diff options
| -rw-r--r-- | 71852-0.txt | 1000 |
1 files changed, 514 insertions, 486 deletions
diff --git a/71852-0.txt b/71852-0.txt index 112c270..daeb281 100644 --- a/71852-0.txt +++ b/71852-0.txt @@ -1,6 +1,7 @@ -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENIä KERTOMUKSIA *** +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75771 *** +language: Finnish @@ -14,31 +15,31 @@ Otto Tuomi [Otto Häggblom] - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, +Kuopion Uudessa Kirjapainossa, +Kustannusosakeyhtiö Otava 1893. + SISÄLLYS: - Miisu. - Kuin kihloissa. - "Kullervon" ero. - Raukka. - Pikku Aaro. - Muukalaista verta. - He olivat lapsia. - Junankulettaja. - Seitsemän kirjettä. - Elna. - Kylmä yö. - Rouvan paketti. - Kevätpäivä Penttisen talossa. - Eerikki. - Junnu Juntunen. - Maksettu asia. +Miisu. +Kuin kihloissa.. +"Kullervon" ero. +Raukka. +Pikku Aaro. +Muukalaista verta. +He olivat lapsia. +Junankulettaja. +Seitsemän kirjettä. +Elna. +Kylmä yö. +Rouvan paketti. +Kevätpäivä Penttisen talossa. +Eerikki. +Junnu Juntunen. +Maksettu asia. @@ -51,7 +52,7 @@ alkujaan ollut, vaan neljä oli surmattu, ennen kuin olivat ehtineet omin silminsä nähdä päivän valoakaan. Kuumasti paistoi päivä ja herttaisen lämmin oli ilma. Niin oli -Miisullakin väri, että suu auki täytyi tuhuttaa, vaikka oli valinnut +Miisullakin vari, että suu auki täytyi tuhuttaa, vaikka oli valinnut tiheän pensaikon juuren olinpaikakseen. Pihasalla ei ollut kotona muita kuin puolisokea ruotuvaivainen, @@ -79,10 +80,10 @@ kuollut. Miisu hyppäsi alas ja meni poikineen pensaikon juurelle takaisin. -Siellä hän taas leikki pienoistensa kanssa, antoi niiden itseään -repiä, miten vaan tahtoivat, ja laski kuperkeikkaa. Pikku kissat -olivatkin hyvin leikinhaluisia ja repivät emäänsä milloin hännästä, -milloin taas korvista vetivät ja kemusivat päällä. +Siellä hän taas leikki pienoistensa kanssa, antoi niiden itseään repiä, +miten vaan tahtoivat, ja laski kuperkeikkaa. Pikku kissat olivatkin +hyvin leikinhaluisia ja repivät emäänsä milloin hännästä, milloin taas +korvista vetivät ja kemusivat päällä. Vaan tuon tuostakin kesken leikin lyönnin pennut vikisivät ja tokelsivat emänsä mahan alustaa. Emäkin naukahti surullisesti ja @@ -160,7 +161,7 @@ Miisun mielessä heräsi heti kavala ajatus salaa kiertää poikueen luo. Hän lähti hyvin varovasti hiipimään. Puiden suojassa hän hiipi, mättäiden taitse pujottelihe, notkeana ja matalana maata myöten kuin sisilisko. Ja kun onnellisesti pääsi lähempien mättäiden suojaan, -hyvillään jo hyristeli itseään ja lierautti kirjavata häntäänsä. +hyvillään jo hyristeli itseään ja herautti kirjavata häntäänsä. Kun oli päässyt jotenkin lähelle, noin parin kolmen sylen päähän linnusta, silloin vasta oikein alkoi tuo kissalle omituinen, kavalan @@ -199,8 +200,8 @@ läksi Miisu lintu hampaissa kävelemään pihaan. Matkalla Miisu oikein säikähti, kun yhtäkkiä eräs lintu lentää tuikasi esiin ja oli aivan kiinni tarttua Miisuun. Se oli Miisun hampaissa -olevan linnun puoliso. Se oli nähnyt rakkaansa turmion, ja hätäpäissään nyt -hyppeli Miisun edessä. Se oli niin pelkäämätön, että aivan Miisun +olevan linnun puoliso. Se oli nähnyt rakkaansa turmion, ja hätäpäissään +nyt hyppeli Miisun edessä. Se oli niin pelkäämätön, että aivan Miisun jalkoihin heittäysi kuin rukoillakseen armoa. Miisun piti oikein kiertää tuota hätääntynyttä raukkaa. Vaan kun lintu kävi liijan rohkeaksi ja oli aivan suusta tulla repimään Miisun saalista, heräsi @@ -209,7 +210,7 @@ Miisun villi himo ja hän aivan huokeasti koppasi linnun käpäliinsä. Nyt oli Miisulla kaksi lintua, kaksi paistia kahdelle pojalle, yksi kummallekin. Ensi saamansa oli hän jo hampaillaan rutaissut kuoliaaksi, ja nyt toinen hampaissa potki ja sirkutti ja räpytti siipiään niin -rajusti, että oli siinä hallitsemista. Vaan Miisu nurisi ja terävillä +rajusti, että oli siinä hallitsemista. Vaan Miisu murisi ja terävillä hampaillaan ruhjoi senkin hengettömäksi. Sitte Miisu mielissään oikein juoksujalassa jouduttausi pihaan ja heti @@ -336,13 +337,13 @@ Hän katsoi nyt kelloaan ja näytti varustauvan lähtemään. Hän viittasi illan sankarin luokseen, meni hänen kanssaan toiseen huoneeseen, jonne ovi oli auki, ja näytti pyytävän päästäkseen lähtemään seuraa häiritsemättä — kuin vakava, hyvänsuopainen pappi, joka tahtoo pidoista -poistua, — vaan kuitenkin sallii toisten jäädä myöhempään. Mutta +poistua, vaan kuitenkin sallii toisten jäädä myöhempään. Mutta kunniavieras tarttui häneen, näytti tekevän kaikki tyhjäksi, työnsi hänet saliin takaisin ja sanoi: — Mihinkä sinulla on semmoinen kiire, kello on vasta 10. -— Eipäs, kello on kohtsillään 11: ajattelin 11 joutua kotiin. +— Eipäs, kello on kohtsillään 11; ajattelin 11 joutua kotiin. — Kuka sen on määrännyt, että sinun pitää juuri 11 tulla kotiisi, eukkosiko? @@ -354,7 +355,7 @@ tulevani kotiin. "ajattelit" lähteä — oikeastaan olisit _pakoitettu_ lähtemään. Mutta me nyt pakoitamme sinut kauniisti jäämään. Kuinka se nyt sopisi, että sinä lähtisit miesten seurasta näin aikaiseen sen vuoksi vaan, ettei -rakas vaimosi pääse nukkumaan, jos et sinä ole hänen silmiään kiinni +rakas vaimosi pääse nukkumaan, jos et sinä ole hänen silmiään, kiinni painamassa. Ole nyt kerrankin miehekäs ja istu miesten seurassa! Tämmöisellä puheella tavallisesti saadaan uskollisinkin aviomies @@ -382,11 +383,11 @@ yhtä järkähtämätön kuin alussa. Hän kertoi tyynesti entiset sanansa: Hänen täytyi antaa mennä. Toivottaen toisille "iloista jatkoa" hän meni. Hän on pankin virkamies, ja tapaan häntä usein pankissa. Tuo sama -omituinen, salaperäinen, kätketty voima, henki, tai miksi sitä +omituinen, salaperäinen, kätketty voima, henki, tai niiksi sitä sanoisin, on sielläkin hänessä ja hänen ympärillään vallitsemassa, hänen istuessaan suorana pulpettinsa ääressä tai liikkuessaan vekseli tai muu paperi kädessään. Kun hän tulee oikein lähelle ja, miellyttävä -hymyily kasvoillaan, puhelee — vekseleistä, kurssin muutoksista +hymyily kasvoillaan, puhelee — vekseleistä, kurssin muutoksissa y.m.s. — on kuin olisi vastakkain tuon syvämielisen, hiljaisen ja vaatimattoman pastorin kanssa, jolla on selkeä otsa, kirkas, lempeä katse ja olennossaan ja ympärillään jotakin pyhää, pyhitettyä. @@ -433,16 +434,15 @@ ovat äänettöminä ja nauttivat kauniista luonnosta. Vieraisilla he käyvät aniharvoin. He ovatkin muualta tulleet tälle paikkakunnalle, vaan eivät näy tahtovankaan hankkia itselleen tuttavia. He elävät niin kodikasta elämää, elävät niin toisilleen, että se -näkyy heistä, olivatpa he missä tahansa; he ovat aina niin toisiinsa +näkyy heistä, olivatpa he missä tahansa: he ovat aina niin toisiinsa turvauneina. He näyttävät elävän vaan kahden, toisiaan ja lapsiaan varten; he ovat aina kiintyneinä toisiinsa, alati huolehtivat ja palvelevat toisiaan. -Kun heitä näen, juohtuvat aina mieleeni nuo uskolliset parittain -elävät linnut, jotka ovat ikään kuin näkymättömällä langalla toisiinsa -sidotut, jotka aina seuraavat toisiaan, pitkillä muuttomatkoilla -pohjoisesta etelään ja päin vastoin, ja jotka seuraavat toisiaan -kuolemaankin. +Kun heitä näen, juohtuvat aina mieleeni nuo uskolliset parittain elävät +linnut, jotka ovat ikään kuin näkymättömänä langalla toisiinsa sidotut, +jotka aina seuraavat toisiaan, pitkillä muuttomatkoilla pohjoisesta +etelään ja päin vastoin, ja jotka seuraavat toisiaan kuolemaankin. He asuvat kaupungin laidassa rauhallisessa paikassa. Sen melkein arvasin ennen kuin tiesinkään. Siellä he elävät kuin linnut pesässään, @@ -453,9 +453,7 @@ punertavan valon heidän makuuhuoneensa ikkunasta. Se on yölampun valo. Jään aina siihen katsomaan. Ajattelen, mikä onni tuolla asuu ja vallitsee, ja minusta tuntuu kuin hyvät hengettäret olisivat siellä valvomassa ja vartioimassa heidän vuoteillaan. Ja minulle itselleni -tulee aina syvä kaiho ja kaipaus... - -Mikä onni elämässä! +tulee aina syvä kaiho ja kaipaus... Mikä onni elämässä! Kuinka he ovat sattuneet sopivat toisilleen, he ovat kuin luodut toisilleen! Tuo nuori, kaunis vaimo, jonka ihanuus aina herättää @@ -467,7 +465,7 @@ maailman vietävä perhonen, jota liehakoitiin ja joka tahtoi loistaa kaunottarena, niin kaunis kuin hän oli — ja syvä rakkaus tuohon mieheen, jonka suurin ominaisuus oli antautuminen koko sielustaan rakkaudelleen, syvä, kaikki valtaava vastarakkaus häneen teki hänessä -niin sanoakseni kääntymyksen ja erotti hauet liehakoivasta maailmasta, +niin sanoakseni kääntymyksen ja erotti hänet liehakoivasta maailmasta, antautuakseen kokonaan rakkaudelleen, tuolle syvälle, hiljaiselle rakkaudelle, joka tuli heille molemmille kuin uskonnoksi? @@ -527,7 +525,7 @@ siitä ei tullut mitään, toinen sieppasi palan toisensa suusta. "Kullervo" purjehti vajailla lasteilla, ja rahtimaksuja täytyi yhä alentaa, jos mieli vähänkään ansiota saada. -Laivan pääisäntä, joka ensi vuosina, noina levinä aikoina, aina oli +Laivan pääisäntä, joka ensi vuosina, noina hyvinä aikoina, aina oli sitä vastaan ottamassa ja piti pienet kemut jokaisen ulkomaamatkan jälkeen, tuli tylyksi laivaa kohtaan ja ani harvoin kävi sitä katsomassa. Ja yhtiökokouksissa osakkaat murisivat, joku kiroilikin @@ -574,9 +572,9 @@ kustannuksia. Viimein ei hänestä tule kalua suurillakaan kustannuksilla. — No, no, veli Malm, asetuhan toki! Kyllähän minäkin sen filosofian tiedän, vaikka sinua tässä vähän hätyyttelin. Vaan kunniamerkin -hankkisin sinulle, jos saisit laivasi Vellamolle kaupatuksi: yhtiön +hankkisin sinulle, jos saisit laivasi Vellamolle kaupatuksi; yhtiön kunnia toki siten vielä säilyisi, ja onhan laiva vakuutettu täydestä -arvosta. Eikös se olisi helkkarin viisas temppu, häh, häh! +arvosta. Eikös se olisi helkkarin viisas temppu, hah, hah! — Ja se olisikin hyvin helppo tehdä, sanoi kapteeni. Olisittepa olleet katsomassa, kun syksyllä laivaa tarkastettiin tokassa, niin sen pohja @@ -610,7 +608,7 @@ laivayhtiöt semmoiselle suurta arvoa antaneet. Sen tähden täytyi hänen jättää ostotuumat mielestään ja katsoa päältä, kun kaikki rahamiehet tekivät laskuja laivan tuottavaisuudesta, jos sen kannattaisi ostaa. Laivaa käytiin katsomassa ja tutkimassa ja tehtiin -jos jonkin laisia suunnitelmia. +jos jonkinlaisia suunnitelmia. Huutokauppapäivänä oli kapteeni virkansa puolesta kutsuttu puolueettomana henkilönä antamaan tietoja laivasta, esittämään sen edut @@ -626,7 +624,7 @@ toverinsa, nähtävästi oma poikansa, meni laivaa tarkastamaan. Paikkakunnan liikemiehet, joille laiva oli vanha tuttu, kepillään koputtelivat laivan kupeita, vaan vieraat ostajat tekivät tarkkaa tutkimusta. He kiipesivät laivaan, veitsellä vuolten tunnustelivat -kantta onko se lahoinen, kävivät konehuoneessa moukaroimassa +kantta, onko se lahoinen, kävivät konehuoneessa moukaroimassa höyrypannua, tarkastivat ruomat ja syynäsivät salongit. Pufetissa oli hyllyt raastettu paljaiksi, pöydällä pari särkynyttä pulloa, ja pufettineidin salongissa oli vuode remallaan auki, peili rikottuna @@ -674,7 +672,7 @@ tiedustanut, mitä se ottaisi laivan korjauksesta, ja koska sikäläiset konepajat hänen mielestään tekivät helpommalla, oli laiva keväällä heti jäiden lähdettyä kuletettava sinne. -Kevät tuli ja aikainen tulikin. Kapteeni Malmi varusti erään toisen +Kevät tuli ja aikainen tulikin. Kapteeni Malm varusti erään toisen yhtiön laivaa, jota hän oli nyt tuleva johdattamaan. "Kullervolle" tuli kulettajat, jotka laittoivat sitä reilaan sen verran, että saivat sen viedyksi uuteen kotiinsa, jossa talven aikana tehty uusi höyrypannu @@ -697,10 +695,10 @@ sitäkin lukuisammat muodostukset puusta ja kaarnasta. Kaikkien heidän suurempien ja pienempien laivojensa nimenä oli "Kullervo" ja sen malliin ne olivat tehdyt. Kuten oikeilla merimiesluonteilla, oli heillä isän kuljettama laiva esikuvana kaikkeen. Kun he koulusta kilpaa kotiin -juostessaan sivuuttivat toiset, huusivat he: "Näin se Kullervo ajaa +juostessaan sivuuttivat toiset, huusivat he: "Näin se Kullervo-ajaa edelle muista!" Kun he katukahakassa hyökkäsivät ainaisten koululaisten vihollisten katupoikain kimppuun ja pehmittivät heitä aikalailla, oli -sotahuutona: "Kullervo laskee läpi venäläisen laivan!" "Kullervo" oli +sotahuutona: Kullervo laskee läpi venäläisen laivan! "Kullervo" oli kerran Itämerellä ajanut vastakkain erään venäläisen laivan kanssa, niin että venäläinen vähän vahingoittui. Vanhin pojista, — kapteeni Malmilla oli kolme poikaa, — tahtoi aina pitää "Kullervon" kapteenin @@ -752,12 +750,12 @@ liinojaan. Vihamiehiä olivat toiset laivayhtiöt, jotka nyt ilkkuivat sydämessään, kun oli saatu yksi kilpailija pois. Hiljaa kulkiessaan näytti "Kullervo" tunteelliselta olennolta, joka -lämpöisellä sydämellä otti vastaan, myötätuntoisuuden osoitukset. Se -oli liikutuksissaan niin kauvan, kun oli noiden ystäviensä näkyvissä. -Vaan kun se oli ehtinyt saaren taakse, osotti kiihkolla tupruava -savupatsas, että "Kullervo" oli kuivannut silmänsä, ottanut jälleen -päälleen raittiin merimiehen luonteen ja pää pystyssä teki kulkuaan -niin kuin aina ennenkin. +lämpöisellä sydämellä otti vastaan myötätuntoisuuden osoitukset. Se oli +liikutuksissaan niin kauvan, kun oli noiden ystäviensä näkyvissä. Vaan +kun se oli ehtinyt saaren taakse, osotti kiihkolla tupruava savupatsas, +että "Kullervo" oli kuivannut silmänsä, ottanut jälleen päälleen +raittiin merimiehen luonteen ja pää pystyssä teki kulkuaan niin kuin +aina ennenkin. Kapteeni Malm huiskutti liinaansa niin kauvan, että kätensä hervahtui. Herettyään huiskuttamasta, tunsi hän silmänsä kosteiksi, niin että @@ -795,12 +793,12 @@ paholaiselle ja jossa kasvaa kummallisia vaihdokkaita, pahan hengen ja noituuden synnyttämiä, niin kuin uskotaan. Oli kuin olisi edessäni ollut yksi semmoinen luonnoton muodostus, — päähänsä kasvanut ihminen. Rohkaisin itseäni, vein takkini naulaan ja menin lähemmä tarkastamaan -tuota peräpenkillä pöydän takana olijata. +tuota peräpenkillä pöydän takana ohjata. Tuon mahdottoman pään jatkona oli niin kuin 8-vuotiaan lapsen ruumis, onnettoman laiha ja surkean vaivainen. Selässä oli suuri pahka; kädet, joissa riippui tavattoman pitkät laihat sormet, olivat sisään -päin tuskallisesti kääntyneet; vasen jalkaterä oli ulospäin melkein +päin tuskallisesti kääntyneet: vasen jalkaterä oli ulospäin melkein taakse kääntynyt: kasvot olivat lapsen kasvojen kaltaiset, vaan ne oli venyttänyt pitkiksi tuo mahdottomaksi kasvanut pää, jonka tähden ne olivat surkeimman näköiset. Hirveän kierot silmät mulkoilivat minua @@ -824,13 +822,15 @@ hän taas. — Jopa se vähän kasteli. — Oletko sinä talon poika? — Talon poikahan minä olen, — ja minä olen aivan nuorin. Meitä on -yhteensä kuusi lasta: Heikku, Junnu, Jahvetti, Tiina — — kuka se -olikaan sitte? Minä en sitä nyt muista, vaan kun Tiina tulee heinästä, -niin kysytään siltä. Ja minä olen sitte nuorin. Minusta pidetään -enemmän kuin muista, isä ja äiti ja kaikki pitävät minusta enemmän. -Minä saan maata äitin ja isän kanssa porstuanpohjakammarissa, vaan -toiset eivät saa. Ja minua käytti isä markkinoillakin ja siellä minä -sain syödä paljo renikoita ja orehkia. +yhteensä kuusi lasta: Heikku, Junnu, Jahvetti, Tiina — — — kuka se +olikaan sitte? + +Minä en sitä nyt muista, vaan kun Tiina tulee heinästä, niin kysytään +siltä. Ja minä olen sitte nuorin. Minusta pidetään enemmän kuin muista, +isä ja äiti ja kaikki pitävät minusta enemmän. Minä saan maata äitin ja +isän kanssa porstuanpohjakammarissa, vaan toiset eivät saa. Ja minua +käytti isä markkinoillakin ja siellä minä sain syödä paljo renikoita ja +orehkia. — Onkos isä käyttänyt sinua tohtorissa? @@ -844,7 +844,7 @@ tule. En tahtonut enempää kysellä hänen onnettomasta tilastaan, luullen saattavani hänet pahalle mielelle. Vaan hän alkoi kohta itsestään kertoa vaivaisuudestaan, lapsellisen avonaisesti, nauravin kasvoin ja -niin kuin asiasta, jota hän ei ollenkaan osannut surra. +niin kuin, asiasta, jota hän ei ollenkaan osannut surra. — Minulla on niin suuri pää, ettei isän karvahattukaan sovi siihen. Se on niin kova ja suuri kuin tupakkihakkuri. Naputtakaapas minun päähäni, @@ -861,7 +861,7 @@ Minä kielsin hänet siitä ja katselin häntä suurella säälillä. Hän istui vähän aikaa äänetönnä, silmiään mulkoillen, vaan sitte hän taas lapsellisesti nauraen alkoi puhella: -— Ja minä olen myös sokea: en näe teitäkään yhtään. Ennen minä näin, +— Ja minä olen myös sokea; en näe teitäkään yhtään. Ennen minä näin, vaan siitä on jo kauvan, kun minä sokesin. Se on niin somaa, kun ei näe mitään! @@ -929,7 +929,7 @@ tytär, pyyhkien vaahtoa selviävän pojan suusta. Poika selvisi kohta tuntoihinsa ja uupuneena kovasta kamppauksesta lepäsi hän selällään hetken. -— Nostapas Tiina minut penkille istumaan, pyysi hän sitte heikosti. +— Nostapas Tiina minut penkille istumaan pyysi hän sitte heikosti. — Minä nostan lapsen. @@ -959,7 +959,7 @@ ja puheli: — Mutta nytpä siellä sataa ja jyrisee kovasti, kyllä heinämiehet kastelee. Jumala taivaasta sataa ja kastelee heinämiehet. Vaan hyvä se -Jumala siltä on: sen vaan pitää kesällä sataa ja jyristä ja talvella +Jumala siltä on; sen vaan pitää kesällä sataa ja jyristä ja talvella tuiskuta lunta. Jumala on hyvin hyvä. — Mistä sinä sen tiedät? @@ -1029,7 +1029,7 @@ Viimein tuli pohjalta esiin rutikuiva kanto, joka oli täynnä koloja. Hän väänsi sen ylös ja rikkoi sen, jolloin siitä pelmahti maahan paljo pieniä valkeita kappaleita. Aaro vähän säpsähti. Mitähän ne olivat? Hän kumartui lähemmin katsomaan ja näki niiden olevan aivan pieniä munan -muotoisia kappaleita: Hän ei tiennyt mitä ne olivat ja jäi uteliaana +muotoisia kappaleita. Hän ei tiennyt mitä ne olivat ja jäi uteliaana katsomaan, sydän läpättäen kiihkeästi. Muurahaisten käytöksessä tapahtui nyt ihmeellinen muutos. Ne eivät enää @@ -1064,11 +1064,12 @@ entisellä tavalla veivät niitä tuota tietä myöten toiseen pesään. Ne siis hylkäsivät entisen pesänsä kokonaan. Suuresti mielipahoissaan katseli hän tätä kiihkeätä, hätäistä majan muuttoa. Mieleensä tuli yhä naapurin kauhea tulipalo ja sieltä hädissään pakenevat ihmiset. -Ajattelipa hän jo sitäkin, jos hänen kodissaan sattuisi tulipalo -ja pitäisi paeta toiseen taloon. Se olisi hyvin ikävätä. Hänen oli -niin hyvä olla kotonaan, kylässä hän ei viihtynyt ollenkaan. Kerran -hän oli ollut kylillä, ja hänelle oli kohta tullut suuri ikävä -kotiin. Sydämestään säälien ja pahoitellen katseli hän muurahaisten +Ajattelipa hän jo sitäkin, jos hänen kodissaan sattuisi tulipalo ja +pitäisi paeta toiseen taloon. Se olisi hyvin ikävätä. Hänen oli niin +hyvä olla kotonaan, kylässä hän ei viihtynyt ollenkaan. Kerran hän oli +ollut kylillä, ja hänelle oli kohta tullut suuri ikävä kotiin. + +Sydämestään säälien ja pahoitellen katseli hän muurahaisten lakkaamatonta kulkuetta ja läksi viimein melkein itkusilmin rantaan. Hänellä oli niin kuumakin ja hän oli väsyksissä äskeisestä työstään. @@ -1098,7 +1099,7 @@ ja hyvin rauhallisesti. Aaro tuli uteliaaksi ja pani sen uudestaan veteen. Hän tahtoi antaa sen oikein kastua. Vaan sitä lähti nyt ilman henki viemään ja se meni -avutonna, pää veden sisässä, takaruumis yläällä. Aaro haki karahkan, +avutonna pää veden sisässä, takaruumis yläällä. Aaro haki karahkan, jolla hän onki sen lähelle. Se tarttui erääseen karahkan oksaan. Aaro antoi sen olla siinä ja asetti karahkan veteen, niin että tuon oksan nenä oli vaan vähän yläällä vedestä ja karahkan tyven hän laski @@ -1127,7 +1128,7 @@ sisään. — Tule, tule! kehoitteli Aaro. Muurahainen läksikin rohkeasti keppiä myöten veden sisässä tulemaan ja saapui onnellisesti kuivalle. -Aaro johdatti sen kepistä tulemaan kämmenelleen, jota se alkoi kiertää; +Aaro johdatti sen kepistä tulemaan kämmenelleen, jota se alkoi kiertää: Aaro kiersi kättään ja seurasi sitä. Kohta se pysähtyi ja rupesi taas etujaloillaan vetelemään tuntosarviaan, jotka olivat vedessä menneet kaksinkerroin ja joissa oli hyvin pieniä vesisiruja. @@ -1142,18 +1143,16 @@ päin ja oli jo sen tavottamaisillaan, kun jalkansa luiskahtivat, musta liukas lima kalliossa veden rajassa livetti, hän keikahti takaperin ja suilahti jyrkkää kallion kuvetta myöten syvyyteen. -— Nyt se jäi...! ehti hän vaan huudahtaa. - -Mutta hänen karahkansa, joka hänen mukanaan meni veteen, pelasti -muurahaisen. Muurahainen kapristausi siihen kiini ja oli turvassa, -vaikka ei se siinä kuivaa löytänyt. Vaan laineet toivat vähitellen -karahkan rantaan kalliota vasten ja muurahainen nousi maihin. -Tunnettuaan olevansa oikealla kiinteällä, kuivalla kalliolla, johon -vielä paistoi lämmin päivä, pysähtyi se Aaron olkihatun luona, -selvitteli ja kuivasi tuntosarviaan, veteli ja suki niitä etujaloillaan -niin kuin suitaan pitkiä kastuneita viiksiä. Nyt se teki tämän -toimituksen rauhallisemmin kuin koskaan ennen ja läksi sitte juosta -vikeltämään metsään. +— Nyt se jäi...! ehti hän vaan huudahtaa. Mutta hänen karahkansa, +joka hänen mukanaan meni veteen, pelasti muurahaisen. Muurahainen +kapristausi siihen kiini ja oli turvassa, vaikka ei se siinä kuivaa +löytänyt. Vaan laineet toivat vähitellen karahkan rantaan kalliota +vasten ja muurahainen nousi maihin. Tunnettuaan olevansa oikealla +kiinteällä, kuivalla kalliolla, johon vielä paistoi lämmin päivä, +pysähtyi se Aaron olkihatun luona, selvitteli ja kuivasi tuntosarviaan, +veteli ja suki niitä etujaloillaan niin kuin suitaan pitkiä kastuneita +viiksiä. Nyt se teki tämän toimituksen rauhallisemmin kuin koskaan +ennen ja läksi sitte juosta vikeltämään metsään. Mutta siellä se tapasi pesänsä kauheasti hävitettynä ja toverinsa surullisessa majan muutossa. @@ -1167,8 +1166,8 @@ Muukalaista verta. Korventauksen kylän mustat pystykorvaiset koirat katselivat eperöivin silmin suurta väen liikettä heidän ennen niin hiljaisessa ja rauhallisessa kylässään. Outoja, muukalaisia ihmisiä tuli joka taloon. -Ne eivät olleet saman näköisiä eivätkä muutenkaan saman laisia kuin -oman kylän asukkaat. Niissä oli aivan vierasta hajua. Miehillä ei ollut +Ne eivät olleet saman näköisiä eivätkä muutenkaan samanlaisia kuin oman +kylän asukkaat. Niissä oli aivan vierasta hajua. Miehillä ei ollut tutun hajuisia lammasnahkaturkkia ja sarkatakkia; pikkuisissa, ahtaissa ja tiukkakutoisissa vaatteissa ne olivat, ja sekä miesten että naisten kengissä ei ollut entistä niin tuttua pieksukengän tervan hajua. @@ -1207,7 +1206,7 @@ Se värisi koko ruumiissaan. Vaan sillä oli niin kuin koiran pää, samanlaiset vilkkuvat silmät, koiran asento, ja sen häntä liehui ystävällisesti. -Pienenläntä Sapakki oli niin tyrmistynyt ja hetken ajan, ikään kuin +Pienenläntä Sapakki oli niin tyrmistynyt ja hetken ajan ikään kuin tainnuksissa, ettei voinut paikaltaan liikahtaa, takaperin kaatumassa vaan kivotti tuon suuren eläimen edessä. Vaan kun Sapakki ehti saada tahtonsa takaisin, lähti hän juosta pinkasemaan minkä töppösistä @@ -1268,7 +1267,7 @@ saatikka tämmöisessä tilaisuudessa, kun hän oli niin totisella asialla. Muukalaiset hämmästyneinä vetäytyivät vähän takaisin, vaan sitte aikoivat nuuskia Nuolta, tunnustellakseen, mitä lajia koiria Nuoli -oikeastaan oli. Vaan kun he yht'aikaa lähestyivät, näytti Nuoli taas +oikeastaan oli. Vaan kun he yhtaikaa lähestyivät, näytti Nuoli taas hampaansa. Muukalaiset yhä enemmän hämmästyneinä peräytyivät vähän matkaa takaisin. @@ -1306,9 +1305,11 @@ Nyt seurasikin heidän vuoronsa. He jokainen tekivät tuttavuuden, arasti ja arvellen, vaan suurella uteliaisuudella. Vanhemmat tekivät samalla arvokkaalla tavalla kuin heidän päämiehensä, nuoremmat vähän vapaammin. -Penttilän Nuoli istui etempänä, katselija odotteli. Kylän koirat -lähtivät sitte yhdessä joukossa pois, haukkuen ja muristen, ikään kuin -neuvotellen näiden uusien, outojen ilmiöiden johdosta. +Penttilän Nuoli istui etempänä, katseli ja odotteli. + +Kylän koirat lähtivät sitte yhdessä joukossa pois, haukkuen ja +muristen, ikään kuin neuvotellen näiden uusien, outojen ilmiöiden +johdosta. Ne kaksi muukalaista jäivät portille katsomaan koiralauman jälkeen ja vaihtoivat keskenään silmäyksen, jossa oli kummastelua, hymyä ja pään @@ -1318,7 +1319,7 @@ Rautatieinsinööri tuli työmaalta päivälliselle asuntoonsa kauppiaan taloon ja keskeytti koirainsa mietteet. Hän käski ne kommakkoonsa pakkasesta värisemästä. -Ne olivat vielä pentukoiria, suurikasvuisia, honteloita ja +Ne olivat vielä pentukoiria, suurikasvuisia, hontelolta ja raukeajäsenisiä. Mustan nimi oli "Rabbe", valkean "Caro". * * * * * @@ -1343,7 +1344,7 @@ Yksi ainoa oli, joka ei masentunut. Penttilän Nuoli, töpöhäntineen ja suurine arpineen oli kukistumaton. Selkäänsä hänkin tosin sai noilta vierailta, mutta luontonsa ei lannistunut. -Nuo muukalaiset hallitsivat raa'alla itsevallalla. He tekivät +Nuo muukalaiset hallitsivat raa’alla itsevallalla. He tekivät rauhattomuuksia, söivät ihmisten lampaita ja pienempiä kylän koiria purivat vaivaisiksi. Nekin näyttivät päättäneen olla leppymättömiä. @@ -1414,7 +1415,7 @@ ruttoa ja kalliita aikoja. Kerran yöllä heräsivät kaikki talon asukkaat Nuolen ulvontaan. Nuoli ulvoi, ullitti niin kamalasti ja surkeasti, että pani jokaisen kauhistumaan. Rautatiejuna korvessa vihelti samalla. Isäntä meni -pihalle asettamaan entistä urhoollista metsästystoveriaan, vaan Nuoli +pihalle odottamaan entistä urhoollista metsästystoveriaan, vaan Nuoli juoksi metsään, ulvoen kuin surmaansa pakeneva. Aamulla tavattiin Nuoli metsässä suuren tuuhean kuusen juurella @@ -1435,9 +1436,8 @@ Talossa oli vähän pienempi tyttö, joka katseli ujoa pikku poikaa. Tyttö meni kohta pojan lähelle ja kysyi, eikö pojalla ollut hyvin kylmä ja hyvin nälkä. Olihan pojalla hyvin kylmä ja hyvin nälkä. Tyttö katseli suurella säälillä tuota pikku poikaa, jonka kasvot olivat kylmästä -sinervän punaiset, kalvoset vilusta mustat, jolla oli suuri, väljä ja -repaleinen nuttu, jonka ruumis värisi, ja veripunainen varvas näkyi -kengästä. +sinervänkeltaiset, jolla oli suuri, väljä ja repaleinen nuttu, jonka +ruumis värisi ja veripunainen varvas näkyi kengästä. Hilma keksi jotakin ja juoksi äitinsä luo toiseen huoneeseen. @@ -1463,7 +1463,7 @@ rupeamme leikkimään! Mitä leikkiä sinä osaat? Pikku poika ei sanonut osaavansa mitään leikkiä. -—- No, minä opetan! +— No, minä opetan! Ja Hilma alkoi innolla opettaa leikkejään pojalle. Poika oli ensin hyvin kömpelö kaikkeen leikkiin, vaan tottui vähitellen. Hänkin @@ -1489,7 +1489,7 @@ poika kallistui etuhuoneessa uunin vierustalle lattialle vaatteissaan nukkumaan. Vaikka pikku poika makasi lattialla, nukkui hän hyvin makeasti ja näki -kauniita unia. Hän oli yhä leikkivänään Hilman kanssa: se oli niin +kauniita unia. Hän oli yhä leikkivinään Hilman kanssa: se oli niin hupaista. Kylläpä oli sukkela tyttö tuo Hilma, kun osasi niin paljo leikkejä. Hän oli päässyt niin ihmeen hyvään taloon, armelias emäntä ja sen pikku tyttö olivat ottaneet hänet ikipäiviksi omaksi lapsekseen @@ -1520,7 +1520,7 @@ päätettiin, että olkoon vaan poika heillä ja opetetaan hänet tekemään työtä ruokansa edestä. Eipähän tuommoinen pikku poika paljo hävitä. Emäntä kutoi kankaita, ja poika teki käämiä ja juoksi pienillä -asioilla: sen ohessa oli hän Hilman leikkitoverina. +asioilla; sen ohessa oli hän Hilman leikkitoverina. Poika — jonka nimi oli Kaarle — kasvoi ja varttui, ja muutaman vuoden perästä emäntä toimitti hänet kirjapainoon asiapojaksi ja oppilaaksi. @@ -1545,14 +1545,14 @@ tarpeellisiksi hänen kasvatusäitinsä taloudessa, kun leski vanheni ja heikkoni eikä jaksanut niin kuin ennen pirtaa pidellä. Hilma ja Kaarle kävivät yhtaikaa rippikoulun. Kasvatusäiti lahjoitti -heille sen muistoksi yhden laiset muistosormukset. +heille sen muistoksi yhdenlaiset muistosormukset. Kun Kaarle oli kahdenkymmenen vuotias ja Hilma täytti kahdeksantoista, olivat he molemmat vielä lapsia mieleltään. He olivat kasvaneet tuossa pienessä kodissa erillään muista eivätkä huomanneetkaan ikänsä jatkumista. Iltasin ja pyhäisin, kun olivat työstään vapaat, leikkivät he vielä niin kuin ennenkin, ja Hilma vielä hoiti nukkeja, vaikka -äitinsä aina sanoi, että "iso tyttö, vielä viitsii vauvoja pitää". +äitinsä aina sanoi, että "iso tyttö vielä viitsii vauvoja pitää". Äiti odotti jotakin suhdetta syntyvän Kaarlen ja Hilman välille, vaan sisaruksilta he aina näyttivät. Mutta kerran hän huomasi heidän @@ -1576,11 +1576,9 @@ häntä. Äiti päätti rohkealla sanalla auttaa asiata, ja kun oli Kaarlen kahdeskymmeneskolmas syntymäpäivä, sanoi hän: -— Jo sinun, Kaarle, olisi aika ottaa vaimo. - -Kaarle punastui, ja yhtä paljo näkyi asia koskevan Hilmaan. He -tulivat molemmat aivan neuvottomiksi. Äiti käytti hyväkseen heidän -avuttomuuttaan ja lisäsi: +— Jo sinun, Kaarle, olisi aika ottaa vaimo, Kaarle punastui, ja +yhtä paljo näkyi asia koskevan Hilmaan. He tulivat molemmat aivan +neuvottomiksi. Äiti käytti hyväkseen heidän avuttomuuttaan ja lisäsi: — Niin, niin, — minä tarkoitan että kyllä te minun puolestani jo saatte mennä yhteen. @@ -1657,14 +1655,16 @@ Vihdoin äiti meni tuohon toiseen huoneeseen ja sanoi: Kaarle tunsi äidin siellä puhuvan Hilmalle jotakin, lempeästi, vaan varmasti, kuin selittäen ja neuvoen. -— Sanokaa te Kaarlelle kanssa, tuntui Hilma pyytävän. +— Sanokaa te Kaarlelle kanssa, tuntui Hihna pyytävän. — Kaarle! kutsui äiti. -Kaarle meni toiseen huoneeseen. — — Teidän tulee nyt jäädä tänne, sanoi -äiti, meni pois ja painoi oven kiinni. +Kaarle meni toiseen huoneeseen. -Sinne he jäivätkin, vaan aivan neuvottomina, tuo puhtoinen valkea vuode +— Teidän tulee nyt jäädä tänne, sanoi äiti, meni pois ja painoi oven +kiinni. + +Sinne he jäivätkin, vaan aivan neuvottomina. Tuo puhtoinen valkea vuode oli levällään heidän edessään. Vaan miksi he eivät saaneet olla niin kuin ennenkin? Tahi kun he asuisivat toisessa paikassa... @@ -1674,7 +1674,7 @@ kuin ennenkin? Tahi kun he asuisivat toisessa paikassa... kyllä se siitä reki varsan neuvoo, arveli hän. Tuo toinen vuode ajan ollen hävisi äidin tahdosta, vaan äidillä oli -sittekin omat epäilyksensä lastensa yhdyselämästä. Hänellä oli vanha +sittekin omat epäilyksensä "lastensa" yhdyselämästä. Hänellä oli vanha tarkka silmä, jonka ohi ei mennyt mitään. Viiden, kuuden kuukauden kuluttua sai Kaarle työnjohtajan paikan @@ -1683,8 +1683,9 @@ kanssa. Mutta äiti ei lähtenyt yhtä matkaa nuoren parin kanssa, vaikka lapset niin tinkaan pyysivät. Hän sanoi jäävänsä kaikellaisia asioita -selvittelemään ja tulevansa sitte muutaman kuukauden perästä. Lapset -menivät edeltä. +selvittelemään ja tulevansa sitte muutaman kuukauden perästä. + +Lapset menivät edeltä. Äiti tuli kahden kuukauden perästä. Uudessa asunnossa oli tilavammat sijat: kyökki ja kaksi muuta huonetta, joista toinen oli varustettu @@ -1711,7 +1712,7 @@ hurjaa vauhtia, korskuen ja häntä hulmuten perässä, katastaen taakseen hirmustuneilla silmillään. Sitä katseli junankulettaja innostuneena kuin metsämies, joka näkee otuksen panevan viimeiset voimansa, paetakseen surmaansa, vaan jonka tappio on varma ja kohtalo hänen -käsissään. "Et sinä kauvan kestä", sanoi hän tavallisesti. Kun juna +käsissään. "Et sinä kauvan kestä!" sanoi hän tavallisesti. Kun juna oli jo aivan kintereillä, sanoi hän: "Mene pois radalta! — pöllö ei sen vertaa ymmärrä!" Kun hevonen yhä vaan radalla laukkasi, höyrysi ja korskui ja näytti kauhusta tulleen aivan mielettömäksi, hymyili @@ -1732,12 +1733,12 @@ kilometrejä juosta junan edellä, mutta että lehmä — oh, se oli niin mieletöntä ja inhoittavaa, että hän olisi suonut veturissa olevan laitoksen, joka olisi syytänyt tulta ja tulikiveä tuohon elukkaan, ennen kuin se joutui veturin alle. Ajettuaan lehmän päälle hän aina -kertoi, että lehmä on niin kauhean tyhmä eläin ja mitenkä hän ajaessaan -hevosella säälimättä laskee päälle, eikä odota kunnes tämä vetelä eläin -on kömpinyt ylös maantien keskeltä, johon se on ruvennut märehtimään. -Tavallisesti se ennättää kuitenkin hevosen edestä nousta, vaan vetäytyy -syrjään niin laiskasti, että useasti hänen ajaessaan on kärrinpyörä -raapaissut sitä lonkkaluuhun tai kylkeen. +kertoi, että lehmä on niin kauhean tyhmä eläin, ja mitenkä hän +ajaessaan hevosella säälimättä laskee päälle, eikä odota kunnes tämä +vetelä eläin on kömpinyt ylös maantien keskeltä, johon se on ruvennut +märehtimään. Tavallisesti se ennättää kuitenkin hevosen edestä nousta, +vaan vetäytyy syrjään niin laiskasti, että useasti hänen ajaessaan on +kärrinpyörä raapaissut sitä lonkkaluuhun tai kylkeen. Heittäytyä junan alle saadakseen siten surmansa, sitä vastaan hänellä ei ollut mitään, se oli varma että surmansa siinä sai, ja saihan @@ -1747,7 +1748,7 @@ sillä hänen mielestään oli joka tapauksessa kunkin oma syynsä, jos jäi junan alle, kun kerran rautatieliikkeessä on niin selvät säännöt ja järjestykset, että kaikkein yksinkertaisimmankin ihmisen pitäisi osata niitä noudattaa. Eläimet eivät tosin tietäneet ohjesäännöistä, mutta -niiden omistajain piti tietää eikä päästää elukoitaan radalle; siitä ei +niiden omistajain piti tietää eikä päästää elukoitaan radalle: siitä ei ollut mitään edesvastausta, jos ajoi radalle tulleen elukan päälle. * * * * * @@ -1777,7 +1778,7 @@ sekin. — Saattaa olla, vaan henkihän se on lehmässäkin. — Lyöppäs sitä hevosta, ettemme me menisi lehmän tavalla, sanoi Kallio -halveksivasti ja ajatteli, että ukko oli saman lainen lehmä. +halveksivasti ja ajatteli, että ukko oli samanlainen lehmä. Oli vähän aikaa äänettömyyttä, vaan sitte alkoi junankulettaja keskustella ukon kanssa yhtä ja toista matkan ratoksi. Siinä ukko @@ -1807,7 +1808,7 @@ häntä vähääkään liikuttanut, ennen kuin kertomuksen lopussa sattui häneen eräs kohta, nimittäin tämä: "Hevonen ei ennättänyt ääntä päästää, vaan mielen muutoksessaan se rupesi paikalla syömään heinää niityllä." Tämä kohta tarttui kummallisesti hänen mieleensä ja hän jäi -sitä pitkään ajattelemaan eikä enää kuunnellut, kun mies kertoili, +sitä pitkään ajattelemaan, eikä enää kuunnellut, kun mies kertoili, kuinka hyvä hevonen se oli ollut. "Mielen muutoksessaan rupesi syömään heinää niityllä." Kuinka @@ -1853,10 +1854,10 @@ kuinka hän on voinut olla niin sokea ja tunnoton, ettei ole ymmärtänyt, että nekin kärsivät, jotka eivät valita. Hän ihaili tuota ukkoa ja tunsi kiitollisuutta häntä kohtaan, joka hänet oli varmaankin aivan tietämättään valaissut, jolla oli niin luontoperäinen, terve käsitys ja -joka varmaan ymmärsi puittenkin puhetta. Hänelle näet juohtui ympärillä +joka varmaan ymmärsi puittenkin puhetta. Hänelle näet juontui ympärillä olevasta metsästä mieleensä vanha kansan runo "Koivun valitus", jota -oli lapsena koulussa luettu; siinähän kerrottiin koivun itkeneen -Väinämöiselle sitä, että siitä juoksetettiin mahalaa ja kiskottiin +oli lapsena koulussa luettu: siinähän kerrottiin koivun itkeneen +Väinämöiselle sitä, että siitä juoksetettiin manalaa ja kiskottiin tuohta. Hän ei enää kehoittanut kyytimiestään ajamaan lehmäin päälle, @@ -1870,86 +1871,96 @@ kyytimiesukkonsa, että henkihän se on lehmässäkin. Seitsemän kirjettä. -(_Henkilöt_: Aukusti Aaltonen, kansakoulunopettaja; Alma Saario, -ruununvoudin tytär, hänen morsiamensa; Hanna, Aaltosen sisar.) +(Henkilöt: Aukusti Aaltonen, kansakoulun opettaja: Alma Saario, +ruununvoudin tytär, hänen morsiamensa; Hanna. Aaltosen sisar.) + I. - Lokak. 10 p. - - _Rakas, kaivattu Aukustini!_ - - Tuhannet tuliset kiitokset kirjeestäsi, jonka tänään sain! - - Niin, mutta kuules, paitse Sinun lahjaasi sain syntymäpäiväkseni - kauniin albumin — arvaas keltä? Vahinko vaan, että albumi on liijan - pieni, kaikki kuvani eivät mahdu siihen. Vaan luultavasti saan pian - toisen eräältä toiselta ihailijaltani. - - Mitä sanot siihen, kun mulla on muitakin kosijoita? Hän on kaupungissa - postivirkamiehenä, hyvin kaunis mies, musta, kihara tukka, ruskeat - silmät ja mustat viikset. Mene kaupungin postikonttoriin, niin saat - nähdä hänet siellä. - - Kirjoitit kerran, että tyttöjen on vaikea saada miestä, kun he tulevat - 25-vuotisiksi, mutta minun laitani ei näytä olevan niin. - - Mitä sanoisit, jos Sulle antaisin rukkaset ja menisin sille - maisterille, josta Sulle puhuin viime kerran tavatessamme kaupungissa? - Tiedätkös, minä pidän maisterista vielä enemmän kuin herrasta - kaupungin postissa. - - Kuule, rakkaani, mitä teit Sinä Helsingissä? Kirjoita, rakas Aukusti, - kaikesta, mitä matkallasi tapahtui ja mikä huvittaa minua. - - Opettaja Neulanen, joka jälkeesi tuli tänne kansakoululle, joutui - heti epäsopuun opettajattaren kanssa. Hänellä on suuri halu kannella - opettajattaresta koulun esimiehelle rovastille ja tarkastajalle. Hän - on viekas kuin kettu, ja sen tähden en ollenkaan pidä hänestä. Ei hän - ole todellisesti sivistynyt. - - Hän panettelee täällä Sinuakin, sanoo Sinua huonoksi opettajaksi ja - kaikkea muuta solvaavaa. Yleensä väittää hän, että ne, jotka tulevat - Kymölän seminaarista, ovat tyhmempiä ja vähemmän tietäviä kuin - Jyväskylän seminaarista tulleet. Minä puolestani luulen päinvastoin. - Kaikki ne, jotka tulevat Jyväskylästä, ovat niin itserakkaita, - etteivät edes tunne omaa nenäänsä ja niin ylpeitä kuin hyvinkin suuria - herroja olisivat. - - Mutta kuules, minä muistutan Sulle entistä esitystäni. Kun Sinä - muutenkin luet niin ahkerasti, voisit Sinä yhdellä tiellä lukea - _ylioppilaaksi_. Se olisi hauskaa! Rakas Aukusti, voitko lukea - ylioppilaaksi? Minä luulen aivan varmasti, että Sinä helposti voit - lukea, sillä Sulla on hyvä pää, hyvä ymmärrys ja käsitys. Olisin - niin ylpeä pojastani, jos hän tulisi tänne kotiin tyttönsä luo - _valko_-lakki päässään! Ihmiset täällä, varsinkin opettaja Neulanen - ja rovasti, saisivat suuret silmät — ja sekös minua ilahuttaisi. - Rakas Aukusti, et Sinä tarvitseisi lukea juuri laudaturia, — vaikkei - sekään olisi pois tieltä, — kunhan vaan tulisit ylioppilaaksi. Kallis - Aukustini, sitte vasta kun Sinä luet ylioppilaaksi, menemme me - naimisiin. Sitte minä hoitaisin Sinua ja Sinä lukisit maisteriksi. Oma - rakkaani, ajattele todella tätä asiaa! Mamma ja Pappa tulisivat hyvin - noloiksi, kun he yhtenä kauniina päivänä lukisivat lehdistä, että - ylioppilastutkinnon on suorittanut herra _Aukusti Aaltonen_. Sitte - he varmaan olisivat oikein suosiollisia sinulle. Oma kulti, kirjoita - kohta, aivan kohta, mitä ajattelet tuumastani. Minusta on aate hyvä. - - Lue ahkerasti, poikani, ja sinä saat valkolakin ja — — Alman. - - Olen ollut terve ja iloinen. Samaa toivotan Sulle. Taivahan Herra Sua - suojelkoon! - - Oma _Almasi_. +Lokak. 10 p. + +_Rakas, kaivattu Aukustini!_ + +Tuhannet tuliset kiitokset kirjeestäsi, jonka tänään sain! + +‒ ‒ ‒ ‒ ‒ + +Niin, mutta kuules, paitse Sinun lahjaasi sain syntymäpäiväkseni +kauniin albumin — arvaas keltä? Vahinko vaan, että albumi on liijan +pieni, kaikki kuvani eivät mahdu siihen. Vaan luultavasti saan pian +toisen eräältä toiselta ihailijaltani. + +Mitä sanot siihen, kun mulla on muitakin kosijoita? Hän on kaupungissa +postivirkamiehenä, hyvin kaunis mies, musta, kihara tukka, ruskeat +silmät ja mustat viikset. Mene kaupungin postikonttooriin, niin saat +nähdä hänet siellä. + +Kirjoitit kerran, että tyttöjen on vaikea saada miestä, kun he tulevat +25-vuotisiksi, mutta minun laitani ei näytä olevan niin. + +Mitä sanoisit, jos Sulle antaisin rukkaset ja menisin sille +maisterille, josta Sulle puhuin viime kerran tavatessamme kaupungissa? +Tiedätkös, minä pidän maisterista vielä enemmän kuin herrasta kaupungin +postissa. + +Kuule, rakkaani, mitä teit Sinä Helsingissä? Kirjoita, rakas Aukusti, +kaikesta, mitä matkallasi tapahtui ja mikä huvittaa minua. + +‒ ‒ ‒ ‒ ‒ + +Opettaja Neulanen, joka jälkeesi tuli tänne kansakoululle, joutui +heti epäsopuun opettajattaren kanssa. Hänellä on suuri halu kannella +opettajattaresta koulun esimiehelle rovastille ja tarkastajalle. Hän on +viekas kuin kettu, ja sen tähden en ollenkaan pidä hänestä. Ei hän ole +todellisesti sivistynyt. + +Hän panettelee täällä Sinuakin, sanoo Sinua huonoksi opettajaksi ja +kaikkea muuta solvaavaa. Yleensä väittää hän, että ne, jotka tulevat +Kymölän seminaarista, ovat tyhmempiä ja vähemmän tietäviä kuin +Jyväskylän seminaarista tulleet. Minä puolestani luulen päinvastoin. +Kaikki ne, jotka tulevat Jyväskylästä, ovat niin itserakkaita, etteivät +edes tunne omaa nenäänsä ja niin ylpeitä kuin hyvinkin suuria herroja +olisivat. + +Mutta kuules, minä muistutan Sulle entistä esitystäni. Kun Sinä +muutenkin luet niin ahkerasti, voisit Sinä yhdellä tiellä lukea +_ylioppilaaksi_. Se olisi hauskaa! Rakas Aukusti, voitko lukea +ylioppilaaksi? Minä luulen aivan varmasti, että Sinä helposti voit +lukea, sillä Sulla on hyvä pää, hyvä ymmärrys ja käsitys. Olisin niin +ylpeä pojastani, jos hän tulisi tänne kotiin tyttönsä luo _valko_-lakki +päässään! Ihmiset täällä, varsinkin opettaja Neulanen ja rovasti, +saisivat suuret silmät — ja sekös minua ilahuttaisi. Rakas Aukusti, et +Sinä tarvitseisi lukea juuri laudaturia, — vaikkei sekään olisi pois +tieltä, — kunhan vaan tulisit ylioppilaaksi. Kallis Aukustini, sitte +vasta kun Sinä luet ylioppilaaksi, menemme me naimisiin. Sitte minä +hoitaisin Sinua ja Sinä lukisit maisteriksi. Oma rakkaani, ajattele +todella tätä asiaa! Mamma ja Pappa tulisivat hyvin noloiksi, kun he +yhtenä kauniina päivänä lukisivat lehdistä, että ylioppilastutkinnon on +suorittanut herra _Aukusti Aaltonen_. Sitte he varmaan olisivat oikein +suosiollisia sinulle. Oma kulti, kirjoita kohta, aivan kohta, mitä +ajattelet tuumastani. Minusta on aate hyvä. + +Lue ahkerasti, poikani, ja sinä saat valkolakin ja — — Alman. + +Olen ollut terve ja iloinen. Samaa toivotan Sulle. Taivahan Herra Sua +suojelkoon! + +Oma + +_Almasi_. + II. - #Lokak. 17 p. +Lokak. 17 p. _Kulti omani!_ Miljoonia suudelmia lähetän viime kirjeestäsi. Tiedätkös, oma kultini, että sanomattomasti kaipasin kirjettäsi. +‒ ‒ ‒ ‒ ‒ + Vai niin, että sinä hirveästi hakkailit pääkaupungin tyttöjä. Minusta on oikein hauskaa, että naiset niin ihastuvat Sinuun, olen siitä oikein ylpeä. Muut tytöt minun sijassani olisivat mustasukkaisia, mutta @@ -1979,70 +1990,74 @@ kirjeeseen! Elä unhoita Sun omaa, omaa, omaa - _Almaasi_. +_Almaasi_. III. - Lokak. 31 p. - - _Kallihin, ijäti rakastettuni!_ - - Tänään sain ilon vastaan ottaa Sinulta kirjeen. Tuhannet kiitokset ja - suukkoset siitä! - - Sinun oma tyttösi on ollut sairaana. Sairauteni riippuu varmaankin - ilmoista; kun ilma on kaunis, olen terveempi, vaan pahoilla säillä - olen väsynyt ja heikko, etten tahdo jaksaa olla yläällä. Voi, rakas - Aukusti, kun on ikävätä sairastaa, silloin tuntuu elämä kahta vertaa - katkerammalta. - - Kulti oma, lähetä hauskoja kirjoja lukeakseni. Mutta arvostele ensin - kirjat, etteivät ne ole omalle tytöllesi vaarallisia. - - Vai voit Sinä olla niin ilkeä ja antaa Nanna Vahlbergin Helsingissä - odottaa turhaan kirjettä. Sinä kyllä voit kirjoittaa hänelle ja - lohduttaa häntä parhaalla tavalla. Sinä kirjoitit, että Sinun on - sääli Nannaa, kun hän on niin _kaunis_ ja niin _nuori_. Minä luulen - vähän, että Sinä pidät hänestä, vaan kun olet sidottu minuun, estää - se Sinua kihlautumasta hänen kanssaan. Mutta rakas Aukusti, jos Sinä - _rakastat_ häntä, niin ei Sinun tarvitse huolia sitä, että teet - väärin minua kohtaan rikkoessasi siteen meidän välillämme. Ei, rakas - ystävä, Sinä olet _vapaa_ minusta niin pian kuin tunnet, että se side, - joka meitä liittää, painaa Sinua. Ehkäpä hän onkin Sinulle sopivampi - vaimoksi, kun hän on hyväsydäminen, nuori ja kaunis, ja tätä kaikkea - en minä ole. Päin vastoin olen minä häijy ja vanha — 23 vuotta — ja - ruma tyttö, niin että Sinä vaihdossa voittaisit melkoisesti. Kaupan - päälliseksi hän on musikaalinen, johon minä en omaa vähintäkään - taipumusta. Rakas Aukusti, minä sanon Sulle vielä kerran: Sinä olet - _vapaa_ minusta niin pian kuin sinä vaan tahdot. Et mitään omantunnon - tuskia tarvitse kärsiä, jos jätät minut, sillä minä haluan kaikesta - sielustani, että Sinä tulisit onnelliseksi, ja en ollenkaan tahdo olla - se, joka estää Sinua valitsemasta itsellesi rakastettavaa vaimoa. - Jos pidät tytöstä, nai hänet! Voi tapahtua, että minun päiväni ovat - luetut, että minä kuolen, silloin on niin hyvä, että Sinä saat Nannasi - — ei tiedä, kuinka pian hetkeni on lyönyt ja meidät eroitetaan - ijäisesti. - - Sinä et pidä tästä puheesta, sen minä tiedän, mutta sydämeni on - sanellut sen sana sanalta, ja sen tähden olen sen kirjoittanut. - - Nyt olen niin väsynyt. Hyvästi nyt, hyvää yötä, rakkaani! - - Sinun oma, uskollinen - - _Almasi_. - - J.k. — Et ole lähettänyt valokuvaasi, jota pyysin. Ehkä et ole ollut - tilaisuudessa otattaa sitä. En tiedä, et vastaa siihen mitään. En minä - pakoitakaan Sinua lähettämään, jos et Sinä itse _tahdo_. +Lokak. 31 p. + +_Kallihin, ijäti rakastettuni!_ + +Tänään sain ilon vastaan ottaa Sinulta kirjeen. Tuhannet kiitokset ja +suukkoset siitä! + +Sinun oma tyttösi on ollut sairaana. Sairauteni riippuu varmaankin +ilmoista; kun ilma on kaunis, olen terveempi, vaan pahoilla säillä +olen väsynyt ja heikko, etten tahdo jaksaa olla yläällä. Voi, rakas +Aukusti, kun on ikävätä sairastaa, silloin tuntuu elämä kahta vertaa +katkerammalta. + +Kulti oma, lähetä hauskoja kirjoja lukeakseni. Mutta arvostele ensin +kirjat, etteivät ne ole omalle tytöllesi vaarallisia. + +‒ ‒ ‒ ‒ ‒ + +Vai voit Sinä olla niin ilkeä ja antaa Nanna Vahlbergin Helsingissä +odottaa turhaan kirjettä. Sinä kyllä voit kirjoittaa hänelle ja +lohduttaa häntä parhaalla tavalla. Sinä kirjoitit, että Sinun on sääli +Nannaa, kun hän on niin _kaunis_ ja niin _nuori_. Minä luulen vähän, +että Sinä pidät hänestä, vaan kun olet sidottu minuun, estää se Sinua +kihlautumasta hänen kanssaan. Mutta rakas Aukusti, jos Sinä _rakastat_ +häntä, niin ei Sinun tarvitse huolia sitä, että teet väärin minua +kohtaan rikkoessasi siteen meidän välillämme. Ei, rakas ystävä, Sinä +olet _vapaa_ minusta niin pian kuin tunnet, että se side, joka meitä +liittää, painaa Sinua. Ehkäpä hän onkin Sinulle sopivampi vaimoksi, kun +hän on hyväsydäminen, nuori ja kaunis, ja tätä kaikkea en minä ole. +Päin vastoin olen minä häijy ja vanha — 23 vuotta — ja ruma tyttö, niin +että Sinä vaihdossa voittaisit melkoisesti. Kaupan päälliseksi hän on +musikaalinen, johon minä en omaa vähintäkään taipumusta. Rakas Aukusti, +minä sanon Sulle vielä kerran: Sinä olet vapaa minusta niin pian +kuin sinä vaan tahdot. Et mitään omantunnon tuskia tarvitse kärsiä, +jos jätät minut, sillä minä haluan kaikesta sielustani, että Sinä +tulisit onnelliseksi, ja en ollenkaan tahdo olla se, joka estää Sinua +valitsemasta itsellesi rakastettavaa vaimoa. Jos pidät tytöstä, nai +hänet! Voi tapahtua, että minun päiväni ovat luetut, että minä kuolen, +silloin on niin hyvä, että Sinä saat Nannasi — ei tiedä, kuinka pian +hetkeni on lyönyt ja meidät eroitetaan ijäisesti. + +Sinä et pidä tästä puheesta, sen minä tiedän, mutta sydämeni on +sanellut sen sana sanalta, ja sen tähden olen sen kirjoittanut. + +Nyt olen niin väsynyt. Hyvästi nyt, hyvää yötä, rakkaani! + +Sinun oma, uskollinen + +_Almasi_. + +J.k. — Et ole lähettänyt valokuvaasi, jota pyysin. Ehkä et ole ollut +tilaisuudessa otattaa sitä. En tiedä, et vastaa siihen mitään. En minä +pakoitakaan Sinua lähettämään, jos et Sinä itse _tahdo_. + IV. - Lokak. 31 p. +Lokak. 31 p. _Rakas sisko Hanna!_ +‒ ‒ ‒ ‒ ‒ + Aukustilta sain tänään kirjeen. Hän voi hyvin ja on käynyt Helsingissä. Siellä sytytti hän monta naissydäntä, ja kohta kotiin palattuaan sai hän eräältä Nanna Vahlbergilta kirjeen, joka sisälsi hehkuvinta @@ -2051,91 +2066,99 @@ mutta olethan sinä Aukustini sisko. Aukusti näkyy olevan oikea Don Juan, ja minä olen ylpeä siitä. Moni tyttö minun sijassani olisi mustasukkainen, mutta semmoista minä en tunne. Minä kuitenkin säälin sitä tyttöraukkaa, joka niin hullusti rakastui. Niin se käy, kun -tytöillä ei ole aikaa odottaa vaan silmittöminä lentävät miesten syliin. +tytöillä ei ole aikaa odottaa, vaan silmittöminä lentävät miesten +syliin. Aukusti on nyt tilaisuudessa antaa ensimäiset rukkasensa — saa nähdä -kelle ne lankeevat: Nanna Vahlbergille vai Alma Saariolleko? +kelle ne lankeavat: Nanna Vahlbergille vai Alma Saariolleko? + +‒ ‒ ‒ ‒ ‒ Hyvästi nyt, sillä täytyy jo mennä levolle. Kello on jo kohta 1. Neljän arkin pituinen kirje Aukustille ja tämä Sinulle ovat yöllinen työni. Viime aikoina olen ollut kipeänä. Nyt myöhään valvottua puistattaa -ruumista ja käteni vapisee. +ruumista ja käteni jo vapisee. Suurella halulla odotan Sinulta, rakas Sisko, kirjettä aivan kohta. - Siskosi _Alma_. +Siskosi _Alma_. + V. - Marrask. 6 p. +Marrask. 6 p. + +_Oma kallis Aukustini!_ - _Oma kallis Aukustini!_ +Tyttösi makaa nyt sairaana. Tätä kirjettä kirjoitan vuoteellani +lyijykynällä, voinetko saada tästä selvää. En jaksa olla yläällä, sillä +voimani ovat niin heikot. Eilen olin niin kipeä, että Mamma ja Pappa +aikoivat lähettää kaupungista hakemaan lääkäriä, vaan minä kielsin. Nyt +olen kuitenkin vähän parempi. - Tyttösi makaa nyt sairaana. Tätä kirjettä kirjoitan vuoteellani - lyijykynällä, voinetko saada tästä selvää. En jaksa olla ylhäällä, - sillä voimani ovat heikot. Eilen olin niin kipeä, että Mamma ja Pappa - aikoivat lähettää kaupungista hakemaan lääkäriä, vaan minä kielsin. - Nyt olen kuitenkin vähän parempi. +Aamulla odotan kirjettä Sinulta. Saa nähdä kirjoitatko, vaan toivon +että olet ollut kiltti ja kirjoittanut oikein pitkän kirjeen aamulla +tulevaan postiin. - Aamulla odotan kirjettä Sinulta. Saa nähdä kirjoitatko, vaan toivon - että olet ollut kiltti ja kirjoittanut oikein pitkän kirjeen aamulla - tulevaan postiin. +Rakas omani, elä lähetäkään kirjoja, joita pyysin, sillä nyt en jaksa +lukea. Kummallista, kuinka äkkiä minä tulin näin heikoksi. Olen tosin +koko syksyn ollut vähin sairas, vaan en luullut voimani näin pian +menevän. Mamma tahtoo että minut vietäisiin lääkäriin Helsinkiin. - Rakas omani, elä lähetäkään kirjoja, joita pyysin, sillä nyt en jaksa - lukea. Kummallista, kuinka äkkiä minä tulin näin heikoksi. Olen tosin - koko syksyn ollut vähin sairas, vaan en luullut voimani näin pian - menevän. Mamma tahtoo että minut vietäisiin lääkäriin Helsinkiin. +En jaksa enää kirjoittaa, kynä tuntuu niin raskaalta ja käteni värisee, +kuuma hiki nousee otsaani. - En jaksa enää kirjoittaa, kynä tuntuu niin raskaalta ja käteni - värisee, kuuma hiki nousee otsaani. +Hyvästi, oma kulti, voi _aina_ hyvin ja elä _ijäti_ onnellisena! Toivoo +sinun sairas - Hyvästi, oma kulti, voi _aina_ hyvin ja elä _ijäti_ onnellisena! - Toivoo sinun sairas +_Tyttösi_. - _Tyttösi_. VI. - Marrask. 7 p. +Marrask. 7 n. - _Rakkakin Aukusti!_ +_Rakkakin Aukusti!_ - Tänään olen niin paljo parempi, että olen yläällä, vaikka olen - hyvin heikko. Kokonaisen viikon olin vuoteen omana. Olen kovin - hermoheikkoinen, että käteni usein vapisevat ja niitä täytyy hieroa. - Varmaankin minut viedään tohtorille. Mamma tahtoo viedä minut - kaupunkiin, yksin en jaksa matkustaa. +Tänään olen niin paljo parempi, että olen yläällä, vaikka olen +hyvin heikko. Kokonaisen viikon olin vuoteen omana. Olen kovin +hermoheikkoinen, että käteni usein vapisevat ja niitä täytyy hieroa. +Varmaankin minut viedään tohtoriin. Mamma tahtoo viedä minut +kaupunkiin, yksin en jaksa matkustaa. - Nyt kun minä tulen kaupunkiin, tahdothan olla niin kiltti ja - tulla sinne katsomaan sairasta tyttöäsi. Minä olen tullut niin - heikoksi, kalpeaksi ja surumieliseksi, elämä tuntuu niin toivottoman - surulliselta, että useasti ajattelen, mitä varten Luoja minutkin loi. - Mutta syntihän on niin ajatella, ja minä otan nöyrällä sydämellä - vastaan, mitä Hän minulle asettaa. Minä kuolen hyvin tyytyväisenä ja - rukoilen taivaassa Sinun puolestasi — ja Sinun Nannasi puolesta, sillä - silloin kai te olette saaneet toisenne. +Nyt kun minä tulen kaupunkiin, tahdothan olla niin kiltti ja +tulet sinne katsomaan sairasta tyttöäsi. Minä olen tullut niin +heikoksi, kalpeaksi ja surumieliseksi, elämä tuntuu niin toivottoman +surulliselta, että useasti ajattelen, mitä varten Luoja minutkin loi. +Mutta syntihän on niin ajatella, ja minä otan nöyrällä sydämellä +vastaan, mitä Hän minulle asettaa. Minä kuolen hyvin tyytyväisenä ja +rukoilen taivaassa Sinun puolestasi — niin, ja Sinun Nannasi puolesta, +sillä silloin kai te olette saaneet toisenne. - Kulti oma, tulethan kaupunkiin katsomaan kuolevaa tyttöäsi, olethan - niin hyvä? +Kulti oma, tulethan kaupunkiin katsomaan kuolevaa tyttöäsi, olethan +niin hyvä? - Sinua rakastaa hellästi Sua ikävöi suuresti Sinun oma, Sinun ijäti oma +Sinua rakastaa hellästi, Sua ikävöi suuresti Sinun oma, Sinun ijäti oma - _Almasi_. +_Almasi_. + +J.k. — Petyin odotuksessani saada tänä aamuna Sulta kirjettä. Minulle +tuli niin sanomattoman ikävä ja surullinen mieli. Vaan tulethan, +tulethan kaupunkiin _ylihuomenna!_ - J.k. — Petyin odotuksessani saada tänä aamuna Sulta kirjettä. Minulle - tuli niin sanomattoman ikävä ja surullinen mieli. Vaan tulethan, - tulethan kaupunkiin _ylihuomenna!_ VII. - Marrask. 13 p. +Marrask. 13 p. _Minun oma, ijäti rakas poikani!_ Minua itseänikin ihmetyttää, kuinka pian minä paranin. Varmaankin matka virkisti minua. Nyt olen niin terve ja iloinen kuin taivahan lintu. +‒ ‒ ‒ ‒ ‒ + Oletpa Sinä aika veitikka, kun runoilit semmoisen valheen Helsingin matkastasi. Sinä olet oikein ilkeä. Ja minä kun jo kuvittelin mielessäni tuon olemattoman Nanna Vahlbergin niin elävästi, että näin @@ -2149,11 +2172,13 @@ en sitä ollut minäkään. Minähän säälin vaan tuota tyttöparkaa, kun oli niin hullusti rakastunut Alman omaan poikaan. — Mutta tästähän me kaupungissa jo niin paljo puhuimme. +‒ ‒ ‒ ‒ ‒ + Armahin Aukustini! Minä olen tullut ajattelemaan, että menisimme aivan kohta yhteen. Se oli vaan minun hupakon lapsellista puhetta, että Sinun pitäisi lukea ylioppilaaksi ja maisteriksi, ennen kuin tulisin vaimoksesi. Kulti oma, minä olen kokonaan Sinun omasi, ja olen ollut -niin väärässä semmoista ehdotellessa. Ethän ole niistä suuttunut +niin väärässä semmoisia ehdotellessa. Ethän ole niistä suuttunut tyttöösi, ethän? Minä olen tyytyväinen ja onnellinen vaimonasi kansakoulun opettajanakin. Me elämme vaatimattomasti, vaan sievästi ja runollisesti siellä kansakoulullasi kauniin salmen rannalla. Me emme @@ -2196,22 +2221,23 @@ vuoden ajan kiihkeästi odottanut itselleen "kavaljeeria", ja nyt se oli ilmestynyt ihan kuin itsestään. Hän oli huomaavinaan, että moni tyttö häntä kadehti. -Erottuaan portilla Kallesta hän aina tutkisteli, miten paljon hän -pojasta piti ja oli varma siitä, että hän rakasti Kallea. Eipä +Erottuaan portilla Kallesta hän aina tutkisteli, miten paljo hän +pojasta piti, ja oli varma siitä, että hän rakasti Kallea. Eipä tuntenut ketään muutakaan, josta olisi enemmän pitänyt. Kalle oli siis se "oikea", ja hän jo Kallea muisti rukouksissaan iltasella maata pannessaan. Herra oli yhdistävä heidät kerran. He olivat kohta kuin kihloissa, kävelivät kuutamoiltoina ja -haaveksivat, sen he olivat monta kertaa toisilleen sanoneet. He -puhuivat kodista niin kuin aivan kohta tulisivat sen laittamaan, ja -Elna tunnusti rukoilleensakin tästä asiasta. +haaveksivat. Että he rakastivat toisiaan, sen he olivat monta kertaa +toisilleen sanoneet. He puhuivat kodista niin kuin aivan kohta +tulisivat sen laittamaan, ja Elna tunnusti rukoilleensakin tästä +asiasta. — Sinäkö rukoilet? Enpä olisi uskonut, ihmetteli Kalle. — Mitenkä niin, enkö minä saisi rukoilla? -— Saat, saat, hyvä lapsi, vaan osaatko sinä nauramatta mitään tehdä? +— Saat, saat, hyvä lapsi, vaan osaatko sinä mitään nauramatta tehdä. — Eihän sitä itkusilmin tarvitse rukoilla. Minä en ole semmoinen pakana kuin sinä. @@ -2220,14 +2246,14 @@ Kalle rakasti Elnaa ja oli varma siitä, että Elna myös häntä rakasti. Vaan hän kaipasi jotakin, jota hän ei tuntenut niinkään helposti voivansa saada. Hän ei ollut vielä kertaakaan hyväillyt tuota tyttöä, ei puristanut häntä rintaansa vasten, ei pitänyt häntä sylissään -eikä suudellut häntä, jota kaikkea hän halusi ja joka piti kuulua +eikä suudellut häntä, jota kaikkea hän halasi ja joka piti kuulua rakkauden kuherrukseen. Oli kulunut jo koko pitkä talvi tuossa hurskaassa rakkaudessa. Vaikka hän oli varronnut, ei ollut vielä saanut tilaisuutta hyväillä. Elnassa oli jotakin, jota Kalle oli itsekseen ruvennut nimittämään "hurskaaksi viattomuudeksi", joka esti häntä sillä tavalla lähestymästä, eikä hän koskaan saanut sanoja suustaan sanoakseen Elnalle mitään semmoista. Vaan ei hän aikonut koko ikäänsä -antaa suhteen semmoisenakaan olla: hänhän oli mies, jonka piti panna +antaa suhteen semmoisenakaan olla; hänhän oli mies, jonka piti panna toimeen. Hän odotti kevättä ja kesää. Kevät tuli ja kesä tuli. He kävelivät Väinölänniemellä ja istahtivat @@ -2240,7 +2266,7 @@ Kalle sai ikään kuin sisällisen kehoituksen, siirtyihe lähemmäksi ja sanoi: — Koko luonto nyt rakastaa. Käetkin ovat yhdessä ja lempivät toisiaan. -Elna, anna mulle suutelo. +Elna, anna mulle suutelo! Kalle oli valmis sitä vastaan ottamaan. Elnastakin oli suuteleminen luonnollinen asia, kun he kerran rakastivat toisiaan, ja vastasi @@ -2265,9 +2291,10 @@ hienoille, vaaleille huulilleen... Silloin Elna ehdottomasti huudahti, melkein parkasi ja epätoivoisen voimilla ponnistihe irti. -Kalle säikähti pahasti ja päästi hänet heti. Elna läksi enempää -virkkamatta kiireesti astumaan pois, jälelleen katsomatta. Kallesta -näytti, että hän vähän etempänä purskahti itkemään. +Kalle säikähti pahasti ja päästi hänet heti. + +Elna läksi enempää virkkamatta kiireesti astumaan pois, jälelleen +katsomatta. Kallesta näytti, että hän vähän etempänä purskahti itkemään. Kalle oli kuin puusta pudonnut. Tuopa nyt oli kummallista! Mikähän sille tuli? Vaan hän ei osannut lähteä jälestä, kysymään sitä häneltä @@ -2284,7 +2311,7 @@ ymmärrä itsekään tuota tapausta niemen nenässä, jonka tähden hän aina totisuutensa jälkeen sille nauraa makeasti. Vaan Kallea hän ei enää kaipaa; olisi niin ilkeä kohdata toisiaan tuon -tapauksen jälkeen. Kallekin näyttää pelkäävän häntä. Mitähän se Kalle +tapauksen jälkeen. Kallokin näyttää pelkäävän häntä. Mitähän se Kalle mahtaa hänestä ajatella? @@ -2343,14 +2370,16 @@ Kun vaan nyt _ei_ tyyntyisi! Tuulien jumalat, hyvät jumalat, armahtakaa meitä! Te ainoastaan nyt voitte meidät pelastaa. Kiitoksenanne siitä on oleva lasten nauru, vaimojen siunaus ja miesten hyvä mieli. Mutta jos vilu vie viljan, itkevät lapset, vaimot valittavat ja miehet tulevat -alakuloisiksi. Minun täytyy lähteä pois värisemästä laivan kannelta. -Tahdon ruveta nukkumaan. Mutta unta en voi saada. Vaaleanpunainen -uhkaava meri pohjoistaivaalla on vaikuttanut syvästi mieleeni, olen -tullut huolelliseksi ja surulliseksi. Uni on karkoittunut kauvas -silmistäni ja vaivun pitkiin ajatuksiin. Mieleeni muistuu se maanmies, -joka oli herännyt unestaan tarkastamaan taivasta ja jäi seisomaan -pihamaalleen; luultavasti häneltäkin on uni karkoittunut ja hänkin nyt -vuoteellaan on syvissä ajatuksissa. +alakuloisiksi. + +Minun täytyy lähteä pois värisemästä laivan kannelta. Tahdon ruveta +nukkumaan. Mutta unta en voi saada. Vaaleanpunainen uhkaava meri +pohjoistaivaalla on vaikuttanut syvästi mieleeni, olen tullut +huolelliseksi ja surulliseksi. Uni on karkoittunut kauvas silmistäni +ja vaivun pitkiin ajatuksiin. Mieleeni muistuu se maanmies, joka oli +herännyt unestaan tarkastamaan taivasta ja jäi seisomaan pihamaalleen: +luultavasti häneltäkin on uni karkoittunut ja hänkin nyt vuoteellaan on +syvissä ajatuksissa. Mutta niin kauvan kuin laiva heiluu, ei ole mitään hätää, sillä tuuli varjelee hallalta. Maanmies kuulostaa unissaankin, tuuleeko ulkona. @@ -2372,11 +2401,11 @@ olisi vienyt kaikki. Rouvan paketti. -Nuoren rouvan oli laitettava paketti postiin sisarelleen. Kaksi -tuntia ennen postin lähtöä hän tuli konttoriin miehensä luo pyytämään +Nuoren rouvan oli laitettava paketti postiin sisarelleen. Kaksi tuntia +ennen postin lähtöä hän tuli konttooriin miehensä luo pyytämään käärepaperia. -— Minkä laista paperia? Minä en jouda, anna Oskari, käski mies +— Minkälaista paperia? Minä en jouda, anna sinä Oskari, käski mies konttoristiaan. Konttoristi katseli vanhoja sanomalehtiä, näytti vanhoja @@ -2384,7 +2413,7 @@ ilmoitustauluja, tarjosi harmaata pahvia, vaan mihinkään ei rouva ollut tyytyväinen. — Eih, eih! — ei semmoista, — ei semmoistakaan... minä itsekään en -oikein tiedä, minkälaista se pitäisi olla... August, tule nyt sinä +oikein tiedä, minkä laista se pitäisi olla... August, tule nyt sinä antamaan, tule hyvä August. — En minä jouda! @@ -2436,7 +2465,7 @@ toisessa kädessään. — En jouda! Rouva meni takaisin sisään, katsoen ovella jälelleen, huomatakseen -oliko August aivan todella muuttunut häneen, kun niin vihaisesti +oliko August aivan todella suuttunut häneen, kun niin vihaisesti kiljahti: en jouda! Hänelle tuli niin paha mieli, että hän olisi itkenyt, jos olisi ollut aikaa, vaan oli niin hirveän kiire postiin. Sillä aikaa kun hän lopetti kirjeen kirjoittamista ompeli piika @@ -2446,9 +2475,7 @@ Ennen kuin piika sai paketin valmiiksi oli rouvalla kirje lopetettu, ja hän luki moneen kertaan, mitä oli kirjoittanut miehensä puolesta. Sitte hän meni konttoorin ovelle. -— August! kutsui hän arasti. - -August ei hievahtanutkaan. +— August! kutsui hän arasti. August ei hievahtanutkaan. — August, kuuletko! @@ -2472,8 +2499,9 @@ kyllä minä sen hyväksyn täydellisesti. Rouva kääntyi takaisin. Kuinka August oli hänelle tyly! Oliko kellään sellaista miestä! Olisiko siinä nyt mennyt paljo aikaa, jos olisi tullut lukemaan hänen kirjeensä. Mutta niinhän se oli aina, August vaan -halveksi kaikkea, mitä hän teki, ei tahtonut milloinkaan nähdäkään. -Oi, kuinka tuntui ikävältä! Teki mieli heittäytyä sohvaan itkemään. +halveksi kaikkea, mitä hän teki, ei tahtonut milloinkaan nähdäkään. Oi, +kuinka tuntui ikävältä! Teki mieli heittäytyä sohvaan itkemään. + Mutta piika toi samassa paketin. Rouva sulki kirjeen ja kirjoitti päällekirjoituksen pakettiin ja kirjeeseen. Hän läksi taas konttooriin. @@ -2516,7 +2544,7 @@ voisivat postissa nauraa. — Kirjoita että sisältää "vaatetta". -— No niin, sinä olet aina niin kekseliäs! "Vaatetta" todellakin! +— No niin, sinä olet aina niin kekseliäs! "Vaatetta" todellakin: Kortin täytettyään vei hän sen taas miehelleen. @@ -2531,17 +2559,17 @@ Mutta rouva kysyi: — Kiusata! Kuka tässä kiusaa? -— Kun pakotat minut kirjoittamaan sitä, mitä en kuitenkaan osaa. +— Kun pakoitat minun kirjoittamaan sitä, mitä en kuitenkaan osaa. — Sinä opit sillä tavalla. -— Kaikessa tapauksissa sinä olet minulle hyvin epäkohtelias. +— Kaikissa tapauksissa sinä olet minulle hyvin epäkohtelias. -— Kyllä, täällä konttorissa. Täällä tehdänn _työtä_. +— Kyllä, täällä konttoorissa. Täällä tehdään _työtä_. -Rouva puri huuliaan ja kirjoitti uuden kortin. +Rouva puri huultaan ja kirjoitti uuden kortin. -— Punnitse nyt se että tiedät paljonko siitä menee. +— Punnitse nyt se että tiedät paljoko siitä menee. Rouva punnitsi. @@ -2551,7 +2579,7 @@ Rouva punnitsi. — Mutta kun tämä painaa 750 grammaa? -— Yhdessä kilossa on 1,000 grammaa ja 1,000:een asti saa lähettää 60 +— Yhdessä kilossa on 1,000 grammaa ja 1.000:een asti saa lähettää 60 pennillä. Rouva katsoi epätoivoissaan mieheensä. @@ -2644,7 +2672,7 @@ postissa kysyvät? Mies kääntyi samassa konttooriinsa. Hän luuli saavansa nyt olla rauhassa. -Lähetettyään toisenkin piijan postiin, juohtui rouvalle vielä yksi asia +Lähetettyään toisenkin piijan postiin, juontui rouvalle vielä yksi asia mieleen, vaan kun hän ei enää tahtonut mennä häiritsemään konttooriin, asettui hän pikku Kaarlen kanssa konttoorin viereiseen, miehensä kammariin kärsivällisesti odottamaan, jos August sattuisi pistäymään @@ -2749,10 +2777,10 @@ Vähän päästä hypähti rouva konttoorin ovelle, huudahtaen: — Paketti ehti postiin! Vaan ihan parhaiksi, ihan parhaiksi! -— Sepä hyvä oli! sanoi mies ja meni hänen jälestään sisään. Siellä -hän otti vainionsa ja pikku poikansa, — nuo molemmat lapsensa, niin -kuin hän ajatteli, — syliinsä ja rupatteli hauskasti heidän kanssaan -päivällistä odottaessa. +— Sepä hyvä oli! sanoi mies ja meni hänen jälestään sisään. Siellä hän +otti vaimonsa ja pikku poikansa, — nuo molemmat lapsensa, niin kuin hän +ajatteli, — syliinsä ja rupatteli hauskasti heidän kanssaan päivällistä +odottaessa. @@ -2765,7 +2793,7 @@ sitä muuta maailmata ollutkaan kuin ne kaksi huonetta, joissa asuttiin. Häntä ei ollut näet vielä kertaakaan käytetty ulkoilmassa, vaikka oli jo kevät käsissä. Hän oli syntynyt niin terveenä ja vahvana, että äiti oli ylpeillyt lapsestaan, mutta nyt hän oli kalpea ja surkastuneen -näköinen. Perähuone oli ollut hänen asuntonsa alusta alkaen: jos tahtoi +näköinen. Perähuone oli ollut hänen asuntonsa alusta alkaen; jos tahtoi ryömiä etuhuoneeseen, käännytti äiti kynnykseltä takaisin ja sanoi että siellä oli kylmä. Toisinaan äiti kuitenkin vei hänet sylissään etuhuoneeseen, vaan omin päinsä ryömimään ei sinne päässyt. Siitä hän @@ -2774,27 +2802,27 @@ pani äiti hänet maata tai pakoitti syömään. Näin eli pienokainen koko pitkän talven perähuoneessa, joka oli pohjoiseen päin ja pimeä ja jossa ilma vaihtui ainoastaan siitä, kun -ovea aina avattiin etuhuoneeseen. Useasti sai hän olla huoneessa pitkät -ajat aivan yksin. Hänellä oli kuitenkin pieniä veljiä, jotka leikkivät -hänen kanssaan ja hoitivat häntä. Vaan he eivät olleet aina hänen -luonaan, mihin lienevät aina hävinneen, ja sitte taas ilmestyivät, +ovea aina avattiin etuhuoneeseen. Useasti sai hän olla huoneessa +pitkät ajat aivan yksin. Hänellä oli kuitenkin pieniä veljiä, jotka +leikkivät hänen kanssaan ja hoitivat häntä. Vaan he eivät olleet aina +hänen luonaan, mihin lienevät aina hävinneet ja sitte taas ilmestyivät, tuoden mukanaan kylmää ilmaa, joka pienestä tuntui hirveältä. Kun tuli kevätpuoli ja ulkona oli vähän sulaa, hävisivät veljet -päiväkausiksi kokonaan, ja silloin vietti lapsi pisimmät hetkensä. Nyt -ei häntä kuitenkaan enää niin paljon vangittu, perähuoneessa, hän sai -useasti ryömiä etuhuoneeseenkin, ja häntä suuresti huvitti hiihtää -etuhuoneen lattialla auringon paisteessa, joka tuntui hyvin lämpimältä. -Hän taputteli kämmenellään lattiata, mihin aurinko paistoi, ja hänellä -oli myöskin suuri hauskuus muutamasta kärpäsestä, joka oli surissut -ikkunassa ja lenteli nyt hänen ympärillään, laskeutuen sekin aina -mielellään lattialle päiväpaisteeseen, josta hän sen kuitenkin joka -kerta karkoitti pois tavoittaissaan sitä kiini. Mutta näin yksinään -ollessaan keväällä, kun ei kumpasessakaan huoneessa tuntunut ketään -olevan, tuli pienokaiselle toisinaan niin vaikea olla, että hän rupesi -itkemään ikävästä. Kun ei yhtä hyvin ketään tullut hänen luokseen, -lakkasi hän itkemästä, istui lattialla ja kuulosti. Huoneessa ei -tuntunut ketään olevan, vaan ulkoa kuului ääniä, veikkojen iloisia +päiväkausiksi kokonaan, ja silloin vietti lapsi pisimmät hetkensä. +Nyt ei häntä kuitenkaan enää niin paljo vangittu perähuoneessa, +hän sai useasti ryömiä etuhuoneeseenkin ja häntä suuresti huvitti +hiihtää etuhuoneen lattialla auringon paisteeseen, joka tuntui hyvin +lämpimältä. Hän taputteli kämmenillään lattiata, mihin aurinko paistoi, +ja hänellä oli myöskin suuri hauskuus muutamasta kärpäsestä, joka oli +surissut ikkunassa ja lenteli nyt hänen ympärillään, laskeutuen sekin +aina mielellään lattialle päiväpaisteeseen, josta hän sen kuitenkin +joka kerta karkoitti pois tavoittaissaan sitä kiipi. Mutta näin +yksinään ollessaan keväällä, kun ei kumpasessakaan huoneessa tuntunut +ketään olevan, tuli pienokaiselle toisinaan niin vaikea olla, että +hän rupesi itkemään ikävästä. Kun ei yhtä hyvin ketään tullut hänen +luokseen, lakkasi hän itkemästä, istui lattialla ja kuulosti. Huoneessa +ei tuntunut ketään olevan, vaan ulkoa kuului ääniä, veikkojen iloisia ääniä ja muita tuttuja ääniä, tuolta tuntemattomasta maailmasta, johon hän ei ollut saanut vielä päätään pistää, vaan jonne hän jo halusi. Siitä tuli hänen mielensä jälleen ikäväksi, ja haikea itku kaikui taas @@ -2821,7 +2849,7 @@ olla parressaan, liikkumatta mihinkään, selkä miltei laessa kiini. Kovana talvisydännä se tyytyikin kohtaloonsa, vaan kun kirkkaat keväiset auringon säteet alkoivat paistaa heloittaa navettaan Onnikin edessä olevasta pienestä reijästä, jossa oli kellastunut lasi, tuli -sille ikävä ja kaipaus. Vaan vasta sitte sille kainompi ikävä tuli, +sille ikävä ja kaipaus. Vaan vasta sitte sille kaihompi ikävä tuli, kun navetan räystäs alkoi tippua. Katolla oli vahva hanki: päivän mustuttamaa päreistä räystään reunaa rupesivat auringon säteet lämmittämään, ja niin alkoi ikään kuin suuresta alkuainemäärästä syntyä @@ -2843,7 +2871,7 @@ välisessä ahtaassa, likaisessa solassa. Kun vesihelmen tipahtaessa nuo heleät, ihanat värit sattuivat pienestä ikkunareijästä kellastuneen lasin läpi Onnikin silmiin, tuli eläimelle -kaiho ikävä. Se sai viestin keväästä ja uudesta syntyvästä luonnosta: +kaiho ikävä. Se sai viestin keväästä ja uudesta syntyvästä luonnosta; sen silmiä häikäisi, sille tuli vaikea olla ja se ammahteli ikävissään. * * * * * @@ -2869,12 +2897,13 @@ heistä ole sen suurempaa vaaraa, ei se liikahtanutkaan. Sen oli siinä niin äärettömän hyvä olla, kaikissa jäsenissä oli suloinen raukeus, joka teki ruumiin ja hengen puolikuolleeksi, ettei olisi tahtonut jaksaa silmiään avata, ja niin se vaan makasi siinä hievahtamatta, -välittämättä lasten peloitteluista. Miisulle kuitenkin onneksi tuli -pihaan posetiivin soittaja, juuri kun pojat olivat hankkeissa viskata -kivensä katolle kaikki yhtaikaa, jonka olisi pitänyt varmaan häiritä -kissan unta. Kun posetiivi viritti säveleensä, unhottui lapsilta kaikki -muu ja he menivät soittokoneen ääreen kädet selän takana kuuntelemaan -ja katsomaan. +välittämättä lasten peloitteluista. + +Miisulle kuitenkin onneksi tuli pihaan posetiivin soittaja, juuri +kun pojat olivat hankkeissa viskata kivensä katolle kaikki yhtaikaa, +jonka olisi pitänyt varmaan häiritä kissan unta. Kun posetiivi viritti +säveleensä, unhottui lapsilta kaikki muu ja he menivät soittokoneen +ääreen kädet selän takana kuuntelemaan ja katsomaan. Kuultuaan soiton huoneeseen, hyppäsi äiti ulos rappusille kuuntelemaan. Pienokainen jäi aivan yksin huoneeseen, ja kun hän kuuli kaikkien @@ -2902,8 +2931,8 @@ Vähitellen mukautui lapsi posetiiviinkin, niin että kun äiti pani hänen käteensä lantin ja vei sen niin soittajalle, ei hän enää pelännyt. Posetiivi herätti iloa ja elämää kaikissa muissa, vaan Miisu ei -liikahtanutkaan mukavasta asennostaan. Toisella silmäpuolellaan se näki -koko kometiian eikä välittänyt siitä sen enempää kuin että sen korvat +liikahtanutkaan mukavasta asennoltaan. Toisella silmäpuolellaan se näki +koko komedian eikä välittänyt siitä sen enempää kuin että sen korvat vähän liikkuivat soiton vaikutuksesta. — Laske tuokin lehmä ulos, kun ammuu tuolla, sanoi isä tullessaan @@ -2919,7 +2948,7 @@ vesihelmet häikäisivät sen silmiä. — Kylläpä minä sen laskenkin pitkän talven perästä vähän jalkuuttelemaan, sanoi emäntä. -— Laske, laske: paha vaan että musiikki ennätti mennä pois: lehmä olisi +— Laske, laske; paha vaan että musiikki ennätti mennä pois; lehmä olisi saanut tanssia pelin mukaan. Päästyään ulos, juoksenteli Onnikki ympäri pihaa, hyppi ja teki @@ -2965,9 +2994,9 @@ Eerikki. Kauppaneuvoksen myllyn hoitajan vaimo tuli poikansa Eerikin kanssa kauppaneuvoksen puheille konttooriin kl. 2:n jälkeen, juuri -kun konttoristit olivat menneet päivällistunnille. Vainio oli +kun konttoristit olivat menneet päivällistunnille. Vaimo oli pukeutunut parhaisiin vaatteihinsa ja näytti vasta peseytyneeltä, -puhdaskasvoiselta. Pojan pää oli kasteltu, ja kammattu. +puhdaskasvoiselta. Pojan pää oli kasteltu ja kammattu. — Mitäs kuuluu? kysyi kauppaneuvos vaimolta tuttavallisesti ja antoi hänelle kättä. @@ -3015,10 +3044,8 @@ mainitakaan koko asiasta, kun se on niin karsas sille pojalle. Minun on oikein pitänyt vartioida, ettei se kerran löisi sitä kuoliaaksi. Sen tähden sille ei uskalla kaikkia pojan pahoja tekoja kertoakaan. Taavetti sanoo, että pojasta on tullut samallainen mustilainen kuin -kauppaneuvos on! - -Kauppaneuvos nauroi vaimon kanssa ja taputti vaimoa poskelle, johon oli -juuri kohonnut heikko puna. +kauppaneuvos on! Kauppaneuvos nauroi vaimon kanssa ja taputti vaimoa +poskelle, johon oli juuri kohonnut heikko puna. — Tässä on 10 markkaa, ehkä sinä sillä tulet toimeen. @@ -3128,20 +3155,22 @@ Palattuaan neidin luota etehiseen Eerikki töytäsi peilin eteen, nähdäkseen etteihän hänessä vaan lie ollut mitään likaista tahi sopimatonta. Sitte hän istui ajattelemaan. -Hän ei oikeastaan mitään ajatellut, vaan tunsi sitä vaikutusta, -minkä nyt oli saanut, että neiti oli ylen ylhäinen ja hirveän hieno, -että hän häntä kunnioitti ja pelkäsi ja... Se ei ollut selvää, mitä -hän vielä tunsi, vaan hänen mielessään pyörivät neidin sanat: "minä -rupean sinusta pitämään, kun vastakin niin sievästi käyt" — ja neidin -lempeä, suurten vaaleansinisten silmäin kaunis katse häneen. Yhtäkkiä -hyppäsi hän ajatuksistaan peilin eteen, kasteli kamman — ja kampasi -ja harjasi taas. Hän tarkasteli, oliko hänessä kaikki niin kuin olla -pitää, puhdasta. Kasvojaan hän myös katseli, vaan ei hän tiennyt, oliko -hän kaunis vai ruma. Hän ennemmin piti itseään rumana, sillä toiset -pojat olivat häntä haukkuneet mustilaispojaksi hänen tummaverisyytensä -tähden. Sitä hän ei osannut huolehtia, oliko hän ruma vai kaunis, häntä -vaan loukkasi tuo herjaava vertaus mustilaispoikaan. Olisi kuitenkin -onnettomuus, jos hän todellakin olisi mustilaispojan näköinen. +Hän ei oikeastaan mitään ajatellut, vaan tunsi sitä vaikutusta, minkä +nyt oli saanut, että neiti oli ylen ylhäinen ja hirveän hieno, että +hän häntä kunnioitti ja pelkäsi ja... Se ei ollut selvää, mitä hän +vielä tunsi, vaan hänen mielessään pyörivät neidin sanat: "minä rupean +sinusta pitämään, kun vastakin niin sievästi käyt" — ja neidin lempeä, +suurten vaaleansinisten silmäin kaunis katse häneen. + +Yhtäkkiä hyppäsi hän ajatuksistaan peilin eteen, kasteli kamman ja +kampasi ja harjasi taas. Hän tarkasteli, oliko hänessä kaikki niin +kuin olla pitää, puhdasta. Kasvojaan hän myös katseli, vaan ei hän +tiennyt, oliko hän kaunis vai ruma. Hän ennemmin piti itseään rumana, +sillä toiset pojat olivat häntä haukkuneet mustilaispojaksi hänen +tummaverisyytensä tähden. Sitä hän ei osannut huolehtia, oliko hän ruma +vai kaunis, häntä vaan loukkasi tuo herjaava vertaus mustilaispoikaan. +Olisi kuitenkin onnettomuus, jos hän todellakin olisi mustilaispojan +näköinen. Hän muisti nyt tämän, meni peilistä katsomaan ja koetti arvailla, oliko hän neidin mielestä mustilaispojan näköinen. Se nyt olisi ilkeätä, jos @@ -3151,17 +3180,15 @@ Kotona hän kysyi äidiltään, oliko hän mustilaispojan näköinen. — Et toki. Kuka sinua on semmoiseksi sanonut? -— Pojat ovat minua siksi haukkuneet. - -Eerikki ajatteli ja kysyi sitte, ei kuitenkaan minään niin tärkeänä -asiana: +— Pojat ovat minua siksi haukkuneet. Eerikki ajatteli ja kysyi sitte, +ei kuitenkaan minään niin tärkeänä asiana: — Olenkos minä kaunis vai ruma? -— Mistä sinä nyt olet saanut päähäsi semmoista kysellä? Kaunishan sinä +‒ Mistä sinä nyt olet saanut päähäsi semmoista kysellä? Kaunishan sinä olet. -— Oikeinko todella? kysyi Eerikki äkkiä, sillä hän oli äidin katseesta +‒ Oikeinko todella? kysyi Eerikki äkkiä, sillä hän oli äidin katseesta ja äänen painosta huomannut, että kauneus oli jotakin kallista. — Oikein todella sinä olet kaunis. Sinusta tulee vielä kaunis mies — @@ -3172,12 +3199,12 @@ kysyi: — Milloinkas sitä on kaunis ja kuka se on kaunis? -— Harvat ne kauniita ovat. Kaunis on se, joka ei ole ruma, en minä osaa +‒ Harvat ne kauniita ovat. Kaunis on se, joka ei ole ruma, en minä osaa häntä muuten selittää. Eerikki ajatteli ja kysyi, kovasti punastuen: -— Eikös kauppaneuvoksen neiti ole kaunis? +‒ Eikös kauppaneuvoksen neiti ole kaunis? — Kaunishan se on hyvin kaunis. Ja sitte se on hyvin rikas myöskin, poikaseni! @@ -3256,7 +3283,7 @@ Hän oli jo kauvan odottanut otollista tilaisuutta ilmoittaaksen tämän. Eerikki sai uutta intoa. Erästä nuorta kirjanpitäjää, joka oli erittäin säännöllinen ja huolellisesti puettu mies, rupesi hän pitämään -esikuvanaan. Hän harjoittautui tekemään saman laisia liikkeitä kuin +esikuvanaan. Hän harjoittautui tekemään samanlaisia liikkeitä kuin hänkin, ja varsinkin hänen kauniit kumarrukset hän otti mieleensä. Eerikki oli hyvin tarkkana ja säästöillään hän aina osti itselleen lisää kapineita, jotka häntä lähentäisivät tuota ihannetta. Hänellä @@ -3339,7 +3366,7 @@ keskeltä!" — Neiti pyörtyisi, vaan hän särkisi ikkunan, ottaisi hänet syliinsä ja kantaisi tuon valkeahuntuisen olennon pihan puolelle puutarhaan, jossa virottelisi hänet. Neiti avaisi silmänsä, tarttuisi hänen käteensä ja kuiskaisi: — "Kulta Eerikkini! Sinä olet pelastanut -minut kuolemasta ja siitä edestä saat sinä minut omaksesi." — Siitä +minut kuolemasta ja siitä edestä saat sinä minut omaksesi". — Siitä hetkestä alkaen olisi hän neidin sulhanen, ylhäinen ja rikas. Mutta kauppaneuvoksen talo ei syttynyt tuleen, ja kun alettiin @@ -3372,6 +3399,7 @@ Tulipalo kauppaneuvoksen talossa on hänen _saatava_ aikaan! Se ensin häntä kauhistutti, vaan toiselta puolen tuli rauhoittavia asianhaaroja. Kauppaneuvoksen talo on varmaankin kalliisti vakuutettu ja palokunnat ehtivät sammuttamaan, ettei talo paljon ennätä palaa. + Viisi päivää ennen hääpäivää lähti Eerikki eräänä iltana kotoaan, sanoen menevänsä lauluharjoitukseen, jossa hän luultavasti viipyy myöhään. Palokuntalaispaitansa ja hattunsa hän pani salaa povelleen @@ -3397,13 +3425,14 @@ kupeelta hän otti kuivan tyhjän laatikon, heitti siihen tuohensa ja vei sen sitte suurten rappusten vierelle. Sytytettyään laatikon, meni Eerikki pihan perille pimeään odottamaan. -Sieltä hän katseli, mitenkä tuli hulmusi laatikon sisästä, ja kohta -oli koko laatikko iloisessa tulessa. Vaan tuli ei ollut herkkä -tarttumaan rappusiin, niin kuin Eerikki oli odottanut, josta hän -alkoi tulla huolelliseksi. Vasta kun laatikko oli melkein pohjilleen -palanut, syttyi rappusten kaidepuu, josta tuli alkoi virkeästi -levitä verannalle. Rappuset olivat rakennuksen suojassa, niin ettei -palovartija kirkontornissa huomannut mitään. +Sieltä hän katseli, mitenkä tuli hulmusi laatikon sisästä, ja kohta oli +koko laatikko iloisessa tulessa. Vaan tuli ei ollut herkkä tarttumaan +rappusiin, niin kuin Eerikki oli odottanut, josta hän alkoi tulla +huolelliseksi. Vasta kun laatikko oli melkein pohjilleen palanut, +syttyi rappusten kaidepuu, josta tuli alkoi virkeästi levitä verannalle. + +Rappuset olivat rakennuksen suojassa, niin ettei palovartija +kirkontornissa huomannut mitään. Nyt otti Eerikki kevyet portaat, ryömi niiden kanssa portin alaitse kadulle, pystytti tikapuut neidin akkunan alle, nousi akkunaan ja sydän @@ -3413,7 +3442,7 @@ Sisästä kuului kimakka parkaisu ja sen jälkeen ovien avaamista. Eerikki huusi: -— Tulipalo, tulipalo! Minä tulin pelastamaan neitiä! +— Tulipalo, tulipalo! Minä tulin pelastamaan neitiä' Mutta neitiä ei kuulunut. Sen sijaan tuli kauppaneuvos kohta akkunaan, veti verhon syrjään ja nähtyään palokuntalaisen akkunaan jyskyttämässä, @@ -3464,16 +3493,17 @@ Nyt vasta Eerikki selvisi — ja hänestä oli kaikki menetetty. Kauppaneuvos vielä nuhteli häntä kovin sanoin, kun oli tullut sillä lailla säikyttämään neitiä turhanpäiten. -Eerikki kohta katosi koko paikalta, ja kauppaneuvos palvelijoinecn jäi +Eerikki kohta katosi koko paikalta, ja kauppaneuvos palvelijoilleen jäi tutkimaan tulipalon syytä. Toinen rengeistä kertoi heränneensä siitä, kun ikkunaan kävi kirkas loimo, hän herätti toisen, ja kohta olivat he korvojen kanssa vesittämässä tulta. Sammuttamaan mennessään näkivät he -jonkun tikapuut olalla kiirehtivän pihasta kadulle. Kauppaneuvos, jolle -neiti oli ennen kertonut jotakin Eerikistä, alkoi arvailla koko tuon -lapsellisen tulipalon syytä ja kaipaili Eerikkiä. Mutta Eerikkiä ei -näkynyt. +jonkun tikapuut olalla kiirehtivän pihasta kadulle. -Eerikille oli vaiennut koko huono menestyksensä ja hän oli kauheasti +Kauppaneuvos, jolle neiti oli ennen kertonut jotakin Eerikistä, alkoi +arvailla koko tuon lapsellisen tulipalon syytä ja kaipaili Eerikkiä. +Mutta Eerikkiä ei näkynyt. + +Eerikille oli valennut koko huono menestyksensä ja hän oli kauheasti ruvennut pelkäämään rangaistusta. Hän juoksi tulipalopaikalta alas rantaan kotiinsa päin. Mutta pelkonsa ja onnettomuuden tuntonsa lisääntyivät joka askeleella, hän luuli poliisien ja ruununmiesten @@ -3481,15 +3511,16 @@ ajavan häntä takaa, ottaakseen hänet kiinni ja raudoissa viedäkseen linnaan. Hän kääntyi satamalle, juoksi äyräälle ja oli vähällä pudota mustaan järveen, teki taas käännöksen ja juoksi rantakatua kaupungin laidassa olevan oluttehtaan pihaan, jossa pakkautui suurten -halkopinojen väliin. Siellä hän vietti koko sen yön — kylmän yön — ja -seuraavan päivän pelossa ja vavistuksessa. Seuraavana yönä lähti hän, -nälän ja kylmän ajamana, liikkeelle ja meni kotipihaansa. Hän toivoi -saavansa ruokaa kotonsa ruokahuoneesta, vaan se oli niin lujasti -lukossa, ettei hän sinne päässytkään. Vaan myllypihassa oli heidän -kuoppa, jonne hän pääsi, ja sieltä hän otti nauriita taskunsa täyteen. -Sitte hän työntäytyi piiloon kotinsa asuinrakennuksen alle, jossa oli -sammalia. Nauriita hän söi minkä saattoi, vaan ne tuottivat suuhun -vetisen tuiman. +halkopinojen väliin. + +Siellä hän vietti koko sen yön — kylmän yön — ja seuraavan päivän +pelossa ja vavistuksessa. Seuraavana yönä lähti hän, nälän ja kylmän +ajamana, liikkeelle ja meni kotipihaansa. Hän toivoi saavansa ruokaa +kotonsa ruokahuoneesta, vaan se oli niin lujasti lukossa, ettei +hän sinne päässytkään. Vaan myllypihassa oli heidän kuoppa, jonne +hän pääsi, ja sieltä hän otti nauriita taskunsa täyteen. Sitte hän +työntäytyi piiloon kotinsa asuinrakennuksen alle, jossa oli sammalia. +Nauriita hän söi minkä saattoi, vaan ne tuottivat suuhun vetisen tuiman. Sammalissa hän vietti seuraavan yön, joka oli jo liiaksi kylmä. Kääriydyttyään sykkyrään kuin koiranpenikka, sai hän kuitenkin @@ -3565,7 +3596,7 @@ onnellinen mielestään, kun hänellä oli vakituinen paikka, jossa hänellä oli pysyväinen sija kuin virkamiehellä ja jossa hän söi suruttoman leivän. Kauppias Helisevä oli vielä luvannut korottaa hänen palkkansa 30 markkaan niin pian kuin hän menee naimisiin. Toimestaan hänellä taas -ei ollut niinkään pienet ajatukset: hänellä oli m.m. valta kieltää +ei ollut niinkään pienet ajatukset; hänellä oli m.m. valta kieltää älytöntä maalaista sitomasta hevostaan puutarhan heikkoon aitaan. Tämmöistä järjestystä hän piti pihassa suurella oman arvonsa tunnolla, vaan kuitenkin kaikella siivoudella, niin että ani harvat loukkautuivat @@ -3600,21 +3631,21 @@ pyörälle muistuttamalla tuosta 5 markan palkan koroituksesta. Rengit kirjoittelivat hänelle piikojen nimessä rakkauden kirjeitä, joita hän aina luetutti jollakin kirjoituksen taitavalla ja uskoi niitä, vaan ei hän kuitenkaan ruvennut koskaan niihin vastaamaan, tuumaten, -että hänenhän sitä pitää kosia; ei se sovi, että tytöt pojille +että hänenhän sitä pitää kosia: ei se sovi, että tytöt pojille kirjoittelevat. Mutta hänen kosimisestaan ei tullut mitään. Hän tosin ajatteli -naimista, vaan hän oli tehnyt jonkun laisen vaistomaisen päätöksen, -että oman talon palvelijoista hänen pitää vaimo saada; hän ei -milloinkaan käynyt kylässä. Joka kerran, kun uusi piika tuli -taloon, tarkasteli hän häntä ja hyvässä sydämessään aina hyväksyi -morsiamekseen, vaan hänellä oli eräs toinen vaisto, joka pelasti hänet -turhista kosimisista. Hän nimittäin aina odotti, kosiiko tuo tyttö itse -häntä; jos tyttö kosi itse, heitti hän hänet ajatuksistaan, sillä hänen -mielestään ei tyttö silloin totta tarkoita, kun hän itse kosii. Niin -hän jäi aina odottamaan seuraavaa köyriä, jolloin aina vaihtui joku -palvelija suuressa talossa, tai jos ei vaihtunut, odotti hän tyynesti -useampiakin vuosia. +naimista, vaan hän oli tehnyt jonkunlaisen vaistomaisen päätöksen, että +oman talon palvelijoista hänen pitää vaimo saada; hän ei milloinkaan +käynyt kylässä. Joka kerran, kun uusi piika tuli taloon, tarkasteli hän +häntä ja hyvässä sydämessään aina hyväksyi morsiamekseen, vaan hänellä +oli eräs toinen vaisto, joka pelasti hänet turhista kosimisista. +Hän nimittäin aina odotti, kosiiko tuo tyttö itse häntä; jos tyttö +kosi itse, heitti hän hänet ajatuksistaan, sillä hänen mielestään ei +tyttö silloin totta tarkoita, kun hän itse kosii. Niin hän jäi aina +odottamaan seuraavaa köyriä, jolloin aina vaihtui joku palvelija +suuressa talossa, tai jos ei vaihtunut, odotti hän tyynesti useampiakin +vuosia. Mutta tulipa sitte Junnulle sielun risti. Puotiin tuli uusi kauppapalvelija, jonka suurin huvitus oli kiusata Junnua. Milloin @@ -3662,7 +3693,7 @@ päin vastoin oli Junnu hänelle sanonut loukkaavia sanoja. — No, no, pitikö tuosta nyt noin suuttua. — Vaan mitäs semmoinen Junnu tulee minun päälleni kaipaamaan, ja -kauppias semmoista hullua uskoo, puhisi Torkkeli vihoissaan. +kauppias semmoista hullua uskoo, pukisi Torkkeli vihoissaan. Kauppias jätti asian silleen, vaan Torkkeli päätti kostaa. Kun hän ensi kerran tämän jälkeen tapasi Junnun, joka oli makasiinien välistä solaa @@ -3676,7 +3707,7 @@ siivoamassa, potkasi hän takaa päin hänet suulleen likaan ja kysyi: päätä vasten. Eräs talonpoika, jolle Torkkeli oli menossa suoloja antamaan, nauraa -hohotti puoliväkinäistä naurua sukkelalle puotilaiselle, sanoipa vielä +hohotti puolivakinaista naurua sukkelalle puotilaiselle, sanoipa vielä jonkun pilkkasanankin Junnulle. Suolamakasiinissa kertoi Torkkeli talonpojalle, että tuo Junnu oli @@ -3747,7 +3778,7 @@ siitä niin pelonalaiseksi, ettei uskaltanut kättään tarjota hyvästiksi, ja hänelle oli tullut niin suuri ikävä ja katumus, että hän olisi ollut valmis itkemään, heittäymään kauppiaan jalkoihin ja pyytämään anteeksi, vaan kauppias oli ojentanut hänelle kätensä ja sanonut lyhyesti ja -kuivasti: +kuivasti. — Hyvästi! @@ -3774,32 +3805,31 @@ kuinka häntä oli aina laivalla kiitetty parhaimmaksi kantajaksi ja kuinka siellä oli häntä puhuteltu isännäksi ilman sen enempää ilkeätä pahansuomista. Mutta nyt hän ei uskaltanut mennä laivaa lähellekään. -Sen sijaan löysi hän satamarannassa erää makasiiniryhmän vierellä +Sen sijaan löysi hän satamarannassa erään makasiiniryhmän vierellä suuren lotjan, josta parhaallaan suoloja tyhjennettiin makasiiniin. Sinne hän tarjoutui työhön. -Mitenkä isäntä nyt joutaa tänne työhön kysyi lotjan kippari. +— Mitenkä isäntä nyt joutaa tänne työhön? kysyi lotjan kippari. — Minulla on nyt vaan hyvää aikaa, sanoi Junnu verkakseen, luoden silmänsä maahan. — Onhan siellä Junnun omakin laiva rannassa, miksi Junnu ei mene sinne? -— Joutaisinpahan vaan nyt tännekin. - -Junnu otettiin työhön, ja hän teki työtä kuin karhu aivan silmittömänä -ja ihmisiin paljo katsomatta, paita märkänä ruumiissaan kiini ja hiki -päästään valuen. Hän kantoi kaksi säkkiä siihen kun monet toiset -yhden. Hänellä oli vaistomainen pelko, että jos hän hetkeksikään -pysähtyy seisottelemaan, ruvetaan häneltä kyselemään ja utelemaan ja -sillä tavalla saataisiin selville hänen poislähtönsä talostaan; muuta -tietysti he eivät voisi uskoa kuin että hänet on ajettu pois. Sen -tähden hän teki työtä niin kovasti ja niin mielellään; hän ei olisi -tuntenut väsymystä, vaikka olisi yhtä kyytiä tyhjennetty koko suuri -lotja. Kun päästettiin ruokatunnille, ei hänellä ollut nälkä yhtään, -vaan sitä vastoin janotti kauheasti. Eräästä rantapuodista hän osti -leipää ja silliä, ja söi sitä kuitenkin suurella halulla rannalla -lotjan lähellä, hatullaan juoden rannasta vettä palan väliin. +— Joutaisinpahan vaan nyt tännekin. Junnu otettiin työhön, ja hän teki +työtä kuin karhu, aivan silmittömänä ja ihmisiin paljo katsomatta, +paita märkänä ruumiissaan kiini ja hiki päästään valuen. Hän kantoi +kaksi säkkiä siihen kun monet toiset yhden. Hänellä oli vaistomainen +pelko, että jos hän hetkeksikään pysähtyy seisottelemaan, ruvetaan +häneltä kyselemään ja utelemaan ja sillä tavalla saataisiin selville +hänen poislähtönsä talostaan; muuta tietysti he eivät voisi uskoa kuin +että hänet on ajettu pois. Sen tähden hän teki työtä niin kovasti ja +niin mielellään; hän ei olisi tuntenut väsymystä, vaikka olisi yhtä +kyytiä tyhjennetty koko suuri lotja. Kun päästettiin ruokatunnille, +ei hänellä ollut nälkä yhtään, vaan sitä vastoin janotti kauheasti. +Eräästä rantapuodista hän osti leipää ja silliä, ja söi sitä kuitenkin +suurella halulla rannalla lotjan lähellä, hatullaan juoden rannasta +vettä palan väliin. Niin kuin Junnu pahasti aavisti, tuli kohta ilmi hänen pois joutumisensa kauppias Helisevästä. Poikarakkeja tuli rantaan ja @@ -3902,7 +3932,7 @@ omaa huonouttaan, heräsi hänessä nyt viha, yksinkertaisen mielen silmitön viha kaikkia vastaan ja erittäinkin kauppias Helisevää vastaan. Mitä hän oli tehnyt, että häntä näin vainottiin, pilkattiin ja halveksittiin? oliko hän varastanut, valehdellut tai tehnyt mitään -vääryyttä? Tähän kysymykseen hän iski kiini ja pysyi siinä lujasti. +vääryyttä? Tähän kysymykseen hän iski kiirii ja pysyi siinä lujasti. Torkkeli oli häntä rääkännyt niin paljo, ettei hän jaksanut enää kärsiä, kauppias uskoi tuota valehtelijaa, vaan ei uskonut häntä, ja antoi hänen mennä talosta kuin hylkykoiran, vaikka hän oli palvellut @@ -3914,7 +3944,7 @@ hänet kiini rosvona ja murhapolttajana ja häväistiin kaikkein ihmisten edessä. Hänen niin kärsivällinen mielensä raivostui, viha oli sokaista hänet. -Hänessä heräsi silmitön kostonhimo. Hän tahtoi tehdä pahaa niin paljo, +Hänessä heräsi silmitön koston himo. Hän tahtoi tehdä pahaa niin paljo, että hänen päätään huimasi. Kun hän kerran on näin sorrettu ja kehno, ei häntä voi kukaan enää kehnommaksi tehdä, mutta hän voi tehdä paljo vahinkoa niille, jotka ovat hänet onnettomuuteen saattaneet. — @@ -3945,7 +3975,7 @@ ja joka näytti olevan uusi rakennus, tehty hänen talosta lähtönsä jälkeen. Eräs hänen kädessään oleva avain sopi liiterin lukkoon, ja hän avasi oven ja meni sisään. Tulitikulla hän raapasi tulen ja katseli ympäriinsä. Siellä oli kaikellaista rautatavaraa: lapioita, taikkoja -y.m. rautakaluja sekä puhdasta terästä ja rautaa. Tämä tuntui hänestä +y. m. rautakaluja sekä puhdasta terästä ja rautaa. Tämä tuntui hänestä vieraalta omaisuudelta, ja hän otti sieltä muutamia teräspalasia ja yhden lapion. Lähtiessään hän viskasi avainkimpun oven eteen. @@ -4001,7 +4031,7 @@ Kysyttiin kauppias Helisevältä, minkä arvoinen se oli. — Ainakin se neljä markkaa maksaa, vastasi Helisevä. -— Onko se neljän markan arvoinen, Juntunen? kysyi tuomari. +— Onko se neljän markan arvoinen, Juntunen? kysyi, tuomari. — On! vastasi Junnu röyhkeällä äänellä niin kuin ennenkin. @@ -4058,7 +4088,7 @@ Hän kuunteli nyt hartaasti vankilan pappia ja kerran kysyi häneltä, mikä vuori se oli, jolta Jumala lain antoi. Se oli Siinain vuori, ja laki annettiin Israelin lapsille. Pappi kysyi, minkä vuoksi hän tahtoi sitä erityisesti tietää, vaan Junnu ei ruvennut selittämään. Hänelle -oli näet tämä pappi vieras ja outo: kaupungin vanhalle pastorille, joka +oli näet tämä pappi vieras ja outo; kaupungin vanhalle pastorille, joka oli hänet ripille päästänyt ja jota hän siitä saakka oli uskollisesti tervehtinyt joka kerran kadulla vastaan tullessaan, hän päätti vankeudesta päästyään mennä haastamaan asiansa. @@ -4093,7 +4123,7 @@ Kauppias Helisevän luona oli Junnu aikonut myös käydä vankeudesta päästyään, vaan kauppiaan ja hänen välilleen oli syntynyt — hänen tietämättään oikeastaan minkä tähden — kummallinen suhde, joka oli estänyt hänet siitä. Kohdatessa toisiaan kadulla osoitti kauppias -Helisevä omituista arkuutta, ikään kuin pelkäsi Junnua, ja kun Junnu +Helisevä' omituista arkuutta, ikään kuin pelkäsi Junnua, ja kun Junnu oli arka luonteeltaan, ei hän rohennut mennä kauppiaan luo. Kerran hän kuitenkin meni Helisevän konttooriin, vaan hän huomasi kauppiaan pakenevan toiseen huoneeseen ja kuuli käskevän palvelijan sanomaan, @@ -4119,7 +4149,7 @@ vaikka kauppias kielteli. valkeuteen. Pastori selitti, että Herra useasti antaa ihmisen pahan hengen valtaan, johdattaakseen hänet koettelemusten kautta oikealle tielle. Niinpä on minunkin käynyt. Se oli yksi kohta oikeudessa, josta -minä tulin yminärrykseeni; se oli se, kun kauppias vannoi pyhän valan +minä tulin ymmärrykseeni; se oli se, kun kauppias vannoi pyhän valan siitä kadonneesta avaimesta — Kauppias vaaleni äkkiä, niin ettei voinut hengittääkään, vaan hän tuli @@ -4140,7 +4170,7 @@ Muuta hän ei ensin voinut sanoa, ja hän huokasi syvään. Toinnuttuaan liikutuksestaan jatkoi kauppias: -— Minua ilahuttaa, että Junnu on tehnyt parannuksen: minä luotan nyt +— Minua ilahuttaa, että Junnu on tehnyt parannuksen; minä luotan nyt Junnuun täydellisesti, ja Junnun pitää jo tänä päivänä muuttaa meille. Junnu läksi hakemaan kapineitaan, ja kauppias jäi pitkiin ajatuksiin, @@ -4197,9 +4227,7 @@ ja oli neuvotonna. — Auki —? Niinpä näkyy olevan. Minkä tähden se on auki jätetty? -— Siinä on vaan lasku. - -— Lasku? Mikä lasku? +— Siinä on vaan lasku. —- Lasku? Mikä lasku? — Sanomalehden tilausrahasta. @@ -4247,14 +4275,14 @@ todellakin olivat jo hiiltymässä. — Voi, voi tokiinsa, mikä vahinko piti tulla, kun leivät paloivat! päivitteli hän mustuneita leipiä uunista pöydälle viskoessaan. Hänelle tuli siitä niin paha mieli, ettei hän voinutkaan heti lähteä -sanomalehden konttooriin, vaan siunuusteli ja vakeroi palaneiden +sanomalehden konttooriin, vaan siunuusteli ja vaikeroi palaneiden leipäinsä ääressä. Kaikessa tapauksessa päätti hän nyt odottaa ensin -miestään kotiin ja kertoa hänelle kaikki: Haverisen piti tullakin kohta +miestään kotiin ja kertoa hänelle kaikki; Haverisen piti tullakin kohta päivälliselle. — Kuules kummia, sanoi emäntä miehensä kotiin tultua, kun uutisten konttuurista käytiin velkomassa tilausrahaa, joka me on ihan varmaan -maksettu: Täällä kävi kirjapainosta poika laskun kanssa, vaan minä +maksettu. Täällä kävi kirjapainosta poika laskun kanssa, vaan minä lähetin sen takaisin. Etkös sinäkin muista, että me on uutiset maksettu? — Sinähän ne kävit tilaamassa ja sanoit maksaneesi. En minä tiedä sen @@ -4321,7 +4349,7 @@ Vaan eukko tuli kohta hänen jälestään sinne ja alkoi puhua: olisi, me emme ole mistään ottaneet velaksi... — Niin, niin, menkäähän nyt pois, kyllä se asia on jo selvä, virkkoi -toimittaja työstään vähän kiukkuisesta. +toimittaja työstään vähän kiukkuisesti. Mutta eukko vaan jatkoi: @@ -4360,10 +4388,10 @@ herra on! Pitäisi sitä toki kuulla köyhänkin puhetta, vaikka eipä sillä, että he niin köyhiäkään olisivat, harvat ne ovat niin velattomia kuin he. Hän istuutui jälleen ja päätti odottaa konttoorineitiä. -Neiti tuli jonkun puolen tunnin kuluttua. Hänelle kertoi eukko -taas pojan käynnin ja näytti tilauslipun. Neiti katseli kirjoja, -huomasi saman erehdyksen kuin toimittajakin ja selitti eukolle sen -pariin kolmeen kertaan, päästäkseen hänestä erilleen. Mutta eukko ei +Neiti tuli jonkun puolen tunnin kuluttua. Hänelle kertoi eukko taas +pojan käynnin ja näytti tilauslipun. Neiti katseli kirjoja, huomasi +saman erehdyksen kuin toimittajakin ja selitti eukolle sen pariin +kolmeen, kertaan, päästäkseen hänestä erilleen. Mutta eukko ei heittänyt; hän kertoi: — Täällä oli äsken herra toimittaja ja hän katseli myös kirjoja, vaan @@ -4371,7 +4399,7 @@ ei hän puhunut mitään toisesta Heikki Haverisesta. Niinpähän se oli erehdys niin kuin Heikki jo arveli. Me emme ole milloinkaan jättäneet maksamatta. Sepä nyt on paha, että on toinen Heikki Haverinen; nehän voivat meidän nimiin tehdä velkaa ympäriinsä, ja sitte tullaan meiltä -velkomaan. +velkoinaan. — Ei saa toki niin pahaa uskoa lähimäisestään, muistutti neiti. @@ -4427,7 +4455,7 @@ oli syypää koko rettelöön. Hän oli niin tuohuksissaan kuin olisi hän aikonut rumpun kanssa lähteä koko kaupungille kuuluttamaan, että se on toinen Heikki Haverinen, joka on jättänyt maksamatta sanomalehtensä. -— No, selvähän se on nyt koko asia, sanoi mies. +— No, selvähän se on nyt koko asia, sanoi mies — Ei se vielä ole selvä, väitti eukko. Minun pitää etsiä käsiini se toinen Haverinen. @@ -4507,7 +4535,7 @@ kuitenkin oli paljo ahnetta ja itsekästä. Eukko koetti olla hyvin makeana, kun näki että toimittaja oli niin hyvällä tuulella. Mutta toimittaja katseli häneen oikeastaan keksiäkseen hänessä paikkaa, mihin valonsäde olisi heijastutettava. Toimittajan kuvaannollinen selitys -näet oli, että ihmisen ymmärrys riippuu siitä, minkä laisessa kulmassa +näet oli, että ihmisen ymmärrys riippuu siitä, minkälaisessa kulmassa valon säde hänen aivoihinsa heijastetaan, ja että yksityisten ihmisten ja koko ihmiskunnan sivistämistyö on valonsäteitten heijastuttamista peilin asettelemisen kautta. Kun hän toimittaa lehteään, asettelee hän @@ -4518,7 +4546,7 @@ sitä pistettä, mihin hänessä säde pystyisi; häneen ei olisi pystynyt polttolasikaan. — Minä nyt en jouda teidän kanssanne enempää, minulla on hyvin -kiirettä: menkäähän nyt pois. +kiirettä; menkäähän nyt pois. Näin hän sai eukon vihdoinkin pois. @@ -4580,4 +4608,4 @@ vakuutti Haveriska, jääden miettiväisenä tuijottamaan eteensä. -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENIä KERTOMUKSIA ***
\ No newline at end of file +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75771 *** |