Initial commitHEADmain

4 files changed, 1754 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/75141-0.txt b/75141-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..839284c
--- /dev/null
+++ b/75141-0.txt
@@ -0,0 +1,1737 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75141 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+LUMIVUOREN KOTKA
+
+Kertomus trappien elämästä
+
+
+Kirj.
+
+PAUL GRUNDMANN
+
+
+Suomennos
+
+
+
+
+
+Haminassa,
+Alfred Lagerbomin kustannuksella,
+1905
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN LUKU.
+
+
+Eräänä kesäpäivänä 1846 asetti kolme linnustajaa eli trappia kuten
+heidän varustuksistaan ja puvuistaan voi päättää telttansa Coloradon
+syrjäjoen Hio de Puercon rannalle.
+
+Metsästäjät olivat asettuneet rantakaistaleella olevalle pienelle
+kummulle, joka joen puolelta oli paljas, mutta kaikilta muilla
+tahoilta tiheiden pensaskasvien ympäröimä, tehdäkseen tähän tulen
+ja valmistaakseen itselleen päivällisaterian. Tammesta vuollulla
+paistinvartaalla paahtoi yksi heistä murakan näköistä reidenkappaletta,
+jota hän alinomaa käänteli, sillä aikaa kuin toiset metsästäjät hyvillä
+mielin katselivat tulen liekkejä.
+
+Vanhin näistä kolmesta metsästäjästä, jota toverit kutsuivat Tomiksi,
+oli todellinen jättiläinen. Hänen kasvonsa olivat tuulesta ja ahavasta
+käyneet karkeiksi, ja ne näyttivät viekkailta ja päättäviltä, mutta
+samalla näkyi niissä ilmeistä hyväntahtoisuutta osoittava piirre.
+
+Hänellä oli samallainen puku kuin tovereillaankin, karkea punajuovainen
+villapaita ja korkea tunturiketun nahasta tehty hattu. Pitkät saappaat
+ulottuivat yläpuolelle polvia, ja raskas pyssy sekä nuorakimppu,
+jota trapit tarvitsivat turkiseläimiä pyydystäessään, olivat hänen
+vieressään maassa.
+
+Tom jutteli vieressään loikoilevan toverinsa kanssa, joka oli noin
+20-vuotias nuorukainen, nimeltä Francois. Francoisin isä, joka myöskin
+oli ollut innokas metsänkävijä ja Tomin monivuotinen metsästystoveri,
+oli jo useampia vuosia sitten kuollut otellessaan karhun kanssa.
+Francois oli kasvanut uudisasunnoilla, jossa hänen joku aika sitten
+kuolleella äidillään oli pieni farmi, jota hän poikansa avulla
+viljeli. Mutta pojan suonissa virtasi liian paljon metsästäjän verta
+antautuakseen rauhallisiin toimiin; hänkin tahtoi tulla metsästäjäksi
+ja oli nyt ensimäisellä metsästysretkellään Tomin seurassa, joka häntä
+rakasti kuten omaa poikaansa.
+
+"Pedro", sanoi vanha metsästäjä paistinvarrasta kääntelevälle
+toverilleen, "näistä seuduista minä en pidä; me olemme apachien
+metsästysalueella, ja minua ihmetyttäisi suuresti, ellemme pian
+näe punanahkoja, vaikkakin minusta olisi paljoa parempi, ett'emme
+milloinkaan kohtaisi noita roikaleita."
+
+"Olisi kenties parasta, että etsisimme itsellemme piilopaikan",
+tuumiskeli Pedro. "Minä olen joku vuosi sitten kerran metsästellyt
+näillä tienoin ja, jos oikein muistan, on kahden englannin peninkulman
+päässä tästä pieni saari, joka on ikäänkuin luotu sellaiseksi
+piilopaikaksi."
+
+Aterian jälkeen lähtivät metsästäjät heti liikkeelle ja kulkivat
+pitkin joen rantaa. Seutu ylt'ympäriinsä oli aivan raivaamatonta ja
+luonto villiä. Luonnontilassa oleva aronasukas, tuo viekas intiaani,
+sai melkein häiritsemättä toimittaa askareitaan, seuraten nuolineen ja
+jousineen metsänriistan jälkiä kaukaisimpiin seutuihin.
+
+Ainoastaan ani harvat valkeat miehet uskalsivat siihen aikaan lähteä
+Kalliovuorten länsipuolella oleville aroille; sinne lähtivät vain
+semmoiset miehet, jotka olivat tottuneet kaikkiin ilmanvaihteluihin ja
+viettivät vapaata, riippumatonta elämää. Asettaen ansojaan kaikkialle,
+missit vain oli hiukankin toivoa saada majavia ja saukkoja, kokosivat
+he usein suuret joukot niiden nahkoja, jotka he sitten Santa-Fé'ssä,
+S:t Antonio de Bexarissa tai muissa lännenpuolella olevissa
+kauppapaikoissa vaihtoivat ruutiin, lyijyyn, vaatetavaroihin tai muihin
+esineisiin. Raha oli heille täydelleen tuntematon ja turhanpäiväinen
+välikappale. Tarkka silmä, säikkymätön sydän, vakava käsi, hyvä pyssy
+sekä yltä kyllin luoteja, täysinäinen ruutisarvi, terävä veitsi, villa-
+tai hirvennahkaiset vaatteet, jotka he hätätilassa itse valmistivat,
+olivat ne rikkaudet, joilla varustettuina he rohkeina lähtivät
+erämaihin pelkäämättä vaaroja, jotka kaikkialla heitä uhkasivat.
+
+Kulettuaan puolen tuntia seisahtui Pedro ja osoitti pientä metsäistä
+saarta, joka oli siltä paikoin noin 200 jalan levyisen joen keskellä.
+
+Pian oli valmistettu lautta kolmesta rannalle ajautuneesta
+vesiajopuusta, ja sittenkuin metsästäjät olivat peittäneet rantaan
+tekemänsä jälet, astuivat he yksinkertaiseen alukseensa ja sousivat
+saarelle. .
+
+Kello oli noin 4 iltapäivällä. Kaikki äänet olivat vaienneet tähän
+aikaan päivästä, ja ainoastaan Rio de Puerco joen aallot lauloivat
+yksitoikkoista lauluaan. Vedenpinnalle kohosi jo siellä täällä pieniä,
+kevyitä sumupilviä, jotka illan lähetessä kokoontuivat sakeaksi
+sumuvaipaksi, johon joki yön aikana aina kääriytyi.
+
+Rio de Puercon molemmilla rannoilla kasvoi pajuja ja haapoja, joiden
+juuret ulottuivat kirkkaaseen, loiskivaan veteen saakka. Puiden välit
+olivat täynnä pajunvesoja ja ruokoja, niin että ranta katsojasta
+näytti yhtäjaksoiselta, viheriältä maakaistaleelta.. Yhdessä ainoassa
+paikassa vastapäätä saarta oli tässä melkein läpipääsemättömässä
+rantapensaikossa jokseenkin leveä aukeama. Tie oli syntynyt siten, että
+puhvelit ja villit hevoset olivat raivanneet sen päästäkseen joelle.
+Tästä pienestä aukeamasta oli vapaa näkö-ala arolle, joka leveni kauas
+etäisyyteen.
+
+Saari oli yksi niistä kummallisista muodostuksista, jotka eivät ole
+ollenkaan harvinaisia Amerikan joissa, ja niiden muodostuminen on niin
+omituista, että me hiukan kerromme siitä.
+
+Amerikan suuret joet, jotka usein juoksevat 400 peninkulmaa läpi
+aarniometsien, tempaavat mukaansa yläveden aikana, jolloin ne tulvivat
+yli äyräittensä, huuhtoen maata peninkulma määrin, kaatuneita puita;
+näinä takertuvat toisiinsa juurista ja oksista pinoutuen päälletysten
+mahtaviksi röykkiöiksi. Hyvin usein pysähtyy sellainen uiskenteleva
+puunrunko liejuiseen joen pohjaan, johon se yhä enemmän ja enemmän
+juurtuu kiinni muodostaen siten tukikohdan, jonka ympäri toiset
+uiskentelevat puunrungot tarttuvat kiinni. Näiden juuret ja kuivat
+oksat sotkeutuvat toisiinsa ja veden tuoma muta, joka kerääntyy niiden
+ympäri, liittää vähitellen puunrungot jonkunlaiseksi lautaksi. Kuiva
+ruoho, joka huuhtoutuu veden mukana rannoilta, kokoontuu myöskin tälle
+lautalle ja täyttää vähitellen siihen jääneet aukot. Vihdoin peittää
+tuulen aroilta tuoma tomu tämän kummallisen muodostuman maakerroksella.
+
+Nämä puunrungot lienevät maanneet siinä monta, monta vuotta, ruohoja
+ja pajupensaita on kasvanut ylt'ympäriinsä ja ovat aikojen kuluessa,
+muodostaneet tuon lujasti kiinnitetyn lautan todelliseksi saareksi,
+joka kuitenkin joka askeleella vapisee ja hyllyy. Kysymyksessä oleva
+saari oli kymmenen askelta pitkä ja noin kuuden tai seitsemiin askeleen
+levyinen. Korkeakasvuisen ruohikon taakse voi mies maaten täydelleen
+kätkeytyä; myöskin polvilla ollen ei häntä voitu rannalta huomata. —
+
+Aurinko oli jo laskeutunut kauas länteen, ja joen rannalla olevien
+puiden ympärilleen luomat varjot kävivät yhä, pitemmiksi. Saarella
+vallitseva mieluisa, vilpoisuus sai Francoisin laskeutumaan maahan
+pitkäkseen, uinahtaakseen hiukan päivän vaivojen jälkeen. Tom, joka
+istui saarelle ajautuneella puunrungolla, silmäili aika ajoin rantoja
+nähdäkseen, olisiko jotakin epäiltävää siellä tulossa; hänen vieressään
+istui Pedro huuhdellen vedessä paljaita jalkojaan.
+
+"On todellakin jumalallista nautintoa, Tom, saada tällä tavoin
+loiskutella vedessä", keskeytti Pedro hetkisen kestäneen vaiti-olon,
+"vaikka minä kumminkin mieluummin olisin tahtonut, että tänään olisimme
+ennättäneet siihen paikkaan, jossa joki haaraantuu ja jossa kanootti
+on kätkössä, sillä kaikissa tapauksissa on mieluisempaa kulkea vesitse
+kuin maitse."
+
+"Se on kyllä totta", vastasi toinen, "mutta nuorukaiselle (hän
+tarkoitti Francoisia) olisi se ollut liikaa, sillä hän ei ole tottunut
+niin rasittavaan kulkuun. Sataviisikymmentä peninkulmaa viidessä
+päivässä ei ole mikään pieni asia kelle tahansa. Mutta minä toivon,
+että hän vuodessa on tottunut kulkemaan yhtä pitkät matkat kuin me
+itse."
+
+Pedro ei voinut olla nauraneitta toverilleen, mutta tämä ei huomannut
+sitä. Kiikutellen yhä jalkojaan edes takaisin raittiissa vedessä,
+jatkoi hän: "Minä ihmettelen kuitenkin, voiko elämä, joka on täynnä
+vaaroja ja kieltäymyksiä, pitemmän aikaa miellyttää turvattiasi?"
+
+9
+
+"Minä otan tehtäväkseni saattaa hänet pitämään metsä- ja
+aroelämää parempana kuin ummehtunutta kammariielämää", sanoi vanha
+metsästäjä nauraen. "Pitäisikö Francoisista tulla tupaporsas? Tai
+etkö sinä, Pedro, ole samaa mieltä kuin minä? Eikö ihminen ole luotu
+hankkimaan itselleen kestävyyttä ja voimaa taistelussa vaaroja vastaan,
+ja eikö elämää metsissä ole pidettävä parempana kuin kaupunkien
+tarjoamia hauskuuksia?"
+
+"Aivan varmaan", vastasi Pedro kuivasti, "ja senpätähden juuri ovatkin
+kaupungit niin tyhjät asukkaista ja metsät sekä arot niin täynnä niitä!"
+
+"Älä tee pilkkaa, minä puhun vakavista asioista", vastasi Tom.
+"Francois on isänsä kaltainen, joka minun kanssani on kestänyt monta
+taistelua komancheja, apacheja, kiovaereita ja muita viiliä heimoja
+vastaan ja minä otaksun, ett'ei omena putoa kauaksi puusta. Ajattele
+itseäsi, Pedro, tahtoisitko sinä, huolimatta meitä väijyvistä
+vaaroista, vaihtaa tämän virkistyshetken siihen uneliaasen lepoon,
+josta on tilaisuus nauttia uudisasunnossa vaivaloisen työpäivän
+jälkeen? Minä uskon, että nuorukainen tulee ajattelemaan samalla
+lailla."
+
+Metsästäjien keskustelu häiriytyi yhtäkkiä ja heidän huomionsa kääntyi
+kummalliseen näkyyn.
+
+"Katso", sanoi kanadalainen, kääntyen toverinsa puoleen, "nuo
+tomupilvet, jotka nousevat tuolla kaukana, johtuvat villihevosten
+laumasta, jotka kiitävät tänne sammuttaakseen janoaa, ennenkuin ne
+ennen yön tuloa koettavat uudelleen palata kaukaisille laidunmailleen.
+Tuolla ne lähenevät muodoltaan niin muhkeina ja komeina, jommoisiksi
+Jumala on luonut nuo vapaudessa elävät eläimet — silmät säihkyen tulta,
+sieraimet avoinna ja harjat liehuvina. Minua haluttaa toden teolla
+herättää Francois, niin että hänkin saa ihmetellä tätä näytelmää."
+
+"Anna hänen maata, Tom; unessa saa hän kenties nähdä viehättävämpiä
+näkyjä kuin villihevoslauman."
+
+Vanha metsästäjä huoahti.
+
+"Ja kumminkin on tämä mahtava jopa suuremmoinen näytelmä. Oi, kuinka
+iloisina juoksentelevat eläimet tuntiessaan itsensä vapaiksi", lisäsi
+hän.
+
+"Niin, hetkeksi, kunnes intiaanit alkavat niitä ahdistella. Silloin
+muuttuu kyllä kuva, silloinkin ne tosin juoksevat, mutta — pelosta."
+
+"Nopeaan kuten pilvi, jota tuuli ajaa, ovat ne taas kadonneet", jatkoi
+Tom, samalla kuin hän katseineen seurasi ylös kohoavia pölypilviä.
+"Mutta katsos, näytelmä vaihtuu: hirvi on saapunut paikalle, jonka
+hevoset ovat jättäneet. Näetkö sinä sen suuret loistavat silmät tuolla
+puiden välissä? Se vainunnee jotakin — katsoppas vain, kuinka se
+kuuntelee! Ahaa, tuolla tuleekin se jo esille sammuttaakseen janoaan.
+Tarkastele vain, kuinka sievästi se kielellään hörppii vettä! Nyt
+kohottaa se päätään; se on kuullut jonkun äänen. Katso, eivätkö sen
+suusta tippuvat vesipisarat ole valuvan kullan kaltaisia? Mutta nyt
+minä herätän nuorukaisen."
+
+"Anna hänen maata, sanon minä sinulle."
+
+"Eikö tämä hirvi ole vapauden ja riippumattomuuden vertauskuva?"
+
+"Kyllä siihen hetkeen saakka, jolloin sudet repivät sen kappaleiksi.
+Hirvi- tai metsäkaurisaitauksessa olisi sillä todellakin toivoa elää
+pitkältäkin. — Joka asialla on kaksi puolta, rakas Tom."
+
+Vanha metsästäjä ei vastannut tähän mitään, vaan käänsi vain silloin
+tällöin katseensa makaavaan turvattiinsa. Pedro hypähti ylös ja veti
+taas saappaat jalkaansa.
+
+"Mitä minä sanoin sinulle?" lausui hän kuunneltuaan hetkisen.
+"Kuulitko sinä ulvontaa tuolta kaukaa? Sudet varmaankin ovat saalista
+tavottamassa tuolla arolla. Hirvi parka! Kuten nyt pian käy sen, siten
+eikä toisin käy jokaisen metsästäjän, joka samoilee metsiä ja aroja."
+
+"Mutta nyt ainakin minä herätän Francoisin", sanoi Tom ja aivan
+hiljalleen pudisteli nuoria metsästäjää, joka yhdellä hyppäyksellä oli
+heti jalkeilla.
+
+Sudet olivat jo alkaneet saaliin ajonsa.
+
+Hirvi haarukkaiset sarvet pitkin selkää, kaula kenossa, pää taaksepäin
+taivutettuna, voidakseen avonaisten sierainten kautta helpommin vetää
+keuhkoihinsa tarpeellista ilmaa, lensi nuolena yli aavikon. Sen takana
+juoksi parvi nälkäisiä susia, jotka ajoivat tuota jaloa eläintä
+uskomattomalla nopeudella.
+
+Hirvi oli pitkän matkan niistä edellä, mutta hiekkakummuilla, kauempana
+pohjoisessa, voi metsästäjän tarkka silmä huomata toisia susia
+aivankuin vahdissa, pakottaakseen hirven kääntymään takaisin niiden
+tovereja kohti.
+
+Hirvi ei näyttänyt huomaavan niitä tai välittävän niistä, sillä se
+juoksi edelleen samaan suuntaan.
+
+Jonkun matkan päässä vahdissa olevista susista, jotka tukkivat silta
+tien, pysähtyi se huoahtaakseen.
+
+Se oli nyt vihollistensa ympäröimänä, jotka vetäytyivät yhä lähemmäksi.
+Yhtäkkiä kääntyi se ympäri ja hyökkäsi ahdistavia vihollisia vastaan
+ehtiäkseen niiden ohi joelle. Mutta se ei päässytkään kulkemaan
+ulvovien ahdistajainsa ylitse, vaan kaatui niiden keskelle. Kaksi
+niistä tallasi se jalkoihinsa, ja ne jäivät makaamaan maahan. Pari
+kolme, jotka olivat tarttuneet sen haavaisiin sarviin, paiskasi se
+kauemma tieltään, Eläin vapautui tämän kautta niistä hetkeksi ja.
+pakeni kohti virtaa kupeet verisinä ja kieli riippuen laahaten mukanaan
+yhtä ahdistajistaan, joka hampailleen oli tarttunut siihen kiinni eikä
+tahtonut päästää saalistaan.
+
+"Niin komeata, niin erinomaista!" huudahti Francois metsästysinnoissaan
+ja taputti käsiään.
+
+"Komeata eikö totta!" huudahti myöskin Tom hurmaantuneena ja
+onnellisena nähdessään Francoisin niin iloisena. "Odota, poikaseni,
+sinä saat kyllä vielä nähdä toisellaisia näytelmiä. Se, mitä täällä
+näet, on mitätöntä, mutta tuleppa kerran pohjoiseen, Canadan suurille
+järville ja joille!"
+
+"Katso!" huusi nuori metsästäjä tovereilleen, "eläin on nyt vapautunut
+vihollisesta, ja sen on onnistunut päästä joelle."
+
+Vesi kohisi ja loiski, kun hirvi voimakkaasti heittäytyi jokeen; sen
+jälkeen sukelsi hirven pää ja sarvet esille aalloista ja samalla
+myöskin sen ahdistajien päät, jotka nälkiintyneinä ja saaliinhimoisina
+eivät tahtoneet päästää hirveä. Noin kymmenkunta petoa jatkoi
+takaa-ajoa, muut juoksivat ulvoen edes takaisin rannalla.
+
+Hirvi ui juuri aivan lähelle sitä pientä saarta, jossa kolme ystäväämme
+olivat löytäneet itselleen piilopaikan, kun rannalle jääneet sudet
+lopettivat ulvontansa ja juoksivat kiireesti tiehensä.
+
+"Ahaa, mitä se oli?" huusi Pedro ihmeissään, "mikä oli syynä moiseen
+säikähdykseen, joka valtasi yhtäkkiä nuo verenhimoiset pedot?"
+
+Tuskin oli hän tehnyt tämän kysymyksen, ennenkuin uusi aavistamaton
+näky antoi siihen vastauksen.
+
+"Kyyristykää, Jumalan tähden kyyristykää alas ruoistoon", huusi
+hän, samalla itse näyttäen esimerkkiä. "Intiaanit ovat myöskin
+metsästämässä."
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+
+Näky, jonka erämaa vastikään oli tarjonnut, muuttui ikäänkuin
+loitsimisen kautta. Noin tusina villiä hevosia, jotka vähää ennen
+olivat sammuttaneet janoaan joessa, kiiti täyttä laukkaa yli kentän
+ja, niiden perästä ratsastaa karautti parvi intiaanisotureja.
+Istuen kyyryllään hevosen selässä ilman satulaa ja polvet melkein
+leuan korkeudella, siten antaakseen hevoselleen enemmän vapautta
+liikkumiseen, kiitivät he melkein myrskytuulen nopeudella eteenpäin
+vähääkään välittämättä tiellä olevista esteistä.
+
+Aluksi voi huomata ainoastaan viisi villiä ratsastajaa, mutta pian
+ilmestyi niitä ainakin kaksikymmentä. Toisilla oli keihäät aseina,
+toiset heiluttelivat kokoonkäärittyjä heittonuoriaan. Kuten parvi
+laihoja henkiä riensivät ne eteenpäin ja pysähtyivät sitten lähelle
+saaren vastapäätä olevaa aukeamaa.
+
+Pedro heitti kysyvän katseen kanadalaiseen, ikäänkuin tutkiakseen,
+oliko hänkin ajatellut tätä mahdollisuutta, kun hän tahtoi
+saada Francoisin mieltymään seikkailurikkaaseen ja vaaralliseen
+metsästäjäelämään. .
+
+Hetkiseksi rypistyi Tomin uljas otsa ensi kerran. Synkkä katse oli
+vanhan metsästäjän vastauksena toverin äänettömään kysymykseen.
+
+"Siinä nähdään", ajatteli. Pedro, "että liian suuri kiintymys ei aina
+ole hyödyksi. Se panee rohkehimmankin miehen vapisemaan sen puolesta,
+jota hän rakastaa yhtä suuresti kuin omaa elämäänsä. Meidän kaltaiselle
+seikkailijalle ei pidä olla mitään, johon hän koko sydämestään on
+kiintynyt."
+
+Muutos, jonka intiaanien esiintyminen sai aikaan tässä aro-näytelmässä,
+oli hämmästyttävä. Kuten varpusparvi, kun haukka syöksyy niiden
+kimppuun, hajaantuivat villit hevoset joka taholle, ja muutamassa
+silmänräpäyksessä ne olivat kadonneet näkyvistä.
+
+Näytelmä sai lopuksi toisen käänteen. Vieras, jonka piti esittää
+yhtä lyhyen kuin kamalan osan, oli astunut näyttämölle. Se oli muuan
+ratsastaja, jonka nuo kolme saarella olevaa miestä heti tunsivat
+valkoihoiseksi. Maan epätasaisuus oli varmaankin estänyt häntä
+näkemästä vihollisiaan siihen hetkeen saakka, jolloin hän kokonaan
+joutui niiden keskelle, sillä intiaanien tummia haamuja näkyi
+kaikkialla, ainoastaan joelle oli tie vielä vapaa.
+
+Kauhea vaara, johon vieras oli joutunut, näytti kokonaan masentaneen
+hänet. Ohjaten huolettomasti laukkaavaa hevostaan, heitti hän
+hämmästyneen katseen ympärilleen — pakoa ei ollut ajattelemistakaan
+muualle kuin joelle, jonkatähden hän nyt ohjasi hevosensa sinne.
+
+Mutta ne muutamat hetket, jotka olivat kuluneet epäröimiseen, antoivat
+viholliselle hyvän tilaisuuden lähetä häntä.
+
+"Hän on mennyttä miestä", huusi kanadalainen, "tehköön mitä tahansa, on
+hänelle nyt jo liian myöhäistä ehtiä joelle. Me emme voi tehdä mitään
+muuta kuin levollisina ja hiljaa katsella tuota kamalaa näytelmää, joka
+ihan paikalla avautuu silmiemme eteen."
+
+"Tom ja Pedro! Voimmeko me sallia, että valkoihoinen ja kristitty,
+jonka me voisimme pelastaa, murhataan meidän näkyvissämme?"
+
+"Mitä voimme me kolme kahtakymmentä vastaan", huomautti Tom. "Meidän
+täytyy jättää tuo poloinen oman omiensa nojaan."
+
+"Mutta me voimme saattaa hänet yhtä varmaan turvapaikkaan kuin itsekin
+olemme", vastasi Francois.
+
+"Saattaa hänet yhtä lujaan turvapaikkaan kuin meidän on", toisti vanha
+metsästäjä. "Kutsutko sinä tätä ruoko- ja pajunoksamuuria varmaksi
+turvapaikaksi? Uskotko sinä, että nämä lehdet voivat suojella meitä
+intiaanien luodeilta ja nuolilta? Katso, niiden lukumäärä on jo yli
+kahdenkymmenen ja nousee sataankin saakka, jos yksikin luodeistamme,
+joka luonnollisesti ilmaiseisi meidän piilopaikkamme, kaataisi
+vain yhdenkin villeistä kuolleena maahan. Antakoon taivas anteeksi
+kovasydämisyyteni, mutta se on välttämätöntä, sillä kolmen miehen elämä
+on kallisarvoisempi kuin yhden. Katso tuonne, ne ennättävät jo ennen
+meitä."
+
+Takaa-ajo oli todellakin lopussa. Pakolainen oli tuskin ennättänyt
+joen rannalle, kun intiaanin heittonuora kietoutui hänen käsivartensa
+ympäri, luja nykäys tempasi hänet alas satulasta ja hän putosi maahan.
+Seuraavassa silmänräpäyksessä huomasi onneton olevansa villien
+ja uhkaavien vihollisten ympäröimänä, jotka, tervehtivät hänen
+vangitsemistaan kovalla ulvonnalla.
+
+Seurasi hetkisen vaiti-olo. Kolme saarella olevaa metsästäjää loivat
+toisiinsa kauhua ja sääliä ilmaisevia katseita.
+
+"Jumalan kiitos!" huusi Francois, "ne eivät kumminkaan ole murhanneet
+häntä."
+
+Vanki nousi todellakin ylös, vaikkakin hän kaatuessaan oli saanut
+useampia mustelmia ja haavoja ja eräs intiaani — kiovaeri, joksi vanha
+metsästäjä tunsi hänet hänen puvustaan ja pääkoristeestaan, päästi
+hänet heti vapaaksi heittonuorasta, jolla hän sitten sitoi hänen
+jäsenensä.
+
+Tom ja Pedro pudistivat päätään.
+
+"Sitä pahempi hänelle", lausui Pedro nuoren toverinsa sanain johdosta.
+"Jos hän olisi kuollut, olisi hän myös jo kestänyt kärsimykset. Mutta
+intiaanien äkillinen vaikeneminen on merkkinä siitä, että kukin
+niistä miettii keinoa, millä he häntä kiduttaisivat. Valkean miehen
+vangitseminen on heidän mielestään paljon suurempiarvoinen kuin koko se
+hevosjoukko, jota he vast'ikään ajoivat takaa."
+
+Kiovaerit olivat astumatta alas hevosen selästä ympäröineet vangin,
+joka tuskaisena katseli ympärilleen. Kaikkialla hän kohtasi
+vaskenruskeita naamoja, joissa ei näkynyt vähääkään säälin tunnetta.
+
+Villit neuvottelivat nyt keskenään ja jokainen heistä antoi äänensä.
+
+Yksi intiaaneista, joka näytti olevan joukon johtaja, oli laskeutunut
+hevosen selästä ikäänkuin hänellä olisi ollut tärkeämpiäkin asioita
+suoritettavana kuin ottaa osaa neuvotteluun. Hevosen ohjakset viskasi
+hän eräälle kiovaerille, joka nöyränä otti ne vastaan.
+
+Päällikkö meni alas rannalle; tummempi ihoväri ja mustat sulat hänen
+pääköristeessaan erottivat hänet muista sotureista.
+
+Hän näytti etsivän jälkiä pienen saaren vastapäätä olevalta rannalta.
+
+Vanhan kanadalaisen metsästäjän sydän sykki kovemmin, kun hän havaitsi
+nämä päällikön ensimäiset toimet. "Voisikohan tuo punaihoinen lurjus,
+kuten satujen mainitsema ihmissyöjä, tuntea tuoreen lihan hajun?" sanoi
+hän hiljaa Pedrolle.
+
+"Sitä en tiedä; — ja se mitä en tiedä, ei tee minua levottomaksi",
+vastasi tämä.
+
+Intiaani ei näkynyt keksineen etsimiään jälkiä ja joskin niitä olisi
+löytynytkin, niin olisivat hevosen kaviot polkeneet maan siksi kovasti,
+että oli aivan turha niitä etsiä. Kiovaer-päällikkö ei kuitenkaan
+lakannut etsimästä, vaan alkoi nyt kulkea edestakaisin pitkin virran
+rantaa.
+
+"Tuo punainen paholainen on varmaankin saanut meistä vihiä", sanoi
+Tom, "ja siinä tapauksessa hän kyllä löytää ne jälet, jotka jalkamme
+jättivät muutaman sadan askeleen päähän tästä, siinä, jossa me astuimme
+lautalle, lähtiessämme tälle saarelle."
+
+Sillä välin näyttivät intiaanit lopettaneen neuvottelun valkea-ihoisen
+vangin suhteen. Nuo kiukustuneet ja raivostuneet puna-nahat
+olivat kaikesta päättäen keksineet mieleisensä ratkaisun asialle,
+sillä ilohuudot todistivat, että he olivat nyt selvillä vangin
+tappamistavasta. Ensin piti heidän kuitenkin saada päällikkönsä
+"Verikouran" — kuten häntä julmuutensa tähden kutsuttiin — suostumus ja
+odottaa hänen takaisin tuloaan.
+
+Tämä jatkoi tutkimuksiaan pitkin joen rantaa ja oli nyt tullut siihen
+paikkaan, jossa nuo kolme metsästäjää olivat astuneet lautalle
+kulkeakseen jokea pitkin sille pienelle saarelle, jonka he olivat
+katsoneet sopivaksi yöpaikaksi itselleen. He olivat tosin koettaneet
+peittää rannalla olevat jälet niin hyvin kuin taisivat, mutta intiaanin
+tarkka silmä ei ollut niin helposti petettävissä, ja pian oli päällikkö
+selvillä asian oikeasta laidasta — hän oli hänelle ominaisella
+tarkkanäköisyydellä keksinyt ne jälet, jotka nuo kolme miestä olivat
+tehneet mainitulle paikalle joen rannalle —; niiden täytyi siis olla
+kätkeytyneinä saarella.
+
+Sydämessään riemuiten terävänäköisyydestään, mutta kylmänä ja
+arvokkaana, kuten päällikkö ainakin, palasi hän takaisin sotilastensa
+luo. Totisena hän kuunteli, mihin päätökseen he neuvottelussaan olivat
+tulleet, mutta käden viittauksella hän lykkäsi sen toimeenpanon
+tuonnemmaksi.
+
+Sittenkuin hän hiljaisella äänellä oli antanut muutamia määräyksiä
+viidelle ratsastajalle ja nämät täyttä laukkaa lähteneet liikkeelle,
+lähestyi hän jokea.
+
+Hän astui aivan joen rannalle. Joella, samoin kuin pienellä saarella,
+vallitsi syvin hiljaisuus, mutta intiaani ei anna moisen näennäisen
+hiljaisuuden pettää itseään. Päällikkö piti kättään kouristettuna suun
+edessä ja huusi käyttäen puoleksi intiaanien puoleksi espanjan kieltä:
+"Pohjan valkoiset soturit voivat astua esiin. Verikoura on heidän
+ystävänsä, samoin ne, joita hän johtaa."
+
+Kuullessaan nämät sanat, jotka aivan selvään kuuluivat saarelle,
+puristi kanadalainen Pedron käsivartta. Tom ja hänen toverinsa olivat
+ymmärtäneet kiovaerin sanat.
+
+"Mitä me vastaamme tuolle heittiölle?" kysyi Tom.
+
+"Ei mitään!" vastasi Pedro lyhyesti.
+
+Suhina ruohikossa, jonka tuulenhenki pani liikkeelle, oli ainoa
+vastaus, jonka villi sai.
+
+Päällikkö jatkoi: "Kotka ilmassa voi peittää jälkensä kiovaerin
+silmiltä, lohi ei jätti veteen merkkiäkään itsestään, mutta pohjan
+valkea metsästäjä ei ole kotka eikä lohi."
+
+"Ei myöskään hanhi", mutisi Pedro. "Hanhi kaakattaisi ja ilmaiseisi
+siten itsensä."
+
+Intiaani kuunteli uudelleen, mutta metsästäjä oli puhunut niin hiljaa,
+ettei sanaakaan voinut kuulua rannalle.
+
+"Pohjan valkoihoisista sotureista", jatkoi Verikoura, "on täällä
+vain kolme", — ja hän pani painoa tälle sanalle, osoittaakseen
+metsästäjille, että hän kyllä tiesi heidän lukumääränsä — "ainoastaan
+kolme kahtakymmentä vastaan, ja punaihoiset sotilaat lupaavat
+kunniasanallaan olevassa heidän ystävänsä ja liittolaisensa."
+
+"Kuule", kuiskasi Tom, "kuinka viekkaita nuo lurjukset ovat!"
+
+"Antaa hänen puhua, niin saamme kuulla enemmänkin", vastasi Pedro.
+"Minä erehtyisin hyvin suuresti, ellei hänellä olisi meille enempää
+sanottavaa."
+
+"Kun valkoihoiset soturit pääsevät selville Verikouran aikeista, niin
+jättävät he piilopaikkansa", jatkoi päällikkö. "Pohjan valkoiset miehet
+ovat etelän valkoisten miesten vihollisia. Kiovaereilla on koko lauma
+etelän sotureita hallussaan."
+
+"Hän tarkoittaa kullanetsijöitä, jotka me eilen kohtasimme", huomautti
+Tom, "Ne ovat joutuneet pahaan ansaan."
+
+"Eivätkö pohjan soturit tahdo liittää ampuma-aseitaan punaihoisten
+miesten tomahavkiin? Etelän valkeat miehet tuovat mukanaan runsaan
+varaston aarteita ja hevosia, eivätkö veljeni tahdo taistella yhdessä
+kiovaerien kanssa ja jakaa saaliin heidän kanssaan?"
+
+"Se oli selvää kieltä."
+
+"Kuuntele vaan tuota punaihoisia pakanaa", sanoi Tom; "ellei tuo nuori
+mies olisi täällä, niin luoti minun pyssyni rihlatusta piipusta veisi
+vastauksen hänelle."
+
+Intiaanilta alkoi sillä välin loppua kärsivällisyys. Hän oli melkein
+varma, että valkoihoiset miehet olivat saarella ja hän tunsi itsensä
+suurestikin häväistyksi, kun valkeat miehet osoittivat halveksivansa
+hänen tarjoamaansa ystävyysliittoa.
+
+Kun makeat sanat eivät auttaneet mitään, päätti villi näyttää heille
+ilkeän puolensa.
+
+"Puhvelin jälkiä erämaassa ei ole helpompi seurata kuin valkeaihoisen
+jälkiä", alkoi hän uudelleen. "Intiaanit tuntevat puhvelin sen jälkien
+suuruudesta. Saarella ruoistossa on mies, vahva kuin puhveli, ja hänen
+molemmat toverinsa ovat syntyisin etelästä."
+
+"Tuon koiran tarkkanäköisyys on ihmeteltävää", sanoi kanadalainen.
+
+"Minä odotan valkoihoisten soturien vastausta", jatkoi päällikkö ja
+kuunteli hetkisen. "Minä kuulen aaltojen loiskinan ja tuulen suhinan
+lehdissä. Minä tahdon sanoa valkoihoisille miehille, mitä aallot ja
+tuuli vastaavat minulle heidän puolestaan. 'Tuhannet harhaluulot ovat
+vallanneet valkoihoiset', sanovat ne minulle. 'He luulevat, että
+punaihoisella miehellä ovat silmät niskassa, että hän ei näe heidän
+jälkiään ja että ruoisto on heillä suojana luoteja vastaan. Verikoura
+nauraa aaltojen ja tuulen vastauksille."
+
+"Nuo punaihoiset heittiöt ovat muuttuneet ihmeteltävän avomielisiksi",
+sanoi Pedro.
+
+"Halveksittu ystävä muuttuu usein vaaralliseksi viholliseksi", jatkoi
+päällikkö.
+
+"Mekin sanomme jotakin sentapaista", sanoi Pedro hiljaa. "Ystävä, joka
+ystävänä ei voi olla sinulle hyödyksi, voi vihollisena olla sinulle
+turmioksi. Sanotaanpa vielä: Jumala varjelkoon minut ystäviltäni,
+vihollisiltani voin itse itseni suojella."
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+
+Päällikkö viittasi vankia tulemaan luokseen ja osoitti sormellaan
+saarta ja etenkin kahden pensaan välillä olevaa aukkoa.
+
+"Voisiko kalpeanaamaisen pyssy lähettää luodin tuohon korkeaan
+ruoikkoon tuolla kauempana?" kysyi hän. Vanki ei kumminkaan ymmärtänyt,
+mitä päällikkö sanoi, sillä hän kalpeni ja seisoi liikkumatta ja
+vastaamatta, villille. Päällikön käskystä pani silloin yksi sotureista
+vangin pyssyn hänen käteensä, ja nyt käsitti valkeaihoinen vanki, mitä
+hänestä tahdottiin. Onneton tähtäsi, mutta hänen jäsenensä vapisivat
+kauhusta, ja pyssy heilui kuten ruoko sinnetänne hänen kädessään.
+
+"Miesparka osunee tuskin saareen, vielä vähemmin meihin", sanoi Pedro.
+
+"Jollei tuolla heittiöllä ole parempia keinoja pakottaakseen meidät
+puhumaan, niin tahdon tulla elävältä paistetuksi, jos minä aamuun
+saakka vastaan hänelle yhtään sanaa."
+
+Vanki laukasi, ja luoti lensi vinkuen veteen lähelle rantaa. Intiaani
+osoitti halveksumista ruumiin liikkeellä, ja, hänen silmänsä
+harhailivat vakoillen joka taholle.
+
+"Niin, kyllä sinä saat mielelläsi etsiä luoteja ja ruutia sotilaittesi
+keihäiden ja heittonuorien joukosta", sanoi Pedro ilkkuen.
+
+Ratsastajat, jotka päällikön käskystä hetkinen sitten olivat lähteneet
+liikkeelle, palasivat nyt. Kaikilla niillä oli nyt mukanaan pyssyt tai
+nuolet ja jouset. He olivat luultavasti hevosajon alkaessa heittäneet
+pois nämä aseet, etteivät ne estäisi heitä nopeasti liikkumasta. Sen
+sijaan loittoni nyt toinen joukkue nähtävästi aikeissa varustautua
+aseilla.
+
+"Asia alkaa käydä arveluttavaksi", sanoi kanadalainen totisena.
+
+"Hyökkäisimmeköhän me niiden päälle, ennenkuin toiset tulevat
+takaisin?"' sanoi Pedro.
+
+"Ei," vastasi Tom, "maatkaamme aivan hiljaa, intiaani ei vielä ole
+täysin vakuutettu siitä, että me olemme täällä."
+
+"Kuten tahdot", sanoi Pedro väliäpitämättömänä ja tähysteli edelleenkin
+rannalle.
+
+Päällikkö tarttui nyt. itse' pyssyyn ja lähti se mukanaan joen rannalle.
+
+"Intiaanisoturin kädet eivät vapise niinkuin kuiva ruoho tuulessa"
+huusi hän saarelle. "Mutta ennenkuin minä laukaisen, lasken minä
+sataan: sitä ennen voivat valkoihoiset miehet, jotka oleksivat
+saarella, vastata."
+
+"Asetu taakseni, Francois", sanoi kanadalainen holhokilleen.
+
+"Minä jään tähän", sanoi nuorukainen päättävästi. "Minä olen nuorempi
+enkä välitä hengestäni. Velvollisuuteni on suojella sinua."
+
+"Etkö sinä sitten huomaa, lapseni", sanoi Tom, "että minun ruumiini
+on joka taholle kuutta tuumaa suurempi kuin sinun; sen kauttahan
+vihollinen saisi kaksinkertaisen maalitaulun ja sinä antautuisit
+vaaralle alttiiksi voimatta suojella minua." Näin sanoen muutti vanha
+metsästäjä paikkaa ja asettui polvilleen Francoisin eteen, joka jäi
+Tomin jättiläisruumiin taakse kuten muurin suojaan.
+
+Jännitetyin mielin ja pyssynsuu tähdättynä saarta kohti laski päällikkö
+sataan. Mutta hänen korvansa eivät kuulleet muuta ääntä kuin veden
+loiskinan hänen jalkojensa juuressa ja tuulen suhinan ruohikossa —
+kaikkialla, sekä lähellä että kaukana, vallitsi syvä hiljaisuus.
+
+"Sata!" kaikui kuuluvasti metsästäjien korviin. Intiaani kohotti pyssyn
+ja tähtäsi. Laukaus pamahti, pajunoksia ja ruokoja lenteli kätkössä
+olevan metsästäjän korvien ympäri, mutta mitään vahinkoa ei luoti
+tehnyt.
+
+Intiaani antoi muutaman silmänräpäyksen kulua, jonka jälkeen hän huusi
+kovalla äänellä: "Verikoura on erehtynyt, valkoihoiset metsästäjät
+eivät ole saarella, hän etsii heitä muualta."
+
+"Uskokoon sitä, ken tahtoo", ilkkui Pedro puoliääneen; "tuo koira on
+nyt asiasta varmempi kuin ennen. Heti hän ryhtyy tehtävään, mikä on
+hänestä nautintoa, hän ryhtyy tekemään lopun vanki raukasta. Ei kestä
+kauan, ennenkuin se tapahtuu; sillä valkoihoisen kidutus on näytelmä,
+josta intiaani mahdollisimman pian tahtoo nauttia ja iloita."
+
+"Emmekö koettaisi tehdä jotakin tuon onnettoman pelastamiseksi", kysyi
+Francois.
+
+"Minä en pane vastaan", vastasi Tom, "mutta toivon edelleenkin, että
+jokin odottamaton tapaus tulee hänelle avuksi. Sitäpaitsi intiaani ehkä
+vielä epäilee, että me olemme täällä."
+
+Vanha metsästäjä vaipui mietteisiin. Vihdoin näytti hän tehneen
+päätöksen ja kääntyen Francoisin puoleen sanoi hän:
+
+"Nuori ystäväni, eikö sinun veresi jähmety kauhusta kuullessasi, mitä
+minulla on sinulle sanottavaa?"
+
+"Epäiletkö sinä rohkeuttani?" vastasi nuorukainen nuhdellen. "Elämälle
+en anna mitään arvoa, ellei sinua olisi."
+
+Vanha metsästäjä puristi nuorukaisen kättä ja jatkoi: "Kolme miestä ei
+ole konsanaan ollut suuremmassa vaarassa kuin me nyt olemme. Vihollinen
+on seitsemän kertaa meitä ylivoimaisempi, ja joskin kukin meistä
+surmaisi yhden noista heittiöistä, on meidän kuitenkin yhä taisteltava
+ylivoimaa vastaan."
+
+"Senhän olemme tehneet ennenkin useimmin kuin yhden kerran", keskeytti
+hänet Pedro.
+
+"Ja sen teemme tänäänkin", lisäsi Francois.
+
+"Hyvä, nuori ystäväni, hyvä!" jatkoi Tom. "Mutta tapahtukoonpa mitä
+tahansa — elävinä nuo riiviöt eivät meitä saa vangiksi. Ja nyt
+viimeiksi", lisäsi hän äänellä, jonka hän koetti saada varmemmaksi ja
+vakavammaksi kuin hän todellisuudessa voi, samalla vetäen esiin pitkän
+puukkonsa, "jos me ruudin ja lyijyn puutteessa joutuisimme vihollisten
+keskelle eikä meillä enää olisi yhtään pelastuksen mahdollisuutta, jos
+tämä veitsi olisi ainoa välikappale, joka voisi suojella meitä elävinä
+joutumasta noiden koirien käsiin, mitä sanoisit silloin, poikani?"
+
+"Silloin sanoisin: lävistä sillä, että saamme kuolla yhdessä."
+
+"Aivan niin", sanoi vanha metsästäjä ojentaen nuorukaiselle kätensä,
+joka vapisi sisällisestä mielenliikutuksesta. "Tapahtukoon nyt mitä
+tahansa, emme enää koskaan eroa. Jumala kyllä pitää muusta huolen. Ja
+nyt koetamme pelastaa tuon onnettoman vangin."
+
+"Hyvä, ryhtykäämme toimeen!" huusi Francois.
+
+"Ei vielä, ei vielä, nuori ystäväni! Katsokaamme ensin, mitä nuo
+punaihoiset riiviöt aikovat vangille tehdä."
+
+Intiaanit olivat vieneet vangin kahden pyssyn kantaman päähän joesta,
+jossa itse asettuivat riviin. Vanki seisoi yksin — jonkun välimatkan'
+päässä heistä — kahleitta ja muutenkin kaikin puolin vapaana käyttämään
+jäseniään.
+
+"Minä näen, mitä he aikovat tehdä, ikäänkuin olisin ollut läsnä, kun
+he tekivät päätöksen. He tahtovat koettaa, ovatko tuon onnettoman
+jalat vakavammat kuin hänen kätensä. He tahtovat nyt nauttia
+ajometsästyksestä."
+
+"Mitenkä?" kysyi Francois.
+
+"He antavat vangin juosta edelle ja merkin annettua hyökkäävät he
+hänen päälleen keihäineen ja tomahavkineen. Jos valkoihoinen on nopsa
+jaloistaan, niin ehtii hän kyllä joelle ennen heitä. Me neuvomme häntä
+silloin suuntaamaan kulkunsa saarelle."
+
+"Ja hänen takaa-ajajansa?" kysyi Francois.
+
+"Muutamat luodit pyssyistämme suojelevat kyllä häntä. — Jos pelko tekee
+hänen jalkansa rammoiksi kuten hänen kätensä äsken vapisivat, musertaa
+ensimäinen intiaani, joka saa hänet kiinni, tomahavkilla hänen päänsä
+murskaksi. Katsoppas, tuolla suoritetaan pian kaikki loppuun."
+
+Vakava hetki, jolloin ihmisajon piti alkaa, oli tullut, kun päällikkö
+viittaamalla määräsi sen lykättäväksi. Hän osoitti sotilastensa
+paljaita jalkoja ja sitten vangin jaloissa olevia puolisaappaita. Käden
+liikkeellä antoi hän merkin, että piti riisua ne pois.
+
+Vavisten istuutui valkoihoinen hiekalle ja veti hitaasti ja epäröiden
+saappaat jaloistaan, siten ehkä voittaakseen vielä muutamia minuuttia
+ja kootakseen ajatuksiaan.
+
+"Oi, mimmoisia koiria, mimmoisia riiviöitä!" sanoi Francois purren
+vihoissaan hammasta.
+
+"Ole levollinen, nuori ystäväni", varoitti Tom pannen samalla kätensä
+nuorukaisen suun eteen. "Älä ryöstä tuolta onnettomalta viimeistä
+pelastuksen toivoa. Pieninkin ääni, jonka tuuli vie täältä villien
+korviin, tekee heidät epäluuloisiksi ja miehen henki on ehdottomasti
+mennyttä."
+
+Vanki seisoi taas suorana. Intiaanit, jalka eteenpäin ojennettuna ja
+valmiina silmillään nielaisemaan valkoihoisen, malttoivat töin tuskin
+odottaa merkin antamista.
+
+Vihdoin paukutti päällikkö käsiään, ja samassa alkoi ajo.
+
+Valkoihoinen juoksi henkensä edestä, mutta yksi intiaaneista oli
+kuitenkin vikkelämpi kuin hän. Hän saavutti hänet ja heitti häntä
+keihäällä, mutta ase lensi pakolaisen käsivarren ja ruumiin, välitse
+haavoittamatta häntä. Heitto oli niin voimakas, että villi itse kaatui
+pitkin pituuttaan maahan. Takaa-ajettu katsahti — varomattomasti kyllä
+— taakseen, ja vaikka tämä seisahdus kesti vain silmänräpäyksen,
+ratkaisi se kumminkin hänen kohtalonsa. Tomupilven ympäröiminä
+lähestyivät häntä hänen ahdistajansa ja välkkyvä kirves välähti jo
+hänen päänsä yli, kun hän vielä kerran kokosi kaikki voimansa ja
+voimakkaasti hypäten pääsi aivan virran äyräälle.
+
+Kanadalainen nosti salaman nopeudella pyssynsä ylös, mutta peläten
+osuvansa siihen, jonka hengen hän tahtoi pelastaa, epäröi hän ampua.
+Mutta kumminkin näkyi kohta välähdys, luoti kiiti hänen tarkasta
+pyssystään — ja kuolon huudahdus kuului rannalta. Samalla hajoitti
+tuulenhenkäys tomupilven, ja metsästäjät näkivät, että luoti oli
+kaatanut yhden villeistä. Tämä piti kuitenkin kädessään onnettoman
+valkoihoisen päästä tempaamaansa päänahkaa, itse makasi vanki poloinen
+mykkänä hiekalla joen rannalla.
+
+Odottamaton laukaus, jota seurasi metsästäjien sotahuuto, sai
+aikaan raivoisan ulvonnan rannalla, ja muutamat intiaanit menivät
+varomattomuudessaan niin pitkälle, että he uhkamielisinä sinkauttivat
+aseensa saarta kohti.
+
+Päänahaton vanki parka nousi ylös, astui askeleen eteenpäin ja vaipui
+taas nääntyneenä maahan, Tämä kauhea näytelmä pöyristytti metsästäjiä.
+
+"Oi millaisia koiria!" huudahti Tom purren hammasta. "Mutta jos ne ovat
+ainoastaan nylkeneet häneltä päänahan, ei kaikki toivo ole mennyttä,
+sillä siitä ei seuraa vielä kuolema, hän voi vielä pelastua."
+
+Ja ikäänkuin yllytyksenä rohkean päätöksensä toimeenpanemiseen tuntui
+tuosta hyväsydämisestä metsästäjästä aivan kuin valittava ääni
+vastaiselta rannalta rukoilisi häneltä turvaa.
+
+"Tuo onneton pyytää apua", sanoi hän: ja nyt vasta hän kohotti päänsä
+pensaikosta, jossa hän oli ollut kätkeytyneenä.
+
+Nähdessään ketunnahkaisen hatun kookkaan metsästäjän päässä ja pitkän,
+raskaan pyssyn, jota, hän käänteli käsissään kuten hienoa vitsaa,
+tunsivat intiaanit hänet peljätyimmäksi vihollisekseen ja nähdessään
+tämän odottamattoman näyn, vetäytyivät kaikki hämmästyneinä takaperin.
+
+"_Lumivaaran kotka_!" kaikui kuuluvasti saarelle.
+
+Sen nimityksen olivat intiaanit omalla kielellään antaneet tuolle
+pelätylle metsästäjälle. Samaten kutsuttiin Pedroakin, tuota pelätyn
+kanadalaisen eriämätöntä toveria, kaikkialla punaihoisten keskuudessa
+yksinomaan nimellä "Pilkkakirves".
+
+Tom hymyili vaan halveksivasti, kun hän näki intiaanien kauhun, jonka
+hänen esiintymisensä oli heihin vaikuttanut.
+
+"Minä käyn noutamassa vangin tuolta", sanoi hän Pedrolle, "te saatte
+suojella selkääni, mutta teidän pitää ampua vuorotellen, niin että
+luoti aina on valmiiksi ladattuna. Kuuletko, poikani!"
+
+Sen enempää miettimättä astui jättiläinen veteen, joka ulottui häntä
+hartioihin saakka. Pyssyä, josta hän ei koskaan luopunut, pitivät
+punaihoiset arvossa, ja heidän raivoisasta ulvonnastaan ei hän
+välittänyt vähääkään.
+
+Nuoliparvi suhisi ilmassa, mutta suurin osa niistä ei osunut rantaan,
+toiset eivät osuneet sinne saakkakaan, vaan putosivat maahan. Nyt
+kohotti yksi niistä harvoista intiaaneista, joilla oli tuliluikut
+mukanaan, pyssynsä, mutta ennenkuin hän ehti tähdätä, kaatui hän Pedron
+luodin lävistämänä maahan.
+
+"Nyt on sinun vuorosi, Francois", sanoi Pedro heittäytyen samalla
+maahan, voidakseen siten selällään maaten uudestaan ladata pyssynsä.
+
+Francois laukaisi nyt, mutta sekä kivääri että käsi olivatkin epävarmat.
+
+Hänen luotinsa sattui tosin yhteen kiovaeriin, mutta tämä ainoastaan
+päästi huudon kaatumatta maahan, ja tätä hetkeä, jolloin ei kumpikaan
+kivääri ollut ladattuna, käyttivät intiaanit hyväkseen heittämällä
+muutamia nuolia kanadalaiseen. Mutta Tom kyyristyi nopeasti alas ja
+nuolet lensivät veteen tekemättä mitään vahinkoa.
+
+Kun rohkea metsästäjä oli saapunut rannalle, oli Pedro jo uudelleen
+ladannut pyssynsä ja oli valmis ampumaan toistamiseen.
+
+Villit olivat epäröiviä ja hämmästyneitä, ja sitä käytti Tom hyväkseen
+nostaen onnettoman ylös. Kaikeksi onneksi oli haavoitetulla vielä
+kyllin mielenmalttia pitää kiinni metsästäjän kaulasta ja hartioista,
+niin että tämä voi vapaasti liikutella käsivarsiaan.
+
+Taakkoineen astui kanadalainen uudelleen veteen ja kulkien takaperin
+koetti päästä itse ja viedä haavoittuneen turvapaikkaan.
+
+Pedron pyssy paukahti toistamiseen ja vastauksena kaikui yhden
+intiaanin kuolonhuuto.
+
+Molempain toveriensa pyssyjen suojelemana voi Tom onnellisesti
+suorittaa, paluumatkan, ja muutaman minuutin kuluttua laski rohkea
+metsästäjä tuon melkein tunnottomassa tilassa olevan valkoihoisen
+miehen alas pienelle saarelle.
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+
+"Niin, nyt olemme täällä", sanoi kanadalainen, kun hänen molemmat
+toverinsa onnitellen puristivat häntä kädestä, "ja mikä on pää-asia:
+kolme noista punaihoisista riiviöistä on saanut surmansa. Tällä kertaa
+nuo heittiöt kyllä jättävät meidät rauhaan, sillä nyt heillä kyllä on
+muutakin tehtävää. Sinä, nuori ystäväni, et ampunut niinkään huonosti
+katsoen siihen, että se oli ensi kerta, ja kun sinä kerran saat käsiisi
+kunnollisen kiväärin, tulee sinusta oivallinen ampuja."
+
+Surulliset ajatuksensa näkyi Tom unhottaneen äskeisten tapausten
+johdosta ja kääntyen tuskissaan voihkivan valkoihoisen miehen puoleen
+sanoi hän: "ei ollut meidän vallassamme, hyvä ystävä, pelastaa
+päänahkaanne. Minä olen tuntenut monta, jotka ovat olleet samassa
+tilassa kuin te ja vuosikausia ovat he saaneet kärsiä heidän ilkeytensä
+takia. Henki on kuitenkin pelastettu, se on pääasia, ja me teemme minkä
+voimme sitä suojellaksemme."
+
+Sillä aikaa kun Tom puheli haavoitetulle näitä lohdullisia sanoja,
+oli Pedro tuonut yksinkertaisen siteen, joka käärittiin pään ympäri
+pitämään kiinni vedessä kastettuja hienonnettuja pajun lehtiä. Kun side
+oli kääritty ja veri pesty kasvoilta, näkyi onnettoman kammottavaa
+haavaa tuskin ollenkaan.
+
+Arolla oli kaikki hiljaa ja rauhallista. Iltatuuli puhalsi
+haavanlehtiin ja auringon säteet kimmelsivät leveän joen veden kalvoon.
+
+Kanadalaisen kysymykseen mainitsi haavoittunut heikolla ja
+katkonaisella äänellä, että hän kuului siihen kullanetsijäin
+matkueesen, jonka nuo kolme metsästäjää edellisenä päivänä olivat
+kohdanneet ja että hän, jonka joukon johtaja oli lähettänyt
+tiedusteluretkelle, aivan odottamatta oli joutunut villien kynsiin. —
+Uupumus valtasi hänet ja hän vaipui levottomaan uneen. Toiset jatkoivat
+sillä välin keskustelua.
+
+"Kolmea heittiötä vähemmän on meillä siis pelättävänä", alkoi
+kanadalainen, "jälellä on siis vielä seitsemäntoista. Oletko sinä,
+Pedro, huomannut, montako pyssyä niillä on?"
+
+"Seitsemän, luulen minä."
+
+"Niistä meidän oikeastaan tarvitsee vain pitää väliä", jatkoi Tom,
+"sillä nuoli tuskin kantaa tälle saarelle."
+
+"Mutta jos ne saavat lisäväkeä?" huomautti Pedro.
+
+"No, sitä emme voi auttaa: — jättäkäämme kumminkin kaikki nämä
+pelotukset, henkemme on Jumalan kädessä. Aurinko on laskemaisillaan",
+jatkoi vanha metsästäjä vaitiolon jälkeen; "jos olisi nyt jo pimeä,
+voisimme lähteä toiselle rannalle ja sieltä paeta, mutta niinkauan kuin
+ei ole täysin pimeä, on sielläkin villejä, ja siten joutuisimme kahden
+tulen viiliin. Meidän on sentähden pakko pysyä täällä ja piiloutua
+niin hyvin kuin voimme. Tällä saarella ollessamme eivät nuo lurjukset
+voi oikealta eikä vasemmalta puolelta hyökätä kimppuumme, sillä täällä
+suojelee vesi meitä. Meidän täytyy sentähden pitää, huolta noista
+molemmista rannoista."
+
+Asian tuntijana tarkastettuaan pienen saaren toista rantaa, tuli
+kanadalainen levollisemmaksi. Lukematon joukko juuria ja puunrunkoja,
+joita vesi oli kulettanut rannalle, muodosti jonkunmoisen luonnollisen
+varustuksen, jonka lävitse pyssyn luoti ei voinut tunkeutua. Sitä
+vastoin tätä toista puolta, josta käsin tähän saakka oli tehty
+hyökkäyksiä, ympäröitsi vain ruohot ja pajupensaat, joista oli vähän
+turvaa.
+
+Metsästäjät ryhtyivät heti toimiin tämänkin puolen varustamiseksi;
+vähemmässä kuin neljännestunnissa laitettiin kuntoon rumatekoinen,
+mutta vahva rintavarustus vastikään veden tuomista irtonaisista
+puunrungoista — rintavarustus, joka säästi puolustajat useammasta kuin
+yhdestä vaarallisesta haavasta.
+
+"Aivan niin", sanoi Tom hyvillä mielin katsellen työtä. "Näiden
+puunrunkojen takana voit sinä, Francois, olla yhtä turvassa kuin jos
+seisoisit linnan muurien takana. Ainoat, jotka voivat tuottaa meille
+vaaraa, ovat rannalla seisovat puut, mutta minä en tahdo olla trappi,
+jos jonkun noista punaihoisista heittiöistä onnistuu kiivetä niiden
+latvaan."
+
+Tom hieroi käsiään mielihyvästä ja osoitti Francoisille turvailisimman
+paikan.
+
+"Oletko huomannut", sanoi hän kääntyen Pedron puoleen, "että koko saari
+vapisi ja hyllyi joka kerran kun me ponnistelimme nostaissamme puun
+runkoja?"
+
+"Kyllä", vastasi tämä, "tekisi melkein mieli uskoa, että se tahtoi
+nostaa ankkurin voidakseen sitten uida virran mukana edelleen."
+
+Metsästäjistä tuntui, ettei vaaran hetki ollut kaukana ja että heillä
+kaikesta päättäen oli kestetfävänä pitkä ja tuima taistelu. Tom
+kehoitti tovereitaan säästämään ampumavaroja ja neuvoi Francoisia
+suojelemaan itseään. Sitten hän puristi molempia tovereitaan kädestä,
+jonka jälkeen nuo kolme metsästäjää asettuivat vartiopaikkoihinsa.
+
+Oli alkanut hämärtää, jonka tähden metsästäjät entistä suuremmalla
+tarkkuudella seurasivat tapahtumia. Pensaat rannalla muuttuivat
+oudoiksi, aavemaisiksi, ja varjot lähenivät yhä pientä saarta. Mutta
+mitä heikommin metsästäjien silmä voi erottaa pimeydessä, sitä
+tarkemmaksi tulivat heidän korvansa, eikä mikään olisi voinut saattaa
+heidän harjaantuneita aistimiaan erehtymään.
+
+"Pedro", sanoi kanadalainen äkkiä kääntyen toverinsa puoleen ja samalla
+hän osotti vastaisia rantaa, "eivätkö sinusta pensaat tuolla tule
+suuremmiksi?"
+
+"Kyllä, minä olen jo muutamia minuutteja sitä katsellut", oli vastaus,
+ja samalla kohotti Pedro pyssynsä.
+
+"Odota vielä hetkinen, tuo nuori mieskin voi jotain toimittaa. Katso",
+sanoi hän kääntyen Francoisin puoleen ja osotti sormellaan erästä
+toista kohtaa rannalla; "pidä tarkoin silmällä pensasta, joka on tuolla
+kahden poppelin välissä oikealla tuosta korkeasta pajusta. Etkö huomaa
+siinä mitään?"
+
+"Jollen erehdy, ei siinä ennen ollut pensasta."
+
+"Hyvä", kuiskasi kanadalainen säihkyvin silmin. "Selvästi näkyy,
+että silmäsi on harjaantunut senjälkeen kuin olet alkanut oleskella
+erämaassa. Kun olet ollut vielä vuoden kanssamme ja käynyt kouluamme,
+niin on silmäsi yhtä tarkat kuin taitavalla metsästäjällä Kanadan
+suurien järvien ympärillä. Niin, kyllä asia on kuten sanot. Intiaanit
+ovat pitkin joen rantoja hakanneet nämä pensaat, joista he aivan
+salaperäisesti ovat tekaisseet itselleen tuon meitä vastapäätä
+olevan suojapaikan, joten tarvitaan tarkkaa silmää huomaamaan
+heidän viekkautensa. Nuo lurjukset kuvittelevat mielessään meidän
+olevan meksikolaisia. — Ota pyssysi, Francois, ja tähtää tarkasti
+keskikohtaan. Juuri noin; ja nyt laukase!"
+
+Samassa paukahti Pedronkin pyssy, ja molemmilta puolin luuhistuivat
+pensaat kokoon. Molemmat metsästäjät heittäytyivät silmänräpäyksessä
+maahan ladatakseen taas kiireimmiten pyssynsä, ja näin voiva! he
+välttää niitä luoteja, joita intiaanit raivokkaasti ulvoen kaikista
+pyssyistään lähettivät heitä kohti, niin että risuja ja korsia tuli
+satamalla metsästäjien päälle.
+
+"Ellen erehdy, on nyt jälellä vain viisitoista", sanoi Toin ja
+samalla hän taittoi kuivan oksan viiteen osaan ja pisti ne maahan —
+"on hyvä laskea kuolleiden lukumäärä. Pidä nyt vaaria", keskeytti
+hän pilantekonsa, "minä näen poppelin lehtien tuolla liikkuvan, eikä
+suinkaan tuuli tuolla tavoin pudistele oksia, vaan luultavasti on se
+yksi punaihoisista lurjuksista, joka joko kiipeää siihen tai on jo sen
+latvassa."
+
+Pamahdus, ja luoti, joka lensi yhteen niistä puunrungoista, joista
+metsästäjät olivat tehneet suojapaikan, todisti, että vanha metsästäjä
+oli arvannut oikein.
+
+"Tuhat tulimmaista!" sadatteli kanadalainen, "noista heittiöistä alkaa
+olla, haittaa: meidän täytyy menetellä viisaasti saadaksemme intiaanin
+näkyviin."
+
+Samalla hän riisui hattunsa, ja metsästyspaitansa, jotka hän sitten
+pani riippumaan niin, että viholliset ne näkivät.
+
+Francois katseli tarkoin tuota vanhaa kettua.
+
+"Ja nyt varovasti", kuiskasi kanadalainen, "jos vihollisemme olisivat
+valkoihoisia, en minä asettuisi tuon linnunpelättimen taakse, vaan sen
+viereen, sillä ne luulisivat metsästyspaitaa ja hattua minuksi, mutta
+intiaania ei voi siten pettää. Hän tähtäisi vasemmalle tai oikealle
+puolelle nuttuani, ja sentähden asetun minä sen laakso. Laskeudu sinä
+alas, Francois, ja samoin sinäkin Pedro; muutaman minuutin kuluttua
+kuulette te luotien suhisevan ympärilläni."
+
+Tom kyyristyi nuttunsa taakse valmiina heti ampumaan poppeliin, niin
+pian kuin intiaani siellä tulisi näkyviin.
+
+Kävi niinkuin hän oli edeltäpäin sanonutkin. Lakki riippui muutaman
+sekunnin paikallaan, kun luoteja lensi molemminpuolin puunrunkoa, ja
+kanadalainen huudahti hymyillen: "Kas niin! Mutta löytyy valkoihoisia,
+jotka voivat vetää intiaania nenästä. Francois, pistäppä sillä aikaa
+uusi puupala maahan, sillä heti on meillä yhtä vihollista vähemmän."
+Sitten hän hitaasti nosti pyssynsä.
+
+Haavan oksien välistä tuli näkyviin epäselvä varjo, josta kuitenkin
+selvästi erotti intiaanin pään. Intiaani tahtoi kiivetä ylös
+nähdäkseen, mitä laukaus oli saanut aikaan. Pyssystä, joka ei koskaan
+ollut erehtynyt, pääsi nyt laukaus, ja kuten puusta putoava kypsä
+hedelmä, vieri utelias oksalta oksalle, turhaan tavoitellen kiinni
+jostakin suuremmasta oksasta.
+
+Tätä mestarilaukausta seurasi sellainen kauhean raivoisa ulvonta, niin
+että yksin tuo haavoitettu kullanetsijäkin heräsi unestaan. "Pyhä
+neitsyt", voihki hän, "armahda minua."
+
+"Kiittäkää häntä ennemmin", keskeytti hänet Tom, "ulvonnallaan voivat
+intiaanit tosin säikähdyttää sellaisen ensikertalaisen kuin te olette,
+mutta ei suinkaan metsästäjää, joka on tottunut erämaan elämään. Nämä
+lurjukset koittavat matkia sakaalia, joka öisin ulvoo erämaassa, ja
+matkivat niin, että luulee heitä olevan parikymmentä, mutta useimmin on
+heitä vain neljä tai viisi. Jospa saisimme nämä heittiöt hyökkäämään
+yhtaikaa, niin ei ainoakaan heistä palaisi kotikyläänsä kertomaan
+omaisilleen tappiostaan. Mutta hiljaa, nyt tiedänkin", sanoi hän
+pitkän vaitiolon jälkeen. "Jos me loikoilemme täällä ja olemme
+olevinamme kuolleita, niin eivät luodit satu meihin, sillä niitä
+pitäisi lähettää puun latvoista, eikä sinne enää toinen mielellään
+nouse. Nuo heittiöt janoovat nyt vertamme eivätkä tahtoisi lähteä
+täältä saamatta meidän päänahkojamme. Eteenpäin siis ja reippaasti
+toimeen; minä uskon sen onnistuvan."
+
+Kuten aina, seurasi nytkin sanoja toiminta, ja nuo kolme metsästäjää
+olivat tuskin nousseet suoriksi puunrunkojen taakse, ennenkuin
+yhteislaukaus joen rannalta räsähti ruoikon laidassa. Kanadalainen
+painoi äkisti lakkinsa alas, ikäänkuin laukaus olisi sattunut häneen;
+syvä hiljaisuus, joka vallitsi nyt saarella, näkyi saattaneen
+intiaanitkin siihen luuloon.
+
+Muutamia sekunteja myöhemmin seurasi uusi parvi nuolia ja luoteja
+saarelle, mutta yhä oltiin siellä hiljaa ja ääneti. Kuolon hiljaisuus
+tuntui vallitsevan ruoikossa ja pajupensaikossa.
+
+Metsästäjät loikoilivat edelleenkin pitkän aikaa liikkumatta,
+tähystellen puiden latvoihin.
+
+"Eikö teistä näytä kuin yksi heittiöistä aikoisi kiivetä ylös pajuun?"
+kysyi Pedro hiljaa; "oksat liikkuvat niin omituisesti."
+
+"Aivan varmaan", vastasi Tom yhtä hiljaa, "eikä se ole kukaan muu
+kuin itse Verikoura, sillä kellään toisella ei olisi rohkeutta sitä
+tehdä. Älkää liikkuko, olkaa olevinanne kuolleita. Älkää liikkuko
+edes siinäkään tapauksessa, että hän ampuisi. Uskallan lyödä
+vetoa suurestakin summasta, että hän tässä hämärässä ja kovassa
+mielenliikutuksessa, jossa hän ehdottomasti nyt on, pelätessään luodin
+joka silmänräpäys sattuvan häneen, ei osu kehenkään meistä."
+
+Huolimatta siitä ilmeisestä vaarasta, johon he tämän juonen kautta
+joutuivat, hyväksyttiin kanadalaisen ehdotus, joten kukin heistä jäi
+liikkumatta makaamaan paikoilleen.
+
+Punaihoinen soturi kiipesi erittäin varovasti oksalta oksalle, kunnes
+hän pääsi siksi korkealle, että voi nähdä saaren keskustaan.
+
+Vaikkakin lehdet kätkivät hänet noiden kolmen metsästäjän näkyvistä,
+oli kumminkin hämärästä huolimatta vielä siksi valoisa, että voitiin
+tarkata kutakin hänen liikettään. Intiaani uskalsi nyt pistää päänsä
+lehtien välistä ja tarkastella pientä saarta. Nähdessään maassa
+makaavat ruumiit, ei hän näyttänyt ollenkaan hämmästyvän. Hän kenties
+epäili, että tässä oli petosta, sillä äkkiä tuli koko hänen ruumiinsa
+näkyviin, ärsyttääkseen siten metsästäjiä käyttämään pyssyjään siinä
+tapauksessa, että he vielä, olivat elossa. Mutta saarella ei näkynyt
+mitään liikettä. Päällikkö — sillä kuten Tom oli oikein arvannut, oli
+se itse päällikkö — kohotti nyt aivan hitaasti pyssyään, laski sen
+poskelleen, pani sen sitte alas ja toisti useamman kerran tätä leikkiä.
+Mutta valkoihoiset olivat liikkumatta, ja tämän johdosta, villi päästi
+kaikuvan riemuhuudon ja laukasi pyssynsä. Suurenpuoleinen puunsirpale,
+joka oli irtautunut aivan lähellä Pedron päätä olevasta puusta, sattui
+metsästäjää otsaan ja haavoitti häntä lievästi. Pedro pysyi kumminkin
+yhtä liikkumatta kuin hänen vieressään oleva pudonnut kuiva puupalanen.
+"Kirottu punanahka, odotappa vain, minä kyllä tulen tekemään tilin
+kanssasi", siinä kaikki, mitä hän sanoi.
+
+"Onko joku tullut haavoitetuksi?" kysyi Tom huolissaan.
+
+"Pieni naarmu vain, eikä mitään muuta", vastasi Pedro.
+
+Villi päästi uudelleen riemuhuudon ja laskeutui sitten alas puusta.
+
+Metsästäjät vetivät syvän henkäyksen; hetki oli ollut hyvin
+arveluttava, joka olisi kyllä pannut heikkohermoisemmat miehet
+vapisemaan.
+
+Heidän petoksensa ei kuitenkaan vielä ollut täydelleen onnistunut.
+Intiaanit lienevät edelleenkin epäröineet, koska viimeistä laukausta
+seurasi juhlallinen hiljaisuus.
+
+"He kyllä mielellään haluaisivat päänahkaamme, mutta eivät uskalla
+tulla niitä ottamaan", sanoi Pedro.
+
+"Kärsivällisyyttä", vastasi Tom. "Intiaanit ovat kuten korppikotkat,
+jotka tarttuvat kuolleesen ihmiseen vasta sitte, kun se on alkanut
+mädäntyä. Silloin vasta päättävät he siihen ryhtyä. — Mutta
+asettukaamme taas paikoillemme."
+
+Pedro oli tuskin ennättänyt silmäillä ruoistoon, ennenkuin hän
+kuiskasi: "Nuo heittiöt tulevat."
+
+Nyt nähtiin todellakin yhden intiaanin hitaasti ja epäröiden astuvan
+alas veteen, koetellakseen siten vihollisen kärsivällisyyttä. Hänen
+esimerkkiään seurasi toinen intiaani, ja molemmat näyttivät yhä
+varovaisemmin lähestyvän rantaa. Lopuksi voi kanadalainen nähdä
+kymmenen samanlaista olentoa, joiden ilkeästi maalattuja kasvoja kuu
+nyt valaisi.
+
+"Jos oikein tunnen intiaanit, niin kahlaavat ne kaikki perätysten joen
+poikki. Ota sinä, Francois, tähdätäksesi etumaista, tähtää sinä, Pedro,
+keskimmäistä, viimeisestä pidän minä huolen. Se saattaa punanahoissa
+aikaan häiriön, ja meille on siitä se etu, että me olemme hyökkääjinä.
+Siitä tulee ottelu mies miestä vastaan, mutta minä uskon, että me
+kumpikin, sinä Pedro ja minä, huolehdimme muista. Sinä, Francois, saat
+tehtäväksesi mahdollisimman pian ladata pyssyjämme, niin että meillä
+hätätilassa on aina turvapaikka valmiina."
+
+
+
+
+VIIDES LITKU.
+
+
+Intiaanit tulivat vihdoin vähän lähemmäksi, ja metsästäjät tunsivat
+etumaisen niistä Verikouraksi, joukon johtajaksi. Kiovaerit olivat nyt
+niin lähellä, että Francois voi erottaa päällikön kiiluvat silmät,
+jotka yhtämittaa harhailivat pensaalta pensaalle, keksiäkseen vaaran
+oikeaan aikaan.
+
+Nyt oli hetki tullut, jolloin Tomin käsky piti panna täytäntöön.
+
+Mutta kun Francois oli aikeesta ampua päällikköä, kumartui tämä alas.
+Joko hän sitten aavisti vaaran olevan lähellä, tai antoi kuu, joka
+paistoi Pedron pyssynpiippuun, hänelle varoitusmerkin, mutta oli miten
+oli, hän katosi veden pinnan alle.
+
+"Ampukaa!" komensi kanadalainen.
+
+Se intiaani, joka, tuli viimeisenä, vaipui veteen kuten salaman
+lyömänä, molemmat toiset ponnistelivat vielä jonkun aikaa vedessä, joka
+vei heidät sitte mukanaan.
+
+Tom ja Pedro olivat nopeasti heittäneet pyssyt luotaan antaakseen
+Francoisin ladata ne uudelleen, ja odottivat nyt paljastetuin veitsin
+intiaanien hyökkäystä taistellakseen heidän kanssaan mies miestä
+vastaan.
+
+"Tulkaa esille, heittiöt!" huusi kanadalainen julmalla äänellä ja
+ojensi koko jättiläisvartalonsa. "Astukaa, vaan esiin! Vai ovatko
+kiovaerit muuttuneet naisiksi, koska eivät uskalla tulla noutamaan
+meidän päänahkojamme?"
+
+Tähän vanhan metsästäjän pilkalliseen puheeseen ei vastattukaan
+mielettömällä ulvonnalla, joka samalla olisi ollut merkkiini
+hyökkäykseen. Kolmen toverin kuolema ja päällikön katoaminen olivat
+saattaneet heidät kokonaan pois suunniltaan.
+
+"Uskaltavatko punaihoiset soturit nylkeä päänahan ainoastaan
+vainajilta?" lisäsi Pedro nauraen pilkallisesti. "Ovatko kiovaerit
+korppikotkien kaltaisia jotka syövät vain ruumiita? Astukaa esiin vain,
+te pelkurit sudenpenikat."
+
+Kun villit vihdoinkin toipuivat hämmästyksistään, kääntyivät he ympäri
+ja yhtäkkiä olivat he kaikki kadonneet.
+
+"Jumalan tähden, anna heti tänne pyssyni", sanoi Pedro hiljaa. "Aivan
+lähellä saarta ui tuo veteen sukeltanut päällikkö, joka nyt puolestaan
+on olevinaan kuollut."
+
+Hän tempasi pyssyn, jonka Francois hänelle ojensi ja tähtäsi tarkasti
+veteen. Siellä kellui villin ruumis liikkumattomana selällään
+käsivarret ojennettuina ja niin selvästi näköisenään, että melkein
+luuli näkevänsä mustien silmien säihkyvän. Pedro tähtäsi, mutta laski
+uudelleen pyssyn alas, ja sillä välin ui ruumis virran mukana alaspäin
+hitaasti ja jäykkänä.
+
+"Minä olen erehtynyt", huudahti metsästäjä ivallisesti. "Valkeat miehet
+eivät ammu kuolleita intiaaneja, he tarvitsevat ruutinsa noita toisia
+punaihoisia varten."
+
+Villi kulki edellämainitulla tavalla virran mukana eteenpäin. Pedro
+tähtäsi toisen kerran keskeyttäen uudelleen ampumisen ja sitten taas
+toistaen saman leikin.
+
+"Ei" sanoi hän lopuksi, "minun täytyy kostaa tuolle konnalle."
+
+Laukaus pamahti ja ruumis katosi veden pinnalta.
+
+"Miltähän sinusta tuntunee, poikani", hymyili Pedro.
+
+"Oletko surmannut hänet?" kysyi Tom.
+
+"En, minä olen vain musertanut hänen oikean olkapäänsä", vastasi Pedro
+aivan viattoman näköisenä, "tehdäkseni hänet yhtä levottomaksi kuin hän
+kerran teki minut. Jos olisin hänet tappanut, ei hän emää tuossa uisi."
+
+"Parempi olisi ollut, että olisit tappanut hänet", sanoi vanha
+metsästäjä suuttuneena. "Miten voimme nyt selviytyä? Minä olin
+toivonut, että pääsisimme näistä hornan hengistä mies miestä vastaan
+taistellen, mutta nyt pitää alkaa taas uudelleen alusta pitäin, sillä
+veden yli emme voi mennä ja hyökätä heidän kimppuunsa."
+
+"Niin, minulla on asiasta oma erityinen mielipiteeni", sanoi Pedro
+istuutuen samalla toverinsa viereen. "Kuusi puuaidoista olemme
+saattaneet sen suuren hengen metsästysmaille, neljätoista on, siis
+vielä elossa, vaikkakin ainoastaan kymmenen on ollut näkyvissä.
+Uskallan lyödä vetoa, että päällikkö on lähettänyt muutamia niistä
+hankkimaan apua. Meillä on siis ainoastaan kaksi mahdollisuutta: joko
+heti paeta tai jäädä tänne."
+
+"Sinä olet oikeassa", vastasi kanadalainen hiljaa. "Niin, jos meitä
+olisi vain kaksi, puolustaisin minä ehdottomasti pakoa. Kiovaerit tosin
+hevosineen saavuttaisivat meidät pian, mutta me kahden selviytyisimme
+pian heistä."
+
+"Kaikissa tapauksissa olisi se parempi kuin jäädä tänne kuten ketut
+luolaansa, josta ne savun avulla karkoitetaan."
+
+"Aivan oikein", vastasi Tom, "mutta meillähän on vielä tuo onneton
+kullanetsijä, jota emme voi jättää tänne, kun kerran niin suuren vaaran
+uhalla olemme hänet pelastaneet."
+
+Pedro oli sillä välin ottanut esiin nahkalaukustaan vähän ruokaa,
+kuivaa lihan ja karkeata maissileipää. Aterioidessa käänsi Pedro
+useamman kerran korvansa joelle päin kuunnellen tarkkaan.
+
+"Minusta tuntuu ikäänkuin kuulisin jonkun loiskivan vedessä", sanoi
+hän hiljaa. "Virran loiskunaa se ei ole, eikä siellä myöskään voi olla
+puhveleita, sillä tähän aikaan päivästä ne eivät tule tänne janoaan
+sammuttamaan."
+
+Näin sanoen nousi hän ylös ja astui saaren toisesta päästä toiseen
+tarkastellakseen virtaa kummallekin suunnalle. Ohuet sumupilvet, jotka
+nousivat vedestä, estivät häntä näkemästä kauemmaksi.
+
+"Minä en näe muuta kuin paksuja pilviä", sanoi Pedro suuttuneena.
+
+Äskeinen epäselvä ääni vaikeni ja sitten vallitsi vain syvin hiljaisuus
+saarella.
+
+Mutta äkisti lopetti joen molemmilta puolilta kuuluva kova ulvonta
+tämän hiljaisuuden. Metsästäjät säikähtyivät ja katselivat
+hämmästyneinä toisiaan.
+
+Mitä tämä merkitsi, ei ollut heidän vaikea arvata.
+
+Tästä hetkestä alkaen ei pakoa ollut ajattelemistakan. Intiaanit olivat
+miehittäneet joen molemmat rannat ja kummaltakin puolelta ympäröineet
+tuon pienen saaren.
+
+"Nyt juuri voi kuukin laskea", sanoi Pedro raivostuneena puristaen
+nyrkkiään. "Mitä hyötyä meillä on siitä, ja kuka tietää, kuinka monta
+vihollista meillä on ympärillämme?"
+
+"Tästä tulee oikea riemunpäivä noille punaihoisille, kun ne saavat
+kolme kunniallista valkeaa metsästäjää kynsiinsä", jatkoi Pedro
+hetkisen vaitiolon jälkeen. "Mutta minä sanon noille koirille vasten
+naamaa, mitä he ovat ja minkälaisina minä heitä pidän. Kenties he
+silloin tekevät asiasta lyhyen lopun."
+
+"Et kai sinä tahtone tehdä kuten intiaanit", puuttui puheesen Tom,
+"jotka virittävät kuolinhuutonsa eivätkä voi olla ylistämättä
+urotöitään silloinkaan, kun ovat jo sidottuina kidutuspylvääseen."
+
+"Ja miksi ei, sehän ei ole tyhmää menettelyä, helpompi on kuolla
+sankarina, jos muistelee, että on elänyt kunnon miehenä."
+
+"Ajatelkaa ennemmin kuolemaamme kristityn lailla."
+
+Metsästäjien keskustelu loppui pian ja kukin vaipui omiin ajatuksiinsa.
+
+Kaukaa kuului laukauksen kuminaa heidän korviinsa. He kuuntelivat ja
+pian oli heillä selvillä, että tuo yhtämittainen ammunta voi kuulua
+vain kullanetsijäin leiristä, johon intiaanit olivat hyökänneet.
+
+Tähän kaukaa kuuluvaan jylinään sekaantui vastaiselta rannalta kuuluva
+ääni, jonka metsästäjät heti tunsivat.
+
+"Aukaiskoot nyt valkonaamat korvansa", kuultiin puhujan huutavan.
+Puhuja oli Verikoura, sama päällikkö, jonka olkapään Pedro oli
+musertanut. Hänen oli onnistunut saapua rannalle ja hän antoi nyt
+kahden sotilaansa kantaa itsensä takaisin alas joelle.
+
+"Miksi pitää valkoihoisten avata korvansa?" huusi Pedro veden yli.
+"Valkoihoiset miehet halveksivat kiovaeripäällikön lupauksia ja
+nauravat hänen 'uhkauksilleen."
+
+"Minä kuulen sen", alkoi intiaani taas. "Valkoihoiset ovat ja heidän
+täytyy olla urhoollisia. Etelän valkoihoisten miesten kimppuun on nyt
+hyökätty, mikseivät metsästäjätkin ryhdy heitä vastaan."
+
+"Koska jalopeura ei pyydystä saalistaan yhdessä sakaalin kanssa, koska
+sakaalit vain osaavat ulvoa silloin, kun jalopeura on atrioimasssa."
+
+"Valkonaamaiset menettelevät kuten voitettu intiaani, joka nauraa
+voittajilleen", vastasi päällikkö. "Kotka nauraa kyllä Irvihampaan
+herjaussanoille, joka matkii kaikkia ääniä. Verikoura ei puhu
+Irvihampaalle."
+
+"Mitä sinä tahdot minusta, päällikkö?" lausui silloin kanadalainen.
+
+"Verikouran pitää kuulla kun etelän suuri soturi rukoilee henkensä
+puolesta", vastasi päällikkö. "Lumivuoren kotka tulkoon joen yli, ja
+minä vannon soturikunniani ja isäini luiden kautta, ettei hänelle
+mitään pahaa ole tapahtuva. Mutta noiden kolmen muun on kuoltava."
+
+Tom ei katsonut maksavan vaivaa vastata tähän esitykseen ja itse
+asiassa oli tämä paljon häpeällisempää kuin ehdotus yhtyä intiaaneihin
+kullanetsijöitä vastaan. Hänen äänettömyytensä ymmärsi päällikkö aivan
+hyvin, sillä kun hän oli hetkisen odottanut vastausta, hän jatkoi:
+
+"Valkonaamat kuulevat nyt päällikön äänen viimeisen kerran ennen
+kuolinhetkeään. Minun sotilaani ympäröivät nyt sekä joen että tuon
+pienen saaren joka, taholta. Paljon on vuotanut intiaanien verta, se
+pitää kostaa; valkoihoisten veren täytyy myöskin vuotaa. Punaihoisella
+miehellä on kumminkin kärsivällisyyttä odottaa. Hän tahtoo nähdä
+valkoihoisten veren valuvan vasta silloin, kun se kauhusta on
+jähmettynyt ja nälästä vähentynyt. Hän tahtoo saada valkoihoiset
+elävinä. Kun hän näkee ne edessään, ei sotureina, vaan nälkiintyneinä
+koirina, silloin hän tutkii, mitä valkoisella miehellä on sisässään,
+miten pelko ja puute on heitä jäytänyt. Heidän nahastaan tekee hän
+satulan sotahevoselleen ja heidän päänahkansa hän kuivaa majassaan.
+Sotilaani vartioivat saarta neljätoista, päivää ja neljätoista yötä, ja
+valkonaamaiset kesyttyvät sillä aikaa."
+
+Tämän kauhean uhkauksen jälkeen katosi intiaani puiden taakse eikä
+häntä enää kuulunut eikä näkynyt.
+
+Kuu oli sillä välin laskeunut ja kaukaa kuuluva pyssyjen pauke
+vaiennut. Hiljaisuus ja pimeys sallivat kolmen metsästäjän vielä
+lähemmin nähdä, kuinka helppoa heille olisi ollut ennen intiaanien
+apujoukkojen tuloa päästä vastaiselle joen rannalle siinäkin
+tapauksessa, että heidän olisi ollut pakko kantaa käsivarsillaan tuo
+päänahaton kullanetsijä.
+
+"Meillä on siis vielä neljätoista päivää odotusaikaa", sanoi Pedro,
+joka ensiksi keskeytti vaitiolon. "Mutta mitäpä hyötyä meillä on tuosta
+intiaanien kunniavahdista, ellei meillä ole mitään syötävää. Kunniaani
+kautta, minä luulen, ettei meillä ole muuta ajanvietettä kuin kalojen
+pyynti."
+
+Kanadalainen ei vastannut toverinsa pilapuheeseen, vaan sanoi:
+"Käyttäkäämme hyödyksemme nämä muutamat tunnit ennenkuin päivä
+valkenee."
+
+"Mitenkä sitten?" kysyi Pedro.
+
+"Pakenemalla tai jollakin muulla tavalla."
+
+"Emmekö voi koettaa, pelastautua uimalla? Yö on nyt aivan pimeä. Kun
+intiaanit eivät näe meitä kun jokeen astumme, antavat ne meidän paeta.
+Koetellakseni heidän valppauttaan teen minä kokeen."
+
+Kanadalainen laittoi oksaisen puolen puunrungosta, joka oli jokseenkin
+ihmisruumiin näköinen ja pani sen varovasti veden pinnalle. Puu
+uiskenteli hitaasti virran mukana.
+
+Kolme metsästäjää seurasi vaitiollen ja jännityksissään puupalan
+liikkeitä. Sitten vasta kun se oli kadonnut sumuun ja pimeyteen, alkoi
+Tom taas puhua.
+
+"Te näette nyt", sanoi hän, "että varovainen uimari voi lipua virran
+mukana yhtä huomaamatta kuin tämä puunoksa: ei yhtään intiaanin ole
+ollut näkyvissä."
+
+"Aivan oikein", vastasi Pedro, "mutta kuka voi mennä takuusen siitä,
+ettei intiaani voi tehdä eroa ihmisen ja puunkappaleen välillä? Ja
+sitäpaitsi on joukossamme yksi sellainen, joka ei voi uida."
+
+Vanhan metsästäjän kasvot synkistyivät uudelleen. "Niin", sanoi
+hän, "kurjasti menettelisimme, semmoinen teko saattaisi meidät
+onnettomuuteen."
+
+Mutta, myöskin toivo pelastua uimalla raukesi äkkiä, sillä mahtavat
+nuotiotulet, jotka viholliset olivat sytyttäneet molemmille puolin
+jokea, loivat punertavan valonsa veden pinnalle valaisten jokea hyvin
+kauas. Ellei näitä nuotiotulia olisi ollut, olisi voinut luulla, ettei
+rannoilla ollut yhtään ihmistä. Ei ainoatakaan intiaania näkynyt, ei
+yksikään ihmisääni häirinnyt yön hiljaisuutta.
+
+Joesta nouseva sumu sakeni sakenemistaan ja ympäröi lopuksi koko pienen
+saaren. Rannat näyttivät loittonevan yhä kauemmas, kunnes ne lopulta
+kokonaan katosivat. Ainoastaan tulet välkkyivät vielä heikosti, ja
+puiden rungot näyttivät suunnattomilta varjokuvilta.
+
+
+
+
+KUUDES LUKU.
+
+
+Tom ja Pedro tiesivät, kuinka tavattoman itsepintaisia intiaanit
+ovat. Sentähden ei heiliä ollut vähääkään toivoa, että ne väsyisivät
+hyödyttömään piiritykseen tai että Verikoura käskisi soturiensa hyökätä
+vihollisten päälle ja hävittää ja tappaa heidät pikaisessa, murhaavassa
+ottelussa.
+
+Punertava valo tunkeutui vähitellen joen yli leijailevan sumupeitteen
+läpi ja näytti yhä lähenevän, tehden seudun valoisammaksi ja
+valoisammaksi ikäänkuin olisi ollut tulipalo lähellä.
+
+Pitkäaikainen oleskelu aarniometsissä ja aroilla oli tutustuttanut
+molemmat metsästäjät niin tarkoin sen vaaroihin, että he heti arvasivat
+syyn tähän kummalliseen loisteesen.
+
+"Minä huomaan, mitä intiaanit aikovat, aivan kuin he olisivat sanoneet
+minulle sen edeltä käsin", sanoi kanadalainen, "Sinä puhuit vastikään
+ketuista, jotka savulla tukahdutetaan luolaansa. Se juttu voi muuttua
+nyt todeksi: nuo heittiöt aikovat polttaa meidät omaan pesäämme."
+
+Kanadalaisen puhe näyttäytyikin pian todeksi, sillä ei viipynyt pitkää
+aikaa, ennenkuin loimuava liekki joella uiskentelevasta nuotiotulesta
+punasi pienen saaren ruoiston ja pajupensaikon.
+
+"Mimmoisia koiria! Sehän on kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti
+kokoonpantu tulensytytin!" huudahti Pedro. "Sen avulla tahtovat ne
+sytyttää saaremme tuleen."
+
+"Aivan oikein", vastasi kanadalainen, "tuli on vaarallinen vihollinen."
+
+Intiaanien laatima tulensytytin läheni lähenemistään hiljaa, mutta,
+varmasti Metsästäjät voivat selvään eroittaa pihkaisten puiden
+räiskeen, ja mustien savupilvien leijaillessa yläilmoissa oli saari
+ja joen rannat niin kirkkaasti valaistu, että voi selvään eroittaa
+joka esineen. Saaren puolustajia ei kuitenkaan näkynyt, he makasivat
+piiloutuneina puunrunkojen alla.
+
+"Siitä saat, intiaanilurjus", sihisi äkkiä Pedro. "Sinä et ainakaan
+voi kotikylässäsi kertoa, kunniallisen kristityn viimeisestä
+kuolonkamppauksesta."
+
+Näin sanoen työnsi hän pyssynsä piipun ruoiston läpi, ja samassa
+luuhistui intiaanisoturi vastaisella rannalla maahan.
+
+"Hyödytön kosto", sanoi Tom nähdessään vihollisen kaatuvan.
+
+Ikäänkuin kiovaerit olisivat halveksineet voitetun vihollisen luoteja,
+vallitsi rannalla edelleenkin kolkko hiljaisuus eikä ainoatakaan
+ulvahdusta seurannut kuolevan soturin viimeistä huokausta.
+
+"Hiisi vieköön!" huusi Pedro raivosta mielettömänä. "Kuta useampia
+noita lurjuksia voin lähettää edelläni paremmille metsästysmaille, sitä
+levollisemmalla mielellä kuolen."
+
+Ladaten uudelleen pyssynsä, etsi hänen silmänsä kaikkialta molemmilta
+rannoilta kostonsa uhria.
+
+Sillä välin katseli Tom lakkaamatta tulen sytyttäjää, joka, jos
+se tarttuisi kiinni pieneen saareen, ehdottomasti sytyttäisi sen
+tuleen. Hän teki sentähden rohkean päätöksen koettaen hajoittaa tuota
+sytyttävää lauttaa ennenkuin se tulisi saaren rantaan, jonka kautta
+vaara olisi saatu vältetyksi. Mutta samassa kun hän seiväs käsissä
+varustautui hajoittamaan tulensytyttäjän ruohosta tehtyä pohjaa, suhisi
+luotisade hänen ympärillään, niin että hänen täytyi luopua aikeistaan.
+
+"Nuo lurjukset tahtovat saada meidät elävinä käsiinsä", sanoi hän
+hiljaa, "mutta me emme vielä ole heidän kynsissään." Ja samassa syöksyi
+hän salaman nopeudella veteen ja katosi toveriensa näkyvistä.
+
+Ennenkuin Pedro ja Francois aavistivat, mitä kanadalainen aikoi tehdä,
+oli tämä sukeltaen veden alla tarttunut jättiläiskäsivarsillaan kiinni
+palavaan puunrunkoon ja kääntänyt sen ympäri. Jo minuutin kuluttua
+oli tuli sammunut poristen kovasti vedessä, ja joella sekä saarella,
+vallitsi taas täydellinen pimeys.
+
+"Ulvokaa nyt niin paljon kuin haluttaa", sanoi hän pudistellen itseään
+kuten villakoira, "ette vielä ole meitä saaneet. Mutta näinköhän meille
+aina käy yhtä onnellisesti?"
+
+Niin kuinka monesta vaarasta heidän vielä pitikään suoriutua! Kukapa
+voi edeltäkäsin arvata niitä juonia, joita intiaanit yhä uudelleen
+keksivät heitä varten!
+
+Äkkiä hyppäsi Pedro korkealle ylös samalla päästäen huudahduksen —
+tällä kertaa ilonhuudahduksen.
+
+"Tom ja Francois, me olemme pelastetut", huudahti hän. "Me olemme
+pelastetut, minä vakuutan sen teille."
+
+"Pelastetutko!" toisti vanha metsästäjä ilosta vapisevalla äänellä,
+"Puhu, Pedro, mutta pian!"
+
+"No kuulkaa sitten minua", jatkoi Pedro. "Jo silloin kun me katkoimme
+suojaksemme tarpeellisia puunrunkoja ja oksia, ihmetytti minua, että
+tämä pieni saari kiikkui sinne tänne, ja vielä enemmän se vaappui nyt,
+kun sinä voimakkaalla hyppäyksellä syöksyit veteen. Minä luulen, että
+koko laitos pyörähtäisi ympäri. Nyt ajattelin hetkisen, että tekisimme
+lautan näistä puunrungoista, joiden päällä seisomme. Me kolmen kesken
+voisimme kenties käsivoimin irroittaa juuriltaan tämän pienen saaren.
+Sumu on sakea, yö pimeä, ja aamulla päivän koittaissa —"
+
+"Voisimme olla jo kaukana täältä", lisäsi Tom. "Ryhtykäämme toimeen!
+Hiukan koleahko tuuli ennustaa uuden päiviin lähenemistä, eikä meillä
+ole liikaa aikaa hukattavissa."
+
+Kanadalainen nousi ylös.
+
+"Mitä sinä aijot tehdä?" kysyi Francois. "Emmekö me kaikki kolme
+yhdistä voimiamme, kuten Pedro on ehdottanut, ja irroita saarta?"
+
+"Kyllä, ilman epäilystä, poikaseni. Mutta jos me kukin ponnistamme
+voimamme, on koko saari vaarassa mennä kappaleiksi, ja se olisi suurin
+onnettomuus, joka meitä voisi kohdata. Meidän pelastuksemme riippuu
+siitä, että voimme irroittaa saaren semmoisenaan, jommoiseksi luonto on
+sen muodostanut. Minä tahdon tehdä yksin kokeen. Saari on luultavasti
+tarttunut kiinni pohjaan juurtuneesen suureen juureen tai vahvaan
+oksaan. Aikojen kuluessa on vesi kentiesi uurtanut näitä juuria ja
+oksia, ja siitä juuri tahdon tulla vakuutetuksi."
+
+Samalla yölinnun kauhea huuto keskeytti keskustelun.
+
+Valittava ääni, joka niin äkkiä häiritsi yön hiljaisuutta, oli Pedrosta
+paha enne.
+
+"Pöllön kirkuna tämmöisessä tapauksessa ei ennusta mitään hyvää",
+lausui ennakkoluuloinen metsästäjä, jokseenkin huolestuneena.
+
+"Hullutuksia", puuttui puheesen Tom, "ja sinä annat niin helposti
+pettää itsesi! Intiaanilainen vahtisoturihan vain antaa merkin. Ne
+tahtovat joko kiinnittää toveriensa huomion meihin tai vain näyttää,
+että he ovat valppaina. Kenties voi se myös olla jonkunlainen
+kuolinhuuto, jolla punaihoiset tahtovat hauskuuttaa aikaamme."
+
+Tämä vanhan metsästäjän aavistus toteutui pian, sillä sama ääni kuului
+nyt toiselta rannalta milloin ilkkuvana, milloin valittavana.
+
+"Minua haluttaisi karjaista noille heittiöille tiikerin tavoin, sillä
+tiikereitä he ovat", sanoi Pedro suuttuneena.
+
+"Ole mieluummin vaiti", sanoi kanadalainen, "sillä sitenhän ilmaisisit
+heille suunnan, missä me olemme. Nuo konnat eivät ole täysin selvillä
+siitä, ja se on meille eduksi."
+
+Näin sanoen astui Tom äänettä ja varovasti veteen, joka ulottui häntä
+vain olkapäihin saakka ja kulki ympäri koko saaren: silloin tällöin
+katosi hän joko osaksi tai kokonaan vedenpinnan alle, sillä hän
+koetteli käsivarsillaan kaikkia reunoja tullakseen vakuutetuksi, että
+saavi oli juurtunut kiinni.
+
+Tämä tutkistelu antoi suotuisan tuloksen. Ruoisto ja pajupensaikko
+olivat juurtuneet siihen lietteesen eli mutaan, joka vuosien vieriessä
+oli kerääntynyt puunrunkojen väliin. Syvemmällä virtasi vesi vapaasti.
+Saaren kiiimityspaikan täytyi siis olla keskellä. Siitäkin saivat
+metsästäjämme kohta varman tiedon, sillä kun Tom oli hetkisen
+levähtänyt, laskeutui hän uudelleen veteen ja sukelsi aivan saaren
+alle. Melkein hengetönnä ilmestyi hän taas takaisin ja kertoi, että
+saari oli, kuten laiva ankkurissa, kiinni yhdellä ainoalla juurella,
+joka oli juurtunut joen pohjaan.
+
+"Ja mitä nyt on tehtävä?" kysyi Francois.
+
+"Niin, ankkuri pitää nostaa ylös", vastasi jättiläinen, "sitten pääsee
+laiva liikkeelle."
+
+Muutaman minuutin perästä, jotka kanadalainen oli tarvinnut
+hengähtääkseen, sukelsi hän vielä kerran veteen. Yhtäkkiä vapisi koko
+lauttalaitos aivan samoin kuin laiva hyökyaallokossa; saarella olevat
+metsästäjät tunsivat siitä, miten tavattomia ponnistuksia heidän
+toverinsa vedessä sai tehdä. Kumean jysähdyksen jälkeen, joka muistutti
+laivan ajamista kalliolle, näkyi Tom taas vedenpinnalla, jonka jälkeen
+hän yhdellä hyppäyksellä oli saarella. Ja kas! lautta alkoi hitaasti
+kääntyä ympäri ja aivan hiljaa lipua virran mukana.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+
+"Jumalan kiitos!" huudahti vanha metsästäjä; "ainoa ja viimeinen este,
+joka pidätti meitä Iässä, on poistettu, ja nyt olemme päässeet irti."
+
+Virran mukana alkoi pieni saari todellakin kulkea eteenpäin.
+
+"Kohtalomme on Jumalan käsissä", jatkoi Tom. "Jos saari pysyy eheänä
+virranuomassa, pääsemme me pian pimeän suojassa intiaanien alueelta.
+Oi, Jumalani; vielä muutama tunti pimeää ja me olemme pelastetut!"
+
+Kolme metsästäjää uivalla lautallaan olivat ääneti, sillä pienintäkin
+ääntä piti välttää, etteivät intiaanien vahtisoturit huomaisi, mitä
+joella tapahtui.
+
+Kuten merimiehet laivalla, jonka tuuli on irroittanut mastot ja
+peräsimen niin että se ajautuu karia kohti, jolla se empimättä
+pirstoutuu, seurasivat nuo kolme metsästäjää lautan epävarmaa kulkua.
+
+Yötuuli suhisi pajupensaissa ja runkojen latvoissa, ja tutkivin silmin
+koettivat metsästäjät katsoa sumun läpi, sillä mitään muuta ei heillä
+ollut pelättävänä kuin että ajautuvat jommallekummalle rannalle. Nyt
+lakkasi taas tuulemasta, pelättyä rantaa ei näkynyt, vaan yltympäri
+vallitsi niin sakea sumu, ettei edes rannalla olevia, puitakaan näkynyt.
+
+"Rohkeutta edelleenkin!" sanoi Pedro "Niin kauan kuin emme
+vilahdukseltakaan näe rantaa, on se merkkinä, että olemme oikealla
+tiellä. Mutta mikä raivoisa ulvonta kaikuu aamulla pitkin joen rantoja,
+kun intiaanit päivän sarastaessa eivät löydä jälkiäkään meistä eikä
+saaresta!"
+
+Yhtäkkiä katkaisi Pedro puheensa ja katseli huolestuneena rantaa,
+kohti, josta hän keskellä sumupilveä luuli selvään erottavansa puiden
+haamut. Syrjästä näkyi myöskin heikko valo, joka yhä kirkastui, niin
+että metsästäjät pian huomasivat puiden varjoja, jotka joka hetki
+selvenivät, ja lopuksi eivät he ollenkaan epäilleet, että he todellakin
+ajautuivat rantaa kohti. Tom ja Pedro katsoivat toisiinsa huolestuneina.
+
+Merkkien avulla huomautti kanadalainen tovereitaan, että he hiljaa ja
+varovasti kyyristyisivät alas ja painautuisivat puunrunkoja vasten,
+niin ettei heidän ruumistaan yhtään näkyisi. Niin tehtiinkin, mutta
+kaikki tähystelivät kuitenkin yhä lähestyvää ja uhkaavaa vaarapaikkaa.
+
+Nyt voivat he selvään erottaa ei ainoastaan rannalla olevat
+puunrungot, vaan myöskin niiden keskellä intiaanihaamun, joka täydessä
+sotavarustuksessa seisoi liikkumattomana pienen nuotiotulen ääressä.
+
+He näkivät nyt selvään, että villi soturi todellakin seisoi heidän
+edessään ja jopa kerran näytti, kuin hän olisi huomannut jotain
+epäiltävää joella, sillä hän nosti kätensä silmien eteen voidakseen
+nähdä paremmin ja samalla hän kumartui kauas eteenpäin.
+
+"Näinköhän tuo heittiö epäilee jotakin", kuiskasi kanadalainen Pedrolle.
+
+"Jollei pyssy saisi aikaan suurempaa ääntä kuin nuoli, olisin minä
+jo aikoja sitte saattanut tuon lurjuksen intiaanien autuaille
+metsästysmaille", mutisi Pedro kiukuissaan.
+
+Intiaani näytti todellakin epäilevän jotakin, sillä hän työnsi pitkän
+keihäänsä maahan, lähti pois nuotiotulen luota ja riensi rannalle.
+
+Kun metsästäjät eivät enää voineet seurata kiovaerin liikkeitä, suureni
+heidän jännityksensä entistä enemmän: pieninkin ääni olisi ilmaissut
+heidät.
+
+Valittava huuto, jonka kautta vahtisoturit toinen toisilleen
+ilmoittivat asemastaan, pani metsästäjät vapisemaan.
+
+Parin minuutin kuluttua palasi soturi takaisin vartiopaikkaansa
+nuotiotulen ääreen, ja metsästäjät hengittivät hiukan helpommin. Saari
+kulki edelleenkin yhä lähemmäksi rantaa.
+
+"Tom", kuiskasi Pedro toverilleen, "jos se edelleenkin kulkee samaan
+suuntaan, niin joudumme tekemisiin vahtisoturin kanssa. Jos me voisimme
+vain oksan avulla hiukan ohjata lauttaa, niin olisi helppo muuttaa sen
+suuntaa."
+
+"Siihen olemme kumminkin pakotetut ryhtymään", vastasi kanadalainen,
+"ja se on joka tapauksessa toki parempi kuin suoraa päätä syöksyä
+vihollistemme kynsiin. Mutta katsokaammepa ensin, kulettaako virta
+meitä todellakin rannalle. Jos siten on asianlaita, niin emme saa
+epäröidä kauemmin."
+
+Samulla hän otti kuivan puupulan ja viskasi sen jokeen. Hetkisen
+kierteli puupala paikoillaan ja sitten alkoi se kulkea joen keskustaa
+kohti. Suurimmalla jännityksellä oli metsästäjä seurannut tämän pienen
+puupulan kulkua, nyt hän kääntyi toveriensa puoleen ja kuiskasi: "virta
+kulettaa meitä taas keskelle jokea."
+
+Virta teki käännöksen aivan lähellä rantaa, ja heti kohta alkoi uiva
+saari kulkea joen keskustaa pitkin.
+
+Hitaasti kului tunti täynnä pelkoa ja toivoa, ja tulet intiaanien
+leirissä häipyivät vähitellen.
+
+Kun raitis aamutuuli, tuo auringonnousun ennustaja, alkoi puhaltaa
+ja haihduttaa sumua, olivat he loitonneet kauas pienen saaren
+alkuperäiseltä paikalta ja olivat nyt turvassa.
+
+Mutta kauhistuttavaa oli Verikouran raivo. Huolimatta musertuneesta
+olkapäästään, joka sai aikaan sanomattomia kipuja, ei hän ollut
+väistynyt paikaltaan. Jo yön kuluessa oli sanansaattaja saapunut,
+tuoden sen tiedon, että hyökkäys kullanetsijäin leiriä vastaan oli
+mennyt myttyyn, että monta soturia ja joukon johtaja oli kuollut,
+ja että hänen heimonsa nyt vaati häntä tulemaan joukkoja johtamaan.
+Mutta Verikoura ei ollut tahtonut ryhtyä tähän kunniakkaasen toimeen,
+ennenkuin olisi verisesti kostanut noille kolmelle metsästäjälle.
+Ja nyt kun aamutuuli oli haihduttanut sumun, eivät ainoastaan hänen
+pelottavat vihollisensa olleet poissa, vaan myöskin tuo pieni saari
+oli kadonnut, ja vaikka hän tuntimääriä antoi etsiä tarkoin molemmat
+rannat, ei heistä nähty ainoatakaan jälkeä.
+
+Francoisista tahdomme vain lisätä, että hän suurella innolla antautui
+seikkailurikkaasen metsästäjäelämään, että hän monta vuotta metsästeli
+yhdessä vanhojen toveriensa kanssa ja hänestä itsestään tuli mainio
+metsämies sekä villien punaihoisten suuresti pelätty vihollinen.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75141 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..c7007e2
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #75141 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75141)