diff options
| -rw-r--r-- | 75424-h/75424-h.htm | 591 |
1 files changed, 296 insertions, 295 deletions
diff --git a/75424-h/75424-h.htm b/75424-h/75424-h.htm index ad87cec..26309e9 100644 --- a/75424-h/75424-h.htm +++ b/75424-h/75424-h.htm @@ -93,7 +93,7 @@ div.toc td.toc-number { text-align: right; } - span.page-number { + span.pageno { position: absolute; left: 93%; font-size: small; @@ -252,7 +252,7 @@ </div> </div> <div class="section"> - <span class="page-number" id="p1">[s. 1]</span> + <span class="pageno" id="p1">[s. 1]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter1">1. Matkavalmistuksia</h2> <p class="paragraph"> @@ -283,7 +283,7 @@ vastaan, joka, niin paljon kuin se koettikin tehdä pilaa ja halventaa heidän mielipiteitään, ei silti milloinkaan voinut kieltää heidän ansioitaan tieteellisten aiheiden käsittelyssä ja uudemman saksalaisen kir<span - class="page-number" id="p2">[s. 2]</span>jallisuuden maaperän muokkaamisessa + class="pageno" id="p2">[s. 2]</span>jallisuuden maaperän muokkaamisessa Ruotsissa. Tämä ajatusten ja mielipiteiden taistelu oli jatkoa ja kehitystä sille taistelulle, jota aina on käyty ja aina tullaan käymään vanhan ja uuden ajan kesken, <i>entisen</i> ja <i>nykyisen</i> välillä; ja niin paljon @@ -322,7 +322,7 @@ niistä oli tiennyt kertoa, osaksi laajentaakseni omia tietojani kansasta, johon olin kiintynyt mitä suurimmalla rakkaudella. </p> - <span class="page-number" id="p3">[s. 3]</span> + <span class="pageno" id="p3">[s. 3]</span> <p class="paragraph"> Etsiskelin ja tarkastin kaiken lähdekirjallisuuden, josta Rühs oli ammentanut tietonsa. Sen sijaan, että se olisi tyydyttänyt tiedonhaluni, se @@ -365,7 +365,7 @@ vertailemalla niitä omiimme osapuilleen määrätä viimeksimainittujen ikä, sillä olihan ainakin todennäköistä, että jos heillä tavattaisiin samoja runoja kuin meidän maassamme, niitä oli Suomessa laulettu jo ennen heidän - maasta lähtöänsä. Ja eroavaisuus johtuisi äsken <span class="page-number" + maasta lähtöänsä. Ja eroavaisuus johtuisi äsken <span class="pageno" id="p4">[s. 4]</span>laskemastamme ajasta; tässähän se ei osoittaisi, miten kieli, vaan miten muistin varassa oleva satu tahi runo muuttuu. </p> @@ -403,7 +403,7 @@ maanmiehilleni ja tuttavilleni ja nämä taas ystävilleen, joten pian sekä tutut että tuntemattomat alkoivat kysellä, minne käsin aioin matkani suunnata. Siitä olin minä yhtä tietämätön kuin hekin tahi ainakin epävarma. - Sillä <span class="page-number" id="p5">[s. 5]</span>saamieni tietojen + Sillä <span class="pageno" id="p5">[s. 5]</span>saamieni tietojen mukaan tapaisin suomalaisia Helsinglannissa, Gestriklannissa, Taalaissa, Vermlannissa y.m., mutta kaikkialla vain sellaisia, jotka olivat äidinkielensä unohtaneet, seutuja, missä kieli oli kuollut — mutta @@ -437,7 +437,7 @@ oli jokin este, useimmilla se, että ensin piti siitä olla kirjeenvaihdossa vanhempiensa kera. Ainoa, joka oli heti valmis minua seuraamaan, oli eräs maanmieheni, ylioppilas Höckert, syntynyt Vaasassa, sitä <span - class="page-number" id="p6">[s. 6]</span>paitsi suomen kieltä taitamaton. + class="pageno" id="p6">[s. 6]</span>paitsi suomen kieltä taitamaton. Mutta hänen luonteensa ja mielenlaatunsa soveltuivat niin vähän minun luonteeseeni, että heti epäsin hänen tarjouksensa, sillä aavistelin, että hänen seuransa olisi minulle enemmän haitaksi ja kiusaksi kuin hyödyksi. @@ -471,7 +471,7 @@ puhumatta, kun se saattaa tulla hyödyksi monelle muullekin, jonka niinkuin minun on uskottava itsensä vieraiden turviin. Tiesin näet, kuinka vaarallista usein on näytellä muille rahojaan, samaten kuin toiselta puolen - osoittaa liiallista epäluuloi<span class="page-number" id="p7">[s. + osoittaa liiallista epäluuloi<span class="pageno" id="p7">[s. 7]</span>suutta, kun muutamat aina kääntävät selkänsä avatessaan lompakkonsa — mikä joskus saattaa aiheuttaa luulon, että siinä on runsaasti rahaa — ja päätin kulkea keskitietä, mikä ei aina ole helppoa. Kun minulla sitä paitsi @@ -506,7 +506,7 @@ <p class="paragraph"> Olin päättänyt jäädä juhannukseksi eli kesäkuun 25:nneksi Upsalaan. Tätä päivää, jota kaikkialla vietetään kesän juhlana, ei ainoastaan pidetä - Upsalassa pisimpänä, vaan <span class="page-number" id="p8">[s. + Upsalassa pisimpänä, vaan <span class="pageno" id="p8">[s. 8]</span>myöskin vuoden ikävimpänä, minkä omasta kokemuksestani voin todeta. Melkein kaikki, joilla kaupungissa henki on, virtaa tänä päivänä maalle, vieläpä kaikille suunnille, niin että usein tapaa kaupungin siihen määrin @@ -541,7 +541,7 @@ vaan riensin toimittamaan asioitani. Tuntui kuin kaikki tänään olisi vannoutunut riistämään minulta harvat jäljelläolevat tunnit, jotka liiankin hyvin tarvitsin matkavalmistuksiin. Muun muassa olin päivän postissa saanut - kirjeitä kotoani, ja niihin <span class="page-number" id="p9">[s. + kirjeitä kotoani, ja niihin <span class="pageno" id="p9">[s. 9]</span>oli heti vastattava. Sitä paitsi ilmoiteltiin minulle kirjeellisesti Tukholmasta, että ne ruokavarat, korput, voit y.m., mitkä vanhempani jo talvikelin aikana olivat kuljetuttaneet Nastolan Villähdestä @@ -577,7 +577,7 @@ voidakseni heille lahjoittaa jotakin heidän kotimaansa muistoksi. Olinkin jo muutamia viikkoja sitten kääntynyt akateemisen kirjapainon puoleen, mutta kun lukukauden loppu oli käsissä, olivat kirjapainot täynnä aka<span - class="page-number" id="p10">[s. 10]</span>teemisia julkaisuja ja + class="pageno" id="p10">[s. 10]</span>teemisia julkaisuja ja väitöskirjoja. Ja niitä kiirehdittiin lähestyväin promotsionein vuoksi, joten en millään ehdolla voinut saada pientä kirjastani painetuksi. Päätin sen vuoksi itse yrittää latoa, mikä onnistuikin. Olin jo omin käsin latonut @@ -591,7 +591,7 @@ jotka pystyisivät lukemaan suomen kieltä. </p> </div> - <span class="page-number" id="p11">[s. 11]</span> + <span class="pageno" id="p11">[s. 11]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter2">2. Suomalaismetsiä kohti</h2> <p class="paragraph"> @@ -622,7 +622,7 @@ Hän otti minut ystävällisesti ja hyväntahtoisesti vastaan muistellen lämmöllä isääni entisenä opettajanaan ja kertoillen entisiä poikamaisuuksiaan. — — Hän lupasi kirjoittaa eräälle tuomarituttavalleen - Fa<span class="page-number" id="p12">[s. 12]</span>luun, arvellen tämän + Fa<span class="pageno" id="p12">[s. 12]</span>luun, arvellen tämän voivan aikanaan antaa minulle tietoja Taalain suomalaisista. </p> <p class="paragraph"> @@ -661,7 +661,7 @@ oli kaivospatruunien vihamies, joka puhui tiukkoja sanoja siitä, miten suomalaisia oli kohdeltu, ruukkien vahingollisuudesta ja hallituksen laiminlyönneistä aina Kaarle IX:n ajoista asti, joka olikin <span - class="page-number" id="p13">[s. 13]</span>ainoa, jota hän kehui suureksi + class="pageno" id="p13">[s. 13]</span>ainoa, jota hän kehui suureksi valtiomieheksi. Hän näytti minulle muutamia painettuja arkkeja, jotka tunsin hänen parhaillaan painossa oleviksi tuotteikseen. Hän tahtoi saada minulle selvitetyksi, miten hinnat ja rahan arvo viime aikoina olivat huonontuneet @@ -695,7 +695,7 @@ Kreivitär selitti, että he olivat hänen poikiansa. Oikeanpuoleinen, vanhempi, oli Philip, vasemmanpuoleinen Vilhelm. Tässä kuvattiin, kertoi hän, veljesten eronhetkeä, jolloin toinen läksi Suomen sotaan, toinen - Norjan. Heistä kaatui nuorempi <span class="page-number" id="p14">[s. + Norjan. Heistä kaatui nuorempi <span class="pageno" id="p14">[s. 14]</span>Oravaisten taistelussa, jossa moni Ruotsin jalosukuinen nuorukainen kaatui isänmaansa puolesta. Kuumat kyyneleet tulvivat silmistä äidinsydämen pusertamina ja hän oli vieläkin liikutettu puhuessaan rakkaasta @@ -738,7 +738,7 @@ Tultuaan asuntoonsa kirjoitti hän vanhemmilleen tarkan kuvauksen tähänastisista vaiheistansa. </p> - <span class="page-number" id="p15">[s. 15]</span> + <span class="pageno" id="p15">[s. 15]</span> <p class="paragraph"> Sitten jatkoi hän matkaansa Bråddbon ja Vesterbon-Fernbron pitäjän Viggarnin kautta Brunbäckiin Follkärnin pitäjässä tullen Brovalliin ja Näsgårdiin, @@ -772,7 +772,7 @@ puheenparrellani saanut talonpojat ymmälle ja sillä aikaa saanut hevosen liikkeelle. Ja silti sanottiin, ettei kukaan ollut ajanut niin kovasti kuin minä. Havaitsin sittemmin, ettei ruotsalainen hevonen, johtuipahan <span - class="page-number" id="p16">[s. 16]</span>tottumattomuudesta tahi jostakin + class="pageno" id="p16">[s. 16]</span>tottumattomuudesta tahi jostakin muusta, ole niin voimakas ja kestävä kuin suomalainen ja että pienikin ponnistus aiheutti hikeä ja vaahtoa. En ollut päässyt pitkällekään kaupungista, ennenkuin päätin koetella uutta piiskaani ja hevosen nopeutta. @@ -811,7 +811,7 @@ huomasi, että sekä kenkävoide että mustepullo olivat siellä tehneet tuhojaan. </p> - <span class="page-number" id="p17">[s. 17]</span> + <span class="pageno" id="p17">[s. 17]</span> <p class="paragraph"> Illalla hän kävi »traktööri» Carlsonin luona. Siellä hän tapasi erään n. 50 ikäisen mamsseli Beata Strömin, joka nuorena oli asunut eversti Gripenbergin @@ -849,7 +849,7 @@ minut näkemästä hänen sulojaan, joita hän huolimattomasti peitteli. Suloinen suu, uhkuva povi, säännölliset kasvot, jotka todistivat nuoruutta, oli kaikki, mitä olin näkevinäni, kurkistellessani, oliko muita huoneessa, joka - tuntui kuuluvan yksin hänelle. <span class="page-number" id="p18">[s. + tuntui kuuluvan yksin hänelle. <span class="pageno" id="p18">[s. 18]</span>Tunsin jo tahtoni horjuvan ja mietin, eikö pehmeä vuode olisi parempi kuin haihattelu myrskyisessä, sateisessa yössä, mutta sitten muistin, että minun oli oltava Svärdsjön kirkolla. Sanoin tytölle hyvää yötä @@ -892,7 +892,7 @@ koko jumalanpalveluksen ajan. Ikäväkseni havaitsin, ettei ketään suomalaismetsiltä ollut kirkossa. Engvall ripitti, saarnasi, messusi ja hautasi vainajat, sanalla sanoen, toimitti yksin koko jumalanpalveluk<span - class="page-number" id="p19">[s. 19]</span>sen. Rovasti oli vanha ja + class="pageno" id="p19">[s. 19]</span>sen. Rovasti oli vanha ja sairaalloinen. Muista papeista oli kappalainen Åmark matkustanut saarnaamaan Envikin kappeliin, ja koulupappi Schaerlund oli matkannut Svartnäsiin ruukin kirkkoon saarnaamaan. @@ -929,7 +929,7 @@ seurakunnan hengellisen ravinnon ohella nauttivan myöskin maallista. Jos se olisi tapahtunut muualla, olisin luullut heidän syövän konvehteja. Mutta Taalaissa ei voinut kuvitella muuta, kuin että he mutustelivat juustoa ja - <span class="page-number" id="p20">[s. 20]</span>leipää, jota heillä ehkä + <span class="pageno" id="p20">[s. 20]</span>leipää, jota heillä ehkä oli hameentaskuissa. Uteliaana kysyin sen vuoksi unilukkarilla eli suntiolta, mitä tuo märehtiminen merkitsi. Hän vastasi jotakin, josta en mitään ymmärtänyt. Mutta kun kysyin uudelleen, mitä he söivät, sanoi hän @@ -967,7 +967,7 @@ perinnäistapa, jonka luultiin pitävän hampaat valkeina ja estävän keripukin ikenistä. Kyselyjeni ja myöhemmin saamieni tietojen mukaan on se tavallisesta poikkeavaa hartsia, jota harvoin tavataan pieninä tihkuvina - helminä kuusesta. Etenkin paimenet sitä <span class="page-number" + helminä kuusesta. Etenkin paimenet sitä <span class="pageno" id="p21">[s. 21]</span>keräävät, he imevät suussaan pureskelemalla siitä ensin kitkerän pihkamaisen aineksen ja myyvät sitten puhtaaksi imetyn tukon tämänlaatuisen konvehdin harrastajille. Tätä purupihkaa käytetään yleisesti @@ -1003,7 +1003,7 @@ vuoksi minä olin tänne tullut. Ensimmäiseksi tuli puheeksi, vieläkö he puhuivat suomea. Vastaukseksi tuli, että eivät, koska ei milloinkaan heidän oltu kuultu sitä puheessa käyttävän. Kun rovasti hetkisen oli lähemmin <span - class="page-number" id="p22">[s. 22]</span>miettinyt, arveli hän erään + class="pageno" id="p22">[s. 22]</span>miettinyt, arveli hän erään Björnmåsan ukon vielä vähän ymmärtävän suomea, kun hän puhui sangen murteellista ruotsia. Samaten oli ennen ollut monen muun laita tällä paikkakunnalla, joten rovastin oli ollut sangen vaikea ymmärtää heitä. @@ -1039,7 +1039,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Sillä aikaa oli hakija tuonut matkakirstun kievarista. <span - class="page-number" id="p23">[s. 23]</span>Aterialta päästyämme kokeili joka + class="pageno" id="p23">[s. 23]</span>Aterialta päästyämme kokeili joka mies, miten tuota kummaa kojetta voitaisiin kuljettaa. Oli vain kaksi mahdollisuutta. Joko säkkisatulassa kuljettaminen, mutta silloin tarvittiin satulan toiselle puolelle yhtä suuri paino, joka pitäisi sen tasapainossa, @@ -1073,7 +1073,7 @@ Nilsonin (toisten muistelmien mukaan Sven Elfin eli Algutsonin) Isalasta hänen viedessään olkiin kätkettynä Kustaa I:tä Marnäsiin, jolloin lähetit todetakseen, ettei ollut petos kysymyksessä, pistelivät kei<span - class="page-number" id="p24">[s. 24]</span>häällä tai miekalla olkien läpi, + class="pageno" id="p24">[s. 24]</span>häällä tai miekalla olkien läpi, tietämättä haavoittaneensa sankaria. Talonpoika leikkasi sitten haavan hevosen jalkaan, jotteivät muut siepposissit olisi mitään aavistaneet. Siitä syystä järvi oli saanut nimen Svärdsjö. Ellei toinen tieto ollut varmempi @@ -1106,7 +1106,7 @@ häpäisemättä. Kullankimalteinen kirjoitus ei ollut syvämietteinen eikä mieltä ylentävä. Olisin sen sentään kopioinut, jos minulla olisi ollut käsillä kirjoituslevyni, mutta se oli kirstussani arkitakkini mukana. Minua - painosti frakki, kaksi lieve<span class="page-number" id="p25">[s. + painosti frakki, kaksi lieve<span class="pageno" id="p25">[s. 25]</span>takkia (surtuuttia) ja levätti ja olin sekä lämpimissäni että märkä, joten en ollut halukas näkemään vaivaa, joka ei ollut sen arvoinen. Hiljaisen totisena katselin siis huonetta ja poistuin siitä liikutuksen ja @@ -1145,7 +1145,7 @@ Täältä oli penikulman metsätaival jäljellä. Matkalla näimme pappilan laidunmajat. Kello oli 10 illalla saapuessamme ruukille. Kaikki herrasväki oli jo mennyt levolle, vain piiat olivat valveilla, sillä heidänhän - velvollisuutensa <span class="page-number" id="p26">[s. 26]</span>on olla + velvollisuutensa <span class="pageno" id="p26">[s. 26]</span>on olla ensimmäisinä jalkeilla ja viimeisinä vuoteella. Vaikka kielsinkin, kiiruhtivat he herättämään emännän, ja toiset juoksivat kaahaamaan kirjanpitäjän jalkeille. Isäntä ei onneksi ollut kotona, muuten hänkin olisi @@ -1161,7 +1161,7 @@ ullakkokamari, jossa pian vaivuin makeaan uneen. </p> </div> - <span class="page-number" id="p27">[s. 27]</span> + <span class="pageno" id="p27">[s. 27]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter3">3. Gottlund tapaa Svartnäsin suomalaisia</h2> <p class="paragraph"> @@ -1189,7 +1189,7 @@ koko avara, oli käynti seinässä olevan aukon kautta saarnatuoliin, joka oli, kumma kyllä, alttarin yläpuolella, joten messupappi seisoi aivan saarnamiehen alla. Jos siis kuvitteli, että toinen oli alem<span - class="page-number" id="p28">[s. 28]</span>massa taivaassa, niin toinen oli + class="pageno" id="p28">[s. 28]</span>massa taivaassa, niin toinen oli ylemmässä. Tänne oli nyt noin parikymmentä lasta kokoontunut. Heitä oli tähän asti opettanut joku rouva tahi eukko, ja tänään heidän piti suorittaa jonkinmoinen tutkinto. Kysyin, osasiko joku heistä puhua, lukea tahi laulaa @@ -1223,7 +1223,7 @@ päätyttyä illansuussa tulivat kartanoon, menin ukkoja puhuttelemaan. Olin jo nähnyt neljän-, viidentoista, enimmäkseen vanhahkon miehen menevän konttoriin, kun minäkin menin sinne. Ja kun olin maininnut matkani syyn, - kysyin, olivatko he n.s. <span class="page-number" id="p29">[s. + kysyin, olivatko he n.s. <span class="pageno" id="p29">[s. 29]</span>Svartnäsin suomalaisia. Ja-a-a, niinhän meitä nimitetään, vastasi eräs ukko, ja toinen sanoi: »Vi ska fuller vara af the gammel finn slägta — förstår jag» (Meidänhän pitäisi toki oleman vanhaa suomalaista sukua — @@ -1256,7 +1256,7 @@ <p class="paragraph"> »Ei jumala varjelkoon!» vastasivat he, »eipä sen vuoksi». Ja selittivät, että he ja heidän esi-isänsä jo olivat saaneet niin paljo kärsiä tämän - suomen kielen tähden ja siksi, että he <span class="page-number" + suomen kielen tähden ja siksi, että he <span class="pageno" id="p30">[s. 30]</span>olivat vierasta heimoa, etteivät he enää mitenkään tahtoneet tulla ruotsalaisten vainon alaisiksi. Kysyttyäni minkälaisia nämä vainot ja kärsimykset olivat olleet, vastasivat he, että etupäässä papisto @@ -1290,7 +1290,7 @@ runoja ja tarinoita, joita he ehkä olivat esi-isiltään kuulleet, heidän Ruotsiin tulostaan y.m. sekä etsimään käsille vanhoja asiapapereja, joista ehkä saisi selvitystä. Kaikki vakuuttivat kättä iskien olevansa ystäviä, - sanoivat olevani tervetullut heidän majoi<span class="page-number" + sanoivat olevani tervetullut heidän majoi<span class="pageno" id="p31">[s. 31]</span>hinsa ja erosivat, kuten minusta näytti, liikutettuina osanotosta, jota heille olin osoittanut. </p> @@ -1326,7 +1326,7 @@ metsissä. Näyttää päinvastoin siltä, kuin he olisivat käyttäneet hyväkseen kuninkaan Taalaissa oloa varmentaakseen itselleen ja jälkeläisilleen omistusoikeuden niihin torppiin, jotka he olivat raivanneet <span - class="page-number" id="p32">[s. 32]</span>ja rakentaneet ja joiden avulla + class="pageno" id="p32">[s. 32]</span>ja rakentaneet ja joiden avulla he olivat kohonneet hyvinvointiin. </p> <p class="paragraph"> @@ -1372,7 +1372,7 @@ eläneet kaikkien naapurien kunnioittamina ja pitäminä. Remmer meni eräänä aamuna erään toisen suomalaisen matkassa Ockelbon suomalaismetsiin lehmää ostamaan pieneen uutistaloonsa. Ja sillä tiellä hän yhä vieläkin on. - Huolimatta kai<span class="page-number" id="p33">[s. 33]</span>kista + Huolimatta kai<span class="pageno" id="p33">[s. 33]</span>kista tiedusteluista ja Munterin monista yrityksistä päästä onnettomuustoverinsa jäljille, ei ole onnistuttu saamaan pienintäkään tietoa hänestä. Kun tiedettiin, että hänellä oli mukanaan hieman rahaa, aljettiin epäillä, että @@ -1405,7 +1405,7 @@ palattuaan sodan vaarat ja vaivat kestettyään kotiin nauttiaksensa lepoa vaimonsa sylissä. Muistan hyvin, miten lohduton hän oli saadessaan pappilassa nämä tiedot. Vanha sotilas itki kuin lapsi. Ja vaikka läsnäolijat - kehoittivat häntä <span class="page-number" id="p34">[s. + kehoittivat häntä <span class="pageno" id="p34">[s. 34]</span>halveksimaan rikollista vaimoa, niin hän koki puolustaa häntä ja osoitti miltei rajatonta anteeksiantoa. Hän kiiruhti Helsinkiin etsiäkseen ja erottaakseen hänet tuosta hulttiosta viettelijästä. @@ -1440,7 +1440,7 @@ tuostahan he aina olivat yhdessä unelmoineet ja se oli kuni yhteenpunonut heidän kohtalonsa. Nähtyänsä minut virisi hänessä taas toivo syntymämaahansa pääsystä. Ja hän pyysi, että säälistä ottaisin hänet mukaani Suomeen, jonne - hän luuli minun <span class="page-number" id="p35">[s. 35]</span>olevan + hän luuli minun <span class="pageno" id="p35">[s. 35]</span>olevan matkalla. Mutta toivon kipinä sammui, kun hän kuuli, etten ollutkaan matkalla sinne. Ajatellessaan lähemmin kivulloisuuttaan, pitkää matkaa ja täällä omistamaansa ja viljelemäänsä pientä peltotilkkua, joka lupasi @@ -1477,7 +1477,7 @@ <p class="paragraph"> Tästä jouduin Munterin kera pakinoimaan kaskista. Hän kertoi laajalti heidän taloudestansa ja nykyisestä tilastansa. Hän sanoi, että oli ankarasti - kielletty kaskea<span class="page-number" id="p36">[s. 36]</span>masta ja + kielletty kaskea<span class="pageno" id="p36">[s. 36]</span>masta ja etteivät he niitä harvoja kaskia, joihin joskus annettiin lupa, enää oikein osanneet hoitaa. Sillä kun kaski oli poltettu, he kylvivät siihen ruista tuhkan vielä ollessa lämmintä — vaikkapa sitten se olisi vierretty julki @@ -1510,7 +1510,7 @@ turve, joka paksuna turkkina peittää maakamaran, estää sekä ruohon että puut kasvamasta, eivätkä tuulen tuomat puiden ja kasvien siemenet siihen pääse juurtumaan. Kylvetty ja muokattu maa sen sijaan kiinnittää itseensä - siemenet, jotka pian <span class="page-number" id="p37">[s. + siemenet, jotka pian <span class="pageno" id="p37">[s. 37]</span>itävät, joten ensin kasvaa ruohoa ja sitten lehtimetsää. Onpa tapahtunut, että talonpoikia on sakotettu siitä, että he ovat kuokkineet sysimetsiä ja niihin kylväneet. Jokainen huomannee, mikä on syynä tällaiseen @@ -1543,7 +1543,7 @@ Syynä on muka se, että metsän kasvu estyisi. </p> </div> - <span class="page-number" id="p38">[s. 38]</span> + <span class="pageno" id="p38">[s. 38]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter4">4. Hiirolassa, Hynnilässä, y.m. Svärdsjön suomalaiskylissä</h2> <p class="paragraph"> @@ -1570,7 +1570,7 @@ Nämät olivatkin miltei ainoat sanat, mitkä päivän pitkään havaitsin ruotsista saaduiksi, muuten ei ollut sanastossa eroa. Pidemmän aikaa heidän keskuudessaan oleskeltuani huomasin muutamia muitakin <span - class="page-number" id="p39">[s. 39]</span>samanlaisia sanoja. Mutta mitä se + class="pageno" id="p39">[s. 39]</span>samanlaisia sanoja. Mutta mitä se merkitsee kielelle, joka sisältää 50 t. 60 000 sanaa, vaikka siinä onkin pari tiua vierasperäisiä sanoja, kun ei kielen rakenne, kielioppi, ääntäminen eikä sisäinen henki ole ollenkaan muuttunut. Sitä paitsi olemme @@ -1610,7 +1610,7 @@ vanhin ja on sen raivannut <i>Hiiroinen</i>, joka lienee ollut sukua kuninkaan kirjeessä mainitulle »Hindrik Pedersonille.» Isäntäni kertoi, että ensimmäisen tänne tulleen suomalaisen nimi olisi ollut <i>Matti</i> - Matinpoika, joka oli Suo<span class="page-number" id="p40">[s. + Matinpoika, joka oli Suo<span class="pageno" id="p40">[s. 40]</span>mesta. Kun ruotsalaiset tahtoivat häätää hänen sukunsa, hankki hän kuninkaalta kirjat. Ehkä hän siis oli vanhempi kuin kuninkaan kirjeessä mainittu »Hindrik Pederson.» Vaikka papisto jo ylimuistoisista ajoista @@ -1643,7 +1643,7 @@ ruotsalaisia nimiä samaten kirkon- ja henkikirjoissa. Mutta kun tulee itse paikkakunnalle saa kuulla aivan toisia, supi suomalaisia nimiä, joten entiset maantieteelliset tiedot eivät riitä. Sen vuoksi olikin valta<span - class="page-number" id="p41">[s. 41]</span>kunnan säätyjen v. 1823 vaikea + class="pageno" id="p41">[s. 41]</span>kunnan säätyjen v. 1823 vaikea käsittää, että suomalaisia maanääriä oli aivan maan sydämessä ja moni ei sitä vieläkään tiedä, kun ei suomalaisia nimiä muka ole. Ja he päättelevät, ettei niitä siellä koskaan ole ollutkaan. @@ -1678,7 +1678,7 @@ sitä läheltä katsomaan, näin, että sen runkoon oli naulattu kuusi karhunkalloa ja juurella oli lisäksi kolme alaspudonnutta. Minä ripustin nekin kuiville oksantyngille. Nykyinen isäntä sanoi osaltaan kaataneensa 21 - karhua ja hänen isänsä <span class="page-number" id="p42">[s. 42]</span>34, + karhua ja hänen isänsä <span class="pageno" id="p42">[s. 42]</span>34, mutta niistä ei yhtään oltu naulattu puuhun. Siinä olevat kallot olivat siis siinä olleet jo ennen hänen ja hänen isänsä aikoja. Hän kertoi, että suomalaiset muinoin olivat pitäneet monenmoista menoa karhunpeijaisia @@ -1699,7 +1699,7 @@ tuskin ajatuskaan kohoo. Allamme oli aarteita kätkössä Ahtolan saleissa, jonne ei silmä yllä. Olisi ollut synti, jos tässä ihanuudessa onkiminen olisi meitä häirinnyt. Vetehinenkin oli samaa mieltä, ja se kaiketi olikin - syynä siihen, <span class="page-number" id="p43">[s. 43]</span>ettemme sinä + syynä siihen, <span class="pageno" id="p43">[s. 43]</span>ettemme sinä lyhyenä rupeamana, jona onneamme koetimme, saaneet ainuttakaan eläväistä. </p> <p class="paragraph"> @@ -1735,7 +1735,7 @@ niinpä koeteltiin. Nuori emäntä, joka oli löylynheittäjänä, läksi ensimmäisenä tuimaa kuumuutta pakoon. Turhaan pisteli ukko näppejään veteen (huom. juuri sormenpäät kynsien juurella ovat kuumalle arimmat) ja huitoi - ahkeraan vihdalla. Hänen punaista <span class="page-number" id="p44">[s. + ahkeraan vihdalla. Hänen punaista <span class="pageno" id="p44">[s. 44]</span>vanhaa nahkaansa poltti, ja hänen oli lähdettävä käpälämäkeen. Minäkin olin usein tukehtua ja selkäni korventua. Mutta paikallani pysyin. Mitä tuimimmasta kuumuudesta, korvien soidessa hypätä porhalsin ulos lahden @@ -1771,7 +1771,7 @@ keikistelivät sekä polkivat jalkaa minkä osasivat laulaen kymmenkunta kertaan sanat »kulla, kulla, kulla — — si så sade kullan», löivät kätensä yhteen ja pyörähtivät sylityksin ympärikköä. Niin alkoi <span - class="page-number" id="p45">[s. 45]</span>taas suuri kierto ja edelliset + class="pageno" id="p45">[s. 45]</span>taas suuri kierto ja edelliset temput uusittiin. Tätä voisi tavallaan pitää kömpelönä kevyen Tyroolilaistanssin jäljittelynä. Sellaista näin myöhemmin Kööpenhaminassa tanssittavan. @@ -1808,7 +1808,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Leikkien päättyessä kello oli jo yksi yöllä ja minulle osoitettiin - makuupaikka vaateaitassa, jonka seiniä ja kattoa <span class="page-number" + makuupaikka vaateaitassa, jonka seiniä ja kattoa <span class="pageno" id="p46">[s. 46]</span>koristivat hameet, kaulaliinat, sukat ja monet muut naistenvaatteet. Vuode oli hyvin laitettu ja raidit puhtaat ja lupasi se virkistävää lepoa. Mutta pianpa havaitsin, että minut oli sijoitettu @@ -1846,7 +1846,7 @@ sekä hänellä että muilla oli vahva usko. Kyselin, eivätkö he osanneet suomalaisia lauluja, joiden sävelmiä erikoisesti olisin halunnut kuulla. Mutta he selittivät etteivät osanneet. Otin nyt esille huiluni ja soittelin - heille runosävelmiämme, <span class="page-number" id="p47">[s. + heille runosävelmiämme, <span class="pageno" id="p47">[s. 47]</span>jotka he heti tunsivat sekä joukon paimensoittoja, n.s. sarvisoittoja. Nekään eivät heille olleet tuntemattomia, he sanoivat niiden olevan hieman toisenlaisia kuin heidän. Kuulin sittemmin heikäläisiä ja @@ -1883,7 +1883,7 @@ Katselin nyt, löytyisikö hänen papereistaan vanhoja asiakirjoja suomalaisten ensimmäisistä maahanmuutoista, kun oli siinä suhteessa häneen viittailtu. Eikä hän kieltänytkään, että sellaisia piti oleman, mutta etsiskelyistä - huolimatta ei hän niitä vain löytänyt. Luulta<span class="page-number" + huolimatta ei hän niitä vain löytänyt. Luulta<span class="pageno" id="p48">[s. 48]</span>vasti oli syynä se, että hän luuli minun niitä ehkä käyttävän väärin suomalaisia vastaan, epäluulo, joka heissä piili kaikkien herrasmiehien suhteen ja kokemuksen perusteella. Hän vei minut katselemaan @@ -1916,7 +1916,7 @@ henkeä. Täällä piti asua vanhan suomalaisukon, Erkki Lassenpojan, joka oli kuuluisa pyssymies. <i>Poasolassa</i> (Stora Björnmåsen) oli 10 taloa ja n. 80 henkeä j.n.e. (Suomalaiset kylännimet ilmaisevat, mikä <span - class="page-number" id="p49">[s. 49]</span>suku ne ensin on raivannut, + class="pageno" id="p49">[s. 49]</span>suku ne ensin on raivannut, niinpä esim. Loinilan joku <i>Loininen</i>, Hulvalan <i>Hulvainen</i>, Käivärän <i>Käiväräinen</i>, Lievolan <i>Lievoinen</i>, Väisälän <i>Väisäinen</i>, Poasolan <i>Poasoinen</i>, Pekkalan <i>Pekka</i> j.n.e.). @@ -1959,7 +1959,7 @@ tiuhan männyn alta. Nybrukissa katselimme täydessä käynnissä olevaa naulavasaraa. Me erosimme luvattuamme päivän sarastuksen aikana tavata lähteäksemme uudelle retkeilylle toiselle taholle. Oli jo myöhäinen hetki, - <span class="page-number" id="p50">[s. 50]</span>kun saavuimme Svartnäsin + <span class="pageno" id="p50">[s. 50]</span>kun saavuimme Svartnäsin tehtaalle, missä minua kestittiin ruoin ja juomin ja viimeksi suloisella levolla. </p> @@ -1997,7 +1997,7 @@ suomalaiseukon. Pyynnöstäni haki hän viulunsa ja soitti sitä koko hyvin, etenkin esitti hän polskia. Sain hänet sitten soittamaan paimensoittoja ja havaitsin, että ne muistuttivat kotiseudulla kuulemiani. Liitin niitä - sittemmin kokonaista 20 kap<span class="page-number" id="p51">[s. + sittemmin kokonaista 20 kap<span class="pageno" id="p51">[s. 51]</span>paletta <i>Otavan</i> I osaan. Erotus oli pääasiallisesti siinä, että nämä yleensä olivat hieman lyhempiä tahi typistettyjä. Paitsi häntä oli näillä metsillä toinenkin taituri, nimittäin vanha sokea piika, joka oli @@ -2032,7 +2032,7 @@ molemmin puolin. (Miten sekä täällä että muuallakin väliin ruotsalainen sijoitetaan suomalaismetsille mainittakoon, etteivät suinkaan he itse ole raivanneet asumiansa paikkoja, siihen ei heillä ole halua eikä mieltä. Mutta - kun entinen suomalainen asukas on velkaan<span class="page-number" + kun entinen suomalainen asukas on velkaan<span class="pageno" id="p52">[s. 52]</span>tunut ruukille, on ensimmäisenä huolena saada hänet häädetyksi, jottei hänen lapsensa ja jälkeläisensä saisi periä ja vedota kantaoikeuksiinsa. Kun ei ole puutetta sellaisista, jotka haluavat hyötyä @@ -2068,7 +2068,7 @@ siten, että täältä joku on matkustanut sinne tahi henkilöitä sieltä on tullut tänne heimolaisten luo. Näistä kosketuksista olisi pitänyt toisen kansan saada edes hieman tietoja toisesta, vaikkakin tiedot jääden ahtaaseen - piiriin pian ovat häipyneet kuni <span class="page-number" id="p53">[s. + piiriin pian ovat häipyneet kuni <span class="pageno" id="p53">[s. 53]</span>tuulen henkäys metsään. Mutta, jos tahdottaisiin tästä tehdä sellainen päätelmä, että nuo kosketukset olisivat vaikuttaneet täkäläisen kielen kehitykseen, niin se on yhtä mahdoton ajatus, kuin jos ajattelisimme, @@ -2106,7 +2106,7 @@ Kovan kuumuuden vaivaamana uin osan matkasta järveen pistäytyvälle hiekkakärjelle. Ainoa talo, johon poikkesin, oli Kejsar Erikin. Isäntä oli pitkä, nuori ja kaunis mies. Nähtyään meidän lähestyvän otti hän <span - class="page-number" id="p54">[s. 54]</span>kirveen olalleen ja livisti + class="pageno" id="p54">[s. 54]</span>kirveen olalleen ja livisti metsään. Hän luuli minua ruukin herroiksi, joita kohtaan hänessäkin oli sammumaton viha. Kun Munter kotvan aikaa oli mäellä häntä puhutellut ja ehkä kertonut, kuka minä olin, palasi hän kotiin ja meistä tuli pian hyvät @@ -2146,7 +2146,7 @@ ja oli tulokkaina ollut sekä miehiä että naisia. Näinköhän oli kysymyksessä vuosi 1714 venäläisten hävitysten johdosta kaikkialla Suomessa? </p> - <span class="page-number" id="p55">[s. 55]</span> + <span class="pageno" id="p55">[s. 55]</span> <p class="paragraph"> Suomalaisista oli etenkin muuan nimeltä <i>Karjalainen</i> ollut kuulu tietäjä. Hän oli, kuten nimikin tuntuu osoittavan, ollut Karjalasta kotoisin @@ -2185,7 +2185,7 @@ kaikkialta poissa työmaillaan. Lähetin sanan eräälle vanhalle ukolle, että hän saapuisi Leppävalkamaan, sillä juuri ukkojahan kaikkialla tahdoin tavata, kun juuri he parhaiten muistivat tarinoita. Hän saapuikin heti. Hän - oli 76:n ikäinen ja puhui niin nopeasti, <span class="page-number" + oli 76:n ikäinen ja puhui niin nopeasti, <span class="pageno" id="p56">[s. 56]</span>että minun oli vaikeata saada tolkkua. Hänen äänensä muistutti Mannisen ukkoa Juvalla. Kuulo oli jo hiukan heikentynyt, mutta muisti sitä terävämpi. Aina kun ristikyselyin tahdoin päästä varmuuteen, hän @@ -2224,7 +2224,7 @@ oli ensimmäinen, joka raivasi sen talon, jota nykyään sanotaan <i>Blomilaksi</i>, kun taas kolmas <i>Antti Makkoinen</i>, joka lienee ollut kotoisin Liivinmaalta, kun hänestä yleiseen käytettiin nimeä - <i>Virolainen</i>, asettui järven toiselle <span class="page-number" + <i>Virolainen</i>, asettui järven toiselle <span class="pageno" id="p57">[s. 57]</span>puolelle, sinne, missä nyt ovat Linghedin kylän karjamajat. Myytyään uutistalonsa, muutti hän n. 100 vuotta sitten <i>Kaikoisen</i> torppaan, mutta hukkui myöhemmin Hynnijärveen siten, että @@ -2263,7 +2263,7 @@ Helsinglannin <i>Vantilan</i> ja Räihälän kylissä oli etenkin <i>Hämäläisiä</i> ollut paljon. Ja <i>Torpanlahdessa</i>, missä Lasse Lassenpojalla nyt on peltonsa, oli muinen asunut joku <i>Pit<span - class="page-number" id="p58">[s. 58]</span>käinen</i>, hänkin kotoisin + class="pageno" id="p58">[s. 58]</span>käinen</i>, hänkin kotoisin Suomesta. Suku on nykyään hävinnyt. Tämän <i>Pitkäisen</i> olivat ruotsalaiset noituudesta manauttaneet oikeuteen, mutta virkaatekevä tuomari oli suomalaisten kertoman mukaan saanut niin kovia vatsankouristuksia, että @@ -2301,7 +2301,7 @@ kanssansa juttelemaan. Hän istui siellä tuolilla tuskin suutaan avaten. Vihdoin kysyi hän minulta, mikä olin miehiäni. Minua suututti hänen epäilevä ja karu käytöksensä. Vastattuani kysyin, saisinko yösijaa. Hän vastasi tylyn - lyhyeen, ettei hänellä ollut minulle huonetta. <span class="page-number" + lyhyeen, ettei hänellä ollut minulle huonetta. <span class="pageno" id="p59">[s. 59]</span>En pyytänyt muuta kuin ulkohuonetta, aittaa, tallinparvea tahi jotain vajaa, jossa oli heiniä makuutilaksi. Hän osoitti minulle silloin vanhan ladon, joka lukitsematta oli niityllä kappaleen @@ -2335,7 +2335,7 @@ kerran minulle oli oltu epäkohteliaita. Hänen hartaista pyynnöistään ja osoittamansa ystävällisyyden vuoksi lopulta kumminkin istuin pöytään. </p> - <span class="page-number" id="p60">[s. 60]</span> + <span class="pageno" id="p60">[s. 60]</span> <p class="paragraph"> Olin tuskin ennättänyt aloittaa aterioimiseni, kun isäntäkin tuli sisälle. Hän oli nyt kuin toinen mies, puhutteli minua ystävällisesti tahtoen @@ -2371,7 +2371,7 @@ kirjoittaakin, ja kun olimme hetkisen pakinoineet ja tutustuneet, kysyi hän minun nimeäni, jonka hän kiiruhti kirjoittamaan muistiin kirjankanteen, vaikka minun olikin oikeinkirjoituksessa hieman autettava. Hänen luonaan - näin ensimmäisen suomenkielisen kirjan metsillä, <span class="page-number" + näin ensimmäisen suomenkielisen kirjan metsillä, <span class="pageno" id="p61">[s. 61]</span>suomalaisen virsikirjan, johon hän oli hyvin perehtynyt ja josta hän osasi joukon virsiä ulkoa. </p> @@ -2393,7 +2393,7 @@ tunteille sauna ja pirtti vieraassa maassa. Pyysin päästä lukittuun pirttiin, joka ulkoapäin näytti meidän köyhältä mäkitupalaispirtiltämme. Minun oli kumarruttava mahtuakseni oviaukosta. Sisällä oli ajan hammas - tehnyt nä<span class="page-number" id="p62">[s. 62]</span>kyvää jälkeä: uuni + tehnyt nä<span class="pageno" id="p62">[s. 62]</span>kyvää jälkeä: uuni oli sortunut; osa välikatosta oli pudonnut alas ja seinätkin olivat jo kaatuviin kallellaan. Pirtti oli aivan yleistä tyyppiä. Se oli 18 jalkaa pitkä, 17 leveä; tilasta otti uuni 8 jalkaa, siis lähes puolet. Siinä oli @@ -2431,7 +2431,7 @@ menetti talon ruukin alustalaiseksi. Sitten tuli Jan Heikinpoika Hynnilästä. Tämän poika Pekka <i>Juhonpoika</i> elää ja asuu siellä vieläkin. </p> - <span class="page-number" id="p63">[s. 63]</span> + <span class="pageno" id="p63">[s. 63]</span> <p class="paragraph"> Käännyimme siis kotiinpäin tehtaalle, jonne laskettiin olevan ¾ penikulmaa. Tiellä kuljimme pienen yksinäisen suomalaistalon <i>Särkimäen</i> ohi. @@ -2465,7 +2465,7 @@ yhä paisui ja tuotti huolta hänen miehellensäkin. Lolla oli ruukin läheisyydessä sisarkin, kunniallinen ja arvokas eukko. Tämän ulkomuoto ja puhetapa olivat niin Juvan Taipaleen emännän tapaisia, että minä kauan <span - class="page-number" id="p64">[s. 64]</span>juttuutin häntä voidakseni + class="pageno" id="p64">[s. 64]</span>juttuutin häntä voidakseni mielikuvituksissani ikäänkuin siirtyä kotiseudulleni. Muista vieraista ei ketään muuta kannata mainita. </p> @@ -2501,7 +2501,7 @@ maistamaan sitä. Menin siis erään tytön luo, jota pidin sievimpänä, ja pyysin saada palan tukkoa. Fipä hän kauan siekaillut, vaan levitti leukapielensä ja otti suustansa purustamansa annoksen. Hän <span - class="page-number" id="p65">[s. 65]</span>olisi pistänyt sen suoraan + class="pageno" id="p65">[s. 65]</span>olisi pistänyt sen suoraan suuhuni, ellen äkkiä olisi vetäytynyt takaisin. Olin sekä kummastunut että hämilläni tästä hänen avuliaisuudestansa. Kun huomautin, ettei hänen juuri olisi tarvinnut tarjota minulle omia purustuksiansa, hän vain naurahti ja @@ -2535,7 +2535,7 @@ suojeli susilta ja karhuilta. Kerran oli pässi pelännyt viritettyä pihlajaa ja loikannut koko laitteen yli. Ukko oli tokaissut: <i>»Kaikki sain kuntoon, mutta sen yhen juutas vei»</i> Mutta niinpä kumminkin kävi, että sinä <span - class="page-number" id="p66">[s. 66]</span>kesänä sudet söivät tahi + class="pageno" id="p66">[s. 66]</span>kesänä sudet söivät tahi raatelivat kaikki lampaat paitsi tuota ainoata, joka karkasi yli. </p> <p class="paragraph"> @@ -2577,7 +2577,7 @@ lienevät kovin tanssiin innostuneita. </p> </div> - <span class="page-number" id="p67">[s. 67]</span> + <span class="pageno" id="p67">[s. 67]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter5">5. Eksyksissä. Itä-Taalain ja Helsinglannin kyliä kiertelemässä.</h2> <p class="paragraph"> @@ -2604,7 +2604,7 @@ Mietiskelin itsekseni, pitikö lapsen kera lähteä metsille, mutta kun hän sanoi tuntevansa tien ja minä mielestäni olin kyllin mies puolestani, niin en tahtonut osoittaa pelkoa, semminkin kun olin hyvin aseistettu. Sain pian - kyllä varomattomuuttani katua. Kello <span class="page-number" id="p68">[s. + kyllä varomattomuuttani katua. Kello <span class="pageno" id="p68">[s. 68]</span>12 jätimme Svartnäsin tehtaan kulkien luodetta kohti. Emme olleet päässeet pidemmälle kuin Munterin luo, ennenkuin oivalsimme, ettei pieni hevonen jaksaisi kuljettaa raskasta taakkaa. Meidän täytyi keksiä muita @@ -2637,7 +2637,7 @@ hän osaa perille, vastasi hän reippaasti, että hän kyllä muutama vuosi sitten oli ollut Schwabenin tehtaalla, mutta — talvisaikaan. Nytpä todella tulin levottomaksi, sillä sinne oli 1 ½, penikulmaa erämaataivalta, <span - class="page-number" id="p69">[s. 69]</span>ja jos eksyisimme suurille + class="pageno" id="p69">[s. 69]</span>ja jos eksyisimme suurille saloille, niin kävisi kuten monen, jotka eivät sieltä milloinkaan osanneet takaisin. Etenkin pelkäsin suuria Helsinglannin metsiä, jotka monen penikulman mittaisina levisivät oikealla kädellä ja joiden synkkä näkökin jo @@ -2668,7 +2668,7 @@ ratkaista ja laitoimme kolme arpaa, joista minä vedin yhden. Arpa ratkaisi vasemmanpuolisen polun. Mutta kun poikaa oli varoitettu vasemmanpuolisesta, ei hän siihen suostunut. Ja kun minullakaan ei ollut muita järkisyitä - vasemman puolustukseksi kuin sat<span class="page-number" id="p70">[s. + vasemman puolustukseksi kuin sat<span class="pageno" id="p70">[s. 70]</span>tuma, niin lähdimme oikealle kädelle. Mutta kun olimme kulkeneet ehkä niukan neljänneksen, niin suurehko kaskiryteikkö sulki tien ja pääsyn edelleen. Minun on myönnettävä, että molemmat jouduimme pelon ja @@ -2701,7 +2701,7 @@ eläin saisi edes hetken levähtää ja syödä jonkun korren polun ohesta, annoin pojan jäädä sen luo risteykseen ja itse juoksin minkä kerkisin vasemmanpuoleista polkua nähdäkseni, eikö sekin kuten <span - class="page-number" id="p71">[s. 71]</span>nuo toiset lopahtaisi johonkin + class="pageno" id="p71">[s. 71]</span>nuo toiset lopahtaisi johonkin näreikköön tahi ryteikköön. Juosta hölkytettyäni runsaan neljänneksen ja palattuani oli jo hämärä, kun tulin muun matkaseurani luo. Nyt kiiruhdimme minkä voimme hakeutuaksemme ihmisasunnoille joutumatta syvemmälle korpeen. @@ -2731,7 +2731,7 @@ paperit ja kirjat niin, ettei tulikivenpala kierähtäisi nurmelle, josta se olisi jäänyt löytämättä. Kauan kopeloituani pohjalla olevia pikkusälyjä löysin mitä etsin, ja pian meillä oli loimuava nuotio, sillä kuivia risuja - oli viljalti. <span class="page-number" id="p72">[s. 72]</span>Tunsimme + oli viljalti. <span class="pageno" id="p72">[s. 72]</span>Tunsimme itsemme onnellisiksi nälkäämme tyydyttäessämme veljellisesti jaetuilla, pojan äidin antamilla eväillä. Hänellä oli kontissaan kolme leipää, pieni rasiallinen voita ja juustonkimpale. Sitten taitoimme itsellemme @@ -2766,7 +2766,7 @@ meitä eilen illalla yllättänyt, olisimme sen nuotioltamme nähneet. Menin taloon. Se oli ensimmäinen <i>Viitalan</i> kylässä (Björnåsen) <i>Altan</i> suomalaismetsillä. Olin siis Helsinglannin alueella. Kun minulle oli - neuvottu täällä elävän erään Juho Nuutin<span class="page-number" + neuvottu täällä elävän erään Juho Nuutin<span class="pageno" id="p73">[s. 73]</span>poika nimisen ukon, jonka sanottiin taitavan parannuslukuja kyselin heti, missä talossa hän asui. Juuri sellaisia ukkojahan etsiskelin. Hehän olivat vanhimpia suomalaisia ja puhumatta siitä @@ -2801,7 +2801,7 @@ varma, ettei hän tuosta harvinaisuudesta luopuisi. Miten hämmästyinkään kuullessani, että hän heti suostui pyyntööni ja päälle päätteeksi pyysi siitä vain kaksi killinkiä. Niin mielelläni kuin harvinai<span - class="page-number" id="p74">[s. 74]</span>suutena sekä muistona matkoiltani + class="pageno" id="p74">[s. 74]</span>suutena sekä muistona matkoiltani suomalaismetsillä sen olisinkin tahtonut omistaa, ei minulla olisi ollut sydäntä anastaa häneltä aarretta, uskonnollista nautintoa ja ainoata muistoa, mikä hänellä oli esi-isistänsä ja heidän paostaan Suomesta. Mutta @@ -2836,7 +2836,7 @@ puhutteli minua suomeksi. Hän oli Råbackan <i>Norin</i> 80-vuotias veli. Hän pyysi, että minä loitsuillani parantaisin hänen luuvalonsa, joka oli vienyt käppyrään hänen selkänsä ja hartiansa. Kehoitin häntä kääntymään <span - class="page-number" id="p75">[s. 75]</span><i>Makkoisen</i> ukon puoleen, + class="pageno" id="p75">[s. 75]</span><i>Makkoisen</i> ukon puoleen, jonne hän oli menossa, mutta hänen taitoonsa ei ukolla tuntunut olevan luottamusta. Otettuani muutamin kysymyksin selon siitä, ettei häneltä huonontuneen muistin vuoksi ollut tietoja saatavissa, erosin hänestä @@ -2870,7 +2870,7 @@ matala, pimeä huone. Toverit heti nukkuivat sikeään uneen. Mutta Pöntisen maatessa rauhattomana valveilla kuului yön hiljaisuudesta sellaista ääntä, kuin olisi katosta jotakin tipahdellut. Hän nousi ylös ja <span - class="page-number" id="p76">[s. 76]</span>kun hänellä aina oli tulukset + class="pageno" id="p76">[s. 76]</span>kun hänellä aina oli tulukset vyöllään, otti hän puukkonsa, kiskaisi tikun seinästä ja puhalsi tulen. Hän näki teurastetun miehen, joka koivistaan roikkui katosta, jotta veri pääsisi paremmin virtaamaan. (Kertomus kuulostaa hieman sadunomaiselta!) Pöntinen @@ -2911,7 +2911,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Matkalla kertoi Hartzell eräästä Carl <i>Vibjörnssonista</i>, <span - class="page-number" id="p77">[s. 77]</span>joka ypö yksin erakkona asui + class="pageno" id="p77">[s. 77]</span>joka ypö yksin erakkona asui eräällä saarella. Hän oli jo n. 60:n ikäinen. Nuorena oli hän ollut mestarina ja sitten kirjanpitäjänä Dalforsin tehtaalla 30 vuoden ajan. Niinä aikoina oli hän usein talvella asunut tehtaan eräälle Viborg-nimiselle @@ -2945,7 +2945,7 @@ katoisi. Muuten oli ukko hilpeä ja hyväntuulinen, ehkä viinanaukkujen ansiosta. Suru ja ikävyys näyttivät hänelle olevan aivan tuntemattomia, vieläpä huoli nykyisestä ja huomisesta päivästäkin. Hän kertoi isänsä <span - class="page-number" id="p78">[s. 78]</span>olleen Östergyllen rovastina. + class="pageno" id="p78">[s. 78]</span>olleen Östergyllen rovastina. Isän nimi oli ollut Björnsson, mutta pojat olivat liittäneet eteen tavun <i>Vi</i>. Hän tuntui olevan kohtaloonsa tyytyväisempi kuin kukaan meistä. Mutta minä jätin hänet tuntien sääliä, miltei halveksumista hänen nykyisen @@ -2981,7 +2981,7 @@ tietoa kylän synnystä. Olen jo varhemmin huomauttanut siitä omituisesta välinpitämättömyydestä historiallisien muistojen suhteen, mikä kaikkialla ruotsalaistuneissa suomalaisissa on muuttunut täydelliseksi tietä<span - class="page-number" id="p79">[s. 79]</span>mättömyydeksi. Sitä ei voi muuten + class="pageno" id="p79">[s. 79]</span>mättömyydeksi. Sitä ei voi muuten selittää kuin siten, että he ruotsin kielen mukana ovat imeneet myös vihan sitä kansaa kohtaan, josta itse polveutuvat. </p> @@ -3015,7 +3015,7 @@ Ennen muinoin, kauan ennenkuin nykyistä kylää oli olemassa, oleili suomalaisia pakolaisia silloin tällöin näillä main sotia ja vainoja paossa. Oleiltuaan täällä jonkun aikaa, usein maakuopissa ja vuorten onkaloissa, he - taas, kun heidät oli <span class="page-number" id="p80">[s. + taas, kun heidät oli <span class="pageno" id="p80">[s. 80]</span>huomattu, muuttivat pois, ilman että oli nähty tai kuultu, mihin he olivat menneet. Monilla paikoin vieläkin on näkyvissä heidän saunankiukaittensa raunioita, esim. Vålsjön kaskimaiden lähettyvillä, Våsjön @@ -3035,7 +3035,7 @@ <p class="paragraph"> Toinen suomalainen, <i>Toivakka</i>, joka niinikään oli Suomesta tullut, on asunut toisessa vuorenonkalossa Långsvedin kylän lähellä, ja nimitetään sitä - Trollhällen, nimi <span class="page-number" id="p81">[s. 81]</span>johon + Trollhällen, nimi <span class="pageno" id="p81">[s. 81]</span>johon tuntuu yhdistyvän historia ja taru. Tästä vuorenonkalosta sekä siinä asuneista noidista kansa vieläkin tietää tarinoita. Kolmaskin suomalainen, <i>Tarvoinen</i>, on asunut tässä lähettyvillä, mutta hän asui oikeassa @@ -3073,7 +3073,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Sanottuani ainaiset jäähyväiset näille suomalaiseukoille <span - class="page-number" id="p82">[s. 82]</span>palasimme majataloomme Pekkolaan, + class="pageno" id="p82">[s. 82]</span>palasimme majataloomme Pekkolaan, siellä söimme päivällisemme, joka ostettuamme tuokkosellisen mansikoita oli herkullinen. Tahdoin itse nähdä ne kallioluolat, joissa suomalaisten sanottiin asuneen, ja päätin mennä Trollhälleniin. Useat kyläläiset, etenkin @@ -3103,7 +3103,7 @@ se oli niin kapea, että paksu mies tuskin olisi päässyt kääntymään. Tilapäiseksi piilopaikaksi tai yösuojaksi tuo kammio saattoi kelvata, mutta sitä en käsitä, että siinä olisi voitu asustaa. Ja miten Toivakka vaimoineen - ja lapsineen siellä <span class="page-number" id="p83">[s. 83]</span>olisi + ja lapsineen siellä <span class="pageno" id="p83">[s. 83]</span>olisi pitänyt asuntoa, jää arvoitukseksi. Seinät olivat sileät kuin höylätyt ja aivan yhtä kaukana toisistaan eikä kuten tavallista, niin että aukko levenee ylöskäsin. Kattokin oli samasta kalliolohkareesta. Enkä ihmettele, että tämä @@ -3143,7 +3143,7 @@ oli ollut mukana v. 1788 Suomessa eikä hänen siis tarvinnut vetäytyä takaisin. </p> - <span class="page-number" id="p84">[s. 84]</span> + <span class="pageno" id="p84">[s. 84]</span> <p class="paragraph"> Dalforsin tehdas Böhlen<a href="#fn4" id="fnref4"><sup>[4]</sup></a> joen varrella on kenraalimajuri Gripenhjelmin perustama ja sai oikeudet 1727. @@ -3178,7 +3178,7 @@ asuma ja Dalforsiin kuuluva. Lähellä oleva Finsbo on autioitunut ofvanåkerilaisten sitä alkaessa käyttää karjamaanaan. Finstugan kyläkin, puolen penikulman päässä Voxnasta on, kuten jo nimikin osoittaa, <span - class="page-number" id="p85">[s. 85]</span>suomalaisten perustama, mutta + class="pageno" id="p85">[s. 85]</span>suomalaisten perustama, mutta siinä asuu nyt tehtaaseen kuuluvia ruotsalaisia. Oren suomalaismetsistä on suuri metsäala nyttemmin yhdistetty Voxnaan. Siinä on seuraavat suomalaistorpat: Kårsåren, 3 taloa, Fattingsberg yksi, Njupa 5, Sefaståsen @@ -3210,7 +3210,7 @@ suomalaisille jumalanpalvelus. Se oli minulle tervetullut uutinen. Päätin siitä hyötyä ja sovin matkaseurasta Qvarnbergiin, missä toivoin tapaavani jumalanpalvelukseen tulleita läheisen Orsan suomalaisia. Ofvanåkerin papisto - pitää suomalaisille <span class="page-number" id="p86">[s. + pitää suomalaisille <span class="pageno" id="p86">[s. 86]</span>tuollaisen saarnatilaisuuden kerran vuodessa, jolloin suomalaisten on kyydittävä pappia tullen mennen. Lihava ja pyylevä pappi alkoi epäillä, että minulla oli joku salainen tehtävä, hän ei voinut uskoa, että upsalalainen @@ -3248,7 +3248,7 @@ ankeriasta. </p> </div> - <span class="page-number" id="p87">[s. 87]</span> + <span class="pageno" id="p87">[s. 87]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter6">6. Papin kera Qvarnbergiin. Orsan Lehtomäellä.</h2> <p class="paragraph"> @@ -3276,7 +3276,7 @@ rukiita. Turhaan oli hän niitä yrittänyt ostaa omalta paikkakunnalta; hän oli ne hankkinut Ofvanåkerin tienoilla. Hän oli siis ratsastanut 8 penikulmaa, edestakaisin 18, saadakseen neljä kappaa viljaa ja sitä paitsi - oli häneltä <span class="page-number" id="p88">[s. 88]</span>mennyt hukkaan + oli häneltä <span class="pageno" id="p88">[s. 88]</span>mennyt hukkaan viikko kiireintä työaikaa. Hän kuvaili ankaraa nälänhätää sekä näillä metsillä että kaikkialla Taalaissa. Sen hän teki niin liikuttavasti, että minä heristin korviani ja aloin miettiä papin varoituksia. Lobossakaan ei @@ -3309,7 +3309,7 @@ muutaman vuoden kuluttua takaisin Kilon tehtaalle. Sieltä hän joutui palvelukseen Voxnaan ja lopuksi tänne naimisiin, kun hänelle sitä ennen oli tapahtunut se onnettomuus, että oli siunautunut tytär. Tätä taloa pidettiin - nyt <span class="page-number" id="p89">[s. 89]</span>näiden suomalaismetsien + nyt <span class="pageno" id="p89">[s. 89]</span>näiden suomalaismetsien rikkaimpana, vaikkakin tuo rikkaus pääasiallisesti lienee ollut siinä, että he saattoivat vieraitaan kestittää ruisleivällä; itse he eivät sitä syöneet. Eniten osoitti heidän taloudenhoitotaitoaan mielestäni se, että minulle @@ -3328,7 +3328,7 @@ Ofvanåkerista kirjeen, jonka hän ääneensä ja sujuvasti luki meille. Huomasin sittemmin, että hän oli perehtynyt myös Ruotsin historiaan ja maantieteeseen. Hänet oli äskettäin valittu lautamieheksi. Papin mentyä - <span class="page-number" id="p90">[s. 90]</span>hän kertoi, että Qvarnberg, + <span class="pageno" id="p90">[s. 90]</span>hän kertoi, että Qvarnberg, suomeksi <i>Kasakka</i>, joka kuuluu Ofvanåkeriin, on 5 ½ penikulmaa emäkirkolta ja 2 ½ Voxnan kappelikirkolta. Siinä asuu 6 talossa 58 henkeä. 4 taloa kuuluu vanhaan kylään, <i>Ylikylään</i>, joka on neljänneksen päässä, @@ -3361,7 +3361,7 @@ pidettämän jumalanpalvelus. Siellä ei vielä ollut paljon väkeä koolla. Suurin osa oli suomalaisia, jotka sekä ymmärsivät että puhuivat suomea. Nämäkin puhuivat Savon murretta, mutta mielestäni ääntäminen oli nopeampaa - eikä niin pitkää ja leveätä kuin svärdsjöläisten. <span class="page-number" + eikä niin pitkää ja leveätä kuin svärdsjöläisten. <span class="pageno" id="p91">[s. 91]</span>Runoja ja loitsuja he eivät taitaneet, tai ehkä paremminkin vain sanoivat etteivät taida, mutta hyvin heitä miellyttivät ne, jotka minä luin, joten olisin kylläkin voinut vietellä koko seurakunnan @@ -3396,7 +3396,7 @@ uskaltanut ottaa ruumista alas. Sen he luulivat kuuluvan rakkarin erikoisoikeuksiin, ja sellainen oli tuotettava aina Geflestä asti. Ainoa toimenpide, mihin he olivat ryhtyneet, oli se, että lähetettiin viestinviejä - Färilaan heidän kirkkoherraltaan <span class="page-number" id="p92">[s. + Färilaan heidän kirkkoherraltaan <span class="pageno" id="p92">[s. 92]</span>tiedustelemaan neuvoa tukalassa tilanteessa. Itsemurhan tehnyt riippui edelleen hirressä. Eipä siinä kyllin. He luulivat, että kaikki, mikä oli siinä huoneessa, missä murha oli tapahtunut, kuului rakkarille, paitsi @@ -3435,7 +3435,7 @@ Tuomaanpoika <i>Lehtomäeltä</i> ja Olli Ollinpoika Kasakasta, tahtoivat epäilevinä ensin tietää, mitä se sisälsi. Silloin olivat vouti ja nimismies heitä keppi kädessä kaahanneet talon ympäri, joten näidenkin oli lopulta - pakko kirjoittaa nimensä. Asiapaperi sisälsi <span class="page-number" + pakko kirjoittaa nimensä. Asiapaperi sisälsi <span class="pageno" id="p93">[s. 93]</span>sitoumuksen, että jokainen talonpoika kaataisi ja kaivokselle kuljettaisi 24 14 korttelin korkuista seiväsväliä 6 korttelin pituisia halkoja, joista saisivat seiväsvälistä perillä 4 killinkiä. Sitä @@ -3475,7 +3475,7 @@ mielestä toinen oli tullut liian lähelle, jonka vuoksi hän sanoi: »Mitäs tänne tulit? Tässä mulla ois evästä kirkkotiellä.» </p> - <span class="page-number" id="p94">[s. 94]</span> + <span class="pageno" id="p94">[s. 94]</span> <p class="paragraph"> <i>Hyvölässä</i> (Rygga, Getrygga l. Ryggskog), 1 ½ penikulmaa Huiskalasta luoteeseen, Suomesta tulleen suomalaisen raivaama, nimestä päättäen @@ -3518,7 +3518,7 @@ </p> <p class="paragraph"> <i>Karlsberg</i> puolen penikulmaa Huiskalasta, penikulma Sarvimäeltä. Se on - syntynyt Huiskalasta muuttaneista. <span class="page-number" id="p95">[s. + syntynyt Huiskalasta muuttaneista. <span class="pageno" id="p95">[s. 95]</span>Siinä asuu yhtenä talona 8 henkilöä. Karsvallassa on 2, Tjernvallassa 2, Kårsbåleskogissa 5, ja Ängrossa yksi talo. Näistä kylistä, jotka olivat täältä syrjässä, saatoin täten saada vain suullisia tietoja. @@ -3551,7 +3551,7 @@ varhemminkin monien surullisten ja kalpeitten kasvojen joukossa nähnyt nämä kellahtavat naamat, mutta luullut, että he keltatautia sairastettuaan olivat saaneet vesitaudin, joka ilmeni turvotuksena ja ihon värissä, ja - vaistomaisesti olin kääntänyt silmäni <span class="page-number" id="p96">[s. + vaistomaisesti olin kääntänyt silmäni <span class="pageno" id="p96">[s. 96]</span>heistä. Mutta nyt kun tiesin, että se johtui nälästä ja pettuleivästä, en kylliksi voinut sääliä näitä onnettomuuden uhreja, joiden kasvoille jo kuolema oli leimansa painanut. Hädissäni käännyin papin puoleen @@ -3588,7 +3588,7 @@ <p class="paragraph"> Meillä oli lukuisa matkaseura. Siihen kuului, paitsi isäntäni tytärtä <i>Maleenaa</i> ja renkiä <i>Kustaata</i>, molemmat 15 vanhoja, joukko - miehiä, jotka olivat olleet kylässä yötä <span class="page-number" + miehiä, jotka olivat olleet kylässä yötä <span class="pageno" id="p97">[s. 97]</span>ja nyt olivat kotimatkalla. Runsaan neljännespenikulman taivallettuamme tulimme Yli-Qvarnbergiin erääseen taloon, jossa kyytimiehelleni, ukko Kasakalle, sukulaisena ja Lehtomäen @@ -3624,7 +3624,7 @@ siellä heidän seurassaan hetkeksi hauskaa. He kutoivat ripsuja koreisiin kintaihin, jommoisia täällä käytetään. Toinen meni heti ulos ja palasi hetkisen kuluttua tuoden eteeni vadillisen verestä maitoa pyytäen, etten - ylenkatsoisi tarjoja. Jokelleltuani <span class="page-number" id="p98">[s. + ylenkatsoisi tarjoja. Jokelleltuani <span class="pageno" id="p98">[s. 98]</span>tyttöjen parissa kotvan aikaa menin muistuttamaan Kasakkaa matkan jatkamisesta. Mutta ukko ei tahtonut erota iloisesta seurasta; hänen täytyi välttämättä saada nähdä, miten kauppa päättyi ja kehoitti minua Kustaan ja @@ -3657,7 +3657,7 @@ hypyllä keulasta jokeen. Sitten vein venettä vastavirtaa ja vihdoin rannalle. Sellaisista tempuista poika ei ollut edes kuullut puhuttavan, sitä vähemmän nähnyt. Sen vuoksi hän minulta kysyikin lapsellisen - yksinkertaisena, <span class="page-number" id="p99">[s. 99]</span>olinko + yksinkertaisena, <span class="pageno" id="p99">[s. 99]</span>olinko minä <i>»silmän keäntäjä.»</i> Myönsin senkin mahdolliseksi ja soudin nyt hänen kerallaan niemen ympäri tytön luo. Nyt pyysi poika, että minä tytöllekin näyttäisin monia uimatemppujani, kun hän niemekkeen vuoksi ei @@ -3693,7 +3693,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Auringonlaskun jälkeen tuli äiti kotiin vanhemman tyt<span - class="page-number" id="p100">[s. 100]</span>tärensä Märtan ja poikansa + class="pageno" id="p100">[s. 100]</span>tärensä Märtan ja poikansa Aatamin kera, kaikilla mukanaan valtavat kantamukset tuoreelta tuoksuvia lehtiä. He mittailivat suurin silmin minua kiireestä kantapäähän kuunnellessaan Maleenan kertomusta. Mutta kun puhuttelin heitä suomeksi, @@ -3731,7 +3731,7 @@ <i>Lehtomäki</i> (Björkberg) Orsan suomalaismetsissä, josta on 10 penikulmaa kirkolle, sijaitsee kukkulalla. Järveä ei ole lähettyvillä kaunistuksena. Siinä on 7 taloa ja 52 henkeä. Kylä on alkuaan kahden suomalaisen raivaama. - Toinen <span class="page-number" id="p101">[s. 101]</span>oli asettunut + Toinen <span class="pageno" id="p101">[s. 101]</span>oli asettunut siihen, missä Antti Antinpoika <i>Nykäinen</i> nykyään asuu. Hän oli Savosta ja nimitettiin <i>Kokon-pojaksi</i>, mutta oliko hän täällä kuollut vai muuttanut muuanne, sitä ei ukko tiennyt. Vähää myöhemmin oli @@ -3765,7 +3765,7 @@ Toisen talon on <i>Pohjalainen</i>-niminen suomalainen perannut. Suku säilyi kauan, kunnes tänne muutti <i>Sigfrid Sigfridinpoika Nykäinen</i>, edellämainitun Mikko Sigfridssonin veli. Pohjalaisen nimi oli ollut - kuninkaan lupakirjassa, joka oli <span class="page-number" id="p102">[s. + kuninkaan lupakirjassa, joka oli <span class="pageno" id="p102">[s. 102]</span>hävinnyt. Avioliiton kautta on myöhempinä aikoina kylän muihin taloihin tullut <i>Härköisiä</i> Härkälästä (Refärfven) ja <i>Hännisiä</i> Mixjöstä. @@ -3799,12 +3799,12 @@ Lukko oli yksinkertainen ja karkeatekoinen, senmallinen mitä meillä nimitetään vesilukoksi, iski hyvin ja varmasti, oli varustettu kierrettävällä rautalevyllä sankin katteeksi. Tukki oli kömpelö ja <span - class="page-number" id="p103">[s. 103]</span>tuskin piippua pidempi. Siinä + class="pageno" id="p103">[s. 103]</span>tuskin piippua pidempi. Siinä oli messinkinastoja koristeena. Aatami selitti syyksi lyhyen piipun käyttöön sen, että he metsään mennessään, vieläpä usein kyntäessäänkin pitävät pyssyä olallaan, jotta se tarpeen tullen aina olisi käsillä. Entisaikaan oli se sitäkin välttämättömämpää, kun he eivät koskaan uskaltaneet kulkea aseitta - pelätessään ruotsalaisia. Ettei <span class="page-number" id="p104">[s. + pelätessään ruotsalaisia. Ettei <span class="pageno" id="p104">[s. 104]</span>se metsissä kävellessä haittaisi, käytettiin mahdollisimman lyhyttä tukkia, joten se ei tarttuisi oksiin. </p> @@ -3823,7 +3823,7 @@ suomalaisen nimen. </p> </div> - <span class="page-number" id="p105">[s. 105]</span> + <span class="pageno" id="p105">[s. 105]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter7">7. Matkalla Fågelsjöhön. Eksyksissä. Uskonnollinen emäntä. Merkillistä kalastusta. Taikauskoa. Takaisin Lehtomäelle.</h2> <p class="paragraph"> @@ -3849,7 +3849,7 @@ Vaelluksillani suomalaismetsissä olivat saapasraukkani käyneet huonoiksi. Ne olivat yhtä mittaa olleet märkinä ja happamina ja tulleet hauraiksi ja mädiksi, niin että minua huolestutti, miten niillä tulisin toimeen. Käydä - lötsötel<span class="page-number" id="p106">[s. 106]</span>tyäni märkiä + lötsötel<span class="pageno" id="p106">[s. 106]</span>tyäni märkiä korpimaita ja veteliä soita oli usein astuttava niin kivisiä kallioita ja mäkiä, että tuskin sai jalansijaa muualta kuin terävien kivien reunoilta, jotka veitsinä pyrkivät repimään pehmitetyn nahan. Ja niin oli taas mentävä @@ -3891,7 +3891,7 @@ Paarmaiset eissä,<br> Kissa lyöpi rumpuu.<br> </p></div> - <span class="page-number" id="p107">[s. 107]</span> + <span class="pageno" id="p107">[s. 107]</span> <p class="paragraph-cont"> Ruotsiksi hän lauloi reipassävelisen ja joviaalisen laulun, jonka sanoi oppineensa Mixjön pojilta. Se alkoi sanoilla: »Det var en lördagsafton jag @@ -3931,7 +3931,7 @@ rohkaisi minua vakuuttaen kyllä löytäväni perille. Ja kun en tahtonut olla pelkuri enkä neuvoton, lähdin jätettyäni tänne vaatemyttyni. Neuvottelimme kauan, mitä tietä menisin: Sandsjön vai Tandsjönkö kautta Fågelsjöhön. Mutta - sen puo<span class="page-number" id="p108">[s. 108]</span>len kylät kaiketi + sen puo<span class="pageno" id="p108">[s. 108]</span>len kylät kaiketi olivat autioina. Sovittiin, että ensin menisin Restoisenmäelle Hampuran väkeä tapaamaan ja sieltä Svartevallin kautta Näfveråsiin, jossa arveltiin fågelsjöläisten olevan heinässä. Emäntä saattoi minua, kunnes tulin kylän @@ -3950,7 +3950,7 @@ <p class="paragraph"> Tultuani uudelleen tienristeykseen seisoskelin kauan epäröiden, oliko palattava kylään vai lähdettävä toista polkua kävelemään. Valitsin - jälkimmäisen vaihtoehdon, kun oli <span class="page-number" id="p109">[s. + jälkimmäisen vaihtoehdon, kun oli <span class="pageno" id="p109">[s. 109]</span>pitkä matka kylään ja sitä paitsi olin liian ylpeä paljastamaan erehdykseni ja uudelleen tietä kysymään. Mutta pian sain ylpeyttäni katua. Tämäkin polku oli sotkuinen, joten haihattelin sinne tänne ja lopulta eksyin @@ -3983,7 +3983,7 @@ jäänyt vaiteliaana välinpitämättömäksi tahi osoittanut epäilevänsä minua, vaan ilahtui siitä kunniasta, mikä oli tullut hänen matalan majansa osaksi sen saadessa ottaa vastaan niin harvinaisen vieraan. Hän kiitteli ja - ylisteli <span class="page-number" id="p110">[s. 110]</span>minua, joka olin + ylisteli <span class="pageno" id="p110">[s. 110]</span>minua, joka olin nähnyt niin suuren vaivan, että olin tullut etsimään unohdettua ja metsiinsä kätkeytynyttä heimoa levittääkseni siitä oikeita tietoja. Sitten talutti hän kädestä pienen poikansa luokseni ja neuvoi liikutettuna kaikkena @@ -4014,7 +4014,7 @@ erehdyksestä myös pyyhin nämä muistiinpanot, ennenkuin olin ennättänyt ne kopioida. Niistä muistan vain, että kaksi Suomesta tullutta suomalaista raivasi viljelykselle Hamran. Toinen oli <i>Nuotinen</i> toinen - <i>Kemppainen</i>. Pulki-nimen <span class="page-number" id="p111">[s. + <i>Kemppainen</i>. Pulki-nimen <span class="pageno" id="p111">[s. 111]</span>selitti hän saaneen alkunsa siten, että jonkun Kemppaisen rekeä valmistaessaan nakutellessa reenketaraa, eräs läsnäolleista oli sanonut: <i>»Nyt Pulkki pulkoittaa»</i>, jonka johdosta reentekijästä ja koko suvusta @@ -4046,7 +4046,7 @@ Mutta aamupuolella alkoi minun tulla kylmä ohuissa kesävaatteissani. Hampaani kalisivat ja minun oli uudelleen mentävä lämmittelemään hiestävään saunaan. Kello kävi jo kolmatta ja pian tytötkin nousivat mennäkseen - heinämaalle. He pyysivät minua <span class="page-number" id="p112">[s. + heinämaalle. He pyysivät minua <span class="pageno" id="p112">[s. 112]</span>mukaansa, kun he olivat matkalla Svartevalliin päin, jonne minäkin aioin. Mutta kun oli kerrottu Restoisenmäellä olevan paljon väkeä koolla, tahdoin ensin tavata heitä. Menin sinne, mutta tulin liian myöhään. @@ -4078,7 +4078,7 @@ tapasimme hamralaista heinäväkeä, enimmäkseen naisia, jotka parhaillaan söivät päivällistä. Täällä tapasin kaksi ukko Pulkkisen poikaa, Antonin ja Eerikin. Turhaan koetin saada opasta. Vaikka olisin mitä tarjonnut, oli - heinänteko heille kalliimpi. <span class="page-number" id="p113">[s. + heinänteko heille kalliimpi. <span class="pageno" id="p113">[s. 113]</span>Päivän helle ja juoksentelu oli jo puristanut monet hiet, mutta pahempaa oli vielä tulossa. </p> @@ -4111,7 +4111,7 @@ vihtoineni, ei se estänyt niitä tunkeutumasta suuhun, nenään, silmiin ja korviin. Mitä pidemmälle ennätin, sen suuremmaksi saattue kasvoi, myriaadien siivekkäiden pilvenä minua ympäröidessä. Niiden soitto oli yhtä - helvetillinen korvilleni kuin <span class="page-number" id="p114">[s. + helvetillinen korvilleni kuin <span class="pageno" id="p114">[s. 114]</span>pistot kiusallisia tuntohermoilleni. Ja aina kun lähestyin suurta puuta, tulvi siitä uusia laumoja synnyttäen oikeita sotahuutoja. On vaikeata edes kuvata asemaani. Silmistäni virtaili kyyneleitä, ja joka kerta kun @@ -4144,7 +4144,7 @@ päivällisaikana jättänyt. Olin siis kuin mikäkin löyhäpäinen tuntikausia juoksennellut metsässä enkä minä eivätkä heinämiehetkään pystyneet selittämään, mitä teitä olin kulkenut. Toiset nauraa hohottelivat, toiset - valittelivat eksymistäni <span class="page-number" id="p115">[s. + valittelivat eksymistäni <span class="pageno" id="p115">[s. 115]</span>ja kiukustuneena tyhmyydestäni minun oli itsekin otettava osaa nauruun. Selitettiin, että olin erehtynyt veräjästä, niitä oli kaksi, minun olisi ollut mentävä toisesta. Olin siis tietämättäni toistamiseen kulkenut @@ -4180,7 +4180,7 @@ kätköistä yksinäiseen paikkaan, jossa vain nämä heikot olennot olivat kotosalla, niin ei ole kumma, jos eukon sydän lekahteli. Silti hän tekeytyi hyvätuuliseksi ja koetti kohteliaisuudella päästä ystäväkseni. Hän antoi - maitoa juo<span class="page-number" id="p116">[s. 116]</span>dakseni ja + maitoa juo<span class="pageno" id="p116">[s. 116]</span>dakseni ja kehoitti ottamaan osaa heidän kehnoon ateriaansa. Väsymykseltä en jaksanut syödä mitään, vaan pyysin yösijaa. Omituista kyllä kehoitti hän minua öitsemään paimentytön luona toisessa majassa, luultavasti poistaakseen @@ -4218,7 +4218,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Holmfallin rämeillä tapasimme tytön isännän <i>Sigfrid Martinpoika - Tossavaisen</i>; hän oli vanhan polven suomalais<span class="page-number" + Tossavaisen</i>; hän oli vanhan polven suomalais<span class="pageno" id="p117">[s. 117]</span>ukkoja, joka vaimoineen väkineen niitti ahojaan. Kun huomasin heidät jo etäältä kiersin hiipien metsikön taaitse kuullakseni heidän keskusteluaan. Tyttöä pyysin olemaan niin kauan piilossa metsässä. @@ -4252,7 +4252,7 @@ niin ankara kaatuvatauti, että hän oli päivittäin saanut kaksikymmentäkin kohtausta. Hän oli koettanut kaikkia mahdollisia parannuskeinoja ja kun hän oli kuullut, että piti kohtauksen kestäessä huuhdella lasta jääkylmällä - vedellä, <span class="page-number" id="p118">[s. 118]</span>oli hän sitäkin + vedellä, <span class="pageno" id="p118">[s. 118]</span>oli hän sitäkin koetellut. Tauti hellittikin heti, mutta lapsi tuli hulluksi. Äiti oli lohduton, etenkin kun katsoi itsensä syypääksi onnettomuuteen. Lapsen hoidosta koituvia vaivoja, silä kun ei voinut hetkeksikään jättää omin päin, @@ -4287,7 +4287,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Kun olimme sopineet, että kolmisin lähtisimme kello 5 <span - class="page-number" id="p119">[s. 119]</span>aikana iltapäivällä + class="pageno" id="p119">[s. 119]</span>aikana iltapäivällä Fågelsjöhön, menin eilispäivän rasituksesta väsyneenä nukkumaan heinälatoon, missä sattui huvittava kohtaus kuuron ukon kanssa. En ollut vielä nukahtanut, kun ladon omistaja, eräs suomalaisukko, joka ei tiennyt mitään @@ -4320,7 +4320,7 @@ tulee syville vesille. Sen sain tänään kokea mennessäni uimaan. Fågelsjö on, omituista kyllä, Taalain Moran pitäjää, vaikka sen asemansa puolesta pitäisi kuulua Härjedalin Svegiin, johon se muinoin luettiinkin. <span - class="page-number" id="p120">[s. 120]</span>Hülphers sanoo, »että + class="pageno" id="p120">[s. 120]</span>Hülphers sanoo, »että paikkakunnalla kerrotaan Härjedalin kuuluessa Norjaan tämän seudun tulleen liitetyksi Moraan jonkun miesmurhan vuoksi, kun Härjedalilainen oli murhannut mooralaisen.» Täältä onkin Moran kirkolle 18 penikulmaa, @@ -4353,7 +4353,7 @@ saatu kuulla, että suomalaisten oli ollut pakko säilyttää maakuopissa tahi kuusenhavuissa ruumiita, estääkseen niitä kelin tuloon asti mätänemästä, heidät pakotettiin vedättämään ruumiit joko paareilla kahden hevosen välissä - tahi purilailla 8—12 peni<span class="page-number" id="p121">[s. + tahi purilailla 8—12 peni<span class="pageno" id="p121">[s. 121]</span>kulmaa saadakseen vainajat ajoissa siunattuun multaan. Joskus oli käynyt niinkin, että perillä oli huomattu arkku tyhjäksi. Ruumis oli matkalla tipahtanut arkunpäästä metsään. Ei auttanut muu kuin palata sitä @@ -4386,7 +4386,7 @@ kaloja olisi saatu, vaikka olisi nähtykin. En voi selittää tätä ukon menettelyä muuksi kuin pikku höperyydeksi, ja silloin minäkään en ollut paljoa viisaampi, kun seurasin mukana. Ja ellei hän muissa toimissaan ja - puheissaan olisi osoittautu<span class="page-number" id="p122">[s. + puheissaan olisi osoittautu<span class="pageno" id="p122">[s. 122]</span>nut hyvinkin viisaaksi, niin selittäisin hänet vähämieliseksi. Silti pidän tuota menettelyä vanhuuden tuomana lapsellisuutena, josta hän itsekään ei ollut selvillä. @@ -4424,7 +4424,7 @@ kinttujaan kuin heinää. Pian pääsin ahkerasti harjoitellen niin pitkälle, että vedettyäni muutaman kerran turpeista juurta myöten niihin iskemäni terän, vähitellen sain syntymään puhdasta jälkeä. »Niitettyäni» isännältä ja - emän<span class="page-number" id="p123">[s. 123]</span>nältä kehumisia + emän<span class="pageno" id="p123">[s. 123]</span>nältä kehumisia taitoni johdosta, innostuin niin, että löin terän kiveen sellaisella vauhdilla, että se kurahti kappaleiksi. Luulin ukon suuttuvan ja ellei juuri toruvan, käyvän happamen näköiseksi. Mutta hän ei ollut millänsäkään, vaan @@ -4460,7 +4460,7 @@ hän oli lahkolainen, kuuluen herännäisiin, joita haaveilijoita oli näillä paikoin. Kun tulimme pirttiin, otti hän Nordbergin postillan alkaen siitä paukutella kaikin voimin ja jatkaen, vaikka huomasikin, <span - class="page-number" id="p124">[s. 124]</span>miten vähän häntä kuuntelin. + class="pageno" id="p124">[s. 124]</span>miten vähän häntä kuuntelin. Mies oli aivan vastakohta. Hän ei kuunnellut eukkonsa oppineita luentoja, joilla tämä jo aikoja sitten oli niin hänet ikävystyttänyt ja kiusannut, ettei ukko edes maannut samassa huoneessa. Ukko keskusteli minun ja muiden @@ -4493,7 +4493,7 @@ soudettiin seuraavaan lahteen, jossa uudistui sama temppu. Jos olisi ollut tyyni ja lämmin ilma, niin varmasti olisimme kaikkialla nähneetkin pieniä n.s. rantakaloja, joita he tähystelivät, mutta kun tänäänkin tuuli ja sitä - paitsi oli hieman koleahko, <span class="page-number" id="p125">[s. + paitsi oli hieman koleahko, <span class="pageno" id="p125">[s. 125]</span>niin kalat olivat vetäytyneet loitommas rannoilta ja oli niitä laineiden läikkeen vuoksi vaikea erottaa. Siten oli jo soudettu lähes puoleksi ympäri järven nuottaa heittämättä järveen ja luulin jo, että @@ -4527,7 +4527,7 @@ toinen vuosi, viljaa ⅓ ruununverosta ja 2 leiviskää voita (5 taalaria 1 äyrin sotilasrahaa), 2 killinkiä lehmästä ja pääsiäisrahaa muutamia ropoja hengeltä. Kappalaiselle he maksavat 6 kappaa talosta, vaikka <span - class="page-number" id="p126">[s. 126]</span>pitäjällä maksetaan vain 3. + class="pageno" id="p126">[s. 126]</span>pitäjällä maksetaan vain 3. Koulumaisterille maksaa joka talo 3 kappaa ja lukkarille 2 pankkoa savulta sekä juustoja. Sitä paitsi saa tämä 5 tynnyriä pitäjänmakasiinista.) </p> @@ -4565,7 +4565,7 @@ hämäriltä. Minulla oli aihetta epäilykseen, että hengellinen rakkaus oli sukua aistilliselle, sillä hän koetti houkutella minua kaikin keinoin yöksi kanssansa makaamaan kauniiseen saliin, missä hän yksin makasi. <span - class="page-number" id="p127">[s. 127]</span>Mutta kun en tahtonut panna + class="pageno" id="p127">[s. 127]</span>Mutta kun en tahtonut panna koetukselle hänen uskollisuuttansa, niin riuhtaisin itseni irti hänen käsistänsä ja pakenin latoon. </p> @@ -4602,7 +4602,7 @@ voitettavissa. Turhaan oli rovasti tarjonnut sielunsa pantiksi, jos hän luopuisi sotkuisista käsitteistänsä, mutta mies oli vain sanonut: »En toki, pelkään että vedät minutkin mukanasi helvettiin» (je tör <span - class="page-number" id="p128">[s. 128]</span>int', je är redd du drar mig + class="pageno" id="p128">[s. 128]</span>int', je är redd du drar mig till helvitet meddej). Mutta yöllä, kun pappi nukkui sikeintä untansa, joku koputteli hiljaa ovelle. Pelästyneenä rovasti kavahti pystyyn kysyen, kuka se oli. Se oli tuo pitkä, joka nyt oli muuttanut mieltä ja vastasi: »Tulen @@ -4637,7 +4637,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Muuten kerrottiin toinen, vaikkakin uskottavampi seikka saman kylän - 23-ikäisestä tytöstä Kaarina Svansdotterista <span class="page-number" + 23-ikäisestä tytöstä Kaarina Svansdotterista <span class="pageno" id="p129">[s. 129]</span>(Jungberg) jolla ei koko ruumiissaan ole niin hiuksen tai karvan haiventa. Kun vanhemmat ovat rikkaita on lääkärin apuun turvattu, mutta turhaan. @@ -4676,7 +4676,7 @@ Päivällisen söin <i>Pekka Paulinpoika Hynnisen</i> luona. Kuten tavallista sain kuoripiimää ja pettuleipää, joka oli tavallista parempaa ja jossa tuntui olevan aromaattisia ryytejä. Senpä vuoksi söinkin sitä tavallista - enemmän <span class="page-number" id="p130">[s. 130]</span>ja sain tietää, + enemmän <span class="pageno" id="p130">[s. 130]</span>ja sain tietää, että makeahko ja tavallaan miellyttävä maku johtui <i>paukkuheinästä</i>, joka lienee tavallinen lychnis dioica, jota oli muiden heinien kera kuivatettu ja sekoitettu pettuun. (Nimen sanottiin johtuvan siitä, että kun @@ -4714,7 +4714,7 @@ sateelta hieman, mutta meidän oli pakko kiiruhtaa uudelleen ulos. Huoneessa olivat vain lapset kotona. Olen kyllä käynyt monissa köyhissä ja kurjissa hökkeleissä ja nähnyt mitä suurinta viheliäisyyttä, <span - class="page-number" id="p131">[s. 131]</span>mutta en koskaan vielä + class="pageno" id="p131">[s. 131]</span>mutta en koskaan vielä sellaista epäsiisteyttä ja likaisuutta kuin täällä, missä ihmiset elivät kuin elukat. Samassa pirtissä ja saman katon alla oli tila kahdelle lehmälle ja n. 10—12 vuohelle, joiden löyhkä tuntui jo kauas rakennuksen @@ -4749,7 +4749,7 @@ pamauttivat. Kuula onneksi teki vain naarmun Hännisen reiteen. Ukko kehoitti isää rankaisemaan poikia karkeasta vallattomuudesta. Mutta tämä oli nauraen sanonut: »kuin taisivat ampua.» Silloin oli Hänninen sanonut: »Niin totta - kuin minä oon Niki Hännisen poika, <span class="page-number" id="p132">[s. + kuin minä oon Niki Hännisen poika, <span class="pageno" id="p132">[s. 132]</span>pitäis sinun oma poikais surman sulle antaa!» Tämä ennustus toteutui pian kamalalla tavalla. Sillä 18 vuotta myöhemmin, v. 1771, Erkki ampui isänsä. Isä näet saattoi poikaansa Tandsjöhön kouluun, kun koira alkoi @@ -4783,7 +4783,7 @@ joka tiesi missä ulkohuoneessa sen talon väki, jonne vaatteeni olin jättänyt, tapasi nukkua ja hän opasti meidät sinne. Täällä toimelias emäntä sytytti kunnon takkavalkean pesään ja se olikin totisesti tarpeen. Oli - nautinto saada muuttaa kui<span class="page-number" id="p133">[s. + nautinto saada muuttaa kui<span class="pageno" id="p133">[s. 133]</span>via vaatteita. Tänne kokoontuivat harvat kotona olevat miehet, joiden kanssa pakinoitsin sydänyöhön asti. He valittivat, että ihmiset, odotettuaan koko päivän ja lopulta luultuaan, etten enää tulisikaan, olivat @@ -4821,7 +4821,7 @@ käyttämiäni salaisia temppuja, voidakseen niistä sitten hyötyä. Kun poika tietysti ei mitään huomannut, kysyi ukko, enkö tiennyt millä aineella koukku oli voideltava, jotta kala söisi. Itse hän osasi tavallisen ahvenenloitsun - »Ahven ainua kalainen, tulek onki <span class="page-number" id="p134">[s. + »Ahven ainua kalainen, tulek onki <span class="pageno" id="p134">[s. 134]</span>ottamahan» — — mutta siitä ei enää oikein ollut apua. Toinenkin vanha ukko, jonka tapasin juuri kylästä lähtiessäni, pyysi samoin. Kuulin sittemmin, että kaikki muut kyläläiset paitsi ukko <i>Erkki Pekanpoika @@ -4858,7 +4858,7 @@ luo Lehtomäelle. Illalla menin naapurin miesten kera koukkuja laskemaan järveen. Heilläkin oli vain 150 koukkua, joten näytti sillä kuin tämä määrä olisi ollut tavallinen näillä paikoin. Syöttinä käytimme kivikaloja - (stenfisk). Kun oli pitkähkö matka kotirantaan, <span class="page-number" + (stenfisk). Kun oli pitkähkö matka kotirantaan, <span class="pageno" id="p135">[s. 135]</span>lepäsimme yön rakovalkean ääressä metsässä. Illalliseksi olimme ottaneet m.m. paistettua ankeriasta, jota täkäläiset suomalaiset pitävät suurena herkkuna, (siinä he eroavat savolaisista ja @@ -4898,7 +4898,7 @@ Pitkäaikaisen kylässä oleskeluni vuoksi olin tullut kaikkialla niin tunnetuksi ja niin voittanut ihmisten rakkauden, että he pitivät kunniana saada minua puhutella. Monet kadehtivat isäntääni siitä, että hän yksin sai - pitää minut majas<span class="page-number" id="p136">[s. 136]</span>saan ja + pitää minut majas<span class="pageno" id="p136">[s. 136]</span>saan ja vanha Kasakka oli kunniasta koko ylpeä. Koetettiin suostutella minua jäämään ainakin täksi kesäksi kylään ja käytettiin kaikkia mahdollisia keinoja. Mutta kun he ikäväkseen huomasivat, ettei mikään auttanut, pyysivät he minua @@ -4931,7 +4931,7 @@ joten on sekoitettava muita lisiä, jotta tahdas pysyy koossa. </p> </div> - <span class="page-number" id="p137">[s. 137]</span> + <span class="pageno" id="p137">[s. 137]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter8">8. Ruokalajeista. Lähtö Lehtomäeltä. Yöjalassa käynnistä ja kansan tavoista.</h2> <p class="paragraph"> @@ -4961,7 +4961,7 @@ <p class="paragraph"> <i>Mutti</i> (näfvergröt) on suomalaisten mieliruoka, etenkin kesällä ulkotöissä, kun ei tahdota kuljettaa mukana leipää, eikä ole aikaa keittää - puuroa. Olen usein itse hyvällä ruo<span class="page-number" id="p138">[s. + puuroa. Olen usein itse hyvällä ruo<span class="pageno" id="p138">[s. 138]</span>kahalulla syönyt tätä ruokalajia. Kalanlientä lämmitetään tulella, liemeen sekoitetaan ruisjauhoja (hätätilassa muita jauhoja) niin paljon, että keitos muuttuu sakeaksi taikinaksi, jolloin se otetaan tulelta. @@ -5003,7 +5003,7 @@ etenkin karjamajoissa, suuren padan alituiseen tulella aamusta iltaan. Siinä keitetään <i>mössöä</i>, jota saadaan keittämällä heraa juustoutumisen jäljiltä. Kun en itse ole perillä naisten taloustehtävistä, en voi <span - class="page-number" id="p139">[s. 139]</span>seuraavassa tarkemmin sitä + class="pageno" id="p139">[s. 139]</span>seuraavassa tarkemmin sitä kuvata — vetoon kumminkin emäntäni arvovaltaan: </p> <p class="paragraph"> @@ -5038,7 +5038,7 @@ Seuraavana päivänä kuulin suomalaisten puhuvan, että pienessä rotkossa niin sanotulla Stenbergin rämeellä olisi omituisia ja näillä main tuntemattomia vesi-sisiliskoja. Päätin ottaa niistä selon ja menin illalla erään pojan - kera sinne. <span class="page-number" id="p140">[s. 140]</span>Käyristin + kera sinne. <span class="pageno" id="p140">[s. 140]</span>Käyristin itselleni neulasta koukun ja otin rihmankappaleen onkiakseni niitä muutaman. Räme oli noin neljänneksen penikulmaa kylästä. Täällä näin noita vikkeliä ja arkoja matelijoita, joista lopuksi sain pari ongituksi. Ne olivat @@ -5074,7 +5074,7 @@ hyvät ja hyvää tarkoittavat ihmiset, joiden suruisista kasvoista saatoin lukea sydämen tunteita, täyttivät eteisen ja pihan odotellessaan minua saadakseen sanoa viimeiset jäähyväiset. Kyytimiehekseni olin saanut rohkean - Thomasgårdin nuo<span class="page-number" id="p141">[s. 141]</span>rukaisen, + Thomasgårdin nuo<span class="pageno" id="p141">[s. 141]</span>rukaisen, jonka hevosen selässä kirstuni taas piti tehdä huviratsastuksensa metsien läpi. Itse kuljin edelleen n.s. apostolien hevosilla. Vihdoin oli jäähyväishetki käsissä. Ja mihin käännyinkin, näin kaikkialla nyyhkytyksiä @@ -5108,7 +5108,7 @@ Herra paratkoon, sainkin monien uhrausteni ja yritysteni palkaksi. En mitenkään voinut saada isäntäväkeäni ottamaan vastaan maksua tahi ilmoittamaan paljonko olin velkaa. Vasta kun olin heille huomauttanut, <span - class="page-number" id="p142">[s. 142]</span>että olisi väärin, että he, + class="pageno" id="p142">[s. 142]</span>että olisi väärin, että he, köyhät ihmiset, kieltäytyisivät ottamasta sen minkä rikaskin, kysyi Kasakka lopulta, pidinkö 2 taalaria liikana 14 päivästä ja kyydistä Qvarnbergiin. Annoin kaksin verroin. @@ -5128,7 +5128,7 @@ kuljettava suuren korven halki, missä ei yksikään torppa eikä mökki keskeyttänyt yksitoikkoista autiutta. Ehdittyämme kahden penikulman matkan kylästä tulimme Oren joelle, kuljettuamme pienemmän joen yli, joka tässä - yhtyi edelliseen. Tähän pysäh<span class="page-number" id="p143">[s. + yhtyi edelliseen. Tähän pysäh<span class="pageno" id="p143">[s. 143]</span>dyimme lepäämään ja hevosta syöttämään. Kyytimies kertoi, että täältä saadaan sangen suuria lohia, joilla hän ehkä tarkoitti taimenia, joita täällä usein sanotaan lohiksi. Olin jo tiellä päättänyt sukeltaa @@ -5167,7 +5167,7 @@ ullakolla ja luhdeissa. Mutta yöjalassa käynti, joka ennen oli perinnäistapa, on nykyajan käsityksen mukaan sopimaton ja tapahtuu sen vuoksi muilta ja etenkin vanhemmilta salassa. Ja ellei ollut vakituista - pikku ystävää, niin katsoi poika <span class="page-number" id="p144">[s. + pikku ystävää, niin katsoi poika <span class="pageno" id="p144">[s. 144]</span>olevansa oikeutettu pääsemään kenen tytön luo tahansa. Sillä joka tyttöhän oli »ystävä». Eikä siinä kyllin. Nuorukaiset liittyivät parviksi käydäkseen kylän tyttöjen luona, jotka makasivat yksikseen usein lukittujen @@ -5202,7 +5202,7 @@ vastalahjaksi ja muistoksi antoivat nuorukaisille, jotka kunnioittivat heitä yöllisellä käynnillä. Olin kerran läsnä, kun isä ankarasti nuhteli nuorta tytärtään sen vuoksi, ettei tämä avaamalla ovea ollut vastaanottanut <span - class="page-number" id="p145">[s. 145]</span>yövieraita. Ja luultavasti + class="pageno" id="p145">[s. 145]</span>yövieraita. Ja luultavasti kerron tuonnempana tahi toiste lähemmin, miten itse Vermlannissa syyskuun 15 p:nä 1821 otin osaa yöjalassa käyntiin. </p> @@ -5224,7 +5224,7 @@ toivotettiin äkkiä ystävällisesti »hyvää yötä» ja mentiin toiseen taloon, jossa uudistui sama näytelmä, ja sieltä kolmanteen. </p> - <span class="page-number" id="p146">[s. 146]</span> + <span class="pageno" id="p146">[s. 146]</span> <p class="paragraph"> Kun tahdotaan kuvata jonkun kansan tapoja, ei ole kerrottava vain sellaista, mikä käy yksiin omiemme kanssa ja minkä omalta näkökannaltamme hyväksymme, @@ -5259,7 +5259,7 @@ huone, niin hänelle tehdään ystävyyden ja luottamuksen osoitukseksi makuutila tyttären viereen. Se tuntuu meidän ajallamme mahdottomalta, jopa kieroltakin, mutta totta se on. Minulta ovat suomalaismetsillä useammin kuin - kerran <span class="page-number" id="p147">[s. 147]</span>isä ja äiti + kerran <span class="pageno" id="p147">[s. 147]</span>isä ja äiti kysyneet, enkö tahtonut nukkua talon tyttären vieressä. Sehän on mitä luonnollisin kysymys. Mutta alussa, ennenkuin tunsin kansan sikäläisiä tapoja, ällistyin, ihmettelin, olin hämilläni ja häpesin, etenkin silloin, @@ -5300,7 +5300,7 @@ <p class="paragraph"> Samoista syistä vieläkin monet lämpimien maiden heimot käyttävät Aatamin-aikuista pukua ja häpeemättä. Sanoohan sananlaskukin: <i>naturalia - non sunt turpia</i>. Tässä<span class="page-number" id="p148">[s. + non sunt turpia</i>. Tässä<span class="pageno" id="p148">[s. 148]</span>kin tottumus on toinen luonto; mitä lapsuudesta asti on nähnyt ja kuullut, ei herätä myöhemminkään erikoista huomiota. </p> @@ -5342,7 +5342,7 @@ Niinpä kyytipoikakin sanoi monesti yöllä menneensä Martan, kortteeritaloni tyttären viereen, tämän maatessa vanhempiensa huoneen peräkamarissa, eivätkä nämä olleet sanaakaan sanoneet. Mitä tyttöihin tulee — he eivät itse koskaan - lähde yöseikkailuihin, ottavat vain vastaan yövie<span class="page-number" + lähde yöseikkailuihin, ottavat vain vastaan yövie<span class="pageno" id="p149">[s. 149]</span>raita — niin he eivät laske joka poikaa viereensä, he pidättävät itselleen valintaoikeuden. Mutta etteivät menettäisi hyvää mainettaan, on heidän pakko ottaa vastaan sellaisiakin, joita viimeisinä @@ -5377,7 +5377,7 @@ Myöhäisaikaisempi kirjailija, <i>Joh. Tornæus</i> sanoo kuvauksessaan Tornion Lapista (painettu 1772), s. 40 suoraan: »Väitetään että he (lappalaiset) muinoin olisivat pitäneet vaimonsa <i>communes</i> - ystävilleen, <span class="page-number" id="p150">[s. 150]</span>jotka + ystävilleen, <span class="pageno" id="p150">[s. 150]</span>jotka kävivät heidän luonansa», mitä kirjoittaja pitikin luultavana ja mainitsee olleen vanhan tavan. Hän lisää vielä kuulleensa edeltäjältään, että eräs Luulajan lappalainen, joka oli tullut Tornion lappalaisen luo, illalla @@ -5410,7 +5410,7 @@ ja päällysnuttu, joka kääräistiin kokoon päänaluiseksi. Mitään peitettä ei lämpimässä savupirtissä tarvittu; siinä kyllä ilmankin hikoili. Siksipä ei matkalaisten tahi pitkämatkaisten vieraiden saapuminen yöksi — olivatpa ne - talonpoikia tahi herroja — tuottanut isäntä<span class="page-number" + talonpoikia tahi herroja — tuottanut isäntä<span class="pageno" id="p151">[s. 151]</span>väelle vaivaa, sillä vuodetta riitti lattialla, menipä sitten miehen tai naisen viereen levolle. Eipä edes pappia varten, hänen talvella liikkuessaan lukusilla, ollut muuta keinoa kuin tuoda yöksi @@ -5445,7 +5445,7 @@ kyhätyissä <i>»mehtä-majoissaan»</i> täysissä pukimissa, miehet ja naiset sekaisin. Samaten he talvella täyttävät kaikki kirkonkylän talot, kun tulevat penikulmien takaisista kylistään lauantaisin kirkolle kirjoit<span - class="page-number" id="p152">[s. 152]</span>tautuakseen ripille, + class="pageno" id="p152">[s. 152]</span>tautuakseen ripille, kastattamaan lapsiaan tahi hautaamaan vainajiaan, levätäkseen pitkän matkan vaivoista, voidakseen sunnuntaiaamuna olla jumalanpalveluksessa. Muistan esim. Juvan pappilan leivintuvan, miten siihen monesti yöllä sunnuntaita @@ -5484,7 +5484,7 @@ »Autuas emännän vieras,<br> vaivainen isännän vieras.»<br> </p></div> - <span class="page-number" id="p153">[s. 153]</span> + <span class="pageno" id="p153">[s. 153]</span> <p class="paragraph"> Luultavasti emännän ollessa kuollut, vanha, sairas tai raihnainen, vanhin tytär, niinkuin muussakin, edusti emäntää. Mikä aluksi näyttää @@ -5499,7 +5499,7 @@ muut ikäiseni samoina aikoina. </p> </div> - <span class="page-number" id="p154">[s. 154]</span> + <span class="pageno" id="p154">[s. 154]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter9">9. Makkolan tienoon suomalaisia sukutarinoita. Juttuja papeista. Fridshammariin ja Moran kirkolle. Yöllinen seikkailu.</h2> <p class="paragraph"> @@ -5529,7 +5529,7 @@ vanhasta postillasta ja hartaushetki lopetettiin laulamalla virsi. Kello 10 se alkoi ja päättyi ½ 1. </p> - <span class="page-number" id="p155">[s. 155]</span> + <span class="pageno" id="p155">[s. 155]</span> <p class="paragraph"> Jumalanpalveluksen jälkeen ryhdyin läsnäolevilta utelemaan, mitä he tiesivät esi-isiensä vaiheista, etenkin kun vanhat kuninkaankirjeet olivat hävinneet @@ -5565,7 +5565,7 @@ Härkälästä ja naitti hänet Kaarina Eliaksentytär <i>Jämsälle</i>, josta liitosta syntyivät <i>Kaarina</i>, <i>Margareeta</i> ja <i>Elias</i>. Näistä jäi Kaarina Eliaksentytär taloon asumaan (naimisissa Eerik Hannunpojan - kanssa Skatugbystä) <span class="page-number" id="p156">[s. + kanssa Skatugbystä) <span class="pageno" id="p156">[s. 156]</span>saaden 5 lasta, jotka kaikki elävät ja ovat yhtä lukuunottamatta naimisissa. <i>Matti Jöraninpoika Makkoinen</i>, joka jäi taloon, oli ottanut osaa Kaarle XII:n sotiin Suomessa ja Venäjällä. Hänellä oli poika, @@ -5602,7 +5602,7 @@ <p class="paragraph"> Heidän omasta menneisyydestään kertoi muuan vanha eukko, että ensimmäinen, joka tänne tuli Suomesta ryssää pakoon oli Antti Martinpoika Jämsän - pitäjästä. Sen nimen <span class="page-number" id="p157">[s. 157]</span>hän + pitäjästä. Sen nimen <span class="pageno" id="p157">[s. 157]</span>hän antoi jälkimaailmalle muistoksi ensimmäiselle asuinpaikalleen. Kun hänellä ja hänen suvullaan ei ollut muuta sukunimeä, niin suomalaiset antoivat saman nimen suvullekin. (Jämsässä ja monessa muussa Hämeen pitäjässä ei enää ole @@ -5637,7 +5637,7 @@ muutti takaisin kotiansa ja peltojansa hoitamaan. Ja ellei niin olisi käynyt, ei Jämsän kylää tänä päivänä olisi olemassa. Muuten oli mainitulle Antti Martinpojalle annettu kuninkaan käsikirje tallessa ja <span - class="page-number" id="p158">[s. 158]</span>minä kopioitsin sen. Sen oli + class="pageno" id="p158">[s. 158]</span>minä kopioitsin sen. Sen oli antanut Kustaa Aadolf ja se oli päivätty Kopparbergissä maalisk. 22 p. 1627. </p> <p class="paragraph"> @@ -5678,7 +5678,7 @@ <p class="paragraph"> Mutta toinen hänen juttunsa papeista ansainnee yleisempää huomiota: Moran Fågelsjöstä on kirkolle linnuntietä kokonaista 12 penikulmaa. Eihän tosin - tietä — tus<span class="page-number" id="p159">[s. 159]</span>kinpa sinne on + tietä — tus<span class="pageno" id="p159">[s. 159]</span>kinpa sinne on näkyviä polkujakaan — ole mitattu, mutta ehkä se on pidempi, jos se maanmittarin ketjulla mitataan. Kun kylä on niin kaukana kirkolta, käy seurakunnan pappi vain joka toisena vuonna heidän luonaan nuoria kastamassa, @@ -5714,7 +5714,7 @@ pöydäntakaiselta rahilta. Hän kiljui ja karjui aluksi, mutta väsyi vähitellen — haukotteli, kunnes luonto pääsi oikeuksiinsa. Sillä ristiessään kätensä ja kehoittaessaan lukemaan »Isä meidän —» nukkui hän kes<span - class="page-number" id="p160">[s. 160]</span>ken saarnaa niin sikeästi, + class="pageno" id="p160">[s. 160]</span>ken saarnaa niin sikeästi, ettei enää herännyt. Seurakunta oli jo aikoja sitten ennättänyt lukea Herran rukouksen ja odotti vain, että pappikin lopettaisi. Ei tahdottu aluksi häiritä tämän »hartautta». Ja vaikka jo huomattiinkin miten oli, niin @@ -5757,7 +5757,7 @@ »Eipä sen kummemmasta» sanoi rovasti, »kun että hän minun kielloistani huolimatta sikahumalassa kiipesi eräänä sunnuntaina itse pääseurakunnan saarnatuoliin saarnaamaan. Siellä hän määki ja mylvi ja sai aikaan - täydellisen <span class="page-number" id="p161">[s. + täydellisen <span class="pageno" id="p161">[s. 161]</span>kirkonhäväistyksen. Minä lähetin lukkarin useat kerrat sanomaan, että hän tulisi alas ja että minä tulisin hänen tilalleen saarnaamaan. Mutta kun hän ei totellut, täytyi minun lopulta lähettää sekä lukkari että @@ -5794,7 +5794,7 @@ Adolfin aikana Ranskan sodassa ja oli Stralsundin edustalla joutunut ranskalaisten vangiksi. Hänet oli ruotsalaisten, puolalaisten, venäläisten ja preussiläisten kera viety Ranskaan ja pakotettu liitty<span - class="page-number" id="p162">[s. 162]</span>mään Ranskan armeijaan ja viety + class="pageno" id="p162">[s. 162]</span>mään Ranskan armeijaan ja viety Italian sotaan. Trogen oli ollut Kalabriassa ja monessa muussa paikassa ja hänet oli lopulta viety Itämaita vastaan sotimaan. Siellä hän kahden ruotsalaisen kanssa eräässä taistelussa karkasi vihollisen puolelle. Heidät @@ -5829,7 +5829,7 @@ omituista kyllä, oli koko lailla minun näköiseni. Hänen rouvansakin oli sievän näköinen, mutta oli liian suuri ja lihava ja hampaat olivat sysimustat. Häntä vaivasi nytkin hammassärky, ja vaikka hän käytti tohtorin - apua, ei se auttanut. Tämä oli totinen <span class="page-number" + apua, ei se auttanut. Tämä oli totinen <span class="pageno" id="p163">[s. 163]</span>ja vaitelias mies. Meidät sijoitettiin samaan huoneeseen nukkumaan. </p> @@ -5872,7 +5872,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Läksin sitten Noretin kievariin, jonne täältä oli ¾ <span - class="page-number" id="p164">[s. 164]</span>penikulmaa. Tie, joka kulki + class="pageno" id="p164">[s. 164]</span>penikulmaa. Tie, joka kulki Orsajärven rantaa pitkin, oli hyvä. Kyytimieheni ei tahtonut kulkea suorinta tietä Vomusin kautta Garbergiin ja sitä paitsi vei hän kenkävoiteeni mennessään, kun unohdin pyytää sitä takaisin hänen taskustaan. @@ -5907,7 +5907,7 @@ asioista. Sain lainaksi kortteeriini tämän käsikirjoituksen kirjoittaakseni siitä kopion. Sen otsakkeena oli: <b>»Afskrift af Prostens i Grangärdet Jakob Boethii bref om finmarkerna i Dalarne»</b>, päivätty huhtikuun - 14:ntenä 1774. (Tämän kirjeen julkaisin <span class="page-number" + 14:ntenä 1774. (Tämän kirjeen julkaisin <span class="pageno" id="p165">[s. 165]</span>sittemmin omilla muistutuksillani varusteltuna Mnemosynen syyskuun numerossa 1821). Sitten katsoimme, olisiko kirkonkirjoissa mitään Moran suomalaisista; mutta tuloksetta. Muuten olivat @@ -5942,7 +5942,7 @@ vierreastia, etteivät tanskalaiset löytäisi käytävää. Sivuseinässä oli aukko, josta oli kurotettu ruokaa sisälle. Kellari oli tiilestä ja millei jokaiseen olivat katsomassa käyneet herrat kaivertaneet nimensä. Minäkin - <span class="page-number" id="p166">[s. 166]</span>piirsin nimeni katossa + <span class="pageno" id="p166">[s. 166]</span>piirsin nimeni katossa olevaan tummahkoon kiveen. Paluumatkalla menimme pappilaan päivälliselle. Ilma oli edelleen yhtä ihana kuin eilenkin. </p> @@ -5976,7 +5976,7 @@ ettei tuntenut majuria eikä aikonut käydä siellä. Enempää eivät solleröläiset tarvinneetkaan. He olivat varmat, että he olivat saarelleen saaneet oikean roiston ja kulkurin, joka ei uskaltanut mennä taloihin, vaan - naputteli vasarallaan kal<span class="page-number" id="p167">[s. + naputteli vasarallaan kal<span class="pageno" id="p167">[s. 167]</span>lioita. Tiedoitettiin nimismiehelle ja tämä antoi kirkossa kuuluttaa, että jumalanpalveluksen päätyttyä ryhdyttäisiin ajojahtiin roiston kiinniottamiseksi. Ja niinpä lähdettiin saarta ketjuna kiertämään. @@ -6010,7 +6010,7 @@ kysymystensä johdosta yhtä ja toista Sollerön-matkastamme. Näin silti, että mamseli Vilhelmson naurahteli ja katseli minuun veitikkamaisesti ja että rouvankin suu vetäytyi toisinaan hymyyn, josta kyllä jotakin aavistelin. - <span class="page-number" id="p168">[s. 168]</span>Seisoskelimme niin + <span class="pageno" id="p168">[s. 168]</span>Seisoskelimme niin pakinoiden hetkisen. Ruustinna tahtoi ensiksi saada minut lupaamaan, että tulisin seuraavana päivänä pappilaan ja sanoi näyttävänsä taalalaisten vanhoja sotajousia ynnä muita muinaismuistoja. Mutta minä vastasin, ettei @@ -6043,7 +6043,7 @@ Zweigbergh ja että hänen miehensä oli luutnantti, mutta että tämä vieden heidän ainoan lapsensa, 11-vuotiaan tyttären mukanansa oli muuttanut Vestergötlantiin. Hän oli jäänyt jäljelle piikojen ja 80:n ikäisen <span - class="page-number" id="p169">[s. 169]</span>ukon kera nimeltä Ulfsparre + class="pageno" id="p169">[s. 169]</span>ukon kera nimeltä Ulfsparre tätä hoitamaan j.n.e., jonka vuoksi hänellä asustaessaan yksin oli sanomattoman ikävä. Annoin hänen puheensa kulkea korvasta sisälle, toisesta ulos, t.s. en uskonut enkä epäillyt. Hän tipsutteli vieressäni lyöttäytyen @@ -6078,7 +6078,7 @@ Kun oli sanottu hänen asuvan samassa kylässä, luulin tietysti, ettei matka olisi pitkä. Minusta tuntui sen vuoksi oudolta, että uudelleen jouduimme pimeään metsään, jossa vain hän, joka tunsi tien, saattoi seurata kapeata - polkua. <span class="page-number" id="p170">[s. 170]</span>Eikä siinä kyllin + polkua. <span class="pageno" id="p170">[s. 170]</span>Eikä siinä kyllin — matka ei tuntunut koskaan loppuvan, niin kauan se minusta kesti. Itsekseni mietin, näinkö oli tarkoituksena viedä minut johonkin ansaan rahojeni vuoksi — kun olin aseeton, sillä ruustinnaan ja serkkuun ei mielestäni enää ollut @@ -6113,7 +6113,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Naisen muutamin sanoin toivottaessa hyvää yötä sanoi <span - class="page-number" id="p171">[s. 171]</span>ukko: »Jumala sinua siunatkoon, + class="pageno" id="p171">[s. 171]</span>ukko: »Jumala sinua siunatkoon, lapsukaiseni!» ja silloin minä sen kiireen harppasin entiselle paikalleni kamariin istumaan, ilman, että nainen oli mitään huomannut. Nyt riisui hän päällystakin yltänsä, joten näin, että hän oli sangen hienosti puettu, mutta @@ -6149,7 +6149,7 @@ se seikka, että hän peitti kasvonsa osoittamatta minulle luottamusta, vaikutti, etten minäkään uskonut hänestä mitään hyvää. Kaikki minun vastasyyni hän kumosi käyden yhä kiihkeämmäksi. Lopulta sanoin tiukasti, - että minun <span class="page-number" id="p172">[s. 172]</span>oli mahdotonta + että minun <span class="pageno" id="p172">[s. 172]</span>oli mahdotonta jäädä, kun en uskaltanut jättää tavaroitani omiin hoteisiinsa kestikievariin lukitsemattomaan huoneeseen, jonne jokainen matkustaja saattoi päästä. Muistelen vieläkin niitä syviä huokauksia, jotka pääsivät ilmoille hänen @@ -6181,7 +6181,7 @@ käyttäytymistään.<a href="#fn6" id="fnref6"><sup>[6]</sup></a> </p> </div> - <span class="page-number" id="p173">[s. 173]</span> + <span class="pageno" id="p173">[s. 173]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter10">10. Matkalla Länsi-Taalaihin. Tarinoita.</h2> <p class="paragraph"> @@ -6208,7 +6208,7 @@ seuraavana aamuna veisi minut Evertzbergiin, minne on 5/4 penikulmaa polkua, sillä nyt taas jalkamatkani alkoivat. </p> - <span class="page-number" id="p174">[s. 174]</span> + <span class="pageno" id="p174">[s. 174]</span> <div class="image"> <img src="images/kuva-08.jpg" alt=""> <p><i>Järvimaisema suomalaismetsissä.</i></p> @@ -6219,7 +6219,7 @@ mamsseli, sangen suloinen tyttönen, tuli taloon. Tuskinpa hänellä muuta asiaa olikaan kuin halu nähdä, kuka minä olin. Hän muistutti paljon neiti Konoffia. Odotin kauan kyytimiestäni ja aioin jo mennä Oikebergiin - etsiskelemään agat-kiviä, vaikka Lindbom olikin <span class="page-number" + etsiskelemään agat-kiviä, vaikka Lindbom olikin <span class="pageno" id="p175">[s. 175]</span>sanonut, ettei niitä siellä olisi. Soudimme veneellä virran yli ja annoimme hevosen uida. Sivuutimme sen lähteen, josta Kustaa I oli juonut paetessaan Morasta Limaan ja jonka vedellä Kaarle XI @@ -6255,7 +6255,7 @@ naapuritalossa. Minun oli annettava kyytirahaa 24 killinkiä, vaikk'ei Månsbergiin ollut kuin 3 ½ neljännestä. Hän oli pirteä ja reipas tyttö, väkevä kuin mies ja lupasi käydä minua Upsalassa tervehtimässä, kun tulisi - niille main työnhakuun. Hän nosti <span class="page-number" id="p176">[s. + niille main työnhakuun. Hän nosti <span class="pageno" id="p176">[s. 176]</span>yksin kirstuni hevosen selkään, minkä itse usein olin saanut tehdä, kun nälkiintyneet miehet eivät jaksaneet. Muuten hän valehteli olevansa 18 vanha ja laski leikkiä, joten hyvin huomasi, että hän oli ollut @@ -6293,7 +6293,7 @@ kultaa ja hopeata. Hänen tyttärensä oli puettu morsiameksi ja koristettu kauniiksi. Ja päässä oli kultainen kruunu. Nähtyään tuon kaiken heitti isäntä puukkonsa morsiamen pään yli, niin että se jäi seinään kiinni. Kaikki - <span class="page-number" id="p177">[s. 177]</span>mikä tytölle oli annettu, + <span class="pageno" id="p177">[s. 177]</span>mikä tytölle oli annettu, sekä kruunu että komea vaatetus jäi nyt hänelle, sillä peikoilla ei enää ollut valtaa morsiamen suhteen. Sitten heitti ukko virsikirjansa pöydälle huutaen: »Kaikki mitä pöydällä on, on kirjoitettu Herran nimeen!» Silloin @@ -6342,7 +6342,7 @@ </td></tr> </tbody></table></div> - <span class="page-number" id="p178">[s. 178]</span> + <span class="pageno" id="p178">[s. 178]</span> <p class="paragraph"> Syynä siihen, etteivät ne enää näyttäydy, on se, että ne kuultuaan kirkon ison kellon äänen ovat kaikonneet pois. Ne ovat ensin yrittäneet estää sitä @@ -6350,7 +6350,7 @@ on nähtävissä, niin se ei ole auttanut. </p> </div> - <span class="page-number" id="p179">[s. 179]</span> + <span class="pageno" id="p179">[s. 179]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter11">11. Länsi-Taalaita samoilemassa. Asutustarinoita.</h2> <p class="paragraph"> @@ -6385,7 +6385,7 @@ Pappilan herrasväestä kerrottiin, että he tappelivat keskenään, niin että jymy kuului kylille, sitä paitsi he olivat juoppoja. </p> - <span class="page-number" id="p180">[s. 180]</span> + <span class="pageno" id="p180">[s. 180]</span> <p class="paragraph"> Palattuaan Liman pappilaan oleili Gottlund kirkonkylässä kolmisen päivää perehtyen sen nähtävyyksiin, karjamajoiltaan palanneeseen väestöön ja @@ -6426,7 +6426,7 @@ <p class="paragraph"> Gottlund jatkaa: </p> - <span class="page-number" id="p181">[s. 181]</span> + <span class="pageno" id="p181">[s. 181]</span> <p class="paragraph"> Pappilasta menin takaisin kievariin kirjoittamaan päiväkirjaani, joka olikin jäänyt laiminlyödyksi. Epäröin, pitikö täältä mennä Tyngsjöhön, jonne oli @@ -6463,7 +6463,7 @@ jatkui aina seuraavaan päivään saakka. Valitsimme päälle päätteeksi väärän tien, oikean puolisen ja saimme kahlata suuria soita, joissa vajosimme polviin asti, jopa olimme niihin kokonaan upota. Silti kuljimme sellaista - <span class="page-number" id="p182">[s. 182]</span>vauhtia, että kello 4 + <span class="pageno" id="p182">[s. 182]</span>vauhtia, että kello 4 olimme liko märkinä kylässä, vaikka vasta klo 1 olimme tulleet rantaan. </p> <p class="paragraph"> @@ -6503,7 +6503,7 @@ eivät enää kylpeneet; se tapa oli kielen mukana hävinnyt. He käyttivät myöskin mustaa takkia taalain miesten tavoin. </p> - <span class="page-number" id="p183">[s. 183]</span> + <span class="pageno" id="p183">[s. 183]</span> <p class="paragraph"> Laadin itselleni kartan tämän seudun kylistä. Eräs Vestnäsbergin nainen lupasi, että hänen poikansa opastaisi minua eri suomalaiskyliin. Minä kuljin @@ -6544,7 +6544,7 @@ neljännespenikulman pahaa soista polkua Östnäsbergiin. Kylässä poikkesin ensimmäiseen taloon, jossa oli kotona vain orpo tyttö. Hän vei minut kylän varakkaimman miehen Matti Ollinpojan luo. Perillä huomasinkin, että väite - varakkuudesta piti paikkansa, <span class="page-number" id="p184">[s. + varakkuudesta piti paikkansa, <span class="pageno" id="p184">[s. 184]</span>sillä talo oli kunnossa ja kauniiksi maalattu. Itse lojui hän sairaana; reidessä oli paise. Mutta kun hän vaikutti koppavalta, en jäänyt hänen luokseen yöksi, vaan läksin aluksi seppä <i>Tiiaisen</i> luo, joka oli @@ -6583,7 +6583,7 @@ asunut siinä missä Matti Ollinpoika nykyään, mutta kuoli jo kahden vuoden kuluttua viedessään lehmää Uvan joen yli. Lehmä ui rannalle, mutta mies hukkui. Hänellä oli kaksi tytärtä, Anna ja Liisa. Anna elää vieläkin ja on - naimisissa verm<span class="page-number" id="p185">[s. + naimisissa verm<span class="pageno" id="p185">[s. 185]</span>lantilaisen kanssa, joka oli ostanut torpan Heikki <i>Antinpoika Hartikaiselta</i>. Tämä oli tullut Ekshäradin pitäjän Knappåsenista ja ensin raivannut tilan, jolle sai kuninkaalta omistuskirjan. Hartikainen muutti @@ -6621,7 +6621,7 @@ </p> <p class="paragraph"> <i>Granberg</i> on uusi kylä Malungin suomalaismetsissä. <span - class="page-number" id="p186">[s. 186]</span>Eräs Lasse Lassenpoika + class="pageno" id="p186">[s. 186]</span>Eräs Lasse Lassenpoika Hakkarainen Afradsbergistä sen perusti ja sai siihen talonkirjat, mutta hän tuli sokeaksi ja muutti appensa luo. Hänen jälkeensä tuli Matti Heikinpoika Hakkarainen Äppelbon Barktorpista. Hänen poikansa elävät vieläkin ja asuvat @@ -6662,7 +6662,7 @@ varrella yllätimme koppelon poikueineen, mutta ne pyrähtivät lentoon niin nopeasti, etten ennättänyt ampua. </p> - <span class="page-number" id="p187">[s. 187]</span> + <span class="pageno" id="p187">[s. 187]</span> <p class="paragraph"> Menin Lekvalliin tavatakseni vanhaa eukkoa, jonka sanottiin olevan ainoan, joka enää osasi puhua suomea ja tiesi entisistä oloista. Eukolla oli @@ -6698,7 +6698,7 @@ näitä. Hänen miehensä oli tyhmyri, joka jokelteli jäljessä kaikkea, mitä vaimo sanoi ja aina pani väliin »må veta». Kahden sylen päässä näkyy vieläkin poltetun pirtin kiviröykkiö. Tämä paikka kuului ennen Ekshäradin - pitäjään, <span class="page-number" id="p188">[s. 188]</span>jonka kirkolle + pitäjään, <span class="pageno" id="p188">[s. 188]</span>jonka kirkolle on 3 penikulmaa, mutta viime vuonna se liitettiin Nyn pitäjään. </p> <p class="paragraph"> @@ -6740,7 +6740,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Täältä oli neljännespenikulmaa halki pahojen soiden ja <span - class="page-number" id="p189">[s. 189]</span>rämeiden. Se oli kurja paikka. + class="pageno" id="p189">[s. 189]</span>rämeiden. Se oli kurja paikka. Asuttiin savupirtissä, ensimmäisessä, minkä näillä mailla näin. Kotona oli vain vanha sokea nainen, joka risaisena kyhjötti pankolla. Hän osasi sangen hyvin suomea. Varhemmin hän oli oleillut Helsinglannin suomalaismetsissä, @@ -6780,7 +6780,7 @@ oli miekkaritarikunnan kunniamerkki. Kaikilla oli säämiskähousut, siniset frakit, palmikkopiiskat ja kukkia kädessä. </p> - <span class="page-number" id="p190">[s. 190]</span> + <span class="pageno" id="p190">[s. 190]</span> <p class="paragraph"> Nurkassa näet niinikään ratsastajan, jolla on samanlainen puku, mutta hatussa on tupsu, kädessä pitkä keihäs, jolla hän hevosen hiljalleen @@ -6819,7 +6819,7 @@ ettei kukaan uskaltanut käydä kimppuun. Hän oli tokaissut: <b>»Vaik(k)a olisi niin paljon Kukkoisia kuin kantoja kaskessa, niin se heijän yliten hyppäisin mehtään.»</b> Veljekset neuvottelivat rengin kanssa. Hankittiin - kanki, joka <span class="page-number" id="p191">[s. 191]</span>ulettui + kanki, joka <span class="pageno" id="p191">[s. 191]</span>ulettui pirtin ovelta eteisen seinään. Kun Kukkoinen yöllä nukkui, kuuli hän kuin koputusta pirtin ovelta. Hän hypähti pystyyn ja yritti ulos, mutta pääsemättä. Hän yritti murtautua ulos katon kautta, mutta onnistumatta, kun @@ -6859,7 +6859,7 @@ pahasti sattunut, jonka vuoksi annoin vähän laastaria. Tällä paikalla oli vielä 50 vuotta sitten kasvanut metsä. Menin lähimpään naapuritaloon, jossa piti olla tallella kauppakirja, jolla Utsjön kyläläiset myivät tämän paikan - Paul Paulinpojalle Björnåsenista. <span class="page-number" id="p192">[s. + Paul Paulinpojalle Björnåsenista. <span class="pageno" id="p192">[s. 192]</span>Se oli päivätty helmik. 25:ntenä 1768. Hänellä oli monta lasta. Ukko oli tullut velkaiseksi ja myynyt osan torpasta pojalleen Jan Paulinpojalle. Toisen puolen hän piti itse. Mutta Jan Paulinpoikakin @@ -6896,7 +6896,7 @@ oli vähän kovempaa ja parempaa. Tiellä näimme taas koppelon poikineen, mutta ne pujahtivat tiehensä. Menimme sisälle siihen taloon, missä pojan isoäiti asui, mutta siellä oli vain pieni tyttö kotona. Laitoimme tulen pesään ja - odottelimme vanhem<span class="page-number" id="p193">[s. 193]</span>pien + odottelimme vanhem<span class="pageno" id="p193">[s. 193]</span>pien kotiintuloa. Sillä aikaa kantoivat miehet tavaroitani toisen talon kaksikerroksiseen rakennukseen. Kuljetuksesta maksoin molemmille yhteensä 18 killinkiä panko. @@ -6934,7 +6934,7 @@ asuu Mellangårdissa, lapsia 7; 2) Hannu Eteläisessä vanhassa talossa, vaimo Kirsti Heikintytär Hakkarainen Milsjöstä, lapsia 5; 3) Jan asuu edellisen luona, vaimo Maria Paulintytär Kullenista, lapsia 3; <span - class="page-number" id="p194">[s. 194]</span>4) Joonas, vaimo Kaarina + class="pageno" id="p194">[s. 194]</span>4) Joonas, vaimo Kaarina Tuomaantytär Havuinen Brunbergistä, jolla on yksi poika, joka on naimisissa ja tälläkin on poika; 5) Pekka, seppänä Brunbergissä, vaimo Maria Ollintytär Hakkarainen, lapsia 3; 6) Liisa Svenintytär, mies Niilo Olavinpoika @@ -6970,7 +6970,7 @@ jälkimmäisestä 4 lasta. Muuan heistä <i>Olavi Heikinpoika</i>, jonka vaimo on Kaarina Matintytär Havuinen Brunbergistä, elää vieläkin ja hänellä on 4 lasta. Toinen veli, Pekka Heikinpoika on ottanut vaimokseen <span - class="page-number" id="p195">[s. 195]</span>Kaarina Matintytär Sikaisen + class="pageno" id="p195">[s. 195]</span>Kaarina Matintytär Sikaisen Brunbergistä, ja on lapsia 7. Velipuoli Matti Heikinpoika Keäriäinen alkoi rakentaa Nordtorpia, mutta myi sen afradsbergiläisille, joilta Olavi Heikinpoika sen osti. @@ -7008,7 +7008,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Seuraavana päivänä, lauvantaina 23:ntena, sain isännän <span - class="page-number" id="p196">[s. 196]</span>hevosella kuljettamaan tavarani + class="pageno" id="p196">[s. 196]</span>hevosella kuljettamaan tavarani Löfåhedeniin; tähän saakka oli niitä ollut pakko kantaa. Matkalla kuljimme Vermlannin ja Taalain rajan yli ja tulimme kaksi neljännestä kuljettuamme Björnåseniin, missä ennen oli asunut suomalaisia. Siellä oli kaksi taloa, @@ -7029,7 +7029,7 @@ oli ollut seuralaisenani, palata kotiinsa. </p> </div> - <span class="page-number" id="p197">[s. 197]</span> + <span class="pageno" id="p197">[s. 197]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter12">12. Tyngsjöstä Säfseniin. Hakkaraisista. Kaskeamisesta. Rosvoksi epäillystä suomalaisesta.</h2> <p class="paragraph"> @@ -7059,7 +7059,7 @@ myöhemmin tuli Iivari Iivarinpoika Pasainen Norjan rajalta ja asettui Axsjöåseniin. Mutta kun halla turmeli laihon, muutti hän täältä isänsä Iivari Iivarinpojan kera Tyngsjöhön asuen nykyisen Niilo Iivarinpojan talon - paikalla. Hei<span class="page-number" id="p198">[s. 198]</span>dän + paikalla. Hei<span class="pageno" id="p198">[s. 198]</span>dän jälkeläisensä lisääntyivät, kylä kasvoi ja nyt siinä on jo muitakin sukuja, esim <i>Huinari</i> y.m. </p> @@ -7095,7 +7095,7 @@ kuiskaillen menemästä Qvarnbergiin, sillä siellä oli tapahtunut useita murhia. Nykyinen asukas Heikki Heikinpoika Vålåsenissa oli äkkiä rikastunut ja muutama vuosi sitten oli löydetty lähettyviltä vuorenrotkosta luuranko. - Kehoituksestani hän kuvasi Vålåsenin miehen ulko<span class="page-number" + Kehoituksestani hän kuvasi Vålåsenin miehen ulko<span class="pageno" id="p199">[s. 199]</span>muodon, m.m. oli hän aivan kaljupäinen. Tultuani kotiin luin huvikseni kotiväelle suomalaisia runoja ja arvoituksia, joille väki naureskeli. @@ -7131,7 +7131,7 @@ ja rakensi riihen Najenshöjdenille. Taalalaiset sen polttivat hänen ollessaan poissa, mutta hän rakensi uuden tilalle. Sitten tulivat vermlantilaiset nimismiehineen ja polttivat senkin. Nyt Hakkarainen vaelsi - Tukholmaan oikeutta ja kuninkaankir<span class="page-number" id="p200">[s. + Tukholmaan oikeutta ja kuninkaankir<span class="pageno" id="p200">[s. 200]</span>jaa hakemaan. Täällä tapasi hän entisen isäntänsä Possen, joka sanoi: »Täälläkö sinä lurjus oletkin?» ja veteli kepillä pitkin selkää. Tukholmassa ollessaan hän oli löytänyt rahamassin, jonka erään voudin leski @@ -7164,7 +7164,7 @@ viimeiset 20 vuotta paitasillaan. Vielä silloinkin hän oli ollut siksi vahva, että kun näki poikiensa, jotka hekin olivat voimamiehiä, pistävän kangen myllynkiven silmään sitä sillä tavoin nostaakseen — muutamat - jaksoivat toiset eivät — oli ukko tullut ulos <span class="page-number" + jaksoivat toiset eivät — oli ukko tullut ulos <span class="pageno" id="p201">[s. 201]</span>paitasillaan, pistänyt kätensä kivensilmään ja nostanut sen aitanportaille sanoen: »Otanpa pois kiven, muuten sen vielä rikotte.» @@ -7203,7 +7203,7 @@ Lassella oli 5 poikaa: Pekka, Matti, Heikki, Olli ja Lasse. Lasse Lassenpoika muutti Afradsbergiin ja Olli Lassenpoika Brunbergiin. Muut jakoivat tilan keskenään. Pekka Lassenpoika asui Bergetissä l. - Tarfalletissa. Hänellä oli 10 lasta. <span class="page-number" id="p202">[s. + Tarfalletissa. Hänellä oli 10 lasta. <span class="pageno" id="p202">[s. 202]</span>Vanhin heistä Pekka Pekanpoika asuu siinä vieläkin ja on hänellä monta lasta. Juuri hän antoikin minulle nämä tiedot. Toinen veli Matti Lassenpoika muutti Södergårdiin. Hänellä oli 19 lasta, joiden kera hän @@ -7237,7 +7237,7 @@ helvetin portaitten alla!» Hänen äitinsä Saara meni Tukholmaan ajamaan asiaa edelleen, mutta kuoli siellä, asia vanheni ja Geijer anasti tilan kiluineen kaluineen, kiinteistöineen ja irtaimistoineen. Sama Matti <span - class="page-number" id="p203">[s. 203]</span>Matinpoika on nyt + class="pageno" id="p203">[s. 203]</span>Matinpoika on nyt vaununtekijänä ja pyssyntukkien valmistajana Tukholmassa. Kun hän pyysi papinkirjaansa, tuli nimismies kieltämään, koska hän ei ollut vielä maksanut sakkojaan. Matti valitti konsistoriin ja sai heti papinkirjansa. @@ -7274,7 +7274,7 @@ niitä hakemaan. Siellä ollessani kerrottiin, että Kristoffer <i>Havuinen</i> oli Hakkaraiselta ostanut Brunbergin. Hän oli ollut häijy ja pahanilkinen mies. Kun hänen poikansa Olli oli ollut isäntänä, ei hän ollut voinut tulla - isänsä kanssa toimeen. Olli oli jo kerran <span class="page-number" + isänsä kanssa toimeen. Olli oli jo kerran <span class="pageno" id="p204">[s. 204]</span>riideltäessä sanonut: »Muistahan isä hopeamaljaa Kälkbergin ojassa.» (Luultavasti oli ukko sen varastanut). Sen johdosta päättivät isä ja toinen Pekka niminen poika ottaa Ollin hengiltä. Kun @@ -7310,7 +7310,7 @@ sukunimi oli <i>Karjalainen</i>. Nyt ei täällä enää ole ainuttakaan ihmistä, joka osaisi suomea, mulla vanha suku on niin säilynyt, ettei uusia ole tullut. Isäntä, jonka luona ensiksi olin, sanoi olevansa seitsemännessä - polvessa ensimmäisen tulokkaan jälkeläisiä. Vilppu <span class="page-number" + polvessa ensimmäisen tulokkaan jälkeläisiä. Vilppu <span class="pageno" id="p205">[s. 205]</span>oli tullessaan käyttänyt hopeanappeja ja elänyt ampumalla lintuja. Hänen lapsistaan jäi Lasse Vilpunpoika taloon. Hänen poikansa oli Kustaa Lassenpoika ja tämän poika Lasse Kustaanpoika jäi @@ -7348,7 +7348,7 @@ Rovastin ja kirkkoherran, Herra Magnus Piskatorin pyynnöstä on allekirjoittanut Laggan metsässä tarkastanut yhden tynnyrinalan suuruisen kaskimaan Laggåsenin torpparien kaadettavaksi ja poltettavaksi. Luvan - saannista Maa<span class="page-number" id="p206">[s. 206]</span>herran + saannista Maa<span class="pageno" id="p206">[s. 206]</span>herran virastosta lupasi Herra Pastori pitää huolen. Paikkaa nimitetään Permetshultiksi; metsä on vanhaa kuusta ja koivua, maa kaltevaa, sopivaa laitumeksi, mikä vakuutetaan Laggåsenissa kesäk. 4 p:nä 1811 @@ -7382,7 +7382,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Huonosti kävi Pentti nimisen köyhän torpparinkin Knobergissä. Tämä oli - luvattomana aikana ampunut teerin ja <span class="page-number" id="p207">[s. + luvattomana aikana ampunut teerin ja <span class="pageno" id="p207">[s. 207]</span>vienyt sen nimismiehelle, joka ei silloin sanonut mitään. Mutta hän oli niin varomaton, että kertoi siitä tuttavilleen ja siitä sai tietää jahtimestarikin, joka äskettäin oli saanut viran, luultavasti kalliisti @@ -7407,7 +7407,7 @@ <i>Lappmåsaksi</i> sen vuoksi, että lappalaisten sanottiin muinoin täällä syöttäneen porojaan. Nyttemmin on muuan mies muuttanut tänne kivikkoiselle kankaalle ja asuu maakuopassa. Se oli rakennettu pienislä puista ja - multa<span class="page-number" id="p208">[s. 208]</span>kasoista, niin että + multa<span class="pageno" id="p208">[s. 208]</span>kasoista, niin että ovipuolella oli seinäntapainen, mutta muilla seinillä näkyi vain ylin hirsikerros ja pieni kurja katto, jossa oli yhdessä kulmassa aukko, josta savu laskettiin ulos, mutta joka sitten peitettiin kuusenkuorella. Vaikkei @@ -7440,7 +7440,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Täältä tulimme Bredsjöhön, jonne oli ⅛ penikulmaa. Huutelimme kauan venettä - päästäksemme järven yli, mutta <span class="page-number" id="p209">[s. + päästäksemme järven yli, mutta <span class="pageno" id="p209">[s. 209]</span>kukaan ei kuullut. Lopulta aloimme kävellä sen ympäri. Silloin löysimme neljästä vanhasta laudasta kokoonkyhätyn ruuhen, jolla myötätuulta pääsimme onnellisesti lahden yli. Menimme ensimmäiseen taloon, jossa @@ -7478,7 +7478,7 @@ Käk'ahonmäki on uutistalo, johon v. 1795 tuli suomalainen Sundin metsiltä. Hän elää vieläkin ja on hänellä aikuisia lapsia. </p> - <span class="page-number" id="p210">[s. 210]</span> + <span class="pageno" id="p210">[s. 210]</span> <p class="paragraph"> Täältä tulimme maantietä pitkin Ivarsbergiin, joka oli kappaleen matkaa Najenin rannasta ja oli sekin myöhäisaikoina perustettu. Ensiksi rakensi @@ -7516,7 +7516,7 @@ koko omaisuus ja samalla pirttikin poltettiin heidän ollessaan metsässä. Kun lisäksi vielä tuli katovuosia, kun paikka oli alava, niin muutti hänen poikansa Iivar Iivarinpoika Tyngsjöhön ja Matti Iivarinpoika Milsjöhön, - nimittäin kalliolla <span class="page-number" id="p211">[s. + nimittäin kalliolla <span class="pageno" id="p211">[s. 211]</span>olevaan taloon. Kerrottiin, että kun ihmisiä sittemmin tuli Milsjöhedeniin, tapasivat he pirtissä nälkään kuolleita ihmisiä. Sittemmin oli tila autiona, aina kunnes nykyinen sukupolvi muutti sinne. Minun oli @@ -7554,7 +7554,7 @@ Minuakin hän pyysi avukseen. Hän oli kylillä kertonut jo 14 vanhana tehneensä eräälle tytölle lapsen, mikä tieto akkaväen kesken oli kulovalkeana levinnyt ja tullut tyttöjenkin tietoon. Minä nukuin <span - class="page-number" id="p212">[s. 212]</span>aitassa tyttöjen vuoteella ja + class="pageno" id="p212">[s. 212]</span>aitassa tyttöjen vuoteella ja jätin maanmittarin omine tuumineen kamariinsa. </p> <p class="paragraph"> @@ -7589,7 +7589,7 @@ maleksinut. Sanoi eilisen illan odottaneensa poikaa kotiin ja kun ei häntä vielä yöksiään kuulunut, oli hän lähtenyt aamulla varhain vastaan nähdäkseen, oliko mitään tapahtunut. Kuullessaan meidän tulevan oli <span - class="page-number" id="p213">[s. 213]</span>hän vetäytynyt tiensyrjään + class="pageno" id="p213">[s. 213]</span>hän vetäytynyt tiensyrjään nähdäkseen, keitä me olimme. Minä vastasin, ettei ollut syytä torua poikaa, kun minä olin houkutellut hänet jäämään yöksi ja siitä sai hän olla minun kanssani tekemisissä. Sitten aloin jutella hänen kanssaan matkastani: mitä @@ -7625,7 +7625,7 @@ kirjoja. Kysyessäni, mistä hän ne oli saanut, vastasi hän ostaneensa ne Karlstadin markkinoilta. Ja kun utelin, mitä hän teki esim. latinan- ja saksankielisillä kirjoilla, sain vastaukseksi, että niistä saattoi <span - class="page-number" id="p214">[s. 214]</span>opettaa lapsia lukemaan + class="pageno" id="p214">[s. 214]</span>opettaa lapsia lukemaan sisältä. Molemmat tiedonannot näyttivät minusta yhtä valheellisilta. Eniten herätti epäilyksiäni se, ettei hän ollut halukas myymään niistä ainoatakaan. Aavistukseni pitivätkin paikkansa. Niissä oli eri henkilöiden nimiä. Mutta @@ -7663,7 +7663,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Såga, <i>Saha</i> on suomalaisen viljelykseen ottama. Hänen <span - class="page-number" id="p215">[s. 215]</span>nimensä oli ollut Maunu + class="pageno" id="p215">[s. 215]</span>nimensä oli ollut Maunu Kustaanpoika Rådasta, sukunimeä ei enää muistettu. Hän oli ollut rakennusmestarina Fredriksbergin tehtaalla. Täällä ovat asukkaat alituiseen vaihtuneet sen jälkeen, kun tila liitettiin tehtaaseen. Vain pari tilaa on @@ -7686,7 +7686,7 @@ veljensä seurassa aitassa. </p> </div> - <span class="page-number" id="p216">[s. 216]</span> + <span class="pageno" id="p216">[s. 216]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter13">13. Säfsenin nimismies. Ukko Ronkainen. Asutustarinoita ja runosaalista pitäjää kierrellessä.</h2> <p class="paragraph"> @@ -7713,7 +7713,7 @@ Täältä menin lukkarin luo. Rahvas käytti hänestä nimeä »kära far» ja hänen vaimostaan »kära mor». Muun muassa tuli sinne akka, joka pyysi rakasta lukkarivaaria ompelemaan röijyn, jonka tämä lupasikin ja otti heti mitan. - Sain vasta <span class="page-number" id="p217">[s. 217]</span>klo 4 + Sain vasta <span class="pageno" id="p217">[s. 217]</span>klo 4 päivälliseksi kuoripiimäkehlon ja vähän perunoita, muuta ei ollut — ei edes kunnollista leipää. </p> @@ -7760,7 +7760,7 @@ Hän joutui hieman hämilleen, miettien, miten se saattoi olla mahdollista ja sopotteli: »Ja piirustelee karttoja kylistä!» </p> - <span class="page-number" id="p218">[s. 218]</span> + <span class="pageno" id="p218">[s. 218]</span> <p class="paragraph"> »No, mitäpä me siitä riitelemme», sanoin minä lähestyen häntä imelänä, ja ollen ottavinani sieltä rahamassia lisäsin: @@ -7804,7 +7804,7 @@ pappila, olivat tehtaan herrat anastaneet edelliseltä omistajalta siten, että tämä oli 150 taalaria velkaa ja kieltäytyi polttamasta sysiä. He toimittivat arviokatselemuksen, jossa 5-vuotias hevonen arvioitiin 20 - plooduksi, lehmä 5 plooduksi j.n.e. Kirkonisäntä <span class="page-number" + plooduksi, lehmä 5 plooduksi j.n.e. Kirkonisäntä <span class="pageno" id="p219">[s. 219]</span>Joonas Kallenpoika <i>Rautiaisen</i> asuman talon toinen puolikas oli tehtaalle maksanut lunastettaessa 640 taalaria. </p> @@ -7843,7 +7843,7 @@ muuta kuin suomea, vaikka hän kyllä ymmärsi ruotsia ja kuten arveltiin olisi osannut sitä puhuakin, mutta ruotsin sanaa ei hänen suustansa koskaan lähtenyt. Kun hänellä on joku käräjäjuttu tahi puhuttavaa papin kanssa, niin - hän käyttää tulkkia, <span class="page-number" id="p220">[s. 220]</span>joka + hän käyttää tulkkia, <span class="pageno" id="p220">[s. 220]</span>joka kääntää hänen sanansa ruotsiksi ja toisen vastauksen hänelle suomeksi. Hän on siinä suhteessa mitä itsepäisin ja härkäpäisin suomalainen. Papin kanssa hän oli epäsovussa eikä ollut kolmeenkymmeneen vuoteen käynyt @@ -7879,7 +7879,7 @@ Tullessani taloon ei hän itse ollut kotona, vaan ainoastaan hänen 70:n ikäinen sisarensa ja pieni karjapoika, jotka molemmat puhuivat sujuvasti suomea. Hän oli väkineen metsässä töissä, mutta häntä odotettiin illaksi - kotiin. Saadakseni ajan <span class="page-number" id="p221">[s. + kotiin. Saadakseni ajan <span class="pageno" id="p221">[s. 221]</span>kulumaan noukin vadelmia mäiltä ja kivikoista ja sainkin niitä koko hatullisen, jotka sitten maidon kera popsin maukkaana illallisenani. Vasta myöhään ukko palasi koko työvoimansa kanssa, jona oli 3 @@ -7915,7 +7915,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Oli koko suostutteleminen, ennenkuin sain hänet saatta<span - class="page-number" id="p222">[s. 222]</span>jakseni kirkonkylään, jonne oli + class="pageno" id="p222">[s. 222]</span>jakseni kirkonkylään, jonne oli puoli penikulmaa, mutta kun lupasin tupakkaa, niin hän lähti. Saatuani kirjoitusvehkeeni palasin Håniin. Otin mukaani myöskin runoja ja loitsuja lukeakseni niitä rahvaalle. Niitä kantoi eräs Borg eli Utter, kuten häntä @@ -7950,7 +7950,7 @@ Pekka Martinpoika Kinnuinen kuoli alun toistasataa vuotta sitten. Hän oli lähes 100-vuotias ja suuri poppamies. Hän tappoi sekoittamalla myrkkyä olueen Hannu Niilonpoika Honkaisen, Lassen isän. Pekan poika oli Heikki ja - tämän poika <i>Erkki <span class="page-number" id="p223">[s. + tämän poika <i>Erkki <span class="pageno" id="p223">[s. 223]</span>Heikinpoika Kinnuinen</i>, joka jäi vanhalle konnulle asumaan, mutta sittemmin myi tilan »Piikas Jaanin» isälle, <i>Olli Matinpoika Ronkaiselle</i> Ronkalan kylästä 400 taalarin hinnasta ja muutti itse @@ -7990,7 +7990,7 @@ tallinparvella heinissä ja hyvinpä nukuinkin. Talossa muuten oli paljon väkeä. </p> - <span class="page-number" id="p224">[s. 224]</span> + <span class="pageno" id="p224">[s. 224]</span> <p class="paragraph"> Syyskuun 4:ntenäkin oli kaunis ilma. Vankan suuruksen syötyäni ja maksettuani isännälle 12 killinkiä lähdin talosta. Tarkoitukseni oli mennä @@ -8029,7 +8029,7 @@ kärsiviä. Högfalletista kävelin ⅛ penikulmaa Lönhöjdeniin ja sieltä ¼ penikulmaa Ulrikaborgin tehtaalle. Sisälle en mennyt, vaikka kuljin pihan läpi, vaan matkasin edelleen ¼ penikulmaa Elgbergiin. Tulin sinne hyvissä - ajoin ja hyvään taloon, vaikka koko <span class="page-number" id="p225">[s. + ajoin ja hyvään taloon, vaikka koko <span class="pageno" id="p225">[s. 225]</span>kylä kuului tehtaalle. Täällä asui suomalaisia, vaikkakin kielensä unohtaneita. </p> @@ -8055,7 +8055,7 @@ Ensimmäisen uutistalon rakensi tähän kylään <i>Matti Pynninen</i>. Hän ehkä tuli Säfsenistä. Vaikkakin naimisissa, oli hänellä suhde piikaansa ja sai tämän kanssa lapsen. Hän sai siitä 40 plootua sakkoa, jonka vuoksi hänen oli - myytävä <span class="page-number" id="p226">[s. 226]</span>talonsa + myytävä <span class="pageno" id="p226">[s. 226]</span>talonsa ruotsalaiselle Petter Jönssonille Nordhyttanista. Tämän vaimo oli suomalainen. Pynninen, joka aikoinaan oli ollut ruunun metsästäjä, joutui tämän jälkeen kerjäläiseksi. Silti toivoi hän aina saavansa talonsa takaisin @@ -8077,7 +8077,7 @@ <p class="paragraph"> He kertoivat, että kaksi Abborbergin langosta muinoin oli kaatanut yhteisen kasken ja kumpikin siitä ottanut oman puolikkaansa. Toinen sai ensimmäisenä - vuonna hyvän <span class="page-number" id="p227">[s. 227]</span>sadon, + vuonna hyvän <span class="pageno" id="p227">[s. 227]</span>sadon, toinen ei mitään. Mutta seuraavana vuonna edellinen ei saanut huhdasta heiniä, mutta jälkimmäinen taas runsaasti. Silti meni edellinen korjaamaan toisen heiniä, vaikka hänellä oli yllin kyllin rukiita, mutta toisella ei @@ -8114,7 +8114,7 @@ vastauksistaan huomasin heti, että minua pidettiin karkulaisena. Näin, että maitoa oli viljalti, vaikkei sitä annettu. Kun aloin epäillä syitä taalalaisten viipymiseen, päätin odottaa täällä, kunnes he olivat <span - class="page-number" id="p228">[s. 228]</span>lähteneet tiehensä, sillä en + class="pageno" id="p228">[s. 228]</span>lähteneet tiehensä, sillä en tahtonut yksin joutua heidän seuraansa. </p> <p class="paragraph"> @@ -8151,7 +8151,7 @@ Skattlösbergiin, yksi Hobergiin, yksi Jänseniin, yksi Grillåseniin, yks Bringsjöbergiin ja yksi Hjerphöjdeniin. Hänen jälkeensä Nitten oli kauan autiona. Sittemmin tuli sinne suomalainen Erkki Erkinpoika Kopparbergin - Tallbergin kylästä. Hänen leskensä meni naimisiin <span class="page-number" + Tallbergin kylästä. Hänen leskensä meni naimisiin <span class="pageno" id="p229">[s. 229]</span>Erkki Lassenpoika Kemppaisen kanssa Kyrkovikenistä. Vanhaa asuinpaikkaa nimitetään vieläkin Tallbergiksi. Muuten asuu sukuja <i>Pohjoinen</i> ja <i>Honkainen</i> Abborbergissä, <i>Mujainen</i> @@ -8188,7 +8188,7 @@ ettei hän eikä kukaan muukaan voinut huomata, että juurimukula oli poissa. Nipin napin ennätin saada kaikki kuntoon, ennenkuin hän kääntyi minuun päin. Nauriit olivat niin suuria, ettei lievetakkini taskuun mahtunut niitä - enempää kuin kaksi. <span class="page-number" id="p230">[s. + enempää kuin kaksi. <span class="pageno" id="p230">[s. 230]</span>Varovaisuus olisi vaatinut, etten niitä olisi syönyt ennenkuin järvellä, mutta nälkäni oli niin kova, että jo rannassa pensaan takana kykkien syödä nassuttelin molemmat nauriit. Aura, jolla hän kynti, oli aivan @@ -8225,7 +8225,7 @@ kaikki suomalaiset puhuneet täällä pelkkää suomea. Hän kertoi, että 8 taloa oli rakentanut pitäjän ensimmäisen kirkon. Niinikään hän kertoi Nittenin Rikkisestä saman tarinan, minkä jo olin kirjoittanut muistiin. Mutta hän - tiesi <span class="page-number" id="p231">[s. 231]</span>ensimmäisten + tiesi <span class="pageno" id="p231">[s. 231]</span>ensimmäisten suomalaisten joutuneen tänne siten, että kuningas Jaan (luultavasti Juhana III) kruunauspäivänään oli armahtanut ja vapauttanut joukon vankeja. Nuo suomalaiset, <i>Pynninen</i>, <i>Puuronen</i> ja ketä lienevät olleet, @@ -8262,7 +8262,7 @@ sinne. En ollut halukas ja panin kauan vastaan, vaikka he selittivätkin, että siellä tanssittaisiin. Lopulta oli minun meneminen. Sinne oli ⅛ penikulmaa. Eikä siellä muita kavaljeerejä ollutkaan kuin me <span - class="page-number" id="p232">[s. 232]</span>kolme herraa, ja daameina oli + class="pageno" id="p232">[s. 232]</span>kolme herraa, ja daameina oli kolme pappilan mamsselia, pehtorin tytär, mamsseli Jena Morell neljäntenä. Hän olisi ollut hyvinkin kaunis, jolleivat huulet olisi olleet paksut ja nenä eli kuono kuin mopsilla. He olivat jostakin hankkineet @@ -8300,7 +8300,7 @@ Kirjoitin pitkän kirjeen kotiin vanhemmilleni matkoistani ja toisen sisarelleni. Vein ne pappilaan apulaiselle postiin toimitettaviksi. Kello 4 ip. lähdin taas vaeltamaan Näsin suomalaismetsiä kohti. Kuljin - Fredriksbergin, Anneforsin ja <span class="page-number" id="p233">[s. + Fredriksbergin, Anneforsin ja <span class="pageno" id="p233">[s. 233]</span>Gillergårdin sivu Tyyn kylään. Pistäytyessäni muutamaan torppaan Markusfalletin läheistöllä tietä kysyäkseni näin köyhyyden, kurjuuden ja viheliäisyyden huippuunsa kehittyneenä. Siellä olivat lapset yksinään @@ -8337,7 +8337,7 @@ Sain kuulla Bisenin aamulla varhain, menneen heinäntekoon Hökbergiin, jonne oli ¼ penikulmaa ja että hän myöhään illalla oli minua etsinyt, mutta minä olin jo nukkumassa. Minun oli siis mentävä Hökbergiin häntä tapaamaan. <span - class="page-number" id="p234">[s. 234]</span>Lopulta hän sanelikin minulle + class="pageno" id="p234">[s. 234]</span>Lopulta hän sanelikin minulle loitsunsa, kun olin kauan puhunut ja lukenut hänelle omiani. </p> <p class="paragraph"> @@ -8374,7 +8374,7 @@ kielen taitaja. Niinpä hän kertoi minulle jäniksestä ja ketusta saman sadun, jonka olin lapsena Juvalla kuullut, vieläpä samoin sanoinkin: </p> - <span class="page-number" id="p235">[s. 235]</span> + <span class="pageno" id="p235">[s. 235]</span> <p class="paragraph"> »Karhu söi hevoista, niin repo tuli sinne ja kysyi, mitenkä se on suanna semmoisen hyvän paistin. Karhu sanoi, että se tarttui hännästä kiini kuin @@ -8426,7 +8426,7 @@ <div class="verse"><p> »Tokko sielä suaatuna pö-kö-kö-köö?»<br> </p></div> - <span class="page-number" id="p236">[s. 236]</span> + <span class="pageno" id="p236">[s. 236]</span> <p class="paragraph"> Renki vastasi: </p> @@ -8474,7 +8474,7 @@ löysivät. Minua neuvottiin tekemään mutka Långmarkiin, jonne oli ½ penikulmaa ja sieltä ½ penikulmaa Qvarnbergiin. Mutta kun eksyin tieltä, päätin oikaista suoraan Qvarnbergiin niin pian kuin mahdollista. Auringon - asemasta päättelin, millä ilman<span class="page-number" id="p237">[s. + asemasta päättelin, millä ilman<span class="pageno" id="p237">[s. 237]</span>suunnalla se oli. Minä sekä harppailin että juoksin niin että hiki valui. Porhalsin mennä suoraan halki vetelien soiden ja yli kivisien vaarojen välittämättä portaista ja poluista. Miltei koko matkan juoksin @@ -8509,7 +8509,7 @@ he juttelivat ja lauloivat kauan. </p> <p class="paragraph"> - Naapuritalon emäntä tuli maanantaina kotiin Dresk<span class="page-number" + Naapuritalon emäntä tuli maanantaina kotiin Dresk<span class="pageno" id="p238">[s. 238]</span>höjdenistä, missä hän oli ollut äitinsä ja neljän lapsen hautajaisissa; nyt hän itsekin oli kovin sairastunut punatautiin. </p> @@ -8551,7 +8551,7 @@ olivat polttaneet hänen talonsa. Silloin kävi hänen vaimonsa kuninkaan luona Tukholmassa. Kuningas oli silloin ollut Suomessa, mutta eukko oli mennyt jäljessä sinne ja tavannut hänet. He eivät enää varmuudella <span - class="page-number" id="p239">[s. 239]</span>tienneet, kuka kuningas, mutta + class="pageno" id="p239">[s. 239]</span>tienneet, kuka kuningas, mutta arvelivat, että kysymyksessä oli Kustaa I Vaasa. Eukko oli saanut sellaisen päätöksen, että taalalaisten oli uudelleen rakennettava hänen talonsa, ja jos he sen kerran vielä polttaisivat, niin heidät poltettaisiin samoilla @@ -8591,7 +8591,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Olostani ei otettu maksua; poika, joka puolipohjasi <span - class="page-number" id="p240">[s. 240]</span>saappaani, pyysi 6 killinkiä — + class="pageno" id="p240">[s. 240]</span>saappaani, pyysi 6 killinkiä — annoin 12. Myöhemmin illalla menin Lohilammille. </p> <p class="paragraph"> @@ -8624,7 +8624,7 @@ ja miten metsän kaiku siihen vielä kauniimmin vastasi. </p> </div> - <span class="page-number" id="p241">[s. 241]</span> + <span class="pageno" id="p241">[s. 241]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter14">14. Tarinoita Kemppaisista, Putkoisista, Ampiaisista, Kettuisista. Itsepäinen suomalainen. Lähtö Säfsenistä.</h2> <p class="paragraph"> @@ -8650,7 +8650,7 @@ lyöntejä vastaan ja niin loikannut ovesta ulos. Nämä olivat hosuneet niin, että Kemppaisen pyssynpiippu puolustautuessa käyristyi.<a href="#fn11" id="fnref11"><sup>[11]</sup></a> Päästyään metsään oikaisi hän puitten - välissä <span class="page-number" id="p242">[s. 242]</span>pyssynsä ja + välissä <span class="pageno" id="p242">[s. 242]</span>pyssynsä ja palasi kotiin ampuen 6 venäläistä yrittäen pyssynperällä surmata viimeisenkin, joka pääsi karkuun. Kemppainen oli ottanut eukkonsa kanssa niin paljon omaisuuttaan kuin jaksettiin kantaa ja meni metsään, sillä oli @@ -8685,7 +8685,7 @@ kaupunginkouluun aikoen hänestä tehdä papin. Kouluaikanaan hän oli lukenut monia vanhoja kirjoja, etenkin erästä »Ungdomens fägnad», jossa oli kerrottu maailman seitsemästä ihmeestä, samaten siitäkin, miten suomalaiset tulivat - nykyisille asuinsijoilleen. Pappi oli <span class="page-number" + nykyisille asuinsijoilleen. Pappi oli <span class="pageno" id="p243">[s. 243]</span>hänelle selittänyt, että nämä maakunnat ennen olivat olleet yhtenä salona, mutta että suomalaiset ne ensiksi olivat asuttaneet ja viljelleet. Hän oli kertonut, että kolme suomalaista muinoin @@ -8719,7 +8719,7 @@ yritin saada häntä ilmaisemaan syyn, en saanut häntä sitä kertomaan. Hän oli karannut perjantaiaamuna, tornikello löi 7 hänen mennessään yli Karlstadin sillan. Kuljettuaan lähes 6 penikulmaa oli hän yöllä sivuuttanut - Filipstadin, missä hän Filip<span class="page-number" id="p244">[s. + Filipstadin, missä hän Filip<span class="pageno" id="p244">[s. 244]</span>hyttanissa oli kiertänyt kaupungin ohi. Solbrossa oli aurinko noussut ja lauantaina hän oli jo kotonaan, käveltyään 11 penikulmaa Karlstadista, 5 Filipstadista. Äiti oli ollut silloin leskenä ja hyvin @@ -8753,7 +8753,7 @@ kuuluttamaan kirkonkokouksen, joten he saisivat siitä neuvotella. Sekä pitäjäläiset että suomalaiset olisivat mielellään tahtoneet tehdä sopimuksia, luullen siten pääsevänsä helpommalla ja papinkin saavan - vakinaisemman <span class="page-number" id="p245">[s. 245]</span>palkan. + vakinaisemman <span class="pageno" id="p245">[s. 245]</span>palkan. Mutta pappi oli kehoittanut odottamaan, jotta nähtäisiin, miten muut pitäjät menettelivät. Ja vaikka taalalaiset jo useat kerrat ovat anoneet, että asia uudelleen otettaisiin esille, ei kokousta ole pidetty. Mutta suomalaiset @@ -8787,7 +8787,7 @@ kirveskin unohtui toiseen käteen. Hän huusi toista pysähtymään, Niipa käänsi päätänsä, mutta samalla luoti suhahti suun ohi siepaten kaksi hammasta. Niipa läksi harppailemaan suohon, jota sen jälkeen on sanottu <i>Niipan<span - class="page-number" id="p246">[s. 246]</span>suoksi</i>, mutta Lasse oli + class="pageno" id="p246">[s. 246]</span>suoksi</i>, mutta Lasse oli päässyt niin lähelle, että heitti kirveellä, joka osui jalkaan katkaisten valtimon polven alapuolelta. Niipa ei enää päässyt pakenemaan. Toinen heitti hänet allensa, leikkasi suun halki korvia myöten kysyen, oliko se entisen @@ -8820,7 +8820,7 @@ <i>Kärvisen</i>, joka oli sellainen seikkailija ja hurjistelija, että hävitti koko talon. Hän rakensi useita rakennuksia ja uhkean talon, josta tuli velkaiseksi. Hän ajoi 10 hevostakin kuoliaaksi. <span - class="page-number" id="p247">[s. 247]</span>Niin joutui talo taas + class="pageno" id="p247">[s. 247]</span>Niin joutui talo taas Fredriksbergin tehtaalle, jolta Risto sen oli ostanut. Yhden hevosen ajoi hän kuoliaaksi siten, että tuodessaan Gustafsströmistä tynnyrin rukiita hevosen selässä hän kulkiessaan Svartelvin yli istui itsekin selkään, @@ -8863,7 +8863,7 @@ sanottiin, siksi että hän ontui vasenta jalkaansa, sanoi haasian kaatuneen jalalleen. Eukko oli samaten lysmäjalka, ja samaten heidän 3 aikuista poikaansa ja 2 tytärtään ontuivat. Huomasin, että sekä tässä että muissakin - kylissä oli ontuvia, etenkin vanhoja ihmisiä, <span class="page-number" + kylissä oli ontuvia, etenkin vanhoja ihmisiä, <span class="pageno" id="p248">[s. 248]</span>sangen paljon. He sanoivat sen johtuvan luuvalosta, mihin oli syynä ankara työ kivikkoisilla pelloilla, miilunpoltossa j.n.e. Mutta sitä en usko. Tämä vioittuma periytyy lapsiin, sillä vaikka nämä @@ -8900,7 +8900,7 @@ onnistui paeta. Käsikirjoituksen, jossa oli useita piirustuksia sain 12 killingillä.<a href="#fn12" id="fnref12"><sup>[12]</sup></a> </p> - <span class="page-number" id="p249">[s. 249]</span> + <span class="pageno" id="p249">[s. 249]</span> <p class="paragraph"> <i>Rynkä</i> on melkoisen vanha kylä. Kolme veljestä, Pauli, Sigfrid ja Olli Hannunpoika <i>Vilhuinen</i> tulivat Kaarle XI:n aikana Suomesta. Hekin @@ -8935,7 +8935,7 @@ Lassenpoika oli kolmasti naimisissa: Ensimmäisen kerran Anna Ollintytär <i>Pulkin</i> kanssa Örskogista, toistamiseen Nilsjöstä Maija Matintytär <i>Pasaisen</i> kanssa. Hänellä oli 8 lasta, jotka kaikki elävät vielä ja - <span class="page-number" id="p250">[s. 250]</span>joista Lasse Lassenpoika + <span class="pageno" id="p250">[s. 250]</span>joista Lasse Lassenpoika (Stamp-Lasse) asuu vanhalla konnulla ja hänen sisarensa <i>Kirsti</i> on naimisissa Putkolassa Risto Kemppaisen kanssa. </p> @@ -8978,7 +8978,7 @@ <i>Vakerskog</i>, jossa oli 5 taloa, 25 henkeä, jäi samaten käymättä. <i>Pekka Heikinpoika Hotakka</i> Lakeråsin suomalaismetsistä tuli toistasataa vuotta sitten tähän kylään. Nyt siellä asuu <i>Liitiäisiä</i> ja - <i>Tyyhyisiä</i>, täten on aljettu nimittää <span class="page-number" + <i>Tyyhyisiä</i>, täten on aljettu nimittää <span class="pageno" id="p251">[s. 251]</span>Tyystä tulleita. Sain rynkäläisen ukon, Kustaa Muhoisen, opastamaan suorinta tietä Digerlideniin, sillä tahdoin päästä sinne lauantai-iltana kylpemään. Olin näet kuullut, että siellä kylvettiin @@ -9014,7 +9014,7 @@ Minä luin läsnäolevain hengelliseksi ravinnoksi pitkän lorotuksen vanhasta postillasta. Isäntäni sitä vastoin meni jo aamuvarhaisella Vesterfalletin kylään lankonsa luo viinaa juomaan, sillä hän oli kuullut, <span - class="page-number" id="p252">[s. 252]</span>että tämä sillä viikolla oli + class="pageno" id="p252">[s. 252]</span>että tämä sillä viikolla oli polttanut ¼ tynnyriä rukiita viinaksi. Hän pyysi minuakin mukaansa ja sanoi, että siellä varmaankin tanssittaisiin ja että siellä oli koolla Näfveråsin ja Närsen nuoriso. @@ -9057,7 +9057,7 @@ palannut Digerlidenin tyttöjen luo yöksi, mutta luulin, että Vestfalletissa olisi tanssit ja riensin sinne. Palasin siis Sipin torpasta Digerlideniin ja sieltä läksin yksin Vesterfalletia kohti. Aurinko oli jo laskenut ja sinne - oli ½ penikulmaa. Tien varrelta söin puolukoita ja <span class="page-number" + oli ½ penikulmaa. Tien varrelta söin puolukoita ja <span class="pageno" id="p253">[s. 253]</span>jouduin eksyksiin, joten jouduin <i>Nyyrylään</i> (Näfveråsen), joka on <i>Nyyryläisten</i> pesäpaikka. En viipynyt siellä kauan, vaan menin erään vaimon opastamana Vesterfalletiin. Siellä olikin @@ -9095,7 +9095,7 @@ ja muste niin haalistunutta, että tuskin saattoi sitä lukea. Hän sanoi muistelevansa, että se oli kirjoitettu Rautalammilla lokakuussa 1635, mutta papin tai kylän nimeä hän ei muistanut. Se oli annettu yhdelle henkilölle. - Isäntäni oli tästä alenevassa <span class="page-number" id="p254">[s. + Isäntäni oli tästä alenevassa <span class="pageno" id="p254">[s. 254]</span>polvessa seitsemäs, nimittäin: 1) Yrjänä Ollinpoika, 2) Olli Yrjänänpoika, 3) Heikki Ollinpoika, 4) Heikki Heikinpoika, 5) Olli Heikinpoika, 6) Erkki Ollinpoika ja Olli Erkinpoika. Vanha asumus oli ollut @@ -9126,7 +9126,7 @@ etäämpänä olevaan suohon. Suvun muistona on lähellä järven rantaa suuri veden pinnan yläpuolella oleva tasapintainen kivi, jolla Ampiainen oli uhrannut. Sitä sanotaan vieläkin <i>Ampiaisen pöydäksi</i>. Heidän suurta - tilaansa ei kukaan yksityinen saanut, vaan <span class="page-number" + tilaansa ei kukaan yksityinen saanut, vaan <span class="pageno" id="p255">[s. 255]</span>kruunu määräsi, että karkoittajien tuli maksaa tilan verot. Niinpä tilan oikeudetkin siirtyivät koko pitäjälle, joka sai maksaa verot. Kun ei talosta osuutta riittänyt kaikille, päättivät he kauan @@ -9163,7 +9163,7 @@ <i>Ronkala</i> (Kölaråsen) on alkuaan <i>Pennaisen</i> perkaama. Häntä oli sanottu Nikki (Nils) Pennaiseksi. Mutta hän myi sen <i>Matti Ronkaiselle</i>, joka tuli Norjan rajoilta pakolaisena sen vuoksi, että - erään piian vuoksi oli joutunut tappeluun ja <span class="page-number" + erään piian vuoksi oli joutunut tappeluun ja <span class="pageno" id="p256">[s. 256]</span>lyönyt vastustajansa kuoliaaksi. Mihin Pennaiset joutuivat, ei varmuudella tiedetä, mutta luullaan heidän muuttaneen Suomeen. Matti Ronkaisella oli kolme poikaa: <i>Olli</i>, <i>Heikki</i> ja @@ -9201,7 +9201,7 @@ n. 200 vuotta sitten <i>Eskil Manninen</i> asuen pohjoisimmassa talossa. Kylä on saanut asukkaansa vähän myöhemmin kuin Ronkala. Eskilin poika <i>Matti</i> jäi taloon, mutta hänen sisarensa <i>Margareta</i> joutui <span - class="page-number" id="p257">[s. 257]</span>naimisiin Tyngsjöhön. Matilla + class="pageno" id="p257">[s. 257]</span>naimisiin Tyngsjöhön. Matilla oli kolme lasta, <i>Erkki</i>, <i>Matti</i> ja <i>Margareta</i>, joista Erkki tuli kuoliaaksi ammutuksi. Matilla taas oli kahdeksan lasta, joista Matti Matinpoika jäi tilalle asumaan ja hänen poikansa Lasse Matinpoika asuu @@ -9239,7 +9239,7 @@ jaloin. </p> <p class="paragraph"> - Nytkään ei Ronkalassa ollut miehiä kotona. Kylässä <span class="page-number" + Nytkään ei Ronkalassa ollut miehiä kotona. Kylässä <span class="pageno" id="p258">[s. 258]</span>oli 6 taloa ja niissä 35 henkeä. Muuan talo oli joutunut Fredriksbergin tehtaalle siten, että sen isäntä Olli Antinpoika oli velkaa 300 taalaria, jonka vuoksi tehtaanherra haastoi hänet käräjiin. Hän @@ -9273,7 +9273,7 @@ nimensä oli <i>Helsoinen</i>. Hän oli osaavinaan runoja, mutta minun oli mahdotonta saada häntä niitä lukemaan. Luultavasti ei hän mitään osannut. Hän puhui myöskin paljon eräästä kirjasta, jonka hän <span - class="page-number" id="p259">[s. 259]</span>oli antanut lainaksi jollekin. + class="pageno" id="p259">[s. 259]</span>oli antanut lainaksi jollekin. Siinä muka olisi ollut vanhoja runoja, enimmäkseen latinaksi, mutta vähän ruotsiksikin. (Ehkä joku vanha väitöskirja). Hän ei ilmoittanut kenelle sen oli lainannut eikä hän myöskään muistanut tekijän tai kirjanpainajan nimeä. @@ -9306,7 +9306,7 @@ olevan miehen, jonka setä oli muuttanut Savoon, ja että siellä kyllä tiedettäisiin mihin sinne, sillä tuo setä oli ollut kahdesti täällä sukulaisiansa tervehtimässä. Mutta havaitsin Kettuisen valehdelleen. Setä - kyllä oli paikkakun<span class="page-number" id="p260">[s. 260]</span>nalta + kyllä oli paikkakun<span class="pageno" id="p260">[s. 260]</span>nalta muuttanut, mutta ei tiedetty, oliko hän muuttanut Suomeen vai muuanne. </p> <p class="paragraph"> @@ -9343,7 +9343,7 @@ <p class="paragraph"> Kuulustelun päätyttyä menin apulaisen kera pappilaan. Siellä ei ollut muita kotona kuin Hedda mamsseli, joka heti rakensi minulle hyvän väliaterian, - joka maistuikin, kun <span class="page-number" id="p261">[s. 261]</span>olin + joka maistuikin, kun <span class="pageno" id="p261">[s. 261]</span>olin aika nälkäinen, sillä en ollut syönyt muuta kuin aamulla Leijenissä. Sitten menimme kävelemään rantoja pitkin ja tapasimme siellä kirkkoherran, joka oli ollut kalassa. Hänen seurassaan palasimme kotiin. Pappilassa söin vielä @@ -9366,7 +9366,7 @@ erästä renkiä, jota pitäjällä kehuttiin suureksi runoilijaksi. Hänen nimensä oli Hannu Ollinpoika Spjut, syntynyt Gåsbornin Löfåsenilla. Minun oli vaikea saada ruotsalaiselta isännältä lupaa laulattaa renkiä. Ja kun luvan olin - saanut, niin oli renkiä kauan maaniteltava, <span class="page-number" + saanut, niin oli renkiä kauan maaniteltava, <span class="pageno" id="p262">[s. 262]</span>ennenkuin hän ryhtyi laulamaan. Minusta eivät hänen runotuotteensa olleet suuren arvoisia. Kirjoitin kumminkin pari muistiin. Toinen oli sepästä, joka kosi Säfsenin tyttöä. Se alkoi: »Jan Ers, de hade @@ -9408,7 +9408,7 @@ Aivin tulit ilkiästä ilkiäseen.<br> Valkea vanttuis vanuttua).<br> </p></div> - <span class="page-number" id="p263">[s. 263]</span> + <span class="pageno" id="p263">[s. 263]</span> <p class="paragraph"> Täältä menin <i>Skifseniin</i>, jonne oli puoli penikulmaa. Kun tulin ensimmäiseen taloon järven tällä puolella, tapasin kotona talon kaksi nuorta @@ -9443,7 +9443,7 @@ joka muinoin tavattiin Preussissakin ja sen kanssa Bure-nimellä ei ole mitään tekemistä. Sen huomaa jo siitäkin, eltei Puuroisten suvussa ole ollut Jaakko ja Joonas nimisiä. Bure-nimistä suomalaista piispaa ei <span - class="page-number" id="p264">[s. 264]</span>ole ollut, mutta kyllä Bero + class="pageno" id="p264">[s. 264]</span>ole ollut, mutta kyllä Bero (Björn), Balk sukua. Siis tavallinen n.s. papin pakina on ollut kansantarinan pohjana). </p> @@ -9481,7 +9481,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Mutta paras kaikesta oli se, että kun vanhukset aamulla <span - class="page-number" id="p265">[s. 265]</span>kyselivät, miten olin nukkunut, + class="pageno" id="p265">[s. 265]</span>kyselivät, miten olin nukkunut, eivät he ottaneet uskoaksensa, kun sanoin nukkuneeni hyvin. Ja tyttöletukka vieressäni oli myöskin olevinaan ja kysyi veitikkamaisesti hymyillen, oliko minulla ollut kovin lämmin. Ja ajatelkaahan sellaista näsäkköä! Hän oli @@ -9518,7 +9518,7 @@ Tapaus oli seuraava: Hänen tilansa oli alkuaan vanha verotalo. Hänen isoisänsä oli joutunut velkaan, joten tehdas oli saanut tilan hoidettavaksensa, mutta ei oston kautta tahi käräjissä, sillä Lassenpoika - oli <span class="page-number" id="p266">[s. 266]</span>ollut puolihöperö ja + oli <span class="pageno" id="p266">[s. 266]</span>ollut puolihöperö ja lopuksi hirttäytynyt. Nyt oli Rautiaisen kertomuksen mukaan Lasse kaskennut sellaisen alueen, jossa varhemmin oli polttanut tehtaalle sysiä. Boström oli määrännyt hänet siitä maksamaan kirkolle sakkoa 5 taalaria. Mutta Lasse @@ -9549,7 +9549,7 @@ lapsi olivat maanneet kovin sairaina, mutta heidät oli vuoteineen kannettu ulos ja päällepäätteeksi oltu heille kovin ilkeitä. Kaikki vilja, maitoastiat j.n.e. heitettiin pihalle ja eräs ruotsalainen Jan Jansson - asetettiin tilalle <span class="page-number" id="p267">[s. + asetettiin tilalle <span class="pageno" id="p267">[s. 267]</span>asumaan. Myöhemmin illalla nousi rankkasade ja ankara ukonilma. He olivat kantaneet kuumeessa makaavat pirttiin, mutta uusi asukas oli niin kovasydäminen, että ajoi heidät uudelleen ulos. He olivat päässeet vanhaan @@ -9574,7 +9574,7 @@ kaivautui hän maahan entisen talonsa lähettyville arvellen, että jos herrojen valta ulettuukin maan päällä kaikkialle, niin se ei uletu maan alle. Mutta hän ei saanut rakennukseksi käyttää yhtään kasvavaa puuta, vaan - keräsi tuulenkaata<span class="page-number" id="p268">[s. 268]</span>mia. + keräsi tuulenkaata<span class="pageno" id="p268">[s. 268]</span>mia. Samaten hän kaivoi navettansakin maan alle, pitäen siellä 2 lehmää ja lampaita. Hän on rakentanut useita ulkohuoneita, mutta kaikki maan alle ja lahoista puista. @@ -9610,7 +9610,7 @@ <p class="paragraph"> Seuraavana päivänä, joka oli perjantai, syysk. 19:s, oli samaten kaunis ilma. Minä laitoin kaikki tavarani matkakuntoon, sillä olin päättänyt sinä - päivänä jättää Säfsenin. Annoin <span class="page-number" id="p269">[s. + päivänä jättää Säfsenin. Annoin <span class="pageno" id="p269">[s. 269]</span>lukkarille joukon lääkkeitä, joista hän kovin kiitteli ja vaikkei hän tahtonut ottaa vastaan, jätin hänelle ½ taalaria tavaroitteni säilyttämisestä sillä aikaa, kun kiertelin pitäjää. <b>»Eilen illalla»</b> @@ -9645,7 +9645,7 @@ se kävi ja tarkkaa työtä siitä tuli. Kysyin, missä hän oli tuon taidon oppinut. Hän sanoi, että se oli yleinen Särnassa. </p> - <span class="page-number" id="p270">[s. 270]</span> + <span class="pageno" id="p270">[s. 270]</span> <p class="paragraph"> Pyysin papilta saada vaihtaa pientä rahaa, mutta hän kehoitti minua kääntymään kirkonisännän puoleen. Rautiainen tuli kanssani kirkkoon ja @@ -9661,7 +9661,7 @@ sorrosta. </p> </div> - <span class="page-number" id="p271">[s. 271]</span> + <span class="pageno" id="p271">[s. 271]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapter15">15. Paluumatkalla</h2> <p class="paragraph"> @@ -9690,7 +9690,7 @@ <p class="paragraph"> <i>Ulriksbergissä</i> oli kotona vain nuori suomalainen mies <i>Antti Kallenpoika</i>, joka oli nainut edellisen kirkkoherran tyt<span - class="page-number" id="p272">[s. 272]</span>tären. Hän oli nuori reipas + class="pageno" id="p272">[s. 272]</span>tären. Hän oli nuori reipas mies — sama, joka ensimmäisenä sunnuntaina istui kirkon parvella kanssani. Odottaessani päivällistä katselin tauluja salin seinillä. Yksi esitti vanhaa Gravea ja ympärillä oli kirjoitus: @@ -9733,7 +9733,7 @@ Tulin ajoissa <i>Skattlösbergiin</i>. Siellä oli kotosalla vain vanha eukko, joka osasi suomea. Hän oli palvellut Ludovikassa, kun eräs ukko tuli Suomesta ja valitti Cedercreutzille, että hänet oli ajettu pois talostansa. - Hän oli saanut 11 lei<span class="page-number" id="p273">[s. 273]</span>pää, + Hän oli saanut 11 lei<span class="pageno" id="p273">[s. 273]</span>pää, juuston y.m. eväiksi sekä rahaa, ja herra oli sanonut: »Mene sinä, ukko, kotiin ja sano pehtorille, että sinä saat asua talossasi». Tapasin täällä Lasse Lassenpojan pojan Dunderbergistä. Hän oli viisas ja järkevä mies. @@ -9769,7 +9769,7 @@ suurimpia kaivoksia ja sitten ½ penikulmaa Näsiin tiedustelemaan mainittua kirjaa. Sain suomalaisen kyytimiehen mukaani. Ensin soudimme yli Vesmanin ja Saxenin, sittemin kävimme jalan. Oli ollut jo pitkän aikaa pimeä, <span - class="page-number" id="p274">[s. 274]</span>ennenkuin ennätimme perille. + class="pageno" id="p274">[s. 274]</span>ennenkuin ennätimme perille. Björnhyttenissä en ollut sisällä, mutta tapasimme pimeässä erään palvelustytön, jolta sain kuulla, ettei pehtori Jensen ollut kotona. Kyytimieheni kuuli heti puheesta, että tyttö oli Säfsenistä, ja hän @@ -9805,7 +9805,7 @@ kartanonomistaja Bergmanin luona. Annoin suomalaisen kyytimieheni viedä tavarani rannalle, josta sain erään miehen soutamaan kirkonkylään. Klo ½ 6 saavuin Gränjen kirkonkylään, joka oli suuri punaiseksi <span - class="page-number" id="p275">[s. 275]</span>maalattuine rakennuksineen. + class="pageno" id="p275">[s. 275]</span>maalattuine rakennuksineen. Siellä asui patruunia, vuorimiehiä, pappeja ja jos joitakin. Ajoin kievariin, jossa takkavalkean ääressä kuivattelin vaatteitani, sillä olin märkä kuin uitettu. Pihalla oli joka sopessa juopuneita miehiä, jotka @@ -9839,7 +9839,7 @@ pastorin apulaisen Vahlbeckin kanssa suomalaisista. Hän tuntui järkevältä mieheltä. Kun katrilli oli tanssittu loppuun siten, että yksi kolmesta parista muutti tyhjälle neljännelle paikalle ja vain <span - class="page-number" id="p276">[s. 276]</span>yksi kavaljeeri pyörähteli tuon + class="pageno" id="p276">[s. 276]</span>yksi kavaljeeri pyörähteli tuon vanhan rouva-aluksen kanssa, tuli eräs herroista kehoittelemaan minua liittymään tanssijoihin. Se oli kapteeni, kreivi Horn, joka pari tuntia sitten oli tullut Lindköpingistä. Hänellä oli täällä maatila, jota oli @@ -9871,7 +9871,7 @@ Ja kun tämän piti lyödä kortti, osoitti von W. sormellaan toista, joka hänen mielestänsä olisi ollut lyötävä. Silloin kuiskasi toinen vapaaherratar toiselle, toki niin että W:kin sen kuuli: »Kah, hänhän tuntee kortitkin.» - <span class="page-number" id="p277">[s. 277]</span>Niiltä ajoilta, jolloin + <span class="pageno" id="p277">[s. 277]</span>Niiltä ajoilta, jolloin suomen kaarti (tämän vuosisadan alussa) oli sijoitettuna Porvooseen, ruotsalaiset upseerit kertoivat Tukholmaan palattuansa »daameilleen» hassunkurisia juttuja suomalaisten mamsselien käyttäytymisestä). @@ -9914,7 +9914,7 @@ </p> <p class="paragraph"> »Anno 1688 tammik. 22 piti Herra Tri Piispa kenraalitarkastuksen Grangärden - pitäjässä. Pastori ilmiantoi suo<span class="page-number" id="p278">[s. + pitäjässä. Pastori ilmiantoi suo<span class="pageno" id="p278">[s. 278]</span>malaisen naisen pitäjässä myyneen olutta ja pyydettiin häntä pitäjästä karkoitettavaksi. — Pääteltiin: Hänet on ilmiannettava käräjissä ja olut otettava takavarikkoon maaherran määräyksen mukaisesti. Jos @@ -9952,7 +9952,7 @@ suomalaisia ruotsalaisia paremmaksi. Täältä en päässyt suoraan Nordbergiin, kun sinne ei ollut ruunun maantietä, vaan oli ensin mentävä penikulma Ansjöflyteriin. Täällä aterioitsin sillä aikaa kuin hankittiin - reservihevonen. Saatuani hyvän hevosen ja kyytiin <span class="page-number" + reservihevonen. Saatuani hyvän hevosen ja kyytiin <span class="pageno" id="p279">[s. 279]</span>reiman 20-vuotiaan tytön läksin edelleen klo 5 tullen klo 8 Nordbergiin. </p> @@ -9989,7 +9989,7 @@ </p> <p class="paragraph"> Kello 11 illalla tulimme kaupunkiin. En saanut yösijää kievarissa, kun oli - paljon matkustajia, joten minulle neuvottiin <span class="page-number" + paljon matkustajia, joten minulle neuvottiin <span class="pageno" id="p280">[s. 280]</span>toinen paikka. Mutta kun sielläkään ei ollut sijaa, oli kievarin mamsselin noustava vuoteeltansa ja jätettävä se minun käytettäväkseni. Annoin kyytimiehen nukkua kamarini lattialla. @@ -10027,7 +10027,7 @@ yksi sisareltani, Poppiukselta, Sjögreniltä, Arvidssonilta ja Hällströmiltä. Isäni kirjeistä näin, että hän oli saanut minun kirjeeni Salasta, Falunista ja Glitteråsta ja että hän oli lukenut minun arvosteluni - Literatur-Tidningistä sekä runoni <span class="page-number" id="p281">[s. + Literatur-Tidningistä sekä runoni <span class="pageno" id="p281">[s. 281]</span>Poetisk kalenderista. Niitä hän ei moittinut eikä kiittänyt, luulipa vain, etten niitä itse ollut kirjoittanut. </p> @@ -10054,7 +10054,7 @@ </div> </div> <div class="section"> - <span class="page-number" id="p282">[s. 282]</span> + <span class="pageno" id="p282">[s. 282]</span> <div class="chapter"> <h2 id="chapterNone1">Suomentajan laatimia lisäyksiä ja selityksiä</h2> <p class="paragraph"> @@ -10095,7 +10095,7 @@ <a href="#p1"><i>Siv. 1—2</i></a> puhuu G. tutustumisestaan <i>Palmbladiin</i> ja <i>Atterbomiin</i>. Vilhelm Fredrik Palmblad oli syntynyt 1788, tuli ylioppilaaksi 1806, maisteriksi 1815, dosentiksi 1822. Hän oli - maantieteilijä, <span class="page-number" id="p283">[s. + maantieteilijä, <span class="pageno" id="p283">[s. 283]</span>historioitsija, sanomalehtimies ja politikko. Osti 1810 akateemisen kirjapainon, s.v. Phosphoros lehden, Poetisk kalenderin 1811, Svensk Literatur-Tidningin v. 1813. @@ -10146,7 +10146,7 @@ julkaistuksi Poetisk kalenderissa. Seuraavan vuoden kalenteriin hyväksyttiin vain yksi hänen runonsa, mutta Bruzeliuksen toimittamaan »Kalender för Damer» otettiin kolme G:n runoa: »Det sista afskedet», »Mitt femtonde år» ja - »Väinä<span class="page-number" id="p284">[s. 284]</span>möinens Harpa». + »Väinä<span class="pageno" id="p284">[s. 284]</span>möinens Harpa». Runot ilmestyivät kielivirheet korjattuina ja oudot sanat karsittuina. Pitkäveteisiä ne ovat, mutta mielikuvituksen lentoa niissä on. </p> @@ -10202,7 +10202,7 @@ <p class="paragraph"> Matkavarustuksiin kuului myöskin kirjoituslaatta (plån). 1800-luvun alkupuolella käytettiin muistikirjan tapaista laattaa, jossa <span - class="page-number" id="p285">[s. 285]</span>oli muutama levy, joiden pinnat + class="pageno" id="p285">[s. 285]</span>oli muutama levy, joiden pinnat oli niin valmistettu, että niihin saattoi kirjoittaa kuten rihvelitaululle ja sitten pyyhkiä ne uudelleen tyhjiksi. </p> @@ -10253,7 +10253,7 @@ katrillejakin sekä nähneensä herrasväen käyttäneen taitavaa jouhikonsoittajaa joulukemuissaan. Niinikään hän ei pidä Väinämöistä kanteleen keksijänä, sillä tämän isä, Kaleva, opetti V:tä kanteletta <span - class="page-number" id="p286">[s. 286]</span>soittamaan. Väinämöisestähän + class="pageno" id="p286">[s. 286]</span>soittamaan. Väinämöisestähän sanotaan vain, että hän itse teki kanteleen ja mestarillisesti osasi sitä käyttää. Jos hän olisi ollut sen keksijä, niin se olisi vasta silloin saanut nimensä. Mutta niinhän ei ollut asianlaita. Kun kaikki kokoontuivat suloista @@ -10301,7 +10301,7 @@ <p class="paragraph"> Alamuistutuksessa hän huomauttaa: »Älköön väitettäkö, että arvostelija tuntuu näkevän näissä lauluissa enemmän kuin niissä todellisuudessa on. - Sillä hän, joka antoi linnulle kielen luojansa <span class="page-number" + Sillä hän, joka antoi linnulle kielen luojansa <span class="pageno" id="p287">[s. 287]</span>ylistämistä varten, antoi myös ihmiselle sydämen, jossa pyhimmät tunteet itävät, jossa aavistus taivaallisista mysteerioista on kätkettynä. Tunteet muuttuvat runouden kultaiseksi virraksi, laulun @@ -10354,7 +10354,7 @@ Itä-Taalain Orsan metsistäkin. Hänellä oli lintukuorma kaupattavana. Kaikki nämä suomalaiset Ruotsin eri maakunnista ja kansallisissa pukimissaan kutsuin illaksi luokseni — he tietysti eivät toisiaan tunteneet. <span - class="page-number" id="p288">[s. 288]</span>Tarkoitukseni oli saada tietoja + class="pageno" id="p288">[s. 288]</span>Tarkoitukseni oli saada tietoja heidän kotiseuduiltansa. Luonani asui niinä aikoina Vermlannin suomalainen Erkki Juhonpoika Soikkainen Gunnarskogin Bogenen kylästä. Nämä olivat vähitellen koolla ja keskustelimme aluksi jonnin joutavia ruotsiksi. Ovi @@ -10402,7 +10402,7 @@ puhunut päiväkirjassaan totta. Ruotsin papit eivät liene kirjoihin kirjoittaneet ainoatakaan metsäsuomalaisen suomalaista nimeä. </p> - <span class="page-number" id="p289">[s. 289]</span> + <span class="pageno" id="p289">[s. 289]</span> <p class="paragraph"> <a href="#p54"><i>S. 54.</i></a> <i>Anna Tikkaisesta</i> on alkuperäisessä päiväkirjassa merkintä: — »oli yx vanha akka yli 70 astajka vanha joka luki muutamia @@ -10464,7 +10464,7 @@ asui Ruotsissa suomalaisia ja lappalaisia. He vetäytyivät Aasain saavuttua vuoristoihin ja itään päin Suomeen. Metsäsuomalaiset ovat myöhempiä tulokkaita. Varhaisimmat heistä ovat Eerikki pyhän ajoilta. Hän jätti - ruotsalaisia Suomeen ja toi suomalaisia <span class="page-number" + ruotsalaisia Suomeen ja toi suomalaisia <span class="pageno" id="p290">[s. 290]</span>Ruotsiin. Myöhempi muutto alkoi Sigismundin ja Kaarle IX:n aikana, jolloin Suomesta lähti talonpoikia Flemmingin vainoja pakoon. Grangårdessä on 21 suomalaiskylää. Muutamat niistä ovat suuria, @@ -10517,7 +10517,7 @@ muistutuksillaan (palstat 274—290, Mnemosyne 1821). Niissä ei ole sanottavia lisiä käsillä olevaan matkakertomukseen. </p> - <span class="page-number" id="p291">[s. 291]</span> + <span class="pageno" id="p291">[s. 291]</span> <p class="paragraph"> <a href="#p198"><i>S. 198.</i></a> Kirjassa »Läsning för finnar» on muutamia täydentäviä tietoja metsäsuomalaisten suomenkielisistä kirjoista. Siinä lukee: »Kun sunnuntaina @@ -10569,7 +10569,7 @@ <p class="paragraph"> <a href="#p217"><i>Siv. 217.</i></a> Tässä kirjoittaa Gottlund tärkeän Samporunon sanelijan nimen <i>Turpiainen</i>, mutta runotoisintoon on merkitty sanelijaksi <span - class="page-number" id="p292">[s. 292]</span>»Maja Hindricksdoter Turpoinen, + class="pageno" id="p292">[s. 292]</span>»Maja Hindricksdoter Turpoinen, en gammal gumma i Säfsens kyrkoby den 30 Aug. 1817.» Tältä sai hän myöskin yhden laulun ja ruotsinkielisen loitsun »Mot ormhugg» (käärmeen puremalle). Tulen synty on myöskin Turpoisen sanelema. @@ -10619,7 +10619,7 @@ kunniaksi. Sitten hän matkusteli Suomea ristiin rastiin saattaakseen maanviljelyksen paremmalle kannalle ja suorittaakseen järvien y.m. korkeusmittauksia kaivaus- ynnä kanavoimistöitä varten. Valtiopäivät - määräsivät hänet jalkamaan Polheimin suunni<span class="page-number" + määräsivät hänet jalkamaan Polheimin suunni<span class="pageno" id="p293">[s. 293]</span>telmia ja suorittamaan työt Trollhättanissa. Hän myös antoi Karlstadin laivatelakalle sen nykyisen muodon ja kunnon. Hänen töitänsä ovat niinikään Söderköpingin kanavoimistyöt ja Lyckebyn vesireitti, @@ -10674,7 +10674,7 @@ Gottlund kirjoitti papereihinsa tällä matkallaan n. 50 runoa, loitsua ja laulua. </p> - <span class="page-number" id="p294">[s. 294]</span> + <span class="pageno" id="p294">[s. 294]</span> <p class="paragraph"> Tämän matkakuvauksen ruotsinkielinen nimi on: »C. A. Gottlund's Dagbok öfver dess resor på Finnskogarna i Sverige och Norrige åren 1817 och 1821.» @@ -10772,3 +10772,4 @@ </html> + |