diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-20 04:21:04 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-20 04:21:04 -0800 |
| commit | e19042bd7f23b26fb7dca220ba0e60b837d07ba5 (patch) | |
| tree | b3b8b83c3c975d452fa6f926b05e6ae229dd704b | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75158-0.txt | 3783 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 3800 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75158-0.txt b/75158-0.txt new file mode 100644 index 0000000..e353d5b --- /dev/null +++ b/75158-0.txt @@ -0,0 +1,3783 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75158 *** + +language: Finnish + + + + +HALIKON HAKONISKAT + +Joulutapakuvaus + + +Kirj. + +NIILO KALLIO + + +Kertonut Ida Heinonen + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1920. + + + + +ALKULAUSE. + + +»Halikon Hakoniskat» kaivannee nyt ilmestyessään painetussa asussa +esittelykseen joitakin selittäviä tiedonantoja. + +Teos on syntynyt sen kotiseutuharrastuksen hedelmänä, mikä +ylioppilasosakunnissa ja varsinkin Varsinaissuomalaisessa +osakunnassa heräsi vuoden 1907 seuduilla, mikä harrastus seuraavan +puolivuosikymmenen kuluessa kehittyi monipuoliseksi kansamme e lämää +valaisevan aineiston, erittäinkin kansanrunouden keräystyöksi. + +Teoksessa esitetyt juhlatapakuvaukset, joista I niteessä julkaistaan +joulunviettoa käsittelevä osa, on kertonut puusepän emäntä _Ida +Heinonen_ (synt. 1869) Uskelan pitäjän Isostakylästä. Hän kertoo +niissä, mitenkä tärkeimmät kirkolliset juhlat sekä talkoot vietettiin +hänen syntymätalossaan Halikon pitäjän Talolan kylän Keskitalossa +vuoden 1880 seuduilla. + +Kertojalla on mainio muisti. Hän muistaa yksityiskohdittain tapaukset, +jotka ovat sattuneet hänen nuoruudenpäivinään. Niinpä »Halikon +Hakoniskoissakin» kerrotut kohtaukset ovat useimmat suoraan elämän ja +tosiolojen mukaan esitettyjä. Kertojan todella ihmeteltävää muistia +kuvaa m.m. seuraava tapaus: + +Kerran yhdessä sisarensa kanssa pienentäessään istutusperunoita löi +hän vetoa tämän kanssa siitä, kumpi heistä osaisi enemmän lauluja. +He alkoivatkin laulaa. Vuoroin aina säkeistön esittivät. Jo tuli +ilta, ja työ täytyi keskeyttää, mutta kummaltakaan eivät vielä olleet +laulut loppuneet. Sopivaa tilaisuutta ei taas sattunutkaan lähimmässä +tulevaisuudessa, ja niin jäi asia ratkaisematta. Vanhempi sisar on +nyt jo unohtanut melkein kaikki laulunsa, mutta kertojaltamme on +viime vuosina kirjoitettu muistiin lähes 300 säkeistöä. Muutakin +kansanrunoutta on hän runsaasti sanellut, esim, sananlaskuja noin 6000 +kpl, mikä lienee suurin määrä sananlaskuja, jonka joku suomalainen on +esittänyt. + +Tarkoitukseni ryhtyessäni tiedustelemaan entisiä joulunviettotapoja +oli kirjoittaa aluksi ainoastaan lyhyt asiallinen selostus niistä. +Vähitellen alkoi kertojani käyttää kuitenkin yhä mehevämpää ja +sanarikkaampaa kieltä. Pidin tällöin parhaana kirjoittaa kertojan +esityksen muistiin hänen sanelemassaan muodossa. Myöskin joulukuvauksen +alkuosa muutettiin myöhemmin muun osan tyyliin. Näin muodostunutta +esitystä on seuraavassa käytetty. Muistiinkirjoittamistavasta johtuvat +epäjohdonmukaisuudet ja kankeudet on kuitenkin koetettu poistaa +Muutamia rivoja tai juonen kehitykseen kuulumattomia kohtauksia on +jätetty lisäksi pois. + +Murteen kirjoitustavan suhteen huomattakoon, että heittomerkki +sanan lopussa tarkoittaa, että siinä silloin ääntyy seuraavan sanan +alkukonsonantti: noi' pläkkastja' tualt = noip pläkkastjat tualt. + +Tässä yhteydessä tahdon kiitollisena mainita maisteri _E.A. Saarimaan_, +joka on antanut teoksen murreasua koskevia neuvoja, sekä taiteilija +_Matti E. Warénin_, joka on teoksen kuvituksesta huolehtinut. + +Porvoossa marraskuun 13. pnä 1919. + +Niilo Kallio. + + + + + + +HALIKON HAKONISKAT. + +I. Joulutapakuvaus. + + + + +Vuastuhatt vuassata vuaskymment vuas, siilon ku mä nuar flikk viäl oli +ja siäll Haliko hakoniskotte joukos asusi, sattus kerra nii, ett se +Juhani-faar, se kun tööthutkariks kans pruukattin kuttu, tul taas meill +ja sanos, sitt ku hä ol sinn peräpenkill istunu: + +»Ny onki sitt taas joul tulos ja tuleki jo kahre viikon pääst.» + +»No Heisinkin Toussu», meinas sihen Kesktalo ämänt, »jokos se joul nii +liki o? Ei ol' sentä välikä, kosk meijä likokalakki o jo ostetu. Mutt +menkkäs te, flika, ny vaan kiiruman kautt tuaman tuhka ja kalkki, ett +saara noi likokala' tuhkporo joukko. Tuakka see taikentiin ja jauhsäkk +ny sitt kans sisäll lämppymä, nii huamen me' tee varitaikena. Jaa Juss +voikin tuara' se jauhsäki siält aitast.» + +No Mari, se pikku-piik ja Juss, ku isotrenkiks kututti, läksiväkki +sitt, toinen toi sen taikenpyty ja toine jauhsäki. Ämänt sanos koht +sitt taas: + +»Menes sä Lempi hakeman katavahakko myllyhaast ja Kustava saa tällät +ison paran totto. Aja' se vett täynö.» + +Lempi lähte mettän kans, mutt hä meina otta'suksekki fölisäs. Mutt +ämänt räiskäs: + +»Es sä siäll mittä suksi tartt, es sä siält sitt taas tänäpän malt +kotti' tull.» + +Ny Lempi meina otta hakokirve, mutt Hessu huutta sihe, se talo +vähätrenk, tallivajast: + +»Es sä siäll mittän kirvest tartt, kyll sill isokinttasell kirves o.» + +Lempi otta senttän kirve ja lähte, ei ol Hessu juttu kuulevanas. + +»Hessu tekke simmost kiussa Lempill, ku hän tiättä, ett Lempi o se +isokinttasen kans vähä enemän kun tuttava», sanos Juss, se isotrenk +sihe sitt taas. + +Ny ämänt huamas, ett Lempi oi lähteny hakko pärä ja hä sanos Marit: + +»Ny täytty ruveta ajattelema vähän korjun pärä. Ota' sä ensmäseks tyäks +noi' pläkkastja' tualt seinilt alas ja ruvekka sitt Hilman kans niit +yksis neuvois kuurama.» + +»Milläs niit sitt kuurata?» sanos Mari. + +»No roikalall vaa ja sannall. Ja sitt kun tee' saa ne' puhtaks, niin +tälläkä seinäll takas jälle.» + +Ny Lempi tule katavahakos kans ja laula tullesas sill heljäll ääneläs: + + »Katava kasvoi kankarell + Ja pelloll ei se irä. + Ei minun rakasta henttuani + Unhoittaman pirä.» + +»Siin on teiti hakos», sano Lempi ja paiskas havo' permanoll. + +»No olek sä hull, vai meinak sä tull, kun paiskas ne havo' paskasell +permanoll, ett täll ne' patta. Mari saa ny ruvet pesemän kaljatynnyrei. +Ota' siält parast vett. Ja Kustava saa mennä hakeman kurnan tuppa.» + +»Muistik sä tuara' kurna seljän kans?» sanos ämänt taas sitt kun +Kustava ol kurnan tuanu. + +»Kyll mä ne' kaikk toi, mitä sihe homman kuulu.» + +»No ei muut välikä sitt ol», meinas ämänt. + +»Kustava ruppe ny sitt vaa ajama sitä kaljanporo kurna, ja sitt ku sä +oles sen poron kaikk sinn kurna ajanu, ja se o siält olkkitte läpi +juassu' pois, nii siir' sitt toine saav sihe all.» + +»No ei siält änä mittän tipukka», sano Kustava, »joskus sano 'tip tip' +ikä kurnantilkuttaja takamätäs.» + +»Kyll se siit taas juaksema ruppe, ku sä ajas kurna vett täynö vaa.» + +»No onkos tommoses poros änä mittä voima?» sanos Kustava. + +»Kyll siin see verra voima viäl on kun kalj tartteki», sano ämänt. »Ei +sen tarttekka niin kovin kiljuva siilo olla, ku sahti toises saavis +jo o. Ny Kustava saa mennä vaan pualpeeväkarjall, antta see jäärä' +sihe ny sitt vaan tilkkuma. Nostaka te flika noi' sahti- ja kaljsaavi' +kans tonn porstuvan puall, ett ne jähtyvä, ja sitt ku ne ova jähtyne, +nii ett ova vähä lämpymä viäl, niin kaataka toi nuarutus tost kiulust +joukko. Antaka niitte oll' siin saavis sitt, mutt sun täytty, Mari, +nousta varha huamisaamu ja aja ne' tynnyri, ette ne laimistu, ja muist +ny, ett sä tee' tuhktaikena ja tällä' tynnärinpruntin kii. Muist se +ettes sää täll jauhtaikena niinkö Lempi viimes joulun tälläs ja sitt +rota' söivä' se ja meinasi' koko pruntinki syärä, nii ett kalj meinas +vallan plattistu.» + +»Nii», sanos Lempi sihe, »mutte mää jättäny' tappi sentä auk, simmott +kun te eloaikan tei, ja kalj men kaikk pitkin kellarin permantto. Pare +se o, ett tynnäris on plattistunu kalja, ku ett se on tyhj.» + +»Onk suli muntaka nii viisast velje», sano ämänt ja o vähä niinkö +vihane. Alma vasta sihe sitt: + +»Viis viissamppa, kuus kaunemppa ja seittemä juur yhtläist.» — Se Alma +o se Enkla-vainan kuapo. + +»Piräs sää siin suus kii», räiskäse sihe ämänt, »es sää viäl mistän +tiär, kakar sää viäl oles.» + +»Järves kakari o, mutt ihmisill o lapsi», sanos Alma ja juaks ulos +ovest. + +Mutt vähä ajan päräst juaks Alma taas sisäll, jätt ovenki selk +seljäläs. »Siin sä hyppäs niinkon katt lankas», sanos sillo ämänt, »ku +sä mensis siit taas Katunpäähänkin pois jalvoist.» + +»Ja eipä tiär, vaikk mä mensinki, kosk isopappa hevonenki o meijän +pakall.» + +»Älä siin rämä, men kiikuttaman poikka», sanos ämänt. Alma menekin +kiikuttama ja laula: + + »Mutt kukas sitten kiikutta? + Kyll kai kisu kiikutta. + Mikäs kisun palkka o? + Hämelinna lehmä, + Pappilan paras paistilammas, + Sian takamainen töröhammas.» + +»No kiikut ny vaa, ett se ruppe nukkuma!», sano ämänt, ku Alma meina jo +lopetta. + + »Huis humma kirkko, + Pala jällen tätilä, + Täti leippo ison kaku, + Pane paljo voita pääll, + Kirvesvarren paksurelta, + Pääskyse muna vert. + Kuko puuron keittä, + Kana riaska lämmittä, + Pikkulintu lusikat pessee, + Harakka tallin laarii.» + +Ny astu isopappa sisäll ja sanos ett: + +»Hyvä huamentpualt, ny mää tuli suu taas pärä, ett isomammall o ollu +nii ikävä, kunnes sää ol meill isos aikka ollu.» + +»Kyll mää tule, mutt mää tahron koti jouluks sentä.» + +»Jaa'a», sano isopappa, »mitäs toi laps niin kovin kottin tahto, ku +hänell olsis meill niin kovi hyvä oll? Viime kerrallakin ku mee meinasi +hänt väkisin pittä, nii hän parkus niätt.» + +»Nii, se o simmotti», sanos Lempi, »tee' pirä häne liia hyvän, ei hää +ol' simmossen tottun. Kun tee' tällä' korpun pääll voit ja kysy' sitt +viäl: mitäs sää murhetu, laps, kunnes sää ny jo syä?» + +»Nii, mutt kyll mar sä ny tules sentä, ett meijän täytty nyy jo ruveta +lähtemä. Meill on kans siäll niin kovi joulkiiru.» + +»Sitt sä saas kans isomamman kans leippo' tortui ja tohauksi», meina +Lempi. + +»No hyväst sitt vaa», meina isopappa. + +»Sinn hä se flika ny' taas vei, mutt pare oliki», meinas ämänt. »Ols se +ny kotonkin tarvitt, kun tule ny juur toi kynttelän teko ja se ols ollu +nii viakas niit kyntteli kastama.» + +»No kyll mää niit yht hyvin kasta ossa», sanos Hilma sitt. + +»Jaa nii, em mää suu taas muistanukka», meinas ämänt. + +»Niin kyll meill väkke on, sikaämpär toist saavi», meina siilo Hessu, +ku hää siin toto eres vanhoi saappajas rasvas. + +»Niit saappajas sää siin kans alvarin tuhnis», sanos Mari ja pumpas +samas Hessut. + +Mutt Hessu vet siin samas saapasharjall tervrasva Mari päi suut ja +sanos: + +»Siit saas, Sapara-Matti, Keikka-Heikin kannust.» + +»Älkkä siin ny juur ain ylppelkkä», sanos ämänt, »men ny, Mari, ja tua +vintist se kiirattu tali alas.» + +»Niinku sä muutonki jo vähä rasva makkun pääsis», sanos Hessu taas. + +Mari mene sitt ja otta talinkappalan kailosas, mutt näkke siin sitt +kynttelkirnu, nii hää muista, ett toi kans tarvita ja otta siit se sitt +kans kailosas. + +»Täll' se tali tonn patta sulama, mutt täll' kans tiukast kii, +taliparast on mont valkkjanpalo syttyny. Taliparast Uskela Isonkylänkim +palo alkus sai.» + +Lempi ja Hilma tuleva ny' sisäll. Hee ova jo laittane' kyntteläsyräme +valmiks enkelskalankast, ja Hessu o nyrästelly' simmossi piäni puissi +tikui ikä suuremppa sortti makkartikui. Iso flika molema' tällävä ny +niit kynttelisyrämi roikkuma niihin puissi varttais. Hee laittava' +sitt kans oikke erityissi joulkyntteli joulaamu vaste. Ne ova' +tavalisest kolmhaarassi, joskus joku kuushaaranenkin tehrä joukko. Ja +se kynttelkirnu on tommone ikän tavalisen perunneliko näköne. Siihen +kaaretan pualelas ens kuuma vett. Sitt pistetän parast sitä sulatettu +tali nelikk täynö. Nii ja ny alkka kynttelien kastelemine. Ja sen +pittä käymä nii viakkast, ett yks kluksaus vaa. Sitt nosteta ylös ja +tällätä simmossie isomitte varttaitten pääll, ku on porsto laitettu' +simmose värki. Ja niit kasteta sitt vaa nii mont kertta, kuin paksuks +niit tahrota. Mut jos o joku kankkjaluantone ihminen kastelemas, niin +kynttelä ruppeva' piänenemä vaa, nii ette sihen tyähö aut tällätä +viikoliinei. + + * * * * * + +Isänt tule ny tuppa ja sano ämäntä: + +»Mitäs jos mää mensisin tänäp jo Salo, ett eikös sää kans jotta simmost +huushollintavara tarvitt?» + +»No kuinas sitt», meinas ämänt, »ei sunka mää palin kesi mittä +joulruakki saa laitetuks.» + +»Sitäpä määki meina», sanos sihe isänt, »mää lähre sitt jo tänäp +menemä. Mutt jos mää ottasi jonku noist flikoist kansan, em mää kaikki +niit sun truutejas muist.» + +»Kyntteli heijän täytty ny tehr, ei heill ol aikka lähte feli», sano +ämänt. + +»Jaa voi, ku se Alma tul taas sinn Katunpäähän päästetyks, kyll se olis +niin tarppes nyykin taas koto olemas.» + +»Mutt kirjotas sää Hilma kaikk paperin pääll, mitä mamm sano, nii ei +mun tartt muut ku antta lapu Linholmin kette, niin kyll hää tällä kaikk +oortninki.» + +Nii Hilma ott sitt plyyspännä ja piänen paperlapu. + +»No sanoka sitt vaa, mitä tarvita, hyvä ämänt», meina Hilma sitt. + +»Rusinoi ja fäskynöi ny kumminkin tarvita.» + +»Nii, mutt kuin pal?» + +»No otta heitti ny viis naulakin kumppaki, saa heitti sitt taas. Ja +kymmenen penni erest kanelparkki. Perunjauhoi o sitt vaikk muilleki +antta. Panna nyy viis naula kaffet kans, mutt kyll sokeri täytty otta' +koko topp. Ja jos tuara yks sikur kans, ei noit ohrika viit täsä +joulunpyhin käryttä.» + +»Vai nii», huutta Mari, »vai ei meill ohrankärykä sallit, mutt siäll ku +mää menne vuaten palveli, niin tälletti vaa joulunki ohra liakkas. Ei +seekän talo mikkän köyh ollu, mutt se oi niin piru nuuk se ämänt.» + +»Ol' sää vai, ett sää sekota mun taas», sano ämänt. »Sitt viis naula +kriiskryynei, ett puuro saara, ja kaks naula mannankryynei, ett saaran +pankakktaikena. Ja sitt oikke ostetui jauhoi, niit täytty kumminki otta +yks leivisk, ku meill o niin pal väkke, ete täsä vähä' piiss, vaikk +kui siunasis. Ai jest, ja sitt karvoi pippurei ja kryyrpippurei kans +kymmenen penni erest. No kyll ne' sitt jo kaikk tulikki.» + +Sitt Hilma jättä sihen piäne välipaika ja kirjotta sinn alas: + +»Viis kannu viina ja sama vert rommi. Kolm' pottu punssi, oikke +aarakpunssi ja viis kannu portviini.» + +Ny isänt käske Hilma järjestäs lukema, mitä siin lapus oikke o. Hilma +lukke sitt hyvi viakkast kaikk ku hä o sihen kirjottanu. Isänt o vähä +peljästyvänäs ja huutta: + +»Onk toi flikk hull.» + +»Noo ku ett tee' tulle määrämä, nii mää tälläsi ite' simmottin, ku mää +tykkäsi ett sitä viina tullan tarvittema. + +»Kirjot uus lapp, älä simmossi juatavi ainei täll, kyll mää ne muutenki +muista.» + +Matt, se isänttrenk, astu ny sisäll ja sano ett hevone o eres jo. + +»Niin ku mää olsi juur reeras ollu, mutt kun toi flikk ylppel toss.» +Sitt Hilma ott sakse äkist kettesäs ja leikkas pois se osan ku +juatavist aineist oi kirjotett, niinko hän koht alus olki meinannu ja +huus samas Matill: + +»Ei nyy tarttekkan tuara mittän potui taikk lekkerei rekken ku muukin +kesketti see osa lapust pois leikkaman ku juatavist aineist puhuta.» + +Sitt Matt katto isänän puale vähän totisest, ku hän kans tykkä viinast. + +»Viäkkä lekker rekke vaa, see o henen konstejas», meina isänt Matti. + +Sitt lähte isänt menemä. + +»Viärä näit kipoi ja kapoi ny vähä syrjemäll, kun koko tupaki o niinkon +kolm' peevä enne joulu, ett tule kans vähä avaratnaks», meina ämänt +sitt, ku isänt ol lehten, »ku se siält taas tule kotti, niin kyll se +pian tua naapuri isänä felisäs, taitta pia vähä muitakin tuar. Ja ei +ol' siitäkän tiatto vaikk ne lukkar ja urkunist tulsis paistilas jo +tänäpän. Kyll ne joksikki siilon pruukkava' katto ittes, ku joulviina' +kottin kerkkivä. Ja viäkkä flikat toi hauresaav kans pihatto, ette niin +kei' ku viimes vuan, ku urkunist ol juaksis täynö ja tul toho flikoi +kiussama, mutt istuskin kuuma hauresaavi ja meinas käyrä juur hullust +äijäparan kans, mutt ei kerinny juur syvält sentä vajoman kun kaikeks +onneks flika huomasi ja huusiva Jussill ja Juss tul ja vet urkunistin +taas ylös hauresaavist.» + +Tosa neljä ajos sattus Matt kysymä: + +»Eikös se isänt siält Salost jo pian kottin tul?» Samas tul Kustava +pihatost ja huutta: + +»Menkkäs, poja, hevost päästämä, hevone on pakall jo.» + +Ja vähä ajan päräst tul isänt käperöitt tuppa ja men suara päät +kamarisas. + +Joulviina ova ny koto. Tosa hämärä ajos tule sitt vähä ussemast +naapurist nuart väkke, uskaltavat tulla', ku äijä ova vähän kännis. +Hee ruppeva' keskustelema siit tulevast joulust ja mitä lystei sillo +hankita. Ja sitt ruvetan kans ajattelema sitä, ett ny täytty olla jo +kehrättynki niin pal kun tälläppual joulu tarvita. Jos ei ollu, nii ol +huan talo. + +Ny lasketan kuin pal o lankavihrei ja jos rohtimi viäl oi paljo +jälill. Sitt oi tavalisest joukos ain joku simmonen ku oi nii laisk ja +unine, ja sill ol vähemä vihrei tullu' kans. Ruvetti laskema vihrei ja +katottin kuin pal rohtimi viäl kasas ol, kaikill ol jouluks tinkityä +saara ne' kaikk lankoiks. Nii sattus usse sinä ehton, ku ruvetti +laskema, ett jolla näppäräll tytöll ol viimenen tutti ja vihrei kans +enite ja toisill taas ol puale viäl kehrämät. Jollan toopparill ja +kakoll ol rohtime melkke lopus ja vihrei kans vähä, sill joskus ehtosi +oliva vilkasluantosema naapuri flika ja poja ja joskus talo isänt kans +sytyttäne' tutin palama, sillon ku se simmost vanhan piia unt vet. Siit +se ruppe kiljuma ja siunama ja mont kertta ku se oi nii unine löi se +kätes sihen kräkä ja valkkja, nii ett sai haavoiki joskus. + +Se kenell oi viimenen tutti, se kehräs se sinä ehton valmiks, vaikk kui +olis kiussa tehty. Mutt ku ämänt tul arvostelema niit sitt, nii see +sanos tavalisest sill laiskall: + +»Jaa, es sää ol ansanu rua suala, ei tost meijä Maijast mittä ol, sen +käsityä ja kehräminen tekke valla vahinko taloll, kyll see tual pihatos +sentän toopparoitte, vaikk kyll se siäläki simmust tekke, ett jolle +vasikka koht jua juamatas, niin kyll see sen pia selkkän paiska ja +sano: 'Ol' perkel juamat'.» + +Niit toissi arvosteltti simmotti, ett sanotti: »Kyll mun täytty osta' +sill fiänteli kaffet ja pual naula sokeri jouluks.» (Tää ol ämäntien +puhett keskenäs.) »Mutt Kustaaval mun täytty antta' peräte rohtimine +alushamekankas.» Ei omi tyttäri näi juur arvostelttu. + +»Ei ny enä kerit kehrämän, täytty huame aamull viärä ruki vintti», +sanos ämänt lopuks. Tää ol noi viikko enne joulu. + +Sitt tul se aamu. Ruki viätti vintill, rohtime annetti jolleki muijall +kehrättäväks ja käsketti niitten toopparoitte häppemä. + +»Jaa'a, se onneto miäs kun toi meijänki Maija saa, kyll se ite' saa +pöksys paikata», sanotti lopuks. + +Ne oliva? trenki ja isänä, ny jo vähä simmotti juapunen kärreläs. Joku +meinas: + +»Niinku ne ova' simmossi hätässi, ette kärk joulu orottama, viinaski +juava, ennenku joul tule.» + +»Kyll meijänki miähill viina tuatti, mutt ei nee luvane niit maistakka, +ennenku joulaatton ku saunast tuleva, kaappisas vaan paniva ja oti +avamen pois», sanos joku toinen taas. + +Sitt senttä see jälkke ruvettin tyähö, vaikk siin ol simmost laulu +loirotust ain joukos, ei ne' kovi juaksis sentä olle. Kesktalo Mattiki +sillo laulo, kaks lauluki hänell vaa ol, mutte hää laulanukka niit ku +joulu erelisell viikoll. Hää ol simmonen kiltt miäs. Tämmöse ne oli +häne laulus: + + »Minun kultani naimaan meni + Pohjan pualeen tonne. + Otti rikkaan, jätti rakkaan, + Luuli tullens onne. + + Hyvi ei mull tarjota + Ja huanot ei mull kelppa. + Ja ei ole vanhoille kurvilleka + Paljo viinavelkka.» + +Ei se tyä senttä oikken tahtonu' suju. Se viina ol ain vaa miäles. +Yksiki simmonen taksvärkkäri tek ittes kippjäks, ette tarvinut tyät +tehr. Se ol Vanh Vilkk, 70-vuatjas, käve tyäs, misä vaan tyät sai. + +Tosa enne joulu käve hän tavalisest jouluklapei talois hakkamas. Ku +häne oikken tek miäl viina, sanos hää: + +»Voi velikult, ann ny see verra, ette usko sammu.» + +Sitt kerranki sanotti: + +»Kyll suli anneta, mutt essä men tyähö sitt enä, vaa ruppe +roikaloittema ja loirama, ette muukka saa tyät tehr.» + +Kerra hä sai kortteli viina, jos hä mene uunin pääll ja on koko päivä +hiljaksi siäll. Mutt ku hä ol ollu yhren tunni siäll uunin pääll, niin +trapu rupesiva' kolisema ja hän tul tallust uunin päält alas. Sitt hä +sanos: + +»Ei tää aikkase miähe enä mittä ämmäjes pääll räkn, ku vaativa niitten +kaffekin keittämä, ennenku he' taksvärkki lähtevä. Sillonku mä läksi, +em mä muut kun kohensin Kaisun pääl fällyi vaa ja läksin pois.» + + * * * * * + +Trenkit tekivät tavalisest tikui tähä aikka, simmose nyrppsorme', kunne +osane muut, saavei taikk ämpärei tehr. »Simmosten ku on peukal keskell +kämment, ei kannat muut ruveta huavamankan kun tikui nyrästämä.» +Taltrenki, ne' tekivä' saavei, ämpärei ja kiului ja paikkasiva +mättärekki. Seiko näytt valkkja tikun kans ku he toit tekivä. + +Nyy ruppe sitt jo tulema nii ett joul o neljän peevän pääs. + +»Täytty ruveta' tikui kantaman pirti lauvoll», sanos isänt, »ei joulus +ol enä ku nel peevä.» + +»Jaa», meinas ämänt, »menkkäs te flika ny ottaman pari lihakontti +tiinust ja viäkkä pirtiortte. Täytty viärä' palvauma, muuten tule +joul enne aikkas. Nii, ja sitt ova ne' kuiva juustokki viäl siäll +jyväsalvos. Tälläs ny Mari vesipata vähän kiiruman kautalt kraakku ja +hyvä valkkja all, ett se ruppe kiahuma, ja sitt sä ota huisku ja punka +ja muist ett sä pese ne juusto niin puhtaks, ette ne homelt haise', +sitä vähemä maist.» + +Ny ova lihakonti' pirtis ja tiku ova' kans. Isänt sano trenkeill: + +»Muistaka ny vaa, ett tee leikka' sitä syrppy niin pal, ett se pyhätte +yli piissa. Sitt täytty tuara lehtikerpoi lammaslatto.» Ämänt meina: + +»Voi ku Manta viippy niin kauva siäll pihatos, tarttis ruveta jo +taikena sotkema. Jasso, sä saikki, Mari, ne juusto jo pestyks, sä +saakki ruveta' taikena sotkema. Juakses sä, Miinu, tuama siält kamarin +kaapist sitä anistruutti. — Voi, sä oles se ainanen takerus, fenkkoli +täsä o. — No tääpä se ol, mikses sä sitä koht tuanu.» + +»Nii, mist mä se sitt tiäsi, ku siäl o niit truutei niinku Nalkkarin +katei.» + +»Voi voi, litu, menes sä tuama uunin puit.» + +»Menkko Mintt.» + +»Kyll Kalluki saa menn.» + +»Nii, ja Jaaku ei men' sitt koska.» + +»Te oles niit ainassi virsukoi, kyll mää niit ittekki saa», sanos ämänt +ja toi halvoi nii ett motkatt. + +»Rupp ny, Mari, sitt jo sotkuma, ei täst muute mittän tul, jolles sä +nyy jo rupp. Jokos sä ole' ketes pesny?» Mari meinas sihe: + +»Mitäs sill väli o, simmott entinen piikaki meinas: Saan taas ketenikin +puhtaks, ku ruppen taikena sotkuma.» + +»Mitä mä huali suu entisist piikoistas, mutt lait ketes puhtaks vaa», +sanos ämänt. »So, pist nestuukk kupparin tavall päähäs kans.» Ny Mari +ruppe sotkuma. Hän pan pytty ens maito. + +»Kyll mää anna jauhoi», sano ämänt sihe sitt. »Oles vai, mää tuan tään +kärityksen täält joukkon kans. Sotk hyväks ny vaa, simmoseks, ett +taiken hyvin kesist lehte, sitt se o hyvä. Mää juaksen täst pirttin +kattoma, kummone lait siäll o, jos siäll o olleska sauhuka.» Sitt hän +tule taas ja kyssy: + +»Mitä ne on kun täsä kaffekupis o?» + +»No ne o niit aniksi, ku mä siält truutist sillon toi.» + +»Eks sä niit sinn taikena joukkon tällänykkä? Oles sä se ainanen +torojolle.» + +»Mitäs tämmöne rukinen taiken mittän kryyrei tartte», meina Mari. + +Hä o vähä vihanen ku rukist taikent tehrä. Hän tykkä, ette se ränttäsis +muut ku valla nisust vaan tehr, ku joul tule. + +»Pese' kätes ny sitt vaa. Viä' se kamarin kaklunin tykö nousema, jos sä +vois sen kantta.» + +»Jasso, sä Kustavaki oles jo tuppan tullu. Sää tairakkin toi nisuse +sotku, ette niin käy' ku Marin kans, kun kryyri' kaikk pois jäi. Mahrok +hä muista sualakan tällä. Ei lapsist ol', sano Rantala muar. Nii, sää +saa Mari mennä' kaatama se veren pois likokaloist ja panna' puhrast +vett sijall. Saas sä sen kumminkin tehryks. Ai jest, kello onki jo noin +pal, miähe' tuleva' koht jo syämä, paistas sä Mari silakka, tuall o +vähä kylmi peruni kans. Tällätä ny vaa mitä sattu, ei ny kärit.» + +»Mist mä niit silakoit sitt tua?» + +»No siäll kaapis silakk-kaukal o. Piräs su ny jo see vert tiätämä. Lask +kalja kans. Mää mene ja tua voit kans vähä.» + +Ny ovat trenkit tuane heini joulu vaste, syljeskelevä, ku on paha olo, +ku ova eile niit joulviinoi maistelle. Mari meina: + +»Nyykös syljeskellä, kyll silaka ny' kauppas tekevä' ku nii vetistä.» + +»Menkkä ny miähe' sitt vaa syämä, ett tee' pääse' töihisäs jälle. Ei +täss ol enä pal aikka, joul pakka pääll.» + +»Kyll näkky», meinas yks trenkeist, »koko tupaki o niinkun kolm' peevä +enne joulu.» + +»Ohhoh», meinas toinen trenk, »kyll mä ny jo söi silakoi ja join kalja +pääll, ett silaka luuleva, ett he ova' taas Oolanti haavis.» + +Isänt kyssy ny trenkeilt, jokos he luuleva, ett se karja ruak piissa +yli joulu, ku he ovat tuane. + +»Kyll ainaki ne jo piissava, mutt hevosill täytty viäl tuara», meina +joku, »jos pari häkki sitt viäl tua.» + +»Kyll Jussiki sitt saa mennä ja sää saa' sitt vaa hakata' klapei niin +pal ku jouluks tarvita», sano isänt. + +Nyy ruveta sitt leipoma niit kaltjaissi. + +»Nii, leipoka sitt vaa molemakki, ett me' saa noi' sekamyllykaku kans», +meinas ämänt Marill ja Kustavall. Ny tule Lempi, talo vanhin tytär, +kamarist ja meina: + +»Kui tee' simmossi mustettunei kakui vaa leivo, eikös sihtmyllykakui +leivotakka?» + +»Sää oles se fiineytes kans, kyll sun tarttis päästä jonnekki +herrasväkke, ett sää näksisis oikke, mitä herrasväki jouluks laitta», +sano ämänt tytärtäs. + +»No Mari juttel, ett hä mene syksyll piikaks Turkku.» + +»See mene Turkkun piiaks, ku o maall liiaks», sano ämänt sihe. + +»Kyll Mari näyttä tääll liiaks olevan ku hä jätt teijän taikenast +kryyri' pois, mutt kyll hän tule oleman Turus liiaks kans». + +Mari huutta uuni suust: »Ei Turus aniksi käytetäkkä, siäll pannan +kraatalimamma ja sinappi taikena joukko.» + +»Ol vai, topo, ol», sano ämänt siin Mari, »soossi sinapist laiteta.» + +»Jaa mää muistanki mennevuatises paikasan», sanos Mari, »ku se isänt +tykkäs niin piparuuttsoosist. Hää sanosiki ämänttä, ett meijän täytty +ens jouluks laitta' piparuutsoossi. Kerranki hää joutus ämänän kans +kova riitta, ku hän piparuuttsoossi tahtos ja ämänt räiskäs: + +»Men' Salo vaa ja tua' sinappi, kyll mä piparuuttsoossi tee.» + +»Jaa'a, kyll täss Marist pilkka tehrä», sanos ämänt, »mutt jos hä +jouttu niin pal älämälläs kulkema, ku hä on täss viimeses kolmes vuares +kulkenu, niin kyll hän tule tiätämä, mitä kuhunki soossin kuulu. Nyyki +hent jo joskus sanota soosmusteriks, mutt se johtu siit, ko hän pilla +nii usse rinnolas. Kaikest soosist, mitä hä maista, mene toinen pual +ain rinna all.» + +»Jaa'a», meina tytär, »älkkä Marit pilkakka, ku sanalaskuki sano, ett +Jumal tiättä paljo, mutt liikkunu ihmine viäl enemä.» + +»Jaa'a, kaikke täss loirotetta, mutt onkos uuniluurahakkokan koto. Sun +pitiki niit tuama, ku sä suksies kans ton mettä meni», sanos ämänt +tytärtäs. + +»Lempikös niit sitt olis tuanu. Hää ny olis kehrannu hakokirvest feli +otta. Hänell ol yks... ja em mä viit sano' senttä.» + +»San' suus puhtaks vaa», meinas ämänt, »ku sä kuale, nii jää suus auk.» + +»Ei oi hyvä sano' kans, kyll Lempi saa pia uuniluurast, niinkun kerra +ennenkin, ku hä uuniluurahakko men hakema», sano Kustaava. + +»Mitä, onkos Mari taas huamannu Lempill kaks pari suksi.» + +Lempi tule sisäll ja tua uuniluurahakko felisäs, ku hää o ottanu +naapurin tarhast. Nii ämänt sano: + +»Sull onki nii nätti hakko, ette sull kirvestäkä felis ollu.» + +»Siin te ahta' sitä ja tätä, kyll tämmöst hakko ny taitetukski saa +tämmösell pakasell», sanos Lempi. + +»Nii», sanos Mari sihen taas, »ku o suure nahkkintta' keres, niinkun +tavalisest meijä Jussill. Naapurin Kallell ja meijä Jussill o joksikki +samalaise' kintta.» + +»Voi tota Maija, pirä' soukemppa suut, ett sä saa yhrest puust +luska. Mari ei tiär yhtikäs mittän, ku ain vaa o suu päälaell. Kyll +Juhani-faar oikken tiäs, ku hän teist laulun tek, ett simmossi tee juur +ole.» + +»Kyll hä heitist mont laulu on tehny, mitä laulu sä täss ny meina ett +se Marill soppi?» sano ämänt. + +»Sitä mä juur tarkotan ku sanota ett: + + »Jos mull olsis Markun piika suu + Ja Kesktalon piika hamppa, + Nii mää söisin kaikk Talola lamppa; + Mutt jos mull olsis Juhanin piika ikenä, + Nii mää söisi ne viäl pikemä.» + +»Jaa, mitä mää sitä fröttinkippat puhu», sano Mari siihe, »kyll hänell +ain simmost piissa.» + +Kustaava suuttu ny kans jo, hän o yks niist, ku sihe laulun kuulu. + +»Jaa, kyll se simmone viimene mailmalopun kapine o, kutte se jo +kualekka, se ainanen tööthutkar.» + +Jaa nyy sattus nii, ett se sama äij tule juur sisäll, hänen kolmaslai +köppis, se laki, o felis. Hänell oi kaikkistas kolm' köppi: +huushollköpp, karjaköpp ja laki. Nee' toise oli oksattomi, mutt se +kolmas katavaisest puust. + +»Tyst, tyst», sano ämänt, »olkka ny hilja, ny faar tule.» + +»Mä paiskan toin taikenvahaukse sen pirun kuano», sano Kustaava. + +»Hyvä päävä.» + +»Istuma», meina ämänt. + +»Tee' saisi faar luutti meijä uuni», sanos Mari. + +»Kyllä minä sen luurin ja sinä olet juuri ylimäinen tohon +uuninluuraksi. Sirota sinä vaa uuniluura nokka. Sitte tulee arvotuskin +totten käymä: Must pässi mene pihatto, ja aja kaikk punase lamppa ulos.» + +Se Mari ol kans vähä simmone must, ku hänt Mustaks-Maijaks sanokkin +pruukatti. Faar men istuma sitt sinn pöörä viären penkill. Mutt Mari +sitt tuinas tytärt ja sanos: + +»Tommone ijankaikkinen toho nyt taas tul, ette saa laitas tyätäs +tehryks.» + +»Misäs teijä lapse ny ova?» sanos faar. Sillo se Mari töykäs uuni luura +vesiämpäri, juaks ulos ja huus ett: + +»Kakara', kakara', tulkkas sisäll. Se hull äij on taas siäll, kyll se +taas neuvo teill kaike mailman konsti.» + +Mari ei tiäny, ett faar tään kuul, ja faar taas tykkäs paha, ku hä hänt +hulluks äijäks sanos. + +Mari luutis uuni vaa, nii ett hiile' priiskus. Faarin konteiski men +muutampi. Sitt lapse' kerkisi' sisäll. Niit oi nel, viis punaposkist +flikka ja poikka. Ne oli' siäll liukkumas. Nii sitt lapse' kysysivä +faarilt: + +»Tiäräks te faar, ett ny tule joul?» + +»Niin tule, mutte te tiär, kuin pia se tule, mutt mää tiärän, kuin +kauka se ny o.» + +Lapse' tuliva' sitt nii utelijaks ja kysysivä: + +»Sanoka, sanoka, kuin kauka se o.» + +»Se o Impolas [Kylä Kuusjoen pitäjässä.] Kuusjoell.» Sitt kaikke +nuaremp flikk juaks Marin tykö, hakkas käsiäs yhte ja huus Marill: + +»Mari tällä pian kaku uuni, faar sano ett Joul o Impolas jo.» + +Sitt Mari taas suuttus ja sano: + +»Kyll mää sen paremin tiärä, ku mu mamman o siäll piikana ollu, siäll +Impolas o yks talo kun kututa Jouluks.» + +Mutt faar meinas: + +»Kana kana vai piikana, ku olis sitt ollukki joku muu kana, mutt kun +piikana.» Faar töpött siihe Marin tykö uuni ette ja rupes tällämä: + +»Sinä olet Mari piikana flikka, mutte sinus ol yhtä hunaja.» + +Faar läks ny kottin kiusottelemast, mutt ämänt rupes tällämän kakui +uuni ja sanos Marit: + +»Sää saas apskeerin täst tyäst, es sää oss kakui uunin tällä, sää +pistä' sorme' kakku sisäll.» + +Mari kesketti menemä ehtoaskarilles vaa, mutt Lempi sai ruveta' kakui +uunin kantama. Kaku' kypsentysivä' sitt, ne' pantti laurall ja annetti +olla' siin jähtymäs koko yä. + + * * * * * + +Jouluaato-aatton tuliva' kaikk sisäll: trenki, isänt ja muu, löi' +kinttas kaikk uunin trappull, ja yks trenkeist sanos: + +»Kyll ny jo sentän kelppa, ku joulu o nii liki ja o hyväll puall.» Sitt +jutelttin kaikk yhres, koko taloväki, ett ku ny huame o jo joulaatto ja +viäl on paljon töit, ett kui aikasi me oikke nouse ylös. Joku meinas +ett kahrelttoist viimestäki, joku sanos ett kolmelt. Nii isänt sanos, +ette see tartt mittä juttelemist, mutt ku se o miäs ku ensmäseks +nousse. Mari sitt taas leikiläs pist sihe: + +»Em mä tahrokka olla miäs, mää makkankin koko yä.» + +Nii Hessu, se kaikke nuaremp trenkeist, simmonen poikanaskal, kun kans +oi kovi innostunu joulu, sanos: + +»Kyll tää poik tiättä kosk ylös nousta.» + +Hä oi saanu' sen tuamio ett täytys joulaattoaamu mennä heini hakema. + +No kaikk menivä' sitt omis ajatuksisas nukkuma. Mutt sitt kun kell lyä +yks, sillo ruppe tulema ylisänkyst ens se, ku miäs ol ja sitt aikasi' +kolina. Hessu se ol ku ylös nous ja hää herätt kaikk muu' kans, hakkas +kamari oven pääll ja huus: + +»Ylös kaikk, jos o sitt isänät tai ämänä ja piikat tai trenkit tai +tyttäre.» + +No sitt ne nousiva' kans ylös. Kun kell ol pual kaks, oliva' kaikk +jo täyres touhus ja sitt tarvittin kaikk lyhry', kun talos ol. Sitt +se pikku Hessu läks tuama sitä viimest heinhäkki, kun kuulus. Toiset +trenki menivä' pirtist kantama niit tikui, ku sinn ol kuivaman panttu +ja oma' poja' kans niis paikois, ku niit sattus olema. Ku ne' tiku' +sitt ol sisäll tuattu, pantti ne orrell ja kurotti lohenpyrstö all. +Vaimväki men pirttin tuama niit lihakontei, ne oli ny jo valmiks +palvaune. Ku sitt kaffe tuattin pöyttä, se ol siin viire ajos, toi +isänt viinpullon pöyttä ja löi se sihen tavalist kovemi ja sanos ett: + +»Pankka sokeri joukko, aatost juhla' korkjama.» + +Sitt hä sanos ämänäll: + +»Fiia, ku he on kaffe juane, niin kaar' pojill pual kuppi. No sitt ku +he' siin parhalas joi' sitä punssitas, sattus Hessu tuleman kotti silt +heinmatkaltas ja lauleskel tullesas porstuas: + + »Ai ai ai sano Muju-Mai + Ku hä heinäsirkan kiini sai.» + +Isänt sano hissuksi Fiiall: »Jos annetas Hessull kans punssi.» + +Nii ämänt sanos: »Nii oikke, kyll se nii on, ku sääki tulis sanoneks, +ett se miäs on ku ensmäseks ylös nousse. Anneta hänell ny sitt kans +piän puns. Jokane joulukses kokko, kettukin kenkrajoi.» Hessu saiki +sitt punsi. + +Mari sattus ny tuleman pihatost lypsämäst. Ollan toss kuuren tianois +jo. Ämänt mene tommotti salapitte Marin tykö, tuupase hänt kylkke ja +käske Hessu kattorna. Mutt Mari aukase se levjä suus ja sano: + +»Oho, mitäs iso' sia' siilon tekevä' kun porssakkin tuhniva.» Hessu +tykkä vähä paha ja sano: + +»Kyll se ehtoll nährän, kuka porsas on, ku ruveta nahka hiarustama.» + +Kustaava ja muu' piikat tuliva ny' sisäll ja he' saiva' kaffet ja +korppu, oikke simmost pakarilt ostettu kanelkorppu ja sämpyli. Toi +Hessu meinas taas: + +»Kylläpä näkky, ett joul tule, ku Marikin pistä sämpyli poskisas.» + +Sitt ämänt jo huamas ett peevä ruppe jo koittama; hä sanos: + +»Ai ai flika, kuinas pirti lait o?» + +Kustaava sanos sillo, ett »saun tule valmiks koht silläs.» + +Mari saa ny määräykse, ett mennä makasiinist hakeman kuivi kauroi +oortninki seuravaks aamu lamppaill. + +Ny ruppe tulema yhreksä aik. Miähe ova' simmoses pikkuses humus, +ette ne enä pal mittän tee, järmävä vaa. Isänt tule paithihasillas +kamaristas, puhaltele pitki sauhui ja o jo vähä niinku juhlatuules. +Sitt ämänt sano niit vanhemppi omi flikojas: + +»Tuakka vinttkamarist laste vaatte alas ja omas kans.» Kaikkitten +täytys jouluks saara ylles uure vaatte ja niin korja' sitt, ett ku ne +ne ylles tälläsi, nii ne oliva' kun kirjava karja. Ämänt kääns sitt +samallas pääs poikkatten pual ja sanos: + +»Menkkä tee ny, poja, olklatto ja kropistakka siält oikken tuhti kahlo, +oikke selkki olkki. Kyll tee' saa jokanenki mennä, ei Hessust ol yksin +kumminka mittä.» + +Sitt Hessu läks menemä, filistel mennesäs ja pumppas Marit kylkke ja +sano: + +»Vai ei tul Hessust mittä, sillo ei tul Maristaka mittä.» Tää ol tosa +kahrentoist ajos peeväll. Vähä ajan peräst ne' tuliva' siält sitt. +Hessu tul taas erell ja sanos: + +»Tiäräks sä, Lempi, ett kyll ny tule hyvi olkki, kyll sun kelppa katton +paiska ja jää kans yht paljon ku naapurin Kallellekki.» + +»Pir' suus kii, vanh feelu», meinas Lempi ja men jällen takas kamarisas. + +Sitt ämänt sanos: + +»Ohoh, ole nii väsynykki jo, kun pualest yöst ole hääräny, mahraks mä +enä jaksa noit lapsika saunotta. Juakses sä, Lempi, tonn Katavan-Kaisan +tykö ja käsk hänen tulema lapsi saunottama.» + +Ämänt muista siin samas senttä: + +»Kyll Hilmall onkin paremppa aikka, menkkö hää.» + +»Kyll mää täss mene», sanos Hilma, »mutt jolle mää saa' sitä rättäkitti +tulema. Hänell on tiäs ruus pääs ja jalakki voiva' särkke.» + +Sitt Mari kuiska taas Hilmall: + +»San' simmotti, ette sarvipussi tarvitakka, ette kukka ny ann ittetäs +kupata.» Hilma ott saalin kaulasas ja läks. + +Kustava tule sitt nii hiki pääs saunast, hää on kantanu liha' pois +siält, kantanu vett ja hautonu vihra. Hä sano ämänäll: + +»Ny' saa mennä' sauna, ett saun o valmis.» + +»Oleks sä viäny vihroi tarppeks?» sanos ämänt sitt taas. + +»Kyll mä niit see verra vei, ett ne' piissava», meinas Kustava. + +»Taisis viärä' kolm», sano ämänt. + +»Nii, simmotti mää niit vein, ku o ennenkin pruukattu», sanos Kustava +sihe. + +»Voi, hyvä ihmine, ny o joul ja tiäräks sä, ett se kuulu tykö, ett +joulaatton o jokasell oma viht.» + +»Siunakko, Liis, kunne vihrakka enä piiss, tarttevaks tommose' +kakarakki sitt kaikk eri vihra?» + +Hää men uurestas sitt ja vei kakstoist vihta, nii mont, ku ihmistäki +ol. + +Ny Katavan-Kaisu tule sitt jo ja sanos ensmäseks Marit: + +»No oleks sä kävässy yhreksän kertta joka tuva nurkast, sitt sä pääse +ens vuan vähemäll käväsemisell.» + +Sitt se Hessu tul taas sihe, hä ol vähä viäl simmottin kämppärälläs. Ei +hä juovuksis enä ollu', ku se ol simmotti päivälise aik jo. Nii Hessu +sano: + +»Neuvokas, Kaisu, mull kans joku simmonen tempp, ett mää saan kans +tiättä, mitä mun tehrä' täytty.» + +»No, men ny sikalätiovell kysymä, jokos sä ens vuan muija saas», sanos +siihen Katavan-Kaisu. Ämänt sanos: + +»Älkkä siin ny Kaisut kiusakko, ett hä saa kaffes juaruks.» + +Ny tule taas yks kakar ämänän tykö ja pirise: + +»Mamma, eks jo pia sauna mennä, ett joul kerkki jo.» + +Kaisu nappas se lapse sylisäs ja sano: + +»Juu juu lapseni, kohta mennä.» + +Ja laula hänen korvasas: + + »Kun tulsis se siunattu aatto-ehto, + Ett saisis puuro ja pääsis vihto.» + +Ny on Kaisu juanu' kolm' kuppi ja sitt hä sano, ette hä juakka nyy +muut ku vähä vaa. Sitt maistu paremalt, ku suut ruppe kuivattama siäll +kuumas löylys. He menevä ny sauna ja Mari saa sen tyäkses ett mennä +auttama, riisuma lapsi ja vaatettama, ja Kustaava kantta ne' kotti yks +erältäs sitä myärön kun Katavan-Kaisu saa ne vihrotuks ja pestyks. + +Hilma ja Lempi ottava ny ne vinnilt tuaru vaatte ja vaatettava lapse' +kamaris, sitä myärön kun Kustaava niit tua. Kustaava tule viimese +lapsen kans ja tua samall Kaisult käsky vanhemill sisarill, ett he' +sinn saunan kans tulisiva. + +»Em mee' simmost ämmä tääll tarvitt, kyll mee itteki itten saunota.» + + * * * * * + +Ny aja yks hevonen pakall. Kustaava kattele uuniakkonast ulos. + +»Kukast tualt ny tuleka», sano Kustaava. »Ai, se onki meijä Alma, kun +tule isomamman tykkö kotti jo. Yks miäs nosta fällyi ylös ja Alma siält +könssi fällyn karvoist ylös. Hevonen käänttä ympärs jelle.» + +Ny tule Alma sisäll ja hänell o iso tikkukori keres. + +»Tervessi siält, ku mää tule», sano Alma. + +»No hyvä, ett sä tuli' kotti jouluks», sano Kustaava, »koko viikko o +ollu niinku olis akkona ollu' peitety, ku sää oles pois ollu.» + +»Mitä sun korisas taas mahta olla?» sano Lempi. + +»Siäll o setsurikakui, kun täti anno. + +»Mutt mitäs siin paperpussis o?» sano taas Lempi. + +»No em mää tiär, siäll on tortui ja kaikki tohauksi. Täti sanos, ku ei +teili ol' kettän kokkikoulu keiny, nii ei teill tämmössi osat tehr.» + +Ny tule Mari pihatost, hame pretukas ja sikaämpär keres. + +»Kas vaa, onks meijän prittakniffeliki jo kottin tullu», meina hä. + +»No jo se toivottu turva tul», sanos Hessu ja nost päätäs ylös, ku hä +siäll takapenkin vatovall makas, »ja toi kylänkakkuki fölis». + +»No mitä sitt?» + +»Em mä muist tiär, mutt sutsirukakku hän toi kumminki», meinas Hessu. + +»Ol vai, flako», sano Kustava. »Sensuurikakku se o.» + +»No olkko ny mitä kakku hyväs», meinas Alma, »mutt kyll se teitin +kakkusensuuristas kumminki läpi mene.» + +Sitt Alma otta Mari sualilt kii ja sano: + +»Viäläks ne' kaksose' karita älävä?» + +»Kyll toine, mutt toine oikas konttis jo», meinas sihe Mari. + +»Voi, voi», sanos Alma, »jolle sää antanu niill leippä, ku mää pois +oli.» + +»Mitä helkutti täss olis keriny lamppoill purottama, tämmötti joulu +erell», sanos Mari. Alma huakas syvä ja sano: + +»Voi voi, ku mä sentä meninkä sinn isomamman tykö», ja pyhki silmiäs, +kun pakka parkuma. + +Nii Mari huutta kovall äänell: + +»Ol vai, älä simmossi paskoi paru, kyll päss niit uussi tekke.» + +Alma ei puhu mittän tähä, mutt mene Lempin tykö. Kuiska Lempit korva: + +»Arvas kuka mun kottin toi.» + +»Joku enoist vissi», sanos Lempi. + +»No ek sä sitä nähny, ett hevonen pakall ympärs kääns, kyll eno sisäll +olis tullu.» + +Alma tuinase Lempit kylkke ja sanos: + +»Tiäräks, se ol naapurin Kalle, ku hää sattus sinn tulema. Mitäs, jos +se olis ollu sää ny ja jos pappa ols sattunu nekemä, nii mihe sä sitt +olsis silmäs avanu, kyll sä olsis saanu aika satikuti.» + +»Ol vai, ol vai», sanos Lempi. + +»Nii, ei hiire hiiskaust enä», sano Hessu, »mutt kyll mää jo tiärä, +mist mä kiärä, siilon ku mä olin Paturill trenkin, nii Paturi nuar +isänt sano, ette hää enne naimissi men, ennenku siit Almast ihminen +tule, ett siit tule simmone flikk, ett ku näkke, nii miäl tekke ja kun +katto puale, nii syrän huale.» + +»No mitä ny?» sano Alma, »onks meijä Hessu hassuks tullu.» + +»Tiäräks, se o juaksis», sanos Mari. + +»Voi kamala», sano Alma ja men ja plättäs Hessut selkkä, »muistaks +sä sitä, ku mä aapee puustavi oli lukemas sun kotonas, se Hyllylä +Leenan tykö, ku ny jo on kualu. Ja ku hä murhettus sitä, ette meijä +Hessust vaa tulsis juoppot, ja ku mää keski hent rukolema Jumala Hessun +pualest, ette Hessu ruppeis vaa juama, nii sillo Leena rupes parkuma.» + +Hessu nost sillon pääs ylös ja sanos: + +»Voi voi, kyll toll meijä Almall o hyvä muist, se muista ihan kaikk +syntymästäs saakk.» + +»O nähny' kans vissi iha syntymäst saakk», sanos sihe Lempi. + +»No tiätyst mää syntymäst saakka nähny ole, em mää nii ol, kun +katinpoja, ku vast yhreksä vuarokautt jälkke syntymistäs näkemä +ruppeva.» + +No Hessu ruppe naurama hörköttämä ja sanos: + +»Jaa, kyll määki ny muistan ku meijä mamm-vaina hänt tavama opett ja +hää hänt taas rukolema juappotte erest. Heill tul ain simmost pikkast +riitta ja ku mamm-vaina sano: 'ii sano ii', nii Alma tälläs vasta, ette +ii san mittä.» + +Sitt Alma suuttus, juaks Hessun tykö, ott hänt konteist kii ja Hessu +putos permanoll. + +»Kyll sää oles se ainane Hessu-hassu Halikost.» + +Sitt isänt kuul sen kolinan kamari. Nii isänt tul tuppa ja sanos: + +»Mikä simmonen kolin o?» + +»Nii», sanos Mari, »ku Hessu o nii juaksis, ette see pysy änä +penkilläkä, ja vast o joulaatto.» + +»Mitäs mar», sanos ämänt, »ku Alma purott henen permanoll, ku hän taas +tosa jo ylppele.» + +Sitt isänt rupes Almat toruma ett »mahros pyssy' siäll, ku es sä nätist +oss olla.» + +»Paremp ols ollukki, ette mää olis tänn tulnu, ku tääll se viinan kans +taas pränkätä. Isopappa käsk muu oikke rukoleman teiti erestän, ett +yksiki joul oltas ilma viina. Ja sitt Isomamm rupes parkuma ja sanos, +ette hää lapspark voi' sen kans mittän tehr.» + +»See o niitte ämmätten tapa, koht ku ruveta rukolema nii ne' parkuma, +mutt ei sunkka sillon parut, ku juara.» + +Nii sitt sano Alma sihe viäl: + +»Ei sunkka ne viina juaresas paru, mutt kyll se silt näyttä ku heiti +suus o nii väärä ja kampela, ku he ensmäst punssi juova. Mutt 'ääh vaa, +ku se maistus hyvält', sanota.» + + * * * * * + +Ämänt tule ny kamarist ja huutta: + +»Tules, Minne, lullaman pikkuveljet.» + +»Ossakkos sä laps laula' kans?» sano Katavan-Kaisu. + +»Kyll mä otta laula, mutte mä kett laula' kun titä laulu, ku Alma o +opettanu.» + +»No laulas seki sitt», sanos Alma. + + »Nuku nuku mun lapteni, + Tulje tinitet tilmäti, + Uinu uinu, mun armani, + Jeetut luonati valvopi.» + +»Oi voi ku se on korja laulu», sano Kaisu sihe, »kylläpäs see Alma +ossa, siit taitta tull oikke siivistyny flikk.» + +»Nii, jos Kaisu joskus kirjotta sana siiivistyny, nii ei tartt tällä ku +yks i vaa.» + +»Jolle tul liia näsäviisast sitt vaa», meinas Kaisu. + +»No laulas ny vaa enemä», sanos Kaisu, »ei se viäl tahr nukku.» + +»Nii mutt ku Alma tano ette taa laula' timmotti, ku Mari opetta.» + +»Älä sää mittä simmost kuuntel», huutta Mari sihe uuni suust, »laula +simmotti ett' tuuti lulla, tullus-Jussi'.» + +»Fyi sentä suu», sano Lempi. + +»Minne ei taakkan pikku velje nukkuma, kyll Hilma taa tulla' +kiikuttama», ruikutta Minne ny. Hilma mene sitt ja kiukuttele +mennesäs: + +»Niist kakarist ei kans meill tul' koska loppu, joka kahre vuaren pääst +niit tule uussi.» Mutt sillo hä ruppe senttä laulama heljäll äänell: + + »Nätin poja nukuta + Ja univirre laula, + Itteni viären kallistan + Ja nukumme Herra rauha.» + +»No ny se nukkus.» Ja Hilma mene pois ja sano: + +»No menkkä ny, kakara', pois, ett se piänenki aikka pyssy hiljaa.» + +Ny Hilma mene korittama sallatti. Hä riiva kuiva juusto ens sallatin +pääll ja hakka munaruskost fiiniks. + +»Alma saa tulla' sitt taas kirjottama, mitä hä tahto sihe sallatin +pääll.» + +»Juu juu, ja mä tällänkin täävuatise vuasluvu», sano Alma. Alma +kirjotta sitt munaruskovaissen pikkuluskall vuasluvun tuhanen +kahreksasata kahreksankymment (1880). + +Ny tule Juss, se isotrenk, saunast kotti ja hyräle tullesas jottan +piänt laulunpätkä. + +»No», sano Alma, »laulaks Jussiki, ei hää ol viäl enne laulan.» + +»Nii, viin tekke simmost, kunne kalj tiäräkkä», sano Lempi. + +»Nii», sano Kustaava, »mutt kyll joulpeevän kalj tiättä kaike enemä.» + +»Sisso, kyll mä sitt jo tiärä, ett Jussiki o viina juanu», sanos Alma. + +»Tules, Alma, mun polvelan istuma», sano Juss. + +»Em mä tul, sä haise nii viinaltaki ett.» + +»Ja mutt jos sä tule, nii mä osta sull oikken korja esliinvärki, sitt +ku reppuryssä ensmäsen kerran tule.» + +»No sama se», sano Alma, »simmott mä kaikk muukki esliinan olen +tiananu.» Sitt Juss ruppe laulama ja Alma istu sylys: + + »Menin minä kerran mallassauna + Ja seisatin nii äkkii, + Luulin mä henttua halavas + Ja halasin mallassäkkii.» + +»Eipä kun piänt mallaspussi», huutta Hessu taas. + +Ny Alma huama, ett Hessu hänt tarkotta, ku hä mallaspussi sano, hyppä +pois sylyst, juakse Hessun tykö ja otta hänt tukast kiine ja sano: »Mää +näytän, kummottin karh sammalis kei.» + +Ja sitt hää vettä kettetäs Hessu leuvast saakk pitki naama ylöspäi ja +huutta: + +»Tommotti Hollola miäs pelttotas latta.» + +»Siunakko sentän, kun toi flikk o niinkon tuli rohtimis», meina Hessu, +»ei sitä vaa räntt kiusata, jos älä meina.» Sitt Alma katto ympärs ja +sano: + +»Misäs meijä isänttrenk, se Matt o?» + +»Misäs muus kun tallis, koko yä hä sinn leippä kanno. Mun pit huutama +sänkyst, ett viä' koko varras, ettes niit siin yksitellen kann», +räyskäs Mari. + +»Jaa mutt heikkarin tiitti, huamen mennänki joulkirkko ja mää menenkin +kysymä, jos mää pääse Mati rekke», sanos Alma. + +Ny lähte Katavan-Kaisu pois. + +»Hyväst ny, pikku Minne», sanos. + +»Hyvät, hyvät, jätik te tarviputtit tauna?» + +»Ei, lapseni, ei, lapseni, ei Kaisull ny ollukka sarvipussi.» Minne +juaks sitt Marin tykö: + +»Mali, ei Hettu taakkan tuu nyy kupatukt, kun te tauna mene.» + +»Mitä siunakkon toi kakar ny juttele?» sanos Mari. + +»Niin ku Hettu lupat Malit kupata ja otta Malin talviputtit taltte.» + +»Haistako Hessu sen, kutte mää san, kun kakaritten kuulle simmost +juttele», sanos Mari. + +»Nii oikke, mont tuhannen kiitost ny vaa ja Herra rauha teill olkko», +sanos Kaisu. + +»Ja sama teitill», sanos Lempi. + +»Mene, mene ja häppe mennesäs», sanos Mari. + +Ny Alma ja Matt tuleva' taas yhres siält tallist sisäll. + +»Näiks sä kupparit?» sanos Hessu Almat. »Ruppes taas rukolema, se oi +kans juaksis se kuppar.» + +»Älkät paiskako pärlyjänne sikoje ette», sano Alma. + +»Mitä simmonen tarkotta?» sano Hessu. + +»Kysy Marilt», sano Alma. + +»Mist mää simmossi tiärä, em mää oi mittän koulukan keyny.» + +»No kävippäs sää rippiskoulu kaks vuatt ja Hessu vaa yhre», sano Alma +taas. + +»Mist erinomane sä senkin taas tiäräs?» sanos sihe Mari. + +»Hessu kerra heinpelloll sano, ett ku hää men rippiskoulu nii Mari oi +siilo jo toises karjas.» Juss sano sillo sihe: + +»Ei, mutt selitäs sä, Alma, mitä sää äskeltä meinasi.» + +»Lue joskus», sano Alma, »ett sä tules jottan tiätämä.» + +»Ei se räntt ett raamattu tutki, se ku härkkä selkkä hutki.» + +»No niin, kyll mä se sano, mitä mää sill meinasi, ett tommone vanh +kuppar, ku ei muut tee ku jua ja kuppa, ei se paran rukolemisest ja ei +kukka lait-ihminen kuppariks ruppekka.» + +»Nii», sanos Juss, »ja Jumal onki luanu' kuppari erittäisi.» + +»Mitä vaste, mitä vaste?» sanos Alma hätäsest, »sanos pia.» + +»No luve' kans joskus», sanos sihe Juss, »ett sä tules tiätämä.» + +»Ei raamatus ol' kupparist mittän puhett», sanos Alma, »ruakottoma +ihmise' simmost tekevä. Fyi, fyi senttä, se o niin kamala tyät se +kuppamine, ett siin täytty kans olla viinan kans järkes pilanu, ennenku +simmost tyät ruppekan tekemä.» + +»Nii sitäpä, panes kattokses Alma», sanos Juss, »ett kaikill kuppareill +o iso suu ja paksu huule ja kaikk ne ova juur Jumala luama.» + +»Jaa, jaa», meina Alma, »kyll se onkin tosi.» + +»Nii ja se on kans tosi, ette meijän prittakniffelist vaan kuppari +tulis, ett hänell o niin piän suuki, ette hä vaa sarve kii' saisiska», +huutta Hessu sihe joukko. + +»Tulenk mää taas sun tukkasas?» sano Alma. + +»Älä, älä, se tekke niin paha, kun karh sammalis kei», sano Hessu. + +Ny tule Matt tallist ja tua felisäs hevosen kamssui. Siin on pari +piiskavartt, ku hän tällä uure siima. Hessu sano: + +»Kunne meill olekkan kun kaks jumpuri, jos tälletän kolm hevost kirkon +tykö, nii mikäs sill kolmanell panna?» + +»No pannan kulkuse' kolmanell», sano Juss. + +»Kyll Hessull kelppa se lehmänkellokin, ku o vintill», sano Alma. + +»Niin kyll.» + +»Jost mulla olisi hevone Ja piäni kilikello, Niin kynnäisi ja kylväisin +Toin näti flikan pello», laula Hessu sitt viäl. + +Sitt tule isäntäkin taas kamarin pualt tuppa ja sano: + +»Jaa'a, ny o se joul sitt jo hyvi liki.» + +»Onpa niinki», sano Juss, »ny tule kaks hyvä, ehto ja pyhä.» + +»Nii sopika nyy keskcnäs, kuka teitist kirkko mene. Kyll ainakkin +täytty kahrell hevosell men. Mutte sunka mää ite' sentä men.» + +»Mikse teitin, pappa, sovi koska mennä kirkko?» sano Alma. »Nii munt +vuatt ku mää muista, nii ei tee ol' kirkos ollu ja mää tykkä ett teitin +passais yht hyvin tulla kirkkon ku muittenki ja tee tulsisis kans, +jolle ols tota viinlekkeri tuall kamaris.» + +Isänt ei puhu yhtikäs mittä ja mene kamaris takas jälle. + +»Piräs sä ny jo suus kii», sanos mamm sitt, »ei sitä suu rahalas +osteta. Ja mää noiru, ett sitt ku sää miähe saas, nii sä saa ihan täys +juapo.» + +»Jaa, ei se oi niin pakko ett otta niit», sano Alma ja o vähän tommotti +hämmästyny. »Jos neitsyt hualii, ei hän syntiä tee, vaan jos hän on +naimatta, ei hän sittekä syntiä tee», sano Alma viäl lisäks. + +»Suli o simmost juttu, ku ojakonnan kluttu, ette sitä ymmär kaikk +papikka.» + +Ny sano Lempi, ett hää ja Hilma menevä' kumminkin kirkko ja hee menevä +Mati rekke. + +»Em mää teitist isoist flikoist molemist hual, toine saa tuli, mutt +Alma mä otan kumminki», sano Matt. + +»No eilä se joo päätetti», sanos Lempi. + +»Jaa, mutt sill ehroll, jolle Alma tul Katunpääst kotti.» + +»Nii, ja hän käväs talli äskö niät», sanos Mari, »nii ett siäll tallis +hää sai Matin kaikk prillatuks.» + +»Alma pittä mu leivästän vaari, mutt jos mää kesken teitti mu leippätän +kastama, niin kyll te sano, ett on täs kiusaus tommoses hamppattomast +trenkist, nii ja sitt Alma tryykkä ja tärkkä kaikk mun kaulvärkkin, ett +mä saan koko vuaren käyrä' puhta' kaulvärki' kaulas. + +»Simmost tryykkämist», sano ämänt sihen, »kun poltta välist taas, ett o +nii ruskja, niinku olis pannukakku kaulas.» + +»Jaa'a, tapaturm tule taitavan ja virhe viissall», sano Matt viäl, +»mutt Alma mä tahro rekkesän.» + +»Siunakko sentän tommost marakatti», sano sihe Lempi, »ku sai taas toi +Matin prillatuks, mutt mun täytty mennä Jussi rekke sitt vaa, ei se +Mustaka mittä nii huan hevone ol, mutt em mä tiär', ku se reki o niin +krapel.» + +»No ei sitä rekke siin ny kerkk kukkan katteleman paremin ku +hevostaka», sano Kustava, »se o vaan pääasja, ette jour' Tapani kottin +tuama.» + +»Nii, seepä se o», sanos Lempi, »mutt Ruskja on pare hevonen kans.» + +»Jaa, kyll siin kaks kova kokke», sano Kustaava, »meijän poik ja Jumal, +ei tiär, kump meijä vanhemist hevosist on pare juaksema.» + +»Niin kans, meinakos Kustaava kans tulla' kirkko?» sanos Lempi. + +»Kyll mä sitt tule, jos Mari ja Hessu pois jäävä.» + +»Mitä kissa' kirkos tekevä, pois siält koirakki ajeta», sanos Alma. + +»Ja mill mä helkut sitt menisi, ei mull simmossi piaksujaka ol», sanos +Mari, »ku mä ole noist suvipiaksuistaki jo tansanu flatkuttanu antura' +pois.» + +»Ooja, pojat», sano Hessu, »kyll siit toimen tulla, pan noi mu vanha +filttitossun jalkkasas.» + +»Nii oikken, papi saarn jäis keske, ku luulis karhun kirkkon tuleva.» + +»Nii hän tavalisest pruukkaki saarnata, yhrest pojast vaa ja sitt +kaikelaisist luantkappaleist, Peetlehemin talleist ja muist simmosist, +kyll se karhki siin sitt samall mene. Ja jos sä uskos tai ei, Mari, nii +sää oleskin kaikkie muitte näköne, mutte ihmise.» + +»Nii ja Hessu taas ei ymmär enemmän papi saarnan pääll ku sika +tuullmyllyn pääll», sanos Alma. + +»Älkkä siin ny solkakko sitä ja tätä», sanos ämänt, »mutt laittaka +ittes reera ny vaa, nee' ku menevä.» + +»Nii‘ jos päätetä sitt simmott vaa», sanos Lempi, »ett Hilma ja Alma +saava mennä Mäti rekke ja mää ja Kustaava mene Jussi rekke.» + +Ny juakse Minne sihe sama sakki ja sano: + +»Viäläk tä Mali olet täikupuli?» + +»Mitä sull purakall o ny taas sanottava?» meina Mari. + +»Nii se johtu siit», sano Alma, »ku täi on pyytäny joulpeevä elä. Ja +ku mä täs jutteli Lempin kans, ett kun toi Mari ny korjasis pääs enne +joulu, ette hää joulpeevän taas täit tapasis. + +»Toll Almall o sentä vähä erinomaissi tiaroi; kosk täiki ny jutellu +olis?» + +»No sillo vaan, ku hevonen ja lammaski», sano Alma. + +»Mitäs hevone sitt o jutellu?» sanos Matt. Hää ny jo melkke muutonki +ymmärs hevosten kiält. + +»No hevone sanos simmotti, ett 'ku mä olen kovi märk ja on kova pakane, +nii älä jät muu tuule suuhu seisoma, mutt täll vaate mu selkkäsän.' Nii +ja sitt hä sano toisest viäl: 'Ku o vastmaa ja o iso kuarm, nii älä lya +mu sillo.'» + +Matt tul nii surulise näköseks ja sanos: + +»Mutt kyll sitä hyvi vähä muisteta.» + +»No mitäs lammas sitt o sanonu?» sanos Mari. + +»Niin, kyll lammas juttele viäläkki», sanos Hilma, »mää ole ittekkin +kuullu. Ek sä kuullu äskönki Mari, ku mä kysysi lamppailt ett kukas +teitist, lamppa, kippjä o, nii yks huus joukost ett 'mää'. Ja ku mää +kysysi sitt, ett mikäs sull kippjä o, nii lammas huus 'pää'.» + +»Mutt lammas huus siilon ku muukki luantkappale' puhusiva», sanos sihe +Alma: + + 'Älä pes mu perjanta, + Älä laht mu lauvanta, + Älä käritt mu kesviikko'. + +»Ja täi sanos simmotti, ett 'ann muu joulpeevä älä'. Nii eks sä ymmär +nyy jo Mari?» sanos viäl Alma, »ette sä saa huamen täit tappa. Nii sitä +se ol ku Minne tarkott, ku hä suu täikupuriks sano.» + + * * * * * + +Ny tule isänt tuppa ja sanos: + +»Eikös tee nyy jo olkki men tuppan tuaman, kun kell o jo liki kuus?» + +Sitt ämänt vilkase vähä Jussin puale, ei san' sentä mittä. Juss +panepiippus muuri otall ja lehte ulos. Sitt Minne sano nii hätäsest: + +»Mihet Jutt men?» + +»Se men joulull ovi avama, ett se päässe tulema», sanos Alma. + +»No tulkka ny' kaikk lapse' siält kamarin pualt tänn peräpenkill +istuma», sano ämänt. + +»Kaikk toise' kans, joka piik ja trenk», sanos Alma. »Voi, voi, mamm, +saaks mä tuara' pikku veljen kans ensmäst joulutas vastaottama?» sano +viäl Alma. + +»No tua ny sitt», sanos taas ämänt. Alma nosta pikkuvelje vakust ylös +ja sanos: + +»Voi, voi, su piänt vaivast senttä, mutt sun kaltases muisto ny juur +ruveta viättämä. Nähkäs, täsä o meijän perintruhtinas», sano hä Matill +ja Hessull. »Mutt sitä mä toivosi, ett ku sää tään talo isänäks tules, +ette sää tois viina jouluks.» + +»Voi, voi, laittaka ny hyvä ristvalkkja totto», sano ämänt. »Hessu, +Hessu sää oles tottunu' pino latoma.» + +Hessu mene toton tykö ja vettä tuhvan kaikk levjäks ens alt. Sitt hä +latto ristin klapei kumminkin pualentoist kyynärän korkkjalt ja tällä +aika kasan tuahi joukko. No kylläpäs ny tul simmone valkkja, ett +silaka' seinis paistuva. + +Ny löi vanh taalalainen kell kuus. Niin porstost ruppe kuuluma simmost +erinomast kolina. Lapse ova' kaikk nii hilja ett tuski henkittävä ja +sanova hiljaksis toisiles: + +»Ny se jo tule.» + +Nii ovi aukentus seljäläs juur, ja Juss tule sisäll iso' turki' pääll +ja nii suur olkikahl seljäs ett tahto oven pihtpiäle felis tulla. Hä +seisatta ove suuhu ja huutta kovall äänell: + +»Hyvä ehtot.» + +»Jumal antako, Jumal antako», kuulu joka pualelt. + +Juss purotta olkikahlo juur pöörä ette, nii ett tossatta. Sitt jokane +juakseva olkikahlon tykö ja ruppeva avama se sirett. + +»Olkka ny nätist», sano ämänt, »ette ne olje heti koht alkkusas sekau.» +Mari mene päistikka olkkassa, nii ett nenä sattu permantto. + +»Saa—.» + +»No koitas kiro vaa just joulaatton», sano Lempi. + +»Niin kyll, mutt kun toi Hessu pumppas muu päistikka, se o sitt niinku +ukkosen tappama piruraato», huutta Mari siält olkkasast. + +Ny o olje' kaunist levitetty, noin pualväli permantto vaa. Ei toto ette +saa tällät, siält voi priisku' pian kipeni joukko. + +Ny ruveta heittämä olkki katto. Juss otta ens pivon täynö olkki, paiska +katto ja huutta »kaoroi». Kolm olkke jää roikkuman katto. + +»No vähäpä jäi», meinas Juss, »mutte mull oi niin pal kylvyssäkä.» + +Ny tekke taas saman tempu Hessu. Henell jää vaan kaks. + +»Ei suli tul' koska olemanka muut kun kaks peruna», pilkkas Mari. + +»No heitäs sää sitt, ett saara nähr, mitä sull tule», sano Hessu Marit. + +No Mari heitt nii, ett hyppäs ittekin kortteli verra maast ja huus: + +»Poikki.» + +Mutt ei jääny yht ainuat. »Ny pilkk lankes oma nilkka», sanos Hessu, +»jos sää olsis peruni huutanu, nii olsis nähty, ette sull' tul' koskan +kahtakan peruna olema.» + +»No Lempi, Lempi, heitäs sää kans», sanos ny Alma, »niin kyll mää +tiärä, ett ainaki yks jää.» + +Lempi heitt kans ja jäi yks pitk olk ja yks tähkpää. + +»Kyll mää tiärä, mikä toi pitk olk o, mutte mää ymmär, mitä toi tähkpää +tiättä?» meinas Hessu. + +»Kyll mää ymmärä», meinas Mari, »se o se nuar patur, kun tunkke sihe +väli niinkö sontjanen paskkassa.» + +»Mikä siin mahta olla, ku noi' piika ja trenki ova ain niin +ruakottoma», meinas sihe Alma. + +»Ei ne kaikk sentä samalaissi ol», sanos Lempi sitt. + +»Ne vaan tommossi ova, ku o liia vähä hylli välilaes.» Ny sitt sano +isänt ämänttä: + +»Onkos suli siäll kaffe? Mee' teen täss ny' piänen punsi, ett aattost +juhla' korkkjama.» + +Sitt tälletä nii munt pualkuppi, kui munt miästäki o, ja viinpull kans +pöyttä. Hessu koitta nii varppista, ett näkis, jos henen kuppis kans +o vaan puolilas. Mutt sitt hää huamaki, ett onki yht kuppi vähemän +ku heit miähi o. Hän katto flikkojen pööräll ja näkke, ett siäll o +yks kuppi enemän ku flikoi o. Ja Alma häärä niinkö suavankeittäjä +torttupussis kans. Sitt miähe ruppeva juaman punssi ja flika' saava +kaffett ja tortui, niit ku Alma ol tätin tykkö tuanu. Hessu o vähä +niinku nolo näkönen, ku hä jouttu sinn flikkajen pöyttä. Sitt hä +huamaki, ett henen kaffetassis ympärs oi yks tortt enemän ku muill. +Sitt hän kääntty Alman puale ja kyssy: + +»Onkos tää ny sitä rukoukse herelmä.» + +»Nii», sano Alma, »Hessu o vissin kiukkune vaan, kunne hän punssi +saanu.» + +Sitt ämänt viä yhren pualen kupi sinn miästen pööräll lissän taas ja +vilkase Hessu, ett Hessu ymmärs ett hää saa sittekkin punsi. Ny Alma +ruppe parkuma. + +»Ol vai, veulo, oi», sano ämänt sihe, »ei sunka mää sitä suit kysy, +kosk mää Hessull punsi anna.» + +Isänt mene ny kamari ja tule siält takas jelle vähä ajan päräst. Sitt +hää antta kaikill trenkeill kaulkaati ja pualikkan properaari, mutt +Matt sai viäl lisäks yhren paketi ryssälehti. Hee' kiiti' sitt ja +näyti' kovi ilosilt. + +Sitt ämänt men taas kamari ja tul vähä ajan päräst takas ja toi +piikoill pual naula kaffett ja sokeri ja sanos Marit samall: + +»Muist sää, ette sää sitä kylän klossell taas juat.» + +Ei oma flika' saane mittä. + +»Jaa», sanos Alma, »ku mää vaa eres pääse, niin piikaks mää mene, ett +piika' saava joullahjoiki, mutt ei oma flika' saa mittä.» + +»Em mä sentän piikaks viit mennä», sanos Lempi, »tyttäre nimiki jo +maksa enemän kun piika vuatinen palkk.» + +Ny isänt tule taas kamarist ja o oikke suur virskirj ja munt piänemppä +kirja felis. Pöörält korjata ny pois kaikk punsi ja kaffekupi ja viärä +uuninpenkill. Mutt miähe ova' kaikk ny joo simmoses hianos hipperis, +ku ova omast potustaki vähä noi salapitte maistellu. Mattiki otta +kaapistas simmose suure virskirja, ei hää nääkkän piänest, ku hää o nii +vanh joo. Ny ruveta veissama sitt joulvirssi. Hessu komppi kans sinn' +päi ja sano: + +»Mun täytty kans mennä Jumala palvelema.» + +»Juapo jumalanpalvelus», räiskäse Mari. + +»Nii ja huara vala, ne ei merkitt mittä», sano sihe Hessu taas. + +Mutt ny alkata senttä ja omill flikoill, Lempill ja Hilmall, o nii +erinomasen kaunis nuatt ja ne ossava' kans. + +Sitt ku o veisattu' pari kolm virtt, nii sitt isänt huutta Almat: +»Tules sää, Alma, kunne sää veisat oss, lukema evankeljumi.» Ei Alma +tahr viitti mennä, ku hä o vähä vihane siit ku ne ova jo nii juaksis. + +»No no, älä ällittel», sano isänt vähän kovall äänell. Sitt Alma mene +ja lukke oikken kovall äänell joulpeeväse evankeljumi. + +»No ny o Minne vuar», sano Lempi. Sitt Minne nostetan tualill, henell +on korj aneliininpunanen klännink yll ja Minne punastu ittekki iha +samafäriseks, kun klännink o. Ny Minne sano: + + Enkeli taivan lautui näin: + Mikt hämmättyitte täikähtäin, + Mä tuulen ilon ilmoitan + Maan kantoille nyt tulevan. + +Ny viärän kirjap pois sitt. + +»Jaa, kello o nyy kahreksa jo, eikös ny ruvet jo ehtolisell?» sano +ämänt. + +»Niin, kyll mar se simmone o», sano Lempi, »kun täytty nii aikasi +nousta ylös. + +»Em me viäl sentä maat men, em me ol viäl nahkakan kiärtäne», sanos +Hessu. + +»Kyll simmossi sitt viäl kerkki tekemä», sanos Hilma, »ei joulaatton +viäl simmossi pruukat tehr». + +»Jaa, mutt ruvetas me, Mari, kannoi kiskoma», sanos Hessu taas. + +»Ei mittä», räiskäs Lempi. + +Mutt Hessu, ku o jo tavalise juaksis vaa, hää o Jussilt saanu ain +salapitten kans, sano: + +»Ei, mutt tules, Mari, vaa, nii mää pane su menemän kanttui ja karvanen +pual pääll.» + +Nyy ruveta sitt sentän tällämä ruakka jo pööräll, kello on pual +yhreksän paikoill. Oteta hyllylt posliintalreki alas ja viätti ne ja +leipäkori ja se koristettu sallatt, etikkpull, voitalrekk, lihatalrekk +ja juustotalrekk pööräll. Sitt avatti uuni ovi. Siält kannetti +juuriskpuuro, uunsallatti, kriiskryynloora, ku ol rusinoi joukos, ja +pannkakku. + +»Hessu, lissäs puit, kosk valkkja ruppe nii vähenemä», sano ämänt ny, +ja Hessu laittoki samalaisen korkkjan pinon ku ennenki. Lempi otta viäl +parast fatti likokaloi ja tua niit kans pööräll. + +»Mihis sä, Alma, ne' sualsalssari' tälläsi, ku sä sitä sallatti +koriti?» kysys Lempi. + +»Ne o hyllkaapis ja pippuri kans», sanos Alma, »kyll määki ne viä.» + +»Kyll tää puuroki jo hyvä o», sano Hilma, ku hän kriiskryynpuuro siin +paras keitti, kun kraakus ol. + +»Nii, ruvekka ny sitt vaa ehtolisell», sanos ämänt, »mää menen tota +last nukuttama.» + +Ny ruveta syämä. Kaikk istuva' pööräympärs. Miähe istusi' kaikk taka ja +piikat trenkkie viäres. Oma flika istusi' kaikk rinnatuste. Isäntäkin +tul ny tuppa syämä, vaikk hän tavalisest söi kamaris. Henell ol pikar +keres ja valkone viinpottu. Hää loikatt vähä silmiläs pöörä ympärs, jos +hää olsis nähny, misä se viinaviholine istus, ja sanos: + +»Kyll mar meijä Almaki ny otta ruakaryypy, ett vattaki lakka +vaivamast.» Mutt Alma sano sihe: + +»Onpa täsä karvoi pippurei, niit mull o ennenki annettu, ku mu vattatan +o vaivanu.» + +Ny istus isänt toisell pual trenkkie viäre. Sitt hä rupes kaatama siit +pullostas Matill ens ja sitt Jussill. + +»Jaa, ei Hessutaka saa' senttä vesikorvaks jättä.» + +»No antaka Marill ny kans vähä», sano Juss, »ku hene silmäs niin kovin +kiiluva', ku miäl tekke.» + +Isänt kaas pikarin täyne ja sano: + +»Hee' saava' se yhtesest juara, Mari ja Kustaava.» + +»Ei mää riivatust hual», sanos Kustaava, »äskö just hyvä kaffett joi ja +em mää hyvä suutan viit haaskat.» + +»Jos mää maista vähä», meinas Mari. + +Ja ku Mari nost pikari huuliles, nii ei hää huamanukkan ku Hessu nost +pikarin kumolas ja sanos: + +»Ei karvas lapsen paha tee.» + +Ja sitt se men kaikk Marin kasvoill ja klänninkill, ja Mari rupes +kyäkkämä ja sanos taas »saa — », ja Hessu sanos vähä ajan takka —tan». + +»Soh», sanos Lempi, ja tuinas kyynäspäälläs Marit kylkke. + +Alkatti ny sitt taas rauhalisest syämä. Ku ol syäryks saattu, menivä +miähe ehtotalli, flika' korjasi' pois pöörält astia ja rupesi niit +pesemä. Ku he' sai astia hyllyll ja kaikk reera, menivä' piika' +sänkkysäs ja trenkit taas sinn ylisänkkysäs, oma flika ja isänt ja +ämänt oman kamarisas. Sitt ol rauha kaikill. Mutt Hessu kroosas +permanoll olkkitten pääll. Isänt sano sitt viäl Lempill: + +»Paisk ny vaikke muut ku rekivaate Hessun pääll, ette hän kylmet ittiäs +siin kylmäs permanos.» + +Mutt sitt ol kaks pari fällyi, ku ol vintist alas tuattu lämppymä +kirkkomeno vaste. Lempi sanos: + +»Ku mee voisin käänttä' toi Hessun tos, ett mee' saisi yhre fälly ali +ja toise' pääll, nii sitt hää makkasis niinkun kuninkas joulun.» + +»Kyll mee' se saara», sanos Mari ja tul nii ett töpsätt siält sänkystäs +alas. + +No sitt lavitettin toinen pari fällyi ens lavjaks permanoll ja ruvettin +koittama Hessut kiirittä' sihe. Kolm flikka sitt kiärsi, Hilma kans, +mutt Hessu ol niin kovi juaksis, ette hää muut sanonu' ku »äh» vaa, ku +he hene sihen kiärsi. Sitt lavitettiin toinen pari fällyi sihen pääll. +Alma kurkkas kamari ove ravost, — hää ol jo pairalas — ja huus ett: +»Älkkä päät vaan peittäkä, sitt se tukau.» + +»Jaa, nii onki», sanos Lempi ja vet vähä pään päält fällyi pois. Sitt +ol reeras, mutt Alma huus viäl: + +»Älkkä sammuttakka valkkjoi, joulyän pruukata antta valkkjan pala' koko +yä lampus.» + +»No ol' sää vai, takkjane, kyll me' see muutonkin tiärä», sanos sihe +Lempi. + +Ny menivä' kaikk maat ja sitt tul hiljane meno. + + * * * * * + +Kell lyä kolm. O joulaamu. Flikakki härävä' simmosse erinomasse +ähkinässe ja rähkinässe. Kustaava nosta vähä päätäs ylös tyynyst ja +ruppe kuuntelema ja ruppe vähän kammottelema. Hän tuinase Marit vähän +kylkke: + +»Kuules, Mari, mahtaks täsä talos kummitella, ku sanota, ett joulyän +sitt kumminkin kummittele, jos kummittele?» + +Mutt Mari sano, ett »ol vai, Hessu see o.» + +»Ei see Hessu ol, tualt permanost see rähkin kuulu, ett Hessu makka +uunin pääll», sano Kustaava sihe. + +»Huuras vaa Hessu nime, niin kyll se vasta.» + +»Huutako susi, äm mää uskall. Mutt huur' sää.» + +Mari tiuskase siilo: + +»Hessu-hassu Halikost.» + +»Voi, voi, misä mää ny ole?» vasta Hessu, »mää pelkkä niin kovi. +Keskekä ny Alma rukolema mun pualestan, ett mää pääsen pois täält pörön +päsäst.» + +Ny Alma kuule sen kamari ja tule pairalas kuuntelema ove ravost. + +»Herra siunakko meit ja varjelkkomeit», huutta Hessu + +»Mikä suu ny vaiva», sano Alma, »oleks sä kippjäks tullu?» + +»Em mää kippjä ol, mutt mää pelkkä niin kovin tääll pörön päsäs, ku sää +ain sanosi ett ku viina jua, nii jouttu pörön pässä.» Alma vättä toise +fälly' pois päält. + +»Voi, voi senttä, oleks sää enkel?» sano Hessu sillon, ku Alma o siin +valkonen pait yll ja piän hämär lampp vaa valase. + +»Nous ylös vaa, ette sää siin hour, fällyi nää ova' ku ehtoll sun +pääläs tälletti, ette sää palel.» + +Sitt Hessu härä vähä selvemäks ja ymmärtä ette hää olekka missän +porojen päsäs, vaa fällyje seas. + +Isoma flika, Lempi ja Hilma, nouseva ny' kans ylös. Hessu istu vaan +permanoll. Henell on kova hiki pääs ja hiuksekki ova valla märjä. + +Lempi tällä ny' kaffepannun kraakku ja laitta valkkja all. Kaikk +toisekki nouseva ny ylös ja ruppeva valmistama, mutt Hessu kraappi vaan +päätäs. Hänt harmitta ja nauratta, mimmottin tää yä o menny. + +Almali o nii hauska, henell on punanen klennink yll, hän tule Hessun +tykö, naura nii ja sano ett: + +»Piti, piti, simmost sää siit ny' sais, ku sä rupesi viina juama. Siäll +pörön päsäs sä saisi viäläki oll, jolle se valkone enkel ols tullu ja +pelastanu' suu.» + +»Sää se olis», sano Hessu. + +Hää ol jo lakanu' pelkkämäst, kun kaikk väki oli ylhäll. + +»Kui' se mää olsi ollu, näes sä, ett mull on punanen klännink yli ja +sill ol valkone?» + +»Jätä Hessu sihe ny vaa hikolema», sano Matt sillo, »meijän täytty jo +lehte' kirkko, hevose ova jo porstua eres. Ja hevose ova, niinku ne' +tiäräsi, ett ny o joul, nee' seisova vaan kahrell jalall.» + +Ny tuppava' kaikk sitt vaa, nee' ku eilen pääti, ett he' kirkko menevä, +ittes fällyje all rekke, ja Mari likistel fällyi alas kahren puale +rekke. Ny nee menevä, nii ett lumi ryäppy. + +Mari tule sisäll ja lukitte kaikk ove' päräsäs, hän pelkkä kans vähän +kummituksi. Sitt ämänt kyssy Marilt: + +»Joks ne läksi?» + +»Jo ne meni nii ett hännä oikkjan oli.» + +Hessu o jo kömpinyt toton kivell istuma. + +»Mitä sä siin ny istu?» sanos Mari. + +»Ja mutt mun pään o niin kippjä», sanos Hessu. + +»Hessu tarttis taas piäne mouku, niin kyll pää selkkisis», sanos Mari. + +»Älä juttel' simmost», sano Hessu, »äm mää jua' simmost änä ikän.» + +Sitt tule pikku Minne kans kamarist, kupp keres ja sano: + +»Mää tua Hettull toppi.» + +»Mitäs siin o?» sano Hessu simmosell surkkjall äänell. + +»Ei tää viina ol, tätä o miktuula ja hokmannin toppi tekati.» + +Hessu ott ja ryyppäs sitt. Minne sano Marit: + +»Ruppet ny jo kyntteli tytyttämä.» + +Mari hak sitt se laatikon ku flika oli' tälläny oortninki niin pal, ett +joka akkonall tällättin kaks. Hää ott ne' kyntteljala' sitt ku henell +ol neuvottu, kummott ne kuulusi ja tälläs salin peräkamarin kumppaskin +kaks, sali itte' kahreksa, porstuakamarin kaks, tupakamarin kaks ja +tuppan kahreksan kolmhaarast. + +Ny sano Mari: + +»Ny o niinkon taiva ilos ja pää penki all, mutt oliki simmonen puhe, +ett see ku joulaamun jää pois kirkost, see saa juara' kaffett niin pal +ku halutta. + +»No jua ny vaa, laps kult», sanos ämänt, »niin pal kun pannust tule, ja +kun pannust loppu, pist uutt kiahuma.» + +Mari nappa pannusankast kii, viä sen pööräll ja mene ite viäre istuma +ja ruppe rähkimä ja sano: + +»Ny mull o yhtaikka joul ja päässjäne. Em mä ol ikä viäl tämmöses +paikka palvell, ett mä olsin kaffett tarppeks saanu», meinas Mari. + +»Mamm ketk tun kolppu kant tyämä ja antama Hettull kant», sanos sillo +Minne. + +»Em mää jois kaffett, vaikk kaffe jois muu», sanos Hessu. + +»Ek tä punttikan titt änä jua?» sano Minne. + +»E-e», sano Hessu ja viipotta päätäs. + + * * * * * + +Ny ämänt tule tuppa ja sano: + +»Jaa, ny, Mari, meill tulekin kiiru jo. Pia nee' tuleva' siält kirkost +kotti eik meill oi mittä reeras. Vaikke meijän tarttekkan keittä muut +kun likokaloi ja rusinsoppa, ku noit ehtossi loorei jäi niin pal, nii +mitäs mee niit hukkan tällä. Otas sä toi iso pläkkinen kann, men' +kellari ja lask se sahti joksikkin täynö. Laiteta vähä salapitte +simmost kiljuva kalja.» + +Mari mene ja funtera mennesäs: + +»Mitäs piru simmone mahta oll?» + +Sitt hän tule takas, laske kannun pööräll. Ämänäll o rommpott keres ja +hään kaatta joksikkin pual tuappi siit sihen kalja joukko. Sitt hää +sano Marit: + +»Älä vaa san' kenellekkä, o nii lysti, ku nee' tuleva juaksis, nii ette +ittekkän tiär.» + +»Mitä mää sitä sitt sano», meina Mari. + +»Ny' sun tarttis, Mari, mennä vähän pihatto ja paiska lehmill kuiva +ruakka ja viä ne' kaura' kans lamppaill ku sää eilen tois. Mutt +uskalaks sä?» + +»Niin, kyll mää vähän pelkkä, mutt kun toi Hessuki ny taas tommone o. +Mutt kyll mää sentä mene, taitta pääki vähä friskau, kun päässe ulos.» + +»Sanos muut kun tosi», sanos ämänt ja nii hä läks. + +Mutt siilo ämänt muist taas ja huus pärä: + +»Älä vaa millän tappa korj pihatta, ei joulpeevän saa pihatto korjat.» + +»Mikätte?» huutta Mari. + +»Men ny vaa, kyll mä sano sitt, ku sää takas tule», huutta ämänt. + +Nii nyy Mari tule takas, henell o sikaämpär keres, heittä sen +porstonurkkan tullesas: + +»Jasso sääkös siält tuleski simmosen kohinan kans, mää meinasi, ett +mikä siält pit tulema. Mahroks sää ny vaa muista antta' kaikill ruakka, +kyll mar sää siäll ny nii hopsotteli, ett kyll mää luule, ett sää +pelkäsi' kovi.» + +»Nii, mää peljästysi niin kovin, ku mun pit ruveta' pihatto korjama ja +mää muisti mitä tee oli' sanone ja luut kaatus kans siin samas. Mää +paiskasi lappjo nurkka ja jäti sill palkall koko korjamise. Mutt mikä +konst siin sitt oikke o, ette joulpeevän saa' pihatto korjat?», + +»No se o simmost paavin konsti», meinas ämänt, »ett jos joulpeevän +pihaton korja, nii vaska' kualeva ain sitä myären, ku ne' tuleva, koko +vuaren päräs.» + +»Vai simmone seekin taas ol», meinas Mari. + +»Sitt ämänt vilkase vähä akkonast ulos ja sano: + +»Jaa'a, siäll ruppeki jo vähä peev koittama, pia ne' tuleva' kans siält +kirkost.» + +»Ei ne viäl sentän tul», sano Mari sitt, »mutt ruveta sentä vaa ny +jo ruakka laittama, vast aik sit hiire haukotel', kun pää on kati +hamppais. Mutt voi sentä, em mä ol' tota kaffettanika viäl kaikki +juanu, joi vast viis kuppi.» + +»No jua, jua, laps kult, pia ny vaa, oikken tarppekses», meinas ämänt... + +»Ääh», meina Mari, »kyll mä ny olen kaffe miälteostan päässy.» + +»No hyvä vaa, nyy ruveta sitt tällämä noit sian krottmakkaroi paistuma. +Nost, Mari, pööräsiivu nyy vaa ylös molemilt pualilt ja rupp kantaman +kontturist kakui pööräll.» + +Ny Mari tule sitt ja hä o latonu' kakui käsivarreles kumminkin kymmenen +päälestyste. Mutt ennenku hän kärkki pualväliskän tuppa, niin kaku +ruppeva yks toises pärän puttoman pois ja kiirivä' pöörä all. + +»Pööräll nee' keskettin tuama, ei pöörä all», huutta Hessu. + +»Pirä' sää suus kii.» + +»Ei, mutt men' sää, Hessu, Marin kans ja ottaka se pitkyltäinen kori ja +tuakka sen kans.» + +»No siunakko», huutta Mari, »syäränk ne' kaikk nyt tänäpän, kyll niit +taitta kumminkin kakssata kakku olla.» + +»No ei kaikki sentä syär, mutt katos, joulpeevän o simmonen tapa, ett +jokasell anneta nii munt kakku, kui munt lai o leevottu.» + +Sitt ämänt mene ite' sinn' pöörän tykö ja latto kolm lai kakku +päälistyksi, varikakk tälletä ens all, sitt kalttjane ja nisunen +kaikken pääll ja sitt leikata juusto neljän kappalesse ja tälletä yks +kappaljoka kakkukasan pääll. + +»No kui' pal tätä voit sitt tälletä?» huutta Mari ja nosta voipytyst +oikke aika jöhkäle. + +»Kyll mä tällä sitä voit, es sä sitä arv. Men' sää ja täll toho +haarukkan kalja. Taikkei sitä kalja nyt tälletäkkä, em mää muistanukka, +täll' sitä kiljuva kalja, kyll sää ymmäräs.» + +»Mutt muistakan kyssy, mitä kalj tänäpän tiättä», huus Hessu, »ku +Kustavaki sanos eile, ett kyll kaljaki huame jottan tiättä.» + +»Kyll see kysymätäkin tiäretä», sanos sihe ämänt. + +Ny Mari kantta kaikk rua' pööräll vaa, kaikki niit samoi ku oi +aattoehtonki. Mutt lisäks viäl niit makkaroi ja sitt keitetä vähä +lämmytyst kans. + +Ämänt sanoski Marill: + +»Mari, tälläs ny' kastrull totto ja kalja pualelas ja sitt sä ota +makkja maito kooli ja vispas niit ostetui jauhoi siihen kortteli verra. +Ku sitt toi kalj ruppe kiahuma, niin täll' se sinn joukko, mutt liikut +hyvi uskoste, ette se kart.» + +»Mitä sää siäll totos oikken kans mahras sutata?» sanos Hessu Marit. + +»Mää keitä heruvellinki», sanos Mari. + +»Mitä simmone o?» + +»Tämmöst pruukata ain keittä' simmosill ämmill, ku ova' pikkassi saane.» + +»Voi, voi kauhista oikken teijä juttus, ku o joulpuhre ja tee juttele +nii erinomassi», sanos ämänt. + +Ämänt sanos: »Nyy mä olin kuulevanas, niinkö olis reki krohissu.» + +Samas ruppe porsto paukkuma ja Alma kupparpitte tulla ensmäsen sisäll, +saal on pääs nii, ette näy' pal muut ku nänä. + +»Ooho», sano Hessu, »ny su nokkas on kylmettyny.» + +»Linnul nokk o ja mull o nänä», tiuskase Alma ja mene kamarisas. Sitt +Mari kurkka vähä uuniakkonast: + +»Siunakkon, ku hevose ova niinkö uijutetu ja suitteva niinkö +miilu-uuni. Ei noitten kans nyy vaa ol' Tapani kottin tuattu.» + +Hessu nappa kaks ämpäri kessisäs, hää o niihi laittanu mallasjuama +oortninki hevossi varten, ku Matt on keskeny antta hevosill, ette ne' +saa' pääntautti, ku ne ova' kovi märjäks ajettu, ja men ulos. Nyt +tuleva' kaikk toise' sitt ja sanova: + +»Tervessi kirkost.» + +»No kiitoksi vaa», sanos Mari, »kukas teitist Tapanin toi?» + +»Em mää vaan tiär», sanos Hilma, »kosk mee tulin kaikkitte ohi.» + +Lempi ja Hilma tällävä ny kaffekupi' pööräll ja ruveta juaman kaffe. + +»Mun keten o niin kopalos, mahtaks mun keresän kaffekupi' pyssykkä», +sanos Hilma. + +»No kyll mä tällä sitt», sano Mari kiirusas ja vättä kaapi ove auk +ja siin samas siält putto yks kaffekupp ja tass ja menevä' tuhaneks +kappaleks. + +»Kas simmotti vaa», meinas Lempi, »jos mennä vuan ols simmottin +paukkun, niin tänä vuan olsis hää jo.» + +»Olipas sunkin ketes yht kopalos, vaikk sää tääll kuuman praasu viäres +oles koko aamu ollu», sanos Hilma kans. + +»Niin piru, ku mä tälläsi niit kans niin pal päälestyste, mull o ollu' +tääll niin kiiru kans.» + +»Niin ku hä o rähkiny' kaffet tääll, on tainu viistoist kuppi juar, +siin henen kiirus sitt o ollu», sano Hessu. + +»No ruvekka juaman kaffettaki ny' sitt vaa, ett te lämppy», sano ämänt. + +Nyy tule isänt sitt tuppa. Hää o maanu' koko puhte rauhas. + +»Fiia, kaaras ny pojill pualkuppi», sanos isänt. »Jaa'a, juakka se +punssis pia ny' sitt, ette ne rua jähr», ämänt sano sitt. + +»Ääh», sano Mattiki, ja suu o nii väär, »kas tää tekke vaa hyvä +tämmösell pakasell.» + +»Sanokas muut», meinas Juss ja ryyppi kans. + +»No mänkkä suuruksell sitt vaa», sano ämänt. + +Hee ruppeva' sitt kaikk suuruksell. + +»Tules nyy siält, Alma», huutta Matti. + +Hee' syävä' kaikk vaa oikke hyväll halull ja Mari passa ny täll +kerrall. Hän kantta totost kaikk rua, mitä siäll o, makkara ja +lämmytykse. Sitt o uunis taas niit kaikki samoi ku ol joulaatton. + +Ny o isänält sitt kaikk viina loppune. Ku väki pääsevä' syämäst, sano +isänt, ett »ny veisata yks virs». Hää alotta se ja flika yhtyvä. Ku se +virs o veisatt, nouseva' kaikk pööräst. + +Sitt Alma katto kello ja see o vast kymmene. + +»Voi voi, mikä täänkin peevä ny loppe, ku ny on kirkost jo tulttu ja +muulasten tullan kell kahren paikoill vast.» + +»Älä yhtikä murhet», sano ämänt, »kyll sull tyä reeras o. Pikkupoik +onki ollu niin paholas koko huameltan, kunne ol ollu lait kiikuttaja.» + +»Nii», sano Mari sitt, »kyll mää tiärä, mitä mää teen, ku mä saa astia' +pestyks vaa.» + +»Mitä sää sitt meina' pysty nosta?» meina Hessu. + +»Ruppe vaikk sun kansas kannoi kiskoma», sanos Mari. + +»Ja sitt mä paiska sun kans koht kanttui», sano Hessu sihe. + +»Jaa, ei tänäp saa' sitt olleskan kylä menn, kyll tee' see sitt +entiseltäs tiäräs», sano isänt. + +»Jolle tykk joulporsas oll», sano Alma sihe. + +»Nii ja ei simmott pruukat muutonka, ett joulpeevän kylä mennä», sano +isänt. + +»Se o sukkela, kunne teiti päre janot», sanos Mari. + +»Ols tarvinu' tällä' suala niin pal ku sula ja jauhoi niin pal kun +kastu», sanos Hilma sihe. + +»Kyll mar siin ny vähä simmost on tehtykki», sanos Lempi. + +Mari mene ja otta se sahtihaarukan taas ja o juavanas niin +tavattomaste. Sitt hä viä se Hessun tykö ja sano: + +»Jua ny, Hessu, hyvä sahti.» + +»Aika jano mull onki», sano Hessu, »ku ne likokala oli niin peijakka +sualassi.» + +»Janottama muuki meina», sanos Juss. + +Sitt juara ja juara jokane vaa vuarotuste niin kauva ett haarukk on +tyhj. Mari o vähä viakas pistämän toist ämpärist. Ja Almaki o juanu jo +pari kertta sitä. Nii hä sano: + +»Mikä siin mahta oli, ett mää ole niinku mää olsin pyärpää?» + +»No mää ole samalaine», sano Hessu. + +Mari vilkase vähä ämänttä ja o nii viakka näköne. Mutt ämänt täristä +salapitten päätäs Marin puall, ett hää ymmärtä hilja oll. + +»No men' sä, Alma, sinn' kamari ny vaa, siäll kamarin tuapis o sahti.» +Mutt sitt ne' siin tuvas ne juava nii, kaikki janotta vaa niin +tavattomast. Lempi ja Hilma ei ol yhtikä viäl sahti maistanu. Heitill +on kyll kans jano, mutt Lempi otta pläkkisen kannu ja mene kellarist +tuama sahti itteläs ja Hilmall. + +»Tääll o sahti pual ämpäri viäl», huutta Mari. + +»Juas sää sitä Hessus kans vaa, kosk tee' se simmoseks oles klotanne.» + +»Nii eilä mää se jo tiäsi ett kalj tiättä huamen jotta», sano Kustaava. + +»Nii, no sentähre es sää ol' sitä ollenka maistanukka.» + +No sill kaljall o ny ollu' simmonen tiato, ett ny ova' sitt kaikk +tavalises plenskas, kukk sitä ova juane. Ny ne miähe laskeva ittes +pitkäks olkkitten pääll, ja Mari ja Kustava lehtevä' pualpeeväkarjall. +Lempi ja Hilma kuariva' sitt peruni, niist laitetan protti, ja Alman +täytty sitt vaan kiikutta' kamaris, ei hän pääs tänäpä ollenkan toiste +joukko. Siäll hä ny istukin pöörä viäres, kiikutta jalalas, mutt +kirjotta samall preivi kans. Mutt sitt kun kell o jo tommottin kolmen +paikoill, nii Matt sano: + +»Menes sää, Lempi, ny vähän kiikuttama, ett Alma päässe kans vähän +toiste joukkon tuvan puall. Alma o saanukki jo preivis valmiks ja +kirjotta päälkirjotust parhalas.» + +»Näytäs mull», sanos Lempi, »kell sä ole' kirjottanu.» + +»Ei, ei millän tavall, ei tää mu oma preivin ol.» + +»Ai Alma souva jo, hän pruukka kaikill piikoill ja trenkeill kirjotta, +ku he' kirjottava morsjamilles ja sulhasilles ja saa ain viis penni +joka preivist palkakses.» Lempi ruppe nyy kiikuttama ja Alma saa menn. +Lempi ruppe kans laulama, vaikke se nii laulu nyy juur tartt, mutt kyll +se senttän paremi nukku, ku lauletan kans. + + »Minun henttun on huanoksi tullut + Ja mitäs hän nyt suree, + Ku hää on kaikken kaunempi poika + Ku Halikon kirkkon tule.» + +»Ei hää miltä huanolt näyttäny», sanos Hilma hiljaksi. + +Mutt Alma kuul se sentä, vaikka o jo tuvan puall, ja huutta: + +»Ei päässy meijä ohittesan aamull sentä, vaikk piiskaki vinkus niinku +ols piän porsas rees ollu.» + +»Kuules, kuules tota kakara», sanos Hilma Lempit. »Em mää ymmär, +kummonen toi flikk o, se o välist nii ihmismäine, mutt välist se on +taas nii lapseline.» + +Ny Kustaava ja Mari tulevat taas pihatost. Mari sano siin sitt: + +»Jaa, ny ei meitill olekka juur mittä änä tänäp tekemist.» + +»Koskas sää Mari kalaasis pirä», huutta Hessu siält permanolt olkkitte +joukost, »kosk sää joullahjaks kaffett ja sokeri sais?» + +»Äläs perhanat puhukka», sanos Mari, »nyy mull onki aikka poltta ne' +kaffe.» + +Sitt hän kiippe uunin päält prännäri ottama. OI vähä pimjä, ja ei hä +näekkän, ku hä astu yhren trapun tyhjä ja sitt hän tule päistikka siält +uunin päält alas. Prännär lenttä kuin kauvas Marin kerest. + +»Jumalist, sano urkunist», huutta Mari sitt. + +Isänt ravotta vähä kamari ove, mutt ku hä näkke, ett se oliki vaa +Mari, nii ei hän puhu mittä, mutt vettä oven kiine jälle. Mari otta ny +kaffetruuttis sänkylauralt, kaatta ne' prännärin kaikk. + +»Älä niit py kaikki yhtaikka polt», sanos Kustaava. + +»No kert vuares vaa joul o», sanos Mari, »ja senkiks mää nee' saanu +ole. Huame mää kesken kaikk kylän poja' kaffell ja keitä simmost +kaffett kun karhu jalkka.» + +Hessu o latonu' puit ristin totton taas ett on samalaine valkkja ku +joulaattonki, ja sitt Mari lyä prännäris sinn tulen keskell ja liikutta +vähä sillon tällö. Mutt ei hää muistakkan katto ollenka. Sitt ruppe +tulema niin paha käry. Mari ava prännäri ja siilo henen kaffes o menny' +kaikk yhten kikkara. + +»Saa-» + +»No koetas vaan taas kiro», sanos ämänt. + +»Voi jusulait, tommott mu joullahjakaffen ny men. Ei noit ny enä syä' +sikaka ilman kiljumat. Mitä mä niill pojill ny annan ku mä kerkisi niit +muutampi jo keskemänki.» + +»No, älä kesk ny änä enempä», sano Kustaava, »ja jos ne' tuleva', ku +sää keskeny ole, kyll mää anna sull see verra lainaks.» + +Mari kropist kaikk kaffes prännärist holkki ja sanos: + +»Ny ne o juur ikä lamppan papeni.» + +»Kaikk kylä siä' tulevakki Marill viaraks», sanos Hessu, »kosk hän +kaffes holkkin kaas.» + +»Pirä' sää ny vaan plottis kii», sanos Mari, »kyll muu muutenki ny jo +harmitta.» + +»Jaa'a sentä», sanos Alma, »ei hullui kynnet, ei kylvet, mutt niit +kasva itteltäs.» + +Ny Matt otta lyhtys, sytyttä lampu ja mene ehtotalli. Hää onki siäll +käyny nii ahkerast koko päivä, hää on tahtonu' pyyttä ikä antteks +hevosilt, ku hä aamull niin kovi ajo. Sitt isänt tule kamarist, tuppa +ja sano: + +»Eikös te siit ny jo maat rupp kerkkimä? Kyll täsä ny jo o valvottu' +kaks yät perätyksi.» + +Matt tule ny kans ehtotallist, tällä oven kiine, puhalta valkkja +sammuksi ja sano: + +»Ei nyt tarttekka valkkjat koko yässen pittä simmottin ku viimes yä.» + +Sitt hän kiippe ylissänkky Jussi viäre. Juss onki ollu' siäll jo koko +ehtopeevä. + + * * * * * + +Ny alkka Tapaninpeev. Isänt nousse ylös ja tule tuppa ja o aiva +selkkjä, kunne ny pyhän voi' saara uutt viina. Nii hän päättele ett jos +hää mene tänäpän kirkko ja Hessu ja Marin täytty tulla' kans. + +»Mää ny viitisin kirkkon tull, nukusi mää sinn' kumminki», sano Mari. + +»Ja em mää kans viitis simmost papi saarna kuuntel, nokipoja saarn on +pal lystempä», sano Hessu. + +Sitt Lempi ja Hilma ruppeva' kans vaatima heit niät. Koiteta Lempin +palttot Mari yli, mutte see mahr ollenkan kiine. + +»Mikäs tommosell paputynnärill sitt yll panna, ei sill mikkä mahr», +sano Lempi. + +»Koetas mun palttotan», sano Hilma. »No piänemp see viäl o», sano +Lempi. »Mutt koetettas sitä mamma vanha pualpalttot, see o nii lyhy ja +levjä, kyll sen piräs menemä.» + +No se men kans ja Mari ol reeras. Sitt ruveta Hessut kaasettama. Lempi +muista koht ett Matin paltto o henell juur mukava, ku hee ova joksikki +yht pitkä. Se mene kans, mene paljon kahren kerro erest. Mutt mitäs +siit, ei tälletä napei yhtikäs kii, mutt otetan pappa suur villavyä ja +veretän keskelt kii ja sitt laitetti viäl iso ruuskin takapuall. + +Sitt huureta Almat tuleman kattoma, ett kui fiinet kirkkoväkke ny o. +Alma lyä kässiäs yhte ja huutta ett: + +»Mari o juur niinkö Salo lammasämm.» + +»No kummones mää sitt ole?» sano Hessu. + +»No sää oles niinkon kesmäst sortti kerjäläisäijä», sano Alma. + +»Kyll tee oles ny juur hyvä», sano ämänt, »lähtekä menemä ny vaa.» + +Isänt jättiki sentä sitt menos ja meinas: + +»Antta heiti ny mennä' kahrestas tää kert.» + +No hee menivä' sitt. Lempi ott suure fälly ja vei ne rekke ja turvas +heitti, niinkö Mari tek eile, likist fälly' kahren puale alas. + +»No menkkä ny, mutt muistaka, ette tee' Tapani kottin tua», sano Hilma. + +»Ei ol' peikko, mee aja niät», huutta Mari. Isänt katto kuisti ovest, +suu o vähä naurus kans. + +Flika menevä' tuppa ja meinava, ett laiteta ny' sitt taas pualpeeväne +reera siks ku ne' tuleva. + +»Nii, rusinsoppa kumminki, siit se tykkä niin kamalast», sano ämänt. +»Kuin pal se mahro eilenkä niit kuivi rusinoi syärä.» + +»Nii ja kuin pal mahro aja' prakkalisas», sanos Kustaava. + +Lempi tuinas ny vähä Kustaavat: + +»Ett te viiti hänt ny juur henen kirkoajalas ruvet haukkuma.» + +Isäntäki lukke ny kamarisas isosest virskirjast, ja Mattiki otta kans +kaapistas simmose suure virskirja, mene pöörän taa istuma ja ruppe +lukema. Ny' kuulu kamarist isänä veisuäänt. Samas isänt ravotta vähän +kamari ove ja huutta: + +»Tulkkas, flika, vähän tänn, nii veisata joku virs.» + +»Veisakka yksi ny vaa, meijän täytty laitta ruakka, em mee' kerk», sano +Lempi. + +Se kirkoaik mene siin ny' simmotti jo. Kustaava katto ulos uuniakkonast +ja sano: + +»Joo ne raaro' tuleva.» + +Sitt Matt lehte taas kiirusten talli ja viä taas sitä sama mallasjuama. + +Siin samas ava Mari tuva ove selkseljäläs ja huutta: + +»Tervessi saunast.» + +»Vai saunast», huutta Juss ylissänkyst. + +»Niin kyll, äm mää sitä muistanu, ku jalakkin paleltuva niin pirust.» + +»Jaa'a riisus pian pois», sanos Lempi, »sull ovakki ne vanha' kroppaune +jalas.» + +Mari riissu kans, istu tualill ja tällä jalkas totto. + +Isänt tule sitt kans tuppa, o vähä suu naurus ja kyssy: + +»No Mari, mitäs kirkos saarnatti?» + +»Em mä simmost muist», sanos Mari, »mutt puhus see jotta siit vanhast +Teffanistaki, siit kun tonn Vaskjoll kual menne vuan yhten pirtti.» +Sitt kaikk ruppeva' taas naurama. + +Ny tule Hessu sisäll. + +»No Hessu», sanos isänt, »ku sää tois Tapanin kotti, vaikke pitänykkä.» + +»Nii mitäs, em mää tota vanha koni juaksema saanu, ja toi piru kesk +sitt kaikk rekke, viäl Lokkaliinin pojakki, ett meitti ol jo seittemä +henkke lopultas yhres rees.» + +»Oo», sanos isänt, »ett sitt teitti oliki jo täys kuarm, ett sanota, +ett seittemä henkke ja hevosvaate, nii on täys kuarm.» + +Ny Hessu ruppe povitaskustas kaivaman preivei ulos ja niit tule viis +sitt, kaks Lempill, kaks Hilmall ja Almall yks. Isänt kyssy Hessult: + +»Panikkos sä raha kans kirkonkukkaro?» + +»Em mää rahojan senttä simmossen pussi rupp tällämä, vaikk mull oliski.» + +Ny ruveta sitt pualpeeväsell. Mari tavalisest ain keske »syämä», mutt +ämänt sano ett »sioi syämän kesketä, mutt ihmissi ruall.» + +Rua ol laitettu sitt ninko ennenki, ett jotta erilaisemppa keitosruakka +vaa ol lisätty. + + * * * * * + +Ny' porstos kolise ja joku tule tuppa. Siält tul naapurin trenk ja +sanos ett: + +»Mää tulin teitti keskemä meill, ku meijä väki men pois, ei nee' tul +koti ennenku huame.» + +»Menikös Kalle kans?» sanos Alma ja samalas hää ol vähä ikän kattovanas +sinn Lempin päi. + +»Ei hää sentä menny, mutte henest tartt mittä välittä, hää on täsä ikä +meijän kans yksis konsteis. Kyll mee nyy saara jyllätä niin pal ku me +tahrota. Kalle jyllä ite' kans miäleläs.» + +»Ketäs sitt oikke on kesketty?» sanos Mari. + +»Kaikk vaa nuare ihmise ja Kalle muistutt, ett sää kumminkin tule, ett +suust saaran taas simmone hovinarri. Ja Iittar varott sitt niin kovi, +ett Alma kumminkin tule, ett hää o hene luvannu opetta himmeli tekemä.» + +»Mutt see mää kiällän koht», sanos ämänt, »ett Almat em mää pääst. Koto +mä henen tartte lasten kans.» + +Siilo Mari nappa ne' kroppane' piaksus jelle ja tällä ne jalkkasas +vähä jouttu ja lehte viämä sioill ruakka ja lamppaill kans. Kustaava +huusholla sitt isos pihatos. + +Ny ruppe sitt vähä jo hämärtämä. Kaikk laittava ittes vähä fiinemäks. +Sitt Alma sano taas: + +»Kyll Marill ja Hessull siit on kovi mukava, kutte heitill ol muut ku +noi yhre vaatte, ei ol' koska muuttamisest vaiva.» + +Ny he lähtevä' kaikk menemä oikken troikas. Mutt Alma ja Matt jäävä' +kotti nuarist väkkeist. Ny' keritä sitt naapurin talo. Siäll o sitt iso +sumpp-pann keitetty jo reeran kaffett. Kaikk menevä' pöörä viäre ja +viärä se iso kaffepann keskell pöyttä ja juara sitt kaffett niin pal +vaan ku halutta. Jokanen kaatava vaa vuaros jälkke siit pannust. Sitä +pannu kututankin tavalisest »mustaks Kaisaks», sitä varten ku see o +niin paksus noes. Mutt sitt korjatan kaikk kupi' pois pöörält ja viärän +kaffepann kraakku ja ruveta funterama, mitä leikki täs ny ensmäseks +alotettais. + +»Funterakka ny jokane, mikä ols mukavemppa», meina Kalle. + +Mutt ei kukkan puhu mittä ja ei siit tahrot ens mittä alkku saara. Sitt +sano naapuri Mari: + +»Ruveta ny' sitt vaikk kannoi kiskoma.» + +»Ol vai», sano Lempi hiljakse, »se o nii julm, ei sitä ruvet ollenka, +se o nii julm.» + +Sitt porsto kolise niin tavattomaste. + +»No jok ny joulämmi tule tänäp-ehto, ei niit enne ol' pruukannu +tämmöttin tull», sanos Kaapo, se naapuri isomp trenk. + +Sitt ovi aukentu ja tule niin taitamatone laum, taitta parikymment ol, +flikoi ja poikki sekasi. Mutt ei ne ol' pal mittä vaatetettu, oli vaa +omis vaattesas ja peitte' silmill vaa. Ne oli Jokikausta flikoi ja +poikki, ja nee oli' kuulle ett Juhanilt ol väki pois. Pia ne oti' kaikk +peitte' pois silmiltäs ja sitt ruvetti yhtesse leikihomma. Ens reknatti +nummeroissi ja sitt ruvetti huutelema. Niit tuliki sitt viistoist pari. +Mari ol jääny ilman pari ja henest tehtin panttie ottaja. Ja pia henell +oliki pantei koko syly täys. Sitt meinatti ett otetan taas joku toine +leikk, mutt ens täytty panti lunasta. + +»No kukas ruppe tuamariks?» sano Mari. + +»Tälletä see pikkane flikk», huutta yks joukost niist Jokikaustan +pojist, »see o nii viakas tuamittema.» + +»Ei sitä olekkan tääll nyy», sanos Kalle, »mutt jos mää täss ruppe +sitt.» Ja nii suastuttinki. + +No hän tuamitt ensmäse hirssi vetämä, toise vareksi amppuma, kolmane +huutaman korstenist sulhases nime, neljänen pikki paskall, viirenen +karhu koinima, kuurene harakka hyppämä, seittemäne ja kahreksane viikon +peivi reknama, 9:ne, 10:ne, 11:stane ja 12:stanne rakkaure alttari +pykämä, ja 13:ne istuma Aaprahamintualill, 14:nen kattoma aurinkko, +kuut ja kahtoist tähte, 15:nen kattoma veite ja kaffelin tanssamist ja +nii etteskesi. + +Sitt alkata uus leikk. Ruveta ny' sitt vaikk ämmä vaihtama. Jokane +hakke sitt pari itteläs ja mont kertta sattuki nii, ett o simmossi +parei, joit ei tullakka vaihettama. Kalle lähte kysymä ensmäselt parilt: + +»Annetaks yht trappi vaste?» + +»Ei», vastas se. + +Sitt hä mene toisen parin tykö ja kyssy samall tavall. Sitä hän tekke +sitt jokasell, ei kukka vaihr yht trappi vaste. Sitä tehrä sitt nii +etteskesi ja noin kymmenen trappi o sitt tavalisest viimene sako, mutt +paljo siin o sentä vaihetuskaupoi tehty ennenku se kymmenen trappin +kerkki. Mutt muu' taas ku o miälestäs hyvä ämmä saanu, antava hakata' +ketes iha verinahall, ennenku vaahettava. + +Tää leikk jätetän taas ja ruveta sormust ketkemä. Se o simmost sitt, +ett kaikk istuva' penkeill ympärs permanto. Yks otta sitt sormukse ja +sano: + + »Ketke sormust, + pirä visust, + se o nii makkja nisust.» + +Sitt hä jättä se sormukse jolla niist salapitte. Silt viimeselt hän +kyssy: + +»Sanos kellän sormus o.» + +Sitt arvata ain vuaro jälkke ett lopult sattu tulema se, kenell sormus +o. Ny menevä' sormuksen ketkejä ja sormukse arvaja ulos. Ne' tuleva' +takas koht taas ja sanova' tullesas: + + »Tullan tullan.» + +Sitt koko väki huutta melkkjäst yhtaikka: + + »Mistäst tulla?» — + »Naimast ja naittamast.» — + »No mitäs siäll sitt naitetti?» — + »Rikkai, rakkai, rahalissi, + talonpoikki tavalissi.» — + »Ja mistäs raja' keevä?» + +Sitt naittaja nosta ketes pysty ja näyttä ett: »Tualt, tualt, mutt tota +ilma se kaikken parho antta.» + +Sitt koko väki ruppe huutama, niin palj ku suust ulos mahtu, kaikke +sen paikkakunnan poikkaje nimei. Mutt ei sill kerrall meinattu ollenka +arva, kun toine ol vanh Vilkk, se ol joskus ollu' talonpoik, mutt ny' +se ol simmone vanh äijä retk vaa, ja toine ol Katavan-Kaisu, se ol kans +enne ollu' talontytär, vaikk se nyy ol simmonen kuppar. + +»Nii», sanosiva' sitt kaikk, »ei simmossi vanhoi äijän kenkui viit +arvatakka, pankka oikke nätei flikoi ja poikki», ja simmotti sitä sitt +jatketti niin kauvan ku sitä lai leikki taas viititä. + +»Ei, mutt ruvetas lesti kuljettama», huutta taas yks joukost. + +»Jaa'a, tuas, Kaapo, lestis, eikös siäll ol' ku sää pruukka' saappajas +lestitä», huutta yks joukost. + +Kaikk istuva ny' permantto, niit o ny noin kolmenkymmenen paikkeill +flikoi ja poikki, nätei ja julmi, suuri ja pikkussi. Sitt lest ruppe +juaksema ja kiiottaja päräs, mutt lest kulkke siält jalkkatte alate, +ja sitä täytty ain sillon tällö vähän kolista' kans, ett tiättä misä +paikkakunnill se kullonkin kulkke. Siin näkky sitt hyvi, jos siin +o jolla simmone ett se tykkä, siäll päi se luule lesti sitt ain +oleva. Mutt ei sitä lesti saara ny' kii ollenka, nee ova' kaikk nii +yksmiälissi ja päätetänki ette viititäkkän tätä enemä. + +Sitt jokane nouseva' siält pahnoist ylös. Mutt voi ku ne ova ny +röhnässi, kaikk fiinemä flikakki ova' kun porssa' pesäsäs, mutt poja' +puhristava' sitt vähä nuukama jälkke, mutt välist sattus nii ett vaikk +olttin puhristavanas nii otetti olktukk ja lykätti see flika niskast +alas simmosell ku esimerkiks Marill. + +Ny' kaatta naapuri vanhemp piik Leena viini' pikareis, mutt hä +o vähä funterinki vallas ett mahtaks hene viinis piisata' ku ne +jokikaustalaise' tuliva ikä vähä keskemätt. Mutt hää muistaki ett +kellaris on pualamevett, ja hä mene ja tällä sitä joukko. No ny on +kaikk hyvi. Kaikill tule ryypp ja viäl jääki vähän potun pohjall. Ny' +koolata nii mahrottomasten taas. »Kool ja kippis», huutava' poja, ku he +lyävä' pikaritas flikkajen pikarin kylkke. + +Ny' päätetti simmotti ett ruvetankin paisti syämä. »Juu ja naapuri +Mari paistiks, siin o jotta syämist.» Siin samas sirota nestuukk Mari +silmill ja väänetä olist simmone sire ikä olkkahlotte ympärs pruukatan +tällä. Mari panna istuman keskell permantto pikkasell tualill ja se +olksuti kette. Mari ruppe koht huiskima sen kans ympärilles niin +kamalast, mutt toise huutava: + +»No no, ei saa kärvässi huiski.» Sitt jokanen koukkiva Marit, pääst ja +jalvoist ja joka paikast, ja huureta ain välill: + +»No no, Mari, ei saa kärvässi huiski.» Mari suuttu, ku ruppe jo niin +kippjält tuntuman ku ain vaan koukita, eikä hää saa yhtikäs sattuma. +Mutt hää huava sentän taas ja meina, ett huava vareski vasttuule. Mutt +siin samas o joku vatolas permanos ja otta tuali jalast kiine, vättä +tuali Mari alt pois ja Mari mene selk seljäläs olkkitte joukko. Joku +huutta joukost: + +»Mari o niinkoh kimalaine, siippe harrelas.» + +Sitt Mari temppa kaikell voimall olksutis kans ja saaki sattuma yhren +poja saapasvartte. Mari vettä nestuuki vähä äkki pois silmilt ja huutta: + +»Kuka se ol, kuka se ol, ku sattus?» + +»No mää se oli», sanos naapurin Kalle. + +Mari paiska hiuksias pois silmilt ja häppe vähä. + +»Voi, voi, teek se olekki, ku mää luuli sitä meijä Hessuks, ku se +alvari simmotti hiuksist nipist.» + +Sitt Kalle mene istuman tualill, sitto se sama nestuuki silmiläs ja ny +alkka sama touhu, jokanen koukkiva' Kallet niin palj kun kerkkivä. Mari +palmikoitte hiuksias ja sano: »Soh, ny mää menen kans ja syä vuorostan, +kyll muu ny jo syätti luihi' saakk.» + +Mutt ku hä ensmäsen kerran koukase nii' »flat» sano olksire hene +seljäsäs. Kalle siappa kans yht viakkast pois sitte silmiltäs ja huutta: + +»Kuka se ol, kuka se ol?» vaikk hä sen kyll hyvi arvas. + +»Nii mää se oli», sanos Mari, »mutte mää vaa sihe änä men.» Ja sitt +päätettinkin kaikk yksis neuvois ette tätä änä taas viititäkkä. + + * * * * * + +Juhani-faar ol täll aikka tullu' Kesktalo ja kysyny: + +»Misäs teijä nuar väki kaikk o?» + +»No ek tee ollenkan tiäräkkä», sanos ämänt sihe, »ett teijän talost +väki pois ova, ja siäll onki ny aika viti. Siäll meijä nuar väki ova jo +olle' koko ehtopuale joka myntt.» + +»Voi voi», meina faar, »sitt minun täyttyki mennä niit peljättämä.» + +»Voi voi, menkkäs vaa», sanos ämänt, »jottan peljätyst nee julma' +tarttisikkin, kun koko juhlpeevä siäll taas melskava.» + +Faar läks ja men töpött kotti vähä vikkeläst; sitt hän tule takas taas +jälle ja o Lokkaliinin piän poik felisäs. Nyt tälletä sill Lokkaliinin +pojall Mäti lakk ja paltto yli. Juhani-faar otta hene olkpääles istuma +ja pittä jalvoist kii, ja poik pittä faarin pääst. Sitt hää lähte +menemä. Mutt sillo hä muistaki: + +»Jaa-a, laki felin kans», ja otta sen katavaoksasen keppis. + +No nyy ruppe naapurin porstova koliseman taas. Kaikk seisattava leikkis +ja ruppeva' kuuntelema. Mutt ei siält mittä sisäll tul' kun kolise vaa +niin taitamattomast. + +»Uijee», sano joku joukost taas, »mikä simmone onka? Ei ny änä +joulämmikän piräs tuleman kun kell o jo kahreksa. Mutt kukas uskalta +mennä ove aukasema ja kattoma mikä siäll o.» + +»Kyll mää mene», huus Mari ja men ja potkas ove selkseljäläs. Mutt +samas hää huamas siäll porsto nurkas simmosen kakspäise suure äijän, ku +huus siält nurkast: + +»Hos poti pomiloi, uuni luuta ja koriloi». Sitt se läks köpöttämän +tuppan päi, mutt ei mahtunukkan kun toinen pää ott kiine. + +»Siunakko senttä», huus Mari, »ny siält tule oikken kakspäinen piru.» +Ny se huavas toisen kerra sisäll ja väärist vähä ittiäs, ja sitt se +mahtus tuvan puall. Mutt sitt jokanen tuns, ett se ol faar, ku hän tul +valkosemppan paikka ja ku henell ol se »laki» felis. + +»Onk suus miäst vastust?» sanos yks miäs joukost. + +»Tairakkos tapell?» sanos se kakspäinen piru. Sitt tul poikki usseamppa +siält pöörän takka sihen piru etupuall seisoma. Yks tarttus sihe lakin +kiine ja kysys ett: + +»Mikä tää o?» + +»Tämä o meijä laki», sanos faar. + +»Mitä tämmöne laki sitt ikä määrä?» + +Faar nosta keppiäs ylös ja sano: + +»Kyll tämä laki on munt väärä asja oikkjaks tehny.» + +»No olik seeki oikken kun te' ton piika seljä siniseks hakkasi?» + +»Ol oikken, ku hän kävi yäkaure omeni varkkais.» + +»Olik seeki oikken kun te' talo mullikalt selkruaron poikk hakkasi?» + +»Ol oikken, ku hää hyppäs airast ylitte mun perunmaahasan.» + +»No kyll se taitta oikja laki ollakki», huutta yks joukost taas. Sitt +yks huus siält toisten takka, simmonen kutte faar tuntenukka: + +»Olik see kans oikken ku tee oma ämmän hakkasi, nii ett see rupes +ontuma?» + +»Ol oikken, ku hää meinas pettä mun, niinku Eeva enne Aatami.» +»Mimmotti sitt?» huus jo ussemppa äänt. + +»Sillo ain ku hä noitumas ol ja ku hä noituma läks, toi hän kirnu muu +viäresän maat.» + +»No sä korkkja laki ja oikeus, mee'pyyrä ett sää jäisi'tänn meiti +asjotamm tuamittema.» + +Sitt hee riisuva faarilt pois vaatte, ja faar men penkill istuma. + +Ny ruppeva Jokikausta flika ja poja valmistelema ittetäs poislähtö. +Sitt faar kyssy Kaapolt: + +»Eikös sinu ol ny' kova ikävä, ku sinu Lottas on pois menny?» + +»Ei mull mittä erityissi Lottai ol», meina Kaapo sihe sitt. + +»Kyll mar sinä silt sentä ole' preivei saanu», sano faar taas. + +Ei Kaapo ol mittän kuulevanas faari juttu. + +»Nii mutt mitäs sinä nii myähä joulpeeväehton naapuri meni? Ja minä +näin ku Alma anno sull preivi, kyll se ain Lottalt tul.» + +»Älkkä nyy», huus Leena, se talo vanhemp piik, »viäläkös Kaapoll ja +sill viimevuotisen Lottall o simmost kukkelikuu?» + +Leena tul niin kovi uteljaks ja sanos: + +»Ku saisis sen preivi lukke.» + +»Kyll faar ny' taas on tullu väärä luulo, ei Kaapoll mittän preivi +tullu, mutt pikemi oi se simmott, ett jos meijä Alma kirjott henen +pualestas», meinas Lempi. + +»Tarttis katto henen kaappisas», sanos Matti ja silmä loikati' Kaapon +kaapin puale. + +Niin Kaapo men vähä viakkast ja ott avamen pois. + +»Jaa mutt», sanos Leena, »ny' se näkky, ett siäll kaapis on preivi, jos +se o sitt tullu' tai jos hää aiko se lähettä.» + +Sanottu ja tehty, kaikk yhtaikka ottama sitä avant henelt enssi. Ja +sitt he' saikki avame ja kaapi ovenki auk, mutt ei hee löytäne' sitä +koht, ku hää oi tälläny' se virskirja rakko ja siin virskirjas ol +simmose haka ja nee oli' kiine likistety. Kaapo sahjutt sitt itettäs, +vaikk henest kovin kiinen piretti, sinn kaapin tykö. Kaapi ove oli' +sitt jo selkose seljäläs ja siäll ol kessi monellaissi kun kropasi' +siäll. Tupakkloorakin putos ja tupaka meni' kaikk olkkitte joukko. + +»En mää siit tupakist mittä hual, mutt älkkä muu virskirjatan vaa +repikö.» + +»Kyll mää jo arva, misä preiv on», huus naapuri Lempi. + +Sitt ne' kolm kakkukin tuli nii ett tossati', ku hä eile huamelta saanu +ol. Sitt tul Kalle, hää ol kaikken pitkemp miäs, kurott kaikkitte +ylitte ja ott see virskirja siält ylimäiselt kaapilauralt, avo ne' +kirjahaka. Toise oll' sitt jo menne niinkon puhti' pois, ku he luuli +ette sitä siäll kaapis olekka, mutt Kaapo kun tiäs misä ol, ja kun +Kalle avo kirjahaka, niin kirj paiskas ittes seljäläs, ja Kaapo nakkas +sen preivis siält virskirja ravost. Sitt Leena huus, niinkö ols henkke +ottanu: + +»Ottaka ny' se preivi pois, ottaka' pois, ottaka' pois!» + +Leena ols nii miäleläs tahtonu' tiättä' Kaapo ja Lota välise asjan, ku +hän tykkäs kovin Kaapost, mutt ei Kaapo välittäny henest yhtikä. Ny' +kaikk meni' taas oikke 'uurell voimall Kaapon kimppu, mutt se Kaapo +oi kans nii luja miäs, ett seehuiskis yhre miähe sinn, toisen tänn, +ja sitt hän käsisäs likist sen preivin piäne mytty ja pan suuhusas. +Ny', kaatusi' kaikk sihe yhten kassan, ku he rupesi' sitä hene suustas +poisottama. Sitt Mari hyppäs hajova reisin Kaapo niskan pääll ja rupes +sormias suuhun tunkema. Kaapo solis sitt vaa: + +»Mää pure su sormes poikk.» + +Mutt sitt se tul simmoseks vaa, ett ku hänt siin niin kauvan kiusatta, +nii lopuit saatti se preivi. Se oi nii märk ja ryppyne ny jo. Kalle se +sitt ott ja rupes sitä selittämä ja huamas siin samas sitt, ette sitä +oltu viäl kiinen tällätty, ja sitt hä sanos: + +»Aa, ei tää mikkä vaaraline olekka, ei tää oi kiinenkä viäl.» + +Leenalt tuli' sitt sana oikken päälistyste: + +»Mikä nimi siin o, kene nimi siin o?» + +Kalle lavitta sen pöörän pääll ja men pöörän taa. Kaapo ol nyy niin +suuttunu, ett ku hä huamas ette hene voimas änä aut, hä men ulos, tais +mennä toist tilama naapuri Almalta. Ny' Kalle krähäs vähän kurkkutas +enssi, ja Leenall ol toine jalk vähä ylhäll ja suu auk, ku hän kuuntel +nii syrämen pohjastas. + +Kalle lukke ny' preivin päält: + +»Neiti Saarlotta Flink, Keerlan Krapa, Halikko, Vaskjon kulma.» + +Leena suu painuki vähä entistäs kiinemä ja molema jala' painuva' +permanto jelle. + +»Kyll tätä ny halutas kovi sisält kans katto», meinas Kalle, »mutt +mahtaks see olla luvalist.» + +»Luve' pääll vaa», huutava' kaikk yhrest suust. + +No Kalle sitt vaa rohkase miäles, vettä preivi ulos kovertist. Kaikk +istuva nyy nii hilja, niinkon kirkos. Ny' Kalle alkka lukema: + + 'Talolasta 25 päivä joulukuuta 1880. + + Rakas Lottaseni. + + Näillä muutamilla riveillä nyt aion sulle sanella ja lähestyä + luoksesi, mun armas rakastettuni. Pois ompi kaikki huvitus, sinusta + vaan on kaipaus, kun en tiedä ollenkaan, oletko terve ollutkaan. + Ja kiitos kirjeesi edestä, jonka otin vastaan niinkuin rakkaan + ja tervetulleen vieraan, jossa näin että sinä epäilet, että minä + unhotan sinut, kuin niin kauvas menit, johon vastaan, että minä + en unhoita Sinua, vaikka menisit Jeerusalemiin asti, sillä merien + maitten rajoista ei rakkaus mitään tiedä. Hän pohjan kylmän majoista, + kaukaisiin maihin rientää. Vieläpä sanoit kuuleväsi, että minä + rakastelen tuota meidän uutta piikaa Leenaa nimittäin.' + +»Puh», sano Leena ny ja nosta vesikastrullin pois, ku hä siin keittä +teevett. + + 'Mutta kuule, rakas Lottani, siinä asiassa ei ole ollenkaan perää, + minä olen siitä asiasta niin viatoin kuin Jeesus silloin kuin hän + ristiinnaulittiin. Kallihin kaikista mailman aarteista olet sinä + Lottaseni minulle ja kun ajattelen, että jos olisin pakoitettu + luopumaan ja eroamaan Sinusta, niin sydämeni suru ja ikävyys olisi + ovi tuonelaan. Niin kyllä kai tätä jo on täksi kertaa. Sitte kun + vastauksen saan niin jatkan kohta. Siis hyvästi sanon Sinulle, vaikket + Sinä sitä kuule mutta kuitenkin ajatuksillani. + + Jos olet kuinka kaukana, Matkan pitkän takana, Se olis aina toivoni, + Ett olisit sä omani. + + Ystävä rakas, kirjota takas. Sinua aina kaipaava + + Kustaa Gabriel Falk.' + +Ny onkin Kallell tulin oikke hiki päähä ja hää sanos ett: + +»Kylläpä tää vast on preivi ja viirell pennill saa tämmöst toime.» +Sitt hää hakke rahakukkaros esill ja hakke siält kaikken kirkkama +hoppjamarka ja kyssy: + +»Kukas teitist viä tää Almall ja mää piränkin tään preivi, täst saaki +hyvä järjestyst.» + +»Mutte mää kumminka su markkatas Almall viä», sanos Lempi. + +»Em mää kans», sanos Hilma. + +Mutt Kustaava otta markan pöörält, sitto se nestuukin kulma ja sano: + +»Kyll mää viä. Kyll hää ny märkä enne otta ku viispenni.» + +Ny Leena tua teet pööräll, mutt hää o niin prottelaise näköne ett. + +»Mihe se pöllö ny mahro menn, kunne see jo takas tul.» + +Kaikk juava' sitt teet ja korppu. Sitt kiitetä vaa ja sanota hyväst. +Ny' faar lehte kans peräs kömppimä. + +»Mennä ny viakkast», sano Mari, »ette toi fröttinkippa saa meitti kii.» +Faar tule peräs ja keimises o juur simmone nuatt ku Alma sanos ett +»fröttinkippa, fröttinkippa, kuuh kaah, kuuh kaah.» + +Kesktalo väki kerkki ny jo oman tuppa. + +»Kylläpäs te' siäll ny oli», sanos ämänt, »kun kell o ny jo ykstoist. +Mahrok siäll enä seinäkkä ehjäks jäärä.» + +»Ei siäll mittä sentä vahinkko tehty, mutt ol niin taitamattoma lysti», +sanos Mari. + +»Mitäs, kyll sull ain sillo lyst on ku o oikken pal poik-klossei. No ei +mittä muut sitt vaan ku syäkkä mitä tee löörä ja laittaka itten maat. +Mää olen toimittan sill tappa, ett kaikk ehtoaskare on teht.» Sitt +ämänt mene kamarisas ja lopuks muukki menevä maat ja nukkuva' kello +kuutte' saakk. + + * * * * * + +Sitt alkka samall tavall taas kesmäspyhä, nousta ylös, tälletän +kaffepann kraakku ja mennän pihatto ja talli, ei mittän töit viäl otet +framill ku ne' tavalise askare vaan tehrä. + +Ku sitt, kaikk ova' tulle aamuaskareistas, nii he syävä' suurust, +istuva' penkill ja ruppeva muistelema sitä eilist jouliltta. Alma tule +kamarist tuppa ja kysys: + +»Olik teitill lysti? Mitäs Iittar sanos kunne mää tullukka?» + +»Kyll hä vähän parkus pihistel enssi, mutt ku mee lohruti ett kyll sull +himmeläntevo-aik viäl o, nyy vast o joul alus.» + +Sitt Kustaava otta se marka siält nestuukin kulmast, sano Almat: »katos +vähä kirkas hoppjamarkk. Alma katto sitä sitt, mutte hän ymmär mitä +vaste sitä henell näytetä. + +»Naapurin Kalle lähett tää sull siit kaunist preivist.» + +»Mist preivist, em mää henell mittän preivi ol antanu.» + +»Ei, mutt katos siit preivist, ku sä joulpeevän kirjoti.» + +»No ei siit piräs kenenkän tiätämä», sanos Alma, »em mää ol' sitä +sanonu yhrellekä ihmisell. Ja Kaapo taas ei ol' sitä kenellekä +näyttäny.» + +»Ei olekka», sanos Kustava, »mutt se otetti eile ehto väkisi ja luvetti +enssi ja nyy se o naapurin Kallen poviprakkalis.» + +»Onk se tosi kans, Lempi?» + +»Kyll se tosi o ett he' se väkisi oti, kyll se Kallell ny o.» + +Ny Alma ruppe parkuma oikke isoll äänell ja sano: »Kyll te' sentä ole +vähä hävyttömä.» + +Alma parkku sitt vaa niät ett oikke ruppe niiskuttama ja sano: »Pitäkä +markkas, em mä ol' sitä myymist vasten kirjottanukka.» »Nii mutt raha +erest sää niit kumminkin kirjotteles», sano Lempi, »ja olek sä Kaapolt +viäl mahtanu' palkkatas saarakka.» + +»No ei henell ny mittä raha ollukka, mutt sitt hä lupas maksa' ku hän +pesti otta.» + +Sitt kaikk ruppeva vähä naurama ja sanova: + +»Ohoh, sitt vast, syksyll hä vast pesti otta ja ny o joul.» + +»Ja mitä vasten Kalle se sitt ott?» kysys Alma. + +»No hä ott se ikä malliks», sano Kustaava. Alma lakka jo vähän +parkumast ja tule ikä vähän kiukkusemmaks. + +»Ku hään kehta simmost jutellakki, ku hää o iso talonpoik ja keiny' +simmost fiini koulu, simmost Julkusen koulu ja mää olen keiny vaa +Sunmannin koulu.» + +Sitt Alma huakka nii syvä ja sano: + +»Pitäkä markkas, em mää vaa siit hual. Ja voi, voi, piräs sunki +Lempi sen tiätämän, ku sää ole juur saman koulun keiny' ku määki, ja +opettaja ain vaarotteli ette saa varasta, ei valhetella, ei saa toisten +preivejäkä avata.» + +»No olek sää ny hull tai meinak sä tull, em mää sitä ny avanu», sanos +Lempi. + +»Jaa mutt sää oles ollu yksis konsteis, kosk see kerran Kallell o». + +Ny tule isänt tuppa ja sano ett: + +»Mikä tääll ny on kun te' tääll niin tavatont äänt pirä?» + +»Ei mittä erityist sentä», sano Kustaava. + +Alma peittä ittes nii ette isänt vaa huomasis, ett hää on parkunu ja +mene niin kaarettaen pois. + + * * * * * + +»Ny on pualpeeväse aik ja sitt kun päästä syämäst, nii mennänki sitt +vähä sassi Markull, siäll onkin tansi», sanos Mari. + +Isänt tule kamarist, hää huama, ett he' taas ruppeva ikä johonkis kylä +lehtemä. Nii isänt kyssy: + +»Meneks te' taas johonkis pois?» + +»Kyll meitti Markull on kesketty, mutte mää sitt tiär», sanos Lempi. + +»No kyll tee oman kylä ny sentä mennä saa, mutt muistaka ette tee tonn +Jokikaustall men.» + +Sitt he' taas lehtevä menemä yhres troikas niinko eilenki. + +»Mutt Marku väki varoti nii ett Alma kans feli oteta», sano Kustaava +sillo. + +»Varottakko vaa, mutte mää pääst sentä Almat», sanos ämänt. »Mihe +mää tääll sitt noitten piänte lasten kans jouru ja jos sattu viäl +viaraitakin tulema.» + +»Ja em mää meniskä simmoste hulluje joukko», sanos Alma, »viäs sää +Kustaava se markk vaa sinn naapurin Kallell, kyll hää ainaki sinn tule.» + +Kustaava ruppe taas solmima markka nestuukin kulma, simmottin ku hää +sen tuanukki ol. + +Ny he' tuleva Markun pakall sitt ja siäll soi harmonikk niin korjast +sisäll. Mari mennä flatkutta koht ensmäsen polka yksinäs pitkin tuvan +permantto. Marku ämänt huama sitt koht ett Alma on pois ja sano: + +»Voi houru, eks Alma nyykän päästetty ja ei hää eilä Juhanillaka ollu.». + +»Jaa mää oli joo niin ilonen ku mää meinasi, ett mää saa Alman kansan +praakkaman kun toise' tanssava», meinas isänt. + +Ny juaran kaffe' taas samalaisest suurest »mustast Kaisast» ku eilä +ehtonki. + +»Niin tälläkän poja' korppu joukko vaa, meill o vaan tämmöst kuiva +joulu, kunne meill pruukat viina.» + +Ku sitt on kaffe juattu, ruppeva' kaikk tanssama. Flikakki menevä' +toise yksinäs vaan puutten tähre, kunne ol' poikki. + +Ny ruppe porsto sitt taas niin kovin kolisema. Ruppe tulema joulämmi +ja tuleki vähä kaunei. Nee o vaatetettu muutama niin kovi fiiniks, +valkose' paira yll, käsivarre' paljan, mutt sitt tule simmossikin +päräs, ku on simmose' kässä' seljäs, on tunkettu olkki sisäll niin palj +kun taki all o saattu mahtuma. Ne on taas niit samoi Jokikaustalaissi, +mutt o viäl Piintläst ja Ammakoltaki. + +»No tanssakka ny vaa», sano Marku ämänt, ku hä istu siäll penkill isänä +viäres ja o nii ilone. + +»Mitäs mä täsä ny oikke ensmäseks soita?» sano pelmann. + +»No ann' tulla ny vaikk sitä tynskä polkka.» Pelmanni ruppeki vetämä ja +hyräle sama nuatti. + + »Niin minä laulan aina, aina, + Ett kuustoista kraatari leiviskän paina, + Siin oli neulat, langat ja muut, + Prässirauta, sakset ja kyynäräpuu.» + +Ny' pela pelmann »Kaistaniämen polkka»; + + »Kuin minä olsin sepän poika, + Takoisin helluni raurasta, + Ette mun tarttisi kiinen pittä + Tään kylän flikkojen kaulasta. + Ette mun j.n.e.» + +Sitt pela pelmann »suutari sukku»; + + »Suus kii suutari, + Kraatari on parempi; + Suutari o sure sukku, + Ja kraatari o flikkojen tuttu.» + +Sitt tul simmost »masuska»: + + »Rampriiti ta raia + Rampta riiti ramppa riiti + Rampta riiti riitita raia.» + +Ny' pelman soitta »mustalaist»: + + »Huus vii alula lei, + Huu vii lii vaasa la lei. + Ei minä sitä ansa la lei, + Simsalalei, sina malakia + Kruutten tai. + Jaks temppeli, hos koli kot, + Ei minä sitä vaasalei, + Simsalalei, sinä malakia + Kruutten tai.» + +Ja sitt soitettin »kuppari» viäl: + + »Kuppari hyppäs jauho' tuaksus, + Palja' kauna' pussi jäi.» + +Ja sitt ol tiätyst »valsi» ain joukos: + + »Haitu viatu, haitu viatu, + Vanhan Vilkin poika. + Tietarlate tietarlate + Juhani-faari valsi.» + +Nii ja sitt se »purppuri», se oi se päätans, ku sillon tansatti, +ku palj väkke yhres ol. Ja sitt mentti pareerinki [Vastaa nykyajan +»rosvosta».] ja lauletti: + + »Ystävän mun petti + Ja jätti mu yksi olema. + Mun toista täyty etsi, + Ei auta yksi olema.» + +Ämänt käske pelmanni ny' seisattama ja kaikki sitt tuleman kaffell. +Kaikk juavakkin kaffes pia ett taas vaan tanssaman päästä, see on +pääasja. + +Mutt sitt lähtevä' pia joulämmä' taas pois, ette jää muu' ku oma' +kyläläise. + +Ny' tule Hakala Leena ja sano: + +»Hyvä ehtot. Ompa tääl ollu aika viti.» + +Sitt hän katto Kesktalo flikkajen puale ja sano: + +»Kas kun teekki ole' tänn päästetty. Mutt misäs Alma o?» + +»No voi houru», huutta ämänt siält pöörän takka, »mee olenki niin kovi +hänt kaivann. Menkkäs tee Hakala Leena sen Kesktalo ämänän kans vähän +platisema.» + +»Jaa'a, nii mä menenki ja päästä se orporaukan pois orjurest.» + +Pia Hakala Leena kerkkikin Kesktalo ja sano: + +»Hyvä ehtot.» + +»Antako», sano ämänt. + +»Voi, voi, mää teinki hukka reisu, mull olsis ollu' teitin kansann vähä +simmost salalist platisemist, mutt kun toi flikk on kans koto.» + +»Se ol oikke hyvä ett tee' tuli», sanos ämänt, »menkkö flikk Markull, +siäll toisekki ova. Vaikke hän tosa sitt niin kuutelekka korva +lokkelas, mitä iso ihmise jutteleva.» + +Sitt Hakala Leena vilkase vähä simmotti salapitte Alman puale, ett +hää ymmärtä lehte. Alma mene nii ett kanna' krapiseva, ei hää yhtikäs +muistakka ett naapurin Kalle siäll kans o. + +»Hyvä ehtot», sano koht sen päräst simmonen piän ään Marku ove suus. + +»No ehtot ehtot», huutta Marku isänt. »Tul' tänn'perän puall ny vaa», +sano ämänt. + +»Ei mutt tul' tänn mu viäresän vaan, tänn' pöörän taa mun kansan +platisema», sano isänt taas. + +Sitt Alma mene sinn' kans juur isänä viäre istuma. + +»Tuas Manta Almall kaffet ja oikken palj piparkakui.» + +Manta tua sitt ja Alma ruppe kaffett juama. + +»Syä ny niin palj ku sä lope», sano isänt, »aja lopu' kaikk +prakkalisas.» + +»Ei simmost saa tehrä», sano Alma, »ek tee muist, kun kerra häis +isänt sano leikkispitte: 'Syäkkä syäkkä, hyvä viara, mutt älkkä vaan +prakkalisas ajako.' Mutt viara otikki se oikken toreks ja lakasi' keske +syämäst.» + +»Nii mutt ei sunkka sää ny' siit senttä paha tykäny», sanos isänt sihe. + +Naapurin Kalle hiissa ny itteäs penkki pitki sinn' päin ku Alma o. Alma +huama se hyvi, mutte hää ol ollenka huomavannas. Sitt Kalle sano: + +»Kyll se Alma sitt kans joksikki herkäst suuttu, mee olenki sitt niin +kovas riiras.» + +»Mitä mee' sitt mittä riiras ole, ek sää ol' saanu markkatas takas jo?» + +»Kyll mä se sai, mutt mää pyyräsi, jos sää annasi mull antteks kans.» + +»Pyyr' trenkiltäs antteks, sill sä pahaki oles tehny. Ja valla +fosseuttas sää se marka mull annokki. Kun teill tule joku ryppynen +kerjäläine ja pyyttä viit penniki, ni sanotan koht vaa ett tehkän tyät. +Ei raskit markka ketten pistä. Mä ole meinannu munt kertta, ett ku sää +tules noi vanhaks ja täriseväiseks, nii saa nähr kuin palj sää sillon +tees tyät. Es sä nyykän niin palj tyät tee, vaikk sä oles niin punanen +ku lohi. Jos mä viäl sull se viimesen toture sano, nii es sää olsis +mull sitä markka raskin antta, jolle... jolle mää ols... jolle mää +ols...» + +»... Lempi sisar vai», sano Marku ämänt. + +»Nii oikke», sano Alma. + +Ny Lempi ruppe ikä simmotti vähä vihastuma ja koitta silmiäs vilkutella +Kallen puale. Sitt Kalle ymmärtä, ett on paras, ett hä lehte pois vaa +ja jättä Alma silläs. + +Sitt ämänt muista taas sihe ja sano: + +»Voi houru senttän, kun toi Alma o mukava. Ku mää muistan ku meill ol +ensmäsen kerra lukuse, nii se ol sitt niin piän, ette see esliinaka +ollu jos kortteli pitk.» + +»Jaa'a», sanos isänt, »mutt vastas pappi vaa niinkun poik, ett iso +ihmise' sai häppe. Siilonkin ku Nyyper alkas kysymä miästen pualt. Nii, +muistaks sää Alma ite' sitä, mitä se ol ku hää sult sillon kysys?» + +»Kyll mää se muista, see ol simmotti ett: 'Tarvittemmeko mee Uuren +Testamenti aikan laki? nii sitt mää sanosi ett 'tarvittemme', ku se +Nyyper kääns ittes korkkos pääll oikke ympärs ja läks tulema sinn' +toisse syrjä sali ja sanos: 'Mitä?'» + +Ny jatka ämänt taas: + +»Ja sitt hä ott toi flika otast kii ja sanos: 'Vast vaa laps, kyll se +oikke ol.» + +»Jaa», huutta Manta siält uunin penkilt, »ja sitt se kirkkherr pit nii +nätin puhen päräs, em mää muist oikke mitä se ol, mut lapsi ja imettäji +se kumminkin kovin kehus.» + +»Voi, voi», sano Alma, »Manta o ymmärtäny' sen kaikk valla vääri, +kirkkherr sanos simmotti juur ett laste ja imeväiste suust sää oles +kiitokse valmistanu.» + +Manta sanos sitt: + +»Niin tais se simmottinki oll, em mää niin pitkäll asjoi muist.» + +Ämänt huutta siin samas Mantall pöörän takka, ett: + +»Tua' sää teeprikk, Manta, tänn ny vaa ja täll oikke muntta lai' +piparkakui.» + +»Kyll mää tua joka seittemät lai», meina Manta. + +»Jaa», sano isänt, »Alma saaki otta' kaikke ensmäseks ja ny ota mää.» + +Sitt tuleva vaa jokane ain järjestäs. + +»No voi houru», sano ämänt, »ottaka ny flika vaan korppu oikken paljo.» + +Sitt ku isänt huama, ett kaikk ova ottane joo, nii hän kuiska Alman +korva ja sanos: + +»Annas Alma tänn prakkalnestuukkis.» + +»Ei mull olekkan prakkalnestuukki», sano Alma, »mutt pyhkikä mu +esliinasan.» + +Isänä suu o nii naurus ja hän tuinase ämänttä vähän kylkke. + +»No ann esliinas sitt», sano isänt. + +»Voi houru», sano ämänt sitt, »älä ann esliinatas räkästä.» + +Alma sitt kuiska ämänän korva: + +»Ei sill mittä väli ol, kyll mää pese see huame.» + +Mutte isänt pyhikkä sihe nänätäs, vaa lavitta se levjäks pööräll. Sitt +hee ruppeva molema yksis neuvois ajaman prikalt niit piparkakui sihe, +ja kuhe luuleva ett siin o niin palj, ette ne kulma enä solmu sovi, nii +sitt sano isänt: + +»Ei suu esliinas oi nyykä muut kun korttelin pitk ku sihe mene nii +vähä.» + +Se knyytt tälletä sitt Alma helma ja käsketä viämän koti. + +»Kiitoksi paljo», sano Alma, »mutt kenell mä se anna.» + +»Ei kellä, mutt pirä ite ja syä' kaikk», sano isänt. + +»Nof kova mä syän kaikk ite, mutt noi' pehmuse mä anna Matill». sanos +Alma. + +»No tee ny' sitt niinkö sä ite' tykkä, mutt sun ne kumminkin kaikk ova.» + +Sitt naapurin Kalle on kuljettanu' se marka isännäll, ja isänt on +tälläny' se sinn' knyytti, mutte Alma tiär' siit sitt mittä. + +Ny Alma kiittä sitt, otta korppknyyttis kettesäs ja sano ett: + +»Lähretä ny' koti sitt jo, kosk kell on kymmene.» Ja nii he lehtevä' +sitt kaikk yhres troikas. + +Sitt ku he tuliva' kotti, nii Mari sanos: + +»Jaa'a, ny ei mee' tartt ruakka ei juama, mutt vaatte' pois vaa ja +sänkky.» + +»Niin kyll ny' piräs uni jo maistama», sanos Matt, »ku o melkkjäst +puale yähö siäll trontotettu.» + +Ja nii he sitt nukkuva, yks toises pärä. Almakin tällä korpknyyttins +Matin kaappi ja mene maat. + + * * * * * + +Sitt taas, ku he seurava aamun, sinä joulu viimespyhän, nouseva' kell +kuure ajos, nii he ruppeva jokanen taas niihin tavalissi hommisas, ja +Almakin tule taas kamarist tuppa ja muista ett hää lupas Matill antta' +kylänkakku ja nii hä viäkin knyyttis tuvan pööräll ja ava esliias +solmust. Hä meina ruveta reknaman kuin palj niit o, ja ku hä niit siin +hajottele, nii hää huamaki, ett siäll onkin taas simmone samalaine +hoppjamarkk ku se Naapurin Kallenki markk. Hä otta sen kettesäs ja +katto sitä vähä nuukami, ja sitt hää huutta oikken kovall äänell ett: + +»Tää o se sama markk, ett täsä on kans simmonen pikkane lovi syrjäs», +ja ny hän päättele ett ku ensmänen kerjäläinen tule ovest sisäll nii +hä antta se sill. Sillo oliki simmone aik ette yhtän peevä kulunu +ette keiny' kerjäläissi. Ja ei kauvan kestänykkän ku ove suus seisos +niin piän ryppyposkine äij ja pyys jonkun penni raha. Sitt isänt ott +kukkaros ja anno 25 penni, mutt samas hää ol se äijä niin tuntevannas. +Hän kysys: + +»Eikös tee ol tualt Vaskjon pualest simmone Flinkki, see Lotta isä, ku +menne vuan naapurin piikan ol?» + +»Sama sama, isänt kult ja sentähre mää olenki juur tämmötti appu +hakemas ku Lotta o niin kippjä ja tarvittis osta jottan troppi.» + +»Vai nii», sano isänt, »kyll kipuki vaan tule pia ja niin punaposkine +flikk ku se ol. Onk hää jo kauvanki sairastanu?» + +»Kyll hää jo ol pari viikko simmone jalkuren kippjä, mutt Tapaninpeevä +ehto hän tul sitt juur kuitti ja hourisiki niät.» + +Sill'aikka ku isänt siin o hääränny' kerjäläisen kans, nii Alma onkin +pannu ne' paperpussi' ku henen knyytisäs oli, ja se markk on pivon +pohjas, ja sitt hä mene sinn ovesuuhu se äijän tykö ja sanos: + +»Kosk tee ole Lottan pappa, nii mää annan teili tää marka, ostaka sill +mikstuura ja hokmannin troppi sekasi ja täsä pussis on tämmössi piäni +joulleippi, viäkkä nää' kans henell.» + +»No voi Jumal armattakkon tota last», sano äij ja ruppe niiskuttama ja +parkuma. + +Sitt hä ott lakkis muurin trappult ja läks pois. Ei Alma puhu yhtikäs +mittä, mutt hä ajattele senttä ittekses: + +»Mahroks se ollakka mikkä lait raha, ku se toi äijänkin parkuman +tälläs.» + +Vähä ajan päräst tul naapuri Leena hakeman kärityst. Ämänt käske Leena +istuma ja ruppe henell kaffe keittämä. Hee jutteleva' siin sitt yht ja +toist Leenan kans. Mutt sitt ämänt sanos: + +»Tämmötti joulaikan käy niit kerjäläissi niin kovin paljo.» + +»Nii, sanokas muut», sano Leena, »meilläki ol äskö juur simmone vaivane +rättäkitti.» + +»Ek sää sitä tuntenu?» sanos ämänt. + +»Ei, mutt kyll mää luule, ett se ol jotta meijän Kaapo sukulaissi, kosk +Kaapo näytt nii suruliselt ja men ja pyys isänält palkkatas ulos koko +marka ja sitt hä näkys see sill äijäll antavas.» + +Kustaava tuini tommott kyynäspääläs ämäntä kylkke ja sano: + +»Älkkä sanoka, älkkä sanoka.» + +Ei ämänt sitt sanonukka, mutt kun tälläs Leenall vaan kärityst tuappi +ja Leena sanos »hyväst» ja läks. + +Alma oi koko ajan kuutellu ämänän keskustelu Leenan kans. Lempi ja +Hilma oliva' kamaris ja neulosi' siäll jotta. Sitt Alma men kamari ja +ol niin tavattoma ilose näköne ja sanos Lempit: + +»Tiäräk tee ett mää ole sitt ilone naapurin Kallen pääll ja sun pääll +ja kaikkitten pääll, ja kyll se vaan totten kei, ett kun kyynelin +kylvetä, nii iloll niitetä.» + +Sitt Alma mene tuppan taas ja o sitt nii ilose näköne, ja Hilma ja +Lempi ompeleva vaa, mutt hee ruppeva funterama ett mitä merkilist siäll +tuvass o mahtanut tapattu, ku Alma noi iloseks o muuttun. Mutt siin +samas tule naapurin tytär, se Iittar, talo ja tule suarastas flikkajen +tykö sinn' kamari. Henell on kaks kuuma nisust kakku ja hän plotta nee' +pööräll ja sano: + +»Siin o lämmyst leippä.» + +»No kiitoksi paljo vaa», sanos Lempi, »mutt mitäs teitill ny' taas +muuten kuulu.» + +Sitt Iittar lyä kessiäs yhte ja ruppe naura hörköttämä oikke isoll +äänell. »Me ole sitt nauranu ja pitittäny meijän Kallet koko peevän, ku +hä ol tälläny uure jakkus poviplakkari sen preivi, ja kun Kaapoll ol +sillo juur piparkakku suus, ku hä sen preivi suuhusas likist ja sitt se +preiv oi ruvenu' simmosell piparkakun haisema ja hiire oli nakertanu' +sen preivin kaikk piäniks kappaliks ja oli räpiny' sen Kalle vanhan +puariverkase jaku siit plakkarin kohralt.» + +»Älä ny erinomassi juttel», sanos Lempi, »mitäs Kallu sitt sanos?» + +»On kironn ja kiukutellu' koko peevä ja mee ole naurane ja pitittäne.» + +Ny Alma on kuutellu tätä kaikke. Kyll henenki miäles on ikä vähä hyvä, +ett hä ajattele: + +»Kukas keske varastaman toisen preivi.» + +Mutt sitt hä sano naapuri Iittari ku hä siin naura nii kovi: + +»Älä toise vahinkost ilotte.» + +Ny ova' sitt pyhä' kaikk menne ja tulla joularkkjoill. Nii isänt sano: + +»Ny' te' saa' tehr omi' töitäs, jos teitti halutta, ei talon töit tartt +tehr mutt ku ne' tavalise askare vaa.» + +»Nii», sano ämänt sihe sitt, »parsika ny sukkian ja paikakka vaattejas. +Sääkis Mari oles niin kritulaine, ett toinen krekkal lyä toist korvall.» + +Hessu sano sitt: + +»Mutte Mari oss neulan kans mittän tehr, mutt hän pruukka solmi' +krekkala yhte.» + +»No hän tekke sitt, niinkö mää olen kuulnu», sano Lempi, »ett enne +mailmas, oi yhres talos kol flikka ja yks pruukas solmi' krekkalas yhte +ja toinen paikkas, mutt kolmas anno oll krekkalaine vaa, ja ku hent +jottan kajotti nii hää vast, ette läpi päin, ei koska rikkikän kulu. +Nii meijä Mari taitta olla sitt yks niist flikoist.» + +»Ja em mä nyttenkä vaa mittä viit tehr», sano sihe Mari. + +Ku hee' siin ny' sitt istuva' kaikk toto ympärs ja ova' saane luppa +käyttä aikas niinkö ite' tahtova, nii ei he mihinkän tyähön pyst, he +ova vaa viäl simmoses joulhumus. Hessu huutta nyy uunin päält ett: +»Kuulek te flika, mihis uurevuareaatton kuvi valama mennä?» + +»Sanos muut kun tosi, ett mihis mennänkä», vasta Kustaava sihe. Isänt +istu ny kans siin ja lämmyttä selkkätäs valkkja valos. Hää sano sihe +sitt: + +»No kun tee ny nii ole ollu viaras jo täsä kahren puale naapuris, nii +eikös tee ny' kans kesk vuarostas heitti meill, ett vuaro viaras käyrä +ja harvo hyvi syärä.» + +»Ketä mee' sitt keskisisi?» sano Lempi. + +»No näitte molemitte naapuritte flika ny vaa.» + +»Nii no, tälletä simmoseks sitt», sano Lempi. + +Mari räjäyttä sitt ett: + +»Ei sunkkan täsä sitt viititäs paljast flikkajen kans kuvi vala.» + +Sitt Hessu sano: + +»Niin poikki valama ja Marist tehrän tinakauha.» + +Nii ja simmoseks se ny' päätetä ett meill ny ruveta uurevuareaatton +kuvi valama. Mutt Juss sano siilo viäl sihe ett: + +»Muistaka see, ette tee mun pöksystän vaan knapei ota.» + +»Onkos joskus sitt simmot teht?» sano isänt. + +»No menne vuan tehtin simmott kunne tina mistä saattu, ja Mari ol +ottanu joka ainovast pöksyst kaikk knapi' pois.» + +»Katos rakkare», sanos isänt, »hää see mun tinatuappinki ol vissin +kassa hakanu, kutte siit kukkan tiätäny' kuka see ol rikkonu.» + +Mutte Mari puhu yhtikäs mittä, o vaa niinkö ei hän kuuliska mittä. + +»Jaa mutt oikken tottaki vaa, mistäs tänä vuanaki vaan taas tina saara, +ei ol yhtikäs mittä», sanos Lempi. + +»Etteks te voi sitt kans huntera vähä etteskesi, ku menne vuannakin +koko tinatuapp hakatti ja sulatetti nii jos sitt ol kenen tyä hyväs.» + +Sitt Mari tuinase vähä Kustaavat ja sano ett: + +»Ol ny vaa hilja.» + +»No tohon tuhva joukko se tinakasa jätetti, kukas see sitt mahro +korjat? Muistaks tee Matt?» sanos Lempi, »mihe se tost joutus?» + +»Kysykä silt ku ain pruukka ruakottomatten kalu' korjat», sano Matt +sitt. Isänt huutta sillo: + +»Alma, tules tuppa vähä.» Alma tule sitt kamari ove rakko ja kyssy: + +»Mikäs ny o sitt?» + +»Korjasikkos sää se mennevuatisen tinakasa?» + +»Juu, se o vintkamari laes, siäll vanhas kärikapas», sanos Alma. + +»No hyvä o», sano Lempi sitt, »kyll se siält saara sitt kun tarvita.» + + * * * * * + +Ku se uurevuareaatto sitt tul, tuliva naapuri nuar väki molemilt +pualilt, flika oli' keskety, mutt Mari ol pitäny hualt siit ett poja' +kans oli' tullu' kesketyks. Alma ol tuanu jo tinakokkare' siält +kärikapast ja Hessu hak uunin päält tinakauha ja nii ruvetti sitt kuvi +valama. + +Hessu valo ny ens Jussi nimell. Kun tina oi sulanu, nii hän kaas se +rautasse vesikuppi. Mari pist koht ketes sinn vesikuppi ja huus: + +»Voi voi, täsä o ämmäkkin kahren puale.» + +»Ja ny valeta mull», sanos Mari. + +»No orotas ny», sanos isänt, »orotetta ny ett faar kerkki, selitettä +ens mitä se tiättä.» + +»Senkin tööthutkar, ei sunkka hää sillon kerkk ku hänt tarvita», sanos +Mari. + +Mutt siin samas faar tule senttä. + +»Tulkka istuma ny vaan tänn' toto viäre, teitill on tääll tyä jo +orottamas», sanos isänt. + +Faar istus tualill toto ette, pan lakis viäre ja sanos: + +»Täytys otta laki mukka jos tarvita.» + +Mari ott tinakokkare ja meinas sill faari nokka lyärä ja sanos: + +»Selittäkkä toi ny vaa, ett mää saan kans vala.» + +Faar otta kuvan kettesäs, kattele sitä ja kääntele joka pualell ja sitt +hä sano ett: + +»Mina ymmärä se simmoseks, ett Jussi all makka simmonen ku varasta +henen pöksystäs knapi' pois ja näyttä vähä silt niinkö se pakkais +varastama jotta muutaki», selittä faar, »ja mä neuvo su Juss ett sä +kato' pärä vaa.» + +»Jaaha, kyll mää ymmärä», sanos Juss. + +Ny' tälletä uurestas tina sulama ja Hessu kaatta taas. Meinata ett +keneläs ny valeta, mutt ku Mari o nii hätäne, nii meinata ett valeta +henell ny. Mari antta sen kuva faarill sitt taas ja sano: + +»Ett sanokan pia nyy.» + +Faar otta kuvan kettesäs ja kattele sitä joka pualelt. Hä sano: + +»Jaa, ei mina ny oikken tiär mutt näyttä silt, niinkö ei tää jouruis +koska naimissi, mutt viis kakara sill näkky tulevas ja kaikk ova ryssän +tekko. Ja näyttä silt niinko räkä roikkusis jokase nokast, ku o nii +ruakotoine äit ette niit koskan pyhi.» + +»Saa-», sano Mari ja plättä faari korvall nii ett faari lakk lenttä +tiäs kuin kauvas. + +»Ei tommone äij tiär mittä, se juttele vaa omastas.» + +»Jaa'a, kylläpä laki tarppes ol», sanos faar, ott köppis ja ajo Mari +ulos. Toise' kaikk naurava ja faariki naura nii ett hytkyttä. Sitt +valeta Lempill ja faar selittä taas: + +»Ei minäa ny oikken tiär, mutt näyttä silt, ku sinä ruppesis jättämä +vanha sulhastas ja pare se näyttä olevanki, ei sill uskall preivikän +kirjotta, ku hiire' käyvä' sen prakkalis.» + +»No kiitos vaa», sano Lempi, »kyll se sinn' päi mene.» + +Ny valeta Hilmall. + +»No ei täsä ny ol' pal mittä muut selittämist», sano faar taas, »mutt +se tosa nii selväst näkky, ett hää o ite' kuurentoist ja hene +sulhases on kuurenkymmene.» + +»No se o ny' kumminkin tosi», sanos Alma, »siilonkin ku hä oi kolme +vuare, nii sanotti hene huutane: 'Oma mu Mattin, oma mu Mattin'.» + +Ny valeta isänäll. Faar ruppe taas selittämä: + +»Ei mina ny oikken tiär, mutt näyttä siit kun tohtor Poteljus ols teiti +valla unhottanu, ku se alkujoulust kävi teitti nii ussen troppamas ja +nyy ei tul änä oikken kattomanka.» + +Isänt ymmärtä kans hyvi, mene ja keske tohtor Poteljuksen tuleman +tuppa, see on kamaris vaa. Se tohtor tottele kans isänän käsky ja +tule ja antta faarill ryypy. Isänt ol taas tehny' Salo reisu ja tehny +uurestas tuttavutt tohtor Poteljuksen kans. Hessu vala ny ämänäll. + +»Näyttä siit, ett teitti on tänäp joulun oikken palj nänäst veretty, +mutt näyttä silt, ett teitin kans saa helpost simmost tehryks kans.» + +Ämänt myänttä sihe: + +»Taitta simmott ollakki.» + +Ny valeta Hessull. + +»Ei mina ny oikken tiär, näyttä silt, niinko sina olsis Tapaninpäevän +telottanu jonkun kirjan kirkkoreisulas.» + +Sitt Lempi muistaki, ett hää anno Hessull virskirjas, ku hän kirkko +läks. + +»Siunakko sentä», sano Hessu, »em mää olis uskonu, ett toi faar tiättä, +ku mää pani sen povesan sen kirja, ja ku se vyä ol nii helpoll, nii se +kirj ol päässy' puttoma.» + +Ny valeta Matill. + +»Ei mina ny oikke varmasten tiär», sanos faar taas, »näyttä silt, +niinkon tallin krupus ols viis leippä ja kaks varikakku.» + +Nii ei Matt ol sitt oikken tytyväine. + +»Ei simmonen kuvavalamine oikke ränttäskä, ei se ol muut ku juhlan +piikaks», sano hää. + +Mutt isänt huamaki see ja mene kattoma, ja tosi o, siäll onki viis +leippä ja kaks varikakku. Lopuks valeta sitt Almall. + +»Ei mina ny oikken tiär, mutt tää muistutta paremi enkeli ku ihmist, +se o yhre juappon pojankin pelastanu joulyän, vaikk se ol jo pirun +poviprakkalis ja se poik on niin kovi Hessu näköne.» + +Hessu fule sitt simmotti ikä vähä punaseks ja sano: + +»Kyll mää se ny usko, ett faar ossa selittä.» + +Almall anneta sitt taas se tinakappal säilö, ett hää se veisis sinn' +kärikappa säilö. + +Ny' piretä sitt simmonen piän loma-aik, kun kaikill o ollu nii +syrämellinen tehtävä. Kaikk menevä' pöörä ympärs ja juava' kaffe ja +kastava' korpui ja niit siirappipiparkakui. Ku Mariki siin sitt pistä +piparkakui poskesas, nii faar kyssy: + +»Kummones see miäs ol ku suu tul juattama joulyän, olik sill repp +seljäs kans?» + +Ny Mari huutta taas: »Saa-», mutt toise' sanova: »Älä ny' taas kiro.» +»Ei tommosist äijän käskyist piräs hualima, ku mää söi yhreksä silakka +joulaatton ja ol niin kova jano ette mää ols kärinny erottama, vaikk +olis papin poja ollu juattamas, mutt mä kiiti ett mä sai ite' tuaruks +kaljämpäri sänky viäre.» + +Ny' tule Kealast yks miäs juaste jalkka sisäll ja sano: + +»Kaks miäst ja hevost ja vähä äkki varaholli.» Juss ja Matt lähtiväkkin +koht vähän kiiruman kautt tällämä hevossi reera. Sihe jäävä' sitt pia +see ehtose leiki. Faar lehte kans päräs menemä: + +»Yks siin kun toinenki, sano täi löylys», sano hää mennesäs, ja sitt +ne' toise viara juava'tees ja lähtevä' kans pian pois. Muu' tekevä' +tavalise ehtoaskares ja ne' ku varahollis ova olle, ne' tuleva' takas +niin pian ku ova' tehne se Vistan tai Sirkkula reisu. + + * * * * * + +Sitt huamelta varha, uurevuarenpeevän, tule faar taas takas jo ja sano +ett: + +»Kyll tee ny ole maanne, ni ett kylje homes o. Ku mina muistan, ku mina +menne vuan viimesen kerra olin tääll, niin tee meni' sillo maat, ja ny' +tänä vuan ku mina tulen tänn ensmäsen kerra, niin tee nouse ylös. Jaa +ei minull ol ny aikka, minun täytty mennä kirkkon kuunteleman kui munt +ihmist taas o syntyny meijän pitäjäs.» Sitt hä lehte menemä. + +Nii isänt tule tuppa sitt ja sano: + +»Jaa kyll munki sitt täytty kirkko menn, kosk faariki men.» + +»Nii oikke», sano Matt sihe, »kyll teitill ny o pare syy mennä kirkkon, +kosk siäll mainitan teijänkin piän miähe alkun.» + +Matt läks ny' panema hevost ette, ja Lempi viä oikke suure fälly ja +viäl simmosen korja rekivaattenkin kunne annettukka joulpeevän. Lempi +lavittaki see sitt nii levjäks, ett tupsu melkke maat kahnava. + +Nii isänt ja ämänt läksivä ny menemä ja Mari juakse sitt taas ja +pyärittele itteäs pitkin permantto sikaämpär keres ja huutta ett: + +»Heiputaralla, kun poja' tiäräsisi ny ett meijä väki' pois o.» + +»Niinpä», meina Matt, »ett siin o su ainoa hunteerinkis vaa, ett kun +tulis poikki. Ei se tul' koska miäle ett jos mä ottasin kirjan kettesän +ja ruppesi lukema.» + +»Nii mutt», sano Alma sihe, »kutte Mari oss kans yhtikäs lukke.» + +»No tavasisis sitt», meina Matt taas. + +»Kyll mull sitt aikka o, jos mä vanhaks piiaks jää, niinkö tee vanhaks +pojaks», meina Mari Matti. + +Ei Matt puhu sihe mittä, mutt ku otta kaapist vaa se suure virskirjas +ja ruppe lukema uurevuarenpeevä evankeljumi. + +»Jaa'a», sano Lempi, »ku meijä isänt ja ämänt o yhres kirkos, niin +panna mee ny jokane neuvomm yhte ja laiteta oikken pitopualpeeväne.» + +»Ei tee ossakka laitta korletei», sano Alma, »mutt mää ossa.» + +»Jaa mutt kun toi kakar o ain siäll tätin tykö, nii siäll se ain +tommossi erinomassi tiaroi saa», sano Lempi. »See tairasiki olla vähä +lysti, jos mee' koitasinki, ku meill hyvä aikka o. Ol' sää Alma ikä +olevanas kokki ja mee olemm koki apulaissi». + +»Jaa mutt kukas ruppe kiikuttajaks», sano Alma. + +»Niin kyll sä sen kiikuttaja saaski määrätä, ku me tyät tee», sanos +Kustava. + +»No Kustava ruppe ny sitt hakkama liha fiiniks, Lempi sipulei kuarima, +Hilma saa piänentä' pippuri ja Mari hakka sitt kuivi korpui fiiniks. +Sitt yks korttel oikke hyvä sakkja kerma kans». + +No see kävi niinkon tuli ja leimaus, kun kaikk ne oli' tehty. + +»No mitäs ny' tehrä, ny' kokk saa asja halttusas», sanos Kustava. Sitt +Alma otta kruukkuse fari ja sekotta joka lai heijä aineitas. + +»Niit paisteta sitt niinkon pannkakui vaa», sanos Alma. + +Siit tul sitt niit mitä pitiki, niit korletei. Mutt ei he sitt senttä +mittä muit erikoissi ruakki laittane' ku mitä joulupyhinäki ol. + + * * * * * + +»Tämmösis joulaikasis askareis on tää aik menny», pruukas Marku ämänt +sano, »ette tyä ol mittä haavoi saanu», ja simmotti samall tavall see +mene ain Lopjasse' saakk. Joulämmi tul melkke joka ehto suuris ja +pienis joukois, tansasi vähän permanoll ja läksi' pois. Jos joku sattus +heit menemä vähän kajoma, niin kyll see joulämm vaan koht köppins kans +löi, ei see surku tullu, nii ett kiitt ett pois pääs. + +Tämmöst se ol tää loppujoul ku alkujoulki. Nuare' kävivä' toinen +toistes tykö vuaro jälkke, ja isänä ja ämänä' kävi' kans toinen toises +tykö siilon ku simmott pasas. Sitt tule Loppjaspyhä, ja se o simmonen +ku muukkin pyhä, see mene kirkkon kun tahto ja se mene kylän kun tahto, +see jua viina ku ol, se ol ilman kunne ollu. + +Loppjase jelkkenen peev se o viäl ikä simmone joulun pualvelje, ja se +nimi o hiivaknuutt. Siilo ei ol oikke viäl alotettu niit torellissi +töitten teoi. Mutt jokane ottava luuran kettesäs ja ruppeva sitä muju +permanoll kassan käväsemä, ja sitt ne viätti sikalätti. Sen pit sitt +hyvä onne antama sioill. Nii ja rahklakk o vähä simmone samalaine, mutt +viälki huanomp. Tynnäreist kuristetta viimese' sahtintilka ja syärän +kaikk kakunkanna' ku joulaikan on kokounnu ja kuristetta viinpulloist +kans kaikk viimeset tilka' pois, ja tohtor Poteljus muutta pois +paikkakunnilt, niinkö Juhani-faar pruukas sano. + +Sitt tule tyhtapp. Isänt sano simmott: + +»Jaa, joul o ny' sitt menny ja ei ol änä muut kun tyhtapp ja jolle' tee +usk mu sanatan, niin kattokan tänäpän ku ruppe hämärtämä, nii sitt tule +viimisen kerra jouläiji.» + +»No ämmi ne' tähä saakk ova olle», sano Hessu. + +»Jaa mutt nyy ne muuttuva äijiks.» + +Ja ku sitt tul hämärä aik, niin porsto rupesikin taas kolisema simmott +ette ollu viäl ennen kolissun ja ku ovi aukentus, tul siält elefantt +ensmäseks sisäll ja tömist ja hakkas nokallas permanto. Sitt tul +simmonen ku ol kakstoist kuivanu vihta kaulas, simmost ku ol jo pirti +akkonast ulos paiskattu, ja simmonen ku ol nuarittu munt kertta ympärs +ja siin killus sitt kaikelaissi tynnärin tapei ja hanoi. Sitt simmonen +ku ol tyhji lekkerei ja leilei seljäs ja simmonen ku ol tyhji potui +prakkaleis, joka prakkalis ol pottu. Ja sitt rupes tulema simmost +kirjava joukko, niinkon pussi suust ja niit ol sitt niin palj ett +meijä suur tupa ol niin täynn ku seisoma mahtus. Sitt ku nee oli' +siin tarppeks seikaloinu ja vihrelly' toinen toissias ja kilistelly +ja kalistellu niit tyhji kamssujas, läksi ne' taas ulos menemä samas +järjestykses, ku ne' tuliva, elefantt erell taas. Ku ne oliva lehteny, +niin tupa ol niinkö sikalätt, munelt äijält oli' parra heltiny ja munt +tynnärintappi ja hana löyretti siält kuivaneitte vihralehtie joukost. +Sitt piikoill ol kova juaksemine, heitin täytys kaikk hakke ympärs +paikkakuntta ja sovitell, ett mikä mihenkin tynnäri ja hana sopis. + +Isänt ol siin kohinas kans tuppan tullu ja hää sanosiki, sitt ku ne +tyhtapi jouläijä oli lähtene: + +»Nii, joul o ny' sitt taas ollu ja menny ja pare onki ett tule oikke +härkviikko vasta. Ei tämmöst kohina ny änä kauveman kestäsis.» + +Ja kyll se simmotti oliki, ett simmose vakavamma' toivosi joulust loppu +sen tavattoman touhu ja tohinan tähren ku sillo ol, mutt taas nuare ja +vilkasluantosemma oli vähä harmisas ja sanosikki: + +»Kyll joul viäl liki o, mutt se o vaa vähän pahall puall». + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75158 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..65fad07 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #75158 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75158) |