diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75468-0.txt | 1936 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 1953 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75468-0.txt b/75468-0.txt new file mode 100644 index 0000000..6f1152d --- /dev/null +++ b/75468-0.txt @@ -0,0 +1,1936 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75468 *** + +language: Finnish + + + + +KOITEREEN RANNALLA + +Yksinäytöksinen laulunäytelmä + + +Kirj. + +LAURI SOININEN [Lauri Soini] + + + + + +Kuopiossa, +U. W. Telén & Co., +1912. + + + + +HENKILÖT. + +KUMPULAINEN, talonisäntä. +MARKETTA | hänen tyttäriään. +AINO | +KUIVALAINEN, runolaulaja. +EERO, hänen poikansa. +SIPI, talon poika. +REMES, tukkipomo. +KIMARI | +SIITARI | tukkipoikia. +VlRNES | +ARVASSALO, ylioppilas. +Poikia ja tyttöjä. + +Tapaus kesäisenä sunnuntai-iltana Koitereen rannalla. + + + + +Kumpulan piha. Oikealla tuparakennus portaineen; peremmällä +seinävarressa ainakin joku puu, jonka juurella pöytä ja tuoleja. +Vasemmalla rinnakkain kaksi aittaa, toisen ovenpäällä avoin ikkuna. +Perällä punainen säleaita, jonka taitse kulkee tie. Taustana saarikas +järvimaisema. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + Kumpulainen. Arvassalo. + +_Kumpulainen_. Ettekö siis ole ollut koskaan ennen täällä Koitareen +rannoilla? Ei täällä taida olla niin hullua, ettei voisi joutua +hullumpaankin kirnuun. Te helsinkiläiset taidatte luulla, että me +täällä itärajalla olemme likipitäen Siperiassa. Ja kenties se on +hyväkin. Sillä jos löytäisitte kerran tien, lappaisi teitä tänne +kuin pajuköyttä, niin ettei täällä saisi parempaa rauhaa kuin siellä +teilläkään. + +_Arvassalo_. En voi sanoin kuvailla, miten minua on riemastuttanut +kotirantojenne ihanuus. Ja kuinka rauhallisena satasaarinen Koitere +välkehtii päivässä äskeisen rajuilman jälkeen! Olin tiellä silloin, +niittyladossa istuin pahimman kuuron ajan. Mutta tuskin oli pilvi ohi, +kun lännestä pilkahti päivä paistamaan. Miten ihanan liitonkaaren se +loikaan pimeän pilven palteeseen, joka lehteväin lehtojen yli pakeni +yhä kauemmaksi itään! Niin, ja päilyy nyt melkein peilityynenä, ja +mailleen hiipivä päivä siroittelee kultasäteitään sadoille saarille +ja lehtorannoille. Ja kansa elää täällä ihantavaa luonnonelämäänsä. +Kas, tuota neitosparveakin tiellä, miten he tepsuttelevat soreissa +kansallispuvuissaan, ja miten runollisilta he näyttävät iltapäivän +kullassa! + +(Tyttöparvi tulee portista ja kulkee pihan yli tuparakennukseen.) + +_Kumpulainen_. Niin, meidän tyttäremme pitävät pukunsa eivätkä vaihda +niitä uusmuotisiin hetaleihin. Niissä eivät he olisi kaloja eivätkä +lintuja. + +_Arvassalo_. Oikein! Meillä puhutaan niin paljon kansallisuudesta, +mutta ei saada hengenrauhaa, ennenkun on sen pienimmätkin merkit saatu +hävitetyiksi. On puhuttu paljon somien kansanpukujemme ottamisesta +käytäntöön, mutta uusimpia vieraita muoteja neitosemme aina vaan +ehättävät noudattamaan. Ilahuttavaa, että edes täällä Karjalassa vielä +näkee vanhoja suomalaisia pukuja. Jos minulla olisi valta, kieltäisin +talonpoikia sakonuhalla vaihtamasta niitä muotihetaleihin. + +_Kumpulainen_. Kuinka puhuttekaan! Kieltäisitte talonpoikia, +Pohjois-Karjalan talonpoikia? Meitä, jotka jo ikimuistoisina aikoina +olemme omin asein ja eväin rajamme puolustaneet! Aina kulkeneet vapaina +ja pystypäin! Huihai, puskitte seinään! Emme ole hanhia, vaikka +olemmekin harmaita. + +Laulu n:o 1. + + Ei, veikkonen, vallassa meidän on maa, + ken saattais talonpojan voittaa! + Maan puolueet kilvaten tanssia saa, + kun viulua talonpojat soittaa. + +_Arvassalo_. + + Kun talonpojat soittaa! + +_Kumpulainen_. + + Talonpoikaa ei siten käskeä saa, + hän ei ole kenenkähän orja! + Ois hetimiten vastassa kansa ja maa, + sais käskijä itse olla norja. + +_Arvassalo_. + + Sais itse olla norja! + +_Arvassalo_. + + Mä talonpojan vallasta arvelen näin... + No, hitto! Mitä minä mietin? + En muista mä, mitä piti sanomanikaan... + En muista, ja samapa se liekin. + +_Kumpulainen_. + + Ja samapa se liekin! + +_Kumpulainen_. Huomaan, että olette politikko. + +_Arvassalo_. Entäs te sitten! + +_Kumpulainen_. No, ei sitä niin säkkipäässä eletä täälläkään. Seurataan +täällä asioita, ja vuosi vuodelta meillä ovat vaalitaistelumme +meilläkin. Mutta eiköhän tässä menisi kuppi kuumaa, taitaa ollakin +siellä valmista kahvia? Tahdotteko käydä tupaan vain olemmeko +mieluummin täällä ulkosalla? + +_Arvassalo_. Täällä, jos suvaitsette. Sää on niin kaunis. + +_Kumpulainen_. Hyvä. Istutaan. (Huutaa, ikkunasta tupaan.) Marketta, +tuo kahvia tänne ja kaksi kuppia! Niin, muuta meillä ei ole kuin kahvia. + +_Arvassalo_. Se tulee tässä sulosopukassä mainiosti maistumaan. + +(Pihan yli kulkee joukko miehiä tuparakennukseen.) + + +TOINEN KOHTAUS. + + Edelliset. Marketta (tuo kahvitarjottimen). + +_Arvassalo_ (Markettaa tervehdittyään). Luultavasti emäntänne? + +_Kumpulainen_. Ei, valitettavasti. Vanhin tyttäreni hän on. Hän ei +kauan siekaillut, tuli jo ensi vuonna häiden jälkeen. Sitten muori +teki lakon. Mutta maltas aikaa, kahdenkymmenen vuoden kuluttua tulla +tupsahti vielä tyttö lisää. Hän olisi saanut olla tulematta, sillä se +leikki vei äidin. Ja vasta häntänsä menetettyä lehmä tietää, mihin se +kelpasi, sanoo sananlasku. + +_Marketta_ (on sillävälin tarjonnut Arvassalolle kahvia.). Älkää, hyvä +herra, käsittäkö isää aivan sanoilleen. Hän ei voisi lainkaan tulla +toimeen ilman Aino siskoani. Ja Aino onkin kelpo tyttö, josta täytyy +pitää. Kun jäimme niin aikaiseen orvoiksi äidistämme, täytyi minun, +kahtakymmentä vuotta vanhemman, olla hänen äitinään. Hoidin ja ruokin +pienokaisen. Opetin hänet lukemaan ja kotiaskareihin. Ja näppärä hän +on, sen voin kehumatta sanoa. Kahdeksan vuotta on hän ollut isän ja +minun ilonani, sillä iloinen hän on ja hyvä. Pidän hänestä, kuin olisin +tosiaankin hänen äitinsä. Ja isä ei tule lainkaan hänettä toimeen. + +_Kumpulainen_. Nytkös Marketta sai kielensä irroilleen! (Arvassalolle.) +Hän aivan hemmoittelee tytön, niin ettei se välitä mitään minusta eikä +hänestä. Missä se villikissa nyt on? + +_Marketta_. Tuonne rantatielle päin näkyi menevän. + +_Arvassalo_. Haluaisin mielelläni tutustua Aino siskoonne. + +_Kumpulainen_. Hänessä on kyllä itsessäänkin miestä tuttavuutta +tekemään. Mutta mitä pitikään sanomani? Tänä iltana on täällä +kylänkarkelot, joita nuorella väellämme on tapana pitää milloin +missäkin talossa. Eikö herraa haluta katsella? Soisin mielelläni teidän +näkevän täkäläistä väkeä kosommalta, kun kerran olette tullut. Täällä +on monta pulskaa tyttöäkin, ja teidän iässänne ei niitäkään pelättäne. + +_Arvassalo_. Kiitos! Minua huvittaisi suuresti, jos pääsisin mukaan, +milloin minulla on aikaa. + +_Marketta_. Jos kerran herra ei täällä ikävöi, niin viipykää huomiseen. +Huomenna voi isä lähteä veneellä teitä kyytiin. + +_Kumpulainen_. Aivan niin. Pidämme teitä kuin piispaa pappilassa, ja +huomenna kyyditsen teidät, mihin vain tahdotte. + +_Arvassalo_. Sulimmat kiitokset! Mutta luulenpa, etten malta tällä +kertaa jäädä. Aika, jonka saan viipyä täällä saloilla, on pian lopussa, +ja minun täytyy vielä käydä runoniekka Kuivalaista laulattamassa. +Hänellä kehutaan olevan vanhoja runoja tukulta, ja kuka tietää, miten +moneksi päiväksi hänellä riittää kirjoittaa. Päivä tosin painuu jo +illoilleen, kun viivyin ladossakin istumassa ja sadetta pitämässä. +Mutta joudunhan aamuksi valmiiksi. Kuinka pitkältä täältä on +Kuivalaisen mökille? + +_Kumpulainen_. Kolmisen virstaa. Mutta Kuivalainen tulee tänne tänä +iltana, niin että voitte yhtä hyvin odottaa häntä täälläkin. + +_Arvassalo_. Onko se varma? + +_Kumpulainen_. Hän lupasi aivan varmaan. Sentähden häntä tuskin kotoa +tapaattekaan. Olkaa sentähden täällä kuin kotonanne; jollei hän tule, +soudan teidät sinne aamulla ani varahin ja näytän Kuivalaisen mökin. + +_Marketta_. Kyllä hän tulee, kun on kerran luvannut. + +_Arvassalo_. Aivanhan johdatatte minut kiusaukseen! Ja kun on valittava +turhan matkan ja karkeloilojen välillä ja lisäksi tarjoatte minulle +niin ystävällistä vierasvaraa, en voi olla lankeamatta. Minä jään, +se on päätetty. Tahdon tutustua ihmisiin näillä ihanilla Koitereen +rannoilla. Vaikka tiedänhän, että te pohjois-karjalaiset olette +reipasta väkeä. Vilkasta ja samalla vapaampaa kuin missään muualla +maassamme. Ei, en voi teille kuvailla, miten olen ihastunut tähän +ihantavaan saloelämään ja luontoon. Jollette pane pahaksenne, lähden +vähän silmäämään ympäristöä, ja palattuani pyydän päästä mukaan +karkeloon. + +_Kumpulainen_. Minä tulen opastamaan. Eikö teillä ole hyviä sikareja? + +_Arvassalo_. Totta kai! Täytyyhän ne väliin saada savutkin. (Ottaa +sikarin taskustaan.) + +_Kumpulainen_. Olkaa hyvä ja sytyttäkää se piipustani. Tupakoiden käy +kävely hauskemmin. + +_Arvassalo_ (kohottaa hattuaan Marketalle). Palattuani teen tuttavuutta +pikku sisarenne Ainon kanssa. + +_Kumpulainen_ (mennen). Ei se piikanen niin hullulta näytäkään. + +(Portissa tulee heitä vastaan nuorisoa, joka menee tuparakennukseen.) + + +KOLMAS KOHTAUS. + +_Marketta_ (yksin). Missähän Aino lie? Hän luultavasti pinkaisi Remestä +ja Sipiä pakoon. Näin heidän kärkkyvän täällä, luultavasti tahtoivat +Ainon houkutella lupaamaan tanssia heidän kanssaan. Hän ei pidä heistä +kummastakaan, eikä minusta se ole kumma. Mutta mitähän isä sanoo, kun +hän antaa rukkaset kahdelle rikkaimmallé miehelle mitä on näillä main. +Ja pettyisinpä pahoin, jollei hänellä jo ole mielitiettynsä mielessään. +Saadaanpahan nähdä, miten voin pelastaa pikku siskoni pintehistä. Kas, +tuolta hän jo tuleekin! Mutta mitä näen? Näyttäähän pikku siskoni +varsin alakuloiselta. + + +NELJÄS KOHTAUS. + + Marketta. Aino. + +_Marketta_ (mennen Ainoa vastaan). + +Laulu n:o 2. + + 1. + + Ah, rakas pikku sisko! + Miks poskesi on kalpeat? + Noin mietteissäsi melkein + vainaata muistutat. + +_Aino_. + + Niin ihanaisin tuntehin + mä miettehissä käyskelin. + On saanut sydämeni + nuori poikanen. + + _Marketta_. + + 2. + + Oi, ällös luota poikiin! + Ne neitosille kuiskuttaa, + mut heissä uskollista + on tuskin ainoaa. + +_Aino_. + + Hänelle neitoparvesta + mä olen armas ainoa. + Siks ilman linnun lailla + laulan liidellen. + + _Marketta_. + + 3. + + Ah, armas pikku sisko! + Noin nuoret neidon heilakat + ei tiedä, kuinka poikain + on juonet ovelat. + +_Aino_. + + Jos viekas on mun kultasen, + on viekas itse leivonen. + Kuin kedon puhdas lilja + hällä sydän on. + +_Marketta_. + + 4. + + Ah, rakas pikku sisko! + Tää on sun ensi lempesi. + Voi haihtua se vielä, + se muista, lapseni. + +_Aino_. + + Ei, itse pieni pääskykin + poikansa hylkää ennemmin. + Maan päällä, taivahassa + häntä rakastan. + +_Marketta_. + + 5. + + Ah, rakas pikku sisko! + Kuin tiedät, että sinua + hän uskollisna lempii + maan päällä, taivaassa? + +_Aino_. + + Hän katsoo silmin sinisin, + ja silmät vettyy kyynelin. + On niinkuin liitäisimme + silloin taivaihin. + +_Marketta_ (juonikkaasti). Silmin sinisin. Silloin tiedän, ketä +tarkoitat. Sehän on Sipi, naapurin poika. + +_Aino_. Pyh! Hölmö raukka, joka aina ruikuttaa ja itkee, kävipä miten +päin tahansa. Arvaa uudestaan, Marketta. + +_Marketta_. Ai, nytpä tiedän. Se on Remes, tukkipomo. + +_Aino_. Hahaha! Paksu Remes? Apolan Elli sanoi eilen, että hän tanssii +kuin jauhosäkki paukkulaudalla. + +_Marketta_. Kukas sitten, Aino? + +_Aino_. Kulta Marketta, tiedäthän hyvin. + +_Marketta_. En totisesti tiedä. Sano hänen nimensä. + +_Aino_. Ei, sitä en tee, se niin ujostuttaa, mutta tiedäthän hyvin. + +_Marketta_ (juonikkaasti). Ei suinkaan se Eero liene? + +_Aino_. On, Marketta! Juuri hän se on. + +_Marketta_. Mutta, Aino! Mitä Sipi siihen sanoo? + +_Aino_. Mitä minä välitän Sipin sanomisista! + +_Marketta_. Ja rikas Remes, joka voisi ostaa vaikka koko kylän talot? + +_Aino_. Mitä minä välitän rikkaasta Remeksestä. En huoli häntä enkä +hänen rahojaan. + +_Marketta_. Mutta isä, Aino! Isä! + +_Aino_. Marketta! Sinähän olet monta kertaa sanonut, että jos kenestä +oikein pidän, ei minun ole välitettävä isästä, pidettävä vain hänestä. +Nyt pidän Eerosta! En ole voinut uneksiakaan, että niin voi pitää +kenestäkään. Mutta pahinta on, ettei hän saa kieltään käyntiin. Tiedän +kyllä, että hän pitää minusta. Ja hänkin tietää, että minä pidän +hänestä. Mutta eikö se ole ihmeellistä? Kun katsomme toisiamme silmiin, +emme puhu mitään. Eikö se ole ikävää? Kunpa hän puhuisi! Alottaisi +vain, kyllä minä auttaisin. Muiden miesten kanssa voin puhua puhki +asiat, mutta kun Eero katsoo minuun, olen mykkä kuin kala. + +_Marketta_. No, kun hän ei tahdo puhua, etkä sinä voi puhua, silloinhan +ei asiasta tule koskaan valmista. + +_Aino_. Siitä on jo tullut. Puuttuu vain, että hän sanoisi — että — nyt +se on valmis. + +(Muutamia tyttöjä tulee tieltä toistensa käsikoukuissa.) + +MUUAN TYTTÖ (mennessään sisälle). Marketta! Aino! Miksi täällä olette? +Eikö tanssi ole jo alkanut? + +_Marketta_. Hyvä ilta, Ida! Tulemme aivan heti. (Tytöt menevät +tuparakennukseen.) Mennään, Aino! Olethan iloinnut siitä, kun tanssit +on meillä tänä iltana. + +_Aino_. Kunhan Eero joutuu. Muuten en astu jalkaanikaan lattialle, +vaikka tanssiminen onkin suurin iloni. Olen etsinyt häntä kaikkialta, +mutta häntä ei näy missään. Nämä kukat saa hän; lupasin ne hänelle +viime kerralla. Etkö ole nähnyt hänen isäänsä? Sillä jos hän on täällä, +on Eerokin mukana. + +_Marketta_. En ole. Mutta tuolta tulee Sipi toisten poikain keralla. +Älä nyt ole pikapäinen häntä kohtaan! Minun täytyy viedä nämä (ottaa +kahvivehkeet) ja pitää huolta vähän vieraista. (Menee.) + + +VIIDES KOHTAUS. + + Aino. (Sitten) Sipi. + +_Aino_. Jollei Eero tule, en tänä iltana tanssi askeltakaan. Missä hän +oikein viipyy? Hän tietää hyvin, että odotan häntä. Nämä kukat olen +poiminut hänelle, kukaan muu ei niitä saa; jollei hän tule, heitän ne +menemään. Sipi niitä ei saa, saa itse poimia itselleen, jos haluaa. +Ai, tuolta hän tulee! Nyt näki hän minut. Jes sentään, kuinka hän +lähtee ennen muita ehättämään! kuinka vihainen olen Eerolle hänen +viipymisestään, ja Sipille, ja itselleni! Olen niin vihainen — niin +vihainen — että voisin... Oh, en tiedä itsekään, mitä voisin! + +_Sipi_ (koreasti puettuna). Hyvä ilta, Aino kulta. Olen etsinyt sinua +antaakseni sinulle nämä kukat. Tiellä tapasin sitten toiset pojat, ja +nekös utelivat kenelle niitä kannan. Ehätin ennen, ota ne pian. + +_Aino_. Kiitos, minulla on kukkia! + +_Sipi_. Älä vastaa minulle niin kylmästi. En voi sitä sietää. + +(Poikaliuta tulee tieltä ja menee tuparakennukseen. Sipi ja Aino +seisovat sen aikaa äänettöminä. Heidän mentyään puuskahtaa Sipi.) + +Jumalani, Aino! Et tiedä, kuinka pidän sinusta, ja nyt tahdon kertoa +sinulle jotakin hauskaa, Aino. Näillä koreilla napeillani arvoin, +pidätkö sinäkin minusta; ja ajatteles, vastaukseksi tuli: "Jaa". + +_Aino_. No, silloinhan sinulla ei ole mitään hätää. + +_Sipi_. Ja eilen kerroin isällesi, että aioin mennä sinun kanssasi +naimisiin. Ja hänkin sanoi: "Kernaasti minun puolestani". + +_Aino_. No, sittenhän on kaikki latusillaan. + +_Sipi_. Onko se totta, Aino? Jumalani! Et tiedä, miten iloiseksi teet +minut, ei, sitä et tiedä. Minun täytyy itkeä ilosta kuin lapsen. + +_Aino_. Säästä kyyneleitäsi, Sipi! Olisi synti, jos itkisit minun +tähteni, sillä minä en sano samaa kuin sinun nappisi. Olenhan sanonut +monta kertaa, etten huoli sinusta. + +_Sipi_. Aino! Aino! Sinä olet naula ruumiskirstuuni. Sinun sydämesi on +piikiveä. Sinä voit nähdä minun itkevän katkeria kyyneliä, etkä välitä +siitä sen enempää kuin aamukasteesta kaalinkerässä. + +_Aino_. Hyvä isä, Sipi! Sinä itket, jos luulet saavasi minut, ja sinä +itket, kun tiedät, ettet saa minua! Silloinhan on sama, mitä vastaan; +se on nyt sinun lohdutuksesi. + +_Sipi_. Ei, se ei ole minun lohdutukseni, mutta sinä teet minut niin +surulliseksi. Ole nyt kiltti, Aino! Et tarkoita niin pahoin. Se oli +leikkiä vain? Eikö? Sinä olet niin juonikas. Kuules, Aino, sinä et ole +minua kunnolla katsonutkaan; katsos miten soma olen, ja sinun tähtesi +vain. Ajattelin: kun Aino vain näkee nämä housut ja tämän nutun, +muuttaa hän kyllä mielensä. Ja kun pyydän hänet tanssiin, ei hän käännä +minulle selkäänsä, vaan sanoo: "Kiitos!" + +_Aino_. Olet aivan yhtä kaunis vanhoissa vaatteissasikin, Sipi! + +_Sipi_. Niinkö, Aino? Kun vain olen sinusta kaunis, on minusta sama, +ovatko ne uudet vain vanhat. (Tuparakennuksesta kuuluu viulunsoittoa.) +Kuuletkos, Aino! Tule, tanssi alkaa! Nytkös vasta oikein kieputaan! + +_Aino_. En lähde tanssiin tänään. + +_Sipi_ (itkuissaan). Etkö tahdo tanssia. + +_Aino_. Ei auta vikinäsi. En tahdo. + +_Sipi_. Oh, sitä et tarkoita. Oikuttelet vaan. + +Laulu n:o 3. + + 1. + + Tullos, Aino! Kuule, soitto soi! + Tullos kanssani karkelohon! + +_Aino_. + + Päästä! En sun kanssas karkeloi. + Paljon muita tyttöjä on. + +_Sipi_. + + Muiden kanssa en käy tanssihin, + Yksin sun, mun kultasen. + +_Aino_. + + Katso sitten, kuinka tanssitkin! + Kanssasi tanssi mä en. En! + +_Sipi_. + + 2. + + Annan sulle kellon kultaisen, + vitjat viisinkertaiset. + +_Aino_. + + Istuimelta tältä lähde en, + anna muille antimet. + +_Sipi_. + + Muiden kanssa j.n.e. + +_Aino_. + + Katso sitten j.n.e. + +_Sipi_. + + 3. + + Hopeanappiset sä kengät saat, + sorjat silkkisukkaset. + +_Aino_. + + Ennen paljain jaloin juoksen maat, + poimin riemun kukkaset! + +_Sipi_. + + Muiden kanssa j.n.e. + +_Aino_. + + Katso sitten j.n.e. + +_Sipi_. + + 4. + + Silkkihin sun kiedon kokonaan, + Annan käädyt kultaiset. + +_Aino_. + + Ennen tyydyn paitaan paljaaltaan, + Luotani jos loittonet. + +_Sipi_. + + Muiden kanssa j.n.e. + +_Aino_. + + Katso sitten j.n.e. + +_Sipi_. + + 5. + + Aino! Henkeni aivan multa viet! + Iäksi lähden maailmaan. + +_Aino_. + + Sipi! Niin taipuisa jos sä mulle liet, + Niin mä muuta en toivokaan. + +_Sipi_. + + Pikku noita mikä sä lienetkin! + Nyt menen tanssihin yksiksen. + +_Aino_. + + Hupsu hölmö, joutuen juoksekin! + Kanssasi tanssi ma en. En! + +(Sipi menee itkien tuparakennukseen. Viulunsoitto on vaiennut laulun +ajaksi, mutta laulun ja pianonsäestyksen lakattua jatkuu se Ainon +yksinpuhelun ajan.) + +_Aino_ (yksin). Jään tähän istumaan koko illaksi, ja yöksikin, jollei +Eero tule. Kuules viulunsoittoa! Miten kaunista! Miten se helisee +kotituvan kurkihirren alla! Ja minä istun täällä! Tahdon sulkea silmäni +ja unelmoida, että tanssin Eeron kanssa. + +(Hyräilee ja liikutelee jalkojaan niinkuin tanssisi. Soitto taukoaa.) + + +KUUDES KOHTAUS. + + Aino. Eero. + +_Eero_ (tulee salavihkaa). Ei, minä en voi olla poissa täältä, on aivan +kuin sydän pakahtuisi rinnassani. Tanssi on alkanut. Kuulin soiton +kedolle, missä istuin, ja kun ajattelin, että Aino nyt tanssi Sipin +kanssa, täytyi minun tulla. Tässä seison nyt, mutta en rohkene mennä +tupaan. Ei, menen tieheni jälleen, en tahdo nähdä heitä. Tänään, +sanoi Sipi, vietettäisiin kihlajaiset. Kumpulainen oli luvannut sen +Sipille ja sanonut suostuvansa siihen mielellään. Jumalani, kuinka +suru särkee sydäntäni! Luulen sentään, että jos voisin puhua hänelle +ja oikein selittää, miten paljon pidän hänestä, niin kenties vielä — +—. Mutta —.kun hän katsoo minuun kauniilla silmillään, on aivan kuin +mykistyisin. Tunnen rinnassani sellaista ahdistusta, surua ja — + +(Hän on lähestynyt Ainoa häntä huomaamatta, on vähällä törmätä häneen ja +hypähtää kirkaisten loitommalle. Aino kirkaisee hänkin ja jää kotvaksi +neuvotonna seisomaan.) + +_Aino_ (hämillään). Eero! + +_Eero_ (allasilmin). Aino! + +_Aino_. Säikähditkö minua? + +_Eero_. En, Aino! Mutta — minä luulin — että olit tanssissa mukana — ja +sentähden hämmästyin niin, kun näenkin sinut täällä. + +_Aino_. Oi, Eero! En ole ollut vielä lainkaan tanssituvassa. Odotin — +muistaakseni sanoit taanoin, että — + +_Eero_. Oi, Aino! Taanoin en vielä tiennyt, että Sipi — en uskonut, +että sinä — ja sentähden iloitsin niin tästä illasta. Mutta nyt sinä +tietenkin tanssit vain hänen kanssansa. + +_Aino_. En tanssi hänen kanssansa, sillä en voi häntä sietää. + +_Eero_. Aino! Onko totta, mitä sanot! Tahdotko sitten tanssia minun +kanssani? + +_Aino_. Oi, Eero! Ainoastaan sinun kanssasi tanssin. Jos tahdot? + +_Eero_. Oi, Aino! Josko tahdon? Jospa vain voisin sanoa — + +_Aino_. Niin, se on ikävää, kun et sano sitä koskaan. + +Laulu n:o 4. + +_Eero_. + + 1. + + Aino! Aino! Kuinka olet kaunoinen ja armainen! + Aino! Aino! Kuinka olet kaunoinen! + Kun mä luulin, että julma olla voit, + murheen muistollasi silloin mulle toit. + Aino! Aino! Kuinka olet kaunoinen! + +_Aino_. + + 2. + + Eero! Eero! Julma en mä ollutkaan. En laisinkaan! + Eero! Eero! Julma en mä ollutkaan. + Vasta luonasi mä oikein tunnen sen. + En oo kaunis. Jospa öisin armainen! + Eero! Eero! Julma en mä ollutkaan. + +_Eero_. + + 3. + + Aino! Aino! Anna mulle kätönen! Niin pienoinen! + Aino! Aino! Anna mulle kätönen! + Viime hetkeheni mun jos ois se vaan, + En mä maailmassa muuta tahtoiskaan. + Aino! Aino! Mulle suo tää kätönen! + +_Aino_. + + 4. + + Eero! Eero! Kättäni en tahdo pois, en ottaa vois! + Eero! Eero! Kättäni en tahdo pois. + Vaikka kadottaisin koko maailman, + Päällä maan sun luonas saisin taivahan. + Eero! Eero! Kättäni en tahdo pois. + +_Eero_. + + 5. + + Aino! Aino! Ruususuusi pienoinen on suloinen! + Aino! Aino! Ruususuus' on suloinen! + Oi, niin suuren onnen mulle soisi se! + +_Aino_. + + Kaiken maailmassa annan sinulle! + +(Suutelu Eeroa.) + +_Molemmat_. + + Olen onnekas, olen onnekas, + Kuin jos oisin taivahass'! + +_Eero_. Oi, Aino! Tahdot siis olla minun, minun? + +_Aino_. Niin, Eero, tahdon niin mielelläni! + +_Eero_. Tahdot minut mieluummin kuin Sipin? + +_Aino_. Tahdon! + +_Eero_. Mieluummin kuin rikkaan Remeksenkin? + +_Aino_. Niin! + +_Eero_. Oi, Aino, armahin Ainoni! Tahdot minut mieluummin kuin +kenenkään muun, rikkaimmistakaan? Minä poika rukka! Oi, olisinpa nyt +rikas, ei itseni tähden, vaan sinun! Soreasti somistaisin sinut kuin +kuninkaan tyttären! Tahtoisin — oi, Aino, minä kannan sinut käsilläni +läpi elämän! + +_Aino_. En ole koskaan ajatellut, oletko köyhä vai rikas. Mutta +monet yöt itkin yksin, kun luulin, että sinä pitäisit enemmän muista +tytöistä. Olin niin suruissani, sillä ne pitävät kaikki sinusta niin +hirveän paljon. Katsos, Eero, nämä kukat olen poiminut sinulle. Näytäs, +pistän ne napinläpeesi. Jollet olisi tullut tänä iltana, olisin itkenyt +silmät päästäni, ja silloin olisit saanut minut sokeana. Mutta nyt me +tanssimme yhdessä koko illan (Tuvasta kuuluu soittoa.) Kuules soittoa! +Miten se kuuluu kauniilta! + +_Eero_. Tahdotko tanssia minun kanssani? Etkä kenenkään muun? Lupaatko +sen? Kättä lyöden! En siedä nähdä sinun tanssivan muiden kanssa. +Annathan kätesi? + +_Aino_ (kättä lyöden). Ainoastaan sinun kanssasi! Mutta mene sinä +edellä, minua niin ujostuttaa tulla kanssasi. Tulen heti jälestä. + +_Eero_. Mennä edeltä — no, minä menen sitten, täytyyhän minun. Hyvästi +niin kauaksi, Ainoni, armahani! Minun, minun! + +_Aino_. Niin, sinun! Ikävä vain, että asut siksi kaukana, ettemme saa +joka päivä nähdä toisiamme. + +_Eero_. Näemmehän sunnuntaisin! Ja silloinkos meillä on helluntai! + +_Aino_. Niin, joka pyhä! Mutta mene nyt, minä tulen heti jälestä. + +_Eero_. Hyvästi niin kauaksi! (Lähtee, mutta pyörähtää takaisin.) +Kuules, Aino! Sinähän olet nyt minun morsiameni, etkös ole? + +_Aino_. Olen, olen, mutta mene nyt! + +_Eero_. Mutta kun kihlakansa eroaa, niin — niin — + +_Aino_. Mitä niin? + +_Eero_. Niin sanovat he hyvästit. + +_Aino_. Sanoinhan jo. (Soitto tuvassa taukoaa.) + +_Eero_. Et, Aino, et oikein. + +_Aino_ (syleilee häntä). Hyvästi, hyvästi! Onko nyt hyvä? + +_Eero_. Hyvästi! (Kääntyy jälleen takaisin.) Kuules, Aino — + +_Aino_. Jollet nyt heti mene, niin olen Sipin. + +_Eero_. Menen kuin tuuli! (Juoksee tuparakennukseen.) + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + + Aino (yksin. Sitten) Remes. + +_Aino_. Oi, kuinka iloinen olen! Niin iloinen en ole ollut koskaan. +(Tuvasta kuuluu soittoa, ja Aino hyräilee tuokion mukana.) Taas alkaa +tanssi! Mutta en mene vielä, ettei kukaan arvaa, että olemme tavanneet +toisemme. (Yhtyy soiton säveleeseen ja laulaa:) + +Laulu n:o 5. + + 1. + + Eero mua rakastaa! + Sepäs vasta riemuisaa! + Karkeloimme leikiten + Kautta elon polkujen. + Nuoren mielen riemu on + Pyörtehessä karkelon. + Kun mä laulan, kun mä tanssin, + Rinta riemuun ratkeaa. + Rallalaa! Rallalaa! + +(Värsyn loppupuolella on auennut toisen aitan ovi vasemmalla, se, +jonka yllä on ikkuna. Sieltä astuu ulos paitahihasillaan Remes, piippu +hampaissa. Haukotteleksen ja venytteleksen. Ainoa tähystellen menee hän +pihan yli oikealle pöydän luo.) + +_Remes_. + + 2. + + Sepäs vasta riemua! + Tullos, pikku veitikka! + Kuules, etkö tulisi + alttarille kanssani? + +_Aino_. + + Höpsis! Taivas pudota: + siinä loukku leivolla. + Kun mä laulan, kun ma tanssin, + rinta riemuun ratkeaa + Rallalaa! Rallalaa! + +_Remes_. + + 3. + + Mikäs vika mulla on? + En ole vanha, varaton. + Mikä onni ollakses, + jos mun saisit miehekses! + +_Aino_. + + Liian paksu, poikanen! + Sinuhun mä suostu en. + Kun mä laulan, kun mä tanssin, + rinta riemuun ratkeaa. + Rallalaa! Rallalaa! + +_Remes_. + + 4. + + Ostan talon upean, + karjalauman lukuisan. + Silloin kelpaa herrastaa, — + muut ne tyhjän tarjoaa. + +Aino. + + Siihen tyytyy lintunen, + kun saa pesän pienoisen. + Kun mä laulan, kun mä tanssin, + rinta riemuun ratkeaa. + Rallalaa! Rallalaa! + +_Remes_. + + 5. + + Kunhan kaiken kuuntelet, + niin et rimpuele, et! + Haluatko, simasuu, + kanssan karkelohon tuu! + +_Aino_. + + Kanssas käyden tanssikin + kerän kanssa kierisin. + Kun mä tanssin, kun mä laulan, + rinta riemuun ratkeaa. + Rallalaa! Rallalaa! + +_Remes_. + + 6. + + Joka tytön täällä saan, + viisi kuusi kerrallaan. + Kaikki neidit kaupungin + saisin myös, jos tahtoisin. + +_Aino_. + + Ota heidät, ota vaan! + Kadehti en laisinkaan. + Kun mä laulan, kun mä tanssin, + rinta riemuun ratkeaa. + Rallalaa! Rallalaa! + +_Remes_. + + Hyvästi, sä hupakko, + mull' on toiset tuumat jo. + Kangaspuitten ääreen jää, + parempata et sä nää! + +_Aino_. + + Kangaspuita polkea + taidan sekä tanssia. + Kun ma laulan, kun ma tanssin, + rinta riemuun ratkeaa. + Rallalaa! Rallalaa! + +(Menee karkeloaskelin tuparakennukseen. Soitto jatkuu.) + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + + Remes. (Sitten) Marketta. + +_Remes_. Sellainen heilakka! Rukkaset antaa ja pitää minua pilkkanaan! +Liian paksu muka! Onko moista ennen kuultu! Mutta menköön, näsäviisas! +Kyllä tämä poika tyttöjä saa, saa vaikka joka sormelle. Saadaanpas +nähdä! + +_Marketta_ (ovella tyhjä kahvitarjoilu kädessään). Aino, tule tanssiin! +Minäkin joudun jo. Ka, kun juuri vilkaisin kamarin ikkunasta viedessäni +vieraille kahvia, oli hän täällä. Menikö hän jo tanssitupaan? + +_Remes_. Juuri juoksi. Marketta, oisit saanut tytön typykän paremmin +kasvattaa. Olisi silloin nähnyt muutakin kuin nenänsä. Nyt se, nenäkäs, +hyppii kenen nenälle haluttaa. + +_Marketta_. Mitä sillä tarkoitatte, herra Remes? + +_Remes_. Tarkoitan, että sisarenne virnastelee nyt kylän poikien kanssa +tuvassa. Se ei ollenkaan sovi kunnialliselle tytölle. + +_Marketta_. Kuinka puhutte siskostani? Aino kyllä tietää säilyttää +kunniallisuutensa. Mistä niin olette suuttunut häneen? + +_Remes_. Marketta, sinä olet järkevä tyttö, jonka kanssa voi puhua +suoraan asioista. Eikö teistä ole hävytöntä, että sellainen mies +kuin minä, jolla on rahaa enemmän kuin moni osaa uneksiakaan ja joka +tahtoo tehdä onnelliseksi sellaisen tyttosen kuin Ainon, antaa hänelle +kaikkensa, kysyn, eikö ole hävytöntä, että hän antaa rukkaset vasten +naamaa? Mitä sanot siihen? + +_Marketta_. Mutta, hyvä Remes, saattaahan hän olla sitä mieltä, että te +ette tekisi häntä onnelliseksi. + +_Remes_. Tiesin kyllä, että pitäisitte hänen puoltaan. Sillä niinhän +aina teette. Mutta tahdon puhua isällenne, hän on suoranuottinen mies, +ja kun hän sanoo: "Aino ottaa Remeksen", niin Aino ottaa Remeksen, ja +silloin on leikki lukossa. Tuollaisesta saattaa aivan suuttua! "En +tekisi onnelliseksi" — minä! Ei, sitä et saa ketään uskomaan. + + +YHDEKSÄS KOHTAUS. + + Edelliset. Sipi. + +_Sipi_ (tulee itkusuin luvasta). Olen onnettomin ihminen maailmassa! + +_Remes_. Mikä nyt hätänä? + +_Marketta_. Onko tapahtunut jokin onnettomuus? + +_Sipi_. Aino ei tahdo tanssia kanssani, ei askeltakaan. Hän tanssii +ainoastaan Eeron kanssa. + +_Marketta_. Eikö se ollut sen pahempaa? + +_Remes_ (itsekseen). Eeron kanssa! Tuon köyhän hiirenpojan! Ei, siitä +vellistä ei voi tulla mitään! + +_Marketta_. Sipi! Ole huoletta, kyllä hän tanssii sinunkin kanssasi. +Tule vain mukanani tanssitupaan, niin saat nähdä. + +_Sipi_ (yhä itkuissaan). Sitä hän ei tee! — Hän pitää Eerosta. Siitä +koituu surmani. + +_Remes_. Mistä tiedät, että hän pitää Eerosta? + +(Soilla taukoo.) + +_Sipi_. Vähästä viisas asian älyää. Hänellä oli äsken kukkia kädessään, +mutta kun hän tuli tanssitupaan, ei hänellä ollut mitään. Kysyin +silloin, mihin hän oli pannut kukkansa, ja hän sanoi — (Pillahtaa +itkuun.) + +_Remes_. Mitä hän sanoi? + +_Sipi_. Sanoi antaneensa ne sille, josta enimmän pitää. Ja kun silloin +katselin ympärilleni, näin ne Eeron napinlävessä. Oli lähellä, etten +silloin kaatunut. + + +KYMMENES KOHTAUS. + + Edelliset. Arvassalo (ainoastaan alussa). Kumpulainen. + +_Kumpulainen_ (tulee Arvassalon kanssa). Mitä? Kaatunut? + +_Arvassalo_ (kun isäntä pysähtyy). Minulla on jo kiire tanssitupaan! +Kenties saan —? (Kumpulainen nyökäyttää kohteliaasti päätään ja +Arvassalo menee.) + +_Kumpulainen_. Oliko Sipi kaatumaisillaan? Mikä sinua vaivaa? + +_Remes_. Olipa hyvä, että tulitte pitämään tytärtänne aisoissa — + +_Sipi_. Hän vie hengen minulta — + +_Remes_. Hän käyttäytyi minua kohtaan kuin näsäviisas poikaviikari — + +_Sipi_. Siten uskollisuuteni palkitaan — + +_Remes_. Minua ei ole siten kohdeltu kuunaan. + +_Kumpulainen_. Mutta oletteko tulleet hulluiksi molemmat? Mitä kaikkea +te höpötätte yhteen suuhun? Marketta! Mitä sitten olet heille tehnyt? + +_Marketta_. Minäkö, isä? + +_Remes_. Ei, hänestä ei ole puhe, vaan Ainosta. + +_Kumpulainen_. Ainosta! — No, miksette sitten puhu suutanne puhtaaksi? +Mistä häntä soimataan? + +_Sipi_. Muistattehan, mitä vastasitte minulle eilen, kun sanoin, että +Aino oli mielitiettyni. + +_Kumpulainen_. Sait jotakuinkin järkevän vastauksen. + +_Sipi_. Totta tosiaan! Vastasitte: "Kernaasti minusta nähden!" + +_Kumpulainen_. Jos tyttö sinuun taipuu. + +_Sipi_ (itkusuin). Niin, mutta nyt hän ei taivu! + +_Kumpulainen_. Sama se minusta nähden. + +_Remes_ (Sipille). Kositko Ainoa? + +_Sipi_- Jumala tietää, että kosin. + +_Remes_. Ooho! — Niin hullu ei hän toki ole, että sinut ottaisi. + +_Sipi_. Hullu? Mitä sillä tarkoitat? + +_Kumpulainen_. No, no, rauha maahan! Sanokaa, mitä pahaa Aino on teille +tehnyt. (Remekselle.) Tehkää te ensin kanteenne. + +REMES. Tein sen tyhmyyden, että pyysin häntä vaimokseni ja olin valmis +ottamaan hänet osalle kaikesta omaisuudestani. + +_Kumpulainen_. Ja mitä hän vastasi? + +_Remes_. Saatte antaa anteeksi, jollen muista hänen kaikkia +näsäviisaita sanojaan. + +_Kumpulainen_. Nenäkkäintä kai oli, ettei hän huolinut teistä? + +_Remes_. Niin juuri! + +_Sipi_. No, sitä ei suinkaan voi ihmetellä. + +_Remes_. Mitä sanot, Nauku-Matti? + +_Kumpulainen_. No, no! Olettehan aivan kuin kukonpojat! Kuulkaapas +sananen: Kaksi koiraa ei voi sopia yhdestä luupalasta. Pakoittaa +en tyttöä tahdo. Voittehan molemmat näyttää hänelle parhaan puolen +housuistanne. Jompi kumpi teistä saa hänet; kumpiko, sen saa hän +päättää. Käykää nyt tanssitupaan ja viekää tyttö karkeloon. Pian kyllä +näen, kumpaako teistä hän paremmin sietää. Kumpi saa lyhyen tikun, +hän saa kolkuttaa toiseen oveen. Kyllä moinen tavara, kuin te, aina +kauppansa saa. + +_Sipi_ (itkusuin). Mutta hänhän ei tahdo tanssia muiden kuin Eeron +kanssa. + +_Kumpulainen_. Eeron! Kuivalaisen pojan! Ei, siitä leikistä ei tule +totta. Menkää nyt ja taivutelkaa tyttölasta, niin asia kyllä menee +latusilleen. + +_Marketta_. Mihinkä sillä vieraalla herralla oli niin kiire? + +_Kumpulainen_. Tanssihalu kutitti jalkopohjia! Varmaan tytöt pian ovat +pyörällä päästään. + +_Marketta_. Minun pitää mennä Ainon luo. Ettekö tekin tule, isä? +Vieraat kaipaavat isäntää kamarissakin. + +_Kumpulainen_. Tietysti tulen. Sen herran kanssa vain viivyin. +Kaukovieraille täytyy olla kohtelias. (Remekselle ja Sipille.) Ettekö +tekin tule mukana? + +_Remes_. Heti. Tahdon ensin vähän puhua Sipin kanssa kahdenkesken. + +_Kumpulainen_. Kuten tahdotte. Mutta pidelkää häntä hellävaroin. Hän ei +kestä paljoa. (Menee Marketan keralla.) + + +YHDESTOISTA KOHTAUS. + + Remes. Sipi. + +_Remes_. Kuules, Sipi, lyödään rauhan kättä, voimme siitä hyötyä +molemmat. Aino on sellainen huitukka, joka pitää haitukoista, se on +helppo nähdä. + +_Sipi_. Ei, hän ei pidä minusta. + +_Remes_. En tarkoittanut sinua, vaan Eeroa. Tehkäämme heille pikku +kepponen. Aino on sanonut, ettei hän tahdo tanssia muiden kuin Eeron +kanssa. Toimittakaamme poika pois. Mitä arvelet? + +_Sipi_. Pois? Kuinka se käy päinsä? + +_Remes_. Menkäämme tanssitupaan, älkäämme olko niinä miehinämmekään. +Mutta olkaamme yhdestä puolin. Minulla on omat tuumani. Kyllä tyttö +vielä oppii ajattelemaan Remestä. + +_Sipi_. Mutta sitäpä minä en tahdokaan. Tahdon, että hän ajattelee +Sipiä. + +_Remes_ (itsekseen). Pöllöpää! (Ääneen). Niin, niin. Sitä tarkoitinkin. +Tulehan nyt. Aika rientää. + +_Sipi_. Oi, jos saatte hänet ajattelemaan minua, olen onnellisin +ihminen maailmassa. (Kuuluu soittoa.) Kuulettekos! Tanssi alkaa taas! +Jos saatte Ainon tanssimaan kanssani, annan teille kauniin, suuren +sian, jota olen lihoittanut koko vuoden. + +_Remes_. Sanasta miestä, Sipi! (Menevät.) + + +KAHDESTOISTA KOHTAUS. + + Aino (juoksee tanssituvasta Arvassalon seuraamana). + +_Arvassalo_. Aino! Pikku Aino! Pysähdy! Älä juokse luotani! + +_Aino_. Ei, en tahdo tanssia kanssanne, olenhan jo sanonut. + +_Arvassalo_. En olisi ikinä uskonut että tuollainen soma Karjalan +tyttönen voisi olla niin juonikas! Kuules soittoa, miten houkuttelevaa! +Anna minulle kätesi, Aino, niin liitelemme lailla lintujen karkeloon. +(Hän juoksee Ainoa kohden, Aino -pakoon; niin kieppuvat he ympäri +pihaa.) + +_Aino_. En tule, en! En tule, en! + +_Arvassalo_. Niin, veitikka, tahdot tanssia vain tuon sorjan pojan +kanssa, joka kuului olevan runonlaulaja Kuivalaisen poika! Mutta +minä olen vieras. Ei käy laatuun, että kieltäydyt tulemasta Kanssani +tanssiin. + +_Aino_. Kyllä käy. + +_Arvassalo_. Minäpä sanon isällesi. + +_Aino_. Olkaa hyvä. + +_Arvassalo_. Marketta lupasi, että tanssit kanssani. + +_Aino_. Niin, Marketta on kiltti sisko. + +_Arvassalo_. Silloin et voi kieltäytyä. + +_Aino_. Kyllä voin. Olen antanut sanani toiselle. Ja sana on sana, ja +Karjalan tyttö on Karjalan tyttö. (Juoksee portista pois.) + +_Arvassalo_. Veitikka! Aino, älä mene! (Juoksee jälkeen.) Et niin +vähällä pääse. + + +KOLMASTOISTA KOHTAUS. + + Marketta. (Sitten) Kumpulainen. (Soitto jatkuu.) + +_Marketta_. Mihinkä se tyttö juoksi? Aivan kauheaa, juostapas vierasta, +hienoa herraa pakoon! Isä on kovin vihoissaan. Jollei hän ole mennyt +aittaan. + +(Menee aittaan, Remeksen makuuaitan viereiseen.) + +_Kumpulainen_ (tulee). Senkin tenava. Mihinkä hän oikein juoksi. .... . + +_Marketta_ (palaa aitasta). Siellä hän ei ole. + +(Panee oven lukkoon ja avaimen taskuunsa.) + +_Kumpulainen_. Kunhan saan hänet käsiin, niin opetan kyllä hänet +käyttäytymään ihmisiksi. + +_Marketta_. Älkää nyt olko niin vihainen, isä! Hän tulee kyllä pian. +Menkäämme sisälle, ei hän malta olla kauan poissa tanssista. + +_Kumpulainen_. Kyllä minä hänen korvansa kuumennan! — Onko kuultu +moista! Tanssii muka Eeron kanssa vain! Ja häpäisee koko seudun +helsinkiläisten edessä. Moisia hiivatin oikkuja! (Menee Marketan +keralla.) + + +NELJÄSTOISTA KOHTAUS. + + Aino. (Sitten) Arvassalo. + +_Aino_ (tulee juosten). Täällä ei ole ketään! Haha! Sainpas hänet +puijatuksi. (Kurkistaa portista.) Ei näy, ei kuulu! (Juoksee +tuparakennusta kohden.) Ei, siellä on isä, Sipi ja Remes, heistä en +pääse. (Juoksee tyttöjen aitan ovelle aikoen mennä sinne.) Marketta on +pannut oven lukkoon! (Juoksee kurkistamaan portista.) Siellä tulee hän! +(Juoksee häthätää Remeksen aittaan.) + +_Arvassalo_ (tulee juosten). Ei täälläkään! Mihinhän se pikku velho +pujahti! Olen juossut kuin hullu. Hän varmaankin kiitää karkelossa +runolaulajan pojan kanssa. Ei, minun täytyy viedä tahtoni perille. +(Menee tuparakennukseen.) + + +VIIDESTOISTA KOHTAUS. + + Eero (tulee tanssituvasta. Sitten) Remes ja Sipi. + +_Eero_. Mihinkähän Aino meni? Näin, että hän juoksi ovesta ulos +helsinkiläisen keralla. Sydämeni oli aivan pakahtumaisillaan, ja siitä +pitäen on hän ollut poissa. Ei näy missään. Mitä tämä on? Voiko Aino +olla petollinen minua kohtaan? + +(Remes ja Sipi tulevat.) + +_Remes_. Täällä hän on, yksin. + +_Sipi_. Mitä teemme? + +_Remes_. Vaiti! Olihan siitä sovittu. + +_Eero_. Ajatukseni aivan tekevät minut hulluksi. + +_Remes_. Mikä sinua vaivaa, Eero, näytät niin alakuloiselta? + +_Eero_. Mitä se sinua liikuttaa, miltä näytän? Miksi aina hiivitte +kinterilläni? En häiritse teitä, antakaa tekin minun olla rauhassa. + +_Remes_. On kai minulla lupa liikkua talossa, jossa asun! Oletko sinä +mitä maksanut taloon? Mutta jos Aino on luvannut tulla tänne pihalle +luoksesi, menemme kyllä tiehemme. + +_Eero_. Tässä ei ole kysymystä Ainosta. Ken virkkaa hänestä sanaakaan, +hän joutuu minun kanssani tekemisiin. + +_Sipi_ (itkuissaan). Ei suinkaan hän ole luvannut tulla Sinulle, Eero? +Onko hän? Silloin olen onnettomin ihminen maailmassa! + +_Remes_. Ah, siitä, että tanssii yhdessä, on pitkä matka avioliittoon. +Jos Aino menisi naimisiin kaikkien kanssa, joita liehittelee, niin +olisipa hän urakassa. Ei, Eero parka, helsinkiläinen on siepannut +sinulta palan suusta. Hän on Ainon kanssa katsomassa auringon laskua. + +_Eero_ (ryntää häntä vastaan). Älä puhu enempää, muuten sinulla ei pian +ole käsiä eikä jalkoja. + +_Remes_. Katsos hittoa! Oh, eivät ne niin mene mäsäksi. Tule, Sipi! +Tuollaiset vaaralliset ihmiset eivät saa käydä vapaina. + +(He käyvät häneen käsiksi.) + +_Eero_. Kaksi yhtä vastaan! Se on teidän kaltaistanne! + +_Remes_. Emme tahdo sinulle pahaa. Luovutan vain kohteliaasti sinulle +makuuaittani siksi aikaa, kun me pistäydymme Ainon kanssa karkeloon. + +(He vievät Eeron puoleksi kantaen aittaan. Sipi pitelee ovea sillaikaa, +kun Remes lukitsee oven ja pistää avaimen taskuunsa.) + +_Eero_ (aitassa). Väkivaltaa! Auttakaa! (Vaikenee heti.) + +_Remes_. Ha, ha! Sepäs kävi hyvin! + +_Sipi_ (kuuntelee ovella). Hän on aivan hiljaa. + +_Remes_. Ainahan mies asettuu. Mennään nyt tanssitupaan. Jos Aino nyt +tahtoo tanssia, saa hän tyytyä muihin kuin Eeroon. + +_Sipi_. Ha, ha! Hän näyttää viihtyvän siellä hyvin. (Kolkuttaa ovelle.) +Pidä hauskaa Eero! + +_Eero_. Kiitos! + +_Remes_. Joko alat kesyttyä? — Mitä pidät olostasi, Eero? + +_Eero_. Olen aivan ihastunut! + +_Sipi_. Nauta — ha, ha, ha! + +_Remes_. Vienkö Ainolle terveisiä! + +_Eero_. Kiitos! Voin sanoa ne itsekin. + +_Remes_. Ha, ha! — Näetkös, miten nätisti se kävi? + +_Sipi_. Olette koko piru miehiänne, Remes! Olisipa mulla teidän +päänne! Nyt tanssiin! Nyt tanssii Aino kyllä kanssani. Ha, ha, ha! + +(Menevät tanssitupaan.) + + +KUUDESTOISTA KOHTAUS. + + (Näyttämö on tuokion tyhjänä. Jo edellisten + kohtausten aikana on maisemalla ollut yhä heleämpi + iltaruskon kajo. Aurinko laskee nyt, ja iltaruskon + loimo kultaa koko maiseman. Neljä tyttöä tulee käsitysten. + He tulevat oikealta ja kulkevat aidan taitse + laulaen vasempaan.) + + Laulu n:o 6. + + TYTÖT (neliäänisesti). + + 1. + + Käy aurinko aaltoihin Koitereen, + oi, Koitereen! + Ja lauluja raikuvat rannat veen, + oi, Koitereen! + +(Neljä tukkipoikaa tulee toistensa käsikoukussa kohta tyttöjen jälestä +laulaen.) + +POJAT (neliäänisesti). + + 2. + + Jos ihanat immet näit Koitereen, + oi, Koitereen, + jäät ainaaksi armaille rannoilleen, + oi, Koitereen! + +TYTÖT (näyttämön takana). + + 3. + + Ja kukkaset rannoilla Koitereen, + oi, Koitereen, + ne nuokkuen katsovat kalvoon veen, + oi, Koitereen! + +(Aino ja Eero näyttäytyvät aitan ikkunassa.) + +_Aino_ ja _Eero_. + + 4. + + Kaks vankia rannalla Koitereen, + oi, Koitereen, + on samassa aitassa riemuikseen, + vain riemuikseen. + +_Eero_. + + 5. + + On onnekkaat vangit ne Koitereen + oi, Koitereen! + +_Aino_. + + Ei konsaan toivo ne vapauteen, + Vapauteen! + +(Arvassalo tulee tanssituvasta. Aino ja Eero vetäytyvät pois ikkunasta.) + +_Arvassalo_. + + 6. + + Maan kaunistus seutu on Koitereen, + oi, Koitereen, + kuin kaste on kaunistus kukkaseen, + oi, Koitereen! + +(Menee portista poikien ja tyttöjen jälkeen.) + +_Tytöt_ ja _pojat_ (loitolla). + + 7. + + Hämy illan jo rannoill Koitereen, + oi, Koitereen, + käy hiipien pensaasta pensaaseen, + käy pensaaseen. + +(Pari tyttöä tulee sisältä tuparakennuksen ovelle.) + +_Tyttö_ (pyyhkien liinalla kasvojaan). Huh, kun siellä on kuuma! + +_Toinen tyttö_ (samoin): Niin, aivan kuin saunassa! + +_Miesääni_ (porstuasta). Mennäänkin välillä pihalle. (Huutaa tupaan.) +Hei, nuoret! Tulkaa pihalle piirileikkiin! + + +SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS. + + Kimari, Siitari, Virnes ja Nuorisoa. + +(Tulevat tuparakennuksesta.) + +_Kimari_. Hei, piiriin, hei, kiiriin, heipparallalei! + +_Kaikki_. Piiriin, piiriin! + +_Kimari_ (piirin keskellä). Mitäs lauluksi? + +_Tyttö_. Kimari laulaa sen viime pyhäisen uuden laulunsa. + +_Useat tytöt_. Laula, Kimari! + +_Kimari_. Kyllä tukkipoika on sumalla tottunut vetämään! + +Laulu n:o 7. + + Pojat piirin keskellä + ovat yksinänsä. + On jo aika etsiä + kunkin ystävänsä. + +(Kukin poika ottaa tytön ja pyörittää.) + + Silloin pojan mieli on + iloinen ja huoleton, + kun on riemunansa + kulta rinnallansa. + +_Tytöt_ ja _pojat_ (käsiään heilutellen). + + Rallalalei, + rallalalei, + rallallallallei! + +(Tytöt jäävät piiriin. Kimari laulaa saman laulun toistamiseen, »pojat» +ja »pojan» sijaan vain tulee »tytöt» ja »tytön». Muutkin voivat +toisella kertaa hyräillä mukana.) + + +KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS. + + Edelliset. Kuivalainen (tulee perältä). + +_Kuivalainen_. Terveheksi, nuori parvi, terveeksi koko talokin! + +_Kimari_. Terve, Kuivalainen! (Taputtaa käsiään, johon muitakin yhtyy, +ja piiri hajoaa.) Jätetään tämä nyt, paras on vähän vilvoitella. Teitä, +Kuivalainen, on jo täällä odotettukin. Ainakin me, tukkipojat, palamme +halusta kuulla runojanne. Emme ole ennen kuulleet oikeaa runonlaulajaa! + +_Kumpulainen_. Ei ole ukkopahan pajatuksesta, vanhan äijän ärjynnästä +enää haudan partaalla. Uudet ovat laulut teillä, nuoret, enkä enää +paljon muista niitä vanhojakaan. + +_Kimari_. Teillähän kuuluu olevan runoja hevoskuormin. Kahdeksi, +kolmeksi päiväksi oli riittänyt sille helsinkiläiselle +rohvessyörillekin kirjoittaa. + +_Kumpulainen_. Sinne lienevätkin runot huvenneet. Ken kaikki runonsa +laulaa, tyhjän saa hän itse iloikseen. + +(Siitari on edellisen keskustelun aikana vetänyt pullon povitaskustaan +ja he ovat Virneksen kanssa naukkailleet. Toiset, varsinkin tytöt, +osoittavat heille nyrpeyttä ja vastenmielisyyttä.) + +_Pari tyttöä_. Laulakaa nyt niitä runojanne. Onhan niitä vanhojakin +virsiä niin lysti kuulla. + +_Kuivalainen_ (pilkallisesti). Liritelkää te vain rallatuksianne, +hieprukat! Mitäs meidän vanhojen virsistä teille! + +(Tytöt peräytyvät nyrpällään.) + +_Kimari_. Huomaanpa, että vanhana tullaan äreäksi. + +_Kumpulainen_. Ja minä huomaan, että nuorina ollaan nokkavia. Mutta +vasta maailman ranta se neuvoo nenäänsä pitemmälle näkemään. + +_Virnes_. Mitä sillä meinaatte? Saa kai sitä sanoa sanansa, vaikkei +mies olisikaan partana? + +_Kuivalainen_. No, tosiaan! Ei ole haituviakaan, aivan kuin vasikan +turpa! Niin, on aivan välttämätöntä, että sinäkin sanot sanasi. Sillä +sinun ikäisesi nykymaailmassa ovat ylimpinä kukkoina tunkiolla. + +_Virnes_. Mitä sillä meinaatte? Jos haluatte, kyllä minä näytän, miten +parrasta saattaa vetääkin. + +_Siitari_. Hyi, Virnes! Etkö häpeä räyhätessäsi vanhalle miehelle! +(Tarjoo Kimarille pullon.) + +_Kimari_. Hiljaa porsaat pussissa! Onko tämä nyt laitaa, että kun saa +tilkan suuhunsa, alkaa heti rähistä ja hosua minnepäin ennättää. Te, +vanha Kuivalainen, osaatte käyttää jumalanviljan paremmin. Eikös sopisi +kieltä vähän voidella. + +_Kuivalainen_. Ei tee pahaa pitkistä ajoista. (Ottaa.) Suurkiitosta, +kostjumala! + +_Kimari_. Kenties kieli alkaa vielä taipua lauluunkin? + +_Kuivalainen_. Ainahan se vanha kieli tarvitsee verrytellä. + +_Kimari_. Kuivalaisen kunniaksi! (Kulauttaa.) Ottakaapas vielä tästä, +ja päästäkää sitten runonpäätä kuuluviin. + +_Kuivalainen_ (otettuaan). Kostjumala! No, kyllähän minä muuten, mutta +eipä tässä taida olla säestäjääkään, ja kannelkin jäi kotimökille. + +_Kylän poikia_ ja _tyttöjä_. Me säestämme joukolla! + +_Kuivalainen_. Liekö joukon joiunnasta? Ennen kyllä sai laulaja +säestäjänsä, missä vain oli mailla mies kielellinen. Oli meillä kuin +olikin, oli ennen siskoksilla lauluista siniset sillat, oli Viljon +veljeksillä virsistä veno punainen. Menneet alkavat olla ne ajat, +kaiholla me vanhat niitä vain muistelemme. + +Laulu n:o 8. + + Oli meillä kuin olikin, + oli ennen aikoinansa + siskoilla sininen silta, + veikoilla veno punainen. + Nousi tuuli tuulemahan, + ilman ranta riehkimähän, + tuuli puut havuttomiksi, + kanervat kukattomiksi. + Siitä taittoi siskon sillan, + veikoilta venon hajotti, + jätti veikot veen varahan, + siskot siirrälti salolle, + jätti sormet soutimiksi, + kämmenet käsimeloiksi, + hongan oksat huonehiksi, + katajat kamariloiksi. + +(Nuorista ovat enimmät menneet istumaan penkeille puun luo. Runon +päätyttyä vallitsee kotvan harras hiljaisuus.) + +_Tytöt_ ja _Pojat_ (näyttämön takana). + + Yö vieno on rannalla Koitereen, + oi, Koitereen! + On aaltonen uinunut rantaan veen, + oi, Koitereen! + + +YHDEKSÄSTOISTA KOHTAUS. + + Edelliset. Kumpulainen, Marketta + (ja muutamia muita tulee tuparakennuksesta). + +_Marketta_. Kuuletkos, isä, Aino on varmaan siellä. Hän on ollut +kävelyllä toisten tyttöjen keralla. + +(Laulavat pojat ja tytöt tulevat pihaan Arvassalo mukanaan.) + +_Marketta_. Eikö Aino ollut mukananne? + +_Kaikki_. Ei. + +_Marketta_. Herran tähden! Missä tyttönen sitten on? + +(Kaikki nousevat.) + +_Kuivalainen_. Mikä sinua vaivaa, Kumpulainen? Näytäthän aivan siltä, +kuin olisit maasi myynyt ja rahat juonut. + +_Kumpulainen_. Älä puhu mitään, pääni menee aivan sekaisin! Lemmon +letukka! + +_Kuivalainen_. Kuka letukka? + +_Marketta_. Ainopa, häntä ei näy missään. Luulimme hänen olevan +kävelyllä toisten tyttöjen kanssa, mutta he sanovat, ettei hän ollut +mukana. Kunhan vain ei olisi tapahtunut mitään onnettomuutta! + + +KAHDESKYMMENES KOHTAUS. + + Edelliset. Remes ja Sipi (tulevat tuvasta). + +_Remes_. No, onko Aino täällä? + +_Sipi_. Onko hän täällä? + +_Kumpulainen_. Ei, herra paratkoon! Mutta malttakoonhan! + +_Sipi_ (itkusuin). En elä enää hetkeäkään, jollei hän pian tule. + +Kumpulainen. Hyi! Älä itke, Sipi, aika mies! Piru itkeköön, hänen +silmänsä paremmin kestävät. + +_Sipi_ (Kuivalaiselle). Se on kaikki poikanne syytä. Hän liehakoi +Ainoa, ja Aino on mennyt hänen pauloihinsa. + +_Kuivalainen_. Missä Eero on? Hän kai tietää, missä tyttö on? + +_Sipi_. Ei, sitä hän ei tiedä. + +_Kuivalainen_. Kuinka niin? + +_Remes_ (Sipille). Suusi kiinni! + +_Sipi_. Ah — minä vain — ajattelin. + +_Kumpulainen_. Että olet pöllöpää. + +_Kuivalainen_ (huutaa). Eero! Missä olet, Eero? + +_Kumpulainen_ (Marketalle). Pääni alkaa kihistä. Eerokin poissa! +Saattaisin vääntää tytön niskat nurin. + +_Marketta_. Isä hyvä! Älä luule Ainosta mitään pahaa. + +_Kimari_. Vai niin, vai! Että Eero ja Aino ovat lietsussa — hahaha! He +ovat menneet katsomaan, onko aurinko tosiaankin mennyt jo mailleen. + +_Kumpulainen_ (menee portille ja huutaa molemmille tahoille pitäen +kättänsä suullaan). Aino! Aino! + +_Kuivalainen_ (samoin). Eero! Eero! + +_Kimari_. Huutakaamme joukolla! + +_Kaikki_ (menevät portille ja huutavat). Aino! Eero! + + +YHDESKOLMATTA KOHTAUS. + + Edelliset; Aino ja Eero (näyttäytyvät ikkunassa). + +_Aino_. Kuka kutsuu? + +_Eero_. Mikä hätänä? + +_Aino_. Täällähän me olemme. + +(Kaikki rientävät aitan edustalle.) + +_Marketta_. Mutta Aino! Oletko siellä? ja Eero? + +_Kumpulainen_. Tyttö! Mitä siellä teet? Heti pois sieltä! . . . + +_Aino_. Kyllä, isä kulta, kun vain ette ole vihainen, mutta lupaatte, +että saan Eeron. + +_Sipi_ (Remekselle). Herran tähden, Remes! Sinä olet lukinnut heidät +aittaan yhdessä! Sinä olet oikea nauta. + +REMES. Pidä suusi! Me kiellämme kaiken. + +_Kuivalainen_. Malta mieltäsi, Kumpulainen. + +_Kumpulainen_. Kyllä minä näytän sinulle, mitä saat. (Aikoo mennä +ovesta aittaan.) Mitä? Oletteko sulkeutuneet lukon taa? Mutta oletteko +aivan järjiltänne? + +_Marketta_. Hyvä ihme! Aino? + +_Aino_. Isä! Avaamme heti, kun lupaat, että saan Eeron. + +_Remes_ (Sipille). Tahtoisinpa nähdä, miten he avaavat, niin kauan kun +avain on taskussani. + +_Eero_. Isä hyvä! Puhu puolestamme Kumpulaiselle. Sinähän pidät niin +paljon Ainosta. + +_Kuivalainen_. Niin, minun lupaani eivät he kysy. No, viisi siitä! +Kumpulainen, tämä on kirottu juttu. Ei ole muuta keinoa kuin suostua +antamaan heidät toisilleen. Kaikki ovat nähneet heidät sulkeutuneina +aittaan lukon taa. + +_Kumpulainen_. Se ei minua liikuta! Minä en salli lasteni pakoittaa +itseäni. Olen luvannut Remekselle ja Sipille, että jompi kumpi heistä +saa hänet, kun hänet naitetaan. + +_Aino_. Isä kulta! He eivät tahdo minua kumpikaan, ei Remes eikä +Sipi. He ovat yhdessä teljenneet minut Eeron kera aittaan lukon taa +päästäkseen minusta. + +_Kumpulainen_. Ovatko Remes ja Sipi sulkeneet sinut sinne? + +_Sipi_. Herra nähköön, kuinka hän osaa valehdella! + +_Remes_. Se on mitä mustin valhe! + +_Eero_. Joka sana on totta! Emmehän voisikaan sulkeutua tänne, kun oven +saa lukkoon ainoastaan ulkoapäin. Remes sulki meidät makuuaittaansa. +Etsikää hänen taskuistaan, niin näette, että avain on hänellä. + +_Aino_. Siinä on punainen nauha, josta sen tuntee. + +_Kimari_. Syynätään Remes. + +_Remes_. Jos avain on taskussani, on Eero itse pistänyt sen sinne. + +_Eero_. Miten minä voin pistää avaimen hänen taskuunsa, kun olin lukon +takana? + +_Kuivalainen_. Ei, Remes, sitä hän ei tosiaankan voinut tehdä. + +(Remes on muiden huomaamatta pistänyt avaimen Sipin taskuun.) + +_Remes_. Syynätköön taskuni, ketä haluttaa. (Pojat ympäröivät hänet ja +tarkastavat, hän kääntää itse taskunsa nurin.) Alatteko vieläkään uskoa +minua enemmän kuin valhettelevaa tytärtänne. + +_Sipi_ (hiljaa Remekselle). Mihin sinä sen lähätit? + +_Remes_. Pidä suusi! + +_Kumpulainen_. Kuules Aino, minä en leikittele! Tule ulos, sanon minä! + +_Aino_. En voi, isä. He ovat lukinneet meidät tänne. + +_Eero_. Sitten on avain Sipillä. Se on aivan varmaan jommalla kummalla. + +_Sipi_. Minulla! Olkaa hyvät, tässä ovat taskuni. (Hän kääntää kaikki +taskunsa nurin, ja avain putoaa maahan.) + +_Kaikki_. Siellähän se on! Sipillä! Hahaha! + +_Kumpulainen_. -Mutta Sipi, oletko hullu? Mitä hittoa hyödytti sulkea +heidät lukon taa? + +_Marketta_. Hyi, siinä teit hävyttömästi, Sipi! Aino on oikeassa, kun +ei huoli sinua miehekseen. Olet ilkeä poika. + +_Sipi_ (purskahtaa itkuun). Ei, minä en ole ilkeä poika; en, mutta minä +olen onneton ihminen. (Remekselle.) Mutta sinä olet ilkeä heittiö, +sinä! Saatat minut onnettomuuteen. + +_Kumpulainen_ (on sillävälin avannut aitan oven, ja Aino ja Eero +tulevat ulos). Mutta Aino! Mitä sinulla oli Remeksen makuuaitassa +tekemistä? + +_Aino_. Pujahdin vain sinne — sitomaan sukkanauhaani. Mutta siellä +seistessäni sysättiin sinne Eero yhtäkkiä, ja sitten pistettiin ovi +lukkoon, niin ettemme päässeet ulos. + +_Eero_. Se on sula totuus. He raahasivat minut yhdestätuumin aittaan +Ainon luo, pistivät oven lukkoon huusivat: Pidä hauskaa! Ja niin olen +tehnytkin. + +_Kumpulainen_. Piruko teitä molempia vaivaa! Miksi teitte sen? + +_Remes_. Sipi on nauta. Hänelle se pälkähti päähänsä. + +_Sipi_. Laupias Jumala! Minulleko se pälahti? Ei, nyt tahdon sanoa +kaiken niinkuin se on. (Itkee.) Emme tahtoneet, että Eero tanssisi ja +puhelisi Ainon kanssa, ja sentähden panimme hänet lukon taa. + +_Kuivalainen_. Ainon luo! Hahaha! + +_Kaikki_. Hahaha! Nokkelia poikia te olette molemmat. + +_Kuivalainen_ (Remekselle ja Sipille). Kuulkaas, neroniekat, nyt on +parasta, että livistätte. (Kumpulaiselle.) Kumpulainen, tyttö ja poika +ovat viattomat, antaa heidän saada toisensa. + +_Kumpulainen_. Ainolla ei ole mitään, eikä Eerolla ole mitään. Jos +olisin rikas, olisi asia toinen! Mutta on vaikeaa nykiä karvoja +kaljusta päästä. Siitä ei tule mitään, sanon minä. + +_Kuivalainen_. Hänellä on myötäjäisensä kasvoissaan. Ja he tyytyvät +niihin. Jos minulla olisi, antaisin mielelläni. Mutta minulla ei ole, +herra paratkoon! Jaan kuitenkin heidän kanssaan sen vähän mitä minulla +on. + +_Aino_. Oi, hyvä vanhus, aivan täytyy kaulaanne kiepsahtaa niiden +sanojen tähden. Kuinka me Eeron kanssa pidämmekään teistä! Olette +toisenlainen isä kuin muutamat muut, jotka ovat niin kovia — niin +tylyjä — niin — + +_Kumpulainen_. Aino! + +_Aino_. Niin, isä, sillä olet paha minulle. Kuinka usein olet kertonut, +ettei sinulla eikä äidillä ollut mitään, mutta se ei tehnyt mitään, +sanoit sinä, sillä kun oikein pitää toisistaan, niin vilja kasvaa +maassa kahta rehevämmin. Nyt pidämme Eero ja minä niin hirvittävän +paljon toisistamme, ja sinä todellakin olet niin kova, niin paha — +aivan ilkeä isä! (Hillitsee kiihkeytensä ja lankeaa itkien isänsä +kaulaan.) Oi, eihän se ollut totta, pahaa leikkiä vain! Rakas isä +kulta! Sinä olet niin hyvä, sinä et kiellä meitä? Ethän? Sinä et voi. +Oi! Näen silmistäsi, että suostut! Suostut! + +_Kumpulainen_. Ei, sitä en tee! Siitä ei tule mitään. Olet liian +höllämielinen mies, Kuivalainen, se täytyy minun sanoa sinulle. +Mutta jos sinä et välitäkään poikasi menestyksestä, niin minun +velvollisuuteni on katsoa tyttäreni parasta. He pitävät nyt toisistaan. +Mutta kun soimi on tyhjä, pureskelevat hevoset toisiaan. Kun köyhyys +astuu ovesta tupaan, lentää rakkaus ikkunasta pellolle. Niin se on +tässä maailmassa. + +_Arvassalo_ (joka kuultuaan Kuivalaisen nimen on kiinnittänyt huomionsa +häneen). Oletteko te Kuivalainen? + +_Kuivalainen_ (kiehentää lakkiaan). Minä sitä nimeä olen kantanut. + +_Arvassalo_. Olen oikeastaan tullut tänne vain teitä tapaamaan. + +_Kuivalainen_. No, mitäs niin tähdellistä —? + +_Arvassalo_. Lyödäänhän kättä! Asia on se, että teiltä ennen +kirjoitettujen runojen on havaittu muutamissa kohdin kaipaavan +täydennystä ja tarkistusta, ja sentähden minun oli määrä käydä luonanne. + +_Kuivalainen_. Ne siunatut Helsingin herrat sitten pitävät arvossa +meidän vanhojenkin virsiä, joita tämä nykykansa alkaa pitää vain +joutavina loruina. Kun muistelen sitä röhvessyöriä joka aikoinani kävi +minua laulattamassa, tulevat aivan vetreät vedet silmiini. Niin höyli +ja mukava hän oli. + +_Arvassalo_. Minun asiani ei tosin olisi sekaantua toisten +perheseikkoihin. Mutta sallittakoon minun huomauttaa, miten ennen +vanhaan aatelisto eristäytyi eri kastiksi muista ihmisistä, +eivätkä aateliston lapset saaneet avioida aatelittomien kanssa. +Runonlaulaja-sukumme, he jos ketkä ovat minusta oikeaa ikivanhaa +kansallisaateliamme, hengenylimystöä, joka ansaitsee, että koko kansa +kantaa heitä käsillään. Niiden suomalaisen hengen valosoihtujen, joita +he ovat pitäneet koholla läpi pimeäin öiden, niiden loimossa tulevat +he ikimuistoisina elämään kautta aikojen ja kovimpinakin aikoina +suomalaisia sydämiä lämmittämään ja valaisemaan. Sananlasku sanoo, +ettei vesa kauas kannosta kasva, ja kunnianaan voi sentähden kuka +tahansa pitää sitä, että antaa tyttärensä runonlaulaja Kuivalaisen +pojalle. + +(Kaikki seisovat juhlallisessa äänettömyydessä.) + +_Kumpulainen_. Kaunista kuulla! Mutta elämä, maanmiehen jokapäiväinen +elämä, vaatii niin paljon muutakin kuin aateliutta ja päiväpaistetta. + +_Arvassalo_. Mutta kuuluttehan itsekin vähin varoin alkaneen. Minkä +olette rakkaudessa kylvänyt, sillä on ollut siunaus kasvaessaan. +Ettekö voi uskoa, että nuoret voivat yhtä hyvin vaurastua? Ja vaikkapa +he eivät tulisikaan kullassa kulisemaan, niin sisäinen tyydytyksen +tunne heille varmaan antaisi ihanamman onnen kuin mikään ulkonainen +äveriäisyys ja loisto, jos heidän sydämensä kylmettyisi vailla lämpöä. +Antaa heidän itsensä toverinsa valita, silloin he riemumielin ja +pystypäin raivaavat tiensä läpi elämän! + +_Kuivalainen_ (innoissaan). Kuuletkos, miten nuori herra puhuu? + +_Aino_ (riemuisella innolla). Isä, rakas isä! Sinä et voi, et voi enää +vastustaa! + +_Eero_. Me mullistamme vaikka koko maailman, jos vaan saamme toisemme! + +_Kuivalainen_. He saavat toisensa! Eikös niin? + +_Aino_. Rakas, kulta isä! + +_Kumpulainen_. Saakoot sitten! Kuka näitä nykyajan nuoria voisi pitää +järjillään! + +_Eero_ (Ainoa pyörittäen). Helei! Nyt sinä olet minun! + +_Tukkipojat_. Hihhei! + +_Remes_. Mokomaa kiljumista! Hirteen helsinkiläiset keltanokat! — Minä +menen maata. (Menee aittaan ja vetää oven kiinni.) + +_Sipi_ (itkusuin). Saanko toivottaa sinulle onnea, Aino? + +_Aino_. Oi, saat, saat, Sipi kulta! + +_Eero_. Ja minulle myös, jos sydämesi antaa myöten. + +_Kumpulainen_ (Sipille). Älä ole alakuloinen, Sipi, sinä saat kyllä +tyttöjä vaikka joka sormelle. + +_Sipi_. Mitä? Luuletko niin? + +_Kumpulainen_. Uskon varmasti. + +_Arvassalo_. Eläkööt kihlatut! Eläköön! + +_Kaikki_. Eläköön! + +_Kimari_. No, nyt on kaikki hyvin! Mutta tanssi jäähtyy. Pyhä menee +liian vähällä. + +_Arvassalo_. Eikö olisi paras, että panemme karkeloksi täällä +taivasalla? Sisällä on niin kuuma. + +_Kaikki_. Hyvä, hyvä! Missä soittaja? + +(Viuluniekka tarttuu viuluunsa.) + +_Arvassalo_. Ja pyydän samalla luvan tulla häihin kuokkavieraaksi. + +_Kumpulainen_. Käytän tilaisuutta kutsuakseni teidät nyt jo häihin. + +_Arvassalo_. Saan kai tuoda mukanani muitakin, että he oppisivat +tuntemaan ihania Koitereen seutuja ja täkäläistä reipasta kansaa. + +_Kumpulainen_ ja _muut_. Terve tuloa! + +(Kaikki asettuvat pitkään jonoon paritusten, Arvassalo etumaiseksi +Ainon keralla.) + +Laulu n:o 9. + +_Arvassalo_. + + Mi riemu rannalla Koitereen, + kun sulla, Aino, on häät! + Se maasta nousevi taivaaseen, + kuin kiurunen ilmahan siintoisen, + ja lauluja rannat raikuu! + +(Tanssivat soiton ajan ja menevät jonon jälkipäähän.) + +_Tyttö_ (joka on toisena parina Sipin kanssa ja jolle Sipi on +kuiskutellut). + + Sa malta, poikanen, viikko vain, + kysy sitten sä uudestaan! + Mä ensiksi tuumin tunnossani, + ja sitten mä tiedustan maamoltain — + ja arvaapas, kuin käy sitten. + +(Lähtevät tanssiin, jonka aikana esirippu laskee.) + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75468 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4cdae7b --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #75468 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75468) |