4 files changed, 1400 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/75513-0.txt b/75513-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..bf83af3
--- /dev/null
+++ b/75513-0.txt
@@ -0,0 +1,1383 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75513 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+KOULUKASKUJA
+
+Toimittanut
+
+Veli Bonifacius [Ilmari Jäämaa]
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1925.
+
+
+
+
+KAHDENLAINEN SEURAUS.
+
+
+Opettaja: — Vai kuoli sinun holhoojasi eilen?
+
+Oppilas: — Kyllä, hänen sydämensä ja kätensä taukosivat lyömästä eilen.
+
+
+
+SUKULAISSUHTEET.
+
+
+Opettajatar selittää sukulaisuussuhteita: — No, Lauri, onko sinulla
+naimisissa olevaa sisarta?
+
+Lauri: — O-oon.
+
+Opettajatar: — Siis sinun äitisi on anoppi sisaresi miehelle. Mikäs
+sinun isäsi silloin on?
+
+Lauri: — Peltiseppä.
+
+
+
+SYNONYYMI.
+
+
+Saksankielen opettaja: — Kuka osaa sanoa synonyymin »der Freund»
+-sanalle?
+
+Oppilaat ovat vaiti.
+
+Opettaja: — No, mikä on toisella sanalla sanottuna sellainen
+ihminen, joka tekee kaiken meidän puolestamme, pyytämättä mitään
+vastapalvelusta? No, eikö kukaan huomaa, der Ka... no?
+
+Kalle viitaten: — Kamel.
+
+
+
+TOINEN KOTIMAINEN KIELI SEMINAARISSA.
+
+
+Seminaarin oppilas kääntää ruotsintunnilla:
+
+— Lilla Eva har ny tand — pikku Eva on nyt täti.
+
+
+
+TIESIKÖ?
+
+
+Opettaja: — Tietääkö Töppönen sanoa, mikä on typen kemiallinen merkki?
+
+Töppönen: — En.
+
+Opettaja: — Aivan oikein. N se on.
+
+
+
+TIETYSTI.
+
+
+Opettaja: — No, Pellonperä, luettelepas pään luiden nimet.
+
+Pellonperä: — Otsaluu, poskiluu...
+
+Opettaja: — No, lisää vain, niitä on paljoa enemmän.
+
+Pellonperä: — Minulla... on... kyllä ne päässäni, mutta en nyt saa
+niistä kiinni.
+
+
+
+ATOMIAA.
+
+
+Opettaja tutkien oppilasta luonnontieteessä: — No, sanopas sitten,
+millä ihmisen lapaluu on yhdistetty luurankoon!
+
+Oppilas miettii pitkän tovin, minkä vuoksi opettaja malttamattomana
+ärähtää: — No, mene katsomaan luurangosta!
+
+Oppilas tarkasteltuaan luurankoa: — Rautalangalla.
+
+
+
+ROHKEA KEPPONEN.
+
+
+— Kuulkaas, ukkelit, sanoi Kalle Kankkunen, luokan ylpeys, — uskaltaako
+kukaan teistä lyödä vetoa, että minä läjäytän ukko Vallea selkään ja
+huudan hänelle: »Siinäs sait, senkin turilas!»
+
+Luokka hiljeni kerrassaan, vaikka olikin välitunti. Niin täydellisesti
+löi Kalle Kankkusen rohkea ja ennenkuulumaton ehdotus kaikki
+hämmästyksellä. Ukko Valle oli koulun rehtori, luokan esimies ja perin
+kiukkuinen ja kiivas herra, jonka kanssa ei kukaan koskaan ollut
+uskaltanut pienimmälläkään tavalla ilveillä.
+
+— Minä panen veikkaa mitä vain, huusi lopulta Kristian, eräs Kallen
+tovereista. Panen browningini sinun linkkuveistäsi vastaan, ettei siitä
+tule mitään.
+
+Ja nyt olivat miltei kaikki valmiit lyömään vetoa samanlaisin
+tarjouksin, ja Kalle olisi menettänyt likipitäen kaiken arvokkaamman
+maallisen irtaimen omaisuutensa — jos hän olisi hävinnyt vedon.
+
+Kun rehtorin askelet kuuluivat käytävästä, tuli luokkaan
+kuolemanhiljaisuus, ja kaikki tarkkasivat Kallea. Opettajan astellessa
+kateederiin hiipi Kalle perästä, lyödä läimäytti häntä lujasti selkään
+ja huusi samassa: »Siinäs sait, senkin turilas!»
+
+Raivoissaan kääntyi ukko Valle ympäri: — Mitä nyt! Kuinka sinä, lurjus,
+uskallat?
+
+— Inhoittava hämähäkki, suurin, minkä koskaan olen nähnyt, ryömi
+rehtorin selkää pitkin, selitti Kalle vakavana.
+
+— Vai niin, vai niin, se oli eri asia, murahti ukko. — Kiitos sinulle
+sitten, kelpo poika, kun tapoit sen.
+
+Kalle meni hymyilevänä paikalleen, kun taas vedonlyöneet toverit saivat
+purra hammasta, kahdestakin syystä.
+
+
+
+HAMMAS HAMPAASTA.
+
+
+Lyseon eräällä alaluokalla oli suomentunti. Parilla pojalla oli kaunaa
+toisilleen, ja toinen päätti tilaisuuden tullen koko luokan kuullen
+nolata toisen.
+
+Opettaja: — No, sanokaas nyt sitten lauseita, joissa on objekti. Sinä,
+Niemi.
+
+Niemi: — Porsaat tonkivat lahden rantaa.
+
+Opettaja: — No niin. Entä vielä? Mitäs se Lahdenranta niin huitoo? No,
+Lahdenranta!
+
+Lahdenranta: — Minä ajoin ne niemen nenään.
+
+
+
+DOGMATIIKAN TENTISSÄ.
+
+
+Opettaja: — No, montako sakramenttia on Lutherin opin mukaan, Albin
+Nikula?
+
+Nikula: — Y-y-yhdeksän.
+
+Opettaja: — Jaa-a. Vai niin. No, jos Albin Nikula sanoo, mitkä ne
+yhdeksän olisivat.
+
+Nikula: — Pa... pa... papiksi vihkiminen...
+
+Opettaja: — Jaa-a, no, entäs mitäs muita?
+
+Pitkä paussi.
+
+Nikula: — Vii-viim... ja viimeinen voitelu...
+
+Opettaja: — Niin, niin... ja sitä viimeistä voitelua ei Albin Nikula
+ole vielä saanut. Olisi hyvä voidella itsensä tiedon öljyllä, kun tulee
+tenttiin.
+
+
+
+ERIKOINEN NÄYTE.
+
+
+Koulussa luettiin geologiaa, ja luokka oli tunnilla ulkona keräilemässä
+kaikenlaisia kivinäytteitä, ja opettaja oli luvannut keräilyn jälkeen
+selittää, mitä mineraalia mikin näyte oli. Eräs pojista toi pilan
+vuoksi kappaleen tiilikiveä. Kun opettaja tuli tutkimaan heidän
+löytöjään, hän otti käteensä näytteen toisensa jälkeen. »Tämä», sanoi
+hän, »on näyte kvartsista, tämä graniitista, tämä hiekkakivestä, ja
+tämä — », hän jatkoi ottaen tiilenpalasen ja katsoen tuimasti poikaan,
+joka sen oli tuonut, — »tämä on näyte häpeämättömyydestä.»
+
+
+
+SYY.
+
+
+Kalle: — Tiedätkö, minkä tähden meidän rehtorin pää on paljas?
+
+Ville: — En.
+
+Kalle: — Katsos, se johtuu siitä, että hänen päänsä on
+kasvullisuusrajan yläpuolella.
+
+
+
+EI OLLUT KOULUSSA.
+
+
+Opettaja kuulustelee oppilailta vanhaa testamenttia: — Voitkos sinä,
+Petteri, kertoa jotakin Salomosta?
+
+Petteri: — En minä osaa, sillä minä en ole ollut mukana muuta kuin
+Kristuksen syntymästä saakka, mutta Kalle kyllä tietää, sillä hän on
+ollut koulussa jo maailman luomisesta alkaen.
+
+
+
+SAMANARVOISEEN SEURAAN.
+
+
+Opettaja: — Kuules, Pelle, sinä olet käyttäytynyt niin, etten voi antaa
+sinun istua tovereittesi seurassa. Tule tänne minun viereeni.
+
+
+
+KALEVALAA.
+
+
+Setti sanelee Kalevalaa:
+
+    Viikon vuotit, vuota vielä,
+    ei oo valmis valvattisi,
+    toinen pää on palmikolla,
+    toinen palmikoitsematta.
+
+
+
+HISTORIAA.
+
+
+Opettaja; — Miksi sanottiin keskiajalla venäläistä aatelismiestä?
+
+Oppilas: — Bajadeeriksi.
+
+
+
+TENTTIMURHENÄYTELMÄ.
+
+
+I näytös.
+
+Professori: — Mitä näette, jos mikroskoopilla tutkitte hiuksen
+poikkileikkausta?
+
+Ylioppilas ei näe mitään.
+
+Prof.: — Hylkään teidät.
+
+Yliopp.: — Mutta... mutta minullahan on oikeus saada kolme kysymystä.
+
+Pro f.: — Jahah, aivan oikein.
+
+II näytös.
+
+Prof.: — Mitä näette, jos mikroskoopilla tutkitte hiuksen
+pitkittäisleikkausta?
+
+Yliopp. ei näe mitään.
+
+III näytös.
+
+Prof.: — Mitä näette, jos mikroskoopilla tutkitte hiuksen
+viistoleikkausta?
+
+Yliopp. murtuu.
+
+Esirippu.
+
+
+
+ESIMERKKI.
+
+
+— Kuules, Ville, opettaja kertoi tänään, että sinä menestyt huonosti
+koulussa. Ajattele Elias Lönnrotia esimerkiksi. Tiedäthän, että hän
+sinun iässäsi köyhyydestään huolimatta oli koulunsa ahkerin ja paras
+oppilas.
+
+— Niin, mutta sinun iässäsi, isä, hän oli Suomen kirjakielen toinen
+perustaja.
+
+
+
+TENTISSÄ.
+
+
+Eräässä yliopiston tentissä kysyi tutkijana oleva kohtelias professori:
+
+— Onko kysymykseni vaikea?
+
+— Ei ollenkaan, vastasi ylioppilas, — se on aivan selvä, mutta vastaus
+vain on vaikea.
+
+
+
+TARKEMMIN.
+
+
+Opettaja: — Milloinka Kambyshes kuoli?
+
+Oppilas (kierrellen, kun ei muista vuosilukua): Hän kuoli eräällä
+sotaretkellään, jonka hän teki Egyptiin.
+
+Opettaja: — Niin, niin, mutta tarkemmin. Kambyshes teki kolme
+shotaretkeä Egyptiin. Kuoliko hän nyt enshimmäishellä, toishella vai
+kolmannella retkellä?
+
+
+
+ILMAN RUKOUSTA.
+
+
+Tämä tapahtui eräässä Kuopion koulussa ennenaikaan:
+
+Tehdäkseen kiusaa rehtorille, josta pojat eivät pitäneet, he erään
+kerran rukouksissa päättivät laulaa virsikirjan pisimmän virren
+alusta loppuun. Ja niin he tekivät. Rehtori koetti monesti keskeyttää
+aloittaakseen rukouksen, mutta pojat vain vetelivät edelleen. Kun virsi
+vihdoin loppui, löi rehtori virsikirjan kiinni ja ärähti:
+
+— Gå, satans pack, utan bön.
+
+
+
+TUNTOMERKKI.
+
+
+Opettaja opetti eläintiedettä ja oli ottanut mukaansa tunnille
+pääkallon nähdäkseen, voisiko joku oppilaista päätellä, onko se ollut
+miehen vai naisen kallo.
+
+Oppilas: — Naisen.
+
+Opettaja: — Hm, mistä olet sen näkevinäsi?
+
+Oppilas: — Leukapielistä. Saranat ovat niin kuluneet.
+
+
+
+KYSYMYS JA VASTAUS.
+
+
+Opettaja: — No, Konkkanen, missä Kalmarin unioni tehtiin?
+
+Ei vastausta.
+
+Opettaja: — No, osaatko sitten sanoa, niissä on Porvoon tuomiokirkko?
+
+Konkkanen: — Porvoossa.
+
+Opettaja: — No, missä Kalmarin unioni siis tehtiin?
+
+Konkkanen: — Porvoossa.
+
+
+
+
+KASKUJA RUOTSLAISISTA KOULUISTA.
+
+
+
+MIHIN SILLI KUULUU?
+
+
+Opettaja: — Kuka voi sanoa, mihin luomakunnan luokkaan silli kuuluu?
+Eikö kukaan tiedä? — No vihdoinkin. Mihin silli kuuluu?
+
+Oppilas: — Perunaan, opettaja.
+
+
+
+LOGIIKKAA.
+
+
+Matematiikan opettaja: — Ja tätä sinä sanot Pytagoraan väitteen
+todistamiseksi. Jos Pytagogoras eläisi, niin hän kääntyisi haudassaan.
+
+
+
+AIVAN NIIN.
+
+
+Opettajatar: — Elsa, onko kala imettäväinen?
+
+Elsa: — Ei,
+
+Opettajatar: — Oletko sinä sitten imettäväinen?
+
+Elsa: — Olen.
+
+Opettajatar: — Mistä sen tiedät?
+
+Elsa: — Minulla on lämmin veri ja synnytän eläviä poikasia.
+
+
+
+MOOSEKSEN PUHE.
+
+
+Opettaja: — Ja Mooses puhui Siinain vuorella tähän tapaan: (karjaisten)
+Ulos, Johansson!
+
+
+
+LAULUTUNNILLA.
+
+
+Opettaja: — Laulaessa on suu pidettävä hyvin auki, niin että näyttää,
+kuin korvat olisivat viimeisinä hampaina suussa.
+
+
+
+UUSI TAIVUTUSTAPA.
+
+
+Eräässä koulussa, jossa ei saksankielentaito ollut kaikkein
+parhaimmalla kannalla, käski opettaja taivuttaa persoonapronominin.
+
+Oppilas: — Ich, micher, mich, mich; tu, ticher, tich, tich.
+
+
+
+SUM-VERBI.
+
+
+Oppilas: — Sum, minä olen... taitetaanpa sitten latinan sum-verbi.
+
+Oppilas: — Sum, minä olen... (pitkän miettimisen jälkeen) sus... sinä
+olet.
+
+Opettaja: — Sinähän sus' olet... istu!
+
+
+
+KUN PYRITTIIN »ISOONKOULUUN».
+
+
+Muuan lyseon opettaja, omalaatuisensa juureva ukko, saattoi kysyä tähän
+tapaan tutkiessaan lyseoon pyrkiviä poikanaskaleita maantieteessä:
+
+— No, Paavali Karttunen, jos tämä ukko tässä olis Suomi ja tuo olis sen
+käsi tuo, joka näyttää tuonne Norjahan päin, niin sanos sinä, mikäs se
+tämä Lappi sitten olis.
+
+
+
+HÖKÖTYS.
+
+
+Joensuun lyseon matematiikan opettajaksi tuli kerran lehtori N.
+N., joka oli tunnettu hyvästä suomenmielisyydestään ja huonosta
+suomenkielisyydestään. Edellinen ominaisuus aiheutti sen, että hän
+— mikäli suinkin mahdollista — käytti opetuksessaan vieraskielisten
+matemaattisten nimitysten suomenkielisiä vastineita; jälkimmäisestä
+ominaisuudesta oppilaat saivat kokovuotisen huvin aiheen, kuten m.m.
+seuraava kasku osoittaa.
+
+Algebrassa oli ehditty polynoomeihin. Kun lehtori ei tiennyt tämän
+sanan suomenkielistä vastinetta, tiedusti hän sitä yläluokkalaisilta.
+Joku pelkäämätön veijari ilmoitti silloin, että se oli suomeksi
+hökötys. Ja niin koko vuosi innokkaasti kerrottiin se ja se hökötys
+sillä ja sillä hökötyksellä ja tulemaksi saatiin se ja se pitkä
+hökötys. Alussa luokalla asui omituinen hilpeyden henki, mutta kun
+lehtori oli ankara mies, totuttiin hökötykseen ennen pitkää, eikä sille
+enää kukaan nauranut. Mutta mitä sitten tapahtui, kun ylitarkastaja
+ilahdutti Joensuun lyseota ja sen matematiikan tunteja läsnäolollaan,
+sitä ei tarina kerro. Se vain on varmaa, että lehtori seuraavasta
+päivästä lähtien puhui ainoastaan polynoomista.
+
+
+
+LENTÄVÄ APINA.
+
+
+Pari kaskua eräästä tunnetusta taiteilijasta ja urheilijasta,
+joka kouluaikanaan tuotti opettajilleen vilkkaalla poikamaisella
+kujeilullaan paljon huolta ja harmia.
+
+Koulussa oli eräs opettaja, joka ei saanut pidettyä kuria luokalla ja
+jonka tunnilla kaikenmoiset pelit olivat käynnissä. Eräänä päivänä
+oli nuori sankari hankkinut ihmeellisen uutuuskapineen lelukaupasta;
+laatikon, jonka kyljessä oli nappi, ja kun sitä nappia painoi, niin
+ponnahti laatikosta esiin pieni pörröinen, kammottavan näköinen apina.
+Tämä lelu tuli heti käytäntöön huonokurisen opettajan tunnilla ja
+herätti yleistä ihastusta poikien keskuudessa. Mutta pahaksi onneksi
+sattui opettaja äkkiä käännähtäessään näkemään apinan »lennossa, ja
+silloin tuli eri peli.
+
+— Tuo tänne vehkeesi heti, sinä junkkari. Jahah, vai niin, vai
+tämmöisiä koulussa. Ota tämä ja marssi suoraa päätä rehtorinkansliaan
+näyttämään hänelle sitä ja ilmoittamaan rikoksesi.
+
+Rehtori oli pelätty ja ankara mies, — mutta samalla suoruutensa ja
+ymmärtämyksensä takia poikien pitämä. Poika teki työtä käskettyä, pisti
+apinan laatikkoon ja marssi rehtorinkansliaan. Hän koputti ovelle ja
+avasi sen sitten varovasti. Rehtori istui tuimana pöytänsä takana,
+mutta hänen nähdessään sisään tulevan pojan hyväntahtoisesti hymyilevän
+naaman ovessa ja hänen pujottautuvan sisään laatikko kädessä välähti
+pienen pieni hymynväre hänen suupielessään, häviten kuitenkin heti.
+
+— No, mitä sinä nyt taas olet tehnyt ja mitä sinulla siinä on? kysyi
+hän ankarasti.
+
+Nuori mies astui lähemmäksi, ojensi laatikkoaan ja osoitti sormellaan
+laatikon kyljessä olevaa nappia.
+
+— Tuo-tuo-tuota, jos rehtori on hyvä ja pai-painaa tuosta...
+
+Rehtori teki niin. Sattuipa silloin siten, että rehtorin pöydän takana
+oli telineellä ukko Runebergin rintakuva, ja kun rehtori painoi nappia,
+kimmahti kansi auki ja apina ponnahti korkealle ilmaan pudoten laajassa
+kaaressa istumaan kelpo Runebergin päälaelle. Tilanne oli mahdoton,
+lehtori purskahti nauramaan, käänsi päänsä toisaalle, viittasi pojalle.
+— Mene, mene —, ja arvaa sen, ettei nuori velikulta ollut hidas
+käyttämään voittoaan livahtaakseen ulos, ovesta.
+
+
+
+HISTORIAN IHMEITÄ.
+
+
+Historian opettaja: —... Ja näillä piti olla pitkät jonot esi-isiä
+näytettävänä, ennenkuin he pääsivät hoviin.
+
+
+
+MATILAINEN KISSASTA.
+
+
+Aineena oli kissa. Matilainen kirjoittaa siitä m.m.: »Kissa on
+kotieläin, jolla on karvoja turvan päässä ja kiipee melkein vaakasuoraa
+puuta ylöspäin.»
+
+
+
+POLIISIN LOGIIKKAA.
+
+
+Poliisi koulupojalle: — Mitäs varten seisot siinä?
+
+Koulupoika: — Ei mitään varten.
+
+Poliisi: — No, lähde liikkeelle sitten. Jos jokainen seisoisi
+paikallaan, niin miten muut pääsisivät kulkemaan.
+
+
+
+UHKAROHKEUTTA.
+
+
+Oli puhuttu siitä, miten Napoleon valtansa kukkuloilla ärsytti
+Eurooppaa silmittömillä toimenpiteillään. Maisteri kysyy pojalta:
+
+— Voitko mainita jonkin Napoleonin tämänaikuisen teon, mikä osoittaa
+hänen suurta uhkarohkeuttaan?
+
+— Hän meni uusiin naimisiin.
+
+
+
+KASVIENTUNTIJA.
+
+
+Kasvitieteen tunnilla piirtää opettajatar eräässä pikkulastenkoulussa
+sireeninlehden taululle ja kysyy, tietävätkö oppilaat, mitä piirustus
+esittää.
+
+Vain pikku Kalle viittaa.
+
+— No, Kalle, sanoo opettajatar kehoittavasti, — mikäs se nyt onkaan?
+
+Pataässä! huudahtaa Kalle voitonriemuisena.
+
+
+
+HYVÄ ESIMERKKI.
+
+
+Käännetään juuri Ciceron kirjeitä, jotka hän kirjoitti puolisolleen
+Terentialle. Luetaan: »Armahin Terentia. Sinä tiedät, miten
+äärettömästi sinua rakastan. Olet päivieni valo ja öitteni unelma.»
+
+Opettaja: — Tästä näemme, hm, tämä on vallan mainio esimerkki siitä, hm
+— kuinka subjekti suhtautuu predikaattiin, hm — latinassa, hm.
+
+
+
+PASSIIVI.
+
+
+Opettaja; — No, Erkki, jos sanon: »Isä siunasi seitsemää poikaansa»,
+niin onko se aktiivi- vai passiivimuoto?
+
+Erkki: — Aktiivi.
+
+Opettaja: — Oikein. Ja kuinka kuuluisi lause passiivissa.
+
+Erkki: — Isä siunattiin seitsemällä pojalla.
+
+
+
+VAROITUS.
+
+
+Opettajatar: — Miksi tulet liian myöhään kouluun?
+
+Anna: — Minä olen saanut pikku veljen.
+
+Opettajatar ankarasti: — Se ei saa tapahtua toista kertaa.
+
+
+
+NÄKÖISYYS.
+
+
+Opettaja seisoen miettiväisenä luokalla kaksoisten edessä: — Niin,
+kyllä te olette, ihmeesti toistenne näköisiä, te, Kalle ja Kustaa,
+mutta etenkin sinä, Kustaa.
+
+
+
+SUKUVIKA.
+
+
+Vanhempi veli tiedustelee isän puolesta: — Mitenkäs maisterin mielestä
+nuorempi veljeni osaa läksynsä?
+
+Maisteri: — No niin — välttävästi — en tahdo juuri moittia poikaa,
+mutta totta puhuen, niin kyllä hänellä on hirveän heikko käsityskyky.
+
+Vanhempi veli: — Oh, ei se merkitse mitään; isälläni oli itselläänkin
+hyvin heikko käsityskyky nuoruudessaan, mutta vanhemmiten se hävisi
+kokonaan.
+
+
+
+SAIRAUS.
+
+
+Opettaja: — Minkä vuoksi sinä olet niin usein poissa koulusta, Kalle?
+
+Kalle: — Minua vaivaa nuoruudenheikkous.
+
+
+
+IKUINEN LUMI.
+
+
+Opettaja selittää maantiedetunnilla: —... ja näitä korkeita vuoria
+kattaa ikuinen lumi suurimman osan vuotta.
+
+
+
+NAISOPISTOSSA.
+
+
+Opettaja: — Mitä tarkoitetaan esteetikolla?
+
+Aune ei vastaa.
+
+Opettaja: — Tai mitä on estetiikka?
+
+Aune: — Oppi kauniista.
+
+Opettaja: — Entä mikä silloin on esteetikko?
+
+Aune punastuen: — Kaunis opettaja.
+
+
+
+TODENNÄKÖISTÄ.
+
+
+Opettaja: — Missä taistelussaan Kustaa Aadolf kaatui?
+
+Oppilas kauan mietittyään: — Vii—mei—sessä.
+
+
+
+TOTTUMATTOMIA.
+
+
+Ainekirjoituksessa esiintyi seuraava lause: »Varus kohteli julmasti
+germaaneja. M.m. hän hakkautti monelta pään poikki, eivätkä he olleet
+tottuneet siihen.»
+
+
+
+RISTIRIITAISTA.
+
+
+Eräästä entisestä maaseuturehtorista kerrotaan monta juttua, joista
+tässä yksi:
+
+Rehtori oli viime virkavuosinaan raihnaanlainen, eikä hän jaksanut
+kuulustella läksyjä, minkä vuoksi luokka usein sai lukea sisältä
+jotakin kirjaa. Kerran, kun pojat hänen mielestään eivät, olleet kyllin
+tarkkaavaisia, nousi hän pystyyn, kakisti kurkkuaan ja sanoi: — Hm,
+huomasiko kukaan mitään ristiriitaista esityksessä?
+
+Kukaan ei vastannut.
+
+— Mutta eikö tosiaankaan kukaan huomannut mitään ristiriitaista? Te
+ette seuranneet mukana.
+
+Ei taaskaan mitään vastausta.
+
+Rehtori katsahtaa kirjaan. — Hm, jatkakaa, ristiriita tulee vasta
+seuraavalla sivulla.
+
+
+
+JUMALAAPELKÄÄVÄ.
+
+
+Opettajatar: — Mitenkäs sinun isäsi laita on, Kalle Petteri, pelkääkö
+hän todella Jumalaa?
+
+Kalle Petteri: — Kyllä minä luulen, sillä hän ei mene koskaan pyhäisin
+ulos ottamatta pyssyä mukaansa.
+
+
+
+VAIKEA KYSYMYS.
+
+
+Opettajatar: — Maamyyrä syö päivittäin niin paljon kuin se painaa. —
+
+Pikku Elsa: — Opettaja, saanko kysyä?
+
+Opettajatar: — Kyllä, mitä sinä tahtoisit tietää?
+
+Pikku Elsa: — Miten maamyyrä voi tietää, kuinka paljon se painaa?
+
+
+
+TYTTÖKOULUSSA.
+
+
+Opettajatar: — Mainitkaa minulle joku suuri valloittaja.
+
+Anna-Liisa: — Don Juan.
+
+
+
+
+SANATARKKA.
+
+Opettaja: — Sanos, Andersson, minä elinvuotenaan Aleksanteri suuri
+kuoli.
+
+Andersson: — Ei minään, herra tohtori.
+
+Opettaja: — Mitäs puhetta se on; kuinka hän olisi voinut olla
+kuolematta jonakin elinvuotenaan?
+
+Andersson: — Niin, tuota, se vuosi, jona hän kuoli, oli kai hänen
+kuolinvuotensa.
+
+
+
+HÄDÄSSÄ.
+
+
+Opettaja: — Voitko mainita muutamia märehtijöitä?
+
+Ei vastausta.
+
+Opettaja: — No, olemmeko esim. sinä ja minä märehtijöitä
+
+Oppilas: — Olemme.
+
+Opettaja suuttuneena: — Mitä sinä sanotkaan!
+
+Oppilas pelästyneenä: — Ei, herra maisteri, en minä.
+
+
+
+HAVAINTO-OPETUSTA.
+
+
+Fysiikan lehtori opettaa havainnollisesti: — Näette lampun pöydällä, ja
+kun katsotte lampun vastaiselle puolen päätäni, on siellä varjo — niin
+sen puoleisilla pään asukkailla on yö — —.
+
+
+
+SOI PAINONSA.
+
+
+Opettaja: — Kuten on huomattu syö pääskynen kolme kertaa päivässä oman
+painonsa.
+
+Ääni luokasta: — Mistä se sitten saa uuden painon?
+
+
+
+
+VIALLISET KENGÄT.
+
+Eräässä koulussa on kaksi opettajaa, toisen nimi on Linda ja toisen
+Kalle. Oppilailla on tapana sanoa heistä: »Kallen kengät on lindallaan,
+ja Lindan kengät on kallellaan.»
+
+
+
+KUN OLI TARKASTAJALLE SELITETTÄVÄ, MIKÄ LUOSTARI ON.
+
+
+— Mikä on luostari?
+
+Opettaja melkein epätoivoisena: — Eikö kukaan osaa sanoa, mikä laitos
+on luostari?
+
+Eräs joukosta nostaa lopulta kätensä.
+
+Opettaja helpotuksesta huoahtaen: — No, Reino, mikä laitos se on?
+
+Reino: — Luostari on laitos, missä on pihamaa keskellä.
+
+
+
+SOSIALIMINISTERIN TEHTÄVÄT.
+
+
+Opettaja; — Mitä kuuluu sosialiministerin tehtäviin?
+
+Oppilas, pitkätukkainen kommunistityyppi: — Sen tehtävänä on huolehtia
+sosialistien elämästä.
+
+
+
+YMMÄRSI VÄÄRIN.
+
+
+Opettaja kysyy eräältä oppilaalta välitunnilla: — Wie geht's mit Ihnen?
+
+Oppilas, eräs viidennen luokan nero: — Mä meen tuonne viijenteen
+luokkaan!
+
+
+
+VIISI MAANOSAA.
+
+
+Opettaja: — Luettele maanosat.
+
+Oppilas epäröiden: — Aurinko — kuu — taivas — maa —.
+
+Opettaja suuttuneena: — No, mikäs helvetti sitten on?
+
+Oppilas iloisena: — Se on viides.
+
+
+
+NUORI PETTERSSON KIRJOITTAA.
+
+
+»... Monesta ihmisestä on kirahvin pitkä kaula naurettava. Se on
+kuitenkin aivan aiheetonta. Jos vähänkin ajattelemme, pitäisi meidän
+ymmärtää, että kaulan näennäisesti luonnoton pituus on ehdottoman
+välttämätön sen pitkän välimatkan takia, mikä erottaa kirahvin pään sen
+ruumiista ...»
+
+
+
+HYVÄ ALKU.
+
+
+Neiti Eugenialla on kouluaineena »Auringonnousu». Hän aloittaa aineensa
+seuraavaan tapaan:
+
+»Aamulla varhain ylös noustessani on nähtävänä ihana näky.»
+
+Opettaja ei voinut väittää sitä vastaan.
+
+
+
+AINE KAMEELISTA.
+
+
+»... Kameeli vetää erämaan laivaa. Kameelin selässä voi turvallisesti
+vaeltaa keitaalta keitaalle. Kameeli voi viikkokausia olla ilman nälkää
+ja janoa...»
+
+
+
+TYYLITAITOA.
+
+
+Muuan oppilas hikoilee kokoon ainetta Eerik XIV:stä ja aloittaa
+seuraavalla tavalla:
+
+»Heikkomielisenä ja huonojen neuvonantajien ympäröimänä en voi muuta
+kuin surkutella Eerik XIV:tä», — ja lopettaa kirjoituksensa näin: »Niin
+käy, kun vanhemmat antavat lapsilleen herttuakuntia.»
+
+
+
+VENÄJÄNKIELEN KORKO.
+
+
+Venäjänkielen tarkastaja noina entisinä »pahoina aikoina»:
+
+— Venäjän kieless' olemas korko hjuvin vaikja asja. Jos sanass' olemas
+juks tavu, olemas korko sill' uhell' tavull', jos sanass' taas olemas
+kaks' tavu, nii korko olemas jommalkummall' niist' tavust'. Mut jos
+sanass' olemaski kolme tavu, olemas hirvijän vaikja sano, mill' tavull'
+korko olemas.
+
+
+
+ENTISAIKAAN VENÄJÄNKIELEN TUNNILLA.
+
+
+(Osoittaa muuten erinomaisesti, miten innokkaasti mainittua kieltä
+opiskeltiin.)
+
+Opettaja: — Onko kellään vielä kysyttävää jotakin kirjoituksen
+johdosta, jonka nyt olemme käyneet läpi?
+
+Eräs oppilas: — Minä vain kysyisin, että mitä tämä plokso (плoхо)
+täällä kirjoituksen perässä merkitsee (venäjäksi luettava plóho,
+merkitsee huonosti).
+
+
+
+JÄRJESTYKSEN LOPPU.
+
+
+Rehtori pauhatessaan kurittomalle luokalle: — Tässä luokassa vallinnut
+järjestys onkin aina ollut hyvin huono, mutta nyt siitä on kerrassaan
+tehtävä loppu.
+
+
+
+TOINEN KOTIMAINEN KIELI.
+
+
+Mähönen, se sama, joka suomensi tunnetun »Askungen» sadun
+aasikuninkaaksi, kääntää Jacobsonin »Människaa»:
+
+— Minulla on kaksikymmentä (tiu) sormea ja liika (lika) monta varvasta.
+
+
+
+TYTTÖKOULUSTA,
+
+
+(Tositapaus.)
+
+Käännetään juuri Goethen »Sängeriä» ja päästään lauseeseen »Die Ritter
+schauten mutig drein und in den Schoss die Schönen.
+
+Kääntäjä: — Ritarit katselivat rohkeasti kaunottaret sylissään.
+
+Opettaja: — Korjataan tämä käännös.
+
+Toinen oppilas yrittää: —: Ritarit katselivat rohkeasti kaunotarten
+helmaan.
+
+
+
+RIPPIKOULUSSA.
+
+
+Huonolukuinen poika lukee »Apostolien tekojen alusta: — Edellisessä
+kertomuksessani kirjoitin, oi Teollisuus,...
+
+
+
+ENGLANNINTUNNILLA.
+
+
+Opettaja: — Mitä merkitsee otsake: Rooms and furniture?
+
+Oppilas: — Roomalaiset ja foinikialaiset.
+
+
+
+HAUSKA KÄÄNNÖS.
+
+
+Reino: — Du bist wie eine Rose, suomeksi: Sinä pistät kuin ruusu.
+
+
+
+SINNEPÄIN.
+
+
+Opettajatar kansakoulun I:llä luokalla: — Mitkä ovat Espanjan suurimmat
+joet, Pöllikkä?
+
+Pöllikkä, paksuhko poika, jonka järjen juoksu on melko tyyntä ja
+rauhallista: Tuero, Toiro ja Loiro.
+
+
+
+TAVARAN TAARA.
+
+
+Opettaja: — Mikä on tavaran taara?
+
+Oppilas: — Loora.
+
+
+
+SOPIVA VIRSI.
+
+
+Opettaja: — No mikäs virsi nyt sitten veisataan?
+
+Pikku Mirja: »Kukko kiekuu, punaheltta».
+
+
+
+USKOLLINEN KÄÄNNÖS.
+
+
+Erään tyttökoulun VI:lla luokalla oli käännettävä seuraava:
+
+— Men en dag kom Ragnar med skeppet av en händelse och kastade ankar i
+viken — —,
+
+minkä eräs tyttö käänsi, koska se oli tehtävä, seuraavasti:
+
+— Mutta eräänä päivänä tuli Ragnar keppeineen kauppamatkalta ja
+heitteli ankkoja lähellä olevassa lammikossa —
+
+
+
+ISO TIKKA.
+
+
+Uusi opettaja: — No niin, mikä on ison tikan latinalainen nimi?
+
+Oppilaat viittaavat.
+
+Uusi opettaja: — No, sinä siellä, mikä sinun nimesi nyt onkaan?
+
+Oppilas: — Picus major.
+
+
+
+OMENA.
+
+
+Opettaja (piirustustunnilla): — Minkämuotoinen on tämä omena?
+
+Reino: — Punaisen muotoinen.
+
+
+
+HELPOSTI KORJATTU.
+
+
+Opettaja: — Tarkastan tässä juuri kasvikokoelmaasi, Juuso, ja
+ikäväkseni huomaan, mitä pitemmälle joudun, että kasvit ovat toinen
+toistaan huonompia.
+
+Juuso: — Mutta eikö... eikö opettaja voisi tarkastaa niitä lopusta
+alkuun päin.
+
+
+
+PIENTEN KOULUSSA.
+
+
+Pikku Liisa: — Onko mammona sama kuin maamuna?
+
+
+
+TERÄVÄ JOHTOPÄÄTÖS.
+
+
+Kansakoulussa luettiin eläinoppia, ja opettaja kysyi eläimistä
+kaikenlaisia pikkuasioita, joihin oppilaat olivat helposti vastanneet.
+Lopuksi hän tiedusti:
+
+— Miksi koira pistää ulos kielensä juostessaan.
+
+Muuan poika, joka ei ollut aikaisemmin vastannut, nosti kätensä:
+
+— No, mitä varten sinä arvelet, että se tekee niin.
+
+— Pitääkseen häntänsä tasapainossa.
+
+
+
+KÄÄNNÖSKUKKIA HIRVENHIIHTÄJISTÄ.
+
+
+»Fålen skakade sin fylliga man», käännettiin eräänä tuntina: »Varsa
+ravisti juopunutta miestään.
+
+Lauseen »Den kunnige Anna framtog glaspokalen med träfot», käänsi eräs
+'kielimies': »Taitava Anna otti puujalalla esiin lasipikarin».
+
+
+
+HENGEN SILMILLÄ.
+
+
+»Monta poissaolevaa oppilasta nähtiin tyhjillä istuimilla
+maanantaiaamuna, kun opettaja taas ryhtyi toimeensa.»
+
+
+
+MITÄ VARTEN?
+
+
+Ville: — Isä, opettaja sanoo, että me olemme täällä maailmassa
+auttaaksemme toisia.
+
+Isä: — Niin tietysti.
+
+Ville: — Mutta mitä varten ne toiset sitten ovat täällä?
+
+
+
+SIVISTYKSEN LAATU.
+
+
+Opettaja: — Millaisella kannalla on sivistys Espanjassa?
+
+Oppilas: — Harvinaisella kannalla.
+
+
+
+KÄÄNNÖSNÄYTTEITÄ.
+
+
+»Strykte lockarna från pannan», käännettiin: »Pyyhki kiharat pannusta.»
+
+»Lalli bar hat till biskopen», käännettiin: »Lalli kantoi piispan
+hattua.»
+
+Opettaja; — Miten käännetään: »Man får mycket rara saker i Spanien»?
+
+Eero: — Mies saa Espanjassa paljon raakaa sokeria.
+
+Jaska käänsi koulussa lauseen: »Här är ett bo med ungar i»,
+seuraavasti: »Tässä on unkarilaisten asunto.»
+
+
+
+HUONO LINTU,
+
+
+Opettaja: — Voitko kertoa jotakin käestä, Pekka?
+
+Pekka on vaiti.
+
+Jaska: — Saanko minä, opettaja?
+
+Opettaja: — No, kerro sinä sitten.
+
+Jaska: — Käki ei viitsi itse munia.
+
+
+
+VERTAUS.
+
+
+Rehtori oppilaalle, joka ei hänen mielestään seiso kunnolla rivissä: —
+Sinäkin seisot siinä kuin lehmä, jalka siellä, toinen täällä.
+
+
+
+TARMOKAS.
+
+
+Opettaja: — Vaikka tällä hallitsijalla ei ollut kumpaakaan kättä, piti
+hän hallitusohjat lujasti käsissään.
+
+
+
+TAIVUTTI.
+
+
+Opettaja ruotsintunnilla: — Mitä on varvas ruotsiksi, ja kuinka se
+taipuu?
+
+Oppilas, joka on kuullut kysymyksen vain puoliksi: — Varvas, varvas,
+varvades, har varvats.
+
+
+
+AUTTOI ASIAA.
+
+
+Tarkastaja oli tulossa kouluun, minkä johdosta opettaja neuvoo: —
+Viitatkaahan rohkeasti, vaikka ette aivan varmaan tietäisikään, jottei
+tarkastaja aivan huonoa käsitystä saisi.
+
+Tutkintopäivänä tarkastaja kysyy: — Mitä tiedätte kertoa Kaarle XII:n
+nuoruudesta.
+
+Yleinen hiljaisuus. Vihdoin Heikki viittaa varmana.
+
+Tarkastaja: — Sanopa sinä, pieni poika siellä takana. On hauskaa, että
+joku tietää näistäkin asioista, vaikka siitä ei vielä ole luettukaan.
+
+Heikki: — En minä vaa sitä tiädä, mut viittasin nii ku opettaja käski,
+ettei tarkastaja meittiä ihan pöhlöiks' luulis.
+
+
+
+OIVA KÄÄNNÖS.
+
+
+Lause »Schlief mit heissen Wangen ein», käännettiin eräässä koulussa:
+»Ajoi pois tulisissa vaunuissa.»
+
+
+
+HERRA TARKASTAJA.
+
+
+Koulun pienimpiä oppilaita oli johtaja neuvonut tarkastajan heiltä
+kysyessä liittämään vastauksensa loppuun: »Herra tarkastaja!»
+Uskontotunnilla tarkastaja kysyi:
+
+— Mitä Herra sanoi Aatamille?
+
+— »Kirottu olkoon maa sinun tähtesi», herra tarkastaja.
+
+
+
+KUIN FAARAON SOTAJOUKKO.
+
+
+Ruotsintunnilla opettaja saneli edellisen kirjoituksen numeroita. Eräs
+oppilas, jonka numero oli jäänyt mainitsematta, kysäisee:
+
+— Mitenkähän minun kirjoitukseni kävi?
+
+Opettaja vilkaisten muistikirjaansa: — Maltas. Aivan niin, se hukkui
+punaiseen mereen.
+
+
+
+ANATOMIAA
+
+
+Agronomi luennoi: — Toiset lihakset voivat mennä pitkiä matkoja
+nuoramaisina jänteinä.
+
+
+
+MITÄ HÄN TARKOITTI?
+
+
+Tarkastaja oli kerran »pääsykkäiden» ranskankielentaitoa syynäämässä.
+Tuon, jalon kielen opiskelijoita oli niukanlaisesti, mutta niukka oli
+herra tarkastajan lausuntokin:
+
+— Kyllä minä huomaan, että oppilailla on ehkä mahdollisuuksia oppia
+saamaan selvää helposta ranskalaisesta tekstistä.
+
+Ja se oli yliopistoon johtavan oppilaitoksen ylin luokka...
+
+
+
+KUN VENÄJÄNKIELTÄ OPISKELTIIN.
+
+
+Opettaja: — Mikä Tolstoin kuuluisa teos oli puheena viime tunnilla?
+
+Oppilas: — Mirri-vainaa!
+
+(Tarkoitti »Vainá i mir», »Sota ja rauha» teosta, vaikka muisti sanat
+väärässä järjestyksessä.)
+
+
+
+VAROVAISUUDEN VUOKSI.
+
+
+Englannin kieliopissa on seuraava esimerkki: »I have not seen him this
+three days» (En ole nähnyt häntä [maskuliinia] kolmeen päivään).
+
+Tyttökoulussa eräs neitonen muuttaa sitä hieman lukiessaan, sanoen: »I
+have not seen her [feminiiniä] this three days.» Mutta häntä ei sitten
+ilahduta opettajan ivallinen kysymys: »Muuttiko Toini sen varovaisuuden
+vuoksi?»
+
+
+
+LÄÄKÄRI KIELSI.
+
+
+— Eikö Nenonen osaa koroittaa binoomia toiseen potenssiin?
+
+— Kyllä, mutta lääkäri on sen minulta kieltänyt.
+
+
+
+
+
+KIELITIEDETTÄ.
+
+
+— Vertailevaa kielitiedettä, sanoi Pelle, kun ranskankirjoituksessa
+kahdesta sanakirjasta sanoja etsi.
+
+
+
+HYVIN TODENNÄKÖISTÄ.
+
+
+Hannunen kertoo Elias Lönnrotin lapsuudesta: »Hän oli syntynyt hyvin
+nuorena.»
+
+
+
+HYVÄ ALKU.
+
+
+Kansakoulussa oli kolmannella osastolla valmistettu läksy, jossa oli
+m.m. puhe silkin tuomisesta Länsimaihin. Opettaja oli kertonut, että
+eräs mies meni Kiinaan ja toi silkkiperhosen toukkia ontossa kepissä
+Eurooppaan. — Seuraavalla tunnilla Juli kertoi saman asian tähän
+tapaan:,
+
+— Yksi hontto herra meni Kiinahan ja pani silkin toukkia honttohonsa...
+
+Yleinen hohotus keskeytti hyvän alun.
+
+
+
+TAITO SE MAKSAA.
+
+
+Pieni juttu Atan edesottamisista kouluiän monivivahteisina vuosina.
+Oltiin toisella luokalla ja ahkeroitiin »Vänrikkiä». Oli luettu »Torpan
+tyttö» ja ryhdytty sen jälkeen »Kuolevaan soturiin», Ata joutui
+aloittamaan ulkoluvun, ja muistin tarttuessa hietaan hän 'lainasi'
+»Torpan tytöstä» sen mitä muisti uupui. Tällaista siitä tuli:
+
+    »Lemulla oli verinen
+    jo päivä päättynyt,
+    majoille, maille valahti jo rusko sammuvainen,
+    maat tummui, tummui vetten vyö,
+    kuin hauta hiljainen ol' yö.»
+
+Se meni täydestä — eikä meidän muiden auttanut muu kuin ihmettelevällä
+ihailulla todeta, miten ainutlaatuinen keskuudessamme oli Atan
+joustavuus selviytyä pikku vastoinkäymisistä.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75513 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..0a56ddb
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #75513 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75513)