diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75481-0.txt | 1964 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 1981 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75481-0.txt b/75481-0.txt new file mode 100644 index 0000000..35d148a --- /dev/null +++ b/75481-0.txt @@ -0,0 +1,1964 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75481 *** + +language: Finnish + + + + +TELTANTEKIJÄN LAUSELMIA + +Epigrammeja + + +Kirj. + +OMAR KHAIJAM + + +Suomentanut + +Toivo Lyy + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1929. + + + + + + + Suomennokset Omistettu + Juhani Siljolle + ja + Yrjö Gustafsonille + + + Tää tulomme, menomme — kannattaako? + Elon heelmän kypsäksi —- koskaan saako? + All' ankarain Tähtien sieluista parhaat + kun palavat tuhkaksi — sano: savuaako? + + Teltantekijä. + + + + +SISÄLLYS: + +Johdanto +Prologi: Ken tutkii + +I + +Kun yössä +Yön mustan hunnun +Koi linnan huiput +Miss' on nyt viini +Hst! Hiljaa! +Jo jano meill' on +Jos juot sa viiniä +Kun juon +Kun ruusut +Rubiini +Sa viinin, lemmen juhla +Sa maljaan tartu +Iloa, rauhaa +Jok'ainut talven taipale +Sa muista +Tulevan päivän huoli +Käy luokse Profeetan +Käy luokse Omarin +Ain' nauti viiniä! +Miss' ihanuutta ruusujen +Ain' asioiden katso +Ne neuvoi +Ma että kerran +Mill' eläis +Koraani lupaa +Sanotte +Mua aina Kohtalo +Tääll' onni +Kun viinitupaan +Vain paastoa +Ma joka päivä +Kun raittiiksi +Parannusvala-vaatteeni +Siit' asti +En ennen +Jaloa oi viiniä! +Jos katuun +Oi Herra! Itseluuloista +Mult' armaan +Oi Herra! Sääli +Kun kuolen +Kun kuollut olen +Oi Herra! Mulle ovet +Oi ystävät! +Elämän ihmeellinen karavaani + +II + +Luo joudu +Ken tänä yönä +Vuoskaudet +Oi villiruusu-kulmia +Oi armas! Nouse +Tään ruukun +Yks ainut viinin-pisar +Totuuden-tutkija +Voi sydämiä +Päämäärä luomisen +Ajass' ei kukaan +Ei vettä löydä +Vain runokirja +Vain lähteen kallas +On ruusun aika +On ruusustossa +Niin suloinen on +Oi! Tuuless' on +Mult' eron-tuska +En elämääni saata +Ma kainalossa Koraani +Kuin vierii virta +Filosoofiksi +On moskeijat +Ma aikaan nuoruuteni +Ma — houkka muka! +Tajua lainkaan +Viel' ole vapaa +Pois mielestäni +Se sama olen +All' Ajan kehrän +Mua säästä +Mit' elon heelmänä +Ma toivon +Ei, erehdyt +En kammo Kuolemaa +Jo loppui kirja +Jäi taakse +Oi Teltantekijä + +IV + +Oi sua +On halvat halumme +Vain hirnuvia aaseja +Pois menit +Jos pari kolme narria +Maan mahtimiehet +He eksyneet +Se arvoss' ennen oli +Heit' eksyttivät +Sain ihmisiä +Sun lankes osaksesi +Nuo tähde +Ma elämäni kaiken +Sa Luonnon luotteit' arvaa +Kun takaa taivasten +Kautt' etsin maailman +Meiss' ihmisissä + + +V + +Laella muurin murtuneen +Tään linnan ylpeän +Kun meiltä juoksu jääpi +Tää tulomme, menomme +On taivaan sini-tarhan +Oi tähtiä! +Jaloa verta +Talossa täss' on +Mene ja heitä tomua +Olemme nukkeja +Kun basaariss' eilen +Savenvalaja +Oi varo +Kashanin viiniruukun +Täss' armaan puron-kaltaan +On puron +Maa miss' on +Oi sydän-ystävä! +Näe loisto lehden +Puutarhass' äänen kuulin +Kun mietit +Miks aamuin +Oleta +Vuossataa kolme +Maan uumenien +Maailman-kuvain tää +Mult' ilmiöiden tutkii + +VI + +Kun olin nuor', ei +Nyt tomun-maasta +Ei Elon luotteet +Tulevaa tuntea +Jos omaa sull' on +Vain viisaat +Oi ruusu! +Luin Kirjaa Rakkauden +Jotk' aina +Niin kauan kuin +Sun pitää +Kun aina muuta +Pois täällä +Alati pahansuoviks +Tää elämämme +Ikuiset kohtalot +Miks säikyt +Sin' yönä +Ah, arvoitusta +Jos elos ilmi saisit +Ei kukaan +Mitä säätäneekin +Miks aina mestaroida +Täst' erkaantua +Käy kyll', ett' ihmisille +Tääll' orjiks omakylläisyyden +Koveni sheikki +Oi ulkokultainen! +Vuoks uskon +Opinlauseista +Moskeijat, kirkot +Mi tänään minut +Miks moskeijoissa aina +Miks, Omar, huokaat +On Kaaba +On templin kuori +Vain Totuudelle +Jo muurahaisen silmässä +Vain Herran armosta +Vain Hän voi +Kuin poolo-palloa +Kehässä tässä +Mi kerran nosti +Mull' ihana on hipiä +Ens-päivänä +Ei Eedeniä +Kun Luoja kerran +Savemme +Elämää luodessasi, Suuri +Mitä hyödyttää Sua +Oli tuskan tunti +Luot ensin +Sa kudoit +Lie eikö säädökset +Asetit tuhat ansaa +Viet iloon +Oi Herra! Huomaan laupeutesi +Kaikk' uskokaa +En hyveen kilvoittelussa +Kuin ympyrä +»Oi meren kaukaisuutta!» + +Epilogi: Jää hyvästi! + + + + +Johdanto + + +Se vuosisatain-takainen persialainen runoilija ja oppinut, jonka +runotuotantoa tämä valikoima yrittää esitellä suomen kielellä, on +tähän saakka ollut meillä suurin piirtein katsoen aivan tuntematon. +Sitävastoin muualla sivistys-Euroopassa _Omar Khaijam_ on ollut +enemmän tai vähemmän tuttu nimi jo vuosikymmeniä, jopa eräissä +tapauksissa lähes kymmenen kertaa vuosikymmenen. Onpa Bagdadin +satuseutujen suurta Viisasta jo ennätetty käsitellä eurooppalaisessa +kirjallisuudentutkimuksessakin, ja hänen runomietelmiään, _rubaijat_, +epigrammeja, joita suomeksi ehkä voisimme nimittää nelisäkeiksi, on +käännetty lukuisille maanosamme kielille, m.m. englanniksi, ranskaksi, +saksaksi, tanskaksi ja ruotsiksi. + +Varsinkin anglosaksilaisessa maailmassa on Omarin osaksi tullut +suurenmoinen renesanssi. On sanottu, että maapallolla on tuskin +ainoatakaan sivistyneitten englantilaisten asuttamaa kolkkaa, jossa +Omaria ei tunnettaisi ja ihailtaisi. Seikan ulkonaisena ilmauksena +on lukematon määrä Omar Khaijam-seuroja, Omar Khayyam Societies, ja +englanninkielisistä, Edward Fitzgeraldin suorittamista käännöksistä +ilmestyy ilmestymistään uusia painoksia, ja niiden ensimmäisistä +laitoksista maksetaan satumaisia hintoja. Sellaisen innostuksen on +riittänyt herättämään — satayksi pikku epigrammia. + +Hyvin huomattavaa harrastusta on Omarille osoitettu myös Saksassa, +jossa ainakin kolme, neljä kääntäjää on julkaissut nelisäkeitä. Näistä +käännösvalikoimista lienee Fr. Rosenin tekemä kaikkein parhaita +alallaan koko maailmassa. Jos kohta se tuskin voi runollisessa +herkkyydessä kilpailla Fitzgeraldin moneen kertaan muovattujen, +klassillisten käännösten kanssa, on sillä taas puolellaan se avu, +että se pyrkii olemaan ajatuksellisesti mahdollisimman uskollinen +alkutekstille, jotavastoin kuulu englantilainen kääntäjä on suorittanut +tehtävänsä varsin vapaasti mukaillen. Millä asiantuntemuksella ja +innoittuneella harrastuksella Rosen on käännöksensä sepittänyt, ilmenee +seuraavasta hartaasta kuvauksesta: + +»Nämä Omar Khaijam-käännökset ovat syntyneet kaukaisina vaellusvuosina +itämailla. Pieni nelisäkeitten käsikirjoitus oli ainaisena +seuralaisenani pitkillä karavaaniteillä, jotka vuosikymmenen ajan +johdattivat minua ristiin rastiin kautta Etu-Aasian ja varsinkin +vanhan Persianmaan. Syventyminen Nishapurin Viisaan ajatusmaailmaan +oli monesti kuukausimäärät pääasiallisimpana henkisenä ravintonani. +Lyhyt nelisäkeinen mieteruno on luettavissa myös satulassa ja +painuu vaivattomasti mieleen. Niiden ajatuksen syvyyden ja muodon +täydellisyyden herättämä ilo johti usein yrityksiin saattaa aarre oman +äidinkielen asuun, ja kun se onnistui, kirjoitettiin käännös illalla +muistiin karavaanimajan valkean valossa...» + +Nämä Rosenin käännökset ovat olleet tämän suomalaisen laitoksen +varsinaisena perustana. Lisäksi on suomennostyössä huomattavammin +käytetty erästä tänä vuonna Upsalassa ilmestynyttä suorasanaista +käännöskokoelmaa, joka sisältää todennäköisesti kaikki autenttisina +pidetyt Omarin nelisäkeet, runsaasti seitsemättä sataa, hänen nimissään +kulkevien epigrammien luvun ollessa paljon suurempi. + +Alkutekstien toivottavaa seuraamista työssä on valitettavasti ollut +mahdoton toteuttaa siksi, ettei niitä suomentamisen tapahtuessa ollut +mitenkään saatavissa. Se on käynyt päinsä ainoastaan aivan muutamiin +nelisäkeihin nähden, joita olen voinut persiankielisinä tarkkailla +tohtori J. Hollon asiantuntevalla, ystävällisellä avulla. + +Niin ollen nämä suomennokset eivät millään lailla pyri käymään muusta +kuin mukaelmantapaisista. + + * * * * * + +Rosen nimittää äsken-esitetyssä sitaatissa Omaria »Nishapurin +Viisaaksi». Henkilökohtaiset tiedot Omarista eivät ole runsaat, mutta +sellaisia on hänestä sentään enemmän kuin niistä kolmesta Itämaan +Viisaasta, jotka tunnemme jo lapsuudestamme. + +Omar on syntynyt koillis-Persiassa Nishapurin kaupungissa tai sen +lähistössä. Syntymävuotta ei tunneta, mutta se voidaan sijoittaa +vuosien 1025—50 rajoihin, sillä tiedetään hänen kuolleen korkeassa +iässä vuonna 1123. Hänen nimensä, joka merkitsee teltantekijää, on +joskus arveltu johtuneen hänen ammatistaan, mutta uusin tutkimus +epäilee seikkaa, sillä aikalaiset eivät mainitse mitään sellaisesta. +Khaijam on ilmeisesti vain ilman muuta ollut hänen sukunimensä, +ja merkityksensä vuoksi se on samalla erinomaisesti soveltunut +»tekijänimeksi» runoihin. + +Ammatiltaan teltantekijänä ei Omar varmaan olisi voinut olla +mies, jota mainitaan vuosisatansa suurimmaksi oppineeksi. Hän on +vallinnut kaikki silloiset tietämyksen alat. Hän ei ollut ainoastaan +monipuolinen runoilija — hän sepitti muutakin runoutta kuin +nelisäkeitä, sekä persiaksi että arabiaksi — vaan myös jumaluusoppinut, +filosoofi, lääkäri, luonnontutkija ja ennen kaikkea matemaatikko ja +tähtitieteilijä. Hänen algebrata käsittelevä teoksensa on käännetty +ranskaksi vielä viime vuosisadalla, ja se kalenterin uudistus, minkä +hän pani toimeen palvellessaan Bagdadissa kuninkaallisena astronoomina, +on yhä voimassa Persiassa ja voittaa asiantuntijain arvostelun mukaan +gregoriaanisen, joka toimitettiin runsaasti puolta vuosituhatta +myöhemmin. + +Omarin sisäisen olemuksen tuntemiseen antavat erinomaisen avaimen +muutamat lauseet vastamainitun algebra-teoksen alkusanoissa, jotka +samalla välähdyksellisesti valaisevat erään näköalan ajan henkisestä +ilmapiiristä: + +»Olemme saaneet olla todistamassa, miten tieteen miehet ovat +menehtyneet ja miten heidän joukkonsa on sulanut niin pienen pieneksi +kuin heidän kärsimyksensä ovat suuret. Heille on sälyttänyt heidän +kutsumuksensa kovuuden yhteinen velvoitus omistaa elämänsä vain tieteen +täydellistämiseen ja tutkimiseen. Mutta useimmat niistä, jotka nykyisin +käyvät oppineista, peittävät totuuden valheella eivätkä ylitä pelkän +lume-oppineisuuden rajoja, samalla kuin he käyttävät sen, minkä tietoa +omaavat, valitettavasti aineellisiin ja alhaisiin pyrkimyksiin. Ja +jos he kohtaavat miehen, jossa todella ilmenee pyrkimys totuuteen ja +tosiasiallisuuden rakkaus, miehen, joka karttaa turhamaisuutta ja +valhetta sekä välttää vilpillistä näennäisyyttä ja silmänlumetta, +silloin he tekevät hänet halveksuntansa ja pilkkansa esineeksi.» + +Kuvaava on niinikään seuraava eloisa kasku, joka lukuisain epigrammien +ohella myös osoittaa, ettei »teltantekijä» jäänyt pelkäksi eleegiseksi +toteajaksi nurjien ilmiöiden edessä, vaan kyllä pisti neulallaan +takaisin, jos tarvittiin: + +»Eräällä Pyhän Oikeuden oppineella oli tapana joka päivä +auringonlaskun aikaan tulla hänen luokseen, filosofiaa hänen +johdollaan opiskellakseen. Mutta samainen mies panetteli häntä +ihmisille. Kun Omar sai sen tietää, hän kutsui luokseen rummunlyöjiä +ja torvenpuhaltajia, ja kun oikeusoppinut tavallisuuden mukaan saapui +oppitunnille, antoi Omar paukuttaa rumpuja ja toitottaa torvia, niin +että paikalle kerääntyi suuri ihmisjoukko eri osista kaupunkia. Silloin +hän puhui ihmisille: 'Nishapurin miehet, tässä näette opettajanne! Joka +päivä tähän aikaan hän tulee luokseni, tieteitä minulta oppiakseen. +Mutta teille hän puhuu tavalla, jonka tunnette. Jos minä todella olen +sellainen kuin hän sanoo, niin miksi hän tulee minulta mitään oppimaan? +Ja ellen ole, niin miksi hän parjaa opettajaansa?'» + +Tällaisia historiallisia tai tarina-tietoja ja -piirteitä on Omarista +säilynyt, kuten sanottu, hyvin niukalti. Mutta hänen runojensa +välityksellä pääsemme tutustumaan häneen ihmisenä paljon paremmin kuin +vastaavalla tavalla moneen myöhäissyntyisempään runoilijahahmoon. +Sillä vivahdusrikkaampaa ja persoonallisempaa runoutta kuin Omarin +nelisäkeet ei aivan usein sepitetä. Niiden kirjokankaan peruskudelmina +ovat katoavaisuuden tunnot ja satiirikon hymy, joiden ympärillä +välähtelee legioittain muita tunne- ja miellesävyjä, ja kaikki, +kautta koko asteikon, mikä on _patriarkan_ ylhäisten kohtalonrippien +ja humaltuneen viiniveikon riehakasten mielialojen välillä, on niin +elävästi ilmaistua, että nelisäkeitä tänään lukiessa tuntuu siltä, +kuin niiden sepittäjä olisi yhä ilmielävänä keskellämme, vaikka hän +eli ensimmäisten ristiretkien aikoihin. Nelisäkeissä meille puhuu +tinkimätön totuuden etsijä ja julistaja; kriitillisyys ja hartaus, +jotka ovat yläpuolella kaikkien kaavauskomusten, henki, jonka lennolla +ei ole muita rajoja kuin luonnon suurillekin rastimat; yht'aikaisesti +kysyjä ja tietäjä, epäilijä ja uskoja; ja ennen kaikkea _ihminen_, +sellainen »elämän ihmeellisen karavaanin» vaeltaja, joka +tuhatvivahteisen luonteensa sekä harrastustensa, tietojensa ja +taitojensa monipuolisuuden ja pitkän elämänkokemuksensa nojalla olisi +todella voinut kirjoittaa kilpeensä: inhimillisestä mikään ei ole +minulle vierasta. + +Patriarkallista ylevyyden hohdetta Omarin olemukseen luo myös hänen +kuolemastaan säilynyt kuvaus, erään aikalaisen kertoma: + +Omar oli tutkistelemassa Avicennan »Parannuksen kirjaa». Päästyään +lukuun »Ykseys ja moninaisuus» — Jumala ja maailma — hän pani merkin +kirjaan, rukoili ja ryhtyi viimeisiin valmisteluihinsa. Hän ei syönyt +eikä juonut koko päivänä, ja viimeisen iltarukouksen jälkeen hän +kumartui maahan ja puhui: »Oi Herra! Totisesti olen koettanut tulla +tuntemaan Sinua voimieni mukaan. Armahda minua siksi. Tietoni Sinusta +on puolustajani edessäsi.» + +Eräs toinen aikalainen kertoo kauniin tarinan Omarin haudasta. Sen +mukaan »tuo suuri mies ... jonka vertaista en ole nähnyt maanpiirin +missään asutussa seudussa», haudattiin, kun hän »oli kätkenyt kasvonsa +tomuun», kahden eri aikaan kukkivan puun alle, jotka aina vuorollaan +kylvivät kukkansa hänen kummulleen. + +Se hauta on aikoinaan sijainnut »Hiran hautapaikalla» Nishapurissa, nyt +se on jäljellä vain tarussa. Sen ylle on kuihtunut monen puun kauneus +ja satanut kahdeksan vuosisadan tomu. Mutta siinä tomuksi tulleen +runoilijan säkeitten kauneus ei ole kuihtunut eivätkä niissä elävän +etsijähengen kysymykset, epäilyt ja ajatukset kuivuneet tomuksi. + +Niinkuin monesti suuria henkiä ja poikkeusihmisiä on Omaria aikalaisten +kesken ja myöhemmin arvosteltu hyvin vastakkaisesti. Vastustajain +taholla hänestä on m.m. tehty »sieluton filosoofi, jumalankieltäjä ja +materialisti». Moinen arviointi, niin väärä kuin se tosiasiallisesti +onkin, ei ole lainkaan kummaksuttava, kun otetaan huomioon Omarin +vapaa ja rohkea hengenlaatu ja Muhammedin opin ahdasmielisyys ja +yksipuolisuus sekä yleensä ajan olot. Omarin vuosisata tosin oli +islamilaisen sivistyksen korkeinta kukoistusaikaa, jolle ihmiskunta +on ikuisessa kulttuurivelassa: kun muhamettilaiset valloittajat +kahdeksannen vuosisadan alussa olivat kuljettaneet profeetan +voittoisan lipun yli Gibraltarin salmen ja Indusvirran, oli henkisellä +elämällä sitten seuranneina suhteellisen rauhallisina aikoina +tilaisuutta kehjetä ja versoa; se tapahtui arabian kielellä, mutta +vanhan klassillisen kulttuurin perustalla ja johti lopulta Euroopan +renesanssiin. Mutta oikeauskoinen muhamettilaisuus ei katsellut +suopein silmin uusia hengen-elämän ilmiöitä, vaan ryhtyi ennen pitkää +verisesti vainoamaan vapaata ajatusta, esiintyipä se sitten erilaisissa +uskonnollislaatuisissa tai muissa muodoissa. Sellaisissa oloissa +olisi ollut miltei ihmeellistä, että Omarin kaltainen mies sai elää +ruumiillisesti loukkaamattomana korkeaan ikään, ellei hänellä olisi +ollut myös mahtavia suojelijoita, m.m. sulttaani Melikshah. Tämän +kuoleman jälkeen hänen elämänsä onkin ollut ahdingon alaista, ja niihin +aikoihin hän todennäköisesti on julkaissut mainitun algebra-teoksen +alkulauseineen. + +Hartaimmat ihailijat puolestaan tahtovat, siltä tuntuu, asettaa +Omarin inhimillisen hengentyön ja maailmanrunouden aivan ylimmille +kunniasijoille. Sellainen arviointi taas lienee sentään liian +innoittunutta, ellei muuten niin sen tähden, että ihmiskunnan henkinen +historia tuntee suurtekoja, joiden tulosten määrä ylittää paljolla +Nishapurin Viisaan säilyneet saavutukset. Mutta sitä on varmaan +asiallisesti vaikea kieltää, että Teltantekijässä on ollut niitä +»neljää alkuainetta», joita myöhemmin ovat oman maanosamme geniuksesta +ilmentäneet Dante, Rabelais, Shakespeare ja Goethe. + + * * * * * + +Omar laulaa niin paljon viinin ja humalan ylistystä, että +näin kieltolakimaassa on ehkä otollisinta todeta, ettei hänen +epigrammeistaan ole syytä toisessa leirissä enempää vihastua kuin +toisessa ihastua. Sillä niin ilmeinen rypälemehun ymmärtäjä kuin Omar +on ollutkin, merkitsee »viini» hänen runoissaan hyvin usein vain +henkeä, ajatusta, sen vapautta t.m.s. ja »humala» hengen innoitusta, +totuuden etsijän ekstaasia. + +Seikan selventämiseksi huomattakoon, että senlaatuinen ajatuksen +verhoaminen oli silloin välttämätöntä suvaitsemattomuuden ja sorron +painajaisen alla, kuten on niin usein myöhemminkin ollut. Lisäksi on +itämaisilla runoilijoilla ja ajattelijoilla monesti muutenkin tapana +ilmaista aivoituksiaan niin, että vain »vihityt» ne tajuavat. Mutta +Omarin nelisäkeitten viehätys ei silti yleensä vähene, vaikk'ei +lukiessa aina havaitsisikaan sisäisintä tarkoitusta. Esimerkiksi +seuraava nelisäe lienee alkujaan osoitettu lähinnä ojennukseksi +puoskari-pedagoogeille ja ihmisten pakolla-parantajille, varsinaisista +sortajista puhumatta: + + Oi varo, ruukunvalaja, jos valvot, muuten kavahda! + Savea Aadamin sa etkö polkemasta kavahda? + On pyörälläsi ehkä suuren Feridunin sormi + tai käsivarsi Kyyroksen! Sit' etkö vavahda? + + * * * * * + +Ajallisen, paikallisen ja kulttuuri-välimatkan suuruudesta huolimatta +Omarin epigrammit eivät kaipaa kovinkaan paljon asiaselityksiä. Tässä +valikoimassa selviydytään seuraavilla, jotka paria lukuunottamatta ovat +peräisin Rosenilta, samoin kuin tämän johdatuskaavailun erikoistiedot +enimmälti: + +Runossa »Yön mustan hunnun siirtää silmiltään» merkitsee sana _Saki_ +juomanlaskijaa, joko mies- tai naispuolista. + +Runossa »Koi linnan huiput viinin-hohtoon luo» oleva arabialainen sana +_Ushrubu_ on yhtä kuin: juo! — kuten suomennoksessa on koetettu ilmentää. + +Runoissa »Yks ainut viinin-pisar» ja »Laella muurin murtuneen» +esiintyvä _Tus_ on eräs Timur Lenkin hävittämä kaupunki, jossa näyttää +hallinneen m.m. kuningas _Keikarus_. + +Runoissa »Mit' elon heelmänä on kädessäni nyt» ja »Kautt' etsin +maailman» mainitaan _Djamshidin_ malja: + +Tarukuningas Djamshid omisti kristallimaljan, johon koko maailma +kuvastui ja jonka avulla hän tiesi kaiken. + +_Kismet_ — runossa »Kun takaa taivasten» — merkitsee islamin mukaan +jokaiselle ihmiselle ennakolta määrättyä, kiertämätöntä kohtaloa. + +Runossa »Oi varo, ruukunvalaja» mainittu _Feridun_ on eräs kuuluisa +tarukuningas. + +Runoon »Puutarhass' äänen kuulin» nähden huomattakoon, että Joosef +edustaa itämailla kauneuden perikuvaa — kuten suomennoksessa on pyritty +saamaan välittömästi selväksi — ja että kauneutta katsotaan tuskan, +kärsimyksen tulokseksi. + +Runossa »Mitä säätäneekin sulle tahto Taivaan lain» esiintyvät +henkilönimet _Rustem Zal_ ja _Hatim Tai_: Edellinen on persialaisen +taruston voimallisin sankari, jälkimmäinen oli arabialaisten +keskuudessa kuulu satumaisesta rikkaudestaan ja anteliaisuudestaan. + + * * * * * + +Omarin epigrammeissaan käyttämä nelisäe on nelirivinen säkeistö, jonka +ensimmäinen, toinen ja neljäs säe aina ovat loppusointu-suhteessa +toisiinsa, kolmannen useimmiten ollessa loppusoinnuton. Kukin nelisäe on +täysin itsenäinen runo; se on epigrammaattisen lyhyt ajatelma, johon +loppusointujen täsmällisyys ja loisteliaisuus luo hiotun jalokiven +hohtoa. + +Persiankielisessä alkutekstissä nelisäkeet seuraavat toisiaan +erään loppukirjain-järjestelmän mukaisesti, lainkaan riippumatta +ajatussisällyksestä. Käännöksissä taas on yleensä koetettu pitää +viimeksimainittua järjestyksen määrääjänä — sikäli kuin se lukuisilta +ajatusyllätyksiltä on ollut mahdollista! Fitzgerald on suppeaan +kokoelmaansa valikoinut pääasiallisesti elämän katoavaisuutta laulavia +nelisäkeitä ja saanut siten aikaan erinomaisen sujuvan ajatusyhteyden. +Rosen taas on laajemmassa ja monipuolisemmassa valikoimassaan +noudattanut erästä muittenkin kääntäjäin käyttämää jaoitusta. Tässä +suomalaisessa kokoelmassa, joka on myös rosenilaista huomattavasti +laajempi, on pyritty jonkinlaiseen omintakeiseen jaoitteluun: +ensimmäinen sikermä on omistettu juomalauluille, toinen lähinnä +lemmenlyriikkaa edustaville epigrammeille, kolmannessa on koetettu +hahmotella Omarin henkilöllisyyttä, neljännessä on keskeisaiheena +ihminen yleensä, viidennessä kaiken katoavaisuus, ja kuudes sikermä +sisältää enimmäkseen sellaisia nelisäkeitä, joiden ajatus kohdistuu +elämäntaitoon sekä uskonnon ja ikuisuuden kysymyksiin. + + * * * * * + +Lopuksi pyydän esittää kunnioittavan kiitoksen S. Kirjallisuuden +Edistämisrahaston Kaunokirjalliselle Osastolle tämän valikoiman +valmistamisen rahallisesta avustamisesta. Samoin kiitän Tohtori J. +Holloa hänen edellämainitusta avustaan, Helsingin Asemapäällikköä, +Maisteri E.F. Rautelaa, suurta kirjallisuuden harrastajaa ja tuntijaa, +jonka johdatuksella alkujaan pääsin Omar Khaijamiin lähemmin +tutustumaan, sekä Nissilän Rahaniemen talon Isäntäväkeä, jonka +ystävällisessä hoivassa olen saanut nämä suomennos-yritteeni +viimeistellyiksi. + +Nissilän Rahaniemellä 7.9.28. + +_Toivo Lyy_. + + + + +PROLOGI + + + +Ken tutkii teltat Totuuden! — Monissa aikoinaan +myös Omar Teltantekijä oi' uuras neulomaan, +siks kunnes sakset Salliman hält' elon langan katkaisi + ja kuormaan Kuoleman hän joutui, kulkukauppiaan. + + + + +I + + +Kun yötä hopeoi kuun kuulas hohto-vuo, +salassa Salliman on meiltä aamu — juo +siis kuutamossa, juo! Kas: monet kerrat kuu + meit' enää näkemättä, kerran, maahan katseen luo. + + + +Yön mustan hunnun siirtää silmiltään +Koi. Silmäs avaa myös ja täyttämään +käy, Saki, ruukku taikaviinillä! +Saat kerran, usko, unta pitkää pitempään. + + + +Koi linnan huiput viinin-hohtoon luo, +kuningas Päivä maljan täyttää suo, +ja virkku kukko katonharjalta + jo laaksoon laulaa: »Ushrubu! — jo juo!» + + + +Miss' on nyt viini, laulaja? Aik' aamumaljalle o oikeus tehdä on! +Oi onnellista sydäntä, mi huokaa janoss aamumaljan hurmion! +On kolme minust' ihanaa ja kaunist' ilmankannen alla: +pää päihtynyt ja lempijä ja sielun itku aikaan aamuvartion. + + + +Hst! Hiljaa! Hiljaa! Viinituvass' iloitkaamme melutta! +Hei mennään sinne, mutta hiljaa! — ja kun raha-lelutta +kaikk' ollaan, kirjat, turbaanit, hei, vaihtakaamme viiniin! +Hei, mennään yliopistoon, mut olkain kohauttelutta! + + + +Jo jano meill' on jalo, aamutuiman tuoma, oi juomanlaskija! +Siis viinis salli virrata, suo huomen-juoma, oi juomanlaskija! +Varoa mit' on syytä? Vait, oi juomanlaskija! +Jo lakkaa laulamasta hurskautta, kuoma! Juo, juomanlaskija! + + + +Jos juot sa viiniä, niin tee se kera viisaiden +tai sulotarten taivaisten, tulppaani-kulmien. +Vain vähän juo. Vain toisinaan. Ulos suusta suistamatta. +Ei paljoa. Ei näkyen. Ei julki juopuen. + + + +Kun juon, en juo vain juomisen ma takia, +Koraanin rikkoa en tahdo lakia, +vaan tahdon minää vailla Henkeen yhtyä! +Sen vuoksi viisahist' on viini makia. + + + +Kun ruusut vielä tuoksuin huumaa pääni, +juon riemuin verta rypäleen, ja ääni +jok'ainut karvaudesta viinin vaietkoon! + Moist' olla täytyy sen, se onhan elämääni. + + + +Rubiini sula, joka nauraa, soi, +kun pullon kaulast' ilmi karkeloi, +on verta sydämen, ja kiteet kristallin: + ne kyyneleinä kerran pisaroi. + + + +Sa viinin, lemmen juhla elostasi laita +ja laadi vihannesten kateen kaihteeks aita. +Luo immen armaan käy ja itses unhoita + ja riisu yltäs itserakkautesi paita. + + + +Sa maljaan tartu, tulppaani kuin ois se uuden vuoden, +ja kera neidon, tulppaanin, juo Sallimuksen suoden +ja nauti! — Sillä sini-mylly Taivaan sinut jauhaa + yht'äkkiä, sun tuhkas ilman kaikkiin tuuliin luoden. + + + +Iloa, rauhaa tääll' et saa, ne tähdelt' etsi muulta! +Tääll' eksyksiss' on viisaus, saat parhaan pullon suulta. +Valele surun liekkiä vedellä viinin ennen +kuin mullan-matkas aloittaa saat pivo täynnä tuulta! + + + +Jok'ainut talven taipale ja kiirehtivä kevät +ain' elon-kirjastamme jälleen lehden repäisevät. +Juo viiniä! Sill' lausunut on Viisas: »Surut maailman + on myrkkyä, mut viinin yrtit niistä lääkitsevät.» + + + +Sa muista, ennenkuin sun sortaa murhe musta: +suo viini ruusuinen ja vieno virvoitusta; +kas, ethän kultaa ole, joka kaivetaan + maan poveen piilemään vain varten kirvoitusta! + + + +Tulevan päivän huoli mielestäsi heitä +ja menneest' älä itke kaipuun kyyneleitä! +Juo viiniä ja sulo-huulten hurmaa: + äl' aikas turhaan anna lentää tuulen teitä! + + + +Käy luokse Profeetan ja sana vie tää: +»Sua Omar tervehtii ja anoo tietää: +mult' oppis makean miks epää viinin, + kun maidon happaman se kyllä sietää?» + + + +Käy luokse Omarin ja sana vie tää: +»Vain aasi moista kysyy, anoo tietää! +Vain aaseilta mun viini kieltää täytyy, +ei viisailta — he kyllä sitä sietää.» + + + +Ain nauti viiniä! On turha säädöksiä säikkyä! +Kitara, harppu helkkyy: juo, suo juhlamielen väikkyä! +Rubiinin-välkkyisen jos kalkin viiniä saat Häneltä, +juo kaikki viime pisaraan, äl' yhtään anna läikkyä. + + + +Miss' ihanuutta ruusujen kuvastaa virran kalvo, +siell' ystävines, armaines ain' aamuun asti valvo +ja anna maljan maistua, sill' aamumaljan juojat + on moskeijasta vapaita ja kirkkoa ei palvo! + + + +Ain' asioiden katso kaikki puolet. +Mit' auttaa ulkokultaisien huolet: +»En viiniä juo, koska kuolen kerran» — + joit tahi et, sa kuitenkinhan kuolet! + + + +Ne neuvoi: »Juotava sun toki vähemp' ois! +Tai mikä muuten syntis pesee pois?» — +Oi, kasvot lemmityn ja viinin kulta! +Mik' armahdus sit' armaamp' olla vois? + + + +Ma että kerran aikoinani juon, +on Herra ikuisesti tiennyt tuon. +Siis malja tänne: täyttyähän vain, + kun juon, ma Herran kaikki-tiedon suon! + + + +Mill' eläis juomanlaskija, ma ellen joisi, +sit' ilman varmaan isäntä jo vararikoss' oisi. +Ois hyvä kyllä parannus, mut hyvät-työtpä jäis, + ma viinituvass' ellen enää heipparoisi! + + + +Koraani lupaa: hurskaan palkka suuri +on Eedenissä viini, vieno huuri. — +Siis viini, lempi suotakoon jo täällä, + kun siellä tarjotaan vain samaa juuri! + + + +Sanotte: hornan kytee kypenissä, +ken tääll' on lemmen, viinin vietävissä. — +Se mahdotont' on: muuten tyhjät oishan + kuin kädet mulla tarhat Eedenissä. + + + +Mua aina Kohtalo, voin väittää empimättä, +pidellyt pihdeissään on perin hempimättä. +Oi että elämäks se aika lasketaan, + mi mennyt viinittä meilt' on ja lempimättä! + + + +Tääll' onni viisaille suo vesivelliä, +mut narrit kylläisinä saavat kelliä. +Siks aivan järkes juo, niin ehkä silloin + sua, järjetöntä, onni alkaa helliä! + + + +Kun viinitupaan eilen jalat veti, vei, +näin siellä ukon juopuneen ja virkoin: »Ei +Jumalast' otollista liene tuo.» — Sain vastuun: +»Suur' armo Herran on. Juo, senkin hupsu, hei!» + + + +Vain paastoa ja rukousta miksi +hoet, Omar? — Viinitupa ota temppeliksi +ja maista kannun, maljan makeutta + nyt, ennen kuin sa tehdään molemmiksi. + + + +Ma joka päivä alan saman sadun: +nyt tänään viinin hylkään varmaan, kadun! +Mut katumustani, kun ruusuntuoksut + nyt kaikkiall' on kevään armaan, kadun. + + + +Kun raittiiksi ja hurskaaksi ma päätin vihdoin tulla, +koht' oli sydämessäni suur' rauhan hetki mulla. +Mut tuskin ruukun, maljan näin, kun hurskauteni hukkui, + ja raittiuteni raukesi jo ensi-siemaisulla! + + + +Parannusvala-vaatteeni ma rikki repäisin, +ja viiniin vaihtui katumus — sen miksi epäisin? +Sit' ihmettelet: olenhan, kas, seitsenkymmenissä! +No, milloin sitten eläisin, jos nyt ma lepäisin? + + + +Siit' asti kuin on taivaall' ollut Venus-tähti, kuu, +parast' on viini, mit' on nähty, mit' on saanut suu. +Ain' ihmettelen kauppiaita viinin, sillä sijaan kas + sen, mitä myyvät he, mik' oivempaa on ostaa muu! + + + +En ennen kuin pois häivyn olemasta +ma luovu elon riemust' armahasta. +Ma minkä elin, elän, elänen, + sen join ja juon nyt sekä vasta! + + + +Jaloa oi viiniä! Oi viinin kulta-kimmellystä! +Kalkista niin paljon juoda tahdon kielletystä, +kaikk' että kaukaa nähdessään jo minut, narrin, nauraa: +»Voi sitä viini-sankaria, yllin kyllin kystä!» + + + +Jos katuun kaikki maailma niin raukeais kuin rae, +minusta sitä, ojassa kun kurja nukun, hae. +Ma viinin pantiks eilen jouduin viinikellarissa, + ja omistaja todisti: »On siinä oiva tae!» + + + +Oi Herra! Itseluuloista käy mua auttamaan! +Ma tahdon päästä minäst' irti, Sinuun Jumalaan. +Niin kauan kuin ma olen selvä, tunnen hyvän, pahan, +suo hyvä, paha unhoittaa mun, Herra, humalaan! + + + +Mult' armaan, jalon viinin viet — oi Herra! +Mult' ilon, riemun suljet tiet — oi Herra! +Mun viiniruukkuni löit maahan pirstaleiksi: +tomua juomaan vaadit! Humalassa liet? — oi Herra! + + + +Oi Herra! Sääli sydäntäni, kaltoin varttunutta! +Oi älä katso velkaani, kamalan karttunutta! +Oi sääli jalkaa, viinitupaan joka käydä tohti! +Oi sääli kättä, uhmaavasti maljaan tarttunutta! + + + +Kun kuolen kerran, minut peskää viinisammiossa, +ja juomalaulu hauska soikoon kuolinkammiossa! +Ja mua jälkimaailma jos kysyy, etsii milloin, + niin luuni lepää viinituvan tuhka-rauniossa. + + + +Kun kuollut olen, tomuni te tehkää halvaks ani +ja varoittava esimerkki vaelluksestani, +ja vihmokaa mua viinillä ja sitten savikanneksi + vain viiniruukkuun valakaa, oi, raihnas ruumis-rani. + + + +Oi Herra! Mulle ovet avaa aittais salatuiden; +mua säästä armo-antimilta ihmisien muiden! +Mua humalluta viinillä niin tajuttomaks, että + mult' ajatusten kipu lientyy alta otsaluiden. + + + +Oi ystävät! Kun yhdytte ja herkkään hetket luistaa +ja toinen toisest' iloitsee ja viini surut suistaa, +niin juomaveikko-poloista, jok' eli entisaikaan + ja oli myötä hänkin, myös te koettakaa muistaa. + + + +Elämän ihmeellinen karavaani katoo, raukeaa. +Sa tartu hetkeen! Se on poissa niin kuin jousi laukeaa! +Vain nautinto on päiviemme pelastus, oi juomanlaskija! +Siis maljat täyteen taas! Yön synkkä syli kohta aukeaa. + + + + +II + + +Luo joudu, ylin ystävä, yön tähdet palavat, +ja kauneudellas karkoita miel'alat ankeat +ja mustat multa epäilyt! — Juo maljast' ennen kuin + ne maljoiksi sun tomusi ja minun valavat! + + + +Ken tänä yönä, tytär Taivahan, +toi sinut mulle, kaipuun vaivahan +sua vailla nääntyvälle? Huntus avaten + ken näytti mulle ihmees ihanan? + + + +Vuoskaudet kautta mantereiden, merten, metsien +ma rauhaa vailla matkasin, alati etsien: +siell' yhtään kuuta, joll' ois ollut sinun kirkkautes, + ja sypressiä, sorjaa kuin sun vartes, nähnyt en! + + + +Oi villiruusu-kulmia sun lumoojattaren! +Oi kasvojas, kuin kiinalaisen jumalattaren! +Veit kuninkaalta Baabelin vain katsehellas sotilaat +ja ratsut, tornit, juoksijat ja kuningattaren. + + + +Oi armas! Nouse, ruukku tuo! — ja tyynnä puhetuules; +tän' yönä ainut ruokani on pienet ruusu-huules! +Nyt viiniä vain, viiniä, mi huultes lailla huumaa! +Nyt katumusta kaartelen kuin otsaas kutrit, kuules! + + + +Tään ruukun sydämessä kerran lempi poltti, lauloi, +kuin mua sitä jumal-kuvan kauniin kutrit pauloi, +ja tämä korva kaartehessa ruukun kaulan — katso! — + on ollut käsi, joka kerran kallehintaan kauloi. + + + +Yks ainut viinin-pisar ihanampi on kuin Keikavūksen maat, +kuin valtaistuin Kōbadin, kuin Tūsin hovilinnat loistokkaat! +Jok'ainut huokaus, mi rakastajan huulilt' aamun-koissa pusertuu, + on hurskaampi kuin rukous, jonk' ilmaan huutaa kersku-autuaat! + + + +Totuuden-tutkija yht' oivaa löytää kurjasta kuin ylevästä sielusta. +Tyyssijan yhtä ihanan kuin Eedenistä lempivät saa hornan nielusta. +Yht' armas lemmensairaalle on vuodeverho säkkikankainen kuin silkkinen. +Pään all' on rakastajan tiilikivi pehmyt, ei hän kaipaa höyhen-pielusta. + + + +Voi sydämiä, joiss' ei koskaan tulenliekki loista +ja joihin lempi auvoansa luo ei aurinkoista! +Voi päivää poloista, jonk' elät rakkautta vailla; + se päivä päiviesi luvust' aivan tyystin poista! + + + +Päämäärä luomisen on aina lempi, +ja päärly juomisen on aina lempi. +Se loppusointu nuoruuden on laulun. +On elämää vain — mieleen paina! — lempi. + + + +Ajass' ei kukaan ruusu-kulman suosiota voita, +jot' oka, viiltäin sydämeen, ei verin purppuroita. +Sa katso kampaa! Sata haavaa saatuansa vasta + se koskettaa saa jumal-kuvan kauniin kiharoita. + + + +Ei vettä löydä sydän, valhein lempeä mi lyö; +se on kuin hiilos hiipuva, min karttuu karstavyö. +Ken rakastaa, ei öin, ei päivin, kuukausiin, ei vuosiin + se rauhaa saa, ei suojaan käy, ei nuku eikä syö! + + + +Vain runokirja, viiniä ja leivänpuolikas +ja lampaanreittä kappale — ja kaksin kerallas +kedolla, tuttu tuttavin, tulppaani-poskinen! + Ken valtikkaansa vaihtaisi ei siihen kuningas? + + + +Vain lähteen kallas, viiniruukku, vieno tytti sinä, +kas, se jo kauan meill' on ollut onnen-Eedeninä. +Pois Eeden-, horna-houreet muut! Ne paikat olkohot + vain siellä käynehillä palkkana ja pelättinä! + + + +On ruusun aika. Riemuita nyt tahdon oikein, se on: +lakia vastaan sotivan ma aion tehdä teon. +Tulppaani-posken vienon vien kedolle vihreälle, + häämaljan juon ja vuoteen laadin: tulppaaneja keon. + + + +On ruusustossa tuuli tuoksuvainen ihana, +ja vuotehell' on sisar ruusun, nainen, ihana. +Kaikk' eilispäivän muistelot vain murhetta luo mieleen, + unohda eilispäivä — tää on vainen ihana! + + + +Niin suloinen on, kuuma ei, ei kylmä, päivä tää, +maan kukka-kasvot medellään nyt pesee sadesää, +ja satakielen sanovan ma kuulen ruusulle: + »Juo, kuki, lemmi, ennenkuin syys vie sun viimapää!» + + + +Oi! Tuuless' on vyösolki jo ruusun lauennut! +Ja satakieltä hurmaa sen armaus auennut! +Käy, kallis, ruusun varjoon! Se tuhat kertaa on +tomusta noussut kukkaan ja tomuun rauennut. + + + +Mutt' eron-tuska polttaa sydänalaa, +jos minne mennen, silt' en pääse salaa. +Sua huokaan päivät, vuoteessani yöt, + sen ääress' aina kaipuun tuohus palaa! + + + +En elämääni saata ma Sinuun yhdistää +enk' elää hetken vertaa, ellen Sua nää. +Mult' uljuus puuttuu puhua täst' arvast' ankarasta. +Oi ihmeellistä tuskaa! Ihanaa ikävää! + + + + +III + + + +Ma kainalossa Koraani ja kannu toisen alla +vaellan tiellä kaidalla tai tiellä lavealla, +enk' ole pahin pakana, en parhain musulmaani + tään holvin sinikivisen ja aurinkoisen alla. + + + +Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa, +niin tänään päivist' eloni taas päivä katoaa. +Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta: + en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa. + + + +Filosoofiksi mun maalaa vihamiesten suka; +Jumala tietää, etten ole se, mi heistä muka! +Kun olen kerran joutunut ma tänne surunpesään, +viis siitä! — Enhän edes tiedä: mikä olen, kuka? + + + +On moskeijat, on kirkot, mutt' ei ole mulle noista; +mull' olennoss' on ainesta ties Luoja minkämoista! +Dervishi, uupuin uskoa, suloton kuva naisen, + täss' eloss' onnen-osaton, ja toivossa ei toista. + + + +Ma aikaan nuoruuteni kullan-armaan +elämän salat tunsin tuiki varmaan! +Niist' etten ymmärtänyt ole sanaakaan, + nyt näen, hämyss' elon-illan harmaan. + + + +Ma — haukka muka! — ylpein lentimin +ylenin iki-salain ilmoihin. +Mut seikkain selvittäjää siell' ei ollut, + ja kiiruimmiten maahan matkasin! + + + +Tajua lainkaan tanhua en tähtitarhain, +ja epäily on tutkimusten tulos — parhain. +Alati tietoa ma etsin, mutt' en tiedä mitään + nyt jälkeen kaiken, vaikk' en kuollut varhain. + + + +Viel' ole vapaa maailmast' en väinkään, +viel' itsetyytymyst' en tunne lainkaan, +viel' aivan oppimatt' on kaikki mestaruus — + ja kuinka kauan opiss' olla sainkaan! + + + +Pois mielestäni kaikki halut heitin +ja ihmis-ystävyyden tyystin eitin, +mut Sinä tiedät kuin ma: olen se, mik' olen, + jos vaikka munkin huppuun pääni peitin. + + + +Se sama olen, voimallasi jolle näkyväisen hahmon loit, +se sama, armolahjojasi jolle yltäkylläisesti soit. +Ma sata vuotta synniss' elää tahdon vielä, nähdäkseni: + yhäkö, yhtä laupiaasti, mieles silloin vielä malttaa voit! + + + +All' Ajan kehrän, jonka armo alhaisia kohtaa, +päin kuolemaa, ah, kulkuani tuhat tuskaa johtaa. +Kuin umpu kuoress' ahdistuksen all' on sydämeni, + kuin tulppaani se yrttitarhass' Ajan verta hohtaa. + + + +Mua säästä elon-tuskalt' ankealta, +mun pahat työni kätke maailmalta; +oi, tänään onnellinen suo mun olla, + tee huomenna min mielinet — nyt malta! + + + +Mit' elon heelmänä on kädessäni nyt? — Vain tyhjää! +Ma mitä maailmasta olen hyötynyt? — Vain tyhjää! +Ma olen riemun-kynttilä, mut riutunut — ja tyhjää. + ja malja Djamshidin, mut rikki lyöty nyt — ja tyhjää! + + + +Ma toivon, että Jumala maailman uuden lois, +ja kuinka kumma tapahtuu, mun silmin nähdä sois, +tai sala-aarreaitoistaan lisäisi mulle leipää + tai minut nimikirjastansa pyyhkis aivan pois. + + + +Ei, erehdyt, jos luulet, että pelkään maailmaa +tai että tomun, sielun kato mua kammottaa. +En todellista olevaista, Kuolemaa, ma säiky, +vaan erheellinen elämäni — se mun pelkoon saa. + + + +En kammo Kuolemaa, en vapise sen nähden; +jos säikyn, enemmän ma säikyn elon tähden. +Jumala vähäks aikaa lainas elon mulle, + kun laina lankeaa, olen maksuvalmis: lähden. + + + +Jo loppui kirja nuoruuden — vast' alkaa oli mieli! +Ja kevät tuskin kerkesi, kun ajan aalto nieli! +En havainnut, kuin saapuikaan ja kuinka lensi pois +mult' aika nuoruus-auvojen, se armas satakieli! + + + +Jäi taakse taika nuoruuden, sen iäks sammui koi. +Sai karvaaks elon kalkki, mut en juomatt' olla voi! +Nyt varten', ennen vasama, on vanha kaari vain, +ja jalkaan' oi: se sauvanaan vain jänne hoiperoi. + + + +Oi Teltantekijä, on ruumiis teltan kaltainen: +käy hetkeks siihen Henki, sulttaani suurvaltainen, +ja sulttaani kun retkeään taas jatkaa tyhjyyteen, + käy kohta esiin Kuolema, pois teltan korjaten. + + + + +IV + + +Oi sua, joss' on yhtyneinä neljät alkuainehet! +Sa tarkoin kuule nämä sanat ylhät, ylimaalliset: +»Sa olet peto, perkele ja enkeli ja ihminen, +ja minkä niistä näyttänet — ain' itses ilmaiset.» + + + +On halvat halumme kuin pahat koirat melkein, +ne haukkuu, häiritsee meit' öin ja päivin selkein, +kuin kettu hiipii ne, kuin jänis nukkuu ne + ja syvään haavoittaa meit' usein suden-elkein. + + + +Vain hirnuvia aaseja on koko ihmissuku, +vain nassakoita täynnä tyhjää lukematon luku. +Sa tahtoisitko suuteluttaa niillä kantapäätäs? +Ne suutelevat, kunnian jos sull' on — valhepuku. + + + +Pois menit. Palasit: oi muuttuneita piirteitäsi +Ei muista enää ihmiset sun entis-nimeäs. +On kyntes yhteen kasvaneet ja kapsaa kavioina, +ja karvas ennen verhotut nyt häilyy häntänäs. + + + +Jos pari kolme narria nyt ohjaa maailmaa +ja typeryytens' ääretön älystä käydä saa +ja heist' on Herran herjaaja, ken aasina ei hirnu — + niin entä sitten? — Enintään se ehkä naurattaa! + + + +Maan mahtimiehet rakastavat valtaa vain ja rahaa. +Muu kaikki heist' on elämässä tympeää ja pahaa. +Ja ken ei kultaa kumarra kuin he ja kuultokunniaa, +ei ole heistä ihminenkään! — hah-hah-hahaa! + + + +He eksyneet tiepuoleen koskaan eivät, +niit' olleet ei he, jotka heitteleivät +yöt valveilla ja Totuutt' etsivät — + monelta hengen, kunnian he veivät. + + + +Se arvoss' ennen oli maailmassa, +ken suvun suuren kulki kunniassa +tai kunnollaan loi itse kunniansa. + Nyt riittää, kun on kukkaro ja kassa! + + + +Heit' eksyttivät nautinnot ja kullat, kunniat, +he niistä kiistaan kiihtyivät, heti, kun tulivat; +mut maljan täällä juotuaan he hiljaisiksi viihtyivät + ja syleilyssä ikuisuuden yhteen sulivat. + + + +Sain ihmisiä elon tiellä monta tuttavaksi, +mut onnellisina sain nähdä lajia vain kaksi: +on toisell' oiva oivallus hyvän ja pahan, toinen + taas elämästä hullua ei tule hurskaammaksi. + + + +Sun lankes osaksesi täällä hyvä tahi paha, +hätä ja tuska tahi rauha, onnen arparaha, +äl' usko; tähdet sääsi! — Sillä voima tähtien + on sinun voimas rinnalla, myös sen, vain hauras vaha. + + + +Nuo tähdet, jotka palatseissa taivaan pitää majaa, +maailman viisaat hämmentää ja umpikujaan ajaa. +Sa viisauden äl' Ariadne-langast' irti laske, + sill' ohjaajillakin on järki aina varsin vajaa. + + + +Ma elämäni kaiken lasken eteen Ihmisen +ja pääni hänen jalkains' alle annan riemuiten. +Sua haluttaako tietää, mik' on todellinen helvetti? + Maan päällä se on: seura ihmis-irvikuvien. + + + +Sa Luonnon luotteit' arvaa ajullas +et koskaan, ihminen; et poistu polultas, +min olemukses sulle sääs, ja mestari + on suurinkin vain pieni oppilas. + + + +Kun takaa taivasten tyyssijaa kerran hain +paratiisin, helvetin ja kirjaa Kismet-lain, +näin virkkoi Viisas: »Helvetti ja paratiisi + ja ennakolta-tuomio, kaikk' itsessäs on vain.» + + + +Kautt' etsin maailman, mull' aatoksissa häilyi +vain malja Djamshidin, joss' elo kaikki päilyi. +Mut mestari kun ihme-kalkin kuvas mulle — näin: + se itse olinkin, sen taika meissä säilyi. + + + +Meiss' ihmisissä päättyy luomistöitten rivi; +Maailman-Silmän terä meissä sädehtivi. +On tähtitarha niinkuin suuri sormus, +ja ihminen sen sormuksen on jalokivi. + + + + +V + + +Laella muurin murtuneen — miss' oli muinoin Tūs — +oli korppi, kallo edessä: kuningas Keikavūs — +ja koikkui. — »Kuss' on rummutus, kamelikellojes + nyt turkoosit, voi, kussa? Voi!» se haikeasti huus. + + + +Tään linnan ylpeän, min tornit taivoon haipui, +min eessä kuninkaitten otsa tomuun taipui, +tään raunioill' on kuultu kyyhkyn kujertavan: + »Ku-kuu, ku-kuu, ku-kunne, kunne valtas vaipui?» + + + +Kun meiltä juoksu jääpi, sama taivas tarhoineen +yhä kaartuu yllä tiemme, Ajan hiekkaan häipyneen. +Kun meit' ei ollut kerran — oli yhtä-kaikki se. +Kun meit' ei ole kerran — käy kaikk' yhä edelleen. + + + +Tää tulomme, menomme — kannattaako? +Elon heelmän kypsäksi — koskaan saako? +All' ankarain Tähtien sieluista parhaat +kun palavat tuhkaksi — sano: savuaako? + + + +On taivaan sini-tarhan valot kultaiset +jo kiertäneet ja kiertää kierrot tuhannet. +Mut ilmiöiden kiertokulkuun hetkeksi + vain kohta kadotakseen syntyy ihmiset. + + + +Oi tähtiä! Ne muutakin kuin murhetta kun sois +ja kylväis maahan moista myös, mit' eivät riistä pois! +Jos tuntis tulemattomat, mi tuska, ankeus + heili' alhoss' elon eessä on — he tulematta ois! + + + +Jaloa verta vuodattaneet kuink' on Tähdet taivaan! +Kuink' usein kukka kuihtuukaan jo maastanousun vaivaan! +Siks älä luota, poikani oi, loistoon nuoruutes! +Kuink' usein umpu uupuikaan ja umpu olla sai vaan! + + + +Talossa täss' on tulla, mennä ovi, +ja niiden välille ei riemu sovi, +se riutuu pois, siks oisi parhainta, + meit' ettei vaalinut ois äidin povi. + + + +Mene ja heitä tomua päin tähtiä ja kuuta, +juo viiniä ja suutele maan tyttärien suuta! +Mit' auttaa almut, antimet, mit' auttaa rukoukset? +Kuoleman et kulkua sa niillä muuksi muuta. + + + +Olemme nukkeja, joill' leikkii Tähtitaivas, leluillaan. +Nyt en ma puhu vertauksin, vaan tähtään aivan asiaan. +Kuin lapset leikimme vain varjo-elon shakkipöydällä +ja palaamme taas, leikin jälkeen, Kuoleman puu-rasiaan. + + + +Kun basaariss' eilen tutkistelin, +miten savenvalaja köyryin selin +savea polki, näin sanoi savi: + »Veli, varoen! Laillasi kerran elin.» + + + +Savenvalaja sormin taitavin +teki ruukun oivan ja kaunihin, +teki kannen päästä kuninkaan +ja korvan kädestä kerjurin. + + + +Oi varo, ruukunvalaja, jos valvot, muuten havahda! +Savea Aadamin sa etkö polkemasta kavahda? +On pyörälläsi ehkä suuren Feridunin sormi +tai käsivarsi Kyyroksen! Sit' etkö vavahda? + + + +Kashānin-viiniruukun särjin eilen kivehen; +humussa humalan se tuli turma valtainen. +Näin haastoi silloin sirpaleet: »Me kerran olimme + sun laises; myös sa olet kerran meidän kaltainen.» + + + +Täss' armaan puron-kaltaan nurmikolla +nyt käytä ruukkua ja maljaa nautinnolla! +Niin moni tyttö, sorja sypressi kuin sinä, + on saanut sata kertaa ruukku, malja olla. + + + +On puron polveilema tuolla tieno +kuin kukkameri heleä ja hieno. +Sa hellään heinää kulje! Helve sen + oi' ennen ehkä kukka-kulma vieno. + + + +Maa miss' on tulppaanille kruunun suonut, +se verta kuninkaan on siinä juonut; +Ja missä vieno vilkkuu orvokki, + on sulo-silmä viime katseen luonut. + + + +Oi sydän-ystävä! Kun suruun riudut, rukka, +ja ruumiin jättää sielus, vieno ruusunkukka, +käy nurmikolle nukkumaan, niin heräät päivän päästä: + sun tomustasi nousee uusi nurmen-nukka. + + + +Näe loisto lehden, kulta kukkasen! +Vie viikossa ne viima syksyinen. +Siis juo ja kukat poimi ennen kuin +jaat niiden kanssa tomun turhuuden! + + + +Puutarhass' äänen kuulin — kumma: mistä? +Saneli ruusu: »Jooseph Egyptistä +ma olen: Kauneus!» — »Sen mistä tiedän?» +Se virkkoi: »Verhoistani verisistä!» + + + +Kun mietit, mik' on edessä, kai kasvos kalpenee! +Kun muistat kaiken kadonneen, kai silmää sumenee! +Siis iloll' leikkaa sato maan ja korjaa, ennenkuin +sun itses sirpin sivallus kuin ruohon runtelee! + + + +Miks aamuin aina kohta, Koi kun kohoaa, +sun kukon kiekulaulu säikkymähän saa? +Siks, ett' on lyhennyt yön mitan elos taas + ja päivään asti vois sit' uni varastaa. + + + +Oleta: enää maailmaa et toivois ehommaksi — entä sitten? — +ja elon-tarus tulisi kautt' aikain kuuluisaksi — entä sitten? +Oleta, että ilossa eläisit vuosisadan + tai vaikka — minun puolestani! — vuosisataa kaksi — entä sitten? + + + +Vuossataa kolme elitpä tai sivu siitä — jää +sinulta kerran kuitenkin karavaanimaja tää. +Olitpa kuulu kuningas tai kurjin kerjuri, +se sinä lähtöpäivänä on yhdentekevää! + + + +Maan uumenien onkaloista otsaan Saturnuksen +olen ratkaissut tään tuskan-kehrän joka arvoituksen. +Pois ponnistin ma kahlehista valheen, vapauteen, + jok' esteen ohi pääsin, mutt' en ohi Kuolon uksen. + + + +Maailman-kuvain tää on halpaa näköharhaa vain, +ei viisaat sitä lue lukuun tosi-olevain. +Iloitse, ystävä, juo verta viinin rypäleen + täst' ilvekuvast' itses vapaaks irroittain! + + + +Mult' ilmiöiden tutkit maailmaa: +Mit' on se? Viisas miks sen tajuaa? — +Vain utu-kuva valtameren yllä, +mi valtamereen jälleen vajoaa. + + + + +VI + + +Kun olin nuor', ei outo ollut mulle opin tie, +ja vanhemmiten mestariksi mua luultu lie. +Siis tietää tahdotteko viisauteni viisauden? — +Kuin tuuli meidät tuo, niin viima meidät vie! + + + +Nyt tomun-maasta tästä eroan, +mi majaa antoi ajan hahtuvan; +kaikk' arvoitukset ratkaisutta jää, + vien tuhat epäilystä hautahan. + + + +Ei Elon luotteet laukee järkeilyllä, +sa Sanaa saavuttamatont' et yllä. +Maan päälle Eedenis luo viinin loihdulla! +Jos muukin Eeden on — se nähdään kyllä. + + + +Tulevaa tuntea äl' ikävöitse aikaa +ja kerran mennytt' älä kyynelöitse aikaa. +Vain käteisraha Nykyisyys on käypää, + ei ole menneistä, ei tulevista taikaa. + + + +Jos omaa sull' on kattoa pään yllä rahdun verran +etk' ole herra kenenkään, et renki minkään herran +ja riittää leivänkannikka ja leilin vieno viini, + sun kelpaa elää, ystävä, jo totta toisen kerran! + + + +Vain viisaat, jalot laske lietes jakoon, +mut narrein luota riennä kauas pakoon. +Jos tarjoo viisas myrkkyä, juo huoleti, + mut narrin vastamyrkky — pois maan rakoon! + + + +Oi ruusu! —Sinä muistutat sydänten-särkijää. +Oi viini! — Ihme-rubiini, mi nuoreks elvyttää. +Oi Kohtalo, sa tyranni! — Sa päivä päivältä +vain vieraannut, mut muistuttaen... hyvää ystävää. + + + +Luin Kirjaa Rakkauden: kuink' elämäni kasvaa puu? +Siin' äkkiä näin lausui eräs innoittunut suu: +»Miest' onnellista, majassaan yö keli' on yhtä pitkä +kuin vuos ja vierell' ystävä, jok' on kuin taivaan kuu!» + + + +Jotk' aina viinikulhon luona kukkuvat +tai olemisen ongelmointiin aivan hukkuvat, +ne eivät opasnuoraa löydä Totuuden: + puhuvat puuta-heinää, kunnes nukkuvat. + + + +Niin kauan kuin sua viehtää viini, ruusu-huulten soljet +ja harpun, huilun sävelet ja rummun tahtiin poljet +— ne ovat uni-pieluksia, Jumala sen tietää! — + etk' ole vapaa kaikesta, olet ontompi kuin oljet. + + + +Sun pitää elää järjen mukaan, +vaan et osaa — kuin ei kukaan. +Mut opit kyllä, opettajas Aika kun + sua lyö tai tarraa niska-sukaan! + + + +Kun aina muuta tahdoin, kuin on säännetty, +ei toiveilleni koskaan korvaa käännetty. +Kun ain' on Taivaan tahto oikeassa, + niin mun on aina ollut väärään väännetty. + + + +Pois täällä silmänkääntö-pesäss' ystävyydenjano! +Saat ohjeen oivan, mutta — muista! — älä muille sano: +»Kipusi kestä yksinäs, äl' etsi lievitystä; +iloitse kera surujes, äl' lohdutusta ano.» + + + +Alati pahansuoviks aikeet nää +sa Salliman, se tyhjää tyrkyttää, +ja jos se ihmeeks suopi mantelin + sun suuhus, älä syö: se myrkyttää! + + + +Tää elämämme on vain ilvenäytelmää: +et tosi-onnea sa koskaan koe, nää. +On kirjoittanut vaihees valmiiks Sallimus + kynällä, jonka piirrot järkkymättä jää. + + + +Ikuiset kohtalot jo alkaessa Ajan +piirs' olennoille kynä Suuren Kirjoittajan. +Ma aina aivan turhaan pyrin, toivon, lemmin! +Vain Hänen rastimansa saavutanhan rajan. + + + +Miks säikyt Kohtaloa, värjyt edessään sä? +Lie sama se, mit' anoit, sanoit, teit tuon, tään sä! +Kun elon verhot kerran riisut kupeiltas, +on yhtä-kaikki, elitkö ees ylipäänsä. + + + +Sin' yönä, jona yhdenkään ei tähden tuikkaa suoda +sinulle eikä toivon sädett' yhtään silmääs vuoda, +sa älä väistä vuoroas, kun sinulle se lyö! + Pikari kiertää, jokaisen on siitä pakko juoda. + + + +Ah, arvoitusta Ikuisuuden ilmi ongelmoi et sinä enkä minä, +sen salakirjoitukseen saada selvitystä voi et sinä enkä minä. +Meilt' esiverho salaa sanat, jotka meistä lausutaan, + ja kun se verho ratkeaa, olemme poissa oi! — niin sinä niinkuin minä. + + + +Jos eloss' ilmi saisit Elon arvoituksen, +et kuollessakaan joutuis ulkopuolle Uksen. +Mit' eloss' ymmärrä et, ymmärtää miks tahdot + iäksi sammuessa joka aistimuksen? + + + +Ei kukaan matkanneista Manan kauko-teille +palannut ole sieltä sanaa tuomaan meille. +Sa mitään kallist' älä tänne jätä majataloon! +Ovea aukaista ei enää kerran lähteneille. + + + +Mitä säätäneekin sulle tahto Taivaan lain, +sa siihen tyytyin vaali vapauttas vain! +Al' eessä väkevän sä nöyrry Rustem Zal'inkaan, +pois työnnä lahjat, vaikk' ois ne itse Hatim Tain! + + + +Miks aina mestaroida maailmaa? +Ain' aattein sydäntänsä nakertaa? +Iloitse! — sillä aikain aamuna +sinust' ei tehty neuvonantajaa! + + + +Täst' erkaantua maailmast' en saata, +tään mantuun täytyy tähtimatkain laata, +ei ole tietoa, min turvin lentää pois, + ei älyä, mill' elää ilman maata. + + + +Käy kyll', ett' ihmisille teeskelemme, +mut Taivaan tahdon millä kiertänemme? +Mit' auttaa vehkeet, juonet ovelat? +Me niillä Kohtaloa petä emme! + + + +Tääll' orjiks omakylläisyyden toiset lankeaa, +taas toisia vain paratiisin buurit houkuttaa. +Oi kuinka kaukana on moiset Sinun Vuoreltas! +Oi kaukaisuutta, kaukaisuutta sitä ankeaa! + + + +Koveni sheikki portolle: »Viiniä sa käytät; +ja joka hetki paheen verkoss' uuden silmän täytät!» — +»Niin, olen aivan sellainen kuin sanot», myönsi nainen, + »mut oletko sa sellainen, milt' olevasi näytät?» + + + +Oi ulkokultainen! Vain pieni pyyntö täytä: +jo säästä neuvojas, äl' enää kieltä käytä. +Ma, usko, suoraan kuljen, sa vain katsot kieroon, + siis hoida silmiäs, ne ettei väärään näytä! + + + +Vuoks uskon, tunnustuksen toiset herkkään suuttuu, +taas toiset tieto-oppiin hiusta halkoin juuttuu; +mut äkkiä näin huutaa Ääni: »Teistä kummatkaan + ei tunne Totuutta — teilt' äly puuttuu!» + + + +Opinlauseista, säännöistä toraa käy toiset, +tahi uskoa toitotat tai sitä sois et. +No ketkähän teistä nyt Totuuden näkevät? +On vastaus varma: ei ketkään moiset. + + + +Moskeijat, kirkot, synagoogat ei jaa +sinulle sielun rauhaa, vaan sen veijaa. +Mut häntä, luonnon salat joka aavistaa, + tuon-puolen pelkoon ei ne perin peijaa. + + + +Mi tänään minut moskeijan toi alle kuulun katon? +Ma täältä kerran — sanotaan vain totuus kaartamaton — +rukousmaton varastin, ja vanhaks on se mennyt, + tääll' olen siksi, kerrankin: nyt veisin uuden maton. + + + +Mika moskeijoissa, kirkoiss' aina vaivat? +Miks esiin Eedenin ja hornan kaivat? +Kai toki uskot, että kaikki vaihees +jo aamuss' Ajan tarkan määrän saivat! + + + +Miks, Omar, huokaat alla syntiesi painon? +Asiat syvemmin sun harkittava vain on: +ken ei tee syntiä, ei anteeksikaan saa, + ja anteeks-anto eessä synnin jälkeen ain' on! + + + +On Kaaba, templit oivat orjuutusta, +ja kirkon kellot soivat orjuutusta, +ja pyhä nuora, risti, oka-kruunu + vain kukin kunnioivat orjuutusta. + + + +On templin kuori, jok' on nähnyt tuhat, tuhat Jeesusta; +on pyhä vuori, jok' on nähnyt tuhat, tuhat Moosesta. +On valtalinna, jok' on nähnyt tuhat, tuhat Caesaria, + puu yhä nuori, jok' on nähnyt tuhat, tuhat Kyyrosta. + + + +Vain Totuudelle kuuluu oikeus, valta, voima tuomion; +Sen tuomiolt' ei olevainen mikään pääse piilohon. +Jok' olevaisen sellainen, kuin on se, olla täytyy, +ei ole mitään, jonk' ei täydy moinen olla, kuin se on. + + + +Jo muurahaisen silmässä on valo Valostas, +jo hyttysellä siivessään on voima Voimastas. +Mik' otollist' ei, kaunist' ole, kaukana on Sinusta, + sill' Olemukses tahtoo olla Kaikkivaltias. + + + +Vain Herran armosta on hyvä ties ja lyys, +ja jos sun pahoin käy, ei ole sinun syys. +Sinust' ei riipu meno maailman! — Siks on + yks ainoa vain viisaus: kärsivällisyys. + + + +Vain Hän voi juoksullemme määrän panna. +Suur-aikeita siis mieless' älä kanna! +Vain minkä kestät, ota taakakses, +sill' loppu onhan: mene, mennä anna. — + + + +Kuin poolo-palloa, niin peliss' elämän +koet Kohtalon sua lyövän, heittävän. +Vait alistu vain kaikkeen, sillä miksi + niin käy, sen tietää yksin, yksin Hän. + + + +Kehässä tässä, jossa harhailemme, +me alku-, loppukohtaa löydä emme. +Ei kukaan kerro, mistä saavuimme, + ei kukaan tiedä, kunne kulkenemme + + + +Mi kerran nosti kaartumaan nää holvit ylvähät, +ja kerran kuinka kaatuu niiden kulta-pylvähät — +ei keksi kivet viisasten, ei ole moista vaakaa, + ei mittapuuta sellaista, sen mitkä näyttävät. + + + +Mull' ihana on hipiä ja tuoksu balsamin +ja kasvot kuni tulppaanit ja sorjuus sypressin, +mut kuitenkaan ei karkeloissa tomun tiedä kukaan, + näin miks on minut koristanut käsi Mestarin. + + + +Ens-päivänä, kun tähtitaivaan ratsun satuloi +ja Juppiterin, Seulaiset Hän koruin kukkuroi, +elämä tämä lankesi jo ylhäält' arvaksemme. + Siis mikä siin' on syntimme? — Hän osammehan loi. + + + +Ei Eedeniä, Gehennaa ole nähnyt ihminen. +Ken maailmasta toisest' on palannut vielä, ken? +On turhaa kaikki pelkomme ja tyhjää toivomme, +tuon-puolen tuska petost' on ja harhaa onni sen! + + + +Kun Luoja kerran valoi saveani, +Hän paljon pahaa hyvän sekaan pani. +Siks en voi toki tätä paremp' olla: +Hän itse oli muotoon-muovaajani. + + + +Savemme, saaden hahmon, kun nous Suuren lapiolta, +Hän kaikki tekomme jo silloin tiesi ennakolta. +Siks syntiin ainoaankaan emme tahdott' eksy Hänen; +mut tulipätsi Tuomion meit' eikö silti polta! + + + +Elämää luodessasi, Suuri, luotkin surmaa: +Sa meidät, omat tekos, vihit varten turmaa. +Jos työs on kehnoa, niin kenen syy? Ja miksi +sen särjet, jos se hyvää on ja Sua hurmaa? + + + +Mitä hyödyttää Sua meidän syntymämme, +min saaliin saat Sa viime hetkellämme? — +Ah, kuule ihmiskorva ei, tie mistä + käy tänne, täältä minne retkellämme! + + + +Oli tuskan tunti, kun sain tänne tulla, +oli pelkkää piinaa elämästä mulla, +siit' erkanis en silti. — Miksi tulin + ja olen, menen? Lienee selko Sulla! + + + +Luot ensin Minän mulle, tutun uppo-uuden, +mut kohta sammutat taas multa tietoisuuden. +Jos alusta jo alkain oli aivoitukses moinen, + niin miksi lainkaan laadit turhan tuttavuuden? + + + +Sa kudoit kukkasista armaan katsannon, +kuun kultaa siihen loit ja loistett' auringon, +mut sitten kielsit mua häntä katsomasta! + Kuin: »Viinin virtaamatta malja kumohon!» + + + +Lie eikö säädökset ja kiellot, kiinni joista +me emme pitää voi, vain ilvett' ilkamoista? +On kuin Sa huutaisit: »Täys malja kumoa, + mut maahan läikytä äl' yhtään pisaroista!» + + + +Asetit tuhat ansaa tukalaa, +mut lausut: »Kirottu, ken lankeaa!» +Kun synnin teemme, täyttyy Lakis vain, +Sun Lakis hallitseehan maailmaa. + + + +Viet iloon minut milloin, tuskaan milloin. +Mun kudoit sekä silkein että villoin; +pahani, hyväni on Kädestäsi: se + loi kuteessaan kummatkin, jo silloin. + + + +Oi Herra! Huomaan laupeutesi heityin täydelleen +ja oppisi tien hylkäsin jo aivan aikaiseen. +All' armos auringon kaikk' yhdeks sulaahan: + jäi silleen on kuin tapahtui, lyön laimin on kuin teen. + + + +Kaikk' uskokaa, jotk' uhmaten olette pahaan paatuneet +ja hyvän aivan hyljäten vain Luojan armoon luottaneet: +Jumala kyll' on laupias, mut ole milloinkaan + jäi silleen ei kuin tapahtui, lyöt laimin ei kuin teet! + + + +En hyveen kilvoittelussa ma kestä, +ja tahrani on ylen runsaat pestä, +mut armoos luotan, sillä sanonut + en koskaan »kaksi» iki-ykseydestä! + + + +Kuin ympyrä me oomme kera Herran: +lie jänneväliä jos minkä verran, +yht' oomme ruumista, ja päädyttävä + on Alkupisteeseensä kehän kerran. + + + +»Oi meren kaukaisuutta!» pisara nyyhkyttää. — +»Sa suret suotta aivan!» meri suuri hymyää — +»Olemme kaikki yhtä, kaikki Jumalaa, +ja välillemme piste vain pieni, Aika, jää!» + + + + +EPILOGI + + +Jäähyvästi! Nyt Iki-teille käyn, päin suurta Rauhaa. +Voi mua! — tuskin päärlyllä ma jatkoin Helminauhaa. +Ah, salaan satatuhatta jää sanaa syvällistä, +sill' ihmiskunta ymmärtäis ei: se vain riehuu, pauhaa! + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75481 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..0f7b620 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #75481 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75481) |