diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75496-0.txt | 1825 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 1842 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75496-0.txt b/75496-0.txt new file mode 100644 index 0000000..c08cd4a --- /dev/null +++ b/75496-0.txt @@ -0,0 +1,1825 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75496 *** + +language: Finnish + + + + +TYÖLAKKO + +Näytelmä kolmessa näytöksessä + + +Kirj. + +URHO HAAPANEN [U. W. Walakorpi] + + + + + +Hämeenlinnassa, +Boman & Karlsson, +1906. + + + + +Henkilöt: + +Patruuna Svensson, tehtaanomistaja maalla. +Perttilä, työnjohtaja. +Pekkanen, | +Karhunen, | työmiehiä. +Alasinen, | +Naulanen, | +Iikkala. +Puhuja. +Nimismies. +Poliisimiehiä. +Lakkolaisia: miehiä ja naisia. + +Tapahtuu Svenssonin tehtaalla. Aika: nykyinen. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + +Patruuna Svenssonin konttoorihuone. Ovi oikealla ja vasemmalla; perällä +akkuna. + +Patruuna istuu kirjoituspöydän ääressä kirjoittaen. Perttilä tulee. + +_Patruuna_: Ka Perttilä! Mitä kuuluu? + +_Perttilä_: Ei mitään uutta. + +_Patruuna_: He ovat siis edelleen lakossa? + +_Perttilä_: Niin ovat. Mahdotonta on heitä taivuttaa. Vankkumatta +aikovat he seisoa vaatimustensa takana. + +_Patruuna_ (Pilkallisesti hymyillen): Kuinka kauvan? + +_Perttilä_: Niin kauan luullakseni, kun heidän vaatimuksiinsa +myönnytään. + +_Patruuna_: Joka ei tule milloinkaan tapahtumaan. (Naurahtaa.) +Saadaanpa nähdä, miten käy! Saadaanpa nähdä miten kauan innostus jaksaa +miesten povissa liekehtiä! Luulempa, että jo piankin tartutaan koreasti +työhön kiinni kuin ennenkin. Yksi on voima, joka pakottaa, mahtava +ja voittamaton... Se sammuttaa innostuksen liekitsevät tulet. Sitä +vastaan taisteleminen on ankaraa, perin ankaraa laatua, ja pian siinä +sodassa voimat vähenevät. + +_Perttilä_: Kyllä ymmärrän... + +_Patruuna_: Antaa ajan kulua. Varmasti tiedän, että ennenkuin päivää +kolme on maillensa painunut, on tehtaani käynnissä kuin ennenkin ja työ +entisessä vauhdissaan. Se on nälkä, joka pakottaa. + +_Perttilä_: Totta on, mitä sanotte. Pitkiä aikoja eivät he mitenkään +voi työttöminnä vetelehtiä: pieni on leipävarasto. Kun se loppuu, niin +mikäs auttaa! Työhön täytyy ryhtyä, vaikka apeallakin mielellä... + +_Patruuna_: Apealla mielellä! Mitä vielä! Parin päivän kuluttua ovat +he kiitollisia ja iloisia, kun edelleen saavat työpaikkansa pitää. +Melkeinpä olen vakuutettu että jonkun ajan kuluttua ryhtyisivät +nuo rääsyniekat työhön minkälaisella palkalla tahansa. Ajat ovat +ankarat. Mistään ei saa työtä. No. Oli miten tahansa. Tämä asia ei +pienimmässäkään määrässä tee minua levottomaksi. Tiedän, että se +olen minä, joka kamppailussa voiton saavutan. Ja tuo pieni seisaus, +jonka tehtaani saa lakon tähden kärsiä, ei tee minua paljoakaan +köyhemmäksi... ellei nyt juuri rikkaammaksikaan. + +_Perttilä_: Ja sen kyllä mielellään kärsiikin, kun varmasti tietää +taistelusta voittajana suoriutuvansa. + +_Patruuna_: Juuri niin. Hartain haluni on noille pöyhkeilijöille +näyttää, kuinka hullua ja mieletöntä oli lakkoon ryhtyä, ja kuinka +onnettomasti he pettyivät luullessaan tuon toimenpiteensä kautta +jonkinlaisia etuja saavuttavansa. + +_Perttilä_: Totta tosiaan: suuri oli tyhmyys, jonka tehtaalaiset +tekivät. Mutta ihmiset ovat heikkoja: harvoin, harvoin ajattelevat he +asiaa pitemmälle... Heh, onpa hauskaa nähdä, kuinka kauan lakkolaiset +hautovat aivoissansa hulluja houreita! Onpa hauskaa nähdä heidän +nöyrtymisensä ja alistumisensa pyhää hetkeä! Kyllä he nyt ovat +röyhkeitä... eivät kuule neuvoja eivätkä varoituksia. Tuskin edes +päälle katsovat, kun sattuu vastaan tulemaan... + +_Patruuna_: Mutta antaa ajan kulua. — Tämä asia on siksi muuten +vähäpätöinen, ettei sen takia kannata uhrata aikaa kovin pitkiin +keskusteluihin. Jättäkäämme se tulevaisuuden selvitettäväksi! Voitte +kumminkin pitää lakkolaisia silmällä ja seurata heidän toimiansa. Jos +jotakin erinomaista tapahtuu, tulkaa minulle kertomaan. + +_Perttilä_: Koetan parhaani mukaan. + +_Patruuna_: Pitäkää myös huolta siitä, ett'ei järjestys tule rikotuksi. +Kaikenlaiset yhteenliittymiset ja kokoukset saatte samaten kieltää. +Jos satutte näkemään tuon paikkakunnalla ja lakkolaisten keskuudessa +liikuskelevan sosialistisaarnaajan, voitte sanoa hänelle että ellei hän +heti lopeta kiihotus- ja yllyttämispuheitaan, tulee hän paikkakunnalta +pois potkittavaksi. + +_Perttilä_: Se onkin parasta. Hänellä ei ole tehtaalaisten kanssa +mitään tekemistä. Saa vaan aikaan paljon pahennusta ja häiriötä... +Kyllä minä sanon, mitä hänen rauhaansa kuuluu. + +_Patruuna_: Hyvä! Muuta ei minulla olekaan sanottavaa... Menkää nyt +heidän toimenpiteitänsä seuraamaan ja tuokaa sitten tietoja minulle... + +_Perttilä_: Paikalla käyn toimeen. (Pois.) + +_Patruuna_ (Kävelee edestakaisin): Hm. Tässä sitä nyt ollaan. Tehdas +seisoo. Työläiset, miehet ja naiset ovat vapaina, pitävät lomaa. +Vaativat palkankorotusta... Ennen kuulumatonta! Naurettavaa... Kuka +totta tosiaan lienee tämän huvinäytelmän alkuunpanija? Entis-aikoina +ei milloinkaan tällaisiin toimiin ryhdytty — tuskinpa niitä edes +ajateltiinkaan. Luulen aivan varmaan, että se on tuo "punainen", — +mikä mies lieneekään — joka on pannut pyörälle tehtaalaisten päät ja +saanut heidät tuohon mielettömään puuhaan ryhtymään. Hän se on, siitä +ei ole epäilystä. Mokomakin maailmanparantaja! Mielisinpä saada hänet +käsiini... mielisinpä vähän häntä puristella... Se tekisi miehelle +hyvää. Tulee villitsemään minun kunnollisia työläisiäni! Totta tosiaan! +Pieni selkäsauna ei liiaksi olisi! No. Oli miten tahansa. Asia on +perin vähäarvoista laatua! Ei kannata sentähden kiivastua ja olinpa +huomaavinani, että en äsken ollut oikein "tavallisella" tuulellani. +Mutta ihminen on heikko: on hetkiä, jolloin sappensa kuohahtaa mitä +vähäpätöisimmistä asioista, ja jolloin pienen pieni vastoinkäyminen +panee hänet ajattelemaan ja aprikoimaan. Ja on taas hetkiä, jolloin +suurinkaan tappio ei voi hänen mielenlaatuansa muuttaa. + +Mutta tahdonpa unohtaa koko asian. Olkoot lakossa, olkoot siinä vaikka +ijankaikkisuuteen asti: saan minä miehiä muualtakin... Se on varma. +Nykyään ei ole työntekijöistä puutetta... Saapas nähdä kuka taistelussa +voiton saavuttaa! (Ovelle koputetaan). Astukaa sisään! + +_Perttilä_ (Tulee): Täällä eteisessä odottaa tehtaalaisten lähetystö; +he pyytävät päästä patruunan puheille. Tuo työväenpuhuja on heidän +etunenässään. + +_Patruuna_: Vai niin. Tulkoot sitten. (Aukasee oven ja puhuu eteisessä +odottaville työmiehille) Herrat ovat hyvät ja astuvat peremmälle. + +(Pekkanen, Karhunen, Alasinen, Naulanen ja Puhuja tulevat) + +_Patruuna_: Tervetuloa! — (Puhujalle) Hauskaa tehdä tuttavuutta. Olen +kuullut teistä paljon puhuttavan... Näytätte muuten olevan sangen +läheisessä yhteydessä työläisteni kanssa sekä ottavan osaa heidän +puuhiinsa... Sitähän todistaa tämäkin... + +_Puhuja_: Aivan oikein. Tahdon auttaa heitä parhaani mukaan... + +_Patruuna_: Auttaa? + +_Puhuja_: Niin. Luullakseni ei siinä ole mitään paheksuttavaa — vai +onko? + +_Patruuna_: Paheksuttavaa! Kuinka kehtaatte edes kysyä sellaisia. +Ottamalla osaa näihin puuhiin, saatatte te, hyvä herra, paljon +pahennusta aikaan. Te villitsette jokaisen miehen ja naisen. Te teette +kiihoittavilla puheillanne viisaat hulluiksi. Te opetatte väestölle +mitä mielettömintä oppia... Ja luuletteko, ett'en minä tiedä, kuka on +koko lakon alkuunpanija? Te se olette, hyvä herra... Kaikki tämä on +teidän ansiotanne. + +_Puhuja_: Totta on, että minä kehoitin tehtaalaisia lakkoon ryhtymään +ja sen kautta vaatimaan parempia palkkoja, sillä teidänkin täytyy +tunnustaa, ett'eivät työpalkat tehtaassanne kovin lihavia ole, mutta +se, mitä äsken lausuitte, että minä muka olisin heille mieletöntä oppia +haastellut, on omaa keksintöänne. Asiaa, todellista asiaa olen puhunut, +en mielettömyyksiä... + +_Patruuna_: Mutta te ette saa puhua mitään, te ette saa olla +työläisteni kanssa minkäänlaisissa tekemisissä — tietäkää se. + +_Perttilä_: Koetin minäkin jo äsken saada häntä poistumaan, mutta eipä +ollut hän edes kuulevinansa minun sanojani. + +_Patruuna_: Ehkä sentään kerran kuuleekin! — Mitä teillä on asiaa? + +_Puhuja_: Asia on tietysti sama kuin ennenkin. Olemme tulleet luoksenne +keskustelemaan tuosta lakko-asiasta työväen valitsemana lähetystönä. + +_Patruuna_: Puhukaa sitten suunne puhtaaksi, mutta pian: minulla ei ole +aikaa kauan teidän kanssanne jaaritella. + +_Puhuja_: Kuten tiedätte, ovat tehtaanne työntekijät eilisaamuna +alkaneet yksimielisen työlakon, johon syynä on ollut palkkojen +pienuus. Lakkoa on nyt jo melkein kaksi päivää kestänyt, ja tuleekin +se kestämään epämääräisiin aikoihin asti — näin ovat työntekijät +yhteisessä kokouksessaan tänäpäivänä päättäneet — ell'ei myönnytyksiä +isäntäväen puolelta tulla tekemään. + +_Patruuna_: Niitä ei tulla tekemään, se on varma. Seisokoon sitten +tehdas tahi ei. + +_Puhuja_: Siinä tapauksessa se saakin seisoa. + +_Pekkanen_: Me emme rupea nälkäpalkalla työskentelemään. + +_Karhunen_: Ennen kärsimme nälkää, kun alistumme orjina raatamaan ja +ahertamaan. + +_Naulanen_: Ennen kärsimme nälkää. + +_Puhuja_: Rauhoittukaa, miehet! — Pyydämme teitä tarkemmin tätä +asiaa ajattelemaan. Olisi hauskaa saada kaikki onnellisesti ja +sovinnollisesti ratkaistuksi. Tiedämme aivan hyvin, ett'ei tämä lakko +ole teille sen hauskempaa kuin meillekään. Monioita satoja nielee +se joka päivä. Toivoisin jo senkin tähden voivani tässä jutussa +sovittajana esiintyä. Vaikkapa nyt maksaisittekin työväestöllenne +muutamia penniä enemmän kuin tähän asti — kuten muistanette +vaativat miehet, että heidän palkkansa korotetaan tähänastisesta +kahdestamarkasta kahteenmarkkaan viiteenkymmeneen, ja naiset, että +heidän palkkansa korotetaan markasta viidestäkymmenestä kahteen +markkaan — vaikkapa nyt tuon ylennyksen suorittaisittekin, niin +ette sen takia vahinkoon joutuisi: varma on että kahta innokkaammin +tehtäisiin silloin työtä, kahta innokkaammin raadettaisiin ja +aherrettaisiin, ja kahta tulisemmin työn ääressä pyörittäisiin — siitä +menen takuuseen. Siis hyötyä vaan, mutt'ei vahinkoa. — Kehoitan teitä +sentähden tätä asiaa harkitsemaan ja punnitsemaan. Olisi suotavaa, että +työväestönkin vaatimuksia kunnioitettaisiin. + +_Patruuna_: Asiaa olen jo ajatellut. Vastaukseni on sama kuin ennenkin. +Minä tiedän, että palkat ovat riittäviä. Kyllin tulee niillä toimeen +kun ei tuhlaillen elele. Minä pysyn päätöksessäni. Ellette te suostu +enää minun palveluksessani olemaan, en voi teitä pakottaa. Minun täytyy +ruveta toimenpiteisiin uusien työläisten hankkimista varten... Niitä +on saatavissa yllin kyllin. Pysykää lakossa. Tehkää mielenne mukaan. +Kaikessa tapauksessa tehdään tehtaassa työtä parin päivän kuluttua. +Mitä sanotte silloin, kun olette kokonansa työttöminä, mitä sanotte +silloin, kun olette vailla tuota pientäkin palkkaa? + +_Pekkanen_: Joka on melkein sama kun ei mitään. + +_Alasinen_: Ja jolla on mahdoton varsinkaan perheellisen miehen tulla +toimeen. + +_Patruuna_ (Kuulematta miesten puhetta) Kehoittaisin sentähden minäkin +teitä ajattelemaan. + +_Alasinen_: Päätöksessämme pysymme. + +_Pekkanen_: Me tahdomme näyttää, ett'emme ole kerjäläisiä, jotka +armopaloja anelevat. + +_Patruuna_: No — näyttäkää sitten, hyvät herrat, näyttäkää! Minulla ei +ole mitään sitä vastaan... + +_Puhuja_: Ja me näytämme. Te ette tee myönnytyksiä, niitä emme tule +mekään tekemään. — Sanoitte äsken, että tehtaanne olisi käynnissä kuin +ennenkin parin päivän kuluttua. Sitä kumminkin rohkenemme epäillä. +Ensinnäkin: te ette saa työmiehiä tarvittavaa määrää, ja toiseksi: jos +ne voisittekin hankkia, niin me emme tule työntekoa sallimaan... + +_Patruuna_: Te ette tule työntekoa sallimaan? + +_Puhuja_: Me estämme sen. + +_Patruuna_ (Naurahtaa): Kaikkeapa saa kuulla! — Herraseni, minä pyydän +teitä: auaiskaa ovi ja poistukaa. Olemme tarpeeksi keskustelleet. + +_Perttilä_: Tehkää niinkuin patruuna käskee! + +_Karhunen_: Kyllä me menemme yhdelläkin käskyllä. Tässä ei tarvita +minkäännäköisiä sivuhenkilöltä... + +_Perttilä_: Tehkää niinkuin patruuna käskee! (Työntäen muutamia ovea +kohti). Mars, hyvät herrat! + +_Puhuja_: Me menemme. (Painavasti.) Kuten sanoin, työntekoa ei sallita. + +_Patruuna_: Maailmassa on vielä poliisimiehiä. + +_Karhunen_: Joiden aseet eivät meihin pysty. + +_Patruuna_: Saadaanpa nähdä, hyvät herrat. + +_Perttilä_: Mars! + +_Puhuja_: Mennään, miehet, me olemme sanottavamme sanoneet. + +_Karhunen_: Parasta se on. Muut ehkä jo odottavat. + +_Patruuna_: Kuulkaahan! Tahdon teille samalla ilmoittaa, että +minkäänlaisia kokouksia ei saa pitää eikä kulkueita panna toimeen. + +_Karhunen_: Kuinka? Eikö jokaisella ole oikeus vapaan taivaan alla +kokoontua? + +_Patruuna_: Te kuulitte, mitä sanoin. + +_Karhunen_: Käskyänne emme noudata. + +_Patruuna_: Mitä? + +_Karhunen_: Me kokoonnumme. + +_Patruuna_: Kuinka te rohkenette? + +_Karhunen_: Miks'en rohkenisi? + +_Patruuna_: Poistukaa heti! En halua nähdä teidän ilettävää +persoonaanne. + +_Karhunen_: Minulla oli aikomus sanoa samaa teille... + +_Patruuna_ (Tarttuu vihansa vimmassa Karhuseen kiinni ja pudistelee +häntä): Te lurjus! Pois! + +_Karhunen_ (Riuhtaisee itsensä irti): Herra patruuna! Älkää koskeko +minuun tai tulette sitä jälestäpäin katumaan. + +_Patruuna_: Te puhutte hävittömiä... + +_Karhunen_: Eikö minulla ole oikeutta puhua suutani puhtaaksi yhtä +hyvin kuin teilläkin? + +_Puhuja_ (Tarttuen Karhusen käsivarteen): Hillitkää mielenne! +Tällainen turhanpäiväinen kiistely on aivan tarpeetonta. Sitäpaitsi +voi siitä olla vahingollisia seurauksia... Mennään nyt! Muut jo ulkona +odottavat... Kuuletteko... laulua kuuluu... Tulkaa! (Pois.) + +_Karhunen_ (Mennessään): Hyvästi! + +_Patruuna_ (On aikeissa hyökätä hänen peräänsä mutta Perttilä sen +estää): Hävittömät! Konnat! Lurjukset! + +_Perttilä_: Älkää olko heistä tietävinänne! Heiltä ei voi parempaa +odottaa. Mitäpä he ymmärtäisivät, tuollaiset rääsytakit... Hiisi heistä +välittäköön. + +(Laulua kuuluu). + +_Patruuna_: Mutta se meni liian pitkälle. Pitääkö minun kuulla +tuollaisia sanoja työmiesteni suusta! (Koettaa hillitä vihaansa). +Lurjukset! (Naurahtaa). Saivat minut suuttumaan. Oikeastaan ei +minun olisi pitänyt heistä mitään välittää... Mitäpä he oikeastaan +ymmärtäisivät! — Mitä laulua se on? + +_Perttilä_: Työläisiä marssii tästä ohitse. Tulkaa katsomaan... He +kulkevat aivan akkunan alitse. + +_Patruuna_ (Rientää akkunan luokse; avaa sen. Laulu alkaa kuulua +selvemmin): Ahaa! Siinä on järjestetty kulkue. Ja punaista lippua +kannetaan etunenässä. Ja laulu kajahtaa... Lystillistä... Kuunnelkaamme +mitä he laulavat. + +_Perttilä_: Jotakin innokasta vapauslaulua. (Naurahtaa). Miten +pöllöiksi sentään voivat ihmiset tulla, miten hassuiksi ja +naurettaviksi. + +_Patruuna_: Hiljaa! + +(Laulu kuuluu selvästi). + + Jo nouskaa, orjat sorretut, + kahleitten inhain alta; + ne pirstatkaatte pirstaksi + ja lyökää sorron valta! + Vapaita ootte, vapaita, + siis työhön, toimeen innolla: + ja maahan kaatuu sortaja. + + Näin huudot kaikkialla soi, + ja orjat alkaa nousta: + jo sotahuudot kajahtaa, + jo jännitetään jousta, + jo säilät yössä tulta lyö — + On odotettu suuri työ — + ja aamu koittaa, valkee yö. + +(Laulu alkaa kuulua hiljaisempana, kunnes vihdoin kokonaan taukoaa). + + Niin — yöhyt valkee synkeä + ja aamu armas koittaa, + ja totuus, oikeus vallan saa + ja valta valon voittaa, + kun taistelemme innoten — + Siis työhön, sisko, veikkonen, + me noustaan yöstä kurjuuden! + +_Patruuna_: Soma laulu! Täynnä tulta ja innostusta... Melkeinpä +vedet tulivat silmiini sitä kuunnellessani. Ja niin juhlallista oli +sitten tuo marssiminenkin, ei mikään sivuääni sitä häirinnyt. Totta +tosiaan: näytelmä, joka on alotettu, muuttuu yhä lystillisemmäksi ja +lystillisemmäksi. Vai mitä te arvelette? + +_Perttilä_: Sama on minunkin mielipiteeni... + +_Patruuna_: En voinut edes suuttua heille... Pitäkööt nyt riemua ja +iloa; juhlikoot nyt tämän kerran rauhassa. Vastaisuudessa en enää +tule tämänkaltaisia kulkueita sallimaan... (Ovelle kolkutetaan). Kuka +siellä? Astukaa sisään! + +_Iikkala_ (Tulee lakki kädessä; kumartelee ja liehakoitsee): Hyvää +päivää, herra patruuna, hyvää päivää! + +_Patruuna_: Päivää. (Perttilälle). Eikös hän ole myös lakkolaisia? + +_Perttilä_: On. + +_Patruuna_: Mitä kummaa hän sitten täältä enää tahtoo? Parempi kun +menisi muiden joukkoon... (Iikkalalle) Mikä on asianne? + +_Iikkala_: Asiani on sangen tärkeätä laatua, herra patruuna. +Suvainnette ehkä kuunnella minua muutaman hetkisen... + +_Patruuna_: Te kai olette lakkolaisten asianajajia? + +_Iikkala_: Minäkö? Ah, en, herra patruuna: Jumala varjelkoon minua +siitä! Jumala varjelkoon minua ryhtymästä isännistöäni vastaan! Ei — +toista laatua on asiani. + +_Patruuna_: Ettekö te siis olekaan lakkolaisten kanssa yhtä mieltä? + +_Iikkala_: Vieläkö epäilette minua? Mutta varmasti voin teille +vakuuttaa, että jo seisauspuuhiin ryhdyttäessä panin vakavasti vastaan. +Koetin heille selitellä tuon aikeen hulluutta... Puhuin kumminkin +kuuroille korville: minun ääneni ei kantanut kauaksi satojen joukossa. +Sitten olen koko lakko-aikana heitä pilkaten katsellut ja naureskellut +heidän houreillensa... + +_Patruuna_: Vai niin. Kyllähän minun nyt täytyy teitä uskoa... Tosin ei +ulkomuotonne kovinkaan suurta luottamusta herätä, mutta... Mitä teillä +on asiaa? + +_Iikkala_: Olen tullut keskustelemaan eräästä sangen tärkeästä asiasta. +Minä nimittäin, herra patruuna, antautuisin hyvin mielelläni teidän +palvelukseenne... + +_Patruuna_ (Kuiskailee Perttilän kanssa): Minunko palvelukseeni? + +_Iikkala_: Niin. Tuo lakkolaisten meininki on minua siinä määrin +sapettanut, että minä haluaisin sydämeni pohjasta tekaista noille +pöyhkeilijöille pienen, hauskan kepposen... haluaisin valmistaa heille +jonkunlaisen yllätyksen... + +_Patruuna_: Sepä hauskaa. Siinä tapauksessa voitte vapaasti puhella... +Istukaa! + +_Iikkala_: Kiitoksia! (Istuu). Te siis suostutte ottamaan minut +palvelukseenne? + +_Patruuna_: Miks'ei, jos vaan voitte jotakin kunnollista toimittaa. + +_Iikkala_: Aivan varmasti, herra patruuna, aivan varmasti... Minä +mielelläni rupeaisin keräämään tehtaaseen uutta työväkeä. + +_Patruuna_: Kas siinäpä ajatus! Juuri äsken tuota samaa mietiskelin. +Te olette tervetullut. Palkkaa saatte toimistanne riittävästi... +Ryhtykää vaan heti puuhailemaan. Olisikin oikein juuttaan hauskaa saada +työt aletuksi ilman lakkolaisten apua. Saisimmehan silloin heille +tarpeeksemme nauraa! + +_Perttilä_: Hauskaa se olisi! Ja mitään mahdotonta ei siinä ole. Kaikki +kyllä luonnistuu, kunhan ripeästi toimimme... + +_Iikkala_: Kaikki luonnistuu, se on selvä kuin päivä. Ei nykyään +työntekijöistä puutetta ole, niitä on kaikkialla yllin kyllin +saatavissa. + +_Patruuna_: Hyvä! Minä luotan teidän toimeliaisuuteenne ja todelliseen +haluunne olla tehtaan palveluksessa. Olen täydellisesti vakuutettu +siitä, ett'ei työnne jää tuloksia tuottamatta. — Ryhdytte tietysti heti +toimeen? + +_Iikkala_: Huomis-aamuna tai jo tänäpäivänä lähden lähipaikkakunnille +kiertelemään. Ennen pitkää on työ oleva käynnissään. (Nousee). Nyt +minulla on hieman kiirettä... Hyvästi siis, herra patruuna! (Kumartelee +ja liehakoitsee.) + +_Patruuna_ (Saattaa hänet ovelle): Pankaa nyt liikkeelle parhaat +voimanne... Näin tulee meistä pian hyvät ystävät. + +_Iikkala_: Ymmärrän, ymmärrän, herra patruuna! (Pois). + +_Patruuna_ (Jäätyään Perttilän kanssa kahdenkesken): No — mitä +arvelette? + +_Perttilä_: Kaikki käy hyvin. + +_Patruuna_: Ja lakkolaisten tappio on varma. + +_Perttilä_: Yhtä varma kuin meidän voittomme. Siitä ei ole +epäilystäkään. + +_Patruuna_: Enpä voi muuta kun iloita... Peijakas! Onnenpotkaus se oli, +että tuo äskeinen "herrasmies" joutui käsiini... Totta tosiaan! Minä +olen sangen lystillä tuulella... + +Esirippu. + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Paikka Svenssonin asuinrakennuksen edustalla. Vasemmalla näkyy +rakennuksesta yksi seinä akkunoineen ja sisäänkäytävineen. — Perällä +kulkee lakkolaisten kokouspaikalle johtava tie. — Taampana häämöittää +muita rakennuksia. + +Kaksi lakkolaista keskustelussa. + +_1:nen lakkolainen_: Minua jo melkein rupeaa kaduttamaan, että koko +puuhaan ryhdyin. Muutamia päiviä on jo kulunut... Tuskan ja taistelun +päiviä ovat ne olleet: melkein nälkää kärsien olemme eläneet... Ja +vielä emme ole mitään saavuttaneet. + +_2:nen lakkolainen_: Vielä emme tosin ole mitään saavuttaneet... + +_1:nen lakkolainen_: Emmekä milloinkaan saavutakaan. + +_2:nen lakkolainen_: Saadaanpa nähdä. + +_1:nen lakkolainen_: Se on varma se, että turhaa on taistelumme. Me +olemme alkaneet vaarallisen leikin, joka on meille turmioksi koituva. + +_2:nen lakkolainen_: Joka on tuova hyötyä, ainoastaan hyötyä. + +_1:nen lakkolainen_: Niin sanot sinä, joka et asiaa ymmärrä. + +_2:nen lakkolainen_: Ymmärrän sen niin hyvin kuin sinäkin. + +_1:nen lakkolainen_: Ei ainakaan siltä näytä. Katsohan nyt, hyvä veli: +eihän patruunan tarvitse meitä rukoilla ellemme hyvällä taivu; miehiä +saa hän muualtakin... + +_2:nen lakkolainen_: Ei niitä vaan niin oteta. + +_1:nen lakkolainen_: Taitaapa ollakin jo muutamia kymmeniä odottamassa. +Iikkalan Iisakki kuuluu kierrelleen lähipaikkakunnilla työväkeä +värväilemässä... Saat olla varma, ett'ei se mies tyhjin käsin takaisin +tule. Kyllä hän väkeä saa. + +_2:nen lakkolainen_: Lienee juttua kaikki. + +_1:nen lakkolainen_: Ei ole juttua, sen saat jo piankin nähdä. — +Sitäpaitsi on lakkolaisistakin parikymmentä päättänyt olla jatkamatta +lakkoa. Milloin vaan patruuna tahtoo, ryhtyvät he työskentelemään. + +_2:nen lakkolainen_ (Pilkallisesti): Sinä tietysti kuulut myös +rikkurien komppaniaan. + +_1:nen lakkolainen_: En vielä, mutta tänäpäivänä siihen liityn. En +tahdo enää vetää yhtä köyttä lakkolaisten kanssa, sillä minulla on +järkeä, minulla. Minä ajattelen aina asioita pitemmälle. + +_2:nen lakkolainen_: Hyvä on. Onneksi olkoon! Muuta en taida sanoa. +— Kehottaisin kumminkin sinua, veljenä ja ystävänä, tätä kaikkea +tarkemmin harkitsemaan. + +_1:nen lakkolainen_: Samaa sanon sinulle. + +_2:nen lakkolainen_: Ajattele mikä suuri rikos: ruveta toverien +taistellessa petturiksi ja liittyä isännistön puolelle. Minä melkein +säälin sinua... + +_1:nen lakkolainen_: Tiedän itse mitä teen. + +_2:nen lakkolainen_: Minä sekä säälin että surkuttelen sinua. + +_1:nen lakkolainen_: Sanon sinulle: pidä suusi kiinni! + +_2:nen lakkolainen_: Haluatko tappelua? + +_1:nen lakkolainen_: Sinähän sitä haluat. + +_2:nen lakkolainen_: Äläs luule, poika! Pidän siksi paljon kunniastani, +ett'en kaikenlaisten retkujen kanssa rupea painiskelemaan. + +_1:nen lakkolainen_: Kas miten pöyhistelet! Kuohuupa vereni hieman. +Mutta ole rauhassa, sinuun en koske. — Saadaanpa nähdä, kuinka paljon +lakosta hyödytte... + +_2:nen lakkolainen_: Hyödymme tai häviämme — sama se. Kunniallisesti +kumminkin loppuun asti taistelemme; emme sanaakaan perää. Parempi +vaikka nälkään kuolla, kun tehdä itsensä kunniattomaksi. Hyvästi jää! +(Pois.) + +_1:nen lakkolainen_: Tehdä itsensä kunniattomaksi! Tiedä, mies, ett'en +ole kunniaani myönyt. Omaa etuani minä katson, en muuta. + +_2:nen lakkolainen_ (Huutaa edempää): Tiedä siis sinä, että kaikkien +etu on oman edun yläpuolella. + +_Iikkala_ (Ja muita miehiä tulee): Hei miehet, mitä kiistelette? + +_1:nen lakkolainen_: Tässä oli vaan kysymys työlakon pitkittämisestä. + +_Iikkala_: No mitä sinä arvelet? Onko mielestäsi parempi pitää lakkoa +vireillä kuin se kokonaan lopettaa? + +_1:nen lakkolainen_: Parempi on tarttua työhön kiinni — se on minun +mielipiteeni. Lakon jatkamisesta ei kumminkaan ole mitään hyötyä. + +_Iikkala_: Vielä hyötyä! Ei rahtuakaan. Työttömiksi joudumme kokonaan, +ellemme pian tee patruunan tahdon mukaan... + +_1:nen mies_: Mutta sitä eivät muutamat ymmärrä. + +_2:nen mies_: Uskovat vaan varmasti lopulliseen voittoon... + +_3:s mies_:§... ja sanovat toisinajattelevia pettureiksi. + +_1:nen lakkolainen_: Sen nimen sain minäkin äsken. + +_Iikkala_: Älkäämme välittäkö heistä! He ovat ymmärtämättömiä, +lapsellisia intoilijoita, ja he haluavat meidän jokaisen turmiota. +Turhaa on heille selittää ja puhua... saa pian korvilleen, ellei osaa +kylliksi sanojansa punnita. Olen koettanut panna parhaani saadakseni +asiat oikealle tolalle... en ole onnistunut... Tuo sosialistisaarnaaja +heidät villitsee. Parasta olisi, kun koko mies potkittaisiin pois +paikkakunnalta. + +_1:nen mies_: Sen työn teemme, ellei hän pian täältä lähde. Tartumme +korvista kiinni... Varokoon silloin itseänsä! + +_1:nen mies_: Varokoot itseänsä kaikki, jotka lakkoa puolustavat! Tämä +tällainen elämä panee mielen vimmastumaan: saa melkein nälkään kuolla. + +_Iikkala_: Senpätähden onkin jokaisen pantava kaikki voimansa +liikkeelle, että työt saataisiin alkuun. Tänäpäivänä on lakkolaisilla +kokous kello kolme... Kuinkas paljon kello nyt on? + +_1:nen lakkolainen_: Puoli kolme. + +_Iikkala_: Jo niin paljon! Kas miten aika kuluu! Lentää kuin siivillä. +Luulin, että oltaisiin vasta siinä puolenpäivän tienoissa. — Mutta +olkoon kuinka paljon tahansa! — Tuossa kokouksessa on meidän mitä +tarmokkaimmin kannatettava lakon lopettamista... Eikös niin, pojat? + +_Useat_: Se tehdään. + +_Iikkala_: Ja saattepa silloin nähdä, ett'ei aivan harvalukuinen ole +meidänkään joukkomme. Vaikkapa nyt muutamat panisivatkin vastaan, niin +mitäs se tekee. Muualta — muilta paikkakunnilta nimittäin — saadaan +kyllä heidän tilallensa työskentelijöitä. + +_1:nen lakkolainen_: Sitäpaitsi voidaan työt helposti panna alkuun, +vaikka ei työläismäärä olekaan täydellinen. + +_Iikkala_: Aivan mainiosti. — Siis ei muuta, kun puuhataan vaan! Tämä +työ on meidän kaikkien yhteiseksi eduksemme. Olkaamme innokkaita ja +uskaliaita! Näyttäkäämme, että meilläkin on asiassa jonkunverran +sanottavaa. — Minun täytyy nyt kävästä patruunan pakinoilla... on +hieman tärkeätä juteltavaa... Näkemiin asti! (Menee Svenssonin +asuntoon). + +_1:nen mies_: Näkemiin asti! — Tuo Iikkala on innokas mies... + +_3:s mies_: Laskee puhettakin kuin paras pappi, ja aina saa puolellensa +enemmän ja enemmän... + +_2:nen mies_: Kyllä tästä pian hyvää tulee! Odottakaamme vaan hetkinen. + +_1:nen lakkolainen_: Hyvää tulee, se on varma. Melkeinpä saamme +kuvitella olevamme parin päivän kuluttua tehtaan pyöriä pyörittämässä. + +_2:nen mies_: Jaa — kuka tietää. Asiamme edistyy pohjatuulen +nopeudella.. Mutta eikös lähdetä tästä muitakin katsomaan? Tuo +kokouskin kohta alkaa... + +_1:nen mies_: Lähdetään vaan... Mitäpä me tässä... (Lähtevät +keskustellen). + +_Iikkala_ (Tulee Svenssonin asunnosta): Ei ollut ukko kotosalla... +Minnehän lienee mennyt? Olisipa minulla ollut kerrottavana hänelle +sangen mieluisia uutisia, sangen mieluisia ja hauskoja asioita... +Hei vaan! Kaikki luistaa kuin rasva... Eilispäivän harhailin +lähipaikkakunnilla työläisiä keräilemässä... Kaikki mainiosti +onnistuu... useampia kymmeniä miehiä ja naisia lupautui heti lähteä +työhön, kun vaan tarve vaatii... Sitäpäitsi olen lakkolaisista saanut +puolelleni suurehkon lauman... + +Hauskaa on tämä värväystoimi! Rahaa tulee miehelle kuin roskaa... en +minä palkatonta työtä tee. Runsaat hopeakasat taskuihini uppoavat... +Patruuna on kunnon mies... perin ystävällinen ukko, joka tuntee +työmiehen vaivat... Ja viisas mies hän myöskin on: tietää hyvin, ettei +kovin pitkä-aikainen seisaus ole tehtaalle eduksi... varoja nielee se +armottomasti... voipa viedä taloudelliseen perikatoonkin... Senpätähden +tarvitsee työväkeä haalia, ottaa mistä tahansa... Mutta eipä suostu +äijä ylentämään lakkolaisten palkkoja vaikka se olisi hänelle itselleen +eduksi: siten säästyisivät monenmoiset kulungit... Eipä suostu hän +siihen, sillä hänessä on ylpeyttä myöskin... Ei tahdo taipua työmiesten +vaatimuksiin... kärsii ennemmin. Mielii pää pystyssä käydä... haluaa +olla oma herransa... on tottunut käskemään ja määräämään... + +Parasta se onkin! Niin minäkin tekisin. (Kävelee ja ajattelee). +Peijakas! missä se näin kauan... Kas, tuollahan tulee ukko! En +huomannutkaan. Kunpa nyt osaisin oikein kunnollisesti esiintyä! +(Patruuna tulee). Hyvää päivää, herra patruuna! + +_Patruuna_ (iloisesti): Päivää! Olen juuri ollut teitä etsimässä. + +_Iikkala_: Ja minä kävin äsken teidän luonanne. Olemme siis kumpikin +hakeneet toisiamme, heh, heh, heh! + +_Patruuna_: Miten olette onnistuneet? + +_Iikkala_: Toimessaniko? + +_Patruuna_: Niin. + +_Iikkala_: Hyvin tietysti, herra patruuna, hyvin tietysti... Voimia +kyllä minun ammattini kysyy, mutta mitäs siitä... + +_Patruuna_: Saattehan te palkkanne... + +_Iikkala_: Aivan oikein, saanhan minä palkan. Siksipä panenkin +liikkeelle tahtoni ja tarmoni... siksipä kantaakin minun ahertamiseni +runsaita hedelmiä: ainakin sata työntekijää on varmasti lupautunut... + +_Patruuna_: Todellako? + +_Iikkala_: Ainakin sata työntekijää on varmasti lupautunut... +Sitäpaitsi on suuri joukko lakkolaisia muuttanut mielensä. + +_Patruuna_: Vai niin. Sepä hauskaa! Pianhan tässä sitten alkuun +päästäänkin... + +_Iikkala_: Tuossa tuokiossa... Ei tarvitse enää pitkiä aikoja odottaa. + +_Patruuna_: Tekee oikein hyvää, kun saa kuulla tuollaisia uutisia. Te +olette kunnon mies ja perin ymmärtäväinen mies... + +_Iikkala_: No, no... eihän tämä nyt mitään... + +_Patruuna_: Ja minä olenkin päättänyt antaa teille paremman paikan. +Työmieheksi olette liian hyvä. Kun jälleen aletaan työt tehtaassa, +saatte te ruveta toimimaan alikerroksen työnjohtajana. + +_Iikkala_: Mutta, herra patruuna... En todellakaan tiedä, miten osaisin +kiittää teitä... + +_Patruuna_: Otatte siis toimen vastaan? + +_Iikkala_: Kieltäytyisinkö siitä! Herra patruuna, olen onnellinen +saadessani palvella teitä. Ja varma saatte olla, että kunnollisesti +olen toimeni tekevä... milloinkaan ette ole tavanneet kuuliaisempaa +palvelijaa. + +_Patruuna_: Aivan hyvin sen uskon. Tähänastiset toimenne ovat +siitä todistuksena... (Tekee lähtöä). No niin... toimikaa nyt vaan +edelleenkin ripeästi ja reippaasti... Mikäli työnne edistyy, sikäli +palkkionne suurenee. + +_Iikkala_ (Lakki kourassa): Voitte luottaa minuun... + +_Perttilä_ (Tulee kiireisesti): Lakkolaiset aikovat pitää kokouksen ja +toimeenpanna kulkueen... Sitä ei tietysti tulla sallimaan? + +_Patruuna_: Ei mitään kokouksia eikä kulkueita! Se on sanani. Sanokaa +heille niin. + +_Perttilä_: Minä luulen ett'ei pelkkä käsky tee tarkoitettua +vaikutusta... + +_Patruuna_: Eivätkö tottelisi? + +_Perttilä_: Olettehan nähneet sen ennenkin... + +_Patruuna_: Totta kyllä... + +_Iikkala_: He tahtovat olla omia herrojansa, omia käskijöitänsä, heh, +heh, heh! + +_Perttilä_: Eiköhän olisi parasta kutsua sotaväkeä? + +_Iikkala_: Se auttaisi. Sillä enpä luule että enää rehenneltäisi, kun +paljaat sapelit... + +_Patruuna_ (Keskeyttää Iikkalan): Te olette oikeassa... Sitä +on paikkakunnalla yllin kyllin... Näyttäkäämme kerrankin, kuka +on todellinen käskijä ja määrääjä. Menkää nyt heti ja antakaa +nimismiehelle tieto... + +_Perttilä_: Hyvä! + +_Patruuna_: Ja ellei hyvällä sanalla hajaannuta, on paras käydä +kalpoihin käsiksi... Kyllä minä vastaan seurauksista. + +_Perttilä_: Käyn heti toimeen... (Lähtee.) + +_Patruuna_ (Pidättää häntä): Kuulkaahan! Minulla on teille vähän +muutakin puhuttavaa. Tulkaa tänne sisälle... (Nyökkää Iikkalalle) +Näkemiin! + +_Iikkala_ (Kumartaa lakki kädessä): Jumalan haltuun, herra patruuna! + +(Perttilä ja Patruuna menevät asuinrakennukseen). + +_Iikkala_: Kunnon mies tuo Svensson! Sanon ma sen vieläkin kerran... +Osaa pitää palvelijoitansa arvossa... En minä nyt sentään olisi +tällaista uskonut: heti ylensi työnjohtajaksi... Heh! Kannattaapa +todellakin, kannattaapa todellakin minun täst'alkaen hieman pää +pystyssä käydä! Tahdonpa niskaani suoristaa... Eiköhän olekin sinne +yksi nikama kasvanut lisää! (Kävelee ja hymyilee.) Jaa-a! Nyt olen +herrasmies, herrasmies kiireestä kantapäähän... Kyllä sitä sentään +onnestaa, kun osaa itseänsä kunnollisesti käyttää... Kun on älyä +päässä... Olivat nuo tehtaalaiset sentään koko hölmöjä tuohon +seisaukseen ryhtyessään! Menettävät pian kaikki, mitä heillä ennen +oli... En ole minä milloinkaan sellaisia tekosia tehnyt... Ajattelen +aina asiaa, ajattelen ja harkitsen... Mutta mitäs se minuun kuuluu! Ei +ensinkään! Minä olen nyt herrasmies minä! + +(Alasinen ja Naulanen tulevat). + +_Alasinen_: Täälläpä olet sinäkin. Olen oikein iloinen sinut +tavatessani. + +_Iikkala_: Sepä hauskaa. + +_Alasinen_: On nimittäin jonkun verran juteltavaa kanssasi. + +_Naulanen_: Niin... meillä on juteltavaa kanssasi. + +_Iikkala_: No, antakaa tulla! + +_Alasinen_: Ystävällisesti kehoitamme sinua jättämään sikseen +lähipaikkakunnilla ja lakkolaisten keskuudessa harjoittamasi afäärit — +ymmärtänet kai mitä tarkoitamme. + +_Iikkala_: Puhutte arvoituksia. + +_Alasinen_: Et näy olevan tietävinäsi koko asiasta... + +_Iikkala_: Mistäs minä kaiken maailman asiat tietäisin! + +_Alasinen_: Vai niin. No, voimmehan puhua suorempaakin kieltä. Olemme +kuulleet, että sinä veikkosemme, olet värväystointa harjoittanut... + +_Iikkala_: Mitä hiton värväystointa? + +_Alasinen_: Näemme, että tahdot konstailla kanssamme... asian kyllä +ymmärrät sangen hyvin... sen paremmin ei sitä kukaan muukaan ymmärrä. +Mutta sinä olet koiranleuka, aika koiranleuka! + +_Naulanen_: Ja me tahdomme sanoa sinulle, että jätä toimenpiteet, +joihin olet ruvennut... jätä ne sikseen oman turvallisuutesi tähden! + +_Iikkala_: Luulenpa, että saan kuulla uhkauksia. Niitä en kumminkaan +pelkää. — Ellei teillä ole muuta asiaa, saanen kai sanoa hyvästi... +Siis: Jumalan huomaan, veikkoseni! Minä en rupea kenellekään tekemään +töistäni tiliä. (Pois). + +_Naulanen_ (Huutaa hänen peräänsä): Mies, sinä röyhkeilet liiaksi! + +_Alasinen_: Muista, että paikalla heität alhaisen ammattisi! (Laulua +alkaa kuulua). Hänellä on liian suuri suu. + +_Naulanen_: Kyllä se aikanaan tukitaan... Mutta käykäämme toimeen, joka +on meille annettu. + +_Alasinen_: Tuolla jo kulkue tuleekin. Koko komealta se näyttää: +tahdissa ja laulun soidessa marssitaan... Punainen lippu liehuu +etunenässä... Mutta puheet sikseen! Mennään nyt! + +(Menevät Patruunan asuinrakennukseen. — Laulu lähenee). + + Mars eespäin, eespäin, veikkoset, + tää aik' on meidän aikaa! + Oi kuulkaa, kuulkaa, muualla + jo taistotorvet raikaa! + Nyt noustahan, nyt vaaditaan, + käy myrskytuulet kautta maan, + ja aika laulaa lauluaan: + + Mars eespäin, eespäin, kärsineet! + Pois tieltä esteet, salvat, + pois tieltä orjuusaattehet + ja kahleraudat halvat! + Ne vapaata ei painaa saa, + ei painaa saa, ei rasittaa! + Eespäin! Päin vaikka kuolemaa! + +(Lakkolaisten kulkue tulee laulun soidessa; etunenässä kannetaan +punaista, sopivalla kirjoituksella varustettua lippua, — m.m. nähdään +joukossa Puhuja, Karhunen, y.m. lakkoon osaaottaneita). + +_Puhuja_ (Pysäyttää joukon): Pysähtykää! + +_Karhunen_: Pysähtykää! + +_Puhuja_: Kuten äsken pitämässämme kokouksessa päätimme, odotamme tässä +niin kauan kun toverimme tulevat isännöitsijän puheilta. He nimittäin +ovat keskustelemassa yhteisestä asiastamme. Sitten jatkamme matkaa +entiselle kokouspaikalle, jossa lauletaan, keskustellaan ja pidetään +puheita. — Kauan ei meidän luullakseni tarvitse odottaa... + +_Eräs mies_: He tulevat jo. + +(Asuinrakennuksen ovi avataan ja Perttilän voimakas käsi näkyy +työntävän ulos vastaanpanevia lakkolaisia: Naulasta ja Alasista). + +_Perttilä_: Mars, hyvät herrat! Silloin kun tullaan isännöitsijän +puheille, silloin käyttäydytään ihmisten tavoin... ei ylvästellä eikä +rehennellä, sillä siitä voi pian olla — kuten tässäkin tapauksessa — +vahingolliset seuraukset... + +_Naulanen_: Tämä on hävitöntä, tämä! — Toverit! Tuskin olimme ehtineet +alkaa keskustelun, kun saimme käskyn käydä ulos. "Minä en enää rupea +kanssanne tätä asiaa punnitsemaan — sanoi Svensson — ellette hyvällä +tartu työhön kiinni yhden vuorokauden kuluessa, teen minä teidät +kokonaan työttömiksi. Hankin muualta miehiä..." + +_Alasinen_: Ja kun sitten vielä rohkenimme tehdä pienen huomautuksen, +tarttui (viittaa Perttilää) tämä herrasmies... + +_Karhunen_ (Keskeyttäen): Isäntänsä uskollinen palvelija! + +_Alasinen_: ... meidän kaulukseemme ja työnsi meidät ulos. Eikö tämä +todellakin ole hävitöntä... + +_Karhunen_: Suoraan sanoen: sikamaista! Meitä kohdellaan kuin eläimiä, +kuin koiria, ja vieläkin huonommin! + +(Suurta paheksumista väkijoukossa). + +_Perttilä_: Mutta te käyttäydytte myös kuin koirat. + +_Karhunen_: Kuka sen on sanonut? + +_Perttilä_: Itse sen näin. Kun teidän lähettiläänne — tai miksi heitä +sanoisin — tulivat isännöitsijän luokse keskustelemaan, eivät he +ensinnäkään suvainneet tervehtiä astuessaan sisään... + +_Naulanen_: Sangen vähäpätöinen seikka! + +_Perttilä_ (Välittämättä hänestä): Ylpeinä, pää pystyssä tallustivat he +huoneen perälle asti... + +_Karhunen_: Ainoastaan kerjäläiset seisahtuvat ovensuuhun. + +_Perttilä_: ... käyttivät sangen pontevia sanoja, joten +sivultakatsojasta näytti hieman siltä kuin he tässä määrääjinä +esiintyisivätkin. + +_Karhunen_: Tiedä, mies, ett'emme milloinkaan kulje madellen tietämme. +Se tapa voi kyllä kuulua sinulle, mutta... + +_Perttilä_ (Äkisti): Mitä sanot? + +_Karhunen_: Ei enää mitään. + +_Puhuja_: Toverit! Minä pyydän rauhallisuutta. — Näyttää edelleenkin +siltä kuin vaatimuksemme tyhjiin raukeaisivat... Yhä kohdellaan meitä +ylvästellen isännistön puolelta; yhä ei ymmärretä meidän voimaamme ja +mahtiamme... Mutta aika tulee, ja tulee se sangen pian, jolloin saamme +nähdä, että olemme taistelusta voittajina suoriutuneet... + +_Perttilä_ (Naureskelee syrjemmällä; erikseen): Aika tulee, jolloin +koko komplotti on maantiellä ilman työtä ja suojaa. + +_Puhuja_: Älkäämme sentähden uupuko ja väsykö! Vankkumatta seisokaamme. +Jännittäkäämme joustamme yhä kireämmälle ja kireämmälle... Lupaammehan +sen kaikki? + +_Kaikki_: Lupaamme, lupaamme. + +_Puhuja_: Lupaammeko jokainen olla pettämättä taistelutovereitamme? + +_Kaikki_: Lupaamme. + +_Puhuja_: Mutta jos sittenkin joitakuita pettureita ilmaantuisi +koettaen järjestöämme rikkoa ja hajottaa... + +_Karhunen_: Niin varokoot he liikkumasta meidän keskuudessamme! + +_Kansa_: Hyvä, hyvä! + +_Puhuja_: Kohottakaamme siis eläköönhuuto, huikea ja valtava +eläköönhuuto yksimielisyydelle ja jatkuvalle työlakolle! Kohottakaamme +se tällä paikalla, että isännistömmekin sen kuulisi! Eläköön! + +_Kansa_: Eläköön! + +_Puhuja_: Ja nyt marssikaamme järjestyneissä riveissä entiselle +kokouspaikallemme. Laulu soimaan pojat! + +_Perttilä_: Odottakaa! Ensin tahdon minä lausua muutaman sanan. Kaikki +kokoukset ja kulkueet ovat jo ennen ankarasti kielletyt; te ette näy +kielloista huolivan. Senpätähden tahdon teille patruunan käskystä +ilmoittaa, että täst'edes tullaan tarttumaan aseelliseen vastarintaan... + +_Karhunen_: Se on meille jo ennen sanottu. + +_Perttilä_: Ja kiellän minä näin ollen tämänkin kokoontumisen... +Ellette kieltoa tottele, saatte itse vastata seurauksista. + +_Puhuja_: Me vastaamme niistä. (Kansalle). Puheensa on siksi +pieniarvoista laatua, ett' ei se kannata kuuntelemista. Järjestykäämme +riveihin! (Järjestyvät). + +_Patruuna_ (Aukasee asuntonsa akkunan ja viittaa Perttilää luokseen. +Keskustelevat). + +_Perttilä_ (Kansalle): Patruunalla, herra Svenssonilla on teille +jotakin sanottavaa. + +_Puhuja_ (Rauhoittaa kansaa): Hiljaa! Kuunnelkaamme! + +_Patruuna_ (Puhuu akkunasta): Hyvät työläiseni! Ett'ette missään +tapauksessa erehtyisi minun todellisista aikeistani, tahdon itse +teille ilmoittaa, että ellei yhden vuorokauden kuluessa — pankaat +tämä tarkasti mieleenne — tartuta työhön kiinni, hankin minä uusia +työntekijöitä. Ja jokainen, joka ei tahtoani noudata, menettää +ainaiseksi työpaikkansa tällä tehtaalla. Sitäpaitsi kaikki tehtaan +rakennuksissa asuvat häädetään asunnoistaan. Tämä on aikomukseni. Siis +vielä kerran: ajatelkaa asiaa! + +_Puhuja_: Voin teille heti antaa vastauksen, koska täydellisesti tunnen +koko tämän joukon mielipiteen. He eivät myöskään tahdo mieltänsä +muuttaa. Te ette tee myönnytyksiä; niitä emme tee mekään. Se tietäkää. + +_Patruuna_: Siinä tapauksessa: Kiitos kaikesta! Olemme eroitetut +toisiltamme... (Vetäytyy pois, mutta tulee heti takaisin). Vielä on +kumminkin jokaisella tilaisuus vuorokauden aika tätä asiaa ajatella +— mutta sen kuluttua en halua siitä sanaakaan kuulla. Ilmoitan myös, +että vuorokauden sisällä on jokaisen, joka ei tahdo työhön ryhtyä, +poistuttava tehtaan alueelta. — Tämä on asia, josta halusin teille +puhua. (Vetäytyy ikkunanverhojen taakse). + +_Karhunen_: Me ymmärrämme teitä. Oppikaa te myöskin ymmärtämään meitä. +Milloinkaan ette saa ylpeillä siitä, että saitte meidät tahtonne alle +alistumaan — ette milloinkaan. Joku heikkoluontoinen kyllä voi taipua, +mutta enemmistö seisoo murtumattomana kuin muuri... Me tahdomme kulkea +kohotetuin otsin... vapaina, kahleita vailla, sillä vapaata heimoa me +olemme... Tosin isämme te kahleisiin kytkitte, mutta meitä ette te enää +niihin kytke. + +Eläköön, veljet, vapaus! Eläköön yksimielisyys meidän keskellämme! +Eläköön! + +_Kansa_: Eläköön! + +_Karhunen_: Eteenpäin mars! + +(Joukko lähtee liikkeelle. Laulu alkaa helkkyä. Se kuuluu aina +näytöksen loppuun asti). + +_Patruuna_ (Tulee asunnostaan heidän poistuttuansa): Rohkeutta heillä +kyllä näyttää olevan... en ollenkaan epäile ainakaan muutamien +uskallusta... Pelkureita on kumminkin aina joukossa... Saapas +nähdä, eikö usea tuostakin innokkaasta joukosta ole huomenna valmis +raha-ansioon rupeamaan. + +_Perttilä_: Aivan varmasti... + +_Patruuna_: Hm... (Äänettömyys). Mutta jättäkäämme sivuseikat. He +eivät näy edelleenkään minun käskyjäni tottelevan: jatkavat yhäti +kokouksiansa. Menkää nyt heti nimismiehen luokse ja pyytäkää häntä +tulemaan valvomaan järjestystä... Ei tiedä, mitä voi tapahtua... + +_Perttilä_: Paikalla lähden. On kumma, ellei heitä saada +taltutetuiksi... (Pois). + +_Patruuna_ (Kuuntelee kaukaa kuuluvaa laulua): Juhlallista kyllä ja +kaunista — mutta naurettavaa, perin naurettavaa ja lapsellista... + +(Poistuu asuntoonsa). + +(Esirippu) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Sama paikka. — Aivan pimeä. Isännöitsijän akkunasta tuikkivat valot. + +Pekkanen, Naulanen ja Alasinen tulevat. + +_Pekkanen_: Tässä nyt seisomme... Yö on yllä ja alla nurmi. Taivas on +kattonamme, valju, tummajuovainen taivas... kotinamme maantie, kylmä ja +pimeä maantie... Tämä on palkka, jonka taistelustamme saimme, tämä on +vaivojemme, kärsimystemme ja toiveittemme tulos! + +_Naulanen_: Todellakin kaunis palkka! Pienet olivat vaatimuksemme, emme +paljoa toivoneet... sitäkään ei meille annettu: kaikki ryöstettiin! +Olemme osattomia olentoja! Mitä teemmekään elämässä? Miksi onkaan meitä +kärsimään ja taistelemaan luotu? + +_Pekkanen_: Sitä olen minäkin useasti ajatellut. Näinä viime hetkinä +olen koko elämää kironnut... olen kironnut isääni, joka minulle +elämän antoi, ja äitiäni soimannut, joka minut synnytti... Haa! Eikö +vimmastuisi mies eläessään tällaista elämää! Tämähän on alituista +kuolemankamppailua, alituista taivaltamista yöllisessä alhossa... +Miten paljoa parempi olisi ollut, jos jo lapsena, pienoisena +piimäsuuna, olisin pois saanut nukahtaa! + +_Alasinen_: Veikkoseni, ajattelettepa synkkiä ajatuksia.... Älkää, +älkää, hyvät miehet sentään tuollaiseen toivottomuuteen langetko! + +_Pekkanen_: Voisimmeko muuta tehdä! + +_Naulanen_: Eikö kyllin ole pimeyttä ympärillämme! + +_Alasinen_: Totta kyllä: me olemme tappiolle joutuneet; me olemme +pelimme pelanneet käytetyillä korteilla; me olemme työpaikkamme +menettäneet, ja maantielle on meidät asunnoistamme ajettu... Kyllin +on syytä, kyliin on syytä itkeä ja valittaa. Mutta ainoastaan naiset +tekevät niin... Itkut kuuluvat akoille. Muistakaamme, että miehiä me +olemme; muistakaamme, että kannamme housuja jaloissamme! Senpätähden +seisokaamme vaappumatta, vaikkakin ympärillämme myrskyt mylvivinä +riehuisivat, ja maa ja taivas tulta iskisivät... Emmehän sitäpaitsi +vielä ole kaikkea menettäneet... + +_Pekkanen_ (Pilkallisesti): Mitä on jälellä? + +_Alasinen_: Henki. + +_Pekkanen_: Kurja henki! + +_Alasinen_: Ja tulevaisuuden toivo. + +_Pekkanen_: Ei mitään tulevaisuuden toivoa! Toivottomuutta ainoastaan... + +_Naulanen_: 'Hämärää ja himmeätä... Onpa kuin koko elämä olisi +kuollutta! Tuntuupa kuin koko maailma olisi erämaa, suuri ja suunnaton +erämaa vailla varjoisia keitaita, vailla lähteiden hymyilevää hopeaa... +Mielisinpä kuolla tällä hetkellä! + +_Pekkanen_: Samoin minäkin. Kulkiessani äsken tuosta puistikon ohitse +ja katsellessani yön pimeydessä huojuvia puita, tuli kummallisia +aatoksia aivoihini... Ajattelin kuolemaa... Totta tosiaan: eipä paljoa +puuttunut, ett'en narua kiertänyt kaulani ympäri ja... + +_Alasinen_ (Keskeyttää hänet): No, no, veikkoseni! Ei tyhmyyksiä +milloinkaan... + +_Pekkanen_: Tyhmyyksiä! Niinkö? Luulenpa, ett'ei kovinkaan suuri +tyhmyys olisi tästä maailmasta erkautua... Sanotaanhan, että kuoleman +jälkeen alkaa uusi elämä, entistä valoisampi ja kauniimpi... Minä tosin +en sitä usko, mutta... + +_Alasinen_: Kuulehan nyt! Minulla on parisen sanaa sanottavana... + +_Pekkanen_: Olen kuuleva sinua. + +_Alasinen_: Tämä asia koskee teitä molempia... En voi mitenkään +ymmärtää, miten olette voineet näin äärettömästi lannistua: mehän +olimme lakon alkaessa innokkaimpia miehiä. Muitakin me rohkaisimme... +nyt ei teillä ole enää toivon haamettakaan jälellä... + +_Pekkanen_: Silloin uskoimme varmasti lopulliseen voittoon... se +meitä rohkaisi. Toista on nyt: tuolla seisoo tehdas, vieraat miehet +ja lakkorikkurit sen pyöriä pyörittävät... Voi! jospa olisimme +yksimielisinä seisoneet, seisoneet vapisematta, niin voittaneet +olisimme... + +_Naulanen_: Varmasti olisimme voittaneet. Mutta ilmestyipä joukkoomme +pettureita, jotka oman kukkaronsa eduksi rupesivat patruunan kanssa +yhtä köyttä vetämään... Varsinkin tuo Iikkala... Hän kuuluu nyt olevan +työnjohtajana... + +_Alasinen_: Työnjohtajana? + +_Naulanen_: Etkö sitä vielä tiedä? + +_Pekkanen_: Niinhän sitä luonnistaa, kun osaa olla viekas! — +Haluaisinpa saada käsiini tuon miehen. (Alkaa kuulua lakkolaisten +laulua etäältä). Kuulkaa! + +_Naulanen_: Yhä vieläkin ovat he innostuneita. + +_Alasinen_: Kun johtajat uupuvat, niin muut heräävät. Ei se aivan +usein sillä tavoin tapahdu. — Mutta lähtekäämme sinne mekin — samaan +joukkoonhan me kuulumme. + +_Pekkanen_: Samaan joukkoon... Vielä emme — Jumalan kiitos — ole +pettureiksi tulleet, joskin väsyneitä olemmekin. + +_Alasinen_: Kuinka puhutkaan sellaisia! (Menevät puhellen). + +(Laulua kuuluu etäältä): + + Te vaikka leivän veittekin + ja meidät mieroon möitte, + ja haavehet ja toivehet kaikk' + kaikki maahan löitte, + niin sittenkin, niin sittenkin + me käymme mielin ylpe'in + ja katsein kirkkain, uhmaavin. + + Niin sittenkin pää pystyss' on, + ja silmä tulta syytää, + me emme tahdo rukoilla + ja emme tahdo pyytää — + ja halpaahan se liiaks' ois! + Ei vapaa mies sit' tehdä vois. + Pois rukoukset, pyynnöt pois! + + Pois murhe, itku, vaikerrus! + Ne ei saa painaa meitä, + me emme tahdo tähtenne + vuodattaa kyyneleitä — + Sees olkoon otsa ainiaan! + Soi, laulu, soi'os kautta maan + kuin myrskytuuli vimmassaan! + +_Karhunen_ (Tulee hiljaa ja ajatellen): Tämä kaikki painaa taakkana +minun hartioillani; se tekee mieleni niin autioksi ja pimeäksi, +niin autioksi ja pimeäksi, ett'en oikein voi käsittää... Koko elämä +tuntuu toivottomalta, turhalta, tarkoituksettomalta, josta minä +hetkenä tahansa olisi valmis luopumaan. Ei ole siinä enää mitään +viehätystä, ei mitään iloa, ei lohdutusta, ellei niitä ennenkään ole +viljalti ollut. — Kuin eksyneet harhailemme me pimeässä yössä... Ei +kotia, ei leipää... Vaimot kärsivät nälkää, ja lapset ovat nääntyä +tämän kurjuuden keskellä... Miehetkin vaivojansa valittavat... Eikä +kummakaan! Tällaiset iskut herpaisevat äärettömästi... nähdessään +tällaista surkeutta, tulee viisas ja voimakas mies kuin mielipuoleksi. +Hän kadottaa kaiken toimintakykynsä, kaiken tahtonsa ja tarmonsa, ja +jonkun ajan kuluttua ei hänessä ole kykyä mihinkään... + +Voi, että pitikin näin käydä! Mutta miksi emme yksimielisinä seisoneet! +Miksi olitte te muutamat niin äärettömän raukkamaisia, että suostuitte +sananne peruuttamaan! Ja miksi ilmestyi keskellemme pettureita, +jotka kaunein lupauksin kehoittivat ja viekoittelivat lakkolaisia! +Haluaisinpa tällä hetkellä teidät käsiini, te kunniattomat konnat! +Ja varsinkin sinut Iikkala! Sinut mielisin murskaksi musertaa... +Odotappas! Minä haen sinut kynsiini ja väännän niskasi nurin. (Katselee +etsien ympärilleen). + +_Perttilä_ (Tulee kiivaasti; äkäisenä): Mitä te täällä töllistelette? + +_Karhunen_: Se ei kuulu teihin. + +_Perttilä_: Ettekö muista, että oleskeleminen tehtaan alueella on +asiaankuulumattomilta ankarasti kielletty? + +_Karhunen_: Liiankin hyvin sen tiedän... Olettehan sitä ainakin +tuhannen kertaa saarnanneet. Mutta minä en aio tuota käskyä +noudattaa... kuljen siellä missä haluan... + +_Perttilä_ (Kiivastuu yhä enemmän): Te menette heti matkaanne! + +_Karhunen_: Saadaanpa nähdä. + +_Perttilä_ (Tarttuen häneen kiinni): Kuuletteko mitä sanoin! + +_Karhunen_ (Tempaisee itsensä irti): Hiljaa, mies! Varoitan teitä +olemaan alallanne! Vereni kuohuu tällä hetkellä, se kuohuu ja kiehuu +kuin myrskyävä meri... Rintani palaa kuin kipenöivä pätsi, ja silmäni +syytää tulta ja tulikiveä... Aatellessani tätä elämää, nähdessäni nuo +sairaat, vaaleat vaimot, nuo nälkiintyneet, pienoiset lapsukaiset... +totta tosiaan: silloin minua surettaa, äärettömästi surettaa, mutta +silloin minua myöskin suututtaa, äärettömästi suututtaa... Haa! +Tahtoisimpa repiä hajalle kaikki! Tahtoisimpa kostaa kaikille niille, +jotka tähän ovat itsensä syypäiksi tehneet... + +_Perttilä_: Tähän olette itse syypäitä. + +_Karhunen_: Mies, sinä valehtelet! Sinähän olet yksi noita kurjia! +(Käy hänen eteensä vimmastuneena). Sinähän olet monta kyynelhelmeä +vuodattanut... (Viittaa kädellään). Mene tuonne, niin saat nähdä! +(Kääntyy äkisti pois). Mutta mieletönkö minä olen! Rupean sinun +kanssasi keskustelemaan! Pois tieltä sinä lurjus! Mene toimittamaan +sydämmettömän isäntäsi käskyjä! + +(Menee kiivaasti; tulee heti takaisin). + +_Perttilä_ (Erikseen): Hän lienee totta tosiaan tullut mielipuoleksi. + +_Karhunen_: Tiedätkö missä on Iikkala? + +_Perttilä_: Mitä hänestä? + +_Karhunen_: Sano missä hän on? + +_Perttilä_: Marssi matkaasi! + +_Karhunen_: En ainakaan sinun käskystäsi... (Menee katsellen +ympärillensä.) + +_Perttilä_: Jokohan se nyt meni! Järkensä menettänyt mies! Hm... +tuollaisia ne ovat jok'ainoa, kuin hulluja kaikki. Ei ole heidän +kanssansa leikkimistä, saa hyvin pian korvilleen. + +Mokomatkin rehentelijät! Minun käskyistäni eivät he välitä, patruunalle +he nauravat, ja nimismiehelle antavat he palttua. Ovat vaan edelleenkin +tehtaan alueella, ja taitanevat oleskella siinä ijankaikkisuuteen +asti, ellei ankarampiin toimenpiteisiin ryhdytä. Nimismies on perin +välinpitämätön... Olisimpa minä hänen sijassaan. Kyllä minä näyttäisin +mitä se merkitsee, että ruveta esivaltaa vastaan taistelemaan... +(Iikkala tulee). Kas, tuossahan tuo kadonnut lammas tuleekin! Terve! + +_Iikkala_: Terve! Mitä kuuluu? + +_Perttilä_: Hyvää tietysti, hyvää tietysti. Entäs sinulle? + +_Iikkala_: Samanlaista. + +_Perttilä_: Miltä tuntuu olla uudessa toimessasi? + +_Iikkala_: Noh — meneehän se. Meneehän se. Olen täydellisesti +tyytyväinen ammattiini... Tiedätkö onko patruuna kotosalla? + +_Perttilä_: Patruuna? Hän meni iltajunassa Helsinkiin. + +_Iikkala_: Mitä siellä? + +_Perttilä_: Häntä ei miellyttänyt tämä melske ja melu... halusi päästä +siitä joksikin aikaa erilleen ja sentähden matkusti. + +_Iikkala_: Sepä ikävää! Ja minulla kun olisi ollut hänelle tärkeätä +asiaa... Kuulehan! Luokseni on taasen tullut lauma lakkolaisia pyytäen +päästä työhön. Mitä teemme heidän kanssansa. Ajammeko menemään vai...? + +_Perttilä_: Onko tehtaassa tyhjiä paikkoja? + +_Iikkala_: Noin parikymmentä. + +_Perttilä_: No voimmehan sitten... Tai ei! Potki heidät helvettiin! Kun +eivät kerran silloin taipuneet kun muutkin, niin hankkikoot muualta +työtä. Me emme rupea "kruusailemaan". + +_Iikkala_: Sitä mielipidettä olen minäkin... Menkööt muualle! — Tämä +on muuten sangen hauskaa tällainen työnpyytäminen. Sehän selvästi +todistaa, että lakkolaisten ylpeys alkaa lannistua yhä enemmän ja +enemmän... Mutta nälkä on ankaraa ja voimakasta. Kyllä se taivuttaa, +ellei muu taivuta. + +_Perttilä_: Se on jokapäivä nähty. — Kuinka monta lakkolaista onkaan jo +ryhtynyt työhän? Ainakin sataviisikymmentä... + +_Iikkala_: Niillä vaiheilla. + +_Perttilä_: Kaunis summa! Kyllä sen heti alussa arvasinkin. — Hieman +tyhmästi he sentään tekivätkin... + +_Iikkala_: Sanos muuta! + +_Perttilä_: Kun olisivat vaan vankumatta ja yksimielisinä seisoneet, +niin voitto olisi ollut heidän. Vasta nyt sen huomaan. Emme me olisi +mitenkään saaneet tehdasta pyörimään, sillä työmiehistä on sittenkin +puutetta... + +_Iikkala_: Hölmöjä ne olivatkin, aika hölmöjä! Tuskinpa sen suurempia +hölmöjä löytyykään! Mutta eihän se ole kummakaan! + +_Perttilä_: Mitäpä he ymmärtäisivät! — Kuinka paljon kello on? + +_Iikkala_ (Vetää kellon taskustaan): Puoli seitsemän. + +_Perttilä_: Jaha, sitten minun täytyy mennä. Käyn vielä vilkasemassa +tehtaassa... Näkemiin! (Pois). + +_Iikkala_: Terve! — Oikeastaan pitäisi minun lähteä samaan suuntaan... +Peijakas! Kun ei tuo patruuna sattunut olemaan kotosalla... Olisi +ollut juteltavaa yhtä ja toista. (Säpsähtää.) Mikä se oli! Tuntui +ikäänkuin joku olisi tarttunut kaulukseeni... Täällä saa olla hieman +varuillaan... On niin juuttaan pimeä, ett'ei näe tuumaa eteensä... +Sitäpaitsi ovat muutamat lakkolaiset luvanneet minulle selkäsaunan. +Minkätähden? Jumala sen tietää! Mutta onpa parasta potkia tiehensä... + +(Menee poispäin. Samassa tulee vastaiselta suunnalta Karhunen hiipien +hiljaa ja äänetönnä.) + +_Karhunen_ (Erikseen): Ahaa, lurjus, saanpa sinut vihdonkin käsiini! +(Tarttuu Iikkalan nutunhihaan.) Herra työnjohtaja! + +_Iikkala_ (Pelosta vapisten): Kuka se on? (Tarkastelee miestä.) Kas, +Karhunen! Ja minä kun pelästyin... + +_Karhunen_: Kuuleppas, herra työnjohtaja! + +_Iikkala_: Mitä sull' on asiaa? + +_Karhunen_: Kuuleppas, herra työnjohtaja! + +_Iikkala_: Miksi sinä puhut tuolla tavalla? + +_Karhunen_: Miksi? Onhan se sinun arvonimesi... Mutta jättäkäämme +turhanpäiväiset! Minulla on hieman pakistavaa sinun kanssasi. + +_Iikkala_: Anna tulla sitten! + +_Karhunen_: Paikalla. (Tarkastelee hänen pukuansa.) Kas, sinustahan +on tullut herrasmies! Pois olet työpukusi heittänyt ja arvokkaampaan +pukeutunut... No, sehän onkin luonnollista: sinulla kuuluu olevan uusi +virka... + +_Iikkala_ (Erikseen): Mitä kummaa hän tarkoittanee... + +_Karhunen_: Hienoa kangasta se onkin, tämä takkisi... Ja valkeat +kaulukset kaulassasi hohtavat... Kuulehan, ystäväiseni, tämä puku sopii +sinulle mainiosti! Sinä olet aivan kuin herrasmieheksi luotu. Minä +onnittelen sinua. + +_Iikkala_: Ja kuulehan; ystäväiseni, minä en voi ymmärtää, mitä +puheellasi tarkoitat, sillä se kuulostaa sangen kummalliselta. + +_Karhunen_: Minun mielestäni on se mitä tavallisinta laatua. — Mutta, +veikkoseni, sinulla tuntuu olevan kiire... Minne aiot lähteä? Ehkä +uudelle värväysmatkalle? + +_Iikkala_ (Rohkeampana): Se ei kuulu sinuun. + +_Karhunen_: No, no, ei niin röyhkeästi! — Se taitaakin olla varsin +tuotteliasta ammattia, tuo värväystoimi — päättäen ainakin sinusta: nyt +olet herrasmies, palkkasi on hyvä — kaikki on toimesi tuottamaa... Etpä +taida katua kauppojasi — niin arvelen ainakin ja luulen, että sinäkin +olet yhtä mieltä kanssani... + +_Iikkala_: Sano suoraan, mitä tarkoitat? + +_Karhunen_ (Kuulematta hänen sanojaan): Sillä siinä virassa ei nälkä +sinua milloinkaan saavuta. Tosin olet toverisi pettänyt ryhtyessäsi +patruunan palvelukseen; tosin olet sen kautta tullut ylenkatsotuksi ja +vihatuksi heidän keskuudessaan, mutta mitäs se tekee, mitäs se tekee! +Viisas mies ei koskaan ajattele pikkuasioita. Vai mitä sinä arvelet? + +_Iikkala_ (Tempaisee itsensä irti): Minä en arvele mitään! Puhu +arvoituksiasi muille, älä minulle. + +_Karhunen_ (Tarttuu häneen uudelleen): Ei vielä, veikkoseni! Asiani +ei vielä ole loppuun asti puhuttu. Nyt vasta tuleekin pää-asia. Tämä +tähänastinen on ollut selittävää alkajaispuhetta... Mutta nyt se +alkaa. Kuulehan, herra työnjohtaja, minä olen kauan sinua etsinyt ja +hakenut... Nyt olen etsimisessäni onnistunut... Ja tiedätkö, mitä nyt +aion tehdä? + +_Iikkala_: Sinua on mahdoton käsittää. + +_Karhunen_: Minä aion antaa sinulle vähän opetusta vastaisuuden +varalle... hieman veljellistä kuritusta, joka ei suinkaan ole +pahennukseksi sinunlaisellesi konnalle. Olet paljon pahennusta +saanut aikaan; olet kylvänyt eripuraisuuden siemeniä oikeuksistaan +taistelevien työläisten keskelle ja saanut sillätavoin koko heidän +puuhansa tyhjiin raukeamaan... Mutta minä tahdon tänä-iltana sinulle +näyttää, mitä maksaa ruveta tovereitansa pettämään... Näetkö tuota +suurta puuta tuolla edenpänä? + +_Iikkala_: Päästä heti minut vapaaksi! + +_Karhunen_: Näetkö tuota suurta puuta tuolla edempänä. + +_Iikkala_: Kuulitko mitä sanoin? + +_Karhunen_: Älä reuhdo ollenkaan! Sillä turhaa se on. Minun kourani +ovat pidelleet oivallisempiakin otuksia... + +_Iikkala_: Ellet heti päästä minua menemään, huudan ihmisiä avukseni. + +_Karhunen_: Huuda jos tahdot. Kukaan ei kumminkaan sinun ääntäsi kuule: +ympärilläsi on ainoastaan vihamiehiä; omat puoluelaisesi ovat kaukana +täältä. — Hei miehet, siellä loitommalla, tulkaapa tänne! + +(Ankara temmellys Karhusen ja Iikkalan välillä). + +(2:nen ja 3:s lakkolainen tulevat). + +_2:nen lakkolainen_: Mistä on kysymys? + +_Karhunen_: Käykääpä kiinni tämän herrasmiehen koivista! Viemme hänet +edemmäksi ja annamme asianmukaisen löylytyksen... + +_3:s lakkolainen_ (Tarkastelee Iikkalaa): Kuka hän on? — Ahaa, Iikkala! +Hauskaa tavata... + +_2:nen lakkolainen_: Mitä kuuluu, herra työnjohtaja? + +_Iikkala_ (Erikseen): Minä ole hukassa... (Miehille). Mutta sanokaa +nyt, hyvät miehet, mitä pahaa minä oikeastaan olen teille tehnyt; +millätavoin olen teitä vastaan rikkonut? + +_Karhunen_ (Lyö häntä): Kuinka kehtaat, kuinka kehtaat tuolla tavalla +puhua! Enkö jo äsken sinulle selittänyt? — Miehet käykää kiinni! +Näytämme hänelle... + +_3:s lakkolainen_: Vedämme hirteen koko kommervenkin... + +(Käyvät Iikkalaan käsiksi ja koettavat raahata häntä eteenpäin +miespoloisen potkiessa ja kiljuessa). + +_2:nen lakkolainen_: Tuki turpasi, konna! + +_Karhunen_: No, etkö mene! + +_Iikkala_ (Toivottomana koettaa irroittautua): Tulkaa apuun, apuun, +apuun! + +(Pekkanen, Naulanen ja Alasinen, miehiä ja naisia tulee). + +_Iikkala_ (Vastatulleille): Auttakaa minua näiden julmurien kynsistä! + +_Pekkanen_: Kas, Iikkala! + +_Karhunen_: Oli hyvä, että tulitte. Tahdomme todistajien läsnäollessa +tätä konnaa hiemasen kurittaa... Jokainen hänet tuntee. + +_Naulanen_: Ja jokainen myös tuntee hänen ansioluettelonsa. + +_Useita ääniä_: Annetaan hänelle aika selkäsauna! Se on hyvin +ansaittua... + +_Alasinen_: Sidotaan puuhun kiini ja piestään, että kerrankin tietää... + +_Ääniä_: Se tehdään. + +(Useat tarttuvat miespoloiseen). + +_Karhunen_: Se on siis yleinen mielipide? + +_Ääniä_: Niin on. + +_Karhunen_: Tulkaa mukaan sitten! + +_Iikkala_ (Iikkala on kauhulla kuunnellut viimeistä keskustelua; +heittäytyy polvilleen): Armahtakaa minua! Tunnustan väärin tehneeni; +tunnustan rikokseni teitä vastaan... Mutta antakaa se anteeksi! +Olemmehan tovereita. Lupaan täst'alkaen käyttää itseni kunnollisesti.... + +_Karhunen_: Viis sinun lupauksistasi! + +_1:nen nainen_: Kyllä osaat leikkiä laskea! Antakaa vaan, miehet, +hänelle aimo iöylytys — senkin lurjukselle! + +_2:nen nainen_: Eikö olisi sittenkin parempi olla väkivaltaisuuksiin +ryhtymättä? + +_3:s nainen_: Väkivalta on aina turmioksi. + +_Karhunen_: Suunne kiinni akat! + +(Ovat alkaneet viedä Iikkalaa pois näyttämöltä). + +_Perttilä_ (Tulee kiivaasti): Ja taasen tappelua! Mitä ihmettä tämä +kaikki oikeastaan merkitsee? + +_Karhunen_ (Miehille): Älkää puhuko hänelle mitään. + +_Perttilä_: Mikä on aikomuksenne? + +_Iikkala_: Pelasta minut, Perttilä! Hanki lisäväkeä... He aikovat lyödä +minut kuoliaaksi. + +_Perttilä_ (Ryhtyy asiaan): Konnat! Päästäkää heti hänet vapaaksi! + +_Pekkanen_: Älä sekaannu asiaan; voit ehkä katua sitä. + +_Karhunen_: Älä sekaannu asiaan tai muuten saat saman satsin. + +_Perttilä_ (Yrittää temmata Iikkalaa miesten kynsistä): Päästäkää heti +hänet irti! + +(Ankara temmellys). + +_Perttilä_ (Vihansa vimmassa): Kyllä minä näytän teille, te lurjukset! +Kyllä minä näytän! Odottakaapas hetkinen! (Rientää vastaiseen suuntaan). + +_2:nen nainen_: Käy minun sittenkin tuota miesparkaa sääliksi... Kyllä +tämä nyt on hänen viimeinen hetkensä: miehet ovat äärimmäisyyteen asti +vimmastuneet... + +_Eräs mies_: Teillä on lampaan luonto, teillä naisilla. Pienen +pienestä mellakasta tulette te pelästyneiksi. Ja heti herää +sydämmessänne haikeata sääliä, jos jotakuta konnaa pikkuruisen +kuritetaan. — Oi, naiset, karkoittakaa Iikkalan suhteen kaikki +säälintähteetkin sydämmistänne: hän on suuri lurjus ja konna. Hän +on rahan kuuliainen palvelija ja mammonan orja. Sillä rahan tähden +tietysti on hän patruunan 'palvelukseen ryhtynyt, myönyt kunniansa +ja maineensa ja tehnyt itsensä perin alhaiseksi ja hyljeksittäväksi +olennoksi... Iloitkaamme yhdessä ja yksimielisesti, että tuo lurjus saa +kerrankin oikein kunnollisen selkäsaunan! + +_3:s nainen_: Olkoot Iikkalan rikokset meitä kohtaan kuinka suuria +tahansa, niin ei kumminkaan ole aivan kunniakasta, että kaikki häntä +yht'aikaa kurittavat... + +_Mies_: Miks'ei? Jokaisella lakkolaisella on hänelle yhtäpaljon +sanottavaa. + +_3:s nainen_: Mutta maineestaan pitävät miehet eivät milloinkaan ryhdy +näin epätasaiseen taisteluun. + +_Eräs toinen mies_: Kyllä minäkin olen Amalian kanssa yhtä mieltä: +häpeä on suuren joukon hyökätä yhden ainoan turvattoman päälle — olipa +hän sitten tälle joukolle tehnyt rikoksia minkälaisia tahansa. Paheksin +mitä jyrkimmästi tällaista menettelyä; melkeinpä häpeän toverieni +puolesta... + +(Melua. Ruoskanläiskyntää. Avunhuutoja). + +_2:n en nainen_: Kuuletteko? + +_Mies_ (Tähystelee etäälle): Nyt nousi melu ampiaispesään. He ovat +sitoneet hänet puuhun kiinni ja hierovat lurjuksen selkänahkaa hieman +pehmeämmäksi... Kas niin miehet, sillä tavalla! Iskekää kipeään ja +armottomasti! Iskekää säälimättä, että veri vuotaa! Lyökää vimmatusti +vaikka henki lähtisi! Sillä nyt teillä on mainio tilaisuus. — Iloitkaa, +ystävät, sillä lurjus saa ansionsa jälkeen! + +_2:ne n nainen_: Kuuletteko miten hän kiljuu! + +_Mies_: Niin tekee koirakin, kun sitä kuritetaan. + +_2:nen nainen_: Kyllä tämä sittenkin on surkeaa! Koko petolauma on +yhden miesparan kimpussa... Miehet, kuinka te voitte noin rauhallisina +ja tyyninä tätä kaikkea katsella! Onko teidänkään povessanne +minkäänlaisia jalompia tunteita? Jos teissä on rahtuakaan miehuutta +niin pelastakaa tuo onneton noiden raivostuneiden käsistä! + +_3:s nainen_: Menkää, miehet! Minäkin teitä pyytämällä pyydän... Ellei +hän pian saa apua, pieksävät he hänet kuoliaaksi. + +_Mies_: Sitä parempi! Onhan maailmassa silloin yhtä lurjusta vähemmän. +— Mutta tässä seison minä ja ainoastaan katselen tätä näytelmää! Pois +sinne missä muutkin! Tahdompa ottaa osaa kuritukseen myös, sillä +meidänkin välillämme, Iikkala, meidänkin välillämme on hieman vanhaa +hapatusta. (Pois). + +_2:nen nainen_: Sinne meni hänkin. Sinne kai te muutkin kohta +katoatte... En voi muuta kuin surkutella. Olisimpa minä mies! Heti +hänet pelastaisin, vaikka sydämestäni inhoaankin koko miestä. + +_Toinen mies_: Ajattelen samoin kuin tekin. Menisin mielelläni Iikkalaa +auttamaan, mutta varmasti tiedän, että turhaa on yhden miehen yrittää; +turhaa on yhden taistella kymmeniä vastaan... + +_2:nen nainen_: Niin puhuvat kaikki, jotka pelkäävät... Olkaa rauhassa: +en enää teitä rukoile! Menen itse... + +(Aikoo mennä). + +_3:s nainen_ (Pidättää häntä): Kuule, Amalia! Hillitse toki luontosi! +He eivät häntä pieksekään enää... Katsohan! He ottavat hänet alas +puusta... + +_2:nen nainen_: Ovat tainneet jo hengen häneltä riistää... Hyi teitä, +te täyskasvuiset miehet! Kehtaattekin! Täst' alkaen katselen jokaista +teistä halveksien ja pilkaten... Tai ei! Minä en viitsi edes katsoa +teidän päällenne. (Kääntää poispäin kasvonsa). + +_Karhunen_ (Tulee kiivaasti. — Muut tulevat vähitellen hänen +jälessään): Työ on tehty, ja antoipa se uutta innostusta ja voimaa. +Konna sai hieman selänpehmitystä — enemmän kumminkin olisi tarvinnut, +koska vielä omin voimin pääsi pakoon pötkimään... Mutta jääköön tämä +asia sillensä! (Perässään tuleville miehille). Mitä arvelette, miehet, +eikö mennä tehtaaseen ja ajeta joka sorkka sieltä pellolle? Sen ovat he +hyvin ansainneet... + +_Toinen mies_: Kehoitan teitä, veikkoseni, olemaan alallanne. +Väkivaltaisuuksista ei kumminkaan ole minkäänlaista hyötyä. +Koettakaamme käyttäytyä aina — mikäli se on suinkin mahdollista — +arvokkaasti ja moitteettomasti. + +_Alasinen_: Minä olen samaa mieltä. Älkäämme ryhtykö enää enempiin +väkivaltaisuuksiin. + +_Karhunen_: Mutta minun vereni kuohuu tällä hetkellä! Minä tahdon repiä +maahan kaiken, mikä tielleni osuu! Tulkaa, miehet! He ovat riistäneet +leivän meidän suustamme... Kyllä minä johdan taistelua. + +_Pekkanen_: Ainakin minä olen valmis. Eespäin, veljet ja ystävät! +Eläköön vapaus, eläköön! + +_Useat_ (Hattujansa heilutellen): Eläköön! + +_Karhunen_: Mutta rientäkäämme! + +_Puhuja_ (Tulee kiireesti): Mitä merkitsee tämä kaikki? Odottakaa, +odottakaa! Mikä on aikomuksenne? + +_Karhunen_ (Pysähtyy samoin kun muutkin; kummastuneena): Tekö täällä? + +_Puhuja_: Tulen juuri Helsingistä. — Onko tehdas käynnissä? + +_Karhunen_: Ettekö tiedä sitä? + +_Puhuja_: En olisi osannut edes aavistaa! — Milloinka työ alettiin? + +_Karhunen_: Tänäaamuna. + +_Puhuja_: Niinkö todellakin on tapahtunut! — Mistä he ovat saaneet +työväkeä? + +_Karhunen_: Mistäkö! Ainakin puolet lakkolaisista on rikkonut +lupauksensa... + +_Puhuja_: Puolet lakkolaisista! + +_Pekkanen_: Ja tiedättekö kuka tähän on syypää? Iikkala tietysti — +tuo suuri konna ja lurjus. Hän on saanut heidät puolelleen kauniilla +sanoilla ja lupauksilla. + +_Karhunen_: Mutta saipa veitikka meiltä hieman löylytystä tänä-iltana. +Luulenpa että arvet säilyvät kuolemaan asti... + +_Puhuja_: Se oli aivan tarpeetonta. Väkivaltaisuudet tuovat sangen +harvoin kunniaa tullessaan... Sitäpaitsi pitäisi teidän, rehellisinä +työmiehinä, pitää siksi paljon kunniastanne, ett'ette edes koskettaisi +Iikkalan kaltaiseen lurjukseen. + +_Karhunen_: Hyvä on tuolla tavalla sanoa, kun ei ole elänyt elämää, +jota me olemme eläneet. Me olemme kärsineet nälkää ja vilua. Meillä ei +ole enää asuntoa, missä yömme viettäisimme... Katsokaa tätä joukkoa! +Sen kasvoista kuvastuu tuhansia kärsimyksiä... se on paljon saanut +sotia ja taistella näinä viimekuluneina päivinä... Eläessään tällaista +elämää, tulee mies kuin mielipuoleksi. Vapiskoot silloin kaikki, +jotka jollakin tavoin ovat syypäitä hänen onnettomuuteensa! Hänen +suuttumuksellansa ei ole rantoja eikä rajoja... Ei ole ollenkaan kumma, +vaikka hän tällaisessa mielentilassa tekisi tekosia, joita jälestäpäin +armottomasti katuisi. + +_Pekkanen_: Kaikki tuo on täydellisesti totta. Kuka tietää, mitä +vielä olisimme tehneetkään, ellette te olisi tullut meidän mieliämme +tyynnyttämään... + +_Puhuja_: Oli siis hyvä, että aikanani tulin. — Mitä muuten tulee +tuohon, että yksinään Iikkala olisi tappioonne syypää, niin sitä +rohkenen epäillä. Yksimielisyyden puute se on, joka tämän kaiken on +aiheuttanut. On myöskin pelkuruus ja raukkamaisuus ollut vaikuttamassa. +Mies, joka on vakavasti päättänyt paikallansa seisoa, joka on peloton +ja rohkea, jolta ei puutu tahdonvoimaa eikä uskallusta — hän ei +milloinkaan kuule kiusaajan kuiskauksia, olivatpa ne sitten kuinka +viekottelevia tahansa. Me emme ole olleet pelottomia ja rohkeita. Sanon +suoraan, että oma kehnoutemme on meille tappion tuottanut. Kun olisimme +vaan vapisematta seisoneet, väistymättä oikealle tai vasemmalle, niin +varmasti tiedän, että taistelusta voittajina suoriutuneet olisimme. +Työväenpuute on kaikkialla tuntuvasti lisääntynyt. Patruunan olisi +lopultakin täytynyt meidän vaatimuksiimme suostua. Sitäpaitsi olisimme +me tästä alkaen voineet pitkittää lakkoa vaikka viikkomääriä: toverimme +Helsingissä ovat nimittäin keränneet meille avustusta... + +_Karhunen_: Todellako? + +_Puhuja_: Niin. Tähän asti on karttunut noin 200 mk. Nämä rahat +annettiin minulle, että toimittaisin ne perille. + +_Pekkanen_: Nuo hyvät toverit! + +_Eräs vanha vaimo_: Kyllä Jumala meitä muistaa. + +_Karhunen_: No nyt ei meidän ainakaan tarvitse nälkään nääntyä. Nyt on +syömistä niin kauaksi, kun ehdimme saada uuden työpaikan. — Olkaamme +iloisia, veikot ja siskot, että muuallakin on meidän taistelumme +vastakaikua saavuttanut! Ja olkaamme iloisia myös, että ainakin me +olemme loppuun asti uskaltaneet vaatimuksissamme pysyä! Mitä siitä +sitten vaikka ei voittoa saavutettukaan. + +_Puhuja_: Niin, ystävät! Me voimme täydellä syyllä olla onnellisia ja +iloisia. Olemme maailmalle näyttäneet, että jo alkaa työväkikin tuntea +hartioillaan kahleiden painon, ja ett'ei sekään enää tyydy entiseen +sorronalaiseen asemaansa... Pois orjuus! Vapaita me olemme, sillä +vapaina me maailmaan synnyimme... + +(Nimismies, Perttilä, poliisimiehiä). + +_Nimismies_: Lain ja esivallan nimessä käsken heti teitä hajoamaan. +Tehtaan alueelle ei saa täst'alkaen yksikään asiaankuulumaton +astua. Pankaa tämä mieleemme. — Sitten yksi asia: Kukaan ei saa +poistua paikkakunnalta ennenkuin on toimitettu poliisitutkinto siitä +konnantyöstä, joka täällä on tänä-iltana tapahtunut. + +_Karhunen_: Tuota ei teidän olisi ollenkaan tarvinnut sanoa. Luuletteko +meitä niin raukkamaisiksi ja pelkureiksi, ett'emme uskaltaisi vastata +teoistamme? Voin vakuuttaa teille, herra nimismies, että suuresti +erehdytte... (Lakkolaisille). Mutta lähtekäämme laulun soidessa kuin +miehet, jotka ennen kaikkea luottavat omaan voimaansa ja miehuuteensa. +Mars eteenpäin! Työväen marssi! + +(Alottaa laulun, johon muut yhtyvät. Lähtevät verkalleen. — Laulu +kuuluu aina loppuun asti). + + Jo nouskaa, orjat sorretut, + kahleitten inhain alta; + Ne pirstatkaatte pirstaksi + ja lyökää sorron valta! + Vapaita ootte, vapaita! + Siis työhön, toimeen innolla: + ja maahan kaatuu sortaja. + + Näin huudot kaikkialla soi, + ja orjat alkaa nousta: + jo sotahuudot kajahtaa, + jo jännitetään jousta, + jo säilät yössä tulta lyö — + On alotettu suuri työ, + ja aamu koittaa, valkee yö. + +_Nimismies_ (On muiden kera katseillaan seurannut poistuvia työläisiä): +Te, herra Perttilä, sanoitte minulle äsken, että he olisivat suuria +konnia ja lurjuksia — nyt rohkenen jo epäillä sanojenne todellisuutta, +sillä minun täytyy tunnustaa, että he ovat tehneet minuun äärettömän +edullisen vaikutuksen. Suoraan sanoen: minä melkein ihailen heidän +uljuuttansa ja rohkeuttansa. (Poistuvat). + +Esirippu. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75496 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..ba62353 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #75496 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75496) |