfiniannoksen -rauhoittuakseen. Kun hän jälleen lepäsi tyynesti, meni kätilö toiseen -huoneeseen, palasi vähän ajan päästä kalpeana ja viittasi minua -saapumaan. - -— Lapsi on kuollut, sanoi hän. - -— Minä arvasin, että niin kävi, vastasin minä. Tunsin itseni -kummallisen rauhalliseksi jopa onnelliseksikin, lähtiessäni talosta -pois. Itsetietoisesti, ilman suorastaan pakoittavaa syytä olin rikkonut -lääkärivalan. Mutta yhtäkaikki olin varma siitä, että olin menetellyt -oikein. - -Nukuin yöni hyvin ja rauhallisesti. - -Seuraavana aamuna, tullessani työhuoneeseeni, oli sen pöydällä -yksinkertainen kauppiaalta ostettu maljakko, jonka hintalappukin, -neljä markkaa, oli jäänyt jälelle ja maljakossa oli joukko ruusuja. -Palvelijattareni ilmoitti tuon edellisen isän tuoneen ne minulle sinä -aikana, jona olin jälkimäisen luona. Jos olisin ottanut tavallisen -maksun, olisin ottanut sata markkaa. Mies osti neljän markan maljakon -ja siihen luultavasti kuuden markan edestä ruusuja. Käytännöllinen -mies! Hän olisi kotinsa eteisessä ensi ilossaan kyllä maksanut minulle -sata markkaa, mutta sitten hän ennätti miettiä asiaa ja käytti lahjaan -kymmenen markkaa. Suoraan tunnustan, että hän siinä teki oikein. - -Kukkien ohella oli pieni lappu, hiukan rypistynyt, vaikka sitä olikin -koetettu silittää. Nuori äiti oli vuoteellaan omakätisesti kirjoittanut -siihen nimensä ja sanan: "Kiitos!" - -Mikä lapsellinen käsiala! Luulin hänellä olevan kehittyneemmän. -Tuollainen oikea nainen, joka on luotu synnyttämään terveitä lapsia, -tekee aina kehittyneemmän vaikutuksen, kuin mitä hän onkaan. Puhdas -naisellisuus on tavallaan jonkinmoinen lumoava veren aateluus, joka -tasoittaa kehityksen puutteellisuudet. - -Sanomalehdissä oli tuon toisen isän lähettämä kuolinilmoitus ja sen -alla: "Herra antoi Herra otti j.n.e." Tietysti he sillä nyt lohduttivat -itseään! - -Heidän lapsensa kuolemasta oli heille mielestäni suorastaan hyötyä ja -tuskin he arvaavatkaan, kuinka monesta ikävyydestä heidät säästin. -Lääkärit ainoastaan tällaisen kuoleman kautta kadottivat, sillä eläähän -lääkäri pääasiassa ihmiskunnan puutteellisten olentojen kustannuksella. - - - - -HENKISESTI VARARIKKOINEN - - -Tuon näköinen siis oli hänen aviovaimonsa, josta hän minulle oli -puhunut jo ennen kuin tämän kanssa menikään naimisiin! Hän oli silloin -hiukan pahastunut, kun epäilin, voiko hän sellaisen naisen kanssa tulla -onnelliseksi, olihan hän ollut tarjoilijattarena ravintolassa. Enhän -minä tahtonut tuota naista tuomita, mutta tiesinhän, että sellainen -toimiala jättää aina sieluun jotain jälkiä, ja tiesinhän myöskin, ettei -kenenkään kunniallisen naisen ole pakko tälle alalle antautua. - -Naimisiin mentyään en toveriani ollut tavannut muuta kuin joskus -ohimennen enkä silloinkaan koskaan ollut puhunut hänen vaimostaan. Joku -aika sitten oli hän tullut tähän kaupunkiin sanomalehdentoimittajaksi, -olimme silloin tällöin kohdanneet toisemme joko kadulla tai jossain -juhlassa, mutta emme koskaan olleet vaihtaneet muita sanoja kuin niitä -tyhjiä lauseita, joiden avulla ihmiset pitävät tuttavuutta yllä. - -Nyt hänen rouvansa tuli noutamaan minua miehensä luokse, joka -oli vaarallisesti sairastunut ja oli vuoteen omana. Rouva läksi -edeltäkäsin, ja minä saavuin vähän aikaa myöhemmin heidän asuntoonsa. -Rouva oli avaamassa ovea ja vei minut kohteliaasti siihen huoneeseen, -jossa hänen miehensä lepäsi. - -Rouva aikoi jäädä huoneeseen, mutta hänen miehensä pyysi häntä -poistumaan, sillä hän tahtoi puhua kahden kesken lääkärin kanssa. - -Rouvan mentyä käännyin toverini puolen ja kysyin: - -— No miten sinun laitasi oikeastaan on? - -— Minulla on syöpä ja se on jo hyvin pitkälle kehittynyt. Olen jo aikaa -sitten tietänyt kuoleman tekevän tuloa. - -Hän sanoi tämän hymyillen hiukan pilkallisesti. - -Kuinka hyvin muistin tuon hymyn jo hänen kouluajoiltaan. Juuri -noin hän oli aina hymyillyt vastustajilleen, kun nämät koulun -konventinkokouksissa hyökkäsivät liian ankarasti hänen itsenäisiä -ajatuksiaan vastaan. Niin, itsenäinen hän oli ollut. Harvinaisen -itsenäinen ja omintakeinen. Muistan kuinka häntä silloin ihailin, -ihailin tuolla poikamaisella tunteella, joka kehitysaikana niin -voimakkaana herää, ja pidin tuota tyyntä, aina tasaista miestä aivan -kuin esikuvanani. - -Kaikkea tätä ajattelin ja muistelin tutkiessani häntä. Tein silloin -tällöin muutamia taudin laatua koskevia kysymyksiä, joihin hän lyhyesti -vastasi. - -Kun olin lopettanut tutkimukseni, näin hänen kysyvästi katsovan minuun. -Hän näytti odottavan jotain varmaa lausetta. Kun en sitä sanonut, -lausui hän: - -— Loppu on siis tulossa? - -Katsoin häneen pitkään. Tällaisissa tapauksissa sairaan sanoissa tai -ainakin hänen äänessään on kysymys: onko vielä toivoa? Jokainenhan -takertuu elämään suurella kiihkolla, eikö silloin hänkin, jonka olin -kaikessa elämässään ja toiminnassaan oppinut tuntemaan tavattoman -elämäniloiseksi. - -— Tunnen sinut siksi järkeväksi mieheksi, sanoin minä, että voisin -sanoa sinulle totuuden, vaikka se olisi kuinkakin kamala. Vaara ei -vielä ole varsinaisen uhkaava. Leikkaus on mahdollinen ja olen sen -onnistumisesta varma. Onhan sinulla sitäpaitsi hyvä ruumiinrakenne. -Olet jäntevää, kuivaa sukua. Olet koulupoikana ollut voimistelija ja -saanut ruumiisi hyvään kuntoon, niin että... - -— Niin että minä siis voin parantua, sanoi hän. - -— Aivan varmasti. Ei muuta tarvita kuin leikkaus ja silloin on kaikki -hyvin taas. - -Meidän lääkärien täytyy niin usein valehdella potilaille uskovamme -heidän parantumiseensa, vaikka olemmekin aivan täydellisesti tietoisia -siitä, että kuolema on jo aivan lähellä. Sitä vakuuttavammalla tavalla -sanoo totuuden, kun se viittaa siihen, että potilas voi todellakin -parantua. - -Toverini rypisti silmäkulmiaan, katsoi suoraan minuun ja sanoi hyvin -vakavasti: - -— Minä pelkäsin sinun noin sanovan, senvuoksi kutsutinkin sinut tänne. -Minä tahdon, että tämä päättyy kuolemalla ja sinun täytyy auttaa minua. - -Hän huomasi hämmästykseni ja jatkoi, ennenkuin ennätin mitään lausua: - -— Sinä tietysti tahdot sanoa, että tuleehan kuolema kuitenkin varmasti, -ellen anna toimittaa leikkausta. Mutta minä pidän ruumiillisten tuskien -kärsimistä tarpeettomana ja tahtoisin loppua hiukan kiiruhtaa. - -— Ennenkuin mitään vastaan tähän asiaan, täytyy minun luonnollisesti -saada tietää, onko sinulla pätevä syy tällaiseen päätökseen. - -— Katsohan, minä olen tehnyt henkisen vararikon maailmassa ja senvuoksi -täytyy minun lähteä pois. - -— Mutta sinähän olet huomattavassa asemassa, sinulla on tunnettu nimi, -ehätin hänelle sanomaan. - -— Niin niin, tuon kaiken minä kyllä tunnen, mutta se ei merkitse -yhtään mitään. Olen hankkinut itselleni nimen ja luotettavan aseman, -se on kyllä totta, mutta nehän saa jokainen, joka tekee työtä eikä ole -typerä. Mutta katsohan, hyvän aseman ja luotettavan nimen avulla ei -ihminen pidä sisintä olemustaan tasapainossa. Siihen vaaditaan jotain -muuta. Minä voisin kyllä elää, tulla työni avulla mainiosti toimeen, -mutta siihen en tyydy ja senvuoksi tahdon lähteä pois. - -— Sinä olet nyt ruumiillisesti heikko, sanoin minä, senvuoksi puhut -näin, mutta kun hiukan voimistut, niin huomaat että elämässä sittenkin -voi tulla erinomaisen hyvin toimeen. - -— Minä olen antanut tämän taudin tahallaan kehittyä mahdollisimman -pitkälle. Kun sen huomasin, niin iloitsin siitä, sillä enhän silloin -vielä ymmärtänyt, kuinka kamalat tuskat se tuo mukanaan. Vähät -kuitenkin tuskista, olisin nekin kestänyt, jos tauti olisi edistynyt -nopeaan, mutta minä en voi tällä tavalla jäädä odottamaan, päivä -päivältä odottamaan, minä tahdoin jouduttaa kaikkea ja senvuoksi pyysin -sinua saapumaan luokseni. - -En tiennyt, mitä vastaisin, tiesin kyllä, että hän sanoi tämän kaiken -tyynesti mietittyään asiaa ja että hän todellakin oli valmis lähtemään -elämästä pois. Tahdoin jollain tavoin pujahtaa vapaaksi, tahdoin -saada hänet puhelemaan enemmän asiasta, sillä ihminenhän näkee ääneen -lausutut ajatuksensa toisessa valossa, kuin yksinään niitä hautoessaan, -ja vastasin senvuoksi hänelle: - -— Millä tavoin minun tulisi sitten auttaa sinua? - -— Antaisit minulle tavallista suuremman annoksen jotain narkoottista -ainetta, opiumia, morfinia, laudaaniumia. Lupaatko sen tehdä? - -Löysin mielestäni hyvän pakotien sanoessani: - -— Lupaan, jos voit minulle vakuuttaa että kuolemasi on välttämätön. - -Minä tahdoin kaikin mokomin pakoittaa hänet tuomaan surunsa esiin, -jotta hän sen näkisi sellaisena kuin se on, sillä eihän mikään suru tai -onnettomuus sellaisenaan paina ihmistä maahan, vaan se pikkuinen lisä, -jonka siihen itse laadimme. - -Hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän sanoi: - -— Hyvä on. Puhelkaamme siis. Minä arvasin sinun melkein näin sanovan ja -olenkin senvuoksi tässä maatessani ennättänyt ajatella, mitä sinulle -sanon ja miten kaikkein lyhimmässä muodossa. - -Hän asettui lepäämään sellaiseen asentoon, että hänellä oli mukava olla -ja kuitenkin saattoi katsoa suoraan minuun ja alkoi kertoa tyyneesti ja -rauhallisesti: - -— Muistathan tuon kerran, jolloin nuorena ylioppilaana ollessamme -sanoin sinulle: "minä en ole vielä koskaan ollut kellekään avomielinen, -mutta nyt tahdon sitä olla sinulle". Ja minä kerroin silloin siitä, -mitä sinä hetkenä oli tärkein. Muistan tuon hetken aivan erinomaisen -hyvin. Kerroin sinulle kuinka aijoin mennä naimisiin. - -— Minä muistan sen. - -— Ja sinä säikähdyit, kun sanoin että hän oli tarjoilijatar. Olen -ollut elämässä aina suuri uneksija ja olen uskonut, että voi -toisellakin tavalla elää, kuin mitä oikeaksi elämäksi tavallisesti -sanotaan. Olin tehnyt sen suuren virheen, että muodostin itselleni -elämänkatsomuksen tunteen enkä järjen perustuksella. Siitä johtui, -että uskoin voivani nostaa vaimoni ylös siitä kurjuudesta, jossa hän -silloin minun mielestäni oli. Niin, minä uskoin siihen todellakin -aivan lujasti. Melkein aina sen laatuiset miehet, kuin minä olen, -tekevät sen virheen, että menevät naimisiin naisen kanssa, jonka -tahdomme pelastaa. Me tahdomme niin usein leikitellä jonkinmoista -profeettaa, joka tekee ihmeen. Vaikka me tekisimmekin kaiken parhaamme, -vaikka nainen meidän seurassamme eläisikin aivan toista elämää kuin -ennen, niin sivistystaso on niin erilainen, maailmankatsomus aivan -toisenlainen kummallakin, että mistään henkisestä yhdyselämästä ei voi -olla puhettakaan. Vaimoni on kaiken sen ajan, minkä olemme eläneet -yhdessä, käyttäytynyt mallikelpoisesti, muuta en voi sanoa, mutta hänen -entisestä elämästään on sittenkin jäänyt niin paljon hänen sieluunsa, -että me emme voi koskaan vaihtaa ajatuksia ja sen kautta kehittyä. Olen -ollut jonkinmoisessa opettajan asemassa hänen suhteensa. Siinä kaikki. -Vaimoni on alistunut tähän, sillä hän on uskonut sen kautta tulevansa -joksikin paremmaksi. Mehän ihmiset tahdomme aina pyrkiä siihen -yhteiskuntaluokkaan, joka on yksi aste korkeammalla, kuin se, mihin -meillä on kehityksemme ja lahjojemme kautta oikeus kuulua. Vaimoni on -tehnyt kaiken pysytelläkseen siinä, mihin hän avioliittonsa kautta -minun kanssani joutui. Hän vaikeni hetkiseksi. - -— Olen elämässä aina jäänyt varjon puolelle. Olin yhäti etsinyt -olentoa, jonka seurassa saisin ajatuksineni olla vapaa. Unohdin sen -valitessani vaimoni. - -— Etkö voisi erota vaimostasi, etsiä toista naista? - -— Sellaiset luonteet kuin minä, valikoimme aina väärin. - -— Kuinka sinä niin voit sanoa? - -— Me voimme verrattoman hyvin ymmärtää toisia ihmisiä. Me näemme -heissä kaikki suuret ja hyvät ominaisuudet huononkin alta. Voimme siis -monelle olla suoranaisena oppaana ja tukena. Mutta kun valikoimme -elämäntoveria, niin silloin olemme sokeita, sillä silloin ei enää järki -määrää tekojamme vaan tunne, ja tunne on meissä aina harhaan viepä. -Ystävämme voimme valita hyvästi, mutta huonosti vaimot. Mutta eihän -tämä kaikki ole pääasiassa määräämässä, miksi tahdon kuolla. Siihen on -aivan toiset syyt olemassa. Minä uskoin tavattoman hyvää ihmisistä ja -tahdoin uhrautua suurelle asialle — sinä et tiedä kuinka lapsellisen -isänmaallinen minä vieläkin olen täysi-ikäisenä miehenä — mutta uhrautua -jollekin asialle, se on samaa, kuin antautua toisten lypsylehmäksi. -Kaikkine suurine ja puhtaine harrastuksineni olenkin aina ollut valtaan -pyrkijöitten kätyrinä. - -— Mutta kun tämän kaiken tiedät, niin etkö silloin voi järjestää -elämääsi uudella tavalla? - -Hän hymyili omituisesti ja vastasi: - -— Ihminen tietää niin paljon yhtä ja toista omasta itsestään, jota -hän ei kuitenkaan voi muuttaa. Voisinhan olla aivan niinkuin muutkin, -voisinhan ansaita rahoja työlläni ja joutoajan käyttää saamieni rahojen -tuhlaamiseen, mutta silloinhan vain tarpeettomasti olisin olemassa, -enkä elämästä nauttisi vähääkään, ja samalla ehkä olisin toisen tiellä, -joka on minua etevämpi. Elämällä ei ole minun silmissäni enään mitään -tarkoitusta. Siksi tahdon lähteä siitä pois. - -— Mutta olethan kirjallisessa tuotannossasi... - -— Siinä pienessä, joka on ollut... - -— Pienessä kyllä, mutta siksi huomattavassa, olethan siinä aina -saarnannut juuri elämän iloa. - -— Paratiisin ulkopuolella on niin hyvä puhua paratiisista! -Optimistisimpiä kirjoja kirjoittavat aina pessimistit. Jos he olisivat -todellakin optimistia, niin miksi he siitä enää kirjoittaisivat, -mieluummin eläisivät itse kaiken. Mutta juuri tuon tuotantoni tähden -täytyy minun kadota maailmasta. Jos jatkan elämää, jos kirjotan -kirjoja, niin väitän kaiken ennen kirjoittamani valheeksi. Jokainen -suurikin mies kieltää oppinsa viimeisellä hetkellä, sillä kaikki -opit ovat teoriioja, jotka eivät koskaan sovi yhteen elämän kanssa. -Mutta kun olen vapaa-ajattelija, niin tahdon edes jollain tavoin elää -kuolemani jälkeen, ja se voi tapahtua ainoastaan juuri noiden muutamien -kirjojeni kautta. Jos oman käden kautta kuolen, niin kadottavat kirjani -kaiken merkityksen. Minun täytyy kadota, aivan kuin kohtalon julma käsi -riistäisi minut elämästä. - -— Silloinhan valehtelet maailmalle. - -— Sen kyllä teen, mutta mitä siitä, jos sen kautta voin heille antaa -hiukan elämän uskoa sillä, mitä jää jälkeeni. Sinä huomaat, että olen -ottanut asian aivan järkevästi ja tarkan harkinnan mukaan. Minä olen -päättänyt kuolla ja tahdon, että sinä siinä autat minua. - -— Jos kerran olet niin kaikkea harkinnut, niin mikset voi odottaa -siksi, kunnes luonto tekee tehtävänsä? - -— Voisin kyllä, mutta miksi suotta hankkisin itselleni suuria -ruumiillisia kärsimyksiä, kituisin kauan, enkä sinä aikana millään -tavoin voisi henkisesti työskennellä. Et suinkaan ole niin kirkollinen, -jotta luulet sielun tuskien kautta kirkastuvan? Jos annat minulle -morfinia, niin ethän silloin tee muuta kuin tekee asekauppias, joka myy -itsemurhantekijälle revolverin. - -— Se on kyllä totta, mutta asekauppias ei itse surmaa ostajaa, sanoin -minä. Mutta senhän minä teen, jos annan sinulle ruiskutuksen. - -— Voithan jättää ruiskun pöydälleni, ja minä itse siitä otan. - -— Laki kieltää lääkäriä auttamasta potilaan kuolemaa. - -— Minä ymmärrän, sinä pelkäät vahingoittavasi virkamiesuraasi. -Voithan sinä kaiken hyvin peittää. Sinähän kuolemantodistuksen annat. -Onhan minulla syöpä, hyvin pitkälle kehittynyt syöpä, jonka mikä muu -lääkäri tahansa voi myöskin todentaa. Kukaan ei usko minun kuolleen -muulla tavalla. Et kai otaksu minua niin lapselliseksi, etten uskoisi -lääkärien usein kirjoittavan kuolemantodistuksiin muutakin kuin mitä on -totta, ainoastaan pelastaakseen oman asemansa sen kautta. Ja sen minä -ymmärrän, sillä ihmisiähän hekin ovat. - -— Lääkärin velvollisuus on pitää yllä ihmiselämää niin kauan kuin -mahdollista, sanoin minä. - -— Vastoin asianomaisen omaa tahtoakin? - -— Vastoin sitäkin. Monasti tuollainen päätös on epätoivon aiheuttama, -ja kun ihminen on päässyt vaikeimman hetken yli, niin hän kyllä on -valmis jatkamaan elämää. - -— Jatkamaan kyllä. Mutta eihän elämän arvo ole siinä, kuinka kauvan -ihminen elää, vaan miksi hän elää, ja sellainen ihminen, joka kerran -on päättänyt kuolla ja itsemurhayrityksen jälkeen jää elämään, on aina -kadottanut elämänsä suurimman ajatuksen, sen, jota varten hän oli luotu -ja itse oli päättänyt elää. - -Minä tunsin, miten hän ahdistamalla ahdisti minua juuri siihen, mihin -hän tahtoi tulla. Sieluni sisimmässä tunsin, että hän oli oikeassa. -Tiesin kyllä, että lakipykälät aikojen kuluessa muuttuvat. Tiesin -myös, että kerran täytyy lain antaa ihmiselle suurempi valta tässäkin -suhteessa. Jos nyt auttaisin häntä, täyttäisin hänen pyyntönsä, niin -toimisin ainoastaan niiden sääntöjen mukaan, jotka ehkä sadan vuoden -kuluttua ovat olemassa. Seisoohan lääkäri niin monessa suhteessa -yläpuolella niiden lakipykälien, jotka ovat laaditut ihmisiä varten. -Miksi en siis voisi toimia lain perustuksella, joka jonkun ajan -kuluttua kehityksen pakoituksesta luodaan. - -Hän näki varmaankin, miten ajatuksissani taistelin, sillä hän sanoi: - -— Muutamia vuosia sitten luin, miten Amerikassa tästä samasta asiasta -on väitelty ja miten silloin humaaninen ja vapaamielinen käsitys -pääsi voitolle, vaikkakaan en tiedä, onko laiksi muodostunut. Noin -vuosi sitten luin, miten Ranskassa muuan vaimo miehensä kärsiessä -kamalia ruumiillisia tuskia juuri syöpätaudin tähden, niinkuin minäkin -kärsin, miehensä pyynnöstä lopulta otti kirveen ja rakkaudesta häntä -kohtaan löi hänet kuoliaaksi. Kun nainen tuli oikeuden eteen, vapautti -lautakunta hänet. Nyt pyydän minä sinulta vapautusta tuskistani. - -Hän tarttui käteeni ja lausui rukoilevalla äänellä: — Sinä olet ollut -ainoa, jolle elämässä olen voinut olla avomielinen. Ensi kerran -tein sen silloin, kun kerroin aikovani mennä naimisiin. En silloin -noudattanut sinun neuvoasi, sillä olin aivan varma siitä, että olin -oikeassa. Kun olin asian kertonut sinulle, niin olin entistään varmempi -kaikesta siitä, mitä sanoin, samoin nytkin. Minä en sovi siihen elämään -missä olen, siis on minun väistyttävä. - -Mitä tiesin, mitä tunsin, en voi tällä hetkellä enää tarkkaan -itselleni tilittää. Hän oli mielestäni oikeassa, sen vaan muistan -päättäneeni. Jos ihminen kerran tahtoo kuolla, olosuhteitten ja -luonteen pakoittamana on selvällä järjellä päätöksen tehnyt, niin miksi -silloin lääkärit ei häntä siinä auttaisi. Lääkäri on elämän suuren -puiston puutarhuri, jos oksa taittuu, on hänen se leikattava pois eikä -odotettava siksi, kunnes se viimein itsestään rungosta irtaantuu. - -En sanonut enään sanaakaan. Täytin morfiiniruiskun ja laskin sen -pöydälle. Hän puristi lujasti kättäni. Läksin pois. Mutta kotia -päästyäni ja tyyneesti asiaa punnittuani, alkoivat epäilykset nousta -sieluuni. Miksi suotta toimin tuollaisen lain mukaan, jota ei vielä -ole olemassa. Olin mielestäni tehnyt oikein, ehdottomasti oikein, -mutta laki sen kielsi. Jos taas olisin noudattanut lakia, niin enköhän -silloin oman itseni edessä olisi tuntenut toimineeni väärin. - -Jos kotieläin on haavoittunut, ja huomaamme, ettei se koskaan enään -tule terveeksi, niin me surmaamme sen ja vaadimme, että siihen on -käytettävä keinoja, jotka tuottavat mahdollisimman vähän tuskia. Miksi -ihmisen suhteen meidän on pidennettävä hänen kärsimyksiään siksi, -kunnes luonto viimein saa voiton lääkäreistä? - -Meidän velvollisuutemme on auttaa ihmistä elämään kokonaisesti ja -terveesti, mutta miksi olemme rajoitetut niin suuressa määrässä, että -usein, tehdessämme muka suurinta oikeutta, teemmekin suurinta vääryyttä. - -Palasin hänen luokseen, tahdoin ottaa ruiskun pois. - -Hän oli ennättänyt jo sitä käyttää. Leski itki. Hän kertoi minulle -sairaan viimeisistä hetkistä. Hän oli aivan kuin nukkunut ja hiljaa -sammunut. - -Ruisku oli pöydällä, kukaan ei ollut sitä huomannut. Pistin sen -taskuuni. - -Huomasin, kuinka rouva halusi surullaan tehdä itsensä intressantiksi. -Hän puhui siksi paljon, että suru ei voinut olla todellista. Jos hän -olisi ollut sanaton tai olisi ollut melkein mielipuoli, silloin olisin -ollut vaiti. Mutta hän teki erikoisen numeron siitä "kuinka hänen rakas -miehensä oli hänet jättänyt." Silloin huomasin, että minun oli otettava -osaa tähän suruun — olinhan ainakin niin paljon velvollinen tekemään, — -tartuin senvuoksi hänen käteensä ja lausuin tuon sovinnaisen, typerän -lauseen: - -— Otan osaa suruunne! - -Hän huomattavasti tyyntyi tästä lauseesta, sillä hän puristi lujasti -kättäni ja vaipui tuoliin, peittäen teatraalisesti käsillään kasvonsa, -mutta huomasin, miten hän istuessaan jalallaan korjasi hamettaan, joka -oli jäänyt rumalle laskokselle. Vaistomaisesti hän myöskin käänsi -jalkansa niin, että sen kaunis jalkapöytä näkyi. Hän ei hetkeäkään -unohtanut, että suru oli hänelle edullinen. - -Kun tulin eteiseen, oli siellä jo pöydällä suruharso, ja toverini -kuolemasta oli kulunut vasta kaksi tuntia! - -Nainen ei ole usein mitään muuta kuin nainen! — - - - - -MORFINISTI-LÄÄKÄRI - - -Hän oli tässä samassa kaupungissa praktiseeraava nuori lääkäri. Kun -hän kerran oli virkaveli, niin olihan luonnollista, että aloimme -seurustella keskenämme. Kohteliaana miehenä hän heti kaupunkiin -tultuaan saapui tervehtimään minua. Heti ensimäisestä hetkestä alkaen -teki hän minuun hyvin edullisen vaikutuksen. Siihen oli myöskin -osaksi syynä se, että hän ei millään tavalla ryhtynyt puhumaan meidän -yhteisestä ammatistamme, vaan heti paikalla johti keskustelun muille -aloille. Hän oli monessa suhteessa harvinaisen intelligentti ihminen, -jolla oli paljon muitakin harrastuksia paitsi ne, jotka kuuluivat -ammattialaan, varsinkin taiteellisia. Edulliseen vaikutukseen oli -myöskin syynä hänen suorastaan lumoava persoonallisuutensa. Hän oli -niitä ihmisiä, jotka heti pakoittavat meidät ajattelemaan heistä -mahdollisimman paljon hyvää. Itse olen lääkäri, tiesin, kuinka suuri -merkitys oli persoonallisella lumouksella potilaisiin nähden, ja olin -aivan varma siitä, että hänellä on suuri tulevaisuus, sillä lääkärin -miellyttävä persoonallinen vaikutus määrää sen paljoa suuremmassa -suhteessa kuin hänen tietonsa ja taitonsa. - -Lääkärinä olin tullut huomaamaan, että lahjakkaisuus ostetaan hyvin -tavallisesti henkisten puutteellisuuksien kustannuksella. Monasti -onkin tuntunut minusta, että henkinen elinvoima on yksi ja ainoa, ja -jos yhdessä suhteessa ihminen kohoaa yläpuolelle tavallisuuden, hän -toisessa suhteessa kadottaa jotakin. Olihan luonnollista, että minä -silloin ehdottomasti tulin ajatelleeksi, että hänellä täytyy olla -suuria henkisiä vikojakin. - -Kun tuttavuutemme oli jonkun aikaa kestänyt, otin tämän seikan -puheenaiheeksi. Hän ei välttänyt keskustelua vaan ryhtyi siihen heti. - -— Minun mielestäni, sanoi hän, ovat ihmisen viat aivan kuin ääriviivat -piirustuksessa, tuntemalla viat me myöskin tiedämme vastaavat hyvät -ominaisuudet. Mitä muuten vikoihin tulee, niin olen arvellut, että -hyödyllisempää on kehittää hyviä puolia itsessään kuin taistella -huonoja vastaan. Tällaisen menettelyn lopputulos on ihmiselle -ehdottomasti lopulta edullisin. - -— Mutta tuohan on suoranaista yli-ihmisoppia. Sehän antaa ihmiselle -oikeuden tyydyttää kaikkia huonoja ominaisuuksia itsessään. - -— On kyllä, mutta eikö kaiken lopullinen arvo riipu siitä, mikä on se -plus, jonka ihminen jättää jälkeensä. - -— Taikka se minus, jonka hän myöskin siinä tapauksessa tekee! - -— Te käsitätte minua hiukan väärin, sanoi hän, luullessanne, että -minä sallin ihmisen tyydyttää kaikkia huonoja ominaisuuksia. Huonot -ominaisuudet ovat meidän sielussamme niitä perkeleitä, jotka me -verrattoman hyvin voimme valjastaa vetämään hyvien asioiden vaunua. - -Tällä leikillisellä käänteellä oli hän taittanut keskustelun kärjen. -Minä olin valmis uskomaan, että hän oli niitä suuria ihmeellisiä -poikkeuksia, joita luonto ainoastaan harvassa tapauksessa tuottaa. - -Pian huomasin, että hän oli niitä ihmisiä, jotka tahtovat elää elämän -kaikissa eri muodoissa mahdollisimman kokonaisesti. Tuntui aivan siltä, -kuin hän olisi tahtonut poimia elämän puusta hedelmiä enemmän, kuin se -jaksoi kantaa. - -Tiesin, että tällainen elämisen ahneus ehdottomasti tuo mukanansa -muutamia paheita, niiden joukossa senkin, että keinotekoisilla aineilla -koettaa saada organisminsa kestäväksi silloinkin, kun luonnonlakien -mukaan sen pitääkin saada levätä. - -En voi enää varmaan muistaa, miten epäilys minussa heräsi, mutta -kun aloin pitää häntä silmällä, niin tulin huomaamaan, että hän oli -morfinisti. Huomasin nimittäin jonkun kerran aivan selvästi sen -eroituksen, mikä ihmisen katseessa on, ennenkun hän on ruiskuttanut -ruumiiseensa myrkkyä ja sen jälkeen. - -Tiesinhän tämän paheen lääkäripiireissä jokseenkin yleiseksi. Olinhan -kuullut siinä suhteessa suorastaan peloittavia juttuja, jonka vuoksi -en sillä ensi alussa pannut sen suurempaa painoa. Ymmärsinhän minä sen -niin erinomaisen hyvin! Olihan kiusaus ollut minulla itsellänikin. Kun -on koko päivän uutterasti tehnyt työtä ja hoitanut praktiikkaansa, kun -on yöllä saanut nousta parikin kertaa unesta, mennäkseen hoitamaan -potilaita vaikeissa taudinkohtauksissa, kun sitten on uusi pitkä -työpäivä edessänsä ja pelkää kesken uupuvansa, niin onhan suloista -terästää voimiansa, varsinkin kun tietää sen voivan tapahtua niin -helposti. Pieni ruiskutus ainoastaan, ja ihminen on taas täydessä -vireessänsä. - -Ehkä enemmän onnellisen sattuman kuin luonteen lujuuden kautta olin -voinut tämän vaaran välttää. Sen vuoksi katselinkin häntä ainoastaan -ihmisenä, joka sattuman kautta oli joutunut siihen, mistä itse olin -päässyt vapaaksi. - -Emme koskaan puhelleet tästä asiasta, jos satuinkin sen mainitsemaan, -niin siirsi hän piankin keskustelun toisaanne. Mutta kun hän alkoi -tuomita ankarasti kaikkia muita huumauskeinoja, joiden orjaksi ihmiset -saattavat tulla, niin ymmärsin siitä, että hän sillä tahtoi ikäänkuin -puolustaa itseään. - -Hänen seuransa oli minulle niin virkistävä, hänen keskustelunsa niin -pirteätä, hänen mielipiteensä usein niin sattuvia ja uusia, että -millään tavalla en olisi tahtonut häntä loukata, peläten että sen -kautta mahdollisesti kadottaisin hänen seuransa. Sen vuoksi päätinkin -välttää keskustelussa kaikkea sellaista, joka jollain tavalla viittaisi -hänen paheeseensa, ja sitäpaitsi, onhan joka ihminen vapaa ja -oikeutettu tekemään itsensä kanssa, mitä hän tahtoo. - -Vasta jos me toiselle ihmiselle tuotamme vahinkoa, silloinhan on -ympäristön oikeus ja velvollisuus sekaantua asiaan. - -Muuan potilas, joka pitemmän aikaa oli ollut hoidettavanani ja tuon -potilaille ominaisen muuttamishalun vaikutuksesta oli etsinyt häntä ja -antautunut hänen hoidettavakseen, sattui kuolemaan. - -Olin ollut aivan varma omasta hoitotavastani, ja vaikkakin tauti oli -harvinainen, oli se siksi selvä ja lääketiede todisti sen tavallisesti -mahdolliseksi parantaa, että potilaan äkillinen kuolema suorastaan -kummastutti minua. Tulin silloin ehdottomasti ajatelleeksi, että joku -muu lisätauti oli ilmaantunut ja potilas sen vaikutuksesta kuoli, enkä -siis tahtonut virkaveljeltäni mitään tiedustella. - -Mutta kun potilas kuului varakkaaseen vanhaan sukuun, jonka jäsenet -olivat aina tulleet ruumiinavauksen alaiseksi, niin pyysivät sukulaiset -minua toimittamaan tämän tehtävän. Kun virkaveljeni häntä viimeksi oli -hoitanut, ehdotin että hän sen tekisi, mutta, kun hän puolestaan kuuli -suvun minua pyytäneen tähän toimeen, hän hienotunteisesti vetäytyi -syrjään ja uskoi ruumiinavauksen minun huostaani. - -Silloin se tuli ilmi! - -Hän oli aivan väärällä tavalla hoitanut potilasta ja viimeksi antanut -hänelle lääkkeitä, jotka äkkiä olivat jouduttaneet potilaan kuolemaa. -Sen näin aivan selvästi, ei ollut pienintäkään epäilystä siitä. Ruumiin -sisälmyksissä oli kaikki myrkytyksen tuntomerkit. Otin nämät erilleen, -pannakseni ne säilymään ja käyttääkseni niitä todistuskappaleina. - -Kollegiaalisuus esti minua nostamasta asiasta suurempaa melua. Mutta -pidin vääränä, ellen ainakin hänelle huomauttaisi asian oikeata laitaa. - -Miksi hän oli määrännyt juuri tällaiset vaaralliset lääkkeet, olihan -hän sekä telefoonissa että suullisestakin keskustellut potilaasta, -ja olin antanut hänelle aivan selvän selityksen taudin laadusta ja -käyttämästäni hoitotavasta? Vaikka hän olisi ollut aivan vasta-alkaja, -niin olisi hän voinut lukea hoitotavan mistä lääketieteellisestä -teoksesta tahansa. Mistä johtui se, että hän oli tehnyt juuri -päinvastoin kuin hänen piti? - -Tulin ajatelleeksi, että ihminen silloin, kun hänen tahtonsa jollakin -tavoin heikkenee, tekee juuri niin kuin hän ei saisi tehdä. Hän oli -lääkkeitä määrätessään epäilemättä ollut morfinisteille ominaisen -himmennystilan alaisena. Se oli selvitys kaikkeen. - -Päätin mennä hänen luokseen ja virkatoverina vaatia että hänen täytyi -päästä vapaaksi paheestaan, josta potilaille voi olla niin turmiollisia -seurauksia. - -Hän otti minut tapansa mukaan hyvin ystävällisesti vastaan. Hän oli -niin huolettoman näköinen, puhuessani ruumiinavauksesta, että hän ei -varmaankaan aavistanut, mitä hän oli tehnyt ja mitä minä tiesin. - -En voinut ensi alussa ryhtyä suoraan asiaan, sillä hänen luonaan oli -muuan kaupungin apteekin farmaseutti, jonka kanssa olin huomannut hänen -paljon seurustelevan. He kuuluivat jollain tavoin olevan kaukaista -sukuakin toisilleen. - -Viimein farmaseutti läksi ja me jäimme kahden. Silloin sanoin aivan -suoraan, mihin tulokseen olin tullut ruumiinavauksessa. Hän kielsi -kaiken aivan jyrkästi. - -— Se ei ole totta, sanoi hän, minä en ole voinut tehdä sellaista -erehdystä! - -— Minä en olisi tullut luoksenne, ellen olisi asiastani aivan varma. -Potilas on kuollut suoranaiseen myrkytykseen, se on minun horjumaton -vakaumukseni lääkärinä, ellette sitä usko, niin voimmehan lähettää -elimet pääkaupunkiin tutkittavaksi. - -— Ei ei, sanoi hän, se on aivan tarpeetonta! - -Hän vaipui aivan kalpeana tuolilleen istumaan. - -Minun tuli tällä hetkellä sydämestäni häntä sääli. Tiesin, että ihminen -tällaisen kolauksen jälkeen on valmis tekemään kaiken voitavansa, -välttääkseen samanlaatuisia tekoja, ja siihenhän minä olinkin tahtonut -tulla. - -Hän istui vähän aikaa vaiti ja kysyi sitten: - -— Mitä aijotte nyt tehdä, ilmoitatteko asian lääkintöylihallitukselle? - -— En ole vielä päättänyt, mitä teen. - -— Jos ilmaisette asian, niin täytyy minun luopua lääkäritoimestani. - -— Luonnollisesti! - -— Vastatkaa minulle suoraan, ettekö itse koskaan ole erehtynyt? kysyi -hän. - -— Olen kyllä. Diagnosin tekeminen, josta kaikki riippuu, on usein hyvin -vaikea, suurinkin auktoriteetti voi siinä suhteessa erehtyä. Mutta minä -en vielä koskaan ole suorastaan myrkyttänyt potilasta. - -— Tämä on ollut erehdys, aivan varmaan erehdys, sanoi hän. En voi -ymmärtää, kuinka olisin voinut tehdä sellaisen virheen, sillä -alkeellisimmillakin lääkäritiedoilla pitäisi minun tietää, että juuri -teidän noudattamanne tapa oli oikea. Ja minä olen sitä jatkanut. - -— Koko ajanko? - -— Niin. - -— Onko teillä diariumi? - -— On. - -— Merkitsettehän siihen kaikki potilaille antamanne lääkkeet? - -— Onhan se velvollisuutemme! - -— Näyttäkää se minulle! - -Hän ojensi kirjan. - -— Milloin olette viimeksi määrännyt hänelle lääkkeitä? - -— Neljä päivää sitten. - -— Oletteko siitä aivan varma? - -— Olen. Muistan sen aivan varmasti muutamista muista seikoista, jotka -ovat sen yhteydessä. Minua tultiin hakemaan samassa, kun aijoin -mennä tanssiaisiin. Sieppasin hännystakin ylleni. No niin, ne ovat -pikkuseikkoja. Olin silloin unohtanut reseptikirjanikin toisen takin -taskuun ja unohtanut siis paljon muutakin. Olin hyvin väsynyt ja vasta, -kun pääsin kotia... - -Hän vaikeni ja heikko puna nousi kasvoille. - -— Olitte unohtanut, morfiniruiskun kotia ja vasta silloin... sanoin -minä. - -Hän ponnahti seisaalleen ja lausui hyvin terävästi: - -— Kuinka Te uskallatte sitä väittää? - -— Olen pitänyt Teitä silmällä jo pitemmän aikaa. - -— Siis vakoillut? - -— En suinkaan. Olen vain pitänyt velvollisuutenani ammattia -harjoittavana lääkärinä varjella lääkärikunnan kunniaa. - -Hän naurahti. - -— Käytätte kovin suuria sanoja. - -— Ehkä Teidän mielestänne. - -Selailin kirjaa. - -Ei missään ollut mainittu reseptistä, jonka hän neljä päivää sitten oli -potilaalle kirjoittanut. - -— Täällä ei ole mitään reseptiä mainittuna, sanoin minä. - -— Olen unohtanut sen kirjoittaa ennen tanssiaisiin menoani. - -— Meidän on helppoa päästä selville siitä, mitä olette antanut. - -— Millä tavoin? - -— Saamalla reseptinne kopion apteekista tai ottamalla lääkkeisiin -liitetyn potilaan kotoa. Kumman teemme? - -— Apteekista on viisaimpaa, vastasi hän, sillä potilaan kotoa etsiessä -voisi se herättää huomiota. Vai tahdotteko juuri sitä? Aijotteko -käyttää tätä, lykätäksenne kilpailijanne syrjään? - -En vastannut hänelle mitään. Tuntui vastenmieliseltä vastatakaan -tuollaiseen epäilykseen. Sanaakaan sanomatta menin telefooniin ja -soitin apteekkiin. Ilmoitin päivämäärän ja mitä reseptiä tarkoitin. -Pyysin tuomaan kopion siitä minulle. Tänä aikana oli hän noussut -paikoiltaan ja käveli huoneessa. Hetkisen kuluttua hän poikkesi -makuuhuoneeseensa, pyytäen anteeksi lähtöään. Hän palasi ilmoittaen, -että palvelijatar kohta tuo kahvia. Katsoin häneen terävästi. Huomasin -hänen ruiskuttaneen itseensä morfinia. Äskeinen keskustelun aiheuttama -jännitys oli hänen kasvoistaan kadonnut. Aivan kuin ei mitään tätä -ennen olisi meidän välillämme keskusteltu hän puheli kahvia juodessamme -viimeisistä pääkaupungin uutisista. - -Pian saapui apteekinoppilas ja toi alkuperäisen reseptin. - -Olin ollut oikeassa. Ojensin reseptin hänelle. Hän tuijotti siihen -sanaakaan sanomatta. Huomasin, miten hän aikoi repiä sen, mutta -samassa olin jo siepannut sen hänen käsistään. Tämä hänen tekonsa oli -ollut niin odottamaton, että saatoin uskoa jo hänestä mitä tahansa ja -pelkäsin, että hän riistäisi sen väkisin minulta. Mutta hän hallitsikin -itseään ja sanoi tyyneesti: - -— Olen vallassanne, mitä aijotte tehdä? - -— Äsken huomasin Teidän ajattelevan, että jollain tavoin tahtoisin -syrjäyttää Teidät, vastasin. Olisinhan huono lääkäri, ellen koettaisi -ymmärtää. Sen johtopäätöksen mukaan, minkä Teistä olen tehnyt, olette -morfinisti. Ja sen tähden olette väsymyksen hetkenä erehtynyt. Selitys -on Teille hyvin edullinen. Eikö olekin? - -— Minä kiitän Teitä, sanoi hän hiukan ivaillen. - -— Kunnianne, asemanne, kaikki on nyt minun hallussani, mutta minä en -tahdo Teitä syöstä turmioon, vaan antaa Teille tilaisuuden muuttamaan -elämänne. Teidän täytyy päästä tuosta paheestanne, sen kai lääkärinä -itsekin huomaatte? - -Hän ei vastannut mitään, katsoi vain toisaanne. - -— Ehdoitan sen vuoksi että... - -— Minä en ole morfinisti. Kaikki tämä on tapahtunut tavallisen -ruumiillisen väsymyksen vaikutuksesta. - -Minusta hän oli aivan kuin pieni lapsi, joka, jouduttuaan pahanteossaan -kiinni, luulee pelastuvansa kaikesta rangaistuksesta jyrkästi -kieltämällä. - -Minä tahdoin häntä auttaa ja senvuoksi sanoin: - -— Siinä tapauksessa on tekemäni ehdoitus sitä mukavampi Teille. - -— Ja se on? - -— Antaudutte kolmeksi kuukaudeksi tarkastuksen alaiseksi. - -— Aijoin sitä Teille itsekin ehdoittaa. - -— Sitä parempi. - -— Miten olette aikonut asian järjestää? - -Tämä hänen äkillinen myöntyväisyytensä tuotti minulle suurta iloa. - -— Voimmehan valita taudin, josta yhteisesti sovimme ja jonka hoitaminen -ei vaadi mitään muuta erikoista kuin lepoa. Tulette sairashuoneeseen ja -pysytte siellä huoneessanne kolme kuukautta. Mitä potilaisiinne tulee, -niin lupaan sinä aikana niitä hoitaa ja palauttaa ne sitten takaisin -Teille. - -— Milloin aloitamme? - -— Milloin itse asioittenne vuoksi katsotte sopivammaksi. - -— Vaikka huomenna! - -— Hyvä on. Menen sairashuoneelle ja valmistan kaikki tuloanne varten. -Voitte täydellisesti luottaa hienotunteisuuteeni tässä asiassa. Kukaan -ei saa tietää, miksi oikeastaan olette siellä. - -— Minä kiitän. - -Hän ojensi minulle kätensä, ja minä tartuin siihen. - -Olin valmistanut sairashuoneessa kaikki hänen tuloaan varten. Hän -vietiin ensiksi kylpyhuoneeseen. Siellä hän sai riisua kaikki -vaatteensa ja pukea toiset ylleen. Olin tarkastanut niiden taskut, -jotta hän ei olisi niihin voinut kätkeä morfinia. - -Kävin häntä joka päivä katsomassa. Hän oli ensimäisenä päivänä huoleton -ja iloinen. Toisena hän jo oli ärtyinen ja lausui minulle muutamia -hiukan katkeria sanoja, joille en kuitenkaan pannut sen suurempaa -painoa, sillä tiesinhän, että morfinista luopuminen tekee potilaan -alussa tavattoman hermostuneeksi. Senvuoksi odotinkin kolmatta päivää -hyvin suurella jännityksellä. Olin aivan varma siitä, että hän -tulisi kärsimään kamalia tuskia, ja olin jo päättänyt antaa hänelle -pienemmän annoksen morfinia. Kun hän kuitenkin oli kieltäytynyt -jyrkästi käyttämästä tätä ainetta, en tahtonut sitä hänelle antaa -muuten kuin hänen nimenomaisesta pyynnöstään. Petyin odotuksessani. -Hän oli harvinaisen iloinen ja puheli kanssani kaikenlaisista asioista -varsinkin viimeisistä ennätyksistä lääketieteen alalla. Monissa -väitteissään hän oli suorastaan nerokas. Ja minä olin iloinen siitä, -että hän niin helposti oli päässyt paheestaan vapaaksi. - -Kolmena seuraavana päivänä oli hänen laitansa aivan samanlainen. -Minua hiukan hävetti se, että olin vaatinut häntä olemaan kolme -kuukautta tarkastuksen alaisena, ja aijoinkin jo hänelle ehdottaa ajan -lyhentämisestä. - -Kun sitä seuraavana päivänä astuin hänen huoneeseensa aikana, joka ei -ollut tavallinen, kuulin jo oven taakse sieltä keskustelua. Kun avasin -oven, oli hänen seurassaan muuan sairashuoneen hoitajatar, nainen, -jonka tiesin hyvin mielellään etsivän itselleen seuraa potilaiden -joukossa. Heti huoneeseen tultuani hän poistui. - -Virkaveljeni oli alussa hiukan hämillään, mutta voitti sitten piankin -ja alkoi leikillisesti kertoa kaikellaisia juttuja siitä, kuinka naiset -olivat häntä piirittäneet. Minä yhdyin tähän leikilliseen puheeseen -ja lausuin, etten laisinkaan ihmetellyt sitä, sillä olihan hän joka -suhteessa suoranainen lumooja. Lähdettyäni hänen luotaan en kuitenkaan -voinut poistaa pientä epäilystä. Kun sairaanhoitajattarella oli -hallussaan morfinia, niin epäilin, että virkaveljeni oli pyytänyt ja -saanut häneltä kaipaamaansa ainetta. Tullakseni tästä asiasta varmaksi, -muutin sairaanhoitajattaren pienen tekosyyn nojalla aivan toiseen -osastoon ja asetin hänen sijaansa vanhemman hoitajattaren, johon -kaikessa saatoin täydellisesti luottaa. - -Kun nyt seuraavana päivänä saavuin potilastani katsomaan, oli hän kyllä -iloinen, mutta käsien hermostuneesta liikkeestä huomasin, että iloisuus -oli teeskenneltyä. Olen lääkärinä tullut siihen huomioon, että ihmiset -oppivat valehtelemaan kasvoillaan ja silmillään mutta kädet ilmaisevat -hyvin usein totuuden. - -Parin päivän päästä oli hän jo niin heikko, että hän tullessani lepäsi -vuoteessaan. - -Hänen täytyi nyt jo pyytää minulta morfinia, hänen täytyi se nyt tehdä -ja senkautta todistaa, että minä olin ollut oikeassa. Mutta hän ei -sitä tehnyt. Kun ihmettelin hänen vuoteessa makaamistaan ja kysyin -häneltä syytä siihen, nauroi hän ainoastaan ja sanoi päättäneensä hyvän -tilaisuuden tultua levätä perinpohjaisesti. - -Eihän minulla ollut siihen mitään sanottavaa. Läksin varmasti -vakuutettuna, että hänen jo seuraavana päivänä täytyi tunnustaa minulle -kaikki. - -Mutta kuinka hämmästyinkään, kun odottaessani tapaavani -hermostuneen miehen, näinkin hänen istuvan pöydän ääressä lukemassa -kaunokirjallisuutta, jota hän kaupungin kirjakaupasta oli tuottanut -itselleen suuren määrän. - -Hän oli myöskin tilannut kukkia huoneeseensa, ja pöydällä oli komea -ruukussa kasvava ruusu. Kun hän hämmästyneenä näki minun sitä -katselevan, niin sanoi hän: - -— Te ette kai tiedäkään, että minä olen suuri kukkien ystävä? - -Ja sitte hän alkoi suorastaan säkenöivällä tavalla puhua kukista -vedoten väitteessään Maeterlinckin kirjaan "Kukkien intelligenssi." - -Tästä päivästä alkaen aloimme tulla yhä paremmiksi ja paremmiksi -tuttaviksi, ja hänen seuransa oli minulle suoranainen virvoitus. Minä -en enää mitään muuta kaivannut, kuin että hän aivan suoraan puhuisi -minulle, ilmoittaisi minulle olleensa morfinisti. - -Eräänä päivänä hän sen tekikin. Hän tunnusti käyttäneensä morfinia, -vaikkakaan ei niin suuressa määrässä kuin mitä minä olin epäillyt. Hän -tunnusti houkutelleensa alkupäivinä sairaanhoitajatarta hänelle sitä -antamaan ja vähentäen siten annosten määrää päivä päivältä oli hän -lopullisesti kokonaan vapautunut. - -Nyt oli hän kokonaan minut voittanut. Tämän jälkeen aloimme puhella -lääkäreistä ja siitä suuresta määrästä virkaveljiämme, jotka käyttävät -morfinia. Kun hänellä oli elävä esimerkki siitä, kuinka vaarallista -tämä voi olla, niin hän lausui: - -— Meidän laistamme puuttuu pykäliä, joiden avulla määrättäisiin, kuinka -kauan lääkäri saa ammattiaan hoitaa, sillä onhan tähän asti lääkäri -turvattu, voi tehdä mitä virheitä tahansa ja, ellei sattuma tuo niitä -ilmi, saa jatkaa tointaan. Kun lääkäri itse kirjoittaa hoitamansa -potilaan kuolintodistuksen, niin millä voidaan päästä selville siitä, -onko hänen hoitotapansa ollut oikea vai ei. - -Tämä hänen väitteensä sai minut täydellisesti uskomaan, että hän oli -paheestaan vapaa, ainaiseksi vapaa. - -Näin kului nuo kolme kuukautta umpeen ja paitsi sitä hyötyä, mikä -minulla oli ollut niin intelligentistä seurasta, muutamien käsitteiden -selviytymisessä sekä lääkärialalla että taiteessa, opin myöskin -tuntemaan erilaatuisia kukkia, sillä niitä oli hänellä koko ajan ollut. -Kun kukka kuihtui, tuotti hän aina uuden. - -Lähtöpäivänä pyytelin häneltä anteeksi, mutta hän keskeytti lauseeni -sanoen, että olin menetellyt niinkuin hyvä toveri ainakin, että olisin -hänen tekemänsä erehdyksen nojalla voinut syöstä hänet turmioon, mutta -olinkin sen sijaan häntä auttanut, ja että hän koko elinaikansa tulee -minulle olemaan siitä kiitollinen. - -Mainitsin hänelle ilmoittaneeni kaikille hänen potilailleen hänen -palaavan jälleen toimeensa. - -Hän kiitti minua, mutta sanoi: - -— Kaipaan pääkaupunkia ja olen senvuoksi päättänyt jättää praktiikkani -täällä. Aijon vielä tänään lähteä matkalle. - -— Mutta kaikki tavaranne? - -— Olen kirjoittanut sukulaiselleni. Niin, tunnettehan hänet, tuon -farmaseutin, jonka tapasitte luonani. Hän on hoitanut kaikki. Kun olen -toimittanut muutamia pieniä asioita vielä, olen aivan vapaa. - -Lausuin tulevani kaipaamaan häntä kovasti ja toivotin hänelle hauskaa -matkaa ja hyvää praktiikkaa. - -Hän läksi. - -Olin asemalla häntä saattamassa ja otimme hellät jäähyväiset -toisiltamme. - -Samana iltana täytyi minun tulla illalla sairashuoneeseen. Muuan -äkkiä sairastunut potilas oli tuotu sinne ja viety siihen huoneeseen, -jossa virkaveljeni oli ollut. Sairaan vuodetta lähestyessäni -satuin tyrkkäämään pientä pöytää, jolla oli virkaveljelleni tuotu -ruukussa kasvava kukka. Ruukku putosi permannolle ja meni rikki. -Sairaanhoitajatar kumartui kokoamaan ruukun sirut ja mullan. Mullan -joukossa näin lasisiruja. Silloin ymmärsin kaiken. Hän oli koko ajan -pettänyt minua. Hän oli sairashuoneeseen saanut kukkaruukkujen sisällä -morfinituubeja. - -Pari päivää myöhemmin hän lähetti minulle pääkaupungista komean -kristallimaljan, jossa oli kauniita ruusuja. Tietysti juuri ruusuja? -Suuttuneena heitin maljan seinään rikki. - -Minun täytyi paljastaa tuo mies, estää häntä olemasta lääkärinä, sillä -hän voi mikä päivä tahansa tehdä samanlaatuisen erehdyksen! - -Olihan minulla todistuskappale, myrkyttämänsä potilaan sisäelimet, -jotka olin jättänyt sairashuoneen leikkaussalin kaappiin, lasipurkkiin -säilymään. - -Riensin heti sinne. Avasin kaapin. Purkki, jonka kyljessä oli kuolleen -potilaan nimi, oli tyhjä. - -Kuulustelin vahtimestaria. Hän kertoi virkaveljeni lähtöpäivänään -käyneen siellä ja jääneen hetkiseksi yksin, sillä hän oli lähettänyt -vahtimestarin ostamaan paperossia. - -Hän oli päässyt käsistäni! - - - - -MUUAN ISÄ - - -Hänet tunnettiin kaikilla käräjillä erinomaisen hyvin, sillä aina -hänellä oli asioita ajettavana. Hän riiteli kaikkien ihmisten kanssa ja -mitä vähäpätöisimmästä seikoista. Hän oli jokseenkin varakas, sillä hän -oli muutamilla onnistuneilla metsäkaupoilla koonnut kauniin omaisuuden, -sijoittanut sen kaupungin taloihin, myynyt talot, ostanut uusia ja aina -voittanut, mutta yhä hänellä myöskin oli riitoja ostajien kanssa. Pahat -kielet kertoivat hänen rikkautensa saaneen alkunsa siitä, että hän -talonpoikien kanssa oli metsäkaupoissaan tehnyt sellaisia sopimuksia, -että nämät lopulta olivat olleet pakoitetut melkein ilmaiseksi antamaan -hänelle metsänsä. - -Laki, tuo oikeudellinen seula, jossa niin paljon on pieniä reikiä, -minkä kautta voi pujahtaa, oli hänelle aivan tuttu. Hän löysi siitä -aina kaikenlaisia pakoteitä. Vaikka hän ei voittaessaan asian aina -hyötynytkään, niin oli hänellä kuitenkin suuri sisäinen halu etsiä -yhäti uusia riidansyitä. - -Hän oli niitä hulluja, joita yhteiskunta pitää joukossaan, eikä usko -lääkäriä, joka pitää parantolaa niiden oikeana kotina, tuo yhteiskunta, -joka hulluuden näkee ainoastaan tyhmissä teoissa ja sanoissa, eikä -käsitä, että hulluus useinkin on peloittavan järkevää. - -Minulla oli vaistomainen vastenmielisyys häntä kohtaan, ja tämä -vastenmielisyys lisääntyi, kun jouduin hoitamaan hänen vaimoaan. -Tämä alkoi nimittäin sairastaa pahaa hermotautia. Ymmärsin alkusyyn -olevan siinä, että mies oli avioelämässään raakamaisella kiihkollaan -hänet suorastaan uuvuttanut. Kun vaimon hermot laukesivat, etsi -mies lääkäriä, saadakseen hänen avullaan vaimonsa jälleen siihen -tilaan, että tämä kestäisi hänen kohtelunsa. Kuinka monet aviomiehet -turvautuvatkaan lääkärin apuun ainoastaan siinä tarkoituksessa! - -Tein ja toimin päättävästi. Määräsin, että miehen oli pysyttävä -erillään vaimostaan. - -Hän kiivastui siitä niin tavattomasti, että jos hän vain laista olisi -löytänyt pienimmänkään pykälän, jonka avulla hän olisi minut voinut -haastaa oikeuteen, olisi hän sen tehnyt. - -Minua ei tämän määräyksen jälkeen enää kutsuttu perheeseen. Olen varma -siitä, että hän kävi kirkkoherran luona ja sai luvan siihen, mistä -minä häntä kielsin. Papithan eivät koskaan avioelämää kontrolleeraa. -Heidän mielestään on pääasia siinä, että sitä jatkuu. Pääsin tämän -asian perille tavatessani vaimon kadulla ja kyseltyäni häneltä hänen -vointiaan. Vaimo ei ollut kyennyt vastustamaan, siksi heikontunut oli -jo hänen tahtonsa. - -Tunsin kirkkoherran erinomaisen hyvin. Häntä pidettiin jokseenkin -vapaamielisenä, mutta aviollisissa kysymyksissä hän oli suorastaan -vanhoillisen vanhoillinen. - -Kuvaavaa hänen luonteelleen on seuraava tapaus: - -Hänen vaimonsa oli lapsivuoteessa, olin kutsuttu auttamaan. -Pihtisynnytys oli välttämätön. Ilmoitin sen kirkkoherralle. Hän sanoi -silloin, että minä en saa pihtiä käyttää, sillä raamattu määrää, -että naisen on synnytettävä tuskalla, eikä sitä saa vähentää. Hän -sanoi menevänsä toiseen huoneeseen rukoilemaan, jotta jumala auttaisi -synnytystä. Sinä aikana minä tietysti tein kaiken niinkuin itse -tahdoin. Kun hän kuuli lapsen itkua, palasi hän huoneeseen ja sanoi -säteilevin silmin: - -— Näettehän, että rukous auttoi! - -Minä naurahdin ja vastasin: - -— Mutta tällä kertaa ei pihtiä pitänytkään jumala vaan paholainen! - -Uuden pappilan rakentamisessa olivat nämät miehet olleet yksissä -hommissa, siten nimittäin, että toinen oli hankkinut siihen tarvittavat -hirret. - -Heistä oli senjälkeen tullut hyvät ystävät. - -Olin aivan varma siitä, ettei kumpikaan enää koskaan kääntyisi puoleeni -lääketieteellisessä tarkoituksessa. - -Petyin. - -Eräänä päivänä kutsui tukkikauppias minut telefoonilla luokseen. Olin -varma siitä, että kysymys oli jälleen hänen vaimostaan. - -Minut olikin kutsuttu heidän nuorimman, hiljattain syntyneen lapsensa -tähden. Tällä oli myelocele. - -Tämä selkäydintauti on parantumaton, sen tiesin, mutta taitavan -leikkauksen avulla voi lapsen pitää kuitenkin elossa. Mutta että -leikkauksesta ei mitään erikoisen suurta hyötyä ole lapselle, sen -tiesin. Hänen alaruumiinsa oli halpaantunut, ja jos leikkaus tehdään, -ja se onnistuu, eikä ilmaannu mitään tulehdusta, joka tässä tapauksessa -oli tavattoman vaarallinen, niin saattoi lapsi elää muutamia vuosia -ehkä enemmänkin, mutta sen alaruumis pysyi aina halpaantuneena. - -Teki mieleni sanoa, että lapsen täytyy antaa kuolla, sillä miksi häntä -elämällä kiusaisi. En sitä kuitenkaan tohtinut sanoa. - -Mies vaati minua tekemään leikkauksen. Vältin sen sanomalla, etten -ollut siihen kylliksi kykenevä. Neuvoin häntä viemään lapsensa -pääkaupunkiin, koska siellä oli suurempia auktoriteettejä kuin mitä -minä olin. - -Vielä samana päivänä isä läksikin lapsineen Helsinkiin. - -Kaksi päivää myöhemmin kutsui hän minut jälleen kotiaan. Hän oli -palannut pääkaupungista. - -— Mitä minusta nyt tahdotte? kysyin. - -— Tohtorin täytyy toimittaa leikkaus, vastasi hän. - -— Mitä Teille sanottiin Helsingissä? kysyin. - -— Tohtorin täytyy toimittaa leikkaus. - -Tiesin hänen valehtelevan, sanoinkin senvuoksi: - -— Sillä tavoin ei siellä ole voitu sanoa, leikkaus on tarpeeton. - -— Niin Te sanotte, lausui hän kiivaasti. Kyllä minä ymmärrän, että -tohtori ei tahdo pelastaa minun lastani juuri senvuoksi, että se on -minun lapseni. Mutta jos lapsi olisi jonkun rikkaan lapsi, tohtorin -herrastuttavan sikiö, niin tietysti tehtäisiin vaikka mitä, jotta lapsi -pysyisi hengissä. - -— Lääkäri ei virkaansa hoitaessaan tee mitään eroitusta siinä, kenen -lapsi on, vastasin minä. Olenhan jo aikaisemmin Teille sanonut, että -leikkauksen onnistuminen on pieni. - -— Olkoon kuinka pieni tahansa, niin minä kai saan päättää, tehdäänkö se -vai ei? - -— Luuletteko, että lapsellenne olisi elämä mikään siunaus, vaikkakin -itse leikkaus onnistuisi, sillä hän jäisi koko elinijäkseen halvatuksi. - -— Se ei ole sanottu! - -— Se on totta! - -— Minä en sitä usko! Tohtori sanoo sillä lailla ainoastaan senvuoksi, -että lapsi on minun. - -— Jos epäilette, niin voittehan kysyä joltakin muulta lääkäriltä. - -Hän vastaa samalla tavalla kuin minäkin. - -— Ei korppi korpin silmää puhkaise, kyllä lääkärit aina toistensa -puolta pitävät. Mutta kyllä minä tästä selville pääsen. - -— Millä lailla? - -— Minä sain tietää tämän taudin ulkomaalaisen nimen siellä Helsingissä -ja ostin kirjakaupasta kirjoja, joissa siitä puhutaan. - -— Minä luulen, että Teidän syventymisenne sellaisiin kirjoihin on -mahdoton. - -— En minä sitä itse aijokkaan tehdä. - -— Vaan kuka sen tekee? - -— Kirkkoherra. - -— Vai niin. - -— Minä vein kirjan hänelle. Kun hän on lukenut siitä sen kohdan, mikä -tähän tautiin kuuluu, niin kyllä hän minulle selvän totuuden sanoo. -Ja jos silloin tulee ilmi, että tohtori vain pahuudessa tahtoo olla -leikkaamatta, niin saattaa tästä tulla vielä paljon ikävyyksiä, sillä -minä en suinkaan jätä asiaa kesken. Onhan tässä maassa toki vielä laki -ja oikeus, joka turvaa ihmistä kaikenlaisia juonia vastaan. - -Päätin jollain tavoin koettaa lauhduttaa hänen mieltään ja sanoin -senvuoksi: - -— Tiedän kyllä, että oppimattomina ja lääketieteeseen perehtymättöminä -voitte sekä Te että kirkkoherra löytää kirjasta kaikenlaista tukea mitä -julkeimmille väitteille, mutta minä en niitä pelkää. Jos Teillä on -hiukankaan sydäntä omaa lastanne kohtaan, niin ajatelkaahan toki hänen -tulevaisuuttaan. - -— Onko lapsi minun vai eikö ole? Totta kai minulla on oikeus tehdä sen -tulevaisuus sellaiseksi kun itse tahdon. Se ei kuulu tohtoriin. - -Miksi en saanut tuota miestä lähettää hulluinhuoneeseen? - -Hänen vaimonsa oli kalpeana kuunnellut keskusteluamme. Hän yhtyi nyt -arasti puheeseen: - -— Jos tohtori sanoo, että Heikistä tulee elinajakseen rampa ja -vaivainen, ja kai hän tietää mitä sanoo, niin antaa jumalan korjata -hänet pois kärsimästä. - -— Ole siinä sekaantumatta. Et sinä tätä ymmärrä, karjasi mies -vaimolleen. Tässä ei ole kysymys Heikistä, mutta siitä, saanko minä -oikeutta vai ei. - -Sitte hän kääntyi puoleeni ja sanoi uhkaavasti: - -— Kyllä minä ymmärrän. Tohtori luulee olevansa sellainen suuri herra -tässä kaupungissa, että kukaan ei saa sanoa yhtään mitään, vaan -kaikkien täytyy taipua. Mutta kas, minä en taivukkaan. Minä tiedän, -mikä on oikeus, ja mitä minulla on oikeus vaatia. Kun kerran tohtori on -kaupungin lääkäri ja saa kunnalta palkkansa, niin on tohtorin tehtävä -kaikki, mitä häneltä virassaan vaaditaan. Ei sitä tässä vaan sillä -lailla vastustella. - -Katsoin viisaammaksi olla vastaamatta mitään. - -— Minä tulen tänään myöhemmin kirkkoherran kanssa tohtorin luo, ja -sitten sitä nähdään, mikä ääni silloin on kellossa. - -— Minä odotan, vastasin minä. - -Tunsin aivan kuin tukehtuvani, läksin pois sanomatta enää sanaakaan. - -Tämähän oli suurinta järjettömyyttä! Isällä ei ollut mitään oikeutta -pakottaa sellaista jäämään elämään, jolle se tulee suoranaiseksi -helvetiksi, kun luonto kerran on valmis karsimaan pois kaiken huonon ja -heikon. - -Mieleeni johtui Bölschen mielipide, että tiede siinä muodossa, jossa se -nyt on,'on väärällä tolalla. Pelastamalla kaikki heikot olennot elämään -ja pitämällä niitä voimassa siihen asti, kunnes ne pystyvät siittämään -uutta sukupolvea, turmeltuu rotu kokonaisuudessaan. Kun luonto yksinään -saa toimia, pitää se kyllä rodun puhtaana. - -Tulin myöskin ajatelleeksi tuota ainaista sentimentaalista -maailmankatsomusta, joka hoivaa ja koettaa parantaa kärsiviä, mutta ei -tee mitään estääkseen kärsiviä tulemasta maailmaan. - -Ja nyt olin joutunut taistelemaan kahta tuollaista miestä vastaan, -joissa elämän itsekkäisyys ilmeni suurimmassa muodossa. Kumpikin heistä -vaati itselleen kaikki elämän oikeudet, mutta he eivät olleet valmiita -millään tavoin tuntemaan velvollisuuksiaan. - -Tuntuu niin naurettavalta, kun ajattelee, että ihmiset väittävät -olevansa sielullisia olentoja, ja kuitenkin niin pienessä määrässä -heidän sielunsa pystyy toimimaan sellaisessa tapauksessa, jossa -kokonaisen sukupolven tulevaisuus on kysymyksessä. - -Tuo pappikin, miksi sekaantui hän tähän asiaan, jossa hänellä oli -niin perin toinen käsityskanta kuin lääkärillä maailmasta ja sen -kehityksestä? - -He tulivat yhdessä. - -Minä en tietysti pelännyt väittelyjä. Siksi kutsuinkin sen heti esiin, -ja sitten alkoi taistelu. - -Kirkkoherra oli lukenut jokseenkin suurella ymmärryksellä myeloceleä -koskevan kohdan metsäkauppiaan hänelle tuomasta kirjasta. - -Hänen lopullinen mielipiteensä oli seuraava: - -— Kun kerran jumala on ihmisille antanut keinon pelastaa ihmisen henki -ja sen yhteydessä hänen sielunsa ikuisesta kadotuksesta, säilyttämällä -hänet elämässä, jotta hän tulee oikeaan tuntoon, niin on ihmisen -velvollisuus pitää sitä elämää yllä. Minun mielestäni on siis leikkaus -tehtävä, vaikkakin lapsi sen kautta jäisi elinijäkseen halvatuksi. -Onhan hänen sielunsa kuitenkin pelastettu. - -— Niin minäkin ajattelen, sanoi metsäkauppias. - -Olen aivan varma siitä, ettei hän koskaan ollut ajatellut sielunsa -pelastusta ja sen kehitystä, vielä vähemmin lapsensa sielun. Hänen -lapsensa oli hänen mielestään hänen omaisuutta ja hänellä oli oikeus -saada se pitää, oli hänellä siitä sitte hyötyä ja iloa tai ei. Aivan -samoinhan hän oikeudessakin ajoi asioitaan, vaikka voitto usein tuotti -hänelle suoranaista häviötä. Häntä tyydytti vain se, että hän oli -saanut voiton. - -En voinut olla iskemättä kirkkoherraan hänen omilla aseillaan. - -— Tämän johdosta muistuu mieleeni vaimonne synnytys, sanoin minä. Siinä -saatoin estää häneltä tuskat, käyttämällä niitä keinoja, joita tiede -tarjoo. Silloin Te tahdoitte ne estää. Mitä olisitte tehnyt siinä -tapauksessa, että noudattamalla tahtoanne vaimonne olisi synnytyksessä -voinut menettää henkensä, ja lapsi ainoastaan olisi jäänyt eloon, tai -päinvastoin. Jos olisin kysynyt Teiltä kummanko sallitte jäävän eloon, -mitä olisitte vastannut? - -— Olisin sanonut: Tapahtukoon Herran tahto. - -— Siis olisitte sallinut toisen tai toisen kuolevan. - -— Minä en ymmärrä, mitä tekemistä näillä kahdella asialla on toistensa -kanssa? Vaimoni on uskovainen ihminen ja olisi mielellään antanut -henkensä lapsensa edestä. - -— Niin, hän ehkä, mutta olisitteko itse ollut valmis tekemään -vastaavaa. Olisitteko pelastanut lapsenne esimerkiksi hukkumasta, jos -olisitte varmasti tietänyt sillä matkalla itse hukkuvanne. Olisitteko -sittenkin mennyt lastanne auttamaan? - -— Minä väitin jo kerran, että näillä kahdella asialla ei ole mitään -tekemistä toistensa kanssa, sanoi hän. Tuo kaikki on saivartelua, jolla -tahdotte päästä velvollisuudestanne. Leikkaus on vaikea, Te olette -laiska. Teiltä vaaditaan siinä suurinta varovaisuutta ja taitoa. Ilman -sitä voitte epäonnistua. Siksi koetatte siitä päästä. Muuta syytä minä -en näe. Te pelkäätte aivan yksinkertaisesti arvonne menettämistä. -Siinä juuri tulee selvästi esiin Teidän vapaa-ajattelijoiden kanta. Te -katsotte kaikessa etusijassa omaa itseänne ja omaa mukavuuttanne. - -Katsoin häneen pitkään. Minusta tuntui, että tuo mies ei laisinkaan -ymmärtänyt sitä, että hänen olisi tullut jollain tavoin kysyä -itseltään, noudattiko hän kaikkea sitä, minkä hän elämänohjeena -saarnasi oikeaksi. - -Kun hän huomasi minun vaikenevan, sanoi hän aivan voitonvarmana: - -— Ellette tee kaikkea voitavaanne lääkärinä, tulen nostamaan Teitä -vastaan kanteen virkanne laiminlyömisestä. - -En tiedä, mikä minua sinä hetkenä vaivasi. Tunsin itseni avuttomaksi -tämän tavattoman suuren tyhmyyden ja itsekkäisyyden edessä. Suostuin -tekemään leikkauksen. - -Ja minä tein sen. - -Kun lapsi sitten oli edessäni leikkauspöydällä, unohdin kokonaan, miksi -leikkauksen tein ja mikä siitä oli seurauksena tuolle onnettomalle -olennolle. Tein tehtäväni tiedemiehenä. Minä tahdoin leikkauksessa -onnistua ja minä onnistuin. - -Mikä suloinen tunne kuitenkin onkaan tuo, kun ihminen taistelee -luontoa vastaan silloin, kun se pyrkii hävittämään. Kuinka ihanampaa -olisikaan ollut, jos olisin tietänyt, että tulos oli todellakin jotain -kunnollista. - -Lapsi jäi eloon. Mitään tulehdusta ei tullut. - -Oli kulunut noin vuosi tästä, kun minut taas kutsuttiin samaan -perheeseen. - -Lapsi oli kuollut. - -Isä oli humalaisena pitänyt häntä sylissään ja siitä pudottanut heikon -lapsensa maahan. Hän sai aivotärähdyksen ja kuoli. - -Mitähän tuo metsäkauppias olisikaan sanonut, jos häntä tästä -olisi vaadittu edesvastuuseen? Hän olisi tietysti pitänyt sitä -julkeana vääryytenä, vaikka hän suorastaan oli riistänyt lapseltaan -huolimattomuutensa kautta hengen. - -Hautajaiset olivat hyvin komeat. Kirkkoherran kerrotaan pitäneen -ruumispuheen, jota kuullessaan kaikki olivat itkeneet, niin liikuttava -se oli ollut. - - - - -TYTTÖ-ÄITI - - -Vahtimestari oli sytyttänyt sähkölamput palamaan siinä pienessä -huoneessa, jota lääninsairaalassa käytettiin ruumiinavauksia varten. - -Pöydällä makasi vaatteen alla pienoinen ruumis. - -Muuan tyttöäiti oli synnyttänyt lapsen, sen oman tunnustuksensa -mukaan surmannut, ja nyt oli minun tehtävänäni virkani puolesta -toimittaa ruumiinavaus ja antaa lainvaatima lausunto tuomioistuimelle. -Lausunnostani riippui rangaistuksen suuruus ja laatu. - -Aloin konemaisesti pukea valkoista, pitkää takkia ylleni. - -Laitoksen vahtimestari, joka oli palveluksessa ollut kauemmin kuin minä -ja senvuoksi ottanut itselleen kaikenlaisia oikeuksia, muiden muassa -puhutella esimiestään silloinkin, kun tämä ei häneltä mitään kysynyt, -sanoi: - -— Siinä taas nähdään, kuinka helposti tyttölapset hätääntyvät. - -— Vahtimestari on taas kai tämän johdosta filosofeerannut? sanoin minä -hymyillen. - -— Ainahan kuoleman edessä ihminen mietiskelee yhtä ja toista, vastasi -hän. Ellei kuolemaa olisi, niin eivät ihmiset ajattelisi yhtään mitään. -Eläisivät vain ijankaikkisessa synnin touhussa ja pitäisivät pahaa -elämää. - -— Eiköhän vahtimestari liene oikeassa. - -— Totta kai ihminen jo tällä ijällä toisinaan on oikeassakin, sanoi hän -ja huokasi syvään. - -Hän vei leikkuupöydälle gummiset hansikkaat, ruumiinavauksessa -tarvittavat veitset ja sanoi: - -— Kaikki olisi nyt valmiina. Tohtori saisi niinkuin aloittaa. - -Hän seisoi pöydän ääressä ja päätään nyökyttäen katseli valkoisen -vaatteen alta eroittuvaa pientä ruumista. - -— Semmoinen komea ja roteva pojan alku! Kyllä sellainen lapsi olisi -oikeastaan elämässä ollut paikallaan. Mutta äiti raukka pelkäsi niin -kovasti häpeää, ei raukka ymmärtänyt, että siihenkin tottuu, kun ensin -alkuun pääsee. - -Ei voinut olla naurahtamatta hänen huomautukselleen. - -— Niin, mutta alkuhan onkin kaikista vaikein, sanoin minä. - -En tiedä, minkä tähden aivan yhtäkkiä minut valtasi peloittavan suuri -alakuloisuuden tunne, tuo, joka näkee kaiken elämässä niin perin -toivottomana, koko ihmiskunnan suuren kurjuuden, ihmisten suuren -puutteellisuuden ja elämän ilottomuuden. Minkätähden minäkin oikeastaan -virkani kautta olen joutunut jonkinmoiseksi tuomariksi, määräämään -rangaistusta teoista, joiden alkuperäistä määrääjää ei koskaan voi -tietää, tuskin aina itse teon tekijäkään? - -Mutta minä tahdoin karkoittaa kaikki turhat mietelmät, toimia -ainoastaan rattaana yhteiskunnan suuressa kellossa. Keskeytin sen -vuoksi vahtimestarin lauseet sanomalla: - -— Kutsukaa poliisi sisään! - -Eteisessä olin nähnyt hänen istuvan ja ohitse kulkiessani kohteliaasti -nousevan. - -Vahtimestari meni ovelle ja viittasi sanoen: - -— Tänne saa tulla! - -Siviilipukuinen poliisi astui sisään ja, kumarrettuaan minulle, ojensi -paperin, jossa oli surmatun lapsen äidin nimi, mistä ja milloin sikiö -oli löydetty ja mitä epäiltiin kuoleman syyksi. - -Koneellisesti tartuin paperiin katsahtamattakaan siihen ja laskin sen -leikkauspöydän vieressä olevalle pulpetille. - -— Koska kaikki lainmääräämät seikat ovat noudatetut, voimme siis ryhtyä -ruumiinavaukseen, sanoin ja viittasin poliisia istumaan. - -Hän epäröi hetkisen arvellen, sopiiko hänen istua, kun minä seison, -mutta kun viittasin toistamiseen, meni hän oven luona olevalle tuolille -istumaan. - -En tiedä, miksi sattumalta silmäni kääntyivät häneen. Hän oli aivan -kalpea ja tuijotti leikkauspöytää kohden. Miksi hän sen teki? Ensi -hetkessä tulin ajatelleeksi, että hän mahdollisesti jollain tavalla -oli osallinen lapsen kuolemaan, mutta sitten huomasinkin, että hän oli -ensi kertaa läsnä ruumiinavauksessa ja kauhu johtui ainoastaan siitä. -Hän oli noita yksinkertaisia ihmisiä, joille kuolema on jotain pyhää -ja suurta, jotain salaperäistä, sitä, joka pakoittaa heidät luomaan -itselleen jonkinmoisen uskonnon. - -Huomioni siirtyi piankin toisaanne ja kohdistui pöydällä olevaan -ruumiiseen. Tuo ajatusten laine, jonka äsken olin saanut karkoitettua -pois, palasikin entistä voimakkaampana, selvempänä ja vaativampana. -Paljon omituisia ajatuksia johtui mieleeni, seisoessani tuon surmatun -aviottoman lapsen ruumiin ääressä. Ehkä siihen oli syynä se, että -isoisänikin oli ollut tuollainen lehtolapsi, jota hänen äitinsä ei -ollut surmannut ja jonka vuoksi minäkin siis olin elämässä. - -Otin hiljaa vaatteen ruumiin päältä pois, hiljaa ja hellästi, niinkuin -isä ottaa peitteen, katsellakseen nukkuvaa lastaan. - -Edessäni oli aivan täysin kehittyneen poikalapsen ruumis. Terve elämä -oli ollut tuossa ruumiissa, ja äkkiä oli se riistetty pois. Ja miksi? -Siksi, että yhteiskunnallinen moraali ei anna aviottomalle lapselle -sitä asemaa yhteiskunnassa kuin muille. Tuollaisen terveen kuolleen -lapsen ruumiin ääressä tulee ehdottomasti ajatelleeksi, mikä terve -sukupolvi siitä olisi jatkunut, jos lapsi olisi saanut elää suotuisissa -oloissa. - -Hetkiseksi kaikki ajatukset katosivat ja minä kiinnyin kuuntelemaan -hiljaisuutta. Ulkoa ei kuulunut mitään, poliisi istui liikkumattomana -paikallaan, tuijottaen ruumiiseen. Vahtimestari seisoi pää kumarassa -ja näytti jotain miettivän. Minun teki äkkiä mieleni vapautua tästä -hiljaisuudesta, tahdoin huutaa, pudottaa jotain, joka kilahtaisi, mutta -oli aivan kuin kaikki minussa olisi puutunut, en saanut ääntäkään -huuliltani enkä voinut tehdä liikettäkään. Ja hiljaisuus tuli yhä -voimakkaammaksi, niin voimakkaaksi, että se lopulta ahdisti, ja silloin -minussa heräsi jonkinmoinen viha kaikkea kohtaan. Tuntui aivan siltä -kuin olisin ollut suuri syyttäjä, joka vaatii yhteiskunnan tilille. -Millään yhteiskuntajärjestelmällä ei ole oikeutta kieltää elämisen -mahdollisuuksia terveeltä olennolta, vaikka se on tullut mailmaan -yhteiskunnan määräämien muotojen ulkopuolellakin. Jos lapsen vanhemmat -eivät ole noudattaneet muutamia yhteiskunnan asettamia määräyksiä, niin -onhan lapsi niiden ulkopuolella, ja kaikki on tehtävä, jotta terveellä -olennolla on terveet elämänoikeudet. Samassa huomasin että tämä teoriia -oli aivan yleinen ja oikeaksi tunnustettu. Väittihän maailma itseään -vapaamieliseksi. Mutta miksi vapaamielisyys oli ainoastaan sanoissa -eikä vastaavissa teoissa. Kuinkahan moni, joka itseään vapaamieliseksi -kutsuu, antaisi turvan ja yhteiskunnalliset oikeudet aviottomalle -lapselle ja hänen äidilleen. Teoriioja, teoriioja, niitä on mailmalla -niin runsaasti! Ne supistuvat vaan sanoihin, mutta eivät muutu teoiksi. - -Ja silloin äkkiä lämpimänä laineena tuli sieluuni ajatus siitä -pyhän korkeasta kauneudesta, joka on äiteys. Eivät suotta maailman -suuremmat henkilöt ole asettaneet äitiä ja äidin tunnetta kaiken -muun yläpuolelle. Tuo pyhä hedelmällisyys, joka on kaiken elävän -luonnon keskuksena, on kauneimman muotonsa löytänyt siinä, kun terve -äiti synnyttää terveen lapsen. Ja minusta tuntui, ikäänkuin koko -yhteiskunta, kaikki sen lait ja järjestelmät olisivat uudestaan -muodostettavat sen sanan ympärille, joka on äiti. - -Tämän lapsen äiti oli hätääntynyt ja ensi hetkessä sokeana luullut -kaiken peittävänsä sen kautta, että hän kätki lapsen. Sitten oli -syyllisyyden tunto tullut ja hän oli ilmoittanut tekonsa poliisille. -Oliko hän oikeastaan syyllisempi kuin moni muu tyttöäiti, joka -tahallisen huolimattoman hoidon kautta antaa lapsensa kuolla? -Todistihan tilasto, että tällaiset kuolemantapaukset olivat hyvin -yleisiä. - -Mutta eihän minun sopinut ruveta filosofeeraamaan, minun oli -toimitettava tehtäväni, tarkastettava, millä tavoin lapsi oli surmattu. -Äkkiä olin päässyt tuosta hiljaisuuden lumouksesta vapaaksi. Minä -olin vain kylmä virkamies, joka täytin yhteiskunnan minulle asettamat -tehtävät. Samassa, kun tartuin leikkausveitseen, näytti tämä liikkeeni -vapauttavan molemmat toisetkin huoneessa olijat siitä jäykkyydestä, -minkä alaisina he olivat olleet, samoin kuin minäkin. Poliisi -pyyhkäsi kädellään otsaansa ja huokasi syvään. Vahtimestari riensi -leikkauspöydän luo. - -— Kyllä minä teen avauksen, ja tohtori saa sitten vain tarkastaa, sanoi -hän. - -Hän oli sellaiseen tottunut, sillä monasti olin antanut hänen tehdä -ruumiinavauksessa kaiken karkean työn. Olihan hän vuosien kuluessa -siinä saavuttanut hyvinkin suuren taituruuden. - -En tiedä, miksi tällä kertaa kielsin häntä ryhtymästä siihen, miksi -itse tahdoin suorittaa koko työn? - -— Vahtimestari saa istua rauhassa, kyllä minä tämän teen, sanoin -hänelle. - -— Mitä tohtori suotta näkee sellaista vaivaa, vastasi hän. Voinhan minä -varsin hyvin auttaa. - -Totuttu tapa, tuo ihmisten suuri ohjaaja ja tekojen määrääjä, oli jo -saada minussa vallan. Ojensin jo häntä kohden veitsen, kun satuin -vilkaisemaan poliisin tuomaan paperiin, joka oli viereisellä pulpetilla. - -Silmiini osui naisen nimi! Ajatusten monien sokkeloiden läpi pujahti -elävänä mieleeni olento, joka kantoi tuota nimeä. Olin nähnyt hänet, -olin puhutellut häntä, siitä olin varma, mutta missä ja milloin, sitä -en ensi hetkessä muistanut. - -Pinnistin ajatuksiani, ja samassa välähti mieleeni ne olosuhteet, -joissa hänet olin nähnyt, muistin, mistä olin hänen kanssaan puhunut, -enkä silloin enää tahtonut vahtimestarin olevan läsnä ruumiinavauksessa. - -Mutta olihan minun pakko noudattaa lain asettamia määräyksiä, poliisin -ja hänen täytyy olla läsnä. Mitä oikeastaan aijoin, mitä tahdoin -tehdä, sitä en tiedä? Voimakas sisäinen vaatimus vain pakoitti -minut salamaan kaiken, mitä leikkaus voi tuoda ilmi sekä poliisilta -että vahtimestarilta. Poliisin pettäminen ei ollut vaikeata, hänhän -pysytteli koko ajan paikallaan oven luona ja sitäpaitsi eihän hän -leikkauksen tuloksista mitään ymmärtänyt. Virkavallan palvelijana oli -hänellä myöskin ehdoton usko minun auktoriteettiini, mutta vahtimestari -saattoi ymmärtää leikkauksen tulokset. Pitääkseni hänet loitolla -leikkauspöydästä, ei minulla ollut muuta keinoa kuin antaa hänelle -mahdollisimman paljon työtä ja puuhaa, jotta hän ei voisi kaikkea -tarkkaan seurata. Se ei ollut aluksi vaikeata, pyysin milloin mitäkin, -ja hän tuli siten olleeksi liikkeessä koko sen ajan, jonka tarvitsin -tehdäkseni tavanmukaiset viillokset. Mutta kohta myöskin loppuivat -minulta nämät keinot ja kun minun tuli tarkastaa lapsen keuhkoja, -nähdäkseni oliko se syntyessään hengittänyt, seisoi hän leikkauspöydän -vieressä tarkkaan katsellen työtäni. - -Minun täytyi saada hänet pitemmäksi aikaa pois huoneesta. - -— Onko teillä arkku valmiina? - -— On. Se on ruumishuoneessa. - -— Menkää noutamaan se. - -— Minä aijon vasta aamulla panna lapsen arkkuun. - -— Minkätähden? Tiedättehän, etten salli ruumiiden jäävän -leikkauspöydälle avauksen jälkeen. - -Vahtimestari katsoi hiukan kummastuneena minuun, sillä enhän koskaan -ennen ollut pitänyt huolta siitä, milloin hän ruumiin vie pois, mutta, -kun hän monivuotisen palveluksensa aikana oli tottunut arvelematta -noudattamaan esimiehensä määräyksiä, lausui hän muutamia sanoja -anteeksipyynnöksi ja kiiruhti pois huoneesta. - -Nopeasti avasin keuhkot. Lapsi oli syntyessään elänyt, sillä se oli -hengittänyt. Minä huomasin sen keuhkojen väristä. Otin ne irti, panin -ne lähellä olevaan vesiastiaan. Ne kelluivat pinnalla. Äiti oli -epäilemättä tukehuttanut lapsensa, pitäen kättään sen suulla, koska -mitään ulkonaisia väkivallan merkkejä ei näkynyt. Otin keuhkot, painoin -ne mäsäksi ja pistin ne rintaonteloon takaisin. - -Peitin ruumiin ja istuin pulpetin ääreen, tartuin poliisin tuomaan -lappuun. Lääkärivalani nimessä oli minun siihen kirjoitettava, mihin -tulokseen olin tullut ruumiinavauksessa. Minä olin yhteiskunnan -asettama suuri syyttäjä. - -Kynä oli kädessäni ja kuitenkin viivyttelin. Elävänä johtui mieleeni se -hetki, jolloin tuon kuolleen lapsen äidin ensi kertaa näin. - -Monta kuukautta sitten tuli eräänä iltahämäränä luokseni palvelustyttö. -Varsinainen vastaanottoaika oli jo loppunut, olin sammuttanut valkean -ja lojuin leposohvalla, antaen ajatusteni vapaasti kulkea milloin -minnekin. Silloin kuulin ovikelloani arasti soitettavan, odotin, kukaan -ei mennyt avaamaan. Kelloa soitettiin toinen kerta. Samassa muistinkin, -että olin antanut palvelijattarelleni lomaa, hän oli pyytänyt päästä -sukulaistensa luo. Menin siis itse avaamaan. Oven takana oli nuori, ujo -tyttö. - -— Minuako etsitte? kysyin. - -— Niin. - -— Mitä teillä on asiaa? - -— Saisinko puhua tohtorin kanssa? - -— Minun varsinainen vastaanottoaikani on jo loppunut, tulkaa huomenna. - -— Enkö minä kumminkin saisi? - -Aijoin jo käskeä häntä poistumaan, sillä itsekkäänä ajattelin, että -minulla on oikeus käyttää muutamia tuntia lepoani varten, mutta hänen -äänessään oli niin rukoileva sointu, etten hennonnut kieltää. - -— Tulkaa sisään, sanoin. - -Astuin edellä vastaanottohuoneeseen. Hän seurasi minua ja jäi arkana -oven suuhun seisomaan. - -— Mitä on asiaa? kysyin. - -Hän ei vastannut mitään. Kadulta tulevassa heikossa valaistuksessa näin -hänen painavan päänsä kumaraan. Huivinsa oli valunut kaulaan ja hän -pureskeli sen kulmaa. - -— Oletteko sairas? kysyin. - -Nyyhkytys nousi hänen rinnastaan. Kuulin sen aivan selvästi huoneen -hiljaisuudessa. - -Aavistin, että saisin olla enemmän sielun kuin ruumiin lääkärinä. -Suuri hellyyden tunne valtasi minut tuota ehkä elämän taistelussa -hätääntynyttä olentoa kohtaan. - -— Istukaa, sanoin. - -Menin hänen luokseen, kosketin hiljaa hänen käsivarteensa ja vein hänet -tuoliin istumaan. - -Aijoin sytyttää lampun, olin jo tarttunut sähkölampun nappulaan, -kun jätinkin sen tekemättä. Jos hän lääkärin luo tulee aivan kuin -rippi-isän luo, niin voi hän tunnustuksensa tehdä helpommin hämärässä. -Istahdin tuolilleni ja kysyin hiljaa ja ystävällisesti: - -— Mikä on nimenne? - -Hän mainitsi sen. Hetkisen kuluttua kysyin taas: - -— Mikä teitä vaivaa? - -Hän oli vähän aikaa vaiti, mutta sitten hän sen kertoi. Kertoi -katkonaisin sanoin tuon nuoren tytön tavallisen tarinan miehestä, joka -oli uskotellut rakkautta ja sitten jättänyt tytön oman onnensa nojaan. - -Lopetettuaan kertomuksensa sanoi hän: - -— Jos tohtori auttaisi minua. - -— Millä tavoin? - -— Ettei lapsi synny mailmaan. - -— Ettekö tiedä, ettei minulla siihen ole oikeutta? - -— Kyllähän minä tiedän. - -— Että laki sen kieltää, ankarasti kieltää? - -— Kyllä minä sen tiedän. Mutta ehkä tohtori kuitenkin auttaa, kun minä -asian selitän. - -— Se on aivan suotta, minä en sitä voi tehdä! En saa, enkä tahdo! - -— Tohtori kuuntelee kuitenkin, sanoi hän rukoilevalla äänellä, ja minä -huomasin kuinka hän oli hätääntynyt ja pelkäsi, että minä käskisin -häntä menemään, ennenkuin hän oli saanut sanoa sanottavansa. - -Kun minä tiesin että jokaisella meistä ihmisistä on kerran elämässään -getsemaane-hetkensä, että me jaksamme voittaa suurimmatkin surut, jos -vain sinä hetkenä joku jaksaa meitä kuunnella, niin annoin hänen puhua. - -Hämärässä näin, miten hänen lapsensilmänsä katsoivat suoraan minuun. - -— Minä olen tätä asiaa niin paljon ajatellut. Kun minä en kerran tahdo -lasta, niin minkä tähden minun täytyy se synnyttää? - -— Teidän olisi tullut ajatella sitä aikaisemmin, sanoin hiukan -tylysti, sillä en tahtonut ruveta mihinkään filosoofiseen keskusteluun -palvelustytön kanssa. - -Ehkä hän ei huomannut ääneni sointua tai olivat ajatukset tulleet niin -ylivoimaisiksi, että hänen täytyi saada ne purkaa jollekulle. - -— Niin, onhan kyllä tohtori oikeassa. Enhän minä olisi antanut mennä -niin pitkälle, en koskaan, sillä ymmärsinhän minä, mikä häpeä siinä -on, mutta kun hän uuvutti minut hyväilyllään, niin en lopulta tiennyt -mitään, en osannut ajatella mitään, en osannut edes puolustaa itseäni. - -Mitä minulla oli siihen sanottavaa, tiesinhän minä, että tottunut -viettelijä voi saada valtaansa minkä tytön tahansa, ja että ihmisissä -on onnen kaipaus hetkittäin niin suuri, että he pienestä murusta -maksavat kaiken. - -— Rakastitteko tuota miestä? kysyin. - -— Ei kai se juuri rakkauttakaan ollut. Kun ei kukaan sitä ennen ollut -minulle niin hyvä, olin niin iloinen, kun hän minua hyväili. En minä -tiedä oliko se rakkautta. Olen minä ajatellut, että olisi se enemmän. - -— Oletteko ilmoittanut hänelle tulevanne äidiksi? - -— Olen. - -— Mitä hän siihen sanoi? - -— Hän kiroili ja löi minua. - -— Eikö' hän millään tavoin luvannut auttaa teitä? - -— Ei. - -— Ei luvannut mennä kanssanne naimisiin? - -— Ei. Enkä minä sitä tahtoisikaan nyt enään, sillä hän on tullut -niin toisenlaiseksi kuin ennen. Kyllä minä tiedän, ettei elämä hänen -kanssaan suinkaan helppoa olisi. Mutta vaikeampaa se olisi, jos lapsi -syntyy. - -— Hän ei siis mitään tehnyt teitä auttaakseen. - -— Kun hän näki minun itkevän, niin koetti hän olla hyvä, vaikka minä -huomasinkin, kuinka vihainen hän oli. Ja silloin hän käski minua -tulemaan tohtorin luo. - -Hän kumartui eteenpäin, katsoi rukoilevasti minua, aivankuin lapsi, -joka oikein sydämmellisesti pyytää jotain ja sanoi: - -— Jos nyt tohtori auttaisi minua, niin silloinhan olisi kaikki niin -kuin olla tulee, kukaan ei tiedä yhtään mitään. - -— Te hätäilette liikoja, sanoin rauhoittaakseni häntä. Vaikka lapsi -syntyykin, niin ettehän sen kautta ole joutunut hukkaan maailmassa. -Voittehan lain kautta vaatia mieheltä elatusta lapsellenne. - -— Mutta se häpeä? - -— Voittehan muuttaa toiselle paikkakunnalle, jossa kukaan ei teitä -tunne. - -— Kyllähän minä sitäkin olen ajatellut, herra tohtori. Minä olen niin -monelta puolelta katsellut tätä asiaa, mutta kuka minut palvelukseensa -ottaa, kun minulla on lapsi. Jos jätän sen muualle, niin kyllä ihmiset -kaikesta tiedon saavat. Meidän talon rouva kuuluu kyllä valkonauhaan. -Sen tiedän. Ja hän kyllä sanoissaan on niin kovasti hyvä ihmisille, -mutta jos menisin hänelle sanomaan että saan lapsen, niin ajaisi hän -minut heti talosta pois. Kuuluu tässä takavuosina tehneen sillä lailla -eräälle toiselle tytölle, jonka kävi samalla lailla kuin minunkin. Se -tyttö on nyt Helsingissä ja kuuluu olevan sellainen huono nainen. Ja -minä tahdon elää kunnollisena! - -Hän lausui nämä viimeiset sanat melkein kirkaisten. - -— Pelkäättekö, että teidän käy samalla lailla kuin tuon toisenkin? - -— Minne tässä muuallekaan joutuu? Minä jään niin kovasti yksin heti, -kun tämä tulee ihmisten tietoon. Ajattelin minä kotiakin mennä ja -siellä kertoa kaikki, mutta tohtori ei tiedä, millainen isäni on. Äiti -kyllä säälisi ja antaisi minun olla siellä, mutta isä ei koskaan. Ja -kun palveluspaikassani tämä huomataan, niin millä minä sitten elän? Ja -juuri sinä kaikkein pahimpana aikana! - -— Kyllä hyvät ihmiset teitä auttavat, ja jos pulaan joudutte, niin en -minäkään ole syrjässä. - -— Kyllä ihmiset lupaavat niin paljon, mutta ne unohtavat niin pian. -Kyllä ihmisiltä sanoja saa, mutta ei muuta apua silloin, kun sitä -oikein tarvitsee. Enhän minä tohtoria epäile, mutta mikäs velvollisuus -tohtorilla olisi auttaa minua, yksinäistä tyttöä? - -— Ajatelkaahan asiaa nyt rauhallisesti, sanoin minä. Lapsi voi olla -terve ja kaunis lapsi. Teillä voi olla hyvinkin paljon iloa hänestä -maailmassa, ja kun sitten hän varttuu, niin mikä turva teillä olisikaan -hänestä! - -— Uskooko tohtori sitä? - -— Uskon. - -— En minä vielä koskaan ole nähnyt, että yksinäisen naisen lapsi tekisi -muuta kuin koettaisi saada ihmiset unohtamaan, että hänellä ei ole isää -ja silloin hän karttaa äitiään. Ja silloinhan minä olisin läpi koko -elämän kaikkia toisia ihmisiä huonompi. Ja olenko minä sitten huonompi? -Toiset elävät paljoa pahemmin kuin minä ja, jollei heille vahinkoa -tapahdu, niin kukaan ei sano yhtään mitään. - -Olin vaiti. Minulla ei ollut mitään hänelle sanottavaa. Olinhan -lausunut kaiken sen, mitä sellaisissa tapauksissa saattoi sanoa. Olin -käyttänyt kaikki ne valheelliset lauseet, joiden avulla koetamme -uskotella, että maailma on parempi kuin mitä se onkaan. Minä tiesin, -että minun olisi pitänyt häntä auttaa. Minun olisi pitänyt estää lasta -syntymästä maailmaan, koska sitä ei äiti tahtonut synnyttää, mutta laki -oli, siinä suhteessa selvä. Minä en uskaltanut antautua siihen vaaraan, -minkä tämänlaatuisen teon ilmi tuleminen voisi tuottaa, ja pelkurina -syydin kaiken edesvastuun tunteen pois. Huomasin hänen odottavan -vastausta. Kun olin vaiti, toivoi hän varmaankin minun suostuneen -pyyntöönsä. Sanoin senvuoksi hänelle: - -— Minä en voi mitään tässä asiassa tehdä. - -Hän ponnahti seisaalleen, niin odottamaton oli sittenkin tämä -vastaukseni. Näin hänen hätääntyneet silmänsä, kuulin miten hän veti -henkeä syvään tukahuttaakseen parkaisun. Hän nyyhkytti hiljaa hetkisen -ja lausui sitten kummallisen kylmästi: - -— Ei kai sitten minulla ole enää mitään täällä tehtävää? Olenko minä -mitään tohtorille tästä velkaa? - -— Ette, vastasin ja minua hävetti sitä sanoessani. - -Hän meni ovelle, niiasi siellä kauniisti ja sanoi: - -— Kiitos kumminkin, kun tohtori on ollut niin hyvä, että on edes -kuunnellut. - -Pää painui kumaraan ja hän meni. - -Hän oli siis synnyttänyt lapsen ja hätääntyneenä sen surmannut. - -Tämän ajan kuluessa oli vahtimestari tuonut arkun sisään, nosti ruumiin -siihen ja ruuvasi kannen kiinni. Minä tiesin, että hän ei enään avaa -arkkua, eikä kukaan muukaan sitä tee, että leikkaus, ruumiinavauksen -tulos, oli siis se, mitä minä sanoin. - -Käännyin oven luona olevan poliisin puoleen kysyen: - -— Tiedetäänkö mitään tämän lapsen äidistä? - -Poliisi nousi nopeasti ja vastasi: - -— Kyllähän minä tytön tunsin ja sääli minun tuli kovasti häntä, sillä -hän oli hiljainen ja siivo tyttö ja vasta 18 vuotias. Kuinka sattuikin -niin pahasti sekaantumaan, että meni lapsensa tappamaan? - -En tiedä mistä nyt juolahti ajatus, että tuo mies tyttöä mahdollisesti -rakasti, rakasti sittenkin, vaikka tiesi hänen hairahtuneen. Ehkä sain -sen ajatuksen siitä lämpimästä sävystä, joka oli hänen äänessään. - -— Missä hän synnytti lapsen? kysyin. - -— Metsässä tuo kuului tapahtuneen. Tyttö parka oli siellä ollut aivan -yksin. Kun oli lapsensa tappanut, ei hän sitä edes peittänyt vaan heti, -kun jaksoi kävellä, tuli kaupunkiin ja kertoi ensimäiselle poliisille, -että niin ja niin hän oli tehnyt. Poliisi meni hakemaan, ja sieltähän -lapsi löytyi, minne tyttö sanoi sen jättäneensä. - -Katsoin terävästi häneen ja sanoin: - -— Oletteko varma siitä, että hän tappoi lapsensa? - -— Tottakai, kun hän itse sen sanoi. - -— Mutta tiedättehän kyllä, että hätääntynyt ihminen voi usein syyttää -itseään sellaisestakin, jota ei ole tehnyt? sanoin minä. - -Hänen kasvonsa aivan kuin kirkastuivat. - -— Se on kyllä totta. Kyllähän se monta kertaa on huomattu, mutta ei -kukaan tässä asiassa tullut sitä ajatelleeksi. - -— Sellaista on ajateltava, sanoin minä ankarasti. Minä olin päättänyt, -mitä teen ja kaikki oli minulle päivän selvää. Johtui mieleeni tuo -tytön lause: Ja minä tahdon elää kunnollisena! Jos hän olisi ollut -varakas, niin olisi hän tehnyt niiden tavalla jouduttuaan harhateille. -Olisi mennyt ajoissa ulkomaille ja palannut sieltä vapaana. -Pelastaakseen kunniansa ei rikkaan tarvitse muuta tehdä kuin maksaa -ulkomaalaiselle lääkärille hiukan rahaa. Rahaa, rahaa, ei muuta kuin -rahaa! Rahalla he paikkaavat kunniansa! - -Minä en voinut todistukseen kirjoittaa, että lapsi on tukehutettu, -sillä tyttö joutuu kuritushuoneeseen. Ikäänkuin se voisi hänet kohottaa -ja tehdä hänet kelvolliseksi ihmisten seurassa olemaan. Vaikka hän -suorittaisikin tuon ihmisten vaatiman sovitusuhrin, niin eivät ihmiset -sittenkään tunnustaisi häntä vertaisekseen. Minä en tahtonut epäröidä. -Minä tahdoin pelastaa ihmisolennon, kun sen voin tehdä. Minä en -tahtonut ajatella, mikä lain mukaan on oikein, mikä väärin. - -Tyyneesti, arkailematta kirjoitin, että lapsi oli syntyessään ollut -kuollut. - -Ojensin paperin poliisille. Hän katsahti siihen ja ennen lähtöään hän -puristi lujasti kättäni. Olen melkein varma siitä, että hän lopulta -täydellisesti tiesi, mitä minä olin tehnyt, mutta minä tiesin myöskin, -että hänkin piti tekoani oikeana. - -Paria viikkoa myöhemmin kävi tyttö luonani. Me emme puhuneet koko -asiasta mitään. Annoin hänelle rahoja, jotta hän pääsisi toiseen -kaupunkiin matkustamaan. Minä tiesin, että hän tahtoi ja että hän voi -myös alkaa elämänsä alusta, sillä sen osaa ihminen parhaiten tehdä -yksinään eikä toisten avulla kuritushuoneen kautta. - -Toivon kuitenkin hartaasti, etten joutuisi toiseen samanlaiseen -tapaukseen. Minä en voisi toimia armottomasti, sillä vaikka olenkin -lääkäri, niin totta kai ensi sijassa saan olla ihminen. - - - - -TYLSÄMIELINEN - - -Hän oli varakas liikemies, harvinaisen intelligentti ihminen, joka -oli saavuttanut kaupungissa täydellisen luottamusaseman, kuuluen sen -vuoksi kaikkiin tärkeimpiin kunnallisiin komiteoihin, oli useiden -johtokuntien jäsen, kaupungin valtuuston varapuheenjohtaja. Hän oli -tunnettu laajalle ulottuvasta hyväntekeväisyydestään, jonka hän oli -hyvin järkevästi järjestänyt. Tämä seikka ehkä aiheutti sen, että -holhouslautakunta, jonka jäsenenä minäkin olen, asetti hänet holhoamaan -muuatta varakasta, tylsämielistä tyttöä, jonka äiti vuosi sitten oli -kuollut. - -Me kaikki otaksuimme, että hän toimittaisi tytön johonkin turvakotiin, -koska pidimme sitä aivan luonnollisena, sillä emmehän voineet -otaksuakaan, että kukaan tavallinen ihminen ottaisi hartioilleen sitä -taakkaa, mikä tylsämielisen olennon hoitamisesta on, vaikkakin hän -tästä toimestaan saisi kohtuullisen palkkion. - -Niinkauan kun tytön äiti eli, oli tämä pitänyt lasta luonaan, uhraten -koko elämänsä miehensä kuoleman jälkeen tämän onnettoman olennon -hoivaamiseksi. - -Koko holhouslautakunnan hämmästys oli jokseenkin suuri, kun kuultiin, -että liikemies oli ottanut tämän tytön omaan kotiinsa asumaan. Hänen -tekonsa oli meidän jokaisen mielestä suorastaan suuremmoinen ja -kunnioituksemme tätä miestä kohtaan kasvoi. - -Liikemies asui yhdessä vanhanpuoleisen sisarensa kanssa, ja tämä -nainen oli avannut sydämensä, sulkeakseen siihen tuon onnettoman -olennon, koettaakseen kehittää hänessä nukkuvia ominaisuuksia. Tämä -vanha intelligentti nainen neuvotteli usein minun kanssani siitä, -millä keinoin hänen tuli kasvattaa tylsämielistä tyttöä. Hän oli etevä -psykoloogi, suuri ihmistuntija, ja juuri senvuoksi hän saattoi vapautua -kaikista niistä tavallisista opetussuunnitelmista, joita tylsämielisten -kasvatuksessa käytetään, ja laatia uuden, aivan erikoisen, tähän -tapaukseen sopivan menettelytavan. Tulos olikin harvinaisen hyvä. Tyttö -ei ollut montakaan kuukautta ollut hänen hoteissaan, kun jo selvästi -huomasi suuren muutoksen hänessä tapahtuneen. Hänen äitinsä oli -kohdellut lastaan, joka nyt oli 18 vuoden vanha, aivan kuin pikkulasta, -pysäyttäen alkuunsa nekin pienet mahdollisuudet, jotka hänellä oli -henkiseen kehitykseen. Kaikki oli nyt aivan toisin. Niin pian kuin -tyttöä kohdeltiin täysi-ikäisenä, asetettiin hänelle täysi-ikäisen -vaatimukset, alkoi hänessä myöskin herätä ominaisuuksia, joiden olisi -luullut jo ainiaaksi kuolleen. Hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan, -niin että ehdottomasti otaksuin hänen oman äitinsä rakkaudellaan -saaneen vähemmän aikaan, kuin mitä vieras ihminen sai johdonmukaisella -järkiperäisellä käsittelyllä. - -Minua tämä kummallinen ihmissielun herääminen hämmästytti. Kuukausi -kuukaudelta näin yhä suurempia edistysaskeleita ja iloitsin siitä, -varsinkin hänen uuden kasvatusäitinsä tähden, joka tällä tavoin sai -jonkinmoisen palkkion suuresta uhrautuvaisuudestaan. Mutta koko ajan -samalla pelkäsin sitä hetkeä, jolloin jonkinmoinen seisahdus tapahtuu, -sillä sellaisen seisahduksen täytyy tulla, sen tiesin. - -Kun eräänä päivänä saavuin tämän vanhan neidin luo ja kyselin häneltä -hoidokkinsa vointia, näin hänen tulevan alakuloiseksi. - -— Onko jotain ikävää tapahtunut? kysyin. - -— On. - -— Mitä? - -— Minun on sitä vaikea Teille sanoa, mutta olen pyytänyt veljeäni -puhelemaan siitä kanssanne. - -Kun hänen veljensä vähän ajan kuluttua saapui huoneeseen, sanoi sisar: - -— Minä olen maininnut tohtorille, että jotain ikävää on tulossa -holhokkimme suhteen, ja olen sanonut, että sinä aijot siitä hänen -kanssaan puhua. - -— Tietysti minä sen teen, koska sinä niin tahdot. - -Kääntyen minun puoleeni sanoi hän: - -— Ehkä menemme konttoorin puolelle keskustelemaan. - -Varsinainen konttooriaika oli jo päättynyt. Tiesimme siis saavamme olla -aivan rauhassa. Kun olimme istuutuneet, alkoi hän: - -— Te tiedätte, millä suurella rakkaudella ja innostuksella sisareni on -koettanut tätä onnetonta ihmislasta kehittää? - -— Tiedän ja olen nähnyt, että hän on saanut suorastaan ihmeitä aikaan. - -— Niin, tyttö on todellakin henkisesti odottamattoman paljon -kehittynyt. Hän osaa lukea ja kirjoittaa. Hänen keskustelussaan on -paljon hyvin järkevää, ja minä uskon, että hänestä ajan mittaan tulee -jokseenkin onnellinen ihminen, joka voi elämässä tulla suhteellisen -hyvin toimeen, sillä onhan hänellä siksi suuri perintö, jonka -olen koettanut sijoittaa mahdollisimman suuressa määrässä korkoa -tuottavaksi. Mutta tämän henkisen heräämisen ohella on tapahtunut -toinen odottamaton herääminen. Se on aistillisuus. - -— Minä melkein sitä odotin. - -— Ja tämä herääminen on ollut voimakkaampi, kuin mitä olemme -uskoneetkaan. Jos hän olisi täydellisesti normaali, niin silloinhan -voisimme järkevän keskustelun kautta häneen tässä suhteessa -vaikuttaa, mutta nyt toimii aistillisuus hänessä peloittavan -voimakkaana luonnonvoimana, joka mikä hetki tahansa voi tuottaa -vaarallisia seurauksia mukanaan. Olen tätä asiaa monelta kannalta -punninnut. Yksinkertaisintahan olisi, että nyt lähettäisin hänet -hulluinhuoneeseen. Mutta silloinhan hänen henkinen kehityksensä -loppuisi, sillä ette varmaankaan usko, että tällaisessa laitoksessa -hän saisi sitä hoitoa osakseen, minkä sisareni voi antaa. Tämän tekoni -kautta tuomitsisin tyttöraukan elinkautiseen vankeuteen. Toiselta -puolelta taas ajatellen, jos tämä hänessä piilevä aistillisuus, -joka näyttää olevan perintöä isältään, jatkuu niin kuin hyvin -luultavaa on, täytyy meidän pitää häntä alituisen valvonnan alaisena -täällä kodissa, ja sen kautta ehkäisemme järjen kehitystä, joka on -mahdollinen ainoastaan sen kautta, että hän tuntee itsensä vapaaksi -ja yhdenvertaiseksi toisten ihmisten kanssa. Ja olkoon valvonta -kuinka huolellinen tahansa, helposti voi sattua tapaus, jolloin -hän luonteensa pakoittamana ryhtyy tekoihin, antautuu miehelle, ja -arvaattehan mikä silloin on seuraus. Suuri edesvastuuhan lankee silloin -minun niskoilleni, mutta en ajattele niin paljoa sitä, kuin kuinka -onnettomaksi tytön elämä sen kautta muodostuu. Mikä roisto tahansa voi -siittää hänessä lapsen, ja arvaattehan, millainen sikiö siitä tulee. - -— Ja mitä vaatisitte minulta, mitä tulisi minun tehdä tässä asiassa? - -— Juuri siitä tahdoin Teidän kanssanne keskustella. Teidän täytyisi -tehdä hänessä leikkaus, joka tekisi lapsen synnyttämisen mahdottomaksi. - -— Te kai tiedätte, että minulla ei ole oikeutta siihen, että lääkäri ei -saa tehdä ihmistä steriiliksi, ei edes asianomaisen pyynnöstä, vielä -vähemmin hänen holhoojansa toivomuksesta. - -— Jos tämä tapahtuisi itsekkäässä tarkoituksessa, niin silloinhan sen -ymmärtäisi, ja onhan luonnollista, että lain täytyy estää ihmistä sillä -tavoin itseään silpomasta, mutta asianlaita on nyt aivan toinen. Tämän -leikkauksen kautta voitte tehdä onnettoman ihmisen elämän suhteellisen -onnelliseksi. - -— Minä pyydän, elkää jatkako enään. Minä olen vapaamielinen lääkäri, -tiedän kyllä, mitä sydämeni tässä asiassa sanoo. Mutta minä olen -sidottu! Minä en voi, minä en voi tehdä mitään! - -— Antakaa minulle edes jokin neuvo. - -— Ne neuvot olette jo itse äsken lausunut. Joko panette hänet -hulluinhuoneeseen ja silloin vältätte kaiken mahdollisen vaaran tai -säilytätte häntä kodissanne ja koetatte varjella häntä kaikesta siitä, -mikä saattaa tulla. - -Hän istui kalpeana paikallaan ja minä näin, että hän oli minun suhteeni -pettynyt. Se koski minuun kovasti. Mielelläni olisin tehnyt kaiken, -nauttiakseni sellaisen miehen kunnioitusta. - -Tämä ajatus oli kauan aikaa mielessäni. Minä en päässyt siitä vapaaksi. -Koetin punnita asiaa joka puolelta ja yhäti palasin takaisin samaan. -Hän oli oikeassa ja minä olin väärässä. Hän ajatteli oikein ja koko muu -maailma väärin. - -Kului jonkun aikaa. Eräänä päivänä satuin tulemaan jälleen vanhan -neidin luo ja tapasin hänet itkemässä. Kysyin syytä ja hän mainitsi -sen. Tuo hänen kasvattinsa, jonka kehitystä hän niin suurella -rakkaudella oli valvonut, oli alkanut rakkaussuhteen talon rengin -kanssa. - -Raukkamaisia, niinkuin me ihmiset tavallisesti olemme vakavien asioiden -edessä, olin minäkin neuvomalla raukkamaisen keinon. - -— Tämähän asia on helposti järjestettävissä, sanoin minä. Jos -aistillisuus kerran tytössä on siksi suuri, niin antakaa hänen mennä -naimisiin tuon rengin kanssa. - -— Mutta sehän on aivan mahdottomuus, eihän sellainen voi tulla -kysymykseenkään, mieshän on suuri juoppo ja keuhkotautinen. Sellainen -yhdistelmä olisi suoranaista inhimillistä kurjuutta. Eikä veljelläni -ole oikeutta uskoa sellaisen miehen huostaan siksi suuria tuloja kuin -tytöllä omaisuudestaan on. - -— Mitä sitten arvelette tehdä? - -— Veljeni on ajanut rengin talosta pois, ja minä koetan pitää tyttöä -entistä ankaramman valvonnan alaisena. Muuta keinoa ei ole olemassa. -Koko tässä jutussa olen onnellinen siitä, että asiat eivät vielä -päässeet liian pitkälle kehittymään. - -Joku aika sen jälkeen, muutamia päiviä myöhemmin kertoi liikemies -minulle, että tyttö oli eräänä yönä avannut ikkunansa ja karannut -tavatakseen tuon rengin, joka jollain erikoisella tavalla oli saanut -lähetettyä hänelle kirjeen. - -Tyttö joutui tämän jälkeen tavattoman ankaran valvonnan alaiseksi, -ja he palkkasivat varsinaisen hoitajattaren, joka aina oli hänen -seurassaan, mutta se oli nyt jo liian myöhäistä. Vahinko oli tapahtunut. - -Eräänä päivänä tuli liikemies luokseni ilmoittamaan, että holhokkinsa -oli raskaana. - -Tämä ilmoitus tuntui aivan siltä kuin minua olisi lyöty vasten kasvoja, -häväisty koko maailman edessä. Tunsin itseni tavallaan syylliseksi -tähän onnettomuuteen, sillä jos aivan rehellisesti olisin menetellyt, -olisi minun aikaisemmin täytynyt suostua liikemiehen ehdottamaan -leikkaukseen tai jyrkästi vaatia, että tyttö oli lähetettävä -hulluinhuoneeseen. - -Holhooja oli hyvin kiihoittunut. Hän suorastaan syytti minua. - -— Vaikka en pidäkkään itseäni tähän asiaan aivan syyttömänä, sanoi -hän, niin lankee kuitenkin suurin syy Teidän niskoillenne. Minä olen -tytön suhteen menetellyt sillä tavoin, kuin yleisen ihmisrakkauden -kannalta katsottuna olen pitänyt oikeana. Olen nähnyt vaaran, sen -myönnän, mutta en ole osannut pitää sitä kyllin suurena. Minä en ole -osannut löytää niitä keinoja, joilla olisin varjellut huostaani uskottua -ihmiselämää. Mutta Te kaiken tiesitte, Teidän täytyy virkanne puolesta -kaikki ymmärtää ja olette kuitenkin menetellyt niin, että tämä kaikki -on tullut mahdolliseksi. Jos Te tuona hetkenä, jona tytön kohtalo oli -Teidän päätettävänänne, olisitte jyrkästi sanonut minulle, että hän on -pantava hulluinhuoneeseen, niin olisin luonnollisesti seurannut Teidän -määräyksiänne, koska kerran täydellä luottamuksella olin kääntynyt -puoleenne. Sen sijaan Te vastasitte tavalla, jossa annoitte minulle -oikeuden itse päättää, ja tiedättehän, että silloin annoin sydämeni -toimia. - -Hän käveli hetkisen kiivaasti huoneessani, pysähtyi sitten eteeni ja -sanoi: - -— Teidän täytyy nyt sovittaa se, mitä silloin rikoitte. - -— Mitä tarkoitatte? - -— Teidän täytyy tehdä nyt enemmän kuin silloin. - -— Mitenkä? - -— Teidän täytyy surmata sikiö ennen syntymistä ja tehdä tyttö -senjälkeen steriiliksi. - -— Minä en voi, minä en saa, minulla ei ole siihen oikeutta! - -— Oikeutta, oikeutta, sanoi hän kiivaasti, silläkö puolustatte -itseänne, kun olette tekemässä suurinta vääryyttä. Sen mukaan kuin -minä ymmärrän lääkärin tehtävän maailmassa, on hänen autettava ja -parannettava yhteiskuntaa, eikä jättämällä jotain tekemättä tuotettava -onnettomuutta. Ajatelkaahan, että lapsi voi elää, voi varttua, voi -lisätä yhteiskuntaa. Ja Te tyynenä annatte sen tapahtua! - -Minä en uskaltanut hänelle tunnustaa, kuinka oikeassa hän oli -mielestäni. - -— Jos Te nyt tämän kaiken teette, sanoi hän jälleen tyynellä äänellä, -niin eihän kukaan siitä tiedä, kaikki pysyy salassa. Onhan aivan -luonnollista, että minä en ilmaise mitään kellekään ja mitä tyttöön -tulee, niin ei hän asioita ymmärrä. - -Minä aijoin jo ehdottaa, että lapsen syntyessä tappaisin sen, kun -samalla huomasinkin, että sen kautta ei olisi mitään voitettu, sillä -sama vaara uhkaisi jälleen tyttöä. Kun aistillisuus kerran oli -hänessä herännyt, niin tulee se hänessä pysymään, tulee olemaan sitä -valtavampi, kun järkevä ihminen ainoastaan järkensä avulla voi sen -pitää aisoissa. Joko minun täytyi pelkurina väistää kaikkea tai sitten -suostua sekä sikiön surmaamiseen että tytön steriiliksi tekemiseen. -Minä olin aivan kuin ajettu umpisokkeloon, josta en voinut päästä pois -muuten kuin tekemällä tekoja, joiden tähden itseäni joko halveksisin -tai tuomitsisin. - -Kuinka minä kadehdin niitä virkaveljiäni, jotka lääkäritoimensa -käsittävät ainoastaan ammatiksi, jotka tekevät sen, mitä heitä -pyydetään tekemään, ajattelematta mitään muuta, kuin että saavat -mahdollisimman paljon rahaa. He tekevät ne leikkaukset, joissa he -tietävät onnistuvansa, ja jättävät ne tekemättä, jotka ovat epävarmoja. -He väistävät jokaista sellaista asiaa, jonka kautta he joutuisivat -ristiriitaan lain ja asetusten kanssa. He pitävät itseään tavallaan -käsityöläisten veroisina ja ovat melkein tyytyväisiä siitä, että suuri -yleisö pitää heitä olentona, joka on poppamiehen ja puoskarin välillä. -He eivät päästäkään potilaita puhumaan mistään sellaisesta, joka olisi -ulkopuolella kurssikirjojen määräämää tautiluetteloa. - -Minä tunsin itseni niin kummallisen väsyneeksi. Oli niin toivotonta -elää maailmassa keskellä yhteiskuntaa, joka asettaa lääkärin terveen -elämän valvojaksi ja sitoo hänet niin monilla määräyksillään, vanhoilla -ennakkoluuloillaan, että lääkäri ehdottomasti tulee sairaan elämän -edistäjäksi. - -Mitä hyötyä siitä olisi, vaikka tässä yhdessä tapauksessa -menettelisinkin sen mukaan, mitä oman vakaumukseni kannalta oli oikea, -kun kuitenkaan en toisissa samanlaatuisissa tapauksissa ehkä enään -voisikaan toimia samoin? Eikö silloin ollut parasta heittää kaikki -toistaiseksi sikseen, mukautua yhteiskunnan asettamiin määräyksiin, -säilyttää sen kautta rauhansa, olla ainoastaan virkamies, joka tekee -hänelle määrätyn tehtävän? - -Syvällä säälillä katselin tuota edessäni olevaa miestä, joka -pyrkiessään tekemään hyvää oli iskenyt päänsä siihen ennakkoluulojen -muuriin, millä hyvänkin tekeminen tehdään mahdottomaksi. - -Laskin käteni hänen olalleen ja sanoin niin sydämellisesti kuin suinkin -voin: - -— Ystävä parka, me molemmat seisomme tällä hetkellä samassa asemassa. -Me pyrimme johonkin vapaamielisempään ja parempaan käsityskantaan, -mutta toteuttaaksemme sen, täytyisi meidän tehdä rikos. Kun meidän -kuitenkin on valittava tässä tapauksessa jokin toimimismuoto, niin -elkäämme ottako tätä yksityistä tapausta varteen, vaan ajatelkaamme -kaikkia samanlaatuisia tapauksia. Aina en kuitenkaan voisi menetellä -sillä tapaa kuin katsoisin oikeaksi. Jos tällä kertaa sen tekisin, niin -tapahtuisihan se ainoastaan senvuoksi, että tahtoisin Teiltä säästää -suuren ikävyyden. Mutta Te ette saa halveksia minua senvuoksi, että -noudatan lakia. - -— Te ette siis voi tehdä mitään? - -— En. - -— Ette tahdokaan? - -— En. - -— Mutta miten tytön sitten käy? - -— Toivokaamme, että lapsi ei kauaakaan elä, ja varjellaksemme häntä -vastaisuudessa samanlaatuisesta onnettomuudesta, sulkekaa hänet -hulluinhuoneeseen. - -Hän ei sanonut sanaakaan. Hän katsoi vain pitkään minuun ja läksi pois -hyvästi heittämättä. - -Minä häpesin. Häpesin sitä, että olin lääkäri ja sitä, että yleensä -olin ihminen. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LÄÄKÄRIN PÄIVÄKIRJA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/68306-0.zip b/old/68306-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 0525be9..0000000 --- a/old/68306-0.zip +++ /dev/null |