diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75536-0.txt | 1657 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 1674 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75536-0.txt b/75536-0.txt new file mode 100644 index 0000000..4a0b8df --- /dev/null +++ b/75536-0.txt @@ -0,0 +1,1657 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75536 *** + +language: Finnish + + + + +VANHANKANSAN TAPOJA JA TAIKOJA + +Y.m. sivistyshistoriallisia pikkutietoja Keski-Hämeestä 1800-luvulta + + +Kertonut + +A. TH. BÖÖK + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto +1912. + + + + +SISÄLLYS: + + Alkusana. + Joulun vietto. + Uuden vuoden vietto. + Tapaninajo.. + Riukujuhla. + Laskiainen. + Pääsiäinen. + Helatuorstai ja helluntai. + Juhannus. +Uotinpäivät. +Pahat henget. +Kihlajaiset. +Kapio. +Häiden vietto. +Morsiuspuku ja "ruunaaja". +Hautajaiset ja ruumisarkut. +Viinanpoltto. +Raipparangaistus. +Porvoon matkat. +Muistelmia nälkävuosilta. +Kansan merkkiä kalojen kutuajoista. +Onkiminen. +Kansan huomioita "terrin" ja "mehtäksen" soinnista. +Metsäriista ja pyydystystapoja. +Ensimmäinen höyryalus Päijänteellä. +Keski-Hämeen asukkailla kalavesiä Viitasaarella. +Muistoja vuoden 1808—1809 sodan ajoilta. +Alexanteri II:n matkasta Suomessa vuonna 1856. +Padasjoki kauppapaikkana. +Entisiä kalkkiruukkia Keski-Hämeessä. +Kenanlyönti. +"Kerpeikkari". + + + + +Alkusana. + + +Hämeessä syntyneenä ja koko elämäni ajan siellä — ainakin kesäiseen +aikaan — eläneenä, olen oppinut perinpohjaisesti tuntemaan Hämettä — +sen kaunista luontoa, sen miellyttävää kansaa. + +Kun lapsen herkkätuntoisuudella ja suurella mielenkiinnolla seurasin +kansan omituisia, usein hyvinkin salaperäisiä tapoja, on lapsuuden +muistojen sarja eheänä vuosien vieriessä säilynyt muistissani. + +Ja niin tulin ajatelleeksi, että ehken olisi syytä, aikana, jolloin +kotiseutututkimukselle annetaan niin suurta arvoa, julaista nuo +muistot, sillä toivomuksella, että ne, vaikka vähäisessäkin määrässä, +olisivat lisinä kansamme sivistyshistoriallisen muinaisuuden +selvittämiseksi. + +Suurin osa niistä kertomuksista ja tiedonannoista Keski-Hämeestä, +joita olen kirjasessani esittänyt, ovat kotoisin syntymäpitäjästäni, +Padasjoelta, ja koskevat 1800-lukua. + +Missä minun muistini on pettänyt, olen saanut tietoja muilta, etupäässä +Kosken-Inkilän vanhalta isännältä, hyvältä ystävältäni, Esaias +Inkilältä kuin myöskin hänen pojaltaan talon nykyseltä omistajalta +Kustaa Inkilältä. + +Saadakseni kyhäelmäni niin kansanomaiseksi kuin mahdollista, olen +moniaassa paikassa käyttänyt Padasjoen murteella lauseita ja +sananparsia, nimityksiä y.m. + + + + +Joulun vietto. + + +Suurin juhla oli Keski-Hämeessä niinkuin muuallakin Suomessa +joulujuhla. Sitä vietettiin parisen viikkoa alkaen Tuomaasta. "Hyvä +Tuomas joulun tuo, Hiivanuutti lopun tuo" sanoo muuan hämäläinen +sananparsi. Hiivanuutti lopettaa siis joulun, kun oluet ovat juodut ja +hiiva vaan tynnyrin pohjalla jälellä. + +Joulu toi muassaan paljon hommaa varsinkin perheen emännälle. +Jouluruuat ja juomat olivat valmistettavat, tupa koristettava ja +elukoitakin muistettava. Tavallinen oli pirtin seinien koristaminen +päreillä. Päreet "kudottiin" ristiin niinkuin kopan pohja mutta vinoon. +Kattokin "letitettiin" niin, että "tek' lainien-letityksen". Päreiden +tuli olla 8-korttelisia. + +Erinomaisen tärkeä koriste oli kattoon ripustettu n.k. "himmeli". + +Himmeli tehtiin oljista ja sen valmistamiseksi tarvittiin erityistä +taitoa ja älyä. Eipä sitä kuka hyvänsä osannutkaan laittaa, se kun +oli monesta osasta kokoonpantu. Kun oljista otettiin "kes'" pois, oli +himmeli kuin kullasta tehty. Himmelillä, joka riippui langasta katosta, +oli se ominaisuus, että joutui pyörivään liikkeeseen pienimmästäkin +tuulahduksesta. "Ol' aina kuin henkis' olisi ollu' ja otti ihtiens' +kaikest' ilmast'". + +Padasjoella oli Parran Liena (Parta-Kustaan vaimo) taitavin himmelien +valmistaja. + +Koristustyöhön ryhdyttiin jo Tuomaan päivästä. Kun viinanpoltto oli +sallittu, olivat miehet pienessä hutikassa siitä alkaen. Tuomaasta +jouluun oli kuin "ykskin päivä". "Miehiltä olivat housut jaloista +pois" sanottiin tuossa tilassa ollessaan. Jouluaatto otettiin niin +juhlallisesti vastaan, että sinä päivänä lähdettiin "heiniin" jo +puolesta yöstä, niin että tulivat kotiin heinäkuormineen "ennen +päivää". Eläinten alle pantiin uusia tuoreita hakoja. + +Kun päivä "selkis", ruvettiin joulupöytää valmistelemaan, jolloin +ensimmäiseksi 2 kynttilää — tietysti talista — sijoitettiin +pöydän kumpaankin päähän. Kello 9 à 10 aikaan oli se jo valmis +"voilautoineen", puulusikoineen ja oluttuoppineen; — keskellä pöytää +iso lehmän takajalka. Kuuden aikaan illalla syötiin sitten yhteinen +illallinen, johon koko talonväki otti osaa. Ruuista oli tärkein hyvin +iso uunissa paistettu siankinkku, paitsi edellä mainittua palvattua +lehmän takajalkaa. Kinkun alle oli sijoitettu kaksi "kaakkuleipää", +joita kuitenkaan ei syöty, vaan säilytettiin ja annettiin +sitten miehille Toukokuun alussa, kun ensimmäisen kerran olivat +"toukopellolla". Niin ne tuottivat onnea kesätöille. Herneitä kylvetään +muuten kuten tunnettu hyvin aikaseen. "Jos ei vappuna vaossa, niin ei +se pouka pohtumes'", sanoo sananparsi. Pouka on astia joka käytetään +herneiden puhdistamista varten. + +Muutamissa taloissa oli sitä paitsi pöydällä n.k. "kunniakinkkuja" +jumalia varten, niitä syötiin pitkin vuotta. Joulupöytään kuului +muuten paitsi edellä mainitut ryynipuuro, joka syötiin rieskan kanssa. +Ennen kuin ei ollut ryyniä — niitä saatiin Padasjoella vasta noin 40 +vuotta sitten — oli puuron asemesta herneruokaa, jossa oli suuria +sianlihapaloja — sian selästä leikattuja. + +Ensimmäinen "tamppi" ryynien valmistamista varten oli paikkakunnalla +Harmoisten kylässä Kuhmoisissa. + +On selvä että aivan välttämätön osa joulukestityksessä oli jouluviinat +ja "koti-olut". Viinaa oli luonnollisesti siihen aikaan joka talossa, +sitä tarjosi niin talon isäntä, kuin torpparikin. Joka talossa oli sitä +varten "hopiapokaal'", joka sisälsi yhden "jumpron". Olipa sellaisia +pikareita, jotka sisälsivät kokonaisen tuopin. + +Talon haltialle, jota sanottiin "yöhaltiaksi" uhrattiin myöskin viinaa. +Ellei niin tehty, teki se pahaa, särki kiukaat y.m.s. + +Yöhaltia esiintyi miehen haamussa. Se oli puettu pitkään harmaaseen +pukuun — "laakrakkiin" — patalakki — samallainen "kaloppi" kuin papilla +— päässä. (Papin "kaloppi" valmistettiin kuudesta "kaistasta" mustaa +verkaa). — Sen leukaa koristi pitkä harmaa parta. Rahi oli haltian +tavallisin asuinpaikka. + +Joululahjojen antaminen on hyvin vanha tapa. Rengit saivat tavallisesti +tupakkia, "piiat" pää- tahi esiliinoja. + +Myöskin joulupukki esiintyi säännöllisesti. Se tehtiin siten, että mies +meni nurin käännettyjen vällyjen alle niin, että näytti isomahaselta ja +piti käsissään luokin päätä. Luokin toinen pää pisti jalkojen välitse +esiin ruumiin takapuolella ja siihen oli kiinnitetty märkä kylvinvihta. + +Jos ei hyvin kohdeltu, käänsi pukki takapuolensa sen puoleen, jolle oli +vihanen ja huiskutti vettä vasten naamaa. + +Niistä taioista, jotka liittyvät joulun viettoon, mainittakoon, että, +jos jouluna ei syönyt mitään koko päivänä — nimittäin ennen yhteistä +jouluateriaa — näki sitä syödessä tulevan morsiamensa eli sulhasensa +astuvan eteensä muille aivan näkymättömänä. + +Mainitsin, että pidettiin eläimistäkin huolta jouluaattona. Siten +annettiin lehmille usein vasta silloin ensimmäisen ja tavallisesti +viimeisen kerran heiniä, sittenkuin niille koko syksynä oli syötetty +vaan olkia. Sen vuoksi olivatkin lehmät usein niin huonoja keväällä, +että "luokilla nostettiin". Heiniä piti säästää, sillä vähänhän +luonnolliset niityt tuottivat. Hevosille annettiin "kappa hevoist' +päälle kauroja", joihin sekoitettiin 2 litraa olutta. Seuraus oli siitä +että hevoset olivat niin "hutikassa" että "veivät niin mahlottomast' +että nyrkit sauvus" ohjaksilla juoksua hillitessä. Mies nimittäin se, +joka ensin kirkolta kotiin saapui. + +Lampaat saivat kerppuja ja siatkin tavallista parempaa ruokaa. + +Joulupäivän aamuna mentiin kuten sanoin kirkkoon ja jo hyvin aikaseen +— tuossa 5, 6 aikaan aamulla. Kun monella oli pitkä matka, ruvettiin +kirkkoon lähtöä hommaamaan jo miltei puoliyön aikana. + +Erinomaisen hauskan ja mieltäylentävän vaikutuksen teki kirkko +kirkkaassa valaistuksessaan. Vanhan hyvän tavan mukaan toi nimittäin +jokainen muassaan kynttilän tahi pari, jotka sijoitettiin kunkin eteen +penkkeihin. + + + + +Uudenvuoden vietto. + + +Aivan yleinen on Keski-Hämeessä niin kauvan kuin muistetaan ollut tinan +sulattaminen uudenvuoden aattona. + +Rautasessa tinakauhassa hiilillä sulatettu tina kaadettiin kylmällä +vedellä täytettyyn sankoon. Jokainen sai panoksen osalleen. Tinoja +koettivat sitten kaikki yhteisesti selittää eli "arvostella kuin +valtiopäivät". Luulivat niissä näkevänsä sormuksia, lasten kuvia, +ruumisarkkuja, rahalla täytettyjä kukkaroita y.m. + +Jos oli paljon puhdasta ja kiiltävää, ennusti se rahoja, jos taas +himmeätä rosoista, ennusti se kuolemaa. Koko toimitus oli kuin onnen +"arvanheittoa", sanottiin. + +Jos uudenvuoden päivänä meni salaa jonkun talon lasin alle — siellä +illallista syötäessä — ja kyseli hiljaa itsekseen "joudunko naimisiin", +niin voi saada vastauksen "jaa" tahi "ei" huoneessa puhuvien +keskustelusta. + +"Meäs' sen hullun puhiest'", sano kuitenkin Inkilän vanha isäntä! + + + + +Tapanin ajo. + + +Kello 3:n aikaan lähdettiin ajamaan ympäri kylää. Väkeä oli reessä +niin paljon kuin siihen sopi. Hevosta ei erityisesti koristettu, mutta +aisakello oli välttämätön. Sittemmin ruvettiin käyttämään kulkusia niin +että toisilla oli 12:kin "pelraa" längissä. Matkoilla poikettiin muihin +taloihin jonne "etukäles' kuhtuttiin" sanoilla: "aja tapania meille"! +Taloissa tarjottiin kahvia, olutta ja viinaa, jota viimeksimainittua +tarjottiin naisillekin. Tavallista oli myöskin, että silloin varsat +ensimmäisen kerran valjastettiin reen eteen. + + + + +Riukujuhla. + + +Loppiaisena ajettiin taas hiivanuuttia. Vietettiin riukujuhlaa. +Kulettiin 10-miehisessäkin sakissa talosta taloon. Riuku, joka oli niin +pitkä ettei porstuasta sisään saatu, kuletettiin koko ajan mukana. +Muutamissa paikoin — Auttosissa — kuletettiin sitä paitsi tynnyri +mukana, johon koottiin taloista olutta, joka sitten yhteisesti juotiin. +Ellei loppuviinoja annettu kysyttäessä: "tulieks' antimia taikka +häviö?", uhattiin riu'ulla kaataa uunit y.m.s. + + + + +Laskiainen. + + +Seurasi sitten ajojuhlista kolmas, laskiainen eli liukujuhla. Vanhemmat +ajoivat hevosilla, nuorempi sukupolvi huvitteleiksi kelkkamäissä. +Rekenä oli tavallisesti "mehtärekiä", jotta enemmän kansaa niihin +mahtuisi ja nelistäen usein ajettiin. + +Kelkkana käytettiin enimmäkseen kulia s.o. jääkappaletta tahi +karjopihasta — siihen aikaan vuodesta on suomulta jo ajettu +karjapihalle — otettua jäädytettyä turvekappaletta. Kovasti hauskaa +oli; jo aamulla huudettiin täyttä kurkkua: "laskiais rauhaa, papuja +kauhaa, meidän muorin tallukan nauhaa". + +Laskiaisena piti aina olla päivälliseksi "papuruokaa", johon oli pantu +siansorkkia. + +Iltapäivällä laskettiin taas pitkiä pellavia ja silloin huudettiin: +"meille pitkiä pellavia, tappuroit', tappuroit' — hui! Silkki kuin +muikku, kuitu kun korento — hoi!" + +Laskiaisena lopetettiin työ jo klo 12 aikaan, jolloin mentiin niinkuin +joulunaattonakin saunaan. + +Että mentiin saunaan niin aikaseen — keskipäivällä — riippui siitä että +silloin vielä oli päivän valo. Jos pimeän tultua meni saunaan niin +pahat henget pitivät peliään — heittivät liikaa löylyä t.m.s. + +Laskiaisena ei saunassa ollessa saanut puhua mitään, ettei "hytöset" +ja kärpäset söisi kesällä. Saunan lattia, lava ja penkit olivat +rukiinoljilla peitetyt. + +Kun laskiaisena lattian laastua tunkiot vietiin toisen talon puolelle, +oli varma seuraus, että toiselle talolle huonoja pellavia kasvoi. + +Laskiaisiltana oli tavallisesti tanssit jossakin talossa. + +Myöskin kynttilänpäivä oli juhlapäivä: "kynttilämessu se puuropäivä", +sanottiin. Silloin syötiin näet jauhopuuroa ja käytiin vieraissa. + + + + +Pääsiäinen. + + +Pääsiäisenä tapahtui ensimmäinen n.k. kuunteleminen. Pimeän tultua +mentiin sellaisen rakennuksen katolle, joka kolmasti oli muutettu. +Sinne mennessä ei saanut puhua sanaakaan yhtä vähän kuin katolla +ollessakaan. "Jos yhlenkin sanan puhui, niin yö oli mennyt laimien". +Katolla sitä sitten kuultiin kaikellaisia ääniä ja enteitä kuten +kuoleman enteitä, kirkonkellojen ääntä, veisuja, arkkuun nauloja +lyötävän, tahi kirstua veistettävän y.m. Arkut valmistettiin siihen +aikaan paksuista "lomalaudoista". Muuan ukko kertoi kuulleensa +sellaista ääntä "kuin märkää tallukkaa olisi seinään lyöty" ja kun +vielä näki kuin mustan kissan, joka nurkkaa myöten kiipesi ylös +katolle, läksi hän nopeasti pakoon! Verrattain harva uskalsi muuten +mennä kuuntelemaan. + +Pääsiäishuveista mainittakoon laudanhyppy "karjopihalla", jonne tähän +vuodenaikaan on ajettu ihanasti tuoksuvia kuusisia ja mäntysiä hakoja. + +Toinen lapsille sangen hauska pääsiäishuvi oli uusien liinakankaiden, +varsinkin ruovien rohtimisten, venyttäminen. Se tapahtui siten, että +kangas kiinnitettiin sopivan huoneen tai ladon kattoparruihin ja lapset +sitä sitten "venyttävät" käyttämällä keinuna. + +Pääsiäisaamuna mentiin myöskin jollekin korkealle vuorelle auringon +nousua ihailemaan. Aurinko nousee näet silloin ilosta Kristuksen +ylösnousemisen johdosta tavallista kirkkaammin. + +Pääsiäisestä voi muuten päättää, millainen ilma tulee olemaan +alkukesällä: "millainen pääsiäinen, sellainen ilma särjen kudun aikana". + + + + +Helatuorstai ja Helluntai. + + +Jos helatuorstaina poltettiin tulia omalla maalla, tuotti se onnea — +toi hyvän vuoden. Kun "helan silmiä" poltettiin, ei saanut olla läsnä +muita kuin talon omaa väkeä. Sen sijaan poltettiin helluntaina yhteinen +kokko. + +Sellaisia kokkopaikkoja oli Padasjoella Seitniemellä Ristiän kangas, +Osolassa Heikkilän riihten yläpuolella, Sallan mäellä y.m. Kokoille +kokoontui usein satakunta ihmistä, jotka viettivät iltansa tanssilla ja +piirileikeillä. Varsin suosittu oli tanssi "sysmäläistä", jossa mentiin +parittain — vähintäin 6 paria — ristiin ja rastiin pitkin kenttää +ja vaihdettiin paria sanoilla: "minä vaihlan ton kans"! Leikeissä +maksettiin sakkoa, joka tapahtui siten, että "lautamies" määräsi +hihnalla kämmenelle lyötäväksi määräkertoja. Lyötiinpä usein niin +kovaa, "että kämmeniä punotti". + + + + +Juhannus. + + +Juhannuksena ei kokkoa poltettu. Sen sijaan koristettiin portinpielet +koivuilla (sana limo tuntematon) ja pihalle — kuten vieläkin on tapana +Padasjoella — laitettiin lehtimajoja. Juhannuksena oli tilaisuus +viimeisen kerran mennä kuuntelemaan. Sitä voitiin muuten maariasta +alkaen tehdä joka juhlapäivä. Kuunteleminen Juhannuksena suoritettiin +"vesikivellä" (kivellä vedessä), portin tolpalla, joka oli monta kertaa +muutettu tahi kaivon arkulla. Mies se, joka uskalsi niille mennä, sillä +se oli enemmän tahi vähemmän hengenvaarallista! + +Jos Juhannusyönä saunasta tultua juoksi alastomana kolme kertaa kaivon +arkun ympäri, niin tuli kolmannella kerralla tuleva sulhanen tahi +morsian vastaan. + + + + +Uotin päivät. + + +Syysteurastus toimitettiin Olavin päivän tienoolla. "Uottina pukkia +pistetään", sanotaan. + +Silloin mentiin miehissä Sysmän puolelle, jossa suuria juhlia — "Uotin +päiviä" — vietettiin. Sunnuntaina oltiin "Uotin-kirkossa" ja sitten +seurasi suuret "pestuumarkkinat", joilla palvelioita pestattiin. Uotin +päivänä, jolloin pukit tapettiin, syötiin "maksat ja selkäkerät" +lihasoppaa ja lehtikäisiä. + +Juhlana pidettiin myöskin Pyhäinmiesten päivien aikaa, jolloin hampun +ja pellavan valmistaminen tapahtui. Silloin piti "lahtien" olla +tehtyinä, oluet laitettuna, että oli ruokaa ja juomaa kylliksi. Hamppu- +ja pellavariihissä käytiin vuoroon taloissa. Riiheen mentiin jo puoli +yöstä. Kello 3 à 4 aikaan saatiin kahvia ja kello 6 à 7 aikaan aamulla +syötiin komeat suurukset. + +Nauriitakin siihen aikaan paistettiin "kuoppahauloiss'". — — + +Kuten edellisestä huomaamme, liittyi useimpiin juhliin, jotka +vietettiin pyhäpäivinä, monellaisia taikoja. + + + + +Pahat henget. + + +Pahoja henkiä pelättiin kovasti. Ne asuivat enimmäkseen saunoissa ja +riihissä, varsinkin seinäin ja muurien välissä — raheissa. Muutamat +niistä olivat yksisilmäisiä: "silmä kuin kehräpää keskellä ohtaa". +Varsinkin lauvantaina tekivät saunassa paljon pahaa, jos kylpi +"auringon laskun jälkeen". Heittivät löylyä niin, että täytyi paeta +pois saunasta, panivat veden kiehumaan lavalla, välisti "rypes' +ämpäris' niin, että vesi lenteli kattoon" tahi tekivät muuta koiruutta. +Sattuipa kuitenkin että riskit miehet tappelivat niiden kanssa. +Kuuluisa oli Hoppulan tonttu Kuhmoisissa. Muuan seppä oli pimeässä +sen kanssa porstuassa joutunut tappeluun sillä seurauksella, että se +löi sepän allensa ja kun tultiin "kahtomaan" ja tuotiin "valkiet'" +makasi seppä mahallaan lattialla. Paljon puhuttiin yhteen aikaan +myöskin eräästä pahasta hengestä, joka mustan kissan muodossa eleli +Saksalan kartanon tallissa ja joka "rouhi" Sipuran poikaa, joka siihen +aikaan oli tallirenkinä Saksalassa, niin pahoin lattialla "että veti +luitaan kuolemaansa asti" s.o. ontui! Kun noidat tahtoivat tehdä pahaa +käyttivät he noidan nuolta s.o. pintapäreitä sidottiin yhteen 9:llä +vihreällä, punasella eli muunvärisellä lankalajilla ja sytytettiin +sitten palamaan. Heti se nyt "rupes' menien" ja mihinkä meni, siellä +se poltti eläimet, vasikat laitumella, taloja, riihiä j.n.e. Jos osui +näkemään niin se "häpesi", putosi ja sammui, jos sanoi sille jonkun +ruokottoman sanan. Myöskin karjalle tekivät pahat henget usein pahaa, +kuten leikkelemällä karvat kyljistä ja päistä tahi ajamalla lehmät +puiden väliin, jotka "hinkasivat" toisiaan vastaan, niin että karvat +lähti elukoista ja rupesivat kitumaan. Noita-akat liikkuivat aina yöllä +ja sellaisena pidettiin muuan akka, joka asui Inkilän sepän torpassa. + + + + +Kihlajaiset. + + +Kosimisen suoritti puhemies aivan yksinänsä. Hän oli sulhasen +luottomies, joka kaikki toimitti. Kuului asiaan, ettei sulhanen mitään +puhuisi: seisoi kuin "tokka nurkassa". Puhemies kääntyi ensin isän, +sitten äidin ja vasta kolmanneksi morsiamen puoleen. Jos kaikki kävi +hyvin, jätti hän sulhasen puolesta "kihlat": kellon, sormuksen, silkin +t.m.s. riippuen varallisuudesta. Koko ajan tuli sulhasen seistä kuin +asia ei kuuluisi häneen ollenkaan ja pois hän lähtikin aivan puhumatta. +Vasta kun antajaiset vietettiin morsiamen talossa, s.o. kun ensimmäisen +kerran oli kuulutettu, nuoret olivat tilaisuudessa puhumaan keskenänsä +ja lähemmin tutustumaan toisiinsa. + +Palkaksi avustuksestaan tuli puhemiehen saada sukat ja paita, jotka +morsian antoi. + + + + +Kapio. + + +Ensimmäisen kuulutuksen jälkeen koottiin kapiot. Morsiamen seurassa +oli silloin joku kielevä akka, joka osasi oikein hyvin puhua kapion +puolesta. Kulettiin talosta taloon hevosella eli jalkasin. Samalla +kutsuttiin myös häihin. Kapioksi annettiin kahvia, pellavia, villoja, +paitoja, sukkia y.m., sekä rahaakin. + +Kapiota rahan muodossa koottiin vielä häissäkin. "Kuulutusmies" asettui +silloin pöydän taakse ja kehoitti antamaan lahjoja sanoilla: "tulkaa +muistaan nuorta paria". Rahat koottiin lautasille, jotka olivat +nenäliinalla peitetyt, ettei tarvinnut kenenkään antimiaan hävetä, +kahteen kassaan, toinen morsiusparille, toinen vaivaiskassaa varten. +Kun lahjain kokoominen oli päättynyt, "kuulutettiin" kuinka paljon oli +kerääntynyt ja sitten seurasi yleinen "lahjamaljan juominen". + + + + +Häiden vietto. + + +Johtomiehenä häissäkin oli sulhasen puolelta puhemies, joka m.m. +kirkosta ajoi samoissa rattaissa sulhasen kanssa. Kirkosta seurasi +"pelmanni" — viulun tahi klarinetin soittaja — mukana ja puolen matkan +päästä toinen pelmanni oli vastaan ottamassa. + +Hääkulkueessa oli soittajat aina etunenässä. Että viinapullo oli +mukana, on luonnollista, sillä siellä täällä oli tien vieressä +pöytiä lasineen, joiden luona kohteliaisuus vaati, että pysäydyttiin +ja puhemies täytti lasit. Monellaista leikkiä siellä laskettiin ja +"naurettiin ihlan kuoliaaks"! + +Häitä kesti tavallisesti kolme päivää. Ensimmäisenä vihittiin, toisena +oli nosto. "Heäväk' karkas' jaloist' kiinni" ja nosti nuoret isännäksi +ja emännäksi. + +Kolmantena päivänä tanssittiin ruunu pois. Kun nuoret ensimmäisenä yönä +menivät yhteen, seurasivat niitä kukkapojat ja -tytöt makuuhuoneen +ovelle saakka. + + + + +Morsiuspuku ja ruunaaja. + + +Morsiamen puku oli tavallisesti valkonen ja siihen kuului +välttämättömänä "ruunu ja löija". + +"Morsiainta" puki häissä tärkeä henkilö "ruunaaja". Semmoisia olivat +Padasjoella "Appelkruutin" muori Kirkonkylästä ja Linnasuo-Maija +Maakeskeltä. + +Ruunu oli korkea ja raskas, koristettu kultapaperilla ja kullan +siloilla. + +Kolmantena hääpäivänä vei ruunaaja ruununsa pois. + + + + +Hautajaiset ja ruumisarkut. + + +Kansan keskuudessa säilyneiden tietojen mukaan haudattiin kuolleet +Padasjoen kirkon lattian alle vielä noin 100 vuotta sitten. Itse olen +nähnyt "muumioita" mainitun kirkon lattiaa korjattaessa toistakymmentä +vuotta sitten. Hautausrinkilöitä, joita jaettiin kaikille hautajaisiin +kutsutuille vieraille, käytettiin yleisesti varsinkin varakkaimmilla, +mutta eivät olleet käytännössä varsinaisen rahvaan piireissä. Rinkilät +olivat aika isot ja sahramilla keltaisiksi värjätyt. Hautajaiskonvehtia +oli vaan n.k. säätyläisillä. + +Arkut tehtiin hongasta ja maalattiin muun värin puutteessa noella, joka +otettiin saunan katosta ja kuoletettiin "rievällä" maidolla, tärpätillä +tahi viinalla. Niiden laitaan "ruusuteltiin" paperia. + +Kerrotaan eräästä vanhasta suntiosta seuraava humoristinen kasku. +Kun kirkkoherra saarnastuolistaan "kiitti" muuatta rikasta +pohatta-vainajata, sanoi suntio puol'ääneen: "piru sai sielun, rovasti +sai lehmän, mutta lukkari ja minä jäätiin ilman". Jos talossa oli 7 +lehmää sai rovasti kuten tunnettu yhden lehmän. + +Muuten oli yleisesti se luulo, että jos kuolleen silmät jäävät auki, +niin se "vahtaa toista perässään". + + + + +Viinan poltto. + + +Viinan polttoon olivat oikeutetut vaan "manttaalimiehet", mutta kaikki +polttivat, sillä he saivat isänniltä lupaa polttaa talossa. Polttaminen +oli luvallinen vaan määräaikoina syksyllä ja keväällä. "Syyspoltto" +tapahtui Marrask. 15 p. ja Joulukuun 15 p. välillä; kevätpoltto oli +sallittu 6 viikkoa, Helmikuun 15 päivästä Huhtikuun 1 päivään. + +Viinaa valmistettiin kodassa perunoista, kaurajauhoista, +ruisjauhoista ja ohramaltaista. Paras viina saatiin kaurajauhoista ja +"rukiinimelöistä" (rukiin maltaista). "Piippujen" ja "hatun" ympäri +oleva paistunut imelä taikina, kyrsä, oli lasten lempiruokaa. Sattui +usein, että lapset salaa leipoivat pieniä "kaakkuja", joita paistoivat +hatun päällä. Pannuun meni tavallisesti 10 kap. viljaa ja saavillinen +vettä. Viinaa tuli 1 tuoppi kappaa kohti. Renki sai 1/2 tyn. viljaa, +että sai itse polttaa ja myydä. Piiatkin kun saivat 1 kapan alan +pellavamaata, antoivat kylvää siihen kauroja saadakseen sitten viljaa, +jonka antoivat polttaa viinaksi, josta saivat suuremman hinnan (puoli +ruplaa kannulta) kuin pellavista. + +Viina "tislattiin" sitten niin kauan, että, kun pisti pannun piipun +alle palavan tulitikun, ei viina enää syttynyt palamaan. + +Pannuun jäänyttä viinasakkaa sanottiin "perakoksi". Suurimmat +juoppomiehet joivat perakkoa ja tulivat siitä "jumalattomast'" +humalaan. Rankista saatiin, polttamalla sitä toiseen kertaan, "sikunaa". + +Tuota tummaa väkevää kotitekoista viinaa — "savuviinaa" — poltettiin +vielä kauan sen jälkeen kuin viinan polttaminen kotitarpeeksi vuonna +1866 kiellettiin. + +Rännimäellä, Perätyllän kujan suussa Rusilan niityn kulmassa oli +aikoinaan viinaränni. + +Vaikka kielto otettiin verrattain tyytyväisenä vastaan, sepitti +kansanhumori kuitenkin seuraavan laulun kiellosta: + + Kun viinast' on tullut toi valitusvirs', + Suru raukan kuolemast', + Armollinen Keisari + Laskes' se pannu valloillien, + Entisille kannoillien. + + + + +Raipparangaistus. + + +Korkein määrä raippoja, mihin rikoksentekijä tuomittiin, oli 40 +paria. Sitä rangaistusta sanottiinkin "täydeksi rahviksi". Raippojen +jakaja, pasar, oli yhteinen koko lääniä varten. Viimeinen pasar, +Abraham nimellinen itsellinen, joka asui Viitoilla, oli mies, joka +itse oli saanut vitsaa maistaa. Väliaikaisena toimi Padasjoella +muuan irtolainen, Auttosten Jaakkolan poika ja yleisesti tunnettu +liikanimellä Rottipää. Hän ei asunut missään vaan kuljeskeli paikasta +paikkaan. + +Ennenkuin raippoja ruvettiin antamaan, sidottiin rangaistavan kädet +käsivitjoista pylvääseen kiinni siinä olevaan koukkuun niin korkealle, +että varpaat tuskin ulottuivat maahan. Piiskatukki oli nelikulmaiseksi +veistelty. Raippapari oli kaksi lyöntiä. Pasarilla oli 3 vitsaa +kerrallaan kädessä ja yhdellä vitsalla löi aina kaksi kertaa. Vitsojen +tuli olla 6 kort. pituisia. Lyönnit tapahtuivat selkäpuolelle ja +paljaalle iholle kellon mukaan, niin että kun vallesmanni oli lukenut +yks', toinen, kolmas, niin lyötiin. Lyöntien väliaika oli siten 1 +minuutti. Toimituksessa olivat läsnä vallesmanni, siltavouti ja +"vank'vyörär". Tavallisesti oli asianomainen rangaistuksen saaja alussa +kylläkin kopea, muttei hänen tarvinnut montakaan iskua saada kun jo +rupesi surkeasti rukoilemaan armahdusta. Usein sattui, että pyörtyikin +keskellä toimitusta. Hän otettiin silloin alas ja sai vettä. + +Piiskatukki oli Padasjoella sijoitettu kirkkomäelle Hietalan pellon +päähän, Suntion ja kirkon välille, 10 metriä kirkon aidasta pohjoiseen +päin. Raipparangaistus teki sivulta katsojaan sangen raa'an ja +julman vaikutuksen. Tämän kirjoittaja on itse nuorena poikana ollut +tilaisuudessa salaa sivulta näkemään, kun Padasjoella kerran raippoja +annettiin. Isäni oli silloin P:joen vallesmannina. Mutta kalpeana ja +sydän kovasti tykkivänä pakeni tähystäjä sangen nopeasti, kun raippojen +saaja rupesi karkealla vapisevalla äänellä rukoilemaan "armahtakaa, +armahtakaa, kamreeri kulta"! + +Padasjoella elännee vielä muuan ukko, joka varkaudesta on saanut +raippoja. Kauan vielä sen jälkeen, kun tuo julma ja raaka +rangaistustapa oli poistettu, sattui että Rottipää miestä kiusotteli +sanoen: "muistatko vielä, kun minä persies' takana häärin tuolla +Kaukilan harjulla"! + +Toinen rangaistustapa oli miltei vielä häpeällisempi kuin +raipparangaistus ja se oli häpeäpallilla istuminen kirkossa. + +"Kirkon palli" eli "musta palli", s.o. tuoli jossa oli kolme pykälää, +oli sijoitettu keskelle kirkon "konkia" ja siinä sai varas, joka kolme +kertaa oli varastanut, istua koko kirkonajan kuulemassa papin nuhteita. +Tavallista oli, että raipparangaistuksen kärsinyt sen jälkeen vielä sai +istua kirkon pallilla. Väliajan oli vangittu vankitalossa. Omituista +kyllä valitsivat usein raipparangaistuksen ennen vankilassa oloa, koska +siten pikemmin pääsivät rangaistuksesta. + + + + +Porvoon matkat. + + +Tavallista oli, että torpparit "ostivat" isänniltä "matkareisun" s.o. +ottivat viedäkseen parrupuun Porvooseen. "Parrun" täytyi olla hakattuna +nelikulmaiseksi siten että se oli "kantilleen" vähintäin 12 tuumaa ja +vähintäin 5 syltä pitkä. Vietiinpä Padasjoelta — esimerkiksi Jaanilan +maalta — sellaisiakin poikia, jotka olivat kantilleen 14 tuumaa ja +olivat 8 sylen pituisia. + +Kun Padasjoelta on 14 penikulmaa Porvooseen kesti matkaa noin viikon +ajan ja siitä sai torppari 25:— markkaa kuletuspalkkaa. + +Parrut osti Porvoossa Tenniset, Ruutit, Nekkeströmmit ja Simoliinit. + +Matkan varaksi oli mukana parrun päällä "mahloton" 2 m pitkä verkko, +heinäsäkki eli märsiö, sekä perunasäkeissä kauroja ja ruumenia sekasin, +puhumattakaan miesten eväistä viikon ajaksi. Rahoillaan ostivat +torpparit enimmiten suolaa, rautaa tahi terästä. Suolan hinta oli +siihen aikaan 8 mk vanha tynnyri. + +Tavallista oli, että kauppiaat tarjosivat torppareille ryyppyjä ja kun +siten makuun pääsivät, sattui väliin, että joivat koko parrun hinnan. +Juopuneet kuletettiin kotio köytettynä rekeen kiinni. + +Usein kyllä löysivät miehet paluumatkalla märsseistään neljäkin +"halstooppia" rommia eli konjakkia, joita kauppiaat olivat niihin +pistäneet. + + + + +Muistelmia nälkävuosilta. + + +Paljon liikkui nälkävuosina kerjäläisiä näilläkin seuduin. +Kuljeskelevat perheet, jotka useimmat olivat Pohjanmaalta ja joissa +usein oli paljon lapsia, kuletettiin hevosella talosta taloon. Usein +oli kolmekin kyytiä päivässä. Kosken Inkilään esimerkiksi tuli +kerjäläiskyytiä kolmelta taholta Alijärveltä, Virmailasta ja Ratiasta. +Talvi oli erinomaisen kylmä, joka seikka kuten silloin yleinen +lavantauti eli polttotauti, joksi sitä siellä kutsuttiin, tuotti +köyhille paljon kärsimyksiä. Pyhäpäivinä "kiitettiin" Padasjoella noin +10-15 vainajata. Lavantautia seurasi hiusten lähtö. + +Omituiselta oli näyttänyt, kun kulkutaudin jälkeisenä aikana kansaa +kokoontui ensimmäiseen rippikirkkoon ja suurin osa yleisöä oli +hiuksettomia — "lanttupäitä". Tukka kasvoi kyllä uudelleen jälestäpäin. +Myöskin ajoksia muodostui kurkkuun leuan alle ja niihin kerrottiin +sairasten kuolleen tukehtumisesta. + +Tämän kirjoittajan perheessä makasi mummo, isä, äiti ja meistä 7 +lapsesta neljä kotona olevaa lavantaudissa. Ainoastaan nuorin muutaman +vuoden vanha tyttö ei sairastunut. Isän tauti oli lievempää laatua, +niin että hän suurimman osan päivästä oli liikkeellä. Muistan kun hän +kuljeskeli ympäri hirveän korkea hienoksi hakatuilla katajilla täytetty +liinatötterö päässä. Käytettiin yleisesti lavantaudin parantamiskeinona. + +Äitini oli hyvin sairas ja oli leuanalus niin paisunut, että täytyi +lähettää lääkäriä hakemaan. Lähin lääkäri oli piirilääkäri Topelius +Jämsässä 8 peninkulman matkan päässä. + +Kerron muutamista tapauksista, jotka ainaiseksi ovat painuneet minun — +silloin 7 vuotiaan — muistiini. + +Olin eräänä iltana yksinäni kotini Alhon kartanon kyökissä. Äkkiä astuu +huoneeseen kuolonkalpea kovin ryysyinen mies parhaimmassa ijässään. +Mitään sanomatta menee hän suoraan minun ohitseni, sieppaa seinältä +puukauhan ja rupee sillä ahmimalla ajamaan suuhunsa nurkasta olevasta +"laski"-saavista perunan kuoria ja kaikellaisia muita ruuan jätteitä, +joita sioille koottiin. Juoksin tietysti kovin hämmästyneenä kertomaan +asiasta ja mies sai ruokaa. Kertoi olleensa päiväkausia syömättä, kun +eivät tahtoneet antaa muka niin "riskille" miehelle. + +Sen suuren avun-pyytäjäjoukon tähden, joka päivittäin taloissa kävi, +ei kartanoissakaan riittänyt antaa puhdasta leipää. Tavallisesti +sekotettiin leipään tahi puuroon herneenvarsista jauhettuja jauhoja. +Meillä valmistettiin hätä-apuleipä ruis- ja herneenvarsijauhoista, +mutta aivan yleinen oli Padasjoella viimemainitusta ja ohrajauhosta +valmistettu leipä. Muistan tämän leivän omituisen, kuivan maun niin +hyvin, kuin jos eilen olisin sitä syönyt. + +Toinen tapaus: Kun me pikkupojat läksimme eräänä aamuna hiihtämään, +huomasimme hangella Oittosten torppaan vievän tien vieressä oudon +tumman esineen. Hiihdimme likemmäksi ja huomasimme, että esine oli +kaikellaisilla ryysyillä, nahan jätteillä y.m. täytetty soikea +pärekoppa. Samassa kuuluu kopasta hienoa vikinää ja uteliaina +tutkiessamme koppaa näämme pienen lapsen kasvot keskellä tuota +kurjuutta. Äiti oli ollut meillä yötä ja aamupuhteessa lähtenyt +taivaltamaan eteläänpäin ja silloin epätoivoissaan jättänyt lapsensa +hangelle. Lapsi vietiin sitten äidille seuraavaan kylään. + +Menin eräänä sunnuntaina aamuhämärässä renkien kanssa mateenrysiä +kokemaan. Samassa kun tulemme maantielle, kuulemme aisainratinaa ja +kolme rekeä ajaa hurauttaa ohitsemme Kuhmosiin päin. Ensimmäisessä +on musta kirstu ja sen päällä kaksin-reisin istuu mies lyhtypahanen +kädessä. Toisessa on myös ruumisarkku, mutta kolmannessa, jota mies +ajaa kannaksilla seisoen, näemme hevosloimella peitetyn ihmisruumiin +piirteet. Tämä on köyhään torppaan lavantautiin kuollut kerjäläinen, +joka ilman arkkua viedään hautaan, koska ei ole varoja arkkua laittaa. — + +Kerrotaan olleen niin sydämettömiä ihmisiä Padasjoellakin, että +leivästä ottivat onnettomien nälänhätää kärsivien työaseita y.m. +tavaroita ja siten rikastuivat heidän kustannuksellaan. + +Syynä katovuoteen oli myöhäinen kevät ja kauheat sateet. + +Kun meillä Alholla Juhannuspäivänä vietettiin eräitä häitä, muistan +ettei ollut ollenkaan vielä lehtiä koivuissa. Kun sulhanen tuli +häihinsä seuralaisineen Jyväskylästä, olivat muutamissa paikoin ajaneet +rattailla jäiden yli oikoteitä — ja tuo tapahtui siis Juhannuksen +aikana. Kesäkuun 8 päivänä ajoi kaup. Karén-vainaja Padasjoella +reellä Hietarannasta Kalainsaareen Päijänteessä ja kun Mäntylän Kalle +Juhannusaamuna meni katiskoitaan kokemaan, oli Lehtisten selällä vielä +paljon jäätä. + +Sitten satoi kauheasti, niin että kun metsäreellä ajoi pelloilla, +täytyi seistä reessä, ettei kastuisi. Hevonen painui pehmeillä +pelloilla "kupeitaan myöden". Ne harvat jotka kylvivät heti lumen +lähdettyä saivat kuitenkin vähän paremman sadon, mutta suurin osa +odotti parempaa säätä ja saivat täydellisen katovuoden. + + + + +Kansan merkkiä kalojen kutuajoista. + + +Muikku kutee elel' miesten päivää. "Luukkaast' verkot vetien", sanotaan. + +Siika: "Simosta siika siipiins' lähtie." Kutee muuten "lailas' veles'". +Juhannuksena menee syvimpiin vesiin ja sieltä Simosta lähtee liikkeelle. + +Kuorre: kutee "kun sammakko korraa". Kuorreesta sanotaan muuten, että +"kuorre ja pukki haisee yhlelle samalle". Kuorreen kutua oli ennen +muinoin ollut m.m. Saksalan sillan tykönä. Nousee jokiin kutemaan. + +Särki kutee kun leppä on hiiren korvalla. + +Ahven kutee "siin' haukien kans' yhles'". + +Salakka kutee kolmasti, Kesäkuun alkupuolella — kun suopursu kukkii, +8 viikkoa sen jälkeen kun ruis hedelmöi, siis Juhannuksena, sekä +Heinäkuun keskipaikkeilla. + +Lahna kutee myös kolmasti ja jotenkin samaan aikaan kuin salakka. +Padasjoella ovat niiden nimitykset tähkälahna (ruis tähkään), +hedelmälahna (ruis heelmöi) ja valkenemis-Iahna (ruis valkenee +Heinäkuulla). + +Säynävä nousee Eerikin päivän tienoolla jokiin. Saatiin ennen muinoin +Lililän joesta Karolan likellä "kauhiast". + +Made kutee Helmikuulla, mutta "Heikin päivästä rysät veteen". + +Kiiski: "Joka kalan kans' kiiski kutee". (Aina mätiä, väittävät!) + +Ankerias nousee hernemaihin, sillä se syö hernekasvien kukkia. Tosi +kaskuna kerrotaan, että ankerias Virmailassa kerran meni saavin alle ja +teki poikaset! + +Hauki kutee "kahlen puolen vapunpäivää". "Kirshauit" ovat pieniä +eivätkä kude vaan nousevat muuten rannoille "lämmittelemään". + + + + +Onkiminen. + + +Onkiminen onnistuu parhaiten läns'päivä- (lounainen), murkina- +(kaakkoinen) ja etelätuulella. Hyvän tupakan sylki on eduksi, samoin +jos pahlaimella lyö veteen. Kala silloin "meinaa että siell' toisia +syömäs', menen sinne kans'"! "On kun kuhtu kaloille". "Uimamiehen +kantapään takana on myös jäävelist' kaloja". Madoista ovat "savimadot" +parhaimmat, s.o. sellaiset onkimadot, jotka ovat löydetyt savimaasta. + +Kun kysyin ukko Esaiakselta oliko taikoja kalastukseen nähden, vastasi +hän heti: "ei taikoja, kun on vesieläin niin puhlas". + + + + +Kansan huomioita "terrin" ja "mehtäksen" soinnista. + + +Teeri soi jäällä enimmiten silloin, kun ei sille pääse suksilla, reellä +eikä millään. Kerttusalon huvilan edustalla olevan Tuomassaaren ja +Mustan kärjen välillä oli ollut hyvä teerin sointipaikka. Taistelu +oli mitä ankarin. "Ai jäävel' kuin jäi höyheniä, siin' ol' höyheniä +et' olis' saanu' karvatyynyn. Erotaan pois ja niin taas juopuu toisen +nuppuun kiinni". Yhdeksän viikkoa on talveen ja yhdeksän viikkoa kesään +teerin kuherruksesta (kuhertavat keväällä ja talvella). + +"Niinkauan mehtäs (metso) soi, kun haavan lehti rapiseen rupie". +Sointipaikaksi valitsee se satoja vuosia saman seudun. Kallioinen, +"itäpuoleen kaatava, kuivashonkaa" kasvava maa on sille mieluisinta. +Hyviä sointipaikkoja Padasjoella oli Lahtarsaaren vuorella sekä +molempien Inkiläin rajalla Levolahden puolella. + +Soinnin kuvaa kansanmetsästäjä seuraavasti. + +Ensin se yhden aikaan aamulla naputtaa ja sitten kuuluu "kehnäämistä +ikäänkuin pyssynpiippua veittel' hierois" eli "suhistamista". Kun +lakkaa, nousee se männynlatvaan ja "röhkii kun sika" tahi "kolittaa +kieltään" että kuuluu "1/2 km matkan päähän". + +Soidessa on mehtäksellä pää pystyssä ja pyrstö "levittäin pystyssä". +Se lyö siipiään mahan alle niin kovaa yhteen, että kopsahdus +kuuluu. Lenteleepä niin "vihasesti" ristiin, rastiin, että siivet +"romahtelevat" niin kovasti, että luulis' puita taitettavan tahi +honganoksia poikki väännettävän. Naarakset ovat maassa, jossa +"polkeminen" tapahtuu. + +Sointi alkaa "kun hank' kantaan rupie" ja jatkuu läpi Huhtikuun. + +Samalla sointipaikalla oli tavallisesti 6 à 7 nuorta koirasta. + +Ahkeraan kävivät vanhat hämäläismetsästäjät metson soinnissa ennen +metsästyslain ilmestymistä. + +Usein metsämies "tek' tulet" jo illalla sointipaikan lähettyvillä +ollakseen valmis ensimmäisten naputusten kuultuaan punanahkasen lailla +sointien väliajoilla hiipimään yhä lähemmäksi ampumamatkan päähän. + + + + +Metsäriista ja pyydystystapoja. + + +Tavallisin pyydystysvehe oli loukku, joka sijoitettiin "polkujen päälle +poikelleen". Sitäpaitsi käytettiin myöskin vipuansaa eli vipua, joksi +sitä lyhyesti kutsuttiin. Yleiset olivat edelleen permit, jotka olivat +joko jouhiset — hevosen jouhista — tahi langasta — nöylettä, joka +"mustattiin niin että se ol' pimiä". + +Nykyään niin yleiseksi tullut teerien ampuminen kuvilla oli +Keski-Hämeessä — ainakin Padasjoella ja Kuhmoisissa — vielä aivan +tuntematon 1870-luvulla, kun me veljekset tuota metsästystapaa niihin +aikoihin ensimmäisen kerran rupesimme Alhon tienoilla käyttämään. + +Siinä teeriparvessa, joka niihin aikoihin talviseen aikaan eleli Alhon +kartanon hakamaissa, oli tavallisesti 75-100 lintua. Selvä on, että +sato näin ollen oli sangen runsas. + +Niinkuin kuvilla ampuminen oli ajokoiralla ja pystykorvalla +metsästäminenkin vielä tuntematonta ja jäi siksi niin, että vasta +viimeisinä vuosikymmeninä noita metsästystapoja kansanmetsästäjät ovat +ruvenneet yleisemmin käyttämään. + +Olivathan tosin J.J. Maexmontaanin tunnetut julkaisut "Om Stöfvaren" +ja "Andjagt med bulvan" ("Ajokoirasta" ja "Teerin metsästys kuvilla") +ilmestyneet jo vuosina 1850 ja 1852, mutta ruotsinkieliset kuin olivat, +jäivät ne suomenkieliselle väestölle tuntemattomiksi. + +Susia pyydettiin kuopista, joiden päälle oli sijoitettu elävä ankka +syötiksi. Parhaimpia pyydystäjiä oli Padasjoella Nyystelän seppä +Hammarlund, joka susikuopillaan Niemistön maalla kokosi itselleen +pienen varallisuuden. + +Viimeinen susi pyydettiin Padasjoella v. 1881. Vuosia 1881-1885 on +syystä sanottu susivuosiksi, sillä niitä liikkui tavallista enemmän ja +tappoivat monta lasta Turun puolella. V. 1881 liikkui Padasjoellakin +niin paljon susia, että nimismies pyysi 300 mk valtiolta petoeläinten +hävittämistä varten. Edellämainitun suden sai Laitian Kustaa Padasjoen +ja Asikkalan rajalla. + +Kustaa ampui suden haaskalta Äinöön Inkilän niityllä. Koska syötti oli +Asikkalan puolella ja Kustaa itse Padasjoen puolella rajaa, syntyi +riita mikä kunta oli velvollinen tapporahaa suorittamaan. Riita päättyi +niin, että Asikkalan kunta, jonka puolella susi kaatui, sai maksaa +tapporahat, 100 markkaa. Sudet eivät muuten viime vuosisadalla juuri +enää poikineet Padasjoella, mutta usein kyllä kuljeskelivat pitäjän +läpi. + +Meillä Alholla vei susi hyvän ajokoiran iltahämärässä kyökin +porstuasta. Vaikka lyhdyillä heti seurattiin sutta, joka kantoi +huutavaa Kainoa suussaan, ei sitä voitu enää saavuttaa. + +Viimeinen karhu ammuttiin Padasjoella vuonna 1863. Sen ampui Syyskuussa +Mäyrän torpan poika ja muuan metsävahti Kailanmaan Hautalan kauramaassa +vahdattuaan sitä monta yötä. + +Kun pojat yskäsivät, nousi karhu pystyyn, jolloin vahti sitä "ampus". +Karhu haavoittui ja läksi pakoon. Pari kolme päivää ajoivat pojat sitä +takaa, kunnes tapasivat sen niityn laidassa ja saivat sen hengiltä. +Karhu oli ollut erittäin lihava niin että siinä oli rasvaa monta +leiviskää. + +Karhua olivat sitä ennen Evon Metsäopiston ensimmäiset oppilaat +metsänhoitaja Hugo Hamilkar Hackstedtin johdolla saartaneet, mutta +eivät saaneet, kun muuan juopunut räätäli tuli mukaan ajoon ja peloitti +karhun. + +Tämän yhteydessä mainittakoon että Pälkäneellä ampui viimeisen kontion +Kärsä-Eero niminen mies vuonna 1842 puuhun tehdystä lavasta, jonka +vieressä oli haaska. Eero oli sittemmin riihimiehenä Ruokolassa. + +Tammelassa tapettiin viimeinen karhu v. 1884. Sen ampui Tammelassa, +Tammelan ja Lopen rajamailla, kevätpuolella v. 1884 talollinen Ulvi. +Karhu oli kaatanut lehmän ja sen viereen oli Ulvi rakentanut puuhun +lavan, josta sai karhun ammutuksi. + +Karstulassa saavuttivat ja tappoivat suksilla takaa-ajaen Frigårdin +talonrengit viimeisen mesikämmenen pitäjän pohjoisosissa, vuonna 1892. + +Piipolan ja Iisalmen pitäjien rajamailla Paltamon puoleisessa osassa +oli karhuja vielä ainakin 1888. + +Etelä-Hämeessä sai viimeinen kontio surmansa Syyskuussa vuonna 1886 +Salon ja Salmen kartanoiden takamailla Lopen pitäjässä. Vähää ennen +olivat muutamat Hämeenläänin Metsästysseuran jäsenet edellämainituilla +takamailla saartaneet nuo viimeiset karhut — kolme kappaletta — mutta +karhut onnistuivat pääsemään kierroksesta pois. Karhun sai haaskalta +muuan itsellismies, joka oli sille virittänyt kaksi pyssyä. + +Mies vei sittemmin karhun Hämeenlinnan torille yleisön nähtäväksi. + +Epäilemättä oli edellämainittu Tammelassa v. 1884 tapettu karhu yksi +noista kolmesta. + +Mihin kolmas joutui ei tunneta, mutta kauan ja vieläkin liikkuu kansan +keskuudessa luulo, että se muka vielä elää jossain Lopen, Rengon tahi +Tammelan takamailla. + +Viimeisen ilveksen sai Padasjoella talon vanha isäntä Esaias Inkilä. +Se oli "kiskonut ihtens'" permiin ja sitten paennut riihen alle. +Sieltä löysivät sen kuitenkin vasta kesällä kun riihten portailla +koneiden puutteessa hakkasivat silpuksia. Silloin se kuitenkin oli jo +pilaantunut ja "toinen lape karvaton". + +Mitä hirven leviämiseen tulee, voin mainita että 1870-luvun +loppupuolella nähtiin Alhon harjulla hirvi, joka lie ollut ensimmäinen +paikkakunnalla. + +Hirven ilmestyminen herätti suurta huomiota ja ihmettelyä ja siitä +puhuttiin ympäri pitäjää. + + + + +Ensimmäinen höyryalus Päijänteellä. + + +Ensimmäinen laiva Päijänteellä oli Suomi-niminen siipilaiva. + +Runko rakennettiin Eineen niemellä Asikkalassa ja pannu — mer'laivan +pannu — tuotiin Turusta. Työmiehet olivat kaikki porilaisia. + +Pannun kulettaminen v. 1855 Turusta maantietä pitkin tuotti paljon +hankaluuksia. Sen alla oli 10-tuumaisista parruista tehdyt jalakset. +Valtion määräyksestä kutsuttiin kuulutuksilla kirkoissa mies talosta +vuoroonsa sitä vetämään. Yksi mies istui pannun päällä komentamassa ja +100 miestä vetämässä ja niin sitä "transporttia" jatkettiin Putulan +kautta aina Asikkalaan saakka. + +Suomi kulki Anianpellon ja Jyväskylän väliä — Vääksyn kanavaa ei +tietysti silloin vielä ollut olemassa. Ensimäiset sillat rakennettiin +Saksalaan, Suopeltoon, Kärkisiin ja Jyväskylään. + +Ennenkuin Suomi alkoi kulkuvuoronsa, oli Päijänteellä suuria +"seililaivoja" samaan tapaan kuin Saimaan vesistöillä vielä meidän +aikoinamme. Kun Suomi sittemmin joutui hylyksi, myytiin se halvasta ja +tehtiin roomuksi. + +Laivan ensimmäisenä päällikkönä oli Topelius-niminen merikapteeni. + +Ensimmäinen kapteeni oli ollut perin mahtava — "kopia" — mies, joka +talviseen aikaan aina ajoi kahdella hevosella. Kerrotaan että, kun hän +kerran Saksalan kartanosta lähtiessään oli saanut eteensä vaan yhden +hevosen, oli hän kovasti kironnut ja pauhannut matkalla! Laiva lie +kulkenut Kellosalmen vanhan salmen kautta s.o. Vähäsalon ja Virmailan +saarten välitse. + +Tuon salmen nimestä kerrotaan, että muka "ryssä" olisi ottanut Sysmän +kirkosta suurimman kirkonkellon valaakseen siitä tykkejä ja toi sen +Tehinselän yli Padasjoen puolelle. Kun ei tiennyt että salmi on +talviseenkin aikaan sula, ajoi avoveteen ja sinne jäi kirkonkello. + +Kaksi kelloa jäi jälelle Sysmän kirkkoon. + +Myöskin Padasjoen kirkosta kerrotaan, että siellä ennen olisi ollut +kolme kelloa, mutta venäläiset sodan aikana olisivat vieneet kolmannen +mukanansa. + +Sittemmin piti "Keisarin pojan" (Alexanteri II:n veli Nikolai) +rakennuttaa uutta rautaista sotalaivaa proomuineen. + +Roomun runko rakennettiinkin Saksalassa, mutta niin pitkälle ei koskaan +päästy, että se olisi pantu vesille, vaan hajoitettiin sittemmin ja +myytiin. + +Kun sen rautalevyt olivat toisiinsa kuparinauloilla liitetyt, sanotaan +saaduksi "veikiest'" kuparia sitä hajottaessa. + +Rakennuspaikalla oli aina ollut venäläinen sotamies vahtina. + +Muun muassa oli roomua varten tuotu kaksi tykkiä, jotka sittemmin +myytiin nekin ja jotka nykyään muinaismuistona säilytetään Saksalan +kartanon puistossa. + + + + +Keski-Hämeen asukkailla kalavesiä Viitasaarella. + + +Suomen Historiallisen seuran julkaisemassa "Ulrik Rudenschöldin +Kertomus Taloudellisista y.m. oloista Suomessa 1738—1741" mainitaan +Hattulan pitäjästä m.m. suomennettuna seuraavaa: "Järvet ovat laajat, +mutta kalastus ei ole ison-vihan ajoilta saakka erittäin onnistunut, +syystä että venäläiset ovat sitä ylen liiaksi harjoittaneet. Entisinä +aikoina on tällä, niinkuin monella muulla pitäjällä Hämeenlinnan +lähettyvillä, ollut kalastuspaikkoja ja takamaita Rautalammen pitäjässä +Päijänteen yläpuolella ennenkuin tuo paikkakunta tuli asutetuksi ja +verolle pannuksi." Sekä toisessa paikassa: "Jämsän pohjoispuolella +on Päijänteen päässä Laukaan pitäjä ja sen yläpuolella Saarijärvi +(Sarjärfwi), Viitasaari (Vitasari) ja Rautalampi (Rautalambi), jotka +neljä pitäjää maakirjassa yleisesti kutsutaan Rautalammeksi, koska tämä +pitäjä, jolla nyt on tuo nimi, ensiksi näistä on tullut asutetuksi +ja siihen on kuulunut koko yllämainittu seutu. On edellä mainittu, +että tuo paikkakunta ennen on ollut Hämeenlinnan ympäri sijaitsevien +pitäjien kalastuspaikka, jonka vuoksi vasta-mainittujen pitäjien +asukkaat kutsuvat rautalammilaisia, muttei itseänsä, hämäläisiksi". + +Ohimennen mainittakoon, että Rudenschöld kuului erääseen lähetystöön, +jonka Ruotsin hallitus 1700-luvun alkupuolella oli asettanut Suomen +taloudellisten olojen parantamiseksi ison vihan jälkeen. Lähetystön +jäsenenä teki R. puolentoista vuoden kuluessa matkustuksia Suomessa. + +Koska oli hyvin luultavaa että asianomaisilla paikkakunnilla edes +jonkunlaisia muistoja noilta ajoilta vielä olisi jälellä, olen tutkinut +asiaa Padasjoella ja saanut tietää, että seuraava asiata koskeva taru +vielä on säilynyt kansan keskuudessa. + +Padasjokelaisilla on ennen ollut kalavesiä Viitasaarella. Pitäjä on +saanut juuri Viitasaarelta ensimmäiset asujaimensa, jotka jättivät +kalavetensä ikäänkuin perintönä heille. Ensimmäisinä tuli kaksi miestä, +jotka veneellä tullen soutivat Saksalan jokea ylös ja asettuivat +asumaan Lammen järven rannalla sijaitsevaan Osoitan kylään, joka siis +tarun mukaan on pitäjän vanhin asutus-paikka, johon ensimmäinen mökki +järven rannalle sydänmaahan kohosi. + +Miehistä palasi toinen takaisin Viitasaarelle luvaten jälelle jääneen +vaimoa sieltä neuvoa miehensä luo Padasjoelle. Mies neuvookin vaimoa +seuraavasti: kyllä sinä sinne "osaat" — josta kylä sai nimen "Osoila" — +jos menet sellaista jokea ylös, jossa vesi "kiehuu kuin pata" — siitä +nimi Patasjoki, joksi paikkakuntalaiset yleisesti kutsuvat pitäjäänsä +vielä tänä päivänä. + +Edellämainittu "pata" on muuan kirkkosillan alapuolella joessa oleva +padan tapainen syvennys, jossa kansan luulon mukaan käy raju pyörre ja +jossa moni vuosien kuluessa on uponnut. + +Inkilän isäntä, joka nyt on seitsemännelläkymmenellä kertoi minulle, +että hänen isävainajansa usein puhui, että siellä — Viitasaarella — oli +"perintövesiä" sekä että Lammen järvessä noin 100 vuotta sitten oli +ollut "ihlan mahloton" kalavesi. + +Kalat olivat niin isoja, että hyvin olisivat pysyneet merssin tahi +heinäsäkin tapaisessa nuotan perässä ja mateita meni päreistä tehtyihin +mertoihin "niin paljon kuin nosti ylös"! + + + + +Muistoja 1808-1809 vuoden sodan ajoilta. + + +Kun 1808—1809 vuoden sota puhkesi, valtasi suuri pelko kansan, jonka +keskuudessa ison vihan kauhut vielä olivat muistissa säilyneet. + +Suurissa kylissä ja valtateiden varsilla asuvat pakenivat takamaille. +Siten pakenivat Maakesken kyläläiset Evon opistoon päin Hakovuorelle. + +Hakovuori on tänä päivänä erittäin mieltäkiinnittävä "maapaikka" +erämaassa kolmen pitäjän Padasjoen, Asikkalan ja Lammin (Evon +kruununpuiston) yhtymäkohdassa Kovero- ja Haarajärvien välissä. Korkea +rajapyykki on tuolle merkkipaikalle pystytetty. + +Sinne mentiin piiloon miehissä ja naisissa kapalolapsista alkaen niin +että esim. Kangas-Paavon taloon jäi vaan "vanha ämmä", joka lehmiä +ruokki. Vuorelle vietiin mukana runsaasti muonavaroja kuten leipää, +voita ja "isoa kalaa". + +Yöksi laitettiin suuret tulet, joiden ympärillä autioksi jääneen kylän +asukkaat yönsä viettivät. + +Kirkonkylän asukkaat pakenivat taas sotien aikoina Seitniemelle päin. + +Kun ajotietä, joka kirkolta vie Kerttusalon huvila-alueen ohitse +Kellosalmelle, ei vielä ollut olemassa, johti pitkin harjua vaan kapea +polku, jonka vieläkin monessa paikassa voi eroittaa, Seitniemen maille, +jotka ennen aikaan olivat synkkiä salomaita ja näin ollen tarjosivat +sopivia piilopaikkoja pakeneville. + +Muistona sota-ajoilta kertovat vanhat, että kirkon pohjoispuolella +Suntion lähellä oli hyvin suuri huone, joka oli täynnä "Ruohtin +aikuisia" sotakaluja kuten kiväärejä, rattaita, vaunuja y.m., +"jotta olis' kalut, jos sisällisiä rettelöit' tul'" ja jotka kaikki +hävitettiin "kun ryssä maan voitti". + +Sotavarustuksia, joiden sanottiin olevan siltä ajalta "kun Ruohtin +kuningas sai maan allens'", hoiti ruunun nimismies, komisarius eli muut +"ruunun miehet". + +Täytenä totena kerrotaan, että Kangas-Paavon muori, Inkilän isännän +äidin muori, oli vetänyt muuatta venäläistä upseeria kelkalla +jäätä pitkin Jyväskylään saakka, siis noin 8 peninkulmaa — muuten +olisi tappanut. Muuta evästä ei muorilla, joka oli tunnettu +miehekkäisyydestään, ollut eikä ehtinyt ottaa mukaansa kuin vähän +"talkkunapöpöröä" esiliinassaan. + +Olen myöskin kuullut, että muuan "sodan aikainen" korpraali oli asunut +Kasniemen metsäkulmilla Pastilan talon Hautala nimisessä torpassa, +mutta en vielä ole saanut selkoa, kuka lienee ollut. + + + + +Alexanteri II:n matkasta Suomessa vuonna 1856. + + +Vuonna 1856 maaliskuussa teki Alexanteri II kuten tunnettu ensimmäisen +matkansa Suomeen — matkan, jolla hän ensimmäisen kerran toi ilmi +rakkautensa ja huolenpitonsa maatamme kohtaan ehdottaen Senaatille +joukon toimenpiteitä Suomen yleisen tilan parantamiseksi. + +Paluumatka vei hänet muun muassa Kärkölästä Lahden kautta Nastolaan, +Villähtiin. + +Kun keisarin seurue oli hyvin suuri, kuulutettiin kirkoissa m.m. +Lahteen kaikkiaan 112 hevosta — suuremmista taloista 2, pienemmistä +yksi. Hevosia tuli Padasjoelta saakka — 6 penikulman matkan päästä. Kun +seurueen mukana kuletettiin suuret "pajat ja keittiö" tarvittiin niiden +eteen monta, viimeksimainitun eteen 9:kin hevosta, joista aina kolme +hevosta oli rinnan. Kyökin alle oli tehty jalakset leveistä parruista. +Keisarin oman kuomireen edessä oli vaan kaksi hevosta. + +Talvi oli erinomaisen kylmä ja lunta suunnattomasti. + +Monta päivää saivat miehet odottaa. Yöllä poltettiin suuret +tervatynnyrit, joihin aina lisättiin halkoja, rakkaan keisarin +kunniaksi ja kun ei tiedetty milloin saapuisivat, poltettiin niitä +pitkin yötä. + +Olihan niistä sekin etu, että tuo suuri miesjoukko näki hääriessään +askareissaan. + +Tallien puutteessa olivat hevoset nimittäin ulkona ja esimerkkinä siitä +kuinka paljon lunta sinä talvena oli, mainittakoon, että hevosille oli +tehty pilttoot lumeen. + +Hevoset muutettiin pitäjittäin ja kuormia kulki pitkin päivää. + +Vallesmannit ja kruununmiehet saivat itse valjastaa ja harjoittaa +parihevosia. + +Muuan Kuohar-Kalle niminen mies, joka oli erinomaisen pulska +vartaloltaan, piti harjoitettaman ajamaan keisarin rekeä, mutta +"Kallepaha" pelkäsi jo harjoituksessa niin pahoin, että silmistä +ja "nenän päästä rupes' tippuun", niin että Kalle otettiin pois +kuskipenkiltä. + +Vaikka näin kovin oli keisarin tuloa "vahlattu", tuli hän sittenkin +niin "salaa", ettei kukaan tiennyt. + +Lahden kylässä ei keisari ollenkaan astunut kuomireestään, vaan istui +siinä hevosia vaihdettaessa. + +Siinä ollessaan eivät miehet "kehlanneet" katsoa keisaria läheltä, +mutta Pyhäniemen neitsyet, jotka kuomin akkunoista kurkistelivat +sisään, näkivät keisarin makaavan kuomin kulmassa "selkä nojalla". + +Yöllä sitä sitten lähdettiin Nastolaan päin ja Kukonkoivussa keisari +oli ulkona. + +Puolet hevosista, kunkin selässä ratsastaja, juoksi vieressä siltä +varalta, että joku hevosista väsyisi. + +Esaias Inkilä, joka silloin oli "neljäntoista päällä" ratsasti yön +Alexanteri II kuomin vieressä. + +Kova pakkanen vallitsi ja sinä yönä satoi 4 tuumaa lunta. + +Muutamissa reissä oli omat kuskit "ransporttimiehen" rinnalla. + +Keisari antoi "juomarahaa" miehille yhteisesti 3 ruplaa. Kyytipalkan +maksoi ruununvouti vasta jälestäpäin Padasjoella 33 kop. hevosta kohti. + + + + +Padasjoki kauppapaikkana. + + +Eric Tuneld'in vuonna 1794 Tukholmassa painetussa Ruotsinmaan +maantieteessä "Geographie öfver Konungariket Sverige Samt Därunder +hörande Länder" sanotaan III:nessa osassa m.m. Padasjoesta: "vid +denna Sockens Kyrkoby har plats til en ny Köpings inrättande blifvit +föreslagen och utsedd" (tämän pitäjän kirkonkylän lähellä on ehdotettu +ja hyväksytty paikka uutta kauppalaa varten.) + +Että tuota paikkaa ajateltiin muuttaa kauppalaksi riippunee siitä, +että Padasjoki todellakin oli tunnettu kauppapaikka, siellä oli iso +kansankielellä n.k. kauppalaani. "Kauppalaani" sijaitsi Saksalan +maalla Rusilan puustellin ja Hietarannan välisellä alueella — Toukolan +kankaalla, joka nykyään on peltona. + +Molemmin puolin Hietarannan tietä oli pitkät rivit laudoista tehtyjä +kauppahalleja n.k. kokkopuoteja. + +"Toukolan markkinoille" oli tullut väkeä kaikkialta Suomesta. +Kauppatavarana mainitaan varsinkin hevosia, joita myytiin ja +vaihdettiin, hevoskaluja, kankaita, rihkamatavaraa, "renikoita" y.m. + +"Jyväskylän takaa" tuotiin runsaasti kaloja, siikaa ja lohta, mutta +silakka oli tuntematon. + +Toukolan markkinat lakkautettiin 1810 tienoolla. Syy siihen lienee +ollut se huono elämä, jota niillä vietettiin — ryypeltiin ja tapeltiin. + +Vieläkin on muuan sananparsi, jossa lausutaan, jos toista uhataan +selkäsaunalla: "vartos' kun Toukolan markkinoille tulet"! + +Paljon kertomuksia on vielä siitä, kuinka "perkuliest'" siellä +tapeltiin tahi tehtiin muuta ilkityötä, seipäillä rikottiin Rusilan +kaikki akkunat y.m.s. Siinä Muona-Juonakset ja muut saivat selkäänsä. + +Nykyään on Padasjoella eläinmarkkinat Arrakoskella muutamia päiviä +ennen Hämeenlinnan syysmarkkinoita. + +Laanin lähellä oleva Saksalan kartano lienee saanut nimensä "saksasta" +s.o. kauppias. + + + + +Entisiä kalkkiruukkia Keski-Hämeessä. + + +Kun kesällä 1910 erään komitean jäsenenä, jonka tehtävänä oli +Keski-Hämeen rautatien silmämääräinen tutkimus, saavuin Luopioisten +Kantolaan, kuulin puhuttavan eräästä vanhasta kalkkilouhimosta, joka +sijaitsee Kukkiajärven eteläpäässä Haikanniemellä. + +Koska arvelimme tuon vanhan kalkinpolttopaikan tarjoovan yhtä ja +toista mieltäkiinnittävää, teimme sinne pitkin kaunista Kukkiajärveä +veneretken. + +Kalkinottopaikalla kasvaa nyt suurta lehmus- y.m. metsää, joka, niinkuin +muukin kasvullisuus siellä, on erinomaisen rehevää. + +Suuret murapatterit osoittavat, että siellä on paljon kalkkia poltettu. + +Talolliset ovat käyttäneet muraa soihin, maantiepohjaksi y.m. + +Otimme kalkkikivinäytteitä lähellä olevan vielä hakkaamattoman kallion +pinnalta. Ne eivät kuitenkaan liene olleet parasta laatua, koska +syvistä kaivon tapaisista kuopista päättäen, paras kalkkikivi on maan +alla. Että niin on laita, todistaa m.m. se seikka, että Rudenschöld +edellä mainitussa kirjassaan mainitsee, että Hämeessä on vaan kaksi +kalkkiruukkia Ridasjärven kylän lähellä Janakkalassa ja Luopioisten +kappelissa Hauhon pitäjää "Kohijockin" kylän lähettyvillä. + +Jälkimmäisestä sanoo R. että "kalkki siellä on harmahtavaa, mutta +kuitenkin parempaa kuin Janakkalan pitäjässä ja on tuo kalkkikivi, joka +suurimmaksi osaksi on maan alla, vihertävää marmoria". + +Ridasjärvestä sanoo R. että siellä on "hyvin iso kalkkivuori +harmaakivi lajia, johon vähän viheriätä on sekoitettu", sekä että +kalkki on "lujaa", muttei aivan valkosta, kuin myöskin "että vuoresta +jo ympärimitaten on murrettu 100 syltä, mutta että se näkyy olevan +loppumaton ja paranevan kuta syvemmälle tullaan". + +Ridasjärven kalkkivuori — isonlainen kallio — sijaitsee muuten nykyänsä +Majamäen kanssa yhdistetyn Katilan talon maalla. + +Sykärin isännän tiedonantojen mukaan poltettiin siellä kalkkia +suuremmissa määrissä vielä noin 40 à 50 vuotta sitten, vieläpä nytkin +polttavat Ridasjärven asukkaat tulilla pieniä kalkkimääriä. + +Täällä liikkui muuten kansan kesken se huhu, että Ridasjärven +kalkkiruukista olisi otettu kalkki Hämeenlinnan linnaa ja Hollolan +kirkkoa rakennettaessa. Muun muassa on louhimossa kaksi syvää +kalkinottokuoppaa, joista toisella on vanhastaan nimi "Hämeenlinnan" ja +toisella "Hollolanhauta". + +Paikalla, josta merkeistä päättäen aikanaan on paljon kalkkia poltettu, +kasvaa pientä metsää, sekin todistus siitä että siellä on valmistettu +kalkkia paljon myöhemmin kuin Luopioisissa. + +Kuinka kauan kalkkia on poltettu Haikanniemellä ei tunneta, mutta +kansan keskuudessa on säilynyt huhuna, että sieltäkin olisi tuotu +Kruunuporin linnaa varten tarvittava kalkki. + +Milloinka kalkinpoltto Luopioisissa lakkasi ei myöskään tunneta, mutta +varma on, että se vielä Rudenschöldin aikana 1731—1741 oli käytännössä. +Tätä todistaa se seikka, että hän mainitsee kalkin hinnaksi 30 äyriä +tynnyri Kuohijoella ja Ridasjärvellä 3 äyriä kappa paikalla ostettuna, +mutta 4 äyriä kun omistaja itse kuletti kalkin pois. + +Kukkiajärven rannalla voi Haikanniemellä vielä eroittaa entisen +venevalkaman, josta tie on viennyt kalkinpolttopaikalle. + + +Kenanlyönti. + + +Aikoina, jolloin kaikellaiset urheiluleikit ovat niin sanoakseni otetut +päiväjärjestykseen, on syytä kiinnittää huomionsa myöskin kotimaisiin +urheiluleikkeihin. + +Kun pikkuhuligaanit kaupungeissa keväällä alkavat typerää nappipeliä, +jossa pelataan napeista eli rahasta, silloin alkavat pikkumiehet +kaikkialla Hämeen salomailla harjoittaa hauskaa piippua eli +kenanlyöntiä, joka on todellinen kansanomainen urheiluleikki ja jossa — +niinkuin olla pitääkin — kunnia on voittajan ainoa palkinto. + +Kenanlyöntiin ottaa osaa kuinka monta Anttia, Jussia tai Mattia +hyvänsä, mutta niistä kuitenkin vaan yksi on "piirissä" ja yksi +varsinaisena "vastaajana". + +Lyömäaseena tässä hämäläisessä lawn-tennispelissä on 50 à 60 cm +pituinen puinen "kenakeppi" eli "kenatavi" ja lyötävä likim. 15 cm +pituinen peukalonpaksuinen pyöreä puinen "kena" eli "pinna". + +Piiri merkitään maahan pistetyllä "piiripuulla" kuten krokettipelissä. + +Urheilupelin eri asteilla saavuttavat pelaaja, vastaaja tahi +vastapelaajat jonkun määrän "keppimittoja", "mokkia", "kinkkuja", +"pystypäitä" tahi "linkkuja". + +Kun urheilukentäksi on valittu sopiva tasanen paikka, riihipiha tahi +muu pihamaa, aho, maantie y.m.s., missä akkunoita ei ole lähellä, alkaa +peli. + +Järjestys määrätään "teikkauksella" siten, että määrämatkan päästä +osanottajat heittävät kenakeppinsä "piiriä" kohti, jolloin lähin +mies tulee "piirimieheksi" ja n:o 2 vastaajaksi. Etäisyys lasketaan +piiripuusta "tavin" piiriä lähinnä olevaan päähän. + +Piirimies asettuu nyt piiripuun viereen, tarttuu kenakeppinsä +päähän kämmenellään niin, että vaan vähän kepin päätä pistää esille +nyrkin päältä, sijoittaa kenan poikittain nyrkille kenakepin pään +sisäpuolelle, heittää sen nyrkillään ilmaan ja lyö sitä voimakkaasti +kenakepillään alhaaltapäin menemään niin kauaksi kuin suinkin. Muut +osanottajat, jotka seisovat hajallaan, koettavat kukin vastata joko +siten että lyövät kenaa, sen ilmassa ollessa takaisin piiriä kohti, +tahi niin että, jos kena on liian korkealla, heittämällä keppinsä +koettavat ilmassa sitä tavoittaa. Joka osuu, saa lukea hyväkseen 10 +"keppimittaa". + +Kenan maahan pudottua on "vastaajan" (n:o 2) tehtävänä siitä paikasta, +johon kena putoaa, kädellään heittää se, jos mahdollista, likemmäksi +kuin keppimitan päähän piiripuuta. Jos tehtävä onnistuu, siirtyy +vastaaja piirimieheksi, seuraava mies (n:o 3) vastaajaksi ja piirimies +asettuu muiden "vastustajien" joukkoon. Vastaajan kenaa heittäessä +tulee piirimiehen koettaa polttaa s.o. lyödä kenaa takaisin, ellei kena +makaa niin likellä, että vastaaja ulottuu kädellään piiriin. Jollei +kena joudu piiriin, s.o. likemmäksi kuin keppimitta piiripuusta, mittaa +ja laskee piirimies hyväkseen keppimitat piiripuusta kenan lähimpään +päähän, jolloin kuitenkin ainoastaan kokonaiset keppimitat — ei osat +— otetaan lukuun. Keppimittojen korkeimmasta määrästä suostutaan +etukäteen — tavallisesti vaaditaan vähintäin 100 keppimittaa. + +Sitä myöden kuin osanottajat saavuttavat suostutun korkeimman +määrän keppimittoja — siis vähintäin 100 — rupeavat he kilpailemaan +"mokeista". Eroitus eri asteiden välillä riippuu siitä mitenkä kena +lyödään. + +Mokista kilpailija lyö piirimiehenä kenan siten, että sauva pidetään +vaakasuorassa asennossa eteenpäin ojennettuna ja kena sijoitetaan +poikittain sen pään ylitse, josta se sitten keikahutetaan ilmaan +ja lennätetään sivulta lyömällä. Kenan tulee yhdeltä puolelta +olla keskeltä hiukan tasaiseksi kaverrettu, samoinkuin tavin pään +ja tyvipuolenkin yhdeltä puolelta tasoitettu. Mokan lyöjä ei ole +oikeutettu polttamaan ja saa laskea hyväkseen — niinkuin kaikissa +seuraavissakin kilpailuissa — vaan yhden mokan, pudotkoon kena kuinka +kauaksi hyvänsä. + +Saavutettujen mokkien luku on oleva puolet keppimittojen luvusta — tav. +50. + +Vastustajista saavat ne, jotka ovat mokkapelaajia, vaan puolet eli +5 mokkaa, mutta ne, jotka vielä kilpailevat keppimittasarjassa, 10 +keppimittaa, jos kenaan osaavat. + +Seuraa sitten kinkkukilpailu, jolloin kena lyödään samalla tavalla +kuin edellisessä, mutta sijoitetaan poikittain kenakepille sen +kädenpuoleiselle osalle käden eteen. + +"Kinkkujen" luvusta sovitaan etukäteen ja vaaditaan niitä tavallisesti +vähemmän kuin mokkia — tav. taas puolet 25. + +Lyödään sitten pystypäitä, joita, ollen vaikeimpia, vaaditaan +sopimuksen mukaan vielä vähemmin tav. 5-10 ja joita lyödessä kena +sijoitetaan poikittain pystysuorassa asennossa pidetyn kenakepin pään +ylitse, jonka sitä varten tulee olla tasanen. + +Kun on pystypäät saavuttanut, seuraa viimeinen koetus: "linkun" lyönti. +Ollen kaikkein vaikein vaaditaan vaan yksi linkku. Kena sijoitetaan +siinä poikittain itse kädelle ranteen yli ja keppi pidetään ulospäin +ojennettuna ennen lyöntiä. + +Voittajaksi tulee se joka ensin pääsee pelistä pois s.o., on +saavuttanut kaikki pisteet. + +Ellei piirimies kenaa lyödessä kolmannella kerralla osaa, täytyy hänen +siirtyä pois piiristä. Ensimmäisen kerran hukkaan lyödessä huudetaan +hänelle "heru toisen kerran!" ja toista lyödessä: "heru Maija Liisan +lehmä vielä kerran!" Kun on tullut niin pitkälle, että vaan linkku on +jälellä, huudetaan: "yks' puuttuu sano p—u kun kärpäsiä laski". + +Yhtä vähän kuin mokan lyöjä, saa kinkun, pystypäiden tahi linkun lyöjä +polttaa ja jos hän sen erehdyksessä tekee, kadottaa hän kaikki ennen +saavuttamansa tulokset ja saa alkaa alusta. + +Kenan lyönti on muuten todellista reipasta urheilua, jossa vaaditaan +aika lailla voimaa, notkeutta ja nopeutta ei ainoastaan lyönnissä vaan +ennen kaikkia "vastaamisessa". Olen nähnyt taitavien kenanlyöjien +kepillään pyörähyttävän kenaa uskomattoman kauaksi ja todellista +taitavuutta vaatii kenan osaaminen tavilla korkealla ilmassa. + +Että se on hauskaa, voin itse todistaa, kun ennen torppariemme ja +naapurin kylän poikien kanssa Alhon riihipihalla riippakoivujen +suojassa kevätiltoina tuntikausia lyötiin kenaa ulkona vapaassa +luonnossa suloisessa Hämeen maassa. + + + + +"Kerpeikkari". + + +Suurta kauhua herätti 1850-luvun alkupuolella ei ainoastaan Hämeessä, +vaan vieläpä koko Suomessakin kuuluisa rosvo ja murhaaja Johan +Adamsson, yleisesti tunnettu "kerpeikkarin" nimellä. ("Kerpeikkari" — +ruots. skarprättare — teloittaja). + +"Kerpeikkari" lienee ollut julmin peto mikä ihmishaamussa maassamme +koskaan on elänyt. + +Että hän kokonaisen vuoden sai riehua joutumatta kiinni, riippui siitä, +että hän, ollen nuorekkaan ja pulskan näköinen, nahkojen ostajaksi +tekeytyen aina esiintyi herrastellen ja mahtavasti kyytihevosella +ajaen, kuin myöskin siitä että hänellä oli suuri joukko "hyysääjiä", +sekä aina suoritti kauheat murhansa kaukana siitä paikasta, missä +kulloinkin asuskeli. + +Kerpeikkarin apulaisista mainittakoon ensi sijassa hänen alituinen +"aseenkantajansa" ja rikostoverinsa Tanttilan Mikkolan maalla Lammin +pitäjässä asuva Kölhö-Heikki niminen "ittellinen", jonka mökissä hän +piti pääkortteria sekä muuan Lempäälän-Hetaksi kutsuttu nainen. + +Niistä murhista, joita Johan Adamsson teki Keski-Hämeessä mainitsen +tässä muutamia. + +Niihin aikoikin asui mökissään maantien varrella, Eteläisten Sarkkalan +maalla, Heinäkankaan pohjoispuolella ja Eteläisten tienhaaran tuolla +puolen, muuan Helppolin niminen muonaukko vaimoineen. + +Pariskunnalla lienee ollut pieniä rahasäästöjä, koska Kerpeikkari ja +Kölhö-Heikki eräänä yönä Tanttilan kievarista kyytihevosella tullen +murhasivat pariskunnan. + +Lempäälän-Heta lähetettiin jo edellisenä iltana Helppolinin mökkiin +yösijaa pyytämään ja päästämään sitten yöllä rosvot vanhojen nukkuessa +sisään. + +Murhan tehtyä heittivät murhaajat vainajain ruumiit sänkyyn ja +sytyttivät mökin palamaan. Se paloikin maata myöden. + +Samana yönä vietettiin Kivistön torpassa Porkkalan kartanon maalla +häitä, joissa muiden muassa oli "häitä kuokkimassa" rakennusmestari +A. Nylund, joka nykyään asuu Hämeenlinnassa ja jolta olen saanut +parhaimmat tiedot kuuluisasta rosvosta. Sinne saapui myöskin Heikin +vaimo, joka tiesi murhayrityksestä. + +Nylund kertoo, että kun sitten sydänyönä liekit tulipalosta, joka +poroksi poltti onnettoman eläkemiehen vaimoineen ja mökkineen, +kajastivat kaukaa etelästä syysyön synkkää, tummaa taivasta kohti, +oli jonkinlainen raivo vallannut Heikin vaimon niin, että hän rajusti +tanssien huuteli: "Kah' yks' taas kirppuja korpee, kyllä kirput kyydis' +on"! + +Kaikki silloin aavistivat, että taas jotain kauheata oli tapahtunut. + +Toinen murha tapahtui Tyryn myllyllä Vanajassa. Sinnekin tuli rosvo +yöllä hevosella ajaen. Tupaan tultua löi hän ensin myllärin muorin ja +emännän kuten luuli kuoliaaksi ja karkasi sitten myllärin kimppuun +viereisessä huoneessa vaatien rahoja. + +Emäntä oli kuitenkin kaikeksi onneksi niin paljon vironnut, että +pääsi juoksemaan apua hakemaan naapuritalosta, joten mylläri pelastui +ennenaikaisesta varmasta kuolemasta. Myllärin poika, joka oli läsnä, +tuli heikkomieliseksi kauhistuksesta. + +"Herpentin mäellä" Lammin ja Kosken rajalla sijaitsevassa köyhässä +torpassa murhasi Kerpeikkari yhtenä yönä koko torpan väen, 6 henkeä. + +Esimerkkinä siitä, mikä julma verenhimo miehen oli vallannut, +mainittakoon, että hän Mikkelin tienoolla kerran tappoi vastaan tulevan +ryysyisen kerjäläisen — oli vaan kysynyt: "onko sulia millä elät" ja +kun kerjäläinen siihen vastasi ettei ole, "elän sillä minkä armeliaat +antavat", oli pistänyt miehen kuoliaaksi sanoen: "kyllä minä sulle +leipää annan"! + +Johan Adamssonin vangitsemisesta kerrotaan seuraavaa: + +Matkoillaan oli hän useasti poikennut erääseen torppaan — Tervaniemeen +— lähellä Padasjoen ja Lammin rajaa, muka ostaaksensa nahkoja — joita +hän luonnollisesti ei koskaan ostanut. + +Sinne oli isäni, koska Adamssonia taas sinne odotettiin, lähettänyt +7-miehisen joukon, jota siltavouti oli johtamassa. Onni oli miehille +suotuisa, sillä Jussi saapuikin torppaan erään "Kyläkkään-Eero" nimisen +miehen seuraamana. Seurueesta toiset piiloutuivat porstuakamariin, kun +toiset taas, etteivät herättäisi epäluuloa, tekeytyivät humalaisiksi ja +rupesivat rosvojen kanssa korttia pelaamaan. + +Ikäänkuin erehdyksestä pudotti silloin isäntä, joka, niinkuin muutkin +miehet, oli mitä suurimmassa jännityksessä, kortin maahan ja kun +Kerpeikkari silloin kumartui ottaakseen sen maasta, karkasi isäntä +takaa häneen kiinni ja molemmat kieriskelivät lattialla. Se kauhea +rymäkkä, joka syntyy lattialla, on merkkinä väijyville miehille ja +kaikki ryntäävät he esille saaden siten miehissä rosvon, ankaran +vastustuksen jälkeen, sidotuksi. + +Ja kun hän sitten tuotiin isäni luo kuulusteltavaksi, oli lähellä +että hän vieläkin, vaikka koviin jalka- ja käsirautoihin pantuna, +olisi tehnyt viimeisen murhansa. Kun nimittäin isäni alaskumartuneena +hanhenkynällään kirjoittaa pöytäkirjaansa, on vieressä seisova Jussi +huomaamatta siirtynyt lähemmäksi ja lyönyt äkkiä kaikella voimallaan, +raskailla rautakahleilla yhteen kytketyillä käsillään isäni päätä +tavotellen. Ellei isäni samassa olisi huomannut yritystä ja äkkiä +väistynyt, olisi hän luultavasti saanut kuolettavan iskun takaraivoonsa. + +Välikäräjissä Tanttilassa kesti Johan Adamssonin jutun käsittely viisi +päivää. + +Suunnattomasti oli väkeä kokoontunut käräjäpaikalle ja niiden joukossa +45 henkeä, jotka tavalla tahi toisella olivat sekoittuneet Kerpeikkarin +juttuun, ja jotka vangittuina oli tuotu sinne. + +Oikeuden edessä oli hän ilmoittanut aikoneensa tappaa vielä viisi +henkeä, nimittäin isänsä, äitinsä, Tanttilan Mikkolan isännän sekä +Syrjänta'an Seppälän ja hänen veljensä. + +Kerrotaan, että kun hän käräjäpaikalla näki Kurkijärven silloisen +isännän Pusan, oli hän Pusalle sanonut olleensa Piiskun mäellä +Kataloisten tiellä kuusen takana, kun Pusa yöllä ajoi ohitse ja olisi +silloin lyönyt hänet kuoliaaksi, ellei juuri olisi ollut matkalla Tyryn +myllyn väkeä murhaamaan ja ryöstämään. + +Kun Pusa kiitollisena henkensä säästämisestä tarjosi K:lle 1 ruplan, +ei hän ottanut sitä vastaan; — sanoi olevan nyt, niinkun olikin, liian +myöhään! + +Johan Adamssonin viimeisistä vaiheista mainittakoon, että hänet piti +mestattaman kotipitäjänsä Heinolan kirkon lähellä. + +Mestauslava oli jo pystytetty ja papin läsnäollessa murhaaja +kontillansa silmät sidottuina lavalla kuu aivan viimeisessä hetkessä +julistettiin tuomio, joka siihen saakka oli ollut salainen. + +Sen mukaan teljettiin hän sitten vartavasten muurattuun koppiin +Viaporin linnoituksessa. + +Kopin, jonka pituus oli 4 kyyn., lävitse oli muurattu rautanen tanko, +jonka läpi liikkuvaan rautarenkaaseen vanki oli vitjoilla suolivyöstään +kiinnitetty. Onneton voi siten, kuten ajokoira, siirtyä edestakaisin +"haudassaan", johon johti vaan pieni luukku, josta ruoka annettiin ja +pappi pääsi hänen puheilleen. + +Niukka valo tuli luukun päällä olevasta pienestä lasista. Ainoastaan +puoli vuotta eli hän kammiossaan. + +Kerpeikkarin pääkallo joutui sittemmin yliopiston kokoelmiin, jossa se +vieläkin on nähtävänä. + +Kuoltuaan luettiin hänen elämäkertansa ja tuomionsa kaikissa maamme +kirkoissa, muille varoitukseksi. Varsinkin oli Tuulosten silloinen +kirkkoherra Kockström pitänyt pontevan varoitussaarnan. + +Isäni sai Johan Adamssonin kiinniottamisesta suuren kultamitalin. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75536 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..564305a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #75536 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75536) |