diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/69039-0.txt | 3540 | ||||
| -rw-r--r-- | old/69039-0.zip | bin | 86132 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3540 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d0d5ca3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #69039 (https://www.gutenberg.org/ebooks/69039) diff --git a/old/69039-0.txt b/old/69039-0.txt deleted file mode 100644 index 6c1081e..0000000 --- a/old/69039-0.txt +++ /dev/null @@ -1,3540 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Soanan kerettiläinen, by Gerhart -Hauptmann - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Soanan kerettiläinen - -Author: Gerhart Hauptmann - -Translator: Alpo Kupiainen - -Release Date: September 24, 2022 [eBook #69039] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SOANAN KERETTILÄINEN *** - - - - - -SOANAN KERETTILÄINEN - -Kirj. - -Gerhart Hauptmann - - -Suomentanut - -Alpo Kupiainen - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, -1918. - - - - -Pyrkiessään Monte Generoson huipulle matkailijan sopii lähteä joko -Mendrisiosta tai Capolagosta hammasrataa myöten tai Bissonesta Soanan -kautta, missä tie on kaikkein vaivalloisin. Koko alue kuuluu Tessiniin, -Sveitsin kantoniin, jonka väestö on italialaista. - -Ylhäällä vuoristokiipeilijät varsin usein kohtasivat silmälaseja -käyttävän vuohipaimenen, jonka ulkomuoto oli muutoinkin huomiota -herättävä. Hänen ruskettuneesta ihostaan huolimatta saattoi hänen -kasvoistaan huomata, että hän oli sivistynyt mies. Hän muistutti -paljonkin Sienan tuomiokirkossa olevaa, Donatellon luomaa Johannes -Kastajan pronssikuvaa. Hänen hiuksensa olivat tummat ja valuivat -kiharaisina ruskeille hartioille. Hänen pukunaan olivat vuohentaljat. - -Kun joukko vieraita lähestyi tätä ihmistä, vuoristo-oppaat nauroivat jo -etukäteen. Ja kun matkailijat hänet sitten näkivät, puhkesivat he usein -sopimattomasti meluamaan tai äänekkään vaativaisesti uhittelemaan; -heistä miehen omituinen ulkonäkö antoi heille siihen oikeuden. Paimen -ei heistä piitannut. Tavallisesti hän ei edes kääntänyt päätänsä. - -Kaikki vuoristo-oppaat näyttivät oikeastaan olevan hänen kanssaan -hyvissä väleissä. Monesti he kapusivat hänen luoksensa ja antautuivat -keskustelemaan hänen kanssaan tuttavallisesti. Kun vieraat heidän -palattuaan tiedustelivat, mikä omituinen pyhimys se mies oli, pitivät -he asian enimmäkseen omina tietoinaan, kunnes hän oli häipynyt -näkyvistä. Mutta ne matkailijat, joiden uteliaisuus oli vielä silloin -vireillä, saivat nyt tietää, että tällä miehellä on hämärä menneisyys, -että kansan keskuudessa hänet tunnettiin »Soanan kerettiläisen» -nimellä ja että hän nautti taikauskoisen pelon sekaista, epäiltävää -kunnioitusta. - -Kun näiden sivujen julkaisija vielä oli nuori ikävuosiltaan ja hänellä -oli onni tiheämmin viettää ihania viikkoja kauniissa Soanassa, hän -luonnollisesti joutui tuontuosta kiipeämään Generoso-vuorelle ja eräänä -päivänä kohtaamaan myös niin sanotun »Soanan kerettiläisen». Eikä -hän unohtanut miehen näkyä. Ja hänen saatuaan miehestä kaikenlaisia -ristiriitaisia tietoja kypsyi hänessä päätös tavata hänet uudelleen, -jopa yksinkertaisesti käydä häntä katsomassa. - -Kirjoittajan tätä aikomusta vahvisti muuan Sveitsin saksalainen, -Soanan lääkäri, joka vakuutti, että omituinen erakko ei pannut -pahakseen sivistyneiden ihmisten käyntejä luonansa. Lääkäri itsekin -oli kerran pistäytynyt häntä tapaamassa. »Oikeastaan minun pitäisi -olla hänelle äkeissäni», virkkoi hän, »koska se miekkonen tuhertelee -minun ammattialallani. Mutta hän asuu kovin korkealla vuoristossa, -niin kovin kaukana ja häneltä, Jumalan kiitos, käyvät vain ne harvat -salaa kysymässä neuvoa, jotka eivät arkaile ottaessaan vaikkapa -paholaisen parantajakseen.» Tohtori jatkoi: »Teidän täytyy tietää, että -kansan keskuudessa uskotaan hänen lupautuneen paholaiselle. Eivätkä -hengellisen säädyn miehet koeta tätä luuloa hälventää, koska se on -heistä lähtöisin. Alkuaan, väitetään, tämä mies joutui pahojen taikojen -valtaan, niin että hänestä itsestään on muka tullut paatunut heittiö ja -paholaismainen taikojentekijä. Minä puolestani en ole havainnut hänellä -pukinsorkkia enkä sarvia.» - -Kirjoittaja muistaa vielä tarkoin käyntinsä tämän merkillisen ihmisen -luona. Ensimmäinen tapaaminen oli erikoislaatuinen. Poikkeukselliset -olosuhteet antoivat sille sattuman luonteen. Vieras nimittäin -havaitsi eräässä polun jyrkässä kohdassa edessään avuttomana seisovan -emävuohen, joka juuri oli synnyttänyt karitsan, samalla kun toinen -karitsa oli tulossa. Yksin jäänyt emo, joka hädässään silmäili -pelottomasti, ikäänkuin olisi odottanut häntä avukseen, ja valtavan -jylhän kalliomaiseman keskellä sattuneen synnytyksen yleinen, syvän -salaperäinen tuntu tekivät häneen hyvin voimakkaan vaikutuksen. Mutta -hän joudutti askeliaan, sillä hän päätteli tämän eläimen varmaankin -kuuluvan omituisen paimenen laumaan ja halusi huutaa viimeksi mainitun -avuksi. Hän kohtasi erakon vuohiensa ja nautojensa keskellä, kertoi -hänelle näkemästään ja opasti hänet synnyttävän vuohen luokse, jonka -takana ruohikolla jo lepäsi toinenkin karitsa märkänä ja verisenä. - -Varmoin ottein kuin lääkäri, sääliväisen lempeästi kuin laupias -samarialainen isäntä nyt hoiteli eläintänsä. Odotettuaan määrätyn ajan -hän otti äsken syntyneet karitsat kainaloihinsa ja lähti verkkaan -kulkien asunnolleen ja raskaita utareitaan melkein maata pitkin -laahaava emä seurasi mukana. Vierasta hän kiitti mitä ystävällisimmin -ja myöskin vastustelua kuuntelematta pyysi hänet mukaansa. - -Erakko oli pystyttänyt useita rakennuksia hänelle kuuluvalle -alppirinteelle. Eräs niistä muistutti ulkonäöltään karkeasti kyhättyä -kivikasaa. Sen sisällä oli kuivia ja lämpimiä navettoja. Sinne -vietiin vuohiemo ja kilit, kun taas vieras saatettiin ylempänä -sijaitsevalle, valkeaksi sivellylle, kuutiomaiselle röykkiölle, joka -oli viiniköynnösten peittämällä pengermällä Generoson seinämän varassa. -Oven läheisyydessä pursusi vuoresta käsivarren paksuinen vesisuihku, -joka täytti vedellä valtavan, kalliosta hakatun kivialtaan. Tämän -altaan vieressä sulki raudoitettu ovi tien vuorenonkaloon, joka, kuten -pian kävi ilmi, oli kellariholvi. - -Tältä paikalta, joka laaksosta katsottuna näytti väikkyvän -luoksepääsemättömän korkealla, oli ihana näköala, josta tämän -kirjoittaja ei kuitenkaan halua puhua. Mutta ensi kerran siitä -nauttiessaan hän aluksi hämmästyi sanattomaksi ja puhkesi senjälkeen -äänekkäästi huudahtelemaan ihastuksesta joutuen sitten jälleen -sanattoman ihmettelyn valtaan. Hänen isäntänsä taas, joka juuri sillä -hetkellä palasi ulko-ilmaan käytyään noutamassa jotakin asunnosta, -näytti nyt äkkiä alkaneen liikkua hiljaisemmin. Tämä asianlaita, kuten -isäntänsä koko hiljainen, rauhallinen käyttäytyminen yleensä, ei jäänyt -vieraalta havaitsematta. Se merkitsi hänelle kehotusta säästellä -sanojaan, kysellä niukasti. Hän piti jo nyt tästä eriskummaisesta -vuoristopaimenesta liiaksi antautuakseen siihen vaaraan, että -vieraannuttaisi hänet itsestään pelkästään näyttämällä olevansa utelias -tai tungettelevainen. - -Vielä nytkin näkee silloinen vieras penkereellä olevan, penkkien -ympäröimän pyöreän kivipöydän. Hän näkee sen ja kaikki »Soanan -kerettiläisen» sille levittämät herkut: mitä ihastuttavimman stracchino -di leccon, oivallisen italialaisen vehnäleivän, salamimakkarat, -oliivit, viikunat ja mispelit sekä lisäksi hänen äsken luolasta -noutamansa ruukun täynnä punaviiniä. Pöytään istuuduttaessa -katsoi vuohennahkaan pukeutunut, pitkähiuksinen, parrakas isäntä -sydämellisesti vieraansa silmiin tartuttuaan sitä ennen hänen oikeaan -käteensä ikäänkuin osoittaakseen mieltyneensä häneen. - -Kukapa tietää, mitä kaikkea tämän ensimmäisen kestityksen aikana -puheltiin. Vain muutamia seikkoja jäi muistiin. Vuoripaimen toivoi, -että häntä nimitettäisiin Ludovicoksi. Hän kertoi kaikenlaista -Argentiinasta. Kun kerran Angelus-kellojen soitto kaikui alhaalta -laaksosta, hän lausui huomautuksen tästä »alituiseen ärsyttävästä -hälystä». Kerran hänen huuliltaan luiskahti Senecan nimi. Hiukan -kosketeltiin myös Sveitsin politiikkaa. Lopuksi erakko halusi tietää -kaikenlaista Saksasta, koska se oli vieraan kotimaa. Kun vieraan -aikaisemmin tekemänsä päätöksen mukaan oli aika sanoa jäähyväiset, -virkkoi isäntä: »Olette aina tervetullut luokseni.» - -Vaikkakin näiden sivujen kirjoittaja olisi, sitä hän ei halua salata, -kovin mielellään toivonut kuulevansa tämän ihmisen elämäntarinan, mitä -hän ei tahdokaan salata, hän myös varoi uusilla käynneillään millään -tavoin paljastamasta tuntevansa mielenkiintoa sitä kohtaan. Hänen -satunnaisesti keskustellessaan Soanassa sikäläisten asukkaiden kanssa -hänelle oli kerrottu muutamia ulkonaisia tosiseikkoja, joiden piti olla -syynä siihen, että Ludovicoa nimitettiin »Soanan kerettiläiseksi»; -hänestä sitävastoin oli paljon tärkeämpää saada selville, missä -mielessä tämä nimitys oli oikeutettu ja mistä omituisista sisäisistä -kohtaloista, mistä erikoisesta filosofiasta Ludovicon elämänmuoto -juonti juurensa. Hän pidättyi kuitenkin kyselemästä ja onkin saanut -siitä runsaan palkkion. - -Hän kohtasi Ludovicon useimmiten yksin, joko laumansa eläinten -parissa tai majansa luona. Joitakin kertoja hän tapasi erakon -lypsämässä Robinsonin tapaan omin käsin vuohiaan. Tai hän pani uuhen -imemään vastaan hangoittelevaa emoa. Silloin hän näytti täysin -antautuneen vuoristopaimenen ammattiin: hän riemuitsi vuohesta, joka -laahasi pullottavia utareitaan maata pitkin, ja pukista, milloin -se oli tulistunut ja innoissaan. Eräästä hän sanoi: »Eikö se näytä -samanlaiselta kuin itse paholainen? Katsokaahan sen silmiä! Mikä voima, -mikä kiukun, vimman ja ilkeyden säihky! Ja samalla mikä pyhä tuli!» -Mutta tämän kirjoittajasta tuntui siltä kuin puhujan silmissä olisi -tuikkinut samanlainen hornanliekki, jota hän oli nimittänyt »pyhäksi -tuleksi». Hänen hymynsä sai jäykän ja tuiman piirteen, hän näytti -valkeat, uhkeat hampaansa ja joutui samalla eräänlaiseen unohduksen -tilaan, kun hän tarkasteli jotakin demonista matadoriaan ammattimiehen -silmällä hyödyllisen työnsä lomassa. - -Usein »kerettiläinen» soitti huilua, ja vieras kuuli sen yksinkertaiset -sävelsarjat jo lähestyessään. Sellaisessa tilanteessa keskustelu -luonnollisesti kääntyi musiikkiin, ja paimen kehitteli kummallisia -mielipiteitä. Ollessaan laumansa keskellä Ludovico ei milloinkaan -puhunut mistään muusta kuin eläimistään ja niiden tavoista, -paimenammatista ja sen tehtävistä. Varsin usein hän innostui puhumaan -eläinten psykologiasta ja paimenten elintavoista, kosketellen ammoin -sitten menneitä aikoja ja paljastaen harvinaisen laajat opilliset -tietonsa. Hän puhui, kuinka Apollo hoiti karjalaumoja Laomedonin ja -Admetoksen palveluksessa, oli renki ja paimen. »Haluaisinpa tietää, -millaisella soittimella hän silloin soitteli laumoilleen.» Ja hän -lopetti ikäänkuin olisi haastellut jostakin todellisesta: »Jumaliste, -olisinpa mielelläni häntä kuunnellut.» Juuri sellaisina tuokioina tämä -pörröinen erakko ehkä saattoi herättää sellaisen vaikutelman, ettei -hänen ymmärryksensä ollut ihan täydellinen. Toisaalta tämä ajatus -tuntui eräällä tavoin oikeutetulta, kun hän todisti, kuinka monin -tavoin soitolla voidaan karjalaumaan vaikuttaa ja sitä ohjata. Toisilla -sävelillä hän ajoi eläimet liikkeelle, toisilla sai ne rauhoittumaan. -Sävelillä hän kutsui ne kaukaa luoksensa, sävelillä hän pani ne -hajaantumaan tai hänen kintereilleen sulloutuneina tulemaan hänen -jäljessään. - -Sattui sellaisiakin käyntejä, joiden aikana ei puhuttu juuri ollenkaan. -Kerran, kun kesäkuisen iltapäivän painostava helle oli kohonnut aina -Generoson laitumille saakka, oli Ludovico lepäävien, märehtivien -laumojensa keskellä itsekin pitkällään autuaallisen raukeuden tilassa. -Hän vain katsahti tulijaan ja viittauksella kehotti myös häntä -ojentautumaan pitkäkseen ruohikkoon. Sitten kun se oli tapahtunut -ja molemmat olivat levänneet tuokion äänettöminä, hän alkoi kohta -verkkaisesti puhella seuraavaan tapaan: - -»Tehän tiedätte, että Eros on Kronosta vanhempi ja myös mahtavampi. -— Tunnetteko tämän ympärillämme vallitsevan äänettömän hehkun? Eros! -— Kuuletteko heinäsirkan soiton? Eros!» — Samassa silmänräpäyksessä -vilahti hiljaisen polun poikki kaksi sisiliskoa, toinen toistaan -ajaen. Hän toisti: »Eros! Eros!» — Ja ikäänkuin hänen komennuksestaan -nousi kaksi vankkaa pukkia, alkaen ahdistaa toisiaan kiemuraisilla -sarvillaan. Hän salli niiden kamppailla, vaikka ottelu kävikin yhä -tulisemmaksi. Puskemisen kolaukset kävivät yhä äänekkäämmiksi ja -tiheämmiksi. Ja taaskin hän virkkoi: »Eros! Eros»! - -Ja nyt tunkeutui vieraan korviin ensi kerran sanoja, joita hän kuunteli -ihan erityisesti, koska ne loivat tai ainakin tuntuivat luovan jonkin -verran valoa siihen kysymykseen, minkä tähden Ludovicoa rahvaan -keskuudessa nimitettiin »kerettiläiseksi». »Mieluummin», hän sanoi, -»palvon elävää pukkia tai elävää härkää kuin hirsipuussa riippuvaa -vainajaa. Minun aikakauteni ei tee niin. Minä vihaan, minä halveksin -tätä aikaa. Jupiter Ammon kuvattiin oinaansarvisena. Fanilla on -pukinjalat, Bacchuksella häränsarvet. Tarkoitan roomalaisten Bacchus -Tauriformista eli Tauricornista. Mithra, auringon jumala, on kuvattu -häräksi. Kaikki kansat ovat kunnioittaneet härkää, pukkia, oinasta ja -vuodattaneet uhreissaan niiden pyhää verta. Siihen minä sanon: oikein! -— Sillä synnyttävä voima on korkein voima, synnyttävä voima on luova -voima, synnyttäminen ja luominen ovat sama asia. Totta kyllä, tämän -voiman palvonta ei ole ollenkaan samaa kuin munkkien ja nunnien kylmä -lörpötys. Uneksin kerran Lakshmista, Vishnun vaimosta, joka tuli -ihmiseksi Sita-nimisenä. Papit kuolivat hänen syleilyihinsä. Olen -ohimennen oppinut tuntemaan jonkin verran kaikenlaisia mysteerejä, -mustan, vihreässä ruohossa tapahtuvan siitoksen, helmiemonvärisen -hekuman, ihastuksien ja huumausten mysteerejä, keltaisten -maissinjyvien, kaikkien hedelmien, kaikkien tulvien, yleensä kaikkien -värien salaisuuksia. Olisin saattanut mylviä tuskan hulluudessa -nähdessäni säälimättömän, kaikkivaltiaan Sitan. Luulin kuolevani -himosta.» - -Tämän avomielisen purkauksen aikana tuntui näiden rivien kirjoittajasta -siltä kuin hän olisi ollut kuuntelemassa vasten tahtoaan. Hän nousi -pystyyn ja lausui muutamia sanoja, joiden piti tehdä uskottavaksi, -ettei hän ollut kuullut toisen yksinpuhelua, vaan että hänen -ajatuksiaan olivat askarruttaneet muut asiat. Senjälkeen hän tahtoi -sanoa jäähyväiset. Ludovico ei sitä sallinut. Ja niinpä sitten -vuoripengermällä alkoi jälleen kestitys, joka tällä kertaa kuitenkin -sukeutui merkitykselliseksi ja unohtumattomaksi. - -Vieras opastettiin jo heti alussa asuntoon, jo aikaisemmin kuvatun -kuutiomaisen rykelmän sisälle. Se oli nelikulmainen ja siisti; siellä -oli kamiina, ja se muistutti oppineen yksinkertaista työhuonetta. -Esillä oli mustetta, kynä, paperia ja vähäinen kokoelma kirjoja, -etupäässä kreikkalaisten ja roomalaisten kirjailijain teoksia. »Minkä -tähden minun pitäisi salata teiltä sitä», alkoi paimen, »että olen -hyvästä suvusta, että nuoruuteni oli harhaan johdettu ja että olen -saanut opillista sivistystä? Luonnollisesti haluaisitte tietää, miten -olen muuttunut luonnottomasta ihmisestä luonnolliseksi, vangista -vapaaksi, tuhoon sortuneesta ja nyreästä onnelliseksi ja tyytyväiseksi? -Ja sen, miksi olen sulkeutunut pois yhteiskunnasta ja kristikunnasta?» -Hän nauroi ääneen. »Kenties vielä kerran kirjoitan kääntymyksen! -historian.» Vieras, jonka jännitys oli kohonnut korkeimmilleen, -huomasi äkkiä jälleen joutuneensa kauas päämäärästään. Hänelle saattoi -siihen nähden olla vain vähän apua siitä isännän lopuksi lausumasta -selityksestä, että hänen uudistumisensa syy oli luonnollisten symbolien -palvominen. - -Kallion varjostamalla pengermällä, altaan vierellä, jonka reunoilta -solisi vettä, suloisessa viileydessä oli nautittu runsaampi ateria kuin -ensi kerralla: savustettua kinkkua, juustoa ja vehnäleipää, viikunoita, -tuoreita mispeleitä ja viiniä. Oli tarinoitu monenlaisista asioista, -ei remuisesti, vaan hiljaisen hilpeästi. Vihdoin korjattiin ruuat -kiviseltä pöydältä. Mutta sitten tuli hetki, jonka tämän kirjoittaja -muistaa kuin äsken tapahtuneen. - -Hoitamattomine, pitkine hiuksineen ja partoineen sekä vuota pukunaan -tämä pronssinväriseksi paahtunut paimen teki, kuten tiedetään, -villiintyneen vaikutuksen. Häntä on verrattu Donatellon Johannekseen. -Itse asiassa hänen ja tuon Johanneksen kasvoissa olikin piirteiden -hienouteen nähden paljon samanlaista. Ludovico oli oikeastaan -lähempää katsottuna kaunis, jos vain saattoi sivuuttaa silmälasien -rumentavan vaikutuksen. Mutta niistä taas sai hänen koko olemuksensa -hieman koomillisen piirteen lisäksi arvoituksellisesti poikkeavan ja -kiehtovan tunnun. Sillä hetkellä, josta nyt on puhe, tapahtui koko -ihmisessä muutos. Jos hänen ruumiinsa pronssimaisuus oli ilmennyt -myöskin eräänlaisena piirteiden jäykkyytenä, niin se väistyi sikäli, -että hänen kasvonsa muuttuivat eloisiksi ja nuorentuivat. Hän hymyili, -ja hänen hymyssään oli, voisi sanoa, poikamaisen häveliäisyyden -vivahdus. »Sitä, mitä nyt teille esitän», sanoi hän, »en ole ehdottanut -vielä ainoallekaan muulle ihmiselle. Mistä äkkiä sain tällaisen -rohkeuden, sitä en oikeastaan tiedä itsekään. Vanhasta, menneiltä -ajoilta periytyvästä tottumuksesta lueskelen vielä silloin tällöin -ja käyttelenpä myös mustetta ja kynää. Niinpä olen talvisaikaan -joutohetkinäni kirjoittanut muistiin koruttoman tarinan tapahtumasta, -joka kuuluu sattuneen täällä Soanassa ja sen ympärillä kauan ennen -minun aikaani. Teistä se tuntuu äärimmäisen yksinkertaiselta, -mutta minua se kiehtoi monista syistä, joihin en nyt tahdo kajota. -Vastatkaahan lyhyesti ja avoimesti: suostutteko vielä kerran lähtemään -seurassani majaani ja oletteko taipuvainen tuhlaamaan hiukan aikaanne -tähän tarinaan, joka minullekin on jo hyödyttömästi maksanut useita -tunteja? En haluaisi neuvoa teitä sitä tekemään, vaan päinvastoin. -Muuten, jos käskette, otan jo nyt käsikirjoitusliuskani ja heitän ne -tuonne kuiluun.» - -Niin ei tietenkään käynyt. Hän otti viiniastian, meni vieraineen -sisälle, ja he istuutuivat vastakkain. Vuoristopaimen oli levittänyt -munkkimaisella käsialalla paksulle, hienoimmasta vuohennahasta -valmistetuille liuskoille kirjoitetun käsikirjoituksen. Ikäänkuin -itseään rohkaistakseen hän joi vielä kerran vieraan terveydeksi, -ennenkuin hän työntyi irti rannasta solahtaakseen kertomuksen virtaan, -ja aloitti sitten leppoisalla äänellä. - - * * * * * - -_Vuoristopaimenen kertomus_. - -Lugano-järven yläpuolella erään jyrkänteen partaalla on monien muiden -joukossa pieni vuoristokylä, johon järven rannalta päästään jyrkkää, -mutkittelevaa vuoristopolkua myöten noin tunnissa. Tällä paikkakunnalla -samoin kuin ympäristön useimmilla italialaisseuduilla talot ovat -sekavia, harmaita kivi- ja soraraunioita, ja niiden julkisivut ovat -rotkomaiseen laaksoon päin, jonka muodostavat niiden alueen niityt ja -pengermät ja toisella puolen korkealle kohoavan vuorijättiläisen Monte -Generoson valtava jyrkänne. - -Tähän laaksoon, juuri siellä, missä se tosiaankin päättyy ahtaaksi -rotkoksi, purkautuu hyvinkin sadan metrin korkeudesta vesiputous, -jonka voimakkuus vaihtelee päivän- ja vuodenaikojen sekä kulloinkin -vallitsevien ilmavirtojen mukaan ja jonka kohina on paikan alituisena -soittona. - -Tähän seurakuntaan oli kauan aikaa sitten määrätty noin -viisikolmattavuotias pappi, jonka nimi oli Francesco Vela. Hän oli -syntynyt Ligornettossa, siis Tessinissä, ja saattoi kerskua olevansa -sen siellä asuvan suvun jäsen, johon yhtyneen Italian maineikkain, myös -siellä syntynyt ja lopulta siellä kuollutkin kuvanveistäjä kuului. - -Tämä nuori pappi oli viettänyt nuoruutensa sukulaistensa luona -Milanossa ja opiskeluaikansa Sveitsin ja Italian pappisseminaareissa. -Äidiltään, joka oli jaloa sukua, hän oli perinyt vakavamielisen -luonteenlaatunsa, joka jo aikaisin saattoi hänet ilman epäilyjä -uskonnolliseen kutsumukseen. - -Francesco, joka käytti silmälaseja, kunnostautui oppilaskumppaniensa -enemmistöön verrattuna, osoittautuen esimerkillisen ahkeraksi, -elämäntavoiltaan ankaraksi ja hurskaaksi. Jopa hänen äitinsäkin täytyi -hänelle säälien huomauttaa, että koska hänestä tulisi pappi eikä -munkki, hänen toki sopi suoda itselleen hieman elämäniloa ja ettei hän -oikeastaan ollut velvollinen noudattamaan tiukimpia luostarisääntöjä. -Mutta niin pian kuin hänet oli vihitty papiksi, oli hänen ainoa -toivomuksensa löytää mahdollisimman syrjäinen seurakunta siellä -eräänlaisena erakkona sydämensä pohjasta pyhittäytyäkseen vielä entistä -suuremmassa määrin palvelemaan Jumalaa, hänen Poikaansa ja tämän pyhää -Äitiä. - -Kun hän sitten oli saapunut vähäiseen Soanaan ja sijoittunut kirkkoon -liittyvään pappilaan, huomasivat vuoristolaiset pian, että hän oli -kokonaan toista maata kuin edeltäjänsä. Jo ulkonaisesti, sillä tuo -toinen oli ollut vankkatekoinen, härkämäinen talonpoika, joka oli -pitänyt paikkakunnan somat vaimot ja neidot itselleen kuuliaisina -tyyten toisenlaisilla keinoilla kuin kirkollisilla sovituksilla ja -rangaistuksilla. Francesco sitävastoin oli kalpea ja hento. Hänen -silmänsä olivat syvällä. Hänen huono-ihoisilla poskipäillään helottivat -kuumeiset täplät. Lisäksi olivat silmälasit, jotka yksinkertaisten -ihmisten silmissä vieläkin ovat opettajanankaruuden ja oppineisuuden -tunnusmerkki. Neljässä tai kuudessa viikossa hän oli omalla tavallaan -saanut paikkakunnan aluksi hiukan vastaan hangoitelleet vaimot ja -tyttäret valtaansa, jopa vielä suuremmassa määrin kuin edeltäjänsä. - -Heti kun Francesco astui kirkon vieressä olevan pappilan pienestä -portista kadulle, kertyi useimmiten jo silloin hänen ympärilleen lapsia -ja vaimoja, jotka todella kunnioittavasti suutelivat hänen kättänsä. - -Ja päivän mittaan kirkon pieni soittokello kutsui hänet rippituoliin -niin useita kertoja, että hänen äskettäin palvelukseen otettu, -lähes seitsenkymmenvuotias taloudenhoitajattarensa viehättyi sitä -kummastelemaan; hän ei ollut aavistanutkaan, kuinka paljon enkeleitä -muutoin jokseenkin turmeltuneessa Soanassa oli piillyt. Lyhyesti -sanoen, nuoren pastori Francesco Velan maine levisi myös sangen -laajalle ympäristöön, ja häntä alettiin varsin pian pitää pyhimyksenä. - -Kaiken tämän ei Francesco sallinut vaikuttaa itseensä eikä -missään nimessä antautunut hellimään mitään muita ajatuksia kuin -velvollisuuksiensa tyydyttävää noudattamista. Hän toimitti messunsa, -suoritti aina laimentumattoman innokkaasti kaikki jumalanpalveluksen -kirkolliset tehtävät ja — pieni kouluhuone oli pappilassa — huolehti -lisäksi maallisen kouluopetuksen tehtävistä. - -Eräänä iltana maaliskuun alussa soitettiin pappilaan ovikelloa -hyvin rajusti, ja kun taloudenhoitajatar meni avaamaan ja valaisi -lyhdyllään huonoa säätä, seisoi ovella hieman villiintynyt mies, -joka halusi puhutella kirkkoherraa. Suljettuaan ensin portin jälleen -palvalijatarvanhus lähti nuoren isäntänsä luokse ilmoittamaan myöhäistä -vierasta ihan silminnähtävästi levottomana. Mutta Francesco oli ottanut -velvollisuudekseen muun muassa sen, ettei hän torjunut luotansa -ketään, joka tarvitsi hänen apuaan, olipa avuntarvitsija kuka tahansa, -ja virkkoi vain lyhyesti, kohottaen katsettaan jonkun kirkko-isän -kirjoituksista: »Mene, Petronilla, tuo hänet sisälle!» - -Pian senjälkeen seisoi kirkkoherran pöydän edessä noin -nelikymmenvuotias mies, jonka ulkoasu oli samanlainen kuin seudun -rahvaan, mutta paljon huolimattomampi, niin, kokonaan laiminlyöty. -Mies oli avojaloin. Repaleisia, sateesta likomärkiä housuja piti -hihna kiinni vyötäisillä. Paidan napit olivat auki. Ruskea, karvainen -rinta jatkui pörröiseksi kurkuksi ja mustan, tuuhean parran ja tukan -ympäröimiksi kasvoiksi, joista kiilui kaksi tummahehkuista silmää. - -Kangaspaloista kyhätyn, sateen liottaman nuttunsa mies oli paimenten -tapaan kiinnittänyt vasemmalle olalleen, samalla kun hän ruskeissa, -kovissa kourissaan kiihtyneesti pyöritteli useiden vuosien tuulten ja -tuiskujen haalistamaa, kokoon rypistettyä, pientä huopahattua. Pitkän -ryhmysauvansa hän oli jättänyt oven ulkopuolelle. - -Kun häneltä kysyttiin, mitä hän halusi, purki mies hurjistunein ilmein -suustansa käsittämättömän ryöpyn karkeita ääniä ja sanoja, jotka -tosin kuuluivat sen seudun murteeseen, mutta kuitenkin sen sellaiseen -muunnokseen, joka Soanassa syntyneestä taloudenhoitajattarestakin -kuulosti vieraalta kieleltä. - -Nuori pappi, joka pöydällä palavan, pienen lamppunsa viereltä oli -silmäillyt vierastaan tarkkaavaisesti, koetti turhaan päästä selville -miehen asiasta. Hyvin kärsivällisesti hän vihdoin sai lukuisilla -kysymyksillä selville sen verran, että vieras oli seitsemän lapsen -isä ja olisi mielellään tahtonut tuoda niistä muutamia nuoren papin -kouluun. Francesco kysyi: »Mistä olette?» Ja kuultuaan hätäisen -vastauksen: »Olen Soanasta», hän hämmästyi ja lausahti: »Se ei ole -mahdollista! Tunnen jokaisen paikkakuntalaisen, mutta teitä ja -perhettänne en tunne.» - -Paimen, talonpoika tai mikä hän lienee ollut, esitti nyt -asuinpaikastaan lukuisilla eleillä säestetyn, intomielisen kuvauksen, -josta Francesco ei kuitenkaan viisastunut. Hän arveli vain: »Jos te -olette soanalainen ja lapsenne ovat saavuttaneet lainmukaisen iän, -olisi heidät ilman tätäkin pitänyt jo aikoja sitten tuoda kouluuni. -Ja olisihan minun pitänyt nähdä teidät tai vaimonne tai lapsenne -jumalanpalveluksien aikana kirkossa, messussa tai ripillä.» - -Tällöin mies revähdytti silmänsä levälleen ja puristi huulensa -vastakkain. Vastauksen sijasta hän puhalsi henkeä ikäänkuin -hätääntyneestä ja ahdistuneesta rinnasta. - -»No niin, kirjoitan siis nimenne muistiin. Mielestäni teitte kauniisti, -kun itse tulitte tänne ja ryhdyitte toimenpiteisiin, jotta lapsenne -eivät jäisi tietämättömiksi ja mahdollisesti jumalattomiksi.» -Nuoren kirkonmiehen lausuttua nämä sanat ryysyläinen alkoi röhistä -kummalliseen, melkein eläimelliseen tapaan, niin että se vapisutti -hänen ruskeata, jäntevää, melkeinpä atleettimaista ruumistaan. — »No -niin», Francesco toisti hämmästyneenä, »merkitsen nimenne muistiin ja -otan asiasta selkoa». Hän näki, kuinka tuntemattoman punertuneista -silmännurkista vierähti kyynel toisensa jälkeen ruokkoamattomille -kasvoille. - -»Hyvä on, hyvä on», sanoi Francesco, joka ei osannut selittää vieraansa -kiihtymystä ja oli sen johdosta pikemminkin levoton kuin liikuttunut -— »hyvä on, hyvä, asiaanne tutkitaan. Mainitkaa vain nimenne, hyvä -mies, ja lähettäkää lapsenne huomenna varhain luokseni!» Puhuteltu -pysyi senjälkeen vaiti ja katsoi Francescoon pitkään kasvoillaan -neuvottomuuden ja tuskastumisen ilme. Pastori kysyi vielä kerran: »Mika -on nimenne? Sanokaa se!» - -Hengenmiehen huomiota oli alusta alkaen kiinnittänyt se, että hänen -vieraansa liikkeistä kuvastui jotakin arkailevaa ja samalla vainottua. -Kun hänen nyt piti ilmaista nimensä ja ulkoa kiviseltä käytävältä -samassa kuului Petronillan askelia, hän vavahti, ja yleensä hän näytti -yhtä pelokkaalta kuin tavallisesti vain mielenvikaiset ja rikolliset. -Hän näytti vainotulta. Hän näytti poliisien käsistä paenneelta mieheltä. - -Kuitenkin hän otti paperipalasen ja pastorin kynän, käänsi omituisesti -selkänsä valolle ja meni pimentoon, ikkunan ääreen, johon kantautui -alhaalta puron ja kauempaa Soanan putouksen kohinaa, piirsi -ikkunalaudalla paperille jotakin hiukan vaivalloisesti, mutta kuitenkin -luettavasti ja ojensi sen sitten päättäväisesti papille. Tämä sanoi: -»Hyvä!» ja tehden ristinmerkin, lisäsi: »Menkää rauhaan!» Villi poistui -ja jätti jälkeensä tuoksupilven, jossa tuntui salamimakkaran, sipulin, -puuhiilensavun, vuohien ja navetan haju. Heti hänen mentyään Francesco -tempaisi ikkunan auki. - -Seuraavana aamuna Francesco oli, kuten aina, lukenut messunsa, sen -jälkeen vähän levähtänyt, sitten nauttinut niukan aamiaisensa, ja -pian senjälkeen hän oli matkalla sindacon, pormestarin, asunnolle, -jonne piti mennä hyvissä ajoin, jos mieli hänet tavata. Hän -nimittäin matkusti joka päivä alhaalla järven rannalla sijaitsevalta -rautatieasemalta Luganoon, jossa hänellä oli erään vilkkaimman kadun -varrella tessiniläisen juuston tukku- ja vähittäiskauppa. - -Aurinko paistoi pienelle, ihan kirkon vieressä olevalle aukeamalle, -jossa kasvoi vanhoja, silloin vielä lehdettömiä kastanjapuita ja joka -samalla oli paikkakunnan tori. Lapsia istui muutamilla kivipenkeillä ja -leikki siellä täällä, samalla kun äidit ja vanhemmat tyttäret pesivät -vaatteita antiikkisen, marmorisen sarkofagin ääressä, jonka reunoilta -valui siihen runsaasti virtaavaa, kylmää vuoristovettä, ja kantoivat -sieltä pestyjä vaatteita korissa kuivumaan. Maa oli märkää, sillä -edellisenä päivänä oli satanut lumihiutaleiden sekaista vettä, ja taas -Monte Generoson mahtava kalliojyrkänne kohosi uuden lumen peittämänä -laaksorotkon toisella puolen, omissa luoksepääsemättömien rinteiden -luomissa varjoissaan, ja huokui tänne raikasta lumi-ilmaa. - -Nuori pappi meni katse maahan luotuna pesijättärien ohitse, joiden -äänekkäisiin tervehdyksiin hän vastasi nyökäten. Ympärilleen -tungeksivia lapsia hän katseli iäkkään henkilön tapaan silmälasiensa -ylitse ja antoi heille silmänräpäykseksi kätensä, johon he kaikki -innokkaasti ja hätäisesti pyyhkivät huuliaan. Aukiolta alkaen pääsi -paikkakunnalla liikkumaan vain muutamia kapeita kujia myöten. Mutta -pääkadullakin saattoi ajaa ainoastaan pienillä ajoneuvoilla, ja -niilläkin vain sen etuosassa. Taempana katu kapeni ja kävi lisäksi -niin jyrkäksi, että sitä pitkin mahtui enää kulkemaan korkeintaan -kuormattu muuli. Tämän katupahasen varrella oli vähäinen rihkamakauppa -ja sveitsiläinen postitoimisto. - -Postinhoitaja, joka oli seurustellut Francescon edeltäjän kanssa mitä -toverillisimmin, tervehti Francescoa ja sai häneltä vastatervehdyksen, -mutta kuitenkin vain sillä tavoin, että hengenmiehen vakavuuden ja -maallikon leveän ystävällisyyden välillä säilyi täysi välimatka. Vähän -matkaa postin toisella puolella pappi poikkesi surkealle sivukujalle, -joka vei pelottavan jyrkästi alaspäin isompina ja pienempinä portaina -avonaisten vuohitallien ja kaikenlaisten likaisten, ikkunattomien, -kellarimaisten onkaloiden ohitse. Kanat kaakottivat, kissat istuivat -lahonneille parvekkeille ripustettujen maissintähkänippujen alla. -Siellä täällä määkyi vuohi tai ammui lehmä, jota jostakin syystä ei -ollut viety muun karjan mukana laitumelle. - -Saattoi hämmästyä, kun tultuaan tästä ympäristöstä ja astuttuaan -kapeasta portista pormestarin taloon näki edessään rivin pieniä, -holvattuja saleja, joiden laipioihin käsityöläiset olivat Tiepoloksen -tyyliin maalanneet runsaasti kuvioita. Korkeat ikkunat ja lasiovet, -pitkillä, punaisilla verhoilla koristetut, veivät näistä aurinkoisista -huoneista yhtä aurinkoiselle, avoimelle pengermälle, jota somistivat -ikivanhat, kartiomaisiksi leikatut puksipuut ja ihanat laakeripensaat. -Kuten kaikkialla, niin täälläkin kuuli vesiputouksen miellyttävän -kohinan, ja täälläkin oli vastassa sama jylhä kallioseinämä. - -Sindaco, sor Domenico oli hyvinpukeutunut, iältään viidennen -vuosikymmenen puolivälissä oleva, rauhallinen mies, joka vajaa -neljännesvuosi sitten oli mennyt toistamiseen avioliittoon. Kaunis, -kukoistava, kaksikolmattavuotias rouva, jonka Francesco oli tavannut -puhtaassa keittiössä aamiaisen valmistuspuuhissa, saattoi hänet -puolisonsa luokse. Kun tämä oli kuullut kertomuksen papin luona -edellisenä iltana käyneestä vieraasta ja lukenut paperiliuskalta -kävijän, villin miehen nimen, joka oli siihen kömpelösti kirjoitettu, -välähti hymy hänen piirteillään. Pakotettuaan sitten nuoren papin -istuutumaan hän alkoi täysin asiallisesti, ilmeensä naamiomaisen -välinpitämättömyyden kertaakaan häiriytymättä, esittää haluttua -selostusta salaperäisestä kävijästä, joka oli tosiaankin siihen saakka -papilta salassa pysynyt soanalainen. - -»Luchino Scarabota», sanoi sindaco — sen nimen oli kirkkoherran -vieras töhertänyt paperiliuskaan — »ei ole suinkaan köyhä mies, mutta -jo vuosikausia ovat hänen kotiolonsa tuottaneet minulle ja koko -kunnallekin ankaraa päänvaivaa, ja mahdotonta on oikeastaan arvata, -mihin tämä kaikki lopulta päättyy. Hän kuuluu vanhaan sukuun, ja hänen -suonissaan on hyvin todennäköisesti jonkin verran sen kuuluisan Luchino -Scarabota da Milanon verta, joka neljännentoista ja viidennentoista -sataluvun vaiheilla rakensi Comon tuomiokirkon pääosan. Sellaisia -vanhoja, maineikkaita niiniähän meillä on, kuten te, herra kirkkoherra, -tiedätte, useita vähäisellä paikkakunnallamme.» - -Sindaco oli avannut lasioven, puhuessaan saattanut pastorin pengermälle -ja hiukan kohotetulla kädellään osoitti siellä hänelle putouksen -suppilomaisella, jyrkällä lähdealueella sijaitsevaa, luonnonkivistä -muurattua, kuutiomaista rakennusta, jollaisia sen seudun talonpoikien -asunnot ovat. Mutta tämä hyvin korkealla, paljon kaikkien muiden -yläpuolella väikkyvä asunto ei eronnut muista ainoastaan yksinäisen, -näennäisesti luoksepääsemättömän asemansa, vaan myöskin pienuutensa ja -kurjan ulkonäkönsä vuoksi. - -»Kas tuolla, minne sormellani osoitan, tämä Scarabota asuu», ilmoitti -sindaco. - -»Minua ihmetyttää, herra kirkkoherra», jatkoi puhuja, »ettette vielä -ole kuullut mitään tuosta rinteestä ja sen asukkaista. Jo toista -vuosikymmentä ne ihmiset ovat herättäneet laajalti koko seudulla mitä -ilkeintä pahennusta. Ikävä kyllä, heihin ei pääse käsiksi. Nainen on -haastettu oikeuteen, ja hän on väittänyt, etteivät ne seitsemän lasta, -jotka hän on synnyttänyt, ole — onko sen järjettömämpää? — sen miehen -lapsia, jonka kanssa hän elää, vaan sveitsiläisten kesämatkailijain, -joiden täytyy sivuuttaa heidän alueensa kavutessaan Generosolle. -Lisäksi nainen on siivoton ja likainen sekä päälle päätteeksi -kammottavan ruma kuin yö. - -— Ei, ilmeisestikin se mies, joka eilen kävi teidän luonanne ja jonka -kanssa hän asuu, on hänen lapsiensa isä. Mutta paha pykälä on se, että -tämä mies on samalla hänen lihallinen veljensä.» - -Nuoren papin kasvoissa muuttui väri. - -»Luonnollisesti koko maailma hylkää ja tuomitsee tämän -sukurutsausparin. Tässä suhteessa _vox populi_ osuu harvoin harhaan.» -Tämän selityksen jälkeen sindaco jatkoi kertomustaan. »Joka kerta, -kun joku lapsista on näyttäytynyt joko täällä meillä tai Arognossa -tai Melanossa, on hänet miltei kivitetty kuoliaaksi. Mikäli nämä -ihmiset tunnetaan, pidetään jokaista kirkkoa häväistynä, jos tämä -pahamaineinen sisaruspari siellä käy, ja kun nämä molemmat kiroukseen -tuomitut luulivat uskaltavansa sitä yrittää, saivat he tuntea sen niin -hirvittävällä tavalla, ettei heillä ole vuosikausiin ollut vähintäkään -halua käydä kirkossa. - -— Ja pitäisikö ehkä sallia», jatkoi sindaco, »sellaisten lapsien, -sellaisten kammottujen olentojen, joita kaikki inhoavat ja kauhistuvat, -käydä täällä meidän kouluamme ja istua kunnon kristittyjen lapsien -seassa koulunpenkillä? Voiko kuvitella meidän sietävän, että nämä -siveellisesti ala-arvoiset, nämä ilkeät, saastaiset olennot turmelevat -koko paikkakuntamme, sekä pienet että isot?» - -Francesco-papin kalpeat kasvot eivät vähäisimmälläkään ilmeellä -ilmaisseet, missä määrin sor Domenicon kertomus oli häntä liikuttanut. -Hän kiitti ja poistui koko olemuksen uhkuessa samaa arvokasta -vakavuutta kuin hänen saapuessaankin. Kohta senjälkeen, kun Francesco -oli keskustellut sindacon kanssa, hän oli selostanut Luchino Scarabotan -tapauksen piispalleen. Kahdeksan päivää myöhemmin oli piispan vastaus -hänen kädessään; esimies käski nuoren papin ottaa mieskohtaisesti -selkoa niin sanotulla Santa Croce-alpilla vallitsevista yleisistä -olosuhteista. Samalla piispa kiitti nuoren miehen hengellistä intoa ja -vakuutti, että hänellä oli kyllä syytä tuntea mielessään ahdistusta -näiden erehtyneiden ja kaihdettujen sielujen vuoksi ja ajatella heidän -pelastustaan. Siunaavan ja lohduttavan kirkkoäidin helmasta ei saanut -sulkea pois ainoatakaan syntistä, olipa hän vaikka kuinka pahasti -horjahtanut. - -Virkatehtävät ja myös Generoso-vuoren lumisuhteet sallivat Soanan -nuoren papin vasta maaliskuun lopulla lähteä nousemaan Santa -Croce-alpille oppaanaan muuan maamies. Pääsiäinen oli tulossa, ja -vaikka vuoren rinteellä lumivyöryjä vielä kumeasti jymisten syöksyikin -vesiputouksen alla olevaan rotkoon, oli kevät alkanut täydessä -voimassaan kaikkialla, mihin aurinko pääsi esteettömästi vaikuttamaan. - -Niin penseä luonnonihailija kuin Francesco, päinvastoin kuin hänen -assisilainen pyhimyskaimansa, olikin, eivät hänen ympärillään -hentoina ja mehevinä versovat, vihertävät ja kukoistavat kasvit -voineet kuitenkaan olla häneen vaikuttamatta. Nuoren miehen itsensä -tarvitsematta olla siitä selvästi tietoinen tuntui hänen veressään -kevään hieno käyminen, ja hänkin nautti kohdaltaan koko luonnon -sisäisestä, paisuttavasta ja pakottavasta voimasta, jonka alkuperä oli -taivaallinen ja jonka kaikki kukkeat riemut ovat myös taivaallisia -hekumallis-aistillis-maallisesta vaikutuksestaan huolimatta. - -Kastanjat, sillä aukiolla, jonka yli nytkin ensiksi täytyi astella, -olivat ruskeista, nahkeista silmuistaan ojentaneet hentoja, vihreitä -kätösiä. Lapset melusivat, ja kilvan heidän kanssaan hälisivät -varpuset, joita pesi kirkon räystään suojassa ja monisokkeloisen seudun -lukemattomissa loukoissa. Ensimmäiset pääskyset piirsivät huikeita -ratojaan Soanasta rotkon syvyyden ylitse, näyttäen kääntyvän vasta -ehdittyään ihan tarumaisia torneja kohottavan, luoksepääsemättömän -kallioseinämän rintaan. Tuolla ylhäällä, kielekkeillä ja onkaloissa, -joiden luokse ihmisjalka ei ollut milloinkaan noussut, pesi -kalasääskiä. Isot, ruskeat linnut lähtivät ylväille retkille ja -leijailivat ainoastaan leijaillakseen tuntikausien pituisilla -kestävyyslennoillaan vuorenhuippujen yläpuolella, kaarrellen yhä -korkeammalla ikäänkuin mielien itsensä unohtaneina majesteettisesti -kohota avaruuden vapaaseen äärettömyyteen. - -Kaikkialla, ei ainoastaan ilmassa, ei ainoastaan ruskeassa, muokatussa -tai ruohojen ja narsissien peittämässä maassa ja kaikessa siinä, -mitä se korsien ja vanojen kautta nostatti lehtiin ja kukkiin, vaan -myös ihmisissä oli juhlan tuntu, ja pengermillä, viiniköynnösrivien -välissä työskentelevien, kuokkaa tai kaarevaa veistä käyttelevien -talonpoikien kasvoissa säteili pyhäinen hohde. Useimmat heistä olivat -jo teurastaneet niin sanotun pääsiäiskaritsan, nuoren vuohen, ja -sidottuaan sen takajalat yhteen ripustaneet sen talonsa ovenpieleen. - -Naiset, jotka olivat täysine pyykkikoreineen ihan erikoisen lukuisina -ja hälisevinä kokoontuneet ylitse pursuavan, marmorisen sarkofagin -ympärille, keskeyttivät meluisen hilpeytensä papin seuralaisineen -mennessä heidän ohitseen. Pesijättäriä oli myös kylän laidassa, jossa -pienen madonnankuvan juurella kalliosta kumpuava vesisuihku samoin -valui antiikkiseen, marmoriseen sarkofagiin. Molemmat sarkofagit sekä -tämä että torilla oleva, oli pitkähkö aika sitten kaivettu puutarhasta, -joka oli täynnä tuhatvuotisia rautatammia ja kastanjapuita ja jossa -ne olivat ikimuistoisista ajoista saakka olleet piilossa muratin ja -villien laakeripensaiden alla, pistäen vain vähän maasta näkyviin. - -Ohitse mennessään Francesco teki ristinmerkin, jopa keskeytti -kävelynsä hetkiseksi tervehtiäkseen polvensa taivuttaen sarkofagin -yläpuolella olevaa madonnankuvaa, jota somasti ympäröivät maalaisten -uhreiksi tuomat niittykukat. Hän näki ensimmäisen kerran tämän pienen -suloisen pyhäinkuvan ja surisevat mehiläiset sen ympärillä, sillä -hän ei ollut vielä kertaakaan käynyt täällä paikkakunnan yläosassa. -Joskin Soanan alaosa, jossa oli kirkko ja muutamia alapuolelta -pengermäiseksi muuratun kastanja-aukion ympärille sijoitettuja, -vihreiden ikkunaluukkujen koristamia, sieviä taloja, oli miltei -hyvinvoipa ja sen puutarhoissa siellä kasvoi mantelipuita, oransseja, -korkeita sypressejä, lyhyesti sanoen, eteläisempää kasvistoa, mutta -täällä ylhäällä, muutamia satoja askelia korkeammalla, se oli enää -vain paimenten asuma, köyhäntuntuinen alppikylä, joka lemusi vuohille -ja navetoille. Täällä alkoi myös mukulakivinen, äärimmäisen jyrkkä -vuoristotie, jonka seurakunnan lukuisat vuohilaumat olivat polkeneet -sileäksi mennessään aamuisin laitumelle ja palatessaan iltaisin -kotiin; se nimittäin vei yläville yhteislaitumille, Savaglia-joen -kattilanmuotoiselle lähdealueelle; alempana tämä joki muodostaa Soanan -ihanan vesiputouksen, juoksee kohisten lyhyen matkan syvässä rotkossa -ja laskee Lugano-järveen. - -Edelleenkin seuralaisensa opastamana kavuttuaan vähän aikaa tätä -vuoristopolkua myöten ylöspäin pastori seisahtui hengähtämään. -Otettuaan vasemmalla kädellään leveän, mustan, lautasmaisen hatun -päästänsä hän oli oikealla kädellään vetänyt kauhtanansa taskusta ison, -kirjavan nenäliinan, jolla hän pyyhki hikikarpaloita otsaltaan. Yleensä -ei italialaisen papin kyky nauttia luonnosta, maisemien kauneudesta, -ole erityisen kehittynyt. Mutta on toki kiihottavaa katsella laajoja -alueita hyvin ylhäältä, kuten sanotaan, lintuperspektiivistä, ja tämä -kiihotus valtaa silloin tällöin naiiveimmankin ihmisen ja pakottaa -hänet, omalla tavallaan hämmästelemään. Francescolle näkyivät hänen -kirkkonsa ja siihen liittyvä paikkakunta jo nyt vain pienoiskuvina -syvällä hänen allaan, samalla kun hänen ympärillään valtava vuoristo, -kuten näytti, kohosi yhä korkeammalle taivasta kohti. Kevään tuntuun -sekaantui nyt ylevyyden tuntu, joka ehkä syntyy, kun verrataan omaa -pienuutta luonnon rusentavan valtaviin luomuksiin ja niiden uhkaavaan, -äänettömään läheisyyteen, ja johon liittyy se aavistettu tieto, että -me sittenkin olemme jollakin tavoin osallisia tästäkin valtavasta -voimannäytteestä. Lyhyesti sanoen, Francesco tunsi itsensä ylevän -suureksi ja mitättömän vähäiseksi samalla kertaa, ja se antoi hänelle -aiheen heilauttamalla totuttuun tapaan kättänsä otsalle ja rinnalle -tehdä hairahduksia ja pahoja henkiä vastaan suojaavan ristinmerkin. - -Kiipeämisen jatkuessa valtasivat uskonnolliset kysymykset ja -seurakunnan käytännöllis-kirkolliset asiat pian jälleen nuorekkaan -innostuneen papin mielen. Ja kun hän taas seisahtui, tällä kertaa -korkealla sijaitsevan kalliolaakson suulla, ja kääntyi ympäri, herätti -pahasti rappeutuneen, tänne paimenia varten rakennetun, muuratun -pyhätön näkeminen hänessä ajatuksen käydä katsomassa seurakuntansa -kaikkia pyhättöjä, syrjäisimpiäkin, ja saattaa ne Jumalan arvon -mukaiseen kuntoon. Hän salli katseensa samassa lipua pitkin maisemaa -saadakseen mahdollisimman tarkan yleissilmäyksen siinä näkyvistä -jumalanpalveluspaikoista. - -Hän valitsi lähtökohdaksi oman kirkkonsa ja siihen liitetyn pappilan. -Kirkko oli, kuten on mainittu, kylän toriaukealla, ja sen muuratut -ulkoseinät olivat peruskallion jyrkkien seinämien jatkona, joiden -juurella solisi hilpeä vuoristopuro. Tämä puro juoksi Soanan torin -alitse, tuli jälleen näkyviin muuratusta holvista ja kostutti -sitten puutarhoja ja kukkaisia niittyjä tosin pahasti likaantuneena -pesuvedestä. Kirkon tuolla puolen oli hieman korkeammalla, mitä täältä -katsoen ei voinut havaita, pyöreällä, tasaisella pengerkummulla -seudun vanhin pyhättö, pieni Neitsyt Marialle pyhitetty kappeli, -jonka alttarilla olevan pyhän neitsyen kuvan yläpuolella kaartui -bysanttilainen mosaiikkiholvaus. Vaikka tämän mosaiikin kultainen pohja -ja kirjailut olivat yli tuhannen vuoden ikäiset, oli se hyvin säilynyt -ja esitti Kristus Pantokratoria. Pääkirkon etäisyys tästä pyhäköstä -ei ollut kahta kivenheitonmatkaa pitempi. Toinen sievä kappeli, -pyhälle Annalle omistettu, oli yhtä pitkän matkan päässä siitä. -Soanan takana kohosi sen yläpuolelle äärimmäisen suippo vuorikartio, -jota luonnollisesti ympäröivät laajat laaksot ja korkealle kohoavan -Generoso-vuorijonon rinteet. Tämän melkein sokerikeonmuotoisen, mutta -ylös saakka vihreän, luoksepääsemättömältä näyttävän vuoren nimi oli -Pyhä Agatha, koska sen laella oli sinne hädin tuskin mahtuva, tälle -pyhimykselle omistettu kappeli. Paikkakunnalla ja sen lähimmässä -ympäristössä oli siis kirkko ja kolme kappelia, joiden lisäksi oli -loitommalla seurakunnan alueella vielä kolme tai neljä kappelia. -Jokaiselle kummulle, jokaiseen kauniiseen tientaipeeseen, jokaiselle -huipulle, josta oli laaja näköala, sinne tänne maalauksellisten -kalliojyrkänteiden partaalle, lähelle ja kauas, laaksojen ja järven -kaltaille olivat hurskaat vuosisadat pystyttäneet jumalanhuoneita, -joten tässä suhteessa oli vielä havaittavissa jälkiä pakanuusajan -syvästä ja yleisestä uskonnollisesta hartaudesta, sillä sen johdosta -oli menneiden vuosituhansien aikana kaikki nämä paikat alkujaan -pyhitetty ja siten hankittu jumalallisia liittolaisia tämän jylhän -luonnon uhkaavia, pelottavia voimia vastaan. - -Nuori intoilija katseli tyytyväisenä kaikkia näitä roomalaiskatolisen -kristillisyyden rakennelmia, jollaiset ovat koko Tessinin kantonille -tunnusmerkillisiä. Tosin hänen täytyi samalla ikäväkseen, tuntien -oikean uskonsotilaan tuskaa, myöntää, ettei niissä kaikkialla vallinnut -elävä, vireä ja puhdas usko ja etteivät hänen virkaveljensä olleet -riittävässä määrin rakastavan huolehtivaisia säilyttääkseen näitä -hajallaan olevia, taivaallisia asuinsijoja rappeutumiselta ja -unohdukselta. - -Jonkin ajan kuluttua poikettiin sille kaidalle jalkapolulle, joka -kolmituntisen, vaivalloisen kapuamisen jälkeen vie Generoson laelle. -Tällöin täytyi varsin pian mennä Savaglian uoman ylitse ravistunutta -siltaa myöten; sen välittömässä läheisyydessä oli tämän puron -vesien kerääntymisallas, ja sieltä se syöksyi uurtamaansa, sadan -metrin syvyiseen ja syvempäänkin uomaan. Täällä Francesco kuuli -kerääntymisaltaaseensa rientävän sulamisveden solinan ohella eri -korkeuksilta, syvyyksiltä ja suunnilta kantautuvaa karjanhälinää ja -huomasi korkeannäköisen miehen — hän oli Soanan yhteinen paimen! — joka -oli laskeutunut pitkäkseen maahan, tukenut kätensä puron partaaseen, -taivuttanut päänsä veden kalvoon saakka ja sammutti janoaan ihan -eläimen tapaan. Hänen takanaan oli laitumella muutamia emävuohia -kileineen, susikoiran odottaessa korvat hörössä käskyjä ja sitä -silmänräpäystä, jona sen mestari ja herra lakkaisi juomasta. »Minäkin -olen paimen», mietti Francesco, ja kun toinen nousi maasta, päästi -sormiensa välitse kimakan vihellyksen, joka kajahteli kallioseinämistä, -ja viskeli kiviä kauas ympärilleen milloin pelotellakseen kaikkialle -hajaantuneita eläimiään, milloin ajaakseen niitä eteenpäin ja yleensä -varjellakseen niitä suistumasta rotkoihin, ajatteli Francesco, -kuinka vaivalloinen ja vastuunalainen tehtävä tämä oli jo eläimiin, -saati sitten ihmisiin nähden, jotka aina olivat alttiita saatanan -viettelyksille. - -Kahta innokkaammin pappi alkoi nyt kiivetä edelleen, ihan kuin -olisi ollut pelättävissä, että perkele mahdollisesti saattaisi olla -nopeampi tällä eksyneiden lampaiden luokse vievällä tiellä. Sitten kun -hän oppaanaan yhäti seuralaisensa, jota hän ei pitänyt keskustelun -arvoisena, oli samonnut toista tuntia jyrkkää ja vaivalloista polkua -myöten yhä ylemmäksi Generoson jylhille kallioille, ilmestyi äkkiä -Santa Crocen alue hänen näkyviinsä viidenkymmenen askelen päässä. - -Hän ei tahtonut uskoa, että tuo kiviröykkiö ja sen keskelle litteistä -liuskeista ilman laastia ladottu seinämä olivat etsitty asumus, kuten -opas oli hänelle vakuuttanut. Hän oli sindacon puheiden nojalla -odottanut näkevänsä merkkejä jonkinlaisesta hyvinvoinnista, kun taas -tämä asumus saattoi korkeintaan käydä eräänlaisesta suojapaikasta, -johon lampaat ja vuohet vietäisiin äkillisen rajusään sattuessa. -Koska se sijaitsi jyrkällä, vierinkivien ja särmäisten järkäleiden -peittämällä rinteellä ja sinne kiemurtelevan polun mutkat olivat -piilossa, näytti tuo kironalainen paikka luoksepääsemättömältä. Vasta -sitten, kun nuori pappi oli voittanut oudostelunsa ja hänet jossakin -määrin vallanneen kammon sekä tunkeutunut likemmäksi, muuttui tämän -hyljeksityn asuinpaikan kuva hiukan miellyttävämmäksi. - -Niin, muuttuipa murskainen paikka papin lähestyessä hänen silmissään -suorastaan viehättäväksi, sillä näytti siltä kuin karkeatekoinen, -kuutiomainen asumus olisi padonnut ja pidättänyt ylhäältä irtaantuneen -lohkare- ja soravyöryn, joten sen alapuolelle jäi kivetön, mehevästi -viheriöivä rinne, josta keltaiset voikukat ihastuttavan runsaina ja -suloisina ulottuivat oven edessä olevalle kynnykselle saakka — ja -ikäänkuin uteliaina työntyivät sananmukaisesti oven lävitse sisälle -kironalaiseen asunto-onkaloon. - -Tämän nähdessään Francesco säpsähti, Se, että keltaiset niittykukat -näin kilvan sulloutuivat pahamaineisen asunnon kynnykselle, että -pitkävartisia lemmikkejä, joiden alla lirisi vuoristoveden suonia -ja jotka taivaansinelle hohtavina samaten pyrkivät valtaamaan ovea, -rehevinä päivinä kukoisti sen likellä, se kaikki tuntui hänestä melkein -kuin avoimelta vastalauseelta ihmisten halveksumista, pannaa ja -tuomiota vastaan. Hämmästys, jota seurasi eräänlainen hämminki, pakotti -Francescon mustine kauhtanoineen istuutumaan auringon lämmittämälle -kivijärkäleelle. Hän oli viettänyt nuoruutensa laaksossa ja lisäksi -enimmäkseen suljetuissa huoneissa, kirkoissa, luentosaleissa tai -lukukammioissa. Hänen luonnontajunsa ei ollut herännyt. Tällaista -retkeä ylevän, kirpeän kiehtovaan korkeaan vuoristoon hän ei ollut -tehnyt koskaan tätä ennen eikä ehkä olisi koskaan tehnytkään, jolleivät -sattuma ja velvollisuus yhdessä olisi pakottaneet häntä lähtemään -vuoristomatkalle. Nyt vaikutelmien uutuus ja suuruus valtasivat hänet -kokonaan. - -Ensimmäisen kerran nuori pastori Francesco Vela tunsi, kuinka -olemassaolon kirkas ja kokonainen tajuaminen kohahti hänen lävitseen -saaden hänet tuokioksi unohtamaan pappeutensa ja tulonsa tarkoituksen. -Tämä tunne ei ollut ainoastaan työntänyt syrjään vaan jopa -tukahduttanut hänen mielestään kaikki hänen hurskauden käsityksensä ja -niihin punoutuneet monet kirkolliset säännöt ja dogmit. Häneltä unohtui -jopa ristinmerkin tekeminen. Hänen allansa lepäsi kaunis Luganon alue -Ylä-Italian alppiseutua, samoin Sant’ Agata pyhiinvaelluskirkkoineen, -jonka kohdalla ruskeat kalarosvot yhäti kaartelivat, ja San -Giorgio-vuori; sieltä pisti esiin Monte San Salvatoren huippu; ja -vihdoin lepäsi huimaavan syvällä hänen alapuolellaan Lugano-järven -Capolago-niminen lahti, joka muistutti vuoristolaaksoon huolellisesti -sovitettua, pitkulaista lasilevyä ja jonka pinnalla purjehtiva -kalastusvene näytti käsikuvastimessa olevalta mitättömän pieneltä -pilkulta. Kaiken sen takana olivat etäisyydessä korkeiden alppien -valkeat huiput Francescon tavoin kohonneet yhä korkeammalle. Niiden -joukosta pisti esiin valkea Monte Rosa ja sen seitsemän valkeata -huippua, kuvastuen samalla kertaa diademin tapaisesti ja aavemaisesti -taivaan silkkistä sineä vasten. - -Jos voidaan perusteellisesti puhua vuoristosairaudesta, niin aivan yhtä -oikeutetusti sopii puhua ihmiset korkealla vuoristossa valtaavasta -tilasta, jota voi parhaiten nimittää verrattomaksi terveydeksi. Tämä -terveys tuntui nyt uudistuksen tavoin myös nuoren papin veressä. Hänen -vieressään oli kivien välissä vielä kuivien kanervien piilottamana -pieni kukka, jollaista Francesco ei ollut nähnyt koskaan eläissään. -Se oli perin viehättävä sinikatkerolaji, jonka terälehtien väri oli -yllättävän upea, heleän sininen. Nuori, mustakauhtanainen mies aikoi -ensimmäisessä löytäjänriemussaan taittaa kukan, mutta jättikin sen -sitten vahingoittumattomana seisomaan vaatimattomalle paikalleen ja -taivutti vain kanervat syrjään katsellakseen ihanaa kukkaa kauan ja -ihastuneesti. Kaikkialla tunkeutui kivien lomista näkyviin nuoria, -heleän vihreitä kääpiöpyökinlehviä, ja jonkin matkan päästä kantautui -Luchino Scarabota poloisen karjan kellojen kilkatus kovan, harmaan -soran ja vienon vihreän peittämien rinteiden ylitse. Koko tätä -vuoristomaisemaa vallitsi jokin aikojen alulle ominainen, ihmisyyden -kadonneen aikakauden nuoruudenkiihko, josta syvissä laaksoissa ei enää -ollut jälkeäkään. - -Francesco oli lähettänyt seuralaisensa kotiin, koska hän tahtoi -olla paluumatkalla rauhassa ainoankaan ihmisen läheisyyden häntä -häiritsemättä eikä sitäpaitsi voinut toivoa kenenkään olevan näkemässä -ja kuulemassa sitä, mitä hänellä oli tekemistä Luchino-paimenen luona. -Tällä välin hänet oli jo huomattu, ja joukko pörröisiä ja likaisia -lapsenpäitä kurottui yhä uudelleen tirkistelemään Scarabotan kivilinnan -oviaukosta. - -Hitaasti alkoi pappi sitä lähestyä ja astui asumuksen siihen piiriin, -josta kävi ilmi omistajan karjan suuri lukumäärä ja joka oli lukuisan -nauta- ja vuohilauman jätteiden likaama. Francescon nenään kohosi -ohuen ja voimakkaan vuoristo-ilman seassa yhä väkevämpänä nautojen ja -vuohien lemu, jonka yhä läpitunkevamman vaikutuksen teki siedettäväksi -hänen ovesta sisälle astuessaan sieltä lehahtava puuhiilensavu. Kun -Francesco ilmestyi oviaukkoon ja mustine kauhtanoineen esti valoa -pääsemästä sisälle, joutuivat lapset pimentoon, josta he vastasivat -äänettömyydellä papin tervehdykseen ja kaikkiin hänen puhutteluihinsa. -Ainoastaan vanha emävuohi tuli hänen likelleen, määki hiljaa ja nuuhki -häntä. - -Vähitellen kävi huoneen sisusta Jumalan sanansaattajan silmissä -valoisammaksi. Hän näki tallin, joka oli paksun lantakerroksen -täyttämä ja jonka takaosa jatkui luonnon muodostamaan alunperin -graniittikalliossa — tai mitä kivilajia vuori lieneekin ollut — -olleeseen onkaloon. Oikeanpuoleiseen, karkeatekoiseen kiviseinään oli -avattu aukko, josta pappi loi silmäyksen perheen nyt kylmillään olevaan -tulisijaan, tuhkakekoon, jonka sisus vielä hehkui ja joka oli kasattu -maaperän paljaalle, luonnolliselle kalliolle. Paksun nokikerroksen -peittämässä ketjussa riippui kolhiintunut, samoin nokinen kuparikattila -lieden yläpuolella. Tämän kivikautisen tulisijan vierellä oli -selkänojaton penkki, jonka nyrkinvahvuinen, leveä istuinlauta lepäsi -kahden yhtä leveän, kallioon kiinnitetyn pylvään varassa ja jota monen -sukupolven väsyneet paimenet, heidän vaimonsa ja lapsensa olivat yli -sadan vuoden aikana hanganneet ja kiillottaneet. Puu ei enää näyttänyt -puulta, vaan keltaiselta kiillotetulta marmorilta tai liidulta, jossa -tosin oli lukemattomia naarmuja ja lovia. Neliskulmainen huone, joka -muuten luonnollisen siistimättömine, karkeista kivimöhkäleistä ja -paasista ladottuine seinineen pikemminkin muistutti luolaa ja josta -savu tunkeutui oven kautta navettaan ja sieltä edelleen oven kautta -ulko-ilmaan, koska sillä seinissä mahdollisesti olevia reikiä ja rakoja -lukuunottamatta ei ollut muunlaista savupiippua, tämä huone siis oli -vuosikymmenien savun ja noen mustaama, joten vieraan mielessä saattoi -herätä melkein sellainen vaikutelma, että hän oli paksulti nokeutuneen -kaminan sisällä. - -Francesco huomasi eräästä sopesta loistavat, omituisesti kiiluvat -silmät, mutta samassa alkoi ulkoa kuulua soran kierimistä ja kahinaa, -ja heti senjälkeen astui Luchino Scarabotan hahmo oviaukkoon, lipuen -äänettömän varjon tavoin auringon eteen, minkä vuoksi huone kävi -yhä hämärämmäksi. Hämmentynyt vuoristopaimen hengitti raskaasti, ei -ainoastaan sen vuoksi, että hän oli lyhyessä ajassa tullut kaukaiselta, -korkeammalla sijaitsevalta laitumelta havaittuaan sieltä papin -saapumisen, vaan myös sen tähden, että tämä käynti oli hyljeksitystä -miehestä suuri tapaus. - -Tervehdys oli lyhyt. Isäntä käski Francescoa istumaan ensin karkeilla -käsillään pyyhittyään merenvahapenkiltä kivet ja katkotut keltakukat, -jotka olivat olleet hänen kaihdetun lapsilaumansa leluina. - -Vuoripaimen kohenteli ja viritti tulta, puhaltaen siihen posket -pullollaan, jolloin hänen kuumeiset silmänsä hiilistön hehkussa -kiiluivat vieläkin hurjemmasti. Hän lisäsi nuotioon lastuja ja kuivia -risuja, niin että kirvelevä savu oli vähällä ajaa papin ulkosalle. -Paimenen käytöksestä uhkui siinä määrin matelevaa alamaisuutta ja -huolekasta intoa kuin kaikki olisi riippunut siitä, ettei hän vain -ajattelemattomuudessaan menettäisi tuon korkeamman olennon armoa, joka -oli astunut hänen kehnoon asuntoonsa. Hän toi esille ison, likaisen -pytyn maitoa, jonka pinnalle oli kohonnut paksu kermakerros, mutta -joka oli niin uskomattoman siivoton, ettei Francesco jo senkään vuoksi -voinut siihen koskea. Mutta hän kieltäytyi myös nauttimasta tuoretta -juustoa ja puhdasta leipää, vaikka hänen olikin jo nälkä, koska hän -taikauskoisesti kammoten pelkäsi siten tekevänsä syntiä. Kun paimen -vihdoin oli vähän rauhoittunut ja seisoi hänen edessään katse pelokkaan -odottavana ja käsivarret riipuksissa, alkoi pappi puhua seuraavasti: - -»Luchino Scarabota, teiltä ei evätä pyhän kirkkomme lohdutusta eikä -lapsianne enää hylätä katolilaisten kristittyjen yhteydestä, jos joko -käy ilmi, että teitä koskevat rumat huhut ovat perättömiä, tai te -rehellisesti ripittäydytte, osoitatte katumusta ja synnintuntoa sekä -olette valmis Jumalan avulla poistamaan tieltä loukkauskiven. Avatkaa -siis ensiksi minulle sydämenne, Scarabota, kertokaa avomielisestä mistä -teitä on parjattu, ja tunnustakaa vilpittömän totuudenmukaisesti se -synnintaakka, joka teitä ehkä painaa.» - -Tämän puhuttelun jälkeen paimen pysyi vaiti. Hänen kurkustaan -lähti vain äkkiä lyhyt, sekava ääni, joka ei kuitenkaan ilmaissut -minkäänlaista tunnetta, vaan pikemminkin kuulosti lintumaiselta -kaakotukselta. Tapansa mukaan Francesco ryhtyi heti esittämään -syntiselle paatumuksen kammottavia seurauksia ja Isän Jumalan -anteeksiantavaista hyvyyttä ja rakkautta, josta hän on antanut -todistuksen uhraamalla ainoan poikansa, uhrikaritsan, joka otti -maailman synnit omalle vastuulleen. Jeesuksen Kristuksen välityksellä, -lopetti hän, voidaan saada kaikki synnit anteeksi, jos avoin rippi -sekä katumus ja rukoilu ovat todistaneet taivaalliselle isälle, että -syntisparka on tullut synnintuntoon. - -Vasta sitten, kun Francesco-pastori oli odottanut kotvan aikaa ja -nousi pystyyn, kohauttaen olkapäitänsä, kuten näytti, poistuakseen -majasta, alkoi paimen kakistella kurkustaan sanoja käsittämättömänä -sekamelskana, äännellen petolinnun tapaan. Ja jännittyneen -tarkkaavana koetti pappi takertua siihen, mikä tässä sekasotkussa oli -ymmärrettävää. Mutta tämä ymmärrettävä tuntui hänestä yhtä oudolta -ja ihmeelliseltä kuin huoneen hämäryys. Kuviteltujen huolestuttavien -ja ahdistavien seikkojen paljoudesta kävi vain sen verran selväksi, -että Luchino Scarabota tahtoi voida varmasti luottaa hänen apuunsa -kaikenlaisia vuoressa majailevia ja häntä ahdistavia paholaisia vastaan. - -Nuoren uskovan papin ei olisi sopinut epäillä pahojen henkien -olemassaoloa ja vaikutusta. Olihan luomakunta täynnä kaikenkaltaisia -ja kaikenasteisia langenneita enkeleitä, jotka kuuluivat Luciferin, -Jumalan hylkäämän kapinoitsijan seurueeseen; mutta nyt hän ei tiennyt -kumpi häntä kauhistutti, hänen kohtaamansa ennen kuulumattoman -taikauskon aiheuttama pimeys vai tietämättömyydestä johtuva toivoton -sokeus. Hän päätti koettaa kyselemällä hankkia jonkinlaisen selvyyden -tämän seurakuntalaisensa mielikuvituspiiristä ja käsityskyvystä. - -Silloin hänelle samassa selvisi: tämä raaka, laiminlyöty ihminen ei -tiennyt mitään Jumalasta, saati sitten Jeesuksesta Kristuksesta, -Vapahtajasta, tai Pyhän Hengen olemassaolosta. Sitävastoin näytti siltä -kuin hän olisi tuntenut olevansa pahojen henkien ympäröimä ja ollut -synkän vainohulluuden riivaama. Eikä pappi hänen silmissään ollut -kutsuttu Jumalan palvelija, vaan paljon ennemmin mahtava taikoja tai -jumala. Mitäpä olisi Francesco muuta tehnyt kuin ristinmerkin, kun -paimen nöyrästi heittäytyi maahan ja alkoi kosteilla, pöhöttyneillä -huulillaan hangata hänen kenkiään ja suudella niitä. - -Nuori pappi ei ollut vielä milloinkaan ollut samanlaisessa asemassa. -Ohut vuoristoilma, kevät ja eroaminen varsinaisesta sivistyksen -piiristä aiheuttivat sen, että hänen ajatuskykynsä oli hiukan -sumentunut. Hänen sielunsa valtasi eräänlainen unentapainen lumous, -johon todellisuus sulautui häilyviksi unikuviksi. Tähän muutokseen -liittyi hiljaista pelkoa, joka usein pyrki neuvomaan häntä pikaisesti -pakenemaan vihittyjen kirkkojen ja kellojen alueelle. Perkele oli -mahtava; kukapa saattoi tietää, kuinka monenlaisia välikappaleita ja -keinoja se käytti houkutellakseen luottavaista, hyväuskoista kristittyä -ja syöstäkseen hänet huimaavan jyrkänteen reunalta kuiluun. - -Francescolle ei ollut opetettu, että pakanoiden epäjumalat olivat -ainoastaan mielikuvitusolentoja eivätkä mitään muuta. Kirkko nimenomaan -tunnusti niiden mahdin, esittäen sen vain Jumalalle vihamieliseksi. -Ne taistelivat yhä vieläkin, joskin toivottomasti, kaikkivaltiaan -Jumalan kanssa maailmasta. Sen vuoksi kalpea, nuori pappi säikähti -aika pahasti, kun hänen isäntänsä otti asuntonsa jostakin loukosta -puisen esineen, inhottavan veistoksen, joka epäilemättä oli fetishi. -Tätä säädytöntä esinettä kohtaan tuntemastaan papillisesta kammosta -huolimatta Francesco ei voinut olla tarkemmin silmäilemättä kuvaa. -Inhoten ja hämmästyen hän tunnusti, että tässä vielä eli pakanuuden -iljettävin kauhistus, nimittäin maalaisväestön Priapoksen palvelus. -Saattoi selvästi nähdä, ettei tuo alkeellinen epäjumalankuva voinut -esittää mitään muuta kuin Priaposta. - -Tuskin Francesco oli saanut käteensä pienen, vaarattoman -siitoksenjumalan, hedelmällisyyden jumalan, jonka entisajan ihmiset -niin julkisesti kohottivat suureen kunniaan, kun hänen olemuksensa -kummallinen lamaannus jo muuttui pyhäksi vihaksi. Ensiksi hän ihan -harkitsematta paiskasi tuon ruokottoman, pienen taikakalun tuleen, -josta paimen, liikkuen vikkelästi kuin riistaa ajava koira, sen -kuitenkin samassa silmänräpäyksessä sieppasi. Se kyti ja paloi -paikoitellen, mutta karkeilla käsillään ihmispakana heti laittoi sen -entiseen turvattuun oloonsa. Mutta nyt sen ja sen pelastajan täytyi -alistua kestämään rankaisusanojen tulva. - -Luchino Scarabota ei näyttänyt tietävän, kumpaa jumalaa hänen olisi -tullut pitää voimakkaampana, puista vaiko verta ja lihaa olevaa. -Toistaiseksi hänen katseensa, josta kuvastui kauhistukseen ja kammoon -sekaantunutta salakavalaa vihaa, oli suunnattu uuteen jumaluusolentoon, -jonka julkea rohkeus ei ainakaan antanut aihetta päätellä, että -häntä painoi heikkouden tietoisuus. Kerran vauhtiin päästyään ei -ainoan Jumalan sanansaattaja pyhässä innossaan sallinut hämärässä -elävän epäjumalanpalvelijan silmäysten säikyttää itseään, vaikkapa -ne olisivat olleet kuinka uhkaavat. Ja muitta mutkitta hän nyt alkoi -myös puhua siitä katalasta synnistä, jota, kuten yleisesti väitettiin, -vuoristopaimen sai kiittää lapsiensa runsaudesta. - -Nuoren pastorin äänekkäästi puhuessa saapui sisälle myös Scarabotan -sisar, joka kuitenkaan ei virkkanut mitään, vaan tarkasti vain -salavihkaa kiivailijaa ja puuhaili kaikenlaista siellä täällä -onkalossa. Hän oli kalpea ja vastenmielinen nainen, jolle -pesuvesi näytti olevan tuntematon. Hänen alaston ruumiinsa näkyi -epämiellyttävästi kuultavan hänen huolimattoman asunsa repeämistä. - -Kun pappi oli vaiennut tyhjennettyään ensi aluksi rankaisevien ja -syyttävien sanojen varastonsa, lähetti nainen veljensä ulkosalle, -lausuen hänelle lyhyen, tuskin kuuluvasti kuiskatun käskyn. Vastaan -hangoittelematta katosi kesytön mies perin tottelevaisen koiran tavoin. -Senjälkeen siivoton syntinen nainen, jonka takkuinen, musta tukka -roikkui leveille lanteille saakka, suuteli papin kättä, huudahtaen: -»Ylistetty olkoon Jeesus Kristus!» - -Heti senjälkeen hän purskahti itkemään. - -Hän puheli, että pappi oli aivan oikeassa tuomitessaan häntä ankarilla -sanoilla. Hän oli kyllä rikkonut Jumalan käskyjä vastaan, jos kohta ei -suinkaan sillä tavoin kuin hänestä valheellisesti soimaten sanottiin. -Hän yksin muka oli tehnyt syntiä, hänen veljensä sitävastoin oli -viaton. Hän vannoi ja vakuutti kaikkien pyhimysten nimessä, ettei -hän ollut kertaakaan langennut siihen hirvittävään syntiin, josta -häntä syytettiin, nimittäin sukurutsaukseen. Tosin hän oli elänyt -siveettömästi, ja koska hän nyt kerran oli ripittäytymässä, oli hän -valmis kuvailemaan lapsiensa isiä, vaikkakaan ei mainitsemaan kaikkien -heidän nimiään. Hän nimittäin tunsi heistä aniharvat nimeltään, koska -hän, kuten hän väitti, hädän pakottamana oli usein myynyt suosionsa -sattumoisin kohdatuille vieraille. - -Muuten hän oli tuskaisesti synnyttänyt lapsensa maailmaan ilman -minkäänlaista apua, ja muutamia niistä hänen oli täytynyt kohta -synnytyksen jälkeen kuopata Generoson soraan. Huolimatta siitä, -saattoiko pappi nyt antaa hänelle synninpäästön tai ei, hän tiesi -Jumalan antaneen hänelle anteeksi, sillä hän oli puutteilla, -kärsimyksillä ja suruilla riittävästi sovittanut syntinsä. - -Francesco ei voinut muuta kuin pitää naisen itkuista tunnustusta -valheiden verkkona ainakin sikäli kuin rikos oli kysymyksessä. Tosin -hänestä tuntui, että eräät teot ehdottomasti kaihtoivat kaikenlaisia -ihmisille lausuttuja tunnustuksia, ja niistä sai vain Jumala tiedon -yksinäisinä, hiljaisina rukoushetkinä. Hän kunnioitti tuossa -langenneessa vaimossa tätä häveliäisyyttä eikä yleensäkään voinut olla -myöntämättä, että nainen oli monessa suhteessa laadultaan veljeänsä -ylempänä. Hänen puolustautumisessaan oli selvän päättäväisyyden tuntu. -Silmät tunnustivat, mutta sanallista tunnustusta ei häneltä olisi -voinut kiristää hyvällä puheella eikä pyövelin hehkuvilla pihdeillä. -Kävi ilmi, että juuri hän oli lähettänyt miehen Francescon puheille. -Mennessään eräänä päivänä markkinoille Luganoon, jossa hän myi karjansa -tuotteet, hän oli nähnyt nuoren, kalpean papin, jonka ulkonäkö oli -herättänyt hänessä luottamusta, ja hänen mielessään oli herännyt ajatus -uskoa hyljeksittyjen lapsiensa kouluttaminen papin sydämenasiaksi. Hän -yksin oli perheen pää ja huolehti veljestään ja lapsistaan. - -»En tahdo kajota siihen», vastasi Francesco, »oletteko syyllinen vaiko -syytön. Yksi seikka on varma: jollette halua antaa lastenne kasvaa -eläinten tavoin, täytyy teidän erota veljestänne. Niin kauan kuin -elätte hänen kanssansa, eivät ne hirveät juorupuheet, joita teistä -liikkuu, mitenkään lakkaa. Aina otaksutaan teidän harjoittavan samaa -kammottavaa syntiä.» - -Näiden sanojen jälkeen paatumus ja uhma näyttivät pääsevän valtaan -naisen mielessä; joka tapauksessa hän ei vastannut mitään, vaan -antautui sitten pitkähköksi ajaksi talouspuuhiin, ikäänkuin -saapuvilla ei olisikaan ollut vierasta. Sillä välin astui sisälle -noin viisitoistavuotias neitonen, joka ajoi muutamia vuohia navetan -aukkoon, ja sitten hänkin, ikäänkuin Francescoa ei olisi siellä -ollutkaan, ryhtyi auttamaan naista. Nähtyään tytön varjon lipuvan -onkalon pimennossa tiesi nuori pappi heti, että hänen täytyi olla -tavattoman kaunis. Hän teki ristinmerkin, sillä hän tunsi ruumiissaan -hiljaista selittämätöntä kauhun väristystä. Hän ei tiennyt, olisiko -hänen uudelleen pitänyt alkaa ladella kehotuksiaan tämän nuoren -paimentytön kuullen. Tosin oli epäilemätöntä, että tyttö oli -perinjuurin turmeltunut, koska saatana oli herättänyt hänet elämään -mitä mustimman synnin avulla, mutta saattoihan hänessä sittenkin olla -puhtauden rippeitä jäljellä, ja kukapa saattoi tietää, oliko hänellä -aavistustakaan rikollisesta alkuperästään. - -Hänen liikkeensä olivat joka tapauksessa hyvin rauhalliset, eikä -niistä missään nimessä kuvastunut mielen levottomuutta eikä omantunnon -taakkaa. Päinvastoin koko hänen olemuksestaan huokui vaatimatonta -itsevarmuutta, jota kirkkoherran läsnäolo ei häirinnyt. Hän ei -tähän saakka ollut vilkaissutkaan Francescoon ei ainakaan niin, -että heidän katseensa olisivat osuneet vastakkain tai toinen olisi -jollakin muulla tavoin hänet yllättänyt. Niin, tarkkaillessaan häntä -salavihkaa silmälasiensa lävitse täytyi Francescon yhä voimakkaammin -epäillä, saattoiko synnin lapsi, sellaisten vanhempien lapsi -tosiaankin olla tämänkaltainen. Vihdoin tyttö katosi portaita myöten -eräänlaiselle ullakolle, joten Francesco saattoi jatkaa vaivalloista -sielunhoitotyötään. - -»Minä en voi hyljätä veljeäni», virkkoi nainen, »ja yksinkertaisesti -sen tähden, että hän ilman minua on avuton. Hän osaa hädintuskin -kirjoittaa nimensä, ja senkin sain hänet oppimaan vasta nähtyäni paljon -vaivaa. Hän ei tunne rahaa, ja rautatietä, kaupunkia ja ihmisiä hän -pelkää. Jos minä poistun, hän etsii minua, niin kuin koiraparka etsii -kadonnutta isäntäänsä. Hän joko löytää minut tai sortuu kurjana; ja -miten sitten käy lasten ja peltotilkkumme? Jos minä jään lasten kanssa -tänne, niin haluaisinpa nähdä sen ihmisen, jonka onnistuisi toimittaa -veljeni jonnekin muualle; silloin hänet täytyisi panna kahleisiin ja -teljetä Milanoon rautatankojen taakse.» - -Pappi huomautti: »Niin saattaa lopuksi vielä käydäkin, jollette tahdo -noudattaa hyvää neuvoani.» - -Silloin naisen sieluntuska muuttui vimmaksi. Hän oli lähettänyt -veljensä Francescon luokse, jotta tämä armahtaisi heitä, eikä -sitä varten, että hän tekisi heidät onnettomiksi. Silloin hänestä -olisi parempi, että nuo alhaalla asuvat edelleenkin vihaisivat ja -hyljeksisivät heitä kuten tähän asti. Hän oli kunnon katolilainen, -mutta sillä, jonka kirkko sysäsi pois helmastaan, oli oikeus antautua -perkeleelle. Ja silloin hän ehkä vasta tekisi sen, mitä hän ei vielä -ollut tehnyt, sen suuren synnin, josta häntä syytettiin. - -Näiden väkisin esille puserrettujen sanojen ohella, joihin sekaantui -naisen kirkaisuja, kuuli Francesco koko ajan sieltä, mihin tyttö oli -kadonnut, ylhäältä ullakolta, suloista laulua, joka milloin aivan -hiljaisena henkäyksenä milloin voimakkaammin kaikuvana, kantautui -sisään. Siksi hänen sielunsa oli kiintynyt pikemminkin näiden sävelien -lumoukseen kuin hairahtuneen naisen raivonpurkauksiin. Ja hanan -mieleensä tulvahti kuuma aalto, ja siihen liittyi ahdistus, jonkalaista -hän ei ollut milloinkaan ennen tuntenut. Tämä ummehtunut onkalo, -eläinten ja ihmisten asumus, näytti kuin taian vaikutuksesta muuttuneen -Danten paratiisin viehättävimmäksi kristalliluolaksi: täynnä enkelten -ääniä ja siipiä, jotka soivat kuin naurukyyhkysen kujerrus. - -Hän poistui. Hänen oli mahdotonta enää silminnähtävästi vapisematta -kestää niin hämmentäviä vaikutuksia. Päästyään ulkosalle, onton -kivikasan edustalle, hän hengitti keuhkoihinsa raikasta vuoristoilmaa, -ja heti täytti vuoristomaiseman äärettömyyden tuntu hänet kuin tyhjän -astian. Hänen sielunsa seurasi katseen mukana ja koki valtaavina -maankuoren suunnattomat massat, etäisistä lumisista huipuista läheisiin -pelottaviin rotkoihin saakka kevätpäivän loistavan kirkkaassa -valossa. Yhä vieläkin hän näki ruskeiden kalasääskien itsensä -unohtaneina kaarrelevan Sant’ Agatan sokeritopan kohdalla. Silloin -hänen mieleensä tuli pitää siellä tälle hyljeksitylle perheelle -salainen jumalanpalvelus, ja hän ilmaisi tämän ajatuksen vaimolle, -joka huolestuneena oli tullut onkalosta rehevien keltakukkaryhmien -ympäröimälle kynnykselle. »Soanaan te ette uskalla tulla, kuten itsekin -tiedätte», virkkoi hän. »Jos kehottaisin teitä siihen, olisi se huono -neuvo sekä minulle että teille.» - -Taaskin nainen heltyi kyyneliin saakka ja lupasi tulla määrättynä -päivänä Sant’ Agatan kappelin edustalle mukanaan veljensä ja vanhemmat -lapset. - -Ehdittyään niin kauaksi Luchino Scarabotan ja hänen kirouksenalaisen -perheensä asuinpaikan lähettyviltä, ettei häntä enää voinut sieltä -nähdä, nuori pappi valitsi auringonpaisteen lämmittämän lohkareen -lepopaikaksi miettiäkseen äskeisiä kokemuksiaan. Hän vakuutti -itselleen, että hän tosin oli tuntenut pöyristyttävää mielenkiintoa, -mutta oli kuitenkin suoriutunut mieli velvollisuudenmukaisesti -raittiina ja ilman minkäänlaista esimakua siitä, mikä hänet nyt niin -aavistuksenomaisella tavalla teki rauhattomaksi. Mitä se oikein oli? -Hän nyki, pyyhki ja puhdisti kauhtanaansa pitkään, ikäänkuin olisi -siten voinut päästä siitä eroon. - -Kun hän ei jonkin ajan kuluttuakaan saanut toivomaansa selvyyttä, hän -otti totuttuun tapaansa rukouskirjan taskustaan, mutta ei myöskään -pian aloitettu, äänekäs lukeminen vapauttanut häntä eräänlaisesta -kummallisesta neuvottomuudesta. Hänestä tuntui kuin hän ei olisi -muistanut suorittaa jotakin seikkaa, tehtävänsä tärkeätä kohtaa. Sen -vuoksi hän silmälasien takaa käänsi katseensa yhä uudelleen polulle -päin tietty odotus mielessään eikä jaksanut rohkaistua lähteäkseen -edelleen taivaltamaan rinnettä alaspäin. - -Niin hän vaipui omituiseen haaveiluun. Siitä hänet herätti kaksi pientä -tapausta, joita hänen tavalliselta liikkuma-alueeltaan riistäytynyt -mielikuvituksensa suuresti liioitteli. Ensinnäkin hänen silmälasiensa -oikeanpuolinen lasi haljeta naksahti kylmän vuoristo-ilman -vaikutuksesta, ja melkein heti sen jälkeen hän kuuli päänsä yläpuolelta -pelottavan pärskähdyksen ja tunsi olkapäitänsä rajusti painettavan. - -Nuori pappi ponnahti pystyyn. Hän nauroi ääneen nähdessään, että hänen -kauhuisen säikähdyksensä aiheuttaja oli täpläinen pukki, joka oli -antanut hänelle todistuksen rajattomasta luottamuksestaan hypähtämällä -etujalkoineen hänen olkapäittensä varaan vähääkään häikäilemättä hänen -papillista asuaan. - -Mutta se oli vasta pukin perin tuttavallisen tungettelemisen alkuna. -Tämä takkuinen otus, jolla oli vankat, kauniisti kaartuneet sarvet ja -tulisesti säihkyvät silmät, oli nähtävästi tottunut kerjäämään ohi -samoavilta vuoristokiipeilijöiltä ja teki sen niin hullunkurisesti, -päättävästi ja vastustamattomasti, että siitä saattoi päästä eroon -ainoastaan pakenemalla. Nousten takajaloilleen se yhä uudelleen laski -etujalkansa Francescon rinnalle, ja kun ahdistetun oli ollut pakko -sallia sen tarkoin nuuskia taskunsa ja ahmia löytämänsä leivänmurut -uskomattoman ahnaasti, se ilmeisesti päätti vielä kaluta papin hiuksia, -nenää ja sormia. - -Tätä maantierosvoa oli seurannut iäkäs, partainen vuohi, jonka kello -ja utareet riippuivat maahan saakka ja joka edellisen rohkaisemana -alkoi samalla tavalla hätyyttää pappia. Siihen oli kultauksen ja ristin -somistama rukouskirja tehnyt erityisen vaikutuksen, ja Francescon -torjuessa kiperää pukinsarvea eläimen onnistui anastaa kirjanen. Ja -pitäen sen mustiksi painettuja sivuja vihreinä, se profeetan määräyksen -mukaisesti söi pyhät totuudet kirjaimellisesti ja ahnaasti. - -Hänen ollessaan tällaisessa hädässä, joka kävi yhä pahemmaksi, kun -hänen ympärilleen kerääntyi muita yksin laitumella olleita eläimiä, -ilmestyi äkkiä paimentyttö pelastajaksi. Tulija oli juuri sama neito, -jonka Francesco oli ensi kerran ohimennen nähnyt Luchinon majassa. -Kun solakka ja jäntevä tyttö oli karkoittanut vuohet ja seisoi hänen -edessään posket raikkaasti punehtuneina ja silmissä nauruinen ilme, hän -sanoi: »Sinä pelastit minut, uljas tyttö!» Ja ottaessaan messukirjansa -nuoren eevan käsistä hänkin nauroi ja lisäsi: »Oikeastaan on -kummallista, että minä paimenenammatistani huolimatta olen niin avuton -sinun laumasi kynsissä.» - -Pappi ei saa keskustella nuoren neidon tai naisen kanssa kauemmin -kuin hänen kirkollinen velvollisuutensa ehkä vaatii, ja seurakunta -panee heti merkille, jos hänet nähdään sellaisessa kahdenkeskisessä -kohtauksessa kirkon ulkopuolella. Niinpä Francescokin muisti tiukasti -velvoittavaa ammattiaan ja lähti paljoa viivyttelemättä jatkamaan -paluumatkaansa; mutta sittenkin hänellä oli sellainen tunne kuin -hän olisi yllättänyt itsensä tekemässä syntiä ja kuin hänen pitäisi -ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa puhdistautua katuvaisesti -ripittäytymällä. Mutta ennenkuin hän oli ennättänyt poistua -karjankellojen piiristä, kantautui hänen korviinsa naisäänen laulu, -joka jälleen sai hänet äkkiä unohtamaan kaikki mietteensä. Ääni oli -senlaatuinen, ettei hänelle johtunut mieleenkään, että laulaja saattoi -olla äskeinen paimentyttö. Francesco ei ollut kuullut ainoastaan -Roomassa Vatikaanin kirkkolaulajia, vaan aikaisemmin äitinsä seurassa -usein maallisia laulajattaria Milanossa, joten hän varsin hyvin -tunsi primadonnien koloratuurin ja belcanton. Vasten tahtoaankin -hän seisahtui odottamaan. Epäilemättä laulaja kuului milanolaiseen -matkailijaseurueeseen, hän ajatteli ja toivoi, jos suinkin mahdollista, -ohimennen näkevänsä tämän ihanan äänen omistajattaren. Ja kun viimeksi -mainittua ei näkynyt, ei kuulunut, alkoi hän jälleen surumielisesti -laskeutua askelen kerrallaan huimaavan syvään laaksoon. - -Kaikki Francescon tällä virkakäynnillä saamat kokemukset eivät yhtenä -kokonaisuutena eivätkä erillisinä ulkoisesti olleet mainitsemisen -arvoiset, jollei oteta huomioon sitä kauhistusta, jonka tyyssijana -kurjien Scarabota-sisarusten maja oli. Mutta nuori pappi tunsi heti, -että tästä vuoristoretkestä oli tullut hänelle paljon merkitsevä -tapahtuma, jos kohta hänellä ei vielä ollut hämärintä aavistustakaan -tämän merkityksen koko laajuudesta. Hän tunsi, että hänessä oli -tapahtunut sisäinen muutos. Hän oli uudessa mielentilassa, joka oli -hänestä joka minuutti yhä kummallisempi ja jossakin määrin epäilyttävä, -mutta ei läheskään niin epäilyttävä, että hän olisi mahdollisesti -vainunnut saatanan läsnäolon ja ehkä singonnut sitä mustepullolla, -jos sellainen olisi ollut hänen taskussaan. Vuoristomaisema lepäsi -paratiisimaisena hänen alapuolellaan. Vasta ensimmäisen kerran hän -nyt pani huomaamattaan kätensä ristiin ja onnitteli itseään sen -johdosta, että hänen esimiehensä oli uskonut hänelle juuri tämän -seurakunnan hoidon. Mitäpä oli tähän suurenmoiseen syvyyteen verrattuna -Pietarin pöytäliina, joka laskeutui taivaasta enkelien kannattaessa -sitä kolmesta nurkasta? Missä oli inhimillisen käsityksen mukaan -suurenmoisempaa, majesteettisempaa maisemaa kuin olivat nämä Generoson -luoksepääsemättömät jyrkänteet, joilta tuontuostakin kuului sulavan -lumen muodostamien vyöryjen kumeata kevään ukkosjyminää! - -Siitä päivästä alkaen, jona Francesco kävi tuomittujen luona, ei hän -enää saanut takaisin aikaisemman elämänsä ajatuksetonta rauhaa. Ne -uudet kasvot, jotka luonto oli itsestään hänelle näyttänyt, eivät -enää kalvenneet, eikä se enää mitenkään alistunut painumaan entiseen -sieluttomuuteensa. Sen vaikutuksia, jotka eivät vaivanneet pappia -ainoastaan päivällä, vaan myös unissa, hän nimitti ja piti ennen -kaikkea viettelyksinä. Ja koska kirkon oppi on sulautunut yhteen -pakanallisen taikauskon kanssa jo sen vuoksi, että kirkko taistelee -sitä vastaan, luuli Francescokin ihan vakavissaan muutoksensa -johtuneen siitä, että hän oli koskettanut ruokkoamattoman paimenen -tulesta pelastamaa puista esinettä, taikakalua. Epäilemättä oli -vielä elossa jäännöksiä entisajan kauhistavasta Phallospalvonnasta, -inhottavasta epäjumaluudesta, jonka Jeesuksen ristin pyhä sota oli -maailmassa nujertanut. — Siihen saakka, kun hän oli nähnyt tuon -iljettävän tekeleen, oli Francescon sieluun syöpyneenä ollut ainoastaan -risti. Ihan samalla tavoin kuin karjan lampaat merkitään hehkuvalla -merkkiraudalla, oli hänetkin varustettu ristin poltinmerkillä, ja -tämä merkki oli sekä valveilla että unissa vaikuttavana tullut hänen -olemuksensa tunnuskuvaksi. Nyt pälyili ilkeä ja todellinen saatana -ristin ylitse, ja perin saastainen, kauhistava satyyrintunnus valloitti -alituisessa kilvassa yhä enemmän ristin paikkaa. - -Francesco oli selostanut paimenkäyntiään pormestarille ja ensi -sijassa piispalleen, joka lähettämässään vastauksessa hyväksyi hänen -menettelynsä. »Ennen muuta», piispa kirjoitti, »vältämme kaikkea -julkista pahennusta». Hänestä oli erittäin viisas toimenpide se, että -Francesco oli järjestänyt erityisen ja salaisen jumalanpalveluksen -syntis-poloisia varten Sant’ Agatan huipulla olevaan pyhän äidin -kappeliin. Mutta esimiehen tunnustus ei kyennyt palauttamaan Francescon -sielunrauhaa, eikä hän päässyt eroon siitä ajatuksesta, että hän oli -palannut vuoristosta jollakin tavoin taiottuna. - -Ligornettossa, jossa Francesco oli syntynyt ja jossa hänen setänsä, -kuuluisa kuvanveistäjä, oli viettänyt elämänsä viimeiset kymmenen -vuotta, oli vielä sama iäkäs pappi, joka hänen poikana ollessaan -oli opettanut hänelle katolisen uskon pyhiä totuuksia ja opastanut -hänet armon tielle. Eräänä päivänä hän meni tämän vanhan papin -puheille taivallettuaan tien Soanasta Ligornettoon kolmessa tunnissa. -Iäkäs pastori lausui hänet tervetulleeksi ja oli silminnähtävästi -liikuttuneena valmis nuoren miehen toivomuksen mukaan kuulemaan -hänen synnintunnustuksensa. Luonnollisesti hän antoi ripittäytyjälle -synninpäästön. - -Francescon omantunnonvaivat kuvastuvat suunnilleen seuraavasta -tunnustuksesta, jonka hän esitti vanhukselle. Hän lausui: »Siitä -alkaen, kun kävin noiden kurjien syntisten luona Soanan alpilla, olen -ollut ikäänkuin riivattu. Minua puistattaa. Minusta tuntuu kuin en -olisi pukenut ylleni ainoastaan uutta takkia, vaan suorastaan uuden -ihonkin. Kun kuulen Soanan vesiputouksen kohinan, tekisi mieleni -kavuta alas syvään rotkoon ja sijoittua tuntikausiksi sinne syöksyvien -vesimassojen alle tullakseni samalla kertaa sekä ulkonaisesti että -sisäisesti puhtaaksi ja terveeksi. Kun näen ristin kirkossa, ristin -vuoteeni kohdalla, nauran. Minun ei enää kuten aikaisemmin onnistu -itkeä ja huokailla ja kuvitella Vapahtajan kärsimyksiä. Sitävastoin -katsettani vetävät puoleensa kaikenlaiset Luchino Scarabotan taikakalun -kaltaiset esineet. Monesti ne ovat kokonaan toisenlaisia kuin se, -mutta minusta ne kuitenkin näyttävät samanlaisilta. Opiskelujani -varten, voidakseni oikein hyvin syventyä tutkimaan kirkko-isiä, olin -laitattanut verhot työhuoneeni ikkunoihin. Nyt olen otattanut ne -pois. Lintujen laulu, niittyjen halki asuntoni ohitse lumen sulaessa -juoksevien, lukuisten purojen solina, jopa narsissien tuoksukin -häiritsivät minua. Nyt avaan ikkunani selälleen nauttiakseni ahnaasti -kaikesta siitä.« - -»Kaikki tämä huolettaa minua», Francesco jatkoi, »mutta se _ei_ kenties -ole pahinta. Pahempaa ehkä on se, että olen ikäänkuin noiduttuna -joutunut saastaisten pahojen henkien valtapiiriin. Hirvittävästi -ne kiusaavat minua, härnäävät ja houkuttelevat minua julkeasti -syntiin sekä päivän että yön kaikkina tunteina. Aukaisen ikkunan, -ja niiden taikavaikutuksesta minusta tuntuu siltä kuin ikkunani -alla kukkivassa kirsikkapuussa visertävien lintujen laulu uhkuisi -siveetöntä viettiä. Puunkuoren eräät muodot ärsyttävät minua ja -ne, jopa vuoriston viivatkin johtavat mieleeni corporis femininin -osia. Kaikista rukouksistani ja lihankidutuksistani huolimatta olen -joutunut alttiiksi kavalien, ilkeiden ja inhottavien pahojen henkien -hirvittäville hyökkäyksille. Koko luonto, kammoten tunnustan sen -teille, usein kohisee, suhisee ja jymisee pelästyneissä korvissani -kamalaa Phalloslaulua, jolla se palvoo paimenen surkeata, pientä, -puista epäjumalaa, kuten minun kaikesta kilvoittelustani huolimatta on -pakko uskoa.» - -»Tämä kaikki», Francesco jatkoi tunnustustaan, »luonnollisesti pahentaa -rauhattomuuttani ja sielunhätääni sitäkin enemmän, koska pidän -velvollisuutenani käydä taisteluun sotiakseni alpilla sijaitsevaa -mätäpesää vastaan. Mutta vielä tämäkään ei ole tunnustukseni pahin osa. -Pahinta on, että jopa ammattini keskeisimpiinkin velvollisuustehtäviin -on sekoittunut jotakin yhtä helvetillisen suloiselta tuntuvaa, -ikäänkuin kaiken hämäävää, lähtemätöntä myrkkyä. Aluksi Jeesuksen sanat -kadonneesta lampaasta ja paimenesta, joka eroaa laumastaan noutaakseen -sen vaikeakulkuisilta kallioilta, valtasivat minut puhtaalla ja -pyhällä voimallaan. Mutta nyt epäilen, onko tämä tarkoitus vielä -nytkin yhtä puhdas. Se on muuttunut intohimoiseksi kiihkoksi. Herään -yöllä kasvot kyynelissä, ja kaikki ajatukseni sulautuvat voihkivaksi -sääliksi vuorella asuvien kadotettujen sielujen vuoksi. Mutta kun puhun -kadotetuista sieluista, täytyy kenties juuri siinä kohdassa erottaa -valhe totuudesta kipeällä leikkauksella. Scarabotan ja hänen sisarensa -syntisenä sieluna esiintyy nimittäin sisäisten silmieni edessä -yksinomaan ja ainoastaan heidän syntinsä hedelmän, heidän tyttärensä, -kuva.» - -»Nyt kysyn itseltäni, eikö näennäisesti Jumalalle mieleisen intoni -syynä ole luvaton viehtymys häneen ja teenkö oikein, enkö antaudu -iankaikkisen kuoleman vaaraan, jos pitkitän näennäisesti Jumalalle -mieluista työskentelyäni.» - -Iäkäs, maailmaakokenut pappi oli kuunnellut nuorukaisen tunnontarkkaa -tunnustusta enimmäkseen hyvin vakavana, joskus kuitenkin hymyillen. -Tuossa oli Francesco sellaisena kuin hän nuorukaisen tunsi, sekä -ulkoisesti että sisäisesti tunnollisena järjestyksen ihmisenä, -selväpiirteistä täsmällisyyttä ja puhtautta kaipaavana. Hän virkkoi: -»Francesco, älä pelkää! Astu vain eteenpäin tielläsi, kuten aina olet -astunut! Sinun ei sovi kummastella, jos pahan vihollisemme juonet -näyttävät mahtavimmilta ja vaarallisimmilta juuri silloin, kun aiot -temmata hänen kynsistään jo miltei varman uhrin.» - -Mieli vapautuneena Francesco poistui papin asunnosta Ligornetton -kadulle. Tällä pienellä paikkakunnalla hän oli elänyt nuoruutensa -alkuajan. Ligornetto on pieni kylä avaran laakson pohjalla, -jokseenkin tasaisella maalla, ja vihanneksien ja viljakasvien -yläpuolella suikertelee tiukalle punottuja, tummia köysiä muistuttavia -viiniköynnöksiä ylös ja alas silkkiäispuiden välissä. Tätäkin paikkaa -hallitsevat Monte Generoson valtavat rinteet; täältä, läntiseltä -puoleltaan, vuori kohosi mahtavalta perustukseltaan majesteettisenä -näkyviin. - -Oli keskipäivän aika, ja Ligornetto näytti uneliaalta. Francescon -kävellessä häntä tervehtivät vain muutamat kaakottavat kanat, jotkut -leikkivät lapset ja kylän liepeellä haukkuva louskutteleva koira. -Tänne, kylän laitaan, ikäänkuin sen salvaksi oli sijoitettu hänen -setänsä, varakkaan miehen, talo, kuvanveistäjä Vincenzon Buen Retiro, -joka nyt oli asumaton ja oli siirtynyt Tessinin kantonin haltuun -jonkinlaisena muistorakennuksena. Francesco astui portaita myöten -hoidotta jätettyyn ja metsittyneeseen puutarhaan ja antoi sitten -myöten äkkiä heränneelle halulleen mennä taas kerran katsomaan taloa -myös sisältä. Likellä asuvat talonpoikaiset ihmiset, vanhat tutut, -luovuttivat hänelle avaimen. - -Nuoren papin suhtautuminen taiteeseen oli samanlainen kuin se hänen -asemassaan olevilla miehillä tavallisesti on. Hänen kuuluisa setänsä -oli kuollut noin kymmenen vuotta sitten, eikä Francesco ollut vainajan -hautaamispäivän jälkeen nähnyt tunnetun taiteilijakodin huoneita. -Hän ei olisi osannut sanoa, mikä hänet oli yht’äkkiä saanut käymään -tyhjässä talossa, jota ohimennen katsellessaan hän siihen saakka oli -tuntenut vain häipyvää myötätuntoa. Setä ei ollut koskaan ollut hänestä -muuta kuin kunnioitettu henkilö, jonka vaikutuspiiri oli hänestä vieras -ja merkityksetön. - -Kun Francesco oli kiertänyt avainta lukossa ja astui ruostuneilla -saranoillaan narisevasta ovesta eteiseen, häntä vähän puistatti hänen -vastaansa portailta ja kaikkialle avoimeksi jätetyistä ovista huokuva -tomuinen hiljaisuus. Eteisestä oikealle oli taiteilija-vainajan -kirjasto, josta saattoi heti huomata, että täällä oli asunut innokas -kulttuuri-ihminen. Siellä oli alahyllyillä Vasarin teosten ohella -Winckelmannin kootut teokset, kun taas italialaista parnassoa edustivat -Michelangelon sonetit, Dante, Petrarca, Tasso, Ariosto ja muut. Varta -vasten teetettyihin kaappeihin oli sijoitettu kokoelma piirroksia ja -etsauksia, eräässä toisessa kaapissa oli renessanssiajan mitaleja -ja kaikenlaisia arvokkaita, harvinaisia esineitä, niiden joukossa -maalattuja, etruskilaisia savimaljoja, ja eräitä muita antiikkisia -pronssi- ja marmoriesineitä oli asetettu huoneeseen. Siellä täällä -riippui seinällä joitakin Leonardon ja Michelangelon erityisen -kauniita, kehystettyjä tauluja, jotka esittivät alastomia mies- tai -naisvartaloita. Seuraavan pienen kammion kolme seinää olivatkin melkein -ylhäältä alas asti sellaisten esineiden peitossa. - -Sieltä jouduttiin kupolisaliin, joka oli useiden kerrosten korkuinen -ja sai valoa ylhäältä. Täällä Vincenzo oli työskennellyt, käyttäen -muovauspuuta ja talttaa, ja hänen parhaiden luomiensa kipsijäljennökset -täyttivät tämän miltei kirkkomaisen huoneen ahtaalle sullottuna, -äänettömänä kokoelmana. - -Ahdistuneena, jopa levottomana ja omien askeltensa ääntä säikkyvänä -sekä pahan omantunnon vaivaamana Francesco oli saapunut tänne saakka -ja alkoi nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa katsella sedän erinäisiä -teoksia. Erään Michelangelon patsaan vieressä oli siellä nähtävänä -Ghilberti. Samoin siellä oli Dante, teoksia, joissa oli kauttaaltaan -pisteytysmerkkejä, koska niiden mukaan oli valmistettu suurennetut -veistokset marmorista. Mutta nämä maailmankuulut taideteokset eivät -jaksaneet kauan kiinnittää nuoren papin huomiota. Niiden viereen oli -sijoitettu kolmen nuoren neidon patsaat; he olivat erään markiisin -tyttäriä, ja heidän isänsä oli ollut kylliksi ennakkoluuloton -antaakseen heidän olla mestarin malleina ihan alastomina. Ulkonäöstä -päättäen ei nuorin näistä nuorista naisista ollut kahtatoista, toinen -viittätoista ja kolmas seitsemäätoista vuotta vanhempi. Francesco -heräsi vasta kauan viehättyneenä katseltuaan noita solakoita hahmoja. -Näissä veistoksissa ei alastomuus, kuten kreikkalaisten patsaissa, -tuntunut luonnolliselta aateluudelta ja jumaluuden kuvalta, vaan niissä -oli sellainen tuntu kuin olisi epähienosti vilkaistu makuuhuoneeseen. -Ensinnäkään ei näistä ollut häipynyt mallien näköisyys, vaan se oli -selvästi havaittavissa; ja nämä mallit näyttivät sanovan: »Me olemme -sopimattoman alastomia, vastoin tahtoamme ja häveliäisyyttämme loukaten -on häikäilemättömän mahtikäskyn nojalla vaatteemme riisuttu.» Kun -Francesco heräsi viehtymyksestään, jyskytti hänen sydämensä, ja hän -vilkaisi pelokkaasti ympärilleen. Hän ei ollut tehnyt mitään pahaa, -mutta hänestä tuntui synnilliseltä jo pelkästään oleminen yksin -sellaisten veistosten joukossa. - -Jotta häntä ei lopuksi vielä yllätettäisi, päätti hän poistua sieltä -niin nopeasti kuin suinkin. Mutta ulko-ovelle ehdittyään hän ei -lähtenytkään pois, vaan sensijaan napsautti sisältäpäin ovenrivan -lukkoon ja lisäksi kiersi avainta, joten hän nyt oli lukittuna -kuolleiden aavetaloon eikä kukaan enää voinut häntä yllättää. Kun se -oli tehty, hän palasi pahennusta herättävän, kipsisen sulotarkolmikon -luokse. - -Hänen sydämensä jyskyttäessä entistä kiivaammin valtasi hänet -siellä pian kalpea, vauhko mielettömyys. Hänen oli pakko sivellä -varttuneimman markiisittaren hiuksia, ikäänkuin tyttö olisi ollut -elävä. Vaikkakin tämä teko ilmeisesti ja myös hänen oman arvostelunsa -mukaan hipoi hulluutta, oli se kuitenkin jossakin määrin papillinen. -Mutta toisen markiisittaren täytyi jo sopeutua siihen, että hänen -olkapäätänsä ja käsivarttaan hiveltiin, täyteläistä olkapäätä ja -täyteläistä käsivartta, joka päättyi hentoon ja suloiseen käteen. Pian -oli Francesco kolmannen, nuorimman markiisittaren luona ja osoitti -pitemmälle menevää hellyyttä painaen lopuksi arkailevan, rikollisen -suudelman tytön vasemman rinnan alle, mikä teko hämmensi hänet -lopullisesti niin että hän tunsi itsensä masentuneeksi syntiseksi, -jonka mieliala ei ollut yhtään parempi kuin Aatamin silloin, kun hän -kuuli Herran äänen maistettuaan hyvän ja pahan tiedon omenaa. Hän -pakeni. Hän juoksi pois kuin vainottuna. - -Seuraavat päivät Francesco vietti osittain kirkossa, osittain -pappilassaan lihankidutuksissa. Hän oli syvästi masentunut ja katuva. -Sellaisen hartauden puuskassa, jollaista hän ei ollut vielä koskaan -ennen tuntenut, hän uskalsi toivoa lopuksi selviytyvänsä voittajana -lihan kiusauksista. Taistelu hyvän ja pahan välillä oli kuitenkin -puhjennut hänen rinnassaan aavistamattoman pelottavasti, niin että -hänestä näytti kuin Jumala ja perkele olisivat ensi kerran sijoittaneet -taistelutantereensa hänen rintaansa. Nuorelle kirkonmiehelle ei -enää tarjonnut rauhaa hänen olemassaolonsa sekään vaihe, jonka -aikana hän ei oikeastaan ollut vastuunalainen, nimittäin uni, sillä -juuri vartioimaton yöunen aika näytti olevan saatanasta erityisen -tervetullut, ja silloin se järjesti vietteleviä ja turmiollisia kujeita -nuorukaisen muutoin viattomassa sielussa. Eräänä yönä, aamupuolella -— hän ei tiennyt, tapahtuiko se unessa vai valveilla — hän näki -kuun valkeassa valossa markiisin kolmen tyttären valkeiden hahmojen -astuvan hänen huoneeseensa ja hänen vuoteensa viereen, ja tarkemmin -silmätessään hän huomasi niiden jokaisen maagillisella tavalla -sulautuneen yhteen Santa Croce-alpin nuoren paimentytön kuvan kanssa. - -Epäilemättä ulottui Scarabotan leikkikalumaisen pienestä asumuksesta -tänne papin huoneeseen saakka, jonka ikkunasta alppi näkyi, side, jonka -lankoja eivät enkelit kehränneet. Francesco tiesi taivaallisesta ja -myös helvetin valtakunnasta kylliksi heti oivaltaakseen, minkä hengen -siittämää tämä työ oli. Francesco uskoi noituuteen. Perehtyneenä -skolastisen tieteen useihin aloihin hän otaksui pahojen henkien -käyttävän hyväkseen tähtien tehoa saadakseen aikaan määrättyjä -turmiollisia vaikutuksia. Hän oli oppinut, että ruumiiseen nähden -ihminen kuului taivaankappaleihin, ymmärrys teki hänet enkelien -kaltaiseksi, hänen tahtonsa oli alistettu Jumalan valtaan, mutta Jumala -salli langenneiden enkelien johtaa hänen tahtonsa pois Jumalasta, -ja pahojen henkien valtakunta suureni liittoutuessaan sellaisten jo -vieteltyjen ihmisten kanssa. Sitä paitsi hetkellinen, ruumiillinen -tunne helvetin henkien käyttämänä saattoi usein olla ihmisen ikuisen -turmion syynä. Lyhyesti sanoen, nuori pappi vapisi luitaan ja ytimiään -myöten ja pelkäsi perkeleiden myrkyllistä puremaa, vereltä haisevia -pahoja henkiä, Behemoth-hirviötä ja ihan erityisesti Asmodeusta, -huoruuden tunnustettua pahaa henkeä. - -Ensiksi hän ei voinut ratkaisevasti otaksua hyljeksittyjen sisarusten -langenneen noituuden ja taikuuden syntiin. Tosin hänelle sattui -kokemus, joka hänestä oli pahasti epäilyttävä. Joka päivä hän puhdisti -sisäistä olemustaan, osoittaen pyhää intoa ja käyttäen uskonnon kaikkia -keinoja, poistaakseen sieltä paimentytön kuvan, mutta yhä uudelleen -kuva ilmestyi sinne entistä kirkkaampana, varmempana ja selvempänä. -Millainen oli se maalaus ja millaiselle tuhoutumattomalle puupinnalle -tai liinakankaalle se oli maalattu, kun siihen ei vähääkään pystynyt -vesi eikä tuli! - -Monesti hän hiljaa ja hämmästyneenä tarkkaili, kuinka tämä kuva -tunkeutui kaikkialle. Kun hän kirjaa lukiessaan näki nuo hennot, -omituisen punertavan, maanruskean tukan kehystämät kasvot ja isot, -tummat silmät jollakin sivulla, käänsi hän viereisen lehden sitä -peittämään ja piilottamaan. Mutta se näkyi kaikkien lehtien lävitse, -ikäänkuin niitä ei olisi ollutkaan, kuten se muuten näkyi myös -verhojen, ovien ja seinien lävitse talossa ja vieläpä kirkossakin. - -Tällaisten ahdistusten ja sisäisten ristiriitojen vaivaamaa nuorta -pappia kalvoi lisäksi malttamattomuus, koska Sant’ Agatan laella -pidettävän erityisen jumalanpalveluksen määräpäivä ei tuntunut joutuvan -kylliksi nopeasti. Hän halusi niin pian kuin suinkin suorittaa -velvollisuudekseen ottamansa tehtävän koska hän sillä ehkä saisi -riistetyksi neidon helvetin ruhtinaan kynsistä. Vielä hartaammin hän -toivoi näkevänsä tytön jälleen, mutta eniten hän kaipasi pelastumista -tuskaisesta lumouksestaan, sillä hän toivoi sen varmasti toteutuvan. -Francesco söi vähän, vietti suurimman osan öistään valveilla, ja kun -hän päivä päivältä kävi yhä enemmän huolten painamaksi ja kalpeaksi, -saavutti hän seurakunnassaan entistäkin suuremman esimerkillisen -hurskauden maineen. - -Vihdoin oli tullut se aamu, joksi pappi oli kutsunut syntispoloiset -ylhäällä sokeritoppamaisen Sant’ Agatan laella olevaan kappeliin. -Sinne vievää äärimmäisen vaivalloista tietä ei ehtinyt taivaltaa -kahta tuntia lyhyemmässä ajassa. Yhdeksännellä tunnilla Francesco -astui matkavalmiina Soanan aukiolle sydän hilpeänä ja virkistyneenä, -katsellen maailmaa uudestisyntyneen silmillä. Toukokuun alku lähestyi, -ja niinpä oli koittanut niin ihana päivä kuin suinkin saattoi ajatella, -mutta nuori mies oli elänyt jo useita yhtä kauniita päiviä luonnon -silti näyttämättä hänestä Edenin puutarhan kaltaiselta, kuten se tänään -näytti. Nyt häntä ympäröi paratiisi. - -Kirkkaan vuoristoveden täyttämän sarkofagin ympärillä seisoi kuten -tavallisesti vaimoja ja neitoja, jotka tervehtivät pappia äänekkäillä -huudahduksilla. Jokin piirre hänen ryhdissään ja hänen ilmeissään ynnä -alkavan päivän juhlallinen raikkaus olivat rohkaisseet pesijättäriä. -Hameenliepeet puristettuina jalkojen väliin, niin että muutamien -ruskeat pohkeet ja polvet olivat näkyvissä, he seisoivat kumarassa, -rivakasti työskennellen voimakkailla, samoin ruskeilla, paljailla -käsivarsillaan. Francesco meni joukon luokse. Hän katsoi tarpeelliseksi -lausuilla kaikenlaisia ystävällisiä sanoja, jotka eivät millään tavoin -olleet hänen hengellisen vitkansa yhteydessä, vaan koskivat hyvää -säätä, hyvää mielialaa ja toivottavaa, hyvää viinivuotta. Nähtävästi -kuvanveistäjäsetänsä taloon tekemänsä käynnin innostamana nuori pappi -nyt ensi kerran antautui tarkastamaan ruumisarkun koristeellista -reunusta, johon oli kuvattu Bacchuksen palvelijain kulkue, hyppeleviä -satyyreja, tanssivia huilunsoittajattaria ja Dionysoksen, rypälekruunun -koristaman viininjumalan, vaunut, joita pantterit vetivät. Tällä -hetkellä hänestä ei tuntunut kummalliselta se, että muinaisajan ihmiset -olivat peittäneet kuoleman kotelon pursuavan elämän hahmoilla. Vaimot -ja neidot, joista muutamat olivat harvinaisen kauniita, lörpöttelivät -ja naureskelivat hänelle hänen silmäillessään arkkua, ja ajoittain -hänestä tuntui kuin hän itsekin olisi ollut päihtyneiden, ilakoivien -menadien ympäröimä. - -Nyt toisen kerran kavutessaan vuoristoluontoon hän oli ensimmäisen -retken aikaiseen itseensä verrattuna samanlainen kuin näkeväsilmäinen -ihminen on äitinsä kohdusta saakka sokeana olleeseen verrattuna. -Pakottavan selvänä oli Francescolla sellainen tunne, että hän oli äkkiä -tullut näkeväksi. Siinä mielessä ei sarkofagin katseleminen suinkaan -tuntunut hänestä satunnaiselta, vaan syvän merkitykselliseltä. Missä -oli vainaja? Elämän juokseva vesi täytti avoimen, kivisen ruumisarkun, -ja ikuinen kuolleistaherääminen oli muinaisajan ihmisten kielellä -tulkittuna marmorin pinnalla. Niin oli evankeliumi ymmärrettävä. - -Tosin ei tähän evankeliumiin jäänyt paljon yhteistä sen kanssa, jota -hän oli aikaisemmin oppinut ja opettanut. Se ei suinkaan juontunut -kirjan sivuista ja kirjaimista, vaan paljon enemmän se kumpusi maasta -ruohon, yrttien ja kukkien kautta tai valui auringon keskipisteestä -valon mukana. Koko luonto muuttui ikäänkuin puhuvaksi ja eläväksi. -Kuollut ja mykkä luonto tuli vireäksi, tuttavalliseksi, avoimeksi ja -puheliaaksi. Äkkiä se tuntui ilmaisevan nuorelle papille kaiken, mitä -se oli siihen saakka äänettömänä pitänyt salassa. Hän tuntui olevan -sen lemmikki, sen valittu, sen poika, jolle se äidin tavoin uskoi -rakkautensa ja äitiytensä pyhän salaisuuden. Kaikki kauhun kuilut, -kaikki hänen järkkyneen sielunsa tuskaiset huolet olivat häipyneet. -Helvetin luulotellun hyökkäyksen synkkyydestä ja pelosta ei ollut -mitään jäljellä. Koko luonnosta uhosi hyvyyttä ja rakkautta, ja ylen -rikkaana hyvyydestä ja rakkaudesta saattoi Francesco antaa sille -takaisin hyvyyttä ja rakkautta. - -Merkillistä: hänen kavutessaan vaivalloisesti ylöspäin kinsterien, -pyökkien ja sinivattutiheikköjen välitse, usein luiskahdellen -särmäisiltä kiviltä, häntä ympäröivä kevätaamu tuntui autuaalliselta -ja valtavalta luonnonsinfonialta, joka kertoi enemmän luomisesta kuin -luoduista. Kuolemasta iäksi vapautetun luomistyön mysteerio ilmaisi -verhotta itsensä. Se, joka ei kuullut tätä sinfoniaa — niin tuntui -papista — petti itseään alkaessaan virrentekijän sanoilla ylistää: -»Jubilate Deo omnis terra» tai »Benedicte coeli domino». - -Kylläisen täyteläisenä kohisi Soanan vesiputous ahtaaseen rotkoonsa. -Sen pauhu kaikui paisuneena ja hekumallisena. Sen puhetta ei voinut -olla kuulematta. Milloin kumeampana, milloin heleämpänä soi tyytymisen -ääni, alituisesti muuttuen. Jymisevä lumivyöry irtaantui Generoson -jättimäisiltä rinteiltä, ja kun jymy ehti Francescon korviin, oli -vyöry itse jo syöksynyt Savaglian uomaan, vieden muassaan äänettömänä -virtana soluvaa lunta. Oliko luonnossa mitään sellaista, mikä ei -kuulunut elämän piiriin ja missä ei ollut sielua, mitään, missä ei -toteutunut pakottava tahto? Kaikkialla oli sanoja, kirjoitusta, laulua -ja kiihtävää verenkäyntiä. Eikö aurinko ystävällisesti laskenut -lämmintä kättä hänen selkäänsä olkapäiden väliin? Eivätkö laakeri- -ja pyökkitiheikköjen lehdet kahisseet ja liikkuneet, kun hän ohi -mennessään pyyhkäisi niitä? Eikö vettä kummunnut kaikkialle, ja eikö se -hiljaa solisten, piirtänyt kaikkialle uomansa ura- ja solmumerkkejä? -Eikö hän, Francesco Vela, niitä lukenut, eivätkö niitä lukeneet -kymmenientuhansien pienten ja suurten kasvien hiusjuuret, ja eikö juuri -niiden salaisuus esiintynyt kymmenissätuhansissa kukissa ja niiden -verholehdissä? Pappi otti käteensä pienenpienen kiven ja näki sen -pinnalla punertavaa jäkälää; siinäkin puhuva, maalaava, kirjoittava -ihmemaailma, muovaava muoto, joka oli todistuksena elämän kuvissa -vaikuttavasta kuvia luovasta kyvystä. - -Entä eivätkö samaa todistaneet lintujen äänet, jotka liittyivät -toisiinsa äärettömän hienoina, näkymättöminä säikeinä valtavan -vuorilaakson onkaloiden ylitse kuin verkko? Tämä kuuluva silmukkaverho -näytti Francescosta ajoittain muuttuvan näkyviksi, hopeavälkkeisiksi -langoiksi, jotka saivat sisäisen, puhuvan tulen liekehtimään. Eikö se -ollut luonnon kuuluvaksi ja näkyväksi tullutta rakkautta ja ilmaistua -onnea? - -Ja eikö ollut ihmeellistä, että niin pian kuin tämä seitti häipyi tai -särkyi, nopeasti sujahtelevat, väsymättömät sukkulaiset liittivät sen -jälleen? Missä pienet, siivekkäät kutojat istuivat? Niitä ei näkynyt, -jollei ehkä pieni lintunen mykkänä ja kiirehtien siirtynyt toiseen -paikkaan. Pienistä kurkuista tulvi tämä kaikkea muuta kuuluvammin -riemuitseva, kauas kantautuva puhe. - -Siellä, missä kaikki pulppusi, missä kaikki sykähteli, sekä hänessä -että hänen ympärillään, ei Francesco osannut erottaa kuoleman -paikkaa. Hän kosketti kastanjapuun runkoa ja tunsi, kuinka se pakotti -ravitsevat nesteet kohoamaan lävitseen. Hän imi ilmaa, ikäänkuin se -olisi ollut elävä sielu, ja tiesi heti saavansa juuri sitä kiittää -oman sielunsa hengityksestä ja ylistyksestä. Entä eikö juuri yksin se -tehnyt hänen kurkustaan ja kielestään julistamisen puhuvan välineen? -Francesco viivähti tuokion muurahaiskeon ääressä, jossa kuhisi innokas -uurastus. Nuo arvoitukselliset pikku elävät olivat kalunneet pienen -peltohiiren niin että vain hento luuranko oli jäljellä. Eivätkö tuo -soma, pieni luuranko ja muurahaisvaltion lämpimiin uumeniin kuljetettu -ja kadonnut hiiri kertoneet elämän tuhoutumattomuudesta, ja eikö -luonto kuvia luovassa tarpeessaan tai pakossaan vain ollut etsinyt -uutta muotoa? Pappi näki jälleen Sant’ Agatan ruskeat kalasääsket, -ei tällä kertaa alapuolellaan, vaan korkealla yläpuolellaan. Niiden -siivekkäät, höyheniset ruumiit kantoivat veren ihmettä, sykkivän -sydämen ihmettä majesteettisessa hurmiossa avaruuden halki. Mutta kuka -olisi voinut olla tajuamatta, että niiden lennon vaihtuvat kaarteet -piirsivät siniselle, silkkimäiselle taivaalle selvää kirjoitusta, -josta ei voinut erehtyä ja jonka merkitys ja kauneus mitä likeisimmin -liittyivät elämään ja rakkauteen. Francescosta tuntui ihan siltä -kuin linnut olisivat vaatineet häntä lukemaan. Ja samalla kun ne -kirjoittivat lentokuvioillaan, ei niiltä myöskään ollut evätty -lukemiskykyä. Francesco ajatteli näille siivekkäille kalastajille -suotua, kauaskantavaa katsetta. Ja hän ajatteli ihmisten, lintujen, -imettäväisten, hyönteisten ja kalojen lukemattomia silmiä, joilla -luonto itseään katseli. Hänen yhä syvemmäksi hämmästyksekseen hänelle -selvisi luonnon ääretön äidillisyys. Se huolehti siitä, ettei sen -lapsilta sen kaikki käsittävän äidillisyyden alueella mitään jäänyt -nauttimatta ja salatuksi; se ei ollut ainoastaan suonut niille näkö-, -kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisteja, vaan sillä oli, kuten Francesco -tunsi varalla vielä lukemattomia uusia aisteja aikakausien vaihteluja -varten. Kuinka valtava näkö, kuulo, haju, maku ja tunto maailmassa -olikaan! — Ja kalasääskien yläpuolella väikkyi vaalea pilvi. Se -muistutti säihkyvää telttakatosta. Mutta sekin siirtyi paikaltaan ja -muuttui silminnähtävästi mitä eloisimmin vaihteluin. - -Francescon silmistä oli kaihi pudonnut syvien, salattujen voimien -vaikutuksesta. Mutta tämän elämyksen arvoa lisäsi se hänet, hänen -sitä myöntämättä, onnelliseksi tekevä seikka, että häntä odotti neljä -ihanaa tuntia, joiden aikana hän jälleen näkisi kovaonnisen, vainotun -paimentytön. Se tieto teki hänet varmaksi ja rikkaaksi, ikäänkuin niin -kaunissisältöinen aika ei voisikaan kulua loppuun. Tuolla ylhäällä, -niin, tuolla ylhäällä, missä oli pieni kappeli, ja kalasääsket sen -yläpuolelle kaartelemassa, odotti häntä, kuten hän arveli, onni jota -enkelitkin varmaan kadehtivat. Hän kiipesi kiipeämistään, ja mitä -autuain into antoi hänelle siivet. Sen, mitä hän tuolla ylhäällä -kokisi, täytyisi varmasti valahtaa hänen päällensä eräänlaisena -kirkastuksena ja taivaan välittömässä läheisyydessä tehdä hänet -melkeinpä ikuisen hyvän paimenen kaltaiseksi. »Sursum corda! Sursum -corda!» Hän hoki itsekseen Franciscuksen tervehdystä, samalla kun hänen -vierellään käveli pyhä Agatan marttyyri, jolle vuoren laella sijaitseva -kappeli oli omistettu ja joka oli astellut kuolemaan pyövelin käsissä -ikäänkuin olisi mennyt tanssimaan. Ja heidän jäljessään, siltä tuntui -innokkaasti kapuavasta Francescosta, seurasi jono pyhiä naisia, jotka -kaikki tahtoivat olla näkemässä juhlallisella laella tapahtuvaa -rakkaudenihmettä. Itse Maria, jonka ambrosialla voidellut hiukset -olivat ihanasti hajallaan, käveli viehkein jaloin kaukana papin ja -autuutettujen naisten kulkueen edellä, jotta maa hänen katseensa, hänen -hengityksensä, hänen askeltensa vaikutuksesta saisi kaikkia varten -juhlallisen kukkaspeitteen. »Invoco te! Invoco te!» huohotti Francesco -ihastuneena. »Invoco te, nostra benigna stella!» - -Pappi oli väsymystä tuntematta saapunut kartiomaisen vuoren laelle, -joka tuskin oli laajempi kuin se ala, jonka siellä olevan pienen -jumalanhuoneen perustus valtasi. Tilaa jäi vielä kaidalle reunamalle -ja ahtaalle edustalle, jonka keskellä kasvoi nuori, vielä lehdetön -kastanja. Näytti siltä kuin tämän yksinäisen pikku kirkon ympärille -olisi siroteltu kappale taivasta tai Marian sinistä vaippaa; siinä -määrin oli sinisiä katkeroita versonut pyhäkön ympärille. Olisi myös -saattanut kuvitella vuoren huipun yksinkertaisesti kohonneen taivaan -sineen. - -Kuoripoika ja Scarabota-sisarukset olivat jo saapuneet ja sijoittuneet -mukavasti kastanjan juurelle. Francesco kalpeni, sillä hänen -katseensa oli turhaan, joskin vain nopeasti harhaillen etsinyt nuorta -paimentyttöä. Mutta hän otti kasvoilleen ankaran ilmeen ja avasi -kappelin oven isolla, ruosteisella avaimella paljastamatta pettymystään -sekä sielunsa tyrmistystä. Hän astui ahtaaseen kirkkoon, jonka alttarin -taakse kuoripoika pian laittoi kaikki kuntoon messua varten. Mukana -tuodusta pullosta kaadettiin vihkivettä kuivuneeseen maljaan, jossa -sisarukset nyt saattoivat kostuttaa kovat ja syntiset hyppysensä. He -pirskottivat vihkivettä päällensä, tekivät ristinmerkin ja laskeutuivat -aran kunnioittavasti polvilleen ihan kynnyksen viereen. - -Rauhattomuuden ajamana oli Francesco tällä välin poistunut vielä -kerran ulkosalle, jossa hän vähän aikaa sinne tänne käveltyään -mykistyen ja syväksi järkytyksekseen löysi etsimänsä tytön, joka lepäsi -hieman lakitasanteen alapuolella sinisten katkerojen, kuin loistavan -tähtitaivaan keskellä. — »Tule sisälle! Olen odottanut sinua», huusi -pastori. Tyttö nousi velton näköisesti pystyyn ja katsoi Francescoon -rauhallisesti alaspäin käännettyjen silmäripsiensä lomitse. Samalla hän -näytti ihastuttavan lempeästi hieman hymyilevän, mikä kuitenkin johtui -vain hänen suloisen suunsa luonnollisesta muodosta, sinisten silmien -viehättävästä loisteesta ja täyteläisten poskien hienoista hymykuopista. - -Tässä silmänräpäyksessä se kuva, jota Francesco oli vaalinut -sielussaan, uudistui ja täydellistyi ratkaisevan kohtalokkaasti. -Hän näki lapsellisen viattomat madonnankasvot, joiden hämmentävään -viehätysvoimaan liittyi aivan vähäistä, kipeää katkeruutta. Hänen -poskiensa vahvahko puna peitti valkeata, ei ruskeata ihoa, josta -kosteanpunaiset huulet helottivat hohtaen, granaattiomenan tavoin. -Kaikista tämän lapsellisen pään piirteistä kuvastui samalla kertaa -suloa ja katkeruutta, surumieltä ja hilpeyttä. Hänen katseessaan -oli arkaa perääntymistä ja samalla hellää vaatimusta, mutta ne -eivät olleet rajuja, eläimellisen kiihkeitä, vaan itsetiedottoman -kukkamaisia. Joskin silmiin näytti kätkeytyvän kukan arvoitus ja -taru, niin neidon koko olemus muistutti pikemminkin kaunista ja -kypsää hedelmää. Tämä pää, kuten Francesco kummastellen itsekseen -totesi, oli vielä ihan lapsen siinä ilmenevään sieluun nähden, ja -vain eräänlainen rypälemäinen täyteläisyys osoitti, että lapsuusiän -raja oli sivuutettu ja naisen tarkoitus oli saavutettu. Osittain -maanruskea, osittain vaaleampien suortuvien kirjavoima tukka oli -sidottu paksuksi seppeleeksi ohimoiden ja otsan ympärille. Toisaalta -raskas, toisaalta sisäisesti kuohuva, jalon kypsä uneliaisuus näytti -painavan tytön silmäripsiä alaspäin ja antoi hänen silmilleen kosteaa, -tulvivaa tunteikkuutta. Mutta pään musiikki muuttui norsunluumaisen -kaulan alapuolella toiseksi, jonka ikuisissa sävelissä on toisenlainen -sisältö. Olkapäistä alkoi nainen, nuorekkaan, kypsän täyteläinen -nainen, joka oli miltei liian täyteläinen ja joka ei näyttänyt -kuuluvan lapsekkaan pään yhteyteen. Paljaat jalat ja vankat, -ruskettuneet pohkeet olivat hedelmällisen täyteläiset, melkein liian -tukevat hänelle, kuten Francescosta näytti. Pää ei ollut tietoinen -naisvartalonsa aistihuumaisesta mysteeristä, korkeintaan sillä oli -siitä vähäinen aavistus. Mutta juuri sen vuoksi Francesco tunsi, -että hän oli auttamattomasti, kuin olisi ollut kysymys elämästä ja -kuolemasta, kiintynyt tuohon päähän ja tuohon kaikkivoipaan vartaloon. - -Mutta kaikesta siitä, mitä nuori mies siinä silmänräpäyksessä, jona -hän jälleen kohtasi tämän Jumalan luoman, perisynnin niin raskaasti -painaman olennon, lienee nähnyt, havainnut ja tuntenut, ei hänessä -voinut huomata mitään paitsi huulten hiljaista vavahtelua. »Mikä -oikeastaan on nimesi?» hän vain kysyi synnin vaivaamalta, synnittömältä -tytöltä. Tyttö vastasi, että hänen nimensä oli Agata, ja hänen äänensä -kuulosti Francescosta paratiisin naurukyyhkysen kujerrukselta. -»Osaatko lukea ja kirjoittaa?» tiedusti pappi. Tyttö vastasi: »En!» -»Tiedätkö mitään pyhän messu-uhrin merkityksestä?» Toinen katsoi -häneen virkkamatta mitään. Silloin hän käski tytön tulla kirkkoon ja -meni itse edellä sisälle. Alttarin takana kuoripoika auttoi messupuvun -hänen yllensä, Francesco pani baretin päähänsä, ja pyhä toimitus sopi -aloittaa; milloinkaan ei nuori mies ollut messutilaisuudessa tuntenut -olevansa niin juhlallisen, palavan hartauden läpitunkema kuin hän nyt -oli. - -Hänestä tuntui kuin kaikkihyvä Jumala nyt vasta olisi kutsunut hänet -palvelijakseen. Papillisen vihkimisen tie, jonka hän oli taivaltanut, -näytti hänestä nyt pelkältä kuivalta sisällyksettömältä ja petolliselta -hätäilyltä, jolla ei ollut mitään yhteistä tosijumalallisen kanssa. -Mutta nyt oli koittanut hänen jumalallinen hetkensä, pyhä aikansa. -Vapahtajan rakkaus muistutti taivaallista tulisadetta, jossa hän seisoi -ja joka äkkiä vapautti ja viritti liekkiin koko hänen oman sisäisen -rakkautensa. Äärettömässä rakkaudessaan hänen sydämensä laajeni koko -luomakunnan käsittäväksi ja liittyi ihastuneena sykähtelemään kaikkien -luotujen kanssa samalla tavoin. Tästä hurmiosta, joka melkein huumasi -hänet, tulvi kaksin kerroin voimakkaampana esiin myötätunto kaikkia -olentoja kohtaan, jumalallisen hyvyyden intomielinen tavoittelu, ja -nyt vasta hän uskoi täysin ymmärtävänsä pyhää äitikirkkoa ja sen -messua. Nyt hän tahtoi kirkon palvelijana osoittaa tyyten toisenlaista, -uudistunutta intoa. - -Ja kuinka olikaan tämä matka, nousu tälle huipulle, selvittänyt -hänelle sen salaisuuden, jonka merkitystä hän oli Agatalta kysynyt! -Tytön äänettömyys, joka oli mykistänyt myös hänet, osoitti hänelle, -vaikka hän ei sitä näyttänyt, että he molemmat olivat saaneet tiedon -heidän kummankin osakseen nyt tulleen jumalallisen ilmoituksen -kautta. Eikö ikuinen äiti ollut kaikkien muutosten perusta ja kaiken -lihaksitulemisen pohja, ja eikö hän, Francesco, ollut kutsunut näitä -oman onnensa nojaan jätettyjä, pimeässä hapuilevia jumalanlapsia tälle -ylimaalliselle vuorenhuipulle osoittaakseen heille ehtoollisena pojan -muuttumisihmeen, leivän ja viinin muuttumisen Kristuksen ruumiiksi ja -vereksi? Niinpä nuori mies seisoi ehtoolliskalkki kädessään, silmät -ilosta kosteina. Hänestä tuntui kuin hän itsekin tulisi jumalaksi. -Ollessaan tässä valitun profeetan, pyhän välittäjän, tilassa hän tunsi -näkymättömien jäsenten kohottavan hänet taivaisiin saakka sellaisessa -ilon ja kaikkivaltiuden tunnossa, joka, kuten hän uskoi, nosti hänet -äärettömän korkealle kirkkojen ja papiston koko joukkion yläpuolelle. -Heidän tulisi nähdä hänet, hämmästyneinä ja hartaan kunnioittavina -suunnata katseensa häneen, huimaavan korkealle alttarille, jolla -hän seisoi. Hän nimittäin seisoi alttarilla kokonaan toisenlaisessa -ja ylevämmässä mielessä kuin Pietarin sijainen, paavi, vihkimisensä -jälkeen seisoo. Kouristuksenomaisesti haltioituneena hän ojensi -kiittämisen ja muutosten ehtoollismaljaa, koko luomakunnan alati -uudestisyntyvän jumalanruumiin symbolia, avaruuden äärettömyyteen, -jossa se loisti kuin uusi, kirkkaampi aurinko. Ja kun hän siten -seisoi pyhä malja kohotettuna omasta mielestään kokonaisen iäisyyden, -todellisuudessa kaksi tai kolme sekuntia, tuntui hänestä kuin -sokeritoppamaisen Sant’ Agatan rinteet olisivat alhaalta ylös saakka -olleet kuuntelevien enkelien, pyhimysten ja apostolien peitossa. Mutta -melkein vielä ihanammilta hänestä tuntuivat kumea rummunpärinä ja -jono kaunisasuisia naisia, jotka selvästi näkyivät seinien lävitse -liikkuessaan pienen kappelin ympärillä yhdistettyinä toisiinsa -kukkakiehkuroilla. Heidän takanaan pyörivät piiriä hurmioituneen -kiihkon vallassa sarkofagin menadit, tanssivat ja hyppivät -vuohenjalkaiset satyyrit, joista muutamat kantoivat Luchino Scarabotan -puista hedelmällisyyden symbolia hilpeässä kulkueessa. - -Soanaan palattuaan Francesco sai kokea raskaan selviämisen, kuten -jokainen, joka on juonut humaltumisen pikarin viimeistä pohjasakkaa -myöten. Scarabotan perhe oli messun jälkeen poistunut; veli, sisar ja -tytär olivat jäähyväisiä sanoessaan kiitollisina suudelleet nuoren -papin kättä. - -Hänen mielialansa nyt painuessa yhä alemmaksi alkoi se sieluntila, -jossa hän oli ollut lukiessaan messua vuoren laella, tuntua hänestä -yhä epäilyttävämmältä. Myöskin Sant’ Agatan huippu oli varmastikin -aikaisemmin ollut jollekin epäjumalalle pyhitetty palveluspaikka; se, -mikä hänestä siellä ylhäällä oli tuntunut Pyhän Hengen suhinalta, -oli ehkä ollutkin epäjumalan sortuneen vallan demonista vaikutusta, -jonka Jeesus Kristus oli kukistanut, mutta jonka maailman luoja ja -ohjaaja yhä vieläkin salli käyttää turmiollista valtaansa. Papin -saavuttua Soanaan ja pappilaansa oli se tieto että hän oli tehnyt -itsensä syypääksi raskaaseen syntiin vallannut hänet täydelleen, ja -hänen sielunhätänsä sen vuoksi kävi niin ankaraksi, että hän jo ennen -päivällistä meni kirkkoon, joka oli seinäkkäin hänen asuntonsa kanssa, -antautuakseen palavissa rukouksissa korkeimman välittäjän huostaan ja, -jos suinkin mahdollista, puhdistautuakseen hänen armossaan. - -Selvästi tuntien avuttomuutensa hän rukoili, ettei Jumala jättäisi -häntä alttiiksi pahojen henkien hyökkäyksille. Hän tunsi varsin -hyvin, ja hän tunnusti sen, kuinka ne monin tavoin ahdistivat hänen -olemustaan milloin sitä supistivat, milloin taas laajensivat yli -aikaisempien, terveellisten rajojen, muuttaen sitä mitä hirvittävimmin. -»Olin huolellisesti hoidettu pikku puutarha sinun kunniaksesi», puhui -Francesco Jumalalle. »Nyt se on hukkunut vedenpaisumukseen, joka ehkä -kiertotähden vaikutuksesta yhä kasvaa ja jonka rannattomalla ulapalla -minä ajelehdin mitättömän pienessä veneessä. Ennen tiesin tarkoin -tieni. Se oli sama kuin se tie, jonka pyhä kirkkosi palvelijoillesi -osoittaa. Nyt minä pikemminkin ajaudun kuin olen varma päämäärästä ja -tiestä.» - -»Anna minulle», rukoili Francesco palavasti, »tähänastiset rajani -ja entinen varmuuteni ja käske pahojen enkelien lakata virittämästä -vaarallisia ansojaan avuttomalle palvelijallesi. Älä johdata, oi, -älä johdata meitä kiusaukseen. Minä menin näiden syntis-parkojen -luokse sinun palveluksessasi; laita niin, että taaskin pääsen pyhien -velvollisuuksieni tiukasti rajoitettuun piiriin.» - -Francescon rukouksissa ei enää ollut entistä selvyyttä ja -havainnollisuutta. Hän pyysi keskenään ristiriitaisia seikkoja. Joskus -hän itsekin epäili, oliko hänen rukouksiaan kannattava kiihkeys -peräisin taivaasta vai jostakin muusta lähteestä. Se merkitsi, ettei -hän oikein tiennyt, eikö hän ehkä rukoillut taivaalta pohjaltaan -helvetillistä hyvää. Se, että hän sulki Scarabota-sisarukset -rukouksiinsa, saattoi johtua kristillisestä säälistä ja papillisesta -huolenpidosta. Mutta oliko asianlaita sama, kun hän palavan hartaasti, -vuodattaen kuumia kyyneleitä, rukoili taivaalta Agatan pelastusta? - -Tähän kysymykseen hän saattoi joskus vielä vastata myöntävästi, sillä -väkevimmän vietin aiheuttama selvätuntuinen mielenliikutus, joka oli -vallannut hänet silloin, kun hän näki tytön jälleen, oli muuttunut -jotakin äärettömän puhdasta tavoittelevaksi haaveelliseksi tunteeksi. -Tämän muutoksen johdosta Francesco ei huomannut, kuinka kuolemansynnin -hedelmä tunkeutui Marian, Jumalan äidin, sijalle ja oli myös hänen -rukouksissaan ja ajatuksissaan madonnan ruumiillistuma. Toukokuun -ensimmäisenä päivänä alkoi Soanan kirkossa kuten kaikkialla erityinen -Marian palvelus, jonka noudattaminen vielä nimenomaan tuuditti nuoren -papin valppautta uneen. Joka päivä hän iltahämärissä piti etupäässä -Soanan vaimoille ja tyttärille lyhyen saarnan, käsitellen siunatun -neitsyen hyveitä. Sitä ennen ja sen jälkeen kaikui kirkon laivasta -avoimen oven kautta keväiseen ulko-ilmaan ylistyslauluja Marian -kunniaksi. Ja vanhoihin, ihaniin, sanoiltaan ja säveliltään niin -viehättäviin lauluihin sekaantui ulkoa varpusten hilpeätä sirkutusta -ja läheisistä, kosteista rotkoista kantautuvaa mitä suloisinta -satakielenlaulua. Sellaisina hetkinä oli Francesco, joka näennäisesti -palveli Mariaa, täydelleen antautunut palvomaan epäjumalaansa. - -Jos Soanan äidit ja tyttäret olisivat aavistaneet, että he papin -silmissä olivat seurakunta, jonka hän joka päivä kutsui koolle kirkkoon -palvoakseen tätä vihattua synninhedelmää tai kohotakseen Maria-laulun -hartaiden sävelien kantamana kaukaiselle, korkealle kalliorinteillä -sijaitsevalle laidunalueelle, olisi hänet varmasti kivitetty, mutta -nyt näytti siltä kuin nuoren kirkonmiehen hurskaus olisi joka päivä -kasvanut seurakunnan ihmettelevissä silmissä. Vähitellen vanhat ja -nuoret, rikkaat ja köyhät, lyhyesti sanoen kaikki, pormestarista -kerjäläiseen, kirkollismielisimmästä penseimpään saakka joutuivat -mukaan Francescon keväthuumaukseen. - -Jopa pitkät yksinäiset kävelyretketkin, joita hän nyt teki entistä -useammin, luettiin nuoren pyhimyksen ansioksi. Ja kuitenkin ne tehtiin -vain siinä toivossa, että niiden aikana sattuma joskus osuttaisi -hänet Agatan tielle. Sillä arasti varoen paljastamasta itseään hän -oli määrännyt seuraavan, erityisesti Scarabotan perhettä varten -järjestettävän jumalanpalveluksen pidettäväksi vasta yli viikon -kuluttua, ja väliaika kävi hänestä nyt sietämättömän pitkäksi. - -Luonto puhui hänelle edelleenkin avoimesti, kuten hän oli ensi kerran -tuntenut sen puhuvan kiivetessään Sant’ Agatan laella olevaan pieneen -pyhäkköön. Jokainen ruohonkorsi, jokainen kukka, jokainen puu, -jokainen viiniköynnöksen tai muratinlehti olivat vain sanoja olevaisen -perustuksesta sointuvassa puheessa, joka syvimmässäkin hiljaisuudessa -kuului valtavan kohisevana. Ei milloinkaan ollut mikään soitto sillä -tavoin tunkeutunut koko hänen olemukseensa ja, niin kuin hänestä -tuntui, täyttänyt häntä pyhällä hengellä. - -Francesco oli menettänyt syvän, rauhallisen yöunensa. Hänet tavoittanut -salaperäinen herätyshuuto tuntui, jos niin voi sanoa, surmanneen -kuoleman ja karkottaneen sen veljen, unen. Kaikki nämä tulvivaa elämää -sykkivät luomisenyöt olivat Francescon nuorelle ruumiille pyhää -ilmestysaikaa, jopa siinä määrin, että hän monesti oli tuntevinaan -viimeisen hunnun putoavan jumaluuden salaisuuden edestä. Usein kun -hän heräsi kiihkeistä, miltei valvetilaa muistuttavista unista ja -hänen aistinsa valveutuivat, kun Soanan putous kohisi ulkona kahta -äänekkäämmin kuin päivällä, kuu kamppaili valtavien rotkojen pimentoja -vastaan ja jättimäisinä vyöryvät pilvet synkistivät Generoson -ylimpiä huippuja, vapisi Francescon ruumis rukouksesta, hartaammasta -kuin koskaan ennen, samalla tavoin kuin janoinen puu, jonka latvaa -kevätsade kostuttaa, värähtelee tuulessa. Sellaisessa tilassa hän -painiskeli Jumalan kanssa, vaatien Jumalaa selvittämään hänelle pyhän -luomisihmeen, viemään hänet elämän palavaan ytimeen, tähän kaikkein -pyhimpään, sisimpään, josta voima tunkeutuu kaikkeen olevaiseen. Hän -puheli: »Sieltä, oi, kaikkivaltias Jumala, loistaa voimakkain valosi, -tästä ehtymättöminä tuliaaltoina kuohuvasta ytimestä leviää kaikki -olemassaolon hurma ja syvimmän riemun salaperäinen olemus. Älä laske -eteeni valmista luomakuntaa, oi Jumala, vaan ota minut luomistyöhösi -mukaan! Salli minun ottaa osaa keskeytymättömään luomistyöhösi, sillä -ainoastaan siten, enkä mitenkään muutoin, saatan päästä osalliseksi -myös paratiisistasi.» Vilvoittaakseen jäseniensä poltetta virui -Francesco riisuutuneena huoneessaan, jonka ikkunat olivat levälleen -avattuina, ja salli yöilman hivellä ruumistaan. Silloin hänestä -näytti kuin synkkä rajuilma olisi levännyt Generoson jättimäisellä -kallioharjalla, kuten suunnaton sonni sieraimiensa pärskyessä lepää -hiehon selässä, möyryää, sinkoaa säihkyviä salamoita tummasti -hehkuvista silmistään ja kupeet huohottaen suorittaa hedelmällisyyden -siittämistehtävää. - -Tällaiset kuvitelmat olivat läpeensä pakanallisia, ja pappi tiesi sen, -nyt silti tulematta siitä levottomaksi. Hän oli vajonnut jo ihan liian -syvälle pakottavien keväisten voimien kaikkialliseen huumaukseen. -Tainnuttava huuru, jota hän hengitti itseensä, rikkoi hänen ahtaan -persoonallisuutensa rajat ja laajensi häntä ulospäin. Kaikkialla syntyi -jumalia ennen niin kuolleessa luonnossa. Ja myös Francescon sielun -syvyydet avautuivat ja lähettivät hänen tajuntaansa kuvia sellaisista -seikoista, jotka lepäsivät vuosimiljoonien kuiluissa. - -Eräänä yönä hän puolittain valveilla ollessaan näki painostavan ja -omalla tavallaan hirvittävän unen, joka vaivutti hänet hätääntyneeseen -rukoukseen. Samalla hän joutui sellaisen mysteerion todistajaksi, josta -huokui kammottavaa outoutta ja joka samalla merkitsi vihkiytymistä -ikivanhan, vastustamattoman mahdin salaisuuksiin. Jossakin piilossa -Monte Generoson kallioilla näytti olevan luostareita, joista -päästiin vaarallisia portaita ja kalliolaskelmia myöten alaspäin -luoksepääsemättömiin onkaloihin. Näitä kallioportaita pitkin kapusi -juhlallisena kulkueena peräkkäin ruskeisiin kaapuihin puettuja, -partaisia miehiä ja vanhuksia, joiden liikkeiden raukeus ja kasvojen -elottomuus tekivät kaamean vaikutuksen ja jotka näyttivät olevan -tuomitut suorittamaan hirvittävää jumalanpalvelusmenoa. Nämä melkein -jättiläiskokoiset ja villinnäköiset hahmot olivat ahdistavasti -kunnioitusta herättäviä. He tulivat ylhäältä päin ryhdikkäinä, -ja heidän valtavan hoitamattomissa, takkuisissa päissänsä olivat -hiukset ja partakarvat sotkeutuneet yhteen. Ja näiden säälittömän ja -eläimellisen jumalanpalveluksen suorittajien jäljessä seurasi naisia, -joiden verhona olivat ainoastaan heidän komeat, aaltomaiset hiuksensa, -jotka muistuttivat paksuja, kullanvärisiä ja mustia vaippoja. Samalla -kun pelottavan voiman ies piti sanattomina laskeutuvia unierakkoja -jäykkinä ja tunnottomina, kuvastui naisista nöyrää alistumista, -ikäänkuin he olisivat olleet kauhealle epäjumalalle vapaaehtoisesti -tarjoutuvia uhreja. Munkkien silmistä hehkui hiljaista, tunnotonta -raivoa, ikäänkuin heitä olisi purrut vesikauhuinen eläin valaen heidän -vereensä hulluutta, jonka vimmainen purkaus oli tulossa. Naisten -otsalta ja hartaan hurskaasti alaspäin luoduista silmäripsistä kuvastui -ylevää juhlallisuutta. - -Vihdoin olivat Generoson erakot elävien epäjumalien tavoin yksitellen -sijoittuneet kallioseinämän tasapohjaisiin onkaloihin, ja sitten -alkoi yhtä inhottava kuin valtava Phalloksen palvelus. Niin iljettävä -kuin se olikin — ja Francesco kauhistui sentähden sielunsa pohjaa -myöten — oli se myös kammottava kuolemanvakavuudessaan ja pelokkaassa -hurskaudessaan. Uhkeita pöllöjä istui kallioseinämällä, kirkuen -vihlovasti taikamaisessa kuutamossa vesiputouksen kohinan säestäminä, -mutta isojen yölintujen valtavia huutoja äänekkäämmin kuuluivat -papittarien sydäntäsärkevät tuskanparkaisut heidän kuollessaan himon -tuskiin. - -Vihdoin oli jälleen tullut poloisille, hyljeksityille -vuoristopaimenille järjestettävän jumalanpalveluksen päivä. Jo -aamulla, Francesco-papin noustessa vuoteestaan, se oli verrattomasti -ihanampi kuin ainoakaan hänen aikaisemmin elämänsä päivä. Samoin -ilmestyy jokaisen armoitetun ihmisen elämään odottamatta ja kutsumatta -huikaisevien ilmestysten kaltaisia päiviä. Tänä aamuna nuori mies ei -halunnut olla pyhimys eikä arkkienkeli eikä jumalakaan. Pikemminkin -hänen mieltänsä hipaisi lievä pelko, että kateus saattaisi tehdä -pyhimykset, arkkienkelit ja jumalat hänen vihamiehikseen, sillä hänestä -tuntui kuin hän olisi tänä aamuna ollut pyhimyksiä, enkeleitä ja -jumalia korkeammalla. Mutta ylhäällä Sant’ Agatan laella häntä odotti -pettymys. Hänen epäjumalansa, jolla oli tämän pyhimyksen nimi, oli -jäänyt pois kirkkoretkeltä. Kun kalpeaksi käynyt pappi tiedusti häntä, -sai karkea, eläimellinen isä kuuluviin vain karkeita, eläimellisiä -ääniä, kun taas hänen puolisonsa, joka samalla oli hänen sisarensa, -selitti tyttären jääneen talousaskareihin. Senjälkeen Francesco -suoritti pyhän toimituksen niin innottomasti, ettei hän messun -päätyttyä oikein tiennyt, oliko hän sen jo aloittanut. Mielessään hän -koki helvetintuskia, jopa sellaista, mikä oli verrattavissa helvettiin -vievään romahdukseen ja teki hänestä kadotukseen tuomitun syntisraukan. - -Päästettyään apulaisensa sekä Scarabota-sisarukset poistumaan hän lähti -yhä vieläkin ihan hämmennyksissään laskeutumaan jyrkän vuorikartion -joltakin kupeelta olematta selvillä mistään päämäärästä, saati sitten -minkäänlaisesta vaarasta. Taaskin hän kuuli hääpuuhissaan leijailevien -kalasääskien huutoja. Mutta ne kuulostivat hänestä petollisesti -hohtavasta eetteristä varisseelta pilkalta. Kuivuneen vesiuoman -vierinkivillä hän liukui alaspäin, huohottaen ja hyppien sekä uikuttaen -sekavia rukouksia ja sadatuksia. Häntä kalvoivat mustasukkaisuuden -tuskat. Vaikka ei ollutkaan tapahtunut sen kummempaa kuin että -jokin oli pidättänyt syntistä Agataa Soanan alpilla, näytti papista -varmalta, että tytöllä oli rakastaja, jonka kirotussa syleilyssä -hän vietti kirkolta varastetun ajan. Samalla kun tytön poisjääminen -yhdellä iskulla selvitti hänelle, kuinka riippuvainen hän oli, hän -vuorotellen tunsi tuskaista levottomuutta, tyrmistystä, vimmaa ja -tarvetta rangaista tyttöä ja kerjätä häneltä pelastusta hädästään, -siis vastarakkautta. Hän ei suinkaan ollut vielä poistanut mielestään -papillista ylpeyttä — se onkin kesyttömin ja taipumattomin — ja sitä -ylpeyttä oli mitä syvimmin loukattu. Hänestä Agatan poisjääminen oli -kolminkertainen nöyryytys. Synnintekijätär oli hyljeksinyt miestä -sellaisenaan, Jumalan palvelijaa ja sakramentin jakajaa. Mies, pappi, -pyhimys kiemurteli poljetun itserakkauden kouristuksissa ja pihisi -kiukusta ajatellessaan sitä elukkamaista miestä — paimenta tai -puunhakkaajaa — jota tyttö toistaiseksi nähtävästi piti häntä parempana. - -Hillittömästi harhailtuaan muutamia tunteja, kiipeillen sinne -tänne rotkoissa, kinsteripensaiden seassa, kohisevien vuoripurojen -ylitse, saapui Francesco kauhtana repeytyneenä ja tomuisena, kädet -ja kasvot naarmuisina sellaiseen seutuun Generosolla, jossa hänen -korviinsa kantautui karjan ääniä. Silmänräpäystäkään epäilemättä -hän heti arvasi, mihin paikkaan hän niin ollen oli joutunut. Hän -katseli alhaalla leviävää, hyljättyä Soanaa, joka selvästi näkyi -kirkkaassa auringonpaisteessa, ja erotti ihmiset, joita nyt turhaan -tulvi pyhäkölle. Parhaillaan olisi hänen pitänyt olla sakaristossa -pukemassa ylleen messuasua. Mutta hän olisi paljon helpommin -pystynyt kiinnittämään köyden auringon ympäri ja vetämään sen maahan -kuin katkomaan ne näkymättömät kahleet, jotka väkivaltaisesti -kiskoivat häntä tälle alpille. Nuoren papin alkaessa tulla hiukan -järkiinsä kantautui raikkaan vuoristotuulen mukana hänen nenäänsä -tuoksuavaa savua. Silmäiltyään vaistomaisesti tutkien ympärilleen -hän huomasi jokseenkin lähellä itseään istuvan mieshahmon, joka -näytti hoitelevan vähäistä nuotiota. Tulen reunassa höyrysi peltinen -astia, joka nähtävästi oli täynnä minestraa. Istuja ei nähnyt pappia, -sillä hän oli selin sinnepäin. Niinpä taas pappi puolestaan näki -ainoastaan pyöreän, miltei valkovillaisen pään ja vankan, ruskean -niskan, kun taas hartioita ja selkää peitti iän, säiden ja tuulien -maanväriseksi haalistama takki, joka vain höllästi riippui miehen -yllä. Talonpoika, paimen tai metsänhakkaaja, mikä niistä hän lieneekin -ollut, istui kumartuneena tuleen päin, jonka tuskin näkyvät liekit -vuoristotuulahduksen painamina luikertelivat pitkin maata ja lähettivät -savutuprahduksia. Hän oli silminnähtävästi syventynyt työhön, -näpertelyyn, kuten pian kävi ilmi, ja oli enimmäkseen ääneti, kuten -mies, joka puuhailussaan on unohtanut sekä Jumalan että maailman. -Kun Francesco oli seisonut pitkähkön ajan, jostakin syystä pidättyen -vähääkään liikahtamasta, alkoi nuotion ääressä istuva mies tai -nuorukainen hiljaa viheltää, ja kerran aloitettuaan soitannolliset -harjoitukset hän äkkiä kajautti hyvä-äänisestä kurkustaan ilmoille -jonkin laulun katkonaisia osia. - -Francescon sydän jyskytti rajusti. Se ei aiheutunut siitä, että hän -oli niin vinhasti kiipeillyt rotkoissa, vaan osittain hänen asemansa -outoudesta, osittain tulen ääressä istuvan miehen tekemästä omituisesta -vaikutuksesta. Tuo ruskea niska, tuo kiharainen, kellertävän vaalea -tukka, tuo nuorekkuutta uhkuva vartalo, jonka saattoi aavistaa -piilevän nukkavierun verhon takana, tuo vuoristolaisen huomattavan -vapaa ja huoleton mielihyvä, kaikki se yhdessä sulautui Francescon -sielussa salamannopeasti vaikutelmaksi, joka sai hänen sairaalloisen, -aiheettoman mustasukkaisuutensa leimahtamaan vielä tuskallisemmin. - -Francesco astui nuotion ääreen. Hänen ei olisi kuitenkaan onnistunut -pysytellä piilossa; ja sitä paitsi häntä vetivät sinne vastustamattomat -voimat. Silloin vuoristolainen kääntyi, näytti nuorekkuutta ja -voimaauhkuvat kasvot, jollaisia pappi ei vielä milloinkaan ollut -nähnyt, ponnahti pystyyn ja silmäili tulijaa. - -Nyt oli Francesco selvillä siitä, että hän oli tekemisissä paimenen -kanssa, koska miehen näpertelemä tekele oli linko. Hän paimensi -ruskea- ja mustatäpläisiä nautoja, joita näkyi siellä täällä, mutta -jotka yleensä loitolla ja näkymättöminä kiipeilivät kivikoissa ja -pensaikoissa ja joiden läheisyyden ilmaisi vain härän ja muutamien -lehmien kaulassa riippuvien kellojen kilkatus. Hän oli kristitty; ja -mikäpä muu hänen olisikaan pitänyt olla kaikkien tällä seudulla olevien -vuoristokappelien ja madonnankuvien keskellä? Mutta hän näytti myös -olevan pyhän kirkon erityisen harras poika, sillä hän tunsi heti papin -puvun ja suuteli Francescon kättä aran hartaasti ja nöyrästi. - -Mutta muuten, kuten Francesco heti havaitsi, ei hän ollut lainkaan -seurakunnan muiden lapsien näköinen. Hän oli rakenteeltaan tanakampi -ja lyhyempi, hänen lihaksissaan oli jotakin urheilijamaista, hänen -silmänsä olivat kuin tuolla alhaalla väikkyvästä sinisestä järvestä -otetut ja kauaksi näkevät kuin korkealla Sant’ Agatan kohdalla yhä -kaartelevien kalasääskien silmät. Otsa oli matala, huulet paksut ja -kosteat, katse ja hymyily rehdin avoimet. Hänessä ei voinut huomata -salailua ja pälyilyä, mikä on useille etelämaalaisille ominaista. -Seisoessaan vastakkain tämän Monte Generoson vaaleaverisen nuoren -Aatamin kanssa pani Francesco kaiken tämän merkille ja myönsi -mielessään, ettei hän vielä koskaan ollut nähnyt niin luonnonraikkaan -kaunista veitikkaa. - -Salatakseen tulonsa oikean syyn ja samalla tehdäkseen ilmestymisensä -käsitettäväksi hän valehteli käyneensä eräässä syrjäisessä majassa -antamassa ehtoollista kuolevalle ja lähteneensä sitten paluumatkalle -ilman apulaisensa seuraa. Matkalla hän oli eksynyt, liukunut rinteillä -ja toivoi nyt, että hänet opastettaisiin oikealle tielle, sitten kun -hän olisi vähän levähtänyt. Paimen uskoi tämän valheen. Hymyillen -kankeasti ja näyttäen terveet hammasrivinsä, mutta ollen sittenkin -hämillään, hän kuunteli hengenmiehen kertomusta ja valmisti hänelle -istumapaikan riisumalla nutun hartioiltaan ja levittämällä sen tien -oheen nuotion viereen. Tällöin paljastuivat hänen ruskeat, alastomat -hartiansa, jopa koko yläruumiinsa vyötäisiä myöten, ja osoittautui, -ettei hänen yllään ollut paitaa. - -Vaikeata oli aloittaa keskustelu tämän luonnonlapsen kanssa. Hänestä -näytti tuntuvan kiusalliselta olla kahden kesken hengellisen herran -seurassa. Kun hän oli jonkin aikaa polvillaan ollen puhallellut tuleen, -lisäillyt siihen risuja, kohotellut keittoastian kantta sekä lausuillut -sanoja, joiden murretta pappi ei ymmärtänyt, hän päästi ihan äkkiä -valtavan klikkauksen, joka kertautui Generoson jyrkistä kalliorinteistä -moninkertaisena kaikuna. - -Tuskin oli tämä kaiku ehtinyt vaimeta, kun alkoi kuulua lähestyvää, -äänekästä kiljuntaa ja naurua. Siinä oli useita ääniä, lasten ääniä, -joista erottui naisen ääni, milloin naurava, milloin apua huutava. -Tämän äänen kuullessaan Francesco tunsi käsiensä ja jalkojensa -herpaantuvan, ja samalla hänestä tuntui kuin olisi tulossa uusi -voima, joka hänen luonnollisen olemassaolonsa aiheuttaneeseen voimaan -verrattuna sisälsi oikean, todellisen elämän salaisuuden. Francesco -paloi kuten Herran orjantappurapensas, mutta ulkoisesti ei hänestä -voinut huomata mitään. Samalla kun hänen sisäinen olemuksensa oli -useita sekunteja tajuttomana, tunsi hän jotakin outoa vapautusta ja -samalla yhtä suloista kuin toivotonta vankeutta. - -Sillä välin olivat naurun tukahduttamat naisen avunhuudot ennättäneet -likemmäksi, ja pian ilmestyi jyrkän polun taipeesta näkyviin yhtä -viaton kuin myöskin harvinainen paimennäkymä. Sama täpläinen pukki, -joka Francescon ensi kertaa käydessä tällä laitumella oli häntä -ahdistellut, johti pärskyvänä ja vastaan hangottelevana pientä -riemukulkuetta, meluavien lapsien takaa ajamana kantaen joukon ainoata -naispuolista remuajaa, joka oli hajasäärin sen selässä. Kaunis -neito, jonka Francesco luuli näkevänsä ensi kerran, oli lujasti -tarttunut pukin kiperiin sarviin, mutta vaikka hän taivuttikin -vartaloaan voimakkaasti taaksepäin kiskoen eläimen kaulaa mukaansa, -ei hän kuitenkaan jaksanut pakottaa sitä pysähtymään eikä voinut -laskeutua pois sen selästä. Leikki, johon neito ehkä oli ruvennut -lasten mieliksi, oli saattanut hänet tähän avuttomaan tilaan; hän ei -oikeastaan istunut, vaan hänen paljaat jalkansa koskettivat maata -sopimattoman ratsun kahden puolen, joten hän ei oikeastaan ratsastanut, -vaan pikemminkin käveli pääsemättä kuitenkaan pudottautumatta eroon -rajun tulisesta pukista. Niinpä hänen hiuksensa olivat hellinneet -hajalleen, hänen karkean paitansa kannatinhihnat olivat liukuneet pois -olkapäiltä, joten näkyi viehättävä puolipallo, ja paimentytön mekon -muutoinkin tuskin pohkeisiin saakka ulottuvat liepeet riittivät nyt -vielä huonommin peittämään hänen uhkeita polviaan. - -Kului pitkä aika, ennenkuin pappi oivalsi, kuka tämä bakkantti -oikeastaan oli, että hänen eteensä oli saapunut hänen kiduttavan -ikävöinänsä kaihoisesti etsitty kohde. Tytön huudot, nauru, pakolliset, -rajut liikkeet, valtoimenaan hulmuava tukka, avoin suu, voimakkaasti, -nykäyksittäin huohottava rinta, koko vallattoman ratsastuksen samalla -kertaa pakollinen ja kuitenkin vapaaehtoinen huimuus olivat ulkoisesti -muuttaneet hänet tyyten toisenlaiseksi. Hänen kasvoilleen oli levinnyt -rusottava hehku, ja hänen ilmeistään kuvastui hilpeyttä, pelokkuutta -ja häveliäisyyttä, joka tuli hullunkurisen viehättävästi näkyviin, -kun hänen toinen kätensä salamannopeasti sujahti pukin sarvesta mekon -vaarallisen korkealle vetäytyneeseen liepeeseen. - -Francesco katseli lumottuna ja viehättyneenä näkyä, ikäänkuin sillä -olisi ollut kyky lamauttaa. Se näytti hänestä kauniilta, eikä hänen -mieleensä lainkaan johtunut sen likeinen yhtäläisyys noidanratsastuksen -kanssa. Sensijaan hänen antiikkiin liittyvät vaikutelmansa elpyivät. -Hän muisti marmorista sarkofagia, joka yhä kirkkaan, reunoilta valuvan -vuoristoveden täyttämänä seisoi Soanan torilla ja jonka kuviointia -hän oli äsken tarkastanut. Tuntui siltä kuin tämä kukkakiehkuraisen -viininjumalan tanssivien satyyrien, pantterien vetämien riemuvaunujen, -huilunsoittajattarien ja bakkanttien kivinen, mutta kuitenkin niin -eloisa maailma olisi piiloutunut Generoson kallioisiin erämaihin ja -kuin joku noista jumalan innoittamista naisista olisi äkkiä eronnut -menadien riehakkaasta vuorenpalvonnasta ja yllättävästi astunut esille -elämään nykyhetkeä. - -Jollei Francesco ollutkaan heti tuntenut Agataa, oli pukki sensijaan -heti tuntenut papin ja siksi kiskoi turhaan kiljuvan ja vastaan -hangottelevan taakkansa suoraan hänen luoksensa, ja sen ihan -kursailematta laskettua molemmat halkinaiset etukavionsa papin syliin -pääsi sen ratsastaja vihdoin vapautumaan ja lipui hitaasti pois sen -selästä. - -Kun tyttö oli käsittänyt, että saapuvilla oli vieras, ja jopa tuntenut -tämän vieraan Francescoksi, häipyivät hänen naurunsa ja hilpeytensä -ihan äkkiä, ja hänen kasvonsa, jotka vielä äsken olivat loistaneet -iloa, muuttuivat ihan kuin uhmaisen kalpeiksi. - -»Minkätähden et tullut tänään kirkkoon?» Francesco lausui tämän -kysymyksen, nousten pystyyn, ja hänen sävyään ja hänen kalpeiden -kasvojensa ilmeitä olisi täytynyt pitää vihaisina, vaikka hänellä -olikin syynä toisenlainen mielenliikutus. Lieneekö se johtunut siitä, -että hän tahtoi salata tätä mielenliikutusta, tai siitä, että hän -oli neuvoton, jopa avuton, tai siitä, että sielunhoitaja hänessä oli -todellakin kimmastunut, mutta joka tapauksessa hänen suuttumuksensa -kasvoi ja ilmeni sellaisena, että paimen katsahti häneen oudoksuen ja -neidon kasvoilla vaihtelivat säikähdyksen ja häpeän puna ja kalpeus. - -Mutta samalla kun Francesco puhui ja rankaisi sanoillaan, joita -hänen suustansa solui helposti hänen sielunsa tarvitsematta olla -niiden mukana, oli hänen sisällään hiljaista, ja samalla kun hänen -alabasteriotsansa suonet paisuivat, hän tunsi vapahduksen hurmiota. -Häntä vielä äsken painanut mitä syvin hätä oli muuttunut rikkaudeksi, -kiduttava nälkä kylläisyydeksi, vielä äsken kirottu, hornamainen -maailma oli nyt saanut paratiisimaisen hohteen. Ja samalla kun hänen -suuttumuksensa hekuma purkautui yhä väkevämmin, kävi se itsekin -väkevämmäksi. Hän ei ollut unohtanut sitä epätoivoista tilaa, jossa -hän oli juuri äsken ollut, mutta hänet täytti riemu, ja hänen täytyi -sitä tilaa siunata siunaamasta päästyäänkin. Olihan se tila ollut -siltana autuuteen. Francesco oli jo nyt joutunut niin kauas rakkauden -taikapiiriin, että rakastetun pelkkä läsnäolo toi mukanaan sen -nautinnon, joka huumaa onnella eikä salli ajatusten kohdistua eroon, -vaikka se olisi kuinka läheinen. - -Kaiken tämän ohessa nuori pappi tunsi, millainen muutos hänessä oli -tapahtunut, eikä enää koettanutkaan salata sitä itseltään. Hänen -olemuksensa todellinen tila oli näyttäytynyt ikäänkuin alastomana. -Hänen äskeinen mielipuolinen takaa-ajonsa — hän tiesi sen hyvin — ei -ollut kirkon määräysten mukainen eikä ollut pysynyt niillä pyhillä -poluilla, jotka selvästi ja tiukasti oli osoitettu hänen työskentelyään -varten. Ensimmäisen kerran oli nyt käynyt niin, ettei ainoastaan -hänen jalkansa, vaan myös hänen sielunsa oli joutunut harhateille, ja -hänestä tuntui, ettei hän ollut saapunut siihen, missä hän nyt seisoi, -oikeastaan ihmisen, vaan pikemminkin putoavan kiven tai vesipisaran -tahi rajumyrskyn ajaman lehden tavoin. - -Francescon jokainen vihainen sana osoitti hänelle itselleen, ettei hän -enää pystynyt hillitsemään itseään, vaan että hänen olisi pakko millä -hinnalla tahansa koettaa saada Agata valtaansa. Hän valtasi tytön -sanoillaan. Kuta enemmän hän nöyryytti neitoa, sitä täyteläisemmin -soivat hänen sielussaan autuuden harput. Jokainen tuska, jonka hän -rangaistessaan Agatalle tuotti, sai hänessä aikaan huumauksen; ei -paljon puuttunut, niin, jollei paimen olisi ollut saapuvilla, olisi -Francesco sellaisen huumauksen vallassa menettänyt itsehillintänsä -viimeisetkin rippeet, heittäytynyt tytön jalkojen juureen ja ilmaissut -sydämensä oikean sykinnän. - -Vaikka Agata olikin kasvanut pahamaineisessa paikassa, oli hän tähän -päivään saakka säilyttänyt kukan viattomuuden. Yhtä vähän kuin -vuorikatkeroa oli hänenkään sitä muistuttavia sinisiä, tähtimäisiä -silmiään koskaan nähty laaksossa järven rannalla. Hänen kokemuspiirinsä -oli mitä suppein. Mutta vaikka pappi ei hänestä oikeastaan ollutkaan -ihminen, vaan paljon ennemmin Jumalan ja ihmisen välinen olento, -eräänlainen outo tietäjä, arvasi hän kuitenkin sen, mitä Francesco -mieli salata, ja osoitti arvaamisensa kummastelevalla katseella. - -Lapset olivat vieneet pukin somerikkoa myöten pois. Paimenesta oli -alkanut tuntua painostavalta papin läheisyydessä. Hän otti keittoastian -tulelta ja lähti, sitä kantaen, hyvin vaivalloisesti kapuamaan -nähtävästi kumppaninsa luokse, joka laski risutaakkoja loputtoman -pitkän nuoran päässä jyrkänteen reunalta syvyyteen. Kahisten lipui -sellainen tumma kimppu tuontuostakin kallioseinämällä, muistuttaen -ruskeata karhua tai jättiläislinnun varjoa. Muuten se näytti lentävän, -koska nuoraa ei näkynyt. Kun paimen päästettyään tavattoman voimakkaan -klikkauksen, jonka kaiku kiiri pitkin Generoson harjanteita ja kumpuja, -oli kadonnut näköpiiristä, suuteli Agata kuin synnintunnon masentamana -papin kaavun lievettä ja sitten kättä. Francesco oli koneellisesti -tehnyt ristinmerkin neidon päälaen kohdalle, ja sen ohessa hänen -sormensa olivat hipaisseet tytön tukkaa. Mutta nyt hänen käsivarttaan -vapisutti suonenvedontapainen puistatus, ikäänkuin jokin olisi -ponnistanut viimeiset voimansa pitääkseen jotakin muuta vallassaan. -Mutta jännittynyt, estävä jokin ei kuitenkaan jaksanut estää siunaavaa -kättä hitaasti ojentumasta, sen kämmentä painumasta yhä likemmäksi -katuvan syntisen päätä ja äkkiä lujasti ja täydelleen laskeutumasta -sille. - -Pelokkaasti Francesco vilkaisi ympärilleen. Hän ei suinkaan -halunnut yrittää ehkä vielä nytkin pettää itseään ja pyhän virkansa -velvollisuuksien nojalla selittää oikeutetuksi sitä tilaa, jossa -hän oli, mutta kuitenkin koko hänen olemuksensa puhui ripistä ja -synninpäästöstä. Ja melkein hillitön, hyökkäykseen valmis intohimo -pelkäsi niin kovasti sitä mahdollisuutta, että se ilmi joutuessaan -herättäisi kauhua ja inhoa, että sekin vielä kerran arasti pakeni -pyhyyden naamarin suojaan. - -»Sinä tulet luokseni kouluun Soanaan, Agata», virkkoi pappi. »Siellä -opit lukemaan ja kirjoittamaan. Opetan sinulle aamu- ja iltarukouksen -sekä Jumalan käskyt ja neuvon sinua tuntemaan seitsemän pääsyntiä ja -niitä karttamaan. Joka viikko sitten ripittäydyt minulle.» - -Mutta Francesco, joka näiden sanojen jälkeen oli kiskoutunut irti ja -taaksensa katsahtamatta laskeutunut vuorenrinnettä alaspäin, päätti -seuraavana päivänä vietettyään surkean, valvotun yön mennä itsekin -ripille. Kun hän salaillen oli kertonut tunnonvaivoistaan läheisen -pienen, Arogno-nimisen vuoristokaupungin nuuskaavalle ylipapille, -annettiin hänelle auliisti synninpäästö. Oli itsestään selvää, että -perkele koetti vastustaa nuoren papin yrittäessä johtaa harhaantuneita -sieluja takaisin kirkon helmaan, erittäinkin kun nainen oli aina -miehelle läheisin tilaisuus synnintekoon. Kun Francesco oli sitten -syönyt ylipapin seurassa pappilassa aamiaista ja avonaisen ikkunan -ääressä, oli vienon tuulen, auringonpaisteen ja lintujen laulun -viehättäminä puheltu paljon inhimillisten ja kirkollisten asiain usein -ilmenevästä ristiriidasta, antautui Francesco sen pettävän luulon -valtaan, että hän poistuisi sieltä sydän keventyneenä. - -Tätä muutosta olivat kaiketi osaltaan edistäneet myös muutamat -lasit sitä väkevää, tumman punervaa viiniä, jota Arognon talonpojat -pusersivat ja jota papilla oli muutamia sammiollisia. Opastipa pappi -vielä lopuksi aterian jälkeen papin ja rippilapsensa valtavien, -kaunislehväisten kastanjoiden suojassa olevaan kellariholviin, jossa -tätä rikkautta säilytettiin lankkujen varassa, koska hänen tapansa oli -tähän aikaan täyttää mukaanottamansa, punotussa korissa oleva pullo -päivän vastaisia tarpeita varten. - -Mutta tuskin oli Francesco sanonut rippi-isälleen jäähyväiset -kallioholvin raudoitetun oven edustalla leviävällä kukkaisella, tuulen -hivelemällä niityllä, tuskin oli hänen reippaasti astellessaan ja tien -kääntyessä kumpuinen, puiden ja pensaiden peittämä maakaistale jäänyt -heidän väliinsä, kun hän jo tunsi selittämätöntä vastenmielisyyttä -virkaveljensä lohdutusta ja koko hänen seurassaan kulutettua aikaa -kohtaan. - -Tämä likainen talonpoika, jonka lopen kuluneesta kauhtanasta ja -hikisistä alusvaatteista levisi inhottavaa löyhkää, jonka hilseinen -pää ja pinttyneen lian peittämät, karkeat kädet todistivat, ettei -hän lainkaan tuntenut saippuaa, tuntui hänestä pikemminkin elukalta, -pölkkymäiseltä törkiöltä kuin Jumalan palvelijalta. Hengenmiehet -olivat pyhitettyjä henkilöitä, hän sanoi itsekseen, kuten kirkko -opettaa, ja vihkimyksessään he saavat yliluonnollisen arvon ja vallan, -joten enkelitkin heille kumartavat. Tätä ei voinut pitää muuna -kuin kaiken sen pilakuvana. Mikä häväistys, että papin kaikkivalta -oli pantu moisiin moukankäsiin. Täytyihän Jumalankin taipua sen -kaikkivallan mukaan, ja sanat: »Hoc est enim meum corpus» pakottivat -vastustamattomasti hänet laskeutumaan messualttarille. - -Francesco vihasi, jopa halveksi tuota toista pappia. Sitten hän taas -tunsi syvää pahoittelua. Mutta vihdoin hänestä tuntui siltä kuin olisi -löyhkäävä, inhottava, saastainen saatana pukeutunut papin hahmoon. -Ja hän ajatteli sellaisia synnytyksiä, joita aiheuttamassa oli ollut -incubus tai succubus. - -Francescoa itseään hämmästyttivät nämä hänen mielenliikkeensä ja -hänen ajatustensa juoksu. Ulkoasuaan lukuunottamatta hänen isäntänsä -ja rippi-isänsä oli tuskin antanut sellaiseen aihetta, sillä hänen -puhelunsa oli pöydässäkin ollut läpikotaisin säädyllisyyden hengen -mukaista. Mutta Francesco leijaili taas jo sellaisessa ylevyyden -tunnossa, oli hengittävinään sellaista taivaallista puhtautta, että -jokapäiväinen tähän pyhyyteen verrattuna näytti hänestä olevan -kahleilla kytketty kadotuksen ovenpieleen. - -Oli tullut se päivä, jona Francesco odotti alppilaitumen -synnintekijätärtä ensimmäistä kertaa Soanan pappilaan. Hän oli -käskenyt tytön vetää lähelle kirkonovea kiinnitettyä kellonripaa, -jolla hänet voitiin kutsua rippituoliin. Mutta keskipäivän aika alkoi -olla käsissä, eikä kello liikahtanut, samalla kun hän kouluhuoneessa -opetti joitakuita keskenkasvuisia tyttöjä ja poikia, käyden yhä -hajamielisemmäksi. Vesiputouksen kohina kantautui avoimesta ikkunasta -sisälle, milloin paisuen, milloin hiljentyen, ja papin kiihtymys kasvoi -joka kerta kohinan kiihtyessä. Silloin häntä huoletti se, kuulisiko hän -ehkä kellon kilinän. Lapsia oudostutti hänen rauhattomuutensa, hänen -hajamielisyytensä. Ainakin tytöt, joiden maalliset sekä taivaalliset -ajatukset haaveellisesti pyörivät nuoren papin ympärillä, huomasivat, -ettei hän ollut sieluineen asiassa eikä siis heidän luonansa. Kun syvä -vaisto liitti heidät hänen nuorekkaan olemuksensa mielenliikkeisiin, -tunsivat he jopa sen jännityksenkin, joka sitä sillä hetkellä vallitsi. - -Vähäistä ennen kello kahdentoista lyöntiä alkoi kuulua äänten sorinaa -torilta, jonka keväisesti versovien, auringonpaisteen valaisemien -kastanjanlatvojen alla oli siihen saakka ollut hiljaista. Pappilaa -lähestyi ihmisjoukko. Kuului miesten rauhallisempia kurkkuääniä, jotka -kuulostivat esteleviltä. Mutta äkkiä ne hukkuivat naisäänisten sanojen, -kiljaisujen, sadatusten ja vastalauseiden hillittömään tulvaan ja -häipyivät kuulumattomiksi. Sitten syntyi pelokas hiljaisuus. Äkkiä -kantautui papin korviin kumeita kolahduksia, joiden syy oli ensi -silmänräpäyksessä käsittämätön. Oli toukokuu, mutta kuitenkin kuulosti -samanlaiselta kuin olisi kastanjapuu syksyllä tuulenpuuskan pudistamana -ravistanut yhdellä kertaa maahan joukoittain hedelmiään. Kovat -kastanjat kopsahtavat tipahtaessaan maan pinnalle. - -Francesco kumartui katsomaan ikkunasta. - -Kauhukseen hän näki, mitä torilla oli tekeillä. Hän säikähti, tyrmistyi -niin pahasti, että vasta epätoivoisen itsepintaisesti soitetun -rippikellon korviasärkevä, kimeä kilinä palautti hänet tajuihinsa. Ja -kiireisesti hän sitten riensi kirkkoon ja sen ovelle sekä tempaisi -rippilapsen, joka oli Agata, kellon rivasta kirkkoon. Sitten hän astui -oven edustalle. - -Asia oli selvä: hyljeksityn saapuminen paikkakunnalle oli huomattu, -ja oli käynyt, kuten sellaisessa tapauksessa tavallisesti kävi. Oli -koetettu kivittämällä karkottaa hänet ihmisten asuinsijoilta, kuten -olisi tehty jokaiselle syyhyiselle koiralle tai sudelle. Pian oli -lapsia ja lapsien äitejä liittynyt ahdistamaan seurakunnasta hylättyä, -kirousta tuovaa olentoa sallimatta kauniin tytön hahmon millään tavoin -sekoittaa sitä varmaa olettamusta, että heidän viskaamansa kivet olivat -suunnatut vaaralliseen eläimeen, hirviöön, joka levitti ruttoa ja -turmiota. Mutta varmana papin suojeluksesta Agata ei ollut sallinut -heidän estää häntä pääsemästä päämääräänsä. Niin oli päättäväinen tyttö -ahdistettuna ja vainottuna saapunut kirkon ovelle, johon vielä osui -muutamia lapsenkäsien viskaamia kiviä. - -Papin ei tarvinnut rangaistussaarnalla palauttaa kiihtyneitä -seurakuntalaisia järkiinsä; he katosivat heti hänet nähtyään. - -Kirkossa Francesco oli viittauksella kehottanut huohottavaa, äänetöntä -vainottua lähtemään sieltä kanssansa pappilaan. Myös hän oli kiihtynyt, -ja niinpä he molemmat kuulivat toistensa hengittävän sysäyksittäin. - -Pappilan kapeassa porraskäytävässä, valkeiksi kalkittujen seinien -välissä, seisoi hätääntynyt, nyt jo kuitenkin vähän rauhoittunut -taloudenhoitajatar ottaakseen vastaan vainotun. Hänestä huomasi, että -hän oli valmis auttamaan, jos apu olisi jollakin tavoin tarpeen. -Vasta tämän vanhan rouvan nähtyään tuntui Agata heräävän tajuamaan -silloisen tilansa nöyryyttävän puolen. Vuoroin nauravana, vuoroin -kiukkuisena hän purki suustansa voimakkaita sadatuksia ja antoi -siten papille tilaisuuden ensi kerran kuulla hänen ääntänsä, joka -kuulosti Francescosta täyteläiseltä, sointuvalta ja sankarilliselta. -Hän ei tiennyt, minkä tähden häntä vainottiin. Soanan pikkukaupunki -tuntui hänestä melkein kuin ampiaispesältä tai muurahaiskeolta. Niin -vimmastunut ja suuttunut kuin hän olikin, ei hänen mieleensä kuitenkaan -johtunut miettiä tämän niin vaarallisen ilkivallan syitä. Hänhän -tunsi tämän asiaintilan jo lapsuudestaan saakka ja piti sitä vain -luonnollisena. Mutta puolustaudutaanhan myös ampiaisia ja muurahaisia -vastaan. Joskin ahdistajamme saattavat olla eläimiä, kiihdyttävät -ne meidät milloin vihaan tai raivoon, milloin epätoivoon, ja sen -mukaisesti me puramme mieltämme uhkauksilla, kyynelillä tai mitä -syvimmän halveksumisen ilmauksilla. Niin teki myös Agata, samalla kun -taloudenhoitajatar nyt nyki hänen surkean repaleista asuaan kuntoon -ja samalla kun hän itse laittoi kokoon hämmästyttävän tuuheana -aaltoilevaa, ruosteenväristä okrankeltaiseen vivahtelevaa tukkaansa, -joka oli hänen kiireesti juostessaan hajonnut valloilleen. - -Tällä hetkellä Francesco kärsi pahemmin kuin milloinkaan intohimonsa -puristuksessa. Vuoristoerämaassa villin, ihanan hedelmän tavoin -kypsyneen naisen läheisyys, hänen tulistuneesta ruumiistaan -säteilevä, huumaava hehku, se seikka, että tuo siihen saakka etäinen, -saavuttamaton olento oli nyt Francescon oman pienen asunnon seinien -sisällä, kaikki se aiheutti sen, että papin täytyi puristaa kätensä -nyrkkiin, jännittää lihaksiaan, purra hampaitaan vastakkain, pysyäkseen -kunnollisesti edes sellaisessakaan mielentilassa, jossa hänen aivonsa -sekuntimääriksi täydelleen sumenivat. Milloin ne kirkastuivat, -myllersi hänen mielessään suunnaton, sekava joukko kuvia, ajatuksia ja -tunteita: maisemia, ihmisiä, perin kaukaisia muistoja, perhe-elämään -ja ammattiin liittyviä, elämän entisiä, eloisia tuokiota yhtyi -nykyisyyden kuvitelmiin. Ja ikäänkuin niistä sukeutuen pisti suloisena -ja hirvittävänä näkyviin väistämätön tulevaisuus, johon hän tiesi -ehdottomasti joutuvansa. Tämän sielussa vilisevän, sekasortoisen -kuvarykelmän yläpuolella värähteli ajatuksia, lukemattomia, -rauhattomia, mutta voimattomia. Tietoinen tahto, tunnusti Francesco, -oli hänen sielussaan syösty valtaistuimeltaan, ja nyt vallitsi toinen -tahto, jota ei käynyt vastustaminen. Kauhistuneena nuori mies myönsi -joutuneensa sen armoille. Tämä mielentila muistutti riivausta. Mutta -kun hänet valtasi kuolemansyntinä pidettävään rikokseen vievän, -välttämättömän lankeemuksen aiheuttama sielunhätä, olisi hän samalla -saattanut alkaa kiljua mitä hillittömimmästä riemusta. Hänen nälkäinen -katseensa näki, tuottaen ennentuntematonta, ihmeellistä kyllyyttä. -Vielä enemmän: nälkä oli tässä kylläisyyttä, kylläisyys nälkää. -Hänen päähänsä välähti se kirottu ajatus, että yksin tässä oli hänen -katoamaton, jumalainen ruokansa, jolla sakramentti taivaallisesti -ruokkii uskovaisten kristittyjen sieluja. Hänen tunteensa olivat -samanlaiset kuin epäjumalanpalvojan. Hänestä hänen ligornettolainen -setänsä oli huono kuvanveistäjä. Minkä tähden hän ei ollut mieluummin -maalannut? Kenties hänestä itsestään voisi vielä tulla maalari. -Hän ajatteli Bernardino Luinia ja hänen suurta tauluaan läheisen -Luganon vanhassa luostarikirkossa ja hänen siveltimensä siellä luomia -ihania, vaaleaverisiä, pyhiä naisia. Mutta eiväthän ne olleet mitään -verrattuina tähän kuumaan, perin eloisaan todellisuusolentoon. - -Francesco ei nyt heti tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt aluksi tehdä. -Varoittava tunne sai hänet ensiksi pakenemaan tytön läheisyydestä. -Monet syyt, jotka kaikki eivät olleet yhtä puhtaat, kehottivat häntä -heti lähtemään sindacon puheille ilmoittamaan hänelle tapahtumasta, -ennen kuin muut ennättäisivät sen tehdä. Sindaco kuunteli häntä -rauhallisesti — Francesco oli onneksi tavannut hänet kotosalla! — ja -omaksui asiassa papin kannan. Oli vain kristityn ja kelpo katolilaisen -velvollisuus olla sallimatta vuorenrinteen kunnottoman elämän ilman -muuta jatkua ja huolehtia noista syntiin ja häpeään kietoutuneista, -pahamaineisista ihmisistä. Kyläläisiin ja heidän käyttäytymiseensä -nähden taas hän lupasi ryhtyä ankariin toimenpiteisiin. - -Nuoren papin poistuttua lausui sindacon sievä vaimo, jolla oli -hiljainen, vähäpuheinen tapa suhtautua asioihin: - -»Tämä nuori pappi saattaisi hyvinkin kohota kardinaaliksi, jopa -paaviksi asti. Luultavasti hän vaivaa itseään paastolla, rukouksella ja -yövalvonnalla. Mutta perkele väijyy juuri pyhimpiä ihmisiä, käyttäen -helvetillisiä taitojaan ja mitä viekkaimpia juonia ja houkutuksia. -Jospa tämä nuori mies olisi Jumalan avulla aina varuillaan niitä -vastaan!» - -Useat himokkaat ja myös kiukkuiset naisenkatseet seurasivat Francescoa, -kun hän palasi pappilaan, kävellen mahdollisimman hätäilemättömästi. -Tiedettiin, missä hän oli ollut, ja oli päätetty, ettei alistuttaisi -ottamaan Soanan saastaa samaan joukkoon muutoin kuin väkivallan -pakotuksesta. Ryhdikkäästi kävelevät neidot, jotka kantoivat -polttopuita päälaellaan ja kohtasivat hänet torilla lähellä sarkofagia, -tervehtivät häntä tosin nöyrästi, mutta näyttivät senjälkeen kopeilta. -Francesco käveli tietänsä ikäänkuin kuumeessa. Hän kuuli lintujen -sirkutuksen, vesiputouksen vuoroin paisuvan, vuoroin vaimenevan -kohinan, mutta hänestä tuntui kuin hänen jalkansa eivät olisi olleet -maassa, vaan kuin hän olisi ohjaamattomasti ajautunut eteenpäin -äänien ja kuvien pyörteessä. Äkkiä hän huomasi olevansa kirkkonsa -sakaristossa, sitten pääkuorissa alttarin edessä rukoilemassa neitsyt -Marialta apua sisäisissä myrskyissään. - -Mutta hänen rukouksensa eivät olleet lausutut siinä mielessä, että -neitsyt Marian pitäisi vapauttaa hänet Agatasta. Sellainen toivomus -ei olisi saanut tukea hänen sielustaan. Ne olivat pikemminkin armon -kerjäämistä. Jumalan äidin piti ymmärtää, antaa anteeksi ja jos -mahdollista hyväksyä. Äkkiä Francesco keskeytti rukouksensa ja -käännähti pois alttarilta, kun hänen mieleensä sattumalta välähti -se ajatus, että Agata oli saattanut lähteä pois. Hän tapasi tytön -kuitenkin vielä pappilassa, ja Petronilla oli hänen seuranaan. - -»Olen selvittänyt koko asian», virkkoi Francesco. »Tie kirkkoon ja -papin luokse on jokaiselle avoin. Luota minuun; äskeinen ei enää -uudistu.» Hänet valtasi lujuus ja varmuus, ikään kuin hän olisi -nyt jälleen ollut oikealla tiellä ja hyvällä pohjalla. Petronilla -lähetettiin viemään tärkeätä kirkollista asiakirjaa naapuripappilaan. -Matkaa ei valitettavasti voinut siirtää tuonnemmaksi. Muuten -taloudenhoitajattaren sopi selostaa tapaus kirkkoherralle. »Jos kohtaat -ihmisiä, niin kerro heille», korosti Francesco vielä kerran, »että -alppilaitumen Agata on luonani täällä pappilassa ja että minä opetan -hänelle uskontomme, pyhän uskomme oppeja. Jos he tulevat sitä estämään, -he saavat päällensä ikuisen kadotuksen rangaistuksen. Tulkoot he vain -koolle kirkon edustalle pidelläkseen pahoin uskonsisartaan. Heidän -kivensä eivät osu häneen, vaan minuun. Illan hämärtäessä saatan hänet -vaikkapa alpille saakka.» - -Taloudenhoitajattaren poistuttua alkoi pitkähkö hiljaisuus. Tyttö oli -pannut kädet syliinsä ja istui edelleenkin samalla, hauraannäköisellä -tuolilla, jonka Petronilla oli häntä varten siirtänyt valkeaksi -kalkitun seinän viereen. Agatan silmät säpsähtelivät vielä, ja niistä -leimahteli kärsityn loukkauksen tähden suuttumuksen ja salaisen -vimman salamoita, mutta hänen täyteläisille madonnankasvoilleen oli -yhä selvemmin levinnyt avuttomuuden ilme, kunnes vihdoin hiljainen, -vuolas kyynelvirta kostutti hänen poskiaan. Francesco oli tällä -välin seisonut selin häneen ja silmäillyt ulos avoimesta ikkunasta. -Samalla kun hän salli katseensa lipua Soanan-laakson jättimäisillä -kallioseinämillä, kohtalokkaalta alppilaitumelta järven rantaan saakka -ja rehevältä viiniköynnöspengermältä kantautui yksinäisen, sulavan -pojanäänen laulua, joka sekaantui vesiputouksen alituiseen kohinaan, -täytyi hänen uskoa, että hänen ylimaailmallisen toiveensa toteutuminen -nyt tosiaankin oli käsillä. Olisiko Agata vielä saapuvilla, kun hän -kääntyisi? Ja jos Agata olisi paikalla, niin mitä hänen käännyttyään -tapahtuisi? Eikö tämän kääntymisen täytyisi olla ratkaiseva koko hänen -maalliseen olemassaoloonsa nähden, jopa vieläkin kauemmaksi? - -Nämä kysymykset ja epäilykset saivat papin mahdollisimman kauan -pysymään samassa asennossa, jotta hän voisi ennen ratkaisua vielä -kerran käydä oikeutta tai ainakin neuvotella itsensä kanssa. -Kysymyksessä olivat tällöin sekunnit eivätkä minuutit; mutta niinä -sekunteina ei hänen mieleensä selvästi kuvastunut ainoastaan se, miten -hän oli sekaantunut tähän juttuun, Luchino Scarabotan ensimmäisestä -käynnistä alkaen, vaan myös hänen koko tietoinen elämänsä. Niinä -sekunteina levisi koko viimeisen tuomion valtava näky, jossa olivat -Isä, Poika ja Pyhä Henki, taivaalle, Generoson harjan yläpuolelle, ja -kuului kauhistavaa pasuunantoitotusta. Toinen jalka Generoson laella, -toinen järven toisella puolella kohoavalla kukkulalla, vasemmassa -kädessä vaaka, oikeassa paljastettu miekka, seisoi arkkienkeli -Mikael pelottavan uhkaavana, samalla kun inhottava, sarvipäinen ja -kaviojalkainen saatana oli sijoittunut Soanan alpin taakse. Mutta mihin -papin katse harhaantuikin, seisoi melkein kaikkialla mustiin puettu, -mustahuntuinen nainen, joka ei ollut kukaan muu kuin hänen epätoivoinen -äitinsä. - -Francesco ummisti silmänsä ja puristi sitten molemmin käsin ohimoitaan. -Käännyttyään sitten hitaasti ympäri hän katsoi kasvoillaan kauhuinen -ilme pitkään tyttöä, joka kylpi kyynelissä ja jonka purppurainen -suu vavahteli tuskaisesti. Agata säikähti. Francescon kasvot olivat -vääntyneet, ikään kuin kuoleman sormi olisi niitä hipaissut. -Sanaakaan lausumatta hän hoippui tytön luokse. Ja ikään kuin häntä -selittämättömästi kietovan voiman nujertamana hän päästi korahduksen, -joka samalla oli armonanojan hurja, elämänkiihkoinen ähkäisy, vaipui -murtuneena Agatan eteen polvilleen ja väänteli ristissä olevia käsiään, -ojentaen niitä häntä kohti. - -Francesco ei ehkä olisi vielä pitkään aikaan siinä määrin sortunut -intohimonsa valtaan, jollei kyläläisten rikollinen menettely Agataa -kohtaan olisi herättänyt hänessä nimetöntä, kuumaa, inhimillistä -myötätuntoa. Hän käsitti, mikä tätä olentoa, jolle Jumala oli -suonut Afroditen kauneuden, varmasti odottaisi vastaisessa elämässä -ja maailman keskuudessa, jollei hänellä olisi suojelijaa. Hänet, -Francescon, olivat olosuhteet tänään tehneet hänen suojelijakseen, -joka kenties oli pelastanut hänet kuolemasta kivitettynä. Hän oli -siten saanut mieskohtaisen oikeuden tyttöön. Se ajatus ei ollut hänen -mielessään selvänä, mutta vaikutti kuitenkin hänen toimintaansa; -itsetiedottomasti hän raivasi tieltänsä kaikenlaiset esteet, -arkailun ja pelokkuuden. Eikä hän hengessään nähnyt minkäänlaista -mahdollisuutta lakata enää tukemasta tätä vainottua tyttöä. Hän -seisoi Agatan rinnalla, vaikkapa maailma ja Jumala olisivat vastassa. -Tällaisia mietteitä, tällaisia virtauksia liittyi, kuten sanottu, -odottamattomasti intohimon puroon, ja niinpä se tulvi yli äyräittensä. - -Ennen kaikkea ei hänen menettelynsä toistaiseksi kuitenkaan ollut -poikkeamista oikealta tieltä eikä johtunut siitä, että hän olisi -päättänyt tehdä syntiä; se oli vain voimattomuutta, avuttomuutta. -Minkä tähden hän teki niinkuin teki, sitä hän ei olisi osannut sanoa. -Tosiasiallisesti hän ei oikeastaan tehnyt mitään. Hänelle vain tapahtui -jotakin. Ja Agata, jonka nyt olisi oikeastaan pitänyt säikähtyä, ei -säikähtynyt, vaan näytti unohtaneen, että Francesco oli vieras ihminen -ja pappi. Francesco tuntui äkkiä tulleen hänen veljekseen. Ja samalla -kun hänen itkunsa kiihtyi voihkimiseksi, ei hän ainoastaan sallinut -Francescon, jota nyt myös puistatti kyyneletön voihkiminen, ikään kuin -lohduttaakseen syleillä häntä, vaan myös taivutti kyyneltyneet kasvonsa -alaspäin ja painoi ne papin rintaa vasten. - -Nyt hänestä oli tullut lapsi ja Francescosta isä, sikäli että viimeksi -mainittu koetti rauhoittaa hänen tuskaansa. Mutta Francesco ei ollut -koskaan tuntenut naisen ruumista niin likellä itseään, ja hänen -hyväilynsä, hänen hellyydenosoituksensa muuttuivat pian enemmän kuin -isällisiksi. Tosin hän selvästi oivalsi, että tytön voihkinassa ja -valittelussa piili eräänlainen tunnustus. Tyttö tiesi, sen Francesco -käsitti, kuinka inhottavaa rakkautta hän sai kiittää olemassaolostaan, -ja kärsi senvuoksi samanlaista tuskaa. Hän kantoi tytön kanssa tämän -hätää ja vaivoja. Niin heidän sielunsa olivat liittyneet toisiinsa. -Mutta pian hän kohotti Agatan suloiset madonnankasvot puoleensa, -tarttuen hänen kaulaansa, vetäen häntä likemmäksi ja taivuttaen -oikealla kädellään valkeata otsaa taaksepäin. Silmäiltyään sitten -kauan himokkaasti tällä tavoin vangitsemaansa tyttöä, katseessaan -mielettömyyden tulta, hän äkkiä kuin haukka sujautti huulensa toisen -kuumalle, kyynelistä suolaiselle suulle ja viipyi erottamattomasti -sulautuneena hänessä. — Kun maallista aikaa oli kulunut muutamia -silmänräpäyksiä ja huumaavaa autuutta oli kestänyt iäisyyden mittaisia -ajanjaksoja, vetäytyi Francesco äkkiä irti ja asettui tanakasti -seisomaan molempien jalkojensa varaan; hänen huulillaan tuntui veren -maku, ja hän sanoi: »Tule! Et voi mennä kotiin yksin ilman suojelijaa, -minä saatan sinua.» - -Sekava taivas kaartui alppimaiseman yllä Francescon ja Agatan hiipiessä -pappilasta. He poikkesivat niittypolulle, jota pitkin he kapusivat -alaspäin silkkiäispuiden välitse ja viiniköynnösten alitse pengermältä -pengermälle kenenkään näkemättä. Francesco tiesi varsin hyvin, -mitä hän oli jättänyt taaksensa, mitkä rajat hän oli sivuuttanut, -mutta katumusta hän ei voinut tuntea. Hän oli muuttunut, kohonnut, -vapautunut. Yö oli helteinen. Lombardian tasangolla näytti liikkuvan -rajusäitä, joiden kaukaiset salamat säihkyivät viuhkamaisina vuorien -jättiläishahmojen takaa. Pappilan ikkunoiden alla kasvavan, valtavan -ison heisipuupensaikon tuoksuja kantautui sieltä ohitse juoksevan, -solisevan lähdepuron veden mukana, ja niihin sekaantui vilpoisia ja -lämpimiä tuulahduksia. Huumaantuneet matkakumppanukset eivät puhelleet. -Francesco tuki tyttöä joka kerta, kun he hämärässä kapusivat muurin -ylitse alemmalle pengermälle, sieppasipa hänet syliinsäkin, jolloin -heidän sydämensä sykkivät vastakkain ja hänen janoinen suunsa imeytyi -Agatan huuliin. He eivät tienneet, mihin he oikein halusivat, sillä -Savaglian syvästä rotkosta ei ollut alpille vievää tietä. Mutta siitä -he olivat yksimieliset, että heidän tuli varoa nousemasta sinne kylän -lävitse. Mutta kysymys ei ollutkaan siitä, että heidän olisi pitänyt -saavuttaa jokin ulkoinen, jokin kaukainen päämäärä, vaan siitä, että -heidän tuli nauttia läheisestä, saavutetusta onnesta. - -Miten maailma olikin siihen saakka tuntunut niin kuolleelta ja -tyhjältä kuin kuona, ja mitä muutoksia siinä oli tapahtunut! Miten -se oli muuttunut papin silmissä, ja miten hän oli muuttunut siinä? -Poistettuja, arvottomia olivat hänen ajatuksissaan kaikki sellaiset -seikat, jotka siihen asti olivat merkinneet kaikkea. Isä, äiti ja -opettajat olivat jääneet kuin madot vanhan, hylätyn maailman tomuun, -samalla kun kerubi oli taaskin avannut paratiisin portin hänelle, -Jumalan pojalle, uudelle Aatamille. Tässä paratiisissa, jossa hän nyt -hurmaantuneena käveli ensimmäisiä askeliaan, vallitsi ajattomuus. -Hän ei enää tuntenut olevansa minkään ajan tai minkään ikäpolven -ihminen. Yhtä ajaton oli häntä ympäröivä öinen maailma. Ja koska -nyt syntiinlankeemuksen aika, kirouksen ja perisynnin maailma oli -hänen takanaan ja hän oli paratiisin vartioidun portin edustalla, -ei hän enää myöskään tuntenut rahtuakaan pelkoa sitä kohtaan. Ei -kukaan ulkopuolella oleva päässyt häntä vähääkään vahingoittamaan. -Ei ollut hänen esimiestensä eikä edes paavinkaan vallassa estää -häntä nauttimasta paratiisin vähäisimmästäkään hedelmästä eikä -riistää häneltä hiukkaakaan hänen osakseen nyt kerta kaikkiaan -tulleesta korkeimman autuuden armolahjasta. Hänen esimiehensä olivat -muuttuneet hänen alaisikseen. Unohdettuina he asuivat itkun ja -hammastenkiristyksen tietymättömiin häipyneessä maassa. Francesco -ei enää ollut Francesco; hän oli ensimmäinen ihminen, jonka Jumalan -henkäys oli juuri äsken herättänyt eloon, ainoa Aatami, Eedenin -puutarhan ainoa valtias. Paitsi häntä ei synnittömän luomakunnan -runsaudessa elänyt ainoatakaan muuta miestä. Tähtisikermät värähtelivät -taivaallisesti soiden autuutta. Pilvet korahtelivat kuin kylläiset -lehmät laitumella, purppuraiset hedelmät hehkuivat suloista iloa ja -ihanaa virkistystä, puunrungoista kihosi tuoksuavaa pihkaa, kukat -sirottelivat ilmaan oivallisia hajusteita; mutta kaikki tämä riippui -kuitenkin Eevasta, jonka Jumala oli sijoittanut tänne kaikkien näiden -ihmeiden joukkoon hedelmien hedelmäksi, mausteiden mausteeksi, hänestä, -joka itse oli Jumalan suurin ihme. Kaikkien yrttien tuoksun, niiden -hienoimman ytimen oli Luoja pannut hänen hiuksiinsa, ihoonsa, ja hänen -ruumiinsa hedelmämaltoon, mutta hänen muotonsa, hänen sisältönsä -vertaista ei ollut missään. Hänen muotonsa, hänen sisältönsä olivat -Jumalan salaisuus. Muoto liikkui itsestään ja oli yhtä ihana levossa -kuin liikkeessäkin. Se mikä hänessä oli ainetta tuntui olevan samaa -sekoitusta kuin liljan- ja ruusunlehdet, mutta se oli puhtaammin -viileä ja kuumemmin hehkuva, se oli samalla kertaa hennompi ja -vastustuskykyisempi. Tässä hedelmässä oli elävästisykkivä ydin, siinä -takoivat ihanat, värähtelevät sydämenlyönnit ja nauttijalleen se -lahjoitti yhä enemmän yhä ihanampaa, yhä valikoidumpaa hurmaa sen -taivaallisen runsauden silti vähenemättä. - -Ja ihanimman piirteen tässä luomakunnassa, tässä jälleen saavutetussa -paratiisissa saattoi päätellä Luojan läheisyydestä johtuvaksi. Täällä -ei Jumala ollut suorittanut työtänsä loppuun ja jättänyt sitä silleen -eikä myöskään asettunut siihen lepäämään. Päinvastoin ei luovaa kättä, -luovaa henkeä, luovaa voimaa ollut viety täältä pois, vaan ne jatkoivat -luomistyötänsä. Ja paratiisin kaikki osat ja jäsenet loivat edelleen. -Francesco-Aatami, joka niin äsken oli tullut valajan työpajasta, -tunsi olevansa läpikotaisin luova olento. Tuntien ylimaailmallista -ihastusta hän etsi katseellaan Eevaa ja näki hänet, Jumalan tyttären. -Hänessä oli vielä rakkaus, joka oli hänet muovannut, ja siinä kaikkien -oivallisimmassa aineessa, josta Jumala oli tehnyt hänen ruumiinsa, -oli vielä tuo yliluonnollinen kauneus, jota maan tomu ei ollut -tahrannut. Mutta myös tämä luotu vapisi, paisui ja loisti toimivan -luomisvoiman taivaallisesta hehkusta ja pyrki sulautumaan Aatamiin. -Aatami puolestaan ikävöi häntä siirtyäkseen hänen kanssansa uuteen -täydellisyyteen. - -Agata ja Francesco, Francesco ja Agata, pappi, hyvästä kodista oleva -nuorukainen ja tuomittu, halveksittu paimenenlapsi, olivat ensimmäinen -ihmispari kavutessaan käsi kädessä laakson öisiä salapolkuja pitkin. -He etsivät kätketyintä piilopaikkaa. Äänettöminä, sielu nimettömän -ihmettelyn täyttämänä, sellaisen hurman vallassa, joka melkein -pakahdutti heidän rintansa, he laskeutuivat yhä syvemmälle tähtihetken -ihanaan ihmeeseen. - -He olivat liikuttuneita. Se, että he tunsivat olevansa armoitettuja, -valittuja, sekoitti heidän äärettömään onneensa vakavaa juhlallisuutta. -He olivat kokeneet toistensa ruumiin tuntua, yhtyneet suudelmassa -toisiinsa, mutta he tunsivat astelevansa tuntematonta päämäärää kohti. -Se oli viimeinen mysteerio. Juuri senvuoksi Jumala loi, juuri senvuoksi -hän oli pannut maailmaan kuoleman, ottanut senkin mukaan. - -Siten saapui ensimmäinen ihmispari Savaglia-puron kovertamaan, -ahtaaseen rotkoon. Se oli hyvin syvä, ja ainoastaan vähän käytetty -polku vei puron äyrästä myöten vesialtaalle, johon vuoristovesi syöksyi -kalliopengermien ylitse huimaavasta korkeudesta. Vielä melkoisen -matkan päässä sieltä puro jakaantui kahteen haaraan, jotka yhtyivät -taas, jättäen väliinsä pienen, vihreän saaren, josta Francesco piti ja -jossa hän usein kävi, koska se muutamine sinne juurtuneine, nuorine -omenapuineen oli sangen viehättävä paikka. Ja Aatami riisui kenkänsä ja -kantoi Eevansa sinne. »Tule! Muutoin minä kuolen», hän hoki Agatalle. -Ja he polkivat narsisseja ja pääsiäisliljoja rakastavaisten raskailla, -miltei juopuneen tavoin horjuvilla jaloillaan. - -Myös täällä rotkossa oli kesäisen lämmintä, vaikkakin kohiseva puro -toi muassaan viileyttä. Kuinka lyhyt aika olikaan vasta kulunut tämän -parin elämän käännekohdasta, ja kuinka etäiseksi oli jäänyt kaikki, -mitä oli tapahtunut ennen sitä käännekohtaa! Koska saari oli aika -etäällä kylästä, oli sen omistaja rakentanut sinne kivistä, risuista -ja maasta majan saadakseen edes hiukan sateelta suojatun lehvävuoteen, -jonkinlaisen turvapaikan satunnaisia säänvaihteluja vastaan. Kenties -juuri tämä maja oli väikkynyt Aatamin mielessä, kun hän Eevan kanssa -lähti laaksoon eikä vuorelle. Maja näytti olevan valmiina ottamaan -vastaan rakastavia. Näytti siltä kuin tänne olisi salaperäisille -palvelijoille ilmoitettu salaisen ihmiseksitulon lähestyvästä juhlasta, -sillä majan ympärillä oli valopilviä, pilvinä kipinöitä, kiiltomatoja, -aurinkokuntia, linnunratoja, joita usein kohosi mahtavina valosuihkuina -ikään kuin ne olisivat tahtoneet kansoittaa tyhjän avaruuden. Niitä -kumpusi leijailemaan niin korkealle rotkossa, ettei taivaan tähtiä enää -voinut niistä erottaa. - -Vaikka he sen tunsivatkin, oli tämä näytelmä, tämä äänetön lumo -Francescosta ja syntisestä Agatasta kuitenkin ihmeellinen, ja heidän -ihmettelynsä pidätti heitä hetkisen. »Tätäkö paikkaa», mietti -Francesco, »olen niin usein etsinyt ja tätäkö olen mieltyneenä -katsellut aavistamatta, mitä se minulle kerran merkitsisi? Se näytti -minusta sellaiselta paikalta, johon sopisi vetäytyä erakoksi pois -maailman kurjuudesta ja jossa voisi, kaikesta luopuen, syventyä Jumalan -sanaan. En olisi milloinkaan pitänyt sitä sinä, mikä se oikeastaan -on, saarena Phrat- tai Hiddekel-virrassa, Paratiisin salatuimman ja -suurimman autuuden paikkana. Ja salaperäiset, loistavat kipinäpilvet, -hääkokot, uhrikokot, tai mitä ne lienevät olleet, irrottivat hänet -täydelleen maasta. Jos hän muisti maailmaa, niin hän tiesi, että -maailma virui voimattomana Eedenin puutarhan portin edessä kuten -merestä noussut seitsenpäinen lohikäärme, seitsenpäinen hirviö? Mitä -hän niistä välitti, jotka palvoivat lohikäärmettä? Se sai herjata -Jumalan majaa. Sen kuola ei räiskyisi majalle saakka. Francesco, -pappi, ei ollut milloinkaan tuntenut sellaista Jumalan läheisyyttä, -sellaista turvallisuutta hänessä, sellaista oman persoonallisuuden -unohdusta, ja vuoristopuron solistessa tuntuivat siihen vähitellen -yhtyvän vuorten sointuva jyminä, kallionhuippujen urkumusiikki, tähtien -myriadien kultaisten harppujen helinä. Enkelini kuorot riemuitsivat -kautta äärettömyyden, kuin myrsky kohahtivat ylhäältä urut, ja -kellot, kellot, kellojen, hääkellojen, pienten ja isojen, kumeiden -ja heleiden, raskaitten ja keveitten, soitto levitti tainnuttavan -autuasta juhlallisuutta maailmankaikkeuteen. — Ja niin he toisiinsa -kietoutuneina vaipuivat lehvävuoteelle. - -Ainoakaan silmänräpäys ei pysy paikallaan, ja joskin ihminen tuskaisen -hätäisesti tahtoo pidättää ylimmän riemun tuokioita, hän ei saa niistä -otetta, vaikka hän kuinka koettaisi. Francescon koko elämä oli ollut, -kuten hänestä tuntui, askelmia tämän nyt eletyn mysteerion kukkulalle. -Voisiko hän vastaisuudessa hengittää, jollei hän voisi pitää siitä -kiinni? Miten hän voisi kestää kirottua olemassaoloa, sitten kun -hänet jälleen olisi syösty pois sisimmän taivaansa ihastuttavista -nautinnoista? Nautinnon yliluonnollisessa huumassa nuorukainen tunsi -vihlovan tuskaisesti kaiken katoavaisuuden, omistamisen nautinnossa -menettämisen tuskan. Hänestä tuntui kuin hänen olisi pitänyt juoda -pikarillinen suloista viiniä ja sammuttaa yhtä suloinen jano; mutta -pikari ei koskaan tyhjentynyt, eikä jano siitä huolimatta sammunut. -Eikä juoja halunnutkaan suloisen janonsa sammuvan eikä pikarin -tyhjentyvän; kuitenkin hän imi siitä himokkaan vimman vallassa, ja -häntä kiusasi se, ettei hän milloinkaan päässyt pohjaan saakka. - -Puron kohinan ympäröimänä, siihen vaipuneena, kiiltomatojen tanssin -piirittämänä he kaksi lepäsivät kahisevalla lehvävuoteella tähtien -pilkistellessä majan katon lävitse. Francesco oli vavisten vallannut -kaikki Agatan salaisuudet, joita hän oli ihaillut, pitäen niitä -saavuttamattomina. Hän oli sukeltanut tytön valloillaan olevaan -tukkaan, hänen huulensa olivat imeytyneet tytön huuliin. Mutta heti -oli hänen silmänsä vallannut kateus hänen suutansa kohtaan, joka oli -piilottanut tytön suloisen suun näkyvistä. Ja yhä käsittämättömämpinä, -yhä hehkuvampina, yhä huumaavampina kumpusivat Agatan nuoren ruumiin -salaiset autuuden lähteet. Se, mitä Francesco ei ollut uskaltanut -toivoakaan saavansa omakseen sen kuumina öinä väikkyessä hänen -mielessään, ei ollut mitään verrattuna siihen, minkä rajaton omistaja -hän nyt oli. - -Ja hekumoidessaan hän yhä uudelleen alkoi epäillä. Täyttymyksen -yletön runsaus sai hänet kyltymättömänä yhä uudelleen varmistautumaan -omaisuudestaan. Ensimmäistä kertaa hänen sormensa, hänen vavahtelevat -kätensä ja kämmenensä, käsivartensa, rintansa ja lanteensa -tunnustelivat naista. Ja Agata oli hänestä enemmän kuin nainen. -Hänestä tuntui, kuin hän olisi jälleen löytänyt jotakin, minkä hän oli -kadottanut, menettänyt, jota ilman hän oli ollut rampa ja minkä kanssa -hän nyt oli liittynyt samaksi kokonaisuudeksi. Oliko hän milloinkaan -ollut erossa näistä huulista, näistä hiuksista, näistä rinnoista ja -käsivarsista? Siinä oli jumalatar, ei nainen. Eikä se yleensä ollut -mitään itsessään; hän kaivautui maailman ytimeen, painoi korvansa -neitseellisten rintojen alle ja kuuli, autuaallisesti väristen, -maailman sydämen sykkivän. - -Heidät valtasi se huuma, se horrostila, jossa luomisen riemut muuttuvat -valppaan tuntemisen kiihkoksi ja valppaan tuntemisen kiihko muuttuu -unohdushuumauksen riemuksi, jossa milloin Francesco nukahti neidon -syleilyyn, milloin Agata hänen syleilyynsä. Kuinka kummallisesti ja -kuinka luottavasti tuo arka, metsistynyt tyttö olikaan sopeutunut papin -hyväilevään pakotukseen, kuinka alttiina ja onnellisena hän Francescoa -palvelikaan! Ja kun Agata nukahti hänen käsivarsilleen, väikkyi tytön -kasvoilla sama rauhallinen hymy, joka väikkyy sylilapsen kasvoilla, -kun se kylläisenä sulkee silmänsä äidin sylissä painautuneena äidin -rintaa vasten. Mutta Francesco katseli, ihaili ja rakasti nukkujaa. -Agatan ruumista puistattivat värähdysaallot, jollaisia elämän -jännittyneisyyden laukeaminen aiheuttaa. Usein hän huudahti unissaan. -Mutta kun hän avasi uneksuvat luomet, näkyi aina sama hullaannuttava -hymy ja sitten sama raukeaminen äärimmäisessä antaumuksessa. Joka -kerta kun nuorukainen uinahti, tuntui hänestä kuin jokin voima olisi -hiljaa, hiljaa irrottanut olennon, jota hän koko ruumiillaan tuntien -piti syleilyssään. Mutta joka kerta seurasi tätä kadottamisen tuokiota -heräämishetkellä ensiksi korkeimman, kiitollisesti aistitun sulouden -tuntu: sanoin kuvaamatonta unta seurasi mitä armaimman todellisuuden -autuas, valpas tunteminen. - -Se se oli, paratiisinhedelmä, sen puun hedelmä, joka kasvoi keskellä -puutarhaa. Francesco oli kietoutunut siihen koko ruumiineen. Se -oli elämänpuun hedelmä eikä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmä, -jolla käärme oli viekoitellut Eevan. Pikemminkin se oli se, jonka -_nauttiminen_ teki ihmisen Jumalan kaltaiseksi. Korkeamman, -toisenlaisen autuuden saavuttamisen toivokin oli Francescossa kuollut. -Ei maassa eikä taivaassa ollut hänen riemuihinsa verrattavia riemuja. -Ei ollut ainoatakaan kuningasta, ei ainoatakaan jumalaa, jota tämä -hekumallisessa runsaudessa kieriskelevä nuorukainen ei olisi pitänyt -surkeana kerjäläisenä. Hänen puheensa oli typistynyt soperrukseksi, -katkonaiseksi huohotukseksi. Hän imi Agatan avoimien huulten välistä -huokuvia, huumaavia henkäyksiä. Hän suuteli hekuman kuumat kyyneleet -pois tytön silmäripsistä ja poskilta. Silmät suljettuina, vain hieman -niitä raotellen, he molemmat nauttivat toisistaan, katse sisään päin -suunnattuna, tunteet kuumina ja kirkkaina. Mutta se kaikki oli enemmän -kuin nautintoa, se oli pikemminkin jotakin sellaista, mitä ilmaisemaan -ihmiskieli ei riitä. - - * * * * * - -Seuraavana päivänä Francesco piti aamumessun täsmällisesti. Hänen -poissaoloaan ei ollut kukaan huomannut, hänen kotiintuloaan ei edes -Petronillakaan. Kun hänen täytyi kiireisesti puhdistauduttuaan oitis -lähteä odottavan apulaisen luokse sakaristoon ja sitten alttarille, -pienen, vartoavan seurakunnan eteen, ei hän ehtinyt ajattelemaan -asiaa. Ajatteleminen alkoi, sittenkun hän oli jälleen pappilassa, -jälleen pienessä huoneessaan, johon taloudenhoitajatar kattoi -hänelle tavanmukaisen aamiaisen. Mutta tästä ajattelusta ei heti -ollut seurauksena varma selviäminen. Vanha ympäristö ja alkava päivä -loivat pikemminkin koettuun elämykseen epätodellisuuden tunnun, -joten se kalpeni ikään kuin menneeksi uneksi. Mutta olihan se -kuitenkin tositapahtuma. Ja vaikkakin se tuntui haaveellisemmalta ja -uskomattomammalta kuin mikään Francescon koskaan näkemä uni, ei hän -kuitenkaan voinut väittää sitä tapahtumattomaksi. Hän oli kokenut -hirvittävän lankeemuksen; sitä seikkaa ei voinut selittelemällä -kiertää. Kysymys oli siitä, oliko enää yleensä mahdollista nousta tämän -putoamisen, tämän kauhean syntiinlankeemuksen jälkeen. Hän oli pudonnut -niin syvälle ja niin korkealta, että papin täytyi epäillä nousemisen -mahdollisuutta. Ei ainoastaan kirkollisessa, vaan myös maailmallisessa -mielessä tämä kauhistava lankeemus oli vailla vertaistaan. Francesco -muisteli sindacoa ja sitä, miten hän oli sindacon kanssa puhellut -alpilla asuvien onnettomien mahdollisesta pelastumisesta. Vasta nyt hän -syvässä alennustilassaan salaisesti tunsi, kuinka voimakas papillinen -ylpeys, kuinka pöyhkeä itsekylläisyys häntä silloin oli paisuttanut. -Hän puri hampaansa yhteen häpeästä, mitättömän, paljastetun petkuttajan -tavoin hän ihan kuin käpertyi häpeästä alastomassa avuttomuudessaan. -Eikö hän vieläkin ollut pappi? Eivätkö Soanan vaimot ja neidot olleet -pitäneet häntä miltei epäjumalanaan? - -Entä eikö hänen ollut onnistunut kohottaa paikkakunnan kirkollista -henkeä siinä määrin, että messujen kuunteleminen ja kirkossakäynti -oli jälleen vakiintunut tavaksi jopa miestenkin keskuudessa? Nyt -hänestä oli tullut Jumalan kavaltaja, seurakuntansa pettäjä ja -kavaltaja, kirkon pettäjä, sukunsa kunnian pettäjä, oman itsensä -pettäjä, jopa noiden halveksittujen, hyljeksittyjen, pahamaineisten -ja surkuteltavien Scarabota-poloisten pettäjä, joiden sieluja hän oli -ollut pelastavinaan, mutta jotka hän nyt vasta oli oikein kietonut -kadotukseen. - -Francesco ajatteli äitiään. Äiti oli ylpeä, melkeinpä miesmäinen -nainen, joka hänen lapsena ollessaan oli suojellut ja johtanut häntä -lujalla kädellä ja jonka taipumaton tahto oli viitoittanut myös hänen -vastaisen elämänsä uran. Hän tiesi, ettei äidin kovuus häntä kohtaan -ollut mitään muuta kuin hehkuvaa äidinrakkautta ja että pojan kunnian -vähäisinkin tahraantuminen loukkaisi hänen ylpeyttään mitä ankarimmin -— mutta pojan vakava hairahtuminen iskisi parantumattoman haavan hänen -sisimpään elämäänsä. Omituista, kuinka mahdotonta oli edes ajatella -tätä todella tapahtunutta, läheistä ja selvästi elettyä kokemusta äidin -yhteydessä. - -Francesco oli vaipunut mitä inhottavimpaan lokaan, lopullisen -turmeluksen suohon. Sinne olivat jääneet hänen pappisvalansa; -kristittynä, äitinsä poikana, jopa yleensä ihmisenä hän oli kärsinyt -tappion. Äidin ja yleensä ihmisten mielestä, mikäli he olisivat saaneet -tiedon hänen rikoksestaan, olisi hänessä jäljellä ainoastaan ihmissusi, -löyhkäävä, demoninen eläin. Nuorukainen ponnahti pystyyn tuolilta, -pois pöydällä lepäävän messukirjan luota, johon hän oli näön vuoksi -syventynyt. Hänestä oli tuntunut kuin olisi taloa pieksänyt kivikuuro, -ei sellainen kuin edellisenä päivänä, kivittämisyrityksen aikana, vaan -sata, tuhat kertaa voimakkaampi, ikään kuin olisi pappila pitänyt -tuhota tai ainakin muuttaa sorakasaksi ja hänet haudata sen raunioiden -alle myrkyllisen rupisammakon tavoin. Hän oli kuullut kummallisia -ääniä, kauhistavia kiljaisuja, vimmaisia huutoja ja tiesi, että -raivoavien, kiviä väsymättömästi sinkoilevien ihmisten joukossa eivät -olleet ainoastaan kaikki soanalaiset, sindaco ja sindacon puoliso, -vaan myös Scarabota perheineen ja, jopa kaikkein etumaisimpana, hänen -äitinsä. - -Mutta jo muutamien tuntien kuluttua oli sijalle tullut tyyten -toisenlaisia kuvitelmia ja mielenliikkeitä. Kaikki se, mikä oli -johtunut oman sielun tarkkailusta, teon herättämästä kammosta ja -synnintunnosta, tuntui nyt täysin kaikonneen. Francescoa vaivasi -ennen tuntematon hätä, polttava jano. Hänen sisäinen minänsä parkui, -kuten hehkuvassa aavikonhietikossa nääntyvänä kieriskelevä ihminen -huutaa vettä. Ilmassa ei tuntunut olevan niitä aineksia, joita -ihminen tarvitsee hengittääkseen. Pappila muuttui papille häkiksi, -jonka seinien sisällä hän asteli kivistelevin polvin rauhattomana -kuin petoeläin, päättäen, jollei häntä vapautettaisi, mieluummin -puskea päänsä murskaksi seinään kuin jatkaa entistä elämäänsä. Miten -on mahdollista elää kuolleena, hän kysyi itseltään silmäillessään -ikkunasta kyläläisiä. Miten he jaksoivat ja miten he saattoivat -hengittää? Miten he sietivät surkeata olemassaoloaan, kun he eivät -tunteneet sitä, mistä hän oli nauttinut ja mitä hän nyt kaipasi? -Ja Francesco kasvoi omissa silmissään. Hän katseli väheksyvästi -paaveja, keisareita, ruhtinaita ja piispoja, kuten ihmiset katselevat -muurahaisia. Jopa janossaankin, kurjuudessaan, puutteessaankin hän -teki niin. Epäilemättä hän ei enää ollut elämänsä herra. Ylivoimainen -lumous oli tehnyt hänet täysin tahdottomaksi ja, jollei Agataa olisi -ollut, täysin elottomaksi Eroksen uhriksi, sen jumalan uhriksi, joka on -vanhempi ja mahtavampi kuin Zeus ja kaikki muut jumalat. - -Antiikin kirjoituksista hän oli lukenut sellaisesta lumouksesta ja -tästä jumalasta ja hymyillen väheksynyt molempia. Nyt hän tunsi -selvästi, että täytyi ajatella jopa nuolta ja syvää haavaa, jolla -tämä jumala muinaisajan ihmisten arvelun mukaan myrkytti uhrinsa -veren. Olihan hänessä sellainen haava, ja se poltti, kalvoi, kirveli, -repi ja jäyti häntä. Hän tunsi kauheasti vihlovia tuskia — kunnes -hän hämärän tultua lähti, sisimmässään ikäänkuin voihkien onnesta, -kohti samaa pientä saarta, sitä maailmaa, jossa hän oli eilen yhtynyt -rakastettuunsa ja jossa hän oli uudelleen sopinut kohtaavansa hänet. - - * * * * * - -Vuoripaimen Ludovico, jonka seudun asukkaat tunsivat »Soanan -kerettiläisen» nimellä, vaikeni ehdittyään käsikirjoituksensa -siihen kohtaan, jossa kertomus katkeaa. Vieras olisi mielellään -kuullut tarinan loppuun saakka. Mutta kun hän oli kyllin avomielinen -lausuakseen sen toivomuksen, ilmaisi isäntä, ettei hänen -käsikirjoituksensa jatkunut pitemmälle. Hän olikin sitä mieltä, että -kertomuksen sopi, jopa piti päättyä siihen. Vieras ei ollut sitä mieltä. - -Miten kävi Agatan ja Francescon, Francescon ja Agatan? Pysyikö asia -salassa vai saariinko se ilmi? Oliko rakastavien keskinäinen kiintymys -pysyväinen vai hetkellinen? Saiko Francescon äiti tietää asiasta? Ja -kuulija halusi lopuksi tietää, oliko kertomuksen pohjana tositapaus vai -oliko se pelkkää kuvittelua. - -»Sanoinhan jo», vastasi Ludovico hieman kalveten, »että tositapaus -antoi aiheen kyhäykseeni.» Sen jälkeen hän oli vaiti pitkän tovin. -»Noin kuusi vuotta takaperin», jatkoi hän sitten, »on pappi -kirjaimellisesti karkoitettu alttarilta ja kirkosta kepiniskuilla -ja kivenheitoilla. Kun palasin Argentiinasta Eurooppaan ja tulin -tälle seudulle, kertoivat siitä joka tapauksessa minulle niin monet -ihmiset, etten itse lainkaan epäile tapahtuman todenperäisyyttä. Myös -sukurutsaukseen langenneet Scarabotat ovat, tosin toisennimisinä, -eläneet täällä Generosolla. Agatan nimi on keksitty, valitsin sen -yksinkertaisesti tuon Sant’ Agatan pikku kappelin mukaan, jonka -kohdalla, kuten näette, ruskeat kalasääsket vieläkin leijailevat. -Mutta Scarabota-parilla on todellakin muiden synninhedelmien muassa -ollut täysikasvuinen tytär, ja papin on syytetty olleen luvattomassa -yhteydessä hänen kanssaan. Pappi ei ole, kuten kerrotaan, väittänyt -sitä valheeksi eikä myöskään osoittanut vähäisintäkään katumusta, ja -paavin väitetään sen vuoksi erottaneen hänet seurakunnan yhteydestä. -Scarabota-poloisten täytyi poistua tältä seudulta. He kuuluvat — -vanhemmat, eivät lapset — kuolleen Riossa keltakuumeeseen.» - -Viini sekä paikan, hetken, seuran ja erityisesti luetun tarinan ynnä -kaikenlaisten siihen liittyvien mystillisten seikkojen kuulijassa -aiheuttama kiihtymys tekivät hänet edelleenkin tungettelevaksi. -Hän tiedusti vieläkin Francescon ja Agatan kohtaloa. Siitä ei -paimen osannut sanoa mitään. »He kuuluvat vain pitkän ajan olleen -seudun pahennuksena, koska he häpäisivät kaikkialla hajallaan -olevia, yksinäisiä pyhäkköjä käyttämällä niitä rikollisen himonsa -suojapaikkoina.» Nämä sanat lausuttuaan erakko purskahti perin -välittömään, kauan hillittömästi raikuvaan, äänekkääseen ja vapaaseen -nauruun. - -Miettivänä ja omituisesti liikuttuneena lähti tämän matkaseikkailun -kertoja kotimatkalle. Hänen päiväkirjassaan on tästä taivalluksesta -kuvauksia, joita hän ei kuitenkaan halua ottaa tähän. Niin sanottu -sininen hetki, joka alkaa, kun aurinko painuu taivaanrannan taakse, -oli joka tapauksessa silloin erikoisen kaunis. Kuului Soanan putouksen -kohina. Ihan samalla tavoin olivat Francesco ja Agata kuulleet sen -kohisevan. Vai kuulivatko he sittenkin sen kohinan vielä nytkin ja -juuri tällä samalla hetkellä? Eikö Scarabotan kiviröykkiö ollut tuolla? -Eikö sieltä kuulunut hilpeiden lapsien ääniä, joihin sekaantui vuohien -ja lampaiden määkimistä? Matkamies pyyhkäisi kädellään kasvojaan ikään -kuin repäistäkseen häiritsevän hunnun syrjään; oliko hänen kuulemansa -pikku kertomus todenperäinen, tämän vuoristomaiseman pohjalla kasvanut, -kuten pienen pieni katkero tai jokin sen tapainen, vai oliko tämä -ihana, mahtava vuoristo, tämä jähmettynyt jättiläismaailma kohonnut -tuon pienen tarinan puitteista? Hänen aprikoidessaan sitä ja muuta -samanlaista kantautui hänen korviinsa laulavan naisen sointuva ääni. -Olihan erakko muka naimisissa. Ääni soi kuten avarassa, akustisesti -hyvässä salissa, kun ihmiset pidättävät hengitystään voidakseen -vain kuunnella. Myös luonto pidätti henkeään. Ääni tuntui laulavan -kallioseinämässä. Ainakin se usein tuntui tulvivan siitä laajoina, -suloisen pehmeinä ja tulisen ylevinä nousuina ja laskuina. Laulajatar -vain tuli, kuten kävi ilmi, ihan päinvastaiselta suunnalta, nousten -Ludovicon kivimajalle vievää polkua pitkin. Hän kantoi päälaellaan -saviastiaa, jota hän hiukan tuki kohotetulla vasemmalla kädellään, -samalla kun hän oikealla talutti tyttöstä. Siten sai hänen täyteläinen, -mutta kuitenkin solakka vartalonsa suoran, kauniin ryhdin, joka tekee -niin juhlallisen, suorastaan ylevän vaikutuksen. Jokin aavistus niin -kuin kirkastuksena välähti katsojan sielun lävitse tämän näyn edessä. - -Todennäköisesti hänet oli nyt huomattu, sillä äkkiä laulu taukosi. -Polkua pitkin nouseva nainen lähestyi läntisen taivaanpuoliskon hohteen -täysin valaisemana. Lapsi kuului vastaavan äidille rauhallisella, -syvällä äänellä. Sitten kuului, kuinka nainen paljaat jalkapohjat -läpsähdellen nousi karkeasti hakattuja portaita. Taakan tähden piti -astua tanakasti ja varmasti. Odottajasta tuntuivat tämän kohtauksen -edellä kuluvat silmänräpäykset arvaamattoman jännittäviltä ja -arvoituksellisilta. Nainen näytti kasvavan. Katsoja näki korkealle -kiinnitetyn hameen, näki joka askeleella polven tuokioksi paljastuvan, -näki paljaiden olkapäiden ja käsivarsien pistävän esiin, näki -pyöreät, naiselliset, ylpeän itsetietoiset, mutta siitä huolimatta -lempeät kasvot, joita kuin alkuolennolla ympäröi tuuhea, punaruskean -maan värinen tukka. Eikö siinä ollut miesnainen, sankarinainen, -syyrialaisten jumalatar, synnintekijätär, joka rikkoi välinsä Jumalan -kanssa lahjoittaakseen itsensä täydelleen ihmiselle, miehelle? - -Kotiin palaava vieras oli astunut sivulle, ja valoa hohtava -ruukunkantajatar, kanefora, meni hänen ohitseen, taakan tähden melkein -huomaamattomasti vastattuaan hänen tervehdykseensä. Hän käänsi molemmat -silmänsä mieheen päin, samalla kun pää pysyi suunnattuna suoraan -eteenpäin. Samassa lehahti kasvoille ylväs, itsetietoinen, tietävä -hymy. Sitten hän uudelleen laski katseensa tiehen, samalla kun hänen -silmäripsiensä lomitse näytti säihkyvän yliluonnollisia kipunoita. -Katsoja oli ehkä liian kiihtyneessä mielentilassa päivän helteestä, -viinistä ja kaikesta muusta kokemastaan, mutta varmaa on: hän tunsi -muuttuvansa hyvin, hyvin pieneksi tämän naisen edessä. Nuo täyteläiset, -kaikessa huumaavassa suloudessaan miltei pilkallisesti kaartuneet -huulet tiesivät, ettei niitä käynyt vastustaminen. Ei mistään voinut -saada suojaa eikä aseita tuon kaulan, noiden olkapäiden ja tuon -elämänhengen autuuttaman ja liikuttaman rinnan vaatimusta vastaan. Hän -nousi maailman syvyydestä ja nousi ihmettelevän miehen ohitse — ja -hän nousee nousemistaan iäisyyteen saakka sellaisena olentona, jonka -armottomiin käsiin taivas ja helvetti ovat luovutetut. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SOANAN KERETTILÄINEN *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/69039-0.zip b/old/69039-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index f23e8df..0000000 --- a/old/69039-0.zip +++ /dev/null |