diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/69069-0.txt | 16154 | ||||
| -rw-r--r-- | old/69069-0.zip | bin | 338781 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 16154 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..58b06fa --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #69069 (https://www.gutenberg.org/ebooks/69069) diff --git a/old/69069-0.txt b/old/69069-0.txt deleted file mode 100644 index bd38983..0000000 --- a/old/69069-0.txt +++ /dev/null @@ -1,16154 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Babbitt, by Sinclair Lewis - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Babbitt - Tarina amerikkalaisesta miehestä, hänen perheestään ja - ainoasta ystävyydestään - -Author: Sinclair Lewis - -Translator: Eino Voionmaa - -Release Date: September 30, 2022 [eBook #69069] - -Language: Finnish - -Produced by: Sirkku-Liisa Häyhä-Karmakainen and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BABBITT *** - - - - - -BABBITT - -Tarina amerikkalaisesta miehestä, hänen perheestään -ja ainoasta hartaasta ystävyydestään - - -Kirj. - -SINCLAIR LEWIS - - -Suomentanut - -Eino Voionmaa - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1925. - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU. - - - - -1. - - -Zenithin kaupungin tornit kohosivat aamu-usvasta, ylväät teräs-, -sementti- ja kalkkikivitornit, lujina kuin kalliot ja sorjina kuin -hopeapuikot. Ne eivät olleet linnoja eivätkä kirkkoja, vaan ihan -yksinkertaisesti konttorihuoneistoja. - -Usva oli armelias aikaisempien miespolvien kuluneita rakennuksia -kohtaan: päreillä peitettyä mansardikattoista postitaloa, honteloiden -vanhojen talojen, nokisten, pieni-ikkunaisten tehtaiden, likavärillä -maalattujen vuokrakasarmien punaisia savupiippuja kohtaan. Kaupunki -oli täynnä tämmöisiä kummallisuuksia, mutta muhkeat tornit olivat -työntäneet ne pois liikekeskustasta, ja kauempana olevilla kummuilla -oli uusia, hienoja taloja — näköjään ilon ja viihtymyksen asumuksia. - -Erään betonisillan yli kiiti pitkä, kiiltäväkuorinen, äänetön -Limousine-auto. Siinä istuvat juhlapukuiset ihmiset olivat -kotimatkalla koko yön kestäneestä Pienen Teatterin harjoituksesta, -taidetilaisuudesta, jota oli runsaasti valeltu samppanjalla. Sillan -alla kaartui rautatie, sekava sikermä vihreitä ja punaisia valoja. New -Yorkin pikajuna porhalsi ohi, ja kaksikymmentä kiiluvaa teräsraidetta -välkähti äkkiä valossa. - -Eräässä pilvenpiirtäjässä suljettiin juuri Sanomalehtiliiton -lennätinkonttori. Koneiden ääressä olevat miehet nostivat väsyneinä -selluloidisuojukset silmiltään, lopetettuaan yön keskustelut -Pariisin ja Pekingin kanssa. Rakennuksen läpi tallusteli pesuakkoja, -haukotellen, kengät kopisten. Aamu-usva hälveni. Joukoittain miehiä -eväskääröt käsissä vaelsi uusiin, valtaviin tehdasrakennuksiin, -mahtaviin lasista ja tiilipinnoista rakennettuihin, kimmeltäviin -työpajoihin, missä viisituhatta miestä työskenteli saman katon alla, -mistä virtasi esiin tavaroita, joita myytiin aina Eufratin rannoilla ja -Etelä-Afrikan lakeuksilla. Tehtaiden pillit vihelsivät, ja niitä säesti -kuin huhtikuisen huomenen riemua uhkuva kuoro: työn laulu kaupungissa, -joka näytti olevan rakennettu jättiläisiä varten. - - -2. - -Mitään jättiläismäistä ei sitävastoin näyttänyt olevan siinä -miehessä, joka nyt oli heräämässä makuusuojassaan hollantilaiseen -siirtomaatyyliin rakennetussa talossaan siinä Zenithin kaupunginosassa, -jonka nimenä on Floral Heights. - -Hänen nimensä oli George F. Babbitt. Hän oli nyt, huhtikuussa 1920, -kuudenviidettä ikäinen, eikä hän ollut mikään tuottaja, ei voin, ei -jalkineiden eikä edes runouden alalla, olipahan vain ovela myymään -taloja kalliimmasta kuin ihmisillä oli varaa maksaa. - -Hänen suuri päänsä oli punervanvärinen, ruskea tukka ohut ja kuiva. -Hänen kasvonsa olivat unessa kuin lapsen, rypyistä ja silmälasien -jättämistä punaisista merkeistä huolimatta. Hän ei ollut lihava, mutta -näytti erinomaisen hyvinvoivalta; hänen poskensa olivat pyöreät ja -pehmeät, ja sileä, khakivärisellä peitteellä avuttomana lepäävä käsi -oli hiukan palleromainen. Hän näytti varakkaalta, mitä suurimmassa -määrässä naimisissaolevalta ja epäromanttiselta, ja tuiki tyyten -epäromanttinen oli tämä makuusuoja, jonka näköalana oli yksi ainoa -suuri jalava, kaksi verrattain suurta nurmikkoa, sementtinen ajotie -ja poimukaspeltinen autovaja. Ja kuitenkin näki Babbitt jälleen unta -Taruntyttärestä, unta, joka oli romanttisempaa kuin punaiset pagodit -rannalla hopeisen järven. - -Vuosikausia oli Taruntytti tullut hänen luokseen. Missä muut näkivät -vain George Babbittin, näki tytti jalotarmoista nuorteutta. Odotti -häntä salalehtojen siimeksessä. Kun hän vihdoin pääsi hiipimään pois -ihmisiä vilisevästä talosta, lensi hän tytin luo. Hänen vaimonsa, hänen -äänekkäät ystävänsä yrittivät seurata häntä, mutta hänen onnistui -pimittää heidät, tytti kiiti hänen rinnallaan, ja niin he istuivat -yhteenhykertyneinä jollakin katveisella kaltaalla. Tytti oli niin -hento, niin valkea, niin palava! Sanoi häntä hilpeäksi ja uljaaksi, -lupasi odottaa, kunnes lähdetään purjehtimaan — — — Maitovaunujen jyryä -ja räminää. - -Babbitt äkkäsi, käänsi kylkeä, kamppaili pitääkseen unestaan kiinni. -Nyt hän saattoi nähdä vain tytin kasvot, usvaisten vetten takana. -Talonmies paiskasi kellarikerroksen oven kiinni. Viereisellä pihalla -haukkui koira. Kun Babbitt juuri oli suloisesti kellumassa lämpimän -hämärän aallolla, kulki sanomalehdenkantaja vihellellen ohi ja taitettu -sanomalehti töpsähti eteisenovea vasten. Babbitt heräsi äkkiä, ja -hänen vatsalihaksensa kouristuivat säikähdyksestä. Kun jännitys -laukesi, kaiversi hänen korvaansa tuttu ja ärsyttävä ääni, ääni, joka -syntyy kun joku yrittää panna käyntiin fordiansa: put-prrt, put-prrt, -put-prrt. Ollen itsekin moottorimies ahersi Babbitt näkymättömän -chauffeurin mukana, odotti yhdessä hänen kanssaan odottamistaan -moottorin starttaamisjytyä, kärsi hänen kanssaan, kun se lakkasi ja -helvetillisen itsepintainen put-prrt alkoi uudelleen — tuo määrätty -soinnuton ääni, joka on täynnä värisyttävää aamuvilua, ääni, joka -saattaa ihmisen raivoon, mutta jota ei missään pääse pakoon. Vasta -kun moottorin alkava surina ilmaisi hänelle fordin päässeen käyntiin, -laukesi jännitys. Hän loi silmäyksen mielipuunsa, jalavan, oksiin, -jotka piirtyivät taivaan punervaan patinaan, ja hapuili jälleen unta -kuin narkoottista nautintoainetta. Hän, joka poikana oli ollut hyvin -valmis uskomaan elämään, ei välittänyt enää uuden päivän mahdollisista -ja uskomattomista seikkailuista. - -Hänen onnistui päästä todellisuutta pakoon, kunnes herätyskello soi, -kahtakymmentä yli seitsemän. - - -3. - -Se oli suurtuotannoksi kasvaneen, laajaa reklaamia tekevän -herätyskelloteollisuuden paras tuote ja oli siinä kaikki ajanmukaiset -lisävehkeet, kuten katedraalikellonlyönti, toistuva herätys ja -pimeässä hohtava kellotaulu. Babbitt tunsi ylpeyttä siitä, että hänet -herätti niin hieno keksintö. Yhteiskunnallisesti se oli melkein yhtä -kunnioitettavaa kuin kalliiden autorenkaiden ostaminen. - -Nyt hän myönsi nyrpeästi, ettei enää auttanut viivytellä, mutta loikoi -kuitenkin ajatellen inholla kiinteistökauppiaan orjantyötä, inhoten -perhettänsä ja inhoten itseänsä siksi, että inhosi näitä. Edellisenä -iltana hän oli pelannut pokeria Vergil Gunchin luona puoliyöhön saakka, -ja sellaisten juhlien jälkeen hän oli ärtyisä ennen aamiaista. Se -johtui ehkä kieltolakiaikakauden väkevästä kotipanoisesta oluesta ja -niistä sikareista, joihin tämä olut häntä houkutteli; tai myöskin -harmista, että oli pakko palata tuosta hienostisivistyneestä, vapaasta -miesten maailmasta ahtaaseen piiriin, jossa oli vain naisia ja -pikakirjoittajia ja viittauksia, että hänen ei pitäisi polttaa niin -paljon. - -Alkovin edessä olevasta makuuhuoneesta kuului hänen vaimonsa -inhoittavan hilpeä ääni: »On aika nousta, Georgie-poikaseni!» ja -sitä korviakutittavaa, raaputtavaa kahinaa, joka syntyy, kun hiuksia -kammataan karhealla harjalla. - -Hän mörähti, ojensi pesun haalistamassa vaaleansinisessä pyjamassa -olevat paksut säärensä esiin khakipeiton alta, istui vuoteen -laidalle ja penkoi sormillaan pörröistä tukkaansa samalla kuin hänen -palleroiset jalkansa vaistomaisesti hapuilivat tohveleita. Hän katsoi -kaihomielisesti huopapeittoa — joka alituisesti muistutti vapautta ja -sankaruutta. Hän oli ostanut sen erästä urheilumatkaa varten, josta ei -sentään tullut mitään. Se oli kuitenkin ihanan joutenolon, suurenmoisen -kiroilun, miehekkäiden flanellipaitojen tunnuskuva. - -Hän nousi vaivalloisesti, ähkäisten kivun vihlauksia, joita hän tunsi -silmämuniensa takana. Vaikka hän odotti kirvelyn uudistuvan, katseli -hän tirkistellen pihalle. Se ilahdutti häntä kuten aina; se oli -menestyksellisen Zenithin liikemiehen pulska piha, toisin sanoen, se -oli täydellinen ja teki hänetkin täydelliseksi. Hän katsoi poimullista -rautapeltivajaa. Kolmattasataaviidettäseitsemättä kertaa vuodessa -ajatteli hän: »Tuossa peltirähjässä ei ole tyyliä. Kyllä minun täytyy -hankkia kunnollisesti rakennettu autovaja. Mutta se onkin, hitto -vie, koko talossa ainoa, mikä ei ole tiptop.» Siinä tuijotellessaan -ajatteli hän rakennuttaa yhteisen autovajan Orion-laaksossa omistamaansa -tonttialuetta varten. Sitten hän veti henkeänsä ja oikoili itseään. -Seisoi kädet puuskassa. Ärtyisään, uniseen naamaan tuli tarmokas ilme. -Hän näytti äkkiä pystyvältä, pätevältä mieheltä, jolla oli kykyä -suunnitella, hallita ja aikaansaada. - -Hänen aatteensa oli niin elinvoimainen, että se ikäänkuin ajoi hänet -kankean siistin hallin läpi, joka näytti siltä kuin sitä ei koskaan -olisi käytetty, kylpyhuoneeseen. - -Vaikka talo ei ollut suuri, oli siinä niinkuin kaikissa Floral -Heightsin taloissa täysin kuninkaallinen kylpyhuone porsliinista -ja kaakelista ja hopeanhohteisesta metallista. Pyyhinliinapitimenä -oli nikkelirenkaisiin pujotettu läpinäkyvä lasitanko. Kylpyamme -oli kyllin pitkä Preussin kaartilaiselle, ja seinäänkiinnitetyn -pesuvadin yläpuolella oli hämmästyttävä kokoelma hammasharjan-, -parransiveltimen-, saippuan- ja pesusienenpitimiä ja lääkekaappi, -kaikki niin kiiltäviä ja nerokkaita, että ne olivat kuin sarja -sähkökojeita. Babbitt, jonka jumala oli Nykyajan Mukavuudet, ei -ollut tyytyväinen. Kylpyhuoneen ilma oli paksuna jonkin barbaarisen -hammastahnan hajua. »Verona on tietenkin taas pitänyt oman päänsä! Sen -sijaan, että käyttäisi Lilidolia, niinkuin olen sata kertaa hänelle -sanonut, on hän taas mennyt hankkimaan jotakin hemmetillistä, haisevaa -sotkua, joka tekee ihmisen ihan kipeäksi!» - -Kylpymatto oli työnnetty kasaan, ja lattia oli märkä. (Hänen tyttärensä -Verona kylpi joskus aamuisin ihan säännöttömästi, kuinka sattui.) -Hän luiskahti matolla ja loukahti ammetta vasten. Hän sanoi: »P----le!» -Raivoisasti tempasi hän partatahnapötkyn ja raivoisasti saippuoi -naamaansa heilutellen sotaisesti vaahtoista sivellintä, raivoisasti -kalttasi hän paksuja poskiansa patenttiveitsellä. Sänki ei tahtonut -lähteä. Terä oli tylsä. Hän sanoi: »P----le! S----lin p----le!» - -Hän kopeloi lääkekaapista uutta teräpakettia (ajatellen kuten tällöin -aina ajatteli: »Tulisi tietysti helpommaksi ostaa hiomakone ja hioa -veitset itse»), ja kun hän löysi käärön kylpysuolatölkin takaa, -ajatteli hän sangen pahaa vaimostansa, kun tämä oli pannut sen -sinne, ja sangen hyvää itsestänsä, kun ei sanonut »P----le!» Mutta hän -sanoi sen joka tapauksessa heti jälkeenpäin, koettaessaan märillä ja -saippuaisilla sormilla irroittaa kiinnitarttunutta liukasta öljypaperia -uuden terän ympäriltä. - -Ja sitten tuli usein harkittu, mutta aina ratkaisemattomaksi jäänyt -ongelma, mitä hän tekisi vanhalla terällä, joka saattoi olla -vaarallinen hänen lastensa sormille. Kuten tavallista, nakkasi hän sen -lääkekaapin päälle äänettömästi ajatellen, että hänen joskus täytyy -ottaa pois ne viisi- tai kuusikymmentä muuta terää, jotka niinikään oli -sinne nakattu toistaiseksi. Hän päätti parranajonsa yhä ärtyneempänä, -kärttyisyyttä kun lisäsi jomottava päänsärky ja vatsassa tuntuva -tyhjyys. Kun hän oli valmis, pyöreä naama sileänä ja märkänä, silmissä -saippuaveden kirvely, ojensi hän kättänsä hapuillen pyyhinliinaa. -Perheen pyyhinliinat olivat märkiä, märkiä ja tahmaisia ja inhoittavia, -kaikki tyynni märkiä, huomasi hän temmatessaan ne sokeasti käteensä -kaikki, hänen oma kasvopyyhinliinansa, hänen vaimonsa, Veronan, Tedin, -Tinkan ja ainoa kylpypyyhinliina, jonka päärmeessä oli valtavat -nimikirjaimet. Silloin teki George F. Babbitt hirvittävän teon. Hän -kuivasi kasvonsa vieraspyyhkeeseen! Se oli pieni orvokkikuvioinen -tilkku, joka aina riippui paikallaan osoittamassa, että Babbitit -kuuluivat Floral Heightsin hienoimpaan parhaimmistoon. Kukaan ei ollut -koskaan sitä käyttänyt. Kukaan vieras ei ollut koskaan uskaltanut. -Vieraat käyttivät salassa lähimmän tavallisen pyyhkeen nurkkaa. - -Hän oli aivan kimmastunut. »S----li soikoon! Ne ottavat täällä kaikki -pyyhkeet, jok'ikisen tilkun, ja käyttävät niitä ja kastelevat -likomäriksi eivätkä ripusta koskaan kuivaa minua varten — minun tulee -tietenkin saada huonoin! — mitä muka minä tarvitsen, — ja — minä olen -tässä hornan talossa ainoa, joka edes hiukan otan huomioon toisia -ja ajattelen, että joku muukin ehkä tahtoisi käyttää tätä hornan -kylpyhuonetta minun jälkeeni, ja ajattelen — — —» - -Hän nakkasi nihkeät pyyhkeet kylpyammeeseen, tuntien kostonhalunsa -tyydytystä kuullessaan niiden mäiskähtävän äänen; ja kesken kaikkea -tuli hänen vaimonsa tyynesti ja hilpeästi sisään ja sanoi tyynesti ja -hilpeästi: »Mutta, Georgie-kulta, mitä sinä teet? Aiotko sinä pestä nuo -pyyhinliinat! Ei sinun sentään tarvitse niitä pestä? Mutta, Georgie, -ethän vain ole mennyt käyttämään vieraspyyhettä?» - -Tarina ei tiedä, kykenikö George F. Babbitt vastaamaan. - -Ensimmäistä kertaa viikkokausiin järkytti hänen vaimonsa häntä sen -verran, että hän katsahti tähän. - - -4. - -Myra Babbitt — mrs. George F. Babbitt — oli ehdottomasti keski-ikäinen -nainen. Hänellä oli suupielistä alaspäin käyvät syvät uurrot ja -lihaleuka. Mutta ratkaisevammin osoitti rajan sivuuttamista se, -ettei hänellä enää ollut pukeutumissalaisuuksia, joita mies ei -saanut tietää, ja ettei häntä enää huolettanut, ettei ollut. Hänellä -oli nyt yllään alushame ja törröttävä kureliivi, ja hän oli aivan -välinpitämätön siitä, että hänet nähtiin törröttävässä kureliivissä. -Hän oli niin turtunut ja tottunut avioelämään, että hän keskellä -täyteläistä matroonaikäänsä oli yhtä sukupuoleton kuin vähäverinen -nunna. Hän oli hyvä nainen, ystävällinen nainen, ahkera nainen, mutta -ei kukaan, paitsi mahdollisesti Tinka, hänen kymmenvuotias tyttärensä, -välittänyt hänestä vähääkään tai edes ollut täysin tietoinen hänen -olemassaolostaan. - -Jokseenkin perusteellisen keskustelun jälkeen pyyhekysymyksen -taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta puolesta pyysi hän Babbittilta -anteeksi, että tämän päätä porotti pohmelon vuoksi; ja Babbitt tointui -kylliksi voidakseen kestää verkkopaitansa etsiskelyn, sen kun näet, -kuten hän huomautti, joku ilkeämielinen ihminen oli piilottanut hänen -puhtaiden pyjamainsa joukkoon. - -Hän oli verrattain kohtelias ruskeata pukua koskevan neuvottelun aikana. - -»Mitä sinä arvelet, Myra?» Hän sormeili vaatteita, jotka olivat -makuuhuoneen tuolilla, sillä välin kuin mrs. Babbitt kulki edestakaisin -salaperäisesti järjestellen ja nyppien alushamettaan, eikä hän miehen -ärtyisästi tarkkaavissa silmissä näyttänyt koskaan tulevan valmiiksi. -»Mitä minun on tehtävä? Täytyykö minun vielä tänäänkin ottaa tuo ruskea -puku?» - -»Ota vain, sehän sopii sinulle mainiosti.» - -»Minä tiedän sen, mutta se on välttämättä silitettävä.» - -»Jaa, ehkä kyllä.» - -»Kyllä se vain sietäisi silittämistä, se on varma.» - -»Niin, ehkei sitä silittäminen haittaisi.» - -»Mutta, peijakas, ei takkia tarvitse silittää. Eihän ole järjellistä -ruveta silittämään koko pukua, kun takki ei sitä kaipaa.» - -»Ei niin.» - -»Mutta housut totisesti täytyy silittää. Katsohan niitä — katso näitä -ryppyjä — housut täytyy totisesti silittää.» - -»Niin kyllä. Mutta, Georgie, mikset voi pitää ruskeata takkia yhdessä -niiden sinisten housujen kanssa, joista kerran mietittiin, mitä niille -olisi tehtävä?» - -»Herra Jumala! Oletko sinä koskaan elämässäsi nähnyt minulla takkia, -joka kuuluu toiseen pukuun kuin housut? Minä sinä minua pidät? -Tiskinnuolijana!» - -»No, mikset voi ottaa tummanharmaata pukuasi tänään ja lähettää -ruskeita housuja räätälille?» - -»Niin, ne täytyy totisesti — — — mutta missä helkkarissa se harmaa puku -on? Ahaa, tässähän se näkyy olevan.» - -Hän oli kyennyt suorittamaan pukeutumisensa muut kriitilliset kohdat -verrattain levollisesti ja päättävästi. - -Ensimmäinen, millä hän itsensä koristi, oli hihaton verkkopaita, -jossa hän muistutti pientä kansalaisjuhlassa esiintyvää poikaa, -joka juhlavasti astuu esiin jostakin vanhasta rievusta leikatussa -airue-asussaan. Hän ei koskaan pukenut yllensä verkkopaitaa kiittämättä -Edistyksen Jumalaa, ettei hän käyttänyt pitkiä, vanhanaikaisia -alusvaatteita niinkuin hänen appensa ja yhtiömiehensä Henry Thompson. -Toinen tehtävä oli hiusten kampaaminen taapäin. Se antoi hänelle uhkean -otsan, joka kaartui kahta tuumaa ylemmäksi entistä hiusrajaa. Mutta -suurimman ihmeen aikaansai sittenkin silmälasien sijoittaminen nenälle. - -Silmälasit ilmaisevat luonnetta — vaateliaat, kilpikonnanluulla -kehystetyt, vaatimattomat koulunopettajankakkulat, vanhan maamiehen -mukulaiset, hopeasankaiset rillit. Babbittin silmälaseissa oli suuret, -ympyriäisenpyöreät, reunattomat linssit parasta lasia, sangat kapeat -ja kultaiset. Ne nenällään oli hän nykyaikainen liikemies; mies, joka -antoi käskyjä konttoriapulaisille ja ajoi autoa ja pelasi silloin -tällöin golfia ja oli tieteellisesti sivistynyt agentuurialalla. Hänen -päänsä ei enää tuntunut lainkaan lapsimaiselta, vaan tärkeältä, ja -katse kiintyi hänen painavaan, pyöreähköön nenäänsä, hänen suoraan -suuhunsa ja paksuun, pitkään ylähuuleensa, hänen tosin ehkä liian -lihavaan, mutta kuitenkin voimakkaaseen leukaansa; kunnioittavasti -häntä katseli, kun hän pani yllensä muut Kunnon Kansalaisen univormuun -kuuluvat pukimet. - -Harmaa puku oli hyvin leikattu, hyvin ommeltu ja ehdottomasti -erikoisuuksista vapaa. Se oli normaalipuku. Valkoinen reunus -pitkin liivinrinnustan syrjää antoi jonkinlaisen luotettavuuden ja -oppineisuuden sävyn. Jalkineina hänellä oli mustat nauhakengät, -hyvät kengät, kunnialliset kengät, normaalikengät, erinomaisen -epäpersoonalliset kengät. Ainoa koreileva oli hänen orvokinsininen -kudottu kaulahuivinsa. Laajasti selitellessään asiaa mrs. Babbittille -(joka akrobaattiliikkein yritti kiinnittää puseroa selkäpuolelta hameen -uumenreunustaan lukkoneulalla eikä kuullut sanaakaan hänen puheestaan) -horjui hän orvokinsinisen ja erään tapettimaisen mestariteoksen välillä -jossa oli kielettömiä, ruskeita harppuja palmujen välissä, kunnes -valitsi orvokinsinisen ja pisti siihen koruneulan: opaalisilmäisen -käärmeenpään. - -Jännittävä tapaus oli ruskean puvun taskujen sisällyksen siirtäminen -harmaaseen. Hän antoi näille esineille suuren arvon. Niillä oli yhtä -suuri henkinen merkitys kuin pesäpallolla tai Tasavaltalaisella -puolueella. Niitä olivat täytekynä ja hopeakynä (josta aina puuttui -lyijystifti), jotka kuuluivat oikeanpuoliseen ylempään liivintaskuun. -Niitä ilman olisi hän tuntenut itsensä pukeutumattomaksi. -Hänen kellonperissään kellui kultainen kynäveitsi, hopeainen -sikarinkatkaisija, seitsemän avainta (kahdesta hän ei enää tiennyt, -mihin ne kuuluivat) ja sattumalta oli niiden päässä vielä hyvä kello. -Vielä kellui ketjuista suuri, kellastunut hirvenhammas — merkki, -että hän oli Elk-Veljeskunnan jäsen. Mutta arvokkain kaikista oli -hänen irtolehtinen taskukirjansa, tämä nykyaikainen välttämätön -muistikirja, joka sisälsi hänen jo unohtamiensa ihmisten osoitteita, -huolellisia merkinnöitä postilähetyksistä, jotka olivat saapuneet -määräpaikkaansa kuukausia sitten, postimerkkejä, joiden leima oli -kulunut pois, leikkeleitä T. Cholmondeley Frinkin runoista ja niistä -sanomalehtiartikkeleista, joista Babbitt ammensi mielipiteensä ja -monitavuiset sanansa, muistiinpanoja, ettei hän vain unohtaisi -toimittaa asioita, joita hän ei lainkaan aikonut toimittaa, ja -salaperäinen merkintä — D. S. S. D. M. Y. P. D. F. - -Mutta hänellä ei ollut savukekoteloa. Kukaan ei ollut tullut hänelle -sellaista antaneeksi, joten hän ei ollut semmoiseen tottunut, ja -ihmisiä, joilla oli savukekotelo, hän piti naismaisina. - -Lopuksi hän pisti Propaganda-kerhon napin takkinsa rinnustaipeen -napinläpeen. Suuren taiteen lyhytsanaisuutta käyttäen nappi -ilmaisi vain kaksi sanaa: »Propagandistit — hei!» Se sai Babbittin -tuntemaan itsensä lojaaliksi ja tärkeäksi. Se liitti hänet yhteen -Oikeamielisten kanssa, miesten, jotka olivat kunnollisia ja humaaneja -ja eteviä liikepiireissä. Se oli hänen Viktoria-ristinsä, hänen -Kunnialegionan-merkkinsä, hänen Phi-Beta-Kappa-avaimensa. - -Paitsi pukeutumisvaikeuksia oli muitakin lisähuolia. - -»Minä tunnen itseni hiukan raihnaaksi tänään. Luultavasti söin -eilen liikaa päivälliseksi. Sinun ei pitäisi tarjota niitä raskaita -banaanimunkkeja.» - -»Mutta sinähän itse niitä pyysit.» - -»Niin, kyllä, mutta Minä sanon sinulle, että kun mies on sivuuttanut -neljäkymmentä, hänen täytyy ajatella vatsaansa. Niitä on tosin -sangen paljon, jotka eivät hoida itseään kunnollisesti. Usko pois, -nelikymmenvuotiaana on mies joko höperö tai lääkäri — oma lääkärinsä, -tarkoitan. Ihmiset eivät kiinnitä lainkaan tarpeeksi huomiota -dieettikysymyksiin. Minä olen sitä mieltä Tietenkin täytyy miehen saada -kunnollinen ateria päivän työn jälkeen, mutta olisi onneksi meille -kummallekin, jos söisimme vähän kevyemmän lunchin.» - -»Mutta, Georgie, minä täällä kotona syön aina kevyen lunchin.» - -»Tarkoitat, että minä ahdan itseeni oikein uhma-aterian kaupungilla. -Tosiaan. Kyllä sinulla vain olisi ihanat päivät, jos sinun olisi -pakko syödä sitä sotkua, mitä uusi hovimestari meille syöttää -Atleettikerhossa! Mutta minä en tosiaankaan ole tänään oikein -roveissani. Merkillistä, tähän alhaalle vasemmalle sivulle koskee -kovasti — eihän se vain mahda olla umpisuoli, mitä? Eilen illalla, kun -ajoin Verg Gunchin luo, tunsin myöskin kipua vatsassa. Juuri tässä, -kirpeää, pistävää kipua. Minä — — No, minne se hopeakolikko joutui? — -Mikset sinä voi antaa meille luumuja eineeksi useammin? Tosinhan minä -syön joka ilta omenan — 'omena päivässä yksi, saa lääkärin estetyksi' -— mutta joka tapauksessa pitäisi sinun antaa meille enemmän luumuja -kaikkien noiden uusmuotisten seosten sijasta.» - -»Viimeksi, kun meillä oli luumuja, et sinä niitä edes maistanutkaan.» - -»No niin, ehkei minulle silloin sattunut maistumaan. Mutta enköhän -sentään syönyt joitakin, jos oikein muistan. Joka tapauksessa — — — -Minä sanon sinulle, että on tavattoman tärkeätä, että — — — sanoin -juuri eilen illalla Verg Gunchille, että useimmat eivät tarpeeksi -ajattelevat — —» - -»Kutsutaanko Gunchit meille päivälliselle ensi viikolla?» - -»Varmasti.» - -»Kuule, George, minä toivoisin, että sinä pukeutuisit hienoon -smokingiisi sinä iltana.» - -»Ei helkkarissa! Ei ne muutkaan muuta pukua.» - -»Muuttaa tietysti! Etkö muista, kun sinä et vaihtanut pukua -Littlefieldin illallisille ja kaikki muut olivat vaihtaneet ja sinä -olit niin nolona?» - -»Nolona! Vai nolona! Jokaikinen tietää, että minä voin vetää selkääni -yhtä kalliin smokkerin kuin kuka tahansa, ja sittenkö minä muka olisin -nolona, jos se sattumoiksi ei osunut olemaan ylläni. Sikamaisen -vaivalloista muuten kaikki tuommoinen! Sitä voi vielä vaatia naiselta, -joka on ylipäänsä kotona koko ajan, mutta kun mies on ahertanut olkansa -takaa koko päivän, ei hänellä ole erikoista halua sännätä kotiin ja -syöksyä päistikkaa juhlakaapuun ihmisten vuoksi, jotka hän on nähnyt -ihan tavallisissa vaatteissa samana päivänä.» - -»Mielelläsi sinä vain siinä näyttäydyt. Myönsithän tässä muutama -ilta sitten olevasi iloinen, että olin itsepäisesti sinua kärttänyt -muuttamaan pukua. Sanoit olon tuntuvan paljon hauskemmalta senvuoksi. -Ja sitten, kuule, minä tahtoisin, että sinä et sanoisi sitä -'smokkeriksi'. Sehän on 'smoking'.» - -»Joutavia! Mitä sillä on väliä?» - -»Kaikki hienot ihmiset sanovat smoking. Ajattele jos Lucille McKelvey -kuulisi sinun sanovan smokkeri!» - -»Jopa nyt keksit oikean! Lucille McKelveyllä ei totisesti ole syytä -katsoa minua yliolkaisesti. Mitä hän muuta on kuin lumppusukua, vaikka -mies ja isä sattuvat olemaan miljoonamiehiä. Taidat koettaa vihjailla -_omaan_ ylhäiseen, yhteiskunnalliseen asemaasi? No, silloin saan -huomauttaa sinulle, että sinun arvoisa sukulaisesi isän puolelta, -Henry F., ei sano edes smokkeri. Hän sanoo sitä »hännättömän apinan -hännättömäksi nutuksi», etkä sinä saa häntä vetämään semmoista ylleen, -ellet nukuta häntä kloroformilla.» - -»Älä huoli olla halpamielinen, George.» - -»En minä ole halpamielinen, mutta Herra siunatkoon, sinä alat -käydä yhtä ryppyileväksi kuin Verona. Aina siitä saakka, kun hän -palasi Collegesta, on hän ollut niin koppava, ettei voi sietää -häntä samassa huoneessa — ei tiedä, mitä tahtoo — se tahtoo sanoa, -minä kyllä tiedän, mitä hän tahtoo — hän tahtoo vain päästä -naimisiin jonkun miljoonamiehen kanssa ja asua Euroopassa ja juosta -saarnamiesten talutusnuorassa ja samaan aikaan jäädä tänne Zenithiin -ja olla jonkinlainen sosialistiagitaattori tai johtava henkilö -hyväntekeväisyyspuuhissa tai muussa hemmetin sekasotkussa. Herra -Jumala! Ja Ted on ihan yhtä hullu! Hän tahtoo Collegiin eikä tahdo -Collegiin. Ainoa kaikista kolmesta, joka tietää, mitä tahtoo, on -Tinka. Minä vain en saata ymmärtää, kuinka juuri minä olen joutunut -saamaan lapsia, jotka oikkuilevat sinne tänne, niinkuin Rona ja Ted. -Minä en ehkä tosin ole Rockefeller tai James J. Shakespeare, mutta -aina minä sentään tiedän, mitä tahdon, ja pysyn vakavasti ammatissani -konttorissa, ja — — — Oletko kuullut tuoreinta uutista? Mikäli -minä käsitän, on Tedin uusin päähänpisto, että hänestä pitää tulla -filminäyttelijä, ja — — — Ja minä olen kuitenkin sanonut hänelle satoja -kertoja, että jos hän lähtee Collegiin ja opiskelee lakitiedettä ja -käyttäytyy miehen tavoin, niin minä hommaan hänet liikealalle ja — — — -Ja Veronan laita on ihan yhtä hullusti. Ei tiedä, mitä tahtoo. Mutta -riittää jo taas tämä, tule nyt viimeinkin! Etkö sinä vielä ole valmis? -Tyttö soitti ruoalle jo kolme minuuttia sitten.» - - -5. - -Babbitt pysähtyi huoneen länsi-ikkunan ääreen ennenkuin seurasi -vaimoansa. Nämä Floral Heightsin asuntotontit olivat kukkulalla, ja -vaikka kaupungin keskustaan oli viisi kilometriä — Zenithissä oli nyt -asukkaita kolmen- ja neljänsadantuhannen välillä — saattoi hän nähdä -viisineljättäkerroksisen, Indianan kalkkikivestä rakennetun Toisen -Kansallis-tornin huipun. - -Kimmeltävinä kohosivat sen seinät, huhtikuun taivas taustanaan, -kohosivat yksinkertaista, korutonta, kuin valkoista tuliviirua -muistuttavaa kattolinjaa kohti. Tornissa oli sopusointua ja -määrätietoisuutta. Se kantoi voimaansa kevyesti kuin kookas sotilas. -Kun Babbitt katseli sitä, silisi ärtyneisyys pois hänen kasvoiltaan, -hänen veltto leukansa kohosi kunnioittavasti. Hän sanoi vain: »Se on -ihana näky!» Mutta hän tunsi kuin läikkeen kaupungin sylkyttävästä -elämästä; hänen rakkautensa siihen elpyi taas. Hänen silmissään oli -torni kuin temppelinhuippu, liikeuskonnolle pyhitetty, intoutuneelle -uskolle, joka oli yläpuolella tavallisten ihmisten näköpiiriä, ja kun -hän saapasti aterialle, vihelteli hän uusinta katuluritusta, kuin olisi -se ollut melankolinen ja juhlahenkinen hymni. - - - - -TOINEN LUKU. - - -1. - - -Vapauduttuaan Babbittin moitiskeluista ja siitä hiljaisesta hyrinästä, -jolla hänen vaimonsa ilmaisi sitä myötätuntoa, jota hän oli liian -kokenut tunteakseen, mutta vielä kokeneempi ollakseen osoittamatta, -vaipui heidän makuuhuoneensa heti takaisin persoonattomuuden tilaan. - -Se oli makuuparvekkeen — makuuloggian — eteisenä. Molemmat käyttivät -sitä pukuhuoneena, ja kylmimpinä öinä luopui Babbitt mielellään -velvollisuudestaan olla miehuullinen ja vetäytyi sisällä olevaan -vuoteen lämpöön voidakseen nauraa tammikuunmyrskylle. - -Huone oli sävyltään hiljaisen viihtyisä, sisustettu parhaiden -standardimallien mukaan saman verhoilijan johdolla, joka sisusti -useimpien Zenithin rakennuskeinottelijain talot. Seinät olivat harmaat, -laudoitus ja ovet valkoiset, matto puhtaansininen, ja kalusto hyvin -mahongin näköistä — vaatekaappi suurine peileineen, mrs. Babbittin -pukupöytä melkein täyshopeisine esineineen, yksinkertaiset sängyt, -niiden välillä pieni standardimallinen pöytä ja sähkölamppu, vesilasi, -standardikirja iltalukemista varten värillisine kuvineen — mikä se -kirja oli, on mahdoton sanoa, kun kukaan ei koskaan ollut sitä avannut. -Patjat olivat tiiviit, mutta eivät kovat, voitokkaat nykyaikaiset -patjat, jotka olivat maksaneet aika paljon. Lämpöjohtopatterilla oli -huoneen kuutiotilavuuteen nähden tieteellisen tarkasti määrätty pinta. -Ikkunat olivat suuret ja helpot avata, varustetut parhailla hakasilla -ja punoksilla ja taatusti repeämättömästä Hollannin palttinasta -tehdyillä lasku-uutimilla. Se oli makuuhuoneiden mestariteos, tilattu -suoraan liikkeestä. Viihtyisiä Ajanmukaisia Huoneita Keskinkertaisten -Tulojen Nauttijoille. Mutta sillä ei ollut mitään tekemistä Babbittien -eikä ylimalkaan kenenkään muunkaan kanssa. Jos ihmiset joskus olivat -täällä eläneet ja rakastaneet, lukeneet jännittäviä kertomuksia -puoliyön aikana ja makailleet ihanassa puoliunessa pyhäaamuisin, niin -ei siitä näkynyt merkkiäkään. Se oli samannäköinen kuin hyvin hyvä -huone hyvin hyvässä hotellissa. Odotti, että palvelija tulisi panemaan -sitä kuntoon ihmisiä varten, jotka asuisivat siellä vain yhden yön, -menisivät taakseen katsomatta eivätkä ajattelisi koskaan tulla takaisin. - -Joka toisessa talossa Floral Heigthsissä oli tarkalleen samanlainen -makuuhuone. - -Babbittin talo oli viisi vuotta vanha. Se oli kauttaaltaan yhtä -täydellinen ja kiiltävä kuin makuuhuone. Se oli sisustettu -mahdollisimman aistikkaasti, siinä oli parhaat tehdasmatot, mitä -oli saatavissa, yksinkertainen eikä varsin kallis arkitehtuuri ja -kaikki uusimmat mukavuudet. Kaikkialle oli johdettu sähkövirta -steariinikynttiläin ja savuavien takkauunien asemesta. Makuuhuoneessa -oli kolme kontaktia sähkölamppuja varten, pienien messinkilevyjen -taakse piiloitettuina. Hallissa oli kontakteja pölynimijää ja -arkihuoneessa kontakteja pianolamppuja ja sähköviuhkaa varten. Komeassa -ruokasalissa, jossa oli muhkea astiakaappi, kaappi lyijypuitteisine -lasiruutuineen, kermankellervät rappausseinät, vaatimaton »stilleben» --maalaus — äyriäiskasan päällä oleva lohi —, oli kontaktit -sähkösuodatinta ja leivän sähköpaahtajaa varten. - -Babbittien talossa oli vain yksi ainoa vika: se ei ollut koti. - -Usein aamuisin Babbitt tuli aamiaiselle hilpeänä ja leikkisänä. Mutta -tänään oli kaikki jollakin salaperäisellä tavalla vinossa. Kun hän -arvokkain askelin asteli ylemmän hallin läpi, katsahti hän Veronan -huoneeseen ja murisi: »Ei kannattaisi hankkia perheelleen hienoa taloa, -kun ne eivät ymmärrä antaa sille arvoa ja olla niinkuin pitäisi.» - -Hän meni heidän luokseen. Verona, lihavahko, tummaverinen -kaksikolmattavuotias tyttö, oli juuri päättänyt opintonsa -naiscollegissa; hän oli täynnä huolestuneita ajatuksia velvollisuudesta -ja sukupuolesta ja Jumalasta ja uudesta harmaasta urheilupuvustaan, -joka itsepintaisesti pyrki laskoksille. Ted — Theodore Roosevelt -Babbitt — oli reipas seitsentoistavuotias poika. Tinka — Katherine -— oli kymmenvuotias tytöntypykkä, jolla oli kirkkaanpunainen tukka -ja läpikuultava iho, joka kertoi liian innokkaasta makeisten -syönnistä ja liian monesta kermajäätelö-soodasta. Babbitt ei -osoittanut ärtyisyyttään marssiessaan sisään. Hän ei tosiaankaan -mielellään esiintynyt perhetyrannina, ja hänen moitiskelunsa oli -yhtä tarkoittamatonta kuin tavallisesti. Hän huusi Tinkalle: »Noo, -Putifnaski!» Se oli ainoa hyväilysana hänen sanavarastossaan paitsi -»kultaseni» ja »rakas ystävä», joilla hän joskus puhutteli vaimoaan, ja -hän sanoi sen Tinkalle joka aamu. - -Hän kaatoi itselleen kahvia toivoen voivansa viihdyttää vatsaansa ja -sieluansa. Hänen vatsansa lakkasi tuntumasta siltä kuin ei se olisi -ollut hänen omansa, mutta Verona alkoi ikävät juttunsa periaatteista, -ja äkkiä palasivat ne epäilyt elämästä ja perheestä ja afääreistä, -jotka olivat ahdistaneet Babbittia, kun hänen unelmaelämänsä ja -sorja tarutyttinsä oli kuihtunut. Verona oli puoli vuotta ollut -reistraattorina Gruensbergin nahkaliikkeessä ja mahdollinen pääsemään -mr. Gruensbergin sihteeriksi, ja sillä tavoin, kuten Babbitt -lausui asian, »saamaan jotakin hyötyä kalliin collegekasvatuksesi -korvaukseksi, kunnes olet valmis menemään naimisiin ja saamaan oman -kodin.» - -Mutta nyt sanoi Verona: »Pappa, minä puhuin äskettäin erään entisen -luokkatoverin kanssa, joka työskentelee Järjestetyn Hyväntekeväisyyden -hyväksi. — Oo, pappa, heidän maitoasemalleen tulee niin viehättäviä -pikkulapsia! — ja minusta tuntuu, että minun pitäisi tehdä jotakin -semmoista, joka on jotakin.» - -»Mitä sinä tarkoitat sillä, joka on jotakin—? Jos sinusta tulee -Gruensbergin sihteeri — ja siksi voisit kyllä tulla, jos kehittäisit -pikakirjoitustaitoasi ja lakkaisit juoksemasta konserteissa -ja esitelmissä joka ilta — niin luullakseni havaitset, että -kolmekymmentäviisi tai neljäkymmentä dollaria viikossa 'on jotakin'!» - -»Sen minä tiedän, mutta — Oo, minä tahdon — — — kantaa korteni Minä -toivoisin saavani työskennellä jossakin settlementissä. Mahtaisikohan -mikään firma antaa minun panna pystyyn huoltokonttorin, jossa olisi -rattoisa lepohuone ja kretongihuonekalut ja korituolit ja semmoista? -Taikka myöskin voisin — — —» - -»Heitä jo! Ensinnäkin saat uskoa, että kaikki tuo yhteiskunnallinen -avustus ja touhu ja settlementpuuha ja huoltohomma ei saa aikaan yhtään -mitään muuta kuin raivaa tietä sosialismille. Kuta ennemmin mies oppii, -että häntä ei tulla hemmoittelemaan ja että hänen ei tarvitse odottaa, -että ruoka pistetään hänelle suuhun ilmaiseksi ja että — puh — kaikki -nuo ilmaiset kurssit ja touhu ja tilaisuudet tulevat hänen tenavilleen, -ellei hän sitä ansaitse, sitä pikemmin ryhtyy hän työhön ja tuottaa — -tuottaa — tuottaa! Sitä maa tarvitsee eikä lainkaan noita kaikenmoisia -typeriä päähänpistoja, jotka vain heikentävät työmiehen tahdonvoimaa -ja ahtavat hänen tenaviensa päähän aatteita, jotka menevät kauas yli -heidän luokkansa. Ja sinä — jos sinä hoitaisit tointasi sen sijaan että -juoksentelet joka paikassa söhrimässä. Aina ja alati! Kun minä olin -nuori, päätin minä, mitä tahdoin tehdä ja pidin siitä kiinni tyynessä -ja tuulessa, ja senvuoksi olenkin nyt siinä, missä olen ja — — — Myra, -miksi sinä annat sen tytön hakata paahtoleivän näin surkean pieniin -palasiin. Näistähän tuskin saa sormillaan kiinni. Ja puolikylmiä -lisäksi!» - -Ted Babbitt, junior suuressa East Siden kymnaasissa, oli hetken -nikotellut keskeyttääkseen. Nyt hän sai sanotuksi: »Kuule, Rona, aiotko -sinä — — —» - -Verona käännähti ympäri: »Ted! Ole hyvä ja älä keskeytä, kun me puhumme -vakavista asioista!» - -»Kas mun tätä!» sanoi Ted arvovaltaisesti. »Aina siitä saakka, kun joku -erehdyksestä meni päästämään sinut Collegistä, olet sinä harrastanut -kaikkinaisia noita keskusteluja, joista jumaliste ei kuitenkaan kukaan -mitään ymmärrä. Aiotko sinä — — Minä tahdon auton tänä iltana.» - -Babbitt tokaisi: »Vai niin, vai tahdot sinä! Ajatteles, jos minä -tahtoisin itse.» Verona vastusti: »Vai niin, vai tahdot sinä, herra -Teikari! Minä otan sen itse!» Tinka ruikutti: »Pappa, sinähän sanoit, -että sinä ehkä veisit meidät Rosedaleen!» Ja mrs. Babbitt: »Varo, -Tinka, sinä pistät hihasi voihin!» Kaikki katselivat toisiinsa -kiukustuneina ja Verona tuiskahti: »Ted, sinä olet inhoittava, kun -kehtaat pyytää autoa.» - -»Tietenkään _sinä_ et ole, et ollenkaan.» Tedin rauhallinen -ääni saattoi tehdä toisen hulluksi. »Sinähän vain haluat ottaa -auton haltuusi heti päivällisen jälkeen ja jättää sen jonkin -nukkepuodin eteen seisomaan koko illaksi, sillä välin kun te istutte -keskustelemassa kirjallisuudesta ja niistä neroista, joiden kanssa -menette naimisiin, jos ne vain kosivat!» - -»Papan ei pitäisi _milloinkaan_ antaa sinulle autoa! Sinä ja ne -inhoittavat Joneksen pojat ajatte kuin hullut. Aatteles, että te -ajoitte Chautauqua Placen kulmasta kuudenkymmenen kilometrin vauhdilla!» - -»Häh, kuka sinulle sen on syöttänyt? Sinä olet niin äärettömän arka -autosta, että ajat ylämäetkin jarruttaen!» - -»Ylämäet, älä nyt! Mutta sinä — — — Aina sinä kerskaat, että sinä muka -tunnet moottoriasiat hyvin, ja Eunice Littlefield sanoi kumminkin, että -sinä olit sanonut, että patteri syöttää generaattoria!» - -»Älä helkkarissa — — mutta kuule, rakas ystävä, sinähän et osaa erottaa -generaattoria vaihdevälittäjästä.» Suotta ei Ted ollut ylimielinen -hänen rinnallaan. Poika oli kuin syntynyt mekaanikoksi, tekemään -keksintöjä ja kopeloimaan koneita. - -»Riittää jo», sanoi Babbitt hajamielisenä sytyttäen päivän ensimmäisen, -ihmeen viihdyttävän sikarin ja nauttien Advocate-lehden repäisevistä -rubriikeista. - -Ted alkoi hieroa sovintoa: »Kunniasana, Rona, minä en siitä vanhasta -väkkärästä välitä, mutta minä lupasin parille meidän luokan tytölle -kyyditä heidät koulukuoron harjoitukseen, ja vaikka minulla totisesti -ei ole siihen halua, niin täytyyhän gentlemannin täyttää seuraelämän -velvollisuudet.» - -»No, johan nyt! Sinä ja seuraelämän velvollisuudet! Kymnaasissa!» - -»Jeekuri, emmekö me olekin hienoja, kun on käyty niin oppineessa -hamelaitoksessa! Saat uskoa, että koko valtiossa ei ole koulua, jossa -olisi sellainen rotuluokka kuin meillä Gamma Digammassa tänä vuonna. -Kaksi meidän pokkuloista on miljonäärien poikia. Pappa, kuule, eikö -minulla pitäisi olla oma auto niinkuin monella pojalla on?» - -Babbitt melkein hypähti. »Oma auto! Eikö myöskin oma huvijahti ja oma -talo? Se on tosiaan jo kaiken huippu! Nulikka ei pysty suorittamaan -latinantutkintoansa, josta mikä lorvi tahansa selviytyy, ja luulee -sitten, että minä annan hänelle auton, ja arvatenkin chauffeurin -lisäksi, ja lentokoneen palkinnoksi siitä raskaasta vaivasta, joka -hänellä on juoksemisesta elävissä kuvissa Eunice Littlefieldin kanssa! -Joo, silloin kun minä annan sinulle — —» - -Vähää myöhemmin, diplomaattisten neuvottelujen jälkeen, sai Ted -Veronan myöntämään, että tämä aikoi ajaa vain Näyttelyhalliin -katsomaan koira- ja kissanäyttelyä. Silloinhan saattoi hän, ehdotti -Ted, asettaa auton vastapäätä hallia olevan konditorian eteen, ja Ted -tulisi noutamaan sen sieltä. He pitivät nerokkaita neuvotteluita, -mihin avain piilotettaisiin; bensiinisäiliön piti olla täysi, ja -suuren Moottorijumalan hartaina palvelijoina he ylistivät intoutuneina -varasisäkumin läppää ja hukkunutta vaihdetankoa. - -Kun heidän aseleponsa oli päättynyt, huomautti Ted, että Ronan -ystävättäret olivat »hirvittäviä, pöyhkeitä, kaakottavia hömppiä», -Tedin ystävät taas olivat Ronan kuvauksen mukaan »inhoittavia -urheiluteikareita ja nenäkkäitä, kirkuvia, sivistymättömiä -tyttöletukoita». Myöhemmin: »On sentään siivotonta, että sinä tupakoit -ja niin edespäin ja niin edespäin, ja tuokin puku, joka sinulla nyt on, -on tosiaan äärettömän naurettava — yksinkertaisesti inhoittava.» - -Ted venytti itseään taaksepäin kaapin peiliin nähdäkseen, katseli -siitä tenhoisaa persoonaansa ja virnisti ylenkatseellisesti. Hänen -pukunsa, vanhan Eli Togsin uudenaikaisin, oli tiukasti ruumiinmukainen, -housut ulottuivat tuskin kiiltävänruskeiden kenkien varsiin, vyötärö -oli kuin varieteelaulajalla, kangas levottoman ruudullista ja selässä -pystysuora laskos, missä laskoksella ei ollut mitään järjellistä -aihetta. Kaulahuivina valtava musta silkkimytty. Hänen pellavankellervä -tukkansa oli kiiltävän sileä, ylöspäin harjattu ilman jakausta. Kun -hän meni kouluun, piti hänellä sitäpaitsi olla lakki, jossa oli suuri, -lapionmuotoinen lippa. Hänen ylpeytenään olivat kuitenkin liivit, -jotka oli hankittu säästetyillä, kerjätyillä, viekkaasti kootuilla -rahoilla: tummanruskeasta sameanpunaisentäpläisestä kankaasta tehdyt -aito fantasialiivit, joissa oli hämmästyttävän pitkät lieveliperit. Ja -niiden alareunassa oli koulunappi, luokkanappi ja veljeskuntaneula. - -Eikä mikään kaikesta tästä sentään merkinnyt mitään. Hän oli joustava -ja vikkelä ja vilkas, ja hänen silmänsä (joita hän piti kyynillisinä) -olivat lapsellisen innokkaat. Mutta hän ei ollut liian lempeä. -Hän huiskutti kättään pyylevälle Verona-paralle ja sipitti: »Niin, -luulisinpä, että me olemme hyvin naurettava ja kauhea, ja varsinkin -luulisin, että meidän uusi kaulahuivimme on aika naseva.» - -Babbitt sähisi: »On, aivan eri etevä! Ja sillä välin kun ihailet -itseäsi, salli minun sanoa, että sinun miehuullista kauneuttasi -kohottaisi, jos pyyhkisit suultasi pois hiukan tuota munankeltuaista!» - -Verona hihitti, hetkellisenä voittajana suurimmassa kaikista Suurista -sodista, perhesodassa. Ted loi häneen toivottoman katseen ja huusi -Tinkalle: »Älä Jumalan nimessä kaada koko sokeriastiaa puuroosi!» - -Kun Verona ja Ted olivat menneet ja Tinka siirtynyt lastenkamariin, -huokasi Babbitt: »Rattoisa perhe, se täytyy sanoa! Enhän minä -väitä olevani maailman lauhkein lammas, ja ehkäpä olen hiukan jörö -aamiaispöydässä joskus, mutta sitä kahinaa, jota nuo pitävät, sitä minä -en mitenkään kestä. - -»Minä sanon suoraan, että minun yleensä tekisi mieleni livistää -jonnekin, mihin tahansa, missä vain saisin olla hiukan rauhassa. -Minun mielestäni tosiaan, kun ihminen on uhrannut koko elämänsä -antaakseen lapsilleen säädyllisen kasvatuksen ja mahdollisuuden päästä -toimeentulon alkuun, on sangen masentavaa nähdä heitä alituisesti -toistensa karvoissa kiinni kuin hyeenalauma, eikä koskaan — — — -eikä milloinkaan — — Lystikästä, ne sanoo tässä lehdessä — — Eikä -milloinkaan hiljaa yhtä hetkeä — — — Joko sinä olet lukenut aamulehdet?» - -»En, ystäväni.» Kolmekolmattavuotisen avioliiton aikana oli -mrs. Babbitt lukenut lehden ennen miestänsä tarkkaan laskien -kuusiseitsemättä kertaa. - -»Hurjasti uutisia. Kauhea pyörremyrsky etelässä. Sääli niitä -ihmisraukkoja sentään! Mutta kuules tätä, se on nasevaa! Lopun alkua -niille veitikoille. New Yorkin kansaneduskunta on hyväksynyt useita -lakeja, jotka syrjäyttävät sosialistit täydellisesti. Ja New Yorkissa -on hissipoikien lakko, ja joukko kymnasisteja on astunut heidän -tilalleen. Niin sitä pitää! Ja eräs joukkokokous Birminghamissa on -vaatinut, että se kantakettu, se agitaattori de Valera on karkoitettava -maasta. Siinä ne tekevät ihan oikein. Kaikki nuo agitaattorit, jotka -joka tapauksessa saavat palkkansa Saksan rahoista! Ja meidän on oltava -sekaantumatta irlantilaisten tai minkään muun vieraan kansan asioihin. -Meidän on pysyttävä ehdottomasti erillämme. Ja tässä toinen hyvin -luotettavalta taholta saatu huhu Venäjältä, että Lenin on kuollut. Se -on hyvä. Minä en tosiaan käsitä, miksi me emme ota asiasta kiinni ja -nakkaa ulos noita bolševikkiroistoja.» - -»Niin todellakin», sanoi mrs. Babbitt. - -»Ja tässä seisoo, että eräs mies, joka oli nimitetty pormestariksi, -esiintyi virkaanvihkimistilaisuudessa palttoo päällä — saarnaaja -lisäksi! Mitäs sinä siitä sanot?» - -»Jaa, enpä tiedä.» - -Hän etsi sopivaa asennetta kysymyksen suhteen, mutta ei -tasavaltalaisena ja presbyteriaanina enempää kuin Hirvenä tai -kiinteistöjenvälittäjänä keksinyt mitään pormestarisaarnaajia koskevaa -oppilausetta, minkä vuoksi hän vain murisi ja jatkoi. Mrs. Babbitt -näytti kiinnostuneelta eikä kuullut sanaakaan. Jälkeenpäin lukisi -hän rubriikit, seuraelämäpalstat ja suurten kangastavaraliikkeiden -ilmoitukset. - -»Mutta entäs tämä! Charley McKelvey näyttelee seurateikaria yhtä -suurenmoisesti kuin kuka tahansa. Kuule, mitä se lipeväkielinen vanha -impi kirjoittaa eilisillasta: - -»Milloinkaan eivät Seurapiirit, isolla, isolla S:llä, ole enemmän -mairemielellä kuin kun ne kutsutaan juhliin mr. ja mrs. Charles -McKelveyn vierasvaraiseen ja viehättävään palatsiin. Laajojen -nurmikoiden ja istutusten ympäröimänä, yhtenä Royal Ridgen ensimmäisiä -nähtävyyksiä, mutta viihtyisänä ja kodikkaana huolimatta valtavista -kiviseinistään ja suurista huoneistaan, jotka ovat kuuluisat komeasta -sisustuksestaan, avattiin heidän kotinsa eilen illalla tanssiaisia -varten, jotka annettiin mrs. McKelveyn arvokkaan vieraan, miss J. -Sneethin kunniaksi Washingtonissa. Ilmava halli on niin tilava, -että se oli ihanteellinen tanssisali, missä parkettilattia heijasti -kiehtovaa näytelmää kiiltävällä pinnallaan. Tanssinkin riemut -kalpenivat niiden houkuttelevien tête-à-tête-tilaisuuksien rinnalla, -jotka viittoivat vierasta levähtämään komeassa kirjastossa sen -linnamaisen lieden ääressä tai salin syvissä, mukavissa nojatuoleissa, -hunnutettujen lamppujen valossa, jotka olivat kuin tehdyt hiljaista -kahdenkeskistä kuiskailua varten suloisista pikkuseikoista, tai jopa -biljardihuoneessakin, missä saattoi ottaa kepin ja näyttää taitoaan -vielä muussakin pelissä kuin niissä, joita edustavat Cupido ja -Terpsikhore.» - -Siinä oli vielä paljon, paljon enemmän miss Elnora Pearl Batesin, -Advocate-lehden seurapiiripalstan suositun naistoimittajan parhaaseen, -hienostuneeseen journalistityyliin. Mutta Babbitt ei sitä kestänyt. Hän -röhki. Hän rypisti sanomalehden sykkyrään. Hän ärisi: »Tuo on jo hiukan -liian paksua! Minä myönnän kernaasti, että McKelveyssä on aika paljon -hyvää. Kun me olimme kumppanuksia yliopistossa, oli hän yhtä kovilla -kuin kuka hyvänsä muu meistä, ja hän on ansainnut runsaan miljoonan -kontrahtivälityksillä eikä ole ollut sen epärehellisempi tai luusinut -useampia virkamiehiä kuin on ollut välttämätöntä. Ja hänen talonsa on -kyllä hyvä, vaikkei siinä ole mitään niin 'valtavia kiviseiniä' eikä se -ole niiden yhdeksänkymmenentuhannen arvoinen, mitkä hän siitä maksoi. -Mutta kun ruvetaan lörpöttelemään semmoisia, että McKelvey ja hänen -juomaseuransa olisivat suorastaan — suorastaan — oikeita Vanderbilteja, -huh, niin se alkaa ellottaa!» - -Mrs. Babbitt vaatimattomasti: »Minä tahtoisin kuitenkin mielelläni -nähdä heidän talonsa sisäpuolelta. Se mahtaa olla viehättävä. Minä en -ole ollut siellä koskaan.» - -»Minä olen kyllä. Monen monta — pari kertaa. Puhumassa liikeasioista -Charleyn kanssa iltapäivällä. Ei se mitään niin erikoisen merkillistä -ole. Minä en sitten vain tahtoisi olla siellä päivällisillä mokomain -nokkavien herrojen seurassa. Ja minä voin lyödä vetoa, että minä -ansaitsen hyvän joukon enemmän rahaa kuin monet niistä keljuista, jotka -panevat kaikki, mitä irti saavat, juhlapukuihin, vaikka heillä tuskin -on kunnollisia alusvaatteita edes! Halloo! Mitäs sanot tästä?» - -Mrs. Babbitt oli merkillisen välinpitämätön _Advocate_-lehden Tila- ja -rakennuspalstan uutisista: - - - Ashtabula Street, 496. — J.K. Dawson Thomas Mullallylle, - Huhtikuun 17:nä 15.7 X 112... 2, mtg. $ 4.000... Nom. - - -Ja tänä aamuna oli Babbitt liian hajamielinen lukeakseen hänelle -uutisia Hypoteekista ja Kiinnityksistä ja Kontrahdeista. Hän nousi. -Kun hän katsahti vaimoonsa, näyttivät hänen kulmakarvansa tavallista -tuuheammilta. Äkkiä hän virkkoi: - -»Niin, kenties — — On sentään paha, ettei olla kosketuksissa sellaisten -ihmisten kanssa kuin McKelveyt. Me voisimme koettaa kutsua heidät -päivällisille jonakin iltana. Perhana, ei tuhlata aikaa ajattelemalla -heitä! Meidän pikkupiirillämme on hiton paljon hauskempaa kuin noilla -Kroisoksilla. Vertaa vain oikeaa naista, kuten sinä, sellaisiin -hermokimppuihin kuin Lucille McKelvey — vain älyteikailua ja -helakoristeinen kuin kruunaushevonen! Sinä olet kunnollista väkeä, -kultaseni!» - -Hän peitti osoittamaansa hellyyttä nurisemalla: »Kuule, älä anna -Tinkan syödä enää noita turmiollisia makeisia. Koeta Jumalan tähden -estää häntä turmelemasta vatsaansa. Saat uskoa, useimmat eivät -lainkaan ymmärrä, kuinka tärkeää on, että ihmisellä on hyvä vatsa ja -säännölliset tavat. Minä tulen luultavasti takaisin tavalliseen aikaan.» - -Hän suuteli vaimoansa — se ei tosin ollut oikeaa suutelemista — hän -kosketti liikkumattomin huulin tämän poskea, joka ei punastunut. -Hän riensi autovajaan mutisten: »Siunatkoon, minkälainen perhe! Ja -nyt aikoo Myra olla minulle nyrpeissään, kun emme tunkeudu tuon -miljonääriherrasväen joukkoon. Herra Jumala, välistä tekisi mieli -jättää koko komento! Ja konttorityö ja kaikki se näperrys on yhtä -inhoittavaa. Ja minä vaikutan narrimaiselta ja — — Minä tunnen itseni -vastoin tahtoanikin — — — niin hirveän kyllästyneeksi.» - - - - -KOLMAS LUKU. - - -1. - -George F. Babbittille, niinkuin useimmille muille menestyville -porvareille Zenithissä, merkitsi hänen automobiilinsä runoutta -ja tragediaa, rakkautta ja sankaruutta. Konttori oli hänen -merirosvolaivansa, mutta auto hänen vaarallinen matkansa maissa. - -Kaikista päivän kriitillisistä hetkistä ei mikään ollut draamallisempi -kuin se, jolloin hänen oli pantava moottori käyntiin. Kylminä aamuina -se oli kankea; silloin kuului pitkää, pelonalaista surinaa starterista; -ja joskus täytyi hänen tiputtaa eetteriä puhallushanoihin, mikä oli -niin tavattoman kiintoisaa, että hän sitten lunchin aikana yleensä teki -selkoa joka pisarasta ja laski, mitä mikin pisara oli tullut hänelle -maksamaan. - -Tänä aamuna hän oli synkeästi valmistautunut siihen, että jotakin olisi -epäkunnossa, ja hän aivan nolostui, kun kaasu räjähti voimakkaasti ja -ihanasti eikä auto edes sipaissut portinpieltä, johon oli tullut paljon -merkkejä lokasiipien kosketuksesta, kun hän lähti tallista taaksepäin -ajaen. Hän oli hämmästynyt. Hän luikkasi »Huomenta!» Sam Doppelbraulle -sydämellisemmin kuin oli aikonut. - -Paitsi Babbittin viheriää ja valkoista hollantilaista taloa oli -tässä korttelissa Chatham Roadin varrella vielä kaksi huvilaa. -Vasemmalla asui mr. Samuel Doppelbrau, kylpyhuoneensisustuksia -myyvän etevän liikkeen sihteeri. Tämän talo oli hauska, vaikka se -ei ilmaissut vähäisintäkään yritystä arkitehtoniseen tyyliin; suuri -puulaatikko, jossa oli poikkinainen torni ja suuri portti ja joka -oli kiiltävän keltainen kuin munankeltuainen. Babbitt paheksui mr. -ja mrs. Doppelbrauta, pitäen heitä »bohemeinä». Heidän talostaan -kuului soittoa ja raakaa naurua yösydännä; naapurien kesken huhuiltiin -whiskyn salakuljetuksesta ja äkillisistä automatkoista. He hankkivat -Babbittille monta onnellista väittelytilaisuutta, sillä tämä selitti -päättävästi: »Minä en ole ahdasmielinen eikä minulla ole mitään sitä -vastaan, että mies nakkaa naamaansa ryypyn, kun sattuu, mutta kun -mennään niin pitkälle, että ehdoin tahdoin eletään juopottelevaa elämää -niinkuin Doppelbraut, niin se on minusta jo sentään hiukan liikaa.» - -Toisella puolen Babbittia asui Howard Littlefield, fil. tri, aivan -uudenaikaisessa talossa, jonka alakerros oli tummanpunaisista -kuviotiilistä, talon seinässä oli ulkoneva lyijypuitteinen ikkuna, -yläkerros oli vaaleaa laastia ja katto punaisista tiilistä. -Littlefield oli naapuruston Suuri tiedemies; hän nautti arvovaltaa -kaikissa asioissa paitsi pikkulastenhoidossa, ruoanlaitossa ja -automobiiliasioissa. Hän oli saanut filosofiankandidaattinsa Blodgett -Collegessa ja tohtorinarvonsa kansantaloudessa Yale Collegessa. Hän -oli Zenithin Raitiotieyhtiön henkilöpäällikkö ja juriidinen asiamies. -Hän saattoi, kun vain sai kymmenen tuntia aikaa, esiintyä oikeuden -tai valtion lakiasäätävän kokouksen edessä ja tyydyttävästi todistaa, -esittämällä muhkeita numeroita ja vastaavia tapauksia Puolasta ja -Uudesta Seelannista, että Raitiotieyhtiö rakasti yleisöä ja oli täynnä -hellää huolta virkamiehiänsä kohtaan; että kaikki sen osakkeet olivat -leskien ja orpojen hallussa; ja että mihin hyvänsä se halusi ryhtyä, se -hyödyttäisi talonomistajia kohottamalla kiinteistöjen arvoa ja auttaisi -köyhiä aikaansaamalla vuokrien halpenemista. Littlefieldin puoleen -kääntyivät kaikki hänen tuttavansa, kun tahtoivat tietää Saragossan -taistelun vuosiluvun, »sabotage» sanan määritelmän, Saksan-markan -tulevaisuuden, miten »hinc illae lacrymae» on käännettävä tai mitä -kaikkia tuotteita saadaan kivihiilitervasta. Babbitt tuli täyteen -pyhää kunnioitusta kuullessaan, että tämä mies usein istui ylhäällä -sydänyöhön ja luki hallituksenraporttien numeroita ja nootteja tai -silmäili läpi (naureskellen tekijän erehdyksille) viimeisiä kemian, -arkeologian ja iktyologian alaa koskevia teoksia. - -Mutta Littlefieldillä oli suuri arvonsa henkisenä esikuvana. -Ihmeteltävästä oppineisuudestaan huolimatta hän oli yhtä ankara -presbyteriaani ja yhtä järkähtämätön republikaani kuin George -F. Babbitt. Hän vahvisti liikemiehiä uskossa. Kun nämä, vain -etunsa antaman vaiston nojalla, tiesivät, että heidän liike- ja -menetelmäjärjestelmänsä oli oikea, todisti tohtori Howard Littlefield -sen heille historiasta, kansantaloudesta ja kääntyneiden radikaalien -tunnustuksista kootuin esimerkein. - -Babbitt tunsi eräänlaista vilpitöntä ylpeyttä siitä, että oli niin -oppineen miehen naapuri ja että Ted niin tuttavallisesti seurusteli -Eunice Littlefieldin kanssa. Kuusitoistavuotias Eunice ei harrastanut -muuta tilastoa kuin sitä, mikä koski filmitähtien ikää ja tuloja, mutta -— kuten Babbitt lausui asian — »hän oli isänsä tyttö». - -Ero Sam Doppelbraun kaltaisen pintapuolisen miehen ja sellaisen -todella hienon luonteen välillä kuin Littlefield näkyi jo heidän -ulkomuodostaan. Doppelbrau oli huolestuttavan nuorekas ollakseen -kahdeksanviidettä ikäinen mies. Hän työnsi derbyhattunsa niskaan, -ja hänen naamansa oli joutavasta naurusta ryppyinen. Littlefield -sitävastoin oli vanha kahdenviidettä ikäiseksi. Hän oli pitkä, -leveä, luiseva; hänen kultasankaiset silmälasinsa katosivat hänen -pitkän naamansa poimuihin; hänen hiuksensa olivat takkuista, mustaa, -rasvaista massaa; hän ähki ja puhisi puhuessaan; hänen kiiltävä -Phi-Beta-Kappa-avaimensa killui tahraisilla mustilla liiveillä, -hän tuoksui vanhalle piipputupakalle, koko hänen olennossaan -oli jotakin hautausmaista ja papillista; ja taloagentuurille ja -kylpyhuonehuijaukselle hän antoi jonkinlaista pyhyyden sävyä. - -Tänä aamuna hän seisoi talonsa edustalla ja tarkasti jalkakäytävän -muuratun reunan ja leveän sementtikadun välillä kasvavaa nurmikkoa. -Babbitt pysäytti autonsa ja kurottautui huutaakseen »Hyvää huomenta!» -Littlefield saapasti verkalleen hänen luokseen ja seisoi toinen jalka -astimella. - -»Kaunis aamu», sanoi Babbitt ja sytytti — luvattoman aikaisin — toisen -sikarinsa tänä päivänä. - -»On, on erinomaisen kaunis aamu», sanoi Littlefield. - -»Nyt tulee kevät pian.» - -»Niin, onhan nyt jo melkein kevät, on tosiaan», sanoi Littlefield. - -»Mutta öisin on sentään vielä kylmä. Minun täytyi ottaa pari -huopapeitettä makuuparvekkeelleni viime yönä.» - -»Jaa, viime yönä ei ollut erikoisen lämmin», sanoi Littlefield. - -»Mutta en minä sentään luule enää tulevan pahoja pakkasia.» - -»Ei suinkaan, mutta eilen sentään satoi lunta Tiflisissä, Montanassa», -sanoi tiedemies, »ja muistathan lumimyrskyn, joka raivosi lännessä -kolme päivää sitten — kolmekymmentä tuumaa lunta Greelyssä, Coloradossa -— ja kaksi vuotta sitten oli meillä täällä Zenithissä lumituisku -viidentenäkolmatta huhtikuuta.» - -»Onko se mahdollista? Kuules, hyvä mies, mitä sanot republikaanien -ehdokkaasta? Kuka valitaan presidentiksi? Eikö mielestäsi olisi aika, -että saisimme kunnollisen, liikeperiaatteiden mukaan järjestetyn -hallituksen?» - -»Maa tarvitsee ennen kaikkea, minun käsittääkseni, asioittensa hyvää, -tervettä, käytännöllistä hoitoa. Me tarvitsemme — liikeperiaatteisen -hallituksen!» sanoi Littlefield. - -»Onpa hauska kuulla sinun sanovan niin. Tosiaankin hauska! Minä en -tiennyt, miten sinä katsoit asiaa, kaikkine suhteinesi yliopistoihin -ja semmoiseen, mutta minusta on hauskaa, että olet sillä kannalla. -Maa tarvitsee — juuri nykyisessä käännekohdassa — ei suinkaan ketään -korkeakoulunrehtoria tai kaikkinaisia selkkauksia ulkopolitiikassa, -vaan hyvän — terveen — taloudellisen — liikeperiaatteisen — -hallituksen, joka voi antaa meille mahdollisuuksia joltisenkin -kunnollisiin tuloihin.» - -»Niin, ihmiset eivät yleensä tiedä, että yksin Kiinassakin saavat -oppineet väistyä käytännönmiesten tieltä, ja luonnollisestihan -ymmärrät, mitä se merkitsee.» - -»Onko se mahdollista! No sitten!» Babbitt henkäisi ja tunsi itsensä -paljoa tyynemmäksi ja paljoa onnellisemmaksi ajatellessaan maailman -asemaa. »Joo, on hauska pysähtyä juttelemaan. Mutta minun pitää nyt -lähteä konttoriin kynimään erinäisiä kundeja. No, hyvästi näkemiin -taas, hyvä veli. Tavataan illalla. Hyvästi siksi!» - - -2. - -He olivat ahertaneet, nämä kunnon kansalaiset. Kaksikymmentä vuotta -sitten oli se kukkula, jolla Floral Heights levitteli värikkäitä -kattojaan, nuhteettomia nurmikoltaan ja hämmästyttävää prameuttaan, -ollut raivaamatonta metsikköä. Suorien katujen varsilla oli vielä -jäljellä muutamia metsääkasvavia, rakentamattomia tontteja ja erään -vanhan puutarhan jäännökset. Se oli muhkea tänä päivänä, omenapuiden -oksilta loistivat vastapuhjenneet lehdet kuin vihreäliekkiset soihdut. -Ensimmäiset valkoiset kirsikankukat lensivät lepattaen katuojaan, ja -punarintasatakielet liversivät raikasäänisesti. - -Babbitt hengitti sisäänsä maan tuoksua, naurahteli intoutuneille -punarintasatakielille, kuten olisi nauranut kissanpoikasille tai -koomilliselle filmille. Hän oli syrjästä katsoen konttoriinsa -menossaolevan liikkeenjohtajan perikuva, hyvinvoipa mies, jolla -on päässä pehmeä, moitteeton ruskea hattu, nenällä sangattomat -silmälasit, suussa suuri sikari ja hallussaan etukaupungin puistokatua -kiitävä hyvä automobiili. Mutta hänessä oli sen lisäksi jonkinlainen -syntyperäinen rakkaus tähän hänen omaan seutuunsa, omaan kaupunkiinsa, -omaan toveripiiriinsä. Talvi oli ohi; rakennustoiminnan, hänestä -niin suurenmoisen, näkyväisen kasvannan aika oli alkanut. Aamuinen -alakuloinen mieliala haihtui, hän oli hilpeä ja hyvätuulinen -pysähtyessään Smith Streetin varrelle jättääkseen ruskeat housut -silitettäviksi ja saadakseen bensiinisäiliönsä täytetyksi. - -Tuttu näky antoi hänelle turvallisuudentunteen: korkea punainen -bensiinipumppu, onttotiilistä ja poltetusta savesta rakennettu -autovaja, ikkuna täynnä siroja tarve-esineitä — kiiltäviä rasioita, -muhkeilla porsliinieristäjillä varustettuja sytyttimiä, kullan- -ja hopeanhohtoisia pyöränrengasketjuja. Hänelle tuotti maireista -mielihyvää se ystävällisyys, jota Sylvester Moon, likaisin ja taitavin -automekaanikko, uhkui tullessaan häntä palvelemaan. »Huomenta, mr. -Babbitt», sanoi Moon, ja Babbitt tunsi itsensä arvohenkilöksi, jonka -nimen kiireisessä työssä olevat vajamiehetkin muistavat — eikä -miksikään halpahintaisessa autossa kiitäväksi tusinaurheilijaksi. Hän -ihaili litroja osoittavan automaattisen viisaritaulun nerokkuutta, -ihaili nasevaa kylttiä: »Täyttäkää säiliönne ajoissa, niin ette jää -tielle — bensiini tänään 31 senttiä», ihaili bensiinin säännöllistä -pulputusta, kun se juoksi säiliöön, ja sitä mekaanista täsmällisyyttä, -millä Moon hoiti pumppausta. - -»Paljonko pannaan tänään?» kysyi Moon tavalla, jossa kuvastui suuren -spesialistin itsenäisyys, ammattitoverin tuttavallisuus ja arvonanto -George F. Babbittin kaltaista yhteiskunnan merkkimiestä kohtaan. - -»Lasketaan vain täyteen.» - -»Ketä Te ajattelette tasavaltalaisten ehdokkaaksi, mr. Babbitt?» - -»On liian aikaista ennustaa vielä. Sitähän on kuukausi ja kaksi viikkoa -— ei kuin kolme viikkoa — täytyy olla melkein kolme viikkoa — no niin, -joka tapauksessa yli kuusi viikkoa tasavaltalaisten puoluekokoukseen -vielä, ja minusta pitää olla laajakatseinen ja antaa kaikille -ehdokkaille mahdollisuuksia — luoda heihin yleiskatsaus ja mitata heitä -ja sitten kypsän harkinnan jälkeen määrätä kantansa.» - -»Niin, se on kyllä ihan totta, mr. Babbitt.» - -»Mutta sen minä teille sanon — ja minun kantani tässä asiassa on ihan -sama kuin se oli neljä vuotta sitten ja kahdeksan vuotta sitten, ja se -tulee olemaan minun kantani neljän vuoden päästä — niin ja kahdeksan -vuoden perästä! Sen minä sanon kaikille ihmisille, eikä se mielipide -voi levitä kyllin laajalle, että se mitä me aluksi jo lopuksi ja koko -ajan tarvitsemme, on hyvä, terve, liike-elämää ymmärtävä hallitus.» - -»Niin, se on vissi ja tosi!» - -»Mitä sanotte noista etupyöränkumeista?» - -»Hienot! Korjauspajoissa ei olisi paljoa tekemistä, jos kaikki -hoitaisivat autonsa niinkuin te.» - -»No niin, koetanhan minä olla siinä asiassa hiukkasen järkevä.» Babbitt -maksoi, sanoi tunnelman tyylin mukaisesti: »Ei mitään takaisin», ja -ajoi tiehensä nauttien oman arvonsa tunnosta. Hän tunsi olevansa kuin -laupias samarialainen huutaessaan arvokkaan näköiselle miehelle, joka -seisoi odottamassa raitiotievaunua: »Haluatteko ajaa mukana vähän -matkaa?» Kun mies nousi autoon, sanoi Babbitt alentuvasti: »Oletteko -menossa suoraa tietä kaupunkiin? Aina kun näen jonkun odottavan -raitiovaunua, on tapani pyytää häntä mukaan — ellei hän ole suorastaan -rentun näköinen tietysti.» - -»Kunpa vain useampi olisi niin antelias autonsa suhteen», vastasi hänen -hyväntahtoisuutensa uhri kiitollisesti. - -»No, eipä sitä sentään voi sanoa juuri anteliaisuudeksi oikeastaan. -Minun mielestäni vain on niin — minä sanoin juuri tässä pari päivää -sitten pojalleni — että ihmisen velvollisuus on jakaa lähimmäistensä -kanssa sitä hyvää, mitä hänellä tässä maailmassa on, ja minua harmittaa -aina, kun ihmiset kerskuvat ja pöyhkeilevät armeliaisuudellaan.» - -Uhri ei näyttänyt keksivän sopivaa vastausta. Babbitt lörpötteli -edelleen: - -»Kamalan kurjaa liikettä se yhtiö pitääkin näillä linjoilla. Sikamaista -antaa Portland-Road-vaunujen kulkea vain joka seitsemäs minuutti. -Siinähän paleltuu pilalle, kun talviaamuina täytyy värjöttää kylmässä -viimassa kadunkulmassa.» - -»Siinä olette oikeassa. Raitiotieyhtiö ei välitä yhtään siitä, kuinka -se meitä kohtelee. Sitä pitäisi rangaista jollakin tavalla.» - -Babbitt huolestui. »Mutta ei sitä sentään auta aina vain näykkiä -Raitiotieyhtiötäkään, ajattelematta niitä vastuksia, joiden kanssa sen -on kamppailtava, niinkuin nekin idiootit näykkivät, jotka vaativat -kunnallisliikennettä. Työmiesten tapa ahdistaa yhtiötä parempien -palkkojen saamiseksi on suorastaan rikollista, sillä siitähän on -tietysti vain seurauksena, että Te ja minä saamme maksaa seitsemän -senttiä tiketistä. Oikeastaan on liikenne varsin hyvä yhtiön kaikilla -linjoilla — jos asiaa oikein ajattelee.» - -»Jaa-a — —» sanottiin väkinäisesti. - -»Helkkarin kaunis aamu», selitti Babbitt. »Nyt tekee kevättä täyttä -päätä.» - -»Niin, nyt on tosiaan kevät.» - -Uhri ei ollut mitenkään erikoinen tai älykäs. Babbitt painui syvään -äänettömyyteen ja ryhtyi ajamaan kilpaa raitiovaunujen kanssa kulmaan: -hurjaa, hermostunutta kiitämistä raitiovaunun keltaisen kyljen ja -toisella puolella olevien autojen epäsäännöllisen rivin välillä, ja -niin porhallettiin ohi juuri kun raitiovaunu pysähtyi — verratonta -urheilua ja todella tyylikästä. - -Ja koko ajan oli hän tietoinen Zenithin kauneudesta. Moneen viikkoon -hän ei ollut huomannut muuta kuin vuokraajia ja kilpailevien -välittäjäin kiusoittavia ilmoituksia »Vuokrattavana». Tänään hän joutui -vuorotellen raivoon ja ihastukseen äkillisen hermostuneesti, ja tänään -oli valoisa kevätpäivä niin virkistävä, että hän nosti päätänsä ja näki. - -Hän ihaili jokaista kaupunginosaa pitkin tuttua tietä konttoriinsa: -huviloita, puistikolta ja Floral Heightsin säännöttömästi kiemurtelevia -katuja. Smith Streetin matalia puoteja, kimaltavia suuria lasipintoja -ja keltaisia tiiliseiniä; maustekauppoja ja pesulaitoksia ja -kemikaliliikkeitä Eastsiden emäntien tärkeimpäin tarpeiden -tyydyttämiseksi. Dutch Hollowin vihannespuutarhoja rautapellistä -ja varastetuista ovista kokoonkyhättyine vajoineen. Yhdeksän jalan -korkuisia, tulipunaisia, kauniita naisia pitkissä riveissä elävien -kuvien, piipputupakan ja talkkijauhon reklaamina. Yhdeksännen itäisen -kadun vanhoja »kerrosrakennuksia», jotka muistuttivat vanhoja -tahraisissa vaatteissa seisovia teikareita; puulinnoja, joista oli -tehty täyshoitoloita, ja niiden savisia käytäviä ja hoitamattomia -pensasaitoja, joita tunkeilevat autovajat ja halvat vuokratalot ja -hedelmäkojut työnsivät tieltään. Rautatieraiderivin toisella puolen -säilykemaitoa, pahvirasioita, lampunpitimiä, automobiileja valmistavia -tehtaita. Ja sitten liikekeskustaa, tihenevää, salamannopeaa -liikennettä, täpötäysiä, äkkiä tyhjeneviä raitiovaunuja ja korkeita -marmori- ja hiontagraniittiportteja. - -Se oli suurta, ja Babbitt ihaili suuruutta kaikessa: vuorissa, -jalokivissä, lihaksissa, rikkauksissa tai sanoissa. Kevään lumouksen -lyhyt hetki herätti hänessä lyyrillisen ja melkein itsekkään rakkauden -Zenithiin. Hän ajatteli ympäristön tehdasesikaupunkeja, Chalaosa-jokea -ja sen omituisia rantoja, Tonawanda-kukkuloita pohjoisessa -hedelmäpuutarhoineen ja koko hedelmällistä maata, sen meijereitä ja -suuria latoja ja komeita karjalaumoja. Kun hänen matkustajatoverinsa -astui pois, huudahti hän: »Herra Jumala, kuinka iloiseksi ja -onnelliseksi tunnen itseni tänään!» - - -3. - -Yhtä tärkeä toimitus kuin auton käyntiinpano oli sen pysäyttäminen -konttorin kohdalla. Käännyttyään Oberlin-avenyn kulmasta Kolmannelle -koilliskadulle hän tähysti tyhjää tilaa odottavien vaunujen rivissä. -Harmikseen menetti hän juuri samassa paikan, johon erään kilpailijan -onnistui livahtaa. Pian teki eräs toinen auto lähtöä katukäytävän -reunasta, ja Babbitt hiljensi vauhtia, kohotti kättään hillitäkseen -takanatulevia autoja, huitoi hurjasti erästä akkaa astumaan ripeämmin -ja väisti vikkelästi erästä sivulta tulevaa kuorma-autoa. Etupyöräin -koskettaessa edessä olevan auton takorautaisia puskureita hän pysähtyi, -käänsi voimakkaasti ohjaustankoa, lipui taaksepäin ja onnistui -asettamaan autonsa aukkoon, vain 20 tuuman päähän katukäytävän -reunasta. Se oli miehen arvoinen uhkayritys ja mestarillisesti -suoritettu. Tyytyväisenä kiinnitti hän varmuuslukon etupyörään ja meni -kadun yli kiinteistökonttoriinsa Reeves Liiketalon alakertaan. - -Reeves Liiketalo oli tulenkestävä kuin kallio ja niin täydellinen kuin -kirjoituskone; neljätoista keltatiilistä kerrosta, täynnä lakimiesten -ja lääkärien vastaanottohuoneita, kone-, merkelilaaka-, piikkiaita- ja -kaivososake-asioimistoja. Nimien kultakirjaimet loistivat ikkunoissa. -Sisäänkäytävä oli liian uudenaikainen ollakseen pilareilla koristettu; -se oli tyyni, hienosti ajateltu, muhkea. Kolmannenkadun puolisella -sivulla oli Western Unionille kuuluva sähkölennätintoimisto, -Delft-konditoria, Shotwellin paperikauppa ja Babbitt-Thompsonin -Kiinteistöjenvälitystoimisto. - -Babbitt olisi voinut mennä konttoriin kadulta, kuten asiakkaat tekivät, -mutta hän tunsi itsensä taloonkuuluvaksi, kun kulki korridorin kautta -ja meni sisään yksityisovesta. Sillä tavoin hän sai vastata asukkaiden -tervehdyksiin. - -Tuntematon pikkuväki, joka asui Reeves Liiketalon korridorien -varrella — hissinkuljettajat, hissientarkastaja, koneenkäyttäjät, -ylivahtimestari, epäiltävännäköinen rampa, joka hoiti lehti- -ja tupakkakioskia — eivät olleet lainkaan kaupunkilaisia. He -olivat maalaisia, jotka asuivat ahtaassa laaksossa eivätkä olleet -kiinnostuneita mihinkään muuhun kuin toisiinsa ja Liiketaloon. -Heidän Valtakatunsa oli tämä kivipermantoinen eteinen, sen synkkä -marmorikatto ja konttorien sisäpuoliset kyltti-ikkunat. Vilkkain -paikka kadun varrella oli Reeves Liiketalon parturitupa, mutta se -oli ainoa Babbittia huolestuttava paikka. Itse hän suosi loistavaa -Pompejin parturitupaa Hotel Thornleighissa, ja joka kerta kun hän kulki -Reeves-parturituvan ohi — kymmenen, sata kertaa päivässä — tunsi hän -itsensä uskottomaksi omaa kaupunkiansa kohtaan. - -Nyt hän kulki kuin talonomistajaylimystön jäsen konttoriinsa asukkaiden -kunnioittavasti tervehtimänä, ja rauha ja arvokkuus asui hänessä eikä -aamun soraääniä enää kuulunut. - -Mutta ne sorahtivat heti taas. - -Stanley Graff, myyntiasiamies, »lentävä», puhui juuri puhelimessa -osoittaen valitettavasti sen varman, lyhyen tavan puutetta, joka tepsii -ostajiin: »Kuulkaa nyt — hm —minä luulen löytäneeni talon, joka sopisi -teille — Percivalin talon Lintonissa —. Jaha, jaa, että olette nähnyt -sen. Hm. No, mitäs itse piditte? Mitä? Oho», neuvottomana, »jaha, vai -niin.» - -Astuessaan yksityishuoneeseensa, pieneen komeroon, jonka tamminen -laudoitus ja himmeäksihiottu lasi erotti konttorista, Babbitt ajatteli, -kuinka vaikeaa oli löytää apulaisia, joilla oli hänen oma luja uskonsa -siihen, että hän saisi myydyksi. - -Henkilökuntaan kuului yhdeksän jäsentä lukuunottamatta Babbittia ja -hänen yhtiömiestään ja appeansa, Henry Thompsonia, joka harvoin tuli -konttoriin. Nämä yhdeksän olivat Stanley Graff, »lentävä», nuori, -paperosseihin ja biljardipeliin piintynyt mies; vanha Mat Penniman, -yleismies, vuokrainkantaja ja vakuutusagentti — masentunut, hiljainen, -harmaa; salaperäinen henkilö, jonka huhuttiin aikanaan olleen -itsenäinen, suuri kiinteistöjenvälittäjä itse hienossa Brooklynissa; -Chester Kirby Laylock, paikallisasiamies Rastaslaakson tonttialueella, -innostunut mies, jolla oli pehmeät viikset ja suuri perhe; miss Theresa -McGoun, ripeä ja sangen sievä pikakirjoittajatar; miss Wilberta -Bannigan, hidas, ahkera kirjanpitäjä ja reistraattori; ja neljä -itsenäisesti työskentelevää agenttia, joilla oli satunnaisia tehtäviä -ja jotka nauttivat prosenttipalkkaa. - -Babbitt katsahti komerostaan suurempaan huoneeseen ja murisi: »McGoun -on hyvä pikakirjoittajatar, naseva kuin ruoskan isku, mutta Stan Graff -ja kaikki muut murjakkeet —» — — — Kevätaamun raikas tunnelma tukehtui -ummehtuneessa konttori-ilmassa. - -Tavallisesti hän ihaili konttoria miellyttävin ihmetyksen tuntein, -että hän tosiaan oli aikaansaanut näin suorastaan ihastuttavaa; -tavallisesti vaikutti sen silorapattu muhkeus ja touhuntuntu häneen -elvyttävästi; mutta tänään se tuntui hänestä kiinnottomalta — -tiilipermanto kuin kylpyhuoneessa, okravärinen välikatto, haalistuneet -kartat autioilla laastiseinillä, vaaleaksi vernissatut tammituolit ja -pulpetit, ruskeankeltaisiksi maalatut teräskaapit. Se oli hautaholvi, -lautakappeli, jossa joutilaisuus ja nauru olivat raskaita rikoksia. - -Hänelle ei tuottanut mitään tyydytystä edes uusi vedenjäähdyttäjä! -Ja se oli kuitenkin kaikkein paras jäähdyttäjä, aivan uudenaikainen, -tieteellinen ja asianmukainen. Se oli maksanut aika paljon (mikä -oikeastaan oli ansio). Siinä oli eristetty jääsäiliö, porsliininen -(taatusti hygieninen) vesisäiliö, hygieninen, pisaroimaton hana -ja koneella maalatut kullanväriset koristeet. Hän katseli pitkin -permantotiilien ruutulinjaa vedenjäähdyttäjään, tunsi olevansa -vakuutettu, ettei kenelläkään Reeves Liiketalossa ollut kalliimpaa, -mutta ei saanut elvytetyksi sitä yhteiskunnallisen etevämmyyden -tunnetta, jota se hänessä oli herättänyt. Merkillistä kyllä murahti -hän: »Minun tekisi mieleni lähteä metsään heti paikalla. Ja laiskotella -koko päivä ja mennä Gunchin luo taas illalla ja pelata pokeria ja -noitua niin paljon kuin haluan ja juoda läämältään olutta.» - -Hän huokasi, luki postin; huusi sitten »Msgoun», joka merkitsi samaa -kuin Miss McGoun, ja alkoi sanella. - -Tämä oli hänen oma muodostelunsa ensimmäisestä kirjeestä: - -»Omar Gribble, lähettäkää se hänen konttoriinsa, miss McGoun, olen -saanut arvoisanne t. k. 20 p:ltä ja tahdon vastineeksi sanoa, kuulkaa -nyt, Gribble, että minä pahasti pelkään, että jos me tällä tavoin -yhä vain soudamme ja huopaamme, niin on selvästikin seuraus, että -me menetämme Alienin myynnin, minä tapasin Alienin toispäivänä -kahdenkesken ja menin suoraan asiaan ja luulen voivani vakuuttaa Teille -— hm, hm, ei, muuttakaa se: kokemukseni sanoo minulle, että hän on all -right ja tarkoittaa kaupalla täyttä totta, minä olen ottanut selvän -hänen luottosuhteistaan, jotka ovat erinomaiset — tämä lause tuntuu -vähän sotkuiselta, miss McGoun, tehkää siitä pari lausetta, jos on -tarpeellista, piste, uusi kappale. - -— Hän on täysin valmis pro rata parte maksamaan kaupasta johtuvat -kustannukset ja minä sain sen ehdottoman vaikutelman, minä olen vissi -ja varma, ettei ole vaikeaa saada häntä maksamaan saantipaperien -lunastusta, niin toimikaamme nyt Herran nimessä niin että siitä tulee -jotakin — ei, kirjoittakaa sensijaan: lyökäämme siis kauppa lukkoon ja -tehkäämme jotakin — ei, se riittää — Te voitte siistiä lauseita hiukan, -kun naputatte ne, miss McGoun — Kunnioittaen, jne.» - -Valmis kirje, jonka hän iltapäivällä sai koneellanaputettuna miss -McGounilta, oli seuraava: - - Babbit-Thompsonin Kiinteistöjenvälitysliike. - Omia koteja. - Reeves Bldg, Oberlin Avenue & 3. Katu. N.E. - Zenith. - - Mr. Omar Gribble - 576 North American Building - Zenith - - - Mr. Gribble! - - Saanut arvoisan kirjeenne t. k. 20. piitä. Minun täytyy sanoa - pahoin pelkääväni, että jos me edelleenkin tällä tavoin soudamme ja - huopaamme, on seurauksena, että menetämme Allen-kaupan. Minä tapasin - Allenin toispäivänä ja menin suoraan asiaan. Kaiken kokemukseni - nojalla katson hänen tarkoittavan täyttä totta. Olen myöskin ottanut - selkoa hänen taloudellisesta asemastaan, joka on erinomainen. - - Hän on täysin valmis pro rata parte suorittamaan kaupasta johtuvat - kustannukset eikä tule olemaan vaikeaa saada häntä maksamaan - saantikirjain lunastustakin. _Lyökäämme siis kauppa kiinni!_ - - Kunnioittaen - -Luettuaan sen läpi ja allekirjoitettuaan sen tottuneella -kauppakorkeakoulukäsialallaan ajatteli Babbitt: »Jaha, tämä on hyvä, -voimakas kirje ja selvä kuin päivä. Mutta, mitä hemmettiä, enhän minä -käskenyt McGounia tekemään uutta kappaletta tässä! Hän saisi lakata -yrittelemästä parannella minun saneluani! Mutta sitä en voi ymmärtää: -mikseivät Stan Graff tai Chet Layloch osaa kirjoittaa tämmöistä -kirjettä? Jossa on pontta? Jossa on hienoutta?» - -Tärkein hänen sanelmistaan tänä aamuna oli joka toinen viikko palautuva -kiertokirje, joka oli monistettava ja lähetettävä tuhansille »kundeille -in spe». Se oli tarkka mukaelma päivän parhaista kirjallisista -malleista; »tuttavallisen keskustelun» tyylisistä ilmoituksista, -»ostoon innostuttavista» kirjeistä, »tahdon karaisemista» koskevista -selostuksista ja leikkisistä liikelehdistä, joita virtasi vuolaasti -liikerunoilijain uuden koulun keskuudesta. Hän oli vaivalloisesti -kyhännyt kokoon konseptin ja esitti sen nyt kuin runoilija, -tuntehikkaasti ja hajamielisesti: - - - »Halloo, ukkeli! - - Tahtoisin vain tietää, saisinko tehdä Teille suurenmoisen palveluksen? - Ihan tosissani! Ei mitään jutkua! Minä tiedän, että Te haluaisitte - saada talon, ei vain kojua syödäksenne ja nukkuaksenne, vaan pienen - pesän vaimollenne ja tenaville ja ehkä autollekin perunapellon takana. - Sanokaa, oletteko koskaan tullut ajatelleeksi, että me olemme olemassa - säästääksemme Teiltä sen hankintavaivat? Sillä tavoin me ansaitsemme - toimeentulomme — ei meille siitä makseta, että kuljemme ympäri - pulskannäköisinä. Kuulkaa nyt siis: - - Istukaa heti kauniin, koruveistoisen mahonkichefanjeerinne (kaikin - mokomin, tavatkaa se oikein, miss McGoun, c-h-e-f-a-n-j-e-e-r-i-n-n-e) - ääreen, piirtäkää paperille muutama rivi ja sanokaa meille - tarkasti, mitä tahdotte, ja jos me voimme löytää semmoisen, niin - tulemme ajaen Teidän kadullenne hyvä sanoma mukanamme, ja jos taas - emme voi, niin emme tule Teitä vaivaamaan. Ajan säästämiseksi - täyttäkää vain mukana oleva lomake. Pyynnöstä lähetetään myöskin - lomakkeita puotihuoneistoista Floral Heightsissä, Silver Grovessa, - Lintonissa, Bellevuessa ja kaikissa muissa itäisten kaupunginosien - asuntokortteleissa. - - Alttiina palvelukseenne - - J.K. Vain pieni viittaus muutamiin herkkupaloihin, joita voimine - Teille hankkia — ja jotka tulivat tänään: - - _Silver Grove_. — Kodikas, neljän huoneen californialais-bungalow, - kaikki nykyaik. muk. autovaja, hienonhieno puu pihalla, - herrasnaapuristo, raitiotiepysäkki ihan lähellä, 3.700 dollaria, 780 - dollaria käteistä ja jäännös edullisilla Babbitt-Thompsonmaisilla - ehdoilla, vuokraa pienemmin maksuin. - - _Dorchester_. — Poikkeustilaisuus! Taiteellinen kahden perheen talo, - kokonaan tammella sisustettu, parkettilattiat, kaasukamiinit, komeat - portiikit, siirtolatyyliä, _kaikkina vuodenaikoina lämmin autotalli,_ - halvasta 11 250 dollarin hinnasta.» - -Kun sanelu, joka pakotti hänet istumaan hiljaa ja ajattelemaan ja -esti touhuamasta, meluamasta ja todella jotakin toimittamasta, -oli ohi, heittäytyi Babbitt selkäkenoon narisevalla, kääntyvällä -konttorituolillaan ja hymyili miss McGounille. Hän näki jotakin nuorta, -tyttömäistä, mustan polkkatukan, joka kehysti ujoja, pieniä kasvoja. -Yksinäisyydentunteesta johtuva kaipuu valtasi hänet. Kun neito seisoi -ja odotti naputellen pitkällä, sirolla kynänvarrella pulpettiin, -kuvitteli Babbitt puolittain häntä unelmiensa tarutyttäreksi. Hän -kuvitteli, kuinka heidän katseensa kohtaisivat säikähdyttävässä -tuntemisessa, kuinka hän hipaisisi neidon huulia vapisevan -kunnioittavasti ja — — — Neito liversi: »Onko muuta, mist' Babbitt?» -Tämä röhki: »Eiköhän se anna niille vauhtia, saahan nähdä», ja -käännähti kömpelösti poispäin. - -Kaikista Babbittin päähän pälkähtäneistä ajatuksista huolimatta eivät -he koskaan olleet tulleet toisiaan tätä lähemmäksi. Babbitt ajatteli -usein: »Minä en koskaan unohda, kuinka vanha Jake Offutt sanoi, että -viisas mies karttaa kurtiisia omassa konttorissaan ja omassa kodissaan. -Siitä on vain pahennusta. Varmasti. Mutta — —» - -Kolmekolmattavuotisen avionsa aikana hän oli tarkasti tuijottanut -jokaista näppärää nilkkaa, jokaista pehmyttä olkapäätä; hän -oli säilyttänyt ne muistissaan, mutta ei kertaakaan pannut -kunnianarvoisuuttaan vaaraan minkäänlaatuisen seikkailun -vuoksi. Tehdessään sitten laskelmia Stylesin perheen talon -korjauskustannuksista hän tunsi itsensä taas levottomaksi, -tyytymättömäksi kaikkeen eikä mihinkään, noloksi tyytymättömyytensä -vuoksi ja tarutyttöänsä kaipaavaksi. - - - - -NELJÄS LUKU. - - -1. - -Tämä oli taiteellista luomistyötä uhkuva aamu. Viisitoista minuuttia -Babbittin loistavan proosatuotteen jälkeen tuli Chester Kirby Laylock, -Rastaslaakson piirissä oleva myyjä, antamaan raporttia eräästä -myynnistä ja esittämään ilmoitusehdotusta. Babbitt ei hyväksynyt -Laylockia, joka lauloi kuoroissa ja pelasi aikansa kuluksi kotonaan -»nälkää» ja »Mustaa Pekkaa». Hänellä oli tenoriääni, kastanjanruskea, -aaltoileva tukka ja viikset kuin kamelinkarvapensselit. Babbitt piti -anteeksiannettavana, jos joku perheenisä mörisi: »Oletteko nähnyt tätä -uutta valokuvaa nulikasta — pakanan pulska penska, eikö ole?» mutta -Laylock leperteli perheoloistaan kuin tyttöletukka. - -»Katsokaa tätä, nyt olen luullakseni rustannut mainion ilmoituksen -lehteen, mr. Babbitt. Miksemme yrittäisi runollista muotoa? Uskon totta -puhuen, että se tekisi mainion säväyksen. Kuulkaa nyt: - - Niin ihanaa kuin koti on, - ei löydy paikkaa päällä maan. - Vaimollenne kaunoiselle, - lapsillenne armahille. - Sen saantiin keino verraton - on käynti meidän luona vaan. - -— Ymmärrättekö? Nähkää — lauletaan kuin 'Oi oma koti ihana'. -Ymmärr — — —» - -»Kyllä, kyllä, kyllähän minä, lempo soi, ymmärrän. Mutta — Ei, -kuulkaa, kyllä sittenkin on parempi, että käytämme jotakin -arvokkaampaa ja voimakkaampaa, kuten 'Me edellä, perässä', tai -'Ehkä, miksikäs ei?' runouden ja huumorin ja kaiken sensemmoisen -joutavan käyttämisen hyötyyn, kun se vain tuo porsaan säkkiin, mutta -kun on kysymys ensiluokkaisesta yrityksestä niin pienessä paikassa -kuin Rastaslaaksossa, niin arvelen paremmaksi pysyä arvokkaammissa -muodoissa. Ymmärrehän, mitä tarkoitan? No niin, tänään sitten kai ei -ole muuta, Chat.» - - -2. - - -Taiteilijamaailmassa hyvintunnetun traagillisen suhteen mukaisesti -joutui Chat Laylockin huhtikuinen innoitus vain elvyttämään vanhemman -ammattimiehen George F. Babbittin taitoa. Hän murahti Stan Graffille: -»Tuo määkyvä ääni hermostuttaa minua», mutta se oli joka tapauksessa -herättänyt hänet, ja hän kirjoitti yhteen menoon: - - _Kunnioitatteko rakkaitanne?_ - - Kun surujuhlan viimeinen järkyttävä toimitus on ohi, tiedättekö - silloin varmaan tehneenne parhaanne Vainajan hyväksi? Ette, ellei hän - lepää kauniissa hautuumaassa - - _Lehmuspuistossa,_ - - ainoassa Zenithin tai sen lähistön todella nykyaikaisessa - kirkkomaassa, missä aistikkailla istutuksilla varustetut, pienet - hautapaikat ovat kuin kukkasia Dorchesterin hymyilevien seutujen - ihanilla rinteillä. - - Yksinoikeuden omistaja - _Babbitt-Thompsonin kiinteimistöyhtiö_ - Reeves Liiketalo. - -Hän riemuitsi. »Luulisi tämän opettavan Chan Mottille ja hänen -vanhalle 'Metsähautuumaan' rikkaruohokasalleen hiukan uudenaikaista -liiketekniikkaa!» - - -3. - -Hän lähetti Mat Pennimanin tietotoimistoon ottamaan selvää -niiden talonomistajien nimistä, jotka olivat toisten välittäjäin -vuokrailmoitusten takana; puhui miehen kanssa, joka halusi -vuokrata erään puotihuoneistonsa biljardisaluunaksi; kävi läpi -luettelon pian päättyvistä vuokrakontrahdeista; lähetti Thomas -Bywatersin, raitiovaunukonduktöörin, joka vapaina aikoinaan hommaili -vuokravälityspuuhissa, sivukaduille sellaisten toivossa olevien -asiakkaiden luo, joiden tapaaminen ei vaatinut Stanley Graffin -strateegista taitoa. Mutta hänen elävöittävä luomisintonsa oli -sammunut, ja nämä jokapäiväiset arkipuuhat hermostuttivat häntä. Yhden -ainoan suuren hetken hän eli keksiessään uuden tavan luopuakseen -tupakanpoltosta. - -Hän heitti pois tupakoimisen ainakin kerran kuukaudessa. Hän teki asian -perusteellisesti, niinkuin hänen kaltaisensa soliidin kansalaisen -sopii: tunnusti tupakan turmiolliset ominaisuudet, teki sankarillisia -päätöksiä, keksi keinoja paheen poistamiseksi, vähensi sikarimääräänsä -ja selitteli tämän hyveen tuottamaa tyydytystä jokaiselle, jonka -tapasi. Hän teki tosiaan kaikkea muuta paitsi sitä, että olisi lakannut -tupakoimasta. - -Kaksi kuukautta ennen oli hän, laatimalla lomakkeen, johon hän merkitsi -joka savun tunnin ja minuutin, ja innostuneena pitentämällä väliaikoja, -onnistunut rajoittamaan tupakointinsa kolmeen sikariin päivässä. Sitten -hän oli hukannut lomakkeen. - -Viikko sitten hän oli keksinyt sellaisen järjestelmän, että pani -sikari- ja paperossilaatikot erääseen suuressa konttorihuoneessa olevan -kirjeenvaihtokaapin tyhjään komeroon. »Tietenkin minua hävettää käydä -kopeloimassa kaappia yhtämittaa ja tehdä itseäni naurunalaiseksi oman -henkilökuntani silmissä!» järkeili hän. Kolmen päivän kuluttua oli -hänen tavakseen tullut mennä kaapin luo, ottaa esiin sikari ja sytyttää -se siinä tietämättä, että hän tosiaan näin menetteli. - -Tänä aamuna hänelle vaikeni, että komero oli ollut liian helppo -avata. Se on pantava lukkoon, se tepsii! Keksinnöstään innostuneena -hän meni kaapin luo ja lukitsi sikarinsa, paperossinsa, jopa -tulitikkulaatikkonsakin, ja kätki avaimen pulpettiinsa. Mutta se -ristiretki-into, jolla tämä teko hänet täytti, teki hänet niin -tupakannälkäiseksi, että hän otti heti avaimen jälleen esille. -Peloittavan arvokkaasti hän asteli kaapin luo, otti esiin sikarin -ja tulitikun — »mutta vain yhden tikun; jos sikaripahus sammuu, -niin pysyköön sammuneena!» Sitten, kun sikari todella sammui, hän -otti kaapista toisen tikun, ja kun kello puoli kahdentoista aikaan -konttoriin tuli eräs ostaja ja myyjä neuvottelemaan, täytyi hänen -tietenkin tarjota näille sikaria. Hänen omatuntonsa vastusti: »Älä, -sinähän poltat itse heidän mukanaan!» Mutta hän vaiensi sen: »Ole vaiti -siinä! Minä olen toimessa nyt; myöhemmin minä tietysti — — » Sitä -myöhempää aikaa ei koskaan tullut, mutta hänen uskonsa, että hän nyt -oli lopettanut tuon syntisen tavan, sai hänet tuntemaan itsensä jaloksi -ja onnelliseksi. Kun hän soitti Paul Rieslingille, oli hän tämän -moraalisen voimansa tunnossa tavattoman innokas. - -Hän piti Paul Rieslingistä enemmän kuin kenestäkään muusta maan päällä -lukuunottamatta itseään ja Tinkaa. He olivat olleet luokkatovereita, -huonekumppaneita Valtion yliopistossa, mutta hän ajatteli aina Paul -Rieslingiä, joka oli tumma, solakka mies, jolla oli huolellinen jakaus, -epäröivä tapa puhua, joka oli itsepäinen ja rakasti musiikkia, ajatteli -häntä kuin nuorempaa veljeä, jota piti hemmotella ja suojella. Paul -oli tutkinnon suoritettuaan mennyt isänsä liikkeeseen, Hän oli nyt -pikku tehtailija ja tukkukauppias kattohuopateollisuuden alalla. Mutta -Babbitt oli syvästi vakuutettu ja vakuutteli laajasti Oikeauskoisten -Veljien piirille, että Paulista olisi voinut tulla suuri viuluniekka -tai maalari tai kirjailija. »Niin, uskokaa pois, että ne kirjeet, joita -se poika lähetti minulle matkaltaan Kanadan Kalliovuorille, saavat -näkemään paikan niin elävästi kuin seisoisi siellä itse. Uskokaa minua, -hän olisi voinut saada kenen hyvänsä noista peijakkaan kirjailijoista -vähän hemmetin ahtaalle rahasta.» - -Mutta puhelimessa hän sanoi vain: - -»Etelä 343. Ei, ei, ei! Minä sanoin Etelä — Etelä 343. Kuulkaa nyt -neiti, mitä saakelin sotkua tämä on? Soittakaa Etelä 343. Kyllä, -tietysti ne vastaa. Halloo! Onko se 343. Saanko puhua mr. Rieslingin -kanssa, tämä on mr. Babbitt. Halloo, onko se Paul?» - -»On.» - -»Täällä on George.» - -»Jaha.» - -»Kuinka sinä voit, vanha huijari?» - -»Tuossahan menee. Entä sinä?» - -»Mainiosti, Paulibus. Kuuluuko mitä uutta?» - -»No eipä juuri.» - -»Missä sinä olet oleksinut?» - -»Enpä juuri missään. Mitä sinä minusta tahdot, Georgie?» »Mitä sanot -pienestä lunchista?» - -»Mitäpäs, ei minulla ole sitä vastaan. Kerhossako?» - -»Niin. Tavataan 1/2 1.» - -»All right. 1/2 1. Terve näkemiin, Georgie.» - - -4. - -Hänen aamunsa ei ollut tarkoin jaettu eri tehtäviin. Tuhat -hermostuttavaa sivuseikkaa sekaantui kirjeenvaihdon ja -ilmoitustenkirjoittelun väliin, konttoristeja, jotka alituisesti -ja toivoaan menettämättä etsivät viittä kalustettua kamaria ja -kylpyhuonetta kuudestakymmenestä dollarista kuussa; kehoituksia Mat -Pennimanille hankkia rahaa ihmisiltä, joilla ei ollut rahaa. - -Babbittin ansiot kiinteimistöjen välittäjänä — yhteiskunnan -palvelijana, kun oli hankittava koteja perheille ja puoteja -ruokatavarankauppiaille — olivat sitkeys ja tarkkuus. Hän oli niin -rehellinen kuin ihmiset yleensä, piti ostaja- ja myyjäluettelonsa -täydellisenä, hänellä oli kokemusta vuokrasopimuksista ja lakipykälistä -ja hän muisti erinomaisen hyvin hinnat. Hänen hartiansa olivat kyllin -leveät, hänen äänensä kyllin syvä, hänen huomiokykynsä oikean huumorin -suhteen kyllin hyvä sijoittaakseen hänet Kaikkien Kunnon Kansalaisten -joukkoon. Kuitenkin vähensi kenties hänen mahdollista merkitystään -ihmiskunnalle hänen suuri, tyytyväinen tietämättömyytensä kaikesta, -mikä kuuluu arkkitehtuuriin, lukuunottamatta niitä talotyyppejä, joita -rakennuskeinottelijat luovat, tai puutarhataitoaan, lukuunottamatta -kiemurtelevia käytäviä, ruohoa ja kuutta tavallisinta pensaslajia, -samoinkuin kaikista talouden tavallisimmista selviöistä. Hänen -vilpitön vakaumuksensa oli, että kiinteistö-asioimiston ainoana -tarkoituksena on rahojen hankkiminen George F. Babbittille. Reklaamin -kannalta oli tosin hyvä Propagandakerhon lunchissa ja kaikissa niissä -vuosijuhlissa, joihin Kunnon Kansalaiset kutsuttiin, puhua kauas -kaikuvalla äänellä. Epäitsekkäästä Työstä Yhteisön Palveluksessa, -Välittäjän Velvollisuudesta säilyttää yleisön Luottamus ehdottomana, -ja jostakin, jota sanottiin Siveellisiksi Periaatteiksi, jotka tosin -olivat vähän hämäräluontoisia, mutta jos miehellä ne oli, niin hän oli -Hieno Välittäjä, ja jos taas hänellä ei niitä ollut, oli hän kelju ja -lurjus ja huijari. Nämä hyveet herättivät luottamusta ja tuottivat -suurempia tarjouksia. Mutta ne eivät sisältäneet, että piti olla -epäkäytännöllinen ja olla ottamatta kaksinkertaista hintaa talosta, jos -ostaja oli niin typerä, ettei pakottanut alentamaan ensiksi pyydettyä -hintaa. - -Babbitt puhui hyvin — ja usein — näissä liikehurskauden orgioissa -siitä, »mikä merkitys välittäjällä saattaa olla yhteiskunnan tulevan -kehityksen ennaltanäkijänä ja kaukonäköisenä insinöörinä, joka -raivaa tietä välttämättömille muutoksille», mikä merkitsi, että -kiinteistöjenvälittäjä voi ansaita rahaa arvaamalla, mille suunnalle -kaupunki kasvaisi. Tätä arvaamista hän kutsui Kaukonäköisyydeksi. - -Eräässä puheessaan Propagandakerhossa hän myönsi: »Välittäjän -velvollisuus ja etuoikeus on tuntea perinpohjin oma kaupunkinsa ja -sen ympäristö. Niinkuin kirurgi tuntee joka suonen ja salasolun -ihmisruumiissa ja insinööri sähkön sen kaikissa muodoissa tai jokaisen -mutterin suuressa sillassa, joka majesteettisenä kaartuu yli valtavan -virran, niin täytyy välittäjän tuntea joka tuumanala kaupungistaan, sen -kaikki haitat ja edut.» - -Vaikka hän todella tunsi joka tuumanalan kauppa-arvon erinäisissä -Zenithin osissa, ei hän tiennyt, oliko poliisivoima liian suuri vai -liian pieni ja oliko se liitossa pelikapakkain ja bordellien kanssa. -Hän tunsi tulenvarmojen talojen rakennustavan ja vakuutustaksan ja -tulen varmuuden välisen suhteen, mutta hän ei tiennyt, kuinka monta -palosotilasta kaupungissa oli, kuinka hyvin he olivat harjoitetut -ja palkatut tai kuinka täydelliset heidän varustuksensa olivat. -Hän selitti kaunopuheisesti, kuinka edullista oli, että koulu ja -asuintalo olivat lähekkäin, mutta hän ei tiennyt — ei tiennyt, että -saattoi olla hyvä tietää —, olivatko huoneet kaupungin kouluissa -kunnollisesti lämmitetyt, valaistut, tuuletetut ja sisustetut; hän ei -tiennyt, miten opettajat valittiin, ja vaikka hän saarnasi: »Zenith -voi kerskua siitä, että me maksamme opettajavoimillemme kunnollisen -palkan», niin se johtui vain siitä, että hän oli lukenut sen väitteen -_Advocate_-lehdessä. Itse puolestaan hän ei olisi kyennyt ilmoittamaan -opettajain keskimääräistä palkkaa Zenithissä tai muuallakaan. - -Hän oli kuullut sanottavan, että »olot» lääninvankilassa ja Zenithin -kaupunginvankilassa eivät olleet juuri »tieteen vaatimusten mukaisia»; -hän oli, loukkaantuneena siitä, että Zenithiä moitittiin, selaillut -läpi raportin, jossa tunnettu pessimisti Seneca Doane, radikaali -juristi selitti, että oikea tapa kasvattaa nuoria poikia ja tyttöjä -ei ollut se, että heidät heitettiin vankilaan, joka oli täynnä -kuppatautisia, juoppohulluutta tai muuta mielisairautta potevia -miehiä. Hän vastusti muristen: »Ihmiset, jotka luulevat, että vankilan -tulee olla kuin mikäkin Hotel Thornleigh, tekevät minut sairaaksi. -Joka ei pidä vankilasta, pysyköön nahoissaan, niin että pääsee -sinne joutumasta. Muuten liioittelevat nuo parannushullut aina.» -Tämä oli hänen, Zenithin hyväntekeväisyys- ja parannuslaitoksia -koskevien tutkimustensa alku ja jyrkkä loppu; ja mitä »pahamaineisiin -kortteleihin» tulee, selitti hän asian nerokkaasti: »Semmoiseen ei -siivo mies sekaannu. Muuten sanon teille kahdenkesken: on tosiaan -turvaksi tyttärillemme ja kunniallisille naisille, että on olemassa -sellainen piiri, jossa hurjapäät saavat elostella. Se pitää heitä -loitolla meidän kodeistamme.» - -Teollisuusoloja koskevia kysymyksiä oli Babbitt sitävastoin ajatellut -aika paljon, ja hänen mielipiteensä voidaan keskittää seuraavaan: - -»Hyvä ammattiyhdistys on arvokas, se kun estää radikaalisten -yhtymäin muodostumista, jotka hävittäisivät kapitaalin. Mutta -ketään ei pitäisi pakottaa kuulumaan ammattiyhdistykseen. Kaikki -työväenagitaattorit, jotka koettavat pakottaa ihmisiä liittymään -ammattiyhdistyksiin, pitäisi hirttää. Oikeastaan, vain meidän kesken -sanoen, ei ammattiyhdistyksiäkään pitäisi lainkaan sallia; ja — se -kun on paras tapa ammattiyhdistysten vastustamiseksi — jokaisen -liikemiehen tulisi olla työnantajaliiton ja kauppiasyhdistyksen jäsen. -Yksimielisyys on voimaa. Joten jokainen itsekäs mölli, joka ei liity -Kauppiasyhdistykseen, olisi pakolla siihen liitettävä.» - -Millään alalla — vaikka hän olikin asiantuntija, jonka neuvojen mukaan -perheitä muutti uusille seuduille asuakseen siellä miespolven ajan — ei -Babbitt ollut niin suurenmoisen tietämätön kuin terveydellisiä seikkoja -koskevissa kysymyksissä. Hän ei osannut erottaa malariahyttystä -yölepakosta; hän ei tiennyt juomavesikokeista, ja putkijärjestelmän -ja salaojituksen suhteen hän oli yhtä tietämätön kuin suulas; hän -puhui usein kaupattavina olevien talojen erinomaisista kylpyhuoneista. -Hän selitteli mielellään, mistä se johtui, etteivät eurooppalaiset -koskaan kylve. Joku oli sanonut hänelle hänen nuoruudenpäivinään, että -lokakaivot olivat epäterveellisiä, ja hän oli siinä uskossa vieläkin. -Jos joku asiakas oli siksi röyhkeä, että pyysi häntä myymään talon, -jossa oli lokakaivo, puhui hän siitä aina — ennenkuin otti talon -vastaan ja möi sen. - -Kun hän järjesti Rastaslaakson tontit, kun hän tasoitti metsämaan ja -suoperäiset niityt auringonpaahtamaksi tasangoksi, jossa ei ollut -merkkiäkään laaksosta tai rastaista, mutta joka oli täynnä pieniä -kylttejä, jotka osoittivat kuviteltuja katujen nimiä, niin, hän -käytti, kuten oikeus vaati, täydellistä salaojitusjärjestelmää. Sen -johdosta hän tunsi itsensä toisia etevämmäksi; hän ilkkui salassa -Martin Lumsenin tonttialuetta, Avonleaa, joka oli viemärikaivolla -varustettu; siitä hän sai pontta kokosivun-ilmoituksiinsa, joissa -ylisti Rastaslaakson kauneutta, mukavuutta, halpuutta ja verratonta -terveellisyyttä. Ainoa vika oli, että Rastaslaakson viemäreissä oli -liian pieni laskuoja, joten niihin jäi liejua, mikä tietenkään ei -ollut erikoisen edullista, kun taas Avonlean viemärikaivo oli todella -nykyaikainen »septic tank». - -Koko Rastaslaaksoyritys osoitti, että Babbitt, vaikka hän todella -inhosi ihmisiä, jotka olivat tunnettuja huijareita, ei ollut -aivan ymmärtämättömän rehellinen. Vuokraajat ja ostajat katsovat -paremmaksi, että välittäjät eivät kilpaile heidän kanssaan olemalla -itse vuokraajina ja ostajina, vaan valvovat vain asiakkaittensa -etuja. Yleisesti luultiin, että toiminimi Babbitt-Thompson oli vain -Rastaslaakson asiamies todellisen omistajan, Jake Offuttin laskuun, -mutta tosiasia oli, että Babbitt ja Thompson omistivat kaksiseitsemättä -prosenttia laaksosta, Zenithin raitiotieyhtiön toimeenpaneva johtaja -kahdeksankolmatta prosenttia, ja Jake Offuttilla (ammattipoliitikko, -pikku tehtailija, tupakkaapureksiva vanha huijari, jonka mielitekoja -oli samea politiikka, liikediplomatia ja vääryydenteko pokerpelissä) -oli vain kymmenen prosenttia, jotka Babbitt ja raitiotieherrat olivat -hänelle antaneet, jotta hän »selvittäisi» terveydenhoidontarkastajat, -palotarkastajat ja valtion kiinteistörekisterin asiamiehen. - -Mutta Babbitt oli hyveen kannattaja. Hän puhui kieltolain puolesta, -vaikka ei sitä käytännössä itseensä sovelluttanut; hän ylisti, vaikka -ei noudattanut, automobiiliajon vauhtiasetuksia; hän maksoi velkansa; -hän antoi avustustaan kirkolle, Punaiselle Ristille ja N.M.K.Y:lle; hän -noudatti ammattikuntansa tapoja ja puijasi ihmisiä vain mikäli se oli -ennakkotapausten pyhittämää; hän ei alentunut milloinkaan varsinaisiin -huijaustemppuihin vaikka, kuten hän selitti Paul Rieslingille: -»Tietenkään en sillä tarkoita, että jokainen kirjoittamani ilmoitus -olisi kirjaimellisesti tosi tai että aina uskoisin kaikki, mitä sanon, -kun pidän voimakkaan puheen tavaran puolesta jollekin ostajalle. Katsos -— katsos, asia on näin. Ensinnäkin on kiinteimistön omistaja saattanut -liioitella antaessaan asian minun haltuuni, eikä totisesti ole minun -asiani ruveta sormella osoittamaan päämiestäni valehtelijaksi. Ja -sitten ovat ihmiset niin peijakkaan petollisia itse, että he suorastaan -olettavat, että heille joka tapauksessa jotakin valehdellaan, -joten saisin valehtelijan maineen kuitenkin, vaikka olisin niin -idioottimainen, että en vähääkään 'bluffaisi'. Itsepuolustukseksi -täytyy minun ajaa omaa asiaani, niinkuin puolustusasianajajan on -ajettava syytetyn asiaa — onhan hänen selviömäinen velvollisuutensa, -vai mitä, esittää miesraukan hyviä puolia? Johan tuomarikin paheksuisi -semmoista asianajajaa, joka jättäisi sen tekemättä, vaikka molemmat -tietäisivätkin, että mies on syyllinen. Mutta minä en missään -tapauksessa koristele totuutta sillä tavalla kuin Cecil Rountoce -tai Thayer tai muut välittäjät. Minä olen tosiaan sitä mieltä, että -mies, joka pyrkii ansaitsemaan rahaa suorastaan valehtelemalla, olisi -ammuttava.» - -Babbittin arvo hänen asiakkaittensa silmissä tuli harvoin niin selvästi -näkyviin kuin tänä aamuna hänen neuvottelussaan kello puoli kaksitoista -Conrad Lyten ja Archibald Purdyn kanssa. - - -5 - - -Conrad Lyte oli kiinteistöhuijari. Hän oli hermostunut huijari. -Ennenkuin aloitti pelinsä, hän kysyi neuvoa pankkimiehiltä, -juristeilta, arkkitehdeiltä, rakennusurakoitsijoilta ja niin monelta -näiden konttoristilta ja pikakirjoittajalta kuin suinkin saattoi. Hän -oli rohkea yrittäjä eikä pyytänyt mitään muuta kuin täyden vakuuden -rahansijoituksilleen, saada olla puuttumatta yksityiskohtiin ja -sen kolmen- tai neljänkymmenen prosentin voiton, jonka, kaikkien -asiantuntijain arvion mukaan, tienraivaaja oli kohtuudella oikeutettu -saamaan tappionuhastaan ja ennakkoälystään. Hän oli pienehkö mies, -jolla oli lyhyt hiirenkarvainen harmaa tukka ja vaatteet, jotka aina, -vaikka olisivat olleet tehdyt kuinka hyvin tahansa, tekivät nukkavierun -vaikutuksen. Hänen silmäinsä alla oli puoliympyrän muotoiset renkaat, -ikäänkuin niitä olisi painettu hopeadollarilla, jonka jälki oli jäänyt -näkyviin. - -Aivan erikoisesti ja aina kysyi Lyte Babbittin neuvoa ja luotti tämän -hitaaseen varovaisuuteen. - -Puoli vuotta sitten oli Babbitt saanut tietää, että eräs Archibald -Purdy, maustetavarankauppias epämääräisessä, Linton-nimisessä -asuntokorttelissa, puheli aikeistaan perustaa lihapuoti maustepuotinsa -viereen. Babbitt otti selvän naapuritonttien omistajista ja -havaitsi, että Purdy omisti nykyisen puotinsa, mutta ei juuri -vieressäolevaa arvokasta tonttia. Hän neuvoi Lyteä ostamaan tämän -tontin yhdestätoistatuhannesta dollarista, vaikka vuokrien nojalla -tehty arviointi ei osoittanut tontin arvoksi edes yhdeksäätuhatta. -Vuokrat, selitti Babbitt, olivat liian alhaiset; ja kun he vain -odottavat, saavat he kyllä Purdyn suostumaan heidän hintaansa. (Tämä -oli Kaukonäköisyyttä.) Hänen täytyi väkisin pakottaa Lyte ostamaan. -Hänen ensimmäinen työnsä Lyten asiamiehenä oli vuokran koroittaminen -tontilla olevasta ränstyneestä puotirähjästä. Sen vuokraaja haukkui -pahanpäiväisesti, mutta maksoi. - -Nyt tuntui Purdy halukkaalta ostamaan, mutta hänen viivyttelynsä maksoi -hänelle kymmenentuhatta dollaria ylimääräistä — sen palkinnon, minkä -yhteiskunta maksoi Lytelle siitä hyvästä, että hän käytti välittäjää, -jolla oli Kaukonäköisyyttä, joka ymmärsi Tehokkaita Etuja, Strateegisia -Asenteita, Psykologisia Hetkiä, Aliarviointia ja Myymisen Taitoa. - -Lyte saapui hilpeänä neuvotteluun. Hän oli ihastunut Babbittiin -tänä aamuna ja nimitti häntä »vanhaksi kunnon mieheksi». Purdy, -maustekauppias, pitkänenäinen, juhlava mies, ei näyttänyt antavan -yhtä suurta arvoa Babbittille ja hänen Kaukonäköisyydelleen, mutta -Babbitt oli häntä vastassa konttorin pääovella ja saattoi hänet -yksityishuoneeseensa ystävällisin huudahduksin, kuten »Tätä tietä, veli -Purdy!» Hän otti esiin koko laatikon sikareja kirjekaapista ja tyrkytti -niitä vierailleen. Hän työnsi heidän tuolejansa kaksi tuumaa eteen- ja -kolme tuumaa taaksepäin, mikä teki vieraanvaraisen vaikutuksen, asettui -selkänojaan omalle tuolilleen ja näytti pyöreältä ja pyylevältä. Mutta -hän puhutteli heikkoluonteista maustekauppiasta määrätietoisesti. - -»Joo, veli Purdy, meillä on ollut muutamia koko houkuttelevia -tarjouksia teurastajien ja muiden sensemmoisten puolelta teidän -puotinne naapuritontin suhteen, mutta minun onnistui saada veli Lyte -suostumaan siihen, että ensin antaisimme teille tilaisuuden sen ostoon. -Minä sanoin Lytelle: 'Olisihan ikuinen häpeä', sanoin, 'jos joku toinen -avaisi mauste- ja ruokatavarakaupan ihan vieressä ja hävittäisi Purdyn -hyvään alkuun päässeen liikkeen.' Varsinkin — » Babbitt kumartui -eteenpäin ja hänen äänensä oli syvä —, »olisi paha, jos joku suurliike -saisi sinne haaraosastonsa ja alkaisi myydä alihintaan, kunnes olisi -tehnyt lopun kilpailusta ja pakottanut teidät väistymään!» - -Purdy otti kiivaasti laihat kätensä taskuistaan, nykäisi ylös -housujaan, pisti taas kätensä taskuun, keinuttelihe taapäin raskaalla -tammituolilla ja koetti näyttää huolettomalta väittäessään vastaan: - -»Joo, joo, ne on kyllä kovia kilpailijoita. Mutta mahdattekohan tietää, -mikä elävöittävä vaikutus mieskohtaisella tuttavuudella on liikkeessä, -joka rakentuu lähimpään naapuristoon.» - -Suuri Babbitt hymyili. »Se sillä on. No niin, kuten tahdotte. Me -ajattelimme antaa teille etuoikeuden. Mutta näin ollen — — —» - -»Ei, kuulkaahan nyt!» vikisi Purdy. »Minä tiedän varmaan, että -jokseenkin samansuuruinen tontti, ihan lähellä, myytiin alle -kahdeksantuhannenviidensadan; siitä ei ole kahtakaan vuotta, ja te -pyydätte minulta neljäkolmattatuhatta dollaria! Minunhan olisi pakko -ottaa kiinnityksiä Minä olisin valmis maksamaan kaksitoistatuhatta, -mutta — — — hyvä Jumala, mr. Babbitt, tehän pyydätte enemmän kuin sen -kaksinkertaisen arvon! Ja uhkaatte kukistaa minut, ellen ota sitä!» - -»Purdy, tuosta puheesta minä en pidä. En ollenkaan. Oletatteko, -että Lyte ja minä olisimme katalia ja haluaisimme vain kukistaa -lähimäisemme. Ettekö luule meidän tietävän, että meidän oma etumme -vaatii, että jok'ikinen Zenithissä on hyvissä varoissa. Mutta sehän -ei kuulu asiaan. Kuulkaas nyt mitä minä sanon: me alennamme hinnan -kolmeenkolmattatuhanteen — viisituhatta käteistä ja jäännös kiinnitystä -vastaan, ja jos haluatte purkaa sen vanhan hökkelin ja rakentaa, -niin luultavasti Lyte kyllä myöntää teille rakennuslainan hyvillä, -edullisilla ehdoilla. Peijakas, mies, me olisimme iloisia, jos voisimme -tehdä teille palveluksen. Me emme harrasta ulkomaalaisia maustetrusteja -enempää kuin te. Mutta eihän ole järjellistä odottaa, että uhraisimme -yksitoistatuhatta tai enemmän vain naapurisovun vuoksi, vai _pitäisikö_ -teidän mielestänne? Mitä sanotte, Lyte? Suostutteko tinkimään?» - -Lämpimästi pitämällä Purdyn puolta sai Babbitt hyväntahtoisen mr. -Lyten alentamaan hinnan yhteenkolmattatuhanteen dollariin. Otollisella -hetkellä otti hän esiin eräästä laatikosta kontrahdin, jonka hän -oli antanut miss McGounin nakuttaa koneella valmiiksi, ja pisti sen -Purdyn käteen. Hän pudisti avuliaasti täytekynäänsä ollakseen varma, -että se piirsi, ojensi sen Purdylle ja katsoi hyväksyvästi, kun tämä -allekirjoitti. - -Työ, jolla oli yleistä merkitystä, oli valmistumassa. Lyte oli -voittanut yli yhdeksäntuhatta dollaria, Babbitt oli voittanut -neljäsataaviisikymmentä dollaria välityspalkkiota. Purdy oli, -nykyaikaisen finanssilaitoksen herkän mekanismin avulla, saanut -liikehuoneiston, ja ennen pitkää saisivat Lintonin onnelliset asukkaat -yllin kyllin lihaa hintoihin, jotka olivat vain mitättömän vähän -korkeammat kuin keskikaupungilla. - -Se oli ollut miehekäs kamppailu, mutta jälkeenpäin tunsi Babbitt -mielensä masentuneeksi. Tämä oli ainoa todella hauska taistelu, jonka -hän oli alunpitäen suunnitellut. Nyt ei hänellä lähitulevaisuudessa -ollut edessä muuta kuin pikkupoimintoja, vuokrien arviointien, -kiinnitysten pikkupoimintaa. - -Hän mutisi: »Inhoittaa ajatella, että se vanha saituri Lyte pistää -taskuunsa melkein koko voiton, vaikka minä tein kaiken työn. Ja — -— — Mitä muuta minun olikaan tänään tehtävä? Tekisi mieleni ottaa -kunnollinen loma. Tehdä automatka. Jotakin.» - -Hän hypähti pystyyn jälleen vilkastuneena ajatellessaan lunchia, josta -hän oli sopinut Paul Rieslingin kanssa. - - - - -VIIDES LUKU. - - -1. - -Babbittin tekemät valmistelut, jotta hän voisi jättää konttorin omiin -hoteisiinsa puolitoistatuntisen lunch-loman ajaksi, olivat hiukkasta -vähäisemmät kuin yleisen Euroopansodan suunnittelut. - -Hän sanoi ärtyisästi miss McGounille: »Milloin te olette lunchilla? -Jaha, katsokaa, että miss Bannigan on sillä välin sisällä. Sanokaa -hänelle, että jos Wiedenfeldt soittaa, niin sanokoon sille, että minä -jo olen ryhtynyt tekemään kauppakirjaa. Niin tosiaankin — muistuttakaa -minua huomenna, että annan Pennimanin tehdä sen. Ja sitten, jos joku -tulee kysymään halpaa taloa, niin muistakaa, että meidän täytyy -tyrkyttää jollekin se paikka siellä Bangor Roadin varrella. Jos on -jotakin asiaa, niin minä olen Atleettikerhossa. Ja sitten — — —? ja -sitten — — — Minä tulen takaisin kello kaksi.» - -Hän pyyhki sikarintuhkaa pois liivistään. Sijoitti erään -vaikeastivastattavan kirjeen ylimmäksi keskeneräisten töiden kasaan, -jotta olisi pakko ryhtyä siihen iltapäivällä. (Kolmena päivänä -perätysten hän oli nyt ennen lunchia pannut saman vastaamattoman -kirjeen keskeneräisten töiden kasaan.) Hän kyhäsi eräälle keltaiselle -tapettimallinpalaselle muistiinpanon: »V. talojen ovet», mikä antoi -hänelle mieluisan tunteen, ikäänkuin hän jo olisi toimittanut -kyseenalaiset vuokratalojen ovet. - -Hän huomasi polttavansa taas uutta sikaria. Hän heitti sen pois -murahtaen: »Saakeli, minä luulin sinun lopettaneen sen peevelin -polttelemisen!» Hän pisti sankarillisesti sikarilaatikon taas -kirjekaappiin, lukitsi sen, pani avaimen vielä hankalampaan paikkaan -ja mutisi vihaisena: »Minun pitäisi tosiaan hoitaa itseäni. Ja minä -tarvitsen enemmän liikuntoa — minä kävelen tästedes jalkaisin kerhoon -joka päivä — sen teen — jokaikinen päivä — se alinomainen autolla-ajo -saa olla lopussa.» - -Päätös sai hänet tuntemaan itsensä malli-ihmiseksi. Seuraavassa -silmänräpäyksessä hän kuitenkin totesi, että tänään sentään oli liian -myöhäistä mennä jalan. - -Biilin käyntiinpano ja livauttelu liikenteeseen vei hiukan enemmän -aikaa kuin puolineljättä kadunväliä pitkän tien jalankulkeminen olisi -vaatinut. - -Ajaessaan hän katseli rakennuksia tuttavallisen myötätuntoisesti. - -Vieras, joka äkkiä olisi joutunut Zenithin liikekeskustaan, ei olisi -voinut sanoa, oliko hän jossakin Oregonin vai Georgian, Ohion vai -Mainen, Oklahoman vai Manitoban kaupungissa. Mutta Babbittista oli -joka tuumanala luonteenomainen ja mielenkiintoisa. Kuten aina totesi -hän, että California Liiketalo vastapäätä katua oli kolmea kerrosta -matalampi ja siis kolmea kerrosta vähemmän kaunis kuin Reeves -Liiketalo. Kuten aina kulkiessaan Kengänkiilloitussalonki Partenonin, -yksikerroksisen puodin ohi, joka valtavan California Liiketalon -mahtavan graniitti- ja tiilimassan rinnalla oli kuin uimahuone -kallion kainalossa, huomasi hän: »Peijakas, minunhan olisi pitänyt -antaa kiilloittaa kenkäni tänään! Sen minä aina unohdan.» Simplexin -konttorikalusteliikkeen, the National Cash Register asioimiston -edustalla hän kaipasi diktafonia ja kirjoituskonetta, johon on -yhdistetty laskukone, niinkuin runoilija kaipaa nelitaitteisia kirjoja -tai lääkäri radiumia. - -Nobbyn Herrainvaatetusliikkeen kohdalla hän laski vasemman kätensä -irti ohjaustangosta koskettaakseen kaulaliinaansa ja ajatteli ääneen -itsestään niinkuin ainakin miehestä, joka ostaa kalliita kaulaliinoja -»ja voi maksaa ne käteisellä, peijakas vieköön»; ja Yhdistyneitten -Sikarikauppojen kultaa ja purppuraa hohtavan myymälän kohdalla hän -ajatteli: »Onkohan minulla tarpeeksi sikareja — idiootti — minähän -ihan unohdan — minunhan on vähennettävä liikanaista polttamista.» -Hän vilkaisi pankkiinsa, The Miners' and Drovers' National, ja -ajatteli, kuinka viisas ja vakavarainen hän oli sijoittaessaan -rahansa niin marmorihohtoiseen laitokseen. Hänen suuri hetkensä -tuli liikennetungoksessa, kun hänen oli pysähdyttävä korkean Toisen -Kansallistornin kulmassa. Hänen automobiilinsa oli neljän muun auton -välissä teräsrintamassa, joka seisoi levottomana kuin ratsuväki sillä -välin kuin poikkikadun liikenne, limousinejä ja suuria kuormavaunuja -ja nenäkkäitä moottoripyöriä, porhalsi ohi; vastapäisessä kulmassa -jyrisivät pneumaattiset niittausvasarat rakenteella olevan talon -kimmeltävässä kehässä; ja keskellä tätä vilinää vilahtivat äkkiä tutut -kasvot ja eräs kerhokumppani huusi: »Terve, George!» Babbitt nyökkäsi -toverillisesti vastaan ja liukui edelleen liikenteen mukana, kun -poliisikonstaapeli nosti kättään. Hän huomasi, kuinka nopeasti hän -jälleen sai autonsa käyntiin. Hän tunsi itsensä eteväksi ja mahtavaksi -niinkuin kiiltävä terässukkula, joka kiitää suuressa koneessa. - -Kuten aina sivuutti hän katsahtamatta kaksi seuraavaa korttelia, joita -ei vielä ollut kitketty pois vuoden 1885 likaisesta ja törkyisestä -Zenithistä. Ajaessaan ohi viidentoista-sentinbasaarin, Dakotan -yömajan, Concordia-hallin, jossa oli halpoja täyshoitolaishuoneita ja -ennustajien ja magnetisoijien asumuksia, hän ajatteli, paljonko hän -ansaitsi, kerskui hiukan ja oli hiukan levoton ja teki vanhoja, tuttuja -laskelmiansa: - -»Neljäsataaviisikymmentä taalaa Lyten-jutusta tänä aamuna. Mutta -siitä on vähennettävä verot. Annas olla: minun pitäisi voida saada -kokoon puhdasta tuloa tänä vuonna kahdeksantuhatta, säästää siitä -tuhatviisisataa — ei, se ei käy, jos rakennan autotallin, — — Annas -olla: kuusisataaneljäkymmentä säästössä viime kuulta, ja kaksitoista -kertaa kuusisataaneljäkymmentä on — on — annas olla: kuusi kertaa -kaksitoista on seitsemäntuhatta kaksisataa ja — no, peijakas, joka -tapauksessa on minun saatava kahdeksantuhatta — se ei ole hullumpaa; -harvasta pesee niitä poikia, joilla on kahdeksantuhatta dollaria -vuodessa — hyviä, heliseviä, oikeita dollareita — lyönpä vetoa, että -koko U.S.A:n väestössä ei ole enempää kuin viisi prosenttia, joka -ansaitsee enemmän kuin minun rakas Georgeni, ei totisesti olekaan! -Minä olen siis kasan huippupuolella! Mutta — niin kuin menot perhe, -joka tuhlaa bensiiniä ja aina käy puettuna kuin miljonäärinväki, ja -ne kahdeksankymmentä, jotka joka kuukausi on lähetettävä mammalle — — -Ja kaikki nuo pikakirjurit ja asiamiehet, jotka nylkevät minulta joka -sentin, minkä suinkin voivat — — —» - -Seuraus tästä tieteellisestä finanssilaskelmasta oli, että hän -tunsi itsensä samalla kertaa riemuisan rikkaaksi ja huolestuttavan -köyhäksi. Kesken näitä mietelmiänsä hän pysäytti biilin, meni pieneen -sanomalehti- ja sekatavarakauppaan ja osti sen sähkölle sovitetun -sikarinsytyttäjän, jota hän jo viikon päivät oli himoinnut. Hän koetti -vaientaa omaatuntoansa olemalla kiirehtivä ja meluisa ja hoilaamalla -myyjälle: »Tämähän maksaa hintansa pian tulitikuissa, eikö niin?» - -Se oli siro esine, nikkelöity, hopeanhohtoisella helalla varustettu -putki, joka oli kiinnitettävä auton ohjauslautaan. Se ei ollut -ainoastaan, niinkuin tiskillä oleva selostus julisti, »elegantti -hienous, joka tekee gentlemannin biilin lopullisesti täydelliseksi», -vaan sitäpaitsi arvaamaton ajansäästäjä. Sillä, ettei tarvinnut -pysähtyä raapaisemaan tulta tikusta, säästäisi helposti kuukaudessa tai -kahdessa ainakin kymmenen minuuttia. - -Ajaessaan edelleen hän katseli sitä. »Helkkarin hauska. Juuri tämmöistä -olen kauan halunnut», sanoi hän kaihoisasti. »Juuri tämmöistä -tupakkamies tarvitsee.» - -Silloin muisti hän lopettaneensa tupakanpolton. - -»Hemmetti!» murisi hän. »No jaa, poltanhan minä sentään silloin tällöin -jonkin sikarin. Ja Se on helkkarin mukava muille ihmisille. Ehkä juuri -se antaa loppusäväyksen, kun on saatava joku kauppa lukkoon. Ja — — Se -näyttää tosiaan aika mukavalta tuossa. Saamarin siro! Tosiaankin kuin -eleganssin ja hienostuksen viimeinen voitelu! Minä — — Hornan hovissa, -on kai minulla vara hankkia se, kun haluan. Minä en aio olla perheessä -ainoa, jolla ei koskaan ole pienintäkään 'ylellisyysesinettä'!» - -Näin ajoi hän kerhoon, saaliinansa kolmen ja puolen korttelin elämykset. - - -3 - - -Zenithin Atleettikerho ei ole atleettinen eikä oikeastaan varsinainen -kerho, mutta se on Zenith itse kaikessa loistossaan. Sillä on ahkerasti -käytetty ja savuinen biljardihuone, sitä edustamassa on pesäpallo- -ja jalkapallojoukkueita, ja kymmenes osa jäsenistä koettaa silloin -tällöin laihtua uimahallissa ja voimistelusalissa. Mutta useimmat sen -kolmestatuhannesta jäsenestä käyttävät sitä kahvilana, jossa he syövät -lunchin, pelaavat korttia, kertovat juttuja, tapaavat asiakkaita ja -tarjoavat maaseutututtavilleen päivällistä. Se on kaupungin suurin -kerho, ja sen pää vihollinen on vanhoillinen Union-kerho, jota kaikki -Atleettikerhon oikeauskoiset jäsenet sanovat »inhoittavaksi, ylpeäksi, -ikäväksi, kalliiksi vanhaksi koloksi — jossa ei ollut yhtään Tosi -Toveria — minä en menisi sinne, vaikka maksettaisiin.» Tilasto -osoittaa, ettei yksikään Atleettikerhon jäsen ole koskaan kieltäytynyt -suostumasta Union-kerhon jäseneksi valittaessa; Atleettikerhoon -valituista luopuu seitsemänseitsemättä prosenttia, ja lisäksi saattaa -kuulla heidän lausuvan Unionin unisessa pyhäkössä vetelehtiessään: -»Atleettikerho olisi kyllä hyvä hotelli, jos se ei olisi auki kenelle -tahansa.» - -Atleettikerhon talo oli yhdeksänkerroksinen, tulenkestävistä -tiilistä, ylhäällä lasikattoinen kattopuutarha ja alhaalla valtavilla -kalkkikivipilareilla koristettu sisäänkäytävä. Eteinen, sen paksut -Caen-kivipylväät, suippokaariholvit ja ruskeankiiltävä lasipermanto, -joka on kuin hyvinpaistettu vehnäleipä, on puolittain kuin -tuomiokirkko, puolittain kuin olutkellari. Jäsenet syöksyvät eteiseen -ikäänkuin olisivat jotakin ostamassa eikä olisi aikaa. Babbitt tuli -sisään sillä tavalla ja hoilasi sikarikojun edessä seisovalle ryhmälle: -»Terve, pojat! Terve! Helkkarin kaunis päivä!» - -Nämä luikkasivat hilpeästi takaisin — Vergil Gunch, hiilikauppias, -Sidney Finkelstein, Parcher & Steinin kauppahuoneen naispukuosaston -ostostentekijä, ja professori Joseph K. Pumphrey, Ritewayn -Kauppakorkeakoulun omistaja ja Julkisen Esiintymisen, Kauppaenglannin -ja Kauppajuridiikan opettaja. Vaikka Babbitt ihaili oppinutta ja piti -arvossa Sidney Finkelsteiniä senvuoksi, että tämä oli »helkkarin -ovela ostaja ja avokätinen ja hauska», niin Vergil Gunchiin hän -kuitenkin oli heistä eniten innostunut. Mr. Gunch oli puheenjohtaja -Propagandakerhossa, jossa oli lunchkokous kerta viikossa. Se oli -haaraosastona kansallisessa järjestössä, joka edisti terveitä -liikeperiaatteita ja yhteishenkeä Oikeamielisten Liikemiesten -keskuudessa. Hän oli sitäpaitsi korkean asteen ritari Hirvien -Veljeskunnassa, ja huhuttiinpa, että hänet ensi vaaleissa valittaisiin -sen Suurmestariksi. Hän oli hauska mies, joka oli hanakka pitämään -puheita ja olemaan mukana taiteilijamaailmassa. Hän kävi vieraisilla -kuuluisain näyttelijäin ja laulunäytelmätaiteilijain luona, kun näitä -tuli kaupunkiin, tarjosi heille sikareja, sinutteli heitä ja onnistui -joskus saamaan heitä mukaansa Propagandakerhon luncheihin »antamaan -pojille vapaanäytäntöjä». Hän oli kookas, lyhyttukkainen mies ja osasi -uusimmat jutut, mutta piti poker-pelissä kortit tiiviisti poveaan -vasten. Hänen kutsuissaan Babbitt oli imenyt sitä myrkkyä, joka -aiheutti hänen tämänpäiväisen hermostuneisuutensa. - -Gunch huusi: »Kuinka sinä voit, vanha bolsevikki? Miltä tuntuu näin -toisena päivänä?» - -»Oi, ystäväni! Suurenmoinen pohmelo! Sinä pidit oikein kunnon pidot, -Verg! Mutta toivottavasti et ole unohtanut, että minä se sittenkin -lopulta korjasin viimeisen panoksen!» Babbitt ulvoi. (Hän oli kolmen -jalan päässä Gunchista.) - -»Mainiota! Mutta saat nähdä, mitä ensi kerralla sinulle tarjoan, -Georgie! Sano, näitkö lehdestä, miten Kansaneduskunta New Yorkissa -antoi Punaisia näpille?» - -»Ole vissi siitä. Se oli soma juttu! Ihana ilma tänään.» - -»On, kerrassaan kevätpäivä, mutta yöt ovat vielä kylmiä.» - -»Niin ovat, se on tosi. Minun piti ottaa pari peitettä lisäksi viime -yönä. Kuule Sid», Babbitt kääntyi Finkelsteinin puoleen, »minun piti -kysyä sinulta jotakin. Minä ostin tänään sähkösikarinsytyttäjän autoon, -ja — —» - -»Kas juukelia!» sanoi Finkelstein, ja yksinpä oppinut professori -Pumphreykin, paksu harmaapukuinen herra, jolla oli ääni kuin kirkon -urut, huomautti: »Se on hieno esine. Sikarinsytyttäjä antaa tyylin koko -kojelaudalle.» - -»Niin tekee. Minä päätin vihdoinkin ostaa semmoisen itselleni. Minä -sain parhaan, mitä on olemassa, vakuutti myyjä. Maksoin siitä viisi -kolikkoa. Sitä minä vain, että mahtoiko se nylkeä. Mitä niistä otetaan -sinun kaupassasi, Sid?» - -Finkelstein vakuutti, että viisi dollaria ei ole liikaa todella -ensiluokkaisesta sytyttäjästä, joka oli hyvin nikkelöity ja hyvällä -johdolla varustettu. »Minä sanon aina — ja uskokaa minua, minä -perustan sen sangen laajaan liikemieskokemukseen — paras on ajan -mittaan halvin. Tietenkin, jos tahtoo olla juutalainen, voi saada -halpaa rojua, mutta _ajan mittaan_ tulee halvimmaksi — — paras, minkä -ikinä voi löytää! Niinkuin esim. ihan äskettäin: minä ostin uuden -yläosan vanhaan hyrrääni ja yhtä ja toista sisustukseenkin ja maksoin -satakuusikolmatta ja viisikymmentä, ja tietenkin huutelivat ihmiset -minulle korvaan, että olin maksanut ihan liikaa — Herra Jumala, jos isä -ja äiti — ne asuvat pienessä kyläpahasessa siellä pohjoisessa ja heidän -on mahdotonta saada päähänsä, miten kaupunkilaisen aivot toimivat, ja -ovat tietenkin juutalaisia — jos he kuulisivat, että Sid on hävittänyt -satakuusikolmatta taalaa, niin he kuolisivat siihen paikkaan! Mutta, -George, minä en usko, että minua on puijattu sentilläkään. Kone näyttää -ihka uudelta — ei se muuten mikään ikäloppu olekaan; sehän ei ole -ollut minulla vielä kolmea vuotta, mutta minä pidän sitä kovilla; -sunnuntaisin ajan aina vähintään satakahdeksankymmentä kilometriä, ja -ja —. Ei, en tosiaan usko, että sinua on vedetty nenästä, George. _Ajan -mittaan_ on paras, sen saattaa sanoa, tietystikin halvin.» - -»Niinkuin se onkin», sanoi Vergil Gunch. »Se on selvä kuin pläkki. Jos -miehen täytyy elää voimaperäistä elämää, niinkuin täällä Zenithissä -— mikä kiire ja jännitys meillä Propagaattoreilla ja kaikilla täällä -Z.A.K:ssa alati onkaan — niin täytyy hänen yksinkertaisesti säästää -hermojansa hankkimalla itselleen paras parhaista.» - -Babbitt nyökkäsi joka viidennen sanan kohdalla tälle mahtavalle -julistukselle, ja Gunchin tunnettuun humoristiseen tyyliin lausutusta -loppuponnesta hän haltioitui: - -»Mutta sittenkään, George, en oikein tiedä, onko sinulla varaa siihen. -Minä olen kuullut, että viranomaiset ovat alkaneet katsoa kierosti -sinun liikettäsi sen jälkeen kun varastit Eathorne Parkin nurkan ja -möit sen.» - -»Oho, onpas sinulla huijausjuttuja, Verg. Mutta kun kerran huijauksesta -on puhe, niin kuinka sen jutun laita oikein on, kun kerrotaan, että -sinä varastit mustat marmoriportaat Postikonttorin edestä ja myit ne -ensiluokan kivihiilinä?» Hilpeänä koputti Babbitt Gunchia selkään ja -taputti käsivarrelle. - -»Jaa, kyllä se tosi on, mutta sen minä tahtoisin tietää, kuka se -kiinteistöhuijari oli, joka sitten osti ne hiilet vuokratalojensa -lämmitystä varten.» - -»Siitäs sait, että vaikenit, George!» sanoi Finkelstein. »Mutta minä -kerron teille, pojat, mitä todellakin olen kuullut: Babbittin muija -meni Parcherin Herrainvaatetusliikkeeseen ostamaan hänelle kauluksia, -ja ennenkuin rouva ehtii mainita miehensä kauluksen numeroa, antaa -myyjä hänelle käteen kolmentoista numeron kauluksia. 'Mistä Te tiedätte -numeron?' ihmettelee mrs. Babbitt, ja myyjä sanoo: 'Miehillä, joiden -vaimot ostavat heille kaulukset, on aina numero kolmetoista.' Mitäs -sanotte siihen? Ei ole paha, mitä? Mitäs siitä sanotte, häh? Sinä olet -tainnut saada jo melkein tarpeeksi, George!» - -»Minä — minä —» Babbitt etsi herttaista solvausta vastaukseksi. Hän -keskeytti tuijottaen ovelle. Paul Riesling astui juuri sisään. »Minä -tulen takaisin sitten, pojat», huusi Babbitt ja riensi eteisen yli. -Hän ei ollut tällä hetkellä makuukomeron nyrpeä lapsi, aamiaispöydän -kotityranni, Lyte-Burdy-neuvottelun ovela välittäjä tai Atleettikerhon -meluisa Toveri, Leikinlaskija ja Kunnonmies. Hän oli Paul Rieslingin -vanhempi veli, hanakka häntä puolustamaan, ihaillen häntä ylpein ja -arvostelemattomin rakkauden tuntein, joka oli naisrakkautta suurempi. -Paul ja hän pudistivat juhlallisesti kättä; he hymyilivät niin -häveliäästi kuin olisivat olleet erossa kolme vuotta eikä kolmea päivää -— ja sanoivat: - -»Kuinka voit, vanha hevoshuijari?» - -»Hyvin, kiitos. Entäs itse, äijänkäppänä?» - -»Mainiosti, senkin töppönen.» - -Näin vakuutettuna heidän keskinäisestä syvästä rakkaudestaan röhki -Babbitt: »Olet sinäkin sitten koko kehveli! Kymmenen minuuttia -liian myöhään!» Riesling katkaisi: »Älä rähise. Kiitä onneasi, -että kerran saat syödä gentlemannin seurassa!» He irvistivät ja -menivät pesuhuoneeseen, missä pitkä rivi herroja seisoi kumarassa -valtaiseen marmorilevyyn sijoitettujen pesuvatien ääressä ikäänkuin -kumartuneina uskonnolliseen palvomiseen oman kuvansa eteen, joka -näkyi paksusta peilistä. Vankkoja, tyytyväisiä, isäntämäisiä ääniä -kajahteli marmoriseinistä, kimmahti takaisin harmaansinireunaisen katon -maidonvalkoisista levyistä, kun kaupungin hallitsijat, vakuutus- ja -oikeus- ja lannoitusaine- ja autorengaskuninkaat säätivät lakeja -Zenithille, julistivat, että päivä oli lämmin — todella, kieltämättä -kevätpäivä, että palkat olivat liian korkeat ja kiinnityskorot liian -alhaiset, että Babe Ruth, etevä pesäpallonpelaaja, oli hieno mies ja -että »ne kaksi Climax-teatterin tämänviikkoista hullua tosiaan ovat -'jännä'-numeroita.» Mutta Babbitt, jonka ääni tavallisesti oli varmin -ja isäntämäisin kaikista, oli hiljaa. Solakan, tumman, pidättyväisen -Paul Rieslingin läsnäollessa hän oli ujo ja halusi esiintyä tyynesti ja -vakaasti ja hienosti. - -Atleettikerhon eteishuone oli goottilaista tyyliä, pesuhuone Rooman -keisarityyliä, seurusteluhuone Espanjan 1500-tyyliä ja lukuhuone oli -kiinalaista Chippendale-tyyliä, mutta kerhon helmi oli ruokasali, -Zenithin muodikkaimman arkkitehdin, Ferdinand Reitmanin mestariteos. -Se oli muhkea, siinä oli korkeat seinäviilut, lyijypuitteiset -ikkunat Tudor-tyyliin, ulkonemia, hiukan soinnuton soittoparveke ja -gobeliineja, joiden arveltiin esittävän Magna Chartan vahvistamista. -Näkyvissä olevat katonliesat oli käsinvuoltu Jake Offuttin -kuomitehtaissa, saranat olivat käsintaottua rautaa, laudoitus oli -koristettu käsintehdyillä puunupeilla, ja toisessa päässä huonetta oli -avoin, räppänällä ja heraldisilla ornamenteilla varustettu liesi, jonka -kerhon prospekti selitti ei ainoastaan suuremmaksi kaikkia Euroopan -linnojen liesiä, vaan myös verrattoman paljon tieteellisemmällä -vetolaitteella varustetuksi. Se oli myöskin paljon puhtaampi, siinä kun -ei ollut ikinä vielä ollut tulta. - -Puolet pöydistä olivat pitkiä yhteispöytiä, joiden ääreen mahtui -kaksi- tai kolmekymmentä henkeä. Babbitt istui tavallisesti lähellä -ovea yhdessä oman ryhmänsä kanssa, johon kuuluivat Gunch, Finkelstein, -professori Rumphrey, Howard Littlefield, hänen naapurinsa, T. -Cholmondeley Frink, runoilija ja ilmoitusagentti, ja Orville Jones, -jonka pesulaitos oli monessa suhteessa Zenithin paras. He muodostivat -kerhon kerhossa ja nimittivät itseään leikillä »Grobiaaneiksi». Kun -hän nyt kulki heidän pöytänsä ohi, tervehtivät Grobiaanit häntä: »Hei, -istu pöytään! Vai oletteko sinä ja Paul liika hienoja syömään köyhien -kanssa? Pelkäätkö, että joku maksattaa sinulla limonaadipullon, George? -Nämä teikarit näyttävät yrittävän eriseuraisiksi.» - -Hän ärhenteli: »Ole vissi siitä! Meillä ei ole varaa pilata mainettamme -näyttäytymällä mokomien kitupiikkien seurassa!» ja vei Paulin erään -pienen pöydän ääreen soittoparvekkeen alle. Hän tunsi itsensä -syylliseksi. Zenithin Atleettikerhossa pidettiin erikseenvetäytymistä -erittäin epähienona. Mutta hän tahtoi saada rauhassa nauttia Paulin -seurasta. - -Aamulla hän oli suosittanut kevyempiä luncheja, ja nyt hän tilasi vain -lampaankyljystä, retiisejä, herneitä, omenapaistosta, juustoa, kahvia, -ja lisäsi, kuten teki joka päivä: »Ja — niin — joo, saanko vielä -annoksen rasvaperunoita.» Kun kyljys tuli, pani hän siihen runsaasti -suolaa ja pippuria. Hän suolasi ja pippuroi lihan aina vahvasti, -ennenkuin uskalsi sitä maistaa. - -Paul ja hän pohtivat kevätpäivän kevätlämpöä, sähkösikarinsytyttäjän -etuja ja kansaneduskunnan menettelyä. Vasta kun Babbitt oli ylen -kylläinen ja alakuloinen rasvaisesta lampaanlihasta, puhkesi hän -puhumaan: - -»Minä tein sievoisen pikkukaupan Lyten kanssa tänä aamuna; se tuotti -minulle viisisataa kovaa lakkariini. Aika hauskaa — aika hauskaa! Ja -kuitenkin — — En tiedä, mikä minun on tänään. Joko se on kevätkuumeen -puuska tai sitten olin eilen liian kauan Verg Gunchin luona tai on -se sitten talven aherruksen maininkia, mutta olen ollut jollakin -tavoin alakärsänä koko päivän. Tietysti en olisi siitä puhunut tuon -Grobiaanipöydän pojille, mutta sinulle — — Tunnetko sinä milloinkaan -sellaista, Paul? Olenhan minä oikeastaan tehnyt kaikki, mitä tuleekin: -pitänyt huolta perheestäni ja hankkinut itselleni siistin talon ja -kuusisilinterisen auton ja saanut pystyyn koko sievoisen liikkeen, -eikä minulla oikeastaan ole huonoja tapojakaan, paitsi tupakointia — -ja senkin minä olen oikeastaan jo jättänyt. Ja minä kuulun kirkkoon -ja pelaan riittävän usein golfia pysyäkseni kunnollisessa ajolihassa -ja seurustelen vain kunniallisten, säädyllisten ihmisten kanssa. Enkä -kuitenkaan kaikesta tästä huolimatta saata sanoa olevani erikoisen -tyytyväinen.» - -Tämä lausuttiin hitaasti ja laahustaen, ja puhetta keskeyttivät -huudot naapuripöydistä, mekaaninen kurtiisi tarjoilijattaren kanssa -ja äänekkäät röhähtelyt sitä mukaa kuin kahvi täytti hänet raukeuden -ja pahoinvoinnin tunteella. Hän tunsi mielessään anteeksipyyntöjä ja -epäröintiä, ja vasta Paul ohuella äänellään puhkaisi sumun: - -»Herra Jumala, George, et suinkaan sinä luule, että minulle on mikään -uutuus havaita, ettei meille koidu suurtakaan saalista kaikesta -huitomisestamme, jonka luulemme olevan niin menestyksellistä? Sinä -näytät siltä kuin pelkäisit minun syyttävän sinua kapinallisuudesta. -Tiedäthän sinä, mitä minun oma elämäni on ollut.» - -»Tiedän, poikaparka.» - -»Minun olisi pitänyt olla viuluniekka, ja minä olen kattohuovan -kaupustelija! Ja Zilla — — — Eihän se ruikuttamisesta parane, -mutta sinä tiedät yhtä hyvin kuin minä, kuinka innostuttava hän -on puolisona... Tyypillinen esimerkki eilen illalla. Me menimme -bioon. Eteisessä oli suuri jono, ja me seisoimme viimeisinä. Hän -alkoi tungeksia suoraan joukon läpi tavallisella 'Herra, kuinka te -uskallatte'-tavallaan - -Totisesti, joskus kun katson häntä ja näen, kuinka maalattu hän alati -on ja hajuvesillä hölvätty ja miten hän tahtoo rimpuilla ja yhtämittaa -höpöttää: 'Minä olen daami, uskokaa se, idiootit' — niin tekisi mieleni -tappaa hänet! No, hän jatkaa tunkeutumistaan eteenpäin, ja perässä -minä, joka tunsin itseni noloksi ja häpesin, kunnes oli tultu melkein -samettiköyden luo. Mutta siinä seisoi pieni ipana mieheksi -— joka oli -seissyt odottamassa ainakin puolituntia — minä melkein ihailin sitä -jässiä — ja hän kääntyy Zillan puoleen ja sanoo ihan kohteliaasti: -'Minkävuoksi yritätte kyhnäytyä minun ohitseni?' Mutta hän vain — -jesta, kuinka minua hävetti — hän vain sähähtää miehelle: 'Te ette ole -gentlemanni!' Ja sekoittaa minut juttuun ja kirkuu: 'Paul, tuo henkilö -loukkasi minua!' ja se miehen ipana valmistautui tappelemaan. - -— Minä en ollut heitä kuulevinani. — Mukamasti — ikäänkuin muka ei -kuulisi höyrykattilatehdasta! — koetin katsella muualle — minä voin -sanoa sinulle tarkalleen, minkänäköinen mikin levy on sen eteisen -katossa; eräässäkin oli ruskeita täpliä kuin pirun naamassa — ja -koko ajan tekivät ihmiset — seistiin yhteenpakattuina kuin sillit — -huomautuksia meistä, ja Zilla yhä vain puhui siitä miehen ipanasta, -ärhenteli ja kirkui, että semmoista väkeä ei pitäisi päästää sisälle -paikkaan, joka muka on 'daameille ja gentlemanneille', ja 'Paul, -ole hyvä, mene hakemaan johtajaa, että saan tehdä valituksen tämän -retkaleen käytöksestä' ja — — — Huh! Arvaat sen, olinko iloinen, kun -vihdoin päästiin sisään ja sain piiloutua pimeään! - -— Kun on neljäkolmatta vuotta kokenut semmoista, niin et kai odota, -että kaatuisin nurin ja saisin kohtauksen, kun sinä viittaat siihen -mahdollisuuteen, että tämä kunniallinen, säädyllinen, moraalinen olo ei -ole ihan täysin kaikkea sitä, miksi sitä on huudettu, vai mitä? Minä -en edes voi puhua siitä muuten kuin sinun kanssasi, sillä kaikki muut -luulisivat, että olen kateellinen. Ehkäpä olenkin. En välitä siitä -enää... Herra Jumala, sinä sen sijaan olet saanut kuulla sitä enemmän -ruikutustani aikojen kuluessa, Georgie!» - -»Eikö mitä, Paul, sinä et tosiaankaan ole oikeastaan koskaan -ruikuttanut. Joskus — — — Minä kerskun aina Myralle ja tenavoille, -miten ihmeen etevä välittäjä olen, mutta joskus hiipii mieleeni -sentään ajatus, että kenties en kuitenkaan ole sellainen Pierpont -Morgan kuin minä esiinnyn. Mutta jos millään voin auttaa sinun mielesi -virkistämistä, vanha Paukki, niin arvelen, että ehkä Pyhä Ritari laskee -minut sisälle yhtä kaikki.» - -»Joo, sinä olet suuri suunsoittaja, Georgie, senkin kanalja, mutta sinä -olet tosiaan auttanut minua pysymään pystyssä.» - -»Mikset sinä ota eroa Zillasta?» - -»Niin, miksen! Jospa vain voisin! Jospa hän antaisi minulle -tilaisuuden! Sinä et voi saada häntä anomaan eroa millään hinnalla, -et, etkä luopumaan minusta. George, en tahtoisi olla ylen suuri nauta; -ennen, ylioppilasaikana, olisin katsonut, että mies, joka saattaa -sanoa semmoista, olisi ammuttava aamun sarastaessa. Mutta suoraan -sanoen ihastuisin kuollakseni, jos hän tosiaan rakastuisi johonkin. -Toivotonta! Tietysti hän flirttailee kenen kanssa tahansa — sinä -tiedät, kuinka hän istuu ja pitää kädestä ja nauraa — sitä naurua — -sitä inhoittavaa, metallinkovaa nauruansa — kuinka hän naukuu: 'Te -paha mies, pitäkää varanne, taikka saatte suuren mieheni niskaanne!' -— ja kuinka mies mittaa minua kiireestä kantapäähän ja ajattelee: -'Mene matkoihisi sinä, ipana, tai saat rokkiisi!' Hän antaa miehen -mennä juuri niin pitkälle, että asia käy jännittäväksi, ja sitten -hän alkaa näytellä loukattua viattomuutta ja nauttii sanomattomasti -nuhdellessaan: 'Minä en koskaan olisi uskonut, että olitte _sen_ -laatuinen ihminen!' Romaaneissa puhutaan _demivierge'istä. — »_ - -»_Mistä_?» - -»— mutta nuo viisaat, kovat, kureliiviset, vanhat Zillan-tyyppiset -naidut naiset ovat pahempia kuin yksikään polkkatukkainen -tytönheilakka, joka rohkeasti lähtee tähän myrskyiseen elämään — -hiilihanko piilossa selän takana! Mutta, peijakas, sinähän tiedät, mitä -Zilla on. Kuinka hän näykkii — näykkii — näykkii. Kuinka hänen pitää -saada kaikki, mitä ikinä voin hänelle ostaa, ja paljon muuta, mitä -en voi, ja kuinka päättömän järjetön hän on, ja kun suutun ja koetan -sanoa totuuden, niin näyttelee hän Täydellistä Daamia niin hyvin, -että minäkin petyn ja sotkeennun kokonaan peräytyviin selityksiini. -'Miksi sinä sitten sanoit niin' ja 'Enhän minä sitä tarkoittanut'. Usko -pois, George: sinä tiedät, että minä olen sangen vaatimaton — ainakin -mitä ruokaan tulee. Totta on, että sinä olet aina nuhdellut minua — -minä tosiaankin pidän kunnollisista sikareista — en tuosta Flor de -Cabagos-lajista, jota sinä poltat — —» - -»Älä, kuule! Se on hintaansa hyvä, kaksi viidelläkolmatta sentillä. -Niin, Paul, minähän jo sanoin sinulle, että minä käytännöllisesti -katsoen oikeastaan jo olen lopettanut tupakoimisen — — —» - -»Sinä, vai Mutta kuules, ellen saa sitä lajia, mistä pidän, niin voin -hyvin olla ilman. Minä en välitä, vaikka päivällisiksi on palanutta -paistia, säilykepersikoita ja vanha leivos virkistävänä jälkiruokana, -mutta minun on sula mahdottomuus osoittaa osanottavaisuutta Zillaa -kohtaan senvuoksi, että hänen hurja kiivautensa on karkoittanut -piian talosta ja hän itse on niin touhuissaan istunut koko -aamupäivän tahraisessa aamupuvussa lukemassa jostakin urhoollisesta, -miehuullisesta Villin Lännensankarista, ettei hänellä ole ollut aikaa -kajota ruokaan. Sinä puhut aina 'moraalista' — sinä tarkoitat sillä -arvatakseni monogamiaa. Sinä olet ollut 'Vuosisatojen Kallio' minulle, -se on tosi, mutta olet pohjaltasi sittenkin narri. Sinä — —» - -»Mistä sinä sen 'narrin' sait, ukkeli? Kuulepas — —» - -»— — tahdot näyttää vakavalta ja opettaa maailmalle että 'jokaisen -vastuunalaisen liikemiehen velvollisuus on viettää ankaran moraalista -elämää esikuvaksi yhteiskunnalle'! Sinä olet tosiaan niin innokas, -mitä moraaliin tulee, George-poika, etten halua ajatellakaan, kuinka -epämoraalinen sinä mahdat olla pohjaltasi. No niin, puhu sinä — — —» - -»Kuule, sylkäise välillä! Mitä on — —» - -»— — puhu sinä vain niin paljon kuin ikinä haluat, poikapaha, mutta -usko minua, ellei minulla olisi ollut sinua ja aina silloin tällöin -jotakin iltaa, jolloin soitan viulua Terrill O'Farrellin sellon mukana, -ja kolmea tai neljää viehättävää tyttöä, jotka saavat minut unohtamaan -sen raa'an ilveen, jota sanotaan 'säädylliseksi elämäksi', niin olisin -ampunut itseni jo vuosia sitten. - -»Jaa, liike! Kattoliike! Navetankattoja! No niin, en tarkoita, -ettei minulla olisi ollut jonkinverran huvia Pelistä; suoriutua -ammattiyhdistyksistä ja nähdä suurien shekkien saapuvan ja liikkeen -kasvavan. Mutta mitä se hyödyttää? Näes, minun tehtäväni ei ole -kattamisainesten myynti — etupäässä koetan vain estää kilpailijoitani -myymästä kattopeitettä. Samoin on sinunkin laitasi. Meidän koko työmme -on siinä, että koetamme lyödä toisiamme kuoliaaksi ja annamme yleisön -siitä maksaa!» - -»Kuule nyt vähän välillä, Paul! Sinähän saarnaat melkein sosialismia.» - -»No, tietenkään minä en juuri sitä tarkoita — luullakseni. -Luonnollisesti — kilpailu — synnyttää parhaan — luontainen valinta -— mutta — —. Mutta minä tarkoitan: Ota kaikki nuo pojat, jotka -me tunnemme ja joita nyt juuri on täällä kerhossa. He näyttävät -täysin tyytyväisiltä kotioloihinsa ja liiketoimintaansa ja tekevät -propagandaa Zenithin ja Kauppiasyhdistyksen hyväksi ja pauhaavat, että -asukasluku on kohotettava miljoonaan. Minä lyön vetoa, että jos voisit -nähdä heidän ajatuksensa, huomaisit, että kolmasosa heistä on koko -tyytyväisiä vaimoonsa, lapsiinsa ja konttoriinsa; kolmas osa tuntee -itsensä jollakin tavoin levottomaksi, mutta ei tahdo sitä tunnustaa; -ja kolmas osa on syvästi onneton ja tietää sen. He inhoavat koko tätä -touhuavaa, rauhatonta menoa, he ovat kyllästyneitä vaimoihinsa ja -pitävät perheitänsä typeryytenä — ainakin he ovat lopen työlästyneitä -neljänkymmenen tai viidenviidettä iässä — ja he inhoavat koko touhua, -ja olisivat — — Minkävuoksi sinä luulet niin monta 'käsittämätöntä' -itsemurhaa tapahtuvan? Minkävuoksi niin moni Vakaa Kansalainen syöksyy -suoraan sotaan? Luuletko sinä, että se on vain patriotismia?» - -Babbitt pärisi: »Mitä sinä oikein tahdot? Luuletko sinä, että me olemme -maailmassa vain senvuoksi, että saisimme vain — niinkuin sanotaan — -'nukkua ruusujen päällä'? Luuletko sinä, että ihminen on luotu vain -nauttimaan onnea?» - -»Miksei? Vaikka en minä tosiaan ole koskaan tavannut ketään, joka olisi -tiennyt mitä peijakasta varten ihminen tosiaankin on luotu.» - -»No niin, mutta sen me tiedämme — eikä vain Raamatusta, vaan -sehän lankee luonnostaan — että mies, joka ei tartu kiinni ja tee -velvollisuuttaan, vaikka se häntä joskus tympäiseekin, ei ole mitään -muuta kuin — niin, hän on suoraan sanoen vetelys. Hulttio kerrassaan! -Ja mihin sinä oikein pyrit? Sano suoraan! Jos mies on kyllästynyt -vaimoonsa, tarkoitatko sinä tosissasi, että hänellä on oikeus jättää -tämä pulaan ja livistää tai vielä ampua itsensä?» - -»Herra Jumala, en minä tiedä mitä 'oikeuksia' miehellä on! Enkä tiedä -mitään parannuskeinoa elämän inhoon. Jos tietäisin, niin olisin -ainoa filosofi, joka tuntee elämän lääkkeen. Mutta sen tiedän, että -kymmenen kertaa useammalle ihmiselle kuin mitkä sen tunnustavat, on -elämä ikävä ja tarpeettoman ikävä; ja minä luulen tosiaan, että jos -olisimme aviomiehiä ja joskus sanoisimme sen suoraan, sen sijaan, -että olemme kilttejä ja kärsivällisiä ja alistuvaisia kuusikymmentä -vuotta ja sitten kilttejä ja kärsivällisiä ja kuolleita loput -iankaikkisuutta, niin silloin voisimme mahdollisesti tehdä elämän -hiukan viihtyisämmäksi.» - -He eksyivät mietiskelyjen sokkeloihin. Babbitt tunsi itsensä noloksi -ja epävarmaksi. Paul sensijaan oli rohkea, mutta ei ihan varma siitä, -missä suhteessa hän oli rohkea. Silloin tällöin yhtyi Babbitt äkkiä -johonkin Paulin lausuntoon, joka oli ristiriidassa kaiken sen kanssa, -mitä hän oli sanonut velvollisuuden ja kristillisen kärsivällisyyden -puolustukseksi, ja joka kerta näin tehdessään hän tunsi omituista, -häikäilemätöntä iloa. Hän sanoi vihdoin: - -»Mutta kuulehan, ystäväni, sinä puhut ummet ja lammet olojen -mullistamisesta, mutta et koskaan mullista niitä. Mikset sitä tee?» - -»Ei sitä tee kukaan. Tottumus on liian voimakas. Mutta — Georgie, minä -olen suunnitellut yhtä ainoata pientä kujetta — huihai, älä pelästy, -yksivaimoisuuden vanha vartija; se on sangen säädyllistä. Se näyttää -olevan päätetty nyt, vai mitä — vaikka Zilla tietysti edelleenkin -nuuskii jotakin hienoa ja kallista kesäpaikkaa Atlantic Cityssä tai -jossakin sensemmoisessa, missä on säteilevää valoa ja kehvellettyjä -cocktaileja ja liuma jazzpoikia, joiden kanssa saa tanssia — -mutta Babbittit ja Rieslingit matkustavat lopulta kuitenkin Lake -Sunasquamiin, eikö niin? Miksemme sinä ja minä voisi keksiä jotakin -tekosyytä — meillä on esim. liiketoimia New Yorkissa — ja matkustaa -Maineen neljää, viittä päivää ennen heitä ja vain kuljeksia ympäri -itseksemme ja poltella ja noitua ja olla luonnollisia?» - -»Mainiota! Suurenmoinen aate!» ihaili Babbitt. - -Neljääntoista vuoteen hän ei ollut lähtenyt lomalle ilman -vaimoansa, eikä kumpikaan heistä oikein uskonut saattavansa tehdä -niin uhkarohkeata tekoa. Monet Atleettikerhon jäsenet matkustivat -maalle ilman vaimojansa, virallisen selityksen mukaan metsästämään -ja kalastamaan, kun taas Babbittin ja Paul Rieslingin pyhänä ja -muuttumattomana askarteluna oli golf, autoretket ja bridge. Sekä -kalamiehille että golfinpelaajille olisi totunnan muutos merkinnyt -vakiintuneen säännön rikkomista, joka olisi loukannut kaikkia -oikeinajattelevia ja säännöllisiä kansalaisia. - -Babbitt pauhasi: »Miksemme lyö nyrkkiä pöytään ja sano: - -»'Me matkustamme edeltä ja sillä hyvä!' Mitäs luvatonta siinä on? Sano -yksinkertaisesti Zillalle — — —» - -»Ei sitä niin vain sanota Zillalle mitään. Veliveikkonen, hän on -melkein yhtä suuri moralisti kuin sinä, ja jos minä sanoisin hänelle -totuuden, luulisi hän, että me aioimme tavata joitakin naisia New -Yorkissa. Ja Myrakin — hän ei tosin näyki koskaan niinkuin Zilla, mutta -hän kummastelisi. Ja sanoisi: 'Etkö sinä siis _tahdo,_ että minä tulen -mukaasi Maineen? Minä en uneksisikaan semmoisesta, ellet sinä tahdo', -ja sinä myöntyisit. Perhana! Heitetään keilaa hetki!» - -Keilapelin aikana Paul oli vaiti. Kun he astelivat alas kerhon portaita -puoli tuntia sen ajan jälkeen, jolloin Babbitt oli lujasti vakuuttanut -miss McGounille olevansa jälleen paikalla, huokasi Paul: »Kuulehan, -hyvä ystävä; minun ei olisi pitänyt puhua Zillasta niinkuin tein.» - -»Mitä joutavia, täytyyhän ihmisen joskus purkaa mieltänsä.» - -»Niin kyllä. Käytettyäni koko aamupäivän säädyllisyyden herjaamiseen -olen kuitenkin siksi säädyllinen, että hävettää, kun pelastan -henkiriepuni purkamalla suustani surkeita surujani!» - -»Poju parka, sinun hermostosi on huonossa kunnossa. Minä aion viedä -sinut pois täältä. Minä selvitän kyllä sen vyyhdin. Minä löydän tärkeää -asiaa New Yorkiin ja tietysti — tarvitsen sinun apuasi rakennuksen -katon suhteen. Ja kauppa menee tietysti myttyyn, ja silloin ei meidän -auta muu kuin jatkaa matkaa edeltäpäin Maineen. Minä — Paul, jos niiksi -tulee, niin en välitä, hyppäätkö sinä aitojen yli vai et. Minä haluan -kyllä pysyä Säädyllisten maineessa, mutta jos sinä joskus sattuisit -minua tarvitsemaan, niin heitän sen Hornan tuuttiin ja olen sinun -puolellasi joka kerta! Ei sen puolesta, ettet sinä ole — en tietenkään -tarkoita, että sinä milloinkaan tekisit mitään, joka voisi saattaa -hyvän maineen vaaraan, mutta — — — Käsitätkö, mitä tarkoitan? Minä olen -kömpelö vanha pokkelo ja minä tarvitsen sinun keveää, siroa otettasi. -Me — peijakas, minä en voi seistä tässä lörpöttelemässä koko päivää! -Toimeen! Tavataan pian! Terve!» - - - - -KUUDES LUKU. - - -1. - -Hän unohti Paul Rieslingin iltapäivän mieluisissa puuhissa. Käytyään -konttorissa, joka tuntui hitaasti kömpineen eteenpäin hänen -poissaollessaan, hän saattoi erään muokattavan ostajan katsomaan -erästä nelikerroksista taloa Linton-piirissä. Häntä elvytti uuden -sikarinsytyttäjän miehessä herättämä ihastus. Kolme kertaa houkutteli -sen uutuus häntä käyttämään sitä, ja kolme kertaa hän heitti -puoliksipoltetun savukkeen menemään muristen: »Minun _täytyy_ lakata -polttamasta niin perhanan paljon!» - -Heidän perusteellinen keskustelunsa uuden sikaarinsytyttäjän -joka yksityiskohdasta johti keskustelun sähkösilitysrautoihin ja --vuoteenlämmittäjiin. Babbitt pyysi anteeksi, että hän oli niin -vietävän vanhanaikainen, että vielä käytti lämminvesipussia, ja -julisti aikovansa heti johtaa sähköjohdon makuukomeroonsa. Hänessä oli -suunnaton romanttinen ihailu kaikkia mekaanisia keksintöjä kohtaan, -mutta hänellä oli hyvin vähän tietoa niistä. Ne olivat hänestä totuuden -ja kauneuden tunnuskuvia. Jokaisesta uudesta, mutkikkaasta mekanismista -— metallisorveista, tasoituskaasuttajista, konekivääreistä, -hitsauskojeista — hän opetteli jonkin mielipiteen, joka kuulosti -asiantuntevalta, ja käytti sitä alituisesti sen maireisen tunteen -vallassa, että hän oli ammattimies ja asianymmärtäjä. - -Asiakas oli yhtä innostunut, ja he saapuivat hilpeän mielialan -vallassa vuokrataloon, alkoivat tarkastaa liuskekattoa ja palo-ovia -ja saumattomia permantoja ja ryhtyivät diplomaattiseen temppuiluunsa -loukkaantuneen kummastuneina ja valmiina vihdoin suostumaan siihen, -mitä jo olivat päättäneet tehdä, mikä kaikki aikanaan oli johtava -kaupantekoon. - -Paluumatkalla nouti Babbitt yhtiömiehensä ja appensa Henry T. -Thompsonin tämän keittiötarvetehtaasta, ja he ajoivat läpi -eteläisen Zenithin, meluisan, kirjavan, jännittävän kaupunginosan. -Täällä näkyi uusia onttotiilisiä tehdasrakennuksia, joissa oli -jättiläismäiset tulenkestävät ikkunat, äreitä, vanhoja, tervatäpläisiä -tiilirakennuksia, korkealla ilmassa vesisäiliöitä, punaisia -kuorma-autoja, jotka näyttivät vetureilta, ja parillakymmenellä -vähänkäytetyllä sivuraiteella New Yorkin Central-radalta ja -hedelmäpuutarhoista, Great Northern-radalta ja vehnävainioilta, -Southern Pacific-radalta ja oranssi-istutuksilta saapuneita -pitkämatkaisia tavaravaunuja. - -He puhuivat Zenithin Valuyhtiön sihteerin kanssa kiintoisasta -taiteellisesta suunnitelmasta — Lehmuspuistikon hautuumaalle saatavasta -valuaidasta. He ajoivat autoliike Zeecoon ja puhuivat myyntipäällikkö -Noël Rylandin kanssa autosta, jonka Thompson oli aikonut ostaa, -ja sen hinnan alennuksesta. Babbitt ja Ryland olivat veljiä -Propagandakerhossa, eikä kukaan propagaattori katsonut asiain olevan -kohdallaan, jos hän osti jotakin toiselta propagaattorilta saamatta -alennusta. Mutta Henry Thompson murisi: »Hitto hänestä! Minä en aio -hännystellä ja kerjätä alennusta, en keltään.» Tämä oli eräs erilaisuus -Thompsonin, vanhanaikaisen, laihan, särmikkään jänkkiliikemiestyypin ja -lihavahkon, sileän, puuhakkaan, tarkan ja muutoin täysin uudenaikaisen -Babbittin välillä. Aina kun Thompson vähän honottavalla äänellään -sanoi: »Pane John Hancockisi [Hancock = nimikirjoitus] tuolle riville», -tuotti vanhanaikainen puhetapa Babbittille yhtä suurta huvia kuin -konsanaan amerikkalainen aitoenglantilaiselle. Hän katsoi kuuluvansa -paljon esteettisempään ja herkkätuntoisempaan polveen kuin Thompson. -Hän oli saanut yliopistosivistyksen, hän pelasi golfia, hän poltti -usein paperossia sikarin sijasta, ja Chicagoon tullessaan hän tilasi -huoneen, johon kuului oma kylpyhuone. »Asia on se», selitti hän -Paul Rieslingille, »että noilta vanhoilta härkäpäiltä puuttuu sitä -joustavuutta, joka nykyaikana on välttämätön.» - -Tämä edistys sivistyksessä saattoi mennä liian pitkälle, hoksasi -Babbitt. Noël Ryland, Zeecon myyntipäällikkö, oli hienosteleva -Princetownin ylioppilas, kun taas Babbitt oli väärentämätöntä -standarditavaraa Valtion yliopiston suuresta tavaraliikkeestä. Ryland -käytti damaskeja, kirjoitti pitkiä artikkeleita kaupungin asemakaavasta -ja seurakuntalaulusta ja, vaikka olikin propagaattori, tiedettiin -hänellä usein olleen taskussa pieniä ulkomaisia runokirjasia. Kaikki -tämä oli liiallisuutta. Henry Thompson oli ennakkoluuloisuuden ja Noël -Ryland kevytmielisyyden huippu, kun taas Babbitt ja hänen ystävänsä -olivat näiden äärimmäisyyksien keskivälillä, tukien valtiota, -suojellen evankeelisia kirkkoja ja onnellista kotielämää sekä tervettä -liiketoimintaa. - -Tämä oman itsensä oikea arviointi ja Thompsonin auton hinnan -alentamista koskeva lupaus mukanaan hän palasi voitokkaana konttoriinsa. - -Mutta kulkiessaan Reeves Liiketalon käytävän läpi hän huokasi: -»Paul-parka! Minun täytyy — — — Hiiteen Noël Ryland! Hornaan Charley -McKelvey! Vain senvuoksi, että ansaitsevat enemmän rahaa kuin minä, he -luulevat olevansa minua hienompia. Minä en mistään hinnasta maailmassa -tahtoisi olla heidän ummehtuneessa Union-kerhossaan. Minä — — — - -»Jollakin tavoin on minusta tympäisevää palata työhön tänään. Mutta, -kaikin mokomin — —» - - -2. - -Hän vastasi puhelinsoittoihin, luki iltapäiväpostin, alle kirjoitti -aamupäivän kirjeet, puhui erään vuokralaisen kanssa korjauksista, -riiteli Stan Graffin kanssa. - -Nuori Graff, »lentävä», viittaili aina siihen, että hänen palkkiotaan -olisi parannettava, ja tänään hän valitti: »Minä katsoisin tosiaankin -ansaitsevani ylimääräistä palkkiota, jos saan Heilerin kaupan -syntymään. Minä aherran sen kimpussa melkein joka jumalanilta.» - -Babbitt sanoi usein vaimolleen, että oli parempi »kohdella hellävaroen -henkilökuntaansa kuin haukkua ja ärsyttää sitä — henkilökunnasta saa -sillä tavoin irti enemmän työtä», mutta tämä kuulumaton arvonannon -puute loukkasi häntä, ja hän kääntyi Graffin puoleen: - -»Kuulkaa nyt, Stan, tehdään tämä asia selväksi. Te olette jostakin -saanut päähänne, että te oikeastaan hoidatte koko myynnin. Mistä -te olette sen kärpäsen aivokoppaanne saanut? Missä te olisitte, -ellei teillä olisi meidän pääomaamme takananne, meidän luetteloamme -kiinteistöistä ja kaikista asiakkaista, jotka me etsimme esiin? -Teillähän ei ole muuta tehtävää kuin noudattaa meidän antamiamme -ohjeita ja päättää kauppa. Portinvartija voisi myydä kiinteistöt, -jotka on meillä rekisteröity! Te sanotte olevanne kihloissa erään -tytön kanssa, mutta teidän täytyy käyttää enemmän iltojanne ostajien -etsintään. No, minkä pirun vuoksi ette sitä tekisi? Mitä te tahdotte -tehdä? Istuako nurkassa ja pitää tytön kädestä kiinni? Saatte uskoa, -Stan, että jos teidän tytössänne on ryhtiä, niin on hän iloinen -tietäessään teidän olevan touhuamassa ja ansaitsemassa rahaa tulevaa -kotianne varten sen sijaan että istutte kuhertelemassa. Hulivilillä, -joka ryppyilee eikä tahdo tehdä ylityötä, vaan haluaa viettää -iltansa lukemalla roskaromaaneja tai istua huokailemassa tyttölapsen -vuoksi ja juttelemassa turhia tuhmuuksia hänen kanssaan, ei ole -niitä tulevaisuusmahdollisuuksia — ja kaukonäköisyyttä — josta me -täällä tarvitsemme. Meille kelpaa vain reipas ja tarmokas mies. -Kuinka on asia? Mikä on teidän ihanteenne? Tahdotteko ansaita rahaa -ja olla vastuuntuntoinen yhteiskunnan jäsen, vai haluatteko olla -tyhjäntoimittaja, jolta puuttuu into ja vauhti?» - -Graff ei ollut yhtä vastaanottavainen Kaukonäköisyydelle ja Ihanteille -kuin tavallista. - -»Uskokaa pois, että minä haluan ansaita rahaa! Senpä vuoksi juuri -pyydän tämän osapalkkion korottamista. Suoraan sanoen, mr. Babbitt, -minä en tahdo olla hävytön, mutta Heilerin talo on kerrassaan kamala. -Siihen ei tartu kukaan. Permannot ovat perin kurjat ja seinät täynnä -halkeamia.» - -»Sitäpä minä juuri tarkoitan! Ammattiinsa innostunutta asiamiestä -kannustavat juuri tämmöiset vaikeat pulmat ponnistamaan parastansa. -Muuten, Stan Asianlaita on se: Thompson ja minä olemme ylimääräisten -osapalkkioiden vastustajia periaatteellisista syistä. Me pidämme teistä -ja tahdomme mielellämme auttaa, että voitte mennä naimisiin, mutta -emme voi tehdä vääryyttä toisille, jotka ovat täällä palveluksessa. -Jos me rupeamme antamaan teille ylimääräisiä palkkioita, niin -ymmärrättehän, että se olisi vääryyttä Rennimania ja Laylockia kohtaan -ja loukkaisi heitä? Kohtuus on oikeutta ja puolueellisuus on vääryyttä, -eikä semmoista tässä konttorissa harjoiteta! Älkää luulko, Stan, -ettei senvuoksi, että sodan aikana oli puute asiamiehistä, nyt, kun -työttömiä on joukoittain, moni lahjakas poika olisi iloinen päästessään -nauttimaan teidän etujanne, eivätkä he käyttäytyisi ikäänkuin Thompson -ja minä olisimme heidän vihollisiansa ja olisi tekemättä työtä ilman -ylimääräistä palkkiota. Mitä arvelette siitä, häh? Mitä arvelette häh? -Mitä arvelette siitä?» - -»Jaa — tjaa — tietysti — —», huokasi Graff ja poistui huoneesta. - -Babbitt ei riidellyt usein henkilökuntansa kanssa. Hän tahtoi pitää -niistä, jotka hänellä oli ympärillään, hän joutui noloksi, kun nämä -eivät pitäneet hänestä. Vain milloin he hyökkäsivät pyhän rahakukkaron -kimppuun, hän kimmastui silmittömästi, mutta silloin hän, tuntien -taipumusta kaunopuheisuuteen ja korkeihin periaatteisiin, nautti oman -sanavarastonsa kaiusta ja oman hyveensä voimasta. Tänään hän oli -hekumoinut niin hillittömästi tässä itsetunnossaan, että alkoi miettiä, -oliko hän ollut oikein kohtuullinen. - -»Kun oikein ajattelee, niin eihän Stan ole enää mikään poikakloppi. -Minun ei pitäisi ärjyä hänelle niin. Mutta, hemmetissä, ihmisiä täytyy -joskus vähän kouraista heidän omaksi parhaakseen. Ikävä velvollisuus, -mutta — — — Mahtaakohan Stan olla kiukkuinen? Mitähän hän kertonee miss -McGounille etuhuoneessa?» - -Niin jäätävä vihan viima puhalsi ulkokonttorista, että se viihtyisyys, -jota hän tunsi tavallisesti lähtiessään kotiin iltapäivällä, oli -pilalla. Hän oli myrtynyt menettäessään henkilökuntansa suosion, -jonka orja jokainen esimies on. Tavallisesti hän lähti konttorista -tehden tuhansia tyytyväisiä, mairittelevia huomautuksia, että huomenna -epäilemättä olisi tärkeitä tehtäviä ja että olisi hyvä, jos miss McGoun -ja miss Bannigan tulisivat aikaisin ja että heidän Herran nimessä tuli -muistaa käskeä häntä soittamaan Conrad Lytelle heti kun hän tuli. -Tänä iltana hän lähti teennäisen ja väkinäisen vilkkaana. Hän pelkäsi -konttoristiensa kankeita kasvoja ja häneen kohdistuneita katseita, -miss McGounia, joka tuijotti nostaen päätään kirjoituskoneesta, Miss -Bannigania, joka tirkisti häntä pääkirjan takaa, Mat Pennimania, joka -käännähti pulpettinsa takana pimeässä komerossaan, ja Stanley Graffia, -joka istui juron ilmeettömänä — pelkäsi niinkuin nousukas pikenttinsä -hillittyjä kumarruksia. Hänestä oli ilkeää kääntää selkänsä heidän -naurettavakseen, ja luontaista hilpeyttä tavoitellessaan hän änkytti, -oli meluisan ystävällinen ja painautui vähitellen epätoivoisena ovesta -ulos. - -Mutta hän unohti kohta surunsa katsellessaan Floral Heightsin kauneutta -Smith Streetiltä: punatiilisiä ja vihreäliuskeisia kattoja, kimeltäviä -uusia lasikuisteja ja vastamaalattuja seiniä. - - -3. - -Hän pysähtyi ilmoittaakseen Howard Littlefieldille, oppineelle -naapurilleen, että vaikka päivä oli ollut keväisen lämmin, saattoi ilta -olla kylmä. Hän meni sisään huutaakseen: »Missä sinä olet?» vaimolleen, -vaikka hänellä ei ollut mitään erikoista halua saada tietää, missä -tämä oli. Hän tutki nurmikkoa nähdäkseen, oliko talonmies siivonnut -sen kunnollisesti. Jonkinlaiseksi tyydytyksekseen hän laajahkosti -keskusteltuaan mrs. Babbittin, Tedin ja Howard Littlefieldin kanssa -tuli siihen tulokseen, ettei talonmies ollut lakaissut huolellisesti. -Hän leikkasi pari kourallista niskoittelevaa ruohoa vaimonsa suurilla -ompelusaksilla; hän selitti Tedille, että oli typerää pitää talonmiestä -— »sinun kaltaisesi suuren, voimakkaan pojan pitäisi voida tehdä kaikki -tontilla tarvittava työ», ja ajatteli salassa, kuinka hauskaa oli, että -koko naapuristo tiesi hänet niin varakkaaksi, ettei hänen poikansa -koskaan tehnyt tontin puhdistustöitä. - -Hän seisoi makuukomerossaan tehden voimisteluliikkeitä: käsivarret -ulospäin ojennettuina kaksi minuuttia, ylöspäin kaksi minuuttia, -mutisten: »Minun pitäisi voimistella enemmän — täytyy säilyttää -vartalo nuorekkaana»; ja meni sitten katsomaan, pitikö muuttaa kaulus -päivälliseksi. Kuten tavallista, ei ilmeisesti tarvinnut. - -Lättiläis-kroatialainen neitsyt, voimakas nainen, löi -päivällisgongongia. - -Paahtopihvi paistoperunain ja leikepapujen kera oli erinomaista -tänä iltana, ja lyhyesti selostettuaan päivän sääsuhteet, -neljänsadanviidenkymmenen dollarin ansion, lunchinsa Paul Rieslingin -seurassa ja uuden sikarinsytyttäjän koetellut ominaisuudet katsoi hän -olevan aihetta hyväntahtoisesti huomauttaa: »Minä mietin vähän uuden -auton ostamista. Siitä ei kai tule mitään ennenkuin ensi vuonna, mutta -se saattaa kuitenkin kaikitenkin tapahtua.» - -Verona, vanhin tytär, huudahti: »Pappa, jos sinä sen teet, mikset -silloin osta Sedania? Se olisi hurjan hieno. Katettu auto on paljoa -hauskempi kuin avonainen.» - -»No enpä juuri tiedä. Minä pidän avoimesta autosta. Siinä saa enemmän -raitista ilmaa.» - -»Huihai, se johtuu vain siitä, että et ole koskaan koettanut umpiautoa. -Ostetaan sellainen. Se on hurjan paljoa pussarimpi», sanoi Ted. - -»Katetussa autossa pysyvät vaatteet todella paljoa siistimpinä», sanoi -mrs. Babbitt; »Hiukset eivät mene niin hirveän pörröisiksi», Verona; -»Se on hurjan paljoa hauskempi», Ted; ja Tinka, nuorin: »Oi, ostetaan -Sedan! Mary Ellensin papalla on semmoinen.» Tedin loppuponsi: »Kaikilla -ihmisillä on katettu auto paitsi meillä!» - -Babbitt uhmasi heitä: »Teillä ei tosiaan ole mitään valittamista! Enkä -minä muuten hanki autoa sitä varten, että te tenavat voisitte näyttää -miljonääreiltä. Minä pidän avoimesta autosta, jossa voi laskea kuomun -alas kesäiltoina ja hurahtaa hengittämään raikasta ilmaa. Sitä paitsi — -— Katettu auto maksaa enemmän rahaa.» - -»Joutavia, jos Doppelbraulla on varaa pitää umpiautoa, niin on kai -meilläkin», sanoi Ted ovelasti. - -»Hm! Minulla on kahdeksantuhatta vuodessa ja hänellä vain seitsemän. -Mutta minä en kuluta kaikkea ja tuhlaa ja sirottele ympärilleni -niinkuin hän! Minä en luota hänen menetelmäänsä tuhlailla rahoja -näyttääkseni komealta ja — —» - -He syventyivät innokkaasti ja jokseenkin perusteellisesti keskusteluun -umpikehyksestä, takaperinajosta, teräspuolapyöristä, kromiteräksestä, -sytytysjärjestelmästä ja autojen väristä. Se oli paljoa enemmän -kuin neuvottelua kulkuneuvosta. Se oli pyrkimystä ritariarvoon. -Barbaarisella kahdennellakymmenennellä vuosisadalla osoitti Zenithin -kaupungissa perheen automobiili tarkalleen tämän yhteiskunnallista -asemaa. Kun Babbitt poikana oli uneksinut presidentinarvosta, uneksi -hänen poikansa Ted kaksitoistasilinterisestä Packardista ja arvokkaasta -asemasta autonomistajasäädyssä. - -Se hyväksyminen, jonka Babbitt oli saavuttanut perheensä puolelta -puhuessaan uudesta automobiilista, haihtui, kun perheenjäsenet -käsittivät, ettei hän aikonut ostaa sitä tänä vuonna. Ted nurisi: »Se -on paksua! Meidän vanha väkkärä on sennäköinen kuin siinä olisi ollut -kirppuja nyppimässä siitä vernissan.» Mrs. Babbitt sanoi hajamielisenä: -»Älä käytä semmoista puhetta isällesi.» Babbitt ärjyi: »Kun sinä olet -niin hieno herra ja kuulut hienostoon ja niin edespäin, no, niin ei -sinun tarvitse lähteä tänä iltana sillä väkkärällä.» Ted selitti: -»En minä tarkoittanut — — —» ja päivällinen jatkui säännöllisessä -perhe-ilossa siihen välttämättömään hetkeen saakka, jolloin Babbitt -murahti: »Ei, hoputa nyt hiukan, emmehän me voi istua tässä koko iltaa. -Anna tytön korjata ruoka pois joskus!» - -Hän napisi: »Kyllä tämä on perhe! Minä en käsitä, mistä se johtuu, että -me reistailemme näin kaikki tyynni. Minä tahtoisin lähteä jonnekin, -missä voisin kuulla ajattelevani... Paul... Maine... Vetää koipiini -vanhat housut, ja laiskoitella, ja kiroilla.» Hän sanoi varovasti -vaimolleen: »Minä olen ollut kirjeenvaihdossa erään New Yorkin ukkelin -kanssa — hän tahtoo minua tulemaan sinne eräässä kiinteistöasiassa — -siitä ei ehkä tule mitään ennenkuin kesäksi. Toivoakseni se ei satu -juuri kun meidän ja Rieslingien on lähdettävä Maineen. Olisi paha, jos -ei voitaisi matkustaa sinne yhdessä. No, eipä siitä ole aika vielä -huolehtia.» - -Verona katosi heti päivällisen jälkeen ilman mitään keskustelua saaden -osakseen vain Babbittin koneelliset sanat: »Mikset sinä koskaan pysy -kotona?» - -Arkihuoneessa Ted istahti sohvannurkkaan kotitöineen, joihin kuului -mittausoppia, Ciceron ja Comuksen henkeäkuolettavia metaforeja. - -»Minä en ymmärrä, miksi niiden pitää antaa meille tätä Miltonin -ja Shakespearen ja Wordsworthin ja kaikkien semmoisten vanhojen -manalaisten sotkuista hapatusta», ryppyili hän. »Minä voisin vielä -sietää nähdä jonkin Shakespearen näytelmän, jos se olisi pulskasti -näyttämöllepantu ja siihen lisättäisiin yhtä ja toista muuta lystiä, -mutta istua kylmäverisesti niitä _lukemassa —_ Minkähän vuoksi ne -opettajat tulevat semmoisiksi?» - -Mrs. Babbitt, joka istui sukkia parsimassa, sanoi miettiväisenä: -»Niin, minkähän tähden. Tietysti en tahdo vastustaa professoreita ja -muita, mutta kyllä minun mielestäni on Shakespearessa kohtia — eipä -sillä, että minä sitä lukisin, mutta nuorena ollessani tytöt näyttivät -paikkoja, jotka eivät olleet, niin, eivät todellakaan olleet ensinkään -hienoja.» - -Babbitt nosti ärtyneenä katseensa _Advocaten Iltalehden_ pilapalstalta. -Hänen mieluisinta kirjallisuuttaan ja taidenautintoansa olivat nämä -kuvaukset, joissa mr. Mutt heittää mädällä munalla mr. Jeffiä ja -mamma oikaisee papan karheata puhetta leipälapiolla. Hän istui näin -joka ilta, naama juhlavana kuin kirkkomiehellä, ja hengitti raskaasti -suu auki, tarkatessaan huolellisesti jok'ikistä kuvasarjaa, ja tämän -toimituksen aikana hän tahtoi olla rauhassa. Sitäpaitsi hän ei -tuntenut Shakespearea koskevassa kysymyksessä oikeastaan olevansa -erikoinen auktoriteetti. Ei _Advocate,_ ei _Advocaten Iltalehti_ eikä -myöskään _Zenithin Kauppiasyhdistyksen Tiedonantaja_ ollut koskaan -kirjoittanut johtavaa kirjoitusta tästä aiheesta, ja ennenkuin jokin -niistä oli lausunut ajatuksensa, oli hänen vaikea muodostaa itsenäistä -mielipidettä. Mutta silläkään uhalla, että saattaisi oudolla polulla -astua harhaan, hän ei voinut olla ottamatta osaa yleiseen keskusteluun. - -»Tahdotteko tietää, minkä vuoksi sinun täytyy lukea Shakespearea -ja sen semmoisia. Senvuoksi, että sitä vaaditaan pääsytutkinnossa -yliopistoon, ja siinä kaikki! Omasta puolestani en voi käsittää, miksi -ne ovat poimineet semmoisia nykyaikaiseen koulujärjestelmään, jommoinen -meillä on tässä valtiossa. Olisi paljoa parempi, jos sinä lukisit -kauppaenglantia ja oppisit kirjoittamaan ilmoituksia tai tehokkaita -kirjeitä. Mutta asia on nyt kerta kaikkiaan niin, eikä siitä kannata -keskustella! Sinun vikasi, Ted, on se, että sinä aina tahdot tehdä -jotakin muuta! Jos sinä rupeat lukemaan lakitiedettä niinkuin rupeat! -— minä en saanut koskaan siihen tilaisuutta, mutta minä pidän huolen -siitä, että sinä saat — niin silloin sinun täytyy ahtaa itseesi kaikki -englanti ja latina, mihin vain pääset käsiksi.» - -»Mitä vielä! Minä en voi käsittää, minkä ihmeen takia minun olisi -luettava lakitiedettä — tai edes käytävä kymnaasi läpi. Minulla -ei ole erikoista halua lukualalle. Vakavasti puhuen, ei moni -yliopistotutkinnon suorittanut ansaitse alussa niin paljoa kuin ne -pojat, jotka ryhtyvät työhön aikaisin. Vanha Shimmy Peters, joka -opettaa latinaa kymnaasissa, on käynyt Columbian ja istuu valveilla -yöt läpi ja lukee tahraisia kirjoja ja maukuu yhtäpäätä 'kielitaidon -arvosta', mutta äijäpaha ei ansaitse enempää kuin tuhatkahdeksansataa -vuodessa, eikä ainoakaan kauppamatkustaja edes unissaan suostuisi -tekemään työtä siitä hinnasta. Minä tiedän, mitä tahtoisin tehdä. Minä -tahtoisin olla lentäjä tai suuren, komean autovarikon omistaja tai -myöskin — eräs poika puhui siitä eilen — tahtoisin olla joku niitä, -joita Standard-Oil-Yhtiö lähettää Kiinaan, missä asutaan leirissä eikä -tarvitse tehdä mitään, ja pääsee liikkumaan ja saa nähdä maailmaa -ja pagodeja ja valtameren ja kaikki! Ja voisihan siellä opiskella -kirjeenvaihtokursseilla. Se on tosiaan kiva keino! Ei tarvitse istua -ja päplättää läksyjä kurttuiselle vanhalle naiselle, joka koettaa -keimailla rehtorille, ja saa lukea mitä ainetta tahtoo. Kuule vain -tätäkin! Minä leikkasin muutamien hienojen kurssien ilmoitukset.» - -Hän poimi mittausoppinsa välistä viitisenkymmentä ilmoitusta niistä -itseopiskelukursseista, joilla amerikkalaisen liike-elämän tarmo ja -kaukonäköisyys on rikastuttanut opetustointa. Ensimmäinen esitti -kuvaa nuoresta miehestä, jolla oli puhdas, luja leuka, silkkisukat -ja tukka kuin kiiltonahka. Hän seisoi toinen käsi housuntaskussa ja -toinen oikona, etusormi uhkaavana ja kiinnitti kaunopuheisuudellaan -kuulijakuntaansa miehiä, joilla oli harmaa parta, iso vatsa, kalju pää -ja kaikki muut viisauden ja hyvinvoinnin merkit. Kuvan yläpuolella oli -innostuttava opetuksen vertauskuva — ei suinkaan muinaislamppua tai -Minervan huuhkajaa, vaan rivi dollarinmerkkejä. Teksti kuului: - - $ $ $ $ $ $ $ $ $ $ - - _Mitä me opetamme TEILLE!_ - - Pitämään puheita kerhoissa. - Esittämään maljoja. - Kertomaan murrejuttuja. - Kosimaan naista. - Olemaan isäntänä juhlissa. - Vakuuttavaa liikekeskustelua. - Rikkaan sanavaraston. - Tulemaan voimakkaaksi persoonallisuudeksi. - Järkeväksi, päteväksi, omaperäiseksi ajattelijaksi. - _MESTARIKSI!_ - - _PROF. W.F. PEET_ - - Julkisen Esiintymisen pikakurssien laatija, on tietenkin - etevin henkilö käytännöllisen kirjallisuuden, psykologian ja - kaunopuheisuuden alalla. Tutkinnon suorittaneena useissa johtavista - yliopistoistamme, luennoitsijana, laajaltimatkustaneena, kirjoja, - runoja y.m. kirjoittaneena, miehenä, jolla on _Erikois-eteväin - harvinaiset Ominaisuudet,_ on hän valmis ilmaisemaan _Teille_ - sivistyksensä salaisuudet ja elävöittävän Voiman muutamissa harvoissa - helppotajuisissa luennoissa, jotka eivät häiritse muuta tointanne. - - - - Mahti ja menestys julkisessa esiintymisessä. - - Kerhossa kerrottu tarina. - - - Kenen luulette minun tavanneen tässä taannoin De Luxe-ravintolassa? - Vanhan Freddy Durkeen, joka oli vaatimaton kirjanpitäjä samassa - laivanvarustajaliikkeessä kuin minä. — Rotta-äijäksi oli meillä - tapana leikkisästi kutsua häntä. Hän oli aikanaan niin ujo, että - oli suorastaan pökerryksissä päällikön edessä eikä koskaan saanut - tunnustusta siitä erinomaisen hyvästä työstä, jota hän teki. Hän De - Luxessa! Ja ajatelkaa, hän tilasi oikean herraspäivällisen kaikkine - hienouksineen selleristä pähkinöihin saakka! Ja sen sijaan, että - olisi ollut nolo tarjoilijan edessä, kuten hänen tapansa oli siinä - pikkuravintolassa, jossa söimme lunchia Vanhaan Hyvään Aikaan, - komenteli hän heitä kuin olisi ollut miljonääri! - - Minä kysyin häneltä varovasti, mitä hän puuhasi. Freddy nauroi - ja sanoi: »Kuule, hyvä mies, sinä nähtävästi kummastelet, mikä - minuun on mennyt. Sinua varmaan huvittaa kuulla, että minä nyt olen - apulaispäällikkönä vanhassa konttorissamme ja Valtatiellä Rikkauteen - ja Valtaan ja kaksitoistasilinteriseen autoon, ja vaimoni panee - vauhtia parhaisiin seurapiireihin ja lapset saavat ensiluokkaisen - kasvatuksen.» - - Näin se tapahtui. Tulin sattumalta nähneeksi ilmoituksen kurssista, - jonka sanottiin voivan opettaa ihmisille taidon pitää puheita helposti - ja oikopäätä, vastata syytöksiin, tehdä esityksiä Päällikölle, miten - on meneteltävä pankkilainan saamiseksi ja kuinka voi pitää suurta - kuulijakuntaa jännityksessä sukkelilla huomautuksilla, huumorilla, - kaskuilla y.m. Sen oli laatinut suuri Kaunopuhuja, professori Waldo - F. Peet. Minä olin tosiaan epäilevällä kannalla, mutta tilasin - (vain _kirjekortilla,_ mainiten nimen ja osoitteen) kustantajalta - luennot — jotka lähetetään kokeeksi, rahat takaisin, ellei ole täysin - tyytyväinen. Siinä oli kahdeksan yksinkertaista luentoa selvällä - ja tajuttavalla kielellä, jota kuka tahansa saattoi ymmärtää, ja - minä luin vain tunnin verran iltaisin ja aloin harjoitella vaimoni - kanssa. Pian huomasin saattavani puhua ihan vapaasti Päällikön - kanssa ja saavani kohtuullisen tunnustuksen suorittamastani työstä. - Minua ruvettiin pitämään arvossa ja ylennettiin nopeasti, ja mitäpä - luulet, vanha kunnon veikko, heidän maksavan minulle palkkaa nyt? - $ 6.500 vuodessa! Ja tiedätkö, minä olen havainnut voivani pitää - suurta kuulijakuntaa jännityksessä puhuessani mistä aineista tahansa. - Ystävänä neuvon sinua, vanha kaveri, tilaamaan prospektin (ilman - sitoumusta) ja Arvokkaan Taideteoksen (ilmaiseksi ja franko) - - PIKA-SIVISTYS-KUSTANNUSLIIKKEELTÄ - A-TOIMISTO. HIETAKUOPPA, IOWA. - - SAATTEKO SATA VAI KYMMENEN PROSENTTIA RAHOISTANNE? - -Babbittilta puuttui taas johtolanka, joka olisi tehnyt hänet pystyväksi -lausumaan ajatuksensa arvovaltaisesti. Ei mikään moottoriurheilun tai -kiinteistövälityksen alalla saatu kokemus ollut antanut viittausta, -mitä Vakaan Kansalaisen ja Oikeauskoisen Liikemiehen pitäisi ajatella -postitse saatavasta sivistyksestä. Hän alkoi epäröiden: - -»No niin, tuo ei kuulosta niinkään hullulta. Puheiden pitämisen taito -on tosiaan mainio asia. Minä olen joskus ajatellut, että minulla olisi -hiukan taipumusta siihen suuntaan itselläni, ja minä tiedän helkkarin -hyvin, että yhtenä syynä, miksi semmoinen vanha huijaava hölmö kuin -Chan Mott voi menestyä kiinteistöhommassaan, on juuri se, että hän osaa -puhua hyvin, vaikka hänellä ei ole ei kerrassaan mitään sanottavaa! -Ja aika ovelasti ne tosiaan saavat kokoon kaikki nuo kurssit eri -aineissa ja eri aloilta nykyaikaan. Mutta sittenkin voin vakuuttaa: -on ihan joutavaa tuhlata rahoja siihen sotkuun, kun sinä voit saada -ensiluokkaisen kurssin kaunopuheisuudessa ja englannissa ja kaikessa -siinä omassa koulussasi — joka sitäpaitsi on suurimpia koulurakennuksia -koko maassa.» - -»Niin minäkin ajattelen», sanoi mrs. Babbitt turvallisesti, mutta Ted -pahoitteli: - -»Juu juu, mutta pappa, ne opettavat meille vain semmoista vanhaa -törkyä, josta ei kellään ole mitään käytännöllistä hyötyä, -lukuunottamatta harjoitusaineita ja konekirjoitusta ja pesäpalloa ja -tanssia —, ja kirjeenvaihtokursseissa, helkkari olkoon, voi saada juuri -sitä, mikä parhaiten soveltuu. Kuule nyt vain tätäkin: - - OSAATTEKO ESIINTYÄ MIEHENÄ? - - Jos olette kävelemässä äitinne, sisarenne tai tyttönne kanssa, ja - joku lausuu halventavan huomautuksen tai käyttää sopimatonta kieltä, - ettekö silloin häpeä, ellette voi esiintyä hänen puolustajanaan? Mutta - osaatteko? - - Me opetamme nyrkkeilyä ja itsepuolustusta kirjeenvaihdolla. Monet - oppilaat ovat kirjoittaneet ja sanoneet, että he jo muutaman luennon - jälkeen ovat voittaneet suuria ja jykeviä vastustajia. Luennot alkavat - yksinkertaisilla liikkeillä, joita harjoitetaan peilin edessä — käden - ojentelua, uimaotteita, j.n.e. Ennenkuin huomaattekaan, teette iskut - tieteellisesti, sukellatte, torjutte ja hyökkäätte aivan kuin Teillä - olisi todellinen vastustaja edessänne. - -»Jaa, se vasta olisi metkaa!» ylisti Ted. »Ne minä opettelen! Peijakas, -tekisipä mieleni peitota erästä vekaraa, jonka tunnen koulussa ja joka -aina mahtailee, ja antaa hänelle kahden kesken vähän kuka käs — —» - -»Joutavia! Mokomakin aate! Typerin, mistä olen kuullut puhuttavan», -jyrisi Babbitt. - -»Mutta ajattele, jos minä olisin ulkona kävelemässä mamman tai Ronan -kanssa ja joku lausuisi halventavan huomautuksen tai käyttäisi -sopimatonta puhetta. Mitä minä tekisin?» - -»Saavuttaisit arvatenkin ennätyksen sadanmetrinjuoksussa!» - -»_En._ Minä uhmaisin ketä tahansa, joka lausuisi halventavan -huomautuksen _minun_ sisarestani ja minä näyttäisin hänelle — —» - -»Kuule nyt, nuori Dempsey! Jos minä joskus tapaan sinut -tappelemassa, niin otan minä hengiltä — ja ihan ilman mitään -kädenojenteluharjoituksia peilin edessä!» - -»Rakas Ted», sanoi mrs. Babbitt lempeästi, »sinun tapasi puhua -tappelemisesta ei ole lainkaan hauska.» - -»Hyvät ihmiset, onpas sekin tapa arvostella asioita — — No, oleta nyt, -että minä olisin kävelemässä sinun kanssasi, Mams, ja joku lausuisi -halventavan huomautuksen — —» - -»Kukaan ei tule lausumaan halventavia huomautuksia kenestäkään», -selitti Babbitt, »kun vain kukin pysyy kotona ja lukee mittausoppinsa -ja tekee tehtävänsä eikä vetelehdi biljardisaleissa ja kondiksissa ja -muualla, missä kellään ei ole mitään tekemistä.» - -»Jaaaaa, mutta _jos_ he sen kuitenkin tekevät!» - -Mrs. Babbitt visersi: »Jos he sen tekevät, niin en minä osoittaisi -heille sitä kunniaa, että kiinnittäisin heihin mitään huomiota! Muuten -he eivät tee sitä koskaan. Alinomaa kuulee naisista, joita vainotaan -ja ahdistetaan ja kaikkea mahdollista, mutta minä en usko sanaakaan -noista jutuista taikka sitten on se heidän oma syynsä, muutamat naiset -katsovat sillä lailla ihmisiin. Minua ei totisesti ole ikinä ahdistettu -— —» - -»Olkoon, mamma, mutta oleta vain, että sinua joskus _ahdistettaisiin._ -Vain _oleta!_ Etkö voi olettaa mitään? Etkö voi ajatella asioita?» - -»Tietysti minä voin ajatella asioita! Onpa sekin kysymys!» - -»Tietenkin voi äitisi ajatella asioita — ja olettaa asioita! Luuletko -sinä olevasi ainoa jäsen tässä perheessä, jolla on mielikuvitusta?» -kysyi Babbitt. »Mutta mitä hyötyä on siitä, että olettaa jos jotakin? -Olettamiset eivät milloinkaan johda mihinkään. On mieletöntä olettaa, -kun on niin paljon todellisia tosiasioita, joihin on kiinnitettävä -huo — —» - -»Kuule nyt, pappa! Oleta — minä tarkoitan, vain — vain oleta, että sinä -olisit konttorissasi ja että joku kilpaileva agentti — — —. - -»Välittäjä!» - -»— — — joku kiinteistövälittäjä, jota vihaat, tulisi sisään — —» - -»Minä en vihaa ketään välittäjää.» - -»Niin, mutta oleta, että niin _tekisit_!» - -»Minä en lainkaan aio ajatella mitään semmoista! Minun ammatissani -on koko joukko herroja, jotka alentuvat vihaamaan kilpailijoitansa, -mutta jos sinä olisit vähän vanhempi ja ymmärtäisit liike-elämää sen -sijaan, että yhtä mittaa juokset elävissä kuvissa ja kaikkinaisten -tuhmien tyttöjen parissa, joilla on hameet vain polviin ja puuteroidut -ja maalatut naamat ja Herra ties mitä kaikkea, kuten muillakin -statisteilla, niin tietäisit — ja olettaisit — että jos minä puuhaan -jotakin Zenithin kiinteistöpiireissä, niin etupäässä sitä, että -meidän on puhuttava toisistamme vain mitä ystävällisimpään sävyyn -ja koetettava luoda veljeyden ja yhteistyön henkeä, joten minä en -tosiaankaan voi olettaa tai kuvitella, että vihaisin ketään välittäjää, -en edes Cecil Rountreetä, sitä katalaa ja virnistelevää huijaria!» - -»Mutta —» - -»Tässä asiassa ei ole olemassa mitään Jos, Ja tai Mutta! Mutta jos -minä _rökittäisin_ jotakin, niin en minä sitä varten tarvitsisi -minkäänlaisia sukelluksia ja uimaotteita peilin edessä tai muita -semmoisia hullutuksia ja tuhmuuksia. Oleta, että sinä olisit ulkona -jossakin, ja joku ukkeli olisi hävytön sinulle. Luuletko sinä, että -sinua silloin haluttaa nyrkkeillä ja hypellä ympäri kuin tanssimestari? -Sinä vain tukkisit hänen suunsa (ainakin toivon, että minun poikani -tekisi niin!), ja sitten pyyhkisit kätesi ja jatkaisit sitä, mitä olit -tekemässä, ja siinä kaikki, mitä siitä asiasta on sanomista; etkä sinä -ota mitään boksausluentoja postitse!» - -»No niin, mutta — tuota Minä tahdoin vain näyttää, kuinka monenlaisia -kirjeenvaihto kursseja on olemassa kaiken sen moskan sijasta, jota -meille opetetaan kymnaasissa.» - -»Minä luulin, että kouluvoimisteluun kuuluu nyrkkeilyäkin.» - -»Se on ihan toista. Siellä komennetaan asentoon ja joku iso pokkelo on -mukiloinut sisälmykset maalle, ennenkuin toinen pääsee mitään oppimaan. -Huh! Mutta joka tapauksessa — — Kuulehan vielä muutamia.» - -Ilmoitukset olivat todella ihmisystävällisiä. Eräässäkin oli kannustava -nimike: »Rahaa! Rahaa!! Rahaa!!!» Toinen julisti, että »Mr. P.K., jolla -ennen oli vain kahdeksantoista dollaria viikossa parturinsällinä, -kirjoittaa meille, että hän nyt, käytyään läpi meidän kurssimme, -ansaitsee $ 5.000 Osteosuggestiivina Specialistina»; ja kolmas, -että »Miss J.L., erään puodin entinen kääröönpanija, nyt ansaitsee -kymmenen kilisevää dollaria päivässä opettamalla meidän hindulaisen -järjestelmämme mukaan väreilyhengitystä ja itsehillintää.» - -Ted oli koonnut viisi- tai kuusikymmentä ilmoitusta vuosikirjoista, -pyhäkoululehdistä, aikakauskirjoista y.m.s. Eräs hyväntekijä rukoili: -»Älkää olko kuin koppikana — olkaa populäärimpi ja ansaitkaa enemmän -rahaa — Te voitte soittaa tai laulaa itsenne Hienoston Seurapiireihin! -Erään vastakeksityn Musiikinopetusjärjestelmän salaisten periaatteiden -mukaan voi jokainen — mies, nainen tai lapsi — ilman väsyttäviä -harjoituksia tai pitkäaikaisia opintoja ja ilman ajan, rahojen tai -voimien tuhlausta oppia nuottien mukaan soittamaan: pianoa, banjoa, -kornettia, klarinettia, saksofonia tai viulua, ja laulamaan suoraan -nuoteista.» - -Seuraava ilmoitti lukijalle— repäisevän rubriikin alla: -»Sormenmerkkientuntijoita etsitään — suuret tulot!» —: TE, -lämminveriset miehet ja naiset — tämä on se _Ammatti,_ jota olette -etsineet. Siinä on _Rahaa, Paljon_ rahaa ja se nopea näyttämönvaihdos, -se kiehtova ja tenhoava kiintoisuus ja se viehätys, jota Teidän vilkas -henkenne ja seikkailunhaluinen mielenne kaipaa. Ajatelkaa, että olette -päähenkilönä ja johtajana, kun on ratkaistava ihmeellisiä ongelmia ja -saatava ilmi salaperäisiä rikoksia. Tämä ihana ammatti saattaa Teidät -kosketuksiin vaikutusvaltaisten henkilöiden kanssa tasa-arvoisuuden -pohjalla ja antaa Teille tilaisuuden usein tehdä pitkiä matkoja, ehkäpä -kaukaisiin maihin saakka — kaikki kustannukset maksettuina. _Mitään -erikoista koulutusta ei vaadita_.» - -»Hei, ukkeli, tämä se sentään vie voiton kaikista! Se vasta maiskaus -olisi, kun saisi matkustaa maailman ympäri ja ottaa jonkun maankuulun -vekkulin koivesta kiinni!» hihkui Ted. - -»No kyllä, mutta ei se minusta sentään niin erikoista ole. Helpostihan -sitä voi kiikkiin joutua. Mutta se musiikkikapistus voi kyllä olla -jotakin yhtäkaikki. Eihän ole mitään syytä, miksei, jos tottuneet -järjestelijät, samalla tapaa kuin he järjestävät työn jossakin -tehtaassa — — — mikseivät he voisi keksiä jotakin järjestelmää, -jonka avulla ihmiset pääsisivät kaikenmoisista harjoittelu- ja -viimeistelysoitteluista, jota musiikissa nykyään on.» Babbittiin teki -ilmoitus vaikutuksen, ja hänellä oli mieluisa, isällinen tunne siitä, -että he, perheen molemmat miehet, ymmärsivät toisensa. - -Hän kuunteli ilmoituksia postiyliopistosta, joka opetti -novellistiikkaa, muistin vahvistamista, filminäyttelijätaidetta ja -sielun voimien kehittämistä, pankkitoimia ja espanjaa, kiropodiaa ja -valokuvausta, sähkötekniikkaa ja hilloamista, kanojensiitosta ja kemiaa. - -»Jaa — jaa — — », Babbitt etsi sopivaa ilmausta ihastukselleen. -»Olenhan minäkin pökkelö! Minä tiesin kyllä, että näistä -kirjeenvaihtokouluista oli tullut aika tuottava yritys — jonka rinnalla -esikaupunginkiinteistöjen välitys tuntuu mitättömän joutavalta — -mutta minä en käsitä nyt, että siitä oli tullut tämmöinen todellinen -standarditeollisuus! Sehän on suorastaan samalla tasolla kuin -maustekaupat ja elävät kuvat. Aina minä tosin olin ajatellut, että -kerran kyllä tulee joku, jolla on se äly, ettei jätä kasvatusta -yksinomaan kaikkinaisten kirjatoukkain ja epäkäytännöllisten -teoreetikkojen käsiin, vaan tekee siitä jotakin kelvollista ja -käytännöllistä. Joo, minä voin käsittää, että monet noista kursseista -sinua kiinnostavat. Pitääpä kysyä Atleetin-kavereilta, ovatko he -käsittäneet — — — Mutta samalla kertaa, Ted, sinä tiedät, kuinka -ilmoittajat — minä tarkoitan erinäiset ilmoittajat — liioittelevat. -Tokkohan ne sentään tosiaan pystyvät ahtamaan sinuun kaikkia noita -kursseja niin nopeasti kuin sanovat.» - -»Kyllä varmasti, pappa!» Ted tunsi sitä määrätöntä ja riemuisaa -täysi-ikäisyyden tunnetta, jota poika tuntee herättäessään aikaihmisten -kunnioittavaa huomiota. Babbitt keskusteli hänen kanssaan kiitollisen -hellänä: - -»Minä oivallan, miten suuresti nuo kurssit voivat vaikuttaa koko -kasvatusjärjestelmään. Tietenkään ei minun sovi sitä julkisesti -myöntää — minun kaltaiseni miehen, joka on suorittanut tutkinnon -Valtion yliopistossa, on lojaalisuuden ja patriotismin kannalta oltava -vähän koppava ja tehtävä propagandaa Alma Materin puolesta — mutta -tosiasia on, että paljon kallista aikaa menee hukkaan yliopistossakin -runouteen ja ranskaan ja muihin aineisiin, jotka eivät koskaan ole -tuottaneet kellekään ainoatakaan senttiä. Saattaapa, jos hyvin sattuu, -käydä niin, että nämä kirjeenvaihtokurssit havaitaan merkittävimmiksi -amerikkalaisiksi keksinnöiksi. — Sehän se on useimmissa ihmisissä -vikana, että he ovat niin hemmetin aineellisia; he eivät näe -amerikkalaisen etevämmyyden henkistä ja sielullista puolta; he -luulevat, että semmoiset keksinnöt kuin puhelin ja lentokone ja -langaton — jaa, ei, se nyt kyllä on italialainen keksintö, mutta joka -tapauksessa: he luulevat, ettei meillä ole muuta esitettävää kuin -noita mekaanisia parannuksia; todellinen ajattelija sitävastoin näkee, -että henkiset ja, hm, etevät liikkeet, kuten rotarianismi ja työn -tehokkuus ja kieltolaki ja demokratia ja muu semmoinen on meidän syvin -ja todellisin rikkautemme. Ja kenties tämä uusi itseopiskelun aate -voi olla vielä eräs — voi olla vielä eräs tekijä. Kuules, Ted, meillä -täytyy olla kaukonäköisyyttä — —» - -»Minun mielestäni ovat nuo kirjeenvaihtokurssit kauheita!» - -Filosofit haukkasivat henkeä. Mrs. Babbitt oli aikaansaanut tämän -soraäänen heidän sielujensa sopusointuun, ja eräs mrs. Babbittin avuja -oli, että hän, lukuunottamatta päivälliskutsuja, jolloin hän muuttui -hurjistuneeksi emännäksi, hoiti taloansa eikä rasittanut miehiä -ajattelemalla. Hän jatkoi tukevasti: - -»Minusta tuntuu aivan kamalalta nähdä, kuinka he narraavat nuoria -kokemattomia ihmisiä uskomaan, että he muka oppivat jotakin, eikä ole -ketään heitä auttamassa, ja te molemmat opitte asiat niin pian, mutta -minä, minä olen aina ollut hidas. Mutta se on samantekevä — —» - -Babbitt kääntyi hänen puoleensa: »Joutavia! Sitä oppii ihan -yhtä paljon, jos lukee kotona. Et kai sinä usko, että poika -oppii enemmän senvuoksi, että hän nakkelee ulos pappansa vaivoin -kokoonhaalimia rahoja ja vetelehtii nojatuoleissa teikarimaisessa -Harvard-makuuhuoneessa, jossa on tauluja ja vaakunoita ja pöytäliinoja -ja sen semmoisia hepeneitä, vai mitä? Minähän olen ollut yliopistossa -itse — minä _tiedän!_ Mutta eräs huomautus sitä vastaan on kuitenkin -tehtävä. Minä vastustan ehdottomasti kaikkia yrityksiä houkutella -väkeä tehtaista ja parturituvista ammatteihin, jotka vaativat -erikoissivistystä. Niissä on jo liiaksi väkeä, ja mistä sitten saadaan -työmiehiä, jos kaikki nuo veijarit hankkivat itselleen sivistystä?» - -Ted istui selkäkenossa ja poltteli paperossia saamatta mitään moitetta -siitä. Hän sai tällä hetkellä leijailla Babbittin mietiskelyjen -korkeassa, ohuessa ilmapiirissä ihan kuin hän olisi ollut Paul Riesling -tai jopa Howard Littlefield. Hän sanoi kokeeksi: - -»No, mutta mitäs sanot, pappa? Eikö olisi hyvä tuuma, jos voisin -mennä Kiinaan tai johonkin muuhun matkapaikkaan ja opiskelisin -insinööritiedettä tai jotakin kirjeenvaihdon avulla?» - -»Ei, ja minä sanon sinulle minkävuoksi, poikani. Minä olen havainnut, -että on peijakkaan pulskaa voida sanoa, että on suorittanut -tutkinnon. Jokainen klientti, joka ei tunne asioita, vaan luulee -olevansa tekemisissä vain tavallisen liikemiesrähjyksen kanssa, -istuu ja puhuu tärkeännäköisenä taloudesta ja kirjallisuudesta ja -ulkomaanmarkkinoista, mutta kun vain pamauttaa siihen jotakin tähän -malliin: 'Kun minä olin yliopistossa — otin tietysti kandidaatin -sosiologiassa ja niissä muissa moskissa — —' Oo, se tekee niihin -valtavan vaikutuksen! Mutta eihän kuuluisi miltään, jos sanoisi: 'Minä -otin postimerkinnuolijan arvon Bezuzuksen kirjeenvaihto-akatemiassa!' -Näes, minun isäni oli aika naseva äijänkäppyrä, mutta hänessä ei -juuri koskaan ollut sanottavasti mitään tyyliä, ja minä sain ahertaa -aikamoisesti suoriutuakseni yliopiston läpi. No, onhan se hyvin -maksanut vaivan, kun on voinut seurustella Zenithin, kerhojen ja muiden -etevinten miesten kanssa — enkä minä tahtoisi, että sinä joutuisit -pois herrasluokasta — tästä luokasta, joka on ihan yhtä lämminveristä -kuin rahvaskin, mutta jolla sitäpaitsi on valtaa ja yksilöllistä -lahjakkaisuutta. Se ikäänkuin kirvelisi mieltäni, jos joutuisit pois, -ukkoseni!» - -»Minä ymmärrän, pappa! Tietysti. Ali right! Siitä minä kyllä pidän -kiinni. Ai, hemmetti! Voi sun vietävä! Minähän olen kokonaan unohtanut -ne kakarat, jotka minun piti viedä lauluharjoitukseen. Minun täytyy -livistää!» - -»Mutta sinähän et ole lukenut läksyjäsi.» - -»Minä luen ne heti aamulla.» - -»No niin — —» - -Kuusi kertaa kahden viime kuun kuluessa oli Babbitt jyrissyt: »Sinä et -lue niitä heti aamulla, vaan heti nyt!» mutta tänä iltana hän sanoi: -»No niin, ala laputtaa!» ja hymyili sitä harvinaista, arkailevaa hymyä, -jota yleensä vain Paul Riesling yksin oli saanut nähdä. - - -4. - -»Ted on kiltti poika», sanoi hän mrs. Babbittille. - -»Niin on.» - -»Mitä tyttöjä hänen piti noutaa? Onko ne hienoja, hyviä tyttöjä?» - -»En tiedä. Kultaseni, ei Ted enää minulle mitään kerro. Minä en -ymmärrä, mikä tämän polven lapsiin on mennyt. Minun oli aikanani pakko -kertoa kaikki papalle ja mammalle, mutta nykyaikana lapset tuntuvat -karttavan kaikkinaista kontrollia.» - -»Toivottavasti ne ovat hyviä tyttöjä. Ted ei ole enää lapsi, enkä minä -soisi, tuota, että hän, hm, sotkeutuisi mihinkään sensemmoiseen.» - -»George! Minä tulin ajatelleeksi, eikö sinun pitäisi ottaa häntä -kahdenkesken ja selittää — semmoista hänelle!» Mrs. Babbitt punastui ja -loi katseensa maahan. - -»No, enpä juuri tiedä. Minun mielestäni, Myra, ei ole viisasta herättää -kaikkinaisia ajatuksia pojassa. Hän ajattelee kyllä riittävästi -itsekin. Mutta — — Se on kyllä vaikea kysymys. Mitähän Littlefield -mahtaa siitä ajatella?» - -»Pappa on kyllä samaa mieltä kuin sinäkin. Hän sanoo, että kaikki tuo — -valaisu — on — Hän sanoo, että se ei ole säädyllistä.» - -»Ohoo, vai niin, niinkö hän sanoo! No, sitten minä sanon sinulle, -että mitä Henry T. Thompson ajattelee — siveyskysymyksistä, tarkoitan -tietenkin, sillä se vanha härkäpää on voit — —» - -»Mutta kuule, kuinka sinä puhut noin papasta!» - -»— — on kerrassaan voittamaton, kun on raapaistava itselleen jostakin -kaupasta. Mutta salli minun sanoa sinulle, että kun hän rupeaa -muodostelemaan itselleen mielipiteitä syvämielisistä asioista ja -kasvatuksesta, niin silloin minä tiedän olevani ihan päinvastaista -mieltä. Sinä et ehkä katso minua miksikään neropatiksi, mutta usko -minua, Henry T:hen verrattuna olen suorastaan yliopistonrehtori. Niinpä -niin, minä aion, totta totisesti, ottaa Tedin kahdenkesken ja sanoa -hänelle, minkävuoksi vietän ankaran siveellistä elämää.» - -»Jahaa, niinkö aiot? Milloin sitten?» - -»Milloin? Milloin? Mitävarten minua pitää koettaa saada määräämään -_minkävuoksi_ ja _missä_ ja _kuinka_ ja _koska?_ Se juuri on naisten -vika; senvuoksi he eivät voi olla eteviä johtajia; ei ole mitään -käsitystä diplomatiasta. Kun oikea tilaisuus ja hetki tarjoutuu ja -asia lankeaa ihan luonnostaan, niin silloin puhun hänen kanssaan -kahdenkesken — ja — — Tinkako se siellä luikkasi? Hänen olisi pitänyt -olla nukkumassa jo kauan sitten.» - -Hän asteli hitaasti huoneen läpi ja seisoi hetken korituoleilla ja -riippumatolla varustetussa lasiverannassa, missä heidän oli tapana -istuskella sunnuntai-iltapäivisin. Ulkona rikkoivat huhtikuun-illan -pehmyttä hämärää vain Doppelbrauein talon piirteet ja Babbittin -lempijalavan tumma hahmo. - -»Hauskaa jutella tuolla tavoin pojan kanssa. Aamullinen haluttomuus -alkaa minusta haihtua. Ja levottomuus. Vaikka kyllä minä, hitto -soikoon, vietän muutamia päiviä Mainessa Paul Rieslingin kanssa!... -Saakelin Zilla!... Mutta... Ted on hyvä. Koko perhe on hyvä. Ja -liike mainio. Moni ei ansaitse neljääsataaviittäkymmentä kolikkoa, -käytännöllisesti sanoen viittäsataa dollaria, niin helposti kuin minä -tänään! Ehkäpä, kun me kaikki riitelemme, siinä on yhtä paljon minunkin -syytäni kuin heidän. Minun ei pitäisi olla niin jyrkkä. Mutta — — — -Joskus toivon, että olisin uutisviljelijä, niin kuin isoisä. Mutta -silloin minulla ei olisi tämmöistä taloa. Minä — — — Peijakas, _en -tiedä_!» - -Hän ajatteli alakuloisesti Paul Rieslingiä, heidän yhteistä -nuoruuttansa, tyttöjä, jotka olivat tunteneet. - -Kun Babbitt oli suorittanut tutkintonsa Valtion yliopistoon -neljäkolmatta vuotta sitten, oli hän aikonut ruveta juristiksi. Hän -oli ollut hyvä väittelijä; hän tunsi olevansa kaunopuhuja, hän näki -itsensä valtion tulevana kuvernöörinä. Opiskellessaan lakitiedettä -hän työskenteli kiinteistöagenttina. Hän säästi, asui täysihoidossa, -söi munakokkelia ja lihapullia. Vilkas Paul Riesling (joka varmaan -lähtee Eurooppaan viulua soittamaan ensi kuussa tai ensi vuonna) oli -hänen ainoa toverinsa, kunnes Paul rakastui Zilla Colbeckiin, joka -nauroi ja tanssi ja houkutteli miehiä paksulla, hilpeästi vilkuttavalla -sormellaan. - -Babbittin illat olivat silloin yksinäiset, ja hänen ainoana -lohdutuksenaan oli Paulin pikkuserkku, Myra Thompson, taipuisa ja -sävyisä nuori tyttö, joka osoitti lahjakkaisuuttaan yhtymällä tulisen, -nuoren Babbittin vakaumukseen, että hänestä kerran tulisi valtion -kuvernööri. Kun Zilla teki pilkkaa hänen moukkamaisesta käytöksestään, -sanoi Myra suuttuneena, että hän oli monta vertaa kunnollisempi kuin -teikarit, jotka olivat syntyneet Zenithissä — joka 1897 oli jo vanha -sataviisivuotias yhdyskunta, kaksisataatuhatta asukasta, koko valtion -kaunistus ja sen jumaloivan ihailun kohde, ja Catawban kylän pojan, -George Babbittin, mielestä niin valtainen ja kohiseva ja komea, että -voi olla maireissaan, kun tunsi tytön, jota aateloi se, että oli -syntynyt Zenithissä. - -Rakkaudesta ei heidän välillään koskaan ollut puhetta. Hän tiesi, että -jos hän jatkaisi lakitieteen opintoja, hän ei voisi mennä naimisiin -moneen vuoteen; ja Myra oli ehdottomasti hieno tyttö — häntä ei -suudeltu, häntä »ei ollenkaan ajateltu sillä tavalla», ellei aiottu -mennä hänen kanssaan naimisiin. Mutta hän oli kumppani, johon saattoi -luottaa. Hän oli aina valmis tulemaan luistelemaan tai kävelylle, aina -kernas kuulemaan Babbittin esitelmiä kaikesta suuresta, mitä hän aikoi -aikaansaada; köyhistä onnettomista, joita hän tulisi puolustamaan -rikkaita väärintekijöitä vastaan, puheista, joita hän pitäisi juhlissa, -yleisen mielipiteen erehdyksistä, joita hän oikaisisi. - -Eräänä iltana, ollessaan väsynyt ja hellämielinen, hän näki, että -Myra oli itkenyt. Zilla oli pitänyt kutsut, joihin Myraa ei ollut -pyydetty. Kuinka sattuikaan, nojasi tytön pää hänen olkaansa vasten, -ja hän suuteli pois kyynelet — ja tyttö nosti päätänsä ja sanoi -luottavaisesti: »Kun me nyt olemme kihloissa, niin menemmekö pian -naimisiin, vai odotammeko?» - -Kihloissa? Hän ei ollut ajatellut sinnepäinkään. Hänen hellyytensä -tätä ruskeata, hentoa naisolentoa kohtaan muuttui kylmyydeksi ja -kammoksi, mutta hän ei saattanut haavoittaa häntä, loukata hänen -luottavaisuuttaan. Hän mutisi jotakin odottamisesta ja — ja pakeni. -Hän käveli tunnin ja koetti keksiä jotakin keinoa sanoakseen tytölle, -että se oli erehdys. Usein seuraavan kuukauden aikana hän oli vähällä -sen tehdä, mutta tuntui hauskalta, kun tyttö oli käsipuolessa, ja yhä -mahdottomammaksi kävi loukata tätä raa'asti sanomalla, ettei hän häntä -rakastanut. Itse hän oli siitä täysin selvillä. Hänen hääiltansa oli -kauhea ja seuraava aamu täynnä hurjaa halua paeta. - -Myrasta tuli hänelle, kuten sanotaan, hyvä vaimo. Hän oli uskollinen, -ahkera ja joskus hilpeäkin. Hän siirtyi lievästä vastenmielisyyden -tunteesta heidän lähemmässä seurustelussaan välitilaan, joka saattoi -muuttua hehkuvaksi antaumiseksi, mutta vajosi ikävystyttävään -totunnaisuuteen. Kuitenkin hän eli vain häntä ja lapsia varten ja oli -yhtä pahoillaan, yhtä huolestunut kuin George itse, kun tämä luopui -lakitieteellisistä opinnoistaan ja ahersi edelleen proosallisessa -kiinteistöasioimistossa. - -»Myra parka, hänellä ei ole ollut paljoa hauskempaa kuin minulla», -ajatteli Babbitt seistessään pimeällä lasiverannalla. - -»Mutta jospa olisin saanut koettaa juridiikan ja politiikan alalla, -niin olisi nähty, mitä olisin aikaansaanut. No niin — ehkäpä ansaitsen -enemmän rahaa tällä tavalla.» - -Hän palasi seurusteluhuoneeseen, mutta ennenkuin istahti, silitti -vaimonsa hiuksia, ja tämä loi katseensa ylös onnellisena ja hiukan -kummissaan. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - - -1. - -Hän luki juhlallisesti loppuun _American Magazinen_ viimeisen numeron, -hänen vaimonsa huokasi, pani pois parsintansa ja katseli kaipaavin -katsein erään naislehden liinaompeluskuvia. Huoneessa oli hyvin -hiljaista. - -Se oli huone, joka täytti todella kaikki hienon Floral Heights -huoneen -vaatimukset. Harmaat seinät oli valkoisiksi maalatuilla honkaliistoilla -jaettu nelikulmioihin. Babbittin perheen vanhasta asunnosta oli tullut -mukaan kaksi vuolukoristeista keinutuolia, mutta kaikki muut tuolit -olivat uusia, syviä ja mukavia, sini- ja kultaraitaisella sametilla -päällystettyjä. Sininen samettisohva oli avoimen lieden edessä ja sen -takana kirsikkapuinen pöytä ja korkea pianolamppu kullankellervine -kaihtimineen. (Kahdessa talossa kolmesta Floral Heightissä oli lieden -edessä sohva, mahonkipöytä — oikea tai jäljitetty — ja pianolamppu tai -lukulamppu, jonka kaihdin oli keltaista tai heleänpunaista silkkiä.) - -Pöydällä oli kultaompeleinen kiinalaispeite, neljä aikakauskirjaa, -tyhjä hopeinen paperossilaatikko ja kolme »lahjakirjaa» — suuria, -kalliita, englantilaisten taiteilijain kuvittamia satukokoelmia, joita -tähän saakka kaikista Babbitteista oli lukenut vain Tinka. - -Eräässä etusivun ikkunannurkassa oli gramofonikaappi. (Kahdeksassa -talossa yhdeksästä Floral Heightissä oli semmoinen.) Taulujen joukossa, -jotka riippuivat ihan keskellä kutakin harmaata seinäpintaa, oli -jäljennös englantilaisesta metsästyskuvasta, värisävyltään musta ja -punainen, väritön jäljennös budoaarikuvasta, jossa oli ranskalainen -allekirjoitus, jonka moraalia Babbitt aina oli pitänyt jollakin -tavoin epäilyttävänä, ja »käsinmaalattu» valokuva uutisasukastuvasta -— ryysymatto, kehräävä tyttö, istuva kissa valkoisen lieden edessä. -(Yhdeksässätoista talossa kahdestakymmenestä Floral Heightissä oli joko -metsästyskuva, _Madame Fait sa Toilette_-kuva, värillinen valokuva -jostakin Uuden Englannin talosta, valokuva Kalliovuorilta tai kaikki -neljä.) - -Se oli huone, joka upeuteen nähden oli yhtä paljon etevämpi Babbittin -vanhempain kodin »esihuonetta» kuin hänen autonsa hänen isänsä -ajokiesejä. Vaikka huoneessa ei ollut mitään kiinnostavaa, ei siinä -myöskään ollut mitään, joka olisi loukannut silmää. Se oli yhtä -muhkea ja yhtä sieluton kuin möhkäle keinotekoista jäätä. Tulisijaa -ei elävöittänyt pehmeä tuhka tai ainoakaan noen jälki; messinkiset -tulikourat olivat häikäisevän kiiltävät; kankeat pesänsuojukset olivat -kuin puodin tavaranäytteitä, tarpeettomia, elottomia kauppatavaroita. - -Seinustalla oli piano ja toinen pianolamppu, mutta sitä ei -käyttänyt kukaan muu kuin Tinka. Gramofonin kova, ryhdikäs -musiikki tyydytti heitä; heidän jazzlevy-varastonsa sai heidät -tuntemaan itsensä varakkaiksi ja sivistyneiksi; ja kaikki, mitä he -musiikin harjoittamisesta ymmärsivät, supistui mukavan bambuneulan -kiinnittämiseen. Kirjat pöydällä olivat tahrattomia ja nuhteettoman -symmetrisessä järjestyksessä; ei ainoakaan matonnurkka ollut rypyssä -eikä missään ollut hockeynuijaa, rikkinäistä kuvakirjaa, vanhaa lakkia -tai edes koiraa, joka olisi voinut aikaansaada epäjärjestystä. - - -2. - -Kotona ei Babbitt koskaan kokonaan vaipunut lukemiseensa. Hän saattoi -keskittyä aika hyvin konttorissa, mutta täällä hän istui toinen -koipi toisen päällä ja muutteli yhtä mittaa asennettaan. Kun hänen -luettavansa oli kiintoisaa, luki hän parhaat, t. s. lystikkäimmät -kohdat ääneen vaimolleen; kun se ei kiinnostanut häntä, hän yski, -kynsi nilkkojansa tai oikeaa korvaansa, pisti vasemman peukalon -liivintaskuun, helisteli vaihtorahojansa, heilutteli sikarinkatkaisijaa -ja avaimia kellonperiensä päässä, hieroi nenäänsä ja keksi jos -jotakin näperrystä. Hän meni yläkertaan noutamaan tohvelinsa — upeat, -hylkeennahanväriset tohvelit, suippokärkiset kuin keskiaikaiset -jalkineet. Hän nouti omenan tynnyristä, joka oli matka-arkku komeron -vieressä kellarikerroksessa. - -»Omena myöhään ja varahin on vatsalääkäri parahin», selitti hän mrs. -Babbittille ehdottomasti ensimmäistä kertaa neljääntoista tuntiin. - -»On varmasti.» - -»Omena on luonnon paras apukeino.» - -»Niin, se — —» - -»Se se juuri on naisten vika, etteivät he koskaan osaa luoda itselleen -säännöllisiä tapoja.» - -»Niin, mutta minä — —» - -»Niillä pitää aina olla jotakin pikkusyömistä ateriain väliajoilla.» - -»George!» Mrs. Babbitt nosti katseensa luettavastaan. »Söitkö sinä -kevyen lunchin tänään, niinkuin aioit? Minä söin.» - -Tämä ilkeämielinen äkkihyökkäys hämmästytti häntä. »No, ehkei se juuri -ollut niin kevyt kuin — — — Minä olin lunchillä Paulin kanssa enkä -saanut juuri tilaisuutta ajatella dieettiä. Oo, ei sinun senvuoksi -tarvitse virnistellä! Jos minä en pitäisi huolta sinun dieetistäsi — — -— Minä olen ainoa tämän perheen jäsen, joka ymmärtää kauravellin arvon -aamiaisruokana. Minä — — —» - -Mrs. Babbitt kumartui jatkamaan lukemistaan, kun taas Babbitt halkaisi -ja söi hurskaasti omenansa ja jutteli: - -»Jotain olen tänään kuitenkin tehnyt: rajoittanut tupakoimista.» - -»Minä jouduin vähän riitaan Stan Graffin kanssa konttorissa. Hän alkaa -käydä hävyttömän nenäkkääksi. Minä voin sietää yhtä ja toista, mutta -silloin tällöin täytyy kohentaa arvovaltaani, ja minä nolasin hänet. -'Stan', sanoin minä — — No, minä sanoin hänelle tarkalleen, missä hän -hairahtui. Merkillisenlaatuinen päivä tänään. Pitänyt mieltä omituisen -levottomana.» - -»Aaaaaummuaa — aa — a — —» Tämä maailman unisin ääni, pitkä haukotus. -Mrs. Babbitt haukotteli hänkin ja näytti kiitolliselta, kun hän mutisi: -»Mennäänkö maata, mitä? Ted ja Rona eivät kuitenkaan tule vielä moneen -tuntiin. Tjaa, merkillinen päivä, ei niin kauhean lämmin, mutta -kuitenkin — —Peijakas, minun tekisi mieleni — — — Jonakin päivänä teen -pitkän automatkan.» - -»Niin, se olisi hauskaa», haukotteli mrs. Babbitt. - -Babbitt katsoi toiselle suunnalle oivaltaessaan, ettei halunnut häntä -mukaan. Lukitessaan ovia ja katsoessaan, että ikkunat olivat kiinni, ja -asettaessaan lämpöregulaattorin niin, että kamiiniluukut aukenisivat -automaattisesti aamulla, hän huokasi hiukan yksinäisyydentunteesta, -joka hämmensi ja huolestutti häntä. Niin hajamielinen hän oli, ettei -muistanut, mitkä ikkunanhakaset oli tarkastanut, ja niin hän hapuili -takaisin pimeässä, ollen kompastua näkymättömiin, salakavaliin -tuoleihin, ja tarkasti ne kaikki uudelleen. Hänen askeleensa olivat -raskaat portaissa, kun hän kompuroi niitä ylös tämän suuren ja -vaarallisen puolisalaisia kapinaliikkeitä sisältäneen päivän lopussa. - - -3. - -Ennen aamiaista hän palasi aina pohjoisessa maakylässä viettämiensä -poikavuosien tapoihin ja olisi kernaasti keljuillut itsensä vapaaksi -niistä moninaisista velvollisuuksista, joita kaupunkielämä toi mukanaan -— parranajosta ja kylvystä ja sen kysymyksen ratkaisemisesta, oliko -paita vielä kyllin puhdas täksi päiväksi. Iltaisin kotona ollessaan -hän meni aina aikaisin maata ja suoritti järkevästi valmiiksi nämä -inhoittavat asiat. Hänen ylellinen tapansa oli ajaa partansa istuen -mukavasti lämpimällä vedellä täyttämässään kylpyammeessa. Tänä iltana -saamme nähdä hänet paksuna, pyylevänä, punakkana, hiukan kaljuna, -pyöreähkönä herrana, ilman silmälasien antamaa arvokkuutta, veteen -vajonneena aina rintaan saakka, kalttaamassa saippuavaahdossa olevia -poskiaan patenttiveitsellä, joka oli kuin pieni nurmenleikkuukone, ja -hapuillen surumielisen juhlavana vedestä liukasta ja liikkuvaa saippuaa. - -Hyväilevä lämpö tuuditti hänet unelmiin. Valo lankesi -ammeen sisäpuolelle hienoihin vesikalvonväreihin, jotka -vihertävänkimmelteisinä liukuivat pitkin valkoisen porsliinin mykevää -pintaa, kun kirkas vesi lainehti. Babbitt katseli sitä laiskasti; -hän huomasi kuinka hänen säärikarvojensa ilmarakkojen varjot, jotka -kuvastuivat ammeen kiiltävälle pohjalle, olivat kuin ihmeellisiä -sammalia. Hän molskautti hiljaa vettä, ja valoheijastukset taittuivat -ja hyppelivät ja keinuivat. Hän oli onnellinen ja lapsellinen. Hän -leikki. Hän siveli toisen paksun säärensä pohjetta. - -Hanasta tippui vettä; siinä oli hivelevän hilpeä sävel: tippeti tip -tip tip, tippeti tip tip tip. Hän kuunteli ihastuneena. Hän katseli -arvokasta ammetta, hienoja nikkelihanoja, huoneen kaakeliseiniä, ja -tunsi hyveen tyydytystä tietoisuudesta, että oli kaiken tämän ihanuuden -omistaja. - -Hän ryhdisti itseään ja puheli karskilla äänellä kylpykojeilleen. - -»Tule tänne sinä! Nyt olet lorvaillut tarpeeksi!» nuhteli hän kavalaa -saippuaa ja sanoi uhkaavasti kovalle kynsiharjalle: »Vai sinä, sen -hutilus!» Hän saippuoi itsensä ja huuhteli ja kuivasi perusteellisesti; -hän huomasi reiän turkkilaisessa kylpypyyhkeessä, pisti miettiväisenä -sormensa sen läpi ja vaelsi takaisin makuuhuoneeseen vakavana ja -taipumattomana kansalaisena. - -Tuli tavattoman vaikuttava hetki, jossa oli pilke melodraamaa, aivan -kuin hänen ajaessaan keskellä vilkasta liikennettä, kun hän otti esiin -puhtaan kauluksen, huomasi sen olevan säröillä edestä ja repäisi sen -rikki, jolloin se antoi suurenmoisen, viheltävän äänen. - -Kaikkein tärkein toimi oli makuukomeron kuntoonpano. - -Ei ole tunnettua, pitikö hän makuukomerostaan raittiin ilman vuoksi -vaiko sentähden, että erikoisen makuuhuoneen pitäminen oli hienoa. - -Aivan samoin kuin hän oli »Hirvi», Propagaattori ja Kauppiasyhdistyksen -jäsen, aivan samoin kuin presbyterianisen kirkon papit määräsivät hänen -uskontonsa yksityiskohtia myöten ja tasavaltaisen puolueen senaattorit -pienissä, tupakansavuisissa huoneissa Washingtonissa ratkaisivat, -mitä hänen piti ajatella aseistariisumisesta, tullitaksoista ja -Saksasta, aivan samoin määräsivät suuret kotimaiset tehtailijat hänen -elämänsä ulkonaisen muodon, määräsivät sen, minkä hän uskoi olevan -omaa individualiteettiaan. Näiden ilmoittamat standarditavarat — -hammastahtaat, sukat, autorenkaat, valokuvauskoneet, vedenpikakeittäjät -— olivat hänelle ylimmän erinomaisuuden tunnus- ja esikuvia; ensin -onnen, intohimojen ja viisauden kuvana, sitten sen korvauksena. - -Mutta mikään näistä taloudellisen ja yhteiskunnallisen menestyksen -merkeistä ei ollut niin tärkeä ja huomattava kuin makuukomero ja sen -alla oleva lasiveranta. - -Vuoteen järjestelyn menot olivat perusteelliset ja muuttumattomat. -Viltit oli tiivistettävä jalkopäässä. (Sitäpaitsi tulisi mrs. -Babbittin kanssa keskusteltavaksi, miksi palvelijatar oli jättänyt -sen tekemättä). Vuodematto sijoitettiin niin, että hänen paljaat -jalkansa osuivat sille, kun hän aamulla nousi. Herätyskello vedettiin. -Lämminvesipullo täytettiin ja pantiin tasan kahden jalan päähän -sängynpäädystä. - -Nämä suurenmoiset toimet hän suoritti päättäväisyytensä voimalla; -itsekuhunkin ryhtyminen ilmoitettiin mrs. Babbittille ja toimeenpantiin -meluavasti. Vihdoin silisi hänen otsansa ja hänen lausumassaan »Hyvää -yötä!» kaikui miehuuden voima. Mutta vielä vaadittiin rohkeutta. -Kun hän oli vaipumassa horroksiin, juuri ensimmäisen suloisen levon -alkaessa, tuli Doppelbraun auto kotiin. Hän sävähti hereille ja -mutisi nuristen: »Miksi hemmetissä eräät ihmiset eivät voi mennä -maata kunnolliseen aikaan?» Niin perehtynyt hän oli oman autonsa -vajaanpano-otteihin, että odotti jokaista uutta otetta kuin taitava -teloittaja, joka on tuomittu kidutettavaksi omalla kiristyspenkillään. - -Auto oli härnäävän hilpeä ajettaessa sisään. Sen ovi avattiin ja -paiskattiin taas kiinni, sitten työnnettiin vajanovi auki ja se -kitisi kynnystä vasten, ja sitten taas auton ovi. Moottori surisi -ylävietteisellä vajantiellä ja rätisi sitten vielä kerran räjähtävän -kiivaasti, ennenkuin se suljettiin. Oven lopullinen avaaminen ja -kiinnipaiskaaminen. Sitten hiljaisuus, hermostuttava hiljaisuus, -kunnes vitkaisa mr. Doppelbrau oli tutkinut renkaansa ja vihdoin -sulkenut vajan oven. Samassa silmänräpäyksessä vaipui Babbitt suloiseen -unohduksen tilaan. - - -4. - -Zenithin kaupungissa istui tällä hetkellä Horace Updike pitäen -lemmenpeliä Lucille McKelveyn kanssa tämän malvanvärisessä salissa -Royal Ridgessä heidän palattuaan erään etevän englantilaisen -romaaninkirjoittajan luennolta. Updike oli Zenithin virallinen -poikamies, solakka kuusiviidettävuotias mies, jolla oli pehmeä ääni -ja erikoislempenä kukat, kretongit ja backfischit. Mrs. McKelvey -oli punatukkainen, sulava, tyytymätön, viehättävä, häikäilemätön ja -suorapuheinen. Updike koetti vakiintunutta ensimmäistä otettaan — -koskettaa hänen hermostunutta rannettaan. - -»Älkää olko idioottimainen!» sanoi mrs. McKelvey. - -»Tykkäättekö siitä kauhean pahaa?» - -»En, ja siitä juuri minä tykkään pahaa.» - -Updike siirtyi keskusteluun. Hän oli kuuluisa keskustelustaan. Hän -puhui järkevästi sielun erittelystä, Long Island-polosta ja siitä -kiinalais-vaasista, jonka hän oli löytänyt Vancouverissa. Mrs. McKelvey -lupasi, että he tapaisivat toisensa Deauvillessa kesällä, »vaikka», -huokasi hän, »siellä alkaa olla inhoittavan yksitoikkoista; vain -amerikkalaisia ja sietämättömiä englantilaisia paronittaria.» - -Ja Zenithissä istui tällä hetkellä eräs kokaiinin salakuljettaja ja -eräs ilotyttö juoden cocktaileja Healey Hansonin kapakassa Front -Streetin varrella. Kun kieltolaki oli voimassa ja Zenith oli tunnettu -lainkuuliaisuudestaan, täytyi heidän tehdä cocktailinsa viattoman -näköisiksi juomalla niitä teekupeista. Nainen nakkasi kuppinsa -kokaiininsalakuljettajan naamaan. Tämä otti revolverinsa hihataskustaan -ja niin sattui murhaamaan tytön. - -Zenithissä istui tällä hetkellä kaksi miestä eräässä laboratoriossa. -Seitsemänviidettä tuntia he olivat nyt istuneet laatimassa selostusta -kumipreparaattia koskevista tutkimuksistaan. - -Zenithissä oli tällä hetkellä neljä ammattiyhdistyksenjohtajaa -neuvottelemassa, olisiko kahdentoistatuhannen hiilikaivostyöläisen -sadanviidenkymmenen kilometrin päässä kaupungista tehtävä -lakko. Näistä miehistä muistutti eräs helpostiärtyvää ja -hyvinvoipaa maustekauppiasta, toinen jänkkinikkaria, kolmas -virvoitusjuomatarjoilijaa ja neljäs venäläisjuutalaista näyttelijää. -Venäjän juutalainen siteeraili Kautskya, Gene Dellsiä ja Abraham -Lincolnia. - -Tällä hetkellä oli eräs tasavaltalaisarmeijan sotavanhus -kuolemaisillaan. Hän oli tullut sisäisestä sodasta suoraan eräälle -farmille, joka, vaikka se virallisesti oli Zenithin kaupungin rajain -sisällä, oli alkeellinen kuin uutisasutus aarniometsässä. Hän ei ollut -milloinkaan ajanut automobiilissa, ei koskaan nähnyt kylpyammetta, ei -koskaan lukenut muuta kirjaa kuin Raamattua, McGuffeyn lukukirjoja -ja uskonnollisia tutkielmia. Hän uskoi, että maa oli latuskainen, -englantilaiset Israelin kymmenen kadotettua heimoa ja Yhdysvallat -kansanvaltainen valtio. - -Tällä hetkellä siirrettiin työ siinä teräs- ja sementtikaupungissa, -jonka Pullmoren traktoriyhtiön työpajat muodostivat, yövuorolle Puolan -armeijalle tilattujen traktorien valmistamista varten. Kaupunki surisi -kuin miljoona mehiläistä, sen suuret ikkunat hehkuivat kuin tulivuoren -sisusta. Pitkin korkeita rauta-aitoja väikkyi valonheittäjien valo -täyteisillä pihoilla, vaihderaiteilla ja aseellisten vahtipatrullien -yllä. - -Tällä hetkellä oli Mike Monday lopettamassa erästä kokousta. Mr. -Monday, etevä evankelista, Amerikan kuuluisin protestanttinen -ylimmäinen pappi, oli kerran ollut ammattinyrkkeilijä. Saatana -oli ollut kohtuuton häntä kohtaan. Nyrkkeilijänä hän ei ollut -saavuttanut muuta kuin vinon nenänsä, kuuluisan sanavarastonsa ja -näyttämötottumuksensa. Herran palvelus oli ollut tuottoisampaa. Hän -aikoi vetäytyä syrjään suurine omaisuuksineen. Se oli rehellisesti -ansaittu, sillä, käyttääksemme viimeisen häntä koskevan artikkelin -sanoja: »Pastori Monday, ponteva profeetta, on osoittanut olevansa -maailman suurin pelastusagentti ja näyttänyt, että tehokkailla -toimenpiteillä hengellisen uudestisyntymisen järjestelykustannukset -voidaan saada ennenkuulumattoman vähäisiksi. Hän on kääntänyt yli -kaksisataatuhatta kadotettua ja kallista sielua keskimäärin alle -kymmenen dollarin kustannuksella kappaleelta.» - -Maan suuremmista kaupungeista oli Zenith ainoa, joka oli epäröinyt -alistaa paheitansa Mike Mondayn ja hänen pelastusasiamiestensä -alaisiksi. Kaupungin yritteliäämmät järjestöt olivat äänestäneet -hänen kutsumistaan — mr. George Babbitt oli kerran ylistänyt -häntä eräässä puheessa Propagandakerhossa. Mutta hanke kohtasi -vastarintaa erinäisten episkopaalisten ja riippumattomien pappien -puolelta, noiden luopioiden, joita mr. Monday niin hienosti sanoi -»joukoksi evankeliuminkaupustelijoita, joilla on tiskivettä suonissa -veren sijasta, tyhjänkirkujiksi, jotka tarvitsevat lisää pölyä -housunpolviinsa ja lisää karvoja laihoille vanhoille rinnoilleen.» -Tämä vastarinta oli vaimennettu, kun kauppiasyhdistyksen sihteeri -oli ilmoittanut eräälle työnantajakomitealle, että mr. Monday joka -kaupungissa, missä hän esiintyi, oli kääntänyt puheensa työmiesten -palkoista ja työajasta korkeampiin asioihin ja sillä tavoin estänyt -lakkoja. Hänet kutsuttiin silmänräpäyksessä. - -Neljänkymmenentuhannen dollarin rahasto merkittiin menojen -suorittamiseksi; Markkina-aukealle oli rakennettu Mike -Monday-tabernaakkeli, johon mahtui viisitoistatuhatta kuulijaa. Täällä -oli profeetta tällä hetkellä pitämässä päättäjäispuhettaan: - -»Tässä kaupungissa on olemassa joukko ovelia yliopistonprofessoreita ja -teetähörppiviä idiootteja, jotka väittävät, että minä olen raakalainen -ja arkkivekkuli, ja että minun historialliset tietoni ovat olemattomat. -Ah, on olemassa joukko villapartaisia kirjatoukkia, jotka luulevat -tietävänsä enemmän kuin Kaikkivaltias ja jotka pitävät kaikkinaista -saksalaista tiedettä ja siivotonta saksalaista kritiikkiä Herran -yksinkertaista ja selvää sanaa parempana. Ah, on olemassa teikaroiva -sikermä lellipoikia ja räkänokkia ja täitakkeja ja uskonnottomia ja -olvipulleita kynäilijöitä, jotka sylkevät sisästään mädännäisyyttänsä -ja rääkyvät, että Mike Monday on humpuuki ja täynnä törkyä. Nuo -koiranpenikat nalkuttavat nyt, että minä hyödyn evankeliumikaupoista, -että minä teen tämän kaiken vain rahasta. Kuulkaas sitten, hyvät -ihmiset! Minä tarjoan niille hulttioille tilaisuuden! Nouskoot ylös -heti paikalla ja sanokoot minulle suoraan vasten naamaa, että minä -olen lurjus ja valehtelija ja moukka! Mutta jos he sen tekevät — -jos he sen tekevät — niin älkää pyörtykö kummastuksesta, jos jotkut -noista kurjista valehtelijoista saavat pläiskähtävän puustin Mikeltä, -mäiskäyksissä koko Jumalan Leimuavan Vanhurskauden ponsi! No, käykää -päälle nyt, pojat! Kuka sitä sanoo? Kuka sanoo, että Mike Monday -on humpuuki ja raaka retku? Mitä? Enkö näe kenenkään nousevan? No, -siinähän näette! Niinpä arvelen, ettei kunnon väki tässä hyvässä -kaupungissa tästedes viitsi kuulla tuota räyhinää aidan toiselta -puolen; minä uskon, että ette viitsi kuunnella noita keljuja, jotka -tuomitsevat ja herjaavat ja räyhäävät ja lörpöttelevät ja oksentavat -yököttävää ateismia; ja te tulette kaikki tyynni, tarmonne ja -kunnioituksenne joka hivenellä, kaikki tyynni tekemään propagandaa -Jeesuksen Kristuksen ja hänen iankaikkisen laupeutensa ja rakkautensa -hyväksi!» - - -5. - -Zenithissä istui tällä hetkellä Seneca Doane, radikaali juristi, ja tri -Kurt Yavitch, histologi (jonka selostus epitelisolujen hävittämisestä -radiumin avulla oli tehnyt Zenithin nimen tunnetuksi Münchenissä, -Pragissa ja Roomassa) puhellen Doanen kirjastossa. - -»Zenith on kaupunki, jossa on jättiläisvoimaa — jättiläisrakennuksia, -jättiläiskoneita, jättiläisliikenne», filosofoi Doane. - -»Minä inhoan teidän kaupunkianne. Sen on onnistunut valaa elämä -yhteen kaavaan, niin että kaikki kaunis on siitä kadonnut. Se on vain -suuri rautatieasema — ja kaikki ihmiset ostavat piletin parhaille -hautauspaikoille», sanoi tri Yavitch tyynesti. - -Doane hypähti ylös. »Piru vieköön, eipäs ole! Sinä teet minut -suorastaan sairaaksi ikuisella naukumisellasi 'yhteen kaavaan -valamisesta'. Luuletko sinä, ettei mikään muu kansa ole 'valettu -yhteen kaavaan'? Onko mitään enemmän yhteen kaavaan valettua kuin -Englanti, missä jokainen perhe, jolla on varaa, syö samoja leivoksia -samaan teeaikaan ja jokainen eläkkeelläoleva kenraali menee juuri -samaan iltamessuun samaan harmaaseen nelikulmatorniseen kivikirkkoon, -ja jokainen golfiapelaava Harris-tweediin puettu teikari sanoo 'All -right' jokaiselle muulle kukkealle aasille? Ja kuitenkin minä rakastan -Englantia. Ja mitä yhteen kaavaan valamiseen tulee — niin katso vain -Ranskan bulevardikahviloita ja Italian kurtiisia! - -— Yhteen kaavaan valaminen on erinomaista sinänsä. Kun minä ostan -Ingersoll-kellon tai Fordin, niin saan parempaa tavaraa halvemmalla -hinnalla ja tiedän tarkalleen, mitä saan, ja se antaa minulle enemmän -aikaa ja tarmoa viljellä yksilöllisyyttäni. Ja — — Minä muistan, -kun kerran Lontoossa näin amerikkalaisen esikaupungin kuvan eräässä -hammastahdasilmoituksessa _Saturday Evening Postin_ takasivulla -—jalavareunainen, luminen katu ja sen varrella uusia rakennuksia, -muutamat vanhaa englantilaista tyyliä, tai matala- ja laivakattoisia -ja — — Sellaisen kadun, joita täällä Zenithissä näkee, sanokaamme -Floral Heightsissä. Avoin. Puita. Ruohoa. Ja minä tunsin koti-ikävää. -Ei ole mitään maata maailmassa, missä on niin hauskat talot. Vähät minä -välitän siitä, että ne _on_ valettu samaan kaavaan. Se on kiva kaava. - -— Ei, se mitä minä vastustan Zenithissä, on ajatuksen valaminen samaan -kaavaan ja sitten, tietenkin, erinäisiä perinnäistapoja kilpailussa. -Kappaleen varsinaisina roistoina ovat kunnialliset, ystävälliset, -ahkerat perheenisät, jotka käyttävät kaikkia tunnettuja metkuja -ja julmuuksia turvatakseen lastensa menestyksen. Pahinta niissä -vekkuleissa on, että he ovat niin hyviä ja, ainakin työssään, niin -älykkäitä. Heitä ei voi kunnolla vihata, ja kuitenkin ovat juuri heidän -yhteen kaavaan valetut sielunsa tosi vihollinen. - -— Ja sitten se propaganda Minä tunnen hissuksiin omissa luissani, että -Zenithissä on parempi asua kuin Manchesterissa tai Glasgowissa tai -Lyonissa tai Berliinissä tai Turinissa — —» - -»Eikä ole. Minä olen asunut useimmissa niistä», mutisi tri Yavitch. - -»No niin, se on makuasia. Minä puolestani annan etusijan -kaupungille, jonka tulevaisuus on kyllin tietymätön askarruttaakseen -mielikuvitustani. Mutta varsinkin tahdon — —» - -»Sinä», sanoi tri Yavitch, »olet aivan tavallinen liberaali eikä -sinulla ole kaukaisintakaan aavistusta siitä, mitä tahdot. Minä, joka -olen kumousmies, tiedän tarkalleen, mitä tahdon — — — ja tällä hetkellä -tahdon saada drinkin.» - - -6. - - -Zenithissä neuvottelivat tällä hetkellä Jake Offutt, poliitikko, ja -Henry T. Thompson. Offutt sanoi: »Meidän on saatava tuhma vävynne -Babbitt siihen hommaan. Hän on niitä isänmaallisia ukkeleita. Kun -hän ottaa käsiinsä jonkin kiinteimistön sakin laskuun, niin hän saa -asian näyttämään siltä, kuin olisimme kuolla rakkaudesta rakastettuun -kansaan, ja minä haluan todellakin ostaa arvossapidetyn aseman — -kohtuullisella hinnalla. Minä vain mietin, kauanko tämä mahtaa käydä -laatuun, Hank. Me olemme turvassa niin kauan kuin kiltit pikkupojat, -kuten George Babbitt ja kaikki kunnon työnjohtajat, uskovat, että te -ja minä olemme innokkaan isänmaallisia. Tässä hommassa on tosiaan -kunniallisella poliitikolla aika hyvä saalis tiedossa, Hank, kokonainen -kaupunki, joka ahertaa hankkiakseen meille sikareja ja paistettuja -kananpoikia ja miestä väkevämpää ja joka nousee meidän lippuamme -vastaan raivostuneena, silmittömästi raivostuneena, heti kun joku -semmoinen räyhääjä kuin Seneca Doane tulee penkomaan peliä! Vakavasti -puhuen, Hank, minunkaltaiseni ovela kettu häpeisi, ellei hän lypsäisi -sellaista karjaa, joka suorastaan tulee ja mylvimällä sitä pyytää! -Mutta Raitiotieyhtiö ei voi suorittaa kaappauksiansa niin hienosti kuin -sillä oli tapana. Minä mietin, milloin — — — Hank, toivoakseni voimme -keksiä jonkin keinon karkoittaaksemme sen Seneca Doanen kaupungista. -Näes, kysymys on: hän taikka me!» - -Zenithissä makasi tällä hetkellä kolmesataaneljä- tai --viisikymmentätuhatta Tavallista Ihmistä vuoteissaan ja nukkui, -valtavana läpinäkymättömänä varjona. Köyhäinkorttelissa toisella puolen -rautatietä eräs nuori mies, joka oli ollut työttömänä puoli vuotta, -väänsi nyt kaasuhanaa ja tappoi itsensä ja vaimonsa. - -Tällä hetkellä Lloyd Mallam, runoilija, Hafizin Kirjakaupan omistaja, -kirjoitti valmiiksi rondoa, joka kuvasi, kuinka hauskaa elämä kesken -taisteluita oli ollut keskiajan Firenzessä ja kuinka ikävää ja -yksitoikkoista se oli niin proosallisessa kaupungissa kuin Zenith. - -Ja tällä hetkellä kääntyi George F. Babbitt raskaasti sängyssään — -ja tämä viimeinen kääntyminen merkitsi, että hän oli saanut kyliänsä -huolestuttavasta nukkumispuuhasta ja todella nukkui. - -Hän oli heti ihmeellisessä untenmaassa. Hän oli jossakin vierasten -ihmisten joukossa, jotka nauroivat hänelle. Hän hiipi pois, juoksi -pitkin yöpimeän puutarhan käytäviä, ja veräjällä odotti unitytti. -Tämän rakas, levollinen käsi silitti hänen poskeansa. Hän oli jalo ja -viisas ja rakastettu; lämmintä norsunluuta olivat tytön käsivarret, ja -vaarallisten nummien takana kimmelsi ihana meri. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - - -1. - -Suuret tapahtumat Babbittin elämässä olivat salainen etuoikeuden -hankkiminen kiinteistöjen ostamiseen Lintonissa eräiden raitiotieyhtiön -virkamiesten laskuun ennen julkista tiedoksiantoa, että Linton-kadun -raitiolinjaa pitennettäisiin, ja eräät päivälliskutsut, jotka olivat, -kuten hän riemuiten kertoi vaimollensa, »oikeat hienostonpidot, -vieläpä kerrassaan oikea semmoinen korkeamman tyylin tilaisuus, jossa -oli kaupungin terävimmät päät ja hienoimmat naiset». — Se oli niin -kiintoisa tapaus, että hän melkein unohti aikomuksensa matkustaa -Maineen Paul Rieslingin kanssa. - -Babbitt, vaikka olikin Catawban kylässä syntynyt, oli kohonnut sille -yhteiskunnalliselle suurkaupunkitasolle, jolla isäntä voi tarjota -päivälliset noin neljälle hengelle suunnittelematta sitä enempää kuin -päivän pari ennakolta. Mutta päivälliset kahdelletoista hengelle -kukkakaupasta hankittavine kukkineen ja kaikkine kristalleineen -antoivat Babbitteillekin päänvaivaa. - -Kaksi viikkoa he tutkivat ja pohtivat vieraslistaa. - -Babbitt ihmetteli: »Luonnollisestihan me olemme tiptop itse, mutta -kuitenkin, ajattele, että voimme kutsua niin kuuluisan runoilijan -kuin Chum Frinkin, miehen, joka vain noin yhdestä runosta päivässä ja -muutamista ilmoituksista haravoi viisitoistatuhatta dollaria vuodessa!» - -»Niin, ja Howard Littlefieldin. Tiedätkö, pari iltaa sitten kertoi -Eunice, että hänen pappansa puhuu kolmea kieltä», sanoi mrs. Babbitt. - -»Pyh! Se ei ole mitään! Sen minäkin teen — amerikkaa, pesäpalloa ja -pokeria!» - -»Minusta ei ole hienoa laskea leikkiä sellaisesta asiasta. Ajattele, -kuinka ihmeellistä mahtaa olla osata kolmea kieltä, ja miten paljon -siitä on hyötyä ja — — Ja kuinka me semmoisten ihmisten seuraan -saatamme kutsua Orville Jonekset, sitä minä en käsitä.» - -»Ei, kuule, Orville on hemmetin terhakka mies!» - -»Niin, sen tiedän, mutta — — — Pesulaitos!» - -»Minä myönnän, että pesulaitos haiskahtaa toisenlaiselta kuin runous -tai kiinteistöjen välitys, mutta se on yhdentekevää. Orvy on hemmetin -terävä. Oletko koskaan puhunut hänen kanssaan puutarhanhoidosta? -Kultaseni, se mies voi sanoa sinulle jok'ainoan puun nimen ja -muutamista vielä niiden kreikkalaiset ja latinalaisetkin nimet! -Sitäpaitsi me olemme Joneksille päivällisen velkaa. Ja sitten, hornan -hovissa, täytyyhän meillä olla muutamia moukkiakin kuuntelijoina, kun -semmoinen sikermä puhetaitureita kuin Frink ja Littlefield näyttää -kykyään.» - -»Niin, kuule, minä olin juuri ajatellut puhua siitä asiasta — minun -mielestäni pitäisi sinun isäntänä todellakin pysytellä hiukan syrjässä -ja kuunnella ja antaa vieraillesikin tilaisuutta puhua silloin tällöin.» - -»Ohoo, vai niin, jaa, niinkö sinä meinaat! Tietysti! Minä koko ajan -mukamaste, minä! Ja minä olen vain liikemies, minä — niin tietysti — -minä en ole filosofian tohtori niin kuin Littlefield enkä runoilija, -eikä minulla ole mitään sanottavaa! No, kuulepas kuitenkin; juuri -pari päivää sitten tuli sinun ihailemasi Chum Frink minun luokseni -kerhossa ja pyysi saada tietää, mitä ajattelin Springfieldin koulun -obligatiolainasta. Ja kuka sen hänelle sanoi? Juuripa minä! Usko pois, -minä sen tein! Minun vähäpätöisyyteni! Saat uskoa, että minä sen tein. -Hän tuli kysymään minulta, ja minä tein hänelle tarkan selon siitä! Sen -saat uskoa! Ja hän oli hemmetin iloinen saadessaan kuunnella valmista, -ja — — — Minun velvollisuuteni isäntänä! - -»Kyllä minä luulen tuntevani isännän velvollisuuteni, ja usko pois — — —» - -Orville Jonekset kutsuttiin. - - -2. - -Aamulla ennen päivälliskutsuja oli mrs. Babbitt rasittava. - -»Nyt, George, täytyy minun voida luottaa siihen, että tulet ajoissa -kotiin tänä iltana. Muista, että sinun täytyy pukeutua.» - -»Hmmm. Minä näen _Advocatesta_, että presbyterianisen kirkon Pääkokous -on päättänyt luopua Kansainvälisestä Kirkkoliikkeestä. Se — —» - -»George! Kuulitko, mitä sanoin? Sinun täytyy tulla aikaisin kotiin -pukeutuaksesi illalla.» - -»Pukeutuakseni? Eikä helvetissä! Minä olen puettu! Luuletko sinä, että -minä menen konttoriin alusvaatteissani?» - -»Minä toivoisin, ettet puhuisi säädyttömästi lasten kuullen! Ja sinun -täytyy pukea smoking yllesi!» - -»Sinä tarkoitat kai smokeriani. Saat uskoa, että kaikista -heikkarinmoisista, maanmahdottomista kidutuskappaleista, joita koskaan -on keksitty — —» - -Kolme minuuttia myöhemmin, kun Babbitt oli ynissyt »No niin, enpä tiedä -puenko vai enkö» tavalla, joka osoitti, että hän aikoi sen tehdä, -jatkettiin keskustelua. - -»Ja sitten, George, et saa unohtaa poiketa kotimatkalla Vecchiaan -noutamaan jäätelöä. Heidän vaununsa on rikki enkä minä uskalla antaa -heidän lähettää sitä — — —» - -»Joo! Sinä sanoit sen minulle ennen aamiaista!» - -»Niin, mutta et saa unohtaa sitä. Minä saan tehdä työtä puolikuoliaaksi -koko päivän opettaakseni tyttöä, jonka tulee auttaa tarjoilussa — —» - -»No, se nyt kumminkin on joutavaa, eri avun ottaminen ruokaa varten. -Matilda voisi täydellisesti — —» - -»— — ja minun täytyy mennä ostamaan kukat ja järjestää ne ja sijoittaa -ja hankkia suolamantelit ja katsoa kananpoikia ja järjestää lasten -illallinen yläkerrassa ja — — — Minun täytyy yksinkertaisesti voida -luottaa siihen, että sinä ajat Vecchiaan ja noudat jäätelön.» - -»Jaaaaa_a_! Hemmetissä, minä tuon sen!» - -»Ja sinun on vain mentävä sisään ja sanottava, että olet tullut -noutamaan jäätelön, jonka mrs. Babbitt tilasi eilen puhelimessa, ja se -on valmiina sinua odottamassa.» - -Kello puoli yksitoista soitti mrs. Babbitt hänelle, ettei hän vain -unohtaisi jäätelön noutamista Vecchialta. - -Silloin pälkähti hänen päähänsä äkkiä kamala ajatus. Hän ajatteli, -tokko Floral Heights-päivälliset tosiaan mahtoivat olla kaiken sen -vietävän vaivannäön arvoisia, minkä ne aiheuttivat. Mutta hän katui -herjaustaan jännittävässä askartelussaan ostaakseen cocktaileihin -tarvittavia aineksia. - -Näin tapahtui pirtuhankinta vanhurskauden ja kiellon valtakautena: - -Hän ajoi keskikaupungin suorilta, suorakulmaisilta kaduilta Vanhan -kaupungin kiemurteleville takakaduille — epäsäännöllisiin kortteleihin, -jotka ovat täynnä likaisia varastohuoneita, ja sieltä edelleen -laitakaupungille, joka aikanaan oli ollut kaunis hedelmäpuutarha, -mutta nyt oli halpojen hotellien ja bordellien ryteikkö. Jännittäviä -väreitä tuntui selkäpiissä ja vatsaontelossa, ja hän katsoi jokaista -poliisikonstaapelia niin hartaan viattomana kuin mies, joka rakastaa -lakia ja ihailee voimaa ja haluaisi jäädä leikkimään heidän kanssaan. -Hän pysäytti autonsa korttelin päähän Healy Hansonin kapakasta ja -mutisi huolestuneena: »Peijakas, jos joku nyt näkisi minut, niin ne -varmaankin luulisivat, että minä olen täällä asioissa.» - -Hän astui huoneistoon, joka oli omituisen samankaltainen kuin entinen, -ei-kieltolain ajan kapakka, pitkä, tahrainen tiski, sahajauhoja edessä -ja himmennyt peili takana, honkapöytä, jonka ääressä eräs likainen ukko -uneksi edessään lasi, jossa oli jotakin whiskyltä näyttävää, ja tiskin -ääressä kaksi miestä, jotka joivat jotakin oluennäköistä ja tekivät -sen vaikutuksen kuin siinä olisi ollut iso väkijoukko, niinkuin kaksi -miestä baarissa aina tekee. Baarimestari, pitkä, kalpea ruotsalainen, -timantti sinervässä kaulahuivissaan, tuijotti Babbittia, kun tämä -oikopäätä kiipesi tiskille ja kuiskasi: »Minä olisin, tuota — — Eräs -Hansonin tuttava neuvoi minua tänne. Minä olisin halunnut vähän giniä.» - -Baarimestari katsoi häneen kuin pahastunut piispa. »Te olette tullut -väärään paikkaan, ystäväni. Me myömme vain alkoholittomia juomia -täällä.» Hän puhdisti tiskiä rievulla, joka itse olisi kaivannut hiukan -puhdistamista, ja tirkisti käsivartensa yli hangatessaan. - -Vanha uneksija pöydän ääressä huusi rukoilevasti baarimestarille: -»Oskar sinä, kuulehan vähän!» - -Oskar ei kuullut. - -»Häh, Oskar, kuulitko sinä, etkö kuule mitä minä sanon? Kuuletko sinä?» - -Tyhjäntoimittajan ränstynyt ja lääpystävä ääni, oluen miellyttävä -tuoksu herätti Babbittissa omituisen hiukaisevan tunteen. Baarimestari -meni nyrpeän näköisenä tiskin ääressä istuvia miehiä kohti. Babbitt -seurasi perässä, varovasti kuin kissa ja sanoi pyytelevästi: »Kuulkaa, -Oskar, minä tahtoisin puhutella mr. Hansonia.» - -»Mitä te hänestä tahdotte?» - -»Tahtoisin vain puhua hänen kanssaan. Tässä on käyntikorttini.» - -Se oli hieno kortti, kivipainossa tehty kortti, mustinta mustaa ja -punaisinta punaista oleva kortti, joka julisti, että mr. Babbitt -harjoitti Myyntiä, Vakuutusta, Vuokrausta. Baarimestari piti sitä kuin -se olisi painanut viisi kiloa ja luki sitä kuin se olisi ollut sata -sanaa pitkä. Hän ei astunut alas piispankorkeudestaan, vaan murisi: -»Minä katson, onko hän lähettyvillä.» - -Sisäpuolisesta huoneesta tuli hänen mukanaan kauhean vanha nuori -mies, hiljainen nuori mies, jolla oli terävä katse, raakasilkkipaita, -napittomat ruudulliset liivit ja kellervänruskeat housut — mr. Healy -Hanson. Mr. Hanson lausui vain »Jaha?», mutta hänen hellittämättömät -ja halveksivat silmänsä tutkivat Babbittin sielua, eikä hän näyttänyt -vähääkään kunnioittavan tulijan uutta tummanharmaata pukua, josta tämä -(kuten hän tunnusti jokaiselle Atleettikerhon jäsenelle) oli maksanut -sataviisikolmatta dollaria. - -»Hauskaa tehdä tuttavuuttanne, mr. Hanson. Tuota, hm — — — Minä olen -George Babbitt, Babbitt-Thompsonin välitysliikkeestä. Minä olen hyvin -hyvä ystävä Jake Offuttin kanssa.» - -»Vai niin. Entä sitten?» - -»Tuota, hm, minulla on päivälliskutsut, ja Jake sanoi minulle, että -te voisitte hankkia minulle vähän giniä.» Pelästyneenä, alamaisena, -kun Hansonin silmien ilme kävi kärsimättömäksi: »Tehän voitte soittaa -Jakelle minusta, jos tahdotte.» - -Hanson vastasi nyökkäämällä päätään sisemmän huoneen ovea kohti ja -saapasti pois. Babbitt hiipi melodraamallisesti kamariin, jossa -oli neljä pyöreää pöytää, yksitoista tuolia, olutpanimoluettelo ja -epäilyttävä haju. Hän odotti. Kolme kertaa hän näki Healy Hansonin -kulkevan huoneen läpi hyräillen, kädet taskussa, hänestä välittämättä. - -Tällöin oli Babbitt jo luopunut aamulla tekemästään varmasta -päätöksestä: »Minä en maksa senttiäkään enempää kuin seitsemän dollaria -litrasta», ja päätellyt »Voinhan maksaa kymmenen». Kun Hanson seuraavan -kerran näytti väsyneen naamansa, puhutteli Babbitt häntä: »Saitteko -asian kuntoon?» Hanson rypisti kulmakarvojansa ja murisi: »Silmänräpäys -— Herran tähden — vain silmänräpäys!» Yhä nöyrempänä jatkoi Babbitt -odottamista, kunnes Hanson todella ilmestyi jälleen, litra giniä — mitä -lieventävällä nimellä sanotaan litraksi — ylenkatseellisissa, pitkissä -valkoisissa käsissään. - -»Kaksitoista kovaa», ilmoitti hän. - -»Jaa — mutta, hm, kuulkaas nyt, hm, hovimestari, Jake arveli, että te -voisitte toimittaa tämän minulle kahdeksalla tai yhdeksällä pullon.» - -»Eei. Kaksitoista. Tämä on oikeaa tavaraa, Kanadasta kehvellettyä. -Ei mitään vientipirtua, jossa on pisara katajanmarjamehua», sanoi -kunnon kauppias arvokkaasti. »Kaksitoista kolikkoa — jos niin on, että -haluatte. Te ymmärrätte, minähän teen tämän vain Jaken ystävänä.» - -»Aivan niin. Tietysti. Minä ymmärrän.» Babbitt ojensi kiitollisena -esiin kaksitoista dollaria. Hän tunsi jonkinlaista arvonsa nousua -kosketuksesta suurmiehen kanssa, kun Hanson haukotteli, pisti setelit -laskematta räikeäväristen liiviensä taskuun ja saapasti pois. - -Hän tunsi miellyttävää väristystä piilottaessaan ginpullon takkinsa -alle ja samoin kätkiessään sen pulpettiinsa. Koko iltapäivän hän -myhäili ja hyräili ja naureskeli sitä, että saattoi »antaa pojille -oikean napauksen illalla». Hän oli tosiaan niin innoissaan, että -hänellä oli vain yhden korttelin matka kotiansa, kun hän muisti -vaimonsa pyynnön, Vecchialta noudettavan jäätelön. Hän sanoi: »Saakeli -— — —» ja ajoi takaisin. - -Vecchia ei ollut mikä hyvänsä ravintolanisäntiä, hän oli Zenithin -Ravintolanisäntä. Useimmat ensitanssiaiset tapahtuivat Maison -Vecchian valkoisessa tanssisalissa; kaikissa hienoissa teekutsuissa -tunsivat vieraat Vecchian viisi sandwich-lajia ja Vecchian seitsemän -leivoslajia, ja kaikki todella tyylikkäät päivälliset päättyivät, kuin -loppusoittoon, Vecchian napolilaiseen vaniljajäätelöön, jota tarjottiin -kolmessa luotettavassa muodossa — melooninmuodossa, pyöreässä -tortunmuodossa ja tiiliskivenmuodossa. - -Vecchian myymälässä oli vaaleansininen seinälaudoitus, -kipsiruusukoristeet, tarjoilijattaret koruompeleisin esiliinoin -ja lasihyllyt täynnä »suudelmia» ja kaikkia hienouksia, mitä -munavalkuaisesta ikinä voi valmistaa. Babbitt tunsi itsensä paksuksi -ja kömpelöksi kaiken tämän ammattisirouden keskessä seistessään -odottamassa jäätelöä, ja kun eräs tyttö virnisteli hänelle, tunsi hän -kuin pistosta niskassaan. Hän ajoi kotiin ärtyisän mielialan vallassa. -Ensimmäinen sana, minkä hän kuuli, oli hänen vaimonsa kiihtynyt: - -»George, _muistitko_ käydä Vecchiasta noutamassa jäätelön?» - -»Kuule nyt, kultaseni, onko minulla tapana koskaan unohtaa asioita?» - -»On! Usein!» - -»Ei, kuule, se tapahtuu tavattoman harvoin, ja onhan tosiaan -väsyttävää, kun juuri tulen tuommoisesta tahraisesta teepaikasta kuin -Vecchia ja olen saanut seistä töllistelemässä puolialastomia tyttöjä, -jotka ovat maalatut kuin olisivat kuusikymmenvuotiaita ja ahtavat -itseensä kaikkinaista törkyä, joka täydellisesti tärvelee heidän -vatsansa — — —» - -»Niin, sinua on tosiaan sääli! Minä olen huomannut, kuinka inhoittavaa -sinusta on katsella kauniita tyttöjä!» - -Babbittille selvisi äkkiä, että hänen vaimollaan oli liian kiire -tunteakseen mitään vaikutusta siitä siveellisestä suuttumuksesta, -jolla miessuku hallitsee maailmaa, ja hän suori itsensä nöyrästi -makuukamariin muuttamaan pukua. Hän näki vilahduksen kirkastetusta -ruokasalista, kristalleja, kynttilöitä, häikäisevän pöytäliinan, -pitsejä, hopeaa, ruusuja. Sydän täynnä sitä vavistusta, jonka niin -vakava toimitus kuin päivälliskutsut luonnollisesti aiheuttaa, hän -voitti kiusauksen käyttää poimullista smokingpaitaansa neljättä -kertaa, otti esiin ihan puhtaan, kiinnitti mustan rusetin kauluksen -ympärille ja hieroi kiiltonahkakenkiänsä nenäliinalla. Hän katseli -tyytyväisenä hopeisten paidannappiensa granaatteja. Hän silitti ja -taputti nilkkojansa, jotka silkkisukkien avulla olivat muutetut -George Babbittin tukevista koivista niinsanotun Kerhomiehen siroiksi -jäseniksi. Hän seisoi peilin edessä katsellen hyvinkeveltyvää -smokingiansa, hienoja kolmivärisiä housujansa ja mutisi lyyrillisessä -innostuksessa: »Hemmetissä, minä en ole niinkään hassun näköinen. Minä -en tosiaan näytä vähääkään Catawban-malliselta. Jos kotipaikan moukat -näkisivät minut näissä purjeissa, niin menisi niiltä vainkin silmät -selälleen!» - -Hän marssi majesteetillisesti alas sekoittamaan cocktaileja. -Hakatessaan jäätä, puristellessaan sitruunoita ja kerätessään valtavan -kasan laseja, pulloja ja lusikoita tarjoiluhuoneen tiskipöydälle hän -tunsi itsensä yhtä arvovaltaiseksi kuin baarimestari Healy Hansonin -kapakassa. Mrs. Babbitt sanoi tosin hänen olevan tiellä, ja Matilda ja -aputyttö livahtelivat hänen ohitseen, kyhnäsivät häntä ja huusivat: -»Olkaa hyvä ja avatkaa ovi!» kulkiessaan läpi tarjottimia kantaen, -mutta tänä ylevänä hetkenä hän ei kiinnittänyt heihin huomiota. - -Paitsi uutta ginpulloa kuului hänen kellariinsa puoli pulloa -Bourbon-whiskyä, neljännes italialaista vermuuttia ja noin sata tippaa -pomeranssibitteriä. Hänellä ei ollut varsinaista cocktailheilutinta. -Heilutin olisi ollut kevytmielisyyden todistus, juomarin tunnusmerkki, -ja Babbitt inhosi joutumista juomarin maineeseen vielä enemmän kuin -rakasti ryyppyä. Hän sekoitti kaatamalla astiasta toiseen, hän kaateli -ylvään arvokkaasti, pitäen keittopullojaan voimakkaan sähköllekin -päällä, hänen naamansa hehkui, paidanrinnus hohti valkoiselta, ja -tiskipöydän vastakiilloitettu kupari loisti kullanpunaisena. - -Hän maistoi pyhää nestettä. »Sittenhän on saakeli, jos ei tämä ole -melkein oikeaa, hienoa, vanhaa cocktailia! Eräänlaista Bronxia ja -hiukan Manhattania. Ummmm. Halloo, Myra, haluatko pienen pisaran, -ennenkuin vieraat tulevat?» - -Mrs. Babbitt, esiliina harmaan hopeapitsisen päivällispuvun yllä, -meni saliin, siirsi jokaista lasia neljännestuuman verran, riensi -takaisin, järkähtämätön päättäväisyyden ilme kasvoissaan, loi häneen -ilkeämielisen katseen ja ärähti: »En totisesti!» - -»Vai ei rouva», vastasi Babbitt huolettomalla, leikkisällä äänellä, -»mutta herra luullakseni kyllä tahtoo». - -Cocktail täytti hänen mielensä hurjalla ilolla, jonka takana hän -tunsi arveluttavaa halua — kiitää huikeaa menoa autolla, suudella -tyttöjä, laulaa, olla sukkela. Hän koetti saavuttaa takaisin menetetyn -arvokkaisuutensa julistamalla Matildalle: - -»Minä aion panna tämän cocktailkannun jääkaappiin. Mutta älkää millään -muotoa sitä kaatako!» - -»Ei toki.» - -»Olkaa kaikin mokomin varovainen. Älkää vain menkö panemaan mitään -tänne ylähyllylle.» - -»En toki.» - -»Kaikin m —.» Hän oli huumaantunut Hänen äänensä oli ontto ja -kaukainen. »Hm!» Hän komensi ponnekkaasti: »Olkaa kaikin mokomin -varovainen», ja siirtyi seurusteluhuoneen turvalliseen satamaan. -Hän mietti, voisiko saada houkutelluksi »sellaisia jukuripäitä kuin -Myra ja Littlefieldit lähtemään jonnekin ulos jälkeenpäin ilakoimaan -ja yrittämään saada vähän lisää makuvaaria». Hän huomasi itsessään -laiminlyötyjä taipumuksia paheellisuuteen. - -Kun vieraat olivat saapuneet, sekin välttämätön pari, jota toiset -odottivat väkinäisen rakastettavasi, oli suuri harmaa tyhjyys seurannut -ruusuista huumausta Babbittin päässä, ja hänen täytyi pakottaa itseänsä -aikaansaadakseen niitä meluisia tervetulotervehdyksiä, jotka kuuluivat -asiaan isännän puolelta Floral Heightsissä. - -Vieraat olivat Howard Littlefield, filosofian tohtori, joka toimi -Raitiotieyhtiön sanomalehtitoimistona ja varusti heitä lohdullisilla -talousteorioilla; Vergil Gunch, hiilikauppias, yhtä mahtava »Hirvissä» -kuin Propagandakerhossa; Eddie Swanson, joka oli Javelin-automobiilien -asiamies ja asui vastapäätä; ja Orville Jones, joka omisti pesulaitos -Valkoliljan, jota täydellä syyllä sanomalehti-ilmoituksissa kehuttiin, -että se oli »suurin, pontevin, pulskin pesulaitos Zenithissä». Mutta -hienoin heistä kaikista oli tietenkin T. Cholmondeley Frink, joka -ei kirjoittanut ainoastaan »Runonpätkiä», jotka, painettuina joka -päivä seitsemäänseitsemättä johtavaan lehteen, hankkivat hänelle ehkä -suuremman lukijakunnan kuin millään runoilijalla maailmassa oli ollut, -vaan oli myöskin optimistinen luennoitsija ja »Iskevien Ilmoitusten» -luoja. Spekulatiivisesta filosofiastaan ja korkeasta moraalistaan -huolimatta olivat hänen värssynsä humoristisia ja helppotajuisia -kenelle kaksitoistavuotiaalle lapselle tahansa; ja ylimääräisen -erikoisuuden saivat ne vielä siitä, että niitä ei ladottu värssyiksi, -vaan proosan muotoon. Mr. Frink oli tunnettu valtamerenrannalta -toiselle nimellä »Chum». - -Heidän mukanaan seurasi kuusi rouvaa, enemmän tai vähemmän — sitä oli -vaikea sanoa näin aikaisin illalla, he kun ensi katsannolta näyttivät -kaikki samanlaisilta ja sanoivat: »Ah, kuinka tämä oli hauskaa!» samaan -päättäväisen vilkkaaseen sävyyn. Pintapuolisesta katsojasta näyttivät -miehet vähemmän toistensa näköisiltä: Littlefield, ulkoilmankoulumies, -pitkä, hevosnaamainen; Chum Frink, pieni hintelä, pehmyttukkainen -herra, joka korosti runoilija-ammattiansa pitämällä rilleissään -silkkipunosta; leveäharteinen Vergil Gunch, musta, karhea tukka suoraan -ylös suittuna; Eddie Swanson, kalju ja meluisa nuori mies, joka -osoitti siroudentuntemustaan lasinappisilla silkkibrokadiliiveillänsä; -Orville Jones, mies, joka oli vakiintuneen näköinen, lyhyt ja paksu, -ei mitenkään erikoisen merkillinen, ja jolla oli hampunväriset -hammasharjaviikset. Kuitenkin olivat he kaikki niin hyvinvoipia ja -puhtaita, kaikki luikkasivat: »Terve, George!» niin voimakkaasti, että -he tuntuivat olevan toistensa sukua, ja omituista on, että mitä enemmän -oppi tuntemaan naisia, sitä vähemmän yhtäläisiltä he alkoivat tuntua, -mutta kuta enemmän oli yhdessä miesten kanssa, sitä yhtäläisemmiltä -tuntuivat heidän urheat tyyppinsä. - -Cocktailien juonti oli yhtä pyhä juhlatoimitus kuin niiden -valmistaminen. Seura odotti, levottomana, toivehikkaana, sopi -teennäisellä äänellä siitä, että ilma oli ollut koko lämmin ja hiukan -viileä, mutta yhä vieläkään ei Babbitt puhunut mitään drinkeistä. He -tulivat alakuloisiksi. Mutta kun myöhästynyt pari (Swansonit) oli -saapunut, sanoi Babbitt merkitsevästi: »No, ystäväni, luuletteko -voivanne sietää hiukan lakien rikkomista?» - -He katsoivat Chum Frinkiin, tunnustettuun sanataituriin. Frink veti -rillipunostaan kuin kellonvieteriä ja sanoi niinkuin tapa oli: - -»Usko pois, George: minä olen lainkuuliainen mies, mutta Verg Gunch -on kuulemma suuri rosvo, ja hänhän on isompi kuin minä, joten en osaa -lainkaan ajatella, mitä tekisin, jos hän koettaisi pakottaa minua -johonkin rikolliseen!» - -Gunch intti: »Odotahan, niin minä koetan — — — » Mutta Frink kohotti -kättään ja jatkoi: »Jos siis sinä ja Verg välttämättä vaaditte, niin -asetan autoni väärälle puolelle katua, sillä oletan sinun tietenkin -tarkoittavan sitä rikosta.» - -Naurettiin. Mrs. Jones vakuutti: »Mr. Frink on tosiaan lystikäs. -Ihanhan häntä voisi luulla viattomaksi.» - -Babbitt huusi: »Mistäs sen arvasitkin, Chum? Mutta odottakaahan vain -kaikki, niin minä menen noutamaan — autojen avaimet!» Hilpeyden -hälinässä hän kantoi sisään loistavan lupauksen, valtaisen tarjottimen -monine laseineen, kimmeltävä keltainen juoma lasikannussa keskellä. -Miehet hohottivat: »Katsos pahusta!» ja »Tuo se mahtaa olla poikaa!» -ja »Laske minut likelle!» Mutta Chum Frink, matkustanut mies eikä -pettymyksiin tottumaton, sai päähänsä ajatuksen, että se ehkä oli vain -hedelmämehua, seassa hiukan vientipirtua. Hän näytti huolestuneelta, -kun Babbitt, innokkaana märkien almujen antajana ojensi lasia, mutta -kun hän maistoi sitä, vihelsi hän: »Oi ihminen, anna minun jatkaa -unelmaa! Tämä ei ole totta, mutta älä herätä minua! Anna minun vain -nähdä unta!» - -Kahta tuntia ennen Frink oli saanut valmiiksi lyyrillisen -sanomalehtirunon, joka alkoi näin: - - »_Minä istuin syvissä mietteissäin, revin tukkaani ja huokasin näin: - 'Ah, hulluja niitä vieläkin on, jotka tahtovat jälleen turmiohan, - kun soisivat pystyyn kapakan, tuon sielun ja tarmon surmaajan!» Sen - myrkkyryyppyjä kaipaa en, kun nautin riemusta keväimen, joka luo, kuin - lapsen, kirkkahaks minun sieluni, pahasta vapahaks_!'» - -Babbitt joi muiden mukana; hänen satunnainen synkkyytensä oli -haihtunut; hänen mielestään nämä miehet olivat maailman parhaita, hän -olisi tahtonut antaa heille tuhat cocktailia. - -»Arveletteko sietävänne vielä yhden?» huusi hän. Naiset torjuivat -naureskellen, mutta miehet sanoivat — harjaantuneeseen, jalomieliseen, -hauskaan sävyyn, mutta ahnain katsein: »No niin, enhän tahdo, että -loukkaannut minuun, Georgie — — —» - -»Täältä tulee vielä pieni ylimääräinen pisara itsekullekin», ja -itsekukin vastasi: »Purista karahvia, George, purista sitä!» - -Kun kannu oli toivottoman tyhjä, seisoivat he keskustellen -kieltolaista. Miehet keinuskelivat kantapäillään, pistivät kädet -housuntaskuihin ja esittivät mielipiteitään osoittaen sitä kopisevaa -syvämielisyyttä, joka on ominaista hyvinvoivalle miehelle hänen -toistellessaan perinpohjin puituja väitteitä asiasta, josta hänellä ei -ole pienintäkään aavistusta. - -»Jos minä saan sanoa», sanoi Vergil Gunch, »niin minun käsitykseni -mukaan, ja minä voin puhua kuin kirja, sillä minä olen kuullut monia -tohtoreita ja herroja, joiden pitäisi se tietää, minun käsitykseni -mukaan on hyvä asia, että päästään kapakoista, mutta ihmisten pitäisi -sentään saada olutta ja keveitä viinejä.» - -Howard Littlefield huomautti: »Ihmiset yleensä eivät huomaa, että on -vaarallista loukata persoonallista vapautta. Mainitsen esimerkin: -Baierin — luullakseni se oli Baierin — niin, niin oli, Baierin kuningas -antoi 1862, maaliskuussa 1862, julistuksen, ettei karja saa käydä -laitumella valtion maalla. Maalaisväestö oli nurkumatta alistunut -raskaisiin verotaakkoihin, mutta kun tämä julistus annettiin, teki -se kapinan. Ehkä se oli sittenkin Saksissa. Mutta se osoittaa joka -tapauksessa, kuinka vaarallista on kajota persoonalliseen vapauteen.» - -»Joo, se on oikein — kenelläkään ei ole oikeutta kajota persoonalliseen -vapauteen», sanoi Orville Jones. - -»Mutta ei sentään tule unohtaa, että kielto on sangen hyvä -työväenluokalle. Estää sitä tuhlaamasta rahojansa ja heikentämästä -työkykyään», sanoi Vergil Gunch. - -»Se on kyllä totta. Mutta vika on pakkokeinoissa», väitti Howard -Littlefield. »Kongressi ei keksinyt oikeaa järjestelmää. Jos asia olisi -ollut minun määrättävissäni, olisin järjestänyt sen niin, että juomarit -olisivat saaneet vastakirjoja, ja sitten olisimme pitäneet huolta -avuttomasta työmiehestä — estäneet häntä juomasta — emmekä kuitenkaan -olisi loukanneet vertaistemme oikeuksia ja persoonallista vapautta.» - -He nyökkäsivät, katsoivat ihaillen toisiinsa ja sanoivat vahvistavasti -»Se on oikein, se olisi tehnyt säväyksen.» - -»Minua huolestuttaa se, että useimmat niistä vekkuleista rupeavat -käyttämään kokaiinia», huokasi Eddie Swanson. - -He nyökkäsivät vielä vakuuttavammin ja sorisivat: - -»Se on totta. Se vaara on aina olemassa.» - -Chum Frink selitteli: »Kuulkaa, minä sain tässä eräänä päivänä mainion -reseptin, miten valmistetaan kotipanoista olutta, otetaan — — —» - -Gunch keskeytti hänet: »Odota! Anna minun sanoa omani!» Littlefield -hirnui: »Olutta! Heikkari! On vain annettava ciderin käydä!» Jones -puuttui puheeseen: »Minulla on semmoinen resepti, joka kelpaa!» Swanson -rukoili: »Oi, kuulkaa, antakaa minun kertoa tarina — — —» Mutta Frink -jatkoi päättävästi: - -»Otetaan ja kootaan herneenpalkoja ja kaadetaan viisikolmatta litraa -vettä viiteenneljättä litraan herneenpalkoja ja keitetään seos, kunnes -— —» - -Mrs. Babbitt kääntyi heidän puoleensa vetoavan kohteliaasti —Chum Frink -riensi selittämään loppuun mainiota olutreseptiänsä ja emäntä sanoi -iloisesti: »Päivällinen on valmis.» - -Herroilla oli pientä ystävällistä kinaa, kuka menisi sisään viimeisenä, -ja heidän mennessään hallin läpi ruokasaliin sai Vergil Gunch kaikki -nauramaan luikkaamalla: »Jos en minä saa istua Myra Babbittin vieressä -ja pitää hänen kädestään kiinni pöydän alla, niin en halua olla mukana -— silloin minä menen kotia.» Salissa he sitten seisoivat neuvottomina, -kunnes mrs. Babbitt hermostuneesti sanoi: »Antakaa kun katson — — Oo, -minä olin tosin aikonut hankkia kauniita käsinmaalattuja kortteja, -mutta — — Oo, niin; Mr. Frink, Teidän paikkanne on täällä!» - -Päivällinen oli kaikkein parhaaseen naislehtityyliin, ja -salaatti tarjottiin ontoissa omenissa, ja kaikki, voittamatonta -kananpoikapaistia lukuunottamatta, oli jonkin muun näköistä. - -Tavallisesti oli herrojen vaikea päästä puheen alkuun naisten kanssa; -flirtti oli tuntematon taito Floral Heightsissä, ja konttori- ja -keittiöalojen välillä ei ollut kosketuskohtia. Mutta cocktailien -vaikutuksesta kävi keskustelu valtavaksi. Jokaisella herroista oli -vielä paljon tärkeää sanomista kieltolaista, ja nyt, kun kukin oli -saanut uskollisen kuulijan pöytänaisestaan, puhkesi hän: - -»Minä olen löytänyt paikan, mistä saan ostaa niin paljon pirtua kuin -haluan kahdeksasta dollarista litran — —» - -»Luitteko siitä miehestä, joka meni maksamaan tuhat dollaria kymmenestä -laatikosta whiskyä, jonka huomattiin olevan silkkaa vettä? Mies kuuluu -seisseen eräässä kadunkulmassa, ja niin tulee hänen luokseen toinen ja -sanoo — — —» - -»Väitetään että Detroitin luona tuo pirtua maahan kokonainen laivasto — -— —». - -»Minä olen aina sanonut sitä eivät ihmiset huomaa -kieltolakikysymyksessä — — —» - -»Ja sitten tyrkytetään ihmisille kaikkea myrkyllistä törkyä, puuspriitä -ja kaikkinaisia — — —» - -»Luonnollisesti minä periaatteessa myönnän sen suotavaksi, mutta en -aio antaa kenenkään määrätä, mitä saan ajatella ja tehdä. Ei kukaan -amerikkalainen suvaitse koskaan semmoista!» - -Mutta heistä kaikista oli mautonta, että Orville Jones — jokahan ei -missään tapauksessa ollut etevimpiä seurassa — meni sanomaan: »Kaikki -keskustelu kiellosta on yksinkertaisinta keskittää näin: kysymys ei ole -kuivattamisen kustannuksista vaan määrästä.» - -Vasta kun tämä, ainoa pakollinen aine oli loppuunkäsitelty, kääntyi -keskustelu muille aloille. - -Vergil Gunchista sanottiin usein ja ihaillen: »Hemmetti, sillä -miehellä on ihan ihmeellinen kyky! Ajatelkaa, hän saattaa naisten -läsnäollessa kertoa mitä uskalletuimman jutun ja kaikki naiset -nauravat itsensä pilalle, mutta jos minä, piru vieköön, yritän puhua -jotakin, joka on vaikka kuinka vähän sinnepäinkään, niin saan ihan -hirveästi kynsilleni!» Nyt ihastutti Gunch heitä huutamalla mrs. -Eddie Swansonille, nuorimmalle naisista: »Louetta! Minun onnistui -kehveltää Eddien avain hänen taskustaan, ja mitä sanotte, jos te ja -minä hiipisimme kadun yli, kun ei kukaan huomaa katsoa. Minulla olisi -jotakin», lisäsi hän viehkeästi iskien silmää, »äärettömän tärkeää -sanomista teille!» - -Naiset vääntelivät itseänsä, ja Babbitt innostui yhtäläiseen -vallattomuuteen. »Tiedättekö, minä toivoisin uskaltavani näyttää teille -erästä kirjaa, jonka sain lainaksi — tohtori Pattenilta.» - -»Älä George! Mikä ajatus!» varoitti mrs. Babbitt. - -»Se kirja on — — — pikantti on aivan liian lievä sana. Se on -eräänlainen antropologinen kuvaus — — — tavoista ja menetelmistä -Etelämerensaarilla, ettekä te voi _aavistaa!_ Se on kirja, jota ei saa -ostamalla. Verg, minä lainaan sinulle sen!» - -»Minulle ensin!» rukoili Eddie Swanson. »Kuulostaa nasevalta!» - -Orville Jones julisti: »Tiedättekö, minä kuulin tässä tuonnoin hyvän -kertomuksen kahdesta ruotsalaisesta ja heidän rouvistaan», ja hän -kertoi parhaalla juutalaismurteella makupalan hiukan lieventämällä -loppua. Gunch kertoi vielä paremman. Mutta cocktailit haihtuivat, ja -rohkeat seikkailijat vaipuivat takaisin varovaiseen todellisuuteen. - -Chum Frink oli äskettäin ollut luentomatkalla pikkukaupungissa, ja hän -nauroi: »Hauskaa taas palata sivistyksen piiriin! Minä olen tosiaan -nähnyt muutamia oikeita metsäkyliä — Ihmiset ovat tietenkin maailman -parhaita, mutta ne hölmöläiset ovat kauhean tylsiä, ja te saatatte -tuskin ymmärtää, kuinka hauskalta tuntuu taas saada istua ihmisten -parissa, joissa on eloa.» - -»Totta tosiaan!» riemuitsi Orville Jones. »Ne ovat maailman parhaita -ihmisiä, nuo pikkukaupunkilaiset, mutta mammakulta sitä keskustelua! -Hehän eivät voi puhua muusta kuin ilmasta ja uudesta lordistaan.» - -»Se on tosi. Ne puhuvat aina samoista asioista», sanoi Eddie Swanson. - -»Niin, eivätkö puhukin? Sanovat yhtä ja samaa aina uudelleen», sanoi -Vergil Gunch. - -»Se on tosiaankin ihmeellistä. On kuin heiltä puuttuisi kyky -arvostella asioita objektiivisesti. He vain toistavat samaa puhettansa -Ford-autoista ja ilmasta ja niin edespäin», sanoi Howard Littlefield. - -»Mutta ei heitä silti voi moittiakaan. Heillä ei ole semmoista -tilaisuutta henkiseen kannustukseen kuin meillä täällä kaupungissa», -sanoi Chum Frink. - -»Siinä olet, hitto vieköön, oikeassa», sanoi Babbitt. »Ei ole -tarkoitukseni, että te älypomot ylpistytte, mutta se minun täytyy -sanoa, että se pitää ihmistä korkealla tasolla, kun saa seurustella -runoilijan ja sitten sellaisen kansantalousmiehen kanssa kuin -Howard. Mutta mitäs pikkukaupunkilaiset, kun saavat puhella vain -keskenään, niin ei tosiaan ole kumma, jos he jäävät raakamaisiksi ja -sivistymättömiksi puheessaan ja heidän ajatuksensa yksipuolisiksi.» - -Orville Jones huomautti: »Entäs meidän muut etumme sitten — elävät -kuvat esimerkiksi. Hölmöläisherroista on kaikki tiptop, kun saavat -ohjelmanvaihdoksen kerran viikossa, kun meillä täällä kaupungissa on -valittavana tusina eri biografeja joka ainoa ilta!» - -»Niin, ja se kannustus, mikä siinä on, kun saa seurustella oikeiden -liikenerojen kanssa joka päivä — ja aina täytyy olla täynnä tarmoa.» - -»Mutta toisaalta», sanoi Babbitt, »ei niitä maalaiskyliä auta -arvostella liian lempeästi. On tietysti ihmisten oma vika, ellei heillä -ole aloitetta kylliksi iskeä kiinni ja voittaa alaa kaupungissa, -niinkuin me teimme. Ja, näin meidän kesken, ne ovat niin kauhean -kateellisia kaupunkilaisille. Joka kerta, kun minä matkustan Catawbaan, -täytyy minun kierrellä kasvinkumppanieni luona pyytelemässä anteeksi, -että minulla on ollut tavallaan parempi onni kuin heillä. Ja jos heille -puhuu luonnollisesti, niinkuin me täällä, ja osoittaa tahtia ja niin -sanoakseni laajakantoisia mielipiteitä, niin ne luulevat, että sitä -vain pöyhkeilee. Minun oma velipuoleni Martin esimerkiksi — hän hoitaa -isä vainajan pientä sekatavarakauppaa. Minä uskallan lyödä vetoa, ettei -hän tiedä olevan olemassa semmoista kuin smoker — — — smoking. Jos hän -nyt astuisi sisään tänne, niin hän uskoisi, että me olemme joukko, -joukko — — Niin, peijakas vieköön, hän ei tietäisi, mitä hän uskoisi! -Niin, kateellisia, kateellisia ne ovat.» - -Chum Frink yhtyi: »Siinä olet oikeassa! Mutta minua loukkaa heissä -eniten kulttuurin puutteellisuus ja kauniin tajuamattomuus — jos suotte -anteeksi niin korkealentoisen sanan. Minä haluan pitää hyvän luennon -ja lausua muutamia parhaita runojani — ei sanomalehtisepustuksia, vaan -aikakauskirjoihin kirjoittamiani. Mutta, hyvät ystävät, kun tulen -moukkalaan, ei mikään muu vetele kuin kaikkinaiset jutut ja lörpöttely -ja törky, semmoinen, että jos joku meistä tässä yrittäisi sitä, niin -hän lentäisi pian ovelle aika vauhtia ja pää pökerryksissä.» - -Verg Gunch kokosi sanotun yhteen: »Tosiasia on, että meillä on -heikkarin hyvä olo, kun elämme kaupunkilaisten parissa ja asetamme -taiteelliset harrastukset ja liiketoiminnan yhtä korkealle. Meistä -tuntuisi aika synkältä, jos tarttuisimme johonkin kyläpahaseen ja -koettaisimme istuttaa sen vanhoihin härkäpäihin senlaatuista elämää, -johon täällä olemme tottuneet. Mutta, hitto soi, yhden asian voi aina -sanoa niiden eduksi: Jokainen amerikkalainen pikkukaupunki pyrkii -saamaan lisää väestöä ja ajanmukaisia ihanteita. Ja, vie ja viipota, -eikö moni niistä onnistu! Useinhan sitä kuulee, että se ja se oli -siellä 1900, ja siellä oli vain yksi, sanoo yksi, savinen katu ja -yhdeksänsataa ihmisetanaa. No, sitten palataan sinne 1920, ja tavataan -kivetyt kadut ja hieno pieni hotelli ja ensiluokkainen naistenpukimo -— sula täydellisyys, yksinkertaisesti! Ei pidä katsoa sitä, mitä nuo -pikkupaikat ovat, on katsottava sitä, miksi ne pyrkivät tulemaan, ja -niillä on kaikilla kunnianhimo, joka ajan mittaan tulee tekemään ne -maan parhaiksi paikoiksi — — — ne pyrkivät kaikki ihan samanlaisiksi -kuin Zenith!» - - -3. - -Niin läheisiä tuttavia kuin he olivatkin T. Cholmondeley Frinkin -kanssa, joka naapurina lainasi heiltä ruohonleikkuukoneita ja -ruuviavaimia, tiesivät he, että hän oli myöskin kuuluisa runoilija ja -etevä ilmoitusagentti, että hänen luontevan käytöksensä takana piili -hämärää kirjallista salaperäisyyttä, jonka läpi he eivät voineet -tunkeutua. Mutta tänä iltana, viinan synnyttämässä tuttavallisessa -tunnelmassa, hän laski heidät salaiseen pyhättöönsä: - -»Minulla on kirjallinen ongelma, joka kiusaa minua riivatusti. -Minä kirjoitan ilmoitussarjaa Javelin-automobiilista ja aion tehdä -jokaisesta todellisen helmen — todella tyylikkään teoksen. Minä olen -sitä mieltä, että, jos ei voi saada aikaan täydellistä, niin on paras -jättää koko juttu, ja tämä on suorastaan pirullisinta, mitä minulla -milloinkaan on ollut tehtävänä. Te luulette kenties, että on vaikeampaa -kirjoittaa runoja — kaikista noista sydämenasioista: kotiliedestä ja -onnesta — mutta se ei ole konsti eikä mikään. Siinä ei voi epäonnistua; -senhän tietää, mitä tunteita kunniallisella, eteenpäinpyrkivällä -miehellä täytyy olla, jos hän pitää itsensä miehenä, ja niinpä on -pysyttävä vain siinä. Mutta teollisuuden runous, nähkääs, se on -kirjallinen suunta, jossa täytyy aukoa uusia uria. Tunnetteko sitä -miestä, joka on Amerikan _todellinen_ nero? Sitä miestä, jonka nimeä -te ette tiedä, enkä minäkään, mutta jonka työ pitäisi säilyttää, jotta -tulevat polvet voisivat saada käsityksen nykyisen Amerikan ajatuksesta -ja erikoisuudesta? Minä tarkoitan sitä miestä, joka kirjoittaa -ilmoitukset Prinssi Albert-tupakasta. Kuulkaa vain tätäkin: - - Prince Albert antaa piipulle autuuden tuoksun. Sanokaa, olettehan - tietenkin kuullut puhuttavan, kuinka kahdeksan kilometrin - tuntivauhdista loikataan kahdeksaankymmeneen kilometriin vain - laskemalla kaasua putkeen? Se on jo koko pulskaa — _Mutta_ — näin - meidän kesken, tekisitte viisaasti, jos keksisitte peijakkaan vikkelän - kirjanpitojärjestelmän siitä, kuinka nopeasti kohoatte kurjasta - tupakkatuulesta mitä ihanimpaan — kun vain pistätte naamaamme piipun, - joka on täynnä kiehtovaa kaverianne, Prince Albertia. - - Prince Albert on mies, joka pystyy aikaansaamaan sen — on yhä - uudelleen yhtä hurmaava, aina viihdyttävä ja tenhotuoksuinen! Tosiasia - on, että ette mistään muualta saa kiveräänne niin paratiisillista, - sainetta, moninkertaista nikotiininautintoa! - - Tarttukaa piippuun salamannopeasti kuin johonkin kallisarvoiseen, - joka Teille on tarjona! Jos sen pesä on täynnä Prince Albertia, niin - tanssiaskelin kuljette elämän permannolla! - - _Joko nyt hoksaatte?_ - -»Hm,» sanoi moottoriagentti Eddie Swanson, »se alkaa jo olla -miehenmallista kirjallisuutta. Tuo Prince Albert-veitikka — vaikka, -hemmetissä, eihän niitä voi kirjoittaa vain yksi; siinähän täytyy olla -kokonainen liuma pontevia tuhrusorkkia yksissä, mutta joka tapauksessa: -tuo ei kirjoita pitkätukkaisille huijareille, hän kirjoittaa -oikeauskoisille liikemiehille, hän kirjoittaa _minulle_ ja minä nostan -lakkia hänelle! Se on vain kysymys: tuottaako se todella ostajia? Se -on hauska lukea, mutta se ei sano mitään. Minä en milloinkaan menisi -ostamaan Prince Albert-tupakkaa vain tuon luettuani, se kun ei sano -minulle mitään itse tavarasta. Se on vain lörpötystä.» - -Frink vastasi hänelle: »Sinä olet hullu! Täytyykö minun opettaa sinulle -tyylin arvoa? Joka tapauksessa tahtoisin keksiä juuri senlaatuista -Javelin-auton hyväksi. Mutta minä en yksinkertaisesti kykene. Siksi -päätin pysyä vain runollisessa ja yrittää korkeamman tyylin ilmoitusta -Javelinista. Mitä pidätte tästä? — - - »Pitkä, valkoinen tie kutsuu — kutsuu — ja tarjoaa lentoa kaukana - olevien kukkulain yli jokaiselle miehelle tai naiselle, jolla on - punaista verta suonissa ja merirosvojen ikivanha laulu huulilla. - Pois ikävystyttävä arkiaherrus ja hiiteen kaikki huolet! Vauhti - —ihana vauhti — se on enemmän kuin vain hetken huvia — se on elämä - teille ja minulle! Tämän suuren uuden totuuden ovat Zeeco-automobiilin - valmistajat ottaneet huomioon yhtä paljon kuin hinnan ja ulkonäön. - Se on nopea kuin antilooppi, sulava kuin pääskysen lento ja - kuitenkin voimakas kuin hyökkäävä elefantti. Jokainen piirto henkii - täydellisyyttä. Kuuntele, veli! Sinä et milloinkaan saa tuntea, kuinka - ihanaa on matkustaa laajalti, ennenkuin _koetat maan viehkeintä - vehjettä — Javelin-autoa_!» - - »Niin», sanoi Frink miettiväisenä, »siinä on siro tuulahdus, jos niin - saan sanoa, mutta siinä ei ole keveän keskustelusävyn omaperäisyyttä.» - -Koko seura ilmaisi huoaten sympatiaansa ja ihailuansa. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - - -1. - -Babbitt piti ystävistään ja hoiti mielellään isännän tärkeää tehtävää -huudellen: »Tietysti teidän pitää ottaa enemmän kananpaistia, totta -kai!» ja hän antoi arvoa T. Cholmondeley Frinkille, mutta cocktailin -voima oli haihtunut, ja mitä enemmän hän söi, sitä masentuneemmaksi hän -kävi. Ja päivällisten tunnelman turmeli sitten Swansonien riita. - -Floral Heightsissa ja muissa Zenithin rikkaissa kaupunginosissa, -varsinkin »nuorten perheiden» joukossa oli monta naista, joilla ei -ollut mitään tekemistä. Heillä oli tosin joitakin palvelijoita, mutta -kaikki kaasukeittiöt, sähköliedet ja tiskauskoneet ja pölynimijät ja -keittiön kaakeliseinät tekivät heidän talonsa niin mukaviksi, että -heillä oli vain vähän puuhaa taloudessa, ja suuri osa heidän ruokaansa -tuli leipomoista ja leikkelekaupoista. Heillä joko ei ollut lasta -lainkaan, tai korkeintaan kaksi; ja siitä tarusta huolimatta, että -sota muka oli tehnyt työn kunnioitetuksi, väittivät heidän miehensä, -että he »tuhlasivat aikaansa ja saivat kaikkinaisia ajatuksia» -ilmaisessa yhteiskuntatyössä, ja vielä enemmän, että he ansaitsemalla -rahaa aiheuttivat semmoisen huhun, ettei heistä muka pidetty -kunnollista huolta. He tekivät työtä ehkä kaksi tuntia päivässä ja -lopun aikaa söivät suklaata, istuivat elävissä kuvissa ja katselivat -puodinikkunoita, tapasivat kaksi tai kolme tuttavaa juorupeliseuroissa, -lukivat »magazineja», ajattelivat rakastajaa, joka ei koskaan -ilmestynyt, ja keräsivät valtavan varaston hermostuneisuutta, jota -purkivat moittimalla miehiänsä. Miehet riitelivät vastaan. - -Swansonit olivat tyypillisenä esimerkkinä tällaisista riitapareista. - -Koko päivällisajan oli Eddie Swanson julkisesti moitiskellut vaimonsa -uutta pukua. Se oli, selitti hän, liian lyhyt, liian avokaulainen, -liian ohut ja aivan liian kallis. Hän vetosi Babbittiin: - -»Suoraan sanoen, George, mitä sinä pidät tuosta ryysystä, jonka Louetta -on mennyt ostamaan? Eikö se sinusta ole huippu?» - -»Mikä sinun on? Minusta se on viehättävä puku.» - -»Niin todellakin on, mr. Swanson. Se on viehättävä puku», vahvisti mrs. -Babbitt. - -»Näet nyt, siinä sait! Vaikka olet olevinasi sellainen pukujentuntija!» -raivosi Louetta, muiden vierasten miettiväisinä katsellessa hänen -olkapäitään. - -»Kas niin», sanoi Swanson. »Minä ymmärrän riittävästi tietääkseni, -että se on tuhlausta, ja se harmittaa minua, että sinä et halua -kuluttaa sitä runsasta vaatevarastoa, joka sinulla jo on. Minä olen -lausunut käsitykseni tästä ennen, ja sinä tiedät sangen hyvin, ettet -ole kiinnittänyt minuun minkäänlaista huomiota. Minun täytyy paimentaa -sinua alituisesti saadakseni sinut tekemään jotakin — —» - -Sitä tuli paljon vielä samaan tyyliin, ja kaikki ottivat osaa siihen, -paitsi Babbitt. Kaikki hänessä oli tyhjää, paitsi hänen vatsansa, ja se -oli perin huolestuttava todellisuus. »Minä olen ahtanut itseeni liian -paljon, minun ei pitäisi syödä tätä törkyä», ähki hän — nielaisten -kylmän ja limaisen kimpaleen jäätelötiiliskiveä ja mokkatorttua, -liimaista kuin partatahdas. Hänestä tuntui kuin hän olisi ollut savella -täytetty, hänen vatsansa oli haljeta, hänen kurkkunsa oli haljeta, -hänen aivonsa olivat kuin kuumaa liejua, ja vain vaivoin hän sai -jatketuksi nauramista ja luikkaamista, kuten Floral Heightsissä isännän -tehtävään kuului. - -Ellei vieraita olisi ollut, olisi hän paennut ulos ja kävellyt -pois ruokahumalan, mutta sumussa, joka täytti huoneen, istuivat -vieraat loputtomasti ja puhelivat, puhelivat, kun hän vain kärsi. -»Saakelin tyhmeliini, kun syön kaikkea tuommoista — ei hiventäkään -enää», ja samalla hän huomasi pistäneensä taas poskeensa inhoittavaa -vaniljapuuroa lautaseltaan. Hänen ystävillään ei ollut mitään -taikavoimaa; hän ei tuntenut minkäänlaista mielenylennystä, kun Howard -Littlefield oppinsa aarreaitasta otti esiin tiedon, että raakakumin -kaava oli C10 H16, joka muutti isopriniksi eli 2 C5 H8. Ei ollut kyllin -että Babbittin oli ikävä, vaan hän tunnusti äkkiä, ilman edelläkäypää -varoitusta suoraan, että hänen oli ikävä. Oli ihanaa päästä pöydästä, -kovan tuolin kidutuksesta ja oikaista itseään arkihuoneen sohvalla. - -Päättäen katkonaisesta ja laimeasta keskustelusta ja siitä, että he -kaikki olivat sennäköisiä kuin olisivat verkalleen ja tuskallisesti -tukehtumassa, näyttivät muut kärsivän seuraelämän ponnistuksista ja -juhlaruokaan kohdistuvasta kauhusta yhtä paljon kuin hän itse. Kaikki -hyväksyivät ilmeisen helpotuksen tuntein ehdotuksen, että pelattaisiin -bridgeä. - -Babbitt vapautui vähitellen tunteesta, että häntä ikäänkuin keitettiin. -Hän voitti bridgessä. Hän pystyi jälleen kestämään Vergil Gunchin -tyhjentymätöntä leikkisyyttä. Mutta hän uneksi vaeltelusta Paul -Rieslingin kanssa jonkin järven rannalle Mainessa. Se oli yhtä valtavaa -ja mielikuvitusta elvyttävää kuin koti-ikävä. Hän ei ollut koskaan -nähnyt Mainea, ja kuitenkin hän katseli pilvenpeittämiä vuoria ja -tyyntä järveä iltavalaistuksessa. »Paul-poika on enemmän arvoinen kuin -kaikki nämä korkealentoiset räyhääjät yhteensä», mietti hän; ja »Minä -tahtoisin päästä pois — kaikesta.» - -Ei edes Louetta Swanson saanut häneen eloa. - -Mrs. Swanson oli sievä ja pehmyt. Babbitt ei ollut mikään naisten -erikoistuntija, paitsi milloin tuli esille heidän makunsa -kysymyksessä »Kalustettuja Huoneita Vuokrattavana». Hän luokitteli -heidät todellisiin daameihin, työläisnaisiin, ilkeisiin akkoihin ja -äkäpusseihin. Hän uneksi heidän sulostaan, mutta hänen mielestään -he kaikki (paitsi hänen oman perheensä naiset) olivat »omituisia» -ja »mystillisiä». Kuitenkin hän oli vaistomaisesti ymmärtänyt, että -Louetta Swansonia saattoi lähennellä. Tämän silmät ja huulet olivat -kosteat. Kasvot kapenivat leveästä otsasta suippoon leukaan, suu oli -kapea, mutta päättäväinen ja himokas, ja kulmakarvain välissä oli -kaksi ulospäin kaartuvaa ja intohimoa ilmaisevaa ryppyä. Hän oli -kolmikymmenvuotias tai ehkä nuorempi. Juoru ei koskaan tiennyt hänestä -mitään, mutta jokaisesta miehestä oli luonnollista käyttää flirttisävyä -puhuessaan hänen kanssaan ja jokainen nainen katseli häntä hiljaisen -hämillisenä. - -Pelivuorojen väliaikoina istui Babbitt sohvassa ja puheli hänelle -käyttäen sitä asianmukaista kohteliaisuutta, sitä hyväsointuista Floral -Heights-kohteliaisuutta, joka ei ole flirttiä, vaan kauhistunutta pakoa -kaikesta semmoisesta. - -»Sinä näytät tänä iltana sennäköiseltä kuin ihka uusi sifooni.» - -»Niinkö teen?» - -»Eddie-ystävä on niin sanoakseni sotajalalla.» - -»Niin on. Minä olen siihen niin väsynyt.» - -»No niin. Kun väsyt ukkoosi, niin voithan aina karata setä Georgen -kanssa.» - -»Ettäkö minä karkaisin — — Ehei —» - -»Onko sinulle kukaan sanonut, että sinun kätesi ovat helkkarin kauniit?» - -Louetta katsoi niitä ja veti hihojensa pitsit niiden verhoksi, mutta -muuten ei hän Babbittista välittänyt. Hän oli vaipunut sanattomiin -unelmiin. - -Babbitt oli liian tylsä tänä iltana täyttääkseen velvollisuuttaan olla -valloittava (vaikka ankaran siveellinen) mies. Hän saapasti takaisin -bridge-pöydän ääreen. Hän ei ollut erikoisen ihastunut, kun mrs. Frink, -pieni, hermostunut nainen, ehdotti, että he »koettaisivat hiukan -spiritismiä ja pöytätanssia — tiedätkö, Chum voi saada henget esiin — -se on ihan totta, hän suorastaan pelästyttää minua.» - -Seuran naiset eivät olleet esiintyneet koko iltana, mutta nyt he sinä -sukupuolena, joka harrastaa henkisiä asioita, kun miehet kamppailevat -alhaisen aineen kanssa, ottivat komennon ja huusivat: »Oi, niin, -tehdään se!» Hämärässä tunsivat miehet itsensä jokseenkin juhlallisiksi -ja tyhmiksi, mutta naiset värisivät hartautta istuessaan pöydän -ympärillä. He nauroivat: »Nyt saattekin olla siivolla, muuten minä -juoruan!», kun miehet tarttuivat heidän käsiinsä piirissä. - -Babbitt tunsi värähdystä ja jälleen pientä kiinnostusta olemassaoloon, -kun Louetta Swansonin käsi tyynesti ja lujasti tarttui hänen käteensä. - -He istuivat kaikki etukumarassa jännittyneessä odotuksessa. He -hätkähtivät, kun joku hengähti äänekkäämmin. Hallista tulevassa -himmeässä valaistuksessa he näyttivät epätodellisilta, tunsivat -hengellistyvänsä. Mrs. Gunch kirkaisi, ja he hypähtivät luonnottoman -hilpeinä, mutta Frinkin hyssityksestä he vaipuivat takaisin -masentuneeseen vavistukseen. Äkkiä kuului käsittämätön koputus. He -tuijottivat Frinkin heikosti häämöttäviin käsiin ja huomasivat, että -ne olivat alallaan. He käännähtelivät ja olivat ikäänkuin se ei olisi -tehnyt heihin mitään erikoisempaa vaikutusta. - -Frink puhui vakavasti: »Onko siellä ketään.» Kopahdus. »Merkitseekö -yksi kopahdus myöntämistä?» Kopahdus. »Ja kaksi kieltämistä?» Kopahdus. - -»Nyt, hyvät naiset ja herrat, pyydämmekö meediota asettamaan meidät -yhteyteen jonkun suuren hengen kanssa?» mutisi Frink. - -Mrs. Orville Jones pyysi: »Oi, antakaa meidän puhua Danten kanssa. Me -olemme lukeneet häntä Lukukerhossa. Sinähän tiedät, kuka se oli, Orvy?» - -»Tietysti tiedän, kuka hän oli! Italialainen runoilija. Missä sinä -luulet minun saaneen kasvatukseni?» sanoi hänen loukkaantunut -puolisonsa. - -»Aivan niin — se, joka teki Cook-matkan helvettiin. Minä en ole koskaan -päntännyt hänen runojansa läpi, mutta me luimme häntä yliopistossa», -sanoi Babbitt. - -»Sida mr. Daannty!» aloitti Eddie Swanson. - -»Teidän pitäisi olla helppo saada hänet käsiinne, mr. Frink, te kun -olette ammattiveljiä, te ja hän», sanoi Louetta Swanson. - -»Ammattiveljiä, peijakas! Mistä te sen saitte?» vastusti Vergil -Gunch. »Minä arvaan, että Dantessa oli aika paljon pontta — ollakseen -vanhan ajan miehiä — ei sen puolesta, että minä olisin lukenut häntä, -tietenkään — mutta jos kysymykseen tulisi, niin ei se poika pärjäisi, -jos hänen täytyisi ryhtyä käytännölliseen kirjallisuuteen ja keriä -itsestään runo päivässä sanomalehtisyndikaatille, niinkuin Chum tekee.» - -»Sinäpä sen sanoit», tiesi Eddie Swanson. »Niillä vanhoilla vekkuleilla -oli runsaasti aikaa. Turkanen, minä voisin kirjoittaa runoja itse, -jos minulla olisi vuosi aikaa ja kirjoittaisin vain semmoista -vanhanaikaista moskaa kuin Dante.» - -Frink komensi: »Hiljaa nyt, niin minä kutsun hänet tänne!... Oi, -hymysilmät, astukaa, hm, äärimmäisiin sfääreihin ja tuokaa tänne Danten -henki, jotta me kuolevaiset saisimme kuunnella hänen viisautensa -sanoja.» - -»Sinä unohdit ilmoittaa hänelle osoitteen: 1658 Rikkikatu, Tulikunnaat, -Helvetti», nauroi Gunch, mutta muut tunsivat, että tämä oli herjausta. -»Ja muuten — arvatenkin koputtaja oli vain Chum, mutta kuitenkin, jos -tässä sentään sattumalta olisi jotakin perää, niin olisihan jännittävää -saada puhua vanhan veitikan kanssa, joka kuului — niin kaukaiseen -aikaan — — —» - -Kopahdus. Danten henki oli tullut George F. Babbittin arkihuoneeseen. - -Hän oli »iloinen ollessaan heidän luonaan tänä iltana». - -Frink tavasi tiedot käymällä läpi aakkoset, kunnes henkitulkki -kopahutti oikean kirjaimen kohdalla. - -Littlefield kysyi oppineella äänellä: »Viihdyttekö Paratiisissa, -Messire?» - -»Me olemme hyvin onnellisia korkeammalla tasolla, Signor. Me -iloitsemme, että harrastatte spiritismin korkeampaa totuutta», vastasi -Dante. - -Piiri liikahteli korsettien ja paidan rinnusten pelästyneesti -natistessa. »Entäpä — entä, jos tässä on jotakin perää?» - -Babbittilla oli toinen huoli. »Entä jos Chum Frink todella olisi noita -spiritistejä! Chum oli kirjailijaksi aina tuntunut tosi toverilta; hän -kuului Chatham Roadin presbyteriseen kirkkoon ja kävi Propagaattorien -luncheissa ja piti sikareista ja moottoreista ja pirteistä kaskuista. -Mutta entä jos hän salassa — — — Kun kaikki ympäri käy, ei niistä -intelligenssi ihmisistä koskaan tiedä — — Ja oikea spiristi olisi -melkein samaa kuin sosialisti!» - -Ei kukaan voinut kauan pysyä vakavana Vergil Gunchin seurassa. -»Kysykää Dantilta, kuinka Jack Shakespeare ja vanha Verg — se poju, -josta ne tekivät minun kaimani — voivat, ja eivätkö he tahtoisi -päästä näyttelemään filmissä!» mörisi hän, ja heti oli hurja hilpeys -valloillaan. Mrs. Jones huusi, ja Eddie Swanson tahtoi tietää, eikö -Dante kylmettynyt, kun hänellä ei ollut yllään muuta kuin seppeleensä. - -Kiltti Dante vastasi nöyrästi. - -Mutta Babbitt — se kirottu tyytymättömyys ahdisti häntä jälleen — istui -persoonattomassa pimeydessä ja mietiskeli: »Minun mielestäni ei — — -Me olemme kaikki niin höperöitä ja luulemme olevamme niin teräviä. -Sitä pitäisi olla — — — Sellainen kuin Dante — — — Toivoisin lukeneeni -jotakin hänen jutuistaan. Nyt en sitä kyllä enää tule tehneeksi.» - -Hän sai, aivan selittämättömästi, vaikutelman rosoisesta kalliosta ja -sen päällä olevasta, uhkaavia pilviä vasten piirtyvästä, yksipäisestä -ja ankarasta olennosta Hämmästyksekseen huomasi hän, että hänet valtasi -äkillisen halveksumisen tunne luotettavimpia ystäviänsä kohtaan. Hän -puristi Louetta Swansonin kättä ja tunsi lohdutusta sen inhimillisestä -lämmöstä. Tottumus tuli, vanha, kokenut sotilas; ja hän ravisti itsensä -hereille. »Mikä piru minun on tänä iltana?» - -Hän taputti Louettan kättä osoittaakseen, ettei ollut tarkoittanut -mitään sopimatonta sitä puristamalla, ja sanoi Frinkille: »Kuule, koeta -saisitko vanhan Danten lausumaan jotakin runoansa. Puhu hänen kanssaan -niin että hän _käsittää sen._ Sano näin: '_Buena giorna, señor, com sa -va, wie geht's? Keskersaykersa a little pome, señor_?'» - - -2. - -Valot sytytettiin; naiset istuivat tuoliensa reunalla, kasvoissaan se -jännittyneen päättäväisyyden ilme, jolla vaimo osoittaa, että hän, heti -kun nykyinen puhuja on lopettanut, aikoo iloisesti sanoa miehelleen: -»Mitä sanot, ystäväni, eiköhän meidän ehkä olisi aika sanoa hyvää -yötä.» Kerrankin jätti Babbitt yrittämättä suuriäänisin ponnistuksin -pidättää seuraa vielä. Hänellä oli — hän tahtoi miettiä jotakin. -— Mutta psyykillinen tutkimus oli saanut heidät vauhtiin jälleen. -(»Mikseivät mene kotiinsa? Mikseivät mene kotiinsa?») Vaikka väitöksen -syvämielisyys häneen vaikuttikin, oli hän vain heikosti innostunut, kun -Howard Littlefield luennoi: - -»Yhdysvaltain kansa on ainoa, jonka keskuudessa hallitus on Eetillinen -Aate eikä vain yhteiskunnallinen laitos.» (»Totta — totta — mutta -eivätkö ne aio ikinä lähteä?») Hän oli tavallisesti ihastunut -saadessaan »katsoa kulissien taa» tärkeässä moottorimaailmassa, mutta -tänä iltana hän tuskin viitsi kuulla Eddie Swansonin selityksiä: -»Jos tahtoo mennä yli Javelin-luokan, niin on Zeeco mainion hyvä -kauppa. Pari viikkoa sitten, ja huomatkaa, se oli oikea, vartavastinen -koe, otettiin turistiauto Zeeco-varastosta, ja sillä ajettiin ylös -Tonawanda-kukkulaa korkealla vaihteella, ja eräs ukkeli sanoi minulle — -— —» (»Zeeco — hyvä hyrrä, mutta — Aikovatko ne viipyä koko yön?») - -He lähtivät vihdoinkin. Yleinen sorina: »Meillä on ollut _niin_ -hauskaa!» - -Kaikkein sydämellisin oli Babbitt, mutta itsekseen hän ajatteli: -»Pääsinpäs läpi, vaikka ennätin jo luulla, etten kestäisi loppuun.» Hän -valmistautui nauttimaan isännän herttaisimmasta huvista: tehdä pilaa -vieraistaan keskiyön raukeudessa. Kun ovi suljettiin, haukotteli hän -hekumallisesti, pullisti rintaansa, kohautti hartioitaan ja kääntyi -kyynillisesti vaimonsa puoleen. - -Tämä säteili. »Oi kuinka hauskaa on ollut. Eikö olekin? Minä tiedän, -että heillä oli hauskaa koko ajan. Etkö sinäkin usko sitä?» - -Hän ei voinut tehdä sitä. Hän ei voinut ilveillä. Se olisi ollut -onnellisen lapsen ivaamista. Hän valehteli perusteellisesti. »Ole vissi -siitä! Näin hienoja kutsuja ei tänä vuonna ole ollut missään, sinne -päinkään.» - -»Eikö päivällinen ollut hyvä? Ja tiedätkö, minun mielestäni olivat -paistetut kananpojat todella herkullisia.» - -»Olivat. Ne olisivat kelvanneet vaikka kuninkaalle. Paras -kananpoikapaisti, mitä muistan syöneeni.» - -»Niin, eikö Matilda ollut paistanut mainiosti. Ja eikö sinusta soppa -ollut suorastaan suurenmoinen?» - -»Varmasti. Ylen hieno. Paras soppa, mitä olen syönyt ylimuistoisiin -aikoihin.» Mutta hänen äänensä sammui. He seisoivat hallissa -nelikulmaisessa, nikkelireunaisessa, punaisessa lasilaatikossa olevan -sähkölampun alla. Mrs. Babbitt tuijotti häneen. - -»Mutta, George, tuohan ei tunnu ei tunnu siltä, kuin sinulla olisi -ollut hauskaa.» - -»Oli tietysti. Tietysti oli.» - -»George! Mikä sinun on?» - -»Oo, minä olen kai väsynyt. Minä olen ahertanut aikamoisesti -konttorissa. Minun tarvitsee vain päästä irti ja levähtää hiukan.» - -»No niin, nythän ei enää ole kuin pari viikkoa, kunnes lähdemme -Maineen, kultaseni.» - -»Jaa — — —» Silloin hän heitti varovaisuuden hiiteen ja sanoi -peittelemättä: »Myra! Minä luulen, että minun olisi hyvä päästä sinne -aikaisin.» - -»Niin, mutta sinunhan on tavattava sitä miestä New Yorkin asioissa.» - -»Mitä miestä? Jaa niin. Se. Oo, siitä ei tullut mitään. Mutta minä -tahdon lähteä Maineen aikaisin — jotta ehdin kalastella hiukan, onkia -suuria taimenia, hemmetissä!» Hermostunut, teennäinen naurahdus. - -»No niin, miksemme voi tehdä niin. Verona ja Matilda voivat hoitaa -talon yhdessä, ja sinä ja minä voimme matkustaa milloin tahansa jos -katsot meillä olevan varaa.» - -»Mutta sehän on — — — Minä olen tuntenut itseni ylen hermostuneeksi -viime aikoina. Minä ajattelin, että olisi ehkä hyvä, jos minä niinkuin -lähtisin itsekseni ja hikoilisin sen ulos itsestäni.» - -»George! Etkö sinä _tahdo,_ että minä tulen mukaan?» Mrs. Babbitt oli -liian kauhistuneen vakava ollakseen traagillinen tai suurenmoisesti -loukkaantunut tai mitään muuta kuin aseeton ja hehkuva kuin höyryävä -keitetty punajuurikas. - -»Juu, tietysti minä tahdon! Minä ajattelin vain — —» -Muistaen Paul -Rieslingin ennustaneen tätä hän oli yhtä epätoivoinen kuin Myra. -»Minä tarkoitan, että joskus minunlaiselleni vanhalle konille on -hyvä päästä matkaan ja saada tuulettua.» Hän yritti olla isällinen. -»Kun sitten lapset ja sinä tulette — minä ajattelin, että minä ehkä -voisin piipahtaa Maineen paria päivää ennen teitä — niin olisin -taas valmis kaikkeen lystiin, ymmärrätkö?» Hän koetti rauhoittaa -Myraa suurilla, meluavilla sanoilla, herttaisella hymyllä, niinkuin -helluntaiseurakuntaa siunaava, suosittu saarnaaja, niinkuin laihaa -kaunopuheisuuttaan parantava leikkisä luennoitsija, niinkuin kaikki -miesten temppujen yrittäjät. - -Myra tuijotti häneen, juhla-ilo oli kadonnut hänen kasvoiltaan. - -»Olenko minä sinulle rasituksena, kun menemme lomalle? Enkö edistä -sinun viihtymistäsi?» - -Tämä mursi hänet. Hän muuttui äkkiä hysteeriseksi kuin kirkuva -sylilapsi. »Juu, juu, juu! Juu helvetissä! Mutta etkö voi ymmärtää, -että minä olen ihan riepuna? Minä olen ihan lopussa! Minun täytyy -hoitaa itseäni! Etkö usko, minun täytyy — — — Minä olen kyllästynyt -kaikkeen ja kaikkiin! Minun täytyy — — —» - -Nyt oli Myra äidillinen ja suojeleva. »Niin, luonnollisesti! Sinun on -matkustettava yksin. Mikset laita niin, että saat Paulin mukaasi, jotta -te pojat voitte kalastella ja pitää hauskaa?» Hän taputti miestänsä -olalle — hänen täytyi sitävarten nousta varpailleen — ja tämä vapisi -hermostuneesta avuttomuudesta ja tällä hetkellä piti vaimostaan, ei -vanhasta tottumuksesta, vaan myös turvautuen hänen voimaansa. - -Myra huudahti hilpeästi: »Ylös siitä ja mene maata! Me hoidamme kyllä -kaikki. Minä pidän huolen ovista. Ala mennä nyt vain!» - -Monta minuuttia, monta tuntia, kaamean iankaikkisuuden oli hän -valveilla, vapisten jonkinlaisessa alkeisen kauhun tilassa, ymmärtäen, -että oli saavuttanut vapauden, ja miettien, mitä tekisi niin -tuntemattomalla ja hämmentävällä seikalla kuin vapaus. - - - - -KYMMENES LUKU. - - -1. - -Ei mikään asuntosikermä Zenithissä ollut päättävämmin kokeillut -yhteensullomista kuin Revelstoke Arms, missä Paul ja Zilla Rieslingillä -oli huoneisto. Työntämällä sängyt mataliin alkoveihin muutettiin -makuuhuoneet arkihuoneiksi. Keittiöt olivat kaappeja, joista kukin -sisälsi sähkölieden, tiskihyllyn, lasisen jääkaapin ja, joskus, -balkanilaisen palvelijattaren. Kaikki Revelstoke Armsissa oli -äärimmäisen uudenaikaista, kaikki yhteenpuserrettua — paitsi autovajat. - -Babbittit olivat vieraisilla Rieslingien luona Revelstoke Armsissa. -Rieslingien luona käyminen oli uskallettu yritys, kiintoisa ja joskus -levottomuutta herättävä. Zilla oli vilkas, äänekäs, korkeapovinen, -valkoverinen nainen täydessä kukoistuksessaan. Alentuessaan olemaan -hyvällä tuulella hän oli hermostuneen hilpeä. Hänen huomautuksensa -ihmisistä olivat terävän ivallisia ja paljastivat yleisen tekopyhyyden. -»Niin, siinä olet oikeassa!» sanottiin ja oltiin tuhmannäköisiä. Hän -tanssi hurjasti ja kehoitti kaikkia olemaan iloisia ja eloisia mutta -kesken kaikkea hän saattoi pahastua. Hän pahastui aina. Elämä oli häntä -vastaan tehty salaliitto, ja hän paljasti sen raivokkaasti. - -Hän oli ystävällinen tänä iltana. Hän vain viittasi, että Orville -Joneksella oli peruukki, että mrs. T. Cholmondeley Frinkin laulu -muistutti kovassa käynnissä olevaa Ford-moottoria ja että jalosukuinen -Otis Deeble, Zenithin pormestari ja kongressin ehdokas, oli omahyväinen -narri (mikä oli aivan totta). Babbittit ja Rieslingit istuivat -epäröivinä kivikovilla brokadituoleilla asunnon pienessä arkihuoneessa, -jossa oli liesihylly ilman tulisijaa ja kaistale raskasta kultakangasta -kiiltävän uudella pianolalla, kunnes mrs. Riesling huusi: »Ei, kuulkaa! -Pannaan tähän pontta! Ota esiin viulusi, Paul, niin minä koetan opettaa -Georgiea tanssimaan kunnollisesti.» - -Babbittit olivat vakavissaan. Heitä askarruttivat suunnitelmat paosta -Maineen. Mutta kun mrs. Babbitt kömpelön rakastettavasti yritti päästä -alkuun: »Väsyykö Paul yhtä paljon talven työstä kuin Georgie?» niin -Zilla muisti erään kärsimänsä vääryyden; ja kun Zilla Riesling muisti -jonkin vääryyden, pysähtyi maailma kulussaan, kunnes jotakin oli tehty. - -»Väsyykö hän? Ei, hän ei väsy, hän tulee vain hulluksi, siinä kaikki! -Te luulette tietenkin, että Paul on niin järkevä, ja hän tahtoo -näyttää kiltiltä karitsalta, mutta hän on itsepäinen kuin muuli. Oo, -jos teidän olisi pakko elää hänen kanssaan yhdessä — — —! Silloin -tulisitte näkemään, kuinka hauska hän on. Hän vain teeskentelee -myöntyväisyyttä voidakseen saada tahtonsa läpi. Ja minä, minä saan -kantaa vanhan äkäpussin nimeä, mutta ellen minä silloin tällöin -räjähtäisi ja panisi vauhtia asioihin, niin me kuolisimme lahomätään. -Hän ei koskaan tahdo lähteä minnekään, ja — — Eilen illalla, vain -senvuoksi, että auto oli rikki — ja sekin oli hänen vikansa, hänen kun -olisi pitänyt antaa tutkia moottoria — ei hän tahtonut lähteä eläviin -kuviin raitiovaunulla. Mutta me menimme, ja sitten oli eräs konduktööri -hävytön, eikä Paul tahtonut tehdä yhtään mitään. - -— Minä seisoin astimella ja odotin pääsyä vaunuun, niin tuo -raakalainen, se konduktööri, ärjäisee minulle: 'Pitäkää te siellä -kiirettä!' Ikinä koko elämässäni ei kukaan ole puhutellut minua sillä -tavalla! Minä hämmästyin niin, että vain käännyin hänen puoleensa ja -sanoin — minä oletin, että se oli erehdys, minkä vuoksi sanoin hänelle -aivan kohteliaasti: 'Puhuitteko te minulle?' ja hän vain räyhäsi: -'Puhuin kyllä, te estätte koko vaunua lähtemästä liikkeelle!' sanoi -hän, ja silloin minä näin, että hän oli tavallinen raaka, sivistymätön -tolvana, jolle osoitettu ystävällisyys on hukkaan heitettyä, joten minä -pysähdyin ja katsoin häntä suoraan silmiin ja sanoin: 'Anteeksi, sitä -minä en tee ensinkään', sanoin minä, 'edessä olevat ihmiset vain eivät -astu sisään', sanoin minä, 'ja sallikaa minun lisäksi sanoa teille, -nuori mies, että olette raaka, sivistymätön, röyhkeä tolvana', sanoin -minä, 'ettekä mikään gentlemanni! Minä aion ehdottomasti ilmiantaa -teidät, sanoin, 'ja me saamme nähdä', sanoin minä, 'tarvitseeko daamin -sietää loukkauksia keneltä juopuneelta hulttiolta hyvänsä, joka -suvaitsee panna päälleen tahraisen univormun, ja minä olisin teille -kiitollinen', sanoin minä, 'jos pitäisitte raa'at haukkumasananne omina -tietoinanne.' Ja sitten minä odotin, että Paul osoittaisi, että hänessä -on edes jonkin verran miestä, ja tulisi avukseni, mutta hän seisoi -siinä vain ja oli ollakseen ikäänkuin ei olisi kuullut yhtään sanaa, ja -silloin minä sanoin hänelle: 'Kuule', sanoin minä — — —» - -»Oh, lopeta toki, lopeta, Zilla!» ähkyi Paul. »Tiedämmehän me kaikki, -että minä olen raukkamainen ja sinä herkkä pikku tyttö ja annetaan -asian olla.» - -»Annetaan asian olla?» Zillan kasvot olivat vääntyneet kuin Medusan, -hänen äänensä oli kuin tikarin myrkytetty terä. Hän uhkui vanhurskauden -ja ilkeyden iloa. Hän oli ristiretkeilijä, ja kuten kaikki -ristiretkeilijät, nautti hän tilaisuudesta saada olla häijy hyveen -nimessä. »Annetaan olla? Jos ihmiset tietäisivät, kuinka paljon minä -olen antanut olla — — —» - -»Oih, älä nyt huoli rehkiä!» - -»Missähän sinä olisit, jos en minä 'rehkisi' sinun kanssasi? Nukkuisit -puolipäivään ja soittaisit idioottimaista viuluasi puoliyöhön! Sinä -olet luonnostasi laiska ja sinä olet luonnostasi epäkäytännöllinen ja -sinä olet pelkuri, Paul Riesling — — —» - -»No mutta Zilla, älä sano niin; sinä et tarkoita mitä sanot!» -suhditteli mrs. Babbitt. - -»Sanon kuin sanonkin, ja ihan vakavasti joka sanan!» - -»No, mutta Zilla, kuinka sinä saatat!» Mrs. Babbitt oli äidillinen -ja huoltava. Hän ei ollut Zillaa vanhempi, mutta siltä tuntui — -ensin. Hän oli tyyni ja pyylevä ja keski-ikäinen, kun taas Zilla oli -viidenviidettä iässä niin kalpea ja puristettu että saattoi tietää -vain, että hän oli vanhempi kuin miltä näytti. »Kuinka sinä saatat -puhua köyhälle Paul-paralle sillä tavalla?» - -»Köyhälle, niin! Se on oikein. Me olisimme molemmat köyhiä, me olisimme -köyhäinhuoneessa, ellen minä panisi pontta häneen.» - -»Mutta, kuule nyt, Zilla, Georgie ja minä olemme juuri puhuneet, kuinka -ankarasti Paul on ahertanut koko vuoden, ja me ajattelimme, että olisi -viehättävää, jos nuo pojat voisivat lähteä matkalle kahdenkesken. -Minä olen koettanut kehoittaa Georgiea matkustamaan Maineen ennen -meitä muita ja levähtämään, ennenkuin me tulemme, ja minusta olisi -viehättävää, jos Paul voisi vapautua ja lähteä hänen mukaansa.» - -Tämä hänen salaisen pakosuunnitelmansa esittäminen säikytti Paulin -vireille välinpitämättömyydestä. Hän hieroi käsiänsä. Hänen sormiaan -syyhytti. - -Zilla jatkoi haukkumistaan: »Niin! Sinä olet onnellinen, sinä! Sinä -voit antaa Georgen matkustaa eikä sinun tarvitse pitää häntä silmällä. -Paksu, vanha George! Joka ei vilkaisekaan toisiin naisiin! Siihen -hänellä ei ole rohkeutta!» - -»Sepä peijakas, etteikö minulla ole rohkeutta!» Babbitt puolusti -lämpimästi kallisarvoista säädyttömyyttään, kun Paul keskeytti hänet -— ja Paul näytti vaaralliselta. Hän nousi äkkiä, hän sanoi lempeästi -Zillalle: - -»Näyttää kuin tahtoisit vihjata siihen, että minulla on paljon -lemmittyjä.» - -»Niin teen.» - -»No niin, kultaseni, kun kerran kysyt — — — Viimeisten kymmenen -vuoden mittaan ei ole ollut sitä aikaa, etten minä olisi löytänyt -jotakin sievää tyttöä lohduttajakseni, ja niin kauan kuin sinä jatkat -rakastettavaisuuttasi, tulen arvattavasti jatkamaan sinun pettämistäsi. -Se ei ole vaikeaa. Sinä olet niin tuhma.» - -Zilla änkytti; hän kirkui; ei voinut erottaa yhtään sanaa siitä -sättimisen ryöpystä, joka hänestä pulppusi. - -Silloin muuttui säyseä George F. Babbitt. Jos Paul oli vaarallinen, jos -Zilla oli käärmeensuortuvainen raivotar, jos ne hillityt tunteet, jotka -olivat asiaankuuluvia Revelstoke Armsissa, oli revitty räiskyväksi -vihaksi, niin oli Babbitt kaikista kauhistuttavin. Hän hypähti ylös. -Hän näytti sangen suurelta. Hän tarttui Zillan olkapäähän. Välittäjän -varovaisuus oli haihtunut hänen kasvoiltaan ja hänen äänensä oli julma. - -»Minä olen saanut tarpeeni tästä hemmetin hölystä! Minä olen tuntenut -sinut viisikolmatta vuotta, Zilla, enkä ole vielä koskaan nähnyt sinun -jättävän käyttämättä yhtään tilaisuutta päästä syytämään omaa syytäsi -Paulin niskaan. Sinä et ole ilkeä. Sinä olet pahempaa. Sinä olet narri. -Ja saat uskoa, Paul on paras poika, minkä Jumala on luonut. Jokainen -kunnollinen ihminen on peräti kyllästynyt ja väsynyt sinun tapaasi -käyttää hyväksesi sitä, että olet nainen, ja pistellä Paulia millä sinä -osaat. Mikä helvetissä sinä luulet olevasi, että semmoisen miehen kuin -Paul tarvitsisi pyytää sinulta _lupaa_ lähteä matkalle minun kanssani? -Sinä käyttäydyt ikäänkuin olisit jonkinlainen seos kuningatar Viktoriaa -ja Cleopatraa. Narri, etkö sinä näe, kuinka ihmiset nauravat sinulle ja -tekevät sinusta pilkkaa?» - -Zilla nyyhkytti: »Minä en ole koskaan — minä en koskaan — ei kukaan -koskaan ole puhunut minulle tuolla tavalla koko elämässäni!» - -»Ei, mutta niin puhuvat kaikki sinun selkäsi takana! Aina! Ne sanovat, -että sinä olet riitaisa vanha akka. Vanha, piru soikoon!» - -Tämä katala hyökkäys mursi Zillan. Hänen silmänsä olivat ilmeettömät. -Hän itki. Mutta Babbitt tuijotti häneen järkähtämättä. Hän tunsi, että -hän oli kaikkivaltias virkamies toimivaltaansa käyttämässä, että Paul -ja mrs. Babbitt katselivat häntä kauhuissaan, että hän yksin pystyi -käsittelemään tätä tapausta. - -Zilla väänteli. Hän rukoili: »Oi, ei, eihän niin sanota!» - -»Sanotaan varmasti.» - -»Minäkö ollut ilkeä nainen! Minä olen kauhean pahoillani. Minä surmaan -itseni. Minä teen mitä tahansa. Oo, minä — — — Mitä sinä tahdot?» -Hän nöyryytti itsensä täydellisesti. Ja hän nautti siitä. Sille, -joka on kohtauksien tuntija, ei mikään ole nautinnollisempaa kuin -perinpohjainen, melodramaattinen, itsekäs nöyryys. - -»Minä tahdon, että sinä annat Paulin lähteä Maineen minun kanssani», -komensi Babbitt. - -»Niin, mitäpä minulla on siinä tekemistä? Sinähän olet juuri sanonut, -että minä olen idiootti eikä kukaan minusta välitä.» - -»Joo, kyllä sinulla on siinä tekemistä, on varmasti! Sinun on -ensinnäkin tehtävä se, että lakkaat vihjailemasta, että hän niin -pian kuin pääsee ulkopuolelle sinun näköpiiriäsi on heti jossakin -hamejahdissa. Tosiasia on, että sillä tavalla saat pojan sille tielle. -Sinulla pitäisi olla enemmän älliä.» - -»Oi minä koetan, vilpittömästi, minä koetan, George! Minä tiedän -olleeni ilkeä. Oi, antakaa minulle anteeksi, kaikki, antakaa anteeksi — -— —» - -Hän nautti. - -Samoin Babbitt. Hän tuomitsi runsaasti ja armahti auliisti, ja kun -hän marssi ulos vaimonsa kanssa, valisti hän tätä suurenmoisella -selityksellä: - -»Oikeastaan katalaa pidellä Zillaa sillä tavoin, mutta sehän oli ainoa -tapa käsitellä häntä. Saakeli soikoon, enkös saanut häntä polvillensa!» - -Mrs. Babbitt sanoi tyynesti: »Sait. Sinä olit inhoittava. Koetit tehdä -itsesi tärkeäksi. Sinulla oli hirveän hauskaa ja sinä ajattelit koko -ajan, mikä suuri ja mainio mies olit!» - -»No, mutta peijakas! Onko mokomaa ennen kuultu! Tietysti olisi minun -pitänyt odottaa, että sinä et olisi minun puolellani. Minun olisi -pitänyt ymmärtää, että sinä puolustaisit omaa sukupuoltasi!» - -»Niin. Zilla-parka, hän on niin onneton. Hän kostaa sen Paulille. -Hänellä ei ole siinä pienessä huoneistossa mitään puuhaa. Ja hän -mietiskelee liian paljon. Ja hän oli ennen niin suloinen ja iloinen -ja on nyt myrtynyt siitä, että se aika on mennyt. Ja sinä olit niin -katala ja karkea kuin suinkin saatoit. Minä en ole vähääkään ylpeä -sinusta — tai Paulista, joka seisoi siinä ja kerskui inhoittavista -rakkausasioistaan!» - -Babbitt oli vaiti ja nyrpeissään; hän piti huonon tuulensa ylvään -suuttumuksen korkealla tasolla koko kotimatkan. Ovella hän jätti -vaimonsa itsetyytyväisen etevämmyyden tunnossa ja käveli hetken -nurmikolla. - -Epämiellyttävän äkkiä välähti hänen päähänsä: »Peijakas, entäpä, jos -Myra oli oikeassa — osittain oikeassa?» Äskeinen kohtaus oli mahtanut -tehdä hänet liian herkäksi; tämä oli niitä harvoja kertoja, jolloin hän -oli epäillyt omaa erinomaisuuttaan; ja hän tunsi kesäyön, tunsi kostean -nurmen tuoksun. Sitten: »Viis minä siitä! Minä olen ajanut asian läpi. -Me pääsemme lähtemään. Ja Paulin vuoksi voisin tehdä mitä hyvänsä.» - - -2. - -He olivat ostamassa Maine-komppeitansa Ijamsin Veljesten -Urheilumakasiinissa Propagandakerhotoverinsa Willis Ijamsin avulla. -Babbitt oli aivan hullaantunut. Hän luikkasi ja tanssi. Hän kuiskasi -Paulille: »Tämä on lystiä, eikö ole? Ostella komppeita mitä? Ja kunnon -vanha Willis Ijams tulee puotiin itse auttamaan meitä! Kuule, jos -nuo vekkulit, jotka ostelevat varustuksiaan North Lakesia varten, -tietäisivät, että me menemme suoraan Maineen, niin ne varmaan -kepertyisivät, uskotko?... Pidäpäs kiirettä, veli Ijams — Willis, -tarkoitan. Tässä sinulla on hieno tilaisuus! Me ei olla Naukumaijan -poikia. Hei! Laske minut vain esille! Minä ostan koko varaston!» - -Hän katseli ahnain silmin kärpäs-onkia ja muhkeita kumisaappaita, jotka -ulottuivat lonkkiin saakka, telttoja, joissa oli selluloidiakkunat, -ja kokoonpantavia tuoleja ja pieniä jääkaappeja. Hänen teki mieli -sydämensä yksinkertaisuudessa ostaa kaikki. Sama Paul, jonka hän aina -oli tuntenut olevan ikäänkuin hänen holhouksensa tarpeessa, esti häntä -toteuttamasta hulluja halujansa. - -Mutta Paulkin innostui, kun Willis Ijams, kauppias, jolla oli -runollisuuden ja diplomatian aistia, selitteli kärpäsiä. »Tietenkin te -tiedätte, pojat», sanoi hän, »että pääkiistana on kysymys, kuivatko -vai märät kärpäset. Omasta puolestani olen kuivien kärpästen puolella. -Hienompaa urheilua!» - -»Tietysti! Eri paljon hienompaa urheilua», äänteli Babbitt, joka tiesi -hyvin vähän kärpäsistä, sekä kuivista että märistä. - -»Jos tahdot noudattaa minun neuvoani, Georgie, niin hankit itsellesi -hyvän varaston näitä 'pale evening dims' ja 'silver sedges' ja 'red -ants'. Saakeli, se sitten vasta kärpänen on, tämä punainen muurahainen!» - -»Hemmetti! Se on mitä se on — kärpänen!» riemuitsi Babbitt. - -»Joo, kuule, tuo punainen muurahainen», sanoi Ijams, »on oikea -väärentämätön _kärpänen_.» - -»Sittenhän on se ja se, ellei vanha monsieur Taimen tule esille, kun -lasken yhden näitä punaisia muurahaisia veteen!» vakuutti Babbitt, ja -hänen paksut ranteensa tekivät ihastuneen heittävän liikkeen. - -»Niin. Ja järvilohi tarttuu siihen myöskin», sanoi Ijams, joka ei -koskaan ollut nähnyt järvilohta. - -»Lohia! Taimenia! Paul, näetkö setä Georgen khakihousuissaan vetelevän -niitä maihin aamuhämärässä? Aaah!» - - -3. - - -He istuivat New Yorkin pikajunassa, uskomatonta kyllä matkalla Maineen, -uskomatonta kyllä ilman perheitänsä. He olivat vapaita, miesten -maailmassa, Pullman-vaunun tupakkaosastossa. - -Vaununikkunan ulkopuolella jurotti pimeys seinänä, josta silloin -tällöin vilahti yksinäisiä, salaperäisiä valoja. Junan tuutiessa -ja kolistessa oli Babbitt äärettömän tietoinen siitä, että hän oli -matkalla, kulki eteenpäin. Hän kumartui Paulin puoleen ja murahti: -»Helkkari, on hauskaa olla pitkällä matkalla, vai mitä?» - -Ahdas vaunu okranvärisine metalliseinineen oli suurimmaksi osaksi -täynnä sen laadun miehiä, joita hänen oli tapana nimittää Parhaiksi -pojiksi mitä voi tavata — Oikeiksi kunnon kavereiksi. Niitä istui -neljä pitkällä sohvalla; paksu herra, jolla oli paksu, ovela naama, -ohut ja terävänenäinen herra, päässä vihreä veluurihattu, hyvin nuori -nuorukainen, suussa muka merenvahainen paperossinholkki, ja Babbitt. -Vastapäätä heitä, kahdella siirrettävällä nahkanojatuolilla, istuivat -Paul ja eräs laiha vanhanaikainen herra, hyvin viekas, suupielissä -rypyt kuin sulkumerkit. Kaikki lukivat sanomalehtiä tai ilmoituksia -kengistä ja savitavaroista ja odottivat keskustelun nautintoja. Se -hyvin nuori mies, joka oli ensimmäisellä matkallaan Pullmanissa, -aloitti. - -»Tiedättekö, peijakas vieköön, minulla oli tosiaan mitä lystikkäimpiä -seikkailuja Zenithissä. Tiedättekö, kun pääsee johtolangan päähän -kiinni, voi siellä keksiä yhtä hulluja seikkailuja kuin New Yorkissa!» - -»Niin, arvaa sen, että te elitte siellä kelvottomasti. Minä ajattelin -juuri, että tuo on kevytmielinen vekkuli, kun näin teidän nousevan -junaan», nauroi paksu. - -Toiset laskivat mielissään lehdet käsistään. - -»Ei, mutta kuulkaa tosiaan! Minä luulen nähneeni Lehtosalissa -semmoista, mitä te ette ole ikinä nähnyt!» intti poikanen. - -»Sen minä kyllä uskon. Olen varma, että te nuoleskelitte maitosekoria -kuin rintalapsi ainakin!» - -Sitten, kun poika oli ollut johdantona, unohtivat he hänet ja ryhtyivät -oikeaan keskusteluun. Ainoastaan Paul, joka istui itsekseen ja luki -sanomalehtensä jatkoromaania, ei ottanut siihen osaa, ja kaikki, -Babbittia lukuunottamatta, pitivät häntä ylpeänä, omituisena, ikävänä -ihmisenä. - -Kuka heistä mitäkin sanoi, ei ole selvitetty ja onkin yhdentekevää, -heillä kun kaikilla oli samat mielipiteet ja kaikki esittivät ne -samalla pontevalla ja uhmaavalla varmuudella. Ellei Babbitt julistanut -määrättyä tuomiota, istui hän ainakin ja hymyili tuomarille, joka sen -julisti. - -»Mutta totisesti myydään Zenithissä aika paljon pirtua. Niinhän -muuten tehdään kaikkialla. Minä en tiedä, mitä mieltä te, pojat, -olette kieltolaista, mutta mikäli minä saatan nähdä, on se maanmainio -miespoloiselle, jolla ei ole mitään tahdonlujuutta, mutta mitä tulee -meidänkaltaisiimme, on se kajoamista persoonalliseen vapauteen.» - -»Joo, niin se on. Kongressilla ei ole oikeutta rajoittaa ihmisen -persoonallista vapautta», yhtyi toinen. - -Eräs mies tuli sisään viereisestä osastosta, mutta kun kaikki paikat -olivat täynnä, täytyi hänen seistä polttaen paperossiaan. Hän oli -asiaankuulumaton, hän ei kuulunut tupakkavaunun Vanhoihin Sukuihin. -He katsahtivat häneen kylmästi, hän yritti näyttää huolettomalta, -tarkasteli leukaansa peilissä, luopui lähentelyaikeista ja meni ääneti -ulos. - -»Minä piipahdin juuri etelässä päin. Liikeolot eivät ole siellä -kovinkaan hyviä.» - -»Mitä sanotte? Eivät kovinkaan hyviä, niinkö?» - -»Eivät, ne tuntuivat minusta tuskin edes keskinkertaisilta.» - -Koko seurakunta nyökkäsi ymmärtävästi ja ratkaisevasti: »Ehei, ei -niissä ole juuri hurraamista.» - -»No niin, liikeolot eivät totisesti ole myöskään lännessä niinkuin -pitäisi, ei lähimainkaan.» - -»Ei, se on varma. Ja minä arvelen, että se tuntuu hotelleissa. Mutta -yksi hyvä siitä on joka tapauksessa: ne hotellit, jotka ottivat viisi -lappua päivässä — niin ja kuusi, jopa seitsemän! — kurjasta huoneesta, -ovat hemmetin iloisia saadessaan neljä — ja antavat siihen vielä vähän -passausta kaupan päälle.» - -»Niin on. Kuulkaa, hotelleista puhuen, minä satuin äskettäin menemään -ensimmäistä kertaa St. Francisiin San Franciscossa, ja tiedättekö, se -on todella ensiluokan paikka.» - -»Siinä olet oikeassa, veli! St. Francis on hieno paikka. Ehdottomasti -ensiluokkainen.» - -»Niin on. Siinä olen samaa mieltä kuin tekin. Se on ensiluokkainen -paikka.» - -»Joo, mutta sanokaa, onko kukaan teistä, pojat, koskaan asunut -Rippletonissa Chicagossa? Minä en tahdo moittia — minusta päinvastoin -pitää antaa tunnustusta, missä voi — mutta tiedättekö, kaikista -kurjista koloista, jotka ovat olevinaan ensiluokan hotelleja, on se -kehnoin. Minä aion toimittaa ne herrat vielä kiinni kerran, ja sen -heille sanoin. Tehän tiedätte, minkä luontoinen minä olen — no niin, -sitä ehkä ette tiedä, mutta minä olen tottunut ensiluokan mukavuuksiin -ja olen täysin valmis maksamaan kohtuullisen hinnan. Minä tulin tässä -hiljattain Chicagoon myöhään eräänä iltana, ja Rippleton on lähellä -asemaa — minä en ollut koskaan ennen siellä ollut, mutta sanoin -autonkuljettajalle —minusta pitää aina ottaa auto, kun tulee perille -myöhään; se maksaa ehkä hiukan enemmän, mutta hemmetissä, se on sen -arvoinen, kun on oltava ylhäällä seuraavana aamuna aikaisin ja mentävä -myymään koneita — ja minä sanoin hänelle: 'Ajakaa Rippletoniin'. - -— No niin, niin tultiin sitten sinne, ja minä saapastin tiskin luo -ja sanoin ovenvartijalle: 'Well, veli, onko teillä hyvä huone ja -kylpyhuone Bill-serkulle?' Ja mitä luulette? Te olisitte kai luulleet, -että minä olisin myynyt hänelle hylkytavaraa tai pyytänyt häntä -tekemään työtä sabattina! Hän muljautti minuun toisella silmällään -ja murahti: 'En tiedä, ystäväni, minä katson', ja sitten hän sukelsi -siihen kojuun, missä niillä on huoneet merkittyinä. Melkein luulen, -että hän soitti Credit Associationiin ja American Security Leagueen -ottaakseen selvän, että minä olin ali right — ainakin olisi sillä aikaa -sen ehtinyt — tai ehkä hän vain nukahti hiukan, mutta lopulta hän tuli, -katsoi minuun niinkuin se olisi häneen koskenut ja örähti: 'Luulen -voivani antaa teille kylpyhuoneella varustetun huoneen!' — 'Oo, se -oli kiltti teko — ikävä, että täytyi vaivata teitä — paljonkos siitä -minulta viedään?' sanoin todella kohteliaasti. — 'Se maksaa teille -seitsemän kolikkoa päivässä, ystäväni', sanoi hän. - -— No, oli myöhä, ja joka tapauksessahan se kuului kustannustiliin -— sun perhana, jos minä olisin ollut sen maksamassa, eikä firma, -niin olisin kierrellyt katuja koko yön, ennenkuin olisin antanut -sellaisen roskaravintolan nylkeä minulta seitsemän pyöreää, kilisevää -dollaria, se on varma. Nyt annoin asian olla. No, portieeri herätti -hauskan nuoren juoksupojan — mainio poika — ei päivääkään yli -yhdeksänkahdeksatta vuotta vanha — oli mukana Gettysburgin taistelussa -eikä tiedä vielä, että se on lopussa — luuli minun kuuluvan -Confederation miehiin, ainakin päättäen siitä, kuinka hän minuun katsoi -— ja Rip van Winkle saattoi minut sitten johonkin — minä huomasin -sitten, että ne sanoivat sitä huoneeksi, mutta ensin luulin, että se -oli erehdys — luulin, että he pistivät minut johonkin Pelastusarmeijan -keräysrasiaan. Seitsemästä dollarista _per_ joka _diem!_ Saakeli!» - -»Niin, minä olen kuullut, että Rippleton on jokseenkin mahdoton. Kun -minä matkustan Chicagoon, asun aina Blackstonessa tai La Sallessa — -ensiluokan paikkoja.» - -»Sanokaa, onko kukaan teistä koskaan asunut Birchdalessa Terre -Hautessa? Minkälainen se on?» - -»Oo, Birchdale on ensiluokkainen hotelli.» - -(Kahdentoista minuutin neuvottelu hotelleista South Bendissä, -Flintissä, Daytonissa, Tukassa, Wichitassa, Fort Worthissa, Winonassa, -Eriessä, Fargossa ja Moose Jawissa.) - -»Hinnoista puhuen», huomautti veluurihattuinen mies hypistellen -raskaissa kellonperissään riippuvaa hirvenhammasta, »tahtoisin tietää, -mitä perää siinä on, että muka vaatteiden hinta on alenemassa. Ottakaa -nyt esim. tämä puku, joka minulla on ylläni.» Hän nipisti housunsa -lahjetta. »Neljä vuotta sitten maksoin siitä kaksiviidettä ja puoli, -ja se oli kunnollista, hyvää tavaraa. No, nyt äskettäin menin erääseen -puotiin siellä kotona ja pyysin saada nähdä pukuja, ja mies raahaa -esiin muutamia ryysyjä, joita totisesti en tahtoisi panna pikentin -päälle. Vain uteliaisuudesta kysyin häneltä: 'Mitä te pyydätte tästä -roskasta?' — 'Roskasta', sanoi hän, 'mitä te tarkoitatte roskalla? -Tämä on hienoa tavaraa, täysvillaa.' — Ei helvetissäkään! Se oli -selvää kasvisvillaa, suoraan plantaashilta! — 'Se on täysvillaa, ja -me saamme siitä seitsemänseitsemättä ja yhdeksänkymmentä.' — 'Oo, -vai niin saatte', sanoin minä. 'Ette vain minulta saa', sanoin minä -ja läksin ulos hänen nenänsä edestä. Uskokaa pois. Ja sitten sanoin -vaimolleni: 'Kuule', sanoin minä, 'niin kauan kuin jaksat ja vielä voit -panna muutaman paikan papan housuihin, emme ajattelekaan ostaa uusia -vaatteita.'» - -»Se oli oikein, veli. Ja katsokaa vain kauluksia esimerkiksi — — —» - -»Mitä? Odottakaa hiukan!» keskeytti paksu herra. »Mikä kauluksia -vaivaa? Minä myyn kauluksia! Tiedättekö, että kaulusten -valmistuskustannukset vielä ovat kaksisataa seitsemän prosenttia yli — -— —» - -He vakuuttivat, että jos heidän vanha ystävänsä paksu herra möi -kauluksia, niin kaulusten hinta oli juuri se, minkä sen tuli olla, -mutta kaikki muut vaatekappaleet olivat traagillisen kalliita. He -ihailivat ja rakastivat toisiaan nyt. He menivät kauppatieteen -syvyyksiin ja viittasivat, että auran tai tiilikiven valmistamisen -tarkoituksena oli saada ne myydyksi. Heille ei romanttinen -sankari ollut enää ritari, vaeltava laulaja, cowboy, lentäjä tai -rohkea, nuori asianajaja, vaan suuri myyntipäällikkö, jolla oli -Kauppaprobleemain Selitys pulpetin lasilevyllä, jonka aatelisarvonimi -oli »Liikeprofessori» ja joka kaikkine nuorine samuraineen harjoitti -yleisammattia Myydä — ei myydä mitään erikoista, kenenkään erikoisen -puolesta tai kellekään erikoiselle, vaan juuri vain Myydä. - -Keskustelu ammateista herätti Paul Rieslingin. Vaikka hän oli -viuluniekka ja kiintoisa onneton aviomies, oli hän myöskin hyvin -taitava kattohuovan myyjä. Hän kuunteli paksun herran lausuntoja -»firmalehtien ja julkaisujen arvosta menetelmänä panna vauhtia -poikiin maalla» ja lausui itse pari hyvää huomautusta kahdensentin -postimerkkien käyttämisestä kiertokirjeissä. Sitten hän teki rikoksen -Kaikkien Oikeauskoisten joukon pyhää lakia vastaan. Hän rupesi -korkealentoiseksi. - -He olivat juuri tulossa erääseen kaupunkiin. Sen edustalla he kulkivat -erään rautatehtaan ohi, josta kiiluvat punaiset ja keltaiset liekit -nuolivat kummitusmaisia savupiippuja, rautapeitteisiä seiniä ja synkkiä -komeroita. - -»Herra Jumala, katsokaa tuota — suurenmoista!» sanoi Paul. - -»Joo, sen saa sanoa, että se on suurenmoista, ystäväni. Se on Shelling -Hortonin rautatehdas, ja sanotaan, että vanha John Shelling ansaitsi -kolme miljoonaa dollaria ammuksien valmistamisella sodan aikana!» sanoi -veluurihattuinen mies kunnioittavasti. - -»Minä en tarkoittanut — minä tarkoitan, että on ihanaa nähdä, kuinka -valo vetää esiin pimeästä tuon silmääkiehtovan pihan kaikkine -romukasoineen», sanoi Paul. - -He tuijottivat häneen, kun taas Babbitt kerskui: »Tällä Paulilla on -tosiaan pieni hieno silmä havaita kauniita ja omituisia paikkoja ja -kaikkea semmoista. Olisi ollut kirjailija tai jotakin sentapaista, -ellei olisi antautunut kattojenkattamiseen.» Paul näytti pahastuneelta. -(Babbitt epäili joskus, ymmärsikö Paul antaa arvoa hänen uskolliselle -avulleen.) Veluurihattuinen mies röhki: »No niin, minä puolestani -katson, että Shelling Horton pitää tehtaansa kauhean likaisina. -Huolimattomasti hoidettuja! Vaikka arvaan, ettei ole mitään lakia, joka -kieltää sanomasta niitä 'silmääkiehtoviksi', jos se on se vaikutus, -minkä te niistä saatte!» - -Paul palasi nyreissään lehteensä, keskustelu lipui johdonmukaisesti -junaan. - -»Mihin aikaan me tullaan Pittsburgiin?» kysyi Babbitt. - -»Pittsburgiin? Minä luulen, että tullaan — ei, se oli viimevuotinen -aikataulu — odottakaa silmänräpäys — annas kun katson — minulla pitäisi -olla aikataulu täällä jossakin.» - -»Olemmekohan myöhästyneet?» - -»Tuskin sentään.» - -»Ollaan — me olimme seitsemän minuuttia myöhässä viime asemalla.» - -»Oltiinko? Tosiaan? Peijakas, minä luulin, ettei oltu myöhässä -ollenkaan.» - -»Joo, noin seitsemän minuuttia.» - -»Niin oikein, seitsemän minuuttia myöhässä.» - -Passari tuli sisään — valkonuttuinen, messinkinappinen neekeri. - -»Paljonko me ollaan myöhässä, George?» röhki paksu herra. - -»En tosiaan tiedä. Enpä juuri luule, että ollenkaan», sanoi passari -kääntäen kokoon pyyhkeitä ja taitavasti heittäen niitä pesukulhojen -yläpuolella olevaan pitimeen. Seurakunta tuijotti häneen synkästi, ja -kun hän oli mennyt, he moitiskelivat: - -»En tiedä, mikä noihin neekereihin on mennyt nykyaikaan. Niiltä ei -koskaan saa kohteliasta vastausta.» - -»Ei, se on sitten varma. Sitä ollaan menossa siihen, etteivät ne -enää osoita vähääkään kunnioitusta. Vanhan ajan neekeri oli mainio -— hän tiesi paikkansa — mutta nämä nuoret mustikit eivät halua -olla passareina eikä pumpulityöläisinä. Huihai! Heistä pitää tulla -professoreita ja juristeja ja Herra ties mitä kaikkea! Uskokaa -pois, että siitä on syntymässä aika ankara pulma. Meidän pitäisi -liittyä yhteen ja näyttää mustalle miehelle, niin, ja keltaiselle, -hänen paikkansa. Minun täytyy tosin myöntää, ettei minulla ole -rotuennakkoluuloja, ei yhtä hiventä. Minä olen ensimmäinen iloitsemaan, -kun musiikilla on menestystä — niin kauan kuin hän pysyy sillä alalla, -mikä hänelle kuuluu, eikä yritä anastaa itselleen sitä auktoriteettia -ja liiketaitoa, joka oikeutta myöten kuuluu valkoiselle miehelle.» - -»Se on oikea ajatus. Ja toinen asia, joka meidän täytyy tehdä», sanoi -veluurihattuinen mies (jonka nimi oli Koplinsky), »on ehkäistä noita -perhanan ulkomaalaisia tulemasta maahan. Jumalan kiitos, että meillä -pannaan raja maahanmuutolle. _Juutalaisten_ ja _hunnien_ täytyy oppia, -että tämä on valkoisen miehen maa ja että me emme halua heitä tänne. -Kun olemme sulattaneet itseemme ne muukalaiset, joita täällä nyt on, -ja opettaneet heille amerikkalaisuuden periaatteet ja tehneet niistä -ihmisiä, niin silloin voimme ehkä laskea sisään hiukan lisää.» - -»Joo, varmasti. Niin se on», huomauttivat he ja siirtyivät vähemmän -vakaviin aiheisiin. He loivat pikaisen silmäyksen automobiilien -hintoihin, autonrenkaiden kestävyyteen, öljyosakkeihin, kalastukseen ja -Dakotan vehnäsadon toiveisiin. - -Mutta paksu herra kävi kärsimättömäksi tästä ajanhukasta. Hän oli -matkaveteraani ja vapaa illusioneista. Hän oli jo vakuuttanut olevansa -»vanha, vetävä numero». Hän kumartui eteenpäin, kiinnitti heidän -huomionsa ovelan humoristisella ilmeellään ja röhki: »Perhana, pojat, -heitetään jo muodollisuudet hiiteen ja ruvetaan juttusille!» - -He tulivat hyvin vilkkaiksi ja intiimeiksi. - -Paul ja poju poistuivat. Toiset sovittelivat itseään mukavampiin -asenteihin pitkällä sohvalla, aukaisivat liivinsä, nostivat jalkansa -tuoleille, siirsivät uhkeat messinkiset sylkylaatikot lähemmäksi ja -vetivät alas viheriän kaihtimen sulkeakseen tuntemattoman, peloittavan -pimeyden ulos. Jokaisen naurunrähäkän jälkeen he huusivat: »Mutta -olettekos kuullut sitä, kun — —» Babbitt oli laaja ja miehekäs. Kun -juna pysähtyi eräällä tärkeällä asemalla, kävelivät nuo neljä herraa -edestakaisin sillalla suuren, savuttuneen suojakaton alla, joka -muistutti pilvistä taivasta, korkeiden käymäsiltojen alla, ankkahäkkien -ja riippuvien naudanruhojen välitse tuntemattomassa, salaperäisessä -kaupungissa. He vaelsivat rinnakkain, vanhoina ystävyksinä ja sangen -tyytyväisinä. Venytetty »Pai — koil — Ien — ne!» — joka kuului kuin -kehoitushuuto vuorten keskellä hämärässä — sai heidät rientämään -takaisin tupakkavaunuun jatkamaan hauskoja kaskujansa kello kahteen -asti aamulla, silmät kosteina sikarinsavusta ja naurusta. Erotessaan he -pudistivat toistensa käsiä ja nauroivat: »Tämä oli mainio ilta. Ikävä, -että täytyy lopettaa. Hiton hauska tavata teitä.» - -Babbitt makasi valveilla makuuhuoneen ahtaassa, kuumassa -hautakammiossa, hytkien naurusta muistaessaan paksun herran veistelmää -daamista, joka tahtoi olla hurja. Hän kohotti uudinta, hän makasi, -toinen pyylevä käsivarsi pään ja ohuen päänalusen välillä, ja katseli -ohikiitävien puiden hahmoja ja kylistä tuikkivia valoja, jotka olivat -kuin huutomerkkejä. Hän oli hyvin onnellinen. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - - -1. - -Heillä oli junien välillä neljä tuntia aikaa New Yorkissa. Ainoa, -mitä Babbitt halusi nähdä, oli Pensylvania Hotel, joka oli rakennettu -sen jälkeen, kun hän viimeksi oli täällä. Hän tuijotti sitä -mutisten: »Kaksituhattakaksisataa huonetta ja kaksituhattakaksisataa -kylpyhuonetta! Se voittaa kaikki maailmassa! Herra Jumala, niiden -tulot täytyy olla — no, oletetaan, että huoneen hinta on neljästä -kahdeksaan dollariin päivässä, ja muutamista arvatenkin kymmenen, -ja — neljä kertaa kaksituhattakaksisataa — tai sanotaan kuusi -kertaa kaksituhattakaksisataa — no, joka tapauksessa, ravintolat ja -kaikki, sanotaan kesillä kahdeksan ja viidentoistatuhannen välillä -päivässä. Joka päivä! En ikinä luullut saavani nähdä mitään sellaista! -Peijakkaanmoinen kaupunki! Tietenkin on tavallisilla miehillä -Zenithissä enemmän omaperäisiä aloitteita kuin näillä huijareilla, -mutta minun täytyy sittenkin antaa etusija New Yorkille. Niin, rakas -kaupunkini, sinä olet all right — erinäisissä suhteissa. No, Paulski, -nyt me olemme tainneet nähdä kaiken, mikä on jonkin arvoista. Miten -kulutamme loput ajasta? Eläviin kuviin?» - -Mutta Paul tahtoi nähdä valtamerilaivan. »Minun on aina tehnyt mieleni -matkustaa Eurooppaan — ja, jumaliste, minä sen vielä teenkin joskus, -ennenkuin menen pitemmälle», huokasi hän. - -Eräältä North Riverin törkyiseltä sillalta he tuijottivat _Aquitanian_ -ruhoa ja savutorvia ja radioantenneja. - -»Peijakas», murisi Babbitt, »ei olisi niin hullua matkustaa rapakon -yli Vanhaan maahan ja luoda yksi häränkatse kaikkiin niihin raunioihin -ja paikkaan, missä Shakespeare syntyi, Ja ajattele, että voi tilata -drinkin, milloin vain tahtoo! Vain mennä baariin ja huutaa: 'Antakaa -tänne yksi cocktail, ja piru poliisista!' Ei ensinkään hullumpaa. Mitä -sinä tahtoisit katsella siellä, Paulibus?» - -Paul ei vastannut. Babbitt kääntyi katsomaan. Paul seisoi kädet -nyrkissä ja pää kumarassa ja tuijotti höyrylaivaa kuin kauhun -valtaamana. Hänen hoikka vartalonsa näytti laivaveistämön aurinkoista -aitaa vastaan lapsekkaan laihalta. - -Toistamiseen: »Mitä sinä nuuskisit siellä toisella puolella, Paul?» - -Paul kuiskasi otsa rypyssä ja rinta huohottaen: »Hyvä Jumala!» Kun -Babbitt huolestuneena katseli häntä, ärähti hän: »Tule nyt, mennään -pois täältä», ja riensi laituria eteenpäin taakseen katsahtamatta. - -»Kummallista», mietiskeli Babbitt. »Poika ei lopulta halunnutkaan -katsella valtamerilaivoja. Minä luulin, että hän oli niihin -kiinnostunut.» - - -2. - -Vaikka Babbitt riemuitsi ja teki erinäisiä huomautuksia veturien -hevosvoimista, kun juna puuskutti Mainen vuorijonoa ylöspäin ja hän -korkealta katsoi alas mäntyjen välissä kimmeltävää rataa; vaikka hän -sanoi: »Kas peijakas!» huomatessaan, että asemahuone Katadumcookissa, -pääteasemalla, oli vanha tavaraputka, tuli hänen intohimoisen -vapaudentunteensa suurin hetki kuitenkin vasta, kun he istuivat -pienellä sillalla Lake Sunasquamin rannalla odottaen hotellilaivaa. -Tukkilautta oli liukunut alas järveä, tukkien ja rannan välillä oli -vesi läpikuultavaa, kirkasta, pikkukaloja kimaltelevaa. Eräs opas, -päässä musta huopalakki ja sen nauhassa lohikärpäsiä, ja yllään -erinomaisen kaunisvärinen sininen flanellipaita, istui tukin päällä -vuoleskellen jotakin pulikkaa ja oli ääneti. Koira, hauska kyläkoira, -musta ja harmaa, koira, jolla oli paljon aikaa mietiskelyihin, -kyhni itseään ja murisi ja makasi. Paahtavaa auringonpaistetta -virtasi tuhlaten kirkkaalle vedenkalvolle, rannan kullanvihreille -balsamikuusille, hopeakoivuille ja troopillisille saniaisille, ja -järven toisella puolen paloi sen valo vuoren jyrkillä pengermillä. -Kaikkialla vallitsi pyhäinen rauha. - -Äänettöminä he istuivat sillanreunalla, jalat killuen veden yllä. -Paikan ääretön sulo tunki Babbittin läpi, ja hän mutisi: »Minä -tahtoisin istua täällä — loput elämääni — ja vuoleskella — ja istua. -Enkä koskaan kuulla kirjoituskonetta. Tai Stan Graffin remuamista -puhelimessa. Tai Ronan ja Tedin riitelyä. Vain istua. Peijakas!» - -Hän taputti Paulia olalle. »Mitä sinä pidät tästä, vanha saapas?» - -»Oo, se on hemmetin hyvä, Georgie. Siinä on ikäänkuin jotakin -iäisyydestä.» - -Kerrankin ymmärsi Babbitt hänet. - - -3. - -Heidän laivansa tuli niemen takaa; järven päässä erään vuorenrinteen -juurella he näkivät hotellin pienen ruokasalihökkelin ja sen ympärillä -puoliympyrässä matalia hirsitupia, joita käytettiin makuuhuoneina. He -nousivat maihin ja kestivät arvostelevan tarkastelun kantavieraiden -puolelta, jotka olivat olleet hotellissa jo viikon. Tuvassaan, jossa -oli korkea kakluuni, riensivät he, kuten Babbitt lausui, »saamaan -ylleen oikein miehenvaatteet». He tulivat ulos, Paul vanhassa harmaassa -puvussa ja pehmeässä valkoisessa paidassa, Babbitt yllään khakipaita -ja liivit ja hulmuavat khakihousut. Se oli erinomaisen uutta khakia; -hänen sangattomat silmälasinsa kuuluivat kaupunkikonttoriin, ja -hänen kasvonsa eivät olleet ruskeat, vaan kaupunkimaisen kalpeat. -Hän aikaansai säröäänistä melua paikalla. Mutta hän löi äärettömän -tyytyväisenä reiteensä ja huusi »Kuule, tämä on kuin tulisi kotiansa, -mitä?» - -He seisoivat sillalla hotellin edustalla. Hän iski silmää Paulille ja -otti takataskustaan pötkön purutupakkaa, mikä oli kiellettyä Babbittin -kotona. Hän puraisi palasen ja heilutteli päätään sitä pureskellessaan. -»Um! Um! Eikö minulla muka ole ollut multapenkin nälkä! Tahdotko sinä?» - -He katsoivat toisiinsa ymmärtäväisesti virnistäen. Paul otti pötkön -ja puraisi palan. He seisoivat äänettöminä, leuat liikkeessä. He -sylkäisivät juhlavasti, ensin toinen ja sitten toinen, tyyneen -vedenkalvoon. He oikoilivat hekumallisesti jäseniään kädet ylhäällä ja -selkä takakenossa. Vuoren takaa kuului kaukaisen junan puhkuva ääni. -Taimen hyppäsi vedestä ja putosi takaisin hopeakaarena. He huokasivat -yhdessä. - - -4. - -Heillä oli viikko aikaa, kunnes heidän perheensä tulivat. Joka ilta -he päättivät nousta aikaisin ylös ja kalastaa ennen aamiaista. Joka -aamu he makasivat vuoteissaan, kunnes aamiaiskello soi, miellyttävässä -tietoisuudessa, ettei ollut toimeliaita rouvia heidän herättäjinään. -Aamut olivat kylmiä, tuli uunissa hauska pukeutuessa. - -Paul oli piinallisen puhdas, mutta Babbitt rypi hyvässä, terveellisessä -liassa, siinä, ettei tarvinnut ajaa partaansa ennenkuin mieli teki. Hän -suojeli jokaista rasvatahraa ja kalansuomusta uusilla khakihousuillaan. - -Koko aamun he kalastivat ilman tarmoa tai tallustelivat katveisia -metsäpolkuja, minne vihreää valoa pilkisti korkeiden saniaisten ja -punaisia kellokukkia kasvavan sammalen väliin. He nukkuivat koko -iltapäivän ja pelasivat pokeria puoliyöhön saakka oppaiden kanssa. -Poker oli näille vakava toimitus. He eivät puhuneet, he sekoittivat -paksuja, rasvaisia kortteja taitavalla väkipakolla, joka oli uhkaavaa -»teikareille», ja Joe Paradise, kuningas oppaiden joukossa, oli -ivallinen laiskureille, jotka keskeyttivät pelin, vaikkapa vain päätään -kynsiäkseen. - -Kun hän ja Paul puoliyön aikaan hapuilivat majaansa kauhean märän -ruohon ja pimeässä haitallisten männynjuurien yli, nautti Babbitt -siitä, ettei tarvinnut selittää vaimolleen, missä oli ollut koko illan. - -He eivät puhuneet paljoa. Zenithin Atleettikerhon hermostunut -puheliaisuus ja uhkavarmuus oli haihtunut heistä pois. Mutta kun he -puhuivat, he palasivat ylioppilasaikansa naiiviin avomielisyyteen. -Kerran he vetivät kanoottinsa Sunasquam Waterin vihantien, tiheäin -spireaseinien reunustaman joen rannalle. Aurinko poltti vihreän -aarniometsän yllä, mutta katve oli täynnä uneliasta rauhaa ja vesi -kimmelsi ja solisi. Babbitt viilletti kättään vedessä ja sanoi -miettiväisesti: - -»Me emme uskoneet koskaan tulevamme Maineen yhdessä.» - -»Ei, me emme ole koskaan tehneet mitään niinkuin uskoimme tekevämme. -Minä ajattelin asettua Saksaan isoisäni sukulaisten luo ja soitella -viulua.» - -»Niin. Ja muistatko, kuinka minä halusin ruveta juristiksi ja antautua -politiikkaan? Minä uskon vielä, että olisin voinut menestyä. Minulla -on ikäänkuin hyvänpuoleinen suuvärkki — joka tapauksessa voin ajatella -seisovalta jalalta ja panna kokoon jonkinlaisen ylistyslauseen -ihan melkein mistä tahansa, ja sehän tietenkin on juuri se, mitä -tarvitaan politiikassa. Sittenhän on piru, jollen pane Tediä lukemaan -juridiikkaa, vaikka en itse joutunut sitä tekemään! No niin — kaikkihan -on sittenkin käynyt melko hyvin. Myra on ollut kunnon vaimo. Ja Zilla -tarkoittaa hyvää, Paulibus.» - -»Niin. Täällä minä sommittelen kaikenmoisia suunnitelmia pitääkseni -häntä hyvällä tuulella. Minä ikäänkuin tunnen, että elämä tulee olemaan -toisenlaista nyt, kun saamme levätä kunnolla ja voimme matkustaa -takaisin ja alkaa uudelleen.» - -»Minä toivon sitä, hyvä mies.» Hän lisäsi ujosti: »Kuule, on ollut -saakelin suloista istua ja laiskoitella ja kuljeksia ympäri ja pelata -korttia ja oleilla täällä yhdessä sinun kanssasi, vanha huijari!» - -»Niin, sinähän tiedät, mitä se on merkinnyt minulle, Georgie. Se -pelasti minun elämäni.» - -Sama liikutus valtasi heidät, he kirosivat hiukan todistaakseen -olevansa miehisiä miehiä, ja hentomielisinä ja sanaa sanomatta, Babbitt -vihellellen ja Paul hyräillen, meloivat takaisin hotelliin. - - -5. - -Vaikka Paul oli alussa näyttänyt lopen rasittuneelta ja Babbitt -ollut suojelevana suurempana veljenä, tuli Paul kirkassilmäiseksi ja -hilpeäksi, kun taas Babbitt kävi ärtyisäksi. Kerros toisen jälkeen -salattua väsymystä puhkesi esiin. Ensin hän oli ollut lystikkäänä -hauskuuttajana Paulille ja etsinyt huvituksia hänelle, viikon -lopulla oli Paul sairaanhoitaja, ja Babbitt otti vastaan palveluksia -sillä alentuvaisuudella, jota aina osoitetaan kärsivälliselle -sairaanhoitajalle. - -Päivää ennen kuin heidän perheensä saapuivat, visertelivät hotellin -naisvieraat: »Oi, eikö se ole ihanaa! Kuinka mahdattekaan odottaa!» -ja säädyllisyys vaati, että Babbitt ja Paul näyttivät odottavaisilta. -Mutta he menivät maata varhain, äreinä ja nyrpeinä. - -Kun Myra tuli, sanoi hän heti: »Kuulkaa, pojat, nyt me tahdomme, että -te jatkatte oleiluanne aivan niinkuin meitä ei olisikaan täällä.» - -Ensimmäisenä iltana viipyi Babbitt ulkona pelaamassa pokeria oppaiden -kanssa, ja Myra sanoi tyynesti ja leikkisästi: »Hyvänen aika! Sinähän -olet hirveä mies!» Toisena iltana voihkaisi hän unisesti: »Hyvä Jumala, -aiotko sinä olla ulkona jokikinen ilta?» Kolmantena iltana Babbitt ei -pelannut pokeria. - -Hänen jokainen solunsa oli nyt väsynyt. »Merkillistä! Loma ei tunnu -tehneen minulle laisinkaan hyvää», valitteli hän. »Paul on pirteä kuin -nuori varsa, mutta minä tunnen olevani kiivaampi ja ärtyisämpi kuin -tänne tullessani.» - -Hän vietti kolme viikkoa Mainessa. Toisen viikon lopulla hän alkoi -tuntea itsensä tyyneksi ja elämästä huvitetuksi. Hän suunnitteli -huviretkeä — Sachem Mountainille nousemista ja yön viettämistä -teltoissa Box Car Pondin luona. Hän tunsi itsensä omituisen heikoksi ja -kuitenkin iloiseksi, niinkuin olisi puhdistanut suonensa myrkyllisistä -aineksista ja paraikaa täyttäisi nyt niitä terveellä verellä. - -Hän lakkasi pahoittelemasta, että Tedin haaveet suuntautuivat erääseen -tarjoilijattareen (pojan seitsemäs traagillinen rakkaus tänä vuonna), -hän juoksi kilpaa Tedin kanssa ja opetti häntä ylpeänä heittämään -kärpästä Skowlint Podin mäntykatveisessa hiljaisuudessa. - -Lopussa huokasi hän: »Saakeli, minä aloin juuri nauttia lomastani! -Mutta tunnelihan itseni valtavasti paremmaksi. Ja tästä on tuleva -suuri vuosi, tästä! Ehkäpä Kiinteistöjen välittäjäyhdistys valitsee -minut puheenjohtajaksi ja antaa palttua semmoiselle liehakoivalle, -vanhanaikaiselle silmänkääntäjälle kuin Chan Mott.» - -Mennessään kotimatkalla tupakkavaunuun, hän tunsi joka kerta -syyllisyyttä siksi, että jätti vaimonsa, ja ärtyisyyttä siksi, että -hänen tuli tuntea itsensä syylliseksi, mutta joka kerta hän riemuitsi: -»Jaa, tästä tulee suuri vuosi, suuri ja erinomainen vuosi!» - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - - -1. - -Koko matkan kotiin Mainesta Babbitt tunsi varmasti olevansa muuttunut -mies. Hän oli kääntynyt tyyneyteen ja selvyyteen. Hän aikoi lopettaa -huolissaan-olon liikkeen vuoksi. Hän aikoi hankkia itselleen enemmän -»harrastuksia», teatteritilaisuuksia, julkisia kysymyksiä, lukemista. -Ja äkkiä, juuri kun oli lopettamaisillaan tavallista väkevämmän -sikarin, hän päätti lopettaa tupakoimisen. - -Hän keksi uuden ja pettämättömän menetelmän. Hän ei ostaisi tupakkaa, -hänen täytyisi lainata, ja tietysti häntä hävettäisi lainata usein. -Vilpittömyyden puuskan vallassa hän nakkasi sikarilaatikkonsa ulos -tupakkavaunun ikkunasta. Hän meni takaisin ja oli ystävällinen -vaimolleen ilman mitään erikoista aihetta, ihaili omaa ylevyyttään ja -selitti: »Ihan yksinkertaista. Vain luonteenasia.» Hän alkoi lukea -eräästä magazinesta kertomusta jostakin tieteellisestä etsivästä. -Viisitoista kilometriä kuljettuaan hän oli tietoinen siitä, että halusi -polttaa. Hän veti päätään olkainsa väliin kuin kuoreensa peräytyvä -kilpikonna, hän näytti levottomalta, hän hyppäsi kahden sivun yli -luettavassaan, sitä huomaamatta. Kahdeksan kilometriä kauempana -hän syöksyi pystyyn ja etsi käsiinsä passarin: »Kuulkaa nyt, uh, -George, onko teillä — —» Passari näytti kärsivälliseltä. »Onko teillä -aikataulua?» lopetti Babbitt. Seuraavalla asemalla hän meni ulos ja -osti sikarin. Koska se oli oleva hänen viimeisensä ennen Zenithiin -saapumista, poltti hän sen niin loppuun, ettei jäänyt jäljelle kuin -senttimetrin pituinen tynkä. - -Neljä päivää myöhemmin hän muisti taas lopettaneensa tupakanpolton, -mutta oli niin innoissaan perehtyessään taas konttorityöhön, ettei -joutanut sitä sen enempää ajattelemaan. - - -2. - -»Pesäpallo, päätti hän, on erinomainen keppihevonen. Mieletöntä ahertaa -niin että henki menee. Minä menen katsomaan peliä kolmesti viikossa. -Täytyyhän sitäpaitsi kannattaa kotisakia.» - -Hän meni ja kannatti sakia ja kohotti Zenithin kunniaa kirkumalla -»Hei!» ja »Antakaa selkään!» Hän täytti siihen kuuluvat kirkonmenot -tunnontarkasti. Hän piti pumpulinenäliinaa kauluksen ympärillä, -hän hikoili, hän avasi suunsa leveään, hillittömään irviin ja joi -sitruunasoodaa pullosta. Hän kävi pelissä kolme kertaa viikossa -yhden viikon aikana. Sitten hän tinki ja tutki _Advocate_-lehden -ilmoituslaulua. Hän seisoi, missä joukko oli taajin ja höyryävin, ja -kun poika lavalla merkitsi ylös viskaaja Big Bill Bostwickin urotyöt, -huomautti Babbitt ventovieraille: »Tuo on hyvä! Mainiota!» ja riensi -takaisin konttoriin. - -Hän oli vilpittömästi vakuutettu innostuksestaan pesäpallopeliin. -Onhan kyllä totta, ettei hän ollut viiteenkolmatta vuoteen pelannut -pesäpalloa muuten kuin takapihalla Tedin kanssa — hyvin varovasti -ja korkeintaan kymmenen minuuttia kerrallaan. Mutta peli oli -muodissa hänen piirissään ja se antoi tyydytystä niille murha- ja -puolustusvaistoille, joita Babbitt kutsui »isänmaallisuudeksi» ja -»urheiluharrastukseksi». - -Kuta lähemmäksi konttoria hän tuli, sitä nopeammin hän kulki -mutisten: »Minun täytyy pitää kiirettä.» Ympärillä kiiruhti -kaupunki vain kiiruhtaakseen. Miehet automobiileissä kiiruhtivat -toistensa ohi kiireesti eteenpäinrientävässä liikenteessä. Miehet -kiiruhtivat ehtiäkseen junaan, jota seurasivat toiset junat minuutin -väliajan jälkeen, ja hyppäämään junista juostakseen katukäytävän -yli, syöksyäkseen rakennuksiin, salamannopeisiin pikahisseihin. -Lunchravintoloissa kiiruhtivat miehet hotkaisemaan ruokaa, jota -kokit olivat kiireesti valmistaneet. Partureissa huutelivat -miehet: »Ajakaa partani pian. Minun täytyy kiiruhtaa.» Miehet -koettivat kuumeenomaisesti päästä kävijöistä konttoreissa, joissa -oli plakaatteja: »Tänään on minun kiirepäiväni» ja »Jumala loi -maailman kuudessa päivässä — Te voitte sanoa kaikki sanottavanne -kuudessa minuutissa». Miehet, jotka olivat ansainneet kaksi vuotta -sitten viisituhatta ja viime vuonna kymmenentuhatta, kannustivat -kuluneita ruumiitaan ja kuivuneita aivojaan voidakseen ansaita -kaksikymmentätuhatta tänä vuonna, ja ne miehet, joiden voimat olivat -loppuneet, juuri kun he olivat ansainneet kaksikymmentätuhatta, -kiiruhtivat ehtiäkseen juniin, kiiruhtaakseen läpi sen loman, jonka -lääkärit kiireesti olivat määränneet. - -Näiden kaikkien keskellä kiiruhti Babbitt takaisin konttoriinsa -istuakseen siellä ilman juuri muuta tehtävää kuin katsoa, että hänen -henkilökuntansa näytti siltä, kuin se kiiruhtaisi. - - -3. - -Joka sunnuntai-iltapäivä hän meni urheilukerhoonsa ja kiiruhti yhdeksän -golfreiän läpi ikäänkuin levätäkseen viikon kiireistä. - -Urheilukerhoon kuuluminen oli Zenithissä yhtä välttämätöntä -menestykselliselle miehelle kuin liinakaulus. Babbittin kerho oli -Golf-kerho, hauska, pärepeitteinen harmaa leveäporttinen rakennus -kukkaisella kunnaalla Lake Kennepoosen yläpuolella. Oli olemassa -toinen, Tonawandan urheilukerho, johon kuuluivat Charles McKelvey, -Horace Updike ja muut rikkaat herrat, jotka söivät lunchinsa Union- -eikä Atleettikerhossa. Babbitt selitti tuontuostakin: »Minä en menisi -Tonawanda-kerhoon, vaikka maksettaisiin ja vaikka minulla olisi -satakahdeksankymmentä dollaria tuhlata pääsymaksuun. Golf-kerhossa -on kokonainen kasa hauskoja miehiä ja kaupungin tyylikkäimmät naiset -— aivan yhtä valmiita kujeiluun kuin miehet —, mutta Tonawandassa ei -ole mitään muuta kuin New Yorkia matkivia sunnuntaipelaajia, jotka -istuvat teetä latkimassa! Liikaa liehakointia. Hyh, minä en menisi -Tonawanda-kerhoon, vaikka ne — — — En menisi sinne mistään hinnasta!» - -Pelattuaan neljä tai viisi reikää hän rauhoittui hiukan, hänen -nikotiinisykkeinen sydämensä tykytti säännöllisemmin ja hänen äänensä -lipui takaisin siihen juoheaan sävyyn, jonka hän oli perinyt sadalta -miespolvelta talonpoikaisia esi-isiä. - - -4. - - -Ainakin kerran viikossa kävivät mr. ja mrs. Babbitt ja Tinka elävissä -kuvissa. Heidän lempibionsa oli Château, johon mahtui kolmetuhatta -katsojaa ja jolla oli viisikymmenmiehinen orkesteri, joka soitti -oopperapotpurreja ja kappaleita, jotka esittivät Päivää maalla tai -Tulipaloa. Marmorirotundassa, jota koristivat kruunusamettituolit -ja miltei keskiaikaiset gobeliinit, istui papukaijoja kullatuilla -lootuspylväillä. - -Huudahdellen »Peijakas vieköön!» ja »Saa sitä hyvän hetken hakea, -ennenkuin löytää mitään pulskempaa kuin tämä putka!» ihaili Babbitt -Châteauta. Tuijottaessaan yli tuhansien päiden harmaan tasangon, -tuntiessaan hienojen vaatteiden ja heikon hajuveden ja purukumin -tuoksun hän tunsi samaa kuin ensi kertaa nähdessään vuoren, jolloin hän -tuli ajatelleeksi, kuinka valtavasti maata ja kiveä siinä oli. - -Hän piti kolmenlaisista filmeistä: kauniista paljassäärisistä -kylpevistä tytöistä; poliiseista tai cowboysta ja ankarasta ammunnasta -revolvereilla ja lystikkäistä paksuista herroista, jotka söivät -spaghettia. Hän nauroi äärettömän, kyyneltyvän tuntehikkaasti -välinumeroille, joissa oli koiranpentuja, kissanpoikia ja palleroisia -pikkulapsia, ja itki kuolinvuoteiden ääressä tai nähdessään vanhoja -äitejä, jotka kärsivällisesti istuivat takavarikoiduissa hökkeleissään. -Mrs. Babbitt harrasti filmejä, joissa kauniit nuoret naiset -viehättävissä puvuissa liikkuivat seurapiireissä, joiden nimikkeenä oli -»New Yorkin miljonäärien salongeissa». - -Mitä Tinkaan tuli, piti hän tai katsottiin hänen pitävän kaikesta, -mistä hänen vanhempansa kehoittivat häntä pitämään. - -Kaikki nämä huvitukset — pesäpallo, golf, bio, bridge, autolla ajelu, -pitkät keskustelut Paul Rieslingin kanssa Atleettikerhossa tai Good -Red Beefissä ja Old English Shop Housessa — olivat välttämättömiä -Babbittille, sillä hänen edessään oli vuosi ankaraa toimintaa, jonka -vertaiseen hän ei vielä koskaan ollut ottanut osaa. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU. - - -1. - -Sattumasta johtui, että Babbitt sai tilaisuuden pitää puheen V.K.Y.L:n -vuosikokouksessa. - -V.K.Y.L., kuten sen jäsenet sitä nimittivät yleisestä intohimosta -salaperäisiin, vaikuttaviin alkukirjaimiin, oli Valtion -Kiinteistöyhdistysten Liitto, välittäjien ja kauppiasten yhtymä. -Sen vuosikokous oli määrä pitää Monarchissa, joka oli Zenithin -pääkilpailija valtion kaupunkien joukossa. Babbitt oli virallisia -edustajia, toinen oli Cecil Rountree, jota Babbitt ihaili hänen hurjan -rakennuskeinottelunsa ja vihasi hänen yhteiskunnallisen asemansa -vuoksi, hän kun sai olla läsnä hienoimmissa tanssiaisissa Royal -Ridgessä. Rountree oli ohjelmakomitean puheenjohtaja. - -Babbitt oli murahtanut hänelle: »Minua kismittää nähdä kuinka nuo -tohtorit ja professorit ja saarnaajat naama juhlavana lörpöttelevät -olevansa asiantuntijoita! Hyvä välittäjä tarvitsee enemmän tietoja ja -taitavuutta kuin on kellään heistä.» - -»Siinä olet oikeassa! Kuule, mikset kirjoita tuota ja lue julki -V.K.Y.L:ssä?» ehdotti Rountree. - -»Tjaa, jos siitä saattaisi olla jotakin hyötyä sinulle ohjelman -järjestämisessä, niin — — Kuulepas: minä katselen asiaa näin: - -»Ensinnäkin pitää meidän vaatia, että ihmiset sanovat meitä -'kiinteistöjen välittäjiksi' eikä 'taloagenteiksi'. Se on -asianmukaisempaa. Toiseksi: Mikä erottaa ammatin tavallisesta -elinkeinosta? Mikä se on? Se on työ yhteisön hyväksi ja taito, -harjaantunut taito ja tieto ja, uh, kaikki sentapainen, kun taas -se, joka ajattelee vain ansaitsemista, ei koskaan ota huomioon -työtä yhteisön hyväksi ja harjaantunutta taitoa ja niin edespäin. -Ammattimiehenä — — —» - -»Joo. Se on aivan erinomaista! Mainiota! Kuule, tee sinä esitelmä -kaikesta tuosta», sanoi Rountree ja poistui kiireesti ja päättävästi. - - -2. - -Vaikka Babbitt oli tottunut kirjalliseen työhön ilmoitus- ja -kirjeenvaihtotoiminnassaan, oli hän huolestunut sinä iltana, kun hän -istahti kirjoittamaan puhetta, jonka lukemisen piti kestää kokonaista -kymmenen minuuttia. - -Hän asetti uuden viidentoista sentin koulukirjoitusvihkon vaimonsa -vankkuvalle ompelupöydälle, joka oli tarkoitusta varten nostettu -arkihuoneeseen. Perhe oli ankarin sanoin pakotettu äänettömäksi. -Veronaa ja Tediä oli pyydetty poistumaan ja Tinkaa oli uhattu: »Jos -kuulen sinulta äännähdyksenkin — jos sinä kertaakaan ääneen pyydät -vesilasia — niin, no, on paras, että annat olla, siinä kaikki!» Mrs. -Babbitt istui pianon ääressä ja ompeli yöpaitaa ja katsoi kunnioittaen, -kun Babbitt kirjoitti kouluvihkoon, ompelupöydän rytmillisen heilumisen -ja natinan säestämänä. - -Kun hän nousi, kuumana ja hermostuneena, kurkku paperossien poltosta -kuivana, huokasi mrs. Babbitt ihaillen: »En voi käsittää, kuinka sinä -voit noin vain istahtaa ja panna kokoon asioita ja keksiä ihan itse!» - -»No, se riippuu siitä harjaannuksesta, jonka nykyaikaisessa -liike-elämässä saa luova fantasia.» - -Hän oli kirjoittanut seitsemän sivua, joista ensimmäinen sivu oli -seuraavan näköinen. - -Muut kuusi sivua olivat suunnilleen samanlaisia kuin ensimmäinen. - - (1) Ammatti - (2) Ei vain elinkeino - [(3) Taitavuus ja kaukonäköisyys] - (3) Olisi kutsuttava kiinteistövälittäjäksi eikä vain taloagentiksi - - $$$$$$$$$$ - Välittäjä - -Viikon päivät hän kulki ja oli tärkeännäköinen. Joka aamu hän -pukeutuessaan mietti ääneen: »Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, Myra, -että ennenkuin mikään kaupunki voi saada rakennuksia tai rikkautta tai -mitään sellaista, täytyy jonkun kiinteistönvälittäjän myydä heille -tontti, perustus? Kaikki sivistys alkaa hänestä. Oletko koskaan tullut -ajatelleeksi sitä?» Atleettikerhossa hän vei haluttomia herroja -syrjään kysyäkseen: »Sano, jos sinun pitäisi pitää esitelmä suuressa -kokouksessa, aloittaisitko hauskoilla kaskuilla vai sirottelisitko -niitä ikäänkuin pitkin tietä vähän joka paikkaan?» Hän pyysi Howard -Littlefieldiltä »sarjan tilastollisia tietoja kiinteistöalalta, jotakin -hyvää ja tehokasta», ja Howard Littlefield hankki jotakin erinomaisen -hyvää ja tehokasta. - -Mutta useimmin kääntyi Babbitt T. Cholmondeley Frinkin puoleen. Hän -otti Frinkin kiinni joka ainoa päivä kerhossa ja kysyi, Frinkin -näyttäessä rasittuneelta ja kiusaantuneelta: »Kuule, Chum — sinähän -olet metka tämmöisessä kirjoitustouhussa — miten sinä muodostaisit -tämän lauseen, katso tässä käsikirjoituksessani — käsikirjoituksessani -— no mutta missä perhanassa se on? — jaha, tässä. Sanoisitko sinä: -'Meidän pitäisi myöskin: ei ainoastaan ajatella?' vai 'Meidän pitäisi -myöskin: ei ajatella ainoastaan' vaiko — —» - -Eräänä iltana, kun hänen vaimonsa oli poissa eikä hänellä ollut -ketään imponeerauksen esinettä, Babbitt unohti tyylin asetelman -ja muut mystilliset asiat, kyhäsi paperille, mitä hän tosiaan -ajatteli kiinteistökaupoista ja itsestään, ja havaitsi, että puhe -oli kirjoitettu. Kun hän luki sen vaimolleen, sanoi tämä hellästi: -»Kultaseni, se on aivan suurenmoisesti, mainiosti kirjoitettu ja -niin selvää ja kiintoisaa, ja niin suurenmoisia aatteita! Niin se on -kerrassaan — kerrassaan suurenmoista!» - -Seuraavana päivänä hän iski kiinni Chum Frinkiin ja riemuitsi: -»Kuulepas, mies, eilen illalla minä kirjoitin sen valmiiksi! Annoin -vain tulla kuin turkinhihasta! Minä luulin aina, että teillä -kynämiehillä mahtoi olla peijakkaan kova puuha saadaksenne kokoon -kappaleita, mutta Herra nähköön, sehän ei ole mitään. On teillä sentään -kissanpäivät, ansaitsette rahanne totisesti helpolla! Joskus, kun -tulen niin pitkälle, että voin luopua liikkeestä, ryhdyn ehdottomasti -kirjoittelemaan ja näytän teille, pojat, kuinka se on tehtävä. Minä -olen aina ajatellut, että voisin kirjoittaa paremmin, pontevammin -ja omaperäisemmin kuin kaikki se moska on kirjoitettu, mitä näkee -painettuna, ja nyt olen siitä varma!» - -Hän otatti puheesta neljä jäljennöstä kirjoituskoneella, komealla -punaisella nimikkeellä varustettuja, sidotti ne vaaleansiniseen -manillaan ja lahjoitti rakastettavasti yhden vanhalle Ira Runyonille, -_Advocate_-lehden päätoimittajalle, joka sanoi: niin, tietysti, hän on -hyvin iloinen sen saadessaan ja lukee varmasti läpi kaikki niin pian -kuin saa aikaa. Mrs. Babbitt ei voinut matkustaa Monarchiin. Hänellä -oli kokous eräässä naiskerhossa. Babbitt sanoi olevansa pahoillaan. - - -3. - -Paitsi viittä virallista edustajaa kokouksessa — Babbittia, Rountreeta, -W. A. Rogersia, Alvin Thayeria ja Elbert Wingiä oli epävirallisia -edustajia viisikymmentä, useimmat heistä vaimoineen. - -He yhtyivät Union asemalla lähteäkseen yöjunalla Monarchiin. -Kaikilla, paitsi Cecil Rountreella, joka oli sellainen teikari, -ettei koskaan käyttänyt yhdistysmerkkiä, oli dollarin kokoinen -selluloidinappi, josta voitiin lukea: »Me työskentelemme Zenithin -hyväksi». Viralliset edustajat olivat viehättävästi koristetut -punaisilla hopeakirjanauhoilla. Martin Lumsenin pieni poika kantoi -tupsukoristeista lippua, jossa oli kirjoitus: »Zenith Komea Kaupunki — -Neroa, Makua — Terve —1.000.000 vuonna 1935». Kun edustajat saapuivat, -ei vuokra-autossa, vaan perhebiilissä, jota ajoi vanhin poika tai -serkku Fred, marssivat he äkkiä muodostamissaan kulkueissa aseman -kautta odotussaliin. - -Se oli uusi ja valtaisen suuri odotussali, varustettu marmoripylväillä -ja freskoilla, jotka esittivät Père Emile Fauthoux'ta tutkimassa -Chaloosalaaksoa vuonna 1740. Penkit olivat raskasta mahonkia; -sanomalehtikioski oli messinkiaitauksilla varustettua marmoria. Hallin -kaikuvien holvien alla marssivat edustajat Willy Lumsenin lipun -jäljessä, miehet heilutellen sikarejaan, naiset tietoisina uusista -puvuistaan ja helminauhoistaan, kaikki laulaen Auld Langs Synen -sävelillä Chum Frinkin kirjoittamaa virallista Kaupunginlaulua: - - Zenithille, - kaupungille - teemme kunniaa. - Sitä kiittelemme, - missä kulkenemme. - Sille kunniaa! - -Warren Whitby, välittäjä, jolla oli taipumus tehdä juhla- ja -syntymäpäivärunoja, oli liittänyt Frinkin Kaupunginlauluun erikoisen -värsyn kiinteistövälittäjien kokousta varten: - - Mekö mistä? - Zenithistä! - Saamme ilmoittaa, - että kiistelöissä, - aina kiinteistöissä - Zenith voiton sa'a. - -Babbitt sai hysteerisen isänmaallisuuskohtauksen. Hän hyppäsi eräälle -penkille ja huusi joukolle: - -»Mikä on Zenith?» - -»Se on ali right!» - -»Mikä on paras vanha kaupunki U.S.A:ssa?» - -»Zeeeeeeen-ith!» - -Kummissaan ja käsittämättä töllisteli tätä köyhän väen kärsivällinen -joukko — saaliolkaiset italialaiset naiset, väsyneet risakenkäiset -ukot, kiertelevät kulkupojat puvuissa, jotka olivat olleet koreita -uusina, mutta olivat nyt haalistuneita ja ryppyisiä. - -Babbitt ymmärsi, että hänen virallisena edustajana täytyi esiintyä -arvokkaanpuolisesti. Wingin ja Rogersin kanssa hän käveli edestakaisin -sementtisillalla ohi odottavien Pullman-vaunujen. Moottorillakäypiä -matkatavaravaunuja ja matkalaukkuja kantavia punalakkisia kantajia -vilisi sillalla antaen sille miellyttävän eloisuuden leiman. -Kaarilamput loistivat ja kimalsivat heidän yllään. Kiiltävät keltaiset -makuuvaunut loistivat kunnioitustaherättävinä. Babbitt koetti sovittaa -ääntänsä hillityksi ja hienostuneeksi, pullisti vatsaansa ja lausui: -»Meidän täytyy katsoa, että kokous tekee viranomaisille tarkalleen -tiettäväksi niiden erehdyksen tässä luovutuskirjani verottamista -koskevassa kysymyksessä.» Wing antoi kuulua hyväksyvää röhkinää, ja -Babbitt paisui — mulkoili — - -Eräässä Pullman-vaunussa vedettiin uudin ylös, ja Babbitt katseli -tuntemattomaan maailmaan. Matkustaja oli Lucille McKelvey, -urakoitsijamiljonäärin kaunis vaimo. Ehkäpä, ajatteli Babbitt väristen, -hän oli matkalla Eurooppaan! Sohvalla rouvan vieressä oli kimppu -kämmenkukkia ja orvokkeja ja keltakantinen sitomaton kirja, joka näytti -ulkomaiselta. Hänen tuijottaessaan rouva otti kirjan, mutta katsahti -sitten ulos ikkunasta ikäänkuin kirja ei olisi häntä kiinnostanut. -Rouvan katse mahtoi sattua suoraan häneen, samoinkuin hänen katseensa -rouvaan, mutta tämä ei antanut mitään merkkiä. Veti vain hitaasti -uutimen jälleen alas, ja hän seisoi alallaan, sydämessään jäätävä -mitättömyyden tunne. - -Mutta junassa hänen itsetuntonsa jälleen kohosi, kun hän tapasi -Spartan, Pioneerin ja valtion muiden pikkukaupunkien edustajia, -jotka kunnioittaen kuuntelivat, kun hän pääkaupungin Zenithin -mahtimiehenä selitti politiikkaa ja hyvän, terveen, liikeperiaatteiden -mukaan järjestetyn hallituksen arvoa. He syventyivät innokkaina -ammattipuheluun, selkeimpään ja viehättävimpään keskustelumuotoon, mitä -olemassa on: - -»Kuinka se Rountree selvisi siitä suuresta asuntorykelmästä, joka -hänen piti rakentaa? Mitä hän teki? Hankkiko hän kiinnityslainoja sen -rahoittaakseen?» kysyi eräs Spartan välittäjä. - -»Joo, saatte uskoa», sanoi Babbitt. »Jos asia olisi ollut minun -käsissäni — — —» - -»Niin että», kuului Elbert Wingin jymybasso, »minä vuokrasin -sen näyteikkunan viikko sitten ja panin siihen suuren plakaatin -'Pienokaisten satukaupunki' ja sijoittelin siihen joukon nukketaloja -ja peukaloispuita, ja sitten alimmaksi: 'Pikku tykkää tästä -nukkelaaksosta, mutta pappa ja mamma harrastavat meidän kauniita -huviloitamme', ja tiedättekö, se herätti tosiaan huomiota, ja -ensimmäisenä viikkona möimme — — —» - -Pyörät lauloivat »liketi-lik, liketi-lik», kun juna kulki tehdasalueen -läpi. Uunit hehkuivat tulta ja höyryvasarat jyskyttivät. Punaisia -valoja, vihreitä valoja, vihaisia valkeita valoja vilahteli ohi, ja -Babbitt tunsi itsensä jälleen merkitseväksi ja innokkaaksi. - - -4. - -Hän teki nautinnollisen toimituksen: silitytti vaatteensa junassa. -Aamulla, puoli tuntia ennenkuin he saapuivat Monarchiin, tuli passari -hänen osastoonsa ja kuiskasi: »Yksi vaunu on vapaana, herra. Minä -otan vaatteet sinne.» Kellervänharmaa syyspalttoo pyjamansa yllä -hiipi Babbitt käytävää pitkin viheriäin verhojen välitse ensimmäiseen -yksityisvaunuunsa, joka sai hänen sydämensä ylpeyttä täyteen. Passari -viittasi, että hän tiesi Babbittin tottuneen pikenttiin; hän kannatti -Babbittin housujen lahkeita, etteivät ne tahraantuisi, täytti -pesukulhon yksityisessä pesuhuoneessa ja odotti pitäen pyyhettä. - -Yksityinen pesuhuoneen käyttäminen oli viehättävää. Niin virkistävä -kuin Pullman-vaunun tupakkaosasto olikin illoilla, vaikutti se, -yksinpä Babbittiinkin, masentavalta aamuisin, kun se oli täpötäynnä -paksuja villanuttuisia herroja, jokainen vaatenaula täynnä ryppyisiä -pumpulipaitoja, nahkasohvalla kasoittain kaikkinaisia toalettilaukkuja -ja ilma paksuna saippuoiden ja hammastahtaiden kuvottavaa hajua. -Babbitt ei tavallisissa oloissa pitänyt suurta väliä yksinolosta, mutta -nyt hän nautti siitä, nautti pikentistään ja hyrräsi mieltymyksestä -antaessaan miehelle puolitoista dollaria juomarahaa. - -Hän toivoi vähin, että häneen kiinnitettäisiin huomiota, kun hän -vastasilitetyissä vaatteissaan ja ihaileva passari kantamassa hänen -käsilaukkuaan astui pois junasta Monarchissa. - -Hänen oli määrä asua samassa huoneessa Sedgwick-hotellissa W. -A. Rogersin, moukkanaamaisen, ovelan Zenithin-kauppiaan kanssa, -joka välitti viljelysmaiden kauppoja. He söivät hienon vohveli- -ja kahviaamiaisen, jossa kahvia ei tarjottu pienistä kupeista, -vaan suurista kulhoista. Babbitt innostui puheliaaksi ja piti -Rogersille esitelmää kirjoittamisen taidosta; hän antoi juoksupojalle -viisikolmatta senttiä siitä, että tämä nouti sanomalehden -lukuhuoneesta, ja lähetti Tinkalle kuvakortin: »Pappa toivoo, että sinä -olisit täällä, niin meillä olisi hauskaa.» - - -5. - -Kokouksen istunnot pidettiin Allen Housen tanssisalissa. Eräässä -etusalissa oli päätoimikunnan puheenjohtajan toimisto. Hän oli -innokkaimmin puuhaava mies siellä, hän oli niin innokkaassa puuhassa, -ettei saanut toimeen yhtään mitään. Hän istui pöytänsä ääressä, joka -oli täynnä paperilappuja, ja koko päivän kulki paikallispatriootteja -ja agitaattoreita ja puhujia, jotka halusivat johtaa keskusteluja, -ja kuiskailivat hänelle, jolloin hän näytti epämääräiseltä ja sanoi -kiireesti: »Joo, se on erinomainen ajatus, niin me teemme», ja unohti -samassa kaikki, sytytti sikarin ja unohti senkin, kun puhelin soi -säälimättömästi ja miehet hänen ympärillään yhtä mittaa hälisivät: -»Herra puheenjohtaja — — Herra puheenjohtaja!» voimatta päästä hänen -kuluneiden kuulohermojensa ulottuville. - -Näyttelysalissa oli asemakaavoja Spartan uusista esikaupungeista, -valokuvia Galop de Vachen uudesta senaatintalosta ja suuria tähkäpäitä -ja niiden yllä kirjoitus: »Luonnon Kultaa Shelby Countystä, -Yrttitarhasta Jumalan Omassa Maassa». - -Varsinaisen kokouksen muodostivat miehet, jotka istuivat ja -kuiskailivat hotellihuoneissa tai seisoivat ryhmissä hotellineteisessä, -missä yhdistysmerkit loistivat, mutta näön vuoksi pidettiin muutamia -yleisiä istuntoja. - -Ensimmäisen avasi tervehdyspuheella Monarchin pormestari. Monarchin -First Christian-kirkon kirkkoherra, suuri mies, jolla oli pitkä, nihkeä -otsatukka, ilmoitti Jumalalle, että taloagentit nyt olivat täällä. - -Kunnianarvoisa välittäjä Minnemaganticista, majuri Carlton Tuke, luki -puheen, jossa hän lausui paheksuvansa osuustoimintaliikkeitä. William -A. Larkin Eurekasta antoi lohdullisen selityksen »Rakennustoiminnan -vilkastumisen toiveista» ja muistutti, että ikkunalasin hinta oli -alennut kaksi prosenttia. - -Kokous oli alkanut. Pidettiin juhlia edustajille, lakkaamatta ja -tarmokkaasti. Monarchin Kauppiasyhdistys oli järjestänyt iltaman -heille ja Tehtailijayhdistys aamiaispidot, jolloin kullekin naiselle -ojennettiin päivänkukka ja kullekin herroista nahkainen lompakko, jossa -oli kirjoitus: »Monarchilta, Mahtavalta Moottorikaupungilta». - -Mrs. Crosby Knowlton, Fleetwing-automobiilin valmistajan puoliso, -avasi kuuluisan italialaisen puutarhansa ja tarjosi teetä. Kuusisataa -välittäjää vaimoineen asteli syksyisillä käytävillä. Noin kolmesataa -heistä oli hiljaisia ja ujoja; noin kolmesataa luikkasi terhakasti: -»Tämä on aika tyylikäs, eikö ole?» poimi salaa myöhäisastereita ja -pisti ne taskuunsa ja yritti päästä kyllin lähelle mrs. Knowltonia -saadakseen puristaa hänen viehättävää kättänsä. Kehoittamatta -kokoontuivat Zenithin edustajat (paitsi Rountree) erään tanssivan -marmorinymfin ympärille ja lauloivat: »Mekö mistä? Zenithistä! — — —» - -Sattui niin, että kaikki Pioneerin edustajat kuuluivat Hirvien -jaloon veljeskuntaan, ja he marssivat esiin, edellään valtava lippu, -jossa oli mahtaileva kirjoitus. Ei myöskään Galop de Vache, valtion -pääkaupunki, aikonut jäädä toisia huonommaksi. Galop de Vachen -edustajain johtaja oli suuri, punakka, lihava mies, mutta toimelias. -Hän riisui nuttunsa, nakkasi leveälierisen mustan huopahattunsa maahan, -kääri ylös hihansa, kiipesi aurinkokellolle, sylkäisi ja luikkasi: »Me -julistamme maailmalle ja sille kunnon miehelle, joka on pannut toimeen -nämä kutsut, että uhkein kaupunki tässä valtiossa on Galop de Vache. -Te pojat voitte puhua maustanne, mutta sallikaa minun vain kuiskata -korvaanne, että vanhassa Galopissa on suhteellisesti suurin luku -talonomistavia kansalaisia valtiossa, ja kun ihminen omistaa kotinsa, -niin se ei pane toimeen työläisrettelöitä, vaan elää kakaroittensa -hyväksi eikä lurjuksittain. Galop de Vache! Kotirakkaiden perheiden -kaupunki! Kaupunki, joka nielee ihmiset karvoineen, ystävät! Me — -tulemme — — näyttämään — — maailmalle!» - -Vieraat menivät matkoihinsa, puutarha palasi värähtäen lepoonsa. Mutta -mrs. Crosby Knowlton huokasi katsoessaan erästä marmoripenkkiä, jota -viisisataa kesää Amalfissa oli lämmittänyt. Sitä kannattavan siivekkään -sfinksin naamaan oli joku lyijykynällä piirtänyt viikset. Rypistettyjä -paperiserviettejä oli ahdettu asteripensaihin. Käytävällä viruivat -viimeisen uhkean ruusun terälehdet niinkuin jonkun rikkirevityn -kauniin elossaolleen jäännökset. Paperossinpätkiä uiskenteli -kultakalalammikossa muodostaen rumia öljyisiä viiruja paisuessaan ja -liuetessaan, ja marmoripenkin alla oli rikottu teekuppi, sirpaleet -huolellisesti yhteenkoottuina. - - -6. - -Paluumatkalla hotelliin ajatteli Babbitt: »Myra olisi pitänyt -kaikesta tästä seurustelusurkeudesta». Itse puolestaan hän nautti -vähemmän gardenparteista kuin niistä autoretkistä, jotka Monarchin -Kauppiasyhdistys oli järjestänyt. Väsymättömänä hän katseli -vesisäiliöitä, esikaupunkien ajuriasemia ja nahkuritehtaita. -Hän nieleksi saamiansa tilastotietoja ja lausui ihmetyksensä -huonetoverilleen W. A. Rogersille: »Tietenkään ei tätä kaupunkia -voi mainita samana päivänä kuin Zenithiä, sillä ei ole meidän -mahdollisuuksiamme ja luontaisia edellytyksiämme, mutta oletko sinä -tiennyt — minä sain tietää sen vasta tänään — että ne valmistivat -seitsemänsataakuusikymmentäkolme miljoonaa jalkaa lankkuja viime -vuonna? Mitäs siihen sanot?» - -Hän oli hermostunut, kun lähestyi se aika, jolloin hänen oli luettava -puheensa. Seisoessaan matalalla lavalla kokouksen edessä hän vapisi -ja näki vain punaista sumua. Mutta hän otti asian vakavasti ja -lopetettuaan varsinaisen esitelmänsä hän puhui heille, kädet taskuissa -ja rillikoristeinen naama paistaen kuin reunallaanseisova lautanen -lampunvalossa. He huusivat: »Yhdyn!» ja jälkeenpäin seuranneessa -keskustelussa he käyttivät korostaen Babbittista nimitystä »ystävämme -ja veljemme Mr. George F. Babbitt». Hän oli viidessätoista minuutissa -muuttunut vähäpätöisestä edustajasta persoonallisuudeksi, melkein -yhtä tunnetuksi kuin liikediplomaatti Cecil Rountree. Istunnon -jälkeen sanoivat valtion kaikkien osien edustajat: »Terve, Babbitt!» -Kuusitoista vennon vierasta kutsui häntä »Georgeksi», ja kolme miestä -vei hänet mukanaan eri nurkkaan ja uskoi hänelle: »Minä olen hemmetin -hyvilläni siitä, että teillä oli rohkeutta nousta ja iskeä oikea isku -ammatin puolesta. Minä olen aina kannattanut — —» - -Seuraavana aamuna Babbitt pyysi, erikoisen välinpitämättömänä, -Zenithin lehtiä hotellin sanomalehtimyymälän tytöltä. _Aamulehdessä_ -ei ollut mitään, mutta _Advocate_-lehdessä, kolmannella sivulla — -— — Hän läähätti. Ne olivat painattaneet hänen kuvansa ja puolen -palstan pituisen selostuksen. Nimike kuului: »Huomiotaherättänyt -Tapaus Taloagenttien Vuosikokouksessa. G F. Babbitt, etevä -kiinteistönvälittäjämme. Suunnanmääräävä erinomainen puhe.» - -Hän mutisi kunnioittavasti: »Luullakseni nyt erinäiset henkilöt Floral -Heightsissä ehkä heräävät ja osoittavat vanhalle Georgielle hiukan -huomaavaisuutta!» - - -7. - -Se oli viimeinen täysistunto. Valtuutetut esittivät kukin kaupunkinsa -vaatimuksen saada vastaanottaa kokouksen ensi vuonna. Puhujat -julistivat, että »Galop de Vache, valtion pääkaupunki, Kremer Collegen -ja Upholzin Trikootehtaiden kotipaikka, on kulttuurin ja etevien -yritysten tunnustettu keskus», ja että »Hamburg, naseva pieni kaupunki -järkevällä paikalla, missä jokainen mies on avokätinen ja jokainen -nainen taivainen emäntä, avaa teille vieraanvaraiset porttinsa -selkoselälleen». - -Kesken kaikkia näitä vaatimattomia kutsuja avattiin salin kullattu ovi -torventoitotusten töristessä, ja sisään virtasi sirkusparaati. Sen -muodostivat, cowboyksi, japanilaisiksi jonglööreiksi ja jos joksikin -puettuina, Zenithin välittäjät. Heidän etunenässään kulki suuri Warren -Whitby, yllään ovenvartijan karhuntalja ja kultanauhainen punainen -nuttu. Hänen takanaan tuli Babbitt, puettuna klowniksi, rumpua lyöden, -erinomaisen räyhäävänä ja onnellisena. - -Warren Whitby hyppäsi lavalle, heilutti sauvaansa ja selitti: »Tytöt -ja pojat, ratkaisevan päätöksen hetki on tullut. Väärentämätön -zenithiläinen rakastaa lähimmäistään, mutta me olemme päättäneet -nyhkäistä tämän kokouksen lähimmäistemme kaupungeilta, niinkuin olemme -nyhkäisseet säilykemaidon ja pahvirasiat, ja — —» - -J. Harry Barmhill, kokouksen puheenjohtaja, sanoi: »Me olemme teille -hyvin kiitollisia, mr. -— Hm, mutta teidän täytyy antaa toisillekin -pojille tilaisuus tehdä tarjouksiansa nyt.» - -Muudan ääni huusi kuin sumutorvi: »Eurekassa lupaamme maksuttomia -autoretkiä ihaninten seutujen kautta — — —» - -Eräs laiha, kaljupäinen nuori mies tuli juosten keskikäytävälle -paukuttaen käsiään ja huutaen: »Minä olen Spartasta! Meidän -Kauppiasyhdistyksemme on sähköttänyt minulle sijoittaneensa pankkiin -kahdeksantuhatta dollaria puhdasta rahaa kokouksen vastaanottamista -varten!» - -Eräs papillisen näköinen mies nousi ja huusi: »Rahat puhuvat! Minä -äänestän, että hyväksymme Spartan tarjouksen.» - -Se hyväksyttiin. - - -8. - -Päätöskomitea antoi raporttinsa. He sanoivat, että kun Kaikkivaltias -hyväätekevässä armossaan oli suvainnut poiskutsua korkeamman -hyödyllisyyden tasolle valtion kuusineljättä välittäjää kuluneena -vuonna, niin oli sen johdosta koossaoleva kokous täynnä surua, että -Jumala oli niin tehnyt, ja sihteerin tehtäväksi olisi annettava, -ja annettiin täten, merkitä nämä päätökset pöytäkirjaan ja esittää -surunvalittelu sureville perheille lähettämällä itsekullekin yksi -kappale. - -Toinen päätös valtuutti V.K.Y.L:n puheenjohtajan käyttämään -viisitoistatuhatta dollaria agitaatioon Lakiasäätävän Kokouksen -keskuudessa maltillisen verotuksen hyväksi. Tällä päätöksellä -oli yhtä ja toista sanomista Uhkauksesta tervettä liiketoimintaa -vastaan ja Edistyksen Pyöräin vapauttamisesta ajattelemattomista ja -lyhytnäköisistä esteistä. - -Komitea komitean asettamista varten antoi raporttinsa, ja hämmästyen -ja kauhistuen kuuli Babbitt, että hänet oli valittu kiinteistölakien -tarkastuskomitean jäseneksi. - -Hän riemuitsi: »Minähän sanoin, että tästä tulisi mainio vuosi! -Georgie, hyvä mies, sinua odottavat suuret asiat! Sinä olet -synnynnäinen puhuja ja kunnon kaveri ja — Hurraa!» - - -9. - -Ohjelmassa ei ollut mitään virallista huvia viimeisenä iltana. Babbitt -oli aikonut matkustaa kotiin, mutta iltapäivällä ehdotti herrasväki -Jered Sassburger Pioneerista, että Babbitt ja W. A. Rogers joisivat -teetä heidän kanssaan Catalpa Innissä. - -Teekutsut eivät olleet tuntemattomia Babbittille — hänen vaimonsa -ja hän pohtivat niitä vakavasti ainakin kahdesti vuodessa mutta -ne olivat kylliksi ulkomaisia saadakseen hänet tuntemaan itsensä -tärkeäksi. Hän istui lasilevyisen pöydän ääressä Taiteilijahuoneessa, -jossa oli maalatut kamiinit, valiolauseita uurrettu koivuntuoheen ja -tarjoilijattaria, jotka näyttivät taiteellisilta hollantilaisissa -päähineissään; hän söi surkeita pieniä salaativoileipiä ja laski -hilpeää ja vallatonta leikkiä mrs. Sassburgerin kanssa, joka oli -solakka ja suurisilmäinen kuin mannekiini. Sassburger ja hän -olivat tehneet toistensa tuttavuutta kaksi päivää sitten, joten he -puhuttelivat toisiaan nimillä »Georgie» ja »Sassy». - -Sassburger sanoi rukoilevasti: »Kuulkaa, pojat, ennenkuin mennään, -koska tämä on meidän viimeinen tilaisuutemme, niin _minulla on -sitä_ huoneessani, ja tämä Mirjam on paras sen sekoittaja koko -Yhdistyneimmissä Valloissa.» - -Suurin ja laajoin elein seurasivat Babbitt ja Rogers Sassburgereita -näiden huoneeseen. Mrs. Sassburger kirkaisi: »Oi, kuinka kauheaa!» kun -näki unohtaneensa sängyn päälle ohuesta lavendelvärisestä harsosta -tehdyn paidan. Hän pisti sen matkalaukkuunsa Babbittin rauhoittaessa: -»Älkää meistä välittäkö, jotka olemme oikeita pieniä piruja!» - -Sassburg tilasi puhelimessa jäätä, ja juoksupoika, joka sen toi, sanoi -proosallisesti ja kehoittamatta: »Groggi- vai cocktaillaseja?» Mirjam -Sassburger sekoitti heidän cocktailinsa inhoittavan kylmän valkoisessa -vesikannussa, jommoisia on vain hotelleissa. Kun he olivat juoneet -ensimmäiset lasit, todisti hän sanomalla »Luuletteko, pojat, sietävänne -yhden lisää — — tästä voi tulla vielä ylimääräinen pisara», että hän, -vaikka olikin vain nainen, tunsi cocktailin, juonnin koko kirkonmenon. -Ulkona kuiskasi Babbitt Rogersille: »Kuule, W.A., vanha kettu, minusta -tuntuu melkein siltä, että minä voisin kestää senkin, ettemme palaisi -rakkaan vaimon luo tänä armaana _Abendina_, vaan juuri ikäänkuin -viivähtäisimme Monarchissa ja toimeenpanisimme pienet lystit, mitä?» - -»George, sinä puhut viisauden ja ymmärryksen kieltä. El Wingin vaimo on -jatkanut matkaa Pittsburgiin. Mahtaisimmeko saada kiinni miehen?» - -Kello puoli kahdeksan istuivat he huoneessaan Elbert Wingin ja kahden -pohjoisestapäin olevan edustajan kanssa. Nutut oli heitetty pois, -liivit avattu, kasvot punaiset, puhe äänekästä. He olivat tyhjentämässä -pulloa kirpeää salakuljetuswhiskyä ja rukoilivat juoksupoikaa: »Sano, -poikaseni, voitko hankkia meille lisää tätä tuoksuvaa nektaria?» He -polttivat paksuja sikareja ja heittivät tuhkan ja pätkät matolle. -Äänekkäästi nauraa rähättäen he kertoilivat juttuja. He olivat sanalla -sanoen onnellisessa luonnontilassa eläviä miehiä. - -Babbitt huokasi: »Minä en tiedä, miten te katsotte asiaa, ukkelit, -mutta minä puolestani päästän mielelläni itseni irti näin vaihteen -vuoksi ja potkaisen pari vuorta nurin ja kiipeän Pohjoisnavalle ja -huiskutan revontulille.» - -Spartan mies, vakava, sitkeä nuori mies, sopersi: »Tiedättekö mitä! -Minä arvelen olevani yhtä hyvä aviomies kuin useimmat muutkin, mutta -Herran töppöset, kuinka minua kyllästyttää kotiintulo joka ilta, kun -ei ole mitään muuta, mihin mennä, kuin elävät kuvat. Senvuoksi otan -osaa Kansalliskaartin harjoituksiin. Minulla on kyllä herttaisin vaimo -kaupungissani, mutta — — — Kuulkaa! Tiedättekö, mitä minun teki mieleni -tehdä, kun olin pieni. Tiedättekö, mitä teki mieleni tehdä? Teki -mieleni tulla suureksi kemistiksi. Niin teki. Mutta ukko ajoi minut -maanteille myymään keittiötarpeita, ja tässä minä nyt istun kiinni -— kiinni koko _elämäksi_ — eikä ole muuta mahdollisuutta. Oh, kuka -perhana se tämän hautauspuheen keksi? Mitä sanotte pienestä drinkistä -lisää? Pie-ni drinkki lisää ei olisi hul-lum-paa!» - -»Niin, hiiteen hentomielisyys», sanoi W. A. Rogers sydämellisesti. -»Tiedättekö pojat, että minä olen ensimmäinen kaupunginlaulaja? Yhtykää -virteen ja laulakaa mukana! - - Pien-Obadjalle näin lausui Suur-Obadja: - »Sammuta, Obadja, jano mun!» - Suur-Obadjalle näin lausui Pien-Obadja: - »Sammuta Obadja, ensin mun!» - - -10. - -He söivät päivällistä Hotel Sedgwickin maurilaisessa grillissä. -Jostakin, jollakin tapaa, olivat onkineet kaksi kaveria lisää: erään -kärpäspaperitehtailijan ja erään hammaslääkärin. Kaikki joivat whiskyä -teekupeista, olivat humoristisia eivätkä koskaan kuunnelleet toisiansa, -paitsi kun W. A. Rogers »pelasi» italialaisen tarjoilijan kanssa. - -»Kuulkaa nyt, Goseppi», sanoi hän viattomasti. »Minä olisin halunnut -parin paistetuita elefantinkorvia.» - -»Minä valitan, mutta meillä ei ole.» - -»Mitä? Eikö ole elefantinkorvia? Mistä sen tiedätte?» Rogers kääntyi -Babbittin puoleen. »Peders sanoo, että elefantinkorvat ovat ihan -lopussa!» - -»No, jo minut saa nylkeä!» sanoi Spartan mies vaivoin pidättäen -nauruansa. - -»Jaa, no siinä tapauksessa, Carlo, toimittakaa minulle kimpale paistia -ja pari kappaa perunamuhennosta ja vähän herneitä», jatkoi Rogers. -»Siellä rakkaassa, vanhassa, aurinkoisessa Italiassa saavat kai -italialaiset tuoreet puutarhaperunansa purkista, arvaan minä.» - -»Ei, sir, meillä on hyvin hienoja herneitä Italiassa.» - -»Arvaa sen! Georgie, kuulitko? Ne saavat tuoreet puutarhaherneensä -puutarhoista Italiassa! Jaa jaa, oppia ikä kaikki, eikö niin, Antonio? -Sitä oppii tosiaankin, niinkauan kuin elää, kun vain elää kyllin -kauan ja saa pysyä voimissaan. Siitä tulee kyllä hyvä, Garibaldi, -tuokaa nyt tänne vain se paisti ja noin kaksi riisiä perunamuhennosta -kävelykannella, _comprenez-vous,_ Michelovitsh Angeloni?» - -Jälkeenpäin sanoi Elbert Wing ihaillen: »Perhana, sinähän panit -italialaisen pään pyörälle, W. A. Mieshän ei lopultakaan päässyt -sinusta perille!» - -_Monarch Heraldista,_ löysi Babbitt ilmoituksen, jonka hän luki ääneen -toisten nauraessa ja taputtaessa. - - VANHA SIIRTOMAATEATTERI. - - Huiskuttakaa takaraajojanne ja menkää katsomaan - PIRTEITÄ PEIPPOSIA - Viehättävin valikoima ihania uimatyttöjä - Naurufarssissa. - Pete Menutti ja hänen — - oh, hemmetti — Pentunsa. - - Tämä on totinen totuus, Benny, Pirteiden Peipposten pienet puikeat - kananpoikaset on pulskin pesue mitä koskaan on tullut kaupunkiin. - Alkakaa laputtaa, hankkikaa piletti ja avatkaa näkövehkeenne - katsomaan etevintä esitystä, mitä milloinkaan on mainittu. Te - saatte 111% rahoistanne tässä ilojuhlassa. Calroza-sisarukset ovat - kerrassaan kiehtovia ja antavat runsaan valuutan penningeistänne. - Jock Silbersteen on reima rakkari ja narraa teidät väkisinkin - nauramaan. Ja Jacksonin ja Westin vertaisia ette löydä, jos tahdotte - nähdä todellista tanssia. Provin ja Adams tekevät lopun huonosta - humööristänne naurunumerollaan »Whisky-vaari!» Se on jotakin, pojat! - Kuulkaa, mitä asianymmärtävät ihmiset sanovat! - -»Tuntuu tykättävältä tilaisuudelta, minun mielestäni. Mennään sinne -kaikki», sanoi Babbitt. - -Mutta he lykkäsivät lähtöä niin kauan kuin voivat. He olivat -turvallisia niin kauan kuin istuivat tässä, jalat tukevasti ristissä -pöydän alla, mutta tunsivat itsensä muuten epävarmoiksi; heitä hirvitti -ryhtyä risteilemään pitkin grillroomin pitkää, liukasta lattiaa toisten -vieraiden ja perin valppaiden tarjoilijain nähden. - -Kun he vihdoin yrittivät, tuli pöytiä heidän tielleen, ja he koettivat -peitellä nolouttansa meluavalla hilpeydellä eteisessä. Kun tyttö -antoi heidän hattunsa, hymyilivät he hänelle ja toivoivat, että hän, -raitis ja tottunut tuomari, havaitsisi heidän olevan gentlemanneja. He -rääkyivät toisilleen: »Kenen tuo vanha reuhka on?» ja »Ota sinä hyvä, -George, niin minä otan sen, joka jää», ja vaatetytölle he änköttivät: -»Tulkaa mukaan vain, tyttölapsi! Tästä tulee ihana ilta, suurenmoinen, -ponnekas!» Kaikki pyrkivät antamaan hänelle juomarahaa touhuten -innokkaasti: »Ei! Odottakaas! Jaha. Jopas löysin!» He antoivat hänelle -yhteensä kolme dollaria. - - -11. - -Sikarejansa tupruttaen he istuivat naurunäytelmää katsomassa eräässä -aitiossa, jalat kaiteella, kahdenkymmenen maalatun, huolestuneen, -korjaamattomasti kunnioitettavan vanhanpiian heilutellessa sääriään -alkeellisin balettiliikkein ja erään juutalaisen näyttelijän ilkeällä -tavalla tehdessä ivaa juutalaisista. Väliajoilla he kohtasivat -muita yksinäisiä edustajia. Tusina heitä ajoi autoissa Kukkatarhan -ravintolaan, missä kukat olivat pölyistä paperia ja riippuivat -köynnöksinä pitkin huonetta, joka oli matala ja pahanhajuinen kuin -navetta, jota ei enää kunnollisesti hoideta. - -Täällä tarjottiin whiskyä avoimesti laseissa. Kaksi tai kolme -kauppa-apulaista, jotka palkkauspäivänä halusivat käydä miljonääreistä, -tanssi idioottimaisesti puhelin- ja manikyyrityttöjen kanssa kapealla -käytävällä pöytien välissä. Hurjasti pyörteli ammattitanssijapari, -nuorimies, yllään hyvinkeveltyvä frakki, ja solakka, hullu tyttö -smaragdinvihreässä silkissä ja merenvahanvärinen tukka kuin tuli -pään ympärillä. Babbitt yritti tanssia hänen kanssaan. Hän laapusti -lattialla, liian kömpelönä ohjattavaksi, askelin, joilla ei ollut -mitään tekemistä eksoottisen musiikin kanssa, horjui ja olisi kaatunut, -ellei tyttö olisi pitänyt häntä pystyssä joustavalla, ystävällisellä -voimalla. Hän oli sokea ja kuuro kieltoalkoholista, hän ei voinut -nähdä pöytiä eikä kasvoja. Mutta hän oli haltioissaan tytöstä ja sen -nuoresta, pehmeästä lämmöstä. - -Kun tyttö oli varmalla kädellä ohjannut hänet takaisin seuraan, muisti -hän, jostakin ajatusyhtymästä, jota oli ihan mahdoton seurata, että -hänen äitinsä äiti oli ollut skotlantilainen, ja pää takakenossa, -silmät kiinni ja suu selällään hurmiossa, hän lauloi hyvin hitaasti ja -täysiäänisesti »Loch Lomond». - -Mutta se oli hänen rattoisuutensa ja hilpeän toverillisuutensa -loppu. Spartan mies sanoi, että hän oli »kurja laulaja», ja kymmenen -minuuttia riiteli Babbitt hänen kanssaan osoittaen kovaäänistä, -epävakaista, sankarillista suuttumusta. He huusivat drinkkejä, kunnes -isäntä ilmoitti, että paikka oli suljettu. Koko ajan tunsi Babbitt -kuumaa, alkeellista halua jatkaa huikeata huvittelua. Kun W. A. -Rogers sopotti: »Mitä sanotte, jos ajettaisiin katsomaan tyttöjä?» -yhtyi hän innokkaasti. Ennenkuin he lähtivät, sopi kolme heistä salaa -kohtaamisesta ammattitanssijattaren kanssa, joka suostui: »Kyllä, -kyllä, kultaseni!» kaikkeen, mitä he sanoivat, ja kultaisesti unohti -heidät. - -Kun he ajoivat takaisin Monarchin laitapuolien läpi, pitkin pienten, -ruskeiden, koppeja muistuttavien työläistöllien reunustamia katuja, kun -he hytkyttivät läpi pakkahuonekorttelin, joka humalaisessa yöpimeydessä -näytti suurelta ja pelottavilta ja sitten olivat matkalla punaisia -lyhtyjä ja meluavia automaattisia painoja ja paksuja, virnistäviä -naisia kohti, alkoi Babbitt jänistää. Hän aikoi hypätä ulos autosta, -mutta koko hänen ruumiinsa oli hämäränä tulena ja hän ähkäsi: »Nyt on -jo myöhä pyörtää» ja tiesi, ettei hän pyörtäisi. - -Matkalla sattui välikohtaus, jonka he itsekin ymmärsivät -humoristiseksi. Eräs Minnegamanticin välittäjä sanoi: »Monarch on -valtavasti pontevampi kuin Zenith. Teillä Zenithin kitupiikeillä ei -ole tämmöisiä paikkoja.» Babbitt raivosi: »Se on vasta vale! Semmoista -ei olekaan, jota ei Zenithissä ole. Uskokaa minua, meillä on enemmän -bordelleja ja kapakoita ja kaikenlaatuisia luolia kuin missään muussa -kaupungissa koko valtiossa.» - -Hän huomasi heidän nauravan hänelle, hän tahtoi tapella ja unohti sen -sitten sellaisissa tyydyttämättömissä touhuissa, joihin hän ei ollut -ottanut osaa sitten ylioppilasaikansa. - -Aamulla, kun hän palasi Zenithiin, oli hänen kapinahenkensä jonkin -verran tyyntynyt. Hänen tyytyväisyytensä ei ollut kehuttava. Hän oli -ärtyisä. Hän ei hymyillytkään, kun W. A. Rogers valitti: »Voi minun -päätäni! Minä tunnen tosiaan olevani tänään kuin Herran viha. Kuule! -Minä tiedän, missä vika oli! Joku meni kaatamaan alkoholia minun -humalaani eilen illalla.» - -Babbittin seikkailu ei koskaan tullut perheen tietoon eikä kenenkään -muun Zenithissä paitsi Rogersin ja Wingin. Hän ei tunnustanut sitä -virallisesti edes itse. Jos siitä oli jotakin seurauksia, niin eivät ne -tulleet ilmi. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU. - - -1. - -Tänä syksynä valittiin eräs mr. W. G. Harding Marionista, Ohiosta, -Yhdysvaltain presidentiksi, mutta Zenith oli vähemmän kiinnostunut -kansalliseen vaalikamppailuun kuin omiin vaaleihinsa. Seneca Doane -oli, siitä huolimatta, että hän oli asianajaja ja yliopistosivistyksen -saanut, asetettu ehdokkaaksi Zenithin pormestarinvirkaan levottomuutta -herättävän työläisohjelman nojalla. Häntä vastustaakseen asettivat -kansanvaltalaiset ja tasavaltalaiset yhteisen ehdokkaan, Lucas Proutin, -patjatehtailijan, jolla oli nuhteeton tervejärkisyyden maine. Mr. -Proutia kannattivat pankit, Kauppiasyhdistys, kaikki säädylliset -sanomalehdet ja George F. Babbitt. - -Babbitt oli Floral Heightsin piiriesimies, mutta tämä piiri oli -luotettava, ja hän kaipasi tuimempia taisteluita. Hänen puheensa -vuosikokouksessa oli hankkinut hänelle kaunopuheisuuden orastavan -maineen, minkä vuoksi tasavaltais-kansanvaltainen Keskuskomitea -lähetti hänet seitsemänteen vaalipiiriin Etelä-Zenithiin puhumaan -pienille kuulijakunnille työmiehiä ja konttorihenkilöitä ja naisia, -jotka eivät tienneet, mitä tekisivät uudella äänioikeudellaan. Hän -saavutti kuuluisuuden, jota kesti viikkokausia. Silloin tällöin oli -joku reportteri läsnä jossakin hänen kokouksistaan, ja nimikkeet -(vaikkeivät olleet erikoisen suuria) kertoivat, että George F. Babbitt -oli puhunut väkijoukolle suosiohuutojen kaikuessa ja etevät liikemiehet -olivat osoittaneet Doanen kataluuden. Kerran oli _Advocate_-lehden -kuvallisessa sunnuntailiitteessä Babbittin ja kymmenkunnan muun -liikemiehen kuvat, ja niiden yllä nimike: »Zenithin raha- ja -liikemiespiirien johtajat, jotka kannattavat Proutia.» - -Hän ansaitsi maineensa. Hänellä oli uskoa; hän oli vakuutettu että jos -Lincoln olisi elänyt, niin hän olisi agiteerannut mr. W. G. Hardingin -hyväksi — ellei olisi tullut Zenithiin ja agiteerannut Lucas Proutin -hyväksi. Hän ei hämmentänyt kuulijoitansa joutavalla kuurnimisella. -Prout edusti rehellistä ahkeruutta, Seneca Doane edusti nurkuvaa -laiskuutta, ja oli vain valittava. Leveäharteisena ja lujaäänisenä oli -hän ilmetty Oikeauskoinen liikemies, ja, harvinaisinta kaikista, hän -piti tosiaan kansasta. Hän piti melkein tavallisista työmiehistäkin. -Hän toivoi, että he olisivat hyvin palkatuita ja kykenisivät -maksamaan hyvän vuokran — vaikka tietenkään he eivät saaneet ehkäistä -osakkeenomistajain kohtuullista voittoa. Tämä jalo katsomuskanta ja -se korkea tunnelma, jonka keksintö, että hän oli syntynyt puhujaksi, -antoi hänelle, tekivät hänet suosituksi kuulijain keskuudessa, hän -oli hyvin haluttu koko vaalitaistelun aikana, hyvin tunnettu ei vain -seitsemännessä ja kahdeksannessa vaalipiirissä, vaan vielä muutamissa -osissa kuudettatoistakin. - - -2. - -Sulloutuneina hänen autoonsa he ajoivat Turnverein Halliin -Etelä-Zenithiin — Babbitt, hänen vaimonsa, Verona, Ted, ja Paul ja -Zilla Riesling. Sali sijaitsi erään leikkelepuodin yläpuolella kadun -varrella, joka jytisi raitiovaunujen kolinaa ja tuoksui sipulilta ja -bensiiniltä ja paistokalalta. Uusi tunne Babbittin arvosta täytti -heidät kaikki, Babbitt mukaan luettuna. - -»Minä en käsitä, kuinka sinä jaksat puhua kolmelle yleisölle yhtenä -iltana. Ei minulla olisi sitä voimaa», sanoi Paul, ja Ted äännähti -Veronalle: »Ukko osaa tosiaan liukastella noita härkäpäitä!» - -Miehiä, yllään mustat satiinipaidat, vastapestyjä, vaikka silmien alla -vielä oli jäljellä likainen varjoviiru, seisoi odottamassa saliin -johtavilla leveillä portailla. Babbittin seura raivasi itselleen -kohteliaasti heidän keskitseen tien valkeaksirapattuun huoneeseen, -jonka perällä oli lava ja siinä punainen plyyshivaltaistuin ja -vedensiniseksi maalattu honka-alttari, jota joka ilta käyttivät -lukemattomien veljeskuntien suurmestarit ja ylimmät arvonhaltijat. Sali -oli täysi. Kun Babbitt tungeksi oven luona seisovien keskitse, kuuli -hän hivelevää hyväksymishyminää: »Se on hän!» Puheenjohtaja riensi -vastaan keskikäytävää pitkin ja sanoi vaikuttavasti: »Puhuja? Kaikki on -kunnossa, sir! Hm — niin — mikä olikaan nimi, sir?» - -Sitten liukui Babbitt kaunopuheisuuden merelle: - -»Kuudennentoista vaalipiirin herrat ja naiset, on eräs, joka ei voi -olla mukanamme täällä tänä iltana, mies, jonka uljas troijalainen -rohkeus on aivan yksinäistä valtiollisella kiistakentällä — minä -tarkoitan johtajaamme, kunnianarvoisaa Lucas Proutia, kaupungin -värien kantajaa. Kun hän ei ole täällä, niin toivon, että koetatte -suvaita minua, jos minä, ystävänä ja naapurina, miehenä, joka olen -ylpeä siitä, että minulla on teidän kanssanne yhteinen etu saada olla -Zenithin suuren kaupungin kansalainen, sanon teille yksinkertaisesti, -rehellisesti ja vilpittömästi, miltä kiistakysymykset tässä -vaalitaistelussa yksinkertaisesta liikemiehestä — miehestä, joka, -kasvaneena köyhyyden ja ruumiillisen työn siunauksessa, ei kuitenkaan -koskaan, silloinkaan kun kohtalo tuomitsi hänet istumaan pulpetin -ääressä, ole unohtanut miltä tuntuu olla ylhäällä kello puoli kuusi -ja tehtaan luona, vanha ruoka-astia kovenneessa kourassa, kun pilli -puhalsi kello seitsemää, paitsi kun omistaja keljuili itselleen -kymmenen minuuttia ja puhallutti aikaisemmin! (Naurua.) Tullakseni nyt -tärkeisiin ja perustaviin kiistakysymyksiin tässä taistelussa, niin on -se suuri erehdys, jota ihan nurinpäisesti esittää Seneca Doane — —» - -Muutamat työmiehet nauroivat ivallisesti — nuoret kyynilliset -työmiehet, enimmäkseen ulkomaalaisia, juutalaisia, ruotsalaisia, -irlantilaisia, italialaisia — mutta vanhemmat miehet, kärsivälliset, -värittömät, kumarat puusepät ja mekaanikot, huusivat suosiota, ja kun -hän vähitellen tuli kaskuunsa Lincolnista, olivat heidän silmänsä -kosteat. - -Vaatimattomasti ja kiirehtien riensi hän ulos salista maireisen -kättentaputusrätinän jälkeen ja ajoi kolmanteen puhepaikkaansa tänä -iltana. »Ted, ehkäpä sinä ajat», sanoi hän. »Minä tunnen itseni -ikäänkuin hiukan raukeaksi tämän vuodatuksen jälkeen. No, Paul, miten -se meni? Sainko minä ne mukaani?» - -»Mainiosti! Maanmainiosti! Se oli uhkapontevaa!» - -Mrs. Babbitt sanoi, ihailua äänessään: »Voi, se oli ihanaa! Niin selvää -ja kiintoisaa ja niin hyviä aatteita. Kun minä kuulen sinun pitävän -puhetta, niin ymmärrän, etten ole käsittänyt, kuinka syvällisesti -sinä ajattelet ja kuinka tavaton äly ja puhujataito sinulla on. -Yksinkertaisesti — — — suurenmoista!» - -Mutta Verona oli häiritsevä. »Pappa», leukaili hän, »mistä sinä voit -tietää, että valtionliikkeen ja niin edespäin ja niin edespäin, aina -täytyy epäonnistua?» - -Mrs. Babbitt oikaisi häntä: »Rona, minun mielestäni sinun pitäisi -nähdä ja käsittää, että kun sinun pappasi on ihan näännyksissä -puheiden pitämisestä, niin ei se ole oikea hetki odottaa, että -hän rupeaisi selittämään noita sotkuisia asioita. Minä olen varma -siitä, että kun hän levännyt, hän mielellään selittää ne sinulle. -Ollaan nyt vain kaikki hiljaa ja annetaan papalle tilaisuutta -miettiä seuraavaa puhettaan. Ajatelkaahan! Juuri nyt kokoontuvat ne -Makkabealais-temppeliin ja _odottavat_ meitä!» - - -3. - -Mr. Lucas Prout ja terve liike-elämä voittivat mr. Seneca Doanen ja -luokkavallan, ja Zenith oli taas pelastettu. Babbittille tarjottiin -erinäisiä alempia paikkoja annettavaksi köyhille sukulaisille, mutta -hän halusi mieluummin saada ennakolta tietoa kivettyjen liikenneväylien -laajentamisesta, ja kiitollinen hallitus suostui siihen. Sitäpaitsi hän -oli vain yksi yhdeksästätoista puhujasta niillä päivällisillä, joilla -Kauppiasyhdistys vietti oikeuden voittoa. - -Kun hänen puhujamaineensa nyt oli vakiintunut, piti hän vuosipuheen -Zenithin Kiinteistöyhdistyksen päivällisillä. _Asianajajalehti_ selosti -tätä puhetta tavattoman täydellisesti: - -»Vilkkaimpia banketteja, mitä viime aikoina on ollut, pidettiin eilen -illalla Zenithin Kiinteistöyhdistyksen vuotuisessa Yhteentulojuhlassa, -joka vietettiin O'Hearn Housen tanssisalissa. Isäntä mr. Gil O'Hearn, -oli kuten tavallista voittanut oman ennätyksensä, ja kokoontuneet -herkuttelivat sellaisella määrällä ruokia, ettei sen veroista voisi -löytää länsipuolelta New Yorkia, jos edes sieltä, ja huuhtoivat runsaan -ravinnon alas sillä nesteellä, joka innostuttaa huumaamatta, ciderin -muodossa, jonka on maatilallaan valmistanut Chandler Mott, yhdistyksen -puheenjohtaja, joka oli tilaisuuden sukkela ja taitava _rex convivium_.» - -»Kun mr. Mott lievän kylmetyksen johdosta poti kurkunpääntulehdusta, -piti G.F. Babbitt pääpuheen. Sivuuttaen selonteon siitä, kuinka -pitkälle kiinteistölakien tarkastus oli edistynyt, julkaisemme tässä -osittain mr. Babbittin puheen: - -— Kun minä nyt nousen puhumaan teille, improvisoitu puheeni -huolellisesti pantuna liivintaskuun, niin muistuu mieleeni tarina -kahdesta irlantilaisesta, Mikestä ja Patista, jotka ajoivat -Pullman-vaunussa. Molemmat, se on huomattava, olivat laivaston -matruuseja. Mikellä lienee ollut alempi vuode. Vähitellen alkoi hän -kuulla kauheaa menoa ylimmästä, ja kun hän karjaisi sinne saadakseen -tietää, mikä oli hätänä, vastasi Pat: 'Voi tätä kurjuutta, ja -mahtanenko minä ikinä saada unen hiventä silmääni ollenka-an? Minä -olen koettanut hivuttaa itseäni tähän mitättömän pieneen riippumattoon -kahdeksasta lasista alkaen!' [Lasi: Merimiehen aikailmoitus kellon -sijasta. — Suom.] - -— Nyt, hyvät herrat, seistessäni teidän edessänne, tunnen itseni hyvin -Patin kaltaiseksi, mutta ehkäpä minä, hetken puhuttuani, tunnen itseni -niin mitättömän pieneksi, että voisin ilman vähintäkään vaikeutta -putkahtaa Pullman-vuoteen vieressä olevaan verkkoon! - -— Hyvät herrat, minusta tuntuu, että tässä joka vuosi palautuvassa -juhlassa, jolloin ystävä ja vihollinen tulevat yhteen ja panevat -pois sotakirveen ja antavat hyvän toveruuden aaltojen viedä itsensä -ystävyyden kukkaisille kunnaille, meidän on, kun seisomme yhdessä -silmä silmää vasten ja olka olassa kiinni, maailman parhaan kaupungin -kansalaisina, ajateltava asemaa, sekä oman itsemme että yhteisen hyvän -kannalta. - -— Se on totta, että vaikka asukaslukumme on 361 000 tai -käytännöllisesti katsoen 362 000, viimeisen väenlaskun mukaan on lähes -kaksikymmentä suurempaa kaupunkia Yhdysvalloissa. Mutta, hyvät herrat, -ellemme me seuraavassa väenlaskussa ole ainakin kymmenennellä sijalla, -niin olen minä ensimmäinen antamaan kenen kerskurin tahansa nylkeä -paidan päältäni ja syömään sen G. F. Babbittin onnentoivotusten kanssa! -Olkoon vain, että New York, Chicago ja Philadelphia tulevat edelleenkin -pysymään meidän edellämme, mitä suuruuteen tulee. Mutta lukuunottamatta -näitä kolmea kaupunkia, jotka tiettävästi ovat siinä määrin kasvaneet -yli oman päänsä, ettei kunniallinen valkoinen mies, ei kukaan, joka -rakastaa vaimoaan ja lapsiaan ja Jumalan vapaata ja ihanaa luontoa -ja haluaa pudistaa naapurinsa kättä häntä tervehtiessään, tahtoisi -asua niissä — ja sallikaa minun sanoa teille, nyt ihan suoraan asiaan -mennen, minä en luovuttaisi ensiluokkaista tonttia Zenithissä Broadwayn -tai State Streetin koko pituutta ja leveyttä vastaan! Lukuunottamatta -näitä kolmea on selvää jokaiselle, joka pystyy näkemään tosiasioita, -että Zenith on amerikkalaisesta elämänstandardista ja vauraudesta -hienoin esimerkki, mitä ylimalkaan on olemassa. - -— Minä en tarkoita, että olemme täydellisiä. Meillä on vielä koko -joukko tehtävää kivettyjen automobiilibulevardien laajentamisessa, -sillä uskokaa minua, mies, jolla on neljästä kymmeneen tuhanteen -vuodessa ja ehkä lisäksi automobiili ja herttainen pieni perhe omassa -bungalowissaan kaupungin ulkolaidalla, se mies on paneva edistyksen -pyörän pyörimään! - -— Hän edustaa sitä tyyppiä, joka hallitsee Amerikkaa nyt; niin, hän -oikeastaan on se ihannetyyppi, jota kohti koko maailman täytyy pyrkiä, -jotta rakkaalla, pienellä planeetallamme voisi olla säädyllinen, -tasainen, menestyksellinen, kristillinen tulevaisuus. Silloin tällöin -istahdan hetkeksi ajattelemaan tätä Vakaata Amerikkalaista Kansalaista -melko tyytyväisenä. - -— Meidän ihannekansalaisemme — niin häntä ajattelen — on ensinnäkin -kiihkeämpi kuin lintukoira, joten hän ei tuhlaa kallista aikaa -unelmoimiseen tai juoksemalla hienoissa teekutsuissa tai sekaantumalla -asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, vaan käyttää tarmonsa johonkin -liikkeeseen tai johonkin ammattiin tai johonkin taiteenhaaraan. -Illalla hän sytyttää hyvän sikarin ja kiipeää pieniin kärryihinsä, -noituu kenties kaasuttajaa ja hyrrää kotiansa. Hän tasoittaa pihan -nurmikkoa tai harjoittelee salaa hiukan golfia, ja niin hän on -valmis päivälliselle. Ruoan jälkeen kertoo jonkun sadun tenaville -tai ottaa perheen eläviin kuviin tai pelaa muutaman pelin bridgeä -tai lukee iltalehden ja luvun tai kaksi jostakin ponnekkaasta -Villin-Lännenromaanista, jos hänellä on taipumuksia kirjallisuuteen; -ja naapuritalon perhe kenties pistäytyy viemisille, ja he istuvat -ja juttelevat ystävistään ja päivän kysymyksistä. Sitten hän menee -onnellisena levolle omatunto puhtaana, kannettuaan roponsa kaupungin -hyvinvoinnin ja oman pankkikirjansa vaurastuttamiseksi. - -— Politiikassa ja uskonnossa on tämä terve kansalainen ovelin mies maan -päällä, ja taiteellisella alalla on hänellä poikkeuksetta synnynnäinen -maku, joka saa hänet aina valitsemaan parasta. Ei missään koko -maailmassa voi tavata niin monta jäljennöstä vanhoista mestareista -ja tunnetuista maalauksista eteishuoneiden seinillä kuin täällä -Yhdysvalloissa. Ei missään ole läheskään sellaista määrää fonografeja, -ja niissä ei ainoastaan tanssilevyjä ja koomillisia kappaleita, vaan -myöskin parhaat oopperat, kuten Verdi, maailman parhaiten palkattujen -laulajain esittäminä. - -— Muissa maissa hoitavat taidetta ja kirjallisuutta kaikennäköiset -nukkavierut retkut, jotka asuvat vinttikomeroissa ja elävät -alkoholista ja makaroonista, mutta Amerikassa on menestyksellinen -kirjailija ja taulumaalari täysin samanlainen kuin jokainen muu -säädyllinen liikemies, ja minä puolestani olen iloinen, että mies, -jolla on harvinainen kyky höystää sanottavaansa asioilla, jotka -ovat kiintoisia lukea, ja joka osoittaa sekä määrätietoisuutta että -tarmoa käsitellessään kirjallisia tavaroitansa, saa tilaisuuden -hankkia kokoon viisikymmentätuhatta dollariansa vuodessa, seurustella -suurimpien liikepomojen kanssa tasa-arvoisena ja ostaa itselleen yhtä -suuren talon ja yhtä hienon auton kuin kuka teollisuusruhtinas tahansa! -Mutta, huomatkaa, juuri se kunnon porvari, jonka kuvan äsken esitin, -tekee tämän mahdolliseksi antamalla arvoa hänen työlleen, ja häntä -tulee kunnioittaa yhtä paljon kuin tekijöitä itseään. - -— Vihdoin, ja se on tärkeintä kaikista, on standardisoitu -kansalaisemme, vaikkapa hän on poikamieskin, pienten lasten ystävä -ja tukee kotiliettä, joka on meidän sivistyksemme peruskivi, aluksi -ja lopuksi ja aina, ja joka kaikkein eniten erottaa meidät Euroopan -rappeutuneista kansoista. - -— Minä en ole vielä milloinkaan matkustellut Euroopassa — enkä -totisesti oikein tiedä, tokko sanottavasti siitä välitänkään, -niin kauan kuin meillä on omat mahtavat kaupunkimme ja vuoremme -kaltseltavina — mutta arvelen sentään, että ulkomaillakin täytyy -olla koko joukko meidänlaatuisiamme ihmisiä. Niin, eräs innokkaimpia -Rotariaaneja, mitä olen koskaan tavannut, julisti minulle -uskonkappaleitansa sataprosenttiseen tarmokkuuteen sorahtavalla -murteella, joka muistutti vanhaa Skotlantia ja Robby Burnsin vihreitä -nummia. Mutta joka tapauksessa asia, joka erottaa meidät toisella -puolella puuhailevista hyvistä veljistämme, on se, että he eivät -ole ollenkaan vastahakoisia teikarien ja sanomalehtimiesten ja -poliitikkojen jätkyttelemiseen monissa asioissa, kun taas nykyaikainen -amerikkalainen liikemies tietää itse puhua puolestaan, tietää tehdä -selväksi jokaiselle, että hän aikoo hoitaa puotinsa itse. Hänen ei -tarvitse etsiä apua keneltäkään älyniekalta, kun hänen on pakko vastata -järkevän, kovakouraisen elämän kohtuuttomaan arvosteluun. Hän ei ole -niin mykkä kuin vanhanaikainen kauppamies. Hänellä on sanavarastoa ja -vauhtia. - -— Kaikessa häveliäisyydessä pyydän tässä seistä edustavana liikemiehenä -ja hiljaa kuiskata: Tämä on meidän tyyppimme! Tämä on amerikkalaisen -standardikansalaisen perikuva! Uusi amerikkalainen sukupolvi on -tällainen: mies, jolla on voimaa rinnassa, hymyä silmissä ja -laskukoneita konttorissaan. Me emme kersku, mutta olemme koko lailla -tyytyväisiä, ja ellette te pidä meistä, niin pitäkää varanne — silloin -on teidän parasta suoriutua katon alle, ennenkuin pyörremyrsky puhkeaa -kaupungissa. - -— No niin! Tökeröllä tavallani olen koettanut kuvata Oikeata -Miestenmiestä, miestä, jossa on vauhtia ja pontta. Ja senvuoksi, että -Zenithissä on suhteellisesti paljon semmoisia miehiä, on se merkitsevin -ja suurin meidän kaupungeistamme. Onhan New Yorkissa tosin tuhatmäärin -kunnon miehiä, mutta New York on lukemattomien muukalaisten tyyssijana. -Samoin Chicago ja San Francisco. Oo, meillä on kultainen sarja -kaupunkeja — Detroit ja Cleveland kuuluisine tehtaineen, Cincinnati -ja sen suuri työkalu- ja saippuatuotanto, Pittsburg ja Birmingham -teräksineen, Kansas City ja Minneapolis ja Omaha, joka avaa porttinsa -valtamerenkaltaisten vehnävainioiden ulapalle, ja lukemattomia muita -suurenmoisia sisarkaupunkeja, sillä viimeisen väenlaskun mukaan oli -maassa kokonaista kahdeksanseitsemättä kunniakasta amerikkalaista -kaupunkia, joiden väkiluku oli yli satatuhatta! Ja kaikki nämä -kaupungit puolustavat yhteisesti voimaa ja puhtautta ulkomaisia -aatteita ja kommunismia vastaan — Atlanta ja Hartford, Rochester ja -Denver, Milwaukee ja Indianapolis, Los Angeles ja Scranton Portland, -Maine ja Portland Oregon. Ponteva, naseva mies Baltimoresta tai -Seattlesta tai Duluthista on jokaisen Buffalosta tai Akronista, Fort -Worthista tai Oskaloosasta kotoisin olevan samanlaisen propagaattorin -kaksoisveli! - -— Mutta vasta täällä Zenithissä, miesmäisten miesten ja naisellisten -naisten ja nasevien nulikkain kotipaikassa, tapaatte suhteellisesti -suurimman määrän näitä Kunnon Kansalaisia, ja juuri se seikka sijoittaa -sen omaan erikoisluokkaansa; senvuoksi tullaan Zenith mainitsemaan -historiassa perustan laskijana sivistykselle, joka on kestävä vielä -kauan sen jälkeen kun vanhat aikaasyövät menetelmät on ainiaaksi -hyljätty ja vakavan, määrätietoisen pyrkimyksen päivä on koittanut -kautta maailman! - -— Kerran, niin toivon, lakkaavat ihmiset antamasta kunniaa -kaikenmoisille koinsyömille, homehtuneille, vanhanaikaisille -eurooppalaisille tyhmyreille ja rupeavat antamaan asianmukaista -tunnustusta mainehikkaalle Zenithin hengelle, rehelliselle -taistelunhaluiselle tahdolle saavuttaa menestystä, joka on tehnyt -pienen kaupunkihelmemme kuuluisaksi jokaisessa maassa ja maapallon -kolkassa, missä kondensoitu maito ja pahvirasiat tunnetaan! Uskokaa -minua, maailma on liian kauan palvonut noita loppuuneläneitä maita, -jotka eivät tuota muuta kuin kenkämustetta ja luonnonkuvauksia ja -pöhnää, joilla ei ole yhtä kylpyhuonetta sataa asukasta kohti ja jotka -eivät voi erottaa rengaskirjankantta tavallisesta kartongista; ja on -tosiaan aika, että joku zenithiläinen oikaisee selkänsä ja hihkaisee -razziaa! - -— Uskokaa pois, että Zenith ja sen sisarkaupungit luovat paraillaan -uutta sivistystyyppiä. On paljon yhtäläisyyttä Zenithin ja noiden -toisten kaupunkien välillä, ja siitä olen helkkarin hyvilläni! -Kauppahuoneiden, konttorien, katujen, hotellien, vaatteiden ja -sanomalehtien tavaton, kasvava, terve standardisointi kaikkialla -Yhdysvalloissa osoittaa, kuinka luja ja kestävä meidän tyyppimme on. - -— Niin, hyvät herrat, nämä toiset kaupungit ovat uskollisia -aseveljiämme suuressa taistelussa elinvoimaisen olemassaolon puolesta. -Mutta älkäämme salliko itsellemme mitään hairahdusta siinä suhteessa. -Minä väitän, että Zenith on paras kaveri ja nopeimmin kasvava kaveri -koko kasassa. Minä toivon, että suotte anteeksi, jos esitän muutamia -tilastollisia tietoja väitteeni tueksi. Jos ne ovat vanhaa uutta -muutamille teistä, niin eivät kuitenkaan tiedot menestyksestä enempää -kuin hyvät sanomat Raamatussa ole koskaan pitkäveteisiä todellisen -eteenpäinpyrkijän korville, kerrottiinpa sitä kaunista tarinaa kuinka -usein tahansa! Jokainen intelligentti ihminen tietää, että Zenith -valmistaa enemmän kondensoitua maitoa ja sterilisoitua kermaa, enemmän -pahvirasioita ja enemmän lampunpitimiä kuin mikään muu kaupunki -Yhdysvalloissa, ehkäpä koko maailmassa. Mutta ei ole yhtä yleisesti -tunnettua, että me olemme toisella sijalla vientivoin valmistamisessa, -kuudennella jättiläismäisessä moottori- ja automobiilimaailmassa ja -noin kolmannella juuston, nahkatavaroiden, kattohuovan, viljanviennin -ja päällyshousujen alalla! - -— Meidän suuruutemme ei kuitenkaan ole ainoastaan ponnekkaassa -vauraudessa, vaan yhtä paljon siinä yleishengessä, siinä -eteenpäinkatsovassa ihanteellisuudessa ja veljesrakkaudessa, joka on -ollut tunnusomaista Zenithille siitä saakka, kun Isät sen perustivat. -Meidän oikeutemme, jopa suorastaan velvollisuutemme kaunista -kaupunkiamme kohtaan on puhua laveasti ja leveästi korkeakouluistamme, -joiden erikoisominaisuutena on täydellinen ainesvarasto ja hienoin -ilmanvaihtojärjestelmä koko maassa, olkoon kyseessä mikä muu koulu -tahansa; suurenmoisista uusista hotelleistamme ja pankeistamme, ja -maalauksista ja marmorikorkokuvista niiden eteishuoneissa, ja Second -National Towerista, kaikkien sisämaan kaupunkien toiseksi korkeimmasta -liikerakennuksesta. Kun lisään, että meillä on saavuttamaton -lukumäärä kivettyjä katukilometrejä, kylpyhuoneita, pölynimijöitä -ja kaikkia muita sivistyksen tunnusmerkkejä, että kirjastomme ja -taidemuseomme nauttivat runsasta kannatusta ja ovat sijoitetut tilaviin -ja tarkoituksenmukaisiin rakennuksiin; että puistojärjestelmämme -on enemmän kuin erinomainen kauniine, nurmikoilla, pensailla ja -veistoteoksilla koristettuine ajoteineen, niin annan vain viittauksia -Zenithin kaikkiylittävästä ja rajattomasta suuruudesta. - -— Mutta minä olen sitä mieltä, että paras on säästettävä viimeiseksi. -Kun huomautan teille, että meillä on automobiili joka viittä ja -seitsemääkahdeksatta osaa henkilöä kohti, niin annan ytimekkään, -käytännöllisen esimerkin siitä edistyksen ja intelligenssin laadusta, -joka ilmaisee samaa kuin Zenithin nimi! - -— Mutta oikeamielisyyden tie ei kulje vain ruusuilla. Ennenkuin -lopetan, täytyy minun kiinnittää teidän huomiotanne erääseen ongelmaan, -joka joutuu ratkaistavaksemme ensi vuonna. Pahimpana vaarana terveelle -hallinnolle eivät ole avoimesti tunnustetut sosialistit, vaan -joukko takana hiipiviä pelkureita — se pitkätukkainen seura, joka -nimittää itseään 'liberaaleiksi' ja 'radikaaleiksi' ja 'villeiksi' ja -'intelligentsijaksi' ja Herra yksin tietää lopulta miksi kaikeksi! -Edesvastuuttomat opettajat ja professorit ovat pahimpana ytimenä -tässä joukkueessa ja minua hävettää sanoa, että heitä tapaa runsaasti -suuren Valtionyliopistomme tiedekunnissa! Yliopisto on minun oma Alma -Materini, ja minä olen ylpeä siitä, että voin lukeutua sen oppilaihin, -mutta siellä tuntuu nykyään olevan erinäisiä opettajia, joiden -mielestä meidän pitäisi jättää kansan johto kaikkinaisten kulkurien ja -anarkistien käsiin. - -— Nämä professorit ovat vihollisia, joita täytyy vastustaa — he ja -koko heidän laverteleva lajinsa! Amerikkalainen liikemies on antelias -liikanaisuuteen saakka, mutta yhtä vaatii hän kaikilta opettajilta -ja luennonpitäjiltä ja sanomalehtimiehiltä: jos me luovutamme kelpo -kultaamme heille, niin täytyy heidän auttaa meitä pitämällä esillä -kehitysmahdollisuuksia ja koettamalla vaikuttaa järkiperäisen -vaurastumisen hyväksi! Ja mitä näihin lörpötteleviin, irvisteleviin, -pessimistisiin, kyynillisiin yliopistonopettajiin tulee, niin uskallan -sanoa, että ensi vuonna on yhtä suuri velvollisuutemme käyttää -vaikutusvaltaamme saadaksemme nuo juipit nakatuiksi pois kuin tehdä -kaikkemme myydäksemme niin monta kiinteistöä ja kootuksemme niin monta -sekiiniä kuin voimme. - -— Vasta kun se on tehty, saavat poikamme ja tyttäremme nähdä, että -amerikkalaisen mieskunnon ja kulttuurin ihanteena ei ole joukkue -pölkkypäitä, jotka istuvat ja jaarittelevat oikeuksistaan ja -vääryyksistään, vaan jumalaapelkääväinen, työteliäs, menestyksellinen, -lujanyrkkinen, oikeamielinen liikemies, joka kuuluu johonkin -ponnekkaaseen ja hurskaaseen kirkkoon, joka kuuluu propagaattoreihin -tai rotariaaneihin tai Kiwanis-kerhoon tai Hirviin tai Punanahkoihin -tai Kolumbuksen Ritareihin tai johonkin muuhun hilpeiden, reippaiden, -nauravain, hikoavain, suoraselkäisten, avuliasten, kuninkaallisten -kunnon kaverien yhdistykseen, jotka pelaavat kovaa peliä ja tekevät -kovaa työtä ja vastaavat vastustajalleen leveäturpaisella saappaalla, -opettavat virnunaamat ja ovelat lurjukset kunnioittamaan miestenmiestä -ja ahertavat Uncle Samuelin, U.S.A:n hyväksi!» - - -4. - -Babbitista uhkasi tulla tunnettu puhuja. Hän huvitti erästä kokousta -presbyteriaanisen kirkon Miesten kerhossa Chatham Roadin varrella -irlantilaisilla, juutalaisilla ja kiinalaisilla murrejutuilla. - -Mutta missään hän ei osoittautunut selkeämmin eteväksi kansalaiseksi -kuin esitelmässään »Kiinteistökysymyksen perusperusteista», jonka hän -piti »Myyntimenetelmäin» luokalla Zenithin K.N.M.Y:ssä. - -_Asianajajalehti_ selosti esitelmää niin laajasti, että Vergil -Gunch sanoi Babbittille: »Sinusta alkaa tulla kaupungin suurimpia -puhujapomoja. Eihän enää voi avata sanomalehteänsä lukematta sinun -tunnetusta puhujataidostasi. Kaiken tuon moskan pitäisi hankkia sinulle -aikamoisesti afäärejä. Mainio keino! Jatka sinä vain sitä, kuule!» - -»Älä viitsi irvistellä», sanoi Babbitt heikosti, mutta tästä Gunchin -taholta tulleesta tunnustuksesta, jolla miehellä itsellään oli tunnetun -kaunopuhujan maine, paisui hän maireisen onnekkaaksi ja kummasteli, -kuinka hän ennen lomaansa oli saattanut epäillä, oliko mitään iloa olla -»vakiintunut kansalainen». - - -VIIDESTOISTA LUKU. - - -1. - -Hänen tiensä suuruuteen ei ollut vailla okaisia esteitä. - -Kuuluisuus ei tuottanut sitä yhteiskunnallista ylennystä, jonka -Babbittit ansaitsivat. Heitä ei pyydetty liittymään Tonawandan -Urheilukerhoon eikä heitä kutsuttu Union-kerhon tanssiaisiin. Omasta -puolestaan, sähähti Babbitt, ei hän viitsisi antaa mätää munaa -kaikista noista tuhlareista, mutta vaimoni tykkäisi ikäänkuin, että -olisi hauskaa olla läsnäolevien joukossa. Hän odotti jännityksellä -yliopistotoveripäivällisiään, joilla saisi taas tuttavallisesti -seurustella sellaisten seuraleijonain kuin Charles McKelveyn, -urakoitsijamiljonäärin, Max Krugerin, pankkiirin, Irving Taten, -työasetehtailijan, ja Adelbert Dobsonin, muodikkaan huonekoristajan, -kanssa. Teoreettisesti hän oli heidän ystävänsä, ja kun hän tapasi -heidät, kutsuivat he häntä yhä vielä »Georgieksi», mutta hän ei -tavannut heitä usein, eivätkä he koskaan pyytäneet häntä päivällisille -(joilla juotiin samppanjaa ja pikentit tarjoilivat) huviloihinsa Royal -Ridgeen. - -Koko viikon ennen toveripäivällistä hän ajatteli heitä. »Eihän ole -mitään syytä, miksemme asettuisi läheisiin suhteisiin nyt!» - - -2. - -Niinkuin kaikki amerikkalaiset huvitukset ja henkiset vuodatukset -oli vuosikerran 1896 toveripäivälliset perusteellisesti järjestetty. -Päivälliskomitea touhusi kuin myyntitoimisto. Kerran viikossa se -lähetti huomautuksia: - - MUISTUTUS N:o 3. - - Vanha veikko, tuletko mukaan uhkeimmalle ystävyysaterialle, mitä - vanhan rakkaan yliopistomme oppilaat ovat ikinä nähneet. Vuoden 1908 - vuosikerrasta tuli 60 %. Pojat, sopiiko meidän antaa semmoisten - nulikoiden nolata itsemme? Tulkaa, pojat, puristetaan esiin hiukan - todellista, aito innostusta ja tehdään kaikki tyynni propagandaa - päivällisistä peripulskinten hyväksi! Hienot ruokalajit, lyhyet puheet - ja yhteisiä muistoja elämän onnellisimmilta, valoisimmilta päiviltä. - -Päivälliset syötiin eräässä Union-kerhon yksityishuoneessa. Kerho oli -synkkä rakennus, kolme vanhaa vaateliastyylistä asuintaloa, jotka oli -yhdistetty, ja eteinen muistutti perunakellaria, mutta se Babbitt, -joka niin huolettomasti liikuskeli Atleettikerhon komeudessa, astui -sisään ihan ujona. Hän nyökkäsi ovenvartijalle, vanhalle korskalle -neekerille, jolla oli messinkinapit ja sininen frakki, ja kulki hallin -läpi koettaen näyttää siltä kuin olisi ollut jäsen. - -Kuusikymmentä miestä oli saapunut päivällisille He muodostivat -saaria ja virtauksia hallissa; he pakkautuivat hissiin ja yksityisen -ruokasalin nurkkiin. He koettivat olla tuttavallisia ja innostuneita. -He tuntuivat toisistaan aivan kuin ylioppilasaikana — kehittymättömiltä -nuorukaisilta, joiden nykyiset viikset, kaljut päät, lihavuus ja rypyt -olisivat olleet vain lystikästä naamioimista tätä iltaa varten. »Sinä -ole et sitten muuttunut vähääkään!» ihmettelivät he toisiaan. Miehille, -joita he eivät enää muistaneet, he sanoivat: »Hauskaa tavata sinua -taas, vanha veikko! Missä sinä nyt — — Ainako sinulla vielä on sama -touhu?» - -Alinomaa kohotti joku jonkin eläköönhuudon tai viritti vanhan laulun, -mutta aina se vaimeni ja vaikeni. Huolimatta päätöksestään olla -demokraattisia jakautuivat he kahteen ryhmään: niihin, joilla oli -juhlapuku, ja niihin, joilla ei ollut. Babbitt (kaikkein korkeimmassa -määrässä juhlapukuisena) kulki toisesta ryhmästä toiseen. Vaikka hän -melkein avoimesti oli yhteiskunnallisella valloitusretkellä, etsi hän -ensimmäiseksi käsiinsä Paul Rieslingin. Hän tapasi tämän yksinäisenä, -hienona ja hiljaisena. - -Paul huokasi: »Minä en ole juuri suurenarvoinen tässä kädenpuristus- ja -'Kas — oletko — sinä — täällä?'-ilveilyssä.» - -»No, peijakas, Paulibus, pehmene nyt ja ole tovereiksi. Täällähän -on maailman paras kasa poikia! Kuule, sinä ikäänkuin näytät vähän -synkältä. Mikäs on hätänä?» - -»Sama iänikuinen. Riidellyt Zillan kanssa.» - -»Tule mukaan nyt! Sukelletaan joukkoon ja unohdetaan huolet!» - -Hän piti Paulia rinnallaan hivutellessaan itseään sitä paikkaa kohti, -missä Charles McKelvey seisoi lämmittäen ihailijoitaan kuin kakluuni. - -McKelvey oli ollut vuoden 96 vuosikerran sankari, ei ainoastaan -jalkapallojoukkueen kapteeni ja puhemies, vaan myöskin väittelijä ja -jokseenkin etevä siinä, mitä valtion yliopisto katsoi oppineisuudeksi. -Hän oli jatkanut, valloittanut rakennusyhtiön, jonka kerran olivat -omistaneet Dodsworthit, Zenithin arvokkain uranuurtajasuku. Hän -rakensi senaatintaloja, pilvenpiirtäjiä, rautatieasemia. Hän oli -leveäharteinen, romuluinen mies, mutta ei kömpelö. Hänen silmissään -oli tyynen huumorin pilkettä, hänen puheessaan sulavaa nopeutta, -joka pelotti poliitikkoja ja varoitti reporttereita; ja hänen -läsnäollessaan tunsi älykkäinkin tiedemies tai hienosäikeisin -taiteilija itsensä vähäveriseksi, hämilliseksi ja hiukan nukkavieruksi. -Hän oli, varsinkin kun koetti vaikuttaa lakiasäätäviin kokouksiin -tai työmiesvakoojiin, hyvin huoleton ja kiehtova ja suuripiirteinen. -Hänellä oli aatelismiehen eleet; hän oli herttua nopeasti kasvavassa -amerikkalaisessa ylimystössä ja ainoastaan korskeat 'vanhat suvut' -olivat hänestä edellä. (Zenithissä 'vanha suku' merkitsee sukua, -joka on tullut kaupunkiin ennen vuotta 1840.) Hänen valtansa oli -sitäkin suurempi, kun häntä eivät olleet ehkäisemässä minkäänlaiset -omantunnonsyyt, eivät vanhemman puritaanisen perimyksen rikokset eikä -hyveet. - -Nyt seisoi McKelvey tyynesti leikkiä laskien suuruuksien: tehtailijain -ja pankkiirien, tilanomistajain ja juristien ja kirurgien kanssa, -joilla on omat autonkuljettajat ja jotka tekevät matkoja Eurooppaan. -Babbitt painautui heidän joukkoonsa. Hän piti yhtä paljon McKelveyn -hymystä kuin niistä yhteiskunnallisista eduista, joita hänen suosionsa -avulla saattoi saavuttaa. Jos hän Paulin seurassa tunsi itsensä -merkitseväksi ja suojelevaksi, niin tunsi hän itsensä McKelveyn -seurassa vähäpätöiseksi ja palvovaksi. - -Hän kuuli McKelveyn sanovan Max Krugerille, pankkiirille: »Joo, me -otamme vastaan Sir Gerald Doakin kodissamme.» Babbittin demokraattinen -rakkaus titteleihin muuttui kiintoisaksi nautinnoksi. »Sinun tulee -tietää, että hän on suurimpia rautapomoja Englannissa, Max. Hirveän -rikas. Ei kas, terve Georgie! Kuule, Max, Georgie Babbitt alkaa olla -paksumpi kuin minä!» - -Puheenjohtaja huusi: »Istukaa paikoillenne, pojat!» - -»Kierrelläänkö vähän, Charley?» sanoi Babbitt välinpitämättömästi -McKelveylle. - -»Tehdään niin. Kas Paul! Terve! Kuinka sinä voit, vanha -viulunvinguttaja? Oletko ajatellut jotakin erikoista paikkaa, Georgie? -Tule, niin kaapataan tuolit. Tule mukaan, Max! Georgie, minä luin sinun -puheistasi vaalitaistelun aikana. Mainiota!» - -Tämän jälkeen olisi Babbitt mennyt tuleen hänen puolestaan. Hän oli -tavattomasti touhussaan päivällisen aikana, milloin kuiskatakseen -jonkin rohkaisevan sanan Paulille, milloin kiinnittääkseen McKelveyn -huomiota sanomalla »No sinähän kuulut rupeavan rakentamaan -aallonmurtajia Brooklyniin», milloin pannakseen merkille, kuinka -kateellisesti vuosikerran epäonnistuneet oliot loivat katseensa häneen, -kun hän istui siinä ylimysten joukossa, milloin paistattaakseen -päivää McKelveyn ja Max Krugerin seurajuoruissa. He puhuivat eräistä -»djungeltanssiaisista», joita varten Mona Dodsworth oli koristanut -talonsa tuhansilla kämmekkäillä. He puhuivat, erinomaisen hyvin -näytellen välinpitämättömyyttä, eräistä Washingtonissa pidetyistä -päivällisistä, joilla McKelvey oli tavannut erään senaattorin, erään -Balkaninmaiden prinsessan ja erään englantilaisen kenraalin. McKelvey -kutsui prinsessaa Jennyksi ja oli tanssinut hänen kanssaan. - -Babbitt hytisi nautinnosta, mutta hän ei ollut niin pakahtunut -kunnioituksesta, että olisi mykistynyt. Vaikkei häntä kutsuttukaan -heidän luokseen päivällisille, oli hän kuitenkin tottunut puhelemaan -pankinjohtajien, kongressinjäsenten ja kerhonaisten kanssa, jotka -seurustelivat runoilijain piirissä. Hän jutteli hilpeästi vanhoista -muistoista McKelveyn kanssa: - -»Kuule, Charley, muistatko kuinka me vuokrattiin lavarattaat ja -ajettiin Riverdaleen siihen suureen juhlaan, joka Madame Brownilla -oli tapana toimeenpanna? Muistatko sitä paksua konstaapelia, joka -yritti ottaa meidät kiinni, ja kuinka me otimme housunsilityskyltin ja -ripustimme sen professori Morrisonin ovelle? Heikkari sentään, oli ne -päiviä!» - -»Niin», myönsi McKelvey, »oli ne päiviä!» - -Babbitt oli ehtinyt lauseeseen: »Ei ne kirjat, joita yliopistossa -lukee, vaan ne ystävyyssiteet, joita siellä solmitaan — ne jotakin -merkitsevät», kun pöydän toisen pään miehet virittivät laulun. Hän -ahdisti McKelveytä: - -»Sääli on, hm, sääli niin liukua toisistaan vain senvuoksi että, -hm, meidän liiketoimintamme kulkee eri aloilla. Minusta on tuntunut -hauskalta puhella vanhasta hyvästä ajasta. Sinun ja mrs. McKelveyn -pitää tulla meille päivällisille jonakin iltana.» - -Epämääräisesti: »Niin, miksei — —» - -»Minä tahtoisin puhua sinun kanssasi Grantsvillen makasiinien takana -olevista tonteista. Voi olla, että voisin hankkia sinulle yhtä ja -toista sillä kulmalla.» - -»Mainiota! Meidän täytyy syödä päivällistä yhdessä, Georgie. Nykäise -vain minua! On hauska saada nähdä sinua ja vaimoasi kotioloissa», sanoi -McKelvey, paljoa vähemmän epämääräisesti. - -Nyt jylisi puheenjohtajan ääni, se suunnaton ääni, joka kerran oli -vaatinut heitä räyhäämään Ohion tai Michiganin tai Indianan retkaleita -vastaan: »Hei, mölysudet! Kaikki yhdessä: pitkä ulvonta!» Babbitt -tunsi, ettei elämä koskaan saattanut olla ihanampaa kuin nyt, kun hän -yhdessä Paul Rieslingin ja jälleenlöydetyn sankarin McKelveyn kanssa -yhtyi mylvintään: - - - Baaaattle-axe - Get an axe - Bal — axe - Get — naxe - Who, who? The U! - Hooroo! - -[Merkityksettömiä äänteitä vain räyhyn aikaansaamiseksi. Who = kuka? -The U = University (yliopisto).] - - - -3. - -Babbittit kutsuivat McKelveyt päivällisille joulukuun alussa, ja -McKelveyt eivät ainoastaan suostuneet, vaan tulivat todellakin, -siirrettyään pari kertaa päivää. - -Babbittit neuvottelivat perusteellisesti päivällisten yksityiskohdista, -samppanjapullon ostamisesta aina niiden suolattujen mantelien -lukumäärään saakka, joita kunkin lautasen viereen oli asetettava. -Varsinkin pohdittiin kysymystä muista vieraista. Viimeiseen saakka -kamppaili Babbitt sen puolesta, että Paul Riesling saisi olla yhdessä -McKelveyn kanssa. »Vanha kunnon Charley pitäisi paljoa enemmän -Paulista ja Verg Gunchista kuin teikaroivista salonkiapinoista», -intti hän, mutta mrs. Babbitt keskeytti hänen huomautuksensa -sanomalla: »Niin — ehkäpä kyllä — minä luulen että koetan saada vielä -Lynnhaven-äyriäisiä», ja ehdittyään aivan valmiiksi hän kutsui tri J. -T. Anguksen, silmälääkärin, ja erään ikävän-arvokkaan juristin nimeltä -Maxwell helykimalteisine puolisoineen. - -Ei Angus eikä Maxwell kuulunut Hirviin tai Atleettikerhoon, kumpikaan -ei koskaan ollut kutsunut Babbittia »veljeksi» tai kysynyt hänen -neuvoansa kaasuttajaan nähden. Ainoat »ihmisolennot», jotka hän -kutsui, ärähti Babbitt, olivat Littlefieldit; ja Littlefieldkin tuli -joskus niin tilastolliseksi, että Babbitt kaipasi Gunchin virkistävää -kysymystä: »No, vanha naurisnenä, mitä sinä siitä sanot?» - -Heti lunchin jälkeen alkoi mrs. Babbitt kattaa pöytää McKelveyn -päivällisiä varten, jotka oli määrätty puoli kahdeksaksi, ja Babbitt -oli käskyn mukaan kotona kello neljä. Mutta hänelle ei voitu keksiä -mitään tehtävää, ja kolme kertaa ärähti mrs. Babbitt: »Kuule, koeta -pysyä jaloista pois!» Babbitt seisoi autovajan ovella suupielet -alaviirussa ja toivoi, että Sam Doppelbrau tai Littlefield tai joku -muu olisi tullut juttelemaan hänen kanssaan. Hän näki Tedin hiipivän -talonnurkan ohi. - -»Mikäs on, poikani?» sanoi Babbitt. - -»Kas, sinäkö se olet, isäukko! Peijakas, mamma on sotajalalla tänä -päivänä! Minä sanoin hänelle, että Ronasta ja minusta oli yhdentekevää, -saataisiinko olla mukana tämän illan kutsuissa vai ei, ja siitä -hän kihahti. Hän sanoo, että minun pitää vielä kylpeäkin. Kylläpäs -Babbittin perheen miehet tulevat tänään olemaan hienoja! Pikku Theodore -frakkipuvussa!» - -»Perheen miehet!» Babbittista se tuntui lystikkäältä. Hän pani -käsivartensa pojan olalle. Hän toivoi, että Paul Rieslingillä olisi -ollut tytär, jotta Ted olisi voinut mennä naimisiin hänen kanssaan. -»Niin, mamma on tosiaan hiukan vauhdissa tänään», sanoi hän, ja he -nauroivat yhdessä ja lähtivät alistuvaisina muuttamaan pukua. - -McKelveyt tulivat tuskin neljännestuntiakaan myöhästyneinä. - -Babbitt toivoi, että Doppelbraut näkisivät McKelveyn limousinen ja -heidän liveripukuisen autonkuljettajansa, joka odotti talon edustalla. - -Päivällinen oli hyvin valmistettu ja uskomattoman runsas, ja mrs. -Babbitt oli ottanut esille isoäitinsä hopeiset kynttilänjalat. Babbitt -askarti ankarasti. Hän oli siivo. Hän ei kertonut yhtään niistä -hauskoista historioista, jotka oli aikonut kertoa. Hän kuunteli -muita. Hän pani Maxwellin käyntiin kaikuvalla kehoituksellaan: -»Annas nyt kuulla matkastasi Yellowstoneen.» Hän oli imarteleva, -tavattoman imarteleva. Hän sai tilaisuuden huomauttaa, että tri Angus -oli ihmiskunnan hyväntekijä, Maxwell ja Howard Littlefield eteviä -oppineita, Charles McKelvey houkutteleva esimerkki kunnianhimoiselle -nuorisolle ja mrs. McKelvey Zenithin, Washingtonin, New Yorkin, -Pariisin ja monien muiden kaupunkien seurapiirien kaunistus. - -Mutta hän ei saanut heihin mitään eloa. Se oli sieluton -päivällistilaisuus. Jostakin Babbittille tuntemattomasta syystä oli -mieliala painostava ja he keskustelivat väkinäisesti ja haluttomasti. - -Hän keskusteli Lucille McKelveyn kanssa, visusti karttaen katsoa hänen -viehättävää puuteroitua olkapäätänsä ja vaaleanruskeaa silkkinauhaa, -joka kannatti hänen hamettansa. »Te matkustatte kai pian Eurooppaan -taas vai kuinka?» aloitti hän. - -»Minun tekisi tosiaan kauhean kovasti mieleni piipahtaa Roomaan pariksi -viikoksi.» - -»Te ajelette kai siellä ympäri ja katselette tauluja ja musiikkia ja -muinaisesineitä ja kaikkea semmoista?» - -»En, matkustan sinne oikeastaan senvuoksi, että siellä on Via della -Scrofan varrella eräs _trattoria,_ jossa saa maailman parasta -_fettuccinea_.» - -»Oo, minä — — — Jaa. Mahtaa olla ihana koettaa sitä. Jaa-a!» - -Neljännestä ennen kymmentä huomasi McKelvey suureksi ikäväkseen, että -hänen vaimollaan oli päänsärkyä. Hän sanoi hilpeästi, kun Babbitt auttoi -palttoota hänen päälleen. »Meidän täytyy syödä yhdessä lunchia jonakin -päivänä ja puhella vanhoista ajoista.» - -Kun toiset olivat lähteneet pois kello puoli yksitoista, kääntyi -Babbitt rukoilevasti vaimonsa puoleen: »Charley sanoi, että hänellä -oli ollut hirveän hauskaa ja että meidän täytyi mennä lunchille — — — -sanoi, että he tahtovat nähdä meidät kotonaan päivällisillä pian.» - -Mrs. Babbittinkin onnistui saada sanotuksi: »Se oli sellainen tyyni, -rauhaisa ilta, joka usein on rattoisampi kuin kaikenlaiset meluavat -kutsut, missä kaikki puhuvat yhtaikaa eivätkä voi olla levollisia ja — -tyynesti ja rattoisasti.» - -Mutta makuukomeronsa vuoteelta kuuli Babbitt hänen itkevän, hiljaa, -toivottomasti. - - -4. - - -Kuukauden ajan he tutkivat seuraelämäpalstoja ja odottivat vastakutsua -päivällisille. - -Sir Gerald Doakin isäntänä esiintyi McKelvey niissä lihavilla -kirjaimilla koko viikon Babbittin päivällisten jälkeen. Zenith otti -hehkuvalla haltioitumisella vastaan Sir Geraldin (joka oli tullut -Amerikkaan ostamaan hiiliä). Sanomalehdet haastattelivat häntä -kieltolaista, Irlannista, työttömyydestä, vesitasoista, valuutasta, -teenjuonnista whiskynjuontiin verrattuna, amerikkalaisten naisten -psykologiasta ja arkielämästä englantilaisissa vallaskartanoissa. Sir -Geraldilla tuntui olevan mielipide kaikissa näissä aineissa. McKelveyt -antoivat hänen kunniakseen singalesilaiset päivälliset, ja miss Elnora -Pearl Bates, _Advocate_-lehden seurapiiripalstan toimittajatar, -kertoi niistä korkealentoisimpaan tyyliinsä. Babbitt luki ääneen -aamiaispöydässä: - -Jos ottaa huomioon omaperäiset, itämaiset koristukset, omituiset, -erityisenhienot ruokalajit ja ylhäisen vieraan, viehättävän emännän ja -hyvintunnetun isännän personallisuudet, niin ei kai Zenith milloinkaan -ole nähnyt valikoidumpaa juhlaa kuin ne singalesilaiset päivälliset, -jotka mr. ja mrs. Charles McKelvey eilen illalla toimeenpanivat Sir -Gerald Doakin kunniaksi. Minä ajattelin, kun me — onnelliset! — -saimme katsella tätä satuväikkeistä ja eksoottista näytelmää, ettei -Monte Carlossa tai valituimmissa diplomaattipiireissä ulkomaiden -pääkaupungeissa voisi olla viehättävämpää. Ei tosiaan ole turhan vuoksi -Zenithiä aljettu seurapiirielämässä mainita ensimmäisenä sisämaan -kaupungeista. - -Vaikka onkin liian vaatimaton sitä tunnustaakseen, antaa Lordi -Doak ylhäisökorttelillemme tuulahduksen, jota sillä ei ole ollut -Sittingbournen earlin unohtumattoman käynnin jälkeen. Hän ei kuulu -ainoastaan Englannin suuraateliin, vaan hän on myöskin, kerrotaan, -johtava henkilö brittiläisen rautateollisuuden alalla. Kun hän tulee -Nottinghamista, Robin Hoodin mielipaikasta, joka tosin nyt, kuten Lordi -Doakilta kuulemme, on vilkas nykyaikainen kaupunki (275,543 asukasta) -ja tärkeä pitsi- y.m. teollisuuden tyyssija, tekee mielemme ajatella, -että ehkäpä hänen suonissaan virtaa jokin määrä vihreiden metsien -muinaisen hallitsijan, veitikkamaisen Robinin, sekä voimakkaan punaista -että jalon sinistä verta. - -Viehättävä mrs. McKelvey ei koskaan ole ollut kiehtovampi kuin eilen -illalla mustassa pienillä hienoilla hopeanauhoilla reunustetussa -tyllihameessaan, hehkuva kimppu Aaron-Ward-ruusuja sorjilla uumenillaan. - -Babbitt sanoi urhoollisesti: »Toivottavasti ei meitä kutsuta tapaamaan -tuota Lordi Doak-veitikkaa. Minä haluaisin monta vertaa mieluummin olla -rattoisilla tyynillä pienillä päivällisillä Charleyn ja rouvan kanssa.» - -Zenithin Atleettikerhossa pohdittiin asiaa vilkkaasti. »Minä arvaan, -että saamme kutsua McKelveytä, 'lordi Chaziksi' tästä lähtien», sanoi -Sidney Finkelstein. - -»On tosiaan ihmeellistä», sanoi täsmällisiä tosiasioita harrastava -mies, Howard Littlefield, »kuinka vaikeata muutamien ihmisten näyttää -olevan saada oikeaa käsitystä asioista. Täällä kutsuvat nyt kaikki -tuota miestä 'lordi Doakiksi', kun pitäisi sanoa 'Sir Gerald'.» - -Babbitt hämmästyi: »Älä, onko se mahdollista! Joo joo! 'Sir Gerald', -ihanko? Siksikö häntä on kutsuttava, niinkö? Kiitos, veliseni, se -oli hauska tietää.» Myöhemmin hän selitti agenteilleen: »On hassua -nähdä, kuinka erinäisillä ihmisillä, jotka, vain senvuoksi, että -heillä sattumalta on lihava lompakko, kutsuvat kotiinsa kuuluisia -ulkomaalaisia, ei ole enempää käsitystä kuin kameelilla siitä, miten -heidän pitäisi puhutella näitä, jotta he tuntisivat olonsa luontevaksi.» - -Illalla kotimatkalla ollessaan hän ajoi McKelveyn limousinen sivu ja -näki Sir Geraldin, korkean, punakan, pullosilmäisen germaanilaisen -englantilaisen, jonka riipuksissa olevat kellervät viikset antoivat -hänelle alakuloisen ja neuvottoman ilmeen. Babbitt ajoi eteenpäin, -hitaasti, pyrintönsä hyödyttömyyden masentamana. Hän sai äkkiä sen -selittämättömän ja epämieluisan vaikutelman, että McKelveyt nauroivat -hänelle. - -Hän paljasti masennuksensa julistamalla kiivaasti vaimolleen: -»Ihmiset, jotka todella hoitavat asioitaan, eivät voi tuhlata aikaa -semmoiselle joutoväelle kuin McKelveyt. Tämä seuraelämä-ilveily on -juuri samanlaista kuin mikä muu kiihko tahansa; joka siihen todella -antautuu, onnistuu kyllä siihen pääsemään. Mutta minä haluan mieluummin -käydä sinun ja lasten kanssa vierailulla kuin olla mukana tässä -idioottimaisessa ajojahdissa.» - -He eivät puhuneet McKelveystä sen koommin. - - -5. - - -Oli katalaa, että näinä huolen aikoina piti ajatella Overbrookeja. - -Ed Overbrook oli Babbittin luokkatoveri, joka oli elämässä -epäonnistunut. Hänellä oli suuri perhe ja huono vakuutusliike -Dorchesterin esikaupungissa. Hän oli harmaa ja laiha ja vähäpätöisen -näköinen. Hän oli henkilö, jonka missä seurassa tahansa unohti -esitellä ja sitten esitteli ylenmäärin innokkaasti. Hän oli ihaillut -Babbittin toverillisuutta yliopistossa ja senjälkeen hänen kykyänsä -kiinteistökaupoissa, hänen kaunista taloansa ja hienoja vaatteitansa. -Se miellytti Babbittia, vaikka se toisaalta rasitti häntä tuottaen -jonkinlaisen vastuuntunteen. Toveripäivällisillä hän oli nähnyt -Overbrook-paran kiiltäväksikuluneessa sinisessä konttoripuvussa -seisovan ujona eräässä nurkassa kolmen muun epäonnistuneen olion -seurassa. Hän oli mennyt hänen luokseen ja ollut ystävällinen: »Terve, -rakas Ed! Sinullahan kuuluu nyt olevan yksinoikeus vakuutuksiin -Dorchesterissä. Mainiota!» - -He muistelivat entisiä aikoja, jolloin Overbrook kirjoitteli runoja. -Overbrook sai hänet hämilleen huudahtamalla: »Kuule, Georgie, onhan -oikeastaan sääli, että olemme liukuneet niin erillemme. Minä toivon, -että sinä ja mrs. Babbitt jonakin iltana tulette meille päivällisille.» - -Babbitt hohotti: »Mainiota! Tietysti! Soita vain jonakin päivänä. Ja -vaimoni ja minä haluamme hartaasti teitä vuorostanne käymään meillä.» -Hän unohti sen, mutta niin ei pahaksi onneksi tehnyt Ed Overbrook. -Alinomaa soitteli hän Babbittille ja kutsui häntä päivällisille. -»Voimmehan mennä, niin sittenhän se on tehty», voihkaisi Babbitt -vaimolleen. »Mutta ihan mykistyy hämmästyksestä, kun miesparalla ei -ole selkoa seuraelämän sääntöjen ensimmäisistä alkeista. Ajattele, hän -vain soittaa minulle sensijaan, että panisi vaimonsa kirjoittamaan -kunnollisen kutsukortin! No niin, kai meidän kuitenkin on pakko mennä. -Se on niitä toveriveljeilyn haittoja.» - -Hän suostui Overbrookin seuraavaan mankuvaan kutsuun tulla -päivällisille erääksi illaksi kahden viikon kuluttua. Päivälliset -kahden viikon kuluttua, olkoonpa vaikka perhepäivälliset, eivät tunnu -perin peloittavilta, ennenkuin nuo kaksi viikkoa ovat hämmästyttävän -nopeasti huvenneet ja vaanimassa ollut tunti on edessä. Heidän täytyi -muuttaa päivää McKelveylle pitämiensä omien päivällisten vuoksi, mutta -vihdoin he ajoivat synkkinä Overbrookin luo Dorchesteriin. - -Kaikki oli surkeata alusta alkaen. Overbrookit söivät päivällistä -kello puoli seitsemän, kun taas Babbittit eivät koskaan syöneet ennen -seitsemää. Babbitt suvaitsi tulla kymmenen minuuttia liian myöhään. -»Tehkäämme kidutus niin lyhyeksi kuin mahdollista. Me livistämme niin -pian kuin suinkin voimme. Minä sanon, että minun täytyy olla tavallista -aikaisemmin konttorissa huomenaamulla.» - -Overbrookien koti oli masentava. He asuivat erään puisen -kahdenperheentalon yläkerroksessa, jonka hallissa oli pikkulasten -vaunuja, nauloissa vanhoja hattuja, arkihuoneessa kaalinhajua ja -pöydällä Perheraamattu. Ed Overbrook ja hänen vaimonsa olivat yhtä -hämillisiä ja nukkavieruja kuin aina, ja muina vieraina oli kaksi -kamalaa perhettä, joiden nimeä Babbitt ei kuullut eikä halunnut -tulla tietämään. Mutta hän oli liikutettu ja nolostunut Overbrookin -tahdittomasta tavasta kiitellä häntä: »Me olemme oikein ylpeitä, että -ystävä Georgie on meillä! Tehän olette tietenkin kaikki lehdistä -lukeneet hänen puheitaan ja esitelmiään — eikä poika ole hullumman -näköinen, mitä? — mutta minä ajattelen aina entisiä ylioppilas-aikoja -ja kuinka kunnon kaveri hän oli ja paras uija luokalla.» - -Babbitt koetti olla hilpeä, hän askarteli ankarasti, mutta ei voinut -keksiä mitään mielenkiintoista Overbrookin noloudessa, toisten -vierasten hämillisyydessä tai toivottoman tuhmassa mrs. Overbrookissa, -joka istui silmälasit nenällään, iho värittömänä ja tukka kuin -sileäksinuoltuna. Hän kertoi parhaan irlantilaisen kaskunsa, mutta se -lysähti kokoon kuin vetelä taikina. Surkeinta kaikesta oli, kun mrs -Overbrook pisti päänsä esiin kahdeksan lapsen, ruoanlaiton ja pesun -täyttämästä sameasta maailmastaan ja yritti ylläpitää keskustelua. - -»Te matkustatte kai usein Chicagoon ja New Yorkiin, mr. Babbitt?» alkoi -hän. - -»Jaa, Chicagossa kyllä käyn silloin tällöin.» - -»Se mahtaa olla ylen kiintoisaa. Silloin kai käytte kaikissa -teattereissa?» - -»Hm. Toden sanoakseni, mrs. Overbrook, pidän eniten erään Loopenissa -olevan hollantilaisen ravintolan suuresta, mureasta pihvistä!» - -Heillä ei ollut enää mitään sanomista. Babbittin kävi heitä sääli, -mutta tila oli toivoton; päivälliset olivat epäonnistuneet. Kello -kymmenen hän ravisti päältään mielettömän keskustelun tylsyyden -ja sanoi niin hilpeästi kuin saattoi: »Minä pelkään, että meidän -täytyy lähteä, Ed. Eräs asiakas tulee minua tapaamaan huomenaamulla -anivarhain.» Kun Overbrook auttoi palttoota hänen ylleen, sanoi -Babbitt: »Hauskaa jutella vanhoista ajoista! Meidän pitää pian syödä -lunchia yhdessä.» - -Mrs. Babbitt huokasi kotimatkalla: »Se oli sitten vasta kamalaa! Mutta -kylläpä mr. Overbrook sinua ihailee!» - -»Niin tekee, miesparka! Hän tuntuu pitävän minua jonkinlaisena -finanssinerona ja Zenithin kauneimpana miehenä.» - -»No se sinä et totta tosiaan ole, mutta Kuule, Georgie, ethän toki -ajattele, että meidän täytyy kutsua heidät tämän jälkeen vuorostamme -meille, mitä?» - -»Puh huh! Ei toivoakseni täytyne.» - -»Mutta kuule, George! Et suinkaan mennyt sanomaan mitään sellaista mr. -Overbrookille, vai mitä?» - -»En helkkarissa! En! Kunniasanallani, sitä en tehnyt! Sanoin vain, näön -vuoksi, että pyytäisin hänet lunchille jonakin päivänä.» - -»Jaha — no, hyvä on — — Minä en tahdo heitä loukata. - -»Mutta en ymmärrä, kuinka saattaisin kestää vielä toisen tämmöisen -illan. Ja ajattele, että tri ja mrs. Angus tai muita semmoisia tulisi, -kun Overbrookit olisivat meillä, ja saisi sen käsityksen, että he ovat -meidän ystäviämme!» - -Viikon päivät he puhuivat huolestuneina: »Meidän pitäisi sentään -kutsua joskus Ed ja hänen vaimonsa, ne raukat!» Mutta kun he eivät -koskaan tavanneet, unohtivat he heidät, ja kuukauden tai parin perästä -he sanoivat: »Kaikkein paras tapa oli tosiaan antaa asian haihtua -itsestään. Tänne kutsuminen ei oikeastaan olisi ollut ystävällistä -_heitä_ kohtaan. He tuntisivat itsensä niin noloiksi ja köyhiksi meidän -kodissamme.» - -Sen koommin he eivät puhuneet Overbrookeista. - - - - -KUUDESTOISTA LUKU. - - -1. - -Varmuus, että hän ei päässyt McKelveyn seurapiiriin, sai Babbittin -tuntemaan itsensä ikäänkuin syylliseksi ja hiukan naurettavaksi. -Mutta hän kävi säännöllisemmin Hirvien kokouksissa, kerran -kauppiasyhdistyksen lunchilla hän kaunopuheisesti vakuutti lahkojen -synnillisyyttä, ja hän tunsi jälleen itsensä eteväksi kansalaiseksi. - -Hänen kerhonsa ja yhdistyksensä olivat ruokaa ja juomaa hänen -sielulleen. - -Kunnolliselta mieheltä Zenithissä vaaditaan, että hän kuuluu johonkin -tai vielä mieluummin kahteen tai kolmeen kaupungin lukemattomista -»loosheista» ja eteenpäinpyrkivistä lunchkerhoista: Rotarianeihin, -Kiwaneihin tai Propagaattoreihin Oddfelloweihin, Muurareihin, -Punanahkoihin, Aarniomiehiin, Huuhkajiin, Kotkiin, Makkabealaisiin, -Pytiaan tai Kolumbuksen ritareihin ja muihin salajärjestöihin, joiden -tunnuksena on suuri sydämellisyys, terve moraali ja kunnioitus -Perustuslakia kohtaan. Oli neljä syytä näihin seuroihin liittymiseen. -Sitä pidettiin asiaankuuluvana. Se oli hyvä liikkeen kannalta, kun -kerhon jäsenistä usein tuli asiakkaita. Se hankki amerikkalaisille, -joilla ei ollut mahdollisuutta saada Geheimratin tai Commendatoren -arvoa, mahtipontisia arvonimiä, kuten Korkein Kirjojenvartija ja -Suurmestari, lisäksi jokapäiväisiä everstin, tuomarin ja professorin -titteleitä. Ja se salli tyrannivallanalaisen amerikkalaisen aviomiehen -olla kotoa poissa illan viikossa. Looshi oli hänen piazzansa, hänen -bulevardikahvilansa. Hän saattoi pelata biljardia ja pitää miehistä -puhetta ja olla rivo ja miesmäinen. - -Babbitt oli »osanottaja», kuten hän sanoi, kaikista näistä syistä. - -Hänen julkisen menestyksensä kultaisen ja punaisen lipun takana oli -konttorityö tummana taustana: vuokrakontrahteja, kauppakirjoja, -vuokrattavien huoneistojen luetteloita. Puhe-, komitea- ja -kerhonkokousillat virkistivät häntä kuin viina, mutta joka aamu hänen -kurkkunsa oli kuiva. Viikko viikolta keräytyi häneen yhä enemmän -hermostusta. Hänen ja hänen »lentävänsä» Stanley Graffin välille oli -syntynyt ilmiriita, ja miss McGounille, jonka viehkeys oli saanut hänet -vastoin tahtoaankin aina olemaan kohtelias, hän kerran ärähti, kun -neiti oli sekoittanut hänen kirjeensä. - -Mutta Paul Rieslingin seurassa laukesi jännitys. Ainakin kerran -viikossa he lymysivät kypsinä miehinä esiintymisen velvollisuutta. -Lauantaisin he pelasivat golfia naureskellen: »Golfinpelaajaksi olet -sinä koko hyvä tennismies!» tai ajelivat autolla kaiket pyhäillat ja -poikkesivat pieniin maalaisravintoloihin istuakseen korkeilla tuoleilla -tiskin ääressä juomassa kahvia paksuista kupeista. Joskus tuli Paul -heidän luokseen viuluineen, ja yksin Zillakin oli ääneti, kun tuo -yksinäinen, eksynyt mies, joka hapuili suuntaa tuntemattomilla teillä, -päästeli sielunsa synkeyttä valtoimeksi musiikissa. - - -2. - -Ei mikään antanut Babbittille suurempaa kohennusta ja julkista mainetta -kuin hänen työnsä pyhäkoulun hyväksi. - -Hänen kirkkonsa Chatham Roadin presbyteriaaninen, oli Zenithin -suurimpia ja rikkaimpia, upeimmin tammi- ja plyyshikoristeella -varustettu. Kirkkoherra oli mr. John Jennison Drew, fil. maist., -teol. tri ja lakit, tri (fil. maist. ja teol. tri olivat peräisin -Elbert-yliopistosta Nebraskassa, lakit, tri Waterbury Collegesta -Oklahomassa). Hän oli kaunopuheinen, tarmokas ja liukas. Hän istui -puheenjohtajana kokouksissa paheksumisen lausumista varten yhdistyksiä -vastaan tai kotityön kohottamista varten, ja uskoi kuulijoilleen, -että hän köyhänä poikana oli ollut sanomalehtikaupustelijana. -_Asianajajan Iltalehden_ lauantain iltapainokseen hän kirjoitti -johtavia kirjoituksia »Miehekkään miehen uskonnosta» ja »Raha- ja -ymmärrys-arvosta kristillisyydessä», jotka ladottiin isommilla -kirjasimilla ja varustettiin kiemurakehyksellä. Hän sanoi usein -olevansa ylpeä siitä, että hän oli »alkujaan liikemies» ja että hän -»totisesti ei aikonut antaa vanhan Saatanan saada yksinoikeutta -kaikkeen tarmoon ja pontevuuteen». Hän oli laiha nuorehko mies, -karheanaamainen, nenällä kultasankaiset silmälasit ja päässä pensas -kiillotonta ruskeaa tukkaa, mutta heittäytyessään kaunopuheisuuteen hän -hehkui voimaa. Hän tunnusti olevansa liiaksi oppinut ja liian paljon -runoilija jäljitelläkseen evankelista Mike Mondayta, mutta hän oli -sentään kerran saanut laumansa uuteen eloon ja suurempiin kolehteihin -julistamalla: »Veljeni, se sitten vasta on kurja kitupiikki, joka ei -lainaa Herralle!» - -Hän oli tehnyt kirkkonsa seurakunnan todelliseksi keskustaksi. Siellä -oli vaikka mitä, baaria lukuunottamatta. Siellä oli lastenkamari, -maksuttomia aterioita torstaisin, lyhyt, rattoisa lähetysesitelmä -sen jälkeen, voimistelusali, biografinäytös joka toinen viikko, -ammattikirjasto nuorille työmiehille — vaikka onnettomuudeksi ei -kukaan nuori työmies koskaan käväissyt kirkossa muuten kuin pesemässä -ikkunoita tai korjaamassa lämpöjohtoa — ompelukerho, joka neuloi pieniä -housuja köyhille lapsille ja jossa mrs. Drew luki ääneen vakavia -romaaneja. - -Vaikka tohtori Drew'n teologia oli presbyteriaaninen, oli hänen -kirkkorakennuksensa uhkean episkopaalinen. Se oli, kuten hän sanoi, -»pysyvimmin säilyttänyt niiden kunniakkaan vanhan Englannin jalojen -kirkkomonumenttien peruspiirteet, jotka seisoivat iäisen uskon -tunnuskuvina niin uskoville kuin uskottomille.» Se oli rakennettu -kodikkaista tiilistä parannettuun goottilaistyyliin, ja suurin osa -kuulijapaikoista sai välillistä valoa valtavien alabasteriamppeleiden -sähkölampuista. - -Eräänä joulukuun aamuna, kun Babbittit olivat kirkossa, oli tohtori -John Jennison Drew harvinaisen kaunopuheinen. Kuulijakunta oli valtavan -suuri. Kymmenen ripeää nuorta vahtimestaria valkoisilla ruusuilla -koristetuissa aamunutuissa kantoi kenttätuoleja kellarikerroksesta. -Suoritettiin mahtava musiikkiohjelma, jonka oli järjestänyt Sheldon -Smeeth, K.N.M.Y:n pedagogisen osaston johtaja, joka myöskin veisasi -messun. Siitä ei Babbitt ollut hyvillään, sillä joku eksytetty olento -oli opettanut nuoren mr. Smeethin herkeämättä hymyilemään laulaessaan, -mutta kaunopuheisuusammattiveljen koko arvonannolla hän ihaili tohtori -Drew'n saarnaa. Siinä ilmenivät ne älylliset ansiot, jotka erottivat -Chatham-Road-seurakunnan Smith Streetin halvoista kappeleista. - -»Tänä koko vuoden runsaana elonaikana», puhui tohtori Drew, »jolloin, -vaikka ilma on pilvinen ja polku raskas rasittuneelle vaeltajalle, -leijaileva ja vapautunut henki kuitenkin lentää takaisin yli kaikkien -menneiden kahdentoista kuukauden pyrintöjen ja toiveiden, oi, silloin -tuntuu minusta, kuin kuuluisi sieltä, kaikkien näennäisesti rauenneiden -toiveiden takaa, tervehdysten kuoro niiltä, jotka ovat autuaina -menneet pois; ja siellä, näköpiirien sumuisella äärellä, näemme -tuskantäyteisten pilvien takana valtavan joukon kallioita — sointujen -kallioita, riemun kallioita, voiman kallioita!» - -»Minä pidän tosiaan saarnasta, joka sisältää kulttuuria ja ajatusta», -mietiskeli Babbitt. - -Jumalanpalveluksen lopussa hän ihastui ikihyväksi, kun kirkkoherra, -joka oli ovella innokkaasti kättelemässä, visersi: »Ah, veli Babbitt, -voitteko odottaa silmänvilahduksen? Minä tahtoisin pyytää teidän -neuvoanne.» - -»Kyllä, tohtori. Varmasti.» - -»Menkää toimistooni. Luultavasti pidätte siellä olevista sikareista.» -Babbitt piti sikareista. Hän piti myöskin toimistosta, joka erosi -muista konttoreista vain siinä, että tuttu seinäplakaatti oli saanut -hengellisen muunnoksen: »Tänään on Herran kiire päivä». Chum Frink tuli -sisään, ja senjälkeen William Eathorne. - -Mr. Eathorne oli Zenithin First-State-pankin seitsemänkymmenen vuoden -ikäinen johtaja. Hän käytti vielä lyhyttä, hienoa poskipartaa, joka -oli ollut pankkimiesten univormuna 1870. Jos Babbitt oli kateellinen -McKelveyn elegantille piirille, oli hän William Washington Eathornen -edessä täynnä syvää kunnioitusta. Eathornella ei ollut mitään tekemistä -tuon elegantin piirin kanssa. Hän oli sen yläpuolella. Hän polveutui -yhdestä niistä viidestä miehestä, jotka vuonna 1792 perustivat -Zenithin, — oli hänen pojanpoikansa poika ja samalla kolmas polvi -pankkimiehiä. Hän saattoi tutkia maksukykyä, hankkia laivoja, edistää -tai vahingoittaa miehen liiketoimintaa. Hänen läsnäollessaan Babbitt -hengitti nopeasti ja tunsi itsensä nuoreksi. - -Kirkkoherra, tohtori Drew, riensi huoneeseen, ja sanat pulppusivat -hänen huuliltaan: - -»Minä olen pyytänyt teitä viipymään, herrat, esittääkseni teille erään -ehdotuksen. Pyhäkoulu kaipaa kohentamista. Se on suuruudeltaan Zenithin -neljäs, mutta ei ole mitään syytä, miksi se olisi ainoastakaan muusta -jäljessä. Meidän pitäisi olla ensimmäisiä. Minä pyydän saada esittää, -että te, jos suostutte, muodostatte komitean, joka auttaa pyhäkoulua -neuvoilla ja levittää tietoa siitä yleisön keskuuteen, katsastatte -sitä hiukan ja teette mitä ehdotuksia haluatte parannuksiksi, ja -sitten, kenties, pidätte huolta, että sanomalehdistö kiinnittää meihin -hiukkasen huomiota — tarjoaa yleisölle vähän todella hyödyllisiä ja -kohottavia uutisia kaikkien murhien ja avioerojen asemesta.» - -»Erinomaista», sanoi pankinjohtaja. - -Babbitt ja Frink yhtyivät häneen ihastuneina. - - -3. - -Jos Babbittilta olisi kysytty, mitä uskontoa hän on, olisi hän -vastannut kaikuvalla Propagandakerhoretoriikalla: »Minun uskontoni -on palvella lähimmäisiäni, kunnioittaa veljeäni niinkuin itseäni -ja edistää rovollani elämän tekemistä onnellisemmaksi kaikille ja -itsekullekin.» Jos häneltä olisi vaadittu yksityiskohtaisempia tietoja, -olisi hän julistanut: »Minä kuulun presbyteriaaniseen kirkkoon ja -luonnollisesti uskon sen opinkappaleihin.» Ja jos olisi raakamaisesti -menty vielä pitemmälle, olisi hän vastustanut: »Mitäs tässä maksaa -kiistellä ja keskustella uskonnosta, se vain herättää epämieluisia -tunteita.» - -Todellisuudessa oli hänen teologiansa sisällys se, että oli olemassa -korkein olento, joka oli koettanut tehdä meistä täydellisiä, mutta -arvattavasti oli epäonnistunut; että jos oli hyvä ihminen, joutuisi -paikkaan, jonka nimi oli taivas (Babbitt kuvitteli sitä tietämättään -jokseenkin senlaatuiseksi kuin erinomainen hotelli ja siinä yksityinen -puutarha), mutta jos oli huono ihminen, t. s. jos murhasi tai varasti -tai käytti kokaiinia tai piti rakastajattaria tai möi olemattomia -kiinteistöjä, niin sai rangaistuksen. Babbitt oli kuitenkin epävarma, -mitä tuli »tuohon helvettijuttuun». Hän selitti Tedille: »Tietysti -minä olen varsin vapaamielinen enkä usko ihan juuri tuli- ja -rikki-helvettiin. Mutta onhan itsestään selvä, etteivät ihmiset voi -saada rauhassa tehdä mitä rikoksia tahansa joutumatta niistä kiinni; -ymmärräthän, mitä tarkoitan?» - -Tätä teologiaa hän mietiskeli harvoin. Hänen käytännöllisen uskontonsa -ydin oli, että on kunnioitusta herättävää ja afääreille edullista, jos -ihmiset näkevät hänen käyvän jumalanpalveluksissa, että kirkko estää -huonoimpia aineksia olemasta vielä huonompia ja että kirkkoherran -saarnoilla, niin ikäviltä kuin ne saattoivatkin tuntua, juuri silloin, -kun niitä kuuli, kuitenkin oli maagillinen voima, joka »teki hyvää — -piti ihmistä kosketuksissa korkeampain asiain kanssa». - -Hänen ensimmäiset tutkimuksensa Pyhäkoulun neuvonantokomitean jäsenenä -eivät häntä innostuttaneet. - -Hän piti työläisten raamattuluokasta, johon kuului aikuisia miehiä ja -naisia ja jossa vanha koululääkäri, tohtori T. Atkins Jordan, puhui -räiskyvään tyyliin, joka oli verrattava hienostuneempien humorististen -juhlapuhujain esitykseen, mutta juniorluokille mentyään hän hämmästyi. -Hän kuuli Sheldon Smeethin, N.M.K.Y:n pedagogisen osaston esimiehen ja -kirkkoköörin johtajan, kalpean, mutta väsymättömän, kiharatukkaisen -ja hymysuisen miehen, opettavan eräässä luokassa, missä oli -kuusitoistavuotiaita poikia. Smeeth kehoitti heitä rakastavaisesti: -»Kuulkaa, pojat, minä aion pitää luottamuksellisen keskusteluillan -kotonani torstaina. Me istumme vain omassa keskuudessamme ja ilmaisemme -avomielisesti salaiset huolemme. Te voitte kertoa kaiken vanhalle -Sheldylle, niinkuin kaikki N.M.K.Y:n pojat tekevät. Minä aion avoimesti -selittää teille, mihin pahoihin tapoihin poikapahanen voi joutua, ellei -suuri veli häntä ohjaa, ja esittää sukupuolielämän vaarat ja ilot.» -Vanha Sheldy hymyili kosteaa hymyä, pojat näyttivät häpeilevän, ja -Babbitt ei tiennyt, minne olisi luonut hämilliset silmänsä. - -Vähemmän pahennusta herättäviä, mutta toisaalta paljoa ikävämpiä -olivat pikkuluokat, missä vakavat neidit opettivat filosofiaa ja -itämaista etnologiaa. Useimmat niistä olivat pyhäkoulusalissa, joka -kiilsi vernissalta, mutta ne, joille ei ollut tilaa, sijoitettiin -kellarikerrokseen, joka oli koristettu paksuilla johtoputkilla -ja sai valoa pienistä, korkealla kosteuttatihkuvassa seinässä -olevista ikkunoista. Mutta Babbitt näki siinä Catawban Ensimmäisen -Seurakunnankirkon. Hän oli jälleen poikavuosiensa pyhäkoulussa. Hän -hengitti jälleen sitä erikoista ummehtunutta ilmaa, jota tapaa vain -kirkkosaleissa; hänen mieleensä muistui laatikko, jossa oli likaiset -pyhäkoulukirjat: _Hetty, Pieni Sankaritar_ ja _Josephus, Poika -Palestiinasta;_ hän sormeili vielä kerran koreita tekstattuja kortteja, -joita kukaan pojista ei olisi tahtonut pitää, mutta kukaan ei halunnut -heittää poiskaan, koska ne olivat ikäänkuin pyhiä; häntä kiusasi hokeva -lukeminen, jonka hän muisti pyhäpäiviltä viisineljättä vuotta sitten, -kun hän Zenithin suuressa kirkossa kuuli: »Edgar, lue nyt seuraava -värssy! Mitä se merkitsee, kun seisoo, että kameelin on helpompi mennä -neulansilmän läpi? Mitä se opettaa meille? Clarence, älä vääntele -itseäsi noin! Jos olisit lukenut läksysi, et olisi noin rauhaton. -No, Earl, minkä opetuksen Jeesus tahtoo antaa opetuslapsillensa? -Erikoisesti toivon, pojat, teidän muistavan nämä sanat: 'Jumalalle ei -ole mitään mahdotonta?' Ajatelkaa aina sitä — Clarence, sinun _täytyy_ -totella — sanokaa vain 'Jumalalle ei ole mikään mahdotonta', milloin -ikinä tunnette itsenne toivottomiksi, ja, Alec, ole hyvä ja lue -seuraava värssy! Jos kuuntelisit, et erehtyisi paikasta.» - -Surr — surr — surr — jättiläismehiläisiä surisi unisessa nurkassa. - -Babbitt heräsi valveilla-uinailustaan, kiitti opettajatarta, että oli -»saanut kuulla hänen erinomaista opetustaan», ja siirtyi seuraavalle -luokalle. - -Kahden viikon kuluttua ei hänellä ollut minkäänlaista ehdotusta -tehtävänä tohtori Drew'lle. - -Silloin hän keksi kokonaisen maailman pyhäkoululehtiä, suunnattoman, -toimintaa uhkuvan alan viikko- ja kuukausjulkaisuineen, jotka -olivat yhtä ammattimaisia, käytännöllisiä ja eteenpäinkatsovia kuin -kiinteistöpalstat ja kenkämakasiinivihkot. Hän osti puoli tusinaa -eräästä uskonnollisesta kirjakaupasta, ja istui sivu puoliyön niitä -lukemassa, täynnä ihailua. - -Hän löysi monta erinomaista viittausta »Vetoamisesta, joka koskee -hellään kohtaan», »Uusien jäsenten pyydystys» ja »Kuinka saa asiakkaan -kirjoittamaan kontrahdin pyhäkoulun kanssa». Hän piti erikoisesti -sanasta »asiakkaan» ja oli liikutettu lukiessaan: - -»Yhteiskunnan henkiset elämänlähteet ovat syvällä sen pyhäkouluissa -— sen uskonnollista opetusta ja innostusta tarkoittavissa. Nyt -tapahtuva laiminlyönti merkitsee henkisen joustavuuden ja siveellisen -voiman menetystä tulevina vuosina... Tosiasiat sellaiset kuin nämä ja -sitten suora vetoaminen, vaikuttavat ihmisiin, joita ei milloinkaan -leikkisyydellä tai ystävällisyydellä voi saada suorittamaan -tehtäväänsä.» - -Babbitt myönsi: »Se on tosi. Minä olin poissa vanhasta pyhäkoulustani -Catawbassa niin usein kuin suinkin saatoin, mutta sittenkään en -kukaties seisoisi, missä nyt seison, ellen olisi saanut sitä koulutusta -— siveellisen voiman koulutusta. Ja sitten Raamattu ja kaikki mitä -siihen tulee. Suurenmoista kirjallisuutta. Minun pitää lukea siitä -uudelleen joitakin kohtia nyt jonakin päivänä.» - -Kuinka tieteellisesti pyhäkoulun saattoi järjestää, sai hän tietää -eräästä artikkelista, joka oli lehdessä _Westminsterin Raamattuluokka -Aikuisia varten_: - -»Toinen varapuheenjohtaja vastaa luokan toverihengestä. Hän valitsee -ryhmän avukseen. Nämä tuovat tulokkaat. Jokainen tulokas otetaan -vastaan ystävällisesti. Ei kukaan saa mennä pois muukalaisena. Eräs -ryhmän jäsenistä seisoo kynnyksellä ja kutsuu ohikulkijoita tulemaan -sisään.» - -Mutta ehkä kaikkein eniten miellytti Babbittia William H. Ridgwayn -lausunto _Pyhäkoululehdessä_: - -»Jos Teillä on pyhäkoululuokka, jossa ei ole vauhtia ja pontta, toisin -sanoen harrastusta, joka on tarkkaamaton, joka käyttäytyy niinkuin -kevätkuumeinen ihminen, niin antakaa vanhan tohtori Ridgwayn kirjoittaa -Teille määräys. Rec. Kutsukaa koko rykelmä illallisille.» - -Pyhäkoululehdet olivat yhtä monipuolisia kuin käytännöllisiä. Ne -eivät laiminlyöneet ainoatakaan taidealaa. Musiikista ilmoitti -_Pyhäkoululehti,_ että C. Harold Lowden, »jonka pyhät sävellykset -ovat tuhansille tutut», oli kirjoittanut uuden mestariteoksen, -nimeltä »Kaipuu Sinun luoksesi!» Runo, Harry D. Kerrin kirjoittama, -on somimpia, mitä voi kuvitella, ja musiikki on sanomattoman kaunis. -Arvostelijat vakuuttavat yksimielisesti, että se tulee valtaamaan -koko maan väkisin. Siitä voisi tehdä viehättävän hengellisen laulun, -jos nykyisten sanojen sijalle panisi psalmin sanat: 'Mä kuulin äänen -Jeesuksen'! - -Myöskin käytännöllinen työ oli asianmukaisesti edustettuna. Babbitt -kiinnitti huomiota kekseliääseen tapaan havainnollistuttaa Kristuksen -ylösnousemusta. - -Malli oppilaiden valmistettavaksi. Työntöovella varustettu hauta. — -Ota nelikulmainen kannellinen rasia ja käännä se ylösalaisin. Vedä -kantta hiukan esiin, jotta pohjalle muodostuu uurre. Leikkaa rasiaan -nelikulmainen ovi ja leikkaa myöskin pahvista ympyrä, joka peittää oven -runsaasti. Peitä pyöreä ovi ja hauta paksulla kerroksella hiekka-, -jauho- ja vesiseosta ja anna sen kuivua. Se oli se raskas, pyöreä kivi -oven edessä, jonka vaimot havaitsivat pääsiäisaamuna poisvieritetyksi. -Tämä on se kertomus, joka meidän on 'mentävä kertomaan kaikkeen -maailmaan'! - -Ilmoittamistaidossa olivat Pyhäkoululehdet tositaitureita. -Babbittia kiinnosti eräs valmiste, joka »korvaa ruumiinliikunnon -istuvaa työtä tekeville miehille uusimalla kuluneen hermokudoksen -ja antamalla ravintoa aivoille ja ruoansulatuselimistölle». -Hän tunsi mielenylennystä saadessaan tietää, että raamattujen -myynti pohjimmaltaan oli kiihkeää kilpailutoimintaa, ja -asiantuntijana terveydenhoidon alalla miellytti häntä Hygieenisen -Ehtoolliskalustoyhtiön ilmoitus »kaikinpuolin parannetusta ja -hygieenisestä kalustosta, johon kuuluu hienostikiilloitettu, kaunis -mahonkitarjotin. Tämä tarjotin vaimentaa kalinan, on keveämpi ja -helpompi käsitellä kuin muut ja enemmän kirkon sisustuksen mukainen -kuin mistä muusta aineesta tehty tarjotin tahansa.» - - -4. - -Hän laski pyhäkoululehtikasan käsistään. - -Hän mietti: »Kas tämä on semmoista, joka sopii miehelle. Mainiota!» - -»Minua tosiaan hävettää, etten ole sitä enemmän harrastanut. Mies, -jolla on vaikutusvaltaa yhteiskunnassa — on häpeä, ellei hän osoita -harrastusta oikeaan, miehekkääseen, elinvoimaiseen uskontoon. Joka niin -sanoakseni on jonkinlaista Sovellettua kristinuskoa. - -»Mutta kaikella kunnioituksella.» - -»Muutamat ehkä väittävät, että nämä pyhäkouluintoilijat ovat -halpamaisia ja epähengellisiä ja niin poispäin. Tietenkin! Ainahan -niitä on koiria tämmöisiä asioita repelemässä! Moittiminen ja nenän -nyrpistäminen ja repiminen — niin paljoa helpompaa kuin rakentaminen. -Mutta mitä minuun tulee, niin minun täytyy todellakin antaa näille -lehdille kunnioitukseni. Ne ovat saaneet vanhan George F. Babbittin -puolelleen, ja se on vastaus moittijoille!» - -Kuta miehevämpi ja käytännöllisempi mies on, sitä enemmän pitää hänen -elää aloiterikasta, kristillistä elämää! Hyvästi, kaikki hutiloiminen -ja juhliminen ja Rona! »Missä pirussa sinä olet ollut? Onpas tämä -tosiaan siivo aika yöstä tulla kotiin!» - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU. - - - -1. - -Floral Heightsissä on vain kolme, neljä vanhaa taloa, ja vanhana talona -Floral Heightsissä pidetään sellaista, joka on rakennettu ennen vuotta -1880. Suurin näistä on William Washington Eathornen, First-State-pankin -johtajan, palatsi. - -Eathornen talo edustaa Zenithin »hienoja osia», jommoisia ne olivat -vuodesta 1860 vuoteen 1900 saakka. Se on punaisista tiilistä rakennettu -kolossi, koristeina harmaata hiekkakiveä ja kattona punaisia, keltaisia -ja vihreitä tiilikuvioita. Siinä on kaksi kapeaa tornia, toinen -kuparikattoinen, toisen huippu valurautaisella sananjalkakehyksellä -koristettu. Portti muistuttaa avointa hautaa; sitä kannattavat paksut -graniittipilarit, joiden yläpuolella riippuu jäätyneitä tiiliryöppyjä. -Talon toisella puolella on suuri, avaimenreiänmuotoinen, maalattu -ikkuna. - -Mutta talo kokonaisuudessaan ei tee lainkaan humoristista vaikutusta. -Se on yhtä raskaan-arvokas kuin ne Viktorian aikaiset pankkimiehet, -jotka hallitsivat uutisasukkaiden ja reippaiden »yrittäjäin» välistä -miespolvea ja loivat synkän harvainvallan hankkimalla haltuunsa -pankkien, myllyjen, maan, rautateiden ja kaivosten tarkastusvallan. - -Niistä kymmenkunnasta vastakkaisesta Zenithistä, jotka yhteensä -muodostavat täydellisen ja todellisen Zenithin, ei mikään ole niin -mahtava ja elinvoimainen ja kuitenkin niin vieras asukkaille kuin -William Eathornen pieni, kuiva, säädyllinen, kovasydäminen Zenith, ja -tämän mitättömänpienen hierarkian hyväksi ahertavat muut zenithiläiset -tietämättään ja kuolevat nimettömässä mitättömyydessä. - -Useimmat vihaisten viktoriaanisten tetrarkkien palatseista ovat nyt -poissa tai alentuneet vuokra-asunnoiksi, mutta Eathornen talo on -jäljellä, arvokkaan ja ylvään pidättyväisenä. Sen marmoriportaita -puhdistetaan joka päivä, messinkikyltti kiilloitetaan kunnioittavasti, -ja pitsiuutimet ovat yhtä muhkeat ja muita etevämmät kuin William -Washington Eathorne itse. - -Jonkinlaisella vavistuksella menivät Babbitt ja Chum Frink Eathornen -luo Pyhäkoulun Neuvonantokomitean kokoukseen; painostavassa -hiljaisuudessa he seurasivat myssypäistä, esiliinalla varustettua -palvelijatarta monien seurusteluhuoneiden läpi kirjastoon. Se oli yhtä -ilmeisesti arvokkaan, vanhan pankkimiehen kirjasto kuin Eathornen -poskiparta oli arvokkaan, vanhan pankkimiehen poskiparta. Kirjat olivat -suurimmaksi osaksi standardteoksia, loistavissa vasikannahkaniteissä, -joissa oli säädynmukainen, perinnäinen himmeänsinisen ja himmeän kullan -värisävy. Tamminen kirjoituspöytä oli vanha ja tumma ja kaikin puolin -täydellinen; tuolit olivat hyväntahtoisen alentuvaisia. - -Eathornen kysymykset mrs. Babbittin, miss Babbittin ja muiden lasten -voinnista olivat ystävällisen isällisiä, mutta Babbitt ei keksinyt -mitään sopivaa vastakysymystä. Eihän voinut ajatellakaan käyttää muotoa -»no, vanha jassi, mitenkäs maailma sinua pitelee?», joka sopi Verg -Gunchille ja Frinkille ja Howard Littlefieldille — miehille, jotka -tähän saakka olivat tuntuneet edustavan menestystä ja hienoa käytöstä. -Babbitt ja Frink istuivat kohteliaasti tuoleillaan ja kohteliaasti -lausui Eathorne avaten huuliaan juuri sen verran, että sanat mahtuivat -välistä: »Hyvät herrat, ennenkuin alamme neuvottelumme — teidän ehkä -tuli vilu matkalla — ystävällistä, säästää vanhalta mieheltä ulosmenon -vaivat — otamme ehkä pienen whiskytodin?» - -Kunnon veljen tavoin oli Babbitt niin hyvin harjaantunut kaikkeen -keskustelutaitoon, että hän melkein häpäisi itsensä sanomalla: »Jos -ei riitaa haastamatta pääse ja tietenkin sillä edellytyksellä, ettei -nuuskijapoliisi ole piilossa paperikorissa — — — » Jatko tukehtui hänen -kurkkuunsa. Hän kumarsi hämillään suostumustaan. Samoin teki Chum Frink. - -Eathorne soitti palvelijatarta. - -Uudenaikainen ja ylimielinen Babbitt ei ollut koskaan nähnyt kenenkään -ihmisen soittavan palvelijaa yksityistalossa muulloin kuin ateriain -aikana. Itse hän oli hotelleissa soittanut palvelijoita, mutta kotona -ei loukattu Matildan tunteita, vaan mentiin halliin ja huudettiin -häntä. Ei hän myöskään kieltolain voimaan astuttua ollut nähnyt -kenenkään välinpitämättömästi käsittelevän väkijuomia. Oli outoa -vain istua ja maistella totiansa huudahtamatta: »Aaaaaaah! Tämä se -tuntuu sydämessä ja munaskuissa!» Ja koko ajan hän ajatteli ihailevana -kuin suuren miehen pariin päässyt nuorukainen: »Tuo äijänkäppyrä, -siunatkoon, voi tehdä minusta rikkaan miehen tai nuuskaa! Jos hän -käskisi pankkinsa sanomaan irti minun lainani — — —! Saakeli! Tuo -tuumankorkuinen nappula! Ja on sen näköinen kuin ei hänessä olisi muka -ponnen pujua! Kumma paikka — — Mahdammekohan me propagandistit pitää -liikaa melua tarmosta?» - -Hän kääntyi kauhistuen pois tästä ajatuksesta ja kuunteli hartaasti -Eathornen ajatuksia pyhäkoulun edistämisestä. Ne olivat hyvin selvät ja -hyvin huonot. - -Epäröiden esitti Babbitt oman ehdotuksensa: - -»Minä arvelen, että jos tarkoin tutkitaan koulutarpeita, katsotaan -asiaa rahakysymyksenä, niin on perus- ja päätarve tietenkin sen -laajeneminen. Minä oletan, että kaikki olemme yksimielisiä siitä, että -emme tyydy, ennenkuin olemme aikaansaaneet suurimman pyhäkoulun koko -valtiossa, niin ettei Chatham-Roald-kirkon missään suhteessa tarvitse -olla mitään toista huonompi. Silloin on ensimmäinen asia katsoa, miten -saadaan vauhtia asiakkaiden hankkimistyöhön: ne ovat jo käyttäneet -kilpailukeinoa ja antaneet palkintoja niille lapsille, jotka ovat -hankkineet eniten jäseniä. Mutta siinä ne tekivät virheen: palkintoina -oli kaikkinaista roskaromua, kuten runokirjoja ja Uusia testamentteja -semmoisen asemesta, jonka vuoksi oikea, ilmielävä ipana tosiaan -viitsisi puuhata, kuten käteinen raha tai moottoripyörän vauhtimittari. -Kyllähän minä luonnollisesti arvelen, että on hienoa selvitellä -luentoja korein kirjamerkein ja piirustamalla mustalle taululle ja -sensemmoisella, mutta kun on kysymys oikeasta hommasta, asiakkaiden — -tai jäsenten, tarkoitan, kokoonhälyyttämisestä, niin täytyy katsoa, -että se maksaa vaivan. - -— Minä tahtoisin esittää kahta toimenpidettä: Ensinnäkin olisi -pyhäkoulu jaettava neljään armeijaan ikäluokkien mukaan. Kukin saa -sotilasarvon omassa armeijassaan aina hankkimansa jäsenmäärän mukaan, -ja kelvottomat, jotka vain ovat loisina eivätkä puuhaa mitään, saavat -jäädä miehistöksi. Kirkkoherralla ja superintendentillä on kenraalin -arvo. Ja kaikkien on tehtävä kunniaa ja kaikkea muuta semmoista, ihan -niinkuin oikeassa armeijassa, jotta he tuntevat arvon hankkimisesta -olevan jotakin etua. - -— Ja toiseksi: koulullahan on tosin reklaamikomiteansa, mutta, -Herra Jumala, eihän kukaan koskaan aherra oikein toden perästä vain -rakkaudesta työhönsä. Täytyy olla käytännöllinen ja seurata aikaansa ja -ottaa oikea, palkattu lehtiagentti Pyhäkoululle — joku sanomalehtimies, -joka voi uhrata siihen osan aikaansa.» - -»Tosiaan. Se osuu naulan päähän!» sanoi Chum Frink. - -»Ajatelkaa vain, kuinka hauskoja, meheviä paloja hän voi saada -lehtiin!» hykerteli Babbitt. »Ei ainoastaan suuria, silmiinpistäviä, -varsinaisia tosiasioita, kuinka nopeasti pyhäkoulu — ja kolehdit -— kasvaa, vaan kaikennäköisiä humoristisia juttuja: kuinka joku -pöhköpää epäonnistui yrittäessään hankkia jäseniä tai kuinka hauskaa -Pyhän Kolminaisuuden luokan tytöillä oli nakkimakkaramatkallaan. -Ja sen ohella voisi lehtiagentti, jos hänellä on aikaa, tehdä -vähän propagandaa itse luentojen hyväksi — vähän reklaamia -vaikkapa suorastaan kaupungin kaikkien pyhäkoulujen hyväksi. Eihän -hyödytä mitään olla halpamielinen toisia kohtaan, kun vain voimme -pysytellä niiden edellä jäsenlukuun nähden. Hän voisi esimerkiksi -saada sanomalehdet — — — Minullahan ei tosin ole sitä kirjallista -harjaantumista kuin tällä Frinkillä, ja minä vain arvaan, kuinka -kappaleet pitäisi kirjoittaa, mutta otetaan esimerkki, ajatellaan, -että viikon läksy koskee Jaakobia, no, silloinhan voisi lehtiagentti -kirjoittaa jotakin, jossa olisi hienoa moraalia, mutta kumminkin naseva -nimike, joka saisi ihmiset sitä lukemaan — — — esimerkiksi tähän -malliin: '_Jack puijaa ukon, karkaa tyttö ja shekkikirja mukanaan_.' -Ymmärrättehän? Se herättäisi mielenkiintoa. Tehän olette kaiketi tosin -vanhoillinen, mr. Eathorne, ja katsotte ehkä näiden toimenpiteiden -vaikuttavan arvottomilta, mutta suoraan sanoen, niin ne minun -luullakseni sittenkin tekevät säväyksen.» - -Eathorne pani kätensä ristiin pienehkön, pyöreähkön, hyvinvointisen -kestikumpunsa päälle ja kehräsi kuin vanha kissa: - -»Saanko ensinnäkin lausua suuren tyytyväisyyteni Teidän esitykseenne -asemasta, mr. Babbitt. Kuten arvelitte, on minun asemassani -välttämätöntä olla vanhoillinen ja ehkä pyrkiä säilyttämään jonkin -verran arvokkaisuutta. Kuitenkin luulen, että tulette havaitsemaan -minut jossakin määrin eteenpäinpyrkiväksi. Pankissamme esimerkiksi -toivon saattavani sanoa meidän noudattavan yhtä uudenaikaisia reklaami- -ja ilmoitusmenetelmiä kuin kuka muu tahansa kaupungissamme. Luullakseni -tulette huomaamaan meidän vanhojen olevan täysin tietoisia ajan -henkisistä arvonmuutoksista. Uskokaa pois, ihan varmaan. Niinpä onkin -minulla siis ilo voida sanoa, että, vaikka kenties mieskohtaisesti -enemmän suosin menneen aikakauden ankarampaa presbyterianismia — — —» - -Babbitt ymmärsi vähitellen, että Eathorne suostui. - -Chum ehdotti lehtiagentiksi erästä Kenneth Escottia, _Asianajajalehden_ -reportteria. - -He erosivat korkealla ystävyyden ja kristillisen avuliaisuuden tasolla. - -Babbitt ei ajanut kotiinsa, vaan keskikaupungille päin. Hän tahtoi -olla yksinään nauttiakseen siitä ihmeellisestä seikasta, että oli näin -tuttavallisissa suhteissa William Washington Eathornen kanssa. - - -2. - -Lumenkalpea ilta, kaikuva kivitys ja teräviä valoja. - -Suuria kultaisia valoja katuvierten lumivallien välissä kiitävistä -raitiovaunuista. Pienten asuntojen vaatimattomia valoja. Harhaileva -terävä heijastus kauempana olevasta valimosta, joka himmensi särmäkkäät -tähdet. Tuiketta pienistä kahviloista, missä ystävykset istuskelivat -leppoisasti jutellen päivän aherruksen jälkeen. - -Erään poliisiaseman vihreä lamppu ja sen vielä vihreämpi heijastus -lumella; vankivaunudraama — gongongi, joka löi kuin kauhistunut sydän, -vaununlyhtyjen heijastus kristallinkimmelteiselle kadulle, ajajana -chauffeurin sijasta poliisikonstaapeli, jäykkä ja jylhä univormussaan, -toinen poliisimies seisomassa taka-astuimella ja vilahdus vangista. -Murhamieskö, vai varas vaiko vääränrahantekijä, ovelasti kiinnisaatu? - -Suunnaton jäyhätorninen harmaakivikirkko; heikkoa valoa sakaristosta ja -kuoroharjoitusten hilpeää surinaa. Erään kuvasyövyttäjän kattoateljeen -elohopeahöyryjen väräjävää vihreää valoa. Sitten kaupungin keskusosien -vilisevät valot; autoasemia rubiininpunaisine numerolamppuineen; -biografiteatterien valkoisia, kaartuvia sisäänkäytäviä, jotka -muistuttavat jääluoliin johtavia aukkoja; sähkökylttejä — tulisia -käärmeitä ja tanssivia pikku-ukkoja; punakaihtimisia lamppuja ja -rämisevää jazzmusiikkia halvassa tanssipaikassa kerrosta ylempänä; -kiinalaisista ravintoloista tuikkivia valoja, kirsikkakukkien ja -pagodien kuvilla koristettuja lyhtyjä killumassa kultakiiltoisten -valurauta-aitojen edessä. Pienten likaisten ruokapaikkojen pieniä -likaisia lamppuja. Hienot liikekorttelit ja niiden kristallikruunujen -runsas ja tyyni valaistus, turkiksia ja miellyttäviä kiiltopuisia -pintoja samettikoristeisissä, ylvään hienoissa ikkunoissa. Korkealla -kadun yläpuolella näkyi äkkiä pimeässä riippuva neliö, konttorin -ikkuna, jonka ääressä työskenneltiin näin myöhään jostakin -tuntemattomasta, mielikuvitusta kiihoittavasta syystä. Vararikkoinen -mieskö, vaiko kunnianhimoinen poika tai äkkiä rikastunut öljyherra? - -Ilma oli kirpeä, lunta oli paksulta auraamattomilla puistokäytävillä, -ja ulkopuolella kaupunkia Babbitt tiesi kukkuloilla olevan lumikinoksia -talvisten tammien alla ja kiemurtavan joen jääpeitteessä. - -Hän rakasti kaupunkiansa ihmettelevin intohimoisin tuntein. -Liikehuolien ja laajasanaisen kaunopuheisuuden painostava taakka -kirposi hänestä, hän tunsi itsensä nuoreksi ja voimakkaaksi. Hän oli -kunnianhimoinen. Ei ollut kylliksi olla Vergil Gunch tai Orville Jones. -Ei. »Ne ovat kelpo poikia, aivan erinomaisia, mutta heillä ei ole -hienoutta.» Ei. Hänestä on tuleva Eathorne, tahdikkaan tarkka, kylmän -mahtava. - -»Niin pitää olla. Ruoska sametinpehmeissä sormissa. Ei laskea -ketään pöyhistelemään edessään. Minä olen ollut huolimaton -puheessani. Murretta. Katukieltä. Minä alan karttaa sitä. Minä olin -etevä retoriikassa yliopistossa. Semmoiset aineet — — No, ei ole -pahitteeksi. Olen saanut kyltikseni kaikesta tästä leikkisyydestä ja -toverillisuudesta. Minä — — Miksen minä voisi perustaa omaa pankkia -kerran? Ja Ted tulla seuraajakseni!» - -Hän ajoi onnellisena kotiin ja kohteli mrs. Babbittia kuin olisi ollut -William Washington Eathorne, mutta mrs. Babbitt ei sitä huomannut. - - -3. - -Nuori Kenneth Escott, _Asianajajalehden_ reportteri, palkattiin Chatham -Roadin Presbyteriaanisen Pyhäkoulun lehtiagentiksi. Hän uhrasi toimeen -kuusi tuntia viikossa. Ainakin sai hän maksun kuudesta tunnista -viikossa. Hänellä oli ystäviä eri lehdissä eikä ollut julkisesti -tunnettua, että hän oli lehtiagentti. Hän sai aikaan porisevan puron -pieniä kirjoituksia, joiden peitettynä pontena oli lähimmäisenrakkaus -ja Raamattu, hilpeät, mutta kasvattavat luokka-illalliset ja -rukouselämän arvo taloudelliselle menestykselle. - -Pyhäkoulu omaksui Babbittin sotilasarvojärjestelmän. Tämän henkisen -virkistyksen kohentamana koulu tosiaan elpyi. Siitä ei tosin -tullut Zenithin suurinta — Metodistien Keskuskirkko säilytti -ensimmäisen paikkansa käyttämällä menetelmiä, joita tohtori Drew -sanoi »epärehellisiksi, epäamerikkalaisiksi, epähienoiksi ja -epäkristillisiksi» — mutta se kohosi neljänneltä sijalta toiselle, ja -taivaassa oli iso ilo tai ainakin siinä osassa taivasta, joka käsitti -tohtori Drew'n seurakunnan, ja Babbitt sai paljon kunniaa ja kiitosta. - -Hän oli saanut everstin arvon koulun pääesikunnassa. Hän tunsi naiivia -mielihyvää, kun pienet, vieraat pojat tekivät hänelle kunniaa kadulla, -hänen korvansa punastuivat everstin arvonimen hivelevästä soinnusta, ja -jollei hän mennytkään pyhäkouluun yksinomaan tämän nautinnon vuoksi, -ajatteli hän sitä kuitenkin koko matkan sinne mennessään. - -Hän kohteli erikoisen ystävällisesti lehtiagenttia, Kenneth Escottia, -kutsui hänet lunchille Atleettikerhoon ja toi kotiinsa päivälliselle. - -Samoinkuin monet muut uhkavarmat nuoret miehet, jotka -harhailevat kaupungeissa itsetyytyväisen näköisinä ja ilmaisevat -ihmishalveksumistaan ylimielisellä katukielellä, oli Escott pohjaltaan -ujo ja yksinäinen. Hänen ovelia, nälkiintyneitä kasvojaan kirkasti -leveä hymy päivällispöydässä, ja hän huudahti: »Tuhat tulimmaista, mrs. -Babbitt, jospa tietäisitte, miten hyvältä tuntuu taas syödä kotiruokaa!» - -Escott ja Verona pitivät toisistaan. Koko illan he puhuivat aatteista. -He huomasivat olevansa radikaaleja. He olivat tosin hyvin järkeviä -tässä kysymyksessä. He olivat yksimielisiä siitä, että kaikki -kommunistit olivat lurjuksia, että tuo _vapaa runo_ oli roskaa, -ja että samalla kuin yleinen aseistariisuminen oli välttämätön, -täytyisi Suurbritannian ja Yhdysvaltain tietysti, sorrettujen -pikkukansojen vuoksi, pitää yhtä suurta laivastoa kuin muun maailman -yhteenlaskettuna. Mutta he olivat niin kumouksellisia, että ennustivat -(Babbittin mielipahaksi) kerran syntyvän kolmannen puolueen, joka -tuottaisi huolta sekä republikaaneille että demokraateille. - -Escott pudisti lähtiessään Babbittin kättä kolmeen kertaan. Babbitt -mainitsi suuresta rakkaudestaan Eathorneen. - -Viikon ajalla oli kolmessa sanomalehdessä selostuksia Babbittin -arvokkaasta työstä uskonnon palveluksessa, ja kaikki mainitsivat -tahdikkaasti William Washington Eathornen hänen avustajanaan. - -Ei mikään ollut tuottanut Babbittille näin suurta arvoa -Atleettikerhossa ja Hirvien ja Propagandistien parissa. Hänen -ystävänsä olivat aina kehuneet hänen kaunopuheisuuttaan, mutta heidän -kiitoksessaan oli epäröintiä, sillä kaupungin reklaamiksikin pidetyissä -puheissa oli jotakin pilventakaista ja epätervettä, ikäänkuin -värssyrunoilua. Mutta nyt huusi Orville Jones Atleettikerhon ruokasalin -halki: »Kas tuossa tulee Firste-State-pankin uusi johtaja!» Grover -Butterbaugh, etevä putkijohtotarpeiden tukkukauppias nauroi: »Miten -ihmeessä sinä viitsit seurustella tavallisten ihmisten kanssa, kun olet -puristanut Eathornen kättä!» Ja Emil Wengert, jalokivikauppias, ryhtyi -vihdoinkin vakavissaan keskustelemaan erään dorchesterilaisen talon -ostosta. - - -4. - -Kun pyhäkoulukamppailu oli päättynyt, sanoi Babbitt Kenneth -Escottille: »Mitä sanotte pienestä reklaamista tohtori Drew'n hyväksi -mieskohtaisesti?» - -Escott nauroi. »Saatte uskoa, että tohtori osaa pitää huolta -omasta reklaamistaan, mr. Babbitt! Ei mene sitä viikkoa, ettei hän -soita lehteen sanoakseen, että jos lähetämme reportterin hänen -toimistoonsa, niin hän antaa meille vähän esimakua siitä erinomaisesta -saarnasta, jonka aikoo pitää lyhyiden hameiden synnillisyydestä -tai Mooseksenkirjain kirjoittamisesta. Älkää hänen tähtensä olko -huolissanne. Kaupungissa on vain yksi henkilö, joka osaa paremmin tehdä -reklaamia itsestään, ja se on tuo Dora Gibson Tucker, joka johtaa -Lastenkotia ja Amerikkalaisuuden Säilyttämisyhdistystä, ja ainoa syy, -miksi tuo nainen on voittanut Drew'n, on, että hänellä sentään on -_jotakin_ älyä.» - -»Ei, kuulkaa nyt, Kenneth, minun mielestäni ei teidän pitäisi puhua -tohtorista tuolla tavoin. Saarnamiehellä täytyy olla harrastuksensa, -vai kuinka? Muistattehan, että Raamatussakin puhutaan uurastuksesta -Herran palveluksessa, tai jotakin semmoista?» - -»No niin, minä koetan saada lehteen jotakin, jos te sitä haluatte, mr. -Babbitt, mutta minun täytyy odottaa, kunnes päätoimittaja on lähtenyt -kaupungista, ja lyödä toimitussihteeri pyörryksiin.» - -Niin tapahtui, että _Advocate_-lehden sunnuntainumerossa oli tohtori -Drew'n kuva, ilme vakavana, silmät valppaina, graniitinluja leuka ja -piirteiden primitiivisyys erikseen korostettuna, ja sen alla seuraava, -vuorokauden kuolemattomuuden antava kirjoitus: - - Tohtori John Jennison Drew, fil. maist., viehättävän Floral Heightsin - kauniin, Chatham-Roadin luona olevan presbyteriaanisen kirkon - Kirkkoherra, on miltei tenhotaikuri sielujen voittamisessa. Hänellä - on käännyttämisrekordi paikkakunnalla. Hänen paimenkautenaan on - keskimäärin lähes sata henkilöä vuodessa väsynyt syntiin, ilmoittanut - päätöksensä elää uutta elämää ja löytänyt rauhan ja turvallisuuden - sataman. - - Kaikki kuohuu elämää Chatham-Road-kirkossa. Kannatuslaitoksiaan - järjestetty suurimman tehon aikaansaamiseksi. Tohtori Drew - panee erikoista painoa hyvään seurakuntalauluun. Hilpeitä, - reippaita virsiä lauletaan kaikissa kokouksissa, ja erikoiset - musiikkijumalanpalvelukset vetävät puoleensa musiikinharrastajia ja - ammattimiehiä kaupungin kaikista osista. - - Kansantajuisten luentojen kateederilla yhtä hyvin kuin - saarnastuoleissa on tohtori Drew kiitetty sanamaalari, ja vuoden - mittaan hän saa kirjaimellisesti tusinoittain kutsuja puhumaan eri - tilaisuuksissa; sekä täällä että muualla. - - -5. - -Babbitt antoi tohtori Drew'n tietää, että hän oli tämän -kunnianosoituksen alkuunpanija. Tohtori Drew nimitti häntä »Veljekseen» -ja puristi hänen kättään moneen, moneen kertaan. - -Neuvonantokomitean kokouksissa oli Babbitt maininnut, että hän olisi -onnellinen, jos Eathorne tulisi hänen luokseen päivällisille, mutta -Eathorne oli mutissut: »Kiitoksia, kovin ystävällistä — poikani, mutta -— minä en käy vieraisilla juuri milloinkaan.» Varmaankaan ei Eathorne -kieltäytyisi oman kirkkoherransa kutsuista. Babbitt sanoi poikamaisesti -Drew'lle: - -»Kuulkaa nyt, tohtori, kun me nyt olemme hoitaneet tämän asian, niin -on minun mielestäni koulumestarin asia rummuttaa meidät kolme pienille -päivällisille!» - -»Mainiota! Kyllä, luottakaa siihen! Erinomaista!» jyrisi tohtori Drew -miehekkäällä äänellään. (Joku oli kerran sanonut hänelle, että hän -muistutti puhuessaan presidentti Rooseveltia.) - -»Ja sitten, hm, tohtori, katsokaa kaikin mokomin, että mr. Eathorne -tulee. Vaatikaa sitä ehdottomasti. Se on, hm — — — - -— Minä luulen, että hän istua kyyröttää kotonaan enemmän kuin on hänen -terveydelleen otollista.» - -Eathorne tuli. - -Se oli ystävyyshenkinen tilaisuus. Babbitt puhui valituin sanoin -pankkimiesten tukevasta ja kasvattavasta arvosta yhteiskunnalle. He -olivat, sanoi hän, liikemieskarjan paimenia. Ensimmäistä kertaa teki -Eathorne poikkeuksen pyhäkoulua koskevasta keskusteluaineesta ja kysyi -Babbittilta, kuinka tämän liiketoiminta menestyi. Babbitt vastasi -vaatimattomasti, melkein kuin poika isälleen. - -Muutamia kuukausia myöhemmin saadessaan tilaisuuden ottaa osaa -Raitiotieyhtiön hankkeeseen liikenteen laajentamiseksi ei Babbitt -mielellään olisi kääntynyt oman pankkinsa puoleen lainaa ottaakseen. Se -oli hanke, joka oli soveliaampi suoritettavaksi verrattain huomaamatta, -ja jos se olisi tullut tietoon, ei yleisö ehkä olisi ymmärtänyt. Hän -meni ystävänsä mr. Eathornen luo; hän oli tervetullut ja sai lainan -yksityisyrityksenä; ja molemmilla oli hyötyä mieluisasta uudesta -liitostaan. - -Tämän jälkeen Babbitt kävi säännöllisesti kirkossa, paitsi keväisinä -pyhäaamuina, jotka ihan ilmeisesti oli tarkoitettu automobiilimatkoja -varten. Hän selitti Tedille: »Saat uskoa, poikani, varmempaa terveen -vanhoillisuuden tukea ei ole kuin evankeelinen kirkko, eikä parempaa -paikkaa löytää ystäviä, jotka tahtovat auttaa miestä hänelle kuuluvalle -paikalle yhteiskunnassa, kuin hänen oma kotikirkkonsa.» - - - - -KAHDEKSASTOISTA LUKU. - - -1. - -Vaikka Babbitt näki lapsensa kahdesti päivässä, vaikka hän tunsi ja oli -perusteellisesti pohtinut jokaisen yksityiserän heidän menoissaan, ei -hän kuitenkaan ollut useaan viikkoon sen tietoisempi lapsistaan kuin -nuttunsa hihan napeista. - -Kenneth Escottin ihailu sai hänet kiinnittämään huomiotaan Veronaan. - -Verona oli tullut Gruensbergin Nahkayhtiön kirjanpitäjäksi; hän teki -työnsä perusteellisesti niinkuin ainakin ihminen, joka kunnioittaa -yksityiskohtia niitä koskaan oikein ymmärtämättä; mutta hän kuului -niihin, jotka tekevät sen hermostuttavan vaikutuksen, kuin olisivat -tekemäisillään jotakin tavatonta — jättämäisillään virkansa tai -puolisonsa — koskaan sitä kuitenkaan tekemättä. Escottin empivä -kosiskelu teki Babbittin niin toiveikkaaksi, että hän jo esiintyi -leikkisänä isänä. Palatessaan Hirvien kerhosta hän vilkaisi varovasti -seurusteluhuoneeseen ja hyrähti: »Onko Kennymme ollut täällä tänään?» -Hän ei välittänyt mitään Veronan vastaväitteistä. »Pyh, Ken ja minä -olemme vain hyviä ystävyksiä emmekä puhu muusta kuin aatteista. Minä -en halua kuulla puhuttavan siitä tunteilumoskasta, joka vain tärvelisi -kaikki.» - -Ted huolestutti Babbittia eniten. - -Saaden varoituksia latinassa ja englannissa, mutta mainioita arvosanoja -harjoitusaineissa, pallopelissä ja tanssien järjestelyssä kulki -Ted läpi seniorvuotensa East-Side-kimnaasissa. Kotona hän osoitti -harrastusta vain kun häntä pyydettiin ottamaan selkoa jostakin -salaviasta automobiilin sytytyslaitteessa. Hän selitteli käsitystään -isälleen, joka ei ollut kuulevinaan, että hän ei halunnut siirtyä -yliopistoon opiskelemaan lakitiedettä, ja Babbitt oli yhtä huolissaan -tästä »hullutuksesta» kuin Tedin suhteesta naapurihuvilan Eunice -Littlefieldiin. - -Siitä huolimatta, että oli Howard Littlefieldin, tämän teräksenkovan -tosiasioita jauhavan myllyn, tämän pitkänenäisen kapitalismipapin -tytär, Eunice oli kuin hyttynen päivänpaisteessa. Hän tuli hypellen -huoneeseen, kiepsahti Babbittin polvelle, kun tämä istui lukemassa, -rypisti hänen sanomalehtensä ja vain nauroi, kun Babbitt sopivin -sanoin ilmaisi inhoavansa rypistynyttä sanomalehteä yhtä paljon kuin -rikkirevittyä kauppakirjaa. Tyttö oli nyt seitsentoistavuotias. Hänen -unelmanaan oli tulla filminäyttelijättäreksi. Hän ei ainoastaan, käynyt -katsomassa jokaista »loistofilmiä», vaan luki myöskin filmilehtiä, -näitä tarmontäytteisen ajanhengen omituisia ilmauksia, kuukausvihkoja -ja viikkolehtiä, jotka esittivät kiehtovia kuvia nuorista naisista, -jotka ennen olivat olleet manikuristeja, eivätpä edes taitavia -manikuristeja, ja jotka, ellei ohjaaja olisi määrännyt jokaista -heidän elettään, eivät ikinä olisi voineet esiintyä Metodistien -Keskuskirkon Pääsiäskantaatissa; aikakauskirjoja, joissa ratsuhousujen -ja kalifornialaisten bungalowien kuvain koristamissa »haastatteluissa» -täydellä todella esitettiin kalpeankauniiden, epäilyttävän -kauniiden nuorten miesten mielipiteitä kuvanveistotaiteesta ja -ulkomaanpolitiikasta; missä selostettiin puhdassydämisiä ilotyttöjä -ja hyväsydämisiä junarosvoja esittävien filmien juonta ja annettiin -ohjeita, miten kengänkiilloittajasta yhtenä ainoana päivänä voisi tulla -kuuluisa filminäytelmänkirjoittaja. - -Näitä auktoriteetteja tutki Eunice. Hän tiesi tarkalleen, aloittiko -Mack Harker, tunnettu filmiroisto ja cowboy, näyttelijäuransa -statistina filmissä »Ah sinä paha poika». Huoneensa seinille hän -oli, kertoi hänen isänsä, nuppineuloilla kiinnittänyt kaksikolmatta -näyttelijänkuvaa. Mutta viehättävimmän filmisankarin nimikirjoituksella -varustettua kuvaa hän kantoi nuorella povellaan. - -Babbitt oli aivan ymmällä tästä uusien jumalten palvonnasta ja epäili -lisäksi, että Eunice poltti savukkeita. Hän tunsi epäilyttävää -tuoksua yläkerrasta ja kuuli hänen tirskuvan Tedin kanssa. Hän -ei tehnyt koskaan mitään kysymyksiä. Tuo viehkeä tyttölapsi sai -hänet levottomaksi. Tytön pienet, kiehtovat kasvot näyttivät vielä -kapeammilta polkkatukan alla; hameet olivat lyhyet, ja immen lentäessä -tiehensä Tedin jäljessä näkyi yläpuolelta pehmyttä polvea hyväilevän -silkin vilahdus, joka sai Babbittin murheellisena ajattelemaan, että -tyttö piti häntä vanhana. Joskus, kun hänen salaisessa unelmaelämässään -tarutytti riensi häntä vastaan, oli se Eunice Littlefieldin näköinen. - -Ted oli moottorihullu niinkuin Eunice oli biohullu. Oli turhaa -koettaa tuhannella ivallisella kiellolla saada häntä luopumaan oman -auton kärttämisestä. Niin veltto kuin hän olikin nousemaan aamuisin -ylös ja lukemaan Vergiliusta, niin väsymätön hän oli jankkaamaan. -Yhdessä kolmen muun pojan kanssa hän osti reumaattisen Ford-koneiston, -rakensi hämmästyttävän racerkehän sen päälle männystä ja pellistä, -hyrräsi pitkin katuja tällä hengenvaarallisella väkkärällä ja möi -sen voitokseen. Babbitt antoi hänelle moottoripyörän, ja joka -lauantai-iltapäivä hän matkusti sätkyttäen kaukaisiin kaupunkeihin, -seitsemän sandwichia ja Coca-Colapullo taskussa ja Eunice mitenkuten -sijoitettuna sivuvaunuun. - -Tavallisesti olivat Eunice ja hän vain hilpeitä kumppaneita ja -riitelivät terveellistä, huikeaa hienotunteisuuden puutetta osoittaen, -mutta silloin tällöin, jonkin värikkään, tuoksuvan tanssitilaisuuden -jälkeen he olivat äänettöminä ja kuin ujoissaan, ja Babbitt kävi -levottomaksi. Babbitt oli kuten isät enimmäkseen. Hän oli lempeä, -kovapintainen, tietämätön ja sangen huolestunut. Samoinkuin useimpia -isiä huvitti häntä odottaa, kunnes uhri ihan ilmeisesti oli väärässä, -ja sitten esiintyä hyveensä voimalla. Hän puolusteli itseään -itserakkaasti selittämällä: »Tedin äiti hemmoittelee hänet piloille. -Jonkun täytyy opettaa hänelle _mores,_ ja sen tehtävän olen minä saanut -niskoilleni. Senvuoksi, että koetan kasvattaa hänestä oikeata kunnon -ihmistä eikä semmoista lellipoikaa ja jazzteikaria, saan luonnollisesti -kantaa sydämettömän raakalaisen nimeä!» - -Kaiken kaikkiaan, ja kun ihmisissä on tuo lähtemätön, kummallinen kyky -mahdollisimman kelvottomia teitä myöten päästä hämmästyttävän hyvään -päämäärään, rakasti Babbitt poikaansa, kaipasi hänen ystävyyttään ja -olisi uhrannut hänen hyväkseen kaikki — kun vain olisi ollut varma, -että sille annettaisiin asianmukainen arvo. - - -2. - -Ted puuhaili kutsuja seniorluokan toveripiirilleen. - -Babbittin aikomus oli olla avulias ja ystävällinen. Muistellessaan -entisiä kouluhuvituksia Catawbassa hän ehdotti mitä hauskimpia -leikkejä: arvoitusleikkejä, joissa saattoi käyttää kastrulleja -kypärinä, ja sanaleikkejä, joissa kukin oli jokin laatusana tai -ominaisuus. Ollessaan innokkaimmillaan hän huomasi, ettei häntä -kuunneltu; hyvä että edes suvaittiin. Mitä itse kutsuihin tuli, -olivat ne yhtä täsmällisesti määrätyt kuin Unionin kerhotanssiaiset. -Arkihuoneessa tanssittaisiin, saliin järjestettäisiin uhkea bufetti ja -halliin kaksi bridgepöytää niitä varten, joita Ted nimitti »vanhoiksi -tomppeleiksi, joita tuskin saa tanssimaan edes puolta aikaa.» - -Aamiaisten aikana keskusteltiin yksinomaan näistä pidoista. Ei -kukaan kuunnellut Babbittin selostuksia helmikuun-ilmasta tai hänen -muistutuksiaan sanomalehtien rubriikeista. Hän sanoi suuttuneena: »Jos -on _sallittua_ keskeyttää teidän kiintoisa keskustelunne — Kuulitteko, -mikä minä sanoin?» - -»No, älä nyt ole kuin hemmoiteltu lapsi! Tedillä ja minulla on ihan -yhtä suuri oikeus puhua kuin sinulla!» ärähti mrs Babbitt. - -Tanssiaisiltana hän sai luvan katsella, jos ei pitänyt olla auttamassa -Matildaa Vecchian vaniljajäätelön ja jälkiruokaleivosten asettelussa. -Hän oli syvästi kuohuksissa. Kahdeksan vuotta sitten, kun Veronalla oli -ollut koulukutsut, olivat lapset olleet kuin tavallinen nukkekokoelma. -Nyt he olivat maailmanmiehiä ja -naisia, hyvin ylväitä miehiä ja -naisia, pojat puhuivat alentuvasti Babbittin kanssa, heillä oli frakit, -ja he suvaitsivat välinpitämättöminä ottaa paperosseja hopeakoteloista. -Babbitt oli kuullut kertomuksia siitä, mitä »tapahtui» nuorisokutsuissa -— kuten Atleettikerhossa sanottiin — tytöistä, jotka piilottivat -korsettinsa vaatehuoneeseen, »kurtiisista» ja »flirtistä» ja niin -sanotun Turmeluksen tuntuvasta enentymisestä. Tänä iltana hän uskoi -ne kertomukset. Nuo lapset tuntuivat hänestä röyhkeiltä ja kylmiltä. -Tytöt olivat puetut aaltoilevaan chiffoniin, korallinpunaiseen -samettiin tai kultakankaaseen, ja leyhyvän polkkatukan ympärillä -oli kimmeltäviä seppeleitä. Hän tiesi, huolellisen salatarkastuksen -nojalla, ettei yhtään korsettia ollut piilossa vaatehuoneessa, mutta -nuo vilkkaat vartalot eivät totisesti olleet teräskehyksissä. Heidän -sukkansa olivat kimmeltävää silkkiä, heidän kenkänsä kallishintaiset -ja luonnottomat, heidän huulensa maalatut ja kulmakarvat pensselöidyt. -He tanssivat kulmakarvat vastakkain poikien kanssa, ja Babbitt tunsi -itsensä puolisairaaksi pelosta ja itsetiedottomasta kateudesta. Pahin -kaikista oli Eunice Littlefield; ja hulluin kaikista pojista oli Ted. -Eunice oli lentävä demoni; hän kiiti tanssiaskelin huoneen läpi, hänen -kapeat lanteensa keinuivat, hänen jalkansa olivat näppärät kuin kutojan -sukkula, hän nauroi ja houkutteli Babbittin tanssimaan kanssaan. - -Sitten hän keksi kestityksen sivulisäkkeen. - -Pojat ja tytöt katosivat silloin tällöin, ja hän muisti huhuja, että he -joivat whiskyä taskupulloista. Hän hiipi varpaillaan talon ympäri, ja -joka-ainoassa niistä kymmenkunnasta autosta, jotka olivat odottamassa -kadulla, hän näki paperossien hehkuvaa tulta, joka-ainoasta hän kuuli -äänekästä tirskuntaa. Hänen teki mielensä nostaa melu, mutta hän -ei kehdannut (seistessään lumessa ja kurkistellessaan nurkan takaa -pimeässä). Hän koetti olla tahdikas. Palatessaan halliin hän sanoi -ystävällisesti pojille: »Kuulkaa, pojat, jos jollakin teistä on jano, -niin täällä on mainion hyvää sokerikaljaa.» - -»Oo. Kiitoksia paljon!» sanoivat he armollisesti. - -Hän etsi vaimonsa ruokakonttorista ja räjähti: »Minä tahtoisin heittää -talosta muutamia penikoita! Ne puhuttelevat minua niin korkealta kuin -olisin heidän pikenttinsä. Minä tahtoisin — — —» - -»Minä tiedän», huokasi mrs. Babbitt, »mutta kaikki sanovat, kaikki -äidit väittävät, että ellei heitä suvaitse, jos suuttuu, kun he -menevät autoihinsa ottamaan drinkin, niin he eivät enää tule siihen -taloon, emmekä me tahtoisi, että Ted suljettaisiin pois jostakin, vai -tahtoisimmeko?» - -Babbitt selitti mielihyvällä näkevänsä, että Ted suljettaisiin -pois kaikesta, ja riensi sisään ollakseen kohtelias, jottei Tediä -suljettaisi ulos mistään. - -Mutta hän päätti, että jos tapaisi pojat juomasta, niin hän — — — niin, -hän »näyttäisi heille — — — » Samalla kuin hän koetti olla kohtelias -leveäharteisille nuorille nulikoille, hän nuuski heitä visusti. Kaksi -kertaa hän tunsi kieltowhiskyn hajua, mutta vain kaksi kertaa. - -Tohtori Howard Littlefield saapasti sisään. - -Hän oli saapunut juhlallisessa, isällisesti suojelevassa mielialassa -katselemaan. Ted ja Eunice tanssivat ja liikkuivat kuin yksi ja -sama ruumis. Littlefield veti henkeänsä. Hän huusi Euniceä. He -kuiskuttelivat silmänräpäyksen, ja Littlefield selitti Babbittille, -että Eunicen äidillä oli kova päänsärky ja hän tarvitsi tyttöä. Tämä -lähti itkien. Babbitt katsoi raivoissaan heidän jälkeensä. Senkin -pikku pakana! Kiusata Tediä! Ja Littlefield, korska, vanha humbuugi, -käyttäytyi aivan kuin Tedin vaikutus tyttöön olisi turmiollinen. -Myöhemmin hän tunsi whiskyn hajua Tedin hengityksestä. - -Kun vieraat kohteliaan hyvästelyn jälkeen olivat menneet, seurasi -hirvittävä perhekohtaus, kuin laviini, hävittävä ja häikäilemätön. -Babbitt jyrisi, mrs. Babbitt itki. Ted uhmaili, ja Verona oli epävarma, -kummallako puolella olisi. - -Useita kuukausia olivat Babbittien ja Littlefieldien välit kylmät, -kumpikin perhe suojeli karitsaansa naapurin sudenpennulta. Babbitt ja -Littlefield puhuivat edelleenkin juhlallisin fraasein moottoreista ja -senaatista, mutta karttoivat synkeästi mainita perheitänsä. Joka kerta -kun Eunice tuli käymään, otti hän puheeksi sievän tuttavallisesti sen -seikan, että häntä oli kielletty tulemasta heille; ja Babbitt koetti, -ilman minkäänlaista menestystä, olla isällinen ja opettavainen. - - -3, - -»Ihan voisi läkähtyä!» nurkui Ted Eunicelle, kun he istuivat ja -ahtoivat sisäänsä kuumaa suklaata, suuria kimpaleita mantelikakkua ja -sokeroituja pähkinöitä Royalin mosaiikkikomeudessa, »se ärsyttää minua -tavattomasti, kun pappa ei voi olla olematta niin äärettömän ikävä. -Joka ilta hän istuu puolinukuksissa, ja jos Rona tai minä sanomme: -'Tule, tehdään jotakin!' niin ei hän huoli sitä edes ajatella. Hän vain -haukottelee ja sanoo: 'Ee, minun on hyvä näin'. Hän ei tiedä, että -maailmassa on mitään hauskaa. Luultavasti hänen sentään täytyy ajatella -hiukan niinkuin sinä ja minä, mutta peijakas, päältä sitä ei vain näy -vähääkään. Hän ei usko, että paitsi konttoria ja kurjaa golfpeliä -lauantai-iltoina maailmassa on mitään muuta tekemistä kuin vain istua — -istua joka ilta — tahtomatta mennä minnekään — tahtomatta tehdä mitään -— ja hän luulee, että me nuoret olemme hulluja — istua — Herra Jumala!» - - -4. - -Jos Babbitt oli huolissaan Tedin velttoudesta, niin hän ei ollut -lainkaan huolissaan Veronasta. Hän saattoi olla tytöstä varma. Tämä eli -liian paljon ajatustensa pienessä, sirossa, ummehtuneessa komerossa. -Kenneth Escott ja hän olivat aina yksissä. Kun he eivät olleet kotona -harjoittamassa varovaisen radikaalista kurtiisiaan tilastoarkkien -yli, olivat he matkalla kirjailijain ja hindulaisten filosofien ja -ruotsalaisten luutnanttien luennoille. - -»Peijakas», nurkui Babbitt vaimolleen, kun he olivat kotimatkalla -Fogartyn bridge illallisilta, »minua ärsyttää, että Rona ja tuo mies -ovat niin ikäviä. Istuvat vain joka ilta, milloin toinen suinkin -työltään joutaa, eivätkä tiedä, että maailmassa on mitään hauskaa. Vain -lörpöttelyä ja keskustelua — — — Herra Jumala! Istua — — istua — — joka -ilta — — tahtomatta tehdä mitään — — ja luulla, että minä olen hullu, -kun menen pelaamaan pelin korttia — — istua — — peijakas!» - -Sitten nousi uusia vyöryviä aaltoja uimarin ympärille, jota ikävystytti -alituinen pulikoiminen perhemainingeissa. - - -5. - -Babbittin appivanhemmat, mr. ja mrs. Henry T. Thompson, vuokrasivat -pois vanhan talonsa Bellevuessa ja muuttivat Hatton-hotelliin, -kiitettyyn täyshoitolaan, joka oli täynnä leskiä, punaisia -plyyshikalustoja ja jäävesikannujen ääntä. He tunsivat itsensä -siellä yksinäisiksi, ja joka toinen sunnuntai täytyi Babbittien -syödä päivällistä heidän luonaan (kananpaistia, surkeata selleriä -ja selatiinista kankeaa jäätelöä) ja sitten istua, kohteliaina ja -kankeina, hotellisaleissa, kun eräs nuori naisviuluniekka soitteli -Broadwayn varrella sovellettuja saksalaisia lauluja. - -Sitten tuli Babbittin oma äiti Catawbasta kolmen viikon vierailulle. - -Hän oli ystävällinen nainen ja suurenmoisen ymmärtämätön. Hän kiitteli -kaikkia sovinnaisuuden sääntöjä uhmaavaa Veronaa, joka muka oli -»kiltti, uskollinen mamman tyttö ilman mitään semmoisia mielipiteitä, -joita tytöillä näyttää olevan nykyaikaan»; ja kun Ted täytti vaihtajan -rasvalla, pelkästä rakkaudesta koneisiin ja kaikkeen tahmaiseen, -iloitsi isoäiti, että hän oli »niin kätevä askareissa ja halukas -auttamaan pappaansa eikä yhtämittaa juoksennellut tyttöjen parissa ja -koettanut teeskennellä olevansa hieno herra». - -Babbitt rakasti äitiänsä ja joskus piti hänestä oikein erikoisesti, -mutta tämän kristillinen kärsivällisyys ärsytti häntä, ja hän oli -aivan masennuksissa, kun äiti laverteli eräästä täysin tarunomaisesta -sankarista, nimeltä »sinun isäsi». - -»Sinä et varmaankaan sitä muista, Georgie, sinä olit niin pikkuruinen -poika siihen aikaan — aijai, minä muistan ihan tarkalleen, minkä -näköinen sinä olit sinä päivänä, kellervänruskea tukka ja pitsikaulus, -sinä olit aina niin sievä lapsi ja ikäänkuin heiveröinen, ja sinä pidit -niin paljon kauniista leluista ja pienien kenkiesi punaisista tupsuista -ja kaikesta — ja sinun isäsi oli matkalla kirkkoon meidän kanssamme, ja -eräs mies pysäytti meidät ja sanoi: 'Majuri' — niin monet naapureista -sanoivat sinun isääsi 'Majuriksi', hän oli tosin sodassa vain -tavallisena sotamiehenä, mutta kaikki tiesivät, että se johtui vain -kapteenin kateudesta ja että hänen olisi pitänyt olla korkea upseeri, -hänellä oli ihan synnynnäinen lahja komentaa, mikä niin tavattoman -harvalla miehellä on — ja tuo mies tuli tietä pitkin ja nosti kättään, -pysäytti kärryt ja sanoi: 'Majuri', sanoi hän, 'meitä on iso joukko, -joiden yhteisestä sopimuksesta eversti Scanelli asetetaan ehdokkaaksi -kongressiin, ja me tahdomme saada teidät mukaamme. Te kun tapaatte -niin paljon ihmisiä liikkeessänne, voisitte tehdä niin paljon meitä -auttaaksenne'. No, sinun isäsi vain katsoi häntä ja sanoi: 'En minä -sitä tee. Minä en hyväksy hänen politiikkaansa', sanoi hän. No mies -— ne kutsuivat häntä kapteeni Smithiksi, ja Herra ties mistä syystä, -sillä hänellä ei ollut oikeuden varjoakaan tai sen aavistusta kapteenin -tai minkäänlaiseen muuhunkaan titteliin — tuo kapteeni Smith sanoi: 'Me -teemme teidän olonne happameksi, jos ette ole ystävienne puolella!' No, -sinä tiedät minkälainen sinun isäsi oli, ja Smith tiesi sen myöskin; -hän tiesi mikä miestenmies hän oli, ja hän tiesi, että sinun isäsi -tunsi poliittisen aseman ensimmäisestä kirjaimesta viimeiseen, ja -hänen olisi pitänyt nähdä, että siinä oli mies, johon hän ei voinut -vaikuttaa, mutta hän jatkoi vain yrittelyänsä ja houkutustaan, kunnes -sinun isäsi suuttui ja sanoi: 'Kapteeni Smith', sanoi hän, 'minulla -on tällä paikkakunnalla semmoisen miehen maine, joka aivan hyvin -pystyy hoitamaan omat asiansa ja antaa toisten hoitaa omansa!' ja sen -sanottuaan hän ajoi eteenpäin ja jätti miehen seisomaan maantiellä kuin -pahka puussa!» - -Babbittia suorastaan harmitti, kun muori puhui hänen poikavuosistaan -lapsille. Hän oli ilmeisesti ollut ihastunut rintasokeriin; hänellä -oli ollut »niin suloinen vaaleanpunainen rusetti tukassa» ja hän oli -itse vääntänyt oman nimensä »Googooksi». Hän kuuli (vaikkei ollut -kuulevinaan) Tedin kehoittavan Tinkaa: »Pidä nyt kiirutta, kuule, sido -se suloinen vaaleanpunainen rusetti tukkaasi ja tule syömään aamiaista, -muuten puree Goo-goo sinulta pään poikki.» - -Babbittin velipuoli, Martin, tuli Catawbasta kahden päivän käynnille -vaimonsa ja pienimmän pikkuruisensa kanssa. Martin kasvatti karjaa -ja hoiti tomuista sekatavarakauppaa. Hän ylvästeli olevansa vapaa -amerikkalainen vanhaa jänkkirotua; hän ylvästeli, kun oli rehellinen, -siekailematon, ruma ja epäkohtelias. Hänen mielihuomautuksensa oli: -»Paljonko sinä olet maksanut tuosta?» Hän piti Veronan kirjoja, -Babbittin hopeakynää ja pöydällä olevia kukkia ylellisyytenä ja sanoi -sen. Babbitt olisi joutunut riitaan hänen kanssaan, ellei olisi -karttanut sitä hänen nolon vaimonsa ja pikkuruisen vuoksi, jota -ärsytteli sormellaan ja kutitteli ja puhutteli: - -»Minä luulen, että tämä pikkuruinen on hutilus, niin kuule, minä -luulen, että tämä pieni pikkuruinen on hutilus, hän on hutilus, juu -kuule, hän on hutilus, on kuin onkin, hän on hutilus, tämä pikkuruinen -on hutilus, ei yhtään mitään muuta kuin suuri hutilus, juuri semmoinen -hän on, semmoinen — hutilus!» - -Koko ajan jatkoivat Verona ja Kenneth Escott pitkiä tieto-opillisia -mietelmiänsä; Ted oli epäsuosioon joutunut napisija; ja Tinka, -yksitoistavuotias, pyysi lupaa käydä elävissä kuvissa kolme kertaa -viikossa, »niinkuin kaikki muut tytöt». - -Babbitt raivosi: »Minä olen kyllästynyt kaikkeen! Minun pitää ylläpitää -kolmea polvea. Koko rykelmä on minun niskoillani. Maksaa puolet äidin -tuloista, kuulla Henry T:tä, kuulla Myran nurkumista, olla kohtelias -Martille ja kuulla olevansa liian ankara, kun koettaa auttaa lapsia. -Kaikki on minun niskoillani ja näykkimässä eikä kukaan ole sitten vähän -vähääkään kiitollinen! Ei mitään helpotusta, ei tunnustusta, ei apua -miltään taholta! Ja kestää tätä — Herra Jumala, kuinka kauan?» - -Hän nautti sairaanaolostaan helmikuussa; hän oli mielissään toisten -hämmennyksestä, kun hän, peruskallio, alkoi horjua. - -Hän oli syönyt epäilyttävän äyriäisen. Kaksi päivää hän oli raukeana -ja hoideltuna ja arvossapidettynä. Hänen oli lupa ärähtää: »Antakaa -minun olla rauhassa!» ilman että ärähdettiin vastaan. Hän makasi -makuuhuoneessaan ja näki talviauringon liukuvan pitkin alaslaskettuja -uutimia ja muuttavan punaisenruskean khakin vaaleanpunaiseksi. Sitä -oli mieluisa katsella. Hän huokasi, kun hämärä ne jälleen himmensi. -Hän oli tietoinen siitä, että elämä oli vähän surunalaista. Ilman -mitään Vergil Guncheja, joiden edessä täytyi antaa kasvoilleen reippaan -optimismin ilme, hän näki ja puolittain myönsi näkevänsä elämänsä tien -uskomattoman mekaaniseksi. Mekaaninen liike — huonostirakennettujen -talojen pikainen myynti. Mekaaninen uskonto — kuiva, kova kirkko, kadun -todellisesta elämästä erillinen, luonnottoman kunnioitettava kuin -silinterihattu. Mekaaniset golfpelit ja päivälliskutsut ja bridge-illat -ja keskustelut. Paul Rieslingiä lukuunottamatta mekaaninen ystävyys -— selkääntaputukset ja meluava hilpeys, joka ei koskaan uskaltanut -antautua äänettömyyden koetukselle. - -Hän käännähti levottomana vuoteessa. Hän näki edessään vuodet, -kimmeltävät talvipäivät ja kaikki, pitkät, ihanat, kesäisen vihreitä -niittyjä varten tarkoitetut iltapäivät, tuhlattuina tällaisiin turhiin -joutavuuksiin. Hän ajatteli puhelinkeskusteluja vuokrakontrahdeista, -kuinka täytyi mairitella ihmisiä, joita oikeastaan inhosi, käydä -liikeasioilla ja odotella likaisissa eteisissä hattu polvella, -haukotella kärpäsentahraamille almanakoille ja näyttää arvokkaalta -juoksupoikien edessä. - -»Minun ei tee mieleni palata työhön», huokasi hän. »Minä tahtoisin — — -— en tiedä mitä.» - -Mutta hän oli jälleen työssä seuraavana päivänä, innokkaassa touhussa -ja epäilyttävällä tuulella. - - - - -YHDEKSÄSTOISTA LUKU. - - -1. - -Zenithin Raitiotieyhtiö aikoi rakennuttaa korjauspajoja -Dorchesterin esikaupunkiin, mutta maan ostajat saivat tietää, että -Babbitt & Thompsonin Kiinteistöliikkeellä oli niihin etuoikeus. -Raitiotieyhtiön asiamies samoinkuin ensimmäinen varapuheenjohtaja ja -itse puheenjohtajakin paljoksuivat Babbittin hintoja. He puhuivat -velvollisuuksistaan osakkeenomistajia kohtaan, uhkasivat vedota -oikeuteen, vaikka tätä uhkausta syystä tai toisesta ei toteutettu, ja -hallitus katsoi viisaammaksi ryhtyä sovitteluihin Babbittin kanssa. -Jäljennökset kirjeenvaihdosta ovat yhtiön konttorissa ja ovat minkä -tarkastusviranomaisen saatavissa tahansa. - -Heti jälkeenpäin Babbitt talletti kolmetuhatta dollaria pankkiin, -Raitiotieyhtiön asiamies osti viidentuhannen dollarin auton, -ensimmäinen varapuhemies rakennutti itselleen huvilan Devon Woodsiin, -ja puheenjohtaja nimitettiin ministeriksi erääseen vieraaseen maahan. - -Etuoikeuden hankkiminen ja varma ote tontinomistajan maahan tämän -naapurin saamatta siitä vihiä oli ollut tavattoman kova voimankoetus -Babbittille. Oli välttämätöntä levittää huhuja autovajojen ja -puotien rakentamissuunnitelmista, olla ikäänkuin ei olisi aikomus -ostaa useampia etuoikeuksia, odottaa ja näyttää yhtä kyllästyneeltä -kuin pokerinpelaaja, kun erään välttämättömän tontin saantivaikeus -uhkasi tehdä tyhjäksi koko suunnitelman. Kaiken tämän lisäksi tuli -hermostuttavia riitoja salaisten yhtiömiesten kanssa yrityksessä. Nämä -eivät tahtoneet, että Babbittilla ja Thompsonilla olisi yrityksessä -muuta osaa kuin välittäjän. Babbitt oli suunnilleen samaa mieltä. -»Liikemoraali, näetkös — välittäjän on pysyttävä ammatissaan eikä -suostuttava olemaan ostajana», sanoi hän Thompsonille. - -»Moraali, moskaa! Luuletko sinä, että minä aion antaa tuon tekopyhän -lahjuskoplan viedä koko limpun antamatta palaakaan meille?» selitti -vanha Henry. - -»Minä en missään tapauksessa halua tehdä sitä. Se on petosta!» - -»Eikä ole. Se on kaksinkertaista petosta. Yleisö tässä petetään. No, -nyt kun olemme olleet moraalisia ja selvittäneet sen puolen asiaa, on -kysymys, mistä voisimme saada pari lanttia lainaksi ostaaksemme osan -maata itse kaikessa salaisuudessa. Me emme voi mennä omaan pankkiimme -tässä asiassa. Se voisi tulla tietoon.» - -»Minähän voisin käydä ukko Eathornen luona. Hän on vaiti kuin hauta.» - -»Se on oikea mies.» - -Eathorne oli kernaasti valmis, sanoi hän, »ottamaan luonteen -vakuudeksi», antamaan Babbittille lainan ja katsomaan, että -sitä ei merkitty pankkikirjoihin. Näin tapahtui, että osa niitä -etuosto-oikeuksia, jotka Babbitt ja Thompson hankkivat, koski tontteja, -jotka he itse omistivat, vaikka omaisuus ei ollut huudatettu heidän -nimiinsä. - -Kesken tätä mainiota kauppaa, joka elvytti liiketoimintaa ja yleisön -luottamusta ja oli näytteenä kiinteistömarkkinain vilkastumisesta, -yllätti Babbittia huomio, että hänellä oli epärehellinen henkilö -palveluksessaan. - -Se oli Stan Graff, hänen »lentävänsä». - -Jo jonkin aikaa oli Graff aiheuttanut Babbittille huolta. Hän ei -pitänyt asiakkaille antamiaan lupauksia. Saadakseen talon vuokratuksi -hän saattoi luvata korjauksia, joihin omistaja ei ollut antanut -suostumustaan. Epäiltiin hänen tarinoivan kalustoja kalustettuihin -taloihin, joten vuokralainen muuttaessaan sai maksaa semmoisesta, jota -ei ollut olemassa, ja rahat pisti Graff omaan taskuunsa. Babbittin ei -ollut koskaan onnistunut saada todistuksia näihin epäluuloihin, ja -vaikka hän hiukan oli ajatellut erottaa Graffin, oli se aina jäänyt -tekemättä. - -Nyt työntyi eräs herra Babbittin yksityiseen huoneeseen, punaisena -naamaltaan ja läähättäen: »Minä nostan helvetillisen melun, ja jos ette -paneta kiinni sitä miestä, niin minä teen sen!» - -»Mikä — — — Rauhoittukaa, herra! Mistä on kysymys?» - -»Mistäkö kysymys! Joo, nähkääs — —» - -»Istukaa ja puhukaa tyynesti. Tuo äänihän kuuluu läpi koko talon!» - -»Tuo mies, se Graff, joka on teillä, vuokrasi minulle talon. Minä olin -täällä eilen ja allekirjoitin kontrahdin asianmukaisesti, ja hänen piti -hankkia omistajan allekirjoitus ja lähettää minulle kontrahdit postissa -eilen illalla. Ja niin hän teki. Tänä aamuna tulen aamiaiselle, ja -palvelija kertoo, että eräs mies oli tullut heti aamupostin jälkeen ja -sanonut tahtovansa erään kuoren, joka oli pantu postiin erehdyksestä, -suuren pitkulaisen kuoren, jonka toisessa ylänurkassa oli ’Babbitt -Thompson'. Semmoinen löytyi, ja hän antoi sen miehelle. Hän kuvasi -miehen minulle, ja se oli Graff. Minä soitin hänelle, ja hän, -pässinpää, tunnusti. Hän sanoi saaneensa myöhemmin, kun kontrahti oli -allekirjoitettu, edullisemman tarjouksen joltakin muulta ja tahtoneensa -saada minun kontrahtini takaisin. Mitä te nyt aiotte tehdä?» - -»Nimenne, herra — —?» - -»William Varney — W. K. Varney.» - -»Aivan niin, se oli Garrisonin talo.» Babbitt soitti. Kun miss McGoun -tuli sisään, kysyi hän: »Onko Graff mennyt ulos?» - -»On.» - -»Tehkää hyvin ja katsokaa hänen pulpetistaan, onko siellä mr. Varneylle -kirjoitettua kontrahtia, joka koskee Garrisonin taloa.» Varneylle: -»Minä en saata sanoa, kuinka pahoillani olen, että tämmöistä on -tapahtunut. Minunhan ei tarvitse sanoakaan, että erotan Graffin samassa -silmänräpäyksessä kun hän tulee. Ja tietysti on teidän kontrahtinne -voimassa. Mutta minä haluan tehdä vielä muuta. Minä sanon omistajalle, -että hänen ei tarvitse maksaa meidän välityspalkkiotamme, vaan hän saa -vähentää sen teidän vuokrastanne. Joo, joo! Vakavasti! Minä haluan -sitä. Vilpittömästi sanoen pahoittaa tämä asia mieltäni tavattomasti. -Minä olen kyllä aina ollut käytännöllinen liikemies. Arvattavasti olen -runoillut yhden ja toisen historian aikanani, kun tarve on vaatinut — — -Tiedättehän — joskus täytyy voidella aika tavalla, voidakseen vaikuttaa -tyhmyreihin. Mutta tämä on ensimmäinen kerta, jolloin minun täytyy -syyttää ketään henkilökunnastani sen suuremmasta epärehellisyydestä -kuin että on näpistelty vähän postimerkkejä. Ihan vilpittömästi, minä -olisin pahoillani, jos meillä tästä jutusta olisi mitään ansiota. Niin -että saanhan tosiaan luovuttaa välityspalkkion teille? Hyvä!» - - -2. - -Hän käveli läpi helmikuunkylmän kaupungin, missä kuorma-autot -pärskyttivät syrjään lumisohjoa ja taivas oli tumma tummien -kattoreunustain yllä. Hän tuli onnettomana takaisin. Hän, joka -kunnioitti lakia, oli rikkonut sitä salaamalla rikoksen postilakeja -vastaan. Mutta hän ei voinut sietää, että Graff joutuisi vankilaan -ja hänen vaimonsa kärsimään. Sen pahempi täytyi hänen erottaa Graff, -ja se oli se puoli konttorityöstä, jota hän pelkäsi. Hän piti paljon -ihmisistä, hän toivoi niin heidän pitävän hänestä, ettei saattanut -loukata heitä. - -Miss McGoun tuli sisään ja kuiskasi, jännitettynä odottaen jotakin -erikoista: »Nyt hän on täällä.» - -»Mr. Graffko? Pyytäkää häntä tulemaan tänne.» - -Hän koetti tehdä itsensä leveäksi ja tyyneksi tuolillaan ja pitää -silmiään ilmeettöminä. Graff tuli sisään — viidenneljättävuotias, -pulska, silmälasipäinen ja teikariviiksinen mies. - -»Te halusitte puhua kanssani?» sanoi Graff. - -»Aivan niin. Istukaa, olkaa hyvä!» - -Graff jäi seisomaan ja sanoi nyrpeästi: »Se nauta Varney on kai ollut -täällä. Saanko selittää, miten asia on? Hän on kamala kitupiikki, joka -nuljuu joka senttiä ja valehteli minulle suorastaan, kuinka paljon -vuokraa hän pystyisi maksamaan. Sen sain selville heti, kun olimme -allekirjoittaneet kontrahdin. Ja sitten tuli toinen mies, joka teki -paremman tarjouksen talosta, ja minä katsoin velvollisuudeksi firmaa -kohtaan päästä irti Varneysta ja olin niin levoton, että livistin -sinne ja otin takaisin kontrahdin. Kunniasanallani, mr. Babbitt, minun -tarkoitukseni ei ollut tehdä mitään eperehellistä! Minä halusin vain, -että firma saisi niin suuren välitysp — —» - -»Odottakaa vähän, Stan! Kaikki tuo voi olla totta, mutta minulla on -ollut koko joukko muistuttamista teitä vastaan viime aikoina. Oletan -kyllä, että teidän tarkoituksenne ei milloinkaan ole ollut tehdä mitään -väärää, ja minä uskon, että kun vain saatte kunnollisen läksytyksen, -joka teitä vähän ravistaa, niin teistä voi kyllä tulla ensiluokkainen -välittäjä vielä. Mutta minä en käsitä, kuinka voisin pitää teitä enää -täällä.» - -Graff nojasi kirjekaappiin, pisti kädet taskuihinsa ja nauroi. »Vai -ajetaan minut ulos! Rakas vanha kaukonäköisyys ja moraali, minä olen -perin mielissäni! Mutta älkää ikinä luulko, että selviydytte minusta -millään farisealaisilla tekopyhyyslumeilla. Tosin olen käyttänyt -karkeita keinoja — joskus — mutta kuinkapa olisin voinut sitä välttää -tässä konttorissa?» - -»Mutta, Herra Jumala, nuori mies — — —» - -»Vaiti vain! Pitäkää luontonne kurissa älkääkä huutako, sillä -jokikinen ulkokonttorissa kuulee puheenne. He kuuntelevat sitäpaitsi -koko ajan. Babbitt, vanha ystävä, te olette ensi sijassa petturi -ja toisessa saakelinmoinen saituri. Jos olisitte maksanut minulle -kunnollisen palkan, niin ei minun olisi ollut pakko varastaa lantteja -sokealta, jotta vaimoni ei tarvitsisi nähdä nälkää. Me olemme olleet -naimisissa vain viisi kuukautta, ja hän on paras tyttö mitä on, -ja sitten te pakotatte meidät elämään täydellisessä kurjuudessa -koko ajan, senkin kirottu keljuilija, jotta voisitte koota rahoja -kelvottomalle pojallenne ja typerälle tyttärellenne! Ei, odottakaa! -Teidän on, jumaliste, nielaistava se, muuten minä huudan, että koko -konttori kuulee. Ja epärehellinen — — Kuulkaa, jos minä puhuisin -yleiselle syyttäjälle, mitä tiedän siitä etuoikeuksien varastamisesta -viime raitiotiekaupassa, niin pantaisiin sekä teidät että minut -vankeuteen, yhdessä erinäisten muiden, hyvien, rehellisten, hurskaiden, -arvossapidettyjen raitiovekkulien kanssa.» - -»No, nyt näyttää siltä kuin alkaisimme tulla asiaan, Stan. - -»Tuo raitiokauppa — — Siinä ei ollut mitään epärehellistä. - -»Ainoa mahdollisuus aikaansaada edistystä on, että ihmiset, joilla on -suuria varoja, toimivat; ja heidän täytyy saada palkintonsa — —» - -»Älkää, Jumalan nimessä, istuko siinä saarnaamassa minulle! Mikäli -ymmärrän, olen erotettu. Ali right! Se on hyvä minulle. Ja jos huomaan -teidän puhuvan pahaa minusta jollekin toiselle firmalle, niin kerin -itsestäni ulos kaikki, mitä tiedän teistä ja Henry T:stä ja niistä -pienistä, sameista, katalista afääreistä, joita te teollisuuden kätyrit -nuuskitte suuremmille ja ovelammille lurjuksille, ja silloin ajetaan -teidät ulos kaupungista. Ja minä — — te olette oikeassa, Babbitt, minä -olen koukkuillut, mutta nyt aion kulkea suoria teitä, ja ensimmäinen -askel on, että hankin itselleni toimen konttorissa, jonka isäntä ei -puhu ihanteista. Menköön asianne helvettiin, vanha ystävä, niin että -saatte heittää koko touhunne rikkatynnyriin!» - -Babbitt istui pitkän aikaa, milloin raivoten: »Minä annan vangita -hänet!» milloin miettien: »Olisikohan — — — Ei, minä en ole koskaan -tehnyt mitään, mikä ei ole ollut välttämätöntä edistyksen pyörän -liikkeelläpitämiseksi.» - -Seuraavana päivänä hän otti Graffin seuraajaksi Fritz Weilingerin, -joka oli hänen vaarallisimman kilpailijansa East Siden Huvila- -ja Asuntoyhtiön myyntiagentti, siten samalla kertaa suututtaen -kilpailijaansa ja hankkien itselleen erinomaisen asiamiehen. Nuori -Fritz oli kaunistukkainen, hilpeä, tennistä pelaava nuorukainen. Hän -teki konttorin miellyttäväksi asiakkaille. Babbitt katsoi hänet miltei -kuin pojakseen ja sai hänestä paljon iloa. - - -3. - -Eräs hylätty kilpa-ajorata Chicagon laidassa, erinomainen paikka -tehtaille, oli myytävänä, ja Jake Offutt pyysi Babbittia hieromaan -kauppaa hänen laskuunsa. Rasittava työ raitiokaupassa ja Stanley -Graffin tuottama pettymys olivat tehneet Babbittin niin hermostuneeksi, -että hänen oli vaikea istua alallaan pulpetin ääressä ja keskittää -ajatuksiansa. Hän teki seuraavan ehdotuksen perheelleen: »Kuulkaahan -te! Tiedättekö, kuka matkustaa Chicagoon pariksi päiväksi — vain -lauantaiksi ja sunnuntaiksi; niin ei mene hukkaan kuin yksi koulupäivä -— tiedättekö kuka saattaa kuuluisaa liikelähettilästä George F. -Babbittia? Mr. Theodore Roosevelt Babbitt!» - -»Hurraa!» huusi Ted. »Saahan nähdä, eivätkö Babbittin herrat käännä -nurin sitä pientä kaupunkipahasta!» - -Ja perheilmasta kerta päästyään olivat nämä kaksi toveruksia. Ted -oli nuori vain yrityksissään vaikuttaa aikuiselta, ja nähtävästi -ainoastaan kiinteistöasiain yksityiskohdissa ja poliittisissa -fraaseissa oli Babbittilla laajemmat ja kypsemmät tiedot. Kun muut -neropatit Pullman-vaunun tupakkaosastossa olivat jättäneet heidät -kahden, ei Babbittin ääni palautunut siihen leikkisään ja muutenkin -loukkaavaan sävyyn, jota käytetään lapsia kohtaan, vaan jatkoi valtavaa -ja yksitoikkoista pauhuansa, ja Ted koetti jäljitellä sitä kimakalla -tenorillaan. - -»Peijakas, Papps, annoithan aikamoisesti nenälle sitä miesparkaa, joka -pyrki puhumaan Kansainliitosta!» - -»Niin, sehän se on useimpien semmoisten juippien vikana, etteivät -tiedä, mistä puhuvat. Ne eivät pysy tosiasioissa — — Mitä pidät Ken -Escottista?» - -»No, sen voin kyllä sanoa sinulle, pappa. Ken on kunnon poika, ei -mitään erikoisia vikoja miehessä, paitsi että hän polttaa liian paljon. -Mutta tylsä, Herra Jumala! Jos emme kannusta häntä, ei se pölkkypää -kosi ikinä. Ja Rona ei ole rahtuakaan parempi. Tylsä.» - -»Joo, sinä olet oikeassa. Tylsiä. Ei kummassakaan ole meidän -vauhtiamme.» - -»Ei, kyllä ne on tylsiä. Minä en käsitä, kuinka Rona on joutunut meidän -perheeseemme. Sinä olit varmaan aika vekkuli nuorena, pappa?» - -»Kohtalainen. En minä ainakaan ollut tylsä.» - -»Et, varmasti et. Ei suinkaan ollut montakaan koirankuria, jonka sinä -olisit laiminlyönyt.» - -»Ei, kun minä olin tyttöjen seurassa, niin en minä juuri koko aikaa -puhunut lakosta trikooteollisuuden alalla.» - -He nauroivat yhdessä ja sytyttivät sikarinsa. - -»Mitä me niille tehdään?» - -»En tiedä. Joskus tekisi mieleni ottaa Ken syrjään, antaa hänelle pieni -puusti ja sanoa: 'Kuule nyt, hyvä veli, aiotko sinä mennä naimisiin -Ronan kanssa vai aiotko sinä puhua hänet kuoliaaksi? Sinä olet kohta -kolmikymmenvuotias etkä ansaitse enempää kuin kaksikymmentä tai -viisikolmatta viikossa. Milloin aiot näyttää hiukan vastuuntunnetta ja -hankkia lisäystä? Jos George F. tai minä voimme jossakin sinua auttaa, -niin sano, mutta pane vauhtia itseesi!'» - -»No niin, ei olisi ehkä hullummaksi, jos sinä tai minä puhuisimme hänen -kanssaan, paitsi että hän ei kyllä sitä ymmärtäisi. Hän on semmoinen -korkealentoinen kaveri, hän ei osaa mennä suoraan asiaan, panna kortit -pöytään ja puhua suunsa puhtaaksi, niinkuin sinä ja minä.» - -»Joo, hän on tosiaan korkealentoinen kaveri.» - -»Ne ovat samanlaisia kaikki.» - -»Niin totisesti ovat.» - -He huokasivat ja olivat vaiti, miettiväisiä ja onnellisia. - -Konduktööri tuli sisään. Hän oli kerran ollut Babbittin konttorissa -tiedustelemassa erästä huoneistoa. »Hyvää päivää, Mr. Babbitt. Oletteko -matkalla Chicagoon? Se on varmaan teidän poikanne, tämä?» - -»Niin on, se on poikani Ted.» - -»Ihanko todella. Ja minä kun luulin, että te olitte ihan nuori vielä -itse, ei päivääkään yli neljänkymmenen. Ja teillä onkin jo noin pitkä -poika!» - -»Neljänkymmenen! Rakas ystävä, minä en enää ikinä tule viidenviidettä -vanhaksi.» - -»Onko mahdollista. Sitä en olisi uskonut?» - -»Niinpä niin, siinä sitä tulee itsensä ilmiantaneeksi, kun kuljeksii -tuommoisen nuoren kotkan kanssa kuin Ted.» - -»Joo, niin se kyllä on.» Tedille: »Te opiskelette kai jo yliopistossa?» - -Ted vastasi arvokkaasti: »En, vasta syksyllä. Minä tarkastelen nykyään -eri tiedekuntia.» - -Kun konduktööri jatkoi kiertoansa hyväntuulisesti jutellen, paksut -kellonperät vatsalla killuen, keskustelivat Babbitt ja Ted vakavasti -yliopistosta. He tulivat Chicagoon myöhään illalla ja nauttivat -myöhäänmakaamisesta: »Helkkarin hauskaa, kun ei tarvitse nousta -ja mennä alas aamiaiselle, mitä?» He asuivat vaatimattomassa -Eden-hotellissa, Zenithin liikemiehet kun aina asuivat Edenissä, mutta -he söivät päivällistä Regent hotellin Peilisalissa. Babbitt tilasi -äyriäisiä viinikastikkeen kera, suuren pihvin ja valtavan annoksen -perunamuhennosta, kaksi kuppia kahvia, omenatorttuja ja jäätelöä -kummallekin, ja Ted söi vielä ylimääräisen annoksen lihapiirakoita. - -»Se oli hyvää, tämä! Eri etevää!» sanoi Ted ihaillen. - -»Niin, kuule! Pidä sinä vain kiinni minusta, ukkeli, niin hyvin käy.» - -He menivät erääseen operettiin ja kyhnäsivät toisiaan kylkeen -avioliitto- ja kieltolakipilojen kohdalla, ja tuntiessaan itsensä ensi -kertaa vapaaksi siitä ujoudesta, joka rakentaa muurin isän ja pojan -välille, naureskeli Ted riemastuksissaan: »Pappa, oletko sinä kuullut -jutun tuomarista ja kolmesta modistista?» - -Tedin matkustettua takaisin Zenithiin Babbitt tunsi itsensä -yksinäiseksi. Kun hän koetti aikaansaada sovittelua Offuttin ja -erinäisten Milwaukeesta tulleiden liikemiesten välillä, jotka niinikään -ostelivat kilpa-ajorataa, meni suurin osa hänen aikaansa istumiseen -puhelimen ääressä. Hän istui sängynlaidalla, siirrettävä puhelin -sylissä ja kysyi väsyneenä: »Eikö mr. Sagen ole tullut vielä? Eikö hän -jättänyt mitään sanaa minulle? All right. Minä odotan puhelimessa.» -Siinä hän istui ja tuijotti erääseen seinäpaperin kuvioon ja -ajatteli, että se muistutti kenkää, kyllästyneenä ainakin kymmenettä -kertaa tekemäänsä keksintöön, että se muistutti kenkää. Hän sytytti -paperossin. Sidottuna puhelimeen, ilman tuhkakuppia ulottuvillaan, -hän istui miettien, mihin panisi palavan pätkän, ja teki epätoivoisen -yrityksen nakatessaan sen kaakeliseinäiseen kylpyhuoneeseen. Vihdoin -hän sai vastauksen puhelimessa: »Jaa, ei mitään sanaa minulle? All -right. Minä soitan uudelleen.» - -Eräänä iltapäivänä hän kuljeskeli pitkin ränstyneitä katuja, joista ei -ohut kuullut koskaan puhuttavan, katuja, joiden varrella oli pieniä -vuokrakasarmeja ja kahdenperheentaloja ja hylättyjä hökkeleitä. -Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut mitään tekemistä eikä mitään, -mitä olisi halunnut tehdä, Hän oli kaamean yksinäinen illalla -syödessään päivällistä Regent-hotellissa. Hän istui jälkeenpäin -seurusteluhuoneessa eräässä Saksi-Koburgin vaakunalla koristetussa -nojatuolissa, sytytti sikarin ja katseli ympärilleen, eikö tapaisi -ketään, joka voisi pelastaa hänet ikävystymisestä. Hänen viereisessään -(Liettuan vaakunalla koristetussa) nojatuolissa istui tutunnäköinen -mies, jolla oli punakka naama, ulkonevat silmät ja alaspäiset viikset. -Hän näytti ystävälliseltä ja vähäpätöiseltä ja yhtä yksinäiseltä kuin -Babbitt itse. Hänellä oli twiidikangaspuku yllään ja kaulassa huonosti -sidottu oranssinkeltainen kravatti. - -Babbittin päässä välähti kuin raketti. Alakuloinen muukalainen oli Sir -Gerald Doak. - -Vaistomaisesti nousi Babbitt sanoen: »Hyvää iltaa, Sir Gerald! Te -muistatte ehkä, että tapasimme toisemme Zenithissä Charley McKelveyn -luona? Babbitt on minun nimeni — kiinteimistöjä.» - -»Oo, hyvää iltaa». Sir Gerald ojensi hänelle velton kätensä. - -Babbitt seisoi siinä nolona miettien, miten peräytyä, ja sanoi: »Teillä -on kai ollut ihana matka Zenithistä lähdettyänne.» - -»On. British Columbia ja Kalifornia ja niinpoispäin», sanoi toinen -epävarmalla äänellä ja katseli Babbittia elottomin silmin. - -»Minkälainen oli liiketilanne British Columbiassa? Tai ehkäpä ette -tutkineet sitä? Luontoa ja urheilua ja sensemmoista?» - -»Luontoko? Suurenmoinen. Mutta liiketilanne — — — Tiedättekö, mr. -Babbitt, niillä on melkein yhtä paljon työttömyyttä kuin meillä.» Sir -Gerald puhui nyt vilkkaasti. - -»Vai niin? Liikennetilanne ei ole hemmetin hyvä, mitä?» - -»Ei, se ei ollut semmoinen kuin olin toivonut.» - -»Ei niin hyvä, mitä?» - -»Ei — ei ihan niin hyvä.» - -»Se oli saakelin ikävää. Niin — — — Te istutte kai odottamassa jotakin, -joka tulee noutamaan teitä joihinkin suuriin kekkereihin, Sir Gerald?» - -»Kekkereihin? Ahaa, kekkereihin. En, toden sanoakseni istuin juuri ja -ajattelin, mitä hittoa tekisin tänä iltana. Minä en tunne Chicagossa -kissaakaan. Ette te sattumalta tiedä jotakin hyvää teatteria tässä -kaupungissa?» - -»Hyvää? Joo, suuri ooppera on nyt auki! Siitä kai pitäisitte.» - -»Mitä? Minä olen ollut oopperassa kerran Lontoossa. Semmoinen -Covent-Garden-näytös. Inhoittavaa! Ei, minä ajattelin, mahtaisiko -täällä saada nähdä hyvää filmiä — — bioa.» - -Babbitt istahti, keinui tuolillaan ja huusi: »Bioa! Ah, Sir Gerald, -ja minä kun tietysti luulin, että kokonainen maailma naisia oli -odottamassa viedäkseen teidät johonkin iltamaan —» - -»Herra hyvin varjelkoon!» - -»— mutta jos ei ole, niin mitä sanotte, jos te ja minä menisimme -eläviin kuviin? Granthamissa on maanmehevä filmi: Bill Hart eräässä -rosvonäytelmässä.» - -»Kiinni on! Odottakaa vain, kun noudan päällysnuttuni.» - -Paisuen suuruutta, hiukan levottomana, että Nottinghamin aatelinen -oikku ehkä jättää hänet yksin johonkin kadunkulmaan, marssi Babbitt -ylpeänä Sir Gerald Doakin rinnalla eläviin kuviin ja istui hänen -vieressään mykkänä autuudesta, koettaen olla ilmaisematta liikaa -innostusta, jottei ylimys halveksisi hänen osoittamaansa ihailua -kuusipiippuisille revolvereille ja nuorille hevosille. Kun näytös oli -lopussa, sanoi Sir Gerald: »Kerrassaan etevä filmi. Olitte sangen -siivo, kun otitte minut mukaanne. Minulla ei ole ollut näin hauskaa -moneen viikkoon. Ne peevelin emännät — — — niiltä ei vain ihminen pääse -milloinkaan eläviin kuviin.» - -»Kas piru, mitä puhutte!» Babbittin puhe oli kadottanut kaiken sen -tahdikkaan hienostuksen ja elegantin nenä-äänen, jolla hän sitä oli -komistanut, ja tullut sydämelliseksi ja luonnolliseksi. »Olen kovin -hyvilläni, että piditte siitä, Sir Gerald.» - -He pujoittautuivat ohi lihavien naisten polvien ulos käytävään, he -seisoivat vaatehuoneessa nostellen käsiään pannessaan päällysnuttuja -ylleen. Babbitt ehdotti, »Mitä sanotte, jos syötäisiin hiukan? Minä -tiedän paikan, missä voisimme saada aika hyvän herkkupalan, ja ehkäpä -onnistuisi taikoa esiin pieni drinkki — tuota noin, jos te yleensä -koskaan koskette semmoiseen?» - -»Josko! Mutta miksette tule minun huoneeseeni? Minulla on vähän -skottilaista — ei lainkaan huonoa.» - -»No, enhän minä sentään henno juoda suuhuni teidän eväitänne. Se on -heikkarin herttaista teidän puoleltanne, mutta te ehkä sittenkin jo -mieluummin menisitte levolle.» - -Sir Gerald oli muuttunut. Hän oli harrasta pyytelyä. »Ei, kuulkaa, -minulla ei ole ollut näin hauskaa pitkään aikaan! On pitänyt pakosta -käydä kaikenlaisissa baaleissa. Ei ainoatakaan tilaisuutta puhua -liikeasioista ja semmoisesta. No, olkaa nyt kiltti ja tulkaa mukaan! -Tulettehan!» - -»No miksen tule? Mielelläni. Minä vain ajattelin, että te ehkä — — -Totisesti, tekeehän hyvää istua ja jutella asioita, kun on juossut -tansseissa ja naamiaisissa ja juhlissa ja sensemmoisissa seuramoskissa. -Samaa minä tunnen usein Zenithissä. Joo uskokaa pois, minä tulen.» - -»No, sepä saakelin hauskaa.» He kulkivat säteilevinä katua eteenpäin. -»Kuulkaa nyt, ystäväni, voitteko sanoa minulle, pitävätkö ne aina samaa -mieletöntä menoa seuraelämässä Amerikan kaupungeissa? Ja ainako pannaan -toimeen semmoisia uhkasuuria kutsuja?» - -»Mitäs, älkää nyt joutavia! Perhana, te joka käytte hovitanssiaisissa -ja vastaanotoissa ja kaikessa — —» - -»Ei, oikein tosissa! Äiti ja minä — Lady Doak, tarkoitan — me pelaamme -tavallisesti pelin besikkiä ja menemme maata kello kymmeneltä. Varjele, -minä en kestäisi teidän hirveää vauhtianne. Ja keskustelu sitten! -Teidän amerikkalaiset naisenne tietävät niin paljon — kulttuurista ja -semmoisesta. Sekin mrs. McKelvey — — — teidän ystävänne — — —» - -»Niin, Lucille. Kunnon tyttö!» - -» — — — hän kysyi minulta, mistä taidekokoelmasta pidin eniten -Florensissa. Vai oliko se Firenzessä? Joka en koko elämässäni ole -ollut Italiassa! Ja prerafaeliiteista. Pidinkö minä prerafaeliiteista? -Tiedättekö te, mitä prerafaeliitti on?» - -»Jaa minä? En, siitä voin mennä vaikka valalle! Mutta sen minä tiedän, -mitä kassarabatti on.» - -»Hm! No sen minäkin tiedän, piru vie! Mutta prerafaeliitit!» - -»Hyi peijakas! Prerafaeliitit!» - -He nauroivat niin, että raikui kuin propagaattorilunchissa. - -Sir Geraldin huone oli, lukuunottamatta hänen tukevia englantilaisia -matkalaukkujaan, hyvin samanlainen kuin George F. Babbittin huone; ja -ihan Babbittin tavalla hän otti esiin valtavan whiskypullon, näytti -ylpeältä ja anteliaalta ja nauroi: »Sanokaa seis!» - -Kolmannen groggin jälkeen huudahti Sir Gerald: »Mistä te amerikkalaiset -olette saaneet päähänne, että sellaiset kirjallisuusniekat kuin -Bertrand Shaw ja se se Wells edustavat meitä? Oikea liike-Englanti, me -pidämme noita herroja kavaltajina. Molemmilla mailla, niin meillä kuin -teillä, on elostava vanha aristokratiamme — tarkoitan kartanonherroja -ja jahtipomoja ja sensemmoisia — ja kummallakin meillä on kurjat -työläisjohtajamme, mutta meillä on molemmilla selkärankana voimakkaita -liikemiehiä, jotka pitävät pystyssä koko hökötyksen.» - -»Joo, niin on! Oikeauskoisten liikemiesten malja!» - -»Terve! Siispä meikäläisten, meidän mallisten miesten malja!» - -Neljännen groggin jälkeen kysyi Sir Gerald nöyrästi: »Mikä on teidän -käsityksenne sijoituksista Pohjois-Dakotaan?» mutta vasta viidennen -jälkeen alkoi Babbitt kutsua häntä Jerryksi, ja Sir Gerald sanoi: -»Sanokaa, suotteko anteeksi, jos minä riisun kenkäni?» ja hän ojensi -hekumallisesti aateliset jalkansa, väsyneet, kuumat, paisuneet -jalkaparkansa sängylle. - -Kuudennen jälkeen nousi Babbitt epävakaisena. »No, kyllä minun nyt -täytyy luovia poispäin. Jerry, sinä olet sentään kunnon kaveri! -Toivoisinpa totisesti, että olisi tavattu enemmän Zenithissä. Mutta -kuule. Etkö voi tulla takaisin ja asua minun luonani vähän aikaa?» - -»Ei käy, oikein on paha mieleni — — — täytyy matkustaa New Yorkiin -huomenna. Onpa oikein paha mieleni, hyvä veli. Minulla ei ole ollut -näin hauskaa iltaa, sitten kun tulin Valtoihin. Oikeata puhetta. -Ei lainkaan sitä salonkisiirappia. En olisi ikinä huolinut tätä -perhanan titteliä — ja sitä en totisesti saanut ilman edestä -— jos olisin tiennyt, että minun olisi pakko puhella naisten -kanssa prerafaeliiteista ja polosta. Hyvä se on sentään olemassa -Nottinghamissa; pormestari oli pirun kiukkuinen, kun minä sen sain; ja -tietenkin tykkää muijani siitä kovin hyvää. Mutta kukaan ei sano minua -enää 'Jerryksi' — —» - -Hän melkein itki. »— — — eikä kukaan Valtioissa ole kohdellut minua -ystävän tavoin ennenkuin tänä iltana! Hyvästi, kunnon veli, hyvästi! -Tuhansia kiitoksia!» - -»Ei kestä, Jerry! Mutta muista, että milloin hyvänsä tulet Zenithiin, -on meidän ovemme sinulle avoinna.» - -»Äläkä sinä unohda, veikko, että jos joskus tulet Nottinghamiin, -niin otamme äiti ja minä sinut vastaan riemumielin. Minä puhun -nottinghamilaisille sinun aatteistasi, kaukonäköisyydestä ja -oikeauskoisista liikemiehistä — ensi Rotarykerhon-lunchilla.» - - -4. - -Babbitt makasi sängyssään hotellissa ja kuvitteli mielessään, kuinka -häneltä Atleettikerhossa kysyttäisiin: »Millaista oli Chigacossa?» ja -kuinka hän vastaisi: »Tuossahan meni; minä olin aika paljon yksissä -Sir Gerald Doakin kanssa», ja kuinka hän kohtaisi Lucille McKelveyn ja -nuhtelisi tätä: »Te olette kyllä hyvä, mrs. Mac, kun vain lakkaatte -yrittämästä vaikuttaa korkealentoiselta. Niin juuri Gerald Doak sanoi -minulle Chicagossa — juujuu, Jerry on minun vanha ystäväni — vaimoni ja -minä aiomme piipahtaa Englantiin tervehtimään Jerryä hänen linnassaan -ensi vuonna — — — ja hän sanoi minulle: 'Georgie, Lucille on minulle -kovasti mieleen, mutta sinun ja minun, veli, pitäisi koettaa ottaa pois -hänestä nuo teikarimaiset, narrinylväät eleet, joita hän on omaksunut.» - -Mutta illalla tapahtui semmoista, mikä teki hänen ylpeytensä tyhjäksi. - - -5. - -Regenthotellin sikarikioskin luona hän joutui puheisiin erään -pianoagentin kanssa, ja he söivät päivällistä yhdessä. Babbitt oli -ylitsevuotavaisen täynnä hyväntahtoisuutta ja hyvinvointia. Hän nautti -ruokasalin komeudesta: kruunuista, brokadiverhoista, kullatulla -seinälaudoituksella loistavista Ranskan kuningasten kuvista. Hän nautti -katsellessaan ihmisiä: kauniita naisia, pulskia, vakaita miehiä, »jotka -osasivat rahan käyttelyn taidon.» - -Hän veti henkeänsä. Hän tuijotti ja kääntyi ympäri ja tuijotti -taas. Kolmea pöytää kauempana, erään naisen seurassa, joka näytti -epäilyttävältä, ujolta ja kuihtuneelta, istui Paul Riesling, ja Paul -oli virallisesti Akronissa myymässä kattohuopaa. Nainen istui ja -taputti hänen kättään, loi häneen kaihoisia silmäyksiä ja hymyili. -Babbitt tunsi tavanneensa jotakin sotkuista ja vaarallista. Paul -puhui huoliansa kertovan miehen haltioituneella innolla. Hän keskitti -katseensa naisen haalistuneihin silmiin. Kerran hän tarttui tämän -käteen, ja kerran hän suipisti, muista vieraista välittämättä, huulensa -suudelmaan. Babbittilla oli niin suuri halu mennä Paulin luo, että hän -huomasi lihaksensa jännittyvän ja hartioittensa liikahtavan, mutta hän -tunsi epätoivoisena, että täytyi olla diplomaattinen, ja vasta kun näki -Paulin maksavan laskunsa, sanoi hän nopeasti pianoagentille: »Peijakas -— — tuollahan on eräs ystäväni — — anteeksi, silmänräpäys — — minä vain -tervehdin häntä hiukan.» - -Hän kosketti Paulin olkaa ja huudahti: »Kas sinua, milloin sinä tulit -kaupunkiin?» - -Paul katsoi häntä tuimasti silmiin, ja hänen kasvonsa kovenivat: -»Terve, George! Minä luulin sinun palanneen Zenithiin.» Hän ei -esitellyt seuralaistansa. Babbitt vilkaisi naiseen salavihkaa. Se oli -passiivisen flirttimäinen, kahden- tai kolmenviidettä ikäinen nainen, -jolla oli veltot, kauniit kasvot ja kauhea, kukilla koristettu hattu. -Hän oli perusteellisesti, mutta huonosti maalattu. - -»Missä sinä asut, Paulibus?» - -Nainen kääntyi pois, haukotteli ja tarkasteli kynsiään. Hän tuntui -olevan tottunut siihen, ettei häntä esitelty. - -Paul vastasi äreästi: »Campbell Innissä, Etelässä.» - -»Yksinkö?» Se tuntui ärsyttävältä. - -»Niin, paha kyllä!» Raivoisana kääntyi Paul naisen puoleen ja hymyili -niin herttaisesti, että se koski Babbittiin. »May! Saanko esittää -sinut. Mrs. Arnold, tämä on eräs vanha — —tuttavani, George Babbitt.» - -»Hauskaa tutustua», murisi Babbitt, ja nainen sipisi: »Oo, minusta on -niin hauskaa tavata mr. Rieslingin ystäviä.» - -Babbitt kysyi: »Palaatko sinne myöhemmin illalla, Paul? Minä piipahdan -sinua tervehtimään.» - -»En, ja tuota — — Olisi kai parempi, jos söisimme huomenna lunchin -yhdessä.» - -»Ali right, mutta minä haluan tavata sinua tänä iltana myöskin. Minä -ajan hotelliisi ja odotan sinua.» - - - - -KAHDESKYMMENES LUKU. - - -1. - -Hän istui ja poltteli pianoagentin kanssa ja koetti karkoittaa -ajatuksiansa jokapäiväisellä lörpöttelyllä. Hän tuli pinnalta yhä -ystävällisemmäksi ja tuttavallisemmaksi, mitä huolestuneemmaksi ja -epävarmemmaksi hän tunsi itsensä. Hän oli vakuutettu, että Paul -oli Chicagossa Zillan tietämättä ja suoritti tekoja, jotka eivät -suinkaan olleet moraalisia ja turvallisia. Kun agentti haukotellen -selitti, että hänen täytyi merkitä kirjaan tilauksensa, lähti -Babbitt hiljalleen hotellista. Mutta sitten hän ärjäisi »Campbell -Inn!» autonkuljettajalle. Hän istui hermostuneena liukkaalla -nahkapatjalla kylmähkössä puolihämärässä, jossa oli tomun, -hajuvesien ja turkkilaisten paperossien tuoksua. Hän ei kiinnittänyt -mitään huomiota lumiseen rantaan, pimeisiin kortteleihin ja äkkiä -ilmestyviin valoasäteileviin kadunkulmauksiin The Loopin eteläpuolen -tuntemattomissa seuduissa. - -Campbell Innin portieerihuone oli kova, kiiltävä, uusi; yöportieerin -oli vielä kovempi ja kiiltävämpi. »Jaha?» sanoi hän Babbittille. - -»Asuuko mr. Paul Riesling täällä?» - -»Asuu.» - -»Onko hän nyt kotona.» - -»Ei.» - -»Olkaa sitten hyvä ja antakaa minulle hänen avaimensa, niin minä jään -häntä odottamaan.» - -»Se ei kävele. Odottakaa täällä, jos teillä on hänelle asiaa.» Babbitt -oli puhunut sillä huomaavaisuudella, jota kaikki kunnonveljien piiriin -kuuluvat osoittivat portieereille. Nyt hän sanoi muristen: »Minä joudun -ehkä odottamaan kauan. Minä olen Rieslingin lanko. Minä haluan mennä -hänen huoneeseensa. Näytänkö minä varasrakkarilta.» - -Hänen äänensä oli matala ja äreä. Huomattavan kiireesti otti porttieeri -avaimen selitellen: »En minä sanonut teitä varasrakkariksi. Se on vain -hotellin sääntö. Mutta jos tahdotte — — —» - -Hississä Babbitt ihmetteli, miksi hän oikeastaan oli täällä. Miksei -Paul saisi syödä päivällistä kunniallisen aviovaimon kanssa? Miksi -hän oli valehdellut olevansa Paulin lanko? Hän oli käyttäytynyt kuin -kakara. Hänen piti pitää varansa ja karttaa sanomasta teatraalisia -tuhmuuksia Paulille. Istuuduttuaan hän koetti näyttää arvokkaalta ja -tyyneltä. Sitten hän ajatteli — — — Itsemurha. Hän oli tietämättänsä -sitä pelännyt. Paul oli juuri semmoinen mies, joka saattaisi olla -sellaiseen kykenevä. Hän on varmasti menettänyt terveen järkensä, -muutoin hän ei olisi voinut takertua tuohon — vanhaan haaskaan. - -Zillan! — Piru vieköön Zillan! Kuinka hartaasti Babbitt olisi halunnut -vääntää sen kirotun naisen niskat nurin! — Zillan oli luultavasti -lopulta onnistunut tehdä Paulista hullu. - -Itsemurha. Ulkona järvellä, kaukana rannikolle kasaantuneiden -jääröykkiöiden takana. Olisi kaamean kylmää hypätä veteen nyt. - -Tai kurkku poikki kylpyhuoneessa — — — - -Babbitt syöksyi Paulin kylpyhuoneeseen. Se oli tyhjä. Hän hymyili -heikosti. - -Hän sormeili kaulustaan, joka oli hänet tukahduttaa, katsoi -kelloaan, avasi ikkunan, tuijotti kadulle, katsoi kelloaan, koetti -lukea iltalehteä, joka oli piirongin lasipäällyställä, katsoi taas -kelloa. Kolme minuuttia oli kulunut siitä, kun hän oli katsonut sitä -ensimmäisen kerran. - -Ja hän odotti kolme tuntia. - -Hän istui liikkumattomana, palelevana, kun ovenripaa käännettiin. Paul -astui sisään, silmissään kova ilme. - -»Terve», sanoi Paul. »Oletko kauan odottanut?» - -»Vähän aikaa.» - -»No?» - -»Mitä no? Minun teki vain mieleni tulla kuulemaan, kuinka sinun -luonnisti Akronissa.» - -»Hyvin kyllä. Mitä se sinua liikuttaa?» - -»Älä helkkarissa, Paul, mistä sinä olet vihainen?» - -»Mitä sinä sekaannut minun asioihini?» - -»Mutta, Paul! Älä viitsi minua tuolla tavoin puhutella. Enhän minä -sekaannu mihinkään. Minusta oli vain niin hauska nähdä sinun vanha ruma -naamasi, että teki mieleni tulla sinua tervehtimään.» - -»Minä en aio sallia kenenkään nuuskia askeleitani ja koettaa minua -komennella. Minä olen saanut sitä lajia niin paljon kuin aion sietää.» - -»Mutta sitähän en, piru vie, minä — — —» - -»Minä en pitänyt siitä tavasta, millä sinä katsoit May Arnoldia, enkä -siitä äreästä äänestä, jolla sinä häntä puhuttelit.» - -»No, olkoon sitten! Jos kerran tahdot, että minä sekaannun sinun -asioihisi, niin minä sekaannun. Minä en tiedä, kuka sinun May Arnoldisi -on, mutta minä tiedän pirun hyvin, että sinä ja hän ette puhuneet -kattohuovasta ettekä myöskään viulunsoitosta! Ellei sinulla ole mitään -moraalista kunnioitusta itseäsi kohtaan, niin pitäisi sinun ainakin -tuntea sitä yhteiskunnallista asemaasi kohtaan... Mies matkustaa pitkiä -matkoja saadakseen istua tirkistelemässä jonkun naisen silmäparia kuin -kaihoava koulupoika! Minä voin ymmärtää, että voi horjahtaa, mutta minä -en aio suvaita, että mies, joka on ollut minun ystäväni niinkuin sinä -olet ollut, luisuu kaltevalle pinnalle, hiipii pois vaimonsa luota, -vaikkapa tämä olisikin niin toraisa kuin Zilla, ja lähtee heilumaan -helmojen perässä...» - -»Niin, sinä olet niin täydellinen pikku aviomies.» - -»Niin olen. Minä en ole naimisiin mentyäni koskaan katsonut kehenkään -muuhun naiseen kuin Myraan — —käytännöllisesti katsoen — — — enkä tule -sitä koskaan tekemään. Minä sanon sinulle, että epämoraalinen elämä -ei ole mistään kotoisin. Mitäs siitä hyödyt? Etkö sinä, poikaparka, -ymmärrä, että se tekee Zillan vieläkin mahdottomammaksi?» - -Väsyneenä niin henkisesti kuin ruumiillisestikin heitti Paul lumesta -märän vaippansa permannolle ja istui itse heiverälle rottinkituolille. -»Sinä olet vanha pässinpää etkä tiedä moraalista enempää kuin Tinka, -mutta olet sittenkin hyvä olemassa, Georgie. Sinä et vain voi ymmärtää, -että minä olen lopussa. Minä en jaksa enää sietää Zillan ulvontaa. Hän -on saanut päähänsä, että minä olen piru, ja — — Täydellinen inkvisitio. -Kidutus. Hän nauttii siitä. On kiintoista nähdä, kuinka kiukkuiseksi -hän voi minut saada. Ei minulla ole muuta neuvoa kuin etsiä jotakin -lohdutusta, mitä tahansa ja missä tahansa, taikka sitten tehdä jotakin -vielä äärettömän paljon pahempaa. Tämä mrs. Arnold, hän ei ole varsin -nuori, mutta hän on kunnon ihminen, joka ymmärtää, sillä hänellä on -ollut huolia itsellään.» - -»Niin kai, hän on tietenkin niitä kanoja, joiden miehet eivät heitä -ymmärrä!» - -»En tiedä. Ehkä niinkin. Hänen miehensä kaatui sodassa.» - -Babbitt nousi kankeasti, seisoi Paulin vieressä, taputti häntä olalle -ja ynähteli lempeitä, anteeksiantavaisia ääniä. - -»Kautta kunniani, George, hän on kunnon nainen ja hänen elämänsä on -ollut helvettiä. Me osaamme tosiaan virkistää toistemme mieltä oikein -hyvin. Me uskottelemme toisillemme olevamme maailman herttaisimman -hieno pari. Me kenties emme sitä usko, mutta tuntuu hyvältä, kun on -joku, jolle voi olla ihan avomielinen eikä tarvitse loputtomasti -selitellä ja todistella — — —» - -»Ettekö mene sitä pitemmälle?» - -»Miksei mennä? Jatka vain! Sano!» - -»No, eipä silti eikä sen puolesta — — — en nyt sano juuri sitäkään, -että hyväksyisin, mutta — — —» Ja puuskassa, joka sai hänet tuntemaan -itsensä suureksi ja jalomielisyyttä uhkuvaksi, hän virkkoi: »Se ei, -peeveli vieköön, kuulu minulle! Minä teen sinun puolestasi mitä -tahansa, jos on mitään tehtävää!» - -»Saattaa ehkä olla. Minä huomaan Zillan kirjeistä, jotka on lähetetty -tänne Akronista, että hänestä alkaa tuntua epäilyttävältä, kun viivyn -niin kauan poissa. Hän saattaisi totisesti antaa vakoilla minua ja -tulla Chicagoon ja sännätä johonkin ravintolaan ja huutaa syytöksensä -minua vastaan kaikkien ihmisten kuullen.» - -»Minä pidän huolen Zillasta. Minä syötän hänelle hienon historian, kun -palaan Zenithiin.» - -»Enpä tiedä — — — eiköhän sentään ole parasta, että annat olla. Sinä -olet kyllä hurjan hyvä, mutta minusta ei diplomatia ole sinun vahva -puolesi.» - -Babbitt näytti loukkaantuneelta, sitten suuttuneelta. »Minä tarkoitan -naisiin nähden! Sitä minä tarkoitan. Liikediplomatiassa saa hakea -toista, joka on sinua ovelampi, mutta minä tarkoitan vain naisiin -nähden. Zilla lörpöttelee tosin tuhmuuksia, mutta hän on aika ovela. -Hän nyppisi sinusta totuuden esiin silmänräpäyksessä.» - -»No, niinkuin tahdot, mutta — — » Babbitt oli vielä murheissaan, ettei -saanut olla sala-agenttina. Paul sanoi lohduttaen: - -»Sinä voisit tietenkin sanoa hänelle olleesi Akronissa ja tavanneesi -minut siellä.» - -»Tietysti! Eikö minun muka tarvitse matkustaa katsomaan sitä -sokerileipomotonttia Akronissa? Eikö? Eikö se ole hemmettiä, että -täytyy poiketa sinne matkalla, kun tekisi kovin mieli päästä jo suoraan -kotiin? On totisesti! Usko pois, että se on ihan hemmettiä!» - -»Mainiota! Mutta, laupias taivas, älä vain mene kaunistelemaan -historiaa. Kun miehet valehtelevat, koettavat he aina tehdä sitä liian -taiteellisesti, ja senvuoksi naiset alkavat epäillä, ja — — Otetaanko -drinkki, Georgie? Minulla on vähän giniä ja pisara vermuuttia.» - -Paul, joka tavallisesti kieltäytyi ottamasta toistakaan cocktailia, -otti nyt toisen — ja kolmannenkin. Hän tuli punervasilmäiseksi ja -sopertavaksi. Hän oli rasittavan hilpeä ja siekailematon. - -Autossa tunsi Babbitt hämmästyksekseen silmäinsä kyyneltyvän. - - -2. - - -Hän ei ilmaissut suunnitelmaansa Paulille, mutta hän poikkesi -todellakin Akroniin, kahden junan väliajalla, siitä ainoasta syystä, -että tahtoi lähettää Zillalle kirjekortin: »Täytyi poiketa tänne -päiväksi, tapasin sattumalta Paulin.» Zenithissä hän meni käymään -Zillan luona. Jos Zilla ihmisten ilmoilla oli ylen määrin kampailtu, -maalattu ja hoikaksi kiristetty, niin oli hänellä huolimattomissa -arkioloissa tahrainen sininen aamuvaippa, rikkinäiset sukat ja -virttyneet vaaleanpunaiset silkkitohvelit. Hänen kasvonsa olivat -kuopalla eikä hänellä näyttänyt olevan puoliksikaan niin paljon -tukkaa kuin Babbitt muisti, ja sekin puoli oli vanuinen. Hän istui -keinutuolissa makeisrasiain ja helppohintaisten aikakauslehtien -keskessä, ja hänen äänensä oli ruikuttava, kun se ei ollut ivallinen. -Mutta Babbitt oli tavattoman reipas: - -»Jaha, jaha, Zilla, täällä pidetään hiukan lepoaikaa, kun isäntä -on matkoilla. Niin sitä pitää! Olenpa varma, että Myra ei koskaan -noussut ennen kymmentä, kun minä olin Chicagossa. Sano, saanko lainata -termos-pulloanne — minä poikkesin vain kysymään, voisitko lainata sitä -minulle. Meillä on pieni kelkkaretki — ja pitää ottaa lämmintä kahvia -mukaan. Jaa, saitko korttini Akronista, että olin tavannut Paulin?» - -»Sain. Mitä hän puuhasi?» - -»Mitä tarkoitat?» Hän avasi päällysnuttunsa ja istui kokeeksi -tuolinkarmille. - -»Kyllä sinä tiedät, mitä minä tarkoitan!» Hän selaili erään »magazinen» -lehtiä, jotka kahisivat hermostuttavasti. »Hän koettaa tietysti -kurttiseerata jotakin hotellintarjoilijatarta tai manikuristia tai -jotakin semmoista.» - -»No peijakas! Ainako sinun pitää vihjailla, että Paul juoksee -hamejahdissa? Hän ei ensinnäkään juokse, ja jos juoksisi, niin -tapahtuisi se arvattavasti senvuoksi, että sinä alituisesti vihjailet -ja kiusaat häntä. Se ei ollut minun tarkoitukseni, Zilla, mutta kun -Paul on Akronissa — — —» - -»Onko hän tosiaan Akronissa? Minä tiedän, että hän kirjoittaa Chicagoon -jollekin inhoittavalle naiselle.» - -»Enkö jo sanonut, että tapasin hänet Akronissa? Mihin sinä oikeastaan -pyrit? Väitätkö minun valehtelevan?» - -»En, mutta minä vain — — Minä tulen kovin levottomaksi.» - -»Niin, siinähän se juuri on tuhmuus! Sehän se justiin on hullua! -Yhtäältä sinä rakastat Paulia ja toisaalta kuitenkin kiusaat ja -haukut häntä, kuin vihaisit. Minä en ollenkaan voi ymmärtää, mistä se -johtuu, että mitä enemmän erinäiset ihmiset rakastavat toisiansa, sitä -innokkaammin he koettavat tehdä toisiaan onnettomiksi.» - -»Sinä rakastat Ronaa ja Tediä — oletan minä — ja kuitenkin sinä heitä -moitit.» - -»No. Jaa. Se. Se on taas erittäin. Enkähän minä heitä moiti. Sillä -tavalla, että sitä nyt oikeastaan ei voisi moittimiseksi sanoa. Mutta -palataksemme siihen, mistä puhuttiin: Paul on hienoin, herkin olento, -mitä maa päällänsä kantaa. Sinun pitäisi hävetä, että kohtelet häntä -sillä tavalla. Sinähän puhut hänelle kuin pesuakka. Minua kummastuttaa, -että voit käyttäytyä niin perin halpamaisesti, Zilla!» - -Zilla istui ja mietti, kädet ristissä. »No niin, minä tiedän. Minä -olin todellakin katala joskus, ja olen siitä pahoillani jälkeenpäin. -Mutta oo, Georgie, Paul on niin ärsyttävä! Kunniasanallani, minä olen -tosiaan tehnyt parhaani viime vuosina ollakseni hyvä hänelle, mutta -vain senvuoksi, että ennen aikaan olin ollut ilkeä — tai näyttänyt -olevan: minä en ollut sitä todellisuudessa, mutta minun tapani oli -puhua suoraan ja sanoa mitä tahansa, mikä mieleen juolahti — ja niin -hän päätti, että kaikki on aina minun vikaani. Kaikkihan ei aina -voi olla minun vikaani, vai kuinka? Ja jos minä nyt alan vähänkin -moittia, niin on hän vain hiljaa, niin hirvittävän hiljaa, eikä tahdo -katsoakaan minuun — on aivan kuin minua ei olisi. Hän on suorastaan -epäinhimillinen! Ja jatkaa sitä itsepintaisesti, kunnes minä räjähdän, -ja puhun semmoista, mitä en tarkoita! Niin hiljaa — — — Voi, teitä, -oikeamielisiä miehiä! Kuinka kurjia te olette! Kuinka kurjan kurjia!» - -He juttelivat näin edes ja takaisin puolisen tuntia. Vihdoin Zilla -lupasi hillittömästi itkien hillitä itseänsä. - -Paul tuli kotiin neljää päivää myöhemmin, ja Babbittit ja Rieslingit -menivät juhlatuulella eläviin kuviin ja söivät shop sveytä eräässä -kiinalaisessa ravintolassa. Kun he menivät ravintolaan katua pitkin, -jonka kahden puolen oli vaatepuoteja ja parturitupia ja molemmat rouvat -kulkivat edellä palvelijoista keskustellen, kuiskasi Babbitt Paulille: -»Zilla tuntuu aika paljon siivommalta nyt.» - -»Niin, hän onkin ollut tyynempi, paria kertaa lukuunottamatta. Mutta -nyt on myöhäistä. Minä ikäänkuin — — — Minä en halua puhua siitä, mutta -minä pelkään häntä. Ei ole mitään jäljellä. Minä en tahdo nähdä häntä -enää. Kerran koetan päästä hänestä vapaaksi. Jollakin tavalla.» - - - - -YHDESKOLMATTA LUKU. - - -1. - -Propagandakerhojen kansainvälisestä järjestöstä oli tullut -maailmanvalta optimismin, miehekkään leikkisyyden ja ystävällisten -liikesuhteiden alalla. Sen haaraosastoja on nyttemmin -kolmessakymmenessä maassa. Mutta tuhannesta haaraosastosta on -yhdeksänsataakaksikymmentä Yhdysvalloissa. - -Ei mikään näistä ole niin toimelias kuin Zenithin Propagandakerho. - -Zenithin propagaattorien toinen lunch maaliskuussa oli vuoden tärkein; -sen jälkeen näet toimitettiin vuotuinen toimihenkilöiden vaali. -Siinä agiteerattiin aika vilkkaasti. Lunch syötiin O'Hearn Housen -tanssisalissa. Jokainen neljästäsadasta propagaattorista otti saliin -tullessaan seinällä olevalta taululta suuren selluloidinapin, jossa -oli hänen nimensä, pilkkanimensä ja ammattinsa. Kymmenen sentin sakon -uhalla oli kielletty ketään propagaattoria minkään yhteislunchin aikana -puhuttelemasta toista jäsentä muuten kuin hänen pilkkanimellään, ja -kun Babbitt hilpeästi nakkasi hattunsa hyllylle, kohisi ilmassa sanoja -»terve, Chet!» ja »kah, Shorty!» ja »hei, Mac!» - -Heitä istuu kahdeksan kunkin pöydän ääressä arvonnan mukaan. -Babbittin pöydässä olivat Albert Boos, räätälimestari, Hector Seybolt -säilykemaitoyhtiöstä Little Sweetheart, Emil Wengert, kultaseppä, -professori Pumphrey Ritewayn Kauppakollegista, tohtori Walter Gorbutt, -Roy Teegarten, valokuvaaja, ja Ben Berkey, kaivertaja. Propagandakerhon -hyviä puolia oli, että samalta liikealalta sai saman pöydän ääressä -istua ainoastaan kaksi, joten samalla pääsi kosketuksiin toisten -ammattien ihanteiden kanssa ja oppi käsittämään metafyysillisen -yhteenkuuluvaisuuden kaikkien ammattien — putkijohtotyön ja -muotokuvamaalauksen, lääketieteen ja purukumiteollisuuden — välillä. - -Babbittin pöytäkunnalla oli erikoinen onni, kun näet professori -Pumphrey juuri oli viettänyt syntymäpäiväänsä ja senvuoksi oli -erinomaisen otollinen leikinlaskun kohde. - -»Saisikohan Pumpulta pumppuamallakaan tietää, kuinka vanha hän todella -on?» sanoi Emil Wengert. - -Mutta kaikista sentapaisista sanasutkauksista vei sentään voiton -Babbitt sanoessaan: »Älkää puhuko pumpusta sen miehen kuullen! Se -pumppu, jonka kanssa hänellä on tekemistä, vie näet viinakaivoon. -Sanovat hänen aikovan pitää salaluentoja kotipoltosta.» - -Jokaisen paikalla oli Propagandakerhon jäsenluettelo. Vaikka kerhon -tarkoituksena oli hyvä toveruus, ei siellä koskaan unohdettu, että -täytyy tehdä vähän kauppojakin. Joka nimen perässä oli jäsenen ammatti. -Luettelossa oli runsaasti ilmoituksia ja eräällä sivulla kehoitus: »Ei -ole missään määrätty, että sinun pitää tehdä kauppoja kerhonjäsenten -kanssa, mutta noudata ystävän neuvoa — miksi antaisit rahojen mennä -onnellisen perheemme piirin ulkopuolelle?» Ja joka paikalla oli tänään -lahja, mustalla ja punaisella taiteellisesti painettu kortti. - - PALVELUSVALMIUS JA PROPAGANDISMI. - - Palvelusvalmius löytää parhaan tilaisuutensa ja saavuttaa korkeimman - kehityksensä vain silloin, kun sitä sovelletaan suurimmassa ja - laajimmassa määrässä ja huomioonotetaan sen alituinen vaikutus - vastavaikutukseen. Minä luulen, että palvelusvalmiuden korkein - muoto, samoin kuin etiikan laajanäköisimmät periaatteet, ei koskaan - menetä vastaanottoisuuttaan vaikutelmiin nähden ja että se perustuu - toimeliaaseen ja uskolliseen kiinnipysymiseen Propagandismin - perusaatteessa, jona on hyvät kansalaisominaisuudet kaikissa suhteissa. - - _Vad Petersen_ - - Tervehdys Dadbury Petersenin Reklaamitoimistolta. - Dadin ilmoituksissa ei ole joutavuuksia. - -Propagaattorit lukivat kaikki mr. Petersenin aforismin ja sanoivat -ymmärtävänsä sen täydellisesti. - -Kokous avattiin tavallisin, joka viikko uudistuvin numeroin. -Erovuorossa oleva puheenjohtaja Vergil Gunch hoiti tehtäväänsä, hänen -karhea tukkansa törrötti kuin pensasaita, hänen äänensä oli kuin -juhlapasuuna. Jäsenet, joilla oli vieraita mukanansa, esittivät nämä -julkisesti. - -»Tämä pitkäsäärinen, punatukkainen sanomalehtiankka on _Pressin_ -urheiluosaston toimittaja», sanoi Willis Ijams; ja H. A. Hazen, -apteekkari, julisti: »Pojat, kun olette pitkällä automatkalla ja -vihdoin tulette johonkin romanttiseen kolkkaan tai näköalapaikkaan -ja pysäytätte auton ja sanotte vaimollenne: 'Tämä on todellakin -romanttinen paikka', niin tuntuu väreitä selkäpiissä. Minun -tämänkertainen vieraani tulee sellaisesta paikasta, Harpers Ferrystä -Virgianista, kauniista Etelästä, missä on muistoja vanhasta kunnon -kenraali Robert E. Leestä ja urhoollisesta John Brownista, joka, kuten -jokainen kunnollinen propagaattori, marssi rohkeasti eteenpäin — —» - -Tällä kertaa oli läsnä kaksi erikoisen hienoa vierasta: tällä -viikolla Dodsworth-teatterissa esiintyvän »Paratiisilintu»-nimisen -teatteriseurueen johtaja ynnä Zenithin pormestari, Lucas Prout. - -Vergil Gunch jyrisi: »Kun meidän onnistui saada kiinni tämä kuuluisa -tragöödi ja riistää hänet kauniiden näyttelijättärien ihanasta -sikermästä — ja minun täytyy tunnustaa, että menin suoraan hänen -pukuaitioonsa ja sanoin hänelle kuinka suuressa arvossa propagaattorit -pitävät hänen etevää, taiteellista esitystänsä — ja älkää unohtako, -että Dodsworth-teatterin rahastonhoitaja on propagaattori ja tulee -pitämään arvossa meidän kannatustamme — ja kun meidän sen lisäksi -onnistui raahata Hänen Korkeutensa pois hänen moninaisista tehtävistään -Raatihuoneelta, niin minä tunnen, että meillä on oikeus olla ylpeitä, -ja nyt aikoo mr. Prout lausua muutaman sanan niistä tehtävistä ja -velvollisuuksista, jotka — —» - -Äänestyksellä ratkaisivat propagaattorit, kuka oli kaunein ja -kuka rumin vieras, ja molemmat saivat kimpun neilikoita, jotka, -kuten puheenjohtaja huomautti, oli lahjoittanut H. G. Yeager, -Jennifer-bulevardin kukkakauppias. - -Joka viikko sai neljä propagaattoria tilaisuuden tehdä reklaamia -puolestaan tarjoamalla tavaroitaan tai palveluksiaan neljälle arpomalla -valitulle kerhonjäsenelle. Tällä viikolla naurettiin yleisesti, -kun ilmoitettiin, että yksi näistä neljästä oli Barnabas Joy, -hautausurakoitsija. Jokainen kuiskasi: »Minä tiedän kyllä yhden ja -toisen, jonka pitäisi haudata, jos hän toimittaa ilmaseksi hautauksen!» - -Kesken kaikkia näitä huvituksia nauttivat propagaattorit kananpaistia, -herneitä, perunamuhennosta, kahvia, omenatorttuja ja amerikkalaista -juustoa. Gunch ei pitänyt puheitaan yhdessä rykelmässä. Hetken kuluttua -hän kääntyi erään satunnaisen vieraan, kilpailevan järjestön, Zenithin -Rotarykerhon sihteerin puoleen. Sihteerillä oli autossaan ylevän -alhainen numero 5. - -Rotarysihteeri tunnusti nauraen, että tämä alhainen numero herätti -huomiota kaikkialla, missä hän vain liikkui, ja »vaikka se oli aika -hauska kunnia, niin muistivat liikennepoliisit sen liian hyvin, ja -toisinaan hän ei tiennyt, eikö numero B 56876 tai joku semmoinen olisi -ihan yhtä hyvä ja vielä parempi. Mutta yrittäköönpä vain joku perhanan -propagaattori kehveltää numeroa viisi rotariaanien riveistä, niin -saa nähdä kuinka tukka pöllyää! Ja jos heillä ei ole mitään vastaan, -lopettaa hän puheensa esittämällä eläköönhuudon Propagaattoreille ja -Rotariaaneille ja Kivaneille kaikille yhteisesti!» - -Babbitt huokasi professori Pumphreylle: »Ei sentään olisi hullumpaa, -jos olisi niin alhainen numero. Kaikki sanoisivat: 'Se mahtaa olla -etevä mies!' Sitä vain ihmettelen, miten tuo on mahtanut sen saada. -Arvatenkin hän tarjosi automobiililuettelotoimiston reistraattorille -pulskat päivälliset ja uhkean humalan!» - -Sitten puhui Chum Frink: - -»Kenties joku teistä on sitä mieltä, ettei ole oikea paikka täällä -puhua puhtaasti taiteelliseen ja korkeampaan tyyliin kuuluvasta -aineesta, mutta minä menen suoraan asiaan ja pyydän teitä, pojat, -kannattamaan ehdotusta sinfoniaorkesterin hankkimisesta Zenithiin. -Uskokaa pois, sangen moni teistä erehtyy arvellessaan, että kun itse -ette pidä klassillisesta musiikista ja sensemmoisesta roskasta, niin -teidän muka pitää olla asian vastustajia. On parasta, että minä -tunnustan, että vaikka olen kirjallisuudenkuurnija ammatiltani, niin -en omasta puolestani ymmärrä hölynpölyä koko tuosta pitkätukkaisesta -musiikista. Minä kuuntelen hyvää jazz-soittoa milloin tahansa -mieluummin kuin jotakin Beethovenin kappaletta, jossa ei ole enempää -melodiaa kuin rykelmässä tappelevia kissoja ja jolle ei sovi -viheltää, vaikka kylkiä karmisi! Mutta siitä ei ole tarkoitukseni -nyt puhua. Kulttuuri on tullut yhtä tarpeelliseksi koristukseksi -ja reklaamiksi kaupungeille meidän aikanamme kuin katukivitys ja -pankki-clearing. Kulttuuri se, teatterien ja taidegalleriain ynnä -muiden semmoisten muodossa, houkuttelee tuhansia turisteja New -Yorkiin joka vuosi, ja, suoraan sanoen, me emme, huolimatta muista -erinomaisista aikaansaannoksistamme, ole saavuttaneet New Yorkin, -Chicagon tai Bostonin kulttuuritasoa — tai ainakaan se ei ole -yleisesti tunnustettua. Osoittaaksemme, että meillä on pontta ja -reipasta rohkeutta sielussamme tulee meidän _kapitalisoida Kulttuuri_: -yksinkertaisesti iskeä siihen kyntemme. - -— Taulut ja kirjat ovat hyviä olemassa ihmisille, joilla on aikaa niitä -tutkiskella, mutta ne eivät kulje pitkin teitä huutamassa: »Tämmöistä -pieni Zenith pystyy esittämään Kulttuurin alalla!» Mutta juuri niin -tekee sinfoniaorkesteri. Katsokaa, mitä mainetta Minneapolis ja -Cincinnati nauttivat! Orkesteri jäseninä ensiluokkaisia soittajia ja -etevä johtaja — ja minä olen sitä mieltä, että meidän pitää käydä -asiaan kiinni kunnollisesti ja ottaa joku kallishintaisimpia johtajia, -mitä markkinoilla on, ellei se ole joku saksalaisroikale — se voi -matkustaa itse Bostoniin ja New Yorkiin ja Washingtoniin, se soittaa -parhaissa sivistyneimpien ja rikkaitten ihmisten teattereissa, se -tekee reklaamia, jommoista kaupunki ei voi aikaansaada millään muulla -tavalla; ja se, joka on kyllin lyhytnäköinen nujertaakseen tämän -orkesteriehdotuksen, tärvelee erään mahdollisuuden Zenithin kunniakkaan -nimen juurruttamiseksi johonkin mahtavaan New Yorkin miljoonamieheen, -joka voisi — — — voisi perustaa pankkinsa haaraosaston tänne! - -— Minä voisin viitata siihenkin seikkaan, että niille tyttäristämme, -jotka harrastavat korkeampaa musiikkia ja ehkä tahtoisivat antaa siinä -opetusta, olisi suurta hyötyä, jos paikkakunnalla olisi ensiluokkainen -järjestö, mutta pitäkäämme tämä käytännöllisellä pohjalla, ja -minä kehoitan teitä, pojat, kannattamaan Kulttuuria ja Zenithin -sinfoniaorkesteria!» - -Kuulijat taputtivat. - -Suuren hälinän vallitessa julisti puheenjohtaja mr. Gunch: »Hyvät -herrat, nyt siirrymme tämän vuoden virkailijoiden vaaliin.» -Itsekuhunkin kolmesta avoinnaolevasta toimesta oli komitea asettanut -kolme ehdokasta. Toisena nimenä varapuheenjohtajan ehdokkaiden joukossa -oli Babbittin nimi. - -Hän oli hämmästynyt. Hän näytti itsetietoiselta. Hänen sydämensä -sylkytti. Hän oli vielä hermostuneempi, kun ääniliput laskettiin ja -Gunch sanoi: »Minulla on ilo ilmoittaa, että Georgie Babbitt on meidän -avustava nuijanheiluttajamme. Minä en tunne ketään, joka olisi parempi -terveen järjen ja aloitteen tukipylväs kuin vanha ystävämme George. -Hihkaiskaa kolminkertainen eläköönhuuto hänen kunniakseen!» - -Erotessa tungeksi sata herraa hänen ympärillään taputtamassa häntä -selkään. Hän ei koskaan ollut elänyt suurempaa hetkeä. Hän ajoi -tiehensä kuin ihmettelyn sumussa. Hän syöksyi konttoriinsa ja sanoi -naurahdellen miss McGounille: »Nyt on parasta, että onnittelette -isäntäänne! Minut on valittu Propagandakerhon varapuhemieheksi.» - -Siitä tuli pettymys. Miss McGoun vastasi ainoastaan: »Vai niin — — — -Tuota, mrs. Babbitt soitti ja tahtoi tavata teitä.» Mutta uusi agentti, -Fritz Weilinger, sanoi: »Totinen paikka, sehän on hienoa, hurjan -hienoa! Ja mielenkiintoista! Minulla on kunnia!» - -Babbitt soitti kotiin ja riemuitsi: »Sinä kuulut soittaneen minulle. -Kuule, tällä kertaa saat myöntää, että pikku Georgie pystyy johonkin! -On parasta, että pidät kielesi kurissa! Sinä puhut Propagandakerhon -varapuheenjohtajan kanssa!» - -»Voi, Georgie — — —!» - -»Ei ole hullumpaa, vai? Willis Ijams on uusi puheenjohtaja, mutta kun -hän on poissa, niin se on pikku Georgie, joka ottaa nuijan ja pitää -heitä järjestyksessä ja esittää puhujat — vaikka olisi kysymys itse -kuvernööristä — ja — — —» - -»George! Kuule!» - -»— — — se tekee hänet tasa-arvoiseksi mahtimiesten kanssa, kuten -tohtori Dillingin ja — — —» - -»George! Paul Riesling — — —» - -»No tietenkin minä soitan Paulille ja kerron sen hänelle hetipaikalla.» - -»Georgie! _Kuule!_ Paul on vankilassa. Hän ampui vaimoansa, hän ampui -Zillaa nyt aamupäivällä. Zilla voi tuskin jäädä henkiin.» - - - - -KAHDESKOLMATTA LUKU. - - -1. - -Hän ajoi kaupunginvankilaan, ei sokeasti, vaan tavattoman huolekkaan -varovasti, niin huolekkaasti kuin vanha mummo siirtäessään kukkaa -ruukusta toiseen. Se esti häntä katsomasta kohtalon inhaa silmiin. - -Vahtimestari sanoi: »Ei. Vankeja saa tavata vasta puoli neljä — se on -käyntiaika.» - -Kello oli kolme. Puoli tuntia istui Babbitt ja katseli erästä -almanakkaa ja valkeaksirapatulla seinällä tikuttavaa kelloa. Tuoli -oli kova ja epämukava ja nariseva. Ihmisiä kulki huoneen läpi, ja -hänestä tuntui kuin he olisivat tuijottaneet häneen. Hänet täytti -taistelunhaluinen raivo, ja se muuttui sen koneiston peloksi, joka vain -jauhoi: Paul — Paul — - -Tasan kello puoli neljä hän lähetti sisään korttinsa. - -Vahtimestari palasi ilmoittaen: »Riesling sanoo, ettei hän halua tavata -teitä.» - -»Te olette hullu! Te ette sanonut hänelle minun nimeäni! Sanokaa -hänelle, että George tahtoo tavata häntä. George Babbitt.» - -»Joo, niin minä juuri sanoin. Hän sanoi, ettei hän tahdo tavata teitä.» - -»Päästäkää minut kumminkin sisään joka tapauksessa.» - -»Se ei käy. Ellette ole hänen asianajajansa ja ellei hän tahdo teitä -tavata, ei siitä asiasta ole enempää sanomista.» - -»Mutta, Herra _Jumala_ — — — Kuulkaa nyt, saanko puhua vanginvartijan -kanssa?» - -»Hän ei nyt ehdi. Ja teidän on paras jättää — — —» - -Babbitt tuli ihan hänen nokkansa eteen. Vahtimestari muutti äkkiä -äänensävyä ja sanoi rauhoittavasti: »Voisittehan tulla takaisin ja -yrittää huomenna. Arvatenkin se miesparka on vähän päästä pyörällä.» - -Babbitt ajoi, ei varovasti tai huolellisesti, vaan kiukkuisesti -pyyhkäisten kuorma-autojen ohi välittämättä ohjaajien kirouksista, -Raatihuoneelle; pyörät raapaisivat jalkakäytävän reunaa hänen -pysäyttäessään; hän juoksi ylös marmoriportaita pormestarin, mr. -Lucas Proutin, virkahuoneeseen. Hän lahjoi ovipojan dollarilla; pääsi -silmänräpäyksessä sisään ja sanoi: »Muistattehan minut, mr. Prout? -Babbitt — Propagandakerhon varapuhemies — agiteerasin teidän hyväksenne -vaaleissa. Sanokaa, oletteko kuullut Riesling-raukan asiaa? Minä -tahtoisin saada määräyksen, että kaupunginvankilan vanginvartija tai -miksi sitä sanotaan, päästää minut hänen luokseen. Hyvä. Kiitoksia -paljon.» - -Viidentoista minuutin kuluttua hän saapasti vankilankorridorin läpi -koppiin, missä Paul istui vuoteellaan kokoonluhistuneena kuin vanha -kerjäläinen, jalat ristissä, käsivarret toisiinsa kietoutuneina, ja -puri nyrkkiänsä. - -Paul nosti katseensa, silmät ilmeettöminä, kun vahti avasi kopin, laski -sisään Babbittin ja jätti heidät yksin. Hän lausui hitaasti: »Anna -tulla vain! Puhu moraalia!» - -Babbitt mätkähti vuoteelle hänen viereensä. »En minä aio puhua -moraalia! Vähät minä siitä, mitä tapahtui! Minä tahdon vain tehdä, mitä -voin. Olen hyvilläni, että Zilla sai, mitä tarvitsi.» - -Paul sanoi riidanhaluisesti: »Ei, älä sinä Zillaa nälvi. Minä olen -istunut ja ajatellut; ei kai hänen olonsa ole ollut helppoa. Juuri sen -jälkeen kun ammuin häntä — ei minun tarkoitukseni juuri ollut tehdä -sitä, mutta hän ärsytti minua, kunnes tulin hulluksi, vain sekunniksi, -ja otin esiin sen vanhan revolverin, kylläs tiedät, sen, jolla ammuin -kaniineja — ja laukaisin. Se ei ollut ihan tarkoitukseni — — — Sitten, -kun koetin tyrehdyttää verenvuotoa — — — Oli aivan hirveätä, kuinka se -oli revellyt hänen olkaansa, ja hänellä kun oli niin hieno hipiä. — — — -Ehkei hän sentään kuole. Toivottavasti ei hänen ihoonsa jää rumentavia -arpia. Juuri jälkeenpäin, kun hain kylpyhuoneesta pumpulia verenvuotoa -tyrehdyttääkseni, sain käteeni pienen untuvaisen keltaisen ankan, jonka -olimme ripustaneet kuuseen eräänä jouluna, ja minä muistin, että hän -ja minä olimme olleet äärettömän onnellisia silloin — — — Jumala! Minä -saatan tuskin ymmärtää, että juuri minä nyt istun täällä.» - -Kun Babbitt puristi käsivarrellaan lujemmin hänen hartioitaan, huokasi -Paul: »Minä olen iloinen, että tulit. Mutta minä ajattelin, että sinä -ehkä pitäisit minulle luennon — — — ja kun on tehnyt murhan ja tuotu -tänne ja kaikki — — — talon edustalla oli suuri väenkokous, kaikki -— — — töllistivät, ja poliisit taluttivat minua joukon läpi — — — Ah, -en halua puhua siitä enää!» - -Mutta hän jatkoi, yksitoikkoisesti, säikähtyneesti, hajanaisesti -mutisten. Johtaakseen hänen ajatuksiaan toisaalle sanoi Babbitt: -»Sinulla on naarmu poskessasi.» - -»Niin. Se poliisi löi minua. Niistä mahtaa kai olla hurjan hauskaa -mukiloida murhamiehiä. Se oli iso mies. Eivätkä ne tahtoneet antaa -minun auttaa kannettaessa Zillaa ambulanssiin.» - -»Paul! Herkeä — — — Kuule minua: ei hän kuole, ja kun kaikki on ohi, -matkustamme taas Maineen, sinä ja minä. Ja ehkäpä saadaan se May Arnold -tulemaan mukaan. Minä matkustan Chicagoon ja kysyn häneltä! Mainio -nainen, totisesti! Ja sitten minä järjestän, että saat käyntiin jonkin -puuhan jossakin Lännen puolessa, ehkä Seattlessa — se kuuluu olevan -mainio kaupunki.» - -Paul hymähteli heikosti. Babbitt oli nyt ottanut puheenvuoron. Hän -ei tiennyt, kuunteliko Paul, mutta antoi tulla, kunnes saapui Paulin -asianajaja P. J. Maxwell, laiha, hätäinen, epäkohtelias herra, joka -nyökkäsi Babbittille ja sanoi: »Ehkäpä Riesling ja minä saisimme olla -kahden kesken hetkisen — — —» - -Babbitt puristi Paulin käsiä ja odotti konttorissa, kunnes Maxwell tuli -ulos. »Sanokaa, voinko minä tehdä jotakin?» pyyteli hän. - -»Ette, ette mitään. Ette vähääkään. Ette juuri nyt», sanoi Maxwell. -»Olen pahoillani. Minun täytyy rientää. Ja älkää yrittäkö tavata häntä. -Minä olen pyytänyt lääkäriä antamaan hänelle morfiiniruiskeen, jotta -hän saa nukkua.» - -Tuntui jollakin tavoin väärältä palata konttoriin. Babbittista tuntui -kuin hän olisi juuri palannut hautajaisista. Hän ajoi City-sairaalaan -tiedustamaan Zillan vointia. Siellä sanottiin haavoittuneen luultavasti -toipuvan. Paulin ison vanhan armeijarevolverin luoti oli mennyt -olkapään läpi. - -Babbitt palasi kotiin ja tapasi vaimonsa säteilemässä sitä -kauhistunutta mielenkiintoa, jota osoitamme ystäviemme tragedioissa. -»Tietenkään ei Paul yksin ole syyllinen, mutta se on kuitenkin seuraus -siitä, että juoksee toisten naisten perässä sen sijaan, että kantaisi -ristinsä kristillisen kärsivällisesti», riemuitsi hän. - -Babbitt oli liian väsynyt vastatakseen niinkuin olisi tahtonut. -Hän sanoi mitä pitikin sanoa ristin kantamisesta kristillisen -kärsivällisesti ja meni puhdistamaan autoa. Tylsästi, verkalleen hän -hankasi pois rasvan pohjalevystä ja nakutti irti savipahkat pyöristä. -Hän tappoi monta minuuttia pesemällä käsiään, hankasi niitä karkealla -keittiösaippualla, nautti lihavien sormiensa rääkkäämisestä. »Perhanan -pehmoiset kädet — — — niinkuin naisen. Aah!» - -Päivällispöydässä, kun hänen vaimonsa alkoi taas puhua asiasta, hän -ärjäisi: »Minä kiellän jok'ikistä sanomasta sanaakaan Paulista! Minä -pidän huolen kaikesta puhelusta, mikä tässä asiassa on tarpeellista, -ettäs sen tiedätte! Olkoon tässä juorukellojenkaupungissa tänä iltana -ainakin yksi talo, jossa eivät naamat farisealaisesti virnistele. Ja -heittäkää menemään nuo roskaiset iltalehdet!» - -Itse hän kyllä luki ne päivällisen jälkeen. - -Ennen yhdeksää hän meni asianajaja Maxwellin luo. Hänet otettiin -vastaan jurosti. »Noo?» sanoi Maxwell. - -»Minä tarjoan palvelustani oikeudessa. Minä sain erään ajatuksen. Enkö -minä voisi esiintyä todistajana ja vannoa, että minä olin siellä ja -että Zilla painoi liipasinta ensin, jolloin Paul paini hänen kanssaan -ja silloin revolveri laukesi?» - -»Jaa, tehdäkö patavala?» - -»Mitä? Niin, tiettävästi se olisi patavala? Joo — — — Auttaisiko se?» - -»Mutta, hyvä ystävä! Patavala!» - -»Ah, älä ole pässimäinen! Suo anteeksi, Maxwell, tarkoitukseni ei ollut -sinua suututtaa. Minä tarkoitan vain, että minä olen ja sinä olet -tehnyt senkin seitsemän väärää valaa vain päästäksemme kiinni johonkin -mitättömään maapalstaan, ja nyt, kun on pelastettava Paul vankeudesta, -olisin minä valmis vannomaan väärin kunnes naama mustenee.» - -»Ei. Vaikka jätetäänkin syrjään asian moraalinen puoli, pelkään, että -se olisi epäkäytännöllistä. Yleinen syyttäjä repisi sinun todistuksesi -riekaleiksi. Tiedetään, että Riesling ja hänen vaimonsa olivat -tapauksen sattuessa vain kahdenkesken.» - -»Mutta kuule! Anna minun tulla vannomaan — ja se olisi silkka totuus — -että vaimo kiusasi häntä, kunnes hän tuli melkein hulluksi.» - -»Ei. Anteeksi, Riesling kieltää jyrkästi käyttämästä todistuksia, jotka -millään tavalla saattaisivat hänen vaimonsa huonoon valoon. Hän tahtoo -itsepintaisesti tunnustaa itsensä syylliseksi.» - -»Anna minun tulla sinne ja todistaa jotakin: — — — mitä tahdot. Anna -minun tehdä _jotakin_.» - -»Olen pahoillani, Babbitt, mutta parasta, minkä voit tehdä — minä -sanon sen vastahakoisesti, mutta sinä autat meitä parhaiten olemalla -ollenkaan sekaantumatta asiaan.» - -Babbitt istui ja hypisteli hattuaan kuin köyhä vuokralainen, joka ei -ole maksanut vuokraansa, ja viimeiset sanat koskivat häneen ilmeisesti -niin kovasti, että Maxwell suvaitsi säälistä sanoa: »Minä en tahtonut -sinua loukata, mutta näes, mehän tahdomme molemmat Rieslingin parasta -emmekä saa katsoa mitään muuta. Sinun vikasi, Babbitt, on se, että -sinä olet niitä, jotka lörpöttelevät liiaksi. Sinun tekee mielesi -kuulla omaa ääntäsi. Jos minulla olisi jotakin syytä kutsua sinua -todistajaksi, innostuisit sinä pian ja tärvelisit sillä kaikki. Olen -pahoillani. Nyt minun täytyy tarkastaa erinäisiä papereita. Olen — — — -tosiaan pahoillani.» - - -2. - -Hän vietti seuraavan aamupäivän karaistakseen itseään kohtaamaan -Atleettikerhon suulaita jäseniä. He puhuisivat tietysti Paulista, -lipoisivat kieliään ja olisivat halpamaisia. Mutta Grobiaanien pöydässä -ei edes mainittu Paulin nimeä. He puhuivat innokkaasti alkavasta -pesäpallokaudesta. Hän piti heistä enemmän kuin koskaan ennen. - - -3. - - -Hän oli, epäilemättä jonkin romaanin nojalla, kuvitellut Paulin -kuulustelua pitkäksi kamppailuksi, katkerin väittein — suuri -jännittynyt ihmisjoukko kuuntelemassa — ja äkillisin, musertavin uusin -todistuksin. Todellisuudessa kesti kuulustelu vajaan neljännestunnin ja -sisälsi enimmäkseen lääkärien todistuksia, että Zilla paranee ja että -Paulin on täytynyt toimia hetkellisessä mielenhäiriössä. Seuraavana -päivänä tuomittiin Paul kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja vietiin -pois — ei millään tavalla dramaattisesti, ilman käsirautoja, vanki -väsyneenä kävellen hilpeän poliisimiehen rinnalla — ja lausuttuaan -hänelle jäähyväiset asemalla palasi Babbitt konttoriinsa tullaksensa -siihen käsitykseen, että hänellä oli edessänsä elämä, joka ilman Paulia -oli tarkoitukseton. - - - -KOLMASKOLMATTA LUKU. - - -1. - -Hänellä oli ankara kiire maaliskuusta kesäkuuhun. Hän piti hämmentäviä -ajatuksia loitolla luotaan. Hänen vaimonsa ja naapurit olivat -jalomielisiä. Joka ilta hän pelasi bridgeä tai kävi elävissä kuvissa, -ja päivät olivat tyhjiä ja hiljaisia. - -Kesäkuussa matkustivat mrs. Babbitt ja Tinka itä valtioihin -tervehtimään sukulaisia, ja Babbitt oli vapaa tekemään — hän ei oikein -tiennyt mitä. - -Koko päivän heidän lähdettyään hän ajatteli vapautunutta kotia, missä -saattoi, jos halusi, olla hulluna ja kirota jumalia tarvitsematta -ajatella isännänarvokkuuttaan. Hän mietiskeli: »Minä voisin viettää -hurjan illan, tulla kotiin kello kaksi tarvitsematta antaa mitään -selityksiä jälkeenpäin. Hurraa!» Hän soitti Vergil Gunchille, Eddie -Swansonille. Kumpikin oli esteellinen sinä iltana, ja äkkiä hän väsyi -näkemään niin suurta vaivaa hypätäkseen aidan yli. - -Hän oli hiljainen päivällispöydässä, tavattoman ystävällinen Tedille -ja Veronalle, epäröivä, mutta ei moittiva, kun Verona lausui -mielipiteensä, joka koski Kenneth Escottin mielipidettä tohtori John -Jennison Drews'n evolutionistien mielipiteitä koskevasta mielipiteestä. -Ted työskenteli eräässä autopajassa kesäloman aikana, ja hän teki -selkoa jokapäiväisistä voitoistansa: kuinka hän oli löytänyt erään -rikkinäisen kuulalaakerin, mitä hän oli sanonut Ukolle, mitä hän oli -sanonut päällysmiehelle langattoman puhelimen tulevaisuudesta. - -Ted ja Verona lähtivät ulos tanssimaan päivällisen jälkeen. -Palvelijakin lähti ulos. Harvoin oli Babbitt ollut ypöyksin -talossa koko iltaa. Hän ei saanut pahaakaan rauhaa. Hän tunsi -epämääräistä halua lukea jotakin kiintoisampaa kuin sanomalehtien -pilapalstoja. Hän meni Veronan huoneeseen, istahti hänen sinivalkealle -neitsytvuoteelleen, hyräillen ja hiljaa möristen kunnon kansalaisen -tapaan silmätessään hänen kirjojansa; täällä oli Conradin _Rescue,_ -eräs nide, jonka kummallinen nimi oli _Figures of Earth,_ Vachel -Lindsayn runoja (aivan säännöttömiä runoja Babbittin mielestä) ja H. -L. Menchenin esseitä — peräti epämoraalisia esseitä, jotka ivasivat -kirkkoa ja kaikkia säädyllisyyden vaatimuksia. Hän ei pitänyt -ainoastakaan kirjasta. Hän vainusi niissä moraalia ja kansalaiskuntoa -vastaan kapinoivan hengen. Nämä kirjailijat — ja hän oletti, että -ne lisäksi vielä olivat kuuluisiakin — eivät näyttäneet viitsivän -kertoa semmoista, mikä voisi saada ihmisparan unohtamaan huolensa. Hän -huokasi. Hänen katseensa sattui Joseph Hergersheimerin kirjaan _The -Three Black Pennies._ Ah — se oli varmaankin sentyylistä. Sen täytyi -olla seikkailukertomus, ehkäpä väärennyksestä — salapoliiseja, jotka -hiipivät vanhaan taloon yösydämenä. Hän pisti kirjan kainaloonsa, -saapasti alas portaita ja istuutui juhlallisesti lukemaan pianolampun -valossa: - -»Sinensiinteisenä sumuna laskeutui hämärä lehväisten kumpujen väliseen -matalaan laaksoon. Oli lokakuun alku, mutta hienoinen halla oli jo -hengäissyt kultaa vaahteranlehtiin, espanjantammissa oli paikoitellen -viininpunaista vivahdusta, tummassa alikasvistossa tuolla täällä -jo kellervää. Parvi villihanhia, jotka lensivät huolettomina ja -matalalta kumpujen yli, liukui selkeää, tuhkanharmaata iltaa kohti. -Howat Penny, joka seisoi sillä kohtaa, missä metsää oli raivattu pois -tien tähden, ymmärsi, että tuo liikkuva, säännöllinen liuta ei tulisi -sentään pyssynkantaman päähän... Hänen tarkoituksensa ei ollut hanhia -ampua. Kun päivä sammui, oli hänen intonsa laimentunut; totunnainen -välinpitämättömyys vahvisti häntä, tunkien hänen lävitsensä...» - -Siinä se taas oli: tyytymättömyys hyviin, vakiintuneisin tapoihin. -Babbitt pani kirjan pois ja kuunteli hiljaisuutta. Sisällä olivat -huoneiden ovet auki Hän kuuli keittiöstä säännöllisen tippumisen -jääkaapista, hermostuttavassa tahdissa tapahtuvan. Hän meni ikkunan -luo. Kesäilta oli sumuinen ja teräslankakaihtimen takaa näyttivät -katulyhdyt kuin kelmeiltä tuliristeiltä. Koko maailma oli nurin. -Hänen siinä seistessään mietteissään tulivat Verona ja Ted kotiin ja -menivät huoneisiinsa maata. Hiljaisuus tiivistyi nukkuvassa talossa. -Hän otti hattunsa, kunnioitettavan luumutuopin, sytytti sikarin ja -kulki edestakaisin talon edustalla, kunnianarvoisana proosallisena -ilmiönä, hyräillen laulua »Hopeasäikeitä kullan keskessä». Hän -ajatteli kerran: »Entäpä minä soitan Paulille.» Sitten hän muisti. -Hän näki Paulin vanginvaatteissa, mutta kuinka hän asiaa ajattelikin, -ei hän sitä kuitenkaan uskonut. Se oli sekin tämän sumusamean illan -epätodellisuutta. - -Jos Myra olisi täällä, sanoisi hän: »Eikö jo ole myöhä, George?» -Babbitt asteli edestakaisin yksinäisessä ja ikävässä vapaudessa. Sumu -peitti nyt talon. Maailmaa ei ollut vielä luotu, oli vain kaaosta ilman -levottomuutta ja pyyteitä. - -Sumun läpi tuli mies niin huimaa vauhtia, että näytti hurjasti -tanssivan tullessaan erään lyhdyn valopiiriin. Joka askeleella hän -heilautti keppiä ja iski sen jyrähtäen maahan. Hänen leveässä, -mahtailevassa nauhassa riippuvat nenälasinsa killuivat vatsan päällä. -Babbitt näki hämmästyen, että se oli Chum Frink. - -Frink pysähtyi, tuijotti Babbittia ja lausui juhlavasti: - -»Siinä on vielä yksi narri, George Babbitt. Elää vuokratakseen huo -— huoneita. Tiedätkö, kuka minä olen? Runouden petturi. Minä olen -juovuksissa. Minä lörpötän liikaa. Samantekevä. Tiedätkö, mitä minä -olisin voinut olla? Minä olisin voinut olla Gene Field tai James -Whitcomb Riley. Ehkä Stevenson. Minä olisin voinut olla. Virvaa. -Kangastuksia. Kuunteles. Kuules tätä. Minä tein sen äsken juuri: - - Päivä kun niityllä kimmeltää, - lapset ja mettiset temmeltää... - -»Kuulitko sinä? Vii-virvoja! Minä olen tehnyt sen. _Minä_ en tiedä, mitä -se merkitsee! Se on hyvän värssyn alku. _Chilen Puutarharunoutta._ Ja -mitä minä olen kirjoittanut? Roskaa! - -»Huvirunoja! Vain roskaa! Olisin voinut kirjoittaa — — — Nyt on -myöhäistä!» - -Hän syöksyi eteenpäin pahasti kenossa, näköjään joka hetki nokalleen -menossa, kuitenkaan kertaakaan menemättä. Babbitt ei olisi kummastunut -enempää eikä myöskään vähempää, jos sumusta olisi astunut esiin -päätänsä kantava kummitus. Hän myönsi Frinkin olevan oikeassa -äärettömän välinpitämättömästi, röhkäisi »miesparka!» ja unohti hänet -heti. - -Hän palasi väsyneenä taloon, meni päättävästi jääkaapille ja ryösti -sen. Kun mrs. Babbitt oli kotona, oli tämä raskaimpia talousrikoksia. -Hän seisoi peitettyjen astiain edessä ja söi kananpojansäären ja puoli -teevadillista vattuhyytelöä ja murisi rasvaista, kylmää keittoperunaa -syödessään. Hän ajattelu. Hänelle vaikeni, että elämä, miksi hän -sen tarmokkaasta käytännöstä tunsi, oli arvoton, että taivas, mikäli -kirkkoherra John Jennison Drew sen kuvasi, ei ollut uskottava eikä -erikoisen mielenkiintoisa, että rahan ansaitseminen ei tuottanut -hänelle suurta iloa, että lasten kasvattaminen vain jotta nämä -kasvattaisivat lapsia, jotka kasvattaisivat lapsia, oli arvoltaan -kyseenalaista. Mitä tällä kaikella oli väliä? Mitä hän halusi? - -Hän palasi arkihuoneeseen ja paneutui pitkälleen sohvalle kädet pään -takana. - -Mitä hän halusi? Rikkauttako? Yhteiskunnallista arvoasemaa? Matkoja? -Palvelijoita? Tosin kyllä, mutta vain ohimennen. - -»Minä heitän hiiteen kaikki», huokasi hän. - -Mutta hän tiesi, että hän kaipasi Paul Rieslingin seuraa; ja siitä hän -livahti myöntämään kaipaavansa taruntyttiä — — ilmielävää. Jos olisi -ollut nainen, jota hän rakasti, olisi hän paennut sen luo ja painanut -otsansa hänen polviaan vasten. - -Hän ajatteli pikakirjoittajaansa, miss McGounia. Hän ajatteli kauneinta -manikyristiä Hotelli Thornleighin parturiliikkeessä. Nukahtaessaan -sohvalle hän tunsi löytäneensä jotakin elämässä, hirvittävästi ja -hurmaavasti murtaneensa kaikki, mikä oli säädyllistä ja normaalia. - - -2. - -Hän oli seuraavana aamuna unohtanut päättäneensä nousta kapinaan, -mutta oli konttorissa ärtyisä, ja kesken puhelinsoittoja ja -asiakkaidenkäyntejä kello yhdentoista aikaan hän teki jotakin, mitä -oli usein halunnut, mutta ei koskaan uskaltanut: lähti konttorista -sanomatta sanaakaan orjillensa, konttoristeilleen, ja meni eläviin -kuviin. Hän nautti oikeudestaan olla yksin. Hän tuli ulos taas jyrkästi -päättäneenä tehdä mitä tahtoi. - -Kun hän lähestyi Grobiaanien pöytää kerhossa, nauroivat kaikki. - -»Siinähän se miljoonamies on!» sanoi Sidney Finkelstein. - -»Niin, minä näin hänet lokomobiilissaan!» sanoi professori Pumphrey. - -»Peijakas, mahtaisi olla ihanaa olla niin ovela herra kuin Georgie!» -kadehti Vergil Gunch. »Hän on arvatenkin varastanut koko Dorchesterin. -Minä en vain uskaltaisi pitää pienen pientäkään tonttiraukkaa siellä -siitä pelosta, että hän iskisi kyntensä siihen!» - -Ne olivat, sen Babbitt käsitti, »saaneet nuuskituksi jotakin». Ja -olivat sitäpaitsi leikinlaskutuulella. Tavallisissa oloissa hän olisi -ollut mielissään kunniasta saada olla heidän pilansa kohteena, mutta -nyt hän kävi äkkiä ärtyisäksi. Hän mörähti: »Niin, sen voitte uskoa; -kukaties otan teidät konttoripojiksi!» Hän oli kärsimätön, kun pilaa -huolellisesti johdettiin eteenpäin ratkaisuaan kohti. - -»Hän on tietysti voinut sopia siellä kohtauksen jonkun tytön kanssa», -sanoivat he, ja »Eikö mitä, hän odotti vanhaa huonekumppaniaan, Sir -Jerusalem Doakia.» - -Babbitt räjähti: »Peijakas, puhukaa suunne puhtaaksi, senkin naudat! -Mikä teitä niin huvittaa?» - -»Hurraa! George on suuttunut!» ärsytti Sidney Finkelstein kaikkien -räjähtäessä nauruun. Gunch paljasti järkyttävän salaisuuden: hän oli -nähnyt Babbittin tulevan elävistä kuvista — kello kaksitoista päivällä! - -He eivät hellittäneet. Sadoin toisinnoin, sadoin naurunremahduksin he -sanoivat, että hän oli ollut elävissä kuvissa keskellä liikeaikaa. -Hän ei välittänyt Gunchista, mutta Sidney Finkelstein, tuo kärkäs, -laiha, punatukkainen irvihammas kismitti häntä. Häntä häiritsi myöskin -jääpala vesilasissaan. Se oli liian suuri, kierähteli ympäri ja poltti -häntä nenään, kun hän yritti juoda. Hän ajatteli raivostuneena, -että Finkelstein muistutti tuota jääpalaa. Mutta hän sai voiton -itsestään; hän pysyi leikkisänä, kunnes toiset väsyivät itsepintaiseen -naljailuunsa ja siirtyivät päivän suuriin kysymyksiin. - -Hän mietti: »Mikä minuun on tänään mennyt? Minähän olen kauhealla -tuulella. Kunhan ne vain eivät lörpöttäisi niin hirveästi. Mutta minun -on paras olla varoillani ja pitää suuni kiinni.» - -Kun he sytyttivät sikarinsa mutisi hän: »Täytyy mennä takaisin», ja -kesken toisten kuoroa: »Jos sinun välttämättömästi on vietettävä -aamupäiväsi elävien kuvien eteistyttöjen kanssa!» hän pakeni. Hän -kuuli heidän virnistyksensä. Hän oli hämillään. Sopiessaan mitä -mahtipontisimmin eteisvahtimestarin kanssa siitä, että ilma oli lämmin, -hän tunsi haluavansa kuin lapsi saada suruinensa juosta tarutytin -luokse etsimään lohdutusta. - - -3. - -Hän pidätti miss McGounia lopetettuaan sanelunsa. Etsi sopivaa ainetta, -joka voisi lämmittää tämän persoonatonta konttoriolentoa ystävälliseksi. - -»Minne te menette loma-ajaksenne?» sipisi Babbitt. - -»Luultavasti pohjoiseen eräälle maatilalle — tahdotteko, että jäljennän -Siddonin kontrahdin iltapäivällä?» - -»Ei sillä niin kiirettä ole. Teillä on kai hurjan hauskaa kun pääsette -tästä konttorirähinästä.» - -Neiti nousi ja kokosi kynänsä. - -»Eihän täällä kukaan rähise — minä voin kyllä jäljentää sen, kun olen -kirjoittanut kirjeet.» - -Hän oli mennyt. Babbitt torjui jyrkästi luotaan ajatuksen, että hän -olisi yrittänyt tutkia, kuinka mukautuvainen miss McGoun oli. »Tutkia! -Minähän tiesin, ettei se maksaisi vaivaa!» sanoi hän. - - -4. - - -Eddie Swanson, automobiiliagentti, joka asui vastapäätä Babbittia, -antoi sunnuntai-illalliset. Hänen vaimonsa Louetta, nuori Louetta, joka -rakasti jazzia musiikissa ja puvuissa ja naurussa, oli hurjimmalla -tuulellaan. Hän huusi ottaessaan vieraitaan vastaan: »Tänä iltana -pidetään oikein hauskaa!» Babbittilla oli ollut ennestään tunne siitä, -että Louettan täytyi vaikuttaa houkuttelevasti muutamiin miehiin; nyt -hän myönsi, että Louetta oli äärettömän houkutteleva hänelle itselleen. -Mrs. Babbitt ei koskaan ollut oikein hyväksynyt Louettaa. Babbitt oli -hyvillään, ettei Myra ollut täällä tänä iltana. - -Hän tahtoi itsepintaisesti auttaa Louettaa keittiössä: otti ulos -kananpoikakroketit uunista, vihannessandwichit jääkaapista. Hän tarttui -kerran Louettan käteen, mutta tämä ei, ikävä kyllä, sitä huomannut. -Jokelsi vain: »Sinä olet mainio mamman pikku apulainen, Georgie! Vie -nyt tarjotin sisään ja aseta se buffetille.» - -Hän toivoi, että Eddie Swanson tarjoisi cocktaileja, että Louettakin -ottaisi yhden. Hän toivoi — — — Niin, hän toivoi olevansa semmoinen -boheemi, joista kirjoissa luetaan. Ateljeekutsuja. Hurjia, kauniita -tyttöjä, jotka ovat itsenäisiä. Ei välttämättömästi huonoja. Eipä -suinkaan huonoja, mutta ei niin kesyjä kuin Floral Heightsin. Kuinka -hän olikaan saattanut kestää sitä kaikki nämä vuodet — — — - -Eddie ei antanut heille cocktaileja. Ateria oli tosin sangen hilpeä, ja -Orville Jones toisti moneen kertaan: »Milloin tahansa Louetta tahtoo -tulla istumaan minun polvelleni, niin sanon tälle sandwichille, että se -tekee tilaa», mutta he olivat säädyllisiä, niinkuin sunnuntai-iltana -sopikin. Babbitt oli salavihkaa varannut itselleen paikan Louettan -vieressä pianorahilla. Puhuessaan automobiileista, väkinäisin hymyin -kuunnellessaan Louettan selontekoa hänen keskiviikkona näkemästään -filmistä, toivoessaan, että tämä lopettaisi kuvauksensa filmin -juonesta, sankarin kauneudesta ja muhkeasta näyttämöllepanosta, hän -tarkkasi Louettaa. Solakat uumat raakasilkin verhoamina, voimakkaat -kulmakarvat, tuliset silmät ja viehkeys, joka teki Babbittin -haikeamieliseksi. Hän ajatteli, mikä mainio toveri Louetta olisi -pitkällä automatkalla, kun tutkitaan vuoria ja leiriydytään jollekin -mäntymäelle, joka on korkealla laakson yläpuolella. Louettan hentous -liikutti häntä. Hän oli äkäinen Eddie Swansonille alituisesta -perhetorasta. Ja sitten hän, ihan äkkiä, kuvitteli Louettaa -tarutytiksi. Hän hätkähti havaitessaan, että he aina olivat tunteneet -romanttista viehätystä toisiinsa. - -»Sinä vietät tietysti aivan kauheaa elämää nyt kun olet kesäleskenä», -sanoi Louetta. - -»Saat uskoa! Minä olen oikea pieni piru ja ylpeä siitä. Jonakin iltana -voit kaataa jotakin sopivaa seosta Eddien kahviin ja hiipiä kadun yli, -niin näytän sinulle kuinka oikea cocktaili on tehtävä», prameili hän. - -»No, miksen minä voisi sitä tehdä? Ei voi tietää.» - -»Milloin tahdot. Ripusta vain vintinikkunasta ulos pyyhinliina, niin -minä syöksyn hakemaan ginipulloa!» - -Kaikki nauroivat tälle vallattomuudelle. Tyytyväisenä selitti Eddie -Swanson, että hän tarkastuttaisi lääkärillä kahvinsa joka päivä. -Muut johtuivat keskusteluun viime aikojen kiintoisimmista murhista, -mutta Babbitt jatkoi Louettan kanssa keskustelua persoonallisemmista -asioista: »Tuo on sitten kaunein hame, minkä olen nähnyt elämässäni!» - -»Pidätkö todellakin siitä?» - -»Pidänkö siitä? Tiedätkö, minä toimitan Kenneth Escottin välityksellä -uutisen sanomalehtiin, että aistikkaimmin puettu nainen U.S:ssa on mrs. -E. Louetta Swanson.» - -»Äh, älä ärsytä!» Mutta hän säteili. »Eikö tanssita vähän, Georgie? -Sinun täytyy tanssia minun kanssani.» - -Babbitt vastusteli: »Sinä et tiedä, kuinka kelvottomasti minä tanssin», -mutta nousi kumminkin kömpelösti. - -»Minä opetan sinua. Minä voin opettaa kenen tahansa!» - -Louettan katse oli kostea, hänen äänensä mielenliikutuksesta -epävakainen. Babbitt uskoi voittaneensa hänet. Hän tarttui häneen, -tunsi hänen pehmeän lämpönsä ja pyöriskeli ympäri salia jonkinlaisin -omatekoisin onestep-askelin. Hän törmäsi yhteen vain yhden tai kahden -parin kanssa. »Minä en, peeveli vie, tanssi sittenkään niin huonosti -— — — Liehunhan minä kuin oikea näyttämötanssija», kerskui hän, ja -Louetta vastasi innokkaana: »Niin — sanoinhan sinulle, että voin -opettaa kenen tahansa — Älä ota niin pitkiä askelia!» - -Hetkeksi hän menetti itseluottamuksensa, mutta ankarasti keskittäen -tarmonsa koetti pysyä musiikintahdissa. Mutta Louettan tenho tempasi -hänet taas mukaansa. »Hänen täytyy pitää minusta: minä pakotan hänet!» -lupasi hän itselleen. Hän koetti suudella Louettan korvan juuressa -olevaa kiharaa. Louetta käänsi vaistomaisesti päätänsä välttääkseen -sitä ja mutisi: »Anna olla!» - -Sekunnin hän vihasi Louettaa, mutta sitten oli taas yhtä innokas kuin -ennenkin. Hän tanssi mrs. Orville Jonesin kanssa, mutta katseli vain -Louettaa, joka tanssi miehensä kanssa. »Ole varuillasi, sinä tulet -tekemään tuhmuuksia», nuhteli hän itseänsä hypellen ja taivutellen -tukevia polviansa mrs. Jonesin kanssa tanssien ja lausui tälle arvon -naiselle: »Täällä on perhanan lämmin!» Ilman aihetta ajatteli hän -Paulia ja sitä murheen asuntoa, jossa ihmiset eivät koskaan tanssi. -»Minä olen hullu tänä iltana, minun pitäisi mennä kotiin», ajatteli hän -huolestuneena, mutta jätti mrs. Jonesin ja syöksyi viehättävän Louettan -rinnalle esittäen: »Seuraava tanssi on minun!» - -»Oh, minun on niin lämmin, minä en aio tanssia tätä tanssia.» - -Rohkeasti: »Tule sitten istumaan portaille vilvoittelemaan!» - -»Hm — — —» - -Pehmeässä pimennossa, talon melu takanaan, hän tarttui päättävästi -Louettan käteen. Tämä puristi kerran hänen kättään ja laski sen sitten. - -»Louetta, sinä olet minusta hauskin ihminen, minkä tunnen!» - -»Niin, olet sinäkin minusta hurjan hauska!» - -»Niinkö sanot! Sinun pitää pitää minusta, minä olen niin yksinäinen!» - -»No, kyllä sinun taas on hyvä olla, kun vaimosi tulee kotiin.» - -»Ei, minä olen aina yksin!» - -Louetta pani kätensä ristiin leuan alle, joten Babbitt ei uskaltanut -koskea häneen, huokasi vain: - -»Kun minä olen huonolla tuulella ja — — —» Hän oli vähällä ruveta -puhumaan Paulin tragediasta, mutta se oli liian pyhä rakkaudenkin -diplomatialle — — — »kun väsyn konttoriin ja kaikkiin, on minusta -hauska katsoa kadun yli ja ajatella sinua. Tiedätkö, minä näin sinusta -kerran unta!» - -»Oliko se kaunis uni?» - -»Ihana.» - -»Vai niin. Mutta tiedäthän, että unet tavallisesti ovat todellisuudessa -vastakohtia. Nyt minun täytyy rientää sisään.» Louetta nousi. - -»Ei, älä mene vielä, Louetta-kiltti!» - -»Minun täytyy. Minunhan on pidettävä huolta vieraistani.» - -»Anna heidän hoitaa itsensä.» - -»Se ei käy laatuun!» Hän taputti Babbittia ohimennen olalle ja hävisi. - -Mutta oltuaan minuutin nolona ja lapsellisena aikoen hiipiä kotiinsa -mutisi hän: »Enhän minä yrittänyt häntä lähennellä. Tiesinhän sangen -hyvin koko ajan, ettei se kannattaisi», ja saapasti sisään tanssiakseen -mrs. Orville Jonesin kanssa ja karttaakseen Louettaa — siveellisesti ja -avoimesti ja selvästi. - - - - -NELJÄSKOLMATTA LUKU. - - -1. - -Hänen käyntinsä Paulin luona oli yhtä hämärä kuin hänen yönsä täynnä -sumua ja kummastelevia kysymyksiä. Silmät mitään näkemättä hän -kulki karbolilta haisevien vankilakäytävien kautta huoneeseen, jota -reunustivat vaaleankeltaiset puusohvat, joissa oli ruusumallisia -reikiä, niinkuin kenkäpuotisohvissa, joita hän poikana oli nähnyt. -Vanginvartija toi sisään Paulin. Harmaasta pumpulisesta vankipuvusta -pistivät Paulin kasvot esiin kalpeina ja ilmeettöminä. Paul liikkui -turhanpäiväisen tarkasti vartijan käskyjen mukaan, hän työnsi -nöyrästi Babbittin tuomat tupakat ja kuvalehdet pöydän yli vartijalle -tarkastettaviksi. Hänellä ei ollut mitään muuta sanomista kuin: »No, -minä alan siihen tottua», ja »Minä työskentelen vaatturiosastolla; -kangas koskee sormiini.» - -Babbitt tiesi, että Paul oli jo kuollut tässä kuoleman asunnossa. Ja -kun hän vaipui mietteisiin junassa kotimatkalla, tuntui jotakin hänessä -itsessäänkin kuolleen: lojaali ja vahva usko maailman hyvyyteen, -julkisen epäsuosion pelko, menestyksen ylpeys. Hän oli hyvillään, että -hänen vaimonsa oli poissa. Hän tunnusti sen puolustamatta itseään. Hän -ei siitä välittänyt. - - -2. - -»Mrs. Daniel Judique» seisoi naisen käyntikortissa. Babbitt tiesi, -että hän oli erään paperitukkukauppiaan leski. Hänen täytyi olla -neljäkymmentä- tai neljäkymmentäkaksivuotias, mutta Babbitt piti häntä -nuorempana nähdessään hänet konttorissaan sinä iltapäivänä. Mrs. -Judique oli tullut kysymään, oliko mitään huoneistoa saatavissa, ja -Babbitt otti hänet kokemattomalta naiskirjanpitäjältä omaan hoitoonsa. -Rouvan muhkea ulkomuoto miellytti häntä hermostuttavasti. Rouva oli -solakka nainen, hänellä oli musta puku, jossa oli valkopilkkuisia -sveitsiläiskoruja; viileä, hieno puku. Suuri musta hattu varjosti hänen -kasvojansa. Hänen silmänsä olivat kimmeltävät, hänen pehmeä leukansa -miellyttävän täyteläinen ja hänen poskillaan tasainen, verevä väri. -Babbitt mietti jälkeenpäin, mahtoiko hän olla maalattu, mutta ei -yksikään mies kristikunnassa ollut semmoisista asioista tietämättömämpi. - -Mrs. Judique istui ja pyöritteli orvokinväristä päivänvarjostintaan. -Hänen äänensä oli vetoava olematta tunkeileva. - -»Mahdattekohan te voida auttaa minua.» - -»Mielihyvällä.» - -»Minä olen ollut kaikkialla — — — minä haluaisin pienen asunnon, jossa -olisi yksi makuuhuone tai ehkä kaksi, arkihuone ja keittiökomero ja -kylpyhuone, mutta sellaisen, joka todella on viihtyisä, ei mitään -synkeätä tai uudenaikaisia huoneita räikeine sähkökruunuineen. Enkä -minä voi maksaa ylen huikeata hintaa. Minun nimeni on Tanis Judique.» - -»Luullakseni meillä on yksi, joka juuri sopisi teille. Tahtoisitteko -tulla katsomaan sitä nyt?» - -»Kyllä, minulla on pari tuntia aikaa.» - -Uudessa Cavendish Apartmentsissa oli Babbittilla huoneisto, jota hän -oli pitänyt vapaana Sidney Finkelsteiniä varten, mutta ajatellessaan, -että saisi ajaa tämän miellyttävän naisen rinnalla, hän heitti -ystävänsä Finkelsteinin hiiteen ja selitti ritarillisesti: »Mennään -katsomaan, mitä voin teille tarjota.» - -Hän pyyhki pois pölyn auton istuimelta ja pani henkensä kaksi kertaa -vaaraan näyttääkseen ajotaitoaan. - -»Te osaatte tosiaan käytellä autoa,» sanoi mrs. Judique. - -Babbitt piti hänen äänestään. Siinä oli hänen mielestään musiikkia -ja kulttuurin henkeä, se ei ollut sellaista hyppivää tirskuntaa kuin -Louetta Swansonin ääni. - -Hän kerskui: - -»Nähkääs, moni on niin nolo ja hidas, että jää kaikkien ihmisten -tielle. Varmin ajaja on se, joka osaa pitää konettaan kurissa, mutta ei -arkaile lisätä vauhtia, kun tarvitaan. Ettekö tekin ole sitä mieltä?» - -»Olen tietysti.» - -»Te olette tietysti hurjan taitava ajamaan.» - -»En, juuri. Meillä oli tietenkin auto — tarkoitan, ennenkuin mieheni -meni pois — ja olinhan minä sillä ajavinani, mutta ei siihen -luullakseni nainen voi koskaan oppia niin hyvin kuin mies.» - -»No, on niitä muutamia aika hyviä naisajajia.» - -»On tietenkin sellaisia naisia, jotka koettavat matkia miehiä ja -pelaavat golfia ja kaikkea ja tärvelevät ihonsa ja kätensä.» - -»Aivan, minä en koskaan ole pitänyt sellaisista miesmäisistä naisista.» - -»Minä tarkoitan — — — tietysti minä ihailen niitä hirveästi ja tunnen -itseni aivan voimattomaksi ja hyödyttömäksi heidän rinnallaan.» - -»Eikö mitä! Te olette tietysti hurjan hyvä soittamaan pianoa.» - -»No, en — — — minä tarkoitan — — — en juuri.» - -»Joo, olette varmasti.» - -Babbitt loi katseen hänen pehmoisiin käsiinsä, hänen timantti- ja -rubiinisormuksiinsa; rouva näki katseen, pisti kätensä piiloon -kissamaisesti kouristaen kapeita, valkoisia sormiansa, ja sanoi -haikeamielisesti: - -»Minä pidän soittamisesta — tarkoitan — soittaa rimputan mielelläni -pianoa, mutta en ole koskaan saanut oikeata opetusta. Mr. Judiquen -tapana oli sanoa, että minusta olisi tullut hyvä pianisti, jos vain -olisin saanut opetusta, mutta hän kai vain mairitteli minua.» - -»Sitä hän varmaankaan ei tehnyt. Teillä on varmaan temperamenttia.» - -»Oo — pidättekö te musiikista, mr. Babbitt?» - -»Pidän toki! Vaikka en minä tiedä, välitänkö niin erikoisen paljoa -kaikenlaisista klassillisista renkutuksista.» - -»Oi, minä suorastaan rakastan Chopinia ja muita semmoisia.» - -»Niinkö, todella? Niin, tietysti minäkin käyn monissa semmoisissa -korkeamman tyylin konserteissa, mutta minä pidän sittenkin -hyvästä jazz-orkesterista, jossa on oikeata vauhtia, niin että -bassoviulunsoittaja heiluttaa viuluansa ympäri ja paukuttelee sitä -käyrällä.» - -»Minä tiedän. Minä pidän hirmuisen paljon hyvästä tanssimusiikista. -Minä pidän hirveän paljon tanssimisesta. Ettekö tekin mr. Babbitt.?» - -»Vielä häntä kysytte! Ei silti, että minä olisin niin järin taitava -siinä.» - -»Olette varmaan, sen minä uskon. Teidän pitäisi antaa minun opettaa -itseänne. Minä voin opettaa kenen tahansa tanssimaan.» - -»Ettekö tahtoisi antaa minulle jonakin päivänä opetusta?» - -»Kyllä, mielelläni». - -»Teidän on paras olla varovainen, muuten otan ehdotuksenne todeksi, -tulen teidän luoksenne ja panen teidät antamaan opetusta.» - -Rouva ei ollut loukkaantunut, mutta ei antanut mitään lupausta. Babbitt -varoitti itseänsä: »älä mene taas tekemään tyhmyyksiä», ja alkoi puhua -yleisistä aineista: - -»Minä tahtoisin osata tanssia niinkuin moniaat nuorukaiset, mutta -toisaalta tunnen, että miehen velvollisuus on ottaa tarmokkaasti, voisi -sanoa luovasti osaa maailmantyöhön ja tarttua tapausten kulkuun ja -voida näyttää elämässään tuloksia. Eikö teistäkin?» - -»Oi, tietysti minäkin olen sitä mieltä!» - -»No, ja silloin täytyy minun luopua monesta, mitä tahtoisin osata, -vaikka joka tapauksessa osaan, hitto vie, pelata golfia siinä kuin -toinenkin.» - -»Niin, siitä olen ihan varma... Oletteko naimisissa?» - -»Hm — — — olen — — — ja, hm, viralliset velvollisuudet tiettävästi — — -— minä olen varapuhemies Propagandakerhossa ja hoidan erästä komiteaa -Valtion Kiinteistöyhdistysten Liitossa, ja se merkitsee aika paljon -työtä ja vastuuta — eikä siitä oikeastaan saa mitään kiitosta.» - -»Ei, sen minä tiedän! Joka uhrautuu yhteiskunnalliseen työhön, ei -koskaan saa tunnustusta.» - -He katsoivat toisiinsa suurin keskinäisin kunnioituksin, ja Cavendish -Apartmentsin luona Babbitt auttoi hänet kohteliaasti vaunusta, viittasi -taloon, ikäänkuin olisi esitellyt sitä hänelle, ja sanoi käskevästi -hissipojalle: »Toimita avaimet nopeasti!» Mrs. Judique seisoi ihan -lähellä häntä hississä, ja hänen sydämensä jyskytti, mutta hän oli -varovainen. - -Se oli kaunis huoneisto, valkoinen puuaines ja pehmeät siniset tapetit. -Mrs. Judique oli aivan haltioitunut suostuessaan ottamaan sen, ja kun -he menivät hallin läpi laskeutuakseen alas, kosketti hän Babbittin -hihaa ja sanoi hurmaantuneena: »Oi, minä olen niin iloinen, että -käännyin teidän puoleenne. On tosiaan suuri onni saada tavata mies, -joka todellakin ymmärtää. Jospa tietäisitte, millaisia huoneistoja -minulle on näytetty!» - -Babbitt oli äkkiä vaistomaisesti vakuutettu, että voisi panna -käsivartensa hänen vyötäisilleen, mutta hillitsi itsensä ja saattoi -ylenpalttisen kohteliaana hänet autoon ja ajoi mrs. Judiquen asuntoon. -Matkalla konttoriinsa pyörivät hänen ajatuksensa koko ajan. - -»Olipa hyvä, että minulla kerrankin oli järkeä — peijakas, etten minä -sentään yrittänyt! Hän on ihana, harvinainen, kerrassaan hurmaava, -suloiset silmät ja hurmaavat huulet ja tuo solakka vartalo — hän ei -koskaan tule menettämään vartalonsa kauneutta niinkuin muut naiset — -ei, ei ei, hän on todellinen, hienostunut maailmannainen. Kaikkein -älykkäimpiä naisia, mitä olen tavannut moneen kuukauteen. Ymmärtää -yleisiä asioita ja — — — Mutta peijakas, miksen minä yrittänyt?... -Tanis.» - - -3. - - -Ajatus häiritsi ja hämmensi häntä, mutta hän huomasi etsivänsä -nuoruutta, itse toivoen säilyvänsä nuorena. Se tyttö, joka varsinkin -askarrutti hänen ajatuksiansa — vaikkei hän koskaan ollut puhutellut -häntä, oli uusin käsienhoitaja Pompeijin käherrysliikkeen salongin -oikealla puolella. Hän oli pieni, vikkelä, mustatukkainen, hymyilevä. -Hän oli ehkä yhdeksäntoistavuotias, ehkä kaksikymmentä. Hänellä oli -ohuita lohenvärisiä puseroita, jotka jättivät näkyviin hänen olkapäänsä -ja mustilla nauhoilla pujotellut liivinsuojustimensa. - -Babbitt meni käherryssalonkiin leikkauttamaan tukkaansa. Kuten aina, -tunsi hän itsensä uskottomaksi senvuoksi, että sivuutti naapurinsa -Reeves Buildingin Käherryssalongin. Mutta nyt hän karkoitti ensimmäistä -kertaa syyllisyystuntonsa: »Peijakas, mikäs pakko minun on sinne mennä, -ellen tahdo? Minä en ole Reeves Buildingin omistaja! Sen partureilla ei -ole mitään tekemistä minun kanssani! Voinhan minä totisesti leikkauttaa -tukkani missä haluan! Minä en tahdo kuulla puhuttavan siitä asiasta. -Olen saanut kyliäni ihmisten kannattamisesta — — — ellen erikoisesti -halua. Se ei totisesti tuota mitään. Minä olen saanut kyllikseni.» - -Pompeijin Käherryssalonki oli Thorn-Leighin hotellin -kellarikerroksessa, joka oli suurin ja uudenaikaisin hotelli -Zenithissä. Marmoriset kiertoportaat, joissa oli kiiltävämessinkinen -kaidepuu, johtivat hotellin eteisestä käherryssalonkiin. Se oli -sisustettu mustalla ja valkoisella ja punaisella kaakelilla. Siinä -oli räikeä polttokultainen katto ja suihkulähde, jossa pyylevä nymfi -alati tyhjensi heleänpunaista runsaudensarvea. Neljäkymmentä parturia -ja yhdeksän kättenhoitajaa työskenteli vimmatusti, ja ovella seisoi -kuusi neekeriä vahdissa kunnioittavasti ottaakseen tulijoita vastaan, -pannakseen talteen heidän hattunsa ja kauluksensa, johtaakseen heitä -sille paikalle, missä sai istua ja odottaa ja missä matolla, joka -muistutti troopillista saarta valkoisen kivipermannon valtavalla -pinnalla, oli tusina nahkaisia nojatuoleja ja pöytä täynnä kuvalehtiä. - -Babbittin mies oli nöyräselkäinen, harmaapäinen neekeri, joka osoitti -hänelle Zenithissä tavattoman suuressa arvossa pidettävää kunniaa — -puhutteli häntä nimeltä. Babbitt oli kuitenkin huonolla tuulella: hänen -miellyttävä kättenhoitajansa ei ollut vapaana. Tämä kiilloitti erään -keikarimaisesti puetun herran kynsiä ja tirskuili hänen kanssaan. -Babbitt inhosi tuota miestä. Hän aikoi odottaa, mutta Pompeijin -salongin mahtavan järjestelmän häiritsemistä ei käynyt ajatteleminen, -ja hänet ohjattiin heti eräälle tuolille. Hänen ympärillään vallitsi -rikas ja hienostunut ylellisyys. Erään herran kasvoja käsiteltiin -punaisilla säteillä, toisen tukkaa pideltiin öljyllä. Poikaset -työntelivät ympäri ihmeellisiä sähköhierontakoneita. Parturit tempoivat -käsiinsä höyryäviä pyyhkeitä koneesta, joka muistutti kiilloitetusta -nikkelistä tehtyä haubitsia ja heittivät ne ylenkatseellisesti pois -heti niiden käyttämisen jälkeen. Leveällä marmorihyllyllä tuoliriviä -vastapäätä oli sadoittain merenvahankeltaisia, rubiininpunaisia ja -smaragdinvihreitä nestepulloja. Babbittista oli maireista käyttää kahta -orjaa yhdellä kertaa — parturia ja kengänkiilloittajaa. Hän olisi ollut -täysin onnellinen, jos samalla kertaa olisi voinut askarruttaa myöskin -kättenhoitajaa. Parturi leikkasi hänen hiuksiansa ja kysyi hänen -mielipidettänsä Havre de Gracen kilpa-ajoista, pesäpallokaudesta ja -pormestari Proutista. Nuori neekeri, joka kiilloitti hänen kenkiänsä, -hyräili laulua »Kun sotamiehet lähti» ja harjasi sävelen tahdissa -pingoittaen kiiltävää kenkäriepua joka kerta, kun veti sitä kengän -yli niin kovasti, että se soinnahti kuin banjonkieli. Parturi oli -mainio kauppamies. Hän sai Babbittin tuntemaan itsensä rikkaaksi ja -arvokkaaksi kysymällä: »Mikä teidän mielivoiteenne on, sir? Onko Teillä -aikaa tänään, sir, hiukan kasvojenhierontaan? Teidän hiusmartonne ei -ole oikein joustava, ottaisimmeko hiukan päähierontaa?» - -Babbittin miellyttävin nautinto oli hiustenpesu. Parturi saippuoi hänen -päätään, kunnes se oli kermanvalkoinen paksusta saippuanvaahdosta, ja -huuhtoi sitten, Babbittin pitäessä päätään pesuvadin yllä pyyhkeisiin -käärittynä, sen pois lämpöisellä vedellä, joka pisti ihoa, ja suihkutti -lopuksi jääkylmää vettä. Vaihteessa, kun äkillinen polttava kylmyys -tuntui hänen päässään, jyskytti Babbittin sydän, hänen rintansa paisui, -hänen selkäpiinsä oli kuin sähköjohto. Se oli tunnelmaa, joka katkaisi -elämän yksitoikkoisuuden. Siitä noustessaan hän katsoi ylväästi ympäri -salonkia. Parturi hieroi innokkaasti hänen märkää tukkaansa käärien -ympärille pyyhkeen kuin turbaaniksi, niin että Babbitt oli kuin -pyylevä, punakka kaliifi taidokkaalla ja liikkuvalla valtaistuimella. -Parturi esitti äänellä, joka osoitti tuttavallisuutta, mutta kuitenkin -oli täynnä kaliifin mahtavuuden kunnioitusta: »Otetaanko vähän -Eldorado-öljyvoidetta, sir? Erinomaisen edullista hiusmarrolle, sir! -Enkö saanut viimekin kerralla antaa sitä?» - -Ei ollut saanut, mutta Babbitt suostui: »Miksei, ali right!» -Innostuneena hän näki, että hänen kättenhoitajansa oli vapaa. - -»En tiedä, eiköhän minun sentään pitäisi korjauttaa vähän käsiäni», -mutisi hän ja näki tytön tulevan mustatukkaisena, hymyilevänä, -herttaisena. Toimitus oli päätettävä tytön pöydän ääressä, ja Babbitt -saisi puhua hänen kanssaan parturin kuuntelematta. Hän odotti -maltillisesti koettamattakaan kurkistella tyttöä, kun tämä viilasi -hänen kynsiänsä ja parturi ajoi hänen partaansa ja voiteli hänen -kuumottaviin poskiinsa kaikkia niitä merkillisiä seoksia, joita -sukkelat parturiaivot ovat vuosisatain kuluessa keksineet. Kun parturi -oli lopettanut ja hän istui tyttöä vastapäätä tämän pöydän ääressä, -ihaili hän sen marmorilevyä, ihaili pienillä hopeahanoilla varustettua, -levyyn upotettua pesukulhoa ja ihaili itseänsä, että pystyi käymään -niin kalliissa paikassa. Kun tyttö nosti hänen märän kätensä vadista, -oli se lämpimästä saippuavedestä niin herkkä, että hän tavattoman -selvästi tunsi tytön lujan pienen kouran otteen, Hän ihaili tytön -kynsien punervaa loistoa. Nuo kädet olivat hänestä vielä ihanammat -kuin mrs. Judiquen ohuet sormet, ja elegantimmat. Hänelle tuotti -jonkinlaista nautintoa kipu, kun tyttö leikkasi terävällä veitsellä -kynsien reunaan muodostunutta nahkaa. Hän vastusti kiusausta katsella -tytön nuoren poven ja olkapäiden piirteitä, joita ruusunvärinen -harsopilvi paremminkin näytti kuin peitti. Tyttö teki häneen erikoisen -hienon vaikutuksen, ja koettaessaan omasta puolestaan vaikuttaa tyttöön -hän puhui yhtä kömpelösti kuin maalaispoika ensimmäisellä vierailulla: - -»Tänään on aika lämmin tehdä työtä.» - -»Niin on. Te leikkasitte kyntenne itse viime kerralla, vai kuinka?» - -»Joo-o — — — Niin kyllä tein.» - -»Teidän pitäisi aina käydä täällä leikkauttamassa.» - -»Niin, ehkä kyllä. Minä — — — ». - -»Ei mikään ole niin miellyttävän näköistä kuin hyvinhoidetut kynnet. -Minusta se on aina varmin merkki, mistä tuntee todella hienon herran. -Täällä oli eilen eräs automobiiliagentti, joka väitti, että muka -aina voi sanoa mihin luokkaan mies kuuluu siitä, minkä merkin auto -hänellä on, mutta minä sanoin hänelle: 'älkää joutavia', sanoin minä, -'asianymmärtäjä vilkaisee vain kynsiin, kun tahtoo tietää, onko mies -humbuugi vai todella hieno herra'.» - -»Niin, voi kyllä olla, että siinä on perää. Tietenkin, se tahtoo sanoa -— — —kun on noin nätti tyttölapsi kuin te, niin eihän mies voi olla -tulematta siivouttamaan kouriansa!» - -»No niin, olkoon vain, että minä olen lapsi, mutta minä en ole tuhma -ja minä voin kyllä nähdä, onko edessäni hieno ihminen — — — minä voin -arvostella luonteen yhdellä ainoalla silmäyksellä — enkä minä koskaan -puhuisi niin avoimesti ihmisen kanssa, ellen näkisi, että hän on hieno -ihminen.» - -Hän hymyili. Hänen silmänsä tuntuivat Babbittista lauhkeilta kuin -huhtikuinen päivä. Syvällä vakavuudella ilmoitti Babbitt itselleen, -että oli kyllä raakalaisia, jotka ajattelivat, että vain senvuoksi, -että tyttö on kättenhoitaja eikä ehkä niin hirveän sivistynyt, hän -muka ei ole mitään, mutta mitä häneen itseensä tuli, niin hän oli -demokraatti ja ymmärsi ihmisiä, ja hän pysyi vakaumuksessaan, että -tyttö oli hieno tyttö, hyvä tyttö, mutta ei liian rasittavan hyvä. Hän -kysyi, ääni täynnä sympatiaa: - -»Niitä on kai paljon miehiä, jotka yrittävät olla sopimattomia teitä -kohtaan, arvaan minä?» - -»Jaa, etteikö ole? Nuo kaikennäköiset sikaripuotikeikarit uskovat, että -senvuoksi, että tyttö työskentelee parturituvassa, heidän sopii muka -käyttäytyä kuinka tahansa. Mitä kaikkea ne minulle puhuvatkaan! Mutta -uskokaa minua! Minä tiedän kuinka sellaiset herrat nolataan. Minä annan -heille, niin että surisee korvissa, ja kysyn: 'kenen kanssa te luulette -puhuvanne?' ja silloin katoavat he kuin tahrat bensiinin tieltä ja — -— — Ettekö tahdo vähän kynsitahdasta? Se pitää kynnet yhtä kiiltävinä -kuin heti kiilloituksen jälkeen, ei vahingoita niitä ja kestää monta -päivää.» - -»Kyllä, minäpä koetan sitä! Sanokaa — — — sanokaa, eikö ole lystikästä? -Minä olen käynyt tässä salongissa aina siitä saakka, kun se avattiin ja -— — —» (veitikkamaisen innokkaasti) — — — »luullakseni en tiedä vielä -teidän nimeänne.» - -»Ettekö? Sepä oli omituista! En minäkään tiedä teidän!» - -»Älkää nyt laskeko leikkiä! Mikä se hieno pikku nimi on?» - -»Ah, ei se ole niin siunatun hieno! Se on varmaan juutalaisnimi, -arvelen minä, mutta me emme ole juutalaisia. Minun pappani pappa -oli aatelismies Puolassa, ja täällä oli yhtenä päivänä eräs herra, -jonkinlainen kreivi tai sellainen ja sanoi, että hän tunsi minun -pappani papan perheen Puolassa ja heillä oli muhkea suuri talo. Aivan -erään järven rannalla.» - -Epäröiden: »Ettekö ehkä usko sitä?» - -»Hm, jaa, tietysti uskon. Miksen uskoisi? Älkää luulko, että minä -lasken leikkiä teidän kanssanne, mutta joka kerta, kun olen katsonut -teitä, olen itsekseni miettinyt: tuolla lapsella on sinistä verta -suonissaan.» - -»Ei, oikeinko totta?» - -»Totta tietenkin! No mutta nyt kun olemme ystäviä, mikä se pieni hieno -nimi olikaan?» - -»Ida Putiak. Se ei ole niin erikoisen häävi. Minä sanon aina mammalle: -'mamma', sanon minä, 'mikset antanut minulle nimeä Dolores tai jotakin -tyylikästä?'» - -»No, mutta miksi niin? Minusta se on hieno nimi. Ida!» - -»Minä tiedän varmasti teidän nimenne!» - -»Oo, se ei ole niin varmaa! No, tosinhan — — — ei se sentään ole niin -erikoisen tunnettu.» - -»Ettekö te ole mr. Sonheim. Paidannappiyhtiö Prater Peterin edustaja?» - -»En, en lainkaan! Minä olen mr. Babbitt, kiinteistöjenvälittäjä.» - -»Ah, anteeksi! Jaa, niin tosiaan! Te tarkoitatte täällä Zenithissä?» - -»Niin» (Sillä ripeällä äänellä, joka ilmaisee loukattua tunnetta.). - -»Niin, tosiaan. Minä olen lukenut teidän ilmoituksianne. Mainiota.» - -»Hm, no niin — ehkäpä olette myöskin lukenut puheitani?» - -»Tietysti. Minulla ei ole aikaa juuri paljon lukea, mutta — — — -luultavasti minä teidän mielestänne olen kauhean tuhma olento.» - -»Minusta te olette herttainen tyttö.» - -»Eräs asia tässä ammatissa on hauska, se antaa tytölle tilaisuutta -tavata hirveän hauskoja herroja ja täydentää sivistystään -keskustelulla, ja täällä tulee sellaiseksi, että voi ensi silmäyksellä -arvostella miehen luonteen.» - -»Kuulkaa nyt, Ida! Älkää mitenkään luulko, että minun tarkoitukseni -on olla sopimaton — — —» (hän ajatteli kärsimättömänä, että olisi -nöyryyttävää, jos tuo tyttö hylkäisi tarjouksen, ja vaarallista, -jos hän siihen suostuisi. Jos hän kutsuisi hänet päivällisille ja -arvostelevat ystävät sattuisivat näkemään heidät! — Mutta hän jatkoi -innokkaasti:) »Älkää mitenkään luulko, että minä tahdon olla hävytön, -jos ehdotan, että olisi hauskaa, jos me kaksi menisimme ulos ja -söisimme pienen päivällisen yhdessä jonakin iltana.» - -»Minä en oikein tiedä, pitäisikö minun suostua, mutta — — — -miesystäväni tahtovat minua aina mukanaan ulos. Mutta ehkä minä voisin -tänä iltana.» - - -4. - -Ei ollut mitään syytä, selitteli hän itselleen, miksei hän söisi -yksinkertaista päivällistä köyhän tytön kanssa, jolla olisi hyötyä -seurustelusta niin sivistyneen ja kypsän ihmisen kanssa kuin hän. -Mutta pelosta, että joku näkisi heidät eikä ymmärtäisi, veisi hän -tytön Biddlemeierin Inniin laitakaupungille. He saisivat tehdä hauskan -ajelumatkan tänä lämpimänä yksinäisenä iltana ja hän ehkä pitäisi tytön -kättä omassaan — ei, hän ei tekisi edes sitä. Idalla oli lähestyväinen -luonto, hänen paljaat olkansa osoittivat sen riittävän selvästi, mutta -hän ei todellakaan aikonut kosiskella tyttöä vain senvuoksi, että tämä -sitä odotti. - -Silloin meni hänen autonsa rikki. Jotakin oli joutunut epäkuntoon -sytytyslaitteissa. Ja hänellä _täytyi_ olla auto tänä iltana. -Raivostuneena hän koetteli sytytintä, tuijotti magneettiin. Mutta -mulkoilipa hän kuinka hurjasti tahansa, härkäpäinen auto ei ottanut -liikkuakseen ja se oli epäsuosioon joutuneena raahattava erääseen -autovajaan. Viehätys palasi, kun hän tuli ajatelleeksi vuokra-autoa. -Sen käyttäminen oli samalla kertaa varakasta ja kiintoisan synnillistä. - -Mutta kun hän tapasi Idan eräässä kulmassa kahden poikkikadun matkan -päässä Thornleighin hotellista, sanoi tämä: »Vuokra-auto? Ja minä kun -luulin, että teillä oli oma auto!» - -»Niin minulla onkin. Tietysti on. Mutta se on juuri nyt rikki.» - -»Jaha», sanoi tyttö sillä äänellä kuin olisi kuullut sen selityksen -ennenkin. - -Koko matkan Biddlemeierin Inniin koetti Babbitt puhella kuin vanha -ystävä, mutta ei onnistunut murtamaan sitä muuria, minkä tytön sanat -rakensivat heidän välilleen. Sanomattoman suuttuneena hän kertoi, -kuinka hän oli nolannut »sen hävyttömän parturipäällikön» ja kuinka -drastillisesti hän tulisi tätä kohtelemaan, jos se mokoma vielä -sanoisi, että hän muka »oli sukkelampi soittamaan suutaan kuin -siistimään sorkkia.» - -Biddlemeierin Innissä ei heidän onnistunut saada mitään juotavaa. -Yliviinuri ei ottanut oivaltaakseen, mikä mies George F. Babbitt oli. -He istuivat hikoillen suuren liha-annoksen edessä ja keskustelivat -basepallopelistä. Kun Babbitt yritti tarttua Idan käteen, sanoi tyttö -hilpeästi ja ystävällisesti: »Pitäkää varanne! Tuo hävytön kyyppi -kurkistaa!» Mutta he tulivat ulos tenhoisaan kesäyöhön, jossa ilma oli -hiljaista ja sykähdyttävää ja kuu hopeoi pihlajanlehviä. - -»Ajetaan jonnekin muualle, missä saa edes drinkin ja vähän tanssia!» -esitti hän. - -»Jonakin toisena iltana. Minä lupasin mammalle olla tänään aikaisin -kotona.» - -»Joutavia! Nyt on liian kaunista, jotta vielä malttaisi mennä kotiin.» - -»Minä jäisin niin hirveän mielelläni, mutta mamma suuttuisi niin -hurjasti.» - -Babbitt vapisi. Tyttö oli itse nuoruus ja viehkeys. Babbitt kietoi -käsivartensa hänen uumenelleen. Tyttö nojautui hänen olkaansa -vasten ilman pelkoa, ja Babbitt riemuitsi. Näin tipsutti hän alas -ravintolaportaita laulellen: »Tule, ajelu on ihanaa, se vilvoittaa.» - -Oli oikea rakastavaisten yö. Pitkin koko Zenithiin johtavaa maantietä -alhaalla olevan ja lempeän kuun alla oli auto auton perässä, ja -niissä istui himmeitä olentoja uneksivassa syleilyssä. Babbitt ojensi -kaipaavan kätensä Idaa kohti ja oli kiitollinen, kun tämä taputti -niitä. Ei ollut yritystäkään vastarintaan tai väliasteeseen. Babbitt -suuteli häntä ja yksinkertaisesti ja luonnollisesti vastasi tyttö -suudelmaan autonohjaajan leveän selän takana. - -Hänen hattunsa putosi ja hän riuhtaisi itsensä irti tavoittaakseen -hattuansa. - -»Ah, anna sen mennä!» pyysi Babbitt. - -»Mitä? Hattuniko? En ikinä!» - -Babbitt odotti, kunnes tyttö oli saanut hatun päähänsä ja pujotti -taas kätensä hänen uumilleen. Tyttö vetäytyi pois ja sanoi äidillisen -tyynnyttävästi: »Älä nyt ole tuhma pikkupoika! Me emme saa surettaa -äidinsydäntä. Nojaa taaksepäin, kultaseni, ja katsele, kuinka nyt -on ihana yö. Jos olet oikein kiltti, niin suutelen ehkä sinua, kun -hyvästelemme. Anna minulle nyt savuke.» - -Babbitt auttoi häntä innokkaasti savukkeen sytyttämisessä ja kysyi, -oliko hänellä nyt kaikki, mitä hän halusi. Sitten hän siirtyi tytöstä -niin loitolle kuin mahdollista. Nolaus oli tehnyt hänet kylmäksi. Ei -kukaan olisi voinut sanoa Babbittille, että hän oli narri, pontevammin, -täsmällisemmin ja älykkäämmin kuin hän itse nyt. Hän ajatteli, että -kirkkoherra John Jennison Drew'n kannalta katsoen hän oli synnillinen -ihminen ja Miss Ida Putiakin kannalta vanha ikävä ukko, jota täytyi -sietää välttämättömänä rangaistuksena hyvänpuolisen päivällisen -syömisestä. - -»Kultaseni, et suinkaan aio leikkiä loukkaantunutta? - -Mitä?» - -Tyttö puhui nokkavalla äänellä. Babbittin olisi tehnyt mieli -lyödä häntä. Hän ajatteli synkästi: »No ei minun sentään tarvitse -vastaanottaa armopaloja tuolta kujakakaralta! Senkin siirtolainen! Minä -teen tästä lopun niin pian kuin mahdollista ja rankaisen itseäni kotona -lopun yötä.» - -Hän puhisi: »Mitä? Minäkö loukkaantunut? Oletpas sinä lapsellinen; -mistä minä olisin loukkaantunut? Kuule nyt, Ida. Kuule setä -Georgea. Minä tahdon puhua sinulle järkeä siitä, että sinä -alituisesti kinastelet johtajan kanssa. Minulla on paljon kokemusta -henkilökunnasta, ja usko pois, sen ei kannata niskoitella — —» - -Tultuaan sen keltaisen talon edustalle, missä tyttö asui, sanoi Babbitt -hyvää yötä lyhyesti ja ystävällisesti, mutta auton lähdettyä jatkamaan -matkaa hän huokasi: »Ah, hyvä Jumala!» - - - - -VIIDESKOLMATTA LUKU. - - -1. - -Hän heräsi ja oikoili jäseniään hilpeänä vuoteessaan kuunnellen -varpusten viserrystä; sitten hän muisti, että kaikki oli nurin, että -hän oli päättänyt antautua harhateille ja ettei se ollut lainkaan -häntä huvittanut. Miksikä, mietti hän, hän rupeaisi kapinoimaan? -Mitä hän rimpuili? Miksei ottanut järjen päästä kiinni, lopettanut -tätä idioottimaista hyrräämistä ja viihtynyt perheensä, työnsä, -kerhotoveriensa parissa? Mitä hän voitti kapinoimisesta? Kärsimystä ja -häpeää — häpeää siitä, että Ida Putiakin kaltainen katutyttö saattoi -kohdella häntä kuin poikanulikkaa. Ja kuitenkin — — — aina palautui -hän tähän: »ja kuitenkin.» Tuotti kärsimystä tai ei, mutta hän ei enää -saattanut tuntea tyytymystä maailmaan, joka, kun kerran epäluulo oli -sitä vastaan herännyt, oli käynyt mahdottomaksi. - -Mutta, vakuutti hän itselleen, tästä tyttöjen perässä juoksemisesta -täytyy tulla loppu. - -Päivällisaikaan hän ei ollut niin varma edes siitä. Ellei hän miss -McGounissa, Louetta Swansonissa ja Idassa ollut löytänyt sydämensä -haltijatarta, niin ei se todistanut, ettei jossakin voinut olla se -saavutettavissa oleva nainen, joka ymmärtäisi häntä, antaisi hänelle -arvoa ja tekisi hänet onnelliseksi. - - -2. - -Mrs. Babbitt tuli kotiin elokuussa. - -Ennen, kun hän oli ollut poissa, oli Babbitt ikävöinyt hänen -turvallista pikkunurkunaansa ja odottanut hänen tuloansa kuin juhlaa. -Nyt, vaikka hän ei uskaltanut loukata häntä antamalla vivahdustakaan -siitä näkyä kirjeissään, oli Babbitt huonolla tuulella siitä, että Myra -tuli ennenkuin hän itse oli ehtinyt päästä entiselleen, ja hänestä oli -kiusallista mennä häntä vastaanottamaan ja olla iloisen näköinen. - -Hän taivalsi asemalle; hän lueskeli kesähuvi-ilmoituksia, jotta ei -tarvitsisi puhella tuttavien kanssa ja paljastaa avuttomuuttaan. -Mutta hän oli hyvin koulutettu. Kun juna porhalsi asemalle, oli hän -sementtisillalla ja tähysteli Pullman-vaunuja, ja nähdessään vaimonsa -matkustajain joukossa, jotka virtasivat asemahallia kohti, hän heilutti -hattuansa. Ovella hän syleili häntä ja julisti: »Joo, joo, peijakas, -sinä näytät oikein reippaalta!» Sitten hän huomasi Tinkan. Tässä oli -jotakin; tämä pieninenäinen ja vilkassilmäinen lapsi rakasti häntä, -uskoi hänen suuruuteensa, ja kun hän otti lapsen syliinsä, nosti ja -rutisti häntä, kunnes lapsi kirkui, oli hän hetkeksi jälleen entinen -vakava oma itsensä. - -Koko ajan hän pelkäsi sitä hetkeä, jolloin joutuisi olemaan yksin -vaimonsa kanssa ja tämä kärsivällisesti odottaisi hyväilyä. - - -3. - -Talossa vallitsi vakiintunut tapa, että hänen piti viettää loma-aikansa -yksin viikon tai kymmenen päivän käynnillä Catawbassa, mutta häntä -vaivasi ajatus, että hän vuosi sitten oli ollut Paulin kanssa Mainessa. -Hän näki ajatuksissaan palaavansa sinne, saavansa siellä rauhan ja -viettävänsä Paulin seurassa alkeellista ja sankarillista elämää. Kuin -salama sattui häneen ajatus, että hän todella voisi matkustaa. Toisin -sanoen, hän ei oikeastaan voisi, hänen ei sopisi jättää afäärejä, ja -Myra pitäisi varmaan omituisena, jos hän lähtisi sinne yksin. Tietysti -voisi hän päättää tehdä mitä perhanaa hyvänsä tämän jälkeen, mutta -kuitenkin — — — mennä Maineen! - -Hän matkusti monien ja pitkien mietiskelyjen jälkeen. Vaimolleen asiaa -ilmoittaessaan hän käytti — kun ei tietenkään voinut selittää aikovansa -mennä etsimään Paulin henkeä erämaasta — säästäväisyyttä noudattaen -sitä valhetta, jonka hän vuosi sitten oli keksinyt ja jota hän ei tähän -saakka juuri lainkaan ollut käyttänyt. Hän sanoi, että hänen täytyi -liikeasioissa tavata erästä herraa New Yorkissa. Hän ei olisi voinut -edes selittää itselleen, minkätähden hän otti ulos pankista useita -satoja dollareita enemmän kuin tarvitsi tai minkätähden hän suuteli -Tinkaa niin hellästi ja lausui: »Jumala siunatkoon sinua, pikku Tinka.» - -Junasta hän huiskutti hänelle, kunnes tytöntypykkä oli vain pieni -tulipunainen piste mrs. Babbittin tilavamman ruskean hahmon rinnalla -valtavan rautaportin sulkeman sementtikäytävän päässä. Surumielisesti -hän katsoi taakseen Zenithin viimeistä esikaupunkia. - -Koko matkan pohjoiseen hän ajatteli Mainen oppaita: yksinkertaisia ja -voimakkaita ja rohkeita, iloisia ja hilpeitä, jotka pelasivat pokeria -koruttomassa majassaan, osasivat saada selvän metsän salaisuuksista, -kun kulkivat pitkin polkuja tai laskettelivat alas koskia. Hän muisteli -erikseen Joe Paradisea, joka oli puolijänkki, puoli-intiaani. Jospa -hän voisi hankkia itselleen metsäpalstan kaukana erämaassa yhdessä -Joen kaltaisen miehen kanssa, tehdä ankaraa ruumiillista työtä, olla -vapaa ja kovaääninen, pukunaan työmiehen mekko, eikä koskaan tarvitsisi -palata tähän surkeaan sovinnaisuuteen. - -Taikka, niinkuin turkismetsästäjä pohjoiskanadalaisessa filmissä, -samota pitkin metsiä, leiriintyä Kalliovuorille tuimana ja vaiteliaana -luolaihmisenä! Miksei? Hän voisi tehdä sen! Kotona oli riittävästi -rahaa perheen toimeentuloksi, kunnes Verona oli naimisissa ja Ted voi -pitää huolen itsestään. Vanha Henry T. hoitaisi heitä kyllä. Vakavasti. -Miksikä ei? Todella elää — — — - -Hän kaipasi sitä, myönsi kaipaavansa sitä ja uskoi melkein tulevansa -niin tekemään. Niin pian kuin terve järki virnisti: »Joutavia! Ihminen -ei karkaa perheensä ja kunnon kumppanien luota, ei yksinkertaisesti -tee sitä, siinä koko juttu!» selitteli Babbitt itselleen toisaalta: -»Eihän se sentään vaadi suurempaa rohkeutta kuin Paulilta vaadittiin -vankeuteen menemiseen ja — — — hyvä Jumala, kuinka hartaasti tahtoisin -sen tehdä! Seikkailijoita — kuusipiippuinen revolveri — rajakaupunki -— korttihuijareita — maata taivasalla — olla oikea mies Joe Paradisen -kaltaisten jymymiesten joukossa — peijakas!» - -Niin hän tuli Maineen, seisoi jälleen sillalla pienen hotellin -edustalla, sylki taas sankarillisesti vedenkalvoon ja joutui mäntyjen -suhistessa, vuorten kimmeltäessä ja lohenpoikien molskahdellessa -kiertämään entistä ympyräänsä. Hän riensi oppaiden majalle kuin -todelliseen kotiinsa, todellisten ystäviensä luokse, kauan kaivattujen. -He riemastuisivat hänet nähdessään. Hypähtäisivät ylös ja huutaisivat: -»Hei, kas mr. Babbitt! Se poika ei ole tavallisia urheiluteikareita. Se -on oikea mies.» - -Laudoilla vuoratussa ja jotenkin rappeutuneessa kojussaan istuivat -oppaat rasvatahraisen pöydän ääressä ja pelasivat pokeria rasvaisin -kortein: puolitusinaa ryppynaamaista miestä vanhoissa housuissaan ja -pehmeät huopahatut päässä. He nostivat katseensa ja nyökäyttivät. Joe -Paradise, mustaverinen, suuriviiksinen vanhus mörähti: iltaa, vai -ollaan täällä taas. - -Pelimerkkien rapinan rikkoma äänettömyys. - -Babbitt seisoi heidän vierellään ylen yksinäisenä. Hän ehdotti, kun -hetken kuluttua eräs perin mutkallinen peli oli päättynyt: »Kai minäkin -saan olla vähän aikaa mukana, Joe?» - -»Kyllä. Istukaa! Kuinka monta merkkiä pitää olla? Tuota, ettekös te -ollut täällä viime vuonna vaimonne kanssa vai kuinka?» sanoi Joe -Paradise. - -Siinä koko tervehdys, jonka Babbitt sai vanhassa kodissaan! - -Hän pelasi puolen tuntia, ennenkuin jälleen puhui. Hänen käsiinsä -tarttui piippujen ja halpojen sikarien paha katku, ja hän oli väsynyt -»pareihin» ja »royaleihin», loukkaantunut heidän tavastaan olla hänestä -välittämättä. Hän sanoi Joelle: »Onko töitä nykyään?» - -»Ei.» - -»Tuletteko minulle oppaaksi pariksi päivää?» - -»No, miksen. Eipä tässä ole muutakaan tilausta ennenkuin ensi viikolla.» - -Tämä oli koko tunnustus, jonka Joe antoi Babbittin hänelle tarjoamasta -ystävyydestä! Babbitt maksoi velkansa ja lähti kojusta kuin -pahantuulinen lapsi. Joe pisti päänsä esiin savupilvestä, niinkuin -hylje hyrskyjen keskeltä, rohkaisten: »Minä tulen sitten huomenna», ja -sukelsi takaisin kolmen ässänsä kimppuun. - -Ei hiljaisessa huoneessaan, jossa tuntui vastasahattujen honkalautojen -tuoksu, ei järven rannalla eikä auringonlaskun pilvissä, jotka juuri -nyt nousivat usmanpunervain vuorten takaa, Babbitt voinut tavata Paulin -rauhoittavaa henkeä. Hän oli niin yksinäinen, että jäi illallisen -jälkeen keskustelemaan iänikuisen vanhan köhätautisen ja yhtä mittaa -lörpöttelevän rouvan kanssa hotellin hallin takkavalkean ääreen. Hän -kertoi hänelle Tedin todennäköisistä vastaisista voitoista valtion -yliopistossa ja Tinkan merkillisestä sanavarastosta, kunnes oli täynnä -kaipuuta sitä kotia kohtaan, jonka oli ainaiseksi jättänyt. Halki -pimeän, halki pohjolan äänettömyyden, mäntyjen oksien alla, hän samosi -rantaan ja löysi kanootin. Siinä ei ollut airoja, mutta laudanpätkän -avulla, istuen epämukavasti keskellä venettä ja työntäen lautaa veteen -pikemmin kuin soutaen, hän pääsi sentään jokseenkin kauas järvelle. -Hotellin ja pikkurakennusten valot muuttuivat keltaisiksi pisteiksi, -sikermäksi Sachem Mountainen juurella olevia kiiltomatoja. Entistään -valtavampana ja tukevampana kohosi vuori tähtiyössä, ja järvi oli kuin -suunnaton, musta marmoripermanto. Babbitt surkastui mitättömäksi, -mykäksi ja vähän pelästyneeksi, mutta tämä mitättömyys vapautti hänet -siitä kerskuvasta esiintymisestä, joka oli ominaista Zenithin mr. -George F. Babbittille; vapautti hänen sydämensä ja teki sen suruisaksi. -Nyt hän tunsi Paulin läsnäolon, ajatteli häntä (pelastettuna vankilasta, -Zillasta ja kattohuopakauppojen ankarasta todellisuudesta) viulu -kädessään veneen perässä. Babbitt päätti: »Minä pysyn päätöksessäni. -Minä en ikinä palaa. Nyt, kun Paul on poissa, en enää tahdo nähdä -ainoatakaan noista kirotuista ihmisistä! Typeräähän oli suuttua, -ettei Joe Paradise hypännyt pystyyn ja langennut kaulaani! Hän -on metsäihmisiä, liian viisas huudellakseen ja lörpötelläkseen -toisen pyörryksiin niinkuin kaupunkilainen. Mutta saada hänet kauas -vuoristoon, otusten jäljille — — — se on todellista elämää!» - - -4. - -Joe saapui Babbittin tuvan luo kello yhdeksän seuraavana aamuna. -Babbitt tervehti häntä kuin toveriansa aarniometsäelämässään: - -»No, rakas Joe, miten olisi, jos mentäisiin jäljille ja päästäisiin -pois näistä perhanan veltoista ilmavieraista ja naisista ja kaikesta?» - -»Sopiihan se», sanoi Joe. - -»Mitä sanotte, jos mentäisiin Box Car Bondiin — minä olen kuullut -sanottavan, että siellä olevaa majaa ei käytetä — ja leiriytyisimme -sinne?» - -»Miksei mr. Babbitt. Mutta Skowtuit Pond on lähempänä, ja kalansaanti -siellä jokseenkin yhtä hyvää.» - -»Ei, minä tahdon oikeaan erämaahan.» - -»Jaha. Se on eri asia.» - -»Pannaan vanhat rensselit selkään ja lähdetään metsiin oikealle -eräretkelle!» - -»Eiköhän olisi helpompaa, arvelen, mennä sitten vesitietä Lake Choguen -kautta? Voitaisiin kulkea koko tie moottoriveneellä, tasapohjaisella, -oikein Evinrudella varustetulla veneellä.» - -»Ei kiitos! Repiä rikki hiljaisuutta säikyttävällä moottorilla! Ei -sinnepäinkään! Pankaa te vain toinen sukkapari vanhaan laukkuunne ja -sanokaa, mitä ruokavaroja pitää olla. Minä olen valmis yhtä pian kuin -te.» - -»Useimmat urheilijat matkustavat sinne veneellä, mr. Babbitt. Se on -pitkä tie kävellä.» - -»Kuulkaas, Joe, ettekö te jaksa kävellä?» - -»No, kai minä sentään siihen pystyn. Mutta minä en ole käynyt niin -kaukana kuuteentoista vuoteen. Useimmat urheilijat menevät veneellä. -Mutta voinhan tehdä sen, kun kerran haluatte», sanoi Joe ja meni -surullisena tiehensä. - -Babbitt oli tyyntynyt pienestä suuttumuspuuskastaan ennenkuin Joe -palasi. Hän arveli Joen sulaneen ja alkavan kertoa mielenkiintoisia -jutelmiaan, mutta Joe ei ollut pehminnyt vielä silloinkaan, kun he jo -olivat matkalla. Hän pysytteli itsepintaisesti Babbittin jäljessä, ja -miten laukku rasittikin hänen hartioitansa, miten vimmatusti Babbitt -läähättikin, hän saattoi kuulla oppaansa läähättävän samalla tavalla. -Mutta tie oli sangen ihana, polku ruskeana männyn neulasista ja -koluisena juurista palsamipuiden, sananjalkojen ja koivuviidakoiden -keskessä. Babbitt sai takaisin uskonsa ja hikoili hilpeästi edelleen. -Pysähtyessään levähtämään hän nauroi: - -»Minusta tuntuu, että me suoriudumme aika hyvin ollaksemme näin -vanhoja! Mitä?» - -»Uh — huh», myönsi Joe. - -»Tämä on hurjan kaunis paikka. Katsokaa, tuosta puiden lomitse näkee -järven! Kuulkaa, Joe, ette tiedä, kuinka onnellinen olette, kun saatte -elää tällaisissa metsissä eikä tarvitse olla kaupungissa sen kitisevien -ajopelien ja raksuttavien kirjoituskoneiden ja ihmisten keskessä, jotka -kiduttavat toisen puolikuoliaaksi joka päivä! Minä toivoisin tuntevani -metsät niinkuin te! Sanokaa mikä tuon pienen punaisen kukan nimi on?» - -Joe hieroi selkäänsä ja katseli nyrpeästi kukkaa. - -»Jaa, mikä kutsuu sitä miksikin — —-, minä sanon sitä aina vain -vaaleanpunaiseksi kukaksi.» - -Babbittin ajatukset uinuivat vähitellen pois, kun marssi muuttui -sokeaksi taivaltamiseksi eteenpäin. Hän oli aivan näännyksissä -väsymyksestä, hänen paksut säärensä tuntuivat kävelevän eteenpäin -itsestään, ilman johtoa, ja konemaisesti kuivasi hän hikeä, joka -kiusasi hänen silmiään. Hän oli liian väsynyt voidakseen tuntea -mitään tietoista iloa, kun he kilometrin pituisen vaelluksen jälkeen -päivänpaahteista porrassiltaa myöten erään suon poikki, missä kärpäset -parveilivat kuumien pensastojen yllä, tulivat Box Car Pondin viileälle -rannalle. Laskiessaan laukun selästään hän menetti tasapainonsa ja -horjui eikä pitkään kotvaan saattanut seistä pystyssä. Hän makasi -vehmaan vaahteran alla urheilumajan vieressä ja tunsi nautinnokseen -vaipuvansa uneen. - -Hän heräsi auringonlaskun aikaan ja tapasi Joen täydessä puuhassa -valmistamassa illallista käristetystä liikkiöstä ja munista ja -ohukaisista, ja hänen erämiesihailunsa elpyi. Hän istui kannon päähän -ja tunsi itsensä miehekkääksi. - -»Joe, mitä tekisitte, jos teillä olisi paljon rahaa? Jatkaisitteko te -oppaana olemista vai hankkisitteko itsellenne pienen metsäpalstan ja -olisitte ihmisistä riippumaton?» - -Ensimmäisen kerran kirkastui Joen naama. Hän käänsi hiukan -paistinkojeitansa ja sanoi: »Minä olen sitä monta kertaa ajatellut. Jos -minulla olisi rahaa, muuttaisin Tinkers Fallsiin ja panisin pystyyn -sievoisen kenkäkaupan.» - -Illallisen jälkeen Joe ehdotti pokerin pelaamista, mutta Babbitt ei -siihen suostunut, ja Joe meni yhtä tyytyväisenä maata kello kahdeksan. -Babbitt istui kannolla, katseli tummalle järvelle ja huitoi hyttysiä. -Kuorsaavaa opasta lukuunottamatta ei viidentoista kilometrin piirissä -ollut ainoatakaan muuta ihmisolentoa. Hän oli yksinäisempi kuin koskaan -ennen elämässään. Ajatukset liikkuivat Zenithissä. - -Hän mietti huolestuneena, eiköhän miss McGoun maksanut liikaa -kopiopaperista. Hän samalla kertaa ikävöi ja harmitteli ajatellessaan -ainaista ilveilyä Grobiaanien pöydässä. Ajatteli, mitä Zilla Riesling -nyt mahtoi tehdä. Mahtoiko Ted, saatuaan kesän aikana esiintyä kypsänä -autotyöläisenä, aikoa ryhtyä lukemaan yliopistossa? Ajatteli vaimoansa. -»Jos hän vain — — — jos hän vain ei olisi niin vietävän tyytyväinen -lojumaan levossa — — — Ei! Minä en tahdo. Minä en tahdo palata. Minä -olen viidenkymmenen ikäinen kolmen vuoden kuluttua. Kuudenkymmenen -kolmentoista päästä. Minulla täytyy olla jotakin iloa elämästäni -ennenkuin se on liian myöhäistä! Vähän sillä väliä mitenkä! Täytyy!» - -Hän ajatteli Ida Putiakia, Eddie Swansonia, sitä miellyttävää leskeä -— mikä sen nimi olikaan — Tanis Judique — — — sitä, jolle hän oli -hankkinut sen asunnon. Kuvitteli juttelevansa heidän kanssaan, kunnes -hätkähti: - -»Peijakas, minä en näy saattavan olla ajattelematta ihmisiä!» - -Tällä tapaa tuli hänelle selväksi, että oli vain hulluutta karata -tiehensä, kun ei kuitenkaan pääse karkuun omalta itseltään. Niinpä -hän lähtikin takaisin Zenithiä kohti. Hänen matkansa ei ollut paon -näköinen, mutta hän pakeni yhtä kaikki, ja neljä päivää myöhemmin hän -istui Zenithiin menevässä junassa. Hän tiesi hiipivänsä takaisin, ei -sen vuoksi, että hän olisi halunnut niin tehdä, vaan sentähden, että se -oli ainoa, mitä hän saattoi tehdä. Hän tarkasteli jälleen havaintoansa, -ettei milloinkaan voisi karata Zenithistä ja perheestään ja -konttoristaan. Senvuoksi, että hänellä omissa aivoissaan oli perheensä -ja konttorinsa ja jokainen Zenithin katukuva ja piirre. - -»Mutta minä — — — totisesti, minä sittenkin toimitan jotakin!» lupasi -hän itselleen ja koetti saada itseensä sankaruuden tunteen. - - - - -KUUDESKOLMATTA LUKU. - - -1. - -Kulkiessaan läpi junan etsien tuttavia hän näki vain yhden tutun -ihmisen ja se oli Seneca Doane, juristi, joka nautittuaan erinomaisia -etuja Babbittin kurssitoverina yliopistossa ja yhdistysten edusmiehenä -oli tullut hulluksi ja ollut ensimmäisenä nimenä maanviljelystyöläisten -vaalilistalla ja veljeillyt ilmeisten sosialistien kanssa. Vaikka -Babbitt nyt oli kapinoitsija, ei hän sentään tahtonut näyttäytyä -yhdessä sellaisen fanaatikon kanssa, mutta koko Pullman-vaunurivissä -ei hän tavannut ketään muuta tuttavaa, ja niin hän pysähtyi -vastenmielisesti. Seneca Doane oli pienikasvuinen, ohuttukkainen, hyvin -Chum Frinkin näköinen, paitsi ettei hänellä ollut Frinkin hilpeää -virnistystä. Hän luki kirjaa, jonka nimi oli »Kaiken maailman tie». -Babbittista kirja näytti uskonnolliselta, ja hän alkoi miettiä, oliko -Doane ehkä kääntynyt ja tullut siivoksi ja isänmaalliseksi. - -»Hei, kas Doane! Terve!», sanoi hän. - -Doane nosti katseensa. Hänen äänensä tuntui erittäin ystävälliseltä: - -»Kas. Terve, Babbitt.» - -»Matkoilla, näen minä?» - -»Niin, olen ollut Washingtonissa.» - -»Washingtonissa, vai niin? No, kuinka hallitus suoriutuu?» - -»Se — — — mutta etkö istu?» - -»Kiitos, voinhan sen tehdä. Niin. Onhan siitä aikaa, kun viimeksi on -puhuttu, Doane! Minä olen ollut — — — hm — — — vahinko, ettet tullut -viime luokkakokoukseen.» - -»Oo — — — kiitos vain.» - -»Mitä sanovat ammattiyhdistykset? Asetutko ehdokkaaksi -pormestarinvaalissa taas?» - -Doane tuntui hermostuneelta. Hän selaili kirjansa lehtiä. Hän sanoi: -»Ehkäpä kyllä», mutta niin välinpitämättömästi kuin se ei olisi mitään -erikoista, ja hymyili. - -Babbitt piti siitä hymystä ja etsi keskustelunainetta: »Minä näin -metkan kabaretin New Yorkissa: Se oli seurue 'Huomenta, Hunajahuuli' -Mintonin hotellista.» - -»Jaa, ne on kauniita tyttöjä. Minä tanssin siellä eräänä iltana.» - -»Mitä? Huvittaako sinua tanssi?» - -»Tietty se. Minä pidän enemmän tanssista ja kauniista naisista ja -hyvästä ruuasta kuin mistään muusta maailmassa. Niinkuin useimmat -miehet.» - -»Mutta, perhana, Doane, minä luulin, että sinä ja sinun kaltaisesi -tahdoitte riistää meiltä hyvän ruoan ja kaiken muun.» - -»Ei. Ei ensinkään. Minä soisin vain näkeväni myöskin esimerkiksi -vaatturityöläiset pitämässä kokoustaan Ritzin hotellissa ja -toimeenpanemassa tansseja kokouksen jälkeen! Eikö se ole järkevää?» - -»On totisesti! Se saattaa olla aate! Hm — — — ikävää, ettei ole tavattu -useammin viime vuosina! Kuule, minä toivon, ettet kanna kaunaa minulle -senvuoksi, että vastustin sinua vaaleissa ja kiipesin puhumaan Proutin -puolesta. Näes minä kuulun Tasavaltalaisten Järjestöön ja tunsin -ikäänkuin — — —» - -»Eihän sinulla ollut mitään syytä olla vastustamatta minua. Minä -uskon mielelläni, että olet hyödyksi Järjestölle. Minä muistan — -—yliopistossa sinä olit tavattoman kaukonäköinen ja vastaanottoinen -vaikutuksille. Muistan vielä, kuinka sanoit minulle, että aioit ruveta -asianajajaksi ja ajaa maksuttomasti köyhien asiaa ja taistella rikkaita -vastaan. Ja minä taas sanoin, että halusin itse tulla rikkaaksi ja -ostaa tauluja ja asua New Portissa! Sinä innostit oikeastaan meitä -kaikkia.» - -»Niin... No niin... Minä olen kyllä aina tahtonut olla kaukonäköinen.» -Babbitt oli hirveän hämillään ja hyvillään; hän koetti näyttää samalta -pojalta kuin neljännes vuosisataa sitten, ja hänen kasvonsa loistivat, -kun hän sanoi vanhalle ystävälleen Seneca Doanelle: - -»Useimmilla ihmisillä, niilläkin, joilla on tarmoa, ja niillä, -jotka luulevat olevansa edistysmielisiä, on vikana, etteivät ole -kaukonäköisiä ja vapaamielisiä. Minä puolestani katson, että on -aina annettava vastustajallekin mahdollisuus ja kuunneltava hänen -aatteitaan.» - -»Mainiota!» - -»Kuulepas, miten minä katson asiaa: Hiukkanen oppositiota tekee hyvää -meille kaikille, joten, varsinkin jos on liikemies ja ottaa osaa -yhteiskuntatyöhön, täytyy olla suvaitsevainen.» - -»Niin — — —» - -»Minulla on aina tapana sanoa, että miehellä pitää olla -kaukonäköisyyttä ja ihanteita. Muutamat liiketoverini pitävät minua -kyllä koko kaukonäköisenä, mutta minä annan heidän ajatella mitä -tahtovat ja kuljen omaa tietäni — aivan niinkuin sinäkin... Saakeli, -eikös olekin hauskaa istua näin juttelemassa ja ikäänkuin, niin -sanoakseni, elvyttämässä ihanteitansa?» - -»Mutta meidänlaisemme kaukonäköiset miehet joutuvat usein tappiolle. -Eikö se sinua huolestuta?» - -»Ei vähääkään! Ei kukaan voi määrätä, mitä minun tulee ajatella!» - -»Sinä olet juuri semmoinen mies, jota minä tarvitsen! Minä tahtoisin, -että sinä puhuisit muutamien liikemiesten kanssa ja koettaisit saada -heitä kohtelemaan vähän suvaitsevammin Beecher Ingramia.» - -»Ingramiako? Mutta sehän on se hullu saarnamies, joka potkittiin pois -kongregationalistikirkosta ja joka saarnaa vapaata rakkautta ja kapinaa -esivaltaa vastaan, eikö olekin?» - -Sellainen, selitti Doane, oli todellakin yleinen mielipide Beecher -Ingramista, mutta hän itse piti Ingramia ihmisveljeskunnan pappina, -jonka veljeskunnan tunnettu tukipylväs Babbitt itse oli. Tahtoisiko -Babbitt siis koettaa estää ystäviänsä vainoamasta Ingramia ja hänen -hyljeksittyä pientä kirkkoansa? - -»Aivan varmaan! Minä tartun joka ainoan pojan kraveliin, jonka vain -kuulen puhuvan pahaa Ingramista», sanoi Babbitt hellästi rakkaalle -ystävälleen Seneca Doanelle. - -Doane lämpeni ja alkoi vetää esiin vanhoja muistoja. Hän puhui -Saksassa pidetyistä ylioppilaspäivistä, Washingtonissa harjoitetusta -poikamiesveroagitatiosta, kansainvälisistä työläiskonferensseistä. -Hän mainitsi ystävänsä lordi Wycomben, eversti Wedwodin, professori -Piccolin. Babbitt oli aina luullut, että Doane seurustelee ainoastaan -kansainvälisten työläisliittolaisten kanssa, mutta hän nyökkäsi -vakavasti, niinkuin mies, joka tuntee tusinoittain Wycombe-lordeja, ja -sai sovitetuksi väliin kaksi viittausta Sir Gerald Doakiin. Hän tunsi -itsensä rohkeaksi ja idealistiksi ja kosmopoliitiksi. - -Äkkiä hän uudessa henkisessä suuruudessaan tunsi sääliä Zilla -Rieslingiä kohtaan ja ymmärsi häntä, mitä Propagandakerhon -tusinaihmiset eivät ikinä voisi tehdä. - - -2. - -Viisi tuntia senjälkeen, kun hän oli tullut Zenithiin ja kertonut -vaimolleen kuinka kuuma oli ollut New Yorkissa, hän meni tervehtimään -Zillaa. Hän oli täynnä aatteita ja sovinnollisuutta. Hän pitäisi -huolen, että Paul päästettäisiin vapaaksi, hän tekisi jotakin -epämääräistä, mutta valtavan siunauksellista Zillan hyväksi; hän olisi -yhtä jalo kuin hänen ystävänsä Seneca Doane. - -Hän ei ollut nähnyt Zillaa sen jälkeen, kun Paul oli ampunut häntä, -ja hän kuvitteli häntä yhäkin hilpeäksi, raikasväriseksi, vilkkaaksi -ja eloisaksi. Pysähtyessään Zillan asunnon eteen erään synkän -laitakadun varrelle, varastokorttelien taa, hän tunsi mielessään outoa -vastenmielisyyttä. Eräässä yläkerroksen ikkunassa hän näki Zillan, -mutta tämä oli veretön ja vanhentunut niinkuin kellastunut palanen -vanhaa kokoonpuristettua ja rypistynyttä paperia. Zilla, joka ennen oli -tanssinut ja teutaroinut, istui nyt hirvittävän hiljaisena. - -Babbitt sai odottaa puoli tuntia, ennenkuin Zilla tuli täyshoitolan -seurusteluhuoneeseen. Viisikymmentä kertaa aukaisi hän valokuvia -Chicagon maailmannäyttelystä vuonna 1893 sisältävän kirjan, -viisikymmentä kertaa hän katsoi erästä taulua, joka esitti -Kunniaoikeutta. - -Hän hätkähti, kun Zilla seisoi vihdoin huoneessa. Zillalla oli -mustaruutuinen hame, jota hän oli koettanut saada eloisammaksi -punaisella uumavyöllä. Vyö oli mennyt rikki ja oli huolellisesti -korjattu. Babbitt huomasi tämän, kun ei tahtonut katsoa hänen -olkapäitään. Toinen olka oli alempana kuin toinen, toista käsivartta -Zilla piti koukistuneena, ikäänkuin se olisi ollut halvaantunut, -ja korkean, halvoista pitseistä tehdyn kauluksen alla oli syvennys -voimattomassa kaulassa, joka kerran oli ollut loistavan valkoinen ja -pehmeän täyteläinen. - -»No?» sanoi Zilla. - -»Rakas Zilla! Peijakas vieköön, tuntuuhan hyvältä saada nähdä sinua -jälleen!» - -»Hän voi lähettää sanan jonkin asianajajan kautta.» - -»Helkkarissa, Zilla! Minä en ole tullut juuri hänen vuokseen. Tulen -vanhana ystävänä.» - -»Sitäpä on saanut kauan odottaa!» - -»No niin, sinähän tiedät, kuinka asia on. Minä ajattelin, että sinä -et tahtoisi nähdä hänen ystäväänsä kotvaan aikaan ja — — — mutta istu -toki. Ollaan järkeviä! Me olemme kaikki tehneet monta tekoa, jota -meidän ei olisi pitänyt tehdä, mutta ehkä voisimme ikäänkuin alkaa -alusta. Vakavasti, Zilla, minä tahtoisin niin kernaasti tehdä jotakin -saadakseni nähdä teidät molemmat onnellisina. Tiedätkö, mitä tulin -tänään ajatelleeksi? Ota huomioon, Paul ei tiedä tästä mitään — hän ei -tiedä, että minulla on ollut aikomus tulla tervehtimään sinua. Minä -tulin ajatelleeksi näin: 'Zilla on hyväsydäminen kunnon nainen, ja hän -tulee ymmärtämään, että, hm, Paul on saanut läksytyksensä nyt'. Eikö -olisi hyvä aate, jos sinä pyytäisit kuvernööriä armahtamaan häntä? Minä -luulen, että kuvernööri tekisi sen, jos pyyntö tulisi sinun puoleltasi. -Ei, odota. Ajattele vain, kuinka hyväksi sinä tuntisit itsesi, jos -olisit jalomielinen!» - -»Niin, minä tahdon olla jalomielinen!» Zilla istui suorana ja kankeana -ja puhui jäätävän kylmästi. - -»Siitä syystä minä tahdon pitää häntä vankeudessa. Varoitukseksi -pahantekijöille. Minä olen kääntynyt, George, sen hirmun jälkeen, -jonka se mies teki minua vastaan. Ennen olin joskus epäystävällinen -tai halasin maallisia huvituksia, tanssia ja teatteria. Mutta kun -makasin sairaalassa, tuli helluntaiystävien pastori minun luokseni -ja hän osoitti minulle aivan Jumalan sanasta poimittujen ennustusten -mukaan, että viimeinen tuomio on lähellä ja kaikki vanhojen kirkkojen -jäsenet joutuvat suoraan ikuiseen kadotukseen, koska he ovat ainoastaan -nimikristityitä ja pitävät kiinni maailmasta, lihasta ja perkeleestä — -— —» - -Viisitoista kiivasta minuuttia hän puhui kehoittaen Babbittia -pakenemaan viimeistä vihaa, hänen kasvonsa punersivat, ja hänen kuollut -äänensä sai jälleen muinaisen Zillan kimakan tarmon sävyä. Hän lopetti -hurjistuneena: - -»Se on Jumalan siunaus, että Paul on vankilassa nyt rangaistuksen -kohtaamana ja nöyryyttämänä, jotta hän voi pelastaa sielunsa ja jotta -muilla pahoilla miehillä, noilla inhoittavilla naisten pyydystäjillä, -on esimerkki silmäinsä edessä.» - -Saarna sattui Babbittiin, ja hän väänteli itseänsä. Niinkuin hän -kirkossa ei uskaltanut hievahtaa saaman aikana, niin tunsi hän nytkin, -että täytyi näyttää tarkkaavaiselta, vaikka Zillan kirkuvat uhkaukset -lensivät hänen ohitseen kuin petolinnut. - -Hän koetti olla sovinnollinen ja veljellinen. - -»Niin, minä tiedän, Zilla. Mutta, peijakas, uskonnon ydinhän on -kai armeliaisuus, eikö olekin? Salli minun sanoa sinulle, kuinka -ajattelen asiaa: Me tarvitsemme tässä maailmassa jalomielisyyttä, -ennakkoluulottomuutta, jos tahdomme johonkin pyrkiä. Minä olen aina -ollut sitä mieltä, että täytyy olla laajakatseinen ja ennakkoluuloton — -— —» - -»Sinäkö? Ennakkoluuloton?» Sävy muistutti aivan entistä Zillaa. »Ah, -George Babbitt, sinä olet kai jokseenkin yhtä laajakatseinen ja -ennakkoluuloton kuin partaveitsi.» - -»Vai niin, olenko? Vai niin. No, sitten sanon sinulle vain, että — — — -sitten — — — sanon — minä — vain — sinulle, että minä joka tapauksessa, -piru vieköön, olen yhtä laajakatseinen kuin sinä uskonnollinen. Sinä — -muka uskonnollinen!» - -»Niin olen. Meidän pastorimme sanoo, että minä olen hänelle tuki -uskossa.» - -»Sen uskon heikkarin hyvin! Paulin rahoilla! Mutta vain osoittaakseni -sinulle, kuinka laajakatseinen minä olen, aion lähettää kymmenen -dollarin shekin tuolle Beecher Ingramille senvuoksi, että ihmiset -sanovat sen miesparan saarnaavan vapaata rakkautta ja kapinaa esivaltaa -vastaan ja koettavat ajaa häntä ulos kaupungista.» - -»Ja siinä he tekevät oikein. Heidän pitäisi ajaa hänet ulos -kaupungista! Hänhän saarnaa — jos sitä voi sanoa saarnaamiseksi — -teatterissa, saatanan huoneessa! Sinä et tiedä, mitä merkitsee, että -löytää Jumalan, että löytää rauhan, että huomaa ansat, joita perkele -virittää meidän jalkojemme tielle. Minä olen sanomattoman iloinen, kun -voin nähdä Jumalan salaisen aivoituksen siinä, että hän antoi Paulin -ampua minua ja tehdä lopun minun elämästäni synnissä — ja Paul saa -hyvin ansaitun palkkansa siitä julmuudesta, jota hän minua kohtaan -osoitti — ja minä toivon... että hän kuolee vankilassa!» - -Babbitt hypähti ylös hattu kädessä ja murisi: - -»Jaa, jos tämä on sitä, mitä sinä sanot elämiseksi rauhassa, niin -varoita minua Jumalan tähden, ennenkuin varustaudut riitaan — ole niin -hyvä!» - - -3. - -Valtava on kaupunkien voima pakottaa vaeltaja takaisin luoksensa. -Enemmän kuin vuoret tai rantoja riistävä meri pitää kaupunki luonteensa -järkähtämättömänä, kyynillisenä, toteuttaen näennäisten muutosten -alaisena päämääräänsä. Vaikka Babbitt oli jättänyt perheensä ja -oleskellut erämaassa Joe Paradisen kanssa, vaikka hän iltaa ennen -paluutaan Zenithiin oli ollut aivan varma, ettei hän eikä kaupunki -olisi enää sama, ei hän kymmentä päivää paluunsa jälkeen olisi voinut -uskoa olleensa milloinkaan poissa. Ei myöskään ollut laisinkaan selvää -hänen tuttavilleen, että tämä oli uusi George F. Babbitt, paitsi että -hän oli ärtyisempi alituisessa ilveilyssä Atleettikerhossa ja kerran, -kun Vergil Gunch huomautti, että Seneca Doane pitäisi hirttää, ärähti: - -»Perhana! Hänessä ei ole mitään vikaa!» - -Kotona hän röhki »mitä?» sanomalehtensä äärestä vastaukseksi vaimonsa -muistutuksiin, oli ihastunut Tinkan uuteen punaiseen tamoshanteriin -ja selitti: »Tuo vanha peltinen autotalli on tyylitön. Minun täytyy -rakentaa hauskempi puusta.» - -Verona ja Kenneth tuntuivat todellakin olevan kihloissa. Escott oli -sanomalehdessään aloittanut taistelun suoranaisien ostojen puolesta -välityskauppoja vastaan. Tulokseksi hän oli saanut erinomaisen paikan -eräässä välitysliikkeessä, ja hänellä oli siksi hyvä palkka, että voi -mennä naimisiin. Tietenkin hän nyt häpäisi niitä edesvastuuttomia -reporttereja, jotka kirjoittivat pötyä ja moittivat välitysliikkeitä, -»tietämättä mistä puhuivat»! - -Syyskuussa tänä vuonna oli Ted aloittanut opintonsa yliopistossa. Se -oli Mohalisissa, vain viidenkolmatta kilometrin päässä Zenithistä -ja Ted tuli usein kotiin lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Babbitt oli -huolestunut. Ted harrasti kaikkea muuta kuin lukemista. Hän oli -koettanut luoda uudestaan jalkapallokerhon, hän ikävöi pesäpallokautta, -hän oli tanssikerhokomitean jäsen, ja kaksi yhdistystä oli ottanut -hänet (zenithiläisenä ylimyksenä maalaispoikien keskuudessa) -ehdokkaakseen. Mutta hänen opinnoistaan ei Babbitt saanut tietää -enempää kuin mutisevan lauseen: - -»Äh, nuo perhanan vanhat peruukit tunkevat meihin vain kaikkinaista -roskaa kirjallisuudesta ja kansantaloudesta.» - -Eräänä päivänä Ted ehdotti: - -»Sano isä, enkö voisi siirtyä yliopistosta teknilliseen kouluun -mekaanikoksi? Sinä muriset aina, että minä en lue, mutta siellä minä -tosiaan lukisin.» - -»Ei. Teknillisellä koululla ei ole samaa arvoa kuin yliopistolla», -sanoi Babbitt äreästi. - -»No senpä minä juuri tahtoisin nähdä, eikö muka ole! Teknologit voivat -pelata missä ryhmässä tahansa!» - -Seurasi sarja selityksiä »sen seikan taloudellisesta arvosta, että on -tunnettu yliopistomieheksi, kun tulee juridiselle alalle» ja todella -kaunopuheinen kuvaus juristin elämästä. Loppuun päästessään oli Babbitt -tehnyt Tedistä Yhdysvaltojen senaattorin. - -Etevien luettelemiensa juristien joukossa Babbitt oli maininnut Seneca -Doanen. - -»Mutta siunatkoon!» sanoi Ted hämmästyneenä. »Minähän luulin sinun aina -sanoneen, että tuo Doane oli pähkähullu.» - -»Kuule, suuresta miehestä ei puhuta sillä tavalla! Doane on aina -ollut minun erikoinen hyvä ystäväni — minä autoin häntä yliopistossa -— minä autoin häntä uransa alkuun ja niin sanoakseni inspiroin -häntä. Vain senvuoksi, että hän osoittaa ymmärtävänsä työmiesten -pyrkimyksiä, pitää joukko tyhmyreitä, joilla ei ole laajanäköisyyttä -eikä ennakkoluulottomuutta, häntä hulluna, mutta minä sanon sinulle, -että heistä aniharva saa sellaisia tuloja kuin hän, ja hän on ystävä -useiden koko maailman mahtavien ja kaikkien vanhoillisten miesten -kanssa — kuten lordi Wycomben, tuon, hm, tuon suuren englantilaisen -aatelismiehen, joka on niin tunnettu! Ja kumpaako mieluummin haluat: -ollako yhdessä kaikkinaisten rasvaisten mekaanikkojen ja työmiesten -kanssa vai olla lordi Wycomben kaltaisen hienon miehen tuttava ja saada -kutsun päivällisille hänen kotiinsa?» - -»No niin — kuka tietää», huokasi Ted. - -Seuraavana lauantaina hän esitti innostuneena: - -»Sano isä, miksi en minä voisi lukea vuori-insinööriksi sen sijaan, -että tulisin juristiksi? Sinä puhut arvosta — — — sitä ei kenties -ole niin paljoa mekaanikoilla, mutta vuori-insinöörit, näes, saivat -seitsemän yhdestätoista Nu-Tau-Taun vaaleissa.» - - - - -SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU. - - -1. - -Lakko, joka jakoi Zenithin kahteen vihollisleiriin, valkoiseen -ja punaiseen, alkoi syyskuun lopussa siten, että puhelin- ja -kuljetustyöläiset lakkasivat työstä pannakseen vastalauseen palkkojen -alentamista vastaan. Vastamuodostunut meijerityöläisammattiyhdistys -teki lakon osaksi myötätunnosta, osaksi saadakseen neljänkymmenenneljän -tunnin viikon. Heitä seurasi ajurien ammattiyhdistys. Teollisuus -häiriytyi, ja koko kaupunki puhui hermostuneesti raitiotielakosta, -kirjaltajalakosta, suurlakosta. Suuttuneet kaupunkilaiset, jotka -koettivat päästä puhelinyhteyteen toistensa kanssa lakkorikkurien -avulla, raivosivat voimattomassa vimmassa. Jokainen kuorma-auto, joka -tehtaista lähti tavara-asemille, oli poliisikonstaapelin saattama, -joka istui, koettaen näyttää huolettomalta, lakkorikkuriajajan -rinnalla. Zenithin Teräs- ja Koneyhtiön viisikymmentä autoa käsittävän -jonon kimppuun hyökkäsivät lakkolaiset — he tulivat katukäytävältä, -vetivät ajajat alas istuimilta, löivät rikki kaasuttajat ja magneetit, -telefonistien hurratessa vieressä ja poikaviikarien nakellessa -tiilikiviä. - -Kansalliskaarti komennettiin liikkeelle. Eversti Nixon, joka -yksityiselämässä oli Mr. Caleb Nixon, Traktoriyhtiö Pullmoren sihteeri, -puki yllensä pitkän khakinutun ja kulki arvokkaasti väkijoukkojen läpi -automaattinen revolveri kädessään. Myöskin Babbittin ystävä, Clarence -Drum, kenkätehtailija — pyylevä ja leikkisä herra, joka kertoi juttuja -Atleettikerhossa ja oli merkillisesti villakoiran näköinen — esiintyi -vaappuvana, mutta julmana ja uhkaavana kapteenina, vyö kireänä pienen -paksun vatsan ympärillä ja pieni pyöreä suu vihaisessa supussa, kun hän -ärjäisi kadunkulmissa seisoskeleville: »Kävelkää! Ei siinä saa seistä -vetelehtimässä!» - -Jokainen sanomalehti kaupungissa, yhtä lukuunottamatta, vastusti -lakkolaisia. Kun roskaväki ryösti sanomalehtikioskit, asetettiin -jokaisen viereen yksi kaupungin miliisin jäsen, nuori, hämillinen -rilliniekka porvarissotilas — yksityiselämässä kirjanpitäjä tai -kauppa-apulainen — joka seisoi ja koetti näyttää peloittavalta -katupoikien huutaessa: »Kas tinasotamiestä!» ja lakkoilevien ajurien -ystävällisesti kysyessä: »Kuules, Joe! Kun minä olin Ranskassa -sotimassa, olitko sinä silloin leirillä Valtioissa vai harjoittamassa -ruotsalaista voimistelua N.M.K.Y:ssä? Pitele varovasti tuota pistintä, -ettet satuta itseäsi!» - -Zenithissä ei kukaan puhunut mistään muusta kuin lakosta, ja kaikki -olivat joko sen puolella tai sitä vastaan. Jokainen oli joko -rohkea työläisten ystävä tai pääoman oikeuden pelvoton puolustaja, -ja kummassakin tapauksessa hän oli sotainen mieleltään ja valmis -kieltämään kenen tahansa ystävänsä, joka ei vihannut vihollista. - -Eräs säilykemaitovarasto sytytettiin tuleen — molemmat puolet syyttivät -toisiansa, ja kaupunki kävi hysteeriseksi. - -Babbitt valitsi tämän ajankohdan julkisesti siirtyäkseen liberalismiin. - -Hän kuului terveeseen, viisaaseen, oikeastiajattelevaan ryhmään ja -oli silloin sitä mieltä, että kurjat agitaattorit olisi ammuttava. -Suuttui, kun hänen ystävänsä Seneca Doane puolusti vangittuja -lakkolaisia, ja ajatteli mennä Doanen luo ja selittää, mitä miehiä nuo -agitaattorit olivat. Mutta luettuaan erään plakaatin, joka väitti, että -puhelintyöläiset olivat entisilläkin palkoilla nähneet nälkää, hän tuli -huolestuneeksi. - -»Silkkaa valetta ja vääriä numeroita!» sanoi hän, mutta epäröiden ja -hiljaisella äänellä. - -Seuraavaksi sunnuntaiksi ilmoitti presbyteriaaninen kirkko Chatham -Roadin varrella tohtori John Jennison Drewin saarnaavan aineesta -»Kuinka Vapahtaja tekisi lopun lakoista». Babbitt oli ollut huono -kirkkomies viime aikoina, mutta meni nyt kirkkoon toivoen, että tohtori -Drew todellakin oli saanut selvän, mitä jumalaiset voimat ajattelivat -lakoista. Babbittin vieressä, suurella, kiiltävällä plyyshipenkillä, -istui Chum Frink. - -Frink kuiskasi: »Toivottavasti tohtori antaa lakkolaisille, minkä -ne sietävät! Saarnamiehen ei mielestäni yleensä sovi sekaantua -politiikkaan — hänen pitää pysyä yksinomaan uskonnossa ja vapahtaa -sieluja eikä antaa aihetta äkkinäiseen väittelyyn — — — mutta -tämmöisenä ajankohtana olen todellakin sitä mieltä, että hänen on -noustava sanomaan noille lurjuksille, mitä me heistä ajattelemme.» - -»Jaa — niin —», sanoi Babbitt. - -Runollisen ja yhteiskunnallisen hehkunsa innossa, tukka pörrössä, -jyrisi tohtori Drew: - -»Niiden taloudellisten häiriöiden onnettomana seurauksena, jotka ovat -— sanokaamme se vain peittelemättä ja rohkeasti — tukahduttaneet -liike-elämän rakkaassa kaupungissamme viime päivinä, on kuultu -kaikennäköistä pötypuhetta tieteellisen tieteellisyyden tieteellisestä -ehkäisemisestä. Minä sanon teille, että vähimmin tieteellistä -maailmassa on tiede! Ottakaa esimerkiksi hyökkäykset kristinuskon -vahvistettuja perusoppeja vastaan, jotka hyökkäykset miespolvi -sitten olivat ylen suosittuja tiedemiesten kesken! Niin, ne olivat -mahtimiehiä, suu täynnä musertavaa arvostelua! He uhkasivat hävittää -kirkon, todistaa että maailman oli luonut ja sen erinomaiselle -siveys- ja sivistystasolle nostanut vain sokea sattuma. Kirkko seisoo -kuitenkin tänä päivänä yhtä lujana kuin milloinkaan ennen, ja ainoa -vastaus, jonka kristillisen kirkon paimenen tarvitsee antaa noille -hänen yksinkertaisen uskonsa pitkätukkaisille vastustajille, on vain -säälin hymy.» - -»Ja nyt tahtovat nämä samat tiedemiehet asettaa niiden luonnollisten -olojen tilalle, jotka vapaa kilpailu luo, typeriä järjestelmiä, jotka -— annettakoon niille kuinka hienoja nimiä tahansa — eivät ole mitään -muuta kuin väkivaltaista holhousta. Tietenkään en puhu mitään työasiain -tuomioistuimista, sellaisten työmiesten erottamisesta, joiden on -todistettu ryhtyneen lakkoon ilman kohtuullista syytä, tai niistä -erinomaisista ammattiyhdistyksistä, joissa väki ja työnantaja seisovat -rinnakkain samalla puolella. Mutta totisesti tuomitsen ne järjestelmät, -joissa tahdotaan korvata itsenäisen työn vapaat ja kehittymässä olevat -voimat kaikkinaisilla palkkausasteikoilla ja minimipalkoilla ja -hallituksen komiteoilla ja työläisliitoilla ja kaikella semmoisella -rapakaljalla.» - -»Ihmiset eivät yleensä ymmärrä, ettei koko tämä teollisuuskysymys -ole mikään talouskysymys. Siinä on yksinomaan ja ainoastaan kysymys -rakkaudesta, kristinuskon käytännöllisestä sovelluttamisesta! Ajatelkaa -työläiskomiteain asemesta, jotka yllyttävät vihaan työnantajaa vastaan, -tehdasta! Siellä kulkee työnantaja hymyilevänä heidän keskuudessaan, -ja he hymyilevät hänelle vastaan: vanhempi veli ja nuorempi. Veljiä -tulee heidän olla, rakastavaisia veljiä, ja silloin ovat lakot yhtä -mahdottomia ajatella kuin viha kodissa — —» - -Tällä kohdalla murahti Babbitt: - -»Mokomaakin roskaa!» - -»Mitä?» sanoi Chum Frink. - -»Hän ei tiedä, mitä puhuu! Sehän on selvää sekamelskaa! Sehän ei -sisällä yhtään mitään!» - -»Ehkei, mutta — — —» - -Frink katsoi häneen epäröiden koko jumalanpalveluksen ajan, kunnes -Babbitt hermostui. - - -2. - -Lakkolaiset olivat ilmoittaneet mielenosoituskulkueen tiistaiaamuksi, -mutta eversti Nixon oli kieltänyt sen, tiesivät sanomalehdet. -Ajaessaan länteen päin konttoristaan kello kymmenen sinä aamuna -Babbitt näki joukon roskaväkeä matkalla Court House Squaren takaisille -kiemuraisille, likaisille kaduille. Hän inhosi heitä, koska olivat -köyhiä, koska saivat hänen tuntemaan itsensä epävarmaksi. »Perhanan -laiskurit! He eivät olisi halpoja työmiehiä, jos heillä olisi vähänkin -tarmoa!» sähisi hän. Hän ihmetteli, mahtoiko olla tulossa mellakka. -Hän ajoi kohti kulkueen lähtöpaikkaa, erästä kuihtunutta ja vaivaista -nurmikkoa, jonka nimenä oli Moore Street Park, ja pysähdytti biilin. - -Puisto ja kadut vilisivät lakkolaisia, nuoria miehiä, joilla oli -siniset työläismekot, vanhoja miehiä, lakki silmillä. Ristiin -rastiin väkijoukon läpi, pitäen sitä liikkeessä kuin kiehuvaa pataa, -kulki kaupungin miliisi. Babbitt kuuli sotilaiden yksitoikkoista -komennusta: »Liikkukaa — kävelkää pojat —- pitäkää jalat lämpiminä!» -Babbitt ihaili heidän järkähtämätöntä hyvätuulisuuttaan. Väkijoukko -huusi: »Tinasotamiehet!» ja »Roistot, kapitalistien kätyrit!», mutta -sotamiehet vain naureskelivat ja vastasivat: »Mitäpäs siitä! Mutta -kävelkääs, pojat!» - -Babbitt oli ihastunut porvarikaartiin, vihasi roistoja, jotka -ehkäisivät hyvinvoinnin mukavaa edistymistä. Ihmetteli eversti -Nixonin räikeää väkijoukon halveksimista, ja kun kapteeni Clarence -Drum, hiukan pöyhkeä metsäkauppias, porhalsi ohi, huusi Babbitt -kunnioittavasti: »Mainiota, kapteeni, älkää antako niiden lähteä!» Hän -oli näkemässä, kun työläiset läksivät marssimaan. Monilla heistä oli -plakaatteja: »Meitä ei voi estää rauhallisesti kävelemästä!» Sotamiehet -repivät plakaatteja alas, mutta lakkolaiset asettuivat johtajiensa -taakse ja alkoivat kulkea ohuena, ei ollenkaan mahtipontisena -virtana teräskimmelteisten sotilasrivien lomitse. Babbitt huomasi -pettymyksekseen, ettei syntyisi mitään mellakkaa, ei tapahtuisikaan -mitään mielenkiintoista. - -Sitten hän hätkähti: - -Marssivien joukossa, erään kookkaan nuoren työmiehen rinnalla, käveli -Seneca Doane hymyilevänä ja tyytyväisenä. Hänen edessään kulki -professori Brookbank, Valtion Yliopiston historiallisen osaston -esimies, vanha valkopartainen mies, joka kuului tunnettuun, hienoon -massachusettsilaiseen sukuun. - -»Peijakas!» ajatteli Babbitt hämmästyneenä. »Semmoinen mahtimies -yhteisillä asioilla työmiesten kanssa! Ja vanha ystävä Senny Doane! -On typerää, että he menevät tuommoiseen roskajoukkoon! He ovat -salonkisosialisteja. Mutta rohkeita he ovat! Eihän heillä ole siitä -mitään ansiota, ei yhtä senttiä, ja — — — nehän ovat melkein kaikki -lakkolaiset roistomaisen näköisiä. Melkein jokaikinen.» - -Sotamiehet pakottivat kulkueen kääntymään eräälle poikkikadulle. - -»Heillä on ihan yhtä suuri oikeus marssia kuin kenellä tahansa! Kadut -ovat heidän omiansa yhtä hyvin kuin Clarence Drumin tai Amerikan -Legionan», mutisi Babbitt, »Tosinhan — — — nuo ovat huonoa ainesta -mutta — — — yhtäkaikki!» - -Atleettikerhossa istui Babbitt ääneti lunchin aikana, kun toiset -huolestuneina pudistelivat päitään: »Mihin tämä mahtanee johtaa?» tai -lohduttelivat itseään laskemalla leikkiä. - -Kapteeni Clarence Drum kulki mahtaillen ohi khakipuvussaan. - -»Miten käy, kapteeni?» kysyi Vergil Gunch. - -»Hyvin! Me saimme heidät poikkikaduille ja hajalle, ja heiltä meni halu -pois.» - -»Mainiota; ei mitään mellakkaa!» - -»Mitä mainiota?» marisi Mr. Drum. »Jos saisin tahtoni toteutumaan, niin -täällä syntyisi mellakoita, minä panisin itse ne käyntiin ja tekisin -sitten lopun koko jutusta. On typerää odottaa ja siekailla mokomia -herroja ja antaa levottomuuksien jatkua. Minä sanon teille, että nuo -lakkurit eivät ole mitään muuta kuin pommeja heitteleviä sosialisteja -ja roistoja, ja ainoa tapa heitä käsitellä on nuijan käyttäminen. Niin -minä tekisin: antaisin heille selkään koko joukolle.» - -Babbitt kuuli sanovansa: »Älä helkkarissa, Clarence! Ne olivat -jokseenkin samannäköisiä kuin sinä ja minä, enkä minä ainakaan yhtään -pommia nähnyt.» - -Drum vastasi: »Vai niin, vai et nähnyt? No niin, ehkäpä sinulla olisi -halu ottaa lakko hoitaaksesi. Kerro sinä eversti Nixonille, kuinka -viattomia lakkolaiset ovat! Hän tulee kyllä iloiseksi sen kuullessaan!» -Drum käveli edelleen, ja koko pöytäkunta tuijotti Babbittia. - -»Mikä on tarkoitus, tahdotko, että meidän pitäisi syleillä ja suudella -niitä piruja, vai mitä?» sanoi Orville Jones. - -»Puolustatko sinä mieletöntä laumaa, joka koettaa riistää leivän -perheittemme suusta?» raivosi professori Pumphrey. - -Vergil Gunch istui kaamean hiljaisena. Hän otti ankaruuden naamiokseen: -hänen suunsa oli kova, hänen karhea, lyhyt tukkansa tuntui julmalta, -hänen äänettömyytensä oli uhkaava ukonpilvi. Kun toiset vakuuttivat -Babbittille, että he varmaan olivat käsittäneet hänet väärin, näytti -Gunch siltä, kuin olisi ymmärtänyt hänet liiankin hyvin. Niinkuin -tuomari virkapuvussaan kuunteli hän Babbittia, joka änkytti: - -»En, en suinkaan; tietenkin ne ovat raakoja roistoja. Mutta -minä tarkoitan vain — — — minusta on epäviisasta puhua heidän -nuijimisestaan. Sitä ei tee Cabe Nixon. Hän käyttää hienoa -diplomaattista tapaa. Senpä vuoksi hän onkin eversti. Clarence Drum on -kateellinen hänelle.» - -»Olkoon», sanoi professori Pumphrey, »mutta sinä loukkasit Clarencea, -George. Hän on ollut ulkona koko aamun ja tullut hikeen ja pölyyn, eikä -ole kumma, jos hän tahtoisi antaa selkään noille keljuille.» - -Gunch ei sanonut mitään, istui vain ja tarkkasi häntä, ja Babbitt tiesi -olevansa silmälläpidon alaisena. - - -3. - -Lähtiessään kerhosta Babbitt kuuli Chum Frinkin sanovan Gunchille: »— -— —minä en tiedä, mikä häneen on mennyt. Sunnuntaina tohtori Drew piti -mainion saarnan liikemoraalista, ja Babbitt moitti sitäkin. Mikäli voin -ymmärtää — — —» - -Babbitt tunsi epämääräistä pelkoa. - - -4. - -Hän näki väkijoukon, joka oli kertynyt puutuolilla seisovan puhujan -ympärille. Hän pysähdytti auton. Sanomalehdissä olleista kuvista -hän tiesi, että sen täytyi olla tunnettu vapaakirkollinen saarnaaja -Beecher Ingram, josta Seneca Doane oli puhunut. Ingram oli laiha, -liehuvatukkainen mies, posket näivettyneet ja silmät huolestuneet. -Hän sanoi: »— — — jos nämä puhelintytöt voivat elää yhdellä aterialla -päivässä, pestä oman pyykkinsä ja nähdä nälkää, hymy huulilla, niin -totta kai te suuret, rotevat miehet — — —» - -Babbitt näki, että Vergil Gunch tarkkasi häntä katukäytävältä. -Epämääräisen levottomuuden vallassa hän pani auton käyntiin ja ajoi -edelleen, ja Gunchin vihamieliset silmät tuntuivat seuraavan häntä koko -yön. - - -5. - -»Monikin luulee», pahoitteli Babbitt vaimolleen, »että jos työmiehet -tekevät lakon, niin he ovat ilmeisiä piruja. Tietenkin on olemassa -taistelu terveen liike-elämän ja alasrepivien ainesten välillä, ja -meidän täytyy nujertaa heidät, kun he käyvät meidän kimppuumme, mutta -saakeli soikoon, minä en ymmärrä, miksi emme voi taistella niinkuin -gentlemannit ja olla sanomatta, että he ovat roistoja ja että heidät -pitäisi ampua.» - -»Niin — mutta, George», sanoi Myra tyynesti, »minä luulin sinun aina -olleen sitä mieltä, että kaikki lakkolaiset pitäisi panna vankilaan.» - -»Sitä en ole koskaan sanonut. Toisin sanoen, minä tarkoitan — — — -muutamat tietysti. Edesvastuuttomat johtajat. Mutta minun mielestäni -pitää olla ennakkoluuloton ja laajakatseinen — — —» - -»Mutta, kultaseni, minä luulin sinun aina sanoneen, että semmoiset niin -sanotut 'ennakkoluulottomat' ihmiset ovat kaikkein pahimmat — — —» - -»Peijakas, nainen ei koskaan voi ymmärtää saman sanan eri merkityksiä. -Sehän riippuu siitä, mitä tarkoittaa. Eikä auta olla niin väkivarma -mistään. Nämä lakkolaiset esimerkiksi eivät itse asiassa ole niinkään -huonoja ihmisiä. Vain tuhmia. He eivät ymmärrä mutkallisia kauppa- ja -voittokysymyksiä, niinkuin me liikemiehet, mutta väliin ajattelen, että -he ovat jokseenkin samanlaisia kuin me muut, eivätkä sen persompia -palkkoihin kuin me voittoon.» - -»George! Jos joku kuulisi sinun puhuvan noin — — — minä hän tunnen -sinut; muistan, kuinka hurja ja hullu poika sinä olit. Minä tiedän, -ettet tarkoita sanaakaan siitä, mitä sanot — — — mutta jos joku, joka -ei ymmärrä sinua, kuulisi sinun puhuvan noin, niin luultaisiin, että -olet ihan sosialisti.» - -»Mitä minä siitä välitän, mitä ihmiset ajattelevat! Ja sitten tahdon -sanoa sinulle samassa — — — tahdon, että sinä ehdottomasti ymmärrät, -etten ole milloinkaan ollut hullu, hurja poika, ja kun sanon sinulle -jonkin asian, niin tarkoitan myös sitä ja vastaan siitä — — — Vakavasti -puhuen: luuletko sinä, että ihmiset katsoisivat minun menevän liian -pitkälle, jos sanoisin, että lakkolaiset ovat kunnon ihmisiä?» - -»Tietysti. Mutta älä ole levoton, ystäväni! Tiedänhän minä, ettet -tarkoita siitä tavuakaan! — Mutta nyt on aika mennä maata. Onko sinulla -tarpeeksi peitteitä täksi yötä?» - -Babbitt makasi loggiassaan ja mietti: »Hän ei ymmärrä minua. Minä -ymmärrän tuskin itseäni. Minkätähden en voi katsella asioita tyynesti, -niinkuin ennen?» - -»Tekisi mieleni mennä Senny Doanen luokse ja jutella hänen kanssaan. -Ei! Entäpä jos Verg Gunch näkisi minun menevän siitä ovesta sisään!» - -»Minun pitäisi tuntea joku tyylikäs nainen ja hauska, joka voisi -ymmärtää, mitä oikeastaan pyrin saamaan selville, ja antaisi minun -puhua kanssaan ja — — — mahtoikohan Myra olla oikeassa? Saattoivatko -pojat uskoa, että olin tullut hulluksi Lain senvuoksi, että olen -ennakkoluuloton ja laajanäköinen? Gunchin tapa katsoa minuun — — —» - - -KAHDEKSASKOLMATTA LUKU. - - -1. - -Miss McGoun tuli hänen yksityiskonttoriinsa kello kolme ilmoittamaan: - -»Mr. Babbitt, eräs mrs. Judique on puhelimessa — — — hän tiedustaa -joitakin korjauksia, ja kaikki herrat ovat ulkona. Tahdotteko te puhua -hänen kanssaan itse.» - -»All right.» - -Tanis Judiquen ääni oli kirkas ja miellyttävä. Puhelinkoneen musta -silinteri tuntui antavan elävän pienoiskuvan hänestä itsestään: -kimmeltävät silmät, hieno nenä, pehmeä leuka. - -»Täällä on Mrs. Judique, muistatteko minua? Te saatoitte minua autolla -tänne Cavendish Apartmentsiin ja autoitte minua saamaan hauskan -asunnon.» - -»Kyllä. Älkää luulko, että olisin unohtanut. Mitä voin tehdä -hyväksenne?» - -»Niin, se on vain — — — minun ei pitäisi vaivata Teitä -sillä, mutta talonmies ei näy osaavan sitä suorittaa. Kuten tiedätte, -on huoneistoni ylimmässä kerroksessa, ja nyt syyssateiden aikana on -katto alkanut vuotaa, ja minä olisin hirveän iloinen, jos — — —» - -»Jaha, no minä tulen sitä katsomaan.» Hermostuneena: »Mihin aikaan -luulette olevanne kotona?» - -»Niin, minä olen aina kotosalla aamuisin.» - -»Oletteko kotona nyt iltapäivällä tunnin päästä tai niin?» - -»Olen. Ehkä saisin tarjota Teille kupin teetä. Minunhan pitäisi se -tehdä kaiken sen vaivan jälkeen, mitä te olette nähnyt.» - -»Mainiota, Minä tulen niin pian kuin pääsen irti.» Hän mietti: »Se on -hienosti sivistynyt nainen, chic, you know. 'Kaiken vaivan jälkeen, -minkä olette nähnyt — — — tarjota teille kupin teetä'. Hän voisi -ihmistä ymmärtää. Minä olen tyhmeliini, mutta en niinkään mahdoton, kun -minut oikein tuntee. Enkä minä sitäpaitsi ole niin suuri tyhmeliini -kuin ihmiset luulevat.» - -Suuri lakko oli loppunut, lakkolaiset oli voitettu. Paitsi että Vergil -Gunch tuntui vähemmän ystävälliseltä, ei Babbittin kavalluksesta sakia -vastaan ollut mitään näkyviä seurauksia. Moitteen painostava pelko -oli poissa, mutta epäröivä yksinäisyydentunne oli jäljellä. Nyt hän -oli niin kiihtynyt, että hän osoittaakseen, ettei niin ollut laita, -pyöriskeli konttorissa neljännestunnin, katseli sinikopioita, selitti -miss Gounille, että mrs. Scott tahtoi enemmän hintaa talostaan — oli -koroittanut ensimmäisen hinnan — koroittanut seitsemästätuhannesta -kahdeksaantuhanteenviiteensataan — olisiko miss McGoun hyvä ja -kirjoittaisi sen kortille — mrs. Scottin talo — koroitetaan. Kun -hän näin oli todistanut olevansa välinpitämätön mies, ainoastaan -liikeasioihin kiinnostunut, lähti hän ulos. Hän käytti erikoisen -pitkän ajan pannakseen auton käyntiin; hän potkaisi renkaita, puhdisti -nopeusmittarin lasin ja tunnusteli tuulisuojuksen pikkulamppujen -kiertimiä. - -Hän ajoi onnellisena Bellevue-kortteliin mrs. Judiquen kuva silmiensä -edessä kuin säteilevä valo taivaan rannalla Vaahterain lehdet olivat -pudonneet ja täyttivät asfalttikatujen ojat. Päivä oli kuin himmeää -vaaleanvihreää kultaa, hiljainen ja tasainen. Babbitt pani merkille -Bellevuen mietiskelevän tunnelman ja yksinäisyyden — siinä oli -korttelittain puutaloja, autotalleja, pieniä puoteja, rakentamattomia -tontteja. »Tämä täytyy puhdistaa; tarvitaan mrs. Judiquen laatuisia -ihmisiä, jotta paikka saisi luonnetta», ajatteli hän ajaessaan -pitkin pitkiä, mukulaisia, tyhjiä katuja. Tuntui virkistävä, raikas -tuulenpuuska, ja hyvinvointia säteillen hän saapui Tanis Judiquen -kotiin. - -Mrs. Judiquella oli yllään, kun hän hermostuneesti hymyillen otti hänet -vastaan, musta chiffonihame, pieni uurros kaunista kaulaa varten. Hän -tuntui Babbittista äärettömän ylihienostuneelta. Hän katseli verhoja -ja kuvajäljennöksiä arkihuoneessa ja sanoi: »Totisesti, te olette -järjestänyt täällä kauniisti. Vain intelligentti nainen voi luoda -kodin, se on varma se.» - -»Pidättekö todellakin tästä? Minä olen kovin iloinen. Mutta te olette -katalasti laiminlyönyt minut. Tehän lupasitte tulla jonakin päivänä -opettelemaan tanssia.» - -Vähän epävarmana vastasi Babbitt: »No ette te sitä vakavissanne -tarkoittanut.» - -»Ehkä en, mutta olisittehan voinut koettaa.» - -»No, tässä nyt olen ensimmäisellä oppitunnillani, ja te saatte heti -paikalla valmistautua siihen, että jään illallisille.» - -He nauroivat molemmat tavalla, joka osoitti, etteivät he tietenkään -sitä tarkoittaneet. - -»Mutta ensin käyn katsomassa sitä vuotopaikkaa.» - -Mrs. Judique saattoi hänet lakealle katolle. Se oli oma maailmansa -tikapuineen, kuivausnuorineen ja vesisäiliöineen. Babbitt osoitteli -erinäisiä seikkoja kenkänsä kärjellä ja koetteli tehota häneen -oppineilla lausunnoilla kupariputkista, siitä, kuinka toivottavaa olisi -tehdä viemärit lyijystä ja peittää ne kuparilla ja että kattosammiot -oli parempi tehdä seetripuusta kuin metallilevystä. - -»Täytyy olla selko monesta asiasta, kun on talojen kanssa tekemisissä», -ihaili mrs. Judique. - -Babbitt lupasi, että katto korjataan kahdessa päivässä. - -»Onko teillä mitään sitä vastaan, että käytän puhelintanne?» kysyi hän. - -»Ei millään muotoa.» - -Babbitt seisoi hetken kaidepuuhun nojaten ja katseli kaupunkia, -tuhansia autioita, pieniä bungaloweja, joissa oli luonnottoman suuret -portaalit, ja uusia asuinrakennuksia, pieniä mutta koreita, kirjavista -tiilistä tehtyjä ja terrakottakoristeilla varustettuja. Niiden takana -oli kukkula ja siinä läikkä keltaista savea kuin suuri haava. Jokaisen -asuinrakennuksen, jokaisen huvilan vieressä oli pieni autotalli. Täällä -asui kunnon pikku väkeä, hyvinvoipaa, ahkeraa, elämänhaluista. - -Syyspäivän valo lievitti uusien värien räikeyttä, ja ilma oli kuin -auringonkimmelteistä vettä. - -»Kuinka ihana iltapäivä! Täältä on kaunis näköala aina Tanners Hilliin -saakka», sanoi Babbitt. - -»Niin, se on vapaata ja kaunista.» - -»Niin helkkarin harvat ihmiset vain panevat arvoa näköalaan.» - -»Älkää vain koroittako vuokraani senvuoksi! Oi, se oli ilkeys minun -puoleltani! Minä vain kiusoittelin. Mutta vakavasti puhuen: harvat -tosiaankin ottavat vaikutelmia näköalasta, minä tarkoitan — — — heillä -ei ole mitään käsitystä runoudesta ja kauneudesta.» - -»Ei, se on varmaa, ei ole», kuiskasi Babbitt ihaillen hänen solakkaa -vartaloansa ja intoutunutta eloisaa tapaa, jolla hän katsoi korkeuteen, -leuka pystyssä ja hymy huulilla. »On kai parasta, että soitan -peltisepille, niin voivat ryhtyä työhön heti huomenaamulla.» - -Kun hän oli soittanut, minkä hän teki huomattavan käskevästi ja rehevän -miesmäisesti, näytti hän epäröivän ja huokasi: - -»Niin, nyt kai minun sitten täytyy — — —.» - -»Oo, teidän täytyy juoda kuppi teetä ensin.» - -»Niin, kyllähän se maistuisi, tietysti.» - -Oli ihanaa istua selkänojossa tummanviheriällä ripsituolilla, jalat -suorina, ja katsella kiinalaista puhelinhyllyä ja Mount Vernonin -värillistä valokuvaa, josta hän aina oli paljon pitänyt, sillä välin -kuin viereisessä pikku keittiössä — niin lähellä — mrs. Judique lauloi -laulua »Kreolittareni». Melkein sietämättömän suloisessa tunnelmassa, -niin suuren tyytyväisyyden vallassa, että se täytti hänet kaihoisalla -tyytymättömyydellä, hän näki magnoliapuita kuutamossa ja kuuli -plantaashineekerien hyräilevän banjon säestyksellä. Hän tahtoi olla -mrs. Judiquen lähettyvillä tekosyynä muka auttaminen, mutta samalla -kertaa hän tahtoi istua alallaan lumoustilassaan. Hän jäi laiskana -istumaan. - -Kun mrs. Judique toi sisään kalisevan teetarjottimen, hymyili Babbitt -hänelle. - -»Kuinka tämä on hurjan hauskaa!» - -Ensimmäistä kertaa oli hän salaamatta tunteitansa, hän oli tyyni ja -turvallinen ystävällinen, ja ystävällinen ja tyyni oli myöskin emännän -vastaus: - -»On hauskaa, että olette täällä! Te olitte niin ystävällinen -hankkiessanne minulle tämän pikku kodin!» - -He olivat yhtä mieltä siitä, että pian tulisi kylmät ilmat. He olivat -yhtä mieltä siitä, että täyskielto oli kielto. He olivat yhtä mieltä -kaikesta. He kävivät suorastaan rohkeiksi. He viittasivat, että nuo -uudenaikaiset nuoret tytöt, suoraan sanoen, että heidän lyhyet hameensa -olivat lyhyitä. He olivat ylpeitä havaitessaan, etteivät loukkaantuneet -näin avomielisistä lausunnoista. Uskalsipa Tanis sanoa: - -»Minä tiedän, että te tulette ymmärtämään — — — minä tarkoitan — — -— minä en tiedä kuinka sen sanoisin, mutta minä luulen todellakin, -että tytöt, jotka pukeumistavallaan tahtovat näyttää huonoilta, eivät -todellisuudessa koskaan mene pitemmälle. He osoittavat, että heiltä -puuttuu naisellisen naisen vaistoja.» - -Muistaen Ida Putiakia ja kuinka pahoin tämä tyttöletukka oli häntä -pidellyt, yhtyi Babbitt tähän innokkaasti; muistaen, kuinka huonosti -koko maailma oli häntä kohdellut, hän kertoi Paul Rieslingistä, -Zillasta, Seneca Doanista, lakosta. - -»Ymmärrättekö? Tietenkin minulla oli yhtä suuri into saada ne veitikat -nolatuiksi kuin kenellä muulla tahansa, mutta, peijakas, eihän sen syyn -vuoksi toki ole lupa olla ymmärtämättä heidän kantaansa asiassa. Täytyy -jo oman itsensä vuoksi olla ennakkoluuloton ja lujanäköinen. Ettekö te -ole samaa mieltä?» - -»Olen tietenkin!» Hän istui pienellä, kovalla kohojakkaralla, pani -kätensä yhteen sivulleen, kumartui eteenpäin ja katseli Babbittia -tarkkaavasti. Ja maireisen tunteen vallassa siitä, että oli -arvossapidetty, julisti Babbitt: - -»Niinpä minä menin ja sanoin kerhokavereille: 'Kuulkaa, minä' — — —» - -»Kuulutteko Te Unioniin! Minun mielestäni se on — —» - -»En, Atleettikerhoon. Tietysti minua houkutellaan lakkaamatta -liittymään Unioniin, mutta minä sanon aina: 'Ei, pojat! Ei kävele!' -Maksusta en välitä, mutta en jaksa sietää kaikkia sen ikäviä äijiä.» - -»Ette tietysti, mutta kertokaa, mitä te sanoitte heille?» - -»No, tokkopa te huolitte sitä kuulla. Minä varmaankin ikävystytän -teidät kuoliaaksi omilla asioillani! Tehän tuskin voitte uskoa, että -olen jo vanha, rääkkä kun puhelen kuin poikanulikka.» - -»Oo, te olette poika vielä. Minä tarkoitan — — — Te ette voi olla -päivääkään yli viidenviidettä.» - -»E-en, no en juuri paljoa. Mutta minä alan heikkari olkoon tuntea -itseni keski-ikäiseksi, kun edesvastuu ja sensemmoinen —» - -»Niin, minä tiedän.» Hänen äänensä hyväili Babbittia, se siveli häntä -kuin silkka silkki. »Ja minä tunnen itseni niin yksinäiseksi, niin -yksinäiseksi joskus, mr. Babbitt.» - -»Me olemme säälittävä pari. Mutta minusta me olemme sentään aika -hauskoja.» - -»Minusta huikean paljon hauskempia kuin useimmat tuntemani ihmiset.» -He hymyilivät. »Mutta olkaa niin kiltti ja kertokaa, mitä te sanoitte -kerhossa.» - -»No, näin se oli: Seneca Doanehan on minun vanha ystäväni — sanokoot -mitä tahtovat, mutta useimmat täällä eivät tiedä, että Senny on hyvä -tuttava eräiden maailman etevinten valtiomiesten kanssa — — —lordi -Wycomben esimerkiksi — — tiedättehän, sen suuren englantilaisen -aatelismiehen. Ystäväni sir Gerald Doak sanoi minulle, että lordi -Wycombe on Englannin suurimpia pomoja — no, jos ei ollut Doak, oli joku -toinen.» - -»Oo, tunnetteko te sir Geraldin? Hänet, joka oli täällä McKelveyn -luona?» - -»Jaa tunnenko hänet? Hyvänen aika, minä tunnen hänet niin hyvin, että -me sinuttelemme toisiamme: George ja Jerry, ja oltiin yhdessä rypemässä -Chicagossa — — —» - -»Se mahtoi olla hauskaa. Mutta — — —» Hän nuhteli etusormella -varoitellen: »Minä en voi sallia, että te käytte rypemässä! Minun -täytyy ottaa teidät huoltooni.» - -»Kuinka toivoisinkaan teidän tekevän niin!. Mutta missä Olinkaan? -Niin, nähkää. Minä tiedän sattumalta, mikä suurmies Senny Doane on -ulkopuolella Zenithiä, mutta tietysti ei kukaan ole profeetta omalla -maallaan, ja Senny on, piru soikoon, niin perhanan vaatimaton, ettei -hän anna ihmisten tietää, mitä tavaraa hänellä on laukussaan, kun -hän on ulkomailla. No. Lakon aikana tulee Clarence Drum pöyhistellen -meidän pöytäämme taisteluvalmiina, pieneen kapteenin univormuunsa -pukeutuneena, ja joku sanoo hänelle: 'teetkö sinä lopun lakosta nyt, -Clarence?' ja hän pullistautuu kuin kalkkuna ja huutaa niin, että äänen -saattoi kuulla ulkohuoneeseen asti: 'Saat uskoa, minä näytin lakon -johtajille heidän erehdyksensä, ja he menivät kotiin.' 'Sehän oli -hyvä', sanoin minä hänelle, 'ettei syntynyt mitään mellakkaa'. Siihen -hän sanoi: 'Mutta jos minä en olisi pitänyt silmiäni auki, niin olisi -syntynyt; niillä oli joka miehellä pommi taskussa, ne on ilmettyjä -anarkisteja.' 'Älä helkkarissa, Clarence', sanoin minä, 'minä katsoin -heitä tarkkaan, eikä heillä ollut pommeja enempää kuin kaniineilla', -sanoin minä. 'Tietysti', sanoin minä, 'he ovat tuhmia, mutta he ovat -hyvin samankaltaisia kuin sinä ja minä joka tapauksessa', ja sitten -sanoo Vergil Gunch tai joku — — — ei se oli Chum Frink te tiedätte, se -kuuluisa runoilija — — —me ollaan helkkarin hyviä ystäviä — — — hän -sanoo minulle: 'Kuule nyt', sanoo hän, 'tarkoitatko sitä, että sinä -puolustat tällaisia lakkoja? Minä suutuin niin, kun mies saattaa tehdä -semmoisia johtopäätöksiä, että teki mieleni olla antamatta mitään -selitystä lainkaan — — — antaa palttua, eikä mitään muuta — — — - -»Ah, se on niin viisasta», sanoi mrs. Judique. - -»— — — mutta lopuksi selitin minä hänelle: 'jos sinä olisit tehnyt -niin paljon kuin minä Kauppiasyhdistyksen komiteoissa ja kaikissa', -sanoin minä, 'niin voisi sinulla olla hiukan oikeutta puhua. Mutta -samalla kertaa', sanoin minä, 'olen sitä mieltä, että pitää kohdella -vastustajaansa gentlemanin tavoin. No, se tukki heiltä suun. Frink — — -— Chum, nimitän minä häntä — — — aina ei osannut enää sanoa sanaakaan, -mutta tuosta luultavasti muutamat heistä ikäänkuin päättelivät, että -minä olen liian vapaamielinen. Mitä te arvelette?» - -»Ah, te olitte niin viisas. Ja rohkea. Minä pidän niin paljon, kun -miehellä on rohkeutta seistä vakaumuksensa puolesta.» - -»Mutta eikö teistä ollut hyvä koko juttu? Kun kaikki ympäri käy, niin -ovat muutamat tovereista niin peijakkaan varovaisia ja ahdasmielisiä, -että paheksuvat miestä, joka todella sanoo sydämensä ajatuksen.» - -»Mitä teidän tarvitsee siitä välittää! Ajan pitkäänhän heidän täytyy -kunnioittaa miestä, joka pakottaa heidät ajattelemaan, ja teidän -maineenne puhujana — — —» - -»Mitä te tiedätte minun maineestani puhujana?» - -»Ohoo, en minä aio puhua kaikkea, mitä tiedän. Mutta vakavasti puhuen -te ette tiedä, kuinka kuuluisa mies te olette.» - -»Hm — — — mutta en minä tänä syksynä ole pitänyt juuri monta puhetta. -Ollut liian järkkynyt siitä Paul Rieslingin jutusta, arvelen. Mutta -— tiedättekö mitä, että te olette ensimmäinen, joka ymmärtää, mitä -tarkoitan, Tanis — — — saanko olla Teille avomielinen? Hurjan rohkeaa -kutsua Teitä etunimeltä.» - -»Ah, tehkää se, ja minä sanon teitä Georgeksi. Eikö teistä ole ihanaa, -kun kahdella ihmisellä on niin paljon — — — miksi minä sanoisin sitä — -— — niin paljon kykyä eritellä, että he voivat heittää pois tuommoiset -tuhmat sovinnaiset säännöt ja ymmärtävät toisiansa ja tulevat -'tuttaviksi samassa, niinkuin laivat, jotka kohtaavat yössä?» - -»Niin, niin minustakin, juuri niin minäkin ajattelen.» - -Babbitt ei istunut enää tyynesti tuolillaan, hän käveli ympäri -huoneissa, hän istui sohvalle emännän viereen, mutta kun hän kömpelösti -ojensi kättään tämän hienoisia, hyvinhoidettuja sormia kohti, sanoi -mrs. Judique hilpeästi: - -»Oo, antakaa minulle paperossi! Olisiko pikku Tanis teistä kauhea, jos -polttaisi.» - -»Oi, ei ensinkään, minä pidän siitä.» - -Hän oli usein ja perusteellisesti tarkastanut nuoria tyttöjä, jotka -polttivat Zenithin ravintoloissa, mutta hän tunsi vain yhden naisen, -joka poltti — — — mrs. Sam Doppelbraun, lyhytaikaisen naapurinsa. Hän -sytytti juhlallisesti Tanisin paperossin, katseli löytääkseen jotakin, -mihin olisi voinut panna tulitikun, ja pisti sen taskuunsa. - -»Te kaipaatte varmaankin sikaria, miesparka!» kuhersi Tanis. - -»Onko Teillä mitään sitä vastaan?» - -»Ei, minä rakastan hyvän sikarin savua, se on niin hauskaa ja — — — -niin hauskaa ja miehevää! Te löydätte tuhkakupin minun arkihuoneestani -vuoteen vieressä olevalta pöydältä, jos olette niin kiltti, että käytte -sen noutamassa.» - -Hänen makuuhuoneensa sai Babbittin hämilleen; leveä vuode, -orvokinvärinen silkkipeite, orvokinväriset kultareunaiset uutimet, -kiinalainen Chippendale-piironki ja hämmästyttävä rivi kenkiä -korkeavartisissa lesteissä, joiden päällä oli silkkisukkia. Hän tunsi, -että hänen tavassaan tulla sisään tuhkakuppi kädessään oli oikea -huolettomuuden sävy. »Tyhmeliini, semmoinen kuin Verg Gunch, yrittäisi -jotakin leikkipuhetta siitä, että sai nähdä hänen makuuhuoneensa, mutta -minä otan asian välinpitämättömänä, tavallisena satunnaisuutena.» -Hän ei ollut välinpitämätön jälkeenpäin. Tyytyväisyys toveruuteen -oli poissa, ja häntä kiusasi himo koskettaa emäntänsä kättä. Mutta -joka kerta, kun hän kääntyi tätä kohti, oli paperossi tiellä. Se oli -kilpenä heidän välillään. Babbitt odotti, kunnes hän olisi polttanut -sen loppuun, mutta kun hän riemuiten näki hänen sammuttavan sitä -tuhkakuppiin, sanoikin Tanis: »Ettekö tahtoisi antaa minulle vielä -toista paperossia?» Ja toivottomana näki Babbitt jälleen ohuen savun -ja kauniin käden olevan aitana heidän välillään. Babbitt ei ollut -ainoastaan utelias saamaan selvää, sallisiko Tanis hänen pitää kättänsä -(puhtaimmassa ystävyydessä tietysti!), vaan suorastaan riutui sen -kaipuusta. - -Pinnalla ei tästä hermostuttavasta draamasta näkynyt mitään. He -puhelivat hilpeästi viileistä matkoista Kaliforniaan ja Chum Frinkistä. -Kerran sanoi Babbitt tahdikkaasti: - -»Minä en todellakaan hyväksy sellaisia junkkareita — paheksun -tosiaankin ihmisiä, jotka tarjoavat itse itseänsä vieraisille, -mutta minulla on ikäänkuin semmoinen tunne, että minä tulen syömään -illallista viehättävän mrs. Tanis Judiquen kanssa tänä iltana. Mutta te -olette kai arvatenkin jo varattu monelle muulle taholle?» - -»Hm, minä ajattelin hiukan mennä eläviin kuviin. Niin, minun ehkä -tosiaankin pitäisi mennä ulos hengittämään vähän raitista ilmaa.» - -Hän ei kehoittanut Babbittia jäämään, mutta ei viitannut lähtemäänkään. -Babbitt ajatteli: »On parasta, että menen. Hän tulee sallimaan, että -jään. Siitä voi tulla jotakin — ja se ei sovi, että minä sotkeudun — — -— mihinkään — — — se ei sovi — — — minun täytyy lähteä tieheni.» - -Sitten: »Ei! Se on jo myöhäistä.» - -Kello seitsemän hän äkkiä sieppasi pois Tanisin paperossin ja tarttui -kiivaasti hänen käteensä: - -»Tanis, älkää kiusatko minua! Mehän olemme — — — tässä me istumme, -kaksi yksinäistä olentoa ja olemme hurjan onnellisia yhdessä! Ainakin -minä olen. Minä en ole koskaan ollut niin onnellinen! Ah, antakaa -minun jäädä! Minä nelistän leikkelekauppaan ja ostan jotakin — kylmää -kananpoikaa esimerkiksi — tai kylmää kalkkunaa — ja sitten syömme -hienon pienen päivällisen, ja jos Te sitten tahdotte ajaa ulos minut, -niin minä olen kiltti kuin lammas ja menen.» - -»Hm — niin — se olisi hauskaa», sanoi Tanis. - -Eikä vetänyt myöskään kättään pois. Babbitt puristi sitä vavisten ja -meni horjuen ottamaan päällysnuttuaan. Leikkelekaupassa hän osti hyvin -merkillisen ruokavaraston, joka oli valittu vain pitäen silmällä, millä -oli suurin hinta. Toisella puolella katua olevasta apteekista hän -soitti vaimolleen: - -»Minun täytyy saada eräs asiakas allekirjoittamaan kontrahdin, -ennenkuin hän lähtee kaupungista kahdentoista junalla. Minä en tule -kotiin ennenkuin vasta myöhään. Älä istu odottamassa. Suutele Tinkaa ja -sano hyvää yötä!» - -Toivehikkaana hän palasi Tanisin huoneistoon. - -»Paha poika, joka ostaa näin paljon ruokaa!», oli Tanisin tervehdys. -Mutta ääni oli iloinen, hymy hyväksyvä. Babbitt auttoi häntä pienessä -valkoisessa keittiössä, pesi vihannekset, avasi oliivipullon. Tanis -lähetti hänet kattamaan pöytää, ja kun hän tallusteli arkihuoneeseen, -otti kaapista veitsiä ja kahveleita, tunsi hän itsensä hurjan -kotiutuneeksi. - -»Nyt on vain ratkaistava, mikä puku teidän on pantava päällenne. -Minä en voi ratkaista, onko teidän otettava hienoin iltapukunne vai -aukaistava hiuksenne ja otettava yllenne lyhyet hameet ja oltava -olevinanne nuori tyttö.» - -»Minä aion syödä päivällistä aivan niinkuin olen, tässä vanhassa -chiffonirievussa. Ja ellette siedä Tanista sillä tavoin, niin voitte -mennä kerhoonne syömään päivällistä.» - -»Siedäkö teitä?» Babbitt taputti häntä olalle. »Pikkuinen, te olette -sukkelin ja viehättävin ja paras nainen, minkä milloinkaan olen -tavannut! Tulkaa nyt, Lady Wycombe, jos haluatte tarttua Zenithin -herttuan käsivarteen, niin defileeraamme grandifikille aterialle.» - -»Oi, kuinka lystikkäästi Te puhutte!» - -Kun he olivat lopettaneet picknick-ateriansa, pisti Babbitt päänsä ulos -ikkunasta ja ilmoitti: »Ilma on tullut kauhean kylmäksi ja luultavasti -rupeaa satamaan. Te ette aio ensinkään mennä eläviin kuviin.» - -»Niin, mutta — — —» - -»Minä toivoisin, että meillä olisi avoin takka, minä toivoisin, että -tänä iltana sataisi kuin saavista ja me olisimme hauskassa, pienessä -ja vanhanaikaisessa tuvassa ja puut suhisivat ulkopuolella ja suuri -takkavalkea — — — ja minäpä tiedän! Vedetään tämä sohva lämpöpatterin -luo ja ojennetaan jalat sitä vastaan ja kuvitellaan, että se on -takkavalkea!» - -»Voi, sehän on liikuttavaa! Te olette suuri lapsi!» - -Mutta he istuutuivat yhtäkaikki lämpöpatterin eteen, asettivat -jalkansa sitä vastaan — Babbittin möhkäleiset mustat kengät ja emännän -hienot kiiltonahkapuolikengät. Hämyssä puhelivat he itsestään, -kuinka yksinäinen Tanis oli, kuinka yksinäinen ja etsivä George, -ja kuinka ihmeellistä, että he olivat löytäneet toisensa. Kun he -lopettivat, oli huone hiljaisempi kuin metsäpolku, kadulta ei kuulunut -ääntäkään, lukuunottamatta automobiilirenkaiden suhinaa ja kaukaisen -tavarajunan kolinaa, huone oli oma eri maailmansa, lämmin, turvallinen, -kiihkopuuhaisesta maailmasta kaukana. - -Babbitt oli vaipunut lumoukseen, josta kaikki pelko ja kaikki epäilys -olivat kadonneet; ja kun hän aamunkoitteessa tuli kotiin, oli lumous -muuttunut tyyneksi, muistorikkaaksi tyydytykseksi. - - - - -YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU. - - -1. - -Varmuus Tanis Judiquen ystävyydestä vahvisti Babbittin tunnetta -omasta arvostaan. Atleettikerhossa hän alkoi kokeilla, Vergil Gunch -oli äänetön, mutta muuten oli yleinen mielipide Grobiaanien pöydässä, -että Babbitt ilman nähtävää syytä oli tullut konstikkaaksi. He -väittelivät ylimielisesti hänen kanssaan, ja hän oli nenäkäs ja nautti -mielenkiintoisesta marttyriudestaan. Rohkenipa hän ylistää Seneca -Doaneakin. Professori Pumphrey sanoi, että se oli sentään leikin -viemistä liika pitkälle, mutta Babbitt piti puoliansa: - -»Ei, vakavasti, minä vakuutan teille, että hän on terävimpiä päitä -maassa. Lordi Wycombe sanoi — — —» - -»Kuka perhana on lordi Wycombe? Mitä sinä yhtä päätä vedät häntä esiin? -Sinä olet toitottanut nyt hänen nimeänsä meidän korviimme jo kuusi -viikkoa!» ärähti Orville Jones. - -»George tilasi hänet Sears-Roebucin liikkeestä. Sieltä voi saada -semmoisia englantilaisia korkeuksia kahdella dollarilla kappaleen», -ehdotti Sidney Finkelstein. - -»Ei, kuulkaa. Lordi Wycombe on suurimpia kykyjä Englannin politiikassa! -Kuten sanottu oli, tietysti minä olen itse konservatiivi, mutta minä -annan arvoa sellaiselle miehelle kuin Seneca Doane senvuoksi, että — — -—» - -Vergil Gunch keskeytti hänet karskisti: - -»Tokkohan sinä lienet niin konservatiivi? Minä olen sitä mieltä, -että voin hoitaa omat asiani ilman Doanen kaltaisten pomojen ja -bolshevikkien apua.» - -Gunchin äänen terävyys, hänen kasvojensa kova ilme hämmensi Babbittia, -mutta hän tointui ja jatkoi, kunnes muut näyttivät väsyneiltä ja sitten -ärtyneiltä ja lopulta yhtä epäröiviltä kuin Gunch. - - -2. - -Babbitt ajatteli aina Tanista. Nautinnolla palautti hän mieleensä -jokaisen vivahduksen hänessä. Hänen käsivartensa himoitsivat häntä. -»Minä olen löytänyt hänet. Minä olen uneksinut hänestä koko ajan näinä -vuosina ja nyt minä olen löytänyt hänet», riemuitsi hän. He tapasivat -toisensa elävissä kuvissa aamupäivisin; Babbitt saattoi häntä kotiin -myöhään iltapäivisin tai niinä iltoina, jolloin hänen oletettiin -olevan Hirvikerhossa. Babbitt oli ottanut selvän hänen afääreistään ja -antoi neuvoja hänelle niiden hoitamisessa, Tanis valitti naisellista -tietämättömyyttään ja ylisti Babbittin taitavuutta ja osoitti -tietävänsä velkasitoumuksista paljon enemmän kuin Babbitt. Heillä oli -muistoille pyhitettyjä hetkiä, jolloin he nauroivat vanhoille ajoille. -Kerran he riitelivät, ja Babbitt sanoi raivostuneena, että Tanis -ryppyili yhtä paljon hänen kanssaan kuin hänen vaimonsa ja maukui vielä -pahemmin kuin tämä, jollei hän seisonut varpaillaan. Mutta se meni -onnellisesti ohi. - -Heidän suuri hetkensä oli vaellus eräänä kirkkaana joulukuun -iltapäivänä lumisten niittyjen yli jäätyneelle Chaloosa-joelle. -Tanis näytti pariisittarelta astrakaanihatussaan ja lyhyessä -majavaturkissaan; hän laski luikua jäällä ja kirkui ja Babbitt tuli -läähättäen perässä läkähtymäisillään naurusta. Myra Babbitt ei koskaan -laskenut luikua jäällä. - -Babbitt pelkäsi, että heidät nähtäisiin. Zenithissä on mahdotonta syödä -lunchia lähimmäisensä vaimon kanssa ilman että se ennen iltaa tiedetään -tuttavapiirin joka ainoassa talossa. Mutta Tanis auttoi häntä. Katsoipa -hän häneen kuinka tahansa, kun he olivat yksin, hän oli aina arvokas ja -pidättyvä, kun he olivat yhdessä ulkona, ja Babbitt toivoi, että häntä -pidettäisiin hänen asiakkaanaan. Orville Jones näki heidät kerran, kun -he tulivat ulos eräästä biografista, ja Babbitt sanoi: »Saanko esittää -sinut mrs. Judiquelle! Näes se on nainen, joka tietää kääntyä oikean -välittäjän puoleen, Orvy.» - -Vaikka mr. Jones oli tarkka, kun oli kysymys moraalista tai -pesukoneista, ei hän näyttänyt mitään epäilevän. - -Eniten Babbitt pelkäsi — ei mistään erikoisesta hellyydestä, vaan -tottumuksesta noudattaa säädyllisyyttä — että hänen vaimonsa saisi -kuulla puhuttavan asiasta. Hän uskoi, ettei Myra tiennyt mitään -varmaa Tanisista, mutta hän oli myöskin varma, että hän epäili -jotakin. Vuosikausia hän oli jo osoittanut herkkyyttä jokaiseen -hyvästelysuudelmaa lämpimämpään hellyyden osoitukseen nähden, mutta -nyt hän oli loukkaantunut, jos Babbittin hermostunut, ajoittain elpyvä -kiinnostus laimeni, eikä Babbitt itse tuntenut muuta kuin miltei -vastenmielisyyttä. Babbitt oli täysin uskollinen — Tanisille. Häntä -kiusasi vaimonsa vetelän lihavuuden näky, hänen hyllyvä vartalonsa, -rikkinäinen alushameensa, jonka hän aina aikoi ja aina unohti heittää -pois, mutta hän ymmärsi, että Myran vaisto, joka niin kauan aikaa -oli ollut viritetty yhteen hänen mielialojensa kanssa, käsitti -tämän vastenmielisyyden. Hän koetti perusteellisesti, tarmokkaasti, -leikkisästi tukahduttaa sitä. Hän ei voinut. - -He viettivät jokseenkin siedettävän joulun. Kenneth Escott oli heidän -luonaan julkisesti kihlattuna Veronan kanssa. Mrs. Babbitt itki ja -kutsui häntä toiseksi pojakseen. Babbitt oli levoton Tedistä, tämä -kun oli lakannut nurkumasta yliopistoa ja muuttunut epäilyttävän -mukautuvaksi. Hän ihmetteli, mitä pojalla mahtoi olla mielessä, -mutta oli liian ujo kysymään. Itse hiipi Babbitt jouluiltana viemään -Tanisille lahjaansa, hopeista paperossikoteloa. Kun hän tuli takaisin, -kysyi mrs. Babbitt aivan liian viattomasti: - -»Olitko sinä ajelemassa saadaksesi hengittää raitista ilmaa?» »Niin, -minä tein pienen ajeluretken», mutisi Babbitt. - -Uudenvuoden aikaan sanoi hänen vaimonsa: - -»Minä sain tänään kirjeen sisareltani, George. Hän on sairas. Eiköhän -minun pitäisi matkustaa hänen luokseen muutamiksi viikoiksi?» - -Mrs. Babbitt ei tavallisesti koskaan matkustanut pois kotoa talvella, -paitsi kun se oli aivan välttämätöntä, ja vasta viime kesänähän hän oli -ollut poissa useita viikkoja. Ei myöskään Babbitt ollut niitä kotiinsa -juurtumattomia aviomiehiä, jotka pitävät erossaoloja mitättömyyksinä. -Hän tahtoi, että Myra oli kotonaan, piti huolen hänen vaatteistaan, -tiesi kuinka hänen ruokansa oli valmistettava, ja Myran juttelu -antoi Babbittille turvallisuuden tunnetta; mutta nyt hän ei saanut -sanotuksi edes sen vertaa kuin: »Mutta luuletko tosiaan, että hän sinua -tarvitsee.» Koettaen näyttää pahoittelevalta hän tunsi, että hänen -vaimonsa tarkkasi häntä, kun hänen mielensä täyttyi riemuisista Tanista -koskevista unelmista. - -»Pitäisikö minun sinun mielestäsi matkustaa?» kysyi Myra terävästi. - -»Sen saat sinä ratkaista, armaani, sitä minä en voi sanoa.» Myra -kääntyi pois huoaten, ja Babbittin otsa kävi kosteaksi. Myra -matkusti neljä päivää myöhemmin ja oli siihen saakka ihmeellisen -hiljainen, Babbitt puolestaan rasittavan ystävällinen. Juna lähti -kello kaksitoista. Kun Babbitt seisoi asemalla ja näki sen pienenevän -asemasillan aidan takana, teki hänen mielensä rientää Tanisin luo. - -»Ei, hitto soi, sitä minä en tee! Minä en lähesty häntä viikkoon.» - -Hän oli Panisin luona kello neljä. - - -3. - -Babbitt, joka kerran oli ohjannut tai ainakin näyttänyt ohjanneen -elämänsä intohimottomaan, mutta työteliääseen ja terveeseen uomaan, -joutui näiden kahden viikon aikana himojen ja sangen huonon whiskyn ja -kaikkien niiden selkkausten aalloille, joita uudet tuttavuudet tuovat -mukanaan. Nämä väkivaltaiset uudet läheiset ystävät vaativat paljon -enemmän huomaavaisuutta kuin vanhat. Joka aamu hän tunnusti synkkänä -kaikki edellisen illan teot tyhmyyksiksi. Pää jyskyttäen ja huulet -ja kieli paperossien kirvelyksessä hän laski hämmästyneenä juomiensa -drinkkien lukumäärää ja ähkäisi: »minun täytyy lopettaa!» Hän oli -lakannut sanomasta: »minä lopetan» sillä niin päättäväinen kuin hän -olikin päivänkoitteessa, ei hän ainoanakaan iltana ollut voinut hillitä -himoansa. - -Hän oli tavannut Tanisin ystäviä. Hänet oli palavalla kiireellä, -kuten ainakin yön ihmisten keskuudessa, jotka juovat ja tanssivat ja -räyhäävät ja aina pelkäävät hiljaisuutta, otettu jäseneksi Tanisin -seuraan, jolla oli nimenä »Konttikunta». Hän tapasi heidät ensimmäisen -kerran erään päivän jälkeen, jolloin hänellä oli ollut erikoisen paljon -työtä, ja hän oli toivonut saavansa istua rauhassa Tanisin kanssa ja -hitaasti juoda tämän ihailua. - -Jo alhaalla eteisessä hän saattoi kuulla kirkumista ja naurua -ja gramofonin vingutusta. Kun Tanis aukaisi oven, näki Babbitt -fantastisten olentojen tanssivan paperossin savun sumussa. Pöydät ja -tuolit oli siirretty seinän viereen. - -»Kuule, eikö se ole ihanaa!» lepersi Tanis, »Carrie Nork keksi tämän -mainion tuuman! Hänestä oli aika panna toimeen kutsut ja hän soitti -Konttikunnalle ja käski heidän tulla... George, tämä on Carrie.» - -Carrie oli samalla kertaa matroona ja ikä-impi, edustaen molempien -vähemmän miellyttäviä puolia. Hän oli kenties nelikymmenvuotias, hänen -tukkansa oli epämääräisen tuhkanvaalea, ja joskin hänen povensa oli -litteä, olivat sen sijaan lonkat sitä leveämmät. Hän tervehti Babbittia -tirskumalla: - -»Tervetuloa meidän pieneen seuraamme! Tanis sanoo, että te olette -oikein mukiinmenevä.» - -Odotettiin ilmeisesti, että Babbitt tanssisi, olisi poikamainen -ja leikkisä Carrien kanssa, ja hän tekikin kaiken voitavansa, hän -laahusti häntä ympäri huonetta, törmäsi toisia pareja, lämpöjohtoa, -salakavalasti vaanivia tuolin jalkoja vasten. Tanssiessaan häh tarkkasi -Konttikunnan toisia jäseniä: eräs oli laiha, nuori neiti, joka näytti -kunnolliselta, itserakkaalta ja ivalliselta; toinen taas nainen, -jota hän ei koskaan oikein saattanut muistaa; kolme teikarimaisesti -puettua ja vähän naismaista nuorukaista — baaripassareita tai ainakin -siihen ammattiin syntyneitä; eräs hänen itsensä ikäinen liikkumaton, -omahyväinen mies, jota Babbittin läsnäolo harmitti. - -Kun Babbitt oli lopettanut velvollisuustanssinsa, vei Tanis hänet -syrjään ja pyyteli: »Armaani, tahtoisitko tehdä jotakin minun -hyväkseni? Minulla ei ole lainkaan pirtua jäljellä, ja Konttikunta -tahtoo juhlia sinun saapumistasi, Etkö voisi käväistä Healy Hansonilla -ja hankkia minulle vähän?» - -»Kyllä», sanoi Babbitt ja koetti saada ääntänsä alttiiksi. - -»Kuulepas: minä pyydän Minnie Sonntagin saattamaan sinua.» Tanis, -viittasi laihaan, ivalliseen neitiin. - -Miss Sonntag tervehti häntä nuivasti. - -»Hyvää päivää mr. Babbitt. Tanis sanoo, että te olette hyvin etevä -mies, ja minulle on suuri kunnia saada ajaa teidän kanssanne. Minä en -tietysti ole tottunut seurustelemaan vallasihmisten kanssa, joten en -tiedä, kuinka niin korkeissa piireissä on käyttäydyttävä.» - -Tähän tapaan puhui miss Sonntag koko matkan Healy Hansonin luo -mentäessä. Babbittin teki mieli vastata hänen pistelyihinsä sanomalla: -»Mene helvettiin!» mutta hänellä ei ollut riittävästi sielunvoimaa -lausuakseen tämän järkevän sanan. Häntä harmitti koko Konttikunnan -olemassaolo. Hän oli kuullut Tanisin lausuvan »rakas Carrie» ja »miss -Sonntag — hän on niin lahjakas, sinä tulet jumaloimaan häntä», mutta -hänelle ne eivät olleet olevaisia olentoja. Hän oli kuvitellut Tanisin -elävän ruusunvärisessä vacuumissa, vain Babbittia odottaen, vapaana -kaikista sellaisista velvollisuuksista, jotka Floral Heightsissä -ihmistä rasittavat. Kun he olivat palanneet, täytyi hänen sietää -nuorten baaripassarien suojelevaa ystävyyttä. He olivat yhtä kostean -kohteliaita, kuin miss Sonntag oli kuivan epäkohtelias. He puhuttelivat -häntä nimellä Georgie ja huusivat: »Tulepas nyt ukkopaha liikuttamaan -käpäliäsi!»... Ne olivat näppylänaamaisia poikia, yhtä nuoria kuin Ted -ja yteliä kuin teatterilaiset, mutta mainioita tanssimaan ja hoitamaan -gramofonia ja esiintymään muka Tanisin suojelijoina. Babbitt koetti -noudattaa samaa äänilajia; hän huusi: »Pulskaa, Pete!» mutta hänen -äänensä särähti. - -Tanis oli ilmeisesti ihastunut olemaan yhdessä näiden tanssivien -nulikoiden kanssa; hän veikisteli heidän imelän flirttinsä kohteena -ja suuteli heitä ohimennen tanssin lopussa. Babbitt inhosi häntä -sillä hetkellä. Hän näki, että Tanis oli vanha. Huomasi ryppyjä hänen -pehmeässä kaulassaan, näki leuan alla olevan ihon velttouden. Nuoruuden -joustavat lihakset olivat herpoutuneet ja kuihtuneet. Tanssien välillä -istui Tanis suurimmalla tuolilla, heilutteli savukettaan ja kutsui -keltanokkaihailijoitaan viereensä. (»Hän luulee olevansa kuin mikäkin -kuningatar», murisi Babbitt.) Tanis huusi miss Sonntagille: »Eikö minun -pikku studioni ole hurmaava!» (»Studio! Vielä mitä! Sehän ei ole mitään -muuta kuin ikäimpi- ja kipsikissa-asunto! Hyvä Jumala, kuinka tekisi -mieleni lähteä kotiin! Enköhän minä voisikin tästä livahtaa.») - -Hänen aistimensa kuitenkin sumenivat, kun hän viljeli Healy Hansonin -huonoa, mutta väkevää whiskyä. Hän sekaantui Konttikuntaan. Hän alkoi -tuntea olevansa iloinen siitä, että Carrie Nork ja Pete, typerin noista -vikkelistä poikasista, tuntuivat pitävän hänestä; ja hänestä oli -äärettömän tärkeätä voittaa puolelleen se kyräilevä vanhahko mies, joka -osoittautui erääksi rautatievirkailijaksi nimeltä Fulton Bemis. - -Konttikunnan keskustelu pursui voimasanoja, huudahduksia, -viittailuja ihmisiin, joita Babbitt ei tuntenut. Ilmeisesti oli -heillä hyvin edullinen ajatus omasta itsestään. He olivat hienosti -sivistyneitä boheemeja, perehtyneitä kaikkiin Zenithin huvituksiin: -tanssipaikkoihin, eläviin kuviin ja ulkoravintoloihin; ja he -kaakottivat kyynillisen ylimielisesti hölmöläisiä ja saitureita kohtaan: - -»Kuule, Pete, kerroinko sinulle, mitä meidän pöhkö kassanhoitaja sanoi, -kun eilen tulin liian myöhään? Se oli kerrassaan suurenmoista!» - -»Niin, mutta T. D. oli vasta hurjistunut! Hänhän oli suorastaan -kivettynyt! Mitä Gladys sanoi hänelle?» - -»Kylläpä se oli röyhkeätä, että Bob Bickerstaff koetti saada meitä -kotiinsa! Kuulumatonta! Voitteko ajatella suurempaa röyhkeyttä? Sitä -voi tosiaan sanoa röyhkeäksi.» - -»Näittekö, kuinka Dolly tanssi, eikö se ollut jo huippu?» - -Saattoi kuulla Babbittin kaikuvalla äänellä yhtyvän ennen vihaamaansa -Miss Minnie Sonntagin ajatukseen, että ihmiset, jotka antoivat yhdenkin -yön kulua tanssimatta jazzia, olivat nautoja ja elukoita ja raukkoja, -ja hän jyrisi: »Totta kai!» kun mrs. Carrie Nork kuhersi: »Eikö teistä -ole hauska istua lattialla? Se vaikuttaa niin boheemilta!» Hän alkoi -saada erinomaisen edullisia ajatuksia Konttikunnasta. Mainitessaan -ystäviensä Sir Gerald Doakin, Lordi Wycomben, William Washingtonin, -Eathornen ja Chum Frinkin nimiä, hän tunsi itsensä ylpeäksi heidän -alentuvasta mielenkiinnostaan. Hän eläytyi niin perusteellisesti -tunnelman hilpeyteen, ettei lainkaan välittänyt, vaikka Tanis nojasi -päätään nuorukaisista ytelimmän olkaa vasten. Itse hän tahtoi kernaasti -pitää kädessään Carrie Norkin pehmyttä kättä ja laski sen irti vain sen -vuoksi, että Tanis näytti vihaiselta. - -Ajaessaan kotiin kello kaksi hän oli täydellisesti Konttikunnan -jäsen, ja koko seuraavan viikon hän oli sidottu heidän huvitus- ja -vapauselämänsä äärettömän ankariin seurustelusääntöihin. Hänen täytyi -käydä heidän kutsuissaan, hänen piti ottaa osaa riitaan, kun kaikki -soittivat kaikille toisille ja sanoivat, etteivät olleet tarkoittaneet, -mitä olivat sanoneet, kun olivat sanoneet sitä ja sitä, ja minkä vuoksi -Pete meni sanomaan, että Carrie oli sanonut niin? - -Milloinkaan ei mikään perhe ole ollut innokkaampi saamaan selkoa -toistensa pienimmästäkin askeista kuin Konttikunta. Kaikki olivat -jaarittelevan tietäväisiä tai loukkaantuneen uteliaita siitä, missä -kaikki muut olivat olleet minkin minuutin edellisestä viikosta. Babbitt -tapasi itsensä selittämässä Carrielle ja Fulton Bemisille tarkalleen, -mitä hän oli tehnyt, mikä oli estänyt häntä tulemasta heidän luokseen -ennen kello kymmentä, ja pyytämässä anteeksi, että oli syönyt -päivällistä erään liiketuttavan kanssa. - -Jokainen Konttikunnan jäsen katsottiin velvolliseksi soittamaan -jokaikiselle toisista vähintään kerran viikossa. »Miksi et ole -soittanut minulle?» kysyivät Babbittilta syyttävällä äänellä ei -ainoastaan Tanis ja Carrie, vaan pian myöskin uudet vanhat ystävät -Jennie ja Capitolina ja Toots. - -Jos hän silmänräpäyksen oli pitänyt Tanisia kuihtuneena ja tunteilevana -naisena, niin se vaikutelma hälveni Carrie Norkin tansseissa. Mrs. -Norkilla oli suuri talo ja pieni mies. Hänen kutsuihinsa tulivat -Konttikunnan kaikki jäsenet ehkä noin viisineljättä, kun ihan kaikki -oli mobilisoitu. Babbitt, yhteisnimeltä »Vanha Georgie», oli nyt -yksi pionieerejä, kun näet Konttikunta joka kuukausi uudisti puolet -jäsenmääräänsä ja siis se, joka saattoi muistaa esihistorialliset -päivät kaksi viikkoa taaksepäin ajassa, ennenkuin mrs. Absalom, -ravintoaineluennoitsijatar, oli matkustanut Indianapoliin ja Mac oli -joutunut riitaan Minnien kanssa, oli kunnianarvoisa johtaja jo pystyvä -armollisesti vastaanottamaan uusia Petejä ja Minnieitä ja Gladysejä. - -Carrien luona ei Tanisin tarvinnut puuhailla emännyydessä. Hän -oli arvokas ja varma, komea, hienopiirteinen ilmiö mustassa -chiffonipuvussaan, josta Babbitt aina oli paljon pitänyt; ja tässä -rumassa talossa, jossa oli väljät tilat, Babbitt saattoi istua -rauhassa hänen kanssaan. Hän katui ensimmäistä luopumustaan, makasi -palvovana hänen jalkainsa juuressa ja saattoi onnellisena häntä kotiin. -Seuraavana päivänä hän osti kirkuvan keltaisen kaulahuivin näyttääkseen -nuorelta hänen edessään Hän ajatteli vähän surumielisesti, ettei -hänestä tullut tekemälläkään kaunista, oivalsi olevansa kömpelö, liian -lihava, mutta hän tanssi, hän vaihtoi pukuja, hän lörpötteli ollakseen -yhtä nuori kuin Tanis oli... yhtä nuori kuin Tanis näytti olevan. - - -4. - -Niinkuin kaikki vastakääntyneet, olivatpa he sitten kääntyneet -uskontoon, rakkauteen tai puutarhanhoitoon, ikäänkuin taiottuina -huomaavat, että vaikka näitä asioita tähän saakka ei ole näyttänyt -olevan olemassakaan, koko maailma nyt on täynnä niiden rientoja, -niin havaitsi Babbitt samalla hetkellä, jona hän oli kääntynyt -hurjistelevaan elämään, miellyttäviä tilaisuuksia siihen kaikkialla. - -Hän sai uuden käsityksen liikkuvasta naapuristaan Sam Doppelbrausta. -Doppelbraut olivat kunnioitettavia ihmisiä, uutteria ihmisiä, -menestyksellisiä ihmisiä, joiden onnen ihanne oli ikuinen kabaretti. -Heidän elämäänsä vallitsivat alkoholia, nikotiinia, bentsiiniä ja -suutelolta uhkuvat esikaupunkibakkanaalit. He ja heidän seurapiirinsä -suorittivat tarmokasta työtä viikolla ja ikävöivät koko viikon -lauantaita, jolloin heillä piti olla, kuten he sanoivat, »pieni -kolifei», ja tämä kolifei tuli sitä meluisammaksi, mitä selkeämmin -sunnuntai sarasti, ja siihen kuului tavallisesti hurja autolla-ajelu -ilman mitään erikoista päämäärää. - -Eräänä iltana, kun Tanis oli teatterissa, tapasi Babbitt itsensä -istumassa ja naureskelemassa Doppelbraun kanssa, vannomassa ikuista -ystävyyttä ihmisille, joita hän vuosikausia yksityisesti oli kuvannut -mrs. Babbittille »roskaväeksi, jonka kanssa en tahtoisi seurustella, -en vaikka he olisivat viimeiset ihmiset maapallolla». Tänä iltana -hän oli tullut kotiin nyreissään, samoillut talon edustalla potkien -irti katukäytävän jäämöhkäleitä, jotka muistuttivat muinaiseläinten -jalanjälkiä; ohikulkijat olivat aamun lumisateessa ne tehneet. Howard -Littlefield tuli saapastaen vastaan. - -»Aina vielä kesäleskenä, Georgie?» - -»Aina. Kylmää taas tänä iltana.» - -»Mitä vaimosi kirjoittaa?» - -»Hän voi mainiosti, mutta hänen sisarensa on vielä sangen huonona.» - -»Etkö tule meille syömään päivällistä, Georgie?» - -»Kiitos vain, minun täytyy mennä kaupungille.» - -Äkkiä häntä alkoi rasittaa Littlefieldin selittely kiinnostavista -tilastollisista tiedoista ihan kiinnottomasta asiasta. Hän meni -tiehensä ja röhki. - -Sam Doppelbrau ilmestyi. - -»Iltaa, Babbitt, onko kiiru?» - -»Hm, vähän jaloittelua.» - -»Onko sinun sopivan kylmä tänä iltana?» - -»No, suunnilleen.» - -»Ainako vielä kesäleskenä?» - -»Uh-huh.» - -»Sano, Babbitt, nyt kun vaimosi on poissa — sinä et kyllä pidä -erikoisen paljoa meritaisteluista, mutta minun vaimoni ja minä -pitäisimme hyvin hauskana, jos sinä poikkeisit meille jonakin iltana. -Mitä arvelet, mahtaisitko sietää kunnollista cocktailia muutteeksi?» - -»Jaa, sietääkö? Nuori ystäväni, minä panen vetoon pienen punaisen -hevosen, että setä Georgie pystyy sekoittamaan hienoimman cocktailin -koko Yhdysvalloissa.» - -»Eläköön! Tuo kuuluu joltakin! Kuule, meille tulee muutamia ystäviä -tänä iltana, Louetta Swanson ja muutamia muita hilpeitä sieluja, -ja minä aion aukaista pullon giniä, joka on sodantakaista, ja ehkä -tanssitaan hiukan. Etkö voisi tulla mukaan ja vähän rehkiä meidän -kanssamme, vain vaihteen vuoksi?» - -»Hm — — — mihin aikaan ne tulevat?» - -Hän oli Sam Doppelbraun luona kello yhdeksän, hän oli talossa kaikkiaan -vasta kolmatta kertaa. Kymmenen aikaan hän puhutteli Doppelbrauta -nimellä »Sam, vanha kalossi». Kello yksitoista he ajoivat kaikki Old -Farm Inniin. Babbitt istui Doppelbraun auton takana Louetta Swansonin -kanssa. Kerran hän oli ujosti yrittänyt kosiskella häntä. Nyt hän ei -yrittänyt, hän yksinkertaisesti kosi, ja Louetta nojasi päätään hänen -olkaansa vasten, uskoi hänelle kuinka toraisa Eddie oli ja tunnusti, -että Babbitt oli hauska ja hyvin kasvatettu elostelija. - -Tanisin ja Konttikunnan, Doppelbrauein ja muiden unohdusta -metsästämässä olevien toverien toimesta ei Babbittilla kahteen -viikkoon ollut ainoatakaan iltaa, jolloin hän ei tullut kotiin myöhään -ja jaloiltaan epävarmana. Muiden aistimien sumennuttua oli hänellä -vielä autonajajan kyky ohjata autoansa, vaikka tuskin itse pystyi -kävelemään, ajaa hiljaa kadun kulmissa ja väistää vastaantulevia -autoja. Hän tuli hoiperrellen sisään. Jos Verona ja Escott olivat -lähettyvillä, meni hän heidän ohitsensa pikaisesti tervehtien, -inhoittavan tietoisena heidän vakaisista nuorista katseistaan, ja -piiloutui yläkerran makuuhuoneeseen. Hän huomasi lämpimään taloon -tullessaan olevansa sameampana kuin luuli. Kaikki pyöri ympäri hänen -päässään. Hän ei uskaltanut mennä maata, hän koetti haihduttaa -pirtua itsestään lämpimässä kylvyssä. Hetkeksi hänen päänsä tuli -selkeämmäksi, mutta kun hän liikkui kylpyhuoneessa, olivat hänen -etäisyysarvionsa niin virheellisiä, että hän veti alas pyyhkeet ja -kaatoi nurin saippua-astian kolinalla, jonka pelkäsi ilmaisevan -lapsille hänen tilansa. Hytisten yöpuvussaan hän istahti lukemaan -iltalehtiä. Hän saattoi seurata jokaista sanaa, hän tuntui ymmärtävän -jokaisen lauseen, mutta minuuttia myöhemmin hän ei olisi voinut sanoa, -mitä oli lukenut. Kun hän pani maata, lensivät hänen ajunsa yksiä -ympyröitä kierrellen, ja hän nousi äkkiä istumaan saadakseen jälleen -tasapainonsa. Vihdoin hän kykeni makaamaan alallaan ja tunsi itsensä -vain hiukan kipeäksi ja huumeiseksi — ja kauhean häpeileväksi. Salata -tilaansa omilta lapsiltaan! Tanssia ja reuhailla ihmisten kanssa, -joita halveksii! Puhua tyhmyyksiä, laulaa idioottimaisia lauluja, -koettaa suudella tympäiseviä tyttöjä! Hämmästyneenä hän muisti meluisan -tuttavuuden noiden ihmisten kanssa vieneen hänet siihen vaaraan, -että hänelle osoittaisivat alentuvaista ystävällisyyttä kaikenlaiset -nulikat, jotka hän olisi potkinut ulos konttoristaan; hän muisti -saaneensa nuhteita mitä inhoittavimmilta vanhoilta akoiltakin liian -innokkaasta tanssimisesta. Kun kaiken tämän muisto järkähtämättä -palasi hänen mieleensä, murisi hän: »Minä vihaan itseäni. Hyvä Jumala, -kuinka minä vihaan itseäni! Mutta», ajatteli hän raivokkaana, »nyt -se onkin lopussa, ei hiventäkään enää! Minä olen saanut kylläkseni, -täydellisesti!» - -Hän oli vielä varmempi siitä seuraavana aamuna, kun koetti olla vakava -ja isällinen tyttäriänsä kohtaan aamiaispöydässä. Kello kahdentoista -aikaan hän ei ollut yhtä varma. Hän ei kieltänyt, että oli ollut -narri, hän näki sen melkein yhtä selvään kuin yölläkin, mutta mikä -tahansa, ajatteli hän kuitenkin, oli parempaa kuin palaaminen autiuden, -ikävyyden elämään. Kello neljä hän kaipasi drinkkiä. Hänellä oli -nyttemmin pulpetissaan whiskypullo piilossa, ja kahden minuutin -kamppailun jälkeen hän otti drinkin. Kolmannen drinkin jälkeen hän -alkoi pitää Konttikuntaa herttaisina ja mielenkiintoisina ystävinä ja -kello kuusi hän oli heidän luonaan... Ja niin alkoi koko juttu taas -alusta. - -Joka aamu pakotti hänen päätään vähäistä vähemmän, huono pirtupää -oli ollut hänen suojansa, mutta tämä turva heikkeni vähitellen. -Pian hän saattoi olla juovuksissa päivänsarastaessa eikä kuitenkaan -tuntea itseänsä kovinkaan surkeaksi omassatunnossaan — tai vatsassaan -— kun hän heräsi kello kahdeksan. Ei mikään katumus, ei mikään -kaipuu karttaa ponnistelua, pysyä tasavauhdissa toisten kanssa -Konttikunnan hurjastelussa, ollut niin suuri kuin hänen tunteensa -yhteiskunnallisesta ala-arvoisuudesta, ellei hänen onnistunut -tehdä tätä. Olla kaikkein hulluin heistä oli nyt yhtä paljon hänen -kunnianhimonsa kuin ennen oli ollut ensimmäisenä olo, kun oli -ansaittava rahaa, pelattava golfia, ohjattava automobiilia, pidettävä -puhe tai päästä kiipeämään McKelveyn seurapiiriin. Mutta silloin -tällöin hän epäonnistui. - -Hän havaitsi, että Pete ja muut nuoret miehet pitivät Konttikuntaa -liian ankaran sovinnaisena ja sitä Carrieta, joka vain antoi suudella -itseänsä ovien takana, liian rasittavan monogamisena. Samalla tapaa -kuin Babbitt hiipi Floral Heightsistä Konttikuntaan, hiipivät -nuoret kavaljeerit Konttikunnan säädyllisistä juhlista pois »öihin» -kaikkinaisten nuorten naisten kanssa, jotka he olivat onkineet -myymälöistä ja hotellien eteisistä. Kerran Babbitt koetti seurata -heidän mukanaan. Heillä oli automobiili, pullo whiskyä ja hänelle -likainen, kirkuva kassanhoitaja Parcher & Steinin liikkeestä. Babbitt -istui huolestuneena tämän vieressä. Tarkoitus oli ilmeisesti, että -Babbitt ottaisi hänet hoitoonsa, mutta kun neiti kirkui: »Ai, laskekaa -irti, älkää pöyhikö minun täitalliani», ei Babbitt oikein tiennyt, -»miten olla kuin eleä», He istuivat erään kapakan sisähuoneessa ja -Babbittin päätä kivisti, hän oli ymmällä heidän uudesta katukielestään, -katsoi heihin ystävällisesti, aikoi mennä kotiin ja otti yhden drinkin -— sangen monta drinkkiä. - -Kahta iltaa myöhemmin vei Fulton Bemis, Konttikunnan nyrpeä vanhempi -mies, Babbittin syrjään ja röhki: - -»Kuulehan, ei silti, että se minulle kuuluu, ja Herra tietää, että minä -pumppuan itseeni valtaisen annoksen viinaksia, mutta eiköhän sinun -pitäisi olla vähän varovampi? Sinä olet semmoinen intoileva ukkeli, -joka aina menee liiallisuuksiin. Tiedätkö, että kaadat viinaa sisääsi -niin sukkelaan kuin suinkin kerkiät ja syöt sikarin toisensa jälkeen? -Eiköhän sinun pitäisi pitää pieni paussi.» - -Babbitt sanoi kyynel silmässä, että vanha Fult oli kunnon mies, että -hän tietysti tulisi olemaan varovainen ja — sytytti uuden sikarin ja -otti drinkin ja riiteli äkäisesti Tanisin kanssa, kun tämä moitti häntä -Carrie Norkin kosiskelusta. - -Seuraavana aamuna hän vihasi itseänsä siksi, että oli vajonnut asemaan, -missä Fulton Bemisin kaltainen neljännen luokan herrasmies saattoi -nuhdella häntä. Hän ymmärsi, että koska hän kosieli jokaikistä naista, -jonka tapasi, ei Tanis enää ollut hänen ainoa puhdas tähtensä ja hän -mietti, oliko Tanis milloinkaan ollut hänelle enempää kuin vain nainen. -Ja jos Bemis oli puhunut hänelle, niin eivätköhän muut ihmiset puhuisi -hänestä? Hän tarkkasi epäluuloisesti Atleettikerhon »poikia» sinä -aamuna. He tuntuivat hänestä hämillisiltä. Olivatko he siis puhuneet -hänestä? Hän suuttui. Hän tuli riidanhaluiseksi, hän ei ainoastaan -puolustanut Seneca Doanea, vaan teki vielä pilkkaa N.M.K.Y:stäkin. -Vergil Gunch oli sangen lyhytsanainen vastauksissaan. - -Jälkeenpäin ei Babbitt ollut suuttunut. Hän oli pelästynyt. Hän ei -mennyt seuraavalle propagandistilunchille, vaan erääseen halpaan -ravintolaan, ja syödessään munakasvoileipää ja juodessaan kahvia hän -mietiskeli huolestuneena sinne ja tänne. - -Neljä päivää myöhemmin, kun Konttikunnalla oli eräs hauskimpia -juhliaan, Babbitt kyyditsi heitä luistinradalle, joka oli pantu kuntoon -Chaloosa-joella. Suoja-ilman jälkeen olivat kadut jäätyneet ja käyneet -liukkaiksi. Näiden leveiden loputtomien katujen pintaa pitkin porhalsi -tuuli vinkuen puutalorivien välissä, ja koko Bellevuen kaupunginosa oli -kuin rajakaupunki. Vaikka kaikissa neljässä pyörässä oli lumiketjut, -pelkäsi Babbitt auton siristävän, ja kun hän tuli erääseen mäkeen, -pani hän molemmat jarrut työhön. Syöksyen tuli vähemmän varovainen -auto seuraavasta kulmasta. Se siristi ja oli vähällä raapaista heitä -takimmaisilla lokasuojuksillaan. Iloissaan vaaran välttämisestä huusi -Konttikunta — Tanis, Minnie Sonntag, Pete, Fulton Bemis — »Hurraa, -ukkeli!» ja huitoi käsiään toisen auton kiihtyneelle ajajalle. Silloin -näki Babbitt professori Pumphreyn työläästi kiipeävän mäkeä ylös -jalkaisin ja tuijottavan yöhurjailijoihin pyörein huuhkajansilmin. -Babbitt oli vakuutettu, että Pumphrey tunsi hänet ja näki Tanisin -suutelevan häntä kuhertaen: »Sinä olet niin taitava ajaja!» - -Lunchin aikana seuraavana päivänä hän tunnusteli Pumphreytä. - -»Minä olin eilen illalla ulkona veljeni ja muutamien hänen ystäviensä -kanssa. Jestas, mikä matka! Tie oli niin liukasta kuin lasi. Olin -näkevinäni sinut kapuamassa ylös Bellevue Avenue Hilliä.» - -»Ei, siellä minä en ollut — — — minä en nähnyt sinua», sanoi Pumphrey -kiiruusti hiukan syyllisen näköisenä. - -Paria päivää myöhemmin Babbitt vei Tanisin lunchille Thornleighin -hotelliin. Tanis, joka oli tuntunut tyytyvän istumaan ja odottamaan -häntä kotonansa, oli alkanut surumielisin hymyin viittailla, että -Babbitt ei mahtanut pitää häntä erikoisen suuressa arvossa, kun ei -koskaan esittänyt häntä ystävilleen eikä kernaasti tahtonut näyttäytyä -yhdessä hänen kanssaan muualla kuin elävissä kuvissa. Babbitt aikoi -ottaa hänet mukaansa naisten osastoon Atleettikerhoon, mutta se olisi -liian uskallettua. Hänen olisi pakko esitellä Tanis ja, ihmiset -ehkä väärinkäsittäisivät ja — — — hän keksi välimuodon ja valitsi -Thornleighin. - -Tanis oli tavattoman chic, kokonaan mustissa: pieni musta -kolmikolkkainen hattu, lyhyt, musta, pyöreä kappa, väljä ja -korkeakaulainen, musta samettipuku aikana, jolloin useimmat kävelypuvut -muistuttivat iltapukuja. Kenties hän oli liian chic. Jokaikinen -Thornleighin kultaisessa talviravintolassa tuijotti häneen, kun -Babbitt saattoi hänet erääseen pöytään. Babbitt toivoi levottomana, -että ylitarjoilija antaisi heille huomaamattoman paikan jonkin pilarin -takana, mutta heidät sijoitettiin keskikäytävän viereen. Tanis ei ollut -huomaavinaan ihailijoitansa, hymyili Babbittille ja sanoi hilpeästi: -»Oi, kuinka tämä on hauskaa! Niin ihana orkesteri!» Babbittin oli -vaikea olla puolestaan yhtä hilpeä, sillä hän näki kahta pöytää -kauempana Vergil Gunchin. Koko aterian ajan tarkkasi Gunch heitä, kun -taas Babbitt tarkkasi, kuinka häntä tarkattiin, ja ponnisteli ollakseen -turmelematta Tanisin iloa. »Minä tunsin itseni niin huvinhaluiseksi -tänään», visersi tämä, »minä pidän niin paljon Thornleighistä, etkö -sinäkin? Täällä on niin eloisaa ja kuitenkin — — — niin valikoitua.» - -Babbitt puheli hotellista, tarjoilusta, ruoasta, kaikista, keitä hän -tunsi ravintolassa, kaikista, paitsi Vergil Gunchista. Ei tuntunut -olevan mitään muuta puheenaihetta, hän hymyili tunnollisesti Tanisin -liehuvalle leikinlaskulle, myönsi, että Minnie Sonntagin kanssa oli -vaikea tulla toimeen ja että nuori Pete oli laiska lurjus, oikeastaan -ilmetty epäkelpo, mutta itsellään ei hänellä ollut mitään sanomista. -Hän ajatteli ilmaista Tanisille huolensa Gunchiin nähden, mutta — ei -peijakas, on turhaa ruveta tässä selittelyille Gunchista ja kaikesta. - -Hän huokasi helpotuksesta, kun sai Tanisin raitiovaunuun, ja ryhtyi -hilpeästi totunnaisiin pikku puuhiinsa konttorissa. Kello neljä soitti -Gunch hänelle. - -Babbitt tuli levottomaksi, mutta Gunch alkoi ystävällisellä äänellä: - -»Terve, veli! Joo, meitä on muutamia, jotka ollaan aikeissa panna -toimeksi jotakin, johon haluamme sinut mukaan.» - -»Mainiota, Vergil! Anna tulla!» - -»Sodan aikanahan meillä oli erinäisiä vähemmän suotavia aineksia, -punikit ja kansan villitsijät ja tavalliset tunnottomat roistot, -ja niitähän meillä oli vielä pitkän aikaa sodan jälkeenkin, mutta -ihmiset unohtavat vaaran, ja se antaa niille jasseille tilaisuuden -aloittaa toimensa pimeässä uudelleen, varsinkin noille monille -salonkisosialisteille. No, silloin on ihmisten, jotka osaavat ajatella -selkeästi ja järjellisesti, tehtävä todella jotakin pitääkseen nuo -herrat aisoissa. Eräs ukkeli jossakin itävaltiossa on järjestänyt -yhdistyksen, jonka nimenä on Kansalaisliitto, juuri sitä tarkoitusta -varten. Tietysti suorittaa Kauppiasyhdistys ja Amerikan Legioona -ja muut sensemmoiset hyvää työtä siivojen ihmisten pysyttämiseksi -satulassa, mutta heillä on niin monet muut harrastukset, etteivät voi -tarpeeksi pitää huolta juuri tästä kysymyksestä, mutta Kansalaisliitto, -K.L., tulee kohdistumaan vain tähän. Tietenkin K.L:lla tulee olla -koko joukko muitakin näkyviä tehtäviä — esimerkiksi täällä Zenithissä -sen pitäisi minun käsittääkseni kannattaa puistonlaajennusohjelmaa -ja kaupungin asemakaavakomiteaa — ja sillä tulee myöskin olla -seuraelämällinen puolensa, koska sen jäsenet otetaan vain parhaista -piireistä — se pitää tanssiaisia ja sen semmoista. Parhaana tapana -vaientaa asianomaisia käyttää se boikottausjärjestelmää ihmisiin -nähden, jotka ovat liian korkealla, jotta heihin ulottuisi muulla -tavoin. Ja ellei se tepsi, niin voi K. L. lähettää lopulta pienen -lähetystön ilmoittamaan niille, jotka käyvät liian ajattelemattomiksi, -että heidän on paras tyytyä säädyllisiin vaatimuksiin ja lakata -puhumasta liikoja hullutuksia. Eikö sinusta tunnu, että semmoinen -järjestö voisi tehdä hyvää työtä? Me olemme jo saaneet muutamia -kaupungin merkittävimpiä miehiä mukaan ja tietysti tahdomme sinut -myöskin. Mitä sanot siitä?» - -Babbittin oli paha olla. Hän tunsi, että häntä vedettiin takaisin -kaikkeen siihen, mitä hän hapuillen ja kuitenkin niin hurjasti oli -koettanut karttaa. Hän sanoi epäröiden: - -»Te kävisitte kai erikoisesti sellaisten kimppuun kuin Seneca Doane ja -koettaisitte saada heitä — — — - -»No siitä voit olla varma! Kuule, ystäväni, minä en ole -silmänräpäystäkään uskonut, että sinä tarkoitit sitä, kun puolustit -Doanea ja lakkolaisia ja heidän hengenheimolaisiaan Kerhossa. Minä -tiedän, että sinä vain laskit leikkiä sellaisten tyhmeliinien -kustannuksella kuin Sidney Finkelstein... Ainakin toivon, todellakin, -että se oli leikkiä.» - -»Hm jaa — — — juu — — — voi tosin sanoa — — —» Babbitt kuuli itse, -kuinka heikolta se kuului, tunsi Gunchin varman ja taipumattoman -katseen. »Peijakas, tottahan sinä tiedät, mikä minä olen! En minä -ole mikään työläisagitaattori, minä olen liikemies ensimmäiseksi ja -viimeiseksi ja koko ajan! Mutta — suoraan sanoen, en minä usko, että -Doane tarkoittaa niin pahaa, ja sinun täytyy muistaa, että hän on minun -vanha ystäväni.» - -»George, kun ei ole kysymys sen vähemmästä kuin taistelusta -säädyllisyyden ja kotiemme turvallisuuden puolesta toisaalta ja -vertatihkuvia raunioita ja noita laiskureita ja heidän salaliittojaan -vastaan toisaalta, niin täytyy uhrata myös vanha ystävyys. Se, joka ei -ole, minun kanssani, on minua vastaan.» - -»Niin, minä oletan — — —» - -»Kuinka on, tuletko mukaamme Kansalaisliittoon?» - -»Anna kun ajattelen asiaa, Verg.» - -»Ali right. Niinkuin tahdot.» Babbitt luuli jo ilokseen päässeensä -näin vähällä, mutta Gunch jatkoi: »George, minä en tiedä, mikä sinuun -on mennyt, ei kukaan meistä käsitä sitä, ja me olemme puhuneet paljon -sinusta. Yhteen aikaan me ajattelimme, että sinä olit niin liikutettu -siitä, mitä tapahtui Riesling-paralle, ja annoimme sinulle anteeksi, -mitä tuhmuuksia puhuitkin. Mutta se on jo vanha asia nyt, George, me -emme ymmärrä, mikä sinun on. Omasta puolestani olen aina puolustanut -sinua, mutta minun täytyy sanoa, että minunkin kärsivällisyyteni alkaa -loppua. Kaikki pojat Atleetti- ja Propagandakerhossa ovat äkäisiä, kun -sinä tahallasi pidät sellaista mökää Doanesta ja hänen roskajoukostaan -ja puhut, että pitää olla laajanäköinen — mikä merkitsee samaa kuin -lörpötellä — vieläpä väität, että tuo saarnaaja Ingram ei muka ole -vapaan rakkauden ammattiagitaattori. Ja kuinka sinä sitten itse olet -käyttäytynyt! Joe Pumphrey sanoo, että hän näki sinut eräänä iltana -kaikennäköisten hurjastelijain kanssa, jotka kaikki olivat täytenä -käkenä, ja tänään sinä tulet itse Thornleighiin naisen kanssa — noo, -hänhän voi olla ali right ja täydellinen lady, mutta hän näytti joka -tapauksessa vähän liian keveältä kappaleelta aamiaiskumppaniksi -miehelle, jonka vaimo on matkoilla. Se ei näyttänyt hyvältä. Mikä piru -sinuun on mennytkään?» - -»Minusta tuntuu kuin muutamat ihmiset tietäisivät enemmän minun -persoonallisista asioistani kuin minä itse.» - -»Ei, älä nyt kimmastu, että puhun suoraa ystävän kieltä ja sanon mitä -ajattelen sen sijaan, että kuiskuttelisin selkäsi takana, niinkuin -monet muut tekevät. Kuule, George, sinulla on asema yhteiskunnassa, ja -yhteiskunta odottaa, että sinä elät sen arvoisesti. — Ja — — — ajattele -nyt sitä asiaa, etkö tahdo tulla Kansalaisliittoon. Me palaamme siihen -asiaan tuonnempana.» - -Gunch lopetti siihen. - -Sinä iltana Babbitt söi päivällistään yksin. Hän näki hengessään koko -Kerhon katsovan ravintolan ikkunasta sisään vakoillen häntä. Pelko -istui hänen vierellään, ja hän sanoi itselleen, että tänä iltana hän ei -mene Tanisin luo. - -Eikä hän mennytkään... ennenkuin myöhään. - - - - -KOLMASKYMMENES LUKU. - - -1. - -Edellisenä kesänä olivat mrs. Babbittin kirjeet huokuneet mitä -suurinta kaipausta palata Zenithiin. Nyt ne eivät puhuneet mitään -takaisintulosta, mutta lause »minä oletan, että kaikki käy tasaista -kulkuansa ilman minua», osoitti Babbittille, että hän ei ollut -ilmaissut erikoista intoa saada vaimoansa kotiin jälleen. Hän ajatteli -huolestuneena: - -»Jos Myra olisi täällä ja minä jatkaisin tämmöistä lurjusmaista elämää, -menisi hän pyörryksiin. Minun täytyy ottaa vaari itsestäni. Minun -täytyy oppia ottamaan osaa leikkiin tekemättä itseäni narriksi. Minä -voinkin sen tehdä, jos Verg Gunchit antavat minun olla rauhassa ja Myra -pysyy poissa. Mutta Myra-parka — hänen kirjeestään tuntuu kuin hän -tuntisi itsensä yksinäiseksi. Herra Jumala, en minä tahdo haavoittaa -häntä!» - -Hän kirjoitti ja sanoi, että he kaipasivat häntä, ja Myran seuraava -kirje julisti riemuiten, että hän tulisi kotiin. - -Babbitt vakuutteli itselleen kaipaavansa vaimonsa kotiintuloa. Hän -osti kotiin ruusuja, määräsi lintua päivälliseksi, puhdistutti ja -kiilloitutti auton. Alkumatkalla kotiin asemalta hän sai aikaan -erinomaisen keskustelunaiheen Tedin voitoista pesäpallopelissä -yliopistossa, mutta ennenkuin he ehtivät perille, Floral Heightsiin, -olivat keskusteluaiheet lopussa, ja Babbitt tunsi jo Myran tylsyyden -painetta ja mietti, voisiko hän edelleenkin olla hyvä aviomies ja -kuitenkin piipahtaa kotoa illalla puoleksi tuntia Konttikunnan seuraan. -Kun hän oli hoitanut auton, toikkaroi hän makuuhuoneeseen, joka oli -täynnä Myran hyvintunnettua puuterituoksuista, lämmintä henkeä ja -huusi: »Saanko auttaa sinua aukipakkaamisessa?» - -»Ei kiitos, kyllä minä sen teen yksin.» Myra kääntyi hitaasti pitäen -kädessään pientä kääröä ja sanoi verkalleen: - -»Minä olen ostanut sinulle lahjan, vain uuden sikarikotelon. En tiedä, -välitätkö sinä siitä — — —» - -Hän oli se yksinäinen tyttö, se ruskeasilmäinen pyytäväinen Myra -Thompson, jonka kanssa hän oli mennyt naimisiin, ja Babbitt melkein -itki säälistä, suudellessaan häntä ja vakuuttaessaan: »Voi, armaani, -ettenkö minä siitä välittäisi? Tietysti välitän, minä olen hurjan ylpeä -sen saadessani, ja uusi kotelo on minulle hirveästi tarpeen.» Babbitt -mietti mielessään, mihin panisi sen kotelon, jonka oli ostanut viikkoa -ennen. - -»Ja oletko todella iloinen, että olen tullut takaisin?» - -»Rakas ystäväni, mitä ihmeitä sinä olet ajatellut?» - -»Niin, sinä et tuntunut niin erikoisesti minua kaipaavan.» - -Kun Babbitt oli käyttänyt loppuun petoskykynsä, olivat he taas -toisiinsa kahlehditut. Kello kymmenen illalla tuntui uskomattomalta, -että Myra milloinkaan oli ollut poissa. Oli vain yksi ero: ongelma, -kuinka voisi pysyä hyvänä aviomiehenä, Floral Heightsin aviomiehenä, -ja kuitenkin olla usein yhdessä Tanisin ja Konttikunnan kanssa. Hän -oli luvannut soittaa Tanisille sinä iltana, ja nyt se oli traagillinen -mahdottomuus. Hän kierteli ja kaarteli puhelimen ympärillä, ojensi -vaistomaisesti kättänsä nostaakseen kuulotorvea, mutta ei lopulta -kuitenkaan rohjennut. Eikä voinut keksiä mitään tekosyytä livahtaakseen -Smith Streetin apteekkiin, jossa oli puhelinkioski. Häntä painoi -syyllisyyden tunne, kunnes hän heitti sen pois päättelemällä: »Mitä -peijakasta minä siitä nurisen, etten voi soittaa Tanisille?» Hän voi -tulla toimeen ilmankin minua. Minä en ole hänelle mitään velkaa. Hän -on erinomainen tyttö, mutta minä olen antanut hänelle ihan yhtä paljon -kuin hän minulle... Piru vieköön kaikki naiset, jotka sekoittavat -ihmisen kaikenmoisiin selkkauksiin. - - -2. - -Viikon ajan hän oli huomaavainen vaimoaan kohtaan, otti hänet mukaansa -teatteriin, päivällisille Littlefieldin luokse. Sitten alkoi vanha, -väsyttävä piilosillaolo, ja ainakin kaksi iltaa viikossa hän vietti -Konttikunnan kanssa. Hän syytti aina Hirviä ja komiteakokouksia, mutta -välitti yhä vähemmän puolusteluittensa tekemisestä uskottaviksi, ja -yhä vähemmän Myrakin välitti olla niitä uskovinaan. Babbitt oli varma, -että Myra tiesi hänen seurustelevan sellaisten kanssa, joita Floral -Heightsissä sanottiin huonoiksi ihmisiksi, mutta kumpikaan heistä ei -myöntänyt sitä. Avioliiton maantieteessä on välimatka rikkoontumisen -ensimmäisen mykän myöntämisen ja sen avoimen tunnustamisen välillä -yhtä suuri kuin välimatka ensimmäisen naiivin uskon ja ensimmäisen -epäilyksen välillä. - -Kun Babbitt alkoi liukua pois Myran luota, alkoi hän myöskin katsella -vaimoansa kuin inhimillistä olentoa, hyväksyä ja paheksua häntä, sen -sijaan että oli pitänyt häntä vain liikkuvana huonekaluna, ja hän sääli -sitä mies- ja vaimosuhdetta, joka viidenkolmatta vuoden aviollisen -yhdessäolon aikana oli tullut todelliseksi eri olennoksi. Babbitt -palautti muistiinsa heidän valoisia hetkiään: kesäloman Virginian -niityillä, vuorten sinisen muurin juurella, heidän automatkansa Ohion -läpi ja retkeilynsä Clevelandissa, Cincinnatissa, Columbuksessa; kun -Verona syntyi; kun he rakensivat uuden talonsa, joka oli tarkoitettu -olemaan heidän majanansa onnellisessa vanhuudessa — ääni tukehduksissa -olivat he sanoneet, että se kenties tulisi olemaan viimeinen koti, -jonka kumpikaan heistä sai. Mutta Babbittin suloisimmat muistot näistä -rakkaista hetkistä eivät estäneet häntä kuitenkaan murahtamasta -päivällispöydässä: - -»Niin, minä menen ulos pariksi tunniksi. Älä istu suotta odottamassa.» - -Hän ei uskaltanut tulla kotiin päihtyneenä, ja vaikka hän kerskui -paluustaan korkeaan moraaliin ja puhui vakavasti Peten ja Fulton -Bemisin kanssa näiden juopottelusta, kirveli häntä kuitenkin Myran -sanaton moite, ja hän ajatteli nyrpeissään, ettei mies koskaan voi -oppia hoitamaan itseänsä, jos kaikkinaiset naiset hääräävät yhtä mittaa -hänen kimpussaan. - -Hän ei ajatellut enää, että Tanis oli hiukan kuihtunut ja tunteileva. -Kömpelön Myran vastakohtana hän tuntui hänestä liikkuvalta, eteeriseltä -ja säteilevältä henkioliolta, joka armeliaasti oli laskeutunut maan -päälle, ja niin suuresti kuin hänen vaimonsa häntä säälittikin, halasi -hän joka tapauksessa olla Tanisin kanssa. - -Silloin poisti mrs. Babbitt onnettomuutensa verhoavan peitteen, ja -hämmästynyt mies huomasi, että hänen vaimossaan asui oma päättävä -kapinanhenki. - - -3. - -He istuivat takan ääressä illalla. - -»Georgie», sanoi Myra, »sinä et ole antanut minulle luetteloa -talousmenoista siltä ajalta, kun olin poissa.» - -»En, minä en ole — — — kirjoittanut sitä valmiiksi vielä.» - -Ja hän lisäsi hyvin rakastettavasti: »Peijakas, meidän täytyy koettaa -olla säästäväisiä tänä vuonna!» - -»Niin tosiaan. Minä en käsitä, mihin kaikki rahat menevät. Minä koetan -säästää, mutta on kuin ne menisivät tuuleen!» - -»Minun ei kai pitäisi panna niin paljon sikareihin, minähän voisin -vähentää tupakoimistani, ehkä kokonaan luopua siitä. Minä tulin -äskettäin ajatelleeksi hyvää keinoa, miten sen voisi tehdä: alkaa -noilla Cubeb-paperosseilla — ne saisivat minut tympääntymään tupakkaan.» - -»Niin, toivon todellakin, että sen teet. Ei senvuoksi, että minä siitä -välittäisin, mutta vilpittömästi, Georgie, sinulle on epäterveellistä -polttaa niin paljon. Etköhän tosiaan voisi sitä vähentää? Ja, Georgie -— minä tunnen selvästi, että kun sinä tulet kotiin noista loosheista -ja kaikesta sentapaisesta, niin sinä usein haiset whiskyltä. Armaani, -sinähän tiedät, etten paljoa välitä asian moraalisesta puolesta, mutta -sinulla on huono vatsa, joka ei siedä semmoista juomista.» - -»Huono vatsa, minulla? Mitä vielä! Hm, kyllä minä kestän humalan -jokseenkin yhtä hyvin kuin kuka tahansa!» - -»Niin, mutta minä luulen kuitenkin, että sinun pitäisi olla varovainen. -Etkö ymmärrä, ystäväni, etten toivoisi sinun tulevan sairaaksi.» - -»Sairaaksi, jopa jotakin! En kai minä ole mikään pikkuvauva! En kai -minä tule sairaaksi siitä, jos otan whiskylasin kerran viikossa! Naiset -aina liioittelevat.» - -»Georgie, sinun ei minun mielestäni pitäisi puhua tuolla tavoin, kun -minä vain ajattelen sinun parastasi.» - -»Tiedän, mutta tuhat tulimmaista, tuo on niin naisten tapaista. Niiden -pitää aina arvostella ja muistuttaa ja penkoa kaikkia asioita ja sitten -sanoa, että se on muka toisen parhaaksi.» - -»Ei, kuule Georgie! Millä äänensävyllä sinä minulle vastaat!» - -»No, no, ei minun tarkoitukseni ollut vastata tylysti. Mutta, peijakas, -sinähän puhut minulle kuin olisin mikäkin lastentarhalainen, joka -ei voi nielaista edes yhtä groggia, ilman että siihen tarvittaisiin -ambulanssi St. Marystä. Kylläpä sinulla mahtaa olla minusta hieno -käsitys.» - -»Oi, ei se ole sitä; se on vain — — — minä en tahtoisi sinua sairaaksi -ja — — —Jestas! Enhän tiennyt, että oli niin myöhä! Älä unohda antaa -minulle laskua taloudenpidosta siltä ajalta, jonka olin poissa.» - -»Äh, mitä niitä kannattaa kirjoittaa paperille enää? Hypätään vain -niiden yli.» - -»Mutta, George Babbitt, koko sinä aikana, jonka olemme olleet -naimisissa, emme ole koskaan laiminlyöneet tehdä pennilleen selvää -menoistamme!» - -»Emme niin. Ehkäpä siinä juuri on vika!» - -»Mitä ihmettä sinä tarkoitat?» - -»No, en minä tarkoita mitään, sitä vain, että — — — välistä minä -olen niin vietävän kyllästynyt ja väsynyt kaikkeen tähän vanhaan ja -tavalliseen: konttorilaskuihin ja kotimenoihin ja aherrukseen ja -elämään ja mieliharmiin ja kun saa miettiä päänsä puhki kaikennäköistä -roskaa, joka ei merkitse hölynpölyä, ja olla niin varovainen — — —Herra -Jumala, mitä varten sinä luulet minun olevan olemassa? Minusta olisi -voinut tulla helkkarin hyvä puhuja, ja nyt minä saan rehkiä ja puuhata -ja kuluttaa ja kiusata itseäni — — —» - -»Etkö sinä luule, että, minä milloinkaan väsyn pikkuasioista -huolehtiessani? Minua kyllästyttää kauheasti järjestää kolme ateriaa -päivässä, kolmesataakuusikymmentäviisi päivää vuodessa, ja turmella -silmäni tuossa inhoittavassa ompelukoneessa ja pitää kunnossa sinun -vaatteesi ja Veronan ja Tedin ja Tinkan ja kaikkien, ja hoitaa pesua ja -parsia sukkia ja mennä Viglyyn tekemään ostoksia ja kantamaan koppani -kotiin itse säästääkseni kotiinlähetyskustannuksia ja — — — kaikki.» - -»No niin, Herra Jumala...» Ja hän lisäsi joltisestikin hämmästyneenä: -»Kai niin, kyllä kai, mutta puhuakseni — — — minun täytyy istua -konttorissa joka ainoa päivä, kun sinä voit olla poissa kaikki -iltapäivät ja tavata ihmisiä ja käydä naapureiden luona ja tehdä mitä -hittoja haluat!» - -»Niin kyllä! Ja hurjan paljon hyötyä minulla muka on siitä! Vain -jaaritella samoista vanhoista asioista samojen vanhojen tuttavien -kanssa, kun sinua käyvät tapaamassa konttorissa kaikki mahdolliset -mielenkiintoiset ihmiset.» - -»Mielenkiintoiset! Rutivanhoja akkoja, jotka tahtovat tietää, -minkätähden en ole saanut vuokratuksi heidän rakasta ihmeellistä -kotiansa noin seitsemän kertaa suuremmasta summasta kuin niiden arvo -on, ja kaikenlaisia vanhoja äijänkäppyröitä, jotka kynsivät silmät -päästäni, jos eivät saa joka ainoaa senttiä vuokristaan kello kolme -iltapäivällä kunkin kuun toisena päivänä. Kyllä kai! Mielenkiintoisia! -Jokseenkin yhtä mielenkiintoisia kuin ruttotauti.» - -»Ei, kuules Georgie, sinä et saa ärjyä minulle tuolla tavoin.» - -»No niin, mutta minua ärsyttää, kun naisten pitää uskoa, että mies ei -tee vähääkään enempää kuin istuu tuolillaan ja kuhertelee kauniiden -naisten kanssa ja luo heihin houkuttelevia katseita.» - -»Niinpä niin. Sinä voit kyllä luoda heihin houkuttelevia katseita, kun -he tulevat. Niin ja — tulevathan ne.» - -»Mitä sinä tarkoitat, tarkoitatko, että minä juoksen tyttöjen perässä?» - -»Se vielä puuttuisi — sinun iälläsi!» - -»Ei, kuule nyt, sinä et ehkä sitä usko — — —kaikki, mitä sinä näet, -on muka vain pieni paksu Babbitt! Olkoon! Hyvä hän vain on olemassa -talossa, hoitaa lämpöjohdon, kun talonmies ei tule, ja maksaa laskut. -Mutta ikävä, hirveän ikävä! No, sinä et ehkä usko, mutta on niitä -naisia, joiden mielestä George Babbitt ei ole niinkään tuhma, joiden -mielestä hän lisäksi ei ole lainkaan hullumman näköinen, ei ainakaan -niin pahan näköinen, että se mitään tekee, ja jotka pitävät hänen -puhelahjaansa hyvänä ja katsovat hänen jazzaavankin peijakkaan hyvin!» - -»Uskon kyllä», Myra puhui hitaasti. »Minä en lainkaan epäile, että -sinä, kun minä olen poissa, haet ihmisiä, jotka voivat pitää sinua -siinä arvossa, minkä ansaitset.» - -»Hm, minä tarkoitan vain — — —», vastusti Babbitt, äänessä kuitenkin -hiukan kieltelyn sävyä. Sitten harmi sai hänet puoliksi tunnustamaan -totuuden: »Niin olen tosiaankin tehnyt! Kyllä niitä on ihmisiä -ja helkkarin hauskoja lisäksi, joiden mielestä minä en ole vain -heikkovatsainen vauva.» - -»Sitähän minä juuri sanoin. Sinä voit olla ulkona ja yhdessä kenen -kanssa tahdot, kun minun pitää istua täällä ja odottaa sinua. Sinulla -on tilaisuutta saada kaikkea mahdollista kulttuuria ja kaikkea, ja minä -vain saan istua kotona — — —» - -»Mutta, Herra Jumala, eihän mikään estä sinua lukemasta kirjoja ja -käymästä luennoilla ja kaikessa muussa semmoisessa moskassa, vai mitä?» - -»Georgie, minähän olen sanonut sinulle, ettet saa ärjyä minulle tuolla -tavalla. Minä en käsitä, mikä sinuun on mennyt, sinun tapasi ei koskaan -ennen ollut puhutella noin ärtyneellä äänellä.» - -»Minun tarkoitukseni ei ollut olla ärtyinen, mutta enhän peijakas -vieköön voi muuta kuin suuttua, kun minua syytetään siitä, ettet sinä -saa ottaa osaa kaikkinaiseen semmoiseen.» - -»Minä aion tehdä sen, tahdotko auttaa minua?» - -»Kyllä, jos voin tehdä jotakin auttaakseni sinua -kulttuurinkalastusammatissa niin — — — G. F. Babbitt on -käytettävissäsi.» - -»Hyvä on, minä tahdon, että sinä tulet sunnuntai-iltana mukaani -kuulemaan mrs. Mudgen luentoa uudesta ajatuksesta.» - -»Mrs. kenen, mitä?» - -»Mrs. Opal Emerson Mudge. Uuden ajatuksen amerikkalaisen Liiton -kiertävä luennoitsija. Hän tulee puhumaan auringonhengen palveluksesta -Korkeamman Valistuksen Seuran kokouksessa Thornleighin hotellissa.» - -»Ai, älä hemmetissä! Uusi ajatus! Ajatusmuhennusta munapaistikkaiden -kera! Auringon hengen — — — mahtaa sekin olla moskaa! Juuri sopivaa -mennä kuuntelemaan mokomaa, kun kunnon presbyteriaanina voi mennä -kuulemaan tohtori Drew'ta!» - -»Kirkkoherra Drew on oppinut mies ja kaunopuhuja saarnastuolissa ja -kaikkea semmoista, mutta hänellä ei ole sitä sielun hiivaa, josta -mrs. Mudge puhuu. Hänellä ei ole mitään uuden ajan innoitusta. Naiset -tarvitsevat nyt innoitusta. Pyydän siis sinua tulemaan mukaan niinkuin -lupasit.» - - -4. - - -Korkeamman Valistuksen Seuran Zenithin osasto kokoontui Thornleighin -hotellin pienempään tanssisaliin komeaan huoneistoon, jossa oli -vaaleanvihreät seinät, kipsisiä ruusukoristeita, muhkea parkettilattia -ja ylen hienot heiveröiset kullatut tuolit. Täällä oli koossa -viisiseitsemättä naista ja kymmenen miestä. Useimmat miehet istuivat -tuoleillaan väännellen itseään sinne ja tänne, kun taas heidän vaimonsa -istuivat jännittyneessä huomioasennossa, mutta kaksi miehistä — -punaniskaisia, lihavia herroja — oli yhtä hyvinkasvatetun tarkkaavaisia -kuin heidän vaimonsa. He olivat urakoitsijagulasheja, jotka ostettuaan -huviloita, autoja, käsinmaalattuja tauluja ja herrasväen eleitä, nyt -ostivat muodikasta, valmista viisaustiedettä. Sattuma oli saanut -ratkaista, ostaisivatko he Uuden ajatuksen kristillisen tiedon vaiko -hyvän korkeakirkollisen mallipainoksen episkopaalisen kirkon uskontoa. - -Ruumiillisesti oli mrs. Opal Emerson Mudge kaikkea muuta kuin -profeetallinen ilmestys. Hän oli lyhyt ja tylleröinen, kasvot kuin -ylhäisellä kiinalaisnaisella, pieni nyppyrä nenäksi ja käsivarret niin -lyhyet, että hän hermostuneista ponnistuksista huolimatta ei voinut -saada sormiansa ristiin polvien yli istuessaan lavalla odottamassa. -Hänellä oli viheriällä sametilla reunustettu taftipuku, kolminkertainen -kaulaketju lasihelmiä ja suuri kokoonpantava lornetti killumassa -mustasta nauhasta; hän oli sanalla sanoen eleganssin ihmeellinen ilmiö. - -Mrs. Mudgen esitteli Korkeamman Valistuksen Seuran puheenjohtaja, -nuorehko ikä-impi, jolla oli haikea ääni, valkoiset damaskit ja -viikset. Hän sanoi, että mrs. Mudge nyt tekisi selvää kaikkein -yksinkertaisimmallekin, miten auringon henkeä on palvottava, ja ne, -jotka olivat aikoneet sitä palvoa, tekivät viisaasti pannessaan -mieleensä mrs. Mudgen sanat, koska ei edes Zenith (ja jokainen tietää, -että Zenith on ensi sijalla hengen ja uuden ajatuksen kehittämisessä) -usein saa tilaisuutta istua niin innostuttavan optimistin ja -metafyysisen ennustajan jalkain juuressa kuin mrs. Opal Emerson Mudge -on, joka on elänyt korkeamman hyödyllisyyden elämää keskityksessä ja -äänettömyydessä löytänyt aistinten valtiuden salaisuudet ja sisäisen -avaimen, joka silmänräpäyksessä muuttaisi onnettomat kansat ja -tuottaisi niille rauhan ja voiman ja menestyksen; ja sentähden ystävät, -tahdotteko täksi kalliiksi, jalokiviä arvokkaammaksi tunniksi unohtaa -näennäisen elämän kuvitelmat ja syvään salatun totuuden toteuttamisessa -siirtyä mrs. Emerson Mudgen kerällä kauneuden valtakuntaan? - -Jos mrs. Mudge olikin vähän tylleröisempi kuin toivoisi svamien, -yogien, ennustajattarien ja salatietäjättärien olevan, oli hänen -äänessään kuitenkin oikea ammattisävy, se juoksi keskeytymättömänä -ilman ainoatakaan pilkkua, kunnes Babbitt oli hypnotisoitu. Hänen -mielisanansa oli »aina», jonka hän lausui »aaina». Hänen pääeleensä oli -ylimmäispapillinen, vaikka täysin hienosti naisellinen siunaus kahdella -paksulla sormella. - -Hän selitti heille hengen hapatuksesta seuraavaa: - -»On olemassa sieluja — — —» - -Sanasta »sieluja» teki hän suloisen sävelen, pitkäveteisen, kauaksi -lempeästi kaikuvan huudon hämärämollissa. Se antoi hermostuneelle -aviomiehelle siveän nuhteen ja saattoi heille kuitenkin sanoman -lääkinnästä. - -»On olemassa sieluja, jotka ovat nähneet Sanan vaatteen liepeen -ja ulkonaisen hahmon on olemassa sieluja jotka ovat saaneet -nähdä vilahdukselta ja hurmaantuneena omaksuneet jonkin osan tai -yksityiskohdan sanasta on olemassa sieluja jotka siten dynamiin -koskettamina mutta ei läpitunkemina ja läpisäteilevinä alituisesti -heiluvat edestakaisin vakuutettuina siitä että he omistavat ja pitävät -hallussaan Logoksen ja Metafyysikoksen mutta tämä sana tulee teille -minun kauttani tätä käsitettä laajennan minä että ne jotka eivät -ole täydellisiä eivät omista edes alkavaa tietoa ja että pyhyys -lopullisessa olemuksessaan aina aina aina on kokonaisuus ja — — —» - -Saatiin tietää, että Auringon hengen olemus on totuus, mutta sen -säteily ja emanatio on ilo: - -»Tervehtikää aina päivää aamunkoiton naurulla armoitetun ihastuksella -joka käsittää että kaikki toimii yhdessä Pyörän pyörimisessä ja -joka vastaa alasrepijäin katkerien mielten muistutuksiin iloisella -vakuutuksella — — —» - -Se kesti noin tunnin ja seitsemän minuuttia. - -Lopulla puhui mrs. Mudge suuremmalle voimalla ja välikorostuksin. - -»Antakaa minun nyt esittää teille, mitä kaikkia etuja Teosofinen -ja Panteistinen Itämainen Lukuseura, jota minä edustan, voi teille -tarjota. Meidän pyrkimyksemme on yhdistää yhtenäiseksi kokonaisuudeksi -kaikki uuden ajanhengen ilmaukset — uusi aate, kristinoppi, teosofia, -vedanta, bahaismi ja muut ainoan uuden valon kipinät. Maksu on -ainoastaan kymmenen dollarin vuodessa, ja tästä pilkkahinnasta saavat -jäsenet sekä kuukausijulkaisumme _Parannushelmiä_ että erikoisen -edun saada lähettää suoraan puheenjohtajallemme, kunnianarvoisalle -Äiti Dobbsille mitä kysymyksiä hyvänsä henkisestä kehityksestä,, -aviopulmista, terveydestä ja hyvinvoinnista, rahahuolista ja — — —» - -He kuuntelivat häntä palvovan tarkkaavina. He olivat kuin -vastaprässätyt. He tyrehdyttivät kohteliaasti yskänsä ja panivat -jalkansa ristiin hiljaa ja äänettömästi ja niistivät nenäänsä sangen -optimistisella ja hienostuneella hillinnällä hienoihin nenäliinoihin. - -Babbitt puolestaan oli kärsivän näköinen. - -Kun he vihdoin olivat taas siunatussa raikkaassa ilmassa, kun ajoivat -kotiin lumelta ja kunnialliselta päivänpaisteelta tuoksuvan tuulen -pyyhkeileminä, ei hän uskaltanut puhua. He olivat olleet siksi vähällä -joutua riitaan viime päivinä. Mrs. Babbitt pakotti hänet kuitenkin -sanomaan jotakin: - -»Piditkö sinä mrs. Mudgen esitelmästä?» - -»Jaa minä — — — Saitko sinä siitä mitään talteen?» - -»Oh, se pakottaa ihmisen ajattelemaan. Se saa hänet ulos tavallisesta, -kuluneesta ajatuspiiristä.» - -»No niin, minun täytyy antaa Opalille se tunnustus, että hän on -omaperäinen, mutta peijakas — — Suoraan puhuen, huomasitko sinä mitään -järkeä siinä sotkussa?» - -»Enhän minä tietenkään ole perillä metafysiikasta, ja olihan siinä -paljon kaikenlaista, mitä minä en oikein saattanut käsittää, mutta -minä tunsin kuitenkin, että se oli innostuttavaa. Ja hän puhuu niin -sulavasti. Minun luullakseni sinulla tosiaan saattoi olla hyötyä siitä.» - -»Ei vähän vähää! Totta puhuen olin hämmästynyt nähdessäni, kuinka -naiset sitä ahmivat! Miksikä hemmetissä he huolivat tuhlata aikaansa -istumalla kuuntelemassa tuota lörpötystä, kun he — —» - -»On se heille ainakin hyödyllisempää kuin se, että käyvät kapakoissa -tupakoimassa ja juomassa!» - -»No enpä tiedä! Minä puolestani en huomaa siinä niinkään suurta eroa. -Kummassakin tapauksessa he koettavat päästä irti itsestään — sitähän -kai useimmat ihmiset nykyaikaan yrittävät — Ja minusta olisi totisesti -paljoa etevämpää pyörähtää hyvässä, ponnekkaassa jazzissa, vieläpä -missä kapakassa hyvänsä, kuin istua ja näyttää siltä kuin kaulukseni -olisi liian ahdas ja pelkäisin sylkeä ja kuuntelisin, kuinka Opal -märehtii mielettömyyksiä.» - -»Niin, sen minä kyllä uskon, sinä olet hyvin ihastunut kapakoihin. -Uskon mielelläni, että olet käynyt hyvinkin monessa minun -poissaollessani.» - -»Kuule sinä! Sinä olet tehnyt viime aikoina sangen monta salavihjausta, -ikäänkuin minä muka eläisin kaksoiselämää tai jotakin semmoista. Ja -minä olen, piru soikoon, väsynyt siihen, enkä halua kuulla sanaakaan -siitä enää!» - -»Mutta George Babbitt! Tiedätkö, mitä puhut? George, kaikkina niinä -vuosina, jotka olemme eläneet yhdessä, et koskaan ole puhunut minulle -tuolla tavalla.» - -»En. Silläpä saattaa olla aika nyt.» - -»Sinä olet käynyt pahemmaksi ja pahemmaksi viime aikoina ja nyt sinä -lopullisesti kiroat ja reuhaat ja ärjyt minulle niin ilkeällä äänellä -että minua oikein kammottaa.» - -»Älä huoli liioitella. Minä en ärjynyt enkä kironnut!» - -»Kuulisit vain oman äänesi! Sinä et ehkä tiedä, miltä se kuuluu! Mutta -joka tapauksessa. Sinä et koskaan puhunut tuolla tavoin ennen. Sinä et -yksinkertaisesti olisi voinut puhua noin, ellei jotakin kauheaa olisi -tapahtunut.» - -Babbittin sisu oli kova. Hämmästyksekseen hän havaitsi, ettei hän -ollut kovinkaan suuttunut. Vain vaivoin sai hän kuitenkin käytetyksi -ystävällisempää äänensävyä: - -»No, peijakas, ei minun tarkoitukseni ollut suuttua.» - -»George, etkö sinä ymmärrä, ettemme voi jatkaa tällä tavoin -liukumista kauemmaksi ja kauemmaksi toisistamme ja että sinä käyt yhä -hävyttömämmäksi minua kohtaan? Minä en ymmärrä, mikä tästä on tuleva.» - -Babbitt tunsi silmänräpäyksen sääliä Myran hämmennystä kohtaan. Hän -ajatteli, kuinka monta lujaa ja hellää sidettä katkaistaisiin, jos he -todellakaan eivät voisi jatkaa tällä tavoin. Mutta hänen säälinsä oli -persoonatonta, ja hän ajatteli: »Eikö se ehkä olisi hyvä asia, jos — -— —? Ei avioeroa ja sen semmoista, tietenkään, mutta ikäänkuin hiukan -enemmän riippumattomuutta?» - -Myran katsoessa häneen rukoilevasti hän ajoi kammottavassa -äänettömyydessä. - - - - -YHDESNELJÄTTÄ LUKU. - - -1. - -Kun Babbitt, Myran mentyä sisään, puuhaili autotallissa, lakaisi -lunta astuimilta ja tutki erästä haljennutta kumisidettä, katui hän, -oli peloissaan ja häpeissään siitä, että oli saattanut käyttäytyä -sillä tavoin vaimoansa kohtaan, ja ajatteli hellästi, kuinka paljoa -kunnollisempi hän oli kuin tuo kelvoton Konttikunta. Hän meni sisään -murahtaen jotakin, että hän »oli pahoillaan; hänen tarkoituksensa -ei ollut suuttua» ja kysyen, tekisikö Myran mieli tulla eläviin -kuviin. Mutta biografin pimeydessä hän ajatteli synkeästi menneensä -»kahlehtimaan itsensä jälleen Myraan, aivan niinkuin ennenkin.» Hän -tunsi erityistä tyydytystä pannessaan kaikki Tanisin syyksi. »Piru -vieköön Tanisin. Joka tapauksessa! Miksi hän onkaan sekoittanut minua -kaikkeen tähän sotkuun ja tehnyt minut hermostuneeksi ja ärtyisäksi ja -typeräksi? Se on aivan liian sekaista kaikki tyyni! Minä teen siitä -lopun.» - -Hän kaipasi rauhaa. Kymmeneen päivään hän ei tavannut Tanista tai -soittanut hänelle. Ja heti paikalla hän sai tuntea sitä pakkoa, jota -hän vihasi. Kun hän oli ollut poissa hänen luotaan viisi päivää, joka -tunti ajatellen ylpeydellä tahtonsa lujuutta ja joka ainoa tunti -kuvitellen, kuinka hirvittävästi Tanisin täytyy kaivata häntä, ilmoitti -miss McGoun: »Mrs. Judique puhelimessa. Tahtoo puhua teidän kanssanne -joistakin korjauksista.» - -»Mr. Babbitt? Oi, George, minähän en ole nähnyt sinua moneen viikkoon — -päivään ainakaan. Et suinkaan sinä ole sairas?» - -»En. Minulla on vain ollut hirvittävän paljon puuhaa. Minä, hm, minä -luulen, että rakennusalalla tänä vuonna tulee olemaan suuri nousukausi. -Täytyy, hm, ahertaa riivatusti.» - -»Tietysti, oma poikakultaseni! Sitä toivon sinun tekevän! Näetkös, minä -olen hirveän kunnianhimoinen sinun puolestasi — paljoa enemmän kuin -omastani. Minä vain en tahtoisi, että sinä unohtaisit pikku Tanisin. -Soitathan ainakin pian?» - -»Soitan. Soitan. Saat olla varma.» - -»Ah tee se! Minä en soita enää.» - -Babbitt mietti: »Tyttö parka!... Mutta hänen ei pitäisi soittaa minulle -konttoriin... Hän on viehättävä — sympatiaa — kunnianhimoinen minun -puolestani... Mutta, peijakas, minä en halua, että minua pakotetaan -ja tyrkytetään soittamaan hänelle, ennenkuin olen valmis! Piru -vieköön kaikki naiset ja heidän vaatimuksensa! Taitaa mennä paljon -aikaa, ennenkuin minä tapaan hänet!... Mutta, yhtäkaikki, tahtoisinpa -oikeastaan kernaasti tavata hänet tänä iltana — herttainen hän on -sittenkin... Ei, poika! Kun olet tehnyt itsesi vapaaksi, niin ole -järkevä!» - -Tanis ei soittanut toistamiseen, ei myöskään Babbitt. Mutta kun jälleen -viisi päivää oli kulunut, kirjoitti Tanis: - - »Olenko loukannut sinua? Armaani, se ei ole ollut tarkoitukseni. Minä - olen niin yksinäinen ja tarvitsen jotakin, joka lohduttaa minua. Miksi - et tullut Carrien hauskoihin kutsuihin eilen illalla, minä muistan, - että hän pyysi sinua? Etkö voi tulla tänne huomisiltana, torstaina. - Minä olen yksin ja toivon saavani nähdä sinut.» - -Babbittin mietelmät olivat moninaiset: - -»Eikö se, piru soikoon, voi antaa minun olla rauhassa? Mikseivät naiset -voi milloinkaan oppia, että miehet vihaavat pakottamista? Ja he saavat -kuitenkin aina ylivallan meistä ruikuttamalla yksinäisyyttään!» - -»Ei, tämä ei ole kiltisti tehty, ystäväni! Hän on mainio, reilu, kunnon -tyttö! Ja hän jää todellakin yksinäiseksi! Hänellä on kaunis käsiala. -Miellyttävää kirjepaperia. Korutonta! Eleganttia! Minun täytynee mennä -hänen luokseen. Joka tapauksessa minä olen, Jumalan kiitos, vapaa -hänestä huomisiltaan saakka!» - -»Hän on hyvä. Mutta — — — Saakeli, minä en tahdo, että minua pakotetaan -tekemään sitä taikka tätä. Minä en ole naimisissa hänen kanssaan — enkä -jumalauta tule olemaankaan!» - -»No, oli miten oli, kai minun sentään on mentävä hänen luokseen!» - -2. - -Torstai, Tanisin kirjettä seurannut päivä, oli mielenliikutusten päivä. -Grobiaanien pöydässä kerhossa puhui Verg Gunch Kansalaisliitosta ja -(niin tuntui Babbittista) karttoi tahallaan hänen nimensä mainitsemista -kutsuttujen joukossa. Vanhaa Mat Pennimania, joka oli Babbittin -konttorin kaikkikaikessa, oli kohdannut suru, ja hän tuli sisään -valittamaan sitä: hänen vanhin poikansa ei kelvannut mihinkään; hänen -vaimonsa oli sairaana ja hän itse oli riidoissa lankonsa kanssa. -Conrad Lytellä oli myöskin huolia, ja koska Lyte oli hänen parhaita -asiakkaitaan, täytyi Babbittin kuunnella häntä. Kun Babbitt tuli -kotiin, oli kaikilla huolia: Hänen vaimonsa aikoi toisaalta ajaa pois -röyhkeän uuden piian ja pelkäsi toisaalta, että piika muuttaisi, ja -Tinka kanteli opettajattarestaan. - -»Olkaa rimpuilematta», pyyteli Babbitt. »Te ette kuule minun koskaan -ruikuttavan huoliani, ja kuitenkin, jos teidän olisi pakko hoitaa -kiinteistökonttoria — — — tänään esimerkiksi havaitsin, että mrs. -Bannigan oli kaksi päivää jäljessä laskuissaan, ja minä löin nyrkkiäni -pöytään, ja Lyte oli konttorissa ja oli itsepäisempi kuin milloinkaan.» - -Babbitt oli niin suuttunut, että hän päivällisen jälkeen, kun oli -aika tahdikkaalla tavalla lähteä Tanisin luo, vain ärtyisesti sanoi -vaimolleen: - -»Minä menen ulos. Tulen kotiin arvattavasti noin yhdentoista aikaan.» - -»Vai niin, joko sinä nyt taas menet ulos?» - -»Taas! Mitä sinä meinaat sanalla ‘taas'? Minä en ole ollut kotoa poissa -viikkoon.» - -»Menetkö sinä — — —menetkö sinä Hirviin?» - -»En. Menen tapaamaan erästä ihmistä.» - -Vaikka hän tällä kertaa kuuli oman äänensä ja tiesi, että se oli tyly, -vaikka Myra katsoi häneen suurilla moittivilla silmillä, saapasti -hän halliin, tempasi ylleen ulsterinsa ja nahkavuoriset käsineensä, -meni ulos ja pani auton käyntiin. Helpotuksekseen huomasi hän, että -Tanis oli hilpeä, ei lausunut moitteen sanaa, oli säteilevä ruskeassa -tyllihameessaan. - -»Poikaparka! Sinun on täytynyt lähteä liikkeelle tällaisen iltana! -Nythän on kauhean kylmä! Mitä arvelet, eikö pieni whisky tekisi hyvää?» - -»Niin puhuu nainen, jolla on savoar vivoar! Luultavasti kyllä voisimme -sietää whiskyn, ellei se ole ylen suuri — ei ainakaan jalkaa pitempi.» - -Babbitt suuteli häntä hetkellisessä herttaisuudessa, unohti hänen -vaatimuksiensa rasittavan pakon, istahti suureen tuoliin ja tunsi -itsensä suloisesti kotiutuneeksi. Hän tuli äkkiä puheliaaksi, kertoi -Tanisille, mikä jalo ja väärinkäsitetty mies hän oli ja kuinka paljoa -etevämpi Peteä, Fulton Bemisiä ja heidän tuttavapiirinsä muita miehiä; -ja Tanis istui hiukan etukumarassa, leuka kauniissa kädessään ja -nyökkäsi säteilevänä myöntymystään. Mutta kun Babbitt pakotti itsensä -kysymään: »Entä, pikkuinen, miten sinun laitasi on?» otti Tanis tuon -velvollisuuskysymyksen vakavalta kannalta, ja Babbitt havaitsi, että -hänelläkin oli huolia. - -»Meneehän se, mutta — — — minä suutuin niin Carrielle. - -»Hän sanoi Minnielle, että minä olin sanonut Minnietä kauhean itaraksi, -ja Minnie sanoi minulle, että Carrie oli sanonut sen hänelle, ja -tietysti sanoin minä hänelle, että minä en milloinkaan ollut sanonut -mitään sellaista, ja niin sai Carrie tietää, että Minnie oli sanonut -sen minulle ja joutui aivan raivoihinsa siitä, että Minnie oli sen -minulle sanonut, ja tietysti olin minä kauhean suuttunut siitä, että -Carrie oli sanonut hänelle, että minä olin sanonut sen, ja niin me -kaikki kolme tavattiin Fultonin luona — hänen vaimonsa on poissa — -Jumalan kiitos — heidän talossaan on mitä ihanin tanssipermanto — ja -me olimme kaikki aivan raivostuneita toisiimme ja — — — uh, inhoan -semmoista sotkua, etkö sinäkin? Minä tarkoitan, se osoittaa sellaista -hienostuksen puutetta, mutta — — — ja mamma aikoo tulla tervehtimään -minua kokonaiseksi kuukaudeksi, ja tietysti minä pidän hänestä, niin -ainakin oletan, mutta hän tulee tosiaan olemaan aivan kauheasti tiellä -— hän ei voi milloinkaan oppia olemaan tekemättä huomautuksia ja hän -tahtoo aina tietää, minne minä menen, kun menen pois iltaisin, ja -ellen minä sano totuutta, niin vakoilee hän aina ja pälyilee minua ja -saa selvän, missä minä olen ollut ja sitten hän on sen näköinen kuin -kärsivällisyys muistopatsaana, kunnes minun täytyy huutaa. Ja niin -minun täytyy kertoa sinulle — — — kuten tiedät, en minä koskaan puhu -itsestäni, minä yksinkertaisesti inhoan ihmisiä, jotka niin tekevät, -etkö sinäkin? - -»Mutta — — — minä tunnen itseni niin tuhmaksi tänä iltana ja minä -tiedän, että kaiken tämän täytyy sinua ikävystyttää, mutta — — — mitä -sinä tekisit mamman suhteen?» - -Babbitt antoi hänelle luontevia miesmäisiä neuvoja. Hänen pitäisi -lykätä äitinsä tulo. Hänen pitäisi käskeä Carrien mennä helvettiin. -Näistä arvokkaista ohjeista Tanis kiitti häntä, ja sitten he liukuivat -tavalliseen juoruamiseensa Konttikunnasta. Kuinka tunteileva ja tuhma -Carrie oli. Mikä laiskuri Pete oli. Kuinka hauska Fulton Bemis voisi -olla — »monet sanovat tietysti, että hän on vanha mörökölli, kun -tapaavat hänet, senvuoksi, ettei hän heti kapsahda heidän kaulaansa, -mutta kun hänet oppii tuntemaan, on hän oikein kunnon kaveri.» - -Mutta kun he olivat ennestään tunnollisesti läpikäyneet joka-ainoan -näistä tutkielmista, kävi keskustelu kankeaksi. Babbitt koetti olla -henkevä ja liikkua yleisissä aineissa. Hän lausui muutamia todella -järkeviä ajatuksia aseiden riisumisesta ja ennakkoluulottomuudesta -ja laajakatseisuudesta, mutta hänestä tuntui kuin yleiset aineet -kiinnostaisivat Tanisia ainoastaan siinä määrin, mikäli hän voi -soveltaa niitä Peteen tai Carrieen tai heihin itseensä. Hän oli -painostavasti tietoinen enenevästä äänettömyydestä. Hän koetti -houkutella Tanisia puhumaan jälleen, mutta äänettömyys nousi kuin -harmaa haamu ja liiteli heidän välillään. - -»Minä hm — — —», ponnisteli Babbitt. »Minä luulen — minä luulen, että -työttömyys vähenee.» - -»Ehkä Pete sitten voi saada hyvän paikan.» - -Äänettömyys. - -Babbitt teki epätoivoisen yrityksen: - -»Kuinka on laita, kultaseni, sinä olet niin vaitelias tänään?» - -»Olenko? En suinkaan. Mutta — — — välitätkö sinä todellakin siitä, -olenko vai en?» - -»Välitänkö minä siitä? Tietysti! Tietysti välitän.» - -»Niinkö todellakin?» Tanis tuli häntä lähemmäksi ja istahti hänen -tuolinsa nojapuulle. - -Babbitt inhosi sitä ponnistusta, jonka ihastuneelta näyttäminen -vaati. Hän silitti Tanisin kättä, hymyili velvollisuudesta ja painui -entiselleen. - -»Georgie, tokkohan sinä lainkaan pidät minusta?» - -»Tietysti pidän, pikku tyhmyri!» - -»Pidätkö todella? Pidätkö minusta yhtään hiukkasta?» - -»Totta kai, onhan se selvä. Et suinkaan sinä usko, että minä olisin -täällä, ellen pitäisi.» - -»Kuule nyt, ukkeli, minä en salli sinun puhua minulle noin ärtyisällä -äänellä!» - -»Ei minun tarkoitukseni ollut olla ärtyisä, minä vain — — —» Babbitt -jatkoi loukkaantuneella ja jokseenkin lapsellisella äänensävyllä: -»Herra Jumala, minua alkaa tosiaan kyllästyttää, että kaikki yhtämittaa -sanovat, että minä puhun äreästi, kun minä vain puhun luonnollisesti. -Pitäisikö minun mielestäsi laulaa, mitä?» - -»Mitä sinä tarkoitat sanalla 'kaikki', kuinka monta muuta naista sinä -olet lohduttanut?» - -»Ei, kuule, minä en tahdo tietää tuollaisista viittauksista!» - -Hän jatkoi nöyrästi: »Kuulepas, kultaseni! Minä vain kiusoitin sinua. -Minä tiedän, ettet tarkoittanut olla ärtyisä. Se johtui vain siitä, -että olit väsynyt, Anna anteeksi ilkeälle Tanisille. Mutta sano, että -rakastat minua!» - -»Minä rakastan sinua... Tietysti rakastan.» - -»Niin kai, niin teet», vastasi Tanis tylysti, »Oi kultani, minä en -tarkoittanut olla ilkeä, mutta — — — minä olen niin yksinäinen. Minä -tunnen itseni niin hyödyttömäksi. Ei kukaan tarvitse minua, ei ole -mitään, mitä voin tehdä kenenkään ihmisen hyväksi. Ja sinä tiedät, -kultani, että minä olen niin toimelias — voisin olla, jos olisi jotakin -tehtävää. Ja minä olen nuori, enkö olekin? Minä en ole vanha. Minä en -ole vanha enkä tuhma, vai olenko?» - -Babbittin täytyi vakuuttaa, ettei hän ollut. Tanis silitti hänen -tukkaansa, ja Babbittin täytyi näyttää siltä kuin hän olisi pitänyt -tästä hyväilystä, joka lempeydessään oli sitä vaateliaampi. Hän oli -kärsimätön. Hänen teki mielensä paeta kovaan, varmaan, tunteettomaan -miehiseen maailmaan. Ehkäpä Tanis hienojen, hyväilevien sormiensa -välityksellä sai jotakin tuntemusta Babbittin välinpitämättömyydestä -ja inhosta. Hän väistyi. Babbitt tunsi silmänräpäyksen virkistävää -helpotusta. Tanis siirsi pallin hänen jalkainsa juureen ja istui -katselemaan häntä rukoilevin silmin. Mutta samoinkuin ryömivä koira -tai pelästynyt karttava lapsi monissa miehissä ei herätä sääliä, vaan -kummastunutta ja oikullista julmuutta, samoin Tanisin nöyryys vain -suututti Babbittia. Ja hän näki, että Tanis oli keski-ikäinen. Alkoi -käydä vanhaksi. Vaikka hän inhosi omia ajatuksiansa, ei hän saattanut -olla niitä ajattelematta. Tanis oli vanha, ajatteli hän. Vanha. Hän -pani merkille, kuinka pehmeässä ihossa hänen leukansa alla, hänen -silmiensä alla, hänen ranteissaan oli kuin hienoinen verkko ryppyjä. -Eräs syntymämerkki hänen kaulassaan oli kuin puserrettua kumia. Vanha! -Tanis oli nuorempi vuosiltaan kuin hän, ja kuitenkin oli inhoittavaa -nähdä hänen istuvan tuossa ja tuijottavan häneen pyörivin suurin -silmin, niinkuin — se pöyristytti häntä — hänen oma tätinsä olisi häntä -liehitellyt. - -Babbitt ajatteli äreästi: »Minä olen saanut kylläkseni tästä -idioottimaisesta narripelistä. Minä vapautan itseni hänestä. Hän on -helkkarin hyvä ja kunnon nainen, enkä minä tahdo tuottaa hänelle -tuskaa, mutta koskee paljon vähemmän, jos minä teen itseni vapaaksi -hänestä yhdellä ainoalla otteella, hyvällä nopealla kirurgisella -leikkauksella!» - -Hän nousi seisomaan, hän puhui kiivaasti. Kaikkien itsetunnon lakien -mukaan täytyi hänen todistaa Tanisille ja itselleen, että kaikki oli -Tanisin syytä. - -»Minä olen kenties niinkuin vähän huonolla tuulella tänään, mutta -suoraan sanoen, kultaseni, kun minä pysyttelin poissa jonkin -aikaa korvatakseni, mitä olin laiminlyönyt työssäni ja muussa, ja -selvittääkseni itselleni, mitä oikeastaan tahdoin, olisi sinun pitänyt -olla viisaampi ja odottaa, kunnes olisin tullut takaisin. Etkö -voi ymmärtää, kultaseni, että kun sinä vaadit minua tulemaan, oli -minun ensimmäinen vaikutelmani panna vastaan, koska olen jokseenkin -tavallinen jukuripää. Kuule, kultani, minä menen nyt — — —» - -»Oi, ei ihan vielä, armaani. Ei.» - -»Joo. Tällä hetkellä. Ja sitten joskus tuonnempana voimme sopia -tulevaisuudesta.» - -»Mitä sinä tarkoitat, kultaseni, sopia tulevaisuudesta? Olenko minä -tehnyt jotakin, mitä ei olisi pitänyt? Voi, minä olen niin kauhean -pahoillani!» - -Babbitt pani päättävästi kädet selän taa. - -»Et vähääkään, vielä mitä, et mitään! Sinä olet niin hyvä kuin -ihminen saattaa olla, mutta asian laita on se — — — Herra Jumala, -etkö usko, että minulla on mitään tekemistä maailmassa? Minulla on -liike hoidettavana ja, uskot tai et, vaimo ja lapset, joista pidän -hurjan paljon.» Vasta tällöin, tämän murhan tehtyään, hän saattoi -tuntea itsensä jaloksi ja siveelliseksi. »Minä tahdon, että olemme -ystäviä, mutta peijakas, minä en voi jatkaa tällä tavoin ja elää siinä -tunteessa, että minun täytyy tulla tänne yhtämittaa — — —» - -»Voi, rakkaani, armaani, minähän olen niin usein sanonut sinulle, -pitänyt niin tärkeänä, että sinä tiedät olevasi täysin vapaa. Minä -tahdoin vain, että sinä tulet tänne, kun olet väsynyt ja haluat puhua -minun kanssani tai kun sinulla saattaa olla huvia meidän seuroistamme — -— —» - -Tanis oli niin mukaantuvainen, niin lempeä, niin ymmärtäväinen, että -kesti tunnin, ennenkuin Babbitt pääsi irti, eikä silloinkaan ollut -mitään ratkaistu, mutta kaikki kuitenkin inhoittavasti ratkaistu. -Autiossa vapaudessa, ulkona jäätävässä pohjoistuulessa Babbitt huokasi: -»Jumalan kiitos, että se on ohi. Tanis-parka! Pikku rakas kunnon -Tanis-parka! Mutta se on lopussa lopullisesti. Minä olen vapaa.» - - - - -KAHDESNELJÄTTÄ LUKU. - - -1. - -Hänen vaimonsa oli vielä ylhäällä, kun hän tuli kotiin. - -»Onko sinulla ollut hauskaa?» kysyi hän. - -»Ei. Ei ollut. Minulla oli inhoittavan ikävää. Onko vielä muuta, mistä -on tehtävä selvää?» - -»Georgie, kuinka sinä voit puhua tuolla tavoin — — —-? Oi. Minä en -käsitä, mikä sinuun on mennyt.» - -»Herra Jumala, ei minuun ole mennyt mikään. Miksi sinä alituisesti -minua kiusaat?» Hän varoitti itseänsä: »Ole varoillasi, älä ole niin -tyly! Hänenhän täytyy olla ikävä istua täällä yksin koko illan.» — -Mutta hän unohti varoituksensa, kun Myra jatkoi: - -»Miksi sinun sitten pitää mennä ulos tapaamaan kaikenlaisia kummallisia -ihmisiä? Vai sanotko taaskin, että tänäkin iltana olet ollut jossakin -komitean kokouksessa?» - -»En. Minä olen ollut erään naisen luona. Me istuimme takkavalkean -ääressä ja laskimme leikkiä, ja meillä oli helkkarin hauskaa, jos sinun -välttämättömästi täytyy tietää!» - -»Vai niin — — — sinun tavastasi ilmaista se, minä arvaan, että oli -minun vikani, että menit sinne! Minä kai se muka sinut sinne lähetin!» - -»Niin teit.» - -»Ei, kuule nyt — — —» - -»Sinä inhoat kummallisia ihmisiä, niinkuin suvaitset sanoa. Jos -saisit tahtosi läpi, olisin minä yhtä mahdoton vanha jäärä kuin -Howard Littlefield. Sinä et koskaan tahdo kutsua tänne väkeä, jossa -on jotakin, vaan kokoat vanhoja nahjuksia, jotka istuvat ja naukuvat -ilmasta. Sinä teet tosiaan parhaasi saadaksesi minut vanhaksi. Mutta -jos tahdot tietää, en minä aio — — —» - -Murtuneena tästä ennen kuulumattomasta ryöpystä Myra vaikeroi: - -»Ah, ystäväni en minä voi uskoa, että tuo on totta, en tahdo tehdä -sinua vanhaksi, sen tiedän. Mutta ehkä sinä olet osaksi oikeassa, ehkä -minun on vaikea solmia uusia tuttavuuksia. Mutta jos sinä ajattelet -kaikkea rakasta ja viihtyisää, mitä meillä on ollut, ja illallisia ja -eläviä kuvia ja kaikkia — — —» - -Tosi miesmäisellä tempulla onnistui hänen vakuuttaa itselleen, että -Myra oli tehnyt hänelle vääryyttä, eikä ainoastaan vakuuttaa sitä -itsellensä, vaan äänekkyydellään ja tylyydellään myöskin Myralle, -ja hetken kuluttua hän oli saanut asian niin pitkälle, että Myra -pyysi häneltä anteeksi, että hän oli viettänyt iltansa Tanisin -luona. Hän meni makuulle sangen tyytyväisenä, ei ainoastaan perheen -hallitsijana, vaan myöskin sen marttyyrina. Yhtenä ainoana kiusallisena -silmänräpäyksenä, juuri kun hän oli mennyt vuoteeseen, välähti hänen -päässään ajatus, oliko hän sittenkään ollut täysin oikeassa. - -»Minun pitäisi hävetä ärhennellä hänelle tällä tavoin. Kenties -hänelläkin on oikeus valittaa. Ehkei hänelläkään ole ollut niin -erikoisen ihana oltava. Mutta mitä minä siitä välitän? Se tekee hänelle -vain hyvää, että häntä vähän ravistaa. Minä aion pysyä vapaana hänestä -ja Tanisista ja Kerhosta ja kaikista ihmisistä! Minä aion hoitaa -elämääni itse!» - - -2. - -Tässä mielentilassa hän oli aivan erikoisen mahdoton Propagandistien -kerhon lunchilla seuraavana päivänä. He kuuntelivat esitelmää, -jonka piti eräs kongressin jäsen äskettäin palattuaan kolmen -kuukauden perusteellisilta opinnoilta, joita hän oli harjoittanut -talouden, kansatieteen, valtiollisten järjestelmäin, kielellisten -eroavaisuuksien, mineraalirikkauksien ja maanviljelysolojen alalla -Saksassa, Ranskassa, Suur-Britanniassa, Italiassa, Itävallassa, -Tšekko-Slovakiassa, Jugoslaviassa ja Bulgariassa. Esitelmän pitäjä -antoi heille kaikkea mahdollista valaistusta näistä aineista, kertoi -lisäksi kolme hauskaa juttua siitä, miten nurinkuriset käsitykset -eurooppalaisilla on Amerikan oloista, ja lausui muutamia henkeviä -sanoja siitä, kuinka välttämätöntä on pitää tietämättömiä muukalaisia -loitolla Amerikasta. - -»Tuo oli sitten opettavainen esitelmä! Helkkarin ponnekas», sanoi -Sidney Finkelstein. - -Mutta tyytymätön Babbitt ärähti: - -»Bluffia, lörpötystä! Ja minkä vuoksi täällä olisi ruvettava rähjäämään -immigranttien kanssa? Ei kai ne kaikki ole niin tietämättömiä, -ja tekisipä mieleni kysyä, eiköhän tässä vähän itsekukin ole -immigranteista peruisin.» - -»Sinä olet sietämätön», sanoi Sidney Finkelstein. Babbitt oli -tietoinen siitä, että tohtori A. I. Dilling ankarana kuunteli toisella -puolen pöytää. Tohtori Dilling oli Propagandakerhon arvokkaimpia -merkkihenkilöitä. Hän ei ollut tavallinen tohtori, vaan kirurgi, mikä -on romanttisempi ja hienompi ammatti. Hän oli voimakas, roteva mies, -tuuheatukkainen ja paksuviiksinen. Sanomalehdet mainitsivat usein -hänen tekemistään leikkauksista, hän oli kirurgian professori valtion -yliopistossa. Hän seurusteli kaikkein hienoimpien perheiden kanssa -Royal Ridgessä, ja hänen sanottiin olevan useiden satojentuhansien -dollarien arvoinen. Babbittia hämmensi, kun sellainen mies istui -häntä tuijottamassa. Hän riensi kiittämään kongressin jäsenen neroa -Sidney Finkelsteiniin kääntyneenä, mutta puhe oli tarkoitettu tohtori -Dillingille. - - -3. - -Sinä iltapäivänä tunkeutui Babbittin konttoriin kolme miestä sen -näköisinä kuin olisivat olleet rajasotien aikuisia Valvojakomitean -jäseniä. He olivat kookkaita, päättäviä, lujaleukaisia miehiä ja -kaikki korkeita herroja Zenithissä — tohtori Dilling, kirurgi, Charles -McKelvey, urakoitsija, ja kaikkien pelottavimpana valkopartainen -eversti Rutherford Snow, Asianajajalehden omistaja. Heidän valtava -läsnäolonsa sai Babbittin tuntemaan itsensä pieneksi ja mitättömäksi. - -»Suuri kunnia nähdä herrat täällä. Istukaa, tehkää hyvin. Miten voin -palvella?» puheli hän. - -He eivät istuutuneet eivätkä alkaneet puhua ilmasta. - -»Babbitt», sanoi eversti Snow, »me tulemme Kansalaisliitosta. Me olemme -sopineet, että otamme sinut mukaan. Vergil Gunch sanoo, ettei sinulla -ole halua, mutta minä luulen, että voimme saada sinut katsomaan asiaa -toiselta kannalta. Liitto aikoo yhdessä Kauppiasyhdistyksen kanssa -ryhtyä kamppailuun 'Open Shopia' vastaan, joten on aika sinun päättää -tulla mukaan.» - -Hämmennyksissään Babbitt ei voinut muistaa, mitä syitä hänellä oli olla -tulematta Liittoon, jos hän ylimalkaan milloinkaan oli niitä varmasti -tiennyt, mutta hän oli intohimoisesti vakuutettu, ettei tahtonut olla -mukana, ja ajatellessaan, että hänet tahdottiin pakottaa, hän tunsi -suuttumuksen mielessään nousevan, yksinpä näitä raharuhtinaitakin -vastaan. - -»Anteeksi, eversti, mutta minä haluan hiukan harkita asiaa», murisi -hän. McKelvey mörähti: »Merkitseekö se, että sinä et aio tulla mukaan, -Georgie?» - -Jotakin mustaa ja tuntematonta ja hurjaa uhkui Babbittista: »Kuulepas, -Charley, minä en aio, hitto vieköön, antaa kenenkään pakottaa itseäni -mihinkään, en edes niin suurten pomojen kuin te.» - -»Me emme pakota ketään ihmistä», alkoi tohtori Dilling puhua, mutta -eversti Snow työnsi hänet syrjään sanomalla: »Päinvastoin, sen me -teemme, me emme häikäile pakotustakaan, jos se on tarpeellista. -Babbitt, K. L. on puhunut sinusta yhtä ja toista, sinua pidetään -järkevänä, kunniallisena, vastuuntuntevana miehenä, sellainen olet -aina ollut; mutta nyt viime aikoina olen saanut, Herra ties mistä -syystä, kuulla kaikilta mahdollisilta ihmisiltä, että sinä seurustelet -kaikennäköisen roskaväen kanssa, ja mikä paljon pahempaa, että -sinä suorastaan olet kannattanut ja puolustanut muutamia kaupungin -vaarallisimpia aineksia, kuten esimerkiksi sitäkin Doanea.» - -»Se on kai minun oma asiani.» - -»Olkoon, mutta meidän on tultava selvyyteen tässä asiassa. Sinä olet -ollut osamiehenä, sinä ja sinun appesi, monessa tämän kaupungin -tärkeimmässä edistyspuuhassa, ja minun ystäväni Raitiotieyhtiössä -ja minun sanomalehteni ovat antaneet sinulle monta avustavaa -kädenojennusta. No, et sinä voi odottaa, että kunnolliset ihmiset -edelleenkin auttavat sinua, jos aiot liittyä juuri niihin, jotka -koettavat tuhota meitä.» - -Babbitt oli pelästynyt, mutta epätoivoinen vaisto sanoi hänelle, että -jos hän antaa perään tässä, niin hänen täytyy antaa perään kaikessa. -Hän vastusti: - -»Tuo on liioittelua. Minä katson, että miehen pitää olla laajanäköinen -ja ennakkoluuloton, mutta luonnollisestikin olen yhtä! paljon -yllyttäjien ja agitaattorien ja ammattiyhdistysten vastustaja kuin -tekin. Mutta asia on se, että jo olen jäsen niin monessa järjestössä, -etten voi omistaa aikaani niille niinkuin pitäisi. Tahdon siis ajatella -asiaa, ennenkuin päätän liittyä K.L.:ään.» - -Eversti Snow alentui vielä lausumaan: - -»Ei, minä en liioittele, tohtori kuuli sinun ivaavan ja halventavan -erästä etevimpiä tasavaltalaisia kongressinjäseniämme viimeksi tänä -aamuna. Ja sinulla on aivan väärä käsitys asiasta, kun tahdot ajatella -sitä. Me emme pyydä sinua tulemaan K.L.:ään — me sallimme sinun tulla -mukaan! Äläkä ole niin varma, poikaseni, ettei ehkä osuisi olemaan -liian myöhäistä, jos lykkäät sitä. Minä en ole niin varma, että me -silloin enää otamme sinua. Ajattele siis pian, ajattele pian.» - -Nuo kolme valvojaa, oikeamielisyydessään pelottavaa, tuijottivat häneen -jännittyneessä äänettömyydessä. Babbitt antoi heidän odottaa, hän ei -ajatellut yhtään mitään, hän odotti kauemmin. Sillävälin hänen päässään -jyskytti: »Minä en tahdo olla mukana, — minä en tahdo olla mukana, — -minä en tahdo.» - -»Jaha, vai niin, sen pahempi sinulle», sanoi eversti Snow, ja nuo kolme -miestä käänsivät äkkiä rotevat selkänsä hänelle. - - -4. - -Mennessään autonsa luo sinä iltana Babbitt näki Vergil Gunchin tulevan -katua kävellen. Hän nosti kättään tervehdykseksi, mutta Gunch ei ollut -näkevinään, vaan meni toiselle puolelle katua. Hän oli varma, että -Gunch oli nähnyt hänet. Hän ajoi kotiin mielessään kiusallisen ikävä -tunne. - -Hänen vaimonsa kävi heti hänen kimppuunsa: »Kuule, Georgie, Muriel -Frink on ollut täällä tänään ja hän sanoo, että Chum sanoo, että eräs -komitea siitä Kansalaisliitosta on erityisesti pyytänyt sinua tulemaan -mukaan ja että sinä et tahtonut. Etkö luule, että olisi viisaampaa -olla mukana, tiedäthän, että kaikki kunnon ihmiset kuuluvat siihen, ja -liitto tarkoittaa — — —» - -»Minä tiedän, mitä liitto tarkoittaa. Se tarkoittaa vapaan sanan ja -vapaan ajatuksen ja kaiken muun sortamista. Minä en aio antaa pakottaa -tai usuttaa itseäni mihinkään, eikä kysymys ole siitä, onko se hyvä -yhdistys vai huono yhdistys tai mikä perhanan yhdistys hyvänsä, se on -vain, että minä en anna kenenkään käskeä itseäni — — — - -»Mutta, ystäväni, ellet sinä mene mukaan, tulevat ihmiset ehkä -moittimaan sinua.» - -»Anna heidän moittia.» - -»Mutta minä tarkoitan kunnon ihmisiä.» - -»Kaikkea vielä, minä — — — asia on se, että koko tuo liitto on vain -semmoinen muotihulluus, aivan samaa kuin kaikki ne järjestöt, jotka -alkavat sellaisella menolla ja kohulla ja julistavat kääntävänsä -koko maailman nurin, mutta sangen pian kuihtuvat pois ja joutuvat -unohduksiin.» - -»Mutta jos tämä nyt on se ainoa suuri muoti nykyään, niin eikö -mielestäsi — — —?» - -»Ei, ei, Myra kulta, ei huolita puhua siitä! Minä olen lopen -kyllästynyt kuulemaan koko K.L.:stä puhuttavankaan. Minä melkein -toivon, että olisin mennyt mukaan, kun Verg ensi kertaa ehdotti sitä. -Silloin se olisi ollut tehty. Ja minä olisin kenties sen tehnyt tänään, -ellei komitea olisi ollut niin röyhkeä minulle, mutta jumal'auta, niin -kauan kuin minä olen vapaa ja riippumaton Amerikan kansal — — —» - -»Nyt, Georgie, puhut aivan kuin se saksalainen talonmies.» - -»Vai niin, teinkö niin, jahaa, no sitten minä en puhu ollenkaan.» - -Hän ikävöi sinä iltana Tanis Judiquea ja olisi toivonut vahvistusta -tämän sympatiasta. Kun koko perhe oli mennyt makuuhuoneisiin, pääsi hän -niin pitkälle, että soitti taloon, missä Tanis asui, mutta hermostui, -ja kun portinvartija vastasi, sanoi hän kiivaasti: »Se ei ollut mitään, -minä soitan myöhemmin» ja pani kuulotorven pois. - - -5. - -Jos Babbitt vielä saattoi olla hiukan epävarma siitä, että Gunch oli -karttanut häntä, niin ei ollut juuri mitään epäilyn mahdollisuutta -seuraavana aamuna William Washington Eathorneen nähden. Ajaessaan -konttoriin Babbitt saavutti Eathornen automobiilin, missä suuri -pankkiiri istui kalpeana ja juhlallisena ajajansa takana. Babbitt -huiskutti kättä ja huusi: »Hyvää huomenta!» Eathorne katsoi -miettiväisenä häneen, epäröi ja nyökäytti sitten päätään halveksivammin -kuin jos olisi ollut tervehdykseen lainkaan vastaamatta. - -Babbittin kumppani ja appi tuli konttoriin kello kymmenen: - -»Georgie, mikä se juttu on, kun sanotaan, että sinä olisit antanut -jonkin hävyttömän vastauksen eversti Snow'lle, että et tahdo mennä -K.L.:ään. Mitä perhanoita sinä oikein meinaat tehdä? Ajaako firman -vararikkoon? Et kai sinä luule, että ne pääpomot aikovat sietää, että -sinä petät heidät ja menet siihen 'ennakkoluulottomaan' roskajoukkoon, -johon nyt viime aikoina kuulut liittyneen.» - -»Häh, saakeli, Henry T., joku on syöttänyt sinulle silkkaa valetta! Ei -ole mitään sen pahempaa kuin sellaiset salaliitot, jotka tahtovat estää -ihmisiä olemasta laajanäköisiä. Tämä on vapaa maa, kuule, mies voi -tehdä juuri mitä tahtoo.» - -»Ei se ole mikään salaliitto! Kuka sitä on semmoiseksi sanonut? Mutta -jos ihmiset alkavat epäillä, että sinä olet ajattelematon ja epävarma, -niin et kai kuvittele heidän tahtovan tehdä kauppoja sinun kanssasi, -vai mitä? Pieni huhu siitä, että sinä olet alkanut konstailla, tekisi -enemmän vahinkoa firmalle kuin kaikki salaliitot ja juonet, joita joku -hullu romaaninkirjoittaja voi keksiä koko kuun kaikkina pyhinä.» - -Samana iltapäivänä, kun vanha luotettava Conrad Lyte, tuo lystikäs -saituri Conrad Lyte, ilmestyi, ja Babbitt ehdotti, että hän ostaisi -tontin uudesta asuntokorttelista Dorchesteristä, sanoi Lyte äkkiä, -liian äkkiä: »Ei, ei, minä en ryhdy mihinkään uuteen juuri nyt.» - -Viikkoa myöhemmin Babbitt sai Henry Thompsonin välityksellä tietää, -että Raitiotieyhtiön hallinto suunnitteli uutta kiinteistökaappausta -ja että Sanders, Torrey & Wing eikä Babbitt & Thompson saisi asian -hoitaakseen. - -»Minä arvaan, että Jake Offutt alkaa mennä puuhun, kun kuulee, mitä -ihmiset sinusta puhuvat. Jakehan on varma vanha kaveri, mutta hän -on varmaan neuvonut raitiotiehallintoa kääntymään jonkun toisen -agentin puoleen. Georgie, sinun täytyy tehdä jotakin», sanoi Thompson -huolestuneena, ja samassa Babbitt suostui. Kaikki oli vain joutavaa -pötyä, ja ihmiset arvostelivat häntä aina väärin, mutta kuitenkin hän -päätti mennä Kansalaisliittoon ensi kerran, kun häneltä kysyttäisiin, -ja hän odotti ärtyisänä ja levottomana. Häneltä ei kysytty. Hänestä -ei välitetty. Hänellä ei ollut rohkeutta mennä Liittoon ja pyytää -päästä jäseneksi, ja hän yritti kurjaa kerskuntaa, että hänen oli -muka onnistunut vetää koko kaupunkia nenästä, mutta ettei kukaan voi -komentaa, miten hänen oli ajateltava ja toimittava. - -Ei mikään tehnyt häneen niin ilkeää vaikutusta kuin se, että verraton -pikakirjoittaja miss McGoun äkkiä jätti hänet, vaikka esittikin ihan -päteviä syitä — hän tarvitsi jonkin ajan lepoa, hänen sisarensa -oli sairas, hän ei ehkä voisi tehdä työtä puoleen vuoteen. Babbitt -oli tyytymätön hänen seuraajaansa, miss Havstadiin, — mikä miss -Havstadin etunimi oli, ei kukaan konttorissa saanut koskaan tietää — -tuntui uskomattomalta, että hänellä oli mitään etunimeä, ihailijaa, -puuteriviuhkaa tai ruoansulatusta. Hän oli niin persoonaton, tämä -hintelä, kalpea, nuori ruotsalainen tyttö, että tuntui mahdottomalta -ajatella hänen menevän tavalliseen kotiin syömään tavallista -kauravelliä. Hän oli hyvin rasvattu ja kiilloitettu kone ja hänet -olisi pitänyt joka ilta tomuttaa ja lukita pulpettiinsa pitkien -ja terävien lyijykynien mukana. Hän pikakirjoitti nopeasti, hänen -konekirjoituksensa oli täydellistä. Mutta Babbitt tuli hermostuneeksi, -kun hänen piti työskennellä hänen kanssaan. Tyttö sai Babbittin -tuntemaan itsensä kömpelöksi näyttämällä hänen parhaiden jokapäiväisten -juttujensa aikana lempeän ymmärtämättömältä. Babbitt toivoi, että miss -McGoun tulisi takaisin, ja ajatteli jo kirjoittaa hänelle. - -Silloin hän sai kuulla, että miss McGoun viikkoa lähtönsä jälkeen -oli mennyt hänen vaarallisten kilpailijainsa Sanders, Torrey & -Wingin palvelukseen. Hän ei ainoastaan pahastunut; hän pelästyi. -»Minkätähden hän sitten muutti?» mietti hän levottomana. »Oliko hänellä -ennakkotuntua, että minun liikkeeni on menossa nurin — — ja Torreyhan -sai sen raitiovälityksen? Rotat — uppoavat alukset.» - -Harmaa pelko asui nyt alati hänen rinnallaan. Hän tarkkasi Fritz -Veilingeriä, nuorta agenttia, ja mietti, mahtoiko tämäkin jättää hänet. -Joka päivä hän kuvitteli, että häntä syrjäytettiin. Hän pani merkille, -että häntä ei pyydetty puhumaan Kauppiasyhdistyksen vuosipäivällisillä. -Kun Orville Jones piti suuret pokeri-illalliset, eikä häntä kutsuttu, -oli hän varma, että se oli tarkoitettu nolaukseksi. Hän pelkäsi mennä -syömään lunchia Atleettikerhoon ja pelkäsi olla menemättä. Hän luuli, -että hän vakoiltiin, että hänestä kuiskailtiin, kun hän lähti pöydästä. -Kaikkialla hän kuuli kuiskausten sihinää: asiakkaittensa konttoreissa, -pankissa, kun hän teki jonkin talletuksen, omassa kodissaan. Hän -ihmetteli ihmettelemästä päästyään, mitä hänestä mahdettiin puhua. -Koko päivän hän kuuli heidän kummastelevan: »Babbitt! No, mutta sehän -on täydellinen anarkisti! Täytyy tosiaan ihmetellä hänen rohkeuttansa; -ruveta liberaaliksi ja elää oman päänsä mukaan! Mutta hän on -vaarallinen ja häntä tulee pitää silmällä.» - -Hän oli niin hermostunut, että kun hän jossakin kadunkulmassa tapasi -kaksi tuttavaa, jotka seisoivat ja puhelivat — kuiskailivat — hän -hätkähti ja saapasti ohi kuin kiinnisaatu koulupoika. Kun hän näki -naapurinsa Howard Littlefieldin ja Orville Jonesin yhdessä, katsahti -hän heihin, meni sisään karttaakseen heidän vakoiluansa onnettomana -ja varmasti uskoen, että he olivat kuiskailleet — juonitelleet — -kuiskailleet. - -Hänen pelossaan oli kuitenkin uhmaa. Hän tunsi itsensä itsepäiseksi; -joskus hän katsoi olevansa oikea miesten mies, yhtä rohkea kuin -Seneca Doane. Välistä hän aikoi mennä Doanen luo ja sanoa tälle, mikä -anarkisti hän oli, mutta ei koskaan tullut aikomusta pitemmälle. Mutta -kuullessaan hiljaisia kuiskauksia ympärillään hän yhtä usein valitti: -»Herra Jumala, mitä olen tehnyt? Vähän peuhannut Konttikunnan kanssa ja -antanut Clarence Drumille hiukan nenälle siitä, että hän oli sellainen -ääretön bluffi. Minua ei kukaan voi moittia siitä, että minä morkkaisin -ihmisiä ja koettaisin pakolla tyrkyttää heihin aatteitani.» - -Hän ei kestänyt jännitystä. Ennen pitkää hän tunnusti kernaasti -tahtovansa paeta takaisin siihen turvalliseen oloon, jossa hän oli kuin -muutkin, edellyttäen, että löytyisi siivo ja kunniallinen paluutie, -mutta — hän ei tahtonut suinkaan tulla takaisin ajetuksi, hän ei -tahtonut, vannoi hän, nielaista nöyryytystä. - -Ainoastaan kiivaissa otteluissa vaimon kanssa tämä pelko pääsi -pinnalle. Myra valitti, että hän tuntui hermostuneelta, eikä -ymmärtänyt, miksei Babbitt tahtoisi piipahtaa Littlefieldien luo. -Babbitt koetti, mutta ei osannut selittää hänelle kapinallisuutensa ja -sen rangaistuksen hämärää suhdetta. Ja ilman Paulin ja Tanisin seuraa -ei hänellä ollut ketään uskottua. »Herra Jumala, Tinka on ainoa ystävä, -joka minulla enää on», huokasi hän, jäi lapseen seuraan ja leikki -seurapeliä hänen kanssaan koko illan. - -Hän aikoi mennä vankilaan tapaamaan Paulia, mutta vaikka sai tältä -lyhyen kortin joka viikko, hän ajatteli Paulia kuin vainajaa. Tanisia -hänen oli ikävä. - -»Minä ajattelin olevani muhkea ja riippumaton, kun jätin Tanisin, -mutta minä tarvitsen häntä. Hyvä Jumala, kuinka minä tarvitsen häntä!» -kiivaili hän. »Myra ei yksinkertaisesti saata ymmärtää. Ainoa elämä, -jota hän voi ajatella, on suoriutuminen olemalla ihan samanlainen kuin -kaikki muut. Mutta Tanis sanoisi minulle, että minä olen oikeassa.» - -Niin hän antoi perään ja meni eräänä iltana myöhään Tanisin luo. - -Hän ei ollut uskaltanut toivoa sitä, mutta Tanis oli kotona ja yksin. -Mutta hän ei ollut Tanis. Hän oli kohtelias nainen, jonka kulmakarvat -olivat korkealla, jonka aseena oli jäätävä kylmyys ja joka oli Tanisin -näköinen. Hän sanoi: »Jaa, Georgie, mikäs on?» niin tyynellä ja -välinpitämättömällä äänenpainolla, että Babbitt lähti tiehensä kuin -ruoskittuna. - -Ensimmäinen lohdutus tuli Tediltä ja Eunice Littlefieldiltä. - -He pyrähtivät sisään eräänä iltana, kun Ted oli kotona yliopistosta, ja -Ted nauroi: - -»Mitä minä kuulen Euneltä, pappa? Hän sanoi, että hänen pappansa sanoo -sinun saaneen aikaan saakelinmoisen jyryn puolustamalla Seneca Doanea! -Mainiota! Anna niiden vaan levittää silmiänsä, ravista heitä, tämä -vanha kaupunki nukkuu!» - -Ja Eunice pyrähti Babbittin polvelle, suuteli häntä, painoi -polkkapäänsä hänen kaulaansa vasten ja kuherteli: - -»Minusta sinä olet hurjan paljon hauskempi kuin Howard. Mistä se -johtuu, että Howard on sellainen vanha jääränpää? Miehellä on hyvä -sydän ja hän on todellakin äärettömän lahjakas, mutta hänessä ei -koskaan ole mitään vauhtia, vaikka minä kuinka koettaisin. Etkö luule, -että voisimme tehdä mitään hänen hyväkseen?» - -»Mutta Eunice, onko tuo nyt tapa puhua isästäsi?», sanoi Babbitt -parhaalla Floral Heights-sävyllä, mutta oli onnellinen ensimmäistä -kertaa viikkokausiin, näki itsensä vapaamielisyyden veteraanina ja -nuoren polven lojaalisuuden tukemana. He menivät ulos ryöstämään -jääkaappia. Babbitt sanoi vahingoniloisena: »Jos äitisi yllättäisi -meidät täällä, niin saisimme siipeemme kaikki kolme!» Ja Eunice -tuli äidilliseksi ja vatkasi heille hirveän määrän munia ja selitti -mietiskelevän abbedissan tavalla: »Jaa, sen hitto tietäköön, minkä -vuoksi naisasianainen niinkuin minäkin yhä jatkaa näiden miesten -hemmottelemista!» - -Näin virkistyneenä Babbitt oli häikäilemätön tavatessaan Sheldon -Smeethin, N.M.K.Y:n pedagogisen osaston johtajan ja Chatham-Road-kirkon -kuoron johtajan, joka toisella kostealla kädellään tarttui Babbittin -paksuun kämmeneen ja saneli: »Veli Babbitt, me emme ole nähneet -teitä usein kirkossa viime aikoina. Minä tiedän, että teillä on -paljon puuhaa, mutta te ette saa unohtaa rakkaita ystäviänne vanhassa -Kirkkokodissa.» Babbitt ravisti itsensä irti lemmekkäästä otteesta -— Sheldyn tapana oli pitää toisen kättä kauan — ja mörisi: »No jaa, -luultavasti voitte hoitaa liikettä siellä ilman minua! Ikävä kyllä, -Smeeth, minun täytyy lähteä. Hyvästi!» - -Mutta jälkeenpäin hän huokasi: »Jos tuolla valkoisella madolla oli -rohkeutta koettaa vetää minua takaisin Vanhaan Kirkkokotiin, niin on -myöskin Pyhän Liigan täytynyt puhella minusta paljon.» - -Babbitt kuuli heidän kuiskaavan — kuiskaavan — tohtori John Jennison -Drew'n, Cholmondeley Frinkin, vieläpä William Washington Eathornenkin. -Itsenäisyys tippui pois hänestä, ja hän vaelteli yksin kaduilla peläten -ihmisten kyynillisiä silmiä ja kuiskausten alituista sihinää. - - - - -KOLMASNELJÄTTÄ LUKU. - - -1. - -Makuulle mentäessä Babbitt koetti selittää vaimolleen, kuinka -epämiellyttävä Sheldon Smeeth oli, mutta Myra vastasi ainoastaan: -»Hänellä on niin kaunis ääni, niin sielukas. Minusta sinun ei pitäisi -puhua hänestä tuolla tavalla vain senvuoksi, ettet ymmärrä musiikkia.» -Silloin Babbitt katsoi häntä kuin ventovierasta, tuijotti kylmästi -tuota pulleaa, paksukäsivartista, huolimatonta naista ja ihmetteli, -kuinka tuo mokoma oli milloinkaan tänne joutunut. - -Käännellessään itseään sinne tänne viluisella vuoteellaan, hän ajatteli -Tanista. Oli ollut mieletöntä hylätä Tanis. Ihmisellä täytyy olla -joku, jonka kanssa todella voi puhua, hän — niin, hän halkeaisi, -jos jäisi edelleen ajattelemaan asioita ihan yksinänsä. Ja Myra! Ei -maksa vaivaa toivoakaan, että hän ymmärtäisi! No, ei kannata kauempaa -karttaa ratkaisua. Sehän olisi helkkarin häpeällistä, jos aviopuolisot -liukuisivat pois toisistaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, perhanan -häpeällistä, mutta mikään ei enää voisi saattaa heitä yhteen niin kauan -kuin hän kieltäytyi antamasta Zenithin pakottaa häntä tottelemaan sen -käskyjä — ja hän aikoi, hitto soi, katsoa, ettei kukaan pakota häntä -mihinkään eikä houkuttele eikä myöskään petä. - -Hän heräsi kello kolme erään automobiilin häiritsemänä ja tallusti -sängystään juomaan vettä. Kulkiessaan makuukamarin läpi hän kuuli -vaimonsa voihkivan. Hänen kaunansa Myraa vastaan oli menettänyt -kovuutensa unisessa pimeydessä ja hän kysyi levottomasti: »Mikä sinun -on, kultaseni?» - -»Minun tekee niin kipeää — tästä kupeesta —-ah — ikäänkuin minua -repeilisi.» - -»Ripulia! Jos minä annan sinulle vähän bikarbonaattia.» - -»Minä en luule — — —että se auttaa, minä tunsin niin omituiseksi itseni -eilen illalla ja koko päivän eilen ja sitten — ai meni se ohi ja minä -nukuin ja — — — tuo auto herätti minut.» - -Hänen äänensä kamppaili kuin laiva myrskyssä. Babbitt tuli levottomaksi. - -»On paras, että minä soitan tohtorille.» - -»Ei, ei! Se menee kyllä ohi. Mutta ehkä sinä voit antaa minulle -jääpussin.» - -Babbitt meni kylpyhuoneeseen noutamaan jääpussia ja keittiöön noutamaan -jäätä. Hän tunsi itsensä dramaattiseksi yöllisellä retkellään, mutta -hakatessaan jääkappaletta tikarimaisella aseella hän oli maltillinen, -luotettava ja vakava; ja muinainen ystävyys kuului hänen äänestään, kun -hän asetti jääpussia paikoilleen ja murisi: »Kas niin, kas niin, nyt -tulee parempi.» - -Hän palasi vuoteeseensa, mutta ei saanut unta. Hän kuuli Myran jälleen -voihkivan. Heti hän oli taas ylhäällä ja lohdutti häntä: »Koskeeko -vielä, kultaseni?» - -»Koskee, minua ikäänkuin kourii enkä minä voi nukkua.» - -Myran ääni oli heikko. Babbitt tunsi, kuinka Myra pelkäsi tohtoreita -ja heidän tuomioitaan, eikä sanonut mitään, mutta hiipi alas natisevia -portaita, soitti tohtori Earl Pattenille ja odotti väristen, koettaen -unisin silmin lukea erästä kuvalehteä, kunnes kuuli tohtorin autonäänen. - -Tohtori oli nuorekas ja ammattimaisen reipas. Hän tuli sisään -niinkuin olisi ollut keskipäivä. »No, George, vähän pahoinvointia, -vai mitä, miten hänen laitansa nyt on?» sanoi hän reippaasti heittäen -päällysnuttunsa hilpeästi tuolille ja lämmittäen käsiään lämpöjohdossa. -Hän otti talossa komennon. Babbitt tunsi olevansa viraltapantu ja -mitätön, kun saattoi tohtoria makuukamariin, ja tohtori vastasi -nauraen: »Oo, vain vähän vatsapurua!» kun Verona katsoi ovesta sisään -ja huolestuneena kysyi: »Mikä on, pappa, mikä on?» - -Mrs. Babbittille tohtori sanoi ystävällisen leikkisästi: »Tuntuuko -ilkeältä vatsassa? Minä annan teille jotakin, että saatte nukkua, -ja luultavasti te tunnette voivanne paremmin huomenaamulla. Minä -olen täällä heti aamiaisen jälkeen.» Mutta Babbittille, joka seisoi -vaanimassa alahallissa, tohtori huokasi: »Tuo tunne hänen vatsassaan ei -ole oikein hyvä. Se on kankea ja tulehtunut. Häneltähän ei ole leikattu -umpisuolta, vai kuinka Hm — no jaa — ei ole syytä olla levoton, Minä -tulen niin pian kuin voin aamulla, ja siihen saakka hän saa nukkua. -Minä olen antanut hänelle ruiskeen. Hyvää yötä!» - -Silloin tempasi Babbittin pimeä myrsky. - -Silmänräpäyksessä muuttuivat kaikki vihaiset ajatukset, jotka olivat -häntä vallinneet, ja henkiset vaikeudet, joiden kanssa hän oli -kamppaillut, merkityksettömiksi ja naurettavan mitättömiksi ikivanhojen -ja valtavien todellisuuksien, vakiintuneiden ja perinnäisten -todellisuuksien: sairauden ja uhkaavan kuoleman, pitkän yön ja avion -tuhanten erottamattomasti yhteenpunoutuneiden säikeiden rinnalla. -Babbitt hiipi takaisin Myran luo. Kun Myra vaipui morfiinin kuumaan -horrokseen, istui Babbitt hänen vuoreensa laidalla ja piti häntä -kädestä, ja ensimmäistä kertaa moniin viikkoihin oli Myran käsi -luottavaisena hänen kädessään. - -Babbitt otti ylleen kylpykaapunsa ja kirjavan sänkypeiton ja istui -nojatuoliin. Makuukamari oli synkeä puolihämärässä, joka muutti uutimet -väijyviksi ryöväreiksi, pukupöydän keskiaikaiseksi rosvolinnaksi. -Huoneessa oli ihovoiteen, alusvaatteiden ja unen tuoksua. Hän torkahti -ja heräsi, torkahti ja heräsi sata kertaa. Hän kuuli Myran liikahtavan -ja huokaavan unessa, ajatteli, eikö löytyisi mitään, mikä voisi äkkiä -ja reippaasti auttaa, ja ennenkuin oli oikein saanut ajatustansa -selville, hän nukahti kirvelevin jäsenin. Yö oli äärettömän pitkä. Kun -päivä sarasti ja odotus tuntui olevan lopussa, nukahti hän taas ja -suuttui siitä, että hänet oli tavattu nukkuvana vartiopaikallaan, kun -Verona tuli sisään ja huolissaan kysyi: »Mitä tämä oikein on, pappa?» - -Hänen vaimonsa oli valveilla ja makasi kasvot harmaina ja elottomina -aamun valossa, mutta nyt ei Babbitt verrannut häntä Tanisiin; Myra -ei vain ollut nainen, jota verrataan toisiin naisiin, vaan hänen -oma itsensä, ja vaikka hän saattoikin moittia ja torua häntä, niin -hän teki sen vain ikäänkuin olisi moittinut ja torunut itseänsä, -mielenkiintoisesti, ilman ylimielisyyttä ja ilman toivoa voida muuttua -tai mitään todellista halua muuttaa — ikuista perusolemusta. - -Veronaa kohtaan hän oli taas isällinen ja päättävä. Hän rauhoitti -Tinkaa, joka tyydyttävällä tavalla tehosti hetken jännitystä -itkemällä. Hän määräsi aikaisen aamiaisen ja olisi mielellään katsonut -sanomalehteä ja tunsi itsensä jollakin tavoin sankarilliseksi ja -hyödylliseksi olemalla siihen katsomatta. Mutta jäljellä oli vielä -hitaasti kuluvia odotuksen tunteja ilman minkäänlaista sankaruuden -sävyä, ennenkuin tohtori Patten tuli sisään. - -»Minä en näe mitään varsinaista muutosta», sanoi Patten, »minä palaan -yhdentoista aikaan, ja ellei teillä ole mitään sitä vastaan otan -luultavasti mukaani toisen maailmankuulun puoskarin neuvottelua varten, -vain varmuuden vuoksi. Nyt George, ei sinulla ole mitään tekemistä. -Minä käsken Veronaa pitämään jääpussia päällä — on kyllä hyvä pitää -sitä päällä — ja sinun on paras mennä konttoriisi sen sijaan, että -kuljet tässä hänen ympärillään ja näytät siltä kuin itse olisit -potilas. Aviomiesten hermot! Hurjan paljon hysteerisemmät kuin naisten. -Heidän pitää aina pistää nokkansa väliin ja anastaa itsellensä koko -sairaanaolon kunnia, kun heidän vaimonsa ovat sairaita. Juo nyt kuppi -kahvia ja livistä tiehesi!» - -Tämä pilkka pudotti Babbittin alas yläilmoista. Hän ajoi konttoriin, -koetti sanella kirjeitä, koetti soittaa puhelimessa ja unohti, kenelle -soitti, ennenkuin oli saanut vastauksen. Neljännestä yli kymmenen hän -ajoi takaisin kotiin. Kun hän pääsi ulos keskustan tungoksesta ja -sai vauhtia autoonsa, oli hänen kasvoillaan yhtä julmat rypyt kuin -tragedian naamarissa. - -»Miksi sinä tulit takaisin, kultaseni? Minä luulen melkein, että tunnen -itseni vähän paremmaksi. Minä käskin Veronan mennä konttoriinsa. Teinkö -pahasti, kun tulin sairaaksi?» - -Babbitt ymmärsi, että Myra odotti hyväilyä, ja täytti ilomielin -odotuksen. He olivat harvinaisen onnellisia, kun Babbitt kuuli tohtori -Pattenin auton äänen. Hän katsoi ulos ikkunasta, hän pelästyi. -Pattenin seurassa oli kärsimätön herra, jolla oli tuuhea musta tukka -ja husaariviikset — tohtori A. J. Dilling, kirurgi. Babbitt vapisi -huolesta, koetti salata sitä ja riensi ovelle. - -Tohtori Patten puhui tavattoman keveään sävyyn: »Minä en tahdo tehdä -sinua levottomaksi, rakas ystävä, mutta ajattelin, että ehkä olisi -hyvä, jos tohtori Dilling tutkisi häntä.» Hän teki Dillingiä kohti -kunnioitusta osoittavan liikkeen. - -Dilling nyökäytti päätään kankeasti ja astui ylös portaita. Babbitt -käveli epätoivoisena edestakaisin arkihuoneessa. Paitsi lasten -syntyessä ei perheessä ollut koskaan tapahtunut mitään suurempaa -operatiota, ja hänestä oli kirurgia samalla kertaa ihme ja -kauhistuttava inhoittavuus. Mutta kun Dilling ja Patten tulivat alas -jälleen, tiesi hän, että kaikki oli hyvin, ja oli vähällä purskahtaa -nauruun, sillä molemmat herrat olivat ihan niinkuin parrakkaat tohtorit -eräässä operetissa, kun he seisoivat ja hykertelivät käsiään ja -näyttivät hassunkurisen tietoviisailta. - -Tohtori Dilling puhui: - -»Ikävä kyllä, rakas ystävä, se on akuutti umpisuolen tulehdus. Meidän -täytyy leikata. Se on tietysti sinun määrättävä, mutta ei voi olla -epäilystäkään siitä, mitä on tehtävä.» - -Babbitt ei käsittänyt asian koko laajuutta. Hän sanoi: - -»Niin, me voimme saada hänet kuntoon parin päivän kuluttua, arvelen -minä. Tedin pitäisi tulla kotiin yliopistosta, jos jotakin tapahtuisi.» - -Tohtori Dilling mörisi: - -»Ei, ellet tahdo, että vatsakalvontulehdus tulee lisäksi, on leikkaus -tehtävä heti paikalla. Minä neuvon sitä mitä vakavimmin. Jos -suostut, niin soitan St. Maryn ambulanssin heti, ja sitten hän on -leikkauspöydällä jo miltei puolen tunnin kuluttua. - -»Minä — — — minä — — — tietysti sinä parhaiten tiedät, mitä — — — mutta -hyvä Jumala, ihminen, enhän minä voi saada hänen vaatteitaan kuntoon -kahdessa sekunnissa, kyllähän sen ymmärrät, ja hänen tilassaan, niin -väsynyt ja heikko — —» - -»Nakkaa vaan hänen hiusharjansa ja kampansa ja hammasharjansa johonkin -laukkuun. Siinä kaikki, mitä hän pariin päivään tarvitsee», sanoi -tohtori Dilling ja meni puhelimen luo. Babbitt riensi epätoivoisena -ylös portaita. Hän lähetti säikähtyneen Tinkan pois huoneesta. Hän -sanoi hilpeästi vaimolleen: - -»Niin, kultaseni, tohtori arvelee, että on paras, että tehdään pieni -leikkaus ja päästään siitä samalla. Kestää vain pari minuuttia — se ei -ole puoliksikaan niin vakavaa kuin synnytys — — — ja sitten sinä olet -terve tuossa paikassa!» - -Myra puristi hänen kättänsä niin että sormiin koski. Hän sanoi lapsen -tavoin: - -»Minua peloittaa — — — mennä pimeyteen ihan yksinäni!» - -Hänen silmissään ei ollut enää tervettä, tyyntä katsetta, ne olivat -rukoilevat ja pelästyneet. »Viivytkö sinä minun luonani, kultani? Eihän -sinun vain tarvitse mennä konttoriin nyt? Etkö sinä voisi saattaa minua -sairaalaan? Etkö voisi tulla tervehtimään minua tänä iltana — — — jos -kaikki käy hyvin? Eihän sinun kaiketi tarvitse mennä pois tänä iltana, -sano?» - -Babbitt oli polvillaan vuoteen vieressä. Myran heikolla kädellään -silittäessä hänen tukkaansa hän nyyhkytti, suuteli hänen paitansa hihaa -ja vakuutti: - -»Oma tyttöni, minähän rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta -maailmassa. Minä olen ollut ikäänkuin hiukan hermostunut liikeasioista -ja kaikesta mahdollisesta, mutta se on ihan ohi nyt. Ja minä olen taas -sinun luonasi.» - -»Onko niin todellakin? George, minä ajattelin, kun tässä makasin, -että kenties — olisi hyvä, jos minä nyt niinkuin liukuisin pois. Minä -ajattelin, tokkohan kukaan todella tarvitsee minua? Tai kaipaisi -minua? Ajattelin, mitä hyötyä siitä on, että elän, kun alan tulla niin -tuhmaksi ja rumaksi — — —» - -»Ah, senkin pikku humbuugi! Ojentaa haavia, kun minun pitäisi rientää -pakkaamaan sinun laukkuasi! Minä tietenkin, minä, olen nuori ja kaunis -ja oikea kyläkeikari ja — — —» Hän ei voinut jatkaa. Hän nyyhkytti -taas; ja katkonaisin, mutisevin sanoin he löysivät toisensa jälleen. - -Pakatessaan Babbitt oli ihmeellisen selvä ja nopea ajatuksiltaan. Nyt -ei enää tulisi olemaan mitään hurjasteluiltoja, sen hän ymmärsi. Hän -myönsi, että tulisi niitä kaipaamaan. Vähän nyrpeänä hän ajatteli, -että hän nyt oli viimeistä kertaa hurjastellut, ennenkuin antautui -keski-iän masentavan lamaannuksen tilaan. »No niin», ja hän irvisti -veitikkamaisesti, »olipahan peijakkaan hauskaa, niin kauan kuin sitä -kesti.» Ja — — — paljonkohan leikkaus maksaisi? »Minun olisi pitänyt -selvittää se asia Dillingin kanssa ensin, mutta ei perhana, minä en -välitä siitä, kuinka paljon se maksaa.» - -Ambulanssiauto oli oven edessä. Kesken kaikkea surua joutui Babbitt -ihmettelemään kaikkia sen teknillisiä täydellisyyksiä, assistenttien -ystävällisiä, taitavia otteita, kun he nostivat mrs. Babbittin -paareille ja kantoivat hänet alas. - -Ambulanssi oli kookas miellyttävä, vernissattu, valkoinen esine. Mrs. -Babbitt vaikeroi: »Minä pelkään sitä, se on aivan kuin ruumisvaunut, -aivan kuin vietäisiin ruumisvaunuun, minä tahdon, että sinä jäät -luokseni. - -»Minä istun ihan likellä ajajan vieressä», lupasi Babbitt. - -»Ei, minä tahdon sinut sisään luokseni!» Assistenteilta Myra kysyi: -»Eikö hän voi istua sisässä?» - -»Kyllä, vallan hyvin, siellä on sisällä mukava tuoli», sanoi vanhempi -assistentti ammattiylpeyden ilmein. - -Babbitt istui hänen viereensä tähän pyörivään kojuun, jossa oli vuode, -tuoli, tehokas sähkölämmitysjohto ja aivan käsittämätön almanakka, -tyttö, joka söi kirsikoita, ja yritteliään sekatavarakauppiaan nimi; -mutta kun hän heilautti kättään toivottomassa hilpeydessä, kosketti se -lämpöjohtoa ja hän parkaisi: - -»Ai Jeesus!» - -»Ei, mutta George Babbitt, minä en tahdo kuulla sinun kiroavan ja -noituvan ja herjaavan!» - -»Tiedän, olen hurjan pahoillani, mutta — — — piru vieköön, kuinka -pahasti minä poltin itseäni, saakeli, kuinka se kirvelee, se kirvelee -niin vietävästi. Tuo kirottu lämpöjohto on kuuma kuin — — — se on kuuma -kuin — — — se on kuuma kuin Helvetin sarana. Katso, näethän jäljet.» - -Ja kun he niin ajoivat St. Maryn sairaalaan, missä hoitajattaret -jo asettelivat esiin instrumentteja leikkausta varten Myran elämän -pelastamiseksi, oli Myra se, joka lohdutti Babbittia ja suuteli -laikkaa lievittääkseen tuskaa, ja vaikka Babbitt koetti olla karski ja -miehekäs, antoi hän perään ja oli iloinen, että häntä lohduteltiin kuin -pientä vauvaa. - -Ambulanssi vieri sairaalan porttiholvista sisään, ja tuossa tuokiossa -hän oli supistettu nollaksi tässä lukemattomien linoleumpermantoisten -hallien sikermässä ja näki avoimia ovia, joista näkyi vanhoja vaimoja -istumassa vuoteilla, hissin, nukutushuoneen, nuoren assistentin, joka -halveksi aviomiehiä. - -Hän sai luvan suudella vaimoansa, hän näki laihan nuoren hoitajattaren -asettavan nukutusnaamarin Myran suulle ja nenälle, häntä pöyristytti -imelä ja petollinen haju; sitten ajettiin hänet ulos ja hän istui -eräällä korkealla tuolilla jossakin laboratoriossa puolihuumauksissa, -ikävöiden saada nähdä vaimoansa vielä kerran, saada vakuuttaa, että -oli aina rakastanut häntä eikä koskaan sekuntiakaan rakastanut ketään -muuta tai edes vilkaissutkaan kehenkään muuhun. Laboratoriossa hän -ei ollut tietoinen mistään muusta kuin että siellä oli eräs esine -hajoamistilassa ja että sitä säilytettiin kellertävää spriitä -sisältävässä pullossa. Se sai hänet melkein voimaan pahoin, mutta hän -ei voinut siirtää silmiänsä siitä pois. Hän ajatteli enemmän sitä kuin -omaa odotustansa, ja hänen ajatuksensa harhailivat tylsinä ylt'ympäri, -alati palatakseen inhoittavaan pulloon. Päästäkseen sitä näkemästä -hän aukaisi oikealla olevan oven toivoen löytävänsä järjellisen ja -asianmukaisen konttorin. Hän ymmärsi katsovansa leikkaushuoneeseen. -Yhdellä silmäyksellä hän näki tohtori Dillingin, outona valkoisessa -nutussa ja pää kääreissä kumartuneena metallipöydän yli, jossa oli -ruuveja ja pyöriä, ja sitten hoitajattaria, jotka pitivät kulhoja ja -pumpulitukkoja, ja erään kääreissä olevan olennon, vain elottoman leuan -ja valkoisen möhkäleen, jonka keskessä näkyi nelikulmio väritöntä ihoa -ja siinä ammottava haava, josta riippui rykelmä pihtejä kuin kiinni -imeytyneitä parasiitteja. - -Hän sulki kiiruusti oven. Voihan olla, että hänen pelästynyt -katumuksensa viime yönä ja tänä aamuna ei ollut syöpynyt erittäin -syvälle, mutta tämä kaiken inhimillisen hävittäminen Myrasta, -joka oli ollut niin liikuttavan inhimillinen, järkytti hänen -sisintänsä, ja istuessaan taas laboratorion korkealla tuolilla -hän vannoi uskollisuutta vaimolleen — Zenithille — liikkeelleen -— Propagandakerholle — jokaiselle uskonkappaleelle kaikkien -oikeauskoisten joukossa. - -Sitten tuli eräs sairaanhoitajatar: »Nyt se on tehty. Leikkaus on -täysin onnistunut. Hän tulee aivan terveeksi. Hän herää pian, ja -silloin saatte tavata hänet.» - -Babbitt näki vaimonsa makaamassa kummallisella kaltevalla vuoteella. -Myran kasvoissa oli epäterve keltainen väri, mutta hänen siniset -huulensa liikkuivat hiljaa. Vasta sitten Babbitt todellakin uskoi, -että Myra eli. Tämä mutisi jotakin. Babbitt kumartui ja kuuli hänen -huokaavan: »On vaikeaa saada oikeaa siirappia pannukakkuun.» Babbitt -nauroi herkeämättä, säteili hoitajattarelle ja sanoi ylpeästi: -»Voitteko ajatella, että hän puhuu siirapista. Saakeli soikoon, minä -menen ja tilaan sata litraa Vermontista.» - - -2. - -Seitsemäntoista päivän kuluttua hän pääsi sairaalasta. Babbitt kävi -häntä tervehtimässä joka iltapäivä, ja pitkien keskusteluittensa aikana -he lipuivat vähitellen takaisin muinoiseen kumppanuuteensa. Kerran hän -kosketti viittaamalla suhdettansa Tanisiin ja Konttikuntaan, ja Myra -oli järkytetty ajatellessaan, että huono nainen oli saanut kiedotuksi -pauloihinsa hänen George-raukkansa. Jos hän joskus oli epäillyt -naapureitansa ja oikeauskoisten eteviä ominaisuuksia, niin nyt hän -oli vakuutettu. »Eipä saatu nähdä», huomautti hän, »Seneca Doanen -tuovan kukkia ja tulevan juttelemaan Muijan kanssa!» Mutta mrs. Howard -Littlefield tuli sairaalaan tuoden kiitettyä viinihyytelöänsä (joka oli -tehty oikeasta viinistä); Orville Jones tuhlasi tuntimääriä valitakseen -sellaisia kirjoja, joista mrs. Babbitt piti — kauniita rakkaustarinoita -New Yorkin miljonäärityttäristä ja Wyomingin cowboysta; Louetta Swanson -kutoi heleän toipilasröijyn; Sidney Finkelstein ja hänen pieni hilpeä -ruskeasilmäinen vaimonsa valitsivat kauneimman yöpaidan Parcher & -Steinin koko varastosta. - -Kaikki hänen ystävänsä lakkasivat kuiskuttelemasta hänestä, epäilemästä -häntä. Atleettikerhossa kysyttiin joka päivä, kuinka Myra voi. Kerhon -jäsenet, joiden nimeäkään Babbitt ei tuntenut, pysähtyivät kysyäkseen: -»Kuinka vaimonne laita on?» Babbitt tunsi liukuvansa synkeiltä -ylängöiltä laakson herttaiseen lämpimään ilmapiiriin. - -Eräänä aamupäivänä Verg Gunch ehdotti: »Aiotko olla sairaalassa kuuden -aikaan, vaimoni ja minä ajattelimme käväistä siellä.» Ja he käväisivät. -Gunch oli niin humoristinen, että mrs. Babbitt sanoi hänen täytyvän -lakata naurattamasta häntä, sillä haavaan tosiaan koski. Kun he -kulkivat hallin läpi, sanoi Gunch herttaisesti: »Kuule sinä, George, -vanha ystävä, sinä olit tässä jokin aika sitten tyytymätön johonkin. -Minä en tiedä, minkä vuoksi, eikä se kuulu minuun, mutta nyt sinä -tunnut olevan hilpeä ja virkeä jälleen, ja etkö sinä nyt tule mukaan -Kansalaisliittoon, vanha jassi? Meillä on helkkarin hauskaa siellä, ja -me tarvitsemme sinun neuvojasi.» - -Silloin Babbitt suostui, melkein itkemäisillään ilosta, että -vikiteltiin eikä pakotettu, että sai lakata taistelemasta, että sai -paeta rivistä tarvitsematta vahingoittaa hyvää ajatusta itsestänsä, ja -hän heitti lopullisesti hiiteen kaikki kumoukselliset ajatuksensa. Hän -taputti Gunchia olalle, ja seuraavana päivänä hän tuli Kansalaisliiton -jäseneksi. - -Kahden viikon kuluttua ei kukaan Liitossa ollut jyrkempi, varmempi -Seneca Doanen pahuudesta, ammattiyhdistysten rikollisuudesta, -immigration vaaroista ja golfpelin, moraalin ja talletustilien iloista -kuin George F. Babbitt. - - - - -NELJÄSNELJÄTTÄ LUKU. - - -1. - -Kansalaisliitto oli levinnyt yli koko maan, mutta missään se ei ollut -niin toimelias ja suurta arvoa nauttiva kuin Zenithin kaltaisissa -kauppakaupungeissa, joiden asukasmäärä oli joitakin satojatuhansia ja -joista useimmat — vaikka ei kaikki — olivat sisämaassa, taustanaan -viljavainioita ja kaivoksia ja pikkukaupunkeja, jotka olivat -riippuvaisia niistä kiinnityslainojen ja pöytätapojen, taiteen, -yhteiskuntafilosofian ja hattumuotien nojalla. - -Useimmat Zenithin menestykselliset porvarit kuuluivat liittoon. -He eivät kaikki olleet niinsanottua oikeauskoisten liikemiesten -luokkaa. Näiden voimamiesten, näiden varallisuuden kauppiasten ohella -kuuluivat siihen ylimykset, t. s. ne miehet, jotka olivat rikkaita tai -olivat olleet rikkaita jo useita miespolvia: pankkien ja tehtaiden -johtajat, maanomistajat, lainopilliset neuvonantajat, muodissa -olevat lääkärit ja ne muutamat nuoret ukkelit, jotka eivät lainkaan -tehneet työtä, vaan vastoin luontoansa asuen Zenithissä keräilivät -porsliineja ja alkupainoksia ikäänkuin olisivat olleet Pariisissa. -Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että työläisluokat oli pidettävä -alallaan, ja kaikki ymmärsivät, ettei Amerikan Demokratia sisältänyt -mitään yhdenvertaisuutta rikkaudessa, mutta sensijaan vaati tervettä -yhdenmukaisuutta ajatuksissa, vaatetuksessa, maalauksessa, moraalissa -ja sanavarastossa. - -Tässä he olivat yhtäläisiä minkä tahansa muun maan vallitsevan luokan -kanssa, varsinkin Suur-Britannian, mutta erilaisia siinä, että olivat -voimakkaampia ja että todellakin pyrkivät luomaan sitä sovinnaista -muotokuntaa, jota kaikki luokat kaikkialla toivovat, mutta jonka -halunsa toteuttamista he tavallisesti epäilivät. Kansalaisliiton -pisin taistelu taisteltiin »Open Shopia» vastaan — mikä pohjimmaltaan -oli taistelua ammattiyhdistyslaitosta vastaan. Tämän rinnalla kävi -amerikkalaistuttamisliike, sen iltaluennot englanninkielessä ja -historiassa ja kansantaloudessa ja jokapäiväiset sanomalehtiartikkelit, -jotta vastatulleet muukalaiset oppisivat tuntemaan nuhteettoman ja -aitoamerikkalaisen työriitojen ratkaisutavan: että työläisten piti -luottaa työnantajiinsa ja rakastaa heitä. - -Liitto oli jalomielistäkin anteliaampi osoittaessaan hyväksymistään -toisille järjestöille, jotka edistivät sen omia pyrkimyksiä. Se auttoi -N.M.K.Y:tä kahdensadantuhannen dollarin lainan hankkimisessa uutta -rakennusta varten. Babbitt, Vergil Gunch, Sidney Finkelstein ja vieläpä -Charles McKelveykin puhuivat elävien kuvien katsomoyleisölle, mikä -suuri vaikutus »vanhalla kunnon N.M.K.Y:llä» oli ollut heidän omassa -elämässään, se kun oli opastanut heitä miehekkääseen kristillisyyteen; -ja harmaapäinen ja mahtava eversti Rutherford Snow, _Asianajajalehden_ -omistaja, kuvattiin puristamassa Sheldon Smeethin kättä N.M.K.Y:ssä. On -kyllä totta, että jälkeenpäin, kun Smeeth sipisi: »Teidän pitää tulla -johonkin rukouskokoukseemme», eversti huusi: »Mitä pirua minä siellä -tekisin? Onhan minulla oma baarini», mutta ei katsottu olevan syytä -painattaa sitä sanomalehtiin. - -Liitto oli suuriarvoinen Amerikkalaiselle Legionalle, kun muutamat -pienet ja ryhdittömät lehdet arvostelivat tätä Sodan veteraanien -järjestöä. Eräänä iltana ryösti joukko nuorukaisia Zenithin -sosialistien päämajan, poltti sen paperit, pieksi konttorihenkilökuntaa -ja nakkasi pulpetit ilman muuta ulos ikkunoista. Kaikki sanomalehdet -_Asianajajalehteä_ ja _Asianajajan Iltalehteä_ lukuunottamatta pitivät -tätä arvokasta, mutta kenties hiukan hätäistä tekoa Amerikkalaisen -Legionan toimenpanemana. Silloin meni patrulli Kansalaisliitosta -petollisten lehtien toimituspaikkoihin ilmoittaen, ettei kukaan entinen -sotilas mitenkään ole voinut tehdä semmoista tekoa, ja toimittajat -ymmärsivät etunsa ja lakkasivat asiaa penkomasta. Kun Zenithin ainoa -tunnontarkka pääsi vankilasta, ja oikeus ja vanhurskaus karkoittivat -hänet kaupungista, mainitsivat sanomalehdet, että sen oli tehnyt -»joukko tuntematonta roskaväkeä.» - - -2. - -Kaikkiin Kansalaisliiton tekoihin ja voittoihin otti Babbitt osaa -saavuttaen jälleen täydellisesti itsekunnioituksen, tyyneyden ja -ystäviensä rakkauden. Mutta hän alkoi mukista: »Saakeli soikoon, minä -olen tehnyt omalta osaltani kyllin paljon kaupungin puhdistamiseksi. -Täytyy hoitaa omiakin asioitaan. Minäpä taidan vähän niinkuin hellätä -tätä K. L.-touhua nyt.» - -Hän oli palannut kirkkoon, niinkuin oli palannut Propagandakerhoon. -Olipa vielä nielaissut sen vaahtointoisen tervehdyksen, jolla -Sheldon Smeeth vastaanotti hänet. Hän oli levoton siitä, että hän -tyytymättömyytensä aikana kenties oli saattanut lunastuksensa vaaraan. -Hän ei ollut ihan varma siitä oliko tavoiteltavaa taivasta olemassa, -mutta tohtori John Jennison Drew sanoi olevan, eikä Babbitt tahtonut -poistaa mitään mahdollisuuksia. - -Eräänä iltana, sattuessaan tohtori Drew'n kirkkoherranvirkatalon -kohdalle, hän meni vaistomaisesti sisään ja tapasi tohtorin tämän -kirjoitushuoneessa. - -»Silmänräpäys — minulla on juuri puhelinkeskustelu», sanoi tohtori -Drew liikemiessävyyn ja jatkoi sitten toraisasti puhelimeen: »Halloo — -halloo! Onko Berkey & Hannis? Täällä kirkkoherra Drew. Missä hemmetissä -teillä on ensi pyhän ohjelman korrehtuuri? Mitä? Se pitää lähettää -tänne. Jaa, ei se auta, vaikka olisitte sairaita joka sorkka! Minun -täytyy saada se tänä iltana. Ottakaa pikalähetti ja toimittakaa se -tänne silmänräpäyksessä!» - -Hän kääntyi äänensä tarmokasta sävyä muuttamatta: »No, veli Babbitt, -mitä voin tehdä teidän hyväksenne?» - -»Minä olisin vain kysynyt — — — Minä sanon heti, kuinka asia on, -mestari! Joku aika sitten minä tuota niinkuin hiukan veltostuin. Otin -drinkin tai pari ja niin poispäin. Minä haluaisin kysyä: 'Miten käy, jos -lopettaa kaiken sensemmoisen ja taas ottaa järjen hännästä kiinni?' -Saako sittenkin, hm, tuota noin, niin sanoakseni, sakkoja siitä sitten -tuonnempana?» - -Kirkkoherra Drew oli äkkiä kiinnostunut. »Entä hm, veli, — — ne muutkin -sensemmoiset? Naiset?» - -»Ei, oikeastaan, saattaa kyllä sanoa, oikeastaan ei ensinkään.» - -»Älkää empikö puhua minulle, veli! Sitä vartenhan minä olen täällä. -Onko tullut oltua yöretkillä? Puristeltua tyttöjä autossa?» -Paimenensilmät kiiluivat. - -»Ei — ei —» - -»Odottakaa, niin saatte nähdä. Tänne tulee neljännestunnin kuluttua -lähetystö yhdistyksestä 'Älkää saattako kieltolakia pilkanalaiseksi', -ja neljännestä yli yhdeksän toinen lähetystö 'Synnytystarkastuksen -vastustus-unionista'.» Hän katsoi hätäisesti kelloaan. »Mutta minä -voin nipistää siitä viisi minuuttia ja rukoilla teidän kanssanne. -Polvistukaa tuolinne viereen, veli. Älkää ujostelko etsiä Jumalan -johtoa.» - -Babbittia kismitti, ja hänen teki mielensä mennä tiehensä, mutta -tohtori Drew oli jo lusahtanut permannolle kirjoitustuolinsa viereen, -ja hänen äänensä oli muuttunut karheasta liikesävystä pauhuintoisen -tuttavalliseksi synnin ja Kaikkivaltiaan kanssa. Babbitt polvistui -myöskin Drew'n rehkiessä hänen synnissään. - -»Oi, Herra, sinä näet tässä meidän veljemme, jota moninaiset kiusaukset -ovat eksyttäneet. Oi, Taivaallinen Isä, tee hänen sydämensä puhtaaksi, -niin puhtaaksi kuin pienen lapsen. Oi, anna hänen jälleen tuntea -miehekkään rohkeuden iloa siitä, että pystyy luopumaan pahasta — -—» - -Sheldon Smeeth tuli huoneeseen hyppyjalassa. Nähdessään nuo molemmat -miehet hän myhäili, taputti Babbittia anteeksiantavasti olalle ja -polvistui hänen viereensä pitäen käsivarttaan hänen ympärillään ja -antaen lisää voimaa tohtori Drew'n rukouksille voihkimalla: »Niin, -Herra! Auta veljeämme, Herra!» - -Vaikka koettikin pitää silmiänsä kiinni, kurkisti Babbitt kuitenkin -sormiensa välistä ja näki pastorin katsovan kelloansa lopettaessaan -rukoustansa riemuisalla: »Salli hänen aina epäröimättä tulla meidän -luoksemme saamaan neuvoa ja hellää huolta ja anna hänen ymmärtää, että -kirkko voi taluttaa häntä niinkuin pientä lasta.» - -Tohtori Drew hypähti pystyyn, mulkoillen silmillään siihen suuntaan, -missä taivaan arvellaan olevan, pisti kellon taskuunsa ja kysyi: »Onko -lähetystö jo tullut, Sheldy?» - -»On. Se odottaa eteisessä», vastasi Sheldy samalla reippaalla äänellä -ja lisäsi sitten hyväilevästi Babbittille: »Veli, jos se auttaisi -teitä, tulen hirveän mielelläni teidän kanssanne viereiseen huoneeseen -rukoilemaan sillä välin kuin tohtori Drew ottaa vastaan. »Älkää -saattako kieltolakia pilkanalaiseksi» -yhdistyksen veljiä. - -»Ei — ei — kiitos — minulla ei ole aikaa!» huusi Babbitt ja säntäsi -ovelle. - -Sen päivän jälkeen nähtiin hänet usein Chatham-Roadin -presbyteriaanisessa kirkossa, mutta tarina kertoo, että hän karttoi -puristaa kirkkoherran kättä ovella. - - -3. - -Joskin Babbittin siveellinen selkäranka oli niskoittelusta niin -heikentynyt, ettei häneen ollut täysin luottamista Kansalaisliiton -vaativammissa sotatoimissa ja ettei hän myöskään antanut oikein -arvoa kirkolle, niin hän kuitenkin ilmeisesti iloitsi palatessaan -nautintoihinsa kotonaan ja Atleettikerhossa, Propagandakerhossa ja -Hirvissä. - -Verona ja Kenneth Escott menivät vihdoin monen epäröinnin jälkeen -naimisiin Häissä oli Babbitt yhtä huolellisesti puettu kuin Verona; -hän kiristi itsensä siihen smokingiin, joka hänellä oli teekutsuissa -kolmesti vuodessa, ja kun Verona ja Kenneth olivat ajaneet pois -limousinessä, palasi hän kotiin tuntien jonkinlaista helpotusta, riisui -smokinginsa, istuutui nostaen kenkien puristamat jalkansa sohvalle -ja ajatteli, että hänen vaimonsa ja hän saivat seurusteluhuoneen nyt -omaan haltuunsa ja pääsivät kuulemasta, kuinka Verona ja Kenneth -keskustelivat hienostunein ja akateemisin lauseparsin minimipalkoista -ja Dramaattisesta liitosta. - -Mutta ei edes tämä rauhaan vaipuminen ollut niin lohdullista kuin hänen -pääsynsä takaisin Propagandakerhon suosikkien joukkoon. - - -4. - -Puheenjohtaja Willis Ijams aloitti tämän Propagandakerhon lunchin -seisomalla ääneti ja tuijottamalla heihin niin onnettoman näköisenä, -että he pelkäsivät hänen aikovan ilmoittaa jonkun kerhokumppanin -kuolleen. Sitten hän lausui hitaasti ja vakavasti: - -»Pojat, minun on ilmoitettava teille aivan kauheaa, hirveää, joka -koskee erästä meidän kerhomme omista jäsenistä.» - -Useat propagandistit, niiden joukossa Babbitt, näyttivät huolestuneilta. - -»Eräs sala-avaimen ritari, luotettava ystäväni, teki hiljakkoin matkan -valtiomme pohjoisosiin, ja eräässä kaupungissa, jossa eräs määrätty -propagandisti eli poika-aikansa, hän sai ilmi jotakin, mitä ei enää käy -pitäminen salassa. Lyhyesti sanoen, hän sai ilmi erään miehen sisimmän -luonteen, miehen, jonka olemme ottaneet vastaan oikeauskoisena ja omana -miehenämme. Hyvät herrat, minä en voi luottaa siihen, että ääneni -saattaisi sen lausua, senvuoksi olen sen kirjoittanut.» - -Hän paljasti suuren, mustan taulun, ja siihen oli suunnattoman suurilla -kirjaimilla piirretty tarina: - -George Fasansbee Babbitt — Oi kauhua! - -Propagandistit hurrasivat, nauroivat, itkivät, nakkelivat leipäpaloilla -Babbittia, huusivat: »Puhu! Puhu! Oi kauhua!» - -Puheenjohtaja jatkoi: - -»Tämä, hyvät herrat, on se kamala asia, jonka Georgie Babbitt on -salannut meiltä koko näiden vuosien ajan, joina me luulimme hänen -nimensä olevan vain yksinkertaisesti George F. Nyt minä vaadin, että -te, kukin vuorollaan, sanotte, mitä mikin on luullut tämän F:sn -merkinneen.» - -Siinä esitettiin sikermä F:kirjaimella alkavia sanoja, joiden merkitys -ei ollut Babbittille maireinen. Heidän solvauksiensa hyvätuulisuudesta -Babbitt ymmärsi, että hänet oli otettu heidän piiriinsä jälleen, ja hän -nousi onnellisena: - -»Pojat, minun täytyy se tunnustaa. Minulla ei ole koskaan ollut -rannekelloa enkä ole jakanut nimeäni keskeltä kahtia, mutta minä -tunnustan, että toinen ristimänimeni on Fasansbee. Ainoa puolustukseni -on, että vanha pappani — vaikka hän muuten oli ihan viisas ja kiva -rökittämään lähimmäisiänsä shakkipelissä — antoi minulle nimen -perhelääkärimme, vanhan tohtori Ambrosius Fasansbeen mukaan. Minä -pyydän anteeksi, pojat. Tulen pitämään huolta, että seuraavassa -painoksessa kirjaa 'Mikä — sinun — nimesi — taas — olikaan' saan -nimekseni jotakin todella käytännöllistä — jotakin, joka tuntuu -tyylikkäältä ja on samalla kuitenkin muhkeaa ja miehekästä — jotakin -lyhyesti sanoen, sentapaista kuin tuo hieno vanha nimi, joka on niin -hyvin tunnettu joka talossa — tuo rohkea ja melkein häikäisevä nimi, -Willis Jimsjams Ijams!» - -Hän ymmärsi hurraahuudoista olevansa jälleen turvallisella pohjalla -ja kerhon mielen mukainen ja tiesi, ettei hän enää tulisi saattamaan -turvallisuuttansa ja nauttimaansa suosiota vaaraan eksymällä pois -»Kaikkien oikeauskoisten» laumasta. - - -5. - -Henry Thompson säntäsi konttoriin ja huusi: »George! Suuria uutisia! -Jake Offutt sanoo, että Raitioryhmä on tyytymätön Sanders, Torrey -& Wingin tapaan hoitaa heidän viime yritystään ja taas valmis -keinottelemaan meidän kanssamme!» - -Babbitt näki tyydytyksekseen, että hänen kapinansa viimeinenkin -haava oli parantunut, mutta kotimatkalla hän tunsi sielunsa pohjalla -ahdistavia ajatuksia, jotka eivät koskaan olleet tehneet häntä -heikoksi siihen aikaan, jolloin hän kamppaili niinkuin kaikki -muutkin. Hän havaitsi, ettei suoraan sanoen pitänyt raitioherroja -ihan kunniallisina. »No, hän toimittaa vielä tämän asian heille, -mutta niin pian kuin suinkin mahdollista, kenties niin pian kuin -Henry Thompson on kuollut, hän katkaisee kaikki suhteensa heihin. -Hän oli kahdeksanviidettä ikäinen, kahdentoista vuoden kuluttua hän -olisi kuusikymmenvuotias, hän tahtoo jättää maineeltaan tahrattoman -liikkeen lastenlapsille. Yhteistoiminta raitiotieyhtiön kanssa on -tosin tavattoman tuottavaa, ja asioita täytyy katsoa käytännölliseltä -kannalta, mutta — — —» Hän väänteli itseään aivan onnettomana. Hänen -olisi tehnyt mieli sanoa raitiotieherroille, mitä hän heistä ajattelee. -»Hm, mutta hän ei voi tehdä sitä vielä. Jos hän nyt taas rikkoo välinsä -heidän kanssaan, niin he saattavat murskata hänet. Mutta — —» - -Hän oli tietoinen siitä, että hänen elämänuransa näytti hämärältä. Hän -mietti, mitä tekisi tulevaisuudessa. Hän oli vielä nuori; olivatko -kaikki seikkailut lopussa? Hän tunsi joutuneensa vangiksi juuri samaan -verkkoon, josta oli paennut niin hurjasti, ja olihan suorastaan -kohtalon ivaa, että hänet oli saatu iloitsemaan vangiksijoutumisestaan. - -»He ovat peitonneet minua ja pahasti ovatkin!» vaikersi hän. - -Talo oli rauhaisa tänä iltana, ja hän pelasi pelin besikkiä vaimonsa -kanssa. Hän sanoi suuttuneena kiusaajalle, että tyytyy viettämään -aikansa vanhalla hyvällä tavalla. Seuraavana päivänä hän meni -raitiotieyhtiön asiamiehen luo, ja he laativat suunnitelman, miten -tonttien salainen osto Evanston Roadin varrelta järjestetään. -Mutta ajaessaan sitten konttoriinsa hän ajatteli: »Minä hoidan ja -suunnittelen asioitani oman mieleni mukaan — — — kunhan luovun -varsinaisesta liiketoiminnasta.» - - -6. - -Ted oli tullut Yliopistosta kotiin pyhäksi. Vaikka hän ei enää puhunut -mekaniikasta eikä lausunut mielipidettään opettajista, ei hän silti -tuntunut olevan entistään ihastuneempi tiedekuntaansa, ja hänen -suurimpana harrastuksenaan oli hänen langaton puhelinkojeensa. - -Lauantai-iltana hän meni Eunice Littlefieldin kanssa eräisiin -tanssiaisiin Devon Woodsiin. Babbitt näki vilahdukselta tytön, kun -tämä hyppäsi autoon, hehkeän punainen iltavaippa ohuen vaaleasilkkisen -hameen yllä. He eivät olleet palanneet vielä, kun Babbittit kello puoli -kaksitoista menivät maata. Unettavana, äärettömän myöhäisenä hetkenä -Babbitt heräsi puhelimensoittoon ja kömpi äreissään alas portaita. Se -oli Howard Littlefield: - -»George, Euny ei ole tullut vielä kotiin. Onko Ted?» - -»Ei — ainakin hänen ovensa on auki — — —» - -»Heidän pitäisi olla kotona. Eunice sanoi, että tanssi päättyy keho -kaksitoista. Mikä niiden nimi taas olikaan, joiden luo heidän piti -mennä?» - -»Sitä en totta tosiaan tiedä, Howard. Se oli joku Tedin luokkatoveri -Devon Woodsissa. En tiedä, mitä tehdä. Odota, minä käyn kysymässä -Myralta, tietääkö hän heidän nimeään.» - -Babbitt väänsi valon Tedin huoneeseen. Se oli yksinkertainen nuoren -pojan huone, epäjärjestyksessä oleva pesupöytä, risaisia kirjoja, -koululippu, urheiluryhmien valokuvia. Ted ei ollut siellä. - -Mrs. Babbitt sanoi herättämisestä ärtyisänä, ettei hän tiennyt Tedin -isäntäväen nimeä, että nyt oli sangen myöhä, että Howard Littlefield -oli aika aasi ja että häntä nukutti. Mutta hän makasi valveilla ja -oli levoton, kun taas Babbittin onnistui makuukomerossaan vähitellen -jälleen saada unen päästä kiinni kesken hänen hiljaa ja lakkaamatta -satavia huomautuksiaan. Päivänkoitteessa Babbitt heräsi siihen, että -hänen vaimonsa ravisti häntä ja huusi: »George! George!» jonkinlainen -kauhu äänessään. - -»Mi — mi — mikä on?» - -»Tule pian katsomaan. Ole hiljaa!» - -Hän opasti häntä hallin läpi Tedin ovelle ja työnsi sen hiljaa auki. -Kuluneella ruskealla matolla hän näki rykelmän vaaleanpunaisia -alusvaatteita ja suuressa siveässä nojatuolissa tytön tanssikengän. Ja -tyynyillä lepäsi kaksi unista päätä — Tedin ja Eunicen. - -Ted heräsi hymyten ja mutisi, äänessään epävarma uhka: »Hyvää huomenta! -Sallikaa minun esittää vaimoni, mrs. Theodore Eunice Littlefield -Babbitt.» - -»Herra Jumala!» huudahti Babbitt, ja hänen vaimonsa taas parkaisi -säikähtyneenä: »Oletteko te olleet — —» - -»Meidät vihittiin eilen illalla. Pikku vaimoni! Nouse istumaan ja sano -koreasti hyvää huomenta anopille.» - -Mutta Eunice peitti hartiansa ja viehättävän, pörröisen päänsä tyynyn -alle. - -Kello yhdeksän kokoontui seurusteluhuoneeseen Tedin ja Eunicen -ympärille mr. ja mrs. George Babbitt, tohtori ja mrs. Howard -Littlefield, mr. ja mrs. Kenneth Escott, mr. ja mrs. Henry T. Thompson -ja Tinka Babbitt, joka oli inkvisition ainoa tyytyväinen jäsen. - -Huone oli täynnä sanojen raesadetta: »Heidän iällään — —», - -»Pitäisi julistaa laittomaksi — —», »Eihän semmoista ole kuultu — -—», »Vika on sekä heidän — — —», »Sitä ei saa panna sanomalehtiin -— —», »Pitäisi lähettää takaisin kouluun — — —», »Johonkin täytyy -heti ryhtyä, ja uskokaa pois— —», »Piru soikoon, ellei kunnollinen, -vanhanaikainen selkäs — — —» - -Pahin kaikista oli Verona: _»Ted!_ Meidän _täytyy_ keksiä joku tapa -saadaksemme sinut _ymmärtämään,_ kuinka hirvittävän _vakavaa_ tämä on, -sen sijaan, että seisot siinä _töllistämässä_ tuo tuhma _virnistys_ -naamassa!» - -Ted alkoi niskuroida. - -»Älä helkkarissa, etkö muka itse mennyt naimisiin?» - -»Se on ihan eri asia.» - -»On totisesti. Eun ja minun yhdistämiseen ei tosiaan tarvittu varppia -ja keloja!» - -»Nyt, nuori mies, saa lörpötys loppua», komensi vanha Henry Thompson. -»Kuule nyt minua!» - -»Kuule vaariasi!» sanoi Verona. - -»Niin, kuule vaariasi!» sanoi mrs. Babbitt. - -»Ted, kuule mr. Thompsonia!» sanoi Howard Littlefield. - -»Saakeli soikoon, minähän tässä _kuulen!»_ huusi Ted. »Mutta nyt -minäkin puolestani sanon teille jotakin, joka sorkalle! Minua alkaa -kyllästyttää vainajana-olo tässä hautauspuheessa! Jos te tahdotte -tappaa jonkun, niin tappakaa pappi, joka meidät vihki! Kuulkaa, se -perhana nylki minulta viisi dollaria, ja minulla oli kaiken kaikkiaan -vain kuusi dollaria, kuusi dollaria ja kaksi senttiä. Minä alan -kyllästyä siihen, että minulle kaikki rähisee!» - -Uusi ääni, jyrisevä, käskevä, vyöryi huoneessa. Se oli Babbittin. -»Aivan niin: tähän asiaan sekaantuu liian moni! Ole sinä rauhassa, -Rona. Howardilla ja minulla on vielä joltisestikin voimaa jäljellä, ja -me osaamme rähistä ja reuhata itse. Ted, tulehan saliin, niin puhutaan -asiasta!» - -Kun he olivat salissa, ja ovi oli visusti kiinni, meni Babbitt poikansa -luo, pani molemmat kätensä hänen hartioilleen ja sanoi: »Sinä olet -enemmän tai vähemmän oikeassa. Ne pärpättävät liiaksi kaikki. Mitä sinä -nyt aiot tehdä, poikani?» - -»Isä, sinä, aiotko sinä tosiaan ruveta hyväksi?» - -»No, minä — — Muistatko, kun kerran sanoit, että me olemme perheen -miehet ja että meidän pitäisi vetää yhtä köyttä? Siihen suostun -mielihyvällä. En tarkoita, etten katso tätä asiaa vakavaksi. Nykyaikana -on nuoren miehen tiellä niin paljon vaikeuksia, etten juuri voi sanoa -hyväksyväni aikaisia avioliittoja. Mutta parempaa tyttöä kuin Eunice -et olisi voinut saada, ja minun nähdäkseni voi Littlefield onnitella -itseään saadessaan Babbittin vävykseen! Mutta mihin sinä aiot ryhtyä? -Sinä voisit tietysti jatkaa Yliopistossa edelleenkin ja kun olet valmis -— — —» - -»Isä, minä en jaksa enää. Se voisi ehkä sopia joillekin. Ehkä minunkin -joskus tekee mieleni takaisin. Mutta nyt haluan insinööriksi. -Luullakseni minusta voi tulla hyvä keksijä. Eräs ukkeli tarjoaa minulle -tehtaassaan kaksikymmentä dollaria viikossa jo nyt.» - -»No niin — —» Babbitt käveli lattialla hitaasti, raskaasti; hän -näytti hiukan vanhalta. »Minä olen aina toivonut, että sinä ottaisit -akateemisen tutkinnon.» Hän asteli mietiskellen taas lattian yli. -»Mutta minä en ole koskaan — — — Älä taivaan nimessä kerro sitä -äidillesi, muuten hän kynii minulta nekin muutamat karvat, joita -minulla vielä on päässäni; mutta oikeastaan en minä koskaan koko -elämässäni ole saanut tehdä ainoatakaan asiaa niinkuin itse olisin -halunnut! Enkä voi sanoa aikaansaaneeni enempää kuin että juuri olen -suoriutunut. Olen saanut tehdyksi noin neljännestuuman sadan kyynärän -mahdollisuudesta. No, ehkä sinä pääset pitemmälle. En tiedä. Mutta -minä tunnen tosiaan hiukan erikoista iloa siitä, että sinä tiesit, -mitä tahdoit, ja teit sen. Nuo tuolla koettavat reistailla ja kesyttää -sinua. Sano heille, että menkööt hiiteen! Minä olen sinun puolellasi. -Mene tehtaaseen, jos tahdot! Älä sinä perhettä pelkää! Äläkä koko -Zenithiä! Älä myöskään itseäsi, niinkuin minä. Eteenpäin, poikani! -Maailma on sinun!» - -Käsivarret toistensa olalla marssivat perheen miehet -seurusteluhuoneeseen kohtaamaan perheen hyökkäystä. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BABBITT *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/69069-0.zip b/old/69069-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 9431541..0000000 --- a/old/69069-0.zip +++ /dev/null |